Liikunta & TIEDE 53 5/ 16 • 8 eu ro a XXIV LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT KOLME TUNTIA PÄIVITTÄIN KÄVELTÄVYYDEN JÄLJILLÄ LIIKUNTA VAIKUTTAA OPPIMISEEN
julkaistu artikkeli kuvaili, miten Suomi nousi 15 vuoden intensiivisen kehittämistyön tuloksena viennin vauhdittamisen ykkösmaaksi. Järjestöjen suurfuusiolla urheilutoiminta pyritään saamaan yhtenäiseksi ja sen myötä Suomen urheilu uuteen nousuun. Pitäisikö sama todeta myös aikuisväestölle suunnatuissa liikuntasuosituksissa. Vanhuuden ajan hyvä terveys ja toimintakyky saattavat jäädä saavuttamatta. KESKINEN Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. KARI L. Tässä numerossa julkaistujen artikkelien pääsisältönä ei ole kilpaja huippuurhei lu vaikka sen perusteita ja alkulähteitä esiin kaivetaankin. Vaikka uuteen pyritään, historiaa ei voi unohtaa ja sillä on valitettavana tapana toistaa itseään. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 5 / 2016 HUIKEA LOIKKA MENNEISYYTEEN. On syytä toivoa, että toteu tettu huippu-urheilun muutos ei ole huikea loikka menneisyyteen. Suomen Valtakunnan Urheiluliitto SVUL:n (1906–1994) raunioille perustettu Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry (1993–2012) on kesällä 2012 liitetty yhteen Nuori Suomi ry:n (1993–2012) ja Suomen Kuntoliikuntaliitto Kunto ry:n (1961–2012) kanssa VALO-organisaatioksi. Uusi suositus istuu hyvin yhteen myös urheilijakehityksen vaatimuksiin. Pääpaino on lasten ja nuorten liikunnallisuuden kehittymisessä sekä niillä toimenpiteillä, joilla kasvuikäiset saadaan liikkujan polulle. Uuden Olympiakomitean pitää nyt todistaa sekä itselleen että koko Suomen liikuntaväelle, ettei se ole vain huippu-urheilun asialla. Tilalle perustettu Team Finland verkosto on Finpro:n johtoryhmään kuuluneen Seppo Laineen mielestä huikea loikka menneisyyteen. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. H elsingin Sanomissa 15.10. Valitettavasti ennusmerkit eivät lupaa hyvää. Ja nyt ainoastaan neljä vuotta edellisestä on VALO päätetty sulauttaa yhteen Suomen Olympiakomitean kanssa. Finpro:sta rakentui maailman paras viennin vauhdittaja pitkäjänteisellä työllä. Mullistuksen jälkeen tarvitaan enemmän kuin yksi olympiadi ennen kuin uudenlaiset toimivat käytännöt ovat muodostuneet ja vallalla oleva sekaannus on saatu käännetyksi kehittäväksi työksi. Valitun strategian mukaisesti Suomesta tulee maailman liikkuvin kansa vasta silloin, kun myös penkin kuluttajat lähtevät liikkeelle. Pitkän aikavälin kehitystyöllä aikaansaatujen rakenteiden äkillisellä purkamisella on seurauksia, jotka voivat olla arvaamattomia kuten Finpro:n esimerkki osoittaa. kari.keskinen@lts.fi. Enemmän liikuntaa on parempi kuin vähän liikuntaa. Kahden tunnin sijaan lasten pitäisi liikkua kolme tuntia päivittäin. Näin nuoren valinnanvapaus myös urheilijan uran valinnalle säilyisi. Sekä VALO että Olympiakomitea ovat aloittaneet säästötoimenpiteet sopeuttaakseen vuoden 2016 talousarviotaan sen sijaan, että resursseja ohjattaisiin uuden toiminnan kehittämiseksi. Myös liikuntaa edistävät järjestöt ovat vuosikymmenten aikana luoneet toimivat käytännöt ja verkostot. 53. Arja Sääkslahti esittelee artikkelissaan uudet lasten liikuntasuositukset. Finpro edisti ulkomaisia investointeja Suomeen, suomalaisten pk-yrityksien kansainvälistymistä ja Suomeen suuntautuvaa matkailua. Katseet on suunnattava tulevaisuuteen. Sitten viennin edistämisen kova ydin päätettiin romuttaa ja maailmanlaajuinen konsulttiverkosto ajettiin alas. Vallitseva suositus terveysliikunnan vähimmäisannoksissa kannustaa väestöä oman terveyden kannalta liian vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen. Suomalaiset liikuntaja urheilujärjestöt ovat tällä hetkellä kovassa turbulenssissa. Paino: Forssa Print 2016 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 39 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata
Fyysisesti aktiiviset vaihdevuosi-ikäiset naiset pärjäävät stressinkin kanssa paremmin kuin vähän liikkuvat. Pohjelihasten vahvistaminen saattaa olla ikääntyvälle oiva tapa parantaa liikkumiskykyä ja mahdollistaa joutuisampaa kävelyä. Katariina Kämppi, Annaleena Aira, Tuija Tammelin 13 Kolme tuntia päivittäin – uudet suositukset varhaisvuosien fyysiselle aktiivisuudelle korostavat iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Liikunta vaikuttaa myönteisesti oppimisen edellytyksiin. Lapsille suositeltava päivittäinen kolmituntinen koostuu monipuolisesta liikkumisesta. Charles H. Moni tutkija tuskailee datansa kanssa miettien, miten löytäisi optimaalisen tai edes sopivan tilastollisen metodin. Epäonnistumiset ja tunne omasta osaamattomuudesta vieroittavat liikunnasta. 81 EMERITUS IHMETTELEE: Senttien ja sekun tien mennyt maailma. Teijo Pyykkönen TUTKITTUA 86 Tutkimusuutiset 91 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Huikea loikka menneisyy teen. Perhe on lapsuuden tärkein liikuntavaikuttaja, mutta perheiden välillä on eroja lasten fyysisen aktiivisuuden tukemisessa. Lauri Stenroth 39 XXIV LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 2016 – LIIKUNTA JA AIVOT T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 44 Ku va : A N TE R O A A LT O N E N. Kari Keskinen 4 Elämys ja seikkailupedagogiikalla toiminnalli suutta opetuksen tueksi. Liikuntaan kasvattavan tulee varmistaa, että jokainen liikkuja saa oppimisen ja osaamisen kokemuksia. Hillman 48 Liikunta ja hyvä kunto luovat edellytyksiä hyvään koulumenestykseen ja elinikäiseen oppimiseen. Kirsi Mansikkamäki 36 Pohjelihas – unohdettu pikkujätti ja tärkeä liikuttaja ikääntyneillä. 39 Aivot, mielihyvä ja liikunta. Arja Sääkslahti 17 POLTTOPISTE: Olisiko aika päivittää muutkin liikuntasuositukset. Fyysisellä aktiivisuudella on myönteinen vaikutus aivojen terveyteen ja lasten tiedolliseen toimintaan, kuten muistiin, tarkkaavaisuuteen sekä tiedonkäsittelyja ongelmanratkaisutaitoihin. Liikunnan tehokas hyödyntäminen edellyttää kuitenkin tarkempaa tietoa liikunnan vaikutusmekanismeista ja parhaista toteutustavoista. Elämysja seikkailupedagogiikka vastaa hyvin tähän haasteeseen. Arto Laukkanen 22 Liikunnallinen elämäntapa syntyy kokemuk sellisesti oppien. Lauri Nummenmaa 44 Fyysinen aktiivisuus, kunto, kognitio ja koulumenestys. Mari Leppänen LUETTUA 84 Tiedettä muille kuin tutkijakollegoille. Kari Kalliokoski 18 Perhe kohteena – lapsen fyysinen aktiivisuus tavoitteena. Uusissa opetussuunnitelmissa on tilaus toiminnallisille opetusmenetelmille. Heidi Syväoja, Tuija Tammelin 53 Tutkija, aineisto ja optimaalisen analyysi metodin metsästys. Matti Saari 82 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikettä kaikille! Kerttu Toivo AJASSA 83 ECSS 2016: Liikkumattomuus on globaali ongelma. Jenni Kuoppa 32 Liikunta on hyvä vaihtoehto vaihdevuosi vaivojen lievittämiseen. Eliisa Löyttyniemi 55 LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVIEN TIIVISTELMÄT 79 LÄHIKUVASSA Olli Raitakari: LASERImies pelaa suurilla aineistoilla. Tunteet koettavat koko ajan kertoa meille, mitkä ympäristön ja kehomme tapahtumat ovat hyödyllistä ja mitkä haitallisia. Kävelemistä voidaan lähestyä niin rakennetun ympäristön ominaisuuksia mittaamalla kuin lähtien kävelijöiden kokemuksista, kävelemisen merkityksistä ja konkreettisista käytännöistä. Maarit Marttila 9 Tuloskortti 2016: Lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus rakentuu monista arjen käytän nöistä. Jaana Kari 27 Käveltävyyden jäljillä – mittareita ja arjessa elettyä kaupunkia. Tunnejärjestelmät myös ohjaavat meitä sekä liikkumaan että välttämään liikuntaa
4 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Ku va : VA ST A VA LO /K IM M O R A M PA N E N
5 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: MAARIT MARTTILA Elämysja seikkailupedagogiikalla toiminnallisuutta opetuksen tueksi Uusissa opetussuunnitelmissa on tilaus toiminnallisille opetusmenetelmille. Myös muiden koulutusasteiden opetussuunnitelmat korostavat ihmisen kokonaisvaltaista huomioimista. Perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat tukevat toiminnallisten, eri aisteja hyödyntävien menetelmien käyttöä. Se on tehokas menetelmä itsetunnon, itseluottamuksen ja yhteistyötaitojen rakentajana. Elämysja seikkailupedagogiikka vastaa hyvin tähän haasteeseen. Tutkija-opettajana työskentelin ryhmän kanssa yhden päivän viikossa siten, että toteutimme elämyksellisiä ja seikkailullisia elementtejä erilaisissa ympäristöissä opetussuunnitelman tavoitteet kokoElämysja seikkailupedagogiikka liikuttaa oppijaa osana muuta opetusta.. Tutkin väitöskirjassani (Marttila 2016) elämysja seikkailupedagogista luontoliikuntaa valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen ryhmässä ammatillisessa oppilaitoksessa lukuvuonna 2012–2013. Ryhmässä oli kymmenen opiskelijaa. Liikunnanopettaja on luonnollinen työpari toteuttamaan elämysja seikkailupedagogisia toiminnallisia päiviä yhdessä luokan oman opettajan tai aineenopettajien kanssa. Opetuksessa noudatettiin opetushallituksen vahvistamaa valtakunnallista valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen opetussuunnitelmaa ja erikseen laadittua oppilaitoskohtaista opetussuunnitelmaa. Opetukseen sisällytettiin vuoden ajan opettajatiimissä (erityisopettaja, -ohjaaja ja tutkija-opettaja) kehittämäämme elämysja seikkailupedagogiikkaa. Esimerkiksi eräperinteellämme on vuosisataiset juuret, mutta seikkailukasvatuksesta alettiin kuitenkin puhua vasta tuolloin. Toki luonnossa liikkumista ja toimimista oli käytetty osana kasvatus-, sosiaali-, nuorisoja opetustyötä aiemminkin. Valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus on tarkoitettu kehitysvammaisille ja muuten erityisen laaja-alaista tukea opinnoissaan tarvitseville opiskelijoille. E lämysja seikkailupedagogiikka tai toisin ilmaistuna seikkailukasvatus levisi Suomeen 1990-luvulla. Näin ollen seikkailukasvatuksen kaltaisilla toiminnallisilla ja kokonaisvaltaisilla menetelmillä on paikkansa koulutyössä
Koulutuksen puutetta pystytään korjaamaan osittain myös yhteisopettajuuden avulla. Samoin yksilön huomioiminen, kunnioittava kohtaaminen, positiiviset oppimiskokemukset ja tunne-elämykset, liikkuminen, luontosuhde sekä uskon vahvistaminen oppijan omiin kykyihin ja siirtovaikutus arkeen reflektion avulla. Koulutuksen puute on selkeä haitta toiminnallisten menetelmien leviämisessä. Lukuvuoden aika na kavereista pidettiin huolta ja ryhmän toiminta oli sujuvaa. Näin ajattelivat kaikki tutkimuksessa mukana olleet tahot. Lukuvuoden jälkeen opiskelijat löysivät itselleen mieleiset jatko-opiskelupaikat. 6 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 naisvaltaisesti huomioiden. Liikunnanopettaja luonteva työpari Haasteita menetelmän käyttöön aiheutuu muun muas sa lukujärjestysteknisistä seikoista, varusteiden puutteesta, menetelmän liian vähäisestä yliopistokoulutuksesta ja opettajien arkuudesta jalkautua ympäröivään luontoon sekä yhteisopettajuuden vähyy destä. Lisäksi erityisesti Suomessa mahdollisuudet erityyppiseen elämysja seikkailupedagogiseen luontoliikuntaan ovat erinomaiset, sillä ympärillämme on helposti saavutettavissa terveyttä ja hyvinvointia lisäävää luontoa, myös kaupunkiympäristöissä (ks. Pelkästään oman laadullisen, lukuvuoden kestäneen kehittämistyöni perusteella en näin voisi ajatella, mutta tätä käsitystä tukevat useat eri näkökulmista liikuntaa (ks. Aineistoni ja aiempien tutkimusten tulosten sekä teoriatietouden perusteella menetelmä lisää samalla viihtymistä ja yhteisöllisyyttä (ks. Uskon, että menetelmän leviäminen laajemmin opetukseemme tuottaa paljon hyvää eikä aiheuta Pisa-tulostemme heikkenemistä. Siinä keskiössä olivat ryhmän toiminta ja vaihtelevat roolit sekä yhteistyö opiskelijoiden, opettajien ja eri toimijoiden välillä. mm. Ennakko-oletus oli, että tulosten perusteella voin antaa suosituksia elämysja seikkailupedagogisen luontoliikunnan sisällyttämisestä opetussuunnitelmiin erityisryhmät huomioiden. Lisäksi uusissa opetussuunnitelmissa etenkin perusopetuksessa ja ammatillisissa oppilaitoksissa on tilaus toiminnallisille opetusmenetelmille. mm. Suunnittelua tarvitaan, jotta retket tukevat opetussuunnitelman toteutumista, ruokkivat uteliaisuutta ja tiivistävät luokan hyvää ja turvallista ilmapiiriä. Oppijan omaa vastuuta oppimisestaan ja toisista ihmisistä kehitettiin unohtamatta tiedollista, taidollista tai arvojen ja asenteiden oppimista. Liikunnanopettaja onkin luonnollinen työpari toteuttamaan elämysja seikkailupedagogisia toiminnallisia päiviä yhdessä luokan oman opettajan Liikunnanopettajien osaamista kannattaa hyödyntää toiminnallisten päivien toteutuksessa.. Liikunnanopettajien koulutukseen sisältyy luontoliikunnan opettamista, ja osana näitä opintoja pohditaan turvallisuuskysymyksiä ja suunnittelua monipuolisesti. Liikunta osana elämysja seikkailupedagogiikkaa sekä luonnon hyvinvointivaikutukset siihen yhdistyneenä ovat niin oppimisen kuin terveyden näkökulmasta tärkeitä syitä lisätä menetelmää osaksi kouluopetusta. Marttila 2013; Pasanen & Korpela 2015, 8). Fjørtoftin 2004; Haapala 2015a, 2015b; Hirvensalo 2015; Huotari 2012; Syväoja 2014), luonnon hyvinvointivaikutuksia ja luontoliikuntaa (ks. esim. Myös kotiväki, erityisohjaaja ja -opettaja sekä omat havaintoni vahvistavat opiskelijoiden esille tuomat muutokset ja näkökulmat. Karppinen 2005; Marttila 2010). Koulussa viihdyttiin, usean opiskelijan kunto parani, ja opiskelijat kokivat oppineensa tärkeitä asioita. Selkeiden koulutuskokonaisuuksien raken taminen ja täydennyskoulutus ovat tarpeellisia. Elämysja seikkailupedagogiikka vastaa hyvin tähän toiminnallisuuden tarpeeseen. Käyttämämme menetelmä jatkuu arjen käytäntönä valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen toiminnassa. Liikunnan ja luonnon hyvinvointivaikutuksia, toiminnallisuutta ja oppimista Tekemieni selvitysten perusteella elämysja seikkailupedagoginen luontoliikunta näyttää sopivan myös muiden koulutusasteiden opetussuunnitelmien toteuttamiseen. Laukkanen 2010) sekä elämysja seikkailupedagogiikkaa tarkastelevat tutkimukset ja yhteenvedot (ks. Menetelmä sopii erilaisille oppijoille ja opetussuunnitelman toteutukseen ja sen avulla voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa määriteltyjä tavoitteita. Haapaniemi ja Raina (2014, 94) toteavat, että pelkästään jo erilaiset retket ovat antoisa mutta samalla myös vaativa työtapa. Karppinen 2005) eli asioita, joita suomalaisissa kouluissa on kaivattu. Se liikuttaa oppijoita ikään kuin vahingossa osana kaikkea muuta opetusta. mm. Elämysja seikkailupedagogiikka löysi paikkansa Tulokset olivat rohkaisevia. Elämysja seikkailupedagogiikka löysi siten paikkansa oppilaitoksen organisaatiossa valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen parissa. Tässä tutkimuksessa elämysja seikkailupedagoginen luontoliikunta oli erityisesti suomalaiseen eräperinteeseen ja luontoliikuntaan tukeutuvaa ja kaikille opiskelijoille sopivaa, elämyksellistä, kokemuksellisen ja konstruktivistisen oppimisen teorioihin pohjautuvaa, kokonaisvaltaista, reflektiivis tä peda gogiikkaa
Muun muassa Malike-keskus (2015) vuokraa välineitä koulujen käyttöön mahdollistamaan kaikkien liikkumista maastossa. 4. Tee yhteistyötä toisten opettajien, henkilökunnan, seurojen, yhdistysten tai esimerkiksi museoiden ja kirjastojen kanssa. Opetussuunnitelmat mahdollistavat elämysja seikkailupedagogisen luontoliikunnan käytön osana opetusta. Luonto itsessään on elämys isolle osalle oppijoista. Katsele koulun ympäristöä uusin silmin. Luonto löytyy lähempää kuin uskotkaan. Elämysja seikkailupedagogiikka on nimenomaan kasvatusta liikunnan avulla. Sitä kannattaa hyödyntää. Menetelmä sopii erilaisille ryhmille ja oppijoille, mikä li osallistujien tarpeet huomioidaan sovelluksissa. Monipuoliset oppimisympäristöt tukevat oppimista. Hyödynnä oppijoiden älylaitteita. Menetelmässä reflektiot ovat tärkeä osa toimintaa. (Ks. 7. Marttila 2010, 65–67; 70.) Askeleita alkuun pääsemiseksi Aineistoni, esittelemieni tutkimustulosten perusteella sekä elämysja seikkailupedagogiikan teoriatietouteen tukeutuen suosittelen elämysja seikkailupedagogiikkaa osaksi kouluopetusta. Niissä voidaan käydä eettisesti tärkeitä keskusteluja oikeasta, väärästä sekä ryhmän säännöistä tai esimerkiksi koettujen asioiden merkityksistä kasvulle ja kehitykselle ryhmän tarpeiden mukaisesti. Jälkimmäinen puolestaan merkitsee sitä, että liikunnalla edistetään monia koulun yleisiä kasvatustavoitteita, kuten sosiaalisia ja eettisiä tavoitteita, kunhan opetustilanteet järjestetään suotuisiksi. Liikuntarajoitteisille oppijoille on saatavissa erityisvälineitä luonnossa liikkumisen mahdollistamiseksi. (Koulun sääntöjä tulee kuitenkin luonnollisesti noudattaa.) 6. Hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty. Tämä ei kuitenkaan poista elämysja seikkailupedagogiseen osaamiseen liittyvää laajaa koulutustarvetta. Moniin eri näkökulmiin tukeutuen näen elämysja seikkailupedagogiikan arvokkaaksi tulevaisuuden menetelmäksi. Huomionarvoista on se, että erityisopiskelijat voivat tarvita luonnossa liikkumiseen erilaisia apuvälineitä. Kirjastoista saa lähdemateriaalia aiheesta. Elämyksiä voi rakentaa yksin kertaisistakin asioista. Hän toteaa, että arvokeskustelua huutava yhteiskuntamme myös liikuntakulttuurin saralla on unohtanut kasvatuksellisen näkökulman lähes kokonaan. Elämysja seikkailupedagogiikka on menetelmä, jossa ihmisen kokonaisvaltainen kasvu on yksi päätavoitteista. Kartoita ilmaiset retkipaikat. Turvallisuus on aina muistettava. 8. Luonnossa liikuntaa tulee huomaamatta ja jokaiselle. 7 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 tai ryhmänohjaajan kanssa tai toisten aineenopettajien työparina. Laakso (2012; 2015, 84–85) joutuu kuitenkin peräänkuuluttamaan kasvattamista liikunnan avulla. Seuraavat suositukset auttavat opettajia menetelmän käyttöön ottamisessa: 1. Kun kerran näet suunnittelun vaivan, voit hyödyntää suunnitelmiasi jatkuvasti. Tutustu myös Seikkailukasvatus.fi-sivustoon. Edellinen tarkoittaa sitä, että itse liikunnalla on joko itseisarvoa tai voimakasta välinearvoa. Kaupunkien läheisyydessä on paljon kohteita, joissa voi saada jopa oppaan maksutta käyttöönsä. Avainsana onnistumiseen on yhteistyö. Menetelmään liittyvät haasteet ovat ratkaistavissa, mikäli halua tähän on. Se on hyvä motivointikeino itse kullekin luontoon oppimaan lähtemiselle. Heidän mukaan sa menetelmä sopii eri kouluasteille, kunhan tehtävät räätälöidään ryhmän tarpeiden mukaisesti. Myös kansainvälinen yhteistyö olisi tärkeää (ks. Seuroilta saa apua erityisosaamista vaativiin asioihin. 2. Lisäksi koulutuskokonaisuuksien rakentamisessa olisi tarkoituksenmukaista tehdä yhteistyötä esimerkiksi Seikkailukasvatusverkoston, Suomen Latu ry:n ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa, joilla on arvokasta osaamista luontoliikkumisen ja elämysja seikkailupedagogiikan saralla. Toteuta luonnossa asioita, jotka koet omiksesi. Esteettömiä luontoliikuntamahdollisuuksia on kuitenkin yhä enemmän saavutettavissa. Mielestäni tällaisten yhteistyömahdollisuuksien kehittäminen on tulevaisuuden suuntaa opetuksessa. Potter, Socha & O`Connell 2012). Myös vaikeavammaisten luonnossa liikkumisen mahdollistavia toimintavälineitä on kehi tetty. Taitojen karttuessa voit laajentaa skaalaasi. 9. Myös haastatteluaineisto, jonka keräsin pro gradu -tutkielmaani varten, tukee päätelmiäni. 5. Koululaisten tulisi liikkua tunti päivässä. Lähiluontoon opetusta voi siirtää pienillä järjestelyillä. Opetussuunnitelmat velvoittavat monipuolisten oppimisympäristöjen ja toiminnallisten menetelmien käyttöön.. Elämysja seikkailupedagogiikka – kasvatusta liikunnan avulla Laakso (2007, 18–23) toteaa, että Suomessa liikuntakasvatuksen tavoitteet nähdään kaksijakoisina: kasvattaa liikuntaan ja kasvattaa liikunnan avulla. Haastatellut neljä elämysja seikkailupedagogiikan asiantuntijaa ovat yksimielisiä siitä, että elämysja seikkailupedagogiikka on tehokas menetel mä itsetunnon, itseluottamuksen, sosiaalisten taitojen, yhteistyötaitojen, vastuullisuuden, hyvinvoinnin, terveyden ja viihtyvyyden rakentajana. 3. Opettajankoulutukseen tulisi lisätä toiminnallisten menetelmien opetussisältöjä, esimerkiksi perusopintojen laajuisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi geokätköily sujuu näin ilman kalliita laitehankintoja
MALIKE – matkalle, liikkeelle, keskelle elämää. LIKES – Research Reports on Sport and Health 292. Mihin hävisi liikunnasta ja urheilusta kasvatus. Kajaani: Kajaanin opettajankoulutuslaitos.. Sovella toiminta ryhmäsi ja oppijoiden tarpeiden ja valmiuksien mukaiseksi. 12. Haapala, E. The Ontario Journal of Outdoor Education 25, (3), 26–29. Jyväskylän yliopisto. Laukkanen, R. J. Viitattu 25.3.2015 http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5yciZk3MD/Laukkanen2.pdf Malike-keskus. Paljon osaamista aiheesta on olemassa, mutta opettajankoulutuksessa laajempien elämysja seikkailupedagogisten opintojen osuutta on syytä kasvattaa. Teoksessa P. Oppimisen ilo löytyy luonnosta – Seikkailuja elämyspedagoginen luontoliikunta oppimisen tukena. Kauravaara (toim.) Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Hirvensalo, M. Potter, T. Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö. Studies in Sport, Physical Education and Health 237. Liikunnanopettajien osaamista toiminnallisten päivien toteutuksessa on hyvä hyödyntää. Viitattu 8.9.2015 https://www.jyu.fi/ blogit/tiedeblogi/aiemmat-blogikirjoitukset/hirvensalo Huotari, P. Lähde liikkeelle yhden oppitunnin kokeilusta ja kehitä kokemuksesi perusteella toimintaasi. A. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 16–24. Rakenna oppiva ryhmä. Haapala, E. Opettajia ei voi jättää tämän velvoitteen kanssa yksin. Pedagogisen viihtymisen käsikirja. Liikkuja ei tervettä päivää näe – ainakaan tässä iässä. Hanki aiheesta lisäkoulutusta. Journal of Adventure Education and Outdoor Learning 12, (2), 99–119. Syväoja, H. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Silloin ryhmäsikin nauttii. Lukujärjestystekniset asiat saattavat aluksi aiheuttaa lisätyötä, mutta kun halua löytyy, löytyvät myös sopivat ratkaisut. Landscape as Playscape: The Effects of natural environments on Children’s Play and Motor Development. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Jyväskylä: LIKES – Research Reports on Sport and Health 255. Johdatus liikuntapedagogiikkaan ja liikuntakasvatukseen. Opetussuunnitelmat velvoittavat tulevaisuudessa monipuolisten oppimisympäristöjen ja toiminnallisten menetelmien käyttöön. Nauti siitä, mitä teet. 8 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 10. Finnish Education and Outdoor Life. Physical fitness and leisure-time physical activity in adolescence and in adulthood – A 25-year secular trend and follow-up study. 2015. & Raina, L. 14. 2013. Liikuntatieteiden laitos. Seikkailullinen vuosi haastavassa luokassa. Liikunta & Tiede 52, (2–3/15), 4–8. Jyväskylän yliopisto, tiedeblogi. 11. 2015. Jyväskylän yliopisto. 13. & O`Connell, T. Children, Youth and Environments, 14 (2), 2004, 21–44. 2010. Sovi opetuksen siirroista oppilaitoksesi ohjeiden mukaan. Liikunta & Tiede, 49, (5/12), 39–40. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus, 84–87. 2010. Marttila, M. 1998. Liikunnallisuus voi tukea kouluikäisten oppimista. Oulun yliopisto. uudistettu painos. Telemäki, M. 2014. 2015a. 15. 2015. 2005. Väitöskirja. Heikinaro-Johansson & T. Etnografinen toimintatutkimus seikkailuja elämyspedagogiikasta. Jyväskylä: LIKES – Research Center for Sport and Health Sciences. & Korpela, K. 2012. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä. 2015b. Viitattu 7.9.2015 http://www.malike.fi/fi/malike/ Marttila, M. Karppinen, S. Pathways. MAARIT MARTTILA, LitT Opettaja (työkyky, liikunta, terveystieto) Tampereen seudun ammattiopisto Tredu Sähköposti: maarit.marttila@tampere.fi Kirjoittajan liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Elämysja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 14.5.2016. Elämysja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus. 2016. Sarja B: Opetusmonisteita ja selosteita 11. Outdoor adventure education (OAE) in higher education: characteristics of successful university degree programmes. 2015. Liikunta & Tiede, 52, (4/15), 4–9. LÄHTEET: Fjørtoft, I. Luontoliikunta ja terveys – kooste luonnon ja luontoliikunnan terveysvaikutuksista perustuen valikoituihin tieteellisiin tutkimuksiin. lisätietoa antamistani suosituksista Pihlas, 2015.) Organisaatiotasolla kannattaa luoda mahdollisuuksia yhteisopettajuuteen ja miettiä eri aineiden integrointia luovasti. (Ks. Marttila, M. Laakso, L. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296. Väitöskirja. Teoksessa H. Valtakunnallisesti erilaisten koulutuskokonaisuuksien rakentaminen on tärkeää, jotta elämysja seikkailupedagogiikkaa osataan käyttää ryhmän tarpeiden mukaisesti ja turvallisesti osana opetusta. Itkonen & K. Väitöskirja. Kuopio: University of Eastern Finland, Dissertations in Health Sciences, Number 266. Jaa hyvät kokemuksesi muitten kanssa. 2. Physical Activity, Sedentary Behavior, Physical Performance, Adiposity, and Academic Achievement in PrimarySchool Children. Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja. S. Luonto liikuttaa ja elvyttää. Laakso, 2007. Physical activity and sedentary behaviour in association with academic performance and cognitive functions in school-aged children. Laakso, L. Johdatus seikkailukasvatuksen teoriaan. Haapaniemi, R. 2012. 2012. 2014. Pasanen, T. 2004. Jyväskylä: PS-kustannus. Tunti liikuntaa koulupäivään – hyvä tavoite. G., Socha, T
9 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: KATARIINA KÄMPPI, ANNALEENA AIRA, TUIJA TAMMELIN Tuloskortti 2016: Lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus rakentuu monista arjen käytännöistä Kuva: LIIKKUVA KOULU -OHJELMA/JOUNI KALLIO
Suomessa lasten ja nuorten paikallaanoloa vähennetään ja liikkumista edistetään esimerkiksi valtakunnallisten ohjelmien avulla (Ilo kasvaa liikkuen ja Liikkuva koulu). Pojat ovat aktiivisempia kuin tytöt, ja aktiivisuus vähenee iän myötä. Tuloskortissa arvioidut osa-alueet olivat: 1) Fyysinen kokonaisaktiivisuus, 2) Istuminen ja paikallaanolo, 3) Varhaiskasvatus liikkumisen mahdollistajana, 4) Koulu liikkumisen mahdollistajana, 5) Aktiivinen kulkeminen, 6) Omatoiminen liikunta ja leikki, 7) Perhe ja kaverit liikkumisen tukena, 8) Organisoitu liikunta ja urheilu, 9) Kuntatason päätöksenteko ja rakennettu ympäristö sekä 10) Valtakunnan tason toimenpiteet liikunnan edistämiseksi (Kuva 1). Tämä on maailmanlaajuinen ongelma kehittyneissä maissa. 10 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Lasten ja nuorten päivittäinen fyysinen aktiivisuus koostuu monesta eri osasta ja kytkeytyy vahvasti arkipäivän rutiineihin, sosiaalisiin verkostoihin ja elinympäristöön. (Tulokset kansainvälisestä vertailusta julkaistaan marraskuussa ja niistä raportoidaan Liikunta & Tiede -lehden seuraavassa numerossa). Suurin osa Suomen lapsista ja nuorista tarvitsee siten enemmän liikuntaa eri muodoissaan. Lapsille ja nuorille kertyy liikuntaa päivän mittaan pienemmistä ja isommista paloista: koulumatkoja ja muita välimatkoja kulkiessa, varhaiskasvatuksessa tai koulussa sekä vapaa-ajalla. Suomen Tuloskortti 2016: lasten ja nuorten liikunta julkaistiin lokakuussa. Heidän liikkumisensa lisäämisellä on suurin merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille. Työtä on koordinoinut LIKES-tutkimuskeskus, ja sen on rahoit tanut opetusja kulttuuriministeriö. Lasten ja nuorten hyvinvointi on kaikkien aikuisten vastuulla. Suomessa lasten ja nuorten fyysinen kokonaisaktiivisuus jää suosituksia alhaisemmaksi. Lasten ja nuorten liikunnan osa-alueet: arviointi ja suosituksia 1. Tuloskortti on koottu viiKUVA 1. Suomen Tuloskortti 2016 on osa 38 maan kansainvälistä Tuloskortti-konsortiota. Tuloskortti 2016 valottaa uusimpien tutkimustulosten pohjalta lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden tilaa ja sen edistämisen mahdollisuuksia Suomessa. Selvitys osoittaa, että suomalaisten 0–18-vuotiaiden elämässä fyysinen aktiivisuus koostuu useammasta osasta kuin yleensä tullaan ajatelleeksikaan. Erittäin suuri osa hereilläoloajasta vietetään paikallaan, tyypillisesti istuen. Fyysinen kokonaisaktiivisuus saa Tuloskortissa 2016 arvosanan D, mikä tarkoittaa sitä, että 21–40 prosenttia lapsista ja nuorista liikkuu minimisuosituksen mukaisesti vähin tään tunnin päivässä reippaasti. Vähän liikkuvat lapset ja nuoret ovat tärkeä edistämistoimien kohderyhmä. Riittävä fyysinen aktiivisuus on merkittävä osa hyvinvointia. den tutkimusta tekevän laitoksen yhteistyönä. Fyysinen kokonaisaktiivisuus Fyysinen kokonaisaktiivisuus pitää sisällään kaiken päivän aikana kertyvän liikkumisen, kuten harrastukset, omatoimisen liikunnan ja leikin, koululiikunnan ja arjen hyötyliikunnan. Julkinen keskustelu lasten ja nuorten liikunnasta on Suomessa keskittynyt paljolti harrastamisen hintaan ja ylipäätään organisoituihin liikuntaharrastuksiin. Suomen Tuloskortti 2016 -yhteenvedossa arvioidut lasten ja nuorten liikunnan osa-alueet.. Jokaisessa maassa selvitetään lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden tila ja siihen vaikuttavat asiat. Tuloskortissa tarkastellaan lasten ja nuorten liikunnan kokonaisuutta kymmenen osa-alueen kautta. Lasten ja nuorten aktiivisuuden tukemisessa jokainen vartti vaikuttaa: 15 minuuttia lisää liikuntaa päivässä tarT uloskortti on tutkimustietoon perustuva yhteenveto lasten ja nuorten liikunnasta ja sen edistämisestä eri yhteyksissä
4. Koulussa oppilaille tulee tarjota mahdollisuuksia työskennellä seisten ja tauottaa istumista myös oppituntien aikana. Aktiivinen kulkeminen Aktiivisella kulkemisella tarkoitetaan arjen välimatkojen kulkemista lihasvoimin: yleisimmin kävellen tai pyöräillen. Aktiivinen kulkeminen kouluun, harrastuksiin ja kavereiden luo on monille lapsille ja nuorille merkittävä osa päivän fyysisestä aktiivisuudesta. 6. Tietokoneet, pelaaminen ja älypuhelimet kuuluvat lasten ja nuorten maailmaan. Kansainvälisesti puhutaankin jo istuvasta tai liikkumattomasta elämäntavasta, joka on Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan suuri terveysriski länsimaissa. Ilo kasvaa liikkuen -ohjelman päämääränä on liikuntamyönteinen toimintakulttuuri varhaiskasvatuksessa. Lapsia tulee kannustaa kulkemaan kävellen tai pyörällä kouluun, kavereiden luokse ja harrastuksiin. Liikkuminen ja motoristen taitojen opettelu varhaiskasvatuksessa parantavat lapsen edellytyksiä oppia uusia asioita ja taitoja. 7. Vanhempien tehtävä on asettaa rajat liian runsaalle ja iltamyöhäiselle television katselulle ja älylaitteiden käytölle. Lasten ja nuorten kuuleminen on erityisen tärkeää omatoimisen liikunnan edistämisessä. Suomen Tuloskortissa 2016 varhaiskasvatuksen arviointi D perustuu niiden varhaiskasvatusyksiköiden osuuteen (noin 30 prosenttia), jotka olivat toukokuussa 2016 mukana Ilo kasvaa liikkuen -ohjelmassa. Vanhempien rooli lasten liikkumisen tukemisessa on Suurin osa lapsista ja nuorista tarvitsee siten enemmän liikuntaa eri muodoissaan. Jokainen vartti vaikuttaa: 15 lisäminuuttia liikuntaa päivässä tuo jo yli 90 tuntia liikuntaa vuodessa.. 2. Kaikki aikuiset lapsen tai nuoren elämässä ovat tärkeitä liikkumisen mahdollistajia. Varhaiskasvatusyksiköillä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet tukea liikkumisen avulla lasten fyysistä kasvua, kehitystä, oppimisen edellytyksiä sekä päivittäistä hyvinvointia. Koulu saa Tuloskortissa 2016 arvosanan B perustuen niiden peruskoulujen osuuteen (62 prosenttia), jotka olivat mukana valtakunnallisessa Liikkuva koulu -ohjelmassa toukokuussa 2016. Koulu liikkumisen mahdollistajana Koululla on merkittävä rooli lasten ja nuorten fyysisessä aktiivisuudessa. Varhaiskasvatus liikkumisen mahdollistajana Alle kouluikäisten lasten varhaiskasvatuksesta vastaavat kunnat. Lasten ja nuorten päivittäisestä reippaasta liikunnasta 34 prosenttia ja paikallaanolosta 47 prosenttia kertyy koulupäivän aikana. Istuminen ja paikallaanolo Istumisella ja paikallaanololla tarkoitetaan fyysisesti passiivisesti vietettyä aikaa hereilläoloaikana. Koulussa tulee huomioida oppilaiden kannustaminen ulkoiluun ja liikkumiseen välitunneilla, istumisen tauottaminen oppitunneilla ja oppilaiden ottaminen mukaan liikkuvamman koulupäivän suunnitteluun ja toteutukseen. Kaikkien varhaiskasvatuksen eri muotojen (päiväkoti, perhepäivähoito, kerhoja leikkitoiminta) tulee huolehtia lapsen oikeudesta saada säännöllistä ja suunnitelmallista liikuntakasvatusta. Aktiivinen kulkeminen saa Tuloskortissa 2016 arvosanan B, mikä tarkoittaa sitä, että 61–80 prosenttia lapsista ja nuorista kulkee koulumatkat aktiivisesti. Suomessa 1–6-vuotiaista lapsista 63 prosenttia on päivähoidossa. Fyysistä aktiivisuutta koulupäivään tuovat etenkin liikuntatunnit, välitunnit ja opetusmenetelmistä riippuen myös oppitunnit. Vanhempien kannustuksella on merkitystä lasten aktiivisessa kulkemisessa. 3. Lisäksi opettajien perusja täydennyskoulutuksen tulee kehittää osaamista, jota tarvitaan fyysisen aktiivisuuden edistämisessä ja koko koulun toimintakulttuurin kehittämisessä. 5. Omatoiminen liikunta ja leikki saa Tuloskortissa 2016 arvosanan C perustuen tuloksiin, joiden mukaan 41–60 prosenttia alle kouluikäisistä lapsista ulkoilee lähes päivittäin ja vastaava osuus kouluikäisistä liikkuu omatoimisesti yksin tai kavereiden kanssa lähes joka päivä. Omatoiminen liikunta ja leikki Omatoiminen liikunta ja leikki on ilman ohjausta tapah tuvaa liikkumista, pelaamista tai leikkimistä, jota voi harrastaa yksin, kavereiden tai perheen kanssa. Istuminen ja paikallaanolo saa Suomen Tuloskortissa 2016 arvosanan D, mikä kuvaa sitä, että vain 21–40 prosenttia lapsista ja nuorista istuu viihdemedian ääressä korkeintaan ruutuaikasuosituksen verran eli korkeintaan kaksi tuntia päivässä useimpina päivinä viikossa. Nuorten suosimia omatoimisen liikkumisen tapoja tulee tukea ja huomioida päätöksenteossa. 11 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 koittaa vuodessa jo yli 90 tunnin liikunnan lisäystä. Ne voivat kuitenkin hallita ajankäyttöä liiaksi ja passivoida. Perhe ja kaverit liikkumisen tukena Perheen merkitys liikkumisen tukena on suuri pienillä lapsilla, ja iän myötä kavereiden merkitys kasvaa
Valtakunnan tason toimenpiteet saavat Tuloskortissa 2016 arvosanan B perustuen siihen, miten valtionhallinto luo Suomessa edellytyksiä lasten ja nuorten liikkumiselle. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. 9. Valtakunnan tason toimenpiteet liikunnan edistämiseksi Liikuntalain keskeisinä tavoitteina on muun muassa edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa sekä edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä ja lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä. Perheiden liikkumisen edistämiseksi kunnat ja kolmas sektori voisivat järjestää nykyistä enemmän toimintaa, jossa on mahdollisuus liikkua yhdessä. Vertaisryhmiä ja vertaistukea tulee huomioida aiempaa tehokkaammin lasten ja nuorten liikunnan edistämisessä niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Kuntatason päätöksenteko ja rakennettu ympäristö Kuntien päätöksillä on merkittävä rooli lasten ja nuorten liikunnan mahdollistamisessa. Kuntatason päätöksenteko ja rakennettu ympäristö saa arvosanan B perustuen tulokseen, jonka mukaan 63 prosenttia kunnista on käsitellyt liikunnan edistämistä kuntastrategiassa. Katso: www.likes.fi/tuloskortti. Lisäksi lapsia ja nuoria tulee kuulla heille suunnattujen liikuntapalvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. KATARIINA KÄMPPI, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: katariina.kamppi@likes.fi ANNALEENA AIRA, FT Viestintäpäällikkö LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: annaleena.airo@likes.fi TUIJA TAMMELIN, FT, LitM Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi Lisätietoja: Tuloskortti 2016. Lisäksi 62 prosenttia kunnista on tehnyt suunnitelman lähiliikuntapaikkojen kehittämiseksi. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 318. 10. Kaikki aikuiset lapsen tai nuoren elämässä ovat tärkeitä liikkumisen mahdollistajia.. Kavereiden rooli voi olla motivoiva tai estävä. 12 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 olla esimerkkinä, kannustaa ja mahdollistaa lasten liikkuminen. Liikkumisen edistäminen tulee huomioida kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa erityisesti lasten ja nuorten osalta. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Taloudellista tukea tulee ohjata laaja-alaisemmin niille lasten ja nuorten parissa toimiville järjestöille ja yhdistyksille, jotka järjestävät harrasteliikuntaa. Eri ministeriöiden ja hallinnonalojen yhteistyötä tulee lisätä, koska merkittävä osa lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavista toimenpiteistä tehdään varsinaisen liikuntapolitiikan ulkopuolella. Kunnat muun muassa järjestävät liikuntapalveluja, tukevat kan salaistoimintaa, maksavat liikuntapaikkamaksuja, rakentavat lähiliikuntapaikkoja ja ylläpitävät kevy en liikenteen väyliä. Organisoitu liikunta ja urheilu Organisoitu liikunta ja urheilu on merkittävä osa päivän fyysisestä aktiivisuudesta osalle suomalaislapsista ja -nuorista. Organisoitu liikunta ja urheilu saa Tuloskortissa 2016 arvosanan C perustuen tulokseen, jonka mukaan 46 prosenttia 7–19-vuotiaista lapsista ja nuorista liikkuu urheiluseuroissa vähintään kerran viikossa. Seurantatieto lasten ja nuorten liikunnasta tulee raportoida luottamushenkilöille päätöksenteon pohjaksi. Tuloskortin 2016 arvosana C tarkoittaa sitä, että 41–60 prosenttia lapsista ja nuorista saa tukea liikkumiselleen vanhemmiltaan tai kavereiltaan. Organisoidulla liikunnalla ja urhei lulla tarkoitetaan seurojen, kuntien, yhdistysten, yritysten ja muiden vastaavien tahojen järjestämiä liikuntaharrastuksia. Lisäksi valtio rahoittaa valtakunnallisia lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta edistäviä ohjelmia. Lasten ja nuorten liikunta on liikuntapolitiikan strateginen painopiste. 8. Liikuntalakiin kirjattuja vaatimuksia ovat kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden seuraaminen sekä kuntalaisten kuuleminen
13 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI Kolme tuntia päivittäin – uudet suositukset varhaisvuosien fyysiselle aktiivisuudelle korostavat iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä Kuva: ANTERO AALTONEN
Toukokuussa 2016 luon noksesta saatujen palautteiden sekä luonnoksesta nousseen mediakeskustelun perusteella suositukset viimeisteltiin TEHYLI – ryhmälle hyväksyttäväksi kesällä 2016. Siksi suositukset tii vistävät aihepiirin otsikkoon: ”KOHTI LIIKKUVAA ELÄMÄNTAPAA – PERHE TÄRKEÄ ROOLIMALLI”. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, nähtiin tarpeelli seksi laajentaa suositukset vastaamaan kaikkien var haiskasvatusikäisten lasten kanssa tekemisissä olevat tahot. Fyysisen aktiivisuuden määrä Suositusten määrällinen tavoite muuttui edellisestä ”kaksi tuntia reipasta liikuntaa joka päivä” kolmeen tuntiin. Suositeltu kolme tuntia koostuu kuormittavuudeltaan monipuolisesta liikkumisesta. Siitä syystä ne olivat vahvasti suunnattu varhaiskasvatussuun nitelmaa (VASU) täydentäväksi asiakirjaksi ja niiden julkaisemisesta vastasi sosiaali ja terveysministeriö. Arjen rauhalliset touhut kuuluvat lapsen päivään, sillä silloin lapsi esimerkiksi lukee, piirtää, rakentelee, pukee ja syö. Suosituksissa kannustetaan aikuisia tauottamaan lapsen pitkittyneitä istumisen jaksoja kirjaamalla asia suosituksiin: ”AKTIIVINEN TEKEMINEN INNOS TAA – LIIKA ISTUMINEN ON IKÄVÄÄ”. Lapsen kokonainen päivä koostuu unesta ja levos ta (yksilöllisen tarpeen mukaan noin 10–13 tuntia), rauhallisista arjen touhuista (noin 8 –11 tuntia), sekä suositeltavasta fyysisestä aktiivisuudesta (vähintään kolme tuntia). KUVA 1. Lopulta Varhaisvuosien fyysisen aktiivi suuden suositukset tiivistyivät yhdeksäksi teemaksi. ohjaus ryhmän työhön. Suositukset antavat ohjeita alle kahdeksan vuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden määrästä ja laadusta, fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäris tön rooleista sekä ohjatun liikunnan ja liikuntakas vatuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta varhais kasvatuksen osana. Koko perheen kanssa yhdessä liikkuminen, ulkoile minen ja touhuaminen ovat tärkeitä arkielämään kuuluvia valintoja, joiden myötä lapsi oppii liikku misen kuuluvan luontevana osana päivittäiseen elä mään. Suosituksissa halutaan muistuttaa, että tavoiteltava aktiivisuus ei ole jatkuvaa touhuamista, vaan lapsel le tulee antaa mahdollisuus myös rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Mikäli aikuinen kontrolloi vahvasti näitä toimintoja, käy helposti niin, että aikuinen istuttaa lapsia paikoillaan. Lapsi on aktiivisimmillaan leikkiessään muiden las ten kanssa. Aikuisten tulisi muistaa, että päivittäinen liikunta on lapselle yhtä tärkeää kuin riittävä uni ja terveellinen ravinto. Perheen merkitys Lapsen vanhemmilla ja huoltajilla on suuri merkitys lasten liikkumisen tukijoina. Erilaiset lasten liikunnalliset sääntöleikit, kuten erilaiset hippaleikit, ovat esimerkkejä lasten hengitys ja verenkiertoelimistöä kuormittavasta fyy sisestä aktiivisuudesta. Aikaisemmat vuonna 2005 julkaistut Varhaiskas vatuksen liikunnan suositukset (Valisu) oli suunnat tu varhaiskasvatuksen ammattilaisille. Suositukset pyrkivät ohjaamaan aikuisia muistamaan päivittäisen liikunnan olevan lapselle yhtä tärkeää kuin riittävä uni sekä terveel linen ravinto. Leikeissä myös opitaan pal jon. Fyysisen aktiivisuuden määrä kirjattiin suo situksiin otsikoksi: ”VAUHTI VIRKISTÄÄ – VÄHIN TÄÄN KOLME TUNTIA LIIKKUMISTA JOKA PÄI VÄ”. Kannustava aikuinen voi omalla esimerkillään ja pukemalla lapselleen liikkumisen mahdollistavat vaatteet tukea lapsen fyysistä aktiivisuutta. S uositusten sanoma tiivistyy niille annettuun otsikkoon: Varhaisvuosien fyysinen aktii visuus on iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (2005) täytti aikanaan ne tarpeet, joihin ne luotiinkin. 14 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Lapsille suositeltava päivittäinen kolmituntinen koostuu monipuolisesti: kevyestä liikunnasta, reippaasta ulkoilusta sekä erittäin vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta. Tavoiteltava aktiivisuus ei kuitenkaan ole jatkuvaa touhuamista, vaan lapselle tulee antaa mahdollisuus myös rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Se ei kuitenkaan ole lapselle ominainen tapa olla ja oppia. Suositusten päivittäminen liitettiin osaksi Terve yttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan (TEHYLI). Lapsille suositeltava päivittäinen vähin tään kolmen tunnin fyysinen aktiivisuus koostuu kuor mittavuudeltaan monipuolisesta liikkumisesta: kevy estä liikunnasta ja reippaasta ulkoilusta sekä erittäin vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta (Kuva 1.). Suositukset muistuttavatkin aikuisia siitä, että lapsi oppii asioita toiminnallisesti: tutkien, kokeil len, yrittäen ja erehtyen. Suositukset on julkaistu kaikille tarkoitettuina yleisinä suosituksina (OKM 2016:21) sekä tutkimustiedon kokoavina tieteellisinä perus teina (OKM 2016:22)
Välineiden tulee kuitenkin olla lasten saatavilla ja vapaassa käytössä. Tällaista aikuisten yksipuolista vallankäyttöä suosituksissa halutaan purkaa muis tuttamalla paitsi lasten oikeuksista myös kunnioit tamalla heidän ominaislaatuaan. Välineistä aikuisten tulisi omaksua ajattelutapa, että ”kuluneet välineet ovat parhaita välineitä”. Koska jokainen lapsi nauttii oppimistaan uusista taidoista, taitojen harjoitteluun tulee varata aikaa ja tilaa. Lapsi on luonnostaan utelias ja aktiivinen. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että suurella osalla nykylapsia motoriset taidot ovat yllättävän heikot. Motoriset taidot Motoriset taidot ovat fyysisen kehityksen olennainen osaalue. Liikunnan harrastaminen voi olla yksi erinomainen mahdollisuus oppia uusia taito ja yhdes sä muiden lasten kanssa. Niiden pohjalle on mahdollista rakentua fyysisesti aktiivinen, terveyttä ja hyvinvoin tia edistävä elämäntapa. Lisäksi muutamat pitkällä aikavä lillä tehdyt trenditutkimukset viittaavat lasten ylei sen motorinen taitotason heikkenemiseen. Siitä syystä suositukset ohjeistavat asian yksiselitteisesti: ”VÄLINEET JA LELUT – INNOS TA KOKEILEMAAN”. Sekin on yleensä sal litumpaa ulkona kuin sisällä. Käy tännössä tämä tarkoittaa sitä, että suuri osa aikui sista pyrkii eliminoimaan lapsen elämästä tärkeitä oppimisen ja kehityksen paikkoja. Lapsi aistii tuokioiden ilma. Vaikka historiallisessa mielessä elämme turvallista aikaa, on nykyajalle tyypilliseksi ilmiöksi noussut jopa äärimmilleen viety turvallisuushakuisuus. Myös motorisen oppimisen vaikeuksista kärsivillä lapsilla on oikeus saada liikkumiseensa tukea ja apua. Hänellä on kaikki aistit ja mielikuvitus käytössään kun hän tutustuu, tutkii, kokeilee ja ot taa selvää omista liikkumisen mahdollisuuksistaan. Sik si aikuis ten ja lasten yhteinen tekeminen opettaa lapselle vuorovaikutustaitoja, ohjaa ymmärtämään erilaisuutta ja antaa esimerkin myönteisestä suh tautumisesta toisiin liikkujiin. Tällä hetkellä jopa puolet varhaiskasvatusikäisistä lapsista harrastaa liikuntaa jonkinlaisessa ohjatussa toiminnassa. Suosituksissa otetaankin kantaa siihen mainitsemalla ”Oppimista ei pidä estää liiallisella turvallisuushakuisuudella”. Suositukset tiivis tävät fyysistä ympäristöä koskevan viestin ” YMPÄ RISTÖ HAASTAA JA HAUSKUUTTAA – ULKONA UNELMAT TODEKSI”. Harrastuksissaan lapset myös ystävystyvät ja saavat uusia samoista asioista kiinnostuneita ystäviä. Las ten tyypillisiä harrastamisen paikkoja ovat erilais ten yhteisöjen järjestämät kerhot, liikuntaseurat tai yksi tyiset tahot. Lapsilla on paljon sanottavaa heitä koskeviin asioihin ja siksi suosi tusten otsikko ”KUUNTELE – ANNA LAPSELLE MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA” ohjaa lasten osal lisuuden lisäämiseen. Se on tärkeää lapsen sosiaalisen itsetunnon kehittymiselle. Lapset eivät tarvitse välineitä liikkuakseen, mutta tutkimustulokset osoittavat, että välineet ja lelut innostavat lapsia olemaan fyysisesti aktiivisia. Välineet monipuolistavat lapsen kehollisia kokemuksia ja elämyksiä. Siihen hänellä on oikeus – joka päivä. Erilaisiin kokeiluihin kannustaminen sekä yhdessä koettu ja jaettu onnis tumisen ilo auttavat lasta muodostamaan myönteisen fyysisen minäkuvan. Ympäristö ja välineet Lapset näkevät kaiken ympärillään olevan tilan ja ympäristön kiinnostavana paikkana liikkumiseen, niin sisällä kuin ulkona. Se on huono signaali, sillä tutkimustieto vahvistaa moto risten taitojen olevan yhteydessä lasten toiminnan ohjaukseen, kongitiivisiin taitoihin ja esimerkiksi koulussa menestymiseen. Lapset nauttivat ympäristön muokkaamisesta. Ympäristön tuleekin kriittisesti miettiä, mitkä ovat sellaisia turhia kieltoja, joita olisi varaa karsia. Lasten ohjaaminen on taitolaji Jokainen haluaa onnistua ja nauttia uusien asioiden oppimisesta, niin myös lapset. Aikuiset kuitenkin ratkai sevat, saavatko lapset käyttää näkemänsä mahdol lisuudet kokeilla ja keksiä erilaisia tapoja liikkua, hallita kehoaan ja ilmaista itseään. Lasten liikunnan ohjaajien tulee olla turvallisia aikuisia, jotka osaavat innostaa, kannustaa ja iloita yhdessä lapsen kanssa. Ne kerto vat siitä, että niitä on käytetty siihen tarkoitukseen kuin mihin ne on hankittukin. Ulkona lapsilla on eniten mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Eri laiset liikuntavälineet, kalusteet, tavarat ja kierrä tysmateriaalit innostavat lapsia liikkumaan. Liikkuminen ja fyysisesti aktiivinen leikkiminen yh dessä muiden kanssa ovat lapsen tapa olla ja oppia. Siihen perustuu esimerkiksi vanhojen autonrenkaiden, pahvilaatikoiden, köysien ja lauto jen suosio lasten leikkivälineinä. Tutkimukset kertovat, että lapset ovat fyysisesti aktiivisimpia silloin, kun he erilaisissa yhteisleikeissä muokkaavat ympäristöä leikkeihinsä. Motoriikalla on siis väliä ja siksi suosituksissa ohjeistetaan: ”TEKEMÄLLÄ TAITOJA – MONIPUOLISUUS KUNNIAAN”. Moto riset taidot kehittyvät monipuolisesti, kun lapsi pää see haastamaan omia taitojaan ja leikkimään yhdessä muiden lasten kanssa erilaisissa ympäristöissä, sisäl lä ja ulkona, kaikkina vuodenaikoina, joka päivä. Tukea tarvitseville lapsille tulee olla välineitä, jotka mahdollistavat ja helpottavat heidän liikkumistaan. Lasten kanssa toi mivien aikuis ten tehtävä onkin etsiä ja luoda lapsille sellaisia liikkumaan houkuttelevia ympäristöjä, jois sa monipuolinen liikkuminen on sallittua. Toisinaan aikuisilla on kunniaasiana pitää välineet siistissä järjestyksessä ja turvassa lukittujen ovien takana. 15 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Yhdessä liikkuminen on samanaikaisesti per heenjäsenten välistä jatkuvaa vuorovaikutusta. Lapsen osallisuus Aikuiset ohjailevat ja määrittelevät lasten elämän hyvin pitkälle. Pahimmillaan se voi näkyä lasten ajankäytön aikatauluttamisena ja ohjelmointina niin, että lapsen tekeminen palvelee vain ulkoapäin mää riteltyjä tavoitteita
Jo hyvinkin nuoret lapset tulevat liikuntaharras tuksiin hyvin erilaisista lähtökohdista. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:21. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2016/Iloa_leikkia.html http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2016/tieteelliset_perusteet.html. 2005. Tieteelliset perusteet fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Varhaiskasvattajien tulisi pystyä tunnistamaan tällaiset lapset ja huolehtia siitä, että heilläkin olisi mahdollisuus saavuttaa päivittäin suo siteltava fyysisen aktiivisuuden määrä. Myös taidoiltaan muita heikompien tai liikkumiseensa tukea tarvitsevien lasten tulee päästä toimintaan mukaan. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Haasteen varhaiskasvatukseen tuo se, että Suo messa on tällä hetkellä noin kymmenen prosenttia perheitä, joissa lapset eivät pääse päiväkotipäivän jäl keen enää ulos leikkimään. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Lasten liikkuminen ei saa olla kiinni siitä, onko hänen varhaiskasvatta jilla itsellään kiinnostusta liikuntaan vai ei. Siksi suosituksissa tämä kohta muistuttaa kasvattajia heidän vastuullisesta tehtä västään: ”LIIKUNTA VARHAISKASVATUKSESSA – JOKAISEN LAPSEN OIKEUS”. Suositukset linjaavat ohjat tujen liikuntatoiminnan tavoitteeksi ja kes keiseksi lähtökohdaksi: ”OHJATTU LIIKUNTA – ONNIS TUMISEN ELÄMYKSIÄ”. Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet velvoitta vat varhaiskasvatushenkilöstöä suunnittelemaan ja toteuttamaan varhaiskasvatusta, joka tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Lasten fyysinen aktiivisuus on kaikkien yhteinen asia Varhaiskasvatusikäisten lasten fyysinen aktiivisuus on sellainen asia, johon tarvitaan meitä kaikkia. Poliittinen ilmapiiri tulisi saada käännettyä siihen, että päättäjätkin huomaisi vat, kuinka ennaltaehkäisyyn sijoitetut eurot maksa vat itsensä takaisin moninkertaisesti vähentyneinä sosiaali ja terveyspalvelujen käyttäjinä. Lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukeminen edellyttää yhteistyötä myös sosiaali ja terveydenhuollon, kuten neuvoloiden, toimijoiden kanssa. Lasten vapaaajan liikuntaharrastukset maksavat nykyään niin paljon, että kaikilla perheillä ei ole enää varaa kustantaa lapsen liikuntaharrastuksia. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22. Tästä seuraa vaara siihen, että lasten fyysisen aktiivisuuden päivittäinen määrä ei välttämättä täyty. Paikallisilla terveyttä ja hyvin vointia edustavilla sekä liikuntaa järjestävillä tahoil la, yhteisöillä ja verkostoilla on kullakin merkittävä rooli lasten liikuttajia. Lasten vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön keskinäinen vuorovaikutus ja yhteistyö ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. 16 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 piirin ja siksi ohjaajan antamalla palautteella on suuri merkitys lapsen kehitykselle, mielialalle, jopa pätevyyden kokemuksille. Varhaiskasvatus on se paikka, jossa jokainen lapsi pääsee kokeilemaan esimerkiksi sellaisia liikkumisen tapoja, joihin muu ten ei olisi mahdollisuutta. Suosituksissa muistutetaan Suomen laeista: ”Lapsen sukupuoli, perhe, kulttuuri, kieli, terveys tai muut yhdenvertaisuustekijät eivät saa vaikuttaa lapsen osallistumismahdollisuuksiin.” Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatuksen liikuntaan Varhaiskasvatuslain perusteella jokaisella varhais kasvatukseen osallistuvalla lapsella on oikeus suun niteltuun, tavoitteelliseen ja monipuoliseen lii kuntakasvatukseen. Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2005: 17. Poliittiset päättäjät tekevät päätöksiä, joilla voidaan edistää tai heikentää lasten terveyttä ja hyvinvointia. Kunnissa piha ja aluesuunnittelussa, tehdään useiden vuosien päähän ulottuvia ratkaisuja siihen, löytyykö lapsille kodin lähistöltä liikkumiseen sovel tuvia paikkoja ja alueita. Tästä syystä varhaiskasvatuksen rooli tasaarvon ja yhdenvertai suuden näkökulmasta korostuu. Vanhemmat uskaltavat päästää lapsensa liikku maan ulos, jos elinympäristö on turvallinen ja se on suunniteltu fyysisesti aktiivista elämäntapaa edistä väksi. Jotta nämä voivat onnistua varhaiskas vatushenkilöstön tulee suunnitella toiminta siten, että fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan merkitys lapsen oppimisen, terveyden ja hyvinvoinnin edistä misessä toteutuu. Uudet var haisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset esit tävät, että ”Koko kylän yhteistyötä tarvitaan, jotta lapsille saadaan luotua mahdollisuudet liikkumiseen ja leikkimiseen!” ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT, dosentti Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset -asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi Varhaiskasvatuksen uudet suositukset (OKM 2016:21) sekä tutkimustiedon kokoavat tieteelliset perusteet (OKM 2016:22) ovat luettavissa OKM internetsivuilla osoitteessa http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2016/ Iloa_leikkia.html ja http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2016/tieteelliset_perusteet.html LÄHTEET: Opetusja kulttuuriministeriö 2016. Parhaimmil laan liikkuminen kuuluu kiinteästi lapsen päivään: se on aktiivinen aamu, puuhakas päivä, leppoisa lepohetki, aktivoivia oppimisympäristöjä, sujuvia siirtymätilanteita ja niiden lisäksi lapsella on myös intoa iltaan. Siksi lasten liikuntaa ohjaavien aikuisten tulee pystyä suunnit telemaan toiminta lapsia kuunnellen. Ohjattuun lii kuntaan osallistuvilla lapsilla on oikeutettua odottaa ohjaajalta sellaista erilaisuuden huomioimista, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus nauttia liikkumi sesta, onnistua ja oppia uutta yksin ja yhdessä mui den kanssa. Suositukset otsikoivat ”KOKO KYLÄ LIIKUTTAA – KAIKKI YHTEISTYÖSSÄ” ja tuo esiin sen, kuinka meitä jokaista tarvitaan omista rooleistamme käsin lasten liikkumisen edistämisessä
Ovatko nämä reipasta liikuntaa. sekä arki-, hyötyja työmatkaliikunta. Näin varmistetaan se, ettemme ole eläkeiässä rapakunnossa, vaan voimme viettää nautinnollista elämää. Jos vatsan ympärille on kertynyt pelastusrengas, joka pitäisi karkottaa, suositellaankin jo annoksen tuplaamista, siis edelleen normaalin päivittäisen aktiivisuuden päälle. Suositusten mukaan 150 minuuttia kohtuukuormitteista liikuntaa viikossa ryyditettynä parilla lihaskunto-/liikehallintaharjoituksella pitäisi riittää pitämään huolta kunnostamme ja terveydestämme – siis käytännössä se paljon puhuttu ”puoli tuntia päivässä”. Iän mukana liikunnan suositeltu annos siis pienenee aika dramaattisesti. 17 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 P O L T T O P I S T E E S S Ä Olisiko aika päivittää muutkin liikuntasuositukset. Ei niitä varmasti kovin moni kirjaimellisesti luekaan, mutta moni kuitenkin painaa mieleen ajatuksen suositusten taustalla. Siis terveillä aikuisilla ylläpitämään terveyttä, edellyttäen tietysti, että myös muut elintavat ovat kunnossa. Tähän kun ei tutkimusnäyttö anna mitään tukea. Eikö järjestetyn liikunnan tarve pikemminkin lisäänny iän myötä, kun lapsuudessa elämään oleellisena kuuluneet, välillä kovinkin vauhdikkaat leikit ovat jääneet pois ja päivät täyttyneet istumisesta. Eri mediat tarttuivat hanakasti suosituksiin ja uutisoivat isoin otsikoin kuinka lapset tulisi saada liikkumaan vähintään kolme tuntia päivittäin. Tämänhetkiset aikuisten liikuntasuositukset keskittyvät siis valitettavasti hyssyttelyyn ja antavat harmillisen väärän kuvan siitä, millaista terveyttä ylläpitävä ja edistävä liikunta voi olla. ACSM:n suosituksissa puhutaan kohtuukuormitteisesta (mode rate intensity) harjoittelusta, liikuntapiirakassa tämä on puolestaan nimetty reippaaksi liikunnaksi, joka näin ainakin aktiiviliikkujan korvaan kuulostaa jopa tehok kaammalta. Mutta pieneneekö tarve. Silti suomalaissuosituksiin on otettu esimerkkilajeiksi marjastus, metsästys ja kalas tus Tämänhetkiset aikuisten liikuntasuositukset keskittyvät valitettavasti hyssyttelyyn ja antavat harmillisen väärän kuvan siitä, millaista terveyttä ylläpitävä ja edistävä liikunta voi olla.. UKK-instituutti on puolestaan pukenut suomalaiset aikuisten liikuntasuositukset tunnetun liikuntapiirakan muotoon (http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka). KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM Dosentti Valtakunnallinen PET-keskus Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi S yyskuun alkupuolella julkaistiin uudet pienten lasten fyysisen aktiivisuuden suositukset, joista asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Arja Sääkslahti ansiokkaasti kirjoittaa myös tämän lehden sivuilla (sivut 13–16). Liikunta-annos pitää kerätä normaalin päivittäisen aktiivisuuden lisäksi, ”beyond activities of daily living”, kuten suosituksissa todetaan. Jos se ajatus on, että 150 minuuttia kalastelua viikossa riittää pitämään huolta kunnosta, niin ollaan hiukan, eikä ihan hiukankaan, vaarallisilla vesillä. Kyllä sitä oikeasti hengitysja verenkiertoelimistöä kuormittavaa liikuntaa tarvitaan vähintään se 150 minuuttia. Vähän vanhemmat, vuodelta 2008 olevat kouluikäisten (7–18-vuotiaiden) suositukset päätyivät aikanaan 1–2 tunnin liikuntamääriin ja niin, että suurinta tuntimäärää suositeltiin ikähaarukan nuorempaan päähän – 18-vuotiaille katsottiin riittävän tunnin päivittäinen fyysinen aktiivisuus. Näistä suosituksista löytyy kuitenkin mielenkiintoisia eroja. ACSM:n suosituksissa marjanpoimijoille ei anneta sijaa 150 min viikkosatsia kerättäessä. Suositukset ovat suosituksia, eikä niitä kukaan huomioi, mutistaan nyt tietysti siellä takarivissä. Onkin aika remontoida myös kouluikäisten ja aikuisten suositukset vastaamaan lasten liikuntasuosituksia ja tukemaan vähintään tunnin päivittäistä fyysisesti kuormittavaa liikunta-annosta. Suomalaisten aikuisten liikuntasuositusten taustalla ovat American College of Sports Medicine -järjestön (ACSM) suositukset
Kuva: ANTERO AALTONEN 18 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Perhe kohteena – lapsen fyysinen aktiivisuus tavoitteena
Muiksi Teksti: ARTO LAUKKANEN Perhe on lapsuuden tärkein liikuntavaikuttaja, mutta perheiden välillä on eroja lasten fyysisen aktiivisuuden tukemisessa. Liikunnallisuutta tukevat kasvatuskäytännöt ovat kin ympäristötekijöitä, jotka tutkimusten mukaan liittyvät johdonmukaisesti lasten fyysiseen aktiivi suuteen (Edwardson & Gorely 2010; Yao & Rho des 2015). Lasten inaktiivisuuden ehkäiseminen onkin noussut kansainvälisesti yhdeksi kansanterveyden suurim mista haasteista (Tremblay ym. Fyysistä aktiivisuutta tukevissa kasvatuskäytän nöissä havaittiin tutkimuksessa perheiden välillä suuria eroja. 2002). 19 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 kuitenkin vähemmän. Vähiten tukea vanhemmiltaan saaneiden lasten fyysinen aktiivisuus kuitenkin kohosi merkitsevästi suhteessa verrokkilapsiin puoli vuotta kestäneen liikuntaneuvontajakson aikana. Lasten motorista kehitystä seurattiin puolen vuoden välein tutkimuksen aikana. V iime vuosien tutkimus on osoittanut, että suuri osa nykylapsista liikkuu terveyten sä ja kehityksensä kannalta liian vähän (Spittaels ym. 2015). Fyysinen inaktiivisuus on lukuisissa tutkimuksissa yhdistetty lihavuuteen, jos ta terveydenhuollolle suoraan aiheutuvat lisäkulut on esimerkiksi Yhdysvalloissa arvioitu noin 19 000 dollariksi yhtä lasta kohden (Finkelstein ym. Sitä, miten liikuntaneuvonta perheessä vaikutti lasten liikkumiseen kohdistuvaan tukeen ja lasten fyysiseen aktiivisuuteen, tutkittiin sekä yleisesti koko tutkimusjoukossa että myös erikseen niissä perheissä, joissa liikunnallinen tuki oli joko korkea tai matala tutkimuksen alkutilanteessa. Objektiiviseen fyysisen aktii visuuden arviointiin ja luotettaviin tutkimusase telmiin perustuvien interventioiden systemaattiset tarkastelut ovat osoittaneet, että lasten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä ei ole löydetty toimivia toimintatapoja (Metcalf, Henley & Wilkin 2012). Muutokset eivät kuitenkaan säilyneet 12 kuukauden seurantamittauksiin asti. Runsaimmillaan 4–7vuotiaat lapset saivat tukea fyysiselle aktiivisuudelleen 4–5 kertaa viikossa, kun vähiten tuetut lapset jäivät vain ker taan viikossa. 2012). Interventiolla havaittiin merkitsevä myönteinen vaikutus motori sen koordinaation kehitykseen, kun vuodenaikojen vaikutus huomioitiin. Fyysisellä aktii visuudella on olennaisen tärkeä välinearvo myös lapsuusiän kehityksellisissä vaiheissa, kuten ympä ristön tutkimisessa ja muokkaamisessa, sosiaalisissa roolileikeissä ja peleissä sekä kouluun sopeutumi sessa (Pellegrini ym. Lasten fyysisen aktiivisuuden tiedetään olevan suurelta osin riippuvaista vallitsevasta ympäristöstä (Fisher ym. Vanhemmat ovat roolimalleja ja vaikuttavat suhtautumisellaan lapsen käsityksiin fyysisestä aktii visuudesta. Liikuntaneuvonnan vaikutukset monisyisiä Tuoreessa suomalaisessa interventiohankkeessa (Lauk kanen 2016) tavoitteena oli selvittää, voidaan ko perhe lähtöisellä liikuntaneuvonnalla edistää 4–7vuotiaiden lasten fyysistä aktiivisuutta ja motorista pätevyyttä. Samalla heidän van hempiensa osoittama tuki lisääntyi merkitsevästi, vaikkei muutos ollut merkitsevä suhteessa verrok kivanhempiin. Fyysisen aktiivisuu den tiedetään olevan myönteisesti yhteydessä lasten ja nuorten fyysiseen, psykososiaaliseen ja kognitiivi seen terveyteen (Poitras ym. Osa lapsista hyötyisi perheille suunnatusta liikuntaneuvonnasta. Lisäksi pallonkäsittelytaidot paranivat lähes merkitsevästi interventioryhmän lapsilla verrattuna verrokkiryhmän lapsiin. Lapsuusajan inaktiivisuudella on myös kansan taloudellista merkitystä. 2014). Runsas kolmannes (32%) liikuntaneuvontaan osal listuneista vanhemmista arvioi kahdenkeskisen kes kustelun tärkeimmäksi neuvontatyökaluksi. Siitä, miten lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää perheympäristön kautta, tiedetään Vanhemmat ovat roolimalleja ja vaikuttavat suhtautumisellaan ja käyttäytymisellään lapsen käsityksiin fyysisestä aktiivisuudesta.. 2016). Liikuntaneuvonnan havaittiin yllättäen vähentä vän reippaan liikunnan määrää interventioryhmään kuuluvilla lapsilla verrattuna kontrolliryhmän lap siin. Vanhemmat voivat tukea lapsen fyysistä aktiivisuutta omilla kasvatuskäytännöillään monin tavoin: liikkumalla lapsen kanssa, kannustamalla ja seuraamalla lapsen liikkumista, kuljettamalla lasta liikkumaan, avustamalla lasta fyysiseen aktiivisuu teen ja kustantamalla siitä aiheutuvia kuluja (Ed wardson & Gorely 2010). Vähiten tuettujen lasten fyysinen aktiivisuus ja heidän van hemmiltaan saama tuki palautuivat lähes alkutilan teen tasolle. 2016). Erityisesti vanhempien rooli on tärkeä
Lasten motorisen pätevyyden kehitystä seurattiin Körperkoordinationstest für Kinder (KTK) (Kiphard & Schilling 2007) –kehon karkeamotorii kan testillä. Toisaalta tarvitaan lisää kokeiluja ja tätä kaut ta ymmärrystä siitä, kuinka fyysistä aktiivisuutta tukevien käytäntöjen syntymistä ja ylläpitämistä voitaisiin tehokkaimmin ja vaikuttavimmin edistää. Jälkimmäiseen ei tähän mennessä ole perhelähtöisissä interventiotutkimuksissa juurikaan paneuduttu, sillä jo pelkästään käyttäytymismuutos ten aikaansaaminen on todettu haastavaksi. Niin kasvatuskäytänteet kuin lasten fyysinen aktiivisuuskin kuitenkin palautuivat neuvontaa seuranneella seurantajaksolla lähes alkutilannetta vastaavalle tasolle. Lisäksi pallonkäsittelytaitoja arvioitiin APMtestistön (Numminen 1995) pallon heitto kiinniotto testin sovelluksella. Jyväskylässä satunnaistetuilta alueilta rekrytoidut perheet saivat liikuntaneuvontaa puo len vuoden ajan, jonka jälkeen heidän tilannettaan seurattiin puoli vuotta. Tavoitteiden toteutumista seurattiin ja tuettiin puhelinseurannalla, kuukausittaisilla perhe liikuntavinkkejä sisältävillä sähköposteilla ja lasten motorisesta kehityksestä annetulla palautteella. Kontrollialueilta rekrytoidut lapset ja heidän vanhempansa osallistuivat vastaaviin mittauksiin, mutta eivät saaneet liikuntaneuvontaa. Vastaavasti eniten tukea osoittaneet vanhemmat arvioivat tärkeimmiksi palautteen (21%) ja luennon (21%) sekä kahdenkeskisen keskustelun (14%), puhelinneuvonnan (14%), vinkkimateriaalin (7%), sähköpostit (7%) ja muut asiat (14%). Ensiksi tarvittaisiin laajaalaisempaa ymmärrystä fyysistä aktiivisuutta tukevasta van hemmuudesta, tarkastelemalla esimerkiksi yleisten vanhemmuustyylien osuutta tuen ja lapsen käyttäy tymisen välisessä vuorovaikutuksessa. Liikuntaa tukevien kasvatuskäytäntöjen vahvistuminen näytti välittyvän myös lasten objek tiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen. 20 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 tärkeiksi koettiin mittauksista saatu palaute (25%) ja neuvontaluento (21%). NÄIN TUTKITTIIN L iikuntaneuvontatutkimuksen tutkimusjouk ko koostui toukokuun 2011 ja toukokuun 2012 välillä satunnaistetulla ryväsotannalla rekrytoiduista ja vapaaehtoisesti interventi otutkimukseen osallistuneista 4–7vuotiaista lapsista (N=91) ja heidän vanhemmistaan tai huoltajistaan (N=124). Toisaalta tutkimus osoittaa, että käyttäytymismuutosten aikaansaaminen ja ylläpitä minen ovat asioita, joihin kumpaankin tulisi paneu tua erikseen. Vanhempia kannustettiin miettimään tapoja, joilla fyysistä aktiivisuutta voitai siin lisätä lasten arkeen. Van hempien osoittamaa tukea arvioitiin 5–12vuotiailla australialaislapsilla validoidulla (Cleland ym. Lasten fyysistä aktiivisuutta mitattiin kuuden perät täisen päivän ajan sekä lähtötilanteessa, kol men, kuuden, yhdeksän ja 12 kuukauden kohdilla vyötäröllä pidettävillä kiihtyvyysantureilla. Liikuntaneuvonnan perustan loi puolen tunnin mittainen neuvontatilaisuus. Tutkimukseen osallistuneet lapset edustivat normaalipainoista väestönosaa. Vähiten lapsilleen fyysisen aktiivisuuden tukea ennen tutkimusta osoittanei den vanhempien keskuudessa neuvontakeskustelu koettiin jopa vielä useammin (44%) tärkeimmäksi neuvontatyökaluksi, samoin kuin palaute (33%) ja luento (22%). Jatkotutkimuksissa on useita linjoja, joilla ymmär rystä perhelähtöisestä liikunnan edistämisestä tulisi lisätä. Lapsen fyysistä aktiivisuutta tukevien kasvatuskäy tänteiden ylläpitäminen vaatinee ajoittaista mieleen palauttamista, sulauttamista osaksi muita kasvatus tavoitteita, ja muun muassa fyysisen aktiivisuuden tukemisesta aiheutuvien uhrausten hyväksymistä (Rhodes ym. 2016). Interventiotutki mukseen osallistuneet vanhemmat olivat keskimää rin yleisemmin korkeasti koulutettuja kuin Jyväsky län seudulla asuvat aikuiset (71–84% tutkimukseen osallistuneet vanhemmat/35% koko Jyväskylän seu dun keskiarvo).. Kaikilta liikuntaneuvontaan osallistuneilta van hemmilta kerättiin tutkimuksen lopussa palautetta liikuntaneuvonnassa tärkeimmiksi koetuista työka luista. Toisekseen lapsen käsitykset fyysistä aktiivisuutta tukevista vanhemmuuden tavoista on pitkälti jätetty tutkitus ten ulkopuolelle, vaikka tällä on teoriankin pohjalta todennäköisesti suuri vaikutus lapsen käyttäytymi seen. Perheiden tottumuksiin vaikuttaminen vaatii lisätutkimusta Tutkimus antoi viitteitä siitä, että yksilöllisellä lii kuntaneuvonnalla voitaisiin vaikuttaa heikkojen liikuntaa tukevien kasvatuskäytäntöjen vahvistumi seen suhteellisen korkeasti koulutetuissa suomalais perheissä. 2011) perheen liikuntaympäristökyselyllä, johon yhtä vanhemmista pyydettiin vastaamaan lähtötilantees sa, kuuden ja 12 kuukauden kohdilla tutkimuksen alkamisesta. Vanhemmat kirjasivat oma ehtoisesti tavoitteita lapsen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Luennon lisäksi jokai sen vanhemman kanssa käytiin 30–60 minuutin mittainen keskustelu
& Finni, T. & Sääkslahti, A. Parental support and objectively measured physical activity in children: a yearlong cluster-randomized controlled trial. IV Laukkanen, A., Pesola, A.J., Finni, T. Terveyttä edistävän neuvonnan antaminen lapsiperheille on yksi neuvo loiden ja kouluterveydenhuollon lakisääteinen teh tävä (terveydenhuoltolaki (1326/2010), mutta käy tännössä esimerkiksi lastenneuvoloissa liikuntaneu vontaa annetaan perheille vain harvoin(Javanainen Levonen 2009). Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 24 (2), e102–e110. doi:10.1186/ s12966-015-0163-y. ARTO LAUKKANEN, LitT Tutkija, yliopistonopettaja Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arto.i.laukkanen@jyu.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Physical activity and motor competence in 4–8-year-old children: results of a family-based cluster-randomized controlled physical activity trial” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 15.4.2016. LÄHTEET: Cleland, V., Timperio, A., Salmon, J., Hume, C., Telford, A. 2011. Edwardson, C. 2014. American Educational Research Journal 39 (4), 991–1015. 2015. J. BMC Public Health 11 (1), 944. Bmj 345, e5888–e5888. doi:10.1542/peds.2014–0063 Finni, T., Sääkslahti, A., Laukkanen, A., Pesola, A. Jyväskylä: University of Jyväskylä Metcalf, B., Henley, W. 2010. 104s. A shortterm longitudinal study of children’s playground games across the first year of school: Implications for social competence and adjustment to school. & Tremblay, M.S. & Wardle, J. & Tremblay, M.S. American Journal of Health Promotion 25 (3), 159–167. Applied Physiology, Nutrition and Metabolism 41 (6 (supplement 3)): S197–239. Tremblay, M.S., Carson, V., Chaput, J-P. Poitras, V.J., Gray, C.E., Borhese, M.M., Carson, V., Chaput, J-P., Janssen, I., Katzmarzyk P.R., Pate, R.R., Connor Corber, S., Kho, M., Sampson, M. 2015. Lifetime Direct Medical Costs of Childhood Obesity. L. Weinheim: Belzt test GmbH. Spittaels, H., Van Cauwenberghe, E., Verbestel, V., De Meester, F., Van Dyck, D., Verloigne, M., Haerens, L., Deforche, B., Cardon, G. (vertaisarvioitavana). Studies in sport, physical education and health 138. & Baines, E. 2012. Family-based cluster randomized controlled trial enhancing physical activity and motor competence in 4–7-year-old children. & Gorely, T. doi10.1139/apnm-2015-0663 Rhodes, R.E., Spence, J.C., Berry, T., Deshpande, S., Faulkner, G., Latimer-Cheung, A.E., O’Reilly, N. Studies in sport, physical education and health 238. Effectiveness of intervention on physical activity of children: Systematic review and metaanalysis of controlled trials with objectively measured outcomes (EarlyBird 54). Pellegrini, A., Kato, K., Blatchford, P. Physical activity and motor competence in 4–8-year-olds: results of a family-based cluster-randomized controlled physical activity trial. 21 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Vaikuttavuuden näkökulmasta olisi jatkossa olen naista selvittää, kuinka suurimman muutospotenti aalin omaavia perheitä voitaisiin tunnistaa ja fyysistä aktiivisuutta tukevien kasvatuskäytänteiden syn tymistä tukea näissä perheissä. Systematic review of the relationships between objectively measured physical activity and health indicators in school-aged children and youth. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism, 2016, 41(6 (Suppl. Are children’s activity levels determined by their genes or environment. 2009. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 12 (10. Kiphard, E. Relationship between habitual physical activity and gross motor skills is multifaceted in 5–8-year-old children. 2016. & Rhodes, R. & Finni, T. Pediatrics 133 (5), 854–862. Preventive Medicine Reports 2, 548–553. 2002. 2014. & Schilling, F. & Crawford, D. KörperkoordinationTest für Kinder. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9 (149), 1–12. Jyväskylä: LIKES. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Psychology of Sport & Exercise 11 (6), 522–535. 2015. Terveydenhoitajat liikunnanedistäjinä lastenneuvolatyössä. & Sipilä, S. VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT: I Laukkanen, A., Finni, T., Pesola, A. & Malhotra, R. 2016. Finkelstein, E.A., Graham, W.C.K. A family based tailored counselling to increase non-exercise physical activity in adults with a sedentary job and physical activity in their young children: Design and methods of a year-long randomized controlled trial. & De Bourdeaudhuij, I. 2012. Parental influences on different types and intensities of physical activity in youth: A systematic review. 2.Überarbeitete und ergänzte Auflage. H. E. II Laukkanen, A., Pesola, A., Havu, M., Sääkslahti, A. & Wilkin, T. Laukkanen, A. Parental correlates in child and adolescent physical activity: a meta-analysis. A. Health Psychology 35 (2), 131–140. Plos One 10(11), e0143987. Objectively measured sedentary time and physical activity time across the lifespan: A cross-sectional study in four age groups. doi:10.1016/j.pmedr.2015.06.011. Terveyttä edistävän neuvonnan antaminen on myös neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon lakisääteinen tehtävä.. 2016. A systematic review of twin studies. M., Sawyer, A. 2007. APM inventory: manual and test booklet for assessing preschool childrens’ perceptual and basic motor skills. Brisk physical activity ensures the development of fundamental motor skills in children – but light is also needed! Liikunta & Tiede 50 (6), 47–52. Fisher, A., Smith, L., van Jaarsveld, C. Numminen, P. 2011. 3)): iii-iv, doi10.1139/ apnm-2016-0203 Yao, C. Javanainen-Levonen, T. 1995. 2016. III Laukkanen, A., Pesola, A.J., Heikkinen, R., Sääkslahti, A. & Sääkslahti, A. A longitudinal study of the family physical activity environment and physical activity among youth. 2013
22 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: JAANA KARI Liikunnallinen elämäntapa syntyy kokemuksellisesti oppien
2014; Vanttaja ym. Epäonnistumiset ja tunne omasta osaamattomuudesta vieroittavat liikunnasta. Liikuntaelämäkerrat kertovat liikunnallisesta kokemusmaailmasta Tarkastelin väitöstutkimuksessani (Kari 2016) luokanopettajaopiskelijoiden liikunnanopettajuuden kehittymistä opettajankoulutuksen aikana. Etsin aineistosta erilaisia liikkujatyyppejä – erilaisia tyypillisiä tapoja kokea liikuntaa ja kertoa siitä liikuntaelämäkerrassa. 2011; Haanpää ym. 2016). Liikunnan kulttuuristen, sosiaalisten ja yksilöllisten merkitysten tavoittamiseksi on tarpeen ottaa käyttöön laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Löydetyt yhteydet eivät kuitenkaan tarjoa konkreettisia työkaluja, jotka auttaisivat vanhempia, opettajia tai valmentajia lasten kasvatuksessa kohti liikunnallista elämäntapaa. Oli mahdollista tarkastella, millaiset liikuntaan liittyvät tilanteet tarjoavat myönteisiä liikuntaan S uomessa liikuntapolitiikan virallisena tavoitteena on jo pitkään ollut ohjata kansalaisia liikunnalliseen elämäntapaan, elämäntyyliin, jossa liikuntaharrastuneisuus ja fyysinen aktiivisuus jatkuvat saumattomasti läpi elämän (Wallinheimo & Paajanen 2016). Lisäksi tiedetään esimerkiksi, että myönteinen suhtautuminen koululiikuntaan, hyvä arvosana koululiikunnasta, säännöllinen koulumatkapyöräily ja lapsuuden urheiluseuraharrastuneisuus ennustavat aikuisiän liikunta-aktiivisuutta (Nupponen ym. Ensimmäisessä vaiheessa tutkin sitä, millaiset erilaiset liikunnalliset lähtökohdat opiskelijoilla oli opintoja aloittaessaan. Mitä liikunnallisesti aktiivisempi lapsi on, sitä todennäköisemmin liikuntaa tulee kuulumaan hänen elämäänsä myös aikuisena (Koski & Zacheus 2012; Vanttaja ym. Liikuntaan kasvattavan tulee varmistaa, että jokainen liikkuja saa oppimisen ja osaamisen kokemuksia. 2014a). 2010, 113–114; Yang ym. Tutkimuksen kohteeksi täytyy ottaa yksilöiden suhde liikuntaan, joka paljastuu heidän liikuntaan liittyvistä kokemuksistaan. Viiden vuoden kuluttua haastattelin yhtä opiskelijaa jokaisesta liikkujatyyppiryhmästä ja kartoitin, miten opiskelijat tulkitsivat opettajuuttaan opettajaksi valmistuessaan. Nuorten ja opettajaksi opiskelevien liikkumiseen liittyvä hienojakoinen kokemuksellinen aines tuli esiin. 23 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Varhaiskasvatuksen ja koululiikunnan suunnittelussa tulisi lajien, taitojen ja liikuntamuotojen rinnalla miettiä sitä, millaisen liikunnallisen kokemusmaailman se oppilaille tarjoaa. Kysyin opiskelijoilta myös sitä, miten he kokivat opiskeluajan muuttaneen suhdetta liikuntaan ja millaisia liikkujia he mielestään opintojen päättyessä olivat. Liikunnallisen elämäntavan polulle halutaan saada erityisesti lapset ja nuoret. On kysyttävä, millaisia ovat kokemuksellisesti tilanteet, jotka luovat lapselle ja nuorelle myönteisen käsityksen itsestään liikkujana ja ohjaavat liikunnalliseen elämäntapaan (Biddle ym. Siihen riittää oppijan oma kokemus taitojen edistymisestä ja siitä, että minä olen hyvä.. 2014b). 2014a). Aineisto koostui opiskelijoiden välittömästi opintojensa alussa kirjoittamista liikuntaelämäkerroista (n=57), joissa opiskelijat kävivät syvällisesti läpi kaikkea, mitä he ovat liikunnan parissa kokeneet. 2013; Telama ym. Tähän työhön motivoi tutkimusnäyttö siitä, että lapsuuden liikkumisella on myönteinen yhteys aikuisiän liikkumiseen (Telama 2014; Vanttaja ym. Kasvattajien pitää tietää, miten luodaan liikuntakulttuurinenja pedagoginen ympäristö, jossa lapsi kokee itsensä hyväksi liikkujaksi ja luo vahvan suhteen liikuntaan. Edellä luetellut syy-yhteydet ovat kiinnostavia ja luovat perustaa liikunnan edistämiselle. 2012, 43; Pentikäinen ym. 2016). Liikuntatutkimus on painottunut kvantitatiivisiin menetelmiin ja poikkileikkausaineistoihin (Berg & Piirtola 2014). Pätevyyden ja osaamisen kokemuksiin ei aina tarvita objektiivisesti todennettua taitoa tai konkreettisesti osoitettua osaamista. 2014b). (Vanttaja ym. 2014). Jos halutaan löytää kokonaisvaltaisesti liikunnallista elämäntapaa ennakoivia tekijöitä, on sovellettava tutkimusmenetelmiä, joiden avulla voidaan seurata yksilöiden elämänkulkua pidemmällä aikavälillä (Telama ym. Liikuntakasvattajat tarvitsevat pedagogisiin käytäntöihin istutettua tietoa siitä, miten lapsi saa kokea liikuntatilanteissa sellaisia myönteisiä liikunnallisia ja kehollisia kokemuksia, joiden perus talle liikunnallinen elämäntapa rakentuu (OPH 2014; Pentikäinen ym. Aineistosta tiivistyi seitsemän erillistä liikkujatyyppiä
Myös voittaminen tai voittajajoukkueeseen kuuluminen tukee lapsen käsitystä itsestään liikkujana. Hyvin kielteistä on, jos voittaminen ja liikunnasta nauttiminen kietoutuvat niin tiukasti yhteen, että kun voittamisen mahdollisuus katoaa, myös ilo ja merkityksellisyys katoavat liikkumisesta. Tutkimukseni vahvistaa, että liikunnallisen oppimisen ja kehittymisen kokemukset säilyttävät vahvan myönteisen merkityksensä myöhemmässäkin elämässä. Osaamisen kokemukset voivat syntyä pienissä ja arkisissa tilanteissa, joissa lapsi saa myönteistä palautetta tai huomiota liikkumisestaan. Liikuntaan kasvattavalle tämä tarkoittaa sitä, että hänen tulee tietoisesti ja pedagogisilla ratkaisuillaan varmistaa, että jokainen liikkuja saa kokea oppimisen ja osaamisen kokemuksia. Rajuimmillaan huonommuuden kokemukset johtavat siihen, että liikunta menettää kaiken myönteisen merkityksensä ja tuntuu jopa rangaistukselta. 24 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 kiinnittäviä kokemuksia ja millaisten tilanteiden seurauksena liikunnallisuus väistyy lapsen tai nuoren elämänpiiristä. Liikkumaan oppiminen on pienelle lapselle valtavan palkitsevaa niin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakykyisyyden lisääntymisen kuin läheisiltä saadun palautteen muodossa (Sääkslahti ym. Osaaminen ja oppiminen lietsovat liikkumaan Liikuntaelämäkertojen tutkimuksellinen luenta osoitti ristiriidattomasti, että liikuntataitojen oppiminen ja liikunnassa kehittyminen ovat myönteisiä kokemuksia. Osaamattomuus johtaa liikuntatilanteesta vetäytymiseen ja vähäinen harjoittelu syventää taitoeroa vertaisiin. Epäonnistumiset ja osaamattomuuden kokeminen vieroittavat liikunnasta ja tekevät liikuntaan liittyvistä tilanteista hyvin kielteisiä. 2015). Liikuntaelämäkerta-aineistoni mukaan kilpailullinen suhtautuminen liikuntaan ja oman osaamisen tai kunnon vertaaminen toisiin liikkujiin aiheutti kielteisiä tuntemuksia jopa heille, jotka kilpailu-, arvi ointija testitilanteissa menestyvät. Liikunnassa on paljon erityisiä tilanteita ja hetkiä, jotka viestivät lapselle hänen liikunnallisesta pätevyydestään. Aineisto antoi mahdollisuuden tarkastella myös, millaiset asiat näyttävät ennustavan sitä, että liikunta on opiskelijalle elämäntapa eikä pelkästään esimerkiksi lapsuuden ja nuoruuden kilpaurheiluharrastus. 2015). Näiden asioiden mahdollisimman tarkalla huomioimisella voidaan lisätä pätevyyden tunteita ja liikunnan kokemista myönteisesti ja siten edistää liikunnalliseen elämäntapaan kasvamista. Tämän vuoksi on tärkeää, että vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilökunta huolehtivat, että jokainen lapsi saa harjoitella ja oppia motoristen perustaitojen lisäksi erilaisia liikkumisen ydintaitoja ennen koulun aloittamistaan (Sääkslahti ym. Kilpailut tarjoavat mahdollisuuden kokea kutkuttavaa jännitystä ja mukaan satempaavaa yhteisöllisyyttä. Näitä taitoja ovat aineistoni perusteella uiminen, voimistelun perusteet, talviliikunta luistellen tai hiihtäen, liikuntaleikkeihin osallistuminen, pallonkäsittelyn perusteet ja pyöräily. Liikuntaelämäkerta-aineistoni osoittaa, että ydintaitojen hallitseminen luo hyvän pohjan pätevyyden kokemuksille vertaisryhmässä koulun alkaessa. Kilpailuja toteuttaessaan liikuntaan kasvattavan tehtävä on aktiivisesti ja tietoisesti kiertää ja hallita Koululiikunta tarjoaa kokemuksellisesti mielekästä sisältöä erityisesti kilpailijaja uurastaja-tyypeille.. Liikuntakasvattajien on hyvä tiedostaa ainakin kilpailemisen tuottamien kokemusten moninaisuus, sidos liikunnan, sukupuolen ja ruumiillisuuden välillä, sosiaalisen yhteisön merkitys pätevyyden kokemusten muodostumisessa sekä eri liikkujatyyppien (Kari 2016, 105) liikuntaan liittämät odotukset. 2015; Kari 2016, 185 –186). Liikuntaelämäkerrallinen aineisto osoittaa, että kilpailemisella on oma merkityksensä myönteisten liikuntakokemusten synnyssä. (Kari 2016, 185–186.) Pätevyyden ja osaamisen kokemuksiin ei aina tarvita objektiivisesti todennettua taitoa tai konkreettisesti osoitettua osaamista, vaan siihen riittää oppijan oma kokemus taitojen edistymisestä ja siitä, että minä olen hyvä (Heikinaro-Johansson ym. Jokainen haluaa voittaa – ken kestää häviön. Liikuntaelämäkerta-aineistossani tämä näkyy esimerkiksi siten, että liikunnan määrä ja osallistuminen liikuntaan vähenevät samaan tahtiin, kuin odotettavissa oleva menestymisen tai voittamisen mahdollisuus pienenevät. Liikunnalliset ydintaidot haltuun Koulun alkaessa lapset alkavat arvioida omaa liikunnallista osaamistaan ja vertailla sitä ikätovereihinsa. Liikuntaan kasvattamisen välineenä kilpailemiseen on syytä kuitenkin suhtautua varovaisesti (Soini 2006; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011; Kujala 2013; Huotari & Palomäki 2015). Menestymisen tavoite voi saada lapsen peittelemään omia heikkoja ominaisuuksiaan. Liikuntataitojen oppiminen synnyttää liikunnallisen pätevyyden kokemuksia, jotka ovat merkityksellisiä liikunnallisen itsetunnon vahvistumisen ja sitä kautta liikunnasta nauttimisen ja siihen kiinnittymisen näkökulmasta
Opiskelijat, jotka kertovat liikkuvansa paljon ja pitävät liikuntaa elämäntapanaan, kirjoittavat hyvin monipuolisesti siitä, mitä kaikkea myönteistä he ovat liikunnan parissa kokeneet. Aineistossa on useita esimerkkejä siitä, että oman ruumiin elinvoimaisuuden ja mahdollisuuksien tunteminen tuottaa myönteisisä kokemuksia. Kannattaa muistaa, että urheilussa rakastetaan maalintekijöitä. Aineistosta kävi ilmi, että sukupuolisidonnainen stereotyyppinen ruumiinkuva voi tuottaa tunteen siitä, että oma keho ei täytä liikunnan ja urheilun vaatimuksia. Tämä näkyy esimerkiksi Perusopetuksen liikunnanopetuksen arviointiraportissa (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 81), josta käy ilmi, että tyttöjen ja poikien koululiikunnan lajivalikoimassa on eroja. Säätelemällä sitä, kuka tekee joukkueelle pisteitä tai maaleja, on mahdollista vaikuttaa pätevyyden kokemusten jakautumiseen liikkujaryhmässä. Liikunnalliseen elämäntapaan kasvamiseen kuuluu sekin, että oppii suhtautumaan liikuntaan, ainakin toisinaan, uurastajamaisesti suorittaen. Monella kirjoittajalla se näkyi tarpeena korostaa omaa liikunnallista pätevyyttään astumalla ulos tyttöydestään tai ainakin laajentamalla sukupuolensa rajoja: ”Olin oikea poikatyttö.” Miesopiskelijoita puolestaan mietityttää oman kehon miehisyys ja urheilullisuus. 25 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 kilpailuun liittyviä kielteisiä ilmiöitä. Heitä liikuttaa liikkumisen flow, mutta myös halu pitää itsensä kunnossa ja ahkeruus lähteä liikkumaan silloinkin, kun se ei etukäteen suuresti houkuttele. Samalla se tukee myös lasten osallisuutta ja nähdyksi tulemista. Ruumiillisuus, sukupuoli ja liikunta liittyvät tiiviisti toisiinsa ja siksi liikunnan ja urheilun alueella sukupuoleen liittyvä stereotyyppinen ajattelu on säilynyt vahvana (Tiihonen 2002). Lisäksi liikunnan ohjaamisella ja järjestämisellä muille on tärkeä merkitys liikunnallisen itsetunnon vahvistamisessa. Aiempi tutkimus osoittaa, että opettajan sukupuoleen ja ruumiillisuuteen viittaavat kommentoinnit jättävät herkästi oppilaaseen vahvan kielteisen muistijäljen (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 81). Liikuntaan kasvattavalla on siis suuri vastuu siitä, millaisen kuvan hänen ohjattavansa saavat itsestään ruumiillisesti ja liikkujina. Liikuntakasvattajan on myös hyvä opettaa ohjattaviaan siihenkin tosiasiaan, ettei liikkuminen aina tunnu vain huikealle tai erityisen hyvälle. Myös se, että pääsee mukaan liikkujan omasta näkökulmasta arvostettuun joukkueeseen, kuten vanhempien lasten peleihin tai aikuisten peleihin tuottaa liikkujalle myönteisiä tuntemuksia omasta osaamisestaan. Lisäk si nämä elämäntapaliikkujat kertovat luonnossa liikkumisesta, leikin ja yhteisöllisyyden kokemisesta liikunnassa ja siitä, kuinka he tuottavat liikuntaa muille tai penkkiurheilevat. Tulkitsen näiden opiskelijoiden liikuntaelämäkerroista, että liikunnalliseen elämäntapaan kasvaminen tapahtuu elämyksellisesti monipuolisen liikunnan avulla.. Opiskelijat kuvaavat sitä, miten he kuuntelevat itseään ja nauttivat liikunnan ruumiiseen tuottamasta tunteesta. Kysymys on paljolti stereotyyppisestä ajattelusta. Tällöin myönteinen kokemus itsestä liikkujana on tarjolla liikunnan jälkeen. ”Pojat pelaavat paremmin” -asenne kuului myös opiskelijoiden liikuntaelämäkerroissa. Lisäksi koululiikunnan edustustehtävät tai liikunnallisissa esityksissä tai tapahtumissa mukana oleminen vahvistavat osallistujan liikunnallista itsetuntoa. Kyse ei ole näkyvistä rajoituksista tai säännöistä, vaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja toimissa syntyvistä todellisuuden kuvauksista, jotka vaikuttavat niin poikien kuin tyttöjenkin liikkumiseen. Sukupuolisensitiivisyyttä liikuntakasvatukseen Sukupuolella on edelleen merkitystä sille, miten liikuntaa koetaan, millaisena liikuntatilanteet yksilölle näyttäytyvät tai miten ne heille esitetään. Odotamme tyttöjen ja poikien ruumiillisuudelta erilaisia asioita: pojilta voimaa ja vahvuutta, tytöiltä puolestaan pienempää ruumiin kokoa ja liikkeiden ilmaisullisuutta (Berg 2010, 116–117). Kirjoittajat kertovat olleensa liikkujina vääränlaisia; tytöt pulleita, tukevia, hieman ylipainoisia tai kömpelöitä ja pojat pienikokoisia ja ujoja. Pidänkin tärkeänä, että oppilaiden myönteinen suhtautuminen omaan kehoon on nostettu yhdeksi tavoitteeksi uudessa liikunnan opetussuunnitelmassa (OPH 2014) Tähtipelaaja huomion keskipisteessä Tutkimukseni muistuttaa muutamista liikunnan ja urheilun arkisista ja tutuista tilanteista, joita voi tietoisesti käyttää hyväkseen silloin, kun liikuntakasvattaja haluaa tarjota pätevyyden kokemuksia liikuntaan osallistuville. Tämä vahvistaa Kosken ja Tähtisen (2005) tutkimustuloksen siitä, että yksilön liikuntaan liittämien merkitysten määrä on myönteisesti yhteydessä hänen liikunta-aktiivisuuteensa. Liikuntaelämäkerta-aineiston perusteella voi todeta, että fyysisesti haastavan tehtävän kuten vaelluksen suorittaminen antaa pätevyyden tunteita. Liikunnan elämyksellinen monipuolisuus Myönteinen, vahva ja yksilöä liikuttava suhde liikuntaan näyttää syntyvän oppimisen ja pätevyyden kokemusten lisäksi liikunnallisen elämysmaailman laajuudesta ja moninaisuudesta. Liikkuja voi olla tyytyväinen saavutukseensa ja usein myös mukavaan fyysiseen olotilaansa. Lisäksi yksi koululiikunnassa epämiellyttäväksi koettu asia on miesopettajien ja poikaoppilaiden tyttöjen liikuntataitoihin kohdistama vähättely. Ohjaajan tehtävä on huolehtia siitä, ettei kukaan joudu toistuvasti tilanteeseen, jossa usko omaan liikunnalliseen pätevyyteen kolhiutuu. Elämäntapaliikkujat kuvaavat myös sitä, miten liikunta on kasvattanut heitä ihmisenä ja antanut heille henkistä vahvuutta ja rohkeutta toteuttaa haaveitaan. Halu täyttää mieheyden mitat saavat heidät tavoittelemaan kuntosalilla tiukkaa urheilijan vartaloa tai toteamaan, että lihaksikkuudesta olisi hyötyä puolison hankinnassa
Teoksessa J. Studies in Sport, Physical Education and Health 233. 2016. Liikuntasuhteen muotoutumisen ja muutosten tutkimus – monin eri menetelmin ja aineistoin kohti kokonaiskuvaa. 26 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Toinen tärkeä tulos oli, että ihmiset haluavat liikunnasta erilaisia asioita. Koski, P. Palomäki, S. 2014. Liikunnan merkitykset nuoruudessa. & Tähtinen, J. 2013. & Mehtälä, A. Vaatimus liikunnanopetuksen monipuolisuudesta ei siis ole pelkästään harjoiteltavien liikuntataitojen ja -ominaisuuksien monipuolisuutta, vaan kokemuksellista monipuolisuutta JAANA KARI, LitT Erityisasiantuntija Aikuisja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPA Kajaanin ammattikorkeakoulu Oulun yliopisto Sähköposti: jaana.kari@aikopa.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Hyvä opettaja. Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa: oikeita miehiä – ja urheilijoita. Lasten laatuista liikuntaa. Kujala, T. Kivirauma & A. Luokanopettajaopiskelijat liikuntakokemustensa ja opettajuutensa tulkitsijoina. Liikuntakasvatuksessa tulee sisältöjen monipuolisuuden lisäksi huomioida elämyksellinen monipuolisuus. 2012. Suomen Kasvatustieteellinen Seura. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 2013. Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvaus. 2016. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry. 2015. Telama, R., Hirvensalo, M. Helsingin yliopisto. Tiihonen, A. Vanttaja, M., Koski, P., Zacheus, T., Tähtinen, J. Preventive Medicine. Soini, M. 2010. Tampere: Opetushallitus. & Nevalainen, A. & Palomäki, S. Active commuting from youth to adulthood and as a predictor of physical activity in early midlife: the young Finns study. International Review of Sport and Exercise Psychology 4(1), 25–49. Liikunta ja Tiede 53(4), 9–13. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että varhaiskasvatuksen ja koululiikunnan sisältöjen suunnittelussa tulee lajien, taitojen ja liikuntamuotojen oppimisen ja opettamisen rinnalla miettiä sitä, millaisen liikunnallisen kokemusmaailman liikunta oppilaille tarjoaa. LÄHTEET: Berg, P. Turun lapsija nuorisotutkimuskeskuksen julkaisuja 3/2012. 2014b. Löysin liikuntaelämäkertaaineistostani seitsemän erilaista liikkujatyyppiä, joista jokainen haluaa ja odottaa liikunnalta eri asioita. & Matarma, T. Wallinheimo, S. Ryhmärajoja ja hierarkioita: etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta. Huotari, P. Berg, P. Kouluikäisten liikuntasuhde luupin alla kyselytutkimus 6.ja 9.-luokkalaisille. Vanttaja, M., Koski, P., Zacheus, T., Tähtinen, J. Jyväskylä: LIKES. 2015. 2010. Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. Pentikäinen, S., Heikinaro-Johansson, P. Yang, X., Telama, R., Hirvensalo, M., Tammelin, T., Viikari, J. Nupponen, H., Penttinen, S., Pehkonen, M., Kalari, J. OPH 2014. Liikunta & Tiede 50(2–3), 70–74. Kari, J. Liikunta & Tiede 52(2–3), 51–55. DOI: 10.1016/j.ypmed.2013.10.019. Liikunta & Tiede 50(1), 45–51. & Foster, C. Kertomuksia koululiikunnasta Suorittamisesta yhdenvertaisuuteen. 2005. Turku: Turun yliopisto. 2014a. 2016. Kasvatusalan tutkimuksia 59, 367–386. & Palosaari, A-M. 2011. Koululiikunnan vaikuttavuustutkimus. Ennakoinnin painoarvo kasvaa. Liikunta & Tiede 52(1), 4–9. & Zacheus, T. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa tutkimuskatsaus 2000–2012. Herääkin huoli, miten hyvin tarjolla oleva liikuntakulttuuri ja erityisesti lapsia liikunnalliseen elämäntapaan kannustava varhaiskasvatuksen, koulun ja urheiluseurojen tarjoama vapaa-ajan liikunta huomioi erilaiset liikkujatyypit. Tutkimukseni tärkeänä liikuntapedagogisena johtopäätöksenäni pidänkin sitä, että liikuntatarjontaa tulisi kehittää palvelemaan entistä tietoisemmin eri liikkujatyyppien tarpeita. & Heikinaro-Johansson, P. http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/ lts-lasten_ja_nuorten_liikuntatutkimus_suomessa_www.pdf Biddle, S. Sähköinen versio julkaistu lokakuussa 2013.. Sääkslahti, A., Soini, A., Iivonen, S., Laukkanen, A. & Raitakari, O. & Piirtola, M. Opetushallitus. Nuorten kunto ja toimintakyky: Mistä lääkkeet kuntoerojen kasvun hillitsemiseen. Jyväskylän yliopisto. Liikunta & Tiede, 51(1), 4–9. 2015. J., Cavil, N. 2011. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 22. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 134. Liikunta & Tiede 51(4), 20–21. Turun yliopisto. 2006. Liikunta & Tiede 53(4), 99–105. Koski, P. Luokan opettajaopiskelijat liikuntakokemustensa ja opetta juutensa tulkitsijoina” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 12.2.2016. & Paajanen, M. Motivaatioilmaston yhteys yhdeksäsluokkalaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja viihtymiseen koulun liikuntatunneilla. & Haapala, H. Liikunnanopettajakokemukseni ja väitöstutkimukseni mukaan koululiikunta tarjoaa kokemuksellisesti mielekästä sisältöä erityisesti kilpailijaja uurastaja-tyypeille. Seppänen & T. Liikunta & Tiede 51(4), 11–19. Liikunta tullut mukaan monen nuoren aikuisen elämään. Koulukiikuntaan kielteisesti ja myönteisesti suhtautuvat oppilaat. Erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluokkalaisilla. J. & Nevalainen, A. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. Jyväskylän yliopisto. 2014. & Yang, X. Liikunnallisen elämäntavan eväät alkavat rakentua varhain lapsuudessa. Nuorisotutkimus (23)1, 3–21. & Palomäki S. 2002. 2012. Jauhiainen & P. Studies in Sport, Physical Education and Health 120. Laadukas liikunnanopetus on osa aktiivista ja viihtyisää koulupäivää. Correlates of physical activity in youth: a review of quantitative systematic reviews. Heikinaro-Johansson, P., Tammelin, T., Palomäki, S., Lyyra, N. Kaunisto (toim.) Koulutuksen yhteiskunnallinen ymmärrys – Social Perspectives on Education. H., Atkin, A. Physical Activity Relationship during the Lifespan. Haanpää, L., Af Ursin P
Etenkin amerikkalaisessa kontekstissa esikaupungistuminen muutti radikaalisti kaupunkikudosta ja hankaloitti arkea ilman henkilöautoa. Autiot julkiset tilat ja kauppakeskusten varjossa kuihtuvat kaupunkikeskustat, ilmastonmuutos ja terveysongelmat ovat saaneet suunnittelijat tavoittelemaan kävelyyn kannustavia kaupunkiympäristöjä. Meillä on arkikokemuksiin pohjaava käsitys myös siitä, millainen kaupunkitila sopii paremmin autolla kuin kävellen kuljettavaksi. E lämäntavat ja arkiliikkumisen muodot ovat muovanneet kaupunkeja läpi pitkän historian. Autoiluun perustuvan kaupunkielämän ongelmat ovat käyneet ilmeisiksi. Tuohon päivään asti kaikki pääargumentit käveltävien kaupun kien puolesta olivat olleet esteettisiä ja sosiaalisia. Jane Jacobs julkaisi vuonna 1961 kuuluisan kirjansa The Death and Life of Great American Cities, joka kritisoi autoistumisen nopeaa kasvua ja modernismin suunnitteluideologiaa. vuonna 2004, jolloin Howard Frumkin, Lawrence Frank ja Richard Jackson julkai sivat kirjansa Urban Sprawl and Public Health. Paitsi autiot julkiset tilat ja kauppakeskusten varjossa kuihtuvat kaupunkikeskustat, myös ilmastonmuutos ja terveysongelmat ovat saaneet suunnittelijat tavoittelemaan jälleen kaupunkiympäristöjä, jotka eivät perustu yksityisautoiluun. Terveydestä ja hyvinvoinnista on tullut erityisen painava argumentti kävelyyn kannustavan kaupungin puolesta. Pienimittakaavaiset ja tiiviit kaupunkikeskustat, niiden intiimit aukiot, kuhisevat torit, kapeat kadut ja kadunvarsiliikkeet ja katukahvilat näyttäytyvät yhä ihanteellisina kävelyn tiloina. Solnit 2000). Myös Suomessa autoistuminen kytkeytyi tiukasti kaupunkirakenteen hajautumiseen ja uudenlaisen kaupunkimuodon syntyyn, johon kuuluivat muun muassa lähiöt ja irralleen kaupunkirakenteesta rakennetut marketit ja kauppakeskukset (Hankonen 1994). Varhaiset kaupungit ovat rakentuneet sellaisia elämäntapoja varten, joissa käveleminen oli pääasiallinen liikkumismuoto. Vaikutuksia terveyteen onkin helpompi arvioida ja osoittaa kuin esimerkiksi kävelyn sosiokulttuurisia merkityksiä. (Sennett 1974, 14.) Samalla kokemuksemme ympäristöstämme ja omasta ruumiillisuudestamme ohenee (esim. Jacobsin mukaan eri toimintoihin eriytetty, yksipuolinen ja suurimittakaavainen kaupunkitila tappoi urbaanin katuelämän ja kaupungin moninaisuuden johtaen elottomiin, ihmisten välttelemiin kaupunkeihin. Moottoriteiden ympäröimissä hiljaisten asuinalueiden matoissa ei ole juuri paikkoja, joihin kävellä. Kritiikki kehitystä kohtaan heräsi jo varhain. Ja mikä vielä merkittävämpää, juuri ketkään muut kuin. Toisaalta se, millaiseksi rakennamme kaupungit, arkemme käyttöliittymän, määrittää merkittävästi arjen liikkumista. (Jacobs 1961.) Autoille suunnitellussa kaupungissa kadut ja muut julkiset tilat palvelevat vain läpikulkupaikkoina autosta tai bussista toimistoon, kauppakeskukseen tai kotiin. Kävelemistä voidaan lähestyä niin fyysisen rakennetun ympäristön ominaisuuksia mittaamalla kuin lähtien kävelijöiden kokemuksista, kävelemisen merkityksistä ja konkreettisista käytännöissä erilaisissa paikoissa. Speck (2012) kuvaa kaupunkisuunnittelijan näkökulmasta käännettä, jolloin liikkumattomuuden ja autoilun aiheuttamat terveysriskit tekivät kävelystä julkisen terveydenhuollon kysymyksen: ”Paras päivä yhdysvaltaisen kaupunkisuunnittelijan elämässä oli heinäkuun 9. 27 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti ja kuvat: JENNI KUOPPA Käveltävyyden jäljillä – mittareita ja arjessa elettyä kaupunkia Autoiluun perustuvan kaupunkielämän ongelmat ovat käyneet ilmeisiksi. Mitä käveltävä kaupunkiympäristö merkitsee
myös Southworth 2005; Mehta 2008.) Tutkijat pyrkivät yhä tarkemmin mittaamaan ja arvioimaan käveltävyyttä toteuttavia fyysisen ympäristön piirteitä. Siirtymien sujuvuuden takaa sopiva ja riittävä infrastruktuuri. (Lo 2009.) Erilaisilla lähestymistavoilla on seurauksia suunnittelun ja sen painotusten kannalta. Kävelyyn sopivan ympäristön kriteerit ovat täsmentyneet ja monipuolistuneet, kun käveltävyys on muodostunut laajan asiantuntijakeskustelun ja tutkimuksen kohteeksi. 28 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 kaupunkisuunnittelijat eivät olleet esittäneet niitä. On oltava kävellen saavutettavia toimintoja eli syitä kävellä. Esimerkiksi Jeff Speckin (2012) neljä periaatetta luonnehtivat käveltävää kaupunkiympäristöä. Esittelen seuraavaksi erilaisia tapoja lähestyä kysymystä. Suhteellisen pieni korttelikoko ja muutoinkin inhimillinen mittakaava ovat yksi käveltävän ympäristön tärkeimmistä ominaisuuksista. Ihanteellisten kävelykaupunkien ja amerikkalaisen autokaupungin väliin mahtuu hyvin paljon erilaisia arkisia elinympäristöjä – kuinka arvioida niiden käveltävyyttä. Toiseksi, ympäristön tulee olla kävelijälle liikenteellisesti ja sosiaalisesti turvallinen. Lähestymistavat täydentävät toisiaan. Se on ymmärretty väyläkapasiteettina eli kävelijälle tarjottavana esteettömänä ja tehokkaana etenemisenä, multimodaaliseen liikennejärjestelmän osana, paikkakokemusten ja urbaanin moninaisuuden rakennuspalikkana tai terveyttä ja aktiivisuutta edistävänä ympäristönä. Rakennusten tulisi muodostaa katutilasta viihtyisiä, suojaisia ja jäsentyneitä tilo ja. Käveltävyyttä toteuttavat parhaiten suhteellisen tiiviit, monitoimintoiset alueet, joilla on tiheä katuverkko monine reittivaihtoehtoineen. Tunnistetut kriteerit liittyvät muun muas sa jalankulkuväylien riittävyyteen ja jatkuvuuteen, palvelujen saavutettavuuteen, reittien suoruuteen ja katuverkon kytkeytyneisyyteen, joukkoliikenteen saavutettavuuteen jalan, pysäköintiratkaisuihin, kadulle aukeavien rakennusten julkisivujen laatuun ja visuaaliseen kiinnostavuuteen, kadunvarsipuustoon, liikenteellistä ja sosiaalista turvallisuutta luoviin seikkoihin kuten valaistukseen (Lee & Talen 2014; Lo 2009; Talen 2013; Speck 2012.) Ne voivat kuitenkin vaihdella erilaisissa konteksteissa ja kaupungeissa (Talen 2013). Erityisesti kaupunkiympäristön terveysvaikutuksia selvittävässä tutkimuksessa on pyritty kvantifioimaan käveltävyyden kriteerejä. Mitä käveltävyys on. Arkkitehtuurin ja katuelämän on tarjottava kävelijälle virikkeitä ja vaihtelua. Kolmanneksi, kävelyn on oltava helppoa ja mukavaa. Kävelemisen on oltava hyödyllistä. Kävelyyn sopiva kaupunki voidaan ymmärtää monenlaisin tavoin ja eri lähtökohdista. Sen sijaan erityisesti Käveltävyys syntyy kävelijän ja ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena. (Speck 2012, 11; ks. Neljänneksi, kävelykokemuksen pitää olla kiinnostava. He olivat dokumentoineet, kuinka rakennettu ympäristöm me vie meiltä hengen.”(Speck 2012, 37.) Mutta mitä kävelyyn sopiva ja kannustava eli kävel tävä kaupunkiympäristö oikeastaan merkitsee. Käveltävyyttä voidaan lähestyä niin fyysisen rakennetun ympäristön ominaisuuksia mittaamalla kuin lähtien kävelijöiden kokemuksista, kävelemisen merkityksistä ja konkreettisista käytännöissä erilaisissa paikoissa. [Nyt] pieni joukko lääketieteen edustajia oli kaikessa hiljaisuudessa tehnyt jotain paljon hyödyllisempää. Se, millaiseksi rakennamme kaupungit, arkemme käyttöliittymän, määrittää merkittävästi arjen liikkumista.
Kvantifioinnista irtaantuvassa kävelykirjallisuudessa puolestaan on usein syvennytty kävelemisen merkityksiin abstraktilla ja teoreettisella tasolla, irrallaan kaupunkien kehittämisen tavoitteista ja haasteista. Näille rakennetun ympäristön piirteille rakentuu se, mikä tekee kaupungista kävelijälle houkuttelevan: toiset ihmiset, eri aisteille tarjottavat kokemukset ja yksityiskohdat, toimimaan kutsuvat ja sujuvakäyttöiset tilat, sekä elävä ympäristö. Asiantuntijatieto ei sekään ole objektiivista. ”Objektiivisten” mittareiden tuottama tieto ei aina vastaa ihmisten kokemuksia ja käsityksiä – yksinkertaisin esimerkki lienee se, etteivät kävelijöiden arvioimat etäisyydet aina vastaa mitattuja. Kuoppa 2016). Käveltävyystutkimusta on kritisoitu asiantuntijavallan korostumisesta, rationalistisuudesta ja fyysisdeterministisestä asenteesta (Riggs 2015, 2014). Kävelyhaastattelumenetelmä kietoo ympäristön moninaisine piirteineen ja tapahtumineen osaksi teemahaastattelun kulkua. (Lee & Talen 2014.) Kumpikin menetelmä tuottaa lähinnä fyysistä ympäristöä koskevaa informaatiota. Katuja korttelinväli kerrallaan tarkastelevat auditoinnit ovat usein tarkkoja pienipiirteisillekin ympäristön piirteille mutta menetelmänä hyvin työläitä. Paikkatietoperustaiset menetelmät ovat tehokkaita ja niiden avulla pystytään huomioimaan laajempi kaupunkija korttelirakenne – esimerkiksi asukastiheys, maankäytön sekoittuneisuus, virkistysalueiden ja palveluiden saavutettavuus, katuverkko ja korttelirakenne, liikenne ja rikollisuus. Kuvissa on New Yorkin ja Berliinin kävelyympäristöä. Myös laadullisia määreitä, kuten esteettisiä kokemuksia ja laatutekijöitä pyritään kuitenkin myös mittaamaan ja arvioimaan objektiivisesti (Talen 2013). Mittaaminen ja auditointi perustuvat pitkälti asiantuntijoiden arvioon kävelemisestä ja käveltävyydestä. 29 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 paikkakokemusta ja urbaaniteettia korostavat lähestymistavat kävelemiseen ovat usein laadullisempia eivätkä ne ole kääntyneet yhtä helposti mitattavaksi. Mitä ovat suomalaisen kävelykaupungin parhaat piirteet?. Käveleminen ja sen merkitykset näyttäytyivät tutkimuksessani olennaisesti kävelijän ja ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena. (Middleton 2011.) Näkökulmat tulisi pyrkiä yhdistämään yhä paremmin (ks. Jalankulkijan näkökulmasta jää kuitenkin paljon paikkatietodatan tavoittamattomiin. Tähän mennessä suunnittelun tueksi kehitetyt välineet ovat yleensä perustuneet juuri erilaisiin mittareihin – paikan päällä tehtäviin auditointeihin tai paikkatietoperustaisiin menetelmiin. Tämä johtuu Käveltävät ympäristöt ovat suhteellisen tiiviitä ja monitoimintoisia. Kävelemisen eri muotojen ja erilaisten käve lijöiden välillä ei juuri tehdä eroa käveltävyyden yleistyksiä etsittäessä. Tästä lähtökohdasta selvitin tutkimuksessani (Kuoppa 2016) kävelijöiden kokemuksia ja käytäntöjä kävelemällä heidän kanssaan tutuissa, arkisissa ympäristöissä. Suunnittelua informoivaan pyrkivä tutkimus voi ottaa lähtökohdakseen myös kävelijöiden omat koke mukset ja erilaiset paikat erityispiirteineen asiantuntijoiden määrittämien mittareiden sijaan. Tiheä katuverkko ja inhimillinen mittakaava tekevät kävelemisestä miellyttävää ja sujuvaa. Käveltävyys ei näin ole ainoastaan ympäristön ominaisuus, vaan syntyy tässä vuorovaikutuksessa. Kävelijän kokemusten selvittäminen Kaupungin fyysisen rakenteen käveltävyyttä ja sen suunnittelua on usein tarkasteltu ilman kävelyn monien merkitysten, käytäntöjen ja kokemusten analyysia. Kaupunkisuunnittelun historia paljastaa, että käsitykset erilaisten kaupunki-, esikaupunkija lähiötyyppien eduista ovat vaihdelleet (Lo 2009). (Lee & Talen 2014) Auditoinneissa graffitit tai tyhjä tontti ovat merkki sosiaalisesta turvattomuudesta, mutta jollekin ne saattavat merkitä haltuun otettua, tuttua ja omaa ympäristöä tai seikkailuun kutsuvaa tilaa. Lähtökohdaksi tulisi ottaa myös käyttäjien, kävelijöiden ja asukkaiden tieto ympäristöstä. Vuorovaikusta on kuitenkin hankala ennakoida ja mitata
Kävelijän luontokokemuksia voidaan suunnittelussa kuitenkin mahdollistaa myös tiiviin, urbaanin ja käveltävän ympäristön osana. Ja että se oli kukassa viime kesänä. Tämä tuottaa ennakoimattomuutta suunnitteluun, joka perustuu ajatukselle fyysisestä ympäristöstä liikkumisvalintojen ohjaajana. ( …) Oikeestaan mä rakastan semmosia yllätyksiä, että mä lähden vaan ensin käveleen ja sitten mä rupeen yhtäk kiä et mäpäs käyn kattomas et mitäs on tuon polun päässä (nainen n. Kävelijät ovat aktiivisia toimijoita, eikä heidän preferenssejään ja tapojaan käyttää ympäristöä ei voi täysin ennakoida. Minusta mä en oo koskaan nähny niin kukkivana ku se oli. Myös kävelyt ovat vaihtelevia ja niille on erilaisia tarpeita ja merkityksiä – on esimerkiksi työmatkoja, shoppailua, lenkkeilyä tai hengailua. Toisille se oli yhdessäolon aikaa esimerkiksi ystävien kanssa. esim. Broberg 2015 lasten liikkumisesta). Kävelijöiden moninaisuus lienee näistä parhaiten kävelytutkimuksissa ymmärretty ulottuvuus. Lisäksi hän erotti piknikit tai muut istuskelut isommalla porukalla (jolloin ei enää kävellä niin paljon), ”reippailut”, jolloin hölkätään esimerkiksi rantatiellä sekä skeittaavien kavereiden kanssa liikkumisen, kaverin koiran ulkoiluttamisen tai keskustassa hengailun Terveydestä ja hyvinvoinnista on tullut erityisen painava argumentti kävelyyn kannustavan kaupungin puolesta. Kävelijät etsiytyvät heille kulloinkin mielekkäitä kokemuksia kohti ja valitsevat taitavasti reittejään muun muassa sään, vuodenaikojen ja kaupungin rytmien mukaan. Eräälle keskiikäiselle haastatellulle kävelyn aika merkitsi aikaa itselle – ei perheelle, työlle tai parisuhteelle. Esimerkiksi lasten, ikääntyneiden ja näkörajoitteisten liikkumista on tutkittu (ks. Esimerkiksi sää, vuodenajat, kasvillisuus ja muu kävelyreitteihin lomittuva luonto nousivat vahvasti esiin haastateltavien myönteisissä kävelykokemuksissa. Ne puuttuvat kuitenkin suurelta osin käveltävyyskeskustelusta. Esimerkiksi niin yksinasuvalle vanhukselle kuin teini-ikäiselle kävelylle lähtö voi olla myös tapa liittyä osaksi ympäristöä ja sen elämää, seurailla tuntemattomia tai törmätä puolituttuihin. Vaikutuksia terveyteen onkin helpompi arvioida ja osoittaa kuin yhtä lailla tärkeitä kävelyn sosiokulttuurisia merkityksiä.. Kävelijät ovat taitavia ja osin ennakoimattomia ympäristön hyödyntäjiä Kävelijät ovat moninainen joukko ja heidän askeleensa osin arvaamattomia. Se on se suurin – mutta voi hyvä nen aika tuoki on taas ruvennu kukkimaan sitte kevääl lä varsinki – sitte sekin ku mä huomasin että tuolla kasvaa semmonen metsäkuusama yhen koivun juurella, ja mä aattelin että mistä tulee noin hyvä tuoksu, kauas se tuli. Kävelylle lähtö saattoi olla myös tapa rauhoittaa aika ja tila keskusteluille. 75v) Kävellen kaupunki koetaan läheltä, eri aistien välityksellä ja ympäristön pienipiirteisiä muutoksia ja rytmejä tarkkaillen. Kävelyn sosiaaliset merkitykset puolestaan vaikuttivat vaihtelevan muun muassa elämänvaiheen mukaan. Kävelijät esimerkiksi valitsivat reittejä ja kävelyn ajankohtia siten, että mahdollisuuksia toisten ihmisten, liikenteen tai kävelijöiden kohtaamiseen avattiin tai vältettiin. Kävelijät puhuivat äänistä, tuoksuista ja tuntoaistimuksista – usein enemmän kuin vaikkapa rakennusten arkkitehtonisesta ilmeestä. Haastateltava kuvasi, kuinka yksin tai kavereiden kanssa kävellessä erilaiset kokoonpanot ja tilanteet vievät kävelyille eri suuntiin. Esimerkiksi 15-vuotias haastateltava kuvasi hyvin monenlaisia kävelyitä, joiden ympäristöille hän tunnisti erilaisia tarpeita. Elävä ja vaihteleva ympäristö kannustaa kävelemiseen Tutkimuksessani kävi ilmi, että kävelyyn liittyy paljon kokemuksia, jotka eivät käänny rakennettua ympä ristöä kuvaaviksi mittareiksi. No se löytämisen ilo. Joillekin käveleminen oli omille ajatuksille varattua aikaa, jolle ei kaivattu seuraa. Ympäristön käyttäjät eivät välttämättä seuraa koulutettujen auditoijien tapaa havainnoida ympäristöä tai toimi kuten tilastollisissa analyyseissa löydetty abstrakti ja universaali keskivertokävelijä. Niin toiset ihmiset kuin luonnon elävyys ja vaihtelu lisäsivät kävelyiden kiinnostavuutta arkisissa ympäristöissä. Ne ovat muun muassa ympäristön henkilökohtaisempia merkityksiä, erilaisia tapahtumia kävelyiden aikana tai moni puolisia kohtaamisia tai suhteita ympäristöön ja toisiin ihmisiin, joita kävelyillä syntyy. Kävellen vietetään aikaa ja hengaillaan enimmäkseen kaksistaan tai pienellä joukolla. Ne pitä vät yllä motivaatiota kävellä, kun ympäristön reitit vakiin tuvat samoiksi ja toistuviksi. Usein luonnon ajatellaan olevan läsnä vain virkistysalueilla, joille mennään erikseen niiden elvyttävien kokemusten vuoksi, tai auditoinneissa laskettavina kadunvarsipuina. Silloin hakeudutaan rauhallisille pienemmille teille ja kaduille. 30 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 ainakin kolmesta asiasta: 1) kävelijät ovat moninaisia 2) käve lemisen ympäristöt ja kontekstit ovat moninaisia ja eläviä – paljon muutakin kuin fyysistä rakennettua ympäristöä ja 3) kävelyillä on ihmisille hyvin erilaisia tarkoituksia, ja he valitsevat reittejä ja kokemuksia kuhunkin tarkoitukseen sopiviksi
Lo, R. 2000. Wanderlust. Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. A History of Walking. Hankonen, J. 1974. 2008. Et sellasii vähän syrjäsempii et ei niin kun tarvii väistellä ihmisii tai mitään et samal ku höpöttelee. Espoo: Gaudeamus, TKK arkkitehtuurin osasto. Journal of Urbanism: International Research on Placemaking and Urban Sustainability, s. 2016. 2015. Kävelyn lupaukset kaupungissa. Riittäisivätkö eri olosuhteisiin sovellettavat yleisemmät käveltävyyden periaatteet. 2012. 2013.The walkable neighbourhood: A literature review. Tampere: Acta Universitatis Tamperensis 2147. LÄHTEET: Broberg, A. Mutta kuinka se syntyy niin, että se joustaa erilaisten kävelijöiden, kävelyiden ja paikallisten kontekstien tarpeisiin. 2014. Speck, J. Journal of Urbanism: International Research on Placemaking and Urban Sustainability 2 (2), 145–166. 2011. Measuring walkability. New York: Norton. Lee, S. Toisaalta hän erotti yksityisyyteen tai rauhalliseen yksinoloon tarkoitetun kävelyn, sekä juosten tehdyt matkat treeneihin, jolloin hän haluaa välttää liikennevaloja ja paikkoja, joissa on paljon ihmisiä katsomassa. Kriteeristöjen tarkentaminen asiantuntijoiden joukolla ei olekaan välttämättä avain parempien kävely-ympäristöjen syntymiseen. Talen, E. Pelkät jalankulkuväylät eivät riitä, jos kävelemisen hyödyt halutaan ulottaa erilaisten ihmisten arkeen moninaisissa ympäristöissä. 2014. Ympäristö opitaan tuntemaan ja harjaannutaan hyödyntämään erilaisia sen tarjoamia olosuhteita. Kuoppa, J. No siellä asuu aika moni mun kavereist – niin se on just semmonen, et jos jonkun pitää lähtee kotiin niin ei oo mikään älyt tömän pitkä matka, eikä tarvii saattaa pitkälle, vaan kävelee vaan ovelle ja painuu sit omaan himaan. (…) Sit yleensä jos kavereiden kaa ollaan, niin me lähetään tyyliin noit pikkuteit joit tuol päin on, näätte kun menee tos talojen välis menee tommonen pikkutie, niin sitä pitkin tulee mentyy. Journal of Urban Planning and Development 131 (4), 246?257. Pitsat jos tulee haettuu niin ne on yleensä tost pitsaekspressist (poika 15v) Tavat kokea ympäristö myös muovautuvat kävelijän kokemusten myötä. Hyvä kaupunkisuunnittelu tukee lasten liikkumista. Suunnittelujärjestelmän läpimurto suomalaisten asuinalueiden rakentumisessa 1960-luvulla. Mehta, V. Tässä kyse ei ole vain asenteista tai vain fyysisestä ympäristöstä. 2009. 31 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 ja ostosten tekemisen usein tyttöseurassa – kaikki erilaisina kävelyinä, joihin valitaan eri ympäristöjä. New York: Viking Penguin. & Talen, E. Kävelyä ja kävelijöiden kokemuksia ei voida kuitenkaan koskaan täysin ennakoida ja säädellä fyysisen ympäristön suunnittelulla. 2005. Walkable City. A note on auditing methods. Journal of urbanism 1(3), 217--245. Ympäristöjen, kävelijöiden, kävelyiden ja kontekstien moninaisuudesta seuraa, etteivät universaaleiksi tarkoitetut käveltävyyden mittarit riitä ennustamaan kävelijöiden kokemuksia. 1–3. H. Walkability: What is it. International Journal of Sustainable Land Use and Urban Planning 1(1), 4?63.. Suunnittelussa ja tutkimuksessa tulisikin kehittää tähän haasteeseen vastaavia menettelytapoja ja yhteissuunnittelun muotoja. Walkable streets: pedestrian behavior, perceptions and attitudes. Kolme tapausta kävelijöiden arjesta ja kokemuksista sekä kaupunkisuunnittelusta” tarkastettiin 18.3.2016 Tampereen yliopistossa. Kaupunkisuunnittelu hyvien kävelykokemusten mahdollistajana Suunnittelussa olisi pyrittävä luomaan mahdollisimman monipuolisia, paikallisiin olosuhteisiin sovittuvia malleja jalan liikkumisen liittämiseksi arkirutiinien – asioinnin, vapaa-ajan, työn ja merkityksellisten sosiaalisten suhteiden kokonaisuuteen. Kun kävely kaupungissa tuottaa hyviä kokemuksia, ne kannustavat kävelyille yhä uudelleen. Steps toward validity in active living research: Research design that limits accusations of physical determinism. Walkability: to quantify or not to quantify. Geography Compass 5 (2), 90–105. Liikunta & Tiede 5 (52), 4–8. Riggs, W. New York: Farrar, Straus and Giroux. The Fall of public man. Middleton, J. Ehkä jo tiedetään tarpeeksi siitä, millainen käveltävä ympäristö keskimäärin on. Solnit, R. Southworth, M. 1961. Tietynlainen rakennettu ympäristö on vasta lähtökohta, jolle rakentuu se, mikä tekee kaupungista kävelijälle houkuttelevan: toiset ihmiset, eri aisteille tarjottavat kokemukset ja yksityiskohdat, toimimaan kutsuvat ja sujuvakäyttöiset tilat, sekä elävä ympäristö ja luonto. New York: The Modern Library. Jacobs, J. Journal of urban design 19 (3), 368–388. Sennett, R. JENNI KUOPPA, HTT Tutkija Tampereen yliopisto Sähköposti: jenni.kuoppa@uta.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Kävelyn lupaukset kaupungissa. Walking in the city: The geographies of everyday pedestrian practices. Tärkeää ei ole vain se, kuinka paljon kävellään, vaan myös se, mitä kävellessä koetaan, ja mitä tapahtuu. Health & Place 26 (2014), 7–13. No miks just sinne Herttoniemenrantaan. 2015. Kävelijän hienovireinen havainnoinnin taito ja ymmärrys ympäristöstä tulisi yhä paremmin huomioida käveltävän ympäristön suunnittelussa erilaisissa paikallisissa konteksteissa. Riggs, W. No siel on ihan silleen nättii ja kesäsin siel tuulee jon kun verran, ei oo niin samperin kuuma ja sit taas talvi sin tulee vähän oltuu siel niinku, ei ihan siin rannassa, vaan rannalla niinku siel sisämaassa enemmän (nau rahtelee). 1994. Ja tota, no miks just siellä. The Death and Life of Great American Cities. Kolme tapausta kävelijöiden arjesta ja kokemuksista sekä kaupunkisuunnittelusta. How Downtown Can Save America, One Step at a Time. Designing the walkable city
Liikunta lisää sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Hormonihoidon tärkein terveyshyöty on oireiden lievittyminen, mikä parantaa koettua elämänlaatua. Sivuvaikutuksina hormonikorvaushoidosta voi ilmetä painon vaihtelua, rintojen arkuutta, päänsärkyä, mielialamuutoksia ja vuotoja. Jopa 80 prosenttia vaihdevuosi-ikäisistä naisista kärsii unettomuudesta ja unihäiriöistä, osalle naisista unettomuus saattaa olla ainoa vaihdevuosioire. V aihdevuodet ovat osa keski-ikäisten naisten elämää. Oireet liittyvät munasarjojen estrogeenihormonituotannon vähenemiseen ja kestävät tavallisesti hankalina pari vuotta. Hormonihoidon haiTerveysliikunnalla on hyödyllisiä vaikutuksia ilman isompia haittoja.. Menopaussiin liittyvät unihäiriöt voivat aiheuttaa päiväväsymystä, suorituskyvyn heikkenemistä, ja saattavat lisätä mielialaoireita ja jopa fyysisiä sairauksia. Fyysisesti aktiiviset vaihdevuosi-ikäiset naiset pärjäävät stressinkin kanssa paremmin kuin vähän liikkuvat. Joillakin ne voivat kestää jopa kymmenen vuotta ja on myös naisia, joille oireita ei tule lainkaan. Vaihdevuosien hormonihoito lievittää varsinaisia vaihdevuosioireita, mutta muihin oireisiin ja elämänlaatuun vaikutukset saattavat olla vaihtelevia eivätkä lääkkeet sovi kaikille (Utian 2005, McVeigh 2005). 32 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: KIRSI MANSIKKAMÄKI Liikunta on hyvä vaihtoehto vaihdevuosivaivojen lievittämiseen Vaihdevuosiin liittyvät oireet vaikuttavat usein työssä jaksamiseen ja työkykyyn. Joka toisella suomalaisella naisella on vähintään yksi häiritsevä oire sekä vaihdevuosien aikana, että vaihdevuosien jälkeen (Luoto ym. Menopaussi eli viimeiset kuukautiset tulevat suomalaisella naisella keskimäärin 51 vuoden iässä, mutta ikä vaihtelee yksilöllisesti 45–55 vuoden välillä. Yleisimpiä oireita ovat vasomotoriset oireet eli niin sanotut kuumat aallot, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, unihäiriöt sekä selkäja lihaskivut. 1991, Tiitinen 2008)
Liikuntaa ja myönteistä asennetta Liikunnan lisääminen auttaa ehkäisemään pitkäaikaissairauksia ja niiden riskitekijöitä sekä kohentamaan elämänlaatua. 2011). (Elavsky ym. Osassa tutkimuksia ei ole selkeästi pystytty osoitta. Syöpäriskin lisääntyminen on myös syynä sille, että monet naiset ovat kiinnostuneita vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Liikunnan ja myönteisen asenteen fyysisesti aktiiviseen elämään tiedetään vähentävän vaihdevuosiin liittyvää sairastavuutta ja parantavan elämänlaatua. 2014, Xu ym. Liikunnan merkitystä vaihdevuosioireiden hoitoon ja lievitykseen on tutkittu, mutta tulokset ovat olleet osin ristiriitaisia. 2012, Thurston ym. 2012, Thurston ym. (Stojanovska ym. 2014, Polo-Kantola 2011). 2011). Naiset pitävät sitä paremmin huolta omasta terveydestään mitä myönteisempi asenne heillä on vaihdevuosiin. Liikunta vaikuttaa vaihdevuosi-ikäisen naisen terveyteen ja liikunnallisesti aktiivisilla naisilla on todettu vähemmän vaihdevuosioireita kuin liikuntaa harrastamattomilla, ylipainoisilla tai tupakoivilla naisilla. (Luoto ym. Kuva: ANTERO AALTONEN 33 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 toista merkittävin on rintasyöpäriskin lisääntyminen
Monipuolinen ruokavalio yhdes sä liikunnan kanssa edistää terveyttä ja ehkäisee lihavuutta. Naiset olivat vähän liikkuvia (enintään kaksi kertaa viikossa liikuntaa), vaihdevuosioireisia eivätkä he käyttäneet hormonikorvaushoitoja. Parempaa unta, vähemmän aaltoja Väitöskirjatutkimuksessani (Mansikkamäki 2016) tarkastelin liikunnan vaikutuksia keski-ikäisten naisten elämänlaatuun ja vaihdevuosioireisiin. 2011, Luoto ym. Tutkimusaineisto koostui sekä kyselytutkimuksesta että satunnaistetusta harjoittelututkimuksesta. 2014). (Rutanen ym. 2016, Sternfeld ym. Myönteisiä vaikutuksia liikunnalla on todettu lisäksi muun muassa elämänlaatuun ja psyykkiseen hyvinvointiin (Mansikkamäki ym. Harjoittelun kesto oli 50 minuuttia kerrallaan, rasitustasolla 13–16 (hieman rasittavasta rasittavaan), joka vastaa 64–80 prosenttia arvioidusta maksimaalisesta sykkeestä, asteikon vaihdellessa 6–20. 34 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 maan, että liikunta vähentää kuumien aaltojen määrää (Daley ym. Harjoittelututkimuksessa tutkittiin liikuntaharjoittelun vaikutusta uneen sekä liikunnan pitkäaikaisvaikutuksia kuumiin aaltoihin ja elämänlaatuun. 2008), osassa taas sen on todettu vähentävän niitä (Thurston ym. Neljä vuotta intervention jälkeen tehdyissä seurantamittauksissa heillä todettiin parempi sosiaalinen ja fyysinen toimintakyky WHQja SF-36 -mittareilla mitattuna sekä vähemmän vasomotorisia oireita eli niin sanottuja kuumia aaltoja kuin vertailuryhmään kuuluneilla naisilla. 2012). 2012). Tutkittavilla oli lisäksi mahdollisuus osallistua ohjattuun liikuntaan kaksi kertaa viikossa UKK-instituutissa. 2014). Terveysliikunta ehkäisee valtimosairauksia, tyypin 2 eli aikuisiän diabetesta ja tukija liikuntaelinten sairauksia. Terveyden ylläpitämiseksi liikunnan tulee olla säännöllisesti toistuvaa.. Liikunnallisesti aktiivisten naisten unen laatu oli parempi ja unta häiritsevien yöllisten kuumien aaltojen määrä oli vähäisempi tutkimuksen lopussa. Kyselytutkimukseen kutsuttiin 49-vuotiaita naisia ja he vastasivat liikuntaa ja elämänlaatua koskevaan kyselyyn. Verrokkiryhmän naiset ohjeistettiin pitämään liikuntaja ruokailutottumukset ennallaan. Säännöllisellä liikunnalla on todettu olevan myös suotuisia vaikutuksia mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin ja toisaalta liikunnan puute saattaa olla yhteydessä huonoon unen laatuun ja päiväaikaiseen väsymykseen. Vaihdevuosi-ikäiset naiset ovat pääosin työelämässä mukana ja vaihdevuosiin liittyvät oireet vaikuttavat usein työssä jaksamiseen ja työkykyyn. Rauhallinen liikunta illalla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa auttaa myös univaikeuksiin. Lisäksi tavoitteena on harjoittaa lihasvoimaa ja -kestävyyttä, nivelten liikkuvuutta Liikunnasta ei ole hyötyä ”kuureina” tai satunnaisena toimintana. Verrattaessa kuuden kuukauden ajan harjoitteluryhmään kuuluneita naisia vertailuryhmään ilmeni, että liikunnallisesti aktiiviset vaihdevuosi-ikäiset naiset kokivat elämänlaatunsa paremmaksi kuin vähän liikkuvat naiset vertailuryhmässä. (Käypä hoito, Liikunta 2016) Liikunnan lisääminen auttaa vähentämään valtimosairauksia, osteoporoosia, rintaja kohtusyöpää sekä kohentamaan elämänlaatua ja parantaa mielialaa ja itsetuntoa sekä samalla auttaa painonhallintaa ja ehkäisee vyötärölihavuutta. Siinä tutkittiin kuuden kuukauden aerobisen harjoittelun vaikutuksia uneen, elämänlaatuun ja vaihdevuosioireisiin. Liikuntaa voidaan ajatella ”täsmälääkkeenä”, jolla ehkäistään tai hoidetaan oiretta tai sairautta, mutta ennen kaikkea se on yleislääke, jolla oikein annosteltuna voidaan vaikuttaa edullisesti lähes kaikkiin elimistön toimintoihin. Molemmilla ryhmillä oli mahdollista osallistua 1–2 kertaa kuukaudessa järjestetyille luennoille, joissa aiheet liittyivät terveyteen ja hyvinvointiin. 2015, van Poppel ym. Kyselytutkimuksen osallistujat (N 2606) valittiin vuonna 2012 satunnaisesti väestötietojärjestelmästä. Kestävyysliikuntaryhmään kuuluneet naiset ohjeistettiin liikkumaan neljä kertaa viikossa. Liikunnan aiheuttamilla edullisilla vaikutuksilla sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin on todettu yhteys myös työhyvinvointiin. Terveysliikunnan määräksi suositellaan noin puolen tunnin kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa (esimerkiksi reipasta kävelyä) viitenä päivänä viikossa tai kuormittavaa liikuntaa (esimerkiksi hölkkää) 75 minuuttia viikossa. Yhteensä 176 naista satunnaistettiin tutkimukseen. Harjoittelu sisälsi vähintään kaksi kertaa kävelyä tai sauvakävelyä ja lisäksi muuta kestävyysliikuntaa. Mieluista ja säännöllistä liikuntaa Liikuntaa pidetään yhtenä tehokkaimmista ja ehkä miellyttävimmistä keinoista edistää terveyttä ja ylläpitää toimintakykyä. Fyysisesti aktiiviset vaihdevuosi-ikäiset naiset hallitsevat stressin paremmin kuin vähän liikkuvat. Neljän vuoden seurantatutkimuksessa tehtiin aero bisen kunnon ja kehon koostumuksen mittaukset ja tutkittavat vastasivat elämänlaatua koskevaan kyselyyn. Liikuntaharjoittelututkimus ja sen seuranta toteutettiin UKK-instituutissa vuosina 2009–2013. Terveysliikunta parantaa heikentynyttä sokeriaineenvaihduntaa, vahvistaa luustoa, helpottaa stressinhallintaa, alentaa kohonnutta verenpainetta ja korkeaa kolesterolia sekä vähentää liikapainoa. Terveysliikunnalla on hyödyllisiä vaikutuksia ilman isompia haittoja. (Mansikkamäki ym
Eri liikuntamuodoilla on hieman erilaisia vaikutuksia elimistön toimintoihin. The effectiveness of exercise as treatment for vasomotor menopausal symptoms: randomised controlled trial. Tiitinen A. 2014. McVeigh C. Kestävyyslajit (käve ly, hölkkä, hiihto, uinti ja pyöräily) parantavat kuntoa, alentavat verenpainetta ja veren kolesterolia ja parantavat sokerinsietoa. Menopause 19 (10), 1095–1103. J Phys Act Health 2 (4), 391–396. TamPub Julkaisuarkisto. J Obstet Gynecol Neonatal Nurs 34 (1), 21–27. To exercise, or, not to exercise, during menopause and beyond. Westerdahl F. 2005. 2008. Utian W. 2005. Polo-Kantola P. Vasomotor symptoms and menopause: Findings from Study of Women’s Health Across the Nation. 2011. Suurin mahdollinen terveysvaikutus saavutetaan varsin kohtuullisella liikunnalla. Age at natural menopause and sociodemographic status in Finland. Sitä voi harrastaa kuka tahansa terve ihminen. Mansikkamäki K. Teoksessa: A. Psychosocial and socioeconomic burden of vasomotor symptoms in menopause: a comprehensive review. Xu Q, Lang CP, Rooney N. Sleep problems in midlife and beyond. Review. Liikunnan aiheuttamilla edullisilla vaikutuksilla sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin on todettu yhteys myös työhyvinvointiin.. 1991. Perimenopause: more than hot flushes and night sweats for some Australian women. 30.9.2016 Mansikkamäki K, Raitanen J, Nygård C-H, Heinonen R, Mikkola T, Tomás E, Luoto R. 2012. Väitöskirja. Am J Epidemiol 139 (1), 64–75. Voimaja kuntosaliharjoittelu vahvistaa erityisesti luustoa ja tehostaa sokeriaineenvaihduntaa. Vuonna 1764 Frans Westerdahl (Heikkinen 1991) kirjoitti liikunnasta: ”Kävely on kiistatta kaikkein luonnollisin liikunnan muoto. 2016. Vaihdevuosioireet. KIRSI MANSIKKAMÄKI, TtT Tutkija, UKK-instituutti Lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu Sähköposti: kirsi.mansikkamaki@uta.fi LÄHTEET: Daley AJ, Thomas A, Roalfe AK, Stoke-Lampard H, Coleman S, Rees M, Hunter MS, MacArthur C. 2015. Päivittäisen liikunnan voi koota pienemmistä palasista, sillä kolme kertaa kymmenen minuuttia liikuntaa päivässä näyttää tuottavan terveyden kannalta saman hyödyn kuin yksi 30 minuutin liikuntajakso. 2008. 2012. Thurston RC and Joffe H. Tampereen yliopisto. 2005, Käypä hoito, Liikunta 2016). Rutanen R, Luoto R, Raitanen J, Mansikkamäki K, Tomás E, Nygård C-H. Fogelholm M, Suni J, Rinne M, Oja P, Vuori I. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/ suositukset/suositus?id=hoi50075 30.9.2016 Luoto R, Kaprio J, Uutela A. Maturitas 77 (4), 318–323. Maturitas 68 (3), 224–232. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim 124 (21), 2479–2480. Herrasväki liikkeellä Suomessa 1700ja 1800-luvuilla. 2014. 2016. 2016. Kävellessä jokainen ruumiin lihas saa liikuntoa. 35 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 ja tasapainoa ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa. doi: 10.1186/1477-7525-3-47 30.9.2016 van Poppel M, Brown W. Underrättelse om Hälsans bevarande. Menopause 15 (1), 78–85. Maturitas. Terveyden ja ilon tähden. Sleep quality and aerobic training among menopausal women – a randomised controlled trial. Elavsky S, Gonzales JU, Proctor DN, Williams N, Henderson VW. Saf Health Work 5 (4), 186–190. 2014. Terveyden ylläpitämiseksi liikunnan tulee olla säännöllisesti toistuvaa. Stojanovska L, Apostolopoulos V, Polman R, Borkoles E. Juokseminen sopii lapsille, mutta varttuneemmille se on vaarallista, etenkin jos ei ole juoksutottumusta takanaan.” Liikunnan myönteiset vaikutukset ovat tyypillisesti lyhytaikaisia, päiviä ja viikkoja kestäviä ja siksi liikunnasta ei ole hyötyä ”kuureina” tai muuna satunnaisena toimintana. 1991. Efficacy of exercise for menopausal symptoms: a randomized controlled trial. Menopause 21 (4), 330–338. Voimistelu, pallopelit ja aerobic vahvistavat luustoa ja parantavat tasapainoa. 2011. Useimpien liikuntamuotojen avulla on helppo saavuttaa riittävä terveyskunto ja tärkeintä onkin valita sellainen liikuntamuoto, josta itse pitää. Physical activity pie: a graphical presentation integrating recommendations for fitness and health. 2014. 2005. Effects of physical activity on vasomotor symptoms: examination using objective and subjective measures. “It’s my hormones doctor” – does physical activity help with menopausal symptoms. Shortand long-term effects of a physical exercise intervention on work ability and work strain in symptomatic menopausal women. Sternfeld B, Guthrie KA, Ensrud KE, LaCroix AZ, Larson JC, Dunn AL, Anderson GL, Seguin RA, Carpenter JS, Newton KM, Reed SD, Freeman EW, Cohen LS, Joffe H, Roberts M, Caan BJ. A systematic review of the longitudinal relationships between subjective sleep disturbance and menopausal stage. Health Qual Life Outcomes. Obstet Gynecol Clin North Am 38 (3), 489–501. Helsinki.” Käypä hoito -Liikunta. doi: 10.1016/j.maturitas.2016.03.010. Maturitas 72 (4), 339–345. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0146-0 30.9.2016 Mansikkamäki K, Nygård C-H, Raitanen J, Kukkonen-Harjula K, Tomás E, Rutanen R, Luoto R. Physical training and quality of life among women during menopause. (Fogelholm ym. Maturitas 79 (4), 401–412. Heikkinen. Hot flushes among aging women: a 4-year follow-up study to a randomised controlled trial. 1764. BJOG 122 (4), 565–575
Lihasarkkitehtuurilla on merkitystä. Ikääntymismuutokset pyrkivät pitämään yllä lihaksen mahdollisimman hyvää toimintaa kun lihasmassa ja -voima vähenevät.. Lihasten toimintaan vaikuttavat muun muassa lihasmassan määrä, hermoston toiminta, lihas solujen molekylaarinen rakenne ja soluissa moni naiset biokemialliset prosessit. Osasyynä lihastoiminnan suurempaan heikkenemiseen saattavat olla muutokset lihaksen rakenteellisissa ominaisuuksissa tai lihaksen luustoon kiinnittävässä jänteessä. Lihaksen toiminta on monen tekijän summa Lihakset ovat liikuntaelimistömme moottoreita. Jänteet ovat mekaanisilta ominaisuuksilta elastisia, ne venyvät ja palautuvat venytyksestä niihin kohdistuvan kuormituksen mukaan. Esimerkiksi ultraäänikuvantaminen mahdollistaa lihasten mekaanisen toiminnan tutkimisen luonnollisen liikkumisen aikana. Ne tuottavat voimaa ja tekevät työtä mahdollistaen kehon liikkeet. Lihas kiinnittyy luustoon vahvojen sidekudosrakenteiden – jänteiden – avulla. Tätä tutkimusaluetta kutsutaan lihasmekaniikan tutkimukseksi. Lihasvoima ja tehontuotto heikkenee nopeammin kuin mitä lihasmassa vähenee. Se selittyy osittain lihasmassan vähenemisellä. Ikääntymiseen liitLihas ja jänne mukautuvat iän myötä. Pohjelihasten vahvistaminen saattaa olla ikääntyvälle oiva tapa parantaa liikkumiskykyä ja mahdollistaa joutuisampaa kävelyä. Jänteen elastisuudella onkin merkittävä rooli lihaksen toiminnan kannalta. 36 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: LAURI STENROTH Pohjelihas – unohdettu pikkujätti ja tärkeä liikuttaja ikääntyneillä tyviä lihaksen mekaanisen toiminnan muutoksia on toistaiseksi tutkittu suhteellisen vähän. Vaikka 80-vuotiaalla henkilöllä saattaa vielä olla tallella 80 prosenttia nuoruusvuosiensa lihasmassasta, lihasvoimasta on kuitenkin voinut kadota 40 prosenttia ja lihasten tehontuotosta jopa puolet. Jos esimerkiksi kahdesta yhtä suuresta lihaksesta toinen koostuu pitkistä, lihaksen päästä päähän ulottuvista lihassolukimpuista ja toinen lyhyistä, lihaksen pituussuuntaan nähden kulmaan järjestäytyneistä lihassoluista jälkimmäinen lihas sisältää enemmän lihassoluja ja pystyy siten tuottamaan enemmän voimaa. Lihassolujen geometrista järjestäytymistä lihaksen sisällä kutsutaan lihasarkkitehtuuriksi. Tämä saattaisi esimerkiksi osaltaan selittää sitä, miksi ikääntyessä lihaksen voimantuotto heikkenee huomattavasti Lihasten toiminta heikkenee ikääntyessä. Jänteen elastisuuden hyödyntäminen parantaa lihaksen tehontuottoa ja liikkumisen taloudellisuutta (Roberts, 2016). Lihaksen rakenteellisilla ominaisuuksilla ja jänteen mekaanisilla ominaisuuksilla on merkittävä vaikutus lihaksen toimintaan. Jänteiden voidaan ajatella olevan kuin jäykkiä kuminauhoja tai jousia, johon lihas kiinnittyy. Aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että lihaskato ei täysin selitä tätä lihastoiminnan heikkenemistä. Lihasten toimintaa voidaan nykyään tutkia ilman invasiivisia, elimistöön kajoavia menetelmiä. I kääntyessä ihmisen lihastoiminta heikkenee. Erilaisten lääketieteellisten kuvantamismenetelmien kehittyminen ja niiden tulo tutkijoiden ulottuville on avannut uudentyyppisiä mahdollisuuksia lihasmekaniikan tutkimukseen. Ikääntymiseen liittyvät muutokset lihaksen arkkitehtuurissa, jänteen mekaanisissa ominaisuuksissa tai lihaksen ja jänteen yhteistoiminnassa saattavat olla merkittävässä roolissa ikääntymiseen liittyvässä lihasten toiminnan heikentymisessä. Näiden tekijöiden lisäksi lihaksen toimintaan vaikuttavat myös monet mekaaniset tekijät, jotka ovat mielenkiinnon kohteena erityisesti biomekaniikan tutkimuksessa
Se on tärkein nilkan ojentajalihas ja ikääntyessä nilkan ojentajien lihastoiminta heikkenee polven tai lonkan ojentajien lihastoimintaa enemmän. Pohjelihasten ollessa kyseessä pidemmät lihassolukimput saattaisivat mahdollistaa voimakkaamman ja tehokkaamman työnnön askeleen työntövaiheessa. Tästä huolimatta pohjelihasten voimantuottokyky on kaikista lihasryhmistä suurin. Pohjelihakset eivät ole kokonsa puolesta ihmiskehon suurimpia lihasryhmiä. Pohjelihas tärkeä liikuttaja ikääntyessä Pohjelihakset sisältävät kaksoiskantalihakset ja leveän kantalihaksen. Nämä suorituskykynsä huippuun virittäneet 70–80 vuotiaat olivat todellisia supermiehiä. Olikin yllättävää huomata, että pohjelihasten arkkitehtuurissa tai akillesjänteen jäykkyydessä ei havait tu suuria eroja näiden urheilijoiden ja harjoittelemattomien vastaavan ikäisten henkilöiden välillä. Erityisesti leveä kantalihas on varsinainen pikkujätti. Esimerkiksi kuntosaliharjoitteet keskittyvät usein alaraajojen isoihin lihasryhmiin, kuten reiden ojentajiin ja koukistajiin sekä lonkan ojentajiin, kun taas nilkan ojentajat ovat harvemmin harjoittelun kohteena. Lihasarkkitehtuuri ja jänteen ominaisuudet vaikuttavat liikkumiseen ikääntyessä Väitöskirjatyössäni selvitin muun muassa pohjelihasten rakenteellisten ominaisuuksien ja akillesjänteen jäykkyyden yhteyttä ikääntyneiden liikkumiskykyyn. 37 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 enemmän kuin mitä lihasmassaa häviää. Tämä saattaa olla jännekudoksen mukautumista, jonka avulla jänteen kuormituksen sietokyky paranee. Havaitsimme myös, että suurempi akillesjänteen jäykkyys oli yhteydessä pidempään kuuden minuutin kävelytestin aikana kuljettuun matkaan. Ikääntyneiden liikkumiskyvyn kannalta pohjelihas on erityisen tärkeä. Huomionarvoista on, että edellä mainitut yhteydet liikkumiskyvyn ja pohjelihasten rakenteen sekä akillesjänteen jäykkyyden välillä olivat riippumattomia alaraajojen lihasmassasta, pohjelihasten voimantuottokyvystä ja alaraajojen ojentajalihasten tehontuottokyvystä. Puolimaraton taittui keskimäärin aikaan tunti ja 43 minuuttia ja 60 metriä hieman yli yhdeksään sekuntiin. Havaitsimme, hieman yllättäen, että parempi tulos kuuden minuutin kävelytestissä oli yhteydessä lyhem piin kaksoiskantalihaksen lihassolukimppujen pituuteen ja parempi tulos ”timed-up-and-go” -testillä oli puolestaan yhteydessä lyhempiin lihassolukimppuihin leveässä kantalihaksessa. Tärkeästä roolistaan huolimatta pohjelihakset saavat varsin vähän huomiota lihasvoimaharjoittelussa. Lisäksi pohjelihaksilla on merkitystä tasapainon ylläpidossa. (DeVita & Hortobagyi, 2000; Kulmala ym., 2014). Liikkumiskykyä mitattiin kahdella hyvin yleisesti käytetyllä mittarilla; kuuden minuutin kävelytestillä ja ”timed-up-and-go”-testillä. Samoin sen, miksi lihaksen tehontuotto laskee lihasvoiman laskua enemmän. Tätä tukee havainto, että suurin akillesjänteen poikkipinta-ala oli pikajuoksua harrastavilla ikäänTärkeästä roolistaan huolimatta pohjelihakset saavat varsin vähän huomiota lihasvoimaharjoittelussa.. Tulos antoi viitteen siitä, että lihasarkkitehtuurilla ja jänteen mekaanisilla ominaisuuksilla ja siten myös näissä tapahtuvilla ikääntymismuutoksilla saattaa olla merkittävä rooli ikääntyneiden liikkumiskyvyn kannalta. Vuosikymmeniä jatkunut kuormitus näyttää aiheut tavan jänteessä poikkipinta-alan kasvua. Pohjelihaksilla on merkittävä rooli liikkumisessa. Esimerkiksi pakaralihakset ja reiden ojentajat ovat noin kaksi kertaa pohjelihaksia suurempia lihasryhmiä. Yllättävän havainnosta teki se, että lihassolukimppujen pituuden ajatellaan yleisesti olevan merkittävä tekijä lihaksen voima-nopeusominaisuuksien kannalta siten, että lihas, joka sisältää pidempiä lihassolukimppuja kykenee tuottamaan suuremman voiman ja tehon suurilla supistumisnopeuksilla. Se on ihmisen alaraajan lihaksista vahvin, ja noin puolta vahvempi kuin alaraajan lihaksista toiseksi vahvin sisempi reisilihas, vaikka se kooltaan on noin 30 prosenttia sisempää reisilihasta pienempi (Ward ym., 2009). Harjoitusohjelmaan olisikin hyvä sisällyttää pohjelihasten vahvistamiseksi tehtyjä harjoitteita joko erityisesi siihen suunnitelluilla kuntosalilaitteilla tai sitten soveltaen esimerkiksi jalkaprässissä tai ohjatulla tangolla tehdyin nilkan ojennuksin. Pohjelihasten suuren voimatuottokyvyn selittää se, että niissä lihassolut ovat suhteellisen lyhyitä, joten lihassoluja voi olla suuri määrä suhteessa lihaksen tilavuuteen. Esimerkiksi kävelyn aikana pohjelihakset tuottavat työnnön askeleen loppuun, kannattelevat kehoa ja auttavat kontrolloimaan kehon asentoa. Merkittävimmät erot olivat suurempi akillesjänteen poikkipinta-ala harjoitelleilla ikääntyneillä verrattuna nuoriin sekä ikääntyneisiin harjoittelemattomiin henkilöihin. Liikunta kasvattaa jännettä Tutkimukseemme osallistui 20 veteraanien yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuihin osallistunutta kestävyysja pikajuoksijaa. Harjoittelua heillä oli takanaan noin 40 vuoden ajalta. Tämä pohjelihasten ominaisuus kasvattaa niin kutsuttua lihaksen fysiologista poikkipinta-alaa, joka on voimantuottokyvyn tärkein määrittäjä. Nämä lihakset kiinnittyvät kantapäähän akillesjänteen avulla ja ojentavat nilkkaa
Tämän rakenteellisen muutoksen mahdollista positiivista puolta tukee havainto lyhempien lihassolukimppujen yhteydestä parempaan kuuden minuutin kävelytestin tulokseen. Which muscles compromise human locomotor performance with age. Avela. 2014. LÄHTEET Devita, P., & T. Näyttää siltä, että jänteen mekaaniset ominaisuudet mukautuvat vastaamaan jänteeseen kiinnittyvien lihasten voimantuottokykyä läpi elämän. Roberts, T.J. Journal of the Royal Society, Interface / the Royal Society 11: . Pohjelihasten vahvistamisesta ei kuitenkaan varmasti ole haittaa, joten olisikin suotavaa, että pohjelihasten voimaharjoittelu otettaisiin mukaan ikääntyneille suunnattuihin liikuntainterventioihin. Age causes a redistribution of joint torques and powers during gait. Ward, S.R., C.M. Hitaamman kävelynopeuden mukanaan tuoma parempi jänteen elastisuuden hyödyntäminen mahdollisesti kompensoi pohjelihasten heikkoutta ja parantaa kävelyn taloudellisuutta. Lihassolukimppujen lyheneminen ikääntyessä saattaa olla lihaksen rakenteessa tapahtuvaa mukautumista, jonka avulla pidetään yllä lihaksen voimantuottokykyä samalla kun lihasmassa vähenee. Ikääntymiseen liittyvät muutokset eivät kuitenkaan todennäköisesti ole lihastoiminnan kannalta negatiivisia. 2000. Clinical Orthopaedics and Related Research 467: 1074–1082.. Heinonen, A. Päinvastoin, lihaksen arkkitehtuurin ja jänteen mekaanisten ominaisuuksien mahdolliset ikääntymismuutokset saattavat olla osa mukautumisia, jotka pyrkivät ylläpitämään lihaksen mahdollisimman hyvän toiminnan lihasmassan ja -voiman vähentyessä. Smallwood, And R.L. 2016. Pohjelihasten vahvistamisella taloudellisempaan kävelyyn Ikääntymiseen liittyy muutoksia lihasarkkitehtuurissa ja jänteen mekaanisissa ominaisuuksissa. Useammat aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet pohjelihasten olevan merkittäviä liikkumiskyvyn kannalta. 38 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 tyneillä. Kulmala, J.P., M.T. Tämä ero saattaa puolestaan olla pohjelihaksen mukautumista, joka parantaa juoksun taloudellisuutta mahdollistaen suuren voimantuoton mahdollisimman pienestä lihaksesta. Ensinnäkin lihaksen arkkitehtuurissa havaittiin vain pieniä eroja nuorten ja ikääntyneiden välillä. Jänteet mukautuvat lihasten voimantuottoon läpi elämän Kokonaisuudessaan tutkimus piirsi positiivista kuvaa lihaksen ja jänteen ikääntymismuutoksista. Nämä pohjelihasten vahvistamiseen liittyvät positiiviset vaikutukset tulee kuitenkin tulevaisuudessa vielä varmistaa interventiotutkimuksilla. Tämä mielenkiintoinen havainto saattaa osaltaan selittää sitä, miksi ikääntyneet valitsevat nuorempia hitaamman kävelynopeuden. Lisäksi havaitsimme leveän kantalihaksen lihassolukimppujen olevan kestävyysjuoksua harrastavilla ikääntyneille lyhempiä verrattuna nuoriin sekä ikääntyneisiin harjoittelemattomiin henkilöihin. Lieber. Contribution of elastic tissues to the mechanics and energetics of muscle function during movement. Näin ollen jänteen maksimaalinen venymä säilyy turvallisena pitäen jännevammojen riskin pienenä, kuitenkin samalla mahdollistaen jänteen elastisuuden hyödyntämisen lihasten tehontuoton tehostamisessa ja taloudellisessa liikkumisessa. Näistä merkittävin oli keskimäärin kahdeksan prosenttia lyhem mät kaksoiskantalihaksen lihassolukimput. Journal of Experimental Biology 219: 266–275. Jänteen mekaanisten ominaisuuksien mukautumista vastaamaan lihaksen voimantuottokykyä tukee havainto, että kävelyn aikana nuorten ja ikääntyneiden välillä ei havaittu eroja pohjelihaksen ja akillesjänteen toiminnassa vaikka ikääntyneillä oli noin 30 prosenttia heikommat nilkan ojentajalihakset ja kävelyn aikana työntövoima oli ikääntyneillä noin 14 prosenttia alhaisempi kuin nuorilla. Kun ikääntyneet kävelivät vapaasti valitsemallaan kävelynopeudella, joka oli hieman alhaisempi kuin nuorten vastaava nopeus, jänteen elastisuuden hyödyntäminen pohjelihaksissa lisääntyi verrattuna nopeampaan kävelyyn. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tulok set vahvistavat aikaisempia havaintoja ja antavat viitteitä siitä, että pohjelihasten vahvistaminen ja sen mukana tuleva akillesjänteen jäykkyyden kasvu saattavat parantaa ikääntyneiden liikkumiskykyä mahdollistaen nopeamman ja taloudellisemman kävelyn ja ehkäisten siten ikääntymiseen liittyvää liikuntaja toimintakyvyn laskua. 2009. Kuitunen, H. Eng, L.H. Suominen, A. Pikajuoksussa akillesjänteen kuormitus on erityisen suurta. Korhonen, S. Toiseksi, akillesjänteen jäykkyyden havaittiin olevan yhteydessä pohjelihasten voimantuottokykyyn. Lisäk si näillä ominaisuuksilla näyttää olevan yhteys liikkumiskykyyn. Are Current Measurements of Lower Extremity Muscle Architecture Accurate. Hortobagyi. Journal of Applied Physiology 88: 1804–1811. Mikkola, & J. LAURI STENROTH, LitT Projektitutkija Sovelletun fysiikan laitos Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: lauri.stenroth@uef.fi Kirjoittajan biomekaniikan alan väitöskirja ”Structure and function of human triceps surae muscle and tendon in aging” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 2.9.2016. Henkilöt, joilla on vahvat pohjelihakset on myös jäykempi akillesjänne, riippumatta iästä
Ilon ja onnen tunteet saavat meidät juoksemaan matkalta palaavaa rakastamme vastaan lentoasemalla, toisaalta pimeällä kujalla kimppuumme hyökkäävän narkomaanin laukaisema pelko saattaa lamaannuttaa meidät ja jähmettää koko kehomme paikalleen. 39 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Teksti: LAURI NUMMENMAA Aivot, mielihyvä ja liikunta Tunteet koettavat koko ajan kertoa meille, mitkä ympäristön ja kehomme tapahtumat ovat hyödyllistä ja mitkä haitallisia. Tunnejärjestelmät myös ohjaavat meitä sekä liikkumaan että välttämään liikuntaa. T unteet saavat meidät kirjaimellisesti liikkumaan tai pysähtymään – sekä hyvässä että pahassa. Tunteet ohjaavat toimintaamme paitsi elämän käännekohdissa, myös lukuisissa arkipäivän tilanKuva: GORILLA/JYRKI KOMULAINEN
Aivojen palkkiojärjestelmä säätelee toisaalta motivaatiotamme erilaisten asioiden tekemiseen, sekä toisaalta mielihyvän kokemuksia, jotka seuraavat kun saavutamme asettamiamme tavoitteita.. Dopamiinijärjestelmän toimintamuutokset eivät välttämättä aiheudu pelkästään päihteiden farmakologista vaikutuksista. Liikunta onkin myös tärkeä mielenterveyttä tukeva ja myönteistä mielialaa ylläpitävä tekijä (Penedo & Dahn, 2005). Aivojen palkkiojärjestelmä säätelee toisaalta motivaatiotamme erilaisten asioiden tekemiseen, sekä toisaalta mielihyvän kokemuksia, jotka seuraavat kun saavutamme asettamiamme tavoitteita. Nämä voimakkaat kokemukset perustuvat siihen, että samat aivojen radastot, jotka saavat meidät syömään ja parittelemaan, tuottavat myös liikuntaan ja moneen muuhun asiaan liittyviä mielihyvän ja motivaation tuntemuksia (Boecker et al., 2008; Katsyri, Hari, Ravaja, & Nummenmaa, 2013; Mathes ym., 2010). Kun ruokaa ja muita resursseja on rajallisesti, ylimääräisen liikunnan välttäminen on villieläimille hyödyllinen strategia. 40 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 teissa. Tällainen mekanismi palvelee tavoitteellista toimintaa ja oppimista: eläimet ja ihmiset ovat luonnostaan motivoituneita hankkimaan ruokaa, suojaa ja jälkeläisiä. Lähtökohtaisesti liikumme päästäksemme paikasta toiseen. Tästä huolimatta vuosittain yli viisi miljoonaa ihmistä kuolee maailmassa liian vähäisen liikunnan aiheuttamiin liitännäissairauksiin (Lee ym, 2012). Motivaatiota säätelevien tyypin 2 dopamiinireseptorien sijainti (ylärivi) sekä mielihyvää säätelevien myyopioidiresepto rien (alarivi) sijainti ihmisaivoissa. Tämä järjestelmä onkin monien päihderiippuvuuksien taustalla (Martinez ym., 2012; Volkow ym., 2001; Volkow ym ., 1996). Kasanterveydellisistä syistä onkin tärkeää ymmärtää millaiset keskushermostotason tekijät säätelevät moti vaatiota liikkumiseen, ja saavat toiset ihmiset harrastamaan liikuntaa ja toiset pysymään passiivisina. Pelkkä liikkuminen mekaanisesti paikasta toiseen ei kuiten kaan ole sinällään miellyttävää tai palkitsevaa. Dopamiinijärjestelmään suoraan vaikuttavat huumausaineet kuten kokaiini ja amfetamiini lisäävätkin sekä eläinten että ihmisten motivaatiotilaa, ja aikaan saavat ympäristön aktiivista tutkimista (Gosnell & Levine, 2009; Nathan & Bullmore, 2009). Ihmisillä tilanne on kuitenkin kääntynyt päälaelleen – teknologisen kehityksen ja yhteiskuntasuunnittelun vuoksi luonnollinen tarve liikuntaan on vähentynyt, ja liikunnan sekä energian kulutuksen välttelystä on tullut liiankin helppoa. Dopamiini ja motivaatio Palkkiojärjestelmän dopamiini-välittäjäaineeseen perustuva radasto on keskeinen motivaatiotamme säätelevä mekanismi. Hengissä säilymisen kannalta keskeiset tavoit teet, kuten ruuan hankinta, parittelukumppanin ja pesäpaikan valinta sekä toisaalta saalistajien välttely pitävät eläimet jatkuvassa liikkeessä. KUVA 1. Myönteiset tunteet myös motivoivat meitä erilaisten harrastusten kuten musiikin tai liikunnan pariin. Aivojen palkkiojärjestelmä Liikunta on monille meistä erittäin motivoivaa, palkitsevaa ja koukuttavaa, ja sen aiheuttamat mielihyvän tunteet ovat tärkeä liikuntaharrastusta ylläpitävä tekijä (Aaltonen ym, 2012). Koska liikunta on kuitenkin edelleen välttämätöntä hyvinvoinnillemme, joudumme kehittämään jatkuvasti erilaisia keinoja fyysisen kunnon ylläpitämiseen. Dopamiinijärjestelmä reagoi bio logisesti tärkeisiin homeostaasia ylläpitäviin yllyk keisiin kuten syömiseen (Small, Jones-Gotman, & Dagher, 2003), mutta toisaalta myös abstrakteihin palkkioihin kuten musiikkiin (Salimpoor, Benovoy, Larcher, Dagher, & Zatorre, 2011) tai videopelien pelaamiseen (Katsyri, ym., 2013; Koepp ym., 1998). Kuvat on muodostettu posit roniemissiotomografian avulla. Näissä tavoitteissa onnistuminen tuntuu kokemuksellisesti palkitsevalta, mikä edesauttaa miellyttävältä tuntuneiden asioiden tekemistä myös jatkossa. Tämän vuoksi joudumme tahdonalaisesti huolehtimaan riittävän liikunnan määrästä, sekä kehittämään sellaisia liikunnan muotoja ja -rutiineja, jotka kokisimme mahdollisemman miellyttävinä
Mitä välittömämpi tällainen syy-yhteys on, sitä nopeammin oppiminen tapahtuu. Tämän vuoksi lenkille lähteminen ja siitä mahdolPalkkiot ja niihin liittyvät mielihyvän tuntemukset tehostavat oppimistamme. Luonnossa elävillä eläimillä tällainen strategia onkin toimiva, koska tänään tarjolla olevaa ravintoa ei välttämättä ole enää huomenna saatavilla. Parhaimmillaan kuormittava liikunta tuntuu palkitsevalta, joskus jopa euforiselta. Opioidijärjestelmä on liikunnan kannalta keskeinen myös sen vuoksi, että se säätelee ruokahalua ja syömistä (Berridge, Ho, Richard, & DiFeliceantonio, 2010). Tämän vuoksi joukkueurheilu saattaakin aiheuttaa poikkeuksellisen voimakasta euforiaa: aivojen mielihyväkeskukset reagoivat paitsi liikunnan, myös samassa yhteydessä tapahtuvan sosiaalisen kanssakäymisen aiheuttamaan mielihyvään (Cohen, Ejsmond-Frey, Knight, & Dunbar, 2009; Tarr, Launay, & Dunbar, 2016). Toisaalta opioidijärjestelmän muutokset voivat vaikuttaa myös liikuntatottumuksiin, jos liikunnan aiheuttamat mielihyvän kokemukset laimenevat lihomisen myötä. Palkkiot ja niihin liittyvät mielihyvän tuntemukset tehostavat oppimistamme. Kuormittava liikunta lisää ?-endorfiinien pitoisuutta veressä (Morgan, 1985; Yeung, 1996), ja pitkäkestoinen raskas liikuntasuoritus voi myös aiheuttaa opioidipeptidien erittymistä keskushermostossa (Boecker, ym., 2008), aiheuttaen euforisia tuntemuksia. 41 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Myös esimerkiksi peliriippuvuusoireiden voimakkuus on yhteydessä dopamiinijärjestelmän toiminnan muutoksiin (Joutsa ym., 2012), joten samalla tavalla esimerkiksi säännöllinen urheileminen ja sen aiheuttama toistuvat dopaminerginen aktiivisuus voi auttaa pysyvien liikuntatottumusten muodostamisessa. Nämä vaikutukset perustuvat elimistön omien opiaattien mielihyvää aiheuttaviin sekä kipua ja kuormituksen tunnetta lievittäviin vaikutuksiin, ja tämän mekanismin vuoksi liikunta todennäköisesti lievittääkin myös stressiä. On jopa esitetty, että monet sosiaalisen kanssakäymisen muodot kuten joukkueliikunta, pelit ja tanssiminen ovat alun perin kehittyneet tukemaan ihmisten välisten sosiaalisten suhteiden ja verkostojen muodostumista (Cohen, et al., 2009). Tämä voi johtaa edelleen itseään vahvistavaan negatiiviseen kehään, jossa vähäinen liikunnasta saatava nautinto lisää lihomisriskiä entisestään. Mutta toisin kuin dopamiinijärjestelmään vaikuttavat aineet (esimerkiksi amfetamiini), ne eivät juurikaan muuta yksilön motivaatiotilaa (Gosnell & Levine, 2009; Nathan & Bullmore, 2009). Vastaavasti opioidijärjestelmään vaikuttavat huumausaineet ja lääkkeet kuten heroiini ja morfiini aiheuttavat ihmisillä voimakkaita mielihyvän kokemuksia. Suklaan syöminen antaa meille välitöntä nautintoa, mutta kesken kuormittavaa ja kivuliasta liikuntasuoritusta voi olla vaikeaa nauttia säännöllisen liikunnan tuomasta pitkän tähtäimen palkkiosta – hyvästä yleiskunnosta ja mahdollisesti pitkälle vanhuusikään kestävästä hyvästä terveydestä. Sosiaalinen kanssakäyminen on itsessään palkitsevaa – todennäköisesti juuri siksi, että yhteistyö ja ryhmässä toimiminen on lajillemme niin tärkeää (Trezza, Damsteegt, Achterberg, & Vanderschuren, 2011). Liikunnan aiheut tamat myönteiset mielialavaikutukset välittyvät toden näköisesti endogeenisten opioidien ja erityi sesti ?-endorfiinien kautta. Opioidijärjestelmän toiminta muuttuukin lihomisen myötä (Karlsson ym., 2015). Opioidien annostelu suoraan palkkiojärjestelmään aiheuttaa eläimillä voimakkaita mielihyvän koke muksia (Bozarth & Wise, 1981; Pecina & Berridge, 2000). Liikunnan aiheuttamat palkkiot syntyvät kuitenkin pidemmällä aikavälillä. Lisäksi ihmisillä on taipumus pitää tulevaisuudessa saatavia palkkioita vähempiarvoisena kuin saman tien saatavia: suurin osa ihmisistä ottaisi työstä saatavana palkkiona mieluummin 10 euroa tänään kuin 11 euroa huomenna, vaikka molemmissa tilanteissa palkkion saaminen olisi täysin varmaa (Green & Myerson, 2004). Opioidijärjestelmä on keskeinen myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteiden tuottamiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen osallistuva mekanismi (Nummenmaa ym., 2015; Panksepp, Herman, Vilberg, Bishop, & Deeskinazi, 1980). Madaltuneiden opioiditasojen johdosta liikalihavat henkilöt eivät kenties koe syömisestä odottamaansa mielihyvää, mikä voi johtaa ylensyöntiin toivotun mielihyvätason saavuttamiseksi. Miksi liikunnasta nauttiminen voi olla vaikeaa. Mitä välittömämpi tämä syy-yhteys on, sitä nopeammin oppiminen tapahtuu.. Opioidit ja mielihyvä Siinä missä palkkiojärjestelmän dopaminerginen radas to säätelee motivaatiota, järjestelmän opioiderginen (opioidi-välittäjäaineisiin perustuva) osa liittyy keskeisesti mielihyvän kokemusten tuottamiseen. Geneettisesti määräytyneet erot aivojen motivaatiota säätelevien järjestelmien toiminnassa voivat siis olla myös ihmisten erilaisten liikuntatottumuksien taustalla. Eläintutkimuksissa dopamiinijärjestelmän toimintamuutoksien onkin huomattu olevan yhteydessä alentuneeseen liikuntamotivaatioon (Mathes, ym., 2010). Suklaan syömisen aiheuttama mielihyvä saa meidät syömään suklaata myös jatkossakin, koska opimme syy-yhteyden syömisen ja siitä seuraavan kylläisyyden tunteen ja nautinnon välillä
Parhaassa tapauksessa vaikkapa kaveriporukan, perheen tai työpaikan yhteisellä urheiluvuorolla voidaan hoitaa samanaikaisesti monia ihmiselämän tärkeimpiä asioita – sosiaalisia suhteita, psyykkistä toimintakykyä ja hyvää terveyttä. LAURI NUMMENMAA, FT Lääketieteellisen mallintamisen ja kuvankäsittelyn apulaisprofessori Valtakunnallinen PETkeskus ja psykologian laitos, Turun yliopisto Sähköposti: lauri.nummenmaa@utu.fi Parhaimmillaan kuormittava liikunta tuntuu palkitsevalta, joskus jopa euforiselta. Parhaimmillaan lopputuloksena on itseään vahvistava myönteinen silmukka, jossa liikunta aiheuttaa myönteisiä tunteita jotka lisäävät entisestään liikuntamotivaatiota. Liikunnalla ja tunteilla on vastavuoroinen suhde. Tämän vuoksi liikunnan aloittaminen voikin olla hyvin vaikeaa, ja erityisesti rasittavan liikunnan aiheuttamat kielteiset tunteet ovat omiaan heikentämään harjoittelumotivaatiota (Saanijoki et al., 2015). Ensimmäiset liikuntakerrat eivät välttämättä aiheuta voimakkaita mielihyvän tuntemuksia, vaan huonokuntoinen henkilö saattaa kokea rasittavan liikunnan jälkeen kiukkua, kipua, tai vaikkapa pahoinvointia. Liian pitkälle tulevaisuuteen suuntautuva, kunnianhimoinen tavoite vaikkapa merkittävästä painon pudotuksesta liikunnan myötä kostautuu nopeasti, kun myönteinen kehitys koetaankin liian hitaaksi. Kuten muissakin tavoissa – sekä hyvissä että pahoissa – toisto on tärkeää, jotta liikunnasta tulee säännöllistä (Volkow & Wise, 2005). Sosiaalisten suhteiden merkitystä liikuntamotivaatiolle ei voi myöskään korostaa liikaa. Huonoimmillaan sama palautesilmukka voi kuitenkin kääntyä kielteiseksi. Samat otsalohkon alueet osallistuvat myös tietoisten tunnekokemusten (kuten ”olen iloinen”) tuottamiseen, jolloin ne voivat toimia rajapintana ulkoisen ja sisäisen maailmamme välillä (Saarimäki et al., 2015). Jos pelkkä lenkille lähteminen ei tunnu houkuttelevalta, hyvien ystävien tapaaminen juoksemisen ohessa voi toimia riittävänä kannusteena liikkeelle lähtemiseen. Tietoisuus omista tunteista ja niiden aiheuttajista onkin oleellista jotta jaksaisimme kuntoilla säännöllisesti. Rasittava kuntoliikunta edellyttää jatkuvaa tasapainoilua liikunnan tuottaman mielihyvän ja toisaalta kivun ja rasituksen tunteiden kanssa. Toistuva liikuntaharjoittelu kuitenkin nostaa kipukynnystä (Smith & Lyle, 2006), jolloin kuormittavastakin liikunnasta voi alkaa nauttia. Kun tiedämme, että raskaan harjoittelun aiheuttama kipu on tilapäistä ja että se johtaa myöhemmin hyväolon tunteisiin ja parempaan terveyteen, voimme pinnistellä harjoituksen loppuun vaikka kipusignaalit koettavatkin saada kehon lopettamaan fyysisesti kuormittavan liikuntasuorituksen. Onkin tärkeää, että liikunnasta saatavat myönteiset kokemukset seuraavat välittömästi liikuntasuoritusta, jotta harjoittelusta tulee säännöllistä. 42 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 lisesti tunnin ponnistelun päästä seuraava nautinto ei siis tunnukaan yhtä houkuttelevalta kuin suklaan syömisen tai television katselun aiheuttama välitön hyvänolon tunne. Samoin toistojen karttuessa ihminen oppii vähitellen yhdistämään liikunnan siitä myöhemmin seuraavaan nautintoon, mikä alkaa toimimaan tehokkana motiivina liikuntaharrastuksen ylläpitämiseen. Tällaiset kielteiset tuntemukset ohjaavat myös oppi mista – ne saavat meidät välttämään niiden aiheuttajaa (LaBar, Gatenby, Gore, LeDoux, & Phelps, 1998). Aivojen otsalohkon sivuja etuosan alueet voivat vaikuttaa suoraan varsinaisten tunnejärjestelmien toimintaan joko heikentäen tai vahvistaen niiden toimintaa (Buhle et al., 2014). Ihmiset eivät onneksi toimi pelkästään tunnejärjestelmiemme automatiikan armoilla, vaan pystymme säätelemään tunteitamme tietoisesti (Gross, 1998). Mistä motivaatiota ja mielihyvää liikuntaan. Liikunnan aiheuttama mielihyvä ei myöskään ala välittömästi fyysisen harjoittelun alettua. Kehomme fysiologinen tila vaikuttaa suoraan siihen, millaisia tunteita kulloinkin koemme; (Nummenmaa, Glerean, Hari, & Hietanen, 2014); toisaalta tunteemme vaikuttavat suoraan siihen millaisiin toimiin tartumme arkielämässämme. Vaikutukset perustuvat sekä kehon omien opiaattien mielihyvää aiheuttaviin sekä kipua ja stressiä lievittäviin vaikutuksiin.
International Journal of Neuropsychopharmacology, 12, 995–1008. Nucleus accumbens mu-opioid receptors mediate social reward. Deficits in dopamine d(2) receptors and presynaptic dopamine in heroin dependence: Commonalities and differences with other types of addiction. The acute effects of exercise on mood state. Gross, J. 1996. 2010. Motives for and barriers to physical activity in twin pairs discordant for leisure time physical activity for 30 years. 2000. Antecedentand response-focused emotion regulation: Divergent consequences for experience, expression, and physiology. Gosnell, B. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: An analysis of burden of disease and life expectancy. Chronic exercise decreases sensitivity to mu opioids in female rats: Correlation with exercise output. Psychological Bulletin, 130, 769–792. Morgan, W. 2014. J., Lobelo, F., Puska, P., Blair, S. K., & Hannukainen, J. I. Low level of brain dopamine d2 receptors in methamphetamine abusers: Association with metabolism in the orbitofrontal cortex. 2009. Bozarth, M. Affective beneficence of vigorous physicalactivity. Medicine and Science in Sports and Exercise, 17, 94–100. Trezza, V., Damsteegt, R., Achterberg, E. 2001. Katsyri, J., Hari, R., Ravaja, N., & Nummenmaa, L. Cerebral Cortex, 18, 2523–2531. A., & Lyle, M. 2015. N. Journal of Psychosomatic Research, 40, 123–141.. J. Human Brain Mapping, 36, 3621–3628. E., & Phelps, E. Endogenous opioids and social behaviour. 2013. Nature Neuroscience, 8, 555–560. Am J Psychiatry, 158, 2015–2021. Discrete neural signatures of basic emotions. 2015. M. Nummenmaa, L., Manninen, S., Tuominen, L., Hirvonen, J., Kal liokoski, K. S., Logan, J., Hitzemann, R., Ding, Y. D., Lopez, R., Onyemekwu, C., Kober, H., Ochsner, K. 2005. H., Vilberg, T., Bishop, P., & Deeskinazi, F. S., Piscani, K. Mathes, W. Anatomically distinct dopamine release during anticipation and experience of peak emotion to music. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 111, 646–651. Life Sciences, 28, 551–555. A., Liu, F., Slifstein, M., Orlowska, D., Grassetti, A., Comer, S. J., Savolainen, A. Boecker, H., Sprenger, T., Spilker, M. 1996. Lee, I. A., & Wise, R. International Journal of Obesity, 33, S54–S58. Evolution and Human Behavior, 37, 343–349. A. 1998. P. Neuron, 20, 937–945. 2015. C., Gore, J. J., Tolle, T. J., & Dahn, J. I. 2012. D., Wang, G. Nummenmaa, L., Glerean, E., Hari, R., & Hietanen, J. A. 2009. L., Gordon, R., Hua, K., Garland, T., & Pomp, D. Opioid site in nucleus accumbens shell mediates eating and hedonic 'liking' for food: Map based on microinjection fos plumes. K. 2011. Cerebral Cortex, 24, 2981–2990. Yeung, R. Volkow, N. 2008. Bodily maps of emotions. Neuroimage, 60, 1992–1999. Buhle, J. A. Human amygdala activation during conditioned fear acquisition and extinction: A mixed-trial fmri study. A., EjsmondFrey, R., Knight, N., & Dunbar, R. Current Opinion in Psychiatry, 18, 189–193. J., Fowler, J. Green, L., & Myerson, J. G. Evidence for striatal dopamine release during a video game. 2015. Nature Neuroscience, 14, 257–U355. 2003. E. C. Penedo, F. Lancet, 380, 219–229. Journal of Neuroscience, 31, 6362–6370. J., Dagher, A., Jones, T., Grasby, P. Salimpoor, V. Martinez, D., Saccone, P. M. Weight loss after bariatric surgery normalizes brain opioid receptors in morbid obesity. Nathan, P. D., Chang, L., Wang, G. R. M. T. How can drug addiction help us understand obesity. Decreases in dopamine receptors but not in dopamine transporters in alcoholics. Volkow, N. A., Wager, T. Neuroscience and Biobehavioral Reviews, 4, 473–487. Behavioural brain research, 210, 155–163. S., Sedler, M., Pappas, N. Reward systems and food intake: Role of opioids. Cohen, E. 1985. T., & Lancet Phys Activity Series, W. M., Shiroma, E. Smith, M. S. T., Silvers, J. 2005. Biol Psychiatry, 71, 192–198. Exercise and well-being: A review of mental and physical health benefits associated with physical activity. J. Medicine and Science in Sports and Exercise, 47, 2604–2611. Silent disco: Dancing in synchrony leads to elevated pain thresholds and social closeness. F., Nehrenberg, D. Mesolimbic dopamine release is linked to symptom severity in pathological gambling. M., & Vanderschuren, L. E., Henriksen, G., Kop penhoefer, M., Wagner, K. D., Cunningham, V. M. From taste hedonics to motivational drive: Central mu-opioid receptors and binge-eating behaviour. R. Dopaminergic dysregulation in mice selectively bred for excessive exercise or obesity. Cerebral Cortex. G. Berridge, K. Pecina, S., & Berridge, K. Brain Research, 1350, 43–64. Neuroimage, 19, 1709–1715. International Journal of Sports Medicine, 33, 157–163. M., Vahlberg, T., Kalliokoski, K. 1980. 2004. Panksepp, J., Herman, B. N., Katz marzyk, P. J., Fowler, J. N., Benovoy, M., Larcher, K., Dagher, A., & Zatorre, R. M., & DiFeliceantonio, A. S., Ding, Y. Cerebral Cortex, 23, 2829–2839. Tarr, B., Launay, J., & Dunbar, R. Intra-cranical self-administration of morphine into the ventral tegmental area in rats. Pharmacology Biochemistry and Behavior, 85, 12–22. Volkow, N. R. Nature, 393, 266–268. A., & Levine, A. 43 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 LÄHTEET: Aaltonen, S., Leskinen, T., Morris, T., Alen, M., Kaprio, J., Liukko nen, J., & Kujala, U. 2014. D. The opponent matters: Elevated fmri reward responses to winning against a human versus a computer opponent during interactive video game playing. The tempted brain eats: Pleasure and desire circuits in obesity and eating disorders. K., Tuulari, J. P., Lampinen, J., Vuilleumier, P., Hari, R., Nummenmaa, L. M., Piepponen, P., Kaasinen, V. J. Saarimäki, H., Gotsopoulos, A., Jääskeläinen, I. Alcohol Clin Exp Res, 20, 1594–1598. A discounting framework for choice with delayed and probabilistic rewards. Molecular Psychiatry. 2012. S., Gatenby, J. J., Gunn, R. Feedinginduced dopamine release in dorsal striatum correlates with meal pleasantness ratings in healthy human volunteers. A. Rowers' high: Behavioural synchrony is correlated with elevated pain thresholds. Karlsson, H. 2010. Adult attachment style is associated with cerebral ?-opioid receptor availability in humans. C., Ho, C.Y., Richard, J. LaBar, K. 2009. 2016. 2012. Affective responses to repeated sessions of high-intensity interval training. 1998. 2006. 1998. K., Nuutila, P., Sams, M. C. The runner's high: Opioidergic mechanisms in the human brain. Brain Research, 863, 71–86. Journal of Personality and Social Psychology, 74, 224–237. 2012. 2011. M., JonesGotman, M., & Dagher, A. J., & Bullmore, E. N., Lawrence, A. Cognitive reappraisal of emotion: A meta-analysis of human neuroimaging studies. C., LeDoux, J. 1981. Koepp, M. Joutsa, J., Johansson, J., Niemela, S., Ollikainen, A., Hirvonen, M. Saanijoki, T., Nummenmaa, L., Eskelinen, J. Biology Letters. D., & Wise, R. Small, D. J., Tuominen, L., Hirvonen, J., Honka, H., Parkkola, R., Nummenmaa, L
44 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Ku va : A N TE R O A A LT O N E N
2016). Fyysinen aktiivisuus ja aivot Viime vuosikymmen on tuonut monia uusia innovaatioita aivotutkimukseen. 700). 2014)Nämä havainnot ovat huolestuttavia etenkin siksi, että tuoreet raportit ennustavat liikkumattomuuden yleistyvän edelleen pääosassa teollisuusmaita myös lähivuosikymmeninä (Ng & Popkin, 2012). Kysymys on saanut paljon huomiota etenkin lasten osalta (Donnelly ym. Vähäisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttaman kansanterveydellisen taakan lisäksi huomiota on viime aikoina alettu kiinnittää myös siihen, miten riittämätön liikunta vaikuttaa aivojen terveyteen. Vaynman ja Gomez-Pinilla (2006) ovatkin todenneet, että ihmiset ovat oman neuvokkuutensa uhreja; olemme insinööriosaamisellamme karsineet fyysisen aktiivisuuden elämästämme: ”On ironista, että liikunnan hyödyt tunnustavassa maailmassa useimpia nykyisiä teollistuneen maailman yhteiskuntia leimaa liikkumattomuus. Nykypäivän lasten elinikää ennakoidaan lyhyemmäksi ja elämää sairastumisalttiimmaksi kuin edellisellä sukupolvella (Fontaine, Redden, Wang, Westfall, & Allison, 2003). Tutkimus on osoittanut liikunnan ja hyvän kestävyyskunnon vaikuttavan myönteisesti tiedollisiin toimintoihin, kuten muistiin, tarkkaavaisuuteen sekä yleisiin tiedonkäsittelyja ongelmanratkaisutaitoihin ja aivojen terveyteen. HILLMAN Fyysinen aktiivisuus, kunto, kognitio ja koulumenestys O lemme historiallisessa tilanteessa. 45 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Teksti: CHARLES H. Lasten osalta koulua pidetään yleisesti keskeisenä ympäristönä, jossa on mahdollista lisätä lasten mahdollisuuksia liikuntaan ja heidän muita terveystottumuksiaan ja samalla torjua yhä inaktiivisemman ympä ristön vaikutuksia (Institutes of Medicine, 2013). Meillä on tekniikoita, joilla voimme havainnoida aivojen rakennetta ja toimintaa ja saada siten paremman kuvan siitä, mitkä aivojen osat ja verkostot hyötyvät liikunnasta ja siitä, Lapset tarvitsevat nykyistä enemmän liikuntaa ja liikunnan lisääminen on eduksi myös aivoille. Nyt näin ei voida olettaa. Ylipainoisuus ja lasten kestävyyskunnon lasku muodostavatkin yhden laajimmista teollisuusmaita tällä hetkellä kohtaavista terveysriskeistä (Tomkinson, Léger, Olds, & Cazorla, 2003). Tämä on todennäköisesti niitten monien teknologisten edistysaskeleiden satoa, jotka ovat poistaneet monet ruumiillista työtä edellyttävät tehtävät ” (Vaynman & Gomez-Pinilla, 2006, pp. Siksi onkin tarpeen kehittää uusia lähestymistapoja, joilla liian vähäisen liikunnan ja siitä seuraavien sairauksien kurssia voidaan kääntää. Fyysisellä aktiivisuudella on myönteinen vaikutus aivojen terveyteen ja lasten tiedolliseen toimintaan, kuten muistiin, tarkkaavaisuuteen sekä yleisiin tiedonkäsittelyja ongelmanratkaisutaitoihin.. On huolestuttavaa, että eräitten sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, on todettu nyt yleistyvän jo lasten ja nuorten parissa (Dabelea ym. Lisäksi monet elämänalueet, kuten matkat paikasta toiseen ja työ, jotka aikoinaan vaativat varteenotettavia fyysisiä ponnistuksia, edellyttävät nykyisin vain vähäistä fyysistä aktiivisuutta. Nyky-yhteiskunnissa koko väestön, mutta etenkin lasten fyysinen aktiivisuus on vähäisempää kuin aikaisemmin. Samansuuntaiset havainnot kouluissa antavat viitteitä siitä, että fyysisellä aktiivisuudella on myönteisiä vaikutuksia luokkahuonekäyttäytymiseen ja oppimistapahtumaan. Tähän asti lapset ovat aina eläneet pidempään ja terveempinä kuin vanhempansa. Nämä kehityskulut ja niitten seurauksina merkittävästi lisääntyvät vakavat terveyshaitat, kuten tyypin 2 diabetes ja metabolinen oireyhtymä, koskevat merkittävää osaa lapsia ja aikuisia (Yanovski & Yanovski, 2011)
Ne tuovat esiin aivojen muovautuvuuden ja viitteitä siitä, että terveyskäyttäytymisellä voi mahdollisesti parantaa tiedollisten toimintojen taustalla olevien aivorakenteiden terveyttä. Fyysinen aktiivisuus ja tiedollinen toiminta Liikunnan ja lasten tiedollisen toiminnan yhteyksien selvittäminen on suhteellisen tuore tutkimuskohde. Lapsiin kohdistuva tutkimus on kiehtovaa, sillä varhaiset fyysisen aktiivisuuden kokemukset muokkaavat käyttäytymisemme hermostollista taustarakennetta. Havainnot antavat viitteitä siitä, että liikunta ja hyvä kestävyyskunto vaikuttavat erityisesti niihin aivoalueisiin, jotka vastaavat tiedollisen toiminnan ohjauksesta ja muistitoiminnasta Aivojen kuvantamistutkimukset ovat osoittaneet, että hyväkuntoisilla lapsilla aivojen etuaivokuoren ja ohimolohkon yläosien harmaa aivoaine on ohentunut enemmän, hippokampuksen ja tyvitumakkeiden tilavuus on suurempi ja valkean aivoaineen hermoradat erottuvat selkeämmin (lisätietoja Donnelly ym. Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa on käytetty aivosähkökäyrämittauksia (EEG=electroencephalography) (Hillman ym. Aiempi tutkimus on osoittanut, että hyvän fyysisen kunnon omaavat tai satunnaistetusti liikuntainterventioryhmiin valitut lapset saavat parempia tuloksia toiminnanohjausta mittaavissa testeissä kuin huonokuntoisemmat tai vähemmän aktiiviset vertaisensa. 2011) ovat osoittaneet muutoksia aivojen toiminnassa. Toiminnanohjaus on oppimistulosten taustalla monissa oppiaineissa matematiikasta lukutaitoon. Tällaiset toiminnot ovat olennaisia päätöksenteossa, ongelmanratkaisussa ja oppimisessa. Nämä havainnot ovat jännittäviä. Näyttäisi siltä, että liikunnasta on erityisesti hyötyä niille aivoalueille ja yhteysverkostoille, jotka mahdollistavat tehokkaat kognitiiviset eli tiedolliset prosessit. 2014) ja toiminnallista magneettikuvausta (FMRI=functional magnetic resonance imaging) (Davis ym. (2014) satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa ilmeni, että yhdeksän kuukauden mittaisen intervention jälkeen liikuntaryhmässä olleet lapset saivat parempia tuloksia kognitiivisessa joustavuudessa kuin vertailuryhmä lapset. 2014). Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet liikuntaan osallistumisen ja hyvän kestävyyskunnon aiheuttavan muutoksia sekä valkeassa että harmaassa aivoaineessa. 2016). Toiminnanohjauksen keskeisiä toimintoja ovat inhibitio (tarkkaavuuden ja reaktioiden kontrolli), työmuisti ja kognitiivinen joustavuus. 46 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 mihin kognition, tiedollisen toiminnan osatekijöihin liikunta mahdollisesti eniten vaikuttaa. Nämä tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että koulupäivän jälkeiseen liikuntaohjelmaan osallistuminen vaikutti myönteisesti toiminnanohjauksen taustalla olevaan aivotoimintaan lapsilla. Kaiken kaikkiaan tämän kaltaiset havainnot ovat lupaavia. Vastaavasti tutkimuksissa on ilmennyt, että liikunta hyödyttää paitsi rakenteiden terveyttä myös aivojen toimintaa. Aivot reagoivat terveyskäyttäytymiseen, kuten liikuntaan. Etenkin toiminnanohjausvalmiudet näyttävät olevan herkkiä liikuntainterventioille (Hillman ym. Nämä aivojen rakenteet välittävät tiedollista toimintaa ohjaavia ja muistiin liittyviä toimintoja. Tulokset ovat lisäksi erityisen kiehtovia alakouluikäisten lasten osalta. Heidän aivonsa ovat edelleen kehittymässä, joten kehitykselle hyödyllisellä toiminnalla voi olla elämänmittaisia vaikutuksia aivoterveydelle. Samanlaisia havain toja on esittänyt myös Davies ym (2011). Aivojen rakenteessa ja toiminnassa havaitusta kehit tymisestä on seurannut muutoksia tiedollisessa toiminnassa. Aktiivisempi osallistuminen liikuntainterventioon oli lisäksi yhteydessä parempaan toiminnanohjaukseen myös intervention päätyttyä. 2014) havaitsi annos-vastesuhteen: Niillä lapsilla, jotka osallistuivat liikuntaohjelmaan useammin, oli suurempi muutos tarkkaavaisuuden ja prosessointinopeuden taustalla olevissa aivotoiminnoissa. He osoittivat, että liikuntainterventioon osallistuneilla lapsilla oli parempia tuloksia suunnittelussa ja matematiikassa intervention jälkeen ja että pidempään interventioon osallistuneiden tulokset olivat vieläLiikuntaan käytetty aika ei ole pois oppimistuloksista.. Ne viittaavat siihen, että aivot ovat huomattavan muovaantuvat ja reagoivat terveyskäyttäytymiseen, kuten liikuntaan. Toiminnanohjaus on yhteisnimitys toiminnoille, jotka vastaavat päämäärien asettamisesta ja toimintatapojen suunnittelusta, niiden kognitiivisten toimintojen valinnasta ja ohjauksesta, joita päämäärien saavuttamiseen tarvitaan, toiminnan tahdonalaisesta kontrollista ja arvioinnista. Merkillepantavaa oli myös se, että tutkimusryhmä (Hillman ym. Esimerkiksi Hillman ym
M., Etnier, J. On myös tutkimuksia, joissa ei ole havaittu yhteyttä fyysisen aktiivisuuden ja oppi mistulosten välillä (Pindus ym. 2014. Educating the Student Body: Taking Physical Activity and Physical Education to School. Effects of the FITKids randomized controlled trial on executive control and brain function in children. H., Yanasak, N. 2013). 2016; Hillman ym. Fyysisen terveyden haasteiden lisäksi niihin lukeutuvat myös aivojen ja kognitiivisen terveyden haasteet. Z., & Yanovski, J. Tutkimuksissa pyri täänkin nyt löytämään keinoja aivojen terveyden ja tiedollisen toiminnan edellytysten kohentamiseksi etenkin oppimistuloksien näkökulmasta. D., McDowell, J. L., Lee, S. 2016. Years of Life Lost Due to Obesity. Physical activity, sedentary behavior, and academic performance in Finnish children. Pediatrics, 134, 1063–1071. H., Erickson, K. Journal of the American Medical Association, 289, 187–193. Hillman, C. Health Psychology, 30, 91–98. CHARLES H. Davis, C. N. M., Tomporowski, P., Lambourne, K., & Szabo-Reed, A. L., Tomporowski, P. Syväoja, H. Huomattava määrä tutkimusta osoittaa, että nykyis tä runsaampi liikunta voi olla hyväksi lasten fyysiselle terveydelle ilman, että se heikentää koulumenestystä. B., Sherar, L. 2008. 2011. A. E., Hillman, C. Prevalence of Type 1 and Type 2 Diabetes Among Children and Adolescents From 2001 to 2009. 47 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 kin paremmat, mikä viittaa annos-vastesuhteeseen. Journal of Sports Sciences, 33,1719–1729. IOM (Institute of Medicine of the National Academies) 2013. 2003. S., Scudder, M. Secular trends in the performance of children and adolescents (1980– 2000). (in press). Ng, S.W., & Popkin, B. Yanovski, S. Hippocampal BDNF mediates the efficacy of exercise on synaptic plasticity and cognition. Nämä lupaavat tulokset kuvaavat fyysisen aktiivisuuden hyötyä aivojen rakenteelle ja toiminalle, mutta myös tiedollisille toiminnoille, jotka ovat oppimisen ja jokapäiväisten toimintojemme taustalla. Tulokset kannustavat näin ollen edistämään lasten fyysistä aktiivisuutta sekä opiskeluympäristöissä että niitten ulkopuolella. J., Saydah, S., Imperatore, G., Linder, B. et al. D., Wu, C.-T., Pindus, D. F. J., Kantomaa, M. Useiden eri tutkimuslinjojen tulokset viittaavat siihen, että fyysinen aktiivisuus ja aerobinen kunto ovat yhteydessä parempaan aivojen rakenteeseen ja toimintaan, kohentuneeseen tiedolliseen suorituskykyyn ja parempiin oppimistuloksiin. S., Khan, N. Obesity prevalence in the United States – up, down, or sideways. Lapset tarvitsevat lisää liikuntaa Teollisuusmaissa eläviä lapsia uhkaavat nyt aiempaa vakavammat terveyshaasteet. Journal of the American Medical Association, 311, 1778–1786. The New England Journal of Medicine, 364, 987–989.. M., Drollette, E. B., Castelli, D. Hillman, C. B., Esliger, D., Kramer, A. H. H. B., Scudder, M. Be smart, exercise your heart: exercise effects on brain and cognition. Physical activity, fitness, cognitive function, and academic achievement in children: A systematic review: American College of Sports Medicine Position Stand. T., Ahonen, T., Hakonen, H., Kankaanpaa, A., & Tammelin, T. HILLMAN, Ph.D. P., Miller, P. Washington, DC: The National Academies Press. Associations among moderate-to-vigorous physical activity, indices of cognitive control, and academic achievement in preadolescents. Exercise improves executive function and achievement and alters brain activation in overweight children: A randomized, controlled trial. European Journal of Neuroscience, 20(10), 2580–2590. H., Castelli, D. A., Raine, L. A., Raine, L. Tarvitsemme lisätutkimusta valottaaksemme näiden hyötyjen laajuutta, mutta jo nykytietämys on johdonmukaisesti osoittanut, että lapset tarvitsevat nykyistä enemmän liikuntaa, ja että liikunnan lisääminen on eduksi myös aivoille ja kognitiolle. Tuoreet tutkimukset antavat lisäksi viitteitä siitä, että myös perusliikuntataidoilla on yhteys koulumenestykseen (Jaakkola ym. Sekä poikkileikkausettä pitkäaikaistutkimukset osoittavat, että liikuntaan käytetty aika ei ole pois oppimistuloksista ja että liikunta voi joissain tapauksissa olla yhteydessä parempaan koulumenestykseen. 2015. 2013). R., Drollette, E. Tomkinson, G., Léger, L., Olds, T., & Cazorla, G. Medicine & Science in Sports & Exercise, 48, 1197–1222. 2012. Donnelly, J. M., & Kamijo, K. Useat tutkimukset ovat osoittaneet fyysisen aktiivisuuden ja kestävyyskunnon yhteyden opintosaavutuksiin (Syväoja ym. Medicine & Science in Sports & Exercise, 45, 2098–2104. 2015). Pindus, D. The Journal of Pediatrics, 173, 136–142. 2003. E. 2008) ja että ne mahdollisesti vaikuttavat hermoverkostoihin, jotka tukevat tiedollista toimintaa ja aivojen terveyttä. Monitoring Food and Nutrients Sold and Consumed in the United States: Dynamics and Challenges. Vaikka liikunta ei niissä tuonut parem pia oppimistuloksia se ei myöskään heikentänyt niitä. S., Moore, R. Fontaine, K., Redden, D., Wang, C., Westfall, A., & Allison, D. 2016; Syväoja ym. Vaynman, S., Ying, Z., & Gomez-Pinilla, F. 2013. M., Khan, N. 2014. H., Pontifex, M. 2011. M. Jaakkola, T., Hillman, C. et al. E., Austin, B. The associations among fundamental movement skills, self-reported physical activity, and academic performance during junior high school in Finland. Journal of the Academy of Nutrition and Dietetics, 112, 41–45. Professor Department of Psychology Department of Health Sciences Northeastern University USA Sähköposti: c.hillman@northeastern.edu LÄHTEET: Dabelea, D., Mayer-Davis, E. F., & Hillman, C. Nature Reviews Neuroscience, 9, 58–65. Sports Medicine, 33, 285–300. Fyysinen aktiivisuus ja koulumenestys Viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että fyysinen aktiivisuus ja aerobinen kunto ovat yhteydessä lasten koulumenestykseen (Donnelly ym. H., Kalaja, S., & Liukkonen, J. 2004. I., & Kramer, A
48 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Teksti: HEIDI SYVÄOJA, TUIJA TAMMELIN Liikunta ja hyvä kunto luovat edellytyksiä hyvään koulumenestykseen ja elinikäiseen oppimiseen Kuva: LIIKKUVA KOULU -OHJELMA/JOUNI KALLIO
2016). 2016). 2016). AFIS-hankkeessa (Active, Fit and Smart) tutkitaan, miten fyysinen aktiivisuus ja kunto vaikuttavat oppimisen kognitiivisiin edellytyksiin elämänkulun eri vaiheissa. Viimeaikaisen tiedon perusteella fyysinen aktiivisuus ja kunto vaikuttavat myönteisesti myös oppimiseen ja sen edellytyksiin (Donnelly ym. Suomalainen koulu liikuttaa ja istuttaa Nykyinen istuva elämäntapa näkyy myös koululaisen arjessa. Hallitusohjelmassa kannustetaan kouluja luomaan mahdollisuuksia liikkumiselle koulupäivän aikana. Kuitenkin viime aikoina huolta ovat herättäneet heikentyneet oppimistulokset PISA-tutkimuksessa (PISA 2012) sekä oppilaiden heikko kouluviihtyvyys eli koulusta pitäminen WHO-Koululaistutkimuksessa (Inchley ym. Tavoitteena on aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä (www.liikkuvakoulu. 2016). Liikunnan tehokas hyödyntäminen elinikäisen oppimisen tukena edellyttää kuitenkin tarkempaa tietoa liikunnan vaikutuksista, vaikutusmekanismeista ja parhaista toteutustavoista. 2013). Viimeisten 20 vuoden aikana suomalaisten lasten ja nuorten kestävyyskunto on kuitenkin heikentynyt (Huotari ym. 2015.) Reipasta liikuntaa puolestaan kertyy koulupäivän aikana alakoululaisille keskimäärin vain 22 minuuttia ja yläkoululaisille 17 minuuttia, mikä on noin kolmasosa koko päivän liikunnasta. Lisäksi hiljattain ilmestyneessä kansainvälisen huippuasiantuntijaryhmän antamassa lausunnossa koros tettiin liikunnan sekä välittömiä että pitkäaikaisia vaikutuksia oppimiselle – fyysinen aktiivisuus ennen koulua, koulupäivän aikana ja sen jälkeen paran taa aivotoimintaa ja koulumenestystä (Bangsbo ym. Lisäksi työtavoissa painotetaan kokemuksellisia ja toiminnallisia työtapoja, sekä eri aistien käyttöä ja liikkumista lisäämään elämyksellisyyttä ja vahvistamaan motivaatiota. (Tammelin ym. Liikkuva koulu -tutkimuksen mukaan alakoululaiset ovat hereillä ollessaan paikallaan noin kuusi ja puoli tuntia ja yläkoululaiset hieman yli kahdeksan tuntia päivässä, josta lähes puolet tapahtuu koulussa. Alakoululaisista viisi prosenttia ja yläkoululaisista viidesosa liikkuu kuitenkin erittäin vähän, alle puoli tuntia päivässä. Tämä herättää kysymyksen siitä, heikentävätkö vähäinen aktiivisuus, heikko fyysinen kunto ja ylipaino jopa lasten ja nuorten edellytyksiä oppimiseen ja kouluttautumiseen nyt ja tulevaisuudessa. 49 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Liikunta vaikuttaa myönteisesti oppimisen edellytyksiin. Siksi onkin tärkeää tarjota oppilaille sellaiset olosuhteet, että ne tukevat parhaiten oppimista. Suomalainen peruskoulu on ollut ylpeyden aiheemme 1970-luvulta lähtien. Vähän liikkuville peruskoululaisille koulupäivän aikana kertynyt liikunta on lähes puolet (42 %) päivän koko naisaktiivisuudesta. Jokaista keskimääräistä koulutuntia kohden alakoulun oppilaat ovat paikallaan 39 minuuttia ja yläkoulun oppilaat 46 minuuttia, kun mukaan lasketaan välitunnit, ruokatunnit ja kaikki oppitunnit, myös liikuntatunnit. L iikunnan myönteiset vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ovat kiistattomat (Physical Activity Guidelines Advisory Committee 2008). 2010). Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet hyvän fyysisen kunnon ja säännöllisen liikkumisen olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsuudessa ja nuoruudessa (Donnelly ym. 2010) ja ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet (Kautiainen ym. Liikkuminen nähdään siten tärkeänä osana peruskoulun arkea, lapsille luontaisena olemisen tapana. Opetussuunnitelman perusteissa toimintakulttuurin kehittämisessä painotetaan liikkumisen merkitystä hyvinvointia, turvallista arkea sekä vuorovaikutusta ja monipuolista työskentelyä tukevana tekijänä. Monialaisessa AFIStutkimushankkeessa (Active, Fit and Smart) selvitetään, miten fyysinen aktiivisuus ja kunto vaikuttavat. (Tammelin ym. 2015.) Liikunnan merkitys on suomalaisissa kouluissa tunnustettu Hyvä koulumenestys ennustaa pärjäämistä monella elämän alueella. Ohjelma on vastaanotettu kouluissa hyvin: 68 prosenttia perusopetuksen kouluista (1704 koulua 26.9.2016) on rekisteröitynyt mukaan ohjelmaan, ja koulujen henkilökunnan suhtautuminen liikkuvaan koulupäivään on ollut hyvin myönteistä (Kämppi ym. AFIS-hankkeessa tutkitaan fyysisen aktiivisuuden ja kunnon vaikutuksia oppimisen edellytyksiin Liikunnan tehokas hyödyntäminen elinikäisen oppi misen tukena edellyttää kuitenkin lisää tietoa liikunnan vaikutuksista, vaikutusmekanismeista ja parhaista toteutustavoista. Liikunnan merkitys on Suomessa ja suomalaisissa kouluissa hyvin tunnustettu. Uudet esija perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on otettu kouluissa käyttöön elokuussa 2016. Sen tarkoituksena on ollut taata kaikille oppilaille tasa-arvoiset lähtökohdat opintielle. Liikkuva koulu -ohjelma on yksi hallituksen osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeista. Muiden maiden kouluista sen erottaa muun muassa maksuttomuus, oppitunteja tauottavat välitunnit ja opettajien korkeakoulutus ja autonomia opetuksessa. Koulupäivän aikaisella liikunnalla on suurin merkitys erityisesti vähiten liikkuville nuorille. Kansainväliset ja suomalaiset tutkimustulokset tukevat tätä väitettä. fi)
Suomalaisen tutkimuksen mukaan säännöllisen liikunnan, erityisesti reippaan liikunnan määrän, on havaittu olevan yhteydessä parempaan koulumenestykseen (Haapala ym. Erityisesti pojilla runsas kokonaisliikunta sekä varsinkin koulumatkaliikunta olivat yhteydessä parempaan lukutaitoon ja luetun ymmärtämiseen (Haapala ym. AFIS-tutkimuksen alustavien tulosten mukaan elinikäinen aktiivinen liikunta lapsuudesta aikuisikään on myönteisesti yhteydessä myös kognitiiviseen toimintakykyyn keski-iässä (Rovio ym. Syväoja ym. 2016). (2013) tutkimuksessa heikot motoriset taidot ennustivat vähäisempää liikunta-aktiivisuutta, ylipainoa ja heikompia oppimistuloksia 16 vuoden iässä. Liikkuva keho, tehokkaat aivot – Miksi liikkuminen on hyödyllistä oppimiselle. (2014a) havaitsivat, että heikompi motorinen osaaminen ensimmäisellä luokalla ennusti heikompaa matematiikan osaamista ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla. 2013). Lisäksi nuoruusiässä harjoitetun liikunnan on havaittu olevan myönteisesti yhteydessä sekä koulumenestykseen peruskoulun päättyessä että saavutettuun koulutustasoon keski-ikään mennessä (Kari ym. AFIS-tutkimuksen alustavien tulosten mukaan parempi kestävyyskunto sekä paremmat ylävartalon voimaominaisuudet ja alaraajojen voimaja nopeusominaisuudet Näyttäisivät olevan yhteydessä parempaan koulumenestykseen yläkoulussa. 2013) vastaavaa yhteyttä kestävyyskunnon ja oppimistulosten välillä ei ole havaittu. tutkimuksessa (2014b) huomattiin runsaan välituntiliikunnan olevan yhteydessä hyvään lukutaitoon, ja urheiluseuran harjoituksiin osallistumisen hyviin matemaattisiin taitoihin alkuopetuksessa (6–8-vuotiailla). Kantomaan ym. Viimeisimpänä Jaakkola ym. Liikkumisen hyödyt oppimistuloksille – katsaus kotimaisiin tutkimustuloksiin Suomalainen peruskoulu on hyvin erilainen kansainvälisiin kouluihin verrattuna. Hanke on osa Suomen Akatemian Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen -ohjelmaa. 2010, Kantomaa ym. julkaisematon käsikirjoitus). 2013) oppilailla. Alkuopetuksen puolella (Haapala ym. tutkimuksessa (2013) ne viidesja kuudesluokkalaiset lapset, jotka liikkuivat vähintään tunnin päivässä viitenä tai kuutena päivänä viikossa, saivat korkeimmat kouluarvosanojen keskiarvot, kun taas ne lapset, jotka liikkuivat vain kerran viikossa tai eivät ollenkaan, saivat heikoimmat keskiarvot. LIKESin osahankkeessa selvitetään, miten fyysisessä aktiivisuudessa ja kunnossa tapahtuvat muutokset ovat yhteydessä kognitiiviseen toimintaan ja akateemiseen suoriutumiseen lapsena, nuorena aikuisena ja keski-ikäisenä. Liikunnan vaikutukset kognitiiviseen toimintaan, aivojen rakenteeseen ja toimintaan, motoriseen kehitykseen, vuorovaikutukseen, itsetuntoon ja kouluviihtyvyyteen voivat olla mahdollisia liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä selittäviä tekijöitä. Jyväskylän yliopiston monitieteisen aivotutkimuskeskuksen tutkimusryhmä selvittää aivokuvantamisen avulla, miten fyysisesti aktiivinen tai inaktiivinen elämäntapa on yhteydessä oppimisen ja kognitiivisen toiminnan kannalta merkittäviin aivojen rakenteisiin ja toiminnallisiin ominaisuuksiin. Tämä epidemiologinen tutkimus hyödyntää laajoja seurantatutkimuksia, joissa liikuntaa ja kuntoa on mitattu monipuolisesti ja aineistoa on täydennetty kognition ja akateemisen suoriutumisen mittauksilla. 2014b, Kantomaa ym. Haapala ym. AFIStutkimuksen alustavien tulosten mukaan reippaan liikunnan määrä murrosiässä on yhteydessä parempaan koulumenestykseen sekä suoraan että epäsuorasti paremman kestävyyskunnon kautta (Syvä oja ym. Mitä liikkumisen hyödyistä oppimistuloksille tiedetään kotimaisten tutkimusten perusteella. 2015, Syväoja ym. 2015, Kantomaa ym. Liikunta. 2015). AFIS-hanke on LIKES-tutkimuskeskuksen ja Jyväskylän yliopiston kolmen osahankkeen monitieteinen kokonaisuus, jossa liikunnan vaikutuksia tarkastellaan epidemiologian, psykologian, neurotieteiden ja neurobiologian näkökulmista. Haapalan ym. Fyysinen kunto. (2015) osoittivat tutkimuksessaan, että paremmat motoriset taidot kahdeksannella luokalla ennustivat parempaa koulumenestystä yhdeksännellä luokalla. 2014b) tai 16 vuoden iässä (Kantomaa ym. Alakoululaisilla puolestaan parempi kestävyyskunto ja paremmat liikkuvuusominaisuudet olivat yhteydessä parempiin oppimistuloksiin (Syväoja ym. 2014a) että vanhemmilla (Jaakkola ym. 2014b). Kotimaisissa tutkimuksissa hyvän motoristen taitojen osaamisen on osoitettu olevan yhteydessä parempaan koulumenestykseen sekä nuoremmilla (Haapala ym. 2013, Kantomaa ym. Motoriset taidot. Liikkumisen vaikutus oppimiseen näyttäisi olevan monen tekijän summa. Suomalaisissa tutkimuksissa reippaan liikunnan määrän ja hyvien motoristen taitojen on havaittu. 2015). Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella tutkitaan neurobiologisessa osahankkeessa eläinmallien avulla, miten peritty fyysinen kunto ja liikuntaharjoittelu erityisesti kasvuiässä vaikuttavat aivoihin ja kognitioon sekä mitkä ovat biologiset mekanismit näiden vaikutusten taustalla. julkaisematon käsikirjoitus): lapsilla, jotka liikkuvat enemmän, oli parempi kestävyyskunto ja paremmat kouluarvosanojen keskiarvot. Osahankkeista vastaavat Tuija Tammelin, Tiina Parviainen ja Heikki Kainulainen. Yhteenvetona kotimaisista tutkimustuloksista voidaan todeta, että säännöllinen liikunta, hyvä kestävyyskunto ja hyvät motoriset taidot ovat tärkeitä tekijöitä koulumenestyksen kannalta. 50 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 oppimisen kognitiivisiin edellytyksiin elämänkulun eri vaiheissa (Kuvio 1). Liikunnan määrän lisäksi hyvän fyysisen kunnon on havaittu olevan yhteydessä hyvään koulumenestykseen myös kotimaisessa tutkimuksessa (Syväoja ym
51 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 olevan yhteydessä parempaan tarkkaavaisuuteen (Syväoja ym. 2009, Madsen ym. Tällaiset vertaissuhteet parantavat oppilaan jaksamista, kouluun kiinnittymistä (Furrer & Skinner 2003, Kiuru ym. Liikunta tarjoaa myös sosiaalisia tilanteita tukien vertaissuhteiden syntyä. 2009, 2010), oppitunneilla osallistumista ja työrauhaa (Barros ym. 2010a, 2010b). AFIS-hankkeessa tutkitaan fyysisen aktiivisuuden ja kunnon vaikutuksia oppimisen kognitiivisiin edellytyksiin ja akateemiseen suoriutumiseen lapsuudesta aikuisikään.. 2010, Vaynman ym. 2008, Osterman 2000) ja koulumenestystä (Buhs & Ladd 2001). 2014) ja parempaan päättelykykyyn (Haapala ym. 2014). Lisäksi hyvä kestävyyskunto on yhdistetty aivojen rakenteiden kehittymiseen, kuten suurempaan hippokampuksen (muistamisen ja uuden oppimisen keskus) sekä tyvitumakkeiden etuosien (tärkeitä aivoalueita toiminnanohjaukselle) tilavuuteen (Chaddock ym. Biologisten vaikutusmekanismien lisäksi myös sosiaaliset vaikutusmekanismit olisi hyvä ymmärtää. Nämä tutkimustulokset tukevat kansainvälisiä tuloksia, joissa liikunnan on havait tu edistävän kognitiivista toimintaa, erityisesti toiminnanohjausta (inhibitio eli tarkkaavuuden ja reaktioiden kontrolli, työmuisti ja kognitiivinen joustavuus), joka on olennaisessa roolissa päätöksen teossa, ongelmanratkaisussa ja uuden oppimisessa. 2011). Nämä aivojen terveydessä ja toimintakyvyssä havaitut muutokset saattavat selittää liikunnan ja oppimisen yhteyttä. 2004). Liikunnan on havaittu lisäävän myös aivosolujen ja rakenteiden välisiä yhteyksiä, tihentävän olemassa olevia hermoverkkoja ja lisäävän aivojen sähköistä aktiivisuutta (Drollette ym. Kuitenkin liikunnan tehokas hyödyntäminen elinikäisen oppimisen tukena edellyttää lisää tarkempaa tietoa liikunnan akuuteista ja pitkäaikaisista vaikutuksista, mekanismeista ja parhaista toteutustavoista. HEIDI SYVÄOJA, FT, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti; heidi.syvaoja@likes.fi TUIJA TAMMELIN, FT, LitM Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi KUVIO 1. 2008). Suuntia tulevaan tutkimukseen Liikunta vaikuttaa monin tavoin myönteisesti oppimisen edellytyksiin sekä kansainvälisten että suomalaisten tulosten mukaan. Liikkumisen on havaittu myös nostavan itsetuntoa, lisäävän kouluviihtyvyyttä (Kristjansson ym. Nämä ovat muita mahdollisia selityksiä sille, miksi liikkuminen on hyödyllistä koulumenestykselle ja oppimiselle. Hyödyllistä olisi myös tutkia, miten liikuntaa tulisi koulupäivän aikana toteut taa, jotta se vaikuttaisi optimaalisesti oppimisen edellytyksiin. Lisäksi liikunnan on havaittu vaikuttavan aivojen terveyteen ja toimintakykyyn samalla tavalla kuin koko muun kehon terveyteen ja toimintakykyyn. 2016). 2015). (Donnelly ym. Liikunnan vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan liikunnan biologisiin vaikutuksiin. 2008) ja mahdollisesti sitä kautta kognitiivista toimintaa, sillä motoriset ja kognitiiviset taidot kehit tyvät rinnakkain ja samat keskushermoston mekanismit vastaavat niiden ohjauksesta (Hillman ym. Liikkuminen lisää aivojen verenkiertoa, parantaa hapensaantia ja lisää välittäjäaineiden ja aivoperäisen hermokasvutekijän määrää (Davenport ym. Monipuolinen liikkuminen tukee neuromotorista kehitystä ja motoristen taitojen oppimista (Stodden ym
Merrill-Palmer Quarterly 54(1), 23?55. Medicine and Science in Sports and Exercise 46 (5), 1016–1024. Medicine and Science in Sports and Exercise 48 (6), 1197–222. Quest 60 (2), 290–306. Davenport, M.H., ym. Physical activity and obesity mediate the association between childhood motor function and adolescents’ academic achievement. Viihtyvyyttä ja työrauhaa. Developmental Cognitive Neuroscience 7, 53–64. Lääkärilehti 65, 2675–2683. 2016. The Copenhagen Consensus Conference 2016: children, youth, and physical activity in schools and during leisure time. Chaddock, L., ym. Donnelly, J.E., ym. European Journal of Neuroscience 20 (10), 2580–2590. 2016. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe. Rovio, S.P., ym. 2003. Associations of physical activity and sedentary behavior with academic skills–a follow-up study among primary school children. Cerebrovascular reserve : The link between fitness and cognitive function. 2014. Chaddock, L., ym. Health Education & Behavior 37 (1), 51–64. Physical activity, emotional and behavioural problems, maternal education and self-reported educational performance of adolescents. Physical activity, sedentary behavior, and academic performance in Finnish children. School recess and group classroom behavior. 2000. PloS ONE 9 (9), e107031. 2014. Kantomaa, M., ym. 7. 2015. www.isbnpa.org Viitattu 4.10.2016. 52 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 LÄHTEET: Bangsbo, J., ym. 2008. 2010. Koulu liikuttaa ja istuttaa. Exercise and Sport Sciences Reviews 40 (3), 153–158. American Journal of Health Behavior 33 (1), 69–79. Jaakkola, T., ym. Kautiainen, S., ym. Osterman, K. Liikunta & Tiede 52 (2?3), 98–99. 2012. Growing up unequal: Gender and socioeconomic differences in young people’s health and well-being. 2015. 2016. PISA 2012 Results in Focus (PDF), OECD, 3 December 2013. 2016. 2013. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 269. WHO policy for children and adolescents. Peer rejection as antecedent of young children’s school adjustment: An examination of mediating processes. Drollette, E., ym. Syväoja, H., ym. Haapala, E., ym. PLoS ONE 9 (7), e103559. No. Physical activity, fitness, cognitive function, and academic achievement in children. Journal of Sports Sciences 33, 1719–1729. 2013. Kiuru, N., ym. 2008. 2016. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report, 2008. Peer group influence and selection in adolescents’ school burnout: A longitudinal study. & Skinner, E.A. LIKES-tutkimuskeskus.. Buhs, E. Secular trends in aerobic fitness performance in 13-18-year-old adolescents from 1976 to 2001. Physical activity and positive youth development: Impact of a school -based program. Developmental Neuroscience 32, 249–256. Huotari, P.R., ym. 2014. 2011. Journal of Educational Psychology 95 (1), 148–162. Adolescent health behavior, contentment in school, and academic achievement. Lifelong physical activity and cognitive performance in midlife: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Physical Activity Guidelines Advisory Committee. Furrer, C. 2010. Associations of physical performance and adiposity with cognition in children. 2013. 2009. Inchley, J., ym. 2008. 2008. Vaynman, S., ym. Department of Health and Human Services. 2004. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. A developmental perspective on the role of motor skill competence in physical activity: An emergent relationship. International Society of Behavioral Nutrition and Physical Activity in June 2, 2016. Abstract book for the ISBNPA 2016 Annual Meeting in Cape Town, South Africa. Kristjansson, A., ym. Leikki-ikäisten ylipainoisuus ja lihavuus. Associations of motor and cardiovascular performance with academic skills in children. Haapala, E., ym. P. Review of Educational Research 70 (3), 323–367. Health behavior and academic achievement among adolescents: The relative contribution of dietary habits, physical activity, body mass index, and self-esteem. Be smart, exercise your heart: Exercise effects on brain and cognition. Koulun henkilökunnan kokemukset ja näkemykset liikunnallisen toimintakulttuurin edistämisestä koulussa. 2015. Kristjansson, A., ym. Proceedings of the National Academy of Sciences 110 (5), 1917–1922. Medicine and Science in Sports and Exercise 45 (11), 2098–2104. 2010. 2010. Hillman, C.H., ym. Brain Research 1358, 172–183. Basal ganglia volume is associated with aerobic fitness in preadolescent children. 238. Syväoja, H., ym. Hippocampal BDNF mediates the efficacy of exercise on synaptic plasticity and cognition. Nature Reviews Neuroscience 9 (1), 58–65. A neuroimaging investigation of the association between aerobic fitness, hippocampal volume, and memory performance in preadolescent children. British Journal of Sports Medicine 44, 968–72. Madsen, K., ym. Pediatrics 123 (2), 431–436. 2009. Journal of School Health 81 (8), 462–470. Haapala, E., ym. HBSC international report from 2013/2014 survey. Hyvät tulokset fyysisen toimintakyvyn Move!-mittauksissa ovat yhteydessä hyvään koulumenestykseen. Associations of physical activity and sedentary behavior with adolescent academic achievement. 2009. & Ladd, G. Tammelin, T., ym. Kantomaa, M., ym. 2010. Health Education Research, cyp048. British Journal of Sports Medicine, bjsports-2016. Students’ need for belonging in the school community. Journal of Research on Adolescence 26 (3), 432–442. 2015. The associations among fundamental movement skills, self-reported physical activity, and academic performance during junior high school in Finland. Kämppi, K., ym. Acute exercise facilitates brain function and cognition in children who need it most: An ERP study of individual differences in inhibitory control capacity. Washington, DC: U.S. Stodden, D., ym. The associations of objectively measured physical activity and sedentary time with cognitive functions in school-aged children. Developmental Psychology 37 (4), 550–560. Barros, R., ym. 2013. Sense of relatedness as a factor in children’s academic engagement and performance. 2001. Medicine and Science in Sports and Exercise 47 (10), 2166–2174. Kantomaa, M., ym. Liikkuva koulu -tutkimuksen tuloksia 2010–2015. Syväoja, H., ym
Aihepiirin kurssit keskittyvät usein joko teoriaan tai esittelemään kymmeniä eri tilastollisia testejä. Tilastotieteessä jakaumat ovat keskeisessä roolissa. Viides kulmakivi: Jakauma Jos vaste eli kiinnostuksen kohde on numeerinen, on syytä tutkia millainen jakauma sillä on. Ja on myös totta, että joskus tulosten raportointi luokiteltuna on helpompaa. Tällöin on tietenkin tärkeää löytää optimaalinen luokittelu dataan. Jos muuttujalle voidaan olettaa normaalijakauma, niin päästään voimakkaisiin analyyseihin. Mikäli nämä asetetaan ohjelmistoon väärinpäin, ovat tulokset luonnollisesti aivan muuta kuin mitä oli tarkoitus selvittää. Jos tutkittavista tehdään toistuvasti mittauksia, esimerkiksi mitataan verenpaine tutkimuksen alussa ja toistuvasti tutkimuksen aikana, niin tilastoyksikkö on silti subjekti. Ensimmäinen kulmakivi: Tutkimuksen tavoite Tutkimussuunnitelmassa on määriteltävä tarkasti tutkimuksen tavoite, koska siitä määräytyvät myös tilastollisten analyysien hypoteesit. Usein tutkija erottaa kyllä muuttujien mitta-asteikot, mutta voi unohtaa tarkistaa miten statistiikkaohjelmisto havaintoaineiston ymmärtää. T ässä artikkelissa esitellään muutama kulmakivi, joiden avulla sopivan analyysimetodin löytäminen toivottavasti on helpompaa. Välttämättä se ei kuitenkaan ole subjekti, vaan erilaisissa tutkimuksissa se voi olla esimerkiksi silmä tai käsi. On myös tärkeää määritellä, millä tavoitetta mitataan eli mikä on tutkimuksen päämuuttuja. Kategoriset voidaan vielä jakaa luokitteleviin muuttujiin (esimerkiksi veriryhmä; siinä on erilliset luokat, mutta luokilla ei ole järjestystä) ja järjestysasteikolliset muuttujat (esimerkiksi Likert asteikolla mitattu mielipide tai. Moni tutkija tuskailee oman havaintoaineistonsa eli datansa kanssa miettien, miten löytäisi optimaalisen tai edes sopivan tilastollisen metodin. Kun tätä luokiteltua muuttujaa käytetään analyyseissä, kadotetaan aineistossa ollutta informaatiota eli analyysien voima laskee. Jos muuttuja on järjestysasteikollinen, niin siinä on enemmän informaatiota kuin pelkässä luokitteluasteikollisessa muuttujassa ja siksi se halutaan hyödyntää maksimaalisesti analyyseissä. Neljäs kulmakivi: Tilastoyksikkö Havaintoaineistosta pitää pystyä erottamaan mikä on aineiston tilastoyksikkö, eli pienin riippumaton havaintoaineiston osa. Se, millä tuon päämuuttujan käyttäytymistä pyritään selittämään kutsutaan tekijäksi (selittävä muuttuja, factor). Tällöin kuitenkin toistuvat mittaukset samasta subjektista ovat riippuvia ja se taas täytyy ottaa huomioon tilastollisissa malleissa. Tällainen luokittelu on kuitenkin järkevää, jos numeerisen tekijän ja vasteen yhteys ei ole lineaarinen, vaan jotenkin esimerkiksi porrastettu. Useimmiten se on subjekti, koska kaikki eri subjekteista mitatut arvot voidaan olettaa riippumattomiksi. Jos henkilöltä tehdään molemmista silmistä mittauksia, ne ovat luonnollisesti riippuvia havaintoja ja se täytyy huomioida tulevissa analyyseissä. Kolmas kulmakivi: Mitta-asteikot On aika helppo tunnistaa, ovatko mitattavat suureet kategorisia vai numeerisia. Nämä kaksi tavoitetta johtavat täysin erilaisiin analyysimetodeihin. Toinen kulmakivi: Kiinnostuksen kohde Tutkijan kiinnostuksen kohdetta kutsutaan vastemuuttujaksi (selitettävä muuttuja, dependent variable). Onko tavoitteena esimerkiksi osoittaa ero ryhmien välillä vai pyritäänkö osoittamaan ryhmien samankaltaisuutta mitattavassa asiassa. Eräs statistikkoja hämmentävä asia on tutkijoiden ’luonnollinen’ halu kategorisoida jatkuva numeerinen muuttuja, jossa esimerkiksi ikä käsiteltäisiin luokkina (0–20v, 20–40v, 40–60v, 60v–) eikä numeerisena, jatkuvana muuttujana. Kun esimerkiksi tutkija on koodannut datassa olevan sukupuolen numeroilla (1=mies, 2=nainen), niin ohjelmisto automaattisesti arvelee muuttujan olevan numeerinen ja pyrkii näin ollen laskemaan muuttujasta keskiarvoa lukumäärien ja osuuksien sijaan. Tämän asetelman ymmärtäminen on erityisen tärkeää, kun analyysejä tehdään statistiikkaohjelmistolla. 53 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Teksti: ELIISA LÖYTTYNIEMI Tutkija, aineisto ja optimaalisen analyysimetodin metsästys kivun määrä). Päämuuttujan ja tutkimushypoteesin perusteella on sitten mahdollista laskea tutkimukseen tarvittava otoskoko, jotta optimoidaan etukäteen tutkimuksen tavoitteiden täyttyminen. Miten löytää sopiva. Luonnollisesti tutkimuksen tavoitteita voi olla lukuisia erilaisia, joten tässä lyhyessä katsauksessa voidaan esitellä vain yleisempiä
Numeerisista muuttujista pitäisi tarkistaa mini mit ja maksimit eli ovatko pienimmät ja suurimmat arvot mahdollisia. Nämä eivät useinkaan kuitenkaan kata toistettujen mittausten tilanteita. Poikkeavat havainnot voivat pienissä aineis toissa aiheuttaa todella pahoja ongelmia, ne voivat vääristää paljon tuloksia. Malliin pitäisi kuitenkin pystyä ottamaan oleelliset tekijät, jotka voivat olla yhteydessä tutkittavaan vasteeseen. Analyysin taustalla olevat oletukset täytyy myös selvittää. TheBMJ. Jos ja kun data siirretään statistiikkaohjelmaan, niin datassa ei pitäisi olla tyhjiä rivejä, muuttujien nimien pitäisi olla lyhyitä ja selkeitä. Esimerkiksi jos tekee varianssianalyysin datalle, joka ei noudata normaalijakaumaa, tulokset ovat virheelliset. Ääritapaukissa ohjelmisto ei pysty lainkaan antamaan mallista tuloksia. Indian J Ophthalmol. Mikäli tutkija huomaa mallin luottamusvälien olevan todella leveät, on se myös merkki siitä, että malli on hyvin epästabiili ja siten epäluotettava. 59(2): 85–86. Kuudes kulmakivi: Malli Kun muut yllä olevat asiat on käyty läpi, pitäisi raken taa tilastollinen malli, eli päättää mitkä tekijät kan nattaa ottaa mukaan malliin. Toistuvien mittausten analysointiin tarvitaan kuitenkin erikoismetodeja, joita ei peruskursseilla käydä läpi. http://www.ats.ucla.edu/stat/mult_pkg/whatstat/,. Jos puuttuvan arvon kohdalle kirjataan teksti ’ei tietoa’, statistiikkaohjelma muuttaa muuttujan välittömästi tekstimuotoiseksi muuttujaksi. Tyypillisin aloittelevan analysoijan virhe on se, että analysoidaan riippuvia havaintoja kuin ne olisivat riippumattomia. Data täytyy jaksaa tarkistaa huolella, tutkailla erityisesti datassa olevat puuttuvat tiedot. Tietojen puuttuminen ei saisi riippua arvosta, joka puuttuu. Yhdysvaikutuksen p-arvo kertoo, onko intervention ero kontrolliryhmään tilastollisesti merkitsevästi erilainen miehillä ja naisilla. Kun poikkeavia havaintoja havaitaan, on syytä tietenkin ensimmäiseksi tarkistaa, että kyseessä ei ole virhe tallennuksessa tai mittauksessa. Näistä graafisista kuvista nähdään jakauman muoto, mutta tärkeää on myös se, että näin nähdään helposti myös datassa olevat poikkeavat havainnot. Study design and choosing a statistical test. Tällöin kaikki datasta tehtävät johtopäätelmät voivat pahimmillaan olla vääriä. Mutta kun ei voi. Datarakenteeseen on myös syytä kiinnittää huomiota. What statistical analysis should I use. Viitattu 6.10.2016. Statistikko voi auttaa tutkimuksen optimaalisen rakenteen miettimisessä, laskea tarvittavat otoskoot, suorittaa analyysit ja tulkita ne tutkijalle. Yhdysvaikutus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että miehillä ero interventioja kontrolliryhmän välillä on suurempaa kuin naisilla. Tällöin esimerkiksi keskiarvon laskeminen ei enää onnistu. http://www.bmj.com/about-bmj/resources-readers/publications/statistics-square-one/13-study-design-and-choosing-statisti, UCLA Institute for Digital Research and Education: Statistical Consulting Group. Naisten vastaavassa datassa taas tutkija ei löydä tilastollisesti merkitsevää eroa. Toistuvat mittaukset ovat yleensä hyvinkin korreloituneita keskenään ja tässä piileekin toistomittausanalyysien hyöty. Tutkija luulee, että tästä voi päätellä, että miesten ja naisten tulokset eroavat. Tämä asia pitää ratkaista monimutkaisemmalla mallilla siten, että malliin sisällytetään interventio, sukupuoli ja näiden kahden muuttujan yhdysvaikutus. Pienellä tutkimusjoukolla päästään voimakkaisiin analyyseihin eli erojen todistaminen on helpompaa. & Hazra, A. Jos virheen lähdettä ei löydy, on syytä tehdä tilastolliset analyysit poikkeavien havaintojen kanssa sekä ilman niitä, jotta voidaan arvioida kuinka paljon ne vaikuttavat tehtäviin johtopäätöksiin. Kun sitten löydetään viimein sopiva metodin datal le, tutkija pääsee siihen mistä hän on haaveillut koko matkan ajan: kuulemaan sen, mitä data haluaa hänelle kertoa. Kun tutkija analysoi miesten datan, hän löytää merkitsevän eron interventioja kontrolliryhmän välillä. Yhdysvaikutuksen käsite on monelle tutkijalle tuntematon tai hankala, koska silloin tilastolliset mallit heti monimutkaistuvat. 13. ELIISA LÖYTTYNIEMI, FM Biostatistikko Lääketieteellinen tiedekunta Turun yliopisto Sähköposti: eliisa.loyttyniemi@utu.fi LÄHTEET: Nayak, B. How to choose the right statistical test. Jos dataan jää virheitä, niin kaikki muu on turhaa. Toistuvissa mittauksissa on myös tärkeää tutkia puuttuvien tietojen taustaa ja niiden syitä. Mitä pienempi data tutkijalla on käsissään, sitä vähemmän tekijöitä malli kestää. Tutkijan tyypillisimmät virheet Kaikki alkaa datasta. Usein tutkija päätyy ratkaisuun, jossa hän analysoi miehet ja naiset erikseen. Tutkijan kannattaisi myös harkita statistikon etsimistä tutkimusryhmäänsä jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa. Perusanalyyseistä on olemassa lukuisia aputaulukoita ja karttoja siitä, miten sopivan analyysimetodin voi löytää (Navak&Hazra 2011; UCLA 2016; theBMJ 2016). Eli tieto ei saisi puuttua sen takia, että tutkimushenkilön tila on esimerkiksi heikentynyt niin paljon, että mittaustulosta ei sen takia saada. 2011. Tätä ei tietokoneohjelma tutkijalle mitenkään ilmoita, vaan oletusten tarkastelut ovat täysin tutkijan vastuulla. 54 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Tehokas tapa tutkailla jakaumaa on piirtää numeerisesta muuttujasta histogrammi ja Tukeyn laatikkojana kuvio. Varsinkin pienessä aineistossa myös yksittäiset havainnot voivat heilauttaa tuloksia, suurissa aineistossa näin ei helposti käy. Jos on löytänyt datalleen sopivan testin, niin ei riitä, että osaa tehdä sen tilastollisen analyysin statistiikkaohjelmalla. Tyypillisesti samaa asiaa mitataan toistuvasti tutkimuksen aikana (esimerkiksi verenpainetta) ja silloin nämä toistuvat mittaukset ovat riippuvia havaintoja. Viitattu 6.10.2016. Lisäksi numeerisen muuttujan pitää sisältää vain numeroita
Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 44 abstraktia. Arviointien perusteella neljä parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen raati. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet. LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä 9.11.2016. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun arviointipaneeli: Olli Heinonen, Paavo Nurmi -keskus, Turku Jari Parkkari, Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituuttisäätiö Rainer Rauramaa, Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Tiina Nylander, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka Heikki Tikkanen, Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Maarit Valtonen, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU), Jyväskylä Finalistikäsikirjoitusten arvioitsijat: Professori Teppo Järvinen, Helsingin yliopisto ja HUS Dosentti Kai Savonen, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Dosentti Simo Taimela, Helsingin Yliopisto ja Evalua International Tutkimusjohtaja Tuija Tammelin, LIKES-tutkimuskeskus. 55 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 XXIV Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 BEST WESTERN PLUS Hotel Haaga, Helsinki Vuoden 2016 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä L iikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella
2007;28(10): 815–22. Polarin Fitness Test antaa yhtä tarkan tuloksen ranteesta mitattuna kuin sykevyöllä. ”Positiivinen harjoitteluvaste” (suurempi kuin 1xTEM) määritettiin muutokseksi kohti terveydellistä hyötyä ja vastaavasti ”negatiivinen harjoitteluvaste” muutokseksi kohti terveysriskin kasvua. Sillanpää ym. Ranteesta sykettä mittaavien laitteiden yleistyminen viime vuosina tarjoaa käyttäjäystävällisen vaihtoehdon mitata syke välivaihtelua ilman perinteistä sykevyötä. MENETELMÄT: Aiemmin kerätty data (2–5) yhdistettiin uudelleen analysoitavaksi (n=208). Polar Fitness Test -tulos RR-intervalleista laskettuna antoi keskimäärin 2,7 (6,2) ml/kg/min ja PP-intervalleista laskettuna keskimäärin 2,8 (5,9) ml/kg/min pienemmän arvon kuin suora testi (p<0,05). Painoindeksin aleneminen selitti HDL-pitoisuuden kasvua interventioryhmässä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voimaharjoittelun yksilöllisiä vaikutuksia kardiometabolisiin riskitekijöihin ja niiden yhteyksiä kehon koostumukseen, fyysiseen suorituskykyyn ja ravitsemukseen. Int J Sports Med. Työn tarkoituksena oli verrata rintakehältä sykevyöllä mitattua ja ranteesta rannelaitteella mitattua sykevälivaihtelua levossa spontaanin ja tahdistetun hengitysrytmin aikana. 2009;106(2): 285–96. Järjestys oli satunnainen. LÄHTEET: 1. Voimaharjoitelleista 32 %:lla ei havaittu yhtäkään terveydelle epäedullista vastetta ja 7 %:lla ei havaittu minkäänlaista harjoitteluvastetta. Voimaharjoitteluinterventio kesti 21 viikkoa ja sisälsi koko kehon voimaharjoittelua kahdesti viikossa terveysliikunnan suositusten mukaisesti. 3. Tutkittavat olivat aiemmin harjoittelemattomia terveitä miehiä ja naisia (ikä 56±7 v). Paastoveren insuliinija glukoosipitoisuudet, lihasmassa ja ravitsemus (ruokapäiväkirja 4 päivältä) määritettiin ainoastaan ennen interventiojaksoa ja sen jälkeen. Voimaharjoittelua voidaan siis yleisesti suositella osana terveyttä edistävää liikuntaa ilman merkittävää huolta haitallisista vaikutuksista kardiometabolisiin riskitekijöihin. 5. Eur J Appl Physiol. Polar Fitness Test laskettiin erikseen sekä RRettä PP-intervalleja hyödyntäen ja kumpaakin tulosta verrattiin mitattuun VO 2max arvoon. Paastoveren kolesteroli, HDL, LDL ja triglyseridit sekä lepoverenpaine, painoindeksi (BMI) ja maksimivoima jalkaprässissä määritettiin ennen kontrollijaksoa ja sen jälkeen sekä interventiojakson jälkeen. Mitattu VO 2max oli keskimäärin 46,9 (SD 11,7) ml/kg/min. Vaikka osalla voimaharjoittelijoista ei havaittu terveyttä edistäviä muutoksia mitatuissa terveysmuuttujissa, eivät tulokset kuitenkaan osoittaneet voimaharjoittelun lisäävän terveysriskejä. TULOKSET: Voimaharjoittelun seurauksena veren paastoglukoosipitoisuus aleni (p<0,01) ja HDL-pitoisuus kasvoi (p<0,05). Sillanpää ym. Med Sci Sports Exerc. Mittaukset tehtiin makuulla laboratoriossa aamulla standardoiduissa olosuhteissa. Voimaharjoittelun vaikutusta kardiometabolisiin riskitekijöihin yksilötasolla ei ole aiemmin raportoitu. MENETELMÄT: Tutkittavilta (15 naista, 18 miestä, keskimäärin 36,9 (SD 10,6) vuotta, 173,0 (8,3) cm ja 74,3 (17,5) kg) mitattiin EKG-signaalia rintakehältä sykevyöllä ja pulssiaaltosignaalia optisesti ranteesta (Polar Electro Oy). Tutkittavia pyydettiin hengittämään 6 minuutin ajan spontaanilla hengitysrytmillä ja 6 minuutin ajan tahdistetulla (0,2 Hz) hengitysrytmillä. Voimaharjoitelleista 15 %:lla ei havaittu terveydelle edullista vastetta yhdessäkään kardiometabolisessa riskitekijässä (systolinen lepoverenpaine ja paastoveren kolesteroli, HDL, LDL ja triglyseridit). Sallinen ym. Artefaktat ja ektooppiset lyönnit korjattiin käyttäen automaattista suodatinta ja visuaalista arviota ennen sykevälivaihtelumuuttujien laskemista. Leifer ym. Kontrollijakson (1–2 vkoa) jälkeen tutkimusjoukko jakautui voimaharjoittelijoihin (n=135) ja harjoittelemattomiin kontrolleihin (n=73). RRja PP-intervallista laskettuja sykevälivaihtelumuuttujia verrattiin toisiinsa parittaisella t-testillä, korrelaatiolla ja Bland-Altmaninmenetelmällä, ja sykevälivaihtelua eri hengitystiloissa verrattiin parittaisella t-tes tillä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Yleisesti ranteen pulssiaallosta mitattu sykevälivaihtelu vastaa rintakehältä sykevyöllä mitattuja arvoja, mutta joissakin muuttujissa rannemittaus antaa ryhmätasolla suurempia arvoja. Scand J Med Sci Sports. Mitattavien muuttujien satunnainen vaihtelu (Technical Error of Measurement; TEM) analysoitiin mittauksista ennen kontrollijaksoa ja sen jälkeen. 2. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen perusteella voimaharjoittelu voi edistää terveyttä alentamalla paastoverensokeria ja suurentamalla veren HDL-pitoisuutta. Can J Appl Physiol. Intervention vaikutuksia tutkittiin kovarianssianalyysillä, jossa mallit adjustoitiin iällä, sukupuolella, BMI:llä ja muuttujan lähtötasolla. 2016;48(1): 20–5. RMSSD oli keskimäärin 6 ms korkeampi ranteesta mitattuna kuin rinnasta (p<0,001, 95 % yhtenevyysrajat -12, 24 ms), mutta eivät eronneet hengitysrytmin suhteen. Polar Fitness Test arvioi aerobista kuntoa levossa mitatun sykevälivaihtelun ja henkilön taustatietojen perusteella. Muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin regressioanalyysillä. Tahdistetussa hengityksessä korkeataajuuksinen sykevälivaihtelu (HFln) oli suurempi ja matalataajuuksinen sykevälivaihtelu (LFln) pienempi verrattuna tahdistamattomaan. Positiivinen harjoitteluvaste HDL:ssä oli yhteydessä painoindeksin alenemiseen, joka voi mahdollisesti liittyä kasvaneeseen energiankulutukseen voimaharjoittelun myötä ja siten kehon rasvapitoisuuden alenemiseen. 56 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Ranteesta mitattu syke välivaihtelu levossa ja aero bisen kunnon arvioinnissa AHOLA R, LEPPÄLÄ J, AMMANN R, WYSS T, KORHONEN T, MARTINMÄKI K TAUSTA: Sykevälivaihtelu on tunnettu menetelmä sydämeen kohdistuvan autonomisen säätelyn mittaamiseen. Voimaharjoittelun aikaan saamat muutokset kardio metabolisissa riskitekijöis sä ovat yksilöllisiä AHTIAINEN JP, SILLANPÄÄ E, SALLINEN J, HOLVIALA J, HÄKKINEN K TAUSTA: Kestävyysharjoittelu vaikuttaa positiivisesti kardiometabolisiin riskitekijöihin, mutta harjoitusvaste on yksilöllinen (1). 2005;30(6): 690–707. Sallinen ym. 4. Lisäksi kellään ei havaittu negatiivista harjoitteluvastetta kaikissa muuttujissa ja vain yhdellä tutkituista havaittiin positiivinen harjoitteluvaste kaikissa muuttujissa. EKG:stä tunnistettiin sykevälit (RR-intervalli) ja pulssiaallosta pulssivälit (PP-intervalli). Mittausmenetelmien välillä HFln erosi keskimäärin 0,17 (-0,45, 0,79) ms 2 spontaanisti hengitettäessä ja 0,1 (-0,49, 0,69) ms 2 tahdistetussa hengityksessä. LFln ei eronnut rintakehältä ja ranteesta mitattuna spontaanisti hengitettäessä, mutta tahdistetussa hengityksessä pulssivälistä laskettu LFln oli keskimäärin 0,11 (95 % yhtenevyysrajat -0,38, 0,61) ms 2 suurempaa (p<0,01). 2009; 19(6):885–95.. Tutkittavien maksimaalinen hapenottokyky (VO 2max ) määritettiin tämän jälkeen suoralla maksimitestillä (Cosmed Quark) juoksumatolla muokatulla Brucenprotokollalla. TULOKSET: Ranteesta mitatut sykevälivaihtelumuuttujat korreloivat sykevyöllä mitattujen kanssa (R=0,97–0,98, p<0,001)
Vastaavat pisteet 12 kk kuluttua olivat 77,4 (15,4) ja 80,9 (18,4) sekä 24 kk kuluttua 77,3 (19,2) ja 72,9 (20,4). JOHTOPÄÄTÖKSET: Suurin osa (70 %) harjoitusjaksoista urheilijan tHb-massa kasvoi, mutta vaste ei vaikuta yksilölliseltä tai toistettavalta. Vuoden kestäneeseen progressiivinen kuntoutusohjelmaan sisältyi 5–6 fysioterapeutin kotikäyntiä sekä voimassa olevan hoitokäytännön mukainen hoito ja kuntoutus. 57 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Lonkkamurtuman jälkeisen kotikuntoutuksen vaiku tukset terveyteen liittyvään elämänlaatuun EDGREN J, SALPAKOSKI A, KALLINEN M, ARKELA M, KOKKO K, NIKANDER R, RANTANEN T, SIPILÄ S TAUSTA: Lonkkamurtumat ovat ikääntyneillä yleisiä ja niiden seuraukset yksilön hyvinvoinnille kohtalokkaita. Urheilijat osallistuivat harjoittelujaksoille seuraavasti: kerran (n=39), kahdesti (n=8), kolmesti (n=5), viidesti (n=1). Schmidt W, Prommer N. Terveyteen liittyvä elämänlaatu arvioitiin RAND-36 -lomakkeella alkumittauksissa sekä 3, 6, 12, 18 ja 24 kuukauden kuluttua sen jälkeen. Kaatumisen pelosta, turvallisten jalkineiden merkityksestä, kipulääkityksen riittävyydestä ja kivun hallintakeinoista keskusteltiin ja annettiin niihin liittyvää ohjausta. 35 kysymyksen perusteella muodostettiin 8 terveyteen liittyvän elämänlaadun ulottuvuusasteikkoa, jotka olivat: koettu terveys, fyysinen toimintakyky, psyykkinen hyvinvointi, sosiaalinen toimintakyky, tarmokkuus, kivuttomuus, fyysinen roolitoiminta ja psyykkinen roolitoiminta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lonkkamurtuman jälkeisen yksilöllisen kotikuntoutuksen vaikutuksia terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Psyykkinen hyvinvointi -ulottuvuuden pisteet olivat alkumittauksissa kuntoutusryhmässä 71,9 (18,6) ja verrokkiryhmässä 75,9 (17,8). Tulevaisuudessa on tärkeä selvittää, miksi osasta harjoitusjaksoista ei saada haluttua tHb-massavastetta. MENETELMÄT: Satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen (ISRCTN53680197) osallistui Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueelta 60 vuotta täyttäneitä kotona asuvia naisia ja miehiä (n=81, keski-ikä 80 vuotta, 78 % naisia), jotka oli leikattu lonkkamurtuman vuoksi. Alkumittauksissa tarmokkuus-ulottuvuuden pisteet olivat kuntoutusryhmässä 53,0 (SD=22,5) ja verrokkiryhmässä 56,8 (23,4). infektio, rautastatus, loukkaantuminen, harjoittelu) voivat vaikuttaa myös vasteeseen. The optimised COrebreathing method: a new tool to determine total haemoglobin mass routinely. Voisiko olla joitain ennustetekijöitä, joiden avulla pystyttäisiin ajoittamaan harjoittelujakso parhaaseen mahdolliseen aikaan. Hemoglobiinimassan muutosten yksilöllisyys korkean paikan harjoitte lussa ERONEN T, NUMMELA A, KOPONEN A, PELTONEN J, TIKKANEN H TAUSTA: Urheilijat käyttävät korkean paikan harjoittelua punasolumassan ja sitä kautta VO 2max :n ja kestävyyssuorituskyvyn kasvattamiseen. 2013). Kuntoutuksen vaikutuksia terveyteen liittyvään elämänlaatuun arvioitiin GEE-mallinnuksella. Lisäksi terapeutti ohjasi kotiharjoitusohjelman ja antoi liikuntaneuvontaa. Eur J Appl Physiol 2005, 95:486–495.. Vaikutukset eivät kuitenkaan säilyneet vuoden seurannan jälkeen tilastollisesti merkitsevinä. Yhteensä 23 jaksossa havaittiin laskua tHb-massassa -2,8 % (-12,9– -0,1 %), PV:ssa -5,8 % (-30,9– 8,2 %) ja BV:ssa -4,8 % (-24,4–3,3 %) ja nousua Hb:ssa 2,5 % (-6,3–20,0 %) ja HCT:ssä 2,3 % (-7,9–17,2 %). McLean B, Buttifant D, Gore C, White K, Kemp J. MENETELMÄT: Yhteensä 53 urheilijan (ikä 25±6 vuotta) tHb-massa, kokonaisveritilavuus (BV), plasmatilavuus (PV), hemoglobiini (Hb) ja hematokriitti (HCT) mitattiin ennen ja jälkeen korkean paikan harjoitusjakson. LÄHTEET: 1. tHb-massan mittaamiseen käytettiin hiilimonoksidin takaisinhengitys -menetelmää (Schmidt & Prommer 2005). TULOKSET: Alkumittauksissa ryhmien välil lä ei ollut eroja terveydentilassa, muistissa, psyykkisessä hyvinvoinnissa tai terveyteen liittyvässä elämänlaadussa. Br J Sports Med;2013;47:51–8. Terveyteen liittyvä elämänlaatu heikentyy lonkkamurtuman jälkeen äkillisesti ja usein pitkäaikaisesti. Tämän tutkimuksen oletuksena oli, että Hb-massan muutoksessa korkean paikan harjoittelussa on suuria yksilöllisiä eroja, mutta se on toistettava yksilön sisällä. Verrokkiryhmään verrattuna elämänlaadun tarmokkuus-ulottuvuus parani kotikuntoutusta saaneilla 12 kk kuntoutusjakson aikana (ryhmä*aika 12 kk: p=0,026). Alkumittaukset tehtiin keskimäärin 6 viikkoa sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Mitä korkeampi pistemäärä on, sitä parempi on elämänlaatu. Aiemmat tutkimukset esittävät, että on urheilijoita, joilla punasolumassa (tHb-massa) kasvaa (responderit) ja niitä, joille vastaavaa vastetta ei ilmaannu (nonresponderit) korkean paikan harjoittelussa (McLean ym. Kaikista harjoittelujaksoista 54:ssä havaittiin positiivinen punasoluvaste, näissä jaksossa keskimääräinen lasku (vaihteluväli) oli tHb-massassa 4,9 % (0,2–12,8 %), BV:ssa 0,9 % (-10,1–10,5 %), Hb:ssa 4,2 % (-7,5–14,5 %), HCT:ssä 5,0 % (-8–15,2 %) ja lasku PV:ssa -1,9 % (-16,8–15,7 %). Kaiken kaikkiaan mittauksia tehtiin 77 harjoittelujaksolta (kesto yli 21 päivää, korkeus 1400–2300 m). Koska harjoitusjaksoa ei kontrolloitu, jotkin tekijät (esim. Tutkittavat satunnaistettiin kuntoutustai verrokkiryhmään. Tässä tutkimuksessa seurattiin urheilijoiden Hb-massan muutoksia korkean paikan harjoitusleireillä ja analyysissä keskityttiin niihin, jotka kävivät harjoittelujakson ainakin kahdesti. Näiden tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, ettei urheilijoita voitaisi kategorisoida punasoluvasteen perusteella respondereihin ja non-respondereihin. Psyykkinen hyvinvointi -ulottuvuus ei muuttunut merkitsevästi vielä ensimmäisen 12 kk aikana, mutta parannus oli merkitsevä kotikuntoutusta saaneilla 24 kk seurantajakson päätyttyä (ryhmä*aika 24 kk: p=0,047) verrattuna verrokkiryhmään. Jatkossa kaivattaisiin lisää tutkittua tietoa, miten kuntoutuksen sisäl töä tulisi yksilöidä kohdejoukon mukaan, jotta kuntoutuminen olisi mahdollisimman tehokasta ja vaikutukseltaan pitkäkestoista. Kotikäynneillä terapeutti arvioi kotija lähiympäristön turvallisuuden sekä tarkisti apuvälineiden kunnon ja säädöt. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vuoden kestänyt kotikuntoutus edisti elämänlaadun palautumista tarmokkuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuuksilla verrattuna tavanomaiseen käytössä olevaan hoitoja kuntoutuskäytäntöön. Verrokkiryhmä sai voimassa olevan hoitokäytännön mukaista hoitoa ja kuntoutusta. Urheilijat, jotka eivät saa vastetta, eivät todennäköisesti palaa enää harjoittelemaan korkealle. Kaikki harjoittelujaksot jaettiin Hb-massamuutoksen mukaan positiivisiin ja negatiivisiin jaksoihin. Elämänlaadun kohentuminen on yksi tärkeimmistä hoidon ja kuntoutuksen päämääristä. Urheilijoiden harjoitteluja asuinolosuhteita ei kontrolloitu. Year-to-year variability in haemoglobin mass response to two altitude training camps. 2. TULOKSET: Vertailtaessa muutoksia tHbmassassa urheilijoilta (n=14), jotka kävivät ainakin kahdella harjoittelujaksolla, suurimmalla osalla (n=9) tHb-massa kasvoi tai laski sattumanvaraisesti, mutta osalla urheilijoista (n=5) oli vain yhdensuuntaisia tHb-massavasteita. Vastaavat pisteet 12 kk kuluttua olivat 64,3 (21,3) ja 61,4 (26,5) sekä 24 kk kuluttua 62,3 (25,5) ja 57,8 (25,8)
Odotetusti sydänlihaksen massa ei kasvanut näin lyhyessä ajassa. Glukoosinotto määritettiin 18F-FDG-PET-kuvauksella insuliiniglukoosi -clampin aikana ja rasvahappojen otto 18F-FTHA-PET-kuvauksella paastotilassa. Nämä yhteydet eivät kuitenkaan säilyneet tilastollisesti merkitsevinä, kun motorinen taitavuus (P=0,117), reipas fyysinen aktiivisuus (P=0,064) tai lukemisen vaikeuksien riski (P=0,130) otettiin huomioon. Vaikka edellä mainitut muutokset voivat olla ohimeneviä sydänlihaksen sopeutuessa uusiin vaatimuksiin, tulisi noudattaa varovaisuutta määrätessä korkeatehoista harjoittelua aiem min harjoittelemattomille henkilöille, kunnes tarkemmat mekanismit ja muutosten kliininen merkitys on lisätutkimuksilla selvitetty. Rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia tutkittiin magneettikuvauksella. 58 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Kovatehoisen intervalli harjoittelun ja kohtuu kuormitteisen kestävyys harjoittelun vaikutukset sydänlihaksen vasempaan kammioon terveillä, aiem min harjoittelemattomilla, keskiikäisillä miehillä ESKELINEN JJ, HEINONEN IHA, LÖYTTYNIEMI E, HAKALA J, HEISKANEN MA, MOTIANI K, VIRTANEN K, PÄRKKÄ J, KNUUTI J, HANNUKAINEN JC, KALLIOKOSKI KK TAUSTA: Liikunnan merkitys sydänterveydelle on jo pitkään ajateltu itsestäänselvyydeksi ja suuri määrä kliinisiä tutkimuksia tukeekin tätä ajatusmallia. Kardiometabolista riskiä koskevan aineiston muodostivat 103 poikaa ja 71 tyttöä. Loppudiastolinen ja -systolinen tilavuus kasvoivat ja ejektiofraktio pieneni harjoittelun seurauksena (p<0,05). Sydämen rasvahappojen otossa ei tapahtunut muutosta. TULOKSET: Pojilla kehon rasvapitoisuus oli käänteisesti yhteydessä lukemisen sujuvuuteen (standardoitu regressiokerroin ?= -0,262, 95 % luottamusväli LV=-0,451; -0,074, P=0,007) ja luetun ymmärtämiseen ( ?=-0,216, 95 % LV=-0,405; -0,027, P=0,025). Verenvirtaus sydänlihaksessa määritettiin lepotilassa ja adenosiinirasituksessa 15O-H2O-PET-kuvauksella. Lukemisen sujuvuus, luetunymmärtäminen ja matemaattiset taidot mitattiin standardoiduilla testeillä 1.–3.-luokilla. Lisäksi pojilla korkeampi seerumin leptiinipitoisuus oli yhteydessä heikompaan lukemisen sujuvuuteen ( ?=-0,272 95 % LV= -0,464; -0,080, P=0,006) ja luetun ymmärtämiseen ( ?=-0,287, 95 % LV=-0,476; -0,098, P=0,003). Yhteisenä selityksenä näille voi olla kovan harjoittelutehon aiheuttama happiradikaalien lisääntyminen ja niiden vaikutus verisuonten sisäpintaan ja sitä kautta suonten laajenemiseen ja insuliinin aiheuttamaan glukoosinottoon. TULOKSET: Vasemman kammion glukoosinotto laski merkittävästi harjoitusintervention myötä (p=0,007) ilman tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä (p=0,11), vaikkakin HIIT-ryhmässä pudotus näytti olevan suurempi kuin MICT-ryhmässä (-23 ja -6 %). Tarkkoja vaikutusmekanismeja on kuitenkin ollut vaikea määrittää ja liikuntaharjoittelun optimaalinen käyttö, mm. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kova tehoisen intervalliharjoittelun (HIIT) sekä kohtuukuormitteisen kestävyysharjoittelun (MICT) vaikutuksia vasemman kammion sydänlihaksen glukoosija rasvahappoaineenvaihduntaan, verenvirtaukseen, rakenteeseen ja toimintaan. Sydänlihaksen aineenvaihduntaa ja verenvirtausta tutkittiin positroniemissiotomografialla (PET). Molemmilla ryhmillä oli kuusi harjoituskertaa kahden viikon aikana. Verenkiertoelinsairauksien riskitekijöiden kasautumista kuvaa va muuttuja ei ollut yhteydessä lukuja laskutaitoon pojilla tai tytöillä. Tutkimme, ovatko kehon rasvapitoisuus ja kardiometaboliset riskitekijät yhteydessä 6–8-vuotiaiden tyttöjen ja poikien lukuja laskutaitoon riippumatta sekoittavista tekijöistä. Lukemisen vaikeuksien riski arvioitiin vanhempien lukemisen ongelmien sekä kirjaintuntemusta, fonologista tietoisuutta ja nopeaa sarjallista nimeämistä mittaavien testien perusteella. Korkeampi seerumin GT-pitoisuus oli yhteydessä heikompaan lukemisen sujuvuuteen ( ?=-0,325, 95 % LV= -0,556; -0,037, P=0,007). Mielenkiintoista oli, että adenosiinirasituksen aikainen verenvirtaus korreloi glukoosinoton kanssa sekä koko aineistossa että erityisesti HIIT-harjoittelun jälkeen. Määritimme myös leptiini-, ALATja GT-pitoisuudet. HIIT-ryhmä teki 4–6 x 30 sekunnin maksimaalista vetoa kuntopyörällä 4 minuutin palautuksilla ja MICT-ryhmä pyöräili 40–60 minuuttia 60 % tasateholla kestävyyskuntotestin maksimitehosta. MENETELMÄT: Kehon rasvapitoisuuden ja lukuja laskutaidon välisten yhteyksien tarkastelussa käytetyn aineiston muodostivat 106 poikaa ja 69 tyttöä. Motorisen taitavuuden mittarina käytettiin näiden testien z-pistemäärien yhteistulosta. Kehon rasvapitoisuuden ja kardiometabolisten riski tekijöiden yhteydet luku ja laskutaitoon 6–8vuotiailla lapsilla HAAPALA EA, LINTU N, VÄISTÖ J, ELORANTA AM, VIITASALO A, POIKKEUS AM, BRAGE S, LAITINEN T, LINDI V, LAKKA TA TAUSTA: Verenkiertoelinsairauksien riskitekijöiden itsenäisistä yhteyksistä lasten lukuja laskutaitoon tiedetään vähän. Mittasimme kehon rasvapitoisuuden DXA-menetelmällä, vyötärön ympäryksen mittanauhalla ja muut verenkiertoelinsairauksien riskitekijät laskimoverinäytteistä 12 tunnin paaston jälkeen. Muodostimme verenkiertoelinsairauksien riskitekijöiden kasautumista kuvaavan muuttujan vyötärönympärystä, plasman triglyseridi-, HDL-kolesteroli-, glukoosija insuliinipitoisuuksia sekä systolisen ja diastolisen verenpaineen keskiarvoja hyödyntäen. Perinteisten kardiometabolisten riskitekijöiden lisäksi leptiini sekä maksan rasvoittumista kuvaavat alaniiniaminotransferaasi (ALAT) ja gamma-glutamyylitransferaasi (GT) on yhdistetty suurentuneeseen verenkiertoelinsairauksien riskiin lapsilla. Tytöillä kehon rasvapitoisuus ei ollut yhteydessä lukutai laskutaitoon. Seerumin leptiinipitoisuuden ja lukemisen sujuvuuden välinen yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä, kun motorinen taitavuus otettiin huomioon (P=0,098). JOHTOPÄÄTÖKSET: Suurempi kehon rasvapitoisuus ja seerumin leptiinipitoisuus. Mahdollisina sekoittavina tekijöinä mitattiin reipas fyysinen aktiivisuus ja fyysinen passiivisuus yhdistetyllä sykeja liikemittarilla ja motorinen taitavuus 10x5-metrin sukkulajuoksutestin, muokatun flamingo-testin ja Box & block -testin avulla. Lisävakioinnit eivät vaikuttaneet tähän yhteyteen. Mielenkiintoinen havainto oli erityisesti HIIT-harjoittelun aiheuttama insuliinistimuloidun glukoosinoton ja adenosiinistimuloidun verenvirtaukseen huononeminen sydänlihaksessa. MENETELMÄT: Yhteensä 28 aiemmin harjoittelematonta, normaalipainoista ja tervettä miestä (ikä 40–55 v) satunnaistettiin HIIT(n=14) ja MICT (n=14) -ryhmiin. Lukuja laskutaidon mittareina käytettiin 1.–3.-luokkien testitulosten z-pistemäärien summia. Adenosiinirasituksen aikainen verenvirtaus sydänlihaksessa reagoi eri tavalla harjoitusintensiteettiin (p=0,03), vähentyen HIIT-ryhmässä 19 % ja lisääntyen MICT-ryhmässä 9 %. JOHTOPÄÄTÖKSET: Jo kahden viikon liikuntaharjoittelu riitti aikaansaamaan selkeitä muutoksia sydänlihaksen vasemman kammion aineenvaihduntaan, verenvirtauksen ja toimintaan. harjoitteluintensiteetin ja keston osalta, on yhä selvittämättä
Fyysinen inaktiivisuus on tunnistettu myös sepelvaltimotautipotilailla, joiden jatkohoitoon säännöllinen arjen fyysinen aktiivisuus ja suositusten mukainen liikunta keskeisesti kuuluisivat. Toisaalta sydänlihaksen oma hapenkulutus ei ollut yhteydessä kammion massan kanssa. Fyysisen aktiivisuuden edistämistoimien kohdentaminen sepelvaltimotautipotilailla erityisesti miehiin, joilla on keskivartalolihavuutta ja kasvanut veren sokeripitoisuus, on tämän tutkimuksen valossa perusteltua. Kovatehoisen intervalli harjoittelun ja keskitehoi sen kestävyysharjoittelun vaikutukset oikean kam mion aineenvaihduntaan terveillä keskiikäisillä miehillä HEISKANEN MA, LESKINEN T, HEINONEN IHA, LÖYTTYNIEMI E, ESKELINEN JJ, VIRTANEN K, HANNUKAINEN JC, KALLIOKOSKI KK TAUSTA: Liikunnan vaikutuksia sydämen oikeaan kammioon on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin vasemman kammion muutoksia (ns. Viime. 59 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 olivat yhteydessä heikompaan lukutaitoon pojilla. Sydänlihaksen veritilavuus, joka on sydämen oman verisuonituksen non-invasiivinen estimaatti, ei ollut yhteydessä kammion massaan. Kenties merkittävimpänä löydöksenä tutkimuksessa havaittiin, että etenkin rasituksessa kammion massa korreloi negatiivisesti sydämen pumppaustehokkuuden kanssa (r=-0,56, p=0,009), eli sen kanssa miten paljon sydän käyttää happea suhteessa sen tekemään työhön. Käytännössä tämä tarkoittaa istumista, kevyttä työtä istuen tai seisten, peseytymistä, kevyttä siivoamista, ruuan valmistusta, näyttöpäätetyötä ja autolla ajoa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että huomattava sydämen fysiologinen hypertrofia terveillä nuorilla henkilöillä ei välttämättä ole suotuisa adaptaatiopiirre, ainakaan mitä tulee etenkin sydämen omaan pumppaustehokkuuteen rasituksessa. Tutkimuksen potilaat rekrytoitiin mukaan laajemmasta ARTEMIStutkimuksesta (ClinicalTrials.gov, RecordNCT01426685). Aikaisemmissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu joitakin merkkejä siitä, että myös huomattava fysiologinen hypertrofia voi olla epäedullisesti yhteydessä etenkin sydänlihaksen omaan maksimaaliseen verenvirtaukseen. Q4 ryhmässä oli 30 % miehiä ja naisia vastaavasti 7 % (p=0,046). ”urheilijan sydän”). Sitä vastoin sydämen happiekstraktio korreloi positiivisesti kammion massan kanssa, sekä levossa että rasituksessa (r=0,43–0,46, p=0,03–0,05). MENETELMÄT: Koehenkilöjoukko koostui 13 terveestä harjoittelemattomasta nuoresta miehestä ja 13 terveestä samanikäisestä ja samankokoisesta kestävyysurheilijamiehestä. Tämä yhteys oli ilmeisin, etenkin kun kammion massa ylitti 200 g, ja käytännössä lähes kaikki happi oli ekstraktoitu valtimoverestä rasituksessa suurimman kammion massan omaavilla henkilöillä. Tytöillä korkeampi GTpitoisuus oli yhteydessä heikompaan lukemisen sujuvuuteen. Vasemman kammion massa määritettiin sydämen ultraäänitutkimuksella, ja sydänlihaksen verenvirtausta, happiekstraktiota, hapenkulutusta, pumppaustehokkuutta sekä veritilavuutta mitattiin positroniemissiotomografia-tutkimuksilla. TULOKSET: Tutkimuksen tuloksina havaittiin, että sydämen verenvirtaus korreloi negatiivisesti vasemman kammion massan kanssa rasituksessa (r=-0,42, p=0,04). Asian paremman ymmärtämisen vuoksi tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten vasemman kammion massa on yhteydessä useisiin erilaisiin verenkierrollisiin muuttujiin levossa ja rasituksessa. Nämä yhteydet selittyivät pääasiassa motorisilla taidoilla. Potilailla, jotka olivat inaktiivisimpia (Q4), oli suurempi vyötärön ympärys (101±11 cm) ja korkeampi HbA1C (6,3±0,6 %) verrattuna ryhmään, joka oli vähiten inaktiivinen (Q1) (96±13 cm ja 5,8±0,4 %). Fyysisen inaktiivisuuden taustalla olevia tekijöitä sepelvaltimotautipotilailla ei kuitenkaan tunneta hyvin. Lisäksi tarkasteltiin sepelvaltimotaudin sukuhistoriaa, koulutustaustaa, lääkitystä, sydämen ultraäänitutkimuksen tuloksia, tulehdustekijöitä, sokerija rasva-aineenvaihdunnan muuttujia, kehon koostumusta, maksimaalista kestävyyskuntoa, muita riskitekijöitä ja tyypin 2 diabeteksen yhteyttä fyysiseen inaktiivisuuteen 111 sepelvaltimotautipotilaalla (ikä 61±6 vuotta, 76 % miehiä). MENETELMÄT: Fyysinen aktiivisuus mitattiin kiihtyvyysanturiteknologiaan perustuvalla rannelaitteella (Polar AW200, Polar Electro, Kempele) hereilläoloaikana viiden päivän ajalta. Positiivinen yhteys sen sijaan havaittiin kammion massan ja keskimääräisen veren läpi virtausajan välillä (r=0,42, p=0,04). Miehillä ilmiö korostuu naisiin verrattuna. Lineaarisessa regressioanalyysissä, vyötärön ympärys, HbA1C ja sukupuoli selittivät 13,3 % fyysisestä inaktiivisuudesta (R=0,365, p=0,002). TULOKSET: Keskimääräinen mitattu fyysinen inaktiivisuusaika oli 12:09±1:30 tuntia päivässä vaihdellen 8:13–16:02 tunnin välillä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Keskivartalolihavuus ja kasvanut veren sokeripitoisuus ovat yhteydessä runsaaseen päivittäiseen fyysiseen inaktiivisuuteen stabiilia sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä päivittäiseen vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen stabiilia sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla. Fysiologisen sydämen hypertrofian, kuten esimerkiksi urheilijan suurentuneen sydämen, ajatellaan usein olevan kunnon kannalta varsin suotuisa ilmiö, jolla ei ole terveydellisiä haittavaikutuksia. Fyysisesti inaktiiviseksi ajaksi määritettiin fyysinen rasittavuus MET (lepoaineenvaihdunnan kerrannainen) tasolla 1–2. Kun fyysistä inaktiivisuutta tarkasteltiin kvartiileissa (Q1; 10:09, Q2; 11:38, Q3; 12:42 ja Q4; 14:04 tuntia päivässä, p<0,0001), vyötärön ympärys ja sokerihemoglobiini (HbA1c) erosivat ryhmien välillä (p=0,013 ja p=0,012). Muut tarkastellut muuttujat, kuten maksimaalinen kestävyyskunto, sydämen pumppaustoiminta (ejektiofraktio), tupakointi tai lääkitys, eivät olleet yhteydessä fyysiseen inaktiivisuuteen. Suurentunut vasemman kammion massa on yhteydessä sydämen hei kentyneeseen pumppaus tehokkuuteen rasituksessa HEINONEN I, KUDOMI N, KEMPPAINEN J, SIPILÄ HT, DUNCKER DJ, KNUUTI J, KALLIOKOSKI KK TAUSTA: Sydämen hiussuonituksen ja veren virtauksen tiedetään olevan heikentynyt patofysiologisessa sydämen hypertrofiassa, kuten esimerkiksi verenpainetaudin tai kardiomyopatian yhteydessä. Fyysiseen inaktiivisuuteen yhteydessä olevat tekijät sepelvaltimotautipotilailla HAUTALA AJ, KARJALAINEN JJ, KIVINIEMI AM, PIIRA OP, MÄKIKALLIO TH, LEPOJÄRVI S, UKKOLA O, SEPPÄNEN T, HUIKURI HV, TULPPO MP TAUSTA: Fyysinen inaktiivisuus on maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan maailmanlaajuisesti neljänneksi tärkein riskitekijä elintapasairauksien aiheuttamiin kuolemantapauksiin
Jokaisen kuorman jälkeen otettiin verinäytteet käsivarren laskimosta kolesterolien, C-reaktiivisen proteiinin (CRP), valkosolujen ja verihiutaleiden analysointia varten. Can Med Assoc J, 182(2):137–41. Takala TO ym. Valkosolujen ja neutrofiilien määrä oli pienempi (p<0,014) ER:n jälkeen liikunnan aikana 3. TULOKSET: Oikean kammion glukoosinotto laski sekä HIITettä MICT-ryhmässä (-22 % ja -12 %, p=0,002 harjoittelun vaikutukselle), mutta rasvahappometaboliassa ei tapahtunut muutosta (p=0,74). Increased physical activity decreases hepatic free fatty acid uptake: a study in human monozygotic twins. 2011. 3. J Clin Invest, 1994, 93, 2267–74. Nämä muutokset näyttävät edeltävän liikuntaharjoittelun aiheuttamaa oikean kammion hypertrofiaa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Emästen tuottoa lisäävä ruokavalio, joka sisälsi runsaasti kasviksia ja hedelmiä, pienensi 25–75-vuotiaiden miesten ja naisten elimistön happokuormaa. Koehenkilöt noudattivat kahta ruokavaliota (ER, emästen tuottoa lisäävä ruokavalio; HR, happojen tuottoa lisäävä ruokavalio) seitsemän vuorokauden ajan satunnaistetussa järjestyksessä. kuormalla ikääntyvillä naisilla HR:oon verrattuna. A meta-analysis. Ravinnon aiheuttama krooninen happamuus voi vaikuttaa epäedullisesti esimerkiksi sydänja verisuonisairauksien riskiin (Souto ym. Clin Nutr, 30(4):416–421. 1994). Am J Physiol, 1999, 277, E585–90. Massa ja iskutilavuus eivät muuttuneet. Lisäksi vain seitsemän vuorokauden ajan nautittu ruokavalio pienensi seerumin kokonaiskolesterolija LDL-pitoisuuksia. Mitkään muutokset eivät olleet erilaisia ryhmien välil lä (p>0,12 ryhmä*harjoittelu yhdysvaikutukselle). Liikunnan aiheuttamia oikean kammion aineenvaihdunnan muutoksia ei ole aiemmin tutkittu lainkaan. TULOKSET: Virtsan pH kasvoi (p<0,05) ER:n aikana ja oli korkeampi (p<0,01) ER:n jälkeen kaikissa ryhmissä HR:oon verrattuna. 60 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 aikaiset tutkimukset ovat korostaneet oikean kammion merkitystä liikunnan aikana, sillä varsinkin intensiivisessä kestävyyssuorituksessa oikean kammion toiminta saattaa vaarantua vasemman kammion säilyttäessä toimintakykynsä (Elliott & La Gerche, 2015). Elimistön happokuormaa pienentävä ravinto voi suojella kehoa raskaan liikunnan aiheuttamalta immunologiselta stressiltä. LÄHTEET: 1. 2010. Ravintojaksojen päätteeksi poljettiin polkupyöräergometrillä kolme 10 minuutin mittaista kuormaa, jotka olivat tehoiltaan 35, 55, ja 75 % kunkin koehenkilön maksimaalisesta hapenottokyvystä. Different alterations in the insulinstimulated glucose uptake in the athlete’s heart and skeletal muscle. Metabolic acidosis-induced insulin resistance and cardiovascular risk. Farwell WR & Taylor EN. MENETELMÄT: Yhteensä 28 harjoittelematonta, normaalipainoista tervettä miestä (ikä 40–55 v) satunnaistettiin HIIT(n=14) ja MICT (n=14) -ryhmiin. Myocardial blood flow, oxygen consumption, and fatty acid uptake in endurance athletes during insulin stimulation. 2. ja 4. Elliott AD & La Gerche A. HIIT-ryhmä teki 4–6 x 30 s maksimaalista vetoa kuntopyörällä 4 minuutin palautuksilla ja MICT-ryhmä pyöräili 40–60 minuuttia 60 % teholla kestävyyskuntotestin maksimitehosta. ja 3. Adeva MM & Souto G. Lisäksi nuoret miehet ja naiset polkivat maksimaalisella aerobisella teholla uupumukseen asti. Diet-induced metabolic acidosis. LÄHTEET: 1. Ravinnon koostumus vaikuttaa elimistön happo kuormaan, kolesteroli pitoisuuksiin ja tulehdus markkereihin levossa ja liikunnan aikana HIETAVALA EM, IHALAINEN J, MERO AA TAUSTA: Runsaasti eläinproteiinia ja viljatuotteita sekä niukasti kasviksia ja hedelmiä sisältävä ravinto lisää elimistön happokuormaa ja voi vaikuttaa elimistön happoemästasapainoon (Adeva & Souto 2011). Lisäksi CRP oli matalampi (p<0,028) ER:n jälkeen liikunnan aikana 1. 2011) sekä tulehdusmarkkereihin, jotka edelleen ovat yhteydessä moniin kroonisiin sairauksiin (Farwell & Taylor 2010). Glukoosinotto määritettiin FDG-PET-kuvauksella insuliini-glukoosi -clampin aikana ja rasvahappojen otto FTHA-PET-kuvauksella paastotilassa. kuormalla nuorilla naisilla HR:oon verrattuna. Verihiutaleiden määrä oli pienempi (p<0,05) ER:n jälkeen liikunnan aikana kaikilla kuormilla nuorilla naisilla ja 3. 3. Oikean kammion aineenvaihduntaa tutkittiin positroniemissiotomografialla (PET). JOHTOPÄÄTÖKSET: Oikean kammion aineenvaihduntaa ei ole aiemmin tutkittu, mutta tulokset ovat sopusoinnussa vasenta kammiota käsittelevien poikkileikkaustutkimuksien kanssa, joissa harjoitelleiden miesten glukoosinotto oli pienempää kuin liikkumattomilla, mutta rasvahappojen käytössä ei havaittu eroa eri kuntotasojen välillä (Hannukainen ym. Metab Syndr Relat Disord, 9(4):247–253.. CRP laski (p<0,037) ER:n aikana levossa ikääntyvillä miehillä ja naisilla. 2. Br J Sports Med, 2015, 49, 724–9. Rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia tutkittiin magneettikuvauksella. Diastolinen ja systolinen tilavuus kasvoivat (+5 % ja +7 % HIIT sekä +4 % ja +8 % MICT, p=0,002 ja p=0,005), mutta ejektiofraktio pieneni hieman (-2 % HIIT, -4 % MICT, p=0,034). Ravintojaksojen alussa ja lopussa kerättiin 12 tunnin virtsanäyte, josta analysoitiin pH. Souto G et al. LDL oli matalampi (p<0,05) ER:n jälkeen levossa nuorilla miehillä ja naisilla sekä ikääntyvillä naisilla HR:oon verrattuna. The right ventricle following prolonged endurance exercise: are we overlooking the more important side of the heart. Harjoittelun aiheuttaman glukoosinoton vähenemisen mekanismit sekä kliininen merkitys ovat kuitenkin vielä tuntemattomia, ja näiden selvittämiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia pidempiaikaisilla liikuntainterventioilla. kuormalla ikääntyvillä naisilla HR:oon verrattuna. Aiemmin liikkumattomilla henkilöillä jo kaksi viikkoa kumpaa tahansa harjoittelumuotoa laskee oikean kammion glukoosinottoa, suurentaa sen tilavuutta ja pienentää hieman ejektiofraktiota. 2011. Tämän tutkimuksen päämääränä oli selvittää kovatehoisen intervalliharjoittelun (HIIT) sekä keskitehoisen kestävyysharjoittelun (MICT) vaikutuksia sydämen oikean kammion glukoosija rasvahappoaineenvaihduntaan sekä rakenteeseen ja toimintaan. Serum anion gap, bicarbonate and biomarkers of inflammation in healthy individuals in a national survey. MENETELMÄT: Koehenkilöt olivat terveitä, liikuntaa harrastavia 25–35-vuotiaita nuoria miehiä (n=15) ja naisia (n=18) sekä 60–75-vuotiaita ikääntyviä miehiä (n=16) ja naisia (n=17). Kokonaiskolesteroli oli matalampi (p<0,05) ER:n jälkeen sekä levossa että liikunnan aika na kaikissa ryhmissä HR:oon verrattuna. 2007; Takala ym. J Physiol, 2007, 578, 347–58. Näyttää siltä, että ravinnon happokuormalla voi olla merkitystä myös sydänja verisuoniterveyden ylläpidossa. 1999; Nuutila ym. Nuutila P ym. Hannukainen JC ym. 4. Molemmilla ryhmillä oli kuusi harjoituskertaa kahden viikon aikana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ravinnon koostumus vaikuttaa elimistön happokuormaan sekä veren kolesterolipitoisuuksiin ja tulehdusmarkkereihin levossa ja liikunnan aikana. Kovatehoisen liikunnan aiheuttama tulehdusreaktio oli matalampi kasvispainotteisen ravinnon jälkeen erityisesti naisilla
Viihtymisen merkitys liikunnassa on erityisen tärkeää, sillä aikaisempien tutkimusten mukaan se on yhteydessä oppilaan motivaatioon jatkaa tai lopettaa liikuntaharrastus. Aineisto kerättiin Keskija Etelä-Suomen alueen kouluista kevään 2016 aikana. MICT-harjoittelu koostui 40–60 minuutin tasasykkeisestä kuntopyöräilystä teholla, joka vastasi 60 %:ia maksimaalisesta tehosta. Diabetes 2011 60:443–447. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 5.ja 8.-luokkalaisten oppilaiden psykologisten perustarpeiden ja itsemääräämismotivaation yhteyksiä viihtymiseen koululiikuntakontekstissa. Karmi A et al: Increased brain fatty acid uptake in metabolic syndrome. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten löydöksiä ja osoittavat, että psykologiset perustarpeet sekä autonomisen motivaation muodot ovat yhteydessä oppilaiden viihtymiseen koululiikuntakontekstissa. Diabetes 2010 59:2171–2177. 2. Tämä tutkimus on ensimmäinen, joka hyödyntää koululiikuntaan kehitettyjen motivaatiomittareiden suomenkielisiä versioita. Itsemääräämisen teoriaan perustuvat tutkimukset ovat osoittaneet, että autonomiaa, pätevyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukevalla toiminnalla voidaan edistää oppilaiden sisäistä liikuntamotivaatiota, jonka on todettu olevan yhteydessä muun muassa viihtymiseen ja fyysiseen aktiivisuuteen koulussa ja vapaa-ajalla. Kahden viikon interventio sisälsi kuusi ohjattua harjoituskertaa. Itsemääräämismotivaation osalta sisäinen motivaatio ja identifioitu säätely olivat tilastollisesti merkitsevästi ja positiivisesti yhteydessä viihtymiseen (r välillä 0,58–0,86, p<0,000). TULOKSET: Tulokset osoittivat, että psykologiset perustarpeet (autonomia, pätevyys, yhteenkuuluvuus) olivat tilastollisesti merkitsevästi ja positiivisesti yhteydessä viihtymiseen (r välillä 0,60–0,67, p<0,000). Pakotetun säätelyn ja viihtymisen väliltä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (p>0,05). Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimien avulla. Harjoittelu lisäsi koko kehon insuliiniherkkyyttä (+24 %, p=0,02) molemmilla harjoitusryhmillä, mutta vain HIIT-harjoittelu lisäsi maksimaalista hapenottokykyä (+5 %, p=0,03) ja laski aivojen glukoosin käyttöä (-14 %, p=0,03). Tuulari JJ et al: Weight loss after bariatric surgery reverses insulin-induced increases in brain glucose metabolism of the morbidly obese. Psykologisten perustarpei den ja itsemääräämismoti vaation yhteydet viihtyvyy teen 5. ja 8.luokkalaisilla oppilailla koululiikunnassa HUHTINIEMI M TAUSTA: Lapsuusja nuoruus ovat tärkeitä ikävaiheita fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumisessa. Aivojen glukoosinkäyttö mitattiin euglykeemisen glukoosi-insuliini -clampin aikana ja rasvahappojen käyttö paastossa lepotilassa positroniemissiotomografialla ennen ja jälkeen harjoitusjakson. Aivojen rasvahappojen käyttö korreloi positiivisesti kokonaiskolesterolin, kehon rasvaprosentin ja lihasten rasvahappojen käytön kanssa ja negatiivisesti maksimaalisen hapenottokyvyn kanssa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko liikuntaharjoittelulla aikaansaada vastaavia normalisoivia muutoksia aivojen glukoosinja rasvahappojen käyttöön esidiabetesta tai tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä. Amotivaation ja ulkoisen säätelyn yhteys viihtymiseen sen sijaan oli tilastollisesti merkitsevä, mutta negatiivinen (r välillä -0,54– -0,61, p<0,000). Mittarit osoittautuivat luotettaviksi, sillä kertoimet vaihtelivat 0,68–0,94 välillä. HIITharjoittelu laski aivojen glukoosinkäyttöä globaalisti, mutta myös aivojen eri lohkoissa erikseen tarkasteltuna, takaraivolohkoa lukuun ottamatta. LÄHTEET: 1. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 26 liikuntaa harrastamatonta, esidiabetesta tai tyypin 2 diabetesta sairastavaa henkilöä (BMI 30±3 kg/m 2 , ikä 49±4 v), jotka satunnaistettiin kahteen harjoitusintensiteetiltä eroavaan ryhmään, HIIT (kovatehoinen intervalliharjoittelu) ja MICT (kohtuukuormitteinen harjoittelu). 61 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Kovatehoinen intervalli harjoittelu normalisoi aivojen glukoosinkäyttöä esidiabetesta tai tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä HONKALA SM, JOHANSSON J, MOTIANI K, ESKELINEN JJ, VIRTANEN KA, LÖYTTYNIEMI E, SJÖROS T, NUUTILA P, KNUUTI J, KALLIOKOSKI KK, HANNUKAINEN JC TAUSTA: Olemme aikaisemmin osoittaneet, että aivojen insuliinistimuloitu glukoosinkäyttö ja paastonaikainen rasvahappojen käyttö ovat kohonneet ylipainoisilla ja insuliiniresistenteillä henkilöillä, ja että merkittävä painonpudotus normalisoi aivojen glukoosinkäyttöä (1,2,3). Diabetes 2013 62:2747–51. 3. Yhteenkuuluvuutta voidaan tukea muun muassa osoittamalla oppilaalle hyväk syntää, kunnioitusta ja arvostusta osana liikuntaryhmää.. Koulun liikuntakasvattajat voivat edistää viihtymistä tukemalla oppilaiden autonomiaa antamalla esimerkiksi valinnan mahdollisuuksia liikuntatehtävien toteutuksessa ja suunnittelussa. Samoin heidän tulisi tukea oppilaiden pätevyyden kokemuksia tarjoamalla yksilölliseen taitotasoon sovellettuja haasteita sekä antamalla runsaasti positiivista rakentavaa palautetta. TULOKSET: Lähtötilanteessa aivojen glukoosinkäyttö korreloi negatiivisesti luurankolihasten ja koko kehon insuliiniherkkyyden kanssa. MENETELMÄT: Tutkimukseen kohdejoukko muodostui 5.ja 8.-luokkalaisista perusopetuksen oppilaista (n=540). JOHTOPÄÄTÖKSET: Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että aivojen insuliinistimuloitu glukoosinkäyttö on kohonnut ylipainoisilla ja insuliiniresistenteillä henkilöillä. Harjoittelu ei aiheuttanut muutosta aivojen rasvahappojen käytössä kummallakaan harjoitusryhmällä. Tässä tutkimuksessa kahden viikon liikuntaharjoittelu paransi koko kehon insuliiniherkkyyttä, mutta vain kovatehoinen liikuntaharjoittelu laski aivojen glukoosin käyttöä, ja siten mahdollisesti normalisoi aivojen kohonnutta glukoosinkäyttöä esidiabetesta tai tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä. Hirvonen et al: Effects of Insulin on Brain Glucose Metabolism in Impaired Glucose Tolerance. Oppilaiden psykologisia perustarpeita mitattiin Basic Psychological Needs in Physical Education (BPN-PE) -mittarin, itsemääräämismotivaatiota Personal Locus of Causality (PLOC-R) -mittarin ja viihtymistä Sport Commitment Questionnaire-2 (SCQ-2) -mittarin suomenkielisillä versioilla. HIIT-harjoittelussa yksi harjoituskerta koostui 4–6:sta 30 sekunnin maksimaalisesta vedosta polkupyöräergometrilla 4 minuutin aktiivisella palautusjaksolla vetojen välissä. Koululiikunnalla on olennainen rooli liikuntatottumusten juurruttamisessa, sillä se saavuttaa koko ikäluokan. Mittareiden sisäistä yhdenmukaisuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa -kertoimien avulla. Asiantuntijaryhmä käänsi mittarit suomen kielelle käännös-takaisinkäännös -menetelmällä
2. Suoritettavat testit olivat välineenkäsittelytaitoa mittaava 8-kuljetus, dynaamista tasapainoa ja ketteryyttä mittaava 15 s edestakaisin hyppely sekä eri liikeosioiden yhdistelykykyä mittaava koordinaatiorata. 2013; Barnett ym. Osallistujat, joilla oli diabetesdiagnoosi tai kohonnut veren glukoosipitoisuus (n=67) liikkuivat keskimäärin vähemmän ja olivat enemmän paikallaan kuin terveet osallistujat. Motoristen taitojen ja BMI:n omaja yhdysvaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen tutkittiin kaksisuuntaisella varianssianalyysillä ja Tukeyn ryhmävertailu -testillä. Vuosien 2003 ja 2010 aineistot yhdistettiin ja analyysissa taitotestien tulokset muutettiin z-pisteiksi, joista laskettiin motoristen taitojen summaindeksi. J Sport Sci 2014: 32: 1775–1782. Motoristen taitojen kehittämisellä nuoruudessa on tärkeä merkitys sekä fyysisen aktiivisuuden että liikuntaharrastuksiin osallistumisen kannalta. Lisäksi hyvien motoristen taitojen voidaan nähdä edesauttavan terveellistä painonhallintaa, joten motoristen taitojen moni puolisesta opettamisesta ja kehittämisestä tulisi erityisesti huolehtia lasten ja nuorten liikunnassa. Lisäksi analysoitiin, kuinka monta kertaa päivässä istuminen/makuullaolo päättyi pystysuuntaiseen liikkeeseen (=ylösnousu eli tauko). Paikallaanolo (istuminen, makaaminen ja seisominen) tunnistettiin liikemittarin raakadatasta huomioimalla sekä liikkeen matala teho että mittarin asento suhteessa tunnistettuun pystyasentoon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää moto risten taitojen ja painoindeksin yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen 15–16-vuotiailla nuorilla. Reippaat vähintään 10 minuutin liikkumisjaksot ja istumisen tauottaminen ovat yhteydessä pienem pään diabeteksen esiinty vyyteen HUSU P, TOKOLA K, SUNI J, VÄHÄYPYÄ H, SIEVÄNEN H, VASANKARI T TAUSTA: Diabetes on kasvava kansanterveysongelma, joka aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Vuonna 2003 motoriset taitotestit suoritti yhteensä 2 348 oppilasta (1 167 poikaa ja 1 181 tyttöä), jotka olivat iältään keskimäärin 15,2-vuotiaita (±0,4). MENETELMÄT: Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2003 ja 2010 valtakunnallisen liikunnan oppimistulosten arvioinnin yhteydessä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittivat, että motorisilla taidoilla oli yhteyttä 15–16-vuotiaiden fyysiseen aktiivisuuteen. Kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että liikunta vähentää sairastumisriskiä ja runsas istuminen puolestaan lisää riskiä. Kun liikkumista ja paikallaanoloa kuvaavien muuttujien yhteyttä diabetekseen tarkasteltiin erikseen, suurempi päivittäinen MET-arvo ja vähintään 10 minuutin reippaan tai rasittavan liikkumisen jaksojen kokonaiskesto olivat suojaavia tekijöitä. Vastaavasti vuonna 2010 taitotestit suoritti yhteensä 1 290 oppilasta (656 poikaa ja 634 tyttöä) iältään 15,3 vuotta (±0,4). 3. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan 30 vuotta täyttäneet henkilöt, jotka olivat käyttäneet liikemittaria vähintään neljänä päivänä, ainakin 10 tuntia päivässä, ja jotka olivat vastanneet diabetesdiagnoosia koskevaan kysymykseen ja/tai joiden veren glukoosipitoisuus oli mitattu tutkimuksen terveystarkastuksessa (n=1183). Kuitenkin, tulokset osoittivat motoristen taitojen omavaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen sekä tytöillä (F=24,95, p<0,001, ?Eta2=0,027) että pojilla (F=77,82, p<0,001, ?Eta2=0,082). 2016). Fundamental movement skills in children and adolescents: Review of Associated Health Benefits. MENETELMÄT: Tutkimus perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoiman Terveys 2011 -tutkimuksen osatutkimukseen, jossa 18–85-vuotiaiden fyysistä aktiivisuutta ja paikallaanoloa mitattiin kolmiaksiaalisella liikemittarilla (Hookie AM 20, Traxmeet, Ltd, Espoo) viikon ajan. Sen sijaan BMI:lla ei ollut omavaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen tytöillä (F=0,32, p=0,570, ?Eta2=0,00) eikä pojilla (F=0,53, p=0,467, ?Eta2=0,00). 2010. Lubans DR., Morgan P, Cliff DP, Barnett LM & Okely AD. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet motoristen taitojen olevan positiivisesti yhtey dessä fyysiseen aktiivisuuteen ja terveelliseen painoindeksiin (Lopes ym. Mittarin asento määritettiin jokaisen analyysijakson lopussa. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysillä, jossa vakioitavina tekijöinä olivat ikä ja sukupuoli sekä kuuden minuutin kävelytestin tulos. 2011; Bryant ym. Prediction of habitual physical activity level and weight status from fundamental movement skill level. Testit toteutettiin koulun liikuntatunnilla liikunnanopettajan valvonnassa ja ohjauksessa. Lopes VP, Rodriques LP, Maia JAR, Malina RM. Liikkumista kuvaavat muuttujat laskettiin kiihtyvyyssignaalin raakatietoihin perustuvien MADja APE (Mean Amplitude Deviation ja Angle of Posture Estimation) -menetelmien avulla käyttäen muuttujien minuutin liukuvaa keskiarvoa. TULOKSET: Motorisilla taidoilla ja BMI:lla ei ollut yhdysvaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen tytöillä (F=0,535, p=0,585, ?Eta2=0,009) eikä pojilla (F=0,893, p=0,409, ?Eta2=0,001). Mallin yhteinen selitysosuus oli 7,3 % tytöillä ja 13,7 % pojilla. Barnett LM, Lai SK, Veldman SLC, Hardy LL, Cliff DP, Morgan PJ, Zask A, Lubans DR, Shultz SP, Ridgers ND, Rush E, Brown HL, Okely AD. TULOKSET: Osallistujien keski-ikä oli 52 vuotta (SD 14,7). 62 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Motoristen taitojen ja painoindeksin yhteys fyysiseen aktiivisuuteen 15–16vuotiailla nuorilla HUOTARI P, PALOMÄKI S, HEIKINARO JOHANSSON P, JAAKKOLA T TAUSTA: Hyvillä motorisilla taidoilla on todettu olevan positiivisia yhteyksiä terveyteen lapsilla ja nuorilla (Lubans ym. Liikkumista ja paikallaanoloa kuvaavina muuttujina käytettiin eripituisten liikkumisja paikallaanolojaksojen lukumäärän ja kokonaiskeston päivittäisiä keskiarvoja liikkumisen eri tehoalueilla sekä istuen/makuulla ja seisten, mittausviikon suurinta tehoa (lepoaineenvaihdunnan kerrannainen, metabolic equivalent= MET) sekä tehon päivittäistä keskiarvoa eri aikajaksoilta (MET 1 min–2 h, koko päivä). Motoriset taidot mitattiin molempina vuosina yhdenmukaisilla menetelmillä. Sports Med 2016: DOI 10.1007/s40279016-0495-z. 2010). Correlates of gross motor competence in children and adolescents: A systematic review and metaanalysis. Vähintään 10 minuutin liikkumisjaksojen kokonaiskesto oli merkitsevä tekijä myös. Analyysijakso (epoch) oli 6 sekuntia. LÄHTEET: 1. Motoristen taitojen summaindeksin sekä BMI:n jakaumien perusteella aineisto jaettiin kolmeen taitoryhmään (korkea, keskimääräinen ja matala taitoindeksi) ja kahteen painoindeksi-ryhmään (normaalija ylipainoiset). 4. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikemittarin kiihtyvyyssignaalista laskettujen liikkumista ja paikallaanoloa kuvaavien muuttujien yhteyttä diagnosoituun diabetekseen ja/tai kohonneeseen veren glukoosipitoisuuteen (>7 mmol/l). Bryant ES, James RS, Birch SL, Duncan M. Sen sijaan BMI:n ja fyysisen aktiivisuuden välillä vastaavaa yhteyttä ei löytynyt. Kuitenkin motoristen taitojen ja painoindeksin omaja yhdysvaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen on tutkittu niukasti. Scand J Med Sci Sports 2011: 21: 663–669. Sports Medicine 40 (12), 1019– 1035. Motor coordination as predictor of physical activity in childhood
63 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 monimuuttujamallissa. Jotta myönteisiä muutoksia nähdään myös veren adipokiineissä, tulee harjoittelun kestää kauemmin. Voimaharjoittelu ei vaikuttanut adipokiinitasoihin. 2015). 2015. TULOKSET: Yksilöanalyyseissä pitkäaikaista ripeää vapaa-ajan liikuntaa harrastaneilla oli vähemmän kognition alenemaa (adjustoitu OR 0,50, 95 % luottamusväli (LV) 0,35–0,73). Pitkäaikaisesti ripeää liikuntaa harrastaviksi katsottiin kuuluvan henkilöt, jotka liikkuivat kävelyä reippaampaan tahtiin molempina kyselyvuosina. Kehonkoostumusta mitattiin DXAlaitteella, josta analysoitiin manuaalisesti vatsan alueen rasvakudoksen määrä (Vatsarasva, Tallroth ym. Liikuntatiedot ovat vuosien 1975 ja 1981 kyselytietoja (keski-ikä vuonna 1981 oli 49 vuotta). Mitä pitempi päivittäinen liikkumisaika vähintään 10 minuutin jaksoista kertyi ja mitä useammin istumista tauotettiin, sitä pienempi oli diabeteksen esiintyvyys. Eriytyneen harjoittelun seurauksena vain HYP-ryhmässä havaittiin merkitsevä lasku (p<0,05). Molemmat tutkimusryhmät aloittivat neljä viikkoa kestävällä perusharjoittelujaksolla, jonka jälkeen HYP-ryhmässä harjoittelun tavoitteena oli lihasmassan kasvattaminen ja TEHO-ryhmässä voimantuottonopeuden parantaminen. Obesity Facts; 6(2):203–10. Perusharjoittelujakso nosti resistiinitasoja kummassakin koeryhmässä (p<0,05). Adipokiinit ovat pääasiassa rasvakudoksen erittämiä viestijämolekyylejä, jotka osallistuvat energiatasapainon säätelyyn, verisuonten uudismuodostukseen, immuunivasteen tuottamiseen ja insuliiniherkkyyden säätelyyn. 2013. Koska dementian ja Alzheimerin taudin kehittyminen on vuosikymmenien prosessi, ovat pitkän seurantaajan tutkimukset tärkeitä. Liikunnan määrää koskevissa analyyseissa kaksosilla, jotka kuuluivat fyysisesti inaktiivisimpaan viidennekseen molempina kyselyvuosina, oli suurentunut riski saada kognition alenema (adjustoitu OR 0,61, 95 %. Laadukkaita pitkiä seurantatutkimuksia aiheesta on vähän. Voimaharjoittelun tyyppi vaikutti merkitsevästi vatsarasvan muutokseen (ryhmä x aika yhdysvaikutus, p<0,05). Liikunnan intensiteettiä (onko harrastanut kävelyä raskaampaa liikuntaa) ja liikunnan määrää (vapaa-ajan ja työmatkaliikunnan frekvenssin, keston ja intensiteetin perusteella laskettu MET-indeksi (eli liikunnan määrä ilmaistuna perusaineenvaihdunnan tunti-kerrannaisina) tutkittiin erikseen. Tutkittavilta analysoitiin plasman adiponektiini-, leptiinija resistiini-pitoisuudet ennen harjoittelua sekä neljän ja 16 viikon voimaharjoittelun jälkeen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Reippaat tai rasittavat vähintään 10 minuutin liikkumisjaksot ja istumisen tauottaminen olivat voimakkaammin yhteydessä diabetekseen kuin lyhemmät tai kevyemmät liikkumisjaksot, MET-arvot tai paikallaanoloa kuvaavat muuttujat. LÄHTEET: 1. Neljän viikon perusharjoittelu ei vaikuttanut leptiinitasoihin kummassakaan koeryhmässä. Parittaisissa analyyseissa oli samantyyppiset trendit. MENETELMÄT: Tutkimuskohorttiin kuuluu suomalaisen kaksostutkimuksen vanhemman kohortin (kaksoset syntyneet ennen vuotta 1958 ja kaksosparin molemmat osapuolet elossa 1967) 3 050 kaksosta, jotka olivat vähintään 65-vuotiaita seurannan päättyessä ja joille on tehty puhelimitse validoitu kognitiohaastattelu seuranta-ajan lopussa. TULOKSET: Voimaharjoittelujakso ei vaikuttanut merkitsevästi kehonmassaan missään ryhmässä. Vatsarasva laski merkitsevästi sekä HYP(p<0,01) että TEHO(p<0,01) ryhmissä ensimmäisen neljän viikon harjoittelun jälkeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää voimaharjoittelujakson aikaansaamia muutoksia adipokiineissä sekä vatsan alueen rasvan määrässä. 2. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui yhteensä 92 tervettä 20–45-vuotiasta miestä (ikä: 34,0±6,5 v; pituus: 1,80±0,10 m; paino; 83±12 kg; rasvaprosentti; 27±10 %). Tämän tutkimuksen tavoite on tutkia keski-iän fyysisen aktiivisuuden ja vanhan iän kognitiivisen suorituskyvyn yhteyttä laajasti suomalaisen kaksostutkimuksen vanhemmassa kohortissa. HYP-ryhmässä resistiinitasot laskivat jälkimmäisen jakson jälkeen lähtötasolle, kun taas TEHO-ryhmässä resistiini oli merkitsevästi korkeampi kokoharjoittelujakson jälkeen (p<0,05). Jälkimmäisen 12 viikon harjoittelu sai aikaan leptiinin merkitsevän laskun (p<0,05) vain HYP-ryhmässä. Görgens ym. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen perusteella jo neljän viikon voimaharjoittelulla saadaan aikaan myönteisiä vasteita vatsan alueen rasvan määrässä. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että perinnölliset tekijät vaikuttavat suuresti sekä taipumukseen harrastaa liikuntaa että dementia-alttiuteen. Kontrolliryhmä ohjeistettiin jatkamaan liikuntaa samalla tavalla kuin ennen tutkimuksen osallistumista. Tutkimuksessa havaittiin merkitsevä yhteys vatsarasvan ja leptiinin (r=0,327, p<0,05) sekä resistiinin (r=0,209, p<0,05) välillä, mutta harjoittelun aikaansaamat muutokset eivät olleet yhteydessä toisiinsa. Kontrolliryhmällä ei havaittu merkitseviä muutoksia missään muuttujassa. Osin tutkimusten tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia ja interventiotutkimukset samoin kuin kohorttitutkimukset lyhytkestoisia. Emme kuitenkaan havainneet tilastollisesti merkitseviä kognition eroja pareilla, joissa toinen kaksonen liikkui reippaasti ja toinen kaksonen oli inaktiivi. Tallroth ym. MET-indeksin perusteella tutkittavat jaettiin viiteen yhtä suureen luokkaan. 2013). Jatkossa tarvitaan seurantatutkimuksia mahdollisen syy-seuraussuhteen selvittämiseen. Lisäksi istumisen tauottaminen nousi monimuuttujamallissa merkitseväksi tekijäksi. Voimaharjoittelu vaikuttaa plasman adipokiineihin ja vatsan alueen rasvan määrään IHALAINEN JK, PELTONEN H, TAIPALE RS, MERO AA TAUSTA: Rasvakudos on aktiivinen elin, joka tuottaa muun muassa hormoneja. Keskiiän ripeä vapaaajan liikunta on yhteydessä parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn vanhalla iällä ISOMARKKU P, WALLER K, VUOKSIMAA E, HEIKKILÄ K, RINNE J, KAPRIO J, KUJALA UM TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus on yhdistetty parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn (eli muistiin ja muuhun tiedonkäsittelyyn) aiemmin niin kohorttikuin interventiotutkimuksissakin. Kestävyysliikunnan hyödyllisistä vaikutuksista adipokiineihin mahdollisessa sydänja verisuonitautien ehkäisyssä on laajasti näyttöä, mutta voimaharjoittelun vaikutuksia on tutkittu vähemmän (Görgens ym. On tärkeää tiedostaa, että uusi ärsyke keholle, tässä tutkimuksessa voimaharjoittelu, voi saada aikaa jopa negatiivisia vasteita adipokiineissä. Sekoittavina tekijöinä huomioitiin ikä, sukupuoli, seuranta-ajan kesto, alkoholin liikakäyttö, koulutus, painoindeksi, tupakointi ja verenpainetauti. Kaksostutkimuksia liikunnasta ja kognitiosta on vähän ja suuressa osassa liikunnan mittari varsin karkea tai yksipuolinen. Tutkittavat jaettiin satunnaisesti hypertrofia(HYP, n=37), teho(TEHO, n=31) ja kontrolliryhmiin (KONT, n=18). Yksilöanalyyseissa käytettiin logistista ja lineaarista regressiomallia ja parittaisissa analyyseissa, joissa verrattiin kaksosia heidän kaksossisaruksiinsa, käytettiin ehdollista logistista regressiomallia. Progress in molecular biology and translational science.135:313–36
MENETELMÄT: Tutkimuksen osallistujat olivat 325 yläkouluikäistä oppilasta (162 tyttöä, 163 poikaa). 64 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 LV 0,43–0,88). Liikkumattoman ajan määrä ei ollut yhteydessä viivajuoksun tulokseen. Toistaiseksi tiedetään vähemmän kuntotesteihin osallistuneiden valmiudesta muuttaa liikuntaja ruokailutottumuksia sekä edellytyksistä toteuttaa muutoksia. Lisäksi tutkimuksen tulokset paljastivat, ettei itsearvioitu fyysinen aktiivisuus ollut yhteyksissä koulumenestykseen yläkoulun aikana. Tulkittaessa lasten ja nuorten 20 metrin viivajuoksun tuloksia on hyvä huomioida, että reippaan liikunnan määrän lisäksi tulokseen ovat yhteydessä myös yksilölliset taustatekijät. Tutkimuksen alussa oppilaat olivat 7.-luokkalaisia (13-vuotiaita). Regressiomalliin lisättiin muuttujat järjestyksessä: ikä, sukupuoli (poika), murrosiän vaihe, FMI, FFMI, liikkumaton aika ja reipas liikunta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Keski-iän ripeä vapaa-ajan liikunta on yhteydessä parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn vanhalla iällä. Reippaan liikunnan (moderate to vigorous physical activity, MVPA) raja-arvo oli ?2296 cpm ja liikkumattoman ajan ?100 cpm. Liikunta ja ruokailutottu musten muutokset Suomi mies seikkailee kampanjan kuntoindeksimittauksiin osallistuneilla työikäisillä miehillä KAASALAINEN K, KASILA K, KOMULAI NEN J, MALVELA M, POSKIPARTA M TAUSTA: Suomi mies seikkailee -kampanjan tavoitteena on ollut herättää työikäisten miesten kiinnostus terveellisiin elintapoihin ja liikunnan lisäämiseen, muun muassa ilmaisten kuntotestien avulla. Reippaan liikunnan, liikkumattoman ajan sekä yksilöllisten taustatekijöi den yhteydet 20 m viiva juoksun tulokseen lapsilla ja nuorilla JOENSUU L, SYVÄOJA H, KALLIO J, KULMALA J, KANKAANPÄÄ A, HAKO NEN H, KUJALA U, TAMMELIN T TAUSTA: 20 metrin viivajuoksua käytetään lapsilla ja nuorilla laajasti kestävyyskunnon mittarina osana laajempia terveyskunnon (FitnessGram) ja fyysisen toimintakyvyn (Move! -fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä) mittauspatteristoja ja sitä kautta terveyden ja liikunnan edistämisen työkaluna. Annos-vaste -suhdetta ei ollut yksilöeikä parittaisissa analyyseissa. Reippaan liikunnan ja liikkumattoman ajan lisääminen malliin lisäsi selitysastetta 6,6 % (p<0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että motoristen perustaitojen hallitseminen saattaa edistää menestymistä akateemisessa aineissa yläkoulun aikana. Ennen tilastollisia analyysejä sekä motoristen perustaitojen testien tuloksista että koulumenestyksestä muodostettiin summamuuttujat. Mittaustietoa tuli olla vähintään kolmelta päivältä (?500 min/pv). Kehonkoostumus mitattiin bioimpedanssimittauksella (InBody 720) kevyessä vaatetuksessa ja muuttujiksi valittiin rasvamassan indeksi (FMI, kg/m 2 ) sekä rasvattoman massan indeksi (FFMI, kg/m 2 ). Oppilaat täyttivät myös 7.ja 8.-luokan aikana itsearvioidun fyysisen aktiivisuuden kyselylomakkeen. Sukupuolen tai liikkumattoman ajan regressiokertoimet eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. TULOKSET: 20 metrin viivajuoksun tulosta selittävien muuttujien standardoidut regressiokertoimet ( ?) suurimmasta pienimpään olivat: FMI ( ?=-0,480, p<0,001), ikä ( ?=0,285, p<0,001), reipas liikunta ( ?=0,272, p<0,001), FFMI ( ?=0,241, p<0,001) ja murrosiän vaihe ( ?=-0,111, p=0,014). Viivajuoksun tulos laskettiin juostujen viivojen lukumääränä. Oppilaat suorittivat 7.ja 8.-luokan aikana kolme motoristen perustaitojen testiä, jotka olivat 5 metrin sukkulajuoksutesti (liikkumisja tasapainotaidot), 5-loikkatesti (liikkumistaidot) ja 8-kuljetustesti (välineen käsittelytaidot). 20 m viivajuoksu suoritettiin Move!-mittausohjeiden mukaisesti, koulutettujen mittaajien valvonnassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sosiodemografiset (ikä, koulutus, siviilisääty, työtilanne) ja psykososiaaliset (tiedot, taidot, tavoitteenasettelu, pystyvyys ja sosiaalinen. MENETELMÄT: Poikkileikkaustutkimukseen osallistui vuoden 2013 keväällä 594 lasta ja nuorta (56 % tyttöjä), iältään 9–15 v (keskimäärin 12,4±1,3 v). Regressiomallin selitysaste oli 43,8 %. Melko vähäinen liikunnan määrä näyttää riittävän suojaamaan muistia ja tiedonkäsittelykykyä eikä liikunnan määrän lisääminen enää lisännyt tätä hyötyä. Lasten ja nuorten terveyden ja liikunnan edistämistyön tueksi on jatkossa syytä tarkastella tässä tutkimuksessa havaittujen tekijöiden syy-seuraussuhteita pitkittäistutkimusasetelmassa. Nuorten fyysistä aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysmittarilla (ActiGraph GT3X+) seitsemän päivän ajan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Reippaan liikunnan määrällä oli itsenäinen positiivinen yhteys 20 m viivajuoksun tulokseen, kun yksilölliset murrosiän kasvuun ja kehitykseen liittyvät taustatekijät otettiin huomioon. Yksilöllisten taustatekijöiden (ikä, sukupuoli, murrosiän vaihe ja kehonkoostumus) selitysaste oli 37,3 %. Osalla näistä tekijöistä on reipasta liikuntaa voimakkaampi yhteys viivajuoksun tulokseen. Suomalaisten oppilaiden motoriset perustaidot, itse raportoitu fyysinen aktiivi suus sekä koulumenestys yläkoulun aikana JAAKKOLA T TAUSTA: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida suomalaisten oppilaiden motoristen perustaitojen, itseraportoidun fyysisen aktiivisuuden sekä koulumenestyksen välisiä yhteyksiä yläkoulun aikana. Rakenneyhtälömalli osoitti myös, että motoriset perustaidot kahdeksannella luokalla olivat sekä poikien että tyttöjen ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi ja positiivisesti yhteyksissä koulumenestykseen yhdeksännellä luokalla. Lisäksi heidän 7.-, 8.-, ja 9.-luokan kouluarvosanat äidinkielessä, matematiikassa ja historiassa kerättiin koulun rekisteristä. Parittaisten analyysien tulokset olivat samansuuntaiset, mutta antoivat myös viitettä vapaa-ajan liikunnan ja kognitiivisen suoriutumisen taustalla vaikuttavista yhteisistä ympäristöja geneettisistä tekijöistä. TULOKSET: Poikien ryhmässä rakenneyhtälömalli osoitti tilastollisesti merkitsevän positiivisen korrelaation (0,17) seitsemännellä luokalla mitattujen motoristen perustaitojen ja koulumenestyksen välillä. Mallinnusta varten liikkumattomasta ajasta poistettiin mittarin pitoajan ja reippaan liikunnan selittämä vaihtelu. Lisäksi lapset ja nuoret täyttivät kyselyn, jossa he arvioivat murrosiän kehitysvaihettaan Tannerin-asteikon avulla. Tilastollisissa analyyseissä muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin lineaarisella regressiomallilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten liikkumaton aika ja reipas liikunta ovat yhteydessä 20 metrin viivajuoksun tuloksiin lapsilla nuorilla, kun yksilölliset kasvuun ja kehitykseen liittyvät taustatekijät on huomioitu. Reipas liikunta ja liikkumaton aika lisättiin malliin yhdessä, muut muuttujat yksitellen
(toim.), Jallinoja, P. 1 441 miestä ja 1 840 naista, joilla ei ollut sydäntai hengityselinsairauksia, diabetesta tai verenpainelääkitystä, osallistuivat terveysja elintapakyselyyn, kehonkoostumuksen mittaukseen (Inbody), sydämen sykevälien lepotallennukseen (3 min istuen, RS800CX, Polar Electro, Kempele) ja askellustestiin, josta tallennettiin sykevälit kuormituksen ja palautumisen ajalta (RS800CX). (toim.) & Meri, K. Aineistot analysoitiin ristiintaulukoimalla ja t-testillä sekä parametrittomilla menetelmillä. per luokka: -5,9, 0,14 ja 1,8; p<0,001) ja naisilla ( ?: -5,4, 0,12 ja 2,0; p<0,001). Uusintakyselyyn vastasi 102 miestä (28 %, n=361). Kyselyllä selvitettiin sosiodemografisia tekijöitä, liikuntaja ruokailutottumuksia sekä muutosvalmiutta (aikomus/toiminta). T. 65 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 tuki) tekijät eroavat terveystottumusten muutoksia aikovien ja toteuttavien välillä. Kun mallissa huomioitiin muut riskitekijät, kestävyyskunto selitti leposykettä, sykevaihtelua (rMSSD, ln) ja sykepalautumaa miehillä ( . Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Naisilla fyysinen aktiivisuus selitti itsenäisesti leposykettä ( ?: -0,9, p<0,05) ja sykepalaumaa ( ?: 2,3, p<0,001), kun rasvapitoisuuden yhteydet sydämen autonomiseen säätelyyn eivät säilyneet itsenäisinä. Kuntotestien tarjoaminen yhteistyössä työpaikkojen, kunnan liikuntatoimen ja urheiluseurojen kanssa voisi edistää sosiaalisen tuen saamista liikuntamuutoksille ja parantaa kampanjan vaikuttavuutta. Kestävyyskunto määritettiin askellustestin loppusykkeellä ja jaettiin sukupuolittain tertiileihin (uupumuksen vuoksi keskeyttäneet alimpaan kuntoluokkaan), kuten myös kehon rasvapitoisuuden tulokset. TULOKSET: Miehillä hyvä kestävyyskunto ja fyysinen aktiivisuus sekä alhainen kehon rasvapitoisuus olivat toisistaan riippumatta yhteydessä parempaan autonomiseen säätelyyn (leposyke, sykevaihtelu ja sykepalautuma), kun muita tekijöitä ei huomioitu lineaarisessa regressiomallissa. Rasituskokeessa saadaan informaatio sydänfilmistä (EKG) ja fyysisestä suorituskyvystä,. Esimerkiksi fyysinen aktiivisuus on keino parantaa fyysistä kuntoa ja kehonkoostumusta, mutta sillä voi olla myös itsenäinen vaikutus sydämen autonomiseen säätelyyn. Miehillä rasvapitoisuuden yhteys säilyi vain sykepalaumaan ( ?: -1,3, p<0,01). Sosiodemografisilla tekijöillä (ikä, siviilisääty, terveydentila, koulutus, työtilanne), liikunta-aktiivisuudella tai kuntoindeksillä ei ollut yhteyttä ruokailutottumusten muutosaikomuksiin. Sen sijaan enemmistö liikuntamuutoksia harkitsevista oli huonokuntoisia, keski-iältään vanhempia, työssäkäyviä, parisuhteessa ja arvioivat liikuntaan liittyvät psykososiaaliset tekijät heikommiksi kuin aktiivisesti liikuntaa harrastavat. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja; nro 24/2016. Fyysisen kunnon ja aktiivisuuden sekä kehonkoostumuksen itsenäiset vaikutukset sydämen autonomiseen säätelyyn eivät ole kuitenkaan selvillä. Naisilla havaittiin samat tulokset, lukuun ottamatta fyysisen aktiivisuuden ja sykevaihtelun sekä rasvapitoisuuden ja leposykkeen välistä yhteyttä. Miehillä fyysisellä aktiivisuudella on yhteys erityisesti kuormituksen jälkeiseen sykepalaumaan ja sykevaihteluun, naisilla lepo sykkeeseen ja sykepalaumaan. Epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta ja polarisaatio: syyt, kustannukset ja ohjaustoimet. MENETELMÄT: Syksyllä 2011 kerätty alkumittausaineisto sisälsi kehon kuntoindeksimittauksen [(Inbody 720, Polar OwnIndex-testi, käden puristusvoima (Saehan dynamometri)] ja terveystottumuskyselyn 900 mieheltä (keski-ikä=43,9, SD=12,7). Rasituskokeessa mitattu suorituskyky ennustaa kuolemaa sekä naisilla että miehillä – 3033 henkilön seurantatutkimus KORPELAINEN R, LÄMSÄ J, KAIKKONEN KM, KORPELAINEN J, LAUKKANEN J, PALATSI I, TAKALA TE, IKÄHEIMO TM, HAUTALA AJ TAUSTA: Kliinistä rasituskoetta käytetään sepelvaltimotaudin diagnostiikassa ja taudin vaikeusasteen ja ennusteen arvioinnissa. Vuonna 2014 toistettiin kysely, joka osoitti, että alkumittauksissa elintapojen muutostarpeessa olevista vastaajista 65 prosenttia ei ollut muuttanut ruokailueikä liikuntatottumuksia. Fyysinen aktiivisuus arvioitiin kyselyllä (ripeän liikunnan useus <1, 1–3 tai >3 krt/vk). (toim.) 2016. Vastaavasti 66 prosenttia aikoi muuttaa ruokailutottumuksiaan ja 22 prosenttia noudatti terveellistä ruokavaliota tarkasteltaessa kalan, kasvisten ja täysjyväviljan käyttöä sekä ruokailurytmiä. Tätä selittää osittain hyvä sydä men autonominen säätely, joka ilmenee korkeana sydämen parasympaattisena aktiivisuutena. Borodulin, K. 2016). Miehillä fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä sykevaihteluun ( ?: 0,05, p<0,05) ja sykepalaumaan ( ?: 2,1, p<0,001) mutta ei leposykkeeseen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittivat, että Suomi miehen kuntotestit onnistuivat tavoittamaan vähintään kertaluonteisesti elintapamuutoksista kiinnostuneita ja niiden tarpeessa olevia miehiä. LÄHTEET: 1. Parisuhteessa elävät, korkeasti koulutetut, vähintään 1–3 tuntia viikossa liikuntaa harrastavat ja hyväkuntoiset täyttivät useammin vähintään kolme terveellisen ruokavalion kriteereistä. TULOKSET: Vuonna 2011 (n=900) 60 prosenttia miehistä liikkui alle 3 tuntia viikossa ja puolet aikoi lisätä liikuntaa. MENETELMÄT: Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 kuuluvat henkilöt kutsuttiin tutkimukseen 46-vuoden iässä. Askellustestin jälkeisen istumisen ajalta mitattiin 60 s syke palauma. Elämäntilanne, sosiaalisen tuen puute ja heikko pystyvyys sekä itsesäätelytaidot saattavat rajoittaa omatoimisia liikuntamuutoksia. Kestävyyskunnon, fyysisen aktiivisuuden ja kehon koostumuksen yhteydet sydämen autonomiseen säätelyyn keskiiässä KIVINIEMI AM, PERKIÖMÄKI N, AUVINEN J, NIEMELÄ M, TAMMELIN T, TULPPO MP, JÄRVELIN MR, JÄMSÄ T, HUIKURI HV, KORPELAINEN R TAUSTA: Hyvä fyysinen kunto ja aktiivisuus sekä kehon vähäinen rasvapitoisuus vähen tävät riskiä verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Tutkimus tukee aikaisemmin tehtyjä havaintoja liikunnan, ruokailutottumusten ja sosiodemografisten tekijöiden välisistä yhteyksistä (Borodulin ym. Istuen mitatuista sykeväleistä analysoitiin keskisyke ja syke vaihtelu (rMSSD), joka kuvaa sydämen parasympaattista säätelyä. Seuraavassa analyysivaiheessa huomioitiin myös muut riskitekijät (tupakointi, alkoholin kulutus, istumiseen käytetty aika, verenpaine sekä paastoveren kolesterolija glukoosipitoisuudet). Kysely toistettiin vuonna 2014 osallistujille, joilla kuntotestien perusteella arvioitiin olevan tarvetta elintapamuutoksille [(kehon kuntoindeksi enintään keskitasoinen, painoindeksi>25 kg/m 2 ja Inbody-mittauksissa arvioitu viskeraalirasva yli suositellun tason (>100 cm 2 )]. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kestävyyskunto on kyselyllä arvioitua fyysistä aktiivisuutta ja kehon rasvapitoisuutta tärkeämpi sydämen autonomista säätelyä selittävä tekijä keskiikäisillä miehillä ja naisilla. Sydämen autonomista säätelyä selittävään lineaariseen regressiomalliin sisällytettiin ensin kestävyyskunto ja aktiivisuus sekä kehon rasvapitoisuus. Fyysisellä aktiivisuudella on kuitenkin kestävyyskunnosta sekä muista elintavoista ja riskitekijöistä riippumaton yhteys sydämen autonomiseen säätelyyn
Suorituskyky ilmoitettiin rasituskokeen neljän viimeisen minuutin aikaisena keskimääräisenä tehona. Lisäksi tutkittiin, eroavatko fyysisesti aktiiviset ja inaktiiviset naiset erilaisten lisääntymiseen liittyvien tekijöiden suhteen toisistaan, ja ovatko nämä tekijät yhteydessä terveysliikunnan (vähintään 10 min jaksoissa keskiraskaalla tai raskaalla teholla tapahtuva liikunta) tai kevyen liikunnan määrään. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa, että lisääntymisterveyteen liittyvät tekijät kuten virtsankarkailu ja muut lantionpohjaoireet ovat yhteydessä keski-ikäisten naisten fyysiseen aktiivisuuteen. Keskimääräinen seuranta-aika oli 19 vuotta. Lisääntymisterveyteen liittyvinä teki jöinä tutkittiin mm. Suuri osa maailman väestöstä ei liiku WHO:n suosituksen mukaan. Hedelmällisyyshistoriaindeksi ei ollut yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Monimuuttujamallissa miehillä vakioitiin lisäksi maksimisyke, lepoverenpaine, sepelvaltimotauti (kyllä/ei) sekä sairastettu sydäninfarkti (kyllä/ ei). Huono suorituskyky (alin neljännes, <125W) lisäsi merkitsevästi miesten sydänja verisuonitautikuoleman (hazard ratio, HR 4,2; 95 % luottamusväli 1,7–10,8) ja kokonaiskuoleman vaaraa (HR 4,0; 95 % luottamusväli 2,5–6,4) verrattuna hyväkuntoisiin (ylin neljännes, >190W). Lantionpohjaja menopaussioireiden selvittäminen ja niiden huomioiminen voi auttaa löytämään oikeanlaiset liikuntatavat vähän liikkuville naisille.. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kliinisen rasituskokeen aikana mitattu fyysinen suorituskyky oli vahvin itsenäinen kuolemanvaaraa ennustava tekijä sekä naisilla että miehillä. Menopaussiin liittyviä oireita koki 78 % ja lantionpohjaoireita 54 %. Tarkempien syy-seuraussuhteiden selvittäminen on tärkeää fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi. Aktiivisille terveysliikuntaa kertyi keskimäärin 37,5 min ja inaktiivisille 9,1 min. Inaktiiviset naiset kokivat aktiivisia todennäköisemmin lantionpohjaoireita. Verenpaine ja syke mitattiin makuulla ja seistessä ennen rasituskoetta. Ennen rasituskoetta tutkittavat täyttivät kyselyn, jolla kartoitettiin sairaushistoria, elintavat ja työkuormitus. Regressiomallit vakioitiin kehon painoindeksillä, koulutustasolla, kroonisten sairauksien määrällä ja tupakoinnilla. Fyysinen aktiivisuus mitattiin Actigraph-kiihtyvyysmittarilla (GT3X+), jota tutkittavat pitivät lantiollaan seitsemänä peräkkäisenä päivänä koko valveillaoloajan. Yleisin oiretyyppi oli ponnistusvirtsankarkailu. Vastaavat luvut inaktiivisten naisten ryhmälle olivat: 4 h 57 min, 36 min ja 2 min. Tilastollisessa mallintamisessa käytettiin Cox:n regressioanalyysiä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin keski-ikäisten suomalaisten naisten fyysisen aktiivisuuden määrä ja intensiteetti. Fyysisesti aktiivisiksi luokiteltiin ne naiset, joiden terveysliikunnan määrä oli vähintään 150 viikkominuuttia ja inaktiivisiksi ne, joiden terveysliikunnan määrä oli sitä pienempi. Strukturoidulla kyselyllä selvitettiin naisten kokemat lantionpohjaja menopaussioireet sekä kumulatiivisen hedelmällisyyshistoriaindeksin osatekijät varhainen kuukautisten alkamisikä, suuri raskauksien määrää, keskenmenot ja vaihdevuosi-iän ohittuminen. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto koostui 3 033 (1 792 miestä, 1 241 naista) henkilöstä, jotka kävivät lääkärin lähetteellä maksimaalisessa, oirerajoitteisessa rasituskokeessa samassa terveydenhuollon yksikössä vuosina 1988–1994. TULOKSET: Miesten keski-ikä oli seurannan alkaessa 50,5 (SD 10,3) vuotta, ja naisten 52,4 (SD 8,9) vuotta. Monimuuttujaisella lineaarisella regressioanalyysillä selvitettiin, ovatko lisääntymiseen liittyvät tekijät yhteydessä keski-ikäisten naisten terveysliikunnan tai kevyen liikunnan määrään. Keskiikäisten naisten lisääntymisterveyteen liit tyvät tekijät ovat yhteydes sä objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen LAAKKONEN EK, KULMALA J, AUKEE P, HAKONEN H, KUJALA UM, LOWE D, KOVANEN V, TAMMELIN T, SIPILÄ S TAUSTA: Keski-iässä ja sen jälkeen naisten riski sairastua sydänja verisuonisekä muihin kroonisiin sairauksiin kasvaa. 66 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 mutta on vähän tietoa rasituskokeesta analysoitavien muuttujien yhteydestä erityisesti naisten pitkän aikavälin ennusteeseen. Löydökset ovat merkittäviä, koska yli 60 % osallistujista ei täyttänyt terveysliikuntasuositusta, mutta oireita koki huomattava osa. Syke ja verenpaine mitattiin rasituksen aikana kahden minuutin välein ja palautumisvaiheessa. Kevytintensiteettisen liikunnan määrää selittäviä tekijöitä tarkastelevassa mallissa lantionpohja(B=7,7, p=0,054) ja menopaussioireet (B=6,5, p=0,015) olivat yhteydessä suurempaan liikunnan määrään (R2=0,08, p<0,001). Lisään tymisterveyteen liittyvien tekijöiden ja objek tiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden yhteyttä ei ole aiemmin tutkittu. Muiden rasituskokeesta mitattujen muuttujien yhteys kuolemanvaaraan ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Naisista 155 (12,5 %) kuoli ja 57 (5,0 %) menehtyi sydänja verisuonitauteihin. Mittausjaksolta analysoitiin keskimääräinen aika, jonka henkilö oli melko paikallaan tai liikkui kevyellä, keskiraskaalla tai raskaalla teholla. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 647 48–55-vuotiasta naista. synnyttäneisyyttä sekä lantiopohjaja vaihdevuosioireita. Rasituskoemuuttujista (työteho/suorituskyky, EKG, verenpaine, syke) suorituskyky oli vahvin ennusteellinen tekijä. Mittausjaksolla aktiivisten ryhmässä liikuttiin keskimäärin 4 h 50 min kevyellä, 58 min keskiraskaalla ja 11 min raskaalla teholla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kattavasti kliinisestä rasituskokeesta kerätyn tiedon yhteyttä kuolleisuuteen miehillä ja naisilla. Rasituskokeen tärkeimmät indikaatiot olivat: diagnostinen testi (1 592 miestä, 1118 naista), työkyvyn (239 miestä, 151 naista) ja lääkityksen sopivuuden arviointi (7 miestä, 3 naista). Naisilla vastaavasti huonokuntoisten (alin neljännes, <81W) sydänja verisuonitautikuoleman vaara oli yli viisinkertainen (HR 5,4; 95 % luottamusväli 1,2–24,0) verrattuna hyväkuntoisiin (ylin neljännes, >112W), ja kokonaiskuoleman vaara oli kaksinkertainen hyväkuntoisiin verrattuna (HR 2,3: 95 % luottamusväli 1,2–4,3). Testi aloitettiin 50W kuormalla, ja kuormaa nostettiin joka neljäs minuutti miehille 50W ja naisille 25W. Kunkin selittävän muuttujan yhteys kuolemanvaaraan analysoitiin vakioimalla ikä ja painoindeksi malleissa. Keskimääräinen mittausjakso oli 15 h, josta liikkumiseen käytettiin alle 60 %. TULOKSET: Tulosten mukaan 61 prosenttia keski-ikäisistä naisista ei täyttänyt terveysliikuntasuositusta. Lantionpohjaoireiden määrä (B=-1,7, p=0,055) oli yhteydessä vähäisempään terveysliikunnan määrään (R2=0,06, p<0,001). Naisilla suorituskyvyn ja sydänja verisuonitautikuolemien välinen yhteys näyttää olevan erityisen vahva. Seuranta-aikana 1988–2010 kuoli 370 (20,6 %) miestä, ja 186 (11,6 %) miestä menehtyi sydänja verisuonitauteihin. Naisilla mallissa vakioitiin iän ja kehon painoindeksin lisäksi sykereservi (maksimisykkeen ja leposykkeen erotus). Päätetapahtumia olivat kokonaiskuolema ja sydänperäinen kuolema, jotka luokiteltiin ICD-10-tautiluokituksen mukaan. Riittävä fyysisen aktiivisuus saattaa ehkäistä sairastumista. Kuolinsyytiedot kerättiin Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteristä ja tiedot lääkehoidoista Kansaneläkelaitoksen lääkekorvausrekisteristä
Uusien hermosolujen tiheydessä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p=0,063), vaikka HCR-rotilla DCXpositiivisten solujen kokonaislukumäärä oli suurempi kuin LCR-rotilla (p<0,05). Polven valguksen ei havaittu olevan itsenäisenä tekijänä yhteydessä eturistisidevammaan. Kaikkia näitä lihavuuteen yhdistettyjä bakteeriryhmiä havaittiin enemmän LCR-rotilla. Eturistisidevammojen biomekaaniset riskitekijät nuorilla naispalloilijoilla LEPPÄNEN M, PASANEN K, KUJALA UM, VASANKARI T, KANNUS P, ÄYRÄMÖ S, KROSSHAUG T, BAHR R, AVELA J, PERTTUNEN J, PARKKARI J TAUSTA: Polven eturistisidevamma on yksi haitallisimmista polven vammoista, ja sen esiintyvyys on suuri etenkin hyppyjä ja käännöksiä sisältävien lajien nuorilla naisurheilijoilla. MENETELMÄT: Hyvän ja huonon suorituskyvyn urosrotat, HCR (high capacity rats) ja LCR (low capacity rats) lopetettiin noin 8 viikon iässä. Seuraavien etukäteen valittujen muuttujien yhteyttä vammariskiin selvitettiin: 1) polven valguskulma kontaktihetkellä, 2) maksimi polven abduktiomomentti, 3) polven siirtymä keskilinjassa, 4) polven fleksiokulma kontaktihetkellä, 5) maksimi polven fleksiokulma, ja 6) maksimi alustasta mitattu pystyvoima. Useat tässä tutkimuksessa havaitut tilastollisesti merkitsevästi eroavat bakteeriryhmät on yhdistetty aiemmissa tutkimuksissa lihavuuteen. TULOKSET: Seurannan aikana rekisteröitiin yhteensä 15 ilman suoraa kontaktia tapahtunutta eturistisidevammaa (0,2 vammaa/1000 h urheilua). Olisi myös tärkeää selvittää, missä iässä liikunta pitäisi aloittaa suotuisten vaikutusten havaitsemiseksi. Koska fyysisen aktiivisuuden myötä myös mm. TULOKSET: Rottakantojen välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja suolistomikrobistossa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoitti, että alentunut polven fleksio ja suurentunut pystyvoima hypystä alastulon aikana lisäsivät eturistisidevamman riskiä nuorilla naiskoripalloilijoilla ja -salibandypelaajilla. Jää tutkittavaksi, mitä pitkittynyt liikkumattomuus vaikuttaa, ja/tai voidaanko liikunnalla vaikuttaa huonon suorituskyvyn eläinten suoliston mikrobeihin, rasvaaineenvaihduntaan tai uusien hermosolujen määrään. Toistaiseksi kuitenkin vain yksi prospektiivinen tutkimus on löytänyt yhteyden hypystä laskeutumisessa ilmenevän valguksen ja eturistisidevamman väliltä. Alentunut polven fleksiokulma (HR 10 asteen nousulle muuttujan arvossa: 0,55; 95 % LV 0,34–0,88) ja suurentunut alustasta mitattu pystyvoima (HR 100 N:n nousulle muuttujan arvossa: 1,26; 95 % LV 1,09–1,45) lisäsivät eturistisidevamman riskiä. Kokonaiskolesterolin, HDL:n ja LDL:n määrä oli pienempi HCR-rotilla kuin LCR-rotilla (p?0,001), kun taas triglyseridien määrä oli suurempi LCR:llä kuin HCR:llä (p?0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoitti, että peritty synnynnäinen ero fyysisessä suorituskyvyssä näkyy jo nuorena paitsi rasva-aineenvaihdunnassa ja suolistomikrobiston koostumuksessa, mutta myös uusien hermosolujen määrässä. Positiivisesti värjäytyneet solut laskettiin mikroskoopilla. Polven hallitsemattoman sisäänpäin kääntymisen (valgus) on havaittu olevan osa eturistisidevamman syntymekanismia. Kuudesta tutkitusta muuttujasta maksimi polven fleksiokulma ja maksimi alustaan kohdistunut pystyvoima olivat yhteydessä tulevaan eturistisidevammaan. jälkeläisiä, jotka lopetettiin juuri sukukypsyyden kynnyksellä (puberteetissä). Neurogeneesin määrää tutkittiin fiksatuista aivoista värjäämällä aivoleikkeistä immunohistokemiallisesti merkkiproteiinia Doublecortin (DCX), joka ilmenee uusissa hermosoluissa. Tutkimme myös näiden eläinten suolistomikrobistoa, koska sillä on osoitettu olevan merkittäviä vaikutuksia isäntäeliön terveyteen ollen osallisena mm. lihavuuden kehittymisessä. Data-analyysi suoritettiin Qiime-ohjelmalla, analyysi luokitteli suolistomikrobiston pääjaksoihin, heimoihin ja sukuihin. Muuttujat 1–3 kuvaavat polven liikettä frontaalitasossa (valgus-suuntainen -kuormitus) ja muuttujat 4–6 polven liikettä sagittaalitasossa (fleksio-ekstensio -suuntainen kuormitus). ympäristön virikkeet ja sosiaalinen vuorovaikutus lisääntyy (jotka itsessään vaikuttavat positiivisesti aivojen toimintaan ja oppimiseen), tutkimme neurogeneesiä ja rasva-aineenvaihduntaa heterogeenisillä rotilla, joilla on valikoivan jalostuksen seurauksena synnynnäinen, noin kymmenkertainen ero aerobisessa suorituskyvyssä (maksimaalisessa juoksukapasiteetissa). Tätä ilmiötä selittävä mekanismi voi olla uusien hermosolujen syntyminen eli neurogeneesi, jonka on osoitettu lisääntyvän liikunnan seurauksena aivotursossa eli hippokampuksessa. Riskitiheyssuhde (HR) ja sen 95 %:n luottamusväli (LV) laskettiin kullekin muuttujalle erikseen käyttämällä Coxin-regressiota. MENETELMÄT: Yhteensä 171 tyttöä koripallon ja salibandyn juniorisarjoista (12–21v) osallistui kahden jalan pudotushyppy -testiin. Suolistomikrobiston koostumusta analysoitiin 16S rRNA -geenin tunnistukseen perustuvalla sekvensoinnilla (Illumina MiSeq). LENSU S, PEKKALA S, MÄKINEN E, HONGISTO T, NOKIA M, WIKGREN J, KOCH L, BRITTON S, KAINULAINEN H TAUSTA: Fyysisen aktiivisuuden on osoitettu vaikuttavan suotuisasti paitsi aineenvaihduntaan myös aivojen toimintaan sekä muistiin ja oppimiseen. Synnynnäisen aerobisen kapa siteetin yhteyttä suolistomikrobistoon ei ole juuri tutkittu, eikä myöskään sitä, ovatko mahdolliset erot suolistomikrobistossa yhteydessä aivojen toimintaan. Perimä siis vaikuttaa suotuisasti yksilön terveyteen monella eri tasolla. Pelaajille tapahtuvia vammoja sekä pelija harjoittelutunteja seurattiin alkumittauksien jälkeen yhdestä kolmeen vuoteen. Tutkimuksen rotat olivat jalostussukupolven 35. Hippokampus on yksi tärkeimmistä muistia säätelevistä aivon osista. Vaikka yhteys sagittaalitason kuormitusta kuvaavien muuttujien ja eturistisidevamman välillä oli selkeä, kahden jalan pudotushyppy -testi ei ole riittävän herkkä ja tarkka tunnistamaan riskissä olevia urheilijoita. Pudotushypyn ensimmäinen alastulo analysoitiin käyttämällä 3D-liikeanalyysia. Suoritustekniikan parantaminen sekä jarruttavan liikkeen lisääminen hypyistä alastulojen ja nopeiden suunnanmuutosten aikana on tärkeä osa eturistisidevammojen ehkäisyä.. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia eturistisidevamman biomekaanisia riskitekijöitä nuorilla naispalloilijoilla. Toisin sanoen, pelaajat, jotka eivät keventäneet alastuloa joustamalla polvista, olivat suuremmassa riskissä saada eturistisidevamma kuin pelaajat, jotka laskeutuivat pehmeämmin. 67 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Peritty ero suorituskyvyssä: näkyykö se jo nuorena veren rasvoissa, hippo kampuksen uusien her mosolujen määrässä tai suoliston mikrobifloorassa. Pudotushyppytestin luokittelukyky osoittautui heikoksi (ROC-käyrän alle jäävä pinta-ala 0,6 polven fleksiokulmalle ja 0,7 pystyvoimalle). Polven valguskulman (HR 10° kohden: 1,79; 95 % LV 0,71–4,55), abduktiomomentin (HR 10 Nm:n nousulle muuttujan arvossa: 1,12; 95 % LV 0,91–1,39, polven keskisiirtymän (HR 10 mm:n nousulle muuttujan arvossa: 0,99; 95 % LV 0,75–1,30) tai polven fleksiokulman kontaktihetkellä (HR 10 asteen nousulle muuttujan arvossa: 1,12; 95 % LV 0,63–2,00) ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vammariskiin. Verinäytteestä tutkittiin rasva-aineenvaihduntaa määrittämällä seerumin kolesteroliarvot sekä triglyseridit
Eri intensiteettiluokissa harrastetun liikunnan keston ja toistuvuuden avulla tutkittaville laskettiin kokonaisaktiivisuus, joka raportoitiin perusaineenvaihdunnan kerrannaisen, MET-tuntien avulla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tuloksemme viittaavat siihen, että fyysinen harjoittelu edistää aikuisen hippokampuksen neurogeneesiä tehok kaimmin, kun harjoittelu on aerobista ja pitkäkestoista. MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa selvitettiin liikunta-aktiivisuuden määrän yhteyttä terveiden ja kroonisista sairauksista vapaiden vuosien määrään ikävuosien 50 ja 75 välillä 4 2760 suomalaisen kuntatyöntekijän seuranta-aineistossa (keski-ikä 53,5 vuotta; 20 % miehiä). MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa selvitettiin LASERI-pitkittäistutkimuksen kyselyaineiston avulla lapsuuden (v.1983) koulumenestyksen ja liikunta-aktiivisuuden yhteyksiä aikuisuuden (v.2011) elintapoihin: tupakointiin, alkoholin käyttöön, nukkumiseen, TV:n katseluun, ravintoon ja ylipainoisuuteen. TULOKSET: Tutkimustulokset osoittivat, että liikunta-aktiivisuuden määrän ja terveiden elinvuosien lukumäärän välillä on annos -vaste suhde; mitä enemmän liikuntaa, sitä enemmän terveitä elinvuosia. Siksi keski-ikäisiä ja ikääntyviä tulisi kannustaa liikunnan harrastamiseen, sen ylläpitämiseen ja jopa kasvattamiseen. Vaikutus korostuu, kun yksilön geneettinen perimä tukee hyvää vastetta fyysiseen harjoitteluun. Vähän tiedetään myös siitä, miten yksilöllinen geneettinen vaihtelu harjoitteluvasteessa liittyy fyysisen harjoittelun vaikutuksiin aivoissa. Lisäksi muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin regressioanalyysillä. palveluammatit ja fyysinen työ): huippuaktiivit elivät terveinä seitsemän vuotta pidempään kuin inaktiivit. Pitkäkestoinen aerobinen harjoittelu siis lisä si hippokampuksen neurogeneesiä. 2010) että liikuntaaktiivisuudella (Telama ym. Terveiden ja kroonisista sairauksista vapaiden elinvuosien laskemiseen käytettiin tilastollista menetelmää (multistate life tables), joka perustuu ikävuosien 50 ja 75 välillä havaittujen terveydessä ja kroonisten sairauksien ilmaantumisessa tapahtuvien muutosten mallintamiseen. Suurin hyöty suuremmasta liikuntamäärästä näkyi alimmassa ammattiryhmässä (sis. Lapsuuden koulumenes tyksen ja liikunta aktiivisuuden yhteydet aikuisuuden terveellisiin elintapoihin PALOMÄKI S, HIRVENSALO M TAUSTA: Lapsuuden ja nuoruuden kehitys muodostaa tärkeän lähtökohdan aikuisuuden hyvinvoinnille. Ryhmien välisiä eroja aikuisuuden elintavoissa selvitettiin khiin-neliötestin ja varianssianalyysin avulla. Tutkittavat henkilöt (n=1 015) olivat vuonna 1983 iältään 9tai 12-vuotiaita ja heidät jaettiin sukupuolittain neljään lapsuuden koulumenestystä ja liikunta-aktiivisuutta kuvaavaan ryhmään: 1) hyvä koulumenestys ja runsaasti liikuntaa, 2) heikko koulumenetys ja vähän liikuntaa, 3) heikko koulumenestys ja runsaasti liikuntaa, 4) hyvä koulumenestys ja vähän liikuntaa. Yhteys näkyi miehillä ja naisilla sekä eri ammattiryhmissä. 68 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Liikuntaaktiivisuuden yhteys terveiden elin vuosien määrään 50 ja 75 ikävuoden välillä LESKINEN T, STENHOLM S, AALTO V, HEAD J, KIVIMÄKI M, VAHTERA J TAUSTA: Väestömme eliniän pidentyessä tulisi keskittyä parantamaan ikääntyneiden elinvuosien laatua. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen perusteella liikunta-aktiivisuuden määrällä on suuri merkitys, ei vain elämän pituuteen, mutta myös terveiden elinvuosien lukumäärään ikävuosien 50 ja 75 välillä. Vapaa-ajan ja työmatkan liikuntaa selvitettiin kyselyllä, jossa vastaajat arvioivat liikunta-aktiivisuutensa neljässä eri intensiteettiluokassa: kävely, reipas kävely, hölkkä ja juoksu tai näitä vastaavissa liikuntamuodoissa. Tässä tapauksessa vaikutus oli sama rottalinjasta riippumatta. 2013) on havaittu olevan yhteyksiä aikuisuuden terveellisiin elintapoihin, mutta näiden samanaikainen tarkastelu suhteessa aikuisuuden elintapoihin on ollut tutkimuksissa vähäisempää. Jokin aika sitten kehitettiin polygeeninen rottamalli, jonka kahden linjan edustajien juoksukapasiteetti kasvaa joko paljon tai vähän vasteena aerobiseen harjoitteluun. Lisäksi vaikutus oli suurempi sen rottalinjan edustajilla, jonka juoksukapasiteetti kasvaa paljon vasteena aerobiseen harjoitteluun. Korkeatehoisella intervalliharjoittelulla sen sijaan oli vähäisempi, tilastollisesti ei-merkitsevä positiivinen vaikutus neurogeneesiin. Vielä ei tiedetä, vaikuttavatko korkeatehoinen intervalliharjoittelu tai voimaharjoittelu samalla tavalla aikuisen hippokampuksen neurogeneesiin. Lisäksi aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunta-aktiivisuus edistää ja tukee tervettä ikääntymistä, mutta liikunta-aktiivisuuden määrän yhteyksiä terveiden elinvuosien lukumäärään ikääntyvillä ei ole aiemmin tutkittu. Toisen osakokeen tulokset osoittivat, että verrattuna voimaharjoittelua tehneisiin rottiin, hippokampuksen neurogeneesiä tapahtui enemmän rotilla, joita harjoitettiin kestävyystyyppisesti juoksumatolla. Keskimäärin huippuaktiivit miehet ja naiset elivät kuusi vuotta pidempään terveinä ja kolme vuotta pidempään ilman kroonisia sairauksia ikävuosien 50 ja 75 välillä inaktiivisiin verrattuna. METtuntien perusteella aineisto jaettiin viiteen ryhmään: inaktiivit (liikunta-aktiivisuus alle 7 MET-tuntia/viikko), vähän liikkuvat (7–14 MET-tuntia/viikko), paljon liikkuvat (14–30 MET-tuntia/viikko), aktiivit (30–60 METtuntia/viikko) ja huippuaktiivit (yli 60 METtuntia/viikko). MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa näiden kahden linjan aikuisia urosrottia harjoitettiin eri tavoin 6–8 viikon ajan ja tarkasteltiin vaikutuksia hippokampuksen neurogeneesiin. TULOKSET: Tulosten mukaan runsas päivittäinen TV:n katselu (>2h) oli yleisintä niillä miehillä, jotka kuuluivat heikomman koulumenestyksen ryhmiin riippumatta lapsuuden liikunta-aktiivisuudesta (p=0,001).. Kolmannessa osakokeessa voimaharjoittelulla ei havaittu vaikutusta hippokampuksen uusien solujen tuottoon, kypsymiseen tai selviämiseen hengissä aikuisilla SpragueDawley -kannan urosrotilla. Sekä koulumenestyksellä (Alatupa ym. Elinvuosien laatua mitattiin itseraportoidulla terveydellä ja kroonisten sairauksien ilmaantuvuudella, joita seurantaaineistossa kysyttiin neljän vuoden välein viidessä eri aikapisteessä. Tämä siitäkin huolimatta että harjoittelun seurauksena voima kasvoi huomattavasti. TULOKSET: Verrattuna liikkumattomiin kontrollirottiin, eniten uusia hippokampuksen hermosoluja havaittiin rotilla jotka saivat juosta omaehtoisesti juoksupyörässä. Pitkäkestoinen aerobinen harjoittelu lisää hippo kampuksen neurogeneesiä aikuisilla urosrotilla NOKIA MS, LENSU S, AHTIAINEN JP, JOHANSSON PP, KOCH LG, BRITTON SL, KAINULAINEN H TAUSTA: Aerobinen harjoittelu, kuten juoksu, vaikuttaa positiivisesti aivojen rakenteeseen ja toimintaan, esimerkiksi aikuisen nisäkkään aivojen hippokampuksessa tapahtuvaan neurogeneesiin ja oppimiseen. Terveiden elintapojen noudattamisen tiedetään lisäävän terveitä elinvuosia
sydänja verisuonitautien riskitekijöihin ja aikuisuuden liikunta-aktiivisuuteen, ei sen merkitystä aikuisuuden terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä voi väheksyä. Joukkueiden lääkärit ja fysioterapeutit ohjeistettiin raportoimaan kaikki turnauksissa sattuneet vammat strukturoidulla vammalomakkeella. TULOKSET: Kahdentoista kansainvälisen salibandyturnauksen aikana sattui 68 salibandyvammaa 67 pelaajalle. Suojalasien käyttöä tulisi suositella myös aikuispelaajille. Yleisimmät vammatyypit olivat nyrjähdys (46 %), ruhje (26 %) ja revähdys (16 %). Yksi selittävä tekijä saattaa olla ero lihasaktiivisuudessa, mitä ei ole kuitenkaan aiemmin todennettu suorin menetelmin. Vammojen ilmaantuvuus peleissä oli 21,24 (95 % LV 16,13–26,35) vammaa tuhatta pelituntia kohti. Suurin osa vammoista oli alaraajavammoja (65 %). Salibandyvammat kansain välisissä turnauksissa PASANEN K, BRUUN M, VASANKARI T, NURMINEN M, FREY W TAUSTA: Kansainvälinen salibandyliitto (IFF) on kerännyt vuodesta 2012 alkaen tiedot maailmanmestaruuskilpailuissa ja Euroopan seurajoukkueiden mestaruuskilpailuissa sattuneista salibandyvammoista. Aikaisemmat tutkimukset salibandyvammojen epidemiologiasta ovat keskittyneet kansallisen tason pelaajiin. & Raitakari, O. Altistusaika peleihin ja harjoituksiin laskettiin joukkueittain IFF:n turnaustilastoista. Vammoista 67 oli äkillisiä vammoja. Salibandyvammojen ilmaantuvuus tuhatta pelija harjoitustuntia kohti oli 3,07 (95 % LV 2,35–3,80). Regressiomalleissa lapsuuden koulumenestys ja aikuisuuden liikunta-aktiivisuus selittivät naisten elintapoja merkitsevästi, mutta miehillä vain koulumenestys oli merkitsevä selittäjä. LÄHTEET: 1. Elintapa-indeksin tarkastelu osoitti, että terveellisimmät elintavat olivat niillä aikuisilla, jotka olivat lapsuudessa menestyneet koulussa ja liikkuneet runsaasti, mutta hyvin koulussa menestyneet ja vähän liikuntaa lapsuudessa harrastaneet eivät eronneet tästä ryhmästä tilastollisesti merkitsevästi. Pään ja kasvojen vammat syntyivät vartalokontaktien, mailan tai pallonosumien seurauksena. Alatupa, S., PulkkiRåback, L., Hintsanen, M., Ravaja, N.,Raitakari, O.T., Telama, R., Viikari, J.S.A., & KeltikangasJärvinen, L. Kokeellisten tutkimusten mukaan istumisen vaihtaminen seisomiseen tuo kuitenkin suuremmat kardiometaboliset hyödyt ylipainoisilla verrattuna normaalipainoisiin ihmisiin. 69 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Päivittäinen tupakointi oli yleisintä miesten ryhmässä, jossa yhdistyivät lapsuuden heikompi koulumenestys ja runsas liikunta (p<0,000). Ryhmien vertailut sekä regressioanalyysit vakioitiin sukupuoleen, ikään, maksimaaliseen polven ojennuksen voimaan sekä kulloinkin käytettyyn yksilölliseen inaktiivisuusrajaan. MENETELMÄT: Neljän vuoden aikana järjestettiin 12 kansainvälistä salibandyturnausta, joihin osallistui yhteensä 112 joukkuetta ja 2 179 pelaajaa (keski-ikä 24,6±4,8). JOHTOPÄÄTÖKSET: Salibandyvammojen riski kansainvälisellä tasolla näyttäisi olevan pienempi kuin kansallisella tasolla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia salibandyvammojen ilmaantuvuutta ja vammatyyppejä kansainvälisissä turnauksissa huipputason naisja miespelaajilla. Naisilla alkoholinkäyttö oli yleisintä ryhmässä, jossa lapsuuden koulumenestys oli heikko ja liikunta-aktiivisuus vähäinen (p=0,020). EMG:llä mitattu yksilöllinen vaihte lu istumisen ja seisomisen aikaisessa lihasaktiivisuu dessa PESOLA A, LAUKKANEN A, TIKKANEN O, FINNI T TAUSTA: Yksi sedentaaritutkimuksen keskeinen hypoteesi liittyy lihasten passiivisuuteen. MENETELMÄT: Tämä tutkimus vertasi etuja takareisistä EMG-shortseilla mitattua EMG-aktiivisuutta 57 normaalipainoisen (BMI 22,5±1,5 kg/m 2 , naisia n=36) ja 27 ylipainoisen (BMI 28,4±2,9 kg/m 2 , naisia n=8) henkilön välillä sekä istumisen (30 min) että lyhytaikaisen seisomisen (15 s, EMGseisominen) aikana. Tyypillisimmät vamma-alueet olivat nilkka (26 %), pää/kasvot (18 %) ja polvi (18 %). Salibandyvammaksi määriteltiin salibandyn harjoittelun tai pelin yhteydessä sattunut äkillinen vamma tai rasitusvamma, joka aiheutti pelaamisen tai harjoittelun keskeyttämisen tai vaati lääkinnällistä hoitoa. EMG normalisoitiin maksimaalisen isometrisen polven ojennuksen ja koukistuksen aikana mitattuun EMGMVCarvoon (%EMGMVC), ja istumisen aikainen lihasten inaktiivisuus (%) ja burstien lukumäärä minuutissa määritettiin neljän eri inaktiivisuuskynnyksen avulla (60 % / 90 % EMGseisominen ja 1 % / 2 % EMGMVC). Lapsuuden liikunta-aktiivisuus ja äidin koulutustaso eivät selittäneet aikuisuuden elintapoja merkitsevästi. Vain yksi loukkaantuneista pelaajista ilmoitti käyttäneensä suojalaseja loukkaantumishetkellä. Tracking of physical activity from early childhood through youth into adulthood. Normaalipainoisilla oli istuessa keskimäärin 6 % enemmän aktiivisuutta kuin ylipainoisilla mitattuna kolmella neljästä inaktiivisuuskynnyksestä (P<0,05 kynnyksillä 60 % /. Ylipainoisten osuus oli pienin koulussa hyvin menestyneiden ja paljon liikkuneiden naisten ryhmässä (p=0,021). Koska lapsuuden liikunta-aktiivisuudella on kuitenkin monia positiivisia yhteyksiä mm. TULOKSET: Seisomisen aikana mitattu EMG-amplitudi oli 36 % korkeampi ylipainoisilla (1,9±1,5 %EMGMVC) verrattuna normaalipainoisiin (1,4±1,4 %EMGMVC, P<0,05). 2013. Istumisen aikana lihakset olivat inaktiivisena 89,8±12,7 % mittausajasta ja bursteja oli 12,7±14,2 minuutissa kaikkien inaktiivisuuskynnysten keskiarvona. Telama, R., Yang, X., Leskinen, E., Kankaan pää, A., Hirvensalo, M., Tammelin, T., Viikari, J. Istumisen vaihtamisen seisomiseen on ehdotettu vähentävän istumisen terveyshaittoja, koska lihasten oletetaan olevan passiivisia istuessa ja aktiivisia seistessä. Nilkan, polven sekä pään ja kasvojen alueen vammat olivat yleisimpiä. Portaittaisella hierarkisella regressioanalyysillä tutkittiin selittävätkö kehon paino, painoindeksi, tai bioimbedanssimenetelmällä mitattu rasvamassa tai lihasmassa itsenäisesti yksilöllisiä eroja istumisen ja seisomisen lihas aktiivisuudessa. Pään ja kasvojen vammat pitivät sisällään viisi haavaa, neljä ruhjetta, kaksi silmävammaa ja yhden aivotärähdyksen. 2. 2010. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lapsuuden koulumenestyksen yhteydet aikuisuuden elintapoihin olivat selvemmät kuin liikunta-aktiivisuuden. Eur J Epidemiology, 25: 267–274. School performance as a predictor of adulthood obesity: a 21-year follow-up study. Med Sci Sports Exerc 46 (5), 955–962. Salibandyvammojen epidemiologiaa selvittäviä tutkimuksia kansainvälisen tason pelaajilla tarvitaan vielä lisää, jotta saataisiin tarkempaa tietoa vammojen riskitekijöistä ja vammamekanismeista. Viisi eturistisiderepeämää raportoitiin ja niistä neljä sattui naispelaajille. Kuinka aktiivisia lihakset ovat istuessa. Hedelmien syönti oli yleisintä naisten ryhmissä, joissa lapsuuden liikunta oli runsasta riippumatta koulumenestyksestä (p=0,039)
Molempien ryhmien päivittäinen fyysinen aktiivisuus mitattiin rannemittarilla (Polar Active), mutta vain interventio ryhmä sai siitä palautetta. Elämäntyytyväisyys kohentui yhtäläisesti molem missa ryhmissä (interventio: p<0,001; kontrolli: p=0,01), mutta interventioryhmässä todennäköisemmin niillä, jotka olivat lähtötilanteessa tyytymättömiä elämäänsä (OR 13,8; 95 % CI 3,7–51,8) ja joita liikkuminen mielialan kohentamiseksi motivoi (OR 2,5; 95 % CI 1,1–5,6). Kaikki täyttivät laajan elintapaja hyvinvointikyselyn ja heidän pituutensa ja painonsa mitattiin tutkimuksen alussa ja lopussa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vaikka istumisen vaihtamisen seisomiseen on ehdotettu olevan yksinkertainen tapa vähentää istumisen haitallisuutta lihasaktiivisuuden lisääntymisen myötä, tämä poikittaisasetelmalla suoritettu laboratoriotutkimus osoitti että sekä istumisen että seisomisen lihasaktiivisuus voi erota merkitsevästi yksilöiden kesken. Antropometriset muuttujat eivät selittäneet muilla inaktiivisuuskynnyksillä havaittuja eroja istumisen aikaisissa EMG tuloksissa. Aineisto analysoitiin regressiomalleilla, joissa vakioitiin sukupuoli, ikä, koulutusvuosien määrä sekä kroonisten sairauksien lukumäärä. Ylipainoisilla oli korkeampi EMG amplitudi seistessä korkeamman kehon painon vuoksi, mutta istuessa heidän lihaksensa olivat inaktiivisempia normaalipainoisiin verrattuna (¾ inaktiivisuuskynnyksellä mitattuna). Tässä tutkimuksessa selvitettiin iäkkäiden henkilöiden toiminnanohjuksen yhteyttä kognitiivisilta vaatimuksiltaan erilaisiin tapoihin liikkua ympäristössään ottaen huomioon sekä liikkumisen määrän että kyvyn liikkua eri tavoin. Päävastemuuttujina olivat koetun terveyden ja elämäntyytyväisyyden muutokset. Toiminnanohjaus ei ollut yhteydessä itseraportoituihin vaikeuksiin 500 m ja 2 km kävelyssä. Liikkumisen määrää arvioitiin elinpiirin laajuudella sekä luokittelemalla jokapäiväinen fyysinen aktiivisuus validoitujen itseraportointimittareiden avulla. TULOKSET: Interventioryhmässä 182 (72,8 %) ja kontrolliryhmässä 163 (66,2 %) miestä suoritti tutkimuksen loppuun. Räätälöidyn, pelillisen aktivointipalvelun vaiku tukset nuorten miesten elämäntyytyväisyyteen ja koettuun terveyteen – väestöpohjainen, satunnaistettu kontrolloitu interventio (MOPO) PYKY R, KOIVUMAAHONKANEN H, LEINONEN AM, AHOLA R, HIRVONEN N, ENWALD H, LUOTO T, FERREIRA E, IKÄHEIMO TM, KEINÄNENKIUKAAN NIEMI S, MÄNTYSAARI M, JÄMSÄ T, KORPELAINEN R TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus on vahvasti yhteydessä henkiseen hyvinvointiin. Toiminnanohjausta arvioitiin Trail Making Testistä (TMT) suoriutumisella. Henkilöillä, joiden toiminnanohjaus oli hyvä tai keskinkertainen, oli parempi alaraajojen toimintakyky, he ajoivat todennäköisemmin autoa ja kykenivät todennäköisemmin käyttämään julkisia kulkuvälineitä verrattuna henkilöihin, joilla oli heikko toiminnanohjaus. Jos havaittu ero varmennetaan interventioissa, saattaa EMG auttaa selittämään yksilöllisiä eroja istuma-seisoma -interventioiden kardiometabolisessa vaikuttavuudessa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Mobiili, räätälöity, pelillinen aktivointi-interventio oli tehok. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 496 keskimäärin 17,8-vuotiasta (SD 0,6) miestä, jotka rekrytoitiin Oulun kutsuntatilaisuudessa syksyllä 2013. He olivat myös fyysisesti aktiivisempia ja heillä oli laajempi elinpiiri verrattuna heikon toiminnanohjauksen omaaviin henkilöihin. Alaraajojen toimintakykyä mitattiin Short Physical Performance Battery -testillä. Elämäntyytyväisyyttä mitattiin elämän onnellisuutta, kiinnostavuutta ja helppoutta sekä yksinäisyyden kokemista käsittelevillä kysymyksillä. 70 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 90 % EMGseisominen ja 1 % EMGMVC). JOHTOPÄÄTÖKSET: Hyvä toiminnanohjaus on yhteydessä iäkkäiden henkilöiden kykyyn liikkua autolla ja julkisilla kulkuvälineillä sekä korkeampaan fyysiseen aktiivisuuteen ja laajempaan elinpiiriin. Ryhmien sisäiset muutokset analysoitiin lineaarisella sekamallilla ja luokkamuuttujien muutos moniimputoidulla McNemar -testillä. Koetussa terveydessä ei tapahtunut merkitsevää muutosta kummassakaan ryhmässä, mutta interventioryhmässä sen parantumista ennusti lähtötilanteen huonoksi koettu terveys (OR 9,6; 95 % CI 3,7–24,9 ) ja siihen oli yhteydessä intervention aikana kohentunut itsearvioitu kunto (OR 4,2; 95 % CI 1,5–11,9). Jatkossa on syytä selvittää, voiko toiminnanohjausta harjoittamalla edistää ikääntyneiden ihmisten liikkumista sen eri muodoissa ja siten tukea itsenäisenä ja aktiivisena vanhenemista. Sekä korkea inaktiivisuuskynnys (P<0,001) että matala lihasmassa (P<0,05) selittivät itsenäisesti kynnyksellä 60 % EMGseisominen mitattua korkeaa lihasten inaktiivisuusaikaa istuessa selittäen 51 % varianssista yhdessä iän, sukupuolen sekä maksimaalisen polven ojennuksen voiman kanssa. TMT suoritusten jakauman pohjalta henkilöt jaettiin kolmeen ryhmään: heikko, keskinkertainen ja hyvä toiminnanohjaus. Iäkkäiden henkilöiden kognitiivisen toiminnan ohjauksen yhteys liikkumi sen eri muotoihin PORANENCLARK T, VON BONSDORFF MB, RANTAKOKKO M, PORTEGIJS E, ERIKSSON JG, RANTANEN T, VILJANEN A TAUSTA: Toiminnanohjaus, kognitiivinen kyky, jota tarvitaan tavoitteellisen toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen, heikkenee vanhuudessa. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 157 kotonaan asuvaa 76–91-vuotiasta henkilöä. Vain kehon paino selitti itsenäisesti suurempaa EMG amplitudia seistessä (P<0,01), selittäen 14 % koko mallin varianssista yhdes sä iän, sukupuolen sekä maksimaalisen polven ojennuksen voiman kanssa (P<0,05). Toiminnanohjauksen heikkeneminen saattaa olla osatekijä iäkkäiden ihmisten liikkumiskyvyn vaikeuksiin. Elämäntyytyväisyyden ja koetun terveyden parantumista ennustavat tekijät analysoitiin logistisen regression monimuuttujamallilla sekä interventioryhmän sisällä että koko tutkimusjoukossa. Digitaalinen elintapaohjaus voi edistää nuorten liikunta-aktiivisuutta ainakin lyhytaikaisesti, mutta sillä voi olla muita vaikutuksia, jotka jäävät usein tutkimatta, kuten vaikutukset subjektiiviseen terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkittavat satunnaistettiin interventioryhmään (n=250) ja kontrolliryhmään (n=246). Ryhmien välisten muutosten ero analysoitiin t-testillä ja moni-imputoidulla Mann Whitney U -testillä. Interventioryhmä sai käyttöönsä älypuhelimessa toimivan hyvin vointivalmennuspalvelun, jossa aktivointi oli räätälöity aktiivisuustasojen ja elämäntapamuutoshalukkuuden mukaan, ja joka hyödynsi pelillisiä elementtejä. Itseraportoituja vaikeuksia autolla ajamisessa, julkisten kulkuvälineiden käytössä sekä 500 metrin ja kahden kilometrin kävelyssä arvioitiin kyselylomakkeella. Aineisto analysoitiin sekä intention-to-treatettä per protocol -menettelyllä. Kontrolliryhmä jatkoi normaalia elämäänsä. Tässä MOPO-hankkeen osatutkimuksessa selvitetään, miten kuuden kuukauden mobii li, räätälöity, pelinkaltainen aktivointiinterventio vaikuttaa nuorten miesten elämäntyytyväisyyteen ja koettuun terveyteen. TULOKSET: Tutkittavien keski-ikä oli 82,6 vuotta ja heistä 61 % oli naisia
15±6 kestävyysharjoitusta ja 3±1 vs. MENETELMÄT: 127 hävittäjäohjaajan (20–48 v) liikuntakäyttäytymistä ja sen muutoksia työuran aikana selvitettiin kyselytutkimuksella IPAQ-, SIVAQja SMS 2-mittarein. JOHTOPÄÄTÖKSET: Uusimmatkaan lentokoulutusohjelmat eivät näytä tehostaneen lentäjien aktiivisimman lentouravaiheen aikaista liikuntakäyttäytymistä, vaikka lentäjien liikuntamotivaatio sinänsä on varsin hyvä. T1Dja CON-ryhmien välillä ei ollut eroa missään tässä raportoiduissa muuttujissa ennen interventiota suoritetussa kuormituskokeessa (p>0,05). Yksilöllisen liikuntaharjoit telun vaikutukset aivojen mikroverenkiertoon tyypin 1 diabetesta sairastavilla miehillä ja heidän verrokeil laan RISSANEN APE, TIKKANEN HO, KOPONEN AS, AHO JM, PELTONEN JE TAUSTA: Liikuntaharjoittelua suositellaan lukuisten terveysvaikutustensa vuoksi osaksi tyypin 1 diabetesta (T1D) sairastavan potilaan elämää. Ventilaatio (VE) laski kuormalla 160W T1D-ryhmässä ja kuormilla 160W ja 200W CON-ryhmässä (p<0,05), mutta aivojen verenvirtaukseen vaikuttavaa valtimoveren hiilidioksidiosapainetta kuvaavan uloshengityksen loppuvaiheen hiilidioksidiosapaineen (PETCO 2 ) vasteissa ei havaittu muutoksia (p>0,05). Kuormituksen aikana mitattiin alveolaarisen kaasujenvaihdon (massaspektrometria) ja aivojen otsalohkon isoaivokuoren mikroverenkierron vasteita (lähi-infrapunaspektroskopia [NIRS]). Mainittuun aikaan fyysisen aktiivisuuden esteet (erityisesti työnantajan, mutta myös henkilökohtaiset resurssit ja aika) nousevat merkittävästi. Tämä tutkimus pyrki selvittämään, näkyvätkö säännöllisen liikuntaharjoittelun mahdollisesti aikaansaamat suotuisat muutokset aivojen mikroverenkierrossa samanlaisina T1D-potilailla kuin heidän terveillä verrokeillaan. 3±3 lihaskuntoharjoitusta, 57±5 vs. MENETELMÄT: Kahdeksan tyypin 1 diabetesta sairastavaa miestä (T1D) (ikä 33±6 v; BMI 25±3 kg/m 2 ) ja kahdeksan tervettä iän, antropometrian ja maksimaalisen hapenottokyvyn (VO 2peak ) suhteen kaltaistettua verrokkimiestä (CON) (ikä 38±7 v; BMI 26±4 kg/m 2 ) suorittivat vuoden pituisen yksilöllisen liikuntaintervention. NIRS-signaaleista analysoitiin paikallista hapen jakelun ja käytön epätasapainoa kuvaavan deoksihemoglobiinin (% ?[HHb]) suhteelliset konsentraatiomuutokset kuormituksen aikana. Työperäisen TULE-oireilun esiintyvyyden, aivan nykyaikaisimpien työn reaaliaikaisen kuorman mittausmenetelmien ja lentäjien fyysisen kunnon/harjoittelun yhteyksiä kannattaisi tutkia moniammatillisesti työterveyshuollon, lentokoulutussuunnittelun, lentoturvallisuusalan ja liikunta-ammattilaisten yhteistyönä. Vapaa sana -osion tuloksia analysoitiin laadullisesti teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. 7762±3812 kcal. Näyttö liikuntaharjoittelun suotuisista vaikutuksista T1D-potilaiden mikroverenkierron komplikaatioiden (nefropatia, neuropatia, retinopatia) ehkäisyn kannalta on kuitenkin ristiriitaista. 16:52±4:39 h:min, 7759±4540 vs. Työn kuormittavuutta ja työperäistä oireilua voitaneen jossain määrin hallita hyvin korkealla fyysisellä suorituskyvyllä, joka teoriassa rajoittaa lennonaikaista kuormittumista submaksimaaliseksi ja mahdollistaa nopeamman palautumisen uuteen lentosuoritteeseen. yksisuuntaisella varianssianalyysilla (post hoc: Tukey, Games-Howell) ja Pearsonin tulo momenttikorrelaatiolla. Koehenkilöiden yksilöllisin sykemittaritallennuksin keräämien harjoitustietojen perusteella oli toteutunut liikuntaharjoittelu (keskiarvo±keskihajonta per kuukausi) ryhmissä (T1D vs. TULOKSET: Liikuntaharjoittelu paransi VO 2peak :ä ja maksimitehoa sekä T1Dryhmässä (ennen interventiota 45±5, intervention jälkeen 49±6 ml/min/kg rasvaton massa [FFM], p<0,01; ennen 237±34, jälkeen 254±27W, p<0,05) että CON-ryhmässä (ennen 48±3, jälkeen 52±5 ml/min/kg FFM, p<0,05; ennen 255±17, jälkeen 282±36W, p<0,05). Koska hengitysfunktio ei vaikuttanut tähän ryhmien väliseen eroon, on havainnon taustalla oltava muita aivojen hapen jakeluun ja käyttöön vaikuttavia tekijöitä kuten esimerkiksi diabeteksen mahdolliset patofysiologiset vaikutukset aivojen verisuoniston uudismuodostukseen, autoregulaatioon tai hiilidioksidireaktiivisuuteen.. Muutosta havainnoitiin fyysisen aktiivisuuden, liikunta-aktiivisuuden, liikuntamotivaation ja fyysisen aktiivisuuden esteiden avulla. 55±8 % sykereservistä, 16:58±6:07 vs. CON) samanlaista (p>0,05): 13±4 vs. Sotilaslentäjän liikunta käyttäytyminen virkauran aikana RINTALA H, VÄHÄSÖYRINKI E TAUSTA: Sotilaslentäjän ammatti on yksi fyysisesti kuormittavimmista. Aivojen % ?[HHb] ei muuttunut millään kuormilla T1D-ryhmässä mutta laski kuormalla 200W CON-ryhmässä (p<0,05). Aivojen mikroverenkiertoon kohdistuvia liikuntaharjoittelun vaikutuksia ei ole tutkittu. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kuormituksenaikainen hapen jakelun ja käytön epätasapaino aivojen otsalohkon paikallisessa mikroverenkierrossa ei parantunut T1D-ryhmässä mutta parani kovatehoisen kuormituksen (200W) aikana CON-ryhmässä. Koehenkilöt suorittivat portaittain nousevan maksimaalisen kuormituskokeen polkupyöräergometrillä ennen ja jälkeen intervention: Levon (5 min) ja vastuksettoman pyöräilyn (5 min) jälkeen kuormaa lisättiin 40W kolmen minuutin välein uupumukseen asti. On tulkittavissa, että nykyisen aktiivisuuden määrä ja laatu eivät edelleenkään liene optimaaliset ylläpitämään hävittäjäohjaajien fyysistä suorituskykyä ja edesauttamaan tehokasta palautumista operatiivisesti keskeisen virkauravaiheen aikana. Hävittäjäohjaajien liikuntaa ja ammatillista fyysistä harjoittelua työn kuormittavuuden tehokkaammaksi hallitsemiseksi pitäisi edesauttaa lentokoulutusohjelmistoon nykyistä kiinteämmin ja olennaisemmin sitomalla. Hävittäjäohjaajien liikuntamotivaatio, joka näyttää rakentuvan pääsääntöisesti itsemääräämisteorian integroidun säätelyn, sisäisen motivaation ja tunnistetun säätelyn tasoista, pysyy kuitenkin pääsääntöisesti kohtalaisen korkeana koko lentouran ajan. Ikäryhmiä vertailtiin mm. 30–40 ikävuosien aikana yleinen fyysinen aktiivisuus ja liikunta-aktiivisuus heikkenevät verrattuna uran alkuvuosiin, mutta aktiivisuus lisääntyy uudelleen kuormittavimman työuravaiheen jälkeen ennen eläköitymistä. TULOKSET: Vaikka Ilmavoimien hävittäjäohjaajien liikuntakäyttäytyminen pysyy normaaliväestöön verrattuna kohtalaisen aktiivisella tasolla läpi uran, se ei koko aktiivisen lentouran työn fyysiseen kuormittavuuteen nähden edusta merkittävän korkeaa eli esimerkiksi urheilijatasoa. Populaation liikuntakäyttäytymistä on tutkittu sen sijaan vähän. Oma arvio terveyden ja kunnon kohenemisesta olivat yhteydessä toisiinsa. Aiempien tutkimusten mukaan suomalaisten sotilaslentäjien työn kuormittavuudesta johtuvan TULE-oireilun esiintyvyys on erittäin korkea (>90 % populaatiosta), ja fyysinen suorituskyky laskee 30–40 ikävuoden aikana, mutta lähtee jopa uudestaan nousuun työkuorman vähentyessä. 71 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 kain hyvinvoinnin edistäjä niillä nuorilla miehillä, jotka alkuaan olivat tyytymättömiä elämäänsä ja kokivat terveytensä huonoksi. On myös viitteitä siitä, että liikuntaharjoittelun aikaansaama lihasten hiusverisuonten uudismuodostus olisi T1D-potilailla terveitä vähäisempää
MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 22 tervettä miestä (ikä 26±5 vuotta, painoindeksi: 23,4±1,7, maksimaalinen hapenottokyky: 48,9±6,2 ml/kg/min). 72 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Endorfiinit jylläävät kova tehoisen intervalliharjoituk sen, mutta eivät aerobisen harjoituksen jälkeen SAANIJOKI T, TUOMINEN L, TUULARI J, NUMMENMAA L, ARPONEN E, KALLIOKOSKI K, HIRVONEN J TAUSTA: Liikunta tuottaa useimmille iloa ja kohottaa mielialaa, mutta ilmiön taustalla olevia neurobiologisia aivomekanismeja ei toistaiseksi juuri tunneta. Toistaiseksi on epäselvää selittääkö sama biologinen ilmiö tai mekanismi tässä tutkimuksessa havaittua yhteyttä epigeneettisen ikääntymisnopeuden ja lihasvoiman heikkenemisen välillä vai onko kysymys kahdesta erillisestä, samaan aikaan etenevästä, prosessista.. Telomeeripituus ei ollut yhteydessä suorituskykyyn eikä kehon koostumukseen. Kaksosparien korreloituneisuus otettiin huomioon ja tilasto analyysit suoritettiin R-ohjelmistolla (R 3.2.2). Positiiviset tuntemukset, tyytyväisyys, euforisuus ja energisyys lisääntyivät aerobisen liikunnan jälkeen, kun taas negatiiviset tuntemukset, ärtyneisyys ja väsymys lisääntyivät ja energisyys väheni HIIT:n jälkeen. HIIT:n aikaansaama endogeenisten opioidien vapautuminen liittyy todennäköisesti kovatehoisen harjoituksen aiheuttaman kivun ja elimistön kokeman voimakkaan akuutin fyysisen stressin lievitykseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää näiden biologisten ikääntymismarkkereiden yhteyttä kehon koostumukseen ja fyysiseen suorituskykyyn 48 identtisellä kaksossiskolla. Tiedetään myös, että liikunnan kesto ja intensiteetti vaikuttavat koettuun mielihyvän tuntemukseen. Epigeneettinen ikääntymisnopeus muodostettiin lineaarisen regressioyhtälön (DNAm ikä ja kronologinen ikä) jäännösten avulla. Koehenkilöt arvioivat liikunnan rasittavuutta ja miellyttävyyttä harjoituksen aikana sekä mielialaansa ennen ja jälkeen liikuntasuorituksen kyselymittareiden avulla. Fyysistä suoritusky kyä tutkittiin mittaamalla maksimaalinen puristusja polven ojennusvoima sekä 10 metrin kävelyyn kulunut aika. Kiihtynyt epigeneettinen ikääntyminen suhteessa kronologiseen ikään oli yhteydessä heikompaan käden puristusvoimaan. Biologisen ikääntymisen etenemistä on pyritty ennustamaan erilaisilla ikääntymismarkkereilla, jotka usein selittävät vain murto-osan ikääntymisprosessin yksilöllisestä vaihtelusta. Epigeneettinen ikääntymisnopeus oli yhteydessä alhaisempaan puristusvoimaan ( ?=-5,3 SE 1,9 p=0,011), mutta ei muihin fyysisen suorituskyvyn muuttujiin eikä kehon koostumukseen. genetics.ucla.edu. Aivojen ?-opioidireseptorit (MOR) välittävät mo nipuolisesti positiivisia ja negatiivisia tuntemuksia, eri asioista saatavaa palkitsevuuden tunnetta, riippuvuutta ja euforian tuntemusta sekä kivunlievitystä. MENETELMÄT: DNAm ikä määritettiin metylaatiodatasta (Illumina’s Infinium Human Methylation 450 Bead Chip) Horvathin verkkosovelluksen avulla https://dnamage. Kaksi lupaavinta markkeria ovat DNA:n metylaatioikä (DNAm ikä) eli ”epigeneettinen kello” sekä telomeerien lyheneminen (1). Kaksosparien samankaltaisuutta arvioitiin parien sisäisen korrelaation avulla. Uusi biologisen ikääntymisen markkeri – DNAm ikä – korreloi kronologisen iän kanssa ja oli siten odotetusti yhteydessä fyysiseen suorituskykyyn. DNAm iän algoritmi perustuu 353:een spesifin CpG-kohdan metyloitumiseen (2). JOHTOPÄÄTÖKSET: Madaltunut MOR:en sitoutumispotentiaali HIIT:n jälkeen viit taa endogeenisten opioidien, kuten ?-endorfiinin, vapautumiseen kovatehoi sen tree nin seurauksena. PET-kuvaukset suoritettiin eri päivinä satunnaisessa järjestyksessä eri tilanteissa: 1) tunnin mittaisen tasavauhtisen aerobisen pyöräilyn jälkeen (vastus aerobisen ja anaerobisen kynnyksen puolivälissä), 2) HIIT:n jälkeen (pyöräilyä 5×30 s maksimiteholla / 4 min palautus, vastus 7,5 % kehonpainosta), 3) tunnin levon jälkeen. Heikon puristusvoiman tiedetään ennustavan ikääntymiseen liittyvien sairauksien ja toiminnan vajauksien ilmenemistä sekä kuolleisuutta. Muuttujien välisiä yhteyk siä tarkasteltiin korrelaatioiden ja line aarisen regressioanalyysin avulla. Tavanomaiseen aerobiseen liikuntaan usein yhdistetty mielialan koheneminen puolestaan saattaa välittyä opioidijärjestelmän sijaan jonkin toisen mekanismin kautta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat biologisen ikääntymisen etenevän hyvin samankaltaisesti identtisillä kaksosilla, mikä selittynee samalla geeniperimällä ja/tai jaetuilla ympäristötekijöillä. Kaikki koehenkilöt PET-kuvattiin levon ja aerobisen harjoittelun jälkeen, ja kaksitoista koehenkilöä PETkuvattiin lisäksi HIIT:n jälkeen. TULOKSET: Verrattuna tunnin kestoiseen aerobiseen liikuntaan sekä lepotilanteeseen, HIIT:n jälkeen MOR:en sitoutumispotentiaali oli merkitsevästi madaltunut useilla aivojen palkitsemisjärjestelmään kuuluvilla alueilla, kuten talamuksessa, tyvitumakkeissa, mantelitumakkeessa, etuaivokuorella, pihtipoimussa ja hippokampuksessa. Tässä tutkimuksessa vertasimme positroniemissiotomografiakuvantamisen (PET) avulla, miten endogeenisten opioidien taso ja MOR:en määrä muuttuu tavanomaisen, tunnin mittaisen aerobisen harjoituksen ja kovatehoisen intervalliharjoituksen (HIIT) seurauksena. Leukosyyttien telomeeripituus arvioitiin qPCR-tekniikalla. TULOKSET: Kronologinen ikä (61,3 SD 5,9) oli hieman korkeampi kuin DNAm ikä (58,4 SD 6,6). Vastaavaa ei havaittu aerobisen harjoituksen jälkeen, vaikka se kohottikin mielialaa päinvastoin kuin HIIT. Biologisen ikääntymisen markkerit korreloivat voimakkaasti kaksosparien välillä; DNAm ikä r=0,88 (95%CI 0,79–0,97), epigeneettinen ikääntymisnopeus r=0,68 (0,30–0,85) ja telomeeripituus r=0,77 (0,60–0,94). Aerobisen liikunnan ja lepotilanteen välillä ei sitoutumispotentiaalissa havaittu merkitseviä eroja. Kronologinen ikä korreloi DNAm iän kanssa (r=0,78, p<0,001), mutta ei epigeneettisen ikääntymisnopeuden (r=-0,15, p=0,41) eikä telomeeripituuden (r=-0,17, p=0,34) kanssa. Kehon rasvaprosentti ja rasvaton massa mitattiin bioimpedanssilla. Myös kiihtynyt epigeneettinen ikääntyminen on yhteydessä kohonneeseen kuoleman riskiin (1). PETkuvauksissa käytettiin [11C] karfentaniilimerkkiainetta, joka sitoutuu spesifisesti ?-opioidireseptoreihin. Kiihtynyt epigeneettinen ikääntyminen on yhtey dessä heikentyneeseen lihasvoimaan SILLANPÄÄ E, ISMAIL K, LAAKKONEN EK, VAARA E, RANTANEN T, KOVANEN V, SIPILÄ S, KAPRIO J, OLLIKAINEN M TAUSTA: Ihmisen ikääntyminen on monisyinen prosessi, johon liittyy suoritusja toimintakyvyn heikkeneminen ja kehon koostumuksen muutokset. Siten niiden aktivoituminen endogeenisten opioidien, kuten ?-endofiinien, vapautumisen seurauksena saattaa olla myös liikunnasta aiheutuvien mielialamuutosten taustalla. Koko aineistossa yksilötasolla korkeampi DNAm ikä oli yhteydessä alhaisempaan puristusvoimaan ( ?=-3,8 SE=1,4 p=0,009) ja polven ojennusvoimaan ( ?=-7,0 SE=1,3 p<0,001) ja heikompaan kävelynopeuteen ( ?=-0,043 SE=0,02 p=0,012), mutta ei kehon koostumukseen. Merkkiaineen sitou tuminen, joka kuvaa saatavilla olevien MOR:en määrää, ilmaistiin sitoutumispotentiaalina
73 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 LÄHTEET: 1. Tutkittavat arvioivat liikuntaaktiivisuutensa neljässä eri intensiteettiluokassa: kävely, reipas kävely, hölkkä ja juoksu tai niitä vastaavissa liikuntamuodoissa. Horvath S. Hyödyntämällä toistetusti mitattuja liikunta-aktiivisuustietoja ennen ja jälkeen eläköitymisen, tämän seurantatutkimuksen tavoitteena oli selvittää yksilötason muutoksia liikunta-aktiivisuudessa tutkittavien siirtyessä kokoaikaisesta työstä työkyvyttömyys-, osa-aikaja ikäperusteiselle eläkkeelle. Genome Biol. Eri intensiteettiluokissa harrastetun liikunnan keston ja toistuvuuden avulla tutkittaville laskettiin kokonaisaktiivisuus, joka raportoitiin perusaineenvaihdunnan kerrannaisen, MET-tuntien avulla. Marioni RE et al. Sports Medicine 45:1469–1481, 2015. Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero m. Maksimaalinen hapenottokyky lisääntyi vain SIT-ryhmässä (+5 %, p=0,013) ja pysyi MICT-ryhmässä muuttumattomana. Positronemissiotomografian avulla tutkittiin luurankolihasten glukoosin ja vapaiden rasvahappojen soluunottoa reisien etuja takaosien lihaksissa sekä kyynärvarren koukistajissa ja ojentajissa ennen ja jälkeen harjoittelujakson. 2. Liikunnan tiedetään vaikuttavan myönteisesti sokeriaineenvaihduntaan sekä terveillä että tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä (2). Tutkittavat toteuttivat kahden viikon aikana kuusi kertaa polkupyöräergometrilla joko SIT-harjoittelua (4–6 x 30 s täydellä teholla / 4 min palautus) tai MICT-harjoittelua (40–60 min 60 % teholla kestävyyskuntotestissä saavutetusta maksimaalisesta tehosta). Diabetes Metab Res Rev 25:13–40, 2009. rectus femoris -lihaksessa, jossa glukoosinotto lisääntyi SIT-ryhmässä merkitsevästi enemmän kuin MICT-ryhmässä (ryhmä*treeni yhdysvaikutus p=0,010). Korkeampi eläköitymisikä (>64 vs. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kahden viikon SITja MICT-harjoittelun jälkeen luurankolihasten glukoosinotto lisääntyi huomattavasti tyypin 2 diabeetikoilla ja esidiabeetikoilla sekä alaettä yläraajoissa. IJE 2016; 45(2):424–432. LÄHTEET: 1. Liikuntaaktiivisuudessa tapahtuvat muutokset eläkkeelle siirryttäessä STENHOLM S, PULAKKA A, KAWACHI I, OKSANEN T, HALONEN J, AALTO V, KIVIMÄKI M, VAHTERA J TAUSTA: Eläkkeelle siirtyminen on merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa ajankäyttöön, päivittäisiin rutiineihin sekä taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin. TULOKSET: Koko kehon insuliiniherkkyys lisääntyi 25 % (p=0,001) ja lihasten insuliinistimuloitu glukoosinotto lisääntyi sekä reiden etu(SIT: +138 % ja MICT +93 %, treenivaikutus p=0,001) että takaosissa (SIT: +56 % ja MICT +19 %, p=0,002) samoin kuin kyynärvarren koukistajissa (SIT: +31 % ja MICT +31 %, p=0,010) ja ojentajissa (SIT: +45 % ja MICT +17 %, p=0,018) kummassakin harjoitusryhmässä, eikä harjoitusvaikutuksessa ollut ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevää eroa (p?0,14). DeFronzo RA, Tripathy D: Skeletal Muscle Insulin Resistance Is the Primary Defect in Type 2 Diabetes. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 26 (ikä 46, SD 4; 10 naista) tyypin 2 diabeetikkoa tai esidiabeetikkoa, jotka satunnaistettiin kahteen ryhmään, joko 1) kovatehoisen intervalliharjoittelun (sprint interval training, SIT) tai 2) kohtuukuormitteisen kestävyysharjoittelun (moderate intensity continuous training, MICT) ryhmään. Wang Y, Simar D, Fiatarone Singh MA: Adaptations to exercise training within skeletal muscle in adults with type 2 diabetes or impaired glucose tolerance: a systematic review. Liikunta-aktiivisuuden kehittymistä ennen ja jälkeen eläkkeelle siirtymisen analysoitiin regressiomalleilla (GEE-mallit), jotka ottavat huomioon toisistaan riippuvat havainnot. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin tekijöitä, jotka ennustavat liikunta-aktiivisudessa tapahtuvia muutoksia. Osa aikaisemmista tutkimuksista on osoittanut, että liikunta-aktiivisuus lisääntyy eläkkeelle siirryttäessä, mutta tutkimukset ovat pohjautuneet vähäiseen määrään toistomittauksia tai ne on toteutettu normaalia nuorempina eläköityneiden joukossa. Kovatehoinen intervalli harjoittelu ja kohtuukuor mitteinen kestävyysharjoit telu parantavat nopeasti lihasten aineenvaihduntaa tyypin 2 diabeetikoilla ja esidiabeetikoilla SJÖROS TJ, HEISKANEN MA, MOTIANI KK, LÖYTTYNIEMI E, ESKELINEN JJ, VIRTANEN KA, SAVISTO NJ, SOLIN O, HANNUKAINEN JC, KALLIOKOSKI KK TAUSTA: Koko kehon ja luurankolihasten insuliiniherkkyys on merkittävästi huonontunut tyypin 2 diabeetikoilla (1). Tilastollisissa analyyseissa huomioitiin myös tutkittavien eläköitymisikä, sukupuoli, tupakointi, alkoholinkäyttö, painoindeksi sekä sairauksien lukumäärä ennen eläköitymistä. 3. 60–64 vuotta), korkeampi ammattiasema. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli verrata kovatehoisen intervalliharjoittelun ja kohtuukuormitteisen kestävyysharjoittelun vaikutuksia lihasten glukoosin ja rasvahappojen käyttöön tyypin 2 diabeetikoilla ja kohonneesta paastosokerista tai heikentyneestä sokerin siedosta kärsivillä esidiabeetikoilla. Diabetes Care 32:S157, 2009. Vapaa-ajan ja työmatkoihin liittyvä liikunta-aktiivisuus selvitettiin kyselylomakkeella neljän vuoden välein. Osallistujat vastasivat kyselyihin keskimäärin 3,6 kertaa (neljästä mahdollisesta) aikavälillä 10 vuotta ennen eläköitymistä ja 10 vuotta eläköitymisen jälkeen. Glukoosinottoa mitattiin hyperinsulineemisen euglykeemisen clamp -tutkimuksen aikana ja rasvahappojen ottoa paastotilassa. Tieto eläkkeellesiirtymispäivästä ja eläkelajista saatiin Eläketurvakeskuksesta. 2013;14(10):R115. Milanovic Z, Sporiš G, Weston M: Effectiveness of High-Intensity Interval Training (HIT) and Continuous Endurance Training for VO 2max Improvements: A Systematic Review and Meta-Analysis of Controlled Trials. Rasvahappojen otto lisääntyi vain reiden etuosan lihaksissa (p=0,021), eikä sekään eri tavoin ryhmien välillä (p=0,80). 2. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto muodostui 9 488:sta Kuntasektorin seurantatutkimukseen osallistuneesta kunta-alan työntekijästä, jotka eläköityivät vuosina 2000–2011. Harjoittelu lisäsi myös rasvojen käyttöä pääasiallisesti työtä tekevissä reiden etuosan lihaksissa. TULOKSET: Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä vaihteli merkitsevästi eläkeluokkien välillä ollen 61,9 vuotta ikäperusteisessa eläkkeessä, 58,9 osa-aikaeläkkeessä ja 55,4 työkyvyttömyyseläkkeessä. Viime vuosien tutkimukset osoittavat, että kovatehoisella intervalliharjoittelulla on monia kohtuukuormitteista kestävyystyyppistä liikuntaa vastaavia terveysvaikutuksia terveessä väestössä (3). Nämä havainnot korostavat sekä SITettä MICTharjoitusmenetelmän kykyä korjata lihasten heikentynyttä glukoosiaineenvaihduntaa esidiabeetikoilla ja tyypin 2 diabeetikoilla hyvin lyhyessä ajassa. Osa-aikaeläkkeelle siirtyneillä liikunta-aktiivisuus ei muuttunut ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä liikunta-aktiivisuus väheni 1,54 MET-tuntia (95 % lv -2,45– -0,64) eläkkeelle siirtymisen yhteydessä. Henkilöillä, jotka siirtyivät ikäperusteiselle eläkkeelle, liikunta-aktiivisuus lisääntyi 1,81 METtuntia (95 % luottamusväli (lv) 1,20–2,42) neljän vuoden eläkkeellesiirtymisaikavälin aikana, mutta laski lähes lähtötasolle (-1,80 MET-tuntia, 95 % lv -2,83– -0,79) eläkevuosien aikana
Interventiot (lihaskuntoharjoittelu ja/tai selkäneuvonta) toteutettiin 5–15 henkilön pienryhmissä työpaikkojen läheisyydessä työvuorojen vaihtuessa. Myös sairauspoissaolot, ja etenkin niiden osuus kunkin ryhmän kokonaiskustannuksista, olivat yhdistelmäryhmässä (6 %) selvästi muita ryhmiä pienemmät (48–78 %). Tulokset viittaavat siihen, että eläköityminen on optimaalinen ja otollinen ajankohta liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen. Interventio ei ollut kustannusvaikuttava tarkasteltaessa laatupainotettuja elinvuosia. Tutkittavat satunnaistettiin neljään ryhmään (lihaskuntoharjoittelu, selkäneuvonta, edellisten yhdistelmä, vertailuryhmä). Interventioryhmiä ohjasivat koulutetut terveysja liikunta-alan ammattilaiset. Työhön liittyvä pelkokäyttäytyminen väheni (p=0,001) sekä selkäneuvonta että yhdistelmäryhmässä, mutta ei lihaskuntoharjoitusryhmässä. MENETELMÄT: Tutkimus oli satunnaistettu, kontrolloitu interventiotutkimus. Tutkittavat satunnaistettiin kahteen ryhmään. Geometriset muutokset ja jäyhyysmomenttien kasvu näkyivät selvemmin per protocol -analyysissä, jossa olivat mukana yli 75 % harjoitusohjelman harjoituksista tehneet urheilijat. Hoitoalalla alaselkävaivat ovat yleisiä, ja suurin työstä poissaolon sekä varhaiseläkkeelle siirtymisen syy. Ryhmien välisiä eroja analysoitiin yleistetyillä lineaarisilla sekamalleilla (GLMM). TULOKSET: Alkumittauksiin osallistui 219 hoitajaa, joista 80 % (n=176) 6 kk:n ja 72 % (n=157) 12 kk:n seurantamittauksiin. Koeryhmä (n=40) osallistui 20 viikon jaksotettuun, progressiiviseen harjoitusohjelmaan, jossa pikajuoksun lajiharjoitteisiin (2 krt/vk) yhdistettiin maksimaalista ja räjähtävää voimaharjoittelua (2 krt/vk). Jatkotutkimuksissa tulisi selvittää keinoja, joilla eläköityvien liikunta-aktiivisutta pystyttäisiin lisäämään ja ylläpitämään eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Hoitajapulan uskotaan kasvavan seuraavina vuosikymmeninä, kun hoitoa tarvitsevan ikääntyvän väestön määrä kasvaa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Intensiivisellä voimaja nopeusharjoittelulla voidaan parantaa ikääntyvien urheilijoiden sääriluun varren. TULOKSET: Harjoittelulla ei ollut vaikutusta sääriluun distaaliosan luumuuttujiin. Kontrolliryhmä (n=32) jatkoi omaa juoksupainotteista harjoitteluaan. Muutosero koeryhmän hyväksi oli ~2 %. Tutkimus toteutettiin kolmena osatutkimuksena peräkkäisinä vuosina. Nousu oli kuitenkin väliaikainen, ja aktiivisuus väheni eläkevuosien aikana. Tutkimusryhmien kokonaiskustannusten keskiarvot poikkesivat merkitsevästi toisistaan (p<0,001), samoin sairauspoissaolokustannusten keskiarvot (p=0,025). Luuston kannalta tehokas kuormitus voi kuitenkin olla liian rajua harjoitteluun tottumattomille, haurasluisille iäkkäille, jotka eivät välttämättä kykene tai ole halukkaita osallistumaan sellaiseen harjoitteluun. CSA, kuoriluun CSA, ThCO sekä pinta-alaja tiheyspainotteiset jäyhyysmomentit (IminA, IminD, IpolarA) kasvoivat kontrolliryhmään verrattuna 1,6– 3,2 % (p=0,035–0,006). Lisäksi laskettiin kokonaiskustannukset (interventioiden hinta, terveydenhuollon kustannukset, lääkkeet, sairauspoissaolopäivät). Intensiivisen voima ja nopeusharjoittelun vaiku tus ikääntyvien pika juok sijoiden sääriluun rakenteeseen, tiheyteen ja lujuuteen: satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus SUOMINEN T, KORHONEN MT, ALÉN M, HEINONEN A, MERO A, SUOMINEN H TAUSTA: Intensiivinen voimaja isku-tärähdystyyppinen harjoittelu on tehokas tapa lisätä luun mineraalimassaa ja parantaa luun geometrisia ominaisuuksia nuoruusiässä sekä mahdollisesti myös aikuisiässä ja vanhuudessa. palveluammatit ja fyysinen työ) ja vähäisempi sairastavuus (0 vs. Lihaskuntoharjoittelun ja selkäneuvonnan vaiku tukset ja kustannusvai kuttavuus naishoitajien alaselkäkipuun ja sairauspoissaoloihin SUNI J, KOLU P, TOKOLA K, RAITANEN J, RINNE M, TAULANIEMI A, PARKKARI J, KANKAANPÄÄ M TAUSTA: Hoitotyössä on runsaasti selkää kuormittavia haitallisia asentoja ja liikkeitä, joista raskaimpia ovat potilaan nostot ja siirrot. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maksimaalisen ja räjähtävän voimaja nopeusharjoittelun vaikutusta pitkään harjoitelleiden, iäkkäiden pikajuoksijoiden sääriluun tiheyteen sekä luun rakenteellisiin ja mekaanisiin ominaisuuksiin. PQCT-kuvista analysoitiin luun mineraalimäärä (BMC) ja sen jakauma, volumetrinen mineraalitiheys (vBMD), geometriset ominaisuudet (poikkipinta-ala, CSA ja kuoriluun paksuus, ThCO) sekä laskennallinen puristusja taivutuslujuus. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lihaskuntoharjoittelu yhdistettynä selkäneuvontaan oli vaikuttava interventio naishoitajien selkäkivun ja siihen liittyvän pelkokäyttäytymisen vähentämisessä. >1 kroonista sairautta) olivat yhteydessä suurempaan liikunta-aktiivisuuden nousuun ikäperusteiselle eläkkeelle siirryttäessä. Interventioiden kustannusvaikuttavuutta arvioitiin laskemalla inkrementaalinen kustannusvaikuttavuussuhde sekä piirtämällä hyväksyttävyyskäyrät laatupainotetuille elinvuosille (quality-adjusted life years, QALY) ja sairauspoissaolopäiville. Viime mainittu on kustannusvaikuttavaa sillä 92 % todennäköisyydellä yhden sairauspoissaolopäivän väheneminen edellyttäisi yhteiskunnalta 278 euron panostusta, kun hoitajan sairauspoissaolopäivän keskimääräinen hinta on 370 euroa. Selkäkivun voimakuus (p=0,001) ja fyysiseen aktiivisuuteen liittyvä pelkokäyttäytyminen (p=0,007) vähenivät ja kipuun liittyvä elämänlaatu parani (p=0,008) vain yhdistelmäryhmässä suhteessa vertailuryhmään. Polaarisen massajakauman mukaan BMC lisääntyi anteromediaalisella alueella (p=0,046). Tutkittavat olivat 30–55-vuotiaita naishoitajia, joilla oli ajoittaista alaselkäkipua ja jotka tekivät selkää kuormittavaa hoitotyötä. Sääriluun varressa yhdysvaikutus (ryhmä x aika, ANOVA) oli merkitsevä kuoriluun paksuudessa (p=0,008) ja pienimmän taivutuslujuuden jäyhyysmomentissa (IminA, p=0,041). MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 72 aktiivisesti harjoittelevaa ja kilpailevaa, 40–85-vuotiasta pikajuoksijamiestä, joilla oli pitkä harjoittelutausta. Seurantamittaukset tehtiin välittömästi interventioiden ja 12 kk:n jälkeen. 74 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 (erityisasiantuntijat vs. Malleihin sisällytettiin sekoittavia tekijöitä, joista merkityksettömiä tai mallia heikentävät muuttujat pudotettiin pois. Luustomittaukset tehtiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT) sääriluun varresta ja distaaliosasta. BMC:n muutosero koeryhmän hyväksi oli 0,7 % (p=0,017) kun taas tiheyden muutokset olivat päinvastaisia (vBMD -0,9 %, p=0,035 ja kuoriluun vBMD -0,8 %, p=0,043). Osana räjähtävää voimaharjoittelua tehtiin hyppelyja loikkaharjoituksia 1–2 kertaa viikossa. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää lihaskuntoharjoittelun ja selkäneuvonnan vaikutuksia ja kustannusvaikuttavuutta selkäkivun voimakkuuteen, pelkokäyttäytymiseen, elämänlaatuun ja sairauspoissaoloihin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunta-aktiivisuus lisääntyi alkuun huomattavasti kokoaikaisesta työstä ikäperusteiselle eläkkeelle siirryttäessä. Pienryhmissä toteutetut interventiot kestivät 6 kk
terveellinen ravitsemus, painonhallinta ja liikunnan hyödyt). Fysioterapeutti antaa liikuntaneuvontaa ja ohjaa progressiivisen kotiharjoitusohjelman (Otago Exercise Programme, tasot A-D sekä lisäharjoitteet). Koulumenestystiedot (kouluarvosanojen keskiarvo) kerättiin opintorekisteristä. Ryhmästä riippumatta tutkimukseen sisältyy ensimmäisen vuoden aikana 5 henkilökohtaista neuvontaja ohjauskäyntiä sekä 8 seurantapuhelua. Ilmoittautuneista 17 on perunut osallistumisensa. Liikuntaryhmässä on 31 ja rentoutusryhmässä 32 tutkittavaa. Muuttujien välisiä yhteyksiä testattiin rakenneyhtälömallinnuksella kontrolloiden mallit iällä, sukupuolella, äidin koulutustasolla ja lasten oppimisvaikeuksilla. Fysioterapeutti mittaa käden puristusvoiman dynamometrilla (Jamar) ja testaa tasapainon, ketteryyden, lihasvoiman ja kävelynopeuden (SPPB, TUG). Syyskuun 2016 alkuun mennessä tutkimukseen on ilmoittautunut 116 henkilöä. Harjoittelulla ei ollut vaikutusta luun distaaliosaan eikä luun mineraalitiheyteen, mikä viittaa siihen, että luustomuutosten takana oli lisääntyneen ja tehostuneen voimaja loikkaharjoittelun vääntökuormitus pikemminkin kuin iskutärähdystyyppisen harjoittelun pystysuuntainen puristuskuormitus, johon urheilijoiden luut olivat kenties jo adaptoituneet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten liikunta ja liikkumaton aika ovat yhteydessä koulumenestykseen, ja välittävätkö kestävyyskunto, lihavuus ja nukkumaanmenoaika näitä yhteyksiä. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että liikkumaton aika näyttäisi sisältävän myös koulumenestykselle edullista tekemistä, jos sitä ei kerry ylen määrin niin että kestävyyskunto heikkenee. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 970 4.–7.-luokkalaista lasta (52 % tyttöjä) yhdeksästä koulusta eri puolilta Suomea keväällä 2013. Tasapainovarmuus arvioidaan ABCja elinpiirin laajuus LSA-kyselyllä. Toiminnan vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu. Terveyskioski on matalan kynnyksen perusterveydenhuollon palvelu. Alkumittauksiin jonottaa. Kehon rasvaprosentti ei välittänyt liikunnan, ruutuajan tai muun liikkumattoman ajan yhteyksiä koulumenestykseen. Nyt testattavan ohjelman voidaan olettaa lisäävän tutkittavien liikunta-aktiivisuutta ja elinpiirin laajuutta, parantavan liikkumiskykyä ja elämänlaatua sekä vähentävän kaatumisia ja niistä aiheutuvia vammoja. Terveysneuvonta iäkkäi den henkilöiden fyysisen aktiivisuuden ja elinpiirin laajuuden edistämisessä ja kaatumisten ehkäisyssä TIIRIKAINEN E, EDGREN J, SIPILÄ S, RANTANEN T, HEINONEN A, NIKANDER R Iäkkäiden henkilöiden fyysisen aktiivisuuden tukeminen sekä kaatumisista aiheutuvien vammojen ja toimintarajoitteiden ehkäiseminen ovat merkittäviä keinoja, kun halutaan lisätä aktiivisia elinvuosia ja rajoittaa terveydenhuollon kustannuksia. Tulokset viittaavat siihen, että riittävä liikunnan määrä, liiallisen ruutuajan välttäminen ja aikaisemmat nukkumaanmenoajat saattavat vaikuttaa myönteisesti koulumenestykseen. Kaatumiset, elämänlaatu (WHOQOL-26), muisti ja kognitio (MMSE), mieliala (PRIME-MD, GDS-15) sekä alkoholin käyttö (AUDIT-C, AUDIT) arvioidaan kyselyillä. Satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen (ISRCTN65406039) rekrytoidaan Pirkanmaan alueelta 450 yli 64-vuotiasta kotona asuvaa henkilöä, joilla on lieviä liikkumiskyvyn vaikeuksia. Fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksuminen on tärkeää, ei pelkästään terveyden vaan myös oppimistulosten näkökulmasta. 75 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 geometrisia ominaisuuksia ja luun lujuutta huolimatta pitkästä harjoittelutaustasta ja valmiiksi vahvoista luista. Liikkumattomalla ajalla, josta poistettiin ruutuajan selittämä vaihtelu, oli suora positiivinen yhteys (B=0,193, P<0,001) ja heikomman kestävyyskunnon kautta epäsuora negatiivinen yhteys (B=0,040, P=0,001) koulumenestykseen. Lasten liikunnan ja liikkumattoman ajan määrää mitattiin kiihtyvyysantureilla (ActiGraph GT3X+) seitsemän päivän ajan. TULOKSET: Itseraportoidulla liikunnalla oli suora positiivinen yhteys (B=0,084, P<0,001) ja paremman kestävyyskunnon kautta epäsuora positiivinen yhteys (B=0,061, P<0,001) koulumenestykseen. Tutkittavat satunnaistetaan liikuntatai rentoutusryhmään. Nämä tekijät vaikuttavat toisiinsa, ja niillä tiedetään olevan yhteyksiä myös oppimistuloksiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tässä tutkimuksessa lapsilla, jotka liikkuivat enemmän, oli parempi kestävyyskunto ja korkeampi kouluarvosanojen keskiarvo. Itseraportoidulla ruutuajalla oli epäsuora negatiivinen yhteys koulumenestykseen myöhäisemmän nukkumaanmenoajan (B=-0,071, P<0,001) ja heikomman kestävyyskunnon (B=-0,039, P<0,001) kautta. Liikunta-aktiivisuus arvioidaan 7 päivän ajalta Hookie AM 20 -mittarilla ja päiväkirjalla. Lisäksi lapset täyttivät liikuntaa, ruutuaikaa ja nukkumaanmenoaikaa koskevan kyselyn (liikunta ja ruutuaika kysymykset WHO-Koululaistutkimuksesta). Rentoutusryhmälle tarjotaan rentoutusohjausta. Kiihtyvyysanturilla mitattu liikunta ei ollut yhteydessä koulumenestykseen. Kestävyyskunto mitattiin 20 m viivajuoksutestillä (Move!-mittaukset) ja kehon rasvaprosentti bioimpedanssimittauksella (InBody 720). Haastattelut, terveystarkastus, liikkumiskyvyn testaus sekä aktiivisuusmittarin käyttö toistetaan 12, 24 ja 48 kk kuluttua alkumittauksista. Aiemmissa tutkimuksissa niiden merkitystä koulumenestykselle on tarkasteltu erikseen eikä yhtenä kokonaisuutena. Terveystarkastuksessa terveydenhoitaja tarkistaa tutkittavien sairaudet, lääkitykset, pituuden, painon, ja BMI:n sekä mittaa pulssin ja verenpaineen. Liikuntaryhmäläiset saavat terveydenhoitajalta terveysneuvontaa (aiheina mm. Se tavoittaa vuosittain merkittävän määrän iäkkäitä. Poissulkukriteerit ovat: ei pysty kävelemään 500 metriä, vakava progressiivinen neurologinen sairaus, vakava hengitysja verenkiertoelimistön sairaus, odotettavissa oleva elinikä alle 12 kk, heikentynyt muisti (MMSE ?21) tai alkoholin suurkuluttaja (yli 3 annosta/päivä). Alkumittauksissa on käynyt 68 tutkittavaa, joista 2 on suljettu pois terveydellisistä syistä ja 2 oli liian hyväkuntoisia. Vastaavasti lapsilla, joille kertyi enemmän ruutuaikaa, oli heikompi kestävyyskunto, myöhäisemmät nukkumaanmenoajat sekä alhaisemmat kouluarvosanojen keskiarvot. Liikunnan ja liikkumatto man ajan yhteydet koulu menestykseen välittyvät kestävyyskunnon ja nukku maanmenoajan kautta SYVÄOJA HJ, KANKAANPÄÄ A, KALLIO J, HAKONEN H, KULMALA J, HILLMAN CH, PESONEN AK, TAMMELIN TH TAUSTA: Terveyden kannalta on tärkeää, että lapset liikkuvat ja nukkuvat riittävästi eivätkä istu liikaa päivän aikana. Vaikka urheilijoiden intensiivinen harjoitusohjelma ei sellaisenaan sovi ikääntyvälle väestölle, voitaisiin harjoitteiden sovelluksia hyödyntää ikääntyvien liikuntaohjelmissa ennen toiminnanvajausten ilmenemistä, ja siten osaltaan edesauttaa tukija liikuntaelimistön kunnon ylläpitämistä ja vähentää luiden murtumariskiä. Tässä tutkimuksessa selvitetään Ylöjärven terveyskioskissa toteutetun terveysneuvonnan ja liikuntaohjauksen vaikutuksia iäkkäiden henkilöiden kaatumistapaturmien määrään, liikunta-aktiivisuuteen, elinpiirin laajuuteen, liikkumiskykyyn sekä elämänlaatuun ja mielialaan
Miesten turnauksissa sääntöjen vastaisten tilanteiden aiheuttama vuotuinen aivotärähdysriski oli merkitsevästi laskeva, kun taas sääntöjen sallimien tilanteiden aiheuttama aivotärähdysriski pysyi samalla tasolla. Protokolla-artikkeli julkaistaan v. Vuodesta 2012 lähtien miesten MM-kisoissa aivotärähdyksen vammariski on ollut alhaisempi kuin alle 20-vuotiaiden ja alle 18-vuotiaiden poikien MM-kisoissa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoitti, että seuranuorten terveys on monella osa-alueella parempi kuin seuraan kuulumattomilla. Aivotärähdyksien vammariski on ollut miesten turnauksissa kuitenkin aleneva ja vuoden 2012 jälkeen juniorien vuotuinen aivotärähdysriski on ollut korkeampi kuin miesten aivotärähdysriski. TULOKSET: Satakuusikymmentä aivotärähdystä raportoitiin 3293 ottelusta. Vuoden 2012 Zurichin konsensuskokouksen jälkeen yksikään aivotärähdyksen saanut miespelaaja ei palannut aivotärähdyksen jälkeen takaisin samaan peliin. Kyselylomakkeissa kysyttiin henkilökohtaista ja suvun sairaushistoriaa, vammoja ja tukija liikuntaelimistön terveydentilaa. Nuorten turnauksissa sekä sääntöjen vastaisten että sääntöjen sallimien tilanteiden aiheuttama aivotärähdysriski oli nouseva. 2017 loppuun. Aivotärähdykset jääkiekon MMkisoissa ja talvi olym pia laissa TUOMINEN M, HÄNNINEN T, PARKKARI J, STUART MJ, LUOTO T, KANNUS P, AUBRY M TAUSTA: Aivotärähdykset ovat urheilussa kasvava huolenaihe. Ryhmien väliset erot määritettiin ristiintaulukoinnilla sekä chi-square -testillä ja tarvittaessa t-testillä tai MannWhitneyn -testillä. Kymmenen vuoden tutkimusjakson aikana turnauksissa sääntöjen vastaisten taklausten aiheuttamien aivotärähdysten vuotuinen vammariski oli hitaasti aleneva ja sääntöjen sallimien taklausten aiheuttama vammariski oli puolestaan hitaasti nouseva. Lisäksi otettiin lepo EKG, tehtiin virtaus-tilavuus spirometria bronkodilataatio -kokeella ja määritettiin pieni verenkuva. Kyselyt, lääkärintarkastukset ja laboratoriomittaukset tehtiin seuratoimintaan osallistuville nuorille (n=401) sekä nuorille, jotka eivät olleet seuratoiminnassa mukana (n=179). Pääosa aivotärähdyksistä syntyi kontaktissa toiseen pelaajaan (89 %) (miehet A-pooli 91 %). JOHTOPÄÄTÖKSET: Korkein aivotärähdysriski oli miesten turnauksissa. Uniongelmia esiintyi toistuvasti 9,8 %:lla seuranuorista ja 25,0 %:lla ei-seuranuorista, P=0,000. Vammoja esiintyi kuitenkin seuranuorilla merkitsevästi enemmän. 76 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 31 henkilöä. Laitakontaktissa tapahtuneiden aivotärähdyksien riski oli merkittävästi alhaisempi niissä turnauksissa, missä joustokaukalo oli käytössä. 2017–18, jonka jälkeen alkumittausaineistosta tehdään ensimmäiset poikkileikkausanalyysit. Tutkittavien paino, pituus ja verenpaine mitattiin. Myös akuutit vammat viimeisen vuoden aikana olivat yleisempiä seuranuorilla: 47,0 % vs. Tutkimuksessa kehitetään terveyskioskien terveysneuvontaa ja testataan erityyppisten liikuntaohjelmien soveltuvuutta ikääntyville henkilöille, joilla on kohonnut kaatumisriski ja lieviä liikkumiskyvyn vaikeuksia. Tutkittavien rekrytointi jatkuu ainakin v. Vammadiagnoosit olivat joukkueiden lääkäreiden tekemiä. Verikoe-, verenpaineja spirometria-tulosten analyysit eivät ole vielä valmistuneet, mutta ne esitellään Liikuntalääketieteen päivillä. Terveyserot seuranuorten ja eiseuranuorten välillä: Terveyttä edistävä liikunta seura (TELS) tutkimus TOIVO K, KANNUS P, KOKKO S, ALANKO L, HEINONEN OJ, KORPELAINEN R, SAVONEN K, SELÄNNE H, VASANKARI T, KANNAS L, KUJALA U, VILLBERG J, PARKKARI J TAUSTA: Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia terveyseroja liikuntaseuratoimintaan osallistuvien ja osallistumattomien nuorten välillä perustuen terveystarkastuksesta saataviin tietoihin. Objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden yhteydet valtimoiden jäykkyyteen 6–8vuotiailla lapsilla VEIJALAINEN A, HAAPALA EA, VÄISTÖ J, LINTU N, WIKLUND P, WESTGATE K, EKELUND U, LINDI V, BRAGE S, LAKKA TA TAUSTA: Liikkumattomuus on merkittävä verenkiertoelinsairauksien vaaratekijä sekä suuri kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen ongelma Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa. Vammariski oli korkein miesten MM-kisojen A-poolin turnauksia ja talviolympialaisissa (IR 1,6) ja alhaisin naisten MM-kisoissa ja talviolympialaisissa (IR 0,9). Joustokaukaloa käytettäessä laitakontaktissa tapahtuneiden aivotärähdyksien vammariski (IR) oli 0,2 pelaajan pelaamaa tuhatta ottelua kohden, kun taas vammariski (IR) oli 1,1 perinteistä kaukalon laitaa käytettäessä [RR jälkimmäiselle: 6,4, (95 % CI 1,50–27,61]. Naisten MM-kisoissa aivotärähdykset tapahtuivat pääasiassa tahattomien törmäyksien (34 %; IR 0,3) ja vartalotaklauksien (31 %; IR 0,3) seurauksena. Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden yhteyksistä valtimoiden jäykkyyteen esimurrosikäisillä lapsilla tiedetään kuitenkin vähän ja aikaisempien tutkimusten tulokset ovat olleet ristiriitaisia.. Päähän kohdistuneen taklauksen aiheuttama aivotärähdysriski oli korkein alle 18-vuotiaiden (56 %) ja alle 20-vuotiaiden A-poolin (61 %) turnauksissa (molemmissa IR 0,8). TULOKSET: Seuranuorista 86,6 % olivat normaalipainoisia ja ei-seuranuorista 72,6 %, P=0,000. MENETELMÄT: Tämä poikkileikkaustutkimus perustui kyselyihin ja terveystarkastuksiin, jotka tehtiin 14–17-vuoden ikäisille nuorille osana Terveyttä edistävä liikuntaseura -tutkimusta. Yleisimpiä aivotärähdyksen aiheuttajia olivat päähän kohdistunut taklaus (42 %), vartalotaklaus (23 %), selästä taklaaminen (13 %) ja tahattomat törmäykset (13 %). Vuoden 2012 Zurichin konsensuskokouksen suosituksien mukaisesti yksikään aivotärähdyksen saanut miespelaaja ei palannut samaan otteluun vamman jälkeen. MENETELMÄT: Tutkimuksessa analysoitiin vuosina 2006–2016 169 jääkiekon MM-kisoissa ja talviolympialaisissa sattuneet aivotärähdykset kansainvälisiin turnauksiin standardoidun vammojen raportointijärjestelmän mukaisesti. 25,0 % (P=0,000) ja rasitusvammojen osalta luvut olivat vastaavasti 37,4 % ja 27,5 % (P=0,029). Tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa terveyskioskien toiminnassa ja perusterveydenhuollossa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata aivotärähdyksien esiintyvyyttä ja riskitekijöitä kansainvälisessä jääkiekossa sekä löytää tapoja alentaa aivotärähdysriskiä. Sääntöjen vastaisten tilanteiden aiheuttamien aivotärähdyksien vuotuinen vammariski on alentunut miesten turnauksissa, mutta on noussut hitaasti muissa turnauksissa. Verenkiertoelinsairaudet alka vat kehittyä jo varhaislapsuudessa ja valtimoiden jäykistymistä voidaankin pitää yhte nä ensimmäisistä verenkiertoelinsairauksien merkeistä. Kes kimääräinen aivotärähdyksen vammariski (IR) oli 1,1 pelaajan pelaamaa tuhatta ottelua kohden. Toistuvia päänsärkyjä oli 17,8 %:lla seuranuorista ja 37,5 %:lla ei-seuranuorista, P=0,000
Fyysinen passiivisuus oli aika, jonka lapsi vietti <1,5 MET:n aktiviteeteissa. Tutkimme lisäksi kuormittavuudeltaan 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 MET:iä ylittävän kumulatiivisen ajan (min/pvä) yhteyksiä valtimoiden jäykkyyteen. Tulokset tukevat myös käsitystä siitä, että vähintään 60 min/vrk kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta vähentää verenkiertoelinsairauksien vaaraa lapsuudesta lähtien. Itsekoettua kuntoa kuvaa vien ryhmien välisiä eroja tutkittiin Sidakin post-hoc -testiä käyttäen. Lisäksi vähintään 68 minuuttia fyysistä aktiivisuutta yli 5 MET:n kuormittavuustasolla ja 26 min/vrk fyysistä aktiivisuutta yli 6 MET:n kuormittavuustasolla erottelivat muista lapsista lapset, joilla oli kohonnut valtimojäykkyys. Kevyessä aktiivisuudessa (1,5–3 MET) oli eroja vain kaikkein huonokuntoisimpien välillä. Itsekoettu fyysinen kunto ja objektiivisesti mitattu liikuntaaktiivisuus iäkkäil lä henkilöillä WALLER K, VÄHÄYPYÄ H, LINDGRÉN N, KAPRIO J, SIEVÄNEN H, KUJALA UM TAUSTA: Liikunta-aktiivisuus ja koettu kunto ovat tärkeitä osa-alueita yleisen toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta iäkkäillä henkilöillä. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 136 (79 tyttöä ja 57 poikaa) iältään 6–8-vuotiasta esimurrosikäistä lasta. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota kuntonsa huonoksi kokevien iäkkäiden liikkumiskykyä rajoittaviin tekijöihin ja pyrkiä korjaamaan niitä liikkumiskyvyn palauttamiseksi. Istumisen määrässä ja jo kevyessä aktiivisuudessa sekä päivittäisissä askelmäärissä näkyi eroja hyväja huonokuntoisten välillä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vähäinen fyysinen aktiivisuus yli 3 MET:n kuormittavuustasolla oli yhteydessä suurempaan valtimojäykkyyteen. Ainostaan istumista ja yli 10 min paikallaanoloa oli enemmän niillä henkilöillä, joiden koettu kunto oli tyydyttävä tai huono verrattuna parempikuntoisiin. Nämä yhteydet säilyivät merkitsevinä myös otettaessa analyyseissa huomioon lapsen ikä, sukupuoli, sykeja liikemittarin pitoaika, kestävyyskunto, kehon rasvakudoksen määrä, ja useat ravitsemukselliset tekijät. Itsekoettu kunto mitattiin viisiluokkaisella kysymyksellä, jolla tutkittavat arvioivat fyysisen kuntonsa joko erittäin hyväksi, melko hyväksi, tyydyttäväksi, melko huonoksi tai erittäin huonoksi (kaksi viimeistä luokkaa yhdistettiin yhdeksi huonokuntoisten luokaksi). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoittaa, että koettu kunto on yhteydessä päivittäiseen liikunta-aktiivisuuteen ja inaktiivisuuteen iäkkäillä henkilöillä. ROC-käyräanalyysien perusteella lapsilla joiden fyysinen aktiivisuus tapahtui yli 5 MET:n kuormittavuustasolla vähintään 68 min/vrk (95 % luottamusväli [LV] = 63–105 min/vrk) oli muita lapsia kimmoisammat valtimot (ROC-käyrän alle jäävä alue [Area Under the Curve, AUC]=0,609, 95 % LV=0,522–0,691, p=0,047, sensitiivisyys=79 %, spesifisyys=49 %). Fyysistä aktiivisuutta ja fyysistä passiivisuutta mitattiin yhdistetyllä sykeja liikemittarilla. TULOKSET: Alustavien tulosten perusteella suurin osa inaktiivisista toiminnoista (makaaminen, seisominen ja alle 10 minuutin paikallaanolo) eivät olleet yhteydessä henkilön koettuun kuntoon, kun mallissa otettiin huomioon mittaria käytetty aika, sukupuoli, BMI ja liikkumista rajoittava vamma. Monissa tutkimuksissa on havaittu esim. Tämän kaltaisissa tutkimuksissa on kuitenkin sellainen hankaluus, että itse syy-seuraus -suhdetta aero bisen kyvykkyyden ja kognition välillä on vaikea osoittaa, koska harjoitteluun liittyvä sosiaalinen kanssakäyminen ja mielihyvä sekä yleinen lisääntynyt virikkeisyys ovat kaikki myös erikseen oppimiskykyä ylläpitäviä ja edesauttavia tekijöitä. Fyysinen aktiivisuus jaettiin kevyeen (1,5–4 metabolista yksikköä, MET), kohtuukuormitteiseen (>4–7 MET) ja raskaaseen (>7 MET) fyysiseen aktiivisuuteen. Lapsella katsottiin olevan kohonnut valtimojäykkyys, jos hänen Stiffness Index -arvonsa kuului ylimpään neljännekseen. 77 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 Liikuntalääketieteen päivät 9.–10.11.2016 Lisäksi tutkimuksia objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden yhteyksistä valtimojäykkyyteen on vähän ja tutkimuksemme tarkoitus on tuoda tästä lisätietoa. Eläinkokeissa sama on huomattu muun muassa rottien parantuneena oppimiskykynä aerobisen harjoittelun jälkeen. Aktiivisuutta kuvaavissa muuttujissa oli selkeästi enemmän eroja hyväja huonokuntoisten välillä. Nämä tulokset vahvistavat käsitystä liikunnan hyödyllisistä vaikutuksista valtimoterveyteen jo lapsuudessa. Saadaksemme tietoa aerobisen kunnon ja kognitiivisten kykyjen välillä mahdollisesti vallitsevasta syy-seuraus -suhteesta olemme tutkineet rottia, joilla on synnynnäisesti joko korkea tai matala aerobinen kunto. Tässä tutkimuksessa kaksosia käsiteltiin yksilöinä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää itsekoetun fyysisen kunnon yhteyksiä objektiivisesti mitattuun liikuntaaktiivisuuteen ja inaktiivisuuteen iäkkäillä henkilöillä. MENETELMÄT: Tutkimuskohorttiin kuuluivat Suomessa vuosina 1940–1943 syntyneet samaa sukupuolta olevat kaksosparit, joita pyydettiin osallistumaan puhelinhaastattelututkimukseen, käyttämään kiihtyvyysanturia (Hookie AM20, Traxmeet Ltd, Espoo) ja vastaamaan liikunta-aktiivisuutta mittaavaan kyselyn. Tutkittavat, jotka kokivat itsensä parempikuntoisiksi, otti vat enemmän askelia sekä tekivät enemmän kohtalaisesti kuormittavaa (3–6 MET) ja rasittavaa liikuntaa (yli 6 MET) päivässä kuin heitä huonompikuntoisemmaksi itsensä kokevat. Jalostuksen myötä kantojen välillä on yli viisinkertainen ero siinä miten hyvin ne harjoittelematta suoriu. fyysisesti aktiivisten ikääntyneiden ihmisten pärjäävän paremmin kognitiivisissa tehtävissä. Synnynnäinen kestävyys kunto ja kognitio WIKGREN J, LENSU S, NOKIA M, KAINULAINEN H TAUSTA: Aerobinen kunto vaikuttaa myönteisesti oppimiskykyyn ja suojelee monilta neurodegeneratiivisilta sairauksilta. Analyysi tehtiin lineaarisella regressioanalyysillä. Valtimoiden jäykkyyttä mitattiin pulssiaaltomittarilla. Kysymys koetusta kunnosta kuvaa erityisesti kykyä liikkua ripeästi. Vuoden 2015 loppuun mennessä yhteensä 406 henkilöä (keski-ikä 74 vuotta, 209 miestä ja 197 naista) oli käyttänyt aktiivisuusmittaria vähintään 4 päivän ajan ja täyttänyt koettuun kuntoon, liikkumiseen rajoittavaan vammaan ja painoindeksiin liittyvät kysymykset kyselylomakkeesta. Aineisto analysoitiin lineaarisella regressiolla ja Receiver Operating Characteristic (ROC) -käyrien avulla. Ylösnousujen määrässä ei ollut merkitseviä eroja ryhmien välillä. TULOKSET: Runsaampi kohtuukuormitteinen (standardoitu regressiokerroin ?= -0,288, p<0,001) ja raskas fyysinen aktiivisuus ( ?=-0,254, p=0,004) sekä runsaampi aika yli 3:n ( ?=-0,279, p=0,002), 4:n ( ?= -0,341, p<0,001), 5:n ( ?=-0,351, p<0,001), 6:n ( ?=-0,315, p<0,001), ja 7:n ( ?=-0,249, p=0,006) MET:in kuormittavuustasoisessa fyysisessä aktiivisuudessa oli yhteydessä vähäisempään valtimoiden jäykkyyteen. Myös fyysinen aktiivisuus, joka oli kuormittavuustasoltaan yli 6 MET:iä ja kesti vähintään 26 min/vrk (95 % LV=23–60 min/vrk) erotteli muista lapsista lapset, joilla oli kohonnut valtimoiden jäykkyys (AUC=0,625, 95 % LV=0,538–0,707, p=0,027, sensitiivisyys=71 %, spesifisyys=64 %). MENETELMÄT: Hankkeessa käytetään kahta Michiganin yliopistossa synnynnäisen aerobisen kapasiteetin mukaan erilleen jalostettua rottakantaa
Ikääntyminen näyttää korostavan näitä eroja ja itse asiassa kognitiivisten taitojen kannalta keskeisten aivoalueiden erot ovat suurelta osin yhdenmukaisia käyttäytymisessä nähtävien erojen ja muutosten kanssa. Samoin joustavan oppimisen suhteen korkean aerobisen kapasiteetin omaavat rotat ovat ylivertaisia. TULOKSET: Aerobinen kapasiteetti vaikuttaa rotilla jo nuorena siihen, miten niiden hermosto kykenee käsittelemään ärsykkeitä yksinkertaisissa sensorisen tason tehtävissä. ”Ei koske meitä” on väärä vastaus, kun kysytään miten teillä liikuntahallinnossa tai -järjestössä kehitetään hyvää hallintotapaa.. JOHTOPÄÄTÖKSET: Aerobinen kunto on yksinäänkin merkittävä tekijä kognitiivisessa kapasiteetissa. Hinta á 20 € + toim.kulut Tilaukset: www.lts.fi linda.raivio@lts.fi • p. Tämäkin todennäköisesti selittyy sillä, että heikko aerobinen kunto altistaa hermoston ikääntymisen vaikutuksille jo varhaisemmassa vaiheessa. Iän myötä ero suurenee lähinnä siitä syystä, että aerobiselta kapasiteetiltaan heikkojen rottien suoritustaso laskee. 010 778 6602 Luettavissa myös verkossa: www.lts.fi (Julkaisut / LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä) Sanna Ojajärven ja Sanna Valtosen kirjoittamassa Hyvä hallintotapa liikunta-alalla -raportissa selvitetään miten liikuntakentän eri toimijatahot ymmärtävät hyvän hallinnon periaatteet ja minkälaisia käytäntöjä niiden perusteella on muodostunut sekä arvioidaan hyvän hallinnon keskittämistarpeita. Rottia testattiin sekä sensorisen että korkeamman tason kognitiota mittaavissa testeissä: prepulse-inhibition (PPI), joka mittaa kuulojärjestelmän kykyä suojella omaa tiedonkäsittelyään häiritseviltä ärsykkeiltä sekä erotteluehdollistamistehtävää, johon liittyy myös aiemmin opitun säännön hylkääminen ja uuden omaksuminen. Seuraava tavoitteemme on tutkia, voiko tätä epäsuotuisaa kehitystä parantaa aerobisella harjoittelulla. Sensorisen prosessoinnin osalta tutkimme myös ikääntymisen ja perimän yhdysvaikutusta. 78 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5 / 2016 tuvat testissä, joka vastaa ihmisen aerobista kuntoa mittaavaa maksimirasituskoetta
Erityisesti emeritusprofesssori Risto Telama on tehnyt pitkän päivätyön tämän eteen. Liikunta ei välttämättä näy niinkään yksittäisten muuttujien suhteen, mutta liikunta vaikuttaa taustalla niin moneen asiaan, että kokonaisuudessa se on kuitenkin yksi tärkeimmistä tekijöistä. Vaikka näitä riskitekijöitä on monia, niin liikunta on yksi tärkeimmistä esiin nousevista tekijöistä. Samoin Xiaolin Yang ja myöhemmin Mirja Hirvensalo ja Tuija Tammelin, joiden vastuulla nämä liikuntakysymykset tällä hetkellä pitkälti ovat. Pääsin silloin mukaan LASERI-projektiin ja saman tutkimuksen parissa olen edelleen.. Kaikki koulunikin kävin Porissa ja ylioppilaaksi valmistuin Porin Lyseon lukiosta. Olisin päässyt opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun diplomi-insinööriksi puunjalostus pääaineena, mutta Turun lääketieteellinen vei lopulta voiton. Alkusysäyksen lääketieteen pariin sain varmaan lukion biologian opettajaltani, joka oli todella innostava tyyppi. Lääkärin opintojen aikana huomasin, että perinteinen lääkärintyö yöpäivystyksineen ei ehkä olisi kuitenkaan se omimmalta tuntuva uravaihtoehto, ja kun olin jo lukiossa saanut kipinän ihmisen biologiaan, tutkimustyö tuntui luontevalta suuntaukselta. Synnyin ja asuin lapsuuteni Porissa. Olin sikäli ainakin nykykäytäntöön verrattuna poikkeava lääkiksen opiskelija, että lähdin tekemään väitöskirjaa vasta valmistuttuani lääkäriksi. Nuoret tutkijat ovat päässeet pokkaamaan. En koe koskaan olleeni varsinaisesti liikuntatutkija, mutta silti liikunta on ollut yksi tärkeistä tutkimuskohteistani. Tutkimuskilpailuissa on ropissut voittoja ja finaalipaikkoja. Liikuntakysymyksissä LASERIn vetovastuu on ollut pitkälti Jyväskylän tutkijoilla. Tutkin suuria väestöpohjaisia aineistoja, kuten tuo edellä mainittu LASERI (http://youngfinnsstudy.utu. Laajojen aineistojen seurantatutkimusten jatkona kiinnostaa nyt epigenetiikka, sukupolvien välinen periytyminen ilman, että perinnöllinen tieto olisi koodattuna DNA:han. 79 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: KARI KALLIOKOSKI LASERImies pelaa suurilla aineistoilla Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimus on tullut tutuksi Liikuntalääketieteen päivien osanottajille. Lukion viimeisellä luokalla pohdin silti vielä jatko-opintojeni suuntaa, mielessä kävivät niin oikeustieteellinen kuin kauppatieteellinenkin, mutta pääsykokeissa kävin kahdessa paikassa. L Ä H I K U V A S S A O L L I R A I T A K A R I Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. fi/) ja SepelvaltimoTaudin Riskitekijöiden InterventioProjekti (STRIP, http://stripstudy.utu.fi/). Vähemmän tutuksi on monelle jäänyt senioritutkija, akatemiaprofessori Olli Raitakari, mies tutkimuksen takana. Millaisessa roolissa liikunta on työssäsi mukana
Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Hyödyllisiä harharetkiä. Valitettavasti rahoituksen saaminen pitkäaikaistutkimuksiin on nykyisin haasteellista – rahoittajat pitää saada ymmärtämään, että väestöaineistot muuttuvat koko ajan arvokkaimmiksi mitä pidempään seurantaa jatketaan. Miksi se kiinnostaa. Noiden kahden laajan seurantaprojektin, LASERI:n ja STRIP:n, lisäksi olemme mukana kansainvälisessä i3C-konsortiossa (International Childhood Cardiovascular Cohort, http://www.i3cconsortium.org/), jossa on LASERIn lisäksi yhden australialaisen ja viiden yhdysvaltalaisen pitkäaikaisen seurantatutkimuksen aineisto. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Juuri nyt suurin mielenkiintomme kohdistuu LASERI-tutkimuksen jatkotutkimukseen, jossa tarkoituksena on tutkia elintapojen epigeneettistä periytymistä sukupolvien yli. Tehtävät ovat seuranneet toisiaan niin, että polusta on tullut jatkumo. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Nyt fokus alkaa olla sairastumisissa, eikä pelkästään sydänja verisuonitaudeissa, vaan oikeastaan kaikissa mahdollisissa sairauksissa. Aika on ollut antoisaa ja paljon uutta tutkimustietoa on saatu tuotettua. Vaikka tutkimuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli selvittää sepelvaltimotaudin riskitekijöitä, niin olisi mielestäni epäeettistä rajoittaa tutkimusta vain ateroskleroottisten sairauksien syntymekeanismien tutkimukseen. David Celermajer ym. Jos rahoitus saadaan järjestymään, tästä on tulossa ainutlaatuista uutta tietoa. Alun perin vuonna 1980 LASERI-tutkimukseen otetut lapset olivat 3–18-vuotiaita ja nyt siis noin 40–55-vuotiaita. Viime vuosien tärkeä vaihe urapolullani on ollut valinta akatemiaprofessoriksi viisivuotiskaudeksi 2012–2016. Tämä on sikäli mielenkiintoinen, että elämänsä ensimmäiset 20 vuotta elämäntapaneuvontaa saaneet nyt jo aikuisikään ehtineet naiset ja miehet ovat nyt olleet muutaman vuoden ilman neuvontaa. Esimerkiksi LASERIn alkuvaiheessa seurantaa selvitimme elintapojen yhteyksiä sepelvaltimotaudin varhaismuutoksiin. Tietysti myös jokainen valmistunut väitöskirja ja jatkotutkintoon asti ohjattu nuori tutkija ovat myös omalla tavallaan niitä. Onneksi molempia on vielä vanhempanakin voinut oppia niin, että voi niiden myötä nauttia liikunnasta.. Ehkä näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut aloittaa tutkimuksen tekemisen jo opiskeluaikana. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutukset. STRIPissä meillä on parhaillaan menossa 26-vuotisseurantavaiheen mittaus. Golfin lisäksi pidän myös laskettelusta, mutta kun olosuhteet näillä seuduilla ovat mitä ovat, niin en ole oikein sitä pystynyt opettelemaan kunnolla. Huippuhetkenä pidän valintaani akatemiaprofessoriksi. Näin jälkikäteen tuntuu siltä, että urani on ollut melko suoraviivaista, vaikkei kaikissa vaiheissa ehkä niin suunnitelmallista. Pääsin oppimaan ja tekemään kuvan tamistutkimuksia, jotka edelleen ovat yksi tärkeistä palasista seurantatutkimuksissamme. Pari vuotta siellä vierähti ja tuomisina oli paljon uutta oppia ultraäänikuvantamisesta. Yhteistyömme Celermajerin kanssa jatkuu edelleen. Ja kun tietää miten paljon eri toimijoiden yhteistyötä yksittäisen artikkelinkin julkaistuksi hyväksyminen vaatii, niin ne ovat sitten niitä arjen huippuhetkiä. Yhdistämällä aineistot pyrimme saamaan riittävästi tilastollista voimaa löytämään jo varhaisia merkkejä aikuisiän elintapojen ja sydänja verisuonitautien yhteyksistä. Nyt siitä olisi hyötyä, kun lapset ovat jo maailmalla ja voimme vaimon kanssa sitä harrastaa. Se olisi ehkä hiukan aikaistanut asioita, mutta tuskin isommin muuttanut uran suuntaa. Vaikka ulkopuolisista saattaa tuntua, että tällaisissa pitkissä seurantatutkimuksissa toistetaan samoja kysymyksiä vuodesta toiseen, niin kysymykset elävät hyvinkin paljon. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Sinne ei vain pariksi viikoksi kannata lähteä, joten perhe lähti mukaan. 80 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Tärkeä vaihe oli erikoistuminen kliiniseen fysiologiaan, johon innostajana toimi erityisesti professori Jaakko Hartiala. Sattuman puuttumista peliin. Liikunnan suhteen olen monesti miettinyt, että olisin voinut aloittaa golfin pelaamisen jo vähän nuorempana, että olisin oppinut paremmin. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Heille on syntynyt lapsia ja toisaalta meillä on paljon tietoja myös heidän vanhemmistaan. Kuvantamiseen liittyy myös toinen tärkeä vaihe urallani, kun pääsin tekemään post doc -tutkimusta pariksi vuodeksi Australiaan. Artikkelin tekemisen aikaan Lontoossa työskennellyt Celemajer olikin jo palannut takaisin kotimaahansa Australiaan. Nyt on sikäli mielenkiintoinen vaihe, että LASERIn vanhimmat tutkittavat ovat jo yli viisikymppisiä ja alamme saada tietoa iän myötä lisääntyvien sairauksien, esimerkiksi syöpien ilmaantuvuudesta ja sen yhteydestä lapsuuden riskitekijöihin. olivat julkaisseet aiemmin Lancetissa artikkelin, jossa esiteltiin uusi verisuonten endoteelitoiminnan mittaamismenetelmä. Pystymme selvittämään epigenetiikkaa, periytymistä ilman, että perinnöllinen tieto olisi koodattuna DNA:han. Kiinnostuin tästä ja ajattelin lähteväni pariksi viikoksi Celermajerin oppiin Lontooseen menetelmää opettelemaan. Nyt näemmekin kantaako neuvonnan hyödyt, jotka ovat olleet kiistattomat, myös neuvonnan jälkeen vai onko tilanne tasoittunut neuvontaa saaneen ja kontrolliryhmän välillä. LASERIssa tehtiin 30-vuotisseurantamittaukset vuonna 2011 ja niiden tulosten analysointi ja raportointi on parhaillaan menossa
He tekevät nyt itse itsestään uutisia erilaisille ”tileilleen”. Siitä on tullut nykyisen demokratiamme pysyvä kansankokous, aivan samanlainen tori kuin jo antiikin demok ratioissa. Minä muiden mukana. Urheilun uuden kokonaisuuden ymmärtämiseen ja siitä raportoimiseen tarvittaisiin monesti myös ekonomin ja juristin tutkintoja. Silti suuri osa urheilun kuluttajista tuntuu yhä haluavan elää senttien ja sekuntien turvallisessa maailmassa, missä voittajien riemu ja häviä misen katkeruus ovat kuin elämä pienoiskoossa. 1960-luvun lopulla otin kaverin pullosta pari tuke vaa kulausta ennen 90 kilometrin mittaisen Pirkan hiihdon viimeistä kymppiä. Siitä tulikin nopein kymppini Pirkan hiihdossa ikinä. Kuka tahansa voi olla toimittaja. EMERITUS IHMETTELEE H uippu-urheilu on nopeasti muuttunut osaksi valtavaa kansainvälistä viihdeteollisuutta, jolla on bisneksen logiikka ja moraali. Radion varhaisvuosina Martti Jukola selosti radion ääreen kokoontuneille suomalaisille monia kultaisia ja ikimuistoisia hetkiä. Näiden kahden maailman välissä tekevät työtään urheilutoimittajat. Kun vasemmistolainen radion johtaja Eino S. Urheiluun liittyvät kytkökset ovat niin moninaisia, että urheilutoimittaja, joka on perinteisesti keskittynyt sentteihin ja sekunteihin, ei enää pysy menossa mukana. Työmaa on loputon. Monesti määrä korvaa laadun. Kuka tahansa voi olla toimittaja. Erilainen julkaiseminen on helppoa ja halpaa. Siihen varsinkaan sirpaleinen sosiaa linen media ei koskaan pysty. 81 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: MATTI SAARI Senttien ja sekuntien mennyt maailma Kaikki tämä on asettanut urheilutoimittajille aivan uudenlaisia vaatimuksia. Kun pienemmällä joukolla tehdään juttuja enemmän ja entis tä useampaan välineeseen, niin entistä harvempi mediatalo panostaa aikaa ja rahaa vievään taustojen selvittämiseen – tutkivaan journalismiin. Samalla vastuu on siirtynyt kokonaan lukijalle.. Tai sen blogi-palstalla. Kenttää sotkee myös sosiaalinen media. Pahimmillaan Kuusamon korpien kuiskinta peitti alleen varsinaisen urheilutapahtuman. Uusi aika alkoi kun television kanavat lisääntyivät ja ne yhdessä uusien digitaalisten medioiden ja päätelaitteiden kanssa vaativat lisää sisältöä, urheilusta tuli merkittävä osa kansainvälistä viihdeteollisuutta. Sotien jälkeen koitti Pekka Tiilikaisen ja sinivalkoiseen, lähes runolliseen, tunnelmointiin taipuvaisen Paavo Noposen aika. Onkin paljon helpompaa operoida netin näkymättömyyden takaa, kuin lähettää kirjoitus julkaistavaksi painetussa lehdessä. Samalla vastuu on siirtynyt kokonaan lukijalle. Sosiaalista mediaa käyttävät myös uutisten kohteet, olivat he sitten urheilijoita, poliitikkoja tai muita julkkiksia. Tavallista olikin, että isonkin lehden uutinen perustui lainaukseen ”riskin ” ottaneelta lehdeltä, eikä oma lehti näin pilannut mainettaan. Vaikka tietoa dopingista alkoi vähitellen liikkua ”piireissä” enemmänkin, niin vain harva urheilutoimittaja riskeerasi suhteensa urheilijoihin ja urheilujohtajiin. Erilainen julkaiseminen on helppoa ja halpaa. Ymmärsin myöhemmin, etten ollut ainoa suomalainen ”hiihtäjä” joka sitä kokeili, mutta pieni piiri piti sodanjälkeisen salaisuutensa. Siksi urheilutoimittajalla onkin monesti suora yhteys urheilun kuluttajan sieluun. Menestys urheilussa tarjoaa monil le kansakunnille kansallisen itsetunnon tärkeitä rakennuspuita. Äskettäin 90 vuotta täyttäneen Yleisradion ohjelmistossa urheilulla on aina ollut suuri, monien mielestä ylivertainen, rooli. Seuraava askel toi urheilumaailmaan korruption, rahan pesun ja järjestetyt ottelut. Silloin ainetta kutsuttiin Pervitiniksi, nykyään amfetamiiniksi. Myös toimittajat. Tiilikaisen ja Noposen urheilujournalismi oli sinivalkoista, rehtiä ja puhdasta kilvoittelua. Juuri tässä vaiheessa tarvitaan valistunutta toimittajaa, joka pystyy sukeltamaan pinnan alle ja kokoa maan sanat ja viestien palaset yhteen ja luomaan kokonaisuuden. MATTI SAARI Journalisti Helsinki Kirjoittaja on toiminut päätoimittajana ja julkaisujohtajana A-lehdissä sekä Julkisen sanan neuvoston jäsenenä ja Aikakauslehtien Päätoimittajat ry:n puheenjohtajana. Ei tarvita painokonetta eikä aamuyöllä kotiin kannettavia lehtiä. Repo pisti Noposen hyllylle, oli syy selvä, ainakin Noposelle: Kohtaloni oli sana SUOMI. Kommunikaatio on suoraa ja tunteet epäilemättä aitoja, mutta hyvin subjektiivisia. Sellaisena se pysyi vielä pitkään, vaikka paratiisiin alkoi toimittajien huomaamatta kerääntyä tummia pilviä. Kiristynyt taloudellinen tilanne on monessa mediatalossa johtanut väen vähenemiseen
Liikunnan edistämiseen tähtäävien toimien tulisi koskea koko kansaa, ei vain hankkeen piirissä olevia. Se sisältäisi liikuntamahdollisuudet eri ikäryhmille pikkulapsista vanhuksiin. Suomessa koulutetaan yliopistossa osaavia liikunnanopettajia, mutta koulumaailmassa he työskentelevät vasta yläkouluikäisten kanssa. Liikunnan moninaisten terveysvaikutusten vuoksi liikunnan saatavuus tulisi taata kansalaisille samaan tapaan kuin lääkehoidon saatavuus. Voimaa ja kehonhallintaa kehittävillä harjoitusohjelmilla on voitu merkittävästi vähentää urheijoiden vammoja. Siksi jokaisen kansalaisen tulisi saada mahdollisimman hyvät ja tasavertaiset mahdollisuudet liikkua liikuntasuositusten mukaisesti. Tämä on hyvä asia. Tasavertaiset liikuntapalvelut kaiken ikäisille takaamalla, liikuntaja terveydenhuollon palveluita yhdistämällä ja hoitopolkuja luomalla terveyseroja voidaan kaventaa ja lisätä väestön hyvinvointia ja terveyttä. KERTTU TOIVO, LL, LitK Liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti Sähköposti: kerttu.toivo@ fimnet.fi OPISKELIJA OUNASTELEE L iikunnalla on suuri merkitys ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Liikunnan lisäämiseen tähtäävillä hankkeilla pyritään edistämään väestön liikkumista. Kouluikäisillä liikuntasuositusten täyttymistä edistettäisi esimerkiksi se, että kouluilla olisi oppituntien ulkopuolella vaikkapa kahdesti viikossa liikunnan ammattilaisen ohjaamaa harjoittelua. Liikkuminen polarisoituu jo lapsuudessa. SOTE-uudistuksen yhtenä tavoitteena on saada aikaan säästöjä terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kuluissa. Hallituksen kärkihankkeessa yksi tavoite on saada koululaiset liikkumaan tunnin päivässä ja vähentää lisäksi istumista. Koska liikunta on tärkeä osa monien kroonisten sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta, tulisi polun suunnittelussa huomioida myös sairaudet eri ikävaiheissa. Hoitopolut voisi koostaa myös erilaisista moduuleista, joista potilaalle voi koota hänelle sopivan liikuntaohjelman. Lisäksi tarvittaisiin myös taho, johon oppilas voidaan ohjata, mikäli testien perusteella fyysinen toimintakyky on heikolla tasolla. Lasten ja nuorten urheiluvammat ovat varsin yleisiä. Osa lapsista ja nuorista harrastaa aktiivisesti, osa taas liikkuu vain hyvin vähän. Pätevien liikunnanopettajien opetusta olisi hyvä olla tarjolla jo päiväkoti-iästä asti, jotta lapsilla olisi mahdollisimman tasavertaiset ja hyvät edellytykset omaksua liikunnallinen elämäntapa. Sen tavoitteena voisi olla kehittää tukija liikuntaelimistön kuntoa, kuten lihasvoimaa ja liikkuvuutta sekä motorisia taitoja. 82 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: KERTTU TOIVO Liikettä kaikille! Liikunnan ja kunnon yhteys terveyteen tiedostetaan hyvin. Testien tarkoitus on innostaa oppilasta omatoimiseen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen. Samalla saadaan myös arvokasta tietoa edistämiskeinojen toimivuudesta eri kohderyhmissä. Liikunta-alan eri asiantuntijat ja terveydenhuollon ammattilaiset voisivat suunnitella sopivat liikunnan hoitopolut eri potilasryhmille. Ne sisältäisivät liikuntaa, jolla on tutkitusti hyötyä kyseisen sairauden hoidossa. Harjoittelusta olisi hyötyä myös lajitaitojen kehittymiselle. Motivaation syntymisessä liikuntataitojen oppimisella on suuri merkitys. Siirtymä yksilöllisestä fysioterapiasta kuntouttavaan liikuntaryhmään tulisi järjestää mahdollisimman sujuvaksi. Liikunnan on siksi syytä olla monipuolista, etenkin kasvuspurtin aikana. Tasavertaisuudella tarkoitan sitä, että liikuntaopetuksen määrä ja laatu ei saa olla pelkästään opettajan oman kiinnostuneisuuden varassa. Liikunnanopettajien johdolla motorisia perustaitoja voitaisiin opettaa kaikille lapsille jo päiväkoti-iästä alkaen. Toisaalta huomattava osa seuratoimintaan osallistuvista nuoristakaan ei liiku suosituksiin nähden riittävästi. Koulumaailmassa se ilmenee muun muassa siten, että kouluissa tehtävien liikuntatestien tuloksia hyödynnetään oppilaiden terveystarkastuksissa. Liikuntaseuratoimintaan osallistuvilla nuorilla ilta-aikaa vapautuisi näin lajitaitojen kehittämiseen seuroissa ja toisaalta myös esimerkiksi perheiden yhteiseen aikaan. Liikunnan edistäminen ja liikuntaneuvonnan ja hoidon takaaminen koko väestölle toisi hyvin todennäköisesti merkittäviä säästöjä. Väestön ikääntyessä useita kroonisia sairauksia omaavien henkilöiden määrä kasvaa. Näin tärkeä asia ei kuitenkaan saisi olla ainoastaan erilaisten hankkeiden varassa. Liikunnan moninaisten terveysvaikutusten vuoksi liikunnan saatavuus tulisi taata kansalaisille samaan tapaan kuin lääkehoidon saatavuus.. Suomessa kannattaisikin nyt suunnitella liikkuvan ihmisen polku
Tuoreen 21 tutkimusta sisältäneen yhteenvetotutkimuksen (Kelly ym. Pyöräily ja kävely tuo terveyttä ja on ympäristöteko Teeman toinen pääluennoitsija Francesca Racioppi (WHO Europe, Tanska) korosti pyöräilyn ja kävelyn hyötyjä terveyden, ympäristön ja talouden näkökul. Kongressi keräsi lähes 2 800 osallistujaa 76 eri maasta. Kongressissa kuultiin 116 finalistin esitykset, joista kymmenen parasta kahdesta kategoriasta (suullinen esitys ja lyhyt suullinen esitys) palkittiin. Liikkumattomuus on globaali ongelma, sillä 23 prosenttia maailman ihmisistä on fyysisesti inaktiivisia ja määrä kasvaa koko ajan. MARI LEPPÄNEN Tutkija (TtM, tohtoriopiskelija) Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti Sähköposti: mari.h.leppanen@jyu.fi A J A S S A E uropean College of Sport Science -järjestön 21. Tiet ovat itse asiassa yleisimmin käytetty liikuntapaikka. Onko lasten koulumatka ylipäätänsä turvallinen kulkea. Lisäksi tapahtumassa esiteltiin tutkimustuloksia monilta liikuntatieteiden osa-alueilta. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen oli yksi pääteemoista. Kutsuuko heikolla ylläpidolla ollut pallokenttä pelaamaan. Leppäsen tutkimus eturistisidevammojen biomekaanisista riskitekijöistä nuorilla naispalloilijoilla julkaistaan lähiaikoina (Am J Sports Med, 2016). Ympäristön soveltuvuudella liikkumiseen on valtava vaikutus. Tämän vuoden voittajat olivat Nattai Borges (Australia) esityksellä “The Effect of Age on Pulmonary and Muscle Oxygenation Kinetics following High-Intensity Interval Exercise” ja Reid Reale (Australia) esityksellä ”Rapid Weight Loss in Olympic Combat Sports”. kongressi ECSS 2016 järjestettiin Wienissä 6.-9.heinäkuuta. ECSS Young Investigators Award 2016 kilpailuun osallistui yhteensä 421 nuorta tutkijaa. Tutkija Mari Leppänen (Tampereen Urheilulääkäriasema) palkittiin suullisen esityksen sarjassa jaetulla viidennellä sijalla esityksellä “Biomechanical Characteristics of Vertical Drop Jump Test and the Risk of ACL Injury in Young Female Basketball and Floorball Players”. Tieteellisen ohjelman teemana oli ”Crossing borders through sport science”. Pyöräily on käytännössä katsoen ilmaista myös turistille, sillä vuokrapyörän sai alleen yhden euron kertarekisteröitymisellä. Kaupunkia voi rakentaa liikkumaan ohjaavaksi Professori Fiona Bull (The University of Western Australia) lähestyi aihetta ympäristösuunnittelun näkökulmasta. Liikkumattomuus lisääntyy sekä vauraissa valtioissa että köyhissä maissa vaurastumisen myötä, ja on jo yhtä suuri terveysongelma kuin tupakointi. Kävelyn ja pyöräilyn hyödyt myös ylittävät siihen liittyvät riskit, kuten ilmansaasteet ja liikenneonnettomuudet. WHO:n Health Economic Assesment Tool on kehitetty mittaamaan kävelyn ja pyöräilyn terveyshyötyjen taloudellista vaikutusta. Houkuttelevatko huonokuntoiset kevyen liikenteen väylät tai niiden puuttuminen työmatkaliikuntaan. Jos kaikki EU:n alueen 20–74-vuotiaat lisäisivät kävelyä tai pyöräilyä 15 minuuttia päivässä, 100 000 ennenaikaista kuolemaa voitaisiin estää. Lisäksi on havaittu, että pyöräilyn ja kävelyn laaja-alaisella lisäämisellä voitaisiin pienentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä. Esillä oli aiheita kuten monikulttuurisuus, teknologia ja liikuntavammaisuus. Neljän päivän aikana kongressissa oli lähes 40 kutsuluennoitsijoiden sessiota ja liki pari sataa suullista esitystä. Kongressikaupunki Wienissä pyöräily on tehty helpoksi, nopeaksi ja suhteellisen turvalliseksi kattavilla ja selkeästi erottuvilla pyöräkaistoilla. Esimerkiksi valojen, värien ja kuvien lisääminen porraskäytäviin voi vähentää hissin käyttöä. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 2014) mukaan ennenaikaisen kuolleisuuden riski pieneni 10–11 prosenttia ryhmissä, jotka pyöräilivät tai kävelivät (keskimäärin 30 min/päivä) verrattuna näitä lajeja harrastamattomiin ryhmiin. Joskus pienetkin muutokset riittävät. 83 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: MARI LEPPÄNEN ECSS 2016: Liikkumattomuus on globaali ongelma masta. Pääluennoilla pyrittiin ylittämään kulttuurija kansallisuusrajoja, liikuntakykyyn vaikuttavien vammojen ja sairauksien aiheuttamia rajoituksia, sekä hyödyntämään teknologian käyttöä urheilussa ja liikuntatieteissä. Nykyajan rakentaminen keskittyy autolla liikkumisen helpottamiseen, vaikka liikkumattomuusepidemian kannalta tilanteen pitäisi olla päinvastainen. Maailmalta on toimivia malleja siitä, miten ihmisten liikkumista on pystytty lisäämään rakentamalla toimivampia, turvallisempia ja houkuttelevampia ympäristöjä
Kaunoja tietokirjailija Tiina Raevaaran kirjoitusopas Tajuaako kukaan. Tutkijan vastapainoksi keskusteluun kelpuutetaan lähes kuka tahansa pelkästään kokemukseensa tai uskomukseensa nojaava keskustelija. on suunnattu tieteen yleistajuistajille, erityisesti tutkijoille ja toimittajille. Tilaa saavat yksittäiset, kokonaisuudesta irrotetut ja muun tutkimustiedon kanssa ristiriidassa olevat tulokset. Ei auta, että kieli on suomea, jos se on tutkijasuomea . Raevaara on pannut merkille mediassa yleistyneet uudet uutiskriteerit: ”keskustelun herättäminen” ja ”vastakL U E T T U A Tutkijaa itseään kiinnostaa, mitä on löydetty, mutta suurta yleisöä kiinnostaa mitä löydöllä voi tehdä.. Media julistaa ja rakentaa konflikteja. Teos ei ole ensimmäinen teemasta kirjoitettu, tuskin viimeinenkään. Se, että titteli on asiantuntija, ei Raevaaralle ole tae todellisesta asiantuntijuudesta. Päivittäiset Fingerpori-stripit avataan ymmärtämättömille netissä (rautalankapori.fi). Liikuntatieteissä personal trainerit ovat herättäneet keskustelua siitä, riittääkö viikonloppukoulutus asiantuntijuuteen vai vain keskustelija-statukseen. Monimutkainen maailma synnyttää vaikeasti avautuvia raportkainasettelu”. on taivutettu jo pitkään. Vaikka tutkijat ovat usein aktiivikeskustelijoita värittömämpiä, myös he ovat mediassa haluttuja. Sen tulisi olla yksinkertainen liikaa yksinkertaistamatta. 84 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN TIEDETTÄ MUILLE KUIN TUTKIJAKOLLEGOILLE Tiina Raevaara: Tajuaako kukaan. Kamppailu tiedeviestinnän puolesta jatkuu huomennakin, sillä työtä tutkijakammioissa ja toimituksissa ohjaavat myös muut tavoitteet kuin tieteen yleistajuistaminen. Etenkin kiistanalaiset ilmiöt houkuttelevat muita kuin tiedettä edustavia henkilöitä. ei sitä tajua kuin toinen tutkija. Sellaista joutunemme odottamaan pitkään. Konflikteista tehdään tarinan moottori. Mediaa hallitsee tasapuolisuusharha. Toistaiseksi tutkijoiden ja keskustelijoiden väittely on ollut kuuminta ravitsemuksen (karppaus, rasva) ja terveyden (rokotukset) alueilla. Jos kansalta kysyy, tulokset on piilotettu kielimuurin taakse. os tutkijoilta kysyy, tieteen tulok set ovat julkisia. Tiede hakee konsensusta, media konfliktia Tiede epäilee ja hakee konsensusta. Vastuu kokonaistulkinnasta jää lukijalle/kuulijalle. Jopa sarjakuvia selitetään. Itsensä brändääminen asiantuntijaksi on some-keinoin helppoa. Tutkijan mukanaolo viittaa totuuteen, pyyteettömyyteen, viisauteen, osaamiseen ja teja muuallakin kuin tieteessä. Raevaaralle tällaiset kokemusasiantuntijat ovat lähinnä keskustelijoita, eivät asiantuntijoita. Vastapaino, Tampere 2016, 202 sivua. Yleispätevää tieteen lukuopasta ei vielä ole onnistuttu laatimaan. Siksi arjen avuksi tuotetaan yksinkertaistettuja ja tiivistettyjä oppaita: ”Uudet opetussuunnitelmat pähkinänkuoressa” (OPH), ”Asunto-osakeyhtiölaki pähkinänkuoressa” (Rakennustieto). Yhtä vähän tohtorintutkinto pätevöittää kaikkien alojen asiantuntijaksi. Toistaiseksi sekä tutkijat että kansalaiset joutuvat molem mat ponnistelemaan, jotta tavoittaisivat toisensa. Opas tieteen yleistajuistajalle. Usein medialle riittää, että keskustellaan ja väitellään (klikataan). ”Huuhaasta ei ole kriitikoksi tieteelle”, kuittaa Raevaara. Myös tiedettä taivutetaan rautalangasta
kuten kaunokirjailija. Tutkija kirjoittaa niin kuin häntä on opetettu kirjoittamaan. Kysymyksiin mitä uutta tutkimus toi tai miten sitä tulisi konkreettisesti hyödyntää, vastataan edes viittauksenomaisesti alle kymmenessä tiedotteessa. Raevaara kannustaakin tutkijoita rohkeaan osallistumiseen. Niissä tutkimusten tulosten asettaminen kontekstiin on harvinaista. Myös liikuntatutkimuksissa tulosten hyödyntäminen on usein jäänyt vähälle pohdinnalle. Ja toden totta: esimerkiksi Liikunta & Tiede -lehden vuosien 2015?16 numeroissa on toistaiseksi julkaistu 56 yliopistojen tiedotteisiin perustuvaa väitösuutista. Tutkimustulosten istuttaminen koulujen, terveydenhuollon, järjestöjen tai hallinnon tavoitteisiin ja käytäntöihin on työ, johon tutkija ei useinkaan ole varautunut. ei ole asiakirjoittamisen yksityiskohtainen opas, kuten kirjoittaja itsekin muistuttaa. Tieteen yleistajuistamisen tulee olla houkuttelevaa. Ei voi, sillä ne keskittyvät taustatahojensa agendaan. Se jätetään muille. Yliopistolla opetetusta tulisi ottaa oppia, mutta myös oppia pois. Jokainen oikea tutkija tuntee tarpeeksi paitsi omaa tutkimustaan myös tutkimusalaansa, jotta voi keskustella asiantuntevammin kuin vastapuolena oleva uskomustiedon edustaja. Tutkijoiden usein niin kovin mediakammoista elämää helpottaisi oivallus siitä, että julkisuus rakentaa tutkijan tulevaisuutta. Tietokirjailijan ei tarvitse olla ”vain” tietokirjailija, hän saa olla myös taitelija . Tutkijan vastapainoksi keskusteluun kelpuutetaan lähes kuka tahansa pelkästään kokemukseensa tai uskomukseensa nojaava keskustelija.. Median (soveltajien) tarpeet huomioon ottavassa tiedotteessa vastattaisiin myös siihen, miten ja missä ko. jo ensimmäisessä virkkeessä pitää olla syötti. Yliopistojen tiedotusyksiköt vertautuvat viestintätoimistoihin, kirjoittaa Raevaara. löydöstä voidaan hyödyntää, mitä uutta se toi. Tutkijaa itseään kiinnostaa, mitä on löydetty, mutta suurta yleisöä kiinnostaa mitä löydöllä voi tehdä. Tajuaako kukaan. Tutkijaa kiinnostaa löydös, suurta yleisöä sen hyödyntäminen Vaikka median lainalaisuudet poikkea vat tieteen tavoista, mediaa ei tulisi nähdä tieteen vastapelurina – ei edes sosiaalista mediaa. Tutkijat tarvitsevat toimittajia/kansalaisia ja päinvastoin. Myös vertauksia ja metaforia kannattaa hyödyntää. Paukut loppuvat, kun pitäisi alkaa soveltaa. Some-aikakaudella todellisen asiantuntijan tunnistaminen on entistä vaikeampaa, jolloin tutkijatohtori on varma valinta pöydän toiselle puolelle. Tieteen asemaa voidaan turvata ehkä parhaiten juuri tiedeviestinnällä. Sitä ei Raevaaran mielestä tarvitse pelätä, päinvastoin. Ne korostavat omassa yliopistossa tehtyä työtä: meillä on väitelty ja tehty tällainen löydös. Entä voiko tieteen yleistajuistamisen jättää viestintätoimistoille. Vain näkyvä ja kuuluva tutkimus voi saada siivet ja siten hankkia rahoitusta jatkotutkimukselle. Tieteen muokkaaminen kilpailukykyiseksi sisällöksi on taistelua tieteen puolesta. Mediassa se yleensä riittää. Soveltamista tapahtuu, jos tapahtuu. Hyvin tehdyn yleistajuisen tiedejutun rakenne on päinvastainen kuin tieteen raportoinnissa: olennainen asia alkuun . Raevaara muistuttaa, että yksittäisen tutkimuksen tulos on informatiivinen vasta kun kerrotaan, miten se suhteutuu aiempaan tietoon. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi Mediaa hallitsee tasapuolisuusharha. Paremminkin se on tien näyttäjä, keskustelukumppani ja uskon vahvistaja: kyllä sinäkin osaat, jos vain uskallat maailmalle ja uuteen ilmaisuun. Tätä kysyntää tutkijoiden tulisi hyödyntää. Silti Raevaara ei voi olla ihmettelemättä, kuinka täysin populaari tietokirjakin on usein tiedekirjoittamisen tradition uhri: tärkeintä on tiedekirjamainen rakenne. Tutkija voi yleensä olla varma siitä, että hänellä on paras olemassa oleva tieto, vaikka se olisikin ”vain” valistunut arvaus. 85 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 kärsivälliseen paneutumiseen, listaa Raevaara. Raevaara kannustaa lainaamaan kaunokirjallisuudelta tarinointia, elämyksellisyyttä ja tunteiden esiin nostamista. Sellainen on myös kaupallista. Tietokirjailija on tutkijaa vapaampi
LÄHDE:Lentillon-Kaestner, V., & Patelli, G. Oppilaiden taitotasolla tai sukupuolella ei todettu olevan yhteyttä liikuntatunnilla viihtymiseen. Tytöt raportoivat korkeamman asteista tyytymättömyyttä omaan kehoonsa ja alempaa luottamusta omiin kykyihinsä kuin pojat. Oppilaiden nautinnon kokemista tiedusteltiin Likert-asteikollisella kyselylomakkeella jokaisen liikuntatuokion jälkeen. Osa pojista haluaisi. Oppilaat kokivat enemmän nautintoa liikuntatunneilla siinä ryhmässä, jossa käytettiin sekä taitotasoon perustuvaa ryhmittelyä että sekoitetun taitotason ryhmittelyä verrattuna oppilaisiin, joitten ryhmien koostumusta ei jakson aikana muutettu. Lodewyk ja Sullivan (2016) tahtoivat selvittää omaan kehoon tyytymättömyyden, omiin kykyihin luottamuksen, testiahdistuksen ja kuntoon liittyvien tavoitteiden yhteyksiä koululiikunnassa. Kohderyhmään kuului 178 yläkoulun oppilasta. Lentillon-Kaestner ja Patelli (2016) tutkivat ryhmien rakenteen, sukupuolen ja liikunnallisen kyvykkyyden yhteyksiä liikuntatunnilla viihtymiseen. Toisessa ryhmässä 100 oppilasta osallistui liikuntatunneille, joissa ryhmien koostumusta ei muuteltu, vaan toimittiin koko harjoitusjakson ajan sekoitetun taitotason ryhmissä. Positiivista tyytymättömyyttä omaan kehoonsa raportoineet tytöt puolestaan raportoivat korkeampaa testiahdistusta ja heillä oli matalampi koulun kuntoindeksi kuin kehoonsa tyytyväisillä tytöillä. Onkin oleellista pyrkiä luomaan liikuntatunteja, joissa oppilaat voivat kokea nautintoa liikkumisesta. Tyytymättömyys omaa kehoa kohtaan vaikuttaa koululiikuntaan asennoitumiseen K oululiikunnassa liikuntataitojen ja fyysisten kunto-ominaisuuksien mittaaminen aiheuttaa osalle lapsista ja nuorista, etenkin tytöille, negatiivisia tuntemuksia. ja 10.-luokkalaista. Tytöillä havaittiin ainoastaan positiivista tyytymättömyyttä omaan kehoon. Journal of Teaching in Physical Education, 35(3), 251–262. Tämän lisäksi mitattiin luottamus omiin kykyihin ja testiahdistus kyselylomakkeella. Toisin kuin tytöillä, poikien tyytymättömyys omaan kehoon on molemmin suuntaista. Oppilaat, jotka eivät ole tyytyväisiä kehoonsa ovat alttiimpia heikommalle motivaatiolle liikuntaa kohtaan ja alisuoriutumaan koululiikunnassa. Liikuntatunnilla jokaisen oppilaan tulisi voida kokea iloa ja nautintoa. Effects of grouping forms, student gender and ability level on the pleasure experienced in physical education. Kohderyhmänä oli 394 kanadalaista 9. 2016. Ryhmien vaihtelu oppitunnin aikana ja eri tunneilla näyttäisi olevan hyvä vaihtoehto tämän tavoitteen saavuttamisessa. Oppilailta tiedusteltiin heidän tyytymättömyyttään omaan kehoon. Oppilaiden ryhmittelyllä eri tavoin on sekä etuja että heikkouksia. Toisaalta, sekoitetun taitotason ryhmissä oppilaat kokevat olevansa tasavertaisia ryhmän jäseniä. Pojilla, jotka halusivat olla pienempikokoisia, oli matalampi koululiikunnan kuntoindeksi sekä luottamus omiin kykyihin kuin negatiivista tyytymättömyyttä raportoineilla oppilailla sekä oppilailla, jotka olivat tyytyväisiä omaan kehoonsa. Liikuntatunnin positiiviset kokemukset vaikuttavat myös siihen, miten vastaanottavaisia oppilaat ovat koulun ulkopuoliselle liikunnalle. Jakaminen taitotasoryhmiin lisää tuntien turvallisuutta ja antaa etenkin heikommille oppilaille heidän taitotasolleen sopivia tehtäviä. Lisäksi tytöillä koululiikunnan kuntoindeksi oli alhaisempi kuin pojilla. Poikien kohdalla raportoitiin sekä positiivista (halusi olla pienempikokoinen) että negatiivista (halusi olla suurempikokoinen) tyytymättömyyttä omaan kehoon. Tässä ryhmässä käytettiin sekä taitotasoon perustuvaa ryhmittelyä että sekoitetun taitotason ryhmittelyä. Koululiikunnan kuntoindeksi muodostettiin oppilaiden omien kuntoarvioiden, koululiikunnan kuntonumeron ja fyysisen aktiivisuuden perusteella. Kielteiset tuntemukset ovat monesti yhteydessä alhaisempaan ruumiinkuvaan, kuntoon, motivaatioon, fyysiseen aktiivisuuteen sekä poisjättäytymiseen valinnaisesta koululiikunnasta. Oppilaista 78 osallistui liikuntatunneille, joissa ryhmien koostumusta muuteltiin. 86 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: KASPER MÄKELÄ Ryhmien vaihtelulla on merkitystä liikuntatunnilla viihtymiseen T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a K okemukset liikuntatunnilla vaikuttavat paitsi siihen, miten oppilaat asennoituvat oppiaineeseen ja tunnilla viihtymiseen myös siihen, miten he oppivat ja ottavat uusia asioita vastaan
2016. Opiskelijoiden urheilutaustalla ei havaittu olevan merkitystä eri oppimistavoitteiden arvostuksessa. Liikunnanopettajaksi opiskelevien näkemykset opetuksen tavoitteista melko pysyviä V altaosa eri maitten kansallisista liikunnanopetuksen opetussuunnitelmista perustuu vaihteleviin oppimistavoitteisiin. Valmennuksellisen orientaation omanneet liikunnanopettajaopiskelijat omasivat heikommat käsitykset itsensä toteuttamisen ja sosiaalisten taitojen kehittymisen merkityksellisyydestä verrattaessa liikunnanopettajan tehtävään orientoituneisiin vastaajiin. Kolmannen vuoden opiskelijoilla oli kaikkein vahvin usko kaikkien neljän tavoitteen merkityksellisyyteen, mutta neljännen vuoden opiskelijoilla usko näiden merkityksellisyyteen alkoi laskea. Oma liikunnallinen tausta ja näistä taustoista omaksutut käsitykset vaikuttavat vahvasti vielä opintojen loppuvaiheessa. Adamakis ja Zounhia (2016) tutkivat liikunnanopettajaopiskelijoiden käsityksiä eri oppimistavoitteista. Suomessa fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä on otettu uuden opetussuunnitelman myötä käyttöön syksyllä ja liikuntaa opettavien opettajien olisikin hyvä huomioida oppilaat, joilla on mahdollisesti ongelmia kehonkuvansa kanssa. Yhteensä yli tuhannesta opiskelijasta valikoitiin edustava otos, ja yhteensä 483 kreikkalaista liikunnanopettajaopiskelijaa osallistui kyselylomaketutkimukseen. European Physical Education Review, 22(3), 279–297. Pedagogisesti hyvin mietitty toteutus tukee erityisesti heitä. KASPER MÄKELÄ, LitT Tutkijatohtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.makela@jyu.fi. R., & Sullivan, P. Liikunnanopettajaopiskelijat kokivat eri oppimistavoitteet seuraavassa tärkeysjärjestyksessä: 1) fyysinen aktiivisuus/kunto, 2) itsensä toteuttaminen, 3) sosiaalisten taitojen kehittyminen, 4) motoristen taitojen kehittyminen. The impact of occupational socialization on physical education pre-service teachers’ beliefs about four important curricular outcomes: A cross-sectional study. Tutkimuksen tulokset osoittavat, etteivät liikunnanopettajaopiskelijoiden käsitykset liikunnan eri oppimistavoitteiden tärkeydestä muutu merkittävästi opintojen aikana. 2016. 87 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 olla tyttöjen tavoin hoikempia, mutta vastaavasti osa pojista haluaisi olla kookkaampia. Liikunnanopettajien on tärkeää tiedostaa, miten tyytymättömyys omaan kehoon vaikuttaa oppilaiden asennoitumiseen koululiikuntaan ja yleisesti fyysiseen aktiivisuuteen. Se, miten kouluissa toteutetaan opetussuunnitelman mukaisia tavoitteita voi riippua liikunnanopettajasta. Opettajankoulutukselle tämä asettaakin haasteen, miten tuulettaa nuorten opiskelijoiden ajatuksia ja käsityksiä liikunnasta ja liikunnan opettamisesta. Associations between anxiety, self-efficacy, and outcomes by gender body size dissatisfaction during fitness in high school physical education. LÄHDE: Lodewyk, K. Opettajien olisi hyvä huomioida oppilaat, joilla on mahdollisesti ongelmia kehonkuvansa kanssa. Psyykkisen turvallisuudentunteen luominen liikuntatunneille on tärkeää, jotta oman kehonsa kanssa epävarma oppilas uskaltaisi heittäytyä nauttimaan liikuntatunneista. Yleisesti näihin oppimistavoitteisiin lukeutuvat muun muassa motoristen taitojen tai sosiaalisten taitojen kehittäminen, itsensä toteuttaminen, fyysiseen kuntoon tai aktiivisuuteen liittyvät tavoitteet. Käsitykset itsensä toteuttamisen merkityksellisyydestä lisääntyivät opintojen aikana, mutta muuten merkittäviä muutoksia ei opintojen aikana tapahtunut. LÄHDE: Adamakis, M., & Zounhia, K. Pedagogisesti hyvin mietitty toteutus tukee erityisesti heitä. Physical Education and Sport Pedagogy, 21(6), 603–615. Tutkimuksessa selviteltiin liikunnanopettajaopiskelijoiden taustatekijöiden (urheilutausta, ammatillinen orientaatio ja yliopisto-opintojen vaihe) vaikutusta siihen, miten tärkeinä opiskelijat kokevat eri oppimistavoitteet (fyysinen aktiivisuus/kunto, itsensä toteuttaminen, motoristen taitojen kehittyminen, sosiaalisten taitojen kehittyminen). Opiskelijoiden opintojen vaiheella havaittiin olevan myös vaikutusta siihen, miten eri oppimistavoitteet koettiin
Tehtäväsuuntautuneen ilmapiirin luominen tukee hyvinvointia harjoituksissa ja kilpailuissa. Talentilla viitataan urheilijan fyysiseen lahjakkuuteen (esimerkiksi askeltiheys, käsi-silmäkoordinaatio tai pituus), joka on synnynnäistä. Nuorten talenttien kehittäminen ei kuitenkaan johda aina positiivisiin ja hyödyllisiin kokemuksiin, jos toimintaa ei ole suunniteltu ja järjestetty huolella. Journal of Applied Sport Psychology, DOI: 10.1080/10413200.2016.1196765 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a P elaajien luottamuksella valmentajaa kohtaan on suorayhteys siihen, että he luottavat joukkueeseensa, mikä puolestaan vaikuttaa joukkueen suoritukseen. Osallistujista 70 prosenttia oli miehiä. Jos pelaajat eivät luota valmentajaansa (esimerkiksi päätöksentekokykyyn ja hyväntahtoisuuteen), he keskittyvät usein oman asemansa suojelemiseen joukkueessa yhteisten tavoitteiden saavuttamisen sijaan. Yksi keskeinen osa nuorten talenttien kehitystä on pohdinta siitä, miten ja milloin urheilijan tulisi erikoistua vain yhteen lajiin. Valmentajan tuleekin huolehtia siitä, että joukkueen jokainen pelaaja luottaa häneen ja joukkueeseen mahdollisimman hyvin. On myös tärkeää muistaa, että jokainen urheilija on yksilö. Chase ja DiSanti ehdottavat aiempien tutkimusten. Eritoten valmentajien luomalla ilmapiirillä joukkueessa on iso merkitys urheilijan hyvinvointiin ja kehittymiseen. Talenttien kehittämisen keskiössä on valmentajien toiminta T alenttien kehittäminen ja erikoistuminen yhteen lajiin tai vastaavasti eri lajien samanaikainen harrastaminen ovat olleet keskeisiä keskusteluiden aiheita ja tutkimusten kohteita viimeisen vuosikymmenen ajan. Etenkin silloin, kun joukkueen aiemmat suorituksen ovat olleet heikkoja, luottamus valmentajaan ja joukkueeseen saattaa auttaa kääntämään kelkan tiukassakin paikassa hyvinkin nopeasti. Siksi ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa toimia, vaan toiminnan tulisi aina olla urheilijalähtöistä. Vaikka lajin huipulle pyrkivän urheilijan aikainen erikoistuminen tuntuu ehkä intuitiivisesti houkuttelevalta, useat huippuvalmentajat ja tutkijat ovat sitä vastaan. 88 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Luottamus johtajaan on kaiken A ja O uskovat, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen, eikä kukaan vaaranna joukkueen yhteistä tavoitetta tai yksilöiden hyvinvointia. Sen seurauksena luottamus joukkueeseen ja joukkueen suoritus kärsii. Pelaajien luottamusta valmentajia kohtaan mitattiin itsearviointimittarilla ja joukkueiden luottamustasot laskettiin joukkueiden keskiarvoista. Joukkueen tulevaa suoritusta voidaan siis ennakoida sen perusteella, kuinka paljon ja kuinka yksimielisesti pelaajat luottavat valmentajaansa ja kuinka hyvin he luottavat joukkueeseensa. Tutkimuksessa ei otettu huomioon valmentajan luottamusta yksittäisiin pelaajiin, joukkueeseen tai muihin toimihenkilöihin, jolla voi myös olla vaikutusta joukkueen suoritukseen. Valmentajalla on keskeinen rooli talenttien kehittämisessä. Tutkimukseen osallistui 709 pelaajaa 74:stä espanjalaisesta koripallojoukkueesta. Kun pelaajat luottavat valmentajaan ja joukkueeseen, he Joukkueen tulevaa suoritusta voidaan ennakoida sen perusteella, kuinka paljon ja kuinka yksimielisesti pelaajat luottavat valmentajaansa. Joukkueluottamuksen määrään vaikuttaa se, kuinka paljon ja etenkin kuinka yksimielisesti joukkueen pelaajat luottavat valmentajaansa. Ennen kaikkea, jotta harjoittelu pysyisi mielekkäänä urheilijalle läpi uran. When trust in the leader matters: The moderated-mediation model of team performance and trust. Jos pelaajat eivät luota valmentajaansa, he eivät pysty luottamaan joukkueeseenkaan. LÄHDE: Mach, M., & Lvina, E. Lisäksi valmentajan käsitystä joukkueen tehokkuudesta kysyttiin. 2016. Talenttien kehittämisellä puolestaan tarkoitetaan urheilijan kehityksen tukemista huomioiden synnynnäiset ominaisuudet ja opitut taidot, jotka molemmat ovat tutkimusten mukaan keskeisiä huippu-urheilusuorituksen kannalta
Talent development recommendations for coaches to consider. Journal of Sport Psychology in Action, DOI: 10.1080/21520704.2016.1205696. Vaikutusta mitattiin keskiarvoilla ja keskihajonnalla käyttäen Hedgesin g kaavaa. Vazou ja tutkimusryhmä tekivät narratiivisen katsauksen ja meta-analyysin aiheesta. Narratiivisen katsauksen aineisto koostui kymmenessä eri maassa toteutetuista 28 fyysisen aktiivisuuden interventiosta. Tulokset osoittivat fyysisen aktiivisuuden vaikuttavan merkittävästi lukuisiin eri kognitiivisiin toimintoihin johtavista prosesseista (esimerkiksi suunnittelu, luovuus, työmuisti) tarkkaivaisuuteen. 89 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus nuorten kognitioon Myös meta-analyysin tulokset osoittivat, että fyysisen aktiivisuuden interventioilla oli pieni/keskisuuri merkittävä vaikutus kognitiivisiin toimintoihin. Narratiivisessa katsauksessa fyysisen aktiivisuuden interventiot jaettiin kolmen laadullisen ominaisuuden mukaan kategorioihin (aerobinen, motorisia taitoja sisältävä ja kognitiivisesti aktivoiva). T utkimukset osoittavat, että fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus nuorten kognitiivisiin toimintoihin, kuten tiedonkäsittelyyn ja tarkkaavaisuuteen. Näin valmentajat voivat luoda tehokkaamman toimintaympäristön urheilijoille. perusteella, että valmentajan, joka haluaa kehittää talentteja, tulisi: (1) arvioida sekä omia uskomuksiaan erikoistumisesta että toimintatapojaan ja odotuksiaan urheilijoita kohtaan, (2) keskustella vain yhteen lajiin erikoistumisen motiiveista urheilijoiden ja heidän vanhempiensa kanssa, (3) pyrkiä auttamaan urheilijaa löytämään tasapaino urheilun ja muun elämän välillä, ja (4) luomaan kulttuuri, jossa urheilija pystyy kehittämään taitojaan, kuntoaan ja suoritustaan ilman, että joku kokoajan valvoo häntä. Vertailuryhmät jaettiin kategorioihin niiden sisällön perusteella (ei hoitoa, akateeminen, koululiikunta ja aerobinen ryhmä). LÄHDE: Chase, M.A., & DiSanti, J.S. Valmentajan on hyvä olla tietoinen siitä, ettei aikainen erikoistuminen ole välttämätöntä urheilijan potentiaalin saavuttamisen kannalta. LÄHDE: Vazou, S., Pesce, C., Lakes, K., & Smiley-Oyen, A. Keskisuuri, merkittävä positiivinen vaikutus löydettiin lisäksi, kun fyysisen aktiivisuuden interventiota verrattiin ryhmään, joka ei ollut saanut hoitoa ja akateemiseen ryhmään. 2016. Merkittävää vaikutusta ei löydetty, kun fyysisen aktiivisuuden interventiota verrattiin koululiikuntaan tai aerobisen liikunnan ryhmään. More than one road leads to Rome: A narrative review and metaanalysis of physical activity intervention effects on cognition in youth. International Journal of Sport and Exercise Psychology, DOI: 10.1080/1612197X.2016.1223423 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com Aikainen erikoistuminen ei ole välttämätöntä urheilijan koko potentiaalin saavuttamisen kannalta. 2016. Sekä narratiivinen katsaus, että meta-analyysi vahvistivat käsityksen, että fyysisen aktiivisuuden interventiot vaikuttavat positiivisesti lasten ja nuorten kognitiivisiin toimintoihin. Aineisto kuitenkin osoittaa, että fyysisen aktiivisuuden interventioiden ja vertailussa käytettyjen interventioiden laadullisissa ominaisuuksissa saattaa olla tärkeitä eroja. Meta-analyysin aineisto puolestaan koostui 21 tutkimuksesta. Varhaisen erikoistumisensijaan urheilijan lahjakkuuden, tavoitteiden, motivaation ja intohimon tulisi antaa vaikuttaa hänen uransa kulkuun
2, no. DOI: 10.1126/sciadv.1600031 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a L iikunta pitää huolta fyysisestä kunnostamme, mutta uusimpien tutkimusten mukaan sillä on vaikutusta jopa siihen miten vanhenemme. Uusi tutkimus nimittäin valottaa nyt ensimmäistä kertaa molekyylitasolla sitä, miten liikunta estää solujen vanhenemista. Kokeen päätteeksi he raportoivat viime vuonna, että vanhusten iho muuttui harjoittelun seurauksena lähes täysin 20 vuotiaan henkilön ihoa muistuttavaksi. Tätä taustaa vasten tutkijat osasivatkin epäillä, että metyylielohopealla saattaisi olla jotain vaikutusta ihmisten kognitiivisiin kykyihin, joiden tiedetään olevan yhteydessä fyysiseen kuntoon. Solujen vanhenemisen tiedetään liittyvän perintöaineksen päissä oleviin telomeereihin, jotka niin sanottujen telomeraasien kautta säätelevät sitä, miten nopeasti perintöaines ”kuluu” ja vanhenee solujen jakautumisten yhteydessä. Elohopea on erityisesti teollisuuden saasteista tuleva ympäristömyrkky, joka kertyy vesistöihin laskeuduttuaan kaloihin. Juuri tätä vaihetta liikunta tuoreen tutkimuksen mukaan parantaa, eli se tehostaa telomeraasien toimintaa nyt yksityiskohtaisesti solutasolla selvitetyin mekanismein. Science Advances 27 Jul 2016: Vol. 90 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Äidin ravitsemus vaikuttaa lapseen aikuisenakin T utkimustieto tukee käsitystä, että geenien lisäksi vanhempien jo ennen raskautta harjoittamat elämäntavat kuten ravitsemus ja liikkuminen vaikuttavat myös jälkeläisen terveyteen. Eviran tietojen mukaan kohonneita elohopean pitoisuuksia on havaittu etenkin Etelä-, Keskija Itä-Suomen metsäjärvien iäkkäimmissä hauissa, mutta esimerkiksi säilykkeissä käytetään pienempiä tonnikalalajeja, joihin kertyy elohopeaa vähemmän. Vaikutusmekanismi oli osin saman mekanismin kautta välittyvä (AMPK) kuin telomeraasitutkimuksessa ja molemmissa tutkimuksissa solujen kiihtynyt aineenvaihdunta paransi myös solujen kuntoa. Nuclear respiratory factor 1 and endurance exercise promote human telomere transcription. 7, e1600031. Aerobic fitness and neurocognitive function scores in young Faroese adults and potential modification by prenatal methylmercury exposure. Varsinaista ikäänsä nuorekkaammalta näyttävän henkilön salaisuus onkin näiden tutkimusten perusteella todennäköisesti siis se, että hän on harrastanut paljon liikuntaa vuosien saatossa. Sen vaarallisempi muoto, metyylielohopea, läpäisee istukan ja vaurioittaa keskushermostoa. Tässä suhteessa Eviran tietojen mukaan kalaa syödessä tulisikin kenties suosia enemmän järvien pikkukaloja kuin esimerkiksi suurempia petokaloja kuten haukea, koska metyylielohopeapitoisuudet nousevat kaloissa niiden iän ja koon mukana. Mitä paremmin ja tehokkaammin telomeraasit toimivat, sitä tehokkaammin solujen jakautuminen onnistuu, soluvauriot korjaantuvat ja vanheneminen estyy. Environmental Health Perspectives; doi:10.1289/ehp274 Teksti: ILKKA HEINONEN Liikunta – nuoruuden lähde! polskyn tutkimusryhmän löydöksille, joissa liikunnan todettiin saavan aikaan jopa lähes uskomattomilta kuulostavia löydöksiä ihmisen ihossa. Terveystietoinen äiti voi siis kuitenkin hyvää tarkoittaessaan tietämättään altistaa jälkikasvunsa hermoston ja siis aivojen kehittymisen heikentymiselle, joka ei ole toivottavaa. Kalaa pidetään varsin terveellisenä ruoka-aineena, jota tulisi syödä vähintään kolme kertaa viikossa muun muassa sen oletetun terveellisen rasvahappokoostumuksen johdosta. Tämä käsitys saa tukea nyt myös tutkimuksesta, jossa äidin elimistöön raskauden aikana kerääntyneen metyylielohopean määrä huononsi jälkeläisellä aikuisiässä mitattua aivotoimintaa, joka normaalisti parantuu hyvän kunnon myötä. Tutkimus suoritettiin terveillä nuorilla miehillä polkupyörärasituskokein ja lihasbiopsianäytteiden avulla ja yksityiskohdista kiinnostuneiden kannattaakin lukea paremmin varsinaisesta tutkimuksesta. LÄHTEET: Aurélie Diman, Joanna Boros, Florian Poulain, Julie Rodriguez, Marin Purnelle, Harikleia Episkopou, Luc Bertrand, Marc Francaux, Louise Deldicque, Anabelle Decottignies. Markin ryhmä treenautti aerobisella kestävyysliikunnalla 70-vuotiaita vanhuksia kolmen kuukauden ajan kaksi kertaa viikossa. Liikunnan solutason vanhenemista estävä tutkimus on oivaa jatkoa lääkäri professori Mark Tarno. Tulokset tuovat entisestään lisähaastetta keskusteluun terveellisestä ravitsemuksesta. LÄHDE: Oulhote Y, Debes F, Vestergaard S, Weihe P, Grandjean P. Kuitenkin kun tutkijat luokittelevat koehenkilöinä olleet nuoret aikuiset eri fyysisen kunnon kategorioihin, he huomasivat, että koehenkilön äidin raskauden aikaisen istukan metyylielohopeapitoisuuden kasvaessa aerobisen kunnon tuomia hyötyjä koehenkilön kognitiivisiin kykyihin ei ollutkaan enää havaittavissa. Tutkijat pystyivätkin toistamaan fyysisen kunnon ja kognitiivisten kykyjen positiivisen yhteyden, joita tutkittiin muun muassa kognitiivisen prosessointinopeuden ja lyhytaikaista muistia testaavien testien avulla, myös omassa tutkimuksessaan
Tutkimusrintamalla on keskitytty pitkälti aineenvaihdunnallisten mekanismien selvittämiseen. 1, 279-288 DOI: 10.1152/japplphysiol.00024.2016 ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, Valtakunnallinen PET-keskus Turun yliopisto Sähköposti: ilkka.heinonen@utu.fi. Perifeerisiin valtimoihin keskittynyt tutkimus on erittäin mielenkiintoinen, kun tuloksia verrataan hiljattain julkaistuun suomalaistutkimukseen, jossa verisuonivasteita ja aineenvaihduntaa tutkittiin sydämessä keski-ikäisillä ylipainoisilla harjoittelemattomilla miehillä. Yhtäjaksoinen kestävyysharjoittelu sen sijaan sai aikaan olkavaltimon läpimitan suurenemista eli verisuonen rakenteellisia muutoksia, joita ei havaittu intervalliharjoittelun seurauksena. Näiden tutkimusten perusteella näyttääkin ilmeiseltä, että kovatehoinen intervalliharjoittelu aiheuttaa erilaisia vasteita sydämessä ja perifeerisissä valtimoissa, eivätkä perifeeriset valtimotulokset ole välttämättä yleistettävissä koskemaan sydäntä. V ain vähän aikaa vievän, fyysisesti erittäin rasittavan, kovatehoisen intervalliharjoittelun vaikutuksista verisuonten ja etenkin valtimoiden rakenteeseen ja toimintaan on ollut näihin päiviin asti verraten niukasti tietoa. 91 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Kovatehoista intervalliharjoittelua verisuonien toimintaa parantamaan. Nyt amerikkalaiset Arizonan valtiollisen yliopiston tutkijat selvittivät verisuonivaikutuksia lihavuudesta kärsivillä henkilöillä. Journal of Applied Physiology Published 1 July 2016 Vol. Siinä nimittäin havaittiin, että sydämessä kovatehoinen intervalliharjoittelu oli taipuvainen jopa huonontamaan maksimaalista verenvirtausta, kun taas yhtäjaksoinen matalampitehoinen harjoittelu vei vasteita toivotumpaan suuntaan. Sydäntutkimuksessa mielenkiintoinen ja paljon pohdittavaa aiheuttava havainto oli myös se, että sekä intervalliharjoittelu että yhtäjaksoinen kestävyysharjoittelu vähensivät sydämen glukoosinkulutusta insuliinistimulaatiossa, eli johtivat käytännössä insuliiniherkkyyden laskuun, vaikka luurankolihaksessa se parani huomattavasti kyseisenharjoittelun seurauksena. He havaitsivat, että kolme kertaa viikossa toteutettu kahdeksan viikon kestoinen intervalliharjoittelu (10x1 min 90–95% teholla maksimisykkeestä ja minuutin aktiivinen palautus) paransi olkavaltimon laajenemiskykyä, mutta yhtäjaksoinen matalatehoisempi kestävyysharjoittelu ei saanut aikaan samaa vaikutusta. 121 no. LÄHDE: Sawyer BJ, Tucker WJ, Bhammar DM, Ryder JR, Sweazea KL, Gaesser GA
Lihavuus altistaa muun muassa metaboliselle oireyhtymälle, tyypin II diabetekselle sekä sydänja verisuonisairauksille. Lapsuudessa todetut kohonneet veren haaraketjuisten aminohappojen pitoisuudet ennustivat korkeampia rasvapitoisuuksia aikuisuudessa sekä suurempaa riskiä sairastua metaboliseen oireyhtymään. Vastaväittäjänä toimi professori Marjo-Riitta Järvelin (Imperial College, London, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Sulin Cheng. Tämä paradoksaaliselta vaikuttava ilmiö viittaa siihen, että ylimääräinen rasvakudos ei itsessään ole lihavuuteen liittyvien sairauksien taustalla. Näyttää kuitenkin siltä, että lihavatkin ihmiset voivat olla täysin terveitä ja toisaalta monet normaalipainoiset ihmiset sairastuvat T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t em. Lisäksi hän tutki nuorten ja keski-ikäisten naisten aineenvaihdunnanhäiriöiden (metabolinen oireyhtymä, ei-alkoholiperäinen rasvamaksa ja insuliini resistenssi) yhteyttä kehon koostumukseen, ihonalaisen rasvakudoksen geenien ilmentymiseen sekä veren aineenvaihdunnan tuotteiden pitoisuuksiin. tyypillisiin lihavuuden liitännäissairauksiin. 91 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 Normaalipaino ei välttämättä suojaa sydänja verisuonitaudeilta TtM Petri Wiklundin liikuntalääketieteen väitöskirja “Body composition and molecular reflections of obesity related cardio-metabolic disorders – A cross-sectional and longitudinal study in women” tarkastettiin 27.8.2016 Jyväskylän ylöiopistossa. Wiklund tutki tyttöjen kehon rasvaisuuden sekä sydänja verisuonisairauksien riskitekijöiden kehittymistä lapsuudesta aikuisuuteen. Lisäksi havaittiin, että lapsilla, jotka ovat normaalipainoisia, mutta joilla on korkea rasvaprosentti, on suurempi riski sairastua sydänja verisuonitauteihin aikuisena verrattuna saman painoisiin lapsiin, joiden rasvaprosentti oli matala. Tämä piilevään korkeaan rasvapitoisuuteen liittyvä havainto ei vastaa vallalla olevaa käsitystä, siitä että pelkkä normaalipainoisuus suojaa sydän -ja verisuonitaudeilta aikuisuu. Aikuisilla naisilla, joilla oli metabolinen oireyhtymä, rasvoittunut maksa ja sokeriaineenvaihdunnan häiriö, havaittiin tulehdusmerkkien ja haaraketjuisten aminohappojen lisääntynyttä pitoisuutta veressä, mitokondrioiden toiminnan häiriintymistä ja tulehduksen lisääntymistä rasvakudoksessa
Tutkimusten mukaan Suomessa jopa 28 prosenttiin sairauspoissaoloista liittyy univaikeuksia. Kokonaisuudessaan tulokset antavat positiivisen kuvan lihasrakenteen ja jänteen ominaisuuksien ikämuutoksista. Väitöskirjassa selvitettiin myös elinikäisen fyysisen harjoittelun vaikutuksia pohjelihasten rakenteeseen ja akillesjänteen mekaanisiin ominaisuuksiin. Teos julkaistaan sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health, 243, 67 p., Jyväskylä 2016. Lisätietoja: Lauri Stenroth, lauri.stenroth@jyu.fi. Tutkimuksessa selvisi, että ikääntyessä akillesjänteen jäykkyys vähenee, toisin sanoen jänteestä tulee joustavampi. Voimaharjoittelulla on tärkeä rooli liikkumisja toimintakyvyn ylläpitämisessä ikääntyessä. 2016 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Bill Balzopoulos (Liverpool John Mooren yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Taija Juutinen. Havainto saattaa selittyä sillä, että jänteen jäykkyyden väheneminen ikääntyessä tapahtuu suhteessa lihas. Näin jänne säilyttää tarkoituksenmukaisen toimintansa iästä riippumatta. Tämä heikentää fyysistä toimintakykyä merkittävästi ja saattaa johtaa liikkumiskyvyn rajoituksiin sekä kasvattaa kaatumisen riskiä. Vastaväittäjänä toimi dosentti Henri Tuomilehto (Oivauni Uniklinikka, Tampere) ja kustoksena professori Shulin Cheng. Elinikäisellä juoksuharjoittelulla ei ollut suurta vaikusta pohjelihasten rakenteeseen tai akillesjänteen mekaanisiin ominaisuuksiin. ISBN 978-951-39-6714-7 (nid.) ISBN 978-951-39-6715-4 (PDF). Tarvitaankin vaihtoehtoisia hoitokeinoja. 80-vuotiaalla henkilöllä saattaa olla 80 % nuoruusvuosiensa lihasmassasta. Huono unen laatu on yleinen ongelma. Selvisi, että liikunnan lisääminen eli keskimäärin kolme kertaa aerobista liikuntaa viikossa, esimerkiksi sauvakävelyä, auttoi parantamaan unta. Lihas ja jänne mukautuvat iän myötä LitM Lauri Stenrothin biomekaniikan väitöskirja ”Structure and function of human triceps surae muscle and tendon in aging” tarkastettiin 2.9. jyu.fi/dspace/handle/123456789/50959 Liikunnan lisäämisestä ja kevyemmästä ruoasta apua miesten uniongelmiin TtM Xiao Tanin liikuntalääketieteen väitöskirja ”Effects of exercise and diet on sleep among overweight men with chronic insomnia symptoms” tarkastETTIN 2.9.2016 Jyväskylän yliopistossa. Krooninen unettomuus on yleisin uniongelma. Teos julkaistaan sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 242, Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2016, 87 s. Tilaukset myynti@library.jyu.fi. Niihin liittyy lihasmassan ja -voiman alentumista, mutta muutokset lihaksen rakenteessa ja jänteen ominaisuuksissa näyttävät olevan ennemminkin lihaksen toiminnan säilymistä tukevia kuin toimintaa heikentäviä. Lisätietoja: Xiao Tan, xiao.tan@jyu.fi. Pohjelihakset kiinnittyvät ihmisen suurimpaan ja vahvimpaan jänteeseen, akillesjänteeseen. Pikajuoksun suuret voimavaatimukset pohjelihaksistolle näyttävät ylläpitävän lihasvoimaa ikääntyessä. Jänteet ovat elastisia ja toimivat jousen tavoin, mikä parantaa lihasten tehontuottoa ja taloudellisuutta. Nykyisten unettomuuden hoitokeinojen käyttöä rajoittavat kuitenkin lääkehoitojen sivuvaikutukset ja kognitiivisten käyttäytymishoitojen kalleus. Unettomuuden oireet liittyvät usein ylipainoon. Pikajuoksua harjoitelleilla ikääntyneillä oli kuitenkin vahvemmat pohjelihakset verrattuna harjoittelemattomiin tai kestävyysjuoksua harjoitelleisiin ikäverrokkeihin. Tulevaisuudessa voidaan selvittää millainen vaikutus erityisesti jänteen ominaisuuksien muokkaamiseen keskittyvällä fyysisellä harjoittelulla on liikkumiskyvyn kannalta, väittelijä arvioi. Väitöstutkimuksessa selvitettiin, miksi lihaksen toiminta heikkenee niin merkittävästi ikääntyessä, mitä ikääntyessä tapahtuu pohjelihaksille, jotka ovat liikkumiskyvyn kannalta erityisen tärkeä lihasryhmä. Samoin dieetin muutos, eli pienempi kokonaisenergiansaanti ja tyydyttyneiden rasvojen vähentäminen ruokavaliossa, johti samaan tulokseen. Tan osoittaa tutkimuksessaan, että elintapatekijät, kuten liikkumattomuus ja epätasapainoinen ruokavalio ovat yhteydessä unettomuuteen ja ylipainoon. Tämä ei kuitenkaan näkynyt eroina pohjelihasten toiminnassa. 92 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016 voiman laskuun. Väitöskirjassa tutkittiin käyttäytymistekijöitä, jotka liittyvät krooniseen unettomuuteen ylipainoisilla ja liikalihavilla miehillä. Tilaukset myynti@ library.jyu.fi ja yliopiston verkkokauppa, E-julkaisuna: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6720-8 dessa. Samalla lihasvoimasta on kuitenkin voinut kadota 40 % ja lihasten tehontuotosta jopa puolet. ja yliopiston verkkokauppaE-julkaisuna: https://jyx. Tulokset osoittavat, että vähäinen vapaa-ajan liikunta sekä suuri tyydyttyneiden rasvahappojen määrä olivat yhteydessä kroonisiin unettomuusoireisiin. Tutkimustulokset lisäävät ymmärrystä ylipainoon ja lihavuuteen liittyvien aineenvaihduntahäiriöiden syntymekanismeista. Väitöskirja on luettavissa JYXarkistos sa: http://urn.fi/URN: ISBN: 978-95139-6726-0. Tämä on ongelmallista siksi, että nämä lapset ovat silmämääräisesti arvioiden hoikkia, jolloin heitä on vaikeaa tunnistaa yleisesti käytössä olevien mittareiden, esimerkiksi painoindeksi -ja kasvukäyrien avulla. Tutkimus nostaa esiin myös uuden mahdollisuuden ikääntyneiden liikkumiskyvyn parantamiseksi. ISSN:0356-1070; ISBN: 978-951-396719-2 (nid.); ISBN: 978-951-396720-8 (PDF). Tulokset tukevat erityisesti pohjelihasten harjoittamista. Lisätietoja: Petri Wiklund,petri.wiklund@jyu.fi. Ikääntymiseen liittyvät muutoksen jänteen toiminnassa voisivatkin osaltaan selittää lihastoiminnan heikkenemistä ikääntyessä. Lihasten toiminnan tiedetään heikkenevän ikääntyessä. Lisäksi tutkimuksessa testattiin kuuden kuukauden pituisen, yksilöllisen aerobisen harjoitusohjelman tai dieetin vaikutuksia uneen