Liikunta & Tiede 5/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta & TIEDE 52 5/ 15 • 8 eu ro a HYVÄ KAUPUNKI SUUNNITTELU TUKEE NUORTEN LIIKKUMISTA XXIII LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT LIIKUNNAN MONITOROINTI – UUSIA NÄKÖALOJA TERVEYDEN EDISTÄMISEEN
Satsaus on erittäin merkittävä. Paneelissa esiintyneiltä nuorilta ja seurojen edustajilta saatiin vastaukseksi, että kaikki lapset ja nuoret eivät voi harrastaa sitä mitä he haluavat. Kansallisen liikuntafoorumin avajaisissa ministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi paikalla olleille järjestöjohtajille, että Liikkuva Koulu -ohjelma saa seuraavalle kolmivuotiskaudelle 21 miljoonaa euroa (7 m € /v) liikunnan lisäämiseksi koulupäivään. Vaikka kaikkea ei voi saada, on liikkumisen mahdollisuus tarjolla kaikille, jopa ilman kustannuksia. Monet lajit ovat niin kalliita, etteivät kaikki voi niitä harrastaa. Mielikuvitusta ja uusia luovia tapoja aikaansaada liikettä jokapäiväiseen elämään todellakin tarvitaan. Aiemminkaan ei kaikkea ole voinut harrastaa haluamallaan tavalla joko yksilöllisten ominaisuuksien takia tai perheen varallisuudesta johtuen. Erityisesti haluttiin tietää onko raha liikkumisen este lapsille ja nuorille. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: LEHTIKUVA/Marco Govell Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Vai käykö niin kuin heidän vanhemmilleen kävi, että he vielä vanhoilla päivillään purkavat koululiikunnan aiheuttamia traumoja ja turhautumia. Tätä on liikuntaväki odottanut ja toivonut. Uusia mahdollisuuksia artikkeleissa tarjotaan myös koulun ja työelämän raameihin. Myös tässä numerossa tarkastellaan liikunnallisuuden edistämisen työkalupakkia. Yhteiskunnan tasolla arkiliikuntaa voidaan tukea hyvällä kaupunkisuunnittelulla. Millaisia muistoja lapset tulevat viemään mukanaan omaan aikuisuuteensa. Syksy näyttää julmuutensa myös Suomen hallituksen toiminnassa. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 5 / 2015 KAIKKEA EI VOI SAADA… O n usein sanottu, että syksy on vuodenajoista julmin. kari.keskinen@lts.fi. Tuleeko liikunnasta heille ilon, virkistyksen ja terveyden lähde. Koululiikunnalla on nyt tuhannen taalan paikka lyödä itsensä läpi. Keskisuomalaisen toimittaja Ari Mäntylä kysyi 17.10. Mäntylän mielestä liikkuminen ei ole kallista, jos yksilö haluaa liikkua. Yksilötasolla liikkumisen ja elintapojen monitorointi, biohakkerointi, on nopeasti kasvava maailmanlaajuisen tutkimusja liiketoiminnan ala. KESKINEN Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Elämä muuttuu sen myötä kalliimmaksi ja yhteiskunnan tukiverkot väljentyvät. Pitääkö liikkuakseen aina saada toteuttaa juuri sitä, mitä milloinkin sattuu haluamaan. Aina löytyy tapoja liikkua myös ilman rahallista panosta. Eduskuntavaaleissa kansa antoi hallitukselle mandaatin toteuttaa tiukkaa talouspolitiikkaa, jotta Suomi saadaan uudelle kasvu-uralle. Mutta millaista liikuntaa rahalla saadaan. Kaikki hyvä ja kaunis, jonka luonto on kevään ja kesän aikana saanut rakennetuksi kuihtuu pois ja varisee maahan. Vastauksia kysymyksiin saatiin, mutta ne olivat ristiriitaisia keskenään. Onko syntymässä liikuntabuumi, jonka ansiosta lapset ja nuoret innostuvat liikunnasta. Elämäntapa. KARI L. Se patistaa yhteiskuntaa keventämään vuosien aikana kertyneitä rakenteitaan niin, että kansantalouden tilanne saataisiin kestävälle tasolle. Mutta onko todellakin niin, että ihmisten taloudellinen tilanne on este liikkumiselle. Luonto valmistautuu talvilepoon. Paino: Forssa Print 2015 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. 52. Kolmannessa kansallisessa liikuntafoorumissa syyskuun lopulla esitettiin kysymys liikunnan kalleudesta harrastajilleen. Nyt alkava interventio on ennennäkemätön ja monella tavalla merkittävä. sanomalehti Keskisuomalaisessa ilmestyneessä kommenttipuheenvuorossaan: Missä vaiheessa tästä on tullut kansalaisoikeus
Ville Vesterinen T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 88. Luovassa yrittäjyysurheilussa yhdistyy urheilu, nuorisokulttuurit, raha ja media. Auli Ottelin 16 POLTTOPISTE: Esimerkin voimalla. Uusia elämäntapalajeja ei leimaa kuuliaisuus urheiluorganisaatioille, säännöille ja suorittamiselle. Liikunnan ja elintapojen monitorointi ja tulosten hyödyntäminen ovat nopeasti kasvava maailmanlaajuinen tutkimus-, kehitysja liiketoiminta-alue. Sanna Valtonen, Sanna Ojajärvi 91 Nuoret – ne liikkuvat sittenkin. Kari Kalliokoski 17 Ei ole pihkaniskaa kompassiin katsominen – suunnistustapahtuma liikuttaa monin eri motiivein. 83 LÄHIKUVASSA: Arja Sääkslahti – Intohimona lapsi. Anna Broberg 9 Happohirviöistä maagereihin – välituntitoiminnasta virtaa luokkahuonetyöskentelyyn. Oman osaamisemme tehokasta käyttöä ja kohdennettua tieteen tekemistä, sitähän me tutkijat haluamme tehdä. Anna-Liisa Ojala 26 Jääkiekkoilevat tytöt ja naiset – kohti tasa-arvoisia toimintatapoja. Heimo Nupponen 78 OPISKELIJA OUNASTELEE: Nykyaikainen fysioterapeutti satsaa terveyden edistämis een. Kalle Rantala 82 Toni Piispanen VLN:n suunnittelijaksi. Kulttuuriset normit ja toimintamallit synnyttävät eriarvoisuutta. Teemu Takalo 22 Lumilautailu elää vaihtoehtoisuuden ja valtavirtaisuuden ristiaallokossa. Vapaan leikin mahdollistavaa välituntiaikaa on keskimäärin yli kuukauden mittainen ajanjakso vuodessa. Biohakkeri seuraa fyysistä aktiivisuuttaan, ravitsemustaan, riittävää palautumista ja stressitekijöiden hallintaa hyvinvointinsa lisäämiseksi. Tina Loman 33 Mikä hoito on kannattavaa – tuottavuushyppyyn liikuntaporkkanan avulla. Matti Kuusela 89 Taide ja urheilu liikkuvat samaan suuntaan. Kaikkea ei voi saada… Kari Keskinen 4 Hyvä kaupunkisuunnittelu tukee lasten liikkumista. Suunnistus on onnistunut luomaan modernin kilpaurheilun rinnalle vaihtoehdon, jossa yksilön suhde lajiin on kulutuksellinen, viihteellinen ja ilman sitoutumisen velvoitteita. Kaupunkiympäristö vaikuttaa lasten ja nuorten itsenäiseen liikkumiseen. Kansainväliseen historiantutkimukseen tutustuminen viritteli näkökulmia, joita Suomessakin olisi syytä tutkia. Väestön suurin terveysongelma on liikunnan puute. Esitetty 2,5 tunnin työajan lisäys tulisi käyttää liikuntaan. Harri Virolainen TUTKITTUA 94 Tutkimusuutiset 99 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS. Teijo Pyykkönen 92 Hyvinvointia päivittämään. Tarvitsemme edelleen terveyden eriarvoisuutta tasaavia toimia sekä tukea terveellisille elintavoille. Helena Herrala 30 Hyväosaiset liikkuvat ja syövät paremmin – myös lihominen paremmin kurissa. 82 Elämäntapamuutoksen FiDiPro-professuuri Jyväskylän yliopistoon. Harri Helajärvi 43 LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVIEN TIIVISTELMÄT 67 Liikunnan monitorointi on uusi mahdollisuus terveysliikunnan edistämisessä. Katja Marttila AJASSA 81 ISPHES kongressissa urheilun lähihistoriaa uusin näkökulmin. Tuulia Hokkanen 87 IN MEMORIAM: Heikki Niininen LUETTUA 88 Ilmiömäinen Itkonen nousee pistesijoille. Tämä aika tulisi hyödyntää tehokkaasti. Ilkka Vuori, Raija Laukkanen 77 EMERITUS IHMETTELEE: Kauas näkeviä ratkaisuja. 42 Tutkija, kliinikko ja kansalainen – yhteiseen vai omaan maaliin. Samoilla rasteilla on monenlaista etsijää. Suunnittelussa kohteena tulisikin nähdä koko kaupunki, ei vain erityisesti nuorille suunnatut paikat ja tilat. Teppo Järvinen 37 Biohakkeri seuraa hyvinvointinsa osatekijöitä teknologian avulla. Jääkiekko on yksi merkittävimmistä ja suosituimmista kansallisista urheilulajeistamme, mutta vain miesten lajina. Huippu-urheilussa mittaamista on käytetty valmennuksen optimoimisessa jo pitkään. 85 NÄIN MAAILMALLA: Urheilutieteiden äärellä Saksassa
4 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Hyvä kaupunkisuunnittelu tukee lasten liikkumista
Tämän kaltaiset tutkimuskysymykset ovat askarruttaneet tutkijoita myös kansainvälisesti, erityi. Kuva: KUVIO OY/ANDERS PORTMAN 5 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: ANNA BROBERG Kaupunkiympäristö vaikuttaa lasten ja nuorten aktiiviseen ja itsenäiseen liikkumiseen, kuten kävelyyn ja pyöräilyyn. Kysymys liikkumista tukevien yhdyskuntarakenteiden olemassaolosta on keskeinen, sillä muuttoliike jatkuu yhä kohti kaupunkeja. T utkimusten mukaan suomalaisten nuorten ylipaino on kolmessakymmenessä vuodessa kolminkertaistunut. Yhdyskuntarakenteella tarkoitetaan kaupungin sisäistä rakennetta, eli väestön, työpaikkojen, palvelujen ja vapaa-ajan alueiden sekä näitä yhdistävien liikenneväylien sijoittumista sekä keskinäistä suhdetta. Lasten liikkumisen kevyttä liikennettä käyttäen ja ilman aikuisten seuraa on raportoitu vähentyneen kaikkialla läntisessä maailmassa, myös Suomessa. Samalla kun ajankäyttötutkimukset kertovat suomalaisten lasten harrastavan liikuntaa aikaisempaa enemmän, on ohjaamaton liikkuminen vapaaajalla sekä matkojen taittaminen jalan tai pyörällä vähentynyt. Suunnittelussa ja liikunnan edistämisessä kohteena tulisikin nähdä koko kaupunki, ei vain erityisesti nuorille suunnatut paikat ja tilat. Kun tunnistetaan millaiset ympäristöt tukevat fyysistä aktiivisuutta, niitten syntyyn voidaan vaikuttaa jo suunnittelupöydällä. Tarvitaankin tietoa siitä, millaiset kaupunkiympäristöt tai teknisemmin sanottuna yhdyskuntarakenteen piirteet tukevat lasten ja nuorten aktiivista ja itsenäistä liikkumista, niin koulumatkoilla, kuin ympäristössä yleisemminkin. Kansainvälisesti vertailtuna suomalaislapset liikkuvat vielä kohtuullisen paljon, mutta tilanne on heikentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Yhä useampi suomalainen viettää lapsuutensa ja nuoruutensa kaupunkimaisissa ympäristöissä, joita täytyy rakentaa lisää kasvavalle väestölle. Kaupunkirakenteen muutos on hidasta, ja nyt tehdyt suunnitteluratkaisut vaikuttavat monia vuosikymmeniä eteenpäin. Ylipainon osasyynä pidetään vähentynyttä fyysistä aktiivisuutta
Kaupunkikeskusta niin Helsingissä kuin Turussa tarjoaa myös lapsille monipuolisia mahdollisuuksia kokemiseen ja tekemiseen. Jos matka pitenee, myös into yleensä laantuu.. PehmoGIS on verkossa toimiva karttapohjainen kyselymenetelmä, jonka avulla lapset ja nuoret pääsevät kertomaan koulumatkastaan, määrittelemään itselleen merkitykselliset paikat sekä kertomaan liikkumisestaan näihin paikkoihin. Tilastollisesti voidaan analysoida, vaikuttaako esimerkiksi risteysten määrä paikan ympärillä siihen, onko sinne mahdollista tulla itsenäisesti tai kevyttä liikennettä käyttäen. Yksilökohtaisessa analyysissa tarkastellaan kunkin lapsen kotiympäristön ja hänen merkitsemiensä tärkeiden paikkojen välittömän ympäristön yhdyskuntarakennetta. Erityisesti koulumatkojen osalta lyhyt matka ei kuitenkaan takaa aktiivista kulkutapaa, jos tarjolla on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Lasten liikkumisen tavat heijastavat ympäristön luonnetta Yhdyskuntarakenteen kehittymistä ohjataan kaupunkisuunnittelun keinoin, kaavoituksella. Suomalainen pientalomatto poikkeaakin rakenteeltaan monista kansainvälisistä esimerkeistä, kuten amerikkalaisesta tyypillisestä lähiöstä. Lapset käve levät mielellään noin kilometrin matkan kouluun, pyörällä taittuu hyvin kolme kilometriä. Siksi raken netun ympäristön tiiviys monissa muodoissaan näyttäytyy keskeisenä liikkumisen tapaa ja itsenäisyyttä ennustavana tekijänä. Palvelut, työpaikat ja koulut ovat kaukana, eikä yksipuolinen, mattomaisesti leviävä omakotiasutus houkuttele liikkumaan. Lapset kävelevät mielellään noin kilometrin matkan kouluun, pyörällä taittuu hyvin kolme kilometriä. Tutkimuksessa käytettiin paikkaan sitoutuvaa pehmoGIS-menetelmää, joka mahdollistaa aineiston keräämisen tutkimuksen kohteilta, lapsilta ja nuorilta. Kulkuvälineenä ei silti tyypillisesti ole henkilöauto, vaan lapset ja nuoret käyttävät ahkerasti julkisia liikennevälineitä silloin, kun kaupunkiympäristö tämän mahdollistaa. Etenkin Yhdysvalloissa roihahtanut lihavuusepidemia on saanut tutkijat, päättäjät ja yhdyskuntasuunnittelijat kysymään, voisiko yhdyskuntarakenteessa olla jotain sellaista, joka tuottaa passiivista elämäntapaa ja ylipainoa. Kun tarkastellaan nuorten itsensä kartalle merkitsemiä tärkeitä paikkoja, vahvistuu käsitys siitä, että pääkaupunkiseutulaiset viidesja kahdeksasluokkaLiikkumistavan valintaan vaikuttaa eniten kuljettavan matkan pituus. Tällöin niitä voidaan analysoida yhdessä muun ympäristöstämme kertovan datan kanssa. Kilometri kävellen, kolme pyöräillen Tutkimuksessa analysoitiin karttaan kiinnittyneitä vastauksia yksilökohtaisesti, erotuksena tutkimuksille, joissa vertaillaan liikkumista erilaisissa ympäristöissä, vaikkapa maaseudulla ja kaupungissa. Vanhempien seurassa nuoret liikkuvat matkoillaan niin kouluun kuin muihinkin tärkeisiin paikkoihinsa harvoin, koulun ulkopuolisista tärkeistä paikoistaan vain noin joka kymmenenteen. Jos matka pitenee, myös into yleensä laantuu. Lasten liikkuminen erilaisissa ympäristöissä liittyy paikkoihin ja näiden paikkojen suunnitteluratkaisuihin. Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa havaitut yhteydet massiivisen esikaupungistumisen ja kansalaisten lisääntyvien ylipaino-ongelmien sekä kakkostyypin diabeteksen välillä kertovat karua tarinaa yksityisautoilun varaan rakennettujen yhdyskuntien vaikutuksista ihmisten fyysiseen aktiivisuuteen. 6 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 sesti Pohjois-Amerikassa, Isossa-Britanniassa sekä Australiassa. Niitä lapset ja nuoret voivat kuitenkin käyttää itsenäisesti, ja joukkoliikennettä käyttäessään lapset liikkuvat ainakin jonkin verran enemmän kuin autol la kuljetettaessa. Kun vastaukset tehdään suoraan kartalle, ne kytkeytyvät tarkasti tiettyyn sijaintiin. Kohtuullisen tiivis ympäristö tukee aktiivista liikkumista Kohtuullisen tiivis ympäristö tukee itsenäistä ja aktii vista liikkumista, kun taas kaikkein tiiviimpiin kaupunkiympäristöihin lapset ja nuoret eivät kulje käyttäen kevyttä liikennettä. Tuoreessa väitöstutkimuksessa tarkasteltiin lasten liikkumista pääkaupunkiseudulla sekä Turussa, ja tutkittiin, mitkä yhdyskunnan rakenteelliset piirteet mahdollistavat itsenäisen liikkumisen kevyttä liikennettä käyttäen. Kulkureitin katkaisevat isot liikenneväylät vähentävät omaehtoista ja itsenäistä liikkumista. Erona moniin vastaaviin kansainvälisiin tutkimustuloksiin on se, että Suomessa liikutaan aktiivisemmin väljillä esikaupunkialueilla kuin monissa muissa maissa. Kävely ja pyöräily paikasta toiseen on mahdollista suoria reittejä pitkin ja usein kevyen liikenteen väylää käyttäen. Tulosten perusteella liikkumistavan valintaan vaikuttaa eniten kuljettavan matkan pituus. Esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa lasten aktiivinen liikkuminen jää verrattain vähäiseksi, mutta lapset ja nuoret ovat kuitenkin itsenäisiä joukkoliikenteen käyttäjiä
Tekemisen paikkojen etäisyys kodista ja koulusta oli suurin, ja monille nuorille tärkeitä kohteita olivat muun muassa erilaiset urheilukentät ympäri pääkaupunkiseutua sekä kauppakeskukset ja Helsingin keskusta. Kaupunkisuunnittelussa voisikin pohtia nykyistä enemmän nuorten käyttäytymistä ja miettiä, kuinka nuorten suosimiin paikkoihin voisi luoda liikkumiseen kannustavia ja samalla sosiaalisuutta tukevia ympäristön elementtejä. Huomiota tulisi suunnata lasten ja nuorten merkityksellisinä kokemiin paikkoihin. Sukupuolten välillä ei ollut eroja liikkumisen itsenäisyydessä. 7 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 laiset ovat erittäin itsenäisiä liikkujia. Kulkutapojen eroa ikäluokkien välillä selittänee tyypillinen etäisyys paikkoihin: nuorempien lasten tärkeiden paikkojen etäisyysmediaani kotoa oli 450 metriä, kun se vanhemmalla ikäluokalla oli miltei puolitoista kilometriä. Hengailun ja kavereiden tapaamisen paikkoihin ei vanhempien seuraa kaivattu (molemmat 3 %). Lasten elämä jäsentyy niin ajallisesti kuin tilallisesti aiempaa tiukemmin juuri lapsille tarkoitettuihin paikkoihin ja harrasteisiin.. Itsenäisen liikkumisen raamit kapenemassa Kaupunkisuunnittelu on kuitenkin vain yksi monista tekijöistä, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten liikkumiseen. Nuorten vastausaineistoissa nousi tärkeimmäksi mainituiksi kokemuksiksi hengailu ja ystävien tapaaminen. Sukupuolten välillä paikkojen mediaanietäisyyksissä ei ollut yhtä suurta eroa. Tärkeät paikat kodin ja koulun lähpiirissä Lapsille ja nuorille tärkeitä paikkoja kyseltiin kolmen teeman avulla, jotka olivat tekeminen, tunteet ja sosiaalisuus. Tutkituista ikäluokista vanhempi käytti nuorempia useammin joukkoliikennettä, samalla kun viidesluokkalaisista neljä viidesosaa kulki jalan tai pyörällä kaikki matkansa itselle tärkeisiin paikkoihin. Tällöin kokemusperäistä informaatiota voidaan hyödyntää uusien ja vanhojen alueiden suunnittelussa vaikka koko kaupunkiseudun mittakaavassa. Kulkutavoissa sen sijaan oli sukupuoliero: sekä tytöt että pojat liikkuivat eniten kävellen tai pyörällä (63 % ja 69 %), mutta tytöt käyttivät merkitsevästi yleisemmin julkisia liikennevälineitä kuin pojat (28 %, pojilla 20 %). Tällaisia ovat esimerkiksi ympäristön esteettiset ominaisuudet ja tunnelma, joiden tulkinnat ovat aina yksilöllisiä. Yli kahdesta tuhannesta nuorten merkitsemästä paikasta vain noin kymmenesosaan tultiin vanhempien seurassa, viidesluokkalaiset hieman useammin (11 %) kuin kahdeksasluokkalaiset (8 %). Tärkeimpiä paikkoja olivat ne, joissa saattoi tavata kavereita, joissa hengailtiin, joissa tuntui hyvältä ja joihin liittyi hyviä muistoja. Valtaosa (87 %) nuorten merkitsemistä paikoista oli myönteisiä. Tällaisia kerrosalaltaan tehokkaita paikkoja löytyykin kaupungin keskustasta sekä kauppakeskuksista. Uusi tietoteknologia mahdollistaa erityyppisten aineistojen karttapohjaisen yhdistämisen. Tai päinvastoin: jos suunnitteluvaiheessa kyetään tunnistamaan alueita, joilla kävely ja pyöräily luultavasti olisi vähäistä, suunnitelmia voidaan näiltä osin muuttaa. Pojilla etäisyys oli 888 metriä, tytöillä 1 044 metriä. On kuitenkin tärkeää huomata, että ihmisen kokemus ympäristöstä ja halu kulkea siinä perustuu myös sellaisiin tekijöihin, joista ei ole tietoa suunnitteluohjelmien hyödyntämissä sähköisissä tietokannoissa. Kun ymmärretään, millaiset ympäristöt tuottavat enemmän fyysistä aktiivisuutta, on mahdollista edistää tällaisten kaupunkialueiden syntyä jo suunnittelupöydällä. Lasten itsenäistä liikkumista koskevan tutYhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet lasten mahdollisuuteen käyttää ympäristöään vapaasti. Tämä näkyy myös kulkutavassa: paikkoihin, joihin tullaan vanhempien seurassa, liikutaan yleisemmin autolla. Myös aikuisten asenteet ovat ratkaisevan tärkeitä. Tärkeät paikat sijaitsivat tyypillisesti kotien ja koulujen lähipiirissä. Myös hengailun paikat ovat usein tiiviisti rakennetuissa ympäristöissä, samoin kuin paikat, joissa ei suvaita lapsia tai nuoria. Erityisesti tunteiden paikat olivat lähellä kotia, kun koulujen läheisyydessä painottuivat sosiaalisuuden paikat. Uudet asuinalueet tulisi kytkeä osaksi olemassa olevaa kaupunkirakennetta, jotta itsenäisen liikkumisen mahdollistavan joukkoliikenteen järjestäminen on mahdollista. Liikunnan paikkana nähtävä koko kaupunki Tulosten perustella voidaan sanoa, että kaupunkisuunnittelussa ja liikunnanedistämisessä ei tulisi rajoittua vain erityisesti lapsille ja nuorille suunnattuihin ympäristöihin, kuten leikkipuistoihin, urheiluhalleihin ja -kenttiin, vaan käsitellä koko kaupunkia mahdollisesti liikkumaan kannustavana ympäristönä. Näistä tärkeimmistä paikoista hyvien muistojen paikat olivat sellaisia, joihin tultiin muita yleisemmin vanhempien seurassa (12 %). Tiiviisti rakennetuissa ympäristöissä sijaitsevat myös paikat, joissa hoidetaan erilaisia tehtäviä, kuten käydään kaupassa, tai joissa vain kuljeskellaan tai tutkiskellaan. Tarkasteltaessa paikkojen välittömän lähiympäristön rakennetta ympäristöltään tiiveimpinä näyttäytyvät paikat, joissa nautitaan kaupunkielämästä, kuten elokuvateatterit, kahvilat, ostospaikat ja kirjasto
Vanhempien mielikuvat lastensa itsenäiseen liikkumiseen liittyvistä riskeistä perustuvat harvoin realistiselle arviolle riskin toteutumisen todennäköisyydestä. Löydökset osoittivat, että lasten vapaudet toimia ympäristössään itsenäisesti olivat kaventuneet dramaattisesti kahden vuosikymmenen aikana. ANNA BROBERG, FT Tutkija Aalto-yliopisto Sähköposti: anna.broberg@aalto.fi Kirjoittajan maankäytön, suunnittelun ja liikennetekniikan väitöskirja ” They’ll never walk alone. 8 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 kimuksen klassikkoteos on Hillmanin ja Adamsin One false move. Niitä ovat ympäristön esteettiset ominaisuudet ja tunnelma, joiden tulkinnat ovat aina yksilöllisiä.. Aikatauluttamaton aika mahdollistaa myös spontaanin kohtaamisen muiden saman ikäisten kanssa. Puhutaankin lapsuuden institutionalisoitumisesta. Sama tutkimus toistettiin muutama vuosi sitten, ja tällöin myös Suomi oli mukana yhtenä kuudestatoista tutkittavasta maasta. The multiple settings of children’s active transportation and independent mobility” tarkastettiin Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa 7.8. Tällä tarkoitetaan sitä, että lasten elämä jäsentyy niin ajallisesti kuin tilallisesti aiempaa tiukemmin juuri lapsille tarkoitettuihin paikkoihin ja harrasteisiin. Tämä korostaa koulumatkaliikkumisen, kävelyn tai pyöräilyn, merkitystä. Marketta Kyttä oli kuitenkin jo yhdeksänkymmentäluvun lopulla tutkinut lasten liikkumisvapauksia Hillmanin ja Adamsin esimerkkiä hyödyntäen, ja vertailu kahden vuosikymmenen välillä osoitti, että lasten vapaudet olivat vähentyneet myös Suomessa, kansainvälisesti verrattuna suuresta vapauden asteesta huolimatta. Tässä kansainvälisessä vertailututkimuksessa suomalaisilla lapsilla todettiin olevan eniten maailmassa vapautta liikkua itsenäisesti. Itsenäisen liikkumisen hyödyt eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään näihin positiivisiin terveysvaikutuksiin, vaan vapaalla kulkemisella on myös merkitystä lasten ja nuorten sosiaaliselle, emotionaaliselle ja kognitiiviselle kasvulle. Vapaan oleskelun sijaan nykylapset harrastavat aikaisempaa nuorempina ja entistä enemmän. Siirtyminen omaehtoisesta kävelemisestä ja pyöräilemisestä autossa kuljetettavaksi vaikuttaa lasten arkiliikkumisen määrään ja sitä kautta terveyteen ja hyvinvointiin. Liikkumattomaan elämäntapaan liittyviin terveysriskeihin ja autonkuljettajana hukattuun aikaan sen sijaan kannattaisi suhtautua vakavasti. Lisäksi ohjattuun liikuntaan osallistuvat vain harvat ja valitut. Monet yhteiskunnalliset muutokset ovatkin vaikuttaneet myös suomalaisten lasten mahdollisuuteen käyttää ympäristöään vapaasti. Vapaalla oleskelulla on myös merkitystä fyysisen aktiivisuuden kannalta, sillä kiihtyvyysantureita käyttäneissä tutkimuksissa on havaittu, että lasten omaehtoinen leikki tuottaa enemmän reipasta liikuntaa kuin ohjatut liikuntaharrastukset. Mielipaikka antaa omaa tilaa ja rauhaa Kun lapsilta ja nuorilta kerättiin aineistoa heidän tärkeistä paikoistaan, kysyttiin jokaisen paikan merkitsemisen yhteydessä, kuinka paljon lapsi tai nuori pitää merkitsemästään paikasta. Kaupungistumisen mukanaan tuoma lisääntyvä liikenne saa aikuiset usein kuljettamaan lapsensa kouluun ja harrastuksiin autolla, mikä osaltaan lisää liikenteen määrää ja heikentää siinä mielessä turvallisuustilannetta kaduilla entisestään. Myös tuntemattomat ihmiset koetaan joskus uhkana, joskin Suomessa ja muualla pohjoismaissa ainakin toistaiseksi harvemmin kuin liikenne. Lapsille ja nuorille kannattaisikin antaa liekaa ja ymmärtää, että erilaisten vakavien onnettomuuksien todennäköisyys on hyvin pieni. Tätä tulosta kannattaa peilata lapsuuden institutionalisoitumista vasten. Pidetyin paikka oli sellainen, jossa vastaaja sai olla rauhassa. Väitöskirjan verkko-osoite http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-60-6285-3 Ihmisen kokemus ympäristöstä perustuu myös tekijöihin, joista ei ole tietoa suunnitteluohjelmien tietokannoissa. Tässä klassikossa tutkittiin englantilaisten ja saksalaisten lasten liikkumisen vapauksia 70ja 90-lukujen taitteissa. Kaipaavatko vastaajat rauhaa aikatauluista, kanssakäymisestä muiden kanssa tai vaikkapa rauhaa toteuttaa itseään. 2015. Käsitykset siitä, millaista on hyvä vanhemmuus tai täysipainoinen lapsuus, ovat niin ikään muuttuneet. Tärkeintä olisi aktivoida ne lapset ja nuoret, jotka eivät liiku lainkaan tai vain hyvin vähän
9 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: AULI OTTELIN HAPPOHIRVIÖISTÄ MAAGEREIHIN – välituntitoiminnasta virtaa luokkahuonetyöskentelyyn. Kuva: AULI OTTELIN
Pihaja sääntöleikkejä harjoittelemalla sekä vuorovaikutustaitoja opettelemalla voitaisiin ainakin osittain välttää välituntien antisosiaalista käyttäytymistä, kuten kiusaamista ja tappelua, minkä on todettu olevan suurin huolenaihe alakouluissa (Blatchford & Sumpner 1998). Sen mukaan lapsen kasvun ja kehityksen voidaan ajatella olevan kokonaisvaltaista. Tästä syystä leikin mahdollisuuksia lasten hyvinvoinnin ja oppimisen edistämisessä koulussa tulisi tarkastella perusteellisesti erityisesti nyt, kun perusopetuksen opetussuunnitelma on uudistunut. Tässä prosessissa fyysinen kasvu, motorinen, kognitiivinen ja sosio-emotionaalinen kehitys ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään siten, että muutos yhdellä osa-alueella heijastuu muutoksena toisella alueella. Välituntipihan keskeistä merkitystä innostettaessa lapsia liikkumaan puoltaa muun muassa se, että luonnonmukaisessa ympäristössä leikittyjen leikkien on todettu parantavan merkittävästi lasten kuntoa (Fjørtoft 2004). (Fjørtoft 2004.) Tutkimusten mukaan osa oppilaista tarvitsee oppituntien ohella tukea myös välitunneilla. Tukea välituntiliikunnassa ja -leikeissä tarvitsevat muun muassa ne oppilaat, joilla on haasteita aistitiedon integroitumisessa sekä ne, jotka ajautuvat riitatilanteisiin peleissä. 2004). 2013; Laakso 2007) ja edesauttaa perusopetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Lapsi suorastaan etsii tilaisuuksia, joissa voisi kehittää taitojaan ja käyttää aistitoimintojaan monipuolisesti. Myös tasapainon ja koordinaation on todettu olevan merkittävästi parempi niillä lapsilla, jotka leikkivät luonnonmukaisessa elinympäristössä. (Ayres 2008, 42–45; Sajaniemi & Krause 2012.) Lapsen kokonaiskehityksen kannalta leikillä on erityinen merkitys, sillä leikki luo perustaa sosiaaliselle, emotionaaliselle, kognitiiviselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Leikkiessään lapsi harjaantuu luonnostaan toimimaan joustavasti, samalla kun hän tekee yhteistyötä toisten lasten kanssa, yrittää voittaa haasteita ja neuvottelee leikkitoveriensa kanssa. asiantuntijaryhmä 2008) kaikkien 7–18–vuotiaiden tulisi liikkua päivittäin yhdestä kahteen tuntia monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Kunnon koheneminen puolestaan aktivoi aivotoimintaa, parantaa lasten tarkkaavuutta, toiminnanohjausta ja matemaattisia valmiuksia (Davis ym. Välitunnit tarjoavat fyysisesti aktiivisille välituntileikeille ja -toiminnoille luontevan mahdollisuuden. Luonnonmukaisessa leikkiympäristössä tytöt ja pojat leikkivät enemmän yhdessä, ja leikit ovat vähem män ikäsidonnaisia. Huonon kouluviihtyvyyden ohella monilla perusopetukseen osallistuvilla oppilailla on nykyään havaittavissa puutteita oppimisen kannalta tärkeissä temperamenttipiirteissä kuten tarkkaavaisuudessa, keskittymisessä ja sinnikkyydessä. Lasta ei tarvitse pakottaa leikkiin, sillä jokaisella lapsella on myötäsyntyinen tarve kehittää itseään. Riittävä määrä terveyttä ja hyvinvointia on kuitenkin edellytyksenä sille, että yksilöllä on voimavaroja oppimiseen. Välituntileikitja toiminnot lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukena Fyysisen aktiivisuuden sekä lasten kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseksi eri maissa on julkaistu fyysisen aktiivisuuden suosituksia, jotka määrittelevät sen, paljonko lasten ja nuorten tulisi liikkua, jotta liikunnan määrä olisi lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta riittävää. Leikki mahdollistaa myös luovuuden kehittymisen. Liikunnan ja oppimisen välisten yhteyksien taustalla on holistinen ihmiskäsitys. Tämä aika tulisi hyödyntää tehokkaasti, jotta välituntileikeillä olisi mahdollisuus vaikuttaa lasten fyysiseen aktiivisuuteen, luokkahuonetyöskentelyyn, oppimiseen sekä päivittäiseen hyvinvointiin. Nämä hyvinvointiin ja luokkahuonetyöskentelyyn liittyvät haasteet ovat saaneet suomalaiset liikuntatieteilijät yhä enenevässä määrin kiinnostumaan liikunnan ja oppimisen välisten yhteyksien tutkimisesta. Lapsi käyttää kehoaan ja toimii ympäristössään, koska se tuottaa hänelle mielihyvää. Suuri osa koulupäivän fyysisestä aktiivisuudesta on mahdollista kerätä välituntileikeistä ja -liikunnasta. Erilaisten harrastusten ja ruutuajan kilpaillessa yhä enemmän lasten aktiivisesta vapaa-ajasta on tärkeää muistaa, että koulujen rooli on ensisijainen, kun on kyse fyysisen aktiivisuuden edistämisestä ja lihavuuden vähentämisestä. 10 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Alkuopetusikäisillä lapsilla on vapaan leikin mahdollistavaa välituntiaikaa keskimäärin yli kuukauden mittainen ajanjakso vuodessa. 2007). Ne tukevat myös liiE rinomaisista koulusaavutuksista huolimatta suomalaisen peruskoulun hyvää mainetta on varjostanut kansainvälisissä vertailuissa esille tuotu tulos suomalaisten lasten huonosta kouluviihtyvyydestä (Kannas ym. Suomessa alkuopetusikäisillä lapsilla on vapaan leikin mahdollistavaa välituntiaikaa keskimäärin yli kuukauden mittainen ajanjakso vuodessa. (Fuster 2003; Numminen 1996, 11; Numminen 2005, 60.) Holistiseen ihmiskäsitykseen perustuen liikunnan lisäämisellä koulun toimintakulttuuriin, muun muassa välitunteihin, voidaan parantaa oppilaan kykyä omaksua tietoa, lisätä hänen hyvinvointiaan (Jaakkola ym. 1995; Linnakylä & Malin 1997; Samdal 1998; Samdal ym. Suunnittelemalla ja organisoimalla välitunnit laadukkaasti sekä kehittämällä välituntiympäristöjä leikkimään ja liikkumaan houkutteleviksi voitaisiin saada aikaan hyvinvointia, joka auttaisi oppilaita keskittymään vaativien, luovaa panostustakin edellyttävien kognitiivisten tehtävien suorittamiseen luokkaympäristössä. Suomessa julkaistun fyysisen aktiivisuuden suosituksen mukaan (Lasten ja nuorten liikunnan
Oppilaat ja uusin liikuntateknologia on otettava aktiivisesti mukaan koulun toimintakulttuurin liikunnallistamiseen ja sen suunnitteluun. (Perusopetusasetus 852/1998.) Käytännössä ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilailla välituntien kokonaiskestoksi muodostuu tällöin neljän tunnin koulupäivänä 45 minuuttia/koulupäivä ja 3,75 h/työviikko. 2000). Pidemmät välitunnit puolustavat paikkaansa tarjoamalla lapsille enemmän aikaa kerryttää fyysistä aktiivisuutta, jolloin päivittäinen liikuntasuositus on paremmin saavutettavissa. Suurin osa tästä aktiivisuudesta, noin 70 prosenttia, kertyy vapaan leikin aikana. Ruutuajan vähentämiseen tähtäävät interventiot ovat olleet tehokkaita (DeMattia ym. Havaintojen mukaan erityisesti arkipäivät ja aika aamusta varhaiseen iltapäivään tarjoaisivat suurimmat mahdollisuudet fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja istumisjaksojen vähentämiseen (Van Cauwenberghe ym. Lasten päivittäisen optimaalisen liikuntamäärän saavuttamisen kannalta olisi tärkeää, että lapsilla olisi välituntien aikana tilaisuus yhteiseen leikkiin kavereidensa kanssa, sillä ympäristöön liittyvät tekijät, erityisesti ikätoverit, innostavat lapsia liikkumaan. Välituntileikit ja liikunnallinen toimintakulttuuri siltana päiväkodista kouluun Leikki luo siltaa päiväkodista kouluun. 2009). 2007; Kamath ym. 2006), ja kuormittavuustasolla kohtalaisen rasittava-rasittava välitunnit voisivat kattaa kuusi ja 13 prosenttia päivän kokonaisaktiivisuudesta (Mota ym. Välituntileikit mahdollistavat toimintojen jatkuvuuden ja edistävät lapsen kouluun sopeutumista. 2014.) Riittävät motoriset perustaidot edesauttavat leikkeihin osallistumista ja fyysisen aktiivisuuden kerryttämistä. 2008), välitunteja olisi hyvä olla useaan otteeseen koulupäivän aikana. 2005; Verstraete ym. Välituntien kuormittavuus oli vähäistä Väitöstutkimuksessani pyrin selvittämään minkälaisia ilmiöitä (leikkiä, fyysistä aktiivisuutta) ilmeLeikki mahdollistaa myös luovuuden kehittymisen. 2012). Päiväkodin ja koulun toiminnalliset lähtökohdat ovat erilaiset ja ne ohjaavat toimintoja erilaisiksi. Näin pitkä aika tulisi hyödyntää tehokkaasti, jotta koulupäivän aika na vietetyillä välituntileikeillä olisi mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti alkuopetusikäisten fyysiseen aktiivisuuteen, luokkahuone-työskentelyyn ja sitä kautta oppimiseen sekä päivittäiseen hyvinvointiin. Pitkät välitunnit houkuttelevat myös aloittamaan leikkiä. Leikin mahdollisuuksia lasten hyvinvoinnin ja oppimisen edistämisessä koulussa tulisi tarkastella perusteellisesti erityisesti nyt kun perusopetuksen opetussuunnitelma on uudistunut.. 2008.) Eräiden tutkimusten mukaan välituntien fyysinen aktiivisuus voisi yksinään edistää suositusten mukaista päivän kokonaisaktiivisuutta viidestä prosentista jopa 40 prosenttiin (Ridgers ym. 2012; Dale ym. Näiden siltojen, yhteisten toimintamallien löytäminen on tärkeää, koska koulun aloittaminen on muutosja sopeutumisprosessi lapsen ja hänen kasvuympäristönsä välillä (Bronfenbrenner 1979, 5–6). Välituntileikit tuovat myös vastapainoa pitkille istumisajoille luokkahuoneessa samoin kuin yhä kasvavalle ruutuajalle niin alakoulussa kuin kaikilla muillakin kouluasteilla. Päivähoidon toimintakulttuurissa korostuvat arjen toiminnot, kun taas koulussa toimintakulttuurin keskiössä on oppiaineiden opetus (Brotherus 2004, 259–260). Motoristen perustaitojen hallinnan on puolestaan todettu tukevan terveellisen ja aktiivisen elämäntavan muodostumista. 2008). Opetukseen käytettävä aika jaetaan tarkoituksenmukaisiksi opetusjaksoiksi. 2005; Ridgers ym. Välituntien positiivisista vaikutuksista huolimatta lasten mahdollisuudet välituntiin vaihtelevat kouluissa. 11 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 kuntaan sosiaalistumista, sillä oman liikuntasuhteen määrittely alkaa jo varhaislapsuudessa (Koski 2008). Koulujen liikunnallistamisessa tarvitaan yhteiskunnallisia ja poliittisia ohjelmia sekä erityisesti opettajien ja koulun muun henkilökunnan liikuntamyönteistä asennetta. (Reunamo ym. 2008; Rey-López ym. 2014; Stodden ym. Sen mukaan perusopetusta annetaan oppilaalle ensim mäisellä ja toisella vuosiluokalla vähintään 19 tuntia työviikossa ja opetukseen tulee käyttää tuntia kohti vähintään 45 minuuttia. Koska pienten lasten liikkumiselle on tyypillistä se, että ulos päästessään lasten energia ’’ryöpsähtää’’ valloilleen ja tietyn ajan kuluessa aktiivisuus vähenee väsymyksen tai kyllästymisen seurauksena (Cardon ym. Neljän tunnin työpäiviksi muutettuna tämä tarkoittaa vuositasolla 36 työpäivää eli yli kuukauden mittaista ajanjaksoa. 2006.) Suomessa perusopetusasetuksen kolmas pykälä määrittelee opetuksen vuosittaisen ja viikoittaisen määrän ja opetuksen jaksottamisen. 2005; Ridgers ym. (Mota ym. (Laukkanen ym. Pääosa välituntia koskevista tutkimustuloksista on Euroopasta, jossa lapsilla on tavallisesti yksi päivittäinen välitunti, jonka kesto vaihtelee 20–102 minuuttiin. Aktiivisia välitunteja ja toiminnallisia oppitunteja puoltaa myös tutkimustulos, jonka mukaan liikkumisen rajoittaminen koulupäivien aikana ei lisää lasten tarvetta liikkua enenevässä määrin koulupäivien jälkeen (Beighle ym
Aktiivisuusluokkaan lepo kului toiseksi eniten aikaa, noin 34 prosenttia eli 6,9h/vrk. Tytöt leikkivät enemmän tasapainoja kiipeilyleikkejä ja keskustelivat keskenään, kun taas pojat leikkivät muita, lähinnä itse keksimiään mielikuvitusleikkejä ja pelasivat erilaisia pallopelejä ja -leikkejä. Välituntien aikana oppilaat liikkuivat kuormittavuustasolla 2,5 MET tai enemmän (MVPA) keskimäärin 2,39 minuuttia kaikilla kuudella tutkimusviikolla. Motoriseksi levottomuudeksi luokitelluista toiminnoista oppilailla kului koko tutkimusjakson aikana eniten aikaa toiminRanteeseen kiinnitetty aktiivisuusmittarin prototyyppi antoi oppilaille välittömän palautteen. Lähes puolet oppilaiden vuorokauden kokonaisaktiivisuudesta kului hyvin kevyeen toimintaan kuten istumiseen, tv:n katseluun ja videopelien pelaa miseen. Tyttöjen ja poikien välituntitoiminnoissa ja leikkityypeissä oli selviä eroja. PAL-lukema 30 minuuttia ennen koulupäivän alkua oli kaikilla oppilailla keskimäärin 1,82 eli alhaisempi kuin välitunneilla, vaikka kahdeksan viidestätoista oppilaasta kulki aamuisen koulumatkansa fyysisesti aktiivisella tavalla. Tutkimuskoulun valintaa puolsi myös se, että oppilasmäärältään varsin pieni koulu (syksyllä 2008 koulun oppilasmäärä oli 55 oppilasta) edustaa edelleen melko tyypillistä suomalaista alakoulua, sillä Tilastokeskuksen (2014) tietojen mukaan noin neljäsosa suomalaisista alakouluista on pieniä alle 50 oppilaan kouluja (Tilastokeskus 2014). Pienestä osallistujamäärästä johtuen on huomattava, etteivät tutkimuskoulussa saadut tulokset riitä kuvaamaan yleisesti kaikkien suomalaisten alakoulujen oppilaiden välituntiaktiivisuutta, oppituntien aikaista luokkahuonetyöskentelyä ja fyysistä aktiivisuutta sekä välituntiaktiivisuuden ja luokkahuonetyöskentelyn yhteyttä (Soininen & MerisuoStorm 2009, 124–126). Verrattaessa kaikkien poikien ja tyttöjen leikkimien välituntileikkien ja -toimintojen lukumääriä eri tutkimusviikkoina voidaan havaita, että tytöt leikkivät erilaisia leikkejä noin puolet enemmän kuin pojat; lukumäärä pojilla oli 286 leikkiä ja tytöillä 605. Käytin tutkimuksessani lähinnä määrällistä tutkimusotetta. Tapauksena oli 15 yksittäistä oppilasta yhdessä alkuopetuksen (1–2-luokat) luokassa, yhdessä koulussa, LänsiSuomessa. Animoitu piirroshahmo, ’’ukkeli’’, innosti lapsia kokeilemaan miten hahmon saisi istumaan, kävelemään ja juoksemaan.. Tutkittaessa kaikkien välituntien keskimääräistä fyysistä kuormittavuutta PAL-arvoilla, saatiin tulokseksi 2,07, mikä on 0,5 yksikköä 4–9-vuotiaiden lasten keskimääräistä PAL-arvoa, 1,57, korkeampi. Kevyeen toimintaan, kuten hitaaseen kävelyyn, kului aikaa noin 13 prosenttia eli 2,7 h/vrk. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa oppilaitten 15 minuuttia kestävistä välitunneista koko tutkimuksen aikana, noin 90 prosenttia, kului kuormittavuudeltaan hyvin kevyisiin tai kevyisiin välituntitoimintoihin kuten kävelyyn. 12 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 ni väli tunnilla sekä luokkahuonetyöskentelyssä (esimerkiksi oppimista häiritseviä tekijöitä kuten motorista levottomuutta), ja miten nämä asiat olivat mahdollisesti yhteydessä toisiinsa. Fyysisen aktiivisuuden suositusta ei saavutettu Välituntien keskimääräinen fyysinen kuormittavuus oli selvästi suurempaa kuin oppilaiden fyysinen koko naisaktiivisuus koko päivän aikana keskimäärin. Tutkimustyyppi oli tapaustutkimus. Reipasta liikuntaa (MVPA) oppilaille kertyi alle kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suosituksen, keskimäärin 49 minuuttia vuorokaudessa tai noin kuusi prosenttia oppilaiden keskimääräisestä valveillaoloajasta. Mielikuvitus oli vahvasti mukana leikeissä – tyttöjen ja poikien välituntileikeissä oli eroja Kaikkien kuuden tutkimusviikon aikana oppilaat vastasivat käyttävänsä välitunneilla eniten aikaa muihin kuin välituntikuvakoosteessa ennalta nimettyihin ja luokiteltuihin leikkeihin (32 %), lähinnä mielikuvitus-/kuvitteluleikkeihin. Lukumääräisesti eniten kuvakoosteesta valittiin välituntitoimintaa kävely. Tunneiksi muutettuna kesto oli 9,8 h/ vrk. Tämä tarkoittaa, että tytöt vaihtoivat välituntitoimintaa poikia useammin, eli he käyttivät yhteen välituntitoimintaan selvästi vähemmän aikaa kuin pojat. Oppimista häiritseviin motorisesti levottomiin toimintoihin oppilailta kului keskimäärin viidesosa oppitunnista (17 %). Pääosa tunneista kului tavoitteiden mukaiseen työskentelyyn Opettajan ohjeiden mukaan oppilaat toimivat keskimäärin noin 69 prosenttia 45 minuuttia kestävästä oppitunnista. Oppilaiden välillä oli kuitenkin yksilöllisiä eroja aktiivisuudessa. Tutkimuskoulu on näin näyte edellä kuvatun kaltaisesta alakoulusta
Musiikkitunneilla voitaisiin luoda äänimaailma välitunnilta tutuksi tulleille hahmoille ja rytmittää vaikkapa eri kehon osia apuna käyttäen hahmojen liikkumista. Vähiten aikaa motorisesti levottomiin toimintoihin oppitunnilla käytti kaksi tyttöä. Kumpikin poika käytti muuhun kuin opettajan ohjeiden mukaiseen toimintaan keskimäärin 11,20 minuuttia. Tytöt toimivat opettajan ohjeiden mukaan keskimäärin useammin kuin pojat. Tilastollisesti merkitsevää eroa tyttöjen ja poikien oppituntien fyysisessä kuormittavuudessa ei kuitenkaan havaittu (F = 1,307, p = 0,247). Tytöt liikkuivat kuormittavuustasolla 2,5 MET tai enemmän keskimäärin 0,8 minuuttia ja pojat 1,1 minuuttia kaikilla tutkimusviikoilla. Vain yksi oppilas liikkui kuormittavuustasolla 2,5 MET tai enemmän yli kolmen minuuttia. Aktiivisimmat välituntiliikkujat olivat rauhallisempia luokkahuoneessa Oppimista edistävää, tavoitteenmukaista toimintaa luokkahuoneessa oli keskimäärin hieman enemmän välitunnilla fyysisesti melko aktiivisesti tai aktiivisesti toimineilla oppilailla kuin inaktiivisilla oppilailla, sillä tarkasteltaessa observoimalla mitatun luokkahuonetyöskentelyn eroja eri välituntiaktiivisuusryhmissä (inaktiiviset, melko aktiiviset ja aktiiviset) havaittiin, että välituntiaktiivisuusluokassa inaktiiviset oppimista häiritsevän toiminnan ja motorisen levottomuuden keskiarvo oli 8,1 min, kun se ryhmässä melko aktiiviset oli 7,5 min ja ryhmässä aktiiviset 7,4 min. Yksilöllisiä eroja oppilaiden temperamenttiprofiileissa oli kuitenkin havaittavissa. Tämän tutkimuksen perusteella välituntien fyysinen kuormittavuus ei siten vähentänyt oppilaan fyysistä kuormittavuutta oppitunnilla, vaan päinvastoin. Motorisesti levottomimmat oppilaat olivat molemmat poikia. Paitsi luovan leikin näkökulmasta välituntien. Toiminnalliset menetelmät eivät rajoitu tiettyihin oppiaineisiin, vaan niitä voidaan käyttää kaikissa oppiaineissa tai integroiduissa kokonaisuuksissa (Sura 1999). Poikien fyysinen kuormittavuus oppitunneilla oli hieman suurempaa kuin tyttöjen. Toinen heistä käytti näihin toimintoihin aikaa vain 3,30 minuuttia ja toinen 4,30 minuuttia. Oppitunneilla, kognitiivisia tehtäviä ratkottaessa, näitä välituntileikeistä tuttuja mielikuvitusja fantasiahahmoja olisi hyvä hyödyntää enemmän. Tilastollisissa tarkasteluissa välituntien ja oppituntien fyysisten kuormittavuuksien välillä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen lineaarinen yhteys eli mitä enemmän energiaa oppilaalla oli kulunut välitunnilla, sitä enemmän energiaa hänellä kului myös oppitunnilla. Oppitunneilla oli hyvin vähän reipasta liikuntaa Kuormittavuudeltaan oppitunnit olivat hyvin kevyitä tai kevyitä. Liikuntatunnilla voitaisiin yhdessä miettiä ja kokeilla, mitä liikkumistapoja maagerilla voisi olla, millä välineillä ja miten hän saaliita pyytää. Koulutyön peruslähtökohdat olivat oppilailla kunnossa Aamupala, unen määrä tai lapsen temperamentti eivät selittäneet oppilaiden välisiä eroja vireystilassa eli oppilaan virkeyden asteessa ja sitä ilmentävässä fyysisessä aktiivisuudessa, sillä kaikki oppilaat olivat tutkimusjakson aikana nauttineet aamupalaa, lasten keskimääräinen uniaika oli suositusten mukainen (9,76 h/vrk) ja koulusuorituksia tai koulumenestystä säätelevät temperamenttipiirteet, aktiivisuus, tarkkaavaisuus ja sinnikkyys, olivat lähellä arviointiasteikon keskiarvoa. Tyttöjen oppituntien fyysisen kuormittavuuden keskiarvo luokassa aktiivinen oli 0,97 min, kun se pojilla oli 3,07 min. Esimerkiksi matemaattisiin tehtäviin virittäytyminen saattaisi onnistua oppilaalta helpommin, jos tunnilla laskettaisiin pallojen ja värikynien sijasta lasten leikkija mielikuvitusmaailmasta nousevien happohirviöiden tarvitseman kuningashapon määrää, tai jos äidinkielen tunnin sanaluokkatehtävissä sijoitettaisiin oikeisiin luokkiin lumigormitteja, watteja, vastasyntyneitä lepakonpoikia tai näkymättömiä lihansyöjiä, maagereita. Eroa havaittiin tyttöjen ja poikien oppituntien fyysisen kuormittavuuden keskiarvossa, kun välitunti-aktiivisuusluokka oli aktiivinen. Tämä tukisi lasten luovuutta ja rohkaisisi heitä ottamaan vastuuta oppimisestaan. Itse varianssianalyysi tuotti ei-merkitsevän tuloksen (F = 0.590, p = 0.555) eli välituntiaktiivisuusluokkien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa oppituntien motorisesti levottomassa toiminnassa. Eniten oppi mista häiritseviä motorisesti levottomia toimintoja mitattiin lokakuussa eli kouluvuoden alkupuolella. Pojat toimivat opettajan ohjeiden mukaan keskimäärin 65 prosenttia oppitunnista ja tytöt 73 prosenttia. Toiminnallisuutta voitaisiin lisätä helposti esimerkiksi siten, että välitunneilta tutuille mielikuvitushahmoille annettaisiin mahdollisuus jatkaa elämäänsä oppitunneilla. Oppituntien aikana oppilaat liikkuivat kuormittavuustasolla 2,5 MET tai enemmän (MVPA) keskimäärin 0,96 minuuttia (= 2,1 prosenttia oppitunnista) kaikilla kuudella tutkimusviikolla. Toiminnallisten opetusmenetelmien käyttö tukisi erityisesti niitä oppilaita, joille vaatimus pitkistä istumisjaksoista lienee ylivoimaista. 13 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 toihin, jotka häiritsivät lähinnä oppilasta itseään ja hänen oppimistaan, eivätkä luokan työrauhaa. Välitunnit oppimista tukeviksi – leikin, liikunnan ja draaman keinoin Tässä tutkimuksessa oppilaat leikkivät vapaissa välituntitilanteissa ajallisesti eniten mielikuvitusleikkejä. Tutkimus on jo osoittanut toiminnallisten opetusmenetelmien, liikunnan, leikin ja draaman, sopivan kaikille lapsille, erityisesti pojille sekä kaiken ikäisille oppijoille, joiden verbaalis-kognitiiviset taidot ovat vähäiset. Kuvaamataidon tunnilla oppilaat voisivat muotoilla toisistaan mielikuvitushahmoja muistuttavia patsaita tai askarrella niitä kierrätysmateriaaleista
Keskustelujen ja harjoitteiden yhteydessä opettajan tulisi selkeästi ilmaista oma perusteltu näkemyksensä sopivasta ja toivottavasta toiminnasta välitunneilla ja oppitunneilla. Iän ja kehitystason mukaan lasten kanssa voidaan keskustella myös pahoinvoinnin synnyttämistä henkisistä ja taloudellisista menetyksistä. Animoitu piirroshahmo, ’’ukkeli’’, innosti lapsia kokeilemaan miten hahmon saisi istumaan, kävelemään ja juoksemaan. Toiminnallisuuden lisäämisen ohella käyttäytymismuutosta olisi tärkeää pyrkiä saamaan aikaan aktivoimalla yksilön kognitiivista (äly, ymmärrys, ajattelu) ja sosiaalis-emotionaalista puolta (tunne, kokemus, asenteet) (Linnilä 2006), sillä lapsen kasvu ja kehitys on kokonaisvaltainen prosessi. Vastaavia keskusteluja leikin, liikunnan ja hyvän käytöksen merkityksestä oppimiselle olisi hyvä käydä myös huoltajien kanssa erilaisilla kokoonpanoilla, sillä huoltajat ovat viime kädessä vastuussa lastensa kasvattamisesta. Pelkästään välituntien fyysisen aktiivisuuden ja oppilaiden motorisen levottomuuden yhteyden tutkiminen ei anna liikunnan ja oppimisen välisestä yhteydestä kattavaa kuvaa. ”Ukkeli” innosti kokeilemaan Kuormittavuuden lisäämisessä voidaan käyttää apuna esimerkiksi väitöstutkimuksessani testattua uutta liikuntateknologiaa. Liikunnalla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa suotuisasti oppimiseen monin tavoin koko ihmisen elämänkaaren ajan, mikäli sille annetaan mahdollisuus, ja mikäli ihmiset tarttuvat tähän mahdollisuuteen. Nämä kyselyt tukisivat tiedolla johtamista antamalla totuudenmukaisen ja ajassa kiinni olevan perustelun tarvittavien resurssien suuntaamiseen lasten välituntiliikkumista, kokonaisvaltaista hyvinvointia ja oppimista edistävästi. Lasten hyvinvoinnin ja oppimisen edistämiseksi olisi edelleen tarpeen aloittaa mahdollisimman pikaisesti systemaattinen tiedonkeruu suomalaisten alkuopetusikäisten lasten (luokat 1–2) koulukokemuksista, kouluviihtyvyydestä, sosiaalisista suhteista ja niissä tapahtuneista muutoksista vastaavaan tapaan kuin WHO-Koululaistutkimus tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kouluterveyskysely vanhemmille oppilaille. Aktiivisuuden mittaamiseen käytetty, ranteeseen kiinnitetty aktiivisuusmittarin prototyyppi antoi oppilaille välittömän aktiivisuuspalautteen animoidun kuvan avulla. Sosio-emotionaalisen puolen aktivoimiseksi yhteisen leikin, hyvän käytöksen ja muiden kannustamisen harjoitteita voitaisiin tehdä draaman keinoin. Tähän prosessiin vaikuttavat yhteiskunnassa vallitsevat arvot, lait, asetukset, opetussuunnitelmat, koulun toimintakulttuuri, koulun yhteistyötahojen tuki sekä ennen muuta niiden ihmisten asenteet ja toimintatavat, jotka ovat läsnä lapsen arjessa päivittäin. Vuodenaikojen vaihtelun aiheut tamat erot aktiivisuuden määrässä on myös hyvä ottaa huomioon. Näin pitkä aika mahdollistaisi vaikuttavien liikuntainterventioiden toteuttamisen. Samoin välitunteihin liittyviä ohjeistuksia ja sääntöjä, välitunnilla toteutettavia interventioita, sääntöleikkien ja -pelien harjoittelua sekä oppilaiden vuorovaikutussuhteita, tuen ja avun tarvetta välitunnilla ja aikuisten tapaa puhua välitunneista. Mittarin avulla voitiin koota lisäksi arvokasta tietoa lasten fyysisen aktiivisuuden tasosta tulevia liikuntainterventioita varten. Mittari lisäsi näin ainakin osittain oppilaiden pyrähdyksenomaista liikuntaa. Huomionarvoista on, että jo näin nuoret lapset osaavat ja voivat välittää arvokkaita käyttäjäkokemuksia mittareiden kehittämistyötä varten. Kuormittavuuden ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi välituntien pituutta, koulupihaa ja sen virikkeellisyyttä tulisi pohtia uudelleen. Näin oppilaat voisivat kokea, miltä erilaiset tilanteet tuntuvat, kun ihmiset toimivat eri tavoin. 14 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 oppi mista tukevia mahdollisuuksia tulisi pohtia perusteellisesti myös fyysisen aktiivisuuden ja kuormittavuuden lisäämisen näkökulmasta, sillä Suomessa alkuopetusikäisillä lapsilla on välituntiaikaa neljän tunnin työpäiviksi muutettuna keskimäärin yli kuukauden mittainen ajanjakso lukuvuodessa. AULI OTTELIN, LitT Luokanopettaja Rehtori Henrikin koulu Nousiainen Sähköposti: ottelaul@gmail.com Kirjoittajan väitöskirja ”Happohirviöistä maagereihin – välituntitoiminnasta virtaa luokkahuonetyöskentelyyn” tarkastettiin 5.9.2015 Jyväskylän yliopistossa Lisätietoja:https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/ 46652. Liikunta ja oppiminen – moniulotteista vuorovaikutusta Tutkimusta tehdessäni minulle varmistui, että liikunnan ja oppimisen välinen yhteys on moniulotteinen ja vuorovaikutteinen prosessi. Yhteisellä leikillä, hyvällä käytöksellä ja muita kannustavalla toiminnalla jokainen voi tukea luokkatovereidensa oppimista ja hyvinvointia koulussa
Oppilaiden kokemuksia kouluviihtyvyydestä ja kuormittuneisuudesta sekä koulukiusaamisesta Euroopassa ja Kanadassa. Rey-López, J., Vicente-Rodríguez, G., Biosca, M. Rowe, D. 2009. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 24 (2), e102–e110. OPH:n muistio 2012:1. Brotherus, A. Sports Medicine 36 (4), 359–371. 2008. Kouluvalmiudesta koulun valmiuteen. 2000. & Garcia, L. Cardon, G., Van Cauwenberghe, E., Labarque, V., Haerens, L. 2004. Helsinki: Lasten Keskus. Tähtinen (toim.) Oppimisen ohjaaminen esija alkuopetuksessa. Patterns of physical activity and sedentary behavior in preschool children. 2013. The contribution of preschool playground factors in explaining children’s physical activity during recess. 2012. 1996. 2009. 2012. Fjørtoft, I. Juva: PSkustannus. & Tynjälä, J. & Okely, A. European Journal of Public Health 16 (4) 415–419.. & Dale, K. 2007. 1998. Jyväskylän yliopisto. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä, 2008. Sensorisen integraation häiriö ja terapia. Jyväskylän yliopisto. Roberts, A. DeMattia L., Lemont L. 2006. 2008. Children, Youth and Environments 14 (2), 21–44. Oppimisen palapeli. The Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism 93 (12), 4606–4615. 2014. Soininen, M. & Merisuo-Storm, T. International Review for the Sociology of Sport 43 (2), 151–163. & Fairclough, S. Stodden, D., Goodway, J., Langendorfer, S., Roberton, M., Rudisill, M., Garcia, C. Numminen, P. 2014. Beighle, A., Erwin, H., Morgan, C. Sajaniemi, N. & Krause, C. Esiopetuksen toimintakulttuuri lapsen näkökulmasta. Linnakylä, P. Currie, C. The ecology of Human Development. Johdatus liikuntapedagogiikkaan ja liikuntakasvatukseen. Koski, P. Do interventions to limit sedentary behaviours change behaviour and reduce childhood obesity. Physical activity levels of Hungarian children during school recess. Obesity Reviews 8 (1), 69–81. 2005. & Meurer L. Helsinki: WSOY, 16–24. Laukkanen, A., Pesola, A., Havu, M., Sääkslahti, A. Preventive Medicine 41 (1), 102–107. Effects of aerobic exercise on overweight children’s cognitive functioning: A randomized controlled trial. Laakso, L. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 294. Juva: PSkustannus, 17–27. Nutrition, Metabolism and Cardiovascular Diseases 18 (3), 242–51. Ridgers, N., Stratton, G. Research Quarterly for Exercise and Sport 78 (5), 510–519. Journal of Personality Assessment 41 (2), 150–156. Ridgers, N., Tóth, M. Johdatus liikuntapedagogiikkaan. Early Years: An International Research Journal 34 (1), 32–48. 1999. & Plomin, R. 2006. Settertobulte, O. 1997. Cortex and Mind. 15 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 LÄHTEET: Ayres, J. Dale, D., Corbin, C. Children’s in-school and out-of-school physical activity during two seasons. Research Quarterly for Exercise and Sport 1, 103–107. Preventive Medicine 49 (5), 410–412. Verstraete, S., Cardon, G., DeClercq, D. & Gregoski, M. Clinical review: behavioral interventions to prevent childhood obesity: a systematic review and meta-analyses of randomized trials. Linnilä, M-L. Perusopetusasetus 852/1998. 1995. Kannas, L., Välimaa, R., Liinamo, A. Samdal & V. Soveltavan kasvatustieteen laitos. & Malin, A. & Duarte, J. WHO-Koululaistutkimus. 4. Teoksessa: C. Copenhagen: World Health Organization, 42–52. 2008. Kujala (toim.) 2012. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Bergen, Norway: University of Bergen, Research Centre for Health Promotion. Jaakkola, J. & Valtonen, J. L. Tilannekatsaus tammikuu 2012, 8–21. Tilastokeskus 2014. Toiminnallisuus alkukasvatusikäisen oppimisen edistäjänä. & Alderman, B. Blatchford, P. Quest 60 (2), 290–306. & Fairclough, S. & Finni, T. Liukkonen & A. & Bourdeaudhuij, I. Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset. A developmental perspective on the role of motor skill competence in physical activity: an emergent relationship. British Educational Research Journal 24, 79–94. Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos. 2006. & Huovinen, T. & Sumpner, C. 2007. Landscape as Playscape: The effects of natural environments on children’s play and motor development. Barnekow Rasmussen (Eds.) Young people’s health in context: international report from the HBSC 2001/02 survey. Bronfenbrenner, U. Laine & J. Children’s physical activity in day care and preschool. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9, 138. 2007. Helsingin yliopisto. Davis, C., Tomporowski, P., Boyle, C., Waller, J., Miller, P., Naglieri, J. Dialogia etsimässä – pienryhmäkeskusteluja luokassa. Teoksessa J. & Freeman, J. Helsinki: Opetushallitus, 131–149. The school environment as a risk or resource for students’ health related behaviors and subjective wellbeing. Kasvatus 28 (2), 112–127. Results from a national survey of breaktime and lunchtime in primary and secondary schools. Numminen, P. 2012. Research Quarterly for Exercise and Sport 71 (3), 240–248. Teoksessa T. Sedentary behaviour and obesity development in children and adolescents. Samdal, O., Dür, W. Increasing children’s physical activity levels during recess periods in elementary schools: the effects of providing game equipment. 2003. & Moreno. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 5 (11), 1–6. Physical activity and school recess time: differences between the sexes and the relationship between children’s playground physical activity and habitual physical activity. Tulostettu 15.5.2014 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980852 Reunamo, J., Hakala, L., Saros, L., Lehto, S., Kyhälä, A-L. 1998. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. 2004. Tampere: Pilot-kustannus. Tutkimuksia 251. Tulostettu 21.12.2014 http:// www.stat.fi/til/kjarj/2013/kjarj_2013_2014-02-13_tie_001_fi.html Van Cauwenberghe, E., Jones, R., Hinkley, T., Crawford, D. Relationship between habitual physical activity and gross motor skills is multifaceted in 5–8-year-old children. & Sääkslahti, A. Mota, J., Suva, P., Santos, M., Ribeiro, J., Oliveira, J. Jaakkola, T., Liukkonen, J. 2005. Smith, W. Physical activity levels of children during school playtime. Health policy for children and adolescents, No. Cambridge: Harvard University Press. Poikkeuksellinen koulunaloitus koulumenestyksen, viranomaislausuntojen ja perheiden kokemusten valossa. A critical review of the literature. Kamath, C., Vickers, K., Ehrlich, A., McGovern, L., Johnson, J., Singhal, V., Paulo, R., Hettinger, A., Erwin P. Kasvatustieteellisen tutkimuksen perusteet. Assessing physical activity during recess using accelometry. 1977. 2012. Sura, S. 2008. OPH:n muistio 2012:1. Neuroja kognitiotieteellinen näkökulma. Kuperkeikka varhaiskasvatuksen liikunnan didaktiikkaan. Fuster, J. What do we know about breaktime. Hannula, M. Restricting opportunities to be active during school time: do children compensate by increasing physical activity levels after school. Oxford University Press. 2008. 2008. (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. & Uvacsek, M. Teoksessa HeikinaroJohansson, P. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18–vuotiaille. Temperament in early childhood. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Physical activity relationship (PAR). Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, julkaisusarja B, 64, 219–247. Oppilaiden profiloituminen kouluviihtyvyyden arvioinnissa. Morgan, R. & De Bourdeaudhuij, I. Ridgers, N., Stratton, G. Teoksessa L. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Kannas (toim.) Koululaisten kokema terveys, hyvinvointi ja kouluviihtyvyys. Journal of Sport Sciences 23 (3), 269–275. Julkaisussa T. 2004. 2005. Avaa ovi lapsen maailmaan. 1979. Samdal, O. Aistimusten aallokossa. & Montori, V. School. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 446
Joukkoja on johdettava edestä, myös liikunnassa. Kokoustamista vaativat neuvonpidot voivat sujua tuloksellisemmin kävelykokouksina raittiissa ilmassa. Pakottaminen on kehnonpuoleinen motivaattori. Luennon tai oppitunnin pito kenties samoin. Monella tuntuu olevan – ainakin omasta mielestään – varmat keinot vajeen nujertamiseksi. Suositusten vaikuttavuus tosin on aina vähän niin ja näin. Kun kaverija tuttavapiirissä kaikki harrastavat liikuntaa, passiiviseksi jättäytyminen käy hankalaksi. Ympäristön esimerkki on tärkeä kannustin. 16 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 P O L T T O P I S T E E S S Ä Esimerkin voimalla K estävyysvaje on ollut julkisen keskustelun kuuma sana viime aikoina. Liikuntalääketieteen päivät ovat oiva ympäristö harjoitella vaikkapa tällaistakin esimerkin voimalla johtamista. Me liikuntatutkijat voisimme osaltamme olla aktii visempia paitsi omassa liikkumisessamme myös muitten liikunnallistamisessa. Istumisen vähentämisestäkin tehtiin oikein kansalliset suositukset. Sisäisellä palolla päästään pidemmälle.. Pieni happihyppely olisi paikallaan esimerkiksi kongressipäivän avauksena. Kovatkaan keinot kansakunnan liikunnallistamiseksi eivät siis olisi perusteita vailla. KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM Akatemiatutkija Valtakunnallinen PET-keskus Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@tyks.fi Pakottaminen on kehnonpuoleinen motivaattori. Sisäisellä palolla päästään pidemmälle, mutta sen sytyttäminen tuntuu olevan hankalaa. Tietoa liikunnan terveyttä ylläpitävistä ja sairauksia ehkäisevistä vaikutuksista on jo todella paljon. On varmasti totta, että liikunnan parissa työskentelevät ovat keskimäärin valveutuneempia liikkujia kuin monilla muilla aloilla. Valtiovallan taholla tämä onkin tiedostettu ja liikuntaa ollaan lisäämässä koulupäiviin – ja ainakin liikuntaihmisten haaveissa – myös työpäiviin. Vaikka kongressin tai seminaarin ohjelmassa liikuntatuokiota ei olisikaan, sellaisella voi aloittaa tai päättää oman esityksensä. Aktiiviliikkujien lapsista kasvaa harvemmin sohvaperunoita. Liikunnan ammattilaiset ovat tässä suhteessa tärkeässä roolissa. Niin on tietysti myös liikuntatutkijoilla: Kunhan väestö saadaan liikkumaan riittävästi, kestävyysvajekin nujertuu, kaiken liikunnan mukanaan tuoman muun hyvän lisäksi. Toisinaan, ja kyynikko sanoisi jopa useimmiten, ne jäävät suosituksiksi ilman käytännön toteutusta. Oma lukunsa ovat jo työnsä puolesta liikkuvat, kuten vaikkapa liikunnanohjaajat ja -opettajat. Lasten osalta vanhemmat ovat avainasemassa. Kongressin osanottajina taas voimme seurata esityksiä seisten ja rohkaista sillä muitakin ottamaan sen tavaksi. Tai ainakin palkita jokainen esitys seisovilla aplodeilla
Vuokatin MM-kilpailujen ja Kainuun RasSuunnistus on onnistunut luomaan modernin kilpaurheilun rinnalle vaihtoehdon, jossa yksilön suhde liikuntaan ja urheiluun on kulutuksellinen, viihteellinen ja ennen kaikkea mahdollistaa osallistumisen ilman sitoutumisen velvoitteita. Kuva: ANTERO AALTONEN. Huippu-urheilun, massaliikunnan ja fanituksen yhdistäneessä tapahtumakokonaisuudessa maailman parhaat suunnistajat 45:stä eri maasta taistelivat maailmanmestaruuksista ja samoissa maastoissa yli 9 000 suunnistuksen ystävää etsi rasteja omassa yleisökilpailussaan Kainuun Rastiviikolla. Samoilla rasteilla on monenlaista etsijää. 17 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: TEEMU TAKALO EI OLE PIHKANISKAA KOMPASSIIN KATSOMINEN – suunnistustapahtuma liikuttaa monin eri motiivein V uokatissa vietettiin heinäkuun alussa 2013 todellista suunnistuksen ja urheilun juhlaa
Suunnistukselle ja samalla myös Kainuun Rastiviikolle on tunnusomaista vahva yhteys luontoon. Vapaa-ajan kuntoliikunnan sekä liikuntatapahtumien suosion kasvun taustalla voidaan nähdä suomalaisen jälkiteollisen yhteiskunnan sportisaatio. Tärkeitä motiiveja olivat myös sosiaalinen kanssakäyminen suunnistusystävien, sukulaisten ja perheen kanssa sekä suunnistusviihde eli huippusuunnistuksen seuraaminen. Tapahtumaan osallistuu taitotasoltaan ja harrastustaustaltaan hyvin erilaisia suunnistajia aina kahdeksanvuotiaista lapsista yli 90-vuotiaisiin veteraaneihin. Selitystä suunnistuksen suosiolle koulutettujen ja hyvätuloisten kansalaisten keskuudessa voidaan hakea esimerkiksi Pierre Bourdieun (1984) tulkinnoista urheilun ja sosiaaliluokkien välisistä yhteyksistä. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto (n=1 494, 886 miestä ja 608 naista) kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Kiinteänä osana elämäntapaa liikuntaharrastus ohjaa myös muita elämän ja vapaa-ajan osa-alueita, kuten matkailua, jonka osaksi liikuntatapahtumat yhä useammin yhdistetään (Gibson & Yiannakis 2002). Sille on ominaista ruumiillisuuden korostuminen ja siitä seurauksena oleva liikunnan arvon kohoaminen kulttuurisessa arvoasteikossa. Myös Ruotsissa ja Norjassa suosituimpien hiihtoja maastopyörätapahtumien tuhannet ja jopa kymmenet tuhannet osallistujapaikat on viime vuosina myyty loppuun minuuteissa ilmoittautumisen avautumisen jälkeen. Kainuun Rastiviikon osallistujat tutkimuskohteena Tämä artikkeli perustuu väitöstutkimukseen, joka toteutettiin kesän 2013 suunnistuksen MM-kilpailujen yleisökilpailun, Kainuun Rastiviikon osallistujilla. Kainuun Rastiviikon osallistujista voidaan erottaa kuusi suunnistussuhteeltaan ja osallistumismotiiveiltaan erilaista suunnistajaryhmää: hengailijat, sitoutumattomat suunnistajat, vakiokävijät, aktiivisuunnistajat, kilpasuunnistajat ja elämäntapasuunSuunnistuksen suunta osoittaa poispäin lisenssiperusteisesta kilpasuunnistuksesta.. Kainuun Rastiviikosta tekee mielenkiintoisen tutkimusalustan sen monipuolinen osallistujarakenne. Samalla tapahtuma toimii paikkana, jossa tavataan tuttuja ja vietetään aikaa hyvässä seurassa. Kainuun Rastiviikolle osallistumisen motiiveista tärkeimpiä olivat suunnistussisältö eli radat, kartat ja maastot sekä osallistumisen perinne. Suunnistus on ollut liikuntamatkailun ja liikuntasosiologian alan suomalaisen ja kansainvälisen tutkimuksen kohteena varsin vähän. (Koski 2000, 19). Esimerkiksi Suomen suurimman juoksutapahtuman, Helsinki City Runin osallistujamäärä, on noussut kymmenessä vuodessa vajaasta 2 000:sta yli 15 000: een juoksijaan (HCR 2013). Bourdieun mukaan ylemmillä sosiaaliluokilla on taipumus harrastaa urheilulajeja, joissa korostuvat suunnistusta hyvin kuvaavat vapaus, terveys, henkiset ominaisuudet ja sosiaalinen toiminta. Suuri tarve on erityisesti tutkimuksille, jotka pyrkivät selittämään sitä, miksi liikunnan harrastajat osallistuvat liikuntatapahtumiin (Gibson 2004; Weed 2006). Liikunnan massatapahtumien suosio kasvussa Vapaa-ajan kuntoliikunnan suosion kasvaessa myös eri lajien suurtapahtumien osallistujamäärät ovat olleet viime vuosina jyrkässä nousussa. Suomen mittakaavassa lajia voidaan kuitenkin pitää liikuntatapahtumien suhteen merkittävänä, sillä esimerkiksi yksi Suomen suurimmista vuosittaisista liikuntatapahtumista on jopa 35 000 osallistujaa ja katsojaa yli 20 maasta keräävä Jukolan viesti. Kainuun Rastiviikko ja sen 9 000 osallistujaa tarjosivat hienon mahdollisuuden päästä kurkistamaan sisälle suunnistuksen sosiaaliseen maailmaan ja teke mään tulkintoja siitä, millaisia suunnistussuhteeltaan ja osallistumismotiiveiltaan erilaisia suunnistajaryhmiä tapahtumaan osallistui. Liikunnan massatapahtumien suosion lisääntymisen myötä on herännyt tarve tutkia liikuntatapahtumien osallistujien motiiveja ja käyttäytymistä (Gibson 2008, 30-31; Hinch & Higham, 2011, 55–56; Kaplanidou & Gibson 2010). Lisäksi lajia leimaa voimakas perheja seurakeskeisyys, mikä tekee suunnistusyhteisöstä poikkeuksellisen tiiviin ja luo lajille oman vahvan sosiaalisen maailmansa. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Kainuun Rastiviikon yli 18-vuotiaat suomalaiset osallistujat. 18 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 tiviikon tapahtumakokonaisuus oli suunnistuksen historiassa ainutlaatuinen niin yleisömäärän kuin lajin ja tapahtuman saavuttaneen medianäkyvyydenkin suhteen. Vapaa-ajan kuntoliikunnan ja siihen liittyvien suurtapahtumien suosion kasvu kuvastaa osaltaan muuttunutta liikuntakulttuuria, jossa korostuvat elämyksellisyys, viihteellisyys, yksilöllisyys sekä osallisuus erilaisiin alakulttuureihin (Getz & McConnell 2011; Higham & Hinch 2009, 125–142; Shipway & Jones 2008). Tunnistetut motiivit eivät ole yllättäviä ja vahvistavat käsitystä siitä, että Kainuun Rastiviikolle tullaan vuodesta toiseen etenkin hyvien suunnistusmaastojen ja -ratojen vuoksi. Kainuun Rastiviikon osallistujat olivat suomalaista keskimääräistä väestöä selvästi koulutetumpia ja heillä oli keskimääräistä korkeampi ansiotaso
Kuntosuunnistuksen suosion lisääntyminen yleisesti ja Kainuun Rastiviikon eri osallistujaryhmissä kertovat siitä, että suunnistus lajina on onnistunut muuttumaan liikuntakulttuurin murroksessa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Jukolan viestin avautuminen myös työja kaveriporukoille, mikä paitsi kasvatti merkittävästi tapahtuman osallistujamäärää niin myös toi suunnistuksen lähemmäksi tavallista kuntoilijaa. Suunnistusta he harrastavat muiden lajien tavoin varsin sinnikkäästi, mutta suunnistamiseen ei liity merkittävää tavoitteellisuutta esimerkiksi suunnistajana kehittymisen suhteen. Sitoutumattomien suunnistajien ryhmä kuvastaa ilmiötä, jota voidaan verrata vaihtoehtolajien piirissä esiin nostettuun intensiiviseen kevytjäsenyyteen. Suunnistuksen suurtapahtumien suosiolle löytyy monta selittäjää. Lisenssiperusteisen kilpaurheilun menet täessä kiinnostavuuttaan laji on pystynyt näin tarjoamaan houkuttelevan vaihtoehdon suunnistuksen harrastamiseen sekä uusille harrastajille että kokeneemmille konkareille. Kilpaja elämäntapasuunnistajien kohdalla suunnistusharrastusta voidaan pitää tavoitteellisena, vakavana vapaa-aikana tai jopa elämäntapana. 2013.) Suunnistukseen kovin tiukasti kiinnittymättömille osallistujaryhmille erityisesti kuntosuunnistus tarjoaa näin mahdollisuuden toteuttaa itseään suunnistuksessa ilman velvoitetta esimerkiksi kilpailemisesta, varainkeruusta tai muusta seuratoiminnasta. Perheen kesken suunnistusmatkailtaessa suunnistamiseen ja liikuntaan liittyvät pääomat siirtyvät luontevasti seuraaville sukupolville vaalien näin laji-, tapahtumaja liikuntakulttuuria. Hengailijat ja sitoutumattomat suunnistajat puolestaan edustavat suunnistajaryhmiä, joille suunnistuksen harrastaminen ei ole vakavaa, vaan ensisijaisesti kunnon kohottamisen, kilpailuvietin purkamisen tai yhdessäolon muoto. Mielenkiintoista on, että suunnistajaryhmistä syvimmällä suunnistuksen sosiaalisessa maailmassa ovat keskimääräistä Rastiviikon osallistujaa matalammin koulutetut sekä matalamman aseman ja ansiotason omaavat elämäntapasuunnistajat. Suunnistuksen pariin ja tapahtumiin on helppo tulla, koska kuntoja tasosarjoissa voi suunnistaa aina vertaistensa joukossa. Wicker ym. Lisäksi suunnistus voi olla vakavaa vapaa-aikaa, kanava kehittää itseään ja vaikuttaa itselle tärkeässä asiassa. Suunnistustapahtumiin tullaan luontevasti perhekunnittain, koska samassa tapahtumassa suunnistavat niin lapset, isovanhemmat, kuin eri tasoilla lajiin kiinnittyneet vanhemmatkin. Harrastuksen sosiaaliset ympyrät eivät ole kahlitsevia, vaan sallivat täysipainoisen osallistumisen silloin, ja siten, kuin se itselle parhaiten sopii. Aktiivisuunnistajat ovat mitä todennäköisimmin olleet hyvinkin aktiivisia kilpasuunnistajia, ja harrastavat lajia edelleen varsin aktiivisesti, mutta ilman sen suurempia kilpailullisia tavoitteita. Suunnistuksen ja suunnistustapahtumien suosiolle voidaan hakea selitystä myös lajin elämyksellisestä ja luontokokemukseen pohjautuvasta luonteesta. Vakiokävijät ovat Kainuun Rastiviikon tervaskantoja, jotka saapuvat tapahtumaan vuodesta toiseen perinteiden vuoksi. Löydetyt suunnistajaryhmät vastaavat aikaisemmissa kestävyyslajien tutkimuksissa tunnistettuja osallistujaryhmiä (mm. (Rannikko ym. Suunnistuksen ansioksi tapahtumakulttuurin osalta voidaan laskea nimenomaan se, miten niissä huomioidaan juuri perheiden osallistuminen. Elämäntapasuunnistajille suunnistaminen näyttäytyy vielä kilpasuunnistajiakin kokonaisvaltaisempana harrastuksena niin suunnistukseen kiinnittymisen kuin suunnistussuhteen muidenkin osa-alueiden suhteen. Lisäksi segmentointiperusteena käytetty suunnistussuhde yhdessä osallistumismotiivien kanssa antaa osallistujaryhmistä monipuolisemman ja kattavamman kuvan kuin useimmissa aikaisemmissa tutkimuksissa. 2012). Joillekin suunnistus on tapa pitää yllä ja kehittää fyysistä kuntoa, kun taas toisille se on sosiaalista yhdessä oloa perheen ja ystävien kanssa. Joukossa on myös aktiivisuunnistajien ja vakiokävijöiden ryhmät, joille suunnistaminen on huomattavan tärkeä harrastus, mutta joiden vapaa-aikaan ja suunnistusmatkaan mahtuu kosolti myös muuta tekemistä. Toisistaan poikkeavien osallistujaryhmien määrä on kuitenkin useimpia tutkimuksia suurempi. Suunnistus näyttäisi näin toimivan kenttänä, jossa voidaan päteä, kerätä sosiaalista pääomaa ja toteuttaa itseään tavalla, joka kenties muilla elämän osaalueilla, kuten työelämässä jää toteutumatta. Sitoutumattomat suunnistajat harrastavat monipuolisesti eri urheilulajeja ja suunnistus on yksi laji muiden joukossa. Kun monessa muussa lajissa tapahtumat ovat siirtyneet aina vain aikuisempaan ja viihteellisempään suuntaan oluttarjoiluineen ja juhlineen (Koski 2014, 6), Kehityksen suunnan päättävät uuden sukupolven harrastajat, jotka luovat lajiin aktiivisesti uusia sisältöjä, mutta vain tarpeellisen määrän sääntöjä.. 19 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 nistajat. Hengailijat ovat yleensä suunnistuksen vasta-alkajia ja nauttivat tapahtumassa etenkin sosiaalisesta kanssakäymisestä. Suunnistus on siis onnistunut luomaan modernin kilpaurheilun rinnalle postmodernin vaihtoehdon, jossa yksilön suhde liikuntaan ja urheiluun on kulutuksellinen, viihteellinen ja ennen kaikkea mahdollistaa osallistumisen ilman sitoutumisen velvoitteita. Suunnistus – yllättävän postmoderni Tutkimuksessa löydetyt suunnistajaryhmät kertovat liikuntaja urheiluharrastuksen sekä liikuntatapahtumien erilaisista merkityksistä vapaa-ajan viettotapana
20 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 ei suunnistuksen suurtapahtumissa ole unohdettu lapsiperheiden tarpeita lastenhoitoja leikkikenttäpalveluineen sekä koiraparkkeineen. Avoin sarja tarjoaa mahdollisuuden myös kilpailla toisia vastaan oman aikataulun mukaan ja ilman lisenssipakkoa. Tai kuntosuunnistuksen sijaan ainakin tapahtumissa voisi olla jatkossa parempi puhua avoimista sarjoista, sillä osallistujan motiivit voivat toisinaan olla hyvinkin kaukana kuntoilusta. Kuntosuunnistus kasvaa edelleen vauhdilla, ja on tullut jäädäkseen myös lajin suurtapahtumiin. Harrastajaporukat paitsi harrastavat yhdessä, myös tuottavat enenemässä määrin tapahtumia, josta esimerkkinä pääkaupunkiseudun suositut kaupunkisuunnistustapahtumat. Trendikkään polkujuoksun tavoin suunnistuksen sisälle on syntynyt vaihtoehtolajeista tuttuja perinteisiä urheiluseuroja vapaammin toimivia harrastajaryhmiä, joissa korostuvat lajiin ja kestävyysliikuntaan liittyvä elämäntyyli ja voimakas yhteisöllisyys. TEEMU TAKALO, LitM Aluejohtaja Kainuun Liikunta ry Sähköposti: teemu.takalo@kainuunliikunta.fi Kirjoittajan liikunnan yhteiskuntatieteiden väitös tutkimus ”Massaliikuntatapahtuman osallistujaryhmät ja osallistumisen motiivit: Kainuun rastiviikko ja suunnistuksen MMkilpailut 2013” tarkastettiin 16.5.2015 Jyväskylän yliopistossa. Onko suunta oikea, ja kuka sen päättää. Jos suunnistustapahtuman osallistujaryhmiä olisi tutkittu vastaavalla tavalla vaikkapa 20 vuotta sitten, voisin väittää, että osallistujajoukko olisi näyttänyt homogeenisemmalta. Laji-, harrastusja tapahtumakulttuurin muutosta tutkimalla ja ilmiötä ymmärtämällä voimme vaikuttaa siihen, että se ei ole kuitenkaan yksi vanhanaikaisimmista. Sitoutumattomien suunnistajien ryhmä kuvastaa ilmiötä, jota voi verrata vaihtoehtolajien piirissä esiin nostettuun intensiiviseen kevytjäsenyyteen. Harrastuksen sosiaaliset ympyrät eivät ole kahlitsevia, vaan sallivat täysipainoisen osallistumisen silloin ja siten, kuin se itselle parhaiten sopii.. Lajin teknistymisen, tapahtumien televisioinnin ja kuntosuunnistuksen myötä suunnistus on löytänyt tiensä korpikuusikosta ihmisten pariin. Kainuun Rastiviikko on yksi maailman vanhimmista suunnistusviikoista. Näyttää siltä, että suunnistuksen kehityksen suunnan päättävät uuden sukupolven harrastajat, jotka luovat lajiin aktiivisesti uusia sisältöjä, mutta vain tarpeellisen määrän sääntöjä. Huomioitavaa on, että kuntosuunnistuksen suosio kasvaa myös niissä osallistujaryhmissä, joissa kasvatus perinteiseen kilpasuunnistukseen on saatu veren perintönä. Oman lisänsä suunnistuksen kehitykseen tuo myös kestävyysliikunnassa yleisesti kasvava ultramatkojen suosio. Tämä on sekä lajiin että liikuntaan sosiaalistumisen kannalta erittäin merkityksellistä. Samaan aikaan laji kuitenkin liikuttaa enemmän ihmisiä kuin koskaan. Suunnistustapahtumissa kuntosuunnistuspalvelun kehittämiseen kannattaa näin ollen panostaa vahvasti myös tulevaisuudessa. Tästä esimerkkinä ovat erilaiset jopa vuorokauden mittaiset rogaining-tapahtumat, joiden osallistujamäärät kasvavat nopeammin kuin perinteisissä suunnistustapahtumissa. Suunnistuksen suunta osoittaa poispäin lisenssiperusteisesta kilpasuunnistuksesta. Molemmat ilmiöt ovat kestävyysliikunnan kulttuurin kannalta merkittäviä ja vaativat tutkimusta, jotta ymmärtäisimme paremmin perinteisen seuraja tapahtumatoiminnan muutosta sekä harrastajien liikuntamotiiveja ja elämäntyyliä
Journal of Sport & Tourism, 13 (1), 61–77. Helsinki City Runin historiikki. Getz, D. Journal of Sport & Tourism, 11 (1), 5–30. Amateurs, professionals, and serious Leisure. & Yiannakis, A. Butterworth-Heinemann. 2004. Aineiston pohjalta suunnistajia segmentoitiin osallistujaryhmiin suunnistukseen kiinnittymisen ja Kainuun Rastiviikkoon liittyvien motiivien perusteella. Journal of Sport Management, 25, 326–338. Suunnistussuhde piti tutkimuksessa sisällään omakohtaisen suunnistuksen harrastamisen lisäksi suunnistukseen liittyvän kulutuksen, seuratoiminta-aktiivisuuden sekä suunnistuksen seuraamisen (Koski 2004, 192). Journal of Sport Tourism, 15 (2), 163–179. 2004. & Jones, I. Osallistujaryhmiä tarkasteltiin myös vakavan vapaa-ajan käsitteen (Stebbins 1992) näkökulmasta. Kyselylomake pohjautui kansainvälisissä tiedejulkaisuissa raportoituihin liikuntamatkailutapahtumien osallistujasegmentointeihin sekä osallistumismotiiveihin keskittyneisiin tutkimuksiin. Teoksessa Ilmanen, K. Tourist roles. Jyväskylän Yliopisto: Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Rannikko, A. & Hinch, T. Hinch, T. J. & McConnell, A. Gibson, H. Liikuntasuhde-liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. Lisäksi tehtiin tulkintoja siitä, mille osallistujaryhmille suunnistus on elämäntapa tai merkittävä elämäntavan ilmentäjänä. The great suburban everest: an “insiders” perspective on experiences at the 2007 Flora London Marathon. International Journal of Sport Management and Marketing, 12 (1:2), 1–24.. Sport tourism development. 2008. Cambridge: Harvard University Press. 2013. A. Nuorisotutkimus, 31 (4), 3–19. 2002. Wicker, P. & Gibson, H. 2006. 2009. Weed, M. Filosofinen tutkimus liikunnan merkityksestä, esimerkkeinä jooga ja zen-budo. Tampere University Press. Kääntänyt Richard Niche. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Kainuun Rastiviikon yli 18-vuotiaat suomalaiset osallistujat. Ronkainen, J. Prinz, J. Harinen, P. Koski, P. J. Koski, P. http:// www.hcr.fi/historia Higham, J. Predicting behavioral intentions of active event sport tourists: the case of a small-scale recurring sports event. 21 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 LÄHTEET: Bourdieu, P. Journal of Sport Tourism, 9 (3), 247–265. Channel view publications. Osallistujaryhmien välisiä eroja tarkasteltiin laajemmin suunnistussuhteen näkökulmasta Kosken (2004) liikuntasuhdekäsitettä soveltaen. Needs and the lifecourse. Lisäksi kyselylomake pohjautui aikaisempiin tutkimuksiin vapaa-ajan harrastukseen kiinnittymisestä sekä harrastuksesta vakavana vapaa-aikana. 2000. & Higham, J. Gibson, H. Kaplanidou, K. Sport and tourism: globalization, mobility and identity. Who takes part in triathlon events. Stebbins, R. (toim.) Sport & Toursim: A Reader. A social critique of the judgement of taste. Nuorten liikunnalliset alakulttuurit: elämäntapaa ja erontekoa. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto (n=1 494, 886 miestä ja 608 naista) kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Liikanen, V. Siten tehtiin tulkintoja myös siitä, mille osallistujaryhmille suunnistus näyttäytyy erityisen tärkeänä harrastuksena, jossa halutaan edetä, ja johon sijoitetaan merkittävästi aikaa ja rahaa. Osallistujasegmenttien välisiä eroja syvennettiin ristiintaulukointia ja ?2-testiä sekä keskiarvotaulukoita ja varianssianalyysiä (ANOVA) käyttäen. & Weimar, D. Gibson, H. 2010. McGill-Queen`s University Press. Teoksessa Weed, M. (toim.) Pelit ja kentät. Considerations for the future. Osallistujaryhmittelyssä aineiston analysoinnin päämenetelminä olivat faktorianalyysi sekä k-means klusterianalyysi. 2011. Sport tourism at a crossroad. 2012. Kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. 2011. 2008. Hallmann, K. & Kuninkaanniemi, H. Serious sports tourism and event travel careers. Liikunta ja Tiede, 51 (6), 4–9. Tampereen yliopisto. J. Shipway, J. Suunnistukseen kiinnittymistä ja osallistumismotiiveja mittaavissa osioissa mitta-asteikkona toimi viisiportainen Likert-asteikko. 2014. Sport Tourism Research 2000-2004: A systematic review of knowledge and a meta-evaluation of methods. 1984 Distinction. Routledge, 24–39. Koski, T. Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä. Näin tutkittiin T utkimus toteutettiin kesän 2013 suunnistuksen MM-kilpailujen yleisökilpailun, Kainuun Rastiviikon osallistujilla. Hukattu penkkiurheilijasukupolvi. Moving beyond the ‘what is and who’ in sport tourism to understanding ‘why’. Annals of Tourism Research, 29 (2), 358–383. Tutkimuksia 3/2004, 189–208. 1992. HCR (Helsinki City Run) 2013. A multiple segmentation of triathlon participants
22 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Lumilautailu elää vaihtoehtoisuuden ja valtavirtaisuuden ristiaallokossa
Tarkastelin myös, mitä lumilautailun arvo jen takana on ja saavatko lumilautailijat toteut taa uraansa niin kuin haluavat. E ri työryhmät ovat kiinnostuneet urheilijan polku – teemasta ja tarjonneet ohjeita urhei lijoille, valmentajille, vanhemmille, seuroil le ja muille sidosryhmille. MMhopeaa Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) järjestämissä kilpailuissa 2015 voittanut Roope Tonteri totesi Iltasanomien (21.1.2015) haastat telussa: ”Kyllähän minä tätäkin arvostan, mutta fakta on se, että kovat jätkät on X-Gamesissa”. Näin lumilautailussa yhdistyvät mielen kiintoisesti urheilu, nuorisokulttuurit, taloudelliset intressit ja media. Lumilautailuun liittyy pal jon sellaista nuoruuden asennetta, joka mediassa kääntyy herkästi lökäpöksyjen rentoiluksi. Huhtikuussa tarkastettu väitöstutkimukseni nosti esiin suomalaisen freestylelumilautailijan näke myksen urheilijan uralla. Se takaa parhaimmillaan taloudellisen vakauden. Lumilautailijoiden kommentit mediassa ihastut tavat ja vihastuttavat suomalaisia aina arvokilpailui den aikaan. Tämän kaltaiset kysymykset puhuttavat lumi lautailijoita ja lumilautailun kanssa työskenteleviä. Tarkastelin tutkimukses sani, mitä huipulla oleminen lumilautailijoiden mie lestä tarkoittaa, millaisia osaalueita lumilautailussa on olemassa ja millaista toimintaa lumilautailijat arvostavat. Laadullisen tutkimuksen aineisto koostui pääsääntöisesti lumilautailijoiden ja lumilautailukentän toimijoiden puolistrukturoiduis ta haastatteluista. Modernilla ajalla syntyneissä urheilulajeissa Lumilautailu on muuttuvainen kulttuuri, joka luo nahkansa monta kertaa yhden olympiadin aikana. Entä jos lajin luonnetta määrittää muutos siten, että säännöt, suoritusolosuhteet, tekniikat, tyylit ja arvostettavat suoritukset muuttuvat nopeammin kuin ne edes va kiintuvat. Kuten Tonterinkin kilpailuhopeaansa koskeva kommentti paljastaa, lumilautailijoiden tavoitteet ovat moninaisemmat kuin perinteisissä urheilula jeissa. Näitä ohjeita noudattamalla nuoria lupauksia pyritään ohjaamaan vakaasti kohti maailman kärkeä. Nämä työryhmät on perustettu sille oletukselle, että on olemassa jokin yhteisesti hyväksytty ja urheilijoiden himoitsema huippu, jota kohti urheilijat haluavat pyrkiä. Monelle suomalaislumilautailijalle laji kuitenkin tuo, tai on tuonut myös leivän pöytään. Haastattelut käsiteltiin litteroiden, koodaten ja teemoitellen. 23 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: ANNA-LIISA OJALA Uusia elämäntapalajeja ei leimaa kuuliaisuus urheiluorganisaatioille, säännöille ja suorittamiselle. Entä jos yhtenäistä huippua ei ole. Kuva: ANTERO AALTONEN. Luovassa yrittäjyysurheilussa yhdistyy urheilu, nuorisokulttuurit, raha ja media. Mitä kohti silloin tähdätään ja mitä tulisi tukea. Media mahdollistaa lumilautailijalle irtioton urheiluorganisaatioista ja säätelystä. Samalla lumilautailijat kamppailevat lajinsa herruudesta monin hyvin fyysi sin tavoin. Monet samankaltaiset lumilautailijoiden kommen tit paljastavat, ettei lumilautailu ole urheilua, jossa korkein päämäärä olisi välttämättä olympiavoitto tai maailmanmestaruus
Lumilautailumedia taas mahdollistaa ennen muuta vapaasti valittavat suo ritusolosuhteet. (Ojala & Itkonen 2013.) Erikoismedian vahva rooli lajin ylläpitäjänä on yhtä lailla keskeinen myös muissa lumilautailun kal taisissa elämäntapalajeissa (Ojala & Itkonen 2013). Rata on kaikille kilpailijoille sama ja tuomari kertoo lopulta lumilautailijoiden paremmuusjärjestyksen. Samalla erikoismedia opettaa lumilautailijoille sitä, millaiset temput, suoritusolo suhteet tai tyylit ovat kulloinkin arvostamisen arvoi sia. Joidenkin lumilautailijoiden mielestä lumilau takilpailuiden radat, säännöt ja tuomarointi mah dollistavat kuitenkin paremmin lumilautailemisen korkean tason, kun temput pitää saada päälle ker rasta ja suoritusten konteksti on läpinäkyvämpi kuin kuvauksissa (Ojala 2014). (Ojala 2014.) Kansallisia vertailuja on hankala tehdä säätelemät tömän lumilautailemisen pohjalta, jossa suoritusten lisäksi pyritään mahdollisimman suureen muunte luun myös suoritusolosuhteissa, ja jossa sääntöjä ei ole ollenkaan. Nimesin tämän perintei sestä urheilusta poikkeavan huippuurheilumuodon tutkimuksessani luovaksi yrittäjyysurheiluksi. Lumilautakilpailut tapahtuvat usein tarkasti säädellyillä ja määritetyillä radoilla. Lumilautailijat etsivät suorituksilleen mitä moninaisimpia paikkoja, jotka vaihtelevat katu jen kaiteilta ja rakennusten seinä ja kattopinnoilta aina vuorten seinämille ja luonnon muokkaamiin lumikouruihin. Lumilautailufilmejä ja lehtiä seu raavalla yleisöllä täytyy olla tietoa kunkin ajan kuu mimmista tempuista ja tyyleistä, sillä suoritusten hyvyyden määrittävät tuomarien sijasta vertaiset ja laji kehittyy jatkuvasti. Lisäksi erikoismedia mahdollistaa elämäntavan esittelyn laajemmin. Lumilautailu ei ole vain vaihtoehtoista tai valtavirtaista. Lumilautailija voi esimerkiksi valita videotallenteensa taustamusiikiksi lempikappaleensa, jolloin yleisölle välittyy myös tie toa hänen musiikkimaustaan. Ratojen yksinkertaisuuden, kilpailuiden selkeiden sääntöjen sekä tuomarien arvostelun vuoksi myös lajia tun temattomien on helppo seurata lumilautakilpailu ja. (Ojala 2014.) Luovien kilpailuiden lisäksi lumilautailijoiden arvostamille uratavoitteille tarjoutuu mahdollisuus kuvauslumilautailun kautta. Se tarjoaa lajien harrastajille sellaista tie toa, josta valtavirtamedia ja – yleisö eivät ole kiin nostuneita; keinoja nähdä maailma intohimoisen harrastajan silmin. Erikoismedia antaa mahdollisuuden paeta urheilumaailman säätelyä Erikoismedian keskeinen rooli lumilautailun ammat titason ylläpitämisessä eroaa jälleen perinteisistä urhei lulajeista. He etsivät manageriensa avustuksella itselleen sponsorit ja palkkasivat ympärilleen kuvaajat ja muun tarvit tavan henkilökunnan lumilautataitojensa esittelyyn mediatuotteiden kautta. Se on samaan aikaan niitä molempia. Myös luovan yrittäjyysurheilun toi mintatavat perustuvat kilpailulle fyysisten suorittei den paremmuudesta, vaikka kilpailuareenat ovatkin mediavälitteisiä. Osa lumilautakilpailuista pyrkii varioimaan ratojaan ja kannustaa luovuuteen myös sääntöjä muuntelemalla. Lumilautailu ei ole yksi yhtenäinen laji Ammattilumilautailun kenttä koostuu kahdesta suh teellisen erillisestä osasta: kilpalumilautailusta ja ku vauslumilautailusta, jotka organisoituvat toisistaan poikkeavasti. Näin lumilautailu mahdollistaa lajina hyväk syntää ja onnistumisenkokemuksia perinteisiä lajeja laajemmin. Jälkimodernin ajan lumilautailijat taas pyrkivät kilpailumenestyk sen ja mediamateriaalin tuottamisen lisäksi uravalin tojen vapauteen, urasta nauttimiseen menestyksestä välittämättä ja totisuuden haastamiseen ironialla. Monet aiemmat lumilautatutkimukset julistavatkin, että lumilautailu on myynyt sielunsa alistuessaan valtavirran vietäväksi (Thorpe 2007; 2011, 27–28). Nämä kilpailut eivät vain vakuuta valtavirtayleisöä, valtavirtamediaa ja valtavirtaurheiluorganisaatioita. Perinteisissä lajeissa mediakuvaa vä litetään urheilukilpailuista. (Ojala & Itkonen 2015). Olympialaisten vauhdittama kehitys on kuljettanut lumilautailua ymmärrettävästi koh ti normittumista (ks. Thorpe & Wheaton 2011). Lisäksi lumilautailijat hakevat arvostusta toistensa silmissä olemalla hyviä tyyppejä. Mielestäni tämä kysymys olisi aiheeton ja osoittaisi haluttomuutta asettaa urheilijaa asenteineen tarkas telun keskiöön. Tutkimukseni mukaan tämä ei ole kuitenkaan koko totuus lumilautailusta. 24 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 tavoitteet ovat yleensä arvokilpailuissa ja niihin pyri tään kurinalaisen harjoittelun kautta. Tämä näkemysten rikkaus ja ristiriitaisuus kertoo siitä, ettei lumilautai lu ole yksi yhtenäinen laji. Monet tutkimukseni lumilautailijat – ennen muuta lumilautailun kuvaus puolella – olivat media ja markkinointitaidoissaan niin edistyksellisiä, että he olivat omaksuneet kult tuuriteollisuudelle ominaisen toimintatavan. (Oja la 2015, 71–72.) Voidaan toki kyseenalaistaa, tulisiko luovaa yrittä jyysurheilusta puhua huippuurheiluna laisinkaan. Lisäksi lumilautailijat voivat valita esittämänsä temput ilman tuomaroinnin normittavaa katsetta. Media mahdollistaa irtioton modernin ajan urheilu organisaatioista ja säätelystä myös siten, että se takaa parhaimmillaan taloudellisen vakauden (Humphreys 1997; Thorpe 2012, 47–48). Lisäksi suomalaiset lumilautailijat arvostavat erikoismediaa jopa kilpailuja enemmän, sillä media antaa paremmin tilaa elävälle lumilau takulttuurille kuin tarkasti säännöstellyt kilpailut (Ojala 2014). Lopulta luovan yrittäjyysurheilun erottaa perinteisestä huippuurheilusta keskeisim min vain se, että fyysisten suoritusten arvioinnin tekevät tuomareiden sijaan vertaiset mediatallen. Lumilautailufilmejä ja lehtijuttuja kuvataan laskettelukeskusolosuhteiden ulkopuolella. Näin erikoismedia mahdollistaa nuorten ala kulttuureille keinoja paeta aikuisten organisoimaa maailmaa. Kuitenkin ratojen samankaltaisuus ja sääntöjen muuttumattomuus sekä tuomareiden arvostelun vaikuttaminen suorituksiin ovat saaneet aikaan sen, että lumilautailijat kokevat lumilautakilpailut luo vuuttaan kahlitsevina ja hauskuutta vähentävinä
Median merkitys nuorisokulttuurisessa liikkumisessa. Humphreys, D. ’Generation X Games’, action sports and the Olympic movement: Understanding the cultural politics of incorporation. Kunkin ajan teknisimmät temput hallitse va lumilautailija siirtyy harvoin valmentajaksi. Jones, R. Näin Roope Tonteri kommentoi MM-hopeaansa: ”Oli vähän gämbläämistä”. 2011. Mä ajattelen et ehkä omat frendit on parhaita valmentajia; ne näkee ehkä ne virheet niissä trikeissä [tempuissa] paljon paremmin. (2014). Snowboarding bodies in theory and practice. Uudet lajit ovat moninaisia ja monimuotoisia. & Wheaton, B. Nämä roolit lumilautailijat antaisi vat valmentajalle mielellään (Ojala & Thorpe 2015). Thorpe, H. (Lumilautailija, mies, 2.11.2013.) On kuitenkin ymmärrettävää, että on hankalaa löytää näillä kriteereillä osaavaa valmentajaa maail man parhaille lumilautailijoille lajissa, joka muuttuu jatkuvasti. Great Barrington: Berkshire, 286–294. Elämäntapalajien harrastajat ja ammattilaiset kaipaavat monipuolisia mahdollisuuksia itsensä to teuttamiselle. 1997. He kaipaa vat myös mahdollisuuksia olla arvostettuja ihmisiä lajiyhteisönsä parissa. Seuraava haastatteluote kuvaa hyvin jopa kil pailuihin keskittyvien ja menestystä saavuttaneiden suomalaislumilautailijoiden asenteita: Emmä koe että siitä [valmentajasta] olis mitää hyötyy. Ojala, A.-L. & Potrac, P. & Itkonen, H. Elleivät lumilautailijat pyrkisi kilpailemaan fyysisten suoritteiden paremmuudesta tallenteidensa välityksellä, voitaisiin puhua esimer kiksi Duudsonien kaltaisesta toiminnasta, jota voisi kuvata esimerkiksi performatiivisen sisällöntuotan non käsitteellä. Ojala, A.-L. 2013. Perinteisessä valmennuskirjallisuudessa ei tunneta valmentajaa fasilitaattorina, hotellien varaajana tai välinehuoltajana. Siksi emme näe varusteitaan paiskovia tai toisten suorituksia haukkuvia lumilau tailijoita arvokilpailuista välitetyssä televisiokuvassa. Ojala, A.-L. Teoksessa D. Tylsän kaverin kanssa ei kukaan leiki. 2007. LÄHTEET: Cassidy, T. Lumilautailijoiden uratavoitteiden rikkaudesta huo limatta modernin ajan urheilulle tyypilliset toiminta mallit valmentajajärjestelmineen ovat työntyneet – ja ne on omaksuttu – myös lumilautailuun. European Journal for Sport and Society, 11:2, 103–126. Thorpe, H. The role of the coach in action sports: Using a problembased learning approach. & Itkonen, H. Kasvatus & Aika, 8:4, 7–19. Ojala, A.-L. Uusia, lumilautailun kaltaisia elämäntapalajeja ei leimaa kuuliaisuus urheiluorganisaatioille, säännöil le ja suorittamiselle. Nautinnonhalu vie voitonjanon: Lumilautailu ja muuttuvat sosialisaatioympäristöt. painos). New York: Palgrave Macmillan. 2014. Ojala, A.-L. Snowboarding: the ultimate guide. Lumilautailu on muuttuvainen kulttuuri, joka luo nahkansa monta kertaa yhden olympiadin aikana. (2015). Thorpe (toim.) Berkshire encyclopedia of extreme sports. ANNA-LIISA OJALA, FT, YTM Tutkija Sähköposti: ojala.anna-liisa@gmail.com Kirjoittajan liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirja “Vaihtoehtoisuutta ja valtavirtaisuutta: tutkimus suomalaisten lumilautailijoiden uria raamittavista asenteista, olosuhteista ja resursseista” tarkastettiin 24.4.2015 Jyväskylän yliopistossa. 2015. London: Routledge. Arvostusta haetaan olemalla hyviä tyyppejä. 2012. Lumilautailijat oppisivat mieluusti vertaisiltaan lumilautailuun liittyvät tekni set ja tyylilliset taitonsa. & Thorpe, H. International Reviw for the Sociology of Sport, 32, 147–160. 2011. Iltasanomat (21.1.2015). Thorpe, H. 2009. Kuulemisen vaatimus on ehdoton varsinkin silloin, kun urheilija päätetään asettaa tuki toimien keskiöön. 25 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 teiden perusteella. Understanding sports coaching: The social, cultural and pedagogical foundations of coaching practice (2. Suoritusten hyvyyden määrittävät tuomarien sijasta vertaiset ja laji kehittyy jatkuvasti. Sociology, 45, 830–847.. Harrastajien päätäntävalta tarkoittaa kuitenkin myös vaatimusta harrastajien ja ammattilaisten kuuntelemisesta. Vaihtoehtoisuutta ja valtavirtaisuutta: Tutkimus suomalaisten lumilautailijoiden uria raamittavista asenteista, olosuhteista ja resursseista. Viitattu 16.7.2015: http://www.iltasanomat.fi/lumilautailu/art1421759715086.html. Mitä voisimme oppia lumilautailusta. L. Snowboarding and alternative youth. Studies in sport, physical education and health 219, Jyväskylän yliopisto. He kaipaavat mahdollisuuksia päättää oman ruumiinsa ja lajinsa kehittymisestä. Suomalai set lumilautailijat ovat kuitenkin hyvin epäileväisiä lumilautavalmennuksen hyödyistä (Ojala & Thorpe 2015). Voiko huippulumilautailijaa valmentaa. Valmentaja voisi sen sijaan vaikka kuvata lumilautailijoiden temppuja, jotta he voisivat keskittyä rauhassa harjoitteluun ja tarkistaa halutessaan temppujen liikeradat nauhoituksista. International Sport Coaching Journal, 2:1, 64–71. Booth & H. Thorpe, H. Valmennuskirjallisuudessa valmentaja on perintei sesti tiedon tarjoaja ja oikean opin antaja (Cassidy, Jones, & Potrac, 2009, 33). ’Shredheads go mainstream’. Et kyl mun mielestä sen pitää olla sellanen tyyppi että se itekin osaa laskee ja osaa tehä niit temppui et osaa auttaa toista. Nuorisotutkimus, 31:4, 20–35. Santa Barbara: Greenwood. Jos lumilautailijalla on valta päättää oman lajinsa kehityssuunnasta ja jopa sponsorit arvostavat tätä valtaa, ei huonoa käytöstä ja lajikulttuurin musta maalaamista tarvitse suvaita edes kilpakumppanilta. Institutionalisation in professional freestyle snowboarding – Finnish professional riders’ perceptions. Esimerkiksi lumilautailu ei ole vain laji, jota miljoonat ihmiset seuraavat television väli tyksellä kerran neljässä vuodessa. Snowboarding
Tut ki mus myös tukee tulkintaa urheilusta instituutiona, joka yhä edelleen uusintaa ja ylläpitää sukupuolijärjestystä luonnollistaen eroa biologisten sukupuolten välillä, kuten muun muassa Susan Birrell ja Cheryl Cole (1988, 1990) ovat todenneet jo vuosikymmeniä sitten. Tämä pitää paikkansa. 26 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Jääkiekkoilevat tytöt ja naiset – kohti tasa-arvoisia toimintatapoja Teksti: HELENA HERRALA Jääkiekko on yksi merkittävimmistä ja suosituimmista kansallisista urheilulajeistamme, mutta vain miesten lajina. Tulokset eivät juuri hätkähdytä – näin on monessa muussakin urheilulajissa. Myös Pasi Koski ja Juhani Tähtinen (2005, 15) ovat huomauttaneet, että tytöt ja naiset ovat viime vuosina lähentyneet liikunnan kentällä miehistä liikuntakulttuuria, mutta kulttuurisesti rakentuneet sukupuolierot eivät ole haihtuneet. Merkille pantavaa sen sijaan on se, että Suomessa on suhteellisen laaja lakisäännöstö, joka pureu. Erityisesti jääkiekko on Suomessa aluetta, jossa sukupuolten eroa tuotetaan ja ylläpidetään erilaisilla käytännöillä, jotka puolestaan synnyttävät eriarvoisuutta sukupuolten välille (Herrala 2015). Näennäinen tasa-arvo mahdollistaa harrastamisen tytöille ja naisille, mutta erilaiset kulttuuriset normit ja toimintamallit synnyttävät eriarvoisuutta. E lokuussa julkaistu etnografinen väitöskirjatutkimukseni 12–16-vuo tiaiden tyttöjen organisoidusta jääkiekkoharrastuksesta vahvistaa kä sitystä stereotypioiden pysyvyydestä
Jääkiekkoa harrastavat tytöt ja naiset ovat myös kohdanneet vastaavanlaista suhtautumista. Vaikka kynnys lajin harrastamiseen on tyttöjen osalta nykyisin matalampi kuin aiemmin, tyttöjääkiekkoilijoiden määrä on pieni verrattuna poikiin. Jääkiekko on suomalaisessa kulttuurissa yksi merkittävimmistä ja suosituimmista kansallisista urheilulajeista, mutta vain miesten lajina. Usein pelivarusteille varatut tilat ovat miesten tai poikajoukkueiden käytössä (Herrala 2015), mutta toki käytännöissä on eroavaisuuksia joukkueiden ja alueellisuuden välillä. Urheilun ajateltiin olevan naisille sopimatonta ja rumaa. Tällä hetkellä Suomessa on vain 5 232 jääkiekkoa pelaavaa tyttöä ja naista. Eroja on myös sponsoreiden myöntämissä avustuksissa ja medianäkyvyydessä, eivätkä naiset pysty pelaamaan Suomessa ammatikseen. Kun naiset alkoivat pelata jääkiekkoa sarjamuotoisesti 1970-luvulla, suhtautuminen pelaamiseen oli yleisesti negatiivista (Huttunen 1995, 219), eikä asenne ole juuri merkittävästi muuttunut reilussa 40 vuodessa. Kuva maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä hierarkkisina ja toisiaan täydentävinä tarjoaa mallin kulttuurisille käsityksille. Jääkiekko nähdään hyvin fyysisenä ja väkivaltaisena lajina, ja siksi sitä pidetään epäsopivana naisille. Kirjoitukset hämmästyttävät. Ensinnäkin jääkiekon sukupuolittuneisuus näkyy lajin eriytymisessä sukupuolten mukaisiin joukkueisiin ja sukupuolille erilaisissa jääkiekkosäännöissä. He pohtivat, mihin säännöt perustuvat. Osa taas pohti, miksi sen pitäisi olla luvallista pojillekaan. Naisten liikunnan harrastaminen keskittyikin pääasiassa ei-kilpailulliseen voimisteluun ja tanssiin, joiden katsottiin olevan sopusoinnussa vallitsevan naiskäsityksen kanssa. Mielipidekirjoituksissa ajatellaan, että naiset eivät osaa pelata, jääkiekkoa harrastava nainen on poikkeava, naisten kuuluu harrastaa jotakin esteettisempää lajia tai pysytellä kotitöiden ääressä. Kärjessä ovat miesten edustusjoukkue, Ajuniorit, Bjuniorit ja vasta sen jälkeen vuorossa ovat nuoremmat pojat sekä naisja tyttöjoukkueet. Näin toteaa jääkiekkomaalivahtina myös poikien joukkueessa pelannut Janita Haapasaarikin Lapin Kansassa 22.8.2015. Feminiinisyyteen liitettävät ominaisuudet puolestaan ovat päinvastaisia ominaisuuksia ja feminiinisyys on eiurheilullisuutta (Tiihonen 2002, 265). Mistä sukupuolittuneisuus kumpuaa. Urheilu ei saa tehdä naisesta atleettia eikä miehistää hänen ulkomuotoaan. Ajatusmalli herättää monia mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin tutkimuksessani mukana olleet tytötkin keskusteluissamme viittasivat. Feminiinisyys sen sijaan ei sovi jääkiekkoiluun, vaan naiset ja miehet, jotka eivät täytä perinteisiä maskuliinisuuden piirteitä, suljetaan ulos toiminta-alueesta. Tutkimuksessa mukana ollut tyttöjoukkue harjoitteli pääasiassa kaksi kertaa viikossa, kun useimmat poikajoukkueet harjoittelevat neljästä viiteen kertaa viikossa. Urheilussa sukupuolten välistä tasa-arvoa pyritään liikuntalain lisäksi edistämään erilaisilla tavoitteilla ja sopimuksilla, joihin useimmat seurat ja lajiliitotkin ovat sitoutuneet. 27 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 tuu sukupuolten välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen sekä syrjinnän ehkäisemiseen. Kautta urheilun historian naisilla on ollut siis helpompi osallistua lajeihin, jotka korostavat esteettisyyttä. Mitä eriarvoisuutta tuottavia käytäntöjä jääkiekossa on. Katsaus naisurheilun historiaan osoittaa, että nyky-yhteiskunnassa on nähtävissä yhä edelleen vastaavaa suhtautumista urheileviin naisiin kuin esimerkiksi 1920-luvulla, jolloin pohdittiin, voivatko tytöt osallistua urheiluun oppikoulussa. Ku va : LE H TI K U VA /R O D E O /J U K K A TU O M I. Miehet saavat taklata, naiset ja juniorit eivät. Sukupuolittuneisuus näkyy myös tyttöjen ja poikien sekä naisten ja miesten erilaisina harjoittelumahdollisuuksina. Rekisteröityneitä miesja poikakiekkoilijoita on yli kymmenen kertaa enemmän, yhteensä 54 521. Jääkiekossa resurssit jakautuvat epätasaisesti miesja naisharrastajien välille. (Suomen Jääkiekkoliitto 2015.) Tyttöjen jääkiekkoharrastuksen aloittamista rajoittavat eniten ennakkoluulot siitä, että jääkiekko on poikien laji ja että se on vaarallista tytöille. Suurin osa vanhemmista ja naisopettajista vieroksui tyttöjen osallistumista avoimiin voimamittelyihin ja kilpailutilanteisiin. Tämä on havaittavissa vaikkapa internetin keskustelupalstoilla. Osa tytöistä oli sitä mieltä, että tyttöjenkin pitäisi voida taklata. Lisäksi eroavaisuuksia on jäähallien tilojen ”miehittämismahdollisuuksissa”. He näkivät, että säännöt perustuvat naiseuden myyttiin; naisen pitää olla kaunis ja hänen fyysistä heikkouttaan pitää suojella. Vastustajat esittivät, että urheilevan naisen terveys, naisellisuus ja sukupuoli-identiteetti joutuvat vaakalaudalle. Idealisoidun kuvan mukaan jääkiekkoilevat miehet ovat fyysisesti vahvoja, voimakkaita ja kykeneviä väkivaltaan. Naisten tulee käyttää ristikollista kasvosuojaa, kun miehillä riittää pelkkä visiiri, ja senkin käyttäminen vaihtelee pelattavan sarjan mukaan. Ristikollinen kasvosuoja naisilla esimerkiksi suojelee kasvoja ruhjeilta ja varjelee hampaita. Käytännössä kuitenkin näyttää siltä, että näennäinen tasa-arvo mahdollistaa harrastamisen, mutta kulttuuriset normit ja toimintamallit hidastavat ja estävät tasa-arvoiset toimintamahdollisuudet sukupuolten välillä. Käsitykset pohjautuivat tuolloisen yhteiskuntajärjestyksen moraalija sukupuoliasenteisiin, joiden mukaan kilpaurheilu uhkasi tyttöjen orastavaa naisellisuutta ja oli ristiriidassa heidän biologisen luontonsa kanssa. Mihin nämä negatiiviset käsitykset oikein pohjautuvat. (Meinander 1992, 296; Laine 1991, 52; 1992, 203; 2000.) Nykyiset keskustelut toistavat samaa diskurssia, jota sanomalehdissä käytiin 1900-luvun alkukymmeninä naisurheilusta. Jos nainen uhmasi yleistä moraalikäsitystä, hänet leimattiin epänaiselliseksi. (Laine 2000, 80–90; Turtiainen 2005, 51.) Urheilua onkin pidetty instituutiona, jossa fyysinen voima, aggressiivisuus, väkivaltaisuus ja kilpailullisuus liittyvät miehisyyteen (Turtiainen 2005, 51). Se näkyy myös siinä, että tyttöihin ja poikiin panostetaan eri tavalla
Lisäksi huomioidaan järjestön toiminnan laatu, laajuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus sekä myös se, miten järjestö edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Jääkiekko on vahvasti fyysinen laji, mutta miksi nainen ei voisi olla fyysisesti vahva ja kykenevä väkivaltaisuuteen. Tarvitaanko konkreettisia toimenpiteitä. (Liikuntalaki 2015/390, Opetusministeriö 2015.) Vuoden 2015 myönnetyissä toiminta-avustuksissa viiden kärjessä ovat seuraavat liikuntajärjestöt seuraavilla summilla: Suomen Palloliitto 2 000 000 e, Suomen Voimisteluliitto 1 760 000, Suomen Jääkiekkoliitto 1 375 000, Hiihtoliitto 1 070 000 ja Suomen Urheiluliitto 1 035 000 euroa. Useimmat lajit ovat edelleen sukupuolittuneita, ja perinteisiä sukupuolistereotypioita löytyy sekä strategiselta että operatiiviselta tasolta. Outi Ylitapio-Mäntylä (2009) toteaa, että pojat ohjataan usein aikuisen toimesta tilaa vaativiin rajuihin leikkeihin purkamaan fyysistä energiaa, jota heillä uskotaan olevan enemmän kuin tytöillä. Lisäksi Suomen liikunnan ja urheilun nykyinen kattojärjestö Valo määrittelee tavoitteikseen tasa-arvoisen liikuntakulttuurin tarjoamisen ja reilun pelin periaatteet. Turpeinen ym. Toisena tahona on urheilu organisaationa: esimerkiksi liikuntajärjestöt, lajiliitot, urheiluseurat, lajikohtaiset tuomarikerhot ja muut urheilutoiminnassa mukana olevat yhdistykset. Opetusja kulttuuriministeriön teettämän tutkimuksen Liikunta ja tasa-arvo (Turpeinen, Jaako, Kankaanpää & Hakamäki 2011) mukaan tasa-arvon on urheilussa edistynyt, mutta kokonaiskuva on edelleen miehinen ja johtamisen kentällä on enemmän miehiä kuin naisia. Tarvitaan tasa-arvon päämäärätietoista valtavirtaistamista, joka läpäisee kaikki eri sektorit hallin. Omalla toiminnallaan aikuinen myös tulee itse tuottaneeksi erilaisia käyttäytymismalleja sekä sukupuolta, vaikka sitä ei useinkaan tule ajatelleeksi. (mt., 62) peräänkuuluttavat sukupuolten mukaista tilastointia, sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa tutkimusta ja tasa-arvoa edistäviä toimenpiteitä, joiden tarpeesta osoittaa myös tyttöjen jääkiekkoharrastusta käsittelevä tutkimukseni. Tarvitaan konkreettisia seurantavälineitä, joilla seurataan, miten valtion avustuksissa ja liikuntalaissa asetetut tavoitteet toteutetaan. Poliittinen korrektius ja valtion myöntämät avustukset edellyttävät vähintäänkin muodollisen tasa-arvon käsittelyä ja kirjaamista toimintasuunnitelmiin, mutta pohdittavaksi jää, miten tasa-arvon edistäminen käytännössä tapahtuu ja millaisia toimenpiteitä sen eteen konkreettisesti tehdään, ei pelkästään jääkiekossa vaan kaikissa muissakin lajeissa. Kolmas taho ovat yksittäiset toimijat; sekä urheilun organisaatioon palkatut työntekijät että vapaaehtoiset kansalaistoimijat. 28 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Miehellä sen sijaan ruhjotut kasvot ja mahdollisesti pelissä menetetyt hampaat ilmentävät väkivallan hyväksymistä, viittaavat maskuliinisuuteen ja ovat ”kovan jätkän” merkki, kuten yksi haastatelluista tytöistä totesi. Liikuntalain tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus, terveet elämäntavat sekä ympäristön kunnioittaminen ja kestävä kehitys. Opetusja kulttuuriministeriö on mukana myös tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tutkivissa hankkeissa. Sukupuolet nähdään toisistaan erilaisina, ja sukupuolten välistä rajaa rakennetaan sukupuolittuneisiin järjestyksiin sosiaalistumisen pohjalta. Opetusja kulttuuriministeriö tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittämistä tukemassa Suomessa urheilun ja liikunnan tasa-arvoa sekä yhden vertaisuutta on keväällä uusitun liikuntalain (390/2015) lisäksi pyritty edistämään erillisillä sopimuksilla ja tavoitteilla, joihin urheilun lajiliitot ja yksittäiset urheiluseuratkin ovat toimintasuunnitelmissaan sitoutuneet. Poikien häiriökäyttäytymistä luonnollistettiin poikajoukolle tyypilliseksi tavaksi toimia. Voisiko jääkiekkoa opetella ymmärtämään ilman väkivaltaa. (Herrala 2015.) Katseet edistämisessä voi suunnata ainakin kolmelle eri taholle, joista ensimmäinen on valtio. Urheiluseuratyössä aikuiset toimivatkin vastuullisessa tehtävässä. Voisiko pelikulttuuri rakentua ilman väkivaltaisuutta ja taklauksia, joiden vuoksi moni jääkiekkoilija on loukkaantunut fyysisesti. Opetusja kulttuuriministeriön valtionapukelpoisuuden edellytyksenä on, että järjestö on rekisteröity yhdistys, jonka tavoitteena on liikunnan edistäminen. Jos nainen ja mies eroavat toisistaan esimerkiksi fyysisten ominaisuuksien ja ruumiinrakenteen osalta, niin eroja on myös naisten ja miesten keskuudessa: kaikki naiset eivät ole heikkoja eivätkä kaikki miehet fyysisesti isoja ja voimakkaita. Tytöt olivat tietoisia aikuisten vastuusta joukkueen ohjaajana ja kasvattajana. Valtio tukee siis urheilua ja tasa-arvoisen sekä yhdenvertaisen liikuntaympäristön kehittämistä merkittävillä summilla. Pelkät avustukset ja sukupuolten tasa-arvonäkökulmien lisääminen erilaisten tahojen tavoitteisiin eivät riitä. Suurin osa lapsista omaksuukin vuosikymmenestä toiseen perinteisen naiseuden ja mieheyden esittämisen tavat (Naskali 2010a, 277) Tutkimuksessa oli tilanteita, joissa hallilla yhtä aikaa harjoittelemassa olevat pojat häiritsivät tyttöjen peseytymistä. Urheilun ja liikunnan tasa-arvoa koskeviin säännöksiin on listattu paljon tasa-arvotavoitteita. Jotkin asiat nähdään naisille soveliaina ja toiset asiat miehille. Tasa-arvotyö ei voi myöskään olla erillisten määräaikaisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistämään perustettujen projektien varassa. Valtio myöntää liikuntalain nojalla valtionavustuksia liikuntaa edistäville järjestöille, esimerkiksi urheilun eri lajiliitoille. Se näkyy myös siinä, miten kuvaa sukupuolesta rakennetaan urheilussa biologiaan perustuvan paremmuuden ja urheiluun sosiaalistumisen seurauksena. Sama ilmiö on näkyvissä yhteiskunnassa laajemminkin vaikkapa siinä, mitä ammatteja pidetään sopivana millekin sukupuolelle. He toimivat esimerkkinä nuorille ja näyttävät mallia, mikä on asianmukaista käyttäytymistä. Sukupuolia koskevat stereotypiat ovat juurtuneet sitkeästi ja pysyvästi kulttuuriin
Teoksessa J. Tytöt kaukalossa. http://www.finhockey.fi/ Viitattu 14.9.2015. Millaisia keinoja vaaditaan, jotta yksittäiset toimijat saadaan kansalaiskentälle toimimaan tasa-arvovelvoitteiden mukaan. Laiho & I. Birrell, S. Useissa tutkimuksissa (esim. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 134. Jos urheilumaailman johdossa olisi enemmän naisia, yleistyisikö tasa-arvoisempi ajattelu. Miten yksittäiset urheiluseurat toteuttavat valtavirtaistamista. Puonti, P. 2015. 1990. 1991. Jyväskylä: PS-Kustannus, 51–68. Rossi & T. Nummela & K. (Opetusministeriö 2005, 11; Saari 2012, 175–197.) Urheilussa valtavirtaistaminen tarkoittaa sukupuolisensitiivisen, sukupuolierojen merkitykset ja seuraukset aktiivisesti huomioon ottavan tarkasteluja toimitavan juurruttamista osaksi kaikkea tekemistä (Puonti & Korpi 2012, 341). Articles written by women researchers in Finland, Norway, Russia, Samiland and Sweden. 2012. LÄHTEET: Birrell, S. Uusitalo, H. Hiilloskorpi, A. 2005. 2000. Viitattu 12.9.2015. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:33. 2005. Kropp, idrott och kvinnohistoria. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Tasapeli. Rovaniemi: Lapin yliopisto.. Naskali, P. Helsinki: VAPK-Kustannus, 283–301. Valtavirtaistamisessa sukupuolinäkökulma ja tasa-arvon edistämisen tavoite sisällytetään suunnitteluun ja toimintaan. Ruumis ja sukupuoli kuvassa. 2012. Siten uuden strategian tavoitteet eivät ole vertailukelpoisia tutkimukseni tulosten kanssa, mutta strategiassa on useita tavoitteita, joiden toteutumista on mielenkiintoista seurata. Toimenpiteet edellyttävät laaja-alaista pitkän linjan kehitystyötä. Herrala, H. Yliopistopaino. Tutkimukseni puoltaa tytöille järjestettyjen tyttöjääkiekkopäivien tarpeellisuutta, koska useat tytöis tä olivat aloittaneet harrastamisen kiekkopäivien jälkeen. Ruoho (toim.) Median merkitsemät. Kasvatus, koulutus ja sukupuoli. Gilenstam, K Karp, S. Lahti: VKKustannus, 340–343. Suomen urheilun ja liikunnan historia. & Cole, Cheryl L. Viitattu 12.9.2015. Asbjørg (eds.) On the terms of Nothern woman. 2011. Koski, P. & Hakamäki, M. Tampere: Vastapaino, 277–288. Millä tavalla strategiassa mainittua yhteiskunnallisuutta ja jääkiekon arvostusta naisten lajina voisi edistää. Etnografinen tutkimus tyttöjen jääkiekkoharrastuksesta. Työlahti & F. Teoksessa T. Liikunnan merkitykset nuoruudessa. Nousiainen & M. Huomiota voi kiinnittää myös alueellisuuteen ja joukkueiden väliseen yhteistyöhön osallistamalla pelaajia ja joukkueen muita toimijoita päätösten teke miseen ja yhteisiin kehittämishankkeisiin. Sukupuolten tasa-arvon nykytila ja muutokset Suomessa. Juvonen (toim.) Käsikirja sukupuoleen. Acta Electronica Univeritatis Lapponiensis 51. & Korpi, P. Saresma, L -M. Etnografinen tutkimus tyttöjen jääkiekko harrastuksesta” tarkastettiin Lapin yliopistossa 22.8.2015. 2002. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 131. Ne edellyttävät muun muassa kulttuuristen käsitysten muokkaamista ja feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen liittyvien stereotypioiden purkamista. 2009. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 131. Laine, L. In S. Liikunta ja tasa-arvo. Valtavirtaistaminen on strategia, joka kohdistuu yhteiskunnan ja sen eri tasojen rakenteisiin ja prosesseihin. Valtavirtaistaminen on haasteellista, koska se edellyttää uudenlaisen ajattelutavan omaksumista ja siirtämistä käytännön toimintaan. Tavoitteena on läpäistä kaikki yhteiskunnan osa-alueet, rakenteet ja prosessit ja muuttaa esimerkiksi organisaatioiden toimintaa ja prosesseja niin, että sukupuolinäkökulma tulisi huomioiduksi. Kvinnovetenskaplig tidskrift. Women as a social and cultural minority in sports. & Henriksson-Larsén, K. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Teoksessa T. 2010. Koululiikunta etsii paikkansa. Valmentajaja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen. Työväen urheiluliikkeen naiset. 2008. Double fault: Renee Richards and the construction and naturalization of difference. www.minedu.fi. Opetusministeriö, 2005. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/ 20150390. & Tähtinen, J. Sociology of Sport Journal 7, 1–21. Saari (toim.) Tasa-arvo toisin nähtynä. Tiihonen, A. Tuohimaa, N. Laine L. Helsinki: Otava. Mero, A. (Herrala 2015.) Suomen Jääkiekkoliitto on päivittänyt strategiaansa tutkimukseni ollessa jo loppusuoralla. Ylitapio-Mäntylä, O. Nähdäänkö Jääkiekkoliiton johdossa ja toiminnassa tulevina vuosina naisia enemmän kuin aiempina vuosina. Miten muut rekisteröityneet yhdistykset ovat sisällyttäneet toimintaansa tasa-arvon kehittämistoimenpiteitä. Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa. Femina Borealis Publication. Ovatko seurat, järjestöt ja yhdistykset huomioineet valtavirtaistamisen ja tehneet tasa-arvon edistämiseksi työtä. Turpeinen ym. Helsinki: Gaudeamus, 175–200. 1995. Turtiainen, J. Tavoitteissa mainitaan myös ”naisten roolin nostaminen toiminnan kaikilla tasoilla”. Laine, L. (SJL.) Nähtäväksi jää, millä tavalla uusitut tavoitteet näkyvät konkreettisesti toiminnassa ja millaisia keinoja tai toimintatapoja se edellyttää. Pyykkönen (toim.) Suomi uskoi urheiluun. Series Number 1, 216–224. Kantola, K. Kankaanpää, A. HELENA HERRALA, KT Opettaja Sähköposti: helenaherrala@hotmail.com Kirjoittajan väitöskirja ”Tytöt kaukalossa. Huttunen, A. 1992. 2011) on todettu, että urheilu on miesvaltainen maailma. Opetusministeriö 2015. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 18:2, 235–249. 29 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 nolliselta tasolta yksittäisiin toimijoihin saakka. Meinander, H. Nykyisessä strategiassa 2014–2018 listataan seuraavia tavoitteita: ”sukupuolten välisen tasaarvon ja suvaitsevaisuuden edistäminen sekä naisten ja tyttöjen laajempi mukaan ottaminen jääkiekkoon pelaajina ja toimijoina kaikilla tasoilla”. Discourses on the gender/sport relationship: From women in sport to gendered relations. Jyväskylä: Likes. Turpeinen, S., Jaako, J. Nuorisotutkimus 23:1, 3–21. Liikuntalaki 390/2015. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen tasa-arvopolitiikan strategiana. Suomen Jääkiekkoliitto. Tasa-arvopolitiikka ja valtavirtaistamisen tavoitteet askarruttavat, miten tasa-arvotyö on toteutunut erilaisissa lajiliitoissa ja onko tasa-arvonäkökulmien huomioiminen vain lajiliittojen tehtävä. Hirviöitä ja bikinejä – urheilevat naiset maskuliinisuuden varjossa. Teoksessa A. Saari, M. Helsinki: VAPK-kustannus, 183–214. Teoksessa T. 1988. Teoksessa M. Oikeita miehiä – ja urheilijoita. 1992. Acta Universitatis Lapponiensis 303. Ruumiinharjoitusten monet muodot. Lastentarhaopettajien jaettuja muisteluja sukupuolesta ja vallasta arjen käytännöissä. Häkkinen Naisten ja tyttöjen urheiluvalmennus. Pyykkönen (toim.) Suomi uskoi urheiluun. Opetusministeriön työryhmän muistioita ja selvityksiä 2005:3. Mitä tällä saralla voisi vielä kehittää. Exercise and Sport Science Review 16, 459–502. Gender in ice hockey: Women in a male territory. 12:4, 48–58. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ja sukupuolivaikutusten arviointi liikunta-alalla
2011) tai muuhun kuin ruokaan. Sosioekonomiset erot säilyivät silti pitkälti ennallaan. Monissa ruokatottumuksissa havaittiin ammattiaseman mukainen hierarkkinen järjestys – korkeassa asemassa olevat söivät suositusten mukaista terveellistä ruokaa useammin kuin alemmassa asemassa olevat. 2008). Alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla riski liikunnan vähentymiseen on suurempi (esim. Miehillä liikuntaa vähensi seurannan aikana työntekijöistä useampi kuin ylemmässä ammattiasemassa olevista. Tutkimuksen alkaessa, 2000-luvun alussa, sosioekonomisia eroja vapaa-ajan liikunnassa ei havaittu. Elintapoja seurattiin vuosina 2000–2007. Niitä käytti useampi alemmassa kuin ylemmässä ammattiasemassa olevista. Picavet ym. Toisaalta kasviksista säästöön jäävä summa ei välttämättä kohdistuisi vihannesten lisäostoihin, vaan esimerkiksi laadukkaampaan lihaan (Kotakorpi ym. Tämä selittyi sillä, että korkeassa ammattiasemassa olevat naiset lisäsivät liikuntaa verrattuna työntekijöihin. Työntekijöillä havaittiin seurantatilanteessa heikompaa fyysistä terveyttä, joka rajoitti myös liikunnan harrastamiseen tarvittavaa toimintakykyä. Tutkitut taustamuuttujat ikä, siviilisääty, tupakointi, painoindeksi, henkinen ja fyysinen toimintakyky, pitkäaikaissairastavuus, mielenterveysongelmat, työstressi ja työmarkkina-asema – eivät selittäneet sosioekonomisia eroja vapaa-ajan liikunnassa. Esimerkiksi juustojen käytössä siirryttiin vähärasvaisempiin laatuihin. Hierarkkinen järjestys oli päinvastainen esimerkiksi kun kyse oli naisista ja pehmeän leipärasvan ja tumman leivän päivittäisestä käytöstä. Heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien ryhmässä havaittiin kuitenkin monia myönteisiä piirteitä. Tarvitsemme edelleen terveyden eriarvoisuutta tasaavia toimia sekä tukea terveellisille elintavoille. Näin oli esimerkiksi tuoreiden vihannesten, kalan ja suositusten mukaisen pehmeän ruoanlaittorasvan osalta. Hyväosaiset liikkuivat tutkimuksen lopussa, vuonna 2007, eniten. Aktiivisia liikkujia oli naisista reilu kolmannes (37 %) ja miehistä vajaa puolet (43 %). H elsingin kaupungin keski-ikäisten työntekijöiden ruokatottumuksia, liikunnan harjoittamista ja painonnousua tarkastelleessa tuoreessa väitöstutkimuksessa kävi ilmi, että naisten ruokatottumukset olivat lähempänä ravitsemussuosituksia kuin miesten. Seurannan aikana erot kasvoivat. Liikunnassa sen sijaan ollaan menossa huonompaan suuntaan ja erot ovat kasvaneet. Liikunnan määrä ryhmätasolla ennallaan Tutkittavista liian vähän liikkuvia oli noin neljännes. Se selitti Joskus kuulee sanottavan, ettei köyhällä ole varaa syödä terveellisesti. 2013). Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan tämä ei pidä täysin paikkaansa, vaikka sosioekonomiset erot ruokatottumuksissa pysyviä ovatkin. Ruokatottumuksissa oli pieniä muutoksia seurannan aikana. Maidon käytössä sosioekonomisia eroja ei ollut. Nämä osuudet eivät juuri muuttuneet seurannan aikana. 30 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: TINA LOMAN Hyväosaiset liikkuvat ja syövät paremmin – myös lihominen paremmin kurissa ruokia valittaessa (Inglis ym. Näin ollen tuoreiden vihannesten, marjojen ja hedelmien hintojen pitäminen edullisena saattaisi vaikuttaa eniten kuluttamiseen pienituloisilla. Naisten ja hyväosaisten suosituksia lähempänä olevia ruokatottumuksia voi selittää se, että heillä saattaa olla enemmän tietoa terveellisistä ruokatottumuksista (Wang & Chen 2012) ja toisaalta alemmassa sosioekonomisessa asemassa oleville hinta ja ruoan tuttuus ovat terveellisyyttä tärkeämpiä. Mikä sitten voisi olla syynä siihen, että sosioekonomiset erot kasvoivat liikunnassa 2000-luvulla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että tulojen kasvaessa suomalaiset lisäävät vihannesten ja hedelmien käyttöä (Roos ym. Liikunnan määrä pysyi ennallaan, mutta se, ketkä harrastivat liikuntaa ja kuinka paljon, muuttui. 2010). 2005, Konttinen ym. 2011, Zimmermann ym. 2008, Lallukka ym. Myös muissa länsimaisissa seurantatutkimuksissa on havaittu sama
Tutkittavien tuli arvioida kuinka usein he olivat keskimäärin käyttäneet kutakin ruoka-ainetta edellisten neljän viikon aikana. Yhteiskunnalliset muutokset, jotka vähentävät taloudellista epätasa-arvoisuutta, vähentäisivät todennäköisesti myös terveyseroja. Toisaalta painonpudotus on haastavaa, joten painonnousun ennaltaehkäisy ylläpitämällä nykyistä painoa on hyvin tärkeää. Lisäksi tutkittavilta kysyttiin erikseen tyypillisesti leivällä käytetyn rasvalevitteen sekä ruo. Siviilisääty, työmarkkina-asema, liikunta, runsas alkoholinkäyttö, tupakointi, tuoreiden vihannesten päivittäiskäyttö, mielenterveys tai menopaussi ei selittänyt havaittuja yhteyksiä painonnousun ja sosio ekonomisen aseman välillä. Asunnonomistajilla oli pienempi todennäköisyys vähintään viiden kilon painonnousuun verrattuna esimerkiksi vuokralla asuviin naisiin. 2013). Muutoksia tarkasteltiin seuranta-asetelmassa vuosien 2000–2007 aikana. Terveyserojen kaventamiseksi tarvitaan tietoa erojen kehityksestä ja syistä sosioekonomisten erojen taustalla. Ruokatottumukset ja liikunta ovat avainasemassa painonnousun ja myös sairausriskien pienentämisen kannalta. Postikysely lähettiin tutkimusvuosina 40, 45, 50, 55 ja 60 vuotta täyttäville Helsingin kaupungin työntekijöille. Sosioekonomiset erot tuottavat terveyden epätasa-arvoa Tässä esillä olevan tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella naisten ja miesten painonnousun sosioekonomisia eroja sekä ruokatottumusten ja vapaa-ajan liikunnan sosioekonomisten erojen muutoksia. Suomalaisella hyvinvointipolitiikalla pyritään vähentämään ihmisten välistä eriarvoisuutta ja edistämään terveyttä. Korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla on usein käytössään tietoa ja taloudellisia ja sosiaalisia resursseja, jotka mahdollistavat helpommin terveyttä edistävän terveyskäyttäytymisen. Se voi edistää painonnousua heikommassa asemassa olevilla ja siten edelleen tuottaa sosioekonomisia eroja painonnousussa. Sosiaaliseen asemaan vaikuttavat yhteiskunnan rakenteelliset tekijät, kuten koulutusjärjestelmä, työmarkkinat ja tulonjako. Nämä taas muokkaavat mahdollisuuksia tehdä terveyttä edistäviä valintoja (Rotko ym. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa URN:ISBN:9789515112330 http://hdl.handle.net/10138/154778 Näin tutkittiin T utkimuksen aineistona käytettiin Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusta (Helsinki Health Study), jossa tarkastellaan työntekijöiden terveydentilaa, toimintakykyä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä (Lahelma ym. Niiden miesten ja naisten, joilla oli taloudellisia vaikeuksia usein tai paljon, paino nousi vähintään viisi kiloa seurannan aikana. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa kumpi on seurausta kummasta. Terveyden epätasa-arvoisuudesta puhutaan, kun ei ole kyse vain yksilön valinnoista. Molemmilla sukupuolilla taloudelliset vaikeudet olivat vahvasti yhteydessä tapahtuneeseen painonnousuun. Naisilla painonnousuun oli yhteydessä myös alhainen koulutustaso, kun ikä, lähtötilanteen paino ja muut sosioekonomiset tekijät oli huomioitu. Terveyskäyttäytymisellä voidaan vaikuttaa monien keskeisten kansantautien ja ennenaikaisen kuoleman riskiin. 2013). 2011). Myös muissa tutkimuksissa taloudelliset vaikeudet on yhdistetty painonnousuun (Conklin ym. Lähtötilanteen aineisto on kerätty vuosina 2000, 2001 ja 2002 (n=8960, vastausaktiivisuus 67 %). 2014) tai lihavuuteen (Conklin ym. Terveyskäyttäytyminen vaihtelee sosioekonomisen aseman mukaan, mikä tuottaa terveyden epätasa-arvoisuutta. 31 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 havaittuja eroja liikunnassa. Paino nousi herkemmin taloudellisia vaikeuksia kokevilla Naisten paino nousi seurannan aikana enemmän kuin miehillä. On mahdollista, että taloudellisia vaikeuksia kokevilla on vähemmän voimavaroja käytössään eivätkä he samaan aikaan jaksa panostaa terveellisiin elämäntapoihin tai painonhallintaan (Sarlio-Lähteenkorva 2007). Aineiston analysoinnissa käytettiin yleistä lineaarista mallia, logistista regressiomallia ja suhteellista eriarvoisuusindeksiä. Tutkimuksen aineistona oli Helsingin kaupungin työntekijöiden terveystutkimus (Helsinki Health Study), jonka aineisto on vuosina 2000, 2001 ja 2002 kerätty lähtötilanteen postikysely ja vuoden 2007 seurantakysely. 2004) ja on viitteitä, että lapsena aktiiviset ovat myös liikunnallisia aikuisena (WHO 2000a), joten on tärkeää panostaa lapsiin ja lapsiperheisiin, jotta terveydelle suotuisat tottumukset omaksuttaisiin varhaisessa vaiheessa elämää. Ruokatottumuksia tiedusteltiin käyttämällä frekvenssityyppistä ruoankäyttökyselyä (FFQ), joka sisälsi 20 kysymystä eri ruoista. TINA LOMAN, FT, EM Tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki Sähköposti: tina.loman@helsinki.fi Kirjoittajan kansanterveystieteen väitöskirja ”Ruoka tottumukset, liikunta ja paino: sosioekonomiset erot ja muutokset” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 16.6.2015. Vuonna 2007 lähetettiin seurantavaiheen kysely kaikille lähtötilanteeseen vastanneille (n=7332, vastausaktiivisuus 83 %). Ruokatottumukset ovat melko pysyviä (Mikkilä ym. Kuitenkin alemmassa ammattiasemassa olevien ruokatottumukset ja liikunnan määrä ovat kauempana suosituksista kuin ylemmässä ammattiasemassa olevilla
Public Health Nutrition 16, 873–882. Lallukka, T. Socio-economic disparities in the consumption of vegetables, fruit. Pietinen, P. WHO. 2010. Viikari, J. Wang, Y. Ball, K. Obesity (Silver Spring) 22, 2606–2612. Kotakorpi, H. Vreeken, H. Pitkäniemi, J. Lallukka, T. Sosioekonomista asemaa kuvaavat muuttujat, ammattiasemaa lukuun ottamatta, saatiin lähtötilanteen kyselylomakkeesta. Zimmermann, E. Männistö, S. Lisäksi liikunnallisesti aktiivisten rajana pidettiin 30 MET-tuntia viikossa. 2007. Konttinen, H. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 49, 148–161. Public Health Nutrition 8, 1523. Terveysperusteisen elintarvikeverotuksen vaikutukset kansalaisten terveydentilaan ja terveyseroihin. Lisäksi valittiin seitsemän ruokatottumusta, joiden käyttökertojen suositukset saatiin suomalaisista ravitsemussuosituksista. Painonnousua tutkittaessa käytettiin seitsemää eri sosioekonomista asemaa kuvaavaa muuttujaa: vanhempien koulutus, lapsuuden taloudelliset vaikeudet, vastaajan oma koulutus, ammattiasema, kotitalouden tulot, taloudelliset vaikeudet ja asunnon omistaminen. Changes in socioeconomic differences in food habits over time. Lahti J. 2013. Crawford, D. Pietinen, P,.Reinivuo, H. Acta Paediatrica Supplement 96, 26–28. Pirttilä, J. Martikainen, P. Lahelma, E. Changes in occupational class differences in leisure-time physical activity: a follow-up study. Seiluri* T. Obesity: preventing and managing the global epidemic: report of a WHO consultation. Lahelma, E. Gronback, M. Curtis, T. Roos, E. Sarlio-Lähteenkorva, S. Persistent financial hardship, 11-year weight gain, and health behaviors in the Whitehall II Study. Liikunnallisen passiivisuuden rajana käytettiin 14 MET-tuntia viikossa, joka vastaa keskimäärin noin 1 000 kilokalorin viikoittaista energiankulutusta liikunnassa. Lahelma, E. 2011. Suoniemi, I. Loman, T. Forouhi, NG. Longitudinal changes in diet from childhood into adulthood with respect to risk of cardiovascular diseases: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Härkänen, T. Changes in socio-economic differences in food habits over time – Corrigendum. Monsivais, P. Ammattiasema saatiin suurimmalle osalle (77 %) tutkittavista Helsingin kaupungin henkilöstörekisteristä. Rahkonen, O. Lahelma, E. European Journal of Clinical Nutrition 64, 324–327. Chen, X. Picavet, H. Wendel-Vos, G. VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT (*Loman os. Esimerkiksi 150 minuuttia reipasta kävelyä on 15 MET-tuntia viikossa. A qualitative exploration. Aittomäki, A. Monsivais, P. Rahkonen, O. Rahkonen, O. WHO technical report series, No. Inglis, V. Cohort profile: The Helsinki Health Study. Suhrcke, M. Liikuntaaktiivisuus luokiteltiin terveysliikuntasuosituksen mukaan ja siinä huomioitiin sekä liikunnan määrä että sen rasittavuus. Public Health Nutrition 14, 1919–1926. Analyyseissä tutkittiin niiden osuutta, joiden paino oli noussut vähintään viisi kiloa seurannan aikana, mikä perustuu Maailman Terveysjärjestön (WHO) suositukseen, ettei aikuisena painon tulisi nousta yli viisi kiloa (WHO 2000). European Journal of Clinical Nutrition 62, 823–833. Rahkonen, O. Lallukka, T. Socioeconomic determinants of major weight gain: a followup study. 2013. The Doetinchem cohort study. Conklin, AI. Seiluri* T. Lallukka, T. Lallukka, T. Why do women of low socioeconomic status have poorer dietary behaviours than women of higher socioeconomic status. Brunner, EJ. 2015. 2005. Uutela, A. Verschuren, W. Between-group differences in nutritionand health-related psychosocial factors among US adults and their associations with diet, exercise, and weight status. Trends of socioeconomic differences in daily vegetable consumption, 1979–2002. Ruokatottumusten sosioekonomiset erot ja muutokset ikääntyvillä työntekijöillä. 2012. Prättälä, R. Lahelma, E. Silventoinen, K. 2000. Rahkonen, O. 2011. Geneve. Lahelma, E. 2004. How stable are physical activity habits among adults. International Journal of Behavioural Nutrition and Physical Activity 8:14. Piha, K. Ruokatottumukset luokiteltiin suosituksia vastaaviksi, jos tutkittava käytti vähintään kahdesti päivässä tuoreita vihanneksia, hedelmiä tai marjoja sekä tummaa leipää, kalaa vähintään kahdesti viikossa, joi päivittäin vähärasvaista tai rasvatonta maitoa, mutta ei juonut päivittäin täysmaitoa, käytti kasvipohjaista pehmeää rasvaa leivällä ja kasvipohjaista pehmeää rasvaa tai öljyä ruoanvalmistuksessa tai leivonnassa. Helakorpi, S. Itse ilmoitettua painoa käytettiin laskettaessa painon muutosta lähtötilanteen ja seurantatilanteen välillä. 2012. Sarlio-Lähteenkorva, S. Laaksonen, M. Medicine & Science in Sports & Exercise 43, 74–79. Laaksonen, M. Predictors of changes in physical activity in a prospective cohort study of the Danish adult population. BMC Public Health 13:1039. 2014. Jokaiselle rasitusasteelle annettiin MET-arvo ja näihin tietoihin perustuen laskettiin viikoittaisen liikunnan kokonaismäärä MET-tunteina viikossa. 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 7/2011. Ruokatottumusten käyttökerroista laskettiin keskiarvot käyttökerroille. Lallukka, T. Roos, E. European Journal of Clinical Nutrition 58, 1038–1045. The association of income with fresh fruit and vegetable consumption at different levels of education. Saastamoinen, P. LÄHTEET: Conklin, AI. International Journal of Epidemiology 42, 722–730. Tutkittavia pyydettiin arvioimaan viimeisen 12 kuukauden aikana tapahtunut keskimääräinen viikoittainen tuntimäärä vapaa-ajan liikuntaa (sisältäen työmatkat) erikseen neljällä eri rasittavuustasolla: kävely, reipas kävely, hölkkäys ja juoksu. Ekholm, O. 32 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 anvalmistuksessa tai leivonnassa käytettävän rasvan laatua. 2008. Forouhi, NG. Lahelma, E. Determinants of long-term weight maintenance. Rahkonen, O. Lallukka, T. 2008. Socioeconomic status, financial hardship and measured obesity in older adults: a cross-sectional study of the EPIC-Norfolk cohort. Mikkilä, V. BMC Public Health 13: 259.. Schuit, A. Wareham, NJ. Seiluri* T. Laaksonen, M. Räsänen, L. Appetite 45, 334–343. 2011. Seiluri): Loman, T. Laaksonen, M. Journal of the Academy of Nutrition and Dietetics 112, 486–498. Haukkala, A. 2013. Talala, K. and energy-dense foods: the role of motive priorities. Surtees, P. Helsinki. Vastaajat luokiteltiin hierarkkisiin luokkiin. Rahkonen, O. Raitakari, OT. 894. Scandinavian Journal of Public Health 36, 235–241. Rahkonen, O. 2013
– tuottavuushyppyyn liikuntaporkkanan avulla Kuva: LEHTIKUVA/MILTON BROWN. 33 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Teksti: TEPPO JÄRVINEN Mikä hoito on kannattavaa
Tulevan SOTE-ratkaisun synnytyspuuhia seuratessa vaikuttaa ilmeiseltä, että poliitikkojen ratkaisumalli terveydenhuollon kustannuskriisiin on organisatorinen – kulut pyritään laittamaan kuriin järjestämällä toimintoja uudelleen (tehostamalla vallitsevia prosesseja). Vaikuttamaton hoito on vähintään yhtä epäeettistä kuin hoidon epääminen, tosin eri mekanismilla: se ei pelkästään altista potilasta kaikille lääketieteelliseen hoitoon mahdollisesti liittyville haittatapahtumille ilman odotettavissa olevaa terveyshyötyä, vaan lisäksi jokainen vaikuttamattomaan hoitoon sijoitettu euro on poissa jostakin muusta. Valitettavasti tämän kaltainen ajatusrakenne hämärtää realismia siitä, minkä kokoinen kyseinen puu on koko yhteiskunnan metsässä. Valitettavasti keskustelu näistä niin kutsutuista ’turhista hoidoista’ on hyvin tunnepitoista, mikä luonnollisesti tekee tästä mallista ongelmallisen. Hätkähdyttävä tosiasia on, että tämä menoerä on kaksinkertaistunut vuodesta 1995. Tämän potin suuntaaminen työikäisten liikunnan ja terveellisten elämäntapojen kannustimiin olisi yhteiskuntasopimuksen kustannusten luonnollinen rahoituslähde.. Jokainen potilastyötä tekevä tietää, että vastaanotolla silmiin tuijottava, apua hakeva potilas on mahdoton Työeläkeyhtiöt rahoittavat työhyvinvointihankkeita vuosittain miljoonilla euroilla. Tulen ensin tarkastelemaan keinoja, joilla terveydenhuoltoon käytettäviä resursseja olisi mielestäni mahdollista kohdentaa siten, että toiminnalla olisi parempi ”panos-hyöty”-suhde. Miten lääkärikuntamme on sitten vastannut priorisointikutsuun. Kaunis idea, mutta lähihistoria valitettavasti huonosti tukee ajatusta, että tällaiset ratkaisut aikaansaisivat merkittäviä kustannussäästöjä terveydenhuollossa. Ei liene yllätys, että ehdotus tukeutuu liikuntaan! Onko ongelma se, miten tehdään vai se, mitä tehdään. On kuitenkin turha syyllistää yksittäistä lääkäriä kykenemättömyydestä tehdä priorisointipäätöksiä. Vaikka poliittiset päättäjämme vakuuttavat kiinnostustaan ja sitoutumistaan terveydenhuollon kriittiseen arviointiin, kovan paikan tullen he tuntuvat työntävän päänsä pensaaseen ja vetoavan siihen, että heillä ei ole riittävästi substanssiosaamista kyseenalaistaa lääketieteellisten toimien vaikuttavuutta, joten heidän täytyy vain luottaa lääketieteen osaajien arviointikykyyn. Kyllä ja ei. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi yhteiskuntasopimuksessa esitetyn 2,5 viikottaisen lisätyötunnin käyttämistä liikuntaan. Työnantajat ja palkansaajat voisivat sopia keinoista, joilla terveyttä ja työkykyä edistetään liikkumista ja terveitä elämäntapoja tukevin kannustimin. 34 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Väestön suurin terveysongelma ei ole korkea verenpaine tai kohonnut kolesteroli tai edes liikalihavuus, vaan liikunnan puute. Lääkärikoulutus nimittäin tähtää – ja sen tulee kin tähdätä – maksimaaliseen omistautumiseen potilaan ongelmalle. Vaihtoehtoinen ratkaisumalli on rahoitettavien toimien järkeistäminen (priorisointi), vähemmän tärkeiden tai jopa turhien toimien karsiminen. Voimmeko siis syyllistää lääkärikuntaamme. Tarvitsemme kannustimia. Lääkärikunta – toki yhtäläisesti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin – elää pääsääntöisesti siinä uskossa, että kaikki antamamme hoito koituu potilaan parhaaksi ja tulee siksi ehdottomasti korvata (Nand 2014). Lääkärikunnan keskuudessa korkeimpana toimintaa ohjaavana eettisenä ohjenuorana pidetään jaloa periaatetta: jokainen potilas ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon riippumatta esimerkiksi taloudellisista realiteeteista. Kirjoitukseni loppuosan käytän – liikuntalääketieteen päivien hengessä – kertoakseni siitä, miten mielestäni yhteiskunnallisilla ratkaisuilla pystyisimme vaikuttamaan siihen, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenne seisoisi jatkossakin kestävällä perustalla. T uskin keneltäkään yhteiskunnallista keskustelua seuraavista on jäänyt epäselväksi, että yhteiskuntamme taistelee parhaillaan ’historiansa pahimman kestävyysvajeen kourissa’. Yksinkertaistaen, terveydenhuollossa ollaan vakuuttuneita siitä, että kaikki, mitä tehdään, on hyödyllistä ja hyvää eikä sitä saa arvostella ja sillä siisti. Tuoreiden tilastojen mukaan terveydenhuollon osuus Suomen valtion 55 miljardin euron vuosibudjetista on noin 30 prosenttia, siis hieman alle 20 miljardia euroa (THL 2012). Ja lähes poikkeuksetta jokainen yksittäinen potilas kokee omalla kohdallaan juuri samoin; kaikki mahdollinen ja mahdotonkin hoito kustannuksista piittaamatta juuri minulle, muista ei ole väliä. Jotakin pitäisi siis tehdä, mutta mitä
Olisi tietysti mukavaa yhtyä Akateemikko Kirsi Kunnaksen sanoihin ja todeta, että sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista tai ehkä jopa etanoista, sammakoista ja koiranhännän tupsukoista. 2013; Kamerow 2013). Esitimme Janne Leinosen ja Kauko Koivuniemen kanssa Helsingin Sanomissa (1.7.2015 Mielipide, http://www.hs.fi/ a1435632652678) mallia, jossa yhdistyvät tuottavuuden lisääntyminen, työurien pidentyminen, terveyden edistäminen, sosiaalija terveysmenojen pienentyminen ja työeläkevarojen innovatiivinen sijoittaminen. Hallituksemmekin näyttää päätyneen samaan johtopäätökseen, ainakin sen perusteella, että hallitusohjelma asetti yhdeksi kärkihankkeeksi koululiikunnan lisäämisen yhteen tuntiin päivässä. 2002). Miten muuten voisimme parantaa kilpailukykyämme. Nykyisessä taloustilanteessa maksaja ei voi enää vetäytyä vastuusta, nyt vaaditaan rohkeutta tehdä kestäviä ja valitettavan usein myös kipeitä päätöksiä. Suurin osa luokanopettajistamme varmasti tunnistaa tilanteen, jossa noin 25 oppilaan ryhmässä on 1–3 oppimisvaikeuksista kärsivää oppilasta. Näistä säästämisen kun voi jo nyt perustella vankalla tutkimusnäytöllä. Juhlapuheissa ainakin vannotaan ennaltaehkäisyn nimeen ja kuten yllä olevastakin voi todeta, lääketiede on sisäistänyt tämän ”mantran”; toki valitettavan usein lääkärikunnan piirissä ennaltaehkäisy painottuu lääkkeellisiin hoitomuotoihin. Jostakin on kuitenkin löytynyt ’riittävästi substanssiosaamista’ omaava taho, joka on uskaltanut kasvattaa luokkakokoja ja rajata erityisopetusta. Yhteiskunnallisen päättäjän velvollisuus on varmistaa, että yhteiset rahat käytetään mahdollisimman järkevästi. Lopulta kaikki pelkistyy rahaan Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa – siis myös terveydenhuoltoa koskevissa päätöksissä – kaikki lopul ta pelkistyy rahaan: onko ehdotettu voimavaran käyttö järkevää suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Ajatuksemme kantavana ideana on se tosiasia, että nykyväestön suurin terveysongelma ei ole korkea verenpaine tai kohonnut kolesteroli tai edes liikalihavuus, vaan liikunnan puute (inaktiivisuus) (Booth ym. Pelkästään aikuistyypin diabeteksesta aiheutuu tutkitusti vuosittain yli kahden miljardin euron kokonaiskulut. Treenaamalla. Vallitsevan pedagogisen käsityksen perusteella heidän erityisopetukseensa tulisi pystyä panostamaan yksilöllisesti (aivan kuten lääkärit kokevat oikeudekseen panostaa jokaiseen potilaaseensa yksilöllisesti). Sairaus olisi pääosin (tehokkaimmin) ehkäistävissä arjen elintapavalinVaikuttamaton hoito on vähintään yhtä epäeettistä kuin hoidon epääminen.. Tässä vaiheessa jo kahdesti tyrmätyn niin kutsutun yhteiskuntasopimuksen ydinsisältö oli työajan pidentäminen noin 2,5 tunnilla viikossa. Uuden hallituksemme alkutaivalta on leimannut vielä SOTE-ratkaisuakin merkittävämpi hanke, pyrkimys saada aikaan noin 5–10 prosentin ”tuottavuushyppy” suomalaiseen työelämään. Työelämän tuottavuuden lisäämisestä voitaisiin kuitenkin sopia toisinkin – ilman keppiä, pelkän porkkanan avulla. Valitettavasti terveydenhuoltomenoistamme vaadittava säästö (nyky arvioiden mukaan terveyssektorin leikkaustarve on vähintään miljardi euroa) vaatii kovempia toimia ja sitä, että päättäjillä on viimein uskallusta karsia vaikuttamattomia hoitoja. Mistä on suuret terveydenhuollon säästöt tehty. 2015), tehottomiksi osoitettujen leikkaustoimenpiteiden (Kukkonen ym. Terveydenhuollon kustannuksiin voi vaikuttaa myös muuten kuin ko. Priorisointipäätösten pitääkin tulla organisaatiotasolta, silloin niihin on yksittäisen lääkärinkin mahdollista sitoutua. 35 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 vastus. Lohdutukseksi voimme todeta, että jo nyt on tiedossa ’helppojakin’ priorisoinnin kohteita: aloitetaan keskustelu vaikka kansantauteihin käytettävän ennaltaehkäisevän lääkehoidon (Järvinen 2011; Järvinen ym. 2011; Järvinen ym. 2014; Lohmander ja Roos 2015; Sihvonen ym. Aikuisväestön liikunnan puutteesta ja ylipainosta aiheutuvien sairauksien hoitokulut lasketaan miljardeissa euroissa. sektorin toimia optimoimalla. Hoidon vaikuttavuuden arviointiin tulee siis järjestelmällisesti panostaa ja vaikuttavuustiedon perusteella uskaltaa myös toimia. 2014) tai tiettyjen syöpäseulontojen karsimisesta (Esserman ym. Entä aikuisväestö. Tämän ilmeisenä tavoitteena on liikunnallisen elämäntavan juurruttaminen jo nuorena ja sen säilyttäminen koko elämänkaaren ajan. Näin on myös pystytty toimimaan Suomessa, tosin pääosin muualla kuin terveydenhuollossa. Terveydenhuollon budjetin leikkaamisen mahdottomuutta vakuutteleville on hyvä muistuttaa, että hyvin harvan terveysongelman pitkäaikaisvaikutukset yksilölle ovat yhtä merkittävät kuin oppimisvaikeuksista valitettavan usein aiheutuvan syrjäytymisen. 2013), säännöllisten terveystarkastusten(Gotzsche ym
Sihvonen, R., Paavola, M., Malmivaara, A., Itälä, A., Joukainen, A., Nurmi, H., Kalske, J. Järvinen T, Leinonen J, Koivuniemi K. Suomen Lääkärilehti 6 (70): 294-5, 2015. TEPPO JÄRVINEN, lääketieteen tohtori Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Jane ja Aatos Erkon säätiön ortopedian ja Traumatologian professori Helsingin yliopisto ja HUS Sähköposti: teppo.jarvinen@helsinki.fi Kirjoitus pohjautuu seuraaviin aikaisemmin julkaistuihin artikkeleihin: Järvinen T, Roine R. Mistä rahat kannustimiin. Sekä yleinen tutkimusnäyttö että Pekkaniskan käytännön kokemukset kertovat uskottavasti, että liikunta lisää välitöntä tuottavuutta vähentämällä sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä. 2014. Lohmander, L.S. Doctors should be taught to consider the cost of their practice. 2014. How to decrease overtreatment in cancer. Näkökulma. 2012. Esserman, L.J., Thompson, I.M. General health checks don't work. Tarvitsemme kannustimia. http://urn.fi/ URN:NBN:fi-fe2014032823255. 2002. Ann Intern Med 163(6), 465–468. N Engl J Med 369(26), 2515–2524. Vaihtoehtoisesti ne voidaan nähdä investointeina henkilöstön työkykyyn ja tuottavuuteen. & Roos, E.M. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi juuri 2,5 lisätyötunnin käyttämistä liikuntaan. TOO MUCH MEDICINE Overdiagnosis of bone fragility in the quest to prevent hip fracture. 2015). Community Preventive Services Task Force. 2015. Esittämämme malli tuottavuushyppäyksen aikaansaamiseksi ei repisi tuottavuutta kenenkään selkänahasta, vaan tavoitteeseen pyrittäisiin hyvinvointia ja terveyttä lisäämällä. Kuuluisana ja konkreettisena onnistumisen esimerkkinä liikunnan edistämisestä on toiminut jo vuosien ajan nostinpalveluyritys Pekkaniska Oy, missä liikkumista ja terveitä elämäntapoja edistävät kannustimet ovat maksaneet itsensä takaisin työntekijöiden lisääntyneenä tehokkuutena ja vähentyneinä sairauspoissaoloina. Järvinen, T. Arthroscopic partial meniscectomy versus sham surgery for a degenerative meniscal tear. Combined Diet and Physical Activity Promotion Programs for Prevention of Diabetes: Community Preventive Services Task Force Recommendation Statement. Työnantaja-asiakkaista kilpaillessaan työeläkeyhtiöt rahoittavat jo nykyisinkin työeläkevaroista työnantajien työhyvinvointihankkeita vuosittain miljoonilla euroilla. BMJ 342, d2175. The true cost of pharmacological disease prevention. 2015. Se olisi työeläkevarojen eettisesti kestävä sijoitustapa, jolla voisi olla laajakantoisia kansallisia vaikutuksia. Työntekijöiden liikunnan kannustimet aiheuttavat luonnollisesti kuluja. BMJ 350, h2088. & Järvinen, T. Järvinen, T.L.N., Michaelsson, K., Jokihaara, J. Miljoonat eurot valuvat hukkaan sairauksia ehkäisevässä lääkityksessä. & Spangenburg, E.E. for the Finnish Degenerative Meniscal Lesion Study Group. & Äärimaa, V. Gotzsche, P.C., Jorgensen, K.J. Olisiko työeläkeyhtiöiden rahoituksella järjestetty terveyskannustinjärjestelmä tällainen, esimerkiksi ajallisesti ja alueellisesti rajattu idea, jota voisi kokeilla. Treatment of non-traumatic rotator cuff tears: A randomised controlled trial with one-year clinical results. Tarkastelukannasta riippumatta on selvää, että kannustimet eivät nykytilanteessa saa rasittaa työnantajien välitöntäkään kilpailukykyä. & Reid, B. BMJ 348, g3680. THL. Overdiagnosis and overtreatment in cancer: an opportunity for improvement. Nämä varat kerätään lakisääteisinä maksuina, mutta suunnataanko ne nyt kustannusvaikuttavasti. Miten saada suuret massat liikkumaan. Waging war on physical inactivity: using modern molecular ammunition against an ancient enemy. Pääministeri Sipilä ehdotti jo vaali-illan haastattelussa, että suomalainen yhteiskunta kaipaa “ketteriä kokeiluja”. & Krogsboll, L.T. Esittelimme mallin, jossa työnantajat ja palkansaajat sopisivat keinoista, joilla työssäkäyvien terveyttä ja työkykyä edistetään liikkumista ja terveitä elämäntapoja tukevin kannustimin. BMJ 348, g2629. Yleinen vasta-argumentti kaikille tällaisille, ”hyvin käyttäytyviä” -palkitseville aloitteille on, että se (tässä: liikunta) ei sovi kaikille tai ei ole kaikille mahdollista. 2011. 2011. & Khan, K.M. Yhteiskuntasopimus voisi kannustaa liikkumaan. 2013. Tosiasia kuitenkin on, että maamme talousahdinko on nyt niin suuri, ettei pienen marginaalin soveltumattomuus voi olla pätevä perustelu sille, että jotakin lupaavaa järjestelmää ei voitaisi edes yrittää kokeilla. The evidence base for orthopaedics and sports medicine. 2013. Terveydenhuollon menot ja rahoitus. Kamerow, D. LÄHDELUETTELO Booth, F.W., Chakravarthy, M.V., Gordon, S.E. Liikunta toimii teoriassa, mutta ei vielä käytännössä. Järvinen, T.L., Sievanen, H., Kannus, P., Jokihaara, J. Terveydenhuollon säästöt vaativat priorisointia. JAMA 310 (8), 797–798. Suomen Lääkärilehti 37, 2643–2644. Nand, B. Jr. Bone Joint J 96-B (1), 75–81. Tämän potin uudelleensuuntaaminen työikäisten liikunnan ja terveellisten elämäntapojen kannustimiin olisi mielestämme yhteiskuntasopimuksen kustannusten luonnollinen rahoituslähde. , Collins, G.S., Perry, T.L., Mintzes, B., Musini, V., Erviti, J., Gorricho, J., Wright, J.M. Helsingin Sanomat, 1.7.2015 (http://www.hs.fi/ a1435632652678). Pronk, N.P. J Appl Physiol 93 (1), 3–30. 2014. Mielipide. Kukkonen, J., Joukainen, A., Lehtinen, J., Mattila, K.T., Tuominen, E.K., Kauko, T. 2015. BMJ 350, g7835. www-linkki tarkistettu: 12.10.2015.. L. BMJ 347, f5071. Malli ei vain pidentäisi työuria kivuttomimmin eli niiden keskeltä, vaan mitä todennäköisemmin tuottaisi myös mittavat säästöt vähentyneinä SOTE-sektorin kuluina. 2013. & Remington, P.L. 36 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 noilla, erityisesti ruokavalioon puuttumalla ja liikuntaa lisäämällä (Pronk ym. & Sievänen, H
37 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Teksti: VILLE VESTERINEN Biohakkeri seuraa hyvinvointinsa osatekijöitä teknologian avulla Ku va : A N TE R O A A LT O N E N
Biohakkerointiin yhdistetään usein myös itsensä mittaaminen (Wikipedia). Perinteisin liikuntaan ja urheiluun liittyvä itsensä mittaamisen väline on sykemittari, jolla on Suomessa pitkät perinteet 1970-luvulta saakka. Oman elämänsä biohakkeri suhtautuu kehoonsa monimutkaisena systeeminä ja kohdistaa kehonsa toimintaan erilaisiin hypoteeseihin perustuvia omakohtaisia, systeemisiä interventioita. Biohakkerointi-liike on lähtöisin Yhdysvalloista vuosilta 2007–2009. Lisäksi aiheesta on julkaistu muun muassa suomenkielinen Biohakkerin käsikirja, joka esittelee bioKUVA 1. Itsensä mittaaja saattoi seurata tehtyjä työtunteja, nukkumiseen käytettyä aikaa tai käveltyjä askeleita (Arina 2015). Esimerkiksi aktiivisuusranneke, joka muistuttaa liian pitkästä istumisesta, saattaa kannustaa lisäämään arkiaktiivisuutta. quantified self) tuli – älypuhelimien ja niiden sovelluksien kehityksen myötä – kasvava trendi Piilaakson teknologiaeliitin keskuudessa. Monia terveyteen liittyviä asioita voidaan mitata eri sovellusten avulla. Biohakkerointi tukemaan omakohtaista terveyden edistämistä Maailman terveysjärjestön WHO:n, määritelmän mukaan terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Terveyteen myönteisesti vaikuttavia asioita ovat muun muassa fyysinen aktiivisuus/liikunta, ravitsemus, riittävä uni sekä työn ja muiden stressitekijöiden hallinta. Teknologisten laitteiden toimivuudesta löytyy tutkimustietoa, mutta tieteellistä näyttöä biohakkeroinnin vaikuttavuudesta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä on vielä hyvin vähän. Toistaiseksi emme tiedä, saadaanko itsensä mittaamisella aikaan laajempia ja pysyviä terveysja hyvinvointivaikutuksia. Jokainen kuitenkin määrittää terveytensä omalla tavallaan ja määrittelyyn vaikuttavat sairaudet, elinympäristö sekä ihmisen omat kokemukset, arvot ja asenteet. Mittausten tulee kuitenkin kannustaa terveellisempiin elämäntapoihin ja liikkumaan oikein. Biohakkeroinnin suosio kasvaa myös mediassa ja näkyy melko raflaavinkin otsikoin.. Syyskuun lopussa Helsingissä pidettiin aiheeseen keskittynyt Biohacker Summit 2015 -tapahtuma keräsi yhteen digitaalisen terveyden ja hyvinvoinnin harrastajia ja yrityksiä yli viidestätoista maasta. Biohakkerointi on kasvattanut suosiotaan viime vuosina sekä Suomessa että kansainvälisesti (kuva 1). Lajisuoritukseen vaikuttavia osatekijöiden ja ominaisuuksien kehittymistä voidaan seurata eri Nykyteknologian avulla voimme mitata monia elimistömme toimintoja helposti ja nopeasti. Lisäksi eri mittausmenetelmien avulla on mahdollista saada tarkempaa tietoa muun muassa unen laadusta, elimistön kuormittumis/palautumistilasta ja kehon koostumuksesta. Biohakkeri seuraa fyysistä aktiivisuuttaan, ravitsemustaan, riittävää palautumista ja työn ja muiden stressitekijöiden hallintaa hyvinvointinsa lisäämiseksi. Itsensä mittaaminen lisää myös tietämystä omasta kehosta ja terveydentilasta. Erilaiset mittarit voivat olla hyvä motivointitapa terveellisempään elämään. Muun muassa näitä tekijöitä biohakkerit haluavat mitata ja optimoida hyvinvointinsa edistämiseksi. Urheiluympäristössä käytäntö tuttu, käsite uusi Urheiluympäristössä biohakkerointi on käsitteenä vieras. Huippu-urheilussa testejä ja mittaamista on käytetty valmennuksen optimoimisessa jo pitkään. Toisaalta biohakkerointi nähdään toimintana, jossa luodaan ja muokataan elämänmuotoja laboratorio-olosuhteissa. Pääasiassa aiheeseen liittyvät tutkimusartikkelit keskittyvät pohtimaan itsensä mittaamisen tulevaisuutta ja sen vaikutuksia muun muassa lääketieteeseen. B iohakkerointi ymmärretään kahdella pääasiallisella tavalla. Nykyteknologian ja älypuhelinsovellusten avulla voidaan mitata lukuisia elimistön toimintoja nopeasti, vaivattomasti ja yhä luotettavammin (Taulukko 1). 38 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 hakkeroitavat oman elämän ja kehon järjestelmät ja esittelee keinot niiden päivittämiseen teknologisin ja biologisin apuvälinein. Biohakkerit haluavat parantaa omaa hyvinvointiaan, terveyttään ja fyysistä suorituskykyään sekä koko maailmaa nykyteknologian avustuksella. Viime vuosien aikana markkinoille on tullut myös edullisia ja helppokäyttöisiä aktiivisuusrannekkeita, jotka antavat tietoa fyysisen aktiivisuuden ja levon määrästä. Silloin itsensä mittaamisesta (engl. Samoin askelmittari voi motivoida käymään vielä iltalenkillä, jos päivän tavoitemäärä ei ole täynnä. Sen sijaan harjoittelun vaikutusta elimistöön ja fyysiseen kuntoon seurataan yleisesti kaikissa lajeissa. Uudemmat sykemittarit sisältävät monesti myös GPS:n ja kiihtyvyysanturin, jotka mahdollistavat yhä tarkemman liikkumisen määrän ja laadun määrittämisen
• Syke, verenpaine ja sykevälivaihtelu (stressi) • Unen kesto, vaiheet ja laatu • Liikenopeus, askeleet, korkeuden vaihtelu, sijainti ja matka-aika • Kehon lämpötila, ihon kosteus ja sähkönjohtavuus • Aivosähkökäyrä ja keskittyminen • Paino, kehonkoostumus, selän asento ja ryhti • Nesteytys, nautitun nesteen määrä ja kofeiinin puoliintumisaika • Verensokeri ja veren happisaturaatio • Lihasten toiminta ja käyttö • Nautittujen kalorien, makroravinteiden ja mikroravinteiden määrä • Sairauksien oireet, mieliala ja muut psykofyysiset tekijät • Tavoitteiden seuranta, tehtävälistat, käytetyt sovellukset ja ajankäyttö • Sisäilman laatu, valaistus ja lämpötila (Arina, 2015) TAULUKKO 2. Urheilussa yleisesti käytössä olevia seuranta menetelmiä. HARJOITUKSEN AIKAINEN SEURANTA Sykemittari (harjoittelutehon seuranta) GPS (liikkumisen nopeus) Kiihtyvyysanturi (liikkeen määrä, laatu, liikesyklit, kokonaisaktiivisuus) Veren laktaattipitoisuus (harjoittelutehon seuranta) EMG-housut (lihasten aktiivisuus) ELIMISTÖN SEURANTA LEVOSSA Sykevälivaihtelu (palautumistilan seuranta) Uniseuranta (unen määrä ja laatu) Ravintopäiväkirjat (ravinnonsaanti, määrä, sisältö) Kehon koostumuksen seuranta (paino, energiaja nestetasapaino) Erilaiset mittarit voivat olla hyvä motivointitapa terveellisempään elämään. Testejä voidaan tehdä laboratorio-olosuhteissa, kuten esimerkiksi perinteinen kestävyysominaisuuksia kuvaava maksimaalisen hapenoton testi tai kenttäolosuhteissa (esimerkiksi voima-, nopeustai lajisuorituskyvyn testit). Harjoitustilan seurannassa on siksi tärkeää toistaa mittauksia säännöllisesti, jotta nähdään yksilön normaalivasteet harjoitteluun. Biohakkeroitavia muuttujia. Parasympaattinen aktiivisuus on puolestaan koholla hyvin palautuneessa tilassa, mikä näkyy matalampana syketasona ja korkeampana sykevälivaihteluna. Huippu-urheilijat ovat fysiologisilta ominaisuuksiltaan poikkeusyksilöitä, eivätkä yleiset viitearvot siksi päde heidän kohdallaan. Se näkyy yleensä syketason nousuna ja sykevälivaihtelun laskuna. Lepotilassa voidaan seurata muun muassa elimistön vastetta harjoituskuormitukseen ja siitä palautumiseen esimerkiksi sykevälivaihtelun avulla. TAULUKKO 1. Yleensä laboratoriotestejä tehdään 2–3 kertaa harjoituskaudessa, joten erilaisille kenttätesteille ja kontrolliharjoituksille on tarvetta, jotta saadaan kuva eri ominaisuuksien kehittymisestä ja sen hetkisestä harjoitustilasta. Käytännössä urheilijoiden harjoitustilan ja kehityksen seurannassa on kyse juuri biohakkeroinnista. Sykevälivaihtelua voidaan mitata lepotilassa aamulla tai yön aikana nukkuessa. Muun muassa ylikuormitustilassa vasteet ovat todennäköisesti erilaiset. Testitiedon perusteella harjoittelua pyritään ohjaamaan mahdollisimman tuottavaksi. Mittauksilla on mahdollista saada tietoa autonomisen hermoston toiminnasta ja sitä kautta elimistön palautumistilasta. Lisäksi useat mittausarvot esimerkiksi sykevälivaihtelussa ovat hyvin yksilöllisiä. Autonomisen hermoston sympaattinen aktiivisuus on kohollaan stressaantuneessa/kuormittuneessa tilassa. Toistaiseksi emme tiedä, saadaanko itsensä mittaamisella aikaan laajempia ja pysyviä terveysja hyvinvointivaikutuksia.. Kaikkien mittareiden ja harjoitustilan seurantamenetelmien käytössä ensisijaista on mittauksien säännöllisyys. Ei ole olemassa mittausmenetelmää, joka yhden mittauksen perusteella kertoisi luotettavasti esimerkiksi onko urheilija ylikuormitustilassa. Jokaiselle urheilijalle on koostettava oma viitearvosto. Urheilijoiden kohdalla tärkeintä onkin mittaustulosten asiantunteva tulkinta ja niiden sovel taminen harjoitteluun. 39 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 testien avulla. Myös käytettävät mittausmenetelmät ovat samoja (Taulukko 2)
Maastohiihtomaajoukkueen käytössä olevat harjoitustilan seuranta menetelmät. hengityskaasut, laktaatti, emg, video-analyysi) Anaerobinen suorituskykytesti tasatyöntäen Voiman-/tehontuoton testit TAULUKKO 3. Urheilijoilla tärkeintä on mittaustulosten asiantunteva tulkinta ja niiden soveltaminen harjoitteluun.. Biohakkerointi ja urheilijoiden harjoitustilan seuranta on käytännössä samaa toimintaa. Toiset mittausmenetelmät ovat käytössä koko joukkueella ja toiset osalla urheilijoista. myös aivosähkömittaus) kuormituksen-palautumisen seuranta (autonominen hermosto) Palautuneisuus/tunne -kysely kuormituksen-palautumisen seuranta Laktaatti -kontrollit harjoitustehon kontrollointi, kuormituksen seuranta Tekniikkakuvaukset suoritustekniikan seuranta LEIREILLÄ VIIKOITTAIN Kevennyshyppy ja reaktiivisuus hyppytesti hermo-lihasjärjestelmän suorituskyvyn ja harjoitustilan seuranta Lyhyt, submaksimaalinen juoksumattotesti aerobisen aineenvaihdunnan toiminnan ja harjoitustilan seuranta TESTIT (3 KRT /KAUSI) Suora hapenoton testi rullahiihtäen (sis. Erilaisista mittausmenetelmistä huolimatta ei sovi unohtaa, että sekä urheilijan että valmentajan subjektiivinen tuntemus ja näkemys ovat yhä tärkeimpiä mittareita. Käytössä on ollut useita fyysiseen testaukseen ja harjoitustilan seurantaan käytettäviä menetelmiä (Taulukko 3). Huippu-urheilussa on yleistä, että harjoittelua ohja taan mutu-tuntumalla ja virheiden kautta oppien. menetelmän itselleen hyödylliseksi ja antavan lisäarvoa ja tukea harjoitteluun. Biohakkeroinnilla edessään lupaava tulevaisuus. Niiden tueksi on tarjolla monia eri ratkaisuja valmentautumisen optimoinnissa. Kansainvälisellä huippu-tasolla harjoittelu on ammat timaista ja erittäin kuormittavaa. Elimistöstä mitattujen toimintojen perusteella voidaan tulkita, Mittaus Mittauksen tarkoitus LEIREILLÄ PÄIVITTÄIN Kehon aamupaino painon ja nestetasapainon seuranta erityisesti korkean paikan leireillä Happisaturaatio sopeutumisen seuranta korkean paikan leireillä Sykevälivaihtelu, yötai aamumittaus (sis. Harjoittelun seurantamenetelmillä pyritään parantamaan harjoittelun laatua ja tarvittaessa muokkaamaan harjoitusohjelmia yksilöllisesti mahdollisimman tuloksellisiksi. He ovat todenneet ko. Objektiivisille seurantamenetelmille on kuitenkin tarvetta yhä kovenevassa kilpailuympäristössä. 40 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 KIHUn ja Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön tukitoiminnan myötä maastohiihtomaajoukkueella on ollut kattava harjoitustilan seuranta viimeisten kolmen vuoden aikana. Harjoittelun, matkustamisen, kilpailustressin ja muiden stressitekijöiden myötä kokonaiskuormitus on suurta. Erilaisten mittausten ja testien tekeminen pelkästään mittauksien tekemisen ilosta on hyödytöntä. Systemaattisella seurannalla on mahdollista saada tietoa elimistön vasteista harjoitteluun ja ohjata sekä harjoittelua että palautumisen tukitoimia siten, että harjoittelu on tuottavampaa. Mittausten tulee aina tukea ja auttaa urheilijoita ja valmentajia valmentautumisessa ja sen kehittämisessä. Vaaranpaikkoja on useita; kuormituksen-palautumisen säännöstely, ravinnon sekä unen laatu ja määrä
Julkaisut ovat Liikuntatieteellisen Seuran ja LIKES-tutkimuskeskuksen yhteistuotantoa. Biohakkeroinnilla eli itsensä mittaamisella on terveyden ja suorituskyvyn kehittämisessä suuret mahdollisuudet. https://fi.wikipedia.org/wiki/Biohakkerointi, 18.9.2015 Seurannalla pyritään parantamaan harjoittelun laatua ja muokkaamaan harjoitusohjelmia yksilöllisesti. 010 778 6602 Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran sellisesti on syytä luopua ajatuksesta, että vähän liikkuvien kohdalla kyse on liikuntatutkimuksesta siinä mielessä kuin sitä on harjoitettu. Voisi näet olettaa, että pelkän tiedon lisääminen omasta itsestä ei yksinään vaikuta. Tiedonpuute ei varmasti ole ongelma nytkään esimerkiksi liikkumattomuuden, lihavuuden tai tupakoinnin osalta. Selvitettävänä on myös mahdollinen vaikutusmekanismi. Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26, 54 sivua, 2011. Kun näemme arjen ison kuvan, ymmärrämme myös sen osien dynamiikkaa – ja jotain myös liikunnan lisäämisen mahdolTilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. Yksistään itsensä mittaaminen ei edistä terveyttä eikä fyysistä suorituskykyä. VILLE VESTERINEN, LitM Tutkija Kilpa ja huippuurheilun tutkimuskeskus Sähköposti: ville.vesterinen@kihu.fi LÄHTEET: Arina, T. Esittelyssä quantified Self –liike ja biohakkerointi. Vähän liikkuvien aktivointi on enemmän kuin liikuntakysymys. Wikipedia. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. Mittaustuloksia elimistön eri toiminnoista on saatavilla nykyteknologian ja älypuhelinsovelluksien avulla vaivattomasti, nopeasti ja luotettavasti. Tutkimuksellisesti on syytä luopua ajatuksesta, että vähän liikkuvien kohdalla kyse on liikuntatutkimuksesta siinä mielessä kuin sitä on harjoitettu. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. Kun näemme arjen ison kuvan, ymmärrämme myös sen osien dynamiikkaa – ja jotain myös liikunnan lisäämisen mahdollisuuksista. Haasteita aiheuttaa mittaustulosten tulkinta. 2015. Mittaustuloksien tulee johtaa muutoksiin elintavoissa tai harjoittelussa. Hinta: á 15 € + toim.kulut. Tavalliselle kuntoilijalle voi olla haasteellista valita mittareista ja sovelluksista ne, joilla hän parhaiten voi päivittää ja edistää terveyttään tai suorituskykyään. Ja mikäli elämä on pelkkää mittaamista, saattavat suuremmat asiakokonaisuudet ja oleelliset asiat unohtua loppumattoman numerodatan lumoissa. Tilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. Esa Rovio, Anita Saaranen-Kauppinen, Teijo Pyykkönen Liikuntakynnyksen yli – ohjelmista ihmisen kohtaamiseen Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 28, 48 sivua, 2014. Ihmisen liikuntasuhteessa on paradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. Biohakkerointi. 010 778 6602 Vähän liikkuvat Vähän liikkuvat Vähän liikkuvat Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Esa Rovio, Teijo Pyykkönen Esa Rovio, Teijo Pyykkönen juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 nro 26 Olennaista liikuttamisessa on ymmärtää liikuntaradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. Olennaista liikuttamisessa on ymmärtää liikuntasuhde laveasti. Esa Rovio, Anita Saaranen-Kauppinen, Teijo Pyykkönen Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntatieteellisen Seuran Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n Liikun tatiet eellis en Seura n nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 nro 28 Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Esa Rovio Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Anita Saara nen-K aupp inen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen Teijo Pyykk önen ee eeen iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiissssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssseeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeennnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeennnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli Liikunt akynn yksen yli. http://www.helsinkicapitalpartners.fi/quantified-self-liike-ja-biohakkerointi/, 10.9.2015. 41 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 miten elintapoja tai harjoittelua tulisi muuttaa paremman terveystilan tai suorituskyvyn saavuttamiseksi. Biohakkerointi -liikkeen piirissä uskotaan vahvaan tulevaisuuteen niin liiketoiminnan kuin lääketieteenkin alalla. Siihen eivät monenkaan nykysovelluksen automaattiset tulkinnat sellaisenaan vielä riitä. Tutkimuksen selvitettäväksi jää realisoituvatko biohakkeroinnin mahdollisuudet parempana hyvinvointina ja kehittyneenä suorituskykynä ja kuinka pysyviä vaikutuksia sillä mahdollisesti saadaan aikaan
Jäykkiä tutkimusasetelmia yritetään soveltaa käytäntöön suoraviivaisesti ja usein juuri siksi epäonnistutaan. Uudenlaista yhteistyötä, odottamattomia kumppanuuksia Mikäli jatkamme työtä pitkälti omia vahvuuksiamme yksipuolisesti hyödyntäen, voi olla, että emme pääse paljon pidemmälle. T utkijan on aina oltava hieman etunojassa ja katsottava maailmaa uusin silmin, jotta edistystä saadaan aikaan. Laadukas tutkimus ottaa huomioon uudet mahdollisuudet eikä vain toista vanhoja toimintamalleja – oli sitten kyse tutkimuksen ideoinnista tai rahoituksen hankkimisesta. Ihminen ei ole vain anatominen ja fysiologinen koko naisuus. Päämäärähän meillä on kaikilla sama: saada liikunnan positiiviset vaikutukset valjastettua hyötykäyttöön. Milloin ja miten saisimme massat oikeasti liikkeelle. Erilaisten yksilöiden ja yhteisöjen kiinteä vuorovaikutus voi synnyttää odottamattomia, mutta arvokkaita, uusia ideoita. Nyt on oikean poikkitieteellisen yhteistyön aika. Oli kyse sitten perustai soveltavasta tutkimuksesta. Tuntematta kohderyhmän toiveita, odotuksia ja ajatuksia emme saa aikaan pysyvää muutosta. Tutkimalla jotain, jolla ei ole käyttöarvoa emme edistä yhteistä hyvää. 42 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Teksti: HARRI HELAJÄRVI Tutkija, kliinikko ja kansalainen – yhteiseen vai omaan maaliin. Vain vakiintuneisiin rahoitusmalleihin juuttumalla voimme menettää uusia, arvok kaita yhteistyöja kehitysmahdollisuuksia. Eikä pidä myöskään kadottaa luovuutta ja unohtaa rajoja murtavaa, uutta oivallusta. Liikuntatieteiden ja liikuntalääketieteen osaajat tulee saattaa yhteen esimerkiksi käyttäytymisja yhteiskuntatieteiden osaajien kanssa. Emme oteta huomioon ympäröivän maailman ja ihmismielen moninaisuutta tai muita väliin tulevia muuttujia. Olemmeko unohtaneet, että toimivia käytännön sovelluksia kehittääksemme suunnitelmallinen yhteistyö kaupallisen alan kanssa voisi olla hedelmällistä. Se, miten toimimme ja mikä saa meidät toimimaan, on tärkeää tietoa, kun kyse on elämäntapojen muuttamisesta. Meillä ei ole varaa uhrata ainuttakaan resurssia eri suuntiin vetoon tai oman ideologian ajamiseen. Myös ihminen ja ihmiseen vaikuttamisen tavat muuttuvat ajan mittaan. Olemme. Juuttuminen paikoilleen ja vanhan toistaminen ei muuta mitään – yhtä vähän jääräpäinen yhteiskunnassa vallitsevien tilanteiden, kehityksen ja tarpeiden unohtaminen. Sosiaalinen markkinointi on uudella tavalla ajatteleva tieteenala, joka pyrkii käyttäytymisen muuttamiseen soveltamalla perinteistä markkinointiosaamista sekä ihmisen käyttäytymisen ymmärrystä. Miksi emme kuitenkaan välttämättä onnistu. Fyysinen liikuttaminen ei ole pelkästään tekninen suoritus, vaikka sillä lailla siihen usein suhtaudumme. pitkään toistaneet samoja liikunnan ja liikkumattomuuden fysio logisia vaikutuksia ja kerranneet samaa liikunnan hyvää sanomaa, mutta käytännön kannalta katsoen melko laihoin tuloksin. Käytäntöön sovellettavuuden ajatus olisi otettava mukaan jo perustutkimuksessa, mutta erityisesti interventioita suunniteltaessa. Me liikunnan ammattilaiset voimme siiloissamme kehittää omasta mielestämme maailman parhaita ideoita ja toimintamalleja, mutta yksittäisinä asiantuntijoina olemme usein ajattelutapojemme vankeja. Tietoa on osattava soveltaa. Pysyviä tuloksia syntyy vain, jos myös yhteiskunnan päättäjät – sekä kunnan että valtion tasolla – saadaan mukaan rakentamaan toimintamallia, jossa kannustetaan muutokseen, yhteisen suunnitelman ja tavoitteen mukaisesti. Tutkijan on hyvä elää ajassa. Nyt on oikean poikkitieteellisen yhteistyön aika. Olisiko mahdollista rakentaa liikunnan tutkimusta niin, että se tähtää suunnitelmallisesti käytäntöön sovel tamiseen ja täyttäisi juuri niitä tarpeita ja aukkoja, joita kentällä ihmetellään. Vaikuttamisen tavat muuttuvat Ihmisten liikuttaminen, fyysisesti tai henkisesti, ei ole oikeastaan kovin erilaista. Odottamattomista kumppanuuksista voi olla yllättävää iloa, liikunnassakin. HARRI HELAJÄRVI, LL vt.erikoislääkäri, liikuntalääketieteeseen erikoistuva Paavo Nurmi -keskus Turku Sähköposti: harri.helajarvi@utu.fi Oman osaamisemme tehokasta käyttöä ja kohdennettua tieteen tekemistä, sitähän me tutkijat haluamme tehdä. Kyse on ennen muuta kohderyhmän tunnistamisesta ja ymmärtämisestä – ja ryhmäläisten äänen kuulemista
Esiraadin arviointien perusteella neljä parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen finaaliraati.. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet. LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon. Tänä vuonna päiville lähetettiin 48 abstraktia, joista 43 osallistui kilpailuun. 43 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Tulevaisuuden terveys liikunnan varassa. — Yksilön ja yhteiskunnan vastuut. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä 4.11.2015. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus kilpailun esiraati: Olli Heinonen, Paavo Nurmi -keskus Jari Parkkari, UKK-instituutti Rainer Rauramaa, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Tiina Nylander, Oulun Diakonissalaitos, Liikuntalääketieteen klinikka Heikki Tikkanen, Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Finalistikäsikirjoitusten arvioitsijat: Liikuntalääketieteen professori Urho Kujala, Jyväskylän yliopisto Liikuntalääketieteen dosentti, vanhempi tutkija Katriina Kukkonen-Harjula, UKK-instituutti Professori (emeritus) Ilkka Vuori Vuoden 2015 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä L iikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus
Tuloksia voidaan hyödyntää iäkkäimmän väestön liikuntasuunnittelussa ja -neuvonnassa. Vapaa-ajan liikuntamotivaatiota arvioitiin muokatun, kahdeksankohtaisen Recreational Exercise Motivation Measure -motivaatiokyselyn avulla. Lisäksi selvitettiin miten muutokset säilyvät harjoittelun päätyttyä. Yksi keino fyysisen kokonaisaktiivisuuden sekä istumiseen käytetyn ajan mittaamiseen on ranteeseen kiinnitettävä aktiivisuusmittari, jolla käyttäjä saa välitöntä. Miehillä ei tapahtunut muutoksia lihasvoimassa tai kävelynopeudessa intervention aikana eikä sen jälkeisessä seurannassa. Aineistoa tarkasteltiin geneettisellä kaksosmallinnuksella olettaen yksilöiden välisen liikuntamotivaation vaihtelun olevan geneettisten, yhteisten ja yksilöllisten ympäristötekijöiden vaikutuksen tulosta. Ohjattua ryhmämuotoista kuntosaliharjoittelua tarjottiin kerran viikossa 2,3 vuoden ajan. MENETELMÄT: Tutkimus on osa suomalaista Nuorten Kaksosten Terveystutkimusta. Aineisto koostui yhteensä 2 542 keski-iältään 34-vuotiaasta identtisestä ja epäidenttisestä kaksosesta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin miten pitkäkestoinen tasapainoja voimaharjoittelu kuntosalilla toteutuu 75–100-vuotiaalla kotona asuvalla väestöllä sekä miten harjoittelu vaikuttaa miesten ja naisten lihasvoimaan ja liikkumiskykyyn. Intervention aikana tuo lilta ylösnousunopeus parani naisilla 2,6 sekuntia (p=0,001), ja miehillä 1,5 sekuntia (p=0,001). Lukuun ottomatta liikunnan nauttimisen osa-aluetta naisilla, yksilölliset ympäristötekijät selittivät suurimman osan (61–87%) liikuntamotivaation eri osa-alueissa esiintyvästä vaihtelusta. Analyysit toteutettiin OpenMx-ohjelmistolla. Myös naisten kävelynopeus kasvoi 0,08 m/s (p<0,001). 44 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Perimän ja ympäristön vaikutus liikuntamoti vaatioon suomalaisilla kaksosilla AALTONEN S, KAPRIO J, VUOKSIMAA E, HUPPERTZ C, KUJALA UM, SILVENTOINEN K TAUSTA: Liikuntamotivaation on osoitettu olevan tärkeä tekijä selittämään yksilöiden välisiä eroja vapaa-ajan liikunnan harrastamisessa. Intervention jälkeisen seurannan aikana polven koukistusvoima heikkeni naisilla 4,4 N (p=0,03). Progressio toteutettiin kuormaa lisäämällä ja säilyttämällä toistomäärä. Perinteisesti liikuntamotivaation on ajateltu olevan yksilön psykologinen ominaisuus. Voimaja tasapainoharjoittelun vaikutuksia on tutkittu paljon terveillä ikäihmisillä, tarkkaan rajatuilla sairausryhmillä tai lyhytkestoisissa, muutamien kuukausien mittaisissa, interventioissa. TULOKSET: Harjoitteluadherenssi oli keskimäärin 55 (SD 29)%. Pitkäkestoisen tasapaino ja voimaharjoittelun toteutuminen ja vaikutuk set lihasvoimaan ja liikku miskykyyn yli 75vuotiaalla väestöllä AARTOLAHTI E, LÖNNROOS E, HARTIKAINEN S, HÄKKINEN A TAUSTA: Suomalaisista ikäihmisistä vain harva täyttää yli 65-vuotiaiden terveysliikuntasuositusten mukaisen tasapainoja voimaharjoittelumäärän. Korkeimmillaankin perimän osuus oli kuitenkin vain kohtuullinen, joka korostaa yksilöllisten ympäristötekijöiden osuutta liikuntamotivaation vaihtelussa. Isometrinen polven ojennusja koukistusvoima, 5x tuolilta ylösnousu, 10 m maksimaalinen kävelynopeus sekä suoriutumista Timed Up and Go (TUG) ja Berg Balance Scale (BBS) -testeistä mitattiin vuosittain intervention aikana ja sen jälkeisessä seurannassa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoitti, että geneettisillä tekijöillä on merkitystä väestössä esiintyvän liikuntamotivaation vaihtelussa sekä miehillä että naisilla. Tavoitteenamme oli arvioida geneettisten ja ympäristötekijöiden osuutta liikuntamotivaation yksilöllisissä eroissa laajalla suomalaisella kaksosaineistolla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Pitkäkestoinen tasa painoja voimaharjoittelu ehkäisee liikkumiskyvyn ja lihasvoiman heikentymistä kotona asuvilla yli 75-vuotiailla kerran viikossa toteutettuna. Eri osa-alueiden väliset korrelaatiokertoimet geneettisten tekijöiden suhteen vaihtelivat 0,01–0,92 välillä ja yksilöllisten ympäristötekijöiden osalta 0–0,77 välillä. Nykynuoriso liikkuu suosituksiin verrattuna liian vähän ja viettää ison osan vapaa-ajastaan istuen, minkä vuoksi tarvitaan uusia menetelmiä erityisesti nuorten miesten liikuntaan motivointiin. Osallistujista 68% jatkoi harjoittelua yli kaksi vuotta huolimatta pitkäaikaissairauksista ja sairaalahoitojaksoista. Geneettisten tekijöiden suhteellinen osuus oli suurin selitettäessä motivaatiotekijöitä, jotka liittyvät liikunnasta nauttimiseen (naisilla 53%, miehillä 33%) sekä liikunnan sosiaalisuuteen (naisilla 35%, miehillä 39%). Lihasvoima ja liikkumiskyky alkavat kuitenkin heikentyä pian harjoittelun päätyttyä. Naisilla polven ojennusvoima lisääntyi 14,7 N (p=0,01) ja koukistusvoima 16,7 N (p<0,001). Tasapainoja voimaharjoittelulla osana säännöllistä fyysistä aktiivisuutta voidaan ehkäistä tai hidastaa toimintaja suorituskyvyn heikentymistä iäkkäillä. MENETELMÄT: 182 kotona asuvaa henkilöä (130 naista ja 52 miestä, keski-ikä 80 (SD 3,9) vuotta) aloitti ohjatun tasapainoja voimaharjoittelun osana väestöpohjaista laaja-alaista geriatrista hoitointerventiotutkimusta. Aktiivisuusmittarin palautteen vaikutus nuorten miesten liikunta aktiivisuuteen: satunnais tettu, kontrolloitu mopo pilottiinterventio AHOLA R, JAUHO AM, PYKY R, KANGAS M, VIRTANEN P, KORPELAINEN R, JÄMSÄ T TAUSTA: Terveysliikuntasuositusten mukaan nuorten tulisi liikkua monipuolisesti vähintään tunti päivässä. Voimaharjoittelun intensiteetti määriteltiin yksilöllisesti toistomaksimin (RM) perusteella: 60–85% 1 RM, 8–12 toistoa ja 2–3 sarjaa. Kaksosten jakamalla ympäristöllä ei havaittu olevan vaikusta eroihin liikuntamotivaatiossa. Vähäisin merkitys geneettisillä tekijöillä oli motivaatiotekijöihin, jotka liittyivät muiden toiveiden mukaiseen käyttäytymiseen (naisilla 15%, miehillä 13%) sekä omien taitojen kehittämiseen (naisilla 15%, miehillä 23%). Viime aikoina tutkimukset ovat osoittaneet, että liikuntamotivaation vaihteluun yksilöiden välillä saattaa vaikuttaa myös geneettisiä tekijöitä. BBS ja TUG -testeissä ei tapahtunut muutoksia intervention aikana, mutta sen jälkeisessä seurannassa suoritustaso näissä testeissä heikkeni naisilla ja miehillä. Tietoa iäkkäintä väestöä edustavista tutkimuksista on vain vähän. 15 minuutin alkulämmittely koostui staattisista ja dynaamisista tasapainoharjoitteista. Myös pitkäkestoisella istumisella on todettu olevan liikunnan määrästä riippumattomia terveyshaittoja. Laajoihin aineistoihin perus tavat tutkimukset ovat toistaiseksi kuitenkin puuttuneet. Tämän tutkimuksen valossa näyttää siltä, että liikuntamotivaation lisäämiseen tähtäävillä interventioilla voi olla suuri merkitys, kun halutaan edistää yksilöiden liikunta-aktiivisuutta. TULOKSET: Geneettiset ja yksilölliset ympäristötekijät selittivät yksilöiden välisiä liikuntamotivaatioeroja sekä miehillä että naisilla
Liikunta on yhteydessä parempaan koettuun terveyteen yleisesti väestössä (4,5). Henkisen hyvinvoinnin parantaminen ja liikunta-aktiivisuuden lisääminen saattaisivat parantaa raskaana olevien riskiryhmään kuuluvien naisten terveyttä ja hyvinvointia. Pienimmillään elinpiiri voi olla makuuhuone, josta henkilö ei juuri omin avuin poistu. 2006; 21(3): 267–275. 2013; 68(1): 107–116. 2014; 9(9): e107879. DeSalvo KB, Bloser N, Reynolds K, He J, Munt ner P. Liikkuminen voi tapahtua täysin itsenäisesti, apuvälineen kanssa tai toisen henkilön avustamana. Monimuuttujamallissa ainoastaan EPDS-pisteet (OR 0,85, 95% CI 0,79-0,91), liikuntaaktiivisuus: . 2013; 57(6): 900–902. Kyselyn perusteella kaikkein vähiten liikkuvien (<½ tuntia viikossa) osuus pieneni interventioryhmässä (tutkimuksen alussa 28 % vs. Kontrolliryhmässä ei tapahtunut muutosta (20 % vs. Tutkittavilta kysyttiin sosioekonomisia ja terveyskäyttäytymiseen liittyviä tietoja, otettiin verinäytteitä (glukoosi, lipidiarvot, hs-CRP) sekä mitattiin antropometrisiä muuttujia ja verenpaine. Self-rated health in the last 12 years of life compared to matched surviving controls: The health and retirement study. Tämän kolmen kuukauden mittaisen interventiotutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, motivoiko aktiivisuusmittarin antama palaute nuoria miehiä liikkumaan. LÄHTEET: 1. BMC Public Health. Tutkittavat täyttivät laajan elintapaja terveyskyselyn tutkimuksen alussa ja lopussa. 4 x viikossa (1,00 referenssi), 2-3 x viikossa (OR 0,74, 95% CI 0,30-1,83), 1 x viikossa (OR 0,54, 95% CI 0,21–1,35), . Tutkittavat arvioivat terveydentilansa valitsemalla yhden viidestä vastausvaihtoehdosta. Gamified physical activation of young men -a Multidisciplinary Population-Based Randomized Controlled Trial (MOPO study). MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 276 keskimäärin 17,9-vuotiasta (SD 0,7) miestä, jotka rekrytoitiin Oulun kutsuntatilaisuudesta syksyllä 2012. JOHTOPÄÄTÖKSET: Rannemittarin päivittäisestä aktiivisuudesta antama palaute motivoi nuoria miehiä liikkeelle, mutta vaikutus oli lyhytaikainen. Eriksen L, Curtis T, Gronbaek M, Helge JW, Tolstrup JS. 2013) pilottitutkimus. 2. Ensimmäisen seitsemän viikon aikana interventioryhmä vietti päivässä keskimäärin tunnin vähemmän istuen tai makuulla kuin kontrolliryhmä (t-testi, p<0,05). Hassmen P, Koivula N, Uutela A. Analyysissa oli mukana yli 6 000 mittauspäivää ja keskimääräinen päivittäinen mittarin käyttöaika oli 14 tuntia. Päävastemuuttujia olivat muutokset mitatussa kohtuukuormitteisessa aktiivisuudessa tasolla >3,5 MET (metabolinen ekvivalentti) sekä istuen tai makuulla tasolla 1–2 MET vietetyssä ajassa. J Gen Intern Med. 19 % p=0,546). Tutkittavat satunnaistettiin interventio(N=137) ja kontrolliryhmään (N=139). Aikaisemmissa tutkimuksissa iäkkäiden henkilöiden sosioekonomisen aseman on todettu olevan yhteydessä. Mukana oli 266 raskaana olevaa naista (raskausviikolla < 20), joilla oli ollut raskausdiabetes aikaisemmassa raskaudessa ja/tai raskautta edeltävä BMI . Physical exercise and psychological well-being: a population study in Finland. Mortality prediction with a single general self-rated health question. 4. Ahola R ym. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koettuun terveyteen yhteydessä olevat tekijät alkuraskaudessa naisilla, joilla on huomattavasti suurentunut riski sairastua raskausdiabetekseen. Prev Med. doi: 10.1186/1471-245813–32. 2013;13:32. Intervention alussa ensimmäisen viikon aikana interventioryhmä liikkui vähintään kohtuukuormitteisella tasolla keskimäärin 12 minuuttia enemmän päivässä kuin kontrolliryhmä (ttesti, p=0,034). LÄHTEET: 1. Kyseessä oli MOPO-tutkimuskokonaisuuden väestöpohjaisen liikuntaintervention (NCT01376986) (Ahola ym. Aineisto analysoitiin GEE-menetelmällä. TULOKSET: Kahdeksantoista naista arvioi terveytensä huonoksi tai melko huonoksi, 41 keskinkertaiseksi, 121 melko hyväksi ja 86 hyväksi. Latham K, Peek CW. Kontrolliryhmä sai käyttöönsä vastaavan mittarin ilman palautetta aktiivisuudesta. 30 kg/m 2 . TULOKSET: Objektiivisesti mitattu aktiivisuustieto (?4 päivää/viikossa, ?8h per päivä) oli käytettävissä 72 (53 %) mieheltä interventioryhmässä ja 90 (65 %) mieheltä kontrolliryhmässä. Iäkkäiden henkilöiden sosioekonomisen aseman yhteys elinpiiriin ERONEN J, VON BONSDORFF M, RANTAKOKKO M, PORTEGIJS E, VILJANEN A, RANTANEN T TAUSTA: Elinpiirillä tarkoitetaan sitä aluetta, jossa henkilö liikkuu tietyn ajan kuluessa. Muuttujien yhteyttä koettuun terveyteen selvitettiin lisäksi univariaattija monimuuttujamalleilla (forward stepwise ordered logistic regression analyses). Masennusoireet kysyttiin the Edinburgh Postnatal Depression Scale -lomakkeella (EPDS). adults. Interventioryhmä sai käyttöönsä ranneaktiivisuusmittarin (Polar Active), joka näytti päivittäisen aktiivisuuden määrän. Self-rated health and morbidity onset among late midlife U.S. 3. 45 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 palautetta liikkumisestaan. Laajimmillaan elinpiiri ulottuu henkilön asuinkunnan rajojen ulkopuolelle, jopa ulkomaille asti. lopussa 10 %, Wilcoxonin testi p=0,029). muutama x kuukaudessa (OR 0,29, 95% CI 0,12–0,73) ja HDL-kolesteroli (OR 1,40, 95% CI 1,07 to 1,83) olivat yhteydessä koettuun terveyteen. MENETELMÄT: Tässä poikkileikkaustutkimuksessa käytettiin the Finnish Gestational Diabetes Prevention Study -tutkimuksen aineistoa. 5. Koetun terveyden määrääviä tekijöitä ei tiedetä raskausdiabetesta sairastavilla tai riskiryhmään kuuluvilla naisilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Huonompi koettu terveys oli yhteydessä masennusoireisiin, vähäisempään vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen ja alhaisempiin HDL-kolesteroliarvoihin alkuraskaudessa naisilla, joilla on huomattavasti suurentunut riski sairastua raskausdiabetekseen. Raskautta edeltävä BMI (p<0,001), aikaisempi raskausdiabetes (p=0,022), HDL-kolesteroli (p=0,004), vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus (p=0,019) ja EPDS-pisteet (p<0,001) olivat lineaarisesti yhteydessä koetun terveyden kategorioiden kanssa. 2000; 30(1): 17–25. A meta-analysis. Vähintään kohtuukuormitteisen aktiivisuuden määrä lisääntyi (p=0,012) ja istuen tai makuulla vietetty aika väheni (p=0,032) interventioryhmässä kontrolliryhmään verrattuna. Koettu terveys on yhtey dessä masennusoireisiin, liikuntaaktiivisuuteen ja HDL kolesteroliin raskaus diabeteksen riskiryhmään kuuluvilla naisilla ENGBERG E, STACHLEMPINEN B, RÖNÖ K, KAUTIAINEN H, ERIKSSON JG, KOIVUSALO SB TAUSTA: Koettu terveys ennustaa sairastuvuutta ja kuolleisuutta (1–3). The association between physical activity, cardiorespiratory fitness and self-rated health. Prev Med. Stenholm S, Pentti J, Kawachi I, Westerlund H, Kivimäki M, Vahtera J. Elinpiiri kuvaa iäkkään henkilön omien kykyjen ja voimavarojen sekä ympäristön asettamien haasteiden välistä suhdetta. PLoS One. J Gerontol B Psychol Sci Soc Sci. Lineaarista yhteyttä muuttujien ja koetun terveyden välillä selvitettiin varianssianalyysillä, Jonckheere-Terpstra -testillä tai Cochran-Armitage -testillä (jos testien käyttöedellytykset eivät olleet voimassa, käytettiin bootstrap-menetelmää)
Kyselyssä otetaan huomioon henkilön liikkuminen elinpiirin eri tasoilla edellisten neljän viikon aikana sekä liikkumiseen mahdollisesti tarvittu apu. Kovatehoisen intervalli harjoittelun ja kohtuu kuormitteisen harjoittelun vaikutukset lihasten aineen vaihduntaan ESKELINEN JJ, HEINONEN I, LÖYTTYNIEMI E, SAUNAVAARA V, KIRJAVAINEN A, VIRTANEN KA, HANNUKAINEN JC, KALLIOKOSKI KK TAUSTA: Kovatehoinen intervalliharjoittelu parantaa kestävyyskuntoa ja koko kehon sokeriaineenvaihduntaa tehokkaasti. Pistemäärä joka on 60 pistettä tai vähemmän kertoo siitä, että henkilön elinpiiri on rajoittunut. Sosioekonomista asemaa mitattiin koulutustasolla ja se oli jaettu kolmeen luokkaan: matala, keskitasoinen ja korkea koulutus. Kyselystä lasketaan pistemäärä (0–120 pistettä): mitä enemmän pisteitä, sitä laajempi henkilön elinpiiri on. Suora reisilihas näyttää reagoivan paremmin kovatehoiseen harjoitteluun kuin kohtuukuormitteiseen. Palautuminen, jon. MIT puolestaan paransi glukoosinkäyttöä sisemmässä, keskimmäisessä ja ulommassa reisilihaksessa, mutta ei vaikuttanut ollenkaan suoran reisilihaksen glukoosinkäyttöön. HIT-ryhmän harjoituskerta sisälsi progressiivisesti 4–6 x 30 sekunnin maksimaalista vetoa polkupyöräergometrilla 4 min palautuksella. Matalimman koulutuksen saaneiden henkilöiden korkeampi painoindeksi, heikompi kognitiivinen kapasiteetti ja heikompi alaraajojen toimintakyky selittivät havaittua yhteyttä. Kun kaikki nämä tekijät otettiin mukaan tilastolliseen malliin (general linear model), erot sosioekonomisten ryhmien välillä hävisivät. Myös koko kehon insuliiniherkkyys parani vastaavasti (12 % ja 8 %, 0,02), mutta tässäkään ryhmien välillä ei ollut erilainen vaste (p=0,47). Fyysinen aktiivisuus sekä sykevaihtelupohjainen stressi ja palautuminen ennustavat muutoksia yksilön subjektiivisessa stressissä FÖHR T, TOLVANEN A, MYLLYMÄKI T, JÄRVELÄREIJONEN E, PEUHKURI K, RANTALA S, KOLEHMAINEN M, KORPELA R, LAPPALAINEN R, ERMES M, PUTTONEN S, RUSKO H, KUJALA UM TAUSTA: Fyysisen aktiivisuuden tiedetään vaikuttavan monin tavoin positiivisesti terveyteen. Voidaan kuitenkin olettaa, että henkilöille, joiden koulutustaso on matala, on ajan mittaan kerääntynyt terveydellisiä riskitekijöitä, jotka ovat myöhemmällä iällä johtaneet kaventuneeseen elinpiiriin. MIT-ryhmällä harjoituskerta koostui vastaavasti 40–60 min pyöräilystä 60 % teholla pyörätestin maksimaalisesta työtehosta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Elinpiirin todettiin tässä tutkimuksessa olevan yhteydessä iäkkään henkilön sosioekonomiseen asemaan. Koehenkilöille tehtiin harjoitusjaksoa ennen ja harjoitusjakson jälkeen suora maksimaalisen hapenottokyvyn mittaus pyöräergometrillä. kävelynopeuteen, tasapainoon sekä kävelyvaikeuksiin, mutta tutkimustietoa elinpiirin laajuuden yhteydestä sosioekonomiseen asemaan ei ole. Glukoosinkäyttö parani merkitsevästi vain etureidessä (nelipäisessä reisilihaksessa, QF) ja vastoin oletuksia HIT ja MIT eivät vaikuttaneet lihasten insuliinistimuloituun glukoosikäyttöön eri tavalla. TULOKSET: Maksimaalinen hapenottokyky parani merkitsevästi molemmilla ryhmillä (HIT +6 % ja MIT +3 %, p=0,001), mutta ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevästi erilainen harjoitusvaste (p=0,28). Lihasten (etureisi, takareisi, olkalihas, käsivarren koukistajat ja ojentajat) glukoosin ja rasvahappojen käytön mittaukset lepotilassa positroniemissiotomografialla. Testasimme tätä hypoteesia mittaamalla kovatehoisen ja kohtuukuormitteisen polkupyöräharjoittelun vaikutuksia alaja ylävartalon lihasten glukoosinja rasvahappojen käyttöön keski-ikäisillä miehillä. Yksilön kokema subjektiivinen stressi vaikuttaa sympaattiseen hermostoon muun muassa alentaen sykevaihtelua. Tämä voi selittyä sillä, että kohtuukuormitteinen pyöräily aktivoi kahden nivelen yli menevää suoraa reisilihasta vain vähän ja työ tehdään pääasiassa vain polvea ojentavilla kolmella muulla lihaksella. Koska kyseessä on poikkileikkaustutkimus, tuloksista ei voi päätellä syy-seuraussuhteita. Kun nelipäisen reisilihaksen eri osia analysoitiin tarkemmin, havaittiin, että HIT paransi glukoosinkäyttöä kaikissa neljässä lihaksen osassa. Sydämen sykkeeseen ja sykevaihteluun perustuvan ja niiden yksilöllisyyden huomioivan objektiivisen menetelmän on esitetty olevan käyttökelpoinen stressin fysiologisten vaikutusten arvioinnissa. Korkean koulutuksen saaneilla henkilöillä oli laajin elinpiiri (70,1; SD 19,2) ja matalimman koulutuksen saaneilla elinpiiri oli pienin (60,6; SD 20,4). Tutkittavat satunnaistettiin kahteen eri harjoitusryhmään: HIT (kovatehoinen intervalliharjoittelu) ja MIT (kohtuukuormitteinen harjoittelu). Tarkemmassa QF:n analyysissä myös rasvahappojen käytössä havaittiin merkitsevästi erilainen vaste suorassa reisilihaksessa verrattuna muihin kolmeen lihakseen harjoitusmuotojen välillä. Kaventunut elinpiiri merkitsee sitä, että näiden henkilöiden päivittäinen asiointi, pääsy heidän tarvitsemiinsa palveluihin ja osallistuminen sosiaaliseen elämään voi olla haasteellista. JOHTOPÄÄTÖKSET: Jo kahden viikon harjoittelujakso kovatehoista intervalliharjoittelua ja kohtuukuormitteista harjoittelua parantaa maksimaalista hapenottokykyä, koko kehon insuliiniherkkyyttä ja pääasiallisesti työskentelevän nelipäisen reisilihaksen insuliinistimuloitua glukoosinkäyttöä. Glukoosinkäyt töä mitattiin euglykeemisen glukoosi-insuliiniclampin aikana ja rasvahappojen käyttöä paastotilanteessa. Lihasten rasvahappojen käytössä ei havaittu merkitseviä harjoitusvaikutuksia alaja ylävartalon lihaksissa. Sen on muun muassa todettu olevan yhteydessä vähäiseen työstressiin ja autonomisen hermoston säätelyyn kuten sykevaihteluun. Elinpiirin laajuus määritettiin kotona tehdyissä haastatteluissa käyttäen University of Alabama at Birmingham Study of Aging Life-Space Assessment -kyselyä. Molemmat ryhmät tekivät kahden viikon aikana kuusi harjoituskertaa. Hypoteesimme vastaisesti, kovatehoinen harjoittelu ei kuitenkaan vaikuttanut ylävartalon lihasten glukoosinkäyttöön. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 848 Jyväskylässä ja Muuramessa asuvaa henkilöä, joiden ikä oli tutkimushetkellä 75–90 vuotta. HIT:llä rasvahappojen käyttö kasvoi tässä lihaksessa 10 %, kun taas MIT:llä se väheni 20 %. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 28 tervettä, aikaisemmin harjoittelematonta, keski-ikäistä miestä. 46 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 mm. Tuloksista kävi ilmi, että matalan koulutuksen ryhmässä olevilla henkilöillä oli myös korkein painoindeksi (BMI), matalimmat pisteet kognitiivisessa testissä (MMSE) ja heikoin alaraajojen toimintakyky (SPPB). TULOKSET: Kaikkien tutkittavien elinpiirikyselyn keskiarvo oli 63,9 pistettä (keskihajonta SD 20,6). Iäkkäille henkilöille suunnattuja palveluita suunniteltaessa olisi tärkeää ottaa huomioon myös niiden yhdenvertainen saavutettavuus. Yhtenä syynä tähän on ajateltu olevan sen, että kovatehoinen liikunta aktivoi paremmin kehon kaikkia lihaksia kuin kohtuukuormitteinen liikunta
Interventioryhmän vaikutuksen huomioiminen ei vaikuttanut tuloksiin. Liikunnan ja fyysisen passiivisuuden toisistaan riippumattomia yhteyksiä analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä. TULOKSET: Vähintään kohtuukuormitteinen liikunta 1. Lukutaitoa mitattiin standardoiduilla lukemisen sujuvuuden ja luetun ymmärtämisen testeillä ja matemaattisia taitoja peruslaskutoimitusten avulla. luokilla kuin muilla pojilla (P=0,001). Edellä mainitut tiedot kerättiin ennen (0vko) ja jälkeen (10vko) interventiota sekä viikolla 36. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme alakoulun 1. Kyselyn perusteella tutkittaville laskettiin päivittäistä fyysistä aktiivisuutta kuvaava lepo aineenvaihdunnan kerroin (MET-indeksi). Hyväksytyksi mittaukseksi luettiin ne mittaukset, jotka sisälsivät vähintään 48 tuntia mittausta vuorokauden jokaiselta neljännekseltä. luokalla kun kaikki lapset analysoitiin yhdessä, mutta sukupuoli muokkasi tätä yhteyttä tilastollisesti merkitsevästi (interaktio P<0,05). luokalla, mutta yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä kun vähintään kohtuukuormitteinen liikunta otettiin huomioon. TULOKSET: Tutkittavien stressi-, palautumisja MET-indeksin tasot pysyivät muuttumattomina, mutta PSS-summapisteen tasossa havaittiin tilastollisesti merkitsevä keskimääräinen lasku yhdeksän kuukauden tutkimusjakson aikana. Objektiiviset stressija palautumismuuttujat määritettiin 1–3 työpäivän sykemittauksesta menetelmällä, joka huomioi sykemuuttujien yksilöllisyyden. Fyysinen inaktiivisuus ja stressi ovat merkittäviä nykypäivän ongelmia niiden ollessa riskitekijöitä monille haitallisille terveysvaikutuksille. luokalla oli yhteydessä parempaan lukemisen sujuvuuteen 3. Liikunnan ja liikkumattomuuden yhdysvaikutuksia tutkittiin toistomittausten kovarianssianalyysillä vertaamalla vähän liikkuvia (. Stressiindeksi on vuorokauden aikana tunnistettujen stressireaktioiden ja palautumisindeksi yöunen aikana tunnistettujen palautumisreaktioiden keskimääräistä voimakkuutta kuvaava muuttuja. Lisäksi tutkimme, muokkaako sukupuoli liikunnan ja fyysisen passiivisuuden yhteyksiä lukuja laskutaitoon käyttämällä yleisiä lineaarisia malleja. MENETELMÄT: Yhteensä 166 lasta (95 poikaa, 71 tyttöä, 6–9v) osallistui tutkimukseen. Näistä yhteyksistä vain fyysisen passiivisuuden yhteys lukemisen sujuvuuteen 3. Fyysinen passiivisuus oli suorassa yhteydessä laskutaitoon 2. Tytöillä vähintään kohtuukuormitteinen liikunta oli käänteisesti yhteydessä luetun ymmärtämiseen 1. luokalla mitattiin objektiivisesti kiihtyvyysanturija sydämen syketaajuusmittauksen yhdistävällä aktiivisuusmittarilla (Actiheart®, CamNtech Ltd., Papworth, UK). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden sekä objektiivisen sykevaihteluun pohjautuvan stressin ja palautumisen yhteyttä subjektiiviseen stressiin pitkittäisasetelmassa. Aineisto vakioitiin iällä ja sukupuolella sekä vanhempien koulutuksella, perheen tulotasolla tai lukivaikeuksien riskillä. luokalla objektiivisesti mitatun liikunnan ja fyysisen passiivisuuden yhteyksiä 1.–3. luokilla sekä luetun ymmärtämiseen 1. Liikunnallinen sydän kuntoutus vähentää tervey denhuollon kustannuksia ja uusia vakavia sydän tapahtumia: 12 kuukauden seuranta HAUTALA A, KIVINIEMI A, MÄKIKALLIO T, KOISTINEN P, RYYNÄNEN OP, HUIKURI H, TULPPO M TAUSTA: Liikunnallinen sydänkuntoutus on vähentänyt ennenaikaista kuolleisuutta ja terveydenhuollon kustannuksia merkittävästi. luokilla mitattuun lukuja laskutaitoon. Pojilla myös vähintään kohtuukuormitteinen liikunta oli suorassa yhteydessä lukemisen sujuvuuteen 1.–3. Fyysisen aktiivisuuden taso arvioitiin kyselyllä, joka sisälsi nykyisen vapaa-ajan ja työmatkan fyysisen aktiivisuuden lisäksi kysymyksiä aktiivisuuden muutoksista kahden edeltävän kuukauden ajalta. Objektiivisesti mitatun liikunnan ja fyysisen passiivisuuden yhteydet luku ja laskutaitoon alakouluikäisillä lapsilla HAAPALA EA, VÄISTÖ J, LINTU N, POIKKEUS AM, LINDI V, LAKKA TA TAUSTA: Vähäinen liikunta ja runsas fyysinen passiivisuus ovat yhteydessä heikompaan koulumenestykseen lapsilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Korkea fyysinen aktiivisuus sekä hyvään autonomisen hermoston säätelykykyyn viittaavat matala stressireaktioiden ja korkea palautumisreaktioiden voimakkuus edesauttavat subjektiivisen stressinhallinnassa. luokalla säilyi merkitsevänä, kun vähintään kohtuukuormitteinen liikunta otettiin huomioon. 47 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 ka aikana fysiologiset stressivasteet palaavat stressiä edeltävälle tasolle on keskeinen tekijä stressin hallinnassa. Liikunnallisen sydänkuntoutuksen kustannusvaikuttavuutta ei ole kuitenkaan aikaisemmin tutkittu Suomessa, eikä ulkomaisten tutkimustulosten suora soveltaminen Suomen oloihin ole perusteltua muun muassa terveydenhuoltojärjestelmien erojen vuoksi. luokalla, mutta tämä yhteys ei ollut riippumaton fyysisestä passiivisuudesta. Tämän tutkimuksen (Clinical Trials. BMC Public Health 2014), jonka tarkoituksena oli tutkia kolmen erilaisen psykologisen intervention vaikutuksia. Tuloksia voidaan hyödyntää monin tavoin terveyspolitiikassa, työpaikoilla sekä terveysalan ammattilaisten päivittäisessä kliinisessä työssä. Lasten aktiivisuutta 1. Vähän liikkuvien (<110 min/vrk) ja fyysisesti passiivisten (>220 min/vrk) poikien lukemisen sujuvuus oli heikompaa 1.–3. Liikunnan ja fyysisen passiivisuuden toisistaan riippumattomista yhteyksistä sekä erityisesti niiden yhdysvaikutuksista oppimistuloksiin tiedetään kuitenkin vähän. gov, Record NCT01916525) tarkoituksena. luokalla, mutta yksikään liikunnan ja oppimistulosten välisistä yhteyksistä ei säilynyt tilastollisesti merkitsevänä, kun fyysinen passiivisuus otettiin huomioon. Fyysiseksi passiivisuudeksi määriteltiin <1,5 MET tasolla mitattu aika ja vähintään kohtuukuormitteiseksi liikunnaksi ?4 MET tasolla mitattu aika. Pojilla fyysinen passiivisuus oli käänteisesti yhteydessä lukemisen sujuvuuteen luokilla 1–3. MENETELMÄT: Työikäiset tutkittavat (n=221, 83,7% naisia) olivat ylipainoisia (kehon painoindeksi 25,3–40,1 kg/m 2 ) ja psykologisesti stressaantuneita (General Health Questionnaire -kyselyssä vähintään 3/12 pistettä). Tutkimus on osa laajempaa satunnaistettua ja kontrolloitua inter ventiotutkimusta (Lappalainen ym. On tärkeää huomioida fyysisen aktiivisuuden merkitys kun suunnitellaan keinoja vaikuttaa yksilöiden kokemaan subjektiiviseen stressiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vähäinen liikunta ja runsas fyysinen passiivisuus sekä erityisesti niiden yhdistelmä olivat yhteydessä heikompaan lukutaitoon pojilla, kun taas tytöillä näillä tekijöillä oli vain vähäisiä yhteyksiä oppimistuloksiin. sukupuolikohtainen mediaani) ja fyysisesti passiivisia (> sukupuolikohtainen mediaani) lapsia muihin lapsiin. Tulokset viittaavat siihen, että lisäämällä liikuntaa ja vähentämällä fyysistä passiivisuutta voidaan tukea erityisesti poikien oppimista. Keskiarvoa korkeammat MET( ?=0,259, P=0,001) ja palautumisindeksin ( ?=-0,250, P=0,004) tasot sekä keskiarvoa matalampi stressi-indeksin ( ?=-0,266, P<0,001) taso olivat yhteydessä suurempaan PSS-summapistemäärän laskuun. Subjektiivisen stressin arvi oinnissa käytettiin Perceived Stress Scale (PSS) -kyselyä. Päämuuttujien tasojen ja muutoksen tilastollisissa analyyseissa käytettiin latenttia kasvukäyrämallia
Uusina vakavina sydäntapahtumina (MACE, Major Adverse Cardiac Events) huomioitiin ACS, kuolema ja sairaalahoitoa vaatinut sydämen vajaatoiminta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunnallinen sydänkuntoutus osoittautui kustannusvaikutukseltaan edullisemmaksi kuin tavanomainen jatkohoito vuoden mittaisen seurannan aikana. Systolisessa paineessa ei ollut eroa urheiluseurassa urheilevien nuorten ja verrokkien välillä: 115 vs. Pulssipaine laskettiin saman mittauskerran systolisen ja diastolisen paineen erotuksena, myös sen matalin arvo toistetuista mittauksista analysoitiin. Pulssipaine oli urheilevilla nuorilla suurempi kuin verrokeilla: 48 vs. Opiskeluaikana rakennetaan perustaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen ja liikuntatottumuksiin tulevaisuudessa. Lisäksi laskettiin NNT-luku (potilasmäärä joka osallistuu kuntoutukseen, jotta yksi MACE vältetään). Lisäksi uusien vakavien sydäntapahtumien määrä oli pienempi sydänkuntoutusryhmässä. Tulokset analysoitiin intentionto-treat -mallin mukaisesti ja kustannusten osalta lisäksi niin, että vuoden mittaisen intervention keskeyttäneet eivät olleet mukana analyysissä. Samoin yli 140 mmHg oleva systolinen paine havaittiin urheilevilla nuorilla ja verrokeilla yhtä usein: 2 vs. Ryhmät eivät myöskään poikenneet toisistaan alkutilanteessa 15D:n (kuntoutusryhmä 0,908 vs. Kuntoutusryhmässä MACE tapahtumia oli 5 ja tavan-omaisen jatkohoidon ryhmässä 16 (p=0,004). Urheiluseurassa tapahtuva harjoittelu ja lepoveren paine yläasteikäisillä nuorilla: TELStutkimus HELAJÄRVI H, KOKKO S, SELÄNNE H, ALANKO L, HEINONEN OJ, KORPELAINEN R, SAVONEN K, VASANKARI T, KANNAS L, KUJALA U, AIRA T, VILLBERG J, PARKKARI J TAUSTA: Säännöllinen kestävyystyyppinen liikunta alentaa lepoverenpainetta, ja aikuisurheilijoiden lepoverenpaine onkin matalampi sekä kohonneen verenpaineen esiintyvyys pienempi kuin aikuisikäisillä ei-urheilijoilla. MENETELMÄT: Tämän poikkileikkaustutkimuksen otos on osa suurempaa TELStutkimuksen aineistoa, joka kerättiin ryväsotantana 10 etukäteen määritellyn urheilulajin (maastohiihto, koripallo, luistelu, salibandy, jääkiekko, jalkapallo, voimistelu, yleisurheilu, suunnistus, uinti) seuroista sekä verrokkeina toimineista kouluista. 45 mmHg, p=0,001. Vuoden mittainen liikuntaharjoittelu ohjelmoitiin kansainvälisten suositusten mukaisesti. Ryväsotanta ja keskus huomioitiin tilastollisessa monitasomallinnuksessa. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon käytöstä syntyviä kustannuksia mitattiin laskutuksen määränä. NNT-luku oli 8 (suhteellinen MACE vaaran pieneneminen 73%). Kestävyysurheilua harrastavien (kolme kestävyyslajia sekä jalkapallo) ja muuta kuin kestävyysurheilua harrastavien urheilijoiden verenpaineiden ja pulssipaineen välillä ei ollut eroja. Intervention loppuun saakka käyneillä kuntoutusryhmän (n=78) kustannukset olivat keskimäärin 1652±2061 €/ potilas ja tavanomaisen jatkohoidon ryhmässä (n=70) 2629±5309 €/potilas (p=0,006). Diastolinen paine oli urheilevilla nuorilla matalampi kuin verrokeilla: 65 vs. Terveyteen liittyvä subjektiivinen elämänlaatu pysyi molemmissa ryhmissä samana. TULOKSET: Tutkittavien keski-ikä oli 15,6 (keskihajonta 0,5) vuotta. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 204 Oulun yliopistolliseen sairaalaan äkillisen sydäntapahtuman (ACS, Acute Coronary Syndrome) vuoksi ohjautuneita potilaita (72% miehiä, ikä 61±11 vuotta, BMI 28±4 kg/m2, ejektiofraktio 63±10%, 86%:lla beetasalpaaja-lääkitys). Urheilevien nuorten ja verrokkien väliset erot ovat kuitenkin kliinisesti merkityksettömiä. Yläasteikäisillä nuorilla urheiluseurassa tapahtuvaan säännölliseen harjoitteluun ei näytä liittyvän matalampi verenpaine samalla tavoin kuin aikuisurheilijoilla. Potilaat arvottiin liikunnallisen sydänkuntoutuksen (n=109) ja tavanomaisen jatkohoidon (n=95) ryhmään. Yli 90 mmHg olevaa diastolista painetta ei havaittu yhdelläkään tutkittavalla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Urheiluseurassa urheilevien nuorten diastolinen verenpaine on hieman matalampi, mutta pulssipaine puolestaan suurempi kuin saman ikäisillä urheiluseurassa liikuntaa harrastamattomilla verrokeilla. TULOKSET: Liikunnallinen sydänkuntoutusryhmä käytti terveydenhuollon palveluita vuoden aikana keskimäärin 1883±2662 € potilasta kohden ja vastaavasti tavanomaisen jatkohoidon ryhmässä 3002±5824 €/potilas (p=0,059). Myös kuntoutuksen ja työterveyshuollon palveluiden kustannukset laskettiin. 66 mmHg, p=0,002. Toistettujen mittausten matalin arvo otettiin tilastolliseen analyysiin. 114 mmHg. Poikkeavien verenpainearvojen esiintyvyys yläasteikäisillä säännöllisesti harjoittelevilla nuorilla on niin pieni, että heidän terveystarkastuksissaan verenpainemittaus kannattaa ehkä tehdä vain valikoidusti esitietojen ja statuslöydösten antaessa siihen aihetta. Heistä 410 oli urheiluseurassa urheilevia nuoria (50 % poikia) ja 164 iän sekä asuinpaikan perusteella kaltaistettua verrokkia (35 % poikia), jotka eivät harrastaneet liikuntaa urheiluseurassa. Samalla kilpailupainotteinen liikunta alkaa osittain jäädä kuntoilun ja terveysliikunnan varjoon. 15D:n muutos ei poikennut ryhmien välillä (p=0,355). Tämän tutkimuksen otoskoko oli 574 nuorta, joille tehtiin TELS-tutkimuksen terveystarkastus liikuntalääketieteen keskuksissa. tavanomaisen jatkohoidon ryhmä 0,900, p=0,509), iän, sukupuolijakauman, BMI:n, fyysisen kunnon, lääkitysten tai minkään kliinisen muuttujan kuten ejektiofraktion ja metabolisten riskitekijöiden suhteen (p=ns kaikille muuttujille). Muutokset korkeakoulu opiskelijoiden kunto ja hyötyliikunnassa vuosina 2000–2012 HENTILÄ A, MIETTINEN I, KUNTTU K, TAMMELIN T, VENOJÄRVI M, KORPELAINEN R TAUSTA: Ikävaihetta 18–35-vuotta on kuvattu liikuntasuhteen vaaran vuosiksi. 4 tutkittavaa. Tutkimustietoa säännöllisen harjoittelun ja lepoverenpaineen yhteydestä nuorilla urheilijoilla on kuitenkin niukalti. Viiden minuutin levon jälkeen systolinen ja diastolinen verenpaine mitattiin automaattimittarilla olkavarresta toistetusti 1 minuutin mittausvälillä. Tämä Terveyttä edistävä liikuntaseura (TELS) -tutkimuksen osatutkimus tarkasteli säännöllisen harjoittelun ja lepoverenpaineen yhteyttä 14–16-vuotiailla urheilijoilla. 15D täytettiin sairaalassa ennen kotiin pääsyä ja vuoden kohdalla. 48 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 oli selvittää miten liikunnallinen sydänkuntoutus vaikuttaa terveyspalveluiden käytöstä syntyviin sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon kustannuksiin, uusiin vakaviin sydäntapahtumiin ja koettuun terveyteen liittyvään elämänlaatuun (15D) verrattuna tavanomaiseen sydänpotilaan jatkohoitoon. Verenpaine ja pulssipaine analysoitiin sekä jatkuvina että luokiteltuina muuttujina (viitearvojen mukainen vai poikkeava). Otanta myös ositettiin valtakunnallisten liikuntalääketieteen keskusten (Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä, Kuopio, Oulu) sijainnin mukaan. Jos systolisten tai diastolisten paineiden ero mittausten välillä ylitti 10 mmHg, mittaus uusittiin kolmannen kerran. Tämä on aikaa, jolloin turvallinen rooli entisten viiteryhmien kesken katkeaa ja tilalle tulevat uudenlaiset ympäristöt haasteineen. Laajassa, valtakunnallisessa tutkimuksessa selvitettiin
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikemittarin kiihtyvyyssignaalista laskettujen paikallaanoloa kuvaavien muuttujien validiteettia suhteessa mitattuun vyötärönympärykseen. Kun harjoitusvastetta tarkasteltiin erikseen perikardiaalija epikardiaalirasvan osalta, rasvojen määrä väheni tilastollisesti merkitsevästi koko ryhmällä (molemmat p<0,05). MENETELMÄT: Tutkimus on osa Terveys 2011 -tutkimuksen Fyysinen aktiivisuus ja kunto -osatutkimusta, jossa 18–85-vuotiaiden fyysistä aktiivisuutta ja paikallaanoloa mitattiin kolmiaksiaalisella liikemittarilla. Liikkuvien ja liikkumattomien opiskelijoiden profilointi lisäisi ymmärrystä siitä, mitkä asiat liittyvät aktiiviseen liikkumiseen ja toisaalta vähäiseen liikkumiseen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen perusteella korkeakouluissa opiskelevien liikunta näyttää lisääntyneen 2000-luvulta lähtien, mikä antaa aiempia käsityksiä valoisamman näkökulman korkeakouluopiskelijoiden liikuntamäärän suunnasta. Vaikka HITharjoittelu näyttäisi aikaansaavan suuremman kuntomuutoksen verrattuna MITharjoitteluun, harjoitusmenetelmät vähentävät intratorakaalirasvoja yhtä tehokkaasti. Liikemittarin kiihtyvyys signaalista laskettujen paikallaanolomuuttujien validiteetti suhteessa vyötärönympärykseen HUSU P, SUNI J, TOKOLA K, VÄHÄYPYÄ H, SIEVÄNEN H, VALKEINEN H, MÄKIOPAS T, VASANKARI T TAUSTA: Paikallaanolo, erityisesti runsas istuminen, on yhteydessä useisiin terveysongelmiin kuten sydänja verenkiertoelimistön sairauksiin ja aineenvaihduntasairauksiin. Diabeetikoiden kestävyyskunto sekä koko kehon insuliiniherkkyys olivat lähtötilanteessa heikentyneitä verrattuna terveiden ryhmään (p<0,001), mutta ryhmien välillä ei ollut eroa muuttujien harjoitusvasteissa. TULOKSET: Koko ryhmällä (n=49) kahden viikon liikuntaharjoittelu paransi kestävyyskuntoa 3 % (p=0,004) ja koko kehon insuliiniherkkyyttä keskimäärin 14 % (p<0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Kahden viikon liikuntaharjoittelu parantaa merkittävästi kestävyyskuntoa ja koko kehon insuliiniherkkyyttä sekä vähentää tehokkaasti intratorakaalisen rasvan määrää niin terveillä kun tyypin 2 diabetesta sairastavilla koehenkilöillä. MENETELMÄT: Kohderyhmänä olivat alle 35-vuotiaat perustutkintoa suorittavat suomalaiset korkeakouluopiskelijat. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui yhteensä 49 keski-ikäistä (40–55 v), fyysisesti inaktiivista henkilöä, joista 28 oli terveitä ja 21 sairasti tyypin 2 diabetestä (T2D). Kyseessä on ensimmäinen tutkimus korkeakouluopiskelijoiden liikunnan muutoksista. Vastausaktiivisuus vaihteli eri vuosina 63 prosentista 44 prosenttiin. Korkeakouluopiskelijoiden liikuntapalvelujen käytön selvittämiseen ja tarjontaan kaivataan lisää tutkimusta. Harjoittelun kesto kummassakin tutkimusryhmässä oli kaksi viikkoa ja sisälsi kuusi harjoituskertaa. Vaikka harjoittelu ei aiheuttanut muutosta koko kehon painossa, väheni intratorakaalinen rasva keskimäärin 4 % koko ryhmällä (p<0,001). Liikunnan vaikutuksesta intratorakaalirasvan määrään sekä sydämen rasvapitoisuuteen on kuitenkin vähemmän tutkimustietoa. Sydämen rasvaprosentissa ei havaittu muutosta harjoittelun jälkeen koko ryhmän tasolla tai eri ryhmissä tarkasteltuna. Aineistona käytettiin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) toteuttamia valtakunnallisia korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksia vuosilta 2000, 2004, 2008 ja 2012. Kun kuntomuutosta tarkasteltiin harjoitusmenetelmän suhteen koko ryhmällä, havaittiin suuntaus suurempaan kuntomuutokseen HIT ryhmällä (5 % vs 1 %, p=0,051). Intratorakaalisen rasvan vähenemissä ei havaittu eroja diabetesluokittelun tai harjoitusmenetelmän suhteen. Vuosina 2000 ja 2004 tutkimukset tehtiin yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa (N=5030), vuosina 2008 (N=9967) ja 2012 (N=9992) mukana olivat myös ammattikorkeakouluopiskelijat. Aerobinen liikunta vähentää tehokkaasti viskeraalirasvan määrää ja maksan rasvapitoisuutta. 49 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevien hyötyja kuntoliikunnan muutoksia vuodesta 2000 vuoteen 2012. Tulokset olivat pääosin samansuuntaisia yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevilla. Paikallaanolon määrää on usein arvioitu kysymällä, kuinka paljon ihmiset istuvat päivän aikana. Kahden viikon liikuntaharjoittelulla ei tässä tutkimuksessa havaittu olevan vaikutusta sydämen rasvapitoisuuteen. Kuntoliikuntaa harrastavien osuudessa ei tapahtunut yhtä selvää kasvua, ja esimerkiksi päivittäin kuntoliikuntaa harrastavien määrä oli hieman vähentynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kahden eri liikuntaharjoittelumenetelmän vaikutusta intratorakaalirasvojen määrään, sydämen rasvapitoisuuteen ja koko kehon insuliiniherkkyyteen terveillä sekä tyypin 2 diabeetikoilla tietokonetomografiaa ja magneettispektroskopiaa hyödyntäen. Kahden viikon liikunta harjoittelu vähentää intra torakaalisen rasvan määrää terveillä sekä tyypin 2 diabeetikoilla HONKALA SM, MOTIANI K, ESKELINEN JJ, SAVOLAINEN A, SAUNAVAARA V, VIRTANEN KA, LÖYTTYNIEMI E, KALLIOKOSKI KK, HANNUKAINEN JC TAUSTA: Sydämen ympärille kertyvän intratorakaalirasvan (epija perikardiaalinen rasva) ja sydänlihakseen kerääntyvän rasvan on havaittu olevan yhteydessä mm. Insuliiniherkkyyden paranemisessa ei havaittu eroja harjoitusmenetelmien välillä. Tutkittavien M-arvo, VO 2peak , sydämen rasvapitoisuus sekä epija perikardiaalisen rasvan määrä määritettiin ennen ja jälkeen intervention. Eri vuosien välinen tilastollinen merkitsevyys analysoitiin One-Way ANOVA -menetelmällä. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS Statistics for Windows 21 ohjelmalla. insuliiniresistenssiin, dyslipidemiohin, ateroskleroosiin sekä sydämen toimintahäiriöihin. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden keski-ikä vaihteli eri vuosina 23–24-vuoden välillä ja vastaavasti yliopisto-opiskelijoiden 24–25-vuoden välillä. TULOKSET: Korkeakouluopiskelijoiden hyötyliikunta lisääntyi vuodesta 2000 vuoteen 2012. Analyysissa tarkasteltiin muuttujien jakaumia frekvensseinä ja prosenttiosuuksina. Se myös edesauttaisi opiskelijoiden fyysisen aktiivisuuden edistämistä. Vuosien 2008–2012 välillä pieneni myös hyötyliikuntaa vähiten harrastavien, alle 15 minuuttia päivässä liikkuvien yliopistoja ammattikorkeakouluopiskelijoiden osuus. Itsearviointien luotettavuus ja pätevyys ovat kuitenkin heikkoja. Diabetesluokittelun lisäksi ryhmät satunnaistettiin kahteen harjoittelultaan eroavaan ryhmään, lyhytkestoiseen kovatehoiseen (HIT, high intensity interval training, n(terveet)=14 ja n(T2D)= 10) ja pitkäkestoiseen kohtuukuormitteiseen (MIT, moderate intensity training, n(terveet)=14 ja n(T2D)= 11) harjoitteluryhmään. Opiskelijoiden fyysisen kokonaisaktiivisuuden mittaaminen objektiivisesti olisi tarpeen
Omatoiminen liikuntaharrastus oli yhteydessä (r=0,26; p<0,001) urheiluseuraharrastukseen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Uudet, objektiivisesti mitatut paikallaanoloa kuvaavat muuttujat olivat voimakkaammin yhteydessä vyötärönympärykseen kuin perinteisesti käytetyt kokonaisajat. Kuudesluokkalaisten liikuntaharrastaminen ja ruutuaika seinäjoella HYVÄRINENNÄYKKI H TAUSTA: Lasten ja nuorten liikuntaharrastaminen on vähentynyt ja vastaavasti ruutuaika lisääntynyt merkittävästi viimeisimpinä vuosina. TULOKSET: Kuudesluokkalaisista harrasti liikuntaa omatoimisesti yli 40 % ja urheiluseurassa yli 30 % vähintään neljä kertaa viikossa, 3 % ei harrastanut liikuntaa. Kyseisen ryhmän passiivisen ruutuajan käyttöä tulisi pyrkiä vähentämään sekä muuttamaan aktiiviseksi, apuna voisi toimia liikunnalliset videopelit sekä lasten ruutuajan määrään puuttuminen. Kokonaisaikojen rinnalla paikallaanoloa pitäisi jatkossa tarkastella myös taukojen sekä erikestoisten jaksojen lukumäärien ja kokonaiskestojen perusteella. vuosiluokkien oppilaille tarkoitettu fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen tiedonkeruuja palautejärjestelmä, johon kuuluu kahdeksanosainen fyysisen toimintakyvyn mittaristo (www.edu.fi/move). luokille JOENSUU L, OKSANEN H, INKINEN V, KALLIO J, HEISKANEN J, HAKONEN H, TAMMELIN T TAUSTA: Move! on perusopetuksen 5. TULOKSET: Osallistujien keski-ikä oli 52 vuotta (SD 14,7). 50 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 (Hookie AM 20, Traxmeet, Ltd, Espoo) viikon ajan. Liikuntakysymyksillä selvitettiin vapaa-ajalla omatoimisesti ja urheiluseurassa harrastetun liikunnan määrää sekä tehoa. Heittokiinniotto-yhdistelmä (kpl): T: 9, 11, 14, 12,. Ylävartalon kohotus (kpl) T: 27, 33, 33, 26, 29 ja 31, P: 25, 30, 37, 34, 37 ja 38. Mitä useammin paikallaanoloa tauotettiin päivän aikana ja mitä useampia seisomisjaksoja päivään sisältyi, sitä kapeampi oli vyötärönympärys. Mittarin asento määritettiin jokaisen analyysijakson lopussa ja liikkeen teho laskettiin analyysijaksojen minuutin liukuvana keskiarvona. katsomiseen yli kaksi tuntia päivässä käytti reilut 30 %. lk oppilaille, vuonna 2014 5.–8.lk oppilaille ja vuonna 2015 6.–9.lk oppilaille. TULOKSET: Mittauksiin osallistuneiden oppilaiden määrät luokittain (n): 4.lk: 272 (tyttöjä (T) 136, poikia (P) 136), 5.lk: 527 (T: 274, P: 253), 6.lk: 915 (T: 437, P: 478), 7.lk: 1611 (T: 732, P: 879), 8.lk: 1203 (T: 546, P: 657) ja 9.lk: 827 (T: 389, P: 438). Vyötärönympärys oli miehillä keskimäärin 97 cm (SD 12,3) ja naisilla 87 cm (SD 12,7). Kuudesluokkalaisista TV:n ym. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli luoda aineistosta Move!-mittausten vertailuarvot 4.–9. Sukupuolten välillä ei harrastusmäärissä ollut eroa. Vauhditon 5-loikka (m): T: 7,3, 7,7, 8,1, 8,2, 8,3 ja 8,5, P: 7,3, 8,0, 8,3, 9,0, 9,6 ja 10,2. ja 8. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuudesluokkalaisten liikuntaharrastamista, ruutuaikaa ja niiden välisiä yhteyksiä Seinäjoella sekä verrata niitä liikuntaja ruutuaikasuosituksiin. Mittaukset toteutettiin yhdelle luokalle n. Etunojapunnerrus (kpl) T: 18, 21, 22, 24, 25 ja 29, P: 9, 11, 12, 17, 20 ja 23. MENETELMÄT: Mittaukset toteutettiin vuonna 2013 kaikille mittauskoulujen 4.–7. Paikallaanolo (istuminen, makaaminen ja seisominen) tunnistettiin liikemittarin raakadatasta huomioimalla sekä liikkeen matala teho että mittarin asento suhteessa tunnistettuun pystyasentoon. Pai kallaanolon taukojen lukumäärä, alle 30 min pituisten istuen tai makuulla vietetty jen jaksojen kokonaiskesto ja alle 5 min seisomisjaksojen lukumäärä olivat voimakkaimmin yhteydessä vyötärönympärykseen sekä kestävyyskunnolla (vakioitu R2=0,68, SEE=7,46) että reippaan ja rasittavan liikunnan määrällä (vakioitu R2=0,31, SEE=11,17) vakioiduissa malleissa. Vyötärönympärys mitattiin tutkimuksen terveystarkastusten yhteydessä. ja 9.lk, tässä järjestyksessä) ovat seuraavat: 20 m viivajuoksu (min:sek): T: 3:57, 4:12, 4:33, 4:39, 4:39 ja 4:46, P: 4:37, 5:12, 5:18, 5:46, 6:12 ja 6:19. JOHTOPÄÄTÖKSET: Isolla osalla koululaisista liikuntasuositukset eivät täyty ja ruutuaikaa on syytä vähentää. Jatkossa tarvitaan seurantaja interventiotutkimuksia paikallaanolon terveysyhteyksistä ja niiden muutoksista. Ruutuaikaa selvitettiin tv:n katseluun, videopelien pelaamiseen ja internetin kautta kavereiden kanssa yhteydenpitoon käytettyä aikaa sekä vanhempien puuttumista lastensa ruutuaikaan sekä liikunnallisten videopelien pelaamista ja niihin käytettyä aikaa. Tytöt pitivät tilastollisesti merkittävästi (p<0,001) enemmän internetillä yhteyttä kavereihin ja pojat pelasivat selvästi (p<0,001) vastakkaista sukupuolta enemmän. Mittausosioita ovat: 1) 20 metrin viivajuoksu, 2) vauhditon 5-loikka, 3) etunojapunnerrus, 4) ylävartalon kohotus, 5) heitto-kiinniotto-yhdistelmä sekä liikkuvuus sisältäen 6) kyykistyksen, 7) alaselän ojennuksen sekä 8) oikean ja vasemman olkapään liikkuvuuden. Tyttöjen ja poikien mediaanitulokset eri luokka-asteilla (4., 5., 6., 7., 8. Jokaisen oppilaan suoritusta ohjeisti ja valvoi koulutettu mittaaja. Move!mittausten mediaani tulokset sekä vertailuarvot 4.–9. Muuttujien välisiä yhteyksiä sukupuoleen selvitettiin ristiintaulukoinnilla ja korrelaatioilla SPSS Statistics 20 -ohjelmaa apuna käyttäen. Mittaukset aloitettiin heitto-kiinniotto-yhdistelmällä ja päätettiin 20 m viivajuoksuun. Tärkein huomioitava ryhmä on täysin liikuntaa harrastamattomat, sillä aiempiin tutkimuksiin perustuen he ovat suurimmassa riskissä jatkaa passiivista elintapaansa aikuisenakin. Paikallaanoloa kuvaavina muuttujina käytettiin päivittäistä istuen tai makuulla vietettyä kokonaisaikaa, paikallaan seisomisen kokonaisaikaa sekä erikestoisten jaksojen (30 s–5 min, 30 s–10 min, 30 s–15 min, 30 s–30 min, >5 min, >10 min, >15 min, >30 min) lukumäärää ja yhteiskestoa päivässä. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan ne henkilöt, jotka olivat käyttäneet liikemittaria vähintään neljänä päivänä, ainakin 10 tuntia päivässä (n=1587, 57 % naisia). luokan (lk) oppilaille. Move!-mittaukset toteutettiin osana Oppilaiden liikunta ja hyvinvointi -seurantatutkimusta vuosina 2013–2015 yhdeksässä peruskoulussa. Lisäksi analysoitiin, kuinka monta kertaa päivässä paikallaanolo (istuminen tai makaaminen) päättyi pystysuuntaiseen kiihtyvyyteen ja liikkeeseen. Vähäinen liikuntaharrastaminen oli yhteydessä runsaaseen ruutuaikaan. 1,5 h aikana. MENETELMÄT: Aineisto kerättiin Seinäjoen kuudesluokkalaisilta (N=601) kouluissa Terveysja elämäntapakyselyn yhteydessä Webropol -ohjelmalla toteutettuna keväällä 2013. Alakoulun oppilaisiin sovellettiin Move!-mittausten 5.lk ohjeistuksia ja yläkoululaisille 8.lk ohjeistuksia. Vanhemmat eivät rajoittaneet 16 %:n ruutuaikaa. Pitkä istuen tai makuulla vietetty aika sen sijaan oli yhteydessä suurempaan vyötärönympärykseen. Tutkimusta varten aineistosta poimittiin kysymykset, jotka käsittelivät liikuntaharrastamista ja ruutuaikaa (7 kpl). Aineisto analysoitiin kuuden sekunnin analyysijaksoissa (epoch). Aineisto analysoitiin askeltavalla lineaarisella regressioanalyysillä, jossa vakioitavina tekijöinä olivat ikä ja sukupuoli sekä kuuden minuutin kävelytestituloksen perusteella ennustettu kestävyyskunto (VO 2peak ) tai liikemittarilla mitattu reippaan ja rasittavan liikunnan määrä. Liikuntaharrastus seurassa oli yhteydessä (r=0,083; p<0,05) liikunnallisten videopelien pelaamiseen
Vasemman olkapään liikkuvuus (%): T: 82, 84, 86, 84, 83 ja 84, P: 63, 68, 74, 73, 76 ja 76. Kuntotesteillä ja henkilökohtaisella palautteella voidaan osoittaa terveystottumusten muutostarve ja herättää mielenkiinto omien elintapojen seurantaan. Seurantakyselyssä 43 prosenttia arvioi, että kuntotestit kannustivat muuttamaan terveystottumuksia ja antoivat alkusysäyksen liikunnan harrastamiselle. Jatkossa olisi tärkeää tarjota muutosten tueksi paikallistason toimintaa, kuten miesten liikuntaryhmiä ja -neuvontaa. Seurannassa kuntotesteihin osallistuneiden kuntoindeksissä ei ollut tapahtunut muutosta, mutta viskeraalirasvan määrä ja rasvaprosentti olivat pienentyneet. Seuranta-aineistosta tutkittiin osallistujien taustatekijöitä sekä muutoksia liikuntaja ravitsemuskäyttäytymisessä ja liikuntakäsityksissä vuosien 2011 ja 2014 välillä. Liikunnan muutoksen vaikutusten selvittämiseksi muodostettiin myös ryhmät: 3) liikunnan lisääjät (n=323) ja 4) liikunnan. Lisäksi osallistujat olivat useammin korkeasti koulutettuja. Plasman sokeripitoisuus määritettiin tutkimusaikana toistetusti otetuista paastoverinäytteistä. Kyselylomakkeilla selvitettiin liikuntaja ravitsemustottumuksia sekä liikuntapystyvyyteen, tietoihin, taitoihin ja sosiaaliseen tukeen liittyviä käsityksiä. Tytöt saivat poikia enemmän onnistuneita liikkuvuussuorituksia kaikissa muissa liikkeissä paitsi kyykistyksessä. MENETELMÄT: Tutkimuksen perusaineisto (N=900) kerättiin syksyllä 2011 Suomi mies seikkailee -rekkakiertueelta. Tutkittavat jaettiin elinikäisen liikunnan (2 PAI-arvoa sekä -80 että 2000-luvulta) perusteella neljään ryhmään: 1) vähän liikkuvat (alin neljännes, n=242) ja 2) enemmän liikkuvat (kolme ylintä neljännestä, n=1097). Taustatekijöiden vertailu osoitti, että seurantakyselyyn osallistuneet ja osallistumattomat eivät eronneet vuoden 2011 aineistossa kuntotasoltaan, mutta osallistujat raportoivat enemmän liikuntaa edistäviä tekijöitä ja vähemmän liikunnan esteitä vuonna 2011. JOHTOPÄÄTÖKSET: Move!-mittausten mediaanitulokset olivat pääsääntöisesti pojilla parempia kuin tytöillä ja vanhemmilla ikäryhmillä parempia kuin nuoremmilla, lukuun ottamatta liikkuvuussuorituksia. Myös kyselyyn vastanneiden liikuntapystyvyys oli lisääntynyt vuosien 2011–2014 välillä (p<0,05). Suomimiehenkunto testeihin vuosina 2011 ja 2014 osallistuneiden liikuntakäsitykset, terveystottumusten muutokset ja kokemukset kuntotesteistä KAASALAINEN K, KASILA K, KOMULAINEN J, MALVELA M, POSKIPARTA M TAUSTA : Miehille suunnattujen liikuntakampanjoiden vaikutuksista on vähän tutkimustietoa, vaikka tiedetään, että kohdentamaton terveysviestintä ei kannusta elintapamuutoksiin. Miehet kutsuttiin uudelleen vastaamaan terveystottumuskyselyyn ja osallistumaan kuntotesteihin. Poikkeuksia tähän periaatteeseen aiheuttivat sukupuolten ja ikäryhmien kesken erilaiset mittaustehtävät. Sokeriaineenvaihdunnan häiriö määriteltiin Maailman Terveysjärjestön suositusten (2011) mukaisesti: paastoveren sokeripitoisuus >6,1 mmol/l tai diagnosoitu tyypin 2 diabetes. Kyselylomakeja kuntotestiaineistot analysoitiin ristiintaulukoimalla, Mann-Whitneyn ja Wilcoxonin parametrittomilla testeillä sekä avoimet vastaukset sisällönanalyysilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuntotesteihin osallistuneiden 18–64-vuotiaiden miesten terveystottumuksia, liikuntakäsityksiä ja niissä tapahtuneita muutoksia vuosien 2011 ja 2014 välillä. Vuoden 2014 mittauksiin valittiin perusaineistosta 260 miestä, joilla oli matala kuntoindeksi, ylipainoa ja kehon koostumusmittauksessa korkea viskeraalirasvan määrä. Tässä tutkimuksessa testeihin toistamiseen osallistuneet olivat liikuntamyönteisiä ja hyvin koulutettuja. Muutoksia liikuntatottumuksiin ilmoitti tehneensä 40 prosenttia vastaajista ja ruokailutottumuksia oli muuttanut kolmasosa (30 %). Kampanjoiden vaikutuksista liikuntamotivaatioon ja elintapamuutoksiin tarvitaan lisää tutkimustietoa. Vapaan ajan liikunnan määrän ja tehon perusteella laskettiin liikunta-aktiivisuutta kuvaava indeksi (PAI) 1 . Tämä tutkimus selvitti, miten nuoresta iästä lähtien jatkunut vähäinen liikunta tai liikunnan muutokset vaikuttavat sokeriaineenvaihdunnan häiriön riskiin. Liikunnan tiedetään vaikuttavan myönteisesti sokeriaineenvaihduntaan. Toiminnan kehittämiseksi tulisi tietää, miten kuntotestit ovat tavoittaneet kohderyhmänsä, ja onko osallistumisella vaikutusta terveyskäyttäytymiseen. Vertailuarvot muodostettiin aineistosta tertiileittäin lukuun ottamatta liikkuvuusmittauksia. Liikunnan lisääminen on yhteydessä vähäisempään sokeriaineenvaihdunnan häiriön riskiin KALLIO P, PAHKALA K, HEINONEN OJ, TAMMELIN T, HIRVENSALO M, TELAMA R, HELAJÄRVI H, VIIKARI J, RAITAKARI OT TAUSTA: Sokeriaineenvaihdunnan häiriö – kohonnut paastosokeripitoisuus tai tyypin 2 diabetes – on merkittävä kansanterveydellinen ongelma. ja 9.lk, tässä järjestyksessä) onnistuneet suoritukset: Kyykistys (onnistuneiden suoritusten osuus, %): T: 79, 83, 80, 79, 84 ja 84, P: 90, 90, 91, 89, 87 ja 88. Kuntotesteissä määritettiin kuntoindeksi mittaamalla kestävyyskuntoa (Polar OwnIndex Test), kehon koostumusta (InBody 720) ja käden puristusvoimaa (Saehan dynamometri). MENETELMÄT: Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimus on yksi maailman suurimmista tutkimuksista, jossa selvitetään sydänja verisuonitautien syntyyn vaikuttavia tekijöitä lapsuudesta alka en. Sekä kyselyyn että kuntotesteihin osallistui 28 miestä. 51 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 14 ja 15, P: 10, 13, 15, 13, 14 ja 16. Alaselän ojennus (%): T: 65, 61, 69, 75, 77 ja 79, P: 53, 51, 52, 52, 50 ja 58. luokkien tytöille ja pojille mittausosioittain. Vertailuarvot on julkaistu kokonaisuudessaan verkkosivuilla: http://www.likes.fi/tutkimus/liikkuva-kouluseuranta-ja-tutkimus. Kuitenkaan ei tiedetä, miten lapsuudesta aikuisuuteen asti jatkunut vähäinen liikunta on yhteydessä myöhempään sokeriaineenvaihdunnan häiriöön. LASERI-tutkimus alkoi vuonna 1980, jolloin yli 3500 lasta ja nuorta osallistui siihen. Liikuntaaktiivisuus selvitettiin kyselyllä vuosina -80, -83, -86, -89, -00, -07 ja -11. Sokeriaineenvaihdunnan häiriö todettiin 11 % osallistujista. Sen jälkeen tutkimushenkilöitä on seurattu toistuvasti. Viimeisimpään seurantatutkimukseen vuosina 2010–2012 osallistui yli 2000 iältään 34–50-vuotiasta tutkittavaa. Kunnossa kaiken ikääohjelma on toteuttanut vuodesta 2007 alkaen Suomi mies seikkailee-kampanjaa, joka on tarjonnut tuhansille miehille kuntotestimahdollisuuden ja kannustanut terveellisiin elintapoihin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittivat, että SuomiMiehen-kuntotestit kiinnostavat taustaltaan erilaisia miehiä. Oikean olkapään liikkuvuus (%): T: 92, 95, 96, 96, 96 ja 98, P: 85, 87, 89, 90, 91 ja 90. Move!-vertailuarvot laadittiin kerätystä aineistosta 4.–9. Kyselyvastaajilla painoindeksi oli pienentynyt syksystä 2011 (p=0,01). TULOKSET: Seurannassa tavoitettiin vain pieni osa vuoden 2011 testeihin osallistuneista. Kyselyyn vastasi 94 ja kuntotesteihin osallistui 56 henkilöä. Liikkuvuusmittauksissa laskettiin tytöiltä ja pojilta eri luokka-asteilla (4., 5., 6., 7., 8
MENETELMÄT: Tutkimus on osa GASELhanketta, jossa kehitetään ikääntyneille suunnattua hyvinvointia tukevaa etäpalvelua. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunnan lisääminen elämän aikana on yhteydessä pienempään sokeriaineenvaihdunnan häiriön riskiin verrattuna vähäiseen elinikäiseen liikuntaan. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin prospektiivisessa, väestöpohjaisessa aineistossa, 1) miten suomalaisten liikunta-aktiivisuus kehittyi lapsuudesta aikuisuuteen, sekä 2) miten vanhempien liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä tutkittavien liikunta-aktiivisuuden kehitykseen. TULOKSET: Aineisto osoitti poikien ja tyttöjen liikunta-aktiivisuuden kehityksen eroavan toisistaan, ja fyysisen aktiivisuuden tasot vaihtelivat matalasta korkeaan. Liikuntaa vähentäneiden henkilöiden riski sokeriaineenvaihdunnan häiriölle oli lähes yhtä suuri kuin vähän liikkuvilla (RR=0,95; CI95%=0,89-1,01; p=0,12). Vanhempien fyysinen aktiivisuus ja lasten liikunnallisuuden kehitys lapsuudesta aikuisuuteen – tutkimus suomalais väestöstä KASEVA K, YANG X, HIRVENSALO M, TAMMELIN T TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus on eräs kokonaisvaltaiseen terveyteen keskeisimmin vaikuttavista elämäntapatekijöistä (WHO, 2010). Tutkittavien vanhempien liikunta-aktiivisuutta kartoitettiin vuonna 1980. Muita liikuntamittareita, kuten ranteessa tai vyötäröllä pidettävä mittari, oli harvoin käytössä (7 %). Niille, jotka eivät käyttäneet liikuntateknologiaa oli tyypillistä, että heillä oli vaikeuksia käyttää myös matkapuhelinta tai tietokonetta. Ryhmien välillä merkitseviä (p<0,05) eroja löytyi lähes kaikissa tiedon puutteeseen liittyvissä tekijöissä: ei tiedä miten kannattaisi liikkua, liikuntataitojen, liikunnan ohjauksen tai sopivan liikuntamuodon puute. Kaikista vastaajista 77 %:lla oli jokin vapaa-ajan liikuntaa rajoittava tekijä. Pojat, joiden isät olivat olleet vähän liikkuvia heidän lapsuudessaan, olivat yli kolminkertaisessa riskissä päätyä vähän liikkuviksi lapsuudesta aikuisuuteen (OR: 3,29, 95%:n luottamusväli: 1,73–6,25, p<0,001) verrattuna poikiin, joilla oli ollut säännöllisesti liikkuva isä. Varhaislapsuuden sosiaalisten suhteiden ja mallioppimisen on osoitettu olevan eräitä terveyskäyttäytymisen muovaajia (Lau ym., 1990; Steinbeck, 2001). Tulokset analysoitiin käyttäen logistista regressioanalyysiä (sukupuoli ja ikäkohortti vakioitu). Myös jonkin verran liikkuvien isin pojilla oli suurempi todennäköisyys päätyä vähän liikkuviksi (OR: 2,00, 95%:n luottamusväli: 1,14–3,52, p=0,02) verrattuna säännöllisesti liikkuvien isien poikiin. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja esimerkiksi seuraavissa tekijöissä: häpeä, rahan, ajan, liikuntavarusteiden tai liikuntatilojen puute tai huonot liikenneyhteydet liikuntapaikoille. Vastaajien keski-ikä oli 73,4 (SD 6,8) vuotta ja heistä 58 % oli naisia. Eri ikäryhmien vähäistä liikuntaa pidetään maailmanlaajuisena haasteena, ja liikunnallisuuden kehittämiseen sekä ylläpitämiseen etsitään uusia keinoja (Hallal ym., 2012). Ikääntyneiden liikuntaa rajoittavat tekijät ja liikuntateknologian käyttö KANGAS M, ENWALD H, KERÄNEN NS, IMMONEN M, SIMILÄ H, TORNBERG J, JÄMSÄ T, KORPELAINEN R TAUSTA: Ikääntyneiden osuus väestöstä lisääntyy. Muita yleisiä liikuntaa rajoittavia tekijöitä olivat inaktiivisilla sääolosuhteet (talvi) (39 %) ja kiinnostuksen puute (34 %), sekä aktiivisilla sopivan ryhmän puute (16 %). Kyselyn vastausprosentti oli 61 %. Useimmin käytettyjä olivat askelmittarit (29 %), sykemittarit (21 %) ja matkapuhelimet (18 %). Liikuntamittareiden käytön koki helpoksi 24 % ja kalliiksi 21 % vastaajista. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -projektista (n=3596), joka aloitettiin vuonna 1980. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulosten perusteella vähän liikkuvat ikääntyneet tarvitsevat yksi löllistä tietoa ja tukea liikuntaa rajoittavien tekijöiden hallitsemiseksi. 47 %, p<0,001). Inaktiiviset kokivat harvemmin mittarin käytön helpoksi, eivätkä he kokeneet yhtä usein hyötyvänsä liikuntamittareista tai olleet kiinnostuneita niiden käytöstä (p<0,05). Vastaajista 95 % liikkui ulkona ja pystyi nousemaan tuolilta ilman avustajaa. Molemmat yhteydet säilyivät sosioekonomisten tekijöiden vakioinnin jälkeen (p<0,05). Tutkittavien vapaa-ajan liikuntaaktiivisuutta kartoitettiin kahdeksassa mittausvaiheessa vuosien 1980–2011 aikana. Ikääntyneet kokivat liikuntamittareiden käytön kiinnostavaksi (29 %) ja hyödylliseksi (37 %), harvemmin tarpeelliseksi (18 %). Noin 45 % kaikista ikääntyneistä ja 35 % inaktiivisten ryhmästä käytti jotain liikuntamittaria. Silti, verrattuna aktiivisiin liikunnallisesti inaktiivisten ryhmä koki harvemmin tarvitsevansa tietoa liikunnasta (p<0,001), mutta ryhmät eivät eronneet koetussa tiedon tarpeessa ravintoon tai sairauksiin liittyen. Molemmille ryhmille tyypillisiä rajoittavia tekijöitä olivat laiskuus, sairaus tai vamma ja apea mieliala tai yleinen väsymys, mutta nämä syyt olivat yleisimpiä inaktiivisilla (p<0,05). 52 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 vähentäjät (n=316). Liikuntateknologioiden, kuten aktiivisuusja askelmittareiden, käytön on osoitettu muissa ikäryhmissä tukevan liikkumisen lisäämistä. Yleisten teknologiavalmiuksien myötä liikuntamittareilla voi olla tärkeä rooli myös ikääntyneiden liikkumisen tukemisessa. Med Sci Sports Exerc 2014;46(5):955–62. Liikunnan on osoitettu olevan yksi ikääntyneiden hyvinvointiin ja itsenäiseen selviytymiseen vaikuttava tekijä, mutta huomattava osa ikääntyneistä ei liiku terveytensä kannalta riittävästä. Tutkittavien lapsuuden perheen (1980) ja aikuisiän (2007) sosioekonomiset taustatekijät vakioitiin tutkimuksessa. Enemmän liikkuvilla oli pienempi sokeriaineenvaihdunnan häiriön riski vähän liikkuviin verrattuna (RR=0,95: CI95%=0,89-0,99: p=0,042). Telama R ym. Myös liikuntaa lisänneillä ja enemmän liikkuvilla sokeriaineenvaihdunnan häiriön riski oli saman suuruinen (RR=1,01; CI95%=0,99-1,04: p=0,26). TULOKSET: Viikoittaisen liikkumisen perusteella ikääntyneistä 17 % oli inaktiivisia (ripeää liikuntaa harvemmin kuin kerran viikossa ja kevyttä liikuntaa harvemmin kuin neljä kertaa viikossa). Rajoittavien tekijöiden esiintyminen oli yleisempää inaktiivisten ryhmässä verrattuna aktiivisten ryhmään (93 % vs. TULOKSET: Liikuntaa lisänneillä henkilöillä oli pienempi riski sairastua sokeriaineenvaihdunnan häiriöön kuin vähän liikkuvilla (RR=0,93; CI95%=0,88-0,99; p=0,014). Hankkeessa toteutettiin vuonna 2014 väestöpohjainen kyselytutkimus 1500 Pohjois-Suomessa asuvalle vähintään 65-vuotiaalle henkilölle. Vanhempien ja lasten liikunta-aktiivisuuden välisiä yhteyksiä koskeva tieto on kuitenkin vielä puutteellista, ja prospektiiviset tutkimusasetelmat ovat harvinaisia. LÄHTEET: 1. Isien liikunta-aktiivisuuden ja tyttärien liikunta
Global recommendations for physical activity and health. Erilaistuneen aikuisen lihassolun solutyypin ja metabolian säätelyn lisäksi Prox1 on välttämätön satelliittisolujen erilaistumiselle.. Hallal P, Andersen L, Bull F, Guthold R, Haskell W, Ekelund U. Selvittääksemme Prox1:n roolia lihaksissa, yliekspressoimme Prox1:tä AAV-virusvektorin avulla hiiren nopeassa tibialis anterior lihaksessa, jossa Prox1:a on luontaisesti erittäin vähän. 3. Yhteyksiä tutkittiin multinomisella logistisella regressioanalyysillä, jossa vakioitiin ikä, sukupuoli, sairauksien lukumäärä, koulutus, asuinaika kodissa sekä asuinaluetyyppi. Avoimista kartta-aineistoista määritettiin tutkittavien kodista korkeintaan 500 m etäisyydellä olevien vesialueiden esiintyminen (kyllä, ei) (Maastotietokanta 2013) sekä korkeintaan 500 m ja 1 km etäisyydellä olevien vähintään 10 hehtaarin kokoisten luontoalueiden maanpeitteen moni muotoisuus (vähäinen, keskimääräinen, korkea) (Corine maanpeite 2012). Koko genomin transkriptioanalyysien ja solukokeiden tulokset osoittivat, että Prox1 säätelee lihassolutyyppiä calcineurinsignaloinnin kautta. Vaivatta liikkumaan pystyvillä korkeintaan 1 km etäisyydellä olevan luontoalueen korkeampi monimuotoisuus oli yhteydessä suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen (p?0,015). Lancet 2012;380:247–257. Obes Rev 2001;2:117–130. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikkumisvaikeuksista kärsivien ja vaivatta liikkumaan pystyvien iäkkäiden ihmisten fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kodin lähellä sijaitseviin vesialueisiin ja suurten luontoalueiden moni muotoisuuteen sekä koettuihin liikuntaan houkutteleviin ympäristön piirteisiin. Yliekspressio aikaansai hitaiden myosiinigeenien sekä hitaisiin lihassoluihin liittyvien kalsiumin säätelygeenien merkitsevän nousun, kun taas nopeiden myosiinin raskasketjujen ilmeneminen laski. Global physical activity levels: surveillance progress, pitfalls, and prospects. Hitaiden lihassolujen lisäksi havaitsimme, että Prox1 ilmeni myös lihaksen kantasoluissa, satelliittisoluissa. http://www.who.int/gho/ncd/risk_factors/physical_ activity_text/en/. Nämä muutokset olivat päinvastaisia, mitä olimme odottaneet solutyyppimuutosten perusteella, koska hitaiden solujen lisääntymisen oletimme liittyvän lisääntyneeseen aerobiseen energiantuottoon. 4. J Health Soc Behav 1990;31:240–259. World Health Organization, 2010. Prox1 transkriptiotekijä säätelee lihassolujen solu tyyppiä ja metaboliaa sekä satelliittisolujen erilaistu mista KIVELÄ R, SALMELA I, NGUYEN HY, MERVAALA E, KOISTINEN H, WIENER Z, ALITALO K TAUSTA: Geenien transkription säätelytekijä Prox1 on elintärkeä kehityksen aikana useissa elimissä ja sen polymorfia on viime aikoina liitetty tyypin 2 diabetesriskiin useissa eri aineistoissa. Kävelyvaikeuksia kokevilla korkeintaan 500 m etäisyydellä oleva vesialue (p=0,038) oli yhteydessä korkeampaan fyysiseen aktiivisuuteen. Lau R, Quadrel M, Hartman K. 53 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 aktiivisuuden kehittymisen välillä ei ollut yhteyttä (p>0,05). Kun taas poistimme Prox1 geenin hiirten lihaksista, muuttui hidas soleuslihas tyypiltään lähemmäs nopeita lihaksia. Kun kävelyvaikeuksia ei ole, etäisyys houkutteleviin tekijöihin voi olla pidempi. Kävelyvaikeuksista riippumatta lähiluonnon kokeminen ulkoliikuntaan houkuttavana oli yhteydessä korkeampaan fyysiseen aktii visuuteen (kävelyvaikeuksia kokevilla p=0,032, ei vaikeuksia kokevilla p=0,035). Kun hiljensimme Prox1 geenin hiiren ja ihmisen myoblasteista soluviljelmässä, ne eivät enää pystyneet erilaistumaan ja muodostamaan myotuubeja kuten villityypin solut. MENETELMÄT ja TULOKSET: Tässä tutkimuksessa osoitimme, että Prox1 esiintyy myös luurankolihaksessa, mutta ainoastaan tyypin 1 hitaissa soluissa. Vesialueen läheisyys lisäsi lähiluonnon kokemista ulkoliikuntaan houkuttavana (vaikeuksia kokevilla p=0,010, ei vaikeuksia kokevilla p<0,001). Fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistämisessä olisi huomioitava varhaisen kasvuympäristön ja sukupuolispesifin mallioppimisen merkitys. Haastattelussa selvitettiin itseraportoitu fyysinen aktiivisuus (korkeintaan vähäinen aktiivisuus, kohtalainen kuormitus noin 3h/vko, tai kohtalainen kuormitus >4h), lähiluonnon kokeminen ulkoliikuntaan houkuttavana (kyllä, ei) ja vaikeus kävellä 500 m (ei vaikeutta, vähän/ paljon vaikeuksia – ei pysty). The importance of physical activity in the prevention of overweight and obesity in childhood: a review and opinion. LÄHTEET: 1. Lihassolutyypin säätelyn lisäksi Prox1:n yliekspressio laski ja Prox1:n poisto nosti PGC-1a geenin ilmenemistä lihaksissa ja muutti monien muidenkin oksidatiiviseen metaboliaan liittyvien geenien ilmenemistä. 2. Development and change of young adults’ preventive health beliefs and behavior: influence from parents and peers. Vesialueiden ja suurten luontoalueiden moni muotoisuuden yhteys iäkkäiden ihmisten fyysiseen aktiivisuuteen KESKINEN K, RANTAKOKKO M, SUOMI S, RANTANEN T, PORTEGIJS E TAUSTA: Kodin lähiympäristö voi innostaa liikkumaan ulkona ja siten vaikuttaa henkilön fyysiseen aktiivisuuteen. Steinbeck K. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kodista korkeintaan 500 m etäisyydellä olevat liikkumiseen houkuttavat ympäristötekijät voivat olla yhteydessä korkeampaan fyysiseen aktiivisuuteen kävelyvaikeuksia kokevilla henkilöillä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tuloksemme osoittavat, että Prox1 on tärkeä säätelijä lihaksen sekä satelliittisolujen toiminnassa. Onkin tärkeää, että lähiympäristöstä löytyy erityyppisiä luontoelementtejä, jotta mahdollisimman moni ikääntynyt henkilö motivoituu liikkumaan ulkona, kävelyvaikeuksista riippumatta. Maksimaalinen pitkäkestoinen juoksukuormitus hiirillä laski merkitsevästi Prox1:n ilmenemistä lihaksissa. Tutkimme myös miten liikunta vaikuttaa Prox1:n ilmenemiseen lihaksissa. MENETELMÄT: Osallistujat olivat 75–90 -vuotiaita (n=848, keski-ikä=81 vuotta, 62% naisia). Vesialue innos taa liikuntaan kävelyvaikeuksia kokevia henkilöitä ja luontoalueiden korkea monimuotoisuus niitä, joilla ei ole kävelyvaikeuksia. Niillä, joilla ei ollut kävelyvaikeuksia, korkeintaan 500 m etäisyydellä olevan luontoalueen keskimääräinen monimuotoisuus vähensi houkuttavuuden kokemusta (p=0,016). TULOKSET: Kävelyvaikeuksia oli 26%:lla (n=217) tutkituista. Äitien liikunta-aktiivisuuden ja lasten liikunta-aktiivisuuden kehittymisen väliltä ei myöskään löytynyt yhteyksiä (p>0,05). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoitti, että vähän liikkuvien isien pojat olivat yli kolminkertaisessa riskissä päätyä vähän liikkuviksi verrattuna säännöllisesti liikkuvien isien poikiin
Fyysinen aktiivisuus ja istumisaika mitattiin kiihtyvyysanturiin perustuvalla, lantioon kiinnitettävällä mittarilla (Hookie) ja terveydentila arvioitiin strukturoidulla terveystarkastuksella (591 nuorta, joista 418 seuratoimintaan osallistuvaa ja 173 osallistumatonta). Näistä koehenkilöistä 662 mieheltä ja 807 naiselta mitattiin myös baroheijasteherkkyys. Tutkimus sisältää niin biolääketieteellistä kuin yhteiskuntakäyttäytymistieteellistä tutkimusta ja tuottaa käytännönläheistä tietoa, jolla on uutuusja sovellettavuusarvoa, niin liikuntapoliittisesti kuin paikallistason seuratoimintaa kehitettäessäkin. Elinikäinen liikunta ja sydämen autonominen säätely keskiiässä KIVINIEMI AM, PERKIÖMÄKI N, AUVINEN J, HERRALA S, HAUTALA AJ, AHOLA R, TAMMELIN T, TULPPO MP, JÄRVELIN MR, KORPELAINEN R, HUIKURI HV TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä sydämen autonomiseen, lähinnä parasympaattiseen säätelyyn, jota voidaan mitata lyönnistä toiseen tapahtuvalla sykevaihtelulla. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa on tarkoituksena toteuttaa prospektiivinen kohorttiseuranta. Elinikäisen liikunnan yhteydestä sydämen autonomiseen säätelyyn kuitenkin tiedetään vähän. On myös erittäin mielenkiintoista, että sama transkription säätelijä näyttäisi säätelevän lihaksessa solutyyppiä ja metaboliaa toisistaan erillään. Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja sydämen parasympaattinen säätely ovat tärkeitä riskitekijöitä sydäntapahtumille. Lisäksi tutkitaan, onko seuran ja/tai valmentajien terveyden edistämisaktiivisuudella yhteyttä toiminnassa mukana olevien nuorten terveystottumuksiin ja terveydentilaan. Naisilla elinikäinen liikunta oli itsenäinen parasympaattista sykevaihtelua (p<0,001) ja seisoma-asennossa mitattua baroheijasteherkkyyttä selittävä tekijä (p=0,022). (2015) Health promotion activities of sports clubs and coaches and health and health behaviours in youth participating in sports clubs: The Health Promoting Sports Club (HPSC) study. Miehillä elinikäisen liikunnan yhteys parasympaattiseen sykevaihteluun ja baroheijasteherkkyyteen ei kuitenkaan ollut riippumaton elintavoista, antropometriasta, verenpaineesta, eikä veren kolesterolista ja glukoosista 46-vuotiaana (ANCOVA p=0,140–0,555). Tutkittavat jaettiin elinikäisen liikunta-aktiivisuuden mukaan kolmeen ryhmään (matala, keskitaso, korkea), jotka muodostettiin 14, 31 ja 46 vuoden iässä itseraportoidun vapaa-ajan liikunnan perusteella. Terveyttä edistävä liikunta seura (TELS) – käytäntöä palveleva tutkimus urheilu seuran terveyden edistämis aktiivisuudesta sekä seuratoimintaan osallistuvan nuoren terveystottumuksista ja terveydestä KOKKO S, SELÄNNE H, ALANKO L, HEINONEN OJ, KORPELAINEN R, SAVONEN K, VASANKARI T, KANNAS L, KUJALA U, AIRA T, VILLBERG J, PARKKARI J TAUSTA: Lasten ja nuorten liikuntaseurat ovat potentiaalisia terveyden edistämisen toimintaympäristöjä. Seurojen ja valmentajien terveyden edistämisaktiivisuutta (154 seuraa, 313 toimihenkilöä ja 281 valmentajaa) sekä 14–16-vuotiaiden nuorten terveystottumuksia, tukija liikuntaelinten terveyttä sekä vammoja tutkittiin kyselylomakkeilla (seurojen kautta 759 seuratoimintaan osallistuvaa sekä koulujen kautta 665 seuratoimintaan osallistuvaa ja 983 osallistumatonta). Aineisto kerättiin vuosien 2013–14 aikana. Tutkimuksen rakenne on äskettäin julkaistu (Kokko ym. MENETELMÄT: TELS on monitieteinen ja -menetelmällinen poikkileikkaustutkimus. Naisilla tämä yhteys on riippumaton muista elintavoista ja riskitekijöistä, kun taas miehillä elinikäisen liikunnan yhteys sydämen autonomiseen säätelyyn selittyy osin muilla elintavoilla ja riskitekijöillä. BMJ Open Sport & Exercise Medicine, painossa.. Toistaiseksi tätä mahdollisuutta ei ole optimaalisesti hyödynnetty. TULOKSET: Tuloksia on toistaiseksi analysoitu muun muassa nuorten päihdekokeilujen/käytön, muiden terveystottumusten, alaselänja niskahartiaseudun kipujen, äkillisten vammojen, EKG:n ja verenpaineen osalta. Sydämen sykevälit tallennettiin (RS800CX, Polar Electro, Kempele) ja sydämen parasympaattinen aktiivisuus (rMSSD) laskettiin 3-min istumisen ja 3-min seisomisen ajalta. tukija liikuntaelinten kartoituksen, verinäytteet, lepo-EKG:n, lepo-spirometrian ja bronkodilataatiokokeen. Liikuntalääketieteen keskuksissa nuorille suoritettiin perusteellinen lääkärintarkastus, joka sisälsi mm. Hanke on monikeskustutkimus, joka kokoaa yhteen kaikki suomalaiset liikuntalääketieteen keskukset. Neljän viimeksi mainitun tuloksia esitellään Liikuntalääketieteen päivillä erillisissä abstrakteissa. Laajan TELS-monikeskustutkimuksen tarkoituksena on selvittää suomalaisten liikuntaseurojen ja valmentajien terveyden edistämisaktiivisuutta sekä seuratoimintaan osallistuvien nuorten terveystottumuksia ja terveydentilaa. Sykevaihtelua koskeviin analyyseihin sisällytettiin 1 283 miestä ja 1 779 naista, joilla ei ollut sydäntai hengityselinsairauksia, diabetesta tai verenpainelääkitystä. JOHTOPÄÄTÖKSET: TELS tutkimus kohdentuu liikuntatieteellisestä ja terveyden edistämisen näkökulmasta käytännönläheiseen ja tärkeään osaan liikunnanja urheilun kenttää eli seuratoimintaan sekä sen parissa liikkuviin ja urheileviin nuoriin. MENETELMÄT: Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 kuuluvat henkilöt kutsuttiin tutkimukseen 46 vuoden iässä (n=5861, 57 % kohortista). TULOKSET: Sekä miehillä että naisilla ja molemmissa mittaustilanteissa, korkean (p<0,01) ja keskitason (p<0,05) elinikäisen liikunta-aktiivisuuden ryhmillä oli suurempi rMSSD kuin matalan aktiivisuuden ryhmällä. 2015). Tässä tutkimuksessa hypoteesinamme oli, että elinikäinen liikunta on positiivisesti yhteydessä sydämen parasympaattiseen säätelyyn keski-ikäisessä väestössä. LÄHTEET: 1. Samoin baroheijasteherkkyys oli suurin korkean elinikäisen liikunta-aktiivisuuden ryhmällä (ANOVA p=0,001–0,032). 54 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Koska lihakset ovat yksi tärkeimmistä glukoosimetabolian säätelijöistä elimistössä, ja Prox1 geenin polymorfian on osoitettu olevan yhteydessä tyypin 2 diabetekseen, avaavat löydöksemme uusia mahdollisuuksia Prox1:n roolin ja mekanismin selvittämisessä diabeteksen synnyssä. and Parkkari, J. Nuorten tottumuksia ja terveydentilaa verrataan seuratoimintaan osallistumattomiin. Jatkuva EKG ja verenpaine mitattiin noin puolelta osallistujilta nopeaa verenpaineen säätelyä kuvaavan baroheijasteherkkyyden määrittämiseksi. Kujala, U.M., Aira, T., Villberg, J. Tutkimus toteutetaan kaikkien kuuden Suomen liikuntalääketieteen keskuksen, Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen sekä UKK-instituutin yhteistyönä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Elinikäinen liikunta on positiivisesti yhteydessä sydämen parasympaattiseen säätelyyn keski-iässä. Kokko, S., Selänne, H., Alanko, L., Heinonen, O.J., Korpelainen, R., Savonen, K., Vasankari, T., Kannas, L
TULOKSET: Tutkimuksen mukaan naisilla jotka harrastivat liikuntaa terveysliikuntasuosituksen mukaisesti (vähintään kaksi ja puoli tuntia ripeää kestävyysliikuntaa useana päivänä viikossa ja vähintään kahdesti viikossa lihaskuntoa kohentavaa liikuntaa), kokonaiskustannukset olivat 80,5 % alhaisemmat verrattuna ei suosituksen täyttäviin ( €92 vs. Kontrolliryhmän fyysinen aktiivisuus mitattiin, mutta he eivät saaneet siitä palautetta. tyytyväinen). €729, p= 0,006). Interventioryhmän fyysinen aktiivisuus ja istumisaika mitattiin rannemittarilla (Polar Active) ja he saivat käyttöönsä älypuhelimissa toimivan, pelimekaniikkoja hyödyntävän hyvinvointivalmennussovelluksen, jossa aktivointi oli räätälöity aktiivisuustasojen ja elämäntapamuutoshalukkuuden perusteella. Intervention aikana tapahtuneeseen muutokseen yhteydessä olevia tekijöitä analysoitiin logistisella regressioanalyysillä interventioryhmän sisällä. Alaselkäkipu, joka on yleisin syy yli 10 päivän sairauspoissaoloihin, aiheutti Suomessa 1,8 miljoonaa sairauspoissaolopäivää vuonna 2013. Tutkittavat täyttivät laajan elintapaja hyvinvointikyselyn ja heiltä mitattiin kehonkoostumus, puristusvoima ja aerobinen kunto tutkimuksen alussa ja lopussa. Huolimatta parantuneista nostotekniikoista ja ei työhön liittyvistä tekijöistä, kuten iästä, tutkimusten mukaan hoitotyö lisää riskiä alaselkäkipuihin. €626, p=< 0,001). Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella terveysliikuntasuosituksen toteutumisen sekä kestävyysja lihaskunnon yhteyttä suoriin terveydenhuollon kustannuksiin ja tuottavuuskustannuksiin. ei rajoita) oli positiivisesti yhteydessä koetun terveydentilan muutokseen. Tämän 6 kk mittaisen intervention tarkoituksena oli selvittää, miten mobiili, pelillistetty etäpalvelu vaikuttaa nuorten miesten koettuun hyvinvointiin. Nuorille tarjotut elintapaohjaukseen tähtäävät palvelut saattaakin olla hyvä rakentaa uutta teknologiaa ja nuorille ominaista toimintaympäristöä hyödyntäen. Kestävyyskuntoa arvioitiin 6 minuutin kävelytestillä ja yläraajojen lihasten voimaa sekä vartalolihasten kykyä tukea selkää muunnellulla punnerruksella. Selkäkivun esiintyvyys vaihtelee eri ammattiryhmissä ja fyysisesti raskaan työn tiedetään lisäävän selkäkipuja. 55 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Liikunnan ja kunnon yhteys terveydenhuollon kustannuksiin ja sairaus poissaoloihin epäspesifistä selkäkivusta kärsivillä naishoitajilla KOLU P, TOKOLA K, KANKAANPÄÄ M, SUNI J TAUSTA: Alaselkäkipu lisää sekä terveydenhuollon suoria kustannuksia (lääkärillä käynnit, sairaalapäivät ja lääkitys) että sairaus poissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuvia epäsuoria kustannuksia. Tutkittavat satunnaistettiin interventioryhmään (N=255) ja kontrolliryhmään (N=252). Perinteinen terveysvalistus ei ole ollut tehokas keino nuorten aktivointiin. Lisäksi naisilla jotka kuuluivat parhaimpaan kolmannekseen muunnellussa punnerruksessa, oli 83,7 % alhaisemmat kokonaiskustannukset verrattuna huonoimpaan kolmannekseen ( €102 vs. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 507 keskimäärin 17,8 (0,6) -vuotiasta miestä, jotka rekrytoitiin Oulun kutsuntatilaisuudessa syksyllä 2013. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen mukaan itse ilmoitettu terveysliikuntasuosituksen mukainen liikunta sekä mitattu hyvä kestävyysja lihaskunto ovat yhteydessä alhaisempiin terveydenhuollon kustannuksiin ja vähäisempiin sairauspoissaoloihin alaselkäkivusta kärsillä naishoitajilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Pelillistetty etähyvinvointivalmennuspalvelu voi olla hyvä keino parantaa nimenomaan passiivisimpien, syrjäytymisriskissä olevien nuorten miesten koettua hyvinvointia.. Naisilla jotka sijoittuivat kestävyyskuntonsa osalta parhaimpaan kolmannekseen, kokonaiskustannukset olivat 75,7 % alhaisemmat verrattuna huonoimpaan kolmannekseen ( €177 vs. Elämäntyytyväisyys parani useammin niillä interventioryhmän miehillä, joilla oli perheessä matala tulotaso ja jotka kokivat terveydentilansa huonoksi lähtötilanteessa. Tutkimus on osa MOPOhankekokonaisuutta. Ryhmien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys analysoitiin ristiintaulukoinnilla. Hyvään naishoitohenkilöstön kestävyysja lihaskuntoon panostaminen olisi yhteiskunnan näkökulmasta taloudellisesti kannattavaa, sillä se edistäisi työkykyä ja vähentäisi sekä selkäkivusta aiheutuvaa terveyspalveluiden käyttöä että sairauspoissaoloja. Monimuuttuja-analyysin perusteella kiinnostuksen puute liikkumista rajoittavana tekijänä (OR 3,8; 95 % CI 1,5 – 9,5; vs. Kyselylomakkeen avulla kerättiin tietoa alaselkäkivusta aiheutuvasta terveyspalveluiden käytöstä (lääkärin ja hoitajan käynnit, sairaalapäivät), lääkityksestä ja sairauspoissaoloista tutkimusta edeltäneen puolen vuoden ajalta. Pelillistetty etähyvin vointivalmennus paransi syrjäytymisriskissä olevien nuorten miesten koettua hyvinvointia – väestöpoh jainen, satunnaistettu kont rolloitu interventio (MOPO) KORPELAINEN R, PYKY R, JAUHO AM, AHOLA R, IKÄHEIMO TM, KOIVUMAA HONKANEN H, MÄNTYSAARI M, KEINÄNENKIUKAANNIEMI S, JÄMSÄ T TAUSTA: Tutkimuksissa on osoitettu, että liikkumattomuus, epäterveet elintavat ja syrjäytyminen kasautuvat erityisesti nuorille miehille. Testien valinta perustui niiden hyvään toistettavuuteen ja kykyyn ennustaa terveyttä ja toimintakykyä. €471, p= 0,011). MENETELMÄT: Tutkimus pohjautui hoitohenkilöstön selkäkivun pitkittymisen ehkäisytutkimukseen (NURSE-RCT). Viikoittaisen vapaa-ajan liikunnan määrä ja taustatiedot kerättiin kyselylomakkeen avulla, jonka tutkimukseen osallistujat täyttivät ennen tutkimusryhmiin arpomista. TULOKSET: Interventioryhmässä terveydentilansa kokivat parantuneen useammin ne miehet, jotka lähtötilanteessa liikkuivat vähän, kokivat terveytensä huonoksi, olivat aiemmin saaneet terveydenhuollon ammattilaiselta kehotuksen muuttaa elintapoja, kokivat liikuntamahdollisuutensa vähäisiksi, ja joilla kiinnostuksen ja ohjauksen puute olivat keskeisiä liikkumista rajoittavia tekijöitä. Sairauspoissaolojen ehkäisy on yhteiskunnan kannalta tärkeää, sillä alaselkäkivusta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain noin 45 miljoonan euron lisäkustannukset. Taloudellinen arviointitutkimus perustui ennen intervention alkua kerättyyn poikkileikkausaineistoon (n = 219). Päävastemuuttujia olivat muutokset koetussa terveydessä ja elämäntyytyväisyydessä. Kestävyys ja lihaskunnolla on havaittu yhteys tukija liikuntaelinongelmiin, sillä 6 minuutin kävelytestin ja nostotestin on todettu ennustavan työkykyä tukija liikuntaelinoireista kärsivillä työntekijöillä. Elämäntyytyväisyys parani niillä, jotka olivat lähtötilanteessa tyytymättömiä (OR 11,2; CI 4,1 – 30,9; vs
Tulostemme perusteella yksilöllisellä perhekeskeisellä liikuntaja ravitsemusinterventiolla voidaan vähentää kardiometabolista riskiä tavallisessa lapsiväestössä.. JOHTOPÄÄTÖKSET: Yksilöllinen perhekeskeinen liikuntaja ravitsemusinterventio hidasti ylipainon ja insuliiniresistenssin lisääntymistä ja laski plasman LDL-kolesterolia lapsilla. MENETELMÄT: Tutkimme yksilöllisen perhekeskeisen liikuntaja ravitsemusintervention vaikutuksia keskeisiin kardiometabolisiin riskitekijöihin 2-vuotisessa kontrolloidussa tutkimuksessa lapsilla. Defining and setting national goals for cardiovascular health promotion and disease reduction: the American Heart Association's strategic Impact Goal through 2020 and beyond. LDL-kolesteroli laski interventioryhmässä, mutta se nousi kontrolliryhmässä (0,06 ja + 0,02 mmol/l, P = 0,025). LÄHTEET: 1. LloydJones DM, ym. Siten lopullisessa aineistossamme oli 482 lasta, joista 295 oli interventioryhmässä ja 187 oli kontrolliryhmässä. Tutkimusaineistonamme oli 512 tutkimuksen alkaessa 6-8-vuotiaan lapsen (248 tyttöä, 264 poikaa) edustava väestöotos. Liikunnan lisääminen, fyysisen passiivisuuden vähentäminen ja ravitsemuksen laadun parantaminen ovat näiden sairauksien keskeisiä ehkäisykeinoja lapsuusiästä lähtien. Lisäksi poissuljimme analyyseistä 24 lasta, joilla oli puuttuvia tietoja kardiometabolisissa riskitekijöissä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Suurempi ihanteellisen sydänterveyden osatekijöiden lukumäärä ja sydänterveyden parantaminen lapsuudesta aikuisuuteen olivat yhteydessä alhaisempaan varhaisten valtimomuutosten riskiin. Sydänterveyden osatekijät – liikunta, ravinto, tupakointitottumukset, painoindeksi, verenpaine sekä kolesterolija glukoosipitoisuus – tutkittiin sekä tutkimuksen alussa että seurantakäynnillä standardoiduilla menetelmillä. Tulokset analysoitiin käyttäen Poissonin regressiomallia. Sydänterveyttään aikuisikään mennessä parantaneilla valtimokovettumien riski pieneni samalle tasolle kuin niillä, joilla oli koko ajan ollut hyvä sydänterveys. Aineisto koostui 1 465 tutkittavasta, jotka olivat seurannan alkaessa (vuonna 1986) 12–24-vuotiaita ja joita seurattiin 21 vuoden ajan. 56 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Ihanteellinen sydänterveys lapsuudesta aikuisuuteen – yhteys varhaisiin valtimomuutoksiin LAITINEN TT, PAHKALA K, MAGNUSSEN CG, OIKONEN M, VIIKARI JSA, SABIN MA, DANIELS SR, HEINONEN OJ, TAITTONEN L, HARTIALA O, MIKKILÄ V, HUTRIKÄHÖNEN N, LAITINEN T, KÄHÖNEN M, RAITAKARI OT, JUONALA M TAUSTA: Liikunta on keskeinen osa Yhdysvaltojen Sydänjärjestön julkaisemaa uutta sydänterveyden määritelmää (1). Intervention hyödylliset vaikutukset olivat voimakkaampia lapsilla, jotka onnistuivat lisäämään liikuntaa tai parantamaan ravitsemuksensa laatua. Circulation 2010;121:586–613 Kahden vuoden yksilöllisen ja perhekeskeisen liikunta ja ravitsemusintervention vaikutukset kardiometa bolisiin riskitekijöihin lapsilla LAKKA TA, VIITASALO A, ELORANTA AM, LINTU N, LINDI V TAUSTA: Ylipaino, tyypin 2 diabetes ja verenkiertoelinsairaudet alkavat kehittyä jo lapsuusiässä, joten niiden varhaiseen ehkäisyyn tulee panostaa entistä enemmän. Tulokset vahvistavat liikunnan, ravinnon, tupakointitottumusten, painoindeksin, verenpaineen sekä kolesterolija glukoosipitoisuuden merkitystä varhaisina sydänterveyden edistäjinä. TULOKSET: BMI-SDS ei muuttunut interventioryhmässä, mutta se nousi kontrolliryhmässä (muutos interventioryhmässä + 0,02 ja muutos kontrolliryhmässä + 0,11 yksikköä, ryhmä x aika -interaktion P = 0,024). Niillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla, joilla sydänterveydelle hyödyllisten osatekijöiden lukumäärä kasvoi seurannan aikana, riski sepelvaltimoiden kalkkeumalle (P=0,90) sekä paksuseinäiselle (P=0,25) ja joustamattomalle (P=0,80) kaulavaltimolle oli samanlainen kuin niillä tutkittavilla, joilla sydänterveyden osatekijöitä oli koko ajan paljon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ennustaako näiden sydänterveyden osatekijöiden muutos lapsuudesta aikuisuuteen valtimokovettumataudin varhaisia muutoksia. TULOKSET: Tutkittavilla, joilla sydänterveyden osatekijöitä oli sekä tutkimuksen alussa että seurannassa vähän (alle mediaanin) oli suurempi riski sepelvaltimoiden kalkkeumalle (P=0,02) sekä paksuseinäiselle (P=0,02) ja joustamattomalle (P<0,0001) kaulavaltimolle verrattuna tutkittaviin, joilla sydänterveyden osatekijöitä oli koko ajan paljon (yli mediaanin). Insuliini (+ 1,4 ja + 1,9 mU/l, P = 0,065) ja HOMAIR (+ 0,32 ja + 0,48 yksikköä, P = 0,046) nousivat vähemmän interventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä. MENETELMÄT: Tutkimus on osa prospektiivista, Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimusta. Erot BMI-SDSn (0,01 ja + 0,12, P = 0,015), insuliinin (+ 1,0 ja + 1,9 mU/l, P = 0,017), HOMA-IRn (+ 0,23 ja + 0,48, P = 0,013) ja LDL-kolesterolin (0,11 ja + 0,02 mmol/l, P = 0,003) muutoksissa olivat suuremmat verrattaessa liikuntaa lisänneitä interventioryhmän lapsia kontrolliryhmään. Jaoimme 506 lasta interventioryhmään (306 lasta) ja kontrolliryhmään (200 lasta) kaltaistamalla heidät koulujen sijainnin ja koon suhteen. Vertasimme päätetapahtumissa tapahtuvia muutoksia ryhmien välillä lineaarisella sekamallilla vakioimalla iän ja sukupuolen sekä ottamalla huomioon koulujen ryvästävä vaikutus. Poissuljimme tutkimuksen alussa 6 lasta, joilla oli alentunut fyysinen toimintakyky tai jotka eivät halunneet jatkaa tutkimuksessa. Seurantakäynnillä mitattiin lisäksi sepelvaltimoiden kalkkeutuminen sydämen tietokoneleikekuvauksella sekä kaulavaltimoiden seinämäpaksuus ja joustavuus ultraäänellä. Määritelmä kokoaa sydänterveyden kannalta hyödyllisiä tekijöitä perinteisten haitallisten tekijöiden sijaan. Edellä mainitut erot säilyivät lähes samanlaisina vakioitaessa puberteetilla tutkimuksen alussa ja lopussa. Lisäksi erot BMI-SDSn (0,00 ja + 0,13, P = 0,040), insuliinin (+ 0,6 ja + 1,9 mU/l, P = 0,003) ja HOMA-IRn (+ 0,17 ja + 0,48, P = 0,004) muutoksissa olivat suuremmat verrattaessa ravitsemuksen laatua parantaneita interventioryhmän lapsia kontrolliryhmään. Toissijaiset päätetapahtumamme olivat liikunnan ja fyysisen passiivisuuden aika päivässä sekä ravitsemuksen laatua kuvaava DASH-summamuuttuja. Valtimon seinämä määriteltiin paksuksi ja joustavuus alentuneeksi käyttäen aineistossa 90-persentiilin rajaa. Ensisijaiset päätetapahtumamme olivat painoindeksi (BMI), painoindeksi suhteutettuna saman ikäisten suomalaisten tyttöjen ja poikien arvoihin (BMI-SDS), vyötärön ympärys, paastonäytteistä mitattu seerumin insuliini ja plasman glukoosi, triglyseridit, HDL-kolesteroli ja LDL-kolesteroli, HOMAinsuliiniresistenssi (HOMA-IR), systolinen ja diastolinen verenpaine sekä kardiometabolisten riskitekijöiden summamuuttuja
Tämän lisäksi vähintään kohtuutehoinen liikunta oli yhteydessä matalampaan kehon kokonaisrasvaprosenttiin (p=0,015). http://www.who.int/healthinfo/global_burden_disease/GlobalHealthRisks_report_full. WHO 2009. Fatness, physical activity, and television viewing in children during the adiposity rebound period: the Iowa Bone Development Study. Kardiorespiratorista kuntoa ennustavat tekijät 6–8vuo tiailla tytöillä ja pojilla LINTU N, VIITASALO A, TOMPURI T, PAANANEN J, TARVAINEN M, SAVONEN K, LAKKA TA TAUSTA: Hyvä kardiorespiratorinen kunto on yhteydessä vähäisempään verenkiertoelinsairauksien esiintyvyyteen ja kuolleisuuteen aikuisilla sekä vähäisempiin verenkiertoelinsairauksien riskitekijöihin lapsilla. Sen sijaan viiden minuutin liikkumattomuuden, kevyen tai kohtuutehoisen liikunnan korvaaminen viidellä minuutilla rasittavaa liikuntaa nosti merkitsevästi kehon rasvattoman massan indeksiä (p=0,012; … ; p=0,041) sekä paransi hengitysja verenkiertoelimistön ja motorisen kunnon tuloksia (p<0,001; … ; p<0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Rasittava liikunta oli merkitsevästi yhteydessä suurempaan kehon rasvattomaan massaan sekä parempaan fyysiseen kuntoon. Tutkimme iän; levossa ja kuormituskokeen lopussa mitatun sydämen syketaajuuden sekä levossa mitatun systolisen ja diastolisen verenpaineen; kehon koostumuksen; biokemiallisten tekijöiden; tukija liikuntaelimistön kunnon; päivittäisen fyysisen aktiivisuuden ja inaktiivisuuden; ravitsemuksen; astman; syntymäpainon; sekä perheen sosioekonomisen aseman yhteyksiä kardiorespiratoriseen kuntoon lineaarisella regressioanalyysillä. 2014 Jan 1;5(1):44–9. 2011;43(10):1891–7. Kun vastaavasti viisi minuuttia rasittavaa liikuntaa korvattiin viidellä minuutilla liikkumattomuutta tai kevyttä liikuntaa, alaraajojen lihasvoiman tulokset heikkenivät (p=0,046, p=0,012). Prev Med. Temporal trends in the diagnosis and management of childhood obesity/ overweight in primary care. Tulosten mukaan rasittava liikunta saattaakin olla merkittävässä osassa lasten lihavuuden ehkäisemisessä ja fyysisen kunnon tukemisessa jo alle kouluikäisillä lapsilla, mikä on tärkeä huomioida esimerkiksi liikuntasuosituksia annettaessa. Myös paremman fyysisen kunnon, erityisesti kestävyyskunnon ja lihasvoiman, on todettu olevan yhteydessä alentuneeseen lihavuuden riskiin nuoruusiällä (6). Tähän aiheeseen liittyviä lasten väestöotoksiin pohjautuvia tutkimuksia on kuitenkin vähän. MetallinosKatsaras ES, Freedson PS et al. The association between an objective measure of physical activity and weight status in preschoolers. Aineiston analyyseissä käytettiin usean selittäjän lineaarista regressiomallia, jossa sekoittavat tekijät oli vakioitu. Physical activity intensity, sedentary time, and body composition in preschoolers. Lapsena saavutettu hyvä kardiorespiratorinen kunto saattaa seurata aina aikuisikään saakka, minkä vuoksi on tärkeä tunnistaa lasten kardiorespiratoriseen kuntoon vaikuttavia tekijöitä. Myös lihasmassa ja tasapaino vaikuttavat sekä tytöillä että pojilla polkupyöräergometrillä mitattuun maksimaaliseen kardiorespiratoriseen suorituskykyyn, mikä tulee huomioida tehtäessä lapsille kuormituskokeita polkupyöräergometrillä. Liikkumattomuutta ja liikuntaa (kevyt, kohtuutehoinen, rasittava) mitattiin 7 päivän ajan Actigraphkiihtyvyysmittarilla (wGT3x), kehon koostumusta Podpodmenetelmällä, sekä fyysistä kuntoa (hengitysja verenkiertoelimistön kunto, yläja alaraajojen lihasvoima, motorinen kunto) PREFIT -testipatteristolla. 4. Am J Clin Nutr. pdf 2. MENETELMÄT: Tutkimukseemme osallistuneet 339 lasta (162 tyttöä) tekivät maksimaalisen kuormituskokeen polkupyöräergometrillä. Ortega FB, Labayen I et al. Tavoitteenamme oli tutkia kardiorespiratoriseen kuntoon yhteydessä olevia tekijöitä 6–8-vuotiaiden tyttöjen ja poikien väestöotoksessa. Obesity (Silver Spring). MENETELMÄT: Poikkileikkaustutkimus perustui v. TULOKSET: Tytöillä kuormituskokeen lopussa mitattu maksimaalinen syketaajuus (itsenäinen selitysosuus 9,0 %), omatoiminen liikunta (8,2 %), elimistön rasvattoman pehmytkudoksen massa (5,1 %) ja tasapaino (2,0 %) ennustivat vahvimmin kardiorespiratorista kuntoa selittäen yhdessä 25,7 % sen vaihtelusta. 2002 Dec;35(6):563–71. Lisää tietoa tarvitaan kuitenkin liikkumattomuuden ja liikunnan yhteyksistä fyysiseen kuntoon alle kouluikäisillä. TULOKSET: Tulokset osoittivat, että rasittava ja vähintään kohtuutehoinen liikunta olivat yhteydessä suurempaan kehon rasvattoman massan indeksiin (p=0,002, p=0,011) sekä parempaan hengitysja verenkiertoelimistön kuntoon, lihasvoimaan ja motoriseen kuntoon (p=0,042; … ; p<0,001). Liikuntaharjoittelu parantaa suoliston aineenvaihduntaa MOTIANI KK, SAVOLAINEN A, ESKELINEN JJ, VIRTANEN KA, PARKKOLA R, KNUUTI J, NUUTILA P, KALLIOKOSKI KK, HANNUKAINEN JC TAUSTA: Viimeaikaiset tutkimustulokset osoittavat insuliiniresistenssiä ilmenevän. 5. Improvements in fitness reduce the risk of becoming overweight across puberty. Aiemmat lapsilla toteutetut tutkimukset ovat raportoineet rasittavan liikunnan olevan yhteydessä suotuisampaan kehonkoostumukseen (3–5). 2007 Mar;15(3):686–94. 3. Nader N, Singhal V et al. Liikkumattomuuden ei todettu olevan merkitsevästi yhteydessä kehon koostumukseen tai fyysisen kunnon osa-alueisiin (p>0,05). Med Sci Sports Exerc. 2013;97(5):1020–8. 6. J Prim Care Community Health. 57 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Fyysinen aktiivisuus, liikkumattomuus, kehon koostumus ja fyysinen kunto 4vuotiailla lapsilla: MINISTOP tutkimuksen tuloksia LEPPÄNEN MH, DELISLE C, HENRIKSSON P, POMEROY J, RUIZ JR, ORTEGA FB, CADENAS SÁNCHEZ C, LÖF M TAUSTA: Lasten lihavuus on yksi nykypäivän merkittävimmistä terveyshaasteista (1), joka saattaa kehittyä jo alle kouluikäisenä (2). 2014 kerättyyn MINISTOP aineistoon, johon osallistui 315 ruotsalaista 4-vuotiasta lasta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Omatoimisella liikunnalla on voimakas yhteys 6–8-vuotiaiden lasten kardiorespiratoriseen kuntoon molemmilla sukupuolilla. Kansanterveydellisestä näkökulmasta lasten innostaminen omatoimiseen liikuntaan onkin tärkeää. Pojilla puolestaan omatoiminen liikunta (6,2 %), levossa mitattu sydämen syketaajuus (5,4 %), käden puristusvoima (4,0 %), tasapaino (2,1 %), ohjatuissa jalkapalloharjoituksissa käyminen (2,1 %) ja omatoiminen trampoliinilla hyppiminen (1,4 %) ennustivat vahvimmin kardiorespiratorista kuntoa selittäen yhteensä 29,7 % vaihtelusta. Käytimme kardiorespiratorisen kunnon mittarina uupumishetkellä saavutettua maksimaalista työtehoa, joka jaettiin pituudella (korotettuna aineistosta johdettuun potenssiin) kehon koon vaikutuksen poistamiseksi. LÄHTEET: 1. Janz KF, Levy SM et al. Collings PJ, Brage S et al
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää parantaako liikuntaharjoittelu insuliiniherkkyyttä ruskeassa rasvakudoksessa (BAT) samoin kuin luurankolihaksessa. TULOKSET: Tutkittavista 6,9 %:lla (n=145) oli syömishäiriöoireita, 5,4 %:lla (n=114) oli oireenaan laihuuden tavoittelu ja 3,7 %:lla (n=77) ahmimiskäyttäytyminen. MENETELMÄT: Yhteensä 26 keski-ikäistä miestä (ikä = 48 [5] v, BMI = 26,1 [2,4] kg·m-2, VO 2peak 34,2 [4,1] ml·kg-1·min-1) satunnaistettiin kahteen harjoitusintensiteetiltään eroavaan ryhmään: HIT (korkeatehoinen lyhytaikainen intervalliharjoittelu) ja MIT (pitkäkestoinen kohtuukuormitteinen harjoittelu). MENETELMÄT: Tämä tutkimus on osa MOPO-tutkimuskokonaisuutta (www.tuunaamopo.fi). 58 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 lihaksen ohella myös suolistossa. Ruskean rasvakudoksen ja luurankolihaksen glukoosinkäyttöä mitattiin insuliinistimulaation aikana positroniemissiotomografiaa/ tietokonetomografiaa (PET/TT) käyttäen lähtötilanteessa ja kahden viikon liikuntaintervention jälkeen (noin 72 tuntia viimeisen liikuntasuoritteen jälkeen). MIT-harjoittelu paransi merkitsevästi paksusuolen glukoosin käyttöä [MIT +30 %, HIT -2 %, yhdysvaikutus p = 0,02] ja ryhmien välillä havaittiin myös tendenssi erilaiseen harjoitusvasteeseen ohutsuolen glukoosin käytön osalta [MIT +10 %, HIT -9 %, yhdysvaikutus p = 0,08]. Suoliston glukoosinkäyttöä mitattiin insuliinistimulaation aikana ja vapaiden rasvahappojen käyttöä paastotilassa positroniemissiotomografiaa/tietokonetomografiaa (PET/TT) käyttäen ennen ja kahden viikon liikuntaintervention jälkeen (noin 48 ja 72 tuntia viimeisen harjoituksen jälkeen). Vatsan alueen rasvamassat määritettiin magneettitutkimuksen avulla. Lisäksi määritettiin plasman irisiini-tasot. Jatkotutkimuksissa selvitettäväksi jää, parantaako liikuntaharjoittelu suoliston aineenvaihduntaa myös henkilöillä, joilla on suoliston insuliiniresistenssiä lähtötilanteessa. Syömishäiriöoireita selvitettiin Eating Disorder Inventory-3 -kyselyllä (Drive for Thinnessja Bulimia-osiot). JOHTOPÄÄTÖKSET: Ruskean rasvan insuliiniherkkyyden vaste harjoitteluun poikkeaa luurankolihaksen vasteesta niillä henkilöillä, joilla on aktiivista ruskeaa rasvaa. Tutkittavilta mitattiin myös antropometria ja aerobinen kunto (n=1614). Tässä tutkimuksessa keskityttiin ensimmäistä kertaa tarkastelemaan suomalaisten nuorten miesten syömishäiriöoireiden yleisyyttä ja niiden yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen, liikkumismotiiveihin ja terveyteen. Laihuuden tavoittelu oli yhteydessä koettuun ylipainoon (OR 3,7; 95 % CI 2,2–6,1), huonoksi koettuun terveyteen (2,3; 1,2–4,4), runsaampaan vapaa-ajan istumisen (1,1; 1,0–1,2) ja liikkumismotiiveihin, jotka liittyivät kehoon (oman kehon hyväksyminen: 3,0; 1,7–5,2; painonpudotus: 2,5; 1,4–4,4).. TULOKSET: Kahden viikon liikuntaharjoittelu paransi kestävyyskuntoa ja koko kehon insuliiniherkkyyttä sekä vähensi vatsan alueen viskeraalija ihonalaisrasvan määrää (kaikki, p < 0,05). Harjoittelu ei vaikuttanut plasman irisiini-tasoihin. Nuorten miesten häiriintynyt syömis käyttäytyminen ja sen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen, liikkumis motiiveihin ja terveyteen – väestöpohjainen MOPO tutkimus NURKKALA M, KERÄNEN AM, KOIVUMAAHONKANEN H, IKÄHEIMO T, AHOLA R, PYKY R, MÄNTYSAARI M, KORPELAINEN R TAUSTA: Nuorten miesten häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on erilaista kuin naisilla ja se tunnistetaan huonosti. Liikuntaharjoittelu parantaa lihaksen sokerija rasva-aineenvaihduntaa. He täyttivät kutsunnoissa laajan elintapaja terveyskyselyn, jolla kartoitettiin fyysistä aktiivisuutta, terveydentilaa ja liikkumisen motiiveja. Oulun kutsuntatilaisuuksiin vuosina 2010–2013 osallistuneista miehistä (n=3542) 59 % (n=2096) suostui tutkimukseen. Harjoitusmuotojen välillä ei havaittu merkitsevää eroa harjoitusvasteissa. Niillä henkilöillä, joilla oli lähtötilanteessa aktiivista ruskeaa rasvaa insuliinistimuloidun glukoosinkäytön perusteella (BAT-positiiviset), harjoittelu vähensi glukoosinkäyttöä (4,0 [SE 1,2] vs 2,5 [SE 1,2]), kun taas BATnegatiivisilla ei havaittu muutosta glukoosinkäytössä (1,5 [SE 1,1] vs 1,6 [SE 1,1], p = 0,02). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää parantaako liikuntaharjoittelu myös suoliston aineenvaihduntaa. Kahden viikon liikunta harjoittelu vähentää aktiivisen ruskean rasvan glukoosinottoa keski ikäisillä miehillä MOTIANI P, MOTIANI KK, SAVOLAINEN A, ESKELINEN JJ, BOSTRÖM P, PARKKOLA R, KNUUTI J, NUUTILA P, VIRTANEN KA, KALLIOKOSKI KK, HANNUKAINEN JC TAUSTA: Liikunnan on ehdotettu vaikuttavan valkoisen rasvan ”ruskettumiseen”, mikä osaltaan saattaa vaikuttaa koko kehon parantuneeseen insuliiniherkkyyteen. TULOKSET: Kahden viikon liikuntaharjoittelu paransi kestävyyskuntoa (VO 2peak pre 34,8 [SE 1,2] vs post 37,0 [SE 1,2] ml·kg-1·min-1, p = 0,0005) ja lihasten insuliiniherkkyyttä (pre 8,2 [SE 1,2] vs post 11,9 [SE 1,2] µmol/100g/min, p = 0,001), mutta ei vaikuttanut ruskean rasvan glukoosinkäyttöön. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui yhteensä 18 keski-ikäistä (40 – 55 v), fyysisesti inaktiivista (BMI = 25,3 [SD 2,4] kg·m-2, VO 2max = 34,8 [SD 4,5] ml·kg1·min-1) miestä, jotka satunnaistettiin kahteen harjoitusintensiteetiltään eroavaan ryhmään: HIT (korkeatehoinen lyhytaikainen intervalliharjoittelu) ja MIT (pitkäkestoinen kohtuukuormitteinen harjoittelu). Molemmat harjoitusmuodot vähensivät merkitsevästi vapaiden rasvahappojen käyttöä pohjukaissuolessa [MIT -43 %, HIT -20 %, päävaikutus p = 0,02, yhdysvaikutus p = 0,25] ja ryhmien välillä havaittiin suuntaus kohti erilaista harjoitusvastetta paksusuolen rasvahappojen käytössä [MIT: -28 %, HIT +17 %, yhdysvaikutus p = 0,08]. Glukoosin käyttö ohutsuolessa korreloi positiivisesti kestävyyskunnon kanssa [ennen: r = 0,46 p = 0,03; jälkeen: r = 0,45 p = 0,03], negatiivisesti viskeraalirasvan [ennen: r = -0,42 p = 0,05; jälkeen: r = -0,45 p = 0,03] ja pitkäaikaissokerin (HbA1c) kanssa [ennen: r = -0,31 p = 0,15; jälkeen: r = -0,50 p = 0,02]. Harjoitusmuotojen välillä ei havaittu merkitseviä eroja harjoitusvasteissa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Jo kahden viikon liikuntaharjoittelu parantaa suoliston aineenvaihduntaa terveillä keski-ikäisillä miehillä. Lyhytkestoinen harjoittelu aiheuttaa aineenvaihdunnallisen aktiivisuuden laskua ruskeassa rasvassa mahdollisesti luurankolihaksen selkeästi lisääntyneen aineenvaihdunnallisen aktiivisuuden kustannuksella. Syömishäiriöoireiden riskitekijöitä analysoitiin logistisella regressioanalyysilla. Aiempien tutkimusten perusteella nuorten miesten syömishäiriöoireilu on yhteydessä liikuntaan, joka on pakonomaista ja tavoittelee laihtumista tai painonnousua (Strother ym. 2012; Bratland-Sanda & Sundgot-Borgen 2012)
2. Vähäisen vapaaajan liikuntaaktiivisuuden yhteys kehon painoindek siin: 35 vuoden seuranta tutkimus suomalaisilla kaksosilla PIIRTOLA M, KAPRIO J, WALLER K, HEIKKILÄ K, KOSKENVUO M, SVEDBERG P, SILVENTOINEN K, KUJALA UM, ROPPONEN A TAUSTA: Tavoitteenamme oli selvittää vähäisen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden muutosta suomalaisilla aikuisilla 35 vuoden seurannan aikana. Interventio: Asiantuntijaluento (30 min) istumisen haitoista ja arkiliikunnan hyödyistä sekä kasvokkain suoritettu perhelähtöinen neuvonta, jossa osallistujat asettivat itselleen ja perheelleen tavoitteita istumisen vähentämiseksi työja vapaa-aikana, sekä kaksi puhelua ensimmäisen puolen vuoden aikana koskien tavoitteiden saavuttamista ja muuttamista. Osallistujat olivat 133 aikuista istumatyöntekijää (BMI<30kg/ m 2 ), joilla oli 3–9 vuotiaita lapsia, rekrytoitiin päiväkotien ja koulujen kautta. Lisäksi malleissa huomioitiin sekoittavina tekijöinä vuodelta. Lisäksi tutkittiin pitkäaikaisen inaktiivisuuden yhteyttä kehon painoindeksiin koko aineistossa sekä erikseen kaksosten välillä. +0,48%, P<0,05), lihasmassassa (+0,57% vs. +0,02, P<0,01) oli merkitsevä ryhmien välillä koeryhmän hyväksi. 59 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Ahmimiskäyttäytyminen oli yhteydessä huonoksi koettuun terveyteen (2,6; 1,1–5,8) sekä liikkumismotiiveihin, jotka liittyivät toisilta saatuun liikkumiskehotukseen (2,8; 1,6–4,8), kilpailemisen haluun (2,1; 1,2–3,7) ja kehoon (oman kehon hyväksyminen: 2,1; 1,1–3,9; painonpudotus: 1,9; 1,1–3,3), mutta käänteisesti yhteydessä liikkumismotiiveihin, jotka liittyivät terveyteen (0,3; 0,1–0,5) tai kuntoon (0,5; 0,2–0,9). MENETELMÄT: Suomalaisia kaksosia seurattiin vuodesta 1975 vuoteen 2011. Liikuntavastausten (si sältäen työmatkaliikunnan) perusteella tutkittaville laskettiin MET-indeksi (MET tuntia/päivässä) ja heidät luokiteltiin vapaaajan liikunta-aktiivisuuden suhteen kussakin aikapisteessä joko inaktiiviseksi (I= ?1,5 MET) tai aktiiviseksi (A= >1,5 MET). Fyysinen aktiivisuus ei ollut yhteydessä syömishäiriöoireisiin. -0,00, P<0,05) sekä Apo B/Apo A-1 -suhteessa (-0,02, vs. Perhelähtöisen neuvonnan vaikutus toimistotyönteki jöiden sedentaariaikaan ja biomarkkereihin: vuoden mittainen RCT PESOLA AJ, LAUKKANEN A, HAAKANA P, SIPILÄ S, SÄÄKSLAHTI A, KAINULAINEN H, FINNI T TAUSTA: Istumisen vähentäminen ja tauottaminen on itsenäisesti yhteydessä hyvään terveyteen poikkileikkausja prospektiivisissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli testata perhelähtöisen istumisen vähentämiseen tähtäävän neuvonnan vaikuttavuutta työja vapaa-ajan objektiivisesti mitattuun istumisaikaan sekä biomarkkereihin vuoden aikana. Lisäksi kysyttiin työmatkaliikuntaan käytetty aika/kerta. Tietoa nuorten miesten syömishäiriökäyttäytymiseen liittyvistä te ki jöistä tulee hyödyntää sen hoidossa sekä passiivisuuden ja ylipainosta johtuvien elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä. Sen sijaan 12 kk kohdalla keskimääräinen muutos rasvamassassa (-0,06% vs. TULOKSET: 71 koeryhmäläistä (ikä 36,6±5,0v, naisia 60%) ja 62 kontrolliryhmäläistä (ikä 39,6±5,3v, naisia 52%) mitattiin lähtötasolla, joista 62 ja 55 säilyivät tutkimuksessa loppuun asti. LÄHTEET: 1. Työja vapaa -ajan erottaminen sekä tarpeeksi pitkä seurantaaika ovat tärkeitä istumisen vähentämiseen tähtäävissä tutkimuksissa, koska muutokset terveysmarkkereissa voivat tapahtua pitkällä aikavälillä vain yhden arjen osa-alueen seden taarimuutoksen seurauksena. Regressiomallit tehtiin molemmille sukupuolille erikseen vakioimalla ikä ja tutkimusvuosi. Ensisijaisesti istumisen vähentämiseen ja tauottamiseen arjen toiminnoissa pyrkiviä interventioita tarvitaan istumisen vähentämisen toteutettavuuden sekä kausaalisten terveysyhteyksien selvittämiseksi. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen oli yleisempää ylipainoisilla ja runsaammin istuvilla sekä niillä, jotka kokivat terveydentilansa huonoksi. Vapaa-ajan sedentaariaika muuttui koeryhmällä merkitsevästi 3 kk kohdalla laskien 50,7±8,1%:sta 47,8±8,6%:iin (P<0,05). BratlandSanda S, SundgotBorgen J. -0,42%, P<0,01), Apo A-1:ssä (+0,05 vs. Intervention vaikuttavuus analysoitiin lineaarisella yhteisvaikutusmallilla REML-sovituksella intention-to-treat –periaatteella (myös dropoutit säilytettiin analyysissä). Muut kuin terveyteen ja fyysiseen kuntoon liittyvät liikkumismotiivit olivat yleisempiä oireilevilla miehillä. Jyväskylästä valittiin 7 kaupunginosaparia, jotka vastasivat toisiaan sosioekonomisen taustan ja ympäristön liikuntamahdollisuuksien perusteella, ja arvottiin koeja kontrolliryhmiin. Sekundäärimuuttujissa ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien välisessä muutoksessa koko mallissa eikä 6 kk kohdalla. Neljä aikapistettä yhdistämällä tutkittavat luokiteltiin lisäksi 35 vuoden liikunta-aktiivisuuden suhteen yhteen seitsemästä luokasta: toistuvasti inaktiivinen (IIII), pääasiassa inaktiivinen (IIAI tai IAII), inaktiiviseksi muuttuva (AIII, AAII tai AAAI), vaihteleva aktiivisuus (IAIA, IAAI, AIAI tai AIIA), aktiiviseksi muuttuva (IAAA, IIAA tai IIIA), pääasiassa aktiivinen (AAIA tai AIAA) ja toistuvasti aktiivinen (AAAA). Alkumittausten lisäksi tehtiin 4 seurantamittausta vuoden aikana. 3 kk kohdalla ryhmien välinen ero vapaaajan sedentaariajan muutoksessa oli 50 minuuttia (-5,4%, P<0,01) ja 12 kk kohdalla 25 minuuttia (-2,7%, P=0,021) interventioryhmän eduksi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Istumisen vähentämiseen tähtäävä perhelähtöinen neuvonta oli tehokas muuttamaan istumatyöntekijöiden vapaa-ajan sedentaariaikaa vuoden aikana, mikä heijastui positiivisesti muutoksiin kehon koostumuksessa sekä apolipoproteiini B/A-1 -suhteessa. MENETELMÄT: Tutkimusasetelma oli kaksihaarainen klusteri-satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus. Symptoms of eating disorders, drive for muscularity and physical activity among Norwegian adolescents. Analyysimenetelminä käytettiin monitasoista lineaarista sekamallia ja parittaista t-testiä. Eating Disord 2012;20:346–355. Strother E, Lemberg R, Stanford SC, Turber ville D. Vapaa-ajan sedentaariajassa mallin yhdysvaikutus oli merkitsevä interventiojakson aikana (6 kk, P=0,022) sekä interventio+ylläpitojakson aikana (12 kk, P=0,023). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkittavien suomalaisten nuorten miesten syömishäiriöoireiden esiintyvyys vastasi aiempia kansainvälisiä tuloksia. Työajan ja koko päivän sedentaariajassa ei tapahtunut muutoksia. Eating disorders in men: Underdiagnosed, undertreated, and misunderstood. Tutkimusjoukon muodostivat 5 254 kaksosta (59 % naisia), jotka olivat osallistuneet kaikkiin neljään kyselytutkimukseen vuosina 1975, 1981, 1990 ja 2011. Päävastemuuttujat: Objektiivisesti mitattu sedentaariaika (7 päivää, <100 counts/min) 5 kertaa vuoden aikana 3 kk välein. Eur Eat Disord Rev 2012;20:287–293. Sekundäärivastemuuttujat: keskikovatehoinen aktiivisuus sekä kardio-metaboliset muuttujat (perinteiset biomarkkerit sekä metabolomiikka) 3 kk välein, antropometriset muuttujat 6 kk välein ja 3+1 päivän ruokavaliokysely alussa ja lopussa. Vapaa-ajan liikunnasta kysyttiin useus/kuukausi sekä yhden liikuntakerran keskimääräinen kesto ja rasittavuus
Tässä tutkimuksessa selvitetään, millä tavalla paljon ja vähän istuvat nuoret miehet eroavat toisistaan fyysisiltä, psyykkisiltä, sosiaalisilta ja ympäristöön liittyviltä ominaisuuksiltaan. Heistä 64 % (n=622) vastasi kyselyyn, jolla selvitettiin fyysistä aktiivisuutta, vapaa-ajan istumisen määrää, terveydentilaa, mielialaa, elämäntyytyväisyyttä, elintapoja, syömiskäyttäytymistä, liikunnan motiiveja ja rajoitteita sekä internetin käyttöä. MENETELMÄT: 75–90-vuotiaat tutkittavat osallistuivat kyselytutkimukseen (N=848; Rantanen ym. Houkutteleviksi koettujen ympäristötekijöiden määrä (5,9±3,6 vs. Tutkimus on osa laajempaa MOPO-tutkimuskokonaisuutta (www.tuunaamopo.fi). 5h/vrk) oli 30 % (n=179) ja vähän istuvia (?2h/vrk) oli 29 % (n=172). Yhteyksiä analysoitiin yleistettyjen lineaaristen mallien (ympäristötekijöiden lukumäärä ja askelmäärät log link muunnoksella) ja multinominaalisten regressiomallien (koettu fyysinen aktiivisuus) avulla, jossa ikä ja sukupuoli vakioitiin. 6,4±3,6, p=0,039) ja itseraportoitu fyysinen aktiivisuus olivat matalampia tutkittavilla joilla oli nivelrikko kuin heillä, joilla ollut nivelrikkoa. 60 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 1975 koulutus, siviilisääty, työstatus, työn kuormitus ja tupakointi. Br J Sports Med 2010;44:924–33 2. 2010). Sekä paljon että vähän istuvista miehistä löytyi seuraavat kolme profiilia: ”onnettomat”, ”oireita häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä” ja ”pelaajat”. JOHTOPÄÄTÖKSET: Käveltävyydeltään hyviksi luokitelluissa ympäristöissä asuvat iäkkäät henkilöt raportoivat enemmän houkutteleviksi koettuja ympäristötekijöitä kuin käveltävyydeltään huonommiksi luokitelluissa ympäristöissä asuvat henkilöt. TULOKSET: Nivelrikko esiintyi noin 40%:lla tutkittavista. Paljon istuvia motivoi kunnon parantuminen ja ulkoisen olemuksen kohentuminen. Vähän istuvilla oli pienempi rasvaprosentti, parempi aerobinen kunto ja vähemmän masennusoireilua ja he olivat tyytyväisempiä elämäänsä verrattuna paljon istuviin. Suurempi lukumäärä houkutteleviksi koettuja ympäristötekijöitä oli yhteydessä korkeampaan itseraportoituun fyysiseen aktiivisuuteen (p<0,001), mutta ei kiihtyvyysanturilla mitattuihin askelmääriin. TULOKSET: Tutkittavien keski-ikä oli tutkimuksen alussa 23,9 vuotta ja lopussa 60,3 vuotta. Keskimääräinen kehon paino nousi kaikissa luokissa; miehillä 11,0–13,0 kg ja naisilla 10,7–15,8 kg. MENETELMÄT: Vuonna 2010 Oulun kutsuntatilaisuuksiin osallistui 977 nuorta miestä, joiden keski-ikä oli 17,9 (SD 0,6) vuotta. Niin liikunnan puute kuin runsas istuminenkin aiheuttavat nuorille terveyshaittoja, jotka ovat yhteydessä myös aikuisiän terveysongelmiin. Vähän istuvia miehiä kunnon parantuminen motivoi mutta ei terveysvalistus. Molemmilla ryhmillä oli PCA:n perusteella häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, masennusoireilua, ja internet-pelaamista, mutta ryhmät erosivat liikuntaan liittyvissä motiiveissa. Pitkäaikaisen liikunta-aktiivisuuden suhteen toisistaan eroavilla kaksosilla painoindeksin ero oli 1,4 kg/m 2 (95 % LV 0,83–2,0) epäidenttisillä pareilla ja 0,68 kg/m 2 (95 % LV 0,05–1,3) identtisillä pareilla. J Aging Health 2015;27:606–21 3. Päivittäiset askelmäärät (2566±2332 vs. Toistuvasti inaktiivisia oli 11 % miehistä ja 8 % naisista. Lääkärintarkistuksen lisäksi mitattiin puristusvoima, aerobinen kunto Polar Kuntotestillä (Polar Electro, Kempele) ja kehonkoostumus Inbody720-laitteella (Biospace Co., Ltd., Soul, Korea). Perheittäisyyden vaikutus liikunta-aktiivisuuden ja kehon painoindeksin muutoksen yhteyteen analysoitiin niille kaksospareille, jotka erosivat aktiivisuuden suhteen toisistaan 35 vuoden ajan. Ryhmäeroja tutkittiin t-testillä ja ristiintaulukoinnilla. Kaksosuus ja toistomittaukset huomioitiin malleissa klustereina. Seurannan aikana 70 % tutkittavista muutti aktiivisuusluokkaa. Mitä enemmän houkutteleviksi koettuja ympäristötekijöitä tutkittava raportoi sitä korkeammaksi hän arvioi myös fyysisen aktiivisuutensa. Osa tutkittavista (N=174) piti myös viikon ajan kiihtyvyysmittaria joka rekisteröi päivittäiset askelmäärät. Tämä havaittiin myös toisistaan liikunta-aktiivisuuden suhteen eroavilla kaksosilla. Kehon painoindeksi nousi 1,4 kg/m 2 (95 % luottamusväli [LV] 1,2–1,7) enemmän toistuvasti inaktiivisilla henkilöillä verrattuna toistuvasti aktiivisiin henkilöihin. BMC Public Health 2012;12:1018 Paljon ja vähän istuvien nuorten miesten profiilit – väestöpohjainen MOPO tutkimus PYKY R, JAUHO AM, AHOLA R, IKÄHEIMO TM, KOIVUMAA HONKANEN H, MÄNTYSAARI M, JÄMSÄ T, KORPELAINEN R TAUSTA: Inaktiiviseen elämäntyyliin liittyy useita eri tekijöitä. Rantakokko ym. Ympäristön parempi käveltävyys oli yhteydessä suurempaan houkutteleviksi koettujen ympäristötekijöiden lukumäärään (p<0,001) ja suurempaan askelmääriin tutkittavilla, joilla ei ollut nivelrikkoa (p<0,001). 2012), jossa selvitettiin fyysinen aktiivisuus (korkeintaan vähäinen aktiivisuus, kohtalainen kuormitus noin 3t viikossa, tai kohtalainen kuormitus >4t viikossa), liikkumiseen houkuttelevia koettuja ympäristötekijöitä (lukumäärä; Rantakokko ym. Nivelrikkoa sairastavien henkilöiden kokemat esteet kuten kipu tai maaston mäkisyys voivat ovat olla tärkeämpiä tekijöitä liikkumisen kannalta kuin houkutteleva ympäristö. Rantanen ym. JOHTOPÄÄTÖKSET: Pitkän, 35 vuoden, seurannan aikana suurin osa tutkittavista muutti liikunta-aktiivisuutta ja pysyvästi inaktiivisia oli noin 10 %. 2997±2976, p=0,102) ja ympäristön käveltävyys (-0,05±2,75 vs. Lähiympäristön käveltävyysindeksi (summaindeksi; vaihteluväli 8,8 – 4,9; korkeampi arvo kuvaa parempi käveltävyyttä) perustui avoimiin kartta-aineistoihin ja kuvaa maankäytön moni muotoisuutta (Corine maanpeite 2012), katuristeysten määrää (Maastotietokanta 2013) ja asukaslukuja (Tilastokeskus 2011) 1 km säteellä tutkittavan asunnosta (Frank ym. Profiilit määritettiin pääkomponenttianalyysillä (PCA) ja nimettiin komponenttiin eli profiiliin latautuneiden muuttujien luonteen perusteella. Käyttämämme käveltävyysindeksi ei huomioi ympäristön esteitä. 2015), ja krooninen nivelrikko (itseraportoitu). TULOKSET: Vapaa-ajalla paljon istuvia (. 0,03±2,63, p=0,864) eivät eronneet. Tulokset korostavat elämänaikaisen vapaa-ajan liikunnan tärkeyttä osana painon hallintaa. Paino nousi eniten vähän liikkuvilla. Frank ym. LÄHTEET: 1. Tässä tutkimuksessa selvitimme, eroavatko objektiivisesti arvioidun lähiympäristön käveltävyyden, liikkumiseen houkuttelevien koettujen ympäristötekijöiden ja fyysisen aktiivisuuden väliset yhteydet nivelrikkoa sairastavilla ja ei-sairastavilla henkilöillä. Lähiympäristön käveltävyys oli yhteydessä myös objektiiviseen fyysiseen aktiivisuuteen, mutta vain tutkittavilla, joilla ei ollut nivelrikkoa. Paljon istuvien profiileja. ”Onnettomat”-profiiliin liittyi elämäntyytymättömyys, huono itsetunto ja masennusoireilu. Iäkkäiden henkilöiden lähiympäristön käveltävyys, liikkumiseen houkutteleviksi koetut ympäristötekijät ja fyysinen aktiivisuus PORTEGIJS E, KESKINEN K, TSAI LT, RANTANEN T, RANTAKOKKO M TAUSTA: Ympäristötekijöiden vaikutuksista liikkumisvaikeuksista kärsivien iäkkäiden henkilöiden fyysiseen aktiivisuuteen tiedetään vain vähän
JOHTOPÄÄTÖKSET: Monenlaiset ja osin päällekkäiset tekijät liittyvät niin paljon kuin vähän istuvien nuorten miesten elämäntyyleihin. Hyvien käytäntöjen ja näyttöön perustuvien toimintatapojen, kuten Liikkumisreseptin, siirtymiseksi käytäntöön tarvitaan tiivistä yhteistyötä käytännön toimijoiden ja tutkijoiden välillä. MENETELMÄT: Hankkeeseen osallistui neljä pirkanmaalaista terveyskeskusta, joissa oli yhteensä 141 kohderyhmään kuuluvaa työntekijää. Kansainvälisiä, terveydenhuollossa toteutettuja liikuntaneuvonnan toimeenpanotutkimuksia on tehty vähän. Hanke onnistui parhaiten Liikkumisreseptin tunnettuuden ja käytön lisäämisessä. TULOKSET: Urheiluseuranuorilla oli useammin vähintään yksi äkillinen vamma kyselyä edeltäneen vuoden aikana kuin urheiluseuraan kuulumattomilla (44 % vs 19,8 %, P<0,001). Urheiluseuraan kuulumattomien äkilliset vammat sattuivat pääosin vapaa-ajan harrastuksissa (46,5 %) ja koululiikuntatuntien (19,1 %) aikana.. Urhei luseuraan kuuluville nuorille oli myös harjoittelun määrään ja laatuun liittyviä kysy myksiä. Terveydenhuollon ammattilaiset suhtautuvat myönteisesti liikuntaneuvontaan, mutta sen toteuttamisessa on puutteita, koska ei ole olemassa yhteisiä käytäntöjä eikä eri toimijoiden välisiä palveluketjuja. Tutkijaryhmä tuki tiimejä tutortapaamisilla (4 krt), koulutustapahtumalla vahvistamaan työntekijöiden terveysliikunnan ja liikuntaneuvonnan osaamista sekä Liikkumisreseptin käyttöä, kirjallisella aineistolla sekä vastuutiimin kehittämistyön tueksi laaditulla työkirjalla (www.ukkinstituutti.fi/liikkumisresepti/materiaalit). Työyhteisöja organisaatiotason muutokset edellyttävät monipuolisempia toimenpiteitä ja pidempikestoisempaa hanketta. TULOKSET: Liikkumisreseptin tunnettuus lisääntyi (työntekijäkysely 39%; LV 25,5–52,5). Samoin sen käytöstä sopiminen (työntekijäkysely 32%; LV 20,3–43,7) ja käyttö yleistyivät (työntekijäkysely 32%; LV 18,9–45,1 ja kirjanpito 4%; LV 2,7–5,3). RISTOLAINEN L, PARKKARI J, PASANEN K, KOKKO S, ALANKO L, HEINONEN OJ, KORPELAINEN R, SAVONEN K, SELÄNNE H, VASANKARI T, KANNAS L, VILLBERG J, KUJALA U TAUSTA: Urheiluseuratoimintaan osallistuminen on selvästi suosituin vapaa-ajan harrastus nuorilla. Kahdessa terveyskeskuksessa kohderyhmäksi valittiin aikuisiän diabetesasiakkaat, yksi valitsi 40-vuotisterveystarkastuksen asiakkaat ja yhdessä terveyskeskuksessa kehittämistyö kohdentui pienten lasten äiteihin. Myös vähän istuvilla miehillä voi olla terveyteen, hyvinvointiin ja elämänhallintaan liittyviä palvelutarpeita. 61 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 olivat lisäksi ”paljon istuvat liikkujat” ja ”ulkonäöstä motivoituneet huonokuntoiset” ja vähän istuvien profiileja ”liikkujat” ja ”epäterveellinen ruokavalio”. JOHTOPÄÄTÖKSET: Hankkeen merkittävin vahvuus oli, että kehittämistyö tapahtui terveyskeskusten omista lähtökohdista ja pääosin omin voimin. Neuvonta on yksi tärkeimmistä toimintatavoista liikkumisen edistämiseksi, mutta se toteutuu vain osassa potilaskontakteja. Urheiluseurassa liikkuvilla oli vähintään yksi äkillinen vamma nilkassa 18,1 %:lla, polvessa 15,2 %:lla ja ranteen ja sormien alueella 13,9 %:lla. Yleisimmät vammatyypit olivat molemmilla ryhmillä nyrjähdykset, ruhjeet ja mustelmat sekä lihaskrampit ja -revähtymät. Vammat olivat yleisempiä kuin urheiluseuraan kuulumattomilla (nilkka: 6,8 %, P<0,001; polvi 8,7 %, P<0,001; ranteen ja sormien alue 7,4 %, P<0,001). Tukija liikuntaelinten terveyttä sekä vammoja kartoittaneen kyselylomakkeen täytti 1 077 urheiluseuraan kuuluvaa (549 poikaa ja 528 tyttöä) ja 812 urheiluseuraan kuulumatonta (345 poikaa ja 467 tyttöä) nuorta. Mittareina käytettiin työntekijäkyselyä (N=75 alussa/80 lopussa), työtekijöiden kirjanpitoa potilaskäynneistä viiden päivän ajalta (N=1008/1000), potilaskyselyä (N=441/431) ja yhteistyötoimijoille, kuten liikuntatoimelle, liikuntakeskuksille tai urheiluseuroille tehtyjä puhelinhaastatteluita (N=48/28). Nuorten miesten elämäntyylien taustatekijät on syytä tuntea, jotta tehokkaat elämäntapainterventiot löytyvät. Myös kilpailukaudella harjoituskertojen (5,1) ja harjoitustuntien määrä viikossa (9,1) oli suurempi kuin ei-vammautuneilla urheilevilla nuorilla (4,6; P<0,001;7,7, P<0,001). Liikuntaneuvonnan kehittäminen terveyskeskuksissa -hankkeen tavoitteena oli lisätä työntekijöiden (lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit) 1) terveysliikunnan ja liikuntaneuvonnan osaamista, 2) liikuntaneuvonnan toteuttamista ja sisällön monipuolisuutta, 3) Liikkumisreseptin tuntemista ja käyttöä, 4) sisäistä ja sektorirajat ylittävää liikuntaneuvonnan yhteistyötä ja 5) liikuntaneuvonnan kirjaamista sähköiseen potilastietojärjestelmään. Perusterveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat monia asiakkaita, jotka hyötyisivät liikkumisensa lisäämisestä. Äkilliset urheiluvammat suomalaisilla urheiluseura toimintaan osallistuvilla ja osallistumattomilla nuorilla. Lomake sisälsi kysymyksiä terveydestä, äkillisistä urheiluvammoista, vamman sijainnista ja vammatyypistä. Terveyttä edistävä liikuntaseura (TELS) tutkimus. Äkilliset vammat tapahtuivat urheiluseurassa oleville nuorille ohjatuissa kilpaurheiluharjoituksissa (28,3 %) sekä kilpailuissa/otteluissa (24,7 %). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äkillisten urheiluvammojen määrää, sijaintia ja vammatyyppiä urheiluseuratoimintaan osallistuvilla ja osallistumattomilla tytöillä ja pojilla. Toteutumista arvioitiin 19 tulosmuuttujan alkuja lopputilanteen välisillä eroilla prosenttiyksiköissä ja niiden 95 %:n luottamusväleinä (LV). MENETELMÄT: Tutkimus on osa laajaa 14–16-vuotiaille nuorille tehtyä kansallista TELS-tutkimusta. Liikkumisreseptiä käytettiin enemmän myös lähetteenä terveyskeskuksen sisällä (kirjanpito 1%; LV 0,3–1,7). Liikunnan määrän ja tehon kasvaessa myös riskit liikuntavammoihin lisääntyvät. Kukin terveyskeskus nimesi vastuutiimin, joka valitsi yhden potilasryhmän puoli vuotta kestäneen kehittämistyön kohteeksi. Liikunta-aktiivisuus ja liikunnan kuormittavuus on merkittävällä osalla urheiluseuroihin kuuluvista nuorista suurempi kuin niillä, jotka eivät osallistu urheiluseuratoimintaan. Myönteisiä muutoksia tapahtui myös osaamisessa. Liikuntaneuvonnan kehittäminen neljässä terveyskeskuksessa RINNE M, AITTASALO M, TOROPAINEN E, KUKKONENHARJULA K, TOKOLA K, VASANKARI T TAUSTA: Yli 70 % suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Urheiluseuranuorilla, joilla oli vähintään yksi äkillinen vamma edeltäneen vuoden aikana, oli enemmän harjoittelukertoja (4,9) ja harjoittelutunteja viikossa (9,3) harjoittelukauden aikana kuin eivammautuneilla urheilevilla nuorilla (4,4, P<0,001; 7,8, P<0,001). Paljon istuvia nuoria miehiä on mahdollista aktivoida liikkumaan, kunhan heitä motivoivat tekijät tunnistetaan. Äkillisen vamman saaneet urheiluseuranuoret kilpailivat enemmän vuoden aikana (26,7 vs 19,7, P<0,001), pitivät vähemmän lepopäiviä viikossa sekä harjoittelukaudella (2,1 vs 2,6, P<0,001) että kilpailukaudella (2,0 vs 2,3, P=0,002) kuin vammautumattomat urheiluseuranuoret. Prosessiarvioinnin aineistona oli kokouksista ja tutortapaamisista pidetyt muistiot
Yksilötason korrelaatioissa vatsaontelonsisäisen rasvan määrä oli vahvasti yhteydessä glukoositasapainon markkereihin; paastosokeriin (r=0,68, P=0,001), paastoinsuliiniin (r=0,52, P=0,02) ja HOMAindeksiin (r=0,58, P=0,008). MENETELMÄT: Nuorten Kaksosten Terveystutkimukseen osallistuneiden kaksosten joukosta kutsuttiin tutkimukseen 10 liikunnan harrastamisen suhteen eroavaa identtistä mieskaksosparia, iältään 32–36 -vuotiaita. TULOKSET: Yli kolmannes tytöistä ja noin neljännes kaikista pojista oli kokenut edellisen kolmen kuukauden aikana selkäkipua (35,4 % vs. Identtisten kaksosten välinen ero liikunnan harrastamisessa määritettiin useilla liikuntakyselyillä ja -haastatteluilla. Useissa interventiotutkimuksissa on havaittu liikunnan positiiviset vaikutukset vatsaontelonsisäisen rasvan vähentämiseksi ylipainoisilla ja lihavilla aikuisilla. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää yhä paremmin liikunnan mahdollisuuksia vatsarasvan kertymisen ehkäi syssä jo nuorella aikuisiällä. 24,4 %, p<0,001). Tutkimusaineisto koostui kahdesta 14–16-vuotiaille nuorille kohdistetusta kyselystä, joilla selvitettiin urheiluseuraan kuuluvien (n=988) ja seuraan kuulumattomien (n=709) nuorten terveyskäyttäytymistä, koettua terveyttä sekä tukija liikuntaelimistön terveyttä ja vammoja. Kipuja esiintyy tytöillä useammin kuin pojilla. 18,3 %, p<0,02). Vatsakalvonsisäisen rasvan määrä oli 41% korkeampi inaktiivisilla verrattuna heidän aktiivisiin kaksosveljiinsä (ka ero 0,41 kg, 95% CI 0,11-0,70, P=0,012). Vatsaontelon sisäisen rasvan (vatsakalvonsisäinen ja vatsakalvontakainen rasva) ja vatsan ihonalaisen rasvan osuudet määritettiin magneettikuvauksella. MENETELMÄT: Tutkimus on osa kansallista Terveyttä edistävä liikuntaseura (TELS) tutkimusta. Myös niska-hartiaseudun kivun esiintyvyys oli suurempi tytöillä (52,9 %) kuin pojilla (26,8 %) (p<0,001). Vatsakalvontakaisessa rasvassa eroa oli 16% (P=0,10). Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia (khii2, t-testi) sekä logistista regressioanalyysiä (SPSS). JOHTOPÄÄTÖKSET: Vähäinen liikunnan harrastaminen on yhteydessä suurempaan vatsaontelonsisäisen rasvan kertymiseen terveillä miehillä jo kolmekymppisenä. Am J Clin Nutr, 65, 403–408. Kaksosparin toinen jäsen oli harrastanut vapaa-ajan liikuntaa aktiivisesti viimeisen kolmen vuoden aikana, kun taas toinen kaksosparin jäsen oli harrastanut liikuntaa vain vähän (ns. LÄHTEET: 1. Abate et al. Yhteyttä alaseläntai niskahartiaseudun kipujen ja muun kuin urheiluseuroissa tapahtuvan vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden välillä ei todettu. 62 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 JOHTOPÄÄTÖKSET: Urheiluseurassa oleville nuorille sattui muita nuoria enemmän äkillisiä vammoja. Kansallinen terveyttä edistävä liikunta seura (TELS) tutkimus. Vapaa-ajalla tietokonepelien, TV:n, puhelimen ja internetin parissa käytetty aika oli yhteydessä alaselkäkipujen esiintymiseen (OR 1,04; 95 % LV 1,003–1,071 per tunti lisää inaktiivisuutta). Kaksosten välinen painoindeksiero oli vain 3% (P=0,28). JOHTOPÄÄTÖKSET: Alaselän ja niskahartiaseudun kivut ovat yleisiä jo nuorilla. Urheiluseuraan kuulumattomat nuoret raportoivat enemmän niska-hartiaseudun kipuja kuin seuranuoret. Harjoittelun ja levon suhdetta erityisesti nuorilla tulisi arvioida tarkemmin. Näiden rasvan eri osa-alueiden kokonaismäärät (kg) arvioitiin yksittäisen L2–L3-tason magneettikuvan perusteella (Abate et al. Urheiluseuratoimintaan osallistumattomilla nuorilla esiintyi niskahartiaseudun kipuja useammin kuin seuratoimintaan osallistuvilla (39,3 % vs. Alaselkä ja niskahartia seudun kipu urheiluseura toimintaan osallistuvilla ja osallistumattomilla nuorilla. 1997). Ohjatussa urheiluharjoittelussa tulisi huomioida oikeanlaiset ja turvalliset harjoitteet vammojen vähentämiseksi. Alaselän ja niskahartiaseudun kipujen ehkäisevät toimet tulisi aloittaa jo nuoruudessa. inaktiivinen kaksosveli) (ka ero 3,3 MET h/pvä). kakkostyypin diabetes. Pojilla alaselkäkivut taas olivat yleisempiä urheiluseuraan kuuluvilla (27,7 % vs. Kaksosten ravinnonsaantia arvioitiin neljän päivän ruokapäiväkirjan avulla. Identtisten kaksosten välisiä eroja vatsarasvojen määrissä ja ravinnonsaannissa analysoitiin parittaisilla testeillä. ROSSI, M, PASANEN K, KOKKO S, KUJALA U, ALANKO L, HEINONEN OJ, JOKINEN H, KORPELAINEN R, SAVONEN K, SELÄNNE H, VASANKARI T, KANNAS L, VILLBERG J, PARKKARI J TAUSTA: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää urheiluseuratoimintaan osallistuvien ja osallistumattomien nuorten koetun alaselkäkivun (LBP) ja niska-hartiaseudun kivun (NSP) esiintyvyyttä sekä näihin yhteydessä olevia tekijöitä. TULOKSET: Magneettikuvauksen perusteella inaktiivisilla kaksosilla oli 31% enemmän vatsaontelonsisäistä rasvaa kuin heidän aktiivisilla kaksosveljillään (ka ero 0,52 kg, 95% CI 0,12-0,91, P=0,016), kun taas ero vatsan ihonalaisessa rasvassa oli vain 13% (P=0,21). Vapaaajan liikunta aktiivisuus ja vatsaontelon sisäinen rasva nuorilla aikuisilla: tutkimus identtisillä kaksosilla ROTTENSTEINER M, LESKINEN T, JÄRVELÄREIJONEN E, VÄISÄNEN K, AALTONEN S, KAPRIO J, KUJALA UM TAUSTA: Vyötärölihavuus on yleistynyt terveysongelma yhä nuoremmilla, ja vatsaontelonsisäisen rasvan terveyshaittoja ovat erilaiset metaboliset häiriöt ml. Urheiluseurassa tapahtuva harjoittelu ja lepoEKG ylä asteikäisillä nuorilla: TELS tutkimus SAVONEN K, KOKKO S, SELÄNNE S, ALANKO L, HEINONEN OJ, KORPELAINEN R, VASANKARI T, KANNAS L, KUJALA U, AIRA T, VILLBERG J, PARKKARI J. Käytetty kaksostutkimusasetelma mahdollistaa tulosten vakioinnin yhteisten geneettisten ja perhetekijöiden osalta vaikkei niitä olisi mitattu. Tutkimustulokset korostavat vapaa-ajan liikunnan itsenäistä merkitystä vatsaontelonsisäisen rasvan kertymisen ehkäisyssä nuorella aikuisiällä, ja näin myös mahdollisten myöhempien metabolisten liitännäisongelmien kehittymisen ehkäisyssä. Ruokapäiväkirjojen mukaan kaksosveljien välillä ei ollut eroa ravinnonsaannissa (kokonaisenergia ja energiaravintoaineet). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää millaisia eroja vatsanseudun rasvan kertymisessä on havaittavissa jo nuorella aikuisiällä liikunnan suhteen eroavien perimältään identtisten kaksosten välillä. (1997). 32,5 %, p<0,02). Paljon harjoitelleille, kilpailleille ja vähän lepopäiviä pitäneille urheiluseuranuorille sattui enemmän äkillisiä vammoja kyselyä edeltävän vuoden aikana kuin vähemmän harjoitelleille, kilpailleille ja enemmän lepopäiviä pitäneille seuranuorille. Toisaalta urheiluseuroissa liikkuvilla pojilla on useammin alaselkävaivoja kuin seuratoimintaan osallistumattomilla pojilla
Raja-arvot eri tehoiselle liikunnalle validoitiin suhteessa mitattuun VO 2peak -arvoon. Liikemittarin kiihtyvyys signaalista laskettujen liikuntamuuttujien validiteetti suhteessa ennustettuun maksimaali seen hapenottokykyyn SUNI JH, HUSU P, TOKOLA K, VÄHÄYPYÄ H, SIEVÄNEN H, VALKEINEN H, MÄKIOPAS T, VASANKARI T TAUSTA: Perinteisiä liikemittareiden tulos muuttujia ovat päivittäinen askelmäärä sekä eri tehoisen (kevyt, ripeä, rasittava) liikunnan kokonaisaika ja osuudet mittausajasta. 146 ms, p=0,05. VähäYpyä H, Vasankari T, Husu P, Suni J, Sie vänen H. Myös alle 50 lyöntiä/min oleva syke havaittiin useammin urheilevilla nuorilla kuin verrokeilla: 11 vs. Validation of cut-points for evaluating the intensity of physical activity with accelerometry-based mean amplitude deviation (MAD). Tämä tutkimus selvittää kiihtyvyysmittauksiin pohjautuvien perinteisten ja uusien liikuntamuuttujien validiteettia suhteessa ennustettuun maksimaaliseen hapenottokykyyn (VO 2peak ). PLoS ONE 2015;10(8):e0134813.. 67 lyöntiä/min, p<0,001 ryhmien väliselle erolle. Ikä, sukupuoli ja vyötärönympärysmitta pakotettiin malliin. Nykyiset kolmisuuntaiset (3D) kiihtyvyysmittarit pystyvät luotettavasti tunnistamaan myös lyhyet liikuntapyrähdykset ja -jaksot eri tehoalueilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Urheiluseurassa urheilevien nuorten syke on matalampi ja QRS-kompleksin amplitudi suurempi kuin saman ikäisillä urheiluseurassa liikuntaa harrastamattomilla verrokeilla. Yksittäinen MADarvo (mg. Otanta myös ositettiin valtakunnallisten liikuntalääketieteen keskusten (Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä, Kuopio, Oulu) sijainnin mukaan. Perinteisten liikuntamuuttujien lisäksi käytettiin seuraavia uusia muuttujia: eripituisten liikuntajaksojen (vähintään 30 s, enintään 30 min) päivittäinen lukumäärä ja kokonaiskesto keskimäärin eri liikunnan tehoalueilla sekä mittausviikon suurin teho (MET) ja päivittäinen keskiarvo eri aikajaksoilta (MET 1 min–2 h, koko päivä). A universal, accurate intensity-based classification of different physical activities using raw data of accelerometer. Muissa EKG-muuttujissa ei havaittu eroja urheilevien nuorten ja verrokkien välillä jatkuvina eikä luokiteltuina muuttujina. (2) Aineisto analysoitiin kuuden sekunnin analyysijaksoissa (epoch). Liikuntamuuttujat laskettiin 3D kiihtyvyyssignaalin raakatietoihin perustuvan MAD-menetelmän (1) (Mean Amplitude Deviation) avulla. MENETELMÄT: Tämän poikkileikkaustutkimuksen otos on osa suurempaa TELStutkimuksen aineistoa, joka kerättiin ryväsotantana 10 etukäteen määritellyn urheilulajin (maastohiihto, koripallo, luistelu, salibandy, jääkiekko, jalkapallo, voimistelu, yleisurheilu, suunnistus, uinti) seuroista sekä verrokkeina toimineista kouluista. 23 %, p=0,001. Tässä tutkimuksessa uudet liikuntamuuttujat osoittautuivat perinteisiä paremmiksi, mikä kannustaa tutkimaan niiden yhteyksiä erilaisiin terveydentilan osoittimiin. Kestävyysurheilua harrastavien nuorten (kolme kestävyyslajia sekä jalkapallo, n=172) PQaika oli pitempi kuin verrokeilla: 151 vs. Maan vetovoiman tuhannesosa) muodostettiin minuutin liukuvasta keskiarvosta ja muutettiin MET-arvoksi (MET on perusaineenvaihdunnan kerroin; 1 MET vastaa hapenkulutusarvoa 3,5 ml/min/kg). Clin Physiol Funct Imaging 2015;35(1):64–70. Ryväsotanta ja keskus huomioitiin tilastollisessa monitasomallinnuksessa. 5 %, p=0,01. Viiden minuutin levon jälkeen rekisteröidystä 12-kytkentäisestä lepo-EKG:stä mitattiin syketaajuus (syke); PQ-aika; QRS-kompleksin leveys, amplitudi (V1-kytkennän S-aallon ja V5tai V6-kytkennän R-aallon amplitudien summa) ja akseli; T-aallon akseli; ja Bazett’in kaavan mukaisesti sykkeeseen suhteutettu QT-aika. Lisäksi muutoksen kliinisen merkityksen arvioinnissa tulee huomioida muiden EKGmuuttujien samanaikaiset muutokset. JOHTOPÄÄTÖKSET: Maksimaalinen hapen ottokyky on yksi vahvimmista terveydentilan ennustajista ja tärkeä vastemuuttuja liikuntaharjoittelun vaikutusten todentamiseen. Tämä Terveyttä edistävä liikuntaseura (TELS) -tutkimuksen osatutkimus selvitti, havaitaanko säännöllisen harjoittelun aiheuttamia EKG-muutoksia jo 14–16-vuotiailla urheilijoilla. Yläasteikäisillä nuorilla urheiluseurassa tapahtuvaan säännölliseen harjoitteluun ei kuitenkaan näytä vielä liittyvän EKG-muutoksia samalla tavoin kuin aikuisurheilijoilla. 8 %, p=0,04. LÄHTEET: 1. Samoin yli 35 mm oleva amplitudi havaittiin useammin urheilevilla nuorilla kuin verrokeilla: 15 vs. 2. Heistä 417 oli urheiluseurassa urheilevia nuoria (49 % poikia) ja 166 iän sekä asuinpaikan perusteella kaltaistettua verrokkia (35 % poikia), jotka eivät harrastaneet liikuntaa urheiluseurassa. Tämän tutkimuksen otoskoko oli 583 nuorta, joille tehtiin TELS-tutkimuksen terveystarkastus liikuntalääketieteen keskuksissa. Se on myös luotettava kriteerimuuttuja erilaisten liikuntamuuttujien pätevyyden tarkasteluun. Kriteerimuuttuja oli 6mKT:n tuloksen perusteella ennustettu VO 2peak , keskivirhe (SEE) 3,5–3,6 ml/min/ kg. EKG-muuttujat analysoitiin sekä jatkuvina että luokiteltuina muuttujina (viitearvojen mukainen vai poikkeava). 24 mm, p=0,02. Koska viitearvorajan 35 mm ylittäviä QRS-kompleksin amplitudiarvoja havaitaan urheilevilla nuorilla useammin kuin verrokeilla, täytyy sattumalöydöksenä havaitun suurentuneen amplitudin kliinistä merkitystä arvioitaessa säännöllisen harjoittelun vaikutus ottaa aina huomioon. 5 %, p=0,05. 63 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 TAUSTA: Aikuisurheilijoilla säännöllisen harjoittelun aikaansaamat muutokset sydämen rakenteessa ja toiminnassa näkyvät myös muutoksina sydämen elektrokardiografiarekisteröinnissä (EKG). MENETELMÄT: Tutkimusaineiston muodostivat aikuiset (n=1 282), jotka osallistuivat Terveys 2011 -tutkimuksen Fyysinen aktiivisuus ja kunto -osatutkimukseen, käyttivät viikon aikana liikemittaria (Hookie AM 20, Traxmeet Ltd, Espoo) vähintään neljänä päivänä 10 tuntia ja osallistuivat kuuden minuutin kävelytestiin (6minKT). QRS-kompleksin amplitudi oli urhei levilla nuorilla suurempi kuin verrokeilla: 27 vs. TULOKSET: Pakotettujen muuttujien lisäksi seuraavat liikuntamuuttujat tulivat valituksi lopulliseen regressiomalliin (vakioitu R2 0,76; SEE 3,50): a) päivän korkein MET 1 min jakso, päivittäinen keskiarvo; b) reippaista (2,9–5,9 MET) 30–90 s:n liikuntajaksoista kertynyt kokonaisaika, päivittäinen keskiarvo; c) viikon maksimi MET 5 min jakso. Tämä mahdollistaa liikunnan terveysvaikutusten tarkastelun uusista lähtökohdista. Urheiluseurassa urheilevien nuorten syke oli matalampi kuin verrokeilla: 61 vs. Urheilevilla nuorilla havaittiin kuitenkin vähintään yksi viitearvoista poikkeava EKG-muuttuja useammin kuin verrokeilla: 38 vs. Eteenpäin askeltavaa lineaarista regressiomallia käytettiin määrittämään VO 2peak tulosta parhaiten ennustavat liikuntamuuttujat. Kestävyysurheilua harrastavilla nuorilla havaittiin myös lyhentynyt PQ-aika (<120 ms) harvemmin kuin verrokeilla: 1 vs. TULOKSET: Tutkittavien keski-ikä oli 15,6 (keskihajonta 0,5) vuotta. VähäYpyä H, Vasankari T, Husu P, Mänttäri A, Vuorimaa T, Suni J, et al
= -0,065, p<0,05) JOHTOPÄÄTÖKSET: Fyysinen aktiivisuus on positiivisesti ja lineaarisesti yhteydessä sydämen parasympaattiseen säätelyyn riippumatta painoindeksistä. D+Exei eronnut tilastollisesti merkitsevästi verrokkiryhmästä (0,84; 0,45–1,57). Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää nuorille miehille kohdistettavassa terveysneuvonnassa korostamalla riittävän fyysisen aktiivisuuden merkitystä autonomisen hermoston ja sydämen toiminnalle. Sen sijaan verrokkiryhmään (D-Ex-) verrattuna liikuntaharjoittelu vähensi sekä kaatumisvammoja että vamman saaneiden kaatujien määrää yli puolella, (D+Ex+: HR; 95% CI 0,38; 0,17–0,81 ja D-Ex+: 0,46; 0,22–0,95). Liikunnan harrastaminen lisääkin lepotason parasympaattista säätelyä ja sykevaihtelua. Väestötason tietoa nuorten miesten fyysisen aktiivisuuden yhteydestä sykevaihteluun on vähän ja aiemmat tutkimukset on toteutettu pääosin valikoituneilla ja pienillä otoksilla. 64 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä sydämen autonomiseen säätelyyn nuorilla miehillä TORNBERG J, IKÄHEIMO T, JÄMSÄ T, HAUTALA A, MÄNTYSAARI M, KIVINIEMI A, KORPELAINEN R TAUSTA: Sykevaihtelu kuvaa sydämen autonomisesta säätelyä mittaamalla lyönnistä toiseen tapahtuvaa hienovaraista vaihtelua sykevälissä. = 0,129, p<0,05, painoindeksi . Sykevälit mitattiin (Polar S810i, Polar Electro, Kempele) muutaman minuutin rauhoittumisen jälkeen makuulla 5 min. D-vitamiini ylläpiti reisiluun kaulan luuntiheyttä ja lisäsi hieman sääriluun hohkaluun tiheyttä (noin 0,5 %), mutta vain liikuntaharjoittelu paransi lihasvoimaa (noin 15 %) ja dynaamista tasapainoa verrokkiryhmään verrattuna. Painoindeksi oli käänteisesti yhteydessä parasympaattiseen sykevaihteluun (p<0,05). Ryhmien välisiä eroja kaatujien ja vamman saaneiden kaatujien määrässä arvioitiin Coxin suhteellisen vaaran mallin avulla ja kaatumisten määrän ryhmäeroja Poissonin regressiomallin avulla. TULOKSET: Mittauksiin osallistui yhteensä 3722 miestä (63,5% alueen kutsuntaikäisistä), joiden keski-ikä oli 17,8(0,6) vuotta ja painoindeksi 23,0(4,0). Tuolilta ylösnousuaika parani molemmissa liikuntaryhmissä yli 6 %, mutta vain liikunta ilman D-vitamiinia (D-Ex+) ylläpiti kävelynopeutta. MENETELMÄT: Tutkimus oli osa MOPOhanketta, joka toteutettiin Oulun kutsuntatilaisuuksissa vuosina 2009–2013. Fyysinen toimintakyky (alaraajojen lihasvoima, tasapaino ja liikkumiskyky) mitattiin puolen vuoden välein ja luustomittaukset vuosittain. Vaikka sekä D-vitamiinia että liikuntaharjoittelua on tutkittu keinona vähentää ikäihmisten kaatumisia, niiden tehosta ei ole yksimielisyyttä. Fyysistä aktiivisuutta arvioitiin kyselyllä neliportaisella asteikolla (matala-keskitaso -korkeahuippu). Kaatumisia sattui saman verran kaikissa ryhmissä, mutta liikuntaryhmissä oli yli puolet vähemmän hoitoa vaativia kaatumisvammoja kuin verrokkiryhmässä. D-vitamiinin tiedetään olevan välttämätöntä luustolle ja joissakin tutkimuksissa D-vitamiinilisä on vähentänyt kaatumisia ja parantanut toimintakykyä. D-vitamiinin ja liikunnan vaikutuksia ei kuitenkaan ole tutkittu yhdessä. Korkea parasympaattisesta säätelystä syntyvä sykevaihtelu on yhteydessä hyvään sydämen autonomiseen säätelyyn, terveyteen, kehonkoostumukseen ja fyysiseen kuntoon. Lisäksi selvitettiin sekä D-vitamiinin että liikunnan vaikutuksia fyysiseen toimintakykyyn ja luuston terveyteen. Ln rMSSD oli eri liikunta-aktiivisuuden ryhmissä 3,65(0,66) ms (matala), 3,78(0,63) ms (keskitaso), 3,85(0,59) ms (korkea) ja 3,93(0,59) ms (huippu), ollen positiivisesti yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään (p<0,05). Lineaarisessa regressiomallissa fyysisen aktiivisuuden yhteys parasympaattiseen sykevaihteluun oli itsenäinen ja riippumaton painoindeksistä (fyysinen aktiivisuus . D-vitamiini ei vähentänyt kaatumisvammoja.. Kaikilla tutkittavilla oli kohonnut kaatumisvaara (kaatunut vähintään kerran edellisen 12 kuukauden aikana), he eivät käyttäneet säännöllisesti D-vitamiinivalmistetta, eikä heillä ollut liikuntaharjoittelun vasta-aiheita. Tutkittavat pitivät päivittäin kaatumispäiväkirjaa, joka palautettiin postitse tutkijoille aina kuukauden vaihteessa. Dvitamiini ja ohjattu liikuntaharjoittelu kaatu misten ehkäisyssä iäkkäillä naisilla – satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus UUSIRASI K, PATIL R, KARINKANTA S, TOKOLA K, KANNUS P, LAMBERGALLARDT C, SIEVÄNEN H TAUSTA: Kaatuminen on iäkkäiden yleisin vammautumisen syy, viidennes kaatumisista johtaa terveydenhuollon käyntiin. Keskisyke oli vastaavasti käänteisesti yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään (p<0,05, 77(13) bpm (matala), 74(12) bpm (keskitaso), 72(12) (korkea) ja 67(12) (huippu)). Tutkimus on väestöpohjainen poikkileikkaustutkimus, jonka aineisto koostui oululaisista kutsunnanalaisista nuorista miehistä. Puolet osallistujista sai päivittäin D-vitamiinipillerin (20 µg), puolet sai tehottoman lumevalmisteen. MENETELMÄT: Tämän 2-vuotisen satunnaistetun interventiotutkimuksen (RCT) tarkoituksena oli selvittää, voidaanko ohjatun lihasvoimaa ja tasapainoa parantavan liikunnan ja D-vitamiinilisän (20 µg/pv) avulla vähentää iäkkäiden kotona asuvien naisten kaatumisia ja kaatumisvammoja. Lisäksi he saivat kotiharjoitteluohjelman. Yleistettyjä lineaarisia sekamalleja käytettiin tarkasteltaessa ryhmien välisiä eroja toimintakyvyn ja luuntiheyden muutoksissa ikä, pituus ja paino kovariaatteina. 409 tutkimukseen soveltuvaa 70–80-vuotiasta kotona asuvaa naista satunnaistettiin neljään ryhmään:1) lume, ei ohjattua liikuntaa (D-Ex-), 2) D-vitamiinilisä, ei ohjattua liikuntaa (D+Ex-), 3) lume ja ohjattu liikunta (D-Ex+), ja 4) D-vitamiinilisä ja ohjattu liikunta (D+Ex+). TULOKSET: Ryhmien välillä ei ollut eroa kaatumisten eikä kaatujien määrässä. Kaikissa malleissa verrokkiryhmänä oli DEx-. Liikuntaryhmät harjoittelivat ohjatusti kaksi kertaa viikossa ensimmäisen vuoden ajan ja kerran viikossa toisen vuoden ajan. Hypoteesina oli, että korkea fyysinen aktiivisuus on yhteydessä suurempaan parasympaattiseen sykevaihteluun, kun taas korkea painoindeksi on yhteydessä vähäisempään sydämen parasympaattiseen säätelyyn. Sydämen parasympaattista säätelyä kuvaava sykevaihtelu (rMSSD) ja keskisyke analysoitiin Kubios-ohjelmalla (Kubios HRV 2.2, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia fyysisen aktiivisuuden yhteyttä nuorten miesten sykevaihteluun. Kutsuntaikäiset osallistuivat antropometrian ja fyysisen kunnon sekä sydämen sykevaihtelun mittauksiin ja täyttivät laajan terveysja elintapakyselyn. Parasympaattinen aktiivisuus laskee sykettä (pidentää sykeväliä) välittömästi, kun vastaavasti sympaattinen aktiivisuus nostaa sykettä (lyhentää sykeväliä) muutaman sekunnin viiveellä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunta paransi lihasvoimaa, tasapainoa ja liikkumiskykyä, kun taas D-vitamiinilisä lisäsi hieman hohkaluun luuntiheyttä, mutta ei parantanut toimintakykyä
Mitä useampia kevyen liikunnan vähintään puolituntia kestäviä jaksoja oli, mitä useampia vähintään 5 min kestäviä seisomisjaksoja oli ja mitä suurempi oli enintään 30 min jaksoista kertynyt rasittavan ja reippaan liikunnan kokonaiskesto, sitä pienempi oli sydänja verisuonisairausriski. muuttujien kokonaisaikaa, sekä eripituisten jaksojen (30 s–5 min, ?10 min, ?15 min, ?30 min, >5 min, >10 min, >15 min, >30 min) lukumäärää ja yhteiskestoa päivässä. Tämä on tärkeä viesti paitsi lapsille ja heidän vanhemmilleen myös poliittisille päättäjille. Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä sekä yleisillä lineaarisilla malleilla ja vakioitiin asianmukaisesti. = ?0,297, P < 0,001), vähäinen vapaa-ajan liikunta ( . Liikunnan MET-taso analysoitiin analyysijaksoittain MAD-menetelmällä (MAD, mean amplitude deviation) ja luokiteltiin kevyeen (MET 1,5–3,0) ja reippaaseen+rasittavaan (MVPA, MET yli 3) käyttäen minuutin liukuvaa keskiarvoa. Lapsilla, joilla oli sekä huono kestävyyskunto (alle mediaanin) että korkea rasvaprosentti (yli mediaanin, P = 0,002), huono kestävyyskunto yhdistyneenä vähäiseen vapaa-ajan liikuntaan (P = 0,006), tai korkea rasvaprosentti yhdistyneenä vähäiseen vapaa-ajan liikuntaan (P = 0,005), oli jäykemmät valtimot verrattuna samojen ryhmien toisiin ääripäihin. Lisäksi vain matala kestävyyskunto oli yhteydessä heikompaan valtimoiden laajenemiskykyyn ( ??= 0,316, P < 0,001). MENETELMÄT: Tutkimus on osa Terveys 2011 -tutkimuksen Fyysinen aktiivisuuden ja kunnon -osatutkimusta. = ?0,246, P = 0,006). JOHTOPÄÄTÖKSET: Kestävyyskunto oli käänteisesti yhteydessä valtimoiden jäykkyyteen ja suorasti yhteydessä valtimoiden laajenemiskykyyn 6–8-vuotiailla lapsilla riippumatta rasvaprosentista ja vapaa-ajan liikunnasta. 10-vuoden sydänsairausriski laskettiin Framinghamin riskimallilla miehille ja naisille erikseen käyttäen ikää, kokonaiskolesterolia, HDL-kolesterolia, systolista verenpainetta, verenpainelääkityksen käyttöä, tupakointia ja diabetesta. METn osalta lyhyet keskiarvoMETit toimivat paremmin kuin pitkät MET ja maksimiMETllä ei ollut yhtä voimakas yhteys kuin MET keskiarvoilla. Istumisen+makaamisen, seisomisen, kevyen liikunnan ja MVPAn osoittimina käytettiin päivittäistä em. = 0,176, P = 0,044) olivat yhteydessä jäykempiin valtimoihin kun ikä ja sukupuoli otettiin analyyseissa huomioon. 65 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Liikemittarilla mitatun paikallaanolon ja fyysisen aktiivisuuden yhteys sydänsairausriskiin VASANKARI V, HUSU P, VÄHÄYPYÄ H, SUNI J, TOKOLA K, SIEVÄNEN H, MÄKIOPAS T, VALKEINEN H, VASANKARI T TAUSTA: Fyysisen aktiivisuuden yhteys sydän ja verisuonisairauksien riskiin tunnetaan suhteellisen hyvin, mutta istumisen ja muun paikallaanolon osalta huonommin. Kestävyyskuntoa mitattiin maksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja kestävyyskunnon mittarina käytettiin maksimaalista työkuormaa suhteutettuna rasvattomaan pehmytkudosmassaan. Muista riskiä vähentävistä muuttujista erityisesti lyhytkestoiset (1–5 min) korkeat keskiarvo METit olivat voimakkaimmin yhteydessä alempaan riskiin. Riskiä lisäävistä muuttujista vyötärön ympärys oli voimakkaimmin yhteydessä sydänsairausriskiin. Rasvakudoksen määrä mitattiin kaksienergiaisen röntgensädeabsorptiometrian avulla ja liikuntaa monipuolisella lomakkeella. Kestävyyskuntoa parantamalla, liikuntaa lisäämällä ja pysyttelemällä normaalipainoisena, voidaan edesauttaa valtimoiden terveyttä ja sitä kautta tuoda merkittäviä säästöjä myös yhteiskunnalle. Makuuja istumisjaksojen päivittäinen lukumäärä on voimakkaammin yhteydessä sydänsairausriskiin kuin jaksojen kokonaisaika. Liikunnan, kestävyyskunnon ja rasvaprosentin toisistaan riippumattomista ja varsinkin näiden tekijöiden yhdysvaikutuksista valtimoiden toimintaan lapsilla tiedetään kuitenkin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella juuri näiden tekijöiden toisistaan riippumattomia sekä yhdysvaikutuksia valtimoiden jäykkyyteen ja laajenemiskykyyn. JOHTOPÄÄTÖKSET: Objektiivisesti mitatut paikallaanolon jaksojen lukumäärät olivat voimakkaammin yhteydessä sydänsairausriskiin kuin perinteisesti käytetyt kokonaisajat. TULOKSET: Matala kestävyyskunto (standardoitu regressiokerroin, . Lisäksi huonon kestävyyskunnon, korkean rasvaprosentin ja vähäisen vapaa-ajan liikunnan yhdistelmät olivat yhteydessä jäykempiin valtimoihin. Lisäksi lapsilla, joilla sekä joustavat valtimot että hyvä valtimoiden laajentumiskyky, oli myös paras kestävyyskunto (P < 0,001) sekä runsaammin vapaa-ajan liikuntaa (P = 0,009). MENETELMÄT: Yhteensä 160 iältään 6–8-vuotiasta lasta (83 tyttöä) osallistui tutkimukseen. Parhaimmassa vakioidussa mallissa (R2 = 0,836, SEE = 0,41) vyötärö, 1 min MET keskiarvo, alle 30 min pituisten MVPA pätkien kokonaisaika, yli 5 min kestävien seisomispätkien lukumäärä sekä yli 30 min kestävien kevyen liikunnan jaksojen lukumäärä olivat voimakkaimmin yhteydessä sydänsairausriskiin. Istuminen, makaaminen ja seisominen tunnistettiin liikemittarin raakadatasta huomioimalla sekä liikkeen matala teho että mittarin asento suhteessa tunnistettuun pystyasentoon. Kestävyyskunnon, rasva kudoksen määrän ja liikunnan yhteydet valtimoiden terveyteen esimurrosikäisillä lapsilla VEIJALAINEN A, HAAPALA EA, TOMPURI T, LAKKA TA TAUSTA: Sydämen ja verenkiertoelimistön sairaudet ovat yksi suurimmista maailmanlaajuisista kansanterveydellisistä ja -taloudellisista uhista. = ?0,162, P = 0,042) ja korkeampi rasvaprosentti ( . Jo siksi aikaisin aloitettu sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksien ehkäisy on tärkeää.. Lisäksi analysoitiin, kuinka monta kertaa päivässä istuminen tai makaaminen päättyi pystysuuntaiseen kiihtyvyyteen ja liikkeeseen. Aineisto analysoitiin kuuden sekunnin analyysijaksoissa (epoch) käyttäen kiihtyvyyden keskipoikkeaman minuutin liukuvaa keskiarvoa. Mallissa on myös viikon maksimi MET ja päivittäisten maksimi METn keskiarvo. TULOKSET: Riskiä vähentävistä muuttujista kestävyyskunto oli voimakkaimmin yhteydessä sydänriskiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon muuttujien yhteyttä sydänsairausriskiin. Kokonaiskeston rinnalla sekä paikallaanoloa että kevyttä ja vähintään reipasta liikuntaa pitäisi jatkossa tarkastella eripituisten jaksojen lukumäärien ja kokonaiskestojen perusteella. Valtimoiden jäykkyyttä ja maksimaalisen rasituskokeen aikaansaamaa laajenemiskykyä mitattiin pulssiaaltomittarin avulla. Väestöotoksen kuuluvien 18–85-vuotiaiden fyysistä aktiivisuutta ja paikallaanoloa arvioitiin kolmiaksiaalisella liikemittarilla viikon ajan. Näiden varhaisia ilmentymiä, kuten valtimoiden jäykistymistä ja laajentumiskyvyn häiriöitä, on havaittu myös lapsilla ja nuorilla. liikuntaja paikallaanolon muuttujat. Aineisto analysoitiin askeltavalla lineaarisella regressioanalyysillä, jossa vakioitavina tekijöitä olivat ikä ja sukupuoli ja selittävinä tekijöinä vyötärö, kestävyyskunto ja em. Kun nämä tekijät vakioitiin toisillaan, vain kestävyyskunnon käänteinen yhteys valtimoiden jäykkyyteen säilyi merkitsevänä (
Ennusteyhtälö pelkälle kävelylle oli VO 2 (ml/ kg/min) = 7,920 + 0,0331 · MAD (mg) (r = 0,943, SEE = 1,66 ml/kg/min) ja sekä kävelylle että juoksulle VO 2 (ml/kg/min) = 10,015 · exp(0,0017 · MAD (mg)) (r = 0,958, SEE = 6,05 ml/kg/min). 66 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntalääketieteen päivät 4.–5.11.2015 Liikemittarin MAD menetelmän validointi fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa VÄHÄYPYÄ H, VASANKARI T, HUSU P, MÄNTTÄRI A, VUORIMAA T, SUNI J, SIEVÄNEN H TAUSTA: Liikemittareiden käyttö fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon objektiivisessa tutkimisessa on lisääntynyt huomattavasti. Testattava sai vapaasti valita eteneekö kävelemällä vai juoksemalla. Yhteensä 11 325 henkilöä oli vastannut kaikkina kolmena vuotena MET indeksin laskemiseen vaadittaviin kysymyksiin. Eri tutkimusten antamien tulosten vertailu on kuitenkin ollut hankalaa, koska liikemittareille ei ole ollut käytössä yhteisiä analysointimenetelmiä. Parhaiten toimivaksi osoittautui MAD-menetelmä (MAD, mean amplitude deviation), jonka tuloksia suhteessa mitattuun hapenkulutukseen ei ole vielä aikaisemmin testattu. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoitti MAD-menetelmän olevan luotettava tapa arvioida jalanliikkumisen hapenku lu tusta hitaasta kävelystä reippaaseen juoksuun. TULOKSET: Yhteensä 229 henkilöä oli käyttänyt masennuslääkkeitä vuosina 1995–2004. Liikunnan vaikutuksesta masennuksen ennaltaehkäisyssä on selkää näyttöä, mutta luotettavaa tutkimusta pitkäaikaisen liikunnan vaikutuksista masennuslääkkeiden käyttöön on vielä vähän. Liikunta-aktiivisuus on tärkeä yleisen kansantautimme masennuksen ennaltaehkäisyssä.. Pitkäaikaisen liikunnan määrä ilmaistiin keskiarvo MET (meanMET) lukuna kolmen liikuntakyselyn keskiarvona. Optimaalinen raja-arvo 3,0 MET teholle oli 91 mg (mg, gravitaation tuhannesosa) ja 6,0 MET teholle 414 mg. Kaksospari luokiteltiin eroavaksi, jos toinen kaksonen kuului meanMET luvun alimpaan kolmannekseen (meanMET 0–1,54 MET h/päivä) ja kaksosparin toinen osapuoli ylimpään kolmannekseen (meanMET 2,92–26,13 MET h/päivä). Testissä kerätystä aineistosta analysoitiin kutakin nopeutta vastaava hapenkulutus (VO 2 ) ja MAD-menetelmän antama tulos. WALLER K, KAPRIO J, KORHONEN T, TUULIOHENRIKSSON A, KUJALA UM TAUSTA: Masennuslääkkeiden käyttö on melko yleistä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen mukaan pitkäaikainen vapaa-ajan liikunta vähentää riskiä käyttää masennuslääkkeitä. Henkilökohtainen korrelaatiokerroin MAD-menetelmän ja VO 2 välillä vaihteli välillä 0,927–0,991 keskiarvon ollessa 0,969. Koska MAD-menetelmä toimii kaikissa kolmisuuntaisissa liikemittareissa, sen avulla pystytään tuottamaan suoraan vertailukelpoista tietoa fyysisestä aktiivisuudesta ja sen kuormittavuudesta. Tulos pysyi samansuuntaisen, kun malliin edelleen lisätään tupakointi, alkoholi, terveydentila ja sosiaaliluokka; kokonais OR oli 0,83 (0,69– 0,997), 0,88 (0,72–1,09) DZ pareilla ja 0,09 (0,008–0,94) MZ pareilla. Nopeuksissa 1,8 m/s ja 2,2 m/s edettiin sekä kävelemällä että juoksemalla ja nopeudesta 2,6 m/s ylöspäin kaikki juoksivat. Masennuslääkkeiden käyttöä tutkittiin vuosien 1995 ja 2004 välisenä ajanjaksona ostettujen masennuslääkereseptien määrän mukaan. Testin aloitusnopeus oli 0,6 m/s ja se kiihtyi 0,4 m/s portaissa 2,5 minuutin välein. Ehdollisen logistisen regression mukaan niillä aktiivisilla kaksosparin jäsenillä, jotka olivat olleet liikunnallisesti aktiivisia vuosien 1975, 1980 ja 1990 kyselytutkimuksen ajankohtina, oli pienempi riski myöhempään masennuslääkkeiden käyttöön (OR 0,81, 95 % CI 0,70–0,96) kuin heidän inaktiivisilla kaksosillaan. Aiemmissa tutkimuksissa vertailtiin kolmella erilaisella, vyötäröllä pidettävillä, liikemittareilla erilaisten analysointimenetelmien kykyä erottaa eritasoista liikkumista [1, 2]. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa pitkäaikaisen vapaa-ajan liikunnan vaikutusta myöhempään masennuslääkkeiden käyttöön vapaa-ajan liikunnan suhteen eroavilla kaksosilla. Kaikki koehenkilöt jaksoivat suorittaa loppuun asti vähintään 3,0 m/s nopeuden. doi: 10.1111/cpf.12127 2. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 29 henkilöä (35 ± 11 vuotta, 15 miestä). LÄHTEET: 1. Kyselyt sisälsivät kysymyksiä mm. Masennuslääkkeitä koskeva reseptitieto luokiteltiin kaksiluokkaiseksi; lääkkeiden käyttäjiin luokiteltiin kaikki ne, jotka olivat ostaneet yhden tai useamman masennuslääkekuurin tutkimusajanjaksona. Korkein mitattu VO 2peak oli 56,0 ± 7,1 ml/kg/min. He vastasivat kyselylomakkeisiin vuonna 1975, 1980 ja 1990. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää 3,0 MET ja 6,0 MET tehoa (1 MET = 3,5 ml (O 2 ) /kg/min) vastaavat raja-arvot sekä luoda hapenkulutuksen ennusteyhtälö MAD-menetelmälle. He suorittivat valo-ohjatun kiihtyvävauhtisen kävelyja juoksutestin 200 m:n radalla. doi: 10.1186/s13102-015-0010-0 Muokkaavatko perimä ja perhetekijät liikunnan yhteyttä masennukseen. Testin aikana testattavalla oli päällään kannettava hengityskaasuanalysaattori (Oxycon, Carefusion, Yorba Linda, CA, USA) ja liikemittari (Hookie AM 20, Traxmeet, Ltd, Espoo), joihin suorituksen aikana kerätyt mittaustiedot tallentuvat myöhempää analysointia varten. TULOKSET: Kaikki koehenkilöt kävelivät nopeuteen 1,4 m/s asti. Reseptitiedot perustuvat KELAn reseptitietokantaan. Tällaisia liikunnan suhteen eroavia pareja oli yhteensä 642 (446 ei-identtistä DZ paria, 165 identtistä MZ paria ja 31 paria joiden identtisyydestä ei ollut varmuutta). Tämä oli nähtävissä myös geneettisesti identtisillä kaksospareilla, jolloin geneettiset tekijät sekä yhteiset lapsuuden kokemukset on huomioitu. Testi päättyi, kun testattava ei enää pystynyt seuraamaan valo-ohjausta. vapaa-ajan liikunnasta, jonka perusteella laskettiin MET indeksi ilmaistuna MET tuntia päivässä. Näistä tuloksista pystyttiin ROC-käyrän avulla määrittämään optimaaliset raja-arvot sekä lineaarisen regression avulla luomaan ennusteyhtälö jalan tapahtuvan liikkumisen hapenkulutukselle. Kun malliin otettiin mukaan painoindeksi tulos on samanlainen; OR oli 0,80 (0,68–0,94) kaikilla pareilla, 0,84 (0,71–1,01) DZ pareilla ja 0,57 (0,36–0,90) MZ pareilla. Tulos puhuu liikunnan ja masennuksen aidon syy-yhteyden puolesta. Ehdollista logistista regressioanalyysiä käytettiin vaarasuhteen (OR) laskemiseen. MENETELMÄT: Tutkimuskohorttiin kuuluivat Suomessa vuosina 1930–1957 syntyneet samaa sukupuolta olevat kaksosparit
67 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: ILKKA VUORI, RAIJA LAUKKANEN Liikunnan monitorointi on uusi mahdollisuus terveys liikunnan edistämisessä Kuva: ANTERO AALTONEN
68 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikunnan ja muiden terveyteen liittyvien elintapojen monitorointi ja tulosten hyödyntäminen ovat nopeasti kasvavia maailmanlaajuisia tutkimus-, kehitysja liiketoiminta-alueita. Tietokäyttöön terveysliikunnan edistämisessä Monitoroinnin antamia tietoja voi käyttää monitoroinnin kohteena oleva henkilö itse sellaisinaan tai asiantuntijan analysoimina ja tulkitsemina. tarkoituksiin. Osittain näitä toimintoja on kehitetty kannettaviin ja puettaviin monitorointilaitteisiin ja osittain tieto siirretään eri teknologioilla henkilön mukanaan kuljettamiin laitteisiin kuten älypuhelimiin tai tietokoneisiin sekä palvelualustoille. Tiedot voidaan lähettää sellaisinaan tai eri tavoin ja eriasteisesti analysoituina ja tulkittuina eri teknologioita käyttämällä edelleen esimerkiksi läheisille, ystäville, eri perustein ja eri tavoin muodostetuille suljetuille ryhmille tai avoimesti nähtäviksi, tai ne voidaan lähet tää esimerkiksi liikunnan tai terveyden asiantuntijoille ja valmentajille. Monitorointilaitteiden antaman tiedon taltiointiin, analysointiin, tulkintaan ja siirtoon on kehitetty hyvin toimivia ja monipuolista tietoa antavia teknologioita. Tiedon. Monitoroinnin teknologiat ovat kehittyneet niin nopeasti, että niiden tuottaman tiedon tehokasta ja pätevää hyödyntämistä koskeva teoreettinen ja tutkimukseen perustuva, erityisesti käyttäytymistieteellinen tietämys ja kokemus eivät ole kehittyneet samalla vauhdilla. Kiihtyvyysanturilla varustettua älypuhelinta voidaan käyttää liikunnan monitorointiin ja antamaan henkilölle tietoja hänen toteuttamastaan liikunnasta. kertyminen palvelimiin (nk. 2015). Teknisesti toimivia teknologioita on käytettävissä kaikkiin em. Kiinnostusta liikunnan monitorointiin on lisännyt erityisesti liikunnan yhä vahvemmin osoitettu merkitys terveydelle ja toimintakyvylle sekä teknologian käytön yleinen lisääntyminen. Lisälaitteiden kuten GPS:n (Global Positioning Signal) avulla niillä voidaan paikantaa liikunnan toteutuminen ja yksityiskohtaiset reitit, ja GIS:n (Geographic Information System), valokuvauksen ja videoinnin avulla saadaan tietoja myös liikunnan toteu tumisympäristöstä. Tätä kehitystä edistää monitorointilaitteiden sijoittaminen muista syistä käytettäviin laitteisiin kuten älypuhelimiin samoin kuin esimerkiksi vaatteisiin, varusteisiin ja välineisiin (Graham ja Hipp 2014, Hurvitz ym. Monitorointiteknologioiden markkinat ovat kehittyneet valtaviksi ja aktiivisuussekä liikuntaratkaisuista on tullut nopeasti kasvava merkittävä liiketoiminta-alue. Big Data, My Data) mahdollistaa edelleen tiedon jatkohyödyntämisen muun muassa tutkimukseen ja tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen (Liikenneja viestintäministeriö 2014, Ashley 2015, ). 1980) välittämiseen ja käsittelyyn. Yksilöja pienryhmätasolla monitoroinnin kustannukset ovat jo varsin kohtuulliset, ja laitteiden massavalmistuksen lisääntyessä ne pienenevät edelleen. Monitoroinnin mahdollisuuksia on lisännyt teknologioiden kehittyminen monipuolisiksi ja tarkkaa ja pitkäkestoista informaatiota tuottaviksi. Mikään näistä teknologioista ei haittaa liikuntaa eikä vaikuta liikuntasuorituksiin, vaan ne mittaavat toimintaa automaattisesti ja käyttäjän kannalta vaivatta ja liikuntaa haittaamatta. 2015) voidaan moni toroinnin avulla saada monipuolisia tietoja. Olettamuksena ja tavoitteena on yleensä, että nämä keinot lisäävät tai säilyttävät halukkuutta ja koettua pystyvyyttä liikuntaan tai sen lisäämiseen sekä edistävät liikunnalle asetettujen suoritus-, terveystai muiden tavoitteiden saavuttamista. 2012). Liikunnan vahvistamiseen älypuhelinta voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen kannustuksen tai ammatillisen tuen saamiseksi (West ym. 2014, Franklin ym. Älypuhelimen avulla voidaan esimerkiksi tarjota liikuntaa ja sen vaikutuksia koskevaa tietoa liikunnalle altistamiseksi. Liikuntaa koskevat tiedot voidaan yhdistää lukuisiin muihin monitoroinnin avulla tai muilla keinoilla kerättyihin tietoihin, ja tietoja voidaan käsitellä ja välittää ajasta ja paikasta riippumattomasti (Holopainen 2015, Mäkinen ja Jousimaa 2015, Saarelma 2015). Palvelimiin kerääntyvän asiakastiedon hyödyntäminen tutkimuksellisesti antaa mahdollisuuksia laventaa ymmärrystä muun muassa liikuntakäyttäytymisestä ja sen muutoksista. Uusiin teknologioihin perustuvan liikunnan edistämisen vaikuttavuutta on toistaikseksi tutkittu vähän. Myös muun muassa fyysisestä inaktiivisuudesta (Qui ym. 2015, Patel ym. L iikunnan monitoroinnilla tarkoitetaan yksilön liikunnan seurantaa mittaamalla jotakin tai joitakin liikunnan toteutumista johdonmukaisesti kuvaavia suureita ja saadun tiedon käyttöä tutkimus-, kannustus-, neuvonta-, seurantaym. tarkoituksiin. Yleisimpiä liikunnan monitorointiteknologioita ovat askelten mittaus askelmittareilla eli pedometreillä, liikunnan aiheuttaman sykkeen muutoksen mittaaminen sykemittareilla ja liikunnan aiheuttamien kiihtyvyyksien mittaaminen yhdessä tai useammassa suunnassa liikeja kiihtyvyysmittareilla. Älypuhelin ja sovellukset (Apps) Älypuhelimia voidaan käyttää liikunnalle altistavan, sitä mahdollistavan ja sitä vahvistavan informaation (Green ym. Mittaukset voivat antaa tietoa muun muassa fyysisen aktiivisuuden ja liikkeen määrästä, sen kuormittavuudesta, ajoittumisesta ja jaksottumisesta. Tietojen ja kokemusten jakaminen lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, vahvistaa omaa motivaatiota (muun muassa kilpailut ja kisailut), parantaa liikunnan toteutumisen seurantaa ja auttaa saamaan palautetta ja ohjeita. 2015) ja unesta (Barreira ym
Kaikkiaan tutkijat pitävät aktiivisuusmonitoreihin yhdistettyjä käyttäytymismuutosta edistäviä sovelluksia lupaavina käytettäviksi moniin tutkimusja kliinisiin tarkoituksiin, mutta tutkimusten vähäisyyden ja heikon laadun takia päätelmät ovat alustavia. 2012, Middleweerd ym. Pelkästään Applen sovelluksia arvioidaan ladattavan 44 miljoonaa kertaa vuoteen 2016 mennessä. Ne eivät aina johda toivottuihin tuloksiin, ja ongelmina ovat sosiaalisten medioiden kiinnostavuuden nopeat muutokset ja niitä seuraavien henkilöiden heikko mukana pysyminen. Tekstiviestit, internet, web 2.0-, m-health teknologiat Tekstiviestit. 2013, van Het Reve ym. 2012, West ym. 2014, Powell ym. 69 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Mobiililaitteiden monitorointitietoon perustuvat liikuntasovellukset (apps) ovat erityisesti näille laitteille laadittuja tietokoneohjelmia, joiden tavoitteena on lisätä niitä käyttävän henkilön liikuntaa tai vähen tää inaktiivisuutta monitoroinnin antamien tietojen pohjalla. Toisaalta joitakin vaikuttaviksi tiedettyjä strategioita oli käytetty harvoin tai ei lainkaan. Käyttäjien kokemukset mobiililaitteista ja niihin liitetyistä sovelluksista olivat olleet pääosin myönteisiä. Järjestelmällisen katsauksen ja meta-analyysin Appsien tulva, niiden mahdolliset psyykkiset ja lääketieteelliset haittavaikutukset ja puutteellinen testaus ja valvonta ovat herättäneet keskustelua johtavissa lääketieteellisissä lehdissä.. Tällaisten sovellusten määrä on kehittynyt suorastaan uskomattomasti. Ne liittyivät erityisesti luotettavuuteen, luottamuksellisuuteen ja yksityisyyteen. Päteviä ja vaikuttavia. Myös Korda ja Itani (2013) katsovat sosiaalisen median käytön tarjoavan mahdollisuuksia terveyden edistämiseen. Myönteisiä tuloksia on kuitenkin saavutettu esimerkiksi iäkkäiden henkilöiden lihaskuntoja tasapainoharjoittelun itsenäisessä kotona tapahtuvassa harjoittelussa, jossa tablettisovellus lisäsi motivaatiota harjoitteluun ja paransi sen tuloksia (Silveira ym. (2014) sekä metaanalyysin perusteella Fanning ym. Moorhead ym. (2012). Tekstiviestien käytön vaikuttavuutta liikunnan edistämisessä on arvioitu järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa (Buchholz ym. Tutkimuksia oli vähän, ne olivat pieniä, ja niissä oli yleensä käytetty useita keinoja liikunnan lisäämiseksi. 2013). EU on käynnistänyt hankkeita selvittämään sähköisten terveyssovellusten luotettavuutta (Holopainen 2015). 2014). Useat katsaukset toteavat yhtäpitävästi, että yleisimmin käytetyissä sovelluksissa teoreettinen perusta on heikko ja vaikuttavaksi osoitettuja käyttäytymismuutosta tukevia strategioita on käytetty vähän (Cowan ym. 2014), ja niitä käyttää noin puolet älypuhelinten haltijoista. (2014), Bort-Roig ym. Liikunnan lisäämisen tehostamiseksi osassa sovelluksista käytetään hyväksi liikuntakäyttäytymisen teorioiden ja mallien sisältämiä keinoja tai strategioita. Samoihin päätelmiin tulivat järjestelmällisissä katsauksissaan Stephens ja Allen (2013), Direito ym. 2014, Yang ym. Vuonna 2014 julkaistussa artikkelissa terveyttä ja kuntoa käsittelevien Appleja Google-sovellusten määräksi ilmoitettiin yhteensä yli 41 000 (Middleweerd ym. (2013) tunnistivat kuusi sosiaalisen median potentiaalista hyötyä: lisääntynyt vuorovaikutus muiden kanssa; saatavissa enemmän jaettua ja räätälöityä informaatiota; laajemmat mahdollisuudet terveyttä koskevan informaation saantiin; sosiaalisen tuen saaminen; mahdollisuus kansanterveyttä tukevien selvitysten tekemiseen; ja mahdollisuudet vaikuttaa terveyspolitiikkaan. Lyons ym. 2014) Appsien tulva, niiden mahdolliset psyykkiset ja lääketieteelliset haittavaikutukset ja niiden pätevyyden puutteellinen testaus ja valvonta ovat herättäneet keskustelua johtavissa lääketieteellisissä lehdissä kuten JAMA´ssa (Kuehn 2015) ja BMJ:ssä (Husain ja Spence 2015), ja näitä keskusteluja on referoitu myös Suomen Lääkärilehdessä. Sosiaalinen media. Eri laitteissa oli käytetty 5–10 kaikkiaan 14:sta potentiaalisesti vaikuttavaksi osoitetusta käyttäytymismuutosta edistävästä strategiasta. Liikunnassa todettiin lisääntymistä, mutta tekstiviestien erillistä osuutta tuloksiin ei voitu päätellä eikä tekstiviestien sisällöistä ja laatimisperusteista annettu täsmällisiä tietoja. Sovellusten on oltava huolellisesti harkittuja ja käytettyjä. Perusterveydenhuollossa toteutetussa satunnaistetussa tutkimuksessa appsin käyttö lisäsi aikuisten koehenkilöiden liikuntaa merkittävästi (Glynn ym. Tutkijoiden piirissä on kuitenkin herännyt kysymyksiä sovellusten pätevyydestä ja vaikuttavuudesta. 2014). 2014), ja tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kokemukset siitä olivat myönteisiä (Casey ym. (2014) analysoivat ja testasivat 13 sellaisen laitteen käyttäytymistieteellistä pätevyyttä, joissa aktiivisuusmonitoriin oli yhdistetty käyttäytymismuutosta tukevia sovelluksia. Toisaalta tutkijat tunnistivat 12 sosiaalisen median käytön ongelmaa
Internetin käytön vaikuttavuutta liikunnan edistämisessä on selvitetty useissa katsauksissa. Mallinnusanalyysin perusteella mukana pysyvyyttä voidaan parantaa huomattavasti mm. Myönteisiä muutoksia lisäsivät kasvokkain tapahtuneet toiminnat. Vaikuttavuuden parantamiseksi mobiiliteknologioita olisi käytettävä monia suureita monitoroivina ja tietoa monilla keinoilla välittävinä järjestelminä, joissa monitorointitietoja tuottava henkilö ja niitä tulkitseva tai tulkitsevat ja palautteita antavat henkilöt voivat olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Davies ym. Hyviä esimerkkejä mobiiliteknologioiden monipuolisesta käytöstä ovat Hurvitzin ym. Tyypin 2 diabeteksen hoidossa internetin käyttö lisäsi osassa tutkimuksista liikuntaa (Connelly ym. 2013). Näitä teknologioita on kuitenkin käytetty erillisinä keinoina eikä niinkään osina monitahoisia järjestelmiä. 2014 a ja b). henkilökohtaisen valmentajan käyttö, liikunnan järjestelmällinen kirjaaminen, puhelut ja sähköpostiviestit. Vaikutus oli suurempi selvään teoriaan perustuneissa interventioissa, joissa käytettiin useita käyttäytymismuutosta tukevia strategioita ja internetin lisäksi muita kommunikaatiotapoja, erityisesti tekstiviestintää. 2014) tehtiin seuraavat päätelmät: sosiaalisen median vaikuttavuudesta liikunnan lisäämisessä on tähän mennessä hyvin vähän näyttöä; terveyteen suuntautuneilla erillisillä sosiaalisilla verkostoilla voi olla jonkin verran vaikutusta niin kauan kuin kohdehenkilöt pysyvät niissä mukana, mutta vain noin puolet liittyneistä pysyy mukana tavoiteajan; mukana pysyneidenkin henkilöiden osallistumien on laimeaa; ja mukaan valiutuu keskimääräistä motivoituneempia, liikunnan lisäämistä jo harkinneita henkilöitä. 2014). Tutkijat korostavat yksilöllisesti räätälöityjä toimintoja ja huomion kiinnittämistä mukana pysyvyyteen. Myös toisessa katsauksessa todettiin internetiä ja muita etäteknologioita käyttäneiden interventioiden lisänneen liikuntaa (Foster ym. Työpaikkojen hyvinvointiohjelmissa internetin käyttöön perustuneilla interventioilla ei ollut vaikutusta sydänja verisuonitautien riskitekijöihin eikä liikunnassa todettu lisäystä (Aneni ym. Interventioiden vaikutukset olivat pieniä ja niiden pysyvyys ja kliininen merkitys jäivät epävarmoiksi. Kaikkiaan tutkimuksissa todettiin enemmän tavoiteltuja. Inter ventioiden vaikuttavuutta todennäköisesti lisää viä tekniikoita ovat mm. Useimmissa tutkimuksissa kohteena olivat terveet aikuiset. 2011). (2014) kehittämä menetelmä liikuntakäyttäytymisen mittaamiseen epidemiologisiin tarpeisiin ja Hollannissa kehitetty menetelmä pitkäaikaissairaiden henkilöiden liikuntaneuvontaan (van der Weegen ym. (2012) tekivät meta-analyysin 34 tutkimuksesta, joissa oli käytetty internetiä yksinään tai yhdessä muiden teknologioiden kuten sähköpostin kanssa. E-health teknologioiden vaikuttavuutta liikunnan lisäämisessä käsittelevässä järjestelmällisessä katsauksessa tulokset olivat ristiriitaisia eikä niiden perusteella voitu tehdä selkeitä päätelmiä (Laplante ja Peng 2011). Tutkijat tulkitsivat kuitenkin tulokset internetin käytön kannalta myönteisiksi. 2013, Verwey ym. Liikunnan muutos oli pienehkö tai korkeintaan kohtalainen. Tutkimuksissa oli kuitenkin usein käytetty monia menetelmiä liikunnan lisäämiseksi, eikä pelkästään tarkasteltujen teknologioiden vaikuttavuutta voitu päätellä luotettavasti. Vaikuttavia keinoja olivat mm. 2013). 2012). Tässä meta-analyysissa todettu vaikutuksen suuruus oli samansuuruinen kuin sähköpostia ja puhelinta käyttäneissä interventioissa, mutta selvästi pienempi kuin kasvokkaisia menetelmiä käyttäneissä interventioissa. 2011, Lau ym. 2010). Internetin käyttöön perustuvissa interventioissa suuren ongelman muodostaa osallistujien huono pysyminen mukana koko intervention ajan (Davies ym. Erityisen tärkeäksi on katsottu yksilöllisten, tosiaikaisten tai lähes tosiaikaisten ja tarpeiden mukaan muuntuvien palautteiden antaminen, koska niiden on osoitettu olevan vaikuttavia käyttäytymismuutosten edistämisessä. 2014) perusteella sosiaalisen median käyttö ei lisännyt interventioiden vaikuttavuutta, ja tutkimushenkilöiden osallistuminen sen käyttöön oli vähäistä. Vaikutukset olivat suurempia, kun kohderyhmät olivat pieniä, jos niihin kuuluvat henkilöt olivat lähtötilanteessa inaktiivisia tai vähän liikkuvia ja jos interventiossa käytettiin terveyskasvatuksellisia keinoja. käyttämällä interventiosovelluksia useammin, lisäämällä interventioon osallistuvien osapuolten yhteydenpitoa, uusimalla käytettyä tietoa ja muuta informaatiota nopeammin ja lisäämällä yhteydenpidossa suostuttelevia elementtejä (Kelders ym. Toisessa järjestelmällisessä katsauksessa (Maher ym. Sitä vastin palautteiden yksilöllisyydellä oli olennainen merkitys. Yhteensä 18 interventiosta vain kahdessa osanottajien liikunta lisääntyi merkitsevästi vertailuinterventioon nähden (Kuijpers ym. Internet, web 2.0 teknologiat. Internetin käyttöön perustuvilla interventioilla on osoitettu saavutettavan muutoksia terveyteen liittyvissä käyttäytymismuodoissa kuten liikunnassa ja muissa elintavoissa (Webb ym. Pitkäaikaissairaiden liikunnan lisäämiseen tähtäävissä internetin käyttöön perustuvissa interventioissa tulokset ovat olleet vaihtelevia. 70 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 (Williams ym. Mobiiliteknologioilla (m-health) on osoitettu olevan jossain määrin liikuntaa lisäävää ja liikkumattomuutta vähentävää vaikutusta (O’Reilly ja Spruijt-Metz 2013). Facebookia käyttäneissä tutkimuksissa yli kolme neljäsosaa interventioon osallistuneista oli pysynyt mukana tutkimuksen ajan, mutta osallistuminen oli ollut laimeaa. potilaiden tiedon lisääminen, itsemonitorointi, räätälöityjen palautteiden antaminen, omahoidon opettaminen, henkilökohtaiseksi laadittu liikuntaohjelma ja yhteydenpito asiantuntijoiden tai muiden potilaiden kanssa. 2013).Tuloksiin ei vaikuttanut se, laatiko palautteet asiantuntija vai tuotettiinko ne automaattisesti eikä sillä, laatiko palautteet terveysvai liikunta-alan asiantuntija. Kahdessa katsauksessa, joissa selvitettiin internetiä, sähköpostia ja tekstiviestejä käyttäneiden liikuntainterventioiden vaikuttavuutta lapsilla ja nuorilla, todettiin osassa tutkimuksista jossain määrin myönteisiä muutoksia liikunnassa tai siihen liittyvissä terveyden osoittimissa kuten kehon painoindeksissä (Hamel ym. 2012)
Ketjun kaikkien osien kuten sosiaalisen median ja verkostojen ominaisuuksia ja toimintatapoja ei myöskään tunneta riittävästi (Korda ja Itani 2013, Moorhead ym. Palvelimiin kerääntyvän asiakastiedon hyödyntäminen tutkimuksellisesti on suuri mahdollisuus laventaa ymmärrystä muun muassa liikuntakäyttäytymisestä ja sen muutoksista (Liikenneja viestintäministeriö 2014). Uudet mittaus-, monitorointija kommunikaatioteknologiat tarjoavat aikaisempaa parempia mahdollisuuksia liikunnan edistämiseen ja liikunnasta saatujen tietojen hyödyntämiseen sekä yksilöettä väestötasolla (Ashley 2015, Holopainen 2015, Saarelma 2015, Thompson ym. Eja m-health teknologioiden nopean kehittymisen ja uusien toimintatapojen ja -ympäristöjen takia on tarpeen käyttää myös perinteisistä poikkeavia toimintaja tutkimustapoja, jotka antavat mahdollisuuksia esimerkiksi interventioiden joustaviin muutoksiin tutkimuksen kestäessä ja tuottavat tarpeellista tietoa nopeammin ja kattavammin kuin perinteiset menetelmät (Almirall ym. Monitorointimenetelmien laaja ja monipuolinen käyttö edellyttää, että kaikki monitoroinnin suorittamiseen ja sen tulosten käyttöön liittyvät tahot voivat olla vakuuttuneita menetelmien luotettavuudesta, vaikuttavuudesta, käytettävyydestä ja hyväksyttävyydestä pitkäaikaisessa käytössä, kustannus-vaikuttavuudesta, vertailukelpoisuudesta ja turvallisuudesta. 2014) tilanteessa, jossa teknologiat tuottavat runsaasti käyttökelpoista informaatiota ja sen tulkintaan ja käyttöön osallistuu monia tahoja (Riley ym. 2014, Burke ym. Liikunnan merkittävään lisäämiseen erilaisissa väestöissä tarvitaan tehokkaita ja taloudellisia keinoja, mutta toistaiseksi sellaisia ei ole onnistuttu kehittämään. 2011, Cowan ym. 2014, Prestwich ym. 2015). Edellä esitetyn perusteella fyysisen aktiivisuuden ja siihen liittyvien tekijöiden monitoroinnin antamien mahdollisuuksien täysi hyödyntäminen edellyttää vielä tutkimusta ja kehittämistä monilla alueilla (Burke ym. 2014, Reponen 2015, Saarelma 2015). 2014, Yang ym. 2014, Baker ym. 2015). ominaisuudet on selvitettävä asianmukaisen tutkimuksen avulla (van GemertPijnen ym. 2012, Middleweerd ym. 2014) ja riittävän liikunnan tuottamien hyötyjen takia (Vuori 2015). 2015, Reponen 2015). 2012, Fanning ym. Haasteena tietojen hyödyntäminen ja uudet toimintatavat Terveyttä edistävän liikunnan lisäämiseen on suurta ja kasvavaa tarvetta kaikkialla maailmassa liikunnan puutteen ja sen nopean lisääntymisen (Hallal ym. Tähän tarvitaan kaikkien osallistuvien tahojen näkemysten ja kokemusten perusteellista selvittämistä ja niiden ottamista huomioon teknologioiden kehittämisen ja käyttöönottamisen kaikissa vaiheissa ja kaikissa osissa. Kaikkiaan liikunnan ja muiden terveyteen liittyvien elintapojen monitorointi ja sen tulosten hyödyntäminen ovat suuria ja nopeasti kasvavia maailmanlaajuisia tutkimus-, kehitysja liiketoiminta-alueita. ILKKA VUORI, LKT emeritusprofessori Tampere Sähköposti: ilkka.vuori@koti.soon.fi RAIJA LAUKKANEN, FT Dosentti, tiedejohtaja Polar Electro Oy Sähköposti: raija.laukkanen@polar.fi. 2015), joskin kehitys on kulkemassa parempaan suuntaan (Lyons ym. 2015). 2014), ja ne muuttuvat nopeasti. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi teknologioiden eri osien kehittämiseen, tuottamiseen ja käyttöön osallistuvilla tahoilla tulisi olla halukkuutta ja valmiuksia osallistua omilla panoksillaan johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti heidän vastuullaan oleviin tehtäviin (Burke ym. Väestöjen valmiudet ja halukkuus käyttää uusia teknologioita terveyttä koskevan tiedon saamiseen ja vuorovaikutukseen asiantuntijoiden kanssa ovat esimerkiksi Hollannissa (Van de Belt ym. 2014, Collins ym. Toisaalta tutkijatkaan eivät ole varmoja nykyisten käyttäytymisja käyttäytymismuutosteorioiden pätevyydestä liikunnan edistämisessä (Mastellos ym. Päteviksi osoitettuja käyttäytymistieteellisiä strategioita ja malleja on hyödynnettävä tehokkaasti, ja tehtyjen ratkaisujen em. 2011, Bradbury ym. 2014, Franklin ym. Sovellusten kehittämisen alkuvaiheessa on tarpeen hyödyntää sähköisten sovellusten kuten pelien kehittämisen alueella yleistä kokeilua, jossa ideoita ja keskeneräisiä sovelluksia viedään kokeillen, pienellä riskillä ja nopeasti eteenpäin (Holopainen 2015). 2010, Riley ym. 2014). 2015, Patel ym. Keskeisinä syinä pidetään käyttäytymismuutosteorioiden ja niihin sisältyvien strategioiden puutteita ja puutteellista hyödyntämistä (Webb ym. Teknologioissa esiintyvät tekniset puutteet vähenevät nopeasti. 2012, Ng ym. 2015, Yardley ym. 2015). 2014). 2013) ja Suomessa (Saarelma 2015) jo varsin suuret ja ne kasvavat nopeasti. 71 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 vaikutuksia, jos internetin käytön lisäksi interventiot sisälsivät henkilökohtaista vuorovaikutusta ja ympäristöön kohdistuvia muutoksia, ja jos ne kohdistuivat yksittäisiin terveysongelmiin. 2013, Maher ym. Niihin liittyvien mahdollisuuksien hyödyntämiseen myös suomalaisilla toimijoilla on tarvetta ja merkittäviä mahdollisuuksia osallistua (Sosiaalija terveysministeriö 2015). Mahdollisuudet teknologioiden käyttöön lisääntyvät erityisesti mobiililaitteiden ja -sovellusten yleisyyden ja yleistymisen takia, ja kustannukset kaikille osapuolille pienenevät. 2011, Prestwitch ym. 2012, West ym. Toistaiseksi uusiin teknologioihin perustuvaa liikunnan edistämisen vaikuttavuutta on tutkittu vähän ja vähäisten tulosten perusteella se ei ole ollut kovin vaikuttavaa (Burke ym
Pedometreihin voidaan liittää myös muiden suureiden monitorointia (Ainsworth ym. 2015). Terveillä aikuisilla pedometrin käyttö yhdessä tietokoneella tuotettujen räätälöityjen ohjeiden kanssa lisäsi merkitsevästi objektiivisesti mitattua ja itse arvioitua fyysistä aktiivisuutta (Compernolle ym. 2015). sairauksista kärsivillä (Routledge ym. Kohtalaisen runsas, intensiivinen ja pitkään jatkuva harjoittelu lisää sykevaihtelua sekä terveillä että useista em. Keuhkoahtaumapotilailla pedometrin käyttö ja annettu askelmäärän lisäystavoite johtivat noin 3 000 askeleen lisäykseen päivässä ja parantuneeseen elämänlaatuun, mutta pelkkä pedometrin käyttö ilman askelmäärän lisäystavoitetta ei lisännyt liikkumista (Mendoza ym. 2015). Sykemittarit ovat kehittyneet älykkäiksi rannetietokoneiksi, jotka mittaavat sykkeen lisäksi käyttäjänsä aktiivisuutta 24/7, pystyvät tunnistamaan muun muassa liikuntalajeja (muun muassa uintityylit) sekä mittaamaan uneen liittyviä suureita. Myös ekg-tunnistus on mahdollista kannettavalla teknologialla, ja sitä voidaan tulevaisuudessa käyttää myös lääketieteellisissä tarkoituksissa. Näiden muutosten pysyvyyttä ei kuitenkaan ollut selvitetty. 2010, Plews ym. 72 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 tehon mittaus erillisillä sensoreilla sekä paikannus GPS:n avulla monitunnistinjärjestelmiksi. Se sopii hyvin vapaasti tapahtuvan liikunnan ja pystyasennossa tapahtuvan liikunnan kuten kävelyn myös esimerkiksi uinnin ja pyöräilyn monitorointiin. 2013, Prinsloo ym. Esimerkkinä tästä Polar Electro Oy:n Research Index-tietokanta (www.polar. Sykkeen monitorointiin voidaan yhdistää myös muiden fysiologisten suureiden kuten hengityksen ja kehon lämpötilojen mittauksia sekä liikunnan vauhdin, nopeuden, kiihtyvyyksien ja. Mikroelektromekaanisten tekniikoiden avulla askelmittarit voidaan valmistaa tieteellisen tutkimuksen tarkkuusvaatimuksia vastaaviksi (Case ym. Sykkeen vaihtelu ilmaisee sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tasapainoa ja sen muutoksia. Pedometrin käyttöön näyttää liittyvän merkittävä fyysisen aktiivisuuden kasvu ja verenpaineen ja kehon painoindeksin ja verenpaineen pieneneminen (Bravata ym. com), jossa on noin 3 000 tieteellistä sykemittareita ja rannetietokoneita hyödyntävää tutkimusta. 2014) pedometrin käyttö tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla oli yhteydessä merkittävään liikunnan lisääntymiseen, mutta se ei johtanut parantuneeseen sokeritasapainoon. Sykemittarit Sykemittarien käytön perustana on sydämen sykintätaajuuden tunnistaminen ja sykkeen ja energiankulutuksen (liikunnan tehon) suoraviivainen riippuvuus erityisesti kohtalaisesti ja voimakkaasti kuormittavan liikunnan alueilla. 2012, Chen ym. Pedometrien heikkoutena on, että niiden avulla ei voida mitata muuta kuin pystyasennossa tapahtuvaa liikuntaa eikä kattavasti liikunnan energiankulutusta tai kehon asentoa. Työpaikalla tapahtuneissa interventioissa pedometrin käyttö ei lisännyt liikuntaa (Freak-Poli ym. Voimakas sympaattinen aktiivisuus ilmenee pienenä sykkeen variaationa, joka ilmaisee useiden sairauksien riskiä ja ennustetta (Huikuri ja Stein 2013, Cygankiewicz ja Zareba 2013). 2013). Energiankulutuksen mittauksissa virhe on yleensä pienempi kuin kolme prosenttia (Ainsworth ym. 2014). Sykkeen monitorointi ja sen antamat mahdollisuudet fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa ja seurannassa ovat saavuttaneet laajan tason ja hyväksyttävyyden (Sirard ja Pate 2001, Butte ym. Sykkeen monitorointi on pätevä menetelmä liikunnan kokonaisenergiankulutuksen ja liikunnan keston, useuden, kuormittavuuden ja tyypin määrittämiseen. 2015). Tärkeä mahdollisuus on sykkeen lyönnistä toiseen tapahtuvan vaihtelun eli sykevariaation mittaaminen ja monitorointi. 2014). Kaikkiaan sykkeen mittaamiseen perustuvaa liikunnan monitorointia on käytetty sadoissa ellei tuhansissa tutkimuksissa. 2015). Myös tukija liikuntaelinsairauksista kärsivillä henkilöillä pedometrin käytön on todettu olevan yhteydessä merkitsevästi kasvaneeseen kävelymäärään ja osassa tutkimuksista ilmoitettiin kivun vähentymistä ja/tai toimintakyvyn parantuntumista (Mansi ym. Pedometreja on käytetty runsaasi liikuntainterventioiden monitoroinnissa. Liikunnassa ja urheilussa näitä muutoksia voidaan käyttää muun muassa harjoittelun kokonaiskuormittavuuden, harjoitustilan, stressitilan ja suoritusvalmiuden arviointiin. Monitorointi teknologiat ja esimerkkejä niiden käytöstä Askelmittarit Nämä laitteet sopivat erinomaisesti askelia sisältävän fyysisen aktiivisuuden määrän, askeltaajuuden, kuormittavuuden ja kuljetun matkan pituuden monitorointiin erityisesti kun liikkumisen nopeus on yli kolme km tunnissa. 2015). 2007). 2015, Ainsworth ym. Pedometrin käytön vaikuttavuutta tukee myös 15 satunnaistettua tutkimusta sisältänyt meta-analyysi, jonka mukaan pedometria käyttäneiden henkilöiden fyysisesti inaktiivinen aika oli merkitsevästi, keskimäärin 23 min/pv lyhyempi kuin vertailuhenkilöillä (Qiu ym. Järjestelmällisessä katsauksessa (Funk ja Taylor 2013) ja meta-analyysissa (Qiu ym. 2012, Matthews 2012, Hills ym. 2014, Trost SG ja O’Neil M 2014)
2015) että iäkkäiden henkilöiden (Hirsch ym. 73 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Kiihtyvyysmittarit (akselerometrit) Kiihtyvyysmittarit perustuvat nykyisin vahvasti mikroelektromekaanisiin tekniikoihin. Modernit laitteet mittaavat liikkumisen aiheuttamia kiihtyvyyksiä useissa tasoissa ja suunnissa. 2014, Stone ym. Esimerkiksi eriikäisten lasten (Hesketh ym. 2015, Jankowska ym. 2014), mikä antaa ainakin jossain määrin mahdollisuuksia eri menetelmillä saatujen tulosten vertailuun. Työpaikalla liikunnan päivittäinen monitorointi kiihtyvyysantureilla ja saatujen tietojen käyttö tavoitteiden asettamiseen ja ohjeiden saantiin ei johtanut liikunnan lisääntymiseen (Reijonsaari ym. Niitä on käytetty runsaasti liikunnan mittaamiseen muun muassa erilaisissa interventiotutkimuksissa. 2013). Päiväkohtaisten sykäysten määrä antaa kuitenkin useimmilla henkilöillä varsin hyvän kuvan kaikesta päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta. Kiihtyvyysanturien käyttöä koskevien tieteellisten julkaisujen määrä on kasvanut eksponentiaalisesti (Bassett ym. 2014, Ortlieb ym. Tarkan askelmittarin tuloksiin verrattuna eri kiihtyvyysanturit antavat varsin yhtäpitäviä tuloksia (Case ym. Kiihtyvyysanturit ovat yleistyneet voimakkaasti erityisesti osana muita mukana kuljetettavia laitteita kuten älypuhelimia (Patel ym. 2014) fyysisestä aktiivisuudesta ja siihen liittyvistä yksilöllisistä, sosiodemografisista ja ympäristötekijöistä. 2015). Kiihtyvyysanturien ja kyselymenetelmien antamien tietojen pätevyyttä ja vertailukelpoisuutta on selvitetty useissa tutkimuksissa (Panter ym. Kiihtyvyysantureilla saadut tulokset eri väestöistä tai samoista väestöistä eri aikoina eivät kuitenkaan ole välttämättä täysin vertailukelpoisia käytettyjen laitteiden, niiden sijaintipaikkojen ja havaintojen käsittelyn, analyysimenetelmien ja tulkintakriteerien erojen takia (van Remoortel ym.2013, Bassett ym. Diabetesta sairastavien henkilöiden liikuntaneuvonnassa kiihtyvyysantureita käyttäneissä interventioissa liikunta lisääntyi ja HbA1C:ssa, systolisessa verenpaineessa ja kehon painoindeksissä ilmeni suotuisia muutoksia merkitsevästi enemmän kuin vertailuinterventioissa (Vaes ym. 2014). 2015) ja rannetietokoneita. 2015). 2014, Jansen ym. 2014, McGrath ym. Kiihtyvyysantureita on käytetty enenevästi väestöjen ja väestöryhmien fyysisen aktiivisuuden sel vittämiseen (Husu ym. Eri paikkoihin keholla sijoitettujen kiihtyvyysanturien antamat tulokset eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia (Tudor-Locke ym. 2015). 2015) liikunnasta on saatu aikaisempaa luotettavampaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa. Kiihtyvyysanturit ovat muodostuneet yhdeksi perusmenetelmäksi fyysisen aktiivisuuden eri dimensioiden mittaamisessa. ILKKA VUORI, LKT emeritusprofessori Tampere Sähköposti: ilkka.vuori@koti.soon.fi RAIJA LAUKKANEN, FT Dosentti, tiedejohtaja Polar Electro Oy Sähköposti: raija.laukkanen@polar.fi Kiihtyvyysanturit ovat antaneet pätevän ja taloudellisen menetelmän mitata liikunta-altistusta ja liikunnan annos-vaste suhteita hyvin erilaisissa tutkimusasetelmissa.. Sitä vastoin iäkkäillä henkilöillä interventio, joka sisälsi aktiivisuuden mittauksen askelmittarilla ja kiihtyvyysanturilla sekä yksilöllisesti laadittujen käyttäytymismuutostekniikoiden käyttöä, johti liikunnan lisäykseen (Harris ym. 2014) ja iäkkäiden henkilöiden (Golubic ym. GPSja GIStietojen yhdistäminen kiihtyvyysanturin antamiin tietoihin on edelleen lisännyt tiedon monipuolisuutta ja hyödyllisyyttä sekä lasten ja nuorten (Klinker ym. Kiihtyvyysantureilla ei kuitenkaan voida monitoroida kaikkea liikuntaa kuten pyöräilyä ja lihaskuntoharjoittelua, ja useimpien laitteiden tarkkuus kevyen liikunnan monitoroinnissa on heikko (Ainsworth ym. 2013). 2015). Kiihtyvyysantureilla voidaan monitoroida varsin tarkasti ja pitkiäkin aikoja liikunnan useutta, kestoa, jaksottumista, kuormittavuutta ja asentoa ja sen muutoksia sekä inaktiivisuutta. Tällä perusteella Bassett ym. 2015). 2014, McCrorie ym. 2015, Pedisic ja Bauman 2015). Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden monitoroinnissa eri kiihtyvyysanturien tarkkuudessa ja pätevyydessä on suuria eroja sykäysten edelleenkäsittelyssä käytettyjen algoritmien erojen takia (Plasqui ym. 2015). Laitekohtaisten algoritmien avulla mitattuja sykäyksiä käsitellään edelleen esimerkiksi liikunnan aiheuttaman energiankulutuksen arvioimiseksi. 2012). 2014, Ortlieb ym. Esimerkiksi lapsilla liikunnan lisäämiseen pyrkivät interventiot ovat lisänneet vain hyvin vähän lasten kokonaisaktiivisuutta (Metcalf ym. 2014, Scholes ym. 2012). Keuhkoahtaumapotilaiden pääasiassa kevyen liikunnan monitoroinnissa kiihtyvyysanturit osoittautuivat päteviksi, helposti käytettäviksi ja taloudellisiksi, ja kahden halvan laitteen tulokset olivat varsin yhtäpitäviä pitkälle kehitetyn laitteen tulosten kanssa (Voojis ym. 2014). Kiihtyvyysanturit ovat antaneet pätevän ja taloudellisen menetelmän mitata liikunta-altistusta ja liikunnan annos-vaste suhteita hyvin erilaisissa tutkimusasetelmissa. (2015) esittävät päiväkohtaisen sykäysten kokonaismäärän käyttämistä yhtenä kokonaisaktiivisuuden indikaattorina. Kiihtyvyysantureilla erityisesti väestötasolla tehtävä tutkimus edellyttää koko järjestelmän nykyistä parempaa standardisointia (Wijndaele ym. 2014, McMinn ym
2013. Aneni, E.C. M., Smith-Spangler, C., Sundaram, V. ym. Health Educ Behav. Green, L.W., Kreuter, M.W., Deeds, S.G. J Med Internet Res,14(6), e161. Hallal, P.C., Andersen, L.B., Bull, F., Guthold, R., Haskell, W. 2014. Accelerometer-based physical activity: total volume per day and standardized measures. 2015.The current state of physical activity assessment tools. A systematic review. Front Nutr.1, 5. & Lewith G. Roberson, L.L., Maziak, W. Franklin, N.C., Lavie, C.J. Ashley, E.A. & Zareba, W. Br J Gen Pract. Patients’ experiences of using a smartphone application to increase physical activity: the SMART MOVE qualitative study in primary care. 2011. & Partridge, K.B. 2013. 2014. JAMA.313(6), 625–626. Glynn, L.G., Hayes, P.S., Casey, M. Cochrane Database Syst Rev. Med Sci Sports Exerc. Sports Med. Hamel, L.M., Robbins, L.B. Med Sci Sports Exerc. 2014. Do physical activity and dietary smartphone applications incorporate evidence-based behaviour change techniques. A primary care nursedelivered walking intervention in older adults: PACE (Pedometer Accelerometer Consultation Evaluation)-lift cluster randomised controlled trial. 2013. Harris, T., Kerry, S.M., Victor, C.R. ym. 74 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 LÄHTEET: Ainsworth, B., Cahalin, L., Buman, M. Hirsch, J.A., Winters, M., Clarke, P. Cochrane Database Syst Rev. J Med Internet Res. 2015. & Hipp, J.A. Health education planning. Postgrad Med.127(2), 150–8. & Patel, M.S. Hills, A.P., Mokhtar, N. & Mummery, W.K. Measuring and influencing physical activity with smartphone technology: a systematic review. Developing digital interventions: a methodological guide. 2014. Effectiveness of a smartphone application to promote physical activity in primary care: the SMART MOVE randomised controlled trial. & Ross R. & Ekelund, U. 2015. Increasing physical activity with mobile devices: A meta-analysis. Zheng Y. PLoS Med.12(2), e1001783. Accuracy of smartphone applications and wearable devices for tracking physical activity data. 117, 379–93. 2012. 9(6). Davies, C.A. Cygankiewicz, I. Pedometer-based walking interventions for free-living adults with type 2 diabetes: a systematic review. Med Sci Sports Exerc. Int J Behav Nutr Phys Act. 47 (4), 833–8. Collins, L.M., Nahum-Shani, I., Almirall, D. Levels of physical activity among a nationally representative sample of people in early old age: results of objective and self-reported assessments. Apps of Steel: Are exercise apps providing consumers with realistic expectations. 2015. 2014. 67(2), 251–68. & Wilbur, J. Chen, K.Y., Janz, K.F., Zhu, W., Brychta, R.J. 2013. & McAuley, E. & Shah, D. Worldviews Evid Based Nurs. ym. 10(3), 163–73. How can research keep up with eHealth. 44 (5), 671–86. Physical activity text messaging interventions in adults: a systematic review. Dobson, R., Whittaker, R. Fanning, J., Mullen, S.P. Assessment of physical activity and energy expenditure: an overview of objective measures. 4 (3), 260–74. The use of technology to promote physical activity in Type 2 diabetes management: a systematic review. ym. & McKay H. Buchholz, S.W., Wilbur, J., Ingram, D. 11(4), 426–434. 2015. 2012. 40(2), 133–9. Hesketh, K.R., McMinn, A.M. Optimization of behavioral dynamic treatment regimens based on the sequential, multiple assignment, randomized trial (SMART). 2012. Butte, N.F., Ekelund, U., Westerterp, K.R. & Trost, S.G. Curr Diabetes Rev. Personal health technology: A new era in cardiovascular disease prevention. Connelly, J., Kirk, A., Masthoff, J. 1, 58. Almirall, D., Nahum-Shani, I., Sherwood, N.E. Case, M.A., Burwick, H.A., Volpp, K.G. Evid Based Complement Alternat Med. 2014. 64(625), e500–8. Meta-analysis of internet-delivered interventions to increase physical activity levels. Int J Health Geogr.13,51. Golubic, R., Martin, K.R., Ekelund, U. Ten strategies for increasing the timeliness and usefulness of eHealth research. Bravata, D. 2013. Current science on consumer use of mobile health for cardiovascular disease prevention. Foster, C., Richards, J., Thorogood, M. Baker, T.B., Gustafson, D.H. ym. & Murphy, S.A. 2012. Bassett, D.R., Troiano, R.P., Mcclain, J.J, & Wolff, D.L. Workplace pedometer interventions for increasing physical activity. J Med Internet Res. Redefining the roles of sensors in objective physical activity monitoring. Diabetic Medicine 30(12), 1420–32. 2014. 2014. JAMA. Introduction to SMART designs for the development of adaptive interventions: with application to weight loss research. 2015. 2014, 561320. & De Cocker, K. 9, 52. 2014. Global physical activity levels: surveillance progress, pitfalls, and prospects. 2015. & Taylor, E.L. A systematic review of internet-based worksite wellness approaches for cardiovascular disease risk management: outcomes, challenges & opportunities. Int J Behav Nutr Phys Act. 2013. 2012. Remote and web 2.0 interventions for promoting physical activity. & Maddison, R. 4, CD009209. Generating GPS activity spaces that shed light upon the mobility habits of older adults: a descriptive analysis. Lancet 380(9838), 247–57. & MacRury, S. 298(19), 2296–2304. Direito, A., Dale, L.P., Shields, E,. 17(2), e38. 2014. 2014. & Byrne, N.M. ym. 2015. Using pedometers to increase physical activity and improve health. 2007. Med Sci Sports Exerc.44(1 Suppl 1), S5–12. Clin Trials. Heart rate variability. Compernolle, S., Vandelanotte, C., Cardonm , G., De Bourdeaudhuij, I. 2015. 2014. 9,CD010395. 47 (5), 937–943. Casey, M., Hayes, P.S., Glynn, F., ÓLaighin, G., Heaney, D., Murphy, A.W. & Fogg, L. : A content analysis of exercise apps for presence of behavior change theory. Bradbury, K., Watts, S., Arden-Close, E., Yardley, L. The precision medicine initiative: a new national effort. 2014. Effectiveness of a web-based, computer-tailored, pedometer-based physical activity intervention for adults: a cluster randomized controlled trial. Br J Gen Pract.64(624), e384–91. ym. & Ekelund, U. 57 (4), 387–95. Burke, L.E., Jun, M., Azar, K.M.J., Bennett, G.G., Peterson, E,D. Computerand web-based interventions to increase preadolescent and adolescent physical activity: a systematic review. Assessing physical activity using wearable monitors: measures of physical activity. J Adv Nurs. & Hillsdon, M. & Arena, R.A. Funk, M. Identifying children ´s nocturnal sleep using 24-h waist accelerometer. Freak-Poli, R.L., Cumpston, M., Peeters, A. Transl Behav Med. Progr Cardiovasc Dis. Handb Clin Neurol. 1980. Objectively. BMC Public Health.14, 646. Circulation132 (12), 1157–1213. PLoS One 9 (1), e83594. 44(1 Suppl 1), S13–23. Cowan, L.T., Van Wagenen, S.A., Brown, B.A. 16 (2):e36. , Spence, J.C., Vandelanotte, C., Caperchione, C.M. 462–471. Barreira, T.V., Schune, J.M., Mire, E.F.R., Katzmarzyk, P.T., Chaput, J-P., Leduc, C. Emerging technologies to promote and evaluate physical activity: cutting-edge research and future directions. Palo Alto, CA.: Mayfield Publishing Company. 2013. Bort-Roig, J., Gilson, N.D., Puig-Ribera, A, Contreras, R.S. Front Public Health2, 66. 2014. Graham, D.J. JAMA 313 (21), 2119–2120. & Clemes, S.A. & Glynn, L.G. ym
& Hinckson, E.A. Daily physical activity assessment with accelerometers: new insights and validation studies. 2014. 2013. 15(4), e85. Korda, H. &Combining, 2014. & Hendrick, P. 2011. 2014. ym. 2013. 2015. 2014. Sports Med. Kuehn, B.M. 2015. & Buchheit, M. O’Reilly, G.A.& Spruijt-Metz, D. 2013. 2013.Training adaptation and heart rate variability in elite endurance athletes: opening the door to effective monitoring. & Itani, Z. J Med Internet Res. Powell, A.C., Landman, A.B. McCrorie, P.R., Fenton, C., Ellaway, A. 11:97. Pedometers to enhance physical activity in COPD. 2014. 11, 8. Mobiiliteknologia ja terveyssovellukset, mitä ne ovat. & Peng, W. 75 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 measured physical activity in four-year-old British children: a crosssectional analysis of activity patterns segmented across the day. & Ogilvie, D. Lau, P.W., Lau, E.Y., Wong del, P. 2014. Obes Rev. 2014. McMinn, D., Oreskovic, N.M., Aitkenhead, M.J., Johnston, D.W., Murtagh, S. In search of a few good apps. PLoS One. Health Promot Pract. J Med Internet Res. Ortlieb, S., Dias, A., Gorzelniak, L. Med Sci Sports Exerc. 2015. BMJ 350,h1887. Liikenneja viestintäministeriö. Big datan hyödyntäminen. Wearable devices as facilitators, not drivers, of health behavior change. & Michie, S. Suomen Lääkäril. Mastellos, N., Gunn, L.H., Felix, L.M., Car, J. Husu, P., Suni, J., Vähä-Ypyä, H. Exerc Sport Sci Rev. Effectiveness of intervention on physical activity of children: systematic review and meta-analysis of controlled trials with objectively measured outcomes (EarlyBird 54). Duodecim 131, 1279–84. ym. Patel, M.S., Asch, D.A. JAMA 313(14), 1405–7. Int J Behav Nutr Phys Act. 2015. 2014Does theory influence the effectiveness of health behavior interventions. Int J Behav Nutr Phys Act. 2012. 2013. Current mHealth technologies for physical activity assessment and promotion. JAMA 313(5), 459–60. The physical environment and health-enhancing activity during the school commute: global positioning system, geographical information systems and accelerometry. Lyons ,E.J., Lewis, Z.H., Mayrsohn, B.G. Eur Respir J. Prestwich, A., Sniehotta, F.F., Whittington, C., Dombrowski, S.U., Rogers, L. Heart rate variability in risk stratification of cardiac patients. Hurvitz, P.M., Moudon, A.V., Kang, B., Saelens, B.E. 2, CD008066. Jankowska, M.M., Schipperijn, J. & Ransdell, L. Matthews, C.E., Hagströmer, M., Pober, D.M. GPS, GIS, and accelerometry to explore the physical activity and environment relationship in children and young people a review. Med Internet Res.15(2), e37. 2014. Telemed J E Health. Can people benefit from health apps. Harnessing Social Media for Health Promotion and Behavior Change. 2015. 14(6), e152. 2015. 44(1 Suppl 1), S68–76. Panter, J., Costa, S., Dalton, A., Jones, A. Emerging technologies for assessing physical activity behaviors in space and time. 2014. & Bowles, H.R. Front Public Health 2, 2. & Volpp, K.G. Br J Sports Med. A systematic review of studies using pedometers as an intervention for musculoskeletal diseases. Kelders, S.M., Kok, R.N., Ossebaard, H.C. Cochrane Database Syst Rev. Int J Behavl Nutr Phys Act. 43(1), 48–56. Mäkinen R, Jousimaa JJ. A systematic review of e-health interventions for physical activity: an analysis of study design, intervention characteristics, and outcomes. Int J Behav Nutr Phys Act. 2015. Middelweerd, A., Mollee, J.S., van der Wal, C.N., Brug,.J.& te Velde, S.J. 17(7), 509–23. 345, e5888. & Van Gemert-Pijnen, J.E. Behavior change techniques implemented in electronic lifestyle activity monitors: a systematic content analysis. Klinker, C.D., Schipperijn, J., Christian, H., Kerr, J., Ersbøll, A.K.& Troelsen, J. & van Harten, W.H. 45(6), 841–65. & Duncan, G.E. 2014. BMJ. 2014 Apps to promote physical activity among adults: a review and content analysis. 49(4), 219–23. Int J Behav Nutr Phys Act. & Rowland, J.L. & Kerr, J. ym. Is there an app to solve app overload. Meta-analysis. Accelerometer-based measures in physical activity surveillance: current practices and issues. Moorhead, S.A., Hazlett, D.E., Harrison, L., Carroll JK, Irwin, A. Plews, D.J., Laursen, P.B., Stanley, J., Kilding, A.E. Geospat Health 8(2), 569–72. fi/julkaisu/4417803/big-datan-hyoduntaminen. Health Psychology 33(5), 465–74.. Jansen, F.M., Prins, R.G, Etman, A. J Med Internet Res. & Wilkin, T. 2015. Holopainen A. Sports Med. Metcalf, B., Henley, W. Ng, S.W., Howard, A.G., Wang, H.J., Su, C. 2015. Physical activity in non-frail and frail older adults. & Bates, D.W. Mansi, S,, Milosavljevic, S., Baxter, G.D., Tumilty, S. 2013. Int J Behav Nutr Phys Act. Mendoza, L., Horta, P., Espinoza, J. Are health behavior change interventions that use online social networks effective. ym. & Majeed, A. Development of methods to objectively identify time spent using active and motorised modes of travel to work: how do self-reported measures compare. 16(2), e40. 11, 1. A systematic review of web-based interventions for patient empowerment and physical activity in chronic diseases: relevance for cancer survivors. Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus. 14(1), 15–23. Pediši ?, Ž. A new dimension of health care: systematic review of the uses, benefits, and limitations of social media for health communication. & Rowe, D.A. 14(6), 451–62. Obes Rev. Am J Prev Med. Huikuri, H.V.& Stein, P.K. Laplante, C. Sähköisesti vai kasvokkain. 11, 116. & Bauman, A. McGrath, L.J., Hopkins, W.G. 2012. Exploring patterns of accelerometry-assessed physical activity in elderly people. http://www.lvm. Husain, I. J Med Internet Res.13(3), e48. Persuasive system design does matter: a systematic review of adherence to web-based interventions. 11(1), 93. 2015. & Westerterp, K.R. 10(4), e0123168. Maher, C.A., Lewis, L.K., Ferrar, K., Marshall, S., De Bourdeaudhuij, I. A systematic review. A framework for using GPS data in physical activity and sedentary behavior studies. 2014. & Vandelanotte, C. 15, 231. 2014.Using accelerometers and global positioning system devices to assess gender and age differences in children’s school, transport, leisure and home based physical activity. JAMA 311(18), 1851-2. The physical activity transition among adults in China: 1991-2011. 2013. 2012. Transtheoretical model stages of change for dietary and physical exercise modification in weight loss management for overweight and obese adults. 2014. & Spence, D. 11(1), 28. 45, 347–54. 43(9), 773–81. & Zhang, B. Best practices for using physical activity monitors in population-based research. Prog Cardiovasc Dis. 69, 1860–66. J Med Internet Res. Plasqui, G., Bonomi, A.G. Liikenneja viestintäministeriön julkaisuja 20/2014. Associations of Objectively Measured Built-Environment Attributes with Youth Moderate-Vigorous Physical Activity: A Systematic Review and Meta-Analysis. 16(8), e192. A randomized controlled trial. A systematic review of information and communication technology-based interventions for promoting physical activity behavior change in children and adolescents. Kuijpers, W., Groen, W.G., Aaronson, N.K. & Hoving, C. BMC Musculoskelet Disord. Duodecim 131,1285–90. 45(4), 501–7. 2011. 56(2),153–9. 15 Suppl 1:27–36. 2014
Sähköiset välineet oman tilan arvioon ja hoitoon. 2014. Vaes, A., Cheung, A., Atakhorrami, M. 2014. 76 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Prinsloo, G.E., Rauch, H.G.& Derman, W.E. 2010. J Med Internet Res. 28(4), 320–9. West, J.H., Hall, P.C., Hanson, C.L., Barnes, M.D., Giraud-Carrier, C. Step counter use in type 2 diabetes: a meta-analysis of randomized controlled trials. Clinical use of objective measures of physical activity. 2013. 2014. Medicine 94, p e 1412. 2011. Implementation of behavior change techniques in mobile applications for physical activity. BMC Public Health 12, 344. & Hartling, L. J Med Internet Res. Sosiaalija terveysministeriö. 48(3), 178–81. & Taimela S. 201, 264–70. 12, 36. 16(6), e159. Br J Sports Med. 2015. Terveydenhuollon sähköiset palvelut murroksessa. 2015. J Med Internet Res. 1(2), e8. Trost, S.G. 2010. Verwey, R., van der Weegen, S., Spreeuwenberg, M., Tange, H., van der Weijden ,T., de Witte, L. pii: dau107. & Buliung. Using the internet to promote health behavior change: a systematic review and meta-analysis of the impact of theoretical basis, use of behavior change techniques, and mode of delivery on efficacy. 43, 67–74. Verwey, R., van der Weegen, S., Spreeuwenberg, M., Tange, H., van der Weijden, T.& de Witte, L. Saarelma, O. 2015. 42(2), 88–99. & Michie S. Utilization and harmonization of adult accelerometry data: Review and expert consensus. The development of a mobile monitoring and feedback tool to stimulate physical activity of people with a chronic disease in primary care: a user-centered design. Ageand sexspecific criterion validity of the health survey for England Physical Activity and Sedentary Behavior Assessment Questionnaire as compared with accelerometry. 8(12), e84365. 31(6), 439–54. & Barrett , J. JMIR Mhealth Uhealth. 2015. 2015. van Remoortel, H., Camillo, C.A., Langer, D. ym. Vuori I. Thompson, D., Peacock, O., Western, M. 2014. 2014. BMJ Open. & Pate, R.R. & de Witte, L. &, Sun, Z. 48(4, 452–5. Scholes, S., Coombs, N., Pedisic, Z. 2015. Riley, W.T., Rivera, D.E., Atienza, A.A., Nilsen, W., Allison, S.M. Step counter use and sedentary time in adults: a meta-analysis. Yardley, L., Morrison, L., Bradbury, K. Silveira, P., van de Langenberg, R., van Het Reve, E., Daniel, F., Casati, F.& de Bruin, E.D. Ann Med. Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriö. Stephens, J. Sirard, J.R. Translational Behavioral Medicine1(1), 53–71. 2013. 47, 2129–2139. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folder=39503&name=DLFE=33103.pdf. Exerc Sport Sci Rev. Qiu, S., Cai, X., Chen, X., Yang, B. & de Bruin, E.D. Vooijs, M., Alpay, L.L., Snoeck-Stroband, J.B. 2014. 2015. The person-based approach to intervention development: application to digital health-related behavior change interventions. Routledge, F.S., Campbell, T.S., McFetridge-Durdle, .J.A. PLoS One. J Med Internet Res. ym. 26(6), 303–12. Reijonsaari, K., Vehtari, A., Kahilakoski, O.P., van Mechelen, W., Aro, T. Van de Belt, T.H., Engelen, L.J., Berben, S.A., Teerenstra, S., Samsom, M. A brief review and clinical application of heart rate variability biofeedback in sports, exercise, and rehabilitation medicine. 2012. van Gemert-Pijnen, J.E., Nijland, N., van Limburg, M., Ossebaard, H.C., Kelders, S.M., Eysenbach, G., Seydel, E.R. The freedom to explore: examining the influence of independent mobility on weekday, weekend and after-school physical activity behaviour in children living in urban and inner-suburban neighbourhoods of varying socioeconomic status. 2015. ym. 11, 5. & Muller, I. 2013. & Allen, J. & Mermelstein, R. Duodecim 131, 1275-6. 2014 b Upgrading physical activity counselling in primary care in the Netherlands. Stone, M.R., Faulkner, G.E., Mitra, R. Physical activity assessment in children and adolescents. Am J Epidemiol. Tudor-Locke, C., Barreira, T.V. There’s an app for that: content analysis of paid health and fitness apps. & Schuna, J.M. 2011. The effectiveness of physical activity monitoring and distance counseling in an occupational setting results from a randomized controlled trial (CoAct). 2013. 17(1), e30.. J Cardiovasc Nurs. Comparison of step outputs for waist and wrist accelerometer attachment sites. Social media interventions for diet and exercise behaviours: a systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Interact J Med Res.;3(4):e14. & Schoonhoven, L. Internet and social media for health-related information and communication in health care: preferences of the Dutch general population. 2014 a. 2015. Reponen, J. Tablet-based strength-balance training to motivate and improve adherence to exercise in independently living older people: a phase II preclinical exploratory trial. Can J Cardiol. BMC Med. 2013. 2015. 45(5-6), 397–412. 12(1), e4. R.N. Health Promot Int. ym. Dec 23. A holistic framework to improve the uptake and impact of eHealth technologies. Int J Behav Nutr Phys Act. 47(4), 839–42. Webb, T.L., Joseph, J., Yardley, L. Mobile phone interventions to increase physical activity and reduce weight: a systematic review. J Med Internet Res. Yang, C-H., Maher, J.P. 15(10), e220. Am J Prev Med. Med Sci Sports Exerc. Williams, G., Hamm, M.P., Shulhan, J., Vandermeer, B. ym. J Med Internet Res. 13(4), e111. Studies in health technology and informatics. J Med Internet Res. [Epub ahead of print]. Qiu, S., Cai, X., Ju, C., Sun, Z., Yin, H., Zugel, M. Effect of ’activity monitor-based’ counseling on physical activity and health-related outcomes in patients with chronic diseases: A systematic review and meta-analysis. Health behavior models in the age of mobile interventions: are our theories up to the task. & O’Neil, M. Wijndaele, K., Westgate, K., Stephens, S.K., Blair, S.N., Bull, F.C., Chastin, S. & Batterham A.M. 4(2), e003926. Duodecim 131,1291–6. & Conroy, D.E. ym. Sports Med. Multidimensional physical activity; an opportunity, not a problem. Liikuntaa lääkkeeksi. Med Sci Sports Exerc. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena: sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. 2014. 2001. Moderate intense physical activity depends on selected Metabolic Equivalent of Task (MET) cut-off and type of data analysis. Validity and usability of low-cost accelerometers for internet-based selfmonitoring of physical activity in patients with chronic obstructive pulmonary disease. Technology combined with a counseling protocol to stimulate physical activity of chronically ill patients in primary care. 2014. Phys Sportmed. Tablet-based strength-balance training to motivate and improve adherence to exercise in independently living older people: part 2 of a phase II preclinical exploratory trial. van der Weegen, S., Verwey, R., Spreeuwenberg, M., Tange, H., van der Weijden, T. 179(12), 1493–502. 2013. Improvements in heart rate variability with exercise therapy. 15(8), e159. Helsinki : Readme.fi. van Het Reve, E., Silveira, P., Daniel, F., Casati, F. & Bacon, S.L. 14,e72. 2012
”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa”, saati eläkeläistä. Ei siis ihme, että ajauduin muutaman vuoden liikunnanopettajan pestien jälkeen opettajankouluttajaksi yli 30 vuodeksi. Liikunnanopettajien koulutuksen keskittäminen Jyväskylään oli aikanaan kauas näkevä ratkaisu. Liikunnanopettajana ihmettelin, mihin asti tässä voidaan mennä, kun eräät vanhemmat vaativat, että verskihousutkin pitäisi olla koulun puolesta. Osansa oli myös yhdellä kansakoulun opettajalla, joka innosti vanhempiani ja minua opintielle. Ei kai vaan ”sulka minun hattuuni” -ilmiöstä. Näinköhän kaikki ovat osallistuneet työstämiseen. Koulutuksen saralla peruskoulun runnaaminen oli positiivinen teko, ihme. Emeritus ihmettelee, tyytyväisenä. Sotien jälkeen vanhempani antoivat kodin myös ventovieraille. Kouluhallitus joutui antamaan ohjeet pukeutumisesta liikuntatunneilla. Liekö kysymys nykyisessä auttamishalussa se, että kansakunnan sielussa elää edelleen evakoiden sisu ja kodin menettämisen pelko. Tutkimuksessa on paljon ihmettelemistä. Kattia kanssa! Ennen pitkää huomasin, että täällä rehottaa eräs sodankäynnin muoto: kyynärpäätaktiikka, joka selkiintyi oikeastaan vasta sitten, kun ukset aukenivat yliopiston opettajana. Monopoliasemassa on hyvää ja huonoa. Kilpailu viroista oli raakaa. Vanhempani päättivät kouluttaa minua, kuopusta, muita sisaruksia enemmän. Minulla oli onni olla monien innostavien ja vaativien opettajien, muun muassa yhden arvostamani voimistelunopettajan työstettävänä. Koulutusmyönteisyys. Emeritus ihmettelee, mistä tämä johtuu. Arvokkaina pidetään vain ulkomaisiin lehtiin englanninkielellä kirjoitettuja artikkeleita (joissa yhden artikkelin kirjoittajien määrä voi olla jopa yli 20). Yhteiskuntaamme koskettaa vahvasti pakolaiskysymys. Epäkohtien kaivelun ohella on myös myönteistä ihmettelyn aihetta yhteiskunnassa, koulutuksessa, yliopistossa, tutkimuksessa, liikunnassa/urheilussa. 77 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: HEIMO NUPPONEN Kauas näkeviä ratkaisuja Opettajankoulutus nousee ajoittain valinkauhaan. Yleistä on omien aikaisempien lähteiden tunkeminen lähdeEMERITUS IHMETTELEE K uusi vuotta sitten sain hypätä laillisesti työelämän kärryiltä pois. Enää ei ollut kisaa oppikoulupaikoista. Kun aloitin yliopisto-opinnot vuonna 1966, minulla oli suuret odotukset: täällähän se totuus varmaan asustaa. Opetussuunnitelmat, joissa lajit eivät olleet tärkeintä liikunnanopetuksessa, olivat vuosikymmeniä aikaansa edellä.. Kun välillä hallintoihmisenä joutui setvimään riitatilanteita, ihme tys vain kasvoi. Vuosien varrella tutkimusaineistot ovat kaventuneet (N:t harvoin enää yli 100). Olen pakolaisten jälkeläinen. Kaiken huippu oli vaihe, jolloin esimiehenä jouduin pistämään kollegoita, osa hyviä ystäviä, rahan suhteen paremmuusjärjestykseen. Perheemme joutui sotavuosina – ennen syntymääni – silloisilla äkkilähdöillä muuttamaan useita kertoja pois kotoaan. Noita artikkeleita repostelevat usein kovin erilaisesta kulttuurista lähtöisin olevat kollegat. Olin saanut riittävästi kokemusta ihmetelläkseni, miten siitä selvisin. Vahvassa on myös luulo, että laadullinen aineisto tarkoittaa samaa kuin laadukkuus. Ylipistomaailma. Ihmettelen ja olen kiitollinen Hänelle siitä. Ihmettelyä en silti ole lopettanut. Nyt, kun koulutuksestakin joudutaan pakon edessä leikkaamaan, syntyy mekkala. Matkan varrella muutettiin tiedekunnan nimeä, yhdistettiin laitoksia (ihan järkevää), kunnes palattiin juurille ainakin nimissä – liikuntatieteellinen tiedekunta, liikuntakasvatuksen laitos – viisaita päätöksiä. Kotouttaminenkaan ei aina ollut helppoa. Tosin ihmeteltiin, miten kaikki voi olla ”ilmaista”: ateriat, oppikirjat, koulumatkat. Ihmettelen. Alkuperäinen tehtävä oli opettajien kouluttaminen. Milloin ollaan lakkauttamassa yksiköitä, milloin uudis tetaan opetussuunnitelmia, vaikka edellisestä ei ole riittävästi kokemusta. He olivat evakoita, maassamuuttajia, joita oli melkoinen prosentti maan väestöstä
Liikunnasta ja urheilusta! Kun aikanaan koulun oppiaineet voimistelu ja urheilu yhdistettiin liikunnaksi (oikeastaan liikuntakasvatukseksi), oli se viisas teko. Emeritus ihmettelee, ellei tähän kysymykseen palata, toivottavasti 2020-luvun opetussuunnitelmassa. Emeritus on kautta aikain ihmetellyt lajivarustelukilpailua, jota urheilu liikuntakasvatukseen tunkee. On voimisteluntai urheilunopettajia. Tarkoittavatko lajiekspertit todella, että liikuntakasvatuksen tehtävänä on edistää heidän lajinsa tulemista tunnetuksi koulun kautta. Eikö kukaan huomaa tässä mitään ihmettelemistä. Lähes jokaisessa television uutislähetyksessä on muhkea urheiluosuus, olympialaisten, MM-, EMym. Lajikeskeisyys on edelleen valttia. Aikanaan radiossa oli ohjelma nimeltä Metsäradio. Emeritusta tämä ihmetyttää. Myönteinen ihmettely Peltsin Lapille! HEIMO NUPPONEN Liikuntakasvatuksen emeritusprofessori Turun yliopisto Opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö. 1994), joissa ymmärrettiin, että lajit eivät ole liikunnanopetuksessa se tärkein, vaan ominaisuustai vastaavat tavoitteet, olivat vuosikymmeniä aikaansa edellä. kisojen aikana lähes kaikki muu saa väistyä, lehtien urheiluosastot pullistelevat, mainosajastakin urheiluun suunnataan melkoinen osuus jne. Vieläkin kansankielessä mainitaan oppiaineen nimeksi voimistelu tai urheilu. Opetussuunnitelmauudistukset (esim. Urheilun tiedonvälityksessä on tapahtunut viime vuosina huikea muutos. 78 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 luetteloon jne. Pitäisikö tasapuolisuuden vuoksi urheiluohjelmien ohella, osin niiden tilalla tuutista lähettää ohjelmia: Elämää suurkaupungissa, Duunarin työpäivä, Pomon ajankäyttö, Sairaanhoitajan jaksaminen tai Kassan kestäminen
V astavalmistuneena fysioterapeuttina tiedän, että suurta osaa kansanterveyttä rasittavista sairauksista on mahdollista ehkäistä vähentämällä yhteneväisiä riskitekijöitä, kuten tupakointia, alkoholin ja suolan käyttöä sekä lihomista. 78 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: KATJA MARTTILA Nykyaikainen fysioterapeutti satsaa terveyden edistämistyöhön OPISKELIJA OUNASTELEE Passiivinen elämäntapa nyky-yhteiskunnassa haastaa terveydenhuollon ammattilaiset pohtimaan liikkumattomuuden perimmäisiä syitä. Tiedän myös, että liikunnan lisääminen ja terveellisen ruokavalion noudattaminen suojaa lähes kaikilta kansantaudeilta vähentäen ennenaikaista kuolleisuutta ja terveydenhuollolle aiheu tuvia kustannuksia. Tutkittua faktaa on myös se, että arkiaktiivisuuden vähentyessä ylipainoisuus ja terveysongelmat lisääntyvät yhä nuoremmalla iällä. Kerralla on mahdollista tavoittaa suuria joukkoja, ja ihmiset tekevät mielellään sitä, mitä muutkin tekevät.. Kroonistuneesta stressistä kärsivät työntekijät voivat saada kognitiivistenja mielenterveysongelmien lisäksi myös vakavia fyysisiä ongelmia, kuten sydänja verisuonitauteja sekä tukija liikuntaelinvaivoja. Lisäksi työ on enenevässä määrin fyysisesti kevyttä ja istumisen määrä on huolestuttavan suuri, sen ollessa jo itsenäinen ja merkittävä uhka terveydelle. Liikkumistottumuksia tutkittaessa on todettu valtaosan suomalaisista nauttivan eniten luonnossa Yhteisöviestintään kannattaa panostaa
79 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: KATJA MARTTILA Nykyaikainen fysioterapeutti satsaa terveyden edistämistyöhön kävelystä, lenkkeilystä ja pyöräilystä. Vaikuta asenteisiin! Tiukassa taloudellisessa tilanteessa työn tehokkuus ja tuottavuus ovat suurennuslasin alla. Työterveyslain velvoittaessa työnantajaa puuttumaan työntekijää liiallisesti kuormittaviin tekijöihin, tuntuu suuntaus todellisessa elämässä olevan laajalti aivan päinvastainen. Toki työhyvinvointiin panostaminen vaatii taloudellisia resursseja, mutta tehdyt investoinnit maksavat itsensä yleensä hyvin takaisin. Kaikki investoinnit vaativat tuekseen perusteluja. Hyödynnä teknologiaa! Osallistuminen Maailman fysioterapeuttien maailmanjärjestön WCPT:n nelipäiväiseen kongressiin Singaporessa toukokuussa 2015 auttoi ymmärtämään vallalla olevia asenteita maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Tämä tarkoittaa systemaattista tiedon keräämistä toiminnan vaikuttavuudesta ja sen analysointia. Työnantajien kannattaisi erityisesti nykyisessä tilanteessa panostaa säännöllisen liikunnan tukemiseen, koska hyväkuntoisen työntekijän työpanos ja stressinsietokyky on parempi kuin liikkumattomalla kollegalla. Uudet yhteistyömuodot luovat usein uusia työllistymismahdollisuuksia lisäten samalla työn näkyvyyttä ja arvostusta. Lisäksi tarvitaan alan vahvaa edunvalvontaa ja kuuluvaa ääntä ylemmällä päätöksentekotasolla. Kuuntelemalla asiakasta ja suunnittelemalla yhdessä, on mahdollista rakentaa helposti lähestyttäviä tapoja aktiivisemman elämän aloittamiseksi. Tiedetään, että ihminen toimii pitkälti tunteiden ja vaistojen varassa. Psyykkinen kuormittuminen on yleistä ja verottaa monen työntekijän voimavaroja. Työ oli osa suurempaa hanketta ja kustannuksia kattamaan hankittiin sponsori. Se ei liene kenenkään edun mukaista. Terveydenhuollon ammattilaisten on pystyttävä osoittamaan selkeästi hyöty, joka tehtävien hyvinvointisatsausten avulla olisi mahdollista saavuttaa. Opinnäytetyö herätti kiinnostusta ja keskustelua siitä, mitä mahdollisuuksia terveydenhoito-, mulMotivointi ja ohjaus itsehoidollisiin menetelmiin ovat keskeisiä tehtäviä.. Kuuntele ja suunnittele yhdessä! Faktatieto on oleellisen tärkeää elämänmuutosta akti voivan strategian suunnittelussa, mutta miten sen avulla viritetään asiakkaan käyttäytyminen uusille taajuuksille ja ohjataan elämänlaatua parantavaa päämäärää kohti. Terveydenhuollon ammattilaisen kannattaisi suhtautua työhönsä tulevaisuudessa avarakatseisemmin ja nähdä terveyden edistäminen tärkeänä myös yhteiskunnallisella tasolla. On maltettava edetä pienin askelin. Työtahtia kiristetään monin paikoin äärimmilleen. Esittelin siellä moniammatillisen ryhmämme työn tuloksena syntynyttä innovatiivista aktiivisuuteen kannustavaa videota. Liikunnasta saatavien hyötyjen esittely konkretisoi toiminnasta saatavan palkinnon ja motivoi uuteen toimintaan sitoutumista. Tämä vaatii terveydenhuollon ammattilaiselta rohkeutta kyseenalaistaa olemassa oleva tilanne ja luoda uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Yhteistyö kattojärjestöjen kanssa on välttämätöntä, jotta asenteisiin on mahdollista vaikuttaa. Pätkätyöt ovat yleistyneet. Tietoa on olemassa yllin kyllin, mutta miten sitä voisi parhaiten hyödyntää liikkumattomien joukkojen aktivoimiseksi. Työntekijöistä puhutaan toistuvasti yrityksen tärkeimpänä voimavarana, mutta siitä huolimatta työhyvinvointipanostuksissa kitsastellaan ja stressin annetaan kasvaa. Lisäksi työpaikan menettämisen pelko on lisääntynyt. Totutut toimintamallit ovat usein tiukassa, perustuen jo lapsuudessa omaksuttuihin tapoihin. Ongelmaan olisi syytä herätä usealla taholla. Muutoksen tekeminen ei ole koskaan helppoa, ei varsinkaan silloin, kun puhutaan elintavoista. Nykyinen suuntaus ennustaa edelleen heikkenevää työkykyä ja kansantautien lisääntymistä tulevaisuudessa. Omalle ajattelulle ja oivaltamiselle kannattaa jättää tilaa. Tällaisen oppimisprosessin käynnistyminen ruokkii ajan myötä itseään. Huumoripitoinen video edustaa uudenlaista ja Suomessa ennennäkemätöntä terveysviestintää. Sairauspoissaolot vähenisivät luonnollisella tavalla ja hyvinvoivan työntekijän aivot toimivat takuulla kirkkaammin yrityksen parhaaksi. On onnistuttava edesauttamaan oman muutoshalun ja tarpeen syntymistä. Todettakoon vielä, että vain murto-osa suomalaisista liikkuu terveyssuositusten mukaisesti. Lisäksi nämä ominaisuudet parantavat edellytyksiä selvitä työtehtävistä ja erilaisista muutoksista työpaikoilla. Voimakkaita reaktioita aiheuttamalla on mahdollista saada aikaan oman henkilökohtaisen pohdinnan käynnistyminen, joka voi toimia sysäyksenä terveemmille valinnoille tulevaisuudessa. Positiivisten muutosten todentaminen pidemmällä aikavälillä luo onnistumisen tunteita ja vahvistaa pystyvyyden tunnetta
Tavoitteena on lähivuosien aikana luoda määritelmä terveydenedistämistyön sisällölle fysioterapeutin työssä. Liikkuva kuva, musiikki ja huumori ovat tehokkaita viestinnän välineitä, joita käytettiin tässä projektissa suuremmille joukoille kohdennettuun terveysviestintään. Naisten ajankäytön mahdollisuutta kaventavat usein myös velvoitteet kotona. Yleisesti kuulee liikkumattomuudesta syytettävän ajanpuutetta ja väsy mystä. Ohjaamista ja neuvontaa ei suuressa osassa maailmaa edelleenkään mielletä osaksi fysioterapeutin työtä, vaan manuaaliset käsittelyt ovat ainoa oikea tapa harjoittaa ammattia. Niitä tulevaisuuden fysioterapeutti tarvitsee terveyttä edistävässä ja itsehoitoon kannustavassa työssään. Tämän tyyppistä materiaalia voi hyödyntää monipuolisesti yritysten ja organisaatioiden toiminnassa, niin verkkosivuilla kuin erilaisissa tapahtumissa. Erilaiset sovellukset toimivat monella hyvin kipinän sytyttyä. Yhteisöviestintään kannattaa panostaa, eikä pelkästään siksi, että kerralla on mahdollista tavoittaa suuria joukkoja vaan, koska ihmiset tekevät mielellään sitä, mitä muutkin tekevät. Lopputuloksena voi kuitenkin syntyä jotakin ainutlaatuista, jotakin sellaista, mitä vain oman ammattiryhmän osaamista hyödyntäen ei ole mahdollista saada aikaan. Teknistyvässä maailmassa myös terveydenhuollon ammat tilaisten on kehitettävä ja hyödynnettävä uusia innovaatioita. Uusien teknologioiden parissa työskentely vaatii verkostoitumista muiden erikoisalojen osaajien kanssa ja oman ajatusmaailman haastamista. Naiset saattavat taas kokea etteivät ole riittävän liikunnallisia. Työstä kertovaa posteria ja videota esiteltiin Terveyden edistäminen ja hyvinvointi -osiossa, joka oli nyt ensimmäistä kertaa mukana, vaikka kongressia on järjestetty 50-luvulta lähtien. 80 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 timediaja taidealojen välisellä dialogilla voisikaan olla tulevaisuudessa tarjottavanaan. Ne ovat molem mat tärkeitä hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä läpi koko elämän. Samanaikaisesti alaselän ongel miin ja niiden käsittelyyn keskittyvällä luennolla kaikki kiinnostuneet eivät mahtuneet luentosaliin, vaan istuivat sankoin joukoin lattialla myös salin ulkopuolella. Jokaista voi kannustaa liikkumaan itselle luontevalla ja omaan arkeen parhaiten sopivalla tavalla. Nykyään terveyttä ja liikuntaa arvostetaan yleisesti ja mahdollisuuksia sen lisäämiseen on olemassa. Terveyssuositusten mukainen liikkuminen, joka kertoo minimimäärästä, on kuitenkin monipuolista ja lähes päivittäin tapahtuvaa. On osattava tehdä kompromisseja. Liikunnan iloa ja sosiaalisuutta kannattaisi korostaa enemmän liikkeelle saavana voimana. Turvallisuus, yksilöllisyys, monipuolisuus ja tehokkuus ovat toki tärkeitä asioita, mutta niillä on merkitystä vasta, jos yksilö saadaan aktivoitua liikkumaan. Riemua liikuntaan! Nykyihminen on mukavuudenhaluinen ja asioita halutaan usein saavuttaa mahdollisimman vähällä vaivalla. Lisäksi kannattaisi nostaa esille omasta terveydestä huolehtiminen elämänlaadun parantajana. Nyt tarvitaan kekseliäisyyttä. Internet on tehokas viestintäkanava, jota käyttää tiedonhakuun jo noin puolet suomalaisista. Kansainvälisyys edellyttää tiedottamista useammalla kielellä. Jotkut pelkäävät loukkaantumisia ja toiset uskovat olevansa todellisuutta paremmassa kunnossa. Ne voivat ylläpitää innostusta ja auttaa edistymisen seuraamisessa. Esimerkkinä asenteista mainittakoon kongressin tarjoama luento interaktiivisista terveyttä edistävistä teknologioista, jota kerääntyi kuuntelemaan vain kourallinen kuulijoita. Nykyaikainen terveydenedistämistyö kaipaa iloa ja huumoria. Miehet haluavat monesti liikkua porukassa ja sopivan ryhmän löytäminen voidaan kokea hankalaksi. Kaikkia keinoja ei varmastikaan ole vielä käytetty. Motivointi ja ohjaus itsehoidollisiin menetelmiin ovat keskeisiä tehtäviä nykyaikaisen fysioterapeutin työssä. Aktiivisuutta tukevat sovellukset harvoin myyvät itse itseään ja erityisesti elämäntapamuutoksen alussa toisen ihmisen tuki on edelleen tärkeää. Paneelikeskusteluissa aihe kirvoitti väkeviä puheenvuoroja puolesta ja vastaan. Mikä on oma vahvuutesi. Ota koppi ja pohdi, miten voit itse omassa työssäsi ja osaamisalueellasi löytää uusia keinoja ja yhteistyömuotoja aktiivisuuden lisäämiseksi. Omista ennakkoluuloista ja ajattelutavoista vapautuminen avaa ovia uusille laadukkaasti toteutetuille innovaatioille. Sitä kannattaa hyödyntää monipuolisesti terveysviestinnässä. Terveydenhuollon ammattilainen voi auttaa tarjoamalla asiantuntemuksensa elämäänsä remontoivan käyttöön ja kannustaa eteenpäin muutoksen tiellä. Liikunnasta pitäisi osata tehdä houkuttelevampaa, jotta esteet sen tieltä olisi helpompi raivata. Monipuolista osaamista on tarjolla, eikä itse tarvitse osata kaikkea. Miksi interaktiivisuus ja uudet teknologiat eivät kiinnosta fysioterapeutteja. Terveysviestintää kannattaa toteuttaa uusilla innovatiivisilla keinoilla ja markkinointiosaaminen voi auttaa sanoman perille saamisessa toivotulla tavalla. Nyt on kuitenkin havahduttu jopa WCPT:n toimesta pohtimaan ammatin ydinalueita ja painotuksia tulevaisuudessa. Moni ihminen kaipaa luonnostaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä oloa. Kulttuurilliset erot ja arvokysymykset vaikuttavat osaltaan asenteisiin. Liikunnan avulla on mahdollista pitää itsensä kunnossa kaikkea omassa elämässä tärkeää varten. Roolien on muututtava vastaamaan tämän päivän tarpeita. KATJA MARTTILA Vastavalmistunut fysioterapeutti Sähköposti: katja_marttila@hotmail.com. On sopeuduttava omasta tavasta poikkeaviin tapoihin työskennellä ja joustettava
Maailman vanhimpana ultra-ryhmänä Torcidasta on kehkeytynyt voimakas poliittinen vaikuttaja ja myös kunnioitettu toimijajoukko kaupungissa. Ensimmäisessä analysointiin Jugoslavian osallistumista Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin ja jalkapallo-otteluita Neuvostoliittoa vastaan StalinTito asetelman merkeissä. KALLE RANTALA Erikoistutkija Suomen Urheilumuseo Sähköposti: kalle.rantala@stadion.fi Lisätietoja: www.ishpes.org, www.ishpes2015.com ISHPES (International Society for History of Physical Education and Sport) julkaiseeyhdessä Routledgekustantamonkanssa The International Journal of the History of Sport -lehteä. Se luonnollisesti johtaa siihen, että niitä aineistoja tutkitaan, mitkä helposti ja nopeasti ovat saatavilla. ISHPES palkitsi Leena Laineen järjestön korkeimmalla tunnustuksella, kunniajäsenyydellä ansioistaan sekä yhdistyksen toiminnan edistäjänä että tutkijanuralla. Balkanin vaiheet vahvasti esillä Balkanin alueen omat tutkijat olivat kongressissa vahvassa roolissa. Viideltä mantereelta matkanneet yli sata alan tutkijaa osoittivat, että yhteiset kokoontumiset ovat tarpeen. Kosketusetäisyydeltä kansainväliseen historiantutkimukseen tutustuminen viritteli ilmoille runsaasti näkö kulmia, joita Suomessakin olisi syytä tutkia. Politiikka ja urheilu tuntuvat olevan yhtä enemmän kuin haluamme uskoakaan. Kiinnostavinta antia olivat kaksi keynote-luentoa. Graffitien värjäämässä kaupungissa on sadoittain toinen toistaan näyttävämpiä Hajduk ja Torcida -aiheisia seinämaalauksia, joiden päälle ei ole sutattu, toisin kuin graffiteille yleensä käy. A J A S S A L iikuntakasvatuksen ja urheilun historian tutkijat kokoontuivat elokuussa Kroatian Splitiin, jossa järjestettiin ISHPESin 16. Kuva: KALLE RANTALA. Suomessa ei ole juurikaan tutkittu urheilijoiden käyttöä eri aatteiden ja asioiden mannekiineina, mutta ainakin raittiusaatteen, puolustusvoimien, viihdeteollisuuden ja vaikka sohvatehtaan mainoksena toimimista olisi syytä tutkia – miksi huippu-urheilija esiintyy tietyssä yhteydessä ja miten se vaikuttaa urheilijana olemiseen. Liikuntakulttuurin historian tutkimuksen tulevaisuus on siis hyvällä pohjalla Suomessa. Urheilijat aatteiden mannekiineina – entä Suomessa. Vain muutama kuukausi sitten Torcida keräsi kymmeniä tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään Splitin keskustaan Kroatian jalkapalloliittoa vastaan, vaikka virallisia jäseniä järjestöllä on vain vajaa tuhat. Suomalaisedustuksesta kongressissa vastasivat tutkijat Leena Laine, Maria Rantala, Jouni Lavikainen sekä allekirjoittanut. 81 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 ISPHES kongressissa urheilun lähihistoriaa uusin näkökulmin Kansainväliseen historiantutkimukseen tutustuminen viritteli näkökulmia, joita Suomessakin olisi syytä tutkia. Toinen suomalaisittain merkittävä asia oli, että mukana oli tohtoriopiskelijoita. Monissa maissa tutkijat tyytyvät käyttämään aineistonaan sanomalehtiä ja kirjoja. Kaksi esimerkkiä: Brasiliassa tutkitaan ulkoilmakoulujen liikuntapedagogiikkaa, mutta enpä ole törmännyt vielä yhteenkään suomalaistutkimukseen, jossa koulun ja sen ympäristön liikunnallistavaa vaikutusta lapsiin eri aikoina olisi tutkittu. kansainvälinen kongressi. Suuntaus johtuu osittain siitä, että esimerkiksi urheilujärjestöjen asiakirjat eivät ole niin helposti käytettävissä kuin vaikkapa Suomessa. Toisaalta myös aineistojen digitoiminen on alkanut teknisesti helpoista aineistoista, kuten sanomalehdistä. Itävallassa on käynnissä projekti, jossa avataan urheilijoiden käyttöä kansallissosialismin propagandassa 1930-luvulla. Mikroja makrohistoriat keskustelevat keskenään eikä selviä valtaparadigmoja ole nähtävissä. Toisessa käytiin läpi kaksi tutkimusta Splitin kohtuullisen hyvin menestyneestä jalkapallojoukkue Hajdukista ja sen ultra-kannattajista koostuvasta Torcidasta. ISHPES (International Society for History of Physical Education and Sport) julkaiseemyösyhdessä Routledge-kustantamonkanssa The International Journal of the History of Sport -lehteä. Entisen Jugoslavian alueella on sattunut ja tapahtunut viimeistenkin vuosikymmenten aikanapaljon mullistuksia, joissa riittää tutkijoille pureskeltavaa myös urheilun alalla. Selvää punaista lankaa kongressin esityksissä ei ollut havaittavissa
Lisätietoja: Professori Taru Lintunen, taru.lintunen@jyu.fi, http://www.tekes.fi/ohjelmat-ja-palvelut/kasva-jakansainvalisty/fidipro/ I nnovaatiorahoituskeskus Tekes rahoittaa elämäntapojen ja fyysisen aktiivisuuden edistämistutkimuksen FiDiPro-projektia Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa nelivuotiskaudella 2016–2019. Valtion liikuntaneuvoston jäsenet 2015–2019: http://www.liikuntaneuvosto.fi/valtion_liikuntaneuvosto Elämäntapamuutoksen FiDiPro-professuuri Jyväskylän yliopistoon FiDiPro-professuuria ryhtyy hoitamaan Martin Hagger. A J A S S A Kuva: KATARIINA OJALA Taru Lintunen Martin Hagger. Niissä teknologia-avusteiset tuotteet ja palvelut yhdistetään monenlaisissa ympäristöissä eri ikäryhmillä toteutettaviin aktiivisuutta lisääviin interventioihin. Hankkeen budjetti on 777 402 euroa. Tavoitteena on kehittää uusia motivaatioteorioihin perustuvia käytäntöjä. Projektia johtaa professori Taru Lintunen. 82 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Toni Piispanen suunnittelijaksi valtion liikuntaneuvostoon Opetusja kulttuuriministeriö on nimittänyt valtion liikuntaneuvoston suunnittelijan virkaan liikuntatieteiden maisteri Toni Piispasen 1.11.2015 lukien. – FiDiPro-professuuri vahvistaa tiedekuntamme liikuntapsykologiaan liittyvää tutkimusta ja laajentaa yhteistyöverkostoamme, toteaa projektin johtaja professori Taru Lintunen. Professori Hagger on maailman johtavia motivaatioja käyttäytymisen muutostutkijoita. Hagger työskentelee Curtin yliopistossa Perthissä, Australiassa ja johtaa terveyspsykologiaan ja käyttäytymismuutostutkimukseen keskittyvää The Health Psychology and Behavioural Medicine Research Group -huippututkimusryhmää. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on kirjattu liikuntalain lähtökohdiksi. Kyseessä on virka, jossa toimenkuvaan kuuluvat muun muassa liikunnan yhdenvertaiseen saavutettavuuteen liittyvät asiat. Valtion liikuntaneuvoston lakisääteisenä jaostona toimi vuoteen 2015 asti erityisryhmien liikunnan jaosto. Nyt perustettavan jaoston toimenkuva kattaa laajasti liikuntakulttuurin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevat kysymykset. Sen yritysyhteistyökumppaneina mukana ovat Firstbeat Technologies Oy, Kisakalliosäätiö ja startup-kiihdyttämö Vertical
Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Mielestäni se on kapeuttanut ihmisten elintilaa ja tuonut mukanaan monenlaista pahoinvointia. Taitavat tenavat -tutkimusprojektissa tarkastellaan lasten motorisia taitoja ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä lasten elämässä. Liikkumiselle ja keholliselle kokemiselle täytyy antaa tilaa. Ehkä on niin, että aikaisemmin herännyt tietoisuus auttaa tarttumaan niihin tilaisuuksiin. 83 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Intohimona lapsi Liikuntatieteiden tohtori Arja Sääkslahti haluaa äitiyspakkauksiin pallon. Olin peruskoulun viidennellä luokalla, kun olin varma että haluan liikunnanopettajaksi. Liikunnasta tuli minun urani siksi, että se on minulle tärkeä ihmisyyteen liittyvä arvo. Hyödyllisiä harharetkiä. Tarvitsemme ihmisiä, jotka puhuvat fyysisten koke musten ja kehollisuuden puolesta. Tasaisin väliajoin joudun kuitenkin kysymään itseltäni, että ketä minä työlläni pystyn auttamaan ja kuka työstäni hyötyy. Liikkumiselle ja keholliselle kokemukselle täytyy antaa tilaa. Halu auttaa kaikkia lapsia saamaan mukavia kokemuksia liikunnasta, on ollut se suuntamerkki jonne olen pyrkinyt kulkuani kääntämään myöhemminkin. Yritän tehdä sitä tilaa omalla työlläni, niin tutkijana, opettajana kuin yhteiskunnallisiin keskusteluihin osallistujanakin. ihmisiä, jotka muistuttavat tarpeesta ilmaista itseään myös kehollisesti ja tarpeesta saada aikaan jotain näky vää omin fyysisin ponnisteluin. Haluan kuulua siihen joukkoon, jotka puhuvat kokonaisvaltaisemman ihmisyyden puolesta. Monessa ammatissa fyysinen ja motorinen ovat avainasemassa: moni saa kiittää hengestään taitavaa kirurgia, kauniista hampaistaan tarkkaa hammaslääkäriä – puhumattakaan sitä arvokasta apua, jota pelastuslaitoksen hyväkuntoiset työntekijät tarjoavat hädän hetkellä. Minuksi tulemiseen on varmasti tarvittu kaikki tähänastisen elämäni koke mukset, mutta merkittävin asia juontuu yhteen ratkaisevaan tekijään: Minulla on ollut tasapainoinen lapsuus ja mahtavat vanhemmat. Pallo äitiyspakkauksessa symboloisi monia lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle tärkeitä asioita ja sitä, että tutkimustieto liikkumisen merkityksestä varhaisvuosina on otettu käyttöön. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Elämäni ja urani on ollut kaikkea muuta kuin suoL Ä H I K U V A S S A A r j a S ä ä k s l a h t i Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Lasten elinympäristö on muuttunut. Tiedollisen puolen ylikorostuminen kapeuttaa elämää. Tuota välit tämistä olen sitten yrittänyt itsekin osoittaa eteenpäin. Se kysymys on johtanut välillä isoihinkin ammatillisiin suunnanmuutoksiin. Sain heiltä mallin aidosta välittämisestä. Olen lasten liikuntakasvatuksen dosentti, vuonna 2005 liikuntatieteiden tohtoriksi väitellyt yliopistotutkija Jyväskylän yliopistosta. Miten se vaikuttaa lasten kehittymiseen. Sattuman puuttumista peliin. Elämän ilon ja elämysten takaa löytyy esiintyviä taiteilijoita, kuten näyttelijöitä tai taikureita – urheilijoista puhumattakaan. En oikein usko sattumiin. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Tarvitsemme Tuntuu pahalta katsoa, miten me aikuiset olemme opettaneet lapsemme istumaan ja riippuvaisiksi elektronisista vempaimista.. Jostain kummallisesta syystä ”sattumat” osuvat kohdalle. Olen ammattiylpeä ja minua harmittaa yhteiskunnassamme vallitseva tiedollisen puolen ylikorostuminen
Yksin ei kukaan pysty isoja kysymyksiä ratkaisemaan. Olen kuunnellut sisintäni ja tehnyt ratkaisut sen mukaan. Taitavat tenavat -tutkimusprojekti on käynnistynyt ja Ilo kasvaa liikkuen -ohjelma varhaiskasvatuksen liikunnallistamiseksi leviää kivasti. Akateemiset kollegat ehkä ajattelivat: ammatillinen itsemurha! Mutta asia nähtiin myös toisin. Sain kaikki kolme lastani jo opiskellessani liikunnanopettajaksi. Rakastan opettamista ja lasten kanssa työskentelyä ja silti palasin unelma-ammatistani takaisin yliopistoon tekemään tutkimusta, joskin intohimoni kohteesta pienistä lapsista. Huippuhetkiin – yllättäväksi sellaiseksi – näen myös opetusja kulttuuriministeriön antaman Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultaisen ansioristin saamisen. Olimme Ilo kasvaa liikkuen -ohjelman kehittelytyössä havainneet, että esimerkiksi lastentarhanopettajien, mutta myös sosionomien ja muiden varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa työskentelevien henkilöiden peruskoulutuksessa on käytössä hyvin erilaisia ja eritasoisia oppimateriaaleja. Uraohjuksen reitti tämä ei todellakaan ole ollut, mutta omat vahvuudet ovat kyllä tulleet selville. Ensin kuuluisi opiskella ammatti, sitten hankkia vakituinen työ ja sitten vasta olisi perheen aika. Kaikki pitää tapahtua neljässä vuodessa, joten väistämättäkin se muokkaa prosessia ja vaikuttaa tutkimuskysymyksiin, joita tutkijat valikoivat selitettäväksi. Lasten motorisia taitoja on tutkittu vain hyvin vähän. Tutkimme päiväkotilasten motorisia taitoja sekä niihin yhteydessä olevia sisäisiä sekä ulkoisia tekijöitä, kuten fyysinen ja sosio-emotionaalinen ympäristö. Molemmat tuovat mukanaan uusia asioita, kuten esimerkiksi Varhaiskasvatuksen fyysisen aktiivisuuden suositusten päivittämisen. Keräsin neljä ja puoli vuotta aineistoa ja vasta sitten alkoi intervention yhteyksien tutkiminen. Fyysistä aktiivisuutta on tutkittu monenlaisilla mittareilla, mutta silti interventiovaikutukset ovat jääneet harmittavan vähäisiksi. Tuntuu pahalta katsoa, miten me aikuiset olemme opettaneet lapsemme istumaan ja riippuvaisiksi elektronisista vempaimista. Pitkään kytenyt ammatillinen unelmani pääsi toteu tumaan, kun sain keväällä 2013 mahdollisuuden irrottautua arkisesta työstä kahdeksaksi viikoksi Ligurian rannikolle kirjoittamaan Liikunta varhaiskasvatuksessa -kirjaa. Se oli pitkän prosessin päätös. Nuo turhautumiset purkautuvat sitten hyvin monin eri tavoin, eikä suinkaan vähiten erilaisina kasvun ja kehityksen häiriöinä. Heidän mielestään tein asioita väärässä järjestyksessä. Sitten kun tieto ansiorististä tuli, minun oli Googlesta etsittävät tietoa, että mitä tämä nyt oi. Kaupan kassalla kuulin kommentin: ”Ai, lähdit hake maan kenttäuskottavuutta?” Kuusi vuotta meni koulussa ja pää täyttyi uusista kysymyksistä. Niillä on ollut iso merkitys varhaisvuosien liikkumiseen ja liikuntaan liittyvien asioiden tiedostamisessa. Miksi se kiinnostaa. Sellaiset prosessit eivät nykyään ole enää edes mahdollisia. Yksi soitto Hervan Heikiltä ja kysymys: ”tulisitko takaisin?” Nyt olen ollut ”takaisin” yhdeksän vuotta. Nyt pääsemme selvittämään esimerkiksi lasten motoristen taitojen tasoa sekä siihen yhteydessä olevia asioita riittävän isolla aineistolla. Oikealla yhteistyöllä muutosta sen sijaan voidaan saada aikaan. Haluan ainakin yrittää saada muutosta aikaan. Kun Liikkuva koulu -ohjelmasta minua pyydettiin täyttämään taustatietolomake, en edes ymmärtänyt, että mihin näitä tietoja nyt taas kerätään. Tunnistan ilmiön moninaisuuden ja kontekstisidonnaisuuden. Hyvin pian väittelyni jälkeen julkistimme Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Toivon hartaasti, että pääsisimme myös tutkimaan Moven palautejärjestelmää ja sen mahdollista vaikutusta lasten ja nuorten tekemiin valintoihin kohti fyysisesti aktiivisempaa elämäntapaa. Monta tärkeää projektia on meneillään. Väitöstilaisuus oli yksi huippuhetki. Kuka tietää, mitä vielä edessä lieneekään. Huippuhetki urallasi, tärkeimpiä saavutuksia. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Minulla on tunne, että sieltä löytyy uusi näkökulmia ja osavastauksia siihen, miten kasvattajina pystyisimme paremmin tukemaan lapsia kohti fyysisesti aktiivista elämäntapaa. Yhdeksän vuoden tutkijan työn jälkeen kyseenalaistin jälleen valintojani ja palasin kuudeksi vuodeksi liikunnanopettajaksi sekä ohjaamaan luokanopettajaopiskelijoiden opetusharjoitteluja. Monen yrityksen jälkeen vihdoin ja viimein sain rahaa Taitavat tenavat (Skilled kids) -tutkimusprojektille. Nämä kaikki vaikuttavat lapsen fyysiseen aktiivisuuteen. Emme ole vielä pystyneet huomioimaan liikuntainterventioissa riittävästi kunkin lapsen ja miksei nuorenkin yksilöllisyyttä. Minua askarruttaa tämä nykymeno. Ei ole jäänyt jossiteltavaa. Samaan aikaan ihmettelemme, että miksi yhä useammat lapset turhautuvat. 84 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 raviivaista tai erityisen suunnitelmallistakaan. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Uuden käsikirjan tai oppikirjan kirjoittaminen oli enemmän kuin tarpeen. Minua on jo pitkään askarruttanut se, että miten viime vuosikymmeninä lasten muuttunut elinympäristö (esimerkiksi nuo edellä mainitut elektroniset vempaimet) vaikuttaa paitsi heidän hyvinvointiinsa myös kehittymiseensä. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma astuu voimaan ja sen myötä, paitsi suoraan opetussuunnitelmiin liittyvät monet kysymykset, myös Move! on työllistänyt ja tulee vielä työllistämään kovasti. Kaikki, siis opiskelijakaverini ja myös osa suku laisistani, pitivät minua aivan omituisena. Valmistuttuani olin hetken liikunnanopettajan työssä
Olen tehnyt omanlaisia, epätavallisia ratkaisuja puhtaasti sen mukaan, mikä kullakin hetkellä on tuntunut oikealta. Minulle se olisi viesti siitä, että varhaisvuosiin liittyvä tutkimustieto konkretisoituu oikeasti jokaisen suomalaisen lapsen arkielämässä. Yksi suuri unelma ja huippukohtiin lukeutuva etappi realisoitui, kun viime kesän AIESEP kongressissa esittelimme professori Len Almondin kanssa AIESEP -järjestön johtokunnan jäsenille tarpeen lisätä kansainvälistä tutkijayhteistyötä varhaiskasvatuksen liikuntaan liittyvistä asioista. Esitimme, että kansainvälinen ”special interest group” eli SIG tulisi perustaa kokoamaan ja viemään kansainvälisesti varhaiskasvatuksen liikunta-asioita eteenpäin. Tällä hetkellä meillä kotona asuvat kissasisarukset Miina ja Manu kyllä yrittävät tehokkaasti opettaa rentoutumisen taitoa. Välillä he onnistuvat siinä erinomaisesti, sillä tuon tuostakin havahdun kotona hajalleen levinneen paperipinkan alta, siihen että kisujen rauhoittava kehräämisen ääni on voittanut älyllisen pinnistelyn ja uni tutkijan ponnistelut…. Pallo äitiyspakkauksessa symboloisi monia lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle tärkeitä asioita. Mitään ei ole jäänyt hampaankoloon. Jatkuva kiire ja siihen liittyvä kouhottamisen tunne ovat kuitenkin asioita, joista haluaisin päästä eroon. Olen joskus 1990-luvun puolessa välissä heittänyt ilmoille, että ”sinä hetkenä joudan jäädä eläkkeelle, kun äitiyspakkauksiin saadaan pallo”. Kansallinen Ilo kasvaa liikkuen -ohjelma on hyvässä vauhdissa ja nyt on aika siirtää samaa vahvaa yhteistyön mallia kansainväliseen toimintaan. Sitä minä odotan. Yksi suuri ammatillinen unelma ja huippuhetki on kuitenkin vielä toteutumatta. Kun luin kriteerit, tuntui hienolta ajatella että jokin ulkopuolinen taho arvioi tekemiseni tällaisella huomionosoituksella. Se oli niin yllättävä ja siksi niin hienoa. 85 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 kein tarkoittaa. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin
Tällä North Rhein Westphalenin alueella on jopa yhdeksän sarjatasoa naisten lentopallossa! Opinahjona SpoHo Opiskelin vuosina 2011–2014 M.Sc. Parhaimmillaan suoritin kursseja neljässä eri tiedekunnassa etsien omaa tietäni työelämään. Yliopisto on unelmien täyttymys ainakin puitteiden puolesta jokaiselle liikunnan opiskelijalle. Joukkueemme pelaa viidettä sarjatasoa ja se vastaa suunnilleen Suomen naisten kakkossarjatasoa. N Ä IN M A A IL M A L L A 85 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: TUULIA HOKKANEN Urheilutieteiden äärellä Saksassa ECSS painottaa eri alojen vuoropuhelua ja urheilun kokonaisvaltaista merkitystä. Liikunnan opintojeni aikana olin myös puoli vuotta Oslossa opiskelijavaihdossa ja siellä syttyi kipinä jatkaa opintojani ulkomailla. Jopa kolmannen liigatason joukkueiden pelaajat pelaavat ammattilaisina. Kampuksella on myös laadukkaat mahdollisuudet monen eri urheilulajin harjoitteluun. Kun silmiini osui lukion viimeisenä vuotena mahdollisuus opiskella liikunnan yhteiskuntatieteitä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa, tiesin sen sopivan minulle täydellisesti. tutkinnon urheilujohtamisesta Saksan urheiluyliopistossa (Deutsche Sporthochschule, SpoHo) Kölnissä. Tiesin, että jalkapallo on Saksassa korkealla jalustalla, mutta en ikinä arvannut jalustan olevan näin korkea. Tämä urheilun ammattimaisuus heijastuu myös muihin urheilulajeihin. U rheilu on aina ollut suuri osa elämääni. Pelipäivänä kaupunkikuva on punavalkoinen ja siellä täällä näkyy faniasusteisiin pukeutuneita asukkaita, vauvasta vaariin. Tiedekunnassa muodostunut yhteisö oli kuin toinen suuri perhe. Siellä työskentelee noin 900 henkilöä ja opiskelee 5 800 opiskelijaa 59 eri maasta. Aikani ”Liikunnalla” oli mahtavaa. Eri instituutteja on 21 (muun muassa biokemia, viestintä ja mediatutkimus, liikeja neurotieteet, fysiologia ja anatomia, urheilutalous ja -johtaminen). Itse olen lähes koko elämäni pelannut lentopalloa ja myös täällä Saksassa ajauduin lentopallon seuratoimintaan mukaan. Kirjasto on maailman suurin urheilutieteisiin erikoistunut kirjasto. Jokaisella on suosikki joukkueensa ja sitä kannatetaan henkeen ja vereen. Olin innoissani uudesta asuinmaasta ja etenkin minua kiinnnosti liikuntakulttuuri ja liikunnan asema saksalaisessa yhteiskunnassa. Minulle päätöksenteko on usein vaikeaa ja tämä kävi myös ilmi, kun aloin opiskella. Muutin Kölniin syksyllä 2011 jatkamaan liikunnan opintojani. Tästä on ollut paljon hyötyä täällä Saksassa, joten peräänkuulutan kyllä monipuolista koulutusta. Korvaamaton
Pienempiä aloja ovat muun muassa urheilupsykologia, urheilulääketiede ja urheilun yhteiskunnalliset tieteet kuten urheilujohtaminen ja -suunnittelu. Haasteellista on myös se, että työskentelemme tieteen alalla. Kerran liikunnan opiskelija, aina liikunnan opiskelija Kanssaopiskelijat ovat olleet kaikissa kolmessa maassa suorittamieni urheiluopintojen ehdottomasti suurin anti. Seuratoiminnan tukijalka ei ole yhtä vahvasti vapaaehtoisuus kuten Suomessa, vaan valmentajille ja toimijoille pyritään maksamaan korvausta tehdystä työstä. On ollut hienoa huomata, että olinpa sitten kiipeilemässä Norjan vuonoilla, kahvilla Lrakennuksen Sykkeessä Jyväskylässä tai pelaamassa beach volleyta Saksan urheiluyliopistolla, niin aina seurassa on ollut samanhenkisiä, urheilulle eläviä ihmisiä. Tulisiko ruohonjuuritason liikuntaan panostaa enemmän, jotta saadaan koko kansa liikkeelle vai laittaa enemmän rahaa huippu-urheiluun, jotta saadaan menestyksen kautta ihmiset liikkumaan. Ryhmässämme oli opiskelijoita ympäri maailmaa. Kilpailussa 20 lupaavaa urheilututkijaa saavat tunnustusta työlleen sekä mahdollisuuden esitellä omaa osaamistaan suurelle yleisölle. He olivat nimekkäitä tutkijoita alallaan ja heiltä sai ajankohtaisen kuvan urheilujohtamisesta, sen hetken polttavista kysymyksistä ja ongelmakohdista. Toki poikkeuksiakin on, kuten myös innovatiivisia ideoita. Sport Management Media and Communication Manager European College of Sport Science (ECSS) Köln Sähköposti: Tuulia.hokkanen@sport-science.org. Tämän hetken hankala maailmantaloudellinen tilanne haastaa myös ECSS toiminnan. Se ei aina ole eniten mediaa kiinnostava ala. ECSS painottaa eri alojen vuoropuhelua ja urheilun kokonaisvaltaista merkitystä. Aika yleistä myös alempien sarjatasojen joukkueille on nimen myyminen sponsorille. Nautin luennoista – etenkin siitä, että meillä oli useita vierailevia luennoitsijoita muun muassa USA:sta ja Iso-Britanniasta. Kongressin kasvaessa myös kulut kasvavat, mutta sponsorien ja rahoituksen löytämisessä on vaikea pysyä tahdissa mukana. Harjoitteluuni kuului gradun kirjoittaminen ECSS:n jäsenistön tyytyväisyydestä ja säilyvyydestä. ECSS on monialainen kansainvälinen järjestö urheilutieteille. Ei riitä, että tiedämme kuinka motoneuronit aiheuttavat lihaksistossa liikkeen. Ammattivalmentajia löytyy siis myös alempien seuratasojen joukkueista. Onkin etsittävä tasapaino laadun ja määrän välillä ja omaksuttava myös liiketalouden perusmalleja järjestön pyörittämisen arkeen. 86 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 ja lisäksi se sijaitsee aivan FC Köln jalkapallojoukkueen stadionin vieressä. Heti kun puhe on kääntynyt urheiluun ja liikuntaan on yhteisen sävelen löytäminen käynyt sujuvasti, riippumatta siitä mistä maasta tai lähtökohdista opiskelutoverini ovat olleet kotoisin Jokaisella on tietysti oma näkemys aiheeseen ja niistä onkin syntynyt kiihkeitä keskusteluja liikunnan asemasta yhteiskunnassa. Se oli hyvä aihe, sillä halusin tutkia voittoatavoittelemattoman yrityksen toimintamalleja ja mahdollisuuksia urheilun kentällä. Lisäksi järjestöllä on paljon kilpailijoita, sillä se edustaa useita tieteenaloja. Arviolta lähes 80 prosenttia urheilun sponsorirahoituksesta suuntautuu jalkapalloon. Tämä selittyy suurelta osin sillä, että täällä on enemmän ihmisiä käyttämässä urheilupalveluita ja rahoittamassa urheilutoimintaa. Jalkapallo – Jalkapallo – Jalkapallo Urheilujohtaminen on Saksassa aivan eri tasolla kuin Suomessa. On myös ymmärrettävä liikunnan taustalla olevat psyykkiset tekijät sekä poliittiset edellytykset liikunnalle yhteiskunnassa. Jokaisessa kylässä on jonkin sarjatason jalkapallojoukkue, johon paikalliset yritykset usein mielummin rahaa sijoittavat. ECSS:llä on hyvä tuote ja tarkoitus, mutta sen tuominen suureen tietoisuuteen ei ole kaikista helpoin tehtävä. Harjoittelun jälkeen ECSS palkkasi minut jatkamaan työtehtäviäni ja tällä hetkellä työskentelen järjestössä mediaja viestintävastaavana. Suurin osa jäsenistöstä tulee liikunnan fysiologian, valmennuksen ja testauksen, harjoittelun ja terveyden sekä biomekaniikan aloilta. Esimerkiksi lentopallon puolella painimme taas saman ongelman kanssa kuin Suomessakin: mistä löytää sponsoreita alempien sarjatasojen joukkueille. TUULIA HOKKANEN, M.Sc. Usein yhteen tieteenalaan erikoistuneet kongressit ja järjestöt ovat tutkijoiden ja kongressikävijöiden ensimmäisiä valintoja. Kursseilla keskityimme muun muassa siihen, kuinka kilpailuetu saavutetaan urheilussa ja mitä tulisi ottaa huomioon urheilun sponsoroinnissa. Mielipiteitä on monia. Vierestä löytyy myös maahockeyn valmennuskeskus sekä erittäin tasokkaat beach volley -kentät, joilla Saksan maajoukkueet usein leireilevät. Opintoni painottuivat urheilun tutkimiseen etenkin kvantitatiivisesta näkökulmasta. Näin on tehnyt esimerkiksi bundesliigan lentopallojoukkue Snow Trex Köln, jonka pääsponsori on alppimatkoja järjestävä Snow Trex -yritys. Tämän perusteella järjestetään joka vuosi ”Young Investigators Award” -kilpailu vuosittaisen kongressin yhteydessä. Urheilutieteiden kokonaisvaltainen ymmärtäminen keskiössä Olin opiskeluaikanani erittäin onnekas saadessani harjoittelupaikan European College of Sport Science -järjestöstä (ECSS). Urheilulajina jalkapallo on aivan omassa luokassaan. Jäsenistöstä suurin osa on alle 32-vuotiaita urheilututkijoita ja yksi järjestön suurimmista tehtävistä on näiden nuorten tukeminen heidän akateemisella urallaan
Kolmitasoinen ohjelma sisälsi jo silloin myös psyykkisen valmennuksen. Kuntoja harrasteliikunta tunnistettiin tärkeänä osana urheilun ja liikunnan toimialaa. Pekka Oja, Joel Juppi, Jukka-Pekka Ranta Kirjoittajat ovat Heikki Niinisen pitkäaikaisia työtovereita ja ystäviä. Heikillä oli hyvä pelisilmä, ja hän oli mielellään mukana tässä ”pelissä”. Suomen Gallupin kanssa yhteistyössä tehdyt väestön liikuntaja terveyskäyttäytymistä selvittävät tutkimukset avasivat tietä liikunnan yhteiskunnallisen merkityksen laajempaan ymmärtämiseen. Heikki Kalervo Niininen syntyi 31.3.1934 ja kuoli 25.5.2015 Helsingissä. Hänen tieteellistä kiinnostusta osoittaa toiminta Liikuntatieteellisen Seuran hallituksessa (1965–1971 ja 1976–1987) ja valtion liikuntatieteellisessä toimikunnassa (1977–1979). Heikin työtä arvostettiin monilla tunnustuksilla ja huomionosoituksilla. Heikin toiminta urheilun ja liikunnan keskeisissä järjestötehtävissä sisälsi myös edunvalvontaa. Näissä asiantuntijatehtävissä hän korosti organisaatioiden omatoimisen rahoituksen tärkeyttä. Merkittävimpiä näistä olivat SVUL:n ja Suomen Kuntourheiluliiton kultainen ansiomerkki sekä Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi. Seuranneet eläkevuodet hän vietti Kaivokselan omakotitalossa perheensä piirissä alati valppaasti seuraten ja kommentoiden valtakunnan ja maailman menoa. 1970-luvun kansainvälinen urheilumenestys perustui paljolti tähän valmentajakoulutukseen. Heikki oli merkittävä kehittäjä suomalaisessa urheiluliikkeessä. Ja sitten faktoilla perusteltu harkittu analyysi valtakunnan politiikasta, liikuntapolitiikasta, osakemarkkinoista… Heikki luki, kuunteli ja analysoi ja tiivisti asiat kaikille ymmärrettäviksi ”pointeiksi”. Monien SVUL:n jäsenliittojen, Kuortaneen Urheiluopiston ja Liikuntatieteellisen Seuran kehittämissuunnitelmat 1970ja 80-luvuilla olivat hänen asiantuntemuksensa tuloksia. Tämä taitava verkostoituminen auttoi häntä ajamaan paitsi kuntoliikunnan myös koko urheilun ja liikunnan etua. Huomionosoitus, jota Heikki arvosti korkealle, oli tasavallan presidentin vuonna 2002 myöntämä liikuntaneuvoksen arvonimi. Tämä kehitystyö on ollut vahva elementti siinä muutosprosessissa, jonka tuloksena liikunta on omaksuttu tärkeänä tekijänä väestön toimintakyvyn, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Lyhyen opettajakauden jälkeen hänestä tuli Suomen Urheiluopiston liikunnan lehtori vuosina 1961–1967. Heikin kyky analysoida nykytilaa ja hahmottaa tulevaisuutta teki hänestä myös organisaatiokehittäjän. Hän loi välittömällä persoonallisuudellaan ja pätevyydellään luottamukselliset suhteet poliittisiin puolueisiin, opetusministeriöön, muihin urheilujärjestöihin ja mediaan. Heikillä oli lukuisia luottamusja asiantuntijatoimia SVUL:n erikoisliitoissa, Suomen Olympiakomiteassa, Suomen Urheiluopistossa ja puolustusvoimissa. Hän loi niin sanotun A-B-C -valmentajakoulutusjärjestelmän. 87 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 ”N iininen tässä, terve” oli monille tuttu tervehdys lankapuhelimesta vuosikymmenien ajan. In Memoriam Heikki Niininen – Suomen urheiluvalmennusjärjestelmän luoja. Hän valmistui voimistelunopettajaksi Helsingin ylipiston ”Jumpalta” vuonna 1960. Heikin aikana Suomen Kuntourheiluliitto vahvistui voimakkaasti SVUL:n erikoisliittona ja valtakunnallisena liikuntasektorin toimijana. Sen jälkeen hän työskenteli SVUL:n koulutuspäällikkönä (1967–1973) sekä suunnittelujohtajana ja johtoryhmän jäsenenä (1973–1978) ja lopuksi Suomen Kuntourheiluliiton pääsihteerinä (1979–1995)
88 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: MATTI KUUSELA ILMIÖMÄINEN ITKONEN NOUSEE PISTESIJOILLE Jukka Itkonen: Laulavat lenkkitossut. Silti, ehkä hävinneenä, ikimetsään eksyneenä, oppia sain paljon voittajaakin enemmän. MATTI KUUSELA Toimittaja Aamulehti U rheilusta on melkein mahdoton kirjoittaa kiinnostavaa kaunokirjallisuutta. Aiemmin Arto Melleri ja Kari Hotakainen ovat onnistuneet yksittäisissä urheilurunoissa, Itkonen kuitenkin käy läpi liki kaikki lajit painista pujotteluun. Urheilussa kaikki on avoinna viimeiseen pisteeseen – tai jalkapallossa, pilkkuun asti. Urheilu on niin vakavaa touhua, että yksi yhteen siitä ei saa mitään irti. Itkonen on riimittelyn Ruotsi-Suomen mestari ja tekee tutuksi luullusta urheilusanastosta mehukkaan yllättäviä löytöjä. Vai montako urheilun sisään tai ympärille punottua hyvää kotimaista romaania tai runokokoelmaa tulee mieleen. Ne onnistuneet urheilukirjat ovat tietysti Juhani Peltosen Elmo, joka vie yksin kolme ensimmäistä mitalisijaa. Se on Jukka Itkosen Laulavat lenkkitossut, runokirja. Minä lyön tuonne toinen lyö tänne jälleen lyön tuonne toinen lyö tänne nyt lyönkin tänne toinen taas tuonne sellainen on tennispelin luonne Kirjan on kuvittanut Matti Pikkujämsä. Ja lukija vaistoaa ennalta sovitun lopputuloksen, ei osaa siitä iloita saati liikuttua. Ehkä tässä piilee urheilun toinen ominaispiirre; se on itse asiassa hyvin lapsellista touhua. Ja myös mietittävää. Totuus kuitenkin on, että Laulavat lenkkitossut puhuttelee ja naurattaa ennen muuta aikuisia. Vai kuinka monta luontevaa, aitoa ja luettavaa rakastelukohtausta suomalaisesta kaunokirjallisuudesta osaatte nimetä. Yhden runon nimi on Murtomaamme-laulu, toisen Vuoden eräsmies. 2015 ISBN: 9789522882523. Nolla. Ensimmäinen kysymys: kestääköhän kantti. L U E T T U A. Olin kisan viimeinen, olin juuri hän. Punainen ja sininen hiihtivät kilpaa. Kyllä vain. Neloseksi nousee Miika Nousiaisen hämmästyttävän monisyinen Maaninkavaara. Lopputulos on onnistunut, kun lukija rupeaa miettimään, kumpi lienee ollut ensin – sana vai kuva. Värikkäät hahmot syöttelevät lapaan Itkoselle – ja päinvastoin. TOIMITTAJA: Hyvät kuulivat, täällä stadion ja Yleisradion haastateltavana on keihäsmies Antti. Siksi lapset eivät oikein Itkosen runoille osaa nauraa – he kun eivät osaa vielä nauraa itselleen. Kuten runossa Yllätys hiihtoladulla. Niinpä. Kirjan on julkaissut Lasten Keskus, ja teos lieneekin ”suunnattu” lapsille. Kirjan sympaattisin runo – ja kuva – kertoo eksyneestä suunnistajasta, joka öisen nuotion ääressä tajuaa, mistä elämässä ja urheilussa on kysymys. Ja kylläpä otti vedonlyöjää kaaliin, kun ne saapuivat sulassa sovussa violettina maaliin. On pakko liioitella, lyödä pitkäksi, korottaa proosaa, venyttää mielikuvitusta, taklata tylysti ilmat pois realismista. Umpikuja on melkein mahdoton; kirjailija tietää etukäteen – tai viimeistään päätössivulla – kuinka ottelu eli tarina päättyy. No hyvä. Kaksi. Ja hän tekee sen hämmästyttävällä tarkkuudella, taidolla ja lämmöllä. ANTTI: Suottaahan se kestee tae olla kestämätä. Tänä syksynä urheilukirjoittamisen pistesijoille saadaan vihdoin kolmas teos. Mutta meille aikuisille hupia riittää. Syy on yksinkertainen ja melkein kiertämätön: urheilu on paljon kiehtovampaa ja kiihottavampaa puuhaa sellaisenaan kuin paperille pantuna. Tässä urheilu muistuttaa melkoisesti rakastelua. Molempien onnistumisen takana on sama juju – huumori. Savolainen keihäänheittäjä tarjoaa täydellistä murretta ja suloista urheilujournalismin pilkkaa. Se panee oikeasti pohtimaan, onko esimerkiksi tenniksessä mitään järkeä. Kukapa se ennakolta ossoo sannoo tätä. Itkosen kirja on hämmentävän tarkkanäköinen ja monipuolinen katsaus urheiluhulluuteen. Lasten Keskus
Taiteen ja urheilun maailmoissa on kehittynyt oma sisäinen säännöstö, L U E T T U A Taidekilpailut olivat urheilun näkökulmasta funktionaalisia: niillä pyrittiin pönkittämään urheilun yhteiskunnallista asemaa ja niistä luovuttiin, kun tavoite oli saavutettu.. Olympialaisissa taide osoittautui alueeksi, jolla kilpailijoille voitiin antaa tasoituksia – siinä missä urheilukilpailussa sentit ja sekuntien osat ratkaisevat paremmuuden, jäivät taidekisojen voittajien valintakriteerit valitsijan tietoon ja joissain ”lajeissa” saatettiin jättää syystä tai toisesta pal kinnot kokonaan jakamatta. Suomen Urheilumuseosäätiön julkaisuja n:0 47. Kuvaamalla yhdenlaista aikakautta olympiaurheilun historiassa Erolan teos tuottaa kiinnostavan näkökul man urheilun asemaan 1900luvulla. Nämä tuoreet teokset tarjo avat toinen toistaan rikastavan näkö kulman taiteen ja urheilun yhteyk sistä kiinnostuneille. Taidekilpailut jäivät kuitenkin ainakin aluksi urheilun katveeseen: Tukholmassa taidekilpailuja tuskin huomattiin, eikä niistä jälkikäteen kään tiedetä kovin paljoa. Saarijärven Offset. Niillä on kuitenkin monenlaisia yhteisiä kosketuspintoja ja valtava määrä yhteistä, piilossakin lymyillyttä historiaa. 89 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: SANNA VALTONEN, SANNA OJAJÄRVI TAIDE JA URHEILU LIIKKUVAT SAMAAN SUUNTAAN Lasse Erola: Unohdetut olympiavoittajat. Taidekilpailujen järjestämisen tarkoitus oli kiinnittää olympialaiset tiukemmin antiikin pe rinteeseen ja kiillottaa olympialaisten profiilia yhdistämällä Pierre de Coubertinin sanoin ihmisen “lihakset ja henki”. Doctoral dissertations 16/2015. Aalto Univeristy publication series. Taidekilpailut olivat urheilun nä kökulmasta funktionaalisia: niillä pyrittiin pönkittämään urheilun yhteiskunnallista asemaa ja niistä luovuttiin, kun tavoite oli saavutettu. Lasse Erolan teos Unohdetut olympiavoittajat kertoo olympiakiso jen ohjelmaan yhdeksän olympiadin ajan kuuluneiden taidekilpailujen eri koisen historian. Kaikkien aikojen tilastossa Suomen viisi mitalia tuovat kahdeksannen sijan kansakun tien joukossa. Parallel worlds. Suomalaisittain taideolympialaiset olivat menestystarina: Aale Tynni, Yrjö Lindgren ja Urho Karhumäki saavuttivat kultamitalit ja lisäksi Suo mi sai hopeaa ja pronssia. Art and Sport in Contemporary Culture. Teoreettista tutkimusta on syvennetty kolmen taideprojektin avulla ja lopputulemana esitetään väite taiteen ja urheilun alati saman kaltaisemmasta roolista nykykulttuu rissa. 2014. Teosten tuli olla urheilun in noittamia ja kilpailulajeja olivat arkki tehtuuri, kuvanveisto, maalaustaide, musiikki ja kirjallisuus eli “Muusain viisiottelu”. Tästä taideolympialaisten historiaa kuvaa vasta teoksesta piirtyykin sangen kiintoisa kuva urheilun, vaikutta jayksilöiden, yhteistyöverkostojen ja maailmanpoliittisen tilanteen vahvas ta kytköksestä. Erolan teos on muodoltaan var sin perinteinen historiikki, joka on kuitenkin kirjoitettu epätraditionaa lisesta aiheesta. Historiantutkijan täsmällisellä tyylillä Erola marssittaa lukijan eteen toinen toistaan usko mattomampia faktoja taidekilpailujen historiasta ja kulissien takaisesta omaan pussiin pelaamisesta. Poikkeuksellinen taito, systemaattinen työ, tarkka arvostusten ja sääntöjen kokonaisuus Matti Tainion väitöstutkimus puoles taan piirtää kuvaa taiteen ja urheilun yhteyksistä monitieteisen lähestymis tavan avulla. Taidekilpailut olivat mukana seitsemissä olympialaisissa, ensimmäisen kerran Tukholmassa vuonna 1912 ja viimeisen kerran Lon toossa vuonna 1948. ISBN 978-952-60-6067-5, ISSN 1799-4934 T aide ja urheilu näyttäytyvät usein toisilleen vastakkai sina käytäntöinä. Pariisin kisoissa 1924 taidekilpailuista keh keytyi kuitenkin merkittävä kulttuu ritapahtuma. ISBN 978-952-6644-04-2, ISSN 0782-3843 Matti Tainio
Taide ja urheilu jokapäiväistyy Niin taide kuin urheilukin ovat joka päiväistyneet. Taiteen ja urheilun sisäiset käytännöt ja rituaalit vahvista vat tätä jakoa. Erola puolestaan osoittaa, että urheilu ja taide ovat aiem minkin eläneet rinnakkain, risteytyneet ja hyötyneet toinen toisistaan. Tainio painottaakin, että suurimmat muu tokset tapahtuvat käytäntöjen raja alueilla: taidetta lähestyvissä luovissa käytännöissä ja vaihtoehtoisissa ruu miillisissa aktiviteeteissa, joissa raja urheilijan harrastajan välillä on jatku van kyseenalaistamisen kohteena. Nykytaiteessa fyysisen taideteok sen painoarvo on muuttunut. Teokset herät tävät ajattelemaan siirtymää taiteen ja urheilun sankarimyyteistä taiteen ja urheilun arkipäiväistymiseen ja popularisoitumiseen. Kum paankin teokseen tarttumista voi läm pimästi suositella. Kulttuurisen käytännön näkökulma houkuttelee huomion säännöstöihin ja systemaat tisiin merkityksenannon rakenteisiin, jotka kuuluvat molemmille kentille. SANNA VALTONEN, VTL Mediatutkija Helsingin yliopisto Sähköposti: sanna.valtonen@helsinki.fi SANNA OJAJÄRVI, VTM Mediatutkija Helsingin yliopisto Sähköposti: sanna.ojajärvi@helsinki.fi Aikaisemmin selkeärajaiset taiteen ja urheilun käytännöt ovat nyt jatkuvassa liikkeessä.. Tainion tutkimukseen liittyvät tai deprojektit kommentoivat tutkimuk sen aihetta taiteen keinoin. Koke mus muodostuu lopulta tulkitsijan mielessä ja ruumiissa. Lisäksi Tainio on kekseliäästi hyödyntänyt eräänlaista autoetnografiaa – hän käyttää omaa kestävyysjuoksuharras tustaan ja siihen liittyviä merkityksiä apuna urheilukokemusten jäsentä misessä. Tainio nostaa esille myös käytäntö jä yhdistävät esteettiset näkökulmat. Esineiden ja asioiden estetiikka on osa arkea, teokset ovat levinneet arjen moniin ulottuvuuk siin ja taiteilijat etsivät kaiken aikaa muotoja, joissa toiminta tapahtuu taiteen ulkopuolisessa maailmassa. Taide on entistä kokemuksellisempaa ja lopputuotteen lisäksi prosessit ovat nousseet keskiöön. Tavallaan Tainio ja Erola puhuvat samasta asiasta: kahden omalakisen elämänalueen – urheilun ja taiteen – rinnakkainelosta ja keskinäisistä vai kutuksista. Historiallisten yhtymäkohtien li säksi taiteen ja urheilun sosiaalinen rakenne on samankaltainen: niin taiteen kuin urheilunkin maailmoissa vallitsee säännöstö, joka ei mene yk siin arjen koodien kanssa. Samaan aikaan urheilu on muuttunut: aiemmin kil pailukeskeisen urheilun keskeiset käsitteet, mitattavat ennätykset, ovat saaneet uuden muodon ja varsinkin massoille urheilussa on ennemminkin kyse itsensä kanssa kilvoittelusta kuin (toisen) voittamisesta. Käytäntöjä yhdistää vielä roolitusten samankal taisuus: toiminnan keskiössä ovat tai teilijat ja urheilijat, joiden ympärille syntyy ihailun rakenteita ja yleisöjä. Tainio asettaa taideteoksen ja urhei lusuorituksen kiinnostavalla tavalla rinnakkain: molemmissa on kyse yksilön erityisistä, poikkeuksellisista taidoista, systemaattisesta työstä, tarkasta arvostusten ja sääntöjen kokonaisuudesta ja ennen kaikkea muusta yhteiskunnasta ja kulttuurista erillisestä toiminnan alueesta. Tainio näkee urheilun ja taiteen lähentyvän toisiaan vasta nyt, kun molemmat ovat arkipäiväistyneet ja valuneet osaksi ihmisten elämän käytäntöjä. Aikai semmin selkeärajaiset taiteen ja ur heilun käytännöt ovat nyt jatkuvassa liikkeessä. Työssä kulkevat rinnakkain kilvoitellen teoreettinen, taiteellinen, käytännöllinen ja kokemuksellinen taso. Nykykulttuuri suosii keskenään erilaisten kulttuuristen käytäntöjen sekoittamista ja kannustaa astumaan laatikon ulkopuolelle ja hyödyntä mään vieraita, villejäkin näkökulmia käytäntöjen kehittämiseen. Tainion historiallinen analyysi näyttää, miten taiteen ja urheilun nykyiset käytännöt saivat muotonsa modernin eurooppalaisen kulttuurin hahmottuessa. Vaikka molemmat käytännöt ovat jatkuvassa muutok sessa, perustuvat niin taiteeseen kuin urheiluunkin liittyvät käsityksemme ja mielikuvamme pitkälti moderniin, 1800luvun ja 1900luvun kehityk siin. Teokset tuovat havainnollisesti esiin myös sen, miten taiteen, urheilun ja politiikan kytkök set ovat sidoksissa kunkin aikakauden ihanteisiin. Tämän lisäksi käytän töjä yhdistää samanlainen roolijako: toiminnan keskiössä ovat taiteilijat ja urheilijat, joiden teoksia ja esityk siä yleisö seuraa. Vaikka arkiymmärrys pyrkisikin näyttämään taiteen ja urheilun toi silleen vastakkaisina maailmoina, voidaan Tainion mukaan näkökulmaa tarkentamalla päästä käsiksi niiden yhteisiin ulottuvuuksiin. Sekä taiteessa että urheilussa on kyse myös esteettisestä kokemuksesta – niin teos kuin suorituskin muodos tavat aistein havaittavan esteettisen kokonaisuuden, jonka ympärille voi sitoa moninaisia merkityksiä. Rinnakkain luettuna Erolan ja Tai nion teokset muistuttavat urheilun ja taiteen lähes ikiaikaisesta liitosta ja osoittavat, miten nämä molemmat kulttuurin lajit ovat tiukasti kiinni ajassa ja sen hengessä. Urheilun siirtymä kohti arkea näkyy kilpa ja huippuurheilun ulkopuoli sena urhei luna, vapaaajan liikunnan lisääntymisenä ja liikunnan kulttuu risten kuvastojen leviämisenä. 90 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 joka poikkeaa arkielämää ohjaavista säännöistä. Epäselvät rajat tuottavat mahdollisuuksien alueita: taiteesta ja urheilusta johdetuille uusille kulttuu rimuodoille on ainakin periaatteessa tilaa kehkeytyä
OKM:n rahoittaman tutkimushankkeen Liikunnan monimuotoistuvat tilat ja tavat (LIMU, 2012–15) tavoitteena oli ”tarkastella vaihtoehtolajeja nuorten liikunnallisina vuorovaikutusja merkitysmaailmoina”. muut). Tiivistyvätkö liikunnan riemut katujen ja torien vaihtoehtolajeihin. Vaihtoehtoliikunta, nuoruus ja erottautumisen mieli. Miten tässä näin kävi. Artikkelit keskustelevat luontevimmin keskenään. Näihin rajoihin on nuorten ollut tyytyminen. Esittelyt ovat hälventäneet ennakkoluuloja, joita varttuneilla aina on varttumattomia ja heidän harrastuksiaan kohtaan. Leikkaus onnistui, potilas parani, vain lääkäri oli väärä. Artikkelien kirjoittamiseen on osallistunut neljän toimittajakirjoittajan lisäksi peräti 14 muuta tutkijaa. Nykyään nuorisokulttuurinen liikunta on tuttua myös liikuntapuolella, ja nuorisotutkijat ovat kysyttyjä esiintyjiä liikuntaseminaareissa. Niinpä skeittarit hakivat tukea heitä paremmin ymmärtäneeltä nuorisopuolelta. Liikutukseen asti -julkaisu on esipuheen kirjoittaneen ”LIMUn tutkijajoukon” (kokoonpanoa ei mainita) mukaan kirjoituskokoelma, joka ”osaltaan päättää OKM:n rahoittaman hankkeen”. Liikuntaväki joutuu Perinteisessä urheiluseurassa harrastava nuori ei välttämättä harrasta yhtään sen enempää tai paremmin liikuntaa kuin skeittaava nuori.. L U E T T U A sa osattu aluksi mieltää liikuntatoiminnaksi. Tutkijat ovat aiemmin esitelleet nuorten suosimia vaihtoehtolajeja kuten Longboarding (mäkirullalautailu), Bleidaus (temppurullaluistelu), Scoottaus (temppupotkulautailu), Boulderointi (kiville kiipeilyä ilman köyttä), Caporeiraa (sekoitus taistelulajia, akrobatiaa, tanssia ja musiikkia), Parkour (liikkumista kekseliäästi ja sulavasti paikasta toiseen) jne. Nuorten vaihtoehtoliikunta (elämäntapaliikunta, nuorisokulttuurinen liikunta) on 2000-luvulla vauhdilla yleistynyt ja monipuolistunut – pyytämättä ja yllättäen. Vaihtoehtoliikunta ravistelee valtavirtaliikuntaa Liikutukseen asti -julkaisun teemat ”tunkeutuvat toistensa lomaan samalla tavalla kuin parkouraajat ja skeittarit kaupunkitilaan, lupia kysymättä ja raja-aitoja kunnioittamatta”, kuten toimittajat osuvasti kuvaavat. Eri lajien ”siisteys” tai ”nolous” määrittyy kollektiivisesti. Lajiesittelyt ovat olleet kaivattuja kädenojennuksia varsinkin vanhemmille ikäryhmille. Jos näin on, se on surullista organisoituneelle urheiluja liikuntatoiminnalle. LIMUn haltuunottoa vaikeuttaa se, että ”loppuraportin” 15 artikkelista suurin osa on tuotettu hankkeen ulkopuolella. Nyt on havahduttu siihen, että juuri kadut pitävät nuorisoa liikkeessä – ja erityisesti niitä nuoria, joita ei urheiluseuraverkkarit tai kuntosalikortit kiinnosta. Ilmai su ”osaltaan” on paikallaan jo senkin takia, että hanketta on aiemmin osaraportoitu monessa yhtey dessä useiden tutkijoiden voimin. Mutta ei enää. Näin on saatu kansiin hanP itkään toivottiin, että liikunta ja urheilu pitävät nuoret pois kadulta. Näin se tarjoaa vaihtoehtoja niin kilpailua ja tuloksia korostavalle valtavirtaurheilulle, terveystavoitetta alleviivaavalle ”kansanliikunnalle” kuin kaupalliselle liikuntakulttuurille. 91 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN NUORET – NE LIIKKUVAT SITTENKIN Päivi Harinen, Veli Liikanen, Anni Rannikko ja Pasi Torvinen (toim.): Liikutukseen asti. Onko siellä todella kadotettu ilo, elämää kannattelevat hyvät kokemukset, ilmaisunvapaus ja omaehtoisuus. Artikkeleissa korostuu vaihtoehtolajien harrastajien ”yhteenkuuluminen eronteon kautta” (me vs. Bonusteksteillä laajennettu loppuraportti tuottaa ongelmia korkeintaan hankkeen arvioinnille – jos sellaista tehdään. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole niin mosaiikkimainen kuin ensikuulemalla luulisi, sillä kirjoittajia yhdistää yhtäläinen nuorisotutkimusote. Vaihtoehtolajeista tunnetuinta, skeittausta (rullalautailua), ei liikuntahallinnoskeraporttia huomattavasti laajempi kattaus. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 303, 121 sivua, 2015. Yhteisöllisyys on nuorille keskeinen vaihtoehtoliikunnan viehätysvoima. Liikuntakulttuurin vallitseva normimaailma on vaihtoehtoliikkujille mieluinen vastustaja: ”Itse asiassa koko vaihtoehtoisuuden idea menettäisi merkityksensä tällaisen kamppailuosapuolen puuttuessa. Mielenkiintoista, että vasta nyt, sillä onhan liikunta ja urheilu aina ollut erityisesti nuorten (miesten) aluetta. Eräs selitys lienee se, että liikunnan ja urheilun normit ja käytännöt ovat leimallisesti olleet aikuisten (urheilumiesten) määrittämiä. Sopiva annos marttyyriutta ja syrjityksi tulemisen tunnetta on vaihtoehtolajiyhteisöjä liikkeessä pitävää, sosiaalisesti tarpeellista voimaa.” Julkaisun perusteella nuorten vaihtoehtoliikunnassa korostuvat elämäntyylilliset valinnat, ilo, kokemuksellisuus ja ilmaisu
Julkaisussa päädytään tulkintaan, jonka mukaan ”perinteiset ajatukset liikunnasta, liikuntasuositukset ja liikunnan tärkeydestä paasaaminen vaikuttavat nuoriin todennäköisesti lamaannuttavasti”. Pitäisikö herätä. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi. Siihen julkaisu vastaa niukasti ja varovasti. Olisihan se sääli, jos OKM:n rahoittaman liikuntatutkimuksen tulokset ja tulkinnat eivät tavoittaisi esimerkiksi OKM:n liikuntavirkamiehiä ja ministeriön avustamia liikuntatoimijoita. 92 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 tekstit ymmärtääkseen lukemaan vähän hitaammin – jopa otsikot: ”Alakulttuurisymboliikkaa ja sen para dokseja internetin tuottamassa vaihtoehtoliikuntajulkisuudessa.” Toki liikuntatoimija oppii samalla jotain nuorisotutkimuksesta, jossa ”tutkijoiden opittu intohimo rakentaa eksklusiivisia kategorioita, mikä sotii joskus raskaastikin vapauden ja rajojen ylittelemisen ideologiaa vastaan”. Osa näistä muutoksista myös vienee vääjäämättä suomalaista nuorten valtavirtaista liikuntakulttuuria lähemmäksi nykyistä vaihtoehtoliikuntaa”. Vipinää uudenlaiseen liikunta-ajatteluun luulisi antavan julkaisussa esitetty ennustus siitä, että ”nuorten liikunnan ja urheilun tavat muuttuvat asteittain nuorten toiveiden ja vaatimusten perässä. Vaikka akateemiset heimoerot tulevat hyvin esille artikkelien sanaja lausemuodostuksissa, niin toivoisi, että toisenlaiseen ilmaisuun tottuneet liikuntatoimijat eivät tekstien äärellä luovuttaisi. Nuorten elämäntapalajit eivät ole harrastajilleen välttämättä liikuntaa, tai harrastusta ei ainakaan haluta siksi kutsua. Kuka vie ja kuka vikisee -asetelma saattaa olla kääntymässä toisin päin. Elämäntapalajeissa voi olla enemmän leikin ja taiteenteon elementtejä kuin urheilun tai terveysliikunnan. Kenen. Nuorisokulttuurinen liikunta ei aikoinaan kelvannut organisoituneelle liikuntajärjestelmälle. Ehkä ei ole tehty oikein, mutta miten pitäisi tehdä. Liikutukseen asti -julkaisu panee miettimään onko nuorten liikunnan edistämisessä tehty kaikki oikein, sillä ”perinteisessä urheiluseurassa harrastava nuori ei välttämättä harrasta yhtään sen enempää tai paremmin liikuntaa kuin skeittaava nuori”
He ovat valinneet kirjan teemoiksi kuusi eri teemaa: ravitsemuksen, unen, liikunnan, mielen, työn ja vielä erikoisjaksona immuniteetin. L U E T T U A Kirja haastaa eri käsitykset siitä, millainen liikunta sopii itse kullekin. Biohakkeroinnin suosio onkin lisääntynyt erityisesti ”tavallisten” ihmisten parissa. Kukin pääteemoista käsitellään omana kokonaisuutena, joka sisältää teoriaja taustaosuutta aiheesta, tieteellisiä tutkimustuloksia sekä käytännöllisiä vinkkejä terveyden edis. Nykyään kuitenkin muutkin kuin huippu-urheilijat ovat alkaneet kiinnittää huomiota hyvinvointinsa edistämiseen erilaisten teknologisten mittauslaitteiden, ravinnerikkaan ruuan avulla sekä kiinnittämällä huomiota omaan unirytmiin. Biohakkeroinnin suomalaiset asiantuntijat teknologia-asiantuntija Teemu Arina, lääkäri Olli Sovijärvi ja ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja ovat koonneet voimansa yhteen ja kirjoittaneet tietokirjan, jossa pyritään auttamaan lukijoita edistämään omaa terveyttään ja hyvinvointiaan. 92 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: HARRI VIROLAINEN HYVINVOINTIA PÄIVITTÄMÄÄN Teemu Arina, Olli Sovijärvi, Jaakko Halmetoja: Biohakkerin käsikirja www.biohakkerit.fi H uippu-urheilussa pyritään edistämään suorituskykyä optimoimalla levon ja rasituksen suhdetta muun muassa ottamalla päiväunet, juomalla palautusjuoma heti harjoituksen jälkeen sekä mittaamalla leposykettä sykemittarin avulla
Immuniteetin teoria osuuden esitys lähtee liikkeelle solutasolta ja selittää immuniteettia varsin perusteellisesti. Immuniteettiosio sisältää hyödyllistä tietoa ihmisen immuniteetista ja siihen vaikuttavista seikoista. Kirjassa on hyödynnetty satoja lähteitä. Mitään kovaa kritiikkiä eri ravitsemussuosituksia kohtaan ei kuitenkaan esitetä, eikä toisaalta oteta myöskään kantaa eri laihdutusmenetelmiin. Urho Kekkosen aikoinaan esittämät viisaat sanat ”Jokainen syy, joka estää kuntoilun, on tekosyy” tulevat rivien välistä esille teoksessa. Lisäksi kirja haastaa eri käsitykset siitä, millainen liikunta sopii itse kullekin. Tämä on sikäli hyvä, sillä nykyisin urheilijoiden lisäksi moni muukin käyttää erilaisia lisäravinteita ja saattaa miettiä sopivaa annoskokoa. Kirjassa ei olekaan lähdetty hifistelemään uusimmilla teknologisilla kehon mittauslaitteilla, vaan asiat on esitetty aivan perusteista lähtien niin, että asiaan perehtymätön noviisikin ymmärtää asiat. HARRI VIROLAINEN, KTT, KM, LitM, Lehtori, tietokirjailija Mikkelin ammattikorkeakoulu, Mamk Sähköposti: harri.virolainen@utu.fi. Myös viime aikoina lisääntynyttä suosiota herättäneestä mindfullnesista olisi voitu kertoa enemmän. Käytännön osuudessa kerrotaan eri vitamiineista ja suosituksista esimerkiksi flunssan ja vatsataudin ehkäisyyn ja niistä toipumiseen. Kirja haastaa eri käsitykset siitä, millainen liikunta sopii itse kullekin. Osio sisältää tarkkaa tietoa ruuansulatuselimistöstä, lähtien liikkeelle suoliston eri osista ja tehtävistä. Jo hieman yli tunnin univaje heijastuu negatiivisesti ihmisen terveyteen välittömästi. Kirjoittajien asiantuntemus ja perehtyneisyys tulevat hyvin esille kirjaa lukiessa. Tässä kirja on seurannut aikaa, sillä meditaatiota ei enää pidetä pelkästään intialaisten gurujen mystisenä harjoituksena, vaan nykyisin myös tiede on tunnistanut meditaation lukuisat hyödyt ja sitä opetetaan useissa kouluissa oppilaille hyvin tulok sin. Osiossa on esitelty myös meditaation positiivisia vaikutuksia aivoihin ja yleisesti hyvin vointiin. Kirja myös kyseenalaistaa tiettyjä yleisesti esitettyjä ravitsemususkomuksia viittaamalla uusiin metatutkimuksiin aiheesta. Liikunnasta Kekkosen hengessä Kirjan liikuntaosio tarjoaa perustietoa liikunnan terveyshyödyistä. Ansiokasta ravitsemusosiossa on eri ravintoaineiden käsittely perusteellisesti. Liikunnan ei kuitenkaan tulisi olla hampaat irvessä tapahtuvaa tehoharjoittelua, vaan keskeinen osa liikuntaharrastusta on siitä nauttiminen. Tasatahtinen juoksutai hiihtolenkki ei suinkaan ole kaikkein optimaalisin kaikille ihmisille kunnon kohottamisen muoto. Kirjan terveyttä edistävät suositukset pohjautuvatkin tieteelliseen näyttöön. Unensaanti osiossa korostetaan unen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Ennen nukkumaan menoa kannattaa syödä esimerkiksi hunajaa, avokadoa ja magnesiumia sisältävää ruokaa. Kirja esittää vinkkejä unensaantiin sekä unisyklin huomioimiseen. Toisaalta säännöllisesti liian pitkään nukkuminen, yli yhdeksän tuntia yössä, vaikuttaa terveyteen vielä negatiivisemmin kuin lievä univaje. Yksi treenimahdollisuus on itsenäisesti toteutettava lyhytkestoinen, mutta sitäkin intensiivinen hiit-harjoitus, jolla kunto voi nousta hyvinkin nopeasti. Lisäksi kirja esittää listan ruoka-aineista, joita välttää ennen nukkumaan menoa ja toisaalta ruokaainesuosituksia, jotka edesauttavat nukahtamista. Siitä huolimatta, että lähdeaineisto pohjautuu pitkälti tieteellisiin tutkimuksiin, on kirjoitustyyli pidetty hyvin helppolukuisena. Kirja soveltuu luettavaksi kaikille omasta terveydestään kiinnostuneille ihmisille. Kirjan esitystapa on selkeä, joskin ajoittain esitys jää hieman pinnalliseksi ja lähinnä maininnan tasolle jääväksi ranskalaisviiva tyyliseksi esitykseksi. Vaikka kirja lähteekin liikkeelle hyvinvoinnin perusasioista, tarjoaa se myös yksityiskohtaista tietoa kustakin kuudesta pääteemasta, joten siinä mielessä asiaan perehtyneille huippu-urheilijoillekin voi kirja tarjota uutta tietoa. Luonnon positiiviset terveysvaikutukset on havaittu useissa tieteellisissä tutkimuksissa ja se on hyvin yksinkertainen keino hiljentää ajatusvirtaa. Makuuhuoneen sisustukseen annetaan niin ikään tarkkoja vinkkejä aina patjan ja peiton raaka-aineita myöten. Perusruokien lisäksi on käsittelyyn otettu myös tietyt lisäravinteet tarkkoine annoskokosuosituksineen. Useimmat suosituksista ovat tuttuja asiaan hiemankin perehtyneelle, mutta toisaalta kirjassa on myös yksityiskohtaista tietoa hifistelijöille. Mieli ja aivojen hyvinvointi Mieli osiossa esitellään aivojen koostumusta sekä aivojen toimintaan vaikuttavia ruoka-aineita. Kirja tarjoaa vinkkejä myös krapulan ennaltaehkäisyyn ravitsemuskonstein. 93 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 tämiseksi. Kirja on selkeästi suunnattu laajalle kohderyhmälle, eikä pelkästään biohakkeroinnin kovimmille faneille. Toisena keinona myötävaikuttaa aivoihin on esitetty isolle yleisölle hieman tuntemattomampi Binaurel beat menetelmä, jossa oikeaan ja vasempaan korvaan johdetaan hieman eri taajuudella värähtelevää ääniaaltoa. Mieli osiossa olisi voitu esitellä suomalaisille hyvin tuttuja keinoja rentoutua ja vaikuttaa aivoihin ja mieleen positiivisesti, kuten luonnossa liikkuminen. Toisaalta kuntokeskuksen jumppaaikataulukaan ei välttämättä sovi lapsenhoidon aikatauluihin. Kokonaisuudessaan Biohakkerin käsikirja on toimiva kokonaisuus, joka tarjoaa runsaan tietopaketin oman hyvinvoinnin päivittämiseen riippumatta henkilön taustasta. Kirjasarjan ravitsemusosio on osioista kaikkein laajin ja se näkyy myös yli 400 kirjallisuuslähteen lähdeluettelossa. Lisäksi osiossa esitetään lyhyesti erilaisia terapiamuotoja. Pienen lapsen äidillä ei välttämättä ole aikaa saati energiaa päivittäiseen pitkäkestoiseen kestävyysharjoitukseen. Liikunnan harrastaminen ja kunnon kohottaminen ei välttämättä vaadi paljon aikaa, eikä sen tarvitse olla sidottu tiettyihin kellonaikoihin
Liikuntatuokioissa marssittiin, hypeltiin ja juostiin paikallaan sekä tehtiin erilaisia käsiliikkeitä ja tarkoituksena oli kohottaa oppilaiden sykettä noin 150 lyöntiin minuutissa. 94 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: SANNA PALOMÄKI Kahden kilometrin koulumatka on optimaalisin U usiseelantilaiset tutkijat halusivat selvittää, minkä pituinen koulumatkan pitäisi olla, että se lisäisi todennäköisimmin lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta. Koulumatkojen pituudet määriteltiin kotiosoitteiden ja karttasovellusten perusteella lyhintä koulumatkareittiä käyttäen. Tästä syystä yhdysvaltalaistutkijat Howie ym. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet neljäsja viidesluokkalaiset (n=96) osallistuivat neljään erilaisen interventioon: viiden minuutin, kymmenen minuutin ja 20 minuutin liikuntatuokioihin sekä kymmenen minuutin luentoon, jonka aikana oppilaat istuivat. Pidemmillä matkoilla saavutetaan enemmän fyysistä aktiivisuutta, mutta todennäköisyys kulkea pitkiä matkoja omin voimin on pienempi. Muissa tesTietoa ”optimaalisesta koulumatkasta” voidaan hyödyntää yhdyskuntasuunnittelussa koulujen sijoittelua pohdittaessa.. LÄHDE: Duncan, S., White, K., Mavoa, S., Stewart, T., Hinckson, E. Oppilaiden toiminnanohjausta, lukusarjojen muistamista ja matemaattista osaamista testattiin välittömästi ennen ja jälkeen jokaisen interventiotapahtuman. 2015. Lapset ja nuoret, jotka kulkivat koulumatkojaan omin voimin, olivat arkipäivinä fyysisesti aktiivisempia kuin tutkittavat, jotka käyttivät passiivisia kulkutapoja kuten autotai bussikyytiä. Tutkittavien fyysistä aktiivisuutta analysoitiin pedometrein sekä arkipäivien (3 pv) että viikonlopun (2 pv) osalta. Tiedetään, että koulumatkan kulkeminen omin voimin on sitä todennäköisempää, mitä lyhempi matka on, mutta lyhyillä matkoilla liikkumisesta saadut hyödyt jäävät usein vähäisiksi. Tutkimuksessa saatua tietoa ”optimaalisesta koulumatkasta” voidaan hyödyntää yhdyskuntasuunnittelussa uusia asuinalueita kaavoitettaessa ja koulujen sijoittelua pohdittaessa. Journal of Physical Activity & Health. http://dx.doi.org/10.1123/jpah.2015–0054 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a Liikuntatauon jälkeen matematiikan laskut sujuvat paremmin L iikunnan positiivisista vaikutuksista keskittymiseen ja oppimiseen tiedetään jo jonkin verran, mutta kovinkaan tarkasti ei tiedetä sitä, millainen annos-vastesuhde liikunnan ja kognitiivisten toimintojen välillä on. Lyhyt koulutai työmatka on monille tärkeä asunnonhankintaan vaikuttava tekijä, mutta fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta ei siis kannattaisi asua liian lähellä koulua tai työpaikkaa. halusivat selvittää, miten erimittaiset luokassa ohjatut liikuntatuokiot vaikuttavat 9–12-vuotiaiden lasten suoriutumiseen matematiikassa. Kyselyssä selvitettiin, miten lapset kulkivat kouluun ja sieltä kotiin. Active transport, physical activity, and distance between home and school in children and adolescents. Tulosten mukaan kymmenen ja 20 minuutin liikuntatuokioiden jälkeen lasten suoriutuminen matematiikan kokeessa parani jonkin verran. Viikonlopun fyysisessä aktiivisuudessa ei ollut vastaavaa eroa. Tutkimuksessa huomioitiin myös muita lapsen oppimiseen vaikuttavia tekijöitä kuten ikä, sukupuoli, perheen sosioekonominen asema, kouluun sitoutuminen, keskittymisja käyttäytymishäiriöt, älykkyysosamäärä, päivittäinen fyysinen aktiivisuus ja kestävyyskunto. Omin voimin kulkijoille kertyi arkipäivinä yli tuhat askelta enemmän, mikä vastaa 11–12 prosentin lisäystä päivittäiseen fyysiseen aktiivisuuteen. Koulumatka, jonka pituus oli nuorimmilla osallistujilla 1,7 kilometriä ja vanhemmilla 2,3 kilometriä, oli yhteydessä parhaisiin tuloksiin tutkittujen fyysisessä aktiivisuudessa. & Schofield, G. Tutkimukseen osallistujat olivat 5–16-vuotiaita koululaisia (n=595) Aucklandin ympäristön kouluista. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että kotimatkalla oltiin valmiita kävelemään tai pyöräilemään hieman pidempään kuin kouluun mentäessä
Tutkimusaihe on haasteellinen ja tulevaisuudessa tarvitaan edelleen lisää tutkimusta siitä, minkälaista liikuntaa (muoto, intensiteetti, kesto ja useus) kouluissa tulisi järjestää oppilaiden terveyden, hyvinvoinnin ja oppimisen tueksi. Research Quarterly for Exercise and Sport 86 (3), 271–274. He epäilevät, että nykyisin monissa kouluissa toteutettavat lyhyet alle viiden minuutin taukoliikuntatuokiot eivät ole riittäviä oppilaiden oppimisen tukemiseen. http://dx.doi.org/10.1080/02701367.2015.1039892 SANNA PALOMÄKI, LitT Yliopistonlehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi. Tutkijat suosittelevat tulostensa perusteella opettajia toteuttamaan luokissa vähintään kymmenen minuutin pituisia liikuntatuokioita, tai tarjoamaan oppilaille kyseisen liikunta-ajan esimerkiksi välitunneilla. 95 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 teissä ei havaittu parannusta, mutta liikuntatuokiot eivät myöskään heikentäneet tuloksia kognitiivisissa testeissä. LÄHDE: Howie, E.K., Schatz, J. Hyväkuntoiset, heikosti kouluun sitoutuneet ja tytöt paransivat suoritustaan matematiikan testissä eniten, eli liikunta saattaa vaikuttaa oppilaisiin eri tavoin. Acute effects of classroom exercise breaks on executive function and math performance: A dose-response study. 2015. & Pate, R.R
2015. Kontrolliryhmällä se sen sijaan oli laskenut huomattavasti. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a Aktiivinen leikkiminen edesauttaa lasten sosiaalista ja kognitiivista kehitystä tavalla, jota ei pystytä jäljittelemään järjestetyssä liikunnassa. A ktiivinen leikkiminen on omalla ajalla ilman ohjausta tapahtuvaa liikuntaa. Palkkioksi jokaisen soiton päätteeksi osallistujat saivat 2,50 dollarin lahjakortin urheiluliikkeeseen. LÄHDE: Guerrero, M., Tobin, D., Munroe-Chandler, K., & Hall, C. Lapset kuuntelivat tekstejä puhelimitse. Tutkimukseen osallistui 9–11-vuotiaita oppilaita (N=59), jotka jaettiin satunnaisesti mielikuvaharjoitteluryhmään (“tiikerit”) ja kontrolliryhmään (“leijonat”). Käsikirjoitukset sisälsivät yleisiä perusliikuntataitoja, kuten juoksemista, hyppimistä ja heittämistä. 95 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Mielikuvaharjoittelulla voidaan lisätä aktiivisen leikkimisen määrää. Tutkijat arvioivat, että tämä yleinen aktiivisen leikkimisen väheneminen johtui vuodenajasta ja säämuutoksista. Intervention päätteeksi mielikuvaharjoitteluryhmällä oli merkittävästi enemmän aktiivista leikkiä kuin kontrolliryhmällä, vaikkakin aktiivisen leikin määrä pysyi ryhmässä samana alkutilanteeseen nähden. Heitä pyydettiin kuuntelemaan tarinoita kolmena päivänä viikossa neljän viikon ajan. Tulokset osoittivat myös, että intervention vaikutukset aktiiviseen leikkimiseen voitiin selittää sisäisellä motivaatiolla. Sen on osoitettu edesauttavan lasten sosiaalista ja kognitiivista kehitystä tavalla, jota ei pystytä jäljittelemään järjestetyssä liikunnassa. Kontrolliryhmälle puolestaan oli tarjolla kaksi lyhyttä tarinaa, joissa liikuntaa ei painotettu. Journal of Applied Sport Psychology, 27, 412–429.. Tavoitteena oli, että se motivoisi heitä liikkumaan. Guerreroja tutkimusryhmä selvittivät ohjatun mielikuvaharjoittelun vaikutusta lasten aktiiviseen leikkimiseen ja sisäistä motivaatiota aktiivisen leikin selittävänä muuttujana. Tigers and lions, oh my! Effect of a guided imagery intervention on children’s active play. Teksteissä lapsia kannustettiin kuvittelemaan, kuinka he leikkivät erilaisia liikunnallisia leikkejä ja leikkien tuottamaa mielihyvää. Mielikuvaharjoitteluryhmälle tutkijat loivat neljä viiden minuutin mielikuvaharjoittelutekstiä, jotka äänitettiin ja joiden tarkoitus oli parantaa sisäistä motivaatiota. Mielikuvaharjoittelulla voidaan vaikuttaa aktiivisen leikkimisen määrään ainakin epäsuorasti motivaatiota lisäämällä
Valmentajilla oli tietyt odotukset siitä, miten urheilijoiden tulisi puhua heille, katsoa heitä ja toimia heidän kanssaan. J., McGannon, K. Useiden maahanmuuttajavalmentajien harjoitusmetodit ja -standardit juonsivat juurensa kotimaasta ja erosivat merkittävästi kohdemaan vastaavista. Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä korkealla tasolla Kanadassa valmentavaa maahanmuuttajaa useasta eri lajista. Journal of Sport Psychology in Action, 6, 17–27. Haastatteluista nousi esille neljä isoa haastetta: (1) Harjoittelun standardit. Parhaimmillaan kulttuurinen sopeutuminen on sitä, että kaikki osapuolet oppivat toistensa kulttuureista ja suoritustavoista ja pystyvät kehittymään niin valmentajina kuin urheilijoina.. Riittämätön ymmärrys maahanmuuttajavalmentajan kohtaamista haasteista saattaa haitata yhteistyötä muiden valmentajien ja urheilijoiden välillä sekä aiheuttaa konflikteja joukkueessa. R., Yukelson, D., Cummings, J., &Parro, W. Helping with the acculturation of immigrant elite coaches in Canadian sport contexts. Urheilupsykologian konsultti voisi auttaa valmentajaa luomaan joustavamman lähestymistavan ja antaa hänelle työkaluja esimerkiksi stressinhallintaan. Urheilijoilla Kanadassa oli usein kuitenkin myös muita vastuita, kuten opiskelu tai toinen työ. He myös antoivat vinkkejä siitä, miten urheilupsykologian asiantuntija voi auttaa tilanteessa. Tilanne aiheutti turhautumista. Useat maahanmuuttajavalmentajat kokivat kuitenkin kunnioituksen puutetta Kanadan systeemissä. Maahanmuuttajavalmentajat olivat erittäin arvostettuja kotimaassaan ja kansainvälisesti. Maahanmuuttajavalmentajat joutuvat sopeutumaan. Urheilupsykologian konsultti voisi auttaa muun muassa keskustelemalla valmentajan kanssa paikallisen systeemin vahvuuksista ja heikkouksista. Urheilupsykologian konsultti voisi auttaa maahanmuuttajavalmentajaa ja urheilijaa ymmärtämään toistensa käyttäytymisnormeja ja auttaa parantamaan heidän välistä kommunikaatiotaan. 2015. Haastattelut osoittivat, että valmentajat vertaavat jatkuvasti aiempia kokemuksiaan kotimaassaan ja tilannetta nykyisessä maassa, mikä vaikuttaa heidän tunteisiinsa ja lähestymistapaansa. He näkivät valmennuksen ammattina ja urheilun täysipäiväisenä työnä. (4) Valmentajan asema ja osaamisen huomioiminen. Parhaimmillaan kulttuurinen sopeutuminen on sitä, että kaikki osapuolet oppivat toistensa kulttuureista ja suoritustavoista ja pystyvät kehittymään niin valmentajina kuin urheilijoina. Urheilupsykologian konsultti voisi järjestää maahanmuuttajavalmentajan ja muiden ryhmän jäsenten kanssa yhteisen tapaamisen, jossa keskusteltaisiin valmentajan koulutuksesta, kokemuksesta ja siitä, miten hän voi auttaa paikallisia urheilijoita kehittymään. Useille valmentajille epävirallinen lähestymistapa oli ahdistava ja he näkivät urheilijat hemmoteltuina ja vaikeina valmennettavina. 96 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 (3) Urheilijan kunnioitus. Schinkeja tutkimusryhmätutkivat maahanmuuttajavalmentajien kulttuurisen sopeutumisen prosessia. On tärkeää tarjota esimerkiksi urheilupsykologian konsultin apua prosessin aikana. He odottivat siis, että heitä kohdeltaisiin Kanadassa samalla tavalla. Valmentajien kulttuurinen sopeutuminen on haasteellista U rheilun globalisaation myötä monet valmentajat lähtevät kotimaastaan vieraaseen maahan valmentamaan. Useat maahanmuuttajavalmentajat olivat muuttaneet Kanadaan entisistä Itä-blokin maista. Olisi kuitenkin tärkeää, että he eivät ole ainoita. (2) Sitoutuminen. LÄHDE: Schinke, R
Lisäksi jokaisen kerran jälkeen ohjaajat miettivät yhdessä. HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti:toivonen.hanna@yahoo.com “T ytöt vain haluavat pitää hauskaa” -ohjelma on fyysiseen aktiivisuuteen perustuva elämäntaitojen opetusohjelma. Juuri niillä kerroilla tytöt olivat päässeet ottamaan johtajan roolin ja suunnittelemaan ja toteuttamaan tunnin ohjelman nuoremmille osallistujille. Using a time-series analysis to evaluate a female youth-driven physical activity-based life skills program based on the teaching personal and social responsibility model. 97 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli osana tyttöjen liikuntaohjelmaa mikä onnistui hyvin ja millaisia haasteita nousi esiin. Agora for PhysicalEducation and Sport, 17(2), 94-114. Ohjelma toteutettiin kerran viikossa ja se sisälsi monipuolista liikuntaa ja elämäntaitojen opettelua. Bean ja Fornerisin (2015) tutkimuksen tarkoituksena oli aikasarja-analyysia hyödyntäen selvittää kuinka hyvin ohjelma käytännössä noudattaa viittä vastuuntuntoisuuden mallin tasoa: (1) henkilökohtainen vastuunottaminen/itsehillintä, (2) yrittäminen, (3) itsensä valmentaminen/ itseohjautuvuus, (4) johtaminen, ja (5) taitojen siirtäminen elämän muille osa-alueille. 2015. Aikasarja-analyysi osoitti, että osallistujien itsearvioinnit vastuuntuntoisuuden tasoista vaihtelivat, mutta asteittain nouseva trendi oli havaittavissa kaikilla vastuuntuntoisuuden tasoilla läpi ohjelman. Kun nuoret ovat oppineet ottamaan vastuuta, on tärkeää tarjota heille mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan ja johtamaan. Tutkimuksen aluksi ja lopuksi osallistujat myös täyttivät vastuuntuntoisuuden kyselyn (the Personal and SocialResponsibilityQuestionnaire, PSRQ; Li, Wright, Rukavina, &Pickering, 2008). Tutkimukseen osallistui ohjelman 11–14-vuotiaita tyttöjä (N=12) alhaisen toimeentulon perheistä sekä ohjelman ohjaajat (N=5). N., &Forneris, T. Jokaisen kerran lopuksi, osallistujat arvioivat miten henkilökohtaisesti pärjäsivät vastuuntuntoisuuden tasoilla (1=jäi parannettavaa, 2=ok, 3=hyvin, 4=loistavasti). Ohjaajat antoivat yhden yhteisen arvion siitä, miten oppilaat ryhmätasolla suoriutuivat vastuuntuntoisuuden tasoilla lukuun ottamatta taitojen siirtämistä, jota he eivät pystyneet arvioimaan. Ohjelma vastaa kysyntään lisätä tyttöjen ja nuorten naisten fyysistä aktiivisuutta hyödyntäen Hellisonin (1995) vastuuntuntoisuuden mallia. Mielenkiintoisinta oli, että henkilökohtainen vastuunottaminen, itseohjautuvuus ja johtajuus saivat ohjelman viimeisillä arviointikerroilla korkeimmat mahdolliset arviot. LÄHDE: Bean, C. Ainoa tilastollisesti merkittävä myönteinen muutos tapahtui kuitenkin johtajuudessa
Toisin sanoen, ”haitallisia vasteita” esiintyy siis aivan yhtä paljon myös niissä tutkimusjoukoissa, jotka eivät ole tehneet liikuntaa lainkaan. Kontrolliryhmänhuomioinen olikin kyseisen tutkimuksen huomionarvoisin seikka. On jopa hämmästyttävää. Uusi iso tutkimus on vahvistanut, että monien ryhmien esiin tuomat haitalliset liikuntavasteet eivät ehkä olekaan totta. Suomalaisdataakin sisältäneessä tutkimuksessa nimittäin raportoitiin, että vasteiden hajonta on aivan yhtä suurta varsinaisessa liikuntaryhmässä kuin harjoittelemattomassa kontrolliryhmässä. Tutkimusuutisen tulkintaosiossa vieläpä epäiltiin, että osa epätoivotuista vasteista voi johtua jopa vain mittausteknisistä ja muista syistä, minkä vuoksi esimerkiksi verenpaine voi olla yksittäisillä henkilöillä liikuntaharjoittelun jälkeen lähtötasoa korkeampi, vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan. 97 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a Teksti: ILKKA HEINONEN Liikunta ei aiheuta haitallisia terveysvaikutuksia T ämän vuoden Liikunta & Tiede -lehden toisessa numerossa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan liikunnasta koituvat haitalliset terveysvasteet ovat hyvin minimaalisia hyvin suunnitellussa liikuntainterventiossa
Ryhmien välillä ei kuitenkaan ollut eroa siinä, miten paljon he kävelivät, ottivat muutenkin askelia tai siirtyivät istumasta seisomaan tai päinvastoin. Tutkijoilla oli kuitenkin myös käytössään aineistot fyysisestä kunnosta yli puolelta miljoonalta mieheltä. True and false interindividual differences in the physiological response to an intervention.ExpPhysiol. Vain jos hajonnoissa on eroja, voidaan ryhtyä selvittämään, onko esimerkiksi liikuntaryhmän hajonnassa epänormaalin suurta vaihtelua. Se voisi kertoa siitä, että kyse on oikeasti niin sanotuista respondereista ja non-respondereista liikuntainterventiossa. Heidän viestinsä oli, että niin sanottuja respondereita ja non-respondereita tutkittaessa ydinasia on verrata ryhmien hajontoja keskenään, eikä keskittyä selvittämään meneekö varsinainen muuttuja oikeaan tai väärään suuntaan. Tutkijat eivät pystyneet myöskään havaitsemaan mitään eroja henkilöiden terveydestä kertovissa muuttujissa, kuten verenpaineissa tai kehon rasvaprosentissa. Tätä näkemystä tukivat myös tutkimuksen muut tulokset, sillä tutkijat raportoivat suotuisia yhteyksiä muun muassa kävelyyn käytetyn ajan sekä askelmäärien ja systolisen verenpaineen ja kehon painon välillä. Seisomatyöpisteen omaavat henkilöt kyllä istuivat noin tunnin vähemmän ja vuorostaan seisoivat tunnin enemmän kuin pelkän istumatyöpöydän parissa työskennelleet. Näistä tiedoista nouseekin mieleen kysymys, onko fyysinen kunto jotenkin yhteydessä myös väkivaltaiseen käyttäytymiseen, jos kerran matala leposyke on yhteydessä sekä fyysiseen kuntoon että väkivaltaisuuteen. doi: 10.1113/EP085070. Atkinson G, Batterham AM. Ilman seisomatyöpisteitäkin istumistyötä tekevät voivat tutkimuksen mukaan kumota istumisen haitallisia vaikutuksia kävelemällä riittävästi päivän mittaan. doi: 10.1016/j.amepre.2015.07.013. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että pelkkä istumasta seisomaan nouseminen ei välttämättä tuo huomattavia terveyshyötyjä, vaan vähintään pientä käveleskelyä olisi syytä harrastaa päivän mittaan. 2015 Jun;100(6):577–88. Myös sen tulisi nojautua tutkittuun tietoon. Tulokset olisi hyvä huomioida tuotteiden markkinoinnissa, mutta myös tieteen popularisoinnissa. Adverse Cardiovascular Response to Aerobic Exercise Training: Is This a Concern. Markkinoille onkin tullut seisomatyöpöytiä, joiden avulla päivästä voi viettää yhä suuremman osan seisoen töidenteon siitä kärsimättä. Jokainen tällaisen seisomatyöpisteen omistava kuitenkin tietää myös, että seisominen on melko väsyttävää jaloille ja välillä on hyvä myös istuskella. Tuottaako pelkkä seisoskelu toivottuja terveyshyötyjä. Tuovatko seisomatyöpisteet niitä toivottuja terveyshyötyjä, joilla niiden hyödyllisyyttä usein perustellaan. Med Sci Sports Exerc. Tutkijat totesivat matalan leposykkeen, kuin myös matalan verenpaineen, olevan yhteydessä väkivaltaiseen rikollisuuteen myös aikuisilla. Sen avulla he pystyivät tutkimaan myös sitä, selittääkö fyysinen kunto jotenkin havaittua tulosta.. [Epub ahead of print]. 98 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 miksi aikaisemmissa aihetta käsitelleissä tutkimuksissa ei kontrolliryhmän tarvetta ole huomioitu ja asia on ohitettu jopa tieteellisissä vertaisarviointiprosesseissa. Matalan leposykkeen ja väkivaltaisuuden yhteyttä tutkittiin hiljattain yli 700 000 ruotsalaista aikuista miestä sisältäneessä aineistossa. LÄHDE: Carr LJ, Swift M, Ferrer A, Benzo R. Samoin sitä, onko seisomatyöpisteen käytöllä mitään yhteyttä sydänja verenkiertoelimistön ja kehon aineenvaihdunnan terveydestä kertoviin muuttujiin. LÄHTEET: Leifer ES, Mikus CR, Karavirta L, Resnick BD, Kraus WE, Häkkinen K, Earnest CP, Fleg JL. [Epubahead of print]. Matalan leposykkeen tiedetään olevan yhteydessä myös väkivaltaiseen käyttäytymiseen nuorison keskuudessa. Cross-sectional Examination of Long-term Access to Sit-Stand Desks in a Professional Office Setting.Am J Prev Med. Matala leposyke, fyysinen kunto ja väkivaltaisuus M adaltunut leposyke on yksi parhaiten tunnetuista fysiologisista muutoksista vasteena liikuntaharjoitteluun. Iowan yliopiston tutkijat selvittivät, mitä istumiskäyttäytymiselle tapahtuu alkuinnostuksen jälkeen kun ihmisillä on käytössään seisomatyöpisteet. pii: S0749–3797(15)00402-X. I stumisen sanotaan olevan vaarallista, minkä vuoksi meitä kehotetaan seisomaan jopa töitä tehdessämme. 2015 Sep 23. 2015 Aug 7. Hiljattain ennen kyseisen alkuperäistutkimuksen ilmestymistä aiheesta ilmestyi myös erinomainen tilastollinen ja pohdiskeleva katsaus, jossa tutkijat Atkinson ja Batterham väänsivät asian tärkeyttä rautalangasta esimerkkien voimin
99 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Liikuntatutkijoiden helpotukseksi fyysistä kuntoa ei kuitenkaan ollut syyttäminen väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Osaa energiasta voisi kenties hyvin yrittää purkaa liikuntaa harrastamalla, missä etenkin pitkät rauhalliset lenkit ovat omiaan rauhoittamaan kehoa sen energiavarastoja tyhjentämällä. Kysymyksiin ei kuitenkaan ole aina suoraan tarjottavissa hyviä selityksiä. JAMA Psychiatry. doi: 10.1001/jamapsychiatry.2015.1165. Tutkijat kuitenkin spekuloivat, että koska sydämen syke on kytköksissä autonomisen hermoston tilaan, matala leposyke todennäköisesti heijastelee väkivaltaisten ihmisten matalaa stressinsietotasoa, jota he jostain syystä haluavat nostaa impulsiivisella käyttäytymisellä. Leposykkeen ja väkivaltaisuuden yhteyksien mekanistinen tausta on vielä suhteellisen hämärän peitossa. Tutkimuksessa havaitut yhteydet jopa vain vahvistuivat, kun fyysinen kunto huomioitiin tarkastelussa. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Research Associate School of Sport Science, Exercise and Health University of Western Australia, Crawley, Australia Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku. LÄHDE: Latvala A, Kuja-Halkola R, Almqvist C, Larsson H, Lichtenstein P.A Longitudinal Study of Resting Heart Rate and Violent Criminality in More than 700 000 Men. Kyseinen tutkimus on oiva esimerkki siitä, miten epidemiologisista tutkimuksista voi löytyä vaikka minkälaisia yhteyksiä ja kysymyksiä jatkotarkasteluja varten. 2015 Oct 1;72(10):971–8
Laihdutusleikkauksen jälkeinen painonpudotus vaikuttaa tulosten perusteella positiivisesti fyysiseen toimintakykyyn ja koehenkilöiden kokemaan elämänlaatuun. Lyytisen väitöstutkimuksessa selvitettiin lihavuuden ja laihdutusleikkauksen jälkeisen painonlaskun vaikutuksia kävelyn biomekaniikkaan, fyysiseen toimintakykyyn ja nelipäisen reisilihaksen rakenteeseen. Tarja Lyytisen väitöstutkimus osoitti, että laihdutusleikkauksen jälkeinen painonlasku parantaa fyysistä toimintakykyä ja vähentää kävelynaikaista polvinivelen iskukuormitusta. Lisäksi selvitettiin kiihtyvyysanturija elektromyografiamittausten toistettavuutta sekä polvinivelrikon vaikutuksia tasapainoon. Se voi osin selittää, miksi ei havaittu eroja seisomatasapainossa polvinivelrikkoisten ja terveiden välillä. 99 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Laihdutusleikkaus kohentaa fyysistä toimintakykyä ja muuttaa kävelytyyliä Lääketieteen lisensiaatti Tarja Lyytisen fysiatrian alaan kuuluva väitöskirja ”Ylipainoisten aikuisten toimintakyky ja kävelyn biomekaniikka painon pudotuksen jälkeen” tarkastettiin2.10.2015 Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Laihdutusleikkauksen jälkeinen painonlasku vähentää polviniveleen kävelyn aikana kohdistuvaa iskukuormitusta. Sekä lihavuus että polvinivelrikko heikentävät fyysistä toimintakykyä. Nämä kävelytyylin muutokset voivat vähentää nivelrustoon ja rustonalaisen luuhun kohdistuvaa haitallista iskukuormitusta, mikä saattaa puolestaan vähentää uusien polvinivelrikkotapausten syntyä tai hidastaa nivelrikon etenemistä. Erityisesti se edesauttaa polven nivelrikon kehittymistä ja etenemistä. Vastaväittäjänä toimi dosentti Maunu Nissinen Helsingin yliopistollisesta sairaalasta ja kustoksena dosentti Jari Arokoski Itä-Suomen yliopistosta. Sen sijaan sillä on negatiivinen yhteys nelipäisen reisilihaksen rakenteeseen. Lihavuus on yhteydessä useisiin tukija liikuntaelinsairauksiin. Tulevaisuudessa tarvitaan pitkittäistutkimuksia arvioimaan painon pudotuksen vaikutuksia näihin edellä mainittuihin asioihin ja saavutettujen hyötyjen säilymistä. Painonlaskun myötä nelipäisen reisilihaksen ihonalainen rasvakudos ohenee, mutta myös lihas menettää paksuuttaan, lihaksen poikkipinta-ala pienenee ja lihaksen määrä suhteessa rasvasekä sidekudokseen vähenee. Tutkimuksessa polvinivelrikolla ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta seisomatasapainoon. Vastaväittäjänä toimi professori Turkka Keinonen (Aaltoyliopisto) ja kustoksena professori Kaisa Väänänen TTY:n tietotekniikan laitokselta.. Sen sijaan alaraajan lihasaktiivisuus oli merkittävästi suurempaa polvinivelrikkoisilla verrattuna terveisiin koehenkilöihin. Jatkossa olisi tärkeä selvittää, pystytäänkö lihasharjoittelua lisäämällä estämään painon pudotuksen aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia lihasrakenteeseen. Lisätietoja: Väitöskirja on luettavis sa osoitteessa http://urn.fi/ URN:ISBN: 978-952-61-1841-3 Millainen liikuntasovellus kiinnostaa istumatyöläisiä. Psykologian maisteri Aino Ahtisen ihmiskeskeisen teknologian alaan kuuluva väitöskirja “Liikuntaa Tukevat Mobiilisovellukset – Motivaatiotekijät ja Suunnittelujohtopäätökset” tarkastettiin Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) tietoja sähkötekniikan tiedekunnassa perjantaina 2.10.2015. Lihavilla, joiden painoindeksi on 30–35 kg/m², on noin nelinkertainen polvinivelrikon riski verrattuna normaalipainoisiin, joiden painoindeksi on alle 25 kg/ m². Tämä viittaa mahdollisiin muutoksiin lihaksen aineenvaihdunnassa. Sen seurauksena syntyy yksinkertaisia painosta johtuvia muutoksia kävelyssä, mutta myös muutoksia kävelytavassa kuten esimerkiksi kävelyn mekaanisessa profiilissa
Lisätietoja: Aino Ahtinen, etunimi.sukunimi@tut.fi Väitöskirjaan voi tutustua verkossa osoitteessa: http:// URN.fi/URN:ISBN:978-952-15-3593-2 Lasten ruumiilliset tunnot ja osaamiset tärkeitä päiväkodissa Kasvatustieteiden maisteri Anu Kuukan varhaiskasvatustieteen väitöskirja ”Lapset, ruumiillisuus ja päiväkodin järjestys. Lapsiryhmässä tällaisia ominaisuuksia ja osaamisia olivat esimerkiksi nopeus, vahvuus ja voimakkuus, pituus ja paino tai vaikkapa painitekniikan hallitseminen. Huomio kohdentuu lasten ruumiin hallintaan päiväkodin tiloissa ja rutiineissa sekä lasten ruumiillisiin resursseihin heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessaan. Esimerkiksi fyysisten taitojen vertailu oli tutkitussa lapsiryhmässä tavallista. Aino Ahtinen teki käyttäjätutkimusta laajalla osallistujajoukolla kahdessa hyvin erityyppisessä kulttuurisessa kontekstissa, Suomessa ja Intiassa. ”Mä oon päikkärin nopein lapsi” Lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa ruumiilliset ominaisuudet ja erilaiset osaamiset ovat tärkeä kanssakäymisen resurssi. Päiväkodin arkirutiinit kohdentuvat suoraan ja välillisesti lasten ruumiillisuuteen. Jyväskylä 2015, ISSN 00775-4625, ISBN 978-951-39-6298-2 (nid.), ISBN:978-951-39-6299-9 (PDF) https://jyx.jyu.fi/dspace/ handle/ 123456789/46835 Kestävämpään elämäntapa muutokseen uuden menetelmän avulla Psykologian lisensiaatti Anu Kangasniemen psykologian väitöskirjan ”The mindfulness, acceptance and commitment approach to encouraging a physically more active lifestyle” tarkastettiin 9.10.2015 Jyväskylän yliopistossa. Tutkimus tuo esille ruumiillisuuden moninaisuuden ja sen keskeisen merkityksen päiväkotiarjessa. Vastaväittäjänä toimi professori Stuart Biddle (Victoria University) ja kustoksena professori Raimo Lappalainen (Jyväskylän yliopisto). Kuukka tutki lasten ruumiillisuutta päiväkodissa lasten näkökulmasta. Näitä ovat ”kiva ja leikkisä”, ”tavallinen ja siisti” sekä ”harmittava ja häiritsevä” olemisen tapa. Ahtinen tutki monitieteisessä väitöskirjassaan, mitkä asiat motivoivat työikäisiä istumatyöläisiä käyttämään liikuntasovelluksia ja sitä kautta liikkumaan. Niissä lapsilta myös edellytetään oman ruumiillisuutensa hallintaa. Hänen mukaansa suomalaiskäyttäjät toivoivat sovellukselta muun muassa kehittymistä käyttäjän mukana, käyttäjien välisen yhteistyön tai kilpailun tukemista, uusien haasteiden tarjoamista ja leikkisyyttä. ”Harmittava ja häiritsevä” taas näyttäytyy esimerkiksi epämukavia tuntemuksia tuottavana ruumiina tai sopimattomana käyttäytymisenä. ”Kiva ja leikkisä” näyttäytyy päiväkotiin sopivana toimeliaisuutena. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numeroina 536, 235 s. Tutkimus tarkastelee, miten ruumiillisuutta tuotetaan ja merkityksellistetään päiväkodissa. Liikuntasovellusten suunnittelu on länsimaalaispainotteista, joten erilainen näkökulma suunnitteluun on tervetullut alalle. ”Tavallinen” on hyvätapainen ja sääntöjä noudattava, kun taas ”siisti” kuvastaa reippaampaa ja äänekkäämpää olemista. On myös tiedettävä, mitä käyttäjä sovellukselta toivoo, Aino Ahtinen sanoo. Taitojen hallinnasta kilpailtiin, niillä kehuskeltiin ja niitä myös liioiteltiin. – On tärkeää tuntea kohdejoukko ja kulttuuri, jolle sovellusta suunnittelee. Vastaväittäjänä toimi dosentti Sirpa Lappalainen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena emerita professori Leena Alanen. Nopeasti yleistyneet mobiilit eli mukana kulkevat liikuntasovellukset ja -laitteet voivat motivoida ihmisiä lähtemään liikkeelle ja pysymään liikkeessä. Työkalu sisältää kuusi eri teemaa, joiden alla useita ohjeita tai vinkkejä liikuntasovellusten suunnitteluun. Psykologian maisteri Aino Ahtinen selvitti väitöskirjassaan, millainen mobiili liikuntasovellus tsemppaa työikäiset istumatyöläiset parhaiten liikunnan pariin. Tutkimuksella on sovellusarvoa myös päiväkodin käytännön työhön. Teemat liittyvät muun muassa sovelluksen kehittymiseen käyttäjän kehittymisen mukana, sovelluksen toimimiseen ohjaajana, yllätyksellisten elementtien käyttöön sekä liikuntatiedon visualisointiin. Anu Kangasniemi sovelsi tutkimuksessaan ensimmäistä kertaa. Päiväkodin rutiineista etenkin päivälepo herätti lapsissa monenlaisia tuntemuksia. Aino Ahtinen työskentelee tutkijana TTY:n tietotekniikan laitoksella ihmiskeskeisen teknologian yksikössä ja hänen tämänhetkinen työnsä keskittyy liikkuvien työtapojen kehittämiseen tietotyöntekijöille. 100 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 Jatkuvasta istumisesta on tullut nykyihmisen tapa, joka ei tee hyvää keholle eikä mielelle. – Mobiiliteknologia tarjoaa hyviä mahdollisuuksia tukea liikkumista Hyvä, käyttäjälähtöinen suunnittelu on olennaista sovelluksessa, jonka tarkoitus on kulkea sparraajana käyttäjän mukana ihanteellisesti jopa pitkänkin aikajakson ajan. Tutkimus ruumiillisuuden tuottamisesta ja merkityksellistymisestä lasten päiväkotiarjessa” tarkastettiin 3.10. Ne asiat, jotka suomalaisia motivoivat, eivät välttämättä toimineet yhtä hyvin intialaisilla. 2015 Jyväskylän yliopistossa. Eritoten tutkimus nostaa esille kysymyksen lapsilta saatavan tutkimustiedon hyödyntämisestä kasvattajien työssä ja kasvatusympäristön suunnittelussa. Lasten merkityksenannoissa kuvastuu erilaisia lapsena olemisen tapoja ja tuntoja. Tutkimuksen aineisto koostui yhdessä päiväkodissa yhden kevätkauden aikana 5-6 -vuotiaiden lasten ryhmässä tehdyistä havainnoinneista, lasten haastatteluista ja piirrosmateriaalista. Lisätietoja: Anu Kuukka, anu.kuukka@jyu.fi. Kenttätutkimuksissa kerätyn tiedon pohjalta Ahtinen koosti laajan suunnitteluohjeiston motivoivien liikuntasovellusten suunnitteluun. Tutkimuksessa ruumiillisuutta tarkastellaan myös osana lasten terveyttä ja hyvinvointia. Päiväkodin arjessa ruumiillisuus on lapsille sekä mielihyvän ja ilon että mielipahan ja murheen lähde ja kohde. Päiväkodin tilat ja arkirutiinit mahdollistavat ja rajoittavat lasten olemista ja toimintaa. Lisäksi tutkimuksessa eritellään lasten ruumiillisuudelle antamia merkityksiä. Lapset tuntuvat olevan hyvin perillä siitä, mikä on terveydelle hyväksi tai pahaksi: miten tulee liikkua, leikkiä, syödä, peseytyä ja levätä pitääkseen itsensä kunnossa. Yhtäältä ominaisuudet ja taidot yhdistävät, toisaalta niiden avulla on myös mahdollista tehdä vertailuja toisiin ja erottautua heistä
Arvoja hyväksyntäpohjaisella menetelmällä pystyttiin lisäämään fyysisesti aktiivisempaan elämäntapamuutokseen liittyvää ajattelutapaa, erityisesti minäpystyvyyden tunnetta, liikuntaan liittyvää suunnittelua ja liikkumiseen liittyvien epämiellyttävien ajatusten, tunteiden ja fyysisten tuntemusten hyväksyntää. Tutkamittauksen haasteena on erottaa toisistaan sydämen, hengityksen ja esimerkiksi raajojen liikkeet. Mari Zakrzewski (34) työskentelee tutkijana TTY:n elektroniikan ja tietoliikennetekniikan laitoksella henkilökohtaisen elektroniikan tutkimusryhmässä. Lisätietoja:Anu Kangasniemi, anu.kangasniemi@likes.fi, Julkaisutiedot: Kangasniemi, Anu 2015. Työssä esitellään helppokäyttöisen kalibrointimenetelmän, jonka suorittaminen ei vaadi käyttäjältä elektroniikkainsinöörin taitoja. Hengitystä ja sykettä voidaan mitata huomaamattomasti ilman kosketusta Diplomi-insinööri Mari Zakrzewskin elektroniikan alaan kuuluva väitöskirja “Menetelmiä fysiologisten signaalien mittaamiseen Dopplertutkalla” tarkastettiin Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) tietoja sähkötekniikan tiedekunnassa 11.9.2015. Elämäntapamuutoksissa usein juuri psykologiset tekijät, kuten psykologinen joustavuus, motivaatio ja kyky säädellä omaa käyttäytymistä ratkaisevat elämäntapamuutoksen onnistumisen. Väitöstutkimuksessa oli mukana 138 suomalaista vähän liikkuvaa ja 50 aktiivisesti liikkuvaa aikuista. Vastaväittäjänä toimi Adjunct Professor Svein-Erik Hamran (University of Oslo, Norja) ja kustoksena professori Jukka Vanhala elektroniikan ja tietoliikennetekniikan laitokselta. Ihminen voi siis oppia tekemään tietoisempia valintoja, jotka ovat omien arvojen mukaisia. Diplomi-insinööri Mari Zakrzewski selvitti väitöskirjassaan, miten hengityksestä ja sydämestä aiheutuvia pieniä ihon liikkeitä voidaan mitata tutka-anturilla täysin ilman kosketusta. Menetelmässä on tavoitteena myös oppia käsittelemään muutokseen liittyviä estäviä ajatuksia ja tunteita sekä löytämään joustavia ratkaisuja oman aktiivisuuden lisäämiseksi. Tietoisuustaitojen harjoittelu on keino. Muut tunnetut menetelmät mittaavat suhteellista liikettä. – Elämäntapamuutokset ovat kestävämpiä, jos ne pohjautuvat syvempiin merkityksiin: omiin elämänarvoihin tai arvostuksiin. Tällä on merkitystä esimerkiksi uniapnean havainnoinnissa. Lisätietoja: Mari Zakrzewski, mari.zakrzewski@tut.fi. arvoja hyväksyntäpohjaista lähestymistapaa vähän liikkuvien aikuisten liikkumisen lisäämiseksi. Tulokset osoittavat, että aktiivisilla liikkujilla oli paremmat tietoisuustaidot ja vähemmän psykologisia oireita verrattuna vähän liikkuviin aikuisiin. Menetelmä perustuu oppimispsykologiaan pohjautuvaan ihmisen käyttäytymisen muutosmalliin. Tutkimuksen mittauksissa tutka sijoitettiin noin metrin päähän istuvan tai sängyllä makaavan henkilön rintakehästä. Jyväskylä: LIKES – Research Center for Sport and Health Sciences. – Ihmiset toimivat usein automaattisesti omien ajatustensa ja tunteidensa pohjalta ja jättävät liikkumisen kokonaan väliin, kun mieleen tulee estäviä ajatuksia tai tunteita. Lisäksi anturi voitaisiin piilottaa vaikkapa kalusteisiin, jolloin mittalaite tai sen johdot eivät ole tiellä yöpöydällä, väittelijä selittää. The mindfulness, acceptance and commitment approach to encouraging a physically more active lifestyle. Iltaisin ei tarvitse muistaa pukea aktiivisuusranneketta tai sykevyötä. – Kaupoista löytyy useita mittareita unen laadun, hengityksen tai sykkeen tarkkailemiseen. Mari Zakrzewski perehtyi tutkimuksessaan perinpohjaisesti Dopplertutkan signaalinkäsittelymenetelmiin. Zakrzewskin käyttämän pienikokoisen tutka-anturin käyttö sykkeen ja hengityksen mittaamiseen on verraten tuntematon menetelmä. – Tutkimus antaa viitteitä siitä, että rintakehän absoluuttisia liikkeitä voidaan mitata. Tampere). Menetelmä mittaa potilaan rintakehän ihon pieniä mekaanisia liikkeitä. Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://URN.fi/URN:ISBN:978-952153574-1. Ei elektrodeja, ei sykepantaa, ei hengitysvyötä, ei aktiivisuusmittaria ranteessa, ei edes paineanturia patjan alla sängyssä. LIKES – Research Reports on Sport and Health 305. Erityisesti vähän liikkuvien elämäntapamuutoksessa pienetkin muutokset ovat tärkeitä, jos ne jäävät pysyviksi. Lisäksi kehitettiin menetelmä tutkasignaalin esikäsittelyyn. Väitöstutkimus toteutettiin LIKEStutkimuskeskuksen ja Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen yhteistyönä, ja se on osa vuonna 2010 käynnistynyttä laajempaa Liikuntakynnyksen yli -tutkimuskokonaisuutta. 101 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 5 / 2015 omien ajatusten, tunteiden ja kehon viestien tunnistamiseen ja kuuntelemiseen. Motivaatiota voi tukea omien arvojen ja psykologisen joustavuuden avulla – Arvoja hyväksyntäpohjaisessa lähestymistavassa elämäntapamuutosprosessia ohjataan vahvistamalla ihmisen omia arvostuksia ja arvoja elämässä. Aluksi pohditaan, mitä kukin haluaa muutoksella saavuttaa ja miksi siihen tulisi pyrkiä. Julkaisu on saatavilla pdf-muodossa LIKESin julkaisuhakemistossa. Keskeisellä sijalla ovat ihmisen omat tarpeet, toiveet ja käsitys hyvästä elämästä, Anu Kangasniemi selventää. – Asennuksen jälkeen tutka-anturi voidaan unohtaa. Menet vain nukkumaan ja aamulla katsot mittaustuloksen. Myös muut häiritsemättömät menetelmät painivat saman kysymyksen kanssa. Lisäksi hän tutki arvoja hyväksyntäpohjaisen menetelmän vaikuttavuutta fyysisesti aktiivisemmassa elämäntapamuutoksessa vähän liikkuvilla aikuisilla. Huomaamattomia sykkeen ja hengityksen mittaamisen menetelmiä on viime aikoina kehitetty ahkerasti niin kaupallisten toimijoiden kuin akateemisen tutkimuksen parissa. Kangasniemi tarkasteli vähän liikkuvien ja aktiivisten liikkujien tietoisuustaitoja, psykologista joustavuutta ja psykologisia oireita. Arvopohjaisen menetelmän avulla voidaan edistää fyysisesti aktiivisempaan elintapamuutokseen liittyvää ajattelutapaa sekä tuoda arkisiin muutoksiin lisää pysyvyyttä. Menetelmä on osoittautunut tarkkuudeltaan alan johtavaksi, ja sitä ovat käyttäneet myös muut alan tutkijat. Nämä kaikki vaativat jonkinlaisen ihokontaktin käyttäjään joko suoraan elektrodeilla tai välillisesti, kun paineanturi sijoitetaan patjaan, Mari Zakrzewski kertoo. Niiden avulla pääsee muutoksessa alkuun