; 1/ un 8 &TIEDE'." PÄÄTOIMINEN KOHTASI VAPAAEHTOISET SOPU PELAAMINEN ON JALKA·~~~t;QNGLOBAALI ONGELMA ·=·-=--=HAroKEIVIAAILMA HAtTUUN MUTTA MITEN?. .
Sen verran on julkisuuteen tihkunut tietoja, että uudet liikuntajärjestöt rakentavat polkujaan kahdella eri rintamalla. tf ;:::~ttt"eH''.!~t'\ C r~,dt·:Forssa Pnnt-2012 . Valtion l iiku ntaneuvost.o n puheenjohtaja Jan Vapaavuoren vastaus tähän kysymykseen oli lyhyt ja napakka. ,ISSN-L 0358-7010 .l ",&-_:. MOMENTUM Kuva: ANTE RO AALTO NEN KARI L. .. ;, ·. . --:._, . rcr;;~,~-ukse;;:t~r< . . ·:~· :.,•:;.,.~ , --~ r:.a.. '" .. Timo Laitinen on oikeassa, meillä todellakin on Morneruum. lltapäivän aikana keskusteltiin myös urheilun ja liikunnan järjestöllisestä eheyttämisestä. Yhtäältä rakennetaan polkua huippuja kilpaurheilun nostamiseksi takaisin kansainväliselle tasolle. KESKINEN uheenjohiaja Timo Laitinen julisti SLU:n kevätkokouksen avauspuheessaan, että urheilun toimintatapojen ja rakenteiden muuttamisen hetki on t u l l u t että muutos on haluttu ja välttämätön. Yksituumaisuus saavutettiin muun muassa siitä, että entistä määrätietoisempia toimia tarvitaan väestön elintapojen ohjaamiseksi nykyistä terveellisempään suuntaan. .. Liikuntatieteellisen Seuran ja sen yhteistyökumppanien toteuttaman liikuntapoluu isen iltapäivän aikana liikunnan edistämiseen vihkiytyneet vakuuttivat toinen toisensa omakohtaisen fyysisen aktiivisuuden sekä yksilölle itselleen että koko yhteiskunnalle tuottamista suotuisista vaik utuks ista. Toimituspäällikkö: Leena Nieminen · ;, . "" Eila Huuskanen-Hirnrna' · ,: .:,; ··· ;·· -:.)vl\k~o_:s.aia~uo/. ··., r.:. . . : , Arja Sääkslahti. --.:: .. \f . ~ ; .. ~r: · .. . vuosikerta . ~, .-1..'~ l::!'?, l,ii . · artikkeleissa kasiteltyihin aiheis,Tn; . "Ei pysty, eikä tarvitse!" Halutt ii n tai ei, on liikkumattomuuden ongelman ratkaisusta kehkeytymässä keskeinen yhteiskunnallinen ongelma. -~ ;:-:: , kari.keskinen@lts.fi 49. Pystyykö uudistuva liikuntajärjestelmä näiden ohella vastaamaan l ii kk u rnat to m u uden haasteeseen. Suuria muutoksia on luvassa, mutta niistä enemmän tietävät pitivät tietonsa visusti piilossa vielä tässä vaiheessa. Toisaalta pyritään kehiuämään polkua tavallisen kansalaisen omakohtaisen liikunnan edistämiseksi. :• ; . On kuitenkin välttämätöntä tietää mikä on muutoksen suunta ja onko tapahtumassa oleva muutos halliuu. ~ . _, Toimituskunta: \. Kuntien liikuntatoimen ja vapaaehtoisen kansalaistoiminnan rinnalle onkin kehittynyt uudenlainen elinkeinotoiminnan haara tiennäyttäjänään terveydenhoitopalveluja tarjoava yksityinen elinkeinoja yritystoiminta. -. •._ . '~}~t+ .'.. ~~~-:/ }'~ ~J.. Sanna Palorriäki . Niiden vanavedessä yksilöllisiä kuntoutusja liikuntapalveluita tarjoava yritystoiminta ottaa oman paikkansa kuntien ja järjestöjen aiemmin suvereenisti hallitsemalta areenalta. Kunnalliset liikuntapalvelut ovat ajautuneet vaikeuksiin kuntien talousongelmien puristuksessa ja kun kilpaurheilu tai harrasteliikunta ei halua tai pysty vastaamaan haasteeseen, on pelikenttä jäämässä avoimeksi kokonaan uusille ideoille ja toimijoille. : .... . Jr/~,(d r3: '. Tämän hetken ilmapiiri on odottava ja jopa seisahtanut, kuin suuna järistystä ennakoiva. . _: pu'ti::010,7,786600: _· _ !,_::::-'.i:~ :,}·/ :Jåx: 01_of~~i~~:19:~i~:/-.}X~. . Liikunta & Tie~~ ,-,~hdessa k~ytetyissa kuvituskuvissa esiintvvlh» henkilöilla · ei henkilöina ole yhteytta esientuntije. )Kestot.ilaus·~:·":33, euroa .. ;-,;,--• . :, ·. , · d,irkkaAu~oTå··· · ., · Alexander Holthoer' : .:•: :-~-Kirsi. Yksityiset lääkärikeskukset valtaavat nopealla tahdilla alaa sekä kunnallisilta että järjestöjen tuottamilta palveluilla. ·· Vuositilaus:t°37'euroa ~1 -· .... }{ 1 ,_·{ -~ ··•· sähköpostiltoimisto@lts'.fi • · · · ~;t<~. Hämäläinen Mjkko Jul[r :_, ,° Markku Oianen ·= : .,. Voisiko kilpaurheilun ja harrasteliikunnan muodostama kaksijakoinen saareke murentua niin, että niiden rinnalle syntyisi elinvoimainen urheiluja liikuniareol lisuus , joka kaupallisin keinoin löytäisi uudeksi asiakaskunnakseen terveytensä kannalla liian vähän liikkuvat. ~ · ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitete. ~f~•t/· Lii.kunta &Tieae· oh, myös"':( /s' ' [iH,g<t:.iikuRnar\·;iåWe~veystiedon-; :J...·. Voisiko yksityisellä elinkeinoja yritystoiminnalla olla riittävästi voimaa ja ennen kaikkea kekseliäisyyttä liikkumattomuuden haasteen voittamiseksi
Saku Rikala 84 EMERITUS IHMETTELEE: Kuka popularisoisi tutkimuksen ja integroisi oppimisen. Kari Keskinen 4 Villapaita päällä takiaispellossa Päätoiminen kohtasi vapaaehtoiset. Esa Rovio 92 Taukojumppa on noloa. Riikka Kivelä 47 PET tuo esiin liikunnan vaikutuksia sydämessä. Arto Tiihonen 79 Hankemaailma haltuun, resurssit tuottamaan ja tulokset näkyviin mutta miten. Anna-Maria Nurmi 28 Kohentuneet liikuntataidot auttavat pitämään kiinni aktiivisuudesta nuoruusiässä. Oikeustutkimuksen piirissä on syytä pohtia mikä on rikosoikeuden asema dopinginvastaisessa taistelussa. Lauri Laakso LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 6-7.11. 2 PÄÄKIRJOITUS. Markku Ojanen LUETTUA 95 Kuka keksi urheilijan kehon. Tuntimäärissä mitaten kouluissa on saman verran liikuntaa kuin lähes 150 vuotta sitten, vaikka yhteiskunta ja koululaitos ovat käyneet läpi melkoisen muutoksen. Sami Kalaja 33 Liikunnanopettajaliitto 100 vuotta Huoli koululiikunnasta ei vähene. Heikki Parkatti 85 OPISKELIJA OUNASTELEE: Miksi fysioterapia ja urheilu eivät kohtaa ajoissa. Antti 0. 88 Lontoo 2012 enemmän kuin paralympialaiset. 41 Ne pienet päivittäiset lihasaktiivisuusteot. Kalervo llmanen 39 KOLUMNI: Mihin hävisi liikunnasta ja urheilusta kasvatus. Eetu Kansanaho AJASSA 86 LIIKUNTAPOLITIIKAN ILTAPÄIVÄ: liikkumaattomuutta torjumaan. Raija Korpelainen 71 Liikuntainformaatio ei tavoita liikkumatonta nuorta miestä. Kari Kalliokoski 51 TUTKIMUSTIIVISTELMÄT Unna-Liinan isä voitti Lontoossa kultaa. Taija Juutinen Finn/ 44 Liikunnan terveysvaikutusten lähteillä Molekyylibiologia liikuntatutkijan työkaluna. Liikunnanopetukselle asetetut voidaan saavuttaa myös nuoria itseään kiinnostavien lajien avulla. Erkki Vettenniemi TUTKITTUA 96 Tutkimusuutiset 101 Väitökset. Jenni Kärsämä 74 Kokemuksia, suorituksia, terveyttä aktiivisen ikämiehen liikunnalla on monta moottoria. Matti Hakamäki, Salla Turpeinen 94 Etteikö liikunta ei auttaisi masennukseen. Kimmo Suomi 13 POLTTOPISTEESSÄ: Uusi liikuntajärjestö uhka vai mahdollisuus. Mihaly Szerovay, Hanna Vehmas 23 NÄIN MAAILMALLA: Urheilun aurinko nousee idästä mutta mistä siellä. Arponen 36 Liikunnan tuntimäärät edelleen 1800-luvun tasolla. likka Vuori 14 Dopingrikos kymmenenvuotias tutkimuksellinen uutuus. Toni Piispanen POHDITTUA 92 Joukkoharha liikkumattomuudesta. 69 Yhteiskunnan ulkopuolelle jääneen nuoren aktivointi on haaste myös fyysisen aktiivisuuden mittaamiselle. Euroopassa on ollut yli 200 jalkapalloottelua, joissa pelaajat, erotuomarit ja seuratoimitsijat ovat olleet osallisina sopupeleihin. Liikkumisen mieltä ja merkitystä ei kannattaisi sitoa yksin terveyteen tai hyvinvointiin. Paralympiamitalisti Toni Piispasta onnittelivat myös LTS:n puheenjohtaja Antti Uutela ja pääsihteeri Kari Keskinen. Essi Kinnunen 18 Sopupelaaminen on jalkapallon globaali ongelma. Pasi Koski 9 Liikuntapaikan saavutettavuus kertoo alueellisten erojen kasvusta. Harrastajamäärät kasvoivat, toiminta monipuolistui ja laajeni valtaosassa kaksivuotisen seuratukihankkeen seuroista. Jukka Tiikkaja 24 Nuorisokulttuuristen lajien mahdollisuudet hiphop osallistajana 2000-luvun koululiikunnassa. Siinä, missä Kiinaan syntyy jäähalleja kuin sieniä sateella, on Japanissa pohjoista lukuun ottamatta jaossa enää niukkuutta. Noora Hirvonen 73 Lihaa ja lihasta miehinen terveilijä vai imagoliikkuja
4 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012
Lisäksi esimerkiksi oikeudelliset, taloudelliset ja teknologiset haasteet lisäävät tarvetta ammattiosaamiselle myös vapaaehtoisorganisaatioissa. Vapaaehtoisuuden kasvualusta ja luonne ovat muuttuneet. Tämä vaatimustason kasvu pätee ainakin liikunnan ja urheilun alalla toimiviin seuroihin. Lähes 80 prosenttia seura-aktiiveista, valmentajista, ohjaajista ja seurojen yhteistyökumppaneista arvioi seuransa kehittyneen myönteiseen suuntaan. Pitkäjänteinen sitoutuminen on harvinaisempaa kuin aikaisemmin ja projektiluonteinen osallistuminen on yleistynyt. Liikuntaja urheiluseurat ovat yleisesti ottaen kyenneet pitämään pintansa yhdistyskentållä. Pääluvultaan toimijoita on ilmeisesti jopa enemmän kuin koskaan. Suunnitelmallisemman otteen ja ammattilaisen panoksen myötä seuroihin syntyi parhaimmillaan hyvä tekemisen meininki, joka innosti myös vapaaehtoistyöhön. Ennen riitti se, että oltiin yhdessä jonkin asian äärellä. Monet kehityskulut, kuten kaupungistuminen, yksilöllistyminen, kaupallistuminen, työelämän muutokset sekä ajankäytön kirjon moninaistuminen ovat muokanneet yhteiskuntaa ja kulttuuriamme vapaaehtoistyön kannalta kielteiseen suuntaan. ykyinen elämänmuotomme on asettanut vapaaehtoisuuteen perustuvan yhdistystoiminnan haasteelliseen tilanteeseen. Yapaaehtoisorganisaatioihin kohdistuneet odotukset ovat myös muuttuneet. Seuratoimintaamme on kuitenkin alkanut kohdistua yhä enemmän niin määrällisiä kuin laadullisiakin vaatimuksia samalla, Kuva ANTEROAALTONEN LIIKUNTA & TIEDE 49, 5/2012 5. Tekijöitä on vielä riittänyt. Nyt alarnaiskansalaisista vaativiksi asiakkaiksi muuttuneet suomalaiset vaativat myös vapaaehtoisorganisaatioilta tasokasta palvelua ja toimintaa. Samaan suuntaan ovat kehittyneet myös julkishallinnon odotukset. Harrastajamäärät kasvoivat, toiminta monipuolistui ja laajeni valtaosassa kaksivuotisen seuratukihankkeen seuroista
Lisäksi hankeseurojen arvioitiin yleisesti paitsi asettavan tavoitteita selkeämmin myös saavuttavan niitä todennäköisemmin. Yhtenä toim enpiteen ä käynnistettiin niin sanottu seura tukihanke, jonka puitteissa 200 seura lle myönnettiin tukea pääto im isen työntekijän palkkaukseen 22 kuukauden ajaksi. Näin arvioitiin yleisesti tapahtuneen myös tämän hankkeen myötä. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntemuksen arvioitiin parantuneen eniten. Eri asia on, onko maksujen nousu seuratoiminnan kokonaisuuden kannalta toivottava asia. kun ihm isten m ahdollisuudet ja halu sitoutua pitkäjänteiseen vapaaehto istyöhön eivät ole kohentuneet sam assa suhteessa. Pääsääntöisesti toiminta oli monipuolistunut ja laajentunut. Monet eri toimintamuodot olivat yleistyneet tuen piiriin päässeissä seuroissa toisin kuin sen ulkopuolelle jääneissä. Suurin piirtein ennallaan osallistujien määrä oli pysynyt noin joka kymmenennessä seurassa ja noin joka viidennessä hankeseurassa harrastajien määrä oli pudonnut. Se Dorchin ym. Elokuussa 2009 käynnistyneeseen hankkeeseen haki 495 seur aa, joista 200 valittiin liikuntajärjestöjen yhteistyössä toteuttam an valintapro sessin kautta hankeseuro iksi. Kyseessä oli kokeilupro jekti,jonka aikaansaannokset päätettiin m yös tutkim uksellisesti arvioida. Yhteistyö kotien, koulujen, tiedotusvälineiden ja keskeisten kunnallisten tahojen suuntaan oli vilkastunut. (2002) havainto, jonka mukaan vapaaehtoisten tyytyväisyys organisaation suoritustasoon on voimakkain sitoutumista ennustava tekijä, sai vähintäänkin epäsuoraa tukea havainnoistamme. Se näkyi muun muassa osaamisen ja asiantuntemuksen kohentumisena. Vaikka kilpaurheilun kohentaminen ei ollut keskeisten tavoitteiden joukossa, tuntui myös kilpaurheilullisten tavoitteiden saavuttaminen ainakin jonkin verran parantuneen. Asiantuntemusta, suunnitelmallisuutta mutta myös korkeammat harrastamisen kustannukset Päätoiminen ammattilainen vapaaehtoispohjalta toimivassa seurassa on tietysti jo sinällään melkoinen resurssi lisä. Osassa hankeseuroista vapaaehtoisten määrä oli lisääntynyt, mutta lähes yhtä suuressa osassa kehitys oli ollut päinvastaista. Osallistujia oli tuetuissa seuroissa projektin päättyessä keskimäärin 56 enemmän kuin hankkeen alkaessa. Tähän pelkoon liittyen tutkimuksen tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Vastaavasti huomiota oli keskitetty niihin tahoihin, jotka olivat palkallisen uran tässä vaiheessa oleellisimpia. Se on kuitenkin selvää, ettei palkatun tulo välttämättä merkinnyt vapaaehtoisten panoksen vähenemistä. Vuorovaikutus tuntui nimittäin vähentyneen sellaisten tahojen kanssa, jotka eivät olleet aivan seuran ydintoimintojen ja palkallisen toimenkuvan kannalta keskeisimpiä. 6 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012. Tukikauden aikana lähes kaikkiin hankeseuroihin saatiin nimittäin myös sivutoiminen palkattu työntekijä ja myös toimivien koulutettujen ohjaajien tai valmentajien määrä kasvoi. Keskimäärin hankeseurat olivat kyenneet kasvattamaan vapaaehtoistoimijoiden määrää neljällä toimijalla. Kahdeksan seuraa luopui jo hankekauden alkuvaiheessa ja niiden tilalle valittiin viisi seura a vara sijoilta. Hanketta edeltäneissä keskusteluissa pelättiin, että valtion seuroille osoittaman suoran tuen myötä kunnat alkaisivat säästää seurojen rahallisesta avustamisesta. Alkuperäinen ajatus siitä, että palkatun työsuhde voitaisiin turvata tukikauden jälkeen nostamatta harrastajilta kerättäviä maksuja, ei ollutkaan kovin realistinen. Kansallista liikunt aohjelm aa 2008 valm istellut työryhm ä esitti eräänä toim enpidesuosituksena, että seuro ille m yönnettäisiin valtion liikuntam äärärahoista kehittäm istukea. Merkittävä havainto oli se, että lasten ja nuorten harrastamisen vuosittaiset kustannukset nousivat hankeseuroissa noin 200 eurolla. Lisäksi odotettiin, että työsuhteesta tulisi pysyv ä eli että am m attilainen jatkaisi palkallisena tukikauden jälkeenkin. Seurojen yhteistyöaktiivisuudessa eri tahojen kanssa oli tunnistettavissa muutamia muutoksia. Enemmän, monipuolisempaa, laajemmin Tavoitteena olleeseen harrastajamäärän kasvuun kykeni noin 70 prosenttia vastanneista seuroista. Hyvä tekemisen meininki motivoi Seurojen ammattimaistumista koskevassa keskustelussa nousee yleensä esiin pelko siitä, että palkatun työntekijän myötä vapaaehtoisten osallistuminen hiipuu. Hankeseurojen valmentajien ja ohjaajien vuosittaisten tapahtumien määrä lisääntyi keskimäärin lähes kymmenellä ohjaajaa kohden. Vaikka noin joka neljännen hankeseuran kunnallinen tuki oli vähentynyt, niin vastaavasti kahdessa kolmanneksessa se oli lisääntynyt. Merkit ilmapiirin huonontumisesta olivat harvinaisia. M allia oli saatavissa m yös ulkom ailta, sillä am m attilaisten palkkaam inen vastaavanlaisiin seuro ihin on yleistynyt m onissa m aissa. Seurojen talouteen muutokset eivät toistaiseksi ehtineet kovin paljoa vaikuttaa. Muitakin merkkejä resurssien kasvusta ilmeni. Hanke käynnistettiin näin ollen käytännössä 197 seura ssa, joista m uutam a vielä luopui tukikauden aikana. Tavoitteena oli seuro jen harrastajam äärän lisääm inen, toim innan m äärällinen ja laadullinen kehittäm inen sekä hallinnollisten käytäntöjen kehittäm inen. Ammattimaistuminen tarkoittaa yleensä sitä, että työtä tehdään parempaan osaamiseen nojaten aiempaa suunnitelmallisemmin, järjestelmällisemmin ja tarkempaan työnjakoon perustuen. Erityisesti seuran toiminnasta tiedottavia tilaisuuksia oli useammin ja liikuntaa tarjottiin yleisemmin muille kuin seuran jäsenille. Toimintaryhmien määrä oli lisääntynyt kuudella seuraa kohden. Tämä pelko ei kuitenkaan saanut tukea tutkimushavainnoista. Kuvattua taustaa vasten ei ole yllättävää, että liikuntajärjestöissä ja valtionhallinnossa alettiin m iettiä am m attilaisten tarvetta ja suurem paa ro olia m yös paikallistason kansalaistoim innassa
Ammattimaisemmalla otteella pyritään yleensä siihen, että osaamista kanavoituu aiempaa tarkemmin joihinkin tiettyihin työtehtäviin. Parantuneen kehittämishalun tulokset voivat olla kauaskantoisia. Resurssit eivät kuitenkaan riitä tarjoamaan kovin monelle seuralle vastaavaa mahdollisuutta. Palkallisen toimihenkilön hankkiminen ei myöskään ole ajankohtainen ja realistinen vaihtoehto seuratyön kehittämiseen kuin riittävän suurissa seuroissa. Tulosten perusteella palkallisen vaikutus ainakin näin valikoituneeseen joukkoon seuroja näytti lupaavalta. Palkattujen rooli yhtäältä vapaaehtoisten johdettavina ja toisaalta heidän aktivoijinaan on monessa mielessä haasteellinen. Työhön myös käytettiin paljon aikaa. Tämänkaltaisessa tukimuodossa on potentiaalia. Tätä ajatusta tukee se, että vaikka enemmistö palkatuista piti palkkatasoa työn haastavuuteen nähden riittämättömänä, kaksi kolmannesta olisi halukas toimimaan seura-ammattilaisena vielä 20 vuotta tai lopun työuransa, Melkein kaikki vastanneista olivat valmiita toimimaan kyseisissä tehtävissä vähintään vuosia. Seurojen kehitystyöstä ja ajanmukaisuudesta tärkeää pitää huolta Kaksi kolmesta niistä seuroista, joista saatiin riittävästi seurantatietoa, oli pystynyt kehittämään toimintaansa. Painavampi työtaakka ei kuitenkaan ole vapaaehtoistoimijoiden mielestä välttämättä vastenmielinen asia. Erityiseen tehtävään palkattu, moneen toimeen tarttuva Ainakin yli 40 palkatun työsuhde päättyi joko hankkeen aikana tai tukikauden loppuessa. Vain muutama palkatuista kertoi työnsä olevan sekä viikoittain että vuositasolla säännöllistä. Vaatimuksia palkatulle ja hänen työlleen asettavat monet eri tahot ja monenlaisiin asioihin liittyen. Palkattujen työnkuvalle oli tyypillistä monipuolisuuden lisäksi myös jonkinasteinen epämääräisyys. Lähes kolme neljästä (73 %) niistä vapaaehtoisista, jotka pitivät työtaakkaansa rankempana, näki seuran kehittyneen myönteiseen suuntaan. Enemmistö heistä arvioi, että seura oli kehittynyt myönteiseen suuntaan kuluneen kahden vuoden aikana. Palkattu seuratoimija on mahdollisuus Seurojen toimintaa läheltä seuranneita henkilöitä pyydettiin arvioimaan tapahtunutta kehitystä hankkeen päättyessä. Erään vastaajan luonnehdinta, että työ on kuin "juoksisi villapaita päällä takiaispellossa", on paljon puhuva. Vaikka palkallinen työntekijä voi olla piristysruiske myös vapaaehtoisten osallistumiselle, vapaaehtoistyön vetovoiman kehitys arvioitiin harvinaisimmaksi. Esimerkiksi aikuisten liikunnan edistämiseen palkattujen työstä keskimäärin noin neljännes keskittyi tähän tehtävään ja lasten ja nuorten liikunnan edistämisen pestiin palkattujen panoksesta noin kolmannes kului kyseiseen työhön. Urheiluseuran kaltainen vapaaehtoisorganisaatio on kuitenkin työympäristö, jossa harvat palkatut eivät voi pitäytyä kovin kapeassa työtehtävässä. Noin neljännes (27 %) vastanneista vapaaehtoisista kertoi työtaakan keventyneen, mutta 41 prosentin mielestä oli käynyt juuri toisin päin. Se näkyi myös, kun palkatuilta kysyttiin työn jakautumisesta. Ammattinimikkeestä huolimatta niin valmennuspäälliköiden, toirnirmanjohtajien, kuin lasten ja nuorten liikunnan koordinaattoreidenkin on tartuttava moneen toimeen. Noin viidennes ei ollut saanut kovin näkyviä tuloksia ja noin yhdessä kymmenestä kehitys oli mennyt huonompaan suuntaan. Vain viidennes oli sitä mieltä, että heidän työnkuvansa oli ollut koko ajan selkeä. Kokopäiväisen työntekijän ilmaantuminen seuraan ei merkitse välttämättä pienempää työmäärää vapaaehtoisille, vaan pikemminkin päinvastoin. Lisäksi runsaassa puolessa vastanneista seuroista ammattilaisena toimi edelleen sama henkilö kuin keväällä 2011. Seura-aktiiveista, valmentajista ja ohjaajista sekä seuran yhteistyökumppaneista lähes 80 prosenttia näki seuran kehittyneen myönteiseen suuntaan. Keskimäärin työhön käytettiin 42 tuntia viikossa ja suurimmillaan säännöllisesti 60 tuntia viikossa. Nyt tarjolla ollut tuki kausi oli suhteellisen lyhyt ja voiLIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012 7. Seuratyölle on tyypillistä myös tietynlainen epäsäännöllisyys. Vastanneista vapaaehtoisista noin 4 3 prosenttia katsoi, että osallistumiseen motivoituminen oli helpompaa hankkeen lopulla kuin ennen sen alkua. Muutamissa hankeseuroissa palkattua oli syystä tai toisesta jouduttu vaihtamaan ja osassa oli päädytty lopettamaan koko pesti. Rinnalla oli tehtävä esimerkiksi erilaisia hallintoja toimistotehtäviä. Todennäköisesti suunnitelmallisemman otteen ja ammattilaisen panoksen myötä on syntynyt tekemisen meininki, jossa vapaaehtoiset viihtyvät ja antavat osuutensa tunteja laskematta. Seuran voimistunut halu kehittyä oli selvästi yleisin yksittäinen piirre, jonka todettiin parantuneen. Varsin hyvänä tuloksena voi kuitenkin pitää sitä, että vuosi tukikauden päättymisen jälkeen yli 80 prosentissa vastanneista seuroista ja ainakin noin kahdessa kolmanneksessa kaikista hankeseuroista työsuhde jatkui edelleen. Varmuudella tiedetään, ettei palkkausta jatkettu 28 tukea saaneessa seuroissa. Toisen viidenneksen mielestä työnkuva oli hankkeen aikana vähitellen selkiintynyt ja oli selkeä hankkeen päättyessä. Seurojen aikuisliikkujat ja seurassa harrastavien lasten vanhemmat olivat kriittisempiä, mutta näissäkin ryhmissä kehityksen näki myönteiseksi seitsemän kymmenestä. Samalla työ on kuitenkin ilmeisen monipuolista, mielenkiintoista ja innostavaa. Vastanneista seurajohtajista melkein kaikki olivat samaa mieltä tämän väitteen kanssa ja palkatuistakin noin yhdeksän kymmenestä. Tämä havainto antaa perusteita ennakoida, että hankkeen lopullinen anti on nähtävissä vasta tulevaisuudessa. Ammattilaisen myötä vapaaehtoistoimintakin voi olla motivoivampaa. Noin 70 prosenttia piti tehtäväkenttäänsä vähintäänkin jonkin verran liian laajana
]yväsliylä: LIKES sia saatiin vähemmän kuin hankkeen alkuvaiheessa. Valtaosa edellä mainituista aineistoista kerättiin Webropol-nettityökalun avulla. Enem m istö palkatu ista oli sitä m iel tä, että tukikauden tulisi olla vähintään kolm e vuotta. Jälkimmäistä kerättiin monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen seurojen tilannetta koskien eri ryhmiltä, joiden elämään ja valintoihin seurojen toiminnat koskettivat. Hankkeen päättyessä mittaukset uusittiin. Esimerkiksi vapaaehtoisten työpanos todennäköisesti kohentuu, kun saadaan päälle hyvä tekemisen meininki. Seuratoiminnan kehittämistuen tulohset. Hankkeen aikana luotiin jonkin verran verkostoja ja vuorovaikutussuhteita eri seurojen palkallisten välille, mikä on hyvä keino seura-ammattilaisten keskinäiseen tukemiseen. NÄIN TUTKITTIIN H akuvaiheessa saatiin perustietoja tukea hakeneista seuroista (n=495). Päätoiminen tuntui tuovan myönteistä painetta kehitystyöhön. Liian yksisilmäisesti tähän suuntaan eteneminen voi kulttuurisesti kääntyä koko liikunnan kansalaistoimintaa vastaan. Hankkeen aikana tiedusteltiin prosessin etenemisestä seura johdolta ja palkatuilla eri ajankohtina. Vaakakupin toisen puolen painoa lisää se, että lasten osallistumiskustannukset näyttävät nousevan. (Seuratiedot tuetuilta n=l22, seuratiedot tuen ulkopuolelle jääneiltä n= 78, seurajohdon n=l02, palkattujen n= 153, valmentajat/ohjaajat n=395, seuraaktiivit n=454, aikuisliikkujat n=212, vanhemmat n=415 ja yhteistyökumppanit n=l2 7). Monessa tapauksessa kriittisin tekijä oli oikeanlaisen ja sopivan henkilön löytäminen tehtävään. Työnantajaksi ei kannata ryhtyä kylmiltään, vaan on syytä puntaroida tarkasti, onko seuralla siihen riittävät edellytykset. 8 LIIKU>fTA & TIEDE 49 • 5/2012. Hankerahoitus ei voi olla palkinto jo tehdystä työstä tai keino varainhankinnan aukkokohtien täyttämiseen. Hankkeen käynnistyessä suoritettiin alkumittaukset, jossa tuen piiriin (n=133) ja sen ulkopuolelle jääneistä (n= 73) kerättiin lisää seuratason tietoja. Hyvin hoidettuna päätoimisen työntekijän hankkiminen lisää seuran toimintaresursseja. Kansalaistoiminnan perusluonnetta on syytä kunnioittaa, kehitettiinpä seurakenttää sitten ammatulaisnäkökulrnaan tai johonkin muuhun ideaan nojaten. Seuroissa harrastavien lasten vanhemmille hankkeen kokemuksista olennainen tieto on, että palkallisen työntekijän myötä toiminnan systemaattisuus ja johdonmukaisuus todennäköisesti kehittyy, osaamisen taso paranee ja näiden myötä toiminnan laatu kohenee. Tähän näkem ykseen vapaaehtoistoim innan logiikkaa ym m ärtävien on hel ppo yhtyä. Kerätyt tiedot olivat luonteeltaan kahta eri tyyppiä. Seura toim ijoilta tällainen tukim ahdollisuus edellyttää r iittävästi aitoa halua seuran kehittämiseen. kin suositella, että vastaavanlaisiin hankkeisiin ryhdytään jatkossa sekä pidem m ällä valm istelujaksolla euä pidem m illä tukikausilla. VastaukPalkalliseksi työntekijäksi seuraan ryhtyvän on syytä hyväksyä se tosiasia, ettei seura työympäristönä ole monenkaan tyypillisen työpaikan kaltainen. Lisäksi hankkeen kuluessa haastateltiin ryhmähaastatteluissa yhteensä 60 henkilöä 33 eri seurasta. Ammattilaisten lisääminen vapaaehtoisten tueksi on yksi tapa. Menettely ei kuitenkaan ymmärrettävästi sovi kaiken tyyppisiin seuroihin ja kaikkiin olosuhteisiin. Tukimahdollisuutta kannattaisi käyttää seuran vapaaehtoiskunnan laajentamiseen ja tason nostamiseen. Seurojen kehitystyöstä ja ajanmukaisuudesta huolehtiminen on tärkeää. Vapaaehtoispohjalta toimivien yhdistysten hyvinvoinnista ja elinvoimaisuudesta kannattaa nykypäivänä pitää huolta. PASI KOSKI, FT, dosentti Liikuntakasvatuksen professori Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Artihkeli perustuu raporttiin Koski P (2012) Palkattu seuraan mitä seuraa. "Hyvän tyypin" etsimiseen ja hänen viihtymisestään huolehtimiseen seuraväen kannattaa tehdä työtä. Yhtäältä oli kyse Iaktatiedoista, kuten seuran jäsenmäärästä ja toisaalta arvioperustaisesta tiedosta. Työ voi olla monipuolista ja suhteellisen vapaata, mutta varsinkin seuran ainoan palkallisen rooli voi olla yksinäinen ja haasteellinen. (6 kk seurajohdon n=130, palkattujen n=l59; 9 kk seura johdon n=l56, palkattujen n= L 73; 13 kk seurajohdon ne I 72, palkattujen n=l67; 20 kk seurajohdon n=l58, palkattujen n=l57). Jonkin verran vastauksia saatiin myös sähköpostilla ja perinteisellä postilla. Lisäksi kerättiin tiedot palkatuista ja hänen osaamisestaan (n=l84). Arviotietoja seuran lähtötasosta kerättiin eri arviointiryhmiltä (valmentajat/ ohjaajat n= 725, seura-aktiivit n=823, aikuisliikkujat n=503, vanhemmat n=640 ja yhteistyökumppanit n=380)
Liikuntarakentamisen valtionavun osalta tiedetään, että se kohdistuu liikuntaan ja urheiluun. Maamme ylimmällä liikuntapolitiikkaa toteuttavalla elimellä ei ole ollut käytettävissään riittävästi tutkimustietoa harjoittamansa politiikan vaikutuksista vaikuttavuudesta puhumattakaan, jota ei ole arvioitu koskaan. Teksti: KIM M O SUO M I Liikunta paikan saavutettavuus kertoo alueellisten erojen kasvusta Pohjoisja Itä-Suomessa liikuntapaikkapalvelut eivät ole läheskään yhtä hyvin asukkaiden käytettävissä kuin Länsija Etelä-Suomen vastaavat palvelut. Kuntien liikunnan valtionosuuksien kohdistumisesta ei voida olla yhtä varmoja, koska arviointi ja valvonta puuttuvat kokonaan eikä valtionosuuksia korvamerkitä. Liikuntapaikkojen tarjonnassa ja saavutettavuudessa suomalaiset eivät ole tasavertaisessa asemassa. TällaiLIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 9. Kuntakentässä on menossa suurin koskaan nähty kunnallisten liikuntapalveluiden alasajo kuntien liikuntabudjettien perusteella. Nykyinen liikuntapaikkojen avustusjärjestelmä ei poista ongelmaa. Liikuntapolitiikkaa ei ole pystytty arvioimaan kunnolla Suomessa kuin yhden kerran ja sekin vain valtion liikuntapolitiikan vaikutusten osalta vuosina 20062009 vaikka arviointi on ollut vuodesta 1998 lähtien valtion liikuntaneuvostosta säädetyssä liikuntaasetuksessa määrättynä ensimmäisenä ja tärkeimpänä tehtävänä. Suomi on jakautumassa liikuntapaikkapalveluiden osalta kahtia. Alueellisesti, sukupolvittain, ammattiaseman, koulutuksen ja tulojen perusteella maamme liikuntakulttuuri jakaantuu kahtia entistä selkeämmin ja kuilu kasvaa koko ajan. Liikuntarakentamisen tutkimukseen ja kehittämiseen on viime vuosikymmenen aikana ollut käytettävissä vuosittain noin 700000-800000 euroa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä liikuntapaikkapalvelujen tasa-arvoisessa saatavuudessa ja tarjonnassa on tapahtunut kuluneen vuosikymmen aikana. Esimerkiksi pienten liikuntapaikkojen osalta yhtenä alueelle kohdistuvan rahan kriteerinä on avustushakemusten määrä. Alueellinen tasa-arvo on kehittynyt huonompaan suuntaan kuluneen kymmenvuotisen tarkastelujakson aikana. Liikuntaköyhyyden käsite syrjäytyy huippu-urheilun muutostyöryhmän ja Helsingin olympiastadionin alle. Liikuntapaikasta ja alueesta riippuen valtionavustus on kohdennettu yksittäisiin hankkeisiin, joita ei voida tuottaa niin paljoa että niillä olisi merkitystä liikuntapaikkojen tasa-arvoisen käytön kannalta. Tähän on useita syitä. Maan pohjoisja itäosien kunnissa liikuntapaikkoja on harvemmassa kuin maan eteläja länsiosissa ja käyttöetäisyydet ovat pitkiä. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevat alueet tuottavat suhteellisestikin heikommin avustushakemuksia, koska niillä ei ole riittävästi liikuntapaikkojen omarahoitusosuutta. Tasa-arvoa tuottaakseen järjestelmien tulisikin ohjata huomattavasti enemmän taloudellista tukea heikommille alueille. Liikuntaköyhyyttä ei tunnisteta On oikeastaan aika huolestuttavaa, etteivät julkinen sektori tai urheilujärjestöt pidä tätä epäkohtaa enempää esillä, vaikka tasa-arvo on liikuntalakimme keskeisin tavoite. Kansallinen ja alueellinen liikuntahallinto ei nykyjärjestelmän puitteissa pysty tuottamaan tasa-arvoistavaa liikuntarakentamispolitiikkaa. L iikuntaja tasa-arvo tutkimusohjelman julkaisu "Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998-2009" valmistui keväällä
Niillä ja luontoympäristöissä liikkuu noin kaksi kolmasosaa aikuista. Koulujen liikuntasali on käytettävissä alle 10 km päässä kotoa. Vuosittain esimerkiksi noin 600 liikkujaa loukkaantuu siten, että joutuu KUVA 1. Poikkeuksina tästä ovat vain ulkoilualueet ja ulkoilureitit, uimahallit ja kuntosalityyppinen liikunta. Toki yhteistyö liikenneministeriön ja opetusja kulttuuriministeriön välillä on hyvää, mutta muutamat yhteiset työryhmät eivät vielä kesää tee. Kevyen liikenteen väylät kuuluvat hallinnollisesti liikennesuunnitteluun ja luontoympäristö ympäristöhallintoon. sella resur sseilla olisi ollut mahdollista tutkia huolellisesti esim erkiksi liikunt ara kentamispolitiikan vaikutuksia, mutta siihen varo ja ei ole suunnattu. Aikuisväestöä varten olisikin perusteltua miettiä uusi liikuntapaikkapolitiikka, joka ottaa aikuisväestön tarpeet paremmin huomioon. Ulkoilulaki, jokamiehen oikeus ja tieliikennelaki ovatkin liikuntalakia tärkeämpiä lakeja aikuisväestön eniten käyttämien liikuntapaikkojen kannalta. Varsinaisia "sportusia" liikuntapaikkoja lisäämällä aikuisväestöä ei saada liikkumaan nykyistä enempää. Näm ä tutkim usvarat eivät ole olleet tutkim uksellisesti kilpailtua rahaa vaan niitä on ohjannut virkakoneisto. Tämä näkyy etenkin tarkastelussa, jossa verrattiin liikuntaan käytettyä aikaa nuorten työssäkäyvien ja opiskelevien lapsiperheiden ja lapsettomien perheiden kesken. Koulujen liikuntasalien peittoprosentti Liikunnan ELY-alueittain 10 km säteellä kotoa. Käytetyin ja suosituin liikuntapaikka aikuisille on kasvamassa määrin kevyen liikenteen väylät. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Varo jen käytön tulisikin jatkossa perustu a sam oihin arvioint ikäytäntöihin kuin muunkin tu tkim usrahoituksen ja peru stu a pitkäjänteisiin tutkimusohjelmiin. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Kevyen liikenteen väyliä tulisi myös huoltaa nykyistä enemmän. On aika merkillistä, että aikuisväestön käytetyimpiä liikuntapaikkoja hallinnoivat muut hallintokunnat kuin liikuntaan erikoistunut yksikkö niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. KUVA 2. Kevyen liikenteen väylien suunnittelu ja sujuva linkittyminen tulisi ulottaa koko kuntaan ja kunnan lähiseutuun. Isojen liikuntahallien peittoprosentti Liikunnan ELY-alueittain 20 km säteellä kotoa. Vanhemmuus ei enää näyttäisi vaikuttavan nuorten naisten liikuntaan käytettyyn aikaan siinä määrin kuin aikaisemmin. Nyt työssä käyvät nuoret aikuiset käyttävät liikuntaan selkeästi enemmän aikaa kuin opiskelevat ikätoverinsa. KUVA 4. Kiristyneet opintoajat ja työssäkäynti opintojen ohessa ovat taustalla myös opiskelijoiden vähentyneeseen liikunnalliseen ajankäyttöön työssäkäyviin samanikäisiin verrattuna. Jäähalli alle 20 km päässä kotoa. Opiskelijoilla vähemmän aikaa liikuntaan Sukupuolten välinen tasa-arvo on kehittynyt hyvään suuntaan tarkastelujaksona olleen kymmenvuotiskauden aikana. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä eri kunnissa asuu tämän käyttösäteen piirissä. Kymmenen vuotta sitten opiskelevat nuoret miehet erottuivat ryhmäksi, joka harrasti eniten liikuntaa. KUVA 3. Jäähallien peittoprosentti 20 km säteellä kotoa Liikunnan ELY-alueittain. Iso liikuntahalli alle 20 km päässä kotoa. Uimahallien peittoprosentti 18 km säteellä kotoa Liikunnan ELY-alueittain Uimahalli käytettävissä alle 18 km päässä kotoa. Kävelyja pyörätiet sekä luonto liikuntapaikkojen kärjessä Tulokset osoittavat, että aikuisväestön eniten käyttämät liikuntapaikat eivät ole oikeastaan liikuntapaikkoja laisinkaan. 10 LIIKUNTA& TIEDE49•512012
Kalliit käyttömaksut ja pitkät välimatkat liikuntaharrastusta estävinä tekijöinä ovat itse asiassa laskeneet pari prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana väestötasoisissa tutkimuksissa. Suurissa kaupungeissa ja kunnissa asiointimatkat keskustaajamiin kasvavat lähipalvelujen heikentyessä ja ajoneuvoriippuvuus kasvaa. •1-2 3 5 KUVA 5. Liikkumattomuutta edistävät yhteiskunnalliset megatrendit ovat vahvoja. Kymmenen vuotta sitten yli kaksi kolmasosaa väestöstä teki alle 2,5 km matkat liikuntapaikoille omin lihaksin, nyt enää vajaa puolet. (Puru) Kuntoratojen peittoprosentti 3,5 km säteellä kotoa Liikunnan ELY-alueittain. Vastaavasti pojat käyttävät eniten koulujen liikuntasaleja, isoja liikuntahalleja, pallokenttiä, uimahalleja, ulkoilualueita ja jäähalleja. KUVA 7. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Liikunnan ELY-alueittain Golf-kenttä alle 36 km päässä kotoa. Hiihtolatujen peittoprosentti 7 km säteellä kotoa Liikunnan ELY-alueittain Hiihtolatu alle 7 km päässä kotoa. Olen pyrkinyt pitämään 1980-luvulta saakka kaikissa tutkimuksissani mukana saman kysymyksen "Kuinka usein olet käynyt viimeisen vuoden aikana varsinaisella liikuntapaikalla kuntoilijan, kilpailijana, valmentajana ja/tai penkkiurheilujana. Tyttöjen eniten käyttämiä liikuntapaikkoja ovat koulun liikuntasali, uimahalli, isot liikuntahallit, lajikohtaiset sisäliikuntatilat ja hevosurheilualueet. Ulkoilu reitti alle 4,5 km päässä kotoa. Kalliita liikuntapaikkoja ei yksinkertaisesti käytetä. Ulkoilureittien peittoprosentti 4,5 km säteellä kotoa Liikunnan ELY-alueittain. Aikuisväestöstä noin kaksi kolmasosaa vastaa, etten kertaakaan. Meillä on erittäin laaja "keskiluokka", joka on liikuntapaikkojen suurkuluttajakuntaa. Tunnusomaista on myös, että aikuisväestö ei käytä samassa määrin varsinaisia rakennettuja liikuntapaikkoja kuin lapset, nuoret ja nuoret aikuiset. Golf-kenttien peittoprosentti 36 km säteellä kotoa. Ylemmissä tuloluokissa liikunnalliseen aktiivisuuteen vaikuttaa se, että näissä ammateissa olevat voivat vaikuttaa omaan ajankäyttöönsä paremmin kuin alemmissa tuloryhmissä olevat. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Siitä johtuu myös se, että korkeat maksut liikuntapaikoilla eivät nouse kysyttäessä kovin suureksi harrastamisen esteeksi. Hieman pidemmän, 2,5-5 km matkan liikuntapaikoille teki vuosikymmen sitten omin jaloin noin kolmasosa, mutta nyt enää 15 prosenttia väestöstä. j KUVA 8. Poikien käyttämät liikuntapaikat tuovat esiin palloilukulttuurisidonnaisuuden. Miten käytettävissä olevat liikuntapaikat vastaavat lasten ja nuorten liikuntaharrastuneisuuteen eli kysyntään. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Tämä ei tue ajatusta, että liikuntapaikkoja lisäämällä lisätään myös väestön liikkumista. Ylemmässä ammattiasemassa olevat käyttävät pääsääntöisesti enemmän aikaa liikuntaan kuin heikommassa ammatillisessa asemassa olevat. hoidattamaan itseään vähintään terveysasemilla. Liikuntakulutusta kukkaron mukaan Suomalaiselle liikuntapaikkojen käytölle on tyypillistä se, että väestö käyttää kukkarolleen sopivan hintaisia liikunta paikkoja ja -palveluita. Kevyen liikenteen väylien kehittäminen ja laajentaminen on merkittävä tekijä myös työmatkaliikunnan lisäämisen kannalta. KUVA 6. Kartalla esitetään, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu tämän käyttösäteen piirissä. Pojille tärkeiksi liiUl)(UN'TA& TIEDE 49• 512012 11. Vastaukset ovat pysyneet aika samanlaisina kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana. Kuntorata alle 3,5 km päässä kotoa
kuntapaikoiksi ovat nousseet pallo kent ät ja [äähallit, jotka eivät päässeet tyttöjen suositu im pien liikuntapaikkojen listo ille laisinkaan. Vuonna 1998 kerättiin laaja väestöaineisto MannerSuomesta, jolla pyrittiin selvittämään liikuntapaikkapalvelujen saatavuutta Suomessa liikuntalakiin kirjatun laajan tasa-arvokäsityksen näkökulmasta. Useimmissa liikuntapaikkaryhmissä Pohjoisja Itä-Suomen liikunnan ELY-alueet saivat osakseen heikommat liikuntapaikkojen peiuoprosentu kuin etelämpänä olevat väestotiheärnmät alueet. Silloin julkaistiin vuonna 2000 tutkimusraporttina "Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo". Ne näyuåvät, kuinka suuri osuus käyttäjistä asuu valtakunnallisen keskimääräisen käyuösäteen päässä liikuntapaikasta. Liikunnan ELY-alueiuain laadituilla kartoilla näkyy selkeästi alueellinen epätasa-arvo. Esimerkiksi kaikkien koulujen saleja käyttävien keskimääräiseksi matkaksi kotoa koulusalille saatiin kymmenen kilometriä, jolloin peiuoprosenui ilmaisee sen väestöosan suhteellista osuutta kaikista, jotka voivat käyttää salia kyseisellä tai lyhyemmällä kulkumatkalla. Uimahallit sen sijaan ovat molem pien sukupuolten ahkera ssa käytössä. Liikuntapaikan käyuösäde saadaan kaikkien kutakin liikuntapaikkaa käyttävien vastaajien keskimääräisestä kulkumatkasta liikuntapaikalle. Näitä on käsitelty oheisissa tilastoteernakartoissa. Tällä on luonnollisesti selkeät yhteydet kuntatalouteen, koska kunnat hallitsevat noin 75 prosenttia koko liikuntapaikkakannasta ja kuntien talous vaikuttaa liikuntapaikkojen määrään. Tutkimusraportissa käytettiin ensimmäisen kerran Suomessa laajasti geokoodattua paikkatietoeli GIS-aineistoa (geographical information systems), mikä mahdollisti myös tutkimustulosten esittämisen tilastoteernakarttoina. Vuonna 2009 kerättiin vastaava kymrnenvuotisseurantaaineisto, jonka keskeisistä johtopäätöksistä raportoitiin viime kesäkuussa julkistetussa "Liikuntapaikkapalvelut ja väestön tasa-arvo Seurantatutkimus liikuntapaikkapalveluiden muutoksista 1998-2009. KIMMO SUOMI LitT Liikuntasuunnittelun professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kimmo.suomi@jyu.fi NÄIN TUTKITTIIN '' L iikuntapaikkapalvelutja väestön tasaarvo" -seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä liikuntapaikkapalvelujen tasa-arvoisessa saatavuudessa ja tarjonnassa on tapahtunut kuluneen vuosikymmen aikana. Lisätietoja ja julkaisu pdf-muodossa: Kimmo Suomi, himmo.suomi@jyu.fi 12 LIIKUNTA& TIEDE 49 • 512012. Käyttöetäisyys kertoo liikuntatasa-arvosta Tasa-arvon tarkastelu liittyy liikuntapaikkojen määrään ja käyuöetäisyyteen
Vastaavat voimavarat vaaditaan kohdistettaviksi palvelemaan rajoitetumpia ja vallitsevaa yhteiskuntapolitiikkaa huonosti tukevia päämääriä. Sidonnaisuuteni kunto-, terveysvirkistysja hyötyliikunnan (ktvh) tässä hyvinvointiliikunnaksi nimetyn alueen asiantuntijana ja edistäjänä vaikuttavat kannanottoihini ja tarkastelen aihetta rajoitetusti vain tästä näkökulmasta. Toinen, myös jo osittain toteutunut uhka on ktvh-toimialan painoarvon, näkyvyyden ja toimintaedellytysten väheneminen, kun Suomen Kuntoliikuntaliitto luopui tällä alueella johtajuudestaan, itsenäisyydestään ja mahdollisesti osasta tulevia voimavarojaan ilman varmuutta toimialansa tulevasta asemasta ja voimavaroista uudessa Iukuntajärjestössä ja suomalaisessa liikuntakulttuurissa yleisemminkin. Ulkokehälle kantautuneiden tietojen ja kannanottojen perusteella ilmassa on vahvasti vanhan hylkäämisen vaatimus. Järjestöissä kuten nyt vanhassa liikuntajärjestössä tapahtuvissa muutoksissa on aina sekä uhkia että mahdollisuuksia. Kolmanneksi on pyrittävä saamaan sekä nykyiset että mahdolliset uudet jäsenet täydellä tarmolla ja teholla mukaan uutta järjestöä koskevaan suunnitteluun ja sen päättäviin kokouksiin. Käytännössä alueen painoarvo määräytyy sen asemana organisaatiossa ja voimavarojen jaossa. Todellisuudessa toiminta-alueiden periaatteellinen painoarvo uudessa järjestössä määräytyy sen jäsenten enemmistön päättävissä kokouksissa ottamina kantoina. Odotan toiveikkaana näyttävää ja vaikuttavaa esiintuloa. Meneillään olevassa strategia työssä ja sitä seuraavissa vaiheissa on kirkastettava ja kiteytettävä sellaisia konkreettisia toimintoja, toimintatapoja ja niiden perusteita esityksiksi, jotka uuden liikuntajärjestön jäsenten enemmistö eivät vain johtajat voi sisäistää ja sitoutua niiden edistämiseen. Hyvinvointiliikunnan aseman ja toimintaedellytysten turvaaminen uuden liikuntajärjestön päätöksiä tekevissä elimissä ja tilaisuuksissa on sen asianajajille ja kannattajille haasteellinen tilanne. Toiseksi on pyrittävä vaikuttamaan uuden järjestön sääntöihin siten, että ne tarjoavat hyvin voi n tili i kuntaa edustaville järjestöille mahdollisuuksia ja syitä liittyä uuden liikuntajärjestön jäseniksi. Sisältä jäsenenä voi vaikuttaa tehokkaammin kuin ulkoa kumppanina. Siihen voi valmistautua ainakin kolmella tavalla. POLTTOPISTEESSÄ Teksti: ILKKA VUORI Uusi liikuntajärjestö uhka vai mahdollisuus. Kummatkin koskevat toiminnan aatteellista perustaa, valittavia toimintalinjoja ja niiden painotuksia ja toteuttamistapoja, organisoitumista, jäsenyyden ehtoja ja kannusteita, henkilökunnan työsuhteita jne. Mitä mahtaakaan lähes piilossa toimivalla KUMU:lla (Kuntoliikunnan muutostyöryhmä) olla mielessään ja tarjottavana. Ilmeinen ja osittain jo toteutunut uhka tällä alueella on Nuoren Suomen tekemän oivaltavan, uutta luovan, tärkeisiin yhteiskunnallisiin arvoihin perustuvan ja tuloksellisen toiminnan aliarviointi. Pitkään ja voimakkaasti vaikuttavia ovat muun muassa ne uhat ja mahdollisuudet, joita liittyy vanhan liikuntajärjestön perinnön, sen toimintojen ja niiden henkisen perustan siirtämiseen tai hylkäämiseen uuden liikuntajärjestön käyttöön. Omalla kohdallani ne ovat uutta liikuntajärjestöä koskevan päätöksenteon ulkopuolella ja suunnittelun ja muun vaikuttamisen ulkokehällä. Uuden järjestön perustamisvaiheen asiakirjoissa, kuten järjestön tahtotila n, toiminta-ajatuksen, tavoiteltujen vaikutusten ja avaintehtävien määrittelyssä, ilmenee kuitenkin mahdollisuus hyvinvointiliikunnan sisältymiseen järjestön toimintaan sen merkittävänä osana. ILKKAVUORI LKT, professori (emeritus) Sähköposti: ilkkavuori@kolumbus.fi LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 13. Nämä tullevat olemaan hyvinvointiliikunnalle kohtalaisen myönteisiä, koska järjestötkin noudattavat sosiaalisesti hyväksyttävän ja talouden varmistavan käyttäytymisen pelisääntöjä. Vanhassa liikuntajärjestössä hyvinvointiliikunnan edistäminen on ollut maalaisserkun asemassa verrattuna urheilujärjestöjen perinteisiin ja täysin perusteltuihin toimintoihin, ja hyvinvointiliikunnan alueella toimivia järjestöjä on vähän verrattuna pääosin kilpailullista ja huippu-urheilua edistäviin järjestöihin. Kaikkiaan uhkana on, että kansalaisten ja yhteiskunnan kannalta tärkein alue, hyvinvointia edistävä omakohtainen liikunta, ei saa uuden liikuntajärjestön aatteellisessa perustassa, toiminta-alueissa, käytännön toiminnoissa ja niiden käyttöön tulevissa voimavaroissa sen merkitystä vastaavaa asemaa. V astaukseen vaikuttavat vahvasti vastaajan sidonnaisuudet
Oikeustutkimuksen piirissä on syytä pohtia, mikä on rikosoikeuden asema dopinginvastaisessa taistelussa. Aihetta koskeva oikeustieteellinen tutkimus on jäänyt edellä mainittuja tieteenaloja vähäisemmäksi. Kirjailija Tuomas Kyrön (2011, 208) sanoin: "puhtaat 1 Ks. Käytön kriminalisoinnin ohella toinen mielenkiintoinen dopingiin liittyvä tulevaisuuden kysymys on Euroopan unionin panos dopingrikollisuuden saralla. Jokaisella meistä on intuitiivinen, median muokkaama käsitys siitä, mitä dopingilla tarkoitetaan ja millainen on dopingista kiinni jääneen urheilijan kohtalo. Oikeusperustasta päätettäessä olennaista on tunnistaa, millaiseksi ongelmaksi doping unionin piirissä hahmottuu. Silti voimassa oleva rikoslakimme on sisältänyt "dopingrikos'', "lievä dopingrikos" ja "törkeä dopingrikos" -nimiset kriminalisoinnit jo vuosikymmen ajan. Merkkipäivää vietettiin kuluvan vuoden syyskuun ensimmäisenä päivänä. D opingia on tutkittu lääketieteen, historian, sosiologian ja filosofian piirissä. Tuolloin tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun rikoslain 44 luvun 6-8 pykälien dopingrikoksia koskevat rangaistussäännökset tulivat voimaan. tällaisesta kysymyksenasettelusta Kinnunen 2012, 5-7 14 UIKUt,ffA& TIEDE 49 • 5/2012. Oikeustieteen näkökulmasta on mielekästä kysyä, miten ja miksi dopingista tuli rikosoikeudellisen sääntelyn kohde ja millaisia reunaehtoja oikeusjärjestys sääntelylle asettaa.' Doping esitetään julkisuudessa usein varsin stereotypisena asiana. Onko siinä kysymys kilpaurheilun reiluuteen liittyvästä tekijästä vai järjestäytyneen rikollisuuden hallussa olevasta, rajat ylittävästä laittomasta, huumausaineisiin rinnastettavien vaarallisten aineiden kaupasta. Kuva: ANTE RO AA LTO NEN kymmenen vuotias tutkimuksellinen uutuus Urheiluliikkeen sisäinen antidopingtoiminta rakentuu keskeisesti urheilun eettisten periaatteiden suojelemisen varaan
Dopingrikokset looginen osa urheilun oikeudellistumista Rikoslain dopingrikokset on kytkettävissä urheilun oikeudellistumisprosessiin eli lyhyesti kuvattuna siihen muutokseen, jossa urheilusta on muutamassa vuosikymmenessä tullut oikeudellisen sääntelyn ja ratkaisutoiminnan kohde sen sijasta, että sitä pidettäisiin elämänalueena, joka elää omana saarekkeenaan oikeusjärjestyksen ulkopuolella omien sääntöjensä varassa. Urheilun historiaa koskeva tutkimus (esim. Tässä kehityskulussa askel siihen, että dopingia on ryhdytty sääntelemään myös rikosoikeuden keinoin on lyhyt ja ymmärrettävä. (Nuotio 2009, 1181.) Dopingrikosten säätämistä koskevissa hallituksen esityksen (HE 17/2001 vp) perusteluissa mainitaan dopingaineiden terveyshaitat sekä aineiden käytön levinneisyys kilpaurheilun ulkopuolelle seikkoina, joiden vuoksi kriminalisointien säätäminen nähtiin tarpeelliseksi. Se sotii myös niitä kasvatuksellisia ja sosiaalistavia näkökohtia vastaan, joita urheiluun on totuttu yhteiskunnallisesti arvostettuna toimintana liittämään. Vuodet tästä eteenpäin ovat sekä Suomessa että kansainvälisesti olleet tihentyvän ja syvenevän antidopingtoiminnan vuosikymmeniä, joille leimallista on ollut valtioiden vahva mukaantulo dopinginvastaiseen rintamaan. Rikosoikeudellisen sääntelyn legitimaatio: kilpaja huippu-urheilun antidoping vai harrasteurheilun kuntodoping. Kriittisen suhtautumisen sijasta esimerkiksi Kansainvälinen olympiakomitea ja Maailman Antidopingtoimisto Wada ovat aktiivisesti kutsuneet valtioita mukaan dopingin vastaiseen taisteluun ja edellyttäneet urheilujärjestöjen ja lainsäätäjän tekevän yhteistyötä dopingin pois kitkemiseksi. Perinteisesti urheilu ja liikunta on mielletty kuuluviksi vapaan kansalaistoiminnan alueeseen. urheilijat ovat hyviksiä, Luke Skywalkereita, kärähtåjät langenneita, pimeän puolelle astuneita Darth Vadereita". Antidopingtoiminnan perustelu alkoi muotoutua vasta 1950ja 1960-luvuilla, kun doping yhdistettiin yleisempään lääkkeiden käytön turvallisuutta ja huumausaineiden laittomuutta koskevaan keskusteluun. (Ks. Urheilun antidopingtoiminnan tavoitteena on dopingaineiden ja -menetelmien käytön poistaminen urheilutoiminnasta. Se on muotoutunut urheilun sisäisestä sääntöongelmasta kansainvälisen valtioyhteisön ja kansallisen lainsäätäjän huolenaiheeksi. (Lindholm 2012) Myös Euroopan unioni on aktivoitunut dopingsääntelyn alalla. Oikeustutkimuksen piirissä on syytä pohtia, miten rikoslain dopingrikoksia koskeva sääntely tähän dopingin julkisuuskuvaan sopii mikä on rikosoikeuden asema dopinginvastaisessa taistelussa. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Unescon piirissä solmitussa antidopingsopimuksessa valtiot sitoutuvat edistämään dopingin vastaista taistelua päämääränä dopingin poistaminen. Houlihan 2001, Dimeo 2007) osoittaa, miten dopingia ei koettu nykyisenkaltaiseksi suureksi vääryydeksi vielä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Samalla on käynyt ilmeiseksi, ettei dopingin vastainen taistelu lopu voitokkaasti urheilujärjestöjen omin voimin, vaan rintamaa vahvistamaan tarvitaan myös valtioiden taistelujoukot. Oikeuden on katsottu tuhoavan urheilun omat toimintatavat ja tuovan mukaan urheilulle vieraan logiikan. Doping onkin jo pitkään ollut kiristyvän sääntelyn kohde. Hallituksen esityksen terveyden suojelua painottavien LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 15. Valtiovallan tehtävänä on luoda edellytykset liikunnan ja urheilulle alan järjestöjen määritellessä toiminnan sisällöt. Dopingaineiden tai -menetelmien käyttö rikkoo urheiluun perinteisesti liitettyjä rehellisyyden ja yhdenvertaisuuden ihanteita vastaan. Kotimaisessa kriminaalipoliittisessa perinteessä ajatus kilpaurheilun reiluudesta ja rehellisyydestä erityisenä kriminalisoinnin perustelevana oikeushyvänå on kuitenkin vieras. Valtiovallan huoli dopingasiassa kohdistui siis etenkin urheilun sisäisen dopingkontrollin ulottumattomissa toimivan, kuntosalija voirnailu-urheilua eri muodoissaan harjoittavan urheilija-kuntoilijan hyvinvointiin. Urheiluliikkeen sisäinen antidopingtoiminta rakentuu keskeisesti urheilun eettisten periaatteiden suojelemisen varaan. Nykypäivänä urheiluliike ja kansainvälinen valtioyhteisö näyttävätkin vakuuttavasti jakavan sekä kielteisen asennoitumisen dopingiin että käsityksen dopinginvastaisen taistelun tarpeellisuudesta. Näkemys dopingista kaikin tavoin kielteisenä, poiskitkettävänä ilmiönä on muodostunut vallitsevaksi näkökulmaksi. Rikosoikeuden normisto ei kovin helposti voi ottaa tavoitteekseen urheilun puhtauden tai urheilu tulosten reiluuden ja oikeudenmukaisuuden säilyttämistä. keskustelusta tarkemmin esim. Käänne kilpaurheilun antidopingtoiminnan suojaamisesta kohti kuntodouppaajan terveyden suojelemiseen on kuitenkin lähemmässä oikeusdogmaattisessa tarkastelussa ongelmallinen. Koko yhteiskunnan tasolla lääkkeet muuttuivat hyödyllisistä apuvälineistä kontrolloitaviksi vaaran lähteiksi. Timonen 2004, Halila 2006, Foster 2006, Carlsson 2009.) Mielenkiintoista on kuitenkin huomata, että urheilujärjestöjen mielipiteet dopingaineita kokevan oikeudellisen sääntelyn suhteen ovat usein täysin päinvastaisia. Paineet uusiin, entistä mittavimpiin toimiin dopingin kukistamiseksi olivat epäilemättä lisääntyneet laajat mittasuhteet saaneiden dopingskandaalien vuoksi. Urheilun valkoisessa kirjassa (KOM (2007) 391) komissio suosittelee, että laittomilla dopingaineilla käytävään kauppaan suhtauduttaisiin kaikkialla unionissa samalla tavalla kuin laittomien huumausaineiden kauppaan. Dopingaineiden käytön koettiin laajentuneen kilpaurheilun piiristä koko urheiluja liikuntaharrastuksen läpäiseväksi kansanterveydelliseksi kysymykseksi. Tämä järjestely näyttääkin monessa suhteessa tyydyttävältä, sillä urheilujärjestöjen suhtautuminen urheilun oikeudellistumiseen on ollut pääsääntöisesti kielteistä
Jareborg 1995 s. Dopingaineiden kuntosalija voimailijakäyttäjät ovat antidopingorganisaatioiden testaustoiminnan ulottumattomissa, mutta uuden tutkimustiedon mukaan myös eniten vaarassa kärsiä dopingaineiden käytön haittavaikutuksista. Keskusrikospoliisin lausunnossa todettiin, ettei määritelmäsäännös kata kestävyysurheilussa käytettyjä dopingaineita, kuten esimerkiksi epoa sekä sen eri johdannaisia. Dopingongelman pysyvyys ja näkyvyys julkisuudessa sekä dopingaineita koskevan rikollisuuden vertautuminen huumausaineita koskevaan rikollisuuteen saa kuitenkin ennakoimaan, että käytön kriminalisointiin palataan vielä enemmin tai myöhemmin. Rikosoikeuden ei pidä olla ensisijainen keino reagoida ei-toivottavaan käyttäytymiseen. Dopin16 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5t2012. Salospohja 2008, Hakkarainen ym. Sitä ei ylipäätään tule käyttää sosiaalisten ongelmien ratkaisuun, jollaisen dopingaineiden yleistynyttä käyttöä kilpaurheilun ulkopuolella voitaneen pitää. Huomioon ottaen muun muassa dopingrikoksia koskevien säännösten erillisvalmistelun irrallaan rikoslain kokonaisuudistuksesta sekä hallituksen esityksen ajankohdan Lahden vuoden 2001 maailmanrnestaruushiihtojen jälkeisenä keväänä, näyttäytyy lainsäädäntö helposti poliittissävytteisenä reagointina akuuttiin tilanteeseen. 2011, Salasuo & Piispa 2012.) Rikosoikeustutkirnuksen näkökulmasta lainsäätäjää voidaankin arvostella sitä, että dopingin osalta on tiedollisen epävarmuuden tilanteessa turvauduttu symbolismia muistuttavaan rikosoikeudelliseen sääntelyyn. Hallituksen esityksessä tosin nimenomaisesti todetaan dopingai neet terveydelle vähemmän vaarallisiksi kuin huumausaineet, mutta silti dopingaineita koskevat sääntelyratkaisut ovat paljolti yhteneväisiä huumausainerikosten kanssa. Dopingaineiden käyttö ei siis ole rangaistavien tekomuotojen joukossa. 24-30) Täsmentävä keskustelu siitä, millaisia riskejä dopingaineet lopulta kansanterveydelle aiheuuavat, on periaatteellisesti tärkeä. Dopingia koskevaan rikosoikeudelliseen sääntelyyn ryhdyttiin suhteellisen vähäisen ja varsin yksioikoisesti esitetyn tietopohjan nojalla. Viestintä on kaksisuuntaista. Julkisuudessa on epon ohella ehdotettu myös efedriinin ja klenbuterolin lisäämistä RL 44: 16:n määritelmäsäännökseen. Lainsäätäjä valitsee vaarallisimmat aineet sääntelyn kohteeksi käytännöstä saamansa tiedon perusteella, mutta myös kohderyhmä tekee sääntelyn perusteella päätelmiä aineiden vaarallisuudesta: koska nämä aineet on mainittu rikoslaissa, niiden on oltava myös niitä vaarallisimpia. (Ks. Lakivaliokunta (LaVM 5/2002 vp) kuitenkin suhtautui ehdotukseen sisällyttää epo RL 44:16:n säännökseen kielteisesti todeten, ettei rikoslain dopingaineiden luetteloa ollut vielä tässä vaiheessa syytä ryhtyä laventamaan. Tällöin erityisenä huolenaiheryhmänä lienevät voimailua ja kehonrakennusta harjoittavat kuntoilijaurheilijat. Dopingsääntelyn tulevaisuuden kysymykset: käytön kriminalisointi ja Euroopan unionin toimenpiteet Voimassa olevan rikosoikeudellisen sääntelyn mukaan rangaistavaa on rikoslain määritelmän mukaisten dopingaineiden laitoin valmistaminen, maahantuominen, levittäminen sekä levittärnistarkoituksessa tapahtuva aineiden hallussa pitäminen. Tämän vähättelyn on julkisuudessa katsottu johtuvan ainakin osittain siitä, ettei efedriiniä ja klenbuterolia pidetä dopingaineina rikoslain tarkoittamassa mielessä. Kilpaurheilun ulkopuolista aineiden käyttöä kartoittavaa tutkimustoimintaa on virinnyt vasta dopingrikoksia koskevan lainsäädännön tultua voimaan. Myös viime vuosina voimistunut kuntourheilijoiden dopingaineiden käyttöön kohdistuva yhteiskuntatieteellinen tutkimustoiminta on hakenut paljossa inspiraatiota huumausainetutkimuksesta. Sen sijaan muihin aineisiin ei vastaavia terveysriskejä liitetä. Samalla valiokunta kuitenkin piti selvänä, että luettelo on pidettävä ajan tasalla ja siihen on tarvittaessa lisättävä sellaiset aineet, jotka ovat terveysriskeiltään verrattavissa RL 44:16:ssä mainittuihin aineisiin. perustelujen uskottavuutta on omiaan horjuttamaan se tosiasia, että tieto kilpaurheilun ulkopuolisen kuntodopingin käytön laajuudesta ja laadusta oli lainsäädäntövaiheessa vuonna 2001 kuten osin edelleenkin suhteellisen vähäistä ja epävarmaa. Suomessa jo dopingrikoksia koskevien pykälien säätämisvaiheessa kiinnitettiin esimerkiksi poliisin taholta huomiota dopingainemääritelmän suppeuteen. Lisäksi rikoslain dopingainemääritelmän laajentamiseen on olemassa paineita. Rikoslain 44:16:n määritelmäsäännöksen mukaan rikoslain mukaisina dopingaineena pidetään synteettisiä anabolisia steroideja ja testosteronia johdannaisineen sekä kasvuhormonia. Keskeinen kysymys siis kuuluu, mihin muihin aineisiin liittyvät terveyshaitat ovat hormonien käyttöön liittyviin terveyshaittoihin verrattavia. Terveyscliskurssin liittäminen dopingiin luo ongelmasta vakavan kuvan, jota vahvistaa dopingaineiden vertautuminen huumausaineisiin. Mainitut aineet ovat suosittuja kuntosaleilla, eivätkä käyttäjät pidä niihin liittyviä terveyshaittoja kovin vakavina. Kuntourheilijoiden dopingaineiden käyttöä ei Suomessa ole tutkittu juuri lainkaan ennen vuosituhannen vaihdetta. (Esim. Perinteisen rikosoikeuden käyttöä koskevan käsityksen mukaan rikosoikeudellisen sääntelyn alan tulee olla mahdollisimman rajattu. Dopingaineet tulevat vähintäänkin assosiatiivisen argumentaation keinoin liitetyiksi viranomaisten ankaraa ja nopeaa reagointia vaativaan huumausainerikollisuuteen. Kysymykseen on hankala vastata, jos käsitys siitä, millaisia terveyshaittoja on oltava, jotta ne olisivat riittävän vakavia kansanterveyden kannalta, on epäselvä. Tämän rikosoikeudellisen periaatteen mukaan oman terveyden tai muiden omien etujen vaarantamisesta tai vahingoittamisesta ei tule rangaista. Jos kaikkea uhkaavaa, ei-toivottua toimintaa pyritään suitsimaan rikosoikeuden keinoin, menettää rikosoikeus nopeasti uskottavuutensa yhteiskuntapolitiikan järeimpänä keinona. Tämä oli lainsäätäjän tietoinen päätös, jota perusteltiin etenkin niin sanotun paternalistisen rikoslain kiellon avulla. tällaisesta uudemmasta tutkimuksesta esim
Oikeudellistuva urheilu. Kuntodoping. 2012. Myös ajatus rikosoikeuden käytön ultima ratiosta eli viimesijaisuudesta yhteiskuntapoliittisena keinona puhuu käytön kriminalisointia vastaan. Helsinki: Suomalainen l.akrrniesvhdistvs. & Piispa, M. Unionista ei rajoitetun toimivallan vuoksi voi tulla eurooppalaista urheilua velvoittavan "kovan" sääntelyn automaattia. Entä millainen kiinnijäämisriski dopingaineiden kuntokäyttöön liittyisi. gaineiden kunrosalikäyu äjä korostaa ulkonäön ja elämäntavan tärkeyttä terveyden kustannuksella. 2012. 2006. Helsinki: Talentum. 2011. Naapurimaassamme käytön kriminalisointia perusteltiin lähinnä kieltoon liittyvillä kommunikatiivisella ulottuvuudella: kansalaisille haluttiin antaa selkeä viesti siitä, että kaikenlainen dopingaineisiin liittyvä tekeminen on ei-toivottavaa. Urheilu ja oikeus 2004 s. 1009. Houlihan, B. 2011. Lindholm, J. uud. Kyrö, T. Yhteiskuntapohtnkka 76 s. 125-145. (red.): Förrättsligande. Jo nyt unioni on tasaisin väliajoin ilmaissut halunsa toteuttaa dopingin vastaisia toimia. Halila, H. Urheilun alalla unioni voi toteuttaa tuki-, yhteensovittamisja täydennystoimia. (ed ): Drugs and Doping in Sport. 397-412. 2007. 3. ldrottens förrättsligande. Umeå. London: Routledge. 2008. Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia. Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset. Hakkarainen, P., Metso, L. Teoksessa Rikosoikeus. Näkökulmia dopingaineiden käyttöön kuntourheilun ulkopuolella. 1998/99:3. Julkaisematon lisensiaatintutkrmus. Oikeusperustasta päätettäessä olennaista on tunnistaa, millaiseksi ongelmaksi doping unionin piirissä hahmottuu. Onko siinä kysymys kilpaurheilun reiluuteen liittyvästä tekijästä vai järjestäytyneen rikollisuuden hallussa olevasta, rajat ylittävästä laittomasta, huumausaineisiin rinnastettavien vaarallisten aineiden kaupasta 7 ESSI KINNUNEN, OTT Tutkija Turun yliopisto Sähköposti: essi.kinnunen@utu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöshirjaan, joka tarkastettiin Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 31.3.20.12. 2009. 155-182. 2001. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. The World Anti-Doping Agency: Prospects for Success. (red.): Varning för straff: Om vådan av den nyttiga straffrätten. Käyttökriminalisoinnin tehokkuuden osalta tunnustettiin se, että dopinglain soveltaminen ylipäätään jää usein muiden, viranomaisten tärkeämmiksi priorisoimien rikostutkintojen varjoon. Salasuo, M. 280-295. Timonen, P. Salospohja, T. Kinnunen, E. Osborn, G. London: Routledge s. Tällöin voi herätä kysymys, eikö tätä pääasiassa nuorista ja nuorista aikuisista koostuvaa joukkoa olisi suojeltava myös heidän itsensä tekemiltä huonoilta valinnoilta. Mahdollisen oikeusperustan unionin toimille antidopingin parissa tarjoaa Euroopan unioni toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) ns. Ruotsissa dopingaineiden käyttö on kriminalisoitua. Esimerkiksi sopii hyvin doping, joka voi tulla säänneltäväksi yhtäältä SEUT 165 artiklan nojalla, jossa mainitaan nimenomaisesti urheilukilpailujen rehellisyys, mutta toisaalta dopingaineita koskevan sääntelyn oikeusperustan voivat tarjota myös unionin rikosoikeutta koskevat artiklat. Teoksessa Granström, G. Dopingrikos urheilun ja rikosoikeuden leikkauspisteessä. urheiluartikla 165. Proposition 1998/99 Åtgärder mot dopning. Helsinki WSOY s. Turun yliopisto. 2006. (eds.): Readings in Law and Popular Culture. Teoksessa Victor, D. Kuinka moni aineiden käyttäjä luopuisi aineista sen vuoksi, että niiden käyttö olisi rangaistavaa. Stockholm: Fritze s. Jareborg, N. Urheilun oikeudellistumisesta urheiluoikeuteen oikeudenalana. Komissio on todennut, että dopingin torjunta on yksi niistä teemoista, joka on asetettava etusijalle EU:n toimissa urheilun alalla. (Prop 1998/99:3, 38, 65) Käytön kriminalisoinnin ohella toinen mielenkiintoinen dopingiin liittyvä tulevaisuuden kysymys on Euroopan unionin panos dopingrikollisuuden saralla. 2012. Tämä merkitsee, ettei unionin toimivalta korvaa urheilun alueella jäsenvaltioiden toimivaltaa, eikä unionin säädöksillä voida yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden urheilua koskevia lakeja ja asetuksia. Vilken sorts straffrätt viii vi ha. Teoksessa O'Lsarv, J. 1171-1195. A History of Drugs in Sport 1876-1976: Beyond Good and Evil. Rapporter och texter från Juridiska institutionen vid Umeå universrtet. HE 17/2001 vp. Socio-Legal Pespectives London Cavendish Publishing s. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 17. 17-37. Prop. Foster, K. Toisaalta paternalistisen rikoslain kiellon ydinsisältö on edelleen painava argumentti käytön kriminalisointia vastan. Nuotio, K. Kriminalisointiin ei saa turvautua vain varmuuden vuoksi, vaan ennen lainsäädäntötoimenpiteisiin ryhtymistä olisi selvitettävä, mitä muita mahdollisuuksia on käytettävissä ei-toivotun ilmiön vastustamisessa. Lakivaliokunnan mietintö 5/2002 vp. Helsinki Teos. Kuinka ankarasti dopingaineiden käytöstä olisi rangaistava, jotta se vaikuttaisi käyttäjiin tai potentiaalisiin käyttäjiin käyttöä estävästi. 1995. LÄHTEET Carlsson, B. Malmö: Malmö Studies in Sport Science. Dimeo, P. "Tiukkaa lihhoo" · dopingaineiden käyttä kuntosaliharrastajien keskuudessa Suomessa. Urheilukirja. Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping. Teoksessa Greenfield, S. Rättssociologiska och idrottsvetenskapliga essäer och exkurser. Hallituksen esitys terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevien rikoslain säännösten uudistamiseksi ja eräiksi niihin luttvvrksi laeiksi. ldrottens rättskulturer. On nimittäin huomattava, että unioni voi antaa urheilutoimintaan läheisesti liittyvää sääntelyä SEUT 165 artiklan "ohi", jolloin unionin toimivalta sekä käytössä olevat sääntelyinstrumentit ja lainsäädäntömenettelyt voivat huomattavastikin poiketa artiklan 165 määrittelemistä. LaVM 5/2002 vp. Sopimuksen toimivallan jakoa koskevan sääntelyn mukaan urheilu kuuluu kuitenkin pehmeän toimivallan aloihin. Hallituksen esitys Eduskunnalle terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevien rikoslain säännösten uudistamiseksi 1a eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. Varför är doping speciellt. 2004. & Salasuo, M. Rikosoikeuden tehtävä on yksilön itsemääräämisoikeuden ja hyvää elämää koskevien erilaisten näkemysten kunnioittaminen pikemminkin kuin yksilön vastentahtoinen holhoaminen. Urheiluartiklan nojalla annettua sääntelyä merkittävämpää saattaakin olla unionin aktivoituminen muun kuin urheilua koskevan oikeusperustan nojalla. painos. The Juridification of Sport. Näiden seikkojen rinnalle voidaan asettaa myös kysymys käyttökriminalisoinnin tehokkuudesta
"'« ~ t~ '""""""'' .......... ~ .. ~~ [1'<>1"'"""'"' j .l' ·~ 1 (l)ffi t 1 1 tnEniln LIIKUNTA& TIEDE49•5/2012 Kuva. ,.., .. ANTERO M LTONEN
Poliisi, urheilujärjestöt ja tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet huomiota sopupelaamiseen vasta aivan viime vuosina. Tavoitteena menestys, sarjapaikka tai voitto vedonlyönnissä Urheiluun on suhteellisen helppoa liittää rikollista toimintaa, sillä verrattuna moniin muihin globaalin toiminnan aloihin, urheilu ei ole lainsäädännöllä erityisen tiukkaan säädelty Lisäksi urheilulla on myönteinen imago, se on kansainvälisen vedonlyönnin kohteena ja sitä harjoittavat nuoret urheilijat, jotka ovat alttiita hyväksikäytölle. Ilmiöllä tarkoitetaan epärehellistä toimintaa tai käytäntöjä, joilla pyritään vaikuttamaan ottelun tai pelin lopputulokseen ennen varsinaista peliä (Oxford Dictionaries 2012). Sopupelitapauksia raportoitiin myös Italian ja Suomen jalkapallossa 1970-luvulla sekä amerikkalaisessa baseballissa ja koripallon yliopistosarjoissa 1980-luvulla (Itkonen 1994, 21; Chaker 2011, 9). (Itkonen & Nevala 2007, 245). Niiden toimintalogiikka nojaa markkinatalouden ja median lainalaisuuksiin sekä urheiluyleisölle tarjottavien palvelujen tuottamiseen. (BBC 2012.) Bochumin poliisitutkinta osoitti, että sopupelit ovat kiinteästi kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen (Sport Accord 2012, 34). Myös Suomen ja Unkarin jalkapalloliigoissa on ollut valitettavia sopupelitapauksia viime vuosina. Lisäksi useat toiLIIKUNTA& TIEOE49•5i2012 19. Vedonlyöntitoimistojen samoin kuin vedonlyönnin kohteena olevien tuotteiden lukumäärä on kasvanut viime vuosina huikeasti. Urheilubisneksen ja internetin kasvanut merkitys on vaikuttanut oleellisesti sopupelien leviämiseen. Suuri osa vedonlyöntitoimistoista toi.mii kuitenkin ilman lupaa tai lisenssiä. Tämän lisäksi sopu pelit ovat levinneet laajalti eri puolille Aasiaa, erityisesti Kiinaan, Malesiaan ja Singaporeen. Lisäksi urheilujärjestöt ovat usein julkisesta sektorista riippumattomia ja sisäisesti löyhiä organisaatioita, joissa riski altistua väärinkäytösten ja laittomuuksien (sopu pelit, rahan pesu) kohteeksi on legaalien normien puutteesta johtuen suuri. (Sport Accord 2012, 6) Järjestäytyneen rikollisuuden lainvalvontaviranomainen Organized Crime Task Force aloitti vuonna 2009 Saksan Bochumissa tutkimukset, joiden mukaan Euroopassa on ollut yli 200 jalkapallo-ottelua, joissa pelaajat, erotuomarit ja seuratoimitsijat eri maista ovat olleet osallisina sopupeleihin (Hill 2011). (Chaker 2011). Tänä päivänä ammattimaiset urheiluseurat toimivat yksityisten yritysten tavoin. Vedonlyönti oli pitkään laitonta siitä huolimatta, että sitä yleisesti harrastettiin. Vuonna 1915 Manchester Unitedin ja Liverpoolin välisen ottelun jälkeen kahdeksan pelaajaa sai elinikäisen pelikiellon jäätyään kiinni sopu pelaamisesta (Chaker 2011, 6). S opupelaaminen on globaalin urheilun vakava ongelma (Sport Accord 2012, 5). Sopupeliskandaaleissa ryvettyivät myös ranskalainen jalkapalloseura Olympic Marseille ja italialainen Juventus FC 2000-luvulla Tuorein sopupeliskandaali paljastui Italiassa juuri ennen jalkapallon EM-kisojen alkua vuonna 2012, kun joukko liigapelaajia oli syytettynä peli tulosten manipuloinnista. (Hill 2010, 234; Sport Accord 2011; 2012, 31.) Sopupelien tavoitteena on taloudellinen voitto, joukkueen tulevaisuuden menestyksen varmistelu (esimerkiksi tietyltä sarjatasolta putoamisen ehkäisy) tai tietyn tittelin tai muun vastaavan voittaminen (Sport Accord 2012, 6). Sopupelaaminen on kiinteästi kytköksissä järjestyneeseen rikollisuuteen. Valtiollisen veikkauksen muodossa vedonlyönnistä tuli lai.llista ensimmäisenä Ruotsissa, Italiassa ja Espanjassa 1930-luvulla. Euroopassa on ollut yli 200 jalkapallo-ottelua, joissa pelaajat, erotuomarit ja seuratoimitsijat eri maista ovat olleet osallisina sopupeleihin. Sopupelaaminen ei ole ilmiönä uusi. Kriketti ei myöskään ole säästynyt ottelutulosten epärehellisestä sopimisesta. Toisaalta vedonlyönti on kuulunut moderniin ammattilaisurheiluun erottamattomana osana jo 1800-luvulta lähtien. Sopupelaamista tapahtuu kahdella eri tasolla: ottelutulokseen vaikuttamisena ja vedonlyöntimarkkinoiden manipuloimisena. Urheilutulosten manipulointia esiintyi jo antiikin olympialaisissa, jolloin voittamista seurannut arvonanto ajoi kaupunkivaltioita urheilumenestyksen saavuttamiseen toisinaan myös vilpillisin keinoin (Sport Accord 2012, 6). Viime aikoina kymmenet kiinalaiset jalkapallon pelaajat ja toimitsijat ovat saaneet vankilatuomioita jäätyään kiinni sopu pelaamisesta. Ensimmäiset lisenssinvaraiset yksityiset vedonlyöntitoimistot avautuivat Iso-Britanniassa 1960-luvulla. Sopupelien vastainen työ ei ole kuitenkaan vielä kantanut riittävästi hedelmää. (Sport Accord 2012, 12.) Tuon ajan huippupelaajien Brian Cloughin ja Trevord Fordin mukaan brittiläinen jalkapallo oli 1950ja 60 -luvuilla erittäin korruptoitunutta (Hill 2008, 105). Urheilun kaupallistuminen, ammattimaistuminen ja globalisoituminen sekä informaatioteknologian kehitys viime vuosikymmeninä ovat myötävaikuttaneet sopupelaamisen lisääntymiseen ja leviämiseen. Varsinaisesta korruptiosta voidaan kuitenkin puhua vasta 1900-luvulla
Tampere Unitedin oikeuskäsittely on yhä kesken (Kymppipaikka 2012.) Sama liikemies pidätettiin vuonna 2011, kun hänen todettiin lahjoneen Rovaniemen Palloseuran pelaajia ja osallistuneen yhteensä 24 pelin manipulointiin vuosina 2008-2011. Kontakteja ja riippuvuussuhteita pelaajiin voidaan luoda myös niin sanottujen "juoksijoiden" välityksellä. Maissa, joissa korruptio ei ole yleistä, on käytetty niin sanottua "couruerfeu intimacy" eli "väärennetyn iruimiteetin" -menetelmää, kuten tapahtui Hoyzerin tapauksessa. Ennen ottelua maksetaan niin sanottu "kahvitai "shoppailuraha", joilla sopupelijärjestelyistä ikään kuin "sovitaan". Kerran rahaan otettuaan pelaaja ei voi enää perääntyä prosessista. Tätä rikolliset käyttävät hyväkseen ja kiristävät pelaajaa tai tuomaria myöhemmin. Sopupelin järjestäjän käytös muuttuu ystävällisestä käskynantajaksi. Tätä tapaa käytetään useimmiten silloin, kun yhteys on tavalla tai toisella rajoittunut. Lisäksi pelaajien henkilökohtaisia heikkouksia käytetään hyväksi. Tästä syystä veto tehdään mahdollisimman myöhään. Ajan myötä kuvaan tulee mukaan "kahvirahat", ja luottamuksen vahvistuessa voittamisesta aletaan maksaa. (Yle 2012) Tampere U nitedin tapausta koskeneen käräjäoikeuden päätöksen pohjalta vaikuttaa siltä, että SuoKansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on sopupelaamisen muodossa ulottanut lonkeroitaan myös Suomen urheilumarkkinoille. Sopupeliepäilyjen karistamiseksi ottelutulos voi olla toisinaan sovittu niin, että suosikkijoukkue voittaa. Järjestäjät puolestaan ansaitsivat sopupeleillä puolesta miljoonasta puoleentoista miljoonaa euroa peliä kohden. (Hill 2008, 149-150.) Manipulointia myös Suomessa Sopupelien organisointi saattaa vaihdella maittain, mutta pääosin ouelutulosien manipuloinnin ja järjestelyjen on todettu tapahtuvan edellä esitetyn mallin mukaisesti. (Hill 2008, 141-145.) Kun "komento" sopupelin pelaamiseen on annettu, suhde pelaajaan tai erotuomariin muuttuu. Käräjäoikeuden mukaan pelaajien sopupelistä saamat summat vaihtelivat 500 ja 40000 euron välillä. Kahvittelurahaa suurempi maksuosuus suoritetaan pelin jälkeen. Näistä peleistä 11 päättyi ennalta sovittuun lopputulokseen. Ei ole epätavanomaista, että sopupelien järjestäjät pyrkivät hyödyntämään prostituutiota pelaajien manipuloimiseen. Lisäksi seurajohto oli syytettynä rahanpesusta, kun se otti vastaan 300 000 euroa singaporelaiselta liikemieheltä Wislon Raj Perumalilta, joka oli ollut etsintäkuulutettuna useissa eri maissa. Niin sanotussa "nopean rahan -rnenetelrnässä" rikollinen tekee tarjouksen pelaajalle tai tuomarille suoraan joko puhelimitse tai henkilökohtaisesti. Alussa suhde pelaajaan tai tuomariin rakentuu ystävyyden, kohteliaisuuksien p pelaajasta välittämisen varaan. Jalkapalloseura Tampere United suljettiin Veikkausliigasta vuonna 2011, kun useat sen pelaajat pidätettiin sopupelisyytösten vuoksi. Yhteys voidaan ottaa suoraan tiettyyn pelaajaan tai niin, että rikollinen toimija luo itselleen virallisen aseman seurassa. Useimmissa tapauksissa maksu suoritetaan kahdessa vaiheessa. Metodia kutsutaan niin sanotuksi porttirikokseksi. Kaikkiaan yhdeksän pelaajaa tuomittiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, jotka vaihtelivat kuuden kuukauden ja yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden välillä. Huolimatta siitä, että monet jalkapallon pelaajat ovat julkisuuden henkilöitä, joiden elämää ja rahankäyttöä seurataan usein hyvinkin tarkkaan, maksut suoritetaan useimmiten käteisellä. Tämä vaihtoehto kuitenkin tuottaa rikollisille pienemmät vedonlyöntivoitot kuin yllätystulos (Hill 2008, 146-149 ) Sopupelin viimeinen vaihe on maksusuoritus, jonka pitää olla salainen ja kielleuävisså oleva. Pelaajat ottavat voittamisesta tarjotun rahan vastaan kuvitellen, ettei siinä voi olla mitään erityisen väärää. Saksalaisen erotuomari Robert Hoyzerin tapauksessa kroatialaiset vedonlyöjät saivat houkuteltua Hoyzerin osallistumaan useiden ouelutulosten manipulointiin Saksan Bundesliigassa. Sopupelien järjestäjät luovat läheisen suhteen pelaajaan tai erotuomariin hyödyntämällä sopupeleihin jo rekrytoituja muita pelaajia luottamuksen rakentamiseksi. mistot toimivat ainoastaan verkkokaupassa tai veroparatiiseissa, joista niitä on vaikea jäljittää. Ottelutulosten manipulointia tai niiden yrityksiä on tapahtunut myös Suomessa. Perumal tuomittiin kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. 20 LIIKUNTA & TIEDE 49 • St.2012. Nämä esiintyvät pelaaja-agentteina, entisinä pelaajina tai pelaajien hyvinä ystävinä. (Sport Accord 2012, 36.) Näin jalkapallo-otteluista sovitaan Manipuloidakseen ottelutulosta sopupelin järjestäjällä täytyy olla yhteys pelaajiin tai erotuomareihin. Suhde muuttuu liiketoiminnaksi, jossa sopupelin järjestelijä haluaa maksimoida voittonsa. Lisäksi pelaajat joutuivat maksamaan korvauksia. Sopupelin järjestäjä ei luonnollisestikaan halua muiden vedonlyöjien tai vedonvälittäjien tietävän järjestetystä pelistä. (Hill 2008, 139-140.) Sopupelejä voidaan järjestää ainakin kahdella eri toimintatavalla. Sopupelaamista tapahtuu kahdella eri tasolla: ottelu tulokseen vaikuttamisena ja vedonlyöntimarkkinoiden manipuloimisena
Tämän vuoden kesäkuussa tiedotusvälineet lisäksi kertoivat, että Rovaniemen Palloseuran (RoPS) pelaajalle oli tarjottu lahjusta, mutta hän kieltäytyi ottamasta sitä vastaan. Suomi isännöi aiemmin tänä vuonna järjestettyä ensimmäistä INTERPOL-FIFA seminaaria. Pelaajaa vastaan nostettiin syyte käräjäoikeudessa ja hänet tuomittiin viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. messa sattuneet vedonlyöntiskandaalit ja Perumalin toiminta olivat kansanvälisesti organisoituja ja yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen (Yle 2012). Urheilulla on myönteinen imago ja se on kansainvälisen vedonlyönnin kohteena. Poliisin epäilee, että lahjontayrityksen taustalla ovat samat tahot kuin aiemmissa tapauksissa. Oma kokemukseni FC JJK:n maalivahtikaudelta lienee maininnan arvoinen esimerkki yrityksistä manipuloida pelituloksia. Urheiluun on suhteellisen helppoa liittää rikollista toimintaa. Lisäksi valtaosa laittomasta vedonlyönnistä tapahtuu Aasian laittomilla markkinoilla, josta sitä on lähes mahdotonta jäljittää (Hill 2008, 177). lmago ja maine ovat äärimmäisen tärkeitä jalkapallolle ja sen parissa toimiville. Vaikka Perumal pidätettiin ja sai tuomion, hän toimi luultavasti vain rikollisliigan kuriirina. Yhteistyön tavoitteena on luoda kansainvälinen valmennusja koulutusohjelma, joka tähtää epärehellisen vedonlyönnin ja sopupelien ehkäisyyn (Interpol 2012). Muutamaa päivää ennen Veikkausliigan viimeistä ottelua vuonna 2009 sain puhelinsoiton alemmilla sarjatasoilla pelanneelta pelaajalta. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 21. Tästä esimerkkinä poliisilausunto vuoden 2007 tapauksen tiimoilta: "Kukaan ei halua tietää tästä [Hoyzerin] tapauksesta. Jalkapallo reagoi sopupeleihin Viime vuosina on tehty useita aloitteita sopupelaamisen estämiseksi. Urheilujärjestöt ovat usein julkisesta sektorista riippumattomia ja sisäisesti löyhiä organisaatioita. Vuonna 2007 FIFA perusti Early Warning System (EWS) -järjestelmän, jonka tavoitteena on seurata vedonlyöntimarkkinoita tarkkaan ja havaita normaalista poikkeavaa toimintaa (FIFA 2011). Jos esimerkiksi altavastaaja häviää ottelun, on manipulointia vaikea huomata. Niinpä Saksan jalkapalloliitto ei halua kommentoida tätä tapausta." (Hill 2008, 173, 182, 187). Erilaiset hälytinjärjestelmät toki vaikeuttavat lainvastaista sijoitustoimintaa, mutta eivät kuitenkaan tarjoa ratkaisua ongelmaan. Kielteinen julkisuus ja korruptiotapaukset heikentävät sponsoreiden ja fanien mielenkiintoa sekä haittaavat laillisen vedonlyönnin toimintaa. Kieltäydyin tarjouksesta välittömästi, ilmoitin asiasta JJK:n seurajohdolle ja otimme yhteyttä poliisiin. Useita transnationaalisten järjestöjen lanseeraamia ohjelmia voidaan käytännössä toteuttaa paikallisella tasolla, kun ne sopeutetaan kyseisen maan sosiaaliseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Jokainen haluaa uskoa puhtaaseen urheiluun. Lisäksi on mahdollista, että viranomaiset ja jalkapallojärjestöt ovat yrittäneet vähätellä sopupelien laajuutta ja merkitystä suojellakseen omaa ja jalkapallon mainetta. Eurooppalaisten tuomioistuinten sopupeliselvityksiä on usein leimannut välinpitämättömyys ja taitamattomuus. Euroopan maiden hallitukset julkistivat kesäkuussa 2012 yhteistyösuunnitelman, jonka seurauksena Euroopan neuvoston on tarkoitus käynnistää lähitulevaisuudessa neuvottelut uuden korruption vastaisen sopimuksen laatimiseksi (Andersen 2012.) LNTERPOL käynnisti toukokuussa 2011 kymmenvuotisen yhteistyön FIFA:n kanssa. Euroopan jalkapalloliitto UEFA otti käyttöönsä sekä EWS-järjestelmän että myöhemmin vedonlyöntiväärinkäytöksiä jäljittävän niin sanotun Betting Fraud Detection System -järjestelrnän. Pelaajille koulutusta, seuratalouteen läpinäkyvyyttä Jalkapalloa koskevia asioita hallinnoidaan ensisijaisesti transnationaalisissa urheiluelimissä (Giulianotti & Robertson 2009, 121). Lisäksi UEFA:lla on erityinen yksikkö, jonka tehtävänä on korruptionvastainen toiminta (UEFA 2008.) Sport Accord lntegrity puolestaan lanseerasi sopupelien vastaisen ohjelman nimeltään "Global programme to stop match-fixing in sport" (Sport Accord 2012). Sopupelien vastainen työ ei ole kuitenkaan vielä kantanut riittävästi hedelmää. Paikallisen tason aloitteellisuus ja ongelmiin puuttuminen olisi siitä huolimatta tärkeää taistelussa sopupelaamista vastaan. Poliisi, urheilujärjestöt ja tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet huomiota sopupelaamiseen vasta aivan viime vuosina. Lahjontayrityksen taustaorganisaatio jäi selvittämättä. Samantyyppisiä reaktioita havaittiin Englannin Valioliigassa, kun se ei ollut kiinnostunut tutkimaan ja selvittämään pelaajasiirtoihin liittyviä korruptioepäilyjä 1990-luvulla (Bower 2003, 17). Nykyään sopupelien järjestelijät voivat sijoittaa rahansa eri firmoihin internetin välityksellä. Pelaaja tarjosi minulle 15 000 euroa, jos tekisin pelivirheen seuraavassa Veikkausliigan ottelussa. Kuten Kansainvälisen olympiakomitean virkamies on todennut: "Ilmiötä on erittäin vaikea kontrolloida, koska valtaosa (80-90 prosenttia) vedoista on laittomia ja näin ollen kyseessä olevien maiden lainsäädännön ulkopuolella." (Kepper 2012 FIFA:n mukaan)
Retrieved 28 June 2012 from http://yle.fi/uutiset/ropsn_ex-pelaajille_ehdolliset_vankeusrangaistukset/2732362 22 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Kriketissä on otettu käyttöön järjestelmä, jossa päätoimisten erotuomareiden ja pelaajien on toimitettava seuralle henkilötietonsa ja muun muassa puhelinja pankkitietonsa. MIHALY SZEROVAY, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mihaly.szerovay@jyu.fi HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopiston lehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi Itkonen, H. Jalkapallo, tulevaisuus, tutkimus. Kymppipaikka (20121. Urheilutoiminnan ja vedonlyönnin sääntely, manipulointia ja korruptiota koskevan tiedon lisääminen, pelaajien ja erotuomareiden koulutus sekä vedonlyöntimarkkinoiden entistä tarkempi seuranta ovat välttämättömiä keinoja taistelussa sopupelejä vastaan. html BBC (2012) China football ex-chiefs Nan Yong and Xie Yalong jailed. (19941 Mitta hihassa, piikki lihassa: urheiluvilpin esitutkinta. lnterpol (2012). 241-2481 Helsinki: Gaudeamus. Retrieved 3 July 2012 from http://www.bbc.co.uk/news/world-asiachina-18419829 Bower, T. Declan Hilrs Blog: Dreadful Research and the [Private] European Gambling lndustrv. (2010). Retrieved 28 June 2012 from http://kymppipaikka.fi/2012/03/28/tamunrahanpesujuttu-hovioikeuteen/ Oxford Dictonaries Online (2012). International Journal of Sports Marketing & Sponsorship, 11 (3), 221-235. Tampere: Tammer-Paino Oy. ln H. sportaccord. Muun muassa pelaajien kouluttamisella on keskeinen rooli kaikilla tasoilla. (Sport Accord 2012, 43). Itkonen, H., & Nevala, A. Esimerkiksi Veikkausliigassa pelaajille jaetaan ennen kauden alkua informaatiota siitä, kuinka heillä on velvollisuus ilmoittaa seuralleen, jos heihin otetaan yhteyttä ottelutuloksen manipuloimismielessä. E-Learning Programme 'How to Prevent Match-Fixing from Destroying your Career. Retrieved 28 June 2012 from http://touch.fifa.com/aboutfifa/ news/newsid=1642697.html Giulianotti, R., & Robertson, R. Official FIFA Website. Kaikkien pelaajien tulisi osana pelaajasopimustaan osallistua koulutukseen, jossa heitä opastetaan korruption vaaroista sekä siitä, kuinka rikolliset valitsevat kohteensa ja kuinka pelaajien tulisi suojautua manipuloinnilta. Los Angeles: SAGE. Globalization & football. Europe wants convention against match fixing. jalkapalloilu paikallisena ja globaalina ilmiönä (pp. A critical mass of corruption: why some football leagues have more match-fixing than others. Retrieved 10 June 2012 from http://www.howtofixasoccergame.com/blog/?p=206 Hill, 0. Retrieved 28 June 2012 from http://integrity.sportaccord.com/en/access-the-programme/ Sport Accord (2012). New York: McClelland & Stewart. Broken dreams: Vanity, greed and the souring of British football. Retrieved 1 July 2012 from http://www.vrun.co.uk/history_horseraci ng_g reat_brita in. Liigojen ja seurojen suositellaan noudattavan muista EU-maista saatuja hyviä käytäntöjä. Rikosoikeudellisesti sopupelaamisesta on määrätty eri tavoin kaikkien EU-maiden lainsäädännössä (EU 2012, 2). (2008). Yksittäisten maiden hallitukset, jalkapalloliitot ja paikalliset seurat voivat omien lakiensa ja kulttuurisen kontekstinsa puitteissa tehdä sopupelaamista ehkäisevää työtä. Retrieved 28 June 2012 from http://www. Sopupelaamisen ehkäisy vaatii lisäksi entistä läpinäkyvämpää seurojen taloudenpitoa ja varoitusjärjestelmiä, jotka mahdollistaisivat seuroja lähestyvien sijoittajien taustojen entistä perusteellisemman selvittämisen. RoPS:n ex-pelaajille ehdolliset vankeusrangaistukset. Retrieved 2 July 2012 from http://www.uefa.com/uefa/management/legal/news/ newsid= 754316.html Vie (20121. (Chaker 2011; Sport Accord 2012, 38.) Sopupelaaminen ilmentää glokalisaatiota eli urheilun globaalien ja paikallisten prosessien keskinäissuhdetta. Chaker,A.N., (2011) The world lottery association. htm 1 UEFA (2008). Dutch football association visits INTERPOL to boost sports integrity cooperation. (2007). Itkonen, & A Nevala (Eds.), Kuningaspelin kentät. Retrieved 10 June 2012 from http://oxforddictionaries.com/defin ition/match-fixing Sport Accord (2011). London: Simon & Schuster. com/m u lti med ia/docs/2012/04/SportAccord I ntegrityReport_A4_ V2UpdatedApril2012.pdf Veredus Racing Club (20121 History of horse racing in Great Britian. Tämä ei kuitenkaan välttämättä riitä. Special unit to tackle corruption. The fix: soccer and organized crime. (2012). lntegrity in sport: understanding and preventing match-fixing in sport. FIFA (2012). Hill, D. (Giulianotti & Robertson 2009, 47.) Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on sopupelaamisen muodossa ulottanut lonkeroitaan myös Suomen urheilumarkkinoille. Facing the scourge of match-fixing. Presentation on the Play the game conference, 3 October 2011, Cologne. (2011 ). Vedonlyönnin kohteena olevien ottelujen manipulointia voitaisiin ehkäistä monin eri tavoin. Glokalisaatiossa kulttuuriset piirteet tässä tapauksessa urheilun kautta määrittyvät samanaikaisesti sekä lähentyvät toisiaan että eriytyvät toisistaan. Match-fixing. (2009). TamU:n rahanpesusyytteet kaatuivat. FIFA:n suunnitelmissa on niin ikään avata pelaajille ja erotuomareille erityinen puhelinlinja (whistle-blower's hotline), johon he voivat anonyymisti raportoida havaitsemistaan väärinkäytöksistä (Sport Accord 2012, 45). Retrieved 29 June 2012 from http://www.playthegame.org/news/detailed/europe-wants-convention-against-match-fixing-5413. Suomalaiset urheilu toimijat ovat suurten haasteiden edessä sopupelaamisen ehkäisyssä. (2003). LÄHTEET: Andersen, J. Retrieved 5 July 2012 from http://www.interpol.int/en % EF % BF % BD% 20% EF% BF% BD/ N ews-a n d-m ed ia/N ews-m ed ia-re I ea se s/2012/P R053 Sopupelaaminen on urheilun globaali ongelma, joka on kiinteästi kytköksissä järjestyneeseen rikollisuuteen. Hill, D. Play the game official website
Kehityksen moottoreina toimivat usein taloudellisen riippumattomuuden saavuttaneet liikemiehet, jotka joko omaa tai lapsen harrastustoimintaa tukeakseen investoivat tiloihin ja ihmisiin luoden näin edellytyksiä myös muille lajista kiinnostuneille. JUKKA TIIKKAJA Ohjelmajohtaja HAAGA-HELIA, Vierumäki, Koulutuspäällikkö, valmennus Suomen Jääkiekkoliitto Sähköposti: jukka.tiikkaja@haaga-helia.fi Kirjoittaja työskenteli vuodet 2009-2011 Kansainvälisen]äähiehkoliiton (IIHF) Aasian jäähielwn hehityspäällikkönä.Japaninja Kiinan ohella toimialue häsittää nykyisin 15 muuta hansa/lista lajiliittoa. Siinä, missä moni japanilainen yritys on liikuntaan ja urheiluun tekemillä panostuksillaan pystynyt aiemmin vahvistamaan asemiaan kotimarkkinavetoisessa taloudessa, on globalisaation myötä kiristynyt kilpailu muuttanut asetelmia merkittävästi. Teksti: JUKKA TIIKKA JA Urheilun aurinko nousee idästä mutta mistä siellä. Nähtäväksi jää, pystyvätkö jääkiekko ja monet muut samassa tilanteessa olevat joukkuelajit uusiutumaan ja kääntämään laskevan kehitystrendin nousujohteiseksi. Suuryritykset ja senpait suunnannäyttäjinä löytyykö muutosvalmiutta. Japani oli Aasian jääkiekon kehitystoiminnalle luonnollinen kotipesä. Hiljattain julkaistun selvityksen mukaan miljonäärien määrä Kiinassa ylitti kuluvan vuoden aikana miljoonan rajan, joten muutosagentteja käytännön toiminnan kehittämiseen riittää. Perinteisen keskusjohtoisen järjestelmän rinnalle on syntynyt yksityisesti johdettua seuratoimintaa, joka laajenee vauhdilla varsinkin taloudellisissa kasvukeskuksissa. Ei pelkästään silloisen kansainvälisen liiton varapuheenjohtajan kotimaana, vaan myös monelta osin lajin suunnannäyttäjänä. Vaikka koululaitos ja koko yhteiskunta näkee liikunnan ja urheilun merkityksen keskeisenä, on monen lajin osalta ajauduttu pienenevien vaikuttamismahdollisuuksien ja vähenevien resurssien todellisuuteen. Samalla yritystoiminnan tuella pulskistunut ja osin passivoitunut liikuntaja urheilukulttuuri joutuu uusimaan nahkaansa. Japani on nopean yhteiskunnallisen kehityksen turvin näyttänyt isoveljenä mallia, mutta joutunut nyttemmin toteamaan pikkuveljen tulevaisuudennäkymät valoisammaksi. V iime vuosina Aasia on ollut tapetilla erityisesti taloudesta, luonnonilmiöistä ja ihmisoikeuksista keskusteltaessa, mutta ei niinkään liikuntaan tai urheiluun liittyvissä kysymyksissä Pekingin Olympialaisia lukuun ottamatta. Tämä pätee ainakin jääkiekon kehitysnäkymiin. Toisistaan riippuvaiset kauppakumppanit ovat liikunnan ja urheilun osalta erilaisessa kehitysvaiheessa. Vaikka oma tartuntapintani jääkin osin rajalliseksi, yritän avata maanosan taloudellisen kehityksen ja urheilun välistä yhteyttä "edustamani" lajin eli jääkiekon näkökulmasta kahdessa erilaisessa kehitysvaiheessa olevan kansakunnan osalta. Koventuneen kilpailun ja tiukemman kulukurin myötä yritykset ovat pienentäneet panoksiaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen alueella ja keskittyvät ydintoimintojen ylläpitämiseen ja tehostamiseen. jääkiekon osalta kukoistuskautta elettiin 70-80-luvuilla, osin vielä 90-luvullakin, kun toimintaa oli pyörittämässä joukko kansallisen talouskasvun vetureita, joille miljoonien panostukset urheilutoiminnan pyörittämiseen olivat luonnollinen satsaus henkilöstön ja koko paikallisväestön yhteisöllisyyden puolesta. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012 23. Yksityinen sektori ja urheilun muutos Jos osa lajeista elääkin Japanissa jo iltaruskon aikaa, on aamu länsinaapurin puolella vasta sarastamassa. Jos Kiina löytää talouskehityksen tavoin keinot yhdistää yksityisellä sektorilla tapahtuva kasvu ja keskushallintomalli myös urheilussa, on kansainvälisessä kilpailussa edessä muutoksen ajat. Mitä tulevaisuuden kehitysnäkymiin tulee, niin Kansainvälinen Jääkiekkoliitto näkee monen muun toimijan tavoin Kiinassa valtavan potentiaalin harrastajapohjan, ja luonnollisesti myös, katsojapohjan kasvulle. Siinä, missä Kiinaan syntyy jäähalleja kuin sieniä sateella, on Japanissa pohjoista lukuun ottamatta jaossa enää niukkuutta. Urheilu on Japanissa perinteisesti ollut eräänlainen ammattiyhdistystoiminnan muoto ja monet suuryritykset ovat vielä nykyisinkin vahvasti mukana lajien rahoituksessa. Samalla, kun moni kustannusintensiivinen laji yrittää Japanissa selvitä heikkenevistä toimintaedellytyksistä huolimatta, on Kiinan lajiliittojen keskeisenä haasteena saada räjähdysmäinen harrastajamäärän kasvu jotakuinkin hallittua. Vajaan kymmenen prosentin vuosivauhdilla bruttokansantuotettaan kasvattava talouden jättiläinen on jo nyt urheilun suurvalta monessa suhteessa, mutta taloudellisen kehityksen myötä myös korkeamman osallistumiskynnyksen lajit ovat uudenlaisten kasvunäkymien edessä. Siinä, missä yritykset lyövät kehittämisresurssinsa Aasian markkinoille, on maaosa urheilua seuraaville suomalaisille vielä suuri kysymysmerkki viime vuosien näytöistä huolimatta. Jalkapallo uudistui 90-luvulla ja tulokset ovat viime vuosina olleet kaikkien nähtävissä
L iikuntakulttuuri ja sen osana liikunnanopetus ovat globalisaation lisääntyessä merkittävässä murroksessa. Nykyisessä liikuntakulttuurissa korostuvat aiempaa enemmän nuorten omaan toimintaan ja kulttuuriin perustuvat liikuntalajit (Aaltonen 2007) ja ne ovat vallanneet tilaa perinteisessä liikuntakulttuurissa (Harinen, Itkonen & Rautopuro 2006). Teksti: ANNA-MARIA NURMI Nuorisokulttuuristen lajien mahdollisuudet hiphop osallistajana 2000-luvun koululiikunnassa Kuva: ANTTI NURMI, JOONAS TOROI Puhuttelevatko perinteiset liikuntalajit nykypäivän nuoria. Nämä liikuntalajit edustavat nuorille usein omaperäistä elämäntyyliä, identiteetin rakentamista ja sosiaalisten verkostojen luomista. Nuorten lisääntyneet matkustusmahdollisuudet, internet ja muuttunut vapaa-ajan kulttuuri ovat 24 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Koulun liikunnanopetukselle asetetut tavoitteet fyysis-motorisista ominaisuuksista, fyysisestä kunnosta sekä terveellisestä ja aktiivisesta elämästä voidaan saavuttaa myös nuoria itseään kiinnostavien lajien avulla
Kun sama kysely toistettiin 1990-luvulla, lajeja oli jo toista sataa. Median kiinnostuttua ilmiöstä tietoisuus hiphop-kulttuurin olemassaolosta ja sen elementeistä alkoi levitä kaikkialle. (Laakso 2007.) Erityisesti nuorten omiin kulttuureihin perustuvat lajit ovat vallanneet tilaa perinteisiltä liikuntalajeilta. Liikuntakasvatus on yksi niistä oppiaineista, jossa nuorten omaa maailmaa olisi liikuntakulttuurin toimintaympäristöjen kautta suhteellisen helppo ottaa mukaan osaksi koulun arkea. (Hall 2009.) Yhdysvalloissa hiphop-kulttuurin tuominen osaksi koulua on oppilaiden etnisten taustojen vuoksi tärkeää. Liikuntakulttuurin lajisisällöt ovat muuttuneet voimakkaasti viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Hiphop osallistajana 2000-luvun koulu liikunnassa Hiphop-kulttuuri sai alkunsa Yhdysvalloissa 1960ja 1970-lukujen taitteessa. Hiphop-kulttuurin mahdollisuuksia osana kouluopetusta on Yhdysvalloissa tutkittu jo 1980-luvun lopulta lähtien, ja muun muassa El Puente Academy Brooklynissa otti hiphop-kulttuurin mukaan opetussuunnitelmaansa jo 1990-luvun alussa. Ajan hengen soisi näkyvän myös liikunnanopettajakoulutuksessa ja varsinkin täydennyskoulutuksessa, perinnelajien osuutta silti unohtamatta. Haasteiden taustalla on muun muassa tietotekniikan kehittyminen ja yleistyminen sekä oppilasryhmien heterogeenisyyden lisääntyminen. Liikuntalajit leviävät nopeasti maasta toiseen, kun entistä useammalla nuorella on pääsy täysin uudenlaisiin oppimisympäristöihin. Parhaimmillaan uudet oppimisympäristöt ja niistä kumpuavat nuorisokulttuuriset liikuntalajit sosiaalistavat nuoria liikuntaan ja antavat heille yhteisön,johon he tuntevat kuuluvansa. Lähes kaikki suomihopparit aloittivat breikkaamalla, vaikka moni siirtyikin graffitien ja musiikin puolelle (Tuittu &ja lsomursu 2005, 22). Kansallisen liikuntaperinteen tuntemus on eittämättä osa jokaisen suomalaisen yleissivistystä, mutta koskettavatko kymmeniä vuosia vanhat liikuntalajit nykypäivän nuoria. Siksi koulujen on tärkeää ottaa huomioon se maailma, jossa nuoret elävät. Yhdysvalloissa hiphop-kulttuuri ja sen elementit ovat olleet tutkijoiden kiinnostuksen kohteena jo 1980-luvulta lähtien ja erityisesti 2000-luvulla hiphop-kulttuurin eläessä nousukauttaan osana populaarikulttuuria. Nuorisokulttuurisia liikunnan lajeja ovat muun muassa Suomessa vielä lähes tuntematon rope skipping sekä skeittaus, lumilautailu, bleidaus, parkour ja hiphop. Kansallisen liikuntaperinteen rinnalle tulisi tuoda nuorten oma elärnismaailma ja siihen sisältyvä nuorten oma liikuntakulttuuri. Liikunnanopetus kohtaa uudenlaisia haasteita 2000-luvulla yhteiskunnan murroksen myötä. Matkatessaan eri puolille maailmaa hiphop-kulttuuri sai kaupalliset kasvonsa ja hiphopin alkuperäiset elementit lähtivät erkanemaan toisistaan. Tämä nuorten oma kokemusmaailma olisi saatava osaksi paitsi koululiikuntaa myös koko koulua. Moni oppilas elää sen keskellä ja kokee sen edelleen sinä valkoiseen hegemoniaan kohdistuneena protestina (Riley 2005), jollaiseksi se aikoinaan syntyi. Nykyinen liikunnanopetus reagoi muuttuvaan liikuntakulttuuriin hitaasti. Hiphop-kulttuuri syntyi New Yorkin Bronxissa nuorten omana katujen kulttuurina. Yhteiskunnan ja liikunnanopetuksen vaatimusten muutoksesta huolimatta opetussuunnitelmat ovat pysyneet lähes muuttumattomina. Hiphopissa on sinänsä kyse jo lähes viisikymmentä vuotta vanhasta kulttuurista ja ilmiöstä, joka on saanut kaupallisen median ansiosta uudenlaisen nosteen ja palannut 1990-luvulla nuorten omaksi kulttuuriksi. Liikuntakulttuurin monet kasvot näkymään koulussa. Opetussuunnitelmien muuttumattomuus näkyy oppilaille liikunnan osalta selvimmin lajisisällöissä. Nykyiset opetussuunnitelmat niin perusopetuksessa (2004) kuin lukiossa (2003) pohjaavat liikunnanopetuksen kansalliseen liikuntaperinteeseen. Suomessakin moni LIIKUNTA 8, TIEDE 49, 5/2012 25. Nuorten maailma on 2000-luvulla hyvin moniulotteinen; harrastukset, media ja lukuisat populaarikulttuurin ilmiöt jäsentävät nuorten elämää enemmän kuin aikaisemmin. Sen alkuperäisinä elementteinä olivat MC:n (master of ceremonies) ja DJ:n (disc jockey) taidot, graffitit ja breikki (breakdance). Tästä kertoo esimerkiksi 1970-luvun lopussa tehty eri liikuntamuotoja käsitellyt kysely suomalaisille nuorille, jossa vastaukseksi saatiin noin 70 eri liikuntalajia. Elementeistä breikki toimi hiphopin jäänmurtajana niin synnyinmaassaan Yhdysvalloissa kuin myös Suomessa 1980-luvun loppupuolella. omalta osaltaan vauhdittaneet liikuntakulttuurin murrosta (Bradl-Bredenbeck 2005)
Osa opiskelijoista koki oman asemansa jotenkin uhatuksi. Näitä olivat musiikki, yhdenmukainen vaatetus ja liikekieli sekä kurssin ei-koulumaisuus, Musiikki oli monelle opiskelijalle tärkeä tekijä sekä kerhossa että kurssilla, koska koulussa saattoi kuulla myös sitä musiikkia, jota he kuuntelivat vapaa-ajallaan. Hiphop-kulttuurilla on erilaisia merkityksiä nuorille. Opiskelijoiden kokemukset hiphop-kerhosia ja yksilötanssikurssista poikkesivat huomattavasti toisistaan. Moni opiskelija pohti rnuistelmaesseessään omaa ruumiinkuvaansa ja sen kehittymistä. Opiskelijoiden oma hiphop-kulttuuri koulussa rakentui elämäntyyliin liittyvien piirteiden ympärille. Ainoana työskentelyvälineenä on tanssijan ruumis ja mieli ja siksi onnistuminen ja epäonnistuminen koetaan voimakkaana. Moni heistä oivalsi myös, että olennaista oli löytää varmuus omasta tyylistä. Juuri tästä syystä opiskelijat saivat voimakkaita onnistumisen kokemuksia. M uistelmaesseessään kolme opiskelijaa kertoi, että näinä kahtena vuotena koulussa alkoi vallita omanlaisensa hiphopkulttuuri, johon tytöt tunsivat kuuluvansa. Tarkastelin lukion opiskelijoiden kokemuksia hiphoptanssista osana koulun liikunnanopetusta. nuori kokee kuuluvansa hiphop-kulttuurin ympärille syntyneeseen yhteisöön tai tuntee jonkin sen elementeistä omakseen. Opiskelijoiden kiinnittymisessä hiphop-kulttuurun korostui kulttuurien kohtaamisen vuorovaikutuksellisuus: koulun normit ja Iormaali ympäristö vaikuttivat osaltaan siihen, mihin hiphop-kulttuurin piirteisiin opiskelijat kiinnittyivät. Samanikäisten luokkatoverien opettaja-status oli etenkin edellisen vuoden kerhoon osallistuneille opiskelijoille vaikeaa, ja heidän suhtautumisensa apuopettajiin oli kurssin alussa varsin kriittistä. Osalle se on nuoruuden ohimenevä ilmiö, mutta osalle nuorista se on elämäntapa ja keino ilmaista itseään. Jos halutaan pyrkiä myönteisiin kokemuksiin, elämyksiin ja yhteenkuuluvuuteen, saattaisi ehkä 26 UIKUNTA& TIEDE 49 • 5 1 2012. Hiphop-kerhossa syntynyt vahva yhteisöllisyys ja osallisuuden tunne säröilivät liikunnan yksilötanssikurssilla varsinkin kurssin alkuvaiheessa, kun joistakin opiskelijoista tuli kurssin apuopettajia. Hiphopkerhosta saadut kokemukset olivat yhtä opiskelijaa lukuun ottamatta lähes pelkästään myönteisiä, kun taas yksilötanssikurssilta saatuihin kokemuksiin liitettiin myös paljon kielteisiä ilmauksia. Wilskan (2001) ja Aaltosen (2001) mukaan ulkonäkö yhdistää samaan sosiaaliseen ja alakulttuuriseen ryhmään kuuluvia. Brock, Rovegno ja Oliver (2008) ovat tutkimuksissaan havainneet, että oppilaat nauttivat koulun liikunnanopetuksesta enemmän, kun heillä on tunne, että he saavat äänensä kuuluviin ja tuntevat kuuluvansa johonkin. Lisäksi halusin selvittää, millaisia mahdollisuuksia opiskelijoilla olisi toimia apuopettajina sekä sitä, miten opiskelijat kokevat apuopettajat hiphop-tanssikurssilla. Opiskelijoiden onnistumisen kokemukset liittyivät vahvasti ruumiillisuuteen ja itselle merkityksellisen asian oppimiseen. Lisäksi musiikki sai uuden merkityksen hiphop-tanssin liikekielestä. Väitöstutkimuksessani (Nurmi 2012) hiphoptanssi tuotiin osaksi koulun liikunnanopetusta. Tätä seikkaa ei ole syytä väheksyä. Kaduilta saleihin ja kasvamisen keinoiksi Opetussuunnitelma (2003) huomioi lajien monipuolisuuden, mutta toteaa, että suomalainen liikuntaperinne tulee ottaa huomioon valittaessa liikuntamuotoja. Johanssonin, Heikinaro-Johanssonin ja Palomäen (2011) tutkimuksessa liikuntatunnin laji nousi tärkeimmäksi tekijäksi, joka määritti koululiikunnan mielekkyyttä. Opetussuunnitelmassa esitetyt tavoitteet Iyysis-ruotorisista ominaisuuksista, fyysisestä kunnosta sekä terveellisestä ja aktiivisesta elämästä voidaan saavuttaa nuoria itseään kiinnostavien lajien avulla. Tällä oli varmasti merkitystä yhteisöllisten kokemusten synnyssä. He kertoivat koko koulunkäynnin muuttuneen mielekkäämmäksi, kun kouluviikossa oli jotain, mitä he erityisesti odottivat. Yksilötanssikurssin apuopettaja-asetelrna vaati opiskelijoilta tottumista; alun kriittisyys ja negatiivisuus vaihtuivat kurssin loppua kohden myönteisemmiksi. Hiphop-kerhossa opiskelijat olivat aktiivisia toimijoita koreografioiden suunnittelussa ja kurssin sisältöihin vaikuttamisessa. Vaikka hiphop-tanssl ruumiillisena ja nuorisokulttuurille ominaisena liikunnan muotona loi koulussa yhteisöllisyyttä ja antoi positiivisia kokemuksia, se tuotti myös ristiriitaisia kokemuksia. Tutkimukseni osoitti, että lukiossa opiskelijoille syntyi heidän omasta toiminnastaan kumpuava hiphop-kulttuuri. Kukaan opiskelijoista ei ollut harrastanut sitä aikaisemmin. Jos liikunta ei ole mielekästä, se ei jatku kovin kauan. Maailma muuttuu nopeasti, samoin liikuntakulttuuri. Liikunnanopetuksen yhtenä merkittävänä tavoitteena on tehdä liikunnasta osa nuoren elämää niin, että liikunnallinen elämäntapa jatkuisi koulun jälkeenkin. Vaatetus oli monelle opiskelijalle erityisesti kerhossa tärkeä asia. Hiphop-kerhossa opiskelijoilla oli mahdollisuus olla mukana tekemässä ja suunnittelemassa itse sellaisia sisältöjä, joita he pitivät mielekkäinä. Myönteiset kokemukset ja elämykset vahvistavat liikuntaharrastuksen jatkuvuutta. Toteutin toimintatutkimuksen kahdessa eri syklissä; ensimmäisenä lukuvuonna 22 lukio-opiskelijaa osallistui koko lukuvuoden kestävään hiphop-kerhoori ja toisena lukuvuonna 27 lukio-opiskelijaa osallistui liikunnan yksilötanssikurssille, jossa hiphopkerhoon osallistuneet opiskelijat toimivat myös apuopettajina. Ryhmän samanlaisia huppareita ja löysiä housuja opiskelijat käyttivät myös mielellään vapaa-ajallaan ja osoittivat näin ympäristölle kuulumisensa ryhmään. Lisäksi hiphop-tanssi edusti opiskelijoille tanssi lajia, jota he olivat jo kauan halunneet harrastaa, mutta johon ei ollut tullut tilaisuutta. Yhteisöllisyys, kokemukset ryhmän yhteishengestä ja onnistuminen nousivat teemoina vahvasti esiin sekä hiphop-kerhossa että yksilötanssikurssilla. Kerhon ja kurssin ei-koulurnaisuus teki vaikutuksen moneen opiskelijaan. Tanssissa ruumiillisuus on vahvasti läsnä. Moni opiskelija opetteli ensimmäistä kertaa tanssia ylipäätään, ja tanssin kokonaisvaltaisuus valkeni opiskelijoille uutena ilmiönä
Harinen, P., Itkonen, H. Hall, M. Välimaa (toirn.) Nuori ruumis. Nuorten oma kokemusmaailma olisi saatava osaksi paitsi koululiikuntaa myös koko koulua. Journal of Youth Studies 813), 297-311. Teoksessa P Heikinaro-Johansson & T Huovinen (toirn.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkkaan. Teoksessa T Hoikkala & A. Suomalainen koulu menestyy hyvin PISA-tutkimusvertailussa (PISA 2009). The rebirth of tragedy out of the spirit of hip hop: a cultural sociology of gangsta rap music. KouLÄHTEET Aaltonen, K. Equally prepared for life. Comparative physical education -Why, what and How. Laakso, L. Teoksessa A. The influence of student status on student interactions and experiences during a sport education unit. 2007. 2006. Liikunta nuorisokulttuurina. Review of Educational Research 7013), 323-367. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu 159. ANNA-MARIA NURMI Yliopistonopettaja Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anna-maria.a-m.nurmi@jyu.fi Kirjoitajan väitöstutkimus "Kaduilta liikuntasaliin Toimintatutkimus hiphop-tanssista osana lukion liilrnntakasvatusta"tarkastetti in 28.9. Helsinki: Gaudeamus, 107-120. Helsinki: Opetushallitus. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. 2005. Johansson, N., Heikinaro-Johansson, P. & Palomäki, S. Gerber (toirn.) International comparison of physical education. Puuronen & R. L. Puuronen & R. 2000. Laitinen & A. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 76, 320-326. J., Rovegno, 1. Hilmola ltoim.) Taitoja taideaineiden oppimistulokset asiantuntijoiden arviointia. Brandl-Bredenbeck, H. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Nykyinen liikunnanopetus reagoi muuttuvaan liikuntakulttuuriin hitaasti. Ajan hengen soisi näkyvän myös liikunnanopettajakoulutuksessa ja varsinkin täydennyskoulutuksessa, perinnelajien osuutta silti unohtamatta. Kohtaavatko peruskoulun opetussuunnitelman tavoitteet ja oppilaiden kiinnostus liikunnanopetuksessa. Nurmi,A-M. F. 2005. Helsinki. Välimaa (toirn.) Nuori ruumis. Jyväskylän yliopisto. Hip-hop education resources. Tämä on tärkeä kysymys myös liikunnanopettajakoulutusta kehitettäessä. 2007. 2001 Ruumiin rajat ja sukupuolinen häirintä. Liikuntakasvatuksen ja liikuntapedagogiikan perusteet. Asfalttiprinssit tutkimus skeittareista. Helsinki: Opetushallitus. & Oliver, K. Osterman, K. Riley, A. 2001. Hänen mukaansa koulua tulisi kehittää enemmän yhteisöllisyyden suuntaan, koska oppilaat, jotka tuntevat kuuluvansa yhteisöön, ovat motivoituneempia ja sitoutuneempia koulunkäyntiin. Teoksessa S. Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003. PISA 2009. olla tarkoituksenmukaisempaa valita liikuntalajeja enemmän nuorten elämästä kuin perinteestä. Equity and Excellence in Education 4211 ), 86-94. Yhdyn Ostermanin (2000) ajatuksiin. Programme for International Student Assesment. Miksi lajisisåltöjen tulisi olla samat 1980ja 2010-luvuilla. Kaduilta liikuntasaliin toimintatutkimus hiphoptanssista osana lukion liikuntakasvatusta. UIKUNTA & TIEDE 49 • 5/1012 27. Aachen: Meyer & Meyer Sport 19-31 Brock, S. & Rautopuri, J. Concepts, problems, prospects. 2009. 2012. Jyväskylän yliopistossa. How 15-year-old boys and girls perform in school. Tuotteistettu nuoruus kulutusyhteiskunnassa. Liikuntatuntien määrällä voidaan vaikuttaa vain vähän, mutta niiden laadulla sitäkin enemmän. Teoksessa U. R. Aaltonen, S. Helsinki: WSOY, 16-24. OECD. 2009. Teoksessa A. Helsinki: Gaudeamus, 6070. Puhss & M. Suomalaisen korkeatasoisen koulutuksen jatkuvuuden kannalta olisi yhtä tärkeää menestyä myös fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin mittauksissa. P. Liikuntapedagogiikan väitöskirja 184. Physical Education and Sport Pedagogy 14(41, 355-375. Sell ltoim I Nuorisotyötä on tehtävä. Helsinki: Opetushallitus raportit ja selvitykset 11. 2011. Students' need for belonging in the school community. luliikunnan tärkein tehtävä on sosiaalistaa lapset ja nuoret liikuntaan. Wilska, T.-A. Nuoret elävät nyt erilaisessa maailmassa kuin parikymmentä vuotta sitten, jolloin liikuntakulttuurin murros oli vasta alkuvaiheessa
Varsin pienilläkin liikuntatuntien sisältömuutoksilla saattaa olla merkitystä oppilaiden fyysisen aktiivisuuden kannalta. Suomalaiset koululaiset ovat aktiivisimmillaan noin 12-vuotiaana, jonka jälkeen fyysinen aktiivisuus yleensä alkaa laskea. Taitava liikkuja on aktiivinen, ja se miten päteväksi itsensä kokee ennustaa liikunta-aktiivisuutta. Tämän lisäksi tarkastelin tutkimuksessani motoristen perustaitojen, fyysisen aktiivisuuden ja motivaatiotekijöiden välisiä yhteyksiä. Alakoulusta yläkouluun siirtyvä oppilas kokee monenlaisia muutoksia elämässään. Useissa tutkimuksissa todennettu nuorison kunnon huonontuminen on looginen seuraus fyysisen aktiivisuuden vähäisyydestä. Tämän vuoksi tarvitaan tutkimustietoa fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä erityisesti tässä ikävaiheessa. Taitavat liikkujat harrastavat liikuntaa taitamattomia enemmän, toisaalta liikuntaa harrastavat ovat taitavampia kuin liikuntaa harrastamattomat. ~ 2 ~ ~ ~ ~ Liikuntataitointerventiossa koekoulun oppilaiden jo~ kainen liikuntatunti alkoi reilun 20 minuutin rnoto"' Liikuntatunnit alkoivat motoristen perustaitojen opettelulla. Koulun oppituntien määrä lisääntyy kahdestakymmenestäneljästä kolmeenkymmeneen, luokanopettajajärjestelrnä vaihtuu aineenopettajajärjestelmään ja murrosikä vaikuttaa pituuskasvuun ja muuhun kehitykseen. 11Lt K ouluikäisten lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen on yleinen puheenaihe tämän päivän Suomessa. Sisällyttämällä perusli iku ntataitojen kohentaminen liikunnanopetuksen ytimeen, voidaan parantaa oppilaiden koettua liikuntapätevyyttä, motivaatiota koululiikuntaa kohtaan sekä heidän fyysistä aktiivisuuttaan. Fyysisen aktiivisuuden on havaittu alenevan voimakkaasti etenkin yläkouluiässä. Varsinainen liikunnan harrastaminen ei ole vähentynyt, mutta arkielämän muuttuminen aikaisempaa passiivisemmaksi on johtanut kuruotekijöiden heikkenemiseen, etenkin kestävyyskunnon osalta. Liikuntataitoja käsittelevässä väitöstutkimuksessani analysoin muutoksia perusopetuksen seitsemäsluokkalaisten oppilaiden motorisissa perustaidoissa, itse raportoidussa fyysisessä aktiivisuudessa sekä koululiikuntaa kohtaa koetussa motivaatiossa yhden lukuvuoden mittaisen, liikuntatunneilla toteutetun intervention seurauksena. Motoristen taitojen on todettu olevan yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Tulokset osoittivat, että varsin pienilläkin liikuntatuntien sisähömuuroksilla saattaa olla merkitystä oppilaiden fyysisen aktiivisuuden kannalta
Liikuntataitointervention kahden esimerkkiviikon sisällöt. Alkulämmittelyn jälkeen liikuntatunnit jatkuivat liikunnan opetussuunnitelman perusteiden mukaisella tavalla eri liikuntalajien merkeissä. risella alkulämmittelyllä. Motoriset taidot voidaan jakaa Gallahue ja Donnellyn luokittelun mukaisesti kolmeen luokkaan, tasapaino-, liikkumisja välineen käsiuelyiaitoihin, sekä edelleen näiden pääluokkien alataitoihin. Viikko 48/Iasapainotaidot; pyöriminen, laittaminen, ojentaminen • matalassa päässä allasta kuperkeikat (vedessä voltit) eteenpäin kerien • matalassa päässä allasta kuperkeikat eteenpäin taittaen • taittaen kuperkeikasta tehostettu ojennus siinä vaiheessa, jossa pää on alaspäin • taiton ojennuksesta puoli käännöstä (=½ kierrettä) • taiton ojennuksesta koko käännös • reunasta ponnistus liukuun + taitto + sukellus • vapaa uinnista käden jättäminen vartalon viereen, toisen käden veto vartalon viereen käsivedolla kuperkeikka • vapaauinnista kuperkeikka seinää päin • vapaauinnista kuperkeikka + ponnistus ja käännös= voitti käännös Viikko 6/Iasapainotaidot; alastulot, tasapainoilu • tasahyppy ilmaan alastulossa kontrolloitava nilkan, polven ja lantion jousto ja oikea linjaus (jalkaterät ja polvet samaan suuntaan, ei kiertoja) • tasahyppy ilmaan alastulo mahdollisimman äänettömästi Korokkeelta alas: • jännehyppy etu perin alastulo paikkaan • jännehyppy etuperin alastulo telemarkilla oikea/ vasen jalka edessä • jännehyppy takaperin • jännehyppy sivuttain oikea/vasen kylki edellä • jännehyppy ½-käännöksellä oikealle/vasemmalle ---""---, lähtö takaperin • jännehyppy 360 käännöksellä oikealle/vasemmalle • ---'"'---, lähtö takaperin • tasaloikat pysäyttämällä alastulo kyykkyyn ja seuraava ponnistus samalta nivelkulmalta • vuoroloikat pysäyttämällä (säärija vartalokulmien linjaus samansuuntaisiksi) KUVIO 2. viikko taitoluokka pääasiallinen motorinen perustaito 34 motoriset testit 35 liikkumistaidot juokseminen, hyppääminen, loikkaaminen 36 liikkumistaidot juokseminen, hyppääminen, loikkaaminen, laukkaaminen 37 liikkumistaidot juokseminen, hyppääminen, loikkaaminen 38 välineen käsittelytaidot potkaiseminen, kädestä potkaiseminen, kiinniottaminen 39 välineen käsittelytaidot heittäminen, kiinniottaminen 40 liikkumistaidot käveleminen, juokseminen 41 liikkumistaidot käveleminen, juokseminen 42 syysloma 43 liikkumistaidot käveleminen, juokseminen 44 liikkumistaidot kiipeäminen, alastulot 45 välineen käsittelytaidot pomputtelu, vierittäminen, heittäminen, väistäminen 46 välineen käsittelytaidot pomputtelu, vierittäminen, heittäminen, väistäminen 47 tasapainotaidot alastulot, tasapainoilu, ojentaminen, pyöriminen 48 tasa painotaidot pyöriminen, laittaminen, ojentaminen 49 tasa painotaidot kääntyminen, pyöriminen 50 tasa pa inotaidot alastulot, väistäminen, tasapainoilu 51 joululoma 52 joululoma 1 motoriset testit 2 välineen käsittelytaidot kuljettaminen, heittäminen, kiinniottaminen 3 välineen käsittelytaidot iskeminen, heittäminen, kiinniottaminen 4 välineen käsittelytaidot iskeminen, heittäminen, kiinniottaminen 5 tasapainotaidot heiluminen, alastulot 6 tasapainota idot alastulot, tasapainoilu 7 liikkumistaidot liukuminen 8 hiihtoloma 9 liikkumistaidot liukuminen 10 tasapainotaidot heiluminen, alastulot 11 tasapainotaidot ylösalaiset asennot, tasapainoilu 12 välineen käsittelytaidot heittäminen, kiinniottaminen 13 välineen käsittelytaidot iskeminen, ilmasta lyönti 14 tasa painotaidot väistäminen, tasapainoilu 15 tasa painotaidot pyöriminen, kääntyminen 16 tasa painotaidot pyöriminen, kääntyminen 17 liikkumistaidot kiipeäminen, väistäminen 18 liikkumistaidot hyppääminen, kääntyminen 19 välineen käsittelytaidot heittäminen, kiinniottaminen 20 välineen käsittelytaidot kuljettaminen, vierittäminen 21 motoriset testit KUVIO 1. Lukuvuoden aikana käytiin läpi kaikki motoriset perustaidot. Oppilaille tämä motorinen harjoittelu markkinoitiin pidennettynä alkulämmittelynä. lnterventiossa keskityttiin aina yhteen edellä mainittuun taitoluokkaan 2-3 viikon ajan. Nämä lämmittelyt eivät olleet mitään liikuntalajia, vaan ne tähtäsivät motoristen perustaitojen kehittämiseen. Opetuksessa painotettiin Mosstonin tehtäväopetusta. UIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 29. Lukuvuoden aikana läpikäytiin kattavasti kaikki motoriset perustaidot (kuviol.) Liikuntataitointervention kahden esimerkkiviikon sisällöt on esitetty kuviossa 2
Näin ollen opetusta ja etenkin liikunnanopetusta koskevilla ratkaisuilla on suuri merkitys kansakun12 10 8 6 4 a koeryhmä . Tämä puolestaan edistää motorisia taitoja. Kohentuneilla taidoilla puolestaan saattaa olla merkitystä fyysisen aktiivisuuden laskun ehkäisemisessä. Interventioryhmä osoitti kontrolliryhmää positiivisempaa kehitystä näissä muuttujissa. Nämä ryhmät olivat 1. 30 LIIKUNTA & TIEDE 49, 5/2012. T-testit osoittivat sukupuolten välisessä vertailussa tyttöjen selviytyvän poikia paremmin Damingoseisonnassa ja naruhyppelyssä, pojat puolestaan olivat parempia kierimisessä, 5-loikassa, tarkkuusheitossa ja 8-kuljetuksessa. Sukkulajuoksutuloksissa ei havaittu eroja tyttöjen ja poikien välillä. oppilaat, joilla oli hyvät taidot ja matala motivaatio sekä 3 oppilaat, joilla oli hyvät taidot ja korkea motivaatio. Tulokset osoittivat lisäksi, että koululaisista löytyi kolme ryhmää, kun kriteerimuuttujina käytettiin koettua pätevyyttä, motivaatiota liikuntatunteja kohtaan sekä motorisia perustaitoja. Flamingoseisontatestitulosten kehittyminen intervention aikana. Välineenkäsittelytaitojen kehityksessä ei havaittu eroja koeja kontrolliryhmien välillä. kontrolliryhmä elo 07 marras 07 helmi 08 touko 08 elo08 marras 08 KUVIO 3. Tämä tulos tukee aiempia oletuksia motivaation, motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden välisistä yhteyksistä (kuvio 5). Tulokset tukivat Vallerandin nelivaiheista motivaatiomallia, jonka mukaan oppilaan kokema liikuntatunnin tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto parantaa hänen pätevyyden kokemuksiaan ja edelleen nostaa motivaatiota liikuntatunteja kohtaan. Toisaalta tutkimus haluttiin toteuttaa aidossa ympäristössä, mikä omalta osaltaan lisää sen validiteettia. Näistä viimeksi mainitulla ryhmällä oli merkitsevästi korkeampi itseraportoitu fyysinen aktiivisuus kuin kahdella muulla ryhmällä. Hyvin mielenkiintoinen havainto oli interventiokoulun oppilaiden fyysisen aktiivisuuden positiivinen kehittyminen. Etenkin tasapainon kehittymistä voidaan pitää merkittävänä tuloksena, sillä tasapaino on kaiken liikkumisen perusta (kuvio 3). Tämänlaisia tutkimuksia, joissa motoriset taidot yhdistetään psykologisiin muuttujiin ei juurikaan ole aikaisemmin tehty. Motoristen taitojen kehittämistä varten suunniteltu opetussuunnitelma motivoi oppilaita yhtä paljon kuin normaali liikunnanopetus. Perusopetus on maassamme neuvolatoiminnan ohella ainoa instituutio, joka tavoittaa koko ikäluokan. Motoriset alkulämmittelyt paransivat erityisesti tasapainotaitoja Tutkimuksen tulokset osoittivat, että intervention jälkeen koeja kontrolliryhmien välillä oli eroja staattisessa ja dynaamisessa tasapainossa ja motoristen perustaitojen summamuuttujassa. Koekoulun oppilaiden fyysinen aktiivisuus jopa hieman lisääntyi intervention aikana, kun kontrollikoulujen oppilailla fyysinen aktiivisuus aleni (kuvio 4). Vaikuttaisi siltä, että varsin pienillä sisältömuutoksilla voidaan parantaa yläkoululaisten taitoja, etenkin tasapainotaitoja. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että koettu liikuntapätevyys oli merkitsevä fyysisen aktiivisuuden ennustaja. Tyttöjen ja poikien fyysisen aktiivisuuden väliltä ei löydetty merkitseviä eroja, sen sijaan poikien koettu liikunnallinen pätevyys oli tyttöjä korkeammalla tasolla. Tämä tulos osoittaa meille, miten tärkeä on luoda liikuntatunteja, joissa oppilaat taitotasosta riippumatta voivat kokea onnistumisia ja kokea itsensä kyvykkäiksi. On kuitenkin muistettava, että tämä tutkimus oli asetelmaltaan kvasikokeellinen tutkimus, joten näitä tuloksia tulee tarkastella sitä taustaa vasten. oppilaat joilla oli heikot liikuntataidot ja matala motivaatio koululiikuntaa kohtaan, 2. Kontrollikoulut noudattivat perinteistä suomalaista, liikuntalajeihin perustuvaa liikunnanopetusta. lntervention lisäksi tutkimuksessa selvitettiin motoristen taitojen, aktiivisuuden ja psykologisten muuttujien välisiä yhteyksiä. Tulos kannustaa opettajia luomaan liikuntatunneille tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston myös motoristen taitojen kehittymisen kannalta. Läheskään kaikkia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä ei voitu kontrolloida. Motivaatiotekijöissä ei havaittu muutosta i ntervention aikana
LIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012 31. o::c------1 4,2 +--___:::,"-ll:::!~-----,,"'-:;::,..-::;...--....a...,::::------.:::,0....::::,::,-1 4, 1 4 -+-----------------------"...,....-----1 3,9 -+----------------------....,..--1 3,8 -t---------------------------1 3,7 -+---------------------------1 3,6 -+--------------------------1 3,5 ----..---..---..---..----,---.,.....--...---..--+-koeryhmä kontrolliryhmä KUVIO 4. nan terveydelle ja hyvinvoinnille. 4,5 -.-4,4 +------------7"'-::.;;:,,,-....::::----------t 4,3 -H~--------r---:a,---___;:::...... Liikunnalliset lapset ovat yleensä liikunnallisia myös aikuisiässä, siksi on tärkeää löytää keinoja ja toimenpiteitä, joilla lasten liikunnallisuutta saadaan lisättyä. Yleisten osioiden kirjoitustyö on käynnistynyt tänä syksynä ja ensi vuonna alkaa sitten ainekohtaisten tekstien työstäminen. Todennäköisesti uusi liikunnan opetussuunnitelma tulee lajitaitojen kehittämisen sijaan kiinnittämään huomion yleisempien ominaisuuksien, kuten motoriset perustaidot, kehittämiseen. 8. Vaikka uudessa tuntijaossa onkin luvassa kaksi liikuntatuntia lisää, niin silti liikuntatuntien määrä Suomessa on lähes alhaisin Euroopassa. Erilaisten oppilasryhmien fyysinen aktiivisuus (monenako päivänä viikossa oppilas liikkui vähintään 60 minuuttia tehokkaasti). 6,-------------------5+------------------====---t 3 2 Heikot taidot/matala motivaatio Hyvät taidot/matala motivaatio Hyvät taidot / korkea motivaatio 1 CI fyysinen aktiivisuus 1 KUVIO 5. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää liikunnanopetuksen perusteita laadittaessa. Nyt perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet ovat uudistumassa. SAMI KALAJA, LitM (väit.) Rehtori Kilpisen koulu Jyväskylä Sähköposti: sami.kalaja@jkl.fi Kirjoittajan väitöstutkimus "Perusliikuntataidot, fyysinen aktiivisuus ja motivaatiotekijät koululiikuntaa kohtaan. Perusliikuntataitojen parantaminen on yksi keskeinen elementti kannustettaessa lapsia ja nuoria liikkumaan. On siis hyvin merkityksellistä, mitä liikuntatunneilla tehdään, että tuo vähäinen aika saavuttaa mahdollisimman suuren vaikuttavuuden. Sisällyttämällä perusliikuntataitojen kohentaminen liikunnanopetuksen ytimeen, voidaan parantaa oppilaiden koettua liikuntapätevyyttä ja motivaatiota koululiikuntaa kohtaan sekä edelleen heidän fyysistä aktiivisuuttaan. Jyväskylän yliopistossa. Fyysisen aktiivisuuden kehittyminen intervention aikana. Perusliikuntataitointerventio" tarkastettiin 17
The role of gender, enjoyment, perceived physical activity competence, and fundamental movement skills as correlates of the physical activity engagement of Finnish physical education students. Perceptual and Motor Skills 111 (1), 115-128. Lisätietoja: Sami Kalaja, sami.halaja@jklfi, väitöstutkimus on luettavissa osoitteessa http://julkaisut.jyuji ?id=978-951-39-4817-7 32 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Kaikki mittaukset toteutettiin oppilaiden normaalien liikuntatuntien aikana koulujen liikuntasaleissa. Yksi osa kyselyjä oli fyysisen aktiivisuuden itsearviointi. Mittari käsitti 28 koululiikuntaan liittyvää väittämää, joiden johdantolauseena oli: "Syy miksi osallistun koululiikuntaan ... Kalaja, S., Jaakkola, T., Liukkonen, J. Decline of physical activity from youth to young adulthood in Finland. Research Center for Sport and Health Sciences. Jyväskylä, Fn .. Research Repons on Sport and Health 131. & Long, B. Kalaja, S. Yhteensä kyselyt toteutettiin siis neljä kertaa. Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006. Liikuntatunneilla viihtymistä arvioitiin Sport Enjoyment scale -kyselyllä. & Keeler, P. Käytännön testien ohella oppilaat vastasivat kyselyihin samoilla viikoilla kuin motoriset testit suoritettiin. & Watt, A. Koetun liikuntapätevyyden mittarina käytettiin Physical Self-perception profile -rnittarin alaskaalaa. Liikunta Ja Tiede (Sport and Science) 46, 36-44. Liikuntatuntien motivaatioilmastoja turkittiin Motivational Climate in School Physical Education -kyselyllä. Mittauskokonaisuuteen kuului seitsemän motorista perusiaitotestiä; Flamingoseisonta, kieriminen, vauhditon 5-loikka, naruhyppely, sukkulajuoksu, tarkkuusheitto ja 8-kuljetus. Liikunta-aktiivisuuna koskevien kysymysten stabiliteetti WHO-koululaistutkimuksessa (The stability of physical activity items in WHO school study) Liikunta ja tiede (Sport and Science) 46, 39-46. Toward a Hierarchical Model of lntrinsic and Extrinsic Motivation. European Phys,cal Education Review 513), 315-335. 12001 ). Kalaja, S., Jaakkola, T., Liukkonen, J, & Digelidis, N. Helsinki. Koehenkilöiden motoriset taidot mitattiin neljä kertaa; alkumittaus lukuvuoden alussa elokuussa, väli mittaus vuoden vaihteessa tammikuussa ja loppumittaus loppukeväästä toukokuussa. Taitojen pysyvyyttä arvioitiin neljännellä mittauskerralla kahdeksannen luokan jouluna. Liikuntapätevyysmiuari sisälsi viisi väittämäparia johdannolla "Millainen liikkuja olen?" . (2009). Vallerand, R. 12011 ). The associations between seventh grade Finnish students' motivational climate, perceived competence, self-determined motivation, and fundamental movement skills. (2010). & Kannas, L. An introduction to the sport commitment model. 12002). Motivaatioilmastomittarin väittämiä oli 18 kappaletta. Physical Education & Sport Pedagogy, iFirst article 1-18. (The national sport and exercise investigation 2005-2006. (2004). ln M.P Zanna (Ed.) Advances in Motivation in Sport Psychology pp. & Ommundsen, Y. & Blais, M.R. Nuori Suomi RY. A physical activity screening measure for the use with adolescents in primary care. LÄ H TEET Fox, K.R. SLU:n julkaisusarja 4/06. Prochaska, J,J,, Sallis, J.F. San Diego, CA: Academic Press. Liikuntatunteja kohtaan koettuja motivaatiota mitattiin SMS -mittarilla (Sport Motivation Scale). Journal of Sport and Exercise Psychology 15, 1-15. (1990) The physical self-perception profile manual. 271-360. Välimaa, R. Scandinavian Sport Studies Forum 1 (1 ), 69-87 Kalaja, S., Jaakkola, T., Watt, A., Liukkonen, J. J, (1997). " . Kaikki kolme koulua sijaitsevat muutaman kilometrin etäisyydellä toisistaan ja ovat keskenään hyvin samanlaisia niin koulun koon kuin oppilasaineksenkin suhteen. Fundamental Movement Skills, Physical Acttvrtv, and Motivation toward Finnish School Physical Education. Archieves of Pediatrics & Adolescent Medicine 155, 554-559. Studies in Sport, Physical Education and Health 183. Jyväskylä: University of Jyväskylä, Finland. (2006). Fundamental movement skills and motivational factors influencing engagement in physical activity. Motoriset perustaidot peruskoulun seitsemäsluokkalaisilla oppilailla. Interventioryhmään kuului yhdestä koulusta 199 oppilasta ja kontrolliryhmään 247 oppilasta kahdesta eri koulusta. Scanian, T.K., Carpenter, P.J., Schmidt, G.W., Simons, J.P. The sport and the exercise of children and adolescents). (1993). Jaakkola, T. Pelletier, L.G., Fortier, M.S., Vallerand, R.J., Tuson, K.M., Briere, N.M. Kalaja, S., Jaakkola, T. 12010). Changes in students' exercise motivation, goal orientation, and sport competence as a result of modifications in school physical education teaching practices. Lasten ja nuorten liikunta. De Kalb, IL:Office for Health Promotion, Northern Illinois University. Develoment of junior high school students' fundamental movement skills and physical activity in a naturalistic physical education setting. 12000). Journal of Sport and Exercise Psychology 17, 35-53. 12012). Kalaja, S., Jaakkola, T., Liukkonen, J, & Watt, A. NÄIN TUTKITTIIN: K oehenkilöinä oli 446 perusopetuksen seitsemännen vuosiluokan oppilasta. Kyselyt tehtiin oppilaiden normaaliin viikkorytmiin sijoitettuna eri aineiden teoriatunneilla. (1995) Toward a New Measure of lntrinsic Motivation, Extrinsic Motivation, and Amotivation in Sports: The Sport Motivation Scale (SMS). & Yang, X. Telama, R. & Liukkonen, J, (2008). Medicine & Science in Sports & Exercise 32, 1617-1622. Vuori, M., Ojala, K., Tynjälä, Villberg, J
~ Suomen Voimistelunopettajaliitto perustettiin kesällä 1912, ja heti ensimmäisestä toimintavuodestaan as · on tehnyt työtä saad kouluihin en liikuntatunteja, liik _ . ~.,. .opettajien sosiaaliseen a ·"ipalk,katasoon parannu ~ ~ ~ .~;;,..~"S-<-.. ARPONEN Liikunnan ja terveystiedon opettajien järjestön satavuotinen historia kertoo sen, että suunnilleen samojen asioiden parissa suomalaisessa, liikuntakulttuurissa on taisteltu jo 1900-luvun alusta alkaen. K u va : A N TE R O M LT O N E N • Huoli koululiikunnasta "· ei vähen~{i -1~ :;,,-/.,, Teksti: ANTTI 0. ·: ':,~·-.· . ·eti~jiUe täydennyskoulutusta
Liikunnanopettajien liiton historiaa tutkiessa välillä melkein huvittaa liiton johtohenkilöiden tarmo ja aktiivisuus, koska se harvoin johti mihinkään. Voimistelun asema liikuntakasvatuksessa säilyi 1960-luvulle asti vahvana, mutta viimeistään 1970-luvulla opetus selkeästi monipuolistui. Talvella 1912 saatiin vihdoin aikaan yhteisiä neuvotteluja, ja 3. Voimistelunopettajien koulutus aloitettiin Viktor Heikelin ansiosta Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella vuonna 1882, mutta kesti 30 vuotta ennen kuin saatiin aikaan alan ammattilaisten valtakunnallinen järjestö. Vuosikymmeniä meni niin, että käytännössä juuri mitään ei tapahtunut. Suomen Piirustuksenopettajat (nykyisin Kuvaamataidon opettajat) oli perustettu 1906, Suomen laulunopettajien yhdistys (nykyisin Laulupedagogit) 1908 ja Käsityönopettajattarien yhdistys (nykyisin Tekstiiliopettajaliitto) 1911. Järjestön puheenjohtajaksi valittiin voimistelulaitoksen yliopettaja Kalle Rikala. Ensimmäisinä vuosikymmeninään voimistelunopettajat keskittyivät suomalaisen liikuntakasvatuksen kehittämiseen. E. Entisten jumppamaikkojen koulutus on kehittynyt huikeasti, samoin heidän työolonsa, sosiaalinen asemansa ja palkkansakin. Koulutuksen siirtäminen Helsingistä Jyväskylään oli osa valtakunnallista aluepolitiikkaa. Nykyinen nimi Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat otettiin käyttöön 2001. Levälahdesta Akseli Kaskelaan. Voimistelunopettajaliitto aloitti heti ensimmäisenä tehtävänään sata vuotta sitten säännölliset yhteydenotot valtiovallan edustajiin ja kamppailu jatkuu edelleen 2010-luvulla. Vuosikymmeniä liitto oli hyvin maskuliininen, Hyvä saavutus on ollut terveystiedon pääsy peruskoulun oppiaineeksi 2000-luvun alussa, ja vuodesta 2007 myös ylioppilaskirjoitusten reaalikokeeseen. Se on tietysti vuosikymmenien aikana eri kouluasteilla vaihdellut, mutta vain harvoin ylöspäin. Järjestön nimi muuttui Suomen Liikunnanopettajain Liitoksi 1972. Eläkeikää yritettiin vuosikymmenien ajan saada alemmaksi, tuloksetta. Jo 1910-luvulla, lähinnä Tukholman olympiakisojen 1912 menestyksen ansiosta, tunneille alettiin vähitellen ottaa muutakin kuin voimistelua: yleisurheilun eri lajeja, pallopelejä, talvella hiihtoa. Tilanne ei näytä juurikaan muuttuneen, huoleen on edelleen aihetta. liitto ei voinut asialle mitään, ja Jyväskylän yliopistosta alkoi valmistua alan maistereita. kesäkuuta 1912 pidettiin Helsingissä Suomen Voimistelunopettajaliiton perustava kokous. Tästä liikunnanopettajat ovat jaksaneet kantaa huolta. Liikunnanopettajien usko ei kuitenkaan ole koskaan horjunut.Hyvä saavutus on ollut terveystiedon pääsy peruskoulun oppiaineeksi 2000-luvun alussa, ja vuodesta 2007 myös ylioppilaskirjoitusten reaalikokeeseen. Voimistelunopettajaliitto oli sata vuotta sitten nimensä mukaisesti voimistelun opettajien liitto, koska koulujen liikuntatunneilla lähes pelkästään voimisteltiin. Tuntimääristä on taisteltu Yksi asia on hiertänyt sata vuotta: liikunnan tuntimäärä kouluissa. Tätä varten liitto päätti pitää "keskustelukokouksia ja esitelmiä, julkaista kirjallisuutta ja järjestää kursseja". 34 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. H uoli koululiikunnasta oli suuri jo sata vuotta sitten. Kansainväliset yhteydet rajoittuivat pitkään Pohjoismaiseen yhteistyöhön, mutta 1980-luvulta alkaen kontakteja on ollut eri puolille Eurooppaa. Oma lehti järjestöllä on ollut kohta 80 vuoden ajan. Jyväskylästä maistereita Helsingissä opiskelleet ja valmistuneet voimistelunopettajat vastustivat 1950ja 1960-luvuilla sitkeästi koulutuksen aloittamista Jyväskylässä. Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa on ollut mahdollisuus edetä väitöstutkimuksiin ja tohtorin arvoon asti. Selitys on siinä, että naispuolisten voimistelunopettajien asema oli erittäin vahva, ja heidän enemmistönsä vieroksui vuosikymmenien ajan yhteistyötä miespuolisten kollegojen kanssa. liiton hallitus on historiansa aikana useina vuosina tehnyt yli 50 kirjelmää valtiovallan edustajille liikunnanopetuksen kehittämiseen liittyen, ja usein sen lisäksi liiton delegaatio on kiertänyt ministeriössä, eduskunnassa ja muualla päättäjien luona puhumassa asiaa. Pohjan työlle antoi se, että liiton johtopaikoilla oli todellisia suomalaisen liikuntakulttuurin suuria nimiä Ivar Wilskmanista Arvo Vartiaan, Anni Collanista Elin Kallioon ja K. liiton tarkoitukseksi määriteltiin: "edistää ruumiillisen kasvatuksen asiaa maassamme sekä voimistelunopettajien että yleisön keskuudessa". Mitä LIITO on saanut aikaan sadan vuoden aikana 7 Paljonkin, mutta kaikki toiveet eivät ole vieläkään toteutuneet. Nimimuutokset kertovat myös toiminnan muutoksen suunnasta. Liikunnan ja terveystiedon opettajat ovat sata vuotta olleet omassa järjestössään aktiivisia erityisesti täydennyskoulutuksen kehittämiseksi, ja sekin on onnistunut. liitto on aktiivisesti mukana alan eurooppalaisessa järjestössä EUPEA:ssa ja liitolla on ollut omia menestyksellisiä koulutusprojekteja sekä Virossa että Karjalan tasavallassa Venäjällä. Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen voimistelunopettajan tutkinnon ongelma oli se, että siitä ei voinut jatkaa korkeampiin tutkintoihin
Jostain kertoo se, että puheenjohtajaksi nainen pääsi ensim m äisen kerran liiton 90-vuotisjuhlavu onna 2002. Kansalaisten (erityisesti nuorten) heikkenevä fyysinen kunto, väestön vanheneminen ja työelämän kasvavat vaatimukset antavat opettajille haasteita tuleviksi vuosiksi. LIITO:N PUHEENJOHTAJAT: 1912-22 Kalle Rikala 1923-28 K. * 2004 terveystiedon opetus peruskouluihin. Liikunnanopettajien poliittisista kannoista ei ole olem assa tutkim usta, eikä liito n hallituksessa koskaan ole puhuttu puoluepolitiikkaa, m utta vasta Jyv äskylän yliopistosta valm istuneiden liikuntatieteilijöiden pääsy alan liiton hallitu stasolle 1970-luvulla tasapuolisti päätöksentekijöiden poliittista tasapainoa. Sotilaskoulutukseen viitanneita suunnitelm ia oli usein esillä liiton hallitu ksessa 1940-luvulle asti. Edunvalvonta etusijalla Edunvalvonta on ollut tärkeällä sijalla liikunnanopettajien liitossa . ANTTI 0. Li itto oli tietysti vira llisesti sitoutum aton, m utta johtopaikoilla oli ratkaisevissa ro ole issa pitkään vapaaehto isen m aanpuolustusjärjestön suojeluskunt ien aktiiveja jäseniä. * 1993 koulun tuntijakouudistus vähentää pakollisten liikuntatuntien määrää, mutta lisää valinnaisuutta. Vuonna 2001 hyväksytyn strategian mukaan LIITO on "pedagoginen aineopettajajärjestö, jonka tehtävänä on liikunnan ja terveystiedon opetuksen kehittäminen sekä liikunnanopettajien ammatillisen osaamisen ja toimintamahdollisuuksien sekä jaksamisen edistäminen". * 2007 terveystieto ylioppilaskirjoitusten reaaliaineeksi. Liiton talous perustui vuosikymmenien ajan jäsenmaksutuloihin. Jo 1920-luvulla sääntöjen tarkoituspykälään merkittiin: "valvoa voimistelunopettajien yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja". LIIKUNTA& TIEDE 49, 5/2012 35. Tämän päivän koululaiset ja opiskelijat ovat huomisen työväkeä, ja tulevien vuosikymmenien vanhuksia. Levälahti 1929-34 Klaus U. * 1972 järjestön nimeksi Suomen Liikunnanopettajien Liitto. * 1924 sääntöjen tarkoituspykälään: "valvoa voimistelunopettajien yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja" * 1929 pohjoismainen kongressi, kansainvälinen yhteistyö laajenee 1970-luvulla ja erityisesti 1990-luvulla. Suomela 1935-61 Väinö Lahtinen 1962-66Yrjö Nora 1967-70 Keijo Siltanen 1971-72 Pentti Anttila 1973-87 Otso Vilhunen 1988-93 Jussi Luukka 1994-2001 Pertti Helin 2002-09 Arja Jääskeläinen 2010Riitta Pääjärvi-Myllyaho Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija. Opetusalan ammattijärjestö OAJ, jonka kautta liikunnanopettajat alkoivat hoitaa asioitaan, perustettiin 1973. * 1958 ammattijärjestöasiat etusijalle, liitytään Akavaan. * 1912 perustetaan Suomen Voimistelunopettajaliitto, ensimmäisinä vuosikymmeninä johtopaikoilla Suomen urheilun suuria nimiä. isänm aallinen ja poliittisesti oikealle suuntautunut. * 1968 terveyskasvatus liiton sääntöihin. Opettajan vastuu on suuri. lokakuuta. * 1936 järjestö perustaa oman lehden Kouluvoimistelu ja -urheilu (nykyisin nimi Liikunnan ja terveystiedon opettaja). * 1973 edunvalvonta perustetun OAJ:n (Opetusalan ammattijärjestö) kautta. Liiton ensim m äisinä vuosikym m eninä jäsenistössä oli naisia enem m än kuin m iehiä. Liiton jäsenmäärä ylittää 1000:n rajan (2012: yli 1500). Koululiikunnan ja terveysliikunnan lisäämiseksi taistelu päättäjiä vastaan jatkuu. Yhteyksiä pidetään edelleen, mutta vuonna 1958 Voimistelunopettajaliitto liittyi Akavan jäseneksi, jotta edusvalvontaa voitaisiin tehostaa. Kirjelmien lähettäminen opetusministeriöön ja kouluhallitukseen todettiin aikanaan tärkeäksi, samoin jatkuva yhteydenpito päättäjiin, mutta tulokset jäivät jatkuvasti vaisuiksi ja turhauttivat liiton johtoa. Työmäärän kasvun myötä päädyttiin vuonna 2000 palkkaamaan päätoiminen toiminnanjohtaja. Liikunnan ja terveys tiedon opettajat ovat jo yli sata vuotta olleet vaikuttajia suomalaisessa yhteiskunnassa. Liiton johto teki työnsä talkoilla ja pienillä kulukorvauksilla. ARPONEN SADAN VUODEN MERKKIPAALUJA * 1882 voimistelunopettajien koulutus aloitetaan Helsingin yliopistossa. * 1974 Helsingin yliopiston voimistelulaitos lakkautetaan. E. Hän on kirjoittanut teoksen SADAN VUODEN LIITO, joka )ui kistettiin Liikunnan ja terveystiedon opettajien satavuotisjuhlassa 20. * 1966 ensimmäiset liikuntakasvatuksen kandidaatit valmistuvat Jyväskylän yliopistosta, voimistelunopettajista alkaa tulla maistereita. Työ liikunnan ja terveyden edistämiseksi ei tietysti lopu koskaan. * 1913 jatkokoulutusta joululomalla, vuodesta 1929 vuotuiset opintopäivät. * 2001 liiton nimi nykyiseen muotoon: Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat. Peruskoulu-uudistuksessa liikunnan määrä kouluissa vähenee
Kuva: SUOMEN URHEILUMUSEO 36 LJIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Kouluissa on nyt tuntimäärissä mitaten saman verran liikuntaa kuin lähes 150 vuotta sitten, vaikka suomalainen yhteiskunta ja koululaitos ovat tuona aikana käyneet läpi melkoisen muutoksen. Vuoden 1872 koulujärjestys kesti pääpiirteissään voimassa aina peruskoulu-uudistukseen asti, joka sekään ei lisännyt liikuntatuntien määrää. Tyttökouluissa voimisteluun saatiin käyttää kolme viikkotuntia. Niistä viimeisimmän eli vuoden 1872 koulujärjestyksen mukaan pojilla oli lyseoissa voimistelua kaksi tuntia viikossa. Vasta vuoden 1972 peruskoulu-uudistus toteutti täysimääräisesti sosioekonomisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatonta koulutuksen tasaarvoisu usperiaatetta. Vuoden 1866 kansakoulujärjestyksessä ei vielä varattu tunteja voimistelulle. Vuonna Voimistelunopettajaliiton ensimmäinen sihteeri Anni Collan keihään heiton harjoituksessa yliopiston pihalla keväällä 1913. Suurilukuisen rahvaan koulusivistys jäi myös itsenäistyneessä Suomessa toiseen maailmansotaan asti ja vielä sen jälkeenkin useimmiten kansakoulun päästötodistukseen. Vaikka maatalousvaltainen suuriruhtinaskunta alkoi pikku hiljaa teollistua ja kaupungistua, niin se oli selkeästi entiseen säåtyjakoon pohjaava luokkayhteiskunta, jossa oppikoulua kävivät vain varakkaimman porvariston, virkamiehistön, sivistyneistön ja talonpoikaiston lapset. ppikoulujen liikuntakasvatuksesta pääsi 1900-luvun alussa nauttimaan vain murto-osa suomalaisista tytöistä ja pojista. Kansakouluissa liikuntakasvatus eteni oppikouluista poikkeavasti. Teksti: KALERVO ILMANEN Liikunnan tuntimäärät edelleen 1800-luvun tasolla Voimistelu tuli oppikoulujen opetusohjelmiin jo 1800-luvun koulujärjestyksissä
Mallilukujärjestystä ei kuitenkaan pystytty toteuttamaan monissa maaseudun ja kaupunkienkaan kansakouluissa. Suomessa liikuntakasvatuksen yhteiskunnallisia arvopäämääriä ovat perinteisesti asettaneet opetusministeriö ja kouluhallitus. Seitsemännellä ja yhdeksännellä vuosiluokalla liikuntaan varattiin kaksi tuntia viikossa. Suomalaisten urheilijoiden saavuttama menestys 1920ja 1930-luvuilla pönkitti urheilun ja samalla poikien asemaa koululiikunnassa. 1881 kouluylihallitus lähetti kouluihin mallilukujärjestyksen, jossa jokaiselle luokka-asteelle ehdotettiin kolme voimistelutuntia viikossa. Lisäksi opetusohjelmaan merkittiin kansalaistaito, jota yläasteella opetti useimmiten liikunnanopettaja. Urheilupainotteisilla opetussisälloillä tavoiteltiin kansakunnan eheyttämistä isänmaallisessa hengessä. Myöhemmin kansalaistaidon lakkauttamisen myötä terveystieto tuli omaksi oppiaineekseen, mistä seurasi "ammattinimike" liikunnan ja terveystiedon opettaja, koska terveystiedon opetuksesta ovat vastanneet etupäässä liikunnanopeuajat , jotka ovat hankkineet aineen opeuajakelpoisuuden. Tytöt auttoivat äitejään karjan hoidossa ja pojat olivat isien apuna joko metsätai peltotöissä. Uudet tavoitteet heijastivat suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutosta. Suomen kaltaisessa maassa koulujen liikuntakasvatuksen tavoitteet olivat kuitenkin suuresti riippuvaisia siitä, minkälaisessa sosiaalisessa ympäristössä kasvatusta jaettiin. Koulujen liikuntakasvatuksen tavoitteeksi alettiin yhä enemmän nostaa kansalaisten fyysinen kunto ja terveys. Hänen mielestään oppikouluissa uhrattiin liikaa aikaa jalkaja kuriingaspallon pelaamiseen, jolloin kohtuus unohtui ja teki oppilaat haluttomiksi innostumaan voimistelun vapaaja järjestysliikkeistä. Samalla ihmisten vapaa-aika lisääntyi, jolloin urheilu sai rinnalleen kuntoilun. Kaupunkien porvaristolle koulujen liikuntakasvatus näyttäytyi yhtenä osana siinä prosessissa, jossa luotiin kurinalaista ja rationaalista modernin yhteiskunnan kansalaista. Hän totesi raporteissaan tyytyväisenä muodollisesti pätevien voimisteluopettajien suoriutuneen tehtävistään hyvin. Hänen rnukaansa jo 40 vuotta vanha rivi liikkeiden käytäntö ja niiden jälkeen tehdyt telineliikkeet hallitsivat edelleen tunteja. Toki Wilskman löysi arvosteltavaakin tuntien sisällöistä. Ne sisältyivät leikkien tavoin vain alaja keskiluokkien ohjelmaan. Ensimmäiseksi voimistelun tarkastajaksi nimitetty Ivar Wilskman kiersi vuonna 1916 eri puolilla Suomea tarkastusmatkoilla. Tavoitteet erosivat ratkaisevasti kaupunkija maaseutukoulujen välillä. Niiden jatkoksi voivat oppilaat valita joko lukion tai ammattiin valmistavan koulutuksen. Suomalaisella maaseudulla olivat lapset ja nuoret jo varhain mukana aikuisten töissä. Ei lisää liikuntaa peruskouluissa Suomalaisen koululaitoksen sotienjälkeisen kehittämisen keskeisenä pyrkimyksenä oli saada aikaiseksi yhtenäiskoulujärjestelmä, joka tulisi takaamaan mahdollisimman tasapuoliset koulutusmahdollisuudet jokaiselle lapselle ja nuorelle. Kahdeksannella luokalla viikkotunteja oli vuodesta 1985 lähtien kolme. Syy nä tähän oli, että opettajat eivät olleet oppiaineesta innostuneita, vaikka opettajakoulutuksesta vastaavissa seminaareissa heitä oli koulutettu antamaan myös voi mistel unopetusta. Tämä hyvinvointivaltion koulutuspolitiikan tavoite toteutui peruskoulu-uudistuksen myötä. Uudistusta hallitsivat suuret koulutuspoliittiset linjanvedot, jolloin yksittäisten oppiaineiden asema jäi vähemmälle huomiolle. Tälle oli ymmärrettävä perustelu siinä, että maaseudun lapset ja nuoret saivat riittämiin liikuntaa koulumatkoillaan ja muissa arkipäivän askareissa. Tytöt pelasivat neljää maalia sekä rajaja kapteenipalloa. Liikuntakasvatuksen sisältö eriytyi vuonna 1917 itsenäistyneessä Suomessa poikien urheiluun ja tyttöjen voimisteluun. Sen sisältönä oli terveysja liikennekasvatus. Tyttöjen voimistelutunnit saivat Wilskmanilta myönteisen arvion, koska niiden toteutuksessa yhdistyivät hänen mukaansa järkevät fysiologiset periaatteet, esteettinen kauneus, reippaus ja iloisuus sopivalla tavalla. Nouseva urheiluliike haastoi nopeasti tuntien sisällöissä perinteisen voimistelun. Peruskoulun yläasteiden liikunnan tuntimäärät vähenivät,jos tilannetta verrataan aikaisempiin oppikouluihin. On syytä painottaa, että ennen toista maailmansotaa ja vielä vuosikymmen sen jälkeen Suomi oli maatalousmaa, jossa suurin osa väestöstä eli maaseudulla ja sai elantonsa maaja metsätaloudesta. Naisliikunnan näkökulmasta urheilu ei ilmentänyt kuitenkaan kovan kilpailun maailmoineen ja eettisine ongelmineen sitä puhtoista sankaritarinaa kuin mitä sitä propagoivat miehet halusivat väittää. Myös tyttöjen oppitunneilla alkoi esiintyä pallopelejä 1910-luvulla. Wilskman ehdotti tuntien iloisuutta lisäämään leikkejä ja pelejä. Suomalaisen yhteiskunnan kaupungistuminen ja nopea rakennemuutos kohti modernia teollisuusja palveluyhteiskuntaa alkoi toden teolla vasta 1960-luvulla. Maaseudun väki ei vastaavanlaisia tavoitteita arvostanut. Voimistelunopettajien koulutus parantaa laatua Vuonna 1882 Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella aloitetun opettajakoulutuksen vaikutukset näkyivät oppikoulujen liikuntakasvatuksen toteutuksessa 1900-luvun ensi vuosikymmenillä. L,IKUNTA & TIEDE 49 • 512012 37. Organisatorisesti peruskoulu jakaantui alaja yläasteeseen, joista edellinen vastasi entistä kansakoulua ja jälkimmäinen keski koulua. Jopa niin paljon, että Wilskman alkoi huolestua. Ne uudistivat 1960-luvulla ohjeistuksiaan, jolloin tyttöjen ja poikien liikuntakasvatuksen ylimmäksi tavoitteeksi määriteltiin hyväkuntoisen, henkisesti tasapainoisen ja sosiaalisesti sopeutuvan kansalaisen muokkaaminen. Samalla, kun oppilaita totutettiin ulkoiseen kuriin, puhtauteen ja omasta terveydestä huolehtimiseen, heidät sosiaalistettiin nykyaikaiseen kaupunkiyhteisöön. Suomi oli siirtymässä sotia edeltäneestä maaseutuyhteiskunnasta nopeasti kaupungistuvaksi teollisuusyhteiskunnaksi, jossa työperäinen liikunta väheni
Ehkä nykyajan päättäjien kannattaisi ottaa mallia edeltäjistään ja oivaltaa koulun ratkaiseva merkitys lasten ja nuorten kasvussa aikuisuuteen. 1992: Warpaille y-lös. Teoksessa Suomi uskoi urheiluun. Wuolio, E-L. Monissa kouluissa on oppilaille annettu mahdollisuus harrastaa myös uusia ja muodikkaita nuorisokulttuurin liikkumismuotoja. Peruskoulu-uudistuksen myönteiset vaikutukset näkyivät liikunnanopettajien työn suunnittelun ja täydennyskoulutuksen koheruum isena. Voidaan perustellusti kysyä, olivatko 1800-luvun koulujen opetusohjelmia suunnitelleet näkemyksissään edistyksellisempiä ja kauaskantoisempia kuin nykyajan uudistajat. Samalla opetusmenetelrnissä alettiin painottaa entistä enemmän vuorovaikuueisuutta. Riittävätkö liikunnalle varatut muutamat viikkotunnit sosiaalistamaan oppilaat koko eliniän mittaiseen liikunnalliseen elämäntapaan 7 Vastaus kysymykseen lienee ainakin sillä perusteella ei, että huomattavan suuri osa suomalaisista liikkuu tehtyjen tutkimusten mukaan terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittämättömästi. 1982: Voimistelu maamme oppikoulujen oppiaineena vuosina 1843 1917. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. Viimeisin Opetushal lit uksen liikunnanopetusta koskeva ohjeistus on vuodelta 2004. Teoksessa Suomi uskoi urheiluun. Pelkästään tuntimääriä arvioidessa peruskoulu ei tuonut mitään lisää liikuntaan, vaan päinvastoin. Helsinki. Nykyisin autoisturnisen ja korkean teknologian myötä ei kotien arjessa tarvitse juuri omalla lihasvoimalla liikkua, eikä uetokonepääueen ääressä työskentelykään fyysistä ponnistelua vaadi. Kouluhallituksen tyttöjen liikuntakasvatuksen ylitarkastajana 1980ja 1990-luvuilla työskennelleen Leena Jääskeläisen mukaan tämä merkitsi selkeää pysähtyneisyyttä, koska kunnille ei annettu opetussuunnitelmien laatimiseen rii uävästi aikaa ja rahaa. KALERVO ILMANEN, FT, dosentti Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kalervo.ilmanen@jyu.fi KIRJALLISUUS Heikkinen, A. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja nro 84. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 83. Työmatkatkin tehdään useimmiten konevoimalla, jolloin liikunta jää helposti pelkästään vapaa-ajan harrastukseksi. Sen mukaan liikunnanopetuksen päämääränä on vaikuttaa "myönteisesti oppilaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin sekä ohjata oppilasta ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys". 1993. Toim. Kurssin pituudeksi määriteltiin 38 oppituntia, mikä tarkoitti yhtä vuosiviikkotunua. Tällöin liikuntakasvatuksen tavoitteiksi nostettiin liikunnasta saatu ilo, elämykset, omanarvontunnon vahvistaminen ja terveelliset elämäntavat. Kouluhallitus vahvisti opetussuunnitelman perusteet kaikkiin kouluasteisiin, mutta niiden ioteutusvastuu siirtyi kunnille. Kouluhallitus rnäåritt i 1985 opetussuurmitelrnassaan liikuntakasvatuksen tehtäväksi "antaa oppilaille sellaisia tietoja, laitoja ja asenteita, joiden pohjalta syntyy liikunnallinen elämäntapa, jatkuva liikunnan harrastus ja tarve ylläpitää toimimaja työkykyisyyttä kaikenpuolisen hyvinvoinnin, terveyden, kouluvireisyyden ja muun oppimisen edistämiseksi sekä kehittää yhteistoimintakykyä ja tarjota mahdollisuuksia liikunnalliseen ilmaisuun ja liikuntakulttuurin ymmärtämiseen". Kouluhallitus. Helsinki. Vuodet 1882 1942. llmanen, K. Liikunnan tuntimäärien historiallista muutosta tarkasteltaessa ollaan tilanteessa, jossa 1800-luvulla Suomen koululaitoksessa oli varattu joko enemmän tai vähintään yhtä paljon tunteja liikuntakasvatukselle kuin tänä päivänä. 38 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 51 2012. Kyykkyyn ylös 1 150 vuotta koululiikuntaa. Suomen liikunnan ja urheilun historia. Toim. Ongelma lienee tällä hetkellä entistä polttavampi, koska kunnat painivat parhaillaan pahoissa resurssiongelmissa. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985. Suomen liikunnan ja urheilun historia. 11-173. Vastaavasti perinteiset telineJa salivoirnistelu sekä yksilöurheilun lajit ovat menettäneet asemiaan liikuntatuntien sisällöissä. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja nro 136. Teoksessa llmanen. 1982: Voimistelunopenajakoulutuksen kuusi ensimmäistä vuosikymmentä. Koivusalo, 1. Kalervo ja Voutilainen. Opetussuunnue lrnan perusteita uudistettiin seuraavan kerran vuonna 1994. Tuntimäärät joko pysyivät samoina aikaisempaan nähden tai suorastaan vähenivät. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 131 Helsinki. Liikuntatuntien lisääminen olisi yksi keino vahvistaa suomalaisten sosiaalistumista jo kouluiässä liikunnalliseen elämäntapaan, joka jatkuisi läpi aikuisiän hyvää oloa ja terveyttä tuottaen. 80-100. Teijo Pyykkönen. Myös lukioiden liikuntakasvatuksen toteuttamista kurssimuotoisena voidaan arvioida kriiu.isesti, koska se ei väluämäuä sosiaalista oppilaita liikkumaan säännöllisesti kouluviikon aikana. Toki edistyksellisyyden leima kuuluu myös tuolloisille poliittisille päättäjille aina Venäjän itsevaltaista tsaaria myöten. Lappeenranta. Touko; Jumpasta tiedekunnaksi. Pojilla palloilu säilyi edelleen vahvassa asemassa. Liikuntatieteellisen Seuran Julkaisu nro 131 Helsinki. kyykkyyn a-las. Teijo Pyykkönen. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, miten tavoitteet saavutetaan nykyisen tuntijaon puitteissa. Lukiot muuteu iin kurssimuotoisiksi 1980-luvulla, jolloin liikunnalle varattiin yhteensä viisi kurssia ja terveysuetoon yksi kurssi. 1992: Voimistelun läpimurto. Meinander, H. Tämä siitä huolimatta, että runsas sata vuotta sitten suomalaisten elämäntapa sisälsi paljon jokapäiväistä liikkumista p fyysistä ponnistelua. Tytöille mukaan tuli musi ikkil i iku ntaa ja aikaisempaa enemmän pelejä. Opetushallituksen asettamat tavoitteet ovat yleviä. ja Jääskeläinen, L. Opetushallitus. Opetushallitus. 65-79. Lisäksi oppilaiden valintamahdollisuudet kasvoivat
Kun kilpailulliset tavoitteet korostuvat, lisääntyy tehokkuuden vaatimus, eikä kasvatuksellisille asioille yksinkertaisesti jää tilaa. Kasvatukselliselta kannalta tappelu jääkiekkokaukalossa viestii, että a) sääntöjen noudattamista ja vastustajan kunnioittamista ei pidetä tärkeinä, b) ongelmat halutaan ratkaista lisäämällä väkivaltaa ja c) itsekontrollin menettäminen on hyväksyttävä (julkisuuden tavoittelun kannalta jopa toivottava) tila. Tänä päivänä tuntuu kuitenkin siltä, että arvokeskustelua huutava, mutta arvotyhjiössä tehokkuutta etsivä yhteiskuntamme ja sen myötä liikuntakulttuurimme on unohtanut kasvatuksellisen näkökulman lähes kokonaan. Ei liikunnan tarvitse aina tähdätä johonkin, ei edes terveyteen ja hyvinvointiin, jolla tätä liikunnan itseisarvoa usein harhaanjohtavasti perustellaan. KO LU M N I Teksti: LAURI LAAKSO Mihin hävisi liikunnasta ja urheilusta kasvatus. Puuttumatta tässä yhteydessä laajemmin perusteisiin, on syytä korostaa, että reilun pelin kasvatuksen yksi olennainen piirre oli juuri se, kuinka rajussakaan kontaktipelissä, kuten rugbyssä ei pidä menettää malttiaan. Pidän myös tämän näkökulman korostamista tänä päivänä erinomaisen tärkeänä. Osa kiekkoväestä on julkisesti ilmaissutkin näkemyksensä, jonka mukaan tappelut ovat osa lajia. Jos siis jääkiekossa hyväksytään tappelut, toimitaan täsmälleen päinvastoin, pidetään itsehillinnän menettämistä peliin kuuluvana. LIIKUNTA& TIEDE 49 • 5/2012 39. Mutta liikuntaa voidaan käyttää myös keinona monien muidenkin kasvatustavoitteiden, kuin vain terveyden ja hyvinvoinnin tavoittelemiseen. Mutta joihinkin alakulttuureihin näyttää myös pesiytyneen lieveilmiöitä, joita jotkut lajifriikit ovat alkaneet pitää lajiin kuuluvina. Toinen nimenomaan nuorisourheilun kasvatuksellisia mahdollisuuksia kaventava tekijä on liiallinen kilpailullisuus. Jokaisella lajilla on omat erityispiirteensä, jotka saattavat sisältää kirjoitettujen sääntöjen lisäksi toimintaohjeita, käyttäytymissääntöjä, etikettejä tai vaikkapa pukeutumiskoodeja. V iime aikojen liikuntakasvatuksessa on tullut tavaksi jakaa tavoitteet kahteen ryhmään: kasvatukseen liikunnan avulla ja liikuntaan kasvattamiseen. Ensi sijaista ei silloin ole edes se juridinen kysymys, onko kysymyksessä aito primitiivireaktio ja pahoinpitely vai yleisön kosiskelemiseksi järjestetty näytelmä. Pedagoginen näkökulma, joka jääkiekko keskustelusta on lähes tyystin unohtunut, arvioi tilannetta kasvatuksen näkökulmasta. Varsinkin yksilölle itselleen liikunta voi olla arvo sinänsä, nautinto, joka perustuu toimintaan ja siitä saataviin välittömiin kokemuksiin. Viime päivien keskustelu jääkiekkoväkivallasta on esimerkiksi tuonut esiin lajeihin liittyvät alakulttuurit, jotka usein vaikuttavat meihin huomaamattamme, "piilokasvattavat". Jälkimmäinen pyrkii korostamaan liikunnan itseisarvoa sitä tekemisen riemua, jossa kaikenlainen fyysinen aktiivisuus, ponnistelu, pelit ja leikit koetaan arvokkaana tai nautinnollisena sinänsä, ilman että sen kautta pyritään saavuttamaan jotakin muuta. Kasvatukselliselta kannalta voidaan tällöin perustellusti kysyä, soveltuuko laji esimerkiksi enää lainkaan koulujen liikuntakasvatukseen, jos siihen jo lähtökohtaisesti sisältyy koulun kasvatustavoitteiden kannalta ristiriitaisia elementtejä. Urheilun yhtenä kasvatuksellisena peruspilarina on pidetty brittiläistä [air play -kasvatusta. Näin haluttiin nimenomaan kasvattaa itsehillintää ja toisen ihmisen kunnioittamista. Liikuntaleikit ja -pelit ovat ainutlaatuinen keino Arvokeskustelua huutava, mutta arvotyhjiössä tehokkuutta etsivä yhteiskuntamme ja sen myötä liikuntakulttuurimme on unohtanut kasvatuksellisen näkökulman lähes kokonaan
maalia) ja toisen yrittäessä estää sitä. Li ikunta ei kuitenkaan ole kasvatusautom aatti, joka ilm an muuta johtaa arvokkaina pidettyihin päämääriin, vaan sen mahdollisuudet tulee tiedostaa ja tunnistaa toivottujen tulosten saavuttam iseksi ja ei-toivottujen ehkäisemiseksi. Kysymys kuuluukin, miten ne ra tkaistaan. Tämän toivoisi säilyv än mielessä tehokkuutta ja julkisuutta tavoittelevassa yhteiskunnassakin. Tilanteet syntyv ät luonnostaan ja kuin liukuhihnalta. Yllättävää kyllä toinen merkittävä ongelma löytyy vastakkaiselta puolelta, terveysliikunnasta. Pahimm assa tapauksessa tällaisesta ajattelusta kärsii myös yhteinen tavoite, fyysisen aktiivisuuden edistäm inen, kun tietoisuus ihmisestä yksilöllisesti m otivoituvana ja tavoitteita asettavana olentona unohdetaan. Pidän myös valtavana harppauksena sitä, että biolääketieteellinen liikunt atu tkim us on alkanut panostaa fyysisen aktiivisuuden tutkim iseen, menneinä vuosikym m eninä vallalla olleen valm ennustutkimuksen ohella, ja jopa interventioiden järjestäm iseen asian edistämiseksi. Mutta se ei ole koko totuus. Mitä sitä keskustelem aan, sehän on pois tehokkaasta harjoitteluajasta. Li ika kilpailullisuus ei ole ainoa este liikunnan ja ur heilun kasvatuksellisten tavoitteiden toteutum isen tiellä. Asiaan puutteellisesti perehtyneet ovat esittäneet jopa koululiikunnan muuttamista kokonaan treenaustuokioiksi. On hienoa, että lääketiede on tunnustanut liikunnan yhdeksi tärkeim m istä kansantauteja ehkäisevistä tekijöistä. 40 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. eettiseen kasvatukseen. LAURI LAAKSO, LitT Liikuntapedagogiikan emeritusprofessori Jyväskylä Kasvatukselliselta kannalta tappelu jääkiekkokaukalossa viestii, että a) sääntöjen noudattamista ja vastustajan kunnioittamista ei pidetä tärkeinä, b) ongelmat halutaan ratkaista lisäämällä väkivaltaa ja c) itsekontrollin menettäminen on hyväksyttävä (julkisuuden tavoittelun kannalta jopa toivottava) tila. Pelissä syntyy etu ristiriitoja, toisen yrittäessä tavoitella jotakin (esim . Fyysisen aktiivisuuden edistäminen laajassa mielessä vaatii sekin kasvattamista, liikunt aan kasvattamista, pelkkä tämänhetkisen kunnon nostam inen ei riitä. Oli pakko sopia yhdessä, muuten ei peli jatkunut. Sam alla on kuitenkin noussut esiin huolestu ttava uhka siitä, että fyy sisen aktiivisuuden edistäminen ja liikuntakasvatu s nähdään yhdeksi ja sam aksi asiaksi. Usein tunt uu, että om an lapsuuteni pihapelit, ilman ero tuomaria kasvattivat eniten. Tärkeintä on kuitenkin huom ata, että jos kokonaisuus unohtuu, jäävät syrjään myös liikunnan muut kasvatukselliset arvot, ja liikunta nähdään vain sykemittareiden ja kiihtyv yy santureiden maailmana. Päädytään sam aan kuin edellä, liiassa kilpailullisuudessa: keskustelu ei kannata, se laskee sykettä ja vähent ää askelmittarin lukem aa. Luovut amm eko oikeuden vain ero tuom arille ja kasvatam me ulkoiseen, kontro lloituun mora aliin vai keskeytämmekö pelin ja annamme aikaa eettisille keskusteluill e. Miten näm ä tilanteet ratkaistaan, sääntöjen mukaan vai niitä kiertäm ällä, toiset huom ioon ottaen vai itsekkäästi. On totta, että fyy sisen aktiivisuuden edistäminen, eväiden ant am inen ihmisille liikunnallisen elämäntavan luomiseksi, on keskeinen liikuntakasvatuksen tavoite. Vai olisiko sittenkin arvokeskustelun paikka. Nyt painavat päälle salivuoro t, jääm aksut, kuljetusaikataulut ja menestymisen paine. Annammeko mallin am m attilaiskent iltä vai panemm eko nuoret itse pohtim aan. Liikunt a ja urheilu voisivat edelleenkin tarjota ainutlaatuisia mahdollisuuksia monien kasvatustavoitteiden toteuttamiseen. Pelkkä saira uksilla uhkailu ei kaikkiin tehoa
Kun nuori tulee mopoikään, pyöräparkit ovat vaihtuneet mopoparkeiksi koulujen pihalla. N yky-yhteiskunnassa, jossa inaktiivisuuteen opitaan jo päiväkodeissa ja kouluissa, on mietittävä monentasoisia korjausliikkeitä, eikä pelkkä liikuntaharrastukseen kehottaminen välttämällä riitä. Säännöllisestä liikuntaharrastuksesta huolimatta suomalaiset nuoret ovat heikkokuntoisempia kuin ennen (Huotari ym 2010). Ei ole motivaatiota, en tykkää hikoilusta, ja vaikka haluaisinkin, niin ei ole aikaa. Perheenjäsenten käyttäytymismallit vaikuttavat lapsuudesta saakka välillä yllättävästikin. Laajat epi2 demiologiset tutkimukset antavat viitteitä siitä, että ~ tässä aktiivisuusjatkumossa ei ole vain yhtä oikeaa § kohtaa, vaan terveyden näkökulmasta kokonaisuus ~ on tärkeä (Powell ym. Äidin tai isän liikuntaharrastus saattaa lapsen silmissä kilpailla yhteisestä ajasta tuoden negatiivisia mielleyhtymiä. Alakouluihin vielä kävellään tai pyöräillään, mutta jo yläkouluun kulkeminen bussilla on houkuttelevampaa. 2011). Miten saada vanhemmat panostamaan hyvään pyörään bussikortin tai mopon sijaan 7 Lasten reippaan liikunnan lisäämisessä ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumisessa vanhemmat ovat tärkeä vaikutin (Sääkslahti 2004). Intensiivisen ja säännöllisen liikunnan hyödyt tunnetaan ja tunnustetaan, mutta kun kaikki eivät silti liiku. Fyysisen aktiivisuuden voidaan ajatella olevan jatkumo, jonka toisessa päässä on täydellinen inaktiivisuus ja toisessa päässä mahdollisimman ~ intensiivinen ja usein toistettu liikunta. Nämä (teko)syyt ovat olleet omalta osaltaan vauhdittamassa tutkimusta, joka keskittyy tarkastelemaan, ei pelkästään liikuntaa, vaan myös a rkia ktiivisu utta. LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 6.-7.11.2012 Teksti:TAIJA JUUTINEN FINNI Ne pienet päivittäiset lihasaktiivjsuusteot , Liikunta on lääkettä, mutta millainen liikunta. lntensiivinenkään lii~ ,;!. Toisaalta yhdessä arkiliikkuminen, joskin matalammalla intensiteetillä, voi olla merkityksellinen elinikäistä liikuntamyönteisyyttä ja fyysistä aktiivisuutta ajatellen
LI/KUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 6.-7.11.2012 kunta ei suojaa henkilöitä epäedullisilta muutoksilta, jos he istuvat liikaa (Koster ym. Sykkeen avulla arvioiden inaktiivisuudeksi tuli noin 60 prosenuia molempina päivinä (Finni ym. Sen tarkoituksena on löytää parhaat toteutettavissa olevat tavat vähentää istumista ja lisätä arkiliikuntaa. On ollut melko hämmästyttävää huomata, kuinka vähän fyysistä aktiivisuutta lapsille tulee tavallisen päiväkotipäivän eri toiminnoissa (Kuvio 1). Vapaa-ajan osalta keskustelu kohdistuu erityisesti siihen, miten perheiden 4-8 vuotiaitten lasten reippaan liikunnan osuutta voidaan kasvattaa. 2012). Hyvin pienistä aktiivisuuksista voi kertyä päivän mittaan huomattava energiankulutus. lstumatyöntekijöiden onneksi tähän on olemassa helppoja ratkaisuja. Tämä voi johtua siitä, että lapsilla on paljon aktiviteertejä, kuten kyykkiminen hiekkalaatikolla ja leikkiminen sisällä lat tiatasossa, joissa tarvitaan kohtuullista lihastyötä, mutta jolloin suuria kiihtyvyyksiä ei esiinny missään suunnassa. Monet mittarit kyllä mittaavat hienosti intensiivistä liikuntaa, mutta heikommin matalatehoista liikettä. Tulokset osoiuivat, että lihakset ovat inaktiivisia noin 70 prosenttia päivästä huolimatta siitä, sisältyikö päivään kuntoliikuntaa. 2012, Matthews ym. Vaikka matalatehoiset toimet, kuten seisominen ja kävely eivät saakaan aikaan lihaksissa hypoksiaa, joka on todennaköisesi yksi merkityksellinen tekijä liikunnan terveysvaikutuksissa, niiden etuna on se, etteivät ne lisää ruokahalua intensiivisen liikunnan tavoin (Urdampilleta ym. 2011) Jyväskylän alueen päiväkotien ja koulujen kautta rekrytoitu tutkittavien ryhmä on satunnaistettu koeja verrokkiryhmiin. Tämä mahdollistaa paåtetyöskentelyn vuoroin seisten ja istuen. Työmatka, työaika ja vapaa-aika keskustellaan omina kokonaisuuksinaan. 2000). Neuvonnassa tuomme vahvasti esiin perhelähtöisyyden, ja puhumme lasten ja vanhempien yhteisen ajan merkityksellisyydestä, joka on tärkeää paitsi liikunnan saralla, myös muuten yhteiskunnallisesti (THL 2012). 2012). Täten päivittäinen lisäys matalatehoisessa aktiivisuudessa voi toimia positiivisesti esimerkiksi kehon painonhallintaa ajatellen. Siksi käytämmekin kiihtyvyysmittareita intervention pitkän aikavälin vaikutuksia tarkasteltaessa ja pyrimme löytämään uusia laskennallisia muuttujia, jotka kertovat muun muassa istumisen ja seisomisen välisestä erosta. Vaikka käytämmekin pyöräilyshortseihin ommeltuja antureita, on menetelmä kuitenkin hankalampi toteuttaa kiihtyvyysmittauksiin verrattuna. 2010). Jo pelkästään istumasta seisomaan nousu lisää energiankulutusta 13 prosenttia (Levine ym. Neuvontayrityksemme on varmasti hyvää tarkoittava, mutta pystymmekö osoittamaan arkiliikunnan auvoisuuden. Voitaisiinko nämäkin liikkeet kuitenkin käsittää reippaaksi liikunnaksi juuri lihasaktiivisuuksien perusteella. Työterveyslaitoksen ergonomiaohjeen mukaan seisten työskentely paitsi lisää energiankulutusta, rasittaa vähemmän selkää ja soveltuu myös akuutin selkäkivun aikana, kun istuminen on mahdotonta. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut tehdä vertailevaa tutkimusta lihasaktiivisuuksien ja vyötäröltä kolmesuuntaisen kiihtyvyysrnittarin avulla mitatuista aktiivisuuksista myös lapsilta. Päiväkodin perusleikit eivät juuri kiihtyvyysmittaria heilauttaneet, mutta lihasaktiivisuudet nousivat suhteessa enemmän. Yksi esimerkki tulee Jyväskylän yliopiston uudistetusta liikuntatieteellisesta tiedekunnasta, jossa remontin myötä kaikkien työntekijöiden työpöydät vaihdettiin sähköisesti säädettäviksi. Koeryhmälle olemme pitäneet neuvontatilaisuuksia, joissa luento-osuuden jälkeen tutkittavat käyvät yksilöllisen vuorovaikutteisen keskustelun tutkijoiden kanssa. Miten me sitten voisimme vähentää inaktiivisuutta tässä isturnayhteiskunnassa muutoin kuin liikuntaa lisäämällä. 2012). Hikisyke näkyy arkiliikunnan hillittyä charmia vaikeampi mitata Mitä muita keinoja arkiaktiivisuuden lisäämiseksi on kuin seisominen päätetyössä. Tähän etsimme vastausta Arkiliikuntaprojektissa, joka on vuoden mittainen interventio isturnatyötä tekevillä aikuisilla (Finni ym. 2012). Esimerkiksi sykemittari on oiva väline sykettä kohottavan liikuntaharrastuksen tehokkuuden mittaamisessa, mutta tavallisena työpäivänä istumisen ja seisomisen välistä eroa se ei pysty erottelemaan. Kiihtyvyysmittarit puolestaan ovat potentiaalisia myös matalampitehoisen aktiivisuuden tunnistamisessa, mutta ongelmia on; esimerkiksi työrnatkapyöräily voi olla hyvinkin intensiivistä, mutta sen tunnistaminen raskaaksi liikunnaksi ilman päiväkirjaa on vaikeaa. Arki Ii i kun ta projektissa Ii hasaktiivisuusmittausta käytetään erityisesti neuvonnan maksimivaikutuksen arvioinnissa (Pesola ym. Päivittäiset valinnat ovat merkityksellisiä. Lasten fyysistä aktiivisuutta mittaamme niin ikään kiihtyvyysmittareilla niiden helppouden vuoksi. Tästä tutkimusaihiosta riittääkin selvitettävää lasten päivittäisen aktiivisuuden intensiteettiin liittyen, ja esimerkiksi lasten luuston ja motoristen taitojen ke42 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Vuorottainen seisominen ja istuminen lisää myös työn tehokkuutta (Nevala & Choi 2012); asia, josta työnantajien pitäisi olla kiinnostuneita. Lihasten aktiivisuus kertoo energiankulutuksesta Sykkeen ja kiihtyvyyden lisäksi olemme mitanneet lihasten sähköistä aktiivisuutta tutkittavien päivittäisissä toiminnoissa käyttämällä erikoisvalmisteisia shortseja (juurinen Finni 2010).Juoksumatolla tekemämme validointitutkimus nimittäin osoitti, että reisilihaksista mitattu lihasaktiivisuus ennustaa energiankulutusta paremmin kuin syke tai kiihtyvyysmittari matalilla intensiteeteillä (Tikkanen ym. Eri menetelmien absoluuttisista eroista huolimatta saimme samansuuntaisia tuloksia rekisteröimällä lihasaktiivisuutta ja sykettä kahden eri päivän fyysisen aktiivisuuden tasoa verrattaessa. Vertasimme 27 suomalaisen kahta päivää: päivää, jolloin he harrastivat jotain liikuntaa, ja päivää, jolloin liikuntaa ei harrastettu
2012, Jun;68121:289-304 LIIKUNTA 8 TIEDE 49 • 5/2012 43. Urdampilleta A, Gonzålez-Muniesa P, Portilla MP, Martinez JA. Med. Amount of time spent in sedentary behaviors and cause-specific mortality in US adults.Am J Clin Nutr 2012, Feb;95(2):437-445. Nevala N, Choi D-S. Healy GN, Dunstan DW, Salmon J, Cerin E, Shaw JE, Zimmet PZ, Owen N. Vaikka päivän lihasaktiivisuuden m äärä on ikääntyneill ä sam anlainen kuin nuorem m ill a, yhtäm ittaiset inaktiivisuusjaksot ovat heill ä nuoria ja keski-ikäisiä sel västi pitem piä (Pesola 2011 ). Liikunta ja Tiede 2010, 47. Yhdeltä lapselta mitatun reisilihasten aktiivisuuden ja kiihtyvyyden välinen yhteys laboratoriotesteissä (kävely, yhden jalan seisonta, juoksu, sivuttaishyppelyt, yhden jalan hyppelyt) ja päiväkotiaikana strukturoimattomassa leikissä (leikkiminen palikoilla lattiatasossa, istuminen ja laulaminen, vauhdikas sisäleikki, leikkiminen hiekkalaatikolla, ulkoleikki). Br J Sports Med 2010, Oct;44(13):968-72. http://www.videonet.fi/thl/20120814/ ja http://www.tavallisia.fi/Viitattu 25.9.2012. Thigh muscle EMG, heart rate and accelerometer as estimators of energy consumption during treadmill walking and running Käsikirjoitus valmisteilla. THL. LÄHTEET: Finni T, Haakana P, Pesola AJ, Pullinen T. Juur i pitkien inaktiivisuusjaksojen välttäm inen on tärkeää terveyden näkökulm asta (H ealy ym . Scand J Med Sci Sport 2012, Mar 15. Old adults perform activities of daily living near their maximal capabilities. Levine JA, Schleusner SJ, Jensen MD. 2003, 58A. International congress on enhancement of physical activity and motor skills 1.-3 11.2012, Jyväskylä, Finland. Sci. BMC Public Health 2011, 11 944. Paitsi lapset ja aikuiset, myös ikääntyneiden fyy sisen aktiivisuuden tutkim ukseen lihasaktiivisuusm ittaukset voivat tuoda uutta näkökulm aa. Arkiliikunnan vaikuttavuutta voi jokainen testata om assa päivittäisessä el äm ässä' TAIJA JUUTINEN FINNI, LitT, dosentti Kinesiologian professori Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: taija.finni@jyu.fi Artikkelissa mainittuja tutkimuksia ovat rahoittaneet Suomen Akatemia (#128643), Opetusja kulttuuriministeriö (DNRO 42/627/2010 ), Juho Vainion säätiö (A. Usefulness of combining intermittent hypoxia and physical exercise in the treatment of obesity. Association of 500 400 > ~ Vl 300 ::, ::, Vl :~ ~ 200 "' Vl "' .c ::::i 100 0,8 1 jalan hyppelyt sivuttaishyppely Q juoksu OStrukturoimaton leikki O Laboratoriotestit 1 1,2 Kiihtyvyys (G) 1,4 1,6 KUVIO 1. Matthews CE, George SM, Moore SC, Bowles HR, Blair A, Park V, Troiano RP, Hollenbeck A, Schatzkin A. Mikkonen M. EM G24ja Arkiliikuntapro jekteissa hyödynnäm m e lihasaktiivisuusm ittauksia liikuntakäyttäytym isen tutkim isessa. HortobagyiT, Mizelle C, Beam S & DeVita P.. Yksilöllisellä neuvonnalla saadaan vähennettyä istumatyöntekijöiden lihasten inaktiivisuutta. Tikkanen 0, Haakana P, Kärkkäinen S, Kallinen M, Pullinen T, Finni T. Täm ä on m ielestäni yksi osoitu s siitä, että liikunnan peru stutkim usta biolääketieteen puolella ei pidä karsastaa yhteiskunt aja käyttäytym istieteellisen tu tkim uksen rinnalla sen vuoksi, ettei sen tu om a tieto olisi hyödynnettävissä. Vaaka-akselin kiihtyvyys tarkoittaa kehoon kohdistuvien iskujen voimakkuutta mitatuissa tilanteissa ja pysty-akselin lihasaktiivisuudet etuja takareisien keskiarvoa. Am J Clin Nutr 2000, Dec;7216):1451-4. PLoS One 2012, 7(6):e37696. A family based tailored counselling to increase non-exercise physical activity in adults with a sedentary job and physical activity in their young children: Design and methods of a year-long randomized controlled trial. Laukkanen, A., Havu, M., Pesola, A., Sääkslahti, A., Finni, T. Juutinen FinniT. Diabetes Care 2008, 31: 661-666. Prisma Studio 10.9.2012 lhttp://areena.yle.fi/tv/1631978) Viitattu 25.9.2012. Secular trends in aerobic fitness performance in 13-18-year-old adolescents from 1976 to 2001. Ikääntyneillä lihasvoim an tiedetään olevan päivittäisiä toim int oja rajoittava tekijä (H ortobagyi ym . J Physiol Biochem. Pesola A, Laukkanen A, Haakana P, Havu M, Sipilä S, Sääkslahti S, FinniT. Energy expenditure of nonexercise activity. 2003), ja EM G 24-tu tkim uksessam m e esim erkiksi portaita kävellessä ne 70-vuotiaat, joiden lihasaktiivisuus ylitti isom etrisessä polvenojennuksessa havaitun aktiivisuuden, eivät jaksaneet kävellä neljättä porra sväliä korkeam m alle (Kuula 2011 ). Pesola A. 2008). Koster A, Caserotti P, Patel KV, Matthews CE, Berrigan D, Van Domelen DR, Brychta RJ, Chen KY, Harris TB. 4(10):26-29. Kandidaatintutkielma, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 2012. Sci. Exercise for fitness does not decrease the muscular inactivity time during normal daily life. Huotari PR, Nupponen H, Laakso L, Kujala UM. Finni T, Sääkslahti A, Laukkanen A, Pesola A, Sipilä S. Relationship of physical activity intensities and fundamental motor skills in 4-8-years old children. Evaluation of an Electrically Adjustable Sit-stand Workstation in VDU Work lnt J 0cc Safe Ergon (JOSE) 2012, in press. Laukkanen) ja Urheiluopistosäätiö (0. hittym istä ajatellen (Laukkanen ym 2012). doi: 10.1111/j.16000838.2012.01456.x. Breaks in sedentary time. sedentary time with mortality independent of moderate to vigorous physical activity. Tulokset Maria Mikkosen biomekaniikan kandidaatintutkielmasta. Liikuntalääketieteen päivät 6.-7.11.2012, Helsinki, Finland. lnactivity is an independent health risk: objectively measured muscle activity and inactivity during normal daily life of ordinary people. EMG-shortsit, kiihtyvyysmittari ja observointi päiväkoti-ikäisen lapsen fyysisen aktiivisuuden arvioinnissa. Pro jekteilla on vankat juur et liikuntabiologisessa ja biolääketieteellisessä peru stutkim uksessa. Laukkanen), Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö (A. J Gerontology A Biol. 453-460. Abstrakti esitetty Liikuntalääketieteen päivillä 21.11.2010. Lihas lepää pääosan päivää liikkuvallakin. Tikkanen). Liikuntafysiologian pro gradu -tutkielma, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 2011
Miksi tarvitsemme tietoa erityyppisen liikunnan aikaansaamista molekyylitason muutoksista kudoksissarnme. M olekylaarinen liikuntafysiologia pyrkii muun muassa selvittämään niitä soluja kudostason mekanismeja, jotka ovat liikunnan aikaansaaman akuutin vaikutuksen sekä pitkäaikaisen adaptation taustalla, samoin kuin esimerkiksi geenien vaikutusta suorituskykyyn, harjoitusvasteeseen ja liikunnan terveysvaikutuksiin. Viime vuosina arvostetuissa tiedelehdissä on julkaistu artikkeleita, joissa on Iarrnakologisesti tai geneettisesti muuntelemalla aktivoitu samoja signaalireittejä, joiden on osoitettu aktivoituvan kuormituksen aikana. LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 6.-7.11.2012 Teksti: RIIKKA KIVELÄ LIIKUNNAN TERVEYSVAIKUTUSTEN LÄHTEILLÄ Molekyylibiologia liikunta tutkijan työkaluna On tärkeää selvittää, mitkä ovat ne soluja molekyylitason muutokset, jotka ovat havaittujen terveyshyötyjen taustalla. Soluja molekyylibiologinen liikuntatutkimus on geenien, signaalireittien ja solutoimintojen tutkimusta. Eikö riitä, että tiedämme liikunnalla olevan pääasiassa terveyttämme edistäviä vaikutuksia. Liikunnan vaikutukset pilleriksi. Booth, julkaisi artikkelin (Booth FW, J Appi Physiol 1988), jossa hän esitti ajatuksia uusien soluja molekyylibiologisten menetelmien mahdollisuuksista liikuntatutkimuksessa. Hyötynäkökulmasta ajatellen tutkijoita on jo pitkään kiehtonut ajatus "liikuntapilleristä", jota nauttimalla voitaisiin saada liikunnan hyödyt nostamatta takapuoltaan sohvalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lähivuosina lääkäri voisi määrätä huonokuntoiselle ja elintapasairauksista kärsivälle pillerin, joka tekisi aineenvaihduntasairauksista kärsivästä potilaasta hyväkuntoisen ja terveen maratoonarin. 44 LIIKUNTA& TIEOE49•5/2012. Meidän nykyisten tutkijoiden kannalta hänen silloinen yhteenvetonsa ajatuksistaan on edelleen erittäin tärkeä ja relevantti. Mihin tarvitaan tietoa molekyylitason muutoksista. Ensimmäinen on puhtaasti tieteellinen. Vuonna 1988 yksi molekylaarisen liikuntafysiologian edelläkävijöistä, Frank W. Cell 2008). Näitä kysymyksiä voidaan lähestyä ainakin kahdesta näkökulmasta. Perusfysiologian näkökulmasta on mielenkiintoista tietää, kuinka eri solut ja kudokset reagoivat liikunnan aiheuttamaan stressiin ja mitä muutoksia niissä sen ansiosta tapahtuu joko akuutisti tai pitkällä aikavälillä. Näissä tutkimuksissa on muun muassa pystytty muuttamaan hiirten lihassolutyyppejä nopeista tyypeistä hitaampaan, jolloin hiirten kestävyyssuorituskyky on selvästi parantunut (Narkar VA ym. Yhtä lailla on tärkeää tutkia, aiheuttaako tietyntyyppinen kuormitus myös haitallisia muutoksia ja missä kudoksissa ne mahdollisesti esiintyvät. Soluja molekyylitason tutkimus liikuntafysiologian osa-alueena on vielä suhteellisen nuori. Vapaasti suomennettuna Booth totesi 25 vuotta sitten: "Liikuntafysiologia on haastava tieteenala, joka yhdistää molekyylitason mekanismit, solujen välisen kommunikaation ja eri kudosten sekä koko kehon toiminnan tutkimuksen liikunnan aikaansaaman fysiologisen stressin aikana." Vaikka menetelmät ovat kehittyneet näiden vuosien aikana yhä kiihtyvää vauhtia, on molekylaarisen liikuntatutkimuksen suurimpana haasteena edelleen liikunnan laaja vaikuttavuus yksittäisen solun tapahtumista aina koko kehon tasolle asti. Toisaalta on tärkeää selvittää, mitkä ovat ne soluja molekyylitason muutokset, jotka ovat havaittujen terveyshyötyjen taustalla
Edelleenkin tämän päivän molekyylaarisen liikuntafysiologian tutkijat yrittävät selvittää entistä tarkemmin liikunnan akti voimia signaalireittejä, jotka ovat lisääntyneen kapillaaritiheyden takana. Erilaisten kuormitustapojen hyötyjen ja haittojen vertailu on saanut myös pohjaa molekyylitason mekanismien selvittämisestä. Tähän on osaltaan vaikuttanut lihasfysiologinen tutkimus, jonka avulla on selvitetty voimaharjoittelun aikaansaamia muutoksia solutasolla lihaksissa. Tämän mahdollisti Hultmaninja Bergströmin kehittämä tekniikka lihasnäytteiden ottamiseen biopsianeulalla. Ottaen huomioon liikunnan aikaansaamien muutosten kompleksisuuden sekä sen, että lihasten ohella liikunta vaikuttaa kehomme moniin muihin (jos ei kaikkiin) kudoksiin, on epätodennäköistä, että yksi tai kaksi signaalireittiä on vastuussa kaikista näistä vaikutuksista. Viime vuosien aikana molekyylitason tutkimuksissa on osoitettu, kuinka voimaharjoittelu aktivoi proteiinien translaatiota ja proteiinisynteesiä. Lisäksi ei tiedetä, mitä mahdollisia (sivu)vaikutuksia kyseiset geneettiset ja farmakologiset käsittelyt aikaansaavat muissa kudoksissa kuin lihaksissa ja mitä tapahtuu pitkän ajan kuluessa. Epidemiologia ja klassinen liikuntafysiologia tarjoavatkin jatkuvasti mahtavia tutkimuskysymyksiä LIIKUNTA & TIEDE 49, 5/2012 45. Tutkimuksissamme havaitsimme, että osa muutoksista verisuonten kasvuun vaikuttavien geenien ilmenemisessä tapahtui päinvastaiseen suuntaan ja liikunnan avulla pystyttiin näitä haitallisia muutoksia osittain estämään (Kivelä ym. "Liikuntafysiologia on haastava tieteenala, joka yhdistää molekyylitason mekanismit, solujen välisen kommunikaation ja eri kudosten sekä koko kehon toiminnan tutkimuksen liikunnan aikaansaaman fysiologisen stressin aikana." Frank W. Näiltä vuosilta ovat peräisin ensimmäiset alkuperäistutkimukset, joissa osoitetaan kestävyysharjoittelun johtavan lihasten lisääntyneeseen verisuonitukseen ja aerobisten entsyymien aktiivisuuteen. Cell 2010). 1960ja 70-luvulta ovat peräisin Åstrandin ja Saltinin kuuluisat liikuntafysiologian pioneerityöt sekä ensimmäiset ihmisillä tehdyt solutason liikuntafysiologiset tutkimukset. Ensimmäiset solutason tutkimukset kuormituksen vaikutuksista lihaksiin tulevat 1950-luvulta, jolloin tutkijat osoittivat kuormituksen aikaansaavan muutoksia esimerkiksi lihasten entsyymiaktiivisuuksissa. Kestävyysliikunnan terveyshyödyt on tunnettu jo pitkään, mutta viime vuosikymmenen aikana myös voimaharjoittelun terveydelliset vaikutukset ovat saaneet enemmän huomiota. Liikunnan terveysvaikutukset rakentuvat solutason mekanismeista Koska liikunnan korvaaminen pillerillä on siis ainakin vielä enemmän science fictionia kuin todellisuutta, tässä artikkelissa keskitytäänkin niihin edistysaskeleisiin, joita viime vuosina on saavutettu ymmärtääksemme liikunnan vaikutuksia kehoomme entistä paremmin. 2006). Vuonna 2010 Bruce Spiegelmanin tutkimusryhmä Harvardista selvitti, kuinka liikunnan aiheuttama sydämen hypertrofia (solujen suurenemisesta johtuva tavallista suurempi koko) eroaa molekyylimekanismeiltaan patologisesta hypertrofiasta ja että liikunnan vaikutusmekanismit suojaavat sydäntä myös patologisilta muutoksilta (Bostrom ym. Omassa väitöstutkimuksessani vertasin geenien ilmentymisen muuttumista lihaksissa kestävyysharjoittelun seurauksena ja vertasin muutoksia diabeteksen aiheuttamiin, koska tiedettiin, että diabeteksella on päinvastainen eli heikentävä vaikutus lihasten verisuonitukseen. Kuitenkin vasta yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä tunnistettiin niitä geenejä, joiden lisääntynyt ilmentyminen selitti verisuonten kasvun kuormituksen seurauksena. Lisäksi lopuksi pohditaan vielä houkuttelevia lähitulevaisuuden tutkimusmahdollisuuksia, joita myös meillä suomalaisilla tutkijoilla on, ja joihin meidän kannattaisi tarttua ollaksemme (soluja molekyylibiologisen) liikuntafysiologian tutkimuksen eturintamassa. Booth Jos palaamme Frank Boothin yhteenvetoon voimme helposti todeta, että olemme vielä kaukana ylipainoisen ja huonokuntoisen hiiren, puhumattakaan ihmisen, parantamisesta yhden tai kahden pillerin avulla. Pääasiassa tutkimuskohteina 50ja 60-luvulla olivat rotan ja kanin lihakset. Vastaavasti voimaharjoittelun on jo vuosikymmeniä sitten osoitettu aikaansaavan lihasten ja lihassolujen koon kasvua
Kivelä R ym. Molekyylibiologinen liikuntatutkimus on mielestäni erottamaton osa nykypäivän liikuntafysiologiaa, ja sen perusteiden ja mahdollisuuksien ymmärtäminen auttaa liikuntatutkijoita suunnittelemaan entistä laadukkaampia ja kilpailukykyisempiä tutkimussuunnitelmia. Samoin esimerkiksi geenien ilmenemistä kuormituksen seurauksena eri kudoksissa. 2010. 46 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012. Toisaalta biologisesta perustutkimuksesta ja esimerkiksi syöpätutkimuksesta on sovellettavissa uusia tutkimusmenetelmiä. 2000-luku on molekyylibiologiassa ollut -omiikkojen aikakautta (muun muassa transcriptomics, proteomics, metabolomics). 1988. C _ ..,_ 1 ja hypoteeseja soluja molekyylitason liikuntatutkijoille. RIIKKA KIVELÄ, LitT Molekyylija syöpäbiologian tutkimusohjelma Lääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto Sähköposti: riikka.kivela@helsinki.fi LÄHTEET Booth FW. Effects of experimental type 1 diabetes and exercise training on angiogenic gene expression and capillarization in skeletal muscle. Proteomiikan avulla voidaan tutkia useiden satojen proteiinien muuttumista yhtä aikaa ja metabolomiikka puolestaan selvittää mahdollisia muutoksia metaboliittien tasoissa joko kudoksissa tai veressä. Perspective on molecular and cellular exercise physiology. Siksi olisikin tärkeää osata yhdistää osaaminen ja tehdä entistä enemmän "poikki tieteellistä" liikuntatutkimusta, jota Suomessakin parhaillaan tehdään yli yliopistoja oppiainerajojen. Nykypäivän huippututkimusta ei enää juuri koskaan tehdä yksin. Mikrosirututkimuksilla tai syväsekvenoinnin avulla voidaan selvittää koko genomin laajuisesti esimerkiksi eroja perimässä ja niiden vaikutusta harjoitusvasteeseen tai geenien ilmenemistä kuormituksen seurauksena eri kudoksissa tai erityyppisen kuormituksen jälkeen. Miten erilainen perimä vaikuttaa harjoitusvasteeseen. Edellä mainitut menetelmät tuottavat yleensä valtavan määrän dataa, ja niitä voidaan käyttää myös hypoteesien asettamiseen. Tässä yhteydessä on myös erittäin tärkeää selvittää, mitä muutoksia solutasolla eri kudoksissa tapahtuu, kun arvioidaan harjoittelun hyötyjä ja haittoja. AMPK and PPARdelta agonists are exercise mimeties. Mikrosirututkimuksilla tai syväsekvenoinnin avulla voidaan selvittää eroja perimässä ja miten nämä erot vaikuttavat harjoitusvasteeseen. Bostrom P ym. Lopuksi lyhyt kuvaus menetelmistä, joita molekyylibiologiaan suuntautuneet liikuntafysiologit tänä päivänä työssään hyödyntävät. Cell. Lisäksi uudet harjoitusmenete lmät kuten HIT (high-intensity interval training) ovat herättäneet viime vuosina huomiota ja liikuntafysiologit eripuolilla maapalloa tutkivat sen mahdollisuuksia sekä urheilijoilla että normaaliväestöllä ja potilasryhmiltä. Useimmiten näiden lisäksi tarvitaan useita muita biokemiallisia ja kuvantamismenetelmiä, joiden avulla liikunnan vaikutusmekanismeja pystytään entistä tarkemmin selvittämään. J Appi Physiol. FASEB J, 2006 NarkarVA ym. C/EBP13 controls exercise-induced cardiac growth and protects against pathological cardiac remodeling. Cell, 2008
Käytännössä merkkiaineen valintaa rajoittaa kuitenkin se, että merkkiaineen käyttäytyminen suhteessa mitattavaan suureeseen täytyy pystyä mallintarnaan, jotta voidaan saada todellinen mitattava tulos halutusta fysiologisesta ilmiöstä. Merkkiaineen anto voidaan tehdä sekä lepotilanteessa, että kuonnituksen aikana ja kuormitus voidaan tietyillä kudoksiin kertyvillä merkkiaineilla suorittaa jopa ennen varsinaista PET-kuvausta. FDG on puolestaan glukoosinkäytön rnerkkiaine, jota käytetään kliinisesti muun muassa sydänlihaksen elinkelpoisuuden määrityksessä sydäninfarktin jälkeen. Nykyaikaiset kuvantamismenetelmät, kuten esimerkiksi posi troniemissiotomografia eli PET, tarjoavat myös oivan välineen tarkastella sydämen toimintaa, vaikkapa verenvirtausta tai aineenvaihduntaa sydämeen kajoamattomasti. Menetelmä on alkuajoista kehittynyt huimasti ja samalla sen sovellutuskohteet ovat lisääntyneet lähes eksponentiaalisesti. Radioaktiiviset isotoopit, joista tyypillisimpiä ovat 18 F, LIC, 15 0, ja 13 N tuotetaan syklotronilla eli hiukkaskiihdyttimellä. Turussakin PET:lla onjo pitkä historia, alkaen jo 1970-luvun loppupuolelta ja ensimmäinen PET-kamera saatiin Turkuun vuonna 1988. PET perustuu lyhytikäisillä radioaktiivisilla isotoopeilla leimattuihin merkkiaineisiin ja niiden kohdekudokseen kulkeutumisen mittaamiseen PET-kameralla. Me ja muutamat muut tutkimusryhmät maailmalla olemme yrittäneet selvittää poikkileikkaustutkimuksilla, onko kestävyysurheilijoilla, päinvastoin kuin potilailla, parantunut sydämen verisuonten toiminta verrattuna urheilua harrastamattomiin. Selvää konsensusta tutkimusten tuloksina ei ole tullut, koska tulokset ovat vaihdelleet muuttumattomasta (Radvan ym. 2007a; Heinonen UIKUNTA& TIEDE 49, 5/2012 47. Radiovettä käytetään kudosten verenvirtausmittauksissa ja erityisen hyvin käyttökelpoinen tämä merkkiaine on sydänlihaksen verenvirtauksen mittaamisessa. 1997; Kalliokoski ym 2002; Hannukainen ym. Turun Valtakunnallisessa PETkeskuksessa olemme vuosien aikana kehittäneet monenlaisia kuormitusmalleja joita voidaan käyttää myös PET-kuvauksen aikana (kuva). Teksti: KARI KALLIOKOSKI Positroniemissiotomografia (PET) tuo esiin liikunnan vaikutuksia sydämessä PET-menetelmällä voidaan saada aivan uutta tietoa sydämen vasteista akuuttiin kuormitukseen ja harjoitteluun. Merkkiaineen valinta riippuu mitattavasta muuttujasta (esim. Sydänlihaksen verenvirtauksen mittaamista levossa ja erityisesti farmakologisen rasituksen aikana (yleensä suonensisäisesti annettu adenosiini) käytetään sepelvaltimoiden ja sydämen mikroverenkierron toiminnan mittarina. Kliinisessä käytössä kaksi tärkeintä merkkiainetta ovat 15 O-H 2 eli tuttavallisemmin radiovesi ja 18 F-lluorodeoksiglukoosi (1 8 F-FDG) tai tuttavallisemmin pelkkä FDG. PET mittaa sydämen verenvirtausta ja aineenvaihduntaa PET:n tärkeimmät sovellukset ovat nykyään potilaiden kuvantamisessa, mutta se soveltuu erinomaisesti myös tieteellisiin tutkimuksiin. käyttäen radiokemiallisia menetelmiä. Nämä isotoopit liitetään puolestaan useimmiten luonnollisiin tai niiden kaltaisiin aineisiin, kuten glukoosiin, veteen, palmitaattiin, asetaattiin Jne. Koska sydän sijaitsee melko syvällä elimistön sisällä, sen toiminnan tutkiminen liikunnan aikana on hankalaa. PET:n perusteet PET-menetelmän juuret ovat 1950-luvulla ja ensimmäinen varsinainen PET-kamera rakennettiin vuonna 1973, joten mistään uudesta menetelmästä ei sinänsä ole kyse (Nutt 2002). S ydän toimii elimistön moottorina ja erityisesti liikunnan aikana sydämellä on tärkeä tehtävä. Merkkiaine annetaan tutkittavalle tyypillisesti laskimonsisäisenä injektiona, mutta joissain tapauksissa myös hengitysilman kautta. Erilaiset sykeja sykevaihtelumittaukset ovat tavanomaisimpia sydämen toimintaan liittyviä mittauksia fyysisessä kuormituksessa ja muodostavat tärkeän osan muun muassa harjoitusintensiteetin määritystä ja palautumisen seurantaa. Turun Valtakunnallisessa PET-keskuksessa on tällä hetkellä rutiinikäytössä noin 40 merkkiainetta ja teoriassa mahdollisten merkkiaineiden määrä on rajaton. glukoosin kulutus) ja joskus myös kuvattavasta kohteesta. Molempia merkkiaineita voidaan tietysti käyttää myös liikuntatutkimuksissa
PET-merkkiaineena deoksiglukoosiin on lisätty 18 F, jonka hajoaminen voidaan havaita PETkameralla ja näin ollen saada tietoa glukoosinoton nopeudesta. Selittävinä tekijöinä näissä vaihtelevissa löydöksissä voivat olla muun muassa erot harjoittelutaustassa ja sen aiheuttamissa sydämen rakenteellisissa muutoksissa. Toinen keskuksessamme rutiinikäytossä oleva rasvahappoaineenvaihdunnan merkkiaine on 11 C-palmitaatti, jonka kinetiikan perusteella voidaan matemaattisten mallien avulla laskea rasvahappojen ottonopeuden lisäksi myös rasvahappojen hapettumista. Ei Timo, mutta Teemu Takala kollegoineen sovelsivat tätä menetelmää PET:lla ja 18 F-FDG:llä reilu vuosikymmen sitten ja mittasivat sydänlihaksen glukoosinottoa kestävyysja voimaharjoitelleilla miehillä ja vertasivat heitä poikkileikkausasetelmassa harjoittelemattomiin. Uudessa tutkimuksessa, jonka tuloksia on toistaiseksi esitelty vasta kongresseissa (Heinonen et al. Sydämen glukoosinoton mittaaminen suomalaistutkijoiden validoima Sydänlihaksen glukoosiaineenvaihduntaa on mitattu PET: lla sekä levossa että rasituksessa kestävyysharjoitellei lla ja harjoittelemattomilla. Tätä merkkiainetta ei toistaiseksi ole vielä käytetty liikunnanaikaisiin tutkimuksiin. 2002; Chatham 2002). 2012 ), olemme selvittäneet myös sydänlihaksen hapenkulutusta ja hapen ekstraktiota levossa ja rasituksessa kestävyysurheilijoilla ja harjoittelemattomilla. Me olemme mitanneet sydänlihaksen verenvirtausta PET:lla myös polkupyöräergometrikuormituksen aikana ja todenneet, että samalla absoluuttisella intensiteetillä sydänlihaksen verenvirtaus on alempi kestävyy sharjoitelleilla verrattuna harjoittelemattomiin, mutta samalla suhteellisella intensiteetillä eroa ei ole (Laaksonen ym. Tätä on käytetty esimerkiksi tutkimuksessa, jossa osoitettiin, että kestävyysharjoitelleilla ja harjoittelemattomilla (Takala ym. Tulokset osoittivat, että kevyt ja kohtalainen rasitus nostavat sydänlihaksen glukoosinoton noin kaksinkertaiseksi lepotilanteeseen verrattuna, mutta kovassa rasituksessa glukoosinotto vähenee, koska sydän alkaa luultavasti käyttää veren laktaattia, jota on runsaasti tarjolla (Kemppainen ym. Tässä tutkimuksessa käytettiin radioveden lisäksi kahta muuta merkkiainetta eli 15 0-0 2 sydänlihaksen hapenkulutuksen ja hapen ekstraktien mittaamiseen sekä 15 O-CO sydänlihaksen veritilavuuden mittaamiseen. Sydämestä voidaan tutkia PET:lla tietysti myös muita asioita kuin aineenvaihduntaa tai verenvirtausta ja näistä yksi mielenkiintoisimmista on reseptoriioiminta. Tutkittavana oli terveitä miehiä, jotka suorittivat 35 minuutin polkupyöräergometrirasituksen kolmella eri teholla: 30, 55 ja 75 prosenttia maksimaalisen hapenottokyvyn tehosta. ym. 2007b) ei ole eroa vapaiden rasvahappojen otossa sydämeen. Tulokset osoittivat, että sydän kokonaisuudessaan otti saman verran glukoosia harjoitelleilla ja harjoittelernauornilla, mutta koska molemmilla harjoitelleilla ryhmillä oli selkeästi suurempi sydänlihaksen massa, niin painoyksikköä kohti glukoosinoton nopeus oli hitaampaa harjoite]leilla kuin harjoittelemattomilla (Takala ym. 1999) tai liikunnan suhteen eroavilla identtisillä kaksosilla (Hannukainen ym. Tunnettu yhdysvaltalainen PET-tutkijaryhmä julkaisi jo viisi vuotta sitten raportin 11 C-laktaatin soveltuvuudesta sydänlihaksen laktaatinkäytön PETmerkkiaineeksi (Herrera ym. 2002). Myöhemmin teimme tutkimuksen, jossa selvitimme kuormituksen vaikutusta sydänlihaksen glukoosinottoon (Kemppainen ym. Näissä mittauksissa merkkiaineena käytettävä 18 F-FDG on hyvin pitkälti normaalin glukoosimolekyylin kaltainen, mutta yksi hydroksyyliryhmistä on korvattu 0uori-18:lla. Takala & Hassinen 1981; Takala ym. Sydänlihaksen laktaatinkäytön mahdollinen mittaaminen PET:lla kiehtoo sekä potilaiden parissa työskenteleviä että liikuntafysiologeja. Turun Valtakunnallisessa PET-keskuksessa on rutiinikäytössä rasvahappojen ottoa mittaava 18 F-FTHA. 2005) sydänlihaksen verenvirtauskapasiteettiin. Näistä viimeisin oli jo selkeästi rankka, sillä veren laktaattitaso heti kuormituksen jälkeen oli lähes 10 mrnol/l. Kun puhutaan aineenvaihdunnan mittaamisesta, niin olennainen osa kokonaisuutta on tietysti myös rasva-aineenvaihdunta, jonka eri osien mittaamiseen on kehitetty PET-merkkiaineita. Miten sydämen reseptorit toimivat. 1985; Kainulainen ym. Hydroksyyliryhmän poistaminen aiheuttaa sen, että vaikka deoksiglukoosi kuljetetaan soluihin samalla tavoin kuin glukoosi ja se fosforyloituu glykolyysin ensimmäisessä vaiheessa, niin se ei pääse enää etenemään kumpaankaan suuntaan glykolyysissä, joten se jää soluun. Reseptorien toiminnan tutkimisen PET:lla tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että tämän asian tutkimukseen ei ole olemassa käytännössä mitään muuta ihmistutkimuksiin soveltuvaa menetelmää. 2007). 1983; Kainulainen ym. Deoksiglukoosi voidaan kuitenkin merkata myös muilla radioaktiivisilla merkkiaineilla. Käytimme hyväksi edellä mainittua deoksiglukoosin ominaisuutta ja merkkiaine ( 18 FFDG) ruiskutettiin tutkittavan verenkiertoon kymmenen minuutin rasituksen jälkeen, joten se ehti hyvin pitkälti kerääntyä tällaisessa kuormituksessa glukoosia käyttäviin soluihin jäljellä olleen 25 minuutin rasituksen aikana. 2007), mutta sitä on toistaiseksi käytetty hyvin vähän, eikä sen käytöstä liikunnan aikaisen sydänlihaksen laktaatinkäytön mittaamisessa ole vielä julkaisuja. Esimerkiksi tritiumilla (3H) leimattua deoksiglukoosia on paljon käytetty eläintutkirnuksissa myös Suomessa (mm. 1989) ja Takala ja Hassinen (1981) validoivat aikoinaan tämän menetelmän ensimmäisenä maailmassa nimenomaan sydänlihaksen glukoosinoton mittaamiseen. Kuinka kuormitettu sydän käyttäytyy. 48 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Heti kuormituksen päätyttyä tutkittava siirrettiin PET-kameraan kuvaukseen ja näin saatiin mitattua eri kudosten glukoosinotto rasituksessa. 2008) parantuneeseen (Toraa ym. 1999). 1999; Kjaer ym
Näitä menetelmiä käyttäen liikunnan vaikutuksia on tutkittu ainoastaan A 2A adenosiinireseptoritiheyteen. Japanilaistutkijat mittasivat reseptoritiheyden viidellä kestävyysharjoitelleella miehellä ja havaitsivat keskimäärin noin 17 prosenttia suuremman A 2A adenosiinireseptoritiheyden kuin viidellä harjoittelemattomalla miehellä (Mizuno ym. 2003; Fukumitsu ym. Jo edellä mainitun tietokonetomografian (TT) lisäksi sydämen magneettikuvantamisella (MRI) voidaan saada huomattavasti ultraäänitutkimusta tarkempaa tietoa esimerkiksi sydämen rakenteesta (esimerkiksi seinämien paksuudet) ja toiminnasta (iskutilavuus, ejektiofraktio, jne.). Tällä hetkellä TT-angiografia on jo rutiini käytössä ja yhdistettynä toiminnalliseen sydänlihaksen verenvirtauksen mittaukseen PET:lla, ne tarjoavat nopean ja tarkan sepelvaltimotaudin diagnostiikan (Kajander ym. Tällaisella tutkimuksella olisi kauaskantoisia seurauksia sydäninfarktin ehkäisyssä. Näitä menetelmiä tulisi hyödyntää entistä enemmän myös harjoitteluinterventiotutkimuksissa sydänpotilailla. 2002) ja adenosiinireseptorit (lshiwata ym. Yksi kliinisesti tärkeä m ielenkiinnon kohde on ollut sydäm en auto nom isen herm oston reseptorien toim innan tutkim inen ja tähän on kehitetty useita toim ivia merkkiaineita (Rim oldi & Cam ici 2008), joita ei kuitenkaan ole tiettävästi koskaan käytetty näiden reseptorien to im innan tutkim iseen liikunnan aikana. Me tutkimme samaa asiaa hiukan suuremmalla otoskoolla (n=lO molemmissa ryhmissä), mutta emme saaneet tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välille sydänlihaksen A 2A adenosiinireseptoritiheyteen. Näiden lisäksi on varmasti monia muitakin mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin liikunnan sydänvaikutusten tutkijat voivat saada uutta tietoa ei pelkästään PET:lla, vaan yhdistämällä siihen myös muita kuvantamistekniikoita. Jos ja kun tällainen merkkiaine löytyy, on hyvin mielenkiintoista selvittää, voidaanko esimerkiksi liikunnalla vaikuttaa plakin haurauteen. M uita sydäm estä löytyv iä reseptorityyp pejä, joihin on kehitetty m erkkiaineita, ovat m uun m uassa m uskariinireseptorit (Le Guludec ym. LIIKUNTA& TIEDE 49 • 5/2012 49. Viime vuosien teknologinen kehitys PET:n ympärillä, erityisesti yhdistettyjen PET/TT -kameroiden käyttöönotto on mullistanut kardiologian kliiniset tutkimukset. 2010). Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että menetelmien rajoitukset tuskin estävät huipputasoista tutkimusta liikunnan sydäntutkimuksen alueella, vaan suurimpana syynä on hyvien tutkimusideoiden kehittely. Näiden plakkien erottamiseen erityisesti PET:lla etsitään kuumeisesti ratkaisua, eikä todella hyvää merkkiainetta ole vielä löytynyt (Silvola 2012). 2003). Entä jatkossa. 2005). 1997), opioidireseptorit (Villemagne ym. Toinen kliinisen kardiologian kuuma kysymys tällä hetkellä on, että millä erottaa niin sanotut hauraat ateroskleroottiset plakit niistä plakeista, jotka eivät ole repeämälle alttiita. Tiedetään, että eri sairaudet muuttavat sydämen reseptorien toimintaa (Rimoldi & Camici 2008) ja tähän voidaan todennäköisesti liikunnalla vaikuttaa sekä ennaltaehkäisevästi että myös kuntoutuksessa. Kolmas mielenkiintoinen ja enemmän fysiologinen tulevaisuuden tutkimuskohde on liikuntakuntoutuksen vaikutukset sydämen reseptoritoimintaan. KA RI KA LLIOKOSKI, FT, LitM Akatemiatutkija, dosentti Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto Sähköposti: Kari.Kalliokoski@tyks.fi/kari@exercise.fi Nykyaikaiset kuvantamismenetelmät, kuten positroniemissiotomografia eli PET, tarjoavat oivan välineen tarkastella sydämen toimintaa, kuten verenvirtausta tai aineenvaihduntaa. Lisäksi magneettispektroskopialla (MRS) voidaan mitata esimerkiksi sydämen rasvoittumista, johon varmasti voidaan myös liikunnalla vaikuttaa
Annales Universitatis Turkuensis D 1030, 2012. Biomedical Basis of Elite Performance -congress, book of abstracts, sivu PC92. Myocardial and peripheral vascular functional adaptation to exercise training. lshiwata K, Kawamura K, Kim ura Y, Oda K, lshii K. Giedd KN, Bergmann SR. Medicine and Science in Sports and Exercise 34:948-953, 2002. Radvan J, Choudhury L, Sheridan DJ, Camici PG. Molecular lmaging and Biology 4: 11-26, 2002. Transmural distribution of cardiac glucose uptake in rat during physical exercise. Effect of mechanical work load on the transmural distribution of glucose uptake in the isolated perfused rat heart, studied by regional deoxyglucose trapping. Journal of Nuclear Medicine 48:2046-2055, 2007. Kalliokoski KK, Nuutila P, Laine H, Luotolahti M, Janatuinen T, Raitakari OT, Takala TO, Knuuti MJ. Annals of Nuclear Medicine 17 511-515, 2003. Redistribution of glucose uptake by chronic exercise, measured in isolated perfused rat hearts. Villemagne PS, Dannals RF, Ravert HT, Frost JJ. Comparison of coronary vasodilator reserve in elite rowing athletes versus hypertrophic cardiomyopathy. Laaksonen MS, Kalliokoski KK, Luotolahti M, Kemppainen J, Teräs M, Kyröläinen H, Nuutila P, Knuuti J. Hannukainen JC, Janatuinen T, Taikka JO, Jarvisalo MJ, Heinonen OJ, Kapanen J, Nagren K, Nuutila P, Kujala UM, Kaprio J, Knuuti J, Kalliokoski KK. Le Guludec D, Cohen-Solal A, Delforge J, Delahaye N, Syrota A, Merlet P. PET imaging of human cardiac opioid receptors. Detection of the Vulnerable Atherosclerotic Plaque. Kjaer A, Meyer C,Wachtell K, Olsen MH, lbsen H, Opie L, Holm S, Hesse B. European Journal of Nuclear Medicine and Molecular lmaging 29:1385-1388, 2002. Training increases cardiac glucose uptake during rest and exercise in rats. Kajander S, Joutsiniemi E, Saraste M, Pietilä M, Ukkonen H, Saraste A, Sipilä HT, Teräs M, Mäki M, Airaksinen J, Hartiala J, Knuuti J. Myocardial blood flow, oxygen consumption, and fatty acid uptake in endurance athletes during insulin stimulation. Myocardial perfusion and perfusion reserve in endurance-trained men. Positron emission tomographic evaluation of regulation of myocardial perfusion in physiological (elite athletes) and pathological (systemic hypertension) left ventricular hypertrophy. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 17, 139-147, 2007a. American Journal of Physiology 277:E585-590, 1999. Journal of Physiology 578:347-358, 2007b. Fukumitsu N, lshii K, KimuraY, Oda K, SasakiT, MoriY, lshiwata K. Cardiac positron emission tomography/computed tornography imaging accurately detects anatomically and functionally significant coronary artery disease. Greater adenosine A(2A) receptor densities in cardiac and skeletal muscle in endurance-trained men: a 111 CJTMSX PET study. Nuclear Medicine and Biology. lncreased myocardial muscarinic receptor density in idiopathic dilated cardiomyopathy: an in vivo PET study. American Journal of Cardiology 80, 1621-1623, 1997. Myocardial and skeletal muscle glucose uptake during exercise in humans. lncreased physical activity decreases hepatic free fatty acid uptake: a study in human monozygotic twins. Kainulainen H, Virtanen P, Ruskoaho H, Takala TE. Canadian Journal of Applied Physiology 24, 87-95, 1999. Hannukainen JC, Nuutila P, Borra R, Kaprio J, Kujala UM, Janatuinen T, Heinonen OJ, Kapanen J, Viljanen T, Haaparanta M, Rönnemaa T, Parkkola R, Knuuti J, Kalliokoski KK. 19.-21.3.2012. Myocardial blood flow, oxygen extraction and consumption, and efficiency in elite endurance athletes and control subjects at rest and during exercise. TakalaTO, Nuutila P, Katoh C, Luotolahti M, Bergman J, Mäki M, Oikonen V, Ruotsalainen U, Grönroos T, Haaparanta M, Kapanen J, Knuuti J. Pflugers Archive 403 296-300, 1985. Kemppainen J, Fujimoto T, Kalliokoski KK, Viljanen T, Nuutila P, Knuuti J. American Journal of Physiology 293:R837-R843, 2007. Heart and Metabolism 41:16-20, 2008. Cardiac hypertrophy and coronary reserve in endurance athletes. 2005 Nov;32(8):831-6. Current Cardiological Reports 13:121-131, 2011. Rimoldi 0, Camici PG. Myocardial perfusion during exercise in endurance-trained and untrained humans. https://www.doria.fi/handle/10024/78923 Takala TE, Hassinen IE. Journal of Physiology 586 5193-5202, 2008. Nutt R. Silvola J. Takala TE, Ruskoaho HJ, Hassinen IE. Fatty acid imaging of the heart. Potential of an adenosine A2A receptor antagonist l11CJTMSX for myocardial imaging by positron emission tomography: a first human study.Annals of Nuclear Medicine 17:457-462, 2003. 50 UIKUNTM TIEDE 49 • 512012. l-3-11 C-lactate as a PET tracer of myocardial lactate metabolism: a feasibility study. Heinonen 1, Nesterov SV, Liukko K, Kemppainen J, Någren K, Luotolahti M, Virsu P, Oikonen V, Nuutila P, Kujala UM, Kainulainen H, Boushel R, Knuuti J, Kalliokoski KK. Doctoral thesis. Mizuno M, Kim ura Y, Tokizawa K, lshii K, Oda K, Sasaki T, Nakamura Y, Muraoka 1, lshiwata K. lmaging of myocardial receptors: applications in the evaluation of cardiac disease. The History of Positron Emission Tomography. lmaging of adenosine A 1 receptors in the human brain by positron emission tomography with l11CJMPDX. London, UK. Kainulainen H, Takala TE, Hassinen IE, Vihko V. American Journal of Cardiology 96, 1692-1698, 2005. Herrera P, Dence CS, Coggan AR, Kisrieva-Ware Z, Eisenbeis P, Gropler RJ. LI/KUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 6.-7.11.2012 LÄHTEET Chatham JC. PreClinical Evaluation of Novel PET lmaging Probes With Experimental Models. Circulation 122:603-613, 2010. American Journal of Physiology 244 H131-137, 1983. Lactate the forgotten fuell Journal of Physiology 542:333, 2002. American Journal of Physiology 257:H839-845, 1989. Toraa M, Pouillard F, Merlet P, Friemel F. Journal of Physiology 542:403-412, 2002. Heinonen 1, Kudomi N, Kemppainen J, Luotolahti M, Sipilä H, Duncker D, Knuuti J, Kalliokoski KK. Circulation 96 3416-3422, 2997. Circulation Research 49:62-69, 1981. Myocardial blood flow and adenosine A2A receptor density in endurance athletes and untrained men
Liikuntalääketieteen päivät 6.-7 .11.2012 Sydän pelissä Biomedicum Helsinki Vuoden 2012 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Liikunta lääketieteen päivillä L iikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 34 abstraktia. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä 6.11.2012. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus kilpailun arviointiraati: Olli Heinonen, Paavo Nurmi -keskus Jari Parkkari, UKK-instituutti Rainer Rauramaa, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Harri Selänne, LIKES liikuntalääketieteen klinikka Timo Takala, Oulun Diakonissalaitos, Liikunta lääketieteen klinikka Heikki Tikkanen, Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Finalistikäsikirjoitusten arvioitsijat: Markku Alen, LKT, kuntoutuksen professori, OYS, Oulun yliopisto Harri Suominen, LitT, Liikuntagerontologian professori, emeritus, Jyväskylän yliopisto Tommi Vasankari, LT, tutkimusprofessori, UKK-instituutti, THL LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 51. Arviointien perusteella viisi parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset englanninkieliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen raati. LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikunta lääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet
Asetelman teho saattoi siten olla liian heikko muutoksen havaitsemiseen. TULOKSET: Sekä miehillä että naisilla geneettiset tekijät selittivät nuoruusiän te lusta 16-vuotiaana noin 52%. TULOKSET: Alkumittauksissa keskimääräinen ADL-summa oli 2,7 (keskihajonta=l,9) kuruoutusryhrnässä ja 2,7 (2,1) korurolliryhmässä. TAUSTA: Lonkkamurtuma on ikääntyneillä yleinen ja vakava tapaturma. Yksilölliset ympäristötekijät sen sijaan pysyivät varsin vakaana kummallakin sukupuolella nuoruudesta nuoreen aikuisikään selittäen noin 20-30% liikuntaaktiivisuuden vaihtelusta tänä aikana. Lonkkamunumapotilaat ovat heterogeeninen ryhmä ja kaivattaisiin lisää tutkittua tietoa, millaista kuntoutusta pitäisi kohdentaa millekin alaryhmälle, jotta kuntoutuminen olisi tehokasta. Vastausvaihtoehtoja oli viisi: 1) hyvin, 2) vähän vaikeuksia, 3) paljon vaikeuksia, 4) tarvitsen toisen henkilön apua ja 5) en selviydy auteitunakaan. Toimintakyky arvioitiin 14 kysymystä sisältävällä kyselylomakkeella. Kontrolliryhmä sai käytössä olevien hoitokäytäntöjen mukaista hoitoa ja kuntoutusta. Vuoden mittaisen kuntoutusjakson jälkeen toimintakyky oli parantunut kummassakin ryhmässä, mutta ryhmien välillä ei ollut eroa muutoksen suuruudessa (group*t ime p=0,797 ADLsummalle ja p=0,336 IADL-summalle). Laajat epidemiologiset poikittaistutkimukset ovat osoittaneet, että perimän osuus selitettäessä väestön sisällä liikuntaaktiivisuuden vaihtelua olisi noin 30%:n ja 70%:n välillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida geneettisten ja ympäristötekijöiden osuutta liikunta-aktiivisuuden vaihtelussa siirryttäessä nuoruudesta nuoreen aikuisikään. Uuden kuntoutusohjelman mahdollisten hyötyjen osoittamiseksi tarvittaisiin myös herkempiä toimintakykymittareita lattiaja kauovaikutusten voittamiseksi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoitti, ettei geneettisten tekijöiden osuus kummallakaan sukupuolella juuri muutu tutkittaessa liikunta-aktiivisuuden vaihtelua nuoruudesta nuoreen aikuisikään. Tutkimuksen pååvasternuuttujana oli liikkumiskyky, eikä tehokkuuslaskelmia oltu tehty fyysistä toimintakykyä varten. Aineistoa tarkasteltiin biometristen rakenneyhtälömallien avulla olettaen, että jokaisen fenotyypin (yksilön ilmiasu) varianssi on geneettisten, yhteisten ja yksilöllisten ympäristötekijöiden lineaarinen funktio. Yhteisten ympäristötekijöiden selittävä osuus liikuntaaktiivisuuden vaihtelusta kasvoi seurantaaikana miehillä 18%:sta 43%:n ja naisilla 26%:sta 49%:n. Analyysit toteutettiin OpenMXohjelmistolla. Kuntoutuksen vaikutusta toimintakykyyn arvioitiin GEEmallinnuksella. Tultaessa nuoreen aikuisikään (24,5-vuotta) kummallakin sukupuolella geneettisten tekijöiden osuus oli laskenut noin 30%:n. Korrelaatiokertoirnet geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden sisällä aikapisteestä toiseen siirryttäessä olivat matalia kuvaten sitä, että jokaisena seuranta-ajankohtana oli ilmestynyt sekä uusia geneettisiä että uusia ympäristötekijöitä. Testattavaan kuntoutusohjelmaan kuului ympäristön kaatumisriskiä lisäävien tekijöiden arviointi ja kaatumisen pelosta keskusteleminen, käytössä olevien apuvälineiden tarkistaminen ja tarvittaessa säätäminen, kävelyharjoitusten ohjaaminen (apuvälineillä tai ilman), kivun hallintamenetelmistä keskusteleminen, vuoden mittainen yksilöllinen kotikuntoutusohjelma ja liikuntaneuvonta. Alkumittaukset toteutettiin keskimäärin kuusi vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden vaihviikkoa sairaalasta kotiutumisen jälkeen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Uusi kuntoutusrnenetelmä ei tuonut lisähyötyä toimintakyvyn palautumiseen verrattaessa sitä KeskiSuomen sairaanhoitopiirin alueella käytössä oleviin perinteisiin hoitoja kuntoutuskäytäntöihin. Arviointi tapahtui alkumiuauksissa sekä kolme, kuusi ja 12 kuukautta sen jälkeen. V Perimän ja ympäristön vaikutus liikkumattomuuteen ja liikuntaaktiivisuuteen: pitkittäistutkimus nuoruudesta nuoreen aikuisikään AALTONEN S, ORTEGA-ALONSO A, KUJALA UM, KAPRIO J . MENETELMÄT: Tähän satunnaistettuun kokeelliseen tutkimukseen (ISRCTN53680197) rekrytoitiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueelta yli 60-vuotiaita kotona asuvia naisia ja miehiä (n=81, keskiikä 79 vuotta, 78% naisia), joilla oli ollut reisiluunkaulan murtuma (!CD 572.0) tai pertrokanteerinen murtuma (572.1). TAUSTA: Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden vaihteluun ihmisten välillä vaikuttaa yhdistelmä sekä geneettisiä että ympäristötekijöitä. Aineisto kerättiin neljässä ajankohdassa, tutkittavien ollessa iältään keskimäärin 16,1-, 17,1-, 18,6ja 24,5 -vuotta. Kuitenkin erityisesti yhteisillä ympäristötekijöillä näyttäisi olevan merkitystä varsinkin naisten liikunta-aktiivisuuden vaihtelua selittävänä tekijänä tutkitulla ajanjaksolla. V Yksilöllisen kotikuntoutuksen vaikutukset fyysiseen toimintakykyyn lonkkamurtuman jälkeen EDGREN J, SALPAKOSKI A, RANTANEN T, HEINONEN A, KALLINEN M, SIPILÄ S . Sen seurauksena toimintakyky heikkenee usein pitkäaikaisesti, jolloin päivittäisistä toiminnoista selviytyminen vaikeutuu. Liikunta-aktiivisuus arvioitiin liikuntakertojen määränä, ja kaksoset jaoteltiin tämän perusteella kolmeen ryhmään; liikkumattomat, kohtalaisen aktiivit ja aktiivit. Pitkittäisanalyysin alkutilanteessa aineisto koostui yhteensä 5 216 vuonna 1975-1979 syntyneestä monozygootista ja dizygootista kaksosesta. Viimeisessä seuranta-ajankohdassa kaksosia oli 4 531. MENETELMÄT: Tutkimus on osa laajaa suomalaista Nuorten Kaksosten Terveystutkimusta. 52 LIIKUNTA& TIEDE:49•512012. Tutkittavia pyydettiin arvioimaan, kuinka hyvin he suoriutuvat päivittäisistä perustoiminnoista (ADL, esim. Mitä korkeampi pistemäärä, sen enemmän vaikeuksia oli raportoitu. Analyysejä varten muodostettiin kaksi summapistemäärää: ADL summa (vaihteluväli 0-6) ane! IADL summa (0-8). Tämä olisikin syytä ottaa huomioon mietittäessä liikuntaneuvontaaja mahdollisuuksien mukaan kohdistaa neuvontaa nuorille miehille ja naisille hieman eri tavalla. Pitkittäistutkimusta aiheesta on kuitenkin vähän, vaikka esimerkiksi ajanjakso nuoruudesta nuoreen aikuisuuteen on erityisen kriittinen liikunta-aktiivisuuden muutosten suhteen. pyykin peseminen ja ruuan laitto). Vastaavasti IADL-summat olivat 4,1 (2,5) ane! 3,8 (2,2). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko vuoden kestäneellä yksilöllisellä kotikuntoutuksella vaikutusta ikääntyneiden lonkkamurtuman kokeneiden henkilöiden fyysiseen toimintakykyyn. Tutkittavat satunnaistettiin kontrollitai kuruoutusryhrnään. peseytyminen ja pukeutuminen) ja välineellisistä päivittäisistä toiminnoista (IADL, esim
Ulkona liikkumista helpottavien tekijöiden on todettu olevan yhteydessä iäkkäiden henkilöiden fyysiseen aktiivisuuteen, mutta niiden yhteyttä kävelyvaikeuksien kehittymiseen ei ole toistaiseksi tutkittu paljon. Tämän tutkimuksen aineisto koostui niistä kontrolliryhmään satunnaistetuista tutkimushenkilöistä, jotka eivät alkumittaustilanteessa raportoineet vaikeuksia puolen kilometrin kävelyssä (n=265). Koettu terveys (p<0,001) ja koettu hyvinvointi (p<0,001) erosivat merkitsevästi kolmen liikunta-aktiivisuusryhmän välillä. 3 pistettä (24%; 24%; 27%). Kävelyvaikeuksien ilmaantuvuutta tutkittiin Coxin regressioanalyysilla. Liikunta-aktiivisuusryhmien välisiä eroja testattiin Kruskal-Wallisin testillä ja Mann-Whitneyn testillä. Myös masennuksella näyttäisi olevan itsenäinen vaikutus monien sydänja verisuonitautien syntyyn. verenpaine, lihavuus, diabetes, kolesterolipitoisuudet). . V Ulkona liikkumista helpottavat ympäristötekijät ja kävelyvaikeuksien kehittyminen iäkkäillä kotona asuvilla henkilöillä ERONEN J, VON BONSDORFF M, RANTAKOKKO M, RANTANENT . Tutkimuksen tavoitteena on selvittää onko keski-ikäisten, sydänja verisuonitautiriskissä olevien miesten liikunta-aktiivisuudella yhteyttä masennusoireiluun sekä koettuun terveyteen ja hyvinvointiin. TAUSTA: Liikunnalla on todettu olevan edullinen vaikutus sydänja verisuonitautien riskitekijöihin (111111. Puisto tai muu ulkoilualue kävelymatkan päässä kodista oli eniten mainittu ulkona liikkumista helpottava tekijä. ltseraportoituja kävelyvaikcuksia 0,5 km kävelyssä kysyttiin puolen vuoden välein koko 3,5-vuotisen seurannan ajan. Enemmän liikkuvilla masennusoireiden pistemäärä oli keskimääräisesti alhaisempi kuin vähemmän liikkuvilla, mutta liikunta-aktiivisuuden yhteys masennusoireiluun ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Fyysinen aktiivisuus selitti tuloksia vain osittain. MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa on käytetty aineistona Kirkkonummen Mies40tutkimuksen alkuvaiheen Internet-kyselyä. Ulkona liikkumista helpottavat tekijät pienensivät kävelyvaikeuksien kehittymisen riskiä lähes 20% yhtä raportoitua tekijää kohti. AINEISTO: Tutkimuksen aineisto tulee Jyväskylässä toteutetun iäkkäille henkilöille suunnatun satunnaistetun kontrolloidun Ii ikuntaneuvontatutkimuksen aineistosta, johon osallistui 629 75-81-vuotiasta Jyväskylän kaupungin keskustan alueella omassa kodissaan asuvaa naista ja miestä. Mikäli tutkittava seurannan aikana ilmoitti, että hänellä oli 0,5 kilometrin kävelyssä vähän tai paljon vaikeuksia, kertoi tarvitsevansa toisen henkilön apua tai olevansa kykenemätön kävelemään tämän matkan, luokiteltiin hänellä olevan kävelyvaikeuksia. 3 pistettä viittaa mahdolliseen masennukseen). Kävelyvaikeuksien ennaltaehkäisy voi selittyä sillä, että ulkoilupaikkojen läheisyys ja helppo saavutettavuus tukevat aktiivista elämäntapaa ja kannustavat iäkkäitä henkilöitä lähtemään ulos liikkumaan. Liikunta-aktiivisuus selvitettiin kysymällä kuinka usein tutkittava harrastaa mitä tahansa liikuntaa, joka kestää yli 30 minuuttia yhtäjaksoisesti niin, että hikoilee ja hengästyy. TULOKSET: Seurannan aikana 46% tutkittavista kehittyi kävelyvaikeuksia. Tutkittavien keskimääräinen PHQ-2 -pistemäärå oli l,66 ± 1,32 (l,54 ± 1,29 ryhmässä l; 1,67 ± 1,28 ryhmässä 2; 1,79 ± 1,42 ryhmässä 3) ja 25% tutkittavista sai <". Koetun terveyden keskiarvo oli 63,0 ± 18,1 (70,5 ± 16,7; 63,0 ± 16,7; 56,2 ± 19,0) ja koetun hyvinvoinnin keskiarvo oli 64,4 ± 18,8 (68,8 ± 16,8; 64,6 ± 18,4; 59,5 ± 20,4). Vastausvaihtoehdot olivat kyllä (1) tai ei (0) ja vastauksista muodostettiin summamuuttuja arvoilla 0-5. Kyselyyn vastasi 629 miestä (ikä 41 ± 3 [ keskiarvo e SD], BMI 26,8 ± 4,2),joilla epäiltiin olevan kohonnut sydänja verisuonisairauksien riski. Vähintään 3 pistettä saaneiden osuus ei myöskään eronnut merkitsevästi ryhmien välillä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että ulkona liikkumista helpottavat tekijät suojasivat kävelyvaikeuksien kehittymiseltä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen tulosten mukaan keski-ikäisten miesten liikuntaaktiivisuus on vahvasti yhteydessä sekä koettuun terveyteen että koettuun hyvinvointiin. Ero koetussa hyvinvoinnissa oli merkitsevä liikunta-aktiivisuusryhmien l ja 2 välillä (p=0,015), 1 ja 3 välillä (p<0,001) sekä 2 ja 3 välillä (p=0,021). Huomattava osa tutkittavista ylitti depressioseulontakyselyn mahdolliseen masennukseen viittaavan pisterajan. TUTKIMUKSEN TARKOITUS: Tunnistaa ulkona liikkumista helpottavia tekijöitä iäkkäiden henkilöiden asuinympäristöissä sekä selvittää näiden tekijöiden vaikutusta kävelyvaikeuksien kehittymiseen. Liikunta-aktiivisuusryhmien välillä ei löytynyt merkitsevää eroa PHQ-2 -vasrauksissa eikä yhteispistemäärässä. Tulosten perusteella kotona asuvien iäkkäiden henkilöiden kävelykykyä voidaan edistää lähistöllä sijaitsevilla ja helposti saavutettavilla ulkoiluja liikuntapaikoilla. Ero koetussa terveydessä oli merkitsevä liikuntaaktiivisuusryhmien l ja 2 välillä (p<0,001), l ja 3 välillä (p<0,001) sekä 2 ja 3 välillä (p<0,00L). Enemmän liikkuvat arvioivat terveytensä ja hyvinvointinsa paremmaksi kuin vähemmän liikkuvat. MENETELMÄT: Ulkona liikkumista helpottavia ympäristötekijöitä kysyttiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla koti haastatteluissa seuraavanlaisilla kysymyksillä: 1) onko asuintalossanne tekijöitä, jotka helpottavat ulos pääsyä; 2) onko kävelymatkan päässä kodistanne puisto tai muu ulkoilualue; 3) onko kävelymatkan päässä kodistanne teille sopivia ulkoliikuntapaikkoja; 4) onko kotinne lähiympäristössä ulkona liikkumiseen houkuttelevia tekijöitä ja 5) motivoivatko lähiseudun ympäristö tai lähistön liikuntapaikat teitä liikkumaan. TAUSTA: Iäkkäillä henkilöillä, jotka raportoivat lähiympäristössään ulkona liikkumisen esteitä, on useiden tutkimusten perusteella kohonnut riski kävelyvaikeuksien kehittymiseen. Liikunnan on todettu vähentävän masennusoireita sekä mahdollisesti stressiä ja ahdistuneisuutta yleisesti väestössä. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 53. Alkumiuausten jälkeen heitä seurattiin puolen vuoden välein tehdyillä puhelinhaastatteluilla yhteensä 3,5 vuoden ajan. Masennusoireita mitattiin PHQ-2 -kyselyllä (The Patient Health Questionnaire-2), joka on validoitu kahden kysymyksen depressioseulontakysely (kokonaispisteiden vaihteluväli 0-6 pistettä, <". V Keski-ikäisten miesten liikunta-aktiivisuuden yhteys masennusoireiluun sekä koettuun terveyteen ja hyvinvointiin ENGBERG E, FROM S, LIIRA H, KUKKONEN-HARJULA K, TIKKANEN H . Koehenkilöt jaettiin liikunta-aktiivisuuden mukaan kolmeen ryhmään: l) 3 x viikossa tai enemmän, 2) 1-2 x viikossa, 3) joskus tai ei koskaan. Koettu terveys ja hyvinvointi mitattiin skaalalla, jonka pienin arvo on (heikoin mahdollinen) ja isoin arvo 100 (paras mahdollinen). TULOKSET: Kyselyn perusteella 28% tutkittavista liikkui 3 kertaa viikossa tai enemmän (ryhmä 1), 45% liikkui 1-2 kertaa viikossa (ryhmä 2) ja 27% liikkui joskus tai ei koskaan (ryhmä 3)
Lisäksi mallissa huomioidaan koko palautumisen aika, mikä vähentää yksittäisten datapisteiden vaikutusta tuloksiin verrattuna siihen, että 63 %:n muutosaika määritettäisiin suoraan datasta. luokalla (P=-0,165, P=0,034). Testasimme ryhrnäeroja Mann-Whitney U-testillä ja muuttujien yhteyksiä Spearmanin korrelaatiolla. Autonomisen hermoston ollessa sydämen sykkeen tärkein säätelijä 54 LIIKUNTA& TIEDE49•512012. BB-testin parhaan kolmanneksen lapset olivat parempia luetun ymmärtämisessä (P=0,036) ja matemaattisessa osaamisessa (P=0,038) 1.-3. luokalle saakka. Ei-kielellistä kognitiivista suoritustasoa mitattiin lapsille suunnatulla Ravenin matriisieli Ravens Coloured Progressive Matrices -tesullä. luokalla (P=-0,187, P=0,026). Verenkiertoelimistön kuntoa mitattiin maksimaalisessa polkupyöräergometruesussä saavutetulla maksimaalisella teholla (W) suhteutettuna kaksienergia isella rön tgensädeabsorptiometrialla (DXA) mitattuun kehon rasvattoman kudoksen määrään (kg). Hiilidioksidin tuoton V(CO 2) hidastumisnopeus puolestaan heijastelee elimistön happo-ernästasapainon palautumisnopeutta. Tulokset korostavat varhaislapsuudessa alkavaa motoriikan kehittämistä monipuolisella liikunnalla lukutaidon, matemaattisen osaamisen ja muiden kognitioon liittyvien tekijöiden kehittämiseksi. VE/VCO 2 -kulmakerroin ei eronnut TlD:n ja KON:n välillä (33,2 [8,0] vs. luokalle saakka. Verenkiertoelimistön kunnon kolmannesten välillä ei ollut eroja osaamista kuvaavissa muuttujissa. Kinetiikkaanalyysin aikavakio kuvaa aikaa, joka kuluu siihen, että muuttujan jäljellä olevasta kokonaismuutoksesta on tapahtunut 63 %. luokalla (P=-0,164, P=0,030), parempaan luetunymmärtämiseen 1. Kunkin aikavakion kuluman ajan jälkeen on siis lähestytty 63 % kohti mallin mukaista tasapainotilaa. Sukkulajuoksutestissä hitaimman kolmanneksen lapset olivat heikompia lukemisen sujuvuudessa (P=0,011) ja matemaattisessa osaamisessa (P=0,004) 1.-3. Vähäisempi virheiden määrä tasapainotestissä oli yhteydessä parempaan lukemisen sujuvuuteen 3. luokalla (P=0,195, P=0,018) sekä parempaan matemaattiseen osaamiseen 2. Myöskään palautumisen aikaisesta VENCO 2 -kulmakertoimesta arvioituna hengityksen kemosensitiivisyys ei eronnut TlD:n ja KON:n välillä. sen riippumattomuus muuttujan lähtöarvosta palautumisen alkaessa. Tavoitteenamme oli profiloida tyypin 1 diabeetikoiden rasituksesta palautumista sykkeen (HR) sekä VO 2 :n ja VCO 2 :n kinetiikkaa tarkastelemalla. luokalla (standardoitu regressiokerroin, P=-0,161, P=0,048) ja 3. luokalla (P=-0,263, P=0,001), 2. luokalla (P=-0,286, P=0,001) sekä parempaan matemaattiseen osaamiseen 1. MENETELMÄT: Tutkimme 11 tyypin 1 diabeetikkorniehen (TlD) (29 [9] v) ja 12 terveen kontrollimiehen (KON) (32 [ 12] v) viiden minuutin palautumisjaksoa välittömästi maksimaalisen uupumukseen asti suoritetun polkupyöräergornetritestin jälkeen. TULOKSET: Nopeampi suoritus sukkulajuoksutestissä oli yhteydessä parempaan lukemisen sujuvuuteen 1. Aikavakion käytön etuna on mm. luokan kevätlukukaudella. TlD:lla syke (HR ,: 102 [ 1371 s) palautui hitaammin kuin KON:lla (HR,: 75 [14] s, p = 0,01). luokalla kuin heikoimman kolmanneksen lapset. JOHTOPÄÄTÖKSET: Hengityskaasumuuttujien palautumisen samankaltaisuus viittaa fosfokreatiinivarastojen ja elimistön happivarastojen täydentämisen sekä happoemästasapainon palautumisen olevan ryhmillä samankaltaista. Lukemisen sujuvuutta, luetun ymmärtämistä ja matemaattista osaamista mitattiin standardoiduilla testeillä 1., 2., ja 3. JOHTOPÄÄTÖKSET: Hyvä motoriikka oli yhteydessä hyvään lukutaitoon ja matemaattiseen osaamiseen alakoulunsa aloittaneilla lapsilla ja yhteydet säilyivät pääsääntöisesti 3. Verenkiertoelimistön kunto ei ollut yhteydessä osaamista ja kognitiota kuvaaviin muuttujiin. TULOKSET: Polkupyöräergometritestissä maksimisyke ei eronnut ryhmien kesken ja suoritus oli molemmilla ryhmillä maksimaalinen (RER > 1,1; Borg z 18). Toisaalta elimistön hapenkulutuksen V(O 2) vähenemisen nopeus välittömästi rasituksen jälkeen on yhteydessä lihaksen fosfokreati in i varastojen pala u tum isnopeuteen. Tätä ei tietääksemme ole aiemmin tyypin 1 diabeetikoilla raportoitu. Kuitenkin TlD:lla maksimaalisen rasituksen jälkeinen sykkeen palautumisen aikavakio oli suurempi kuin KON:lla. Parempi tulos BB-testissä oli yhteydessä parempaan lukemisen sujuvuuteen 1. luokalla (P=0,168, P=0,038). MENETELMÄT: Tutkittavina oli 170 lasta (58 % poikia), jotka olivat aloittaneet 1. Siksi tutkimme verenkiertoelimistön kunnon ja motoristen taitojen yhteyksiä lukutaitoon, matemaattiseen osaamiseen ja kognitiivisiin taitoihin alakouluikäisillä lapsilla. luokalla (P=0,163, P=0,046) ja 2. Verenkiertoelimistön kunnon ja motoristen taitojen itsenäisistä yhteyksistä koulumenestyksen osatekijöihin kuten lukutaitoon ja matemaattiseen osaamiseen tai kognitiota kuvaaviin tekijöihin ei kuitenkaan ole aiempaa näyttöä. V Rasituksesta palautumisen kinetiikka tyypin 1 diabeetikoilla HÄGGLUND H, RITOLA J, PELTONEN J, UUSITALOA, KOPONEN AS, AHO J, TIKKANEN H . luokan tutkimuksen alkaessa 6-8-vuotiaina ja joita seurattiin 3. c@mlnr ~!flcf7Uti!) f"1 1 V Motoriset taidot ovat yhteydessä hyvään lukutaitoon ja matemaattiseen osaamiseen 6-8-vuotiailla lapsilla HAAPALA EA, POIKKEUS A-M, KUKKONEN-HARJULA K, LINDI V, LEPPÄNEN PHT, LAKKA TA . luokalla kuin kahden muun kolmanneksen lapset. TAUSTA: Autonominen hermosto on keskeisessä roolissa elimistön toiminnan palauttamisessa kohti lepotilaa välittömästi maksimaalisen aerobisen rasituksen jälkeen. Määritimme kinetiikka-analyysin monoeksponentiaalisen soviueen avulla palautumisen aikaisen muutoksen aikavakiot (,) HR:lle sekä henkäys henkäykseltä mitatuille VO 2 :lle ja VCO 2 :lle. TlD:lla O2peak (35 [9[ mUkg/min)ja Wpeak (240 [48] W) olivat matalammat kuin KON:lla (VO2peak: 45 [12] mUkg/min; Wpeak: 297 [74] W, p < 0,01 molemmat). Ketteryyttä mitattiin sukkulajuoksutestillä, tasapainoa yhdellä jalalla seisomiseli flarningotesullå ja yläraajan motorista näppäryyttä kuutioiden siirtämiseli Box and block -testillä (BB-testi). Palautumisen ajalta laskimme myös lineaarisella regressiolla palautumisen ajalta hengityksen minuuttitilavuuden ja hiilidioksidin tuoton välisen kuvaajan (VE/VCO 2) kulmakertoimen, jonka on todettu rasituksen aikana kuvaavan hengityksen säätelyn kemosensitiivisyyttä. TAUSTA: Verenkiertoelimistön kunto ja motoriset taidot on liitetty lasten koulumenestykseen ja kognitiivisiin taitoihin. luokalla (P=-0,289, P<0,001) ja 3. Sen sijaan VCO 2, (TlD: 76,1 [28,1] s, KON: 63,4 [ 17,41 s) ja VO 2, (TlD: 45,0 [ 14,6] s, KON: 43,1 [7,0] s) eivät eronneet ryhmien kesken. 34,l [16,8] L'rnl.). Merkitsevyyde n rajana oli p < 0,05. Tilastollisina menetelminä käytettiin lineaarista regressioanalyysiä ja toistomittausten kovarianssianalyysiä vakioiden mahdolliset sekoittavat tekijät kuten lapsen ikä ja sukupuoli sekä perheen sosioekonominen asema, DXA:lla mitattu kehon rasvakudoksen määrä sekä verenkiertoelimistön kunto tai motoriset taidot. Tulokset on ilmoitettu muodossa mediaani [ interkvartiiliväli]. Lisäksi määritimme rasituksen aikaisen maksimihapenottokyvyn (VO 2 peak) ja maksimityön (W peak). luokalla (P = -0,166, P = 0,029) ja parempaan matemaattiseen osaamiseen 3
Harjoituksen aikana mitattiin veren laktaattija glukoosipitoisuus ennen ensimmäisen juoman nauttimista, juuri ennen alkuverryttelyä, alkuverryttelyn jälkeen, kummankin lihaskuntoharjoituskierroksen jälkeen sekä loppuverryttelyn pyöräilyosuuden jälkeen. TAUSTA: Kestävyysharjoiuelun tavoitteena on järkyuää elimistön homeostaasia harjoitusvaikutuksen saavuttamiseksi. Sykevälivaihtelussa palautumisen aikana (4 h ja 20 h) ei ollut eroa juomien välillä. TULOKSET: HFPbl oli NTja T-ryhmällä 6,6 ± 1,1 ja 7,8 ± 0,9 ln ms2. 5,6 ± 0,6 mmol/1, p<0,05). harjoiuelun optimoinnissa käytännön valmennustyössä. Sykevariaatiota on käytetty noninvasiivisena menetelmänä kuvaamaan elimistön homeostaasia säätelevän autonomisen hermoston toiminnassa tapahtuvia muutoksia sekä levon, rasituksen, euä rasituksesta palautumisen aikana. MENETELMÄT: Neljätoista tervettä koehenkilöä (ikä 33 ± 9 v; VO2peak 43 ± 5 ml/kg/ min; 8 miestä, 6 naista) suorittivat ohjatusti kaksi protokollaltaan samanlaista, vain harjoituksen aikana nautittavan juoman osalta eroavaa, yhdistelmäharjoitusta viikon välein toteutettuna. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksemme perusteella CHO nostaa veren glukoosipitoisuutta lepotilanteessa ennen harjoitusta enemmän kuin CHO+EAA. Akuutin palautumisen aikainen sykevariaatio näyttäisi antavan tietoa harjoituskuormituksen suuruudesta, ja menetelmästä voi olla hyötyä mm. Data analysoitiin Short-time Fourier transform -rnenetelmän avulla, ja siitä tutkittun vagaalisen aktiivisuuden muutoksia kuvaavan korkean taajuuden sykevaihtelun (HFP, high frequency power) eroja lepotason (HFPbl) ja ensimmäisen palautumisminuutin (HFPrecl) välillä. Sykevälimuuttujista tarkasteltiin aikaja taajuuskenttämuuttujia sekä epälineaarisista muuttujista Poincare Plot (5D1 ja 5D2), SampEn ja Detrended Fluctuation (alphal ja alpha2). Tässä tutkimuksessa selvitettiin erilaisten kontrolloitujen juoksu harjoitusten vaikutusta sykevariaation akuuttiin palautumiseen harjoiuelernauornilla ja harjoitelleilla, tavoitteena saada selville voiko sykevariaation aku utti palautuminen tuoda lisätietoa erityyppisten juoksuharjoitusten aiheuttamasta elimistön homeostaasin järkkymisestä, harjoituskuormituksesta ja harjoi tusvaikutu ksesta. V Sykevariaation akuutti palautuminen kestävyysharjoitusten jälkeen harjoittelemattomilla ja harjoitelleilla KAIKKONEN P, NUMMELAA, RUSKO H . Harjoituskerroille satunnaistetusti valitut juomat nautittiin 15 minuuttia ennen harjoituksen alkua (0,03 dl x kehon paino kg), alkuverryttelyn jälkeen (0,02 dl x kg), kummankin lihaskuntoharjoituskierroksen jälkeen (0,02 dl x kg) ja loppuverryuelyn venyttelyosion aikana (0,06 dl x kg). R-R -dataa tallenneuiin harjoitusta edeltävän levon, harjoituksen ja akuutin kontrolloidun palautumisen (istuen) ajalta. Harjoitus koostui polkupyöräergometrillä suoritetusta alkuverryuelystä (20% 5min, 40% 5min, 60% 5min, 1 min palautus, 20% 5min; prosenttiosuudet %:a maksimitehosta), kahdesta lihaskuntoharjoituskierroksesta (9 HUR-laiteua; 2xl0 toistoa/laite/kierros; 70% lRM) ja loppuverryttelystä (pp-ergometri 40% 5min + venyttely 5min). Harjoituksen pituuden lisääminen yli nelinkertaiseksi vähensi sykevariaatiota harjoitelleilla (60 ± 15% -> 4 7 ± 18%, P < 0,05), mutta harjoittelemattomilla, joilla harjoituksen pituus kaksinkertaistettiin, ei havaittu muutoksia (83 ± 20%-> 76 ± 26%) lepotasoon verrattuna. Yhdistelmäharjoituksen aikana mitatuissa fysiologisissa vasteissa ja palautumisessa ei eri juomia nautittaessa ollut eroa. TULOKSET: Veren glukoosipitoisuus oli juuri ennen alkuverryttelyä korkeampi CHO:lla kuin CHO+EAA:lla (6,4 ± 1 vs. välittömän palautumisen aikana, tulokset viittaavat sydämen autonomisen hermoston säätelyn, eli vagaalisen uudelleen aktivoitumisen ja/tai sympaattisen vetäytymisen, olevan hitaampaa TlD:lla kuin KON:lla. Sykevälivaihtelusta analysoitiin neljän tunnin yöunijakso ja 20 tunnin jakso harjoituksen päättymisestä. Muita eroja veren glukoosija laktaattipitoisuuksissa, sykevasteissa tai arvioidussa hapenkulutuksessa harjoituksen aikana ei havaittu eri juomia nautittaessa. V Hiilihydraattia ja hiilihydraattia sekä välttämättömiä aminohappoja sisältävien juomien vaikutukset fysiologisiin vasteisiin yhdistelmäharjoituksessa ja harjoituksesta palautumisessa KALTIAINEN E, ALHO 1, RISSANEN A-P, HÄGGLUND H, TIKKANEN H, PELTONEN J . Pienet muutokset harjoituksen tehossa tai kestossa eivät kuitenkaan väluämäuä aiheuta muutoksia ensimmäisen palautumisminuutin aikaisessa sykevariaatiossa. Sykedatasta arvioitiin harjoituksen aikaista hapenkulutusta Firstbeat Hyvinvointianalyysin avulla. TAUSTA: Pelkästään hiilihydraauia ja hiilihydraattia sekä aminohappoja sisältävien juomien nauttiminen nostaa veren glukoosi pi toisu u Lta I ihaskun toharjoi tu ksen aikana. MENETELMÄT: Harjoittelemauomat naiset (NT, n= 13, ikä 35 ± 3 v, VO2max 36 ± 3 ml/ kg/rnin) ja harjoitelleet miehet (T, n= 13, ikä 35 ± 5 v, VO2max 54 ± 4 ml/kg/rnin) suorittivat kolme juoksuharjoitusta (NT3.5_50 = 3,5 km 50% vVO2max, NT3.5_74 = 3,5 km 74 % vVO2max, NT7.0_50 = 7,0 km 50% vVO2max, ja T3_60 = 3,0 km 60% vVO2max, T3_85 = 3,0 km 85% vVO2max, Tl4_60 = 14,0 km 60% vVO2maJ juoksumatolla laboratoriossa, niin että harjoitusten välillä oli vähintään kaksi päivää taukoa. HFPrecl vaihteluväli oli harjoituksissa 41 ± 17 prosentista (NT, 3,5 km 74% of vVO2max:sta) 83 ± 20 prosenuiin (NT, 3,5 km 50% of vVO2max:sta) lepotasoon (HFPbl) verrattuna. Ei kuitenkaan ole selvitelty hiilihydraattia ja hiilihydraattia sekä aminohappoja sisältävien juomien vaikutusten eroja yhdistelrnäharjoituksen aikaisiin fysiologisiin vasteisiin tai harjoituksesta palautumiseen. Lihaskuntoharjoituksen suorittamiseen käytetty kokonaisaika oli kuitenkin lyhyempi CHO+EAA:lla CHO:hon verrattuna (44,16 ± 2,99 vs. 45,32 ± 3,53 min, p<0,05). Vaikkei fysiologisisUIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 55. Harjoituksen tehon lisäys vähensi (P < 0,05) palautumisen aikaista sykevariaatiota kummallakin ryhmällä (NT, 83 ± 20% -> 41 ± 17%, T, 60 ± 15% -> 46 ± 18%). Molemmilla ryhmillä tutkittiin joko harjoituksen tehon (NT 50% -> 74%, T 60% -> 85% vVO2max:sta) tai keston (NT 3,5 -> 7,0 km, T 3,0-> 14,0 km) lisäyksen vaikutusta sykevariaation akuuttiin palautumiseen kontrolliharjoitukseen verrauuna. Koehenkilöiden syke lyönti lyönniltä tallennettiin koko harjoituksen ajalta Firstbeat Bodyguard -Iaitteella. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ensimmäisen palautumisminuutin aikainen sykevariaatio toi esiin tehon tai keston avulla toteutetun harjoituskuormituksen lisäyksen tyypilliseen kestävyysharjoitukseen verrattuna. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, eroavatko fysiologiset vasieet yhdistelmäharjoituksen tai palautumisen aikana sen mukaan, nautitaanko hiilihydraauia sisältävää juomaa (CHO) vai hiilihydraattia ja välttämättömiä aminohappoja sisältävää juomaa (CHO+EAA). Juomat sisälsivät hiilihydraattia 5,8 g/100 ml ja CHO+EAA sen lisäksi aminohapposekoitusta 0,5 g/100 ml (Flow Boost, Flowdrinks). Sykevälivaihtelua rnitatt i in Firstbeat Bodyguard -laitteella 24 tuntia harjoituksen päättymisen jälkeen
LI/KUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 6.-7.11.2012 sa vasicissa eroja havaittukaan, lihaskunioharjouuksen lyhyempi ajallinen kesto CHO+EAA:lla viinaa suuremman tehon saavuuamismahdolltsuuteen CHO:hon verrauuna. Tutkimuksesta kiinnostuneille (n=l52) lähetetttin sähköpostitse tausiakysely, jonka perusteella arvioitiin tarkemmin heidän soveltuvuus. Vastausten perusteella mukaan valiuiin ne henkilöt (n=70), jotka täyttivät tutkimuksen valintakriteerit: 30-50-vuoden ikä, työssäkäynti ja ierveyslukuruasuosuuksia vähäisempi [yysinen aktiivisuus. Tyypin 2 diabeetikoilla on myös monia riskitekijöitä, kuten ylipaino, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja vähäinen fyysinen aktiivisuus, joiden tiedetään olevan yhteydessä sydämen autonomiseen säätelyyn terveillä henkilöillä. Koeryhrnä sai myös käyuöönsä askelmiuarm päiviuäisen fyysisen aktiivisuuden seuraamista varten. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sykkeen palautumista seliuäviä tekijöitä sepelvaltimotautipotilailla (SVT) ja sepelvaltimotautia sairastaville tyypin 2 diabeetikoilla (SYT+T2D). Sykkeen palautuminen oli kuormituksen pääuymisen jälkeen hitaampaa SVT + T2D potilailla verrattuna SYT potilaisiin (34 ± 9 vs. V Arvopohjaisen ryhmäintervention vaikutus vähän liikkuvien aikuisten fyysiseen aktiivisuuteen: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus KANGASNIEMI A, LAPPALAINEN R, KULMALA J, HAKONEN H, KANKAANPÄÄ A, TAMMELIN T . Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tietoa muutosten pysyvyydestä pidemmällä aikavälillä sekä muutosta val ittävista tekijöistä. TUTKIMUKSEN TAUSTA: Autonomisen hermoston toiminnan häiriö on yleinen komplikaatio tyypin 2 diabeteksessa ja sen on olereuu liinyvän sairauden vaikeusasteeseen, huonoon hoitotasapainoon sekä mikroja makrovaskulaarisiin liitännäissairauksiin, kuten nefropatiaan ja sepelvaltimotautiin. Menetelmää ei ole aikaisemmin sovellettu vähän liikkuvien aikuisten motivoimiseksi, muna siitä on saatu hyviä kokemuksia mm. Tämän vuoksi voidaan olettaa, että diabeetikkojen häiriintynyt autonominen säätely ei selity vain itse diabeteksella ja sen liitännäissairauksilla, vaan siihen vaikuttavat myös muut riskitekijät. Sydämen toimintaa ja sepelvaltimotaudin vaikeusastetta arvioitiin sydämen ultraäänitutkimuksen ja varjoainekuvauksen avulla. TULOKSET: Sykkeen palautuminen oli selkeimmin yhteydessä päivinäiseen fyysiseen aktiivisuuteen ja maksimaaliseen suorituskykyyn SVT + T2D potilailla (r = 0,38, p = 0,006 ja r = 0,37, p = 0,008). Ohjelma tarjoaa uudenlaisen lähestymistavan fyysisen aktiivisuuden edistämiseen vähän liikkuvien keskuudessa korostamalla omien arvojen ja joustavan käyuäytyrntsen merkitystä muutoksiin motivoirnisessa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kuormituksen jälkeinen sykkeen palautuminen on hitaampaa SYT + T2D potilailla verrattuna SYT potilaisiin. Lisäksi mitalliin sykkeen palautumiseen potentiaalisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten kehonkoostumus, lepoverenpaine, maksimaalinen suorituskyky, masentuneisuus, tulehdustekijöitä sekä verensokeri-, rasvaja munuaisarvoja. Tutkittavat rekrytoitiin lehti-ilmoituksen avulla. Terveysliikunta-aika lisääntyi intervention aikana koeryhmällä merkitsevästi enemmän kuin vertailuryhrnällä (p=0,045). Sekä koeryhmä että vertailuryhrnä saivat kirjallisen palautteen aktiivisuusrniuauksista sekä mahdollisuuden osallistua kehonkoostumuksen mittaukseen. MENETELMÄT: Maksimaalinen polkupyöräergometritesti tehtiin 50 SYT + T2D potilaalle (ikä 61 ± 6 vuotta, 84% miehiä, ejektiofraktio 67 ± 8%, 100% beetasalpaajalääkitys) ja 55 SYT potilaalle (ikä 62 ± 6 vuolla, 80% miehiä, ejektiofraktio 66 ± 8%, 100% beetasalpaajalääkitys). Tutkillaville tehtiin myös 5 vuorokauden f)')'Sisen aktiivisuuden mittaus hereillä oloaikana kiihtyvy)'smiuarilla. Sykkeen palautuminen mitattiin 60 sekuntia kuormituksen pääuymisen jälkeen makuuasennossa. 39 ± 9 lyöntiä/minuuui, p = 0,005), multa sykkeen palautuminen ei poikennut ryhmien välillä merkitsevästi, kun huomioitiin fyysinen aktiivisuus, maksimaalinen suoritusk)'ky ja painoindeksi kovariaauianalyysissä (p = 0,09). Aktiivisuusmiu.auksista analysoitiin vähintään kohtuullisesti kuormittava (;>:1952 counis/ min) fyysiseen aktiivisuus (min/päivä) sekä terveysli ikunta-ai ka , jonka aikana kohtuukuormit tetsta fyysistä aktiivisuutta kertyi yhtäjaksoisesti vähintään LO minuutin ajan. Tutkimukseen valitut satun naistett i in koeryhmään (n=35) ja vertailuryhmään (n=35). Fyysinen aktiivisuus mitattiin objektiivisesti k iiht yvyysanturilla (ActiGraf) seitsemän päivän ajan tutkimuksen alussa ja lopussa. V Sydämen sykkeen palautumista selittävät tekijät tyypin 2 diabeetikoilla ja sepelvaltimotautipotilailla KARJALAINEN J, KIVINIEMI A, HAUTALAA, PIIRA O-P, LEPOJÄRVI S, MÄKIKALLIOT, HUIKURI H,TULPPO M . Tieto liikunnan hyödyistä ei yksin riitä, vaan rinnalle tarvitaan motivoitumista edistäviä uudenlaisia toimenpiteitä. 56 UIKUNTA & TIEDE 49 • 5 /2012. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kuuden kerran ryhmäinterventiolla voidaan edistää Iyysistä aktiivisuutta vähän liikkuvilla aikuisilla. Ikä, maksimaalinen suorituskyky ja HDL kolesteroli taso seliuivät 30% sykkeen palautumisesta SVT + T2D potilailla (p = 0,001), kun taas korkean intensiteetin f)'ysinen aktiivisuus oli ainoa sykkeen palautumista seliuävä tekijä SYT potilailla (12%, p = 0,010). TUTKITTAVIEN MENETTELY: Koeryhmä osallistui 9 viikkoa kestävään interventio-ohjelmaan, joka sisälsi yhteensä 6 ryhrnätapaamista. Hyväksyrnisja ornistauturnisterapia on kognitiiviseen kåyuåytyrnisterapiaan kuuluva suuntaus, joka pyrkii lisäämään omien arvojen mukaista ja joustavaa käyuäytymistä. Tutkimuksen tavoitteena oli selviuåä, miten hyväksymisja omistautumisterapia-menetelmään perustuva ryhmäinierventio vaikuttaa vähän liikkuvien aikuisten fyysiseen aktiivisuuteen. Interventio-ohjelman tavoiueena oli edistää fyysisesti aktiivisempaa elämäntapaa omiin arvoihin sitoutumalla. Koeryhmä lisäsi terveysliikunta-aikaa keskimäärin 5,3 minuutista 12,4 minuuu iin päivässä, mikä tarkoittaa noin 50 minuutin lisäystä tervcysliikunta-ajassa viikkoa kohden. masennuksen, lihavuuden ja diabeteksen hoidossa. Ohjelmassa työskenneltiin erityisesti omien arvojen ja muutosesteidcn kanssa. TULOKSET: Tutkimuksen alussa tulkittaville kertyi kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa keskimäärin 24 minuuttia päivässä, josta terveysliikunta-aikaa oli keskimäärin 5-7 minuuttia päivässä. TAUSTA: Miten motivoida vähän liikkuvat muuttamaan käyuäytyrrustään ja lisäämään fyysistä aktiivisuutta on kysymys, johon haetaan yhä vastausta. Alentunut autonomisen hermoston toiminta SYT + T2D potilailla johtuu pääosin vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta, alentuneesta suorituskyvystä ja ylipainosta. Tutkimustulokset analysoitiin toistominausten kovarianssianalyysillä. MENETELMÄT: Asetelma oli satunnaistcuu kontrolloitu tutkimus
JOHDANTO: Veri tilavuus (BV) vaikuttaa osaltaan suorituskykyyn sydämen iskutilavuuteen laskimopaluun ja sydämen täyttöpaineen kautta. Huolimatta samantasoisesta ja yleisten liikuntasuositusten mukaisesta liikunta-aktiivisuudesta diabeetikoilla oli alhaisempi veri tilavuus ja VO2max kuin terveillä normaalikuntoisilla miehillä (Shvartz ja Reibold 1990). JOHTOPÄÄTÖKSET: Vastoin oletuksiamme, sydämen keskisykkeen ja vagaalisen sykevaihtelun yhteys voimistuu ylirasitustilassa kestävyysurheilijoilla. Tämä mahdollisesti osoittaa sydämen sykkeen olevan enemmän vagaalisen säätelyn alaisena kestävyysurheilijoiden ylirasitustilassa. Yleisimmin vammat kohdistuvat polveen, joka kattaa yli kolmasosan kaikista juoksuun liittyvistä rasitusvammoista. Nämä tulokset viittaavat siihen, että ainakin osalla diabeetikoista veritilavuuden säätely suhteessa liikunnan määrään voi olla heikentynyt mahdollisesti johtuen alkavasta munuaisen toiminnan häiriöstä reniinin aktiviteetin laskiessa. Tilastolliset analyysit: t-testi, Pearsonin korrelaatioanalyysi, merkitsevyystaso p < 0,05. Ryhmästä HC poimittiin normaaliaktiivit (CON) samaan LTPA:n ryhmään kuin TlD. TAUSTA: Arviolta puolet liikunnan harrastajista kärsii vuosittain rasitusvammoista. Yhdeksällä todettiin ylirasitustila (ikä: 28 ± 7 v, 5 naista) suorituskyvyn laskun, harjoitteluhistorian ja laajan kliinisen tutkimuksen perusteella. 7,7 ± 0,5 ln ms2; LF/HF: 1,2 ± 0,3 vs. 84 ± 9 ml/kg, p < 0,05) ja VO2max (p < 0,001) kuin CON:lla. V Sydämen syke ja sykevaihtelu urheilijan ylirasitustilassa KIVINIEMI A, TULPPO A, HAUTALAA, VANNINEN E, UUSITALOA . Rekisteröinnistä analysoitiin 5 minuutin jaksoissa sydämen keskisyke ja korkeataajuinen sykevaihtelu (HFln, 0,15-0,40 Hz), joka kuvaa sydämeen kohdistuvaa vagaalista säätelyä. V Päkiäaskellus vähentää polven kuormitusta juoksussa KULMALA J-P, AVELA J, PASANEN K, PARKKARI J . 70 ± 6 lyöntiä/ min) eikä keskimääräisessä sykevaihtelussa (HF!n: 7,4 ± 0,6 vs. Seurantajakson aikana ylirasitustilassa olleita urheilijoita ohjattiin palautumaan. Reniiniangiotensi i n i-aldosteronijärjestel mä säätelee plasmatilavuutta. Keskisykkeen ja vagaalisen sykevaihtelun (HFln) välinen yhteys todettiin voimakkaammaksi ylirasitustilassa olleilla urheilijoilla kontrolliurheilijoihin verrattuna (R2: 0,87 ± 0,04 vs. Tulkittaville tehtiin EKG:n vuorokausirekisteröinti lähtötilanteessa sekä 6 kuukautta myöhemmin. TULOKSET: Ylirasitustilassa olleiden urheilijoiden ja kontrolliurheilijoiden välillä ei havaittu eroja vuorokausinauhoituksen keskisykkeessä (70 ± 6 vs. Tämä ero ei ollut enää merkitsevä 6 kuukauden seurantamittauksissa (0,78 ± 0,12 vs. Keskimääräinen viikoittainen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus (LTPA, min/vk) kysyttiin kyselylomakkeella. Sydämen sykkeen ja sykevaihtelun yhteyttä ei kuitenkaan ole kuvattu ylirasitusrilassa olevilla urheilijoilla. 0,78 ± 0,07). Samalla LTPA:lla (CON vs. Sydämen sykkeen ja sykevaihtelun yhteys normalisoituu ylirasitustilasta palautumisen aikana ja näyttäisikin antavan tärkeää lisätietoa sydämen autonomisesta säätelystä kestävyysharjoittelussa. Tämä korrelaatio on heikentynyt autonomisen hermoston toiminnan häiriintyessä esim. sepelvaltimotaudissa. 0,78 ± 0,11, p=0,034). 7,2 ± 0,8 ln ms2; LFln: 7,6 ± 0,6 vs. TlD, ns.) TlD:lla oli pienempi BV (77 ± 9 ml/kg vs. Näiden 5 minuutin jaksojen keskisykkeen ja korkeataajuisen sykevaihtelun välille muodostettiin toisen asteen polynornisovuc, jonka selitysaste (R2) määritettiin erikseen jokaiselle rekisteröinnille. VO2max (ml/ kglmin) oli 53 ± 11 HC:llä, 45 ± 7 CON:lla ja 36 ± 5 TlD:lla. Kontrolliryhmänä oli kymmenen urheilijaa (ikä: 27 ± 6 v, 5 naista), joilla ei ollut ylirasitustilaa. Jalkineiden mittavasta tuotekehittelystä huolimatta vammojen esiintyvyys ei ole vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. TULOKSET: Liikunta-aktiivisuus (mini vk) oli (ka ± SD) HC:llä 449 ± 259, CON:lla 282 ± 141 ja Tl O:lla 254 ± 152. JOHTOPÄÄTÖKSET: Terveillä miehillä raportoidulla liikunta-aktiivisuudella oli positiivinen yhteys veritilavuuteen ja aerobiseen suorituskykyyn, mutta vastaavaa positiivista yhteyttä ei ollut tyypin 1 diabeetikkomiehillä. TAVOITTEET: Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata raportoidun liikunta-aktiivisuuden yhteyttä veritilavuuteen ja suorituskykyyn terveillä miehillä ja normaalin munuaistoiminnan omaavilla tyypin 1 diabetes -miespotilailla. Liikunta-aktiivisuus korreloi positiivisesti HC:llä sekä BV:een että maksimaaliseen hapenottoon (r = 0,58, p < 0,001 ja r = 0,71, p < 0,001), mutta ei TlD:lla (r = -0,09, ns. Pitkäaikaisessa diabeteksessa reniinin aktiviteetti usein laskee ja voi aiheuttaa plasmatilavuuden, ja edelleen veri tilavuuden, pienenemistä. Rekisteröinnistä mitattiin myös matalataajuinen sykevaihtelu (LFln, 0,04-0,15 Hz) ja LF/HF-suhde, jotka antavat viitteitä sydämen sympaattisesta säätelystä (LF) sekä sympaattisen ja vagaalisen säätelyn suhteesta (LF/HF). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko sydämen sykkeen ja sykevaihtelun välinen korrelaatio heikentynyt ylirasitustilassa olevilla kestävyysurheilijoilla. Urheilijan ylirasitustilan on esitetty ilmenevän poikkeavana autonomisen hermoston toimintana. Tämän vuoksi LIIKUNTA& TIEDE 49 • 5/2012 57. Lisäksi mitattu maksimaalinen hapenouo on tulostemme perusteella tarkempi suorituskyvyn mittari kuin itse raportoitu liikuntaakti ivisu us. ja r = -0,04, ns.). MENETELMÄT: Tutkittavat olivat terveitä eri kuntoisia mieshenkilöitä (HC, n = 51, ikä 32 ± 8 v. TUTKIMUKSEN TAUSTA: Sydämen sykkeen vuorokausinauhoitus ja sykevaihtelun analysointi antavat tärkeää tietoa sydämeen kohdistuvasta autonomisesta säätelystä. Veritilavuuteen vaikuttaa sekä punasoluettä plasmatilavuus. 1,8 ± 0,8). V Liikunta-aktiivisuus ei selitä matalaa veritilavuutta ja suorituskykyä tyypin 1 diabeetikoilla KOPONEN AS, PELTONEN JE, PÄIVINEN M, AHO J, HÄGGLUND H, UUSITALOA, TIKKANEN HO . (ka ± SD)) ja tyypin l diabetes -miespotilaita (TlD, n = 13, ikä 33 ± 7 v.). Diabeetikkojen alhaisempi VO2max voi johtua sekä pienemmästä plasmatilavuudesta että punasolutilavuudesta. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 19 kestävyysurheilijaa. Liikunnan intensiteetin selvittäminen LTPA-kyselyssä olisi voinut tuoda lisänäkökulmia tähän tutkimukseen. Tämä saattaa, punasolumassan lisäksi, osaltaan rajoittaa maksimaalista suorituskykyä. Sen sijaan BV ja VO2111ax korreloivat positiivisesti keskenään molemmilla ryhmillä (HC:llä r = 0,66, p < 0,001 ja TlD:lla r = 0,67, p < 0,05) LTPA:n kontrolloinnista huolimatta. Terveillä nuorilla henkilöillä keskisykkeen ja vastaavalta jaksolta analysoidun lyhytaikaisen sykevaihtelun välinen korrelaatio on voimakas. Kokonaisveritilavuus (ml/kg) määritettiin CO-takaisinhengitysmenetelmällä ja maksimaalinen hapenotto (VO2maxl (ml/kg/min) portaittain nousevassa suorituskykytestissä mittaamalla alveolaarista kaasujen vaihtoa
Sen sijaan akillesjänteeseen kohdistuva voima oli päkiäjuoksijoilla 21 % kantajuoksijoita suurempaa (6,4±0,8 vs. SLR ja motoriset tehtävät suoritettiin myös kontrolliryhmälle (n=8). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää PAS -stirnuloinnilla aiheutettujen vaikutusten toiminnallisuutta kun stimuloinnin kohteena oli soleus lihaksen vasiaavuusalue. Ryhmien välillä ei havaittu eroja lonkan kuormituksessa eikä taustamuuttujissa. 5,3±1,1 BW; P=0,028). Transkraniaa l isel la magneettisti m uloi nn i l la (TMS) aiheutettiin motorinen herätepotentiaali (MEP), joka rekisteröitiin pinta elektromyografian avulla ennen ja jälkeen PAS intervention. Lisäksi polven frontaalitason nivelmomentti oli 25% pienempi päkiäjuoksijoilla kuin kantajuoksijoilla (1,5±0,5 vs. Lisäksi koehenkilöiltä määritettiin jalan rakennetta ja voimantuottoa kuvaavia taustamuuttujia (tibiofemoraalinivelen kulma frontaalitasossa, navicular drop, lonkan loitontajien isometrinen maksimivoima), jotka saattavat vaikuttaa juoksun mekaniikkaan. Tämän perusteella voidaan olettaa, että PAS interventio ei aiheuttanut muutoksia selkäydintason motorisessa herkkyydessä. lnhibitioryhmällä ainoa tilastollisesti merkittävä muutos oli voimantuouonopeuden lasku (p<0,05). TULOKSET: Liikuntaa koko aikuisiän harrastaneet kaksoset olivat paremmassa fyysisessä kunnossa kuin heidän liikuntaa harrastamattomat kaksoset. Tähän mennessä analysoiduista henkilöistä 16 on tunnistettu päkiäjuoksijoiksi. Patellofemoraalinivelen kontaktivoima ja akillesjänteen voima määritettiin biomekaanisella mallilla, jonka syöttöarvoina olivat sagittaalitason nivelmomentti ja nivelkulma. Yhteensä dokumentoidusti 32 vuotta kestäneen liikuntaeron jälkeen kaksosparin jäseniltä mitattiin fyysinen kunto, lihasvoima, kehon koostumus ja magneettikuvauksella rasvakudoksen jakautuminen. Tehdyt havainnot edistävät alaraajojen rasitusvammojen ehkäisytyötä, koska nivelten kuormitusjakaumaan voidaan muuttaa yksilöllisillä jalkinevalinnoilla sekä juoksutekniikkamuutoksilla. 2,0±0,7 Nm/kg; P=0,027). V Pitkäaikaisen liikunnan harrastamisen terveysvaikutukset LESKINENT, KUJALA U . JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa, että PAS iruervention fasilitoivilla vasteilla on toiminnallisia vaikutuksia kohdelihaksessa terveillä koehenkilöillä. Tutkimalla liikunnan harrastuksen suhteen eroavia (identtisiä) kaksosparin jäseniä, perimän vaikutus voidaan vakioida. Aktiivisten kaksosten arvioitu hapenottokyky oli 23% ja reiden ojentajien lihasvoima 20% korkeampi kuin heidän inaktiivisten kaksostensa. 5,1±1,4 BW; P=0,002). Lisäksi PAS:iin liittyvien toiminnallisten ja neuraalisten vasteiden ymmärtäminen edesauttaa tehokkaampien aivokuntoutusmenetelmien suunnittelussa. Kontrolliryhmällä ei havaittu muutoksia motorisissa tehtävissä. Juoksun biomekaniikka määritettiin liikeanalyysijärjestelmän ja voimalevyantureiden avulla. V Motorisen aivokuoren soleus -lihaksen vastaavuusalueen parillisen assosiatiivisen stimuloinnin toiminnalliset vaikutukset KUMPULAINEN S, MRACHACZ-KERSTING N, VOIGT M, PELTONEN J, AVELA J . Siksi joidenkin voi olla helpompi olla hyväkuntoisia ja mahdollisesti myös terveempiä kuin toisten. Liikunnan terveysvaikutuksia tutkivissa tutkimuksissa geneettisen osuuden huomiointi on vaikeaa. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui yhteensä 250 eri palloilulajien urheilijaa, jotka suorittivat juoksuanalyysin nopeudella 4,0m/s (± 10%). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten päkiäaskellus vaikuttaa alaraajan nivelten kuormitukseen kanta-askellukseen verrattuna. Päkiäaskelluksen vaikutuksia alaraajan nivelten kuormitukseen ei kuitenkaan tunneta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Päkiäaskeltajilla havaittiin merkitsevästi pienempi polveen kohdistuva kuormitus kuin kantajuoksijoilla. PAS interventio piti sisällään 200 stimulointiparia, jossa sähköinen stimulointi kohdistui tibiaalihermoon ja TMS motorisessa aivokuoressa soleus-lihaksen vastaavuusalueeseen. TAUSTA: Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että parillinen assosiatiivinen sumulointi (PAS) voi aiheuttaa paikallisia muutoksia motorisen aivokuoren herkkyydessä kohdelihaksen vastaavuusalueella. Nämä tutkimukset eivät ole kuitenkaan selvittäneet ko. Tutkimuksen ajan koehenkilöt istuivat nilkkadynamometrissä (lantiol 10°; polvi, 180°; nilkka, 90°) oikea jalkaterä dynamometrin pedaaliin kiinnitettynä. Näillä kaksosilla liikunnan harrastuksessa oli selvä ero koko aikuisiän ajan, siten, että aina sama kaksonen oli toista aktiivisempi. LI/KUNTA LÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 6.-7.11.2012 juoksutekniikan merkitys vammojen ehkäisyssä saattaakin olla ratkaisevassa roolissa. Jotkut meistä voivat omata geneettisesti ominaisuudet, jotka helpottavat liikunnan harrastamista. Tutkimuksen verrokkiryhmä (n=16) muodostettiin saman painoisista kantajuoksijoita (matched pairs). Lisäksi kymmeneltä parilta otettiin lihasja rasvakudosnäyte. muutosten vaikutuksia kohdelihaksen motoriseen toimintaan. Reaktioaika ja voiman kontrolli paranivat tilastollisesti merkittävästi fasilitoituneiden ryhmällä (p<0,05). TULOKSET: Päkiäjuoksijoilla patellofernoraalinivelen kontaktivoima oli 18% pienempi kantajuoksijoihin verrattuna (4,3±1,2 vs. SLR amplitudissa ei tapahtunut muutoksia kummankaan ryhmän kohdalla. PAS iruervention toiminnallisuutta tutkittiin kolmella motorisella tehtävällä: maksimaalinen isometrinen voimantuouonopeus, plantaar ifleksion reaktioaikatehtävä ja voimantuoton tarkkuustehtävä. Nilkan plantaarifleksorilihasten ja akillesjänteen kuormittuminen on päkiäaskeltajilla merkitsevästi suurempaa, mikä toisaalta saattaa lisätä näiden rakenteiden vammariskiä. Yksilöllinen polven nivelmomenttiprofiili selvitettiin liikeanalyysillä käänteisen dynamiikan menetelmällä. Painoero kaksosparien jäsenten välillä oli 6,5 kiloa (9%), joka pääosin johtui kaksosparin jäsenten välisestä rasvamassaerosta. Viimeaikoina päkiäaskeleella juokseminen on saavuttanut suuren suosion, koska sen uskotaan vähentävän juoksuun liittyviä vammoja reaktiovoiman törmäyspiikin pienentymisen myötä. MENETELMÄT: Kuusitoista liikunnan harrastuksen suhteen eroavaa kaksosparia (joista seitsemän identtistä) osallistuivat tutkimukseen. Soleus-lihaksen lyhyen latenssin venytysrefleksi (SLR) mitattiin dynamometrin pedaalin aiheuttamalla dorsifleksio-Iiikkeetlä selkäydintason motoristen herkkyysmuutosten tunnistamiseksi. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 24 koehenkilöä (ikä 24 ±5 vuotta, 19 naista ja 5 miestä). TULOKSET: PAS vasteen perusteella koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään: fasiluoituneisiin (n=16), joiden M EP amplitudi kasvoi 81 ± 91 % (p<0,01) ja inhiboituneisiin (n=8), joiden MEP amplitudi laski -31 ±17% (n.s.). TAUSTA: Liikunnan harrastuksella tai harrastamattomuudella on suuri merkitys terveyteen. Tämä saattaa vähentää päkiäjuoksijoiden polvi vammojen riskiä. 1 naktiivisten kaksosten ylimääräisenä kertynyt 58 LIIKUNTA & TIEDE 49, 5 /2012. Tämän perusteella PAS interventiota voidaan käyttää motorisen adaptaation tutkimiseen
TAUSTA: Kaatuminen on ikäihmisten yleisin tapaturma. Liikuntavammat ovat erityisen yleisiä intensiivisissä lajeissa, jotka sisältävät moniulotteista liikkumista, suunnanmuutoksia ja äkkijarrutuksia. Tutkimus on osa laajempaa kolmen vuoden pituista seurantatutkimusta urheiluvammoista ja niiden riskitekijöistä. TULOKSET: Hapenottokyvyllä oli myönteinen vaikutus sydänterveyden varhaisiin mittareihin: hapenottokyvyn parantuessa vatsa-aortan seinämän paksuus oheni [~ (SE)=-0,0029 (0,0013); p=0,031] ja joustavuus parantui [~ (SE)=-0,012 (0,0053); p=0,025]. 349), 28% vähemmän kaatumisia (608 vs. Vatsa-aortan seinämä oli paksuuntunut (p=0,015) ja jäykistynyt (p=0,0072) kuuden vuoden seurannassa vähemmän niillä nuorilla, joilla oli hyvä hapenottokyky 1 ?-vuotiaana. 2 Tulokset analysoitiin käyttäen lineaarista regressiomallia (vakiointi perinteisillä riskitekijöillä) ja t-testiä. KAAOS-klinikkatoiminta pyrkii kaatumisten ehkäisyyn keskittymällä riskiyksilöihin ja kohdistamalla suositukset ja toimenpiteet yksilötasolla kaikkiin riskitekijöihin samanaikaisesti. Tämä nähtiin myös identtisillä kaksosilla tehdyissä analyyseissä, jolloin perimän osuus voitiin vakioida. TAUSTA: Hyvä hapenottokyky vähentää perinteisistä riskitekijöistä riippumatta sydänkuoleman vaaraa aikuisilla. JOHTOPÄÄTÖS: Kokonaisvaltaisella ja yksilöllisellä KAAOS-klinikan ehkäisyohjelmalla voidaan vähentää kaatumisia ja sen seurauksena syntyviä vammoja lähes 30%. Perinteiset sydänterveyden riskitekijät; painoindeksi, kokonaisja HDLkolesteroli, triglyseridu, C-reaktiivinen proteiini, insuliiniherkkyys, verenpaine, liikunta ja tupakointi, määritettiin standardoiduilla menetelmillä. Tutkimusryhmälle laadittiin lisäksi 12 kk kestävä, yksilöllinen ehkäisyobjelrna, johon kuului: • fyysisen aktiivisuuden lisääminen (liikkumisresepti) • lihasvoimaja tasapainoharjoittelu • kaatumisriskiä lisäävien sairauksien diagnosointi ja hoitoon ohjaus • kaatumisvaaraa lisäävän lääkityksen tarkistus • ravitsemusneuvonta (proteiinin, kalsiumin ja D-vitamiinin saanti) • kodin vaaratekijöiden minimointi • apuvälineiden tarpeen ja käytön arviointi • alkoholin liikakäytön ja tupakoinnin välttäminen • tarvittaessa lonkkasuojaimen käytön ohjaus • Kaatumiset ja kaatumisvammat rekisteröitiin kolmen kuukauden välein vuoden ajan. Pahkala K, Heinonen OJ, Simell 0, Viikari JS, Rönnemaa T, Niinikoski H, Raita kari OT. JOHTOPÄÄTÖS: Hapenottokyvyllä on itsenäinen, sydäruerveyuä edistävä vaikutus jo nuorena. JOHTOPÄÄTÖKSET: Pitkäaikainen, aikuisiän kestävä liikunnan harrastus ylläpitää kunto-ominaisuuksia huomattavasti korkeammalla tasolla kuin mitä voidaan nähdä pitkään inaktiivisena olevilla henkilöillä. TUTKIMUKSEN TARKOITUS: KAAOSklinikkatoiminnan vaikuttavuuden arviointi kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyssä yli 70-vuotiailla, kotona asuvilla, erityisessä kaatumisen ja/tai murtumien vaarassa olevilla ikäihmisillä. J Am Coll Cardiol 2010;56(18):1476-8 2. Niiden seurauksena syntyvät vammat ovat merkittävä kansanterveysongelma. 42) seurantaryhmään verrattuna. AINEISTO JA MENETELMÄT: Tampereen ja Lappeenrannan KAAOS-klinikoiden asiakkaille (n=l314, keski-ikä 77,6 vuotta) tehtiin 1/2005-6/2009 kokonaisvaltainen riskitekijäkartoitus, jonka jälkeen heidät satunnaistettiin tutktmus-Ineöö l ) ja seurantaryhmiin (n=653). TAUSTA: Liikuntatapaturrnat ovat suurin vammoja aiheuttava tapaturmaluokka Suomessa. Laukkanen JA, Mäkikallio TH, Rauramaa R, Kiviniemi V, Ronkainen K, Kuri S. Vatsa-aortan ja yhteisen päänvaltimon joustavuus ja seinämän paksuus mitattiin ultraäänellä 11 ja 17 vuoden iässä. Hapenottokyvyn myönteinen vaikutus valtimon rakenteeseen ja joustavuuteen oli riippumaton perinteisistä sydänterveyden riskitekijöistä. Lihasja rasvakudosnäytteiden analyysit osoittivat parempaa energia-aineenvaihduntaa pitkäaikaisen liikunnan seurauksena. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 118 nuorta salibandyn ja koripallon pelaajaa Tampereen alueelta (keski-ikä 16,4 SD 1,8). Circulation 2011 ;124(18):1956-63. Tässä tutkimuksessa selvitettiin retrospektiivisesti nuorten salibandyn ja koripallon pelaajien vammojen epidemiologia. Kansallisen liikuntatutkimuksen 2009-2010 mukaan yli puoli miljoonaa suomalaista lasta ja nuorta harrastaa joukkuepalloilulajeja. 825), 26% vähemmän kaatumisvammoja (351 vs. Eniten liikuntatapaturmia sattuu intensiivistä liikuntaa harrastaville nuorille (15-24-vuotiaat). Säännöllinen liikunta on merkittävä terveyden edistäjä ja ylläpitäjä. Tutkimukseen osallistuvien hapenottokyky mitattiin 17-vuotiaana maksimaalisella pyöräergometritestillä (n=378). rasva oli korostuneesti jakautunut keskivartalolle ja ektooppisiin rasvavarastoihin (maksa ja lihakset), vaikka painonnousua seuranta-aikana tapahtui sekä aktiivisilla että inaktiivisilla kaksosilla. TULOKSET: Tutkimusryhmässä havaittiin 22% vähemmän kaatuneita henkilöitä (296 vs. V Tyypilliset urheiluvammat nuorilla salibandyn ja koripallon pelaajilla PASANEN K, PARKKARI J, KANNUS P . 1 Hapenottokyvyn yhteyttä sydänterveyden varhaisiin mittareihin, valtimon joustavuuteen ja seinämän paksuuteen, ei ole tutkittu nuorilla. V Hapenottokyky itsenäinen sydänterveyden edistäjä jo nuorilla PAHKALA K, HEINONEN OJ, LAITINEN TT, VIIKARI J, RÖNNEMAA T, NIINIKOSKI N, HELAJÄRVI H, JUONALA M, SIMELL 0, RAITAKARI OT . V Kaatumis-ja osteoporoosiklinikan (kaaos-klinikka) vaikuttavuus: satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus PALVANEN M, KANNUS P, PIIRTOLA M, NIEMI S, PARKKARI J, JÄRVINEN M . Kaatumisten ehkäisy on vaikeaa, koska riskitekijöitä on paljon ja ne vaihtelevat yksilöiden välillä. Näitä vamma-alttiita liikuntalajeja ovat muun muassa nuorten suosimat vauhdikkaat joukkuepalloilulajit. Pelaajat täyttivät kyselylomakkeen, jolla kerättiin tietoa pelaajien taustarnuuuujista ja edellisen 12 kuukauden LIIKUNTA& TIEDE 49 • 512012 59. Cardiorespiratory fitness is related to the risk of sudden cardiac death: a population-based follow-up study. MENETELMÄT: Tutkimus on osa yli 20 vuotta jatkunutta prospekuivista, vauvaiässä aloitettua sydänja verisuonitautisairastuvuuden ehkäisytutkirnusta (STRIP). Lisäksi säännöllinen liikunta ehkäisee, painonnoususta huolimatta, epäterveellisen rasvan kertymistä ja suojelee näin elimistöä aineenvaihduntasairauksien synnyltä. Vuonna 2009 suomalaisille sattui lähes 350000 liikuntavammaa. LÄHTEET 1. 468) ja 23% vähemmän murtumia (33 vs. Association of physical activitv with vascular endothelial function and intima-media thickness. Kaikille osallistujille annettiin yleiset tapaturmien ehkäisyohjeet
Istumisen vähentäminen ja tauottaminen on itsenäisesti yhteydessä hyvään terveyteen poikkileikkausja prospektiivisissa tutkimuksissa (Healy ym. ym. Healy, G.N. Se on myös tärkeä terveyseroja selittävä tekijä. Vammoista 35% oli hyvin lieviä (poissaoloa urheilusta 1-3 pv), 24% lieviä (poissaoloa 4-7 pv), 22% kohtuullisen vakavia (poissaoloa 8-28 pv) ja 19% vakavia (poissaoloa 29 pv tai enemmän). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa, että urheiluvammat ovat varsin yleisiä nuorilla koripallon ja salibandyn pelaajilla. 2008, Matthews ym. 2010. Vammoista 82% oli äkillisiä ja 18% rasitusvammoja. TULOKSET: Pitkä koulutusura oli yhteydessä parempaan itsearvioituun fyysiseen kuntoon, mutta eroja selittivät terveyskäyttäytymiseen liittyvät tekijät. ym. Am J Clin Nutr 2012;95 437-45. aikana urheiluharjoitteluun ja peleihin käytetystä ajasta sekä urheiluvammoista. Lopullisiin analyyseihin valikoitui 5 830 tutkittavaa, joista 2 722 oli miehiä ja 3108 naisia. Fyysinen aktiivisuus on keskeisin tapa parantaa fyysistä kuntoa. Kokonaisinaktiivisuuden ja viiden pisimmän inaktiivisuusjakson kestoa vertailtiin sekä koko päivien, että työaikojen, työmatkojen ja vapaa-aikojen kesken sekamalli-ANOVAlla. Matthews, C.E. Koulutuksen mukaisia eroja fyysisessä kunnossa välittävät tekijät olivat erilaiset miehillä ja naisilla. Myös painoindeksin, kroonisten sairauksien ja tupakoinnin yhdistelmä selitti miehillä täysin koulutuksen mukaiset erot fyysisessä kunnossa, mutta vain osin naisilla. 2012), mutta fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävissä interventioissa ei ole onnistuttu vähentämään itse raportoitua istumisaikaa (Chau ym. 2012) istumisen vähentämiseksi suunnatun intervention lyhytaikaisia vaikutuksia lihasten inakuivisuuteen toimistotyötä tekevillä. Fyysisen kunnon käyttäminen sairastuvuuden ja kuolleisuuden mittarina painottaa fyysisen aktiivisuuden terveyttä edistävää ominaisuutta samalla, kun se ottaa huomioon myös muita terveyteen vaikuttavia tekijöitä, kuten lihavuuden, tupakoinnin, krooniset sairaudet ja geneettiset ominaisuudet. lnaktiivisuuskynnys asetettiin signaalin perustason yläpuolelle (3µv). 2011). et al. ja Ramirez, E.R. 2. LÄHTEET 1. Molempien suku60 LIIKUNTA & TIEDE 49, 5 t2012. Fyysistä kuntoa on kuitenkin käytetty vain harvoin terveyden mittarina väestöuukimuksissa ja sen sosioekonomisia eroja on tutkittu vähän. Altistusaikaan suhteutettuna vammojen ilmaantuvuus koko vuoden ajalta oli 3,3 vammaa l 000 harjoitusja pelituntia kohti. Objektiivisesti mitatun ja itsearvioidun fyysisen kunnon on arvioitu vastaavan toisiaan varsin hyvin. 2012. Finni. MENETELMÄT: Tutkimuksessa hyödynnettiin keväällä 2007 kerättyä kansallista FlNRISKl-väestötutkimusta. Huomioiden erot alku mittauksissa ja liikuntaharrastuksessa, erosivat ryhmät neuvonnan jälkeen vapaa-ajan kokonaisinaktiivisuudessa (p<0,01) sekä koko päivän (p<0,01), työajan (p<0,05) ja vapaa-ajan (p<0,01) pisimmissä inaktiivisuusjaksoissa. Tilastollisena menetelmänä käytettiin ordinaalista logistista regressioanalyysiä. TULOKSET: Lihakset olivat inaktiivisena 67 ± 11% rnit tausajasta (työaika 77 ± 10%, työrnatkat 42 ± 21%, vapaa-aika 58 ± 16%) ja viiden pisimmän inaktiivisuusjakson keskiarvo oli 7 ± 3 minuuttia (työaika 6 ± 3min, työmatka 2 ± l mi n , vapaa-aika 5 ± 2min). BMC Public Health 11 :944-951 V Koulutuksen ja itsearvioidun fyysisen kunnon väliset yhteydet suomalaisessa väestössä PULKKINEN K, MÄKINENT, VALKEINEN H, PRÄTTÄLÄ R, BORODULIN K . doi 10.1371/journalpone.0019657. 2011, PLoS ONE 6151: e19657. Am J Lifestyle Medicine 5 518-530. T. Mallissa käytettiin kovariaatteina a lkurnittausta sekä itse raportoitua kuntoliikuntaa. TAUSTA: Fyysisen inaktiivisuuden määrä on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana ja istumisen runsaus on todennäköisesti monien terveysriskien taustalla (Church ym. 2008, Diabetes Care 31 :661-666. FlNRISKln otokseen kuului 10 000 suomalaista Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Varsinais-Suomen, Helsingin sekä Vantaan alueilta, joista 6 258 palautti sekä kyselylomakkeen että osallistui terveystarkastukseen. TAUSTA: Useat ierveysmiuaru osoittavat, että korkeasti koulutetut elävät pidempään ja terveempinä kuin matalasti koulutetut. Interventio sisälsi neuvontatilaisuuden, jossa yksilöllisen keskustelun kautta kirjattiin tavoitteita istumisen vähentämiseksi ja tauottamiseksi. Preventive Medicine 51: 352-356. TULOKSET: Pelaajat raportoivat, että heille oli sattunut edellisen vuoden aikana 173 vammaa ja 69% pelaajista oli loukkaantunut. Miehillä koulutuksen mukaiset erot fyysisessä kunnossa selittyivät täysin vapaa-ajan liikunnan ja osin painoindeksin kautta. V Yksilöllisellä neuvonnalla saadaan vähennettyä istumatyöntekijöiden lihasten inaktiivisuutta PESOLAA, LAUKKANEN A, HAAKANA P, HAVU M, SIPILÄ S, SÄÄKSLAHTI A, FINNIT . Vapaa-ajan liikunta yksin ei pystynyt selittämään naisten koulutuksen mukaisia eroja fyysisessä kunnossa, mutta se oli merkittävin yksittäinen selittävä tekijä naisilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia itsearvioidun fyysisen kunnon koulutustasoon liittyviä eroja suomalaisessa väestössä. Urheiluvammaksi määriteltiin harjoittelun tai pelin yhteydessä sattunut äkillinen vamma tai rasitusvamma, joka esti pelaajaa täysipainoisesti osallistumasta harjoituksiin tai peleihin vähintään vuorokauden ajan. MENETELMÄT: Terveiltä toimistotyöntekijöiltä (koeryhmä n=21, kontrolliryhmä ne l 9), jotka istuivat vähintään 50% työajastaan, mitattiin etuja takareisien lihasaktiivisuutta EMG-shortseilla tyypillisen työpäivän aikana ennen ja jälkeen intervention. 3. 4. Yksilöllisellä, arjen pieniin valintoihin vaikuttavalla neuvonnalla, saadaan vähennettyä kokonaisinaktiivisuusaikaa vapaa-ajalla, ja pitkien inaki iivisuusjaksojen kestoa sekä tyo-, että vapaa-ajalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää osana lnPact-projektia (Finni ym. ym. Suurin osa vammoista oli alaraajavarnrnoja (85%). 2012). Interventioita, joissa istumisen vähentäminen ja tauottaminen arjen eri toimissa on ensisijainen tavoite, tarvitaan istumisen vähentämisen toteutettavuuden sekä kausaalisien ierveysyhteyksien selvittämiseksi (Marshall ja Ramirez 2011). Marshall, S.J. Vammojen syruyrnekanismeja ja riskitekijöitä selvittäviä tutkimuksia tarvitaan lisää, jotta saataisiin nykyistä tarkempi käsitys vammautumiseen johtavien tapahtumien kulusta sekä vammoille altistavista tekijöistä urheilulaji kohta isesti. 2011. Koripalloilevilla pojilla (n=30) vammojen ilmaantuvuus oli 3,7 / 1000 harjoitusja peli tuntia, koripalloilevilla tytöillä (n=34) 3,3 ja salibandyä pelaavilla tytöillä (n=54) 3,1. 2011. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lihakset ovat inaktiivisia suurimman osan toimistotyötä tekevien päivästä. Tyypillisimmät vammaalueet olivat nilkka (40%) ja polvi (16%) ja yleisin vammatyyppi oli nivelsidevamma tai nivelen nyrjähdys ( 45%). Church, T.S. Koeryhmällä neuvonta laski vapaa-ajan inaktiivisuusaikaa 23 ± 39% (56 ± 74 min, p<0,01) ja pisimpien inaktiivisuusjaksojen kestoa työaikana 12 ± 25% (1 ± 2min, p<0,05), vapaa-aikana 26 ± 35% (2±2min, p=0,01) sekä koko mittausajalla 16 ± 23%, (2±2min, p<0,05). Chau, J.Y
JOHTOPÄÄTÖKSET: mallinnus osoitti, että äidin pitkäikäisyys ja jälkeläisen käden puristusvoima johtivat pitkäikäisyyteen osittain päällekkäisten mekanismien kautta. MENETELMÄT: Tutkimuksen osallistujat valittiin Honolulu Heart Program -tutkirnuksen osallistujien keskuudesta. Kun 90-99-vuotiaiksi ja 80-89-vuotiaiksi eläneitä verrattiin korkeintaan 79-vuotaiksi eläneisiin, heidän eronsa olivat samansuuntaisia mutta pienempiä. TULOKSET: Keskimääräinen elinaika alkumittausten jälkeen oli 20,8 vuotta (SD 9,62). V Uinti ja astma: erot naisten ja miesten välillä PÄIVIN EN M, KESKINEN K, TIKKANEN H . Elinikä luokiteltiin seuraavasti: ;::100 vuotta (n=47), 90-99 vuotta (n=545), 80-89 vuotta (n=847) ja s79 vuotta (n=801, vertailuryhmä). Sen sijaan miesuimarit raportoivat merkiuävästi enemmän lääkärin toteamia allergioita kuin naisuimarit (p=0,007). ltsearvioidun fyysisen kunnon liittäminen epidemiologisiin tutkimuksiin tuottaisi todennäköisesti tarkempaa tietoa erityisesti osallistujien fyysisestä terveydentilasta silloin, kun objektiiviset mittaukset eivät ole mahdollisia. Aineistossa oli 2 239 miestä, jotka olivat syntyneet ennen kesäkuuta 1909 ja jotka osallistuivat tutkimuksen alkumittauksiin 1965-1968, jolloin he olivat 56-68 -vuotiaita. Etenkin sadan vuoden iän saavuttamista on pidetty poikkeuksellisen pitkäikäisyyden merkkipaaluna. Uiminen kohtalaisella intensiteetillä näyttäisi provosoivan enemmän oireita astrnaauisilla naisilla kuin miehillä. Uimareilla,joilla oli todettu astma, sukupuolten välisiä eroja allergian osalta ei havaittu, Astmaattisilla miesuimareilla oli merkitsevästi enemmän lähisukulaisella (isä, äiti, sisarukset) todettua astmaa (p=0,005). TAUSTA: Pitkäikäisyyttä pidetään terveen vanhenemisen seurauksena. Koska miesuimareilla allergioita havaittiin merkitsevästi enemmän ja lisäksi astrnaan isilla oli enemmän astman sukutaustaa kuin vastaavasti naisilla, voi tämä havainto viitata siihen, että taustansa vuoksi herkkyyttä asunaan ja allergiaan omaavat valikoituisivat uinnin pariin. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta itsearvioidusta fyysisestä kunnosta sekä sen suhteesta objektiivisesti mitattuun kuntoon ja muihin terveysmittareihin. POHDINTA: Kilpauimareilla astman esiintyvyydessä sukupuolten välisiä eroja ei havaittu kuten aiemmissa tutkimuksissa normaaliväestössä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella keski-iän käden puristusvoimaa, elintapoja ja vanhempien elinikää pitkäikäisyyden ennustajina. Heidän kuolleisuunaan seurattiin ilman katoa kesäkuuhun 2009 asti kaikkiaan 44 vuoden ajan, jona aikana kaikkien paitsi edelleen eläneen 11 yli satavuotiaan henkilön elinikä selvisi. Pitkaikåisyyuä ennustavia tekijöitä voi tutkia vain kohorttiaineistoissa, joissa informatiivisten alku mittausten jälkeen osallistujien elinikää seurataan kunnes kaikki ovat kuolleet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, johtuuko ylipainoisten PCOS-naisten alentunut VO2peak alentuneesta sentraalisesta O2-jakelusta ja/vai heikentyneestä O2-ekstraktiosta periferiassa. TAUSTA: Kilpauimareilla astman on todettu olevan yleisempää kuin normaaliväestössä. Ylipainoisilla ja insuliiniresistenteillä PCOSnaisilla on heikentynyt sydän-, verenkiertoja hengityselimistön suorituskyky, joka ilmenee alentuneena maksimaalisena hapenottokykynä (VO2peak). Eroa ei ollut myöskään hengitysoireiden raportoinnissa. Vastaavaa tutkimusta ei tiettävästi ole tehty uimareilla aiemmin. Satavuotiaiden tutkimus on perinteisesti ollut lähinnä poikkileikkausaineistoihin pohjautuvaa kuvailevaa tutkimusta, jonka perusteella ei voi muodostaa käsitystä sadan vuoden ikävuoden saavuttamista ennustavista tekijöistä. Merkitsevä ero havaittiin erityisesti kohtalaisella rasitusintensiteetillä (p=0,003). Äidin pitkäikäisyys ja hyvä lihasvoima saattavat kumpikin ilmentää vastustuskykyä vanhenemismuutoksia vastaan, jotka yhdistettynä terveelliseen elämäntyyliin saattavat johtaa poikkeukselliseen pitkäikäisyyteen. Verrattuna s79 vuotta eläneisiin satavuotiaiksi eläneiden puristusvoima oli keskiiässä 2,5 kertaa useammin jakauman parhaassa kolmasosassa (odds ratio, OR, 2,52; 95% luottamusväli, lv, 1,23-5,10), he olivat useammin tupakoimattomia (OR=5,75 95% lv=3,06-10,80), liikunnallisesti aktiivisia vapaa-ajallaan (OR=l,13 per tunti per päivä, 95% lv=l,02-1,25) ja heidän äitinsä eli yli 80-vuotiaaksi (OR=2,3, 95% lv=l,06-5,01). Ero katsottiin tilastollisesti merkitseväksi kun p-arvo oli pienempi kuin 0,05. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 61. Lisäksi selvitettiin astmaatikoilla esiintyvää allergiaa sekä hengitysoireita uinnin eri rasitustasoilla (kevyt, kohtalainen, raskas, hyvin raskas ja maksimi nopeus). V Moni muuttajaAlentunut V02peak ylipainoisilla naisilla, joilla on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä RISSANEN A-PE, PELTONEN JE, KOSKELA-KOIVISTOT, HÄGGLUND H, KOPONEN AS, AHO JM, TIITINEN A, TIKKANEN HO . Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sukupuolten välisiä eroja lääkärin diagnosoiman astman, allergioiden sekä uinnin aikana raportoitujen hengitysoireiden osalta kilpauimareilla. Väestötutkimuksissa astmaa, ja erityisesti ei-allergista astmaa on todettu enemmän naisilla kuin miehillä. TAUSTA: Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) on yleisin naisesta johtuva lapsettomuuden syy ja siihen liittyvät usein sekä ylipaino että insuliiniresistenssi. Sukupuolten välisiä eroja tutkittiin, astrnan, allergian ja raportoitujen hengitysoireiden osalta. TULOKSET: Tutkituista uimareista sekä naisilla että miehillä 19 %:lla oli lääkärin toteama astma, joten sukupuolien välillä ei ollut eroja astman esiintyvyydessä. Astmaattiset naisuimarit sen sijaan raportoivat astmaattisia miehiä merkitsevästi enemmän uinninaikaisia hengitysoireita (p=0,017). V Käden puristusvoima keskiiässä ja poikkeuksellinen pitkäikäisyys: 44 vuoden seuruututkimus RANTANENT, MASAKI K, HE Q, ROSS GW, WILLCOX BJ, WHITE L . puolten koulutuksen mukaiset erot fyy sisessä kunnossa selittyivät täysin vapaa-ajan liikunnan, painoindeksin, kroonisten sairauksien, työmatkaliikunnan, tupakoinnin ja työhön sisältyv än liikunnan yhdistelmällä. Erityisesti keskityttiin tutkimaan uimareita, joilla oli lääkärin toteama astma. Maailmassa on vain vähän pitkittäistutkimuksia, jotka sisältävät standardoituja fysiologisia mittauksia ja tietoja elämäntyylistä, ja joissa niin suuri osallistujamäärä, että sadan vuoden iän on saavuttanut analyyttisesti merkityksellinen määrä ihmisiä. MENETELMÄT: Kyselyn avulla tutkittiin kolmesataa kilpauimaria (156 naista, 144 miestä), iältään naisuimarit olivat keskimäärin 17 ± 3 (SD) ja miesuimarit 19 ± 3 vuotta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Koska vapaa-ajan liikunta on tärkein yksinäinen koulutuksen mukaisia kuntoeroja seliuävä tekijä, tulisi erityistä huomiota kiinnittää matalasti koulutettujen vapaa-ajan liikunnan lisäämiseen
Liikkumiskykyä tarkasteltiin murtumaa edeltäneeltä ajalta, sairaalasta kotiutuessa (3,2 ± 2,2 vko/murtumasta) sekä 6,0 ± 3,3 viikkoa kotiutuksen jälkeen. Ulkona liikkumisvaikeuksille sekä 500 m kävelyvaikeuksille löydettiin kaksi muutosta kuvaavaa kehityskaarta (No-tominor-difficulty ja Catastrophic) löydettiin. Liikkumiskyvyn vaikeudet sekä kaatumiset ennen murtumaa, pitkä sairaalassa oloaikaja heikko fyysinen kunto olivat yhteydessä katastrofiseen liikkumiskyvyn heikkenemiseen sekä huonoon kuntoutumiseen. Tutkimus on osa laajempaa lonkkamurtumapotilaiden toimintaja liikkurniskykytutkimusta (ProMo, ISRCTN 53680197). Muuttujat on esitetty muodossa keskiarvo ± keskihajonta. Vakavien ulkona liikkumiskyvyn ongelmien taustalla olevia tekijöitä on helppo selvittää sairaalavaiheessa ja osaan voidaan puuttua kohdennetulla kuntoutuksella. Lisäksi PCOS-naisilla havaittiin viitteellinen yhteys VO2peak:n ja maksimaalisen C(a-v)O2:n välillä (r = 0,58, p = 0,080) mutta ei VO2peak:n ja maksimaalisen QaO2in välillä (r = 0,13, p = 0,731).Jalan 8[tHb] oli PCOS-naisilla alhaisemmalla tasolla koko kuormituksen ajan ja se myös laski heillä kontrolleita aikaisemmin ja voimakkaammin korkeilla työtehoilla. 33 ± 7 ml/kg/mm, p < 0,01). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus vahvistaa aikaisempia tuloksia siitä, että ylipainoisilla ja insuliiniresistenteillä PCOSnaisilla on alhaisempi VO2peak kuin samanikäisillä terveillä kontrolleilla. MENETEL MÄT: Kymmenen ylipainoista ja insuliiniresistenttiä PCOS-naista (ikä 30 ± 4 v; BMI 33 ± 2 kg!m2) ja kymmenen tervettä kontrollinaista (ikä 30 ± 5 v; BMI 26 ± 5 kg/ m2) suorittivat portaittain nousevan kuormituskokeen polkupyöräergometrillä. Catastrophic kehityskaaressa lisäksi sairaalassa oloaika oli pidempi, toiminnallinen tasapaino sekä polven ojennusvoima heikompi ja alavartalokipua enemmän vielä kuusi viikkoa kotiutumisen jälkeen. Kehon pintaalalla jaettu maksimaalinen QaO2 (QaO2i) oli PCOS-naisilla (1460 ± 286 ml/rnin/rn-) 5%:a alhaisempi kuin kontrolleilla (1543 ± 247 ml/rnin/mj), mutta ero ryhmien välillä ei ollut merkitsevä (p = 0,500). TULOKSET: Ylipainoisilla ja insuliiniresistenteillä PCOS-naisilla oli alhaisempi VO2peak kuin kontrolleilla (25 ± 4 ml/kg/rnin vs. V Liikkumiskyvyn kehityskaaret lonkkamurtuman jälkeen: prospektiivinen seurantatutkimus SALPA KOSKI A, TÖRMÄKANGAS T, EDGREN J, SIHVONEN S, PEKKONEN M, HEINONEN A, PESOLA M, KALLINEN M, RANTANENT, SIPILÄ S . V Objektiivisesti mitattu liikkumaton aika on yhteydessä niska-hartiakipuihin 10-12vuotiailla koululaisilla SIEKKINEN K, KANKAANPÄÄ A, HAKONEN H, KULMALA,TAMMELINT . Keskimäärin kuusi viikkoa kotiutumisen jälkeen, 63-68% tutkittavista raportoi liikkumiskyvyn olevan heikompi kuin ennen murtumaa. Lisäksi selvitettiin liikkumiskykyä ennen murtumaa. Määritetty NIRS-muuttuja Altl+b] (= suhteellinen kokonaishemoglobiinin konsentraatiomuutos) kuvaa mitattavan kudoksen paikallista veritilavuutta. Liikkumiskyvyn vaikeuksien kehityskaaret ryhmiteltiin latenttien ryhmien sekouejakaumaan sovelletulla kasvukäyrämallilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Suurella osalla lonkkamurtumapotilaista ulkona liikkumisen vaikeuden lisääntyivät katastrofisesti murtuman jälkeen. Kudosten happeutumisvasteita mitattiin lähi-infrapunaspektroskopialla (NIRS) jalasta (m. Catastrophic kehityskaareen päätyi 38% tutkittavista ulkona liikkumisen osalta ja 67% 500 metrin kävelyn osalta. vastus lateralis), kädestä (m. TAVOITE: Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella liikkumiskyvyn muutoksia ensimmäisen kahden kuukauden aikana lonkkamurtuman jälkeen, sekä selvittää mitkä tekijät vaikuttavat liikkumiskyvyn palautumiseen. Objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden yhteyttä niska-hartiaoireisiin on tutkittu vielä vähän. Perifeerinen Orekstraktio on riippuvainen lihasten oksidatiivisesta kapasiteetista ja paikallisesta verenvirtauksesta; jalan MtHb] oli PCOSnaisilla alhaisemmalla tasolla kuormituksen aikana ja se myös laski heillä kontrollei ta aikaisemmin ja voimakkaammin korkeilla työtehoilla, mikä viittaa heikentyneeseen verenvirtaukseen PCOS-naisten työskentelevissä lihaksissa. Vielä kuusi viikkoa kotiutumisen jälkeen ulkona liikkumisen vaikeudet lisääntyivät ja vain pientä paranemista raportoitiin 500 metrin kävelyssä. Testin aikana mitattiin alveolaarista kaasujenvaihtoa VO2peak:n määrittämiseksi, sydämen minuuttitilavuutta (CO) impedanssikardiografialla ja valtimoveren Orsaturaatiota (SpO2) pulssioksimetrillä. Heistä viidenneksellä oli liikkumiskyvyn vaikeuksia ennen murtumaa, mutta murtuman seurauksena liikkumiskyky heikkeni jyrkästi. biceps brachii) ja aivoista (frontaalinen isoaivokuori). TULOKSET: Kymmenen prosenttia tutkittavista koki suuria vaikeuksia ulkona liikkumisessa ennen murtumaa, 39% kotiutusvaiheessa ja 38% kuusi viikkoa kotiutuksen jälkeen (p<0,001). Tilastollisen merkitsevyyden raja oli p < 0,05. Catastrophic kehityskaareen kuuluvilla lonkkamurtumapotilailla oli ennen murtumaa ollut useammin käytössään liikkumisen apuväline ja he olivat kaatuneet sisällä useammin kuin No-to-minor-difficulty kehityskaaren tutkittavat. PCOS-naisilla havaittiin 8%:a alhaisempi C(a-v)O2 maksimikuormituksessa (130 ± 24 ml 02 per 1 verta) kuin kontrolleilla (142 ± 13 ml 02 per 1 verta), mutta ryhmien välinen ero ei kuitenkaan ollut merkitsevä (p = 0,189). Sentraalinen Or jakelu (QaO2 = CO x [Hb] x SpO2 x 1,34; [Hb] = veren hemoglobiinikonsentraatio) ja valtimo-laskimo Orero (C(a-v)O2 = VO2/ CO) laskettiin. Alhaisempaa VO2peak:a tämän tutkimuksen perusteella voimakkaammin selittää heikentynyt perifeerinen Orekstraktio mutta myös alentunut sentraalinen O2-jakelu. No-to-minor-difficulty kehityskaari koostui tutkittavista, joilla ei ollut liikkumiskyvyn vaikeuksia ennen murtumaa ja murtuman seurauksena kehittyi vain lieviä vaikeuksia. AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 81 yli 60-vuotiasta (keski-ikä 80 ± 7 vuotta) lonkkamurtumapotilasta, joiden liikkumiskykyä seurattiin keskimäärin yhdeksän viikkoa murtuman jälkeen. Levon (5 min) ja vastuksettoman pyöräilyn (5 min) jälkeen kuormaa lisättiin 30 W kolmen minuutin välein uupumukseen asti. TAUSTA: Niska-hartiakipu on yleinen oire kouluikäisillä esiintyvyyden lisääntyessä iän myötä. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena on selvittää niska-hartiakivun esiintyvyyttä ja objektiivisesti mitatun liikkumattoman ajan sekä liikunta-ajan yhteyttä niska-hartiakipuun 62 LIIKUNTA & TIEDE 49, 5 /2012. Liikkumiskyvyn kehityskaaria selittävinä tekijöinä tarkasteltiin murtumaa edeltänyttä apuvälineiden käyttöä sekä kaatumisia, kroonisten sairauksien lukumäärää, lonkkamurtumadiagnoosia, leikkauksen ajoitusta, leikkauksen jälkeistä hemoglobiinia, sairaalassa oloaikaa, kotiutusvaiheen liikkumiskyky vaikeuksia, kipua ja kipulääkitystä sekä kotiutuksen jälkeistä toiminnallista tasapainoa sekä polven ojennusvoimaa. Vastaavat arvot 500 metrin kävelyssä olivat 21 %, 57% ja 44% (p<0,001). Påavasternuuttujina ovat itse koetut vaikeudet ulkona liikkumisessa sekä 500 metrin kävelyssä. Ryhmiä vertailtiin riippumattomien otosten t-testillä ja muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimella
Lisäksi metodien välinen vaihtelu kehon koostumuksen arvioinnissa oli huomattavan yksilöllistä. 2. Ling CH, et al. TAUSTA: Kehon koostumuksen arviointi on avainasemassa tutkittaessa esimerkiksi ikääntymisen ja erilaisten elintapainterventioiden vaikutuksia terveyden riskitekijöihin. Runsas liikkumaton aika oli yhteydessä niska-hartiakipujen esiintyvyyteen. Menetelmien välistä eroa arvioitiin Bland&Altman analyysillä ja ryhmien välisten erojen tilastollista merkitsevyyttä tutkittiin T-testillä ja ANOVAlla. Mittausten välisen eron selittäviä tekijöitä tutkittiin regressioanalyysillä. J Physiol Anthropol Appi Human Sci 2004; 3: 93-99. Vähentämällä lasten liikkumatonta aikaa ja toisaalta lisäämällä reipasta liikuntaa runsaasti istuvien keskuudessa voidaan mahdollisesti vähentää myös niska-hartiakipujen esiintymistä. Clin Nutr 2011; 30 (5): 610-615. Erot kehon koostumusarvioissa metodien välillä havaittiin kaikissa ikäryhmissä lukuun ottamatta yli 70-vuotiaiden miesten ryhmää. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää ikääntymiseen liittyviä muutoksia akillesjänteen ominaisuuksissa ja pohjelihasten rakenteessa. Osallistujat olivat 4.-6.-luokkalaisia ja 10-12-vuotiaita. JOHTOPÄÄTÖKSET: DXA-mittaukseen verrattuna lnbody™ 720 bioimpedanssilaite antoi systemaattisesti erilaisen arvion kehon koostumuksesta aikuisilla naisilla ja miehillä iästä riippumatta. Ikä, vyötärönympärys, puristusvoima ja vapaa-ajan aktiivisuuden määrä selittivät metodien välistä eroa muuttujasta ja sukupuolesta riippuen 11-21 %:a. Aiemmissa tutkimuksissa on raportoitu Inbcdy'>' 720 kehon koostumuksen miuauslaitteen olevan nopea, helppokäyttöinen ja luotettava (1,2). Kun liikkumatonta aikaa oli vähemmän kuin 63% päivästä, ei reippaan liikunnan määrä ollut yhteydessä niska-hartiaoireisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli verrata bioimpedanssija DXA-mittauksia kehon rasvamassan ja rasvattoman massan sekä rasva prosentin arvioinnissa suurella joukolla 18-88-vuotiaita terveitä aikuisia. Liikuntaajalla ja liikkumattomalla ajalla oli merkitsevä yhdysvaikutus niska-hartiaoireiden esiintyvyyteen (p=0,014). Kehon koostumuksen arvioita koko kehon rasvamassasta, rasvattomasta massasta ja rasvaprosentista tutkittiin myös ikäryhmittäin sekä jakamalla koehenkilöt kolmeen ryhmään vapaa-ajan aktiivisuuden määrän mukaan. Liikunta-ajaksi laskettiin reippaan liikunnan määrä (min/päivä), joka kiihtyvyysanturilla mitattuna ylitti intensiteetin 2 296 cpm. Analyysissa oppilaat jaettiin kolmeen yhtä suureen luokkaan (tertiilit) liikunta-ajan ja liikkumattoman ajan suhteen. 10-12-vuotiailla suomalaisilla koululaisilla. Luotettava kehon koostumuksen arviointi on vaikeaa ja useimpien laitteiden käyttöä rajoittaa laitteen suuri koko, kalleus tai tutkittavan altistuminen säteilylle. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikkumaton aika oli yhteydessä niska-hartiakipujen esiintymiseen 10-12-vuotiailla lapsilla. V Ikääntymiseen liittyvät muutokset akillesjänteen ominaisuuksissa ja pohjelihasten arkkitehtuurissa STENROTH L, PELTONEN J, CRONIN N, SIPILÄ S, FINNIT . TAUSTA: Ikääntymiseen liittyy lihaksen voimanja tehontuoton laskua (1, 2) sekä muutoksia jänteen mekaanisissa ominaisuuksissa (3) ja lihasarkkitehtuurissa (4). Liikkumatonta aikaa ja liikunta-aikaa mitattiin kiihtyvyysanturilla (ActiGraph) seitsemän päivän ajan. Niska-hartiakivun esiintymistä kysyttiin kysymyksellä: "Kuinka usein sinulla on ollut oireita edellisen 3 kuukauden aikana?". MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui yhteensä 100 tervettä henkilöä kahdessa ikäryhmässä; 18-30-vuotiaat (15 naista ja 18 miestä) ja 70-80-vuotiaat (34 naista ja 33 miestä). Pohjelihasten koko, arkkitehtuuri ja akillesjänteen poikkipinta-ala mitattiin ultraLIIKUNTA& TIEDE 49 • 5/2012 63. Näyttää myös siltä, että validointitutkimusten tulokset ovat riippuvaisia myös siitä, mihin DXA-laitteeseen Inbody-bioimpedanssia verrataan. Metodologiset erot DXAn ja B!An välillä kehon rasvamassan, rasvattoman massan ja rasvaprosentin arvioinnissa saattaisivat pienentyä, jos bioimpedanssilaitteen kehon koostumuksen arviointiyhtälöön lisättäisiin iän vaikutus. Kun liikkumatonta aikaa kertyi enemmän kuin 63% päivästä, niin niska-hartiaoireita oli sitä vähemmän mitä enemmän lapsella kertyi reipasta liikuntaa. Liikunta-aika sen sijaan ei ollut yhteydessä niska-hartiakipuihin (p=0,142). Liikkumattomaksi ajaksi määriteltiin aika, jolloin aktiivisuus jäi alle 100 cpm, ja aika suhteutettuna koko päivän mittausaikaan (%). MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 160 poikaa ja 210 tyttöä yhdeksästä eri koulusta. Laite arvioi elimistön nestepitoisuuden kehon eri osien resistanssiarvoihin perustuen ja edelleen nesternäärän arvioon perustuen eri kudosten suhteelliset osuudet (1). Vastausvaihtoehtoja oli viisi, jotka lopullisessa analyysissa luokiteltiin kahteen luokkaan (vähintään kerran viikossa ja harvemmin kuin kerran viikossa). Demura S, et al. LÄHTEET: 1. TULOKSET: Niska-hartiakipua esiintyi vähintään kerran viikossa 16%:lla pojista ja 22%:lla tytöistä. Liikunta-ajan ja liikkumattoman ajan yhdysvaikutusta niska-hartiaoireiden todennäköisyyteen tarkasteltiin multinomiaalisen logistisen regressioanalyysin avulla ja tulokset vakioitiin nukkumisajalla. MENETELMÄT: Tutkimusta varten yhdistettiin kuuden samassa laboratoriossa suoritetun tutkimuksen alkumittausaineistot. Lihas-jänne-kompleksin toiminnan kannalta jänteen ominaisuuksilla ja lihaksen arkkitehtuurilla on merkittävä rooli (5), mutta niissä tapahtuvien muutosten merkitys ikääntymiseen liittyvässä lihasvoiman heikkenemisessä on epäselvä. Tuloksiin laskettiin mukaan oppilaat, joille rekisteröityä dataa kertyi vähintään 500 minuuttia päivässä vähintään kolmena mittauspäivänä sisältäen yhden viikonlopun päivän. TULOKSET: Bioimpedanssimittaus antoi suuremman arvion kehon rasvattoman massan määrästä (2,9 kgja 1,6 kg) ja pienemmän arvion kehon rasvarnassasta sekä rasvaprosentista ( 4,7% ja 3,1 %) DXA-mittaukseen verrattuna sekä naisilla että miehillä. V 18-88-vuotiaiden terveiden aikuisten kehon koostumus bioimpedanssilla ja DXAmittauksella arvioituna SILLANPÄÄ E, CHENG S, HÄKKINEN K, JUUTINEN T, WALKER S, PESOLAA, AHTIAINEN J, STENROTH L, SELÄNNE H, SIPILÄ S . Niska-hartiakipujen esiintyvyys oli 14%, 16% ja 29% liikkumattoman ajan mukaan jaetuissa tertiiliryhmissä (p=0,005). Kehon koostumuksen mittauslaitteiden rajoitusten tunteminen on tärkeää paitsi tutkijoille, myös kliinisessä työssä ja esimerkiksi urheilukeskuksissa työskenteleville henkilöille, jotka käyttävät kyseisiä laitteita arki työssään. Edellä mainitut metodien väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä myös fyysisen aktiivisuuden määrän mukaan jaetuissa ryhmissä. 882 aikuisen (522 naista ja 360 miestä) kehon koostumus arvioitiin käyttäen Kaksienergisen röntgensäteen absorbtiomittausta (GE Healthcare, Lunar Prodigy, DXA) sekä monitaajuuksista, kahdeksan elektrodista bioimpedanssilaitetta (Inbody™ 720, Biospace)
J.Appl.Physiol. Polven röntgentutkimukset tulkusi tukija liikuntaelimistöön erikoistunut radiologi, jolla ei ollut tietoa potilaan kliinisestä tilanteesta. Siirteen peuärninen 11 potilaalla (7 SBB-ryhmässä, 3 SBMryhmässä ja 1 DB-ryhmässä) seuranta-aikana ja heille tehtiin uusirnaletkkaus (P<0,043). TULOKSET: Ikääntyneillä koehenkilöillä oli nuoriin verrau una pienempi kaksoiskarualihaksen anatominen poikkipinta-ala (p<0,05) ja pienempi lihaspaksuus kaksoiskarualihaksessa (p<0,05) sekä leveässä kantalihaksessa (p<0,05). Onambele et al. Rantanen et al. Akillesjänteen alhaisemmasta jäykkyydestä saattaa olla hyötyä ikääntyneille liikkumisen taloudellisuuden kannalta matalan intensiteetin suorituksissa, kuten kävelyssä. TAUSTA: Suomalainen fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille keholtaa kaikkia 7-18-vuotiaita liikkumaan 1-2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Puhelimitse heistä tavoiteltiin SBM-ryhmässä 1, jolle oli tehty uusintaleikkaus ja DB-ryhmässä 7, jotka olivat kaikki tyytyväisiä polviinsa. randomize clinical study. Akillesjänteen mekaaniset ominaisuudet määritettiin menetelmällä, joka yhdistää ultraäänikuvantamisen, liikeanalyysin ja voirnamittaukset. SB-tekniikassa käytettiin hamstring siirteitä, jotka k ii nn iteu i in joko metallisilla tai biohajoavilla ruuveilla riippuen satunnaistarnisesta. SB-ryhmissä nivelrikkoa havaittiin mediaalisessa femorotibiaalinivelessä 33% ja laieraalisessa 18%. TAUSTA: Eturistiside koostuu kahdesta kimpusta.jotka toimivat yhdessä stabiloidakseen polvea etuja takasuunnissa sekä kiertoliikkeissä. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. V Suomalaisten alakoululaisten fyysinen aktiivisuus on suurimmillaan ensimmäisellä luokalla TAMMELINT, HAKONEN H, KANTOMAA M, KULMALA J, SIEKKINEN K, SYVÄOJA H . J.Appl. and McAllister, D. Tämän tutkimuksen tavoilteena oli kuvata suo64 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012. 112 6: 2289-2301. Arviointimenetelmät: polven kliininen tutkimus, iukevuusrniuaus KT1000 arthrometrilla sekä IKDC ja Lysholm polven tutkirnuskaavakkeet. Nuorten ja ikääntyneiden välillä ei havaittu eroja jänteen jäykkyydessä, kun verralliin sellaisia nuoria ja iäkkäitä koehenkilöitä keskenään, joilla oli vastaavan suuruiset maksimaaliset nilkanojennusvoimat. Scand. Tässä 5-vuoden prospektiivisessä ja randomoidussa tutkimuksessa verrattiin SB-tekn i i kkaa ka ksoissi i rrerekn i i kkaa n (DB), jossa AM-kimpun lisäksi korvataan myös posterolaieraalinen (PL) kimppu, jonka tehtävä etu-rakasuunnan tukevoinnin lisäksi on stabiloida polvea kiertoliikkeissä (1, 2). 35 3: 126-134. Ikääntymiseen Hiuyvät muutokset lihaksessa ja jänteessä näyttävät tapahtuvan siten, euä lihas-jännekompleksin toiminnallisuus liikkumisessa säilyy, lihaksen koon ja voiman muutoksista huolimatta. R., Contributions of the posterolateral bundle of the anterior cruciate ligament to anterior-posterior knee laxity and ligament forces. Maksimaalinen nilkanojennusvoima oli yhteydessä akillesjänteen jäykkyyteen (r=0,580, p<0,001) ja Youngin moduuliin (r=0,561, p<0,001). DB-ryhmässä mediaalisessa compartrnentsissa oli nivelrikkoa 20% ja lateraalisessa 10%. Calf muscle-tendon properties and postural balance in old age. Tutkimustulosten avulla voidaan paremmin ymmärtää, miten ikääntymiseen liittyvät muutokset vaikuttavat lihas-jännekompleksin toimintaan ja antavat uutta tietoa jänteen mukautumisesta nuorilla ja iäkkäillä. 4. Sekä reisiluuhun euä sääriluuhun porattiin kaksi kanavaa, joihin hamstring siirteet kiinrureu iin biohajoavilla ruuveilla. Physiol. 2007;15:500-507. Grip strength changes over 27 yr in Japanese-American men. 2011. MENETELMÄT: 90 potilasta satunnaisietliin suljetuin kirjekuorin: SB biohajoavalla ruuvilla (SBB, N=30), SB metalliruuvilla (SBM, N=30) ja DB biohajoavalla ruuvilla (DB, N=30). R. Am J Sports Med (2007) 35: 223-227 3. J., Fu, F. Muscle power failure in mobilitylimited older adults: preserved single fiber function despite lower whole muscle size, quality and rate of neuromuscular activation. Narici & Maganaris. 1998. TULOKSET: Ryhmien välillä ei ollut eroa preoperauivisesti eikä 5-vuoden seurantakäynnillä KT-1000, pivot shift, IKDC eikä Lysholm tutkimuksissa. Acta Physiol. Eur.J.Appl.Physiol. Hypoteesina oli, että DB-tekniikalla saataisiin iukevampi lopputulos ja näin ollen ehkäistäisiin polven nivelrikkoa. 2005. Akillesjänteen jäykkyys oli 17% alhaisempi (p<0,01) ja jänteen materiaalisia ominaisuuksia kuvaava Youngin moduuli oli 32% alhaisempi (p<0,001) ikääntyneillä verrattuna nuoriin. 2. 85: 6: 204 7-2053. VIITTEET 1. H. Plasticity of the muscletendon complex with disuse and aging. 5. Morse et al. 2007. 100: 6: 2048-2056. Akillesjänteen poikkipinta-ala oli 16% suurempi (p<0,001) ikåäntyneil lä verrattuna nuoriin. Operatiivinen hoito: Tutkimuksessa käytelty DB-tckniikka on esitelty aiemmin vuonna 2007 (3). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat akillesjärueen jäykkyyden olevan iästä riippumaton, multa mukautunut vastaamaan pohjelihasien voimantuouoa. Markolf, K. Yleisin kansainvälinen lasten liikunnan minimisuositus on vähintään l tunti reipasta liikuntaa päivilläin. Lihassolukimppujen pennaatiokulmassa tai normalisoidussa pituudessa ei havaittu eroja nuorten ja ikääntyneiden välillä. V Eturistisiderepeämän korjausleikkaus yksöisvai kaksoissiirretekniikalla satunnaistettu kliininen tutkimus 5-vuoden seurantatuloksista SUOMALAINEN P, JÄRVELÄ T, PAAKKALA A, KANNUS P, JÄRVINEN M . Sen sijaan polven tukevuuden ja nivelrikon esiintyvyydellä ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä, vaikka selkeä tendenssi niissä olikin havairtavissa. Aiemmin etur ist isidele ikkau ksessa yksöissiirretekniikalla (SB) on korvattu ainoastaan anteromediaalinen (AM) kimppu, joka vastaa polven iukevuudesta etutakasuunnassa. Lisäksi suositus oltaa kantaa liiallisen istumisen ja ruutuajan välltämiseen. LI/KUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 6.-7.11.2012 äänikuvantamisen avulla. 2006. JOHTOPÄÄTÖKSET: DB-ryhmässä oli merkitsevästi vähemmän siirteen peuärnisiä ja siitä johtuvia uusintaleikkauksia verrattuna SB-ryhmiin. Zantop, T., Herbort, M., Raschke, M. Tarkentaen alakoululaisille suositellaan 1 ½-2 tuntia ja yläkoululaisille l-l1/2 tuntia liikuntaa päivittäin. and Petersen, W., The role of the anteromedial and posterolateral bundles of the anterior cruciate ligament in anterior tibial translation and ,nternal rotation. 3. Suomalaisissa lasten tutkimuksissa on aiemmin käytelty erilaisia itseraportointiin perustuvia menetelmiä, minkä vuoksi eri-ikäisten lasten tulosten vertailu on ollut mahdotonta. 183: 3: 291-298. Yksi kokenut ortopedi suoritti kaikki operaatiot ja seurantakäynnin tutkimukset teki sokkouteuu tutkija, jolla ei ollut tietoa leikkausmenetelmästä. LÄHTEET: 1. Arthroscopy 2008;24: 805-809. L., Park, S., Jackson, S. Jäljelle jääneistä 79 potilaasta 5-vuoden seurantakäynnille jäui tulemalla 14 (SBB N=2, SBM N=3 ja DB N=9). Reidet al. Sydänterveyden näkökulmasta on objektiivisiin miuauksiin peruslUen esitelty myös vähintään 1 ½ lUnnin reippaan liikunnan tarvetta päiviltäin. 2. Changes in triceps surae muscle architecture with sarcopenia. Järvelä T, Double-bundle versus single-bundle anterior cruciate ligament reconstruction: A prospective. Exerc.Sport Sci.Rev
Harjoituksen kuormittavuuden kannalta varusmiesten jakaminen fyysisen kunnon mukaisiin tasoryhmiin ainoastaan YO2max:n perusteella se on haasteellista. Lisäksi verrattiin eroja fyysisessä aktiivisuudessa eri-ikäisten lasten, tyttöjen ja poikien sekä arki päivien ja viikonlopun päivien välillä. Päiväkohtainen harjoituskuorma TRIM P laskeu iin sydämen sykkeen ja rasituksen keston perusteella eri sykealueilla. Kysely lähetelliin 7 653 parkouria harrastavalle henkilölle sähköpostilla, multa näistä 2 671 sähköpostiosoitella ei enää toiminut ja kysely palasi välittömästi. V Akuutit vammat ja rasitusvammat parkourissa WALLER B, PIHJALA P,TAMMELINT . Koulupäivän aikana reipasta liikuntaa kertyi noin 5 rnin/tunti, mikä vastaa noin 25 minuuu ia viiden tunnin koulupäivän aikana. Huonokuntoisilla Li. V Kuntotason vaikutus maksimaalisen testin palautussykkeeseen ja sen yhteys harjoitusvasteeseen ja harjoituskuormaan TANSKANEN M, ILVONEN A, KYRÖLÄINEN H . Parkour on fyysisesti vaativa laji, jossa pyritään liikkumaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti paikasta paikkaan sulavin liikkein, jotka voivat sisältää esimerkiksi kiipeämistä, hyppimistä ja esteiden ylittämistä. Kuntotasolla (YO2maxl PK:n alussa, harjouusvasteella (Ll.YO2max%) ja TRIMP:lla ei ollut yhteyuä HRR muutoksiin PK:n alusta PK:n loppuun. Liikunnan kokonaismäärä oli suurimmillaan 1.-luokkalaisilla (71 ± 21 rnin/päivä) ja vähäisimmillään 6.-luokkalaisilla (55 ± 18 rnin/päivä). Huomioitavaa oli, euä kuntoluokkien välillä ei ollut eroa harjoituskuormassa. Tosin TRIMP:ssä ei ollut merkitsevää eroa kuntoluokkien kesken (hyvä 245 ± 64, kohtalainen 268 ± 54, huono 308 ± 83). Reipasta liikuntaa kertyi keskimäärin 62 ± 21 mini päivä, pojilla 10 min enemmän kuin tytöillä (p<0,001). rnalaisten alakoululaisten kiihtyvyysanturein mitattu fyysinen aktiivisuus ja se, kuinka moni liikkuu fyysisen aktiivisuuden minirnisuosituksen mukaisesti. Palauturnissyke voi myös kuvastaa elimistön vasteua harjoiucluun. TAUSTA: Sydämen sykkeen palautuminen (HRR) fyysisen kuormituksen jälkeen on todettu ennustavan kuolleisuutta potilasryhmillä sekä oireeuornilla henkilöillä. Tuloksiin laskeu iin mukaan oppilaat, joille kertyi aktiivisuusrniuausta vähintään 500 minuuu ia päivässä kolmena miuauspäivänä, sisältäen yhden viikonlopun päivän. TRIMP korreloin negatiivisesti VO211,.x:n kanssa PK:n alussa (r=-0,41, p<0,05), mutta sillä ei ollut yhteyttä harjoitusvasteeseen (Li. MENETELMÄT: Tutkimuksessa käytettiin aiemmin validoitua kyselylomaketta, jossa kysyuiin sekä akuuuicn ja rasitusvammojen esiintyvyyuä, lukumäärää ja tyyppiä sekä taustatietoja ja harjoitteluhistoriaa viimeisen 12 kuukauden aikana. Maksimisyke (p<0,001) ja Imin (p<0,05), 2 rni n , 3 min ja 4 min (p<0,001) syke pienenivät sekä myös HRR2min, HRRJmin ja HRR4min (p<0,001). YO2max% oli suurempi kuin kuruoluokilla hyvä (p<0,001) ja kohtalainen (p<0,01) ja PK:n lopussa HRR3 ja HRR4 oli pienempi kuin kuntoluokalla hyvä (p<0,05). Testin pääuymisen jälkeen sykettä mitatt i in 4 mi n ajan 5 s tallennusvälein, josta määriteltiin syke 15 s aikaikkunassa 1 rni n , 2 min, 3 min ja 4 min palautumisen kohdalta ja laskeu iin HRRlmin, HRR2min, HRR3minja HRR4min Palautumisen ensimmäinen minuutti seistiin paikallaan, jonka jälkeen käveltiin vakiokuormalla. Tulokset tarjoavat suomalaisten alakoululaisten kokonaisaktiivisuuden viitearvot ja luovat lähtökohdan tarkempien tavoitteiden aseuarniselle kouluikäisten liikunnan edistämisessä. Reipasta liikuruaa kertyi arkipäivinä keskimäärin 15 minuuttia enemmän kuin viikonlopun päivinä (p < 0,001). luokalla ja pojilla keskimäärin noin 1 rnin/tunti enemmän kuin tytöillä (p < 0,001). YO2max parani keskimäärin 4 ± 3% (p<0,001, vaihteluväli -4-11%). JOHTOPÄÄTÖKSET: Noin puolet alakoululaisista täytti fyysisen aktiivisuuden minimisuosituksen 60 mi nuuu ia reipasta liikuntaa päivittäin. Yhteensä 421 (8%) vastasi kyselyyn, joista kahta ei voitu ouaa huomioon epäasiallisten vastausten takia. Sen sijaan lisääntynyt harjoituskuorma heikensi maksimitestin jälkeisen palautumisen lmin sykkeen muutosta PK:n aikana siten, että syke oli suurempi harjoituskuorman kasvaessa. Lasten keski-ikä oli 9,9 vuotta (keski hajorua e 1,9 vuolla). TAUSTA: Parkourin suosio on kasvanut Suomessa ja muissa maissa. luokalla noin 2 min/tunti enemmän kuin 6. Fyysinen aktiivisuus mitattiin kiihtyvyysanturilla (ActiGraph) seitsemän päivän ajalta. Tulosten analysointia varten varusmiehet jaeltiin kolmeen yhtä suureen kuntoluokkaan PK:n alussa mitatun VO2max:n perusteella (>46 ml/kg!min hyvä: 41-45,9 ml/kg/min kohtalainen ja <40,9 ml/kg!min huono). Sen sijaan TRIMP korreloin positiivisesti (r=0,41, p<0,05) Imin sykkeen muutokseen PK:n alusta PK:n loppuun. Sähköpostiosoiueet oli saatu Suomen Parkour ry:ltä. Tähän mennessä ei ole julkaistu yhtään tutkimusta parkourissa tapahtuvista akuuteista tai rasitusvarnrnoista ja niitä aiheuttavista riskitekijöistä. YO2max %). Tavoilleen toteutuminen vaatii uusia tehokkaita toimenpiteitä, joilla saadaan lapsille lisää liikumaa sekä koulupäivien yhteyteen euä vapaa-ajalle. Koulupäivän aikaista reipasta liikuntaa kertyi 1. TULOKSET: Lapsista 50 % liikkui reippaasti vähintään 60 minuuttia päivässä ja 9% vähintään 90 minuuttia päivässä. MENETELMÄT: Varusmiehet (N=29, ikä 20 v) suorittivat YO2max-testin juoksumatolla PK:n alussa ja lopussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka sykkeen palautuminen maksimaalisen testin jälkeen on yhteydessä kuruotasoon, harjoitusvasteeseen (Ll.YO2max%) ja harjoituskuormaan 8-viikon peruskoulutuskauden (PK) aikana. Hyväkuntoisilla varusmiehillä sykkeen palautuminen 4 min maksimitestin jälkeen oli parempi PK:n alussa ja lopussa. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, euä fyysinen aktiivisuus vähenee alakoululaisilla jo ensimmäisestä vuosiluokasta alkaen sekä koulupäivän aikana euä vapaa-aikana. Reippaan liikunnan osalta tunnin minimitavoitteen saavuttaminen lähes kaikkien oppilaiden osalta vaikuttaa haastavalta, mutta kuitenkin realistiselta tavoiueeha. TULOKSET: PK:n alussa HRR4 oli pienempi huonokuntoisilla kuin kuntoluokalla hyvä (p<0,05), 1 min, 2 min, 3 min ja 4 min sykkeissä ei kuntoluokkien kesken ollut eroa. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 65. MENETELMÄT: Tutkimusaineiston muodostivat 568 tyttöä ja poikaa alakoulun luokilta 1-6. Harjoituskuormalla oli tosin negatiivinen yhteys kuruotasoon siten, euä hyvä kunto palveluksen alussa indikoi vähäisempää harjoituskuorrnaa peruskoulutuskaudella. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selviuää akuuttien ja rasitusvammojen esiintyvyyttä ja riskitekijöitä parkourin harrastajilla. Harjoituskuorman määriuärniseksi varusmiehet tallensivat päivittäin sykeuä keskimäärin 15 h/vrk koko PK:n ajan. Reipas liikunta määriteltiin liikunnaksi, joka kiihtyvyysanturilla mitauuna yli ui intensiteetin 2 296 cprn. JOHTOPÄÄTÖKSET: Peruskoulutuskausi parantaa kuruorasoa eniten huonokuntoisilla alokkailla, mutta kuruornuutos ei ollut yhteydessä sykkeen palautumiseen eikä harjoituskuormaan
Interventioon ei kuulunut ravitsemusneuvontaa. Alaraajojen lihasten asymmetrian on erilaisilla potilasaineistoilla todettu olevan yhteydessä liikkumiskykyyn (2,3). Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää polven ojeruajaja koukistajalihasten tehon, vääntömomentin ja poikki pinta-alan asymmetrian määrää sekä sen yhteyttä liikkumiskykyyn polven nivelrikosta kärsivillä. TAUSTA: Polven nivelrikkoon liittyvä kipu, instabiliteetti ja jäykkyys johtavat kivuliaan raajan käytön välttämiseen, lihasten suorituskyvyn laskuun ja lihasmassan pienenemiseen (1). chemeriini ja leptiini), glukoosi(insuliini ja oraalinen sokerirasituskoe) ja rasva-aineenvaihduntaa (kokonais-, HDLja LDL-kolesteroli ja triglyseridit), fyysinen suorituskyky (UKK 2-km kävelytesti) sekä kehon koostumus. Rasitusvammojen tyypit olivat (n=50) oli lihaksissa, nivelissä (n=4 l), jänteissä (n=39) ja luissa (n=20) Yleisin aiheuttava tekijä sekä akuuteille että rasitusvammoille oli alastulo/rolli (akuutti vamma n=68 ja rasitusvamma n=20) ja seuraavaksi yleisimpiä olivat ylitys (n=36) ja akrobaatti/ temppu (n=28) akuuttivammoille ja oheisharjoittelu (n=20) ja ponnistus/lähdössä (n=l2) rasitusvammoille. MENETELMÄT: Tutkittavat (40-65-v miehet, BMI 25,1-34,9), joilla todettiin heikentynyt paastosokeri ja/tai sokerinsieto satunnaistettiin kolmeen tutkimusryhmään: kuntosali(n=49), sauvakävely(n=48) ja vertailuryhmä (n=4 7). Petterson et al. Polven ojentajaja koukistajalihasten tehoa ja vääntömomenttia mitattiin isokineettisellä voimadynamometrillä ja reiden lihasten poikkipinta-alaa tietokonetomografian avulla. 2009; 89: 1072-79. JOHTOPÄÄTÖKSET: Odotusten mukaisesti suurin osa parkourin harrastajista kärsivät akuuttivammoista alaraajassa. Liikunnan vaikutusta chemeriinipitoisuuteen ei tiedetä. Akuuttivammat sijaitsivat pääosin alaraajassa (n=231), vartalossa/rangassa (n=67) yläraajassa (n=46) ja päässä/kasvossa (n=21). Vammoja oli sattunut yhteensä 616 kappaletta, joista 571 vammasta oli raportoitu varnrnatyyppi (380 akuuttia vammaa ja 191 rasitusvamrnaa). Ruhje/ iskuvamma oli yleisin akuuttivammatyyppi (n=85), ja seuraavaksi yleisimpiä olivat epämääräinen kipu (n=65), nivelsiteiden venähdys (n=47) ja murtuma (n=30). Liikkumiskykyä selvitettiin maksimaalisen kävelynopeuden ja portaiden nousuun käytetyn ajan avulla sekä itsearvioltua toimintakykyä ja polvikipua WOMAC -toimintakykykyselyllä. Vamman saaneista 4 7% oli kärsinyt vain akuutista vammasta, 26% rasuusvarnmasta ja 27% molemmista vammatyypeistä. Valtonen et al. Näin ollen 419 henkilöä (88% miehiä ja 12% naisia) muodostivat tutkimusaineiston. Liikuntaintervention aikana (12 viikkoa) tutkittavat harjoittelivat kolme kertaa viikossa tunnin ajan nousujohtoisesti. Phys Ther. 2008; 87: 363-70. Alaraajojen lihasten asymmetria laskettiin yksilöllisesti. Hitaampaa portaiden nousuaikaa ennustivat suurempi polven ojennustehon asymmetria, heikompi polven koukistusteho, kontralateraalisen polven nivelrikko ja suurempi polvi kipu (r2= 0,65). Otoskoko määritettiin voimalaskelmalla. TAUSTA JA TARKOITUS: Ylipaino on osoittautunut merkittäväksi tekijäksi kroonisen tulehdusreaktion synnyssä. Portegijs et al. Se on yhteydessä metaboliseen oireyhtymään ja sen osatekijöihin. 2. Ryhmien välinen vertailu 66 UIKUNTA & TIEDE 49 • 5 /2012. Reisilihasten poikkipinta-alan asymmetria oli 5% (p<0,001). Näistä tutkimukseen osallistui 43 vapaaehtoista 50-75 -vuotiasta henkilöä (20 miestä ja 23 naista), jotka olivat polven nivelrikon vuoksi jonossa polven tekonivelleikkaukseen. Chemeriini on vastikään tunnistettu adipokiini, joka osallistuu adipogeneesin säätelyyn, tulehdusreaktioon ja liittyy metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin. Med Sci Sports Exerc. ......._= •"~-OT""\~":-'•~~~~~~~~ ~~~ ,....,'-"~' ~ ..,_...,_. Vertailuryhmää pyydettiin olemaan muuttamatta elintapojaan. Am J Phys Med Rehabil. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimuksia, joissa otetaan huomioon parkourin liikkeissä tapahtuva alaraajan biornekaniikka esim. TULOKSET: 419 vastaajan keski-ikä oli 17,9 ± 7,3 vuotta (vaihteluväli 4-50 vuotta) (23% 4-11 vuotta, 35% 12-18 vuotta ja 4 2% vähintään 19 vuotta) ja olivat harrastaneet parkouria 2,1 ± 1,8 vuotta (vaihteluväli 0-9 vuotta). JOHTOPÄÄTÖKSET: Polven nivelrikosta kärsivien alaraajojen lihasten suorituskyvyn ja lihasmassan asymmetria on huomattavan suuri. hypyssä ja alastulossa. Tämä tutkimus antaa tärkeää tietoa parkourissa tapahtuvista vammoista, jonka perusteella harrastajat ja valmentajat voivat kiinnittää enemmän huomiota vammojen ennaltaehkäisyyn. Asymmetrian ja liikkumiskyvyn välistä yhteyttä tarkasteltiin regressioanalyysin avulla. 2008; 40: 422-7. Vammoista 227 akuuttivammaa ja 106 rasitusvarnrnaa oli tapahtunut parkouriin liittyvissä harjoituksissa. Suurin osa akuuttivammoista sijaitsi nilkassa (n=60), jalkapöydässä/varpaissa (n= 53), polvessa (n=47) ja kädessä/sormissa (n=30). '"; •• l• • :·.: ~_//KUNTA ~-!'.A l(fTf~T_E f'.N _pA ! Vf\ T .f~.~7 .. Ojennustehon asymmetria sekä kipu tulisi ottaa huomioon polven nivelrikosta kärsivien liikkumiskyvyn ongelmien ehkäisemisessä ja kuntouttamisessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää randomisoidun kontrolloidun liikuntaintervention vaikutusta adipokiineihin, glukoosiaineenvaihduntaan ja metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin miehillä, joilla on heikentynyt glukoosin säätely. TULOKSET: Polven ojentajaja koukistajalihasten tehon ja vääntömomentin asymmetria vaihteli 21% ja 30% välillä (p<0,001). Parkouria harjoiteltiin kesällä keskimäärin 2,3 ± 1,7 kertaa ja talvella 1,5 ± 1,3 kertaa viikossa. Yleisemmät rasitusvammat sijaitsivat polvessa (n=38), jalkapöydässä/varpaissa (n=24), ranteissa (n=l8) ja alaselässä (n=18). LÄHTEET 1. ~11"""'1' ~• ~ ~ ~ , -, T ... Yhteensä 222 (53%) henkilöä oli kärsinyt vähintään yhdestä vammasta. V Sauvakävelyja kuntosaliharjoittelu vähentävät chemeriinin pitoisuutta 40-65-vuotiailla miehillä, joilla on heikentynyt glukoosin säätely randomisoitu kontrolloitu tutkimus VENOJÄRVI M, WASENIUS N, MANDEROOS S, HEINONEN OJ, HERNELAHTI M, LINDHOLM H, SURAKKA J, LINDSTRÖM J, AUNOLA S, ATALAY M, ERIKSSON JG . ~~......._, ._.. Polven nivelrikosta kärsivillä asymmetrian yhteyttä liikkumiskykyyn ei ole kuitenkaan tutkittu aiemmin. 2:.f!)'~ . V Polven ojentajalihasten asymmetria hidastaa polven nivelrikosta kärsivien portaiden nousua: poikkileikkaustutkimus VALTONEN A, PÖYHÖNENT, MANNINEN M, HEINONEN A, SIPILÄ S . MENETELMÄT: Kaikki tutkittavat, jotka täyttivät sisäänottokriteerit, valittiin keskussairaalan tekonivelleikkausjonosta. ~ t-!.. Hitaampaa kävelynopeutta selittivät heikompi polven koukistusteho ja suurempi polvikipu (r2= 0,44). Ennen ja jälkeen intervention tutkittiin adipokiinit (mm. 3
Näyttää siltä, että sauvakävelyharjoittelu vaikuttaa positiivisesti ylipainosta johtuvaan krooniseen tulehdusreaktioon ja se voi ehkäistä rasvamaksan syntyä myös silloin, kun glukoosin säätely on jo heikentynyt. Muissa tulosmuuttujissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Tulosten varmentamiseksi tehtiin lisäksi rank-transformoiduille tuloksille (chemeriini, FLJ-indeksi [rasvamaksaindeksi], kokonaisja LDL-kolesteroli ja leptiini) kovaria nssiana I yysi. Molemmat Ii ikuntainterventioryhmät harjoittelivat nousujohteisesti 12 viikkoa 3 kertaa viikossa 60 minuuttia kerrallaan. Tutkimuksessa käytetyt liikuntaohjelmat voi sellaisenaan siirtää käytäntöön. Vapaa-ajan liikunnan annoksessa tapahtuneet muutokset tulisi määrittää ja kontrolloida tulevissa annos-vastetutkirnuksissa. Lisäksi osoittautui, että miehillä, jotka olivat liikkuneet ~4,5 MET-yksikön keskimääräisellä teholla rasvamassan vähentymistä ilmeni nousujohtoisesti useammin, mistä johtuen 4,5 MET:n keskimääräistä tehoa voitaneen pitää kynnysarvona rasvamassan vähentymiselle. Kokonaisliikunnan määrä oli myös riippumaton kävelynopeuden muutoksen ennustaja (p=0,024). MENETELMÄT: Tutkittavat (n=l44; 54,5 ± 6,5 v.; kehon painoindeksi 25,1-34,9 kg/ m 2) satunnaistettiin sauvakävely-, kuntosalitai kontrolliryhmään. Ohjatun harjoittelun ja muun vapaa-ajan liikunnan määrä ja teho mitattiin päiväkirjoilla. Saavutetut vasteet kehon koostumuksessa ja fyysisessä suorituskyvyssä eivät kuitenkaan ole riippumattomia vapaa-ajan liikunnan annoksesta. LIIKUNTA& TIEDE 49 • 512012 67. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sauvakävelyllä on positiivinen vaikutus aerobiseen suorituskykyyn, kehon koostumukseen ja FLIindeksiin. Ryhmien välinen vertailu suoritettiin kovarianssianalyysilla ja tulosmuuttujissa havaitun muutoksen riippumattomat selittäjät selvitettiin useamman selittävän muuttujan regressioanalyysilla. TULOKSET: Chemeriinipitoisuus väheni sekä kuntosali(p = 0,030) että sauvakävelyryhmissä (p = 0,009) verrattuna vertailuryhmään. Sauvakävelyryhmän FLl-indeksi sekä kokonaisettä LDL-kolesteroli vähenivät kuntosaliryhmään verrattuna. V Sauvakävelyn ja kuntosaliharjoittelun vaikutus kehon koostumukseen ja fyysiseen suorituskykyyn miehillä, joilla on heikentynyt sokerin säätely: satunnaistettu kontrolloitu annos-vaste tutkimus WASENIUS N, VENOJÄRVI M, MANDEROOS S, SURAKKA J, LINDHOLM H, HEINONEN OJ, ERIKSSON JG, MÄLKIÄ E, AUNOLA S . TULOKSET: Rasvamassa vähentyi sauvakävelyryhmässä (-1,3 kg, 95% CI -2,3-0,2 kg, p=0,016) mutta ei voimaharjoitteluryhmässä (+0,5 kg, -0,6-1,6 kg, p=0,754) verrattuna kontrolliryhmään. Regressioyhtälön mukaan yhden METyksikön nousu kokonaisliikunnan tehossa vastasi 0,3 kg:n (p=0,004) laskua kehon rasvamassassa riippumatta iästä, ravinnonsaannin muutoksista tai interventioryhmästä. TAUSTA: Ylipaino ja alentunut fyysinen suorituskyky ovat merkittäviä tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä. tehtiin Kruskal-Wallis testillä ja parittaisissa vertailuissa käytettiin Bonferronin korjauskerrointa. Tulokset olivat samanlaiset senkin jälkeen, kun kovarianssianalyysissä oli vakioitu lähtötilanteen erot ryhmien välillä analyysiin valituissa muuttujissa sekä rasvaprosentissa. Ohjatun harjoittelun annoksen (teho ja määrä) ja tulosmuuttujien välillä ei löydetty positiivisia yhteyksiä. Kehon koostumus, vyötärönympärys ja fyysinen suorituskyky (UKK 2-km kävelytesti, kävelynopeus, puristusvoima, ponnistusvoima) mitattiin ennen interventiota ja sen jälkeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fyysisen harjoittelun vaikutusta kehon koostumukseen ja fyysiseen suorituskykyyn, sekä tutkia näiden yhteyttä ohjatun harjoittelun, muun vapaaajan liikunnan, ja vapaa-ajan kokonaisliikunnan (ohjattu+ muu vapaa-ajan liikunta) määrään ja tehoon miehillä, joilla on heikentynyt veren sokerin säätely (IGR). Näiden tietojen ja MetPro®-ohjelmiston tietokannan avulla laskettiin fyysisen aktiivisuuteen kulutetun energian määrä MET-tunteina ja teho METyksikköinä (MET, lepoaineenvaihdunnan kerrannainen). Tällä hetkellä emme kuitenkaan tiedä kuinka paljon (määrä, volyymi) ja millä teholla (intensiteetti) on liikuttava, jotta saavutetaan haluttu vaste kyseisissä muuttujissa. Sauvakävelyryhmässä kehon rasvaprosentti laski (p < 0,01) verrattuna muihin ryhmiin ja samoin aerobinen suorituskyky parani (20%) ja leptiinipitoisuus väheni (p = 0,001) verrattuna vertailuryhmään. Molemmat harjoitusmuodot vähensivät chemeriinipitoisuutta ja sauvakåvelyharjoittelu vähensi lisäksi leptiinipitoisuutta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ohjattu strukturoitu sauvakävely voi tuottaa pienen, mutta tilastollisesti merkitsevän rasvamassan vähentymisen miehillä, joilla on todettu IGR
UKK-Instituutissa Tampereella teemana: Onko kansan kunto korkealla. Lisätietoja: www.lts.fi/koulutus 68 UIKIJNTA8 TIEDE49•5/2012. Liikuntalääketieteen päivät 2013 BIOMEDICUM, Helsinki 6.-7.11.2013 Lisätietoja: www.lts.fi •• •• KUNTOTESTAUSPAIVAT 2013 20.-21.3. Mitä mittarit kertovat
On arvioitu, että jokaisesta työelämän ulkopuolelle jääneestä kansalaisesta aiheutuu kansantaloudelle yli miljoonan euron kustannukset 2. Syrjäytyneistä ja niin sanotuista kadonneista nuorista on miehiä kaksi kolmasosaa. Vähän liikkuvat sairastuvat useammin masennukseen kuin liikunnallisesti aktiiviset". E van tuoreen raportin I mukaan Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä noin 51300 syrjäytynyttä nuorta. Tätä tietoa saadaan luotettavasti vain objektiivisten mittalaitteiden avulla. Teksti: RAIJA KORPELAINEN Yhteiskunnan ulkopuolelle jääneen nuoren aktivointi on haaste myös fyysisen aktiivisuuden mittaamiselle Tarvitsemme perustietoa eri väestönosien fyysisestä aktiivisuudesta ja erityisesti erilaisten motivointikeinojen vaikuttavuudesta. Kelan tutkimusten mukaan joka päivä viisi alle 30-vuotiasta suomalaista nuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä, ja valtaosa heistä jää eläkkeelle masennuksen vuoksi. Nuoruusiällä masennukseen sairastuvien määrä on rajusti lisääntymässä 3 . Nuoruusiän masennukseen liittyvät ahdistuneisuushäiriöt, käytösja tarkkaavaisuushäiriöt sekä päihteiden väärinkäyttö, jotka liittyvät myös syrjäytymiseen. Heistä arviolta 32 500 kuuluu syrjäytyneiden ytimeen eli heitä ei löydy mistään rekistereistä tai tilastoista. Laajassa, Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin perustuvassa LIIKUNTA & TIEDE 49, 5/'lfJ12 69. Myös liikkumattomuus ja epäterveet Kuva: MOPO -TUTKIMUS-JA KEHITTÄMISHANKE elintavat kasautuvat erityisesti nuorille miehille. Mutta miten saavuttaa ja motivoida vähiten liikkuvat
Vähiten liikkuva väestönosa on kuitenkin todennäköisesti kaikkein haasteellisin motivoida liikkeelle tai saada mukaan tutkimuksiin, sillä heidän kiinnostuksensa esimerkiksi käyttää kannettavia aktiivisuusmittareita on usein heikko. ktt. Med Sci Sports Exerc 2008; 40/10), 1749-1756. 8Troiano RB, Berrigan D, Dodd KW, Mässe LC, Tilert T, McDowell M. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2070. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten fyysisen aktiivisuuden määrää ja laatua ei ole Suomessa tutkittu. On olemassa lukuisia seurantaja interventiotutkimuksia, joissa on käytetty objektiivista aktiivisuudenmittausta, ja jotka ovat tuottaneet erilaisten terveysvastemuuttu70 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012. Esimerkiksi aikuisten lihavuuden hoidossa suositellaan 7000-12000 askeleen ottamista päivittäin. Kaikkein suurin terveyshyöty ja kustannussäästö saavutettaisiin, jos kaikkein passiivisimmat saataisiin lisäämään kohtuullisesti liikkumistaan. Olisi siis suotavaa, että tulevissa suosituksissa huomioitaisiin nykyistä paremmin päivittäinen arkielämän kokonaisaktiivisuus ja energiankulutus. Suositukset ovat paikallaan ja ne antavat pohjan paitsi väestön terveysneuvonnalle, myös väestön aktiivisuuden tutkimukselle. Sports Med 2009;39:423-38. 70 Aoyagi Y, Shephard RJ. 8 Äskettäin julkaistussa "Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010" -raportissa todetaan, että vain joka kymmenes aikuisista liikkuu tarpeeksi paljon ja monipuolisesti nykyisten suositusten mukaan harjoittaen myös riittävästi lihaskuntoaan 9 . Yksi g vertikaaliseen suuntaan vastaa paikallaan seisomista. EVA-analvvsi nro 19. fi/publica tions/2000/nuortendepressio.pdf 4 h ttp://www. Steps per dev: The road to senior health. Suositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi liikkua vähintään yhdestä kahteen tuntia päivässä ja aikuisten puolestaan tulisi harrastaa 2,5 tuntia reipasta kestävyysliikuntaa viikoittain. Esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevien nuorten fyysisen aktiivisuuden määrää ja laatua ei ole Suomessa tutkittu. Mittareiden kiihtyvyysanturit voivat olla yksi-, kaksitai kolmesuuntaisia, jolloin useammalla mittaussuunnalla saadaan tietoa myös horisontaalisista ja lateraalisista liikkeistä. 2Valtionhallinnon tarkastusvirasto. Yksinkertaiset askelmittarit rekisteröivät alarajan ylittävän kiihtyvyyspiikin yhdeksi askeleeksi. Arkiaktiivisuus paremmin huomioon Terveysliikuntasuositukset saattavat olla varsin vaativia sellaisille kohderyhmille, joille fyysisen aktiivisuuden lisääminen olisi kaikkein tärkeintä. Mittalaitteen valinnassa erityisesti käytettävyys on laitteen hyväksymisen kannalta tärkeä. Hukassa Keitä ovat syrjäytyneet nuoret. Nuorten syrjäytyminen, Valtionhallinnon tarkastusviraston toiminnantarkastuskertomus 146/2007 3 h ttp://www. Esimerkiksi hyvin huonokuntoisille tai lihaville tällaiset suositukset voivat olla kohtuuttomia, aiheuttaa ahdistusta ja pahimmillaan passivoida entisestään. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. tutkimuksessa todettiin, että 15-16 -vuotiailla pojilla vähäinen liikunta liittyi tunne-elämän häiriöihin, sosiaalisiin ongelmiin, ajatusja tarkkaavaisuushäiriöihin sekä sosiaaliseen käytöshäiriöön 5. 9Husu P, Paronen 0, Suni J, Vasankari T. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011: 15. Emotional and Behavioral problems in relation to physical ectivitv in voutb. Koska tämäkin tulos perustuu kyselyyn, raportissa todetaan selkeä tarve objektiivisille fyysisen aktiivisuuden mittauksille. Erottelussa käytetyistä raja-arvoista ei kuitenkaan ole yhtenäistä käytäntöä. Liikunta on yksi tärkeä syrjäytymistä ehkäisevä ja elämänlaatua parantava tekijä, ja fyysisen aktiivisuuden vaikutukset myös nuorten hyvinvointiin ovat kiistattomat. ktl. Yhdysvaltalaisessa NHANES-tutkimuksessa aktiivisuus mitattiin objektiivisesti ja tulokseksi saatiin, että alle viisi prosenttia aikuisista liikkui suositusten 1 Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA. Tarvitsemme ennen kaikkea perustietoa eri väestönosien fyysisestä aktiivisuudesta ja erityisesti erilaisten motivointikeinojen vaikuttavuudesta, ja tätä tietoa voidaan saada luotettavasti vain objektiivisten mittalaitteiden avulla. Oma tutkimuksemme ammattistarttiluokkien nuorilla (Laurila ym.) osoitti, että tämän kohderyhmän motivointi mittalaitteen kantamiseen oli varsin haasteellista. Nykyiset kehittyneet mallit mittaavat kiihtyvyyttä (g, maan vetovoiman kiihtyvyys 9,81 m/s 2). Tällöin arkinen aktiivisuus olisi palkitsevampaa ja kannustaisi mahdollisesti aktiivisuuden lisäämiseen. Nämä mittarit kiinnitetään tavallisesti vyötärölle lähelle kehon painopistettä tai ranteeseen. Fyysisen aktiivisuuden objektiivisista mittausmenetelmistä ovat erityisesti erilaiset askelja aktiivisuusmittarit yleistyneet viime aikoina. Tästä huolimatta erityisesti nuorten miesten fyysinen aktiivisuus on nopeasti vähentynyt. Aktiivisuusmittarit ovat askelmittareita kehittyneempiä, ja ne mittaavat aktiivisuutta tavallisesti aktiivisuusyksikköinä aikayksikköä kohden eli lukuina (counts) minuutissa. mukaan. Aktiivisuutta voidaan nykyään mitata erilaisia teknologisia sovellutuksia hyödyntämällä. 1.2.2012. On kuitenkin osoitettu, että jo yksisuuntaiset anturit mittaavat kävelyn energiankulutusta varsin tarkasti. Liikunnallisesti aktiiviset kokivat myös olevansa terveempiä kuin vähän liikkuvat. Physical ectivitv in the United States measured bv' accelerometer. Med Sci Sport Exerc 2008;40: 181-8. ii/puotics tions/2000/nuortendepressio.pdf 5Kantomaa M ym. Useat mittarit erottelevat eri intensiteettitasoilla vietetyn ajan, esimerkiksi istumisen sekä kevyen, kohtalaisen, tehokkaan ja erittäin tehokkaan aktiivisuuden. Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen luotettavasti on erityisen haastavaa henkilöillä, joiden motivaatiotaso on matala, eikä interventioiden vaikuttavuutta saada esille luotettavasti, jos myöntyvyys mittarin käyttöön on heikko. Suositukset perustuvat kuitenkin pääasiassa kyselytutkimuksiin
Tutkimukset osoittavat, että ne, joilla on eniten terveyttä vahingoittavia tottumuksia, eivät todennäköisesti etsi terveyteen liittyvää tietoa, eivät törmää siihen sattumalta esimerkiksi terveyskampanjoiden kautta tai voivat jopa tarkoituksellisesti välttää sen kohtaamista (ks. Aktiivisten ja inaktiivisten eroavaiset tavat suhtautua informaatioon voidaan ottaa huomioon liikuntaan liittyvässä neuvontatyössä ja interventioiden suunnittelussa. On siis kannatettavaa ottaa kohderyhmä mukaan suunnitteluun myös mittareiden ulkonäköä suunnitellessa. Toisaalta esimerkiksi elokuvalipuilla palkitseminen ei pilottihankkeissamme ole näyttänyt lisäävän motivaatiota, joten koukuttavien elementtien täytyy todennäköisesti löytyä itse mittarista ja sen tuottamasta sisällöstä. 2011 Methods for measuring physical activity in challenging populations. Informaation avulla voidaan pyrkiä vaikuttamaan myös tunteisiin ja tukea käyttäytymisen muutosta esimerkiksi konkreettisten ohjeiden tai palautteen avulla. Usein kuitenkin juuri ne henkilöt, joiden toimintaan pyritään vaikuttamaan, ovat niitä, joita on kaikkein vaikeinta tavoittaa terveysviestinnän avulla. Yksi tutkimuksellinen näkökulma on myös motivoivien menetelmien kehittäminen liikunnasta syrjäytymisriskissä olevien fyysisen aktiivisuuden objektiiviseen mittaamiseen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 128(1):72-9 Laurila, L.E., Korpelainen, R., Virtanen, P., Siiven, .. 2006). the 2nd International Conference on Ambulatory Monitoring of Physical Activity and Movement, ICAMPAM 2011 . MOPO-hankekokonaisuudessa ( www.tuunaamopo.fi) tutkimme, kehitämme ja testaamme nuorille uutta hyvinvointivalmennuspalvelua. liikuntatiedon aktiivisen hankinnan on osoitettu ennustavan aktiivisuutta liikuntakäyttäytymisessä (Plotnikoff, Johnson, Karunamuni & Boule, 2010). Näitä kynnysarvoja voivat kuvata mittarityypistä riippuen esimerkiksi aktiivisuusyksiköiden frekvenssi, askelmäärä päivässä, askelfrekvenssi tai impaktien eli maakontaktista aiheutuvien jalkaan suuntautuvien kohtisuorien kuormitusiskujen päivittäinen lukumäärä. ja Jämsä T. Transteoreettisen muutosvaihemallin (ks. Vaikka neuvonnan ja interventioiden sisällöt räätälöidään usein transteoreettisen muutosvaihemallin periaatteiden mukaisesti, ei yksilöiden LIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012 71. Aktiivisuusmittarista motivaattoriksi. RAIJA KORPELAINEN Tutkimuspäällikkö Terveysliikunnan professori Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka Oulun yliopisto Sähköposti: raija.korpelainen@oulu.fi ARTIKKELI PERUSTUU JULKAISUIHIN: Leppä luoto J., Ahola R. Myös liikuntaan aktivoinnin yhteydessä on havaittu etteivät kampanjat tavoita inaktiivisia ryhmiä (Marcus ym. 2012 : Aikuisten terveysliikunnan laadun ja määrän objektiivinen mittaaminen. Siitä huolimatta suuri osa heistä ei ole kiinnostunut liikuntainformaatiosta, käy ilmi Oulussa kutsuntaikäisille tehdystä kyselytutkimuksesta. Myös halukkuus käyttää mittaria näyttää olevan parempi fyysisesti aktiivisilla. May 24-27, Glasgow, Scotland. jien, kuten lihavuuden, seerumin kolesterolipitoisuuden, luun tiheyden ja -massan sekä metabolisen oireyhtymän kannalta kriittisiä aktiivisuuden kynnysarvoja. Kohderyhmän osallistaminen voi kokemuksemme mukaan olla yksi keskeisimmistä seikoista, ja osallistamisen työkaluja ja osaamista kannattaa hankkia etenkin, jos tutkimuksen tavoitteena on saada uusi tieto hyötykäyttöön esimerkiksi uusina palveluina tai tuotteina. I nformaation välittäminen on jo pitkään kuulunut terveyden edistämisen perusmenetelmiin. Prochaskan & DiClemente, 1983) mukaan yksilöä voidaan tukea eri tavoin käyttäytymisen muutoksen eri vaiheissa: esimerkiksi muutoksen alkuvaiheessa tarjoamalla neutraalia ja arvioivaa informaatiota ja loppuvaiheessa kannustamalla ja motivoimalla. Herzig K-H., Korpelainen R., KeinänenKiukaanniemi S. Tämä yksilön muutosvalmiutta kuvaava malli jakaa muutoksen viiteen vaiheeseen, jotka ilmentävät yksilön toimintaa ja hänen valmiuttaan muuttaa sitä. Tutkimuksissa haasteena onkin kehittää sellaisia sitoutumisesta palkitsevia keinoja, jotka motivoivat kaikkein haasteellisinta kohderyhmää riskeeraamatta tulosten luotettavuutta tai sovellettavuutta. Pålsdöttir, 2008, Ek & Heinström, 2011; Sairanen & Savolainen, 2010). MOPO -tutkimusja kehittämishanke: www.tuunaamopo.fi Teksti: NOORA HIRVONEN Liikuntainformaatio ei tavoita liikkumatonta nuorta miestä Liikunta kiinnostaa nuoria miehiä selvästi enemmän kuin ravitsemustai mielenterveysaiheet. Tyypillisiä syitä aktiivisuusmittarin vähäiseen käyttöön riippumatta sovelluksesta ovat omassa hankkeessamme olleet erityisesti "laiskuus" ja mittarin ulkonäköön liittyvät seikat. Aktiivisuusmittari voi toimia myös motivoivana ja aktivoivana tekijänä, mutta on mahdollista, että ne motivoivat eniten henkilöitä, jotka ovat jo fyysisesti aktiivisia. Myös kohderyhmää puhutteleva internetpalvelu mittarin tukena saattaa motivoida nuoria
Säännöllisesti liikkuvat sen sijaan kokevat saavansa liikuntatietoa useammin sekä sattumalta että etsimällä sitä itse erilasista lähteistä. Koulutustaso oli tutkimuksen mukaan yhteydessä sekä liikuntaan liittyvään informaatiokäyttäytymiseen että muutosvaiheeseen. & Korpelainen, R.I2012) lnformation behavior in stages of exercise behavior change. Kysely sisälsi kysymyksiä miesten liikuntaan, ravitsemukseen ja mielenterveyteen liittyvistä tiedontarpeista sekä käytännöistä, joiden kautta miehen sattumalta saavat tai aktiivisemmin hankkivat näihin aiheisiin liittyvää tietoa. 72 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Hirvonen, N. Inaktiivisten ryhmien saavuttamiseksi tarvitaan uusia keinoja Liedon välittämiseen ja aihetta tulisi lähestyä monitieteisesti. Aineistoa kerättiin kyselyn avulla Puolustusvoimien kutsuntatilaisuuksissa Oulussa vuosina 2010 ja 2011. Toimintaan suuntautuneet terveysinterventiot ja -kampanjat eivät todennäköisesti tavoita niitä, jotka eivät vielä harkitse käyttäytymisen muutosta (Marcus & Simkin, 1994) vaan sopivat paremmin motivoimaan niitä, jotka ovat jo pidemmällä käyttäytymisen muutoksessa. Ne, joilla on eniten terveyttä vahingoittavia tottumuksia, eivät todennäköisesti etsi terveyteen liittyvää tietoa, eivät törmää siihen sattumalta tai voivat jopa tarkoituksellisesti välttää sen kohtaamista. 120121 Young rnsn's practices of obtaining, avoiding and sharing information on exercise, nutrition and mental health. Ammatti koululaisiin tai ainoastaan peruskoulun suorittaneisiin verrattuna lukiolaiset olivat todennäköisemmin liikuntakäyttäytymisen toimintatai ylläpitovaiheessa ja etsivät aktiivisesli liikuntaan liittyvää tietoa. marraskuuta, Åbo Akademi, Turku. Nuoret miehet jaettiin viiteen liikuntakäyttäytymisen muutosvaiheeseen: esiharkinta (ei harrasta säännöllistä liikuntaa, eikä harkitse aloittamista), harkinta (ei harrasta säännöllistä liikuntaa, mutta harkitsee aloittavansa), valmistelu (ei harrasta säännöllistä liikuntaa, mutta aikoo aloittaa lähitulevaisuudessa), toiminta (on aloittanut säännöllisen liikunnan alle puoli vuotta sitten) ja ylläpito (on liikkunut säännöllisesti jo yli puolen vuoden ajan). Säännöllinen liikunta määriteltiin vähintään kahdeksikymmeneksi minuutiksi yhtäjaksoista hengästyrnistä ja hikoilua aiheuttavaa aktiivisuutta kolme kertaa viikossa tai useammin. Oululaiset kutsuntaikäiset kartoituksessa MOPO-hankkeen yhteydessä toteutetussa tutkimuksessa liikuntaan liittyvä informaatiokäyttäytymistä tutkittiin suhteessa liikuntakäyttäytymisen muutosvaiheeseen nuorten miesten keskuudessa. lnformaatiotutkimuksen päivät 2012, 1. informaatiokäyttäytyminen eri liikuru akäyu äytymisen muutosvaiheissa ole saanut tutkimuksellista huomiota. NOORA HIRVONEN, FM Tutkija Liikuntalääketieteellinen klinikka, ODL lnformaatiotutkimus, Humanistinen tiedekunta, Oulun yliopisto Sähköposti: noora.hirvonen@oulu.fi ARTIKKELI PER USTU U JULKAISUIHIN Hirvonen, N., Huotari, M-L., Niemelä, R. Henkilöt, joita pyritään tavoittamaan, ovat kuitenkin usein vaikeasti saavutettavissa perinteisten keinojen avulla. Räätälöityjä sisältöjä, uusia törmäyspintoja Tutkimuksen tulokset osoittivat, että liikunta kiinnostaa nuoria miehiä selvästi enemmän kuin ravitsemustai mielenterveysaiheet. 2. Journal of the American Society for lnformation Science and Technology 63 1804-1819. Jotta liikuntainformaation avulla tavoitettaisiin myös liikkumattomia, tulisi sekä viestinnän sisältöjä että informaation välitystapoja suunnitella räätälöidysti erilaisille ryhmille. Terveysviestinnän avulla voidaan pyrkiä lisäämään yksilöiden mahdollisuuksia törmätä sattumalta terveyteen liittyvään tietoon (Palsdottir, 2008). Lisäksi tarkasteltiin miesten ravitsemukseen ja mielenterveyteen liittyvää informaatiokäyttäytymistä. Siitä huolimatta suuri osa nuorista miehistä ei ole kiinnostunut liikuntainformaatiosta. Erityisesti tämä koskee niitä nuoria miehiä, jotka eivät liiku riittävästi (esiharkinta-, harkintaja valmisteluvaiheessa olevat). Säännöllisen liikunnan vasta aloittaneet (toirnintavaiheessa olevat) saavat tietoa erityisesti aktiivisesti etsimällä kun taas pitempään säännöllisesti liikkuneet (ylläpitovaiheessa olevat) tavallisesti seuraavat lisäksi totunnaisesti erilaisia Liedonlähteitä kuten liikuntaan liittyviä televisioohjelmia tai internetsivustoja. Tyypillisesli liikkumattomat kokevat saavansa liikuntatietoa harvoin ja silloinkin pääosin sattumalta
Tämän voi nähdä heijastavan hallittavuuteen liittyviä kysymyksiä ja miehistä valtaa. & Juvonen, T. Näitä maskuliinisuuden indikaattoreita ovat esimerkiksi kasvisten puute, tukevat ateriat ja punainen liha, tupakointi ja alkoholin runsas käyttö, raskas ja hikinen liikunta, lihaksikkaan vartalon tavoittelu sekä terveydellisten seikkojen vähäinen merkitys. Teoksessa: Saresmaa, T.,; Rossi, l:M. Teksti: JENN I KÄRSÄM Ä Lihaa ja lihasta miehinen terveilijä vai imagoliikkuja. (toim.) Käsikirja sukupuoleen. Tällä ryhmällä myös ulkonäköön liittyvät kysymykset ovat läsnä. Tutkimusaineistona käytin Mopo-hankeen syksyn 2010 kyselyä, jonka vastaajat täyttivät Suomen puolustusvoimien kutsunnoissa Oulussa. Aineiston käsittely lähti liikkeelle vastaajien jakamisella pienempiin vertailuryhmiin heidän itsensä arvioiman fyysisen aktiivisuuden perusteella. Teoksessa: Hoikkala, T.; Salasuo, M. Toisaalta ei myöskään voida puhua "puhtaasti" hegemonista maskuliinisuutta ilmentävistä nuorista miehistä, vaan vastaajien käyttäytymiseen vaikuttaa moni muukin tekijä kuin sukupuoli. Tunnetut sotilaat-varusmiesten kokemus ja terveystaju. Sen sijaan muodostin tulosten perusteella viisi terveystajutyyppiä: terveydestä kiinnostumattomat, terveydellisesti herkät, miehiset terveilijät, vapaassa suhteessa olevat sekä imagoliikkujat. Terveydestä kiinnostumattomat osoittavat miehisyyttään karttamalla naisellisuutta ja näin ollen myös naisellisena pidettyä terveellisyyttä, kun taas terveydellisesti herkille maskuliinisuudessa on tärkeää fyysinen voima ja miehekäs ulkonäkö sekä yhteiskunnallisen menestyksen ja kyvykkyyden osoitus, jossa terveydelläkin on sijansa. & Ojajärvi, A. Aineistoni nuorten miesten raportoidun terveyskäyttäytymisen piirteet mielestäni osoittavat, että hegemonisen maskuliinisuuden vaateet eivät ole täysin olemattomia, mutta ne vaikuttavat eri ryhmiin eri tavoin. Käytetyn aineiston puitteissa sen piirteitä on oululaisista nuorista miehistä havaittavissa, mutta ne ilmenevät eri ryhmillä eri tavoin. Terveys määrittyy liikunnan kautta eikä elintapojen terveellisyydellä ole merkitystä. (2010) Kriittinen miesja maskuliinisuustutkimus. Terveystajun rakentumisen tarkastelun kohdalla päätin olla korostamatta vastaajien tajuisuutta ja sen vertailua. Nuorisotutkimusverkosto, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 28-49. Oletuksena työssäni oli, että terveyskäyuäytymisen ja terveystajun osa-alueilla on olemassa erityisesti maskuliinisiksi luokiteltuja piirteitä. Koska viitteitä sen olemassaolosta kuitenkin on, on loppupäätelmäni, että hegemoninen maskuliinisuus on parhaillaan muutoksen kourissa hakien kuitenkin vielä muotoaan. Tärkeää on liikunnan omaehtoisuus, eikä liikunnan ja elintapojen terveellisyydellä ole merkitystä. UIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 73. JENNI KÄRSÄMÄ Oulun yliopisto Sähköposti: jennikarsama@hotmail.com LÄHTEET Hoikkala, T. (2009) Tutkijat varusmiespalveluksessa. Fyysisesti aktiivisilla ryhmillä vaikutukset näkyvät aineiston perusteella enemmän ulkonäöllisissä ja yhteiskunnalliseen menestykseen liittyvissä kysymyksissä kun alhaisemman fyysisen aktiivisuuden ryhmillä puolestaan korostuivat elintapoihin liittyvät piirteet. Vapaassa suhteessa oleville avain sana elintapojen ja liikunnan suhteen on omaehtoisuus. Käsitys miehisyydestä on muuttumassa ja suhtautuminen terveyteen saa monia muotoja. lmagoliikkujat puolestaan kuvastavat hegemonista maskuliinisuutta ulkonäköön ja sosiaaliseen statukseen liittyvien teemojen kautta. Tampere, Vastapaino: 128-138. Tulosten valossa tämä työ yhtyy käsitykseen hegemonisen maskuliinisuuden kulttuurisesta illuusiosta, jonka olemassaoloa todellisten miesten elämästä on kokonaisuutena vaikea paikantaa. Käsiteltäviä osa-alueita olivat elintavat (ruoka ja nautintoaineet), fyysinen aktiivisuus sekä suhde terveystietoon. Näiden ryhmien voi nähdä heijastavan hegemonisen maskuliinisuuden piirteitä hyvin eri tavoin. Perinteinen malli, jonka ilmenemistä tässäkin työssä selvitin, on vielä vaikuttamassa. Oululaisista nuorista miehistä löytyy niin miehisiä terveilijöitä, imagoliikkujia kuin terveydestä kiinnostumattomiakin. Analyysini perustana toimivat näiden ryhmien suhteita kuvaavat yksinkertaiset frekvenssitaulukot ja ristiintaulukoinnit, joita tulkitsin hegemonisen maskuliinisuuden sekä terveystajun rakentumisen viitekehyksessä. Millainen näiden indikaattoreiden vaikutus oli kullakin liikkuja ryhmällä 7 Maskuliinisuus heijastuu eri tavoin Tutkielmani tulokset osoittavat, että hegemoninen maskuliinisuus ei ole yhteen ryhmään paikannettavissa oleva maskuliinisuuden muoto. Miehiset terveilijät eroavat edellisestä ryhmästä siinä, että naiselliseksi määritellyt asiat eivät kuulu miesten elämään. K ulttuuriantropologian oppiaineen pro gradu -tutkielmassani olen perehtynyt oululaisten nuorten miesten terveyskäyttäytymiseen, siinä mahdollisesti ilmeneviin hegemonisen maskuliinisuuden piirteisiin sekä terveystajun rakentumiseen raportoidun terveyskäyttäytymisen osalta. Jokinen, A
Kuva: ANTE RO AA LTO NEN Teksti: ARTO TIIHONEN Kokemuksia, suorituksia, terveyttä aktiivisen ikämiehen liikunnalla on monta moottoria 74 LIIKUNTA& TIEDE49•5/2012
Eniten harrastettu laji dominoi liikkumista, sillä se vie ajasta runsaat 40 prosenttia oli se sitten oma kilpailulaji tai jokin muu liikuntamuoto. Yksi keino selvitä uudesta yhteiskuntapoliittisesta ja kulttuurisesta tilanteesta on erilaisen kansalaisaktiivisuuden lisääminen ja varsinkin syrjäytymisvaarassa olevien ryhmien toimijuuden vahvistaminen. Veteraaniurheilija ja aktiivinen ikäm ies liikkuu niin yksin, kaveriporukassa kuin puolisonsakin kanssa. Monta lajia yksi suosikki Kummassakin ryhmässä harrastettiin liikuntaa keskimäärin noin 500 tuntia vuodessa eli vajaa kymmenen tuntia viikossa ja 1,5 tuntia päivässä. Veteraaniyleisurheilijat harrastivat kilpailulajiaan keskimäärin 180 tuntia vuodessa (vaihteluväli karkeasti 1 tunti/vko-1 tunti/ vrk), mikä on noin kolmasosa kaikesta heidän liikkumisestaan. liikuntasosiologina ajattelen, että tieto siitä, mitä ja miten paljon pitäisi harjoitella, jotta pysyisi terveenä tai hyvässä kunnossa, ei ole kovin aktivoivaa. Ehkä olisi hyvä heittää pallo liikkujille ja liikkumattomille itselleen ja pistää heidät arvioimaan niitä merkityksiä, joita liikunta heille tarjoaa tai voisi tarjota . Esimerkiksi omassa lapsuudessani ja nuoruudessani 1960ja 1970-luvuilla terveys pysytteli vielä taustalla. Keskiarvona oli noin 550 tuntia vuodessa eli noin 11 tuntia viikossa (vaihteluväli 5,3-17,2 h/vko). Alimmat arviot olivat runsaat 250 tuntia vuodessa ja ylimmät vajaa 1000 tuntia vuodessa. Tieto sosiokulttuurista tai rakennettuun ympäristöön liittyvistä syistä siihen, miksi jotkut ihmisryhmät eivät liiku, ei välttämättä johda aktiivisuuden lisääntymiseen yksilötasolla. Muut asiat olivat paljon tärkeämpiä. Vaikka liikuntamuodot keskittyvät tiettyihin lajeihin liikkuminen on varsin monipuolista. Terveys on tullut liikuntakulttuurissa merkitykselliseksi melko myöhään. Vuosi 2012 onkin Euroopan Unionin julistama aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuosi. Veteraaniyleisurheilijat harrastavat varsin perinteisiä lajeja ja lajikirjosta puuttuvat lähes tyystin kaikenlaiset palloilut. liikuntasuositukset täyttyvät keskimääräisesti hyvin ja useilla myös erinomaisesti sekä määrältään että laadultaan. Kestävyystyyppiset lajit kiinnostavat oman kilpailulajin lisäksi eniten. liikkuminen ja urheilu on monipuolista kokemuksellisesti, sen tarjoamina arjen sosiaalisina rooleina ja monine liikuntaan itseensä liittyvine merkityksineen. Nykyaika on täynnä erilaisia hyviä ja huonojakin ajankäytön mahdollisuuksia. Valikoimasta löytyy niin kestävyyttä, lihaskuntoa kuin notkeutta ja koordinaatiota vaativia liikuntalajeja. E uroopan väestö ikääntyy, mikä näkyy niin poliittisessa keskustelussa, taloudessa, järjestöjen toiminnassa kuin yksilötasollakin. Liikunnalla ja urheilulla on hänelle m onia erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia m erkityksiä. Tarkempaa tietoa taustoista löytyy kahdesta artikkelista, joissa olen analysoinut ja tulkinnut laajemmin kumpaakin ryhmää. 4,5 Aineistonkeruussa on käytetty i tsearviointimenetelmää, jossa aktiiviset ikämiehet (n=l0, 56-75v) ja veteraaniyleisurheilijat (n=l4, 42-72v) tekivät seuraavat itsearvioinnit liikkumisestaan: • vuosittainen liikuntamäärä liikuntamuodoittain tunteina • oman liikkumisensa merkitysulottuvuudet (Henning Eichbergin käsitteiden avulla) • kokemuksellisuuksien merkitykset liikkumiselleen (Arto Tiihosen kehittämien kokemuksellisuuskäsitteiden avulla) • liikunnan eri ominaisuuksien merkitykset liikkumiselleen • erilaisissa sosiaalisissa arkirooleissa liikkumisen määrä (Arto Tiihosen rooliodotus-/-mahdollisuuskäsitteiden avulla) lisäksi miehiltä kysyttiin, minkä ikäiseksi he kokevat itsensä eri liikuntamuotoja harrastaessaan. Se voi pikemminkin antaa hyvän perustelun omalle liikkumattomuudelle. Tästä huolimatta elämäntapasairaudet ja syrjäytyminen tai sen uhka ovat juuri väestön ikääntymisestä johtuen myös yhteiskuntapoliittinen eikä ainoastaan yksilön oma ongelma. Muuten esimerkiksi liikunta yksinkertaisesti jää muiden vaihtoehtojen jalkoihin. Siksi on erityisen tärkeää, että kaikella tekemisellämme on erityistä merkitystä. Liikkum isen m ieltä ja m erkitystä ei kannattaisikaan sitoa yksin terveyteen tai hyvinvointiin. Kaksi LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 75. Kerettiläistä tai ei, näyttäisi siltä ettei yksin terveyteen tai edes hyvinvointiin kannattaisi nytkään sitoa liikkumisen mieltä ja merkitystä. Tutkiessani aktiivisesti liikkuvien ikämiehien ja veteraaniyleisurheilijamiesten liikunnalle ja urheilulle antamia erilaisia merkityksiä huomasin selvästi sen, että liikkumiselle pitää olla monenlaisia merkityksiä. Ikämiehet liikkuvat liikuntasuosituksiin nähden melko paljon, osa erittäinkin paljon ( vuositasolla 2 75-895 tuntia eli viidestä jopa 1 7 tuntiin viikossa). Keskimäärin aktiivisia liikuntamuotoja on puolenkymmentä, joillakin kaksinkertainenkin määrä. Näyttääkin siltä, että tutkimus ei ole tuottanut tarpeeksi tietoa, joka saisi ihmiset muuttumaan aktiivisiksi toimijoiksi. 3 Seuraavassa käyn lyhyesti läpi kahden liikunnallisesti aktiivisen miesryhmän liikkumisen merkityksiä. 1,2 liikunnan, kulttuurin harrastamisen ja vapaaehtoistoiminnan monenlaisista hyvinvointivaikutuksista tiedetään jo varsin paljon
Yhteisöllistä yleisurheilua Aktiivisilla ikärniehillä nousevat esille elämykset, osallisuuden tai muuten tärkeät kokemukset. miehistä liikkuu yli kaksi tuntia päivässä, vain yksi alle tunnin, mutta suurin osa reilun tunnin päivässä. Keskiarvo kaikista lajeista, ylimmät ja alimmat arvot. Aivan vähämerkityksistä ei myöskään ole suoritusorientaatio, joka joillekin miehille ja joissakin lajeissa on hyvinkin motivoiva tekijä. Voidaan siis sanoa, että nämä miehet liikkuivat paljon ja melko monipuolisesti Lajit ovat kokemustai terveysliikuntaa tai molempia Ikämiesten ryhmässä liikuntaa harrastetaan sekä terveysettä kokernusperusteisesti. He taas arvioivat sekä suoritusurheilun että terveysliikunnan merkityksellisemmäksi kuin aktiiviset ikämiehet. Alin arvo . Keskiarvo . Kokemuksellisuus tuntuu motivoivan erityisesti luontoliikunnassa, yhteisöllisissä liikuntamuodoissa ja toisaalta kilpaliikuntatyyppisissä harrastuksissa. Taustalla on sekä entistä että nykyistä kilpaurheiluharrastusta, mutta myös suorituksen paranemiseen tähtäävää harjoittelua. Hän motivoi itsensä liikkumaan ja urheilemaan terveellisyyden, kokemuksellisuuden, mutta myös suoritussuuntautuneisuuden vuoksi. Taustalla voi olla (yleis)urheilijoiden tavoitteellisuus ja kurinalaisuus, joka näkyy sekä suorituksia (tuloksia) että terveyttä (metodista harjoittelua) arvostavana mentaliteettina. Ylin arvo Kaikki KUVIO 2: Veteraaniyleisurheilijakohderyhmän (n=14) suoritus-, terveysja kokemusmotiivit liikunnan harrastamiseen. 900 800 700 600 Tunnit 500 vuodessa 400 300 200 100 KUVIO 1: lkämieskohderyhmän (n=10) liikunnan määrä tunteina vuodessa. 5 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 Suoritus Terveys Kokemus . Osallisuuskokemuksia saadaan tietysti eniten joukkueja ryhmäliikunnasta, jota tosin tässä ikäryhmässä harrastetaan vähemmän kuin nuoremmissa ikäluokissa. Liikunnasta haetaan eniten elämyksiä, mutta itselle ja identiteetille tärkeiden kokemusten merkitys on sekin melko suuri. Liikunnasta on saatu itselle tärkeitä kokemuksia ja niitä myös liikunnasta haetaan. Veteraaniyleisurheilija löytää urheilemisesta ja liikkumisesta monipuolisia ja vahvoja merkityksiä. Vaikka hän myös kilpailee, hän pitää harrastustaan vahvasti terveysliikuntana. Arviointiasteikko 1-5, 1= ei juuri lainkaan merkitystä ... Suurin osa harrasti vuoden aikana noin neljää eri liikuntamuotoa Eniten harrastettuun lajiin kulutettiin keskimäärin melkein puolet kaikkeen liikkumiseen kulutetusta ajasta (vaihteluväli 23-84 prosenttia). Näyttäisi siltä, että aktiiviset ikämiehet arvioivat kokemusliikunnan merkityksen korkeammalle kuin veteraaniyleisurheilijat. 6 76 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. 5=erittäin suuri merkitys. Veteraaniyleisurheilijamiehille tekemässäni tutkimuksessa tämä seikka korostui vieläkin enemmän lempilaji oli heille kaikissa suhteissa erittäin merkityksellinen asia. Jotkut liikuntamuodot ovat heidän mielestään enemmän terveysliikuntaa ja toiset kokemusliikuntaa osin nämä ovat tietysti myös päällekkäisiä motiiveja
Liikunnalla ja urheilulla on hänelle monenlaisia sosiaalisia tai sosiokulttuurisia merkityksiä. Tässä mitattiin konkreettista liikkumisen määrää, ei mielipidettä. Arviointiasteikko 1-5. Eri elämäntilanteissa ja elämänkulun vaiheissa pääsijalla ovat erilaiset roolit lasten ollessa pieniä, harrastetaan myös heidän kanssaan. Veteraaniurheilija liikkuu niin yksin, kavereidensa kuin puolisonsa kanssa. lkäm iesurheilijalla onkin vahva ja monipuolinen kokem uksellinen side om aan kilpailulajiinsa. Merkityksiä rakentamaan Tämän pienelle aktiivisten ikämiesten ryhmälle tehdyn itsearviointiin perustuvan tutkimuksen perusteella ei voi tehdä suuria yleistyksiä, koska vastaavankaltaisia tutkimuksia ei ole juurikaan tehty. Joitakin lajeja harrastetaan yksin, joitakin kaveriporukassa ja erityisen paljon liikutaan puolisoiden kanssa. Näyttää kuitenkin siltä, että monenlaiset yhteisöt ja tavat harrastaa vahvistavat näiden miesten liikuntasuhdetta. Kaveriporukassa, itsekseen ja parisuhdeliikkujana Liikunnalliset ikämiehet liikkuvat erilaisissa sosiaalisissa yhteisöissä. Ainakin hän tuntee itsensä kalenteri-ikäänsä reilusti nuoremmaksi niin arjessa kuin liikuntaa harrastaessaankin. Liikunta nuorentaa ikämiestä Liikunta tuntuu 'nuorentavan' ikämiehiä ja itselle mieluisin liikuntamuoto nuorentaa enemmän kuin jokin tuntemattomampi laji. Jotkut arvioivat tuntevansa itsensä yli 15 vuotta nuoremmaksi itselle rakkaan lajin parissa. On vaikea sanoa, mikä on tässä liikunnan merkitys, koska ikääntyneet muutenkin tuntevat itsensä useimmiten kronologista ikäänsä nuoremmiksi. Heilläkin läheisten sosiaalinen tuki, lajirakkaus ja erilaiset urheilemiseen liitetyt merkitykset korostuLIIKUNTA & TIEDE 49, 5/2012 77. määrinkin he tuntevat itsensä omassa lajissaan lähes kymmenen vuotta kalenteri-ikäänsä nuoremmiksi. 1= ei juuri lainkaan merkitystä ... Veteraaniyleisurheilija näyttäisi tämän tutkimuksen perusteella olevan monessa suhteessa 'erilainen vanha'. Veteraaniurheilija osaa sisällyttää liikunnan omaan kulloiseenkin arkeensa. Tulokset vertautuvat kuitenkin kohtuullisen hyvin veteraaniurheilijoille tehtyihin laajoihin tutkimuksiin, joissa on myös kysytty syitä urheilun harrastamiseen. Om an lajinsa piirissä jokainen on ollut myös aktiivinen toim ija m uuten kin kuin vain ur heilijana. Hän voi nauttia luonnosta ja yksinäisyydestä, mutta yhtä hyvin kavereiden ja kilpakumppaneiden tarjoamasta vertaisryhmästä kuin puolison kanssa liikkumisesta. Li ikunta on tarjonnut heille myös nautinnollisia, psyy kkisiä eläm yksiä niin sout ur etkillä kuin hiihtoladuillakin. Heillä on arjessaan paljon positiivista 'sosiaalista painetta' liikkumiseen. 5=erittäin suuri merkitys. Yksilöurheilu aukeaa veteraaniyleisurheilijoille myös vahvasti yhteisöllisenä, osallisuuskokem uksia tarjoavana areenana. 1= en liiku lainkaan, 5= liikun erittäin paljon. Arviointiasteikko 1-5. Onnistum iskokem ukset tärkeissä kisoissa toistuvat heidän tarinoissaan ( vetera aniyleisur heilijoilta kysyttiin myös avoin kysymys kokem uksista). Kun kuitenkin oli niin, että tietyt liikuntamuodot 'nuorentavat' enemmän kuin toiset harrastamisella on ilmeistä vaikutusta iän kokemiseen. 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 Poika-mies Parisuhde-mies Työ-mies Isä-mies KUVIO 4: !Ikämiesten (n=10) liikkuminen miesrooleittain. Vetera aniur hei lijoille urheilu on tarjonnut monia merkityksellisiä, identiteettiäkin ra kentavia kokemuksia. He myös tunsivat itsensä arjessakin keskimäärin noin viisi vuotta ikäistään nuoremmiksi. On pelivuoro kavereiden kanssa, käydään lenkillä vaimon kanssa ja joskus on mukava hiihtää yksin rauhoittavassa metsässä. Osa harrastaa pääosin yksin, osa kaveriporukassa ja osa on 'parisuhdeliikkujia'. Omaa mielilajiaan harjoittaessaan he nuoren tuvat silmissä parhaimmillaan nuorentumista tapahtuu parikymmentä vuotta, mutta keski5,00 4,50 4,00 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 KUVIO 3: Veteraaniurheilijoiden (n=14) kokemuksellisuusulottuvuuksienkeskiarvot
10.-11.8.2009, Sibelius Hall, Lahti. Osa niistä konkretisoituu ruumiillisissa kokemuksissa ja niiden tulkinnoissa, osa arkipäiväistyy jokapäiväisissä liikuntaharjoituksissa eri ihmisten kanssa. Young, Bradley W & Medic, Nicola (2011 a) Examining social influences on the sport commitment of Masters swimmers. Teoksessa Kunto Viiru, Jorma Manninen, Mikko Nieminen, Harri Suominen, Christer Sundqvist, Arto Tiihonen & Raimo Taponen, toim. Ikämiesten liikunnan edistämisen parissa työskenteleville voi sanoa, että liikunta sisältää monenlaisia kokemuksellisia ja sosiokulttuurisia merkityksiä. f1/wp-content/uploads/2012/08/Microsoft-PowerPoint-TI/HONENLSD29172071.pdf) 4. (http.//www.miksiliikun.f1/wp-content/uploads/2012/08/TIIHONENPSYKOLOG/AKONG22082012.pdf) 2. esim. Erilaisista tavoista tehdä liikunnasta merkityksellistä kannattaisi ottaa mallia niin liikuntaneuvonnan käytännöissä kuin kunkin omassa arjessakin. 8. 71.2011, Lahden tiedepäivä. Masters and Mentors: meaning and methods in older adults' sporting activities. Liikkumisen motiiveihin, kokemuksiin ja tulkintoihin vaikuttavat omalta osaltaan myös ne miesroolit ja käsitykset miehisyydestä, jotka liikkumisessa ja urheilussa ovat läsnä. Liikunnan edistäjien tulisikin ottaa huomioon liikkumisen erilaiset sosiokulttuuriset merkitykset nykyistä paremmin. 7. 29. Psychology of Sport and Exercise, 12:2 168-175. www.ikapolvet.fi 3. Osa taas näyttäytyy käsityksinä liikunnan terveellisyydestä, kokemuksellisuudesta tai sen suhteesta kulttuurisiin käsityksiin siitä, minkälaista miehisyyttä tietyntyyppiset liikuntamuodot ilmaisevat. Tiihonen Arto (2009) Reading a Training Diary through Theories. Niiden juuret tuntuvat olevan heidän aiemmissa liikuntaja urheilukokemuksissaan ja erityisesti niissä tulkinnoissa, joita he liikunnalleen antavat. Osa niistä kiinnittyy myös vahvasti siihen, minkälaisissa rooleissa miehenä eletään ja minkälaisia miehisyyksiä erilaisiin liikuntamuotoihin on kulttuurisesti liittynyt. Tiihonen Arto (2011) Miksi liikumme itsearviointimenetelmä liikkumisen merkitysten tutkimisessa ja liikuntaneuvonnan työkaluna. Teemavuoden toiminnasta, ks. Kun haetaan syitä ja motivaatiota liikuntaharrastuksen aloittamiseen, kannustaisin ottamaan puheeksi ihmisten erilaiset tavat, yhteisöt ja tulkinnat liikunnasta. Liikkumiselle pitää olla monenlaisia, joskus jopa yllättäviä ja mielikuvituksellisiakin syitä. Veteraaniyleisurheilijamiehille suunnatussa itsearvioinnissa korostuikin se, miten omassa kilpaurheilulajissa erilaiset merkitykset olivat vielä intensiivisemmin esillä kuin tässä kohteena olleessa ikämiesten joukossa. vat. Ikämiesten läheiset puolisot ja kaverit ovat tärkeitä vaikuttajia. Varsinkin liikuntaa harrastamattomien voisi olettaa kiinnostuvan näistä, ei niin fyysisistä tai terveydellisistä liikunnan merkityksistä. Artikkeli perustuu Psykologia 2012 kongressissa Turussa 22.8.2012 pitämääni esitykseen. Young, Bradley W & Medic, Nico/a (2011 b) Veteraaniurheilututkimuksia: urheiluun panostaminen, osallistumisen motiivit 1a osallistumiseen vaikuttavat tekiJät. Ainakin hän tuntee itsensä kalenteri-ikäänsä reilusti nuoremmaksi niin arjessa kuin liikuntaa harrastaessaankin. Teoksessa Pietilä likka & Ojala Hanna harrastukset voivat tarjota näitä kaikkia ja myös yhtä aikaa. (tulossa). 6. Suomen Veteraaniurheiluliitto, Kajaani; 79-44. ARTO TIIHONEN, FT, Litl Tutkija lkäinstituutti Sähköposti: arto.tiihonen@ikainstituutti.fi (toim.) Miehistä puhetta Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit. Teoksessa. Sama trendi näkyi tässä ikämiestenkin ryhmässä, mutta hiukan lievempänä ja kiintymys kohdistui enemmän kaikenlaiseen liikuntaan. 'Lajirakkaus' teki heidät ikään kuin sokeiksi eli he näkivät omassa lajissaan paljon ja kaikkea hyvää. Veteraaniyleisurheilija näyttäisi olevan monessa suhteessa 'erilainen vanha'. Liikkuvat ikämiehet ja veteraaniyleisurheilijat osoittavat esimerkillään, että liikkumiselle on heille erilaisia ja eritasoisia merkityksiä. Liikuntaja urheiluVIITTEET 1. Nämä kokemukset ja tulkinnat eivät synny tyhjiössä. Jo kertaalleen hylätynkin liikuntamuodon voi elvyttää vakiintuneeksi harrastukseksi, mikäli sen aiemmat tulkinnat muuntuvat uusiksi, ikääntyvän miehen maailmaan sopivaksi. Pelkkä uusien liikuntakokemusten hankkiminen ei riitä, ellei liikunnalle rakennu itse kullekin tärkeää merkitysmaailmaa. Erilainen tapa vanheta. (http.//www.miksiliikun. (Ora/ presentation) (http.//www.miksiliikun.fi/wp-content/uploads/2012/08/ TIIHONENMM2009Yhteensopivuustila.pdf) 5. Tiihonen, Arto (2012) Miksi ikämies liikkuu liikunnan harrastaminen on merkityksellistä. Tähän tutkimukseen osallistuneet ikämiehet ja veteraaniyleisurheilijat olivat löytäneet itselleen sopivia liikkumisen syitä. Tiihonen Arto (2011) Erilaisia ikämiehiä. 78 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. 7 , 8 Tässä omassa aineistossani tosin kohteena oli kaikenlainen liikunta, ei pelkästään kilpaurheilulajin harrastus. Suomen Veteraaniurheiluliitto, Kajaani; 45-58. Kunto Viiru, Jorma Manninen, Mikko Nieminen, Harri Suominen, Christer Sundqvist, Arto Tiihonen, Raimo Taponen (toim.) Erilainen tapa vanheta. Liikuntakokemukset eivät ole pelkästään hyviä tai huonoja, vaan osa hakee elämyksiä, osalle liikunta on identiteetin rakentamisen paikka, kolmas hakee yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta, kun neljännelle on tärkeää toimia ja vaikuttaa. Niitä puolestaan voi vahvistaa tai muuttaa, kun ne ensin tunnistetaan
laajeneminen tapahtui 1990-luvulla, jolloin opetusministeriö ryhtyi kehittämään liikunnan perustukijärjestelmien ohella uudenlaisia ohjelmaperusteisia määräaikaisia projekteja. Projektit ja hankkeet ovat nousseet nykyhallinnossa keskeiseksi organisaatiomuodoksi. Projekteilla toteutetaan julkishallinnon uudistuksia, kehitetään ja ohjataan toimintaa. Sosiaalija terveysministeriö jakaa hankkeisiin valtionavut, hankerahat ja eri avustukset huomioiden vuosittain noin 350 miljoonaa euroa. Yksittäisiä hankkeita on toteutettu 1960-luvulta lähtien esimerkiksi erityisryhmien liikunnan kehittämiseksi. Hanketoiminnan laajeneminen tapahtui 1990-luUn<UNTA& TIEDE 49, 5/2012 79. Yhdessä muiden alojen kanssa liikuntahallinto on hankkeistunut viime vuosikymmenten aikana. Liikunnan hankehistorian lyhyt oppimäärä liikuntahallinto on ollut perinteisesti vahvasti sidoksissa muuhun yhteiskunnalliseen ja hallinnolliseen kehitykseen. Hankkeet ovat parin viime vuosikymmenen aikana levinneet liikuntahallintoon askel askeleelta. Projekteilla on nähty olevan pysyviä organisaatioita paremmat, nopeammat ja joustavammat edellytykset kehittää julkista toimintaa sekä vastata erilaisiin moniongelmallisiin haasteisiin ja paikallistason muutoksiin. Hanketoiminta sekä sen tuottamien tulosten (hyvät käytännöt) levittäminen voidaan nähdä myös uudenlaisena hajautuspolitiikkaan sopivana ohjauskeinona, joka sallii paikallistason kehittämispyrkimykset, mutta samalla muokkaa paikallistason toimintaa haluttuun suuntaan. V iime vuosikymmeninä on syntynyt projektibuumi, jota toiset kutsuvat projektihelvetiksi. Esimerkiksi kuntien sosiaalihuollossa oli vuonna 2005 yhteensä 2400 kehittämishanketta eli keskimäärin 5,5 hanketta per kunta. Suomi on siirtynyt siis eräänlaiseen projektiyhteiskuntaan. Samalla hyvinvointipolitiikan voidaan katsoa pirstoutuneen verkostomaiseksi projektityöksi. Pahimmillaan projektibuumi on johtanut siihen, ettei paikallistasolla edes tiedetä missä hankkeissa ja projekteissa ollaan mukana. Miten tähän tilanteeseen on tultu, mitä tästä on seurannut ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Vuosikymmenten takainen hallintokulttuuri ja rahoitusmekanismit eivät kuitenkaan tukeneet hanketoiminnan laajenemista. Siirtymisessä ei ole kyse vain uudenlaisen organisaatiomuodon läpimurrosta. Suomi on täyttynyt erilaisista liikunnan hankkeista, mutta samalla hankkeet ovat karanneet yhä kauemmas hallinnon hyppysistä. Hyvä esimerkki projektibuumista tai -helvetistä on sosiaalija terveydenhuolto. liikuntahankkeiden historia alkaa kuitenkin jo vuosikymmenten takaa. Siirtyminen on nähtävä laajasti osana viime vuosikymmenten aikaista hallinnon ja ohjauksen muutosta, jonka aikana julkisen toiminnan kehittämistyö on arkipäiväistynyt, toiminnan tehokkuusja laatuvaatimukset ovat kasvaneet sekä toiminnan rahoitusperusteet ja valtion ohjausajattelu ovat muuttuneet merkittävästi. Teksti: SAKU RIKA LA Hankemaailma haltuun, resurssit tuottamaan ja tulokset näkyviin mutta miten. Lähes alalla kuin alalla kehittämistoiminta on projektoitu tai hankkeistettu
Ehdotuksia lähdettiin toteuttamaan 1990-luvulla muun muassa Liikunta-Suomi -hankkeessa. Lisäksi 1990-luvun alussa oli käynnissä useita erityisryhmien liikunnan hankkeita. Summaan voidaan vielä lisätä muita liikuntaan liittyviä hankkeita ja ohjelmia, kuten esimerkiksi Sportti työllistää -hanke (noin 4,3 milj. vulla, jolloin opetusministeriö ryhtyi kehittämään liikunnan perustukijarjestelrnien ohella uudenlaisia ohjelmaperusteisia määräaikaisia projekteja. Lama katkaisi Iiikuntamåärärahojen pitkään kestäneen kasvun ja lisääntyneillä projekteilla pyrittiin vastaamaan muutokseen. Keskeisimpiin hankekokonaisuuksiin ohjatulla yli 12 miljoonalla eurolla toteutettiin noin 850-950 erisuuruista hanketta, jotka voidaan jakaa kärjistäen kahteen koriin. Hanketoiminnan määrärahat ovat myös kasvaneet viime vuosina. Hankkeilla ei ole välttämättä tarkoitus tuottaa muualla hyödynnettäviä hyviä käytäntöjä eikä niiden tuloksiakaan arvioida erityisen tarkasti. Nuori Suomi julkaisi vuonna 1997 lasten liikunnan kehittämishankkeen, joka vaikutti merkittävästi myös myöhemmin aloitettuun Lasten ja nuorten liilwntaohjelmaan. Hankkeet toimivat myös suunnannäyttäjinä 2000-luvulla tapahtuneelle hankemaailman laajenemiselle ja sirpaloitumiselle. Viime hallituskauden alussa vuonna 2007 keskeisimpiin ja pääasiassa opetusja kulttuuriministeriön rahoittamiin liikunnan kehittämishankkeisiin käytettiin reilut seitsemän miljoonaa euroa eli noin seitsemän prosenttia silloisista liikunnan määrärahoista. Liikuntahankkeet 1990-luvulla heijastivat aikakauden liikuntapolitiikan perusajatuksia. Yksi vaikuttava tekijä oli liikuntakomitea, joka ehdotti 1980-luvulla paikallistason toiminnan kehittämiseksi valtakunnallisia kokeiluhankkeita sekä julkisen tuen lisäämistä lasten ja nuorten liikunnan hankkeisiin. Hankkeista saadut tulokset rohkaisivat käynnistämään yhä uusia hankkeita ja ohjelmia. Hankkeiden kohteet ovat laajentuneet paikallistason aikuisväestön terveysliikunnasta seuraja kansalaistoimintaan ja muun paikallistason toiminnan kehittämiseen sekä etenkin lasten ja nuorten liikuntaan. Vuosituhannen vaihteessa myös lasten ja nuorten liikunta nosti merkitystään. Suomi kulki liikunnan ohjelmaja hanketyössä kuitenkin muita maita jäljessä, kuten koko julkisen hallinnon muutoksessa. Noin kymmenesosa liikuntamäärärahoista nykyisin kehittämishankkeisiin Hanketoiminta muodostaa nykyisin resursseissa mitattuna merkittävän tekijän liikuntahallinnossa. Liikuntahallinnon tavoitteena oli saada luotettavaa tutkimukseen perustuvaa tietoa liikunnasta sekä vahvistaa liikunnan yhteiskunnallista perustelua ja mahdollisuuksia kehittää liikuntakulttuuria osana muuta yhteiskuntapolitiikkaa. Hankkeet ovat ennemminkin lisäresurssi toiminnan käynnistämiseen, ylläpitämiseen ja palvelutarpeen tyydyttämiseen. Samaan aikaan liikunnan määrärahat olivat noin 135,8 miljoonaa euroa, joten hanketoimintaan ohjattiin jo noin kymmenys liikuntamäärärahoista. Hankkeisiin liitetään monesti myös tulosten laajempaa arviointija levittämistoimintaa. Liikuntakulttuurin laajentuminen ja moninaistuminen 1990-luvun alussa lisäsi tarvetta muiden alojen kanssa tehtävälle yhteistyölle. Sillä kehitettiin paikallisia liikuntapalveluita paremmin kuntalaisten tarpeita vastaaviksi. Liikunta Suomi -hanl1e 1990-luvun alussa oli liikunnan hanketoiminnan ensimmäinen merkittävä avaus. Osan hankkeista on voitu nähdä myös paikkaavan yleisten liikuntapalveluiden puutteita. Myös määrällisesti hankkeita on käynnistetty yhä enemmän. Hankkeiden läpimurtoon vaikutti niin hallinnon yleinen muutos kuin moni erityisesti liikuntahallintoa koskeva tekijä. Liikunta Suomen kokonaisbudjetti oli yli kymmenen mi ljoonaa markkaa, mikä oli tuolloin merkittävä panostus hanketoimintaan. Ohjelmat ovat pitäneet sisällään satoja yksittäisiä liikuntahankkeita, joilla on pyritty kehittämään muun muassa liikuntapalveluita vastaamaan paremmin väestön tarpeita, liikuniarnahdollisuuksien tasa-arvoa, osallisuutta sekä eri väestöryhmien aktiivisempaa liikunnanharrastamista. Keskeisimpiä 2000-luvun ohjelmakokonaisuuksia ovat olleet lasten ja nuorten liikunnan kehittämiseksi käynnistetty Lasten ja nuorten liilwntaohjelma, terveysliikuntaa edistävät Terveysliilwnnan ohjelma ja Kunnossa Kaiken //1ää -ohjelma, ikäihmisten terveysliikuntaohjelma Voimaa vanhuuteen sekä seuratoiminnan kehittämiseksi käynnistetty Liikuntaja urheiluseurojen kehittämishanhe ja Valmentajaja ohjaajalwulutuhsen '1ehillämishanl1e. Projektit olivat luonteva tapa tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi Ruotsissa paikallista liikuntatoimintaa on kehitetty hankkeilla 1980-luvulta lähtien. Liikuntahallinnossa 2000-luku on ollut etenkin laajojen ohjelmien luvattua aikaa. Toisen korin muodostavat pääasiassa paikallishankkeet (700-750 kpl), jotka kestävät yhdestä kahteen vuotta, kustantavat joitain tuhansia euro ja, keskittyvät uuden toiminnan aloittamiseen tai nykyisen kehittämiseen ja ovat lähellä perustoirniruaa. Ensimmäisessä korissa ovat pääasiassa valtakunnalliset ja maakunnalliset hankkeet (150-200 kpl), Jotka kestävät useamman vuoden, ovat budjetiltaan tuhansia tai kymmeniätuhansia euroja sekä pyrkivät kehittämään toimintaansa ja parhaimmillaan tuottavat uusia toimintamalleja muidenkin hyödynnettäviksi. Myös 1990-luvun alun talouslaman on katsottu lisänneen liikuntahankkeita. Vuosikymmenen edetessä hanketoiminta sekä niiden kohdeyleisö ja toteuttajatahot laajenivat samalla kun liikuntakulttuuri laajeni kattamaan terveysliikunnan. Hankkeen loputtua toiminta ei välttämättä 80 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012. Projektien määrä kasvoi ja syntyi laajempia valtakunnallisia ohjelmia sekä lukuisia paikallistason projekteja, kuten aikuisväestön terveysliikuntaa edistävä Kunnossa Kai/ien Il1ää -ohjelma ja sen paikallishankkeet. Myös erityisliikunta on pysynyt mukana hanketo iminnassa vaikka erityisliikunnan kehittämiseksi ei ole varattu omaa avustusta. Vuonna 2010 keskeisimpiin hankekokonaisuuksiin käytettiin jo yhteensä yli 12 miljoonaa euroa. euroa)
Onneksi myös onnistumisista tiedetään jotain jo nyt. Kokonaisuus ei ole kenelläkään hallussa, vaan hankemaailma on karannut hallinnon hyppysistä. Hankkeiden avulla on käynnistetty toimintaa, jota muuten ei välttämättä olisi käynnistetty. Hanketoiminnan risut liittyvät toiminnan pirstaloitumiseen, koordinoimattomuuteen, lyhytjännitteisyyteen, tiedon puutteeseen ja tulosten leviämättömyyteen. Huomattava osa ajasta kuluu suunnitelmien ja raporttien tekoon itse olennaisen, toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen sijaan. Esimerkiksi järjestöja seuratoiminnan laatua on pystytty kehittämään hankkeilla. Hankkeiden resurssit ja toiminnan lyhytjänteisyys eivät riitä tulosten systemaattiseen ja luotettavaan arviointiin. Kukaan ei tuota kattavaa tietoa koko hanketoirninnasta, vain sen osaalueista. Hyvistä tuloksista tietävät lähinnä hankkeessa mukana olleet ja osa hankeverkostosta, mutta tämän laajemmalle tiedot eivät juuri leviä, saati että juurtuisivat osaksi muiden perustoimintaa. Hankkeiden tuloksia ei ole riittävästi arvioitu eikä hanketoiminnasta ole kattavaa koostettua tietoa. Ovatko hankkeet lisänneet suomalaisten liikkumista. Hanketyötä tekevän pätkäiyöläisen asema ei usein ole kadehdittava. Hanketoiminnalla on ollut keskeinen vaikutus esimerkiksi erityisliikuntatoiminnan käynnistymisessä kunnissa. Yhteistyötä eri hankkeiden ja ohjelmien välillä ei tehdä riittävästi. Toisaalta hankkeiden yleistyminen on synnyttänyt omat ongelmansa, jotka ovat monesti yhteisiä eri hallinnon aloille. Tästä käy esimerkkinä ikäihmisten liikkumisen hyvät käytännöt. Hyviä käytäntöjä levitetään ilman tutkittua näyttöä tai että edes ymmärretään mikä on hyvä käytäntö. Hanketoiminta on myös lyhytjänteistä. Pirstaloituminen näkyy hanketoiminnan resursseissa, jotka ovat jakaantuneet pieniin osiin eikä hankkeiden voimavarat aina riitä esimerkiksi tulosten arvioimiseen ja levittämiseen. Hankkeen loputtua tiedot tuloksista ja hyvistä käytännöistä katoavat tai ainakin tiedonsaanti vaikeutuu. Ilman hankkeita eri tasoilla ei tehtäisi näin paljon yhteistyötä, koska monesti yhteistyölle ei ole ollut luonnollisia mekanismeja. Samalla monissa organisaatioissa koetaan suoranaista kehittämisja projektiväsymystä. Osa paikallishankkeista on tosin yltänyt pysyviinkin vaikutuksiin. Hanketoiminta on myös tuottanut kaikkien liikuntatoimijoiden hyödynnettäväksi uusia toimintamalleja, joita muuten ei välttämättä olisi kehitetty. Yhtäältä on tiedossa paljon hyviä onnistumisia. Hankkeilla on tavoitettu monipuolisesti eri kohderyhmiä ja kehitetty liikuntaa eri tasoilta aina paikalliselta tasolta valtakunnalliseen tasoon ja seuratoiminnasta lajiliittoihin. Miten tästä eteenpäin. Tietoa on levitetty hankkeilla osaksi perustoirniruaa, kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksia ja kuruotesiauksen hyviä käytäntöjä. Ristiriitaisuutta lisää se, ettemme tiedä riittävästi hanketoiminnasta. Myös paikallishankkeilla on ollut vaikutuksia liikkumiseen, sillä ilman hankkeita toimintaa ei olisi ollut välttämättä ollenkaan tarjolla. Pari vuosikymmentä on menty ilman, että on mietitty riittävästi toimintaa kokonaisuutena ja sen tuottamia tuloksia. Hanketoiminnasta ja sen tuloksista ei ole myöskään saatavissa riittävästi luotettavaa ja systemaattisesti kerättyä tietoa tai tieto on hajallaan. Hankkeilla on pystytty kasvattamaan esimerkiksi lisenssiurheilijoiden määrää. Liikunnan hanketoimintaan tarvittaisiin kauttaaltaan uudenlaista näkemystä, ohjausta, koordinointia ja arviointia, jotta hanketoiminnasta saataisiin irti kaikki teho ja potentiaali. Hanke voi tarjota luonnollisen mekanismin tehdä yhteistyötä ja reagoida jonkin selkeän tehtäväkokonaisuuden kehittämiseksi. Vastaamisen tekee vaikeaksi liikunnan lisääntymisen mittaamisen vaikeus. Hankkeet ovat olleet myös kaivattu lisäresurssi kehittämään laaja-alaisesti liikuntatoimintaa ja sen rakenteita. Sen kuitenkin uskaltaa sanoa, että hankkeilla on liikutettu ihmisiä ja jossain tapauksissa voidaan sanoa myös hankkeiden lisänneen liikkumista. Hankkeen mukaista toimintaa voidaan jatkaa lähinnä uudessa hankkeessa. Hanketoiminnan risut ja ruusut Liikunnan hankkeisiin ja hankemaailmaan ylipäänsä perehtyvä saa ristiriitaisen kuvan. Lisäksi tehdään kyselyjä ja haastatteluita, mutta mittauksia tai ulkopuolista arviointia ei hyödynnetä tarpeeksi. Hankkeilla on pystytty myös tuottamaan monipuolisesti tietoa ja materiaalia liikunnasta sekä luomaan erilaisia tietojärjestelmiä. jatku organisaation omilla resursseilla. Keskeinen ongelma on myös hankkeiden tulosten huono leviäminen ja juurtuminen osaksi pysyviä rakenteita. Resursseja tuhlaantuu. Siinä vaiheessa kun hankkeesta olisi eniten kerrottavissa, on tekijän huomio jo seuraavassa hankkeessa tai niiden hakemisessa. Hanketoiminta on synnyttänyt uusia verkostoja ja lisännyt yhteistyötä. Tilannetta ei helpota hankkeiden koordinoimattomuus. Hankkeita tulee ja menee, enimmäkseen menee. Tulokset ovat myös hajallaan eri hanketoimijoilla tai niistä tietää hyvin harva. Yksittäisen toimintamallin sijaan raportoidaan koko hankkeesta hyvänä käytäntönä. Samoja asioita kehitetään eri puolella Suomea projektista toiseen ilman, että hyödynnetään toisten työpanosta. Hanketoiminnasta ei saada kaikkia tehoja irti eikä kaikkea potentiaalia hyödynnetä. Syy-seuraussuhdetta pystyä todentamaan, kun mittaamiselle ei ole resursseja eikä hankkeiden epäselville tavoitteille löydy mittareita. Näyttö tuloksista nojaa yleensä vain käytäntöjen kehittäjien tai kohderyhmän omiin näkemyksiin (itsearviointiin). On korkea aika pysähtyä yhdessä miettimään, miten päästään nykyisestä pirstaleisesta, hallitsemattomasta ja lyhytkestoisesta hankeja projekti maailmasta paremmin hallittaviin, ehyempiin, pitkäjänLIIKUNTA& TIEDE 49 • 512()12 81. Ei tiedetä mitä ja millaisia hankkeita on käynnissä kulloinkin ja mitä tuloksia ne ovat tuottaneet. Hankkeiden koordinointi on sattumanvaraista ja kohdistuu vain hanketoiminnan eri osiin eikä kokonaisuuteen
Liikunnan hyvät käytännöt -hankkeen (20112013) tarkoituksena on selvittää liikuntaan liittyvää projektija ohjelmakokonaisuutta kuka tekee, mitä tekee ja mitä tuloksia (hyviä käytäntöjä) on syntynyt. 82 LIIKUNTA& TIEDE49•5/2012. • Haku eri kriteereillä tai vapaalla asiasanalla. Toivottavasti tämän urakan jälkeen liikunnan hankemaailma on hitusen paremmin hyppysissämme. Saadut tulokset ja hyvät käytännöt tullaan aikanaan lisäämään rekisteriin muiden hyödynnettäväksi. Hanketoiminnan tulisi olla selkeisiin ja realistisiin tavoitteisiin ajallisesti rajattua kertaluontoista toimintaa, jonka tavoitteena on pyrkimys luoda jotain uutta ja hakea muutosta. Näin ei kuitenkaan aina ole. Paradoksaalista on, että tätäkin haasteellista tehtävää varten on perustettu jälleen yksi hanke lisää. Kehittämistoiminnan vaikutuksia tulisi myös pystyä arvioimaan ja mittaamaan nykyistä paremmin, jotta resurssien kohdentaminen olisi parempaa. • Yhdistää hanketoimijoita. Hankkeiden tuloksien ja hyvien käytäntöjen kerääminen on käynnissä parhaillaan. Raportissa tarkastellaan hallinnon uudistumista ja projektiyhteiskuntaan siirtymistä sekä ~ kuvataan liikunnan hankemaailman kehitystä ja laajuutta, arvioidaan ohjelmatyön merkitystä sekä hahmotellaan hyvien käytäntöjen kriteerejä. Liikuntatieteellinen Seura (LTS) pyrkii kantamaan oman kortensa kekoon hanketoiminnan kehittämiseksi. ••• 1. Osana tätä työtä liikuntatieteellinen Seura on juuri avannut Liikuntahankkeet.fi -verkkopalvelun, jonne on jo koottu tietoa 2000-luvulla toteutetuista ja käynnissä olevista liikunnan hankkeista. SAKU RIKALA, HTM Projektitutkija Kuntien hyvät käytännöt -hanke Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: saku.rikala@lts.fi Teksti perustuu Liikunnan hyvät käytännöt -hankkeen väliraporttiin Kohti liikunnan pysyviä käytäntöjä (Liihuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 4, 60 s , 2012) Liikuntatieteellisen Seuran hankerekisteri ·1cuntahankkeet. Väliraportissa käydään läpi miten tähän on tultu ja esitettään pohdittavia kysymyksiä keskustelun herättelemiseksi. Hankkeessa on tarkoitus vielä lähestyä hanketoimijoita ja kerätä talteen ajatuksia hankemaailman kehittämiseksi. Hankkeen väliraporttina on ilmestynyt Kohti liikunnan pysyviä käytäntöjä -selvitys. Yhteistyötä tulee lisätä ja tiedonkulkua parantaa eri tasoilla ja eri tasojen välillä, jotta päällekkäisyydet voitaisiin poistaa. • Esittelee hankkeiden rahoitusmahdollisuuksia. Kehittämistoiminta ja tavanomainen toiminta menevät sekaisin, kun hankkeilla esimerkiksi pyritään korvaamaan pysyvien rakenteiden puutteita. teisimpiin ja pysyvämpiin ratkaisuihin, joilla myös varmistetaan parempi tieto ja näyttö syntyneistä toimintamalleista sekä parempi toimintamallien juurruttaminen osaksi pysyviä rakenteita. Saku Rikala: Kohti liikunnan pysyviä käytäntöjä (Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 4 (60 sivua, 2012). f www.lts.fi. Hankkeilla ei tarvitse tehdä vähän kaikkea vaan kehittää valittuja asioita täsmällisemmin ja pitkäjänteisemmin. liikunnassakin tulisi miettiä, mitkä asiat on järkevää tehdä projektina, mitä voidaan kehittää muulla tavoin organisoituna ja ketkä toteuttavat mitäkin kokonaisuuksia. • Levittää tietoa hankkeestasi jos niin tahdot. liikuntahankkeet. Kaikkea toimintaa ei ole mielekästä projektoida
Lajiliiuojen kehittämishankkeet c. Liikuntahankkeita 12 miljoonalla eurolla LÄHTEET Arnkil, T .. Teoksessa Rantala, Kati Sulkunen, Pekka ltoim.): Projektiyhteiskunnan kääntöpuolia. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:20. Helsinki 2004. Unigrafia, Helsinki 2011. Hyvien käytäntöjen rekisteri avataan loppuvuodesta 2012. Rekisteriin on viety tietoa myös muiden rahoituslähteiden hankkeista, kuten EU:n rakennerahasto-hankkeista. Vasara E.: Valtion liikuntahallinnon historia. Yhteiskuntapolitiikka 70 12005):6. Jatkossa sivuilta löytyy myös uutisia ja ajankohtaisia juttuja liikunnan hankemaailmasta. Valmentajaja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke 4) Muita merkittäviä, esimerkiksi OKM:n vuosittaiset erillisavustukset liikuntahankkeille noin 0,4 milj. € a. Jyväskylä 1995. Kaakinen J., Nieminen J., Ohtonen J.: Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan arvioinnin loppuraportti 2007:12. Seppänen-Järvelä R.: Prosessiarviointi kehittämisprojektissa. Sjöblom S.: Den starka statens styrningsproblem. Palvelu on syntynyt opetusja kulttuuriministeriön tukemana. Helsinki 2007 Paju P., -Vehviläinen J.: Valtavirran tuolla puolen: nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisen kitkat 1990-luvulla. Tiedot on koostettu tuoreesta väliraportista Kohti liikunnan pysyviä käytäntöjä (liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 4, 60 s., 2012). Rekisteriin tullaan myös keräämään tietoa liikunnan hyvistä käytännöistä, joita eri liikuntatoimijat voivat hyödyntää omassa kehitystyössään. Hanketietoja voidaan hyödyntää muun muassa suunniteltaessa uusia hankkeita tai koottaessa hankeverkostoja. Toivomme myös, että jo julkaistuja tietoja päivitetään ja täydennetään, jotta rekisteri saadaan • Valtion liikuntamäärärahat olivat vuonna 2010 135,8 miljoonaa euroa. Lasten ja nuorten liikuntaohjelman (Nuori Suomi) toteuttaminen b. Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n raportti 2009. Liikuntahankkeet.fi sivusto sisältää hankkeiden ja hyvien käytäntöjen rekisterin, jonne on koostettu tietoa sadoista 2000-luvulla toteutetuista ja käynnissä olevista opetusja kulttuuriministeriön tukemista liikunnan valtakunnallisista sekä alueja paikallistason kehittämishankkeista. Liikuntatoimi tilastojen valossa; Perustilastot vuodelta 2007 Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2009:6 .. Terveyttä edistävän liikunnan kehittäminen (TE LI-ohjelma) b. Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelrnan kehityshankkeet ja paikallishankkeet 3) Liikunnan kansalaistoiminta, tukea vuonna 2010 noin 4,1 milj. siirrettävyydestä ja jatkuvuudesta. SOSTE ry:n internetsivut: Mikä on projekti. Seppänen-Järvelä R.: Projekti -kehittämisen kehto vai musta aukko?Yhteiskuntapolitiikka 69 12004): 3. Liikuntatoimi tilastojen valossa; Perustilastot vuodelta 2010. • Keskeisimpiin ja pääasiassa opetusja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittamiin liikunnan kehittämishankkeisiin resurssoitiin vuonna 2010 yhteensä yli 12 miljoonaa euroa • Keskeisimmät ohjelmaja hankekokonaisuudet olivat vuonna 2010: 1) Lasten ja nuorten liikunta, tukea vuonna 2010 noin 5,1 milj. Liikuntapolitiikan linjat 1990-luvulla. € a. Tarkoituksena on, että jatkossa hanketoimijat itse lisäävät rekisteriin tiedot Iiikuntahankkeistaan. Sivut löydät osoitteesta www.liikuntahankkeet.fi. Helsingin Sanomat 6.4.2008: Valtionapuja ei saa käyttää valtion omissa virastoissa. Helsinki 2006. Seuratoiminnan kehittämistuki b. Liikkuva koulu -ohjelma e. Helsinki 2001 Liikuntalaki 18.12.1998/1054 ja sen perustelut 2) Aikuisväestön terveysliikunta, tukea vuonna 2010 noin 3,2 milj. ELY-keskusten jakamat avustukset paikallisiin kehittämishankkeisiin d. € a. Yksittäiset lasten ja nuorten kehittämishankkeet mahdollisimman ajantasaiseksi ja informatiiviseksi. Juppi J.: Suomen julkinen liikuntapolitiikka valtionhallinnon näkökulmasta vuosina 1917-1994. LIIKUNTA& TIEDE49•5/2012 83. Warpenius K.: Näkymätön näyttö vaikuttavuusarvioinnin pulmat paikallisprojekteissa. Komiteamietintö 1990:24. Heikkala J.: Johdatus liikuntakulttuuriin. Sivut tarjoavat myös perustietoa liikunnan hankkeista ja hyvistä käytännöistä, kuten hankemaailman kehityksestä ja rahoitusmahdollisuuksista. Jo nyt sivuille on mahdollista lisätä tiedot omasta liikunnan hyvästä käytännöstä muiden hyödynnettäväksi. Seikkula J., Arnkil, R.: Hyvien käytäntöjen tutkittavuudesta. Liikuntahankkeet.fi -sivusto on avattu liikuntatieteellinen Seura on avannut liikunnan hankkeiden ja hyvien käytäntöjen verkkopalvelun liikuntahankkeet.fi. Tampere 2004. euroa • Lisäksi on muiden rahoituslähteiden liikuntahankkeita, kuten Euroopan unionin ja RAY:n rahoittamat hankkeet sekä maakunnan kehittämisrahahankkeet
Olen Keskisen kanssa huolestunut samasta asiasta erityisesti siitä syystä, että valtava määrä kovalla työllä hankitusta tieteellisestä tiedosta jää yhteiskunnassamme hyödyntämättä tai se ei ajallisesti osu oikeaan hetkeen yhteiskunnallisten muutosten kanssa. Keskinen peräänkuulutti varsin perustellusti kaikkien suomalaisten tieteentekijöiden ja tieteenalojen yhteistä viestintästrategiaa liikunta ja tiede -lehdessä (1/2012). Toinen ja ehkä keskeisin tekijä on tieteentekijöiden meritoituminen viranhakua ja miksei myös tutkijahierarkiassa etenemistä varten. Tämän ei pitäisi olla ongelma, sillä korkeakouluilla on kaikki mahdollisuudet uudenlaisiin ratkaisuihin nykyisessä lainsäädännössä. Jo rahoituksen mitoituksessa tulisi ottaa huomioon velvoite tiedon "jalkauttarnisesta" myös tiedepiirien ulkopuolelle. Mistä löytyisivät ne tutkijat, jotka pystyisivät popularisoimaan päätöksiä tekeville poliitikoille sen oleellisen tieteellisen tiedon, jota meillä tässä maassa on yllin kyllin viisaiden päätösten pohjaksi. Tämähän edellyttäisi myös huomattavasti nykyistä joustavampia hallinnollisia ratkaisuja sekä työkäytänteissä että ajallisissa työmääritteissä. Esimerkiksi juuri nyt valmistelemme Suomessa peruskouluja lukiouudistuksia, joiden merkitykset näkyvät tulevina vuosina suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden oppimisja omaksumiskyvyssä siis myös tulevien tutkijoiden ammattiosaamisessa. Ei ihme, että yliopistossa opetuksen taso alittaa Joskus peruskoulun vastaavan, koska opetushenkilöiden joukossa on tutkijoita, jotka eivät ole meritoituneet pedagogisilla alueilla, puhumattakaan että olisivat kiinnostuneita oppimiseen liittyvistä kysymyksistä. Nyt kysytään todellisia osaajia ja foorumia yli tieteenalojen menevään integratiiviseen keskusteluun suomalaisen sivistyksen tulevaisuuden perustaksi. Jotta tilanteeseen saataisiin parannusta, pitäisi opetusansiot yliopistomaailmassa nostaa sekä meritoiturnisettä palkkauskysymyksissä aivan uudelle tasolle. lievääll.ä 2010. Mutta miksi näin pääsee tapahtumaan ja mitkä seikat ovat johtaneet tälle tielle. 84 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. EMERITUS IHMETTELEE Teksti: HEIKKI PARKATTI Kuka popularisoisi tutkimuksen ja integroisi oppimisen. Tästä pelkistäen seuraa noidankehä, jossa tutkijat kirjoittavat tutkimuskielellä toisilleen, esittävät kongresseissa tuloksia toisilleen ja siteeraavat arveluttavalla tavalla toistensa tutkimustuloksia tutkimuksista, joissa kirjoittajien lukumäärä laajuudessaan joskus jopa ylittää yhteenvedon pituuden. HEIKKI PARKATTI Opetusneuvos Jyväskylä Jyväskylän normaalikoulun pitkäaikainen rehtori, opetusneuvos Heikki Parkatti siirtyi emeritukseksi. Luulen, että kysymykseen on melko helppoa vastata ainakin osittain. Jos järjestelmä korostaa kansainvälisten peer review -julkaisujen merkitystä tai julkaisujen määrää, ei kai kukaan ole niin tyhmä, ettei muuttuisi indikaattoreiden näköiseksi pyrkiessään eteentai ylöspäin. Yksi seikka lienee maamme tutkimuslaitosten hajanaisuus ja osittain tästä syystä johtuva kirjava rahoituspohja ja heterogeenisyys. Tämä ei tietenkään koske edistyneimpiä laitoksia eikä kaikkia tutkijoita ja tieteenaloja. P ääsihteeri Kari L. Valtava määrä kovalla työllä hankitusta tieteellisestä tiedosta jää yhteiskunnassamme hyödyntämättä tai se ei ajallisesti osu oikeaan hetkeen yhteiskunnallisten muutosten kanssa. Oletan kaukonäköisten oppilaitosten ymmärtävän laadukkaan opetuksen merkityksen sekä tutkimukselle että sille yhteiskunnalliselle tehtävälle, joka korkeakouluille on määritelty lakisääteisesti. Toivoa sopii, että alivaltiosihteeri Timo Lankisen johdolla toimiva tutkimuslaitosten kokonaisuudistusta pohtiva työryhmä kiinnittäisi huomiota myös tutkimustiedon strategiseen levittämiseen. Lähtökohtana oli tieteellisen tutkimuksen tuottaman tiedon hyödyntäminen laaja-alaisesti asiantuntijoiden, päätöksentekijöiden ja suuren yleisön käyttöön
Ennaltaehkäisy on kuitenkin harvojen herkkua. Kun fysioterapia pitäisi kustantaa omasta pussista, löytyy rahalle helposti muutakin käyttöä. Fysioterapeuttien tulisi selventää valmentajille niitä mahdollisuuksia, joita yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Tällöin terapeutti voi tilanteen mukaan arvioida tarvittavaa voimaa, energiantuottomekanismejä ja eniten kuormittuvia kudoksia jo ennen ongelmien syntymistä. Arvokisoja lukuun ottamatta fysioterapia ja urheilumaailma kohtaavat kuitenkin valitettavan harvoin tällöinkin kyseessä on yleensä vamman kuntouttaminen. Suurimpana ongelmana ovat fysioterapeuttien puutteelliset tiedot eri lajien vaatimuksista. Valmentajien teoria tietämys kasvaisi, ja he voisivat kenties kyseenalaistaa valmennusmetodeita, jotka eivät perustu nykypäivän tietoon. Varsin tavallista on, että veteraaniurheilijalle ohjataan samoja liikkeitä ja harjoitusmääriä kuin vastaavan ikäiselle metabolista oireyhtymää sairastavalle. Ymmärrys eri liikuntamuotojen voimantuotosta ja lihasaktivaatiosta muun muassa juoksussa, hypyssä ja heitossa tulee siitä huolimatta ymmärtää. Tekniikan korjaaminen ja urheilijan tuntemusten kuunteleminen ovat valmentajan tehtäviä. Jo fysioterapeuttiopiskelijat voivat tarjota paljon valmennukselle, mikäli resurssien riittämättömyys saattaisi muutoin olla esteenä. Sen sijaan että terapia yhdistyisi vaivattomasti varsinaiseen harjoitusohjelmaan, jää se erilliseksi osaksi, jonka suorittaminen ei ole välttämätöntä vaan valinnaista. Lihasepätasapaino ja nivelten normaalista poikkeavat liikeradat ovat tyypillisiä jälki tiloja, joita kuntoutuksesta huolimatta urheilijalle jää. Osittain syynä on resurssien puute. Urheilija saa noudattaa harjoitteita, jos jaksaa ja ehtii. Samalla opiskelijat saisivat aitoja oppimistilanteita, mikä syventäisi heidän osaamistaan. Sekä urheilijaa että valmentajaa pitäisi kuitenkin ensisijaisesti ajaa eteenpäin urheilijan etu. Harvemmalla kansallisen tason valmentajalla on edes muutamaa viikonloppua pidempiä koulutuksia käytynä oman urheilu-uran lisäksi. Vammojen ja harjoitustaukojen ennaltaehkäisy olisikin parasta mahdollista fysioterapiaa. Jopa kansallisen tason huippu-urheilijalla vammojen ennaltaehkäisy jää usein omaehtoiseen venyttelyyn ja satunnaiseen hierojalla käyntiin. EETU KANSANAHO Pikajuoksija Fysioterapeuttiopiskelija Laurea-ammattikorkeakoulu Sähköposti: eetu.m.kansanaho@laurea.fi LIIKUNTA& TIEDE 49 • 5/2012 85. Ammattiurheilijoita Suomessa on melko vähän ja useimmat amatööriurheilijat ovat opiskelijoita tai tekevät töitä vain osa-aikaisesti. Tärkeimmät henkilöt ovat valmentaja ja urheilija itse. Tehokkaan terapian toteuttamiseen ei kuitenkaan tarvitse olla jokaisen lajin spesialisti. Monet vammat voitaisiin ehkäistä hyvällä tekniikalla, lihastasapainolla ja elimistöä kuuntelemalla. Pelkästään paremmat resurssit ja mahdollisuus ennaltaehkäisevään fysioterapiaan eivät kuitenkaan takaa vielä terapian tehoa. OPISKELIJA OUNASTELEE Teksti: EETU KANSANAHO Miksi fysioterapia ja urheilu eivät kohtaa ajoissa. Turhasta nokittelusta tai toisen osapuolen aliarvioinnista tulee luopua, jos menestystä oikeasti halutaan. Lihastasapaino ja optimaalinen kehonhuolto vaativat kuitenkin syvempää anatomian tuntemusta,jota harrastuksenaan ilmaiseksi valmentavilta ei voida vaatia. Fysioterapeutti on kehon ja liikkeen ammattilainen. Huipulla kilpailu on niin raakaa, että promillenkaan etua ei muille kilpailijoille ole varaa antaa. Valitettavan usein vastaan tulee tilanne, jossa valmentajaa ei kiinnosta, mitä fysioterapiassa on tehty. Ammattikunnan maineen ja kehityksen kannalta tämä onkin erittäin positiivista. Kun tähän vielä yhdistetään fysioterapeuttinen tutkiminen, ja analysoidaan henkilön mahdolliset riskitekijät sairaushistorian perusteella, ollaan jo pitkällä vammojen ennaltaehkäisyssä. Fysioterapiaan mennäänkin yleensä vasta silloin, kun harjoittelu tuottaa kipua tai siihen tulee pidempi tauko. lympialaisten aikaan saimme taas lukea, kuinka monta fysioterapeuttia Lontooseen on maajoukkueen mukana lähetetty. Osaava fysioterapeutti pystyy omilla tiedoillaan ja taidoillaan antamaan usein merkittävän panoksen jos apu kelpaa. Urheilijan vammoista vain pieneen osaan voi fysioterapeutti kaikesta huolimatta vaikuttaa. Erinomainen kuntoutuskaan ei valitettavasti takaa sitä, että päästäisiin vammoja edeltävään tilaan. Lajikirjo on nykyään niin valtava, ja uusia lajeja kehitetään joka vuosi, ettei se olisi mahdollistakaan. Jos ennaltaehkäisyn lähtökohdiksi otetaan kipupotilaan kuntoutus tai terveysliikuntasuositukset, ei pidä ihmetellä valmentajien tai urheilijoiden ylenkatsetta terapiaa kohtaan
Monilla hallinnonaloilla liikunnan edistäminen koetaan vielä vieraaksi. 86 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Siihen ei liikuntajärjestelmä yksin pysty eikä sillä ole siihen resursseja, välineitä eikä osaamista. Halua viedä liikuntaa sosiaalija terveyssektorille, päiväkoteihin, kouluihin, työpaikoille kyllä on. Osallistu keskusteluun osoitteessa facebook.com/Liikuntatieteellinenseura. Toiminnan koordinoimiseen sen sijaan on. Nykyiset toimintatavat eivät siinä kuitenkaan toimi. Laaja-alaista joukkuepeliä taas tarvitaan liikkumattomuuden haasteen ratkaisemisessa. Myös liikunta käsitteenä tarvitsee uuden määritelmän, kun liikuntalakia lähdetään uudistamaan. Kuvat: ANTERO AALTONEN Kuva: KANSALLINEN KOKOOMUS Rajojen ja rahkeiden pohdintaa Näin kuvasi vasta valittu uuden liikuntajärjestön pääsihteeri Teemu Japisson rakenneremontin aikaa. Liikuntakulttuuri on viime vuosikymmeninä muuttunut. Uuden liikuntajärjestön syntymisen myötä on pohdittu, miten liikuntajärjestöt voivat vaikuttaa koko kansakunnan liikunnallistamiseen. Liikkumattomuuden haaste vaatii järeitä toimia ja laajaa rintamaa. Rakenneremontti muovaa liikunnan kenttää. Liikuntapolitiikan iltapäivän materiaalit löydät osoitteesta www.lts.fi. runsaan sadan osanottajan voimin Liikuntatieteellisen Seuran, opetusja kulttuuriministeriön, valtion liikuntaneuvoston ja sosiaalija terveysministeriön yhteistyönä järjestetyssä tilaisuudessa. Keskustelu viritettiin kolmioon, jossa yhtenä kulmana on hallinto ja sen taustalla oleva poliittinen tahto, toisena järjestöjen maailma ja kolmantena tieto, johon politiikan tavoitteet voidaan perustaa. Järjestökenttä on historiansa aikana siirtynyt lahjakkaiden urheilusta halukkaiden liikuttamiseen. Järjestökentällä onkin nyt mietittävä, kuinka laajasti lähdetään organisoidun liikunnan ulkopuolelle, mihin on aidosti rahkeita. Samoin ympäröivä yhteiskunta. Kun katsotaan perään, asioilla on tapana edistyä. Kuka ottaa asian omakseen ja kenellä on siihen kompetenssi. Joukkuepeliä ja perään katsomista Liikuntajärjestelmä on onnistunut hoitamaan hyvin niiden liikuttamisen, jotka se tavoittaa, totesi valtion liikunta neuvoston puheenjohtaja Jan Vapaavuori. AJASSA Liikkumattomuuden torjuntaan L iikuntapolitiikkaa ja liikkumattomuuden torjuntaa pohdittiin 23.10. Valtion liikuntaneuvostossa kehitystä seurataan
Liikkumattomuuden haaste vaatii järeitä toimia. Liikunnassa visiot tuntuvat kuitenkin elävän omaa elämäänsä. Kuka ottaa asian omakseen ja kenellä on siihen kompetenssi. Vastaus löytyy läheltä kohderyhmiä. Liikunnan yhteiskunnallinen konteksti on muuttunut rajusti, totesi nuorisotutkija, dosentti Mikko Salasuo. l.llKUNTA&TEIJE49•5/2012 87. Vuosi sitten asetetun TELl-ohjausryhmän tehtävänä on laatia uudet terveysliikunnan linjaukset ja toimenpideohjelma. Hankkeiden vaikutuksista tai vaikuttavuudesta on hyvin vähän tietoa. Mihin liikuntaa ulkoa katsova törmää. On myös löydettävä vastaus kysymykseen, ketkä tässä maassa aikuisväestön terveyttä edistävää liikuntaa vahvimmin tekevät. Liikunnalle rakennetaan keskeistä roolia terveyden edistämisessä ja liikuntaneuvontaa istutetaan osaksi hoitoprosesseja. Aikuisväestön liikkumattomuuden torjumisessa OKM on ilman muuta päävastuullinen viranomaiskentässä. Myös tutkimustiedon käyttö on niukkaa. Ensisijainen osaajaverkosto on kunnissa, joissa myös kohdekansalaiset ja hallinnonalat ovat valmiina rakenteina. Haasteen ratkaisu edellyttää yhteistyötä pääkumppanin STM:n, muiden viranomaistahojen, kuntien ja järjestöjen kanssa. Liikuntatapoja ja -tottumuksia ei voi erottaa aikakauden yleisemmistä kulttuurisista ja sosiaalisista tekijöistä. Pyrkimyksenä terveysliikunnan alan toimijoiden laaja-alainen osallistaminen Haasteena on arjen istumisen ja liikkumattomuuden vähentäminen. Tavoitteena on myös luoda lisää liikuntamahdollisuuksia, madaltaa kynnystä ja kannustaa toimijoita uusiin avauksiin. Perusindikaattoreista on pula, samoin aikasarjoista. Liikunta keskeiseksi osaksi terveyden edistämistä Toimiva STM-OKM -yhteistyö terveysliikunnan edistämiseksi käynnistyi jo 2000-luvun alussa, totesivat johtaja Taru Koivisto JA ylijohtaja Riitta Kaivosoja. Rohkeutta ja uutta linjaa Meillä on näkemyksiä mitä pitäisi tehdä, mutta päättäjiltä näyttää puuttuvan rohkeutta lähteä vetämään uutta linjaa usealla eri rintamalla, arvioi liikuntaneuvos Timo Haukilahti
Kisakylän ruokailuhalli oli avoinna läpi vuorokauden ja valittavana oli ruokatyyppejä eri maanosista. Avajaisspektaakkeli käynnisti mitalijahdin Lontoon 2012 paralympialaiset avattiin unohtumattomalla tavalla. • paralympialaiset nähtiin tapahtumana, jossa huomion kohteena oli se, mitä vammaisurheilijat pystyivät tekemään, ei se mitä he eivät pystyneet tekemään. Ne vaikuttivat laajemminkin. Suurissa kisoissa on usein ollut vaikeuksia etenkin kuljetusten kanssa, koska mukana on ollut suuri määrä urheiluvälineitä kelaustuoleista lähtien. Järjestelyistä vastasi sama organisaatio kuin olympialaisistakin. AJASSA Teksti:TONI PIISPANEN Lontoo 2012 enemmän kuin paralympialaiset Päätöspuheessaan Kansainvälisen paralympiakomitean puheenjohtaja Sir Philip Craven kuvasi Lontoon paralympialaisia "parhaimmiksi kisoiksi ikinä': Sitä ei epäile, kun tarkastelee ennätyksellistä yleisö-, TV yhtiöiden ja osallistuvien maiden määrää yhdessä huikeiden urheilusuoritusten ja ennennäkemättömän medianäkyvyyden kanssa. 88 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Lontoossa kuljetukset sujuivat mallikkaasti ja aikataulussa. Paikan päällä oli selkeästi aistittavissa millainen suuri urheilukansa britit ovat. 4 000 urheilijaa ja 20 eri urheilumuotoa, joista suurimman osan tapahtumapaikkana oli Lontoo. Maailman tunnetuimpiin tiedemiehiin kuuluva professori Stephen Hawking ja tunnettu näyttelijä Sir lan McKellen ilmestyivät lavalle. Purjehdus kisattiin Weymouthissa ja Portlandissa, soutu Eton Dorneyssa ja maantiepyöräily Brands Hatchissa. • 8lprosenttia brittiläisistä aikuisista oli sitä mieltä, että paralympialaiset vaikuttivat myönteisesti tapaan suhtautua vammaisuuteen. Paralympialaisissa 2012 oli yli. Kannustuslakanat, into, hurraaminen sekä ilon ja liikutuksen tunteet olivat näkyvä ja kuuluva merkki brittien urheiluhulluudesta. Kuva: PARALYMPIAKOMITEA/MAIJU TORVINEN S ir Philip Craven ja olympiaja paralympiakisojen järjestelytoimikuntien puheenjohtaja Sebastian Coe vakuuttivat yhteistä ja valoisaa tulevaisuutta olympiaja paralympialiikkeelle. Kisat olivat menestys laajasti ja itselleni kokemus, joka ei koskaan unohdu! Paralympialaiset eivät olleet vain urheilullinen menestys. Ennen kisojen päättäjäisiä tehty tutkimus (]PC 2012) osoitti muun muassa, että: • joka kolmannen brittiläisen aikuisen käsitys vammaisuudesta muuttui • 65 prosenttia brittiläisistä aikuisista oli sitä mieltä, että paralympialaiset olivat läpi.murto ja vaikuttivat siihen, miten vammaisuus yleensä maassa nähtiin. Sir Jan puolestaan otti roolinsa William Shakespearen näytelmästä "The Ternpest" ja johdatteli iltaa keskeisen roolihahmon Mirandan kautta. Seremoniaa juonnettiin eteenpäin Stephen Hawkinsin johtamana
Piispasen voittoaika oli 21,72, joka on myös paralympiaennätys. Tämä oli 20 mitalia enemmän kuin koti kisoissa Pekingissä 2008 ja saavutus korosti Kiinan asemaan paralympiakisojen supermaana. Kiina voitti kolmannen kerran peräkkäin mitalitilasten yhteensä 231 mitalillaan. Mahtavia suorittajia ennätysmäinen näkyvyys Yksittäisistä urheilijoista uimarit ottivat suurimman määrän mitaleita. IsoBritannia voitti 18 mitalia enemmän kuin Pekingissä ja sijoittui mitalitaulukon kolmanneksi. Yhteensä 75 maata 164 maasta voitti vähintään yhden mitalin. Venäjä puolestaan tuli esille suurimpana nousijana. Nyt se sijoittui toiseksi 36 kultamitalillaan. Näkövammainen brittijalkapalloilija David Clarke kantoi soihtua, kunnes Britannian kaikkien aikojen ensimmäinen paralympiakultamitalisti Margaret Maughan sytytti paralympiatulen. Ukraina ja Australia veivät toisen kerran peräkkäin sijat neljä ja viisi. Hän on tämän vammaluokan maailmanennätyksen haltija 100 metrillä aiemmin tänä vuonna kelatulla ajalla 21, 11 sekuntia sekä 200 metrin kelauksen maailmanennätyksen haltija ajalla 39,25 sekuntia. Suomi oli mitalitaulukon 32:s kuudella mitalillaan. Piispanen harrasti aiemmin muun muassa pyörätuolirugbya, jossa nousi Suomen maajoukkueen kapteeniksi. Australialainen Jacqueline Freney vei kotiiin kahdeksan kultamitalia ja brasilialainen Daniel Dias kuusi. Radalla Iso-Britannian David Weir ja USA:n MarU!KUNTA & TIEDE 49 • 512012 89. Tunnelma oli tietysti huikea. Kilpailemisen pyörätuolikelauksessa hän aloitti 2010. Toni Piispanen voitti Lontoon paralympialaisten miesten sadan metrin kelauksen luokassa T51. Vielä 2008 Venäjän sijoitus oli kahdeksas. Kisojen virallisen avauspuheenvuoron piti kuningatar Elizabeth II ja kuninkaallisten merivoimien Joe Townsend toi Paralympiasoihdun stadionille
Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan nimi on 1.8.2012 alkaen Liikuntatieteellinen tiedekunta. Pyörätuolitermiksesså hollantilainen sensaatio Esther Vergeer vuodatti kyyneleitä voittaessaan neljännen paralympiakultansaja 470:nen ottelunsa. Englanninkielinen nimi on edelleen Faculty of Sport and Health Sciences. Urheilumaailman katseet kohdistustuvat nyt Sotsiin 2014 ja Rioon 2016. AJASSA Jyväskylän yliopistossa nyt Liikuntatieteellinen tiedekunta T iedekunnan ja liikuntatieteiden laitoksen nimet muuttuivat syyskuun alussa. t in Raymond olivat lyömättömiä. Katsojaluvut ylittivät Iso-Britannian muitten pääkanavien katsojamäärät useina päivinä. Kisoissa löytyi myös suuria pettymyksiä. Brasilian Alan Oliveira voitti Etelä Afrikan Oscar Pistoriuksen 200 metrillä luokassa T44. Kisojen aikana laskettiin 1,3 miljoonaa tviittausta sanaan 'Paralympic', 25 miljoonaa ihmistä kävi kisojen virallisilla London2012.com sivuilla ja yli 5,8 miljoonaa ihmistä päiviuyi Lontoo 2012 paralympiasivuille. Myös Kansainvälisen paralympiakomitean (!PC) online kanavilla kävi valtava määrä katsojia. Avajaisseremoniaa katsoi runsaat 11,2 miljoonaa ihmistä, mikä oli kanavan suurin katsojaluku vuosikymmeneen. Lisäksi virallisen I PC YouTube kanavan ( www.youtube.com/paralympicsporttv) kautta kisasuoritusten lataajia oli enemmän kuin 5,1 miljoonaa. Vain 18 -vuotias Raymond teki ensimmäisissä paralympialaisissaan hurjan debyytin voittaessaan kelausluokassa T52 kultaa 100, 200, 400 ja 800 metrillä. Paralympiakisat televisioitiin yli sataan maahan, mikä oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Näkyvyyttä kerääntyi myös sponsoreiden sivustoille. Liikuntatieteiden laitoksen nimi on nyt Liikuntakasvatuksen laitos. IPC:n facebook seuranta lisääntyi 350 prosenttia ja yksittäisiä katsomiskertoja ilmoitettiin olevan 82,1 miljoonaa. Twitter kävijöiden määrä kasvoi 50 prosenttia. Pyörätuolirugbyssä Kanada murskasi USA:n toiveet voittaa neljäs kultamitali viisissä perättäisissä paralympialaisissa. Lähes kaksi miljoonaa kävijää vieraili järjestön kotisivuilla www.paralympic.org, missä oli seurattavissa yli 780 tuntia suoraa lähetystä. Esimerkiksi Samsungin sivuilta, josta löytyi noin 600 videoblogia, katsottiin yli 300000 kertaa. IsoBritanniassa televisio-oikeudet omistanut Channel 4 näytti yli 150 tuntia suoraa lähetystä ja saavutti ennätykselliset katsojaluvut. TONI PIISPANEN, LitM Koordinaattori Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: toni.piispanen@lts.fi Kisoihin oli myyty ennätykselliset 2, 7 miljoonaa lippua ja lähes kaikki lajit olivat loppuunmyytyjä. Paralympiakisojen päättäjäisiä vauhdittivat maailmantähdet Coldplay, Jay-Z ja Rihanna täydelle stadionille. Kisojen suorien lähetysten katsojaluvut ylittivät Iso-Britannian muitten pääkanavien katsojamäärät useina päivinä. Paralympiakisat televisioitiin yli sataan maahan, mikä oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Kotiyleisön suuri tähti Weir voitti kelausluokassa T54 kultaa 800, 1500, 5000 metrillä ja maratonilla. Kanava tavoitti briteissä 39, 9 miljoonaa ihmistä, mikä on yli 69 prosenttia koko väestöstä. Unohtumattomien puheiden ja ohjelmanumeroiden jälkeen seremonia päättyi tietenkin mahtavaan ilotulitukseen. Lontoo 2012 oli ensimmäiset kisat, jossa sosiaalinen media ja suorat lähetykset löivät läpi. Kisoihin oli myyty ennätykselliset 2,7 miljoonaa lippua ja lähes kaikki lajit olivat loppuunmyytyjä. 90 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012
LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 91. 010 778 6601. ku ntoutusportti.fi Kirjastosta kuntoutusalan julkaisut Kuntoutusalan kirjasto on kaikille avoin erikoiskirjasto. ovinen ja Satu Niemelä: •@unta 1~ nro 168, 527 sivua, 2012) • jäsenet), 40 € (opisk.) ilaubet erikseen. Teos tarjoaa apua harrasteja vertaisohjaajille sekä vanhemmille ja itse liikkujille esittelemällä laajasti eri liikuntamuotojen soveltamismahdollisuuksia. laulcset: p. Kokoelmat osoitteessa: ku ntoutussaatio. f i/ki rjasto kuntoutus KIRJASTO www kunto u t t. s saat I o 11 nan (erityisliikunnan) • 1tys Soveltava liikunta on perusoppikirja liikuntaja terveysalan opiskelijoille sekä käsikirja alan ammattilaisille kuten liikunnanopettajille, -ohjaajille ja fysioterapeuteille. -....., kuntoutus 1PORTTI v.•,o, ~ t "u s p r 11 Kuntoutusportin kautta kuntoutustietoon Kuntoutusportti on kuntoutuksen ja sen tutkimusja kehittämistiedon verkkopalvelu
Olisiko jo aika uusiutua. Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Viimeisimmän tulkinnan tutkijoiden valtakampailussa luotti Salasuo Liikunta & Tiede -lehdessä 4/2012. LI KESin operaatioiden yhteydessä on haastateltu yläasteikäisiä nuoria ja metalliteollisuudessa toimivia työntekijöitä. Joukkoharhalla muuten tarkoitetaan yhteistä yksimielisyyden illuusiota, yhteistä harhaluuloa todellisuudesta ja tätä vahvistetaan samanmielisten ryhmässä. 4-11. Metallimiesten puheissa samaa peruskokemusta on täsmennetty viittauksella epäilyttävään seksuaaliseen suuntautumiseen. Nuoret ovat ilmaisseet kokeneensa koulussa viritellyt iaukojumpat noloina. Paul Willis on klassisessa tutkimuksessaan Koulunpenkiltä palkkatyöhön kuvannut, miten Englannin teollisuusalueen työväenluokkaiset pojat 1970-luvulla onnistuivat asenteellaan tehokkaasti estämään kaikki mahdollisuudet nousta yhteiskunnassa koulutuksen avulla. Uljas uusi maailma. Ehkäpä paljastavinta liikkumattomuuskeskustelun kannalta onkin se, että edes vierasjoukkueesta nostettu vahvistus, yhteiskuntatieteilijänä ansioitunut Salasuo (2011) ei vai i teuavasti pysty osoittamaan aiempaa syvällisempää analyysiä. Liikunta &Tiede. 49 (4). Vähäinen liikunta on terveysriski ja tilanne on huolestuttava, mutta ilmiön analysointiin tarvitaan muutakin kuin uudelleen kerrottua synteesitarinaa höystettynä pelkomielikuvilla. Niemen mukaan jossain menneisyydessä maailma ja tekemiset ovat olleet selvästi sukupuolittuneita. Uudelle keskustelun ja ratkaisujen tasolle edellyttävät tutkimusaineistot odottavat vielä kerääjiään. l.itkkurnattomuustutkijat ovat kyllä todella hukassa (Rovio & Pyykkönen, 2011), kun eivät pysty tämän parempaan. 2012. Esimerkiksi hyväksyttäviä miestekemisiä olivat puun kaataminen, puun sahaaminen 92 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 512012. Teema on kuitenkin läsnä joka päivä jokaisella suomalaisella yläasteella. 2012. Väännän tämän vielä rautalangasta: Perustieteenalallakaan ei ole uutta annettavaa, vaan perusfraasit liikkumattomuudesta ovat vanhan toistamista. T aukojumppaa on yritetty propagoida suomalaisiin työpaikkoihin ja kouluihin. Salasuo, M. Oli asioita, joita miehet saivat ja joita miesten tuli haluta tehdä. Yläasteikäisten ihmisten elämässä kaikki ratkaisut on arvioitava suhteessa niiden mahdolliseen nolouteen: Voiko viitata, näytänkö typerältä, kannattaako puhua, onko varmuuden vuoksi turvauduttava jatkuvaan alisuorittamiseen, ettei erotu. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26. POHDITTUA Teksti: ESA ROVIO Joukkoharha liikkumattomuudesta N ykyisessä liikkumattomuuskeskustelussa yhtä aikaa sekä huvittavaa että surullista on se, että tutkijat vuoronperää kertaavat samat mantrat eri sanakääntein. Mitä jos muut saavat selville, kuinka noloja vanhempani ovat. 2011. Raportoimme erään heikon signaalin, jonka tutkiminen saattaisi tuottaa osittaisen läpimurron asiassa. Willis näki ilmiön ytimessä työväenluokkaisen käsityksen hyväksyttävästä maskuliinisuudesta. Ilmeisestä kustannustehokkuudestaan huolimatta innovaatio ei ole vieläkään yleistynyt. Eimiehisten asioiden tekemiseen syyllistyminen oli sitten knapsua. Älä pakene kyselylomakkeen tai mittareittesi taakse jatkamalla samaa liikkumattomuusmantraa vain ansioluetteloasi täyttääksesi. Hyvä tutkija, jos haluat nousta uudelle tasolle, etsi vähän liikkuva ja kulje hänen rinnallaan vuosi. Ilmiö on selvä kaikille niille, jotka työskentelevät nuorten kanssa tai joiden kotitalouksissa asuu nuoria, ja niille, jotka eivät vielä ole onnistuneet painamaan nuoruuden tuskaansa alitajunnan syvimpiin kerroksiin. Nolouden uhka leijuu ilmassa koko ajan. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ja LIKES-tutkimuskeskus. Knapsua vaiko muuten vain epäilyttävää miestekemistä. Rovio, E., & Pyykkönen, T. ESA ROVIO LitT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: esa.rovio@likes.fi VIITTEET. Mikael Niemi on kuvannut Tornionlaakson suomenkielisten identiteettihapuilua. Jos ei ole kohdannut vähän liikkuvaa, elänyt ja samastunut hänen kokemusmaailmaansa, nähnyt hänen li ikettään perheen ja arjen systeemien koti, päiväkoti, koulu, terveydenhuolto dynamiikassa on visioiden esille tuominen Salasuon esittämää soutamista ilman airoja. Tällaiselle ryhmälle liian poikkeavat ja kriittiset mielipiteet ovat uhka ja nämä henkilöt hylänäva. Liikunta & Tiede 49 (4). Teksti: MATTI HAKAMÄKI JA SALLA TURPEINEN Taukojumppa on noloa Nolouden uhka inhimillistä toimeliaisuutta rajoittavana tekijänä on syytä ottaa vakavasti
Miesnolous ei jäännöksettömästi selitä kaikkia niitä sosiaalisia esteitä, joiden takia taukojumppa tyssää. Kaikissa naisvaltaisissa työyhteisöissäkään ei taukoliikuta. Tajuntaan iski visuaalinen mielikuva, että näiden miesten on täytynyt mennä kauppaan, valita asuste monipuolisesta valikoimasta, maksaa se kassalla muiden nähden ja sitten kotona pukea päälleen. Taukojumpan toimivuutta voi testata näppärästi ihmiskokeella. Esimerkiksi ajaminen kilpapyörällä on nykyään melko hyväksyttävää miestekemistä. Ei tarvinnut edes kysyä. Kun pitäisi osallistua mutta liikkeitä ei kehtaa tehdä ainakaan tosissaan. Jääkiekkoilijaan ei voi liittää mielikuvaa seksuaaliidentiteetin murtumisesta, koska ei voi. Inhimillistä hätää voi käsitellä alleviivaamalla sitä vaikkapa korostetun seksistisellä esiintymisellä tai aina niin kätevällä itseironialla. Entä miten käy kovalla työllä rakennetun ammatillisen uskottavuuden ja edustavuuden, jos liian vaativan ohjelman vuoksi jakku puvussa alkaa hikoilla. Sivilisaatio kun tarkoittaa sitä, että kukaan ei hikoile eikä haise väärin. Selvästi knapsua olivat kukkien kastelu, käsin lypsy ja verhojen ripustaminen. Hyvin lyhyen aivomyrskyn tulos oli ymmärrys, että joku näistä voittaa voittaa juuri siksi, että on valmis menemään sellaisen rajan yli, jota itse ei tiennyt mahdolliseksi. Taukojumppaa tai ylipäätään työpaikkaliikuntaa koskevissa teksteissä ja selvityksissä esteet kuvataan yleensä ulkokohtaisesti: ei ole aikaa tai kukaan ei osaa vetää. Mutta entä jos nainen ei osaakaan jumpata oikein 7 Entä jos se näyttää kömpelöltä ja tuntuu epävarmalta. Ja 28-alkuisia kymppejä latovia miehiä ei siihen maailman aikaan Suomessa missään olosuhteissa pidetty noloina. Vedä kokeeksi muutama sessio vaikka työpaikallasi. Taukojumppa 2.0 ei ehkä tarvitse tuekseen uutta ideakuvastoa, jossa malli näyttää samat liikkeet vielä kerran. Nolous rajoittaa Nolouden uhka inhimillistä toimeliaisuutta rajoittavana tekijänä on syytä ottaa vakavasti. Silloin häpeä oli mittaamaton. Se taas on muotona knapsua. moottorisahalla ja yleensä kaikki muut polttomoottorikäyttöisillä koneilla tehtävät asiat. Jumpasta ja voimistetusta puhutaan luontevina naislajeina. Taukojumppa 2.0. Nolouden mekanismien tunnistaminen voi auttaa löytämään erilaiset ei-nolot toteutustavat tai ne lähtökohtaisesti ei-nolot henkilöt, jotka voivat määritellä sosiaaliset säännöt uusiksi. Se on se nolous. Suomessa järjestettiin ennen vanhaan suosittuja maantiejuoksuja. Kestävyysjuoksulla hankittu immuniteetti noloutta vastaan tietenkin murtui, jos olit pieni tyttö ja amareja jalkaansa rullaava mies isäsi. Sen sijaan kuntopyöräily ryhmässä sisällä, kun joku huutaa mikrofoniin, asettaa miesosallistujan välittömästi alttiiksi sukupuoli-identiteetin heikentymisen uhalle. Moderneja urheilutekstiilejä ei ollut vielä keksitty. Erilaisessa sosiaalisessa yhteydessä muuten epäilyttävä puuha voi saada uuden merkityksen. UIKUm-A& TIEDE 49 • 5/2012 93. Näennäisratkaisujen sijaan tulisi alkaa etsiä keinoja, miten toimintakykyä pidetään yllä vähemmän nöyryy ttävästi. Tämähän oli se koko kolmivuotisen yläkoulun keskeinen kehitystehtävä. On tärkeämpiäkin syitä. Entä kuinka knapsua on käyttää sisätilalämmitintä 7 Taukojumppa on on ainakin miestekemisenä epäilyttävää, koska se noudattaa ohjattuun ryhmäliikuntaan vihjaavaa toteutustapaa. Taukojumpan toimimattomuuden taustalla olevat muut tekijät oli helppo selvittää menemällä keskustelemaan metallimiesten tai yläkoululaisten kanssa. Kehitys on pakottanut miehet uusiin lähes teologisiin rajankäynteihin: Onko hyväksyttävää imuroida auto. Tältä näyttää ja kuulostaa epämukavuusalue. Nuorelle pojalle oli tyrmistyttävää havaita, että lähtöviivalle eturiviin tuli miehiä, jotka olivat valmistautuneet kylmän kelin kisaan pukemalla shortsien alle naisten sukkahousut. Esimerkiksi polvivammasta kuntoutuva miesjääkiekkoilija saa sotkea hallin kellarissa kuntopyörää aivan vapautuneesti. Työhyvinvointi ei ainakaan etene, kun ihminen ei tunne itseään ollenkaan sellaiseksi sulavaliikkeiseksi naiselliseksi naiseksi, joka haluaisi olla ja jolta haluaisi näyttää työpaikan kahvipöydässä, tiimin palaverissa ja tärkeää powerpointtia esittäessä. MATTI HAKAMÄKI Erikoissuunnittelija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: matti.hakamaki@likes.fi SALLA TURPEINEN Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: salla.turpeinen@likes.fi Taukojumppa on on ainakin miestekemisenä epäilyttävää, koska se noudattaa ohjattuun ryhmäliikuntaan vihjaavaa toteutustapaa. Pitäisi tunnustaa, miten ohut on se lanka, jonka varassa ovat itsekunnioitus ja ihmisarvo. Molemmat kohderyhmät kertoivat nopeasti todellisen esteen. Se taas on muotona knapsua. Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton. Ei edes sellaisissa, joiden missioon kuuluu terveyden edistäminen. Jos konsepti ei ota lähteäkseen käyntiin, niin tarraa kiinni tunnelmaan: kyräilyyn, pälyilyyn, hermostuneeseen hihittämiseen, epätoivoiseen pakoreitin etsimiseen
Tavoitteena oli omaehtoinen liikunnan toteutus. MARKKU OJANEN Psykologian emeritusprofessori Tampereen yliopisto 94 LIIKUNTA& TIEOE49•5/2012. Onko liikunta vain yksi keino lisätä toimintaa vai onko siinä hoitotulosten kannalta jotakin erityistä. Interventioon kuului kolme tapaamista liikunnanohjaan kanssa sekä kymmenen puhelinkontaktia kahdeksan kuukauden aikana. Johtopäätös on vahva, kun huomioidaan tutkimusasetelman poikkeavuus moniin muihin tutkimuksiin verraten. Heistä varsinaiseen tutkimukseen osallistui 361 henkilöä, joista puolet arvottiin koeja kontrolliryhmään. Muutos on hyvin samanlainen kuin mitä terapiatutkimuksissa on saatu. Liikunta suunniteltiin henkilöiden toiveiden ja edellytysten mukaisesti. Yksi tutkimuksen ongelma on se, että yli puolelle oli määrätty rnasennuslääkitystä ja lähes 20 prosenttia sai neuvontaa. Sen tuli koostua vähintään kymmenen minuutin episodeista. Teksti: MARKKU OJANEN POHDITTUA Etteikö liikunta auttaisi masennukseen. Tavoitteena oli 150 minuuttia liikuntaa viikon aikana. Tulosten tulkintaa hämmentävät toiminnan aktivoimisesta saadut tulokset. Tutkimusjoukko siis väheni aika tavalla seurannan aikana, mikä ei vielä tuhoa koeasetelmaa. Se putosi neljän kuukauden kohdalla 16:ecn ja siitä vielä kolme pistettä 12 kuukauden seurannassa. Tulosten arvioinnin kannalta on olennaista tutkimushenkilöiden saama liikunta-annos. Neljän kuukauden seurannassa 1000 MET-minuuttia viikossa ylitti koeryhmästä 52 prosenttia ja vertailuryhmästä 43 prosenttia. Lisäksi neljäsosalla tutkituista oli omaehtoista liikuntaa vähintään 1000 MET-minuuttia viikossa. Ryhmien välillä ei ollut BDl-arvojen eroja neljän, kahdeksan tai kahdentoista kuukauden seurannassa. Tekijät toteavat Duodecimin tiivistelmän mukaisesti: "Tutkimustemme pääseuraus on, että liikunnan lisäämisen ohjaus Ja rohkaisu ei ole tehokas strategia lievitettäessä masennuksen oireita" (s. Katsotaan, miten tutkijaryhmä on onnistunut omassa tutkimuksessaan. BDl:n muutos oli neljän kuukauden aikana huomattava, sillä lähtötaso oli keskimäärin 32 pistettä. Tutkijat toteavat, että 23 tutkimuksen mukaan liikunta on lievittänyt masennusta (ES=0,82), joka on lähellä psykoterapioiden ja lääkehoitojen vaikutuksia. Katsotaan, miten tekijät arvioivat tuloksiaan. Liikunnan määrä arvioitiin MET-indeksin avulla. 6). Eli kyse oli siitä, parantaako liikunnan lisääminen perushoidon tuloksia. Duodecim-lehden numerossa 8/12 oli lyhyt tutkimustiivistelmä, joka oli otsikoitu "Liikunta ei auta masennukseen?"Tiivistelmä päättyy tutkijoiden johtopäätökseen, jonka mukaan "satsaaminen tämäntapaiseen lisähoitoon ei kannata': K uulosti aika pahalta, sillä olen monien muiden tavoin kirjoittanut ja puhunut siitä, kuinka liikunta lievittää masennusta. Tutkijaryhmä suhtautui kuitenkin nihkeästi tähän mela-analyyttiseen tulokseen ja arvioi, että tutkimuksissa on ollut monia puutteita. Muita ongelmia ei tulosten arvioinnissa tuoda esiin. Voidaanko nyt tehdä johtopäätös, että liikunnasta ei ole hyötyä masennuksen hoidossa. Tutkimukseen osallistuneet olivat terveyskeskuksen potilaita (general practice). Tutkimusta aloitettaessa mukana oli 766 henkilöä, joiden BDl-arvo (Beck Depression lnventory) oli vähintään 14. Neljän kuukauden seurantaan osallistui 290, kahdeksan kuukauden 222 ja 12 kuukauden 155 henkilöä. Kuitenkin he heti myöntävät, että liikunnan lisäys ei ehkä ollut tarpeeksi suuri. Kun näillä ensikenalaisilla masennuspotilailla depressio muutenkin väheni huomattavasti, olisi outoa, jos liikunta olisi vielä vaikuttanut jotakin. Mielestäni ei, sillä liikunta ei näytä merkittävästi lisääntyneen koeryhmässä ja lisäksi molemmissa ryhmissä oli käytössä muita hoitomenetelmiä. Depression aste ei vaikuttanut tuloksiin, ei myöskään liikunnan määrä. Emme kuitenkaan tiedä, mikä tai miten liikunta vaikuttaa. Tutkijoiden arvion mukaan 71 prosenttia sai riittävän liikuntaintervention tutkimuksen aikana. Erohan oli vain 15 prosenttia vertailuryhmään verraten. Cuijpers, van Straten ja Warmedam (Clin Psych Rev, 2010, 27, 318-326) tekivät meta-analyysin 16 tutkimuksesta ja saivat vaikutuksen voimakkuudeksi 0,87. Asetelma oli siis erilainen useimpiin aikaisempiin tutkimuksiin verraten. Tutkimuksessa ei verrattu liikunnan vaikutusta johonkin toiseen hoitoon, vaan kyse oli perushoidon vertailusta tähän hoitoon+ liikuntaan. He olivat tulleet ensimäistä kertaa hoitoon masennuksen vuoksi. Kyse oli mielihyvää tuottavien toimintojen lisäämisestä masennuksesta kärsivillä henkilöillä. Olisi pitänyt valita erittäin vähän liikkuvat kummassakin ryhmässä sekä huomioida vain ne, joilla ei ole muita hoitoja tai sitten verrata liikuruaryhrnää muihin hoitoihin. Tekeekö tämä Britanniassa tehty tutkimus tyhjäksi kaikki aikaisemmat tutkimukset. Näistä tehtiin analyysejä osaryhmittäin. Etsin tietenkin käsiini tämän tutkimuksen, joka on julkaistu BMJ:ssä (Chalder ym., 2012, 344, e2758). Liikunnan hyödyllisyyttä ei siis tämän tutkimuksen perusteella ole syytä kiistää
Tämän vahvistaa Vanessa Heggien monografia A History of British Sport Medicine, joka on perusteellisin yhteen maahan paneutuva tutkimus urheilun, lääkäreiden ja lääketieteellisten linjausten keskinäisistä suhteista. Kun urheilun ja lääketieteen yhteinen taival on nyt analysoitu Britannian suhteen, seuraavaksi sopisi toivoa yhtä kunnianhimoista yleisesitystä urheilun entisen suurvallan osalta. ERKKI VETTENNIEMI, YTT Tutkija Jyväskylä Sähköposti: erkki.s.vettenniemi@student.jyu.fi 1900-luvun puoliviiliin asti mcid.in tu11h't11aa1n111<' urhc ilulii.ikcrir-ck-uii <'I ollut viclii ole,nw,t-,a. Se saa myös tukea Georges Canguilhemin klassikkoieoksesta Le normal et le pathologique, johon Heggie epäsuorasti viittaa. 222 s. U rheilun ja lääketieteen yhdistelmästä taitaa 2000-luvun yleisölle tulla mieleen lähinnä ruhjeiden parantelu tai sitten suorituskykyä kohentavat rohdot. Sen asemesta pitäisi puhua lääketieteen soveltamisesta urheiluun; alan instiLUtionaalinen järjestäytyminen tapahtui vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Suomessakin lääkerictcilijöiden kiinnostus kilpaurheiluun eteni samaan tahtiin Britannian kanssa. Manchester University Press 2011. Kuten tekijä korostaa, 1900-luvun puoliväliin asti meidän tuntemaamme urheilulääketiedettä ei ollut vielä olemassa. Tässä tapauksessa ajatus spesifistä "urheilijan kehosta" ja siitä, mihin moinen käsitteellistäminen johti, on vakuuttavasti perusteltu. Samaa lääkäri-auktoriteettia tarvittiin myös korjaamaan haittoja, joille kuntoilijankin keho altistui. Tästä säikeestä sikisi kohta antidoping, siis virtsatestien yleistyminen 60-luvulta lähtien. Urheilulääketiede ei voinut itsenäistyä niin kauan kuin urheilija miellettiin fysiologisesti "normaaliksi", ikään kuin terveyden perikuvaksi. Vuosisadan lopulla kuntoliikunnan läpimurto toi lääkäreille kosolti uusia potilaita. Yhdyssana "urheilulääketiede" on kuitenkin melko tuore keksintö. Sitä hän ei tosin mainitse, että sotavuodet tekivät siitä tuota pikaa paperiseuran. Teksti: ERKKI VETT ENNIEMI LUETTUA KUKA KEKSI URHEILIJAN KEHON. Niistä vähäisin ei ole historiallisten kehityskulkujen pakottaminen tutkijankammiossa laadittuun kaavaan. Lukuisat lääkärit tekivät Suomessakin propagandaa terveysliikunnan puolesta koko 1900-luvun pituudelta. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 95. Poikkeuksellisen hauraan kehon katsottiin vaativan poikkeuksellista huolenpitoa, ja tällaisen valvontatehtävän kourallinen lääketieteilijöitä otti itselleen. Tähän tarinaan eli urheilulääketieteen suomalaiseen syntyyn on kuitenkin palattava toisessa yhteydessä. Sen as<'llH'sta pit iiisi puhua liiiiketie1<'<·n so,·<·lta111is<'t-,ta urhr-iluun. Heti maailmansodan jälkeen jokunen lääkäri jälleen kiintyi urheiluun, eritoten Työterveyslaitoksen Mikko Kunnas. Vanessa Heggie: A History of British Sport Medicine. Canguilhem väitteli aiheesta tohtoriksi 1942 ja hioi teesejään lukuisissa myöhemmissä teksteissään. Joillekin lääkäreille urheilijan keho edusti siinä määrin herkkää mekanismia, että sitä ei sopinut rasittaa ylenpaluisesti. Mutkattoman kehityksen sijasta Heggie havaitsee kriittisiä katkoksia, joiden seurauksena urheilijan keho hahmotettiin uudella tavalla. Hän harjoitti tuloksellista yhteistyötä muun muassa hiihtäjien kanssa, tunnustaen urheilijan kehon erityisyyden ja sen asettaman tutkimuksellisen haasteen. Humanistinen tutkimus voisi selvittää esimerkiksi sen, miksi heidän valistussanomansa ei mennyt läpi ennen 70-lukua, jolloin huomattava joukko suomalaisia päätti viimein pistää hölkäksi. Tällä tavoin urheilulääketiede todisti tarpeellisuutensa eliittiurheilijoiden suppean populaation ulkopuolella. Periodisoinneissa on tunnetusti aina ongelmia. Tämän paradigman murtumisen tutkija ajoittaa 50-luvulle, jolloin urheilijan kehoon alettiin suhtautua lääketieteessä varauksella, jopa "abnormaalina" suori ttaja-ru umi ina. Kuntoilu ymmärrettiin "lääkkeeksi", jonka annostelun tulisi olla asiantuntijan vastuulla. Fysiologinen tutkimus vauhdittui itsenäistymisen alkuvuosina ja urheilulääkärien yhdistys perustettiin 1939, minkä Heggie noteeraa kansainvälisessä vertailussa varhaisena siirtona. Terminologian osalta on heti tehtävä täsmennys
Liikunnan harrastaminen on lisäksi merkittävä osa vapaa-ajan teollisuutta, jolloin sillä on taloudellisia ja työllistäviä vaikutuksia. Harrastamisen määrä, muoto ja intensiteetti vaihtelevat maittain. Liikunnan myönteiset terveysvaikutukset tunnustetaan eri puolilla maailmaa. Vaikka sveitsiläiset ovat eurooppalaisessa vertailussa keskimääräistä aktiivisempia liikunnan harrastajia, oli tarkastellulla ajanjaksolla nähtävissä lievää harrastuksen vähenemistä. Tutkimusaineisto koostui puhelinhaastatteluin kerätystä Sveitsin kotitaloustilastoista (Swiss Household Pane!; 2000: n= 7073; 2004: n=8067; 2008: n=6904) Tutkimustulokset osoittivat että liikunnan harrastamisessa on selviä eroja Sveitsin eri kielialueiden välillä. . Myös maiden sisällä voi olla suuriakin alueellisia eroja, jolloin harrastaminen saattaa selittyä kulttuurisiin merkitysrakenteisiin liittyvillä tekijöillä. Yksilöllisten preferenssien lisäksi myöskään liikunnan ja urheilun organisoituminen tai hallinnolliset järjestelyt eivät yksin riitä selittämään harrastamiseroja. Liikuntasosiologian maailmasta Teksti: HANNA VEHMAS Sveitsiläistutkimus osoittaa, että sosiokulttuurisilla tekijöillä on selkeä yhteys harrastamiseen. Aktiivisimmat liikunnan harrastajat löytyivät saksankieliseltä alueelta, jossa liikuntaa säännöllisesti tai satunnaisesti harrasti tarkastellulla ajanjaksolla hieman vajaat 80 prosenttia väestöstä. Socio-economic and cultural determinants of sports participation in Switzerland from 2000 to 2008. Tästä poiketen italialaisella kielialueella harrastaminen oli selvästi lisääntynyt vuosien 2000 ja 2008 välisenä aikana. Harrastaminen voi toimia myös sosiaalisen pääoman lähteenä, joka edistää yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa. Koettu terveydentila vaikutti harrastamiseen: mitä paremmaksi oma terveys koettiin, sen enemmän liikuntaa harrastettiin säännöllisesti. Väkivallan ja urheilun suhde on sittemmin jakanut tutkijoiden näkemyksiä. European Journal for Sport and Society 2011, 8 13), 147-166 Taistelulajeja sekä kehorakennusta harrastavilla nuorilla oli ei-harrastavia hyväksyvämpi suhtautuminen väkivaltaan. Sen sijaan naisten osuus säännöllisinä harrastajina pieneni siirryttäessä ranskankieliselle ja edelleen i taliankieliselle alueelle. Tarkasteltaessa muiden taustojen yhteyttä säännölliseen harrastamiseen tutkimustulokset osoittivat, että naisten ja miesten välillä ei ole merkittävää eroja koko maan ja saksankielisillä alueilla. Urheilulla on yhtäältä katsottu olevan väkivaltaa hillitsevä 96 LIIKUNTA 8 TIEDE 49, 5/2012. Sosiologian klassikon Norbert Eliasin uraauurtava työ yhteiskuntien sivilisaatiokehityksen ja urheiluväkivallan välisistä yhteyksistä on yhä edelleen lähtökohtana useissa tutkimuksissa. Sveitsiläistutkimus kuitenkin osoittaa, että sosiokulttuurisilla tekijöillä on selkeä yhteys harrastamiseen. Koulutus oli selvästi yhteydessä harrastamiseen: korkeammin koulutetut olivat aktiivisimpia liikkujia kaikilla kielialueilla. Vastaava osuus ranskankielisellä alueella oli reilut 65 prosenttia ja italiankielisellä alueella hieman noin 50 prosenttia. Tämä asettaa haasteen liikunnan edistämistyötä tekeville ammattilaisille ja päättäjille. Toiseksi, oli nähtävissä että alle 25-vuotiaiden ryhmä oli selvästi aktiivisin liikkujaryhmä kaikilla kielialueilla. . Eri maiden välisiin eroihin liikunnan harrastuksessa on viime vuosina alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Tutkijaryhmä Studer, Schlesinger ja Engel Bernin yliopistosta tarkastelivat liikunnan harrastamisen sosioekonomisia ja kulttuurisia eroja kolmella eri kielialueella Sveitsissä vuosina 2000-2008. Elias oli kiinnostunut muun muassa siitä, miksi väkivaltaa yhä esiintyy tietyissä lajeissa, vaikka länsimaiset yhteiskunnat ovat monin tavoin muutoin "sivistyneet", ja väkivalta nähdään normien vastaisena käyttäytymisenä. LÄHDE Studer, F & Schlesinger, T & Engel, Claudia (2011 ). Poikkeuksen teki kuitenkin saksankielinen alue, jossa säännöllisiä liikkujia oli keskimääräistä enemmän nimenomaan lyhyttä työviikkoa (alle 50 %) tekevien joukossa. Liikunnan harrastaminen ja liikunnallinen elämäntapa ovat viime kädessä yksilöllisiä ratkaisuja. Tuloilla ja työsuhteen kokoaikaisuudella/osa-aikaisuudella ei ollut yhteyttä säännölliseen harrastamiseen. Urheilun ja väkivallan suhde on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään
Nämä kaikki tekijät lisäsivät oppilaiden autonomian tunnetta, minkä on osoitettu olevan merkittävä tekijä liikuntatunneilla viihtymiseen ja sisäisen motivaation syntymiseen liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan syntymisessä. M utz vertaili väkivaltaan suhtautum ista taistelu(esim erkiksi kara te, nyrkkeily) ja kontaktilajien (esim erkiksi jalkapallo, koripallo) sekä kehonr aken tajien että näitä lajeja harrastam attom ien saksalaisnuorten keskuudessa. HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopistonlehtori, Sport management Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI Itsearviointi edistää ajattelun taitoja ja parantaa motivaatiota . M uiden vapaa-ajan liikuntalajien (m uun m uassa lenkkeily, luistelu) harra stajien suhtautu m inen väkivaltaan oli puolestaan ei-harrastajia kielteisem pi. ltsearviointiryhmissä oppilaat myös asettivat tavoitteensa tehtäväopetusryhmää korkeammalle. Lopullinen aineisto koostu i 1 319 m iespuolisesta 12-20 -vuotiaasta saksalaisnuoresta. Ajattelun taitojen lisäksi itsearviointi näytti lisäävän oppilaiden motivaatiota. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opetustyylillä oli selvä yhteys tunnin ilmapiiriin, oppilaiden motivaatioon sekä ajatteluun. LÄHDE: Mutz, M. ja to isaalta siihen tietyissä olosuhteissa pro vosoiva vaikutus. Kalenteriin katsoen voisi luulla niiden olevan jo vanhanaikaisia, mutta tilanne onkin aivan toisin. Athletic Participation and the approval and use of violence: a comparison of adolescent males in different sports disciplines. Tätä tutkijaryhmä selittää sillä, että yksilöllinen oppimisprosessi ohjasi oppilaita keskittymään omaan oppimiseensa sen sijaan, että olisivat vertailleet omaa oppimistaan muihin. 120121. Saksalaistutkim us herättää pohtim aan sitä, m inkälaisia sosiaalisia ja m oraalisia norm istoja liikuntaan ja urheiluun tänä päivänä liittyy . Tuntien sisällöt olivat opetustyylejä lukuun ottamatta samanlaiset. Tutkimukseen osallistui seitsemästä eri koulusta 269 kuudennen luokan oppilasta. Kreikkalaistutkijoiden ryhmä kiinnostui toteuttamaan tutkimusasetelman, jossa verrattiin kahta opetustyyliä: tehtäväopetusta (alun perin käännetty "harjoitustyyliksi") ja itsearviointityyliä. Sen sijaan kont aktilajeissa ja m uissa vapaa-ajan liikunt alajeissa ei m erkitsevää ero a voitu harrastajien ja ei-harr astajien välillä osoittaa. Aika-ajoin herää kysymyksiä ja epäilyjä siitä, että vieläkö Muska Mosstonin ensimmäisen kerran vuonna 1966 julkaistut opetustyylit ovat voimassa. Tutkijat esittävät hyvin perustellen, että opettajien tulisi muistaa käyttää vaihtelevia opetustyylejä ja valita käyttämänsä opetustyyli opetuksen tavoitteiLIIKUNTA & TIEDE 49, 5/2012 97. Itsearvioinnin käyttäminen opetuksessa aktivoi oppilaiden ajattelun taitoja, erityisesti toiminnan suunnittelua, itsesäätelyä ja itsearviointia. Tutkimusta varten puolet oppilaista osallistui liikunnanopetukseen, jossa opetustyylinä käytettiin tehtäväopetusta ja toinen puoli hyödynsi itsearviointia. Regressioanalyy siin peru stu vien tu tkim ustulosten m ukaan, taistelulajeja sekä kehora kennusta harra stavilla nuorilla oli ei-harra stavia hyväksyv ärn pi suhtautu m inen väkivaltaan. He osallistuivat kahden viikon aikana neljään 45 minuutin pituiseen liikuntatuntiin. Tutkim usaineisto kostui vuonna 2005 klusteriotannalla kerätystä kartoitu ksesta, johon osallistui 3 300 saksalaisnuorta. Tehtäväopetus on liikunnanopetuksessa yleisimmin käytetty opetustyyli, jossa opettaja kertoo mitä tehdään, hän käynnistää toiminnan ja kiertelee antamassa oppilaille palautetta. Ennen tutkimuksen alkua sekä heti sen päätyttyä oppilaat vastasivat kyselylomakkeeseen, jossa selvitettiin liikuntatunnin ilmapiiriä, motivaatiota ja ajattelu prosesseja. Nuoret edustivat 39 toisen asteen oppilaitosta Bra ndenbur gin osavaltiossa. Taistelulajien harra stam isella oli m yönt einen vaikutus varsinaiseen väkivallan käyttöön. European Journal for Sport and Society 2012, 9 (3), 177-201. Saksalaistutkija M ichael M utzin tarkastelu kum puaa oletuksesta, että tietyissä liikuntaja ur heilulajeissa väkivalta on hyväksytym pää kuin toisissa. Sen sijaan kontaktilajeissa vastaavaa selvää ero a ei ollut nähtävissä. Li ikunnan harra stam inen tai ur heilun seur aam inen eivät saisi olla väkivaltaista käyttäytym istä lietsovaa tai sallivaa sen enem pää liikunt apaikoill a kuin niiden ulkopuolellakaan. Kuluneen 12 kuukauden aikana kolm annes taistelulajien harra stajista ja 30-42 pro senttia (laskentam allista riippuen ) kehora kentajista oli käyttänyt väkivaltaa pahoinpitel em ällä tai lyöm ällä toista henkilöä, kun taas vastaava osuus ei-harra stavien nuorten keskuudessa oli 15 pro senttia. ltsearviointityylissä opettaja käynnistää toiminnan, mutta sen sijaan että antaisi vain itse palautetta, esittelee oppilaille itsearvioinnin perustaksi kriteerit, joihin oppilas voi verrata omaa suoritustaan
LÄHDE Rainer, P., Cropley, B., Jarvis, S. ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Pedagoginen johtaja Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi Iso-Britanniassa liikuntakasvatuksella on lakisääteinen asema koulussa, mutta silti esimerkiksi koulujen johtajaopettajat ja rehtorit joutuvat ratkomaan suomalaisillekin tuttuja ongelmia. From policy to practice: the challenges of providing high quality physical education and school sport faced by teachers within primary schools. Liikuntakasvatuksen edistämisen avaimet ovat rehtorin käsissä . den mukaisesti. Opettajakoulutuksen aikana saatuja taitoja käyttää eri opetustyylejä monipuolisesti vaihdellen ei siis ole syytä hukata sen perusteella, että ne oivallettiin jo monta vuosikymmentä sitten. Rainer ym. Rehtoreihin kohdistuu sitä kautta paineita, mutta yhteistyölle ei tahdo löytyä aikaa, jotta suunnitelman tekeminen, yhteisymmärrys sen sisällöstä ja toimeenpanosta voisi toteutua. Rehtorit peräänkuuluttavat selkeitä ohjeita siitä, mikä on riittävä määrä liikuntakasvatusta, minkälaisia olosuhteita ja välineistöä tarvitaan, mitä sisältöjä tulisi olla ja työjaon määrittelyä siitä, ketkä ovat vastuussa mistäkin. Liikuntakasvatuksen laadun parantamisessa haastatellut rehtorit kuvaavat suomalaista koulukohtaista opetussuunnitelmaa vastaavan kokonaissuunnitelman tärkeyttä, taloudellisten tekijöiden turvaamista ja henkilökunnan kouluttamisen merkityksellisyyttä. Kouluissa tulisi osoittaa aikataulutuksella ja resurssien suuntaamisella, että opetussuunnitelmaan kirjatut tavoitteet otetaan tosissaan ja niihin halutaan panostaa. Iso-Britanniassa liikuntakasvatuksella on lakisääteinen asema koulussa, mutta silti esimerkiksi koulujen johtajaopettajat ja rehtorit joutuvat ratkomaan suomalaisillekin tuttuja ongelmia. Seudullisen jatkumon rakentaminen liikuntakasvatukseen on Britanniassa valtionhallinnon esitys, mutta se toteutuu hyvin huonosti. Physical Education and Sport Pedagogy 17 (4), 429-446. Sen tarkoituksena olisi helpottaa alakoulusta ylakouluun siirtymistä ja loogisen jatkumon muodostumista opetussisältöihin. & Oigelidis, N. Tässä vaiheessa oleelliseksi muodostuu se, että into pysyy yllä ja halu muuttaa asioita vahvistuu entisestään. 98 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Suomessa on pohdittu koulujen liikunnallistamista esimerkiksi Liikkuva koulu -hankkeen ja myöhemmin samannimisen ohjelman myötä. Advances in Physical Education 2 (3), 110-118. Rehtorit näkevät, että oman opettajakunnan kouluttaminen turvaa paremmin opetussuunnitelman toteutumisen kuin se, että koulun liikuntaa järjestävät valmentajat tai muut koulun ulkopuoliset tahot. & Griffiths, R. haastattelivat 14 alakoulun rehtoria ja saivat näin syvälle koulujen arkeen luotaavia näkökulmia siitä, minkälaiset asiat jarruttavat liikuntakasvatuksen toteutumista kouluissa parhaalla mahdollisella tavalla. Advancing task involvement, intrinsic motivation and metacognitive regulation in physical education classes: the selfcheck stvle of teaching makes a difference. Suomi ei ole yksin tällä koulujen liikunnallistamisen tiellä. Rehtorit ovat paljon vartijoina, mutta hekin tuntuvat tarvitsevan päätöksentekojensa tueksi valtakunnallista ohjeistusta. 2012. Rehtorien tulisi liikuntatuntien määrän lisäksi turvata liikuntakasvatuksen laatu. Suomalaiselle Liikkuva koulu -ohjelmalle löytyy siis tukea muualtakin. Kreikkalaistutkijoiden tutkimus osoitti kiinnostavalla tavalla liikuntapsykologian tutkimusperinteeseen nojaavilla taustateorioilla, että Mosstonin luomilla opetustyyletllä on yhä edelleen annettavaa nykyaikaiseenkin liikunnanopetukseen. Jarruttavia tekijöitä löytyy siitäkin huolimatta, että liikunnan tunnistetaan edesauttavan koulun perustehtävää eli oppimista ja kokonaisvaltaisen oppilaiden kasvun ja kehityksen tukemista. Tilanteen kartoitus on nyt tehty ja hyviä käytänteitä Suomenkin olosuhteisiin on löytynyt. He myös esittävät, että itsearviointi soveltuu erinomaisesti käytettäväksi muun muassa silloin, kun oppilaille opetetaan uusia taitoja. Rehtoreiden mielestä koulun ulkopuolelta tulevilla on huomio enemmän muissa tavoitteissa kuin oppilaan kasvun ja kehityksen tukemisessa. LÄHDE: Papaioannou, A., Theodosiou, A., Pashali, M. Koulun toimintakulttuurin muuttamispyrkimykset eivät ole ajankohtaisia ainoastaan meillä, vaan samaa teemaa yritetään ratkoa myös muualla. 2012. Britanniassa siis rehtorit toivoisivat sen olevan muutakin kuin vain joka toinen vuosi toteutettava opetuksen laadun arviointi
(2012) selvittivät tutkimuksessaan kahden eri liikuntariippuvuutta ja addiktiota mittaavan mittarin luotettavuutta ja sitä, kuinka yleistä liikuntariippuvuus oli väestössä keskimäärin. Urheilijan loukkaantuminen traumatisoi myös valmentajaa . Traumatutkimuksen mukaan vakavalla loukkaantumisella saattaa olla erittäin haitallisia vaikutuksia urheilijan sekä myös muiden harjoittelukavereiden fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tulokset osoittavat, ettei liikuntariippuvuus ilmiönä ole kovin laaja niin sanotussa "tavallisessa" väestössä keskimäärin. Tutkimustulosten mukaan valmentajien tarinoista nousi kolme keskeistä pääteemaa. http//dx.doi.org/10.1016/j.psychsport.2012.06.003 Liikunnan harrastamisen takana voi piillä myös ongelmia. Tutkimus oli osa laajempaa addiktiotutkimusta unkarilaisessa väestössä. Suuressa riskissä tämän ongelman suhteen oli 0,3 ja 0,5 prosenttia tutkittavista. Liikuntapsykologian maailmasta Teksti: ANU KANGASNIEMI Liikuntariippuvuus ei ole yleinen ilmiö . Liikuntariippuvuus tunnistetaan ongelmana urheilun sisäisissä viiteryhmissä, mutta edelleen tunnetaan huonosti, kuinka yleistä se on "tavallisessa" väestössä keskimäärin. Ensimmäinen teema liittyi trauman merkityksen kokemiseen, LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012 99. Lukijana jäin pohtimaan liikkumisen psykologista merkitystä laajemmin. Urheilija kaatui trampoliini hypyssään sillä seurauksella, että hänen oikeaan jalkaansa tuli laaja avomurtuma. Voisiko aktiivisilla olla jotakin opittavaa myös vähemmän liikkuvilta 7 LÄHDE: Monok, K., Berczik, K., Urbån R., Szabo, A., Griffiths, M.D., Farkas, J., Magi, A., Eisinger, A., Kurimay, T., Kökönyei, G., Kun, B., Paksi, B. Näin ollen runsaan ja sosiaalisesti hyväksytyn liikunnan harrastamisen takana piilee myös ongelmia. Pakonomainen tarve päästä liikkumaan voi olla oire liikuntariippuvuudesta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä, josta poimittiin valmentajien tarinoiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Psychometric properties and concurrent validity of two exercise addiction measures: A population wide study. & Demetrovics, Z. Tutkijaryhmä Day, Bond ja Smith pyrkivät tutkimuksessaan kuvaamaan kahden valmentajan selviytymistä traumasta, jossa heidän valmentamansa urheilija loukkaantui vakavasti trampoliinilla harjoittelutilanteen yhteydessä. Psychology of Sport and Exercise, 13, 739-746. Tutkimukseen osallistui 18-64 -vuotiaita aikuisia (n=4 74), jotka raportoivat liikkuvansa säännöllisesti viikoittain. Kumpikin valmentajista oli tapahtumahetkellä telinesalissa paikalla. 952; RMSEA = 0.052 ja EDS: CFl = 0.938; TLI = 0.922; RMSEA = 0.049). Milloin hyvä motivaatio ja runsas liikunta muuttuu haitalliseksi. Liikkumisen tarkoituksena on tällöin lähinnä säädellä omaa ahdistuneisuutta, jolloin liikunnasta syntyy eräänlainen selviytymistai pakokeino. Tutkittavat vastasivat kahteen eri kyselyyn, jotka mittasivat liikunta-addiktiota (Exercise Addiction lnventory, EAI) ja liikuntariippuvuutta (Exercise Dependence Scale, EDS). Aikaisempien tutkimustulosten mukaan näyttäisi siltä, että sen yleisyys kasvaa erityisesti liikuntaa enemmän harrastavien joukossa ja urheilun omissa viiteryhmissä. Tulosten mukaan niitä henkilöitä, joilla ei ollut minkäänlaisia riippuvuuteen viittaavia oireita oli 6,2 prosenttia (EDS-liikuntariippuvuuskysely) ja 10,1 prosenttia (EAl liikunta-adcliktiokysely). Vähemmän tiedetään kuitenkin siitä, miten traumaattinen tapahtuma vaikuttaa valmentajan selviytymiseen ja toimintaan jatkossa. Tutkimusaineisto pohjautui temaattiseen, puolistrukturoituun haastattelumenetelmään, jossa oli fokusoituna urheilijan loukkaantumistilanne ja siihen liittyvät muistikuvat valmentajien näkökulmasta katsottua. Tutkittavien keski-ikä oli 33,2 vuotta, ja 57 prosenttia heistä oli miehiä. 971; TLI = 0. Konfirmatorisen faktorianalyysin mukaan kumpikin mittareista mittasi hyvin tutkittavaa ilmiötä (EAI: CFl = 0. Aineisto kerättiin haastattelemalla valmentajia useita kertoja noin kaksi vuotta tapahtuman jälkeen. 2012. Tutkijaryhmä Monok ym. Liikuntariippuvuudella saattaa olla kuitenkin vakavia seuraamuksia terveydelle lisääntyneen loukkaantumisriskin ja ylirasituksen kautta
Norjassa sydänpotilaiden kuntoutus on paljon kattavammin organisoitua kuin esimerkiksi Suomessa ja Wisloffin tutkimusryhmä julkaisikin äskettäin ison selvityksen liikunnan tehon vaaroista sepelvaltimotautipotilaiden kuntoutuksessa. LÄHDE: Day, M.C., Bond K. Kuten olettaa saattaa, harjoittelu paransi myös potilaiden kuntoa (maksimaalinen hapenottokyky) selvästi. Hänen selviytym iskeinoihinsa liittyi m yös paljon om ia tunnereaktioita ja sai puolestaan paljon tukea m uilta henkilöiltä. Hän haki tapahtum alle m yös m erkitystä suhteuttam alla sitä vielä vakavam piin seur auksiin ja tällä tavoin hakem alla tapahtuneelle positiivisia ulottuvuuksia. Verenpainetautia voidaan yleensä hoitaa tehokkaasti lääkityksellä, mutta osa potilaista on resistenttejä useammallekin samanaikaiselle lääkkeelle. Yhteensä nämä potilaat olivat harjoitelleet kuntoutuksen aikana noin 175000 harjoituskertaa/ -tuntia, joista noin 129000 tehtiin aerobisella harjoittelulla 100 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 5/2012. Hypertension 60 653-658, 2012. in press. Aerobic Exercise Reduces Blood Pressure in Resistant Hypertension. Verenpaine laski myös liikunnan aikana, millä voi olla tärkeä vaikutus akuuttien sydäntapahtumien ennaltaehkäisyssä. Tehoharjoittelun soveltuvuutta potilasryhmille on kuitenkin epäilty, vaikka erityisesti norjalaisen Ulrik Wisleffin ryhmän tulokset ovat olleet rohkaisevia. Psychology of Sport and Exercise http://dx.doi.org/10.1016/j.psychsport.2012.06.001 ANU KANGASNIEMI, LitM, Tutkija, liikuntaja urheilupsykologi LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Liikunnasta apua, jos lääkkeet eivät tepsi korkeaan verenpaineeseen . Tutkijat eivät varsinaisesti ottaneet kantaa siihen, kum pi valm entajista sel viytyi tra um aattisesta tapahtum asta parem m in, vaan heidän pyrkim yksenä oli kuvata erilaisia sel viytym iskeinoja suhteessa tapahtu neeseen. Kum pikin va lm entajista kärsi tra um aattiseen tapahtu m aan liittyv istä m uistikuvista; tunneja ajatu sreaktioista, jotka pyrkivät tu nkeutum aan m iel een usein tapahtum an jälkeen. & Smith, B. Useat arvostetut tutkijaryhmät ovat osoittaneet, että erityyppisillä intervalliharjoituksilla voidaan saavuttaa ainakin samanlaisia, jollei jopa parempia terveysvaikutuksia kuin perinteisellä aerobisella treenillä. Liikunnan tehon vaikutus terveysvaikutuksiin on ollut viime vuosien kuuma puheenaihe. Tutkim us toi m ielenkiintoisella tavalla esiin sen, m iten kaksi valm ent ajaa koki sam an tra um atisoivan tapahtum an eri tavoin. Toinen valm ent ajista käsitteli tra um aa enem m än välttäm isen avulla, johon liittyi vahva halu suunnata katse tulevaisuuteen ja eteenpäin. Hän pyrki sulkem aan pois om ia tuntem uksiaan ja keskittyi auttam aan ja tukem aan m uita. toinen tra um an uudelleen kokem iseen ja kolm as liittyi tra um asta selviytym iseen. Huom io valm entajien selviytym iseen on käytännön ur heilupsykologisessa työssä hyv in tärkeää, sill ä heidän selviytym isen sä heijastu u m yös m uihin valm ennettaviin. http://hyper.ahajournals.org/content/60/3/653.abstract Tiukka treeni sopii myös sydänpotilaille . Tuore saksalaistutkimus osoittaa, että jo 2-3 kuukauden harjoitusjaksolla voidaan merkittävästi alentaa painetasoja tällaisilla potilailla. Toisen valm entajan selviytym iseen liittyi enem m än tapahtu m an hyv äksyntää, m utta toisaalta hänen tarinassaan näkyi onnettom uuteen kiinni juuttum inen. Holding it together: Coping with vicarious trauma in sport. Tutkijat tekivät ainoan oikean johtopäätöksen: verenpainelääkkeille resistentit potilaat tarvitsevat liikuntaa ja säännöllinen liikunta pitää lisätä tärkeäksi osaksi heidän hoito-ohjelmaansa LÄHDE: Dimeo F, Pagonas N, Seibert F, Amdt R, Zidek W, Westhoff TH. Harjoittelu jakso alensi systolista verenpainetta keskimäärin 6 mmHg ja diastolista keskimäärin 3 mmHg. Korkea verenpaine on tärkein yksittäinen ennenaikaisen kuoleman riskitekijä. Selvitykseen kuului mukaan vajaa viisi tuhatta vuosina 2004-2011 sydänkuntoutukseen kolmessa keskuksessa osallistunutta potilasta, jotka harjoittelivat tehokasta intervalliharjoittelua tai aerobista harjoittelua noin tunnin session kerrallaan yleensä kolme kertaa viikossa
Kymmenen prosenttia yhdeksäsluokkalaisista liikkui vähintään tunnin päivässä ja heidän liikuntansa sisälsi riittävästi nuorten liikuntasuosituksessa mainittua hengästyttävää liikuntaa. Sildenafil lmproves Microvascular 02 Delivery-to-Utilization Matching and Accelerates Exercise 02 Uptake Kinetics in Chronic Heart Failure. Viagralla saa vipinää vällyjen väliin, mutta voi siitä olla paljon muutakin hyötyä, esimerkiksi suorituskykyyn sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, kuten tuore brasilialaistutkimus osoittaa. . Saroksen väitöstutkimuksessa fyysistä aktiivisuutta tarkasteltiin 1 i i kun talaj iryhmien, 1 i i kuntakertojen, liikunnan keston ja rasittavuuden sekä liikuntasuosuusten mukaan. Näin siis todella tapahtui tässä plasebokontrolloidussa tutkimuksessa. Cardiovascular risk of highversus moderate-intensity aerobic exercise in coronary heart disease patients. Sydämen vajaatoiminta aiheuttaa hapenoton kinetiikan hidastumista, millä on tärkeä osuus näiden potilaiden huonossa fyysisen kuormituksen sietokyvyssä. Vastaväittäjänä toimi emeritusprofessori Heimo Nupponen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Ruismäki. (noin 60-70 % maksimisykkeestä) ja loput noin 46000 harjoitusta intervalliharjoitteluna (yleensä neljän minuutin vetoja noin 85-95 % maksimisykkeestä). Eri liikuruasukupolvet harrastivat eri lajiryhmiä eri tavoin. Neder JA. Tämä nopeutsydäntapahtuman riski sepelvaltimotautipotilailla on hyvin pieni sekä kovatehoisessa intervalliharjoirtelussa että perinteisessä aerobisessa harjoittelussa. Huolestuttavaa on, että noin 70 prosenttia eri-ikäisistä ei harrasta kestävyystyyppistä liikuntaa. Myhr NE, Grimsmo J, Wisl0ff U. 00435. LÄHDE: Sperandio PA, Oliveira MF, Rodrigues MK, Berton DC, Treptow E, Nery LE, Almeida DR. Näiden harjoitusten aikana sattui yhteensä kolme sydänpysähdystå, joista yksi aerobisessa harjoittelussa ja kaksi intervalliharjoittelussa. Näistä aerobisessa harjoittelussa tapahtunut johti kuolemaan, mutta intervalliharjoittelussa tapahtuneista kuntoutujat selvisivät hengissä. Sildenafiili (eli kauppanimeltään Viagra) paransi lihasten hapenkuljetuksen kohdistumista alueille, joilla sitä eniten tarvittiin sekä kuormitustehon muuttuessa että tasatehoisessa kuormituksessa. http://circ.ahajournals.org/contenVl 26/12/1436.abstract ti selvästi hapenoton kinetiikkaa keuhkoissa ja paransi kuormituskapasiteettia. Tutkimusaineisto muodostui syksyllä 2009 survey-tekniikalla toteutetun tutkimuksen 262 yhdeksäsluokkalaisesta pojasta ja 2001-2002 Suomen Gallupin puhelinhaastattelukyselyyn vastanneista 1458 17-45-vuotiaasta miehestä. Circulation 126:1436-1440, 2012. Tämän lupaavan poikkileikkaustutkimuksen tulokset kaipaavat kuitenkin vielä vahvistusta pitkittäistutkimuksista, ennen kuin Viagraa voidaan todella suositella turvallisesti suorituskyvyn parantamiseen vajaatoimintapotilailla. Eri-ikäisistä aikuisista noin kymmenen prosenttia harrasti viikon aikana liikuntasuosituksessa mainittua raskasta kestävyysliikuntaa ja voimalajeja. Tulokset siis osoittivat, että Potenssilääkkeestä potkua pohkeisiin . Weinerin motivaatioattribuutioteoriaa sovellettiin, kun etsittiin yhdeksäsluokkalaisten kestävyysliikunnan harrastamisen motiiveja. Am J Physiol Heart Circ Physiol, painossa, 2012.http://ajpheart.physiology.org/ contenVearly/2012/09/25/ajpheart. Sildenafiililla ei ollut vaikutusta sydämen minuuttitilavuuteen, joten siitä ei kohdistunut sydämelle ylimääräistä rasitusta, mikä on erityisesti näillä vajaatoimintapotilailla tärkeä havainto. lisäksi selvitettiin, mitkä tekijät selittävät parhaiten yhdeksäsluokkalaisten juoksutestin tulosta sekä kestävyyslajien harrastamisen ja harrastamattomuuden motiiveja Ikäryhmät nimettiin Zacheuksen liikuntasukupolvijaottelun mukaan. Myönteistä on, että liikuntalajien harrastamisen kirjo on suuri erityisesti nuorilla. YleiskestäLIIKUNTA& TIEDE 49 • 5/2012 101. LÄHDE: Rognmo 0, Moholdt T, Bakken H, Hole T, M0lstad P. Eläintutkimukset ovat osoittaneet, että typpioksidin alentunut tuotanto on yksi tärkeä tekijä tässä hapenoton kinetiikan hidastumisessa vajaatoimintapotilailla, joten mekanistisesti ajatellen typpioksidin vapautumisen lisääminen voisi parantaa hapenkuljetusta ja suorituskykyä. 2012 .abstract KARI KALLIOKOSKI FT, LitM, dosentti, Akatemiatutkija Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Sähköposti: Kari.Kalliokoski@tyks.fi Väitökset Yhdeksäsluokkalaisten kestävyysliikunnan harrastamisen motiivit Leila Saroksen väitöstutkimus "Fyysinen aktiivisuus eri elämänvaiheissa: Yhdeksäsluokkalaisten kestävyysliikunan harrastamisen motiivit" tarkastettiin 20.4 Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa
Valtakunnalliseen opetussuunnitelmatyöhön tarvitaan ymmärrystä nuorten clämisrnaai lrnast a ja siihen litttyvistä nuorisoja populaarikulttuurin ilmiöistä. Kyse on nuorten voi maantumiscsta. Lisäämällä opeuajien ja päättäjien uctoisuulla nuorten omista kulttuureista voidaan kehittää suomalaista koulua suuntaan, joka palvelee nykynuoria paremmin. Lapset iloitsivat omasta liikuntaryhmästään ja onnistumisen kokemuksia saatuaan rohkaistuivat myös urheiluseurojen harjoituksiin. Lisätietoja: A1111a-Maria Nurll1i, puh. Koko koulunkäynti muuttui mielekkäämmäksi, kun koulussa oli jotain, jonka he kokivat omakseen. Jyväskylän yliopistiossa. Suomen voimisteluliiton toimijat (n=243) ja Oulun läänin kouluterveydenhoitajat (n= 14 7) vastasivat kyselyyn vuonna 2006 ja 2009. Lasten lisääntynyt liikunta, vanhempien vcrtaiskokcrnukset ja tunne tasa-arvoisesta kohtelusta ryhmässä aktivoivat vanhempia painonhallintaan. . Tutkimus perustuu vuosina 2004-2006 toteutettuun toimintatutkimukseen, jossa aineistona olivat lukio-opiskelijoiden haastauelui, kyselyt ja päiväkirja! sekä un kijaopcuajan havaintopäiväkirja. Vastaväittäjänä toimi professori Marita Poskiparta Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Anja Taanila. Väitösl1i1ja 011 lucllavissa osoitleessa /iu p:lljul t i lw.oul u .fi!Rccorcll isb11978-951-42-9919-3 102 UIKUNTA & TIEDE 49 • 51 2012. Perinnelajit ovat kuitenkin edelleen oleellinen osa koulujen liikuruakasvaiusta. Kymmenen oululaista perhettä osallistui vuoden ajan voimisieluseuran mahdollistamaan lasten painonhallintaa tukevaan ryhmään. Uudessa liikuntakulttuurissa nuorisokuluuuriset lajit ovat vallanneet tilaa perinteisiltä liikuntalajeiha. Lisäksi he kokivat kcstävyyslajicn harrastamisen tärkeäksi oman terveyden kannalta (ulkoinen syy). vyyttä kehittävät lajit ovat terveyden kannalta ensiarvoisen tärkeitä, koska heikko kcsiäv yysk u ru o lisää sydänja verisuonisaira uksien riskiä aikuisiällä. . Tutkimus osoitti, että lukion opiskelijat saivat hiphop-tanssista onnistumisen kokemuksia. Yläkoululaistcn harra stam isen tulokset ovat sam ansuuntaiset kuin aikuisten. Yhdeksäsluokkalaiset palloilu-, kestävyys ja taitolajien harrastajat sekä hyväkuntoiset kokivat kestävyysliikunnan välineeksi saavuttaa hyvän olon tunteen (sisäinen syy) merkitsevästi useammin kuin liikuntaa harrastamauornat. 050 528 6568, a1111111al1i@Jyu.fi. Vastaväittäjänä toimi dosentti Riitta Asanti (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Mirja Hirvensalo. Yhdcksäsluokkalaiststa 43 prosenttia ilmoitti istuvansa tietokoneen tai median ääressä päivittäin yli kaksi tuntia, mikä ylittää nuorten lukuntasuosnukscn aikarajan. Nurmi tarkasteli hiphop-tanssin mahdollisuuksia koulun liikunnanopetuksessa. Perhedynamiikalla (toimivuudella) näyuää olevan merkitystä lasten liikapainoisuudessa. Lasten painonhallinnassa saatiin rohkaisevia tuloksia perheliikunnan avulla. Oulun yliopistossa. Lisätietoja: Väitösl1i1ja 011 luettavissa osoitteessa http:llurnfi!URN: ISBN 978-952-10-6865-2 1-liphop liikuntatunnilla lisää yhteisöllisyyttä ja nostaa itsetuntoa LitM Anna-Maria Nurmen liikuntapedagogiikan väirostu tki mus "Kaduilta liikuntasaliin To irnintatut k irnus hipho p-tanssista osana lukion liikuntakasvatusta" tarkasteltiin 28.9. Tutkimusryhmään kuuluvat perheet haastateltiin ja perheenjäsenten painoa ja vyötärönympärystää seurattiin mittauksin. Koulutervcydcnhuollon työtapoja tulee kehittää tukemaan perheen kokonaistilanneua, josta lapsen lihavuus saattaa olla seurausta. Sen sijaan liikuntaa harrastamattomien ja huonokuntoisten on vaikeampi löytää aikaa liikkumiselle kuin eri lajiryhmien harrastajat, koska heitä kiinnostavat muut asiat (sisäinen syy). Suosituksen mukaan lapsen ja nuoren ei tulisi istua yhtäjaksoisesti yli kahta tuntia. Vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Voimisteluseura ja kouluterveydenhuolto perheiden tukena lasten painonhallinnassa TtM Katri Virtasen kansanterveystieteen alan väuösun kimus "Äiti, täällä on toisia samanlaisia, ku mä ' Voimisteluseura ja kouluterveydenhuolto perheiden tukena lasten painonhallinnassa" tarkasteltiin 12.J0. Teos 011 jullwistu sarjassa Studies i11 sport, pliysical cclucatio11 ane/ hea/Ll1, nro 184,Jyväsliylä 2012. Vuonna 2007 aineistoa täydennettiin opiskelijoiden 111 uistel rnaessei l lä. Väitösl1i1ja jullwistaa11 myös pclf-muoclossa. Sen sijaan vain 10 pro sentt ia oli täysin sam aa m ieltä ja 2] pro sentt ia oli m elko sam aa m ieltä siitä, että li ikunt asuositustcn mukaan heidän päiviuäinen liikuntansa sisältää hengästyuävää liikuntaa riiuävästi. Moni oppilas kertoi itsetuntonsa parantuneen tanssin oppimisen myötä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää opettajankoulutuksessa, opctussuunnitclrnatyössä, täydennyskoulutuksissa ja opetustyössä. Lapset reagoivat herkästi syömällä muutoksiin elämässään. ISBN 978-951-39-4837-5 (nicl.), ISBN 978-951-39-4838-2 (pclf), ISSN 0356-10701 Tilaulisct myynti@ lilnwy.jyu.fi. Lisätietoja: Kalri Virtanen puh 08 561 4200, lwt ri.virta11e11@virpi11icJJ1i.fi. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää uutta tietoa ja keinoja, joilla kouluterveydenhuolto ja voimisteluseurat yhteistyössä voisivat auuaa liikapainoisten lasten perheitä painonhallinnassa. Lapsille ja vanhemmille olivat omat ohjaajat ja kerran kuukaudessa kaikki liikkuivat yhdessä. Yhdeksäsluokkalaisista noin 70 prosenttia oli m elko sam aa m ieltä tai täysin sam aa m ieltä siitä, että harrastaa päivitt äin liikuntaa ja se sisältää riittävästi reipasta liikuntaa terv eysliikunnan suositusten näkökulm asta
et U') .!! Ln 1--' ::.::: -~ g (1) <( -i.nci: ::?: .lS "' > ~ = :::::,I"") :::::, = c::, (/) .:.:: = c::, ==:::::, c::, a... Postitoimipaikka Puhelin. 1--' c::, PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 5/2012 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: L 2 .. Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Voit osallistua äänestykseen lähettämällä palautetta leena.nieminen@lts.fi. C: ca :::, ... 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 61 eurolla (normaalihinta noin 78 euroa). Puhelin . Muuta palautetta .. ....... sivulla .......... Myös muu palaute on tervetullut. 3 .. Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. . Tietoja käytetään Seuran jäsen-Z tilaajarekisterin ylläpitoon. ... Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2012 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman Jäsenyyttä 37 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista ! • n. D Itselleni D Lahjaksi D Vuositilaus 37 euroa/2012 D Kestotilaus 33 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2012 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 37 euroa/2012 DYhteisöjäseneksi 170 euroa/2012 (kysy lisää!) D Opiskelijajäseneksi 22 euroa/2012 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni / 2012 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. Posti numero . Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi : ; -· · · · ~" ,~-~-~.: ~-~r-r · t .• ' ~LTS Liikuntatieteellinen Seura f innivh Society of Sport Sciences. = :;pg ··················· ::?: :::, ei, ... Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. ....... Etunimi.... Jakeluosoite. sivulla Tilaan Liikunta & Tiede -lehden (11-3112) Tilatessasi lehden kesken vuotta Ja maksaessasi tilausmaksun saat jo ilmestyneet lehdet takautuvasti. (1) CII "' :::, :::::, ~ CII ~ ei, CI) "' CII I= (1) !:i ~ ·E w CII UJ = ::c E U') ei, =s "' ::.::: = <( C. Sähköposti Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Posti numero Postitoimipaikka . > ................... . Sähköposti . Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 10.12.2012 mennessä. sivulla .
Urheilupsykologian perusteet on hyödyllistä luettavaa yhtä hyvin huippu-urheilijoille ja valmentajille kuin liikunnan harrastajille ja ohjaajille. Hinnat: 60 € (norm. Jokaisen on hyvä ymmärtää mitä reittejä kulkien urheilussa voi päästä huippusuorituksiin ja miten liikunta vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. ~ !! .. Teos auttaa ymmärtämään urheilun ja liikunnan ilmiöitä, kehittämään psyykkisiä taitoja sekä parantamaan suorituksia psyykkisen valmentautumisen tekniikoiden avulla. '{ 3:' .~ .-.J ,. Mainen lfafifaaminr.nJ DR , ' , , n 1 Urheilupsykologian perusteet (toimittaneet Leena Matikka & Martina Roos-Salmi) on 24 alan asiantuntijan kirjoittama perusteos. , ' 1 Leena Matikka jo Martina Roos-Solmi (toim.) Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169,363 sivua, 2012. Kirja on yhdeksän suomalaisten asiantuntijan kirjoittama perusteos. hinta), 50 € (LTS:n jäsen -hinta), , 40 € (opisk.hinta) Urheilupsykologian pe~~~.~~~~o ' Tilaa samalla Ryhmäilmiöt liikunnassa (toimittaneet Esa Rovio, Taru Lintunen, Olli Salmi). hinta 84 € (erikseen tilattuinci 108 €); LTS:njäsenille 72 € (93 €); opiskelijoille 58 € (75). hinta), 43 € (LTS:n jäsen -hinta), 35 € (opisk.hinta) + toimituskulut hmäRy ···t ifm10 liikunnassa Urheilu psykologian perusteet ja Ryhmäilmiöt liikunnassa edulliseen yhteishintaan: norm. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 163,338 sivua, 2009 Hinnat: 48 € (norm. . ·~ \\ \., "'-. LTS Liikuntatieteellinen Seura Finnish Soaety of Sport Sciences Tilaukset: www.lts.fi p. 010 778 6601 • tuula.valli@lts.fi. 'I ... Se on suunnattu valmentajille, liikunnan opettajille ja erilaisten ryhmien ohjaajille sekä liikunta-alan opiskelijoille. . Ryhmäilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, kun organisoidaan liikuntaa, jossa viihdytään ja jota halutaan harrastaa elämänkulun eri vaiheissa. Erinomaisen fyysisen kunnon ja tekniikan ohella on tunnettava itsensä, kehitettävä jatkuvasti psyykkisiä taitojaan ja osattava nauttia tekemisestään