Liikunta & Tiede 5/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

JUNNU PUTKESTA OMAEHTOISEEN LIIKKUMISEEN LIIKUNTA TUO \ TERVEYSHYQTYJÄ PERIMÄ VATkUTTA , . -: . // n &TIEDE VÄHÄN, IVI.UTTA · . KOVAA -TERVEYTTÄ TEHOTREENILLÄ. '. ,','.!-~•-~... ~•· VASTEISIIN
Mukaan on saatu kansalaisia kaikista viiteryhmistä.Ja mikä hienointa, SoveLi on saanut juhlavuotensa suojelijaksi tasavallan presidentti Sauli Niinistön. Suomalaisten toimijoiden on helppo yhtyä näihin molempiin aloitteisiin ja toimia yhteistyössä sekä ACSM:n että ICSSPE:n kanssa. Sen Agita Mundo verkosto on toteuttanut WHO:n alkuun panemaa Move [o r Health ohjelmaa jo yli vuosikymmenen ajan ja aktivoi samalla koko maailman liikunnan edistämistyötä. Päivät kokoavat 6.-7.11.2013 liikunnan ja l iikurualåäketieteen asiantuntijat sekä liikuntalääkctieteellisen tutkimuksen tuottamasta tiedosta kiinnostuneet toimijat yhteen teemalla "Lisää terveitä harjoittelupäiviä". Kampanja on ollut olennainen osa SoveLin 20-vuotis_juhlintaa. Se, että näitä päiviä saadaan lisää, vaikuttaa olennaisesti harjoittelun onnistumiseen ja sen seurauksena kilpailussa menestymiseen. Uusia edistämishankkeita ilmaantuu julkisuuteen tämän tästä. Nämä maailmanjarjestöt haastavatkin suomalaiset mukaan talkoisiin, sillä meidän vahvuutenamme on jo valmiiksi korkea alan osaaminen ja vahva tahtotila. Se, että valtakunnan ykkösnimet sekä Suomessa että USA:ssa ovat mukana liikunnan edistämistyössä, on osoitus valtiovallan suuresta kiinnostuksesta toiminkari.keskinen@lts.fi taa kohtaan. 50. Kaksi merkillävaä toimintaa on näin tukenut toinen toistaan. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kannen kuva: Lehtikuva/ Matti Björkman Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat rv.n jäsenetulehti,. Liikunnan edistäminen sai aiemmin tänä vuonna Pohjois-Amerikassa merkittävän tunnustuksen, kun maailman johtava liikuntalääketietcen järjestö Arnerican College of Sports Medicine ACSM myönsi vuoden 2014 CitationAwardin Etelä-Amerikassa liikunnan edistämistyötä pitkään tehneelle CELAFISC järjestölle. ON MUOTI-ILMIO KARI L. KESKINEN Liikunta &Tiede 5/2013 iikunnan edistämisestä on tullut maailmanlaajuinen muoti-ilmiö. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Toivotan osallistujille ja lukijoillemme antoisia hetkiä tiedon äärellä. Suomessa merkittävä osatapahtuma liikunnan edistämistalkoissa on vuosittain järjestettävät Liikuntalääketieteen päivät. Viimeisin avaus tulee USA:sta, _jossa lanseerattiin maan ensimmäisen naisen johdolla hanke otsikolla "Lers Move". ACSM on toiminut suunnannäyttäjänä sekä omalla mantereellaan että koko maailmassa Exercise is Medicine -ohjelmalla, johon useat maat ovat jo liittyneet. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Paino: Forssa Print 2013 Tilaukset: puh: 010 778 6600 tax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa .:~:.: .~.-.. Liikunta & Tiede -lehti julkaisee artikkeleita päivien aikana esitetyistä teemoista ja esitettyjen tutkimusten tiivistelmät. . Palkinnon luovuttaminen ACSM:n 60-vuotisjuhlien yhteydessä ensi keväänä Orlandossa tulee olemaan suuri mediatapahtuma. Harjoiuelupäivåt ovat tarpeellisia myös tavalliselle kansalaiselle, jolle kilpailumenestystä olennaisempaa on se miten harjoittelupäiviä saadaan ylipäätään aikaiseksi ja miten niiden avulla saadaan parempaa terveyua. Tämän vuoden lopulla tulee täyteen kymmenen vuotta siitä kun LTS Lauri Tarastin aloitteesta käynnisti WHO-ohjelman mukaisen Liiku terveemmäksi -karnpanjan. Tämä ei olekaan mitenkään kummallista, sillä liikunnalla on olennaisen suuri merkitys paitsi yksilön omalle hyvinvoinnille Ja terveydelle myös kansakuntien hyvinvoinnille Ja terveydelle. Hiljattain ACSM on ryhtynyt yhteistyöhön liikuntatieteiden ja liikuntakasvatuksen kansainvälisen kattojärjestön ICSSPE:n kanssa. LIIKUNNAN EDISTAMINEN .. Kuluvan vuoden kampanjan vetäjänä on toiminut kansanterveysja vammaisjärjestöjen valtakunnallinen liikuntajärjestö SoveLi teemalla "Liiku terveemmäksi soveltaen". _,r.· , Liikunta & Tiedt·:lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantunt17aartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata
Kari L. Aija Saari 79 Liiku terveemmäksi 2013:Terveydenja hyvinvoinnin edistämistyötä liikunnan ja vaikuttamisen keinoin. Anne Taulu POHDITTUA 80 Uudistamme liikunta lakia entä liikuntaa. HIIT-harjoittelu on kiehtova mahdollisuus. Jari Kanerva 77 AIESEP: Opettajakoulutuksella tärkeä rooli laadukkaan koululiikunnan edistäjänä. Veli Liikanen, Päivi Harinen, Hanna Kuninkeenniemi, Anni Rannikko, Jussi Ronkainen 14 POLTTOPISTEESSÄ: Rakenteellista kehittämistä. Se sukupolvi on jo syntynyt, joka tulee kysymään, miksi sporttia pitää rahoittaa yhteisistä varoista. TÄSSA NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. Media ja markkinat ovat ottaneet pitkiä askelia urheilun määrittäjien kentille. Kai Savonen 73 EMERITUS IHMETTELEE: Lapsiurheilijoita kuilun reunalla. Keskinen 14 Liikunta & Tiede 50 vuotta 1990-luku: " ... Teemu Luoto 27 Urheilija ja TULE-vammat: mitä toipuminen vaatii valmentajalta ja terveydenhuollolta. SLU:n toimittua vasta muutaman kuukauden on valitettavaa todeta, että aiesopimukset yms. Heinonen 21 Urheilija ja pään vammat: Aivotärähdys on aina pienen paussin paikka. Kai Savonen 68 Vähän mutta kovaa ja nopeasti liikunnan terveyshyödyt tehotreenillä. Kilpaurheilussa sitä on käytetty jo vuosia. Lain aiemmat tarkistukset ja uudistaminen ovat olleet lain tuunausta, nyt paineet laajentaa lain vaikuttavuutta ovat aiempaa suuremmat. Urheilijat eivät useinkaan tiedä mahdollisesta hengitysteidensä supistumisherkkyydestä ja astmastaan. Juha Koistinen 33 Urheiluvamman synnyn ja tervehtymisen taustalla monia psykologisia tekijöitä. Jari Parkkari 19 Miten huippu-urheilijan infektioihin tulee suhtautua ja miten ehkäistä infektioita. Pilvikki Heikinaro-Johansson 78 Luokittelutiedon haltijoiden rooli kasvaa. " 16 Allergiat ja astma eivät hyvin hoidettuna estä urheilijan pääsyä huipulle. Vastaus on helppo: vähentämällä aivan tavallisia hengitystieinfektioita. Teijo Pyykkönen 82 Liikunnan välinearvo ja itseisarvo puhuttavat. Manna Arvinen-Barrow 39 LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVIEN TIIVISTELMÄT 58 Perimä ja motivaatio selittävät osaltaan vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta.Toisten näyttäisi olevan helpompi noudattaa liikunnallista elämäntapaa kuin toisten. Kari Uusikylä 74 OPISKELIJA OUNASTELEE: Missä ovat trainerini. Myös huippu-urheilun välineellistäjät ottavat omat roolinsa. Uusissa lajeissa korostuvat nuorisokulttuuriset merkitykset sekä liikunnan omaehtoisuus ja vapaus.Ne peräänkuuluttavat erilaisia liikunnan ja liikkumisen käytäntöjä. Kalle Rantala AJASSA 75 Liikuntafoorumi kartoitti liikuntakentän haasteita. Keskinen 4 Urheilun kentällä globaalia ja lokaalia räätälöidään koko ajan uusiksi. "Harjoitusimmuuneja" ihmisiä, jotka eivät saa minkäänlaista terveydellistä hyötyä kestävyysliikunnasta ei ole olemassa. On vain yksilöllisiä eroja harjoitusvasteessa. puheet ja lupaukset on unohdettu ja vesitetty ... Miksi. Liikunnan edistäminen on muoti-ilmiö. Paralympiaurheilun suosio on lisännyt myös Kansainvälisen Paralympiakomitean paineita muokata vammaisurheilun sääntöjä yleisöystävällisemmiksi. Psykologiset tekijät vaikuttavat urheiluvamman syntyyn, mutta myös vamman parantumiseen ja urheilijan paluuseen normaaliin harjoitteluun. Miten urheilija voi saada lisää terveitä harjoittelupäiviä. Hannu Itkonen 9 Junnuputkesta omaehtoiseen liikkumiseen vaihtoehtolajit liikunnan muuttuvassa kentässä. Maria Rantala TUTKITTUA 83 Tutkimusuutiset. Nyt sen soveltuvuutta myös kuntoliikkujille ja eri potilasryhmille on alettu selvittää. Kari L. Sari Aaltonen Kuva: ANTERO MLTONEN 63 Liikunta tuo terveyshyötyjä perimä vaikuttaa vasteisiin. Olli J. Aivotärähdyksen jälkeiset oireet voivat kehittyä useiden tuntien viiveellä. Suuren osan rasitusvammoista voi välttää ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä ja hakeutumalla asiantuntijan apuun riittävän ajoissa
51 2 13. LI IK U N TA & T IED E 50
Urheilu on yksi kansainvälisimmistä kanssakäymisen muodoista. Mikiln ihme ei olekaan, että viime aikoina on ilmestynyt runsaasti urheilun globalisaatiota käsitteleviä tekstejä. Media ja markkinat ovat ottaneet pitkiä askelia urheilun määrittäjien kentille. Koripallomaajoukkueen viesutään harkitsevan MM-kisapaikan ostamista. Näistä asioista huolehtiminen lankesi luontevasti Kuva: ANTE RO AA LTONEN LIIKUNTA8 TIEDE50•5l2013 5. Urheilutulosten vertailu edellytti tulosten mitattavuuttaja sääntöjen yksituumaisuutta. Teksti: HANNU ITKONEN Suomalainen huippu-urheilu kiinnittyy yhä vahvemmin osaksi globaaleja urheilujärjestelmiä. .,~ . Niinpä urheilijoiden ja joukkueiden muuttoliike kiihtyy entisestään. (Miller et al. jääkiekkoseura Jokerit on suuntaamassa kohti Venäjä-vetoista KHL-liigaa. KanNlnvlllstyvl urheilu Modernin urheilun suhteellisen nopeaan kansainvälistymiseen 1800-luvun lopulta alkaen vaikuttivat useat tekijät. ... Perinteisen isänmaallisuuden on sanottu olevan hukassa, kun maajoukkuepaitaan sonnustautuminen ei kaikkia huippuja kiinnosta. Urheilun tähtitalous jyllåå suunnattomine palkkioineen ja myös ajoittaisine konkursselneen. Näissä kamppailuissa myös huippu-urheilun välineellistäjät ottavat omat roolinsa. 2001; Allison 2005; Maguire 2010; Hill 2011.) Urheilu on noussut myös laajemmin osaksi globaalin talouden, kulttuuriteollisuuden ja kulutuksen tarkasteluja (ks. , J l ', I nippu-urheilun maailma on jatkuvassa liikkeessä. Carrington & McDonald 2009; Morrow 2003; Lash & Lury 2012; Home 2006). Urheilulajien ja -kisojen kamppailu harrastajista, yleisöistä ja rahoittajista kiihtyy
Kaikkia urheilupiirejä muutos ei miellyttänyt. Esimerkiksi Suomen Urheilu lehdessä jalkapalloilija George Bestin arvioitiin muuttuneen jalkapalloidolista resuhipiksi (Itkonen & Knuuttila 1992, 156-157). Jalkapalloilun vuoden 1966 MM-kisat televisiointeineen mediallistivat urheilua merkittävästi. Näitä ulkoisia voimia ja vaikutuksia kuvataan heteronomian käsitteellä. Ronald Robertson esitti jo 1990-luvun alussa lokaalin ja globaalin olevan vuorovaikutuksessa sekä samalla tietynlaisessa riippuvuussuhteessa, jolloin syntyy omanlaistaan glokalisaatiota (Robertson 1992). Mediallistumisen seurauksena urheilijat muuttuivat ulkoista olemustaan myöten muun populaarikulttuurin kaltaisiksi idoleiksi. Täysin toimettomina tutkijat eivät ole olleet globalisoituvan urheilun suhteen. Bourdieu kuvasi jo 1980-luvun lopulla, millaiset tekijät vaikuttavat urheilulajien tarjonnan muutoksiin. laajasti ymmärretyn urheilukentän toimijat käyvät jatkuvaa kamppailua kentän valta-asemista ja määrittelyoikeuksista. Samoihin aikoihin virinneet nationalistiset aatteet saivat urheilusta hyvän työkalun kansakuntien kyvykkyyden osoittamiseen ja "kilpakenttien kansallissankareiden tuottamiseen". Urheilussa on koettu useita murrosvaiheita. (Häkli 2013.) Bourdieu apunaan Häkli osoittaa, kuinka myös kansainvälisissä käytännöissä toimijat kamppailevat kenttien hallinnasta ja käytettävien sääntöjen määrittelystä. (Beck 1997.) Olettaa sopii, että myös urheilusta löytyy globaalimenestyjiä ja -menettäjiä. Olympialiike pyrki tunnetuin seurauksin varjelemaan urheilun amatörismin ideaa aina 1980-luvun lopulle saakka. Keskeiseen asemaan kenttäkamppailussa nousevat edelläkävijät (tasternakers), jotka kykenevät tuottamaan uusia käytäntöjä tai uusia vanhojen käytäntöjen muotoja. Jouni Häkli jonka pohdiskelut ovat hedelmöittäneet myös tätä tekstiä on tukeutunut Bourdieun kenttäteoretisointiin hahmottaessaan, kuinka kansainväliset toimijat ovat muotoilleet lasten oikeuksia. Globalisaatiota jäsentäneet tutkijat ovat osoittaneet, että globalisaatio ei ole yksisuuntainen kansainvälistymisen prosessi. Tutkijoiden on pyrittävä esittämään, miten globalisaatio rakentuu myös valtiojärjestelmien sisällä ja paikallisesti (Häkli 2013). Perinteisten lajien on pyrittävä tekemään tuotteistaan mediaystävällisiä. Kriittisesti arvioiden on esitetty, kuinka globalisaatio tuottaa sekä omat voittajansa että häviäjänsä. Tutkijoiden tulee välttää kansallisen ja globaalin näkemistä toistensa vastakohdiksi. Erityisen voimakkaasti ammattilaisuutta vastustettiin Suomessa, jossa "lompakkourheilun" katsottiin järisyttävän urheilun hyvän kertomuksen arvomaailmaa. perustetuille kansainvälisille urheiluorganisaatioille. Kilpaurheilunkin tapahtumat ovat merkinneet kansainvälisten ja kansallisten suhteiden asemoitumista alati uudelleen. (Giulianotti & Robertson 2009). Dream Teamin tähtikaarti pelasi itsensä pysyvästi paitsi koripalloilun Lajien suosion vaihdellessa huippu-urheilun kokonaiskentälle pyrkii koko ajan uusia yrittäjiä. Urheilun kentät Globaalin maailman ymmärtämiseksi on turvauduttu sosiologi Pierre Bourdieun tiedejäsennyksiin. 6 LIIKUNTA& TIEDESO•S/2013. Toinen merkittävä murros urheilun kokonaiskentällä toteutui Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992, jolloin Badalonan koripalloareenalle astelivat NBA:n huippuammattilaiset. Globalisaation myötä sosiaalisessa tilassa ja ajassa toteutuu mittavia muutoksia. Jokaisella kentällä on omat pelisääntönsä ja käytettävissä olevat taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset pääomat ratkaisevat, millaisiksi kenttien valta-asemat muotoutuvat. Tällaisiksi vaikuttajiksi hän nimesi urheilukäytännön legitimointia koskevan kilpailun, pyrkimykset saavuttaa uusia harrastajia, urheilulajien välisen taistelun sekä urheilulajien koulukuntien ja perinteiden kamppailun. Tässä yhteydessä nostan esiin kaksi esimerkkiä. (Cavarero 2002; Häkli 2013.) Urheilun kansainvälisiin suhteisiin pureutuvat tutkijat kohtaavat yleisemmän globalisaatiotutkimuksen haasteen. Myöhemmin hän on yhdessä Richard Giulianottin kanssa jalkapalloilua tutkiessaan osoittanut, kuinka myös urheilussa glokalisaation seurauksena kansainväliset vaikutteet sulautuvat kansallisiin ja paikallisiin puitteisiin, tarpeisiin ja arvoihin. (Bourdieu 1985.) Moderniin urheiluun muotoutui organisoitumisen alkuajoista lähtien kaksi päänäyttämöä: ammattilaisuus ja amatörismi. Toisaalta kyseisten kenttien reuna-alueilla on riittänyt liikehdintää. Kentillä on olemassa suhteellinen autonomiansa eli tietynlaiset kentälle ominaiset säännöt, jotka ovat suhteellisen immuuneja ulkoisille vaikutuksille. Yhtäältä nämä kaksi poikkeavaa toimintakäytäntöä ovat eläneet omanlaisina kenttämuodostuminaan rinnakkain. Eittämättä urheilun osalta on käynyt samoin kuin yleisemmin yhteiskunnallisissa käytännöissä eli aika on osin ajanut valtioiden rajojen ohi globalisaation taloudellisen, kulttuurisen ja poliittisen dynamiikan vuoksi. Näissä murroksissa urheilun autonomia on ainakin osin kyseenalaistunut. Toisaalta kentillä tapahtuu siinäkin suhteessa liikehdintää, että kenttä altistuu ulkoisille voimille ja pääoman muotojen vaikutuksille. (Håkli 2013; Bourdieu 1984; Bourdieu 2005)
Kansainväliset muutossuunnat Urheilukulttuurin muutosten sosiologinen jäljitystyö tarjoaa eväitä myös lähitulevaisuuden ennakoimiselle. Käytännössä suurin kisa käydään lajien sponsoreista ja erilaisista lajeille rahaa tuovista yhteistyösopimuksista. Keinoja kaihtamaton voitontavoittelu, vilpistely ja ylenmääräinen riskinotto ovat osa urheilun tulevaisuutta. Vasta medianäkyvyys takaa sen, että sekä huippuurheilutuotteen tekijät että sponsoreiden edustajat voivat olla tyytyväisiä tekemiinsä satsauksiin. Jalkapalloilun MM-kilpailut ja Olympialaiset ovat vakiinnuttaneet asemansa huippu-urheilun mediaspektaakkeleina. Toki viime kädessä suomalaisen urheilukulttuurin vapaaehtoistoimijoista riippuu pitkälti se, millaisia kansallisia käytäntöjä ja urheilukulttuurisia traditioita halutaan vaalia. Kansalliset muutossuunnat Kansallisen urheilun tulevaisuuden osalta on varmaa, että suomalainen huippu-urheilu kiinnittyy lisääntyvässä määrin osaksi globaaleja urheilujärjestelrniä. Näitä erisuuruisia kolmioita rakentuu eri puolille maapalloa jatkuvasti ja ne käyvät kenttäkamppailua keskenään. Kenttäkamppailun voittajia ovat lajit, joiden kilpailutapahtumat yltävät maailmanlaajuiseen näkyvyyteen. Urheilutuotteen laadun heiketessä niin median kuin sponsoreidenkin kiinnostus lopahtaa. Taloudellisten panostusten kasvaessa urheilutuotteiden omistuksesta käydään ajoittain armotonta kamppailua, jossa kansallisten rajojen ylittäminen on arkipäivää. (ks. Huippu-urheilun käytännöt ovat monelta osin jo tällä hetkellä valuneet lapsiurheiluun. Molempia esitettyjä murroksia voi lukea myös siten, että urheilun autonomia altistui heteronomialle. Sinällään maamme laaja-alainen ja lukuisia lajeja sisältävä urheilun kansalaistoiminta kokoaa edelleen runsaasti lapsia ja LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 7. Tällöin uudet etenkin nuorisoa kiinnostavat lajit haastavat perinteisiä kilpailumuotoja. Markkinallistumisen myötä urheilua myös välineellistetään "ulkopuolisten" tavoitteiden palvelukseen. aikakirjoihin myös amatörismin ihanteesta luopuvan olympialiikkeen historiankirjoitukseen. Urheilun eriytyminen Liikuntakulttuurissa on toteutunut 1980-luvulta lähtien muillekin kulttuurimuodoille tyypillinen voimakas eriytyminen. Huippu-urheilutuote synnytetään aina tietyssä kontekstissa. Esimerkiksi pesäpallon säilyminen suosittuna urheilulajina näyttää erittäin todennäköiseltä. Urheilun historia on toki osoittanut, että puoskareitakin on riittänyt. Koko maapallon urheilukenttää ajatellen Suomi on pieni ja vähäväkinen maa. (Giulianotti & Robertson 2004.) Nykyinen huippu-urheilu näyttäytyy sekä kansainvälisissä että kansallisissa käytännöissä rakentuneina ja alati muuttuvina urheilu tuotteiden, median ja markkinoiden "kolrnioina". Median ja markkinoiden aseman vahvistuessa osana urheilukulttuureita toiminta muuttui entistä voimaperäisemmin julkisuus-markkinalliseksi. Globaalit mediavälitteiset urheilulajit saattavat toisaalta "tukea" Suomessa harrastettu ja lajeja ja niiden seuratoimintoja. Näin ovat toimineet muun muassa ampumahiihto ja suunnistus, joista on muokattu jännittäviä ja televisioyleisöjä kiinnostavia lajeja. Samalla urheilun kansalliset käytännöt menettävät etenkin mediassa asemaansa ja lumovoimaansa. Ensinnäkin urheilulajit käyvät kamppailua urheilutuotteen rakentamisen edellytyksistä. Kansainvälisessä julkisuudessa näkyvä tuote ei ole pelkästään globaali, vaan sen muokkaamiseen tarvitaan myös lokaaleja toimenpiteitä. Huippu-urheilu ammattimaistui globaalisti. Urheilijoiden ollessa viime kädessä niin kilpailullisten kuin taloudellisten tulosten tekijöitä rekrytointijärjestelmiä muokataan ja katseet suuntautuvat entistä nuorempiin lahjakkuuksiin. Asema urheilun markkinoilla ja yleisemmässä julkisuudessa on kolmas kenttäkamppailun osa-alue. Lajien suosion vaihdellessa huippu-urheilun kokonaiskentälle pyrkii koko ajan uusia yrittäjiä. Itkonen 1996, 2000.) Median ja markkinoiden kiinnostuksen lisääntyminen vauhditti urheilun tuotteistamista. Globaalissa urheilussa kenttäkamppailut kulminoituvat erityisesti kolmeen osa-alueeseen. Glokalisaatiossa globaali ja lokaali näyttäytyvät niin vuorovaikutuksena kuin keskinäisenä riippuvuussuhteena. Samalla urheilu tuote, media ja markkinat muodostivat tiiviin kolmiyhteyden, jossa jokainen osapuoli tarvitsee toisiaan. Urheilulajit käyvät kamppailua urheilutuotteen rakentamisen edellytyksistä. Vastaavasti perinteisten lajien on pyrittävä tekemään tuotteistaan mediaystävällisiä. Media ja markkinat ottivat pitkiä askelia urheilun määrittäjien kentille. Toinen kamppailun kohde on medianäkyvyys. Ilman markkinoilta tulevaa rahoitusta menestyvän huippuurheilutuotteen synnyttäminen on mahdotonta. Maailmanlaajuisesti levinneessä huippu-urheilussa käykin niin, että globaalin ja lokaalin kohdatessa syntyvät glokaalit käytännöt. Niinpä urheilijoiden sekä joukkueiden ja tiimien "muuttoliike" kiihtyy entisestään. Aiempaa kansainvälisempi urheilua seuraava sukupolvi suuntaa katseitaan Suomen rajojen ulkopuolelle, jolloin jotkut perinteiset menestyslajit saattavat olla globalisaatiohäviäjiä. Suorituskyvyn manipulointi edellyttää uusien menetelmien kehittämistä, jolloin apuun haetaan useiden eri tieteenalojen ammattilaisia. Ilmiselvää on, että globaali monien eri viestinten välittämä huippu-urheilu saa jatkuvasti seurakseen "ulkopuolisia" kentälle tunkeutujia
Globalization Social Theory and Global Culture. Carrington, B. London. A Critical lntroduction. & Neveu, E. tulevat jatkumaan. Suhrkamp. Home, J. Laaja-alaisuudesta kuitenkin seuraa, että Suom essa kansalaistoim innan kent illä annetaan "kaikkien kukkien kukkia". Värikäs tulevaisuus Kaikki merkit viittaavat siihen, että huippu-urheilu tulee säilyttämään kiinnostavuutensa paitsi alati muuttuvana kenttäkamppailuna myös suuria yleisöjä lumoavana kulttuurimuotona. (toim.) Liikkuva maailma. 1992. Routledge. Hampshire. Sport and Civil Society. The Peoples Game 7 Football, Finance and Society. Sage. Cavarero, A. & Knuuttila, S. Mediallistunut ja markkinallistunut huippu-urheilu. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. 2012. Jo tällä erää joitakin urheilukulttuurin ilmentymiä, kuten tähtitieteellisiä palkkioita, urheilun ympäristökuormitusta ja sukupuolten tasa-arvoa, on kyseenalaistettu (ks. 8 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. Itkonen, H. (toim.) Bourdieu and the Journalistic Field. 2003. Itkonen, H. 2010. Tampere. Routledge. Teoksessa Olin, K., Itkonen, H. University of Joensuu. Näissä kamppailuissa myös huippu-urheilun välineellistäjät ottavat omat roolinsa. (toim.) The Sport and Society Reader. Globalization & Football. & Rowe, 0. Kenttien kutsu. Hampshire. lim an lapsiurheilun seur ato im intaa ur heilijapolut um peutu vat. Vastapaino. Publications of Karelian Institute. Politicizing theory Political Theory 30:4. Vastapaino. Routledge. Teoksessa Karen, D. & Washington, R.E. & Robertson, R. Joka tapauksessa Suom en ur heilum enestyksen kannalta avainkysym ys on ur heilun vapaaehtoistoim innan säilym inen elinvoim aisena. Teoksessa Benson, R. Distinction. Median lisäksi myös poliitikot ja tutkijat kiinnostuvat uusin tavoin etenkin huippuurheilusta. Theorizing sport in the global process. Teoksessa Lehtonen, M. Selvää on sekin, että kritiikki urheilua kohtaan syvenee. Morrow, S. Edition Zweite Moderne. London. 2005. Kaiken kaikkiaan huippu-urheilun menettäessä itsemääräämisoikeuttaan sen autonomia kaventuu ja heteronomia lisääntyy. Palgrave. 2005. A Social Critique of the Judgement ofTaste. 2009. Cambridge. Suomen Työväen Urheiluliitto ry Helsinki. & Ranto, E. Miller, T., Lawrence, G., McKay, J. Gaudeamus. Sankareista mediatähtiin. Sociological Perspectives. Urheilujulkisuuden muodonmuutos. An lntroduction. Palgrave. Was ist Globalisierunq. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton julkaisu. Palgrave. Liike, raja, tieto. Itkonen, H. 1992. Teoksessa Allison, L. London. 2006. Routledge. Sage. Routledge. (toim.) 2009. & McDonald, 1. HANNU ITKONEN, YTT Liikuntasosiologian professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi Itkonen, H. 1984. To isin kuin m onissa m uissa m aissa Suom essa ei ole näkyvissä keskittym istä muutam an tietyn lajin m enestyksen tavoittel uun. Polity Press. Urheilutuotteiden, median ja markkinoiden kolmiokamppailut LÄHTEET: Allison, L. 2002. London. London. (toim.) The Global Politics of Sport. Itkonen 2012; Anderson 2010). Häkli, J. Hill, J. Anderson, E. Sport, Theory and Social Problems. Bourdieu, P. Globalization and Sport. Urheilun kokonaiskentällä globaalia ja lokaalia sekä siten myös glokaalia räätälöidään koko ajan uusiksi. Sport and globalisation. 1996. Beck, U. Sport in History. Maguire, J. Giulianotti, R. Ylikansallisten käytäntöjen kentät ja globaali tila. Kleio 2/2012. Miten ollaan urheilullisia7Teoksessa Sosiologian kysymyksiä. Bourdieu, P. 2013. (toim.) Liikunnan muutos, murros vai kaaos. The political field, the social science field, and the journalistic field. 2011. 2010. Frankfurt am Main. London. Helsinki. Joensuu. 2001. Hampshire. Rannalta onginnasta viihdespektaakkeleiksi. New York. The Role of Global lnstitutions in Sport. Jälkimodernissa visuaalisessa kulttuurissa urheilu tarjoaa kiinnostavan kentän medialle ja sen tuotantokoneistoille. nuoria seura rientoihin. NewYork. Marxism, Cultural Studies ans Sport. Sport in Consumer Culture. Toisin kuin monissa muissa maissa Suomessa ei ole näkyvissä keskittymistä muutaman tietyn lajin menestyksen tavoitteluun. 1985. N:o 134. Sage. 2000. Bourdieu, P. Robertson, R
Huolta herättävät julkisessa keskustelussa vahvasti esillä olevat ja tilastojenkin osoittamat havainnot nuorten vähentyneestä liikkuLIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013 9. Käynnissä on yhtä aikaa sekä huolen sävyttämää että uusia mahdollisuuksia korostavaa keskustelua suomalaisten nuorten liikunnasta. S uomalaisten nuorten vaihtoehtolajeihin keskittyvä tutkimushanke Liikunnan monimuotoistuvat tilat ja tavat (LIMU) paneutuu niin sanottujen vaihtoehtoliikuntalajien joista osa on vanhoja tuttuja ja osa uusia merkitysmaailmoihin, toimintakenttiin ja -rajoihin. J unnuputkesta omaehtoiseen liikkumiseen vaihtoehtolajit liikunnan muuttuvassa kentässä Kuva: VASTAVALO/MATTI KOUTONEN Teksti:VELI LIIKANEN, PÄIVI HARINEN, HANNA KUNINKAANNIEMI, ANNI RANNIKKO, JUSSI RONKAINEN Keskustelussa nuorten liikunnasta painottuvat yhtäältä huoli liikunnan liian pienestä määrästä ja toisaalta omaehtoisen liikunnan uudet mahdollisuudet. Muuttuvassa liikunnan kentässä korostuvat uudet lajit, nuorisokulttuuriset merkitykset sekä liikunnan omaehtoisuus ja vapaus. Nämä uudet liikuntaan kiinnitetyt merkitykset peräänkuuluttavat erilaisia liikunnan ja liikkumisen käytäntöjä
Selvitämme verkkokyselyaineiston, harrastajien haastattelujen sekä osallistu van havainnoinnin avulla, mikä vaihtoehtolajeissa (m m . Terveyskeskustelussa ihanteeksi nousee yksilön vastuu omasta hyvinvoinnista ja terveydestä. Kansainväliset vertailut osoittavat, että suomalaisten nuorten liikunta-aktiivisuus vähenee murrosiän myötä huomiota herättävän jyrkästi (Aira ym. 2013A; 2013B). Li ikunnan m onim uotoistuvat tilat ja tavat -hankkeessa (OKM 2012-2014) tutkim me vaihtoehtolajeja nuorten liikunnallisina merkitysja vuoro vaikutusm aailm oina. Jo tutkimuksemm e alkuvuosina olemm e päässeet luomaan silm äyksiä dynaamisiin vuorovaikutusmaailrnoihin, jotka innostavat ja sitouttavat liikkumaan myös sellaisia nuoria, jotka aiemm in ovat pitäneet liikunnallista elämänt apaa itselleen vieraana. Tämä voidaan havaita esimerkiksi vahvana terveyseetoksena, joka heijastuu myös liikuntaharrastukseen. Nuorten liikuntakulttuurin on myös sanottu olevan aiempaa eriytyneempää, kaupallistuneempaa ja mediavetoisempaa sekä organisoidun liikunnan osalta myös aikuisvetoisempaa ja ammattimaisemmin orientoitunutta kuin aikaisemmin (Koski & Tähtinen 2005, 5). Aikataulutettu ja ohjeistettu tekeminen tuntuu monista epämielekkäältä vapaa-ajanviettotavalta, ja tällöin osa nuorista suuntautuu omatoimiseen harrasteliikuntaan tai omaehtoisiin ja vapaisiin liikuntakulttuureihin. Liikunta toimii yhtenä välineenä tämän tavoitteen saavuttamisessa, mikä näkyy muun muassa liikunnalle annetuissa kunnossa pysymiseen ja painon hallintaan liittyvissä merkityksissä. (Koski & Tähtinen 2005.) Nuorten lähestymistapoja liikuntaan Viimeaikaisen keskustelun ja edellä esiin nostettujen liikunnan muutostrendien perusteella nuorilla voidaan olettaa olevan ainakin kolme olennaisesti erilaista lähestymistapaa liikuntaan: liikuntaharrastus voidaan nähdä 1) suhteessa perinteiseen seuratoimintaan ja sen kilpailuja ohjausrakenteisiin kiinnittymiseen 2) suhteessa ylipäätään liikuntaan kiinnittymiseen tai 3) nuoren passiivisuutena tai välinpitämättömyytenä liikuntaa kohtaan. Varhaisnuoruudessa tilanne kuitenkin muuttuu: vaikka nuorilla pitäisi periaatteessa olla hyvät mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen, nuorten liikunnallinen aktiivisuus vähenee yläkouluiässä (Aira ym. Yleensä seuroissa liikkuvat nuoret ovat liikunnallisesti aktiivisempia kuin omatoimisesti liikkuvat (Koski & Tähtinen 2005; Aira ym. Myös liikunnan ja liikkumisen väliseen dynamiikkaan on kiinnitetty huomiota: nuoret ovat aktiivisia seuratoiminnassa mutta harrastavat hyötyliikuntaa aiempaa vähemmän (mt.). Seuraliikunnan ja omaehtoisen liikkumisen lisäksi voidaan tunnistaa kolmas lähestymistapa liikuntaan: passiivisuus tai haluttomuus liikuntaa kohtaan. parkour, skeittaus, sco ottaus ja ro ller derby) liikuttaa nuoria ja missä vaihtoehtoliikunnan mahdollisuudet ja rajat kulkevat. Näille nuorille kilpailutoiminta on toimiva koukku, valmennus tukee oppimista ja harrastuksen aikavaatimuksiin pystytään sopeutumaan. Nuorten liikunnan muutokset Nuorten liikunnan toimintakentässä ja liikunta kulttuureissa on tunnistettu monenlaisia muutoksia. Kotron ja Pantzarin mukaan liikuntakulttuurin historiassa on nähtävissä siirtymä traditionaalisesta joukkoliikkumisen järjestyksestä ja kurista ensin moderniin ennätyksiä ja yksillöllisiä mitattavia suorituksia korostavaan arvomaailmaan ja sittemmin jälki moderniin liikuntaan, jossa keskeisintä ovat liikkumisen tuottamat "elämykset, haasteet ja niiden jakaminen muiden samanhenkisten ihmisten kanssa" (mt.). Koski ja Tähtinen (mt.) arvioivat myös, että nykylapsilla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa (enemmän välineitä, aikaa ja paikkoja), ja siksi nuorten ei tarvitse käyttää luovuutta liikuntatapojen ja -paikkojen keksimiseksi. 2013A; 2013B; Tiirikainen &Konu 2013, 34). Seuratoiminnan merkittävä rooli erityisesti lasten liikuttamisessa on 2000-luvun alussa jopa vahvistunut entisestään (rnt; Kansallinen liikuntatutkimus 2010.). misesta ja liikunt aharrastu sten yleistyv ästä keskeyttämisestä teinivuosina (ns. Seuraliikunnan parista poistuminen on huomattavan yleistä yläkouluiässä (Aira ym. dro p-out -ilm iö). Tällainen liikuntaharrastus voidaan aloittaa myös lapsuusvuosien jälkeen, ja autonomia, luovuus ja harrastukseen mahdollisesti kytkeytyvät vapaamuotoiset yhteisöt tukevat liikkumiseen kiinnittymistä. 2013A; 2013B) Merkittävälle osalle nuorista vakiintuneet liikuntaseuratoiminnan käytännöt eivät kuitenkaan syystä tai toisesta sovi. Esimerkkeinä he nostavat esiin sählyn, sauvakävelyn ja lurnilautailun , jotka on vuorollaan nähty liikuntatiloja ja liikunnallista uskottavuutta vahingoittavina harrastuksina. Kotro ja Pantzar (2005) ovat kuvanneet uusien urheilulajien syntyä innovaationa, jotka syntyvät monimuotoisissa verkostoissa ja jotka eivät leviä automaattisesti ylhäältä alaspäin, vaan toisilta oppimisen, jäljittelyn, ratkaisujen etsimisen ja jopa hyvien tapojen uhkaamisen kautta. Osalle nuorista urheiluseurojen selkeästi aikataulutettu ja ylhäältä päin ohjattu seuraliikunta näyttää sopivan hyvin, ja nämä nuoret epäilemättä hyötyvät merkittävästi tarjolla olevista ohjatun liikunnan mahdollisuuksista. Kati Kauravaara kuvaa väitöskirjassaan (2013) nuoria miehiä, joille vähäinen liikunta on mielekäs ja tur10 LIIKUNTA& TIEOE50•512013. Liikunnan uusia mahdollisuuksia puolestaan on nostettu esiin muun muassa tuoreessa Nuorisotutkim usverkoston liikuntaparn lletissa (Harinen & Rannikko 2013 ), jossa omaehtoisen liikunnan ja liikkumisen vetovoim a sekä elämänt avallisten liikuntakulttuur ien painoarvon nousu saavat paljon huomiota. 2013A; 2013B), ja monissa kilpailluissa lajeissa uuden lajiharrastuksen aloittaminen vasta teini-iässä on hankalaa tai jopa ei-toivottua. Usein ohjattu seuraliikunta aloitetaan jo pikkulapsena tai alakouluiässä, ja harrastus voi jatkua läpi nuoruuden. Jälkimodernissa maailmassa korostuu myös yksilön vastuu itsestään (Bauman 2001). Harra staessaan vaihto ehtolajeja nämä nuoret eivät välttämättä edes koe harra stavansa liikuntaa
Motivaatiota liikuntaan onkin tarkasteltu erityisesti liikuntaan liitettyjen merkitysten kautta (esim. Lähes 40 prosenttia vastaajista ilmoitti harrastavansa kuormittavaa liikuntaa yli kymmenen tuntia viikossa. Kuormittavan (hengästymistä ja hikoilua aiheuttavan) liikunnan määrä on yli kaksi tuntia viikossa lähes 90 prosentilla vastaajista ja yli viisi tuntia viikossa puolella vastaajista. Vaihtoehtolajien harrastaminen voi olla hyvinkin intensiivistä, vaikka niiden harrastajat eivät aina nimeäkään lajin parissa tapahtuvaa liikkumista liikunnaksi. Vaihtoehtolajien harrastaminen ei siis näytä olevan satunnaista liikkumassa pistäytymistä. Vaihtoehtolajien merkitys nuorille Reenaan motivoituneesti ja innokkaasti tullakseni paremmaksi joukkueemme jäseneksi. Lähes 40 prosenttia vastaajista harrastaa lajiaan viikoittain yli kymmenen tuntia. Autan muita derbaajia ympäri maailman rahentaahsent lajiamme paremmaksi. Tuossa vaiheessa epävirallinen kaveripiirissä organisoitu liikunta korostuu, kuten myös omatoiminen liihunnan harrastaminen. Pyrin omalta osaltani säilyttämään derbyn inklusiivisen puolen, jossa kaikkia rakastetaan ja kunnioitetaan omana itsenään. Tuen ja kannustan omaa joukkuettani. Urheiluseuravetoista nuorten liikunnan järjestämistä on moitittu aikuisohjauksen mukanaan LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 11. Keskimääräisen harrastuskerran kesto on 48 prosentilla vastaajista tunnista kahteen tuntia ja 4 7 prosentilla yli kaksi tuntia. Osa kiinnittyy seuratoimintaan entistä tiiviimmin alkaen harjoitella entistä intensiivisemmin omia rajoja koheillakseen. Tutkimuksemme alkoi verkkokyselyllä, johon vastasi vuoden 2012 marras-joulukuussa yhteensä 935 bleidausta, boulderointia, capoeiraa, katutanssia, longboardingia, parkouria, roller derbyä, scoottausta, sirkusta, skeittausta tai slackliningia harrastavaa 12-29-vuotiasta nuorta. Vaihtoehtolajien harrastajayhteisöjen jäsenyys ei edellytä formaalia järjestöjäsenyyttä, kuten seuran jäsenkorttia tai lisenssiä, ja vain harvalla lajilla on kirjattuja harjoitusohjelmia ja sääntökokoelmia. Pasi Koski (2004, 196-197) on tunnistanut tässä esiin nostetut lähestymistavat samantyyppisesti kirjoittaessaan liikuntasuhteesta ja jaotellessaan nuorten liikuntasuhteita kilpaurheiluorientoituneihin seuraliikkujiin, harrasteliikuntaan suuntautuviin ja liikunnallisesti passivoituviin: Lasten muuttuessa nuoriksi liikunnalliset tarpeet alkavat sisällöllisesti eriytyä ja varsinkin tavoitteellinen vahvasti kilpailuorientoitunut toiminta alkaa jakaa harrastajia. Sitoutuminen näkyy lajiin käytetyssä ajassa ja lajin kautta omaksutuissa asenteissa, mitä virallisten sääntöjen puuttuminen osaltaan tukee ( vrt. Peilaamme artikkelin alkuosassa keskusteltuja nuorisoliikunnan haasteita vasten, millaisia merkityksiä tutkimuksemme nuoret liittävät oman lajinsa harrastamiseen. Vaihtoehtolajien kokemuksellinen painoarvo näkyy esimerkiksi vakuutetussa sitoutumisessa omien taitojen ja sitä kautta myös oman lajin kehittämiseen. Verkkokyselyn vastaajista lähes kaikki (97 prosenttia) harrastavat omaa lajiaan keskimäärin yli kaksi tuntia viikossa ja yli 70 prosenttia enemmän kuin viisi tuntia viikossa. Virallisten jäsenyysrituaalien, -tunnisteiden ja sääntökokoelmien puute ei tee vaihtoehtolajiyhteisöön kuulumisesta merkityksetöntä tai harrastamisesta satunnaista, päinvastoin. Vastaajat eivät muodosta tilastollisesti edustavaa otosta, mutta verkkokysely toimii yhtenä ovenavauksena vaihtoehtolajien harrastamisdynamiikkaan, harrastamisen intensiteettiin ja vaihtoehtolajien rooliin lajiharrastajien elämässä. Wheaton 2004). Toiminnan vapaus ja sen edellyttämä omatoimisuus, ruohonjuuritason osallistuminen, näyttää tuottavan intensiivistä kevytjäsenyyttä ja aktiivista liikettä. vallinen valinta ja joille liikuntaan käytetty aika olisi pois muista, liikuntaa arvokkaammiksi koetuista vapaa-ajan tekemisistä. Koski & Tähtinen 2005). Siitä huolimatta, että lajeihin kiinnitytään näennäisen kevyesti, tutkimukseemme osallistuneet harrastajat ovat kertoneet kokonaisvaltaisesta ja elämäntavallisuuteen viittaavasta sitoutumisesta. Vaihtoehtolajeja harrastavat näyttävät siis liikkuvan selvästi enemmän kuin terveysliikuntasuositukset edellyttävät ja myös enemmän kuin nuoret keskimäärin (UKK-instituutti 2009). Kaikkein eniten aikaa lajinsa parissa kertoivat viettävänsä skeittarija scoottarivastaajat. Omaehtoista aktiivisuutta vaihtoehtolajeissa Nuorten vaihtoehtolajit ovat eräs omaehtoisen liikunnan muoto, joka ottaa etäisyyttä seura toiminnasta tuttuun liikunnan institutionalisoituneeseen suunnitelmallisuuteen ja tavoitteellisuuteen. Lajin ympärillä tapahtuva oheistekerninen, kuten lajin historian, traditioiden ja periaatteiden opiskelu sekä lajiin liittyvä vapaaehtoistyö, on monelle olennainen osa lajiharrastusta. Kun katsotaan virallisia harrastamiseen kiinnittäviä siteitä, vaihtoehtolajien harrastajayhteisöjen voi nähdä edustavan yksilöllisyyttä korostavia kevyitä ryhmittymiä, joiden välillä yksilöt tekevät valintoja, ja joiden yhteisöllisyyden sisällöt ovat jatkuvan uudelleenmäärittelyn kohteena (Maffesoli 1996). Toiset taas, joita tämä suunta ei kiinnosta, passivoituvat liikunnallisesti tai suuntautuvat kohden harrasteliikuntaa, jossa menestystavoitteet eivät määritä tekemistä, eikä vertailu muihin ole oleellista. Nuorimmat, 12-14-vuotiaat, vastaajat viettävät lajinsa parissa enemmän aikaa kuin tästä vanhemmat vastaajat, kun taas kuormittavan liikunnan määrä on suurin 15-19-vuotiaiden vastaajien keskuudessa. Formaalien tavoitteiden, askel merkittyjen kehittymispolkujen ja aikataulutettujen harjoitusten puute ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaihtoehtolajien harrastajat vain hengailisivat päämäärättömästi kavereidensa kanssa vaikka sekin on monelle keskeinen osa omaa harrastusta. (24-vuotias roller derbyn pelaaja verkkokyselyssä) Kalevi Heinilän (1986) ajatuksia mukaillen voi todeta, että nuoret harrastavat sellaista lajia, jonka merkitykset sopivat parhaiten yhteen heidän odotustensa ja kokemusmaailmansa kanssa
Vaihtoehtolajien harra stam inen ei ole vakavaa m yöskään siinä m ielessä, että om a laji pitäisi valita jo nuorena. Välttäm ättä se ei kuitenkaan sovi yhteen nuorten merkitysm aailm ojen kanssa aina nuoret eivät hae yleisesti hyväksyttyjä tai valm iiksi annettuja ja oletettuja yhdessä olem isen tapoja. Koski & Tähtinen 2005, 13 ) Vaihtoehtolajien harra stajat kyseenalaistavat m yös liikunnan tilojen konven tionaaliset ja kapeat m ääritelm ät. Harinen & Rannikko 2013 ). Osin tästä syystä liikunta on aikuism aailm an näkökulm asta yle isesti hyväksytty, suora staan toivottava tapa kuluttaa aikaa (Koski & Tähtinen 2005, 16). Jokaisen yksilön erilaisuuden vuoksi m uihin vertaam inen tai m uiden kanssa kilpailem inen ei ole hedelm ällistä, m utta m uilta voi silti oppia paljon uutta. Julkinen tila on täynnä m ahdollisuuksia, ja arkiel äm än ym päristöstä luetaan potentiaalisia uusia harra stuspaikkoja. Vaihtoehtolajien leviämisen esteet. Vertaisoppim isen ja om an kehittym isen koro stam inen m erkitsee, että harr astukseen on periaatteessa helppoa päästä m ukaan vanhem panakin. Kilpailun sijaan harra stajat koro stavat henkilökohtaista kehittym istä eräänlaista kilpailua itsensä kanssa. Vaihtoehto lajien pedagoginen pohja on erilainen: ne tarjoavat irtioto n aikuisauktoriteettien kontro llista ollessaan toim int aym päristöjä, joissa nuoret oppivat toisiltaan ja opettavat toisiaan. Huom ionarvoista on, että nuorten m aailm assa oikea ja väärä, "siisti" ja "nolo", m äärittyv ät pitkälti vertaissuhteiden kautta ja että kavereiden m erkitys on liikuntaharrastusta valittaessa suuri (ks. Vaihtoehtolajit sijoittuvatkin nuorisoja aikuiskulttuurien toivottavuuksien ja hyväksyttävyy ksien väliseen ristiriitaan. Tähän kunnioitu ksen koro stukseen liittyy osaltaan eetos, joka koro staa jokaisen yksilön ainutlaatuisuutta. Harra stajia ei jaeta tiukasti toisistaan erillisiin ikäryhm iin, ja m onen lajin ytim essä on aikatauluttam aton tekem inen. esim . M yös luovuus nousee esiin tärkeänä vaihtoehtolajeihin kuuluvana asiana. Ei ole väliä, onko aloittelija vai kokenut, koska jokaisella on om a tyy linsä, jota tulee kunnioittaa. Harinen ym . Tuom itessaan tiukan sääntelyn vaihtoehtolajit voivat tarjota m ahdollisuuksia leikin paluulle liikuntaan (vrt. Näm ä tekijät tuovat harrastam iseen vapauden ja om an valinnan tunnetta, joka on nuorille m yös tärkeä vapaa-ajan ydinm erkitys (M äättä & Tolonen 2011 ; Aarresola 2013 ). tuom asta liialliseksi koetusta vakavuudesta (esim . Li ikuntatoim intaan liitetään usein ajatus sosiaalisen koheesion lisääm isestä, eräänlaisesta kunnon kansalaisten kasvattam isesta (vrt. (vaihtoehdon valinneiden osuus kaikista vastanneista, n = 935) Sopivien tilojen tai paikkojen puute Kuntien tai valtion tuen puute Yleiset ennakkoluulot Ohjauksen tai valmennuksen puute Harrastuskavereiden puute Harrastus ei ole urheiluseurojen ohjelmassa Varusteiden huono saatavuus Harrastus vaatii liikaa rahaa Huonot liikenneyhteydet harrastuspaikoille Harrastus vaatii liikaa aikaa Muu syy Harrastus on fyysisesti liian vaativa 85% 59% 52% 16% 16% 11 % 11% 10% KUVIO 1. Verkkokyselym m e vastauksissa koro stuvatkin keskinäinen kunnioitus ja sam assa veneessä olem isen tunne. Juur i keskinäinen oppim inen ja eräänlainen yhteisen tsem ppaam isen kulttuur i näyttävät olevan vaihtoehtolajien om inaispiirteitä. Yhtäältä perinteisiä liikunnan tiloja uudelleenm erkityksellistetään, toisaalta aivan uusia tiloja otetaan sym bolisesti ja konkreettisesti haltuun. (vrt. Eli paradoksaalisesti: nuorten kriittisyys aikuism aailm an asettam ia norm eja kohMitkä seuraavista asioista rajoittavat lajiharrastuksen leviämistä. Vaihtoehtolajeihin liittyy vastakulttuurisia el em enttejä, antagonistista luonnetta, joka osaltaan houkuttaa niiden pariin. 2006.) Vaihto ehtoliikunta ja m uu om atoim inen liike jäävät usein aikuisilta huom aam atta, sillä nuorten liikuntaa etsitään ja havainnoidaan usein vain liikunnan perinteisistä tiloista (ks. Koski & Tä htinen 2005; Tiirikainen & Konu 2013 ). 12 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013. M ora alisesti latautu nut kehotus harra staa liikunt aa jää nuorilta tu skin huom aam atta. Kokko, Kannas & Itkonen 2004; Salasuo & Hoikkala 66). Allardt 2001)
Maffesoli, M. Myös perinteisellä seuraliikunnalla voisi olla hyödyllistä opittavaa vaihtoehtolajeista. Leskinen & H. 1996. 2013. (toim.) Tässä seison enkä muuta voi. Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirja. & Hoikkala, T. 2005. Tiirikainen, M. Huhta (toim.) Epätavallisia elämänkulkuja. Teoksessa J. Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. & Itkonen, H. llmanen (toim.) Pelit Ja kentät. & Tähtinen, J. Määttä & T. &Rautopuro, J. Teoksessa K. Liikunnan merkitykset nuoruudessa.Nuorisotutkimus, 1 (20051. & Kannas, L. VELI LIIKANEN, FM Tutkija Mikkelin ammattikorkeakoulu, nuorisoalan tutkimusja kehittämiskeskus Juvenia Sähköposti: veli.liikanen@mamk.fi PÄIVI HARINEN, YTT Professori (ma.) Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden laitos Sähköposti: paivi.harinen@uef.fi HANNA KUNINKAANNIEMI, TtM Kehittämispäällikkö Mikkelin ammattikorkeakoulu Sähköposti: hanna.kuninkaanniemi@mamk.fi ANNI RANNIKKO, YTM Tutkija, tohtorikoulutettava Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden laitos Sähköposti: anni.rannikko@uef.fi JUSSI RONKAINEN, YTT Tutkimusjohtaja Mikkelin ammattikorkeakoulu, nuorisoalan tutkimusja kehittämiskeskus Juvenia Sähköposti: jussi.ronkainen@mamk.fi Kokko, S., Kannas, L. Tutkimuksemme kyselyaineistossa nousee esiin esimerkiksi skeittaajien vähätteleviä asenteita scoottaajia kohtaan sekä näkemyksiä, joiden mukaan tytöt eivät ole fyysisesti tarpeeksi vahvoja tiettyjen lajien harrastamiseen. Bauman, Z. Hiipuva liikunta nuoruusiässä.Dropoff-ilmiön aikatrendejä ja kansainvälistä vertailua WHO-Koululaistutkimuksen (HBSC-Study) aineistoilla 1986-2010. Liikunnan ja kansanterveyden [ulkaisuja n:o 276. Osa kilpailee yhdessä vakiintuneempien seuraliikuntalajien kanssa samoista sisäliikuruatiloista tai julkisesta tuesta jääden usein alakynteen. Vaikuttaa siltä, että vaihtoehtolajien tai muuten omaehtoisempien liikunnan harrastusmahdollisuuksien edistäminen edellyttää asenteiden LÄHTEET Aarresola, 0. Terveysliikunnan suositus 18-64-vuotiaille. 2013. Kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. The Time of the Tribes.The Decline of lndividualism in Mass Society. tsonierni & L. Aira, T. Perälä & T. Omaehtoisuudesta urheilun kilpailuetu. Liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, 57-77. Jyväskylä: LI KES-tutkimuskeskus. &Konu, A. Määttä, M. Liikunta ja tiede, 41(61, 101-112. Wheaton, B. Koski, P. Tolonen (toim I Annettu, otettu, itse tehty.Nuorten vapaa-aika tänään. Huippu-urheilijat nykyajan kannattelupinnoilla. Helsinki: Suomen liikuntatieteellinen seura. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, 5-11. & Kannas, L. Koski, P. Seurakiinnityksen vaaranvuosina yläkouluiässä nuorten oman päätäntävallan vahvistaminen, leikin ylläpitäminen ja aikaraamien rikkominen saattavat laajentaa liikuntaharrastuksen merkitysmaailmaa ja vahvistaa nuorten sitoutumista. Miksi lapset ja nuoret katoavat liikuntaja urheiluseuroista murrosiässä 7 Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3.Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö UKK-instituutti 2009. Kauravaara, K. Omaehtoisen liikunnan mahdollisuudet nousevat esiin useissa ajankohtaisissa tutkijanpuheenvuoroissa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010. Helsinki: Gaudeamus & Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, 55-59. 2004. & Itkonen, H. && Tynjälä, J. 2013. 3-21. Pääsy vaihtoehtolajien tai niiden yhteisöjen pariin ei ole kuitenkaan ole kaikille nuorille yhtä helppoa. Salasuo, M. Helsinki: SLU. 1986. The lndividualizedSociety. Piispa & H. Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. &Pantzar, M. Rannikko (toim.) Tässä seison enkä muuta voi. taan saattaa saada heidät tekemään juuri sitä, mitä aikuiset heiltä toivovat. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. Teoksessa M. Pohjoisaho & E. 2004. Monet tutkituista lajeista ovatkin erityisesti talvisin hankalassa tilanteessa harrastuspaikoille pääsyn suhteen. Monien lajien harrastus on keskittynyt kaupunkeihin ja Suomen tiheimmin asuttuun osaan. Jyväskylän yliopisto, liikuntasuunnittelun laitos, tutkimuksia n:o 35. Teoksessa M. 2001. 2004 lntroduction: Mapping the lifestylesport-scape. & Tolonen, T. 2013. 2013B. Lontoo: Sage. Tutkimus skeittareista. Kontro, T. Aira, T. &Villberg, J. Teoksessa P Harinen & A. Harinen, P. LIIKUNTA & TIEDE 50, 512013 13. Asfalttiprinssit. Hallman & M. & Tynjälä, J. 2006. Vaikka lajiharrastajat usein korostavat lajien avoimuutta ja avaramielisyyttä, yhteisöillä voi olla myös ulossulkevia piirteitä. Heinilä, K. Lapset Ja nuoret.SLU:n julkaisusarja 7/2010. L1ikuntasuhde. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus, 183-191. Urheiluseura lasten ja nuorten terveyden edistäjänä. Myös maahanmuuttajataustaisten nuorten puuttuminen vastaajajoukosia saa pohtimaan lajiosallistumisen kulttuurista avoimuutta. Harinen, P. & Kokko, S. Cambridge: Polity. 2011 Johdanto. 2005. & Rannikko, A. Vaihtoehtolajien mahdollisuuksia ja rajoja Edellä esitetyn perusteella voi todeta, että vaihtoehtolajit tarjoavat merkityksellisiä liikuntaharrastuksen mahdollisuuksia ainakin niille nuorille, jotka kaipaavat vähemmän kilpailullista, aikataulutettua tai ylhäältä ohjattua liikunnallista tekemistä. Wheaton (toim.) Understanding lifestyle sport.Consumption, identity and difference.Lontoo: Routledge, 1-28. Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta 7 Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä.Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013 3.Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö. 2013A. Koripallo penkkiurheiluna. Urherlulajien synty. Huippu-urheilijat ja -taitelijat 2000-luvun Suomessa. Mitä sitten, jos ei liikuta. tarkistamista liikuntapaikkasuunnittelussa tai tilojen jakoperusteissa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Jyväskylä Jyväskylän yliopisto 12004), 189-208. Pvlvanårnen (toim.) Voxconsumptoris Kuluttajan ääni. Teoksessa B. Vastauksissa (kuva 1) esteinä nousevat esiin ennen kaikkea sopivien tilojen tai paikkojen puute, kuntien tai valtion tuen puute sekä yleiset ennakkoluulot. Kysyimme verkko kyselyssämme harrastajilta myös lajien leviämisen esteistä
Holkeri nostattaa punan urheilukansan poskille sanomalla, että urheilun rahoitus pitäisi siirtää osaksi suoraa budjettirahoitusta." Minusta on väärin peluuttaa kulttuurin eri osa-alueita vastakkain. Li iku n ta & Tiede POLTTOPISTEESSÄ Rakenteellista kehittämistä S uomi kamppailee taloutensa tasapainon saavuttamiseksi ja rakenteellinen kehittäminen on sen myötä käynnissä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Aikuisuudesta voi sen jälkeen nauttia hyvässä fyysisessä kunnossa ja vapaana vähäisen liikunnan tuottamista sairauksista ja haitoista. Vaikka hiihtoladulla on liukasta ja maasto on epätasaista, ei ylivarovaisuuteen ole tarvetta. Kansalaisille tarjolla olevat palvelut on otettu tarkastelun kohteeksi. Nuorten kokeilun ja uuden oppimisen halua ei voi eikä pidä kahlita. Samansuuntainen kehitys näyttää jatkuvan. Oman surullisen episodinsa muodosti taannoinen oikeuden päätös, jossa nurmijärveläisen koulun rehtori tuomittiin sakkoihin liikuntatunnilla sattuneen pulkkaonnettomuuden vuoksi. Esimerkiksi työssä käyville sosiaalija terveyspalveluja on hyvin saatavilla työterveyshuollon kautta, mutta työelämän ulkopuolella olevat joutuvat hakemaan tarvitsemansa palvelut niukemmasta tarjonnasta. Lakituvalla uhkaaminen ja tiukat viranomaismääräykset eivät ole sellaista rakenteellista kehittämistä, jota tarvitsemme. Opettajien ammattijärjestö OAJ reagoi voimakkaasti ja esitti, että vahinkojen välttämiseksi koulujen pitäisi punnita joidenkin liikuntamuotojen välttämistä. Kun säästöpaineita kohdistuu samalla myös kouluruokailuun, voivat vaikutukset olla tuhoisia lasten tulevaisuudelle. Palvelujen karsinta vaikean talouden olosuhteissa on uhka molemmille. Mikäli näin todella tapahtuisi, se pudottaisi pohjan koulujen laadukkaalta liikuntakasvatukselta. Kari L. Myös nuoremmalle väestönosalle tarjottavia palveluita joudutaan tarkastelemaan aiempaa kriittisemmin. Sitä paitsi urheilu ja ooppera eivät ole vastakkaisia vaan pikemminkin samansuuntaisia." ... Luovuus ja uuden oppiminen kuuluvat liikunnanopetukseen; niin myös vaarojen tunnistaminen ja niiden välttäminen. Liikunta on aina ollut herkkä erilaisille häiriötekijöille sekä koulujen pakollisena oppiaineena että sen ulkopuolisena harrastustoimintana, Pienikin häiriö saa arvaamattomia mittasuhteita. Opetettavien aineiden tasolla vaaravyöhykkeessä ovat koulujen liikunnan opetus ja uusimpana oppiaineena opetusohjelmaan tullut terveystieto. Kun painopiste aikuisväestön palveluissa on sairauksien hoidossa ja terveyden ylläpitämisessä, on nuorempien ikäluokkien kohdalla kysymys enemmänkin koulunkäyntiin, opiskeluun ja vapaaajan harrastustoimintaan liittyvistä palveluista. En silti sano, että avustuksia käytetään väärin." Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Harri Holkeri haastattelussa Taiteita ja urheilua ei pidä peluuttaa samalla kentällä, Liikunta & Tiede 411991 14 LIIKUNTA & TIEDE 50, 512013. Vaikka koulunkäynti ja opiskelu ovat periaatteessa vakaalla pohjalla, kohdistuu myös niihin säästöpaineita. Aikuisuuteen kasvaminen on prosessi,jonka aikana yksilö testaa ja kehittää omia rajojaan. Holkeri uskoo enemmän eduskunnan urheilumielisyyteen. Rakenteellinen kehittäminen kuuluu kaikkeen toimintaan millä tahansa elämänalueella, mutta liialliset säädökset ja ohjeet eivät ole sitä, mitä lasten ja nuorten kehittyminen aikuisuuteen edellyttää. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Liikunta & Tiede 50 vuotta 1990-luku Urheilu pois Veikkauksen kukkarolta ... Leikkaukset niissä heikentäisivät kuitenkin pohjaa terveellisen elämän perusasioiden oppimiselta. Peruskoulu on kaikille lakisääteinen velvollisuus, mutta harrastustoiminta riippuu kunkin omista valinnoista. Rakenteellista kehittämistä tarvitaan varmistamaan, että se tapahtuu hallitusti. "Arkadianmäellä istuu myös ihmisiä, jotka ovat liikunnallisia ja jotka kenties haluaisivat katsoa asioita uudella tavalla." "Sitäpaitsi kontrolli, joka eduskunnalla tulisi olla määrärahojen jaossa ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ikääntyvän väestön osuuden nopea kasvu ja palvelujen tarpeen lisääntyminen on alkanut murentaa eri väestöryhmille tarjolla olevien palvelujen tasapainoa. Säästämistä näissä aineissa on tehty muun muassa ryhmä kokoja kasvattamalla ja liikuntavälineistä tinkimällä. Aikuisväestön rinnalla piilee kasvava huoli lasten, nuorten ja opiskelijoiden hyvinvoinnista ja terveydestä. Liikunnan kuviteltu tai todellinen vaarallisuus tarjoaa erinomaisen pohjan leikkausvaatimuksille
Carl Olaf Homenin johdolla aikaan saadussa "perussopimuksessa" sovittiin mm. "Esimerkiksi jääkiekko onjo sitä. Mutta kun kyseessä on uuden organisaation lisäksi uusi toimintakulttuuri olisi ollut kamalaa, jos kaikki olisi ollut heti valmista." Harri Syväsalmi haastattelussa Kuka-Mikä-Miksi. "Olen Helsinki-hallissa mukana niin kauan kuin sen velat on maksettu, sitten johonkin toiseen bisnekseen, politiikkaan tai Australiaan", sanoo Harry Harkimo. puheet ja lupaukset on unohdettu ja vesitetty. "Kyllä tuli. Erityisen ajankohtaiseksi Harry Harkimon alulle panema yksityinen hanke nousi sen vuoksi, että yhteiskunnan tukema urheilurakentaminen ei enää toimi entisen hyvävelikaavan mukaan. Harkimo antaa suoraviivaisimman mallin. Työtä ja elämänlaatua liikunnasta teemaliite. STADION SLU paisuu ... SLU:n toimittua vasta muutaman kuukauden on valitettavaa todeta, että aiesopimukset yms. "Kaikki urheilun kanssa tekemisissä olevat joutuvat pohtimaan etiikkaa, eikä pelkästään siten, että käytetäänkö tulosten saavuttamiseksi vääriä keinoja on myös kysyttävä yhteiskunnan panostuksen mielekkyyttä. Liikunta & Tiede 211998 Syvimmillään kyse on yhteiskunnan eheyttämisestä Työministeri Liisa Jaakonsaari pitää Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n " Työtä ja elämänlaatua liikunnasta 1996-2000" -projektia perusteltuna ja tarpeellisena: Se on pystynyt luomaan uusia työpaikkoja urheilukentillä päiväkoteihin ja kouluihin. " Joten se siitä keveydestä. Soraääniäkin on tietysti kuulunut jonkun mielestä toiminta ei ole lähtenyt riittävän nopeasti käyntiin ja ehkä hallituksen kokoonpano tuntuu suurelta. Helsingin Sanomat otsikoi kuitenkin 30.3.-94 "SLU palkkasi yli 20 henkeä lisää SVUL:sta" ja lehti jatkaa "Saarikankaan mukaan palveluyksikköön palkataan aluksi 25-27 työntekijää. Liikunta & Tiede 5-611995 Bosman tulee oletko valmis. Tuli sellainen kuin piti Tuliko SLU:sta sellainen kuin piti. Liikunta & Tiede 111996 " Mitä paremmin bisnes sujuu sen paremmin voi urheilu" ... Harry Harkimon näkemys on selvä. Yksittäiset urheilijat ja urheiluseurat ovat yhä useammin vieneet kiistanalaiset tapaukset ja käytännöt EU:n toimielimien käsittelyyn. Liikunta & Tiede 4/1997 LIIKUNTA! TIEDE 50 • 5/2013 15. Suomalaiset liikuntajärjestöt ovat viime vuosina ryhtyneet toteuttamaan työllisyysprojektin lisäksi esimerkiksi suvaitsevaisuus ja tasa-arvoprojekteja. Tapaus Bosman avasi portit oikeusjuttujen tulvalle. "Tässähän on syvimmiltään kyse juuri yhteiskunnan eheyttärnisestä, jota pidän eräänä keskeisimmistä tulevaisuuden haasteista." Liisa Jaakonsaari haastattelussa Kestäviä tuloksia vain yhteistyöllä. "On toissijaista mitä tästä hallista tienaan. ... Liikunta & Tiede 3/1994 Kaikki joutuvat pohtimaan etiikkaa Poliitikko Aho joutuu nyt väistämättä pohtimaan hieman uudella tavalla poliittisia priorisointeja; myös huippu-urheilun etiikkaa. Maksetaanko urheilijalle palkkaa. Urheilu voi sitä paremmin, mitä paremmin bisnes toimii." ... että perustetaan kevyt edunvalvontaorganisaatio. "Jos jotain vielä toivoisin, niin se olisi, että pitkäaikaistyöttömiä saataisiin mukaan nykyistä enemmän". Tuleeko urheilusta siis pelkkää bisnestä. Sen rakentaminen on minulle haaste." Harry Harkimo haastattelussa Mitä paremmin bisnes sujuu sen paremmin voi urheilu. Tämä on Jaakonsaaren mielestä erittäin arvokasta toimintaa. Harkimon kaltaisia urheiluyrittäjiä yksityiselle sektorille ilmaantuu varmasti muitakin. ... Urheilun oikeudellinen säätely on samalla siirtymässä lajiliittojen aikakaudesta EU:n antamien ennakkopäätösten aikakauteen. Yhdessä oli sovittu, että työtekijöitä olisi enintään 6-8. Olli Rauste artikkelissa Urheilu ja lainsäädännön muutokset: Ennakointi antaa pelivaraa. tällainen pohdiskelu on aiheellista." Esko Aho haastattelussa Hiihtoliiton puheenjohtaja Esko Aho lupaa lunta etelään. Matti Saarinen kommenttipuheenvuorossa SLU paisuu, Liikunta & Tiede 3/1993
K uva.· VA S TA VA L O/M A R K O TU K IA IN E N Teksti: JARI PARKKARI Allergiat ja astma eivät hyvin hoidettuna estä urheilijan pääsyä huipulle 16 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013
Yleisemmin astman oireita provosoivia tekijöitä ovat kylmän ilman hengittäminen, pölyt ja muut ilman epäpuhtaudet, kasvihomeet sekä infektiot. Tutkimukset alkavat allergioiden perusselvityksillä sekä kotona ja harjoituksissa tehtävällä kahden viikon mittaisella PEF seurannalla. • Viikkoja jatkuva yskänärsytys • Rasituksen jälkeen esiintyvä yskä ja limaisuus • Aamuyön yskä • Rasituksen yhteydessä esiintyvä hengityksen raskaus, kurkku kipu tai painon tunne rinnassa • Toistuvat ja pitkittyvät hengitystieinfektiot • Lajiharjoituksissa suoritusherkkyys silmin nähden heikkenee • Väsyneisyys ja harjoittelun laiminlyönti • Hidastunut palautuminen harjoittelusta ja alipalautumistilan kehittyminen (korkeat ylösnousuja harjoitussykkeet, ärtyneisyys, alakuloisuus) • Kunto ei kehity odotetusti tai suorituskyky laskee • Korvin kuultava vinkuna uloshengityksen aikana LIIKUNTA! TIEDE 50 • 5/2013 17. 1998). Urheilijalla rasituskoe kuuluu astman diagnostiikkaan. Alkuun suljetaan pois myös muut astman kaltaisia oireita aiheuttavat vaivat kuten infektiot, alhainen hemoglobiini ja muut verisolujen poikkeamat, ruokatorven refluksi, autoimmuunisairaudet sekä mahdolliset sydänperäiset syyt. Tämän vuoksi on tärkeä tunnistaa astman ensioireet. Allergiataustaisella urheilijalla on moninkertainen riski sairastua astmaan (Helenius ym. 1996). 1998). Urheilijoilla esiintyviä astman oireita on kuvattu taulukossa 2. Rasituskoe tehdään opurnitilanteessa lajinomaisesti. Limanerityksen lisääntyminen ja keuhkoputkien lihaksiston supistuminen aiheuttavat keuhkoputkien ahtauturnista ja hengenahdistusoiretta. Tällöin voidaan tarkkailla suorituksen herkkyyttä, väsymisen TAULUKKO 2. Tällöin liikunnan yhteydessä valtimoveren happipitoisuus pienenee, hengitystä avustavien lihasten työ lisääntyy ja energian kulutus lisääntyy. Tilanteen hankaloituessa urheilijan hengitys saattaa korvin kuullen vinkua uloshengityksen aikana. A llergiaja astmadiagnoosit o.vat yleistymässä etenkin nuorissa ikäryhmissä (Astman Käypä hoito -suositus 2012). Sairaudelle altistaa myös perinnöllinen taipumus eli astman esiintyminen vanhemmilla tai sisaruksilla. 35 prosentilla huipputason taito! uistelijoista esiintyi hengenahdistusoi reita intensiivisen harjoittelun yhteydessä (Mannix ym. Toimintakokeissa tutkitaan, onko urheilijan hengitysteissä palautuvaa supistumistaipumusta. Astman varhaisessa vaiheessa urheilijat yskivät rasituksen jälkeen. Astma on hengitysteiden pitkäaikainen tulehdustila, joka aiheuttaa limakalvojen turvotusta ja hengitysteitä ympäröivän lihaksiston supisturnisherkkyyttä erilaisille sisäisille ja ulkoisille ärsykkeille (Globallnitiative Ior Asthma 2011). 42-55 prosentilla murtomaahiihtäjistä todettiin astmaoireita tai löydöksiä harjoitusten tai kilpailun yhteydessä (Larsson ym. 2005). Astman oireita urheilijalla. Yhdeksän vuotta kestävyysjuoksua harrastaneista henkilöistä 24 prosentilla (17/71) oli tutkimuksissa todettu astma TAULUKKO 1. Urheilijan astmalääkitys on syytä aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti. 2011) (Taulukko 1). Mitä useampi positiivinen ihoreaktio todetaan allergioita selvittävässä prick-testissä sitä suurempi on astman todennäköisyys urheilijalla (Helenius ym. Usein keuhkoputkien limaneritys lisääntyy ja urheilija joutuu yskimään limaa rasituksen jälkeen. Astmaan viittaavat myös hengityksen vaihteleva tukkoisuus ja hengitystieinfektioiden pitkittyminen. Astmaa esiintyy eniten urheilijoilla lajeissa, joissa hengitysmäärät ovat suuria ja hengitettävä ilma on kylmää tai sisältää epäpuhtauksia. 2005). 1993, Pohjantähti ym. Nämä muutokset aiheuttavat urheilijalle suorituskunnon laskua ja altistavat alipalautumistilan kehittymiselle. Astman ensioireet on siksi tärkeä tunnistaa. Astman diagnosointi Astman diagnoosin tulee aina perustua objektiivisiin mittauksiin ja toimintakokeisiin. positiivista Astman ihoreaktiota todennäköisyys (OR) 1 1-2 1.59 3-4 3.54 55.51 (Helenius ym. Tutkimuksissa on havaittu, että suuri osa urheilijoista ei tiedä mahdollisesta hengitysteidensä supistumisherkkyydestä ja astman olemassaolosta (Pohjantähti ym. Suomessa on yli kaksi miljoonaa allergioista kärsivää henkilöä (Allergiaja astmaliitto 2013). 1998, Pallasaho ym. Lääkehoitoa on hyvä täydentää esimerkiksi alkulämmittelyillä ja nenähengityksen tehostamisella. Urheilijat eivät useinkaan tiedä mahdollisesta hengitysteidensä supistumisherkkyydestä ja astman olemassaolosta
On huomattava, että astman hoidossa yleisesti käytettävät avaavat sympatomimeettilääkkeet saattavat pahentaa kurkunpään toimintahäiriöstä johtuvaa urheilijan hengitysvaikeutta. Astman diagnostiikka perustuu seuraaviin objektiivisiin mittauksiin ja toimintakokeisiin. • Ei farmakologisten hoitokeinojen, kuten astmaatikon alkulämmittelyn, nenähengityksen parantamisen ja suojautumisen tulee täydentää lääkehoitoa. Siedätyshoidon teho voi säilyä jopa yli kymmenen vuoden ajan. Taustalla on monasti heikko nenähengityksen käyttö, jolloin nenä ei toimi riittävässä määrin sisäänhengitettävän ilman esisuodattimena. Se on toistaiseksi ainoa allergioiden hoitomuoto, jolla voidaan nykytiedon valossa ehkäistä astman kehittymistä. Glukokortikosteroidit ovat kiellettyjä suun kautta 18 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013. Astma tulee hoitaa niin, että keuhkot ALLERGIA, ASTMA JA URHEILU • Allergia ja astma lisääntyvät etenkin nuorissa ikäryhmissä. • Astman oireiden tunnistaminen on erittäin tärkeää, koska moni urheilija ei tiedä omasta astmastaan. on astman rasitusoireiden ilmaantuminen yleisempää. Se on toistaiseksi ainoa allergioiden hoitomuoto, jolla voidaan nykytiedon valossa ehkäistä astman kehittymistä (lacobsen ym. Hoidon perusedellytys on allergeenien alhainen lukumäärä. • Urheilijan astmalääkitys tulee aloittaa varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti. Siedätyshoidon aloittamisen edellytys on allergisiin sairauksiin perehtyneen lääkärin tekemä alkututkimus ja näkemys hoidon tarpeellisuudesta. 2007). • Astman diagnoosi tehdään objektiivisin mittauksin ja toimintakokein. Tällöin urheilijan hengittäessä kuuluu sisäänhengityksen vaikeutumisesta johtuva niin sanottu striidor vi.nkuna. Keuhkoputkia avaavaa lääkitystä otetaan vain tarvittaessa. Urheilijoilla on kovassa rasituksessa lisääntynyt taipumus hyvin taajaan hengitykseen ja kurkunpään toimintahäiriöihin. • Oireiden lisääntyessä esimerkiksi infektioiden yhteydessä hoitoa tehostetaan välittömästi 1-2 viikon ajaksi. Alkuvaiheessa allergeeniannosta nostetaan viikon välein kuuden viikon ajan ja sen jälkeen annetaan ylläpitoannos kuuden viikon välein kolmen vuoden ajan. Hoitoon käytettävät menetelmät tulee valita lajin vaatimusten, yksilöllisten tekijöiden kuten allergioiden ja tutkimuksissa tehtyjen havaintojen perusteella. • PEF seuranta kotona ja harjoituksissa kahden viikon ajan • Allergioiden perusselvitykset ja muiden mahdollisten sairauksien poissulku atooppisuuden tutkiminen (prick-testi, S-lgE) hengitysteiden tulehduksen mittaaminen (uloshengityksen typpioksidi) muiden sairauksien poissulku: verikokeet, EKG, sinus ja thorax-rtg(ei rutiinisti), ruokatorven refluksin, hyperventiloinnin ja kurkunpään toimintahäiriöiden tutkimukset • Rasitusspirometria (vapaa ulkojuoksu, spiroergometria, impulssioskillometria) • Histamiinitai metakoliinialtistus • Eukapninenvoluntaarinen hyperventilaatiokoe (EVH) ilmaantumista ja hengitystekniikkaa. Kysymys ei ole astmasta, vaan kurkunpään toimin ta häiriöstä ja äänihuulten lähentymisestä. Astman hoito Urheilijan astma tulee hoitaa varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti. Oireiden lisääntyessä esimerkiksi infektioiden yhteydessä hoitoa tehostetaan välittömästi. • Siedätyshoitoa käytetään edelleen varsin vähän. Rasitusspirometria on spesifisin urheilijan astman tutkimus. Lisäksi tarkastetaan lääkitys ja siihen sitoutuminen, lääkkeen inhalaatiotapa sekä tarkastetaan lääkkeenottotekniikka ja rytmitys. Vapaan rasituksen aikana voidaan kokeneen mittaajan toimesta havaita myös mahdollinen sisääntai uloshengityksen vaikeutuminen. Suomessa yleisessä käytössä oleva avaava astmalääke terbutaliini (Bricanyl®) on sen sijaan kielletty ja vaatii kirjallisen erivapauden (TUE) hakemista. Hoitona käytetään hengitystekniikan opettamista ja nenähengityksen parantamista. Dopingsäännökset Tällä hetkellä kansainvälisissä dopingsäännöksissä avaavi.sta astmalääkkeistä keuhkoinhalaationa käytettävästä formoterolista, salbutamolista ja salmeterolista sekä inhaloitavien glukokortikosteroidivalmisteiden käytöstä riittää ilmoitus dopingtestipöytäkirjaan tai ADAMS-järjestelmään. Urheilijan astma on hyvä hoitaa astman hoitoon perehtyneellä lääkärillä, joka tuntee myös urheilulajin olosuhteet ja vaatimukset. toimivat normaalisti, jolloin urheilijan suorituskunnon kehittyminen on mahdollista. Kun astma on saatu hyvään hallintaan, kokeillaan lääkityksen vähentämistä. • Mikäli urheilijalla on perusallergia (allerginen ihottuma, siitepöly-, eläintai ruoka-aineallergia). Astman lääkehoidossa tärkeintä on astmatulehduksen rauhoittaminen. TAULUKKO 3. Lääkitysten lisäksi urheilijan hoidossa tulee aina käyttää niin sanottuja lääkkeettömiä hoitomuotoja. Muita altistuskokeita tehdään tarvittaessa (Taulukko 3). Näitä ovat muun muassa altistumisilta, kuten pölyiltä ja hyvin kylmältä ilmalta suojautuminen, nenähengityksen parantaminen sekä astmaatikon alkulämmittely. • Urheilijan pitkäaikainen nuha on tärkeä hoitaa kuntoon, jotta limakalvotulehdus ei leviä keuhkoputkiin. Jos urheilijan astma ei reagoi annettuihin hoitoihin, vaan oireilee näistä huolimatta hankalasti, tulee diagnoosi varmistaa oirehaastatteluin ja objektiivisin mittauksin. Mikäli urheilijalla on siitepölyallergia, voidaan hänelle antaa siedätyshoitoa
Respir Med105(10):1449-1456. annosteltuna. Asthma and increased bronchial responsiveness in elite athletes: atopy and sport event as risk factors J Allergy Clinlmmunol 101 (5):646-652. http://www.antidoping.fi. Vastaus on helppo: vähentämällä aivan tavallisia hengitystieinfektioita. Global lnitiative for Asthma (GINA).Global Strategy for Asthma Management and Prevention.Updated 2011. Tavalliset ylähengitystieinfektiot aiheuttavat urheilijoille enemmän sairauspäiviä kuin kaikki muut vammat ja vaivat yhteensä. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ym. 2005. High prevalence of asthma in cross country skiers. 1998. Scand J Med Sci Sports15(5):324-328. 1996. T avalliset ylähengitystieinfektiot aiheuttavat urheilijoille enemmän sairauspäiviä kuin kaikki muut vammat ja vaivat yhteensä. UIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 19. Turhia antibioottikuureja tuleekin välttää. Exercise-induced asthma in figure skaters.Chest 109(2):312-315. Specific immunotherapy has long-term preventive effect of seasonal and perennial asthma: 10-year follow-up on the PAT study.Allergy 6218) 943-948 Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa 2013. asettama työryhmä. Exercise-induced bronchospasm among healthy elite cross country skiers and nonathletic students. Pallasaho P, Juusela M, Lindqvist A, Sovijärvi A, Lundbäck B, Rönmark E. pdf Helenius IJ, Tikkanen HO, Sama S, Haahtela T. Tavallinen ylähengitystieinfektio on yleensä viruksen, tavallisesti rinovirusten aiheuttama. Jos urheilijan astman hoito vaatii hoitosuositusten mukaista prednisolonitablettikuurin käyttöä, tulee erivapaus lääkkeen käyttöön hakea etukäteen (Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa 2013). Allergic rhinoconjunctivitis doubles the risk for incident asthma-results from a population study in Helsinki, Finland. Larsson K, Ohlsen P. Vanhan sanonnan mukaan flunssa paranee lääkittynä 14 vuorokaudessa ja hoitamattomana se kestää kaksi viikkoa. Lisäksi on syytä huomioida, että pseudoefedriiniä sisältävät avaavat antihistamiinivalmisteet (Aerinaze®, Cirrus®, Duact®) on palautettu Maailman Antidopingtoimiston (WADA) kiellettyjen lääkeaineiden listalle ja ovat kiellettyjä kilpailujen aikana. www.ginasthma.org/ uploads/users/files/G I NA_Report2011 _May4. 2011. BMJ 307(6915):1326-1329 Mannix ET, Farber MO, Palange P. Tavallinen aikuinen sairastaa vuosittain kahdesta neljään ylähengitystieinfektiota, mutta jos tarjonta on runsasta infektioita voi olla viidestä kahdeksaankin. Miten urheilija voi saada lisää terveitä harjoittelupäiviä. Galassetti P, Manfredi F. JARI PARKKARI, LT, dosentti Ylilääkäri Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti Sähköposti: jari.parkkari@uta.fi LÄHTEET Allergiaja astmaliitto.http://www.allergia.fi/ Astman Käypä hoito -suositus. Rydström PO, Ulriksen H. Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry. Suurten C-vitamiiniannosten nauttiminen lyhentää ilmeisesti jonkin verran oireiden kestoa ja sinkin käyttö imeskelytablettina annoksella ~ 75 mglvrk lyhentää oireiden kestoa noin vuorokaudella, kun hoito aloitetaan 24 tunnin sisällä oireiden alkamisesta. HEINONEN Miten huippuurheilijan infektiohin tulee suhtautua ja miten ehkäistä infektioita. Antibiootit eivät tehoa viruksiin.Hengitystieinfektioiden hoito on oireenmukaista. Larsson L, Malmberg P. Jacobsen L, Niggemann B, Dreborg S, Ferdousi HA, Halken S, Hast A, Koivikko A, Norberg LA, Valovirta E, Wahn U, Möller C; (The PAT investigator group).2007. Kova harjoittelu ja huono palautuminen lisäävät infektioalttiutta. 1993. Pohjantähti H, Laitinen J, Parkkari J. Sairauspäiviä voi vähentää tehostamalla hengitystieinfektioista toipumista ja toisaalta estämällä infektioiden syntyä. Teksti: OLLI J. Kilpailuissa saa allergiaoireisiin käyttää tavallisia antihistamiinitabletteja, silmätippoja sekä kortisonipitoista nenäsumutetta. Flunssan hoitoon markkinoidaan jos jonkinnäköisiä hoitokeinoja. 2012
Kädet tulee muistaa pestä. Tartunta tapahtuu pisaroiden välityksellä. Alhaisen hygienian maissa on syytä käyttäytyä järkevästi, niin urheillessa kuin vapaa-aikanakin. Ulkomaille lähtevien tulee myös huolehtia rokoteturva ajoissa kuntoon. Harjoittelun keventäminen infektion ensioireissa on tärkeätä. Urheilijoiden erityisongelmia ovat muun muassa sydänlihastulehdus (rnyokardiitti), joka voi syntyä, kun urheilee tuoreen infektion aikana ja mononukleoosi, joka voi aiheuttaa usean kuukauden alikuntoisuuden urheilijalle. Matkustus, ruokailu ja uni ovat tärkeitä muuttujia. Aikuisten hengitystieinfektiot. OLLI J. Suomen Lääkärilehti 2008; 63(10):943-946 Liira H. Lääkärin käsikirja (päivitetty 2.102013) Pitkäranta A. Tiettyjä infektioita voi ehkäistä rokotuksilla. Kokonaisrasituksen hallinta on oleellista. HEINONEN Professori, erikoislääkäri Paavo Nurmi -keskus ja Terveysliikunta, Turun yliopisto Sähköposti: olli.heinonen@utu.fi LÄHTEET Hernelahti M, Heinonen OJ. Huippu-urheilija elää tietyllä tavalla samanlaista elämää kuin immuunipuutospotilas. Moniin kaukomaihin tarvitaan rokotteita, jotka eivät kuulu normaaliin rokoteohjelmaamme. Tuntuu, että toisinaan jotkut urheilijoiden infektiot saavat runsasta julkisuutta joskus jopa liikaakin. Ylähengitystieinfektiot ja liikunta. Urheilijan on aloitettava perusasioista, ihan niin kuin paiväkodissakin. Kokonaisrasituksen hallinta on oleellista. 20 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. Tällaisia ovat muun muassa keuhkoklamydiainfektiot (jotka eivät sitten surmanneetkaan ruotsalaisia urheilijoita) sekä nykyisin mykoplasmainfektiot (jotka eivät ole kaikkien urheilijoiden oireiden takana). Kilpaurheilijan rokoteturvan tulee olla kattava. Pitää osata aivastaa ja yskiä oikein, nenä tulee muistaa niistää. Ylähengitysinfektioiden ehkäisy on tehokasta. Matkustus, ruokailu ja uni ovat tärkeitä muuttujia. Koko ajan pitää miettiä infektioriskejä ja niiden välttämistä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2008; 124(22):2561-7 Huippu-urheilija elää tietyllä tavalla samanlaista elämää kuin immuunipuutospotilas. Koko ajan pitää miettiä infektioriskejä ja niiden välttämistä. Flunssan hoito
2013; Giza ym. Aivotärähdyksen koko oirekirjo on laaja ja vain osa ilmentää edellä mainittuja toiminnallisia häiriöitä. 2013; McCrory ym. Varhainen tunnistaminen ja optimaalisen urheiluun palaamisen ajankohdan määrittäminen ovat kuitenkin avainasemassa urheilijan terveyden kannalta. Koska selkeitä, tunnusmerkillisiä oireita ei ole, aivotärähdystä pidetäänkin yhtenä haastavimmin tunnistettavista urheiluvammoista. 2003). Vamman jälkeiset oireet voivat myös kehittyä useiden tuntien viiveellä LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 21. Mikä on aivotärähdys. K ansainvälisessä terminologiassa aivotärähdyksen englanninkielisenä vastineena voidaan pitää termiä "concussion". Esimerkiksi tajuttornuus on vammassa läsnä vain noin joka kymmenennellä (Meehan ym. Teksti:TEEMU LUOTO Urheilija ja pään vammat: Aivotärähdys • • on aina pienen paussin paikka Valtaosa urheilussa ja liikunnassa tapahtuvista pään vammoista on onneksi lieviä kuhmuja ja aivotärähdyksiä. Tämä artikkeli perustuu pääosin näihin tuoreisiin suosituksiin tuoden asian suomalaiseen kontekstiin. 2013; West & Marion 2013). 2013; McCrory ym. 2010; Collins ym. Se on monimutkainen patofysiologinen prosessi, joka on luonteeltaan enemmän toiminnallinen kuin rakenteellinen (Harmon ym. Kyseisestä aihepiiristä on tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä julkaistu kolme kansainvälistä, tieteelliseen näyttöön perustuvaa hoitosuositusta (Harmon ym. Aivotärähdyksen välitön tunnistaminen on usein haastavaa. Aivotärähdykselle tyypillisiä toiminnallisia muutoksia ovat muistihäiriöt, lyhyt tajuttomuus sekä ajan ja paikan tajun hämärtyminen. Aivotärähdys on ulkoisen, suoran tai epäsuoran voiman aiheuttama ohimenevä aivotoiminnan häiriö. 2013; Giza ym. 2013). Suositusten keskeisiä teemoja ovat aivotärähdysten välitön tunnistaminen, vammautumisen ja pitkittyneen toipumisen riskitekijät sekä turvallinen urheilun pariin palaaminen
Prosessin kolmas vaihe koostuu toipumisvaiheen seurannasta, jossa pääpaino on urheiluun palaamisajankohdan määrittämisessä ja urheilun harjoitteluintensiteetin säätämisessä toipumisvaiheelle sopivaksi (Harmon ym. Käytännössä arvioijan tulee olla terveydenhuollon ammattilainen ja hänen tulisi olla perehtynyt aivotärähdyksiin. 2013; McCrory ym. 22 LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013. 2006). Ensisijaisesti hengityksen, verenkierron ja kaularangan tila tulee tarkastaa. Urheilijan arviointi pään vamman jälkeen Pään vamman jälkeisen arvioinnin voi karkeasti jakaa kolmivaiheiseksi prosessiksi, jonka laajuus määräytyy vamman vakavuuden mukaan. Suoria välittömiä merkkejä aivotärähdyksestä Valtaosa urheilijoista toipuu yksittäisestä aivotärähdyksestä oireettomaksi ensimmäisen 7-10 vuorokauden sisällä. 2013). Aivotärähdysten merkitys urheilijan terveydelle Valtaosa urheilijoista toipuu yksittäisestä aivotärähdyksestä oireettomaksi ensimmäisen 7-10 vuorokauden sisällä. Urheilijoiden terveyden kannalta keskeisiksi asioiksi nousevatkin aivotärähdysten ehkäisy, varhainen tunnistaminen ja optimaalisen urheiluun paluuajankohdan määrittäminen, jotta toistuvat aivotärähdykset voitaisiin ehkäistä. Aivotärähdys on aivovamman lievin muoto ja selkeää rajaa tärähdyksen ja vamman väliin ei voida vetää. Yhdysvaltalaisten lukujen valossa 5-9 prosenttia kaikista urheiluvammoista on aivotärähdyksiä ja 30 prosenttia vammoista tapahtuu 5-19-vuotiaille (Powell&:Barber-Foss 1999; Gessel ym. ja tämä asettaa omat haasteensa vamman varhaiselle tunnistamiselle. Jos yksilön kohdalla kilpailu keskeytetään aivotärähdysepäilyn vuoksi, niin tällöin urheilijaa ei saa päästää samana päivänä takaisin kilpailutoimintaan. 2013; McCrory ym. Pään vamman välittömässä arvioinnissa keskeisenä asiana on vakavien, jopa henkeä uhkaavien vammojen poissulkeminen. Aivotärähdysten arviointia ei ole syytä keskittää pelkästään lääkäreille. Päivystykselliset sairaala tutkimukset ovat aiheellisia, jos on pienikin epäily vakavammasta aivovammasta tai kaularankavammasta. 2003; Emery ym. Lisäksi tiedetään, että ennenaikainen, toipumisvaiheessa tapahtuva urheiluun palaaminen suurentaa riskiä aivotärähdyksille (Guskiewicz ym. Tässä vaiheessa laajempi kentän laidalla tai pukusuojassa tapahtuva kliininen arviointi on aiheellinen. Päivittäinen ilmaantuvuus olisi näin ollen jopa 179 aivotärähdystä. Kuitenkin noin 10-15 prosenttia urheilijoista kärsii pitkittyneestä oireilusta aivotärähdyksen jälkeen (Harmon ym. Ajankohtaisia tai tuoreita epidemiologisia tutkimuksia aivotärähdysten tai aivovammojen ilmaantuvuudesta suomalaisessa urheilussa ei ole. 2010). Lisääntyvää huomiota on kiinnitetty toistuvien aivotärähdysten pitkäaikaisvaikutuksiin. Kliininen arviointi on syytä toistaa useamman kerran ensimmäisten tuntien aikana mahdollisen kliinisen tilan heikkenemisen tunnistamiseksi. Asia on ollut esillä etenkin kontaktilajeissa kuten amerikkalainen jalkapallo ja nyrkkeily. Tiedetään, että aiemmat aivotärähdykset altistavat pitkittyneelle toipumiselle ja uusille aivotärähdyksille. Tutkimusten mukaan Yhdysvalloissa aivotärähdysten vuosittainen määrä urheilijoilla on 1,6-3,8 miljoonaa (Langois ym. Kun verrataan kansainvälistä kirjallisuutta suomalaiseen Käypä hoito -suositukseen (Aivovamrnat: Käypä hoito -suositus 2008), niin aivotärähdys sisältyy suosituksessa hyvin lievä aivovamma ja lievä aivovamma vakavuusastekriteereihin. Perinteisistä kuvantamismenetelmistä (magneettikuvaus ja tietokonetomografia) ei ole apua, sillä aivotärähdyksessä ei määritelmänsä mukaisesti ole todettavissa kallonsisäisiä vammamuutoksia. 2013). 2006). Arviolta noin puolet näistä loukkaatuneista hakeutuu vammansa vuoksi terveydenhuollon piiriin. 2013; Giza ym. Vakavampaa kallonsisäistä vammaa tulee epäillä, jos tajunnan taso heikkenee, ilmenee paikallisia neurologisia puutosoireita tai urheilija raportoi voimistuvia oireita (esim. Termiä aivotärähdys toivotaan käytettävän selkeästi lievissä toiminnallisissa vammoissa, joissa löydökset ja oireilu ovat vähäisiä, toipuminen keskimäärin nopeaa ja vammasta ei jää pysyviä haittoja. Yleisimmin raportoituja pitkittyneitä oireita ovat päänsärky, keskittymisvaikeudet, väsyvyys, masentuneisuus ja uniongelmat (Makdissi ym. Pitkäaikaisvaikutuksilla tarkoitetaan kroonista traumaattista aivovammaa, joka tarkoittaa suurta joukkoa erilaisia neurokognitiivisia häiriöitä, kuten krooninen traumaattinen enkefalopatia, dementia pugilistica, post-traumaattinen parkinsonismi ja krooninen post-kommootio syndrooma (Jordan 2013). päänsärky). Eniten aivotärähdyksiä tapahtuu amerikkalaisessa jalkapallossa, naisten jalkapallossa sekä jääkiekossa. Tieteellinen näyttö kyseisille pitkäaikaisvaikutuksille on heikko, mutta kuitenkin olemassa oleva (McCrory ym. 2013; Giza ym. Väkilukuun suhteutettuna tämä tarkoittaisi noin 2 7 000-65 000 aivotärähdystä vuosittain suomalaisessa väestössä. 2013). Vasta toissijaisesti arvioidaan näitä lievemmän vamman eli aivotärähdyksen mahdollisuutta. Heti vammautumisen jälkeen tulisi pystyä arvioimaan vamman vakavuus, jotta päätös kilpailun jatkamisesta tai keskeyttämisestä voidaan tehdä. Terminologian päällekkäisyys ja aivovamman vakavuusluokituksen rajapinnat ovat aiheuttaneet runsaasti keskustelua niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. 2013)
Tässäkin tapauksessa pelkkä epäily riittää urheilijan suorituksen keskeyttämiseen. ovat muun muassa tajuttomuus, muistamattomuus, puheen sekavuus, tasapainovaikeudet, samojen kysymysten toistaminen, pysähtyneisyys, lasittunut katse ja kouristukset (Harmon ym. ltojea . j . Vammautumispäivänä ja tätä seuraavana päivänä suositellaan täydellistä lepoa. Viimeistä askelmaa eli kilpailutoimintaan paluuta tulee edeltää kliininen tarkastus, jonka mielellään suorittaa aivotärähdykseen perehtynyt lääkäri. Ei voimabarjotttelua Toip . Erityisesti muutokset tasapainossa ja kognitiossa ovat tunnusomaisia merkkejä aivotärähdyksestä. rjoiltel ?. maklimisykkeatl. Tällöin vamman jälkeistä suoriutumista voidaan verrata yksilön vammaa edeltävään tasoon. Aivotärähdys Return to Play (RTP) -protokolla l11ipum1,\aihc 1 ~1111"-in, aiheen t.1, oiltl'L't 0F, uktiv itecttia 1 Kev ~ ttä aerobista harjoittelun 2 Lajinumuista hurjuittelua 1 3 Kontuktitonra harjoittelua -1·1 äysipainnisfu kuntaktihurjoittelua 5Paluu kilpakentille Fyy,illd j . lk . Yhdistämällä useita testausosa-alueita herkkyys ja tarkkuus tunnistaa aivotärähdys lisääntyy (Lau ym. Aivotärähdyksen löydökset, etenkin oireet, ovat yleisiä ja niitä ilmenee lukuisissa muissakin sairaustiloissa. Edetlla moalmuololoemplln b . iotdllb . lkap . 2011). Rasituksella tarkoitetaan sekä fyysistä että henkistä kuormitusta. Testien normaaliarvot ja yksilökohtaiset niin sanotut lähtötasoarvot auttavat tulosten tulkintaa ja tekemään johtopäätöksiä siitä mikä on poikkeavaa. 2013). rjolltelu . syGttelyb . Normaali kilpaUutoiminta LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 23. makletlp . Tämä rasitustason asteittainen nostamisprotokolla on vakiintunut toimintamalTAULUKKO 1. beaklld lepoa Reiputa klnlyl, uintia tai kuntopyGrlllyl. rvlolnli v . Esimerkiksi taustalla oleva neurologinen sairaus voi simuloida aivotärähdystä muistuttavia oireita. laatusj . , Jpllbla kobdlotaa lokaj . 2013; Harmon ym. DoWJo• Ei b . Vähimmäisaika yhdellä askelmalla on yksi vuorokausi ja seuraavalle askelmalle saa siirtyvä vasta, kun on oireeton ilman lääkitystä. Tämän vuoksi esimerkiksi SCAT3 sisältää useita eri testausosa-alueita. 2013). 2013; Putuakin ym. Toipumisen seurannassa arvioidaan pitkälti samoja osa-alueita kuin aivotärähdyksen alkuvaiheen tunnistamisessa. Paluu urheiluun aivotärähdyksen jälkeen Aivotärähdyksen arviointi prosessin kolmas vaihe käsittää toipumisvaiheen seurannan. Tämän jälkeen rasitustasoa nostetaan asteittain taulukossa 1 esitetyin tavoin. J• jllkleko .... rjoituksllll 011lllllamlnea lllklrln lavalla Sykkeen nosto Lllkkff . 2009; McCrory ym. t . Pääpaino seurannassa on subjektiivisten oireiden hallinnassa, harjoitteluintensiteetin asettamisessa toipumisvaiheeseen sopivaksi ja urheiluun palaamisajankohdan määrittämisessä. Kun suoritus on keskeytetty aivotärähdyksen vuoksi, tarkempi kliininen tutkimus on aiheellinen kentän laidalla tai pukusuojassa. On tärkeää haastatella urheilijan sairaushistoria arvioinnin yhteydessä, jotta muun muassa pitkäaikaissairauksien osuus testisuoriutumisessa voidaan huomioida. Tutkimukseen tulisi sisältyä ainakin oirekysely, karkea kognitiivinen arviointi sekä tasapainotestaus aivotärähdyksen tunnistamiseksi. 10•1. rjoltukslln esim. Rasitukseen paluun tulisi tapahtua asteittain ja ohjatusti (Putuakin ym. SCAT3 sisältää seuraavat osiot: (i) perustiedot, (ii) aivotärähdysoireet, (iii) Glasgow'n kooma-asteikko, (iv) Maddocks-kysymykset, (v) tiedot vammautumismekanismista, (vi) taustatiedot, (vii) oirearviointi, (iix) kognition arviointi, (ix) kaularangan tutkiminen, (x) tasapainotestaus ja (xi) koordinaatiotestaus. lmeubljlea tolmnt . Rasitustason asteittainen nostaminen aivotärähdyksen jälkeen. L . Optimitilanteessa urheilijalle on tehty lähtötasotestaus esimerkiksi SCAT3-työkalulla. Oireiden arviointi strukturoidulla oirekyselyllä antaa hyvän välineen oirekuvan seurantaan vammautumispäivänä ja sittemmin toipumisvaiheessa. SCAT3:n suomenkieliseen versioon löytyy linkki lähdeluettelon lopussa. Yksi laajassa kansainvälisessä käytössä oleva, tieteelliseen näyttöön perustuva arviointityökalu on Sport ConcussionAssessmentTool 3 (SCAT3) (McCrory ym. ldbln b . rjoilaklla jllldekkollijoll . Seurannan tiheys määräytyy yksilöllisesti. rjoitukslln j . p . Tutkimisessa standardoitujen arviointityökalujen käyttö on suositeltavaa, koska ne ovat standardoituja, objektiivisia ja toistettavia. llo,.. Voldun aloittaa asteittain koveneva voimaharjoittetu N orm ?. mille . lilllmmea Harjoittelu, koordinointi ja kognitiivinen kuorma Luott . Arviointityökalujen käyttö vaatii perehtyneisyyttä paitsi työkalun testien ominaisuuksiin ja tulkintaan, myös testien suorittamistekniikkaan. toimia . Pyrkimys oireettomuuteen on aivotärähdyksestä toipumisen tärkein tekijä. 2013). , jooklab
TEEMU LUOTO, LL Tutkijalääkäri Tampereen yliopistollinen sairaala Sähköposti:Teemu.Luoto@pshp.fi 24 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. Jo epäilykin aivotärähdyksestä vaatii urheilijan suorituksen keskeyttämisen. Merkille pantavaa on, että Euroopassa ei ole raportoitu yhtäkään 515-tapausta (McCrory ym. Tutkimuksessa on suositeltavaa käyttää strukturoituja arviointityökaluja kuten SCAT3. Jokainen aivotärähdys tulee arvioida yksilöllisenä kokonaisuutena. Syndroomaa on käytetty etenkin Yhdysvalloissa pelotteena erilaisia urheiluun palaamissuosituksia laadittaessa. Perimmäisenä tavoitteena on ollut ehkäistä urheilijoita palaamasta ennenaikaisesti kontaktilliseen kilpailutoimintaan. Magneettikuvauksen tarkoituksena on mahdollisten rakenteellisten muutosten toteaminen ja muiden vammaan liittymättömien sairaustilojen poissulkeminen (Harmon ym. Rasituksen tasossa tulee pyrkiä lääkkeettömään oireettomuuteen. Toistuvat aivotärähdykset Epäilyt toistuvien aivotärähdysten seurauksena kehittyvistä pitkäaikaisista hermostovaurioista pohjautuvat ruumiinavauslöydöksiin, joissa yhdistävänä taustatekijänä on ollut kilpailutasoinen kontaktiurheilu. Aivojen poikkeavaan ikääntymiseen viitaten, osalla näiden ruumiinavaussarjojen urheilijoista ilmeni muun muassa persoonallisuusmuutoksia ja muistiongelmia jo varhaisessa keski-iässä. 2013). Tässä tilanteessa tarkemman kliinisen tutkimuksen suorittaminen on aiheellista. Protokollan tueksi on tähän päivään mennessä vain vähän tieteellistä näyttöä (Silverberg&lverson 2013; Schneider ym. Aivotärähdyksestä toivutaan pääosin oireettomaksi 7-10 vuorokaudessa ja lisätutkimukset eivät ole tarpeellisia valtaosassa tapauksista. Todellista syytä pelotteluun ei kuitenkaan tieteen valossa tunnu olevan. 2013). Kyseisten aivomuutosten väestötasoista ilmaantuvuutta ei edelleenkään tunneta (McCrory ym. Kilpailutoimintaan palaaminen edellyttää kliinistä tutkimusta. Vaikkakin orastavaa näyttöä toistuvien aivotärähdysten ja kroonisten aivovammamuutosten välillä on olemassa, niin syy-seuraus-suhde näiden kahden kokonaisuuden välillä on varmistamatta. Ensisijaisia lisätutkimuksia ovat tarkempi neuropsykologinen arviointi ja aivojen magneettikuvaus. Toipumisvaiheessa aivot ovat "haavoittuvat" ja tähän aikaikkunaan saatu uusi vamma muuttaa epätasapainoa syvemmäksi johtaen katastrofaalisiin seurauksiin (Prins ym. Epäilykin vaatii kentän sivuun siirtymistä Kirjavan ja laajan oirekirjonsa vuoksi aivotärähdyksen välitön tunnistaminen on haastavaa. Aivotärähdyksen jälkioireita tulee hoitaa yleisten sairauskohtaisten hoitosuositusten mukaisesti unohtamatta urheilijan mahdollisten pitkäaikaissairauksien osallisuutta oireilussa. Kuoleman jälkeisissä aivoleikkeissä havaittujen muutosten määrä on korreloinut muun muassa kilpailu-uran pituuden ja aivotärähdysten lukumäärän kanssa (Iordan 2013). 2013). 2012). Rasitukseen paluun tulisi tapahtua asteittain ja ohjatusti. Teorioiden mukaan SlS on tapahtumaketju, jossa ensimmäisen aivotärähdyksen toipumisvaiheessa saatu uusi pään vamma laukaisee nopean ja voimakkaan aivoturvotuksen, joka johtaa lopulta kuolemaan. Pääsääntönä on kuitenkin, että valtaosa aivotärähdyksen saaneista urheilijoista toipuu ensimmäisen kymmenen vuorokauden sisällä eikä lisätutkimuksille heillä ole tarvetta. Toistuviin aivotärähdyksiin on kroonisen traumaattisen aivovamman lisäksi liitetty Second-impact syndrooma (515). Urheilun pariin palaamisen tulisi tapahtua nousujohteisesti asteittain oireita välttäen. Neuropsykologisella tutkimuksella arvioidaan tarkemmin kognitiivista suoriutumista muun muassa prosessointinopeutta, muistitoimintoja ja tarkkaavuutta (Echemendia ym. Ii, joka perustuu pääasiassa kliiniseen kokemukseen. 2013). SlS-kirjallisuus perustuu yksittäisiin tapausselostuksiin, joita on pääosin raportoitu vain PohjoisAmerikassa ja mahdollisten tapausten kokonaismäärä on laskettavissa kymmenissä. Taustana tässä pidetään aivojen aineenvaihdunnallista epätasapainoa ja korjausmekanismien vajaatoirnisuutta, jotka ensimmäinen vamma on saanut aikaan. 2013). Oireiden pitkittyessä, ollessa määrällisesti runsaita tai luonteeltaan voimakkaita lisätutkimukset ovat tarpeen. Nämä kontaktilajit ovat olleet lajeja, joissa päähän on kohdistunut lukuisia iskuja useiden kilpailusuoritusten aikana. Yksiselitteistä ja yleistettävää aikarajaa pitkittyneille oireille ja lisätutkimusten tarpeellisuudelle ei ole. Vammautumispäivänä ja tätä seuraavana päivänä suositellaan täydellistä lepoa
Return to play after sports concussron in elite and non-elite athletes. The effects of rest and treatment following sportrelated concussion: a systematic review of the literature. symptoms, and management. kaypahoito.fi. Br J Sports Med 2013;4 7:304-307. Onfield assessment of concussion in the adult athlete. Concussions among United States high school and collegiate athletes. J Athletic Training 2007;42:495-503. 2013 Apr;47(5):285-8. Curr Sports Med Rep. 2013 Jun 11 ;80(24):2250-7. West TA, Marion DW. Risk of injury associated with body checking among youth ice hockey plavers. Meehan WP 111, d'Hemecourt P, Comstock RD. November 2012. American Medical Society for Sports Medicine position statement: concussion in sport. Emery CA, Kang J, Shrier 1, Goulet C, Hagel BE, Benson BW, Nettel-Aguirre A, McAllister JR, Hamilton GM, Meeuwisse WH. Prins ML, Alexander D, Giza CC, Hovda DA. What is the evidence for chronic concussion-related changes in retired athletes: behavioural, pathological and clinical outcomes Br J Sports Med. 2013 Apr;47(51:327-30. Br J Sports Med. Collins MW, lverson GL, Lovell MR, McKeag DB, Norwig J, Maroon J. JAMA 2003;19:2549-2555. Clin J Sport Med 2003; 13:222-9. J Head Trauma Rehabil 2006;21 :375-8. LÄ H TEET: McCrory P, Meeuwisse WH, Aubry M, Cantu B, Dvoråk J, Echemendia RJ, Engebretsen L, Johnston K, Kutcher JS, Raftery M, Sills A, Benson BW, Davis GA, Ellenbogen RG, Guskiewicz K, Herring SA, lverson GL, Jordan BD, Kissick J, McCrea M, Mclntosh AS, Maddocks D, Makdissi M, Purcell L, Putukian M, Schneider K, Tator CH, Turner M. Langlois JA, Rutland-Brown W, Wald MM. Suomenkielinen SCAT3-lomake: https.z/skvdnve.live.corn/redir ?resid=90FEE 1 C39DCA2E7F ! 5113&authkey= !AH6CjYfl_AguH6c ja hnp://www.terveurheilija.fi/kymppiympyra/terveydenhuolto/getfile .php ?fi le=317 UIKUNTA & TIEDE 50 • 512013 25. McCrory P. ls Rest After Concussion "The Best Medicine?" Recommendations for Activity Resumption Following Concussion in Athletes, Civilians, and Military Service Members.J Head Trauma Rehabil. What is the evidence for chronic concussion-related changes in retired athletes: behavioural, pathological and clinical outcomes. 2013 Apr;47(5):308-13. Nat Rev Neurol. JAMA 1999;282:958-63. 2013 Jul-Aug;28(4):250-9. Putukian M, Aubry M, McCrory P. Br J Sports Med. Gessel LM, Fields SK, Collins CL, Dick RW, Comstock RD. Current Recommendations for the Diagnosis andTreatment of Concussion in Sport: A Comparison ofThree New Guidelines. Lau BC, Collins MW, Lovell MR. Summary of evidence-based guideline update: evaluation and management of concussion in sports: report of the Guideline Development Subcomminee of the American Academy of Neurology. Second lmpact Syndrome or Cerebral Swelling after Sporting Head lnjury. Käypä hoito-suositus. Davis G, Makdissi M. Br J Sports Med. Aivovamma! [verkkodokurnenttil. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2008. Advances in neuropsychological assessment of sport-related concussion. J Neurotrauma 30: 30-38. Br J Sports Med. Neurology. High school concussions in the 2008-2009 academic year: mechanism. Jordan BD. 2012 Jan-Feb;11(1):21-3. Meeuwisse WH, Kutcher JS, Jordan BD, GardnerA. Harmon KG, Drezner JA, Gammons M, Guskiewicz KM, Halstead M, Herring SA, Kutcher JS, Pana A, Putukian M, Roberts WO. Schneider KJ, lverson GL, Emery CA, McCrory P, Herring SA, Meeuwisse WH. Powell JW, Barber-Foss KD.Traumatic brain injury in high school athletes. Br J Sports Med 2013;47:327-330. Am J Sports Med 2011 ;39: 1209-16. J Neurotrauma.2013 Jul 23. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n, SocietasMedicinaePhysicalis et RehabilitationisFenniae ry:n, Suomen Neurokirurgisen Yhdistyksen, Suomen Neuropsykologisen Yhdistyksen ja Suomen vakuutuslääkärien yhdistyksen asettama työryhmä. Consensus statement on concussion in sport: the 4th International Conference on Concussion in Sport held in Zurich. Makdissi M, Cantu RC, Johnston KM, McCrory P, Meeuwisse WH. The clinical spectrum of sport-related traumatic brain injury. Giza CC, Kutcher JS, Ashwal S, Barth J, Getchius TS, Gioia GA, Gronseth GS, Guskiewicz K, Mandel S, Manley G, McKeag DB, Thurman DJ, Zafonte R. McCrory P. Repeated Mild Traumatic Brain lnjury: Mechanisms of Cerebral Vulnerability. Br J Sports Med 2013;47:294-298. The epidemiology and impact of traumatic brain injury: a brief overview. Sensitivity and specificity of subacute computerized neurocognitive testing and symptom evaluation in predicting outcomes after sports-related concussion. 2013 Apr;47(5):250-8. Echemendia RJ, lverson GL, McCrea M, Macciocchi SN, Gioia GA, Putukian M, Comper P. hnp://www. JAMA 2010;303:2265-2272. Cumulative effects associated with recurrent concussion in collegiate football players: the NCAA concussion studv. 2013 Apr;9(4):222-30. The difficult concussion patient: what is the best approach to investigation and management of persistent (>10 days) postconcussive symptoms. Aivovammat: Käypä hoito-suositus. Putukian M, Raftery M, Guskiewicz K, Herring S, Aubry M, Cantu RC, Molloy M. Am J Sports Med 2010;38:2405-9. Guskiewicz KM, McCrea M, Marshall SW, Cantu RC, Randolph C, BarrW, Onate JA, Kelly JP. 2013 Jan;4 7( 1 ): 15-26. Br J Sports Med 2009;43(Suppl 11 i28-31 Silverberg ND, lverson GL. McCrory P, Meeuwisse WH, Kutcher JS, Jordan BD, Gardner A. On-field predictors of neuropsychological and symptom deficit following sports-related concussion
Kuva: ANTE RO AA LTO NEN 26 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013
Urheiluvammojen ennaltaehkäisyn näkökulmasta oikeanlaiseen harjoitteluun urheilijan polun eri vaiheissa latautuu paljon odotuksia ja vaatimuksia. Perheessä opituilla toimintavoilla ja sosiaalisella ympäristöllä on tässä suuri merkitys. Urheilijan TULE-vammojen kuntoutus toteutuu parhaimmillaan urheilijan, valmentajan, lääkärin ja fysioterapeutin moniammatillisena yhteistyönä, jolloin kullakin toimijalla on oma rooli urheilijan suorituskyvyn palauttamisessa. Näiden viestien tulisi heijastua käytännön valmennustyön lisäksi terveydenhuollon ammattilaisten toimiin tukija liikuntaelimistön (TULE-) vammojen ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa. Huippu-urheilun muutosryhmän (HUMU) kaksi keskeistä viestiä on nostaa urheilija keskiöön ja varmistaa oikeat strategiset valinnat urheilijan polulla. Urheilijan eri ikäkausien harjoittelun oikeat painotukset parantavat oleellisesti urheilijan liikehallintaa, lihastasapainoa sekä luiden ja lihas-jännerakenteiden kuormituskestävyyttä. Lihastasapainokartoituksessa arvioidaan ja mitataan ryhtiä, liikkuvuutta ja tukilihasten voimaa suhteessa urheilulajin ja sen oheisharjoitusten vaatimuksiin. Fyysisen valmennuksen kannalta lapsuusvaiheen tärkein tavoite on luoda monipuolista liikevarastoa, parantaa tasapainoa ja kehon koordinatiivisia ominaisuuksia sekä luoda pohjaa kehon lisääntyvälle kuormitukselle murrosiässä. Lapsuusvaiheen ohjatun harjoittelun tulisi sisältää monipuolista liikkumista juoksua, hyppyjä, suunnanvaihdoksia, staattista tasapainoa vaativia osuuksia sekä vartalon käyttöä monipuolisesti. Kaikki nämä antavat (hyvän tai huonon) pohjan myös kuntoutuksen toteutumiselle. Teksti: JUHA KOISTINEN Urheilija ja TULE-vammat mitä toipuminen vaatii valmentajalta ja terveydenhuollolta. Murrosiässä pituuskasvun ollessa nopeimmillaan tulisi erityisesti keskittyä lihasten elastisuuden ja nivelliikkuvuuden parantamiseen huomioiden oikeat suoritustekniikat. Liikkuvuusharjoittelu sisältää lihasvenyttelyä ja dynaamista ääriliikeradoilla tapahtuvaa hallittua liikeharjoittelua. Optimaalisesti toteutuessaan valmennuksessa otetaan huomioon fyysisen suorituskyvyn herkkyyskaudet ja toisaalta myös kudostason vaste erityyppisiin harjoitteisiin. Valintavaiheessa ja huippuvaiheessa urheilija saa lisähyötyä lihastasapainokartoituksesta ja sen perusteella laaditusta yksilöllisestä tukiharjoiteohjelmasta, joka integroituu saumattomasti harjoituksiin. Liikehallinnan kannalta eri kehosegmenttien toiminnan täsmällisempi erottelukyky alkaa hahmottua esimurrosiässä, jolloin ohjatussa harjoittelussa ja valmennuksessa kannattaa kiinnittää huomiota alaraajalinjauksiin sekä lantion, selän ja hartiarenkaan asennon hallintaan. Taustat kuntoon monipuolisesti liikkumalla urheilijan polku viitoittaa tien lapsuudesta huippuvaiheeseen Menestyäkseen urheilijan tulee pystyä valmentautumaan terveenä riittävän pitkiä jaksoja. (Esi-)murrosiässä tapahtuvan harjoittelun tulisi sisältää paljon myös tasapainoja ketteryysosioita. Lihastasapainokartoitus yksilöi kehityskohteet ensisijaisesti urheiluvammojen ennaltaehkäisyn näkökulmasta, mutta sen perusteella tehtävä kohdennettu LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013 27. T ULE-vammojen kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa urheilijan toimintakyky saumattomasti valmennuksen vaatimalle tasolle, jotta vammojen uusiutuminen voidaan ennaltaehkäistä. Pelkkä ohjattu valmennus ei riitä vaan nuoren urheilijan tulisi liikkua lapsuusvaiheessa ohjatun valmennuksen lisäksi monipuolisesti. Hallitun liikkeen suorittaminen vaatii kinesteettisen hahmottamistaidon lisäksi tukilihaksilta riittävää voimatasoa ja oikeaa aktivaatiojärjestystä sekä niveliltä riittävää liikkuvuutta ja lihasten elastisuutta
Käytännön tasolle välittyvänä ongelmana on kuvantamislöydösten ylitulkinta, mutta toisaalta tiettyjen rakennemuutosten riittämätön erottuvuus kuvausteknologian paranemisesta huolimatta. Kuntoutuskäynneillä ei tähän ole välttämättä ajallisia mahdollisuuksia. Liian usein kilpailumatkoilla vamman taustoja selvitellessä käy ilmi, että vaivaa on ollut useamman viikon tai kuukauden ajan. Vaivan pitkittyessä harjoituspaussin tarve pitenee ja usein myös kuntoutustarve kasvaa. Viimeistään kun vaiva on haitannut harjoittelua yli kaksi viikkoa lääkärin tai fysioterapeutinon syytä tarkastaa vamman vakavuus. harjoittelu parantaa myös edellytyksiä taloudelliseen, tehokkaaseen tai esteettiseen urheilusuoritukseen. Tavoitteena tulisi olla myös TULE-vammoille altistavien tekijöiden minimoiminen lihastasapainoa ja liike hallintaa parantavan harjoittelun avulla. Päävastuu kuniouuavan harjoittelun suunnittelusta ja ohjauksesta on usein fysioterapeutilla. Oikea roolitus kuntoutuksen aikana vaatii yhteistyötä Optimaalinen kuntoutusprosessi alkaa oikea-aikaisesta hoitoon hakeutumisesta. Kuntoutusprosessi koostuu tällöin alkutilanteen kartoituksesta, yksilöllisen kuntoutusohjelman su unn i uel usta, tarvi uavasta ensivaiheen hoidosta, kuntouttavasta ja korvaavasta harjoittelusta,kontrol limiuauksista sekä loppuarviosta jatkosuunnitelmineen. Päävastuu kuvantamista vaativasta diagnostiikasta, poliklinikkatasoisesta hoidosta ja lääkityksestä on lääkärillä. 28 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. Toimintakyvyn palautuminen tapahtuu pääosin progressiivisesti etenevän kuntouuavan harjoittelun avulla. Tutkirnusnäyttöä seurailevien toimintamallien käytön tulisi olla nykypäivänä arkea myös kuntoutuksessa. Kilpaurheilussa fysioterapeutin suorittamalihastasapainokanoitus ja harjoitekontrollit on hyvä tehdä vähintään 3-4 kertaa vuodessa harjoituskausien mukaan rytmitettynä. Valitettavasti suomalaisessa ja suurelta osin kansainvälisessäkin fysioterapiassa on vallalla tietynlainen metodi keskeinen ajattelutapa, joka nostaa säännöllisesti eri trendejä pinnalle. On kuitenkin pidettävä Suuren osan rasitusvammoista voi välttää ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä ja hakeutumalla asiantuntijan apuun riittävän ajoissa. Jotta siirtyminen kuruouttavasta harjoittelusta normaaliin harjoitteluun tapahtuisi saumattomasti, tulee fysioterapeutin olla tietoinen myös urheilulajin erityispiirteistä, lajitekniikasta, lajiharjoittelusta sekä lajissa käytetyistä oheisharjoitteista. Jossain tietyissä tapauksissa urheilija itse voi ottaa osavastuun korvaavasta harjoittelusta. Systemaattinen kuntoutusprosessi varmistaa hyvien kuntoutustulosten saavuttamisen ja antaa mahdollisuuden toimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaa. Korvaavan harjoittelun ohjelmoinnin päävastuu voi olla valmentajalla tai harjoitusfysiologiaan perehtyneellä Iysioterapeutilla osaamistasoista riippuen. Mikäli oireiden syyhyn ei puututa, spontaani paraneminen hidastuu ja vaiva pitkittyy. Usein rnetodikeskeinen lähestymistapa kaventaa näkökulmaa, jolloin kuntoutuksessa saattaa jäädä ilman huomiota suorituskyvyn kannalta tärkeitä asioita. Korvaavan harjoittelun optimaalisen toteutumisen kannalta ongelmana on usein epäselvä työnjako kuka ottaa vastuun kuntoutuksen eri vaiheissa. Vammadiagnostiikka on tarkentunut viime vuosina huomattavasti muun muassa entistä kehittyneempien kuvantamislaitteiden käyttöönoton myötä. Valmentaja saattaa olettaa, että fysioterapeutti alan ammattilaisena määrittelee myös korvaavan harjoittelun muodon, määrän ja intensiteetin. Riittärnåttorni llä esitiedoilla tehty kuvantamislausunto saattaa myös jättää huomiotta kliinisesti merkittävät löydökset, mikä pahimmillaan ohjaa kuntoutuksen painotukset väärään suuntaan. Korvaavalla harjoittelulla tarkoitetaan hengitysja verenkiertoelimistön ja muun kehon toimintakyvyn ylläpitoa kuntoutusjakson aikana. Merkittävimpiä käytännössä havaittuja ongelmia ovat Iysioterapeutin riittämätön valmennuksellinen tietotaito, epäsystemaatrinen tai liian alhaiselle suoritustasolle jäänyt kuntoutusohjaus. Urheilija on yrittänyt hillitä oireita harjoitusrnääriä pienentämällä ja tulehduskipulääkkeitä syömällä. Liian usein urheilijan fyysinen kapasiteetti laskee vamman myötä, vaikka modiftoidulla korvaavalla harjoittelulla ominaisuuksien ylläpito olisi hyvinkin realistista. Varsinkin rasitusvammoissa urheilija ottaa keskimäärin liian myöhään yhteyttä lääkäriin tai Iysioterapeuuiin tilanteen selviuärniseksi. Fysioterapeutti huomioi tällöin vammautuneen kudoksen paranemisaikataulun kuormitusrajoitteineen sekä mahdolliset muut harjoittelun toteutumista rajoittavat tekijät kuten kivun, turvotuksen, liikerajoituksen tai alentuneen lihasaktiviteetin. Vammakuntoutuksen vastuualueet voidaan jakaa esimerkiksi: • tutkimus ja ensihoito (lääkäri ja fysioterapeutti) • korvaavan harjoittelun suunnittelu (vahvuusalueiden mukaan fysiikkavalmentaja tai urheilufysioterapeutti) • alkuvaiheen kuntoutus; toimintakyky 0-> 70% (yleensä urheilufysioterapeutti) • siirtymävaiheen kuntoutus; toimintakyky 70>100% (vahvuusalueiden mukaan urheilufysioterapeutti tai Iysiikkavalmentaja) • paluu normaaliin harjoitteluun; toimintakyky 90100% (fysiikkavalmentaja) Tiedon tulee kulkea tukitiimin eri toimijoiden välillä mahdollisimman hyvin
Pitkittyneet tai toistuvat lihasvammat vaativat aina huolellisen Iysioterapeutiu ja/tai urheilulääkärin arvion syistä sekä jatkoharjoittelun suunnittelun yhdessä valmentajan kanssa. Juostessa ja hypätessä akillesjänteessä tapahtuu mikrovaurioita. Rasitusvammojen kuntoutuksessa on tärkeää arvioida huolellisesti vamman syyt ja korjata ne. Kuntoutusperiaatteet ovat samantyyppiset sekä ilman kontaktia tapahtuneissa vammoissa ja kontakti vammoissa. Nivelsidevammoissa tulee muistaa, että kollageenikudoksen vetolujuus on normalisoitunut vasta 200-300 päivän kuluttua vammasta vaikka esimerkiksi nilkan nivelsidevamman jälkeen pystyykin harjoittelemaan vamman laajuudesta riippuen 2-3 päivän 3-4 viikon kuluessa. Äkilliset kontakti vammat ovat yleensä jonkin verran vakavampia kuin ilman kontaktia tapahtuneet, koska niissä on ollut ulkopuolinen voima vaikuttamassa vamman syntyyn. Isoimmissa vammoissa tulee harkita leikkausta. Vammautuneen kudoksen paranemisaikataulu määrittää kuormitustason Pääsääntöisesti osittaiset lihasja nivelsidevammat paranevat suhteellisen nopeasti ellei paranemisaikana vammautuneelle alueelle ole tullut uutta (ylivenytys-) vammaa. Tässä vaiheessa on syytä välttää ylivenytystä, nopeita liikesuorituksia ja jarruttavaa lihastyötä. Kuntoutuksessa tulee aina huomioida kehon liikeketjun merkitys vamman syntyyn. Kuntoutus riippuu siitä, mikä kehonosaja mikä kudos on vaurioitunut. mielessä, että kyse on urheilijan terveyteen liittyvistä asioista. Pehmytkudosvammoissa (lihasja nivelsiderepeämissä) akuuttivaiheeseen liittyy lyhyehkö niin sanottu tulehdusvaihe, jolloin vammautunut kudos toipuu nopeimmin, kun sitä ei kuormiteta. Hae apua riittävän ajoissa TULE-vammat voidaan jaotella ajallisen keston mukaan akuuttiin vaiheeseen, subakuuttiin vaiheeseen ja toistuvaan/krooniseen vaiheeseen. Subakuutissa arpeutumisvaiheessa pehmeä, normaalin fysiologisen liikkeen suunnassa tapahtuva liike tekee arvesta joustavamman. kahva. Myöhemmässä vaiheessa progressiota näiden osalta voi lisätä maltillisesti. Äkilliset vammat laukaisevat yleensä tulehdusreaktion, jota tulee hillitä mahdollisimman tehokkaalla ensiavulla. Diagnostisoinnissa ja toiminnallisessa luokittelussa tyypillisiä arvioitavia asioita ovat muun muassa: • vamman syntymekanismi • vamman ajallinen kesto ja toistuvuus • vamman paikallistuminen (mikä kudos on vammautunut?) • vammatyyppi • vamman laajuus • vamman mahdollinen syy • ongelma-alueen toimintahäiriön luonne (alentunut liikkuvuus = liikehäiriö, "yliliikkuvuus" = puutteellinen hallinta, hallintahäiriö) • toimintahäiriölle altistavat lihastasapainolliset tekijät (alaraajalinjaukset, lantion sivuttaishallinta, keskivartalon tukilihasten kunto, lavan tukilihasten kunto jne.) Rasitusvammojen syyt on selvitettävä Rasitusvamma syntyy vähitellen joko liiallisen/yksipuolisen kuormituksen, liian nopeasti nousseiden harjoitusmäärien tai huonon suoritustekniikan ja puutteellisen lihastasapainon seurauksena. Myös vamman laajuus vaikuttaa hoitolinjan valintaan. Kudokselle tulisi antaa aikaa mukautua uuteen harjoitustasoon vähintään 2-3 viikkoa. Hoitovaihtoehtoja voivat olla: LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 29. Näiden vammojen ensivaiheen hoitona kornpressio, kohoasento ja kylmähoito. Urheilija voi parantaa puutteellista liikehallintaa vahvistamalla heikkoja (tuki-)lihaksia, tekemällä kohdennettuja liikkuvuusharjoituksia ja parantamalla tasapainoa ja liikekoordinaatiota. Yksityisyyden suojaa tulee kunnioittaa. Jännevammojen patologiasta ja hoitolinjauksista vilkasta keskustelua Jännekuclos koostuu suurelta osin kollageenisäikeistä ja sidosaineista, jotka antavat sille vahvan veto-/ venytyslujuuden. Äkillisiä vammoja ilman kontaktia voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi lisäämällä esimerkiksi alkulämmittelyyn liikehallintaa ja tasapainoa parantavia taitoharjoituksia sekä lihaskuntoja liikkuvuusharjoituksia. Normaalitilanteessa keho ehtii korjata nämä mikrovauriot, mutta esimerkiksi hyppyharjoitusten toistuessa liian usein (huonolla suoritustekniikalla, kovalla alustalla), mikrovaurioiden määrä summautuu aiheuttaen arpeutumista, uudisverisuonitusta ja jänteen vetolujuuden heikentymistä. Joskus syynä ovat ulkoiset olosuhteet kuten kalteva tai liukas tie, liian kova tai "resonoiva" hyppyalusta, sopimattomat jalkineet tai liian paksu tai ohut mailan/ airon tms. Riittävän pitkälle valmennuksen suuntaan saatettu kuntoutus muodostaa tärkeän ennaltaehkäisyn toimintamallin, jotta urheilija voisi harjoitella terveenä ja tähdätä mahdollisimman täysipainoisesti menestykseen. Suuren osan rasitusvammoista voi välttää ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä ja hakeutumalla asiantuntijan apuun riittävän ajoissa. Kuntoutuksen tulee jatkua niin kauan aikaa, euä urheilija pystyy palaamaan normaalin harjoittelun pariin 90-100 prosenttisesti. Vamman diagnostisointi ja toiminnallinen luokittelu tarkentavat tavoitteen Alkukartoitusvaiheeseen liittyvä vamman lääketieteellinen diagnostisointi ja toiminnallinen luokittelu tältä pohjalta edesauttaa Iysioterapeuuia hahmottamaan kuntoutuksen ajoitusta, intensiteettiä ja annostelua sekä paranemisennustetta
Tyypillisiä hermo-oireita ovat puutuminen, pistely, tunnon tai voiman aleneminen. Tämän seurauksena hermopinteen ylätai alapuoliseen osaan kohdentuu venytyspainetta enemmän kuin normaalitilanteessa. Ylivenytysvamman yhteydessä kireiltä tuntuvia lihaksia ei kannata venyttää enempää, hermon ollessa puristuksessa pyritään pinnealuetta vapauttamaan erityyppisillä liikkuvuusja venytysharjoituksilla ja viiltovamma johtaa tyypillisesti leikkaukseen. Hermoon kohdistuva painevamma voi tapahtua äkillisesti esimerkiksi mailaniskun seurauksena tai pinne voi kehittyä pitkän ajan kuluessa. Muun muassa kilpasoutajilla, eri heittolajien edustajilla ja golfareilla esiintyy kylkiluiden hiusmurtumia tavanomaista enemmän. Tyypillisiä pinnepaikkoja ovat nikamien välinen hermon ulostuloaukko, olkapään ylä-ztakaosa, kyynärvarren yläosa, ranne, syvät pakaralihakset, istuinkyhmyn alue ja sisemmän kehräsluun takapuolinen alue. Varsinaisia urheiluun liittyviä hermovammoja voidaan ajatella syntyvän kolmella eri mekanismilla: ylivenyttymisen tai paineen seurauksena tai terävän esineen (esimerkiksi luistimen terän) viiltäessä hermon osittain tai kokonaan poikki. Tyypillinen luuvamma on luunmurtuma tapaturman seurauksena. Myös voimakas yskiminen voi aiheuttaa kylkiluun hiusmurtuman. Nivelrikon ennaltaehkäisyn kannalta taitoja koordinaatioharjoittelu (=turhien vääntövammojen välttäminen) sekä hyppyharjoittelun annostelu ja hyvät suoritusalustat ovat tärkeitä. Hermon ylivenyttyminen voi tapahtua esimerkiksi hartian etupuolella sijaitsevan hartiapunokseen käden jäädessä kiinni vastustajaan ja vartalon jatkaessa liikettään tai niskan retkahtaessa voimakkaasti sivulle. Nykyisillä tutkimusmenetelmillä kuten hyvälaatuisella magneettikuvauksella voidaan luun rasitusmuutokset havaita ennen varsinaista rasitusmurtumaa. Rasitusmurtumien määrä on ollut huolestuvassa kasvussa nuorilla urheilijoilla muun muassa urheilulukioiden ja -akaternioiden opiskelijoilla. 30 UIKUNTA & TIEDE 50 • 512013. Nykyisillä tutkimusmenetelmillä kuten hyvälaatuisella magneettikuvauksella luun rasitusmuutokset voidaan havaita ennen varsinaista rasitusmurtumaa. Hoitona on tällöin murtuneen luun oikean asentoon laittaminen (reponointi) ja kipsaus murtumapaikasta riippuen 3-6 viikkoa. Nivelpinnan lasiruston vaurion seurauksena nivelpinnan vedensitomiskyky ja liukuominaisuudet heikkenevät. Myös kylkiluissa saattaa esiintyä hiusmurtumia ilman varsinaista ulkoista traumataustaa voimakkaan heittotai pysäytysliikkeen seurauksena. Kuntoutuksen suunnittelun ja toteutuksen kannalta on oleellista tietää vammamekanismi, koska se vaikuttaa harjoitteiden valintaan. Hermotupen ollessa osittain Rasitusmurtumien määrä on ollut huolestuvassa kasvussa nuorilla urheilijoilla. Hermotupen (hermoa ympäröivien kerroksittaisten sidekudoskalvojen) vaurioaste vaikuttaa paranemisennusteeseen. Kuntoutuksessa on tärkeää pitää yllä tukilihasten kuntoa ja nivelliikkuvuutta. Joissakin tilanteissa pinne aiheuttaa tilanteen, jossa hermo ei pääse liukumaan suhteessa ympäröiviin kudoksiin. Luun paranemisen aikana urheilija voi tehdä korvaavia lihasrasapainoa parantavia harjoitteita, joissa luuhun ei kohdistu kuormitusta. Yleensä varsinaista kuntotutusta ei tarvita, mutta näissä tapauksissa on syytä antaa luutumisen tapahtua rauhassa noin 3-4 viikon ajan ja sen jälkeen kiinnittää huomiota rangan liikkuvuuteen ja lihastasapainoon. Pirstalemurtumia joudutaan tukemaan leikkauksessa erilaisilla metallilevyillä ja ruuveilla ennen kipsausta. • tulehdusprosessin rauhoittaminen lääkityksen ja kylmähoidon avulla • eksentriset harjoitukset ja muut jänteen vetolujuutta parantavat kuntoutustoimenpiteet • jalkinevalinta, erilaiset tukipohjallisratkaisut, kantakorotukset • injisoitavat veriplasmatuotteet, jotka pyritään parantamaan jänteen parantumista • hoidot, joilla pyritään vähentämään kipua (sklerosointi-injektiot, kipuinjektiot) • paineaaltohoito (ESWT) • leikkaus • alaraajan linjausta ja keskivartalon hallintaa parantavat harjoitukset tukiharjoitteluna Hoitovaihtoehdot eivät ole kaikilta osin toisiaan poissulkevia vaan jopa viisaasti käytettynä toisiaan tukevia. Hermotupen ollessa ehjä toipuminen on suhteellisen nopeaa (muutamista päivistä muutamiin viikkoihin). Tyypillisiä rasitusmurtumille alttiita kohteita ovat lannerangan takaosan rakenteet (nikamakaaret) ja sääriluut. Jänteen rasitusvammoissa kuntoutuminen tapahtuu kuitenkin suhteellisen hitaasti useiden viikkojen aikana progressiivisen harjoittelun myötä, mihin tarvitaan malttia myös urheilijalta ja valrnenrajalta. Urheilijoilla nivelpintavaurioita tulee herkimmin tapaturmaisten vääntövamrnojen ja kovan hyppyharjoittelun seurauksena. Mikäli murtuma on hyvässä asennossa ei-kantavan luun alueella, kipsausta ei välttämättä tarvita. Vaurioalue pyrkii ajan myötä laajentumaan nopeuttaen siis varsinaisen nivelrikon syntyä
Pehmytkudosvamman laajuuden arvioinnissa tarvetta yhtenäisemmille kriteereille Koska pehmytkudosvamman laajuus vaikuttaa oleellisesti kuntoutuksen suunnitteluun, mahdollisen leikkaustarpeen arvioon ja palautumisennusteeseen, tulisi vammaluokittelussa pyrkiä yhtenäisiin käytäntöihin. Huippuvaiheessa urheilija saa lisähyötyä lihastasapainokartoituksesta ja yksilöllisestä tukiharjoiteohjelmasta. Operatiivinen, leikkaukseen liittyvä (ennen ja jälkeen leikkauksen). vaurioitunut (esim. Vamma-alueen kuntoutuksen lisäksi tulee koko liikeketjua vahvistaa: esimerkiksi polvivaivoissa tulee huomioida nilkan, lantion ja keskivartalon hallinnan parantaminen, jotta hyvä alaraajalinjaus mahdollistuu. Kuntoutuksen tavoitteena on ylläpitää ja palauttaa näitä toimintoja kohdennetun harjoittelun avulla. Myös korvaavan harjoittelun ohjelmointi kuuluu leikkauksen jälkeen luontevasti fysioterapeutille, sillä usein tämä ajankohta tarjoaa hyvä mahdollisuuden keskittyä muun kehon lihastasapainon parantamiseen. Viiltovammoissa, joissa hermotuppi on vaurioitunut, tarvitaan leikkaus hermon toiminnan palauttamiseksi, koska spontaania paranemista ei tapahdu vaan riittävästi. Vienee aikaa saada terminologia ja luokittelu tältä osin Suomessa yhdenmukaiseksi, mutta lausuman kriteeristö voisi toimia hyvänä pohjana vamman vakavuusasteen ja luonteen määrittelyssä. Kuntouttamalla vammat riittävän toiminnalliselle tasolle voidaan ehkäistä uusien vammojen synty ja taata lisää terveitä harjoituspäiviä. ja fysioterapeutti ohjaa kuntoutuksen toteutuksen ja päivä-/viikkoaikataulun tarkemmin. Pelkkä lääkehoito ja lepo/kuormituksen keventäminen ei tuota hyviä tuloksia. Vamman jaottelu hoitolinjan mukaan Konservatiivinen, ei-leikkauksellinen. Yhteistyöllä tavoitteisiin Jotta Suomessa olisi tulevaisuudessa harjoittelemaan ja menestymään kykeneviä urheilijoita, tulee urheilijan ura nähdä pitkäjänteisenä jatkumona lapsuudesta valintavaiheen kautta huippuvaiheeseen. leikkauksen yhteydessä yleensä leikkaava lääkäri määrittää jälkikuntoutuksen etenemisen aikataulun, varausluvat, kuormituksen aloittamisen ajankohdan, sallitut liikeradat, sallitut/kielletyt harjoitteet jne. ylivenyttynyt), mutta itse hermosäikeen ollessa ehjä on toipuminen mahdollista, mutta edellistä hitaampaa. Kuntoutuksen onnistuminen vaatii ennen kaikkea systemaattisuutta, hyvää kommunikaatiota ja eri näkökulmien ymmärtämistä toimijoiden välillä. Kuntoutuksen sisältö hermovammoissa riippuu vammamekanismista ja hermon toimintakyvystä eli käytännössä siitä, kuinka hyvin se pystyy käskyttämään lihaksia ja kuinka hyvin asentoa aistiva järjestelmä toimii. Vastuullisuuden yksi ilmenemismuoto on ohjata urheilija vammatilanteissa asiantuntevaan hoitoon ja kuntoutukseen. Huippuvaiheen menestykseen tarvitaan yhteistyötä ja vastuullisuutta paitsi urheilijalta itseltään niin myös vanhemmilta, valmentajilta, terveydenhuollon ammattilaisilta, sponsoreilta ja medialta. Monissa vammatyypeissä (esimerkiksi eturistisiteen korjausleikkaus) on muodostunut näkemys, kuinka kuntoutuksen aikataulutus etenee viikkotasolla, mikäli kyseessä on normaalisti edennyt leikkaus. Perinteisesti lihasja nivelsidevammat on jaettu kolmeen tai neljään eri vakavuusasteeseen (gradus 1-IV), jolloin 1-tason vamma vastaa ylivenyttymistä tai muutamien säikeiden repeämää ja IVtason vamma totaalista repeämää. JUHA KOISTINEN Vastaava fysioterapeutti (Etelä-Suomi)/ Huippu-urheiluyksikkö Suomen Olympiakomitea Kehitysjohtaja / Oy DBC Solutions Ltd Sähköposti: juha.koistinen@noc.fi LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013 31. Nykyisen tutkimusnäytön perusteella monia urheiluvammoja (esimerkiksi nilkan nivelsiteiden repeämävammat, akillesjänteiden rasitusvammat, polvilumpiojänteen rasitusvammat, nuorten urheilijoiden eturistivammat, polven degeneratiiviset kierukkavammat) voidaan kuntouttaa hyvin tuloksin ilman leikkausta, mikäli kuntoutus on systemaattista. Vuonna 2012 julkaistiin konsensuslausuma urheilussa tapahtuneiden lihasvammojen terminologiasta ja luokittelusta alaluokkineen. Nämä ovat suorituskyvyn kannalta oleellisia toimintoja. Tarvittaessa hermon toipumisaikana lihastoiminnan ylläpitämiseksi voidaan käyttää sähköstimulaatiota
• , ' 1
Valitettavan usein käy kuitenkin niin, että toipuminen jää odotettua huonommaksi (Taylor & Taylor, 1997). Näitä voivat olla esimerkiksi kielteinen arvio tilanteesta, käytössä olevista resursseista ja mahdollisista seuraamuksista, lihasjännitys tai keskittymiskyvyn heikentyminen. Brown(2005) on jopa esittänyt että urheilijoita on kahdenlaisia: niitä, jotka ovat kokeneet urheiluvamman ja niitä joilla ei näitä kokemuksia ole vielä. Tukea tutkimuksille haettiin lazaruksen stressiteoriasta. Yhden seurantavuoden aikana USAssa noin 20,3 miljoona ihmistä kärsi urheiluvammoista (Conn, Annest, & Gilchrist, 2003). Stressireaktioon vaikuttavat urheilijan persoonallisuustekijät (esimerkiksi kilpailusta johtuva tilapäisahdistus, yleiset negatiiviset tunnetilat kuten masennus, ahdistus, viha), urheilijan elämäntilanne ja aiemmat stressikokemukset (esimerkiksi suuret LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 33. Syy puutteelliseen toipumiseen löytyy usein psykologisista tekijöistä. Australiassa noin 20 prosenttia kaikista lasten ja nuorten sekä 18 prosenttia kaikista aikuisten sairaalan ensiapukäynneistä on urheiluvammoihin liittyviä (Finch, Valuri, & Ozanne-Smith, 1998). Tukea edellä mainitulle väitteelle löytyy tutkimuksista. Iso-Britanniassa on arvioitu, että vuosittain tapahtuu noin 30 miljoonaa urheiluvammaa(Nicholl, Coleman, & Williams, 1995), joka vastaa noin kolmasosaa kaikista Iso-Britanniassa sattuvista vammoista(Uitenbroek, 1996). Stressi, ahdistus, heikko paineensietokyky haitalliset psykologiset tekijät altistavat vammoille Urheiluvammojen psyykkisiä ulottuvuuksia koskeva tutkimus painottui alussa etsimään urheiluvamman syntyyn vaikuttavia psykologisia tekijöitä (Andersen & Williams, 1988; Williams & Andersen, 1998). Onkin todettu, että urheiluvamma ei vaikuta vain fyysisesti. Andersen and Williamsin mallin mukaan urheiluvammat johtuvat usein haitallisista psykologisista ja fyysisistä reaktioista stressaavaan tilanteeseen. Urheiluvammojen synnyn katsottiin perustuvan siihen, että urheiluvammat tapahtuvat yleisesti tilanteissa, joissa henkilön henkilökohtaiset resurssit eivät vastaa tilanteen vaatimia voimavaroja. N ykyisin yhä useammalla vamman saaneella urheilijalla on mahdollisuus toipua vammaa edeltävälle kuntoja suoritustasolle. Se voi vaarantaa urheilijan itseluottamuksen, itsetunnon ja identiteetin (Brewer, Andersen, & Van Raahe, 2002, p. 217). Vaikka urheilijat, valmentajat ja muu tuki henkilöstö tekevät parhaansa vammojen ehkäisemiseksi on todettu, että lähes kaikki urheilijat kokevat urheiluvamman jossain vaiheessa uraansa(Taylor & Taylor, 1997). Teksti: MONNA ARVINEN-BARROW Urheiluvamman synnyn ja tervehtymisen taustalla monia psykologisia tekijöitä Psykologiset tekijät vaikuttavat urheiluvamman syntyyn ja sitä seuraaviin ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen, mutta myös vamman parantumiseen ja urheilijan paluuseen normaaliin harjoitteluun. Suomessa tuore katsaustutkimus paljasti, että yli puolet jalkapalloa, jääkiekkoa, koripalloa, hiihtoa, taitoluistelua, telinevoimistelua ja yleisurheilua harrastavista nuorista on kärsinyt ainakin yhdestä urheilu vammasta kuluneen vuoden aikana(Konttinen et al., 2011). Kiinnostus psykologisten tekijöiden osuuteen urheiluvammojen synnyssä, kuntoutuksessa ja urheilijan paluussa takaisin vammaa edeltävälle suoritusja kuntotasolle on kasvanut huomattavasti kahdeksankymmentä luvulta lähtien ja etenkin viime vuosikymmen aikana (Brewer et al., 2002; Lavallee, 2013) Urheilussa yksilö joutuu toistuvasti kovaan fyysiseen ja psykologiseen paineeseen, mikä puolestaan altistaa myös urheiluvammoille. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten psykologiset tekijät vaikuttavat urheiluvammojen syntyyn, vammaan reagoimiseen sekä valmiuteen palata urheilun pariin kuntoutumisen jälkeen
Vamman sattuessa ajatukset ovat usein huolestuneita ja kielteisiä (Arvinen-Barrow, Massey, & Hemmings, in press). eläm änm uutokset, päivittäiset stressin aiheuttajat ja/ tai aikaisem m at ur heiluvam m at), sekä ur heilija om at voim avarat (om at ongelm ankäsittelykeinot, sosiaalinen tukiverkosto). Stressireaktioita voidaan m yös hallita käyttäm ällä erilaisia psykologisia interventioita ja näin ollen vähentää urheilu vam m an riskiä (Appaneal & Habif, 2013 ). Nämä reaktiot vaikuttavat toinen toisiinsa, ja on todettu myös että useat henkilöja tilannekohtaiset tekijät (kuten vamman vakavuus ja sijainti, persoonallisuus, kilpailutaso ja käytössä olevat tukijoukot) vaikuttavat siihen miten urheilija vamman käsittelee. Erilaisten psykologisten interventioiden systemaattinen käyttö voi (a) vähentää urheiluvammariskiä (Appaneal & Habif, 2013), (b) nopeuttaa vamman parantumisprosessia(Ievleva & Orlick, 1991), (c) antaa urheilijalle tunteen siitä, että he itse vaikuttavat kuntoutusprosessiin, mikä puolestaan voi kasvattaa motivaatiota suunnitelman noudattamiseen(DursoCupal, 1996), sekä (d) parantaa urheilijan ja hänen fysioterapeuttinsa välistä kommunikaatiota(Ray & Wiese-Bjornstal, 1999). Näitä ovat m uun m uassa hengitysja rentoutu stekniikatja m ielikuvien käyttö. Urheilijan mielialat vaihtelevat ja mukana on myös negatiivisia tunnetiloja, kuten turhautumista, stressiä ja ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja eristyneisyyttä sekä uudelleenvammautumisesta johtuvaa ahdistusta tai pelkoa (Arvinen-Barrow et al., in press; Clement et al., 2013; Leddy, Lambert, & Ogles, 1994; Petitpas & Danish, 1995; Tracey, 2003; Tripp, Ebel-Larn, Stanish, & Brewer, 2007; Walker & Thatcher, 2011). Ne vaikuttavat minäkuvaan ja itsetuntoon (Smith, 1996). Psykologisia reaktioita urheilu vammaan ja sitä seuraavaan kuntoutukseen kuvaillaan usein integroidulla psykologisella mallilla (Wiese-Bjornstal, Smith, Shaffer, & Morrey, 1998), jossa havainnollistetaan urheiluvammoihin johtaneiden, sekä sitä seuranneiden psykologisten vaikuttajien osuutta ja vourovaikutusta urheiluvamman parantumiseen. Tämän mallin mukaan urheilijat reagoivat vammaan ja sitä seuraavaan kuntoutukseen kolmella tasolla: kognitiivisesti tilannearviolla, tunnereaktioilla sekä käyttäytymisen tasolla. Ajatukset, tunteet ja teot vammalla on psykologiset seuraukset Kun urheilija varnrnautuu, on yleistä, että itse urheiluvammasta tulee stressitekijä, johon vammautunut urheilija voi reagoida eri tavoin. Hyvä kommunikaatio auttaa urheilijaa ymmärtämään urheiluvamman laadun, vakavuuden sekä kuntoutuksen merkityksen. Näin ollen se edistää myös motivaatiota, kuntoutusprosessin noudattamista sekä itse paranemista(ArvinenBarrow & Walker, 2013). Psykologiset tekijät siis vaikuttavat urheiluvarnman syntyyn ja sitä seuraaviin ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen, mutta myös vamman parantumiseen ja urheilijan paluuseen takasin urheilun pariin. Myös sosiaalinen tuki on tärkeää (Arvinen-Barrow& Pack, 2013).Perhe ja ystävät, valmentajat, joukkuetoverit sekä urheiluläåketieteen ammattilaiset ovat kaikki tärkeitä tuen lähteitä kuntoutuksen eri vaiheissa (Arvinen-Barrow et al., in press; Carson & Polman, 2008; Clement, Arvinen-Barrow, & Fetty, in press; Podlog & Eklund, 2007). Parhaiten vammasta kumoutuvat urheilijat ovat yleensä positiivisia, hallitsevat mahdolliset stressija ahdistustilat ja he noudattavat kuntoutussuunnitelmaa (Arvinen-Barrow et al., 2007; Clement et al., 2013; Heaney, 2006; Hemmings & Povey, 2002; larson, Starkey, & Zaichkowsky, 1996). Tärkeintä on urheilijan hyvinvointi. Se, mitä urheilija tekee mutta yhtälailla se mitä hän ajattelee ja tuntee kuntoutusprosessin aikana vaikuttaa lopputulokseen. Nämä muutokset heijastuvat todennäköisesti myös urheilijan tunnetiloihin. Urheilijan reaktioita vammoihin voidaan muokata psykologisten interventioiden avulla. Onkin todettu, että urheiluvamman sattuessa lähes kaikki urheilijat reagoivat vammaan henkisesti jollakin tasolla (Arvinen-Barrow, Hemmings, Weigand, Becker, & Booth, 2007; Clement, Granquist, & Arvinen-Barrow, 2013). Itsetunto, motivaatio, identiteetti vamma vaikuttaa tunteisiin ja toipumiseen Tähän mennessä tehdyt empiiriset tutkimukset ovat tukeneet integroidun psykologisen mallin käyttökelpoisuutta. Urheiluvamma luo uuden tilanteen, jossa urheilijan on pakko muokata käyttäytymistään ja ajattelumallejaan. On jopa todettu, että pelkkä kuntoutussuunnitelmasta poikkeaminen voi sellaisenaan olla riski (Granquist & Brewer, 2013). 34 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. Tavoitteena tulee olla, että urheilijaa huolettavaan kysymykseen koska pääsen taas treenaamaan kunnolla voidaan aina vastata asiantuntevalla ja urheilijan hyvinvointia suojelevalla tavalla. Kuntoutussuunnitelman noudattaminen on eräs tärkeimmistä kuntoutumiseen vaikuttavista tekijöistä (Levy, Polman, Clough, & McNaughton, 2006)
Avoimen keskustelun ja useiden eri alojen asiantuntijoiden kanssa työskentelyn tulisikin olla osa urheiluvammojen kuntoutusta. Systemaattinen tavoitteenasettelu voi myös palauttaa urheilijalle tunteen elämäntilanteen hallinnasta (Boyle, 2003),joka monelta urheilijalta katoaa urheiluvamman osuessa kohdalle. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tavoitteenasettelussa perustana on urheilijan yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen sekä urheilijan oikean lähtötason arviointi. On myös tärkeää, että kaikki tavoiteasetteluun osallistuvat henkilöt sitoutuvat tavoitteisiin ja että niiden saavuttamista seurataan säännöllisesti. Neljäs vaihe, itse toteuttamien sujuu todennäköisesti paremmin ja vähemmillä yllätyksillä kun edellä mainitut asiat on otettu huolellisesti huomioon. 3. Ensimmäiseksi arvioidaan urheilijan henkilökohtaiset fyysiset ja psykologiset tarpeet. Tärkeää on, että tavoitteita asetetaan kuntoutusprosessin kaikille osa-alueille. On tärkeää, että tavoitteenasettelu sisältyy kuntoutusohjelmaan ja että ohjelman suunnittelussa ja toteutuksessa ovat tasavertaisesti mukana niin urheilija, fysioterapeuttikuin muut mahdolliset tukihenkilöt (esimerkiksi lääkäri, valmentaja, lähiomaiset). Tavoitteenasettelun myötä voidaan lisätä motivaatiota ja siten edistää kuntoutusohjelman oikeaoppista toteuttamista ja siinä pitäytymistä(levleva & Orlick, 1991). Tavoitteena tulee olla, että urheilijaa huolettavaan kysymykseen koska pääsen taas treenaamaan kunnolla voidaan aina vastata asiantuntevalla ja urheilijan hyvinvointia suojelevalla tavalla. Se elää paranemisprosessin myötä. Tavoitteet ovat riittävän haasteellisia, mutta realistisia. 5. Onnistunut kuntoutus edellyttää, että urheilija tuntee voivansa vaikuttaa prosessiin, on motivoitunut ja noudattaa ku ntoutussu u n n itel maa. Yhteisenä tavoitteena yksilöllinen kuntoutuminen Koska urheiluvamma voi vaarantaa urheilijan itseluottamuksen, itsetunnon ja identiteetin, on tärkeää että vamman hoito on kokonaisvaltaista ja että psykososiaaliset ja fyysiset tekijät huomioidaan kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa. Yleisesti ottaen tavoitteiden asettelussa on hyvä noudattaa seuraavia periaatteita ( Cox, 2007; Gould, 1986; Heil, 1993; Taylor & Taylor, 1997): 1. Arvinen-Barrow ja Hemmings (2013) mukaan hyvin suunniteltu tavoiteasettelu voidaan jakaa neljään selkeään vaiheeseen. Tavoitteissa on huomioitu mahdolliset kuntoutuksessa tapahtuvat normaalit taantumat. ~ CC CC ei: lll z w z > CC ei: ei: z z :E U rheilupsykologiassa yleisesti käytetyistä interventiomenetelmistä tavoitteenasettelu, hengitysja rentoutustekniikat sekä mielikuvaharjoittelu ovat hyödyllisiä myös urheiluvammojen kuntoutuksen aikana(Brown, 2005). Tavoitteet ovat positiivisilla sanamuodoilla muotoiltuja. 2. Tavoitteenasettelu on dynaaminen prosessi. Tämä voidaan toteuttaa monella eri tavalla, mutta esimerkiksi suoritustai kuntoutusprofiilin käyttö voi helpottaa eri osa-alueiden vahvuuksien ja heikkouksien kartoitusta (Butler, 1996; Butler, Smith, & Irwin, 1993; Taylor & Taylor, 1997). Onnistunut kuntoutus edellyttää, että urheilija tuntee voivansa vaikuttaa prosessiin, on motivoitunut ja sitoutunut noudattamaan kuntoutussuunnitelmaa. Tavoitteet ovat täsmällisiä, selkeitä ja mitattavissa. Systemaattisen tavoitteenasettelun tulisi olla osa jokaista kuntoutussuunnitelmaa(Arvinen-Barrow & Hemmings, 2013). 4. Huomioimalla eri henkilöiden roolit ja asettamalla selkeitä mitattavia tavoitteita kuntoutus onnistuu parhaiten. Toimenpiteet varmistavat urheilijan kuntoutuksen lopputulosta ja kohdistuvat kuntoutuksen kaikkiin vaiheisiin sekä päivittäisiin tehtäviin. Näitä ovat fyysiset tavoitteet (liikkuvuus, voima, tasapaino, kestävyys, koordinaatio), psykologiset tavoitteet (motivaatio, itseluottamus ja varmuus, keskittyminen, ahdistusja pelkotilojen säätely, kivunsietokyky), suoritustavoitteet (tekninen ja taktinen kehitys, yleinen fyysinen harjoittelu, peruskuntoon palaaminen sekä psyykkinen harjoittelu), sekä elämäntapaa koskevat tavoitteet (unen määrä, ravitsemus, päihdeaineiden käyttö, ihmissuhdeasiat, sekä mahdolliset koulutai työhaasteet) . LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 35. On todettu, että systemaattinen tavoiteasettelu voi vaikuttaa urheilijan asenteeseen positiivisesti (Taylor & Taylor, 1997), auttaa urheilijaa ymmärtämään urheiluvammansa laatua ja kuntoutusprosessia paremmin (Wauda, ArrnenthBrothers, & Boyce, 1998), ja näin ollen mahdollisesti lieventää myös urheilijan turhautumisen, stressin ja ahdistuksen tunteita. Tämän jälkeen on syytä tarkastella mitkä tekijät voivat vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen. Tärkeintä on urheilijan hyvinvointi. Koska urheiluvamman vaikutus voi vaarantaa urheilijan itseluottamuksen, itsetunnon ja identiteetin, on tärkeää että vamman hoito on kokonaisvaltaista ja että psykososiaaliset ja fyysiset tekijät huomioidaan kuntou tussuunni telmaa laadittaessa. Tavoitteita tulee määrittää prosessin eri tasoille; päivittäisiin, kuntoutuksen eri vaiheita koskeviin ja kuntoutuksen lopputulosta koskeviin tavoitteisiin. Seuraavaksi arvioidaan suunniteltujen tavoitteiden sopivuus ja realistisuus kyseiselle urheilijalle
Valmentajien roolista kuntoutuksessa saadut tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Ensisijaiseen huoltotiimiin kuuluvat vammautunutta urheilijaa pääsääntöisesti hoitavat henkilöt (fysioterapeutti, lääkäri tai kirurgi). Vanhempien, perheen ja ystävien rooli puolestaan on selkeä ja tärkeä. Moni-osaavan tiimin käytöstä urheiluvammojen kuntoutuksessa on useita hyötyjä. varrmmrnm moruosaavan tiimin tuella Vammasta kuntoutuvan urheilijan tukena tulisi toimia usean eri alan ammattilaisia. Huomiota kiinnitetään myös muun muassa stressinsietokykyyn, ruokavalioon, unen määrään. Nämä henkilöt ovat avainasemassa auttamassa urheilijaa myös vamman psykologisten seurausten käsittelyssä (Gordon, Potter, & Ford, 1998; Gordon, Potter, & Harrier, 2001; Wiese & Weiss, 1987; Wiese, Weiss, & Yukelson, 1991). . Tämä saattaa johtua siitä, että valmentajat ovat yleensä monissa rooleissa mukana urheilijan elämässä. Eri alojen ammattilaiset tuovat näin prosessiin uusia näkökulmia ja kuntoutus voidaan räätälöidä yksilöllisesti kyseiselle urheilijalle sopivaksi. Tällaisen hoitotiimin käyttö lisää samalla myös kommunikaatiota urheilijan ja häntä ympäröivien ammattilaisen välillä ja vähentää näin mahdollista epätietoisuutta, stressiä ja ahdistustiloja. Heistä löytyy usein urheilijan tärkein henkinen tuki kuntoutuksen aikana (Arvinen-Barrow et al., in press; Yang et al., 2010). Kuntoon ja takaisin kentälle . Nämä henkilöt ovat usein avainasemassa. Näin ollen saattavat vaikuttaa urheilijan kuntoutumiseen ja uran jatkamiseen monella eri tavalla(Tunick et al., 2009; Yang, Peek-Asa, Lowe, Heiden, & Foster, 2010). Urheilupsykologien rooli kuntoutuksessa on tärkeää, vaikkakin heitä käytetään vielä harvoin (Arvinen-Barrow et al., 2007; Arvinen-Barrow, Penny, Hemmings, & Corr, 2010; Clement et al., 2013; Heaney, Green, Rostron, & Walker, 2012; Larson et al., 1996). Moni huippu-urheilija työskenteleekin näiden ammattilaisten kanssa ja heidän ammattitaitoaan tulisi voida hyödyntää myös vamman sattuessa. MONNA ARVINEN-BARROW, PhD British Psychological Society Chartered Psychologist SUPYn asiantuntijarekisterin jäsen Assistant Professor University of Wisconsin-Milwaukee, WI, USA Sähköposti: arvinenb@uwm.edu 36 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013. Moni-osaavan tiimin avulla urheilija tutustutetaan holistiseen tapaan lähestyä urheiluvammaa. Urheilulääketieteen asiantuntijan lisäksi tukiverkostosta olisi hyvä löytyä myös ainakin urheilupsykologi,ravintoterapeutti ja kuntovalmentaja. nkin ehdotettu, että urheiluvamman sattuessa urheilijan ympärillä toimisi ensisijainen (primary) ja toissijainen (secondary) huoltotiimi(Clement & ArvinenBarrow, 2013). Vamman syntyä ja hoitoa ei tarkastella puhtaasti fysiologian ja biomekaniikan kannalta. Olisi kuitenkin suotavaa, että urheilupsykologeja käytetään urheiluvammojen kuntoutuksessa, varsinkin silloin, kun negatiiviset ajatukset ja tunteet heijastuvat voimakkasti myös tekoihin poikkeavan voimakkaalla ja urheilijalle ei tavanomaisella tavalla. On tärkeää, että he ovat tietoisia roolistaan ja ymmärtävät mikä vaikutus heidän toiminnallaan on kuntoutusprosessissa. He voivat olla niin opettajana, kuin vara-vanhemman tai esikuvan roolissa. Clement ja Arvinen-Barrow:n mukaan toissijainen tiimi koostuu vamman kuntoutukseen osallistuvista muista henkiöistä. Heitä ovat muun muassa urheilupsykologi, ravintoterapeutti, kuntovalmentaja, valmentaja, joukkuetoverit sekä urheilijan läheiset. . Myös vertaistuki joukkuetovereilta on todettu tärkeäksi, varsinkin urheilijoilta jotka ovat itse kokeneet urheiluvamman tai ovat samalla hetkellä vammautuneita(Clement, Shannon, & Connole, 2011; Yang et al., 2010). Näin siksi, että he ovat yleensä ensimmäiset ammattilaiset joiden kanssa loukkaantunut urheilija on tekemisissä ja usein hetkellä,jolloin kipu, tuska ja yleinen hämmennys ovat pahimmillaan (Tunick, Clement, & Etzel, 2009)
B., &Van Raalte, J. Psychological aspects of athletic injuries as perceived by athletic trainers. Champaign, IL: Human Kinetics. British Journal of Sports Medicine, 32(3), 220-225. Durso-Cupal, D. Arvinen-Barrow, M., Hemmings, B., Weigand, D. ln D. Heaney, C., Green, A. The role of the physiotherapist and sport therapist. J. Brewer, B.W.,Andersen, M. M. Walker (Eds.), Psychology of sport injury and rehabilitation. Walker (Eds ), The psychology of sport injury and rehabilitation (pp. Psychosocial responses during different phases of sport injury rehabilitation: A qualitative study. Psychological consequences of athletic injury among high-level competitors. H. (2011). (2003). Arvinen-Barrow & N. (2013). Konttinen, N., Mononen, K., Pihlaja, T., Sipari, T., Arvinen-Barrow, M., & Selanne, H. ln M. Journal of Sport & Exercise Psychology, 10. (1998) Toward a psychoeducational curriculum for training sport-injury rehabilitation personnel. (2013). Appaneal, R. (1994). Research in Sports Medicine, 14(2), 149-162. Research Ouarterly for Exercise & Sport, 65(4), 347-354. Butler, R. Psychological aspects of sport injury rehabilitation: Toward a biopsychological approach. Petitpas, A., & Danish, S. Journal of Physical TheraPY Education, 26(3), 24-56. / Aspects psychologiques des blessures telles qu'elles sont percues par Ies entraineurs. Bntish Journal of Sports Medicine, 29, 232-238. International Journal of AthleticTherapy &Training, 16(3), 34-36. A., Becker, C. W. (1998). Mental Iin ks to enhanced healing: An exploratory study. Psychological antecedents to sport injury ln M. Abingdon and New York, NY: Routledge. Granquist, M. P., Coleman, P., & Williams, B. 215-235). (2013). Journal of Sport Rehabilitation. Arvinen-Barrow & N. Gordon, S., Potter, M., & Ford, 1. Preface. ln D. Swim, 2011), 18-19. L. M. D. T. R. (2013). Levy, A. Zaichkowsky (Eds.). Brown, C. Morgantown, WV: Fitness lnformation Technology. M., Annest, J. Champaign, IL: Human Kinetics. Role of sport medicine professionals in addressing psvchosocial aspects of sport injury rehabilitation: Professional athletes' views. J., Smith, M., & Irwin, 1. J., Clough, P. Adherence to sport injury rehabilitation programmes: A conceptual review. Journal of Applied Sport Psychology, 5, 48-63. ln M. Goal setting in sport injury rehabilitation. 12002). (Eds.). B., & Williams, J. (1991 ). H., Lambert, M. Heil, J. Physiotherapists' perceptions of sport psychology intervention in professional soccer. Nicholl, J. L., & Walker, N. Arvinen-Barrow & N. J. J., & McNaughton, L. (2007). Psychology of sport injury and rehabilitation. Views of chartered physiotherapists on the psychological content of their practice: a preliminary study in the United Kingdom. ln M. K., Rostron, C. ln S. Conn, J. Boyle, S. Walker (Eds.), Psychology of sport injury and rehabilitation (pp. Journal of Applied Sport Psychology, 10, 140-156. Journal of Applied Sport Psychology, 8(suppl), S56. J. Abingdon and NewYork, NY: Routledge. 1. (1993). Arvinen-Barrow & N. Sport Psychologist, 1011), 37-47 Lavallee, D. Heaney, C. ln S. Mostofsky & L. Performance enhancement groups for injured athletes. Abingdon and New York, NY: Routledge. Journai of Clinical Sport Psychology, 2, 71-90. Journal of Athletic Training. 12013). Journal of Athletic Training. Leddy, M. L., & Gilchrist, J. R., & Connole, 1. Clement, D., Shannon, V. Iin press). (2006). The efficacy of guided ,magery for recovery from anterior cruciate ligament (ACL) replacement. 156-170) London and newYork, NY: Routledge. (1996). Sport and active recreation injuries in Australia: Evidence from emergency department presentations. (1995). http//www.kihujyu.fi/tuotokset/haku/ index.php?hae= Tee+haku#TOC2011 Larson, G. A model of stress and athletic injury: Prediction and prevention. The epidemiology of sports and exercise related injury in the United Kingdom. Palo Aito, CA Mayfield. Goal setting: The injured athlete. Psychology of Sport & Exercise, 11 (1), 58-66. Views of chartered physiotherapists on the psychological content of their practice: A national follow-up survey in the United Kingdom. C. (1988). Clement, D., & Arvinen-Barrow, M. Carson, F., & Polman, C. UK chartered physiotherapists' persona! experiences in using psychological interventions with injured athletes: an interpretative phenomenological analysis. Butler, R. W. J. 12005). Psychological aspects of rehabilitation adherence. V., & Hemmings, B. 133-148). C. J., & Ogles, B. Murphy (Ed.), Sport psychology interventions (pp 255-281 ). Clement, D., Granquist, M., & Arvinen-Barrow, M. (1993) Psychology of sport injury. (2012). D. 11995). Walker (Eds.), Psychology of sport injury and rehabilitation (pp. Abington: Routledge. 62-82). British Journal of Sports Medicine, 36(1 ), 61-64. Walker (Eds.), Psychology of sport injury and rehabilitation (pp. LÄ HTEET: Andersen, M. lnjuries The psychology of recovery and rehab. Clement, D., Arvinen-Barrow, M., & Fetty, T. Medical aspects of sport and exercise (pp. 8-19). 12002). International Journal of Sport and Exercise Psychology(4), 67-80. 41-54). lnjury Prevention. (in press). Hemmings, B., & Povey, L. 56-70). 12003) Sports and recreation related injury episodes in the US population, 1997-99. Murphy (Ed.), The sport psych handbook (pp. ln J. Performance Profiling Sport Psychology in Action (pp. (2007) Psychosocial considerations of the return to sport following injury. (1986). Abingdon and New York, NY: Routledge. Champaign, IL: Human Kinetics. Sport psychology: Concepts and applications (6th ed.) Boston, MA: McGraw-Hill. Psychosocial Aspects of Athletic lnjuries as Perceived by Athletic Trainers Journal of AthleticTraining, 48(4), 512-521. R., Polman, R. Arvinen-Barrow & N. A., Starkey, C., & Zaichkowsky, L. Goal setting for peak performance. The performance profile in practice. Arvinen-Barrow, M., & Walker, N. New York, NY: Oxford University Press. A., & Booth, L. A qualitative and quantitative investigation of the psychology content of U K physiotherapy education programs. N., & Habif, S. 16, 111-121. Williams (Ed.), Applied sport psychology: Persona! growth to peak performance (pp. Gould, D. (1996). (2006). Caring for injured athletes. The Sport Psychologist, 5, 25-40. (1996). D., & Brewer, B. Arvinen-Barrow, M., Massey, W. 12001 ). 12013). Podlog, L., & Eklund, R. J. Arvinen-Barrow, M., & Hemmings, B. Finch, C., Valuri, G., & Ozanne-Smith, J. ln M. 294-306. 9(2), 117-123. (2008). Cox, R. Pargman (Ed.), PsychologiUIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 37. 12007). / Avis des physiotherapeutes sur l'aspect psychologique de leur profession: etude preliminaire au Royaume-Uni. (2010). Sport medicine team influences in rehabilitation: A multidisciplinary approach. levleva, L., & Orlick, T. Gordon, S., Potter, M., & Hamer, P. ACL injury rehabilitation: A psychological case study of a professional rugby union player. 40-53). Crossman (Ed ), Coping with sport injuries: Psychological strategies for rehabilitation (pp. 6-22). ln J. KIHUn julkaisusarja nro 25 (PDF-julkaisu), 1-16. (2013). Arvinen-Barrow, M., Penny, G., Hemmings, B., & Corr, S. 12011) Urheiluvammojen esiintyminen ja niiden hoito nuorisourheilussa Kohderyhmänä 1995 syntyneet urheilijat !Sport injury occurence and treatment in youth sports athletes born in 1995 as a target population]
Wiese, D. Taylor, J., & Taylor, S. Etzel (Ed.), Counseling and psychological services for college student-athletes. Ray, R., & Wiese-Bjornstal, D. R. (1998). (1996) Psychological impact of injuries in athletes. AthletTherToday, 21-25. (Eds.). Goal setting: A key to injury rehabilitation. P. 11991 ). A. 391-405. An integrated model of response to sport injury: Psychological and sociological dynamics. A., Ebel-Lam, A., Stanish, W., & Brewer, B. Journal of Applied Sport Psychology, 15(4), 279-293. Yang, J. Gaithersburg, MD: Aspen. (2009) Counseling injured and disabled student-athletes: a guide for understanding and intervention. 22. Tracey, J. Psychological approaches to sports injury rehabilitation. Wiese, D. (1998). Lavallee (Eds.), Coping and Emotion in Sport (2 ed., pp. (LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 7, 2013) Hinta: å 20 € + toim.ku/ut Tilaukset: tuula.valli@lts.fi p. (LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 6, 31 s., 2013) Pauli Vuolle: Liikunnan ja terveyden uralla Vuosina 1984-2008 valmistuneiden liikuntaja rerveysriereiden maisrereiden sekä työelämässä toimivien liikunnanohjaajien (AMK) urakehitys. F. The Sport Psychologist, 1, 318-330. Rehabilitation Psychology, 5211 ), 74-81. Sports Medicine. V. M., & Morrey, M. Sports, exercise. R., & Yukelson, D. Research Ouarterly for Exercise and Sport, 67, 380-385. Morgantown, WV: Fitness lnformation Technology. pp. Psychosocial antecedents of sport injury: Review and critique of the stress and injury model. Jones & D. M. ln E. Wauda, V., Armenth-Brothers, F., & Boyce, B. M., Smith, A. Journal of Athletic Training, 45, 372-380. 120031 The emotional response to the injury and rehabilitation process. (1999). B. Counseling in sports medicine. (2010). WV : Fitness lnfo rm ation Technology. Wiese-Bjornstal, D. Journal of Applied Sport Psychology, 10, 46-69. (1998). Social support panerns of collegiate athletes before and after injury. Champaign, IL: Human Kinetics. The Sport Psychologist, 5, 15-24. 070 718 6607 • www.lts.fi LTS liikuntatieteellinen Seura 38 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. Tripp, D. Sport psychology in the training room: A survey of athletic trainers. 235-259). Uitenbroek, D. G. M. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä Saku Rikala: Liikunnan hanketoiminta ruusut, risut ja suositukset Raportissa arvioidaan liikunnan hanketoirninraa onnistumisia ja kehittämistarpeita sekä esitetään suositukset toiminnan kehittämiseksi. W. Tunick, R., Clement, D., & Etzel, E. 120071. M., & Andersen, M. M., & Weiss, M. and other causes of injuries: Results of a population survey. 12011 ). ln J Thatcher, M. Smith, A. cal bases of sport injuries (3rd ed .. Fear of reinjury, negative affect, and catastrophizing predicting return to sport in recreational athletes with anterior cruciate ligament injuries at 1 year postsurgery. New York: Routledge. F. 109-130). M., Weiss, M. Williams, J. (1987) Psychological rehabilitation and physical injury: lmplications for the sportsmedicine team. (1996). (19971. Journal of Applied Sport Psychology, 10, 5-25. Z., Peek-Asa, C., Lowe, J., Heiden, E., & Foster, D. The emotional response to athletic injury: Re-injury anxiety. M., Shaffer, S. A. M organtow n. Walker, N., & Thatcher, J
Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä 6.11.2013. Arviointien perusteella neljä parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen raati. OIJ~BwB~ laadukas terveydenhuolto luo pohjan urheilijan menestymiselle Vuoden 2013 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä L iikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon. Liikuntalääketieteen päivät 6.-7.11.2013 Biomedicum Helsinki [LB~~ l@rrw@B@ Ou~er~@B@@. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus kilpailun arviointiraati: Olli Heinonen, Paavo Nurmi -keskus Jari Parkkari, UKK-instituutti Rainer Rauramaa, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Harri Selänne, LIKES liikuntalääketieteen klinikka Timo Takala, Oulun Diakonissa laitos, Liikuntalääketieteen klinikka Heikki Tikkanen, Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 39. Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 35 abstraktia. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet
Ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa muutosten suuruudessa lähiöarvojen vakioinnin jälkeen. Vuoden aikana sekä KT (p = 0,024) että KH (p = 0,014) paranivat kaikissa ryhmissä eikä muutosten suuruudessa ollut eroa ryhmien välillä. TAUSTA: Aiemmat tutkimukset istumisen yhteyksistä ihmisten terveyteen ovat paljolti keskittyneet ruutuaikaan, eikä kokonaisistumisesta ole yhtä vahvaa tutkimusnäyttöä. Am J ClinNutr. Suhteellisen pienen koehenkilörnåärän lisäksi mahdollisia syitä ryhmäerojen puuuurniselle olivat kontrolliryhmälle luvattu liikuntainterventio 12 kk seurantajakson jälkeen sekä terveyskäyuäytyrniseen liiuyvät kyselyt, jotka saattoivat motivoida elintapamuutoksiin heti alussa. Amount of time spent in sedentary behaviors and cause-specific mortality in US adults. Kaikista tutkittavista 19% (CI 12-26%) oli lisännyt liikuntakertojaan vähintään kolmeen kertaan viikossa. TULOKSET: Seuranta-aikana (keskimäärin 8,6 vuotta) ilmaantui 195 uutta SVT-tapausta. Miehet rekrytoitiin tutkimukseen 2009-2011 kutsumalla 40-vuotiaiden ikäkohortti valtimosairauksien riskinarviointiin, tunnistamalla riskiryhmään kuuluvia terveyskeskuksen asiakkaista sekä ilmoittamalla hankkeesta mediassa. Sydänja verisuonitauteihin liittyvä istumistutkimus on puutteellista. Walking compared with vigorous exercise for the prevention of cardiovascular events in women. Ryhmien välinen ero muutoksen suuruudessa oli lähes merkitsevä (group*time p = 0,078). Tutkimuksen alussa KT oli ryhmittäin A: 61 ± 14, 8: 61 ± 16 ja C: 63 ± 15. Bowles HR, Blair A, Park V et al. Tutkiitavat satunnaisteu iin kolmeen ryhmään: A) 90 min terveydenhoitajan terveysneuvonta, 8) 90 min terveysneuvonta + 3 kk ohjailu ryhmäliikunta (60 min / 1 x viikko) ja C) verrokki ryhmä, joka sai liikuntaintervention myöhemmin. Tämä olisi suomalaisten terveyden näkökulmasta erityisen tärkeä tutkimusaihe. KT ja KH paranivat ja liikunta-aktiivisuus lisääntyi kaikissa ryhmissä. Tutkiuavat , joilla oli aiempi SVT-diagnoosi tutkimuksen lähtötilanteessa, jätettiin pois analyyseistä. Arch lntern Med. Matthews CE, George SM, Moore SC. Suomalaisten tulisi tietoisesti lisätä liikkumista ja välttää istumista siten, että päivittäinen kokonaisistumisen määrä jäisi mahdollisimman matalaksi. Liikunta ja henkinen hyvinvointi ovat puolestaan yhteydessä toisiinsa, multa liikun1aharjoi1telututkimuksia aiheesta on vähän. 2002;347(10):716-25 V Valtimosairausriskissä oleville keski-ikäisille miehille kohdennetun terveysneuvonnanja liikuntaintervention vaikutukset masennusoireiluun, koettuun terveyteen ja hyvinvointiin sekä liikunta-aktiivisuuteen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus ENGBERG E, FROM S, LIIRA H, PITKÄLÄ K, KAUTIAINEN H, LEPPÄVUORI J, KUKKONEN-HARJULA K, TIKKANEN HO . Tämän tutkimuksen iavoiueena oli selvittää päivittäisen kokonaisistumisen yhteyttä SVT-riskiin suomalaisilla aikuisilla. Tässä tutkimuksessa selviteltiin, onko terveysneuvonnalla ja liikuntainterventiolla vaikutusta valtimosairausriskissä olevien miesten masennusoireisiin, koettuun terveyteen (KT) ja koettuun hyvinvointiin (KH) sekä liikunta-aktiivisuuteen. Stefanick ML, Mouton CP, Oberman A et al. 40 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5 /2013. 3. Liikuntakertojen muutoksen suuruudessa ei ollut eroa ryhmien välillä. TULOKSET: Vuoden kuluttua rnasentuneeksi luokiteltujen (PHQ-2 ~ 3) miesten osuus väheni ryhmissä A (27% __. LÄHTEET: 1. N Engl J Med. Päätetapahtumana oli uusi kuolemaan tai eikuolemaan johtanut SVT-tapahtuma, jotka määriteltiin ICD-koodeilla hoitoilmoitusja kuolinsyyrekisteristä. KH oli vastaavasti A: 62 ± 16, 8: 64 ± 18 ja C: 65 ± 20. TAUSTA: Liikkumattomuus ja masennusoireet ovat yhteydessä suurentuneeseen valtimosairausriskiin. 2. Van der Ploeg HP, Chey T, Korda RJ, Banks E, Bauman A. 2012; 172(6):494-500. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus lisää näyttöä siitä, että liiallinen päivittäinen istuminen vaarantaa sydänterveyttä suomalaisessa väestössä, kun istumisessa huomioidaan ruutuajan lisäksi kaikki muu istuminen kuten työaikana istutut tunnit. Istuminen oli itsenäisesti yhteydessä SVTriskiin niin, että jokainen istuttu tunti lisäsi taudin ilmaantumisriskiä 7 % (riskisuhde 1,07, 95 %: n luottamusväli 1,02-1,11), kun analyyseissä oli vakioitu ikä, sukupuoli, painoindeksi, vapaa-ajan ja työmatkojen liikunta, verenpaine ja sen lääkitys, seerumin kokonaiskolesteroli ja sen lääkitys, koulutus, ja työllisyystilanne. Analyysimenetelmäksi valittiin Coxin regressioanalyysi, jossa huomioitiin sekoiuavina tekijöinä ikä, sukupuoli, painoindeksi, vapaa-ajan ja työmatkojen liikunta, verenpaine ja sen lääkitys, seerumin kokonaiskolesteroli ja sen lääkitys, koulutus, ja työllisyystilanne. MENETELMÄT: Osallistujat (n = 4 708) kuuluivat kansalliseen FINRISKI 2002 terveystutkimuksen kohorttiin, joka osallistui terveystarkastukseen vuonna 2002 ja jota seurau iin 31.12.2011 asti. 2012;9512):437-45. MENETELMÄT: Tutkimus on osa Kirkkonummen terveyskeskuksen ja Helsingin yliopiston Mies 40 -hanketta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vuoden seurannassa maseruuneeksi luokiteltujen määrä väheni sekä 90 rnin terveysneuvonnan eitä terveysneuvontaan yhdistetyn 3 kk liikuntaintervention vaikutuksesta, multa kontrolliryhmässä suunta oli päinvastainen. 13%) ja 8 (34%----18%), mutta suureni ryhmässä C (26%----31%). Tutkiuavat täyttivät 0, 3, 6 ja 12 kk kohdalla terveyttä ja elämäntapoja koskevan Internet-kyselyn, jossa kysyttiin viikoit tainen liikuntakertojen määrä (vähintään kohtuukuormitteista, ~ 30 min / kerta), masennusoireet PHQ-2 -kyselyllä (The Patient Health Questionnaire-2) sekä KT ja KH VAS-asteikolla (0-100). V Liikkumattomuuden yhteydet sydäntautiriskiin suomessa BORODULIN K, KÄRKI A, LAATIKAINENT, PELTONEN M, LUOTO R . Alkumiuauksissa selviteltiin päivittäistä kokonaisistumisen määrää (tuntia päivässä) kyselylomakkeella. Tutkimus osoitti, eitä vähäinenkin interventio perusterveydenhuollon yhteydessä voi lisätä liikunta-aktiivisuutta, parantaa koettua terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentää masennusoireita työikäisten, valtimosairausriskissa olevien miesten keskuudessa. Tutkimukseen valiu iin 186 miestä (ikä 41 ± 3 v, 8MI 27 ± 3 kg/m-), jotka liikkuivat vähän I« 3 x viikossa) ja joilla oli vähintään kaksi seuraavista riskitekijöistä: 8MI > 27 kg/ 1112, vyötärönympärys> 94 cm, säännöllinen tupakointi, dyslipidemia, paastoplasman glukoosi > 6,1 mmol/1, verenpaine> 140/90 mmHg, lipiditai verenpainelääkitys. Löysimme kolme aiempaa tutkimusta (1,2,3), joissa oli raportoitu kokonaisistumisen ja sairastumisriskin yhteyksiä seuranta-asetelmassa, ja niistä kaksi tutkimusta sisälsi SVT päätetapahtumana (2,3). Vuoden kuluttua ~ 3 x viikossa liikkuvien miesten osuus oli ryhmittäin A: 15%, 8: 26% ja C: 16%. Manson JE, Greenland P, LaCroix AZ. Tilastornenerelmäna kåytettiin GEE-mallinnusta (generalizedestimatingequations). Sitting time and all-cause mortality risk in 222 497 Australian adults
Näitä ovat muun muassa sydämen rninuuttitilavuuden kasvu, joka johtuu vasemman LIIKUNTA! TIEDE 50 • 512013 41. luokalla (p =0,322 P<0,01). luokalla (P=0,212: P<0,05) sekä huonompiin matemaattisiin taitoihin 1. Kliinisessä rasituskokeessa saadaan tarkka arvio maksimaalisesta kestävyyskunnosta, mutta testin tekeminen vaatii erityisosaamista ja välineistöä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Huono neurornuskulaarinen kunto oli yhteydessä heikompiin lukemisen ja laskemisen perustaitoihin lasten ensimmäisinä kouluvuosina. Kehitetyn testin avulla sydänpotilaan kestävyyskuntoa voidaan arvioida tarvittaessa jokaisen harjoituskerran yhteydessä alkuverryttelyn aikana, jolloin erillistä aikaa testaukselle ei tarvita. luokalla CP =0,278: P<0,05) ja 3. TULOKSET: Pojilla hitaampi maksimaalinen juoksunopeus oli yhteydessä huonompaan tekniseen lukutaitoon 1. Yhtälön avulla rakennettiin 7 min millainen submaksimaalinen polkupyöräergornetruesu (HUR Oy, Kokkola). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja validoidasubmaksimaalinen kestävyyskunnon testi ja tutkia kehitetyn testin toistettavuus sydänpotilailla. luokalla (P =0,271: P<0,05), 2. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 91 poikaa ja 71 tyttöä. luokalla (P=-0,286: P<0,01), 2. Regressioanalyysin avulla kehitettiin yhtälö, joka ennusti parhaiten maksimaalista kestävyyskuntoa. V Neuromuskulaarisen kunnon yhteydet 6-8-vuotiaiden poikien ja tyttöjen lukemisen ja laskemisen perustaitoihin HAAPALA EA, POIKKEUS A-M, TOMPURIT, KUKKONEN-HARJULA K, LEPPÄNEN PHT, LINDI V, LAKKA TA . Nämä yhteydet olivat johdonmukaisempia ja vahvempia pojilla kuin tytöillä. TAUSTA: Liikunta voi edistää kognitiivisten toimintojen kehittymistä ja tukea koulumenestystä lapsilla. Neuromuskulaarista kuntoa mitattiin 15 metrin maksimaalisella juoksulla (s), vauhdittamalla puuushypyllä (cm), käden puristusvoimalla (kPa/ DXAlla mitattu rasvaton kehon massa), makuulta istumaannousun nopeudella (istumaan nousua/30s) ja eteen taivutuksella (cm) lasten ollessa 1. luokalla (P =0,302: P<0,01) sekä heikompiin matemaattisiin taitoihin 1. Sen vuoksi tutkimme neuromuskulaarisen kunnon yhteyksiä lukemisen ja laskemisen perustaitoihin 6-8-vuotiailla pojilla ja tytöillä kolmena ensimmäisenä kouluvuorena. Hitaampi makuulta istumaannousu oli yhteydessä huonompaan tekniseen lukutaitoon (P =0,225: P<0,05) ja matemaattisiin taitoihin 1. Lyhyempi hyppy vauhdiuornassa pituushypyssä oli yhteydessä heikompaan tekniseen lukutaitoon 1. luokalla (P=-0,302: P<0,01) ja 3. luokalla (P =0,268: P<0,05) ja heikompiin matemaauisiin taitoihin 2. MENETELMÄT: Kliininen rasituskoe toteutettiin 124 sepelvalumotautipotilaalle (87%:lla beetasalpaaja-Iääkuys). V Sydänlihaksen verenvirtaus, hapenkulutus ja pumppaustehokkuus huipputason kestävyysurheilijoilla HEINONEN 1, KUDOMI N, KEMPPAINEN J, KIVINIEMI A, NOPONENT, LUOTOLAHTI M, LUOTO P. Epäsuorat submaksimaaliset kunto testit perustuvat usein sykkeen käyttäytymiseen kuormituksen aikana. Lopulliseen ennusteyhtälöön tulivat mukaan: MET/RPE-suhde, kehon painoindeksi, sukupuoli, leposyke, tupakointi, ikä ja tieto siitä, käyttääkö beeia-salpaajaa vai ei (r=0,86, p<0,0001, selitysaste 74%). TAUSTA: Kova kestävyysharjoiuelu aiheuttaa suuria muutoksia sydämen toimintaan. Vaikka lasten liikunta sisältää pääasiassa lyhytkestoisia pyrähdyksiä, hyppyjä ja kiipeilyä, suurin osa tutkimuksista on keskittynyt selvittämään kestävyyskunnon ja koulumenestykseen välisiä yhteyksiä. luokalla (P =0,235: P<0,05). luokalla (P=-0,231. Validoinnissasubmaksimaalisen testin antama tulos korreloi vahvasti kliinisen rasituskokeen antamaan tulokseen (r=0,77, p<0,0001) ja toistomittaus osoitti testin olevan toistettava (r=0,98, p<0,0001). luokalla (P =0,268 P<0,05) ja 3. luokalla (P=-0,237: P<0,05), heikompaan luetun ymmärtämiseen 1. Tytöillä hitaampi makuulta isturnaannousu oli yhteydessä huonompaan tekniseen lukutaitoon 2. mikä vaikuttaa sykkeeseen. luokalla (P=0,285: P<0,01) ja 2. luokalla (P=-0,259 P<0,05) ja 2. V Uusi kestävyyskunnon testi sydänpotilaalle: kehittäminen, validointi ja toistettavuus HAUTALAA, KIVINIEMI A, KARJALAINEN J, PIIRA O-P, LEPOJÄRVI S, MÄKIKALLIO T, mitattu maksimaalinen työkuorrna ja DXA:lla HUIKURI H, TULPPO M mitattu kehon rasvaprosentti lisättiin malliin mahdollisiksi sekoiuaviksi tekijöiksi. luokalla (P=0,275: P<0,01) sekä matemaattisiin taitoihin 1. luokalla. luokalla (P =0,244: P<0,05). luokalla (P=-0,230: P<0,05) ja 2. TULOKSET: Submaksimaalinen energiankulutus (M ET) 60W kuormalla naisilla ja 75W kuormalla miehillä, ja sitä vastaava RPE-arvo (MET/RPE-suhde) ennusti voimakkaimmin maksimaalista kestävyyskuntoa (r=0,67, p<0,0001, selitysaste 44%). Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä ja analyysit tehtiin erikseen pojille ja tytöille. luokalla (P=0,291: P<0,05). Niiden soveltaminen sydänpotilaalle on kuitenkin vaikeaa, koska potilailla on useimmiten beetasalpaaja-lääkuys. luokalla (P=0,250 P<0,05). JOHTOPÄÄTÖKSET: Borgin asteikko on erinomainen käytännön työkalu arvioitaessa sydänpotilaan maksimaalista kesiävyyskunioa. P<0,05). Ikä, vanhempien koulutus sekä riski lukivaikeuksiin vakioitiin analyyseissä. ja 3. luokan kevätlukukaudella. Tytöillä maksimaalisen työkuorman tai kehon rasvaprosentin huomioonouaminen ei vaikuttanut yhteyksiin. Tämän jälkeen uusi ryhmä sepelvaltimotautipotilaita (n=42,83 %:lla beetasalpaaja-Iääkitys) suoritti kehitetyn submaksimaalisen testin ja kliinisen rasituskokeen (validointi) ja 26 heistä osallistui lisäksi viikon kuluttua toistomittauksiin. Kuormituksen kokeminen submaksimaalisella kuormalla yhdessä helposti mitattujen muuttujien kanssa levossa ja alkuverryttelyn aikana ennustavat sydän potilaan maksimaalista kestävyyskuntoa. Teknistä lukutaitoa ja luetun ymmärtämistä mitattiin kansallisesti normitetulla ALLU lukut estistöllä ja matemaattisia taitoja mitattiin peruslaskutoimituksilla 1., 2. Jos yhteydet olivat tilastollisesti merkitseviä perusvakioinneilla, maksimaalisella polkupyöräergometritestillä huonompiin matemaattisiin taitoihin 2. Potilaat raportoivat testin aikaista kuormittavuutta joka toisen kuorman jälkeen Borgin RPEasteikolla (skaala 6-20). Pojilla kehon rasvaprosentin huomioonouaminen heikensi juoksunopeuden, vauhdittoman puuushypyn ja istumaan nousu nopeuden yhteyksiä lukemisen ja laskemisen perustaitoihin, mutta maksimaalisella työkuorrnalla ei ollut vaikutuksia yhteyksiin. OIKONEN V, SIPILÄ HT, KOPRA J, MONONEN 1, DUNCKER DJ, KNUUTI J, KALLIOKOSKI KK . Heikompi puristusvoima oli yhteydessä . Lyhyempi hyppy vauhdittamassa pituushypyssä oli yhteydessä huonompaan tekniseen lukutaitoon 3. TAUSTA: Hyvä kestävyyskunto suojaa sydänpotilasta ennenaikaiselta kuolemalta
TULOKSET: Sydänlihaksen verenvirtaus oli urheilijoilla selvästi alhaisempi kuin harjoittelemattomilla sekä levossa että rasituksessa. The "lipid accumulation product" performs better than body mass index for recognizing cardiovascular risk: a population-based comparison. Sykevaihtelu oli urheilijoilla suurempaa sekä levossa että rasituksessa. Kahn HS. 12 kuukau42 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5 /2013. TV:n katselun ja muun yhteenlasketun istumisajan yhteyksiä tutkittiin lineaarisin regressioanalyysein. Kaiken kaikkiaan nämä löydökset antavat uutta tietoa kestävyysurheilijan sydämessä tapahtuvista fysiologisista muutoksista. V Monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää iäkkäiden naisten kaatumisvammoja: 12 kuukauden satunnaistetun ja kontrolloidun liikuntaintervention 5 vuoden seuranta KARINKANTA S, KANNUS P, UUSI-RASI K, HEINONEN A, SIEVÄNEN H . LAP lasketaan vyötärönympäryksen ja paastoveren triglyseridi-pitoisuuden (Kahn HS, 2005), FL! puolestaan vyötärönympäryksen, paastoveren triglyseridi-pitoisuuden, painoindeksin ja GT:n avulla (Bedogni G ym, 2006). TAUSTA: Runsas istuminen on yhteydessä lihavuuteen, metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen ja sydänja verisuonisairauksiin, mutta vaikutusmekanismia ei vielä tunneta. Eläintu tkim ukset osoittavat myös, että sydänlihaksen verenvirtaus alenee lepotilanteessa eri mekanism ien vaikutuksesta niin paljon, että seura uksena on sydänlihaksen happiekstraktion kasvu. LÄHTEET: 1. Toisaalta tämä löydös on looginen siksi, että sydämen pumppauskapasiteetti ei normaalitilanteessa rajoita suorituskykyä äärimmäisissä kään kestävyyssuori t uksissa. Toisaalta isom massa sydäm essä kaprllaareja on enem m än ja sydämen tekemä työ painoyksikköä kohti pienenee, joten sydänlihas saa helpom m in tarvitsemansa hapen. Miesten ja naisten tulokset analysoitiin sukupuoli-interaktion vuoksi sekä yhdessä että erikseen. Me selvitimme TV:n katseluajan ja muun yhteenlasketun istumisajan yhteyttä kolmeen tunnettuun muuttujaan, jotka kuvaavat rasvan yleistä kertymistä ja maksan rasvoitturnista. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tunnetun alkoholin vaikutuksen lisäksi myös runsas TV:n katselu tai muu istuminen on yhteydessä maksan rasvoittumiseen. kam m ion laajen em isesta, mikä puolestaan johtaa sydänlihaksen massan suurenemiseen. On kuitenkin toistaiseksi epäselvää tapahtuuko myös ihm isillä samanlaisia muutoksia sydämessä ja selvitim me näitä asioita monipuolisilla mittauksilla käyttäen positro niemissiotomogra fiaa (PET). Lisäksi tulkittavilta otettiin verinäytteitä, joista analysoitiin 2,3-difosfoglyseraatti(2,3-DPG), noradrenaliini-, serotoniinija dopamiinipitoisuudet sekä mitattiin sykevaihtelua sydämen autonomisen säätelyn selvittämiseksi. The Fatty Live Index: a simple and accurate predictor of hepatic steatosis in the general population. Kaikissa ryhmissä ohjattua harjoittelua toteutettiin kolme kertaa viikossa. Pituus sekä paino mitattiin,ja tiedot vapaa-ajan istumismääristä (TV:n katselu, tietokoneen käyttö, lukeminen, radion/musiikin kuuntelu tai muuhun rentoutumiseen käytetty aika), liikunnasta vapaa-ajalla ja työmatkoilla, työn fyysisestä rasittavuudesta, yöunen määrästä, sosioekonomisesta asemasta, tupakoinnista, ruokavaliosta, energiansaannista ja alkoholin käytöstä kerättiin kyselylomakkeella. Sydänlihaksen happiekstraktio kasvoi molemmilla ryhmillä levosta rasitukseen, mutta oli urheilijoilla korkeampi sekä levossa (70±21 vs 63±11 %) että rasituksessa (86±13 vs 73±10 %). TULOKSET: Koko tutkimusryhmässä sekä TV-aika että muu yhteenlaskettu istuminen olivat itsenäisesti yhteydessä epäedullisiin GT-, LAPja FLl-tasoihin (p<0,002, <0,02, <0,002 TV-ajalle ja p<0,006, <0,02, <0,0001 muulle istumiselle). Bedogni G. Mittaukset tehtiin lepotilanteessa sekä 100 W teholla tehdyn polkupyöräergometrikuormituksen aikana. JOHTOPÄÄTÖKSET: Veri virtaa urheilijoiden sydämessä hitaammin, mikä todennäköisimmin selittää sen, että hapen ekstraktio on urheilijoilla suurempaa, koska veren happiaffiniteetti oli samalla tasolla molemmilla ryhmillä. Sydänlihaksen hapenkulutus näytti olevan alhaisempi (p=0,08) urheilijoilla sekä levossa että rasituksessa, mutta sydämen pumppauksen taloudellisuudessa ei ollut eroja ryhmien välillä. Eläintutkim ukset, ja suurten suont en osalta myös ihm istutkim ukset ovat osoittaneet, että sydänlihaksen verisuonistossa tapahtuu monenlaisia muutoksia, vaikkakaan kapillaaritiheys ei suurene. MENETELMÄT: Lasten ja Nuorten Aikuisten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutk imuksen (LASER!) vuoden 2007 seurantaan osallistuneiltal607 henkilöltä (858 naista, 749 miestä; 30-45 v.) analysoitiin seerumin gammaglutamyylitransferaasi (GT), rasvojen yleistä kertymistä mittaava "LipidAccumulation Producr" (LAP) ja rasvamaksaindeksi ("Fattyliver Index", FL!). BMC Gastroenterology 2006;6:33. Veren läpivirtausaika oli urheilijoilla pidempi ja verisuonten vastus suurempi kuin harjoittelemattomilla. 2. Noradrenaliinija serotoniinipitoisuudet nousivat levosta rasitukseen molemmilla ryhmillä ja olivat alhaisemmat urheilijoilla. Rasvan yleinen kertyminen ja maksan rasvoittuminen ovat monien näiden sairaustilojen taustalla, mutta istumisen ja rasvan kerääntymisen yhteyttä ei ole tutkittu. Laseri-tutkimus HELAJÄRVI H, PAHK.ALA K, HEINONEN OJ, OIKONEN M,VIIKARI J, RAITAK.ARI OT . Mittasimme heiltä PET:lla sydänlihaksen verenvirtauksen, hapenkulutuksen, veritilavuuden, veren läpivirtausajan, happiekstraktion ja sydämen purnppauksen taloudellisuuden. Veren happiaffiniteetti (2,3-DPG) oli samanlainen ryhmien välillä. Ne vakioitiin vapaa-ajan liikunnalla, työn fyysisellä rasittavuudella, yöunen määrällä, sosioekonomisella statuksella, energiansaannilla, ruokavaliolla, alkoholin käytöllä, tupakoinnilla, iällä ja painoindeksillä. BMC Cardvasc Dis 2005;5:26. V Runsas istuminen yhteydessä maksan rasvoittumiseen. TAUSTA: Sataneljäkymmentäyhdeksän 70-79 -vuotiasta kotona asuvaa suomalaisnaista osallistui vuoden kestäneeseen satunnaistettuun ja kontrolloituun (RCT) liikuntainterventiotutkimukseen. Bellentani S, Miglioli L ym. Tutkittavat satunnaistettiin yhteen kolmesta liikuntaharjoitteluryhmästä tai verrokkiryhmään. Sydänlihaksen hapenkulutus painoyksikköä kohden näyttää olevan urheilijoilla alhaisempi, mutta koska sydämen tekemä työ painoyksikköä kohden on myös alhaisempi, sydämen pumppaustehokkuus ei ole urheilijoilla parempi, kuten olimme olettaneet. Kolmannen liikuntaryhmän harjoittelu sisälsi sekä lihasvoimaettä tasapainoja hyppelyharjoittelua vuoroviikoin (ryhmä 3). Miehillä alkoholin käyttö poisti muun istumisen yhteyden FU:iin (p=0,08) ja naisilla TV-ajan yhteyden GT:iin (p<0,1). Liikuntaharjoitteluryhmistä yksi keskittyi lihasvoimaharjoitteluun (ryhmä 1) ja toinen tasapainoja hyppelyharjoitteluun (ryhmä 2). MENETELMÄT: Tutkimme 13 tervettä vapaaehtoista huipputason kestävyysurheilijaa ja vertasimme heidän tuloksiaan 13 terveeseen vapaaehtoiseen samanikäiseen ja painoindeksiltään samanlaiseen harjoittelemattomaan mieheen
Havainto on kansainvälisesti merkittävä ja korostaa liikuntaharjoittelun keskeistä merkitystä iäkkäiden terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Tulehdustilaa kuvaava herkkä CRP oli lopulta ainoa huonon ennusteen merkki T2D:ta sairastavilla potilailla. Lisäksi kovatehoisen intervalliharjoittelun aiheuttamat kuntomuutokset ovat yksilöllisiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin testata, vaikuttaako kahden viikon kovatehoinen intervalliharjoittelu sydämen autonomiseen säätelyyn ja ovatko kestävyyskunnon yksilölliset harjoiueluvasteer yhteydessä akuutteihin sydämen autonomisen säätelyn muutoksiin yksittäisen kovatehoisen intervalliharjoituksen jälkeen. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 26 tervettä miestä (ikä: 48±5 vuotta; painoindeksi: 26±2; maksimaalinen hapenottokyky: 34±4 ml/kglmin). JOHTOPÄÄTÖKSET: Heikko fyysinen kunto on tärkein heikentynyttä autonomisen hermoston toimintaa selittävä tekijä sepelvaltimotautipotilailla. Sydämen autonomisen säätelyn palautuminen yksittäisestä kovatehoisesta intervalliharjouuksesta on hitaampaa kuin perinteisestä keståvyysharjouuksesta, mikä kertoo kovatehoisen intervalliharjoittelun olevan elimistölle kuormittavampaa. MENETELMÄT: Tutkittavien (n=l49) terveydenhuollon käynnit intervention päättymisen jälkeiseltä viiden vuoden ajanjaksolta käytiin tapauskohtaisesti läpi poulasuetojärjestelrnäsiä (Pegasos). Siinä positiivisia vaikutuksia oli nähtävissä useissa kaatumisiin ja murtumiin liittyvissä vaaraiekijöissä, kuten alaraajojen lihasvoimassa, toiminnallisessa tasapainossa, fyysisessä toimintakyvyssä sekä luuston kunnossa. Hidastunut sykkeen palautuminen (HR 1,7, luottamusväli 1,12,6, p = 0,020) sekä alentunut sykevaihtelu (HR 2,0, luottamusväli 1,2-3,1, p = 0,005) ja sykkeen turbulenssi (HR 2,1, luottamusväli 1,3-3,4, p = 0,003) ennustivat sydänja verisuonitautitapahtumia vain diabetesta sairastavilla sepelvaltimotautipotilailla, mutta niillä ei ollut itsenäistä ermustearvoa vakioitaessa muilla riskitekijöillä. Sen vaikutuksia sydämen autonomiseen säätelyyn ei kuitenkaan tunneta tarkasti. Lisäksi selvitettiin, miten autonominen toiminta ennustaa sydänja verisuonitautitapahtumia mukaan lukien kuolema, akuutti sepelvaltimotauti kohtaus, aivoinfarku ja sairaalahoitoa vaativa sydämen vajaatoiminta kahden vuoden seurannan aikana. TULOKSET: Askeltavassa lineaarisessa regressiossa maksimaalinen suorituskyky oli tärkein sykkeen palautumista (R = 0,34, p < 0,001), sykevaihtelua (R = 0,33, p < 0,001) ja sykkeen turbulenssia (R = 0,13, p = 0,001) selittävä tekijä, kun huomioitiin muut poteruiaaliset riskitekijät. Lisäksi mitattiin autonomisen hermoston toimintaan potentiaalisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten kehonkoosturnus, lepoverenpaine, maksimaalinen suorituskyky kliinisessä rasitustesussä, masentuneisuus, tulehdustekijöitä sekä verensokeri-, rasvaja munuaisarvoja. TULOKSET: Rekisteritieto oli saatavissa 97 % alkuperäisestä tutkimusjoukosta. Kaatumisvamman saaneiden määrää ja ryhmien välisiä eroja arvioitiin Coxin suhteellisen ilmaantumisen mallin avulla ja vammakaatumisten ja kaatumisen seurauksena tulleiden murtumien määrän ryhmäeroja Poissonin regressiomallin avulla. Nyt raportouavassa 5-vuotisseurantatutkimuksessa tarkastellaan ryhmien välisiä eroja terveydenhuollon kontaktia vaatineiden kaatumisten, eli ns. Lisäksi yhdistetyn harjoittelun ryhmässä ilmeni 51 % vähemmän vammakaatumisia (RR 0,49, 95 % LV: 0,25; 0,98) ja 74 % vähemmän kaatumisen seurauksena tulleita murtumia (RR 0,26, 95 % LV: 0,07; 0,97) verrokkiryhmään verrattuna. Yhdistetyn harjoittelun ryhmässä oli 62 % vähemmän kaatumisvamman saaneita henkilöitä kuin verrokkiryhmässä (HR 0,38, 95 % LV: 0,17; 0,85). JOHTOPÄÄTÖKSET: Vuoden kestävä intensiivinen ja monipuolinen liikuntaharjoiuelu, joka tutkitusti parantaa tasapainoa, vahvistaa alaraajojen lihasvoimaa ja luuston lujuutta sekä ehkäisee toimintakyvyn heikkenemistä, pienentää merkittävästi iäkkäiden naisten riskiä saada murtuma tai muu terveydenhuollon kontaktia vaativa kaatumisvamma. Autonomista säätelyä selittäviä tekijöitä ei kuitenkaan tunneta hyvin. sairasti T2D:ta) tehtiin EKG:n vuorokausirekisteröinti, josta analysoitiin kokonaissykevaihtelua (SDNN) ja karnmioperäisten lisälyöntien jälkeisiä sykkeen lyhytaikaisia muutoksia (sykkeen turbulenssi). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää autonomisen hermoston toimintaa selittäviä tekijöitä sepelvaltimotauupotilailla, joilla ei ollut T2D:ta ja sepelvaltimorautipotilailla, jotka sairastivat lisäksi T2D:ta. vammakaatumisten, sekä kaatumisen seurauksena tulleiden murtumien osalta. TAUSTA: Autonomisen hermoston toiminnan häiriö on yleinen komplikaatio sepelvaltimotaudissa ja tyypin 2 diabeteksessa (T2D), ja sen tiedetään olevan itsenäinen kuolleisuutta ennustava tekijä. Kaksi viikkoa kestänyt harjoitteluinterventio koostui kuudesta progressiivisesta kovatehoisesta intervalliharjoituksesta (HIT; n=l3; 4-6*30 s maksimi teholla/ 4 min palautus) tai kestävyystyyppisestä harjoituksesta (AET; n=l3; LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 43. Seuranta-aikana sattui 81 varnmakaatumista, joissa diagnosoitiin 26 murtumaa. TAUSTA: Kovatehoinen intervalliharjoittelu parantaa aerobista kestävyyskuntoa ainakin yhtä tehokkaasti kuin aerobinen kestävyysharjoittelu matalalla ja tasaisella teholla. deri tulokset osoittivat, että eniten harjoittelusta hyötyi yhdistetyn harjoittelun ryhmä (ryhmä 3). Vammakaatumiseksi (engl. Maksimaalinen suorituskyky ja sydämen vasemman kammion systolinen funktio ennustivat sydänja verisuonitautitapahtumia sepelvalumotauupoulailla, jotka eivät sairastaneet diabetesta. Sykkeen palautuminen mitattiin 60 sekuntia kliinisen rasitustest in päättymisen jälkeen makuuasennossa. Ryhmät erosivat vammojen ilmaantuvuuden suhteen tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Poikkeava autonominen säätely ennustaa lyhyen aikavälin sydänja verisuonitauti tapahtumia vain T2D:ta sairastavilla sepelvaltirnotautipotilailla, mutta se ei ole yhtä vahva, itsenäinen ennustaja kuin tulehdusta kuvaava herkkä CRP V Ortostaattinen sykereaktio ennustaa maksimaalisen hapenottokyvyn muutoksia kovatehoisessa intervalliharjoittelussa KIVINIEMI A, TULPPO M, ESKELINEN J, SAVOLAINEN A, KAPANEN J, HEINONEN 1, HUIKURI H, HANNUKAINEN J, KALLIOKOSKI K MENETELMÄT: 1060 sepelvaltirnotauripotilaalle (ikä 67 ± 8 vuotta, 69 % miehiä, 50 % . injuriousfall) määriteltiin tapahtuma, jossa henkilö itse oli ottanut yhteyttä terveydenhuoltoon (lääkärin tai sairaanhoitajan käynti) tai hänet oli viety sairaalaan kaatumisen vuoksi. Kaikissa malleissa käytettiin kovariaattina tutkittavan ikää ja referenssiryhrnänä toimi verrokki ryhmä. V Autonomisen hermoston toimintaa selittävät tekijät ja ennustearvo sepelvaltimotautipotilailla KARJALAINEN J, KIVINIEMI A, HAUTALAA, PIIRA 0-P, LEPOJÄRVI S, PELTOLA M, UKKOLA 0, HEDBERG P, HUI KURI H, TULPPO M . Kokonaisseuranta-aika sisälsi 746,7 henkilövuotta ja keskimääräinen seuranta-aika oli 5,1 vuotta. Sydämen toiminta tutkittiin sydämen ultraäänitutkimuksen avulla
Matalataajuisen sykevälivaihtelun muutos 24-h mittauksessa oli suurempi HIT-ryhmällä kuin AET-ryhmällä (+3±2 vs. Keskimääräinen ortostaattisen sykevasteen (seisomasyke makuusyke) muutos HIT-harjoituksen jälkeen (jälkeen ennen), iruervent ion 1. Samanlainen tendenssi havaiu iin myös korkeataajuisessa sykevälivaihtclussa (+4±8 vs.2±8%, p=0,068). 132±7 g/1) ja Hkr (39±3 vs. 40-60 min teholla 60 % pyörätestin maksimaalisesta työtehosia) pyöräillen. 11,2±1,2 g/kg), EV (39±4 vs. Venailuryhmä piti yllä aiempia liikuntatouumuksiaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kovatehoinen intervalliharjoiuelu lisää matalataajuista sykevälivaihtelua todennäköisesti lisäämällä sydämeen kohdistuvaa vagaalista säätelyä. Ortostaatunen sykevaste on potentiaalinen menetelmä tunnistamaan henkilöitä, jotka saavat hyvän vasteen aerobisessa kestävyyskunnossa kovaiehoisessa intervalliharjoittelussa. Koehenkilöille tehtiin suora maksimaalisen hapenottokyvyn mittaus pyöräergometrillä sekä 24-h EKG-rekisteröinti ennen interventiota ja sen jälkeen. Vähän kuitenkin tiedetään liikunnan vaikutuksesta polvilumpion rusroon. Tätä tukee havaittu tendenssi korkeataajuisessa sykevaihtelussa, joka on spesifimpi sydämen vagaalista säätelyä kuvaava tekijä. Kilpaurheilua harrastamauomia kontrolli naisia oli 32 ja kontrollimiehiä 73. 50± 7 ml/kg) ja BV (88±9 vs. TULOKSET: Maksimaalisen hapenouokyvyn muutoksessa ei havait.t u eroja ryhmien välillä (HIT: +5±6%; AET: 3±6%). 77±9 ml/ kg) kuin kontrollinaisilla (kaikki p < 0,01), mutta [Hb] (136±7 vs. • TULOKSET: Naisurheilijoilla oli suurempi (ka.±SD) Hbmassa (10,9±1,3 vs. Naisurheilijoita oli 21 ja miesurheilijoila 42. Polvilumpion ruston biokemiallinen koostumus arvioitiin T 2 relaksaatioaika -magneetti kuvausmenetelmällä tutkimuksen alussa ja 12 kk:n kuluttua. 0±4%, p=0,024). Kehon paino (kg), IHbl (g/1) ja hematokriilti (Hkr, %) mitalliin. Polvi ruston T2 relaksaatioaika lyheni harjoiueluryhmällä 8 % (95% Luottamusväli; 2-13%, p=0,03) enemmän kuin vertailuryhrnällä. Hbmassa (glkg), punasolutilavuus (EV, ml/kg), plasmatilavuus (PV, ml/kg) ja veri tilavuus (BV, ml/kg) määri Lelti i n CO-takaisi n hengi t ysmenetel mäl lä. Maksimaalinen hapenottokyky (VO2max, ml/ kglmin) määriteltiin portailtain nousevassa suorituskykytestissä mittaamalla alveolaarista kaasujen vaihtoa. Tutkittavat satunnaistetuin harjoittelu(n=40) ja vertailuryhmään (n=40). 143±6 g/1) ja Hkr (43±2 vs. 87±10 ml/kg) kuin kontrollimiehillä (kaikki p < 0,01), multa IHb] (146±7 vs. V Suomalaisten naisten ja miesten hemoglobiinimassan ja veritilavuuden erot urheilijoilla ja urheilua harrastamattomilla henkilöillä KOPONEN AS, PELTONEN JE, PÄIVINEN M, AHO J, HÄGGLUND H, NUMMELAA, TIKKANEN HO . Mitä enemmän ortostaau inen sykevasie H IT-harjoitusten jälkeen pieneni, sitä enemmän maksimaalinen hapcnouokyky parani. Luuliikuntaohjelma on turvallinen liikuntamuoto lievää nivelrikkoa sairastavilla vaihdevuosi-iän ohiuaneilla naisilla. 53±7ml/kg) ja BV (97±10 vs. 43±2 g/1) eivät eronneet. Sydämen autonominen säätely määriteltiin 24-h EKG-rekisteröinneistä sekä ortostaauisista testeistä laskemalla keskisyke sekä matala(0,04-0,15 Hz) ja korkeataajuisen (0,15-0,4 Hz) sykevälivaihtelun määrä. 34±4 ml/kg), PV (59±6 vs. Lisäksi koehenkilöt suori tt ivat oriostaau isen testin (5 min maaten, 5 min seisten) kotiolosuhtcissa intervention jokaisena aamuna. 40±2 %) eivät eronneet. Kontrollimiesten kaikkien ao. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia luustoon suotuisasti vaikuuavan liikunnan efektiä polvilumpion rustoon kvantitatiivisen magneettikuvauksen avulla polven nivelrikkoa sairastavilla vaihdevuosi-iän yliuäncillä naisilla. 28±3 ml/kg), PV (56±6 vs. V Luuliikunta -tyyppisen harjoittelun vaikutus polvilumpion rustoon lievää polven nivelrikkoa sairastavilla postmenopausaalisilla naisilla, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus KOLI J, MULTANEN J, KUJALA UM, NIEMINEN MT, TIMO J, RIIKKA A, LAMMENTAUSTA E , KIVIRANTA 1, HÄKKINEN A, HEINONEN A . 9,3±1,0 g/ kg), EV (32±4 vs. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 80 vaihdevuosi-iän yliuänyuä naista (keskimääräinen ikä: 58 (SD 4) vuolla, pituus: 163 (6) cm, paino: 72 (11) kg), joilla oli radiologinen lievä polven nivelrikko reisi-sääriluu liitoksessa (Kellgren-Lawrencc luokat 1 (todennäköinen) ja 2 (lievä)). TAUSTA: Hemoglobiinimassalla (Hbmassa), veritilavuudella (BV) ja sydämen minuuttitilavuudella on voimakas positiivinen yhteys maksimaaliseen hapenoltokykyyn (VO2maxlVeren hemoglobiinipitoisuudella (IHbl) ei vastaavaa yhteyltä ole. JOHTOPÄÄTÖKSET: Progressiivisella iskutuksia sisältävällä ohjatulla luuliikuntaohjelmalla oli suotuisa vaikutus polvilumpion ruston biokemialliseen rakenteeseen. Kahdentoista kuukauden liikuntaintervention jälkeen ryhmien välillä ei ollut eroa polvikivussa (p=0,17) tai nivelen oireissa (p=0,44). Hbmassa määriltää veren hapenkuljetuskapasiteeltia, ja BV osaltaan vaikuttaa sydämen iskutilavuuteen laskimopaluun ja sydämen täyttöpaineen kaulta. Liikunnalla on osoueuu olevan positiivinen vaikutus polvikipuun, toimintakykyyn ja nivelen jäykkyyteen. Keskimääräinen harjoitteluun osallistumisprosentti oli 68 %. TULOKSET: Tutkimuksen suoriui loppuun 36 harjoitusja 40 kontrolliryhmäläistä. Miesurheilijoilla oli suurempi Hbmassa (12,9±1,2 vs. Harjoittelu oli hyvin siedettyä. Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata suomalaisten kansainvälisen tason naisja miesurheilijoiden hemoglobiinipiloisuulta, hematokriitlia, hemoglobiinimassaa, veritilavuuua ja maksimaalista hapenoltokykyä ei-urheilijoiden arvoihin. Urheilijat edustivat pääasiassa kestävyyslajeja, ja he olivat toteuttaneet useita vuosia säännöllistä ja kovatehoista harjoittelua. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat terveitä 16-46 -vuotiaita naisia ja 16-52 -vuotiaita miehiä. TAUSTA: Iän karttuessa nivelrikon esiintyminen ja ilmaantuvuus lisääntyy sekä miehillä euä naisilla. Polven nivelrikko ja polvilumpion ruston degeneraatio aiheuttaa kipua, heikentää toimintakykyä ja alentaa elämän laatua. viikolta, ennusti voimakkaasti yksilöllistä maksimaalisen hapenouokyvyn harjoiueluvasieua (r=-0,69, p=0,014). Harjoittelu vaikutti siten ruston laatuun positiivisesti. Kipu mitattiin Kneelnjury and OstcoanhritisOutcomeScore (KOOS) kyselylomakkeella käyttäen Likertin viisiportaista asteikkoa. Tilastolliset testit: yksisuuntainen ANOVA, Games-Howellinposthoc, merkitsevyystaso p < 0,05. Harjoiucluryhrnä osallistui ohjauuun progressiivisesti etenevään iskutuksia ja nopeita suunnanvaihtoja sisältävään aerobic ja sicp-aerobic harjoituksiin 12 kuukauden ajan kolme kertaa viikossa. verimuuttujien arvot olivat suuremmat (p < 0,01) kuin 44 LIIKUNTA& TIEDE50•5/2013. T2 relaksaatioaika kuvaa ruston kollageenisäikeiden orieruaatiota, jossa pidentynyt T2 relaksaatioaika on yhteydessä ruston degeneroitumiseen
Kuitenkaan lajispesifisiä vaikutuksia motorisen aivokuoren plastisuuteen ei vielä tiedetä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitkä lihasryhrnät iän myötä heikentävät kävelyn ja juoksun suorituskykyä. Näiden havaintojen perusteella ikääntyneiden ihmisten tulisikin vahvistaa erityisesti nilkan ojentajien kapasiteettia liikkumiskyvyn ylläpitämiseksi. Soleuksen lyhyen latenssin venytysrefleksi (SLR) mitattiin dynamometrin pedaalin aiheuttamalla dorsifleksio -liikkeellä selkäydiruason motoristen herkkyysmuutosten tunnistamiseksi. Vaikka hyvin tiedetään, että kävelyssä ja etenkin juoksussa ikääntyneet ihmiset tuottavat alustaan pienempiä reaktiovoimia, on epäselvää, mitkä alaraajan lihasryhmät ovat syynä alentuneeseen reaktiovoimien tuottoon ja siten heikentyneeseen kävelyn ja juoksun suorituskykyyn. Iäkkäillä henkilöillä vaje nilkan ojentajien tehontuotossa on havaittavissa jo kävelyssä ja se suurenee selvästi juoksussa ja pikajuoksussa. kont ro llinaisten, ja miesurheilijoiden suuremm at (p < 0,01) kuin naisur heilijoiden, plasmatilavuutta lukuun ottamatta. Odotetusti miehillä oli suurempi Hb-pitoisuus, hematokriitti, Hbmassa ja veri tilavuus kuin naisilla. Tutkimus tukee aikaisempia johtopäätöksiämme siitä, että Hbmassa ja veritilavuus ovat herkempiä muuttujia havaitsemaan eroja veren hapenkuljetuskyvyssä kuin Hb-pitoisuus ja hematokriitti. Naisurheilijoilla näyttäisi korostuvan plasmatilavuuden osuus kokonaisveritilavuudesta, kun taas miesurheilijoilla suurentunut veri tilavuus jakautuu tasaisemmin punasolujen ja plasman kesken. Pikajuoksussa myös lonkan teho oli vanhoilla 38% ja keskiikäisillä 31% matalampi nuoriin verrattuna (P<0,0 l, P<0,01). V Iän myötä alentunut nilkan ojentajalihasten kapasiteetti on keskeisin liikkumiskykyä heikentävä tekijä kävelyssä ja juoksussa KULMALA J-P , KORHONEN M, KUITUNEN S, SUOMINEN H, HEINONEN A, AVELA J . Pikajuoksussa nilkan teho vanhalla ryhmällä oli 47% ja keski-ikäisellä ryhmällä 30 % matalampi kuin nuorilla (P<0,001, P<0,001). Taitoryhmän motorinen aivokuori oli merkittävästi plastisempi kestävyysryhmään verrattuna. Naisurheilijoiden ja kontro llim iesten välillä ei kuitenkaan ollut ero ja Hbmassassa, EV:ssa, PV:ssa eikä BV:ssa, vaikka miesten IHbl ja Hkr olivat suuremm at (p < 0,01). Motorinen aivokuori on keskeisessä roolissa uusien motoristen taitojen oppimisessa. TAUSTA: Iän myötä liikkumiskyky heikkenee alaraajan voimantuottokyvyn laskiessa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Naisja miesurheilijoilla oli urheilua harrastamattomia henkilöitä suurempi Hbmassa ja veri tilavuus. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 15 taitourheilijaa (ikä 23 ± 4 vuotta, 12 naista ja 3 miestä) ja 15 kestävyysurheilijaa (ikä 26 ± 4 vuotta, 10 naista ja 5 miestä). TULOKSET: Kävelyssä vanhalla ryhmällä oli nuorten ryhmään verrattuna 21 % matalampi nilkan ojeruajalihasten teho (P<0,05) mutta 32 % korkeampi polven ojentajalihasten teho (P<0,05). TAUSTA: Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllinen liikunnan ja erityisesti kestävyysliikunnan harjoitteleminen parantaa neurokognitiivisia toimintoja ja lisää aivojen plastisuutta eli kykyä uudelleen muovautua perifeeristen ja sentraalisten ärsykkeiden mukaisesti. Lisääntyneen LIIKUNTA& TIEDESO•S/2013 45. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui yhteensä 39 fyysisesti aktiivista miestä, jotka jaettiin kolmeen eri ikäryhmään: nuoret (n=l3, ikä 26±6 v.), keski-ikäiset (n=l3, ikä 61±5 v.) ja vanhat (n=l3, ikä 78±4 v.) Alaraajan lihasryhmien teho määritettiin voirnalevyantureiden ja 3D-liikeanalyysijärjestelmän avulla kävelyssä (1,6 m/s),juoksussa (4 m/s) ja pika-juoksussa (maksiminopeus). PAS-interventiolla voidaan aiheuttaa paikallisia muutoksia motorisen aivokuoren herkkyydessä kohdelihaksen vastaavuusalueella. Naisurheilijat ylsivät painoon suhteutetussa Hbmassassa ja veritilavuudessa samalle tasolle kontrollimiesten kanssa, mikä viittaa siihen, että urheilijanaisen elimistön verisolutuotannossa on kapasiteettia, vaikkakin rajoitetusti, sopeutua kovaiehoiscen pitkäaikaiseen harjoitteluun. Kestävyysryhrnässä oli 8 hiihtäjää, 4 suunnistajaa ja 3 juoksijaa ja he olivat harjoitelleet keskimäärin 12 ± 4 vuotta ja 7 ± 2 kertaa viikossa. V Liikeaivokuoren plastisuus on parantunut taitourheilijoilla verrattuna kestävyysurheilijoihin KUMPULAINEN S, GRUBER M, BERGMAN N J, VOIGT M, LINNAMO V, MRACHACZ-KERSTING N, AVELA J . Naisurheilijoiden VO 2max(63±10 rnl/kg/ rn in, n= 6) oli suurempi kuin kont rollinaisilla (3 6±5 ml/k g/ min, p < 0,01) ja kont ro llim iehillä (47± 8 ml/ kgl min, p < 0,05), ja samansuuru inen kuin miesurheilijoilla (64±8 ml/kg/min, n = 21 ). Juoksussa (4 m/s) nilkan ojentajalihasten teho oli vanhalla ryhmällä 41 % ja keski-ikäisellä ryhmällä 24 % matalampi nuoriin verrattuna (P<0,001, P<0,001). Sen sijaan lonkan teho oli juoksussa vanhalla ryhmällä 41 % suurempi nuorten ryhmään verrattuna (P<0,05). TULOKSET: PAS aiheutti merkittävän MEP:n amplitudin kasvun 76 ± 83 % (P < 0,001) tauoryhrnässä mutta ei kestävyysryhmässä -7 ± 35 %. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri lajiharjoiuehuaustan vaikutuksia motorisen aivokuoren plastisuuteen parillisen assosiatiivisen stimulointi-intervention (PAS) avulla. Tutkimuksen ajan koehenkilöt istuivat nilkkadynamometrissä (lantioll0°; polvi, 180°; nilkka, 90°) oikea jalkaierä dynamometrin pedaaliin kiinnitettynä. Taitoryhmässä oli 11 tanssijaa, 2 voimistelijaa ja 2 taitoluistelijaa ja he olivat harjoitelleet keskimäärin 14 ± 4 vuotta ja 5 ± 1 kertaa viikossa. Transkraniaalisella magneettistimuloinnilla (TMS) aiheutettiin motorinen herätepotentiaali (MEP), joka rekisteröitiin pinta elektromyografia n avulla ennen ja jälkeen PAS-intervention. Tämä johtuu luultavasti erilaisen pitkäaikaisen harjoittelun adaptaatioista kortikospinaalisella radalla; taitoharjoittelu lisää synapsien määrää motorisella liikeaivokuorella kun taas kestävyysharjoiuelu lisää verisuonitusta mutta ei synapsien määrää. Polven lihasten tehossa ei ollut eroja ryhmien välillä juoksussa eikä pika juoksussa. SLR amplitudissa ei tapahtunut muutoksia kummankaan ryhmän kohdalla. Tiedetään myös hyvin, että harjoitusvasteet kortikospinaalisella radalla ovat lajispesifisiä. Ikääntyneet ihmiset pystyvät kuitenkin kompensoimaan nilkan alentunutta kapasiteettia lisäämällä polven ja lonkan ojentajalihasten tehoa kävelyssä ja juoksussa. PAS-interventio piti sisällään 200 stimulointiparia, jossa sähköinen stimulointi kohdistui tibiaalihermoon ja TMS motorisessa aivokuoressa soleuslihaksen vastaavuusalueeseen. Tämän perusteella voidaan olettaa, että PAS interventio ei aiheuttanut muutoksia selkäydintason motorisessa herkkyydessä. Sen sijaan pikajuoksussa lonkan ojernajalihasten teho oli merkitsevästi suurempaa nuorilla verrattuna ikääntyneisiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa, että harjoittelutausta vaikuttaa motorisen aivokuoren plasusuuteen lajispesifisesti. Soleus on harjoituspesifinen lihas kummassakin tutkimusryhmässä. Yllättäen ikääntyminen ei kuitenkaan vähentänyt polven ojentajalihasien tehon tuottoa juoksussa eikä pika-juoksussa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimustulokset osoittavat, että alentunut nilkan ojentajalihasten voimantuotto on keskeisin syy liikkumiskyvyn heikentymisessä iän myötä
Tämä tutkimus auttaa ymmärtämään toiminnallisia ja neuraalisia vasteita, jotka vaikuttavat motorisen aivokuoren plasusuuieen ja voi näin ollen edesauttaa tehokkaampien motoristen oppimismenetelmien suunnittelussa koululiikunnassa, urheiluvalmennuksessa ja kuntoutuksessa. Ennaltaehkäisevien harjoitusohjelmien vaikutusmekanismit ja hyödyllisimmät, vammoja ehkäisevät harjoitusmenetelmät tulisi pyrkiä selvittämään. TAUSTA: Urheilu sisältää aina riskin vammautumisesta. synapsimäärän tiedetään mahdollistavan suuremman plastisuuden. Löydettyjen artikkelien sekä olennaisten katsausartikkelien lähdeviitteet tarkastettiin käsihaulla. Tyypin 2 diabeteksessa veren HDL-pitoisuutta lisäävät hoidot, kuten liikunta, saattavat palauttaa lihasten mitokondrioiden toimintakykyä ja siten vaikuttaa keskeisiin kohtiin tyypin 2 diabeteksen sekä edelleen sydänja verisuonitautien patologiassa. Urheiluvamrnat ovat suurin tapaturmaluokka Suomessa. Kestävyyskunnon ja liikunnan vaikutusmekanismeja näihin indikaattoreihin, ja sydänja verisuonitauteihin, ei kuitenkaan tunneta riittävästi. V Liikunnan terveysvaikutusten mekanismit: veren suuri HDL-pitoisuus ylläpitää lihasten toimintakykyä mukauttamalla solu hengitystä LEHTI M, DONELAN E, ABPLANALP W, MARTINEZ S, DAVIDSON S, HOFMANN S . Tulevissa tutkimuksissa tulisi keskittyä suosittuihin, korkeariskisiin urheilulajeihin. Urheiluvamma vaikuttaa negatiivisesti urheilijan terveyteen ja vammojen hoito on usein kallista. Geneettisesti lisätty HDL ja apoAl ehkäisivät runsasrasvaisen dieetin aiheuttamaa glukoositasapainon heikkenemistä hiirillä. ApoAl-ko hiirten kestävyyssuorituskyky oli heikentynyt ja kaksoiskantalihaksesta (m. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa veren korkean HDL-pitoisuuden merkityksen lihaksen glukoositasapainolle sekä mitokondrioiden toiminnalle levossa, fyysisessä ja metabolisessa kuormituksessa sekä ikääntyessä. Mela-analyysiin otettiin 59 tutkimusta. 46 UIKUNTA & TIEDE 50 • 5 12013. Säännöllinen kestävyysliikunta ja hyvä kestävyyskunto vaikuttavat edullisesli glukoosiaineenvaihduntaan ja veren HDL-määrään. Venyttely (OR 0,92, 95%Cl 0,80-1,06), modifioidutjalkineet (OR 1,23, 95 % CI 0,81-1,87) ja ennaltaehkäisevät videot (OR 0,94, 95 % CI 0,43-2,04) eivät vaikuttaneet vammariskiin. ApoAl-tg hiirillä oli matalammat paastoverensokeriarvot, parempi glukoosin sieto, suurempi paastoveren laktaattipitoisuus, vähemmän kehon rasvaa sekä parempi suoja iän aiheuttamaa kestävyyskapasiteetin laskua vastaan kuin villityypin hiirillä. HDL-pitoisuus itsessään tehosti glukoosin hapetusta lisäämällä glykolyysiä ja solu hengitystä C2Cl 2lihassoluissa, in vitro. Tuloksia verrattiin villityypin hiiriin. Tuki-/iskua vaimentavat pohjalliset (OR 0,51, 95 % CI 0,32-0,81), ulkoiset niveltuet (OR 0,40, 95 % CI 0,30-0,53) ja harjoitusohjelmat (OR 0,55, 95 %Cl 0,460,66) olivat tehokkaita ennaltaehkäisemään urheiluvammoja. Lihasten toimintakykyä ja hiirten aineenvaihduntaa tutkittiin kolmella koeasetelmalla: 1) hiiret harjoittelivat juoksumatolla 5 kertaa viikossa 4 viikon ajan (1 h/päivä), 2) hiiret olivat 4 viikkoa runsasrasvaisella dieetillä ja 3) pitkittäistutkimuksessa seurattiin edellisen kaltaisen juoksuharjoittelun vaikutusta ikääntyviin hiiriin vuoden ajan. V Urheiluvammojen ennaltaehkäisy: systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista LEPPÄNEN M, AALTONEN S, PARKKARI J, HEINONEN A, KUJALA UM . Käytetyttietokannatolivat: PubMed, MEDLINE, SPORTDiscus, the Cochrane Central Register of Controlled Trials, CINAHL, PEDroja Web of Science. Hyödyntämällä tutkimuksen tuloksia käytännössä, voidaan saada merkittäviä tuloksia liikuntavammojen vähentämisessä. Mela-analyysin ongelmia olivat yksittäisten tutkimusten metodologiset heikkoudet, tutkimustulosten heikko yleistettävyys ja tutkimusten heterogeeniset tutkimusasetelmat. gastrognemius) eristettyjen mitokondrioiden ATP:n iuouokyky oli huomattavasti heikentynyt. Koska urheiluvammat ovat haitallisia urheilijan uralle ja terveydelle sekä kalliita yhteiskunnalle, on tärkeää edistää näyttöön perustuvien ennaltaehkäisymenetelmien käyttöönottoa. Mekanismien parempi ymmärrys voisi johtaa liikunnan yleisempään hyödyntämiseen aineenvaihduntasairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Sisäänottokriteerit täyttävien tutkimusten tuli tutkia jonkin ennaltaehkäisevän intervention vaikutusta urheiluvammariskiin, olla satunnaistettuja tai kvasi-satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia, ja olla julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä. Vähän liikkuvien ApoAl-tg hiirten kehon rasvan määrä oli lähellä juoksuharjoittelevia hiiriä. TULOKSET: Systemaattinen kirjallisuushaku tuotti yhteensä 5490 hakutulosta, joista 67 tutkimusartikkelia täytti sisäänottokriteerit. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä meta-analyysi osoitti, että urheilu vammoja voidaan ainakin jossain määrin ennaltaehkäistä käyttämällä vammaja lajispesifejä menetelmiä. Tutkimuksissa päälopputulosmuuuujana tuli olla urheiluvammojen tai vammautuneiden urheilijoiden lukumäärä. Tutkimukset urheiluvammojen ennaltaehkäisystä ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosien aikana. ApoAl-ko hiirten lihasten glykogeenivarastot eivät kasvaneet juoksuharjoittelun seurauksena kuten villityypin hiirillä. Kaikissa koeasetelmissa oli mukana jokaisesta genotyypistä kontrolliryhmä, jossa hiiret söivät normaali ruokaa ja liikkuivat vain vähän. Tuloksista voidaan päätellä, että vaikka kestävyysharjoittelu lisää aivojen plastisuutta muilla aivoalueilla niin harjoitteluspesifisten alueiden plastisuus voi olla jopa heikentynyt. MENETELMÄT: Systemaattinen kirjallisuushaku tehtiin käyttämällä seuraavia hakusanoja: sportsmjuri/es, athleucinjuri/es, prevention, prevenuve, randorniz/s/ed, controlled trial ja randomiz/s/edcontrolled trial. Tämä johtui pääasiassa glukoosin kuljetuksen ongelmista pääosin glykolyyttisiin lihaksiin. MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa käytettiin geneettisesti muokattuja hiiriä, joilla veren HDL-tasot ovat normaalia korkeammat (ApoAl-tg) tai matalammat (ApoAl-ko), selvittämään vaikuttaako HDL:n määrä mitokondrioiden bioenergetiikkaan lihaksessa. TAUSTA: Sydänja verisuonisairauksiin liittyy häiriintynyt glukoosiaineenvaihdunta, mutta myös veren vähäinen HDL (highdensitylipoprotein) -määrä on yksi keskeinen sydänja verisuonitautien ennustaja. Tutkimuksen tarkoituksena on tehdä yhteenvetoa urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn tähtäävien interventioiden vaikutuksesta vammariskiin. TULOKSET: Matala veren HDL-pitoisuus (ApoAl-ko-hiiret) oli yhteydessä kohonneeseen paastoverensokeriin ja heikentyneeseen glukoosin sietoon
3,8 W/kg, p<0,001). SymptomScore, ii. Aivovamman saaneille potilaille tehtiin pään tietokonetomografia-kuvaus ensiavussa sekä aivojen magneettikuvaus (3 Teslaa) kahden viikon sisään vammasta. MENETELMÄT: Tutkittavana oli 425 lapsesta (204 tyttöä ja 221 poikaa) koostuva väestöotos. V Sport Concussion AssessmentTool 2 (SCAT2) lievän traumaattisen aivovamman saaneiden potilaiden arvioinnissa LUOTOTM, SILVERBERG ND, KATAJAA, BRANDER A, TENOVUO 0, ÖHMAN J, IVERSON GL . Sydämen syketaajuuua ja systolista verenpainetta mitattiin kuormitusta edeltävästä levosta kuormituksen jälkeisen palautusvaiheen loppuun saakka. oireet (SymptomScore), ii. Keskeisimmät tutkimusmuuttujat olivat SCAT2 ja tämän osatestit [i. Kaikista tutkituista kerättiin sosiodemografisia ja vammatapahtumaan liittyviä tietoja. TAUSTA: Pään alueen vammat ovat urheilussa, etenkin kontaktilajeissa, yleisiä. TAUSTA: Maksimaalisia kuormituskokeita tehdään harvoin lapsille, ellei heillä ole fyysiseen suorituskykyyn ja arjessa selviytymiseen vaikuttavaa sairautta, kuten synnynnäistä sydänvikaa. Aivovarnmasta toipumista kartoitettiin töihin palaamisajalla ja post-kommootio syndrooman (=post-concussionsyndrome, PCS) esiintyvyydellä. Pään vamman sattuessa keskeistä olisi tunnistaa viitteet vakavammasta kallonsisäisestä vammasta ja arvioida turvallinen urheiluun palaamisajankohta peilattuna vamman vakavuuteen. Kliiniset seurantakäynnit toteutettiin yhden ja kuuden kuukauden kuluttua vammasta. koordinaatio (CoordinationScore) ja iv. 197 lyöntiä/min, p=0,32). Palautumisvaiheessa tyttöjen sydämen syketaajuus laski poikia hitaammin 1, 2, 3 ja 4 minuuttia kuormituksen jälkeen (p<0,001 kaikissa aikapisteissä). Liitännäisvammat luokiteltiin lnjurySeverityScore-pisteytykseen perustuen. Aivovamman saaneita potilaita oli aineistossa 49 ja kaikki näistä arvioitiin ensiavussa viiden vuorokauden sisään vammautumisesta. Tietokonetomografiaja magneettikuvat tulkittiin systemaattisesti neuroradiologin toimesta. TULOKSET: Tulokset: SCAT2:n pisteytettävät osatestit (i. tajuttomuus, ii. tasapaino (ModifiedBalanceErrorScoring System, M-BESS)] sekä aivovamman vakavuutta kuvaavat kliiniset oireet/löydökset (i. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 6-8 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien maksimaalinen työteho sekä sydämen syketaajuuden ja systolisen verenpaineen käyttäytyminen maksimaalisen kuormituskokeen ja siitä palautumisen aikana sekä laatia viitearvot näille muuttujille. 3,1 W/kg, p<0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulosten perusteella arvioidut sukupuolikohtaiset viitearvot (<2,5%, 2,5-15,9%, 16,0-83,9%, 84,097,5% ja >97,5%) ovat hyödyllisiä kuormituskokeita tekeville lääkäreille ja liikuntafysiologeille. Tutkittaville tehtiin maksimaalinen kuormituskoe polkupyöräergometrilla ja maksimaalinen työteho (W) suhteutettiin kehon painoon ja rasvattomaan pehrnytkudosmassaan. amnesia, iii. Verrokkimateriaali koostui 33 nilkkavamman saaneesta potilaasta, jotka rekrytoitiin soveltuvin osin samoilla kriteereillä kuin aivovammapotilaat. Systolisen verenpaineen palautumisessa ei ollut eroja tyttöjen ja poikien välillä. Tutkimusasetelma oli prospektiivinen ja tapaus-verrokki-lähtöinen. TULOKSET: Kehon painoon suhteutettu maksimaalinen työteho oli pienempi tytöillä kuin pojilla (2,7 vs. Myös terveiden lasten maksimaalisen suorituskyvyn sekä kuormituksen aikaisen syketaajuuden ja systolisen verenpaineen muutosten normaali vaihteluväli on tärkeää tietää, jotta osattaisiin tunnistaa normaali ja poikkeava reaktio. aivoja selkäydinherrnojen toiminta). Lievä traumaattinen aivovamma määriteltiin Maailman terveysjärjestön (World Health Organization criteria for MildTraumatic Brain lnjury) kriteereiden mukaisesti. Tieteelliseen näyttöön ja kansainväliseen konsensukseen perustuen urheilijoiden pään vammojen arviointiin on kehitetty työkalu, Sport ConcussionAssessmentTool, jonka viimeisin kolmas versio (SCAT3) julkaistiin keväällä. Aikuisilla voimakas systolisen verenpaineen nousu kuormituskokeessa on verenpainetaudin ilmaantumisen riskitekijä. Tyttöjen ja poikien maksimisyketaajuuksien välillä ei ollut eroa (196 vs. Tutkimukseen rekrytoitiin 18-60-vuotiaita pirkanmaalaisia, joilla ei ollut vammaa edeliäen todettu neurologisia tai psykiatrisia sairauksia. Vammojen vakavuus vaihtelee pinnallisesta ruhjeesta aina aivovammaan asti. Systolisen verenpaineen käyttäytyminen maksimaalisen kuormituksen aikana jaettiin kolmeen luokkaan käyttäen kuormituskokeen lopussa mitattujen kahden viimeisimmän arvon erotusta (nousu > + 2 mmHg, tasanne ± 2 mmHg, lasku « 2 mmHg). 127 mmHg, p=0,46). Viitearvojen avulla voidaan tunnistaa lapset, joilla on heikentynyt rasituksen sietokyky tai epänormaali sydämen syketaajuuden tai systolisen verenpaineen käyttäytyminen kuormituksen aikana. Myöskään tyttöjen ja poikien kuormituksessa viimeisimpien mitattujen systolisten verenpainearvojen välillä ei ollut eroa (128 vs. Noin kolmanneksella lapsista havaittiin kuormituksen loppuvaiheessa systolisen verenpaineen tasan ne tai lasku, joka tulkittiin kuitenkin normaaliksi löydökseksi lapsilla. Tutkimuksessa selvitettiin myös sukupuolten välisiä eroja kuormituskoemuuttujissa. Kahden minuutin palautumisen jälkeen tyttöjen syketaajuus oli laskenut 53 ja poikien 59 lyöntiä/min. Tavoitteenamme oli tutkia SCAT-työkalun herkkyyttä ja tarkkuutta (=validiteettia) akuutin lievän traumaattisen aivovamman saaneiden potilaiden akuutissa arvioinnissa, diagnostiikassa sekä toipumisen seurannassa. M-BESS) osoittivat vaihtelevaa validiteettia aivovamman saaneiden potilaiden arvioinnissa ja toipumisen seurannassa. Maksimaalinen työteho sekä sydämen syketaajuus ja systolinen verenpaine polkupyöräergometritestissä ja palautumisvaiheessa 6-8 -vuotiailla lapsilla LINTU N, TOM PURI T, VIITASALO A, SOININEN S, LAITINENT, SAVONEN K, LINDI V, LAKKA TA . kogniuo (StandardizedAssessment of Concussion, SAC), iii. Aivovammojen päivittäinen ilmaantuvuus urheilussa on arvioitu Suomessa olevan 10-20. Lapsilla tavanomaista voimakkaamman kuormituskokeen aikaisen systolisen verenpaineen nousun on havaittu olevan yhteydessä rnetabolisiin riskitekijöihin. SAC, iii. Verrokit magneettikuvattiin vastaavilla sekvensseillä kuin aivovammapotilaat. SAC-osatesti erotteli aivovamman saaneet potilaat luotettavasti verrokeista (ROC, areaunder the curve (AUC)=0,76, p<0,001) ja oli yhteydessä akuutteihin trauLIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013 47. CoordinationScore ja iv. Glasgow ComaScale ja iv. Kaikki tulokset on esitetty keskiarvoina. Myös rasvattomaan pehmytkudosmassaan suhteutettu maksimaalinen työteho oli pienempi tytöillä kuin pojilla (3,5 vs. MENETELMÄT: Tutkimus suoritettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiavussa vuosina 2010-2012
Alhaisempi pistemäärä SymptomSco re-osatestissä (=enemmän oireita) oli yhteydessä pitkittyneeseen PCS-oireiluun (odds=0,882, 95% Cl =0,79-0,99, p=0,035). Kaatumisen riskitekijöitä kuvaavina muuttujina mitattiin dynaaminen tasapaino, maksimaalinen isometrinen polven ojennusja koukistusvoima, alaraajojen teho sekä kestävyyskunto. Harjoitusryhmä (n=40) harjoitteli ohjatusti kolmesti viikossa 12 kuukauden ajan. Harjoittelu oli hyvin siedeuyä, eikä sillä ollut negatiivisia vaikutuksia polviruston biokemialliseen koostumukseen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Progressiivinen impaktiharjoittelu lisäsi lievää polven nivelrikkoa sairastavien naisten reisiluun kaulan luun mineraalimassaa sekä paransi heidän fyysistä suorituskykyä. Polviruston biokemiallinen koostumus arvioitiin dGEMRIC (sensitiivinen glykosaminoglykaanien määrälle) ja T2 relaksaatioaika (sensitiivinen kollageen iorientaatiol le) magneetti kuvausmenetel millä. Luun mineraalimassa (BMC) mitattiin reisiluun kaulan ja sarvennoisen alueelta sekä lannerangasta DXA:lla. Kyseisen liikuntamuodon on arveltu lisäävän nivelrikon riskiä, minkä takia sitä ei ole suositeltu henkilöille joilla on nivelrikkoa. SAC myös ennusti töihin paluuta (odds=l,528, 95% Cl=l,032,26, p=0,033). Sen takia on tärkeää tutkia muita liikuntaan liittyviä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä luun lujuuteen. V High-impact harjoittelun vaikutus luustoon ja polvirustoon lievää polven nivelrikkoa sairastavilla naisilla satunnaistettu kontrolloitu tutkimus MULTANEN J, NIEMINEN MT, HÄKKINEN A, KUJALA UM, JÄMSÄ T, KAUTIAINEN H, LAMMENTAUSTA E, AHOLA R, SELÄNNE H, OJALA R, KIVIRANTA 1, HEINONEN A . Sen sijaan kliinisesti merkittävien oireiden muutoksissa ei ollut ryhmien välisiä eroja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luustolle suotuisan impaktiharjoittelun soveltuvuutta ja vaikutuksia luustoon, polvirustoon, oireisiin sekä fyysiseen suorituskykyyn naisilla joilla on lievä polven nivelrikko. MENETELMÄT: Tähän poikkileikkaustutkimukseen osallistui satakolmekymmentäyhdeksän 50-68 -vuotiasta vapaaehtoista naista (ikä: 62 (SD 4) vuotta, pituus 162 (5) cm, paino: 71 (11) kg), joilla oli todettu todennäköinen tai lievä polven nivelrikko (Kellgren-Lawrence (KIL) nivelrikkoluokitus 1-2). Kliinisesti merkittäviä oireita; polvikipu,jäykkyys ja fyysinen toimintakyky mitattiin Western Ontario and McMasterUniversitiesArthritis Indeksillä (WOMACkyselylomake). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lievää polven nivelrikkoa sairastavien vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten alaraajojen lihasten tehonja voimantuoton sekä dynaamisen tasapainon yhteydet alaraajan luun lujuuteen. Harjoitusohjelma oli progressiivisesti etenevä sovellettu aerobic/ step-aerobic -ohjelma sisältäen asteittain korkeampia hyppyjä (5-20 cm) ja nopeita suunnanmuutoksia. mamuutoksiin, jotka olivat todennettavissa magneettikuvauksella (o d d sL ö + , 95% Cl=l,06-2,54, p=0,025). Sääriluun distaaliosan puristuslujuuden indeksi (BSld, 1111113) ja sääriluun keskiosan taivutusjäykkyys (SS1max50, g2/ dm4) laskettiin perifeerisellä luustotornografilla (pQCT) kuvatusta datasta. lskutyyppinen kuormitus ei ehkä ole kuitenkaan optimaalisin liikuntamuoto vaihdevuosi-iän ohittaneille naisille, joilla on alkava nivelrikko. Kontrolliryhmä (n=40) jatkoi aiempaa liikuntakäyttäytymistään. Mittaukset tehtiin tutkimuksen alussa ja 12 kuukauden kohdalla. Tutkittavat satunnaistettiin harjoitus(ikä: 57 (SD 4) v, pituus: 165 (6) cm, paino: 72 (9) kg) tai kontrolliryhmään (ikä: 58 (4) v, pituus: 162 (4) cm, paino: 69 (11) kg). TAUSTA: lskutyyppisen kuormituksen ja nopeita suunnan vaihtoja sisältävän liikunnan on osoitettu vaikuttavan suotuisasti luun lujuusominaisuuksiin. TAUSTA: Luukadon ja nivelrikon riskit kohdistuvat usein samaan joukkoon eli vaihdevuodet ohittaneisiin naisiin. Tuloksia voidaan hyödyntää lievää polven nivelrikkoa sairastavien vaihdevuodet ohittaneiden naisten harjoitusohjelmien laadinnassa luukadon ja kaatumisten ehkäisemiseksi. Ryhmien välisiä muutosten eroja testattiin intention-to-trear periaatteen mukaisesti. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 80 vaihdevuosi-iän ohittanutta naista, joilla oli lievä polven nivelrikko (radiologinen Kellgren-Lawrence-luokka l (todennäköinen) tai 2 (lievä)). Alkutilanteella, kehon painolla ja kehon painon muutoksella vakioitu ryhmien välinen BMC muutos oli merkitsevä (P=0,005) Harjoittelulla ei ollut positiivista tai negatiivista vaikutusta ryhmien välisiin polviruston biokemiallisiin muutoksiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: SCAT2-työkalun avulla voidaan luotettavasti tunnistaa lievän traumaattisen aivovamman aikaan saamia kognitiivisia muutoksia ja vammalle tyypillisiä oireita. V Lievää polven nivelrikkoa sairastavien vaihdevuosiiän ohittaneiden naisten alaraajojen lihasten tehon, voiman ja dynaamisen tasapainon yhteys luun lujuuteen MUNUKKA M, WALLER B, MULTANEN J, RANTALAINENT, HÄKKINEN A, NIEMINEN M, LAMMENTAUSTA E, KUJALA UM, PALONEVA J, KAUTIAINEN H, KIVIRANTA 1, HEINONEN A . Työkalua voidaan hyödyntää niin urheilukuin sairaalaolosuhteissa pään vamman saaneiden potilaiden akuutissa arvioinnissa, diagnostiikassa ja toipumisen seurannassa. SymptomSco re-osatesti myös onnistu i erottamaan aivovammapotilaat verrokeista (AUC=0,84, p<0,001). Harjoitusryhmän paino aleni 1,5 kg (95 % luottamusväli: 0,4-2,5 kg) ja kontrolliryhmän paino lisääntyi 0,5 kg (95% LV: -0,6-1,5 kg). Harjoitusryhmän reisiluun kaulan BMC lisääntyi 0,6 % (95 % LV: -0,2 1,4), kun se kontrolliryhmällä aleni 1.2% (95% LV: 0.4 2.1). Reisiluunkaula kuvannettiin DXA:lla, josta taivuiuslujuus (Z, 1111113) laskettiin advanced hip structuralanalysis (AHA) -analyysin avulla. Luukadon ennaltaehkäisyyn suositellaan liikuntamuotoja, joissa luustoon kohdistuu tärähdyksiä ja nopeita suunnanmuutoksia. TULOKSET: Kliinisesti merkittävistä 48 LIIKUNTA& TIEDESO•S/2013. Keskimääräinen harjoitteluun osallistumisprosentti oli 68 %. TULOKSET: Tutkimuksen suoritti loppuun 36 harjoitusja 40 kontrolliryhmäläistä. DXA, pQCT sekä polven ojennusja koukistusvoima mitattiin korkeamman K/L -luokituksen saaneesta alaraajasta. Fyysisen suorituskyvyn muuttujina käytettiin esikevennyshypyllä mitattua alaraajojen huippulihastehoa ja impulssia, dynamometrillä mitattua maksimaalista isometristä polven ojennusja koukistusvoimaa ja kahdeksikkojuoksutestillä mitattua dynaamista tasapainoa. Harjoitusryhmän dynaaminen tasapaino, polven ojennusvoima sekä kestävyyskunto paranivat merkitsevästi (p<0,03) enemmän kontrolliryhmään verrattuna (3-11 %). Kliinisesti merkittäviä oireita: polvikipu, jäykkyys ja fyysinen toimintakyky mitattiin Western Ontario and McMasterUniversitiesArthritis Indeksillä (WOMAC-kyselylomake, VAS 0-l00mm)
MENETELMÄT: Tutkimus on osa laajempaa, monitieteistä MOPO-hanketla (www. V Selkäkipujen yleisyys joukkuepalloilulajeissa PASANEN K, ROSSI M, HEINONEN A, PARKKARI J, KANNUS P . Laitinen TT, Pahkala K, Magnussen CG, ym. TAUSTA: Liikunta on keskeinen osa Yhdysvaltojen Sydän järjestön (AHA) julkaisemaa uutta ihanteellisen sydänterveyden määritelmää.(l) Määritelmä kokoaa sydänterveyden kannalta hyödyllisiä tekijöitä perinteisten haitallisten tekijöiden sijaan. Circulation 2012; 125(16) 1971-8. Nuorilla iän mukana yli viidenkin tekijän toteutuminen väheni selvästi. V Painon yhteys syömishäiriöoireiluun ja fyysiseen aktiivisuuteen nuorilla miehillä NURKKALA M, KERÄNEN A-M, KORPELAINEN R . Noin joka seitsemännellä (51/375, 14 %) ylipainoiseksi itsensä kokeneista oli syömishäiriöoireilua, kun vastaavasti kaikista alipainoisena tai sopivan painoisena itseään pitäneistä miehistä 3 % ilrnoiut heillä olleen oireita (41/1536) (p<0,001). ldeal cardiovascular health in childhood and cardiometabolic outcomes in adulthood: the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. MENETELMÄT: Tämä tutkimus on osa yli 20 vuotta jatkunutta prospektiivista, vauva iässä aloitettua sydänja verisuonitautisairastuvuuden ehkåisytut kirnusta (STRl P). TAUSTA: Nuorten miesten ylipaino on lisääntynyt ja samaan aikaan fyysinen kunto huonontunut. Tutkittavien keski-ikä oli 17,8 vuolla (SD 0,8 v). JOHTOPÄÄTÖKSET: Kenelläkään suomalaisnuorista ihanteellisen sydänterveyden määritelmä ei toteutunut täydellisesti. oireista kivun keskiarvo (SD) tutkimusryhmässä oli 11 (11) mm, jäykkyyden 16 (18) mm ja fyysisen toimintakyvyn 8 (9) mm. Päivittäinen liikkumisen määrä ei ollut yhteydessä syörnishäiriöoireiluun. TAUSTA: Tukija liikuntaelinten vammat ja sairaudet ovat kansanterveydellinen ongelma Suomessa ja liian usein vaivojen ja vammojen kierre alkaa jo nuorena. Pituus, paino ja painoindeksi mitattiin kutsuruatilaisuudessa. PAHKALA K, HIETALAMPI H, HEINONEN OJ, LAITINEN TT, HELAJÄRVI H, VIIKARI JSA, RÖNNEMAA T, NIINIKOSKI H, LAGSTRÖM H, TALVIA S, JULA A, JUONALA M, SIMELL 0, RAITAKARI OT . Ihanteellisen sydänterveyden osatekijöiden lukumäärä oli yhteydessä ohutseinäisernpiin (p<0,0001) ja joustavampiin (p<0,045) valtimoihin. Määritelmän yhteys valtimon rakenteeseen ja joustavuuteen jo nuorilla vahvistaa liikunnan, ravinnon, tupakoiru.itotturnusten, painoindeksin, verenpaineen sekä kolesterolija glukoosipitoisuuden merkitystä varhaisina sydänterveyden edistäjinä. Vähintään viisi osatekijää toteutui 15 vuoden iässä 60 %:lla nuorista, 17-vuotiaana 46 %: lla ja 19-vuot iaana 34%:lla (ikä: p<0,0001). Lloyd-Jones DM, Hong Y, Labarthe D ym. Tietoa ihanteellisen sydänterveyden toteutumisesta suomalaisnuorilla on vähän(2) eikä määritelmän yhteyttä nuorten valiimoterveyteen ole tutkittu. Jos nuorella oli vähän (<;,3/7) näitä sydänterveyden kannalta hyödyllisiä tekijöitä, riski paksulle valtimon seinämälle oli lähes kaksinkertainen verrattuna nuoriin, joilla ihanteellisen sydänterveyden osatekijöitä oli enemmän (riski suhde= 1,78; 95 % luottamusväli=l,31-2,43; p=0,0002). TULOKSET: Syömishäiriökyselyyn vastasi 1934 miestä. Heiltä kysyttiin myös päivittäinen kokonaisliikkumisen määrä (<1 h, 1-2 h, >2 h) ja arvio omasta painosta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida nuorten miesten syömishäiriöoireilun esiintyvyyttä sekä mitatun ja koetun painon yhteyttä syömishäiriooirciluun ja liikunta-aktiivisuuteen. Pituudella, painolla ja iällä vakioinnin jälkeen, alaraajojen huipputehontuoton (~= 0,44, 95% LV; 0,24-0,68) ja impaktin (0,37; 0,150,59) selitysosuudet reisiluunkaulan Z:n vaihtelusta olivat vahvemmat kuin muilla muuttujilla. Vatsa-aortan seinämän paksuus ja joustavuus mitattiin ultraäänellä samoissa ikäpisteissä. Nämä tulokset antavat arvokasta tietoa, että alaraajojen lihasten tehon huomioon ottaminen lihasvoimaharjoittelussa on tärkeätä kun suunnitellaan tarkoituksenmukaista sisältöä ja ohjeistusta luu terveyteen liittyviin harjoitteluohjelmiin vaihdevuosi-iän ohiuaneilla naisilla, joilla on lievä polven nivelrikko. Aineisto koostuu koko Oulun alueen kutsuruaikäluokasta vuosina 2010-2012 (11=3499). Liikuntamäärä ei tässä tutkimuksessa ollut yhteydessä syömishäiriöoireiluun. LÄHTEET 1. Itsensä ylipainoiseksi kokeneet olivat kaksi kertaa todennäköisemmin alle tunnin liikkeessä päivittäin kuin itsensä alipainoiseksi tai sopivan painoiseksi arvioivat (OR 0,53; 95 % CI 0,41-0,69) Heillä oli myös lähes 6 kertaa suurempi riski syömishäiriöoireiluun (OR 5,85; 95 % CI 3,79-9,03). Distaalisen sääri luun, BSid vaihtelusta suurimmat selitysosuudet olivat impulssilla (0,39; 0,18-0,62), alaraajojen huipputehoruuotolla (0,32; 0,11-0,53), dynaamisella tasapainolla (-0,32; -0,49-0,14) ja polven ojennusvoimalla (0,30; 0,14-0,46) JOHTOPÄÄTÖKSET: Alaraajojen lihasten huipputcho ja impulssi selittivät vahvimmin alaraajan luiden lujuusominaisuuksia. V Uusi ihanteellisen sydänterveyden määritelmä saavuttavatko suomalaisnuoret tavoitteen. Näistä 51 (55 %) oli ylipainoisia, joista 45 koki itsensä ylipainoiseksi ja 3 (3 %) alipainoisia, joista yksi koki itsensä alipainoiseksi. Heistä 93:lla (4,8 %) oli ollut syömishäiriöoireita. Defining and setting national goals for cardiovascular health promotion and disease reduction: the American Heart Association's strategic lmpact Goal through 2020 and beyond. 1 hanteellisen sydänterveyden osatekijät liikunta, ravinto, tupakoint.itouumukset, painoindeksi, verenpaine sekä kolesterolija glukoosipitoisuus tut k itt i in 15 (n=394), 17 (n=376) ja 19 vuoden iässä (n=298) standardoiduilla menetelmillä. Selkäkipu on yleisin suomalaista aikuisväestöä vaivaava tukija liikuntaelimistön oire. Säär iluun keskiosan, SSimax50 vaihtelusta suurimmat selitysosuudet olivat impulssilla (0,33; 0,13-0,54), polven ojennusvoimalla (0,28; 0,13-0,43) ja alaraajojen huippuiehoruuotolla (0,25; 0,05-0,44). TULOKSET: Yksikään nuorista ei saavuttanut kaikkia ihanteellisen sydänterveyden osatekijöitä. Liikuntatavoite toteutui keskimäärin 45 %:lla kaikista nuorista. Valtimon seinämä määriteltiin paksuksi käyttäen aineistossa 85-persentiilin rajaa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Koettu ylipaino lisää nuorilla miehillä syömishäiriöoireilun riskiä ja on yhteydessä vähäiseen liikkumiseen. Ylipainoisilla nuorilla miehillä on todettu esiintyvän normaalipainoisia enemmän ahmimistyyppistä syömistä ja terveydelle haitallisia painonhallintamenetelmiä, kuten pakonomaista liikuntaa. Kutsunnanalaisien syömishäiriöoireilua arvioitiin SCOFFja EDI-kyselylomakkeiden kysymysten avulla. Viimeisten vuosikymmenten aikana myös lasten ja nuorLIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 49. 2. Tulokset analysoitiin käyttäen lineaarista regressiomallia sekä rnuunneuua Poissonin regressiomallia ( toistorn i tta usasetel ma). tuunaarnopo.Ii). Circulation 2010;121 (4) 586-613
2. V Keuhkofunktiolöydökset kilpauimareilla nyt ja 20-30 vuotta sitten PÄIVINEN M, PUTUST, KALLIOKOSKI P, TIKKANEN H . Tyttöjä oli 293 (58 %) ja poikia 213 (42 %). Sentraalinen O2-jakelu (QaO2 = CO x [Hbl x SpO2 x 1,34,jossa CO= sydämen minuuttitilavuus ja [Hb] = veren hemoglobiinipitoisuus) laskettiin. Pojista 48 (23 %) joutui selkäkivun vuoksi jättämään harjoituksia väliin, tytöistä 41 (14 %). 89 pelaajaa (18 %) joutui jättämään harjoituksia väliin selkäkivun vuoksi ja peleistä poissaoloja oli aiheutunut 25 pelaajalle (5 %). TAUSTA: Kilpauimareilla hengitysongelmien on esitetty lisääntyneen viime vuosikymmenten aikana. Heistä suurin osa (12/15) oli miesuimareita, joista viisi ei raportoinut minkäänlaisia hengitysoireita. TULOKSET: Obstruktiolöydöksiä oli nykyisistä kilpauimareista 15 %:lla. & Laakkonen, E. Nykyisiltä uimareilta astman, allergioiden ja hengitysoireiden yhteyttä keuhkoputkien obstruktiolöydöksiin tutkittiin kyselylomakkeen avulla ja lisäksi näiltä uimareilta tutkittiin hengitysteiden tulehdusastetta uloshengityksen typpioksidimittauksen avulla (FENo) Uimahallialtistuksen vaikutusta mitattiin määrittämällä sisäilman triklooriamiini pitoisuutta uimahalleissa, joissa kilpauimarit harjoittelivat. LÄHTEET 1. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon kilpauimareilla ilmenee keuhkoputkien ahtautumista eli obstruktiolöydöksiä ja onko niiden esiintyvyys lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana. Uimareilta tutkittiin nopea vitaalikapasiteetti (FVC), sekuntikapasiteetti (FEV 1) ja FVC:n ja FEV 1 :n suhde (FEV%) keuhkoputkien obstruktion määrittämiseksi. Peleistä poissaoloja aiheutui 16 (8 %) pojalle ja 9 (3 %) tytölle. Testin aikana mitattiin alveolaarista kaasujenvaihtoa, sydämen toimintaa impedanssikardiografialla, valtimoveren Orsaturaatiota (SpO2) pulssioksimetrillä, ja aktiivisen vastus lateralis -lihaksen happeutumista ja verenvirtausta (QVL) lähi-infrapunaspektroskopialla. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui sata nykyistä kilpauimaria ( 4 7 naista ja 53 miestä), jotka harjoittelivat keskimäärin 7 kertaa, yhteensä 14 tuntia viikossa sekä 98 kilpauimaria (40 naista ja 58 miestä), jotka olivat käyneet keuhkofunktiomittauksissa Urheiluläåketieteen säätiön Urheilulääkåriaseman tutkimuslaboratoriossa 20-30 vuotta sitten. Tytöistä 175 (60 %) ilmoitti kärsineensä alaselkåkivusta edeltäneen vuoden aikana, pojista 114 (54 %). TAUSTA: Maksimaalinen hapenottokyky (VO2peak) ennustaa sydänja verenkiertoelimistön komplikaatioriskiä. & Viljanen, B.C. Tyttöjen keski-ikä oli 17,3 vuotta (±4,0) ja poikien 16,2 (±1,9). Nykyisillä k ilpauimareilla keuhkofunktiot olivat viitearvoihin nähden merkitsevästi parempia FVC:n (Ps;0,001), FEV i:n (Ps;0,001) sekä FEV %:n (P=0,002) osalta kuin kilpauimareilla 20-30 vuotta sitten. JOHTOPÄÄTÖKSET: Obstruktiolöydösten määrä ei ollut lisääntynyt viimeisten 2-3 vuosikymmenen aikana. Levon (5 min) ja vastuksettoman pyöräilyn (5 min) jälkeen kuormaa lisättiin 40 W kolmen minuutin välein uupumukseen asti. Moodi (3/2011) V Sentraaliset ja perifeeriset sydänja verenkiertoelimistön häiriöt rajoittavat tyypin 1 diabeetikkojen maksimihapenottokykyä RISSANEN A-PE, TIKKANEN HO, KOPONEN AS, AHO JM, PELTONEN JE . MENETELMÄT: Retrospektiiviseen poikkileikkaustutkimukseen osallistui 25 joukkuetta (n=506) neljästä eri palloilulajista. Koehenkilöiden BV mää50 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5 /2013. TULOKSET: Edeltäneen vuoden aikana 289 pelaajaa (57 %) oli kärsinyt alaselkäkivusta. Urheilulåäkäriasemalla 20-30 vuotta sitten tutkituista kilpauimareista obstruktio löytyi 17 %:lla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa, että alaselkäkivut ovat yleisiä joukkuepalloilua harrastavilla nuorilla. 61 pelaajalla (12 %) selkåkipupäiviä oli kertynyt vuoden aikana yli neljä viikkoa. (1998) Terveiden suomalaisten lasten spirometrian Ia uloshengityksen huippuvirtauksen viitearvot. Tyypin 1 diabetes (TlD) -potilailla on terveisiin verrattuna havaittu sekä alhaisempi että yhtä korkea VO2peak· Vaihtelevien löydösten on raportoitu selittyvän osittain heikon veren glukoositasapainon yhteydellä alhaiseen VO2peak:iin TlD-potilailla. Toisena tarkoituksena oli selvittää obstruktiolöydösten taustalla olevia tekijöitä nykyisillä kilpauimareilla. Uimahallien sisäilman triklooriamiini pitoisuudet olivat alhaisia, alle 0,1 mg!m3, kun kansainvälisten suositusten raja-arvo on 0,5 mg!m3. 3. Aiemmin on raportoitu TlD-potilailla myös sydämen diastolinen ja perifeerinen verisuonten toimintahäiriö, nopeampi lihasten happeutumisen lasku rasituksessa ja alentunut veritilavuus (BV). Kuitenkin samanaikaisesti uintiharjoittelun on myös esitetty helpottavan astmaatikkojen oireilua. Kaikilla heistä oli joko lääkärin toteama astma tai astrnan sukutausta. Tutkimushenkilöistä 209 harrasti koripalloa, 218 salibandyä, 61 jääkiekkoa ja 18 lentopalloa. Myös urheilua harrastavien nuorten selkävaivojen ehkäisyyn tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Kun mitatut FEV I tai FVC tulokset olivat alle 79%:ia viitearvosta tai kun FEV% tulos oli alle 87 %:ia sukupuolta ikää ja kokoa vastaavasta viitearvosta l-J, katsottiin tulos obstrukuolöydökseksi>. Erityisesti uimahallien sisäilmaa on pidetty haitallisena runsaasti harjoitteleville kilpauimareille. Uimahalleista mitatut triklooriamiini tasot eivät antaneet aihetta huoleen kilpauimareiden terveydestä. (1982) Spirometric studies in nonsmoking, healthy adults. Suurin osa selkävaivoista ei aiheuta poissaoloa harjoittelusta tai kilpapeleistä, mutta häiritsevät monilla täysipainoista harjoittelua ja päivittäistä elämää. Vähäisellä fyy sisellä aktiivisuudella on todettu olevan yhteys nuorten selkäkipuihin, mutta toisaalta myös säännöllisesti urheilua harra stavilla nuorilla on selkävaivoja. Tämä tutkimus pyrki selvittämään, rajoittavatko sydänja verenkiertoelimistön sentraaliset ja/tai perifeeriset tekijät VO2peak:ä aikuisikäisillä TlD-potilailla. Koillinen, H., Vanne, 0., Niemi, V. Pelaajat täyttivät kyselylomakkeen, jolla kerättiin tietoa pelaajien taustarnuuttujista, harjoitteluun ja kilpapeleihin käytetystä ajasta sekä edeltäneen 12 kuukauden aikana esiintyneistä alaselkäkivuista. MENETELMÄT: Seitsemän miespuolista TlD-potilasta (ikä 35±6 v; BMI 26±3 kg/m-) ja kymmenen tervettä iän, antropometrian ja fyysisen aktiivisuuden suhteen kaltaistettua kontrollimiestä (ikä 34±7 v; BMI 25±2 kg! 1112) suorittivat portaittain nousevan kuormituskokeen polkupyöräergometrillä. 118 pelaajalla (23 %) selkäkipuun liit.tyi alaraajojen säteilyoireita ja 77 (15 %) ilmoitti selkäkivun aiheuttaneen nukkumisvaikeuksia. Viljanen, A.A., Halttunen, P.K., Kreus, K.-E. 83 (16 %) pelaajaa oli selkäkivun takia joutunut hakeutumaan lääkinnälliseen hoitoon. Obstruktiolöydökset nykyisillä kilpauimareilla olivat yhteydessä lääkärin toteamaan asunaan ja astman sukutaustaan. Tässä tutkim uksessa selvitim m e alaselkäkivun esiintyvyyttä ja vakavuutta koripalloa, salibandyä, jääkiekkoa ja lent opalloa harrastavilla nuorilla tytöillä ja pojilla. Koska tutkimuksen mukaan obstrukuoloydökset olivat varsin yleisiä kilpauimareilla, voisi spirometriatutkimus terveystarkastuksen yhteydessä olla kilpauimareilla perusteltua. Scandinavian Journal of Clinical and Laboratory lnvestigation, 42, 5-20. ien selkäkivut ovat lisäänt yneet huomattavasti. Suomen Lääkärilehti, 39, 395-402
Salibandyn harrastajille sattui 223 vammaa ja koripallon harrastajille 211 vammaa. Liikuntavammat voivat estää liikunnan harrastamisen tilapäisesti tai pysyvästi, ja ne voivat aiheuttaa terveysongelmia myös tulevina vuosina. Vammoista 12 % oli sellaisia, joista pelaaja ei osannut sanoa tai ei muistanut missä vamma sattui. Vammoista suurin osa (86 %) kohdistui alaraajoihin. Vammojen ilmaantuvuus peluilanteissa oli molemmissa lajeissa korkea. Toiseksi eniten vammoja kohdistui lihaksiin tai jänteisiin (23 %). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoittaa, että äkilliset liikuntavammat, erityisesti alaraajoihin kohdistuvat, ovat erittäin yleisiä nuorilla palloilulajien harrastajilla. Vammoista suurin osa kohdistui niveleen tai nivelsiteisiin (59 %). Suhteellinen BV oli 11D-potilailla kontrolleita alhaisempi (94±6 vs. Vammoista 49 % sattui harjoituksissa, peleissä 36 % ja muualla 3 %. Lisäksi, TlD-potilailla havaittiin merkitsevät yhteydet sekä maksimaalisen SV:n ja HbAlc:n (p<0,05) että maksimaalisen CO:n ja HbAlc:n (p<0,05) välillä ja viitteellinen yhteys QVL:n maksimikuormitusarvon ja HbAlc:n (p=0,070) välillä. Tulosten mukaan aikuisikäisillä TlDpotilailla on alentunut VO2peak sekä sentraalisista että perileerisistä syistä. Liikuntavammoja kartoitettiin retrospektiivisesti kyselylomakkeella, jossa kysyttiin viimeisen 12 kuukauden aikana sattuneita liikuntavammoja. Vammoista 32 % oli hyvin lieviä (poissaolo 1-3 vrk), kohtuullisia 23 % (poissaolo 8-28 vrk) ja vakavia 12 % (poissaolo 29 vrk tai enemmän). Erityisesti alaraajavammat lisäävät ennenaikaisen nivelrikon riskiä. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 427 palloilulajien harrastajaa paikallisista salibandyja koripalloseuroista. TULOKSET: Veren [Hb] ei eronnut ryhmien välillä (p=0,425), mutta kehon rasvattomalla massalla (FFM) jaetut sydämen iskutilavuus (SV), CO ja siten QaO2 olivat alhaisemmat T 1D-potilailla kuin kontrolleilla maksimikuormituksessa (p<0,05). Yli puolet tutkittavista oli edellisen vuoden aikana joutunut olemaan poissa harjoituksista tai peleistä äkillisen vamman vuoksi. 56±7 ml/kg FFM/min, p<0,05). Salibandyssa vammojen ilmaantuvuus oli 24,1 vammaa/1000 peli tuntia ja 1,1 vammaa/1000 harjoitustuntia. Nuorten liikuntavammojen ilmaantuvuus on viime vuosina kasvanut. V Äkilliset liikuntavammat yleisiä palloilulajeja harrastavilla nuorilla RÄISÄNEN A, PASANEN K, PARKKARI J . Tässä tutkimuksessa loukkaantuneiden pelaajien osuus oli suurempi, kuin aiemmissa tutkimuksissa. Tutkittavista 209 harrasti koripalloa ja 218 salibandya. Tavallisesti liikunta kohottaa mielialaa ja vähentää stressiä, mutta elimistöä hetkellisesti erittäin voimakkaasti kuormittava HIT saattaa aiheuttaa myös päinvastaisia tuntemuksia ja henkistä rasitusta, mikä saattaa vaikuttaa harjoituksen tehokkuuteen. Vartaloon kohdistuneita vammoja oli 7 %, yläraajavarnmoja 4 % ja päähän kohdistuneita vammoja 3 % kaikista äkillisistä vammoista. Onkin tärkeää, että liikuntavammojen ehkäisytyötä toteutetaan myös nuorten liikuntaharrastajien parissa. Koehenkilöille tehtiin suora maksimaalisen hapenottokyvyn mittaus polkupyöräergometrillä ennen interventiota ja sen jälkeen. Kaksi viikkoa kestänyt harjoitteluinterventio koostui kuudesta progressiivisesta kovatehoisesta intervalliharjoituksesta (HlT; n=l3; 4-6x30 s maksimiteholla/4 min palautus) tai kestävyystyyppisestä harjoituksesta (AET; n=l3; 40-60 min teholla 60% pyörätestin maksimaalisesta työtehosta) pyöräillen. Äkillisen vamman aiheuttama poissaolo peleistä ja harjoituksista oli keskimäärin lähes kaksi viikkoa. Täten 11Dpotilaat saavuttivat kontrolleja alhaisemman VO2peak:n (47±5 vs. Pelaajista 111 raportoi yhden vamman, 64 kaksi vammaa, 22 kolme vammaa ja 27 neljä tai useamman vamman. Perifeerisesti, Tl D-potilaiden verenvirtaus aktiivisiin lihaksiin on sydämen toiminnasta riippumattomasti rajoittunut, mitä selittänee aiemmin raportoitu TlD:een liittyvä verisuonten toimintahäiriö. Molemmissa lajeissa tyypillisimmin loukkaantunut kehonosa oli nilkka. Naisille sattui 220 vammaa ja miehille 214 vammaa. Sekä salibandyssa että koripallossa suurin osa vammoista on nilkan nivelsidevammoja, jotka tyypillisesti uusiutuvat usein. Vammoista suurin osa, 33 %, oli lieviä vammoja, jotka johtivat 4-7 vuorokauden poissaoloon täysipainoisesta harjoittelusta ja peleistä. ritetliin hiilim onoksidin takaisinhengitys -m enetelm ällä ja veren glukoositasapainoa kuvaava glykoitunut hem oglobiini (H bA lc) laski m overi näytt eestä. Vammaksi määriteltiin äkillinen vamma tai rasitusvamma, joka keskeytti lajin täysipainoisen harrastamisen vähintään yhden vuorokauden ajaksi. 103±5 ml/ kg FFM, p<0,01), ja BV korreloi maksimaalisten SV:n ja CO:n kanssa (p<0,001). Ennen ja välittömästi harjoitusten LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013 51. Kliinisesti on merkittävää, että niin sentraaliset kuin mahdollisesti myös perifeeriset rajoitteet ovat yhteydessä veren glukoositasapainoon. TULOKSET: Viimeisen 12 kuukauden aikana tutkittaville oli sattunut 434 äkillistä liikuntavammaa. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 26 tervettä liikunnallisesti passiivista miestä (ikä: 48±5 vuotta; painoindeksi: 26±2; maksimaalinen hapenottokyky: 34±4 ml/kg/ min). Maksimaalisen SV:n ja BV:n osamäärä ei eronnut ryhmien välillä (p=0,816) kuten ei sydämen systolista funktiota kuvaava ejektiofraktiokaan maksimikuormituksessa (p=0,345). Toiseksi eniten salibandyssa sattui reisivarnrnoja (16 %), koripallossa polvivamrnoja (15 %). TAUSTA: Nuorten tahattomista vammoista suurin osa sattuu vapaa-ajan liikunnan parissa. Yhteensä loukkaantuneita pelaajia oli 224 eli 52 % tutkittavista. Sentraalisesti, Tl D-potilaiden O2-jakelu on rajoittunut, koska alhaisempi BV vähentää kammioiden diastolista esitäyttöja siten SVja CO -kapasueeueja. Keskimääräinen poissaoloaika oli 13,5 vuorokautta (SD 24,0). Naispuolisten (n=214) tutkittavien ikä oli keskimäärin 16,7 vuotta (SD 4,1) ja miespuolisten (n=213) keskimäärin 16,2 vuotta (SD 1,9). Maksimikuormituksessa QVL oli 11D-potilailla sekä alhaisempi kuin kontrolleilla (p<0,05) että riippumaton CO:sta (p=0,281). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa TlD-potilailla on yhtäaikaisesti mitattu sekä sentraalisia että perifeerisiä kuormitusvasteita ja BV:n yhteyttä niihin. Niinpä tämän tutkimuksen tarkoituksena oli testata kahden viikon kovaiehoisen intervalliharjoittelun akuutteja mielialavaikutuksia ja niiden yhteyksiä kuntornuutoksiin. Liikuntaharjoitusten aikana rasituksen tasoa mitattiin Borgin asteikolla (RPE), sekä valenssia ja virittävyyttä SAM-kuvasarjamenetelmällä (Self-assessmentmanikin, SAM). V Rankka treeni ahdistaa, mutta palkitsee tyytyväisyydellä! SAANIJOKI T, NUMMENMAA L, ESKELINEN J, SAVOLAINEN A, HEINONEN 1, VIRTANEN K, KEMPPAINEN J, KAPANEN J, KNUUTI J, KALLIOKOSKI KK, HANNUKAINEN J TAUSTA: Viime vuosina myös kuntoilijoiden keskuudessa suosituksi tullut kovatehoinen anaerobinen intervalliharjoittelu (HlT) parantaa aerobista kestävyyskuntoa lyhyellä tähtäimellä ainakin yhtä tehokkaasti kuin terveysliikuntasuositusten mukainen aerobinen kestävyysharjoittelu. Salibandyssa nilkkavammojen osuus oli 46 %, koripallossa 51 % kaikista vammoista. Koripallossa vammojen ilmaantuvuus oli 29,7 vammaa/1000 peli tuntia ja 1,3 vammaa/1000 harjouustunua
Lisäksi osa joukolta (26 naista ja 26 miestä) koehenkilöistä määritettiin nilkan ojennusvoima, akillesjänteen jäykkyys ja kolmipäisen pohjelihaksen lihasarkkitehtuuri. J., Gleeson, M., Woods, J. Lisäksi alentunut kävelykyky on yhteydessä lisääntyneeseen kuoleman, sydänja verisuonisairauksien sekä liikkumiskyvyn rajoituksien riskiin (1). 2. Gleeson, M., & Bishop, N. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ikääntyneiden kävelykyvyn ja alaraajojen lihasten ja akillesjänteen mekaanisten ominaisuuksien välistä yhteyttä. TAUSTA: Kova iruensueeninen kestävyysharjoiuelu on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty korkeampaan ylempien hengitysteiden infektioiden määrään. lmmunoglobuliini M (lgM), amylaasi ja lysotsyymipitoisuuksia. TULOKSET: Harjoiu elujakso vaikutti merkitsevästi syljen lgA tasoihin niin, että ensimmäinen 12 viikon perusharjoiuelujakso nosti IgA tasoja merkitsevästi (p<0,05), multa harjoittelun intensiteetin noustessa toisen jakson aikana syljen lgA laski merkitsevästi (p<0,05). Kaikilta koehenkilöiltä määritettiin alaraajojen lihasmassa, polven ojennusvoima ja alaraajojen ojentajien maksimaalinen t-ehontuotto. P., Gleeson, M., Shephard, R. Exercise and sport sciences reviews, 41(31, 148-153. Harjoitusten jälkeiset mielialarnuutokset eivät kuitenkaan näytä ennustavan kunnon paranemista. JOHTOPÄÄTÖKSET: Yhteenvetona voidaan todeta, euä kestävyysjuoksuharjoiuelu vaikuttaa suun limakalvojen puolustusjärjestelmään. Mielialamuutosten ei havaittu olevan yhteydessä maksimaalisen hapenouokyvyn muutoksiin. Sylkinäyueistä analysoitiin lgA, lgM ja lgG, kokonaisproteiinit ja lysotsyyrnispektrofotometrillå (Konelab 20XTi). Sairauspäivien määrää ja vaikuttavuutta arvioitin WURSS21-lomakkeella, josta laskettiin jokaiselle koehenkilölle yksilöllinen ylempien hengitysteiden infektioiden estuuyvyyuä kuvaava indeksi (URTI arvo). V Kestävyysjuoksuharjoittelun vaikutus syljen immunologisiin muuttujiin ja sairastuvuuteen STENHOLM J, SCHUMANN M, HÄKKINEN K, MERO A . Walsh, N. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 21 kestävyysjuoksua säännöllisesti harrastavaa miestä (ikä=28,2 ± 3,5 vuolla, pituus= 1,81±0,06 m, paino=78,4 ± 7,9 kg, VO2max=47 ± 5 ml/kg/min). Tämän tutkimuksen ja aiempien tutkimusten tulosten perusteella etenkin syljen lgA ja mahdollisesti myös lgM tasoa voidaan käyttää apuna herkästi ylähengitystieinfektioihin sairastuvien kestävyysurheilua harrastavien yksilöiden tunnistamisessa. A., Bishop, N., ... TULOKSET: Regressiomallien perusteella 6mwt and TUG olivat itsenäisesti yhteydessä alaraajojen ojentajien maksimitehoon. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 91 naista ja 82 miestä Suomesta, Ranskasta ja Englannista. C. Keskimääräinen URTI arvo sairastuneiden ryhmässä oli 65 ± 60. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kovatehoinen iruervalliharjciuelu on henkisesti kuorrniuavampaa kuin perinteinen pitkäkestoinen aerobinen harjoittelu, multa harjoituksen jälkeen koettu tyytyväisyys lisääntyy samalla tavoin molemmilla harjoitusmuodoilla. LÄHTEET 1. Harjoiuelujakso kesti 24 viikkoa ja koostui kahdesta kahdentoista viikon jaksosta. Koehenkilöt antoivat sylkinäytteen kolme kertaa tutkimuksen aikana paastotilassa ja maksimaalisen rnauotesun yhteydessä. Koettu tyytyväisyys puolestaan lisääntyi molemmissa ryhmissä samalla tavoin sekä harjoituskertojen jälkeen (p = 0,002) että harjoitusjakson aikana (p=0,02). Kahdellatoista osallistujalla ei ollut oireita ollenkaan, samaan aikaan kun eniten sairastaneella koehenkilöllä oli oireita 49 päivänä. Ikääntyminen saa aikaan muutoksia lihaksen rakerueellistssa (lihasarkkitehtuuri) ja jänteen mekaanisissa ominaisuuksissa (2). Harjoitusten aikana HIT-ryhmän tutkittavat kokivat voimakkaampaa rasiuuneisuuua (p = 0,001) ja kiihtyneisyyuä (p = 0,019) verrattuna AET-ryhmään. (2013) URI in Athletes: Are Mucosal lmmunity and Cytokine Responses Key Risk Factors?. V Pohjelihasten rakenne ja akillesjänteen jäykkyys selittävät ikääntyneiden kävelykykyä STENROTH L, SILLANPÄÄ E, BIJLSMA A, MCPHEE J, JONES D, NARICI M, GAPEYEVA H, PÄÄSUKE M, BARNOUIN Y, HOGREL JY, BUTLER-BROWNE G, MAIERA, FINNIT, SIPILÄ S . Lysotsyymin määrä syljessä laski merkitsevästi (p<0,05) ensimmäisen harjoittelujakson aikana ja nousi merkitsevästi (p<0,0 l) harjoittelujakson toisella puoliskolla. & Simon, P. Etenkin alentunut syljen immunoglobuliini A (IgA) pitoisuus on yhdistetty suurempaan sairastuvuuteen, muiksi markkereiksi on ehdotettu mm. Koehenkilöiden kävelykyky mitattiin 6 minuutin kävelytesullä (6mwt) ja timed "Up and go" -iesullä (TUG). 12011 ). Kävelykyvyn ja alaraajojen Ii hasten ominaisuuksien sekä akillesjänteen jäykkyyden yhteyksiä tutkittiin iällä, sukupuolella, kehon massalla ja maalla vakioiduilla osittaiskorrelaatiolla ja regressiomalleilla. (Gleeson& Bishop 2013, Walsh 2011a.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selviuää kesiävyysjuoksuharjoittelun vaikutusta aktiivisten kestävyysjuoksua harrastavien miesten sairastuvuuteen ja syljen sisältämien immunoglobuliinien ja antimikrobisen lysotsyymin pitoisuuksia sekä niiden yhteyttä sairastuvuuteen. HIT-ryhmässä tutkittavien kokema stressi (p < 0,0001), negatiiviset tuntemukset (p = 0,0006), masentuneisuus (p = 0,0004), uupumus (p = 0,0001), kivuliaisuus (p < 0,0001), kireys (p < 0,0001) ja ärtyneisyys (p = 0,0045) olivat merkiuäväsu voimakkaampia sekä positiiviset tuntemukset (p = 0,003) ja motivoituneisuus (p = 0,04) heikompia heti harjoituksen jälkeen verrattuna AET-ryhmään. Koehenkilö! olivat terveitä 69-81-vuotiata. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä onko lihasark k irehtuuri ja jänteen mekaaniset ominaisuudet yhteydessä ikääntyneiden kävelykykyyn, vaikka niillä tiedetään olevan merkittävä rooli lihaksen voimanja tehontuoton kannalta. Position statement part one: immune function and exercise. Keskimäärin juoksijoilla oli ylähengitystieoireita 8 ± 11 vuorokautena koko tutkimusjakson aikana. Verrattaessa juoksijoiden ryhmää joka ei sairastanut ollenkaan ja sairastuneiden ryhmää havaittiin, euä lgA tasot olivat merkitsevästi matalammat (p<0,05) ja lgM tasot merkitsevästi korkeammat (p<0,05) sairastaneiden ryhmässä tutkimuksen alkaessa. Yhteys kävelykyvyn ja alaraajojen ojentajien tehontuoton välillä oli kurvilineaarinen. Ensimmäisen jakson painopisteenä oli peruskestävyysharjoittelu ja toisen jakson edetessä harjoiuelun intensueeui ja määrä kasvoivat progressiivisesti. TAUSTA: Kävelykyky on keskeinen ikääntyneiden toimintakykyä ja elämänlaatua määrittävä tekijä. Vastaavasti lgM pitoisuus laski merkitsevästi (p<0,05) molemmissa mittauspisteissä. Tutkittavien kokemassa harjoittelun rniellyttävyydessä ei kuitenkaan havaiuu eroa ryhmien välillä. 52 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5 /2013. jälkeen koehenkilöt arvioivat mielialaansa ja kokemaansa stressiä yleisesti käytetyillä mittareilla (PerceivedStressQuestionnaire PSQ ja Positive and Negative AffectScale PANAS) sekä visuaaliasteikoilla (Visual AnalogScale, VAS) TULOKSET: Maksimaalinen hapenottokyky parani merkitsevästi molemmissa ryhmissä (HIT: 5,7 ± 5,8 % ja AET: 3,2 ± 6,2 %, p = 0,001), multa muutoksessa ei havaittu merkitsevää eroa ryhmien välillä
Maksimaalinen kliininen rasituskoe tehtiin kaikille tulkittaville erillisenä päivänä. Tämä johtaa kuntoarvion vääristymiseen liha villa, ja voi olla ierveystieteissä ulastornatemaattisesti ongelmallista mm. Tätä hypoteesia on tutkittu vain terveillä koehenkilöillä ja lähinnä laboratorio-olosuhteissa. Tutkimuksen tavolueena oli määriuää fysiologisesti ja analyyttisesti perusteltu tapa toteuttaa k uorrn it uskoernuuttujien kehonkokovakiointi. TUG oli itsenäisesti yhteydessä nilkan ojennusvoimaan, leveän kantalihaksen lihassolukimppujen pituuteen ja alaraajojen maksimaaliseen iehontuouoon. TAUSTA: Kuormituskoetestauksessa aerobista kuntoa testattaessa on perinteisesti käytetty painoon perustuvaa vakiointia (esim. Kaikki henkilöt olivat innokkaita jääkiekon seuraajia. Kun maksimaalinen työteho ja -hapen kulutus ilmoiteu.iin kehon painolla vakioituna, antropometrisista muuttujista FM:n yhteys niihin oli vahvin: tytöillä r=-0,58 ja r=-0,64; pojilla r=-0,82 ja r=-0, 78. Lisäksi tutkittavat (38 7-8-vuotiasta lasta, 20 tyttöä) suorittivat maksimaalisen polkupyöräergornetritestin, jossa hapenkulutus määritettiin suoralla menetelmällä. JAMA. Newman ym. Tämä havainto voi osittain selittää hyvän suorituskyvyn sydäntapahtumilta suojaavaa vaikuLIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 53. 2012 v' Hapenkulutuksen ja työtehon fysiologinen vakiointi kehon kokoon maksimaalisessa kuormituskokeessa TOMPURIT, LINTU N, SAVONEN K, LAITINEN T, LAAKSONEN D, JÄÄSKELÄINEN J, LAKKA T . Stressireaktioissa on kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja eri ihmisten välillä. Toisaalta painovakioinnilla yhdistyy kaksi vahvaa terveysindikaattoria, eli lihavuus ja fyysinen kunto. W/kg työteholle ja ml/min/kg hapenkulutukselle) mahdollistamaan erikokoisten testattavien vertaileminen. TAUSTA: Stressihormonit ja tulehdustekijät nousevat sekä autonomisen hermoston toiminta muuttuu psyykkisessä stressissä. Physiol. Pojilla pituusvakiointi ei pystynyt eliminoimaan maksimaalisen työtehon ja hapenkulutuksen merkitsevää yhteyttä LM:aan (r=0,65 ja r=0,71). Kehon painolla vakioitu arvo mahdollistaa ennustamisen yksilön kyvystä liikkua suhteessa oman kehon painon aiheuttamaan kuormaan. Osa joukolla tehdyt analyy sit osoittivat, että 6mwt oli itsenäisesti yhteydessä akillesjänteen jäykkyyteen, nilkan ojennusvoimaan ja kaksoiskantalihaksen lihassolukimppujen pituuteen. Toisaalta painovakioiduilla arvot ovat käyttökelpoisia tietyissä yhteyksissä, kuten urheiluvalrnennuksessa tai terveysermusteellisesti. Tässä tutkimuksessa mitattiin stressireaktiota jännittävän jääkiekkopelin aikana terveiltä henkilöiltä ja henkilöiltä, joilla oli vakaa sepelvaltimotauti. Endoteliini-1, interleukiini-6, noradrenaliini, adrenaliini, sydämen syke ja sykevaihtelu (SDNN) mitattiin levossa ja toisella erätauolla. Maksimaalinen työteho ja -hapenkulutus ilmoitettiin sekä absoluuttisina että paino-, LMja pituusvakioituina, ja niiden yhteyksiä antropometrisiin muuttujiin (FM, LM, kehon paino ja pituus) analysoitiin sukupuolispesifeillä korrelaatioanalyyseillä. Kardiorespiratorinen kunto merkitsee kykyä moninkertaistaa lepoaineenvaihdunta, ja se liiuyy mekanistisesti rasvattoman pehmytkudoksen (LM) aineenvaihdu ntavasteeseen. v' Jääkiekkopelin seuraamisen aiheuttama stressireaktio sydänpotilailla TULPPO M, PIIRA O-P, HAUTALAA, KIVINIEMI A, MIETTINEN J, HUIKURI H . Tutkimustulokset nostavat esiin uusia kohteita interventiolle, joilla pyritään ylläpitämään tai parantamaan ikääntyneiden kävelykykyä. Siten painovakioitujen muuttujien kohdalla pitäisi puhua ennemminkin indekseistä kuin varsinaisista mittaustuloksista. TULOKSET: Jännittävän jääkiekkopelin aiheuttama veren endoteliini-1 pitoisuuden muutos oli yhteydessä maksimaaliseen suorituskykyyn sekä sepelvaltimopotilailla (r = -0,30, p<0,05) että terveillä tutkittavilla (r = -0,55, p<0,05). Hyvä fyysinen suorituskyky suojaa endoteliini-1:n kohoamista psyykkisessä stressissä sydänpotilailla. TULOKSET: Kun maksimaalinen työteho ja -hapenkulutus il rnoiteu iin absoluuttisina arvoina, vahvin yhteys niihin todettiin LM:llä: tytöillä (r=0,64 ja r=0,54) ja pojilla (r=0, 77 ja r=0,83). J Appi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Fysiologisesti ja spesifisesti fyysistä kuntoa mitattaessa kuormituskokeessa mitattujen rnuuuujien arvot tulisi vakioida ensisijaisesti LM:llä, koska se on spesifi kuormituksen aikaansaamalle koko kehon aineenvaihduntavasteelle. kollineaarisuusproblernatiikan vuoksi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa, euä nilkan ojentajien lihasarkkitehtuuri ja akillesjänteen jäykkyys ovat yhteydessä ikääntyneiden kävelykykyyn. Käytännön sovellusten kannalta on merkittävää, että suhteellisen hyvin saatavilla olevalla impedanssimetodilla ja referenssimetodina pidettävällä DXA:lla todettiin sama tulos. Maksimaalinen suorituskyky ei korreloinut muiden muuttujien muutokseen jääkiekkopelin aikana kummallakaan ryhmällä. MENETELMÄT: Tutkimuksessamme mittasimme tutkinavien kehonkoostumuksen kaksienergisellä römgenabsorpuometrillä (DXA), sekä monitaajuisella raajaimpedanssimetodilla. Tutkimuksen tulokset korostavat nilkanojentajien merkitystä ikääntyneiden kävelykyvyn kannalta. 2006 2. MENETELMÄT: Tutkittavina oli sepelvaltimotautia sairastavia (n=51, ikä 59±9 vuotta) ja terveitä henkilöitä (ne l ö, ikä 48±6 vuolla), jotka olivat katsojina jääkiekon SM-liigan pudotuspeleissä. Perinteisesti kehon painolla vakioitujen kuormituskoemuuttujien vahvin, jopa varsinaista testisuoritusta vahvempi määre oli kehon rasvamassa. Lisäksi lihavuus ja kunto ovat itsenäisiä terveysriskitekijöitä, joten vakiointimetodi on merkittävä myös kliinisdiagnostisesti, koska myös lihavien fyysistä kuntoa tulisi pystyä arvioimaan luoteuavasti. JOHTOPÄÄTÖKSET: Endoteliini-1 on verisuonia supisiava peptidi ja aiheuttaa verenpaineen nousua. LÄHTEET: 1. Pituusvakiointikin oli parempi vaihtoehto kuin painovakiointi, koska myös sitä käyuärnällä vältyuiin lihavuuden aiheuttamilta vääristymiltä, ja se on kåyuökeipoinen erityisesti silloin, kun saatavilla ei ole tarkempia kehon koostumuksen miuausrnenetelmiä. Fyysistä suorituskykyä mittaavana muuttujana käytettiin rasituskokeen maksimaalista kuormaa (MET). Väestön ikäverrokkeihin nähden tutkittavat lapset olivat hoikempia ja parempikuntoisia. Lineaarisessa regressioanalyysissä, sekoittavat tekijät huomioiden (ikä, BMI, endoteliini-1 levossa ja subjektiivinen jännityksen kokeminen), endoreliini-1:n muutos korreloi voimakkaimmin maksimaaliseen suorituskykyyn (r = -0,50, p < 0,001) sepelvaltimotautipotilailla mutta ei terveillä henkilöillä (r = -0,36, p = 0,27). Koko kehon paino pitää sisällään LM:n lisäksi rasvamassan (FM), joten painovakiointi vääristää kuntoarviointia sitä enemmän, mitä suurempi FM on. Stenroth ym. "Crossstressoradaptation "-hypoteesin mukaan hyvä fyysinen kunto suojaa stressireaktioita psyykkisessä kuormituksessa
Vesiharjoittelu lisäsi nivelrikkoisen polven ojennusja koukistustehoa 30 % (p<0,021) ja reiden lihasten poikki pinta-alaa 3 % (p=0,006) kontrolleihin verrattuna. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten maksimivoima ja lihaskestävyys ovat yhteydessä sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöihin itsenäisesti riippumatta kesiävyyskunnosta ja vyötärönympäryksestä nuorilla miehillä. MilMed. Maksimivoiman suhteen ei havaittu samanlaista yhteyttä ja vahvin yhteys oli vyötärönympärykseen. Lisäksi mitattiin vyötärönympärys. MENETELMÄT: Tutkimukseen rekrytotuin kaikki polven nivelrikon vuoksi tekonivelleikkausjonossa olevat henkilöt, jotka täyttivät sisäänottokriteerit. Tilastollisina menetelminä käytettiin regressioanalyysejä. Vesiharjoittelulla on todettu olevan jonkin verran positiivisia vaikutuksia polven nivelrikkoisten liikkumiskykyyn (2). Vahvin yhteys havaittiin vyötärönyrnpäryksen ja klusteroidun riskitekijän välillä (~ =0,41, p<0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoitti, että nuorilla miehillä lihaskestävyys ja kestävyyskunto olivat itsenäisesti yhteydessä sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöihin. Foley A et al. 54 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5 /2013. V Vesivastusharjoittelun vaikutukset liikkumiskykyyn, alaraajojen lihasten suorituskykyyn ja polvikipuun polven nivelrikkoisilla VALTONEN A, PÖYHÖNENT, MANNINEN M, HEINONEN A, SIPILÄ S . LÄHTEET: Santtila ym. TULOKSET: 12 viikon vesiharjoittelun osallistumisprosentti oli 97% ja keskimääräinen harjoitusten aikainen kipu 3/10 VAS -asteikolla. Vyötärönympäryksen lisääminen vakioivaksi tekijäksi poisti merkitsevät yhteydet. Lihaskestävyys mitattiin taistojen määränä minuutin aikana toistokyykistyksessä, istumaannousussa ja etunojapunnerruksessa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vesivastusharjoiuelulla saatiin aikaan monipuoliset, positiiviset harjouusvaikutukset polven nivelrikosta kärsivien liikkumiskykyyn, polvikipuun sekä polvea ojeruaviin ja koukistaviin lihaksiin. Koritrolliryhmä ei harjoitellut. Tämän saturmaistetun, kontrolloidun i ruervention (RCT) tarkoituksena oli selviuää progressiivisen lisävastuksen avulla toteutetun vesivastusharjoittelun vaikutuksia liikkumiskykyyn, alaraajojen lihasten tehoon sekä lihasmassaan ja polvikipuun vaikea-asteisesta polven nivelrikosta kärsivillä naisilla ja miehillä. LÄHTEET: 1. Yksinäiset riskitekijät muutettiin tilastolliseksi indeksiksi (z-score) ja niiden keskiarvoista muodostettiin klusteroitu riskitekijä. tusta. 2012). Maksimivoimaja lihaskestävyystesti t jaettiin kehon painolla. Näistä 55 vapaaehtoista 50-75 -vuotiasta henkilöä (28 miestä ja 27 naista), satunnaistettiin vesi harjoittelu(n=31) ja kontrolliryhmään (n=24). ltsearvioitua toimintakykyä ja kipua selvitettiin WOMAC -toimintakykykyselyllä. TAUSTA: Polven nivelrikkoon liittyvä kipu, instabiliteetti ja jäykkyys johtavat k ivuliaan raajan käytön välttämiseen, lihasten suorituskyvyn laskuun ja lihasmassan pienenemiseen (1). Vakioitavat tekijät analyyseissä olivat tupakointi, ikä, kunnon osa-alueet ja vyötärönympärys. Kestävyyskunto oli käänteisesti yhteydessä klusteroidun riskitekijän (~ =-0,16, p<0,05) sekä triglyseridija LDL-pitoisuuksien kanssa (~=-0,24 ja -0,14, p<0,05), kun vakioitavina tekijöinä olivat ikä, tupakointi, lihaskestävyys ja maksimivoima. Vesiharjoitteluun osallistuneiden maksimaalinen kävelynopeus lisääntyi 15% (ANCOVA p=0,005) sekä seisomaan nousuun käytetty aika väheni 15 % (p=0,003) ja polvikipu 58% (p=0,001) verrattuna kontrolliryhmään. Polven ojentajaja koukistajalihasten tehoa mitattiin isokineettisellä voimadynamometrillä sekä lihasten po ikkipirua-alaa tietokonetomografian avulla. Positiivinen yhteys havaittiin myös lihaskestävyyden ja HDLpitoisuuden välillä (~ =0,17, p<0,001). Vesiharjoitteluryhmä osallistui nousujohteiseen, voimatyyppiseen vesiharjoitteluun kaksi kertaa viikossa 12 viikon ajan. Ann Rheum Dis 2003; 62:1162-7. TAUSTA: Kestävyyskunto ja kehon koostumus ovat yhteydessä sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöihin, kuten verenpaineeseen ja veren rasva-arvoihin. Samalla vakiointimallilla maksimivoiman ja kl usteroidun tai yksittäisten riski tekijöiden välillä ei havaittu yhteyttä. Sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöistä mitattiin systolinen ja diastolinen verenpaine sekä veri näytteistä määritettiin seerumin triglyseridin, HDL-kolesterolin, LDL-kolesterolin ja plasman glukoosin pitoisuudet. Maksimihapenottokyky määritettiin tehon (maxW) ja sykkeen avulla (Santtila ym. joita kivuliaasta polven nivelrikosta kärsivät pystyvät toteuttamaan. Maksimivoima muaniin isornet risen jalkojen ojennuksen ja penkkipunnerruksen aikana. Liikkumiskyvyn rajoitusta selvitettiin kävelynopeuden sekä seisomaannousuun käytetyn ajan avulla. TULOKSET: Lihaskestävyys oli käänteisesti yhteydessä klusteroidun riskitekijän (~=-0,26, p<0,05) sekä yksittäisten riskitekijöiden kanssa (triglyseridi, LDL-kolesteroli, verenpaine i If =-0,09 -0,23, p<0,05), kun regressiomalli vakioitiin iällä, tupakoinnilla ja kestävyyskunnolla. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat myös "Cross-stressoradaptauon" hypoteesia. 2008; 40: 422-7. Petterson et al. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 847 nuorta aikuista miestä (25,5±5,0 v.) kertausharjoitusten yhteydessä. Toistaiseksi tiedetään kuitenkin vain vähän siitä miten lihaskunnon eri osa-alueet ovat yhteydessä näihin riskitekijöihin. Yksittäiset testit yhdistettiin, jolloin saatiin maksimivoimaja lihaskestävyysindeksi. Kestävyyskuruoa mitattiin epäsuoralla polkupyöräergometritestillä väsymykseen saakka. Analyyseihin otettiin mukaan ne koehenkilöt, joilta oli käytössä kaikki mitatut muuttujat (11=686). V Maksimivoiman ja lihaskestävyyden yhteys sydänja verenkiertoelimistön riskitekijöihin nuorilla miehillä VAARA J, FOGELHOLM M, VASAN KARIT, SANTTILA M, HÄKKINEN K, KYRÖLÄINEN H . Lisävastuksen kanssa toteutetun vesivastusharjoiuelun vaikutuksia ei kuitenkaan vielä tiedetä. Med Sci Sports Exerc. On vaikea löytää tehokkaita harjouusrnuotoja. Vaikka poikiuaisasetelrnasta johtuen syy-seuraus -suhdeua ei voida määrittää, nämä ja aikaisemmat tulokset antavat aiheen päätellä, euä harjoittelu, joka johtaa joko lihaskestävyyden tai kestävyyskunnon paranemiseen on eduksi sydänja verenkiertoelimistölle. 2. Vedessä tapahtuva intensiivinen harjoittelu soveltui hyvin kehon painoa kantavien nivelten ongelmien kuntouttamiseen. Tulokset tukevat nykyisiä terveys! i i kun tas uosi t u ksia. Kahden tutkittavan polven tekonivelleikkausta lykättiin vesi harjoittelun jälkeen. 2012
Sauvakävelyryhmään kuuluvilla insuliiniresistenssi (HOMA-IR) (p= 0,023), paasto(p= 0,003) sekä 2 tunnin glukoosiarvot (p=0,002) olivat alentuneet alkutilanteeseen verrattuna, mutta muissa ryhmissä ei ollut muutosta. TAUSTA: Vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja liikunnallisen passiivisuuden, kuten liiallisen viihdemedian käytön, on havaittu olevan yhteydessä kohonneeseen kardio-rnetaboliseen riskiin jo lapsilla. Vähäisempi omatoiminen liikunta oli yhteydessä suurempaan MetScoreen (B=-0,123, p=0,010), suurempaan kehon rasvaprosenttiin (&=0,099, p=0,027), koreampaan insuliiniin (&=-0,108, p=0,021), korkeampiin triglyserideihin (&=-0,144, p=0,002), korkeampiin VLDL-triglyserideihin (B=-0,233, p<0,001) ja korkeampaan VLDL-kolesteroliin (B=0,199, p<0,001) sekä suurempaan HDL-kolesteroliin (&=0,126, p=0,008). Vapaa-ajan liikunta koostui pääasiallisesti kaikissa ryhmissä kestävyystyyppisestä liikunnasta tai hyötyliikunnasta. 12 kk seurantajakson jälkeen sauvakävelyryhmään kuuluneiden kokonais(p < 0,010) että LDL-kolesteroli (p < 0,001) olivat huomattavasti matalammat kuin kontrollija kuntosaliryhmissä. 78 % sauvakävelyryhmään kuuluneista jatkoi harrastustaan myös yhden vuoden seurantajakson aikana kun taas kuntosaliryhmästä vain 41 % jatkoi kuntosalilla käymistään. 12 kk kuluttua seurantamittauksiin osallistui 103 tutkittavaa [kuntosali(n=32), sauvakävely(n=32) ja vertailuryhmä (n=39)]. Muiden liikunnalliLIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 55. Runsaampi television ja videoiden katselu oli yhteydessä suurempaan MetScoreen (&=0,135, p=0,003), suurempaan kehon rasvaprosenttiin (&=0,090, p=0,039), suurempaan vyötärönympärykseen (&=0,097, p=0,033) ja korkeampaan systoliseen verenpaineeseen (&=0,096, p=0,039). Tavoitteenamme oli tutkia näitä asioita alakouluikäisten lasten väestöotoksessa. MENETELMÄT: 144 miestä (40-65-v, BMI 25,1-34,9), joilla todettiin heikentynyt paastosokeri ja/tai sokerinsieto satunnaistettiin kolmeen tutkimusryhmään: kuntosali (n=49), sauvakävely (n=48) ja vertailuryhmä (n=47). V Kestävyystyyppi nen liikunta säilyttää liikuntaintervention saavutetut metaboliset hyödyt yhden vuoden seurantatutkimus VENOJÄRVI M, WASENIUS N, MANDEROOS S, HEINONEN OJ, HERNELAHTI M, LINDHOLM H, $URAKKA J, LINDSTRÖM J, AUNOLA S, ATALAY M, ERIKSSON JG . Vähäisen fyysisen aktiivisuuden, liikunnallisen passiivisuuden ja niiden eri muotojen itsenäisistä ja toisiaan muovaavista yhteyksistä yleiseen kardiometaboliseen riskiin ja yksittäisiin kardiometabolisiin riskitekijöihin lapsilla tiedetään kuitenkin vielä vähän. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kaikilla ryhmillä kestävyyskunto parani ja systolinen verenpaine laski alkutilanteeseen verrattuna. TAUSTA: Erityyppisillä ja -pituisilla liikuntainterventiolla on positiivisia vaikutuksia metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin, tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin lineaarisella regressioanalyysilla ja yleistä lineaarista mallia (General LinearModel) käyttäen. Fyysistä aktiivisuutta, liikunnallista passiivisuutta sekä niiden eri muotoja mitattiin kyselylomakkeilla. MENETELMÄT: Tutkittava väestöotos koostui 468:sta iältään 6-8-vuotiaasta peruskoulunsa aloittavasta lapsesta (225 tyttöä ja 243 poikaa), jotka osallistuivat tutkimuksen alkumittauksiin. Yleistä kardio-rnetabolista riskiä mitattiin jatkuvalla sumrnarnuuuujalla (MetScore), josta muodostettiin Z-luku seuraavalla kaavalla: vyötärönympärys + insuliini+ glukoosi HDL-kolesteroli+ triglyseridit + systolisen ja diastolisen verenpaineen keskiarvo. Tilastollisena analyysinä käytettiin yksisuuntaista varianssi analyysiä ryhmien välisessä vertailussa ja ryhmien sisäisiä muutoksia analysoitiin parittaisella t-testillå. Elämäntapainterventiot osoittavat, että intervention vaikutukset voivat säilyä ja pysyä vuosikausia intervention lopettamisen jälkeen. Kontrolliryhmä sai samat harjoitusohjelmat kuin interventioryhmätkinja heitä kannustettiin sen lisäksi aloittamaan harjoitteluinterventiossa käytetyillä 12 viikon harjoitteluohjelmilla. Pelkän liikuntaintervention vaikutusten pysyvyydestä ei ole saatavilla yhtä kattavaa tietoa. Tutkimustuloksia voi hyödyntää liikuntaneuvonnan yhteydessä miehille, joilla on suuri riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Kontrollija sauvakävelyryhmäläiset liikkuivat keskimäärin viidesti viikossa ja kuntosaliryhmäläiset neljästi viikossa noin reilun tunnin kerrallaan yhden vuoden seurantajakson aikana. Kolmen kuukauden intervention jälkeen kuntosalija sauvakävelyryhmille annettiin 6 kk ajaksi harjoitteluohjelma (kuntosalitai sauvakävelyohjelma). Osana perusteellisia elämäntapoja ja terveyttä koskevia tutkimuksia mittasimme kehon rasvaprosenttia DXA-menetelmällä, vyötärönympärystä, paastonäyrreistä plasman glukoosia, seerumin insuliinia, plasman lipidejä ja lipoproteiineja sekä systolista ja diastolista verenpainetta. TULOKSET: Vähäisempi kokonaisliikunta oli yhteydessä suurempaan MetScoreen CB=0,135, p=0,004), suurempaan kehon rasvaprosenttiin (B=-0,155, p<0,001), korkeampaan insuliiniin (B=-0,099, p=0,034), korkeampiin triglyserideihin (&=-0,166, p<0,001), korkeampiin VLDL:ntriglyserideihin (&=0,230, p<0,001), korkeampaan VLDL -kolesteroliin (B=-0,168, p=0,001), korkeampaan LDL -kolesteroliin (&=-0,094, p=0,046) ja korkeampaan HDL:ntriglyserideihin (B=0,149, p=0,004) sekä suurempaan HDL-kolesteroliin (&=0,144, p=0,002). Välituntija urheiluseuraliikunnan yhteydet kardiometabolisiin riskitekijöihin olivat heikompia ja vähemmän johdonmukaisia. Sauvakävelyryhmässä oli nähtävissä positiivisia muutoksia niin glukoosikuin rasva-aineenvaihdunnankin suhteen 12 kk seurantajakson päätyttyä. Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas liikunnallinen passiivisuus ovat yhteydessä kardiometaboliseen riskiin lapsilla VÄISTÖ J, ELORANTA A-M, VIITASALO A, TOMPURIT, LINTU N, KARJALAINEN P, LAMPINEN E-K, ÅGREN J, LAAKSONEN DE, LAKKA H-M, LINDI V, LAKKATA . Vakioitavina muuttujina käytimme ikää, sukupuolta sekä aineistossamme kardio-metaboliseen riskiin yhteydessä olevia ravitsemusmuuttujia, kehon rasvaprosenttia sekä muita fyysisen aktiivisuuden ja liikunnallisen passiivisuuden muotoja. Näyttää siltä, että jatkamalla seurantajakson aikana useana päivänä viikossa kestävyystyyppistä liikuntaa ja hyötyliikuntaa saavutetaan eniten metabolisia pitkäai kaisva i kutu ksia sau vaka velyryh mässä. TULOKSET: Systolinen verenpaine ja UKK-indeksi olivat kaikilla ryhmillä parantuneet tutkimuksen alkuhetkeen verrattuna. 12 kk seurannan jälkeen mitattiin, verensokeri, paastoinsuliini, oraalinen sokerirasituskoe, kokonais-, HDLja LDL-kolesteroli, triglyseridit, kestävyyskunto (UKK 2-km kävelytesti) sekä kehon koostumus ja lepoverenpaine ja näitä arvoja verrattiin tutkimuksen alkutilanteen arvoihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää randomisoidun kontrolloidun liikuntaintervention pitkäaikaisvaikutusta glukoosiaineenvaihduntaan ja metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin miehillä, joilla on heikentynyt glukoosin säätely
Ruokailutottumuksia arvioitaessa havaittiin, että kaikissa maissa jäädään alle suositusten kasvisten ja hedelmien saannissa, sokeripitoisia ruokia syödään neljä kertaa viikossa kaikissa maissa ja kalaa syödään vähän, lukuun ottamatta Islantia. Aikuisilla painoindeksi oli korkeampi miehillä, iäkkäämmillå, matalammin koulutetuilla ja maaseudulla asuvilla. Pojat saavuttivat tyttöjä useammin liikuntasuositukset. Sekä Suomessa että Islannissa yli puolet lapsista saavutti liikuntasuositukset, mutta Ruotsissa vain noin kolmannes. Lasten ylipaino ja lihavuus oli yhtä yleistä kaikissa maissa. Aikuisten ylipaino ja lihavuus oli yleisintä Islannissa. Tutkimuksen tarkoitus oli myös arvioida sosiaalista epätasa-arvoa ruokavaliossa ja liikunnassa. Lisäksi matala osallistumisprosentti etenkin Norjassa on syytä huomioida tuloksia vertailtaessa. Menetelmä validoitiin liikemittarein ja ruoankäyuö haastatteluin osana hanketta. 56 LIIKUNTA& TI!il 50 • 5/2013. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja erityisesti vähäinen omatoiminen liikunta sekä runsas liikunnallinen passiivisuus kuten television ja videoiden katselu ovat yhteydessä kardio-metabolisten riskitekijöiden kasaantumiseen jo lapsilla. Naiset syövät miehiä terveellisemmin ja sekä miesten euä naisten keskuudessa korkeammin koulutetut noudattavat terveellisempää ruokavaliota. TAUSTA: Pohjoismaiden ministerineuvosto päätti toteuttaa ruoankäytön ja liikunta-aktiivisuuden seurantatutkimuksen osana pohjoismaista toimintasuunnitelmaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. MENETELMÄT: Tutkimus toteutettiin kaikissa Pohjoismaissa (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti) puhelinhaastatteluna, käyttäen samaa menetelmää kaikissa maissa. Kaikkiaan 9153 (osallistumisprosentti 40 %) , 18-65-vuotiasta aikuista ja 24 79 (osallistumisprosentti 45 %), 7-12-vuotiasta lasta, osallistuivat kyselyyn. Yleisesti ottaen naiset raportoivat valittujen ruoka-aineiden käytöstä, liikuntavähemmän ruutuaikaa kuin miehet. Yli 4 tuntia ruutuaikaa päivässä oli tavallisempaa nuorilla, yksin asuvilla, matalammin koulutetuilla ja kaupungissa asuvilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tuloksia tulkittaessa on syytä muistaa, että haastattelussa käytetyt kysymykset ovat karkeita mittareita ruoan käytöstä ja liikunta-aktiivisuudesta. V Pohjoismainen tutkimus liikunnasta, ylipainosta ja ruokavaliosta WENNMAN H, BORODULIN K, BECKER W, ENGHARDT BH, FAGT S, FOGELHOLM M, MATTHIESSEN J, SIMONEN R, SVEINSSON T, TAMMELIN T, THORGEIRSDOTTIR H, TROLLE E . Lapset viettivät aikaa ruudun ääressä lähes yhtä paljon kuin aikuiset ja myös lapsilla runsas ruutuaika oli yleisempää pojilla kuin tytöillä. Ruotsissa ja Islannissa ruuiuaika oli vähäisintä (2,5 tunTutkimuksen tavoitteena oli kerätä tietoa ua/päivä). Maakohtaiset osallistumisaktiivisuudet vaihtelivat 21 %:n (Norja) ja 63 %:n (Tanska) välillä. Tutkimuksessa saatiin tietoa yli 11 500 pohjoismaalaisen liikunnasta, painosta ja ruoan käytöstä ja hyvä katsaus tärkeiden elintapojen tilanteesta pohjoismaissa. TULOKSET: Suomessa ja Ruotsissa aikuiset liikkuivat aktiivisimmin ja suuri osa aikuisista saavutti liikuntasuositukset keskiraskaan liikunnan osalta. Tutkimuksen avulla voidaan vertailla kunkin maan tuloksia niin kansallisiin suosituksiin kuin muihin pohjoismaihin. Kaikissa maissa väestörekisteristä poimittiin satunnaisotos aikuisia (N=5 000) ja lapsia (N=l 250), joille lähetettiin kutsu ja tietoa tutkimuksesta viikko ennen puhelinhaastattelua. Puhelinhaastattelut toteutettiin vuonna 2011, lokakuun ja joulukuun välillä. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan jatkossa myös hyödyntää yhteispohjoismaalaisessa ruokavalion, liikunnan ja ylipainon kehityksen seurannassa. Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että kokonaisliikunnan lisääminen sekä television ja videoiden katselun vähentäminen voi vähentää kardio-metabolisten riskitekijöiden kasaantumista jo lapsuudessa. sen passiivisuuden eri m uotojen yhteydet kardio-m etabolisiin riskitekijöihin olivat epäjohdonm ukaisia. aktiivisuudesta ja ylipainon ja lihavuuden esiintyvyydestä kaikissa viidessä pohjoismaassa
010 778 6601 • www.lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 57. Hinta: 30€; LTS:n jäsenille 27€; opiskelijoille 25€ (+ toimituskulut) Tilaukset: tuula.valli@lts.fi • puh. ' • Toimittaja: Teijo Pyykkönen Kirjoittajat: Teijo Pyykkönen, Minna Perähuhta, Hilkka Högström (esimerkkikohteet), Pekka Lehtinen (korjaushankkeet) Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 170; 83 sivua. : ~ taympäristö uriperintönä opas arviointii ~ ~ LIIKUNTAYMPÄRISTÖT KULTTUURIPERINTÖNÄ -oppaassa tarkastellaan liikuntaympäristöjen kehittämistä ja kulttuuriperinnön vaalimista ensimmäistä kertaa yhdessä. _,/ ... Opas rakentaa siltaa liikunta-, yqipäristöj useose e · ille. ioa\laian Con o Me ume an nce 1n 5ports 20 Hilton Helsinki Kalastajatorppa 23.-25.10.2014 · : www.lts.fi ja www.sportscience.fi •-' ._:-;. 2013 ; Julkaisu on toteutettu Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) ja Museoviraston yhteistyönä
Perimä ja motivaatio selittävät osaltaan • vapaa-a1an liikunta-aktiivisuutta Monia ihmetyttää, miksi toiset ihmiset viettävät vapaa-aikaansa liikuntaa harrasten ja toiset eivät. Miksi?_ 58 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. Toistin näyttäisi olevan helpompi-noudattaa !iik'onnallista elämäntapaa kuin toisten
Näiden syiden selvittäminen kuitenkin auttaisi sekä liikkumattomuuden että elintapasairauksien lisääntymisen ehkäisemisessä. Tämä voidaan toteuttaa joko suoraan geenimerkkien tutkimisena DNA-tasolla tai epäsuorasti perhe-, kaksosja adoptiotutkimusten avulla (Plomin ym. 2000). Yksilötasolla varmuudella ainakin perimä ja biologiset ominaisuudet kuten ikä ja sukupuoli ovat määrittämässä sitä kuinka paljon liikumme. 2012). Itse asiassa vähäinen liikkuminen on hyvin tyypillistä tällä hetkellä länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. On tärkeää kuitenkin muistaa, että näiden terveyttä edistävien vaikutusten saavuttamiseksi liikunnan tulisi olla määrältään riittävää ja säännöllisesti toistuvaa. Erityisesti suomalaisten nuorten liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä on poikkeuksellisen voimakasta (Aira ym. N ykymaailmassa vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on lukematon määrä, joten ei ole ollenkaan ihme, että toiset ihmiset valitsevat fyysisen ponnistelun sijaan jotain muuta vapaa-ajan viettotavakseen. Kumpikin menetelmä antaa tietoa perimän merkityksestä liikunta-aktiivisuudessa. Vaikkaliikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä on kaiken kaikkiaan pyritty selvittämään varsin kattavasti, käytössä on ollut pääosin vain poikittaistutkimusasetelmat, jolloin ilmiötä on tutkittu vain tiettynä ajanhetkenä. Useat kaksostutkimukset puolestaan ovat osoittaneet, että koko väestö tasolla liikunta-aktiivisuudessa havaitut erot johtuvat sekä yksilöiden välisistä geeniperimän eroista että muiden tekijöiden, kuten omien elintapojen, vaikutuksesta. Pitkittäistutkimuksen etuna ovat sekä mahdollisten syy-seuraus -suhteiden havaitseminen että iän vaikutuksen huomiointi tutkittavaan ilmiöön. 2008). Vaikka liikunnan edut ovat näin ilmiselvät, ja tieteellisen tutkirnusnåyton pohjalta on annettu ihmisille myös suosituksia päivittäisestä liikuntamäärästä, niin kaikki eivät kuitenkaan ole aktiivisia ja harrasta liikuntaa. 1998, Booth ym. 1999). Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevien tekijöiden selvittäminen Perimän ja geenien osuutta liikunta-aktiivisuuden selittäjänä on tutkittu yhä enenevässä määrin. Morris ym. Yleisesti ottaen terveys näyttää olevan monessa maassa tärkein motiivi aikuisille harrastaa liikuntaa vapaa-ajallaan (Zunft ym. 2012). Aihepiirin moniulotteisuus tekee siitä myös mielenkiintoisen tutkijalle. Motivaatio sytyttää meidät tekemään asioita. Tilastot osoittavat, että keskimäärin noin yksi kolmasosa maailman ihmisistä viettää fyysisesti passiivista elämää (Halla! ym. 1980, Paffenbarger ym. Liikunnallisesti aktiivisten ja vähän liikkuvien henkilöiden välisistä eroista liikuntamotivaatiotekijöissä tiedetään kuitenkin toistaiseksi varsin vähän, vaikka liikuntamotivaatio saattaisi olla yksi merkittävä avaintekijä selittämään ihmisten vapaa-ajan liikuntaaktiivisuutta. Myös vaihtelevat ympäristötekijät sekä yhteiskunnalliset ja poliittiset ratkaisut määrittävät paljolti ihmisten mahdollisuuksia liikkua. Tulokset ovat olleet kuitenkin toistaiseksi sen verran vaihtelevia, että niistä voitaisiin tehdä vakuuttavia johtopäätöksiä liikunta-aktiivisuuden tarkasta periytyvyysasteesta. Erot motivaatiotasoissa voivat vaihdella kuitenkin suuresti: liikunnan suhteen ääripäinä ovat ne, jotka eivät ole motivoituneet lainkaan liikunnan harrastamisesta ja toisaalta ne, jotka liikkuvat sisäisestä palosta ja nautinnosta. Pitkittäisseurantoihin perustuvia tutkimuksia ei ole juurikaan tehty. 1998, Segar ym. 2012). 1997,lngledew ym. Yhtenä tärkeänä syynä tähän on varmasti se, että yksilön liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavat niin monet eri tekijät. Sisäisesti motivoitunut liikkuja seuraa omia mielenkiinnon kohteitaan, tuntee nautintoa ja osaamisen iloa liikkuessaan (Oeci&:Ryan, 1985, IsoAhola&: St. Vaikuttamassa on sekä yksilötason tekijöitä, että myös laajemman tason kuten sosiaalisen ja ympäristötason tekijöitä (Bauman ym. Pitkittäistutkimuksessa saman ihmisen liikuntakäyttäytymistä voidaan seurata jopa vuosikymmenten ajan. Kyse ei ole ainoastaan vain somaattisista vaan myös psyykkisistä sairauksista. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti pystytty määrittämään sitä, mistä esimerkiksi samanikäisten, samaa sukupuolta olevien ja terveydentilaltaan yhteneväisten yksilöiden väliset erot liikunta-aktiivisuudessa johtuvat. Monet alan asiantuntijat ovatkin tehneet työtä sen eteen, että liikunta-aktiivisuuden taustalla vaikuttavia tekijöitä ja niiden selitysosuuksia saataisiin selville. Myös kaksosaineistoihin perustuvia tutkimuksia Kuva: ANTERO MLTONEN LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 59. Clair 2000). Lisäksi yksilön terveys, koulutus ja aiemmat liikuntatottumukset ovat yhteydessä nykyiseen liikunta-aktiivisuuteen. Liikunnan on kuitenkin todettu olevan tehokas terveyden ja hyvinvoinnin edistäjä. Näiden kaksostutkimusten perusteella näyttäisi siis siltä, että geneettisillä tekijöillä on merkitystä ihmisten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudessa tutkittuna ajanhetkenä. Myös motivaatiolla on todettu olevan suuri merkitys yksilön liikuntakäyttäytymiselle, erityisesti liikunta-aktiivisuuden ylläpitämiselle (Oeci&:Ryan 1985, Ryan ym. Tämän vuoksi olisi ensiarvoisen tärkeää saada lisätietoa siitä miksi toiset ihmiset liikkuvat ja toiset eivät. Suorilla geeni tason analyyseilla yksittäisiä liikuntageenejä ei ole löydetty. 2013). Erilaiset muoti-ilmiöt vaikuttavat median, erityisesti sosiaalisen median, kautta liikkumiseen. Motivaatio on osittain syy siihen miksi ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät tietyllä tavalla. Lisäksi on hyvä huomioida, että vähäinen liikkuminen ei aiheuta ainoastaan yksilöille itselleen terveydellisiä ongelmia vaan myös yhteiskunnallisesti merkittäviä taloudellisia kustannuksia, jotka näkyvät lisääntyneinä sairaudenhoitoja lääkernenoina. 2012.) Suomessakin liikunta harrastavista vain pieni prosenttiosuus liikkuu terveysliikuntasuositusten mukaisesti harrastaen riittävästi sekä kestävyysliikuntaa että myös lihaskuntoja tasapainoharjoittelua (Mäkinen ym. Kaiken kaikkiaan liikunnalla on tähän mennessä tieteellisesti osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia useiden pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä ja hoidossa sekä ennenaikaisen kuoleman riskin alentamisessa (mm. 1986, Kujala ym
Kolmenkymmenen ikävuoden kohdalla liikunta-aktiivisuutta selittävät geneettiset tekijät puolestaan korreloivat voimakkaasti 36 ikävuoden seuranta-aikaan. Sisaruksille yhteisten yrnpäristöteGENEETTISET GENEETTISET GENEETTISET GENEnTISET TE KUAT 1 TEKUlT 2 TEkUlT J TtKIIAT 4 52" (42-55"1 44%(37-48"1 46" 139-53"I 34% 128-40'4I 52%(40--53%1 50%145-S3%I 51% 142-63"I 31% (21-35%1 LIIKUNTA-AKTIIVISUUS 18,6•VUOTIAA NA 24,S-VUOTIMNA 43% 136-48"I 49% 139-54"I YHTDS[T YHTE15ET YHTEISET YHTEISET YMPÄIIIST()r(KIJAT 1 YMPAlll5TÖTtKuATz YMPARIST0TtKUAT 3 YMPÄIIISTÖTlKUAT 4 29" (26-34%) 23" 121-25 .. Perimän ja ympäristötekijöiden osuuksien vaihtelu vaikuttaa liikunta-aktiivisuuteen Kvantitatiivisen genetiikan analyysit osoittivat, että vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevien geneettisten ja ympäristötekijöiden selitysosuudet vaihtelevat iän myötä (Kuvio 1.). Geneettisten tekijöiden, yhteisten ympäristötekijöiden ja yksilöllisten ympäristötekijöiden vaikutus liikunta-aktiivisuuteen miehillä ja naisilla kahdella eri pitkittäisaineistolla. 2010, Aaltonen ym. Aineistona 16,2-24,5 -vuotiaana on käytetty Nuorten Kaksosten Terveystutkimusta ja 29,6-35,6 -vuotiaana Suomen Kaksoskohorttia. Tutkimus pyrki selvittämään geneettisten ja ympäristötekijöiden osuuksia vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden vaihtelua selittävinä tekijöinä kahden pitkittäisseurannan avulla (Aaltonen ym. Miesten tulokset ovat mustalla ja naisten punaisella. 60 LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013. Eri tekijöiden vaikutukset ovat kuvattu prosentteina ja 95 % luottamusväli on suluissa. Geneettisten tekijöiden osuus väestötasolla vapaa-ajan liikuntaaktiivisuuden vaihtelua selittävänä tekijänä vaihteli 44 ja 52 prosentin välillä nuoruudessa (16 vuodesta 18 vuoteen) laskien nuoressa aikuisiässä hieman yli 30 prosenttiin (ikä noin 25 vuotta). Geneettisten tekijöiden havaittiin olevan kolmenkymmenen ikävuoden tietämillä lähes samalla tasolla kuin nuoruudessa; väestön liikunta-aktiivisuudesta 42 prosenttia miehillä ja 47 prosenttia naisilla selittyi yksilöiden välisillä geneettisillä eroilla. 2013a). Kvantitatiivinen genetiikka tutkii kuinka paljon yksilöiden väliset ero t geneettisissä ja ympäristötekijöissä selittävät väestöllistä vaihtelua 1 i i kun ta-aktiivisuudessa. on varsin vähän tästä aihepiiristä. Tutkittavat kaksosparit ovat olleet siitä ainutlaatuisia, että parin jäsenet ovat eronneet liikunnan harrastamisen suhteen yli 30 vuoden ajan: toinen kaksosparin jäsen on harrastanut liikuntaa yli 30 vuoden ajan ja toinen ei. 2012). 20136) että kaksospareilla (Aaltonen ym. Kaksostu tkimuksen periaatteisiin perustu vat myös kvantitatiivisen genetiikan tutkimusm enetelm ät. Väitöskirjatutkimukseni on osa laajaa Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen välistä kaksosten liikuntaa ja terveyttä koskevaa tutkimusyhteistyötä. Kaksostutkimus mahdollistaa liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavien taustatekijöiden kuten perimän ja ym päristötekijöiden osuuksien erittelyn luonnon omaa tutkimusasetelmaa, kahdenlaista kaksosuutta, hyväksikäyttäen (Plom in ym . Ainoastaan pieni osuus niistä geneettisistä tekijöistä, jotka selittivät liikunta-aktiivisuuden vaihtelua 16 vuoden iässä, selittivät sitä myös nuoressa aikuisiässä. 2000). 1 YICSILÖUISET YMPAlll5T0TtKUAT 1 32% (29-36"I 31% (30--33%1 24% 121-27%1 23% 121-21"I 29% 127-32"I 20% 1111-23%1 r------''---~ YKSILOUISU YkSILOlUSET YKSILOlUSET YMPAIIISTÖTtKIIAT z YMPÄIIIST()rEKUAT 3 YMPÄIIIST0TlKuAT 4 Aineisto: Nuorten Kaksosten Terveystutkimus GENEETTISET GENlITTISET TtKIIAT 1 TEKuAT z "" 146-51 %1 38% (3&-43%1 42% 137-46%I 31,.131-36%1 UIKUNTA-AKTII\/ISUUS LIIKUNTA-AKTIIVISUUS 29,6-VUOTIMNA 35,6-VUOTIAANA 53%IS2-58%I 62%157-67%I 56%157-63"1 69%164-72%1 YKSILOlLISlT YKSII.Ot.USET YMPAIIISTOTtKIIAT 1 YMPAIIIST()rEKIJAT z Aineisto: Suomen Kaksoskohortti KUVIO 1. Tutkimuksen tarkoituksena oli valottaa säännöllisen liikunta-aktiivisuuden ja vähäisen liikunta-aktiivisuuden taustalla piileviä tekijöitä nimenomaan aiemmin vähän käytettyjen pitkittäisseurantojen ja kaksosaineistojen avulla. Tämä osuus kuitenkin jälleen laski seuranta-ajan kuluessa ja oli kuuden vuoden kuluttua miehillä 38 prosenttiin ja naisilla 31 prosenttiin. Lisäksi väitöskirjatutkimus käsitteli useita vuosia jatkuneen vapaa-ajan säännöllisen liikunta-aktiivisuuden tai vaihtoehtoisesti vähäisen liikunta-aktiivisuuden ja motivaatiotekijöiden välisiä yhteyksiä sekä kaksoskohortista valituilla yksilöillä (Aaltonen ym
Kolm enkym m enen ikävuoden jälkeen enää vain yksilölliset ym päristötekijät selittivät geneettisten tekijöiden kanssa liikunta-aktiivisuuden vaihtelua kvant itatiivisen genetiikan m allissa. Motivaatiokyselyn osa-alueet on merkitty pylväiden alle ja vasemmassa reunassa kuvataan motivaation astetta. MothdhyW'l~jon-----------------------P=0 .03 MoC NOI JNljon -i .. Ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä kuin 34-vuotiailla kaksosilla (Kuvio 3.). Punaiset pylväät kuvaavat säännöllisesti liikuntaa harrastaneita kaksosparien jäseniä ja siniset pylväät puolestaan vähän liikuntaa harrastaneitakaksosparien jäseniä. Omien taitojen ja fyysisen kunnon kehittäminen sekä psyykkisen hyvinvoinnin ylläpito motivoivat säännöllisiä liikkujia Omien taitojen kehittämiseen, fyysiseen kuntoon, ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät motivaatiotekijät olivat säännöllisesti yli 30 vuoden ajan liikkuneille kaksosparien jäsenille tilastollisesti merkitsevästi tärkeämpiä motivaatiotekijöitä kuin saman ajan vähän liikkuneille kaksosparien jäsenille (Kuvio 2.). Tilastollisesti merkitsevää eroa säännöllisesti liikkuneiden ja vähän liikkuneiden välillä on kuvattu p-arvolla REMM-motivaatiokyselyn osa-alueiden pylväiden päällä. Mitä voidaan päätellä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevien geneettisten ja ympäristötekijöiden selitysosuudet vaihtelevat iän myötä. ·· l II rn r 1 1 1 1 1 1 1 En 0Jaa sa no1 Onie nt~ ojet, fYY1 hen kunt o Sotlwl inen P$yytdl ff n UlkonJ k6 lokt ffl Ul: urwm t.i ~ llf l'lltt lmi netl Unu1kly m1Mn f'll(V kwoin ll odolubet nau tti mi nen • Vlhln liil:ituv.11 blr.lMf)atien jhenel . Sekä yhteiset ett ä yksilölliset (ei sisaruksen kanssa jaettavat) ym päristötekijät selittivät nuoreen aikuisikään asti liikunta-aktiivisuuden vaihtel ua. Erot REMM-motivaatiokyselyn eri osa-alueilla kaksosparin jäsenillä, joista toinen on harrastanut säännöllistä liikuntaa yli 30 vuoden ajan ja toinen on ollut saman ajan vähän liikkuva. SU ITI& llwstl likunt~ hM'! Ht -n-.it bk,opa,1en jl~ t KUVIO 2. Erot REMM-motivaatiokyselyn eri osa-alueilla säännöllisesti noin kymmenen vuotta liikuntaa harrastaneiden ja saman ajan vähän liikkuvina olleiden kaksosten välillä kaksosten keskiiän ollessa noin 34 vuotta. Näiden lisäksi ulkonäköön, liikunnasta nauttimiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja muiden kanssa kilpailuun liittyvät liikuntamotivaatiotekijät olivat tilastollisesti merkitsevästi tärkeämpiä motivaatiotekijöitä 34-vuotiaille noin kymmenen vuoden ajan säännöllisesti liikkuneille henkilöille kuin saman ajan pysyvästi vähän liikkuneille henkilöille (Kuvio 3.). Se oli myös ainut vapaa-ajan liikuntaan motivoiva tekijä, jonka pysyvästi vähän liikkuvat arvioivat hieman tärkeämmäksi motivaatiotekijäksi kuin säännöllisesti liikkuvat. Tämä vaihtelu geneettisten ja ympäristötekijöiden osuuksissa näyttäisi selittävän myös seurannan aikana havaittua vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden vaihtelua. kijöiden m erkitys liikunta-aktiivisuuden vaihtelua selittävänä tekijänä pysyi vakaana nuoru udessa, m utta niiden osuus kasvoi nuoressa aikuisiässä, erityisesti naisilla. Omtn ~ojen Fv.shtn kunto SmlHllntn ~n Ulkc:NkO Tobll!(I ta~sta l(JlpMlu -~ UnH,Ml '(n'Mlfl hyvlmolnt l odolukMt nautt lnwfl . Punaiset pylväät kuvaavat säännöllisesti liikuntaa harrastaneita kaksosia ja siniset pylväät puolestaan vähän liikuntaa harrastaneita kaksosia. Ilm iö on päinvastainen kuin geneettisill ä tekijöillä. Tilastollisesti merkitsevää eroa säännöllisesti liikkuneiden ja vähän liikkuneiden välillä on kuvattu p-arvolla niiden REMM-motivaatiokyselyn osa-alueiden pylväiden päällä, jotka eroavat tilastollisesti merkitsevästi ryhmien välillä. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013 61. Liikuntamotivaatiotekijöihin liittyvät tulokset puolestaan vahvistivat aiempia käsityksiä siitä, että sisäisillä motivaatiotekijöillä voisi olla tärkeä merkitys säännöllisen ja pitkään jatkuvan vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden toteutumisessa. Nämä havaitut erot liikuntamotivaatiossa säännöllisesti liikkuvien ja vähän liikkuvien välillä voivat osittain selittää sitä, miksi toiset ihmiset epäonnistuvat säännöllisen liikuntaharrastuksen omaksumisessa. Motivaatiokyselyn osa-alueet on merkitty pylväiden alle ja vasemmassa reunassa kuvataan motivaation astetta. SARI AALTONEN, TtT, ft Tutkijatohtori Sosiaalitieteiden laitos Helsingin yliopisto Hjelt-instituutti Helsingin yliopisto Sähköposti: sari.s.aaltonen@helsinki.fi. Muiden ihmisten odotusten mukaisesti toimiminen oli vähiten tärkeä motivaatiotekijä kaikille tutkittaville. VJhln ~ • ~ llbn:~ ~~ KUVIO 3
Plomin, R., 0eFries, J. Motives for and barriers to physical activity in twin pairs discordant for leisure time physical activity for 30 years International Journal of Sports Medicine, 33, 157-163. New York, Yhdysvallat: Worth Publishers. Women's Health lssues 18 (4). Aaltonen, S., Ortega-Alonso, A., Kujala, U. Motivaatiotekijöitä tutkittiin myös 16 kaksosparilla (keski-ikä 60,4 vuotta), jotka oli rekrytoitu vanhemmasta kaksoskohortista TW1NACTIVE-alatutkimukseen heillä ilmenneen yli 30 vuoden liikunnan harrastuksen eroavaisuuden vuoksi. Mäkinen, T., Valkeinen, H., Borodulin, K. C. E. lntrinsic motivation and exercise adherence. 2008. J., Martin, B. T., Wing, A. Fyysinen aktiivisuus. Hallal, P. &Kaprio, J. Geneettisten ja ympäristötekijöiden osuuksia selvitettäessä tutkittavina oli alkutilanteessa 5 216 nuorten kohorttiin kuulunutta tervettä kaksosta (keski-ikä 16,2 vuotta) ja 13 556 vanhempaan kohorttiin kuulunutta tervettä kaksosta (keski-ikä 29 ,6 vuotta). 1986 Physical activity, allcause mortality, and longevity ot college alumni. Jr, Hyde, R. B., Bull, F. M. 1998. 2012. Aaltonen, S., Ortega-Alonso, A., Kujala, U. Vigorous exercise in leisure-time: protection against coronary heart disease. Global physical activity levels: surveillance progress, pitfalls, and prospects. 2000. LÄHTEET: Aaltonen, S., Leskinen, T., Morris, T., Alen, M., Kaprio, J., Liukkonen, J. & Kokko, S. C., McCleam, G. The Lancet 2 (8206), 1207-1210. R. & Koskenvuo, M. &Ristiluoma, N. G., Pollard, R., Chave, S. &Kaprio, J. M. 131-147. L., Eccles, J. W. The Lancet 380 (9838), 247-257. K., Markland, 0. M., Lepes, 0., Rubio, N. & Kujala, U. NÄIN TUTKITTIIN: A ineistoina tässä tutkimuksessa käytettiin sekä Nuorten Kaksosten Terveystutkimusta että vanhempaa Suomen Kaksoskohorttia. New York, United States of America: Plenum Press. Clair, B. Correlates ot physical activitv: why are some people physically active and others not. J., Friebe, 0., Seppelt, B., Widhalm, K., Remaut de Winter, A. The Journal of the American Medical Association 279 (61, 440-444. & Lancet Physical Activity Series Working Group 2012. Public Health Nutrition 2 (1A). liikuntaan liittyviä motivaatiotekijöitä tutkittiin Nuorten Kaksosten Terveystutkimukseen osallistuneella 2 308 kaksosella (keski-ikä 33,9 vuotta), jotka olivat olleet viimeisen kymmenen vuoden ajan joko säännöllisesti liikuntaa harrastaneita tai vähän liikuntaa harrastaneita henkilöitä. Raportissa Koskinen, S., Lundqvist, A. L. Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. Morris, J. Perceived benefits and barriers to physical activity in a nationally representative sample in the European Union. Seurantajaksojen päättyessä 4 531 nuorta (keski-ikä 24,5 vuotta) ja 13 822 aikuista (keski-ikä 35,6 vuotta) geneettisesti identtistä ja eiidenttistä kaksosta olivat mukana tutkimuksessa. Paffenbarger, R. Ryan, R. Tampere. &Laye, M. 1998. Kujala, U. 1980. Raportti 68/2012 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. The Lancet 380 (9838), 258-271. 281-291. M., Kaprio, J., Sama, S. S. C., Guthold, R., Haskell, W., Ekelund, U. M., Vaz de Almeida, M. Behavioral Genetics. (toimittajat) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. & Medley, A. &Gibney, M. 2013a.Genetic and environmental influences on longitudinal changes in leisure-time physical activity from adolescence to young adulthood. Finland: JuvenesPrint-Suomen yliopistopaino. 2010.A longitudinal study on genetic and environmental influences on leisure time physical activity in the Finnish twin cohort. Iso-Ahola, S. 1999. & Vasankari, T. & McGuffin, P. M. 2000.Toward a theory ot exercise motivation Ouest 52 (2). &Kujala, U. Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä.Valtion Liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3 Bauman, A. K. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta arvioitiin joko liikunnan energiankulutusta kuvaavalla MET-arvolla (MET tuntia/päivä) tai vapaa-ajan liikunnan useutena. 2013b.Motives for physical activity among active and inactive persons in their mid-thirties.Scandinavian Journal of Medicine& Science in Sports, doi 10.1111/sms.12040 Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. 2012. Twin Research and Human Genetics, doi:10.1017/thg.2013.9. Lack of exercise is a major cause of chronic diseases. &LancetPhysical Activity SeriesWorking Group 2012. &Semmence, A. Twin Research and Human Genetics 13, 475--481. F., Wells, J. Comprehensive Physiology 2, 1143-1211. 0., Keamey, J. 1985.lntrinsic motivation and self-determination in human behavior. International Journal of Sport Psychology 28, 335-354. Type of physical activity goal influences participation in healthy midlife women. M. Exercise motives and stages of change. Journal ot Health Psychology 3 (41, 447-489. M. & St. S. R. J. N., Everitt, M. M. Tilastolliset analyysit perustuivat kvantitatiivisen genetiikan mallinnuksiin sekä parittaisiin ja yksilötason analyyseihin. Relationship of leisure-time physical activity and mortality: the Finnish twin cohort. & Ryan, R.M. P. S., Sallis, J. 2012. M. 153-160. E. E., Reis, R. Vapaaajan liikuntamotivaatiota arvioitiin REMMkyselyn (RecreationalExerciseMotivalionMeasure) avulla. &Sheldo, K. The New England Journal of Medicine 314 (10), 605-613. 0eci, E.L. & Richardson, C. Booth, F.W., Roberts, C. lngledew, 0. 62 LIIKUNTA& TIEDESO •S/2013. Aaltonen, S., Rottensteiner, M., Kaprio, J. M., Frederick, C. C., Andersen, L. Segar, M. 1997. Zunft, H. & Hsieh, C. C., Loos, R
UIKUNTA& TIEDE 50 • 5/2013 63
Ainakin kahta syytä voi pohdiskella. Mikäli vain perimä tai ympäristö selittäisi kokonaan tai lähes sata prosenttia vasteen vaihtelusta, ihmislajin kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin miljoonien vuosien kuluessa ei olisi ollut niin joustava jasiten tarkoituksenmukainen koko lajin säilymisen kannalta. On mahdollista, että evoluution kuluessa tämänkaltainen perimän ja ympäristötekijöiden suhde on ollut optimaalisin koko ihmislajin säilymisen kannalta. Y ksi liikuntalääketieteellisen tutkimuksen merkittäviä lähitulevaisuuden haasteita on selvittää tarkemmin, miksi tietty vakioitu liikuntaharjoittelu ("ärsyke") aiheuttaa niin erilaisia muutoksia ("harjoitteluvaste") eri yksilöiden välillä. Maksimaalisen hapenottokyvyn harjoiueluvaste ei ole selvässä yhteydessä pitkäaikaisen kestävyyssuorituskyvyn harjoitusvasteeseen. Myös muiden harjoitteluvasteiden (esimerkiksi syke kevyessä kuormituksessa, lepoverenpaine, insuliiniherkkyys) on HERITAGE-tutkimuksessa havaittu vaihtelevan suurin piirtein samalla vaihteluvälillä. Tutkijat pystyivät tunnistamaan 21 geenimarkkeria, jotka selittävät 49 prosenttia tulkittavilla havaitusta maksimaalisen hapenottokyvyn paranemisen vaihtelusta. Miksi joukossamme on paljon niitä, joiden maksimaalinen hapenottokyky ei tunnu paranevan säännöllisenkään kestävyysharjoittel un myötä. Eikö olisi loogista, että nämä epäedulliset geenivariantit olisivat evoluution kuluessa kadonneet. Tätä "fifry-Iifty'' -tilannetta voi pohtia monesta eri näkökulmasta. Lihasnäytteen ottaminen on kuitenkin erityisosaamista sekä -välineistöä vaativa toimenpide, joten sen käyttäminen muussa kuin tutkimustarkoituksessa tai harvinaisten lihassairauksien diagnostiikassa on äärimmäisen harvinaista. Nämä löydökset ja spekulaatiot ovat kuitenkin hyvin alustavia, ja paljon uutteraa tutkimusta tarvitaan ennen kuin ymmärrämme ilmiötä paremmin. Samanlaisia havaintoja on tehty muissakin vastaavantyyppisissä kestävyysharjoittelututkimuksissa. Eniten asiaa on tutkittu maksimaalisen hapenottokyvyn osalta. Samanlainen kestävyysharjoittelu puree eri tavoin eri ihmisiin ainakin mikäli maksimaalista hapenottokykyä käytetään mittarina. Pohjoisamerikkalaisessa HERITAGE-tutkimuksessa kukin tutkittava harjoitteli viiden kuukauden ajan samanlaisen kestävyysharjoitteluohjelman mukaan, ainoastaan harjoittelun teho oli räätälöity yksilöllisestitutkittavan kardiorespiratorisen kunnon perusteella. Tämä voi tarkoittaa sitä, että paremman harjoitusvasteen omaavilla tiettyjen vasteen syntymistä kontrolloivien proteiinien pitoisuudet ovat lähtökohtaisesti korkeammalla tasolla kuin heikomman vasteen omaavilla.Tämä korkeampi taso puolestaan luo edellytykset harjoitusjakson kuluessa syntyvälle paremmallevasteelle.Tasojen välinen ero paremman ja heikomman vasteen omavilla säilyy muuttumattomana kestävyysharjoittelujakson aikana. Siksi tuntuu hiukan oudolta, että geeniperimäämme on kuitenkin jäänyt näinkin paljon vaihtelua maksimaalisen hapenottokyvyn kehittymisen osalta. Esi-isiemme päivittäinen liikunta oli runsasta ja epäedullisenkin geeniperimän omaavat yksilöt liikkuivat niin paljon, että heidän absoluuttinen maksi64 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. Mielenkiintoista monikeskustutkimuksen havainnoissa oli se, että maksimaalisen hapenottokyvyn vastetta selittäneet 29 lähetti-RNA:ta eivät muuttuneet eri tavalla harjoittelujakson aikana paremman ja heikomman vasieen saaneilla tutkittavilla. Geenimarkkerien sijaan siinä tutkittiin geenien ilmenemistä lihaskudoksessa mittaamalla lähetti-RNA:n määrää. Kansainvälisen monikeskustutkirnuksen lähestymistapa oli erilainen. Kestävyysharjoutelusta tiedetään, että täsmälleen samanlaisen harjoitteluohjelman tuottamat vasteet esimerkiksi maksimaalisessa hapenottokyvyssä, kestävyyssuorituskyvyssä, insuliiniherkkyydessä ja lepoverenpaineessa vaihtelevat huomattavasti eri yksilöillä. Lihasnäytteestä voidaan siisennustaa maksimaalisen hapenottokyvyn vastetta kestävyysharjoitteluun paremmin kuin verinäytteestä. Monikeskustutkimus pystyi selittämään jopa 58 prosenttia vakioidun kuuden viikon kestävyysharjoittelujakson jälkeen havaitusta maksimaalisen hapenottokyvyn paranemisen vaihtelusta ennen harjoitusjaksoa otetun Ii hasnäytteen perusteella. Esi-isiemme juostessa mammuttia tai muuta riistaeläintä kiinni ei jahdin lopputulosta ratkaissut maksimaalinen hapenottokyky, vaan pitkäaikainen juoksusuorituskyky. On vain yksilöllisiä eroja harjoitusvasteessa. Jäljellä jäävä 51 prosenttia on ympäristötekijöiden aiheuttamaa. Miksi geeniperimässä näin paljon vaihtelua. Maksimaalinen hapenottokyky ja kyky parantaa sitä harjoittelemalla ovat ihmisen terveydelle tärkeitä tekijöitä. "Harjoitusimmuuneja" ihmisiä, jotka eivät saa minkäänlaista terveydellistä hyötyä kestävyysliikunnasta, ei ole olemassa. Koska jokainen harjoituskerta oli valvottu, ärsyke (Iukuntaharjoittelu) oli käytännössä samanlainen tutkittavien välillä. Se, miten maksimaalinen hapenottokyky tutkittavilla parani vaihteli huomattavasti, 0-100 prosenttiin. Vaihtelu maksimaalisen hapenottokyvyn harjoitusvastetta määräävissä geeneissä ei siis ehkä kuitenkaan ollut ensisijainen luonnonvalinnan peruste muiden harjoitusvasteeseen vaikuttavien geenien vaihteluun verrattuna
Kuitenkin esimerkiksi mitattaessa insuliiniherkkyyden parantumista, "harjoitusimmuunien" osuus saattaa olla jopa yli 20 prosenttia. Tutkittavilla, joilla kestävyyssuorituskyky parani ilman maksimaalisen hapenottokyvyn parantumista, tapahtui siis edullisia muutoksia muissa suorituskykyyn vaikuttavissa muuttujissa. Mikäli ihmisellä on laihtumisen kannalta epäedullinen geenivariantti sekä beeta-3-adrenoreseptorille että irtikytkijäproteiini-1:lle, laihtumistulos on vieläkin huonompi kuin mitä kahden epäedullisen variantin yksinkertainen yhteenlasku antaisi olettaa. Tutkittavasta harjoitusvasteesta riippuen "harjoitusimmuunien" osuus vaihtelee usein 10-20 prosentin välillä. Vaikka yksittäisiä,kulloinkin tutkittavia harjoitusvasteita ei havaittaisikaan, elimistössä tapahtuu erittäin suurella todennäköisyydellä satoja ellei tuhansia muita harjoitusvasteita. KyLIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 65. Siinä vain yhden tai muutaman puuttuvan harjoitusvasteen perusteella vedetään johtopäätös, että tutkittavalla ei havaita minkäänlaista vastetta liikuntaharjoitteluun. Vaikka joidenkin tutkittavien maksimaalinen hapenottokyky ei parantunut, heillä todettiin aivan samanlaista lihaskudoksen oksidatiivisen aineenvaihdunnan entsyymiaktiivisuuksien paranemista kuin maksimaalista hapenottokykyä parantaneilla tutkittavilla. Vastaus näihin kysymyksiin olisi askel eteenpäin liikunnan terveysvaikutuksien molekyylitason mekanismeja tutkittaessa. Muutama vuosi sitten julkaistussa englantilaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin maksimaalisen hapenottokyvyn muutoksia vakioidun kestävyysharjoittelujakson seurauksena. Syntyykö epäherkkien ihmisten vaste saman mekanismin kautta kuin herkempien yksilöiden, mutta voimakkaamman ärsykkeen tuloksena. Käsitteenä "harjoitusimmuuni" on harhaanjohtava. Kestävyysharjoittelun intensiteettiä muuttamalla ei siis välttämättä saada vastetta muuttumaan. Rasvakudoksen beeta-3-adrenoreseptoria koodaavan geenin eri varianteilla on erilainen laihtumisvaste ruokavalioja liikuntahoitoon, sama koskee irtikytkijäproteiini-1:tä. Siksi onkin järkevämpää puhua liikuntaharjoituksesta saatavan vasteen suhteen "herkistä" ja "epäherkistä" yksilöistä. Eri geenivarianteilla on erilaisia yhdysvaikutuksia toisiinsa nähden. Riittävän suurella harjoitusärsykkeellä suurimmalla osalla tutkittavista nähtiin normaali harjoitusvaste. Todellisuudessa "harjoitusimmuuneja" yksilöitä ei siis ole, on vain yksilöllisiä eroja harjoitusvasteessa tietynlaiseen liikuntaharjoitukseen. Toinen terveyttä edistävän liikunnan yksilöllisen ohjelmoinnin kannalta tärkeä tieto olisi, onko epäherkkyys jossakin terveyden kannalta tärkeässä harjoitusvasteessa samanlaista eri harjoitusmuodoissa. Geenien yhteisvaikutus on monimutkaista Se, että erilaisen geeniperimän omaavat ihmiset reagoivat eri tavoin ärsykkeeseen, esimerkiksi kestävyysliikuntaharjoitteluun, ei kuitenkaan perustu yksinkertaiseen suotuisien ja epäsuotuisien geenivarianttien yhteenja vähennyslaskuun. Päivittäisen "harjoittelun" määrä oli siis niin suur i, että harjoitteluvaste näkyi kaikilla geeniperimästä riippumatta. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa kestävyysharjoittelun volyymin lisääminen kolminkertaiseksi vähensi maksimaalisessa hapenottokyvyssä vaille harjoitteluvastetta jäävien tutkittavien osuutta otoksessa 43 prosentista 15 prosenttiin. Vai aktivoituvatko epäherkillä ärsykettä lisättäessä eri mekanismit, jotka sitten johtavat samanlaiseen havaittavaan vasteeseen. Edellä on käsitelty maksimaalisen hapenottokyvyn vaihtelevaa vastetta kestävyysharjoitteluun, mutta sama pätee esimerkiksi ruokavalion ja liikuntaharjoittelun avulla laihduttamiseen. Vaste liikuntaharjoitteluun ei ole kategorinen kyllä/ei, vaan kyseessä on ihmisestä toiseen vaihteleva herkkyys harjoitusärsykkeelle. Edellä mainitussa kansainvälisessä monikeskustutkimuksessa havaittiin, että vaihtelu maksimaalisen hapenottokyvyn harjoitusvasteessa toimi samalla tavoin sekä perinteistä matalatahoista kestävyysharjoittelua että korkeaintensiteetistä intervalliharjoittelua tekevillä tutkittavilla. Maksimaalinen hapenottokyky oli voimakkaasti yhteydessä kestävyyssuorituskykyyn sekä ennen että jälkeen harjoitusjakson, mutta yllättäen maksimaalisen hapenottokyvyn muutos ei ollut yhteydessä suorituskyvyssä havaittuun muutokseen. Juuri tämä tekee geeniperimän perusteella suunniteltavan "räätälöidyn hoidon" (individualized medicine) vaikeaksi toteuttaa käytännössä. Useat liikunnan terveysvaikutuksien tutkijat ovat kuitenkin jättäneet koko käsitteen "harjoitusimmuuni" huomioimatta. Rajallisten resurssien vuoksi harjoitteluvasteita tutkitaan usein vain joidenkin terveyden kannalta tärkeitten muuttujien osalta, joissa tutkittavilla sitten havaitaan suurta vaihtelua vasteissa. Harjoitusimmuunit vai epäherkät liikkujat. Paraneeko insuliiniherkkyys paremmin voimaharjoittelulla heillä.joilla vaste kestävyysharjoitteluun ei ole halutunlainen. Kun liikuntaharjoittelun kuitenkin tiedetään saavan aikaan luultavasti tuhansia erilaisia toiminnallisia ja rakenteellisia vasteita elimistössä, on väärin leimata tutkittava "harjoitusimmuuniksi" vain yhden tai muutaman harjoitusvasteen puuttumisen perusteella. maalinen hapen ottokykynsä oli selvästi nykyihmistä parempi. Mikäli tarkastelluissa muuttujissa ei havaita juuri minkäänlaista harjoitteluvastetta, kyseinen tutkittava nimetään herkästi "harjoitusimmuuniksi" (nonresponder). Tämä johtuu ehkä siitä, että yksittäisten liikunta tutkimusten tavoitteena on usein kuvata keskimääräinen harjoitusvaste tutkittavassa otoksessa, ja havaittua keskimääräistä harjoitusvastetta voidaan sitten hyödyntää konkreettisena apuna esimerkiksi kerrottaessa liikunnan vaikutuksista terveydenedistämisessä. Siksi yksi plus yksi ei aina olekaan kaksi, vaan se voi olla enemmän tai vähemmän
Tässä artikkelissa on keskitytty yksinomaan kestävyysharjoitteluun käsittelemättä voimaharjoittelua. Tästä ihmisten välisestä erilaisuudesta geeniperimä selittää noin puolet. seessä on kuitenkin hyv in alustava havainto pienellä tutkimusaineistolla, minkä perusteella ei pidä vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Verenpainelääke taas vaikuttaa vain yhteen tarkasti rajattuun kohteeseensa elimistössä ja mahdollisesti aiheuttaa ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Varmaa joka tapauksessa on, että tutkijoilla riittää tutkimista tämän aihepiirin parissa aivan riittämiin. Miten sitten epäherkkien ihmisten kohdalla pystyttäisiin saavuttamaan toivotut muutokset. "Harjoitusimrnuuneja" ihmisiä, jotka eivät saa minkäänlaista terveydellistä hyötyä kestävyysliikunnasta, ei ole olemassa. Samaa periaatetta noudattaenliikuntaharjoittelun lisääminen voi olla käyttökelpoinen ratkaisu haluttujen vasteiden saavuttamiseksi. Yksinkertaisia asioita, jotka terveydenhuollon kiireisessä arjessa valitettavan usein unohtuvat. Kohti yksilöllisesti räätälöityä liikuntahoitoa. Jokainen saa terveyshyötyä Samanlainen kestävyysharjoittelu puree eri tavoin eri ihmisiin ainakin mikäli maksimaalista hapenottokykyä käytetään mittarina. huomioiden. Niinpä puhtaasti liikuntahoidon aikaansaamaa vastetta on vaikea erottaa koko havaitusta vasteesta. Lääkeja liikuntahoito täydentävät toisiaan. Liikunnan osalta "räätälöity hoito" on kuitenkin vielä kaukana tulevaisuudessa. Useimmat edustavilla väestöotoksilla tehdyt elintapahoitotutkimukset ovat sisältäneet sekä ruokavalioettä liikuntahoitoa. Lukemattomat ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät vaikuttavat myös heidän haluunsa toteuttaa annettua liikuntaharjoitusohjelmaa. Realismia onkin, että geeniperimään perustuvien yksilöllisesti suunniteltujen liikuntahoitojen sijaan pystyttäisiin ensin nykyistä paremmin ohjelmoimaan liikuntaharjoittelua ryhmätasolla, eli esimerkiksi ikä, sairaudet jne. Jos erilaisen geeniperimän omaavien ihmisten erilaiset vasteet liikuntahoidolle tunnettaisiin tarkasti, pystyttäisiin teoriassa laatimaan jokaiselle ihmiselle yksilöllinen, juuri hänen geeniperimälleen sopiva liikuntaohjelma. Lääkeja liikuntahoitoa ei myöskään pidä asettaa vastakkain. Syy kestävyysharjoitteluun rajoittumiseen on, että artikkelissa käsiteltyä ilmiötä on toistaiseksi tutkittu enemmän nimenomaan kestävyysharjoittelun osalta. Liikunta-ruokavalio-yhdysvaikutuksen lisäksi ainakin ikä ja sukupuoli muovaavat liikuntaharjoittelun aikaansaamaa vastetta. Tällöin tutkittavien hoitomyöntyvyys on täydellinen. Ihmisen koko terveydentilan kannalta ole se ei sitä ole. Tulevaisuuden tavoitteena on hahmoteltu geeniperimän perusteella suunniteltavaa yksilöllistä lääkehoitoa, mutta sama koskee elintapahoitoja liikuntaharjoittelu mukaan lukien. Harjoitusärsykkeen lisääminen voi olla kuitenkin ongelmallista ikääntyneillä ja hyvin vähän aiemmin liikkuneilla. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että voimaharjoittelu olisi vähemmän merkityksellistä terveyden kannalta. Tutkimuslaboratorion ulkopuolella se on kaikkea muuta kuin täydellinen. On väärin ja jopa epäeettistä todeta liikunta tässä esimerkkitapauksessa hyödyttömäksi. Ja maksimaalinen hapenottokykykin todennäköisesti paranee, mikäli vain kestävyysharjoittelun volyymiä lisätään. Jos esimerkiksi lepoverenpainetta pyritään korjaamaan lääkehoidolla, se ei tarkoita etteikö myös liikunnasta ei olisi hyötyä. Liikuntaja terveysalan ammattilaisten pitää ymmärtää roolinsa tässä kokonaisuudessa pitäytymällä laadukkaisiin tieteellisiin tutkimuksiin perustuvissa tosiasioissa. Juuri tähän perustuu ajatus "räätälöidystä hoidosta" koko lääketieteessä. Media on hyvin kiinnostunut provokatiivisista väitteistä "harjoitusimmuuneista" ihmisistä, ja ilmiön monimutkaisuuden takia väärät käsitykset leviävät tällaisen uutisoinnin perusteella helposti. Vaikka tulevaisuudessa jokaiselle pystyttäisiin suunnittelemaan geeniperimän perusteella juuri täsmälleen sopiva liikuntaharjoitusohjelma halutun vasteen saavuttamiseksi, sillä on potentiaalista vaikutusta koko kansakunnan terveydentilaan vain, jos ohjeiden vastaanottajat motivoituvat niitä noudattamaan. Ongelma on samanlainen lääkehoidossa, jossa yksilöiden välinen vaihtelu tietyn lääkkeen aiheuttamassa vasteessa vaihtelee usein huomattavasti. Jokainen liikkuja saa jonkinlaista terveydellistä hyötyä kestävyysliikunnasta, vaikka esimerkiksi kuntotestillä mitattu maksimaalinen hapenottokyky ei paranisi lainkaan. Entä jos harjoittelu ei pure toivotulla tavalla. Silloinkin on tärkeä muistaa, että vaikka ihminen ei pystyisikään lisäämään liikuntaa saavuttaakseen esimerkiksi lepoverenpaineen laskua, hän voi saavuttaa lukuisia muita terveyden kannalta tärkeitä harjoitusvasteita. Yleensä ratkaisu riittämättömään vasteeseen on lääkeannoksen lisääminen, mikäli se on mahdollista ilman haittavaikutusten lisääntymistä. KAI SAVONEN, LT, LitM, TtM, Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Sähköposti: kai.savonen@uef.fi 66 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. lnterventiotutkimuksissa harjoitteluärsyke pyritään vakioimaan toteuttamalla harjoittelu valvotusti. Lepoverenpaineen laskun saavuttamiseksi liikuntahoito on perusteltua myös siksi, että siinä saadaan "bonuksena" kaikki muutkin liikunnan suotuisat terveysvasteet
LIIKUNTA& TIEDf50•5120i3 67. .. . .
Lukuisten tutkimusten perusteella tiedetään, että alhainen maksimaalinen hapenottokyky on vahvasti yhteydessä lisääntyneeseen ennenaikaisen, erityisesti sydänja verisuonitautiperäisen kuoleman vaaraan muista vaaratekijöistä riippumatta. V altimotautien keskeisiä vaaratekijöitä voidaan nykyisin tehokkaasti hoitaa lääkehoidolla, mutta elintapoihin vaikuttaminen on kuitenkin aina ensisijaisesti suositeltu hoitovaihtoehto. Jo yksin kestävyysliikunnan lisäämisellä pystytään saamaan aikaan huomattavia suotuisia vaikutuksia keskeisiin vaaratekijöihin vaikka ruokavalio ei muuttuisikaan. Kilpaurheilussa sitä on käytetty jo vuosia. Nyt sen soveltuvuutta myös kuntoliikkujille ja eri potilasryhmille on alettu selvittää. Siksi on alettu vakavasti pohtia, voitaisiinko samat terveysvaikutukset saavuttaa käyttämällä kestävyysliikuntaan vähemmän aikaa, mutta liikkumalla vastaavasti suuremmalla teholla. Olennaista on myös se, että toisin kuin lääkehoito, säännöllinen kestävyysliikunta parantaa potilaan hengitysja verenkiertoelimistön suorituskykyä, eli maksimaalista hapenottokykyä. HIIT eli High-lntensity lntervalTraining tarkoittaa kovatehoista, mutta vähän aikaa vievää kestävyysharjoittelua. Useimmitenpotilaan elintapoja pyritään muuttamaan kokonaisvaltaisesti, eli ohjaamaan terveelliseen ruokavalioon ja riittävään kestävyysliikuntaan. Onkin hyvin perusteltua korostaa kestävyysliikunnan osuutta elintapahoitokäytännöissä pyrittäessä hoitamaan vaaratekijöitä ja siten ehkäisemään valtimotautien puhkeamista. On alettu puhua HI IT-harjoittelusta (High-lntensity lnterval Training), joka siis tarkoittaa kovatehois68 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. Teksti: KAI SAVONEN Vähän mutta kovaa ja nopeasti -liikunnan terveyshyödyt tehotreenillä. Nykyiset terveysliikuntasuositukset toteavat, että yksi minuutti rasittavampaa kestävyysliikuntaa vastaa kahta minuuttia kohtuukuormitteista liikuntaa, vaikka tutkimusnäyttö tämän väitteen taustalla on lukuisten terveysvaikutusten osalta varsin vähäistä. HIIT-harjoittelu on kiehtova mahdollisuus, jossa vähäisemmällä ajankäytöllä voidaan mahdollisesti saavuttaa samanlaisia tai jopa suurempia terveysvaikutuksia kuin perinteisellä matalatehoisemmalla kestävyysliikunnalla. Viimeisen vuoden aikana liikuntaläåketieteesså on virinnyt voimakasta mielenkiintoa selvittää nykyistä paremmin, voitaisiinko kovatehoisella kestävyysharjoittelulla saavuttaa samanlaisia tai jopa suurempia terveysvaikutuksia kuin matalarnpitehoisella, mutta enemmän aikaa vievällä kestävyysliikunnalla. Riittämättömään liikuntaan vaikuttavana syynä on tutkimuksissa toistuvasti tullut esiin ajanpuute. Vakuuttavasta näytöstä huolimatta esimerkiksi Yhdysvalloissa vain noin 65 prosenttiaaikuisväestöstä harrastaa kestävyysliikuntaa säännöllisesti suositusten mukaisen terveyttä ylläpitävän minimäärän: 150 minuuttia kohtuukuormitteista tai 75 minuuttia rasittavampaa liikuntaa viikossa, tai vastaavaa näiden yhdistelmää
Kilpaurheilussa HllT-harjoittelua on käytetty jo vuosikymmenten ajan urheilijan lajikohtaisen suorituskyvyn parantamiseksi, mutta terveysliikuntaan käsite on tullut vasta aivan viime vuosina. Kuorrnitusjaksojen teholla on merkitystä. Tämä on verrattavissa tilanteeseen, jossa rivakasti juokseva liikkuja pienistä palautusjaksoista huolimatta kiertää saman lenkin (eli kuluttaa suurin piirtein saman määrän energiaa) selvästi lyhyemmässä ajassa kuin hitaammin etenevä kävelijä. Määräintervalleille on puolestaan tyypillistä kovatehoiset, mutta ei kuitenkaan maksimaaliset työjaksot ja työjaksojen pituuteen suhteutettuna lyhyet palautusjaksot. Kovatehoisella kestävyysliikunnalla voidaan mahdollisesti saada aikaan terveyden ja harjoitusvaikutuksen kannalta myönteisiä biologisia muutoksia tehokkaammin, tai ainakin nopeammin kuin matalatehoisemmalla kestävyysharjoittelulla. Näistä jälkimmäistä kahta alaluokkaa voidaan yhteisesti kutsua kestävyysintervalleiksi (ALT, Aerobic lnterval Training). SIT-harjoitteluun verrattuna AIT-harjoitusten teho on siis matalampi, minkä seurauksena harjoituksen aikainen kuormittuminen tulee enemmän asteittain kuin SIT-harjoittelussa. Todellisuudessa HllT-harjoittelu itsessään on yläkäsite, jonka alle sisältyy erilaisia harjoitusvariaatioita työjaksojen tehon sekä työja palautusjaksojen pituuden ja määrän mukaan. Tyypillinen lyhyitä määräintervalleja sisältävä harjoitus on esimerkiksi 20 kertaa 15-30 sekunnin työjakso sadan prosentin teholla maksimaalisesta hapenottokyvystä, palautusjakson pituus toistojen LIIKUNTA& TIEDESO•S/2013 69. Kirjallisuudessa esiintyy lähinnä kolme HllT-harjoittelun alaluokkaa: nopeuskestävyysharjoitukset (SlT, Sprint lnterval Training), lyhyet määräintervallit ja pitkät määräintervallit. Kestävyysharjoittelu sisältää kovatehoisia, yleensä yli 90 prosenttia maksimaalisesta hapenottokyvystä vastaavalla kuormituksella tapahtuvia työjaksoja , joiden välillä on palautusjaksoja. Lyhyet palautusjaksot mahdollistavat sen, että kovatehoista kestävyysliikuntaa kertyy liikuntakerran aikana selvästi enemmän kuin mikä olisi mahdollista ilman palautusjaksoja. SJT-harjoittelu on hyvin kuormittavaa ja hyvää motivaatiota vaativaa siihen liittyvän maksimaalisen tehon takia. Niiden aikana liikunta jatkuu matalalla teholla tai keskeytyy kokonaan. HllT-harjoittelu mahdollistaa kovatehoisen kestävyysharjoittelun terveysja harjoitusvaikutusten saavuttamisen myös henkilöillä, jotka eivät pysty yhtäjaksoisia kovatehoisia harjoituksia tekemään. Käsitteenä Hl!T-harjoittelu ei ole tiettyyn liikuntatapaan rajoittunutta, vaan sitä voidaan soveltaa kaikkiin liikkumismuotoihin, joissa suuret lihasryhmät työskentelevät yhtäaikaisesti ja dynaamisesti. Terveysliikuntaan käsite on tullut vasta aivan viime vuosina. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa. Lihasvoiman lisäämiseen tähtäävää voimaharjoittelua ei yleensä lueta HllT-harjoitteluksi, vaikka kuntokeskusten mainonnassa usein niin näytetään tekevänkin. HIITharjoituksien olennainen osa on työjaksojen välillä vuorottelevat palautusjaksot, kun taas perinteisessä kestävyysliikunnassa liikutaan yhtäjaksoisesti ilman palautusjaksoja. ta, mutta vähän aikaa vievää kestävyysharjoittelua. Nopeuskestävyysharjoittelulle on tyypillistä työjaksojen maksimaalinen teho ja pitkät palautusjaksot. Tärkeä sana Hl!T-termissä on "Iruerval". Tyypillinen SlT-harjoitus on esimerkiksi 4-6 kertaa 30 sekunnin työjakso maksimaalisella teholla, palautusjaksojen pituus toistojen välillä on 4-5 minuuttia. Vertailtaessa eri HllT-harjoittelumuotoja perinteiseen matalatehoiseen kestävyysliikuntaan keskeisiä eroja ovat harjoituksen teho ja työjaksojen välillä olevat palautusjaksot. Koska SIT-harjoittelun maksimaaliseen tehoon liittyy potentiaalisia sydänja verenkiertoelimistön häiriöihin liittyviä vaaroja, tutkimusnäyttöä on lähinnä vain nuorilla terveillä tutkittavilla tehdyistä tutkimuksista. Kilpaurheilussa HIil-harjoitteiua on käytetty jo vuosikymmenten ajan. HIIT-harjoittelun puolestapuhujat painottavat erityisesti sitä, että samat terveyshyödyt ja maksimaalisen hapenottokyvyn paraneminen olisi mahdollista saavuttaa vähäisemmällä harjoitteluun käytetyllä kokonaisajalla, jolloin ajanpuutteesta aiheutuva ongelma olisi vähäisempi. HIIT-harjoituksessa työjaksojen teho on lähes poikkeuksetta yli 90 prosenttia maksimaalisesta hapenottokyvystä, kun taas perinteisessä kestävyysliikunnassa teho on yleensä selvästi matalampi, eli noin 50-75 prosenttia. SIT jaAIT nopeusja kestävyysintervalliharjoitukset Viime vuonna televisiossa esitetyn ja paljon huomiota saaneen dokumentin perusteella HIIT-harjoittelu mielletään helposti vain suhteellisen lyhyitä, mutta maksimaalisella teholla tehtäviä työjaksoja käsittäväksi harjoitteluksi. HIIT-harjoittelussa yhteen harjoituskertaan käytetty aika jää kovatehoisten työjaksojen takia lyhyemmäksi kuin jos sama energiamäärä kulutettaisiin perinteisellä matalatehoisella, mutta pitempikestoisella kestävyysliikunnalla
Tyypillinen pitkiä määräintervalleja sisältävä harjoitus puolestaan on esimerkiksi 4-5 kertaa 3-4 minuutin työjakso 85-95 prosentin teholla maksimaalisesta hapenottokyvystä, palautusjakson pituus toistojen välillä on 3-4 minuuttia. Hyödyt sokeriaineenvaihdunnassa edellyttävät säännöllistä liikuntaa HllT-harjoittelun on eri väestöryhmissä toistuvasti havaittu parantavan elimistön insuliiniherkkyyttä. HIIT-harjoittelun on havaittu lisäävän maksimaalista hapenottokykyä vähintään yhtä tehokkaasti kuin perinteisen matalatehoisen kestävyysliikunnan, vaikka HllT-harjoittelun aikaansaama energiankulutus on ollut jopa vähäisempi ja samallakin energiankulutuksella harjoitteluun käytetty aika on ollut vähintään 15 prosenttia lyhyempi. 70 LIIKUNTA 8 TIEDE 50 • 5/2013. On ilmeistä, että harjoitustyypistä riippumatta suotuisat muutokset sokeriaineenvaihdunnassa kestänevät vain maksimissaan muutaman vuorokauden ajan, mikä vuoksi tulee välttää liian pitkiä taukoja yksittäisten liikkumiskertojen välillä. ALT-harjoittelun on todettu laskevan sekä systoYksittäisten harjoitusten teho sekä työja palautusjaksojen pituudet vaativat suunnittelua. AIT-harjoittelulla on lisäksi havaittu saatavan yhtä suotuisia muutoksia selvästi vähäisemmällä ajankäytöllä kuin perinteisellä kestävyysliikunnalla. Vaikutus on havaittu laajalla ikäskaalalla nuorista aina iäkkäisiin sepelvaltimotautipotilaisiin saakka. Kuitenkin joissakin yli kolme kuukautta kestäneissä AIT-harjoittelututkimuksissa on havaittu suotuisia muutoksia paastoverensokeripitoisuuteen, mutta vaikutus näyttää ilmenevän paremmin nuorilla ja keski-ikäisillä kuin iäkkäillä tutkittavilla. SIT-harjoittelulla maksimaalisen hapenottokyvyn selvä paraneminen on havaittu jo niinkin pian kuin kahden viikon harjoitusjakson jälkeen, ja AIT-harjoittelulla neljän viikon harjoittelun jälkeen. Silloin kun myönteisiä vaikutuksia on havaittu, AIT-harjoittelun aiheuttamat muutokset ovat olleet vähintään yhtä suuria kuin perinteisellä matalatehoisella kestävyysliikunnalla aikaansaadut. Matalamman tehonsa takia AIT-harjoittelun vaikutuksia on tutkittu terveiden koehenkilöiden lisäksi myös suuremman potentiaalisen vaaran omaavilla henkilöillä kuten ikääntyneillä ja sepelvaltimotautipotilailla. Hapenottokykyä ja painon hallintaa intensiivisen harjoittelun tuloksina HllT-harjoittelun, mukaan lukien sekä SITettä AITharjoittelu, on toistuvasti todettu kohottavan selvästi maksimaalista hapenottokykyä. Vähän liikkuneilla ensimmäiset harjoituskerrat edellyttävät ohjausta. välillä on myös 15-30 sekuntia. 20 toiston sarja tehdään harjoituksessa kaksi kertaa, sarjojen välillä on 3-5 minuutin palautusjakso. On epäilty, että HllT-harjoittelututkimukset olisivat olleet kauttaaltaan liian lyhytkestoisia suotuisten muutosten aikaansaamiseksi veren rasva-arvoissa, ja että HIIT-harjoittelun aiheuttamat positiiviset muutokset kehonkoostumuksessa tai laihtuminen eivät olisi olleet riittävän suuria aikaansaamaan näkyviä muutoksia veren rasva-arvoissa. A IT-harjoittelu aiheuttaa laihtumista ja suotuisia muutoksia kehonkoostumuksessa, mutta vaikutus on tullut esiin vain yli kolme kuukautta kestäneissä AIT-harjoittelututkimuksissa, ja ainoastaan ylipainoisilla tai lihavilla tutkittavilla. HDL-pitoisuuden lisääntyminen on havaittu ainoastaan nuorilla tulkittavilla tai sellaisilla, joilla on ollut lähtötilanteessa hyvin matala HDL-pitoisuus. Myönteiset vaikutukset ovat kuitenkin olleet yhtä hyviä kuin perinteisellä kestävyysliikunnalla aikaansaadut. Toisaalta tämä ei koske vain HIIT-harjoittelua, koska myöskään yksittäisen perinteisen kestävyysharjoituskerran vaikutuksen kestosta ei ole täyttä varmuutta. Tutkittaessa paastotilanteen sijaan veren sokeripitoisuutta kokonaisen vuorokauden ajan jatkuvasti, AIT-harjoittelun on todettu laskevan koko vuorokaudenaikaista veren sokeripitoisuutta sekä ruokailuista aiheutuvia sokeripitoisuuden lisääntymisiä iäkkäillä tyypin 2 diabeetikoilla. Veren rasva-arvoissa ja verenpaineessa vaikutukset näkyviin pitemmän ajan kuluessa Veren rasva-arvoja tarkasteltaessa HIIT-harjoittelulla ei ole havaittu juurikaan suotuisia vaikutuksia. Sekä SITettä AIT-harjoittelun on todettu parantavan sokerirasituskokeen tulosta merkkinä elimistön parantuneesta kyvystä säädellä veren sokeripitoisuutta. HllT-harjoittelun vaikutuksia sokeriaineenvaihduntaan tarkasteltaessa on edelleenkin jossain määrin epäselvää, kuinka kauan yksittäisen HIITharjoituksen aikaansaama positiivinen vaikutus kestää. Paaston jälkeen mitattuun veren sokeripitoisuuteen ei SIT-harjoittelulla ole havaittu myönteisiä vaikutuksia, kuten ei myöskään alle kolme kuukautta kestäneillä HIIT-harjoitusjaksoilla ylipäätään. Vaikutus on ollut vähintään yhtä suuri kuin perinteisellä matalatehoisella kestävyysliikunnalla aikaansaatu. Ainoa myönteinen muutos on ollut HDL-kolesterolipitoisuuden lisääntyminen, mutta sekin on havaittu ainoastaan yli kaksi kuukautta kestäneissä AIT-harjoittelututkimuksissa, joskin niissäkään ei johdonmukaisesti kaikissa tutkimuksissa
Tutkimatonta aluetta on myös se, vaikuttaako ruokavalio mahdollisesti positiivisesti tai negatiivisesti HllT-harjoittelusta saataviin terveyshyötyihin. Siksi yli kuusi kuukautta kestäviä AlT-tutkimuksia ja yli kuusi viikkoa kestäviä SlT-tutkimuksia kaivataan tuomaan lisätietoa asiasta. HIil-harjoitteiun soveltuvuutta lapsille ei ole tutkittu. Nykyinen tietämys aiheesta rajoittuu aikuisille ja nuorille aikuisille tehtyihin tutkimuksiin. Myös HllT-harjoittelun myötä saavutettava ajansäästö ja mahdollisesti perinteistä kestävyysliikuntaa nopeammin ilmaantuvat myönteiset muutokset esimerkiksi maksimaalisessa hapenottokyvyssä voivat olla harjoittelumotivaatiota lisääviä seikkoja. Riittävän pitkäkestoisia interventiotutkimuksia tarvitaan sen selvittämiseksi, voisiko HllT-harjoittelu todellakin olla uusi tärkeä osa sydänkuntoutuksessa. Kun tiedetään, kuinka vahvasti toipumisennusteeseen vaikuttava tekijä maksimaalinen hapenottokyky sepelvaltimotaudissa on nämä alustavat tutkimustulokset ovat mielenkiintoisia. HIIT-harjoittelu saattaa olla uusi tärkeä osa sydänkuntoutusta Pohdittaessa HllT-harjoittelun soveltuvuutta sydänja verisuonitautipotilaiden kuntoutuksessa harjoittelun turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää. Sepelvaltimotautipotilailla AlT-harjoittelun ei ole kuormittavuudestaan huolimatta havaittu aiheuttavan merkittävää hapenpuutetta sydänlihakseen, mistä osoituksena sydänlihasmerkkiaine troponiini T:n pitoisuus veressä ei lisääntynyt yksittäisen AlTharjoituksen jälkeen. Pitää myös muistaa, että HllT-harjoittelu vaatii kovatehoisuutensa takia runsaasti motivaatiota, ja monet tavalliset liikkujat saattavat sen takia kokea perinteisen matalatehoisemman kestävyysliikunnan kuitenkin mielekkäämpänä. Yksittäisten harjoitusten teho sekä työja palautusjaksojen pituudet vaativat etukäteissuunnittelua, ja ainakin entuudestaan vähän liikkuneilla ensimmäiset harjoituskerrat edellyttävät ohjausta. HllT-harjoittelun terveysvaikutuksista pitemmällä aikavälillä ei juurikaan tiedetä, koska tutkimukset ovat olleet melko lyhytkestoisia. AlT-harjoittelulla aikaansaatu lepoverenpaineen aleneminen on kuitenkin vähintään yhtä suuri kuin perinteisellä kestävyysliikunnalla, ja se näyttää ilmaantuvan vähäisemmällä ajankäytöllä. lista että diastolista lepoverenpainetta, vaikutuksen ollessa selvempi systolisessa paineessa. Rajoitteet tärkeä huomioida HllT-harjoittelulla on lupaavista tutkimustuloksista huolimatta omat rajoituksensa. Voimaharjoittelun yhdistämistä HllTharjoitteluun on tutkittu vain vähän. Viidessä tutkimuksessa, jotka kestivät yhdestä kuuteen kuukautta ja joissa oli mukana yhteensä 72 sydänja verisuonitautipotilasta, ei havaittu ainoatakaan harjoitteluun liittyvä haittatapahtumaa. Lepoverenpaineen lasku on havaittu kuitenkin vain yli kolme kuukautta kestäneissä AlT-harjoittelututkimuksissa, ja ainoastaan tutkittavilla, joilla ei ole verenpainelääkitystä. SlT-harjoittelua ei ole näillä potilasryhmillä tutkittu, mutta valvottu ALT-harjoittelu vaikuttaisi olevan turvallista. Tutkimusta toistaiseksi vain aikuisten harjoittelusta HllT-harjoittelun soveltuvuutta ja vaikutuksia lapsille ei tutkittu lainkaan. Luultavasti HllT-harjoittelu sopii luonteensa takia eri ihmisille eri tavoin, ja tämän asian tarkempi selvittäminen on yksi tärkeä kohde tulevissa tutkimuksissa. Toki tällaisilla henkilöillä HllTharjoittelu vaikkapa kuntopyörää polkemalla voi kuitenkin onnistua hyvin. Toisaalta metabolista oireyhtymää sairastavilla voimaharjoittelun lisääminen AlT-harjoitteluun ei parantanut valtimotaudin vaaratekijöitä enemmän kuin AlT-harjoittelu yksinomaan. Sydämen vajaatoimintapotilailla voimaharjoittelun yhdistäminen AlT-harjoitteluun paransi olkavarsivaltimosta arvioitua endoteelitoimintaa enemmän kuin AIT-harjoittelu yksin. Alaraajojen tukija liikuntaelinvaivoista kärsivillä, esimerkiksi polvinivelrikkopotilailla, kovatehoisen harjoittelun niveliin aiheuttama kuormitus voi aiheuttaa ongelmia. Sepelvaltimotautipotilailla maksimaalisen hapenottokyvyn on havaittu paranevan AlT-harjoittelulla selvästi tehokkaammin kuin perinteisellä kestävyysharjoittelulla. Koska kovatehoiseen kestävyysharjoitteluun sisältyy aina sydänja verenkiertoelimistön toimintahäiriön vaara, kohonneen valtimotautivaaran omaavilla tai jo todettua tautia sairastavilla henkilöillä terveydentilan kartoitus lienee perusteltua ennen kovatehoisen harjoittelun aloittamista. HllT-harjoittelu ei siis ole uusi keksintö, mutta LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 71. Toisaalta harjoittelututkimuksissa HllT-ryhmään arvotut tutkittavat ovat usein kuvanneet harjoittelun motivoivana nimenomaan vaihtelevan tehon takia, ja vastaavasti perinteiseen kestävyysliikuntaryhmään arvotut ovat kokeneet harjoittelun jossain määrin monotonisena
aiemmin sen käyttö on rajoittunut kilpaurheilijoiden harjoitteluun, ja vasta viime vuosina on alettu vakavasti pohtia sen käyttökelpoisuutta myös ei-kilpaurheilijoilla ja eri potilasryhmissä. AIT-harjoittelun on lihavilla sekä metabolista oireyhtymää sairastavilla havaittu parantavan verisuoniston sisäpintaa verhoavan endoteelin toimintaa. AIT-harjoittelu on terveillä tulkittavilla lisännyt sydämen maksimaalista minuutti tilavuutta rasituksessa. Tämä johtunee endoteelin lisääntyneestä typpioksidituotannosta, minkä on havaittu AIT-harjoittelun seurauksena parantuvan enemmän kuin perinteisellä kestävyysliikunnalla. Edelleen AIT-harjoittelun on todettu lisäävän lihassolun sarkoplasmisen retikulumin kykyä säädellä solunsisäistä kalsiurnpitoisuutta, mikä puolestaan parantaa sekä lihassolun supistusettä relaksoitumiskykyä. Houkuttelevuudestaan huolimatta HIIT-harjoitteluun liittyy vielä monia ratkaisemattomia kysymyksiä, ja vasta tulevista tutkimuksista saatava tieto paremmin osoittaa HIIT-harjoittelun tarjoamat mahdollisuudet ja toisaalta siihen sisältyvät rajoitukset ja riskit sekä tavallisilla liikkujilla että potilailla. PGCla-pitoisuuden kasvu on yhteydessä lihassolun mitokondriomäärän lisääntymiseen, joka puolestaan parantaa lihassolun hapenottokykyä ja saattaa siten lisätä koko kehon hapenottokykyä. Toisaalta PGC-la-pitoisuuden kasvu liittyy GLUT4siirtäjäproteiinin määrän lisääntymiseen, mikä tehostaa lihassolun kykyä ottaa sokeria sisäänsä, ja sitä myöten parantaa sokeriaineenvaihduntaa. Sydämen vajaatoi.mi.ntapotilailla AIT-harjoittelun on havaittu lisäävän lepotilassa mitattua sydämen iskutilavuutta merkkinä parantuneesta sydämen pumppauskyvystä, mutta vastaavaa muutosta ei kyseisessä tutkimuksessa havaittu perinteisellä kestävyysliikunnalla. Myös palautusjaksojen mahdollistama kovempi teho kuormitusjaksojen aikana sinänsä saattaa aikaansaada terveysvaikutuksia, jotka ovat vaikeammin tai hitaammin saavutettavissa perinteisellä kestävyysliikunnalla. 72 LIIKUNTA& TIEDE5() • !i/2013. Lopuksi pitää muistaa, että HIIT-harjoittelukaan ei poista tärkeintä päätöstä joka pitää kerta toisensa jälkeen, mielellään joka päivä, tehdä: nousta ylös ja lähteä liikkumaan! KAI SAVONEN, LT, LitM, TtM, Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Sähköposti: kai.savonen@uef.fi Tärkeitä muutoksia jo molekyylitasolla T erveydentilaa suoraan kuvaavien muuttujien lisäksi tutkimuksen keinoin on pyritty selvittämään terveyden kannalta tärkeitä biokemiallisia ja molekyylitason mekanismeja, joihin HI IT-harjoittelulla mahdollisesti pysytään vaikuttamaan. HllT-harjoittelun vaikutuksia sydänja verenkiertoelimistöön on myös tutkittu sekä terveillä tulkittavilla että potilasaineistoissa. Lopuksi, S!T-harjoittelun on havaittu lisäävän sydämen iskutilavuutta kevyessä kuormituksessa lihavilla naistutkittavilla merkkinä parantuneesta sydämen pumppauskyvystä. Myös SIT-harjoittelun on havaittu melko lyhyelläkin aikavälillä lisäävän lihassolun PGC-la-, GLUT4ja oksidatiivisesta aineenvaihdunnasta vastaavien proteiinien lähetti-RNA:n pitoisuutta, mutta suoraa vertailua perinteiseen kestävyysliikuntaan ei ole tehty. Koska ajanpuute koetaan yhdeksi tärkeimmistä esteistä terveyden kannalta riittävän runsaalle liikunnan harrastamiselle, HIIT-harjoittelu on kiehtova mahdollisuus siinä mielessä, että vähäisemmällä ajankäytöllä voidaan mahdollisesti saavuttaa samanlaisia tai jopa suurempia terveysvaikutuksia kuin perinteisellä matalatehoisemmalla kestävyysliikunnalla. AIT-harjoittelun on havaittu lisäävän PGC-latranskriptiotekijän määrää lihassolussa lihavilla sekä metabolista oireyhtymää tai sydämen vajaatoimintaa sairastavilla tutkittavilla, mutta vaikutusta ei havaittu perinteisellä kestävyysliikunnalla. Toisaalta myös SIT-harjoittelun on havaittu parantavan endoteelin toimintaa yhtä hyvin kuin perinteisen kestävyysharjoittelun, mutta SIT-harjoittelun aikaansaama paraneminen ilmeni selvästi pienemmällä ajankäytöllä
Suuri osa vanhemmista ja valmentajista ymmärtää mikä on lapsi, miten lasta kohdellaan ja valmennetaan. Pahaa oloa piti hoitaa huumeilla ja vaarallisilla tempauksilla. Tietenkin kyvyt ja taidot vaihtelevat, mutta usein kyse on pelkästään harjoituksen määrästä tai fyysisen kehityksen eritahtisuudesta. Olennaista on se, ettei urheilevia lapsia leimata oletettujen kykyjensä perusteella hyviksi tai huonoiksi. Joskus hyvä valmentaja leimataan pehmoksi, jolta puuttuu auktoriteetti. On tärkeää, että lapselle luodaan myönteinen ja realistinen käsitystä itsestään, vahvoista ja heikoista puolistaan. Tosin Andre Agassin isä viritti poikavauvan sänkyyn systeemin, jonka avulla Andre huitoi tennispalloa. Eritasoisia lapsia pitää valmentaa taitotasonsa mukaisesti. Hyvä valmentaja ymmärtää, että ihminen ei ole kone. Hävityn ottelun jälkeen lasten pitäisi muka juosta rangaistuslenkki, punner-' taa polulla ja miettiä miksi tänään ei ollut "asennetta." Valmentajan määrätietoinen aikuismaisuus on aivan eri asia kuin lapsi urheilijoita alistava ja leimaava käskyttäminen. Onko valmentajien koulutuksessa puutteita, jotka vaativat pikaisia toimenpiteitä. Suunnilleen kymmenvuotiaana alkavat tasoerot näkyä ja halukkaat tulee ohjata ammattitaitoiseen valmennukseen. Mukana on paljon tunnetta ja intohimoja, kuten urheilussa pitääkin. Yli-innokkaiden vanhempien on syytä astua kaksi askelta taaksepäin. EMERITUS IHMETTELEE Teksti: KARI UUSIKYLÄ Lapsiurheilijoita kuilun reunalla Y hdet korostavat lapsiurheilun kasvattavaa ja terveyttä edistävää merkitystä, toiset lasten valmennusta huippu-urheilijoiksi. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta. Oma taso paranee harjoittelemalla. Liikunnan pitää tuottaa iloa ja terveyttä. Pitää opiskella ja varmistaa, että urheilu-uran päättymisen jälkeen normaali elämä voi jatkua. Huipulle noustaan kolmen vaiheen kautta. Kenenkään ei pidä lähteä sille tielle ilman palavaa intohimoa ja rakkautta omaan lajiin. Ei pidä väittää, että ongelmien syy on vain huippuurheilussa, mutta ei myöskään pidä ummistaa silmiään urheilu-uran vaikutuksesta mielenterveyteen. Lapsuuden kokemukset antavat suunnan ihmisen elämälle. Pikkulapsena on saatava kokea liikunnan riemua, taidot opitaan herkkyyskausina helposti. Murrosiän jälkeen on tehtävä päätös: Haluanko todella huippu-urheilijaksi. On tärkeää, että lapset ymmärtäisivät, että parhaat ikätoverit ovat harrastaneet lajia eniten. Yammakierre ja psyykkisen kestokyvyn loppuminen ovat tuhonneet monen lahjakkaan nuoren urheilu-uran, jopa elämänilon. Noin 15-vuotiaana on ratkaistava haluaako huipulle. Pitää käydä töissä ja osata elää tavallisena ihmisenä muiden joukossa. Kukaan ei ole syntynyt urheilijaksi, maila kädessä tai piikkarit jalassa. Aivan liian moni lapsiurheilija on poltettu loppuun rääkillä, joka aiheutuu vanhempien ja valmentajien kunnianhimosta, voittamisen pakosta. Kysymys ei ole enää vanhempien miellyttämisestä ja alistumisesta muiden tahtoon. Miksi niin monet maailman huippu-urheilijat kärsivät masennuksesta, huumeista tai alkoholismista 7 Miksi monet tekevät itsemurhan ollessaan huipulla. Nuoren on otettava itse vastuuta elämänsä suunnasta, päätettävä haluaako todella huippu-urheilijan raskaalle polulle. Pojasta tuli huippu-urheilija, joka vihasi pelaamista koko uransa ajan. Jos nuori valitsee urheilu-uran, vanhempien, valmentajien ja muiden aikuisten on huolehdittava siitä, että muuta elämää ei suljeta nuorelta. KARI UUSIKYLÄ Professori emeritus Helsingin yliopisto LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013 73. Jokaisella ihmisellä on omaleimainen psyyke ja elämäntilanne, joista suoritustaso riippuu. Potentiaaliset huippu-urheilijat erottuvat luotettavasti vasta aikuisuuden kynnyksellä. Moni lapsitähti sammuu, moni uusi tähti syttyy
Yhdysvalloissa lasten, nuorten ja nuorten aikuisten urheilutoiminta on suurelta osin järjestetty koulujen ja yliopistojen kautta, joilla on resurssit "training roomien" rahoittamiseen. Suomesta löytyy toki laaja joukko huippu-urheilijoita hyödyttäviä erikoisosaajia. Kouluille on nimittäin erittäin tärkeää, että urheilijat pysyvät terveenä ja joukkueiden jäsenet valmentautuvat kuin ammattilaiset. Suomessa Urheiluakatemiamalliin pyrkiminen on yksi keino parantaa urheilijan työkaluja. Suurimman osan myös huippuurheilutoiminnasta järjestävät talkootyöpohjaiset seurat, joiden intresseissä ei ole ollut asiantuntijoiden palkkaaminen seuraan töihin. KALLE RANTALA Kirjoittaja työskentelee tutliijana Suomen Urheilu.arkistolla, valmistelee väitösliirjaa huippu-urheilun valmennusliulttuurin muutohsista ja on ota-valmentaja Suomen suunnistusmaajoukkueessa. Osaajien laajamittaisen rekrytoinnin estää Suomen urheilujärjestelmä. Teoriaopinnoissa Iysioterapeutin ja athletic trainerin koulutukset vastaavat pitkälti toisiaan. Suomen vaatimattoman kokoinen ammattiurheilu työllistää kuitenkin vain kourallisen fysioterapeutteja trainereiksi. OPISKELIJA OUNASTELEE Teksti: KALLE RANTALA Missä ovat trainerini. Hyvä esimerkki tästä on Los Angelesissa työskentelevä Marko Yrjövuori suomalainen fysioterapeutti, joka päätyi Kobe Bryantin harjoittajaksi. E n tarkoita otsikossa tennareitani, vaan huippu-urheilun ammattilaisia. Oli kyseessä sitten synnynnäinen vamma, sairaus, tapaturma tai ikääntyminen. Molemmissa koulutuksissa pyritään parantamaan ihmisen toimintakykyä riippumatta sen heikentymisen aiheuttajasta. Asiantuntijat ovat urheilijan työkaluja kehittymiseen. Hänellä on hyvä asiantuntemus vammojen ehkäisyyn, ensiapuun, hoitoon ja urheilijan kuntouttamiseen. Käytännössä tämä asiantuntija on urheilijan harjoittamiseen, kunnossa ja terveenä pitämiseen erikoistunut asiantuntija. Tällaisia asiantuntijoita myös merkittävä osa fysioterapiaa opiskelevista haluaisi olla. On kourallinen liikuntalääketieteeseen erikoistuneita lääkäreitä, fysioterapeutteja, ravintoterapeutteja, valmentajia, urheilufysiologian tutkijoita ja vaikkapa meitä vähän kaikkea tekeviä urheilija-valmentaja-tutkija -kolmiossa päätään pyöritteleviä jatko-opiskelijoita. Koska athletic trainer -arnmattikunta kehittyi Yhdysvalloissa nimenomaan urheilun tarpeesta. Syvää perusosaamista on, tarvitaan vain erikoistumista ja kokemusta, jotta myös urheilijoiden parissa tuloksia tulee. Mutta miksei Suomessa sitten fysioterapeuteista tule harjoittajia. Mutta valitettava fakta on, että laajamittaisesti athletic trainerit meiltä puuttuvat ja se näkyy urheilijoiden loukkaantumisten määrässä ja pitkään kestävissä kuntoutumisissa. Yleensä nuorten valmentajat ovat lajiliiton muutaman viikonlopun peruskurssit käyneitä. Ainakin näin olen rankasta vuodeosastoharjoittelusta palaavilta tutuiltani kuullut. Suomessa ammattikunnalle ei ole ollut työllistäjää. Näissä harjoituspaikkojen yhteydessä toimivissa palvelukeskuksissa urheilijat tavoittavat vaikka päivittäin tarvitsemansa asiantuntijat ja tukitoimet. Tämän lisäksi myös seuratoiminnassa tulisi ymmärtää se, että lajivalmentajat eivät lähellekään aina ole fyysisen kuntouttamisen ammattilaisia ja ymmärrä kehon toimintaa riittävällä tavalla. Käytännössä athletic trainerit, apuvalmentajat, hierojat, psykologit ja ravintoterapeutit huolehtivat siitä, että urheilija voi hyvin, on terve ja riittävässä kunnossa kestämään varsinaisten lajivalmentajien ohjaaman lajiharjoittelun. Ja siellä tehdään aivan muuta kuin vaikka fysioterapian kolmen vuoden opinnoissa. Tilanne on toinen joukkuelajeissa, ammattiurheilupuolella, jossa on tärkeää pitää hyvin palkatut pelaajat työkykyisenä. Sama pätee ammattilaisseuroihin, joita on eri lajeissa trainereineen ollut laajalti jo yli sadan vuoden ajan. Termille ei ole varsinaista suomenkielistä vastinetta, sillä Suomesta ammattikunta puuttuu käytännössä kokonaan. Kyseessä ei siis ole varsinainen valmentaja vaan ennemminkin hänen oikea kätensä harjoittaja, jolla on erinomaiset tiedot ja taidot fysiikkavalmennuksesta, urheiluvammoista ja niiden estämisestä. Meillä nuoret urheilijat toimivat useasti vähemmillä työkaluilla kuin vaikka siellä Atlantin takana. Ammattiurheilumme on pientä ja urheilujärjestelmä toisenlainen. Heitä toimii erityisesti ammattilaisurheilussa ja maailmalla kouluja yliopistourheilussa tittelillä sports trainer tai athletic trainer. 74 LIIKUNTA & TIEDE 50, 512013
Heinosen mukaan elämme monimutkaisessa maailmassa, jossa on vaikea hahmottaa syyja seuraussuhteita. Mitä tapahtuu jos tämä ei ohjaakaan. Liikuntaa vai urheilua. AJASSA Teksti: JARI KANERVA Liikuntafoorumi kartoitti liikuntakentän haasteita KANSALLINEN LIIKUNTAFOORUMI 2013 Työntävätkö seurat nuoria ulos järjestäytyneestä liikunnasta, Arhimäki kysyi puheessaan. syyskuuta kokosi lähes kaksi sataa liikuntavaikuttajaa Vierumäelle keskustelemaan liikuntakulttuurin nykytilasta ja tulevaisuudesta Suomessa. Meillä on tietopohjaa liikkumattomien kannustamiseksi liikkeelle, mutta meiltä puuttuvat välineet tarvittavaan muutokseen. Läsnä on koko ajan "pirullisia ongelmia" (wicked problems), jotka eivät suostu ratkeamaan ainakaan helposti. Ilmiön taustalla näyttäisi olevan yhteiskunnan arvojen koventuminen, joka heijastuu myös urheilukentille. Sama ilmiö näkyy niin yrityksissä, järjestöissä, työmarkkinoilla kuin poliittisessa päätöksenteossakin. Jos ratkaiset ongelman yhdestä näkökulmasta, niin muista näkökulmista ongelmat vain kasvavat. Suomessakin keskeiset instituutiot ovat syntyneet vanhaan hyvään aikaan. Kyse on suurista pulmista, joihin on käytännössä mahdotonta löytää toimivaa ratkaisua. Viime aikojen keskustelussayhteiskunnan ja talouden tilasta tuntuu, että olemme kovasti tarttumassa toimeen, mutta emme saa juuri mitään aikaiseksi. Urheilujärjestöjen lisääntyneet taloudelliset resurssit ovat valuneet urheiluja liikuntajärjestöjen rakenteisiin. Kun aikaisemmasta vahvuudesta tulee heikkous, käy se ymmärrettävästi kansallisen itsetunnon päälle, totesi Heinonen. Liikuntalain uudistamisessa on kysymys siitä, että miten laatia laki, joka ei estä liikkumista vai paremminkin ohjaa liikkumaan. Ihmiset haluavat tehdä yksilöllisiä ratkaisuja ja toiUU<UNTA & TIEDE 50 • 512013 75. Yhteiskunnat ja päätöksenteko ovat auttamatta vanhanaikaisia näihin pulmatilanteisiin. Ministerin mukaan valtion liikuntaan kohdistamien määrärahojen käyttö ei ole toiminut toivotulla tavalla. Tämä vieraannuttaa harrastajat ja vähentää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Liikunnan pirullinen ongelma E nsimmäistä kertaa järjestetty kansallinen liikuntafoorumi 22-23. Liikunnassa ei tässä ajassa ole enää virallisia totuuksia, eivätkä auktoriteetit enää ohjaa ihmisiä. Tarvitsemme Heinosen mukaan alhaalta ylöspäin nousevaa kehittämistä ja tilaa uusille ajatuksille. Toimivana vaihtoehtona ovat älystrategiat, joihin luetaan näkökulman muutos, pois siiloista, nopeat lähdöt, asiakaslähtöisyys, toinen mahdollisuus (virheitä voidaan tehdä) ja sumussa navigointi. Osanottajia yhdisti huoli suomalaisten vähentyneestä liikkumisesta sekä liikunnassa toimivien kyvystä reagoida riittävän nopeasti ja pitkäjänteisesti päivän haasteisiin. Ministeri ihmetteli puheessaan myös liikunnan keskusjärjestön omistajuutta: "Jos lajiliitot eivät ole kiinnostuneita uudesta keskusjärjestöstä, niin kuka sitten?" Suomalaiset tunnetaan siitä, että tartutaan toimeen ja saadaan luotettavasti aikaan, totesi valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen. Yleensä muutokset tehdään valuttamalla ylhäältä alaspäin vaikkapa säädöksillä. Rahoja olisi suunnattava ruohonjuuritasolle. Vaikka liikunnan edellytysten järjestämisessä päävastuu on kunnilla myös valtion ohjausta tarvitaan. Hänen mielestään seuroissa on siirrytty yhteisöllisestä harrastamisesta ammattimaiseen palvelu tuotantoon. Urheiluja kulttuuriministeri Paavo Arhimäki kysyi puheenvuoronsa aluksi: "Miksi meillä on liikuntalaki eikä urheilulaki?" Hänen mukaansa jako liikuntaan ja urheiluun toimii Suomessa parhaiten. Miksi maailman koulutetuin kansakunta ei käytä kaikkia voimavarojaan. Aikaisemmin oma joukkue oli yhteisö, mutta nyt jokainen haluaa maksimoida oman edun ja saada pikavoittoja
Samoissa kisoissa valitaan kaksi uutta jäsentä, ja ehdokkaiden joukossa on alppi hiihtäjä Tanja Poutiainen. Pelien järjestäminen ulottuu useisiin lajeihin ei pelkästään jalkapalloon. Urheiluliikkeen pitäisi toimia voimakkaammin yhteiskunnan osana ja tulla ulos omasta kuplastaan. Ulos kuplasta Kansainvälisen Olympiakomitean entinen toimitusjohtaja Francois Carrardin esitti, että globaali urheilu on synnyttänyt tilanteen, jossa paikalliset päätökset eivät enää toimi, vaan tarvitaan myös yhä enemmän kansainvälistä yhteistyötä urheilun päätöksenteossa. Yhteiskunnallinen säätely ulottuu yhä syvemmälle huippu-urheilun rakenteisiin. Suuret palkkiot ja suuret vedonlyöntirahat ovat herättäneet myös rikolliset piirit. Uusi kumppanuus voisi tarkoittaa urheiluväen aktiivisempaa osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon kaikilla tasoilla. Kunnat voivat järjestää olosuhteita, mutta ihmiset lähtevät liikkumaan vain, jos heillä on henkilökohtainen tunneside liikuntaan. Saku Koivu valittiin valiokuntaan vuoden 2004 kisoissa. Dopingtuomioissa pitäisi ottaa kovemmat aseet eli taloudelliset sanktiotkäyttöön. On tehtävä toimintakulttuurin muutos, sillä ei voida hyvällä omallatunnolla sanoa, mihin urheilujärjestöjen rahoitusosuuden 40 prosentin lisäys on kohdistunut. Käryjä on yritelty peitellä ja vähätellä, mutta ainoa tapa on saada asiat julkisiksi ja urheilijat samalle viivalle. Vastuu tästä on kaikilla urheilussa toimivilla. JARI KANERVA Koulutusja viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi 76 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013. Carrardin mukaan huippu-urheilussa tulisi siirtyä normaalien liike-elämän sääntöihin, jolloin yhteiskunnallinen säätely yltäisi sekä lainvastaisiin että taloudellisiin kysymyksiin. Vantaan liikuntatoimen johtaja VeliPekka Kallislahti julisti tunteiden olevan merkittävin liikuuaja. Hän toimii talvilajien/jääkiekkoilijoiden edustajana. Hänen mukaansa myös olympialiikkeessä on syytä olla toimielin, joka valvoo urheilijoiden etuja. Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Leena Harkimo veti yhteen liikuntafoorumin annin ehdottamalla, että valtion liikuntaneuvosto laatisi liikuntapoliittisen selonteon, jota käsiteltäisiin eduskunnassa ja se toimisi pohjana uudelle hallitusohjelmalle. Hallitukset voivat tehdä dopingkysymyksissä enemmän! Nykyinen antidopingkoodisto on yksityinen sopimus, jolla ei ole ulottuvuutta yhteiskunnallisella tasolla. Dopingin ja vilpin juuret ulottuvat syvälle urheilun historiaan. Valiokunta tekee esityksiä KOK:n presidentille ja hallitukselle. Mitä jäi käteen. Vain riittävän tuntuvat korvaussummat toimivat aitona uhkana, linjasi Carrard. menpiteitä oman liikkumisensa suhteen, ja tähän liikunnan ja urheilun toimijoiden on vastattava nopeasti mutta samalla pitkäjänteisesti, Heinonen totesi. Suomen Olympiakomitean puheenjohtajan Risto Niemisen viesti Liikunta foorumille oli selkeä. Urheilijoiden asialla Kansainvälisen Olympiakomitean urheilijavaliokunnan puheenjohtaja Claudia Bokel esitteli valiokunnan toimintaa. Urheilu on menettämässä oman erityisasemansa juuri taloudellisen kiinnostavuutensa vuoksi. Aikaisemmin urheilu oli yhteiskunnan peili, mutta nyt se on osa yhteiskuntaa eikä voi esiintyä omana saarekkeenaan omine erityispiirteineen. Valo ry:n puheenjohtaja Timo Laitisen mukaan urheilujärjestöjen on tehtävä pikainen tehtäväjako, jotta pystymme toteuttamaan Valon kunnianhimoisen tavoitteen maailman liikkuvammasta urheilukansasta. Valiokunta on myös yhteydessä kansallisiin olympiakomiteoihin ja kansainvälisiin lajiliittoihin. Näyttää siltä, että urheilun itsesäätely voi ulottua vain urheilun sisäisiin kilpailusääntöihin, mutta esimerkiksi taloudelliset sopimukset ja lääketieteelliset kysymykset ovat osa yhteiskunnallista päätöksentekoa ei erillään siitä. Urheilun itsessään on tehtävä muutos. Myös kansainvälisen urheiluoikeuden tehtävä rajoittuu pelkästään urheilun sisäisiin kysymyksiin. Ottelutulosten tai kilpailujen järjestäminen on vastoin urheilun perusluonnetta, jossa tavoitellaan voittoa ei maksettua häviötä. Valiokunnan ensimmäinen puheenjohtaja (1981-2002) oli Peter Tallberg, joka nimitettiin valiokunnan kunniapuheenjohtajaksi vuonna 2002. Koivun toimikausi ja KOK:n jäsenyys päättyvät Sorsin kisoihin vuonna 2014. Lisäksi Harkimo kannusti poikkihallinnollisuuteen ja nopeaan päätöksentekoon etenkin liikkumattomien kohdalla. Erityisesti tästä on etua urheilun lieveilmiöiden kitkemisessä. Garrardin painotti, että urheilu selviää vaikeuksistaan, mutta on tehtävä uusi sopimus urheiluliikkeen ja valtioiden välillä
Kuitenkin laadukas koululiikunta ja opettajankoulutus jäävät useimmiten ilmaan heitetyiksi käsitteiksi, joita ei ole määritelty yksityiskohtaisesti. Seminaarin lopuksi työryhmät esittivät raportin, jonka pohjalta on tarkoitus laatia liikunnanopettajakoulusta käsittelevät suositukset. K ansainvälinen AIESEP (International Association on PhysicalEducation in HigherEducation) järjestön tutkijaseminaari järjestettiinJyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan 50-juhlavuoden merkeissä.Liikunnanopettajakoulutuksen LUtkijat kokoontuivat Jyväskylään keskustelemaan siitä, mitä tarkoitetaan laadukkaalla liikunnanopetuksella ja minkälaisia tietoja, taitoja ja tukea opettajat tarvitsevat, jotta opetus olisi laadukasta. Tuolloinkin yhtenä pääteemana oli liikunnanopettajakoulutus, mikä on järjestön keskeisimpiä tutkimusalueita. AJASSA Teksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON AIESEP-TUTKIJASEMINAARI 12-14.9. Lisäksi keskusteltiin liikunnanopettajakoulutuksen tavoitteista ja millaista ammatillista pätevyyttä opettajankouluttajilta vaaditaan. Lisäksi pohdittiin sitä, miten voitaisiin varmistaa, että liikunnanopettajakoulutus on ajanmukaista ja vastaisi yhteiskunnallisiin ja koulutuksellisiin haasteisiin. Professori Hans Van der Marshin aiheena oli koko koulun liikunnallistaminen SPARK-ohjelman avulla ja Mary O'Sullivanin tutkimuskatsauksen keskeinen viesti oli tarve lisätä liikunnanopettajakoulutukseen kohdistuvaa tutkimusta. JYVÄSKYLÄSSÄ: Opettajakoulutuksella tärkeä rooli laadukkaan koululiikunnan edistäjänä Oppilaille tulee tarjota laadukasta koululiikunta ja opettajankoulutuksen tulee olla laadukasta. Osallistujat olivat luokanopettajakoulutuksen, varhaiskasvatuksen sekä liikunnan ja terveystiedon aineenopettajakoulutuksen asiantuntijoita. Professori Helena Rasku-Puttonen kertoi opiskelijoiden opintopolkujen tukemisesta Jyväskylän yliopistossa. Valmistuvien opettajien tulisi tarjota laadukasta liikunnanopetusta kaikille lapsille ja nuorille eri kouluasteilla. Kaukaisimmat osallistujat tulivat Uudesta-Seelannista ja Yhdysvalloista. Laadukas koululiikunta ja laadukas opetus Laadukasta liikunnanopettajakoulutusta lähestyttiin myös laadukkaan koululiikunnan -käsitteen määritLIIKUNTA B TIEDE 50 • 5/2013 77. Nämä ovat käsitteitä, joita painotetaan lukuisissa kansainvälisissä ja kansallisissa raporteissa. AlESEP-järjestön tutkijaseminaarien ideana on kutsua yhteen tietyn tutkimusalueen asiantuntijoita, jotka työskentelevät seminaarin aikana pienemmissä ryhmissä. Lisäksi tulee kuluneeksi 50-vuotta ensimmäisestä AlESEP järjestön kansainvälisestä konferenssista, joka järjestettiin Lissabonissa, Portugalissa vuonna 1963. Mitkä ovat suurimpia opettajakoulutuksen haasteita varhaiskasvatuksen, luokanopettajaja aineenopettajakoulutuksen kouluttajille. Mielenkiinnon kohteena olivat myös asiantuntijoiden mielipiteet siitä, miten lisääntynyt fyysisen aktiivisuuden ja terveyden korostaminen liikuntatunneilla ja koulupäivän aikana vaikuttaa opettajakoulutuksen rakenteeseen ja sisältöihin. Keskusteluita innoittivat esitelmillään CIMO:n johtaja Pasi Sahlberg, joka valotti suomalaista koulujärjestelmää. Osallistujat saivat etukäteen pohdittavakseen ajankohtaisia liikunnanopettajakoulutukseen liittyviä kysymyksiä sekä ennakkomateriaalia ajatuksia herättämään. Jyväskylässä järjestettyyn tutkijaseminaariin osallistui 55 henkilöä yhdestätoista maasta. 50 vuotta liikunnanopettajakoulutusta Liikunnanopettajakoulutuksen käynnistymisestä Jyväskylässä tulee tänä vuonna kuluneeksi 50-vuotta. Eri maiden asiantuntijat pohtivat opettajakoulutuksen haasteita varhaiskasvatuksessa, alakoulussa ja yläkoulussa
Parhaillaan tutkitaan alaraajaproteesia käyttävien juoksijoiden luokkia. IPC:n vaatimuksesta jokaisen lajin on määriteltävä selkeästi mille vammaryhmille laji on tarkoitettu ja mihin luokkien rajat perustuvat. Liikuntatuntien lisäksi tulee edistää koulun liikuntaa eli ennen ja jälkeen oppituntien sekä koulupäivän aikana tapahtuvaa liikuntaa. Luokittelututkimus muuttaa vammaisurheilua. Seminaarityöskentelyssä pääpaino oli liikunnanopettajakoulutuksessa, mutta myös laadukkaasta liikunnanopetuksesta keskusteltiin. Jos nykyisten luokkien väliltä ei löydy olennaisia eroja tuloksissa, tarpeeton luokka poistetaan. Sen tähden opettajankouluttajien työssä tulisi arvostaa enemmän hyvää opetusta. Tutkimusta, evidenssiä! Etenkin Lontoon paralympialaisten mediarnenestyksen jälkeen vaatimukset luokittelun läpinäkyvyydestä ovat lisääntyneet. PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@jyu.fi AJASSA 'evidence-based', perustuttava tutkimukseen. Uhkana on paralympiastatuksen menetys. Liikunnanopetuksen tarkoituksena nähtiin liikunnallisen elämäntavan edistäminen, joka on myös Suomessa koululiikunnan päämäärä. On tärkeää, että opettajankoulutuksella on yhtenäinen, selkeä viesti, jotta käytännön toteuttajat ja päätöksentekijät ymmärtävät oppiaineen merkityksen, ajankohtaisuuden ja perusarvot. Ihanteellisena pidettiin suomalaista koulutusta, jossa opetetaan terveystietoa ja liikuntaa myös omina oppiaineinaan. Opettajankoulutusohjelmien arviointia tulisikin tutkia ja kehittää. Lisäksi opettajankouluttajien tulisi omaksua elinikäisen oppimisen periaate eli oltava kiinnostuneita kouluttautumaan, tekemään tutkimusta tai vähintäänkin seuraamaan alansa tutkimusta ja kehittämään opetustaan. Koululiikunnan ydin on oppiaine nimeltään liikunta. Seminaarin pohjalta laadittavassa julkilausumassa on tarkoitus myös ehdottaa tutkimusaiheita, joita opettajankoulutuksen tutkijat voivat hyödyntää tulevina vuosina. Opettajankouluttajien pitäisi itse olla pedagogisesti päteviä ja opettajaopiskelijoiden oppimisesta kiinnostuneita. Opettajankoulutuksen haasteeksi koettiin se, miten valmistaa opettajia edistämään fyysisen aktiivisuuden tavoitetta kun samanaikaisesti tulee varmistaa, että muutkin Teksti: AIJA SAARI Luokittelutiedon haltijoiden rooli kasvaa Paralympiaurheilun suosio on lisännyt myös Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) paineita muokata vammaisurheilun sääntöjä yleisöystävällisemmiksi. Opettajankouluttajien välityksellä opiskelijat voisivat omaksua erilaisia opettamisen malleja. telemisellä. Kansainvälisestä näkökulmasta katsoen liikunnanopettajakoulutuksen haasteita ovat muun muassa se, että tietoa on saatavissa lähinnä koulutusohjelmien sisällöistä ja rakenteesta. V ammaisurheilussa luokittelulla pyritään vähentämään vamman vaikutusta ja tasoittamaan vammojen välisiä eroja kilpailutilanteessa. IPC:n toukokuussa 2013 järjestämässä konferenssissa selvisi, että yleisurheilun, pyörätuolirugbyn ja uinnin luokittelututkimuksissa on edetty pisimmälle. Näkövammaisten 78 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013. Liikunnan ja terveystiedon opetusta tulee integroida nykyistä enemmän, sillä oppiaineissa on sisältöjä,jotka luontevasti liittyvät toisiinsa. Luokittelun tulee olla liikuntakasvatuksen tavoitteet saavutetaan. Samalla luokkia on vähennetty. Luokanopettajien, varhaiskasvattavien sekä liikunnanja terveystiedon opettajien koulutusohjelmien arviointi on puutteellista. Myös minimivamman määrittely voi tutkimustulosten perusteella muuttua, siis se, kuka ja millä toimintakyvyllä on vammaisurheilun kansainvälisillä kentillä kilpailukelpoinen. Heidän tulisi tehdä yhteistyötä kollegojen, koulumaailman ja muiden sidosryhmien kanssa. Opettajankouluttajat vaikuttavat tulevien liikunnanopettajien asenteisiin, taitoihin ja valmiuksiin toteuttaa laadukasta liikunnanopetusta. Lääketieteellisiin diagnooseihin pohjautuvasta luokittelujärjestelmästä on asteittain siirrytty kohti toiminnallista ja lajikohtaista luokittelua. Tutkimuksista on esimerkiksi seurannut pitkien juoksumatkojen poistuminen sellaisten urheilijoiden kisaohjelmasta, joilla on käsivamma kyynärvarren alapuolella. Koululiikunnan tavoitteiden tulee sopia kaikille oppilaille ja heijastaa oman maan liikuntakulttuuria. Samalla saisimme tietoa siitä, miten liikuntaa opettavien opettajien koulutus vastaa koululiikunnan muuttuviin haasteisiin. Laadukas liikunnanopetus tarjoaa oppilaille tietoja, taitoja sekä myönteisiä yksilöllisiä ja yhteisöllisiä kokemuksia, joiden kautta heistä kasvaa vastuullisia liikunnanharrastajia. Opettajankouluttajiin kohdistuvan tutkimuksen tarpeellisuutta korostettiin
Siten kesäparalym pialajeihin ei enää tehdä m itään m uutoksia ennen Rio de Janeiro n para lym pialaisia 2016. Kansainväliseksi luokittelijaksi pääsy vaatii nykyään vankkaa ammattitaitoa. Sen jälkeen suoritetaan lajiosa ja käytännön harjoittelu, jotka tapahtuvat yleensä kansainvälisten kilpailutapahtumien yhteydessä. Uusittuja luokkia ei kuitenkaan saada käyttöön nopeasti. Urheiluuraansa aloittavalle on turhauttavaa, jos vasta kansainvälisissä kilpailuissa hänet todetaan lajiin 'epäkelvoksi', tai luokka olennaisesti muuttuu. Luokittelu vaatii vankkaa osaamista Luokittelun lääketieteellinen tausta näkyy vahvimmin näkövammoissa, joissa luokittelusta vastaa silmäläåkäri. Juhlavuoden teemana on ollut "Liiku terveemmäksi soveltaen" ja vuoden suojelijana on toiminut tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Luokittelun kallistuminen lisää liittojen paineita kattaa luokittelukulut urheilijoiden kukkarosta. Takaa-ajoasernasta on pitkä matka maaliviivalle. AIJA SAARI, LitT Tutkimuspäällikkö Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry Sähköposti: aija.saari@vammaisurheilu.fi LIIKU TERVEEMMÄKSI 2013: Terveydenja hyvinvoinnin edistämistyötä liikunnan ja vaikuttamisen keinoin M aailman terveysjärjestö WHO:n suosituksesta maailmassa on vietetty vuodesta 2002 alkaen Move for Health (Liiku terveemmäksi) -päiväå. Yleisin tausta on kuitenkin lääkäri tai fysio-/toimintaterapeutti, mutta myös valmentaja voi kouluttautua luokittelijaksi. Luokittelijatkaan eivät välttämättä tiedä kuka koordinoi, tilaa, maksaa, kouluttaa ja hallinnoi. Luokittelijakoulutuksen perusosan voi suorittaa IPC:n englanninkielisenä verkkokurssina. Tällä puolestaan voi olla seurauksia uusien urheilijoiden rekrytoinnille. Sisäpiiritieto voi tuoda mitaleita, säästää rahaa, auttaa kohdentamaan resursseja ja ehkäistä virheluokitteluita. Luokittelun pysyvyys on urheilijan etu. WHO on haastanut kaikki maailman maat toimenpiteisiin, joilla kansalaiset saadaan liikkumaan oman terveytensä kannalta riittävästi. KIHU:ssa saattaisi olla valmiudet kansallisesti merkittävien lajien luokittelu tutkimukseen ja vammaisurheilun luokittelun erikoistumisopintoja voisi suunnitella osaksi fysioterapeutin tutkintoa tai ammatillista täydennyskoulutusta. Tieto on valttia valmennuksessa. Esimerkiksi vaikeavammaisten tarkkuuspelissä bocciassa portugalilainen Raul Reina kehittää ja testaa Portugalissa sellaisia uusia luokittelutestejä, joilla pyritään avaamaan lajia myös muiden kuin cpvammaisten urheilijoiden ulottuville. Luokkien muutokset pystytään ennakoimaan valmennuksessa vain jos niistä tiedetään ajoissa. Luokittelututkimuksen sisäpiirimaat pystyvät myös kustannustehokkaaseen ja joustavaan uusien urheilijoiden rekrytointiin. Lisäksi eritahtiin eri lajeissa toteutuva integraatio on johtanut epäselvyyksiin. Voisi ja saattaisi, mutta löytyykö asiaan kiinnostusta. Tänä vuonna päivän toteutti kansanterveysja vammaisjärjestöjen valtakunnallinen liikuntajärjestö Soveltava Liikunta SoveLi ry, joka on juhlistanut LI 11( ! •' TERVEEM.\f,q• U ~ 1Cs 1 ~ 20-vuotistaivaltaan Liiku terveemmäksi -vuoden vastuutahona. Suomessa haasteeseen vastataan vuosittain 10.5. Vammaisurheilun historiasta johtuen luokittelu on pitkään perustunut vapaaehtoisuuteen. Vammaisurheilusta vastaavat lajiliitot eivät välttämättä ole vielä oivaltaneet, että luokittelu on niiden vastuulla. Luokittelu on siten myös urheilupolitiikkaa, jossa parhaiten varautuneet maat saavat etulyöntiaseman. urheilijoiden luokat ja kilpailukelpoisuuden kriteerit tullaan lähivuosien aikana selvittäm ään uudelleen kaikissa lajeissa, alkaen uinnista. UIKUNTA& TIEDE 50 • 5/2013 79. Luokittelijoiden ja urheilijoiden oikeusturvan vaatima tarkka dokumentointi on lisännyt luokittelijoiden paperityötä. Kehitysvammaisten luokittelussa tarvitaan luokitteluun perehtynyttä psykologia. Pisimmällä toiminnallisessa luokittelussa ollaan liikuntavammoissa, joissa kansainväliseltä luokittelijalta vaaditaan vammojen ja toimintakyvyn lisäksi myös lajin luonteen ymmärtämistä. pidettävällä "Liiku terveemmäksi" -päivållä. Ongel m an havaitsem isesta tutkim uksen käyn nistym iseen, sen tuloksiin ja m ahdollisiin sääntöm uuto ksiin vie yleensä vähintään para lym piadin. Sisäpiiritieto on valttia valmennuksessa Ongelmana on lajien luokittelututkimuksen keskittyminen tiettyihin maihin ja vastaavasti osaamisen puute toisissa. Suomessa ei käytännössä tehdä luokittelututkimusta
Maailma on sittemmin muuttunut, mutta liikuntalain kohtalonkysymys on edelleen liikkumisen lisääminen. Liiku terveemmäksi -vuoden tapahtumakalenteriin on ilmoitettu yli 145 tapahtumaa. Tilaisuudessa julkaistaan Soveltava Liikunta Soveli ry:n 20-vuotishistoriikki sekä Valtakunnallinen kouluttajaverkosto soveltavan liikunnan tueksi -hankkeen 2011-2013 loppuraportti. lisäksi tilaisuudessa palkitaan ansioituneita soveltavan liikunnan toimijoita. Lisätietoja: Anne Taulu Puh: 040 511 5941, anne.taulu@soveli.fi POHDITTUA Teksti:TEIJO PYYKKÖNEN Uudistamme liikuntalakia, entä liikuntaa. Juhlaseminaarin avaa kulttuurija urheiluministeri Paavo Arhinmäki. oli upea osoitus paikallisten toimijoiden aktiivisuudesta. Onnistuuko järjestösektori puolustustaistelussaan. Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Leena Harkimo puhuu juhlaseminaarissa liikunnan yhdenvertaisuudesta. Teemapäivänä järjestettiin 18 paikkakunnalla tapahtuma terveysliikunnan merkeissä. ANNE TAULU Toiminnanjohtaja liiku terveemmäksi 2013-vuoden -neuvottelukunnan sihteeri ja työryhmän puheenjohtaja Soveltava liikunta Soveli ry VIRPI PENNANEN Soveltavan liikunnan asiantuntija liiku terveemmäksi 2013 -vuoden koordinaattori ja työryhmän sihteeri Soveltava liikunta Soveli ry Soveli täyttää 20 vuotta S oveltava Liikunta Soveli ry:n 20-vuotisjuhlavuosi "Liiku terveemmäksi soveltaen" huipentuu soveltavan liikunnan juhlaserninaariin 28.11.2013 klo 12-15.30 Säätytalolla Helsingissä. Näin ainakin luulisi, kun seuraa valtioneuvoston jäsenten ja valtiovarainvaliokunnan kannanottoja: "Koko väestö on saatava liikkeelle", "Suomi ei kestä liikkumattomuuden seurauksia", "fyysistä aktiivisuutta on lisättävä laajalla rintamalla" jne. "Li iku terveemmäksi soveltaen" -teernan kautta yhteinen tavoitteemme, kaikkien tasa-arvoinen oikeus liikunt aan, on taas askeleen lähempänä. Liikuntapolitiikka perustui 1970-luvun lopulla liikuntalakia säädettäessä ja vielä 1990-luvulla lakia uudistettaessa "myötäohjautuvuuteen" eli sen sisältö sopeutui vastaamaan liikuntajärjestöjen toimintapolitiikkaa. lain uudistamista on valmisteltu helmikuusta lähtien OKM:n virkamiestyöryhmässä. Valmista pitäisi olla vuoden 2013 loppuun mennessä. liikuntapoliittiseen arvokeskusteluun osallistuttiin tuottamalla muun muassa liiku terveemmäksi -neuvottelukunnan julkilausuma "Kansanterveysja vammaisjärjestöjä tarvitaan suomalaisten liikuttarnisessa". Tästä varmaan on 80 LIIKUNTA & TIEDE 50 • >'2013. Haluamme kiittää kaikkia mukana olleita sekä kannustaa tulevinakin vuosina aktiiviseen toimintaan liiku terveemmäksi -teernan parissa. Lain aiemmat tarkistukset ja uudistaminen ovat olleet lain tuunausta, nyt paineet laajentaa lain vaikuttavuutta ovat aiempaa suuremmat. '' Liikunnanharrastuksen leviämisen liikunnallisesti passiivisten piiriin on todettu olevan liikuntalain ja koko liikuntatoiminnan julkisen ohjauksen kohtalonkysymyksiä, mikäli liikunnan halutaan voimistavan yhteiskunnallista merkitystään" .kirjoittivat Timo Ojala ja Hannu Pelttari vuonna 1980, jolloin liikuntalaki tuli voimaan. Mutta ovatko paineet sittenkään tarpeeksi suuret. Seminaarissa luodaan katsaus soveltavaan liikuntaan tieteen, tutkimuksen, liikuntapolitiikan sekä käytännön liikuntatyön ja sen kehittämisen näkökulmista. Hallitusohjelman mukaan "liikuntalain uudistamisella edistetään koko liikuntajärjestelmän rakennemuutosta". Näin liikuntalaista tuli järjestöjen näköinen. Liiku terveemmäksi -päivä 10.5. Nykyinen liikuntalaki on vuodelta 1998 ja sen uudistaminen on kirjattu pääministeri Kataisen hallitusohjelmaan (2011). Juhlapuheen seminaarissa pitää erityisliikunnan professori Pauli Rintala aiheenaan soveltava liikunta tieteen ja tutkimuksen näkökulmasta. Ja jatkoivat: "Liikuntalaki, joka kohdistetaan institutionaaliseen [ organisoituneeseen] liikuntatoimintaan, tuskin juuri laajentaa liikuntaharrastusta nykyisten aktiivien ulkopuolelle". Lain aiemmat tarkistukset ja uudistaminen ovat olleet lain tuunausta, nyt paineet laajentaa lain vaikuttavuutta ovat aiempaa suuremmat. Voi tietysti arvailla onko lauseella tarkoitettu liikuntajärjestöjen vai koko liikuntaa tuottavan järjestelmän rakenneuudistusta. Tapahtumiin, teemaan, liikuntapoliittiseen keskusteluun ja julkilausumaan voit tutustua osoitteissa www.soveli.fi, ww w.liikuterveemmaksi.fi ja liiku terveemmäksi facebook -sivu illa
Yhteiskunnallisen merkittävyyden näkökulmasta kohtalonkysymykseksi nähtiin 1980-luvulla "miten lisätä liikuntaharrastusta?". Eri tahoille tärkeintä on säilyttää asem ansa: liikunnan aluejärjestöt kamppailevat rahoituksensa puolesta, kansanterveysjärjestöt taistelevat liikunnan pelilaudalta putoamista vastaan jne. Kovin m ittavia m uutoksia liikuntalakiin ei liene odotettavissa. Harrastuksen lisäämisen kautta ei enää aikoihin ole uskottu voitavan ratkaista vähäisen liikkumisen ongelmaa. Väestön arkinen liikuttaminen edellyttää kaikkien hallinnonalojen ja -tasojen sitoutumista tehtävään. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 512013 81. 1980. Opetusministeriön työryhmien muistioita 22:1997 Ojala, T, Pelttari, H. Liikuntahallinnon painoarvo on yksinään marginaalinen väestön passiivisuuden purkamisessa (Huhtanen & Pyykkönen 2012). Mutta onko nyt valinnan paikka. Viime vuodet liikuntakeskustelua ovat hallinneet sellaiset teemat kuin "passiivisuuden purkaminen" ja "fyysisen aktiivisuuden lisääminen". Liikuntalain uudistaminen. Saattaa se sitä ollakin, mutta jos jatketaan suppealla "harrastus" -otteella, kannattaa lopettaa juhlapuheet, joissa korostetaan liikunnan laaja-alaista ja kansakuntaa kaikin puolin pelastavaa merkitystä. Samanaikaisesti valtion liikuntaneuvostolla on ollut tehtävänä "arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikuttavuutta liikunnan alueella". Yllätys olisi, jos jaostorakenne säilyisi ennallaan. Kokemukset ovat olleet siksi hyviä, että tätä puolta todennäköisesti vahvistetaan edelleen. Keskustelutilaisuus liikuntalakiuudistuksesta 11.4.2013 ljulkaisematon) Huhtanen, K, Pyykkönen T. Sen sijaan realistista on puhua verraten harmittomasta, edelleen myötäohjautuvasta laista, jolla perustellaan liikunnallisesti aktiivisten kansalaisten seuraharrastuksen tukemista. Ja taas pohditaan m itä kuntapykälåän voi kirjoittaa. Harrastuksenomaisuus rajaa käsitettä liikuntakulttuurin sisälle" (OPM:n työryhmämuistioita 22:1997). Peliä pelataan tutu lla kentällä ja tu tuilla pel aajilla. Mutta miten käy neuvoston jaostojen 7 Tarvitseeko neuvoston "strategisen asiantuntijaja arviointiroolin vahvistaminen" kolmea tai jopa neljää jaostoa kuten nykyään. Nykyisen liikuntalain perusteluissa liikunnalla tarkoitetaan "ensisijaisesti harrastuksenomaista fyysistä rasitusta aiheuttavaa toimintaa. 2013 Miltä tulevaisuus nävttää. Eli valtiolta kunnille (lisää?) valtionosuuksia, m utta valtiolle ei oikeutta kysyä m itä valtionosuuksilla tehdään. Valtion liikuntahallinto terveyttä edistävän liikunnan kokonaisuudessa.Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012: 1. Suomalaisen liikuntajärjestelmän julkinen ohjaus ja seuranta. 2012. Ehkä sekin yhdelle laille riittää. Vaikka liikuntalain yhdeksi tavoitteeksi kirjattaisiin passiivisuuden purkaminen, niin paljonko se ratkaisee. Terveyttä edistävän liikunnan ohjausryhmän (STM & OKM) tuoreen raportin "Muutosta liikkeellä!" ensimmäinen tavoitelinjaus kuuluu: "Arjen istumisen vähentäminen elämän kulussa." Näin laveaa liikuntalain tulkintaa ei urheiluväki liene nähnyt edes painajaisissaan. Hallitusohjelm an toteuttam issuunnitelm a antaa kolm en pisteen vinkin uudistu ksen Iokuksesta: "Li ikuntalain uudistam isessa huom ioidaan liikunt ajärjestöjen valtionavustusjärjestelm än kehittäm inen ja liikunnan peru spalveluasem an vahvistam inen sekä selvitetään m ahdollisuudet kohdentaa kuntien valtionosuuksia paikallisen seurato im innan edistäm iseen." Eli kysym ykset pyörivät edelleen järjestöja seura -avustusten ym pärillä. Käytännössä valtion liikuntapolitiikka on hypännyt liikuntalain ulkopuolelle ilman sen suurempia selittelyjä: OKM edistää muutakin liikkumista kuin harrastusta ja neuvosto on laajentanut arviointejaan kaikenlaisen fyysisen aktiivisuuden suuntaan. Onko liikunnan yhteiskunnallisen merkityksen voimistaminen liikuntalain otetta laajentamalla sitten haihattelua. Jotain uutta saattaa syntyä valtion liikuntaneuvoston (VLN) tehtävien ja rakenteen tarkistamisen kautta. Jyväskylän yliopisto, liikuntasuunnittelun laitos, opetusmonisteita nro 8. Vaikea on myös kuvitella, että kunnissa päätöksiä tehtäisiin ensisijaisesti liikuntalakia lukien. Liikuntalain kohtalonkysymys Mutta palataan liikuntalain kohtalonkysymykseen. Valtionneuvoston kanslia. 2010-luvulla kohtalonkysymys on "miten lisätä kaikenlaista fyysistä aktiivisuutta?". LÄHTEET: Heinonen, O-P. Eli neuvoston tehtävänä on ollut arvioida miten eri hallinnonalat edistävät liikuntaharrastusta. Neuvosto on viime vuosina vahvistanut arviointirooliaan. Tuskin nytkään. Teijo Pyyhkönen on Liikuntatieteellisen Seuran tuthimusja julhaisupäällikkö. Silti edelleen pitäisi vahvistaa liikunnan peru spalveluasem aa. M uutam a vuosi sitten kun uudistu sta viim eksi yritettiin ei onnistuttu päättäm ään m itä tarkoitetaan liikunnan peru spalveluilla kunnissa. Urheilua, etenkään huippu-urheilua, ei haluta edistää muualla kuin liikuntahallinnossa. Jaostoissa pidettäneen omaa roolia luonnollisesti tärkeänä, mutta se tuskin riittää perusteeksi jatkolle. Horisontaalisia ongelmia on vaikea ratkoa vertikaalisella organisaatiolla (Heinonen 2013). Kansalaisista tuskin kukaan on laista kuullutkaan. Palataanko lain henkeen eli harrastukseen vai laajennetaanko lakia vastaamaan nykykäytäntöjä. Liikuntalain kuvitteellisia rajoja on höllennetty jo senkin takia, että liikuntahallinnon yhteistyö muiden hallinnonalojen kanssa ei muuten olisi ollut mahdollista. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma 22.6.2011. keskusteltu myös virkam iestyöryhm ässä. Liikuntalakia tuskin onnistutaan saamaan sellaiseksi, että se velvoittaa eri hallinnonalat liikuttamishommiin. 1997
Liikunnan puolestapuhujien argumenteissa liikunta on aina muokattu lääkkeeksi ajankohtaisiin ongelmiin, olipa yhteiskunnallisena huolenaiheena sitten rodun jalostaminen, nuorison velttous, kapitalistisen järjestelmän työläisten lihaksistoille aiheuttamat kuoleentumat, diabeetikoiden määrä tai maahanmuuttajien kotouttaminen.Liikunnan välinearvoihin on siis vedottu tasaisesti kaikilla vuosikymmenillä, monenlaisissa yhteiskunnallisissa ja poliittisissa tilanteissa. Tuleeko heille kelpaamaan vastaus, koska tämä on meidän mielestä kivaa. Puheet ovat tehonneet: Suomessa on nykyisin varsin kattava liikuntapaikkaverkosto, ja yhteiskunta rahoittaa liikuntajärjestöjen toimintaa merkittävästi. Nyt 2000-luvulla puhe liikunnan itseisarvosta on yleistynyt samaan aikaan kuin valtionhallinnon taholta on lisääntynyt paine liikuntajärjestöjä kohtaan ottaa muun muassa terveysliikunta paremmin huomioon toiminnassaan. Liikunta on esitetty keinona parantaa terveyttä ja työkykyä ja kasvattaa nuorisosta kunnon kansalaisia, eikä isänmaan asiaakaan ole unohdettu edes 2010-luvulla. -poliitikoilla kuin muillakin järjestäytyneen liikuntakulttuurin toimijoilla olisi paljon opittavaa huippu-urheilijoilta. Se on asia, josta hyvin harva ulkopuolinen voi saada otetta vaikka haluaisikin. Tuleeko heille kelpaamaan vastaus, koska tämä on meidän mielestä kivaa ?Liikunnan itseisarvolla on vähän tarjottavaa muille. He saavat tulonsa siitä, että heidän toimintansa jollakin tavalla hyödyttää sponsoreita. 82 LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013. liikunnan itseisarvo." ltseisarvosta puhuminen yleistyi liikuntapoliittisissa asiakirjoissa 1990-luvulta lähtien. Liikunnan itseisarvosta ja järjestäytyneen liikuntakulttuurin itsenäisyydestä puhuminen ovat sen sijaan korostuneet vain silloin, kun valtionhallinnon huomio ja toiveet liikuntaa kohtaan ovat kasvaneet. Tuolloin valtionhallinto alkoi kiristää otettaan kaikista yhteiskunnan aloista. Puhtaimmaksi ajatus urheilun itseisarvosta kai viljeltiin Huippu-urheilun muutostyöryhmän raportissa vuonna 2011, jossa lukijakunnalle ilmoitettiin, että "Huippu-urheilua tarvitaan huippu-urheilun itsensä vuoksi." Tuohon on enää hankala mitään lisätä tai siitä pois ottaa. Mutta miltä näyttää liikuntakulttuurin tulevaisuus itseisarvon ja välinearvon kannalta tarkasteltuna. Teksti: MARIA RANTALA Liikunnan välinearvo ja itseisarvo puhuttavat Se sukupolvi on jo syntynyt, joka tulee kysymään, miksi sporttia pitää rahoittaa yhteisistä varoista. Liikuntapolitiikan historiassa itseisarvoon vetoaminen näyttäisi olevan se viimeinen keino, joka otetaan käyttöön omaa olemassaoloa, rahoitusta ja itsenäisyyttä perusteltaessa. Veikkausvoittovaroja puolustettaessa kaikki keinot olivat käytössä, joten myös itseisarvokortti lyötiin pöytään. Eri yhteydessä on sitten arvioitava sitä, ovatko sanat ja teot vastanneet toisiaan. Hän tutkii suomalaisia liikuntakampanjoita vuosilta 1945-2010. Tässä meillä kaikilla, niin liikuntatieteilijöillä. Yhteistyökumppanien asemaan asettuminen ja asioiden tarkastelu heidän näkökulmastaan takaa sen, että liikunta-alan toimijat ja liikunta pysyvät kiinni ajassa ja ympäröivässä todellisuudessa. Liikunnalla ei olekaan nähdäkseni mitään hätää tulevaisuudessa niin kauan kuin liikunta-alan toimijat pystyvät näkemään liikunnan välinearvona. Valtion ja kuntien kasvava velkataakka ja nopeasti heikentyvä huoltosuhde pakottavat yhteiskunnan eri tahot lähitulevaisuudessa priorisoimaan ja arvottamaan toimintaansa aivan eri tavalla kuin olemme tähän mennessä tottuneet. Niemen komitean mietinnöt). Se on asia, josta hyvin harva ulkopuolinen voi saada otetta vaikka haluaisikin. Se sukupolvi on jo syntynyt, joka tulee kysymään, miksi sporttia pitää rahoittaa yhteisistä varoista. Se ei tarjoa lämpöä ulkopuolisille, vaikka me liikuntakulttuurin sisäpiirissä kuinka hehkuisimmekin liikkumisen onnesta. (Historiantutkijan ei pitäisi koskaan lähteä arvailemaan tulevaisuutta, mutta aion sen nyt tässä kaikesta huolimatta tehdä.)Suomalaisen liikuntakulttuurin tulevaisuus vaikuttaa varsin synkältä, jos sen toimijat takertuvat liikunnan itseisarvoon. MARIA RANTALA Tutkija LIKES Sähköposti: maria.rantala@likes.fi Kirjoittaja on lukenut keskeiset suomalaiset liikuntapoliittiset asiakirjat vuosilta 1909-2013. V iimeisen sadan vuoden aikana liikunnan yhteiskunnallista merkittävyyttä ja rahoitusta perustellessaan suomalaiset liikuntaalan toimijat ovat korostaneet enimmäkseen liikunnan välinearvoja. lamasta ja sen seurauksista kärsivässä maassa melkein jokainen valtion tukea nauttiva taho joutui suurennuslasin alle. Liikunta on hyvin harvalle ihmiselle, yhteisölle tai organisaatiolle itseisarvo, mutta se voisi olla heille keino saavuttaa jotain heille tärkeää ja arvokasta. Liikuntapoliittisissa asiakirjoissa ja puheissa ajatus liikunnan itseisarvosta alkoi esiintyä selvemmin 1960-luvulla (esim. Suomalainen liikuntakulttuuri pysyy elossa, vireessä ja liikkeessä niin kauan kuin jaksamme kysyä: mikä on sinulle, hänelle, teille ja heille tärkeää. Eivät huippu-urheilijatkaan saa sillä sponsoreita, että he kertovat miltä heistä tuntuu tai mikä heille urheilussa on tärkeää. Ensimmäistä liikuntalakia valmistelevan komitean mietinnössä asia muotoiltiin vuonna 1976 vielä varsin arasti: "Kuntoliikunnan harrastamisen perusteena voi myös olla liikunnasta saatava välitön ilo ja huvi, ns. Liikunnan itseisarvolla on vähän tarjottavaa muille. Toiminnan jatkuvuus edellyttää tietenkin sitä, että liikunta on, tekee ja tarjoaa suurimmaksi osaksi sitä, mitä liikunta-alan toimijat sen sanovat olevan, tekevän ja tarjoavan
Tutkimusaineisto koostui vuoden 2004 Health Survey for England -tilastosta, johon oli haastateltu 5561 miestä ja 7083 naista. Naisten ja miesten väliset harrastamiserot olivat selkeimpiä pakistanilaisten ja bangladeshilaisten kohdalla. He tutkivat säännöllisen harrastamisen yhteyttä erityisesti eteläaasialaisten, tummaja valkoihoisten naisten ja miesten keskuudessa sekä etnisestä taustasta ja sukupuolesta selittyviä eroja kymmenen eri liikuntamuodon välillä. Sen sijaan pakistanilaisten, bangladeshilaisten ja tummaihoisten afrikkalaisnaisten harrastaminen jäi valkoihoisia huomattavasti alhaisemmalle tasolle. Brittitutkijat Vanessa Higgins ja Angela Dale tarkastelivat sosiaalisten, taloudellisten, kulttuuristen ja demografisten tekijöiden yhteyttä liikunnan harrastamiseen. Maahanmuutto vasta aikuisiässä rajoitti liikunnan harrastamista niin ikään eteläaasialaisten miesten kohdalla. Albertvillen olympialaisten aiheuttamien ympäristötuhojen saama kielteinen mediajulkisuus herätti olympialiikkeen pohtimaan suhdettaan ympäristöön ja ympäristönsuojeluun. Kansainvälisessä olympiakomiteassa herättiin huomaamaan, kuinka tärkeää suurten organisaatioiden on osoittaa toimivansa ympäristövastuullisesti. Tutkimustulosten mukaan liikunnan harrastamisessa oli huomattavia eroja eri etnisten ryhmien välillä, mutta kaikki eivät harrastaneet välttämättä valkoihoista valtaväestöä vähemmän. pukeutumiskoodisto, perheroolit) rajoittivat selkeimmin eteläaasialaisten ja musliminaisten liikunnan harrastamista. (2013). Siitä huolimatta, että tutkijat ovat merkittävästi vaikuttaneet tietoisuuden lisääntymiseen olympialaisten kielteisistä sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista, on olympialaisten jättämiä ympäristövaikutuksia tutkittu hyvin niukalti. Etnisten väestöryhmien kulttuuri huomioonottaen liikunnalla on parhaimmillaan tärkeä yhteiskuntaan integroiva funktio. 215--239. Tutkimusaineistoa analysoitiin logistisen regressiomallin menetelmin. Sen sijaan siirtolaisuudella lapsena ei ollut liikuntaharrastamista vähentävää yhteyttä, mikä kielii koulun tärkeästä roolista liikuntaan sosiaalistajana. Australialaistutkijat Samuel ja Stubbs selvittivät ympäristönäkökulmien huomioimista Pekingin 2008, Singaporen 2010 (nuorten) ja Lontoon 2012 olympialaisissa. Muun muassa kiinalaiset ja irlantilaiset sekä miehet että naiset harrastivat liikuntaa yhtä paljon kuin valkoihoiset, ja karibialaiset miehet valkoihoisia enemmän. Miesten etninen tausta puolestaan ei sinällään ollut yhteydessä harrastamiseen, mutta sosioekonomiset tekijät ja maahanmuuttajastatus nähtiin vapaa-ajan rajoitteena. Niinpä vuonna 1996 kansainvälinen olympiakomitea tunnusti olympialaisten kuormittavan ympäristöä merkittävästi ja kirjasi olympialiikkeen perusasiakirjaan uuden perustehtävän: urheilun ja olympialaisten kestävän kehityksen edistämisen. Tästä syystä tasa-arvoisia harrastamismahdollisuuksia pitäisi entistä enemmän tukea erilaisin liikuntatoimin. LÄHDE: Higgins, V and Dale, A. Green Legacy -periaate ohjaa olympialaisten järjestäjiä ympäristövastuullisuuteen lympialiikkeen peruskirjassa todetaan, että Kansainvälisen olympiakomitean tehtävänä on toimia niin, että olympialaiset jättävät hyödyllisen perinnön kisakaupungille. Valkoihoisen valtaväestön lisäksi edustettuina olivat tummaihoiset karibialaiset, tummaihoiset afrikkalaiset, intialaiset, pakistanilaiset, bangladeshilaiset, kiinalaiset ja irlantilaiset. Tutkimuksen tarkoituksena oli muodostaa käsitys siitä, miten olympialiikkeen ympäristösitoumukset ja -ohjeistukset ovat vaikuttaneet UIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013 83. Ethnic differences in sports participation in England.European Journal for Sport and Society, 10 (3). Sen sijaan karibialaiset ja afrikkalaiset naiset olivat sekä kulttuurisesti että sosiaalisesti eteläaasialaisia itsenäisempiä vapaa-ajan valinnoissaan. Kulttuuriset tekijät (mm. Liikuntasosiologian maailmasta Teksti: HANNA VEHMAS Etninen tausta määrittää liikunnan harrastamista Englannissa L ontoon 2012 olympialaisten jälkeen Englannissa alettiin entistä enemmän kiinnittää huomiota liikunnan harrastamisen ja erityisesti vähän liikkuvien fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Liikunnan ja urheilun koordinoinnista ja edistämisestä vastaava Sport England sitoutui entistä paremmin ymmärtämään liikunnan harrastamiseen vaikuttavia tekijöitä sekä kiinnittämään erityishuomion naisten ja etnisten vähemmistöjen harrastamiseen
An exploration of the environmental legacies of the Olympic Games. Oppilaiden aikomuksia liikkua tunnilla selvitettiin kyselyn avulla, oppilaiden fyysistä aktiivisuutta tutkittiin objektiivisesti pedornetreillä kolmen oppitunnin aikana ja samoilta tunneilta kerättiin aineistoa opettajien toiminnasta systemaattisen observoinnin avulla. Tällöin on ajateltu, että opettajan toimilla on suora vaikutus oppilaan toimintaan ja sitä kautta myös tunnilla ilmenevään fyysiseen aktiivisuuteen ja oppimiseen. Myös opettajien toiminnassa ja fyysisen aktiivisuuden edistämisessä oli suuria eroja. Tutkijat tunnistivat haastatteluaineistosta neljä olym pialaisten ym päristöperinnön (greenlegacy) määrittajää: 1) Kilpailujen hakupro sessiin liittyv ä ym päristöasioiden käsittelyn laajuus ja syvyy s; 2) kestävän kehityksen periaatteiden sisällyttäm inen kilpailujen järjestäm isestä vastanneiden kom iteoiden visioihin, tehtäviin ja viestint ään, 3) kestävän kehityksen periaatteiden integro im inen järjestävän organisaation eri tasoille ja 4) tiedon siirtym inen edellisiltä kilpailujärjestäjiltä seuraaville järjestäjille. Tässä vaiheessa malliin lisättiin oppilaan sukupuoli ja mahdollinen vamma tai sairaus, liikuntatunnin sisältö ja paikka (sisällä vai ulkona) sekä käytetty opetusohjelma (perinteinen vai urheilu/pelitunti). Tutkim ushavainnot osoittivat, että kestävän kehityksen periaatteiden noudattam inen on tu llut osaksi kisajärjestelyjä. Lisäksi tiedetään, että silloin kun oppilaalla on vahva oma halu ja aikomus liikkua, hän myös todennäköisesti on aktiivinen. HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopistonlehtori, Sport Management Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: SANNA PALOMÄKI Ekologisen mallin avulla voidaan selittää oppilaan fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia kompleksisia tekijöitä P erinteisesti liikunnan opetus-oppimisulannetta on tutkittu niin sanottuun prosessiprodukti -malliin tukeutuen. Tutkimukseen osallistui 13 liikunnanopettajaa ja 503 yläkoulun oppilasta Soulista Koreasta. Green Olympics, green legacies. Tutkim usaineistoa kerättiin puolistrukturoiduin haastatteluin ym päristönäkökulm ien huom ioim isen kannalta keskeisiltä kisaorganisaatioiden toim ijoilta. Tutkijat Jin ja Yun selvittivät, miten kolme erilaista mallia selittää oppilaan fyysistä aktiivisuutta yläkoulun liikuntatunnilla. Oppilaiden aikomukset 84 LIIKUNTA & TIEDE 50, 512013. (2013). Tulosten mukaan opettajien toimilla ei ollut suoraa tilastollisesti merkitsevää vaikutusta oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen. Esimerkiksi opettajien palautteen annan ei kaikissa tutkimuksissa ole havaittu edistäneen oppilaiden oppimista. olym pialaisten ym päristövaikutuksiin. Aineistoa analysoitiin monitasoisten regressioanalyysien avulla. Sen jälkeen analysoitiin malli, jossa oppilaan aikomukset toimivat välittäjinä opettajan toiminnan suhteen. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että lähestymistavalla on heikkoutensa ja saadut tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Kolmanneksi analysoitiin niin sanottu ekologinen malli, jossa painotetaan sitä, että opettaja ja oppilaat toimivat vuorovaikutuksessa paitsi keskenään niin myös oppimisympäristön kanssa, ja siksi sekä erilaiset oppilastekijät että ympäristötekijät voivat selittää fyysistä aktiivisuutta. International Review for the Sociology of Sport, 48(4). Oppilaiden fyysisessä aktiivisuudessa oli varsin paljon vaihtelua eri opettajien pitämillä tunneilla, sillä vähimmillään oppilaat saavuttivat keskimäärin 762 askelta (stepcounts) ja enimmillään 2061 askelta. Ensin tutkittiin edellä mainitun prosessi-produkti -mallin mukaisesti, miten opettajan toiminta: positiivinen palaute, ohjaus, mallisuoritukset ja fyysiseen aktiivisuuteen kannustaminen selittävät oppilaiden aktiivisuutta. Tähän on vaikuttanut muun muassa median, ylikansallisten toimijoiden, kuten YK:n sekä kansalaisyhteiskunnan ja valtionhallintojen toimijoiden, mielipiteet sekä hyvämaineisten kilpailujen jäljittäminen kestävän kehityksen edistämisen sisällyttämisestä olympialaisten järjestelyihin. Noin puolet opettajista käytti kuitenkin vähintään 30 prosenttia oppitunnista observoituihin toimintoihin, joiden voidaan katsoa edistävän oppilaiden fyysistä aktiivisuutta. LÄHDE: Samuel, S., & Stubbs, W. Opettajien toimet fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi keskittyivät lähes kokonaan oppituntien aikaiseen aktiivisuuteen ja hyvin harvoin tuntien ulkopuoliseen, vapaa-ajan aktiivisuuteen. Tämä malli tukeutuu nykyiseen oppirniskäsitykseen, jonka mukaisesti oppilas itse valikoi ja suodattaa opetustilanteen virikkeitä. Kolm ella tutkim uksen kohteena olleella kisakaupungilla oli erilaiset ym päristöasioiden hallintaan liittyvät poliittiset ja säännösjärjestelrn ät, poliittiset pro sessit sekä ylipäätään erilaiset valm iudet käsitellä ym päristöasioita. 485-504
Liikuntatunnit tuottivat keskimäärin 17 prosentin (16 min) lisäyksen päivittäiseen reippaan liikunnan (MVPA) määrään, ja ylipainoisilla oppilailla tämä lisäys oli vielä hieman suurempi. Kaiken kaikkiaan oppilaille kertyi enemmän fyysistä aktiivisuutta niinä päivinä, jotka sisälsivät liikuntatunnin kuin niinä päivinä, jolloin liikuntatuntia ei ollut. Oppilaista vain noin 14 prosenttia saavutti liikuntatuntien aikana yhdysvaltalaiset suositukset, joiden mukaan ainakin puolet tunnin kokonaiskestosta tulisi olla reipasta liikuntaa (MVPA). Minkälaisia olisivat olleet tämän tutkimuksen tulokset, jos oppilaan aikomusten sijaan olisikin mitattu esimerkiksi koettua pätevyyttä, autonomian tunnetta tai tilannekohtaista kiinnostusta. Koulun liikuntatuntien tavoitteena on muun muassa opettaa liikuntataitoja, tukea sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia sekä opettaa lapsia arvostamaan liikuntaa ja liikunnallista elämäntapaa. &Yun, J. tä päivistä kaksi sisälsi liikuntatunnin ja kaksi ei. Ensimmäisen luokan oppilaat olivat hieman aktiivisempia kuin viidennen luokan oppilaat niinä päivinä, jolloin liikuntatuntia ei ollut. Ekologisen mallin analyysissä todettiin, että oppilaan sukupuoli, tunnin pitopaikka (sisällä/ ulkona) sekä valittu opetusohjelma toimivat merkitsevinä välittävinä muuttujina opettajan ja oppilaan toiminnan suhteen. Ekologinen viitekehys vaikuttaa kiinnostavalta mutta haasteellisesta lähtökohdalta koulun liikuntatuntien tutkimiseen. olivat yhteydessä heidän fyysiseen aktiivisuuteensa, mutta aikomukset eivät toimineet välittävinä muuttujina opettajan toiminnan ja oppilaan fyysisen aktiivisuuden suhteen kuten mallissa kaksi oletettiin. Ja miten oppilaan vertaissuhteet ja muut sosio-emotionaaliset tekijät sisällytetään malliin 7 LÄHDE: Jin, J. Erityistä huomiota tutkijat kiinnittivät ylipainoisten lasten fyysiseen aktiivisuuteen liikuntatunneilla ja vapaa-aikana, koska aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet ylipainoisten lasten kokonaisaktiivisuuden olevan keskimäärin vähäisempää kuin normaalipainoisten lasten. Opettajan fyysisen aktiivisuuden edistämiseen tähtäävät toimet vaikuttivat paremmin tytöillä kuin pojilla, paremmin ulkona kuin sisällä ja paremmin urheilu/pelitunneilla kuin perinteisessä opetusohjelman mukaisilla tunneilla. Vähintään neljältä arkipäivältä kerättyä validia akselometridataa saatiin 676 oppilaalta. Yhteenvetona tutkijat toteavat, että liikuntatunLIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 85. Vaikka pojat olivat jonkin verran tyttöjä aktiivisempia, ei liikuntatuntien tuottaman fyysisen aktiivisuuden yhteys kokonaisaktiivisuuteen poikennut merkitsevästi sukupuolten välillä. AdaptedPhysical Activity Ouarterly 30. Lisäksi huomattiin, euä tunnin pitopaikka ja opetusohjelma vaikuttivat opettajan toimiin. Entä mitä vaikutuksia olisi saatu, jos observointien kohteena olisikin ollut aika, joka oppilailla oli käytössä liikuntatehtävien suorittamiseen tunnilla (time-on-task). 2013. Pojat olivat liikuntatunneilla jonkin verran aktiivisempia kuin tytöt, mutta luokka-asteella tai oppilaan painolla (normaalipainoinen/ ylipainoinen) ei ollut merkitsevää yhteyttä liikuntatuntien fyysiseen aktiivisuuteen. Onko liikuntatuntien aikaisella fyysisellä aktiivisuudella merkitystä. Three frameworks to predict physical activity behavior in middle school inclusive physical education: A multilevel analysis. Liikuntatuntien vähentämistä on perusteltu esimerkiksi sillä, että lukuaineille tarvittaisiin lisää oppitunteja, jotta oppilaiden akateeminen menestys olisi turvattu. Ne toteutetaan tyttöjen ja poikien yhteisopetuksena. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että ekologinen malli olisi toimivin viitekehys, kun pyritään ymmärtämään oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia moninaisia tekijöitä liikuntatunnilla. Tulosten mukaan oppilaiden reippaan liikunnan (MVPA) osuus oli keskimäärin 33 prosenttia ( +-15%) liikuntatuntien ajasta. Fyysisen aktiivisuuden tavoite on siis vain yksi koululiikunnan monista tavoitteista, mutta joillekin lapsille ja nuorille liikuntatunti on ainoa säännöllisesti toistuva liikuntahetki viikossa. Suuri kysymys lienee, mitä muuttujia malliin tulisi ottaa mukaan. Tunnin sisältö sekä oppilaan mahdollinen vamma vaikuttivat suoraan oppilaan fyysiseen aktiivisuuteen. 254-270. Näistä lähtökohdista sveitsiläiset tutkijat päätyivät selvittämään, minkälainen merkitys koulun liikuntatunneilla on lasten kokonaisaktiivisuudessa. Sveitsissä alakoulujen opetussuunnitelmaan kuuluu kolme 45 50 minuutin liikuntatuntia viikossa. Tutkimukseen osallistui kansallisesti edustava otos sveitsiläisiä ensimmäisen ja viidennen luokan oppilaita. V aikka fyysisen aktiivisuuden hyödyt lasten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on osoitettu monissa tutkimuksissa, on useissa länsimaissa keskusteltu vielä 2000-luvullakin koulun liikuntatuntien vähentämisestä. Ylipainoiset ja normaalipainoiset eivät siis eronneet liikuntatuntien aikaisen aktiivisuuden suhteen, mutta ylipainoiset olivat vähemmän aktiivisia vapaa-ajalla. Oppilaan aikomusten vaikutus fyysiseen aktiivisuuteen oli myös riippuvainen tunnin sisällöstä ja tunnin pitopaikasta (sisällä/ulkona). Lisäksi on esitetty, että lapset ja nuoret voivat saavuttaa riittävän fyysisen aktiivisuuden ilman liikuntatuntejakin, koulun muussa liikunnassa tai vapaa-ajalla. NäisOpettaja voi toiminnallaan vaikuttaa oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen, mutta tuntien sisältöihin ja oppimisympäristöihin tulee kiinnittää erityistä huomiota, niin että oppilaiden aikomukset liikkua voivat tehokkaasti toteutua
neilla on m erkittävä vaikutu s lasten fyy siseen aktiivisuuteen. Kansainvälisissä review-tutkimuksissa on todettu, että keskimäärin koulun liikuntatunnit sisältävät varsin vähän reipasta fyysistä aktiivisuutta, sillä tyypillisesti tällä alueella liikutaan noin kolmannes tunnin kokonaiskestosta. Päivinä, jolloin lapset osallistuivat liikunt atu nnille, 62 prosenttia lapsista saavutti fyysisen aktiivisuuden suositukset (vähintään 90 min MVPA) ja päivinä, jolloin liikuntatunteja ei ollut, alle puolet (43%) lapsista pääsi suositukseen. Interventioon osallistui 21 henkilöä, sekä miehiä että naisia. Ohjelma näyttäisi olevan toimiva juuri tunneja stressiperäisen syömiskäyttåytymisen vähentämiseksi, mikä puolestaan saattaa 86 LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013. Tämä tutkimus oli ensimmäinen, jossa hyväksyntäpohjaisia menetelmiä yhdistettiin osaksi perinteisempää painonhallintaohjelmaa. Lapset eivät kom pensoineet liikunt atunt ien aktiivisuutta olemalla tavallista passiivisem pia loppu päivän aikana. Painoon liittyvä jäykkä ajattelutapa ja sen vähentyminen oli yhteydessä painon putoamiseen. Tutkijaryhmä Nierneier et al. Tuloksella voidaan olettaa olevan myös kansanterveydellisiä vaikutuksia. Scandinavian Journal of Medicine, Science and Sport 23, 600-603. &Kriemler, S. Tämä ei kuitenkaan tarkoita niihin reagoimista, vaan pikemminkin kykyä ottaa omat tuntemukset vastaan sellaisina kuin ne ovat. Tulokset ovat rohkaisevia. Tutkittavat pudottivat painoaan keskimäärin 12 kg. SANNA PALOMÄKI, LitT Yliopistontutkija Liikuntakasvatuksenlaitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi Liikuntapsykologian maailmasta Teksti: ANU KANGASNIEMI "Tunnesyöjille" omien tunteiden hyväksyntää Y lipainon ja lihavuuden yleistyminen on maailmanlaajuisesti vakava ongeln1a: S~omalaisista aikuista yli puolet on vahmtaän ylipainoisia, ja joka viides voidaan luokitella lihavaksi. Tulos on parempi kuin painonhallintaohjelmissa yleensä keskimääräinen 8 kg. Tutkimuksessa käytettiin kyselykaavakkeita, jotka mittasivat tunneperäistä syömiskäyttäytymistä (The Eating lnventory, El), syömiseen, painoon ja ruokaan liittyvää käyttäytymisen joustavuutta (The Acceptance and Action Questionnaire for weightrelated difficulties, AAQW) ja stressin sietokykyä (the DistressToleranceScale, DTS). 2013. Ohjelmat ovat melko tehokkaita säätelemään omaa niin sanottua ulkoista terveyskäyttäytymistä, mutta ne vastaavat heikommin ylipaino-ongelmaan, johon liittyy tunneperäistä syömistä tai reagoimista esimerkiksi stressiin syömisen kautta. Painon muutos pysyi kolmen kuukauden seurannassa. Suomalaisessa liikunnanopettajakoulutuksessa asia on varsin paljon esillä. Lisäksi tutkimuksessa mitattiin objektiivisesti osallistujien painoa ja osallistujat täyttivät palautetyyppisen kyselyn ohjelman hyväksyttävyydestä. Muun muassa opetusharjoittelutunneilla oppilaiden fyysistä aktiivisuutta selvitetään sekä observoimalla että objektiivisia mittareita hyödyntäen. Erityisesti ylipainoisille lapsille liikuntatunnit tuovat merkittävän lisän reippaan liikunnan määrään. Tunneperäisestä syömisestä kärsivät henkilöt onnistuvat tutkimusten mukaan pudottamaan vähemmän painoa ja siksi uudenlaisia menetelmiä kaivataan erityisesti tämän ryhmän painonhallintaongelmaa ratkaisemiseksi. Haasteellisempi tilanne on luokanopettajakoulutuksessa, jossa kovin niukkojen liikuntaopintojen turvin pitäisi päästä siihen, että kaikki alakoulussa liikuntaa opettavat opettajat tiedostaisivat, millä menetelmillä, sisällöillä ja pedagogisilla ratkaisuilla oppilaiden fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää. Tunneperäinen syöminen ja painoon liittyvä jäykkä ajatteluja tunnetapa vähenivät intervention jälkeen ja vaikutukset säilyivät kolmen kuukauden seurantaan saakka. Contribution of physical education to overall physical activity. (2012) pyrkivät pilottitutkimuksellaan selvittämään hyväksyntäpohjaisen painonhallintaohjelman vaikutuksia sellaisten ylipainoisten ja lihavien henkilöiden kohdalla, jotka raportoivat erityisesti tunneperäistä syörniskäyttäytymistä. LÄHDE: Meyer, U., Roth, L., Zahner, M., Gerber, J.J., Puder, H., Hebestreit, S. Mielen sisäisiä tunteita ja ajatuksia on vaikeaa kontrolloida, jonka vuoksi niiden hyväksyminen on toimivampi tapa suhtautua niihin. Liikuntatuntien fyysiseen aktiivisuuteen ja erityisesti reippaan liikunnan määrään on syytä kiinnittää huomiota jo opettajien koulutusvaiheessa. Interventio oli yhteensä 24 viikkoa pitkä puolen vuoden aikana, sisältäen alkuja loppumittauksen sekä kolmen kuukauden seurantamittauksen ohjelman päätyttyä. Tällä hetkellä ylipainoisille ja lihaville henkilöille on tarjolla erilaisia elämäntapatai painonhallintaohjelmia, jotka perustuvat terveyskäyttäytymisen ohjaamiseen ja muokkaamiseen
Lisääkontrolloituja tutkimuksia tarvitaan syy-seuraussuhteen päätelmien tekemiseksi. Uuden tanskalaistutkimuksen mukaan liikunnan ja resveratrolin yhteisvaikutus saattaakin olla päinvastainen kuin on toivottu. Extreme-lajit vaativat uskallusta, jolloin on luovuttava omasta pelosta ja kontrolloimisen tarpeesta. Tutkimusryhmän ja muiden LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013 87. Yksi keskeinen motivaatiotekijä liittyy vapauden-käsitteeseen ja siihen liittyviin kokemuksiin. & Schweitzer, R. Tutkimustulokset tuovat esiin selvästi sen, että extrerne-lajeissa vapauden käsite on hyvin monimerkityksellinen, eikä perinteinen ajattelutapa lajin harrastajien adrenaliinitai vaarahakuisuudesta suinkaan yksistään selitä lajien kiehtovuutta. 2013. ANU KANGASNIEMI, LitM, Tutkija, liikuntaja urheilupsykologi LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Viinistä voi olla terveyshyötyjä, mutta ei välttämättä liikunnan yhteydessä M uun muassa punaviinin sisältämän polyfenolin, resveratrolin, nauttimisella uskotaan olevan jopa elinikää pidentäviä ja monia muitakin terveyttä edistäviä vaikutuksia. Tutkijat haastattelivat 15 extreme-lajien harrastajaa, jotka harrastivat muun muassa base-hyppyjä, surffausta, extreme hiihtoa, kiipeilyä ilman köysiä ja koski melontaa. Tutkijat Brymer&Schweitzer (2013) halusivat tarkastella sitä, millainen merkitys vapaudella on extrerne-lajien harrastajien keskuudessa. An acceptance-basedbehavioral intervention tor weightloss: A pilotstudy. Haastattelujen ja analyysien pohjalta tutkijat löysivät vapaudelle kuusi eri ulottuvuutta: vapaus rajoitteista, vapaus liikkeenä, vapaus antaa mennä/ kontrollista luopuminen, pelosta luopuminen, vapaus tuntea itsensä yhdeksi/eheäksi, vapauden valinta ja vastuullisuus.Extreme-lajit mahdollistavat uusien asioiden kokeilemisen ja luovuuden sekä vahvan läsnäolon kokemuksen, johon liittyy oman itsensä eheäksi kokemisen. Tunnettu professori Ylva Hellstenin johtama tutkimusryhmä testasi kaksoissokkoasetelmalla eläkeiän kynnyksellä olevia harjoittelemattomia miehiä ja selvitti, miten kahdeksan viikon resveratrolin nauttiminen yhdistettynä kovatehoiseen liikuntaharjoitteluun vaikuttaa kunto-ominaisuuksiin ja terveysmuuttujiin. Tämä on kuitenkin liian suppea näkökulma tavoittamaan merkityksiä, jotka motivoivat kyseisten lajien harrastajia. Psychology of Sport and Exercise 14, 865-873. Perinteisten liikuntalajien rinnalle on noussut yhä enemmän lajeja, joissa korostuvat vapaus, luovuus ja kokemuksellisuus sekä omaehtoisuus, ilman tiukasti säädettyjä harjoitusaikatauluja. olla yksi keskeinen syy siihen, miksi painon hallinta on osalla vaikeaa tehokkaista käyttäytymistä säätelevistä menetelmistä huolimatta. The search for freedom in extreme sports: A fenemenological exploration. Extrerne-lajeista puhuttaessa esiin nousee usein harrastajien kiinnostus vaaraan tai vauhtiin sekä tekijöihin, jotka vaativat huimapäisyyttä ja rohkeutta. Vapauden käsittäminen laajasti näiden kuuden eri ulottuvuuden kautta sitoo motivaation hyvin perustavanlaatuisiin ihmismielen perustarpeisiin. LÄHDE: Niemeier,HM; Leahey,T; Reed, KP;Brown, RA.;Wing, RR. Extreme-lajien vapaus kiehtoo ja motivoi harrastamaan E rilaiset vaihtoehtoja extreme-lajit ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina runsaasti sekä nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. (2012). LÄHDE: Brymer, E. Tutkimusmenetelminä käytettiin hermeuttista fenomenologista tutkimusotetta. Myös muiden vaihtoehtolajien suosio saattaa hyvinkin pohjautua näihin kuuteen eri aspektiin ja selittää niiden suosiota erityisesti nuorisoikäisten keskuudessa. BehaviorTherapy (43), 427-435
LÄHDE Maior AS, Carvalho AR, Marques-Neto SR, Menezes P, Soares PP, Nascimento JH. Journal of Physiology, in press, 2013. Versteeg H, Hansen TB, Thygesen LC, Pedersen SS, Zwisler AD. Toisaalta resveratrolia myydään myös purkiteuuna ja siinä muodossa annokset saattavat helposti kohota isoiksi, erityisesti, jos uskotaan internetin antamiin lupauksiin hakusanalla "resveratroli" löytyy melkein ensimmäisenä esimerkiksi tällainen otsikko: "Resveratrolilla 20-25 vuotta lisää elinvuosia". Nämä muutokset sydämen autonomisessa säätelyssä voivat isolta osalta selittää steroidien käyttöön liittyvää rytmihäiriökomplikaatioiden ja äkkikuoleman riskiä. Samoin resveratroli esti aerobisen kunnon paranemista sillä treenijakso ilman tämän oletetun ihmeaineen nauttimista paransi hapenottokykyä 45 prosenttia enemmän. Viiden vuoden seurannan aikana potilaat, jotka suhtautuivat positiivisesti, kuolivat selvästi harvemmin ja liikkuivat selvästi useammin. Kontrolliryhmän syke palautui nopeammin lähelle lepoarvoja, mutta erityisen dramaattiset erot olivat sykevaihtelumuuuujissa, jotka palautuivat steroidiryhmällä huomattavan hitaasti. Hellsten Y. Tässä tutkimuksessa käytettiin kuitenkin resveratroliannosta, jota ei voida kovin helposti saada nauttimalla luonnontuotteita. LÄHDE: Gliemann L, Schmidt JF. Sykevaihteluanalyysillä tehdyt mittaukset osoiu ivat, että pitkään anabolisia steroideja käyttäneillä kuntosalitreenaajilla sykevaihtelu oli yleisesti ottaen lepotilanteessa selkeästi pienempää kuin vastaavasti, mutta puhtaasti harjoitelleella kontrolliryhmällä. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23878368 Positiivisuus pitää elossa ja liikuttaa Y leinen positiivinen suhtautuminen on elämässä hyväksi monella tapaa. Scandinavian Journal of Medici ne and Science in Sports. Uuden tutkimuksen mukaan liikunta on kuitenkin tärkeässä osassa tässä välittäen osaltaan positiivisen suhtautumisen ja kuolleisuuden välistä yhteyttä iskeemisestä sydänsairaudesta kärsivillä potilailla. asiantuntijoidenkin yllätykseksi resveratroliesti harjoittelujakson positiiviset vaikutukset muun muassa verenpaineeseen ja kolesteroliarvoihin. Circulation Cardiovascular Ouality and Outcomes, 6:559-566, 2013. Steroideilla on monia verenkiertoelimistön terveyttä uhkaavia vaikutuksia, mutta vaikutuksia sydämen autonomiseen säätelyyn ei ollut ihmisillä tutkittu, kunnes brasilialainen tutkimusryhmä päätti selvittää asiaa. 23:548-555, 2013. http://wwwncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24021694 vähenemistä. Tutkimuksen tulokset viiuaavat myös siihen, euä kovatehoinen harjoittelujakso lisää happiradikaalien muodostumiskapasiteettia ja tämän estäminen resveratrolilla ei välttämällä olekaan niin hyödyllistä terveyden kannalta kuin on ajateltu. Tutkijat osoittivat tilastollisilla lisåtesteillä, että liikunnalla oli itseDopingaineista monenlaista haittaa terveyteen J atkuvasti kiristyvästä ja tarkentuvasta valvonnasta huolimatta dopingaineiden käyuö on urheilussa edelleen iso ongelma. Olesen J, Bienso RS, Peronard SL, Grandjean SU, Mortensen SP, Nyberg M, Bangsbo J, Pilegaard H. Vielä isompia eroja nähtiin ryhmillä lyhyen submaksimaalisen kuormituksen jälkeen. Vielä kilpaurheiluakin suuremmaksi ongelmaksi on viime aikoina kuitenkin muodostunut näiden aineiden käyttö kuntoilijoiden keskuudessa ja tässä suhteessa erityisesti kuntosaliharjoiuelun yhteydessä yllättävän yleisesti käytettävät anaboliset steroidit. Exercise mediates the association between positive affect and 5-year mortality in patients with ischemic heart disease. Tässä asiassa, kuten niin monesti muulloinkin on hyvä muistaa, että kohtuullisuus on varmasti paras vaihtoehto. Kunnonkehuystä tai terveyttä tavoittelevan ei siis tarvitse eikä kannatakaan luopua kohtuullisesta viinin nauttimisesta. Lisäksi eri parametrit osoittivat sympaattisen aktiivisuuden lisääntymistä ja parasympaattisen näinen positiivisen suhtautumisen ja kuolleisuuden yhteyttä selittävä vaikutus ja suosittelevatkin, että parhaimman vaikutuksen saamiseksi potilaille järjestettäisiin sairastumisen jälkeen kuntoutusta, joka pyrkisi vaikuttamaan sekä positiiviseen mielialaan että liikuntatotturnuksiin. Siksi ei olekaan yllätys, että se vaikuttaa myös sydänsairauksista kärsivien potilaiden ennusteeseen. LÄHDE: Hoogwegt MT. Näiden aineiden aiheuttamat terveysvaikutukset ovat merkittäviä ja pidemmän päälle rasittavat yhteiskuntaa ja meitä veronmaksajia. http://wwwncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22257181 KARI KALLIOKOSKI Akatemiatutkija, dosentti, FT, LitM Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Sähköposti: Kari.Kalliokoski@tyks.fi 88 UIKUNTA & TIEDE 50 • 512013. Resveratrol Blunts the Positive Effects of Exercise Training on Cardiovascular Health in Aged Men. Cardiac autonomic dysfunction in anabolic steroid users
. Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. D Itselleni D Lahjaksi Dvuositilaus 40 euroa/2013 D Kestotilaus 38 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 25 euroa/2013 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 38 euroa/2013 DYhteisöjäseneksi 175 euroa/2013 (kysy lisää!) D Opiskelijajäseneksi 23 euroa/2013 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni / 2013 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sähköposti Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi Etunimi .. ,_. ~ C 111 ::s ... . . ' . . -~· .. llllt«testalik:ti SeJ . Muuta palautetta .... . Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 10.12.2013 mennessä. Voit osallistua äänestykseen lähettämällä palautetta leena.nieminen@lts.fi. Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. . Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi Finnish Society of Sport Sctences. 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 63 eurolla (normaalihinta noin 81 euroa). c:c en SLn"'"' ~ .!!:! g CI) <l'. Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2013 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 40 euroa) • Tuntuva etu seuran jäqestämien seminaarien osallistumismaksuista 1 • n. . Jakeluosoite .. . 3 . . -.;.. . ~ ::, Q) ... >-' . Postinumero .. . ll') et ~ _f:! UI> ~ C =M = C CI en ..:,:: C CI :: = CI a.. CI) .,, "' ::, = ~ .,, ..X: ~ Q) CI) "' .,, CI) !:i ..X: e w .,, LU C :c e -~ en Q) =:3 ~ <l'. Tilaan Liikunta &Tiede -lehden (1.1.-3112.) Tilatessasi lehden kesken vuotta ja maksaessasi tilausmaksun saat jo ilmestyneet lehdet takautuvasti. . . . . ~ J 18) ... • . . sivulla .. .....1 1CI PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 5/2013 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1 2 .. sivulla ...... C C. Postitoimipaikka Puhelin. . . >-' i• V·" r.::._ ,'1}. sivulla . = ::i ~ ................... Sähköposti Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Myös muu palaute on tervetullut.
Buffet-illallinen kuuluu seminaarin hintaan. Majoittujat varaavat majoituksensa i1 sähköpostilla jyvaskyla@scandichotels.com tai puhelimitse numeros 014 330 3000. 010 778 6602 Peruutusehdot Viimeinen veloitukseron peruutuspäivä on maanantai 10.3.2014. Osallistumismaksu laskutetaan etukäteen. Ilmoittautuminen Viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantai 3.3.2014. Hinnat: l hh 100€ / 2hh 120€. Osallistumisen voi siirtää toiselle henkilölle (siirrosta ilmoitus linda.raivio@lts.fi). Posterit voivat olla joko tieteellisiä, käytännöllisiä/ammatillisia tai menetelmiä/hankkeita esitteleviä. Lisätietoja: Jonne Kamsula (ohjelma) puh. Maksu veloitetaan myös siinä tapauksessa, että peruutusta ei ole tehty eikä osallistuja ole saapunut paikalle. Lisätietoja linda.raivio@lts.fi, p. Ilmoita varausta tehdessäsi varaustunnus 13448851. Urheilijatestaus . Majoitus Osallistujille on varattu kiintiö Scandic Jyväskylä =hotellista (Vapau denkatu 73,40100 Jyväskylä). . OIO 778 6606 jonne.karnsula@lts.fi Linda Raivio (ilmoittautuminen) puh. t~oria$_ta1·a käytäntöön ~· .. ~SEMINAARITIEDOT Seminaarin hinta Osallistumismaksu 220 € LTS:n henkilöja yhteisöjäsenet 170 € (yhteisöjäseniltä edellytetään yhteisilmoittautumista) LTS:n opiskelijajäsenet (opiskelijakortti tai vastaava esitettävä) 140 € Hinnat sisältävät serninaarirnareriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit sekä iltatilaisuuden buffet-illallisen. Kiintiö on voimassa 20.02.2014. Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan koko seminaari maksu. Ilmoittaudu osoitteessa www.lts.fi/koulutus. Seminaaripaikka Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta (Liikunta), Keskussairaalantie 4,40100 Jyväskylä lltatilaisuus Iltatilaisuus järjestetään Agorassa torstaina 20.3.2014 klo 20.00 alka (Mattilan niemi 2, 40100 Jyväskylä). 010 778 6602 linda.raivio@lts.fi Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellinen tiedekunta Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Tilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruutuksena. Suomenkieliset absrrakt julkaistaan Kunrorestauspäivillä osallistujille jaettavassa rnateriaalisss Abstraktit jätetään sähköpostitse jonne.karnsu1a@lts.fi 24.2.2014 kJ, 16.00 mennessä. Posteri näyttely Päivillä voi esitellä kuntotestaarniseen liittyviä tutkimustuloksia sekä hankkeita
vasruslairreen merkitys nopeusvoimaharjoitteessa Heikki Peltonen Submaksimaalisen testin käytettävyys Ville Vesterinen Paneelikeskustelu: Mitalipallilta kuntopolulle kuinka urheilijatestausta kannattaa hyödyntää kuntotestauksessa. maksimija nopeusvoiman teoriat ja testaaminen Juha Ahriainen Optimitehon määritys jalkakyykyssä miten tuloksia tulkitaan. anaerobinen kapasiteetti pintaa syvemmältä Juha Ah tiainen 10.45 11.15 Virkisrysrauko ja näyttelyyn tutustuminen Nopeuskestävyyden testaaminen: MART-testi Ari Nummela 12.00 13.00 Lounas Suoran VO 2 testin anatomia perusteista palautteesem;~ Jussi Mikkola ja Esa Hynynen 14.15 Hiihtotestaus nykyaikaan suoran testin hiihtosovellukset Esa Hynynen ja Jussi Mikkola 15.00 15.30 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen Tutustumiskierros sekä demonstraatiot Liikuntabiologian laitoksen ja Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen testi laboratorioissa 17.30 20.00 Päivän päätös lltatilaisuus PERJANTAI 21.3.2014 9.00 9.45 10.30 11.00 12.00 13.00 13.30 14.15 14.45 15.30 1 9.00 Voimaharjoittelun perusteet ja ohjelmointi 12.00 Juha Ahtiainen 13.00 9.30 Korkeushyppääjän harjoittelu Juha lsolehto 13.30 10.00 Pikaluistelijan voimaharjoittelu Teemu Rauhala 14.00 10.30 Kahvi 14.30 11.00 Nopeuskestävyysharjoittelu Antti Mero 15.00 11.30 Painijan harjoittelu näkökulmana voimakestävyys Pasi Sarkkinen 15.30 Räjähtävyyttä vai isoja rautoja. Tapani Keränen ja Olli Okkonen Kahvi ja näyttelyyn rurusrurninen Voima-nopeustestit pikaluistelussa Teemu Rauhala Lounas Posteri näyttely Uudet teknologiat mitä mahdollisuuksia ja käytännön sovelluksia suorituksen seurantaan eri signaaleilla Vesa Linnarno Tutkimusraportointia tuoreeltaan Testausta vai harjoituksen seurantaa. TORSTAI 20.3.2014 9.00 9.30 Ilmoittautuminen ja kahvi Tervetuloa Juha Ah tiainen, Keijo Häkkinen ja Jukka Viitasalo 10.00 Hapottaako. Yhteenveto , c:N\ENNUl{SEN 15.45 Sem;naa,;n päätös •:)(DlA-P~1 'f lfflffllllllt:t:..tiöt'l~~VO\ Lounas Nykyaikainen kestävyysharjoittelu Olli-Pekka Kärkkäinen Vuoristoharjoittelu Ari Nummela Kahvi Voimaja kestävyysharjoittelun yhdistäminen Keijo Häkkinen Voimaja nopeusharjoittelu hiihdossa Jussi Mikkola Yhteenvetokeskustelu ja päivän päätös
hinta), 43 € (LTS:n jäsen -hinta), 35 € (opisk.hinta) + toimituskulut hmäRy ···t ilmro ' ··kunnassa " " ~ J.l/kU"raf/l'll'trJ/1111'11Sl'Ufll LTS Liikuntatieteellinen Seura t inntvt: Socicty ot Sport Scicnccs Tilaukset: www.lts.fi p. n 1 a1 , 1 , min t --on , , . Jokaisen on hyvä ymmärtää mitä reittejä kulkien urheilussa voi päästä huippusuorituksiin ja miten liikunta vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Se on suunnattu valmentajille, liikunnan opettajille ja erilaisten ryhmien ohjaajille sekä liikunta-alan opiskelijoille. hinta 84 € (erikseen tilattuina 108 €); LTS:njäsenille 72 € (93 €); opiskelijoille 58 € (75). Urheilupsykologian perusteet (toimittaneet Leena Matikka & Martina Roos-Salmi) on 24 alan asiantuntijan kirjoittama perusteos. Teos auttaa ymmärtämään urheilun ja liikunnan ilmiöitä, kehittämään psyykkisiä taitoja sekä parantamaan suorituksia psyykkisen valmentautumisen tekniikoiden avulla. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169,363 sivua, 2012. hinta), 50 € (LTS:n jäsen -hinta), 40 € (opisk.hinta) Leena Matikka jo Martina Roos-Solmi (toim.J Urheilupsykologian pe~~~~:~~" ' Tilaa samalla Ryhmäilmiöt liikunnassa (toimittaneet Esa Rovio, Taru Lintunen, Olli Salmi). Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 163,338 sivua, 2009 Hinnat: 48 € (norm. 010 778 6601 • tuula.valli@lts.fi. Erinomaisen fyysisen kunnon ja tekniikan ohella on tunnettava itsensä, kehitettävä jatkuvasti psyykkisiä taitojaan ja osattava nauttia tekemisestään. Ryhmäilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, kun organisoidaan liikuntaa, jossa viihdytään ja jota halutaan harrastaa elämänkulun eri vaiheissa. Hinnat: 60 € (norm. E~Rovn) Jorul111fuM'1~ (11,lcin••'"""' Urheilupsykologian perusteet ja Ryhmäilmiöt liikunnassa edulliseen yhteishintaan: norm. Urheilupsykologian perusteet on hyödyllistä luettavaa yhtä hyvin huippu-urheilijoille ja valmentajille kuin liikunnan harrastajille ja ohjaajille. Kirja on yhdeksän suomalaisten asiantuntijan kirjoittama perusteos