Liikunta & TIEDE 54 5/ 17 • 8 eu ro a XXV LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 2017 LIIKKUMATTOMUUDEN JÄLJILLÄ ELINTAPAMUUTOS ON UUDEN OPPIMISTA TERVEYSLIIKKUJAN RAVITSEMUKSEN ABC
Paino: Forssa Print 2017 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. 54. Meillä on käsissämme loistava tuote. Toki se joskus on paikallaan, mutta enimmäkseen opiskelu on sellaista pikkuisen tylsää puurtamista. Samaa ”ilon kautta” -ideaa on tullut liikunnan edistämiseen yleisemminkin. Liikunta on kuitenkin myös oppiaine siinä missä muutkin kouluaineet. Suurimmaksi osaksi mentiin sielläkin ”ilon kautta”. Tutkimustuloksetkin toki tätä tukevat. Oletteko nähneet yleisönosastokirjoituksissa vaadittavan, että vaikkapa historian tai uskonnon opetuksen pitäisi olla kivaa. T urun Sanomien yleisönosastoon kirjoitti muutama viikko sitten huolestunut äiti otsikolla ”Milloin me tehdään jotain kivaa koululiikunnassa?” Äitiä huolestutti, koska pojan mukaan koululiikunnassa ei juuri koskaan tehdä mitään kivaa. kari.kalliokoski@utu.fi. Eikö se kelpaa ihan itsenään, ehkä pienillä kuorrutteilla, mutta ilman sikamakeeta pakkausta. Miksi salaattia ja seisoskelua jaksetaan jatkaa paremmin alun hankaluuksista huolimatta. Nuorena saatu oppi kantaa pitkälle elämässä myös liikkujana ja tuo terveitä elinvuosia. Yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää, on oppia liikkumaan kuin vaikkapa antiikin historian tapahtumat. Miksi. Niitä tulee kerättyä lautaselle, koska ne ovat terveellisiä. Miksi liikunnan terveysvaikutukset, jotka ovat moninkertaisia vaikkapa istumisen välttelyyn verrattuna ja lähes kaikkien tuntemia, eivät saa ihmisiä jatkamaan liikkumista vaikka ei tunnukaan niin kivalta – ainakaan heti alkuun. En osaisi enää syödä ruisleipää ilman tomaattiviipaleita. Uskon kyllä, että seisomiseenkin tottuu, mutta ei se kivaa ole – ainakaan heti alkuun. Salaattiakin tulee lounaalla kasattua iso lautasellinen ihan huomaamattaan. Makealta maistuva liikuntakokemus on hyvä motivaattori. Vaikkei olisikaan niin ”sikamakeeta ja fantsua” – ainakaan heti alkuun. Liikunta mielletään monesti koulupäivien virkistäjänä, eikä siinä mitään, voihan se sitäkin olla. Edellä mainittu yleisönosastokirjoitus sai minut kuitenkin viimeistään pohtimaan, että mennäänkö tässä jo liian pitkälle. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 5/ 2017 SIKAMAKEETA JA FANTSUA. Koululiikunnan tulisi olla hauskaa ja uusia makeita juttuja tulisi kehittää jatkuvasti. Toisaalta, onko kokonaan haudattu ajatus, että liikunnasta vois tulla tapa, vaikka se ei niin kivalta tuntuisikaan. Pikkuhiljaa niistä tulee tapa. Siis, jos tietää, että liikunnalla pitää yllä ja jopa parantaa terveyttään. Ja puhetta riitti. Koululiikunnasta oli puhe myös elo-syyskuun vaihteessa Liikuntatieteen päivien yhteydessä järjestetyssä ”Koulu liikkuu – mihin suuntaan?” -tapahtumassa. ”Pylly ylös” -kampanjat ja vastaavat ovat tehonneet. Voisiko sitä vain jatkaa niin kauan, että siitä tulee tapa, jota ilman ei osaa olla. Liikunnan kentällä on viime aikoina puhut tu paljon liikkumattomuudesta. Ei välttämättä siksi, että ne maistuisivat niin kovin hyvältä – ainakaan heti alkuun. Moni tuskailee salaatin ja vihannesten kanssa. Seisominenko tuntuu mukavammalta kuin istuminen. Ja opiskelustahan koululiikunnassakin on kyse, vaikka se tuntuu usein unohtuvan. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Gorilla/Uwe Umstaetter Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Miellyttävältä tuntuvaa harrastusta jaksaa varmemmin. Liikunnallisesti passiivisetkin ihmiset ovat saaneet sähköpöydät työhön ja viettävät suuren osan työpäivästään seisten. Nämä ovat hyviä kysymyksiä selvitettäväksi tulevissa tutkimuksissa. Seiskaluokkalaisen pojan syksyn ohjelmassa oli muun muassa yleisurheilua, yhteislenkki ja suunnistusta – niitä tavallisia koululiikunnan aiheita siis. Ihmiset kuitenkin tekevät näin, koska tietävät sen olevan terveellistä
Mikko Julin T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 63 Ku va : M IK KO V Ä H Ä N IIT TY. Elina Hasanen, Nelli Lyyra, Pilvikki Heikinaro-Johansson 70 EMERITUS IHMETTELEE: ”Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmälläkin”. Näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Jouko Kokkonen 16 Voimaa ja kestävyyttä – miten harjoitukset kannattaa rytmittää. Kuohunta urheilun ympärillä ei ole vaikuttanut suomalaisten kiinnostukseen itse huippuurheilua kohtaan, mutta huippuurheilijoiden arvostus on meillä heikompaa kuin muualla. Vähäinen liikkuminen ei välttämättä ole pysyvä elämäntapa, vaan tiettyyn elämänvaiheeseen tai elämäntilanteeseen liittyvä ilmiö. Tuomas Zacheus TUTKITTUA 78 Tutkimusuutiset 84 Väitösuutiset 87 XXV LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT – Tutkimustiivistelmät 2 PÄÄKIRJOITUS: Sikamakeeta ja fantsua. Harmokivi-Saloranta, Kiviluoto 68 Koulun toimintakulttuurin liikunnallistajia valmistetaan laajentuneeseen työnkuvaan. Molemmat ovat merkityk sellisiä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Ilkka Jarva LUETTUA 74 The rise and fall of Olympic Amateurism. Vanhempien liikuntatottumukset näkyvät heidän lastensa liikuntaaktiivisuudessa jopa 46vuotiaaksi saakka. Matti Uusitupa 45 Urheilijan ylikuormitustila – miksi ja mikä se on. Kaisa Kaseva 15 SUOMI 100: Hiki pintaan täytyy saada. Taija Juutinen, Arto Pesola 38 Liikkumattomasta liikkujaksi. Mielikuva paralympialaisista on erityisen myönteinen nuorten aikuisten keskuudessa. Mika Aaltonen 58 Terveysliikkujan ravitsemuksen ABC. Mikael Fogelholm 63 LÄHIKUVASSA: Mirja Hirvensalo: Yhdessä on enemmän AJASSA 65 Liikuntatieteen päivät: Tutkimuskilpailun voitot Simon Walkerille ja Noora Kanervalle. Mika Peltoniemi 73 NÄIN MAAILMALLA: Mieli avoimeksi monenlaisille ratkaisuille. Kari Kalliokoski 4 Liikkumattomuuden jäljillä – valokeilassa vähän liikkuvat nuoret. Kuntoilijan kannattaa jakaa voima ja kestävyysharjoittelu eri päiville. Markku Vanttaja, Juhani Tähtinen, Tuomas Zacheus, Pasi Koski 10 Vanhempien liikuntatottumukset kantavat lapsen liikunta-aktiivisuutta keski-ikään saakka. Daniela Eklund 20 Sprinttaa tai hölkkää – vaikutus terveeseen sydämeen on samanlainen. Eveliina Korkiakangas 42 Potkiiko SOTE myös liikkumaan. Rainer Rauramaa 72 OPISKELIJA OUNASTELEE: Tutkimus ja käytäntö kättä yhteen lyö. Kirsi Valasti 76 Hyvä Juoksu. Kaikkeen ei kannata hurahtaa sen enempää harjoittelussa kuin ruokavaliossakaan. SOTE keskustelussa ei ole juurikaan sivuttu terveyden edistämistä. Marja Heiskanen 24 Paralympiaurheilu on vahva brändi. Elintapa muutoksessa on kyse uuden oppimisesta. Arja Uusitalo 50 Digiloikilla kuntoon – nollat ja ykköset fyysisen aktiivisuuden edistäjinä. 65 Sanottua Liikuntatieteen päivillä 67 Kuntalaiset osallisena Päijät-Hämeen terveysliikuntastrategian päivityksessä. Erkki Vettenniemi 75 Aivovoimaa. Aktiivisuus voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla. Mikael Fogelholm 32 XXV LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 32 Liikunta ja liikkumattomuus vaikuttavat terveyteesi – yhdessä ja erikseen. Miten pidämme huolen siitä, että teknologia otetaan mukaan myös fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. 53 Aktiivinen, sosiaalisesti ja moraalisesti kestävä Suomi. Leena Kummu 27 Onko Suomi sittenkin urheiluhullujen maa. Jarmo Mäkinen 31 POLTTOPISTE: Pitääkö terveellisen ruoan maistua pahalta. Ylikuormitustila tila aiheuttaa huomattavaa henkistä ja fyysistä kärsimystä urheilijalle ja kuntoilijalle
4 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Liikkumattomuuden jäljillä – valokeilassa vähän liikkuvat nuoret
Erityisen tärkeänä on pidetty liikunnallisen elämäntavan omaksumista jo lapsuusiässä, sillä lapsuuden aikaisen liikunta-aktiivisuuden on katsottu olevan yhteydessä siihen, missä määrin liikuntaa harrastetaan myöhemmällä iällä. Pitkittäistutkimukset, joissa on Kuva: OWE UMSTAETTER. Sekä liikunnan harrastamiseen kannustavilla tekijöillä että liikunnan esteillä on taipumus kasaantua. Husu ym. Liikuntasuosituksissa on yleensä esitetty liikunnan huomattavaa lisäämistä kaikissa ikäryhmissä. Tutkimus on myös perinteisesti painottunut voimakkaasti terveyden ja liikunnan välisten yhteyksien tutkimiseen (OPM 2009). (Telama & Yang 2000; Tähtinen, Koski & Kaljonen 2007; Tammelin & Telama 2008; Telama 2009; Beltrán-Carrillon ym. 2011; Rovio & Pyykkönen 2011; Huotari 2012;). Liikunta-aktiivisuuden muutokset ja ihmisten omakohtaiset kokemukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. L iikkumattomuuden vähentäminen on nostettu liikuntapolitiikan ja -tutkimuksen tärkeäksi painopistealueeksi. 5 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: MARKKU VANTTAJA, JUHANI TÄHTINEN, TUOMAS ZACHEUS, PASI KOSKI Vähäinen liikkuminen ei välttämättä ole pysyvä elämäntapa, vaan tiettyyn elämänvaiheeseen tai elämäntilanteeseen liittyvä ilmiö. Tämä johtuu osin siitä, että liikuntatutkimuksissa kohderyhmänä ovat usein olleet lähinnä aktiiviliikkujat, eivätkä liikunnan asiantuntijat ole välttämättä koskaan perehtyneet vähän liikkuvien ihmisten elämään (Pyykkönen 2011). Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudelle ja liikuntasuhteelle onkin ominaista pikemminkin muutos kuin pysyvyys. 2011; Yli-Piipari 2011; Huotari 2012;.) Aiempien tutkimusten perusteella etenkin teini-iässä ja nuorena aikuisena eletään ”vaaran vuosia”, jolloin liikunnan harrastaminen voi syystä tai toisesta päättyä (esim. Toistaiseksi on ollut varsin niukasti tietoa siitä, miksi jotkut lapset ja nuoret alun alkaenkin liikkuvat vain vähän eivätkä missään vaiheessa innostu liikunnasta. 2010; Dumith ym. Lisäksi niissä on yleensä käytetty poikkileikkausaineistoja ja kvantitatiivisia menetelmiä, joiden avulla on voitu kyllä selvittää suhteellisen luotettavasti esimerkiksi liikunnan määrää ja laatua. 2011; Husu ym
Avainasemassa ystävät, seurat ja vanhemmat Liikuntaan sosiaalistumisen näkökulmasta keskeinen kysymys on, mitkä tekijät saavat lapset ja nuoret kiinnostumaan liikunnan harrastamisesta. Seurantavaiheessa vuonna 2013 nuorempaa ikäryhmää nimitetään teini-ikäisiksi ja vanhempaa ikäryhmää nuoriksi aikuisiksi. Lähtötilanteessa vuonna 2003 kohderyhmä jaettiin kahteen ikäryhmään eli alle kouluikäisiin ja kouluikäisiin. Tutkimuksessamme tarkasteltiin kahtena eri ajanjaksona (vuosina 2003 ja 2013) samoja turkulaisia lapsia ja nuoria. Niitten avulla tarkasteltiin liikunta-aktiivisuuden ja -suhteen muutosta sekä liikuntaan liittyviä yksilöllisiä kokemuksia ja merkityksiä. 6 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten aineistojen avulla seurattu ihmisten elämänkulkua ja liikuntasuhteen muotoutumista, ovat olleet kansainvälisessäkin katsannossa harvinaisia (ks. Havainto ei sinänsä ole yllättävä, sillä lapsille ja nuorille vertaisryhmien merkitys sosiaalisten mallien antajina ja samaistumiskohteina on merkittävä. Urheiluseurat olivat olleet molemmissa ikäryhmissä noin neljännekselle merkittäviä liikuntakiinnostuksen herättäjiä. 2011). Tältä osin tarvittaisiinkin vielä lisätutkimuksia. 2003; Scheerder ym. Lisäksi kahdeksalle vähän liikuntaa harrastavalle nuorelle tehtiin elämäkerralliset haastattelut. Heidän liikuntaaktiivisuutensa ja -suhteensa muutosta kartoitettiin kyselyllä. Teini-ikäisistä 31 prosenttia ja nuorista aikuisista 39 prosenttia arvioi ystävien vaikuttaneen merkittävästi heidän liikuntakiinnostukseensa. Kiinnostuksen keskipisteessä olivat erityisesti vähän liikuntaa harrastavat nuoret, mutta tarkastelimme myös liikunnallisesti aktiivisempien nuorten liikuntasuhdetta. Omat vanhemmat olivat olleet molemmissa ikäryhmissä noin viidennekselle keskeisiä liikuntakiinnostuksen herättäjiä. 2006; Dumith ym. Tässä artikkelissa paikkaamme näitä tutkimuksellisia aukkoja. Tulosten yleistämisen suhteen on kuitenkin syytä olla varovainen, sillä vähän liikkuvien osuus etenkin vanhemmassa ikäryhmässä oli tutkimuksessa melko pieni. Kuviosta 1 nähdään, että vuonna 2003 vähän liikkuneista alle kouluikäisistä vain viidennes ja kouluikäisistä neljännes sijoittui vähän liikkuvien ryhmään vuonna 2013. Tulokset vahvistavat lapsuuden kodin liikunnallisen orientaation positiivisen yhteyden nuorten myöhempään liikuntaan, mutta yhteys ei tässä tutkimusaineistossa ollut kovin vahva. Vuoden 2003 kyselyyn vastasi yhteensä 1 997 turkulaista lasta ja nuorta, joista 682 (vastausprosentti 34) vastasi myös vuoden 2013 seurantakyselyyn. Vähän liikkuvilla eri tahojen merkitys oli kuitenkin ollut selvästi vähäisempää kuin liikunnallisemmilla nuorilla. Vuonna 2003 vähän liikkuneiden lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus vuonna 2013 (lähde: Vanttaja, Tähtinen, Zacheus & Koski 2017, 41). Muutos ei merkitse välttämättä liikunnan vähenemistä, vaan monien kohdalla kysymys on myös liikunnallisesta aktivoitumisesta. Esimerkiksi liikunnallisesti aktiivisista teini-ikäisistä KUVIO 1. Vähäinen liikunnan harrastaminen lapsena ja nuoruuden varhaisvuosina ei siis saatujen tulosten mukaan ole myöhemmän liikunta-aktiivisuuden kannalta niin kohtalokasta kuin aiempien tutkimusten perusteella voisi olettaa. Thompson ym. Avainasemassa olivat olleet yleisimmin ystävät, urheiluseurat ja vanhemmat. Vähäinen liikunnan harrastaminen varhaisvuosina ei ole välttämättä kohtalokasta Tutkimuksen yksi päätulos on se, että lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudelle ja liikuntasuhteelle ominaista on pikemminkin muutos kuin pysyvyys
Monipuolisemman kuvan saamiseksi pyysimme haastatteluun kahdeksan nuorta, jotka kertoivat oman liikuntaelämäkertansa. Entisten sisäpiiriläisten liikuntaharrastuksen päättyminen liittyi lähinnä elämäntilanteen muutoksiin ja ajan puutteeseen. Nuoret aikuiset puolestaan nimesivät vähäisen liikkumisen syyksi ajanpuutteen selvästi useammin kuin teini-ikäiset. Vähän liikkuvissa nuorissa kolme ryhmää Kvantitatiivisten aineistojen ja menetelmien avulla saadaan yleistettävää tietoa nuorten liikuntatottumuksista ja liikunta-aktiivisuuden muutoksista sekä niihin yhteydessä olevista taustatekijöistä. Liikunnan esteiden kasautuminen oli lisäksi yhteydessä muun muassa heikkoon liikuntaminäkuvaan, vähäiseen liikuntakiinnostukseen ja yleensäkin liikunnan arvostuksen vähäisyyteen. Vähän liikkuvien teini-ikäisten ryhmässä lapsuudenkodin liikunnallisen orientaation yhteys ei ollut läheskään niin selkeä kuin aktiiviliikkujilla. He olivat jo pienestä saakka olleet aktiivisia liikkujia ja tavallaan varttuneet liikuntakulttuurin ”sisäpiirissä”. Merkille pantavaa silti on, että teini-ikäisten kokemukset koululiikunnasta ja asennoituminen koululiikuntaa kohtaan olivat selvästi myönteisempiä kuin nuorilla aikuisilla. Kuitenkin noin viidesosa teini-ikäisistä aktiiviliikkujista tuli perheistä, jotka eivät olleet liikunnallisesti orientoituneita. Kokemukset koululiikunnasta aiempaa myönteisempiä Koululiikunnan on perinteisesti katsottu olevan erityisen keskeisessä roolissa liikunnallisen elämäntavan juurruttamisessa, koska käytännössä lähes kaikki suomalaiset osallistuvat liikuntatunneille oppi velvollisuusikäisinä. Liikunnan harrastamisen merkitystekijöille näyttäisi olevan tyypillistä, että samat tekijät ovat keskeisiä aina lapsuusiästä myöhemmälle iälle saakka. Mitä enemmän esteitä nuorella oli, sitä huonommin hän oli yrityksistään huolimatta onnistunut lisäämään liikuntaansa viimeisen vuoden aikana. Koululiikuntaan suhtautumisessa oli myös selviä eroja eri liikunta-aktiivisuusryhmien välillä siten, että vähän liikkuvista huomattavasti suurempi osa kuin aktiivisemmista liikkujista suhtautui koululiikuntaan kielteisesti. Liikuntaelämäkertojen perusteella nuoret luokitettiin kolmeen ideaalityyppiseen ryhmään; liikunnan ulkopuolisiin, entisiin sisäpiiriläisiin ja liikuntaan ristiriitaisesti suhtautuviin. Liikuntaan ristiriitaisesti suhtautuvien ryhmään puolestaan kuuluivat kilpaliikuntaan kylläs. Tarkastelu osoittaa näin ollen, että liikunnallinen lapsuudenkoti ei välttämättä johda liikunnalliseen aktiivisuuteen nuoruusiässä. Heillä oli myös paljon kielteisiä liikuntakokemuksia. Koululiikunnan viimeaikaiset kehittämistoimet saattavat olla yhtenä selityksenä sille, miksi kahden eri ikäryhmän välillä ilmeni huomattavia eroja koululiikuntaan suhtautumisessa. Liikunnan ulkopuoliset olivat urheilun ja kuntoliikunnan sijasta muihin harrastuksiin suuntautuneita nuoria, joilla oli hauras liikunnallinen identiteetti, sillä he kokivat olleensa yleensä muita huonompia liikunnassa. Vaikka kaikki nuoret olivat haastatteluhetkellä vähän liikkuvia, oli heidän liikuntakokemuksissaan ja suhtautumisessaan liikuntaan sekä omaan liikunnallisuuteensa suuria eroja. Lajin löytämisen vaikeus oli ennen kaikkea teini-ikäisillä yksi tyypillisimpiä syitä vähäiseen liikunnan harrastamiseen. Mitä aktiivisempi liikkuja oli kyseessä, sitä todennäköisemmin hänellä oli useita liikuntaan kannustavia tekijöitä. Kyselyn mukaan vähän liikkuvat teini-ikäiset ja nuoret aikuiset harrastivat liikuntaa vain harvoin, koska he kokivat olevansa laiskoja, eivät pitäneet kilpailemisesta eivätkä olleet löytäneet itselle sopivaa liikuntalajia. Edellä mainittujen esteiden lisäksi molemmissa ikäluokissa usein mainittuja vähäisen liikkumisen syitä olivat epämiellyttävät liikuntakokemukset ja se, ettei harjoittelusta nautittu. Sekä liikunnan harrastamiseen kannustavilla tekijöillä että liikunnan esteillä oli myös taipumus kasaantua. Vähän liikkuvista nuorista aikui sista noin neljänneksellä oli ollut niin huonoja kokemuksia koulusta ja liikunnanopettajista, että he kokivat niiden etäännyttäneen heitä liikunnasta. 7 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 kolme neljäsosaa tuli perheistä, joissa liikunnallinen orientaatio oli ollut vahva tai ainakin jonkin verran merkityksellinen. Sen vuoksi onkin yllättävää, että vaikka valtaosa nuorista suhtautui koululiikuntaan myönteisesti, ei monikaan silti nähnyt koululla ja liikunnanopettajilla olleen kovin merkittävää vaikutusta omaan liikuntakiinnostukseen. Entisten sisäpiiriläisten ryhmään sijoittuivat kilpailuhenkiset entiset junioriurheilijat, joilla oli vahva liikunnallinen identiteetti. He kokivat olleensa aina hyviä liikunnassa. Myös elämäkerta-aineistossa negatiiviset koululiikuntamuistot olivat monilla nuorilla vahvasti esillä. Vähän liikkuvista teini-ikäisistä reilu kolmannes oli varttunut perheessä, jossa liikunnalla ei ollut juurikaan roolia, mutta kuitenkin lähes puolet (45 %) tuli kodeista, joissa liikunnalla oli ollut ainakin jossain määrin tärkeä asema. Vähän liikkuville niillä ei kuitenkaan ollut niin suurta painoarvoa kuin aktiivisemmin liikkuville. Tämä selittänee myös sen, miksi he eivät koskaan olleet kiinnostuneet harrastamaan urheiluseurassa. Heillä oli myös runsaasti myönteisiä liikuntakokemuksia. Vastaavasti vähän liikkuville kasautui useita erilaisia liikunnan harrastamista hankaloittavia ja estäviä tekijöitä. Pelkästään kyselytuloksiin nojautuva määrällinen tarkastelu avaa kuitenkin vain yhden näkökulman liikuntasuhteen muotoutumiseen. Terveys, kunto, rentoutuminen ja sosiaaliset tekijät merkittäviä syitä Liikunnan harrastamisen keskeiset merkitykset liittyivät kummassakin ikäryhmässä ja kaikissa liikunta-aktiivisuusryhmissä terveyteen ja kuntoon, rentoutumiseen ja nautintoon sekä sosiaalisiin tekijöihin
Liikunnan harrastamisen esteiden kasautuminen tuli selvästi esiin myös näissä liikuntaelämäkerroissa. Kaikilla oli myös ollut sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia liikunnan parissa. Ristiriitaisesti liikuntaan suhtautuvien tapauksessa liikuntaharrastusten päättymisen yhtenä syynä saattoivat olla negatiiviset kokemukset urheiluseuroissa, mutta myös elämäntilanteen muutokset hankaloittivat säännöllistä liikunnan harrastamista. Liikuntaan ristiriitaisesti suhtautuvien nuorten tapauksessa liikunnan harrastaminen saattaa lisääntyä elämäntilanteen muutosten myötä. Esimerkiksi liikunnan ulkopuolisilla liikunnan harrastaminen ei välttämättä lisäänny tulevaisuudessa, koska he eivät ole aiemminkaan kokeneet liikunnan olevan elämässään kovin merkityksellistä. Heidän täytyisi kuitenkin löytää liikuntalaji, jota voi harrastaa ilman suorituspaineita ja kilpailullisia elementtejä, joihin he olivat jo nuorempana urheiluseurassa ollessaan kyllästyneet. Silti esimerkiksi arkiliikunta voi heidän kohdallaan olla mielekäs keino lisätä fyysistä aktiivisuutta. Kuviossa 2 on esitetty keskeisiä vähäiseen liikkumiseen ja liikuntaharrastuksen lopettamiseen liittyviä tekijöitä, joita nuoret mainitsivat elämäkerrallisissa haastatteluissa. Kielteiset liikuntakokemukset vaikuttavat myös siihen, millaisena nuori alkaa pitää aktiivisia liikkujia, urheilijoita tai yleensä liikunnan maailmaa. Se voi näyttää maailmalta, jossa kaikenlaista ”poikkeavuutta” kavahdetaan ja vain hyväkuntoiset hyväksytään. Liikuntakokemukset sekä niiden myötä muotoutunut liikunnallinen identiteetti on yhteydessä myös siihen, kuinka todennäköistä liikuntaharrastuksen aloittaminen tulee myöhemmin olemaan. 8 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 tyneet nuoret, jotka sijoittuivat liikunnallisen identiteettinsä ja liikuntasuhteensa perusteella kahden edellä mainitun ryhmän väliin. He eivät pitäneet itseään erityisen urheilullisina, mutta toisaalta eivät myöskään väheksyneet omia liikunnallisia taitojaan. Samankaltaisetkin liikuntaan liittyvät tilanteet voitiin kokea hyvin eri tavoin ja erilaiset kokemukset puolestaan muokkaavat liikunnallista identiteettiä ja suhtautumista liikuntaan. On oltava vahva, nopea, ketterä ja itsevarma. Varhaislapsuuden jälkeiset liikuntakokemukset koulussa ja urheiluseuroissa olivat olleet erityisen merkityksellisiä vahvan liikunnallisen identiteetin kehittymisen kannalta. Liikuntaharrastuksen loppumiseen tai liikunnan vähenemiseen liittyvät tekijät olivat hyvin erilaisia ja henkilöillä saattoi olla elämänhistoriassaan useita asiaan vaikuttavia seikkoja. Syrjinnän, häpäisyn ja pilkan kohteeksi syystä tai toisesta joutunut nuori voi oppia näkemään liikunnan maailman kilpakenttänä, jossa heikompia väheksytään, huonompia syrjitään ja tavoitteena on ainoastaan muiden voittaminen. Vähän liikuntaa harrastavien nuorten liikuntaelämäkerroissa mainittuja tekijöitä, jotka olivat yhteydessä liikuntasuhteen muutokseen, liikunnan harrastamisen lopettamiseen tai vähäiseen liikkumiseen (lähde: Vanttaja ym. Entisten sisäpiiriläisten liikunnan harrastamisen voi olettaa lisääntyvän muita todennäköisemmin elämäntilanteiden muutosten ja vapaa-ajan lisääntymisen myötä, koska heillä oli ollut paljon myönteisiä KUVIO 2. 2017, 140). Heikot, hitaat, kömpelöt ja epävarmat eivät siihen maailmaan kuulu
Kaikesta tästä voi seurata erilaisia negatiivisia lieveilmiöitä, joita kukaan ei tavoittele eikä halua ottaa vastuulleen (ks. Tämä tutkimus osoittaa, että vähän liikkuvat nuoret eivät ole homogeeninen ryhmä. (ks. Kansalaisten liikuntaan aktivoimisen tarkoitusperät saattavat olla hyviä, mutta keskeinen kysymys on, kuinka pitkälle voidaan mennä yksilön elämäntapojen ja käyttäytymisen kontrolloinnissa. Pitkittäistutkimus vähän liikuntaa harrastavien nuorten liikuntasuhteesta ja liikunta-aktiivisuuden muutoksista” on luettavissa Nuorisotutkimusseuran sivuilta osoitteesta: http://www.nuorisotutkimusseura. Valitsimme tutkimuksen elämäkerta-aineistoon vain niitä nuoria, jotka eivät harrastaneet juurikaan liikuntaa. Toisaalta on muistettava, että vähäinen liikkuminen ei välttämättä edes ole pysyvä elämäntapa, vaan tiettyyn elämänvaiheeseen tai elämäntilanteeseen liittyvä ilmiö. 9 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 kokemuksia liikuntaharrastusten parissa ja kiinnostus liikuntaa kohtaan tuntui edelleenkin olevan tallella. Jotta ymmärryksemme vähäiseen liikkumiseen liittyvistä kysymyksistä voisi tarkentua ja monipuolistua, tulisi ihmisten fyysistä aktiivisuutta ja liikuntasuhdetta tarkastella jatkossa myös holistisemmasta näkökulmasta. On kuitenkin syytä muistaa, että kun luomme ihmisten hyvinvointiin tähtääviä normeja ja elämäntapasuosituksia, tulemme luoneeksi myös ahdistavia valvontamekanismeja, kehon ideaalimalleja, suorituspaineita ja syyllisyyttä tuottavia pakkoja. Kaikki eivät välttämättä edes miellä olevansa fyysisesti aktiivisia, jos fyysistä rasitusta karttuu päivän mittaan huomaamatta. Näin ollen tutkimuksen tulokset kyseenalaistavat ainakin osittain liikunnan vähäisyyteen liittyvän ”ylihuolehtimisen” eetoksen mielekkyyden. MARKKU VANTTAJA, KT Yliopistotutkija Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto Sähköposti: markku.vanttaja@utu.fi JUHANI TÄHTINEN, KL Erikoistutkija Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto TUOMAS ZACHEUS, KT Tutkijatohtori Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto PASI KOSKI, FT Professori Opettajankoulutus laitos Turun yliopisto, Rauman kampus Kirjoittajien teos ”Liikkumattomuuden jäljillä. Ihmisen kokonaishyvinvoinnissa on kyse paljon muustakin kuin siitä, kuinka paljon harrastaa liikuntaa tai millainen on terveys ja fyysinen kunto. Nissinen & Pekkarinen 2003, 40; McDermot 2007, 310; Sykes & McPhall 2008, 67; Zanker & Gard 2008; Eckersley 2011; Liimakka 2013, 73). Osa vähän liikkuvista nuorista oli jäänyt jo varhain liikunnan iloista osattomaksi, mutta joukossa on myös niitä, jotka ovat aikoinaan olleet aktiivisia liikunnan harrastajia ja urheilijoita. Samalla vähäinen liikkuminen muuttuu yhä enemmän poliittiseksi ja moraaliseksi ongelmaksi. Tässä tutkimuksessa arkiliikunta ja vastaava fyysinen aktiivisuus rajattiin suurelta osin tarkastelusta pois. Kaikille soveltuvaa helppoa, halpaa ja nopeasti vaikuttavaa ihmelääkettä liikunnan lisäämiseksi ei ole olemassa. Jos todella halutaan löytää vähän liikkuvien ihmisten liikuntaaktiivisuutta lisääviä keinoja, on hyödyllistä tuntea yksilön liikuntahistoriaa ja hänen liikuntaan liittämiään merkityksiä ja liikuntakokemuksia. Näin ollen liikuntasuhteen muutokset tarkoittivat heidän kohdallaan käytännössä liikuntaaktiivisuuden vähenemistä jossakin elämänvaiheessa. Myös se, ettei liikunta kiinnosta kaikkia, olisi hyväksyttävä. fi/julkaisut/verkkokauppa/verkkojulkaisut. Jos elämäkerta-aineistossa olisi ollut mukana liikunnallisesti aktivoituneita nuoria, olisivat esille tulleet myös liikuntasuhteen positiivispainotteiset muutokset. Liikuntaan sosiaalistumista ei tulisi hahmottaa vain yksilöllisenä valintana vaan myös monisyisten vuorovaikutussuhteiden sekä merkityksenantojen näkökulmasta. Tähän eetokseen liittyy myös näkemys, jonka mukaan vastuullisen mallikansalaisen elämäntapaan kuuluu aktiivinen liikunnan harrastaminen. Kari 2016; Takalo 2016). Liikkumattomaan elämäntapaan saatetaan siis päätyä hyvin erilaisten elämänkulkujen seurauksena. Liikkumattomuuskin pitää voida hyväksyä Vähän liikkuviin ihmisiin liitetään usein kielteisiä mielikuvia ja heistä puhutaan ikään kuin yhtenäisenä ryhmänä. Liikuntasuhteen muodostumisen ja siihen liittyvien mekanismien kannalta olisikin tärkeää tutkia, mistä aiemmin vähän liikuntaa harrastaneet nuoret ovat saaneet liikuntakipinän ja miten he ovat onnistuneet lisäämään liikunta-aktiivisuuttaan. esim. Tämä edellyttää sekä yksilöllisten lähtökohtien että laajempien yhteiskunnallisten näkökulmien yhteistulkintaa. Koska ihmisten kokemukset ja liikuntaan liittyvät merkitykset ovat erilaisia, on myös liikuntaan aktivoivien keinojen oltava erilaisia eri ihmisille. Yksilö voi myös olla fyysisesti aktiivinen, vaikka hän ei varsinaisesti ”harrasta” liikuntaa, vaan esimerkiksi viihtyy luonnossa tai saa terveyden kannalta riittävästi fyysistä rasitusta muulla tavoin erilaisissa arkisissa puuhissaan
Liikunta & Tiede 40 (1), 39–44. M., Humbert, M. R. 2016. Luokanopettajaopiskelijat liikuntakokemustensa ja opettajuutensa tulkitsijoina. 10 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 LÄHTEET: Beltrán-Carrillo, V. P. 2012. Studies in Sport, Physical Education and Health, 233. Medicine and Science in Sports and Exercise 32 (9), 1617–1622. Thompson, A. P., Domingues, M. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 2003. Telama, R. Youth & Society 44 (1), 3–27. Takalo, S. H. Tuleeko liikkuvasta ja terveestä koululaisesta liikkuva ja terve aikuinen. Teoksessa Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. OPM 2009. nro 26. & Kohl, H. Kari, J. Rovio, E. & Beunen, G. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. & Koski, P. Huotari, P. Decline of physical activity from youth to young adult-hood in Finland. & Mirwald, R. Sykes, H. 2008. Tutkimus liikuntatottumusten rakentumisesta lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Sociology of Sport Journal 25 (1), 66–96. 2003. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008. Dumith, S. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15. & McPhail, D. Mikä nuorta liikuttaa. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Impulssi. Tammelin, T. & Telama, R. McDermott, L. Hyvä opettaja. Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö. 2011. Physical activity change during adolescence: a systematic review and pooled analysis. 2011. Telama, R. Tähtinen, J.,Koski, P. Qualitative Health Research 13 (3), 358–377. Urheilevien poikien syömiskäyttäytyminen, ravinnonsaanti ja energiankulutus. Kaupunkilaisperheiden pikkulapset liikkeessä. C., Gigante, D. Opetusministeriön strategia liikuntatutkimuksen suuntaamiseksi ja hyödyntämiseksi. Husu, P., Paronen, O., Suni, J. & Vasankari, T. K. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 207. 2008. & Yang, X. A governmental analysis of children “at risk” in a world of physical inactivity and obesity epidemics. International Review for the Sociology of Sport 41 (3), 413–430. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 315. 2011. The development of students’ physical education motivation and physical activity. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Liikkumattomuuden jäljillä. 2007. L. A 3.5-year longitudinal study across grades 6 to 9. Unbearable lessons: Contesting fat phobia in physical education. & Pekkarinen, H. Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. & Kaljonen, A. & Brown, D. 685–698. 2006. Fatness, fitness, and the moral universe of sport and physical activity. Jyväskylä: LIKES. 2016. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. 2011. & Pyykkönen, T. Eckersley, R. Opetusministeriön julkaisuja 2009:18. Yli-Piipari, S. Uusi suunta liikuntatutkimukseen. A longitudinal study of the impact of childhood and adolescent physical activity experiences on adult physical activity perceptions and behaviors. LIKES – Research Reports on Sport and Health 255, Jyväskylä. When physical activity participation promotes inactivity: Negative experiences of Spanish adolescents in physical education and sport. Pitkittäistutkimus vähän liikuntaa harrastavien nuorten liikuntasuhteesta ja liikunta-aktiivisuuden muutoksista. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä. 2000. A new narrative of young people´s health and well-being. 2008. Vanttaja, M., Tähtinen, J., Zacheus, T. Nissinen, K. 2007. Liimakka, S. International Journal of Epidemiology 40. Tracking of physical activity from childhood to adulthood: A review. Zanker, C. J., Devís-Devís, J., Peiró-Velert, C. L. Publications of the Department of Social Research 2013:1. Journal of Youth Studies, 14 (5), 627–638. Physical fitness and leisure-time physical activity in adolescence and in adulthood – A 25-year secular trend and follow-up study. 2009. 2017. Sociology of Sport Journal 25 (1), 48–65.. Scheerder, J., Thomis, M., Vanreusel, B., Lefevre, J., Renson, R., Vanden Eynde, B. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. & Gard, M. Sports participation among females from adolescence to adulthood, A Longitudinal Study. 2011. Obesity Facts 2 (3), 187–195. Sociology of Sport Journal 24 (3), 302–324. Re-embodied: Young women, the body quest and agency in the culture of appearances. 2013. 2010. W. University of Helsinki
On mahdollista, että liikunnallisten taipumusten realisoituminen elämänkulun eri vaiheissa on si doksissa yksilöllisiin kehitysvaiheisiin sekä psykolo gisten voimavarojen, kuten esimerkiksi itsetunnon, vahvistumiseen näissä vaiheissa (Kuh ym., 2003; Gerber ym., 2012). On arvioitu, että noin 30 prosenttia maailman aikuisväestöstä ja 80 prosenttia lapsista ja nuorista ei liiku kansainvälisten liikuntasuositusten mukai sesti (Hallal ym., 2012). L iian vähän liikuntaa sisältävä elämäntapa on lisääntynyt monissa maissa ja ikäryhmissä (Bauman ym., 2012; Dumith ym., 2011). Sosiaaliset toimintakulttuurit voivat määrittää perheiden ja yksilöiden arvoja sekä asennoitumista elämäntapakysymyksiin, mikä puolestaan on yhtey. Myös siksi on tärkeätä tunnistaa tekijöitä, jotka ovat yhtey dessä terveellisten elämäntapojen, kuten vapaaajan liikuntaharrastusten ja arkiliikunnan aloittamiseen. Liikkuvan elämäntavan kehit tymiseen ovat yhteydessä myös sosiaaliset tekijät, kuten lapsuuden ja nuoruuden vuorovaikutusym päristöt sekä se, millainen terveyskäyttäytyminen ja harrastuneisuus tulevat niissä mahdollisiksi (Bau man ym., 2012). Tulokset kannustavat vanhempia liikunnan pariin . Kansanterveydellisillä ongelmilla on myös taloudellisia vaikutuksia. Liikuntatottumusten ja tapojen taustalla monia tekijöitä Fyysisen aktiivisuuden muodot arkiliikunnasta kil paurheiluun eivät ole sidoksissa pelkästään yksilön fyysiseen kyvykkyyteen. Yli 30 vuoden seurannassa kävi ilmi, että vanhempien liikuntatottumukset vaikuttavat lasten liikuntaaktiivisuuteen keskiikään asti. On esitetty, että kehittyneissä maissa 1,5–3,0 prosenttia terveydenhuollon kustannuksista johtuu fyysisen aktiivisuuden vähäisyydestä (Oldridge, 2008). 10 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: KAISA KASEVA Sekä isän että äidin liikunta tottumuksilla on tärkeä merkitys liikunnallisen elämäntavan kehittymisessä. Fyysisesti passiivisen elä mäntavan yleistyessä myös kansanterveyden eri osa alueiden heikentymisen uhka on kasvanut (Dumith ym., 2011; Hallal ym., 2012). Geneettisten taipumusten lisäksi liikuntatottumusten muodostumiseen vaikut tavat lukuisat psykologiset, sosiaaliset ja kulttuurilli set tekijät, joiden vaikutuksista ei vielä tiedetä riittä västi (Bauman ym., 2012)
11 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Isän ja äidin liikunta tottumukset kantavat lasten liikunta-aktiivisuutta keski-ikään saakka Kuva: ANTERO AALTONEN
Tutkimukset on toteu tettu poikkileikkaus tai kokeellisissa asetelmissa, ja pitkittäistutkimusten seurantaajat ovat olleet lyhy ehköjä (Pahkala ym., 2013; Karppanen ym., 2012; Yang ym., 1996; Yang ym., 2000; Dollman, 2010). Aikaisemmissa tutkimuksissa on painotettu lapsuuden merkitystä elämäntapojen muotoutumi sessa, joskaan tätä ei ole pidetty ainoana elämänta poja määrittävänä tekijänä (Kuh ym., 2003; Bauman ym., 2012). Toistaiseksi ei ole ollut tutkimusnäyttöä siitä, kuin ka pitkälle jälkikasvun aikuisuuteen vanhempien liikuntatottumusten vaikutukset mahdollisesti ulot tuvat ja onko äitien sekä isien liikuntatottumuksilla samanlaiset vaikutukset molempien sukupuolten fyysiseen aktiivisuuteen lapsuudesta aikuisuuteen. Osassa tutkimuksista on nostettu esiin äitien liikkumistottumusten merkityksellisyys sekä tyttöjen että poikien fyysisen aktiivisuuden kehityksessä (Pahkala ym., 2007; Karppanen ym., 2012), ja osassa taas painotettu isien tärkeyttä (Yang ym., 1996; Yang ym., 2000). 12 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 dessä arjen valintoihin (Kuh ym., 2003; Bauman ym., 2012). Tut kimuksessa selvitettiin, olivatko vanhempien lii kuntatottumukset yhteydessä heidän jälkikasvunsa fyysiseen aktiivisuuteen lapsuudesta aikuisuuteen. Yhteys isien ja poikien liikuntatottumusten välillä oli havaittavissa vielä poikien ollessa 46vuotiaita. Lisäksi tarkasteltiin, säilyivätkö yhteydet sekä van hempia, että vastaajia koskevien psykososiaalisten ja sosioekonomisten tekijöiden huomioimisen myötä. Vanhempien ja lasten liikuntatottumusten välisten yhteyksien on esitetty selittyvän paitsi geneettisten, myös psykososiaalisten ja sosioekonomisten tekijöi den kautta. Vanhemmat keskeisiä vaikuttajia Vanhempien on osoitettu olevan keskeisiä vaikut tajia, sosiaalisaatioagentteja, lasten terveyskäyttäy tymisen kehityksessä (Lau ym., 1990). Yhteys erityisen vahva 24 ikävuoteen saakka ja säilyy keski-ikään asti Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien vapaaajan liikunnan yhteyttä heidän jälkikasvunsa liikuntaan lapsuudesta aikuisuuteen kestävässä, yli 30vuoti sessa, väestöpohjaisessa seurantaaineistossa. Tulokset osoittivat äitien ja isien liikuntatottumus ten olevan systemaattisesti yhteydessä jälkikasvun liikuntaaktiivisuuteen lapsuudessa, nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa vastaajien ikävuoteen 24 asti. Kirjallisuudessa on myös osoitettu molempien vanhempien fyysisen ak tiivisuuden yhteydet sekä tyttöjen että poikien fyy sisesti aktiivisen elämäntavan kehittymiseen (Doll man, 2010). Lisäksi monet tapahtumat elämänkaarella, kuten esimerkiksi perheen lapsimäärän kasvu tai vanhem pien eroaminen, voivat vaikuttaa vanhempien lii kuntaaktiivisuuteen (AldénNieminen, 2008; Rovio ym., 2010), mikä voi vaikuttaa myös vanhempien ja lasten liikkumiskäyttäytymisen välisiin yhteyksiin. Lisäksi havaittiin, että isien liikuntaaktiivisuudella oli systemaattinen yhteys poikien liikuntaaktiivi suuteen ikävuoteen 37 asti, ja äitien liikuntaaktii visuudella tyttöjen 33 vuoden ikään. Tulokset osoittivat lisäksi, että äitien ja isien lii kuntatottumukset olivat positiivisessa yhteydessä molempien sukupuolien liikuntaaktiivisuuteen keskiikään saakka, mutta yhteydet heikkenivät vas Lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöä koskevissa tutkimuksissa tulisi jatkossa kiinnittää vielä tarkempaa huomiota tekijöihin, joiden kautta vanhempien liikkuminen mahdollistuu.. Ei myöskään tiedetä säilyvätkö mahdolliset yhteydet, kun huomioidaan myös muut terveyskäyttäytymi seen vaikuttavat psykososiaaliset ja sosioekonomi set tekijät elämänkaarella. Olemassa olevan tutkimustiedon perus teella ei ole vielä vastattu kattavasti siihen, mitkä varhaislapsuuden tekijät ovat yhteydessä fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan, eikä siihen, millaiset muut elämänkaaren tekijät voivat mahdollisesti vaikuttaa näihin yhteyksiin. Aikaisemmat tutkimukset liikuntatottumusten yhteyksistä on toteutettu pääasiallisesti lapsista ja nuorista koostuvissa aineistoissa (Pahkala ym., 2013; Karppanen ym., 2012; Yang ym., 1996; Yang ym., 2000; Dollman, 2010). Tyttöjen on esitetty samaistuvan erityisesti äitien käyttäytymis tottumuksiin, ja poikien isien (Hill & Lynch, 1983; Grusec, 1992). Esimerkiksi vanhempien antamat mallit, vanhempien ja lasten yhteiset liikuntahetket sekä vanhempien antama sosiaalinen ja taloudellinen tuki harrastukseen saattavat selittää sukupolvien välisten liikuntatottumusten yhteyksiä (Trost ym., 2003; Bau man ym., 2012;)
Olisi siis hyvä kiinnittää huomioita lapsuuden ja varhaisnuoruuden kasvuympäristöön. Aiemmissa tutkimuksissa on painotettu fyysisen aktiivisuuden luontevuuden merkitystä sekä sitä, että fyysisen aktiivisuuden tulisi vastata kaikkien perheenjäsenten tarpeisiin (Rovio ym., 2011). Esimerkiksi ensimmäisen lapsen syntymää on kuvattu elämänmuutokseksi, joka saattaa olla yhteydessä erityisesti äitien liikku misen vähentymiseen (AldénNieminen ym., 2008). 1980 käyn nistynyttä LASERIpitkittäistutkimusta (Lapsuuden sepelvaltimotaudin riskitekijät). Lisäksi tarkasteltiin, säilyivätkö yhteydet sekä van hempia, että vastaajia koskevien psykososiaalisten ja sosioekonomisten tekijöiden huomioimisen myötä. Vanhempien liikuntatottu muksilla osoitettiin olevan kantava vaikutuksensa lasten liikuntaaktiivisuuteen aikuisuuteen saakka huolimatta lapsuuden, nuoruuden, sekä aikuisuu den psykososiaalisten ja sosioekonomisten tekijöi den kontrolloinnista. Lisäksi on esitetty, että vaikka perheessä oltaisiinkin motivoituneita liikkumaan, motivaation taustalla voi olla valinnanmahdollisuuksia rajoitta via tekijöitä. Tulokset ovat linjassa aikaisemman kirjallisuuden kanssa, jossa osoitettiin molempien vanhempien liikuntatottumusten olevan yhteydessä sekä tyttö jen että poikien fyysiseen aktiivisuuteen (Dollman, 2010). Lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöä kos kevissa tutkimuksissa tulisikin jatkossa kiinnittää vielä tarkempaa huomiota tekijöihin, joiden kautta vanhempien liikkuminen mahdollistuu, sekä siihen, millaisten tekijöiden kautta vanhempien liikkumis tottumukset mahdollisesti vaikuttavat jälkikasvun fyysiseen aktiivisuuteen (Bauman ym., 2012). Äitien liikuntatottumusten ja poikien liikuntaaktiivisuuden välisen yhteyden ei havaittu heikkenevän mallissa, jossa kovariaatit huomioitiin. Esimerkiksi kotitalouden koko, lasten lukumäärä ja ikä voivat olla yhteydessä perheen lii kuntaaktiivisuuteen (Rovio ym., 2011). Aikaisempien tutkimusten valossa vaikuttaisi mahdolliselta, että vanhempien liikunta tottumukset saattavat siirtyä jälkikasvulle vanhem pien antamien esimerkkien, lasten ja vanhempien yhteisten liikuntahetkien, sekä vanhemmilta saadun sosiaalisen sekä taloudellisen tuen kautta (Trost ym., 2003; Bauman ym., 2012;). Sekä lapsuudessa, nuoruudessa että aikuisuudessa mitattujen psykososiaalisten ja sosiekonomisten kovariaattien vakioinnin jälkeen havaitut yhteydet ja niiden suunnat säilyivät pää asiallisesti samanlaisina. doi: 10.1123/ jpah.20160466 Tutkimuksessa selvitettiin, olivatko vanhempien liikuntatottumukset yhteydessä heidän jälkikasvun sa fyysiseen aktiivisuuteen lapsuudesta aikuisuuteen. Tutkimustulokset laajentavat myös aikaisem pien pitkittäistutkimusten tuloksia (mm. Tutki muskokonaisuudessa hyödynnetään v. 13 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 taajien ikääntyessä. Journal of Physical Activity and Health, 14(7), 520531. Tutkimus on osa fyysiseen aktiivisuuteen vaikut tavien tekijöiden tutkimuskokonaisuutta. Tulevaisuu dessa olisi tärkeää selvittää, mitkä tekijät edistävät, hidastavat tai estävät fyysisesti aktiivisen elämänta van ylläpitoa perheissä. Lapsuuden kasvuympäristöön kannattaa panostaa Molempien vanhempien liikuntatottumukset olivat yhteydessä jälkikasvun liikuntaaktiivisuuteen lap suudesta keskiikään. Noin 2 000 lapsen liikuntaaktiivisuutta on seurattu 9–18vuotiaasta alkaen seitsemän kertaa. Parental physical ac tivity associates with offspring’s physical activity un til middle age: A 30year study. Yang ym., 1996; Yang ym., 2000) osoittamalla, että vanhempien liikuntatottumusten yhteydet ulottuvat jälkikasvun liikuntaaktiivisuuteen keskiikään saakka. Pikkulapsi perheiden liikuntatottumuksia tarkasteltaessa tulisi kiinnittää huomiota myös mahdollisiin eroihin isien ja äitien liikkumisessa. 2017. Havait tuja yhteyksiä selittäviä tekijöitä ei tarkasteltu tässä tutkimuksessa. Vanhempien liikuntaa on kysytty vuonna 1980. KAISA KASEVA, VTM Tutkija, terveyspsykologi Psykologian ja logopedian osasto, Lääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto Sähköposti: kaisa.kaseva@helsinki.fi NÄIN TUTKITTIIN A rtikkeli perustuu vuonna 2017 ilmes tyneeseen tiedejulkaisuun: Kaseva, K., Hintsa, T., Lipsanen, J., PulkkiRåback, L., Hintsanen, M., Yang, X., Hirvensalo, M., HutriKähönen, N., Raitakari, O., KeltikangasJärvi nen, L., & Tammelin, T. Viimeisim mässä seurannassa vuonna 2011 osallistujat olivat 34–49vuotiaita.
Economic burden of physical inactivity: healthcare costs associated with cardiovascular disease. Yang, X., Telama, R., & Laakso, L. Girls at Puberty. 1990. Karppanen, A., Ahonen, S., Tammelin, T., Vanhala, M., & Korpelainen R. Adolescents’ exercise and physical activity are associated with mental toughness. Oldridge, N. 2007. 2012. Trost, S., Sallis, J., Pate, R., Freedson, P., Taylor, W., & Dowda, M. Scandinavian Journal of Medicine and Scienec in Sports 17(4), 324–330. Dumith, S., Hallal, P., Reis, R., & Kohl, H. Changing associations of Autralian parents’ physical activity with their children’s sport participation: 1985 to 2004. Bauman, A., Reis, R., Sallis, J., Wells, J., Loos, R., & Martin, B. Liikunta & Tiede 48 (1), 36–41. The Lancet 380 (9838), 247–257. Yang, X., Telama, R., & Leskinen E. Hallal, P., Andersen, L., Bull, F., Guthold, R., Haskell, W., & Ekelund, U. 2008. Global physical activity levels: surveillance progress, pitfalls, and prospects. Perherakenteen yhteys suomalaisten aikuisten liikunta-aktiivisuuteen. Kuh, D., Ben-Shlomo, Y., Lynch, J., Hallqvist, J., & Power, C. Life course epidemiology. Hill, J., & Lynch, E. European Journal of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation 15 (2), 130–139. Parents’ physical activity, socioeconomic status and education as predictors of physical activity and sport among children and youths – a 12 year follow-up study. American Journal of Preventive Medicine 25 (4), 277–282. 2011. The Lancet 380 (9838), 258–271. Developmental Psychology 28 (5), 776–786. Suomen lääkärilehti 63, 2893–2898. Worldwide prevalence of physical inactivity and its association with human development index in 76 countries. Development and change of young adults’ preventive health beliefs and behavior: influence from parents and peers. Testing a multidisciplinary model of socialization into physical activity: a 6-year follow-up study. 2008. New York, NY: Springer. In: Brooks-Gunn J et al, eds. & Tammelin, T. Rovio, E., Hakonen, H., Laine, K., Helakorpi, S., Uutela, A., Havas, E. Evaluating a model of parental influence on youth physical activity. Pahkala, K., Heinonen, O., Lagström, H., Hakala, P., Sillanmäki, L., & Simell, O. 2011. 1992. International Review for the Sociology of Sport 31 (3), 273-291. Mental Health & Physical Activity 5 (1), 35–42. Social learning theory and developmental psychology: the legacies of Robert Sears and Albert Bandura. Grusec, J. Dollman J. 2012. Synnyttäneisyys ja liikunta liikkuvatko äidit riittävästi. Correlates of physical activity: why are some people physically active and others not. Journal of Health and Social Behavior 31 (3), 240–259. Australian and New Zealand Journal of Public Health 34 (6), 578–582. 2012. The intensification of gender-related role expectations during adolescence. European Journal of Physical Education 5 (1), 67–87. 2003. 1983. Mitkä tekijät edistävät, hidastavat tai estävät fyysisesti aktiivisen elämäntavan ylläpitoa perheissä?. 1996. 2003. 2000. 14 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 LÄHTEET: Aldén-Nieminen, H., Borodulin, K., Laatikainen, T., Raitanen, J., & Luoto, R. Physical activity and fitness in 8-year-old overweight and normal weight children and their parents. Leisure-time physical activity of 13-year-old adolescents. Journal of Epidemiology and Community Health 57 (10), 778–783. Preventive Medicine 53 (1-2), 24–28. Gerber, M., Kalak, N., Lemola, S., Clough, P., Pühse, U., Elliot, C., Holsboer, E., SergeBrand, T. 2010. Lau, R., Quadrel, M., & Hartman, K. International Journal of Circumpolar Health 71 (1), 17621. 2012
Urheilu sai kestolottovoiton 1971, kun Veikkaus otti pelivalikoimaansa puhtaan onnenpelin. Kaupunki toisensa jälkeen sai tuntea jäähallipuolueen voiman. 15 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 SUOMI 100 Jouko Kokkonen Liikunta & TIEDE Teksti: JOUKO KOKKONEN Hiki pintaan täytyy saada Laki tai ei, niin miehet liikkuivat muodon, muodin ja muorinkin vuoksi. Tuotosta riitti jaettavaa kaikenmoisille keskusjärjestöille ja muille edunsaajille. Suurimmat muutokset tapahtuvat kuitenkin usein pienin askelin. Purjehduskengät jäivät 1980-luvulle. Korson piikki tai Kontulan ympärijuoksu eivät olleet vitsejä. Hölkkään hurahti koko Suomi. Kansa tarvitsi liikuntapaikkoja. Politiikassa porvari oli porvari ja duunari duunari. Halliton kaupunki näytti kuolleelta kaupungilta. Lähiössä kuin lähiössä kisattiin juosten. Talous kasvoi ja palvelut paranivat. Jupeille naureskeltiin, mutta yhä useampi löysi itsensä verkkarit jalasta. Väellä ja voimalla valmisteltu laki todisti ainakin sen, että liikunta ja urheilu ovat olemassa. Keskikertainen kiekkoilija Turusta teki mestarityönsä pannessaan pystyyn jääkiekon SMliigan. Maanisä näytti mallia – ja viritti kuntoilemattomien syyllisyydentuntoa: ”Jokainen syy olla harrastamatta liikuntaa on tekosyy”. Kaikille ei enää riittänyt vitonen tai kymppi. Edistyksellisemmät lääkärit hokivat ”ei saa jäädä sänkyyn makaa maan”. Liikunta muuttui 1980-luvulla yhä useammalle henkilökohtaisen näytön paikaksi. Liikkeelle lähtivät 1980-luvulla monet niistäkin, joilla ainoa ponnistus oli ollut vuosikymmen aiemmin vappumarssi. Naisen hiki muuttui hyväksytyksi. Ihan mukava niissä on liikkua. Lakikaan ei saanut kaikkia suomalaisia liikkumaan. Maratonista tuli miehen ja vähitellen naisenkin mitta. Valtakunnantason liikuntapolitikointia helpotti se, että pelimerkkejä oli jakaa. Emännät ja isännät kiirehtivät juoksujalan aamulypsyltä hölkkäkisoihin. Liikuntalääketieteestä tulikin lääkäreille erikoistumisalue Suomessa jo 1986, ensimmäisten joukossa maailmassa. Kaupunkeihin ja kirkonkyliin alkoi 1980-luvulla kutoutua verkostoja kevyelle liikenteelle. Yhdestä asia oltiin liki yhtä mieltä – liikuntapolitiikasta. Tai ainakin liikuntapukeutuminen. Keskisuuri laji lähti kasvu-uralle, jota muu urheilu ei kyennyt seuraamaan. Urheilu sai kestolottovoiton 1971, kun Veikkaus otti pelivalikoimaansa puhtaan onnenpelin. Urheilusta tuli 1970-luvulta lähtien uudella tavalla viihdettä. Liikunta tuli 1980-luvulla näkyväksi. JOUKO KOKKONEN, FT Toimituspäällikkö www.itsenäisyys100.fi Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi S uomi tipahti 1970-luvulla pururadalle. Lappu rinnassa tehtiin ennätyksiä ja tuloksia. Tuulipuku ja verkkarit kolmella raidalla tai ilman muuttui uudeksi kansallispuvuksi. Tuotosta riitti jaettavaa kaikenmoisille keskusjärjestöille ja muille edunsaajille.. Liikkeellä oltiin tositarkoituksella. Kansakunnan kilpailukyky näytti olevan kohdallaan. Osin lain ansiosta liikunnan rajat levenivät. Hallia tarvittiin jo kaupungin vetovoiman vuoksi. Nousevat kaupunkilaiskyvyt kiiruhtivat kuntosalille, laskettelurinteeseen tai squash-kentälle. Onneksi. Liikunta sai lakinsa 1979. Jalkailijat ja pyöräilijät löysivät ne ilman fanfaareja. Talvella kuntonsa pääsi mittaamaan Finlandia-hiihdossa. Turhaksikaan lakia on kohtuutonta tuomita. Hyvin toimeentulevat ja uraa rakentavat yksilöt alkoivat rakentaa kilpailukykyään liikkumalla. Niin liikunnassakin. Vanhat ja vammaisetkin saivat liikkua. Joka niemeen ja notkelmaan oli kiire rakentaa uimahalli tai ainakin liikuntasali ennen kuin naapurikunta ehti leveilemään liikuntapaikkasaavutuksillaan
Ongelmana piilee kuitenkin voimaja kestävyysharjoittelun osittainen yhteensopimattomuus, joka hankaloittaa harjoituksen koostamista sekä suotuisien harjoitusvaikutusten saamista kummastakin muodosta yhtäaikaisesti. Miten yhdistetty harjoittelu toteutetaan tehokkaimmin. Häiriötä havaitaan tavanomaisimmin, jos harjoittelua on määrällisesti erittäin paljon. 2003). Kun harjoitetaan kumpaakin muotoa, pyydetään kehoa mukautumaan kahteen eri ääripäähän.. S äännöllinen liikunnan harrastaminen kohottaa kuntoa, mutta on passiivisen arkielämän vastapainona myös omiaan ehkäisemään niin aineenvaihdunnallisia ja sydänperäisiä sairauk sia kuin ylipainoakin. Vaikka voimaja kestävyysharjoittelun rinnakkainen toteuttaminen onkin todettu tehokkaaksi tavaksi kohentaa fyysistä suorituskykyä kokonaisvaltaisesti sekä parantaa terveyttä, ei toistaiseksi ole ollut selvyyttä optimaalisesta tavasta yhdistää näitä kahta harjoitusmuotoa samaan harjoitusohjelmaan. Jotta kaikki mainitut hyödyt voidaan saavuttaa, tulee kumpaakin liikuntamuotoa harrastaa säännöllisesti. 16 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: DANIELA EKLUND Voimaa ja kestävyyttä – miten harjoitukset kannattaa rytmittää. Eri päivinä toteutettu harjoittelu vaikuttaisi olevan tehokkain keino kestävyyskunnon kehittämiseen, kehon rasvamäärän vähentämiseen ja metabolisen terveyden kohentamiseen. Useat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että kun harjoittelumäärät sen sijaan pidetään maltillisina, esimerkiksi 2–3 kertaa viikossa kumpaakin harjoitusmuotoa, voidaan sekä voimaettä kestävyysominaisuuksia kehittää rinnakkain (esimerkiksi Häkkinen ym. 2008). Klassikoksi muodostunut Robert Hicksonin tutkimus vuodelta 1980 osoitti, että 5–6 kertaa viikossa sekä voimaa että kestävyyttä (yhteensä yli kymmenen harjoituskertaa viikossa) kantoi hedelmää parantuneen maksimivoiman myötä noin 5–6 viikon ajan, mutta sitten tuloksissa havaittiin lyhyt tasanne ja sen jälkeen voiman kehitys kääntyi laskuun. Kun harjoitetaan kumpaakin muotoa, pyydetään kehoa mukautumaan kahteen eri ääripäähän. Liikuntaharrastuksen tuomat useat hyödyt ovat kuitenkin spesifejä sille liikuntamuodolle, jota harrastetaan: Kestävyysliikunta parantaa sydänja verenkiertoelimistön toimintaa sekä hapenottokykyä ja sitä myöten kestävyyskuntoa, kun taas voimaharjoittelulla voidaan kasvattaa sekä lihasmassaa että -voimaa ja näin ollen ylläpitää ja parantaa toimintakykyä. Yhdistelyn hankaluus perustuu siihen, että voimaja kestävyysharjoittelun kehossa aiheuttamat vasteet ovat keskenään hyvin erilaiset. Näin saadaan sekä terveysettä suorituskykyhyödyt kummastakin harjoitusmuodosta, mahdollisesti jopa suurempina, kuin jos harjoitettaisiin vain jompaakumpaa muotoa (Sillanpää ym. Yksilöt, jotka kyseisessä tutkimuksessa toteuttivat vain voimaharjoittelua, kasvattivat maksimivoimatasojaan läpi koko kymmenviikkoisen tutkimuksen. Vaikka harjoitusvaikutuksia onkin selvitetty esimerkiksi sijoittamalla eri harjoitusmuodot samaan harjoitusVoimaja kestävyysharjoittelu saavat aikaan useita suorituskyvyn ja terveyden kannalta suotuisia muutoksia. Tämä vastakkainasettelu kehossa saattaa ilmetä voiman kasvun hidastumisena tai tyrehtymisenä, jota on englanniksi päädytty kutsumaan nimellä interference effect, häiriövaikutus. Optimaalisten tulosten saavuttamiseksi tulisi kumpaakin harjoitusmuotoa toteuttaa säännöllisesti
Liikunnan harrastaminen kannattaa aina – sen todistaa myös tämä tutkimus. Jos sen sijaan yhdistettäisiin harjoitusmuodot samaan harjoituskertaan, tulisi yksittäisestä harjoituksesta kestoltaan pidempi, mutta harjoituspäivien määrä vähenisi puoleen. Eri päivinä harjoittelu jättää vähemmän aikaa palautumiselle yksittäisten harjoituskertojen väliin. Näissä vaihtoehdoissa kokonaisharjoitusmäärä, eli harjoitusvolyymi, on sama, mutta suurin ero muodostuu palautumisen ja levon määrään. Mikäli sekä voimaa että kestävyyttä harjoitetaan 2–3 kertaa viikossa ja harjoitusmuodot sijoitetaan eri päiville, on lähes joka päivä harjoituspäivä. Erilaisista harjoitusrytmityksistä huolimatta niin miehet kuin naiset kaikissa kolmessa harjoitusryhmässä paransivat puolen Kuva: ANTERO AALTONEN. Näin olennaiseksi kysymykseksi optimaalisen harjoitustavan etsinnässä nousee myös harjoituskerran sisäinen suoritusjärjestys: tehdäänkö ensin voimaharjoitus ja sitten kestävyys, vaiko päinvastoin. 17 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 kertaan tai omille päivilleen on tutkimustietoa ollut saatavilla melko niukasti näiden eri harjoitusrytmitysten suhteutumisesta toisiinsa. Jos sen sijaan suoritetaan voimaja kestävyysharjoitukset peräkkäin samassa harjoituskerrassa, ei jälkimmäisenä tehtävää harjoitusmuotoa koskaan tehdä levänneenä – sitä on jo edeltänyt yksi harjoitus. Tästä muodostui ydinkysymys väitöskirjatutkimukselle: jos voimaja kestävyysharjoittelua tehdään eri päivinä tai samassa harjoituskerrassa eri järjestyksin, minkälaisia harjoitusvaikutuksia saadaan ja eroavatko ne toisistaan eri toteutustapojen välillä. Voimaharjoittelussa pääpaino oli hypertrofisella, eli lihasmassaa kasvattavalla harjoittelulla sekä maksimivoimaharjoittelulla. Tutkimuksessa tarkasteltiin harjoittelun vaikutusta maksimivoimaan, lihasten tahdonalaiseen aktivaatioon, maksimaaliseen hapenottokykyyn, kehon koostumukseen sekä kolesteroliin. Kestävyysharjoittelu tehtiin kuntopyörällä sekä jatkuvana että intervalliharjoitteluna. Voimaja kestävyysharjoittelu siis suoritettiin joko samalla harjoituskerralla peräkkäin tai eri päivinä. Vertailussa kolme eri rytmitystä Kesäkuussa tarkastetussa väitöskirjassa pyrittiin selvittämään edellä mainittujen kolmen eri yhdistetyn voimaja kestävyysharjoitteluohjelman vaikutuksia terveillä 18–40-vuotiailla miehillä ja naisilla 24 viikon aikana. Voimaharjoittelu suoritettiin pääasiassa kuntosalilaitteilla. Kaikki tutkittavat harjoittelivat koko naisuudessaan yhtä paljon, sillä eri päivinä harjoitelleet tekivät tunnin mittaisen harjoituksen 4–6 kertaa viikossa, kun taas saman päivän aikana harjoitelleet tekivät aina kaksi harjoitusta peräkkäin, eli kahden tunnin harjoituksen 2–3 kertaa viikossa. Lisäksi selvitettiin miten tutkittavat subjektiivisesti kokivat oman terveydentilansa sekä ajankäyttönsä hallinnan. Tutkimus on tiettävästi ensimmäinen laaja selvitys eri voimaja kestävyysharjoittelutapojen suhteutumisesta toisiinsa – suorituskyvyn lisäksi myös hermoston mukautuminen ja terveysmuuttujat sekä motivaatiotekijät huomioiden
Eri päiville jaettu harjoittelu: etulyöntiasema kehon koostumuksessa ja kestävyyssuorituskyvyssä. On kuitenkin mahdollista, että pitkään jatkuva Jos kestävyyttä harjoitetaan samana päivänä ennen voimaharjoittelua, saattaa lihasten tahdonalainen aktivaatio kärsiä.. Tämä ei kuitenkaan heijastunut yleiseen jaksamiseen tai vireystilaan ja tutkittavat kokivat myös yleisen terveydentilansa hyväksi. Tässä väitöskirjatutkimuksessa lihasaktivaation heikkeneminen ei kuitenkaan heijastunut maksimivoiman kehitykseen, joten pidempiaikaisia harjoitteluseurantatutkimuksia tarvitaan varmentamaan mahdolliset seuraukset voiman kehittymiseen. Maksimivoima ja maksimaalinen hapenottokyky paranivat ja lihasmassa kasvoi huolimatta siitä, harjoitettiinko ensin voimaa, vai oliko sitä jo edeltänyt kestävyysharjoitus. Vastapainoksi eri päivänä harjoitelleet kuitenkin kokivat itsensä hieman kiireisemmiksi, kuin kaksi muuta tutkimusryhmää. On mahdollista, että aineenvaihdunnallisesti raskaan, hypertrofisen voimaharjoittelun suorittaminen niin ikään aineenvaihduntaa kuormittavan kestävyysharjoittelun välittömässä läheisyydessä on haitannut niitä fysiologisia toimintoja, jotka ovat hapenottokyvyn kehittämisen taustalla. 18 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 vuoden harjoittelun aikana voimaja kestävyyssuorituskykyä, kasvattivat lihasmassaa ja kokivat tutkimuksen päätteeksi terveydentilansa ja yleisen vireystilansa hyväksi. Voimantuoton ja lihasmassan kasvu eivät siis olleet riippuvaisia harjoitustavasta. 2003). Tätä ilmiötä ei havaittu kahdella muulla harjoitusryhmällä, vaan heidän kehon rasvamääränsä pysyi muuttumattomana läpi tutkimuksen. Vaikka voimaja kestävyysharjoittelun jakaminen eri päiville vaikuttaisi keräävän koko potin kotiin kaikilla mittareilla mitattuna ilman epäsuotuisia fysiologisia vaikutuksia, löytyy subjektiivisista tuntemuksista huomionarvoinen seikka: Eri päivinä harjoitelleet koehenkilöt kokivat ajankäytön haastavaksi. Kolikon kääntöpuoli: onko eri päivinä harjoittelu uuvuttavampaa. Lihasten tahdonalainen aktivaatio eli lihaksen käskytys ei kuitenkaan parantunut niillä, jotka tekivät samana päivänä kestävyysharjoituksen ennen voimaharjoitusta. Niin miehillä kuin naisillakin havaittiin 10–15 prosentin kasvu maksimivoimassa ja 3–4 prosentin lisäys koko kehon lihasmassassa. Myös viskeraalirasvan, eli sisäelimiä ympäröivän rasvan väheneminen oli merkittävää, ja rasvan vähenemisellä oli suotuisa yhteys kolesteroliarvoihin. Tutkimuksessa selvisi, että niin miehet kuin naiset jotka harjoittelivat voimaa ja kestävyyttä eri päivinä paransivat maksimaalista hapenottokykyään tuplasti enemmän (noin 15%) kuin ne tutkittavat, jotka suorittivat voimaja kestävyysharjoitukset samassa harjoituskerrassa eri järjestyksin. Koska kaikilla ryhmillä oli harjoittelua määrällisesti yhtä paljon, mutta harjoittelu oli jaoteltu eri tavoin pitkin viikkoa, on mahdollista että useat lyhyet harjoituskerrat nostavat aineenvaihduntaa tehok kaammin kuin harvakseltaan toteutetut pidemmät harjoituskerrat, ja sitä kautta avittavat kehon rasvamäärän pienentämisessä. Vastaava tulos on aiemmin todettu myös urheilijoilla (Robineau et al. Tämä ilmiö antaa viitteitä siitä, että kestävyysharjoittelun suorittaminen juuri ennen voimaharjoittelua saattaa pitkällä tähtäimellä häiritä voiman kehityksen taustalla olevia hermostollisia mekanismeja. Tästä on aiemmin saatu viitteitä tutkimuksissa, joissa kestävyysharjoittelun yhdistäminen voimaharjoitteluun on estänyt nopeusvoiman eli räjähtävän voimantuoton kehityksen (esimerkiksi Häkkinen ym. Myös reisilihaksen poikkipinta-ala kasvoi kaikilla ryhmillä ja kummallakin sukupuolella merkitsevästi. 2016). Tämä ilmeni kyselyssä, jossa kysyttiin muun muassa kuinka tutkittavat kokivat, että heillä on aikaa myös perheelle, ystäville ja muille harrastuksille kuin kuntoilulle. Saman päivän harjoittelu: harjoitusjärjestysten erot hermostossa Voimaja kestävyysharjoittelun yhdistäminen samaan harjoituskertaan osoittautui melko yhdenvertaiseksi eri järjestysten välillä. Joillain yksilöillä se jopa laski. Kaikki harjoitusrytmitykset olivat kuitenkin tehokkaita voiman ja lihasmassaan lisäämisessä. Muutamia olennaisia eroja harjoitustapojen välillä kuitenkin löytyi: vain eri päivänä harjoitelleilla tutkittavilla havaittiin koko kehon rasvamassan ja viskeraalirasvan vähenemistä. Nämä ilmiöt havainnollistuivat sekä miesettä naistutkittavilla. Voimaa ja kestävyyttä eri päivinä harjoitelleet tutkittavat vähensivät merkitsevästi koko kehon rasvamassaa, noin 15 prosenttia. Ensimmäisen 12 viikon aikana eri päivinä harjoitelleet naistutkittavat kasvattivat maksimivoimaa hieman nopeammalla tahdilla kuin kaksi muuta harjoitusryhmää, mutta erot tasaantuivat jälkimmäisen 12 viikon aikana. Sama ryhmä myös paransi kestävyyssuorituskykyä hieman kahta muuta ryhmää enemmän. Puolen vuoden tutkimuksen jälkeen eri päivinä harjoitelleet yksilöt kokivat itsensä hieman kiireisemmiksi ja vapaa-aikansa niukemmaksi, mikä korostui etenkin viikoilla 13–24 kun harjoittelumääriä hieman lisättiin
J., Gorostiaga, E., Izquierdo, M., Rusko, H., Mikkola, J., Häkkinen, A., Valkeinen, H., Kaarakainen, E., Romu, S., Erola, V., Ahtiainen, J. Sillanpää, E., Häkkinen, A., Nyman, K., Mattila, M., Cheng, S., Karavirta, L., Laaksonen, D. Concurrent training with different aerobic exercises. Esimerkiksi ylipainoisten koehenkilöiden vasteet kehon koostumuksessa tai veren koleste rolipitoisuuksissa saattavat poiketa normaalipainoisten vastaavista, eivätkä nuorten miesten tulokset välttämättä vastaa niitä, joita nähtäisiin vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. R., Wilson, S. Se on esimerkiksi aloittelijoitten parissa työskenteleville kuntovalmentajille tarpeellista tietoa. Aloittelija sen sijaan voi saada tuloksia myös yleispätevämmillä harjoitusohjelmilla. Tämä aiheuttaa enemmän lihasvaurioita kuin vain konsentrinen työ (esim. Hickson, R. Journal of Strength and Conditioning Research 26 (8), 2293–2307.. & Bigard, A. Väitöskirjatutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että voimaja kestävyysominaisuuksia voidaan parantaa joko harjoittamalla eri harjoitusmuotoja eri päivinä tai saman päivän aikana, kun harjoittelun kokonaismäärä on maltillinen. 2012. Urheilijan ja aloittelijan erilaiset taustat vaikuttavat tulosten soveltamiseen Eri harjoitustaustan omaavien henkilöiden harjoitusadaptaatiot voivat olla kovin erilaisia. 2016. Häkkinen, K., Alen, M., Kraemer, W. F. & Häkkinen, K. C. Alterations of neuromuscular function after prolonged running, cycling and skiing exercises. & Puschendorf, B. 1985. 2012). Harjoitusvaikutuksiin kohdistuvia tutkimuksia kritisoidaan toisinaan siitä, että koehenkilöt ovat vain vähän tai ei lainkaan harjoitelleita. Kiireisinä viikkoina, jolloin harjoitteluun ei ehdi uhrata 4–6 päivää, voi voimaa ja kestävyyttä harjoittaa myös samassa harjoituskerrassa, mieluiten tehden voimaosion ennen kestävyyttä. Millet & Lepers 2004, Koller et al. Mitä enemmän harjoitustaustaa yksilöllä on, sitä tarkempaa suunnittelua tarvitaan, kun harjoittelusta halutaan spesifejä tuloksia. Näin saadaan tietoa siitä, miten aloittelija reagoi harjoitteluun. Suurimassa osassa voimaja kestävyysharjoittelun yhdistävistä tutkimuksista kestävyyslajiksi on valikoitunut joko juoksu tai pyöräily – toisinaan näitä on myös vertailtu keskenään. Y. X. & Djamil, R. 19 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 tyytymättömyys vapaa-ajan koettuun vähyyteen voi johtaa liikunnan harrastamisen innon hiipumiseen vaikka jaksaminen ja yleinen vointi koettaisiinkin hyviksi. L., Kothe, G., Guedes, M., Alberton, C. J., Rhea, M. The Journal of Sports Medicine and Physical Fitness 38 (1), 10–17. 2004. & Paavolainen, L. Mikäli kuitenkin halutaan priorisoida hermolihasjärjestelmän kehittämistä, voi varmuuden vuoksi olla kannattavampaa tehdä voimaharjoittelu ennen kestävyysharjoittelua tai kokonaan eri päivänä. Tämä on tietoinen valinta. Vaikka harjoittelu eri päivinä saattaa pidemmän päälle muodostua ajankäytöllisesti haastavaksi, se ei välttämättä vaikuta koettuun hyvinvointiin tai yleiseen jaksamiseen. S., Trindade, G. LÄHTEET: Dudley, G. Käytännön suosituksia: miten tulisi harjoitella. & Kruel, L. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology 45 (2–3), 255–263. L., Pinto, S. F., Cadore, E. M., Marin, P. Niin kuntoilijan kuin urheilijankin kehitystä ja tuntemuksia on kuitenkin syytä seurata tarkkaan, jotta turhilta takapakeilta vältytään. Millet, G. Dudley & Djamil 1985, Häkkinen ym. 1998). Sports Medicine 34 (2), 105–116. Pyöräily ei haittaa voimaharjoittelun adaptaatioita yhtä paljon kuin juoksu (meta-analyysi Wilson ym. A. E., Huuhka, N., Kraemer, W. Interference of strength development by simultaneously training for strength and endurance. & Anderson, J. The specific training effects of concurrent aerobic and strength exercises depends on recovery duration. International Journal of Sports Medicine 33 (8), 627–634. 2012. Robineau, J., Babault, N., Piscione, J., Lacome, M. Wilson, J. Effects of prolonged strenuous endurance exercise on plasma myosin heavy chain fragments and other muscular proteins. Näin ollen eri päivinä toteutettu harjoittelu vaikuttaisi olevan tarkastelluista harjoitteluohjelmista kaikkein hyödyllisin, sillä sen avulla pystyttiin samanaikaisesti optimoimaan niin suorituskyky kuin kehonkoostumus ja metabolinen terveyskin. Lihasten tahdonalaisen aktivaation kehityksen puute niillä koehenkilöillä, jotka tekivät samana päivänä kestävyysharjoittelun ennen voimaharjoittelua, vaatii pidempiaikaista harjoitteluseurantatutkimusta jotta voidaan selvittää, voiko ilmiöllä mahdollisesti olla negatiivisia vaikutuksia voiman kehitykseen. C. European Journal of Applied Physiology 89 (1), 42–52. M., Loenneke, J. 1980. S., Pinto, R. Cycling vs running. P. 2003). Siinä missä pyöräily koostuu pääasiassa konsentrisesta lihastyöstä, on juoksu käytännössä konsentris-eksentristä toistoa kummallekin raajalle alusta loppuun. Silva, R. 1998. 2008. Journal of Applied Physiology 59 (5), 1446–1451. Tietyissä tapauksissa – useimmiten aloittelijoilla – saattaa pyöräily jopa tukea voiman kasvua (esim. Incompatibility of enduranceand strength training modes of exercise. Neuromuscular adaptations during concurrent strength and endurance training versus strength training. & Lepers, R. Body composition and fitness during strength and/or endurance training in older men. 2003. Tutkimuksen koehenkilöjoukkiosta saatuja tuloksia ei ole syytä varauksetta soveltaa kovin erilaiseen väestöryhmään. Koller, A., Mair, J., Schobersberger, W., Wohlfarter, T., Haid, C., Mayr, M., Villiger, B., Frey, W. Concurrent training: a meta-analysis examining interference of aerobic and resistance exercises. DANIELA EKLUND, LitT Sähköposti: daniela.eklund@gmail.com Kirjoittajan valmennusja testausopin väitöskirja ”Different-day and same-session combined strength and endurance training: Adaptations in neuromuscular and cardiorespiratory performance, body composition, metabolic health and wellbeing in men and women” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 6.6.2017. Medicine & Science in Sports & Exercise 40 (5), 950–958. J. Journal of Strength and Conditioning Research 30 (3), 672–683. Erityisen huolellinen voimaharjoittelun ajoituksen kanssa tulee olla, mikäli juoksu on pääasiallinen kestävyysharjoittelun muoto – tehtiinpä voimaharjoitus samana tai eri päivänä kuin kestävyys
Teollistuminen ja teknologian kehittyminen ovat kuitenkin johtaneet siihen, että tänä päivänä fyysinen aktiivisuus on vähäisintä koko ihmiskunnan historiassa, ja ennusteen mukaan se alenee entisestään tulevina vuosina ympäri maapalloa (Myers ym. Kun arjesta selviytyminen ei enää vaadi sellaisia fyysisiä ponnistuksia kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, riittävästä liikunnasta huolehtiminen on muuttunut vapaa-ajan harrastukseksi. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että jo pieni määrä liikun. Kahden viikon aikana toteutettu HIIT-harjoittelu aiheuttaa vastaavia muutoksia terveen sydämen oikeassa kammiossa kuin liikuntasuositusten mukainen keskitehoinen kestävyysharjoittelu, vaikka HIIT-harjoituskerta kestää vain muutaman minuutin. Olennaista on lyhytkestoisten mutta kovatehoisten työjaksojen ja matalatehoisten lepojaksojen vaihtelu. Tämän lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa tulisi harjoittaa ainakin kaksi kertaa viikossa. 2011). Syitä liikunnan vähäiselle määrälle on monia, mutta yksi on ylitse muiden: ei ole aikaa. 20 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: MARJA HEISKANEN Sprinttaa tai hölkkää – vaikutus terveeseen sydämeen on samanlainen taa on parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan, ja mitä enemmän liikuntaa harrastaa, sitä suurempia ovat terveyshyödyt (Powell ym. Tällaisia vetoja toistetaan muutaViime vuosina suosituksi tullut kovatehoinen intervalliharjoittelu eli HIIT-harjoittelu on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi kohottaa kuntoa, mutta sen vaikutuksia sydämeen ja erityisesti sen oikeaan kammioon on tutkittu vähän. Hippokrateen aikana fyysinen aktiivisuus olikin selviytymisen kannalta väistämätön osa elämää. Tämän jälkeen pidetään muutaman minuutin taukoa. Usein kysytään, kuinka paljon liikuntaa pitäisi harrastaa, jotta se ylläpitäisi kuntoa, pitäisi painon kurissa sekä suojaisi erilaisilta sairauksilta. HIIT – ratkaisu ajanpuutteeseen. Muutaman viime vuoden aikana kovatehoisesta inter valliharjoittelusta eli HIIT-harjoittelusta on tullut suosittu liikuntamuoto. 2015). Yksi tyypillinen tutkimuksissa käytetty HIITharjoitusmuoto on niin sanottu Wingaten testi, jossa poljetaan kuntopyörällä täyttä vauhtia 30 sekunnin ajan suurta vastusta käyttäen, jolloin pyöräilyn teho on hyvin korkea. Sinänsä HIIT-harjoittelu ei ole mikään uusi harjoitusmuoto, vaan urheilijat – Paavo Nurmi mukaan lukien – ovat käyttäneet sitä jo vuosikymmeniä. L ääketieteen isänä pidetty Hippokrates tiesi jo yli 2000 vuotta sitten, että ”positiivinen terveys” edellyttää oikeanlaista ruokavaliota sekä liikuntaa, ja että ilman näitä keho sairastuu. Suuri osa suomalaisista ei kuitenkaan saavuta näitä suosituksia. HIIT-harjoittelu voidaan toteuttaa monella tavalla, eikä ole olemassa yhtä oikeaa vaihtoehtoa. Viime vuosina HIIT-harjoittelu on rantautunut tavallisen kansan keskuuteen, kun on alettu selvittää, voidaanko vähemmällä ajankäytöllä saavuttaa samanlaiset terveyshyödyt kuin enemmän aikaa vaativalla perinteisellä kestävyysharjoittelulla. UKK-instituutin aikuisten liikuntasuositusten mukaan kestävyyskuntoa voi parantaa liikkumalla viikossa vähintään 2,5 tuntia reippaalla tai 1 h 15 min rasittavalla tasolla
2005). Uusimmat tutkimukset ovatkin yllättäen osoittaneet, että oikea kammio saattaa kuormittua vasenta kammiota enemmän erityisesti pitkäkestoisen kestävyyssuorituksen, kuten maratonin juoksemisen aikana (D’Andrea ym. Puhuttaessa liikunnan vaikutuksesta sydämeen tarkoitetaan kuitenkin yleensä vain sydämen vasenta kammiota, jonka tehtävänä on pumpata happirikasta verta kaikkialle elimistöön. Nykyaikaisten kuvantamismenetelmien avulla sen tutkiminen on tullut paremmin mahdolliseksi. 2008; Voelkel ym. Myös kirjoittajan väitöskirjatutkimuksessa HIIT-harjoittelu toteutettiin Wingaten testillä. Sydämen oikean kammion vastuulla on kierrättää hiilidioksidirikas veri keuhkoihin kaasujen vaihtoa varten. Sairauksien myötä tilanne muuttuu. 2015; Elliott & La Gerche, 2015). Vaikka HIIT-harjoittelussa treeniaika jää pieneksi, lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet sen vähintään yhtä tehokkaaksi tavaksi kohottaa kestävyyskuntoa kuin perinteisen kestävyysharjoittelun sekä terveillä koehenkilöillä (Milanovi . Oikean kammion rooli liikunnan aikana on alkanut kiinnostaa tutkijoita enemmän vasta 2000-luvulla. Kuva: ANTERO AALTONEN. Oikeaa kammiota onkin pidetty pitkään passiivisena sivustakatsojana, jonka kautta veri kulkee eteenpäin verenkierrossa, ja sydäntutkimuksessa huomio on perinteisesti kiinnittynyt vain vasempaan kammioon. Verenkierron keksijänä pidetty, 1600-luvulla vaikuttanut englantilainen lääkäri William Harvey kuvasi oikean kammion roolia seuraavasti: ”Oikea kammio on tehty kuljettamaan verta keuhkojen kautta, ei ravitsemaan niitä”. Toisin kuin luurankolihakset, sydänlihas joutuu tekemään työtä lakkaamatta päivästä ja vuodesta toiseen, ja siksi sen on jatkuvasti saatava energiaa. Nykyisin on ymmärretty, että oikealla kammiolla on merkittävä rooli eri sairauksien yhteydessä (Haddad ym. ym. Terve sydän pystyykin hyödyntämään mitä moninaisempia energianlähteitä tilanteesta riippuen. 2006). Aineenvaihdunta ylläpitää sydämen pumppauskykyä Sydämen pumppauskyky on voimakkaasti sidoksissa sydänlihaksen aineenvaihduntaan, sillä ilman riittävää polttoainetta sydän ei pysty pumppaamaan tarpeeksi verta elimistöön. Yksi osatekijä tälle on se, että oikean kammion tutkiminen on ollut teknisesti vaikeampaa kuin vasemman sen hankalan sijainnin ja monimutkaisen muodon vuoksi (Greyson, 2011). 2015) että erilaisilla potilasryhmillä (Jelleyman ym. 2017). Kestävyyskunto kertoo sydänja verenkiertoelimistön kunnosta, ja hyvällä kestävyyskunnolla on voimakas yhteys alentuneeseen kuolleisuuteen. Lepotilassa pääosa energiasta saadaan rasvoista, mutta myös glukoosista ja laktaatista (Stanley ym. 2015; Weston ym. 2014). Yleisesti ottaen oikeaa kammiota ja sen reagoimista liikuntaan on tutkittu vähän. Sydän kasvaa ja vahvistuu. Esimerkiksi leposyke alenee, sillä sama määrä verta pystytään pumppaamaan vähemmillä sydämen lyönneillä. Nämä tutkimustulokset kertovat siitä, että oikean kammion merkitystä ei vielä tänä päivänäkään kunnolla tunneta. Liikunta ja oikea kammio Yleisesti ottaen säännöllisellä liikunnalla ajatellaan olevan positiivisia vaikutuksia sydämeen. Vajaatoimintaista sydäntä on verrattu moottoriin ilman polttoainetta (Neubauer, 2007), kun taas diabeetikon sydän elää yltäkylläisesti rasvassa, minkä johdosta sydämen mekaaninen teho pienenee HIIT-harjoittelu ei ole mikään uusi harjoitusmuoto, vaan urheilijat – Paavo Nurmi mukaan lukien – ovat käyttäneet sitä jo vuosikymmeniä. 21 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 mia, jolloin yhden treenikerran aikana työtä tehdään vain pari minuuttia. Liikunta & Tiede -lehden numerossa 2–3/2017 esiteltiin, miten HIIT-harjoittelua voidaan hyödyntää sydänpotilaiden kuntoutuksessa (Leskinen ym
Väitöstutkimukseni päätavoitteena oli selvittää, miten oikean kammion aineenvaihdunta reagoi HIITharjoitteluun sekä liikuntasuositusten mukaiseen kestävyysharjoitteluun. 2017). Keskeisiä kysymyksiä olivat, vaikuttaako vain 15 minuuttia HIIT-harjoittelua oikean kammion aineen vaihduntaan ja ovatko vaikutukset samanlaisia yhteensä viiden tunnin kestävyysharjoittelun seurauksena. Näin ollen voidaan todeta, että myös diabeetikot voivat valita mieleisensä liikuntamuodon lääkärin mielipide ja sairauden hoitotasapaino huomioon ottaen. Diabeetikon sydän saattaa hyötyä enemmän kestävyysharjoittelusta Vasenta kammiota käsittelevien tutkimusten perusteella tyypin 2 diabetes muuttaa sydämen aineenvaihduntaa siten, että sydän alkaa käyttää enemmän rasvahappoja ja glukoosin käyttö puolestaan vähenee (Stanley ym. Molemmat ryhmät harjoittelivat kuusi kertaa kahden viikon aikana. Varsinaista kovatehoista treeniaikaa kertyi HIIT-ryhmässä kahden viikon aikana yhteensä 15 minuuttia, kun kestävyysryhmä pyöräili leppoisammalla vauhdilla kaiken kaikkiaan viisi tuntia. 2017). Insuliinistimuloidun glukoosin käytön väheneminen liikunnan myötä on hieman yllättävä löydös, sillä aiempien tutkimusten perusteella sydänlihaksen insuliiniherkkyys alenee myös eri sairauksien, kuten lihavuuden sekä tyypin 2 diabeteksen, johdosta. HIIT on vaihtoehto Lukuisten tutkimusten valossa vaikuttaa selvältä, että HIIT on tehokas keino kasvattaa kuntoa niin terveillä henkilöillä kuin eri potilasryhmilläkin. Terveillä HIITja kestävyysharjoittelun vaikutukset oikeaan kammioon samanlaisia Tutkimuksessa havaittiin, että terveillä keski-ikäisillä miehillä sekä HIIT-harjoittelu että kestävyysharjoittelu vaikuttivat samalla lailla oikean kammion aineenvaihduntaan ja toimintaan: kahden viikon liikuntajakson jälkeen oikean kammion insuliinistimuloitu glukoosin käyttö laski. Liikunnan vaikutusta sydämen aineenvaihduntaan on tutkittu vain vähän ja oikean kammion osalta aiempia tutkimuksia ei tiettävästi ole lainkaan, vaikka liikunnalla arvellaan olevan suotuisia vaikutuksia sydämen aineenvaihdunnan häiriöihin (Hafstad ym. 22 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 (Stanley ym. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa 28 tervettä keski-ikäistä miestä jaettiin kahteen ryhmään, joista toiset tekivät HIIT-harjoittelua ja toiset kestävyysharjoittelua. Oikean kammion rakennetta ja toimintaa tutkittiin magneettikuvauksella. Tämä – ja monet muut – interventiotutkimukset ovat kuitenkin olleet suhteellisen lyhytkestoisia, ja Pienelläkin harjoitusmäärällä saavutetaan selkeästi havaittavia vaikutuksia varsinkin ennestään vähän liikkuvilla henkilöillä.. Tutkimus tehtiin Valtakunnallisessa PET-keskuksessa ja se toteutettiin käyttäen positroniemissiotomografiaa eli PET-kuvausta, jolla voidaan selvittää, kuinka paljon oikea kammio käyttää glukoosia sekä rasvahappoja energianlähteenä. Toisaalta molemmat liikuntamuodot kasvattivat koehenkilöiden kestävyyskuntoa ja koko kehon insuliiniherkkyyttä. 2015; Murray, 2011). 2014). Lisäksi oikean kammion tilavuus kasvoi (Heiskanen ym. 2017; Sjöros ym. Väitöskirjatutkimukseni pureutui vähän tutkitun oikean kammion aineenvaihduntaan ja toimintaan, ja tältäkin osin HIIT näyttäisi ainakin terveiden osalta vaikuttavan samoin kuin perinteinen kestävyysharjoittelukin. Luultavasti sydämen insuliinistimuloidun glukoosin käytön väheneminen on liikunnan aiheuttama positiivinen reaktio, mutta mekanismin selvittämiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. Diabeetikon sydämen kannalta kestävyysharjoittelu saattaa olla hieman parempi harjoittelumuoto, mutta monet koko kehon muuttujat paranivat yhtä lailla sekä HIITettä kestävyysharjoittelulla: esimerkiksi verenpaine ja leposyke laskivat sekä koko kehon insuliiniherkkyys kasvoi (Heiskanen ym. Tämä tutkimus osoitti, että oikean kammion aineenvaihdunta reagoi liikuntaan nopeasti, mutta selitys ilmiölle on kuitenkin vielä epäselvä. 2005). 1994). 2012; Weston ym. Oikean kammion tilavuus ja massa kasvoi pelkästään kestävyysharjoittelulla, mutta ei HIIT-harjoittelulla (Heiskanen ym. Toisaalta aiemmassa vertailututkimuksessa on havaittu, että myös pitkään harjoitelleilla kestävyysurheilijoilla sydämen vasemman kammion glukoosin käyttö on pienempää liikuntaa harrastamattomiin henkilöihin verrattuna (Nuutila ym. Huolimatta äärimmäisen kovasta hetkellisestä rasituksesta HIIT näyttää myös olevan turvallinen liikuntamuoto (Rognmo ym. 2005). 2016). Väitöstutkimuksessani havaittiin, että tyypin 2 diabeetikoilla tai esidiabeetikoilla myös oikean kammion insuliinistimuloitu glukoosin käyttö oli pienempää kuin terveillä koehenkilöillä. Tyypin 2 diabeetikoilla tai esidiabeetikoilla kahden viikon liikuntaharjoittelu ei kuitenkaan aiheuttanut tilastollisesti merkitseviä muutoksia oikean kammion aineenvaihduntaan. Tutkimuksen toisessa vaiheessa 26 tyypin 2 diabetesta tai esidiabetesta sairastavaa keski-ikäistä miestä tai naista toistivat samat liikuntainterventiot
& Davies, MJ. & Gail, DB. 2008. & Coombes, JS. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports. Effectiveness of High-Intensity Interval Training HIT and Continuous Endurance Training for VO 2max Improvements: A Systematic Review and Meta-Analysis of Controlled Trials. Physiologic and pathophysiologic changes in the right heart in highly trained athletes. Rognmo, O., Moholdt, T., Bakken, H., Hole, T., Molstad, P., Myhr, NE. Toisaalta HIIT voi tuoda tervetullutta vaihtelua aktiivisemmankin liikkujan treeniin. How exercise may amend metabolic disturbances in diabetic cardiomyopathy. Right ventricular metabolic adaptations to high-intensity interval and moderate-intensity continuous training in healthy middleaged men. Myers, J., McAuley, P., Lavie, CJ., Despres, JP., Arena, R. 2006. Heart and Circulatory Physiology 311(3), H667–75. & Bossone, E. 2017. & Aasum, E. Rehn, TA., Winett, RA., Wisløff, U. Scientific Reports 7(1), 10531. Nykyiset liikuntasuositukset sydänja verenkiertoelimistön kunnon ylläpitämiseksi painottavat kestävyysliikunnan osuutta, mutta monet aikuiset eivät näihin suosituksiin yllä vedoten useimmiten ajanpuutteeseen. 2015. Haddad, F., Doyle, R., Murphy, DJ. New England Journal of Medicine 356(11), 1140–1151. & Wisloff, U. Increased insulinstimulated glucose uptake in both leg and arm muscles after sprint interval and moderate intensity training in subjects with Type 2 Diabetes or Prediabetes. Current Cardiology Reports 13(3), 194–202. Vaikka HIIT-harjoitteluun liittyy vielä monia avoimia kysymyksiä ja sen tuleminen populaatiotason liikuntasuosituksiin voi viedä vielä aikaa, näyttää kuitenkin ilmeiseltä että pienelläkin harjoitusmäärällä saavutetaan selkeästi havaittavia vaikutuksia varsinkin ennestään vähän liikkuvilla henkilöillä. 2015. Kuinka monta intervallia on riittävä määrä. 2015. Haasteena on suuri vaihtelu eri HIITprotokollien välillä (Buchheit & Laursen, 2013), mikä hankaloittaa ohjeistuksen antamista tavalliselle liikkujalle. 2014. Circulation 114(17), 1883–1891.. Progress in Cardiovascular Diseases 57(4), 306–314. Liikunta & Tiede 54(2–3), 26–29. Circulation 126(12), 1436–1440. Circulation 117(13), 1717–1731. Grimsmo, J. 2015. Powell, KE., Paluch, AE. Pyöräilläänkö, juostaanko vai tehdäänkö jotain muuta, vaikkapa CrossFit-treeniä. & Kalliokoski KK. 2017. The effects of high-intensity interval training on glucose regulation and insulin resistance: A metaanalysis. Voelkel, NF., Quaife, RA., Leinwand, LA., Barst, RJ., McGoon, MD., Meldrum, DR., Dupuis, J., Long, CS., Rubin, LJ., Smart, FW., Suzuki, YJ., Gladwin, M., Denholm, EM. High-intensity interval training in patients with lifestyle-induced cardiometabolic disease: a systematic review and meta-analysis. American Journal of Physiology. High-intensity interval training, solutions to the programming puzzle: Part I: Cardiopulmonary emphasis. & Kokkinos, P. Entä palautusjaksojen pituus ja ollaanko niiden aikana täydessä levossa vai liikutaanko kevyesti. D’Andrea, A., La Gerche, A., Golia, E., Padalino, R., Calabrò, R., Russo, M. Different Alterations in the Insulin-stimulated Glucose Uptake in the Athlete ’ s Heart and Skeletal Muscle. Heiskanen, MA., Leskinen, T., Heinonen, IH., Löyttyniemi, E., Eskelinen, JJ., Virtanen, K., Hannukainen, JC. Herz 40(3), 369–378. Physical activity for health: What kind. Luultavasti vasteet ovat yksilöllisiä, mutta toisaalta kaikki eivät reagoi samalla tavoin perinteiseen kestävyysliikuntaankaan. 2011. 2015. Heiskanen, MA., Sjöros, TJ., Heinonen, IHA., Löyttyniemi, E., Koivumäki, M., Motiani, KK., Eskelinen, JJ., Virtanen, KA., Knuuti, J., Hannukainen, JC. Right ventricular function and failure: Report of a National Heart, Lung, and Blood Institute working group on cellular and molecular mechanisms of right heart failure. Myocardial Substrate Metabolism in the Normal and Failing Heart. Sports Medicine 45, 1469–1481. Hafstad, AD., Boardman, N. & Rognmo, O. British Journal of Sports Medicine 48(16), 1227–1234. MARJA HEISKANEN, FT, LitM Sähköposti: marja.heiskanen@gmail.com Kirjoittajan väitöskirja ”Right ventricular metabolic responses to high-intensity interval and moderateintensity continuous training: studies by positron emission tomography” tarkastettiin Turun yliopistossa 9.6.2017 ja on luettavissa E-julkaisuna: https://www.doria.fi/handle/10024/134756 LÄHTEET Buchheit, M. 1994. Sjöros, T., Heiskanen, MA., Motiani, KK., Löyttyniemi, E., Eskelinen, JJ., Virtanen, KA., Savisto, NJ., Solin, O., Hannukainen, JC. How intense. 2017. 2011. Leskinen, T., Hamari, L. G. Elliott, AD. Neubauer, S. Onkin ehdotettu, että HIIT pitäisi huomioida liikuntasuosituksia laadittaessa vaihtoehtoisena tapana lisätä fyysistä aktiivisuutta (Rehn ym. Murray, AJ. Sports Medicine 43(5), 313–338. Annual Review of Public Health 32, 349–365. Nuutila, P., Knuuti, JM., Heinonen, OJ., Ruotsalainen, U., Teräs, M., Bergman, J., Solin, O., Yki-Järvinen, H., Voipio-Pulkki, LM., Wegelius, U. The Failing Heart — An Engine Out of Fuel. 23 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 tulevaisuudessa tarvitaan tietoa siitä, millaisia vaikutuksia HIIT-harjoittelulla on pitkällä aikavälillä. Epub ahead of print. A meta-analysis. & Blair, SN. How much. & Laursen, PB. 2005. Journal of Applied Physiology 111(5), 1229–1230. Increasing physical activity of high intensity to reduce the prevalence of chronic diseases and improve public health. Obesity Reviews 16(11), 942–961. & Kalliokoski, KK. Physiological Reviews 85(3), 1093–1129. & Kalliokoski, KK. 2016. & La Gerche, A. & Kalliokoski, K. Kaikki liikunta on hyväksi, joten sprinttaa tai hölkkää. 2013). 2013. & Weston, M. 2012. Milanovi ?, Z., Sporiš, G. 2011. Open Cardiovascular Medicine Journal 7, 1–8. Journal of Clinical Investigation 93(5), 2267–2274. On top of what. Greyson, CR. 2013. & Hunt, SA. HIIT-harjoittelulla tehoa sydänpotilaan kuntoutukseen. The right ventricle following prolonged endurance exercise: are we overlooking the more important side of the heart. Kuinka pitkiä esimerkiksi ovat optimaaliset intervallit ja kuinka kovalla teholla ne tehdään. 2007. Stanley, WC., Recchia, FA. Physical Activity and Cardiorespiratory Fitness as Major Markers of Cardiovascular Risk: Their Independent and Interwoven Importance to Health Status. Right ventricular function in cardiovascular disease, part II: Pathophysiology, clinical importance, and management of right ventricular failure. Cardiovascular Risk of HighVersus Moderate-Intensity Aerobic Exercise in Coronary Heart Disease Patients. & Lopaschuk, GD. & Koivisto, VA. Sprint interval training decreases left-ventricular glucose uptake compared to moderate-intensity continuous training in subjects with type 2 diabetes or prediabetes. Evaluation of right ventricular function. Jelleyman, C., Yates, T., O’Donovan, G., Gray, LJ., King, JA., Khunti, K. Taking a HIT for the heart: why training intensity matters. 2015. British Journal of Sports Medicine 49(11), 724–729. Weston, KS., Wisløff, U. Antioxidants & Redox Signaling 22(17), 1587–1605
Yleiseen analyysiin paralympiaurheilun asemasta otettiin mukaan 18 maata, joista viisi oli Euroopasta (kuvio 1). Kyselyyn vastasi tuhat henkilöä jokaisesta maasta marraskuussa 2015. Tutkimuksessa käsiteltiin paralympiabrändin arvoa, sponsorointia sen ympärillä sekä sitä, miten yritykset voivat hyödyntää paralympiakisojen kasvavaa vetovoimaa. Mielikuva paralympialaisista on erityisen myönteinen nuorten aikuisten keskuudessa.. 24 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: LEENA KUMMU Paralympiaurheilu on vahva brändi N ielsen Sports -tutkimuskeskus toteutti yhteistyössä Kansainvälisen Paralympiakomitea IPC:n kanssa globaalin tutkimuksen paralympialaisten markkinapotentiaalista (Global overview potentials of Paralympics) vuosina 2015 ja 2016. Syvempi analyysi tehtiin Paralympialaisten medianäkyvyys on ollut nousussa usean vuoden ajan. Tutkimus tehtiin kolmessa vaiheessa. Läpimurtona pidetään Lontoon vuoden 2012 paralympialaisia, jotka rikkoivat katsojaja tv-näkyvyysennätyksiä
Kumpaan kilpailuun yhdistät kyseisen sanan. Tämä osa toteutettiin elokuussa 2016 ennen Rion paralympialaisia. Paralympiaurheilu on ainutlaatuista, reilua ja innovatiivista Paralympiaurheilun tunnettuus vaihtelee merkittävästi eri maissa. Kolmannessa vaiheessa toteutettiin markkinoinnin vaikutustenarviointi yrityskumppanien näkökulmasta sekä verrattiin paralympialaisia ja olympialaisia yllä kuvatuilla neljällä ydinmarkkinalla. Mielenkiintoisin tutkimuslöydös liittyy niin sanottujen milleniaalien eli kyselyhetkellä 18–37 vuotiaiden vastaajien näkemyksiin. 25 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 KUVA 1. Merkittää osa eli neljä viidestä tästä nuoremmasta sukupolvesta ostaa todennäköisemmin tuotemerkkiä, joka tukee paralympiaurheilua: osuus on suurempi kuin olympiaurheilun vastaava luku. Tutkimuksessa nousee esiin paralympialaisiin kohdistuva nouseva kiinnostus medianäkyvyyden kannalta sekä miten yritykset hyödyntävät paralympialaisia tapahtumana. Länsimaissa kuten Iso-Britanniassa, Espanjassa, Ranskassa ja Saksassa ylivoimainen enemmistö (80–90%) tietää paralympialaiset ja KUVA 2. Olympialaisten ja paralympialaisten mielikuvavertailu. Kuva: HARRI KAPUSTAMÄKI. Potentiaali 18 markkina-alueella: prosenttiosa, joka on valinnut paralympialaiset kiinnostavimmaksi tai toiseksi kiinnostavimmaksi urheilutapahtumaksi USA:ssa, Iso-Britanniassa, Japanissa ja Australiassa
Tutkimuksessa vertailtiin myös mitkä adjektiivit kuvaavat vastaajien mielissä paralympialaisia ja olympialaisia. Vastaavasti kehittyvissä maissa kuten Indonesiassa ja Intiassa vain murto-osa eli noin kaksi prosenttia ihmisistä tuntee paralympialaiset. 26 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 keskimäärin viidesosa länsimaalaisista nostaa paralympialaiset kahden kiinnostavimman urheilutapahtuman joukkoon. Tutkimuksen mukaan paralympiaurheilun faneista kolmasosa on kiinnostunut urheilun yhteisöllisestä voimasta (connection fan) ja lähes neljäsosa rentoutuu urheilua seuratessaan (armchair fan). Tyypillinen paralympiaurheilusta kiinnostunut henkilö on koulutettu, taloudellisesti hyvin pärjäävä, edelläkävijä uusien tuotteiden käyttäjänä ja aktiivinen sosiaalisessa mediassa.. Paralympialaisiin liitettiin selvästi positiivisempia sanoja kuten ainutlaatuinen, kunnioittava, reilu, silmiä avaava, inspiroiva ja innovatiivinen. Milleniaalien joukossa lukemat olivat 4–5 prosenttiyksikköä suuremmat. Syyskuu 2016. Koulutettu ja hyvin toimeentuleva nuori nainen Tyypillinen paralympiaurheilusta kiinnostunut henkilö on hyvin koulutettu, taloudellisesti hyvin pärjäävä ja edelläkävijänä hankkimassa uusia tuotteita. Vastaajista kaksi kolmasosaa olisi valmis maksamaan tuotteesta enemmän, jos se tukee paralympiaurheilua. LEENA KUMMU, LitM Viestintäja yhteyspäällikkö Suomen Paralympiakomitea Sähköposti: leena.kummu@paralympia.fi LÄHDE: Global overview potentials of Paralympics.The Nielsen Company. Myönteinen suhtautuminen näkyi myös kysyttäessä mielikuvaa paralympiaurheilua sponsoroivasta yrityksestä. Tutkimuksen mukaan tyypillinen fani on nainen (52%), aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja hänellä on moderni elämäntapa. Osuudet ovat vielä noin viisi prosenttiyksikköä isommat milleniaalien joukossa. Olympiabrändin osalta yllä kuvatut lukemat olivat puolestaan keskimäärin noin viisi prosenttiyksikköä alemmat (kuvio3). Vastaajista 85 prosenttia on sitä mieltä, että paralympiaurheilua tukeva yritys on sosiaalisesti vastuullinen ja lähes yhtä suuri osa olisi ylpeitä, jos oma työnantaja tukisi paralympiaurheilua. Kysymys: Oletko samaa vai eri mieltä kyseisten väittämien kanssa koskien olympialaisia ja paralympialaisia. Korkeimmat prosenttiluvut (76%) paralympiafanit saavat kysyttäessä kiinnostusta urheilun lisäksi taiteeseen ja kulttuuriin. Olympialaisiin liitettiin puolestaan toistuvasti sanoja poliittinen, kaupallinen, perinteinen ja korruptio (kuvio2). Yhteenvetona voidaan todeta, että paralympialaiset erottuvat tutkimuksessa positiivisella tavalla kuluttajien mielissä ja tapahtuman markkinapotentaali yrityskumppaneille on merkittävä. Markkinoinnin näkökulmasta merkittävää on, että mielikuva paralympialaisista on keskiarvoakin korkeampi kuluttajina usein tavoitelluimman eli nuoren ikäluokan mielestä. http://www.nielsen.com/us/en/insights/reports/2016/paralympics-and-para-sports.html KUVA 3. Parhaiten tämän faniryhmän tavoittaa erilaisten tarinoiden ja videoiden avulla
Näyttää siltä, ettei kuohunta urheilun rakenteiden ja organisaatioiden ympärillä ole vaikuttanut suomalaisten kiinnostukseen itse huippu-urheilua kohtaan, olkoonkin että huippu-urheilijoiden arvostus on meillä heikompaa kuin muualla. Suomalaisille urheilu tuo hyvän mielen, mutta urheilijat ovat harvemmin esikuvia itselle Suomalaisten hyötyjä koskevat vastaukset erottuvat muitten maitten vastauksista kahdessa kohdassa. T ässä artikkelissa esitellään tuloksia kansainvälisestä vertailevasta kyselytutkimuksesta, joka toteutettiin vuonna 2016 Suomessa, Iso-Britanniassa, Belgiassa, Japanissa, Australiassa ja Hollannissa. Sitä vastoin vain 24 prosenttia suomalaisista näkee, että huippu-urheilumenestys johtaisi talouden piristymiseen. Suomalaisista vastaajista vain yhdek sän prosenttia katsoo, että huippu-urheiluun panostaminen aiheuttaisi fyysistä väkivaltaa ja moraa lista häirintää. Kyselyn kohteena ovat olleet 18–69-vuotiaat suomalaiset iän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan painotettuina. Kuva huippu-urheilun menestystekijöistä on kirkastunut vuosien varrella huomattavasti, ja tutkijat ovat halukkaita laajentamaan tutkimuskenttää. Lisäksi artikkelissa esitellään päätulokset kansalaisten huippu-urheilua koskevasta lahjoitushalukkuudesta. Tutkijoita ei enää kiinnosta pelkästään se, miten järjestelmä jauhaa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla menestystä ja mitaleita. Suomea koskevista tuloksista on kirjoitettu raportti kesäkuussa 2017 (Mäkinen 2017) ja koko tutkimuksen tuloksista julkistettiin syyskuussa 2017 infograafinen raportti (Funahashi 2017). Niissä yksi piirre Suomessa huippu-urheilun herättämät subjektiiviset tunteet, hyvä mieli ja kansallisen identiteetin vahvistuminen ovat kansainvälisesti vertaillen korkealla tasolla. Suomalaiset yhtyvät tähän subjektiivisen hyvän olon tunnetta koskevaan väitteeseen selvästi useammin (73 %) kuin muissa maissa. Muissa maissa tätä mieltä ollaan selvästi useammin. Tutkimus on ensimmäisiä konkreettisia osoituksia siitä, että huippu-urheilujärjestelmiä tutkivien mielenkiinto on siirtymässä järjestelmän sisäisistä prosesseista myös sen ulkoisvaikutuksiin. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 690 henkilöä. Ajatuksena on esittää suomalaisten antamien vastausten erityispiirteitä suhteessa muiden maiden vastaajiin. Viimeisenä taulukossa 1 esitetään urheilijoiden esikuvallisuutta koskevat väitteet. Haittoja koskevissa kysymyksissä suomalaisten vastaukset erottuvat kaikista muista ainoastaan yhdes sä kohdassa. Tutkimusta on johtanut Hiroaki Funahashi Toki. Tällaisen tutkimuksen tarve todettiin monella suulla myös huippu-urheilujärjestelmiä tutkivan SPLISS-konsortion tapaamisessa Sveitsin Magglingenissa, kuten myös sitä seuranneessa EASM-konferenssissa Bernissä syyskuun alussa. Meillä ja muissakin vertailumaissa ’hyvä mieli’ näyttää korvanneen kansallisuuteen liittyviä tunteita. 27 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: JARMO MÄKINEN SUOMALAISTEN HUIPPU-URHEILUKÄSITYKSET KANSAINVÄLISESSÄ VERTAILUSSA: Onko Suomi sittenkin urheiluhullujen maa. on Waseda-yliopistosta. Tutkimuksen toteutuksesta Suomessa on vastannut Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU ja kyselyn toteutuksesta Talous tutkimus Oy, jonka paneeliin Suomessa kerätty aineisto perustuu. Muissa maissa tämä osuus on noin kaksi kertaa suurempi. Nämä ovat hyvän mielen saaminen ja talouden piris tyminen. Hyvään mieleen viitataan tutkimuskirjallisuudessa käsitteillä ’feel good factor’, ’subjective well-being’ tai ’happiness’ (Grix & Carmichael 2012; Hallman et al 2012). Muiden hyötyväitteiden osalta suomalaisten vastaukset ovat samalla tasolla muiden kanssa, lukuun ottamatta Hollantia, jossa huippuurheilun hyötyvaikutuksia nähtiin selkeästi vähiten. Käsittelen tässä kansalaisten mielipiteitä huippuurheilun myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista sekä sitä, miten he suhtautuvat huippu-urheilijoihin esikuvina. Toisaalta epäeettisen toiminnan (43 %), voittamisen ylikorostumisen (50 %) ja paikallisten resurssien vähenemistä (44 %) koskevissa väitteissä suomalaisten osuudet ovat korkeimmat heti Australian jälkeen
Huippu-urheilun koetut hyödyt, riskit ja mallit maittain. Iän ja sukupuolen vaikutus urheilijoiden pitämiseen roolimalleina Suomessa 28 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 erottaa suomalaisten vastaukset kolmesta muusta kyselyosion toteuttaneesta maasta. Meillä ja muissakin vertailumaissa ’hyvä mieli’ näyttää korvanneen kansallisuuteen liittyviä tunteita (vrt. Suomessa huippu-urheilun herättämät subjektiiviset tunteet, hyvä mieli ja kansallisen identiteetin vahvistuminen ovat kansainvälisesti vertaillen korkealla tasolla. Kokonaisuutena suomalaisten, kuten muiden maiden vastaajienkin kuva huippu-urheilun vaikutuksista painottuu enemmän hyötyjen kuin haittojen puolelle, Hollantia lukuun ottamatta. Tästä poikkeuksen muodostaa kuitenkin fyysinen väkivalta ja moraalinen häirintä, jota ei meillä tunnisteta tai ilmiö on aidosti pienempi kuin muissa maissa. Kolmen minäkeskeisen väitteen (C1, C2 ja C4) osalta suomalaisten samaa mieltä olevien osuudet ovat hyvin mata lia muihin verrattuna. Yksi hypoteettinen selitysmalli on se, TAULUKKO 1. Hallmann et al. Sen sijaan huippu-urheiluun liittyvästä epäeettisestä toiminnasta samaa mieltä olevien määrä on meillä yli kaksinkertainen verrattuna vertailussa mukana olleeseen kahteen muuhun eurooppalaiseen maahan. Hollannin muista poikkeaville vastauksille ei ole toistaiseksi tarjottu selityksiä. Meillä urheilijat ovat enemmän esikuvia muille kuin itselle. Kahdessa muussa väitteessä (C3 ja C5) tätä eroa ei ole. 2012). Maamme urheilijat eivät ole yhtä usein suomalaisille vastaajille henkilökohtaisia esikuvia kuin vertailumaissa. KUVIO 1. Pari vuosikymmentä julkisuudessa olleiden doping-tapausten johdosta meillä on kokemusta huippu-urheiluun liittyvästä epäeettisestä toiminnasta. Huippu-urheilun haittoja tunnistavien määrä on Suomessa melko korkea kansainvälisesti vertaillen
Lahjoitushalukkuutta ja -summaa kysyttiin kytkettynä keksittyyn tilanteeseen tai tarinaan, joka esitettiin vastaajille ennen varsinaisia kysymyksiä. Jos sinua pyydettäisiin osallistumaan, tekisitkö lahjoituksen. Siinä vastaajilta kysyttiin summaa, jonka he olisivat valmiita henkilökohtaisesti maksamaan huippu-urheilumenestyksestä. Iso-Britannian ja Australian tasolle suomalaisten lahjoittajien osuus ei kuitenkaan noussut. On hyvin todennäköistä, että maan suorituskyky Tokion olympialaisissa vuonna 2020 tulee kärsimään. Mikäli tekisit, kuinka suuren lahjoituksen olisit valmis korkeintaan tekemään. Edelleen kysymys voi olla osin myös perinteinen näkemys urheilijuudesta jonkinlaisena korkeintaan puoliammattilaisuuden välivaiheena ennen aikuistumista ja varsinaista uravalintaa. KUVIO 2. Tähän suuntaan viittaa kuviossa 1 esitetty urheilijoiden roolimallina pitämisen romahdus 20 ikävuoden jälkeen. Lahjoittajien osuus ja lahjoitussumma maittain 29 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 että meillä urheilijat mielletään enemmän lasten ja nuorten kuin vastaajina olleiden aikuisten (18–69 v.) esikuviksi. Tässä tutkimuksessa lahjoitushalukkuus on yhdistetty koettuihin sosiaalisiin hyötyihin ja haittoihin, joita käsiteltiin edellä. Joukko huippuurheilijoita perustaa ”huippu-urheilurahaston” valtionavustusten vähennyksien korvaamiseksi. Kuvion 2 vasen puoli esittää lahjoittajien osuutta kaikista kyselyyn vastanneista. Suomalaisten lahjoitushalukkuus oli suhteellisen korkea. Se on suurempi kuin seuraavat olympialaiset järjestävässä Japanissa, johon myös kysymyksen kehystarina oli sijoitettu. Myös lahjoitussummat olivat meillä kansainvälisesti verHuippu-urheilun haittoja tunnistavien määrä on Suomessa melko korkea kansainvälisesti vertaillen.. Tuloksien voidaan ajatella antavan suuntaviittoja huippu-urheilun julkista tukea koskevalle poliittiselle päätöksenteolle. Suomalaiset ovat odotettua halukkaampia lahjoittamaan huippu-urheiluun Kansainvälisessä vertailussa oli mukana huippuurhei luun kohdistuvaa maksuhalukkuutta (willingness to pay) mittaava osio. Suomessa tähän voi liittyä myös itsenäiseen selviytymiseen liittyvä kasvatuskulttuuri, johon muiden jäljittely istuu huonosti. Tiivistetysti esitettynä tarina on seuraava: Valtio vähentää budjettirajoitusten takia huippuurheilulle suunnattuja avustuksia merkittävästi Rion olympialaisten jälkeen vuonna 2016. Rahasto mahdollistaa maan nykyisen suoritustason säilymisen. Toisin sanoen typistettyä keskiarvoa laskettaessa suurimmat ja pienimmät lahjoitussummat on jätetty pois. Ne voivat auttaa arvioimaan, miten suuri tuen tulisi olla huomioiden mitalien lisäk si myös muut huippu-urheiluun liittyvät ulkoisvaikutukset (ks. Tämä pudotus on ilmeisesti pienempi muissa maissa. Oikealla puolella sininen palkki kertoo lahjoitussumman keskiarvon ja oranssi palkki typistetyn keskiarvon, jossa jakauman molemmista ääripäistä on poistettu viisi prosenttia vastauksista. Lahjoittajien osuus on meillä selvästi suurempi kuin Belgiassa ja Hollannissa. Huippu-urheilun arvostuksen mittaamisessa rahamääräiset tulokset tuovat yhdenmukaisuutta ja helpottavat vertailua eri maiden kesken. Funahashi & Mano 2015). Sen sijaan, se ei toteudu, voitettujen mitalien määrä Tokion olympialaisissa puolittuu (Suomen kohdalla putoaa nollaan)
KIHUn julkaisusarja, nro 57. 2015. Tutkittavaa riittää sen tarkentamisessa, miten media muovaa ihmisten huippu-urheiluun liittyviä käsityksiä. P. Grix, J. 2017. 2012. Tätäkin haasteellisempaa on rakentaa sellaisia tutkimusasetelmia, joissa selvitetään miten hyvin ihmisten subjektiiviset käsitykset huippu-urhei lun vaikutuksista käyvät yhteen riippumattomasti todistettujen vaikutusten kanssa. Sport Management Review. Tutkimuksia 1/2008. Alustus huippu-urheilututkijoiden tapaamisessa Sveitsin Magglingenissa. Media urheilun tulkkina ja tekijänä. A polemic, International Journal of Sport Policy and Politics, 4:1, 73–90, DOI:10.1080/19406940.2011.627358 Hallmann, K., Breuer, C., Kühnreich, B. Edelleen, jos huippu-urheilu kiinnostaa ja sitä seurataan niin miksi meillä ei arvosteta urheilijoita niin paljon kuin vertailumaissa. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus. 2017. Muutkin kysymysosiot vahvistavat tätä kuvaa johdonmukaisesti. Esimerkiksi niiden britannialaisten osuus, jotka kokevat ylpeyttä maan urheilusaavutuksista vaihtelee valtavasti kuukaudesta toiseen yksittäisten voittojen, häviöiden, karsiutumisten tai jatkoon selviytymisten mukaisesti. Väestön luottamus olympiakomiteaan. Sport in Society. Managing Sport and Leisure, 20:2, 77–99. Suomalaisten, kuten muiden maiden vastaajienkin kuva huippu-urheilun vaikutuksista painottuu enemmän hyötyjen kuin haittojen puolelle.. Huippu-urheilumme uudistaminen on ollut takkuista ja uutisointi kriittistä. Urheilumenestyksemme on pienintä ja huippu-urheilun rahoitus vähäisintä vertailujoukossa. M., Gavira, J. Medialle huippuurheilu on tuote, joka myy hyvin ja usein hyvällä tuotollakin. Urheilun seuraamisen tapojen ja useuden perusteella luokiteltu innokkaiden urheilufanien määrä (37,9 %), kuten myös aktiivisesti Rion kisoja seuranneiden määrä (36,4 %) olivat Suomessa Iso-Britannian jälkeen toiseksi korkeimmat. Kysely toteutettiin penkin alle menneiden Rion kisojen jälkeen, kun mediassa vielä velloivat Olympiakomitean taloustarkastusta ja rahan käyttöä koskevat uutiset. 2017, 6; Itkonen et al. F. 30 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 taillen korkeita. 2008, 10.) Näyttää siltä, että ihmisten tuntemukset huippuurheilusta voivat vaihdella nopeasti suunnasta toiseen. Suomen edustajat eivät ole tulleet vielä olympialaisista ilman mitalia. Väestön käsitykset huippu-urheilun vaikutuksista välittyvät pitkälti median kautta. Suomalaiset huippu-urheilumyönteisiä koettelemuksista huolimatta Kansainvälisessä vertailussa nämä suomalaisten huippu-urheilua koskevat käsitykset ovat keskivertoa myönteisempiä. https://www.urheilututkimukset.fi/media/urtu/julkaisut/2017_mki_vestkysely_sel42_47168.pdf Mäkinen, J. Se ei ole neutraali urheilun jakelukanava (Sánchez al. Sánchez, D. 2017. Socio-psychological factors associated with the public’s willingness to pay for elite sport policy: does risk perception matter. & Flores, A. http://dx.doi.org/10.1016/j.smr.2012.07.001 Itkonen, H., Ilmanen K., Matilainen, P. International Comparison Project: Monetary Value of Elite Sporting Success. Yksi todennäköinen vaikuttaja Suomen korkeaan lahjoitushalukkuuteen on se, että Suomea koskevan kehystarinan huonossa skenaariossa Tokion olympialaisten mitalisaalis jäisi nollaan. Tässä samassa kyselyssä luottamus olympiakomiteaa kohtaan oli vähäistä (Mäkinen & Lämsä 2017). Funahashi, H. Väestökysely huippu-urheilun vaikutuksista ja seuraamisesta. Liikuntatieteiden laitos. & Jaskari, L. Suomalaisten huippu-urheilumyönteisyys tuntuu jossain määrin ristiriitaiselta. Suomalaisten lahjoitusten keskiarvo oli toiseksi korkein ja typistetty keskiarvo kaikkein korkein vertailumaiden joukossa. Jyväskylän yliopisto. Suomalaisurheilijat toivat Rion kisoista yhden mitalin, eikä puolikkaita mitaleita jaeta, joten meillä mitalien määrä putosi sata prosenttia, kun muissa vertailumaissa se puolittui. KIHUn julkaisusarja, nro 56. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus. & Mano Y. Waseda University. 2017. Näyttää siltä, ettei kuohunta urheilun rakenteiden ja organisaatioiden ympärillä vaikuta väestön kiinnostukseen itse huippu-urheilua kohtaan. The media construction of the sports’ elite from the European perspective: an analysis of the European Symposium of Sports 2010. Happiness, pride and elite sporting success: What population segments gain most from national athletic achievements. http://dx.doi.org/10.1080/17430437.2017.1346624 Mäkinen, J. & Lämsä, J. JARMO MÄKINEN, YTT Erikoistutkija KIHU Sähköposti: jarmo.makinen@kihu.fi LÄHTEET: Funahashi, H. Network-Workshop on elite sport policies 2017. Suomi näyttää sittenkin melko ’urheiluhullulta’ maalta kansainvälisessä vertailussa, joskin huippuurheilijoiden arvostus heikompaa kuin muualla. 2017. 2008. 2012. & Carmichael, F. Urheilijoiden kilpailukyvyn kehittämisestä kiinnostuneiden osuus (58,6 %) oli Suomessa korkein. Why do governments invest in elite sport. https://www.urheilututkimukset.fi/media/urtu/julkaisut/2017_mki_vestnluott_sel87_33665.pdf Shibli, S. Teorian mukaan tämä on aktivoinut huippu-urheilusta kiinnostuneita ihmisiä lahjoittamaan meillä enemmän kuin muualla. Koulutuksesta ja tieteestä tai arkkitehtuurista ja historiallisista rakennuksista ylpeyttä tuntevien osuus ei vaihtele samalla tavalla (Shibli 2017.)
MIKAEL FOGELHOLM, ETT Ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto LTS:n puheenjohtaja Sähköposti: mikael.fogelholm@helsinki.fi ”M inä en noudata ravitsemussuosituksia, haluan nauttia siitä mitä syön”. Väite on minusta outo ja niinpä heitän vastaväitteen: taitaa olla vain heikkoa osaamista, jos ei pysty käyttämään öljyjä, kasviksia ja mausteita niin, ettei ruoan tarvitse tiristä eläinrasvaa ja suolaa. Näiden syömistä tai juomista ei ole kokonaan kielletty – kyse on vain terveyden kannalta järkevästä määrästä. Jos sattuu pitämään jäätelöstä todella paljon – kuten minä – voi ihan hyvin jatkaa jäätelön syöntiä osana muuten terveellistä ruokavaliota. Ruokapyramidi pitää sisällään myös ”ylähyllyn sattumat”.. Makuun vaikuttavat myös kulttuuriset tekijät ja geenit. Tässä pohdinnassa tullaan myös epäterveellisen ruoan käsitteeseen. Voita käytän vain pakon edessä, lähinnä ravintolassa, jos mitään muuta ei ole tarjolla. Esimerkiksi Suomessa on totuttu pitämään tuoretta ruisleipää tai voissa paistettua kalaa hyvän makuisena. Kyse on samanlaisesta uskomuksesta, kuin ettei halua harrastaa liikuntaa, sillä se ei ole kivaa, se on rasittavaa tai koska vain haluaa nauttia elämästä ilman mitään pakkoa. Toinen näkökulma tämän kirjoituksen kysymykseen on se, ettei terveellisessä ruokavaliossa tarvitse täysin pidättäytyä minkään yksittäisen ruoan syömisestä. Odotukset taas voivat rakentua kulttuuriin ja tottumuksiin tai siihen, mitä muut ajattelevat ja tekevät. Makuaistimukset eivät kuitenkaan ole irrallaan odotuksista. 31 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 P O L T T O P I S T E E S S Ä Teksti: MIKAEL FOGELHOLM Pitääkö terveellisen ruoan maistua pahalta. Elämä ei ole spartalaisleiri. Tämä usein kuulemani toteamus on haastava terveyden edistämisen kannalta. Motivaatio ja odotukset muokkaavat makua laajasti myös toiseen suuntaan, eivätkä epäterveellisiksi miellettävät ruoat enää houkuttele. Usein kuulee väitettävän, ettei hyvää ruokaa voi laittaa ilman voita, kermaa ja suolaa. Elämä ei ole spartalaisleiri. Makuasioista on tietenkin mahdotonta kiistellä. Esimerkiksi minusta – joka mitä todennäköisimmin olen keskimääräistä kiinnostuneempi ruoan terveellisyydestä – voi ei maistu sen paremmalta kuin margariini. Mutta minulla on siis vahva motivaatio syödä ainakin johonkin rajaan saakka terveellisesti ja tämä muokkaa käsityksiäni ruoan mausta. Laitan ihan mielelläni margariinia uuden perunan päälle, mielestäni se on ihan hyvä yhdistelmä. Kolmas näkökulma vie meidät keittiöön. Toisaalta en ole nähnyt yhtään tutkimusta, jonka mukaan geenit selit täisivät yksilön mieltymyksen voihin. Mutta ruoan osalta myös terveystietoisuus voi vaikuttaa odotuksiin jonkun ruoan tai elintarvikkeen mausta. Televisioilta perunalastujen ja kokiksen kanssa, tuplahampurilainen tai pekoniaamiainen eivät ole sellaisia ruokahetkiä, joita ainakaan itse odotan. Ruokavalio on terveellinen, jos se pääosin koostuu vihanneksista, hedelmistä, marjoista, palkokasveista, juureksista, täysjyväviljasta, kasviöljyistä ja kalasta. Ruokapyramidin huipun sattumiakin voi syödä päivittäin, kunhan määrä pysyy sopivana. Geeniperimä myös vaikuttaa monen maun aistimiseen ja tähän kuuluu esimerkiksi suolaisuus ja makeus. Ai niin, ilman voita ruoka ei maistu hyvälle... Mutta maistuuko terveellinen ruoka pahalta. Oikeastaan mikään ruoka tai elintarvike ei sinällään ole terveellinen tai epäterveellinen. vai oliko tämä väite sittenkin vain ennakkoasenteen tulos. Useimpien hyvin tuntema ruokapyramidi pitää kuitenkin sisällään ”ylähyllyn sattumat”, joihin kuuluvat muun muassa virvoitusjuomat, makeiset, vaalea leipä, kahvileipä ja keksit sekä makkarat. Jos jonkun mielestä voi maistuu paremmalta kuin margariini, varmaan se sitten on niin, ainakin hänen näkökulmastaan
32 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: TAIJA JUUTINEN FINNI, ARTO PESOLA Liikunta ja liikkumattomuus vaikuttavat terveyteesi – yhdessä ja erikseen XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017
Kuva: ANTERO AALTONEN. Psykologisesta näkökulmasta katsoen on kuitenkin mahdollista, että vahvasti istumista suosivien toimintojen motiivit – kuten TV:n katseluun, lukemiseen ja tietokonepelien pelaamiseen liittyvät motiivit – estävät liikunnan harrastamista riippumatta henkilön motivaatiosta harrastaa liikuntaa (Rollo ym. 2012). Omissa tutkimuksissamme olemme vastaavasti havainneet, että liikunnan sisällyttäminen päivään ei näytä vähentävän lihasten passiivista aikaa, vaikka päivän keskimääräistä lihasaktiivisuuden intensiteettiä ja energiankulutusta se lisääkin (Finni ym. Syynä sille, että istuminen ja liikunta ovat itsenäisiä käyttäytymismalleja saattaa olla se, että istuminen kattaa suurimman osan päivästä, mutta liikunta vain pienen osan. Nykyiset suositukset eivät kuitenkaan vielä ota kantaa siihen ovatko liikunnan terveysvaikutukset erilaisia riippuen istumisen määrästä. Useiden epidemiologisten tutkimusten mukaan näyttää kuitenkin siltä että liikkumattomuuden määrä ei ole yhteydessä liikunnan määrään (Craft ym. Lisäksi istuminen ja liikunta tapahtuvat usein hyvin eri ympäristöissä; toimistossa istutaan sosiaalisten normien, rakennetun ympäristön ja työvelvoitteiden alaisina, jolloin istumisen vähentäminen on vaikeampaa. Liikunta ei vähennä istumisaikaa Liikkumattomuuden voi ajatella vaikuttavan liikuntavasteeseen sen kautta, että liikkumattomuus vähentäisi liikunnan määrää. 2014 ja 2016). 2016). Osa liikunnan ja liikkumattomuuden terveysvasteista tulee niiden itsenäisistä vaikutuksista, osa niiden yhteisvaikutuksista. Parantaako liikkumattomuus liikuntavastetta. Liikunnan (fyysinen aktiivisuus) ja liikkumattomuuden (paikallaanolo) ajatellaan usein olevan toistensa vastakohtia ja vaihtoehtoja, vaikka normaalissa elämässä ne esiintyvät vuorotellen pitkin päivää jopa hyvinkin lyhyinä jaksoina. Toisin sanoen, liikkumattomuutta suosiva käyttäytymismalli voi vaikuttaa liikunnan harrastamattomuuteen. Kun tutkittiin yli miljoonan ihmisen istumisajan ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä ennenaikaiseen kuolleisuuteen, havaittiin, että mitä enemmän istut, sen suuremman suhteellisen lisähyödyn saat liikunnasta (Ekelund ym. 33 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 I stumisen vähentämisen on ajateltu tuovan terveyshyötyjä varsinkin silloin, kun liikuntasuositukset eivät täyty. Sen sijaan vapaa-ajan liikunnalle tarjoutuu mahdollisuuksia joihin tarttuminen voi olla helpompaa (Pesola ym. 2016). 2017). Tuolle pienelle liikuntasessiolle voi siis löytyä aikaa suuresta istumismäärästä huolimatta. 2015). Liikuntasuosituksia täydentämään julkaistiinkin vastikään istumissuositukset (STM 2015). Objektiivisesti mitattu liikkumattomuus ei siis näytä vaikuttavan liikunnan kestoon. Yli kahdeksan tuntia päivässä istuvilla kohtuukuormitteisen liikunnan lisääminen viidestä minuutista 60 minuuttiin päivittäin pienentäisi riskiä noin 20 prosenttia enemmän kuin vastaavan liikuntamäärän lisääminen niillä, jotka istui vat alle neljä tuntia päivässä. Paitsi terveillä henkilöillä, myös 2-tyypin diabeetikoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin vain heikko negatiivinen korrelaatio istumisen ja päivittäisten askelten määrän välillä (Brazeau ym
KUVA 1. Liikunta ei aina kompensoi liikkumattomuuden haittoja Liikunnalla ei pystytä vaikuttamaan edullisesti kaikkiin niihin fysiologisiin prosesseihin, joihin istuminen vaikuttaa negatiivisesti. Sen sijaan yli kahdeksan tuntia istuvilla jokainen tunti vähemmän istumista oli yhteydessä kahdeksan prosenttia pienenpään riskiin. Korkeussäädettävä työpöytä tuo mahdollisuuden säännölliseen asennon vaihtamiseen työpäivän aikana. Tätä on tutkittu kokeellisilla asetelmilla kuten vuodelevolla, joka on ääriesimerkki passiivisesta elämäntyylistä. 2010). Jos liikunnan määrää ei vakioitu, niillä, jotka istuivat 4–8 tuntia päivässä, jokainen tunti vähemmän istumista pienensi riskiä edelleen samat kaksi prosenttia. Lisäksi tulkinnassa on hyvä muistaa, että havainnointitutkimuksista ei voi suoraan päätellä kausaalisuutta. 2013). Kuva muokattu Ying Gaon väitöskirjasta, data artikkelista (Gao ym. Heikentävä vaikutus kohdistui vahvimmin oksidatiiviseen fosforylaatioon, verisuonten toimintaan ja glukoosimetaboliaan liittyviin geeneihin. Vuodelevon jälkeen tehty neljän viikon liikuntaharjoittelu vaikutti edullisesti 83 prosenttiin niistä geeneistä, joiden toimintaa vuodelepo muutti. Sen sijaan yli seitsemän tuntia istuvilla riski pieneni viisi prosenttia jokaista vähennettyä istumistuntia kohti. 34 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Toisessa meta-analyysissä selvitettiin istumisen annos-vaste-suhdetta ennenaikaiseen kuolemanriskiin (Chau ym. Paljon istuvat hyötyvät siis enemmän liikunnan harrastamisesta. Pienillä istumismäärillä liikunnan vakioiminen ei siis vaikuttanut riskin suuruuteen. Yhdeksän päivän vuodelepo muutti raajalihaksessa useita insuliiniresistenssin ja 2-tyypin diabeteksen kehittymiseen liittyvien geenien ilmenemistä. Sen sijaan 17 prosenttia vuodelepojakson muokkaamista geeneistä ei reagoinut liikuntaharjoitteluun vaan pysyi vuodelevon aikaisella tasolla (Alibegovic et al. Liikunnalla ei siis aina pysty vaikuttamaan äärimmäisen passiivisuuden aiheuttamaan vasteeseen, vaan tarvitaan tietty arkiaktiivisuuden taso, joka ylläpitää passiivisuudelle alttiiden geenien toimintaa. Korkeussäädön säännöllinen käyttö lisää reisilihasten aktiivisuutta ja energiankulutusta vaikuttaen positiivisesti aineenvaihduntaan. Lisäksi liikunnan väheneminen lisäsi ravinnosta peräi sin olevien rasvahappojen määrää verenkierrossa. Rasvojen hapettaminen laski liikunnan vähentä. Tutkimuksessa oli myös toinen ryhmä, joka aiemmin harrasti liikuntaa, mutta tutkimuksen aikana vähensi liikuntaa vastaavan määrän, kuin toinen ryhmä lisäsi. Toisessa kaksi kuukautta kestäneessä interventiotutkimuksessa aiemmin liikuntaa harrastamattomilla miehillä liikuntaharjoittelun lisääminen ei laskenut paastotai aterian jälkeistä insuliinipitoisuutta. 2016). Täytyy silti muistaa että absoluuttinen riski on pienempi alle neljä tuntia istuvilla kuin kahdeksan tuntia istuvilla, eli suhteellisesti suuremman liikuntahyödyn selitti heikompi lähtötaso. Kun tuloksia tarkasteltiin vakioimalla liikunnan harrastamisen vaikutus, pienentyi ennenaikaisen kuoleman riski kaksi prosenttia jokaista vähennettyä istumistuntia kohti niillä, jotka istuivat 3–7 tuntia päivässä. Liikuntaa vähentäneellä ryhmällä paastoja aterian jälkeinen insuliinipitoisuus nousi vaikka energiansaantia vähennettiin vastaamaan kulutusta. Sen sijaan paljon istuvilla liikunnan harrastaminen vähensi riskiä kolmella prosenttiyksiköllä
1985). Aktivoi lihaksia pitkin päivää Pitkäkestoisella lihasten passiivisuudella on vaikutusta myös syvien laskimotukosten vaaraan, joita voidaan ehkäistä säännöllisellä lihasten aktivoinnilla, kuten esimerkiksi mannertenvälisillä lennoilla suositellaan. liikuntahankkeet.fi), vaikuttaa monen matka sohvaperunasta terveysliikuntasuositukset täyttäväksi ideaaliliikkujaksi olevan liian pitkä. Vaikka vähän liikkuviin on kohdistettu monenlaisia toimenpiteitä ja hankkeita (kts. 2013). Istumisen vähentäminen – vähän liikkuvien pelastus. 2016). Liikunnan vähentämisen ja lisäämisen vasteet eivät siis olleet symmetrisiä. Säännöllisen, pitkin päivää tapahtuvan lihasten aktivoinnin puolesta kertovat myös tutkimukset LPP1-geenin (lipid phosphate phosphatase 1) toiminnasta, jolla on mahdollinen rooli muun muassa verenvuodon tyrehtymisessä, syövässä ja tulehduksissa. Erityisesti asennon vaihtaminen säännöllisesti pitkin päivää mahdollistaa ja aktivoi lihaksia, mutta myös seisominen ylläpitää lihasaktiivisuutta, kuten kuvasta 1 käy ilmi. Juutinen Finni 2010, 2012; Pesola 2017). Istumisen tauottamisella on saatu parannettua ruuanjälkeistä glukoosinsäätelyä sekä lihavilla että normaalipainoisilla ihmisillä (Benatti & Ried-Larsen 2015). Vastaavassa asetelmassa arkiaktiivisuus paran si jatkuvalla glukoosimonitoroinnilla mitattua 24 tunnin glukoositasoa ja insuliiniherkkyyttä 2-tyypin diabeetikoilla (Duvivier ym. 2017). Laboratoriossa tehdyssä tutkimuksessamme yön yli kestäneen paaston ja glukoosin nauttimisen jälkeinen seisomatyö, joka lisäsi jalkalihasten aktiivisuutta yli 170 prosenttia istumiseen verrattuna, lisäsi rasvojen käyttöä energiana istumatyöhön verrattuna (Gao et al. Istumisen itsenäinen rooli näissä mekanismeissa liittyy lihassupistusvälitteisen insuliinisignaloinnin heikentymiseen, rasvan aineenvaihduntatuotteiden kertymiseen lihassoluun, endoteelin toiminnan heikentymiseen, ja sitä kautta lihaksen insuliiniresistenssin kasvuun (Hamilton 2017, Pesola ym. On tärkeä huomata, että nimenomaan lihasten aktiivisuus saa aikaan kohonneen aineenvaihdunnan ja energiankulutuksen (Caspersen ym. Istumisen vähentämisen hyödyllisyydestä päivittäisen glukoosinsäätelyn parantumiselle on näyttöä useista lyhytaikaisista laboratoriokokeista. Jos vähän liikkuva vähentää istumista 6–8 tunnista tai 4–6 tunnista neljään tuntiin päivässä, pienenee hänen ennenaikainen kuoleman riskinsä yhdeksän prosenttia tai kahdeksan prosent. Jos liikunnan lisääminen ei ole mahdollista, voi hyötyjä siis saada jo istumisen vähentämisestä. Jo pienetkin lihasaktiivisuudet jotka toistuvat päivän mittaan useita kertoja, kuten seisomannousut ja käveleskely, tuottavat tärkeitä signaaleja ylläpitämään aineenvaihduntaa ja terveyttä, eli ehkäisemään lihasten passiivisuuden negatiivisia vaikutuksia. 2016). Jo aiemmin mainitun, yli miljoona ihmistä kattaneen meta-analyysin mukaan 25 prosenttia väestöstä kertyy viikossa vain 2,5 MET-tuntia kohtuukuormitteista liikuntaa (1 MET [metabolic equivalent] vastaa energiankulutusta hiljaisessa istumisessa). Miksi istuminen (ei vain liikunnan puute) on vaarallista. Istumisen tauottaminen kevyelläkin fyysisellä aktiivisuudella aktivoi lihassupistuvälitteiseen glukoosinottoon liittyviä signalointireittejä (Bergouignan ym. Omissa tutkimuksissamme olemme pyrkineet selvittämään pientenkin lihasaktiivisuuksien terveydellistä merkitystä elektromyografian (EMG) avulla (kts. Istumisen haittoja ei voi torjua pelkästään syömistä vähentämällä. Onkin ehdotettu, että lihasten passiivisuuden tuomia haittoja pystytään parhaiten ehkäisemään ylläpitämällä lihasten aineenvaihduntaa lihasaktiivisuuden avulla pitkin päivää (Hamilton 2017). 2013). Istumisen tauottaminen kevyellä aktiivisuudella kolmen päivän ajan johti insuliinisignaloinnin parantumiseen, mistä osa saattaa selittyä rasvojen hapettamisen parantumisesta (Bergouignan ym. Rasvojen polttoa voi siis tehostaa kevyelläkin aktiivisuudella. Tähän ryhmään kuuluvat henkilöt käyttävät kohtuukuormitteiseen liikuntaan keskimäärin viisi minuuttia päivittäin, tai 35 minuuttia yhtenä päivänä viikossa. Yhtenä keinona ovat suosiotaan lisänneet sähköisesti säädettävät työpöydät, jotka mahdollistavat toimistotyön tekemisen useassa asennossa. Pitkäkestoinen istuminen ja siitä johtuva vähäinen energiankulutus voivat aiheuttaa positiivisen energiatasapainon, joka voi olla yksi, mutta ei kuitenkaan ainoa mekanismi istumisen haitallisuudessa. Ihmisillä ja rotilla LPP1-geenin ilmenemisen havaittiin pienenevän nopeasti (tunneissa) heti passiivisuuden alettua ja pysyvän matalana, vaikka koko päivän passiivisuutta rikottiin yhden tunnin liikuntaharjoituksella (Zderdic & Hamilton 2012). Taukojen jakaminen pitkin päivää on tarpeellista. Vähän liikkuvat voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta. Hollantilaistutkimuksessa havaittiin että saman energiamäärän kuluttaminen pitkin päivää seisoskellen ja kävellen oli tehokkaampaa insuliiniherkkyyden parantamisessa kuin yhdessä harjoituksessa tehty liikunta, jos loppupäivä istuttiin (Duvivier et al. Jos tämä vähiten liikkuva neljännes vähentäisi istumista kahdeksasta tunnista neljään tuntiin päivässä, pienenisi heidän ennenaikaisen kuoleman riskinsä 27 prosenttia vaikka liikunnan määrässä ei tapahtuisi muutosta. Istumisen terveysriskien onkin ehdotettu liittyvän paitsi alhaiseen energiankulutukseen ja ruuanjälkeiseen ravintoainekuormaan myös lihasten aktiivisuuden puutteeseen, mitkä yhdessä johtavat positiiviseen energiatasapainoon ja insuliiniresistenssiin. 35 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 misen myötä, mikä oli yhteydessä lisääntyneeseen insuliinin tuotantoon (Bergouignan ym. 2016). EMG kertoo milloin ja kuinka suurella intensiteetillä lihak set aktivoituvat. 2017). Istuessa lihaksemme ovat levossa, ja niiden energian tarve on pieni
Istumista vähentämällä voi saavuttaa terveyshyötyjä, vaikka liikunnan määrässä ei tapahtuisi muutosta. Sen sijaan lopuilla 75 prosentilla tutkimusjoukosta, joilla liikuntamäärä jäi alle 35,5 MET-tuntiin viikossa, istumisen vähentämisestä oli hyötyä. Yhteensä viikossa 36 METh Esimerkki 2: . Tutkimukset tukevat tauottamista Paljon istuvat saavat eniten terveyshyötyjä liikunnan lisäämisestä, mutta suurella liikunnan määrällä liikkumattomuus ei enää vaikuta liikuntavasteeseen. Tämän havainnointitutkimuksen mukaan riittävän suurella liikunnan määrällä liikkumattomuus ei siis enää vaikuta liikuntavasteeseen. Paljon liikkuvista ihmisistä kuitenkin ne, jotka katselevat televisiota yli viisi tuntia päivässä omaavat kohonneen riskin. Jos harrastat vähemmän, istumisen vähentämisestä on sinulle hyötyä. Huomattavaa on, että myös fyysisesti aktiiviset henkilöt hyötyvät pitkien istumajaksojen tauotuksesta, kunhan tauko on riittävän pitkä ja fyysisesti hieman kuormittava (Benatti & Ried-Larsen 2015). Objektiivisesti mitatun keski-kovatehoisen aktiivisuuden määrässä ei havaittu systemaattisia muutoksia, eikä energiansaannin muutoksissa ollut eroja ryhmien kesken. Huolimatta vain pienestä paikallaanolon vähentämisestä, sai interventioryhmä joitakin terveyshyötyjä vuoden aikana. Ekelund ym. Neuvonta siis ennaltaehkäisi vapaa-ajan paikallaanolon lisääntymistä (Pesola ym. Tauottamisessa on olennaista suurten luurankolihasten aktivointi, ja onkin hyvä huomata että lihaksilla tärkeä aineenvaihdunnallinen, endoja parakriininen vaikutus pelkän voimantuoton lisäksi. Oman interventiotutkimuksemme (Finni ym. Koska väestötasolla liikuntaa harrastetaan vähän, on istumisen vähentämisellä mahdollista vaikuttaa väestön terveyteen. On huomattavaa, että mikä tahansa istuminen ei välttämättä ole pahasta. 2011) tarkoituksena oli selvittää voiko toimistotyötä tekeville pienten lasten vanhemmille annetulle istumisen vähentämiseen tähtäävällä neuvonnalla vähentää istumista ja edistää terveyttä vuoden aikana. Vaikka lihasten aktivoiminen pitkin päivää matalammallakin tasol la on tärkeää, saadaan parhaat terveyshyödyt yhdessä kohtuukuormitteisen liikunnan säännöllisen harrastamisen kanssa. Vaikka tässä artikkelissa olemme esitelleet tuloksia erityisesti ennenaikaiseen kuolemanriskiin liittyen, pienikin liikunnan lisäys alentaa myös muun muassa syöpäriskiä ja sydänja verisuonitautien riskiä. Tämä tarkoittaa 60–75 minuuttia kohtuukuormitteista liikuntaa päivittäin. Näyttää siltä, että jo pieni istumisen vähentäminen, tai istumisajan lisääntymisen ennaltaehkäisy, riittää ennaltaehkäisemään negatiivisia terveysvaikutuksia jo vuoden sisällä (Pesola ym. Vuoden seurannan aikana interventioryhmän paikallaanolon määrä nousi lähtötasolle. Lisääkö istuminen aktiiviliikkujan riskiä. Jos he vähentäisivät katseluaan 3–4 tuntiin päivässä ennenaikaisen kuolleisuuden riski pienenisi 20–30 prosenttia riippuen heidän fyysisen aktiivisuuden tasostaan (Ekelund ym. Toisaalta ruuan jälkeisellä istumisella on havaittu olevan haitallisia vaikutuksia glukoosija rasva-aineenvaihduntaan useissa tutkimuksissa (Benatti & Ried-Larsen 2015). Esitellyt tutkimukset tukevat suositusta istumisen tauottamisesta pitkin päivää. 2017) onkin helpotus, että suurimman hyödyn saa, kun jättää istumisen television ääressä vähemmälle. TÄLLÄ VÄLTÄT ISTUMISEN HAITAT Esimerkkejä mitä 35,5 METh/viikko voisi olla: Esimerkki 1: . Olettaen, että tästä havainnointitutkimuksesta voi päätellä kausaalisuutta, istumisella näyttäisi olevan annos vastesuhde ennenaikaisen kuoleman riskiin. Vuoden seurannan jälkeen interventioryhmän jalkojen lihasmassa ja paino pysyivät muuttumattomina, kun kontrolliryhmän jalkojen lihas massa laski ja paino nousi hieman. 36 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 tia vastaavasti. Juoksua 10 km/h, 2 h viikossa (á 10 MET) = 20 METh . Tämä interventio on yksi pisimmistä nimen omaan istumisen vähentämiseen tähdänneistä interventioista. Erityisen suuri hyppäys riskissä nähdään henkilöillä, jotka katselevat TV:tä yli viisi tuntia päivässä. Havaitsimme, että paikallaanolon määrä laski vapaa-ajalla noin 21 minuuttia päivässä kolmen kuukauden kohdalla. Työmatkapyöräily viitenä päivänä viikossa, 30+30min (á 4 MET) = 20 METh . Kuntounintia 1 tunti (á 4 MET) = 4 MET . (2016) meta-analyysissä eniten liikkuvalla neljänneksellä, lisääntyvä istuminen ei lisännyt ennenaikaisen kuoleman riskiä. Kolmen kuukauden kohdalla interventioryhmän paastoglukoosi parani kontrolliryhmää enemmän. Yli 35,5 MET-tuntia liikuntaa viikossa poistaa siis työperäisen päivittäisen istumisen vaikutukset ennen aikaiseen kuolleisuuteen. Yhteensä viikossa 36 METh Nämä esimerkit ovat keskimääräisiä, mutta niitä voi korjata iän, painon, pituuden ja sukupuolen mukaan tarkemmiksi käyttäen Harris Benedict-yhtälöitä Compendium of Physical Activity sivuston taulukosta.. Molempina viikonloppupäivinä hiihtolenkki 7km/h, 1 h kerrallaan (á 8MET) = 16 METh . 2017). 2016). Koska työajalla istumista voi olla vaikea vähentää (Pesola ym. 2017). Sen sijaan kontrolliryhmällä vapaa-ajan paikallaanolon määrässä oli kasvava trendi vuoden aikana. TV:n katseluun liittyvän istumisen erityistä haitallisuutta selitetään muun muassa napostelulla. Aerobic tunti, 2h viikossa (á 6 MET) = 12 METh
Identification of hemostatic genes expressed in human and rat leg muscles and a novel gene (LPP1/ PAP2A) suppressed during prolonged physical inactivity (sitting). Brazeau AS, Hajna S, Joseph L, Dasgupta K. 2012. 2014. Frequent interruptions of sedentary time modulates contractionand insulin-stimulated glucose uptake pathways in muscle: Ancillary analysis from randomized clinical trials. BMC Public Health 19;15:793. Juutinen Finni T. 2016. 2017. 37 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 TAIJA JUUTINEN FINNI, LitT Professori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti:taija.finni@jyu.fi ARTO PESOLA, LitT Tutkimuspäällikkö XAMK Active Life Lab Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Mikkeli Sähköposti: arto.pesola@xamk.fi LÄHTEET: Alibegovic AC, Sonne MP, Højbjerre L, Bork-Jensen J, Jacobsen S, Nilsson E, Faerch K, Hiscock N, Mortensen B, Friedrichsen M, Stallknecht B, Dela F, Vaag A. 2013. A family based tailored counselling to increase non-exercise physical activity in adults with a sedentary job and physical activity in their young children: Design and methods of a year-long randomized controlled trial. Onko istumisen vähentäminen hyödyllistä tai edes mahdollista. 2013. Sosiaalija terveysministeriön esitteitä. 2015. Evidence that women meeting physical activity guidelines do not sit less: an observational inclinometry study. 2012. Caspersen CJ, Powell KE, Christenson GM. 2010. Finni T, Uusi-Vähälä M, Pesola AJ, Taipale RS. 2013 Activity energy expenditure is a major determinant of dietary fat oxidation and trafficking, but the deleterious effect of detraining is more marked than the beneficial effect of training at current recommendations. 2010. 1985. Daily sitting time and all-cause mortality: a meta-analysis. Med Sci Sports Exerc 47(10):2053–61. Juutinen Finni T. Acute metabolic response, energy expenditure and EMG activity in sitting and standing. 2017. Exercise for fitness does not decrease the muscular inactivity time during normal daily life. Duvivier BM, Schaper NC, Hesselink MK, van Kan L, Stienen N, Winkens B, Koster A, Savelberg HH. Benatti FB, Ried-Larsen M. Int J Behav Nutr Phys Act 4:9:122. AIMS Public Health 3, 956–984. Bergouignan A, Latouche C, Heywood S, Grace MS, ReddyLuthmoodoo M, Natoli AK, Owen N, Dunstan DW, Kingwell BA. 2016. Insulin resistance induced by physical inactivity is associated with multiple transcriptional changes in skeletal muscle in young men. Correlates of sitting time in adults with type 2 diabetes. Physical activity, exercise, and physical fitness: definitions and distinctions for health-related research. Istu vähemmän voi paremmin! Kansalliset suosituksen istumisen vähentämiseen. Rollo S, Gaston A, Prapavessis H. PloS ONE 12(8):e0183299. 2017. Duvivier BM, Schaper NC, Bremers MA, van Crombrugge G, Menheere PP, Kars M, Savelberg HH. Lancet 24;388(10051):1302–10. Am J Physiol Endocrinol Metab 299:E752–63. Gao Y, Cronin NJ, Pesola AJ, Finni T. J Physiol Jun 28. Do running and strength exercises reduce daily muscle inactivity time. Liikunta ja Tiede 49, 5(12):41–23. 2011. Gao Y, Silvennoinen M, Pesola A, Kainulainen H, Cronin NJ, Finni T. Lipids Health Dis 12;11:137.. Scand J Med Sci Sport 24(1):211–9. Am J Clin Nutr 98(3):648–58. Breaking sitting with light activities vs structured exercise: a randomised crossover study demonstrating benefits for glycaemic control and insulin sensitivity in type 2 diabetes. Med Sci Sport Exerc 49(9):1927– 1934. 2016. STM 2015. Diabetologia 60(3):490–498. 2017. The Effects of Breaking up Prolonged Sitting Time: A Review of Experimental Studies. AIMS Public Health 3, 4: 702-721. Does physical activity attenuate, or even eliminate, the detrimental association of sitting time with mortality. Duodecim 136(21): 1964–71. Epub ahead of print. 2016. BMC Public Health 11:944. Liikunta ja Tiede 54, 1(17):36–41. Sci Rep 24;6:32044. Bergouignan A, Momken I, Lefai E, Antoun E, Schoeller DA, Platat C, Chery I, Zahariev A, Vidal H, Gabert L, Normand S, Freyssenet D, Laville M, Simon C, Blanc S. Liikunta ja Tiede 47, 4(10):26–29. Lihas lepää pääosan päivää – liikkuvallakin. Pesola A. Ekelund U, Steene-Johannessen J, Brown WJ, Fagerland MW, Owen N, Powell KE, Bauman A, Lee IM; Lancet Physical Activity Series 2 Executive Committe; Lancet Sedentary Behaviour Working Group. PLoS One 8(2):e55542. Accelerometer-assessed sedentary work, leisure time and cardio-metabolic biomarkers during one year: effectiveness of a cluster randomized controlled trial in parents with a sedentary occupation and young children. Finni T, Sääkslahti A, Laukkanen A, Pesola A, Sipilä S. A harmonised meta-analysis of data from more than 1 million men and women. Hamilton MT. 2015. PLoS One 13;8(11):e80000. Finni T, Haakana P, Pesola AJ, Pullinen T. 2016. Chau JY, Grunseit AC, Chey T, Stamatakis E, Brown WJ, Matthews CE, Bauman AE, van der Ploeg HP. Ergonomics 59(10):1267–74. Compendium of Physical Activities https://sites.google.com/site/ compendiumofphysicalactivities/home Craft LL, Zderic TW, Gapstur SM, Vaniterson EH, Thomas DM, Siddique J, Hamilton MT. Ne pienet päivittäiset lihasaktiivisuusteot. Cognitive and motivational factors associated with sedentary behavior: A systematic review. 2012. Zderic TW, Hamilton MT. Public Health Rep 100(2):126–31. Muscle activity patterns and spinal shrinkage in office workers using a sit-stand workstation versus a sit workstation. Pesola AJ, Pekkonen M, Finni T. 2016. Liiallinen istuminen on vaarallista – mutta miksi. Pesola AJ, Laukkanen A, Heikkinen R, Sipilä S, Sääkslahti A, Finni T. Minimal intensity physical activity (standing and walking) of longer duration improves insulin action and plasma lipids more than shorter periods of moderate to vigorous exercise (cycling) in sedentary subjects when energy expenditure is comparable. 2017 The role of skeletal muscle contractile duration throughout the whole day: reducing sedentary time and promoting universal physical activity in all people
Isoja muutoksia saavutetaan pienin askeliin eikä muutos ei etene hetkessä. Tavoitteena voi olla parempi jaksaminen ja tasapaino elämän eri osa-alueiden välillä. Työstä palautuminen on uusi näkökulma työikäisten liikunnallisuuden edistämiseen. Vähän liikkuva työikäinen voi kokea esimerkiksi median tarjoaman liikunnallisen ihmisen imagon täysin vieraaksi, kuvat kauniista ja treenatuista vartalois ta ahdistaviksi ja ammattilaisten puheen ymmärtä mättömäksi. Tämän oivaltaminen elintapamuutosta ohjatessa on tärkeää, sillä muutoin arvioimme lii kuntatottumusten muutoksen helpommaksi kuin Kuva: ANTERO AALTONEN. T ie liikkumattomasta liikkujaksi on oppi misprosessi, joka vaatii omakohtaista pohdintaa, työtä ja tekoja. 38 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Teksti: EVELIINA KORKIAKANGAS Liikkumattomasta liikkujaksi Elintapamuutoksessa on kyse uuden oppimisesta
Sisäisesti motivoitunut liikkuja kokee liikunnan osaksi elämäntapaa, asiaksi josta ei haluaisi luopua ja jopa osaksi omaa minuuttaan ja arkeaan. 2012) Liikunnan lisäämistä helpottaa, jos tietää omalla kohdalla ne asiat, jotka rajoitta vat tai hankaloittavat liikkumista. Tällöin liikuntaa pidetään tärkeänä esimerkiksi niskahartiasärkyjen poissa pitäjänä tai työmatkapyöräilyä arvostetaan esimerkiksi helpon liikkumisen, autottomuuden tai hyötyliikunnan näkökulmista. Elintapojen muutos vaatii uuden tottumuksen oppimista ja on pitkäkestoinen prosessi, joka kestää jopa vuosia. Repsahdukset ovat tavallisia ja vaikka olisi lisännyt jossain elämänvaiheessaan liikkumista huomatta vasti, palaa helposti vähemmän liikkuvaksi ellei tee itselleen näkyväksi omaa tilannettaan säännöllisesti. Toisen käsky liikkumiseen ei saa säännöllisesti liikkeelle, vaikkakin esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisen kehotus voi omaan pohdintaan sysä tä. (Laitinen ym. Liikunnallisesti aktiivisilla työikäisillä on vahva sisäinen motivaatio, jolloin liikunta itses sään on palkitsevaa. 39 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 se on ja tukeudumme liian helposti tietopohjaiseen ohjaukseen ja vakuutteluun. Säännöllisesti liikkuvalla nämä molemmat moti vaation osaalueet ovat vahvoja ja koettuja liikku misen esteitä on vähemmän kuin mahdollistavia ja kannustavia tekijöitä. Siksi päätöksentekovaiheessa ja muutosprosessin toimintavaiheessa on hyvä asettaa pieniä asteittain eteneviä tavoitteita, joiden saavut tamisesta voi kokea onnistumisen iloa, saada palau tetta ja joissa edistymistä esimerkiksi omaseurannan keinoin on mahdollista seurata. Ulkoinen motivaatio puolestaan tarkoittaa liikkumista ulkoisten syiden kuten pakot teiden, hyväksynnän hakemisen tai esimerkiksi laih dutuskuurin ajamana. Liikunnallisesti aktii vinen kokee innostavat asiat päällimmäisenä ja. Tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin tilannemotivaatiota ja se usein ratkaisee ryhtymisen ja toteuttamisen eli sen, astuu ko ihminen kotiovesta lenkkipolulle oikeasti vai tulevatko vaikkapa sää tai kiire liikkumisen koetuksi esteeksi. Oman oloisin tavoittein liikkeelle Liikuntatottumusten muutos on monivaiheinen prosessi (Prochaska ym. Tässä voi auttaa esimerkiksi liikun nan hyötyjen ja haittojen pohtiminen, jolloin koe tut hyödyt lisääntyvät pohdinnan myötä valmis tautumisvaiheessa. Muutosprosessin näkökulmasta liikkumattoman tulee ensin herätä pohtimaan omaa liikkumistaan ja tulla tietoiseksi omasta liikkumisestaan. 2012) Liikuntatottumusten muutosvaiheessa konkreettiset toimintasuunnitelmat tavoitteiden saavuttamiseksi ovat tärkeitä. Päätös muuttaa elintapojaan liikkumattomasta liikkujaksi edellyttää realistista tavoitetta, jonka saavuttamiseen voi uskoa ja johon uskoo kykenevänsä. Liikuntamotivaatiota voidaan selittää yleismoti vaationa sekä tilannemotivaationa. Motivaatio voidaan lisäksi jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon (Ryan & Deci 2000). Ulkoinen motivaatiokin voi olla hyvä alku, mikäli alun jälkeen muodostuu myös sisäisiä motivaatiotekijöitä (esimerkiksi kävelylenkki työpäivän jälkeen koetaan siirtymänä vapaaaikaan ja sen myötä irrottautuminen työasioista helpottuu). Ei riitä, että päättää tavoitella työmat kapyöräilyn lisäämistä vaan sen rinnalla on hyvä olla arjen suunnitelma: minkä päivän valitsee työmatka liikunnalle ja miten siihen valmistautuu. Ylläpitovaiheen myötä uudet liikuntatottumukset vakiintuvat vähitellen uudeksi tavaksi. Mutta mikä liikuntamotivaatiota ja muutosprosessin onnistumista selittää. Yleismotivaatio liikkumiseen kuvastaa tavoitteellisuutta ja myön teistä suhtautumista liikkumiseen ja muun muassa sen hyviin terveysvaikutuksiin. Harkintavaihe on tärkeä, jotta voi myöhemmin pohtia konkreettisia muutoksia ja tehdä toiminta suunnitelmia, joita tarvitsee kun päättää muuttaa liikkumistaan. Tie liikkumattomasta liikkujaksi on kuitenkin jollekin mahdollista, siitä tiedämme huikeita muutos ja onnistumistarinoita. Tarkastelemalla liikunnan määrää, tunteita joita liikkumisen saa aikaan, liik kumista edistäviä ja estäviä tekijöitä voi itse päätyä siihen, että liikuntatottumusten muutokselle on tar vetta. Liikkumisen koetut hyödyt ovat haittoja suuremmat. 1992). (Laitinen ym
Tavoitteita tulee myös asettaa paitsi pidemmälle aikavälille myös lyhyelle aikavälille, jol loin niistä tulee muutosprosessin kannalta tärkeitä konkreettisia toimintasuunnitelmia. Jos pitkät työpäivät tuntuvat vievän illasta tunnit liikunnalta, voi omaa liikunnallisuutta pyrkiä lisäämään työmatkaliikunnalla. Liikuntalajien valin nassa kannattaa aloittaa sellaisista, joista muistaa mukavia kokemuksia ja jotka tuntuvat omimmilta. Liikuntamaksujen kohtuullisuus on ryhtymistä selittävä tekijä silloin, kun taloudellinen tilanne on tiukka. Liikuntamotivaatiota voi ylläpitää myös halu viettää aikaa läheisten kans sa, tukea liikkumiselle kannattaa pyytää esimerkiksi puolisolta tai naapurilta, sillä yhdessä tehty käve lylenkki tuntuu mukavalta. Tottumus vaik kapa tiettyyn liikuntaan ja siinä kehittymiseen kuten tuttuun peliporukkaan tai jumppayhteisöön, voi tarkoittaa kokemusta liikunnasta osana omaa per soonallisuutta. ”Tällä viikolla käyn uimassa” on tavoite, joka on pieni askel kohti isompaa kokonaisuutta mutta jossa onnistumisesta saa välitöntä myönteistä palautetta ja onnistumi sen iloa. Tilannekohtaisessa motivaatiossa vaikut taa usein esimerkiksi liikuntapaikkojen läheisyys ja harrastamisen vaivattomuus. Isoja muu toksia saavutetaan pienin askeliin, muutos ei etene hetkessä ja uuden oppimisestahan muutoksessa on kysymys. Hyvä olo, kun saa itsensä liikkeelle, innostaa lisää ja hankaloittavat asiat tuntuvatkin vähä pätöisimmiltä. (Korkiakangas 2010) Realistiset tavoitteet ja konkreettiset suunnitelmat Motivaatiotekijöiden lisäksi tärkeää on pystyvyyden tunne. Onnistunut muutosprosessi edellyttää tavoitteisiin sitoutumista myös siltä osin, mitä niiltä haluaa, kuten tuloksia, laihtumista, tun netta tai pysyvää elämäntapamuutosta. Palautetta on tärkeää antaa myös itselleen: ”Olen saavuttanut näin paljon omia liikuntatavoitteitani, koska olen paiski nut niiden eteen töitä!” Motivaatio eli liikunnallinen pääoma kasvaa liikkumalla, sen osaalueet saavat yhä enemmän sisältöjä, jotka eivät ole kaikilla, kaikenlai sessa elämäntilanteessa samanlaisia (Korkiakangas 2010). Tai jos lapsi perheen arki ei tunnu mahdollistavat vanhempien liikuntaharrastuksia, voi liikunnallisuutta pyrkiä lisäämään perheen yhteisessä liikkumisella ja pie nillä tavoitteilla kuten yhdellä viikoittaisella omalla liikuntakerralla. (Korkiakangas 2010) Esimerkiksi pienten lasten vanhemmilla arkeen kuuluu perhe liikuntaa, työmatkaliikuntaa ja hyötyliikuntaa, kun taas lasten varttuessa aikaa omille liikuntaharrastuk sille koetaan olevan enemmän. Tätä voi edistää elintapaohjauksessa kannustamalla ref lektointiin ja pohdintaan, jolloin syntyy oivallus siitä millainen oma motivaatioperusta on ja miten sitä voi tukea. Palautetta ja tukea kannattaa siis pyytää lähipiiriltä ja esimerkiksi työkaverit voivat myönteisellä palaut teellaan tukea muutoksessa eteenpäin. Mikä tahansa syy liikkua on hyvä syy liikkua, kuten vaikkapa sosiaaliset suhteet liikunnassa, liikunnassa kehittyminen, painonhal linta tai lasten/lastenlasten kanssa koettu liikunnan ilo. Se muodostuu neljästä toisiinsa vaikuttavasta osaalueesta: liikunta tottumuksena, liikuntaaktiivisuus, liikunta voimavarana sekä elä mäntilanteen kokeminen liikkumiselle suotuisana. Ulkoisen motivaation muuttuessa yhä enemmän sisäiseksi motivaatioksi, motivaatio vahvistuu. Siksi suositusten mukaista liikkumista kohden kannattaa edetä pienempien liikuntamäärien kautta, joskus riit tää sekin ettei tilanne huonone. Tekijät vaihtelevat elämän eri vaiheissa ja erilaisissa elämäntilanteissa. Jos tottumus on ollut pitkään liikkumatto muus, uuden liikunnallisen tottumuksen on oltava positiivista ja kannustavaa. Tavoitteiden tulee olla realistisia, joihin voi aidosti sitoutua. 40 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 matkalla liikkumattomasta liikkujaksi omaa liikun tainnostusta voi edistää ratkaisemalla aktiivisesti estäviä tekijöitä. Muutoksen vaiheissa palaute on ensiar voisen tärkeää, sillä se lisää paitsi motivaatiota, myös pystyvyyden ja hyväksytyksi tulemisen tunteita. Fyysisenä voimavarana liikunta usein tarkoittaa sairauksien oireiden hallintaa, kokemusta että nuk kuu paremmin ja on virkeämpi, palautuu paremmin työstä ja jaksaa paremmin. Tottumuksesta voimavaraksi Liikuntamotivaatiota voi selittää liikunnallisen pääoman kautta. Monille suomalaisille esimerkiksi luonnossa liikku minen on tällaista liikuntaa; rauhoittavaa, mukavia Liikunta on voimavara silloin, kun se aiheuttaa mielihyvää. Tottumus säännölliseen liikkumiseen antaa perustan, jolloin liikuntaan on myönteinen asenne, liikunta ei niin helposti jää arki ohjelmasta kokonaan ja erilaiset liikkumisen mah dollisuudet pyritään hyödyntämään. Työssä pärjäämistä, palautumista ja virkeyttä vapaa-aikaan Työikäisen elämässä ajasta kilpailevat monet asiat ja ruuhkavuosia elävälle liikuntasuositusten mukainen liikkuminen voi tuntua liian isolta tavoitteelta. Tavoitteiden pohtiminen liikuntatottumusten muutoksessa on tärkeää muutoinkin kuin liikuntamuotojen tai har joituskertojen kannalta. Mikä tahansa syy liikkua on hyvä syy liikkua.. Liikunta on voimavara silloin, kun se aiheuttaa mielihyvää. Erilaiset omaseurantavälineet kuten askelmittarit, aktiivisuusrannekkeet tai mobiilisovel lukset auttavat tekemään oman liikkumisen näky väksi, helpottavat tavoitteiden asettamista, ja antavat palau tetta
Johnston, M. Siksi liikuntamotivaatiotakin tavoitelles sa, tavoitteena voisi olla hyvä kokonainen elämä ja sopu sointu elämän eri osaalueiden välillä. Ruusuvuori, J. 2016. Painon hallitsija. Työpaikka on tärkeä terveyden edistämisen ympäristö, minkä vuoksi työstä palautumisen, työkyvyn ja työyhteisön merkitysten tulee ilmetä poliittisissa toimenpidesuosituksissa. Deci. Eccles, MP. Cane, J. Aikuisten liikuntamotivaatioon vaikuttavat tekijät. Siksi työpaikan mahdollisuuksiin edistää liikkumista, tulee kiinnittää enemmän huo miota, viettäähän työikäinen melkoisen siivun vuo rokaudesta työympäristöissä. 2011. Liikkumattomille liikunnallisuuteen kannus tava ilmapiiri, erilaiset liikkujat hyväksyvä ilmapiiri sekä liikkumista lisäävät käytännöt työpaikalla (ku ten kävelykokoukset) tai istumisen vähentäminen (kuten taukojumpat) voivat olla kimmoke pieniin liikuntatavoitteisiin, kokemukseen hyvästä olosta ja sysätä alkuun omien liikuntatottumusten pohtimi sen tai helpottaa liikuntatottumusten muutosta sen eri vaiheissa. National policies for the promotion of physical activity and healthy nutrition in the workplace context: a behavior change wheel guided content analysis of policy papers in Finland. Implement Sci 2011: 6:42. 27(9):1102–14. Abraham, C. Alahuhta, M. Seppälä, T. Ann Behav Med 2013:46(1):86–95 Prochaska, J. Am Psych 55:68–78. Hankonen, N. Suositukset kohdistuivat vain harvoin sosiaalisen ympäristön muuttamiseen (10%), kuten työyhteisön tarjoaman sosiaalisen tuen kehittämiseen. Työpaikka onkin tärkeä terveyden edistämisen areena. Wood, CE. Michie, S. Korkiakangas, E. Työterveyslaitos. Se, että jaksaa hyvin työssä, fyysinen kunto vastaa työn vaa timuksia ja työstä palautuu hyvin tarkoittaa paitsi virkeyttä ja hyvää oloa, myös sitä, että jaksaa myös paljon vapaaajalla. EL. & Norcross, J. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. Nämä yksin eivät kuitenkaan tutkimusnäytön mukaan riitä. Erilai set työt vaativat erilaista fyysistä kuntoa ja liikunta edistää työstä palautumista, kun liikunta on oikean tyyppistä. Terveelliset elintavat ovat tärkeitä fyysisesti kuormittavasta työstä palautumisessa. Applications to addiction behaviors. 2017). Keränen, A-M. 2012. Työikäisillä on runsaasti tietoa terveellisten elinta pojen merkityksestä terveydelle ja sairauksien ehkäi sylle, kun taas niiden merkitys työstä palautumisen ja työkyvyn näkökulmasta on vieraampi asia. Työstä palautuminen ja työkyky terveyden edistämisen kärkenä ovat uusi näkökulma myös liikunnallisuuden edistämiseen työikäisten joukossa. Hardeman, W. 2000. Tervey den edistäminen työpaikalla on keino työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen. Toimenpidesuosituksissa painottuivat erityisesti fyysisen ympäristön muuttaminen (29%) sekä kouluttaminen (23%). Liikunnallisesti aktiivisille työpaikan keinot kuten työnantajan taloudellinen tuki liikkumiseen tai yhteiset liikuntapäivät vahvis tavat omaa liikunnallisuutta ja ovat mukava lisä työ arkea. In search of how people change. EVELIINA KORKIAKANGAS, FT Erikoistutkija Promo@Work-hanke Työterveyslaitos Sähköposti: eveliina.korkiakangas@ttl.fi Promo@Work -hankkeessa laaditaan näyttöön perustuvat suositukset terveyden edistämiseksi työpaikoilla https://www.ttl.fi/tutkimushanke/promo-at-work/ LÄHTEET: Korkiakangas, E. fi/files/isbn9789514263767.pdf Korkiakangas, E.& Laitinen, J. https://bmcpublichealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12889017-4574-3. Nykytilanteessa työpaikkojen toimenpiteet ja sitou tuminen terveyden edistämiseen eroavat eri aloilla ja työpaikoilla. Nevanperä N. Korkiakangas, E. http://jultika.oulu. van Stralen, M. Oulun Ammattikorkeakoulun Tutkimusja kehittämistyön julkaisut. & West, R. 2013. The behavior change wheel: a new method for characterizing and designing behavior change interventions. Lisäksi tunteiden, optimismin, tavoitteiden asettamisen ja toiminnan suunnittelun osuus oli pieni, vaikka ne voisivat tehostaa vaikuttamista (Seppälä ym. Michie, S. Terveelliseen ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvät suositukset kohdistuvat pääosin yksilöön (44%) ja fyysiseen ympäristöön (46%). Terve työikäinen ei ensisijaisesti ehkä löydä moti vaatiota liikkumiseen sairauksien ehkäisystä, vaikkakin näyttö liikunnan terveysvaikutuksista on kiistaton. Ammattiroolin ja ammatillisen identiteetin hyödyntäminen puuttui kokonaan, vaikka se on tärkeä terveyden edistämisen keino työpaikoilla. Fyysisesti raskasta työtä tekevälle kehoa palauttava liikunta on erilaista kuin istumatyötä teke välle. The behavior change technique taxonomy (v1) 93 hierarchially clustered techniques: building an international consensus for the reporting of behavior change interventions. Richardson, M. Tämän voidaan katsoa kuvastavan sitä, että elintapakäyttäytymisen muutoksen nähdään tapahtuvan ensisijaisesti fyysisen ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien ja tiedon lisäämisen kautta. BMC Public Health 2017: 18:87. Riittävällä fyysisellä kunnolla kuormitus ei kasaudu, keho jaksaa paremmin ja työturvallisuus paranee (Korkiakangas & Laitinen 2016). Ryan, RM. 1992. Am Psyc. Doi 10.1186/s12889-017-4574-3 Suositusten kohteena yksilö – harvoin sosiaalinen ympäristö Promo@Work-hankkeessa arvioitiin kansallisia työpaikkaterveyden edistämisen suosituksia käyttäytymistieteellisen viitekehyksen kautta. 2017. 41 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 muistoja, ei vaadi erityisvarusteita ja liikkuminen on tehokasta kuin huomaamatta. DiClemente, C. http://www.oamk.fi/epooki/2016/terveelliset-elintavat-ovat-tarkeita-fyysisesti-kuormittavasta-tyosta-palautumisessa/ Laitinen, J. Francis, J. 2010. Kokea sitä kaikkea mukavaa, joka elämässämme on sosiaalisine suhteineen, har rastuksineen ja elämyksineen. Terveelliset elintavat ovat keskeisessä roolissa sairauslomien ja ennenai kaisten eläköitymisten ehkäisemisessä ja työurien pidentämisessä. Laitinen, J. Elintapakäyttäytymisen muutoksessa tärkeäksi todettu sosiaalinen tuki miellettiin lähes yksinomaan terveydenhuollon asiantuntijoilta saaduksi ohjaukseksi ja neuvonnaksi
Tavoitteena on SOTE-palveluiden integraatio ja perusja erikoissaraanhoidon saumaton yhteistyö. Toinen keskeinen ongelma liittyi valinnanvapauslakiesitykseen, jonka katsottiin olevan puutteellinen koskien valinnanvapauden laajuutta. Liikunnan edulliset vaikutukset ulottuvat sydänja verisuonitautien, lihavuuden ja diabeteksen sekä tiettyjen keuhkosairauksien ehkäisystä ja hoidosta sekä kuntoutuksesta tiettyjen syöpätyyppien ehkäisyyn ja viimeaikaisten tutkimuksen mukaan myös aivojen terveyteen. Uudistuva lainsäädäntö tullee Eduskunnan käsittelyyn maaliskuussa 2018. Lainsäädäntötyö edelleen kesken SOTE-lainsäädännön valmistelutyö on edelleen kesken koskien valinnanvapauteen ja julkisten palveluiden yhtiöittämiseen liittyviä perus tuslaillisia ongelmia. Tärkeä asia oli se, että perustuslakivaliokunnan kannan mukaan maakunnan tehtävien yhtiöittämisvelvollisuudelle ei ole esitettävissä välttämättömiä oikeudellisia perusteita. Valtiovalta hoitaa rahoituksen, mikä johtaa merkittäviin muutoksiin kuntien rahoituksessa ja verotuskäytännöissä. Duodecimin ja Suomen Akatemian konsensuslausuma 2017, www. Sen sijaan tämän hetkisen tiedon mukaan maahamme syntyy 18 maakuntaa, joissa sijaitsee myös tällä hetkellä keskussairaala, 12 täyden palvelun Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että maakunnissa edetään eritahtisesti myös terveyden edistämisessä.. YK ja maailman terveysjärjestö WHO ovat nostaneet riittävän liikunnan yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä, kun tavoitteena on kroonisten tarttumattomien sairauksien ehkäisy. duodecim.fi). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim järjesti yhdessä Suomen Akatemian kanssa sarjan työpajoja liittyen kroonisten tarttumattomien sairauksien ehkäisyyn maassamme (Painopiste preventioon. (keskus)sairaalaa ja viisi yhteistyöaluetta vastaten pääsääntöisesti nykyisiä yliopistollisia erityisvastuualueita. Maakunnat ottavat päävastuun SOTE-palveluiden järjestämisestä. Vilkkaassa ja vellovassa SOTE-keskustelussa ei ole julkisuudessa juurikaan sivuttu terveyden edistämistä. Tarkoitus on, että varsinainen uuden lain mukainen SOTE-toiminta alkaisi vuoden 2020 alussa, mutta kuten tiedämme, useissa maakunnissa ollaan valmistelutyössä jo pitkällä. Mihin sitten SOTE-uudistus törmäsi perustuslakivaliokunnassa. Yhtenä työpajojen aiheista oli liikunta, jonka merkitystä tarkasteltiin myös liittyen vielä valmisteilla olevaan Sosiaalija terveydenhuollon (SOTE) laaja-alaiseen uudistukseen maassamme. Perustuslakivaliokunta katsoi lisäksi, että ehdotettu laaja valinnanvapausmalli on syytä ottaa L iikunnan merkitys ihmisen terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn ja hoidon sekä kuntoutuksen kannalta on hyvin tiedostettu. Julkista keskustelua on hallinnut pitkään julkisten palveluiden yhtiöittäminen ja asiakkaan valinnanvapauden lisäämiseen liittyvät yhdenvertaisuusongelmat, ja näiden suhteen lainsäädäntöä ollaan edelleen tätä kirjoitettaessa valmistelemassa Eduskunnan perus tuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta. Valinnanvapauden katsottiin jopa lisäävän eriarvoisuutta palveluiden saatavuudessa maamme eri osissa, erityisesti harvaan asutuilla alueilla. 42 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Teksti: MATTI UUSITUPA Potkiiko SOTE myös liikkumaan. Lähivuodet ratkaisevat, missä määrin sosiaalija terveydenhuoltojärjestelmässämme huomioidaan ennaltaehkäisy eli siirrytään sairauspainotteisesta ajattelusta terveyden edistämiseen
Myös Neuvokas perhe ohjelma kannustaa perheitä liikkumaan. Liikunta nähtiin myös tärkeäksi osaksi heikommassa asemassa olevien perheiden tukemisessa ja eriarvoistumisen ehkäisyssä. Asetettu tavoite on varsin maltillinen. Stop Diassa on saatu mukaan myös työpaikat edistämään liikunnallista elämäntapaa. Entistä tärkeämmäksi muodostuu työnantajien rooli koskien sekä liikunnallisen elämäntavan edistämistä että liikkumattomuuden vähentämistä. Mukana on myös liikuntaa koskevat tavoitteet, jotka THL:n mukaan ovat mahdollista saavuttaa. Konsensuslausuman eräs toive työterveyshuollolle on terveyden edistämisen selkeämpi huomiointi. Duodecim ja Suomen Akatemia katsoivat tärkeäksi konsensuskokouksen aiheeksi tarttumattomien sairauksien ehkäi syn, jonka valtiovalta näytti osittain unohtaneen, vaikka Suomi on allekirjoittanut kaikkien YK:n jäsenvaltioiden kanssa päätöslauselman koskien tarttumattomien sairauksien ehkäisyä (Uusitupa ym. Osa uudemmista hankkeista on ylimaakunnallisia, kuten Stop Dia -hanke kolmessa maakunnassa, joka on saanut Suomen Akatemian myöntämän strategisen tutkimuksen rahoituksen. Liikuntatyöpajan antia Konsensuskokouksen liikuntaa koskevassa työpajassa käsiteltiin monipuolisesti ja laaja-alaisesti liikunnan merkitystä terveydelle. Työikäisten kohdalla korostuu työmatkaliikunta, jonka tukemisessa kuntien merkitys on suuri. Liikuntaa voi myös harrastaa ilman kilpailullisia tavoitteita. Liikuttaako tuleva SOTE Suomea. Näistä Liikkuva koulu-ohjelman hyvät käytännöt tulisi integroida osaksi kuntien normaalia toimintaa. Erääksi esimerkiksi hyvistä käytännöistä on noussut Seinäjoen malli lasten lihavuuden ehkäisemiseksi. Tavoitteena on vähentää vähän liikkuvien määrää kymmenellä prosentilla. Hankkeita ja erilaisia ohjelmia on meneillään useita, joista osa on kansallisia jo vuosia jatkuneita, kuten SOTE-alueita voisi myös palkita, kun kriteerit ovat riittävän selkeitä. Lisäksi korostettiin käynnissä olevien valinnanvapauskokeilujen arvioita, ennen kuin laaja-alaisia uudistuksia tehdään. SOTE-lainsäädännössä todetaan terveyden edistämisestä se, että hyödynnetään todettujen hyvien käytäntöjen kokemuksia. Myös työterveyshuollon merkitys on tärkeä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että maakunnissa edetään eritahtisesti myös terveyden edistämisessä. Eri toimijoiden yhteistyötä korostettiin elämän eri vaiheissa. Liikunta on keskeisessä roolissa myös muiden tavoitteiden saavuttamisessa, kuten valtimosairauksien, lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä (Konsensuslausuma www.duodecim.fi). Huolta kannettiin siitä, miten hajanainen kenttä kykenee tekemään yhteistyötä, kun sosiaalija terveysalan asiantuntijat siirtyvät maakuntien palvelukseen terveyden edistämisen jäädessä pitkälti kuntien vastuulle. Suomessa Terveydenja hyvinvoinnin Laitos (THL) on arvioinut ja asettanut omat kansalliset tavoit teemme perustuen WHO:n linjauksiin. Yleislinjan mukaisesti painopisteen tulisi olla terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja sairauksien ehkäisy. Mutta uskon, että SOTE-uudistus painii vielä vuosia rakenteiden uudistamisessa, valinnan vapauden ongelmissa ja useissa avoimissa kysymyksissä koskien rahoitusta, kiinteistöjä, tietojärjestelmiä ja alueilla tapahtuvaa yhteistyötä. Kaivattiin lisää matalan kynnyksen liikuntaa. Duodecim 2017). Ennaltaehkäisevä työ jää pitkälti kuntien tehtäväksi, joskin maakunnille tulee myös sairauk sien ennalta ehkäisyssä oma roolinsa. Useaan otteeseen tuotiin esille huoli siitä, että työterveyshuolto vaiheittain käyttöön. Miten sitten liikunnan vaikuttavuutta terveyden edistämisessä ja kroonisten sairauksien ehkäisyssä voidaan tehostaa. Suuret kaupungit ovat aivan eri asemassa kuin pienet kunnat, joiden terveyden edistämisen strategiset tavoitteet on syytä linjata maakunnallisesti. On merkille pantavaa, ettei vilkkaassa ja vellovassa SOTE-keskustelussa ole julkisuudessa juuri syvemmin sivuttu terveyden edistämistä. Ajatus liikunnan ottamisessa osaksi palvelukokonaisuutta nousi vahvasti esiin. Aikuistumisen kynnyksellä liikuntatottumukset usein muuttuvat. Mitattavia asioita voisivat olla esimerkiksi lasten lihavuus, aikuisilla tupakoimattomuus, kohonneen verenpaineen esiintyvyys ja keskimääräinen kolesterolitaso sekä diabeteksen ilmaantuvuus.. Toinen kattava ajatus oli liikunnallisen elämäntavan tukeminen elämän eri vaiheissa lähtien lapsuusja nuoruusvaiheessa varhaiskasvatuksesta, päiväkodeista ja kouluista. Miten asiat käytännössä hoidetaan, jää nähtäväksi. 43 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Kunnossa kaiken ikää tai Liikkuva koulu. Omaehtoinen liikunta on kuitenkin kaiken alku ja juuri
Työpaja nosti esiin useita matalan kynnyksen mahdollisuuksia edistää iäkkäiden liikuntamahdollisuuksia. Suomalaisen neuvolajärjestelmän kehittäminen koko elämänkaaren aikaiseksi ”kokoikäneuvolaksi” voisi ottaa kopin tästä järjestämällä mahdollisuuksia liikuntaan myös taajaan asuttujen alueiden ulkopuolella (Uusitupa ym. Kustannuksien hallinta ei toteudu pelkällä kilpailutuksella ja valinnanvapaudella, vaan edistämällä määrätietoisesti väestön terveyttä koko elämänkaaren. Mutta miten liikkua haja-asukasalueilla, joissa ei ole valaistusta eikä kevyen liikenteen väyliä. Suomella on edelleen mahdollisuus nousta terveyden edistämisen mallimaaksi (Uusitupa ym. SOTE-uudistuksen eräänä tavoitteena on myös kustannuksien hallinta. Kaupungeissa ja taajamissa on helpompi toteuttaa sekä sisäettä ulko liikuntaa. Tämä ei toteudu pelkällä kilpailutuksella ja valinnanvapaudella, vaan edistämällä määrätietoisesti väestön terveyttä koko elämänkaaren. Tärkeä tavoite on väestön liikunnan määrän lisääminen ja liikkumattomuuden vähen täminen. Liikunnan merkitys tulisi myös huomioida kuntoutuksen yhteydessä. Alueita voi myös palkita Kysymykseen, miten SOTE liikuttaa on vaikea vastata yksiselitteisesti. Eri osissa maatamme tarvitaan erilaisia ratkaisuja, mutta joka kunnassa tai SOTE-alueella ei tarvita omaa mallia. Duodecim 2017;133:125–6. Tätä asiaa olen myös itse usein miettinyt ajaessani syyspimeässä valtatietä 66, kun vastaan on tullut pimeä pyöräilijä tai jalankulkija. Painopiste Preventioon, Duodecimin ja Suomen Akatemian Konsensuslausuma 2017, pääkirjoitus. Kuntoutus on jäänyt Suomessa lapsipuolen asemaan, mikä voi hidastaa esimerkiksi työhön paluuta sairauden kohdatessa. Muutos tarjoaa myös mahdollisuuden liikunnan lisäämiseksi. Mitattavia asioita voivat olla esimerkiksi lasten lihavuus ja aikuisilla tupakoimattomuus, kohonneen verenpaineen esiintyvyys ja keskimääräinen kolesterolitaso, diabeteksen ilmaantuvuus ja seurattavissa terveydentilaa kuvaavissa suureissa tapahtuvat ikävakioidut muutokset riittävän pitkällä aikavälillä. Siirtyminen työelämästä eläkkeelle on suuri muutos ihmiselämässä. Tavoitetta edistäisivät kannustavat elementit. Ku va : G O R IL LA /S E R N Y P E R N E B JE R. Duodecimin ja Suomen Akatemian Konsensuslausuma 2017, www.duodecim.fi Uusitupa M, Rautalahti M, Vartiainen E. Palveluiden tuottajille maksettaisiin terveyden edistämisestä eikä ainoastaan sairauksien hoidosta. SOTE-alueita tai vastaavia voidaan myös palkita, kun kriteerit ovat riittävän selkeitä. Duodecim 2017). Liikuntatieteellistä ja – lääketieteellistä tutkimusta tarvitaan päätöksenteon tukena, ja tässä suhteessa voimavaroja on syytä yhdistää. 44 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 painottuu nykyisin sairauksien hoitoon ennaltaehkäisyn unohtuessa. Eri osissa maatamme tarvitaan erilaisia ratkaisuja, mutta joka kunnassa tai SOTE-alueella ei tarvita omaa mallia. Duodecim 2017). MATTI UUSITUPA, LKT Emeritusprofessori Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: matti.uusitupa@uef.fi KIRJALLISUUS: Painopiste preventioon. Hyvät käytännöt on aika ottaa käyttöön! Lähivuodet ratkaisevat missä määrin sosiaalija terveydenhuoltojärjestelmässämme huomioidaan ennaltaehkäisy eli siirrytään sairauspainotteisesta ajattelusta terveyden edistämiseen. Tässä suhteessa muutosta on jo tapahtumassa
45 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: ARJA UUSITALO Urheilijan ylikuormitustila – miksi ja mikä se on?
Ennaltaehkäisyn ydin on, että tehdään harjoituskuormituksen, -tuntemusten ja palautumisen seurantaa, tunnistetaan ylikuormittumisen merkit, kuunnellaan niitä ja tehdään ajoissa muutoksia fyysiseen harjoitteluun ja muuhun elämiseen. Katsauksen ulkopuolelle rajaan varsinaisen diagnostiikan ja hoidon. Fyysisiä ja henkisiä rajoja pitää kuitenkin koetella, jotta urheilija saavuttaa huipun. Joskus alisuoriutumisen syynä voivat olla piilevä sairaus ja ylikuormitustila yhdessä. Lyhytaikainen ylikuormitustila (overloading, overreaching, functional overtraining) kuuluu normaaliin harjoitteluun urheilijan kohottaessa suorituskykyä huippuunsa kuormittavan laadukkaan harjoitusjakson avulla (superkompensaatio, Aubry ym. Runsas henkinen kuormitus ja jatkuva fyysinen liikkeelläolo harjoituksen ulkopuolella kasaavat kuormitusta ja vähentävät palautumisaikaa lisätessään samalla sen tarvetta. Oirekuva saattaa olla hyvinkin samanlainen lievässä ja vaikeassa ylikuormitustilassa. 2011). 46 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Ylikuormitustila tila aiheuttaa huomattavaa henkistäja fyysistä kärsimystä urheilijalle ja kuntoilijalle. Ylikuormitustila on yleinen häiriötila urheilijoilla. 2014). Siitä palaudutaan 2–4 viikon kuluessa. Sekä käytännön tuntumana, että myös kirjallisuudesta saatujen viitteiden perusteella ylikuormitustilan taustalla on yleensä muitakin syitä kuin fyysinen harjoittelu ja sen määrä ja laatu (Lewis ym., 2017). Palautumiskyky, kuten kyky sietää harjoitteluakin, on yksilöllinen myös kovakuntoisilla urheilijoilla. 1989), ja koko urheilu-uran aikana jopa noin 60 prosenttia (Morgan ym. Pitkittynyt (vs. krooninen) ylikuormitustila syntyy kuukausien ylikuormittamisen seurauksena, ja siitä palautuminen kestää kuukausia, jopa vuosia. Ylikuormitustila on kiehtonut tutkijoita jo vuosikymmeniä ja ollut yksi urheiluja liikuntakongressien ja seminaarien pääaiheista. Kerron myös, miten edetään kun ylikuormitustilaa epäillään. 1987, O’Connor ym. Urheilijan ylikuormitustilassa on kyse pitkittyneestä alipalautumisesta ja muuten selittämättömästä suorituskyvyn laskusta ja väsymyksestä. Alisuoriutuminen johtuu pitkittyneen alipalautumisen aiheuttamista hermostollisista ja aineenvaihdunnallista muutoksista elimistössä. Tutkimuksissa on havaittu aikuisilla miehillä enemmän ylikuormittumista kuin naisilla, mutta nuorilla urheilijoilla tehdyissä tutkimuksessa tyttöurheilijat olivat selvästi yliedustettuina poikiin nähden (Matos ym. Ylikuormitustilan määritelmään kuuluu, että urhei lija ei palaudu harjoituksesta tai kilpailusta normaalisti palautumiseen riittävänä aikana ja hänen fyysinen ja mahdollisesti myös kognitiivinen suorituskykynsä ovat laskeneet. Ylikuormitustiloja on eriasteisia, ja niiden astetta määrittää lähinnä se, miten nopeasti niistä palaudutaan. 1987). Se vaatii tiivistä seurantaa ja reagointia ja usein aluksi urheilun unohtamista ja tilan antamista muulle toiminnalle, mikä vaatii huomattavaa rohkeutta. 2011). 1997, Morgan ym. unohtamista ja tilan antamista muulle toiminnalle ja muille ajatuksille. Ylikuormitustilan ajatellaan ensisijaisesti johtuvan fyysisestä ylikuormittamisesta, mutta yleensä kasautuneen kuormituksen ja alipalautumisen syynä ovat myös ei-harjoitukselliset tekijät, kuten riittämätön oikeanlainen ja oikeaaikainen ravinto, riittämätön yöuni, liian vähäinen muu palautusaika ja muut stressorit, eli urheilijaa henkisesti ja fyysisesti kuormittavat tekijät. Toisaalta valmentajan ja urheilijan voi olla vaikea hyväksyä H arjoittelemattomuus, väärin harjoittelu ja ylikuormitustila ovat asioita, jotka selittävät muuten terveen urheilijan alisuoriutumista. Seurataan harjoittelua, tunnistetaan ylikuormittumisen merkit, kuunnellaan niitä ja tehdään ajoissa muutoksia harjoitteluun ja muuhun elämiseen. Tässä katsauksessa kerron mikä urheilijan ylikuormitustila on ja miksi niin moni urheilija kohtaa sen urallaan. Ylikuormittumisen ydinsyynä on alipalautuminen johtuen joko siitä, että urhei lijan palautumiskyky on heikentynyt esimerkiksi sairauden tai huonon ravinnon seurauksena tai siitä, ettei hänellä ole riittävästi aikaa palautua päivän, päivien ja viikkojen rasituksesta. Miksi niin monen urheilijan kokemus. Ylikuormituksesta takaisin urheilun pariin pääseminen tapahtuu yksilöllisesti. Palautuminen kestää muutamia viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Usein myös aluksi urheilun. Määrä on suurempi yksilölajeissa kuin joukkuelajeissa ja huippuurheilijoilla kuin harrasteja kuntourheilijoilla (Matos ym. Siksi sen ennaltaehkäisy on avainasemassa. Urheilijan ylikuormitustila on ilmentymä fyysisen harjoittelun väärästä annostelusta (laatu ja määrä) suhteessa palautumiseen annettuun aikaan ja palautumiskykyyn. Väärin harjoittelu tarkoittaa sitä, että on tehty vääriä asioita ja/tai asioita väärällä tavalla. Harjoitusohjelma pitää aina miettiä kullekin yksilölle ja kuhunkin tilanteeseen optimaaliseksi. Alisuoriutumisen lisäksi urheilijalla on usein muitakin sairaudellisia oireita ilman selittäviä löydöksiä (Uusitalo 2015). Oireet ja löydökset, jotka ovat yksilöllisiä, liittyvät elimistön normaalin tasapainotilan menetykseen, hajottavaan ja kuluttavaan aineenvaihduntaan, hermoston ylitai alivireyteen ja elimistön tulehdustilaan. Miksi ollaan yllättäen ylikuormittuneita. Yhden harjoituskauden aikana urheilijoista noin 10– 20 prosenttia ilmoittaa olleensa ylikuormitustilassa (Hooper ym. Myös ylikuormituksesta takaisin kentälle pääseminen tapahtuu yksilöllisesti ja vaatii tiivistä seurantaa ja reagointia. Se on valmentajien suuri haaste, koska yhtä oikeata mallia harjoittelun oikeaan annosteluun ei ole olemassa. Ylikuormitustila voi nykyään olla niin sanottu helppo syy kuvata alisuoriutumista ja vaarana on, ettei tilanteen todellisia syitä oikeasti selvitetä
Tätä seurantaa pitäisi tehdä järjestelmällisesti ja hallitusti (esim. Jos harjoitushistoria, muu elämäntilanne ja urheilijan tila ovat ristiriidassa, on etsittävä muitakin taustasyitä alisuoriutumiseen ja oireiluun. Myös hypofyysi ja hypothalamustason vajaatoiminnasta on viitteitä (Meeusen ym. Urheilija ei yleensä osaa kertoa kaikkea oleellista spontaanisti, vaan asioita on osattava kysyä (Taulukko 1). 1998). Mikä oikeastaan on ylikuormitustila. Vajavainen ravinto on todennäköisesti yksi merkittävä ylikuormitustilan taustatekijä. Rohkeilla, nopeilla toimenpiteillä tilanne voidaan usein pelastaa ja selvitä mahdollisimman lyhyellä ”sairauslomalla”. Harjoituksellisten muutosten ja elämänmuutosten selvittäminen sen sijaan on tarpeellista. Aineen vaihdunta on enimmäkseen hajottavan aineenvaihdunnan puolella. Tämä on lisännyt pyrkimyksiä hallita kuormittuneisuutta ja toisaalta lisännyt tällaisten epäilyjen määrää lääkäreiden vastaanotoilla. Ainakin tuolloin täydellinen palautuminen voi viedä jopa vuosia. Ylikuormitustila on seurausta yksilölliseen sopeutumiskykyyn ja mahdollisuuksiin nähden liiallisesta fyysisestä ja/tai psyykkisestä kuormittamisesta. Valmentajan ja urheilijan pyrkimyksenä on estää ylikuormittumista hallitsemalla kuormituksen annos telua erilaisin keinoin esimerkiksi kuormitusmittarein, päiväkirjamerkinnöin ja tiuhoin tilannekatsauksin. Ylikuormitustilan kehittyminen on siis dynaaminen vaihteleva prosessi noudatellen myös teoriaa allostaattisesta kuormasta ja sen aiheuttamasta sairastumisesta (McEwen ym. Tilasta on pitkään Suomessa käytetty nimitystä ylikunto. Vaikka persoonallisuudella onkin havaittu olevan vaikutuksia alttiuteen ylikuormittua (Roose ym. Jotta voi ymmärtää millaisesta ylikuormittumisesta on kyse, on pyrittävä selvittämään kuinka pitkään urheilija on harjoitellut oireisena ennen lepoa tai harjoittelun vähentämistä ja kuinka pitkään hän on jo levännyt ja miten. 2013, Hynynen ym., 2008). 2010, Joro ym. 2015, Jürimäe ym. Oleellista on tiedostaa ylikuormittumisen mahdollisuus ja pyrkiä hallitsemaan sitä. 2011, Kenttä ym. 2002, UUSI). 2013, Urhausen ym. Pitkittyneeseen ylikuormitustilaan on raportoitu liittyvän lisämunuaisen vajaatoiminta (Brooks and Carter 2013). Elimistössä on niin sanottu ”hälytystilanne”. Urheilijan pitkittyneestä ylikuormitustilasta (engl. 2009), ei sen selvittäminen hoidon kannalta ole tarpeellista. Naisurheilijoilla kuukautisten poisjäänti on aina hälytysmerkki, jonka pitäisi johtaa ajattelemaan paitsi mahdollista raskautta, myös ravinnon saannin riittävyyttä tai ylikuormitusta. Hälytystilannevaihe voi olla hyvin lyhyt tai jopa huomaamaton ja päädytään seuraavaan vaiheeseen eli voimavarojen hitaaseen uupumiseen (Selye 1975). overtraining, nonfunctional overtraining tai overtraining syndrome) on kirjallisuudessa käytetty muun muassa nimitystä pitkittynyt väsymystila, uupumustila (burnout), maladaptaatiotila, alipalautuneisuustila ja selittämätön alisuoriutuminen. Näissä tilanteissa mukaan on hyvä ottaa ulkopuolisia asiantuntijoita. 47 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 tilannetta ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin mahdollisimman pian. Tietoisuus ylikuormittumisen mahdollisuudesta on lisääntynyt urheilijoiden ja kuntoilijoiden keskuudessa. Hapetusstressin ja hiljaisen tulehdusreaktion patofysiologista osuutta on myös viime aikoina tutkittu, ja niitä pidetään todennäköisinä vaikuttajina (Margonis ym. Tarvittava palautumisaika on löyhästi sidoksissa oireiden esiintymisen kestoon ennen hoidon aloitusta, ja yleensä moninkertaisesti pidempi. 2014, Heikura ym., 2017) kuten kokonaisuudessaan liian vähäinen energian saanti. Myös vähäinen uni tai palautumiseen käytetty aika ovat lähes aina ylikuormituksen taustalla. 2017). Hyvin vaikean urheilijan ylikuormittumisen rajana on pidetty oireiden esiintymistä yli kuuden kuukauden ajan (Matos ym. Näiden vaiheiden ajallinen kesto ei ole tiedossa ja vaihtelee yksilön ja tilanteen mukaan. Vaikka ylikuormitustilaa on tutkittu aktiivisesti 1900-luvun alusta lähtien, tiedetään sen patofysiologiasta edelleen rajoitetusti. Pitkittyneestä ylikuormitustilasta ei palaudu muutaman viikon levolla, vaan siihen tarvitaan useita kuukausia. Oireet ja löydökset, jotka ovat yksilöllisiä, liittyvät elimistön normaalin tasapainotilan menetykseen, hajottavaan ja kuluttavaan aineenvaihduntaan, hermoston ylitai alivireyteen ja elimistön tulehdustilaan. 1998). Urheilijan ylikuormitustilassa on kyse pitkittyneestä alipalautumisesta ja muuten selittämättömästä suorituskyvyn laskusta ja väsymyksestä. Voimaja nopeuslajien urheilijoilla on vähemmän yleisoireita kuin kestävyysurheilijoilla ja enemmän paikallisia lihasja lihashermojärjestelmän oireita. Samoin muu sairausja lääkityshistoria ja ravitsemuksellinen tilanne. Hajottavaan eli kataboliseen aineenvaihdunnan tilaan (Duhig ja McKeag, 2009, Hackney ym., 2012), HPA-akselin (hypotahalamusaivolisäke-lisämunuainen-akseli, Cadegiani ja Kater, 2017) toimintaan, autonomiseen hermostoon (Uusitalo ym., 2001, Kiviniemi ym., 2014) ja sen toimintaan ja hapetusstressiin ja hiljaiseen tulehdukseen liittyvät löydökset kuvaavat elimistön tilaa, mutta eivät ole suoraan diagnostisia (spesifejä ja sensitiivisiä) urheilijan ylikuormitukselle.. Coutts ym., 2007, Lee ym., 2017). Ylikuormittumisen syitä on monia ja ne pitää käydä järjestelmällisesti läpi. Oireet voivat vaihdella suuresti yksilöstä toiseen. Myös palautumisaika on dynaaminen vaihteleva prosessi, mutta käytännön kokemuksen mukaan vielä huomattavasti hitaampi. Nämä ovat kuitenkin palautuvia ilmiöitä, eivät pysyviä sairaustiloja. Urheilijoilla on havaittu olevan ravitsemuksellisia puutteita (Mountjoy ym. Autonomisen hermoston toiminnan muutoksista on paljon raportteja (Meeusen ym. 2007, Lewis ym. Nämä kaikki nimet kuvaavat tilannetta, jossa urheilija on, mutta eivät valaise tilan patofysiologiaa tarkemmin. Lääketieteen asiantuntijaan ylikuormittunut urheilija ottaa yhteyttä kun oireet (Taulukko 2) ovat jatkuneet jo viikkoja mahdollisen levonkin jälkeen. Ne eivät ole sukupuolitai lajispesifisiä. On selvää, että sen kehittymiseen osallistuvat autonominen hermosto ja stressihormonijärjestelmä
ja/tai 3. Löydösten moninaisuutta selittävät erilainen tilan vaikeusaste, yksilölliset vasteet ylikuormittamiseen, ja erilaiset syypohjat ylikuormituksen syntymiseen esimerkiksi ravitsemukselliset puutteet ja/tai psyykkiset kuormitustekijät. Ylikuormittumisen oireita (Meeusen ym. Muutokset harjoittelussa: kokonaismäärän ja/tai teho-, voima tai nopeusharjoittelun merkittävä absoluuttinen tai suhteellinen lisääntyminen tai harjoittelutapojen muutokset (ajankohta, kerrat/vrk) esimerkiksi valmentajan vaihtuessa. Lisääntyneet henkiset paineet: julkisuus varsinkin alkuvaiheessa uraa, koulu, opiskelu tai työpaineet, perheja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät paineet (esimerkiksi kouluja työpaikkakiusaaminen, paine samankaltaisuuteen ystävien taholta, vanhempien ja valmentajien asettamat tavoitteet, perheen tuen puute, taloudelliset huolet, muutokset elämässä (esimerkiksi uusi asuinpaikka, perhetilanteen muuttuminen, uusi työ tai opiskelupaikka) ja/tai 4. (Uusitalo, 2015). 2007, Uusitalo ym. Myös tietoa hoidollisista toimenpiteistä tarvittaisiin. 48 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Aivojen välittäjäainemuutoksia on myös raportoitu ylikuormittuneilla urheilijoilla, mutta samanlaisia ne eivät kaikilla ole (Meeusen ym. ja/tai 2. Runsas kilpaileminen. Ennaltaehkäisy avainasemassa Ylikuormitustila on harmillinen uhka motivoituneilla kilpa-, huippuja kuntourheilijoilla. Ylikuormitustilan tutkiminen on haastavaa suurten yksilöllisten erojen ja eettisten näkökohtien vuoksi. 2006). Syytekijöissä riittää vielä tutkimista, ja siihen liittyvän ymmärryksen lisääminen auttaa tulevaisuudessa myös hallitsemaan tilannetta paremmin. apaattisuus, masentuneisuus, ahdistus, haluttomuus lisääntyvät ja iloisuus ja pirteys vähenevät • Keskittymiskyvyttömyys • Kuukautiskierron häiriöt, seksuaalitoimintojen häiriöt • Kuuloja näköhäiriöt • Ruoansulatuskanavan toiminnan häiriöt, pahoinvointi, painon muutokset TAULUKKO 1. Lisääntyneet muut fyysisesti kuormittavat tekijät: matkustelu, aikavyöhykkeiden ylitys, runsaat lennot, runsas liikkeellä olo esimerkiksi työn vuoksi, asioiden hoito, kotityöt, sairastelu: tartuntataudit ja vajaakuntoisena harjoitteluun palaaminen, perussairaudet varsinkin huonossa hoitotasapainossa, ympäristöolosuhteet: kylmä, lämmin, korkea ilmanala • Aina: suorituskyvyn ja harjoittelukyvyn lasku (edellytys diagnoosille). ARJA UUSITALO, LT Dosentti, ylilääkäri Työterveyslaitos ja Helsingin Urheilulääkäriasema Sähköposti: arja.uusitalo@ttl.fi ja arja.uusitalo@hula.fi 1. Ylikuormitustilalle altistavia ja diagnoosiin vaadittavia tekijöitä (johdettu Meeusen ym 2013, Urhausen 2002, Uusitalo 2015) TAULUKKO 2. Ravinnon tärkeyttä tilanteen kehittymisessä ja palautumisen nopeuttamisessa ei pidä väheksyä. Palautumismahdollisuuksien väheneminen: lyhyempi aika, lisääntynyt henkinen kuormitus, sairastelu, harjoitus-, kilpailutai työmatkat tai muu matkustelu, ravitsemukselliset puutokset, yöunista tinkiminen (määrä ja ajoitus). Koska tila aiheuttaa huomattavaa henkistäja fyysistä kärsimystä urheilijalle ja kuntoilijalle, on sen ennaltaehkäisy avainasemassa. • Miltei aina: väsymys, voimattomuus • Unettomuus, unihäiriöt, ruokahaluttomuus tai ruokahalun lisääntyminen • Toistuvat infektio-oireet • Tykytys ja rytmihäiriötuntemukset, rinta kivut • Hengenahdistus etenkin rasituksessa • Lihasvoiman puute, lihashallinnan heikkous, lihaskivut, tahattomat lihassupistukset • Reaktiivisuus ja koordinaatio heikkenevät • Mieliala: negatiiviset tuntemukset lisääntyvät ja positiiviset vähenevät mm. 2013, Uusitalo 2001, Uusitalo 2015). Useimmiten se ilmeneekin kaikkein motivoituneimmilla ja kokemattomimmilla urheilijoilla tai kokeneilla urheilijoilla silloin, kun tehdään muutoksia harjoitusohjelmaan hieman uhkarohkeasti kokeillen tai sairastumistauon jälkeen
2013 Overtraining, exercise and adrenal insufficiency. 1998. Pheripheral signals of energy homeostasis as possible markers of training stress in athletes: a review. 2009. Epub 2016 Dec 14. Kenttä G, Hassmén P. 2014. 1998. Altered relationship between R-R interval and R-R interval variability in endurance athletes with overtraining syndrome. Hackney AC, Kallman A, Hosick KP ym. Sports Med 2002; 32: 95–102. Brain neurotransmitters in fatigue and overtraining. Urhausen A, Kindermann W. Selye H. 2015. 2017. 2007;10:372–381. The physician and sportsmedicine 2001; 29: 35–50. eCollection 2017. Br J Sports Med 2014;48:491–497. Brain serotonin reuptake did not change during one year in overtrained athletes. Prevention, diagnosis, and treatment of the overtraining syndrome: joint consensus statement of the European College of Sport Science and the American College of Sports Medicine. 49 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 LÄHTEET: Aubry A, Hausswirth C, Louis J ym. J Sports Sci 2017;35(23):2342-2349. Biomarkers in Sports and Exercise: Tracking Health, Performance, and Recovery in Athletes. Sports Med 1998;26:1–16. European College of Sport Science; American College of Sports Medicine. Cadegiani FA, Kater CE. 2017. Coutts AJ, Slattery KM, Wallace LK. Making a difficult diagnosis and implementing targeted treatment. 2015.Can clinicians and scientists explain and prevent unexplained underperformance syndrome in elite athletes: an interdisciplinary perspective and 2016 update. Mood states as an indication of staleness and recovery. Overtraining and recovery. 2012.Thyroid hormonal responses to intensivie interval versus steady-state endurance exercise sessions. 1997. eCollection 2015. 2014 Sep;46(9):1769–1777 Brooks KA, Carter JG. 2014. Functional overreaching: the key to peak performance during the taper. Med Sci Sports Exerc 2011; 43: 1287–1294. Int J Sports Med 2006;27:702–708. 2009; 8:16–19. 2013. Overtraining. Heikura IA, Burke LM, Mero AA, Uusitalo ALT, Stellingwerff T. Sports Med 2015;45:379–409. Lewis NA, Collins D, Pedlar CR, Rogers JP. Curr Sports Med Rep. 2011. Psychoneuroendocrinology 1989; 14: 303–310. Epub 2017 Apr 7. 2014.The IOC consensus statement: beyond the Female Athlete Triad--Relative Energy Deficiency in Sport (RED-S). Mood state and salivary cortisol levels following overtraining in female swimmers. doi: 10.1123/ijsnem.2016-0317. Int J Sport Nutr Exerc Metab 2017;27(4):297-304. O’Connor PJ, Morgan WP, Raglin JS ym. 2009.Thyroid disorders in athletes. J Strength Cond Res 2017;31(10):2920–2937. J Sci Med Sport. Hormones (Athens) 2012;11:54-60. McGraw Hill Book Co., New York, NY. Diagnosis of overtraining: what tools do we have. 2017. Metabolism. Uusitalo ALT. Int J Sports Med 2008;29:552–558. Lewis NA, Howatson G, Morton K ym. Margonis K, Fatouros IG, Jamurtas AZ ym. Evaluation and opportunities in overtraining approaches. 2007. 2015. Hynynen E, Uusitalo A, Konttinen N ym. Jürimäe J, Mäestu J, Jürimäe T ym. 2017. Allostasis and allostatic load. 2009;80:756–764. Int J Sport Psycholo 1997; 28:1–12. Changes in cytokines, leptin, and IGF-1 levels in overtrained athletes during a prolonged recovery phase: A case-control study. 2002. 1975. J Nov Physiother 2013; 16. 1987.Psychological monitoring of overtraining and staleness. Epub 2013 Sep 12. Meeusen R, Duclos M, Foster C ym. 2006. Scand J Med Sci Sports 2014;24(2):e77-85. Stress, adaptation, and disease. Morgan WP, Brown DR, Raglin JS ym. Duhig TJ, McKeag D. Med Sci Sports Exerc. Ann N Y Acad Sci. 2011.Prevalence of nonfuncyional overreaching/overtraining in young English athletes. 2007. 1998 May 1;840:33–44. 2008.Cardiac autonomic responses to standing up and cognitive task in overtrained athletes. doi: 10.1186/s13102-017-0079-8. Mountjoy M, Sundgot-Borgen J, Burke L ym. Appl Physiol Nutr Metab 2007;32:857–864. Uusitalo AL, Vanninen E, Valkonen-Korhonen M ym. Lee EC, Fragala MS, Kavouras SA, Queen RM, Pryor JL, Casa DJ. Epub 2010 Mar 20. Res Q Exerc Sport. Uusitalo ALT. 2011;60:335–350. BMJ Open Sport Exerc Med 2015 25;1(1):e000063. Practical tests for monitoring performance, fatigue and recovery in triathletes. Hormonal aspects of overtraining syndrome: a systematic review. Oxidative stress biomarkers responses to physical overtraining: implications for diagnosis. Br J Sports Med 1987; 21: 107–114. Duodecim 2015; 131: 2344–50. Urheilijan ylikuormitustilassa on kyse pitkittyneestä alipalautumisesta ja muuten selittämättömästä suorituskyvyn laskusta ja väsymyksestä. Med Sci Sports Exerc. Oireet ovat yksilöllisiä ja liittyvät elimistön normaalin tasapainotilan menetykseen, hajottavaan ja kuluttavaan aineenvaihduntaan, hermoston ylitai alivireyteen ja elimistön tulehdustilaan.. Dietary Microperiodization in Elite Female and Male Runners and Race Walkers During a Block of High Intensity Precompetition Training. Matos NF, Winsley RJ, Williams GA. Free Radic Biol Med 2007;43:901–910. 1989. Urheilijan ylikuormitustila. 2007. 2013;45:186–205. The stress of life. Alterations in redox homeostasis in the elite endurance athlete. doi: 10.1080/02640414.2016.1266379. doi: 10.1111/sms.12114. McEwen BS. Joro R, Uusitalo A, DeRuisseau KC, Atalay M. Hooper SL, Mackinnon LT, Hanrahan S. Meeusen R, Watson P, Hasegawa H ym. Kiviniemi AM, Tulppo MP, Hautala AJ, Vanninen E, Uusitalo AL. pii: 11717. A conceptual model. Roose J, de Vries WR, Schmikli SL ym. 2001. BMC Sports Sci Med Rehabil 2017;9:14
2016). Runsasta teknologian käyttöä on ehdotettu jopa syyksi erilaisille lasten ja nuorten sairauksille. Puhelimiin on tarjolla sovelluksia, jotka hyödyntävät puhelinten sensoreita jokapäiväisen aktiviteetin ja käyttäytymisen seuraamisessa. Itsensä seuraamisesta (selftracking) on käytetty monia eri termejä: lokikirja elämästä (lifelogging), henkilökohtainen informaatio (personal informatics), henkilökohtainen analyysi (personal analytics) ja uusimpana terminä itsensä mittaaminen (quantified self). Aikaan kuuluu sopeutumisvaikeuksia, mutta myös huikeita tulevaisuuden mahdollisuuksia (Kataja Kiiski 2016). Miten pidämme huolen siitä, että se otetaan mukaan myös fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. Teknologia apuna oman aktiivisuuden seuraamisessa Aktiivisuusrannekkeet ja muut fyysistä aktiivisuutta seuraavat laitteet ovat suosittuja. Esimerkiksi www. Biosensoreita sisältävät laitteet keräävät tietoa elimistöstä ja elinsysteemeistä. Teknologian käytön sanotaan olevan esteenä fyysiselle aktiivisuudelle ja passivoivan etenkin lapsia ja nuoria. Tapamme toimia, asua ja ajatella maailmaa tulevat muuttumaan. Maailmalla ei alle 500 000 dollarin tienesteillä päästä edes sadan parhaiten Teknologia tulee integroitumaan arkeemme yhä voimakkaammin, mutta miten pidämme huolen siitä, että se otetaan mukaan myös fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. Oman aktiivisuuden ja kehon toimintojen seuraaminen ei ole uusi asia. Erilaisten sensorien käyttö on itsensä seuraamisessa keskeisessä asemassa. Elämme parhaillaan samanlaista siirtymäkautta teknologisessa kehityksessä kuin aikoinaan teollisessa vallankumouksessa sähkön käyttöönoton aikakaudella. Erityisesti laitteiden pitkän ajan vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen on vielä vähän tietoa (Ridgers ym. Eikä mikään ihme, että elektro ninen urheilu kiinnostaa, sillä eUrheilussa liikkuu jo miljoonia euroja rahaa. Vaatteisiin integroidut ja urheiluvälineisiin liitettävät sensorit avaavat liikunnan harrastajille aivan uuden maailman analysoida liikkumistaan. Jopa vaatimattomalla 30 minuutin päivittäisellä kävelyllä on saatu merkittäviä vähennyksiä kuolleisuuteen sekä sydänja verisuonitautien esiintyvyyteen. Miten liikunta sopeutuu teknologiseen kehitykseen. Suomalaisista tänä vuonna parhaiten tienaava urheilija, Lasse Urpalainen, on tienannut pelaamalla jo lähes 2,5 miljoonaa euroa palkintorahoja. Työpaikoistakin on tullut kiinteä osa oman toiminnan seuraajille. Mitä aktiivisempi henkilö päivittäin on, sitä pienempi riski hänellä on sairastua sydänja verisuonitauteihin tai kuolla ennen aikaisesti (Lear ym. 2017). Nykyisissä puhelimissa on älysensoreita, joita voidaan hyödyntää ihmisten liikkeiden tai liikkumisen mittaamisessa. Maailman ihmisistä 23 prosenttia näyttäisi olevan fyysisesti liian passiivisia (Lear ym. Teknologia integroituu arkeemme. Murroskauden avainsanoja ovat muun muassa digitaalisuus, virtualisoituminen, keinoäly ja robotisaatio. T eknologian kehitys on nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Suomessa edelläkävijöinä ovat olleet Helsingin IFK ja SJK Seinäjoelta. suuden seurannan edistämiseen. Pienikin määrä fyysistä aktiivisuutta on terveyden kannalta merkityksellistä. Tutkittua tietoa siitä, edistävätkö laitteet fyysistä aktiivisuutta, on toistaiseksi niukasti saatavilla. 2014) Toisaalta fyysisen aktiivisuuden määrän on esimerkiksi todettu ennustavan nuoruuden ylipainoa paljon paremmin kuin inaktiivisuusajan. Ensimmäinen essee, jossa tietokonetta ehdotettiin parantamaan ihmisen muistia oman toimintansa seuraamisessa, julkaistiin jo vuonna 1945 (Lupton 2016). 2017). 50 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Teksti: MIKKO JULIN Liikuttavatko nollat ja ykköset. Monet verkkosivustot ja lehdet ovat omistautuneet oman aktiivi. Työpaikoilla voidaan tarkastella omia työtapoja vaikkapa fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta, mutta digitaalisia seurantavälineitä voidaan hyödyntää työpaikoilla myös terveyden edistämisessä tai hyvinvoinnin ohjelmissa (Lupton 2016). Sen sijaan, että keskityttäisiin taistelemaan teknologian käyttöä tai inaktiivista käyttäytymistä vastaan, näyttäisikin järkevämmältä panostaa fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen kaikin tavoin (Janz ym. 2017). Toiseksi enitenkin ansainneen suomalaisen, Jesse Vainikan, tulot lähentelevät miljoonan euron rajapyykkiä. (Rosen ym. Urheilu menee e:hen Yhä useampi urheiluseura on perustanut oman eUrheilujoukkueen kilpapelaamaan erilaisia videopelejä. quantifiedself.com sivusto listaa yli 500 erilaista välinettä tai ohjel maa, jolla omaa aktiivisuutta voi seurata (Lupton 2016)
Tällaisia muutoksia on löydetty ainakin painonhallintaan liittyvissä peleissä. eUrheilusta ovat kiinnostuneita myös sellaiset henkilöt, jotka eivät välttämättä ole kiinnostuneita fyysisestä aktiivisuudesta. Harjoittelua oli kolmesti viikossa 45 minuutin ajan. Hollannissa on tänä vuonna aloitettu täyden kauden mittainen FIFA pelin ”The top-tier soccer league” liiga, jossa jokaiselle Hollannin jalkapallon pääsarjajoukkueelle on luotu oma elektronisen urheilun joukkue videopelisarjaa pelaamaan (Newzoo 2017). Tuoreessa Belgiassa toteutetussa tutkimuksessa verrattiin kaatumavaarassa olevien henkilöiden harjoittelua juoksumatolla ilman virtuaalitodellisuutta tai virtuaalitodellisuuden kanssa. 51 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 ansain neen elektronisen urheilun pelaajan joukkoon. Pelaaminen vähenee tai loppuu kokonaan. (https://www.esportsearning.com ) Toisin kuin monessa muussa urheilulajissa, joissa fanipohja ikääntyy, elektronisessa urheilussa fanit ovat nuoria ja potentiaali kasvattaa fanikulttuuria on valtava. Vaikka fyysinen harjoittelu on nähty hyväksi tueksi videopelaamiselle, fyysiseen aktiivisuuteen eUrheilijoita motivoivat eniten terveet elämäntavat. Kuntoutuksessa virtuaalista todellisuutta on hyödynnetty erityisesti ikääntyvien henkilöiden kuntouttamisessa. Virtuaalista todellisuutta on hyödynnetty erityisesti ikääntyvien henkilöiden kuntouttamisessa. Muutamissa tutkimuksissa on pohdittu sitä mahdollisuutta, että pelien pelaaminen olisi pois normaalista arkiaktiivisuudesta, mutta tätä ei ole ilmiönä tutkittu. Suomen ensimmäinen elektronisen urheilun valmentaja on Vierumäen urheiluopistolla valmentajakoulutuksessa, joten pää eUrheilun valmentajakoulutukseen on avattu. Harjoittelun lisäksi huipputasolla päivään kuuluu samoja rutiineja kuin tavallisten lajien urheilijoilla: palavereja, yhteistyötapaamisia sponsoreiden kanssa, videoanalyyseja vastustajien peleistä ja niin edelleen (Kari & Karhulahti 2016). Tästä runsas tunti kuluu fyysisen harjoittelun parissa. Niinpä elektroninen urheilu omaa paljon potentiaalia liikuttaa passiivisiakin henkilöitä. Pelillistäminen fyysisen aktiiviisuuden ja terveysvaikutusten lisääjänä on vielä niin tuore asia, että hyviä tutkimuksia aihepiiristä on rajoitetusti saatavilla. Tänä vuonna on arvioitu, että elektronisella urheilulla on katsojia globaalisti noin 385 miljoonaa, joista noin 191 miljoonaa on elektronisen urheilun vakiokatsojia. eUrheilijoita arvioidaan maailmassa olevan yli 58 miljoonaa pelaajaa. 2017). Kaikilla osallistujilla VR tehosti harjoittelun vaiku. Hyvästä exergamesta pitäisi löytyä kolme olennaista elementtiä: 1) motivaatiota lisäävät tai ylläpitävät käyttömahdollisuudet, kuten esimerkiksi tasot, sosiaalinen vuorovaikutus ja virtuaalipalkitseminen; 2) psykologiset tulokset, joita kohden motivaationaaliset elementit ohjaavat käyttäjää, 3) saavutetut käyttäytymisen muutokset tai näennäislääketieteelliset muutokset, kuten esimerkiksi painon hallinta tai lisääntynyt fyysinen aktiivisuus. Pelillistämistä hyödynnetään koulutuksessa, työn tuottavuuden parantamisessa ja ekologisessa käyttäytymisessä, mutta pelistä tuttuja elementtejä hyödynnetään myös terveyden ja fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Virtuaalista ja laajennetun todellisuuden liikuntaa Virtuaalinen todellisuus (Virtual reality, VR) tarkoittaa katselijalle heijastettua näkymää, joka peittää reaalimaailman. Vaikka virtuaalitodellisuutta on vielä vähän hyödynnetty liikunnan parissa, niin esimerkiksi kuntosalilaitteissa VR-maailmaa on otettu käyttöön. Elektronisessa urheilussa on suuria mahdollisuuksia liikuttaa eUrheilusta kiinnostuneita pelaajia myös fyysisesti. Pelkästään välineiden tarjoaminen tai ilmainen pelaaminen ei näyttäisi aktivoivan ihmisiä tarpeeksi, vaan aktivoimiseen tarvitaan selkeitä toimintaohjeita sekä pelaamiseen että pelaamiseen käytettävään aikaan, jotta haluttuihin vaikutuksiin voidaan päästä (Street ym. Exergaming liikuttaa pelien avulla Pelillistämisellä (gamification) tarkoitetaan pelistä tuttujen elementtien (esimerkiksi pisteet, tasot, saavutukset, vertailupalkit) tuominen uusiin konteksteihin. Virtuaaliseen maailmaan voidaan heijastaa todellisia ympäristöjä ja henkilöitä tai luoda täysin fiktiivinen maailma. Tutkimuksissa on havaittu ainakin lyhyellä aikavälillä positiivisia käyttäytymisen muutoksia fyysisessä aktiivisuudessa. 2017). Digitaalisia pelejä ja pelin elementtien hyödyntämistä liikkumisen ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi kutsutaan usein nimellä ”Exergaming” (Matallaoui ym. Useat pelit kärsivät uutuuden viehätyksen katoamisesta. Haasteena exergamingissä onkin se, miten käyttäjien into pelata saadaan pidettyä yllä alkuinnostuksen hiivuttua. Tuoreehkon kyselyn mukaan eUrheilijat harjoittelevat keskimäärin hieman yli viisi tuntia päivässä
Voisivatko vaikkapa tubettajat olla tulevaisuudessa merkittäviä liikuntakasvattajia nuorten keskuudessa. Vide oilla ja videoiden tekijöillä, tubettajilla on suuri vaikutus teini-ikäisten käyttäytymiseen. Pyörä saadaan käyttöön oman tunnuksen avulla ja pyöriä seurataan pyörään lisätyillä sensoreilla. Vaikka innos tus Pokémon Go:n pelaamiseen on jo hiipunut, niin tulevaisuudessa vastaavan kaltaiset pelit voivat innostaa erityisesti vähän liikkuvia henkilöitä fyysiseen toimintaan (Althoff ym. Esimerkiksi Dude Perfect -kanavalla, jossa kaverukset tekevät temppuja pallojen ja muiden välineiden kanssa, tilaajia on yli 23 miljoonaa. 2016) Teknologiaa tutussa ympäristössä Kaupunkipyörät ovat vallanneet Helsingin tänä kesänä. Liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta voitaisiin edistää tuomalla liikuntavälineitä lähelle kaupallisia tiloja, kuten kauppakeskuksia (Laatikainen T ym. Terveyshyödyt lisääntyneestä fyysisestä aktiivisuudesta voisivat karkeasti arvioituna olla useita miljoonia elinvuosia lisää pelkästään amerikkalaisille pelaajille. Kukaan ei tiedä sitä, miten paljon videot liikuttavat tai aktivoivat nuoria, mutta varmaa on, että youtubevideot näin tekevät. Suomalaisista suositulla jalkapallotubettajalla Ilariprolla on kanavallaan lähes 80 000 tilaajaa. Noin 33 000 käyttäjää on rekisteröitynyt palvelun käyttäjiksi. Kun tarkasteltiin 30 päivän periodia Pokémon Go käyttäjillä, niin keskimäärin peli lisäsi käyttäjien fyysistä aktiivisuutta 26 prosenttia. Nuoret roolimalleja toisilleen Youtubesta on tullut osa nuorten maailmaa. Tätä saattaisi selittää fyysisen harjoittelun lisäksi se, että VR:n avulla voidaan vaikuttaa myös kognitiiviseen puoleen, joka erityisesti Parkinsonin tautia sairastavilla henkilöillä tarvitsee paljon ärsykkeitä pysyäkseen kunnossa (Mirelman ym. Teknologia toimii hyvin, kun sitä ei huomata arjessa, vaan se toimii taustalla. 2016). Vanhat toimintatavat liikkumisen edistämiseksi ja uusi tietotekninen kulttuuri eivät enää välttämättä kohtaa toisiaan. MIKKO JULIN, THM, ft Lehtori Laurea-ammattikorkeakoulu Sähköposti: mikko.julin@laurea.fi. Kaikille näille kanaville on yhteistä se, että ne antavat malleja muille nuorille, jotka voivat lähteä kokeilemaan omia taitojaan temppujen tekemisessä. Laajennettu tai lisätty todellisuus (Augmented reality, AR) näyttää maailman katselijalle sellaisena kuin se on, mutta maailmaan voidaan lisätä tekstiä, kuvia tai hahmoja täydentämään katsojan kokemusta. Videoista keskustellaan ystävien kanssa, lähetellään viestejä videoiden tekijöille ja heidän kanavilleen, sekä matkitaan tubettajien toimintaa. Vuonna 2016 pyörillä poljettiin lähes 750 000 km, matka joka rikottaneen tänä vuonna. Viralliset videot harvoin puhuttelevat niin suuria katsojamääriä globaalisti kuin suositut tubettajat. Ympäristölle asetettavat odotukset ovat erilaisia nuorilla ja vanhemmilla ihmisillä. Myös muilla sosiaalisen median kanavilla, kuten esimerkiksi Snapchatilla ja Instragramilla, on merkitystä nuorten liikkumisen edistämisessä. 2017). Mikä parasta, peli aktivoi kaiken ikäisiä sukupuolesta, kehon painosta tai nykyisestä fyysisen aktiivisuustasosta piittaamatta. On arvioitu, että vuoden 2016 loppuun mennessä Pokémon Go lisäsi Yhdysvalloissa pelaajilla 144 miljardia askelta (Althoff ym. Kaupunkiympäristöä on vaikeaa muokata sellaiseksi, että se palvelisi tasapuolisesti kaikkia. Nuoret ymmär tävät, että monet videon tekijät saavat tulonsa tuotteiden tai toimintojen markkinoinnista, mutta eivät välttämättä ymmärrä sitä, että kanavat vaikuttavat heidän käyttäytymiseensä ja ostopäätöksiinsä (Westerberg 2016). Saattaahan hyvinkin olla, että teknologia on tulevaisuudessa tehokkain tapa edistää liikkumista ja terveellisiä elämäntapoja. F2Freestylers -kanavalla, joka on omistettu jalkapallotempuille tilaajia on yli kuusi miljoonaa. (https://www.hsl.fi/ kaupunkipyorat) Näin ollen ilman teknologiaa eivät kaupunkipyörätkään pyörisi tässä mittakaavassa. Nuoret katsovat Youtubea päivittäin ja tuntevat ”tubettajatähdet” paremmin kuin perinteiset TV-tähdet. Ympäristö vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. Tietotekniikkaa voidaan hyödyntää ympäristön suunnittelussa, kun tarkastellaan, missä eri-ikäiset henkilöt liikkuvat. Ympäristön suunnittelu liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta tukevaksi on hyvä tästä hyvä esimerkki. Jokaisen käyttäjän on rekisteröidyttävä ennen kuin pyöriä voi käyttää. Urheiluja liikuntapaikat ovat tärkeitä erityisesti lapsille ja nuorille. Pokémon Go julkaistiin kesällä 2016 ja sitä on ladattu yli 500 miljoonaa kertaa. Elokuun toisella viikolla jokaisella pyörällä poljettiin keskimäärin 9,7 matkaa, mikä on suuri luku kansainvälisestikin. Teknologia helpottaa monen elämää. Näin ollen Pokémon Go:ta voidaan pitää globaalina fyysisen aktiivisuuden interventiona. Vanhemmat ihmiset arvostavat kodin lähellä olevia palveluita, nuoret liikkuvat kauemmaksikin. Teknologiassa on potentiaalia aktivoida ihmisiä fyysisesti, kunhan sen mahdollisuudet tunnistetaan. 52 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 tusta, mutta erityisesti Parkinson potilaiden kohdalla riski kaatua väheni lähes 60 prosenttia verrattuna normaaliin juoksumattoharjoitteluun. Pokémon Go peli lienee tunnetuin lisätyn todellisuuden sovellus. Suosituimmilla Youtube-kanavilla on miljoonia katsojia. Liikuntaja terveysalan toimijoiden kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti tietotekniikan matkaan liikuttamaan kaiken ikäisiä kansalaisia. 2016)
Proceedings of the 50th Hawaii International Conference on System Sciences. The physical environment of positive places: Exploring differences between age groups. Ridgers, N. 2016. 2017 Global eSports market report. J Med Internet Res 18(12):e315 Janz, K. Media and technology use predicts ill-being among children, preteens and teenagers independent of the negative health impacts of exercise and eating habits. Lear, S. Megatrendit 2016. A Study on Training and Physical Exercise in Elite E-Sports. 49: 10: 2071–2077. Lancet 388: 1170–82. Kyttä, M. Boros, B. Kataja Kiiski, E. Gaming your way to health: A systematic review of exergaming programs to increase health and exercise behaviors in adults. Lim, A., Felt, J: ym. Polity Press, Malden, MA, USA. Lacey, S. Broberg, A. JMIR Mhealth Uhealth. McNarry, M. pdf Luettu 02.10.2017 Laatikainen, T. Karhulahti, V.-M. Comput Human Behav June; 35: 364–375. 2016. Med. Koivisto, J. Horvitz, E. Letuchy, E. ym. Hu, W. White, R. 2016. Addition of a non-immersive virtual reality component to treadmill training to reduce fall risk in older adults (V-TIME): a randomised controlled trial. 2017. Lancet http://dx.doi.org/10.1016/ S0140-6736(17)31634–3. 2017. Kari, T. Street, T. Do e-Athletes move. The effect of physical activity on mortality and cardiovascular disease in 130 000 people from 17 high-income, middle-income, and low-income countries: the PURE study. Sci. 53 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 LÄHTEET: Althoff, T. Langdon, R. Rangarajan, S ym. A systematic review on the effectiveness of gamification features in exergames. Games for Health Journal 6 (3),136–146.. 2017. Physical activity, not sedentary time, predicts dual-energy x-ray absorptiometry–measured adiposity age 5 to 19 years. ym. Oct-Dec; 4(4): e129. Prev Med 95:S85-S91. 2016. Newzoo 2017. Feasibility and Effectiveness of Using Wearable Activity Trackers in Youth: A Systematic Review. http://resources.newzoo.com/2017newzoo-global-esports-market-report-light. Influence of Pokémon Go on physical activity: study and implications. The Quantified Self. Hamari, J. 2016. Rosen, L. Tulevaisuus tapahtuu nyt. Mirelman, A. Matallaoui, A. International Journal of Gaming and Computer-Mediated Simulations, 8 (4), 53–66. How Effective Is “Exergamification”. 2014. Maidan, I. 2017. Lupton, D. https://media.sitra.fi/2017/02/23211717/Megatrendit_2016. Macintosh, K. Sports Exerc. Rochester, L. Luettu 3.10.2017. 2016. 2017. Zarnekow, R
(Aaltonen & Vauramo 2016; Aaltonen & Ilmonen & Kahra 2017). Mitä useampia, rinnakkaisia ja erilaisia prosesseja meillä käytössäm me, sitä aikaisemmin huomaamme muutoksia, sitä paremmin voimme varautua riskeihin ja sitä parem min voimme tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Uusiutumiseen liittyy aina epävarmuutta ja riskejä. Uusiutuminen on keino pitää maamme elinvoimaisena. Pyykkönen 2013). Tarvitsemme yhteiskunnan, toimintakulttuurin ja prosessit, joihin useammat ihmiset voivat ottaa osaa. Toimintakulttuurin muuttaminen ei koske ainoas taan politiikkoja ja virkamiehiä, vaikka heillä on mahdollisuus avata keskustelua, esitellä uusia aloitteita ja aloittaa uusia ohjelmia. Enemmän kuin ylhäältä alas päätöksillä suomalainen toimintakult tuuri kehittyy itsenäisten toimijoiden – kansalaisten, järjestöjen, yritysten ja kuntien – omissa valinnoissa ja päätöksissä (Vrt. Aktiivisuus voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla. Molemmat ovat merkityksellisiä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Ensin. (Aal tonen 2010). Edessä ovat niukkuuden ajat. Uusiutumi nen on välttämätöntä. Tulevien vuosi Tarvitsemme yhteiskunnan, toimintakulttuurin ja prosessit, joihin useammat ihmiset voivat ottaa osaa.. Toiseksi. Vastaus ei myöskään löydy kontrollin ja sääntöjen lisäämisestä. U udenlainen organisoituminen on tärkeää kahdesta syystä. Päinvastoin. 53 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: MIKA AALTONEN Aktiivinen, sosiaalisesti ja moraalisesti kestävä Suomi Tämä artikkeli pohtii, miten voimme rakentaa aktiivista, sosiaalisesti ja moraalisesti kestävää Suomea
(Dunlop & Kanninen & Aaltonen 2015; Aaltonen & Vauramo 2016). Vuosien varrella ajattelumme on kehittynyt (esimerkiksi Hobson 1914; Tawney 1926; Schumacher 1973) ja voimme määritellä tarkemmin uuden tavoitteen – inhimillisen hyvinvoinnin. Ne liittyvät olemiseen, omistamiseen, tekemi seen ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. (Ks. Usein subjekti ajaa voimakkaasti oman näkö kulmansa, päätöksensä tai valintansa objektin yli,. Urheilijoilla ja urheiluun liittyvillä toimijoilla on suuri vastuu. Ennakoivassa demokratiassa käytetään ja pohditaan menetelmiä ja prosesseja, jotka mahdol listavat ihmisten osallistumisen oman organisaation sa, yhteisönsä tai maansa tulevaisuuden rakentami seen (Bezold 1970). Ilmaistaan ne eksplisiittisesti tai ei. Usein suhde on toimivan, tietävän subjektin ja passiivisen, tietämättömän objektin vä linen. Myös ne vaikuttavat siihen, miten tyytyväisiä ihmiset ovat elämäänsä. Ihmiselämän tarkastelun supistamista pelkästään taloudellisen linssin läpi tapahtuvaksi arvioinniksi on vastustettu pitkään. Niitä ovat tunne, ymmärrys, osallistuminen, virkistys, luovuus, identiteetti ja vapaus. Kartesiolaisen ajattelun mukaan ihmisen mieli ja sitä ympäröivä maailma ovat erossa toisistaan. Ihmiset tuntevat tyydytystä toimiessaan yhdessä toisten kanssa, auttaessaan pulaan joutuneita, elä essään moraalisesti kestävällä tavalla (Aaltonen & Vauramo 2016). (Ekins & MaxNeef 1992). Inhimilliset tarpeet ovat rajallisia. (Aaltonen 2016). Manfred Max-Neefin mukaan fyysisten tarpeiden tyydyttämisen jälkeen muilla tarpeilla ei ole erityistä hierarkiaa. Yksi tämän hetken johtavista taloustieteilijöistä, Deirdre McCloskey (2015), väittääkin, että tun ne arvokkuudesta ja oikeudenmukaisuudesta saa aikaan enemmän talouskasvua kuin mikään tekno loginen innovaatio. Suuri syy tietynlaiseen toimintaan löytyy tietynlai sesta ajattelusta. Feyerabend 1987). Tämän hyväksyminen tarjoaa lähtökohdat koko innovaatiopolitiikan, joka siis sisältää myös liikun ta ja urheilusektorin, uudelleen ohjaamiselle niin, että resurssit allokoidaan vastaamaan ja etsimään vastauksia tosielämän haasteisiin. Arvot ovat kaikessa tekemisessä ja päätöksenteossa aina läsnä. Se miten ihmisten arki rakentuu tai millaiseksi se rakennetaan vastaa monien inhimillisten tarpeiden tyydyttämisestä. Tiedon tuottaminen ja käyttäminen ei voi enää olla vallankäyttöä, jossa keskustelu tehtävien valin tojen ja päätösten taustoista ja seurauksista estetään tai sitä ei haluta käydä. (Aaltonen 2016). Toisinaan niin, että moraalinen ulottuvuus ”neuvoo” muita ulottuvuuk sia, auttaa niihin liittyvien kestävien päätösten teos sa. Keskustelu lisää ymmärrystä tiedon merkityksestä ja sen mahdollisuuksista käytännön sovelluksiin. Ne liittyvät ja vai kuttavat toisiinsa. Historiallisesti nämä tarpeet on ymmärretty materialistisesti. 54 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 en aikana ei ole näkyvissä yltäkylläisyyttä suhteessa käytössä oleviin resursseihin – ihmisiin ja rahaan. Manfred Max-Neef ja inhimilliset tarpeet Valtavirran talousteoriat ja monet sekä julkisten että yksityisten organisaatioiden toimintaa ohjaavat käy tännöt olettavat, että ihmisten toimintaa ohjaa yksi kaiken kattava periaate – omien tarpeiden tyydyttä minen. Länsimaissa kartesiolaisella filosofi alla on ollut ja on edelleenkin suuri vaikutus siihen, miten tulevaisuudesta ajattelemme ja miten siihen yritämme vaikuttaa. Aktiivinen yhteiskunta Iso muutos liittyy tapoihin, joilla ihmiset otetaan mukaan päätöksentekoon (esimerkiksi Parsfield ja muut 2015). Fyysisten, hyvin konkreettisten tarpeiden ohella ihmisillä on monia muita tarpeita, joiden tyydyttä miseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Ne ovat samanaikaisesti toisiaan täydentäviä ja poissulkevia. Uuteen hyvinvoinnin määrittelyyn lasketaan usein kuuluvaksi taloudellinen, sosiaalinen, ympäristölli nen ja moraalinen ulottuvuus. On sitten kyse ”kuivista laskelmista” tai ”matemaattisista abstraktioista” (Sis mondi 1815) tai sitten ”sieluttomasta talousihmises tä” (Ruskin 1864). Tämä näkyy tavassamme mieltää elämäämme. Niiden tyydyttäminen rakentaa samalla myös inhimillisempää ja kestävämpää yhteiskuntaa. Lähtökohtana on, ettei kenenkään suomalaisen tulevaisuutta päätetä jossain muualla, se ei perustu minkään ryhmän tai eliitin omien etujen ajamiseen, vaan: ihmisten osallistumiseen, osallistumisen parempaan mahdollistamiseen, ja suurempaan tietoisuuteen siitä, miten tämän päi vän päätökset rakentavat tulevaisuuttamme ja miten omilla valinnoillamme voimme siihen vaikuttaa. Heillä on mahdollisuus tuoda esiin erilaisia asioita ja arvoja. Se on enemmän kuin pelkkä taloudellinen hyvinvointi ja enemmän kuin SOTE. On hyvä muistaa, että vauraus alun perin tarkoitti vanhassa Englannissa edellytyksiä hyvään elämään – ei vain materialistista hyvinvointia. Meillä on opettaja ja oppilas, johtaja ja alainen, valmentaja ja valmennettava. Kun uutta tietoa tuotetaan, sen pitää olla avointa ja siitä pitää voida keskustella
Valtion liikuntamäärärahojen osuus on noin viiden prosentin luokkaa, työnantajien noin kymmenen ja kuntien noin 15 prosenttia. Näin varmistetaan, että liikunnalla ja urheilulla on integ riteettiä, että se pystyy vastaamaan niihin toiveisiin, joita sille asetetaan. 2. Aktiivinen = liikkuva yhteiskunta Liikuntaan ja urheiluun liittyy paljon tunteita ja eri laisia intressejä. Yksikään ihminen ei voi ottaa vapauksia, joita hän ei salli kaikille muille. (Cilliers 1998; Aaltonen ja muut 2005; Dolphin & Nash 2012). Näissä yhteisöissä elämme ja rakennamme uusia tapoja elää yhdessä Suomessa. Kahdenlaiset toimijat pitävät yhteiskunnan jousta vana ja uusiutuvana: 1. (Pyykkönen 2013). Tänään mitalien voittaminen ja osallistujamäärien kasvattaminen nähdään liian suppeana tavoitteena. Kun mietimme, mitä voimme liikunnan ja urheilun avulla saavuttaa tulevaisuudessa, meidän pitää myös miettiä, riittävätkö käyttämämme keinot siihen, vai tarvitsemmeko myös uusia ja erilaisia kei noja. Liikunnalla ja urheilulla on vaikutusta ihmisten fyysiseen ja henkiseen terveyteen dementiaystäväl lisistä uinneista maahanmuuttajien jalkapallootte luihin. Se on hyvinvointia, terveyttä ja yhteisöllisyyttä. Perinteisesti tavoitteena on pidetty sekä parhaa seen mahdolliseen menestykseen tähtäämistä huip puurheilussa että osallistujamäärien kasvattamista kaikenlaisissa liikunta ja urheilutapahtumissa ja seurojen toiminnassa. Tavoitteiden uudelleen pohtiminen johtaa myös joh tamisen ja käytössä olevien keinojen uudelleen poh timiseen. Aktiivinen Suomi kehit tyy siis suurelta osin ihmisten tekemien valintojen ja kulutusvalintojen sekä kuntien ja yritysten tekemien päätösten kautta. Liikunta ja urheilu lisäävät ihmisten hyvin vointia ja rakentavat terveempää ja onnellisempaa yhteiskuntaa. Yksilön tekeminen on siten sidoksissa yhteiskunnan kollektiiviseen itsensä uusiu tumiseen. On tärkeää, että keinot, joilla me nestystä tavoitellaan ja tavat, joilla urheiluorgani saatioita johdetaan, ovat moraalisesti kestäviä. Niiden sijaan tulevat vuorovai kutuksesta ja yksilöiden omista valinnoista lähtöisin oleva ajattelu ja tekeminen. Ensinnäkin yhteiskunnan aktivointi ja sen kan salaisten laaja mukaanotto yhteiskunnan kehittä miseen on tehokkain tapa varmistaa uusiutuminen (Etzioni 1968). Ne ovat arjen paikal lisia yksiköitä, jotka koostuvat ihmisistä, joilla on jonkinlainen yhteinen käsitys aktiivisesta, sosiaa lisesti ja moraalisesti kestävästä Suomesta, ja vas Tavoitteena oleva inhimillinen hyvinvointi on enemmän kuin pelkkä taloudellinen hyvinvointi ja enemmän kuin SOTE.. Ihmiset ja yhteisöt, jotka pystyvät haastamaan ja tuottamaan vaihtoehtoisia näkemyksiä hallitsevien vakiintuneiden näkemyksien rinnalle. Suomalaisia on kuitenkin 5,5 miljoonaa. Lisäksi meillä on noin miljoonaa suomalais ta, jotka ovat mukana seuratoiminnassa. Yhteisöt, joiden avulla yhteiskunta uudistuu. Tällaisia ovat lukemattomat kerhot, yhdistykset ja organisaa tiot, joissa erilaiset ja eriikäiset ihmiset ovat tekemi sissä toistensa kanssa. (Jensen & Aaltonen 2013; Aaltonen 2014). Sellaisen yhteiskunnan rakentaminen, jossa liik kuminen on helpompaa ja luonnollisempaa kuin liikkumattomuus ja jossa ihmiset voivat liikkua tavalla, josta he nauttivat, siihen aikaan ja siinä pai kassa, mikä heille on sopivinta, vaatii toimenpiteitä ja päätöksiä monilta eri toimijoilta. Ne auttavat taistelussa lihavuutta, dia betesta ja alkoholismia yhtä lailla kuin yksinäisyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Aktiivinen yhteiskunta tunnustaa ylhäältäalas päätöksenteon merkityksen, mutta painottaa sen lisäksi suorien ja epäsuorien palautejärjestelmien merkitystä sekä yksilön omien arvojen, periaattei den ja tiedon perusteella tapahtuvan päätöksenteon merkitystä. Kestävämpi Suomi rakentuu kahdesta suunnasta Vastaukset aktiivisemman – sosiaalisesti ja moraali sesti kestävämmän – Suomen rakentamiseksi löyty vät kahdesta suunnasta. (Aaltonen 2016). Aktiivinen yhteiskunta korvaa autoritaarisen ja hierarkkisen tavan ajatella ja vaikuttaa tulevaisuu den rakentumiseen. Tällaisia ovat perheet ja asuin alueet sekä tietysti myös monet yritykset ja kunnat. Tämä tapa pohjautuu yksilöiden tar peiden ja arvojen huomioimiseen eikä perinteiseen kartesiolaiseen objektivointiin, jossa julkinen sektori ottaa toimijan ja kansalainen ja kansalaisjärjestöt toi minnan objektin roolin. Uudet tavoitteet – uudet keinot. Yhteiskunnan kannalta nämä merkitykselliset asiat jäävät huomiotta, jos tavoitellaan vain mitaleita. Näissä yhteisöissä on uusiutumisen toivo. Valtion budjetti ja sen avustamien järjestöjen toi minta on osa liikunnan ja urheilun kokonaisuutta. Selvästi suurin osuus urheiluun ja liikuntaan käytetyistä euroista, lähes 70 prosenttia, on peräisin kotitalouksista. 56 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 ottamatta huomioon hänen näkemyksiään asiasta. Verottajan mukaan Suomessa on 1 195 ammattiur heilijaa. Liikunnan ja urheilun vaikutus on paljon muuta kin
& Aaltonen, M. Helsinki: Kuntaliitto. London: Routledge. 2013. Work and Wealth. Schumacher, E. Parsfield, M. 2017. London: Routledge. I. McCloskey, D. L. Sismondi, J. Complex New World. 1916. ym. Se, kuinka oikeudenmukaisesti ja avoimesti toimim me, heijastaa yhteiskuntaamme ja arvomaailmaam me. MIKA AALTONEN, KTT Tutkimusjohtaja FCG Oy Sähköposti: mika.aaltonen@fgc.fi LÄHTEET Aaltonen, M. London: Macmillan. M. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:2. Small Is Beautiful. Etzioni, A. 2015. C. & Casti, J. 1931. Helsinki: Helsinki Sustainability Center Publications. & Ilmonen, J. Dewey, J. 1987. Monet tapahtumat ovat jättäneet jälkensä kansalli seen muistiimme. Complexity and Postmodernism. Katsaus suomalaisen työn tulevaisuuteen. Tawney, R.H. RSA Research and Action Publication. Unto This Last. Tämä tarkoittaa toisaalta sitä, että urheili joilla ja urheiluun liittyvillä toimijoilla on suuri vas tuu. Real-life Economics: Understanding Wealth Creation. The Art of Empathy: A Complete Guide to Life´s Most Essential Skill. 2005. & Max-Neef, M. & Kanninen, T. & Barth, T. Anticipatory Democracy: People in the Politics of the Future. 2014. Iacoboni, M. & Nash, D. Real-life Economics: Understanding Wealth Creation. New York: A. 1970. Heillä on mahdollisuus tuoda esiin viestinnäs sään ja käyttäytymisellään erilaisia asioita ja arvoja. In: Ekins, P. Etzioni, A. New York: Harper & Row. USA: Liveright Publishing Company. & Max-Neef, M. Community Capital. Translating new economic thinking into public policy. Työ ja yrittäjyys 30/2014. L. F. Hobson, J. Monet yhteiskuntaamme koskevat muutokset ovat näkyvästi esillä urheilussa ja liikunnassa – esimer kiksi maahanmuutto ja rasismi ovat sellaisia asioita. Ekins, P. London: Routledge. 57 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 tuuntuntoa, kykyä empatiaan, halua tukea yksilöitä ja perheitä, jotka tarvitsevat apua. University of Chicago Press. 1815. Farewell to Reason. Ja se rakentaa, uudistaa ja kehittää Suomea kohti sellaista yhteiskuntaa, joksi maamme toivomme. London:Verso Editions. New York: Wiley & Sons. Länsimaisen yhteiskunnan uudelleen organisoituminen. & Aaltonen, M. Dolphin, T. Jensen, R. 2010. Aaltonen, M. Cilliers, P. Aaltonen, M. Ei vain urheilua. Democracy and Education. Samanaikaisesti meillä on tarve uusiutumiselle. Dunlop, I. New York: McGraw-Hill. Läpi näkyvä ja rehellinen toiminta rakentaa sosiaalisesti ja moraalisesti kestävää yhteiskuntaa. USA: Emergent Publications. London: Collier-Macmillan Ltd. 2009. Uudelle keskustelulle, joka tunnustaa historian, mutta jonka painopiste on tulevaisuudes sa, joka tunnistaa epäkohtia ja esittää ehdotuksia paremmista ratkaisuista. Kelly. Arvot ovat kaikessa tekemisessä ja päätöksenteossa aina läsnä. The Active Society. Ruskin, J. New York: Picador. 2013. Ihmisten välisten suhteiden edistäminen lisää ihmisten tyytyväisyyttä elämäänsä, se parantaa hen kistä hyvinvointia ja luo tunnetta siitä, että elämä on elämisen arvoista. McLaren, K. 2016. & Kahra, H. The Renaissance Society. Complexity as a Sensemaking Framework. Eläkepommi ei tule kuin varas yöllä. New York: Random House. S. Bezold, C. New York: Macmillan. Mirroring People: The Science of Empathy and How We Connect With Others. 2016. Vuosien varrella monet urheilijat ja urheilusuori tukset ovat ilahduttaneet ja innostaneet suomalaisia. Tämä onnistuu helpommin, jos toimijoiden välisiä rajapintoja alennetaan ja jos erilaisten toimijoiden yhteistyötä helpotetaan. Aaltonen, M. Kohti taloudellisesti, sosiaalisesti ja moraalisesti kestävää Suomea. 1914. Bourgeois Equality: How Ideas, Not Capital or Institutions, Enriched the World. How the Shift from Dream Society to the Age of Individual Control Will Change the Way You Do Business. FFRC-Publications 4/2005. Urheilu heijastaa kansakuntamme omakuvaa. (Iacoboni 2009; McLaren 2013). 2015. 1992. London: George Allen & Unwin.. Feyerabend, P. 1992. Osuvampien päätösten syn tyä edistävät myös yksilöiden voimaannuttaminen, demokraattisten arvojen ja asenteiden edistäminen, poliittisten ideologioiden kyseenalaistaminen ja parem man tietopohjan esiin tuominen Toiseksi liikunnalla ja urheilulla on ainutlaatuinen kyky luoda ja rakentaa kansakunnan identiteettiä, kiinnittää urheilijoihin ja heidän suorituksiinsa ja niiden kautta koko kansakuntaan tiettyjä ominai suuksia. Ilmaistaan ne eksplisiittisesti tai ei. Helsinki: Libera. Manifesto for a Sustainable Planet. Robustness. 1968. A. Työ keskeinen sopeutumismekanismi yksilön ja yhteiskunnan välillä. Aaltonen, M. SOTE ja Suomi 2040. 1973. 2012. The Value of Connected Communities. Political Economy. Liikunta ja urheilu tukevat ihmis ten välisten suhteiden ja verkostojen syntymistä, jotka puolestaan tuottavat sosiaalisesti ja rahallisesti mitattavia konkreettisia hyötyjä. Institute for Public Policy Research. 1998. Equality. & Sanders, T. & Mitleton-Kelly, E. A Theory of Societal and Political Processes. Työja elinkeinoministeriön julkaisuja. Liikunnan ja urheilun merkitys yhteiskunnan uusiutumisen kannalta. 1864. 2015. The I & We Paradigm. Aaltonen, M. & Vauramo, E. Uusille tavoille, lajeille ja tähdille, perinteisissä ja moderneissa lajeissa, jotka rakentavat uutta Suomea. Turku: Grano Oy. Adaptive and Anticipatory Human Systems
Keskeiset ravitsemukseen liittyvät neuvot ovatkin samat kuin kenelle tahansa terveellisestä ravitsemuksesta kiinnostuneelle. Terveysliikkujalla nämä haasteet ovat hyvin maltillisia kilpakuntoilijoihin verrattuna – kilpaurheilijoista puhumattakaan. Monipuolinen, kasvis-kalavoittoinen ruokavalio toimii erinomaisesti niin terveyden, hyvinvoinnin kuin liikkujan suorituskyvynkin kannalta. Määrittely on ravitsemuksen kannalta tärkeä, sillä keskeinen liikuntaan liittyvä kysymys on energiantarpeen lisääntyminen ja energiavarastojen palautuminen harjoituksista. Tutkimuksissa aamupalan syömättä jättäminen on yhteydessä esimerkiksi lihavuuteen, mutta tämä ei vielä osoita syy-seuraussuhdetta. Monipuolinen, kasvisvoittoinen ruokavalio takaa B-vitamiinien saannin. C-vitamiinia on väitetty ehkäisevän flunssan tuloa ja lyhentävän sen kestoa. Silti 20 mikYmpärivuotinen jatkuva liikunta on tärkeätä terveyden kannalta. Ulkoliikunta harrastavilla on todennäköisesti tavallista väestöä pienempi riski niukalle D-vitamiinitaseelle, etenkin jos ruokavaliossa on margariinia, maitovalmisteita ja kalaa. Niinpä tässä kirjoituksessa sivutaan vain hieman niitä kuntoilijoita, joille kilpaileminen ja itsensä haastaminen on osa elämää. Aamiaisesta energiankulutukseen Aamiainen. Suomalaisten D-vitamiinin saanti on 15 vuodessa kaksinkertaistunut ja seerumista tehtyjen mittausten perusteella meillä on väestötasolla varsin hyvä D-vitamiinitase tällä hetkellä. Aamupala kannattaa syödä, mutta miksi. Harva ateria toistuu niin helposti samanlaisena kuin aamiainen. Vegaanien on kuitenkin täydennettävä ruokavaliotaan B12 vitamiinilla. Jos iso aamiainen ei maistu, on kooltaan pienempikin, mutta laadultaan terveellinen ihan fiksu päivän avaus. B-vitamiineja tarvitaan lihasten energia-aineenvaihdunnassa. Mutta aloitetaanpa matka terveysliikkujan ravitsemuksen tärkeimpien aakkosten läpi. 58 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Teksti: MIKAEL FOGELHOLM Terveysliikkujan ravitsemuksen ABC T erveysliikkuja on ensisijaisesti kiinnostunut terveydestään ja liikunnan ilosta, vasta toissijaisesti suorituskyvystä. Niinpä jos sen koostaa hyvin – siis jos se tukee kasvisten, täysjyväviljan ja pehmeiden rasvojen saanKaikkeen ei kannata hurahtaa sen enempää harjoittelussa kuin ruokavaliossakaan. Mutta miksi siitä huolimatta aamiainen kannattaa syödä. tia – saa tästä hyvin perustan koko päivän ruokavaliolle. Samalla tavoin on tärkeää huolehtia riittävän terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta läpi vuoden.. Liikunta ei kuitenkaan edes kilpaurheilutasola lisää kulutusta niin paljon, että olisi syytä käyttää B-vitamiineja sisältäviä valmisteita. Joitain tutkimuksia on siitä, että poikkeuksellisen rasituksen (esimerkiksi ultramaraton) jälkeen 500–1000 milligrammaa päivässä C-vitamiinia voisi vähentää ylempien hengitysteiden infektioiden ilmaantuvuutta, mutta tässä ei ole enää kysymys terveysliikunnasta. Huoli suomalaisten riittämättömästä D-vitamiinin saannista on johtanut siihen, että meillä margariini ja maito ovat hyvin vahvasti D-vitamiinilla rikastettuja. Tälle väitteelle löytyy hyvin vähän tieteellistä näyttöä. Itse asiassa on luultavaa, että ihmiset jotka eivät syö aamiaista, ovat keskimäärin vähemmän kiinnostuneita terveellisestä ravitsemuksesta – aamiainen tai sen syömättömyys toimii siis vain eräänlaisena osoittimena. D-vitamiinin käyttö lisäravinteena on yleistynyt viime vuosikymmenen aikana sekä tavallisten ihmisten että urheilijoiden keskuudessa
Kuva: MARIA FUCHS. 59 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Täydellistä ruokavaliota ei kannata tavoitella. Joka suupalaan tuijottaminen vie ruokailusta tärkeän osan eli nautinnon. On monta tapaa syödä terveellisesti
Perusohje on nauttia nestettä ainakin 4–6 desilitraa tunnissa ja hiilihydraatteja (pääasiassa yleensä glukoosia) 45–60 grammaa tunnissa Samat ohjeet pätevät tietysti muihinkin kestävyyskilpailuihin, kuten pyöräilyyn ja hiihtoon. Lihan ja lihavalmisteiden käyttöä on uusimmissa ravitsemussuosituksissa kehotettu vähentämään. Maitovalmisteet eivät tietenkään ole välttämättömiä ruokavaliossa, sillä esimerkiksi vegaaniruokavalio on oikein koostettuna varsin terveellinen ilman että siinä on maitoa lainkaan. Erittäin lyhyt yöuni ilmeisesti lisää nälkää aiheuttavien hormonien eritTAULUKKO 1: Arvio liikunnan aiheuttamasta energian kulutuksesta noin 65 kg painavalla henkilöllä. Ihan tarkkaa tietoa mekanismeista ei ole, mutta väestötutkimusten antama näyttö osoittaa ainakin hyvin todennäköistä yhteyttä. Täysjyväviljavalmisteiden jättäminen pois ruokavaliosta ei sen sijaan ole hyvä ratkaisu. Hyviä hiilihydraattien lähteitä ovat täysjyväviljatuotteet, vihannekset, hedelmät, marjat ja juurekset. Juoksukilpailuissa on tärkeää huolehtia nesteja hiilihydraattitasapainosta – ainakin silloin kun kilpailu kestää yli 1,5–2 tuntia. Se on siis liikunnan aikainen energiankulutus, mutta ei liikunnan aiheuttama lisäys – tämä taas näkyy nettosarakkeessa, jossa liikunnan energiankulutuksesta on vähennetty lepotilan energiankulutus. Tämä määrä on kaikille riittävä, eikä kenellekään liian vähän. Niinpä yhteenvetona voi todeta, että terveellinen ruokavalio ei kaipaa maitoa tai maitovalmisteita, mutta toisaalta ne sopivat ihan hyvin terveelliseen ruokavalioon. Tämä ei aiheuta suuria haasteita ruokavalion kannalta. Taulukossa on arvio liikunnan energiankulutuksesta viikkotasolla, jos liikunnan määrä on 75, 150 tai 300 minuuttia. Tästä tuskin on terveydellistä ongelmaa, jos hiilihydraattien ja rasvojen lähteet ovat riittävän terveellisiä. Brutto tarkoittaa energiankulutusta, josta ei ole vähennetty lepotilan energiankulutus. Koska ravitsemussuosituksissa alarajana on juuri tuo 45 prosenttia, on noin puolella väestöstä saanti suosituksia alhaisempi. Toisaalta maitovalmisteiden käyttö ennustaa muun muassa vähäisempää painon muutosta ja tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuutta väestötutkimuksissa eli niillä voi olla varsin myönteisiä yhteyksiä terveyteen. Kun lisäksi etenkin naudanliha on ruokavalion hiilijalanjäljen kannalta ongelmallista, on todennäköisen terveydellisen syyn lisäksi myös ekologista syytä vähentää lihan kulutusta. Eri kasvikset ovat ravintoarvoltaan erilaisia ja siksi on tärkeää korostaa monipuolista kasvisten käyttöä. Kovaa harjoitteleva kestävyysurheilija tarvitsee tavallista enemmän hiilihydraatteja palautuakseen hyvin harjoituksista, mutta toisaalta kestävyysliikunta myös lisää energiankulutusta. Nukkuminen täydentää riittävän liikunnan ja hyvän ruokavalion terveysvaikutuksia. Maitovalmisteiden merkityksestä, tarpeellisuudesta ja mahdollisesta haitallisuudesta on viime aikoi na käyty vilkasta keskustelua. Taulukossa 1 on karkea laskelma noin 65 kiloa painavan henkilön energiankulutuksesta. Energian kulutus lisääntyy kun harrastaa liikuntaa. Hiilihydraattien käytöstä nukkumiseen Hiilihydraattien käyttö on Suomessa vähentynyt ja väestötasolla saamme keskimäärin noin 45 prosenttia energiasta hiilihydraateista. Tämä on 3–4 prosenttia päivittäisestä kokonaisenergiankulutuksesta eli ei kovin paljon. Maitovalmisteilla ja etenkin juotavalla maidolla on suomalaisessa ruokakulttuurissa pitkä historia ja siksi maitovalmisteita ei voi jättää pois ravitsemussuosituksista. Salaattien lisäksi kasviksia kannattaa käyttää nykyistä enemmän myös osana lämmintä ruokaa. Suositus perustuu väestötutkimuksiin, joiden mukaan runsas punaisen lihan ja lihavalmisteiden käyttö ennustaa suurempaa sairastavuutta etenkin tyypin 2 diabetekseen ja paksusuolensyöpään. Liikkujan kannalta tämä ei ole mikään ongelma, sillä esimeriksi proteiinien saanti on aivan riittävää vaikka lihaa ei olisi ruokavaliossa lainkaan. Mutta kuinka paljon terveysliikunta oikeastaan lisää energiankulutusta. Nesteen määrästä on vaikea antaa tarkkaa ohjetta, sillä esimerkiksi hikoilun määrä riippuu muun muassa ulkoilman lämpötilasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksia. Terveyden kannalta parhaat rasvojen lähteet taas ovat kasviöljyt, rasvaiset kalat, margariini sekä pähkinät, siemenet ja mantelit. Huonon yöunen vaikutuksista syömiseen on sen sijaan saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia. Terveysliikkujan ei tarvitse oman liikunnan harrastuksensa takia tehdä muuta, kuin syödä hyviä hiilihydraattilähteitä sen verran, mikä tuntuu luontevalta. Alimpana taulukossa on viikon energiankulutus muutettu päivittäiseksi lukemaksi.Terveysliikuntasuosituksen mukainen 150 min viikossa eli 21 minuuttia päivässä kohtuullisella kuormituksella lisää päivittäistä energiankulutusta arvion mukaan 86 kcal/pv. Kasvisten käyttöä terveyden kannalta ei voi liikaa korostaa. Brutto Netto Lepo Kohtuullinen Reipas Kohtuullinen Reipas REE MET 5 MET 10 MET 5 MET 10 minuuttia kcal kcal kcal kcal kcal 1 1 5 10 Viikko 75 75 375 750 300 675 150 150 750 1500 600 1350 300 300 1500 3000 1200 2700 Päivä 10,7 54 107 43 96 21,4 107 214 86 193 42,9 214 429 171 386. 60 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 rogramman D-vitamiinipilleri päivittäin ei ole huono ratkaisu täydentämään ruokavaliota. Lepoaineenvaihdunnan energiankulutus on noin yksi kcal/min, kohtuullisen rasittavan liikunnan (esimerkiksi reipas kävely viiden kilometrin tuntivauhdilla) viisi kcal/min ja reippaan liikunnan (esimerkiksi juoksu kymmenen kilometrin tuntivauhdilla) noin kymmenen kcal/min. Kasviksissa on pieni energiatiheys ja ravintoaineiden lisäksi myös muita terveydelle tärkeitä yhdisteitä, kuten flavonoideja
Esimerkkinä ovat sokeroidut virvoitusjuomat, joiden runsas (päivittäinen) käyttö on yhdistetty huonoon terveysennusteeseen lukuisissa väestötutkimuksissa ja myös interventioissa. Liikunta ja etenkin luustoa vahvistavat liikuntamuodot (voimaharjoittelu, hypyt, jne.) näyttävät kuitenkin olevan jopa ravintoaineita tärkeämpiä ikääntyvät ihmisen luuston kannalta. 61 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 tymistä, mutta silloin uni on jo jäänyt niin lyhyeksi että ylensyönti alkaa olla pienimpiä unettomuuteen liittyviä ongelmia. Isoista lisäravinteiden määrästä ei sen sijaan ole hyötyä. Hyvän perustan saa, jos käyttää päivittäin suosituksen mukaiset yhteensä puoli kiloa kasviksia, hedelmiä, marjoja, palkokasveja ja juureksia, valitsee yli puolet viljavalmisteista runsaskuituisina (esimerkiksi leivässä kuitua vähintään kuusi prosenttia ), käyttää ruokavalmistuksessa ja salaateissa rypsija oliiviöljyä sekä syö kalaa 1—2 kertaa viikossa. Proteiinien ”hypetys” jatkuu edelleen. Täydellistä ruokavaliota ei kannata tavoitella. Haitallisimmat sokerituotteet ovat sellaiset, joissa ei ole mitään terveydelle edullista. Itse asiassa sanoma on se, että jopa nykyistä rasvan käyttöä suurempia saanti on terveydelle hyvä, jos rasvan laatu vain on kohdallaan. Aika tavallinen, hyvä ja terveellinen ruokavalio siis riittää. Vaikka hiilihydraattien absoluuttinen tarve on suuri (jopa noin kymmenen grammaa kehon painokiloa kohti), myös energian saanti on niin runsasta, ettei ruokavaliossa ole tarvetta liioitella esimerkiksi sokerin tai viljan käyttöä. Toki palautusjuoma, jossa annosta kohti on noin 40 gramma hiilihydraatteja ja 20 grammaa proteiineja on vielä ihan hyvä valita. Rasittavan kestävyyssuorituksen aikana on jo tärkeääkin juoda sokeria sisältävää urheilujuomaa, jotta suorituskyky säilyisi hyvänä. Sokerin runsas käyttö on terveyden kannalta haitallista. Tämä kuitenkin koskee lähinnä kaikkein eniten energiaa kuluttavia urheilijoita, pääasiassa siis kestävyysurheilijoita. Tähän on kaksi syytä: 1) on vaikea sanoa, mikä oikeastaan olisi ”täydellinen ruokavalio”, sillä oikeastaan on monta tapaa syödä terveellisesti; 2) liika niuhottaminen ja joka suupalaan tuijottaminen vie ruokailusta tärkeän osan eli nautinnon. Voimaurheilijoillakaan ei tule ongelmaa proteiinien kokonaissaannista. Suurin haaste tulee oikeastaan syödyn ruoan määrästä ja siitä, miten saannin ajoittaa päivän harjoittelurytmiin. Hyvin kovaa harjoitteleva voimaurheilija tarvitsee proteiineja korkeintaan kaksi gramma kehon painokiloa kohti ja tämä tulee helposti jopa laktovegetaarisesta ruokavaliosta – jossa siis ei ole lihaa tai kalaa lainkaan. On mielenkiintoista, että jo monta vuotta on myyty tavallisille liikkujille tarkoitettuja välipalaja palautumispatukoita, joissa on proteiinia, ja joiden eduksi kerrotaan vähäinen hiilihydraattien määrä. Nollalinjalle ei ole terveydellistä perustetta eli me ”siedämme” ihan hyvin tuon oin 50 grammaa sokeria päivässä ilman sen ihmeellisempiä terveydellisiä seurauksia. Keskeisempää on ehkä kiinnittää huomiota saannin ajoitukseen, sillä lihasmassa kasvun kannalta näyttäisi olevan tärkeää saada vähintään 20 grammaa proteiinia hyvin nopeasti harjoituksen päätyttyä. Rasvasota riehuu aaltoillen, välillä vilkkaampana, välillä vähän rauhallisemmin. Tämä tulkinta on väärä. Pahimmillaan äärimmäiseen terveellisyyteen pyrkiminen johtaa sairaalloiseen oman syömisen tarkkailuun. Tälle markkinoinnille ei ole mitään tieteellistä perustetta. Päinvastoin kun monet luulevat, nykyisissä ravitsemussuosituksissa ei koho teta syömään vähärasvaisesti. Vaikka rasvan laadulla ei ole merkitystä liikkujan suorituskyvylle, terveysliikkujan kannattaa juuri oman terveytensä takia jättää etenkin rasvainen liha ja lihavalmisteet vähemmälle, ja ottaa tilalle rypsija oliiviöljyä, rasvaisia kaloja sekä pähkinöitä, siemeniä ja manteleita. Oleellista ei kuitenkaan ole tyydyttyneen rasvan saannin vähentäminen sinänsä, vaan se, että sen tilalle tulee tyydyttymätöntä eli kasvija kalaperäistä rasvaa. Jotkut ovat tulkinneet uusimpia tutkimustuloksia niin, ettei tyydyttyneen rasvan saannilla olisi mitään terveydellistä merkitystä. Vakaana pysyvät paino sekä riittävä proteiinien, kalsiumin ja D-vitamiinien saanti auttavat luuston vahvuuden säilymisessä. Suomessa aikuisten sokerin saannin keskiarvo on lähellä suositusta (kymmenen prosenttia energiasta eli aikuisella noin 50–80 grammaa päivässä), mutta se tarkoittaa sitä, että noin puolella saanti ylittää suosituksen. Urheilusta siihen, ettei kannata pistää överiksi Urheilijoiden ravitsemukselliset tarpeet ja haasteet voivat olla suuremmat kuin terveysliikkujalla. Tavallisen terveysliikkuja ei ylimääräisiä proteiineja tarvitse ja rasittavimmista liikuntasuorituksista palautuminen edellyttää ennemmin hiilihydraatteja ja nestettä. Osteoporoosista täydellisen ruokavalion tavoitteluun Osteoporoosi eli luuston haurastuminen on etenkin ikääntyvien naisten ongelma. Etenkin pyöräilijöillä, hiihtäjillä ja uimareilla liikunnan aiheuttama lisäys päivän energiankulutukseen voi olla 2000–4000 kcal. Kun päivittäisistä valinnoista 80 prosenttia on terveyden kannalta hyviä, ei lopuilla voi enää kaikkea pilata.. Ilman valtavaa tieteellistä näyttöä on kuitenkin helppo sanoa, että jos päivittäisistä valinnoista 80 prosenttia on terveyden kannalta hyviä, ei lopuilla voi kaikkea enää pilata. Jos väestötason saanti vähenisi viidenneksellä, oltaisiin todella hyvällä tasolla terveyden kannalta
J Am Coll Cardiol. 2015. Tree nuts and the lipid profile: a review of clinical studies. Does high sugar consumption exacerbate cardiometabolic risk factors and increase the risk of type 2 diabetes and cardiovascular disease. 2006. Food Nutr Res. Kuitenkin tärkeämpää on siis se, mitkä ovat arjen valin nat pidemmällä ajalla. Food Nutr Res. 2013. Erilaiset ”kuukausihaasteet”, kuten lihaton lokakuu ja vegehaaste ovat tietysti mukavia ja se saattavat innostaa kokeilemaan jotain ihan uutta. 2013;57. Finravinto 2012 -tutkimus – The National FINDIET 2012 Survey [Internet]. doi:10.3402/fnr.v56i0.19104 Te Morenga L., Mallard S., Mann J. Dietary sugars and body weight: systematic review and meta-analyses of randomised controlled trials and cohort studies. Nordic Nutrition Recommendations 2012. Saatavissa: http://www.julkari.fi/handle/10024/110839 LambergAllardt C., Brustad M., Meyer HE., Steingrimsdottir L. Suomalaisetravitsemussuositukset 2014. THL; 2013 [käyty 2016 Jan 7]. 2006 Nov;96 Suppl 2:S68–78. doi:10.3402/fnr. Kannattaa olla kriittinen, kun lähtee seikkailemaan erilaisten blogien ja chattien luvattuun maailmaan. 2014. doi:10.1111/nure.12153 Fogelholm M., Anderssen S., Gunnarsdottir I., LahtiKoski M. BMJ 2013;346:e7492. Ravitsemuksen merkitys terveydelle näkyy kuukausien ja vuosien kuluessa. 2014. fi sivustolta. Terveyttä ruoasta. Health effects associated with foods characteristic of the Nordic diet: a systematic literature review. Nutr Rev 2014;72: 741–62. Helldán A., Raulio S., Kosola M., Tapanainen H., Ovaskainen ML., Virtanen S. Integrating nutrition and physical activity. KIRJALLISUUTTA: Akesson A., Andersen LF., Kristjánsdóttir AG., Roos E., Trolle E., Voutilainen E., ym. Palaan takaisin tärkeimpään viestiin: riittävän monipuolinen, kasvis-kalavoittoinen ruokavalio on hyvä terveyden, suorituskyvyn ja myös ympäristön kannalta. 2015;66(14):1538–48. Älytöntä ja jopa älyvapaata ravitsemuskeskustelua käydään nykyisin sosiaalisessa mediassa. Ympärivuotinen harjoittelu ja liikunta ovat tärkeitä terveyden kannalta. Fardet A., Boirie Y. Br J Nutr. Överiksi ei kannata pistää sen enempää harjoittelua kuin ruokavaliota. 2012.Dietary macronutrients and food consumption as determinants of long-term weight change in adult populations: a systematic literature review. 5th ed. Food Nutr Res 2012;56. Tilkka kahvia tekee siitä kahvijäätelöä, tilkka keltaista Jaffaa tuo appelsiinisäväyksen ja pilkottu suklaa tekee siitä hyvän vaniljasuklaajäätelöannoksen. v56i0.19103 Griel AE., KrisEtherton PM. 2014.Associations between food and beverage groups and major diet-related chronic diseases: an exhaustive review of pooled/meta-analyses and systematic reviews. 62 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Vaniljajäätelö on tämän artikkelin kirjoittajan suurta herkkua. Jos on epävarma omasta kriittisyydestä ja asiantuntijuudesta, voi suositella blogien valintaa antidootti. Food Nutr Res 2013;57. Saturated Fats Compared With Unsaturated Fats and Sources of Carbohydrates in Relation to Risk of Coronary Heart Disease: A Prospective Cohort Study. Effect of the amount and type of dietary fat on cardiometabolic risk factors and risk of developing type-2 diabetes, cardiovascular disease, and cancer: a systematic review. Mitä syödään seuraavalla aterialla on oikeastaan merkityksetöntä tämän pidemmän ajan kokonaisuuden rinnalla. 2013. Tuon tämän esille painottaen näkemystä siitä, ettei kaikkien ruokavalintojen täydy olla hirvittävän rationaalisia. MIKAEL FOGELHOLM, ETT Ravitsemustieteen professori Helsingin yliopisto Sähköposti: mikael.fogelholm@helsinki.fi Hyvän perustan saa, jos käyttää päivittäin suosituksen mukaiset yhteensä puoli kiloa kasviksia, hedelmiä, marjoja, palkokasveja ja juureksia, valitsee yli puolet viljavalmisteista runsaskuituisina. 2012. Samalla tavoin on tärkeää huolehtia riittävän terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta läpi vuoden. Vitamin D – a systematic literature review for the 5th edition of the Nordic Nutrition Recommendations. Li Y., Hruby A., Bernstein AM., Ley SH., Wang DD., Chiuve SE., ym. Copenhagen: Nordic Council of Ministers; 2014. Syön sitä lähes päivittäin erilaisilla tavoilla ”maustettuna”. Sinne on koottu koulutettujen ja usein myös tieteellistä tutkimustyötä tekevien asiantuntijoiden blogitekstejä, joissa usein käsitellään myös ravitsemuskysymyksiä. Food Nutr Res 2012;56. Kuukauden hyvät valinnat mitätöityvät, jos sen jälkeen seuraavat 11 kuukautta ei enää valitse terveyden kannalta fiksusti. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. 2013. Schwab U., Lauritzen L., Tholstrup T., Haldorsson T., Riserus U., Uusitupa M., ym. Helsinki: Valtion ravitsemusneuvottelukunta; 2014.. 2014 painossa; Sonestedt E., Overby NC., Laaksonen DE., Birgisdottir BE. Vaniljajäätelöä voi syödä mämmin kanssa ja tippaleipä-vaniljajäätelöyhdistelmä on hyvä vappuna. 2013
Hyödyllisiä harharetkiä. Perhe, Turun Normaalikoulu ja urheiluseurat, kuten Turun Urheiluliitto ja Turun Judoseura Budokwai ovat minut kasvattaneet. Vuonna 1997 pääsin Eino Heikkisen johtamaan Ikivihreät projektiin tutkimaan iäkkäiden Kuva: MIKKO VÄHÄNIITTY. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Niinpä sitten olen vetänyt liikuntaryhmiä jo 15-vuotiaasta alkaen. Uusimman jatko-opiskelijan Joni Kuokkasen ja graduntekijöiden aiheena on urheiluyläkoulukokeilussa opiskelevien nuorten koulumenestys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Olen syntynyt ja kasvanut Turussa. Lasten sepelvaltimotautien riskitekijöitä selvittävässä yli 30-vuotisessa pitkittäistutkimuksessa olen ollut mukana kymmenen vuotta. Sattuman puuttumista peliin. Liikuntatutkimukselta hän odottaa monitieteistä lähestymistä maailman haasteisiin. Mirja Hirvensalo, liikuntapedagogiikan professori. GradunL Ä H I K U V A S S A M I R J A H I R V E N S A L O Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Olen liikuntapedagogiikan professori, joten pidän luentoja, ohjaan opiskelijoiden graduja ja jatko-opiskelijoiden väitöskirjatöitä. Oma tutkimustyöni keskittyy eniten LASERI-tutkimukseen. Olen kiitollinen emeristusprofessori Risto Telamalle siitä, että pääsin liikuntatutkijaksi projektiin yhdessä hänen ja dosentti Xiaolin Yangin kanssa. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. henkilöiden liikuntaa – kiitos kuuluu erityisesti Taina Rantaselle. Suora viivaista suunnitelmallisuutta. Se miten fyysinen aktiivisuus voi vaikuttaa muihinkin terveys tottumuksiin. Ovia ei pidä sulkea mihinkään suuntaan. Kehittämistyötä teen yhdes sä liikunnanopettajakoulutuksen ja tiedekunnan kollegoiden kanssa. Liikuntaan liittyvät asiat antoivat paljon henkisesti, sisäisesti ja toisaalta sain myös ihan konkreettisesti myönteistä palautetta muilta ihmisiltä. Siellä olen kasvanut liikkujaksi, seuratoimijaksi ja yhteisistä asioista välittäväksi henkilöksi. Tätä projektia teemme yhdessä Kihun ja Olympiakomitean kanssa. Taipumukset osoittivat siihen suuntaan. Pari vuotta myöhemmin liikuntatutkijoiden ryhmäämme vahvistui LIKES-tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Tuija Tammelinilla. Opiskelin ensin 1970-luvun puolivälissä Tampereen yliopistossa nuorisotyöntutkintoa kunnallispolitiikka pääaineena ja lähdin sitten liikuntatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan liikunnanopettajaksi. Veljen kanssa harrastin pienestä pitäen kaikenlaista liikuntaa, eivätkä vanhemmat estäneet. Väitöskirjojen ja gradujen aiherepertuaari on laaja; Henna Haapala väittelee tänä syksynä välituntiliikunnasta Liikkuva koulu hankeen aineistosta ja Terhi Huovinen oppilaiden osallistumisesta ja fyysisestä aktiivisuudesta heterogeenisessa oppilasryhmässä. 63 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Yhdessä on enemmän Liikuntapedagogiikan professori Mirja Hirvensaloa kiinnostaa fyysisen aktiivisuuden lisäksi yksilön kokonaisvaltaisempi hyvinvointi. Oli hyödyllistä ja onnekasta, että opiskelin ensin yhteis kunnallisia aineita ja olin puolisen vuotta töissä poikakodissa. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Liikunnanopettajana työskentelin pääasiassa sosiaalija terveysalan oppilaitoksissa ja kun alan koulutus siirtyi ammattikorkekoulutasolle, ryhdyin opiskelemaan lisää. Perheliikuntaa ja yhdessä liikkumista kun ei siihen aikaan harrastettu. Ikivihreät projektissa työskentely opetti tieteen tekemisen sääntöjä ja antoi yhteisöllistä tukea ja ystäviä. Liikunnanopettajan työ sekä liikunnanopettajakoulutuksen tutkimus ja kehittäminen ovat olleet viime vuosikymmeninä kiinnostuksen kohteena. Nämä kokemukset ovat pitäneet katseen laajemmissa perspektiiveissä myöhemminkin
LASERI-tutkimusprojektissa työskentelemme tällä hetkellä yhdessä tutkijatohtori Kasper Salinin, tohtorikoulutettava Irinja Lounassalon ja lehtori Sanna Palomäen kanssa OKM:n rahoittamassa hankkeessa. Uusien tutkimustulosten saaminen ja yleisen ymmärryksen laajeneminen on motivoivaa. Aiemman aktiivisuustason säilyttäminen ei siinä riitä. Liikuntainterventioita voidaan jatkossa ehkä suunnitella niin, että tuloksena on fyysisen aktiivisuuden lisäksi kokonaisvaltaisempi hyvinvointi.. Vastauksia tarvitaan niin inaktiivisuuden vähentämiseksi kuin eriarvoisuuden poistamiseksi liikuntamahdollisuuksissa. Löydöksillä voi olla yleishyödyllisä sovelluksia. Juuri nyt teemme Kasper Salinin kanssa objektiivisesti mitatusta askelaineistosta ja elämäntapahtumista artikkelia. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Liikuntatutkimukselta odotan monitieteistä lähestymistä maailman haasteisiin. Myös työskentely tutkimustiimissä antaa enemmän kuin yksin tekeminen. Ajattelen ja tiedän, että aktiivisen elämäntavan omaksuminen on tärkeää jo lapsuusiässä, jotta siitä muodostuisi elämänmittainen terveystottumus. Vastauksia tarvitaan niin inaktiivisuuden vähentämiseksi kuin eriarvoisuuden poistamiseksi liikuntamahdollisuuksissa niin liikunnan käyttäytymisja yhteiskuntatieteilijöiltä kuin liikuntabiologeilta ja terveystieteilijöiltäkin. Aloittaisin tutkimisen aikaisemmin. Niissä käsitellään muun muassa liikunnan ja koulun yhdistämistä, koulumenestystä, toimintakykyä, ravintoa, unta, tavoitteellisuutta sekä maahanmuuttajataustaisten urheilijanuorten elämää. Opiskelijoiden oppiminen ja heidän kanssaan yhdessä oppiminen on aina huippuhetki. 64 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 tekijätkin osallistuvat projektiin omine tutkimusaiheineen. Ovia ei pidä sulkea mihinkään suuntaan.Tärkeitä tukimuskohteita löytyy kaikista elämänkulun vaiheista. Vanhetessa liikunta ja liikkuminen ovat erittäin tärkeässä roolissa ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Sitä emme vielä tiedä. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. Lasten ja nuorten motoristen taitojen oppiminen ja toimintakyvyn tukeminen koululiikunnassa ja varhaiskasvatuksessa on ensimmäinen ja tärkeä vaihe. Monia muitakin vastauksenantajia ja yhteistyökumppaneita on olemassa. Liikuntatutkimukselta odotan monitieteistä lähestymistä maailman haasteisiin. Siinä selvitetämme elämänikäisen liikunnan yhteyksiä aikuisuuden terveyskäyttäytymiseen. Tutkimme esimerkiksi sitä, että seuraako ihmisten liikuntakäyttäytymisen kohentumisesta myös se, että he muuttavat ravitsemustaan parempaan suuntaan. Liikuntainterventioita voidaan jatkossa ehkä suunnitella niin, että lopputuloksena on lisääntyneen fyysisen aktiivisuuden lisäksi yksilön kokonaisvaltaisempi hyvinvointi. Olemme havainneet miesten ja naisten reagoivan eri tavoin elämäntapahtumiin kuten perheenperustamiseen, asunnon tai työn muuttamiseen. LASERI-tutkimuksessa liikuntatutkijoiden ryhmämme selvittää, miten fyysinen aktiivisuus voi vaikuttaa muihin terveystottumuksiin. Miksi se kiinnostaa. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Irinja Lounassalon tutkimuksessa elämänikäisiä terveystottumuksia seurataaan trajektorimallinuksen avulla. Edellisessä artikkelissa raportoimme havainnoistamme siitä, miten keski-ikäisenä painoindeksin ylläpitämiseen tarvitaan fyysisen aktiivisuuden lisäämistä
Ihalainen, Heikki Kainulainen Paras käyttäytymisja yhteiskuntatieteellinen tutkimus: Epäterveelliset elintavat lisäävät lyhyistä sairaspoissaoloista aiheutuvia kustannuksia työnantajalle Noora Kanerva, Olli Pietiläinen, Ossi Rahkonen, Jouni Lahti Paras nuori tutkija (biolääketiede): Objektiivisesti mitattu sedentaariaika työssä ja vapaalla sekä kardio-metaboliset biomarkkerit vuoden aikana: istumisen vähentämiseen tähtäävä klusterisatunnaistettu kontrolloitu tutkimus toimistotyötä tekevillä vanhemmilla Arto J. Paras biolääketieteellinen tutkimus: Voimaharjoittelu parantaa kehon koostumusta, metabolista terveyttä sekä tulehdusarvoja terveillä ikääntyneillänaisilla Simon Walker, Alistair Inglis, Tuomas Mäkinen, Johanna K. Päivät järjesti Liikuntatieteellinen Seura yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, opetusja kulttuuriministeriön, Jyväskylän kaupungin sekä LIKES-tutkimuskeskuksen kanssa. Kuvassa parhaista suullisesta esityksestä palkitut (vas.): Elina Hasanen, Matti Hakamäki, Maari Piirtola, Milla Saarinen, Jaakko Kotisaari (Firstbeat) ja Outi Ilves. Pesola, Arto Laukkanen, Risto Heikkinen, Sarianna Sipilä, Arja Sääkslahti, Taija Juutinen Finni Paras nuori tutkija (käyttäytymisja yhteiskuntatieteet): Rakennettu ympäristö fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä: systemaattinen kirjallisuuskatsaus pitkittäistutkimuksista Mikko Kärmeniemi, Tiina Lankila, Tiina Ikäheimo, Heli KoivumaaHonkanen, Raija Korpelainen Liikuntatieteen päivät 2017 järjestettiin Jyväskylän yliopistolla 30.8.–1.9.2017. 65 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 A J A S S A Tutkimuskilpailun voitot Simon Walkerille ja Noora Kanervalle Liikuntatieteen päivien parhaat abstraktit ja parhaat nuoret alle 35-vuotiaat tutkijat palkittiin stipendeillä: Kuvassa tutkimuskilpailun voittajat (vas.): Arto Pesola, Riitta Pyky (vastaanotti Mikko Kärmeniemen puolesta palkinnon), Noora Kanerva ja Simon Walker (kuva Petteri Kivimäki). Kuvat: JYO/PETTERI KIVIMÄKI
Tutkimuksen näkökulma siirtyy toiminnanvajauden syistä toiminnanvajauden seurauksiin. Aktiivisena vanhenemista yksilötasolla arvioiva mittari uudistaa osaltaan vanhenemisen tutkimusta. Miten tietoaukot on tunnistettu. Urheilu kiinnostaa, kuntoilu taas ei. Luentomateriaali luettavissa osoitteessa: http://www.lts.fi/ sites/default/files/page_attachment/rantanen_taina_to_paaluento.pdf Glyn C. 66 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Sanottua Liikuntatieteen päivillä Liikuntatieteen päivillä katsastettiin liikuntatutkimuksen asemaa, suuntaa ja uusia areenoita. Se kertoo monitieteisyydestä ja kiinnostuksesta tieteiden väliseen yhteistyöhön. OKM tukee tutkijalähtöisiä ja innovatiivisia tutkimuksia, joilla on korkea sovellettavuusarvo. Kuntovalmennusta sai seuran valmentajilta ja osanottajat kannustivat omien tavoitteiden saavuttamisessa. Suomalaiset liikuntatieteilijät julkaisevat paljon myös muitten tieteenalojen lehdissä. Sarianna Sipilä: Linjaukset liikuntatutkimuksen tukemiseksi pitää perustella paremmin. Tuloksena oli kunnon kohenemista ja uudenlaisen minäkuvan rakentumista. Fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttaa suuri joukko geenejä ja aktiivisuuden taustalla on useita eri ominaisuuksia. Eurofitohjelma vei vähän liikkuvat, ylipainoiset miehet tekemään elintapa remonttia suosikkijalkapalloseuraansa, entuudestaan ihailtuun ja innostavaan ympäristöön. Entä niitten yhdistelmä. Asiaa mutkistavat myös epigeneettiset muutokset geeneissä. Mitä on yhteiskunnallisesti vaikuttava tutkimus. Luentomateriaali luettavissa osoitteessa: http://www.lts.fi/ sites/default/files/page_attachment/glyn_c._roberts_pe_paaluento.pdf Urho Kujala: Kaikkien kannattaa liikkua, vaikka liikunta ei elinikää pidentäisikään. Vanhuuden voimavarojen ja positiivisten piirteiden ja tutkiminen edistää elämisen arvoista vanhuutta. Elinpiirin säilyminen laajana on tärkeää ikääntyvän hyvinvoinnille. Tutkimusnäyttö liikunnan elinikää pidentävästä vaikutuksesta on kiistanalaista. Roberts: Fanit treenaamaan. Luentomateriaali luettavissa osoitteessa: http://www.lts.fi/ sites/default/files/page_attachment/kujala_urho_geenit-sessio. pdf Kuvat: JYO/PETTERI KIVIMÄKI. Luentomateriaali luettavissa osoitteessa: http://www.lts.fi/ sites/default/files/page_attachment/sipila_sarianna_ke_paaluento.pdf Taina Rantanen: Aktiivisena vanheneminen on Euroopan Unionin ikäpoliittinen tavoite. Linjaukset pitää perustella paremmin. Liikuntatiede on suhteellisen pieni tieteenala, mutta liikuntatieteellisten julkaisujen laatu ja vaikuttavuus on erinomainen. Kaikki saavat liikunnasta hyötyjä, mutta hyödyt vaihtelevat perintötekijöiden ohjaamina
Esimerkiksi lapset ja nuoret – paino pisteen toimenpiteitä käsiteltiin Lahden kaupungin nuorisovaltuustossa, terveysliikunnan koulutuksen ja osaamisen painopisteen toimenpiteitä niin Lahden ammattikorkeakoulun kuin HaagaHelia ammatti korkeakoulun sisäisissä työryhmissä. PäijätHämeen terveysliikuntastrategian päivitys prosessi toteutui kahdessa vaiheessa. Lapset ja nuoret nousivat kehit tämisen kohteeksi sekä kuntalaisille suunnatusta kyselystä että liikunnasta vastaavien haastatteluista. Lisäksi Päijät Hämeen Liikunta ja Urheilu käsitteli omissa työryh missään strategian eri osioita. (2012, 11) jaka vat osallistumisen muodot informaatioon, konsul taatioon, suunnitteluun ja tuotantoon. Viestintä nousi esiin erityisesti kuntalaisten kyse lystä. 410/2015). Uusina painopisteinä esiin nousivat lapset ja nuo. Kaikkiaan neljään työpajaan osallistui yhteensä 46 henkilöä. Työpajat tuottivat runsaasti toimenpideehdotuk sia, joita tiivistettiin päivitysprosessin ydinryhmässä, johon kuului PäijätHämeen liiton, PäijätHämeen Liikunnan ja Urheilun, Lahden ammattikorkea koulun sekä HaagaHelia ammattikorkeakoulun edustajat. Strategian painopisteiden ja toimenpiteiden esittelyn jälkeen aihetta työstettiin learning cafe menetelmällä, joka on keskusteluun, tiedon luomiseen ja siirtämiseen tarkoitettu menetel mä. Viimeistelyvaiheessa toteutettiin toinen avoin työ paja, johon osallistui 32 toimijaa niin julkiselta kuin kolmannelta sektorilta. Terveysliikunnan nykytilanne analysoitiin Kuntalaisten osallistumis ja vaikuttamismahdolli suudet kunnan toimintaan ovat vahvasti esillä useis sa laeissa kuten kuntalaissa (Kuntalaki. Päivitysprosessin ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin myös kuntien liikunnasta vas taavien näkemyksiä kuntien terveysliikunnan ny kytilasta, tulevaisuuden haasteista ja painopisteistä. Syntyneitä uusia painopisteitä jalostettiin työpa joissa, joihin oli kutsuttu PäijätHämeen alueen eri toimijoilta. Lisäksi tarkasteltiin terveysliikunnan näkyvyyttä kuntien päätöksenteossa. Kuntalaisille suunnatulla kyselyllä pyrittiin mah dollistamaan kaikkien kuntalaisten osallistuminen A JA S S A L iikunnan nostaminen kuntien ja maakun tien strategiseksi valinnaksi on yksi keino liikunnan aseman vahvistamiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa analysointiin terveysliikunnan tila Päijät Hämeessä ja toisessa luotiin terveysliikuntastrategi an painopisteet ja toimenpiteet. Työpajoissa huomioitiin myös käyttäjä näkökulmaa. Lisäksi selvitettiin, mihin kuntalaisten mie lestä terveysliikunnan kehittämisessä tulisi keskittyä ja kenelle ja mitä terveysliikuntapalveluita kunnan tulisi järjestää. Esimerkiksi lasten ja nuorten työpajas sa oli mukana sekä nuori että perheen äiti. Larjovuori ym. Tämän jälkeen viimeistelty strategia julkaistiin alkuvuodesta 2017. PäijätHämeen kunnissa asuville suunnattussa verkkopohjaisessa kyselyssä selvitettiin ensin kun talaisten terveysliikuntatottumuksia, mielikuvia kunnan terveysliikuntapalveluista ja tyytyväisyyttä niihin. Työpajoissa työstettiin ennakkoon määriteltyjä kysymyksiä tuplatiimimenetelmällä. 67 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: PAULA HARMOKIVI-SALORANTA, LIISA KIVILUOTO Kuntalaiset osallisena Päijät-Hämeen terveysliikuntastrategian päivitysprosessissa ret sekä viestintä. Kohti strategisia painopisteitä ja toimenpide-ehdotuksia Kuntalaiskyselyn ja haastatteluiden pohjalta muo dostettiin strategialle päivitetyt painopisteet, jotka kohdistuivat liikuntapalveluihin, lapsiin ja nuoriin, terveysliikunnan osaamiseen ja koulutukseen sekä viestintään. (2012, 35) mukaan tuplatiimi mene telmä sopii erilaisten suunnitelmien ja strategioiden valmisteluun sekä auttaa kiteyttämään erilaisia näkö kulmia. Jokainen osallistuja sai valita painopisteet, joi den toimenpiteisiin halusi vaikuttaa. (STM 2013:10, 42–46.) Vuonna 2016 toteutettiin PäijätHämeen terveys liikuntastrategian päivitysprosessi ja tässä artikke lissa kuvataan, miten kyseinen prosessi toteutettiin yhteis työssä eri toimijoiden kanssa sekä osallistamal la kuntalaisia. Sitä käsiteltiin eri yhteyksissä. Osallistamal la kuntalaiset saadaan palvelujen käyttäjien näke myksiä kunnan palveluista ja tätä kautta voidaan kehittää palveluita vastaamaan kuntalaisten toiveita ja ajatuksia sekä lisätä näin palveluiden houkuttele vuutta (Hennala 2010, 233). Terveysliikunnan työryhmä strategian jalkauttajaksi Osallistamisessa pyritään siihen, että nekin kunta laiset pääsevät osallistumaan, jotka eivät aseman sa puolesta pääsisi vaikuttamaan ja joiden ääntä ei saada kuuluville ilman erityistä huomiota (Hennala 2011, 31). Kuntalaisten osallistumisen muodot voivat olla eri laisia ja esimerkiksi Larjovuori ym. Kysymykseen vastanneet kokivat, että tietoa kunnan liikuntapalveluista on tarjolla, mutta se on vaikeasti löydettävissä tai viestintäkanava ei kohtaa kohdejoukkoa. Päijät Häme on ollut tässä edelläkävijä laatiessaan maakunnallisen terveysliikuntastrategian vuosille 2009–2020. Tiivistämisen jälkeen syntyi ensimmäinen versio päivitetystä strategiasta
Työpajoihin osallistui toimijoi ta useilta eri toimialoilta, mutta pääasiassa osallistu jilla oli vahva yhteys liikuntaalaan. Päivitysprosessissa oltiin kiin nostuneita kaikista käyttäjäryhmistä; terveysliikun tapalveluita jo käyttävistä, potentiaalisia käyttäjistä sekä kuntalaisista, jotka eivät käytä eivätkä koe hyö tyvänsä palvelun käyttämisestä (Hennala 2011, 43). Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 10. Vä hemmälle jäi myös nuorten osallistuminen kyselyyn. Opas tehokkaan osallistumisen työkaluihin. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 453. PäijätHämeen ter veysliikuntastrategia ohjaa kuntien omien terveys liikuntastrategioiden tai toimenpidesuunnitelmien tekemistä. Väitöskirja. Mikäli halutaan, että liikunnan kehittäminen, toteuttaminen ja resurssointi näkyy vahvemmin kunnan eri toimialoilla, eri toimialat tulee jatkossa sitouttaa paremmin strategiseen työs kentelyyn. Se tukee ja ohjaa strategian toteuttamista laajaalaisesti ja pyrkii edistämään liikunnan asemaa kunnan eri toimi aloilla erityisesti kunnan liikuntavastaavan kanssa. Gerontologia 24 (3), 231–248. STM 2013:10. 2012. PäijätHämeessä strategian jalkauttamisen tueksi perustettiin terveysliikunnan työryhmä. 2011. STM. PäijätHämeen päivitetty terveysliikuntastrategia on luettavissa PäijätHämeen Liikunnan ja Urheilun nettisivuilla https://www.phlu.fi/aikuisliikunta/ter veysliikuntastrategia/. Kuntalaki 2015. 2010, 8). Maakunnallisen terveysliikuntastrategian taustalla oleva kysely loi kuvan erityisesti eri väestö ryhmien palvelutarpeista ja toiveista. Surffailua, taiji-voimistelua ja karjalanpiirakoita – Ikäihmisten monitahoinen ääni hyvinvointipalvelujen innovaatiotoiminnan voimavarana. 2010. Strategiatyöhön pyrittiin kutsumaan kuntien eri toimialojen edustajia, mutta usein myös kunnan sisäl lä lähetetty kutsu ohjattiin liikunnasta vastaa valle henkilölle. Asiakkaat kuntapalveluiden kehittäjiksi. Näin niissä pystyttiin luomaan kunnille yhteisiä näkemyksiä liikuntapalveluiden tuottamisen tavoista. 2010. 410/2015. Lisätietoja: Paula Harmokivi-Saloranta (paula.harmokivi-saloranta@lamk.fi) ja Liisa Kiviluoto (liisa.kiviluoto@haaga-helia.fi) LÄHTEET: Hennala, L. Potentiaalisten käyttäjien ja erityisesti eikäyttäjien osuus jäi vähemmälle. Suositukset liikunnan edistämiseksi kunnissa. & Manka, M-L. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Kuulla vai kuunnellakäyttäjää osallistavan palveluinnovoinnin lähestymistavan toteuttamisen haasteita julkisella sektorilla. Työpajoihin osallistui edustajia useista Päijät Hämeen kunnista. Kyselyyn vastasi 1650 henkilöä, joista yli 70 pro senttia liikkui vähintään kolme kertaa viikossa lie västi hengästyen ja hikoillen. & Melkas, H. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu. Sosiaalija terveysministeriö esitteitä 3.. Kyselyllä saavutettiin parhaiten ne kuntalaiset, jotka liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi ja jo käyttävät kunnan tarjoamia terveysliikuntapalveluita. Hennala, L. Kunnat ovat itsehallinnollisia yhteisöjä ja saavat itse määritellä tavat kuntalaisten liikuntapalvelujen sekä terveyttä että hyvinvointia edistävän liikunnan järjestämiseen (STM. Tutkimusja koulutuskeskus Synergos. 2010. 68 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 asemasta riippumatta. Larjovuori, R-L., Nuutinen, S., Heikkilä-Tammi, K. Prosessin aikana käytiin kuitenkin keskustelua Lah den nuorisovaltuuston kanssa ja saatiin näin nuorten ääntä kuuluviin. Lappeenrannan teknillinen yliopisto
Koulupäivän ja koulun toimintakulttuurin liikunnallistamisen tavoitteet ulottuvat kaikkiin oppiaineisiin, välitunneille, koulumatkoille ja koulun tapahtumiin, sekä koulun tilasta aina vapaa-ajan areenoille asti. Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa on opetusja kulttuuriministeriön rahoittamana hankkeena kehitetty teemaan pureutuva opintojakso sekä tutkittu opiskelijoiden kokemuksia opinnoista ja laajaalaisesta työnkuvasta. 68 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: ELINA HASANEN, NELLI LYYRA, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON Koulun toimintakulttuurin liikunnallistajia valmistetaan laajentuneeseen työnkuvaan yväskylän yliopiston liikunnan ja terveystiedon opettajakoulutusta kehitetään opettajan työnkuvan laajentuessa. Tämä asettaa liikunnanopettajan haastavan ja opettajuudesta suuresti eroavan työkentän äärelle. Työelämään siirtyessään opettajat kohtaavat olemassaolevat rakenteet, kuten aineenopettajajärjestelmän, vallitsevan kulttuurin. Toimintakulttuurin muutos vaatii muutosta monella tasolla, ja opiskelijat pohtivat liikunnallistamisen haastetta myös työssä jaksamisen näkökulmasta. Opiskelijoiden kokemukset ovat yksiselitteisiä: laaja-alaiseen työnkuvaan valmistavat opinnot koetaan välttämättömiksi. Vastuun kantajaksi. Liikunnallistamiseen on luontevaa pyrkiä liikunnanopettajan asiantuntemusta ja työpanosta hyödyntäen. Opintojakso tutustutti opiskelijat myös kouluarjen realiteetteihin. Opintojaksolla etenkin projektityöskentely toisen asteen oppilaitoksessa sekä keskustelut jo opettajina toimivien kanssa tarjosivat opiskelijoille tärkeitä kosketuksia työkenttään
Tärkeä kysymys on, kuinka liikunnanopettaja voi pyrkiä osallistamaan ne oppilaat, joille vallitseva liikuntakulttuuri ei tarjoa mielekästä tapaa osallistua. Mitä työkalupakkiin. Opiskelijat havaitsivat, että koulupäivän liikunnallistamisessa tarvitaan astumista lähelle nuoria ja heidän kokemusmaailmojaan. Yksittäisen toimijan käsiin voi asettaa vain rajallisen määrän vastuuta kokonaisen kulttuurin taivuttelusta. Voiko liikkumisen edistäminen vaatiakin joskus sitä, että liikunnan maailmaa edustava opettaja pysyy etäämmällä ja antaa vastuuta nuorille itselleen. Tarvitaan myös tietoa eri kouluasteilta nuorten kokemuksista koulun tilassa liikkumisesta. Tutkittua tietoa tarvitaan siitä, millainen osa liikunnanopettajalle koulun liikunnallistajana on mielekäs ja realistinen. Ristiriitoja on odotettavissa, mikäli arki liikunnallistamisen haasteissa muodostuu niin pirstaleiksi ja kiireiseksi, ettei liikunnanopettajalla jää aikaa syventyä ammatin ytimessä olevaan kasvatusja liikunnanedistämistyöhön liikuntatuntien puitteissa. Lisätietoja: elina.hasanen@jyu.fi kuten istumisen normit. Opettajaopiskelijat tiedostavat vastuunsa, mutta oikeutus toimijuuteen liikuntatuntien ulkopuolella on epäselvä. Liikunnanopettajan sopivaksi kokema pala vastuuta koulun arjessa ei ehkä ole koulumatkoihin liittyvä kampanjointi tai rahoitushakemusten laadinta vapaa-ajalla. Koulun liikunnallistamisessa ollaan tekemisissä vapaa ehtoiseen toimintaan liittyvien käytäntöjen ja ajattelutapojen muutoksen kanssa. Työkalupakkiin on syytä sisällyttää tietoa ja toimintamalleja, mutta myös arvoihin perustuvaa priorisoinnin kykyä. Mikä on oikeutettua. Kuvat: ELINA HASANEN. Liikkuminen ja ruumiillisuus voivat silti limittyä nuorelle merkityksellisiin asioihin, esimerkiksi kaverisosiaalisuuden kautta. Kun liikuntaa viedään koulun tiloihin ja koulupäivän käytäntöihin lisätään jo valmiiksi aktiivisten osallisuutta – ja samalla toisten tunnetta ulkopuolisuudestaan. Fyysinen aktiivisuus eri muodoissaan ei ole kaikille samalla tavoin mahdollinen tai hyvinvointia koulun tilassa edistävä asia. Liikunnan merkitykset aikuisen liikunnanopettajan, opettajankouluttajan tai liikuntapoliitikkojen maailmassa Kuinka liikunnanopettaja voi pyrkiä osallistamaan ne oppilaat, joille vallitseva liikuntakulttuuri ei tarjoa mielekästä tapaa osallistua. Merkityksellisimmäksi voidaan kokea oppilaiden hyvinvoinnin edistäminen sijoittamalla aikaa kohtaamisiin ja kuuntelemiseen. Kun sukupolvimuutos on nopeaa, tarvittava askel on pitkä. Hankkeessa saatujen kokemusten perusteella liikunnallistamisen työhön tarvitaan runsaasti välineitä, joista vähäisen osan saa tavallisista opettajan opinnoista. 69 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 voivat huomattavasti poiketa siitä, mihin liikunta nuorten elämismaailmoissa sijoittuu. Entä mistä tulee oikeutus osoittaa oppilaille oikeita ajanviettotapoja koulutuntien ulkopuolella, oppilaiden omalla ajalla. Mihin rajaan asti liikunnanopettaja voi pyrkiä vaikuttamaan muiden opettajien ja muiden työntekijöiden työskentelytapoihin ja arjen tottumuksiin. Liikunnan hiki-syke-taidot -maailma ei ole kaikille oma, tuttu ja turvallinen
Tutkimus on osoittanut, että oikein tehdystä liikunnasta on apua moneen vaivaan. Alkuaikoina useimmiten käyttämämme liikuntaresepti oli reipasta kävelyä tunti päivässä tai muuta vastaavaa enintään kohtuukuormitteista liikuntaa. Suomalainen liikuntalääketieteellinen tutkimus kehittyi ripeästi, kansainvälistyi ja osaltaan lisäsi ymmärrystä liikunnan moninaisista terveyshyödyistä. Nyt saa biolääketieteellinen liikuntatutkimus riittää, on aika panostaa käyttäytymistieteelliseen tutkimukseen. 1970-luvulta alkaen olemme toteuttaneet Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksella useita monivuotisia, satunnaistettuja, kontrolloituja liikuntainterventiotutkimuksia. Kuluvan vuosikymmenen alkajaisiksi saimme huolestuttavaa luettavaa valtiovallan taholta. Viime vuosina OKM:lle jätettyjen hakemusten EMERITUS IHMETTELEE T ällä samalla palstalla, noin vuosi sitten, tiivisti emeritusprofessori Matti Uusitupa OKM:n toimeksiannosta tekemänsä liikuntalääketieteen arviointinsa ydinkohtia. Tolkuttoman työlääseen hakuprosessiin sisältyy useita mustia kohtia, jotka voitaisiin helposti korjata.. Mutta miksi näin on käynyt. Tänä päivänä tiedämme myös, että väestön ikääntymisen usein mukanaan tuomiin aivorappeumasairauksiin – Alzheimerin tauti yhtenä esimerkkinä – vaikuttavat paljolti samat vaaratekijät kuin klassisiin valtimosairauksiin. Opetusja kulttuuriministeriön julkaiseman ”Liikuntatieteen uusi suunta” -asiakirjan sanoma oli selvä: Tiedetään jo, että liikunta on terveellistä, joten kansa vain liikkeelle. Toinen hyvä esimerkki tasokkaasta liikuntalääketieteellisestä tutkimuksesta ovat Oulussa tehdyt satunnaistetut, kontrolloidut liikuntainterventiotutkimukset. Tolkuttoman työlääseen hakuprosessiin sisältyy useita mustia kohtia, jotka voitaisiin helposti korjata. 70 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: RAINER RAURAMAA ”Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmälläkin” Matti Uusitupa kirjoittaa edelleen, että liikuntalääketieteessä tarvitaan satunnaistettuja kontrolloituja liikuntainterventiotutkimuksia. Vielä tuolloin ei ollut oikein edes sopivaa tehdä vähänkin kuormittavampia liikuntainterventioita sydän potilaita – maailma on siis aika paljon muuttunut näiltäkin osin viimeisten vuosikymmenten kuluessa. Liikuntatiedettä ja liikuntalääketiedettä Lähestyttäessä 2020-lukua olisi sekä tutkimusrahoituspäätösten valmistelijoiden, että päättäjien hyvä tunnistaa liikuntatieteet ja liikuntalääketiede omiksi tieteen aloikseen. Liikuntalääketieteellisille interventiotutkimuksille OKM:n kautta jaettavaksi tulleista lottorahoista ei ole juurikaan herunut euroja viime vuosina. Siihen tarvitaan – satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus, lyhennettynä RCT. Keskeinen johtopäätös oli, että suomalainen liikuntalääketieteellinen tutkimus on tipahtanut kelkasta, sen kansainvälinen läpäisevyys on romahtanut viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Liikuntalääketieteen tehtävä on sairauksien ehkäisyn ohella erityisesti hoitaa ja kuntouttaa jo sairastuneita potilaita. Uusi suunta – kansainvälinen läpäisevyys. Johtuen alueellisista sairastuvuuseroista oli varsin luonnollista, että etenkin Itä-Suomessa liikuntalääketieteellisen tutkimus fokusoitui sepelvaltimotaudin vaaratekijöihin. Juuri näin, ja juuri niitähän olemme tehneetkin. Teoriassa hakumenettely on objektiivista ja reilua: asiantuntijapaneelit antavat lausuntonsa. Hakija saa, ainakin pyydettäessä, laajemmat perustelut luettavakseen, tosin vasta jälkikäteen. Kun päätökset on naulattu, niistä ei voi valittaa. Sanoma oli selvä: Tiedetään jo, että liikunta on terveellistä, joten kansa vain liikkeelle. Toinen hyvä asetelma on vertaileva vaikuttavuustutkimus. Voisiko emeritusprofessori Uusituvan arvio tutkimuksen kansanvälisestä läpäisemättömyydestä osalta selittyä uusita liikuntapoliittisista tuulista. Apurahaprosessin mustat aukot Apurahahakemuksen laatiminen lienee useimmiten hektinen periodi, jolloin työaika ei tunne mitään tuntirajaa. Esitettyjen (määrällisten) julkaisulukujen valossa arvio on varmasti oikeaan osunut. Silloinen Opetusministeriö oli 1970-luvulla hyvin ajan hermoilla, kun se alkoi suunnata tukea tavallista kansaa koskettavan liikunnan terveysvaikutusten tutkimukseen. Lääketieteellisen hoidon tulee tukeutua näyttöön perustuvaan tietoon
Julkaisuluettelo paisuu, tutkija arvioidaan helposti aikaansaavaksi ja näin uusien apurahojen saanti onkin todennäköistä. Arviointiprosessi vie kaikkinensa sekä aikaa että rahaa. Satun naistettu kontrolloitu koeasetelma ainakin yrittää selvittää syy-seuraussuhteita, joiden tunteminen on hyvien hoitopäätösten perusta. Nykyään on ainakin ykkösluokan julkaisufoorumeilla käytössä selkeä ”CONSORT checklist” eli Consolidated Standards Of Reporting Trial. Syksy yleensä kuluukin siihen, että tutkimustyötä tekevät joutuvat laatimaan useita hakemuksia. OKM voisi, ainakin koemielessä, julistaa apurahoja, joita voi hakea joko arpomalla tai perinteisellä tavalla, mutta vain jommallakummalla tavalla. Niinpä, meriittejä metsästävälle tutkijalle kiusaus voi usein olla hyvinkin suuri välttää aikaa ja vaivaa vaativia kokeellisia interventiotutkimuksia, kun vähällä vaivalla voi saada ”käyttöoikeuden” sopi vaan seurantutkimusaineistoon. Hakemuksen jättämisestä rahoituspäätöksen tekoon menee helposti puoli vuotta, monesti paljon enemmänkin. Pelkkä into ei riitä, tarvitaan myös taloudellisia voimavaroja. Ettei vain kävisi niin, että digitalisaation myötä pseudotiedon tulva kasvaa entisestään 2020 -luvulla. Niin taikka näin. Tutkijallakin pitäisi olla oikeusturvansa. Entäpä jos Loton tuottamat apurahat jaettaisiinkin osittain arpomalla. RAINER RAURAMAA, professori, LKT, LitM Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen ylilääkäri 1980–2015 Sähköposti: rainer.rauramaa@uef.fi OKM voisi, ainakin koemielessä, julistaa apurahoja, joita voi hakea joko arpomalla tai perinteisellä tavalla, mutta vain jommallakummalla tavalla.. Onko tässä mitään järkeä. Monesti on kovin vaikea ymmärtää lausunnonantajien ajatuksenkulkua. Jaettavat avustukset ovat pääosin varsin vaatimattomia. Hyvä näin, sillä kiusallisen usein parhaat tulokset löytyvätkin sekundaari analyyseistä, mutta silloin syy-seurasuhde ei olekaan enää varmalla pohjalla. Toisin on seurantutkimusten kanssa; kun sattuu pääsemään käsiksi isoon ja pitkäkestoiseen seuranta-aineistoon, näyttää ”lappujen” suoltaminen olevan varsin vaivatonta – referee ei juurikaan peräänkuuluta originaalihypoteeseja, riittää kun on ”tilastollisesti merkitsevä” tulos. Samassa yhteydessä on esitettävä tutkimushypoteesit, selkeästi määritelty päätetapahtuma sekä suunnitellut tilastoanalyysit. Se käsittää 25 kohtaa ja tutkimuksen vuokaavion, joilla esitetään tutkimusasetelma, tulosten analysointi ja niiden tulkinta. Vanha viisaus opettaa ”Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmälläkin”. Toisena kategoriana voisi olla todelliset apurahat, jotka ovat suuruudeltaan muutama satatuhatta vuodessa ja niitä voisi hakea esimerkiksi viiden vuoden välein. Tämän suuntaiset akti viteetithan on aina helppo kuitata vain katkeroituneen hakijan purkauksiksi. Satunnaistetut kontrolloidut liikuntainterventiotutkimukset, joita emeritusprofessori Matti Uusitupa aivan aiheellisesti peräänkuuluttaa, ovat erittäin vaativia ja työteliäitä. Näissä hakuprosessi olisi nopea ja niitä voisi hakea kaksi-kolme kertaa vuodessa. Julkaiseminen on tietenkin tärkeä osa tutkimusta, mutta sen ei pitäisi olla sitä kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä – määrä ei milloinkaan voi korvata laatua. Toisaalta epärealistisen pienellä budjetilla esitettyä hanketta ei tulisi koskaan käynnistää, koska tilastollinen voima on laskettava ja liian vähäisellä tutkittavien määrällä ei voida ratkaista tutkimuskysymystä. Nämä hakemukset käsiteltäisiin tutkimusneuvottelupohjalta täysin avoimesti niin, että sekä hakija että arvioitisijat istuvat saman pöydän ääressä. Tietenkin pidetään sopimattomana kyseenalaistaa asiantuntijoiden näkemyksiä. Näihin apurahoihin, tutkimuksen starttirahoihin, ei välttämättä liittyisi mitään pikkutarkkaa tiliselvitystäkään, mutta niillä tulokset tulee tietenkin raportoida. Arpomalla haettavat avustukset voisivat olla suuruudeltaan nykykäytännön mukaisia tavanomaisia, siis muutamia kymmeniä tuhansia euroja per vuosi. Suomalaisen lääketieteellisen tutkimuksen tulevaisuutta käsitelleessä aikakauskirja Duodecimin pääkirjoituksessa vuonna 1985 todettiin, että ”valtaosa julkaisuista oli triviaaleja, tieteen kehityksen kannalta merkityksettömiä ja turhaan painettuja”. Monesti RCT-hankesuunnitelma törmää budjettiin. 71 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 arvioinneissa on ihmetyttänyt paneelin koostumus, ketkä ovatkaan kyllin kelvollisia arvioimaan hankkeet. RCT julkaiseminen oma juttunsa RCT-tulosten julkaiseminen on oma juttunsa. Hakijalla on oikeus saada tietää kuka tai ketkä ovat hakemusta arvioineet, mutta vasta rahoituspäätösten tultua julki. Digitalisoituneessa yhteiskunnassa ei kuitenkaan pitäisi olla juttu eikä mikään antaa paneelin lausunnot hakijalle tarkistettavaksi ennen kuin rahoituspäätökset tehdään. Apurahat arpomalla. Näin voitaisiin kenties välttää turhat väärinkäsitykset ja vastaavat. Tämä luonnollisesti helpottaa sekä raportin laatimista että sen arviointia. Kun päätökset lopulta tulevat onkin pian käsillä aika, jolloin pitää ryhtyä laatimaan raporttia tehdystä työstä! Eipä olekaan mikään ihme, että tutkimuksen rahoittajille jätettyjen hakemusten määrässä on viime aikoina ollut havaittavissa laskua. Monivuotisia isoja interventiohankkeita toteuttava jää usein pahasti jälkeen, ainakin tuotoksen määrän perusteella arvioiden. RCT-hankkeet on vuodesta 2005 alkaen pitänyt rekisteröidä ennakolta
Esimerkiksi psykologian alalta löytyy hieno esimerkki tältä vuodelta PsyHackin (http://www.psyhack.fi) muodossa. Valmistaako liikuntabiologinen koulutus vastaavalla tavalla esimerkiksi liikeantureiden tarjoaman suuren datamäärän käsittelyyn tai jonkin tasoiseen ymmärtämiseen. Ollessani opiskelijavaihdossa Amsterdamissa hieman yllätyin kuinka heille datan käsittelyssä ja visualisoinnissa oli biomekaniikan puolella aivan normaalia jo kandivaiheessa käyttää taulukkolaskentaohjelmia edistyneempiä työkaluja kuten Matlabia. Liikuntabiologian puolella opintojen aikana voi rakentaa itselleen erinomaisen teoriapohjan elimistön mekanismeista ja toiminnasta liikkumisen aikana. Teknologian ja käytännön välimaastoon kaivataan osaavaa liikuntatieteilijää. vuosikurssin biomekaniikan opiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mika.p.peltoniemi@student.jyu.fi OPISKELIJA OUNASTELEE O piskelut aloittaessa harva ymmärtää millaisen tietoaitan päälle pääsee istuutumaan, erityisesti yliopisto-opintojen ajaksi. Tutkimustietoon pohjautuvalla, validoiduilla liikuntateknologialla voisikin olla annettavaa esimerkiksi valmennuksen yksilöllistämiseen. Olen huomannut, että opiskellessa on monessa kohtaa hyödyksi omata hyvät tietotekniset valmiudet. MIKA PELTONIEMI, LitK 5. Omakohtaisesti todettuna opiskelijoiden olisi hyvä pyrkiä jo opintojen aikana soveltamaan oppimaansa viemällä tietoa käytäntöön, esimerkiksi urheiluvalmennuksen puolella. Siinä käytännön osaajia, opiskelijoita ja tutkijoita tuotiin yhteen ratkomaan ongelmatilanteita ja rakentamaan ymmärrystä toisiensa toimintatavoista. Teknologian luovasta ja nykyaikaisesta käytöstä hyvä esimerkki oli myös se, kuinka nopeasti ja laadukkaasti jokaisen taskusta löytyvän älypuhelimen antureilla kyettiin kurssilla demoamaan monia biomekaanisia sovellutuksia. Onko opiskelijoilla kuitenkaan taitoja hyödyntää tutkimustietoa riittävästi käytännön työssä. 72 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: MIKA PELTONIEMI Tutkimus ja käytäntö kättä yhteen lyö. Tietous liikunnan ja urheilun alan tutkimuksesta on mennyt monissa lajeissa paljon eteenpäin, mutta tutkimusta ei koeta edelleenkään kovin käytännönläheiseksi. Kun esimerkiksi nuorella urheilijalla hypyn alastulossa tapahtuu valgus-liikettä, syitä on helpompi lähteä korjaamaan, jos omaa hyvällä mallilla olevan tutkimustietoa soveltavan työkalupakin. Valmistaako liikuntabiologinen koulutus vastaavalla tavalla esimerkiksi liikeantureiden tarjoaman suuren datamäärän käsittelyyn?. Hackathoneissa kokoonnutaan monitieteellisiin tiimeihin, joissa pyritään etsimään ratkaisuja tapahtumassa esiteltyihin haasteisiin. Esimerkiksi ranskalaisen liikuntatieteilijän Yann Le Meurin havainnollistavat infograafit ovat tuoneet tutkimustietoa esille uudella kiinnostavalla tavalla. Nämä taidot voivat kuitenkin olla puutteellisia monella valmistuvallakin. Teknologian hyödyntäminen liikunnassa ja urheilussa on eittämättä kasvamassa perinteisten menetelmien rinnalle. Liikuntatieteellistä tutkimustietoa on nykyään saatavilla tietokannoista muutamalla klikkauksella enemmän kuin elämän aikana kerkeäisi lukemaan. Lääkäreillä voi jo lähitulevaisuudessa olla päätöksenteon tukena tutkimustietoa seulova tekoäly. Lääkärillä voi olla jo lähitulevaisuudessa päätöksenteon tukena tutkimustietoa seulova tekoäly. Urheilun puolella KIHU onkin tehnyt omalla toiminnallaan työtä, jotta valmennus ja tutkimus eivät kulkisi aivan omia polkujaan. Urheiluvammojen määrät ovat kasvussa ja valmennukselta vaaditaan lisää osaamista näiden riskitekijöiden tunnistamiseen ja kontrolloimiseen. Kyetäänkö tutkimustietoa oikeasti viemään käytäntöön tiedon kasvavasta määrästä huolimatta. Tällöin teoriapainoitteisempi opetus saattaa näyttäytyä aiempaa kiinnostavampana, eivätkä teoreettiset konseptit jää irralleen käytännöstä. Niin tieteellisen tutkimustiedon kuin yleisenkin digitaalisen datan määrä kasvaa hurjaa vauhtia. Tiedemaailman rooli tutkimustiedon laadukkaassa popularisoinnissa on erityisesti nykyisen nopean tiedonvälityksen aikana kasvanut. Biomekaniikan ja fysiologian aloilta perusperiaatteet ja mekanismit tuntevan on helpompi nähdä suorituksen ja tuloksen taakse, tulokseen vaikuttaviin tekijöihin. Yksi mielenkiintoinen tapa tutkimustiedon soveltamiseen käytännössä voisi olla startup-kulttuurin kasvaessa tutuksi tulleet yleensä viikonlopun mittaiset, usein teknologiaorientoituneet innovaatiotapahtumat, hackathonit
Jos jotakin tiettyä harjoitusta ei saada tehtyä, tulee stressi että voiko pärjätä ilman sitä. Kaikki asiat mitä tehdään tai jätetään tekemättä, pitää olla perusteltavissa. Kokonaisuuden hallinta harjoitusohjelmissa on minun vastuullani, mutta kuinka paljon urheilija luottaa, kun tuttuja elementtejä on poissa ja uusia elementtejä tilalla. Kollegoilleni valmennus on suunnitelman tekemistä ja siinä tiukasti pysymistä. Kuinka meidän tärkein seurattava muuttuja voi olla jollekin noin paljon menestystä tehneelle yhdentekevä. Voiko kestävyysurheilua tehdä menestyksellä ja oikeasti olla välittämättä laktaattikäyrästä. Hierarkiassa ylempi on yleensä määrännyt ja sillä selvä. Minulla on työssä apunani loistavat valmentajat sekä miesten että naisten joukkueelle. Ja parhaimmillaan sellainen lähestyminen harjoitteluun on tuonut pysäyttävän kovia tuloksia.. Kuinka erilaisena maailma näyttäytyykin, kun on saanut vajaa puoli vuotta työskennellä. 73 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: ILKKA JARVA Mieli avoimeksi monenlaisille ratkaisuille ”S e mies luuli tietävänsä, vaikka ei tiennyt, minä taas en edes luule, kun en tiedäkään”, todetaan Platonin teoksessa Sokrateen puolustuspuhe. Ensimmäisen kysymyksen tästä esitti Tsekin hiihdon menestynein valmentaja, joka tuhahti: ”Oletteko muka saaneet laktaattikäyrän harjoittelulla muuttumaan?” Olin hiukan ymmälläni aluksi ja kerroin kuinka ajattelimme lähinnä seurata missä tilassa urheilijan elimistö on, ja mihin suuntaan harjoittelu on urheilijaa viemässä. En vielä ainakaan väitä tietäväni juuri mitään, mutta paljon olen oppinut. Onkohan sittenkään vallitsevat teoriat kovinkaan hyviä selittämään kestävyysurheilusuoritusta. Miten voikin päätyä huipputulokseen ja muiden huippujen kanssa samankaltaiseen harjoitteluun käyttämällä hyvinkin erilaista filosofiaa. Näköjään voi. Miten kään emme pääse absoluuttiseen totuuteen oike asta ratkaisusta. Miten saada mieli avoimeksi monenlaisille ratkaisuille. On vain olemassa hyviä ja parem pia vaihtoehtoja, mitä seuraavaksi tehdään. Kun muutaman kerran on kollegoiden kanssa vääntänyt jostakin, syntyy luottamusta tuoda ikävämpiäkin asioita esiin. Ja parhaimmillaan sellainen lähestyminen harjoitteluun on tuonut pysäyt tävän kovia tuloksia. Vein siis Tsekkiin ensi töikseni Suomen maastohiihdon kehittämän legendaarisen pikkumattotestin. Joskus sillä valinnalla on merkitystä lopputulokseen, joskus ei. ILKKA JARVA Tšekin hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Sähköposti: jarvailkka@gmail.com Voiko kestävyysurheilua tehdä menestyksellä ja oikeasti olla välittämättä laktaattikäyrästä. N Ä IN M A A IL M A L L A Tiedon suhteellisuus on hyvä asia pitää mielessä. Joskus urheilija ja valmentaja päätyvät erinomaiseen, joskus huonoon vaihtoehtoon. Seuraamme urheilijan harjoitustilaa tekemällä juoksumatolla lyhyen laktaattikäyrätestin kohtuullisen usein. Esimerkkinä voidaan puhua suomalaisen kestävyysharjoittelun pyhästä lehmästä eli laktaattikäyrästä ja aerobisesta eli peruskestävyysharjoittelusta. Tällainen asetelma luo mielenkiintoa päivittäiseenkin valmennukseen. Keväällä sain kunnian aloittaa työskentelyn Tsekin hiihtoliitolle. Olin täynnä itseluottamusta ja uskoin vakaasti suomalaisen maastohiihdon olevan hyvin lähellä totuuden siementä, kun puhutaan kestävyysharjoittelusta. Ja toivottavasti se johtaa siihen voittamiseen, kun se on tässä urheilussa se tavoite. Heidän kärsivällisyytensä ja oppimishalunsa kestää, kun tuon heille uutta ajatusmallia koko ajan. Näköjään voi. Pakkasin mielikuvareppuuni aimo annoksen tieteellisiä faktoja ja suomalaisen maastohiihdon sisäisiä kokemustarinoita. Minulle valmentaminen on tarinan kertomista, jossa edeltävät kappaleet määrittävät paljonkin seuraavan kappaleen tapahtumia. Tsekin tasavallan motto on: ”Pravda vitezi”, eli ”Totuus voittaa.” En ole oikein varma mikä on totta, mutta uskon että tieteellisellä, avoimesti tutkivalla asenteella, pääsen lähemmäksi totuutta. Tämän takia olen toistellut monesti, että kukaan ei ole sataprosenttisesti oikeassa, kun mietitään mikä harjoitus seuraavaksi tehdään. Miten säilyttää urheilijan itseluottamus, kun käyttää hänelle tuntemattomia ratkaisuja. Minun on ollut pakko kehittyä apuvalmentajien mielipiteiden ja tuntemusten kuuntelemisessa, koska urheilijoiden kanssa on kielimuurin takia ymmärrysvajetta. Tsekkiläinen maastohiihto ei ole tottunut keskustelemaan harjoitusohjelmasta. Minusta kaikkien suunnitelmien pitää olla valmiita muutettaviksi jos urheilijan elimistö reagoi eri tavalla kuin on suunniteltu. Näin olen halunnut ajatella tieteestä ja valmentamisesta. Valmentajakollegat ovat hyvillään nimenomaan tästä keskusteluyhteydestä ja siitä, että kaikki työhön liittyvät asiat voidaan altistaa tarkastelulle. Nyt jälkikäteen vasta ymmälläni olenkin
Brundage tahtomattaan vauhditti amatööri-ihanteen likvidointia, kirjoittajat päättelevät. Pihkala ennätti kommentoida myös virtsatestien asettumista olympiaurheiluun. Viktoriaanisen kauden Englannissa keksitty amatörismi ilmenee siten jälkimodernissa ajassa joukkopsykoosia muistuttavana häiriökäyttäytymisenä. Kirjan keskeisiä huomioita on yleispätevän määritelmän mahdottomuus. Ei ihme, että eturivin tarkkailijat kävivät 1930-luvulla kiivailemaan amatöörihassutuksia vastaan. Mitkään lähteet eivät viittaa siihen suuntaan, että minkään maan urheiluväki olisi katsonut Nurmen maineen kärsineen amatöörioikeuksiensa menettämisestä. Tarkennus koskee myös. Tuollaisia pulmia pohdittiin 1800-luvulta lähtien ilman, että olisi päästy kaikki urheilumuodot kattavaan yhteisymmärrykseen. Kaliforniassa vaikuttavien historioitsijoiden Matthew Llewellynin ja John Gleavesin The Rise and Fall of Olympic Amateurism sisältää sen verran vankkaa perustutkimusta ja edeltävän tutkimuksen synteesiä, että ehkä vain pohjoismainen lukija viitsii välillä protestoida sen äärellä. Suomessa nämä keskustelut kiihtyivät Paavo Nurmen tapauksen myötä, tapauksen, jota Llewellyn ja Gleaves asiantuntevasti selostavat. Saman asian ajaisi Tahko Pihkalan ajatteluun paneutuva tutkimus, sillä sekin kattaisi lähes koko 1900-luvun eli amatööriunelman nousun, rappion ja näennäisen äkillisen tuhon. Avery Brundage luopui KOK:n johtajuudesta 1972, ja hänen seuraajillaan oli siinä määrin realiteettien tajua, että seuraavalla vuosikymmenellä upporikkaat tennispelaajat jo esiintyivät virkistysurheilijoita varten perustetuissa kisoissa. Saako amatööri hyväksyä päivärahoja tai kulukorvauksia. ERKKI VETTENNIEMI, YTT Tutkija Sähköposti: erkki.s.vettenniemi@student.jyu.fi L U E T T U A Y leisurheilun äskeisissä MMkisoissa Lontoossa yleisö mylvi ja vihelsi miesten 100 metrin voittajalle, joka oli taannoin kärsinyt lääkerikkeen vuoksi usean vuoden kilpailukiellon. He tosin puhuvat ”häväistystä” urheilijasta. 254 s. Kirjan kannessa poseeraa Jim Thorpe, viisija kymmenottelun voittaja Tukholman kisoista 1912. Onko amatöörillä oikeus hyvitykseen menetetystä työajasta. University of Illinois Press 2016. Llewellyn ja John Gleaves: The Rise and Fall of Olympic Amateurism. Amerikkalainen olympiaherra Avery Brundage jyrähti: lopetetaan mieluummin koko olympialaistouhu kuin annetaan periksi amatööriasiassa! Koska kalifornialaistutkijat nojaavat lähinnä englanninkielisiin teksteihin, heiltä jää juuri tuossa kohdassa huomioimatta väitöskirjatasoinen tutkimus, ruotsalaisen Karin Wikbergin Amatör eller professionist. Urheiluhengen kaltaiset käsitteet ovat toki häilyviä, tulkinnoille alttiita ideaaleja. Kumpi osapuoli osoitti englantilaisiin perinteisesti liitettyä ”urheiluhenkeä”, kyseinen maailmanmestari vai kuohuva katsomo. (2005). kaikkien urheiluihanteiden äitiä, amatööriaatetta, jonka olympiakytköksistä on nyt ilmestynyt mainio monografia. Missä siis viipyy suomalaisen amatööriurheilun historia. Heti toisen maailmansodan jälkeen pohjoismaat pyrkivät Ruotsin johdolla laventamaan amatööriyden tulkintaa, esimerkiksi sallimalla korvaukset kilpailumatkojen vuoksi menetetyistä palkkatuloista. Mitähän se kertoo 2000-luvun ihmisistä, urheiluista ja urheilujulkisuudesta. Ehkä Brundagen olisi kannattanut kuunnella ystäväänsä Lauri ”Tahko” Pihkalaa, joka niin ikään arvosti ”rehkimisen ilosta” tapahtuvaa kisailua, mutta joka oli valmis joustamaan vaikkapa päivärahojen ja stipendien suhteen. Aikaisemmissa töissään Matthew Llewellyn ja John Gleaves ovat jo osoittaneet urheilun lääkesääntöjen selittyvän amatööriaatteella: vain ammattilaisilla oli lupa kohentaa oloaan rohdoilla. Uudella vuosisadalla pikajuoksijatkin ovat rehtejä ammattilaisia, joten vihellyskonsertti Lontoon MM-kisoissa 2017 juontuu menneen maailman olympiaurheilua leimanneista pyhäkouluhyveistä. Tietenkin juoksija, joka oli jo sovittanut rikkeensä ja jonka eleistä ei erottunut ylimieltä. Vanhan johtajan vuoroin moralisoivat, vuoroin tekopyhät kannanotot herättivät lähinnä säälinsekaista ihmettelyä. Thorpelta riistettiin nuo mitalit hänen baseballista saamiensa taskurahoja vuoksi, vaikka voimistelijana tai purjehtijana hän olisi voinut vapaasti kahmia dollareita sivulajeista. Yleisö taas mesosi kuin katujengi: kun oma suosikki ei pärjännyt, se sylki inhokkinsa päälle. Milloin urheilija on amatööri. Ironista kyllä, Kansainvälinen olympiakomitea KOK perusti amatöörikelpoisuutta tutkineen yksikön vasta 1971, vain jokunen vuosi ennen amatörismin luhistumista. Tahkosta taannoin laadittu väitöskirja ei muuten huomioi amatöörikeskustelujen jatkuvaa käymistilaa. 74 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: ERKKI VETTENNIEMI KUN RAHA OLI PAHE Matthew P. Toisaalla he viittaavat sivunumeroiden tarkkuudella ”Osii Viidan” elämäkertaan Ville Ritolasta, vaikka eivät varmasti osaa suomea sen enempää kuin ruotsiakaan
Liikunta synnyttää uusia aivosoluja ja vahvistaa yhteyksiä aivolohkojen välillä. Yksien kansien sisään on koottu kattavasti uusin tutkittu tieto liikunnan eri vaikutuksista aivojen toimintaan ja hyvinvointiin. Tämä tasapaino on erilainen eri ihmisillä. Meillä on useampi stressijärjestelmän ylilyömistä jarruttava keino. ISBN: 9789523003323 me vanhenevat samoin kuin iho, sydän tai keuhkot ja kirja lähtee vastamaan kysymyksiin, miten valintamme näkyvät aivojen toimintakyvyssä ja miten liikunnan kautta voidaan vaikuttaa aivojen kuntoon ja esimerkiksi hidastaa aivojen vanhenemisenprosessia. Stressi tuhoaa hippokampuksen aivosoluja ja liikunta taas tuottaa sinne uusia aivosoluja vaikuttaen siten esimerkiksi muistiin. AivomL U E T T U A. Keho reagoi ahdistukseen, kuten stressiin. Liikunnan on todettu lisäävän GABA-solujen aktiivisuutta nimenomaan aivojen alueilla, joilla stressi yleensä muodostuu. Muiden aivosolujen lisäksi liikunta tuottaa palosammuttimeksikin kutsuttaja GABA-soluja, jotka auttavat rauhoittamaan muita juuri syntyneitä aivosoluja. Liikunta – stressin lieventäjä Kirjan avulla viimeistään ymmärtää, kuinka paljon tuhoa liiallinen stressi meille aiheuttaa. Sujuva aivojen osa-alueiden yhteys näkyy muun muassa toiminnan ohjauksen parantumisena ja siten aloitekyvyssä, suunnitelmallisuudessa sekä keskittymisessä. Liikunnan on todettu rauhoittavan stressijärjestelmää kuntotasosta riippumatta. Pitkään jatkunut fyysinen harjoittelu lisää aivoissa myös BDNF-proteiinin (brain-derived neurotroophic factor) määrää. Säännöllinen liikunta nostaa mielialaa ja on tärkeä hoitomuoto lievissä muun muassa keskivaikeissa masennuksissa. Hansenin mukaan aivomme eivät ole muuttuneet juurikaan 12 000 vuodessa, vaan vain elintapamme, minkä vuoksi aivomme ovat edelleen luolamiesajassa. Olo on levoton ja jopa pelokas, keskittyminen ja rauhoittuminen vaikeaa. Molemmista vastaavat samat aivojen järjestelmät, joten myös keinot helpottamaan oloa ovat kirjan mukaan samat: liikunta. Liikunnan avulla saadaan jo nopeasti hyviä vaikutuksia, mutta suuret rakenteelliset muutokset, kuten aivosolujen muodostuminen ja aivoalueiden välisten yhteyksien vahvistaminen vie aikaa kuukausia. Jos liikunnasta tulee säännöllistä, näiden välittäjäaineiden tasot nousevat ylöspäin pysyen jopa vuorokauden ajan ylempänä. Liikunnan avulla ihokin pysyy kirkkaana, muisti terävänä ja luovuus kukkivana. Ajan myötä myös aivojen verisuonten rakentuminen vahvistuu. Ahdistusta ja stressiä ei aina pystykään erottamaan toisistaan. Hyvin armollista on se, että aivot ovat läpi elämämme muuttuvia. Mantelitumake, joka on aivojen varoitusjärjestelmä ja tunnemuistin paikka, käynnistää stressijärjestelmän. Kun näiden aivoalueiden yhteys toimii, auttaa se myös tunteensäätelyssä. Kirjan lähdeluettelo ja esiin tuodut tutkimustulokset ovat laajat, joten on helppo uskoa kirjan asioiden totuudenperäisyyteen. Aivosolujen aktiviisuutta rauhoittaa myös GABA (gamma-aminobutyric acid). Eräässä tutkimuksessa todettiin stressihormoni kortisolitason pysyvän matalampana stressaavassa tilanteessa juuri ennen tilannetta liikkuneilla peruskunnosta riippumatta verrattuna niihin, jotka eivät olleet liikkuneet. Ne vaikuttavat toisiinsa ja myös joukkoon muita aineita ja ovat tärkeitä psyykkisen vointimme kannalta. Yksi on hippokampus, joka on myös aivojen muistikeskus ja osallistuu paikannukseen. Myös hippokampus oli aktiivisempi ja stressitilanteen jarruttaminen toimi sitäkin kautta paremmin kuin ilman fyysistä aktiivisuutta tilanteeseen tulleilla. Aivot rakentuvat noin 100 miljardista hermosolusta. Veren määrä lisääntyy liikunnan (kirjassa mainittu lajiksi juoksu) aikana aivoissa jopa parikymmentä prosenttia verrattuna istumiseen, minkä katsotaan selittävän osan liikunnan tuomista hyödyistä. Tällä on vaikutusta tunteidensäätelyyn sekä oppimiseen ja aivojen tehokkaaseen työskentelyyn. 75 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: KIRSI VALASTI AIVOVOIMAA LIIKUNNASTA Anders Hansen: Aivovoimaa, näin vahvista aivojasi liikunnalla. Atena 2017. Ruotsalaisen psykiatrin Anders Hansenin kirja Aivovoimaa, näin vahvistat aivojasi liikunnalla (Atena, 2017) on täyttä liikunnan voiman tykitystä aivoille ja lukijalle. Säännöllinen liikunta vahvistaa näiden välistä yhteyttä ja tasapainoa. Liikunta nostaa mielialaa Serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini ovat välittäjäaineita ja kuljettavat viestejä aivosolujen välillä. Tätä BDNF-proteiinia Hansen H idasta aivojen vanhenemista, lisää stressinsietoa, nosta mielialaa ja juokse ahdistus pois. Kielellisen ymmärryksen ja loogisen ajattelun kannalta keskeiset aivoalueet ovat hippokampus ja otsalohko, joihin liikunnan on todet tu aivojen alueista vaikuttavan ehkä kaikkien eniten. Jokainen hermosolu muodostaa yhteyksiä kymmeniin tuhansiin muihin hermosoluihin, jolloin näitä yhteyksiä on vähintään 100 000 miljardia. Liikunta nostaa näiden välittäjäaineiden tasoa ja vaikutus jatkuu tunnin, kaksi liikunnan jälkeen. Liikunta vaikuttaa siten stressiin monin eri tavoin meitä suojelevasti. Fyysinen aktiivisuus vahvistaa periaatteessa kaikkia ajattelutyöhön perustuvia kykyjämme. Stressitilanteissa otsalohkon tehtävänä on puolestaan estää tunteiden ylireagointi. Aivan samoin kuin mantelitumakkeen ja hippokampuksen, on myös mantelitumakkeen ja otsalohkon saatava keskinäinen tasapaino
Kirjan tärkeää viestiä liikkua säännöllisesti olisi voinut pehmentää kannustamalla enemmän liikkumaan siinä lajissa, josta nauttii. Vaikka kirja ei olekaan elämäntaitoopas, ehkä kuitenkin lähes paatoksellisuuden sävyä olisi voinut hiukan lieventää. Ennen kaikkea toivoisin, että kirjan lukevat opettajat, psykiatrisen puolen työntekijät ja eriikäisten ohjaajat. Mutu-kokemusten päälle on helppo liittää kirjasta tulleet tutkimusten tulokset vahvistamaan tietoisuutta itsestä. Puskemisen pakko ja kokonaistilanteen ymmärrys Kirjassa on paljon iskulauseen kaltaisia nostoja ja otsikoita, kuten ”oikea onnellisuuspilleri” ja ”juokse stressi pois”. Myös keskittymiskyky ja tarkkaavaisuus olivat parempia. Kirjan sisältö on onnistuttu hyvin rajaamaan koskemaan vain otsikon mukaisesti liikunnan vaikutusta aivojen toimintaan – ja tutkittua tietoa on paljon. Huomasin lähes hengästyväni kirjaa lukiessa. Hansenin mukaan kaikkein parasta aivojen toiminnalle on juosta vähintään kolme kertaa viikossa 45 minuuttia kerrallaan ja nostaa syke kunnolla. Säännöllisesti liikuntaa harrastaneiden muisti säilyi merkittävästi parempana kuin ei-liikkuvien. Anders Hansen on tarttunut jämäkästi erittäin tärkeään aiheeseen. 76 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 kutsuu kirjassa ihmeaineeksi. Muisti, vanheneminen ja liikunta Eräässä tutkimuksessa seurattiin melkein 20 000 ja iältään 70–80-vuotiasta henkilöä pitkäaikaisesti, yli kaksikymmentä vuotta. Sen kun vain hikoilee ja hengästyy. Se suojaa aivosoluja, vahvistaa aivosolujen välisiä yhteyksiä ja on tärkeää mielialalle ja oppimiselle. Moni varmasti toivoisi, että elämä olisi näin helppoa eikä eteen tulisi vuorovaikutuksellisia konflikteja eikä oman elämän kipupisteiden kohtaamista tarvitsisi tehdä. KIRSI VALASTI Ammattivalmentaja, psykoterapeutti, toimintaterapeutti Helsinki Kirjan avulla saa ytimekkäästi syvän tietopohjan omille kokemuksille esimerkiksi siitä, miksi lenkin jälkeen on usein niin hyvä olo tai miten keho reagoi stressiin.. Kirjassa on pieni maininta vakavan ja keskivaikean masennuksen terapiaja lääkehoidon tärkeydestä sekä siitä, miksi me emme kaikesta tiedosta huolimatta ota liikuntaohjeesta vaarin. Moni meistä on varmasti huomannutkin, että kovassa urheilusuorituksessa ei uusia ideoita edes pysty miettimään. Kaikki eivät kuitenkaan pidä juoksemisesta eikä tarvitsekaan pitää. Liikunta on siten merkittävä keino hidastaa iän tuomaa aivojen toimintakykymme laskua. Tosin tutkimukset on tehty pitkälti kyseisillä lajeilla (juoksu, käve ly, pyöräily) vähentämään erilaisten muuttujien määrää. Liikunta hidastaa aivojen vanhenemista sekä hippokampuksessa että otsalohkon alueella eli ikääntymisen kannalta ongelmallisimmilla alueilla. Sopivasta liikunnan määrästä aivojen toiminnan eri osaalueisiin, kuten muistiin, BDNFtason nostamiseen tai luovuuteen, on annet tu selkeät ohjeet. Se on hyvä kirja kaikille. Kirjan avulla saa ytimekkäästi syvän tietopohjan omille kokemuksille esimerkiksi siitä, miksi lenkin jälkeen on usein niin hyvä olo tai miten keho reagoi stressiin. Väärässä tilanteessa ne aiheuttavat sen sijaan entistä enemmän syyllisyyttä ja häpeää. Yhtä monella on kuitenkin itsestä tai läheisestä kokemus siitä, että harvoin tällaiset ohjeet yksin auttavat
Vaikka oma huippu-urheilutausta ei ole välttämätön edellytys ollakseen hyvä juoksuvalmentaja tai juoksukoulun ohjaaja, tulisi henkilöllä näissä tehtävissä olla edes jonkinlaista valmennustietoa kestävyysjuoksuharjoittelun perusteista, sillä liian heppoisin tiedoin tehdyt juoksuohjelmat aloitteleville L U E T T U A. Juoksemisen ilo. Vaikka kilpajuoksijoiden määrät ovat laskeneet, yhä useampi on innostunut juoksemisesta kuntoilumielessä. Kuntoilun massatapahtumat vetävät mukaan suuria joukkoja, eikä viime aikojen polkujuoksubuumi ole ainakaan vähentänyt juoksuinnostusta. Kuntoilun kaupallistumisen myötä juoksuharjoittelun ”asiantuntijoiksi” on ilmaantunut hyvinkin kirjavaa joukkoa, joista osalla ei ole itsellään minkäänlaista aiempaa kilpajuoksutai valmennustaustaa. Hyvä juoksu. 76 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: TUOMAS ZACHEUS MONIPUOLINEN JUOKSUKIRJA ALOITTELEVILLE JUOKSIJOILLE -JA VÄHÄN MUILLEKIN Valasti, Kirsi. Fitra 2017, 174s. ISBN 978-952-7196-12-0 uoksu on nykypäivänä muodikasta liikuntaa
Niinpä, jos henkilö päättää kirjoittaa juoksuoppaan ja valmentaa kuntojuoksijoita, hänen on syytä tietää mistä puhuu, eikä luulla tietävänsä. Koska juostessa juoksija on itse omien ajatustensa kanssa, juoksemalla on mahdollista kehittää omaa ajatteluaan ja tietoisuuttaan. Kaiken kaikkiaan Kirsi Valastin kirja ”Hyvä juoksu. Kovan maksimikestävyyden sijaan kuntojuoksija voi hakea askeleeseensa lennokkuutta ja hioa juoksutekniikkaansa muun muassa sellaisten nopeuskestävyysharjoitusten avulla, joissa teho ei nouse liian kovaksi (niin sanotut ”hapottomat” vedot, joissa juoksun rentous säilyy ja voimakasta veren laktaattipitoisuuden nousua aiheuttamaa repimistä vältetään). Kokemus juoksijana näkyy tekstissä Kaikki kirjan luvut ovat tärkeitä ja sisältävät painavaa asiaa, mutta jos luvut pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen ja ajatella asiaa aloittelevan juoksijan kannalta, on ensinnäkin välttämätöntä tutustua kestävyyden eri osa-alueisiin: peruskestävyyteen, vauhtikestävyyteen ja maksimikestävyyteen (luku 3). Juoksuvarusteista on myös oma lukunsa, mutta kirjan ansioksi on nostettava se, että se ei sorru mainostamaan mitään tietyn merkkistä tuotetta tai suosittelemaan juoksuun mahdollisimman paljon mitä kummallisempia vempaimia, vaan kertoo niiden hyvät ja huonot puolet sekä painottaa harrastajaa myös opettelemaan oman kehonsa kuuntelua ilman jatkuvaa mittaamista. Niitä hän ei suosittele kuntoilijain tekevän säännöllisesti, vaan lähinnä poikkeustapauksina esimerkiksi juoksuporukan testijuoksuina. Sen sijaan henkisen puolen vahvistamisessa kehi tettävää lienee kaikilla juoksijoilla. Välillä kuntojuoksijan on toki vierailtava myös vahtikestävyysalueella, jos hän haluaa kehittyä ja saada uusia ärsykkeitä, mutta maksimikestävyysharjoittelun käyttämisessä Valasti neuvoo kuntoilijoita olemaan erittäin varovaisia. Kirja on jaettu 11 lukuun. Huuhaata on maailma pullollaan, mutta onneksi joukkoon mahtuu edelleen Valastin ”Hyvän juoksun” kaltaisia teoksia, jotka perustuvat oikeasti tietoon ja kokemukseen, eikä rahan tekemiseen ihmisten hyväuskoisuuden kustannuksella vailla kunnollista sisältöä. Siinä Valastin kirja eroaa monista vastaavista, että hän tuo ansiokkaasti esiin myös arjen vaatimukset ja henkisten asioiden merkityksen harjoittelun rytmittämisessä. Nimen omaan tässä näkyy Valastin pitkä kokemus juoksijana, sillä urallaan hän on nähnyt jos jonkinlaista valmentajaa ja harjoitusohjelmaa. Tästä Valasti antaa esimerkkinä 11 erilaista harjoitusta, joilla juoksija voi juostessaan vapautua stressistä, menneiden vatvomisesta ja tulevaisuuden murehtimisesta sekä keskittyä nykyhetkeen. Nähdäkseni suurin. Valastin 5 000 metrin ennätys (15.10.52) vuodelta 2004 on Suomen kaikkien aikojen tilaston toiseksi nopein. Itse asiassa luku 10 on niin tärkeä, että Valasti olisi voinut kirjoittaa asiasta enemmänkin. Toisinaan asiantuntemattomat juoksukoulujen vetäjät laittavat ihmiset vetämään kovatehoisia vetoharjoituksia, vaikka näillä ihmisillä ei ole takanaan aiemman juoksuharjoittelun muodostamaa pohjaa kestää tällaisia harjoituksia. Mielenrauhaa ja keskittymistä Itse pidän myös juoksun mielenrauhaa ja keskittymiskykyä kuvaavaa osiota (luku 10) eräänä kirjan tärkeimmistä, sillä aikaan ja paikkaan sitoutumattomana yksilölajina juoksu on mitä mainioin laji näiden asioiden kehittämiseen. Juoksemisen ilo” on monipuolisuutensa ja asiantuntemuksensa ansiosta erittäin tervetullut teos suureen ja varsin vaihtelevatasoiseen juoksukirjojen joukkoon. Juoksemisen ilo” luki essa ei jää pienintäkään epäilystä kirjoittajan asiantuntemuksesta. Suurimman osan kestävyysjuoksuharjoittelusta tulee tapahtua peruskestävyysalueella, mutta sen ei tarvitse silti olla tasapaksua junnausta, vaan peruskestävyysharjoittelussakin tulee olla vaihtelua muun muassa eri juoksualustojen, reittien, lenkkien pituuksien ym. Sen lisäksi hän on toiminut jo vuosia juoksuvalmennuksen parissa ja harrastaa edelleen juoksemista. Harjoittelun rytmitystä kuvaavassa luvussa on jopa erillinen, pelkästään naisjuoksijoille tarkoitettu osa, jollaista ei useinkaan löydy miespuolisten juoksuvalmentajien oppaista. Rytmi, raamit ja harjoittelun mielekkyys Erittäin tärkeä on myös harjoittelun rytmitystä käsittelevä luku neljä, sillä jos erityyppisten harjoitusten rytmitys on kunnossa, vältetään ensinnäkin tasapaksu puurtaminen, jolloin keho ei saa uusia ärsykkeitä ja toisaalta rasituksen nousu liian kovaksi. Niinpä Valastin uunituoretta teosta ”Hyvä juoksu. Näin teos välttyy uppoamasta kaupallisuuden ja tuotteistamisen pahimpaan suohon. Hän on kulkenut juoksu-urallaan pitkän tien aina ikäkausikilpailuista olympialaisiin. ”Hyvä juoksu” on monipuolinen teos, jonka kohderyhmä ovat juoksua vähän harrastaneet, mutta myös juoksua pidempään harrastaneet saattavat löytää siitä uusia näkökulmia harjoitteluunsa ja elämäänsä. Valasti sen sijaan korostaa sitä, että harjoittelu voi olla monipuolista ilman, että se on liian kovatehoista ja kuluttavaa. muodossa. Kirsi Valasti tietää. Kevyiden ja kovempien harjoitusten on siis seurattava toisiaan unohtamatta levon merkitystä. Tästä luvusta on varmasti hyötyä myös kokeneemmille juoksijoille, jotka saattavat tietää juoksuharjoittelun fyysiset perusperiaatteet. Kirjassa on runsaasti kuvia, mikä onkin välttämätöntä juoksutekniikkaja koordinaatio-, kuntopiiri-, loikka-, venyttelyja liikkuvuusharjoitusesimerkeissä. TUOMAS ZACHEUS, KT Tutkijatohtori Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto Sähköposti: tuzach@utu.fi kuntoilijoille voivat pahimmillaan olla jopa vaarallisia. Näiden oikeanlainen rytmittäminen mahdollistaa kunnon nousun ja harjoittelun mielekkyyden. Se sisältää paitsi juoksun fyysisen puolen harjoittelun perusperiaatteineen, harjoitusohjelmineen, harjoittelun rytmityksineen, juoksutekniikkavinkkeineen, lihaskuntoharjoitteluineen, myös juoksun henkisen puolen. 77 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 vaara aloitteleville kuntoilijoille ovat omaan kuntoon nähden liian kovalla teholla tehdyt harjoitukset, jotka johtavat ennen pitkää suorituskyvyn romahtamiseen, vammoihin ja juoksuinnon lopahtamiseen. Se on kovaa luokkaa
Mikäli Irlanti olisi selvinnyt lopputurnaukseen, tämä olisi lisännyt turistimäärää lopputurnausvuonna 8 234:lla. Jalkapallon MM-kisoihin päässeillä mailla on eroja – myös isäntämaan turismitulojen kannalta V uonna 2009 käydyn jalkapallon MMkisojen jatkokarsintaottelun jatkoajalla ranskalaishyökkääjä Thierry Henry otti pallon kädellä rangaistusalueella haltuunsa ja alusti maansa ratkaisumaalin Irlantia vastaan. Cassidyn tutkimuksen mukaan yhdysvaltaislehdistössä on nähtävissä merkkejä muutoksesta. 2017. Vaikka Collins oli ensimmäinen miespuolinen aktiivi ”julkihomo” yhdysvaltalaisessa joukkueurheilussa, nuoremmasta ja ammattilaisuransa kynnyksellä olevasta Samista uutisointiin uransa ehtoopuolella olevaa Collinsia enemmän. Inching Away From the Toy Department: Daily Newspaper Sports Coverage of Jason Collins’ and Michael Sam’s Coming Out. Aineistosta hän etsi urheilijoita vertaillen vastauksia kysymyksiin uutisoinnin 1) määrästä ja ajoituksesta, 2) aikaperspektiivistä (mennyt / nykyhetki / tulevaisuus), 3) tarkastelukehyksestä (yksilö / urheiluyhteisö / homo urheilija / yhteiskunta / kansainvälisyys) sekä 4) aikaperspektiivin ja tarkastelukehyksen välisistä yhteyksistä. Tutkija näkee eroa selittäväksi tekijäksi ilmoituksien poikkeavat ajoitukset: Collins teki ilmoituksen pelikauden ulkopuolella ja Sam muutamia viikkoja ennen NFL-ammattilaissarjan varaustilaisuutta. Tutkimuksessa hyödynnetään maakohtaisia tilastotietoja Etelä-Afrikan turistivirroista vuosilta 1995–2013 ja yksittäisen lentämällä maahan saapuneen turistin keskimääräistä kulutusta vuonna 2010 (740 €*). T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a Uutisointi keskittyi oletetusti ilmoituksia seuranneiden päivien ajalle. 78 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: ANTTI LAINE Urheilijat ”ulos kaapista” – urheilujournalismi ulos leluosastolta. William P. Communication & Sport 5(5) 534–553. Yhteiskunnallisessa kehyksessä urheilijoiden ilmoituksia tarkasteltiin lehdissä niukalti, mutta urheiluyhteisöllisessä kehyksessä – ongelmakeskeisestä lähestymistapaa käyttäen – melko runsaasti. Juttuja kehystettiin myös niillä haasteilla, joita homot urhei lijat yleisemminkin kohtaavat. LÄHDE: Cassidy, W. Virhe jäi erotuomareilta näkemättä ja Ranska selvisi seuraavana vuonna Etelä-Afrikassa pelattuun lopputurnaukseen. On esitetty, että urheilutoimittajat eivät harjoita tutkivaa journalismia tai pohdi ajankohtaisten aiheiden yhteiskunnallisia yhteyksiä, vaan tukeutuvat virallisiin lähteisiin ja välittävät heille kohdistettua informaatiota eteenpäin. Tutkimuksen mukaan Ranskan selviäminen lopputurnaukseen tarkoitti 36 482 turistin lisäystä turistimääriin lopputurnausvuonna ja 60 960 lisäystä sitä seuranneiden kolmen vuoden aikana. Tutkijan mukaan tämän tyyppinen uutisointi soveltuu näytöksi siitä, että metaforaan urheilujournalismista journalismin tavaratalon leluosastona tulee suhtautua varauksellisesti. Tarkastelussa ovat kaikki lopputurnaukseen selvinneet vierasmaat (31). Cassidy käytti aineistonaan yhdysvaltalaislehdistön uutisointia kahden aktiivin huippu-urheilijan ”kaapista ulostulosta”. P. Johan Fourie ja Maria Santana-Gallego osoittavat tutkimuksessaan, että kisojen isäntämaan kannalta maali oli taloudellisesti kannattava. Nykyhetki ja yksilökehys korostuivat uutisoinnissa, mitä tutkija piti asian luonne huomioiden odotettuna. Lisäksi tutkimuksessa esitetään laskennallinen arvio siitä, millainen vaikutus lopputurnauspaikalla olisi ollut tiettyjen lopputurnauksen ulkopuolelle jääneiden maiden turistija tulovirtoihin isäntämaahan. NBA-koripalloammattilainen Jason Collins kertoi vuonna 2013 julkisesti olevansa homo ja seuraavana vuonna lupaava amerikkalaisen jalkapallon yliopistopelaaja Michael Sam seurasi perässä. Tietojen perusteella selvitetään lopputurnauksen vaikutusta turistimääriin ja turistien rahamääräiseen kulutukseen lopputurnausvuoden sekä sitä seuranneiden kolmen vuoden ajalta. U rheilujournalismia on usein syytetty kritiikittömäksi, journalismin tavaratalon leluosastoksi. Tutkimusaineiston Cassidy keräsi ilmoituksia seuranneiden 30 päivän ajalta
79 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 ja 14 784:lla sitä seuranneiden kolmen vuoden aikana. Journal of Sports Economics 18(7) 750–766. *Tutkimuksessa rahasummat esitetään Etelä-Afrikan randeina. 2017. Esimerkiksi Venäjän häviäminen Slovenialle tarkoitti 5,5 miljoonaa euroa pienempää turistien kuluttamaa rahamäärää neljän tutkitun vuoden aikana. Euromääräisesti Ranskan selviäminen kisoihin toi neljässä vuodessa (2010–2013) runsaat 72 miljoonaa lisää turistien rahaa Etelä-Afrikkaan, kun Irlannin osalta vastaava lukema olisi ollut runsaat 17 miljoonaa euroa. Randit on tätä juttua varten muunnettu euroiksi 19.9.2017 aikaisella valuuttakurssilla. The Invisible Hand of Thierry Henry: How World Cup Qualification Influences Host Country Tourist Arrivals. LÄHDE: Fourie, J. & Santana-Gallego, M. ANTTI LAINE, LitT Yliopistotutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: antti.laine@jyu.fi. Kaikilta osin jatkokarsinnat eivät kuitenkaan menneet isäntämaan talouden kannalta suotuisasti
Vastaavasti opettajat pitivät tärkeänä sitä, että oppilaat saavuttavat liikuntaan ja liikkumiseen liittyviä tiedollisia tavoitteita, mutta vain kolmannes opettajista arvioi tiedollisten tavoitteiden saavuttamista. Ruotsalaisessa tutkimuksessa haastateltiin 23 uran eri vaiheissa olevaa liikunnanopettajaa ja selvitettiin miten he suhtautuvat liikunnanopettajan työhön liittyvään fyysiseen kosketukseen. Opettajat ilmoittivat lähes yksimielisesti, että oppilaan arvioinnin ensisijainen tehtävä on tukea oppilaan oppimista. Opettajat olivat yhtä mieltä siitä, että fyysinen. Tulokset osoittavat koululiikunnan arvioinnin olevan melko laadukasta ja pohjautuvan selkeisiin kriteereihin. LÄHDE: Borghouts LB, Slingerland M, Haerens L. Hollantilainen tutkimusryhmä selvitti liikunnanopetuksen arviointikäytänteitä, opettajien käsityksiä arvioinnin tehtävistä sekä sitä, vastaako oppilasarvioinnin pohjalla käytettävät kriteerit liikunnanopetuksen tavoitteita. Arviointi pohjautui ensisijaisesti oppilaiden tarkkailuun liikuntatunneilla ja arvioinnin apuna käytettiin mitattuja tuloksia fyysisestä kunnosta ja suorituskyvystä. Vaikka opettajat pitivät arviointia tärkeänä osana opetusta, vain murto-osalla opettajista oppilasarviointi oli linjassa oppimistavoitteiden kanssa. Näyttäisi siltä, että usein oppimisen tavoitteet eroavat siitä, mitä todellisuudessa arvioidaan. Opettajilta kysyttiin myös millaisin strategioin he selviävät tilanteista, jotka edellyttävät koskettamista ja miten he pyrkivät välttämään koskettamiseen liittyviä väärinkäsityksiä. Assessment quality and practices in secondary PE in the Netherlands. Kyselytutkimukseen osallistui 260 liikunnanopettajaa. Vaikka opettajat eivät pitäneet kunnon kohottamista tärkeänä, suurin osa vastaajista ilmoitti mittaavansa kunto-ominaisuuksia ja käyttävänsä näitä yhtenä arvioinnin perusteena. Tutkimus toi esiin myös muutamia epäkohtia. DOI: 10.1080/17408989.2016.1241226 Fyysinen kosketus liikunnanopetuksessa arveluttaa opettajia ulkinen keskustelu leimaa sukupolvien välisen kosketuksen lasta ja nuorta loukkaavaksi ja liittää siihen usein seksuaalisen sävyn. Parhaassa tapauksessa se edistää oppimista, lisää oppilaiden motivaatiota tunneilla ja on linjassa opetuksen tavoitteiden kanssa. A rviointi on tärkeä osa liikunnanopetusta. Physical Education and Sport Pedagogy, 22:5, 473-489, 2017. Liikunnanopettajat joutuvat usein tilanteisiin, joissa koskettaminen on välttämätöntä esimerkiksi oppilaan turvallisuuden takaamiseksi. Kysymykset lastensuojelusta ja koskemattomuuden turvaamisesta ulottuvat myös liikunnanopettajien työkentälle. Tutkijat toivovat monitasoista yhteistyötä ja kriittistä keskustelua, jonka pohjalta voidaan luoda toimivia arviointikäytänteitä. 79 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a Teksti: NELLI LYYRA Arviointi – oppimisen tukemista vai kunnon mittaamista
Välttelijät välttivät kaikkea koskettamista, varoivat katsomasta liian pitkään ja kiersivät pukuhuoneet mahdollisimman kaukaa. Kaksi strategiaa oli tunnistettavissa: välttelyn ja vähättelyn strategiat. DOI: 10.1080/02701367.2017.1342495 Artikkelin kirjoittaja, Catherine Ennis, on pitkän uran tehnyt ja ansioitunut liikuntakasvatuksen emeritusprofessori, joka on toiminut muun muassa Yhdysvalloissa kansallisen National Academy of Kinesiology -järjestön johtajana sekä yhdysvaltalaisen liikuntapedagogiikan kattojärjestön, Society of Health and Physical Educators (SHAPE), presidenttinä. Liikunnanopetuksen pitäisi olla oppilaan ajatuksia haastavaa ja keskittymistä vaativaa, sen pitäisi pohjautua yksilön motivaatioon tai ainakin onnistua herättämään sisäinen motivaatio ja ennen kaikkea opetuksen tulisi olla yksilölle merkityksellistä. Näiden ehtojen täyttyessä ollaan askel lähempänä koululiikunnan tärkeintä tavoitetta -elinikäisen liikuntakipinän syttymistä. Artikkeli pohjautuu hänen viimeiseen puheenvuoroonsa SHAPE America -järjestön kongressissa. Koskemiseen liittyviä väärinkäsityksiä voidaan välttää tilanneherkkyydellä ja luomalla oppilaisiin hyvä ja luottavainen suhde. 80 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 kanssakäyminen ja kosketus on tarpeellinen ja joissakin tilanteissa välttämätön osa liikunnanopetusta. Catherine Ennis pyrki katsomaan hyvän opetuksen pintaa syvemmälle ja pohti, millainen opetus tähtää aidosti elinikäiseen liikunnalliseen elämäntapaan. Tiedetään, että hyvä opetus on motivoivaa, aktivoi oppilaan osallistumaan. He olivat tietoisia myös käynnissä olevasta keskustelusta. Tiedetään myös, että esimerkiksi oppimiseen käytetty aika on merkittävin oppimiseen vaikuttava tekijä – etenkin tilanteessa, jossa tavoitteena on taidon oppi minen tai kunnon kohottaminen. Uudistava koululiikunta pohjautuu liikuntapsykologian teorioihin motivaatiosta, merkityksestä ja tietoisuudesta. Uudenlaista otetta opetukseen kuvataan käsitteellä Uudistava koululiikunta (engl. Educating students for a lifetime of physical activity: Enhancing mindfulness, motivation, and meaning. Ensisijainen kosketukseen liittyvä pelko oli mahdollinen väärinkäsitys ja sitä seuraava kyseenalainen maine oppilaiden ja vanhempien keskuudessa. LÄHDE: Ennis, CD. transformative physical education). Koululiikunnalta kuitenkin toivotaan enemmän. Vähättelijät käsittelivät koskemista esimerkiksi huumorin keinoin. Hyvä opetus pohjautuu oppimistavoitteisiin ja auttaa oppilaita myös saavuttamaan oppiaineelle asetetut tavoitteet. DOI: 10.1177/1356336X15622159 Uudistuva koululiikunta on merkityksellistä, motivoivaa ja vaatii ajattelun taitoja V iime vuosikymmeninä tutkimusresursseja on kohdennettu hyvän opetuksen ja hyvän opettajan tunnuspiirteiden selvittämiseen. Research Quarterly for Exercise and Sport, 88:3, 241-250, 2017. LÄHDE: Öhman M. Ei riitä, että tunnit ovat hyvin järjestettyjä ja toimintaa täynnä ellei niiden aikana onnistuta sytyttämään kipinää omaehtoiseen liikkumiseen kouluajan ulkopuolella.. Ennis menehtyi 8.4.2017. Vähättelijät eivät pitäneet koskettamista merkittävänä riskinä väärinymmärrykselle ja halusivat esimerkillään osoittaa sen olevan luonnollinen osa vuorovaikutusta. Ei riitä, että oppimistavoitteet saavutetaan oppitunneilla tai että tunnit ovat hyvin järjestettyjä ja toimintaa täynnä, ellei niiden aikana onnistuta sytyttämään kipinää omaehtoiseen liikkumiseen kouluajan ulkopuolella. European Physical Education Review, 23:3, 297310, 2017. Losing touch –Teachers’ self-regulation in physical education. Onko fyysisen kontaktin välttäminen paras tapa luoda turvallinen oppimisympäristö. Tutkija haastaa kuitenkin pohtimaan, mitä lastensuojelu todella tarkoittaa ja onko fyysisen kontaktin välttäminen paras tapa luoda turvallinen oppimisympäristö. NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi Koskemiseen liittyviä väärinkäsityksiä voidaan välttää tilanneherkkyydellä
Tutkijat ehdottivat, että vanhempien koulutuksissa olisi hyvä keskittyä vanhempien sitouttamiseen toimintaan luomalla turvallinen ja avoin oppimisympäristö antamalla vanhemmille mahdollisuus vaikuttaa koulutuksen sisältöön. 2017. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a V älittävän ilmapiirin on osoitettu tukevan hyvää vuorovaikutussuhdetta valmentajan ja pelaajien välillä. Välittävää ympäristöä tulee luoda suunnitelmallisesti, tarkoituksenmukaisesti ja koko kausi huomioiden. Valmentajien tulisikin miettiä omaa valmennusfilosofiaansa, henkilökohtaisia vahvuuksiaan, ympäristöään ja urheilijoitaan löytääkseen parhaat toimintatavat. & Guivernau, M. Välittävä valmentaja arvostaa jokaista urheilijaansa, järjestää aikaa heitä varten ja tunnistaa heidän tarpeensa. Tutkijat ehdottivatkin, että tietoa lisäävää koulutusta tulisi järjestää etenkin lajia aloittelevien nuorten vanhemmille. Setting the SCENE: Developing a caring youth sport environment. Samoin kannustamalla vanhempia jakamaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan toisten vanhempien kanssa sekä järjestämällä koulutus siten, että mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua ja tarjoamalla vanhempia tukevia oppimateriaaleja. (4) Valmentajan tulee toimia esimerkkinä siitä, mitä itsestä ja toisista huolehtiminen tarkoittaa. (2) Valmentajan tulee tuntea jokainen valmennettava sekä urheilijana että yksilönä ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan. Kyseessä oli toimintatutkimus, jossa järjestettiin kuusi tapaamista viidestä kymmeneen vuotiaiden tennistä harrastavien lasten vanhemmille. Koulutus vaikutti myös vanhempien uskomuksiin, asenteisiin ja arvoihin sekä lisäsi heidän itseluottamustaan tennispelaajan vanhempana. Gano-Overway ja Guivernau esittivät viisi strategiaa, joiden avulla valmentajat voivat luoda välittävää ilma piiriä joukkueessa. DOI: 10.1080/21520704.2017.1343214 Vanhempien kouluttamisella on merkitystä A iemmat tutkimukset osoittavat, että urheilevien nuorten vanhemmat hyötyisivät urheilijan kehitysvaiheen huomioivasta koulutuksesta ja tuesta. Journal of Sport Psychology in Action. (1) Valmentajan tulee tukea urheilijoitaan. LÄHDE: Gano-Overway, L. Koulutus paransi vanhempien ymmärrystä lajista, liikuntaympäristöstä, lasten psykososiaalisista tarpeista, ja lahjakkaiden nuorten kehityspoluista. Qualitative Research in Sport, Exercise and Health, 9(5), 600-618. (3) Valmentajan tulee vastata urheilijan tarpeisiin sekä tukea heidän autonomiaansa (esimerkiksi antamalla heille valintaja aloitemahdollisuuksia) ja henkilökohtaista kehitystään. LÄHDE: Thrower, S.N., Harwood, C G., & Spray, C.M. Se parantaa motivaatiota, tukee nuorten myönteistä kehitystä ja vahvistaa sitoutumista joukkueen toimintaan. Koulutuksessa välitettyjä viestejä tulisi myös myöhemmin vahvistaa valmentajien ja muiden seuratoimijoiden toimesta. Koulutus järjestettiin kolmessa tenniskeskuksessa Isossa-Britanniassa ja keskimäärin 22 vanhempaa osallistui tapahtumiin. (5) Valmentajan tulee luoda fyysisesti ja psykologisesti turvallinen ympäristö. Paras tapa on kuunnella urheilijoiden tunteita, toiveita, mielipiteitä ja tarpeita. Tutkijat korostavat, että välittämisen pitää olla aitoa. 2017. Koulutuksen aikana vanhempien kommunikointitaidot kehittyivät, mikä johti siihen, että he pystyivät paremmin tukemaan lapsiaan. Vanhemmat pystyivät kokoamaan tietoa eri lähteistä ja tilanteista sekä kehittämään organisointiin ja päätöksen tekoon liittyviä taitoja sekä muita henkilökohtaisiaja vuorovaikutustaitoja. Educating and supporting tennis parents: an action research study. DOI: 10.1080/2159676X.2017.1341947. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen vaikutus näyttöön perustuvalla ja tiettyyn nuorten kehityksen vaiheeseen keskittyvällä urheilevien nuorten vanhempien koulutuksella on. Sitä voi rakentaa muun muassa tervehtimällä jokaista heidän saapuessaan, järjestämällä urheilijoille mahdollisuuksia oppia tuntemaan toinen toisensa, huomioimalla urheilijat yksilöinä sekä opettamalla heille toinen toistensa kunnioittamista. 81 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Miten luoda välittävä ilmapiiri
Italiassa puolestaan dopingin käyttö oli tutkimuksen mukaan huomattavasti vähäisempää, mutta vastanneet olivat pääasiassa yliopisto-opiskelijoita. Frontiers in Psychology, 8 (717), 1-9. Yleisimpiä syitä dopingista pidättäytymiselle olivat huoli mahdollisista haitallisista terveysvaikutuksista, halu saada selville mitä pystyy saavuttamaan luonnollisesti ilman dopingia ja se, että tarvetta käyttämiselle ei ollut. LÄHDE: Lazuras, L., Barkoukis, V., Loukovitis, A., Brand, R., Hudson, A., Mallia, L., Michaelides, M., Muzi, M., Petróczi, A., & Zelli, A. “I want it all, and I want it now”: Lifetime prevalence and reasons for using and abstaining from controlled performance and appearance enhancing substance (PAES) among young exercisers and amateur athletes in five European countries. Lazurasin ja tutkimusryhmän tarkoituksena oli selvittää suoritusta ja ulkonäköä parantavien doping aineiden käytön yleisyyttä harrasteurheilijoiden parissa viidessä Euroopan maassa. Tutkijoiden mukaan hyödyllistä voisi olla etenkin dopingin pitkän aikavälin haittavaikutusten korostaminen. 2017. Kreikassa ja Kyproksella käyttö oli huomattavasti muita maita yleisempää. Yleisimpiä syitä dopingin käyttöön olivat haluttujen tulosten saavuttaminen nopeammin, omien fyysisten rajojen testaaminen ja nopeampi palautuminen harjoituksen jälkeen. Dopingin käytön tai käytöstä pidättäytymisen syissä ei löydetty merkittäviä eroja maiden välillä. Ehkäiseville toimille ja anti-doping koulutukselle on siis tarvetta myös harrasteurheilussa. DOI: 10.3389/fpsyg.2017.00717 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com. Joka viidennellä vastanneista oli kokemusta dopingista. 82 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Dopingia käytetään muuallakin kuin kilpaurheilussa D opingin käyttö ei rajoitu vain kilpaurheiluun. Tämän tutkijaryhmän tulokset osoittivat, että dopingin käyttö oli yleisempää niiden urheilijoiden ja liikkujien keskuudessa, jotka olivat suorituskeskeisiä eivätkä kiinnostuneita liikunnan terveyshyödyistä. Tutkimukseen osallistui 915 nuorta amatööriurheilijaa ja liikkujaa, jotka vastasivat kyselyyn anonyymisti. Kyselyissä oli kuitenkin vain ennalta määriteltyjä syitä, ei ”muu syy” vaihtoehtoa. Siellä tosin tutkimukseen vastanneet olivat pääasiassa kuntosalin käyttäjiä. Lisäksi tutkijat selvittivät käytön tai käyttämättä jättämisen syitä
Sen sijaan kehon paino tutkimuksen alussa oli käänteisesti yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen seurantajakson aikana. Siksi onkin erittäin tärkeää miettiä ja etenkin tutkia, miten paljon esimerkiksi pelkällä istumisen vähentämisellä voidaan parantaa terveyttä, jos jo pelkän hikiliikunnan terveysvaikutuksia ylikorostetaan. Oma liikuntausko onkin testissä joka päivä oman fyysisen aktiivisuuden muodossa. 82 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Teksti: ILKKA HEINONEN Estääkö liikunta painonnousua. 2017 Aug 4. Tutkimusten tulosten mukaan liikunta ei ehkä olekaan niin tehokas keino painonnousun ehkäisyssä kuin yleisesti ajatellaan. Int J Obes (Lond). Mutta myös Kujalan mukaan jokainen varmasti hyötyy liikunnasta ainakin jollakin tapaa. Uudessa tutkimuksessaan Ekelund ja kumppanit selvittävät objektiivisin mittarein istumista, fyysistä aktiivisuutta ja niiden yhteyttä painon nousuun vajaalla parilla tuhannella norjalaisella. Tutkimushavainto on sama mistä Liikunta & Tiede -lehden numeron 1/2017 tutkimusuutisissa raportoitiin (Cell Metabolism tutkimus). Näitäkin tutkimuksia on nimittäin hyvä lukea, jotta oma mieltymysten kupla ei pääsisi kehittymään liian pitkälle. doi: 10.1038/ijo.2017.186.. Heidän tulostensa mukaan istuminen tai minkään tehoinen fyysinen aktiivisuus ei ollut yhteydessä kehon painoon noin kuuden vuoden seurantajakson aikana. Objectively measured sedentary time and physical activity and associations with body weight gain: does body weight determine a decline in moderate and vigorous intensity physical activity. Viime aikoina olemme saaneet lukea ja kuulla myös liikuntalääketieteen professorin Urho Kujalan korostaneen sitä, että liikunnan terveysvaikutuksia usein ylikorostetaan. Jotta sama ilmiö ei pääsisi voimistumaan liikaa myös liikuntatutkijoiden keskuudessa, tarkkaavaiset lukijat ovat varmasti jo huomanneet, että tällä palstalla kirjoitetaan aina välillä tarkoituksella sellaisista tutkimuksista, jotka eivät aina vahvista liikunnan terveyden edistämisen kaikkivoipaisuutta. Tämä tarkoittaisi sitä, että suurempi kehon paino vaikeuttaisi ja vähentäisi myöhempää liikkumista. LÄHTEET: Ekelund U, Kolle E, Steene-Johannessen J, Dalene KE, Nilsen AKO, Anderssen SA, Hansen BH. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a E desmennyt presidenttimme Mauno Koivisto vertasi 1980-luvun alussa toimittajia sopulilaumaan
Sydämen vajaatoiminta sen sijaan kehittyy usein vasteena pitkäaikaiseen korkeaan verenpaineeseen, minkä johdosta sen seinämät paksuuntuvat patologisesti ja ennen pitkää väsyvät jatkuvaan ylisuureen kuormitukseen. Siinä kuuden kuukauden liikuntaharjoittelu paransi kognitiivisia kykyjä muistihäiriöistä kärsivillä ja Alzheimerin taudin riskissä olevilla tutkittavilla 18 kuukauden seurantajakson aikana. 2017;59(4):1349-1358. Cardiotrophin 1 stimulates beneficial myogenic and vascular remodeling of the heart. J Alzheimers Dis. Liikuntavaikutukset kun eivät varastoidu, mutta dementiariski pienenee, kun harrastaa päivittäin edes kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa. doi: 10.1038/cr.2017.87. Pysähdytäänpä silti hetkeksi miettimään sydämen rakennetta ja toimintaa ja liikuntavaikutuksia. V iime aikoina on aina säännöllisin väliajoin väläytelty sitä, että voitaisiin kehitellä pilleri, joka saisi aikaan samanlaisia vaikutuksia kuin liikuntaharjoittelu. Voiko liikunnan vaikutukset puristaa pilleriin?. Cell Res. Sillä kuulemma paranee myös sydämen vajaatoiminta, joten kyseessä on lienee melkoinen edistysaskel tieteen saralla, koska kardiotropiini aiheuttaa nimenomaan niin sanottua ”tervettä” sydämen hypertrofiaa. Physical Activity in Midlife is not Associated with Cognitive Health in Later Life Among Cognitively Normal Older Adults. Näin on laita ainakin jos uskomme John Hopkins sairaalan 30-vuotista seurantatutkimusta, joka on itse asiassa hyvin linjassa aiheesta tehtyjen interventiotutkimusten kanssa. 83 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Suojaako liikunta dementialta. Niiden ennustetaan yleistyvän entisestään ja muodostavan muutamien vuosien päästä verenkiertotauteja ja syöpääkin suuremman tautiluokan länsimaisissa maissa. doi: 10.3233/JAD-170290. Terve sydämen hypetrofia vaatii nimittäin ihmisillä tapahtuakseen melkoisen määrän kovaa harjoittelua, eikä se siksi olekaan niin yleinen harjoitusvaikutus mitä usein annetaan ymmärtää. Näistä ehkä huomattavin on australialaisten suorittama interventiotutkimus, joka julkaistiin Yhdysvaltain lääkäriliiton tiedelehdessä (Lautenschlager ym. LÄHDE: Abdul-Ghani M, Suen C, Jiang B, Deng Y, Weldrick JJ, Putinski C, Brunette S, Fernando P, Lee TT, Flynn P, Leenen FHH, Burgon PG, Stewart DJ, Megeney LA. JAMA) vuonna 2008. LÄHDE: Gross AL, Lu H, Meoni L, Gallo JJ, Schrack JA, Sharrett AR. Näin toivoisi käyvän etenkin verenpainetaudin kautta kehittyneessä sydämen paksuuntumisessa, kun liikunta laskee perifeeristä vastusta ja verenpainetta, jolloin sydän ei kuormitu enää niin paljon kaiken aikaa. [Epub ahead of print]. Aivotutkimustenkin mukaan liikkeessä kannattaa siis pysytellä kaiken aikaa, eikä tuudittautua siihen, että on joskus harrastanut liikuntaa. Koska sairaustiloille on tyypillistä juuri patofysiologinen hypertrofia, näissä tilanteissa toivottu liikuntavaikutus olisi vähentää sydämen paksuuntumista, eikä entisestään lisätä sitä. Uusi sydäntutkimus promottaa samaa asiaa, mutta miten hyvin se oikeasti vastaakaan huutoon. Systolinen vajaatoiminta voi syntyä myös sydäninfarktin seurauksena, jolloin osa sydänlihaksesta on poissa pelistä ja toiset osat joutuvat hoitamaan myös infarktialueen työtä, jos infarktista on ylipäätään selvinnyt hengissä. 2017 Aug 8. Tähän asti on kuitenkin ollut epäselvää, pitääkö liikuntaa harrastaa käytännössä kaiken aikaa aivosairauksien ehkäisyä ajatellen, vai riittääkö, että on esimerkiksi keski-iässä ollut fyysisesti aktiivinen. Koska sydämen hypertrofia eli sydänlihassolujen läpimitan ja/tai pituuden kasvaminen on eräs liikuntaharjoittelun mahdollisista vaikutuksista ja nyt löydetty kardiotropiini proteiini saa aikaan samoja vaikutuksia, etenkin ulkomainen media on ollut innokkaasti kertomassa taas uudesta molekyylistä, joka matkii liikuntaa. Tällä hetkellä niihin ei ole saatavilla kunnollista lääketieteellistä hoitoa, muuta kuin liikunta. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku Sähköposti: ilkka.heinonen@utu.fi I kääntymiseen liittyvät aivorappeumasairaudet ovat erittäin kalliita hoitaa. Niissä on myös osoitettu lyhytaikaisia hyötyjä asiaan liittyen. Eli vaikka siitä hieman ehkä vaivaa ja hikeä koituukin, niin kaikki suotuisat liikuntavaikutukset saa parhaiten oikeasti fyysisesti liikkumalla. Vaikka pillerivaikutukset voivat siis aluksi kuulostaa kiehtovilta liikuntaa harrastamattomien keskuudessa, niillä voi olla jopa haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia, kun asiaa alkaa oikein toden teolla selvittäämään. Kuten Hulmi ja kumppanit viime Liikunta & Tiede -lehdessä kirjoittivat, liikunnan vaikutukset ovat niin moninaiset, että yksinkertaista liikuntapilleriä tuskin koskaan pystytään kehittämään. Uusi tutkimus tuo valaistusta asiaan, sillä sen mukaan lähellä nykyhetkeä suoritettu päivittäinen liikunta, toisin kuin keski-iässä harrastettu liikunta, suojaa aivoja kognitiivisten kykyjen heikkenemiseltä ja dementialta
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että vapaa-ajallaan runsaasti liikkuvien naisten selkänikamat olivat liikuntaa harrastamattomien naisten nikamia suurempia. Joustokaukalon käyttö vähensi olkapäävammojen esiintyvyyttä noin 60 prosentilla. Nykytiedon valossa heikko polven liikehallinta on yleistä etenkin naisurheilijoilla. Suuren koon ajatellaan suojaavan iän myötä haurastuvaa nikamaa murtumalta. D, Medica. Pään alueen vammojen ja erityisesti kasvovammojen esiintyvyys oli korkeinta niissä ryhmissä, joissa osakasvosuojan eli viisiirin käyttö on sallittua. Vastaväittäjä toimi professori Kalervo Väänänen (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Jaro Karppinen. Sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1796, Tampere University Press 2017. Loukkaantumisten määrään voidaan vaikuttaa lajin säännöillä ja suojavarusteilla. Ainakin alle 20-vuotiaiden poikien turnauksissa kokokasvosuojan käyttö on perusteltua, sillä heillä kasvovammojen esiintyvyys on vielä korkeampi kuin miehillä. Tutkimusjoukko koostui 1540 keski-ikäisestä pohjoissuomalaisesta, joiden terveydentilaa ja elintapoja seurattiin 46 vuoden ajan. Liikunnallisuus ja nopea varhainen kasvu saattavat pienentää selkänikaman murtumariskiä. Numero:1418 http://urn.fi/ urn:isbn:9789526215792. Väitöskirja perustuu loukkaantumistietoihin, jotka on kerätty Kansainvälisen jääkiekkoliiton maailmanmestaruus turnauksissa ja talviolympialaisissa vuodesta 2006 alkaen yhdeksän vuoden ajan. Pallopelit ja juoksu kasvattavat naisten nikamia. Olkapäävammoja esiintyi eniten alle 18-vuotiaiden poikien ikäryhmässä ja miesten turnauksissa. Yli puolet olkapäävammoista sattui laitakontaktissa. Kokokasvosuojan käyttö vähensi tutkimusjakson aikana selvästi kasvoja hammasvammojen esiintyvyyttä. Erityisesti juoksun ja palloilulajien harrastaminen olivat yhteydessä suurempaan nikamaan. 84 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Loukkaantumiset Kansainvälisen jääkiekkoliiton MM-kisoissa ja talviolympialaisissa LL Markku Tuomisen ortopedian ja traumatologian alan väitöskirja ”Loukkaantumiset Kansainvälisen jääkiekkoliiton MM-kisoissa ja talviolympialaisissa” tarkastettiin 25.8.2017 Tampereen yliopistossa. ISSN-E: 1796-2234. Tutkimus osoittaa, että kansainvälisessä huippujääkiekossa suurin loukkaantumisriski on miesten turnauksissa. Miesten turnauksissa polvivammariski oli lähes kaksinkertainen verrattuna poikien ja naisten otteluihin. Tutkittavan vartalon koon, sosioekonomisen aseman ja tupakointitottumusten mahdollinen vaikutus nikaman kokoon huomioitiin analyysimenetelmien avulla. Liikuntajärjestöt eivät ole enää liikuntaja urheilujärjestelmän keskiössä vaan pikemminkin osatoteuttajan roolissa. Järjestelmän sisällä on siirrytty organisaatiokeskeisestä toiminta-ajattelusta ohjelmien kauteen, jossa toiminnan perustana ovat verkostot, yhteistyöja kumppanuussuhteet. Vastaväittäjä toimi professori Jari Stenvall (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Itkonen. ISSN: 0355-3221. Kehon hallintaa ja alaraajojen liiketaitoa tulee kehittää kaikilla jääkiekkoilijoilla jo lapsuudesta lähtien. Vastaväittäjänä toimi professori Lars Engebretsen (Oslon yliopisto, Norja) ja kustoksena professori Ville Mattila. Laitakontaktissa sattuneiden aivotärähdysten riski aleni vastaavasti 80 prosenttia, jos joustokaukalo oli käytössä. PDFkokoteksti (PDF, 2.6 MB) Liikuntaja urheilujärjestelmä on siirtynyt ohjelmien kauteen LitM Kati Lehtosen liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirja ”Muuttuvat rakenteet staattiset verkostot. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että yksilön saattaa olla mahdollista vaikuttaa liikunnallisilla tottumuksillaan nikamiensa kokoon ja siten myös nikamamurtuman riskiin. Tämä on merkittävä muutos liikuntaja urheilujärjestelmässä, jonka myötä liikunnan ja urheilun keskusjärjestön pitäisi myös asemoida itsensä uudelleen suhteessa muuhun järjestelmään ja pohtia sitä, keneltä. Tarkastelussa elinaikainen liikunnallisuus sekä varhainen kasvu” tarkastettiin Oulun yliopistossa 8.9.2017. Jatkotutkimuksia tarvitaan selvittämään, mistä johtuvat polvivammariskin erot miesten ja poikien sekä tyttöjen ja naisten välillä. Suomalaisen liikuntaja urheilujärjestelmän rakenteelliset muutokset 2008-2015” tarkastettiin 22.9.2017 Jyväskylän yliopistossa. Lisäksi sukupuolesta riippumatta havaittiin, että nopea painonnousu varhaislapsuudessa ennusti suurta nikamakokoa myöhemmässä elämässä. LK Petteri Ouran väitöskirja “Elinaikaisten tekijöiden yhteys keski-iän nikamakokoon. Nikamamurtumat ovat merkittävä ikääntyvän väestön ongelma, joka on usein seurausta luuston haurastumisesta. Näitä turnauksia ovat miesten ja alle 20-vuotiaiden poikien MM-kisat. Alle 18-vuotiaiden tyttöjen polvija päävammariski vastasi miesten vammariskiä ollen kaksinkertainen verrattuna naisten tuloksiin. Joustokaukaloiden asentaminen onkin yksi merkittävimmistä tekijöistä lajin turvallisuuden lisäämiseksi. Nikamakoko määritettiin lannerangan magneettikuvauksella 46 vuoden iässä. Lisätietoja: Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2293, Tampere University Press, Tampere 2017. Vastaavasti varhaisella kasvulla näyttäisi olevan vaikutusta myöhemmän iän nikamakokoon. Positiivinen havainto oli, että miesten kisoissa sääntöjen vastaisten taklausten aiheuttamat aivotärähdykset vähenivät koko tutkimusjakson ajan. Väitöstutkimukseen kuulunut osatyö palkittiin parhaana suomalaisena selkätutkimuksena aiemmin tänä vuonna. ISSN-L: 0355-3221, ISBN: 978-952-62-1579-2, ISBN Print: 978-952-62-1578-5. Nikamakokoon liittyviä tekijöitä haluttiin kartoittaa, sillä pienen nikamakoon tiedetään lisäävän nikamamurtuman riskiä. Lisätietoja: Acta Universitatis Ouluensis
Merkittävää rakenteellisissa muutoksissa on ollut myös se, että ne näyttäytyvät ennemmin julkishallinnon poliittis-hallinnollisiin muutoksiin sopeutumisena kuin liikuntaja urheilujärjestelmästä itsestään lähteneenä aktiivisena uudistumisena. Lisätietoja: Ying Gao, puh. Tutkimuksissa tarkasteltiin sekä jääkiekon SM-Liigan että kansainvälisten MMja olympiakisojen vammatietoja. Tutkimuksen taustateoriana sovellettiin systeemiteoriaa ja osatutkimuksissa legitimaatio-, valtaja organisaatioteorioita. Järjestelmän uudistumisen kannalta verkostojen rakenteet näyttävät olevan sekä mahdollisuuksia että pidäkkeitä: Tulokset osoittivat, että eliittiverkostot ovat pysyneet ytimeltään kapeina ja muuttumattomina, mikä on osaltaan hidastanut järjestelmän uudistumista. 0500 460 162. Aineistona olivat asiakirjat ja teemahaastattelut, joita analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä. Verkostoaineiston avulla Lehtonen tutki muun muassa sitä, mistä yhteiskunnan eri sektoreilta liikuntaja urheilujärjestelmän eliittiverkostossa olevat toimijat tulevat. Miehillä yleisin vammaan johtanut tilanne oli päähän kohdistunut taklaus. Teos on julkaistu sarjassa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja numerona 331, Jyväskylä 2017, ISSN 0357-2498, ISBN 987-951-790-433-9.. Väitöstiivistelmä saatavilla pdf-muodossa: www.likes.fi/lehtonen-vaitoskirja Sähköpöydät vähentävät istuma-aikaa ja tuovat terveyshyötyjä toimistotyöntekijöille M.Sc. Systeemisesti ajatellen liikuntaja urheilujärjestelmä pitää siis sisällään kaikki ne toimijat ja tekijät, joilla järjestelmä voisi uudistua vielä selvemmin toiminnallisesti muutosprosessissa asetettujen tavoitteiden suunnassa ja korjata itse mahdolliset epäkohtansa. Lehtonen tutki väitöskirjassaan liikuntaja urheilujärjestelmän rakenteellista muutosta vuosina 2008–2015 liikunnan ja urheilun keskusjärjestöjen (Olympiakomitea, Valo, SLU, Kunto ja Nuori Suomi) ja valtion liikuntahallinnon näkökulmasta. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Timo Hännisen väitöskirjatutkimus käsittelee jääkiekossa tapahtuvien aivotärähdysten määriä, syntymekanismeja ja riskitekijöitä. Lisäksi väitöskirjatyössä kehitettiin aivotärähdysten parempaa tunnistamista lajin parissa. Toisaalta verkostoissa on toimijoita esimerkiksi hallinnon, talouden, politiikan, yrityselämän, tieteen ja urheilun aloilta, Lehtonen selittää. Miesten korkeimmalla kansainvälisellä tasolla, sattui keskimäärin seitsemän aivotärähdystä sataa pelattua ottelua kohti. Hännisen väitöskirjatyön myötä urheiluun liittyvien aivotärähdysten kansainväliset hoitosuositukset vietiin käytäntöön suomalaisessa jääkiekossa. Ying Gao huomasi väitöskirjassaan, että vaikka korkeussäädettävät työpisteet voivat vähentää istumista toimistotyössä, ilman neuvontaa mahdollisuutta työasennon vaihteluun päivittäin käytti vain vajaa puolet tutkimukseen osallistuneista. Vastaväittäjänä toimi professori Marie Murphy (Ulster University, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Taija Juutinen. Tyypillisesti aivotärähdykseen liittyi kontakti vastustajaan. 85 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Tilaukset: tilaukset@likes.fi. Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta www.likes.fi/julkaisut. Säädettävällä työpisteellä työskentelevien työntekijöiden työkyky ja selän ja hartioiden mukavuustuntemukset olivat istumatyöpisteellä työskenteleviä parempia. Joustokaukaloiden käyttö vähensi selkeästi laitakontakteihin liittyvien aivotärähdysten riskiä. Ying Gaon biomekaniikan alan väitöskirja “Korkeussäädettävien työpöytien mahdollisuudet vähentää istuma-aikaa ja vaikuttaa terveysmuuttujiin” tarkastettiin 29.9.2017 Jyväskylän yliopistossa. Paineet uudistumiselle voivat tulla muualta yhteiskunnasta, mutta vain järjestelmä itse voi uudistaa itsensä. Korkeussäädettävää työpistettä käyttävillä tutkittavilla oli 11 prosenttia enemmän kevyttä lihasaktiivisuutta ja 15 prosenttia vähemmän reisilihasten passiivisuutta kuin istumatyöpistettä käyttävillä. Korkeussäätöä käytti päivittäin 41 prosenttia tutkittavista, ja heidän työajalla tapahtuva istumisensa väheni 14 prosenttia. Suurin osa vammoista tapahtui ”avojäällä” eli ilman laitakontaktia. 040 556 6582, taija.m.juutinen@jyu.fi Aivotärähdysten tunnistamiseen suunnatun Sport Concussion Assessment Tool -työkalun käyttö ammattilaisjääkiekkoilijoilla LL Timo Hännisen kokeellisen neurotraumatologian alan väitöskirja “Aivotärähdysten tunnistamiseen suunnatun Sport Concussion Assessment Tool -työkalun käyttö ammattilaisjääkiekkoilijoilla” tarkastettiin 27.10.2017 Tampereen yliopistossa. Lisätietoja: Kati Lehtonen, kati.lehtonen@likes.fi, p. Reisilihasten passiivisuus on yhteydessä suurempaan veren triglyseridien (rasvojen) määrään ja pienempään HDLkolesterolin (”hyvän kolestrolin”) määrään. Junioreilla vastaava luku oli viisi ja naisilla neljä. Gao tutki istumisen ja seisomisen vaikutuksia biomekaanisiin ja fysiologisiin muuttujiin laboratorioolosuhteissa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Olavi Airaksinen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Juha Öhman. Kahden tunnin istumatyöskentelyyn verrattuna seisominen vaati enemmän jalkojen lihasaktiivisuutta ja kulutti yhdeksän prosenttia enemmän energiaa ja rasvaa. Miesten SM-Liigan joukkueille kehitettiin selkeät ja yhtenäiset ohjeistukset aivotärähdysten osalta. Kun kyselyyn perustuen verrattiin tavanomaisissa istumatyöpisteissä työskentelevien ja säädettävän työpisteen saaneiden työntekijöiden istumaaikaa kuuden kuukauden aikana, havaittiin jälkimmäisellä ryhmällä työajan istumisen vähentyneen noin seitsemän prosenttia. Näiden lisäksi kahdessa osatutkimuksessa käytettiin verkostoanalyysia keskusjärjestöjen hallitusten ja liikuntapoliittisten työryhmien päällekkäisjäsenyyksien hahmottamiseksi. Liigan pelaajille tehtiin ennen kausia 2013-2014 ja 2014-2015 mittaukset aivovammoille tyypillisten oireiden, neuropsykologisten tehtävien sekä tasapainon ja koordinaation osalta toiminnan oikeutus haetaan ja ketä varten ollaan olemassa, Lehtonen analysoi. +358 400291968, ying.y.gao@jyu.fi Professori Taija Juutinen, puh. Väitöskirjassa analysoitiin aivotärähdysten osalta kaikki miesten, naisten ja junioreiden eritasoiset maailmanmestaruuskisat sekä talviolympialaiset yhdeksän vuoden ajalta
Lisätietoja: Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2311, Tampere University Press, Tampere 2017. Yleisimmät pelaajien kokemat oireet vammapäivänä olivat: ”ei tunnu normaalilta”, päänsärky ja ”paineentunne päässä”. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1815, Tampere University Press 2017. Tulosten pohjalta luotiin suositukset vammanjälkeisten löydösten tulkitsemiseen, tavoitteena parantaa aivotärähdysten hoidon tasoa. Aivotärähdysten välitön tunnistaminen on tärkeää, jottei loukkaantunutta urheilijaa altisteta heti uusille ja mahdollisesti vakavammille vammoille. ”Ei koske meitä” on väärä vastaus, kun kysytään miten teillä liikuntahallinnossa tai -järjestössä kehitetään hyvää hallintotapaa.. Hinta á 20 € + toim.kulut Tilaukset: www.lts.fi linda.raivio@lts.fi • p. 86 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 käyttämällä ”Sport Concussion Assessment Tool” testikokonaisuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että vammapäivänä urheilijan kokemien oireiden arviointi on paras tapa tunnistaa aivotärähdyksen saanut pelaaja. Suositeltujen tulkintaohjeiden toimivuutta ja urheilijoille tyypillisiä aivotärähdykseen liittyviä vammapäivän löydöksiä tutkittiin kausien 2013-2016 aikana sattuneiden vammojen osalta. 010 778 6602 Luettavissa myös verkossa: www.lts.fi (Julkaisut / LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä) Sanna Ojajärven ja Sanna Valtosen kirjoittamassa Hyvä hallintotapa liikunta-alalla -raportissa selvitetään miten liikuntakentän eri toimijatahot ymmärtävät hyvän hallinnon periaatteet ja minkälaisia käytäntöjä niiden perusteella on muodostunut sekä arvioidaan hyvän hallinnon keskittämistarpeita. Lisäksi pian vammatapahtuman jälkeen tehty oikea diagnoosi mahdollistaa optimaalisen kuntoutuksen ja vähentää siten todennäköisyyttä pitkittyneisiin ongelmiin. Laajaan kansainväliseen tutkimustietoon perustuvien hoitosuositusten mukauttaminen selkeiksi käytännön toimintaohjeiksi myös muiden lajien ja sarjatasojen urheilijoille Suomessa on suositeltavaa aivotärähdysten osalta
Arviointien perusteella neljä parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen finaaliraati. 87 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 Vuoden 2017 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä Liikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Heinonen, Paavo Nurmi -keskus, Turku Jari Parkkari, Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituuttisäätiö Kai Savonen, Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Tiina Nylander, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka Raija Korpelainen, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka Arja Uusitalo, Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Maarit Valtonen, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä Finalistikäsikirjoitusten arvioitsijat: Professori Mikael Fogelholm, Helsingin yliopisto Dosentti Antti Malmivaara, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Professori Markku Savolainen, Oulun yliopisto. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun arviointipaneeli: Olli J. LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä 8.11.2017. Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 49 abstraktia
Tilastollinen mallinnus toteutettiin OpenMx-ohjelman avulla. Kokonaisliikunta-aktiivisuus arvioitiin liikunnan energiankulutusta kuvaavalla MET-arvolla (MET tuntia/päivä). MENETELMÄT: Kotona tehtyihin haastatteluihin ja toimintakyvyn arviointiin osallistui alkutilanteessa 848 henkilöä (75–90-vuotiaita, 62 % naisia) ja kahden vuoden seurannassa 761 henkilöä. Mallit vakioitiin iällä ja sukupuolella sekä koulutuksen kestolla, kognitiolla, alaraajojen toimintakyvyllä ja sairauksien lukumäärällä. = -5,25, p = 0,003). Tyydyttämättömän liikunnantarpeen yhteys elämänlaatuun ja sen muutokseen kahden vuoden seurannassa iäkkäillä henkilöillä AARTOLAHTI E, RANTANEN T, PORTEGIJS E, PALMBERG L, VILJANEN A, RANTAKOKKO M TAUSTA: Iäkkäät henkilöt, joiden liikkumiskyky on heikentynyt, ovat erityisessä vaarassa syrjäytyä liikunnan parista. Elämänlaatua arvioitiin Maailman terveysjärjestön elämänlaatumittarilla WHOQOL-BREF (0–130 pistettä, korkea pistemäärä kuvaa parempaa elämänlaatua). MENETELMÄT: Tutkimus on osa suomalaista Kaksosten kehitys ja terveys -pitkittäistutkimusta, jossa on mukana vuosina 1983–1987 syntyneitä kaksosia ja heidän vanhempansa. Niillä tutkittavilla, joilla oli tyydyttämätöntä liikunnantarvetta (n = 115, 14 %) oli alkutilanteessa heikompi elämänlaatu (ka 91,4 ± 11,5) verrattuna niihin, joilla ei ollut tyydyttämätöntä liikunnantarvetta (101,7 ± 11,2, p < 0,001). Kaksoset ovat arvioineet kyselyn avulla lapsuutensa psykososiaalista perheympäristöä 12-, 14ja 17-vuotiaina. Henkilöt, jotka ilmoittivat haluavansa liikkua enemmän, mutta kokivat samalla, ettei heillä ole siihen mahdollisuuksia, luokiteltiin tyydyttämätöntä liikunnantarvetta kokeviksi. Kahden vuoden aikana elämänlaatu heikkeni molemmissa ryhmissä (ryhmä x aika p = 0,927) ollen tyydyttämätöntä liikunnantarvetta koke vassa ryhmässä edelleen huonompi (86,0 ± 12) kuin niillä, jotka eivät alkutilanteessa kokeneet tyydyttämätöntä liikunnantarvetta (96,3 ± 13,5, p < 0,001). GEE-mallissa iällä ja sukupuolella vakioitaessa tyydyttämätön liikunnantarve oli yhteydessä heikompaan elämänlaatuun ( . Tämän tutkimuksen analyyseihin otettiin mukaan yhteensä 3 305 identtistä ja ei-identtistä kaksosta, jotka raportoivat vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutensa (kesto, useus ja teho) kyselyn avulla ollessaan keskimäärin 24-vuotiaita. TULOKSET: Alkutilanteessa kaikkien tutkittavien elämänlaatupisteiden keskiarvo oli 100,3 ± SD 11,8 ja seurannan päättyessä 95,0 ± 13,8. Näin ollen geenien ja ympäristön välinen vuorovaikutus lapsuudessa saattaa olla tärkeä osaselittäjä havaituissa yksi löiden välisissä eroissa vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudessa vielä nuorena aikuisena. Etänä kuntoutusta ANTTILA M-R, PIIRAINEN A, KIVISTÖ H, KOKKO K, MALINEN A, SJÖGREN T TAUSTA: Etäteknologian käyttöä sydänkuntoutuksessa on tutkittu lähinnä määrällisin tutkimusmenetelmin, tutkimuskohteena on ollut teknologiaa hyödyntävien interventioiden vaikuttavuus ja käytettävyys, muttei laajemmin teknologian soveltavuudesta sydänkuntoutuksessa. 88 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Vuorovaikutus lapsuuden perheympäristön ja nuoren aikuisen vapaa-ajan liikuntaaktiivisuuden välillä: suomalainen kaksostutkimus AALTONEN S, KAPRIO J, KUJALA UM, PULKKINEN L, ROSE RJ, SILVENTOINEN K TAUSTA: Perimän on osoitettu olevan tärkeä tekijä selitettäessä yksilöiden välisiä eroja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudessa. TULOKSET: Vanhempien arviot positiivisesta ilmapiiristä kotona, kuten myös kaksosten omat arviot positiivisesta kodin ilmapiiristä 14-vuotiaana ja vähäisestä ristiriitojen määrästä 12ja 14-vuotiaana ennustivat kaksosten korkeaa vapaa-ajan liikuntatasoa nuorena aikuisena (standardoimattomat regressiokertoimet 0,33–0,64). Lisäksi perheen yhteiset arvot, kokemukset ja tekemiset vaikuttavat perheenjäsenten liikunta-aktiivisuuteen ja sitä kautta samankaltaistavat perheenjäseniä. Alaraajojen toimintakykyä testattiin Short Physical Performance Battery (SPPB) ja kognitiota Mini Mental State Examination (MMSE) -testeillä. Edistettäessä iäkkään väestön elämänlaatua tulee huomioida tasavertaiset mahdollisuudet liikkua toimintakyvyn heikkenemisestä huolimatta. Kansanterveydellisestä näkökulmasta vanhempien tukeminen lämpimän perheympäristön luomiseen voi edistää perheen lasten liikunta-aktiivisuutta myös aikuisena. Liikunnasta syrjäytymistä voidaan tarkastella henkilön kokemuksena siitä, ettei hänellä ole mahdollisuuksia liikkua niin paljon kuin haluai si, jolloin henkilö kokee tyydyttämätöntä liikunnantarvetta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tyydyttämätön liikunnantarve on yhteydessä heikompaan elä mänlaatuun kotona-asuvilla ikääntyneillä henkilöillä. Lisäksi kyselyllä selvitettiin koulutuksen kesto ja sairauksien lukumäärä. Niillä kaksosilla, jotka itse 14ja 17-vuotiaana tai joiden vanhemmat kokivat kodin ilmapiirin hyväksi, vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden taustalla oleva absoluuttinen geneettinen vaihtelu oli suurinta nuorena aikuisena. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää missä määrin lapsuuden psykososiaalinen perheympäristö on yhteydessä nuoren aikuisen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen, ja muokkaako lapsuuden psykososiaalinen perheympäristö nuoren aikuisen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavien geneettisten tekijöiden osuutta yli kymmenen vuotta myöhemmin. Kysely koostuu kahdeksasta perheympäristöä kuvaavasta muuttujasta, jotka jakautuvat kahteen laajempaan ulottuvuuteen: 1) kodin ilmapiiri ja 2) perheen sisäiset jännitteet. Kuntoutuksen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tyydyttämätön liikunnantarve on yhteydessä elämänlaatuun sekä sen muutokseen kahden vuoden seurannassa iäkkäillä kotona asuvilla henkilöillä. = -8,8, p < 0,001) ja yhteys säilyi, kun malliin lisättiin koulutuksen kesto, sairauksien lukumäärä, kognitio ja alaraajojen toimintakyky ( . Tyydyttämättömän liikunnantarpeen yhteyttä iäkkäiden ihmisten elämänlaatuun ei ole aiemmin tutkittu. Elämänlaatu heikkenee kahden vuoden seurannassa ja tyydyttämättömän liikunnantarpeen yhteys heikompaan elämänlaatuun säilyy. Lisäksi vanhemmat ovat antaneet oman arvionsa perheympäristöstä kaksosten ollessa 12-vuotiaita. Kaksosten kokemukset sekä positiivisesta ilmapiiristä 12-vuotiaana että vähäisestä ristiriitojen määrästä kotona 12ja 14-vuotiaana puolestaan lisäsivät vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden vaihtelua selittävien yksilöllisten ympäristötekijöiden osuutta nuorena aikuisena. Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää millainen vuorovaikutus näiden perhetekijöiden ja perimän välillä on. Aineisto analysoitiin GEE (generalized estimating equations) -menetelmällä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoittaa, että lapsuudessa koettu lämmin ja positiivinen perheympäristö on sekä yhteydessä korkeaan vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen nuorena aikuisena, että myös muokkaa nuoren aikuisen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavien geneettisten tekijöiden ilmen tymistä
Lisäksi viitearvoluokituksen kolmeen matalimpaan VO 2peak -ryhmään kuuluvilla lapsilla oli merkittävästi korkeampi kardiometabolinen riski kuin viitearvoluokituksen korkeimpaan VO 2peak -ryhmään kuuluvilla lapsilla. Kardiometabolisen riskin arvioimiseksi laskettiin ikäja sukupuolivakioitu riskipistemäärä käyttäen muuttujien keskihajontapistemääriä kaavalla vyötärönympärys + insuliini + glukoosi + HDL-kolesteroli (x -1) + triglyseridit + levossa mitatun systolisen ja diastolisen verenpaineen keskiarvo. Tytöillä VO 2peak mL/ rasvaton pehmytkudosmassa (kg)/min ei ollut yhteydessä kohonneeseen kardiometaboliseen riskiin. Maksimaalinen hapenottokyky ja kardiometabolinen riski 9–11-vuotiailla lapsilla HAAPALA EA, LINTU N, AGBAJE A, VIITASALO A, TOMPURI T, VEIJALAINEN A, TAKKEN T, LINDI V, LAKKA TA TAUSTA : Maksimaalisen hapenottokyvyn (V ?O 2peak ) kynnysarvoja, jotka ovat yhteydessä kohonneeseen kardiometaboliseen riskiin, on tutkittu lapsilla vähän. Lapsella katsottiin olevan kohonnut kardiometabolinen riski, jos pistemäärä ylitti yhden keskihajonnan keskiarvosta. Aineistokeruumenetelmänä olivat avoimet haastattelut aloitus(0 kk) ja keskimmäisen (6 kk) jaksojen yhteydessä syyskuun 2015 ja helmikuun 2016 välisenä aikana. TULOKSET: ROC-käyräanalyyseissa kohonneeseen kardiometaboliseen riskiin yhteydessä oleva VO 2peak -kynnysarvo oli pojilla < 45,8 mL/kg/min (95 % LV = 45,1; 54,6, AUC = 0,86, p < 0,001, herkkyys = 75 %, tarkkuus 85,4 %) ja tytöillä < 44,1 mL/kg/ min (95 % LV = 44,0; 58,6, AUC = 0,67, p = 0,013, herkkyys = 69,6 %, tarkkuus 69,2 %). Kehon paino sekä rasvaton pehmytkudosmassa mitat tiin InBody 720 -laitteella (Biospace, Etelä-Korea). Lapsilta mitattiin vyötärönympärys sekä systolinen ja diastolinen verenpaine levossa. Kuntoutus toteutettiin kokonaisuudessaan Kelan standardin mukaisesti niin sisällöllisten kuin työryhmän ja erityistyöntekijöiden vaatimukset huomioiden. MENETELMÄT: Aineisto on kerätty neljältä etäteknologiaa (Fitbit Zip -aktiivisuus aktiivisuusranneke ja etävalmennussovellus mcoach) hyödyntävältä sydänkurssilta (n = 39), joista miehiä oli 74 % ja naisia 26 %, (34–77-vuotiaita). JOHTOPÄÄTÖKSET: VO 2peak < 44 mL/ kg/min oli yhteydessä kohonneeseen kardiometaboliseen riskiin sekä pojilla että tytöillä herkkyyden ja tarkkuuden ollessa hyväksyttäviä. Kehon painoon suhteutettu VO 2peak on riippuvainen rasvakudoksen määrästä ja vääristää V ?O 2peak yhteyksiä kardiometaboliseen riskiin. 89 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 kehit tämisohjelmassa kuitenkin korostetaan, että kuntoutustutkimuksissa on otettava tarkastelun kohteeksi myös kuntoutujan näkökulma kuntoutusprosessissa. Kuntoutujien ryhmähaastattelujen aineistoa analysoitiin Grounded theory (GT) -lähestymistavan keinoin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lapsuudesta aikuisuuteen. Insuliini, glukoosi, HDLkolesteroli ja triglyseridit määritettiin paastoverinäytteistä. VO 2peak -kynnysarvoja tutkittiin Receiver Operating Characteristic (ROC) -käyrien avulla. Fyysisen aktiivisuuden on todettu ehkäisevän kognitiivisen toiminnan heikkenemistä iäkkäillä ja keski-ikäisillä. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä sydänkuntoutujien kokemuksista ja merkitysrakenteiden rakentumisesta Kelan järjestämässä etäteknologiaa hyödyntävässä laitoskuntoutusprosessissa. Tulokset antavat tietoa, miten huomioidaan sydänkuntoutujat erilaisina teknologian käyttäjinä ja oppijoina etäkuntoutuksessa. TULOKSET: Kuntoutujien haastattelun pohjalta muodostui neljä erilaista teknologian käyttäjätyyppiä, joissa huomioitiin myös Kolbin oppimistyylikyselyntulokset. Analyysin vaiheet ovat avoin ja selek tiivinen koodaus (ydinja pääkategorioiden suhteet) sekä substantiivisen teorian ja formaaliteorian muodostaminen. 2015). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat, että sydänsairautta sairastavan kokemukset teknologiasta jakaantuvat. MENETELMÄT: Yhteensä 352 (186 poikaa, 166 tyttöä) 9–11-vuotiasta lasta osallistui tutkimukseen. Lapsuuden ja nuoruuden liikunnan yhteys keski-iän kognitiiviseen toimintaan – lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -tutkimus HAKALA J, ROVIO SP, PAHKALA K, HIRVENSALO M, TELAMA R, HEINONEN OJ, TAMMELIN T, RAITAKARI OT TAUSTA: Väestön ikääntyessä kognitiivisten häiriöiden esiintyvyys kasvaa muodostaen kasvavan kansanterveysongelman. Tutkimme kohonneeseen kardiometaboliseen riskiin yhteydessä olevia VO 2peak -kynnysarvoja käyttäen sekä kehon painoon että rasvattomaan pehmytkudosmassaan suhteutettua VO 2peak -arvoa. Haastateltavista 82 %:lle on tehty pallolaajennus ja 10,5 %:lle ohitusleikkaus. Kolbin kokemuksellisen oppimisen teoriaan pohjautuvan arviointilomakkeen 6 kk kohdalla kuntoutuksen aloituksesta. Käyttäjätyypit ovat 1) pelokas tarkkailija (21 %) 2) innoton osallistuja (26 %) 3) harkitseva toteuttaja (16 %) 4) aktiivinen käyttäjä (37 %). Suurin osa tutkimuksista on myös käyttänyt kehon painoon suhteutettuja kestävyyskunnon mittareita. Kun käytimme rasvattomaan pehmytkudosmassaan suhteutettua VO 2peak -arvoa, korkeimpaan VO 2peak ryhmään kuuluvilla lapsilla oli matalampi kardiometabolinen riski kuin muilla lapsilla (p < 0,05). Lapsuudesta asti jatkuneen fyysisen aktiivisuuden yhteydestä keski-iän kognitiiviseen toimintaan ei kuitenkaan ole tietoa. Tehokkaat ja oikea-aikaiset toimet ovat tarpeen, jotta kognitiivisten häiriöiden ilmenemistä voitaisiin hidastaa tai jopa ehkäistä ennen oireiden ilmenemistä. Pojilla kohonneeseen kardiometaboliseen riskiin yhteydessä oleva rasvattomaan pehmytkudosmassaan suhteutettu VO 2peak :n kynnysarvo oli < 63,2 mL/rasvaton pehmytkudosmassa (kg)/min (95 % LV = 52,4; 67,5, AUC = 0,65, p = 0,006, herkkyys = 50 %, tarkkuus = 76,6 %). VO 2peak mitattiin kalibroidulla hengityskaasuanalysaattorilla (Jaeger Oxycon Pro, Saksa) maksimaalisen polkupyöräergometritestin aikana. Oppimistyylit painottuivat käytännön toteuttajiin. Tuloksia voidaan hyödyntää myös laajemmin etäkuntoutuksen neuvonnan ja ohjauksen suunnittelussa ja alan koulutuksessa. VO 2peak < 63 mL/rasvaton massa (kg)/ min oli yhteydessä kohonneeseen kardiometaboliseen riskiin pojilla, mutta herkkyys oli selväsi heikompi kuin kehon painoon suhteutetulla VO 2peak -arvolla. Kuntoutujat täyttivät myös David A. Kardiometabolinen riski laski lineaarisesti viitearvojen mukaisissa ryhmissä, kun VO 2peak suhteutettiin kehon painoon (p < 0,001). Vertasimme kovarianssianalyysillä lasten kardiometabolista riskiä suomalaisten lasten VO 2peak -viitearvojen mukaisissa ryhmissä (< 2,5 %, 2,5–15,9 %, 16–83,9 % ja 84–100 % viitearvoaineistosta) (Lintu ym
Neljäsosa tutkittavista lisäsi ja viidesosa vähensi päivittäisiä kokonaisaskeliaan vähintään 2000 askelta päivässä. Tässä tutkimuksessa kullekin tutkimushenkilölle määritettiin fyysisen aktiivisuuden kokonaiskertymä lapsuudesta aikuisuuteen (ikävuodet 6–24). TULOKSET: Vuosien 2007 ja 2011 välillä sekä naisten että miesten painoindeksi kasvoi tilastollisesti merkitsevästi (naiset p > 0,001, miehet p = 0,008). 0,105, SE 0,039, p = 0,005) sekä ylipainoisilla ja lihavilla (BMI > 25 kg/m 2 ; . Painon vähentäminen on tärkeää erityisesti monien sairauksien riskitekijöiden vähentämiseksi. Osallistujat ryhmiteltiin askelten kokonaismäärän ja aerobisten askelten määrän mukaan 1) lisääjiin, 2) vähentäjiin ja 3) ylläpitäjiin. MENETELMÄT: Tiedot kerättiin osana Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimusprojektin 27ja 31-vuotisseurantaa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus luo uutta tietoa lapsuuden sekä lapsuudesta aikui suuteen jatkuneen fyysisen aktiivisuuden hyödyistä keski-iän kognitiiviselle toiminnalle. TULOKSET: Lapsuuden ja nuoruuden fyysinen aktiivisuus oli positiivisessa yhteydessä reaktioaikaan keski-iässä ( . MENETELMÄT: LASERI-tutkimus käynnistyi vuonna 1980, jolloin 3 596 lasta osallistui kenttätutkimukseen. Askelmäärien muutokset tutkimusvuosien välillä laskettiin parittaisen t-testin avulla ja pysyvyyttä arvioitiin Spearmanin järjestyskorrelaatioiden avulla. Ryhmien painoindeksin muutoksia vuosien 2007 ja 2011 välillä verrattiin askelten muutoksiin. Käytetyt testit mittasivat erityisesti: 1) episodista muistia ja oppimista, 2) tilaa käsittelevää työmuistia, 3) reaktioaikaa sekä 4) visuaalista tiedon käsittelykykyä. Sen sijaan painoindeksi nousi erittäin merkitsevästi (p < 0,001) niillä henkilöillä, joiden askelmäärä pysyi samalla tasolla tai väheni. Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen IR aloitti 12 kk kestävän progressiivisen keskivartalon liikehallintaja lihasvoimaharjoittelun kotiharjoitteluna,. Kognitiivista toimintaa mitattiin viimeisen seurantatutkimuksen yhteydessä The Cambridge Neuropsychological Test Automated Battery (CANTAB) -testistöä käyttäen. On havaittu, että kohonnut riski sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksiin laskee normaaliksi, jos ylipainoiset tutkimushenkilöt vähentävät painoaan samalle tasolle niiden henkilöiden kanssa jotka eivät ole koskaan olleet ylipainoisia. Aerobiset askeleet säilyivät samalla tasolla lähes puolella tutkimusjoukosta ja neljänneksellä ne lisääntyivät yli 1000 askeleella tutkimusvuosien välillä. Tutkimushenkilöitä on tämän jälkeen seurattu 3–9 vuoden välein. Satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus. Inaktiivisina pysyneiden (< 5000) tutkittavien (n = 67) painoindeksi nousi merkitsevästi (p = 0,003). Mittaukset toistettiin neljä vuotta myöhemmin vuonna 2011. Fyysisen aktiivisuuden kokonaiskertymän ja kognitiivisen toiminnan yhteyttä tarkasteltiin monimuuttujamallinnuksella, jossa otettiin huomioon sekoittavina tekijöinä ikä, sukupuoli, lapsuuden sosioekonominen asema ja koulumenestys, sekä keski-iän koulutus, painoindeksi, systolinen ja diastolinen verenpaine sekä seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin vakioiduilla kyselyillä kaikissa seurantatutkimuksissa. Fyysisen aktiivisuuden ja painoindeksin muutos LASERI-tutkimuksen keskiikäisillä aikuisilla vuosina 2007 ja 2011 HIRVENSALO M, SALIN K, MAGNUSSEN CG, YANG X, TELAMA R, HUTRI-KÄHÖNEN N, VIIKARI J, RAITAKARI OT, TAMMELIN TH TAUSTA: Lihavuuden ja ylipainon katsotaan syntyvän pääasiallisesti liiallisen ravinnonsaannin ja/tai vähäisen fyysisen aktiivisuuden tuloksena. Tutkimukseen otettiin mukaan ne henkilöt, jotka pitivät askelmittaria vähintään kahdeksan tuntia päivässä 5 päivänä viikossa molempina mittausajankohtina, ja joiden painoja pituustiedot olivat käytettävissä molemmista tutkimusajankohdista (N = 1033). MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 98 potilasta, joille tehtiin lannerangan jäykistysleikkaus nikaman liukuman takia (75 % naisia, ka ikä 59 v.). Viimeisimmässä kenttätutkimuksessa (2011–2012) seurantaan osallistui 2 115 iältään 34–49-vuotiasta henkilöä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimustulokset viittaavat siihen, että keski-ikäisten aikuisten painoindeksin ylläpitämiseen samalla tasolla tarvitaan fyysisen aktiivisuuden lisäämistä, eikä aktiivisuustason säilyttäminen riitä painoindeksin nousun ehkäisemiseen. Aerobiset askeleet syntyvät 10 minuutin yhtäjaksoisesta kävelystä (vähintään 60 askelta/ minuutti), juoksusta ja muusta vastaavasta liikkeestä. Leikkauksen ei ole kuitenkaan havaittu korjaavan spontaanisti selkäkivusta johtunutta vartalon lihasvoiman heikkoutta. 0,093, SE 0,038, p = 0,020). Tämän lisäksi suurempi fyysisen aktiivisuuden kokonaiskertymä oli yhteydessä parempaan visuaalisen tiedon käsittelykykyyn miehillä ( . Heidät satunnaistettiin joko interventioryhmään (IR, N = 48) tai kontrolliryhmään (KR, N = 50). Tutkittavat olivat 30–45-vuotiaita tutkimuksen lähtötilanteessa vuonna 2007. ILVES O, NEVA MH, HÄKKINEN K, DEKKER J, JÄRVENPÄÄ S, KYRÖLÄ K, HÄKKINEN A TAUSTA: Lannerangan jäykistysleikkauksen ja hermojuurten vapauttelun on todettu vähentävän kipua ja parantavan toimintakykyä potilailla, joilla on oirehtiva nikaman liukuma lannerangassa. Lisäksi havaittiin, että lapsuuden ja nuoruuden fyysisen aktiivisuuden yhteydet eivät säily itsenäisinä keski-ikään muilla kognitiivisen toiminnan osa-alueilla. Tulokset osoittivat, että lapsuuden ja nuoruuden fyysisen aktiivisuuden hyödyt eivät välttämättä säily itsenäisinä keskiikään, vaan elinikäinen fyysinen aktiivisuus on tärkeää keski-iän kognitiivisen toiminnan edistämiseksi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin miten aikuisten kehon painon ja fyysisen aktiivisuuden muutokset olivat yhteydessä toisiinsa neljän vuoden seurannan aikana. 90 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 jatkuneen fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kognitiiviseen toimintaan keski-iässä Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -pitkittäistutkimuksen aineistossa. Aerobiset aske leet eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä painoindeksin muutoksiin. Askelmäärien vertailu suhteutettiin mittarin pitoaikaan (askeleet/ tunti). Lannerangan jäykistysleikkauksen jälkeisen nousujohteisen kotiharjoittelun vaikuttavuus vartalon maksimivoimaan ja kestovoimaan. 0,126, SE 0,029, p < 0,0001). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko 12 kk kestävä nousujohteinen, keskivartaloon kohdennettu kotiharjoittelu yhdistettynä säännölliseen aerobiseen liikuntaan tehokkaampaa lisäämään vartalon maksimija kestovoimaa kuin tavanomainen hoito. Tutkittavat, joiden kokonaisaskelmäärä kasvoi yli 2 000 askelta vuodesta 2007 vuoteen 2011, säilyttivät painoindeksin samalla tasolla tutkimusvuosien välillä. Tutkimuksessa käytettiin Omron Walking Style One (HJ-152R-E) -askelmittaria, joka mittaa askelten kokonaismäärän lisäksi aerobiset askeleet
Parittaiset analyysit toteutettiin erikseen identtisille (n = 110) ja eiidenttisille (n = 125) kaksospareille. He osallistuivat vuosina 2014–2016 validoituun kognitiota testaavaan puhelinhaastatteluun sekä vyötärölle kiinnitettävällä kiihtyvyysmittarilla toteutettuun aktiivisuusmittaukseen. Fleksiovoima oli lähtötilanteessa IR:llä 301 (119) N ja KR:llä 324 (140) N, parantuen IR:llä 50 (30–71) N ja KR:llä 45 (25–64) N. 91 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 johon he saivat henkilökohtaisen ohjauksen ja kuvalliset harjoitusohjeet fysioterapeutilta 2 kk välein. Parittaisissa analyyseissa mikään liikuntamuuttujista eikä passiivinen aika olleet merkittävästi yhteydessä kognitioon sekoittavilla tekijöillä vakioidussa mallissa. Tulokset analysoitiin ikäja sukupuolivakioidulla mixed model -menetelmällä hoitoaikeen mukaan. Intervention alussa keskimääräinen (SD) vartalon ekstensiovoima oli IR:llä 269 (125) Newtonia (N) ja KR:llä 301 (125) N. Onkin ehdotettu, että fyysisen kunnon mittauksia hyödynnettäisiin lapsilla ja nuorilla terveysseulonnassa. Yksilötason analyyseissä liikuntamuuttujien yhteyttä kognitiohaastattelun pistemäärään tarkasteltiin lineaarisen regressiomallin avulla, jossa otettiin huomioon perheittäinen rakenne. Toisaalta moni-interventiotutkimuksissa liikunta on yhtenä osana ollut ehkäisemässä kognition laskua viitaten liikunnan itsenäiseen kognitiota suojaavaan vaikutukseen. TULOKSET: Ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja vartalon maksimivoiman ja kestovoiman muutoksissa. TULOKSET: Yksilötason analyyseissa kevyen liikunnan määrä ja passiivinen aika olivat yhteydessä kognitioon malleissa, joissa otettiin huomioon ikä, sukupuoli, koulutus, asumismuoto, painoindeksi ja passiivisen ajan kohdalla myös kiihtyvyysmittarin käyttöaika (Passiivinen aika: regressiokerroin – 0,21, 95 % luottamusväli (LV) – 0,42 – (-0,003), Kevyt liikunta: regressiokerroin 0,30, 95 % LV 0,02–0,58). Vartalon maksimaalinen ekstensioja fleksiovoima mitattiin seisoma-asennossa venymäanturilla isometrisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada selville, onko objektiivisesti mitattu liikunta ja passiivinen aika yhteydessä kognitioon ja jos näin on, niin näkyykö yhteys myös kaksosilla, jotka ovat geeniperimältään (identtiset kaksoset) ja ympäristötekijöiltään (identtiset ja ei-identtiset kaksoset) samanlaiset. MENETELMÄT: Liikuntaa ja kognitiota kartoitettiin osana suomalaista vanhempaa kaksoskohorttitutkimusta. Lasten ja nuorten fyysiseen kuntoon yhteydessä olevien fyysisen aktiivisuuden ja biologisten tekijöiden merkityksestä ja keskinäisistä suhteista ei vielä tiedetä riittävästi. Vartalon ojentajalihasten kestovoimaa mitattiin Biering-Sörensenin staattisella pitotestillä. Vuoden intervention aikana IR:n ekstensiovoima parani 75 (95 % LV 53–96) N ja KR:n 58 (37–79) N. Vaikka molemmilla ryhmillä vartalon maksimivoimassa ja kestovoimassa todettiin vähäistä paranemista vuoden intervention aikana, lihasvoimatasot jäivät edelleen heikoiksi terveisiin verrattuna. Interventioryhmäläisten harjoittelun adherenssi laski vuoden aikana, joka on voinut osaltaan vaikuttaa voimien karttumiseen negatiivisesti. Kestovoima Biering-Sörensenin -testin perusteella oli intervention alussa IR:llä 40 (41) s ja KR:llä 53 (54) s. Jatkossa tarvitaan tutkimusta sekä määrältään että intensiteetiltään vaativampien harjoitusohjelmien vaikuttavuudesta ja soveltuvuudesta lannerangan jäykistysleikatulle. Yhteys selitty kuitenkin todennäköisesti geeniperimällä ja samankaltaisilla ympäristötekijöillä, koska parittaisissa analyyseissa ei tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä havaittu. Poikkileikkaus-, kohorttija interventiotutkimuksissa on liikunnan määrää ja laatua harvoin mitattu objek tiivisesti. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lanneselän jäykistysleikkauksen jälkeinen nousujohteinen lihasvoimaharjoittelu yhdistettynä kävelyyn ei ollut tavanomaista kertaohjausta tehokkaampaa parantamaa vartalon maksimivoimaa ja kestovoimaa. Heitä ohjattiin myös säännölliseen kestävyysliikuntaan (kävely) 2–3x/viikko. IR:n mediaani [kvartiiliväli] harjoittelufrekvenssi keskivartaloharjoitteissa oli ensimmäisten 2 kk aikana 2,5 [1,9; 3,4] ja viimeisten 2 kk aikana 1,4 [0,6; 1,9] kertaa viikossa. Objektiivisesti mitatun liikunnan ja passiivisen ajan yhteys kognitioon iäkkäillä suomalaisilla kaksosilla ISO-MARKKU P, WALLER K, VUOKSIMAA E, VÄHÄ-YPYÄ H, LINDGREN N, HEIKKILÄ K, SIEVÄNEN H, RINNE J, KAPRIO J, KUJALA UM TAUSTA: Liikunnan ja kognition (muistin ja muun tiedonkäsittelyn) positiivisesta yhteydestä on paljon näyttöä. Kestovoima lisääntyi intervention aikana IR:llä 17 (4–29) ja KR:llä 24 (12–36) s. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia miten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, ikä ja kehonkoostumus ovat yhteydessä lasten ja nuorten fyysisiin kunto-ominaisuuksiin, ja mitkä ovat näiden tekijöiden keskinäiset suhteet. Passiivinen aika ei ole aiemmissa poikkileikkaustutkimuksissa ollut yhteydessä kognitioon. Tutkimuksessa olivat mukana vuosina 1975, 1981 ja 1990 kyselytutkimukseen osallistuneet 1940–1944 syntyneet kaksoset (N = 726, 250 täyttä paria, keskimääräinen ikä 72,9 v.). Osassa aiemmissa objektiivista liikuntaa ja kognitiota tarkastelleissa poikkileikkaustutkimuksissa kohtalainen ja raskas liikunta on yhdistetty kognitioon, mutta vain yhdessä tutkimuksessa kevyellä liikunnalla havaittiin yhteys kognitioon. Fyysisen aktiivisuuden ja biologisten tekijöiden yhteydet fyysisiin kunto-ominaisuuksiin 9–15vuotiailla lapsilla ja nuorilla JOENSUU L, SYVÄOJA H, KALLIO J, KULMALA J, KUJALA U, TAMMELIN T TAUSTA: Fyysistä kuntoa pidetään merkittävänä terveysriskien indikaattorina. Perheen sisäisissä eli parittaisissa analyyseissa tarkasteltiin, olivatko kaksosparien sisäiset erot liikunnassa yhteydessä kaksosparien sisäisiin eroihin kognitiivisessa suoriutumisessa. Tutkimusaineiston muodosti 594 9 –15. Harjoittelufrekvenssiä seurattiin päiväkirjojen avulla. MENETELMÄT: Tämä poikkileikkaustutkimus oli osa kaksivuotista Oppilaiden liikunta ja hyvinvointi -seurantatutkimusta. Jatkossa tarvitaan suurempia monikeskustutkimuksia, joissa käytetään geneettisesti informatiivista dataa, jotta saadaan selville, missä määrin aiemmissa tutkimuksissa nähty liikunnan ja kognition kohtalaisen vahva yhteys selittyy liikunnalle ja kognitiolle yhteisillä perintötekijöillä ja saman kaltaisilla ympäristötekijöillä. KR sai ainoastaan kertaohjauksen fysioterapeutilta tavanomaisiin, kevyempiin keskivartaloharjoitteisiin ilman progressiota 3 kk leikkauksen jälkeen. 50–70 %:iin maksimivoimasta. Ohjeena oli harjoitella 3x/viikko ja harjoittelun kuormaa nostettiin 12 kk intervention aikana n. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kevyt liikunta ja passiivinen aika ovat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kognitioon iäkkäillä suomalaisilla kaksosilla. Viikon kestoisessa mittauksessa arvioitiin keskimääräinen MET, kohtalainen tai raskas liikunta, kevyt liikunta, passiivinen aika (istuminen ja makaaminen) ja askelmäärä päivää kohti
92 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 vuotiaan (12,4 ± 1,3 vuotta) (56 % tyttöjä) oppilaan otos kevään 2013 alkumittauksista. Fyysiset kunto-ominaisuudet mitattiin Move! . Rasvan määrän yhteys oli negatiivinen, kun taas rasvattoman massan ja reippaan liikunnan määrän sekä iän yhteydet olivat positiivisia. Tulokset viittaavat siihen, että maksimaalisen hapenottokyvyn muuttaminen ei välttämättä samalla tavalla vaikuta suotuisasti metaboliseen terveyteen, kuin rasvamassan muuttaminen. Tekijät, jotka vaikuttavat yksilön päätöksiin liikunnan harrastamisesta, liikunnan määrästä ja siihen käytetystä ajasta vaihtelevat yksilöittäin kovasti. Yksilön taloudellisen tilanteen vaikutus liikuntaaktiivisuuteen JUNTTILA H, KORHONEN M TAUSTA: Liikunnallisen aktiivisuuden merkitys on hyvin suuri niin yksilöiden koko naisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin kuin myös terveydenhuollon ja koko yhteiskunnan talouden näkökulmasta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vaikka rasvamassan määrä (FMI) on voimakkaassa yhteydessä huonompaan metaboliseen terveyteen (kontrolloiden perimän sekoittavat vaikutukset) ei tutkimuksessa havaittu merkittäviä yhteyksiä fyysisen suorituskyvyn (VO 2max /FFM) tai rasvattoman massan (FFMI) sekä tutkittujen metabolisen terveyden mittarien välillä. Paikallaanoloajan ja kunto-ominaisuuksien välillä ei löydetty tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Perimän sekoittavien vaikutusten huomioiminen tarkastelemalla identtisten kaksosten parinsisäisiä eroja ei muuttanut tuloksia olennaisesti. Sen vuoksi on myös todennäköistä, että yksilöt reagoivat hyvin eri tavoin erilaisiin liikunta-aktiivisuutta lisääviin toimintayrityksiin. Aiempien tutkimusten mukaan liikunta-aktiivisuus on yhteydessä esimerkiksi ikään, sukupuoleen, perhetilanteeseen ja sosioekonomiseen sta. Näiden muuttujien yhteydet fyysiseen suorituskyvyn (VO 2max /FFM) ja rasvattoman massan määrän (FFMI) kanssa olivat puolestaan hyvin heikkoja tai tilastollisesti ei-merkitseviä (|ß| = 0,02–0,15). Fyysinen aktiivisuus mitattiin objektiivisesti kiihtyvyysmittarilla (ActiGraph GT3X+) 7 päivän ajan, josta määriteltiin reippaan liikunnan sekä paikallaanoloajan määrä. Näiden ominaisuuksien selvittäminen yhdessä fyysisen kunnon kanssa on suositeltavaa. Kuitenkin, muillakin tekijöillä oli merkittäviä yhteyksiä. TULOKSET: Insuliiniherkkyys, metabolisen syndrooman indeksi sekä maksaja viskeraalirasvan määrä olivat tilastollisesti merkitsevästi vahvassa yhteydessä rasvamassan (FMI) määrään (|ß| = 0,53–0,79). Positiivisesti yhteydessä olevien tekijöiden tukeminen (reippaan liikunnan ja lihasmassan määrä) ja haitallisesti yhteydessä olevien tekijöiden kehittäminen (rasvan määrä) voivat vaikuttaa edullisesti lasten ja nuorten fyysiseen kuntoon. On kuitenkin painotettava, että tämä tulos ei kyseenalaista fyysisen aktiivisuuden merkitystä tutkittujen metabolisen terveyden mittarien kannalta, vaan kyseenalaistaa pikemminkin maksimaalisen hapenottokyvyn merkityksen. Maksimaalinen hapenottokyky suhteutettiin kehon kokoon jakamalla se rasvattomalla massalla (VO 2max / FFM). fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän mittauksilla. Kehonkoostumusta mitattiin bioimpedanssilla (GEMINAKAR) ja DEXA:lla (TwinFat). Lisäksi TwinFat-tutkimuksessa tarkasteltiin maksaja viskeraalirasvan määrää magneettikuvauksella. Tutkimukseen valituilla koehenkilöillä oli analyyseihin vaadittu määrä tutkimusdataa, eikä heillä ollut merkittävästi liikuntaan vaikuttavia vammoja tai sairauksia eikä merkittäviä oppimisvaikeuksia. Merkittävä osa etenkin länsimaiden väestöstä on kuitenkin liikunnallisesti inaktiivisia. Tilastollisia yhteyksiä tutkittiin lineaarisella regressiomallilla. Lisäksi laboratorioarvojen perusteella laskettiin metabolista syndroomaa kuvaava jatkuva indeksi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kunto-ominaisuuksiin yhteydessä olevien fyysisen aktiivisuuden ja biologisten tekijöiden roolien ja ulottuvuuksien ymmärtäminen on tärkeää, kun tulkitaan lasten ja nuorten fyysisen kunnon mittaustuloksia. Lisäksi analyyseissä kontrolloitiin mahdolliset perimän sekoittavat vaikutukset muuttujien välisissä yhteyksissä toistamalla analyysit tarkastellen identtisten kaksosten parinsisäisiä eroja muuttujissa. Kaksosasetelmaa käytetään perimän sekoittavien vaikutusten poissulkuun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vertailla fyysisen suorituskyvyn, kehon rasvattoman massan määrän sekä kehon rasvamassan määrän yhteyksiä metabolisen terveyden mittareihin poikkileikkausaineistossa kaksosilla. Kehon rasvamassa ja rasvaton massa skaalattiin kehon kokoon jakamalla ne pituuden neliöllä (FMI = fat mass index = rasvamassa/pituus 2 ja FFMI = fat-free mass index = rasvaton massa/pituus 2 ). On hyvä tiedostaa, että kunto-ominaisuuksiin on yhteydessä tekijöitä, joilla on sekä positiivisia että negatiivisia yhteyksiä. Molemmissa aineistossa mallinnettiin kaksosia yksilöinä käyttäen multippeliregressiomalleilla selittäjien (VO 2max /FFM, FFMI ja FMI) yhteyksiä metabolisen terveyden muuttujiin ja eri aineistojen mallien ß-kertoimien estimaatit aggre goitiin meta-analyyttisin menetelmin. TULOKSET: Yleisesti, kehon rasvan, rasvattoman massan ja reippaan liikunnan määrällä sekä iällä oli tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä kunto-ominaisuuksiin. Fyysinen suorituskyky määriteltiin maksimaalisen hapenottokyvyn (VO 2max ) kautta, joka joko mitattiin suoraan polkupyöräspiroergometrialla (TwinFat) tai estimoitiin polkupyöräergometriatestin suorituksesta kaavalla (GEMINAKAR). Ajanpuute on tutkimusten mukaan yksi tavallisimmista syistä olla harrastamatta säännöllistä liikuntaa. Suorituskyvyn ja lihavuuden suhteellinen merkitys on kuitenkin epäselvä. Yhteyksissä esiintyi jonkin verran vaihtelua sukupuolen ja mitatun kuntomuuttujan mukaan, mutta yleisesti rasvamassan indeksillä oli voimakkain yhteys kunto-ominaisuuksiin. MENETELMÄT: Kyseessä on poikkileikkaustutkimus, jonka aineistona on kaksi terveitä aikuisia kaksosia sisältävää otosta. Maksimaalisen hapenottokyvyn ja lihavuuden merkitys metabolisen terveyden kannalta – kaksostutkimus JUKARAINEN S, PIETILÄINEN KH TAUSTA: Fyysisen suorituskyvyn ja lihavuuden ajatellaan vaikuttavan metaboliseen terveyteen. Kehonkoostumus mitattiin bioimpedanssimittauksella (InBody 720) ja tuloksista laskettiin tutkittaville rasvamassan indeksi (rasvamassa kg/m 2 ) ja rasvattoman massan indeksi (rasvaton massa kg/m 2 ). Näiden yksilöllisten erojen tunnistaminen olisi tärkeää, jos halutaan luoda kustannustehokkaita liikunnan edistämisen toimintamalleja. Metabolisen terveyden mittareina käytettiin insuliiniherkkyyden indeksejä (BIGTT-SI ja HOMA-IR), paastosokeriarvoa, verenpainetta, veren lipidiarvoja (LDL, HDL, triglyseridit). Kestävyyskuntoa mitattiin 20 m viivajuoksulla, lihaskuntoa etunojapunnerruksella ja ylävartalon kohotuksella, liikkuvuutta neliosaisella liikkuvuusmittauksella, sekä motorisia perustaitoja 5-loikalla ja heitto-kiinniottoyhdistelmällä. Mukana oli tanskalaisen GEMINAKARtutkimuksen 996 kaksosparia ja suomalaisen TwinFat-tutkimuksen 309 kaksosparia
Unen ja liikunnan yhteisvaikutusten tutkimista varten unija liikuntaluokat yhdistettiin yhdeksänluokkaiseksi muuttujaksi. Sitten unen ja liikunnan yhteyttä lyhyiden sairauspoissaolojen kustannusten määrään mallinnettiin yleistetyllä lineaarisella mallilla niiden tutkittavien keskuudessa, joilla kustannuksia esiintyi (Gamma-jakauma, log-linkkifunktio). Vuonna 2000–2002 tutkittaville lähetettiin postitse kyselylomake, jolla kerättiin terveyskäyttäytymistä (liikunta, unen pituus sekä unettomuusoireet) koskevia tietoja. Tulokset analysoitiin 2-faktorista ANOVAA (jänne*stimulaatio) ja bonferroni-korjausta käyttäen. Oletuksena oli, että leveän kantalihaksen (SOL) ja kaksoiskantalihaksen lateraalisen pään (GL) jänteet voivat venyä eri tavalla. 93 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 tukseen. Rekisteritietojen avulla laskettiin lyhyistä sairauspoissaoloista aiheutuvat suorat palkkakustannukset. Tutkittavien työaikaja palkkatietoja sekä sai rauspoissaoloja seurattiin vuosien 2002–2016 välillä työnantajan rekisterin kautta (yhdistämisluvan antaneita 78 %). lisäävän liikunnan tehoa, jolloin lyhemmässä ajassa ajatellaan saavutettavan liikuntahyödyt vähemmällä ajalla. Naisilla korkeampi varallisuus on yhteydessä reippaan liikunnan useuteen (p = 0,04) ja reippaaseen liikuntaan käytettyyn viikoittaiseen aikaan (p = 0,048). Yksilöiden välinen taloudellisen tilanteen erot näyttävät johtavan eroihin myös liikunta-aktiivisuudessa. TULOKSET: Stimulaation päävaikutus (p < 0,001) ja jänne*stimulaatio yhdysvaikutus (p < 0,001) venymään olivat tilastollisesti merkitseviä. Akilles – kolme erilaista jännettä yhdessä. Suunniteltaessa liikunta-aktiivisuutta lisääviä toimia olisi tärkeää huomioida, että yksilöiden välisistä, heidän liikuntakäyttäytymiseensä vaikuttavista eroista johtuen, tarvitaan useita erilaisia aktivointikeinoja. Akillesjänteen osajänteiden ominaisuudet voivat siis olla erilaisia. Koska ihmistutkimuksissa on vaikea selvittää liittyykö akillesjänteessä havaittu heterogeeninen liike eri lihaksiin kiinnittyviin jänteen osiin, tässä tutkimuksessa selvitimme asiaa rottien jänteillä. MENETELMÄT: Aineistona käytettiin Helsingin kaupungin 40–60 vuotiaiden työntekijöiden terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia koskevaa Helsinki Health Study -tutkimusta (n = 8 960, vastausprosentti 67 %). verotukselliset toimet, liikunnan harrastamisen kustannuksia laskevat toimet sekä ilmaisten lähiliikuntamahdollisuuksien parantaminen. Paljastettuihin SOLja GL-jänteisiin ommeltiin markkereita, joiden liike videokuvattiin 2-dimensionaalisessa asetelmassa. Talousmuuttujina käytimme vuosituloja ja nettovarallisuutta. JUUTINEN FINNI T, MAAS H TAUSTA: Akillesjänne käsittää leveän kantalihaksen ja mediaalisen ja lateraalisen kaksoiskantalihaksen jänteet. Tällä voi olla merkitystä mm. Analyyseissä huomioitiin tutkittavien ikä, suku. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen mukaan taloudellinen tilanne vaikuttaa liikunta-aktiivisuuteen, mutta taloudellisten tekijöiden vaikutus yksilöiden liikuntakäyttäytymiseen on sukupuolispesifistä. JOHTOPÄÄTÖKSET: SOL-lihaksen aktivointi venytti sen jännettä huomattavasti enemmän kuin GL-lihaksen aktivointi siihen kiinnittyvää jännettä, vaikka venyttävä voima oli huomattavasti pienempi. Näiden yhteydestä sairauspoissaolojen kustannuksiin tiedetään kuitenkin vain vähän. Tutkittavat luokiteltiin unen määrän ja koettujen unettomuusoireiden mukaan kolmeen luokkaan: hyvä uni (6–8 h unta ja unettomuusoireita < 4 vrk/kk), heikentynyt uni (< 6h tai > 8h unta tai unettomuusoireita 4–15 vrk/kk), ja huono uni (unettomuusoireita > 14 vrk/ kk). Nilkan ojennusvoima aikaansaatiin stimuloimalla kantalihaksen kolmea eri lihasta viidessä eri yhdistelmässä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin unen ja liikunnan yhteisvaikutusta lyhyistä, < 15 vrk sairauspoissaoloista työnantajalle aiheutuviin palkkakustannuksiin. elastisen energian hyödyntämisessä ja jänteen vauriomekanismeissa. MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa tutkimme taloustieteen tutkimusmenetelmiä hyödyntäen itseilmoitetun liikuntaaktiivisuuden ja yksilön taloudellisen menestyksen välisiä yhteyksiä Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -väestössä, N = 7 071 (3 276 miestä ja 3 804 naista). Ensin lyhyistä sairauspoissaoloista aiheutuvien kustannusten todennäköisyyttä mallinnettiin logistisella regressiolla koko aineistossa. Nämä kolme lihasta eroavat ominaisuuksiltaan ja rakenteeltaan. Kun SOL-lihasta stimuloitiin, oli voima 3,9 mNm, SOL-jänteen venymä 8,4 % ja GL-jänteen venymä 1,7 %. Koska yksilöiden taloustilanne vaikuttaa liikuntakäyttäytymiseen, tehokkaita keinoja liikunnan lisäämiseksi voisivat liikunnan terveyshyödyistä valistamisen lisäksi olla mm. TULOKSET: Tämän tutkimuksen mukaan miehillä korkeampi tulotaso on yhteydessä korkeampaan liikunta-aktiivisuuteen (p = 0,04) ja korkeampi varallisuus on puolestaan negatiivisesti yhteydessä kevyeen liikuntaan käytettyyn aikaan (p = 0,008). Vakioivina tekijöinä käytimme parisuhdetilannetta, lasten lukumäärää, koulutustasoa, elämänlaatua (15D), työtilannetta, työkykyä, viikoittaista työtuntimäärää, painoindeksiä ja itsearvioitua terveydentilaa. Korkeampi tulotaso luo taloudellisia mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseen, mutta samalla se kuitenkin kohottaa vapaa-ajan vaihtoehtoiskustannuksia ja voi siten vaikuttaa ajankäytön suunnittelussa vapaa-aikaan ja sitä myötä liikuntaan käytettävää aikaa rajoittavasti. Unen ja liikunnan yhteisvaikutus lyhyistä sairauspoissaoloista aiheutuviin kustannuksiin työnantajalle KANERVA N, PIETILÄINEN O, LALLUKKA T, RAHKONEN O, LAHTI J TAUSTA: Vähäinen unen määrä, unettomuusoireet ja vähäinen liikunta lisäävät sairauspoissaolojen riskiä. Parivertailut osoittivat että SOLja GL-osajänteet venyivät eri määrän kaikissa stimulointitilanteissa. Tulos antaa olettaa, että rotalla SOL-jänteen jäykkyys on pienempi kuin GL-lihakseen kiinnittyvässä jänteessä. Varakkaiden on esitetty mm. Aiempien tutkimusten mukaan onkin esitetty, että korkeampi tulotaso lisää liikunnan harrastamista, mutta se voi vähentää liikuntaan käytettyä aikaa. Tutkimme liikunta-aktiivisuuden ja talousmuuttujien välistä yhteyttä lineaarisen regressiomallin avulla. Lisäksi seikka, että kaksoiskantalihas ylittää kaksi niveltä ja leveä kantalihas vaikuttaa vain nilkkaniveleen, voi vaikuttaa akillesjänteen eri osien toimintaan. Viimeaikaiset kuvantamismenetelmillä saadut tulokset osoittavat, että ihmisillä akillesjänteen pinnallinen ja syvempi osa voi liikkua ja venyä eri tavoin isometrisessä ja eksentrisessä lihastyössä sekä kävelyssä. Vastaavasi tutkittavat jaettiin liikunnan määrän ja intensiteetin mukaan rasittavasti liikkuviin (> 14 MET sisältäen rasittavaa liikuntaa), kohtuullisesti liikkuviin (> 14 MET kohtuullisen rasittavaa liikuntaa), ja vähän liikkuviin (< 14 MET liikuntaa). MENETELMÄT: Tutkimus toteutettiin Amsterdamissa paikallisen eettisen toimikunnan hyväksymänä 12 rotalla käyttäen aiem min raportoitua asetelmaa. Kun GL lihasta stimuloitiin tuottaen 16,9 mNm voima, venyi SOL 2,7 % ja GL 4,7 %. Kun kaikkia kolmipäisen kantalihaksen lihaksia stimuloitiin yhtä aikaa, venyi SOL 7,8 % ja GL 4,3 %
Heikosti nukkuvilla, mutta rasittavasti liikkuvilla tutkittavilla (n = 714), lyhyiden sairauspoissaolojen kustannukset työnantajalle olivat 1 178 € (95 % CI 290–2067 €) korkeammat verrattuna hyvin nukkuviin ja rasittavasti liikkuviin (n = 1 077). Tutkittavat on jaettu poikkileikkausasetelmassa heikompi (n = 56) ja parempikuntoisiin (n = 58) 2 km:n kävelytestillä arvioidulla maksimaalisella hapenottokyvyllä. Metaboliitit eroteltiin RPja HILIC -menetelmillä, negatiivisella ja positiivisella sähkösumutusionisaatiolla. Potilaiden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus, tupakointi ja alkoholin kulutus kysyttiin tutkimuksen alussa sekä 2 vuoden seurannan jälkeen. Liikunta-aktiivisuuden muutoksiksi määritettiin muuttuminen inaktiiviseksi sekä inaktiivisesta vähintään epäsäännöllisesti aktiiviseksi. Coxin regression monimuuttujamallissa huomioitiin ikä, sukupuoli, painoindeksi, diabetes, aiempi sydäninfarkti, vasemman kammion ejektiofraktio, angina pectoris -luokitus, verisuonitautitapahtumat ensimmäisen 2 vuoden seurannan aikana sekä tupakointi ja alkoholin kulutus 2 vuoden seurannan kohdalla. Sen sijaan liikuntaaktiivisuuden muutosten yhteydestä sydänkuoleman riskiin on vähän tutkimustietoa. Tämän hetkisessä tutkimuskirjallisuudessa on verrattain vähän tutkimustietoa siitä, miten kestävyyskunto vaikuttaa plasman fosfolipideihin. Lisäksi parempikuntoisilla oli matalampi 2 tunnin glukoosi (p = 0,012) ja triglyseridipitoisuus (p = 0,003), pienempi rasvamassa (p = 0,001). Tilastollisesti merkittävä muutos säilyi LPC 18:2 (p = 0,046) ja LPC 20:2 suhteen (p = 0,043), kun tulokset vakioitiin iän ja painon suhteen, mutta kun malliin lisättiin rasvamassa niin ainoastaan LPC 20:2 muutos oli edelleen tilastollisesti merkittävä (p = 0,033). Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin kahden riippumattoman otoksen t-testillä ja muuttujien välisiä korrelaatiota Pearsonin korrelaatiotestillä. Kohdentamaton LC-MS-analyysi tuotti 5287 m/z-arvoa, jotka voivat olla metaboliitteja. 94 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 puoli, sosioekonominen asema, siviilisääty, sekä seurantavuodet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden vuoden aikana tapahtuvien liikunta-aktiivisuuden muutosten yhteyttä sydänkuoleman riskiin stabiilia sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla. NOWASTEP-tutkittavat olivat keskiikäisiä ylipainoisia miehiä, joiden glukoosin säätely oli heikentynyt. Näistä LPC 18:2:n (p = 0,006), LPC 20:2:n (p = 0,012), PC 18:2/14:0:n (aa 32:2) (p = 0,026) ja PC 18:1/15:2:n (aa 33:3) (p = 0,014) arvot olivat korkeammat parempikuntoisilla kuin heikompikuntoisilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: LPC(18:2) oli korkeampi parempikuntoisilla, kuten aiemmin on kuvattu. Parempikuntoisilla LPC 18:2 korreloi positiivisesti kestävyyskunnon kanssa (r = 0,293, p = 0,026), mutta ei enää vakioitaessa iän ja painon suhteen (p = 0,054). TULOKSET: Tutkittavia seurattiin keskimäärin 9,8 vuotta. Huonosti nukkuvien, mutta rasittavasti liikkuvien tutkittavien (n = 363) lyhyistä sairauspoissaoloista aiheutuvat kustannukset olivat 2 196 € (95 % CI 934–3 467 €) korkeammat verrattuna hyvin nukkuviin ja rasittavasti liikkuviin, kun taas kohtuullisesti liikkuvilla (n = 627) kustannuksia koitui 2 832 € (95 % CI 1 742–3 923 €) ja vähän liikkuvilla (n = 375) 2 655 € (1 335– 3974 €) enemmän verrattuna hyvin nukkuviin ja rasittavasti liikkuviin. Potilaiden terveydentila ja sairaushistoria selvitettiin kliinisesti sekä sydämen ultraäänitutkimuksella. Heikosti nukkuvilla ja kohtuullisesti liikkuvilla (n = 930) kustannukset olivat 1 904 € (95 % CI 1 033–2 774 €) korkeammat ja vastaavasti vähän liikkuvilla (n = 579) 2 644 € (95 % CI 1 542–3 747 €) korkeammat verrattuna hyvin nukkuviin ja rasittavasti liikkuviin. Analysointi suoritettiin Rja STATA-ohjelmistoilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunnan lisääminen sekä unen laadun parantaminen voisivat ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä vähentää sairauspoissaoloista työnantajalle aiheutuvia kustannuksia merkittävästi. Nyt löydettyjen metaboliittien yhteys kestävyyskuntoon on mielenkiintoinen, mutta tarvitaan lisää kokeellisia tutkimuksia parhaiten kestävyyskuntoon yhteydessä olevin biomarkkerien varmentamiseksi. Ravintoaineiden saanti ei eronnut ryhmien välillä. Kestävyyskunnon yhteys plasman fosfolipideihin keski-ikäisillä ylipainoisilla miehillä KETTUNEN J, HANHINEVA K, HEINÄNIEMI M, WASENIUS N, MANDEROOS S, LINDHOLM H, HEINONEN OJ, ATALAY M, ERIKSSON JG, TIKKANEN H, VENOJÄRVI M TAUSTA: Juuri äskettäin julkaistussa tutkimuksessa terveillä henkilöillä havaittiin, että kestävyyskunnon paraneminen lisäsi lysofosfatidyylikoliinien (LCP:n määrää), kun taas fosfatidyylikoliinien (PC) määrä joko nousi tai aleni riippumatta kestävyyskunnon paranemisesta. Matala LPC(18:2) määrä on kirjallisuudessa yhdistetty kohonneeseen diabetesriskiin ja heikkoon kuntotasoon. Tulokset vakioitiin iän ja painon suhteen (malli 1) ja iän, painon ja rasvamassan suhteen (malli 2) (GLM varianssianalyysit). Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus jaettiin neljään luokkaan: 1) inaktiivinen (ei vapaa-ajan liikuntaa); 2) epäsäännöllisesti aktiivinen (satunnaisesti kevyttä liikuntaa kuten kävelyä tai pyöräilyä); 3) säännöllisesti aktiivinen (2–3 kertaa viikossa kohtuukuormitteista liikuntaa, yli 30 min kerrallaan); 4) erittäin aktiivinen (enemmän kuin 3 kertaa viikossa kohtuukuormitteista tai kuormittavaa liikuntaa yli 30 min kerrallaan). PC(18:1/15:2):n ja LPC 20:2 yhteydestä kestävyyskuntoon ei ole aiempaa tutkimustietoa, joten nyt havaitut korkeammat pitoisuudet parempikuntoisilla olivat uusia havaintoja, mutta vakioinnin jälkeen tilastollinen merkitsevyys hävisi. Vapaa-ajan liikuntaaktiivisuuden muutoksen yhteys sydänkuoleman riskiin sepelvaltimotautipotilailla KIVINIEMI AM, LAHTINEN M, TOUKOLA T, JUNTTILA MJ, PIIRA O-P, LEPOJÄRVI S, KÄÄRIÄINEN M, HUIKURI HV, TULPPO MP TAUSTA: Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus on yhteydessä sydänkuolleisuuteen sepelvaltimotautipotilailla. TULOKSET: Kohdistamaton massaspektrianalyysi suoritettiin Itä-Suomen yliopiston metabolomiikan laitoksen LC-qTOF-MS:lla. Varmaa syy-seuraussuhdetta koliiniyhdisteiden ja kestävyyskunnon/metabolisen oireyhtymän osatekijöiden välillä ei ole, mutta todennäköisemmin koliini yhdisteissä tapahtuvat muutokset heijastelevat kestävyyskunnon ja ylipainon ja ylipainon ja muuttuneen rasvaprofiilin suhteita. TULOKSET: Inaktiivisena pysymiseen (n = 114; 18 sydänkuolemaa; 15,8 %) liittyi 4,9-kertainen tilastollisesti vakioitu riski. Myös sairaalakäyntiä vaatineet verisuonitautitapahtumat rekisteröitiin ensimmäisen 2 vuoden seurannan ajalta. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto (n = 114) koostuu NOWASTEP-tutkimuksessa (ISRCTN 97931118) kerätyistä plasmanäytteistä. Lähempään tarkasteluun valittiin 20 metaboliittia) (LPC, PC ja plasmalogeenit aikaisemman kirjallisuuden perusteella. Ensimmäisen 2 vuoden seurannan jälkeen potilaita seurattiin vielä keskimäärin 4,5 vuotta, minkä aikana rekisteröitiin 68 (3,9 %) sydänkuolemaa. Ainostaan muutos LPC 20:2:ssa erosi tilastollisesti vakioinninkin jälkeen ollen parempikuntoisilla korkeampi kuin huonompikuntoisilla. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 1746 potilasta (ikä: 67 ± 8 vuotta; 68 % miehiä), joiden sepelvaltimotauti oli vahvistettu sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella
Validia aktiivisuusdataa (vähintään 3 päivää > 500 min) saatiin 167 mieheltä. Interventioryhmä sai käyttöönsä: 1) ranteessa 24 h/vrk pidettävän aktiivisuusmittarin (Polar Active), joka antoi liikkumisesta visuaalisen ja sanallisen palautteen, sekä 2) tunnukset pelilliseen internet-palveluun, joka tarjosi heille muutosvaihevalmiuden ja fyysisen aktiivisuuden mukaan räätälöityjä ohjeita päivittäiseen liikkumiseen ja istumisen vähentämiseen, terveystietoa, tietoa julkisista nuorten palveluista, sosiaalista kanssakäymistä sekä aktiivisuuden ja paikallaanolon määriin perustuvaa palautetta. Kuuden kuukauden mittaisen intervention alussa ja lopussa molemmat ryhmät täyttivät laajan hyvinvointikyselyn ja heille tehtiin antropometrian ja suorituskyvyn mittaukset. Tutkimme ennalta määritellysti onko yhdistetty lihasvoimaharjoittelu ja ruokavalio tai yhdistetty kestävyysliikuntaharjoittelu ja ruokavalio tehokkaampi hillitsemään kognition heikentymistä kuin mikään näistä yksinään. Heidät rekrytoitiin Puolustusvoimien Oulun kutsuntatilaisuudessa syksyllä 2013. JOHTOPÄÄTÖKSET: Säännöllinen kohtuukuormitteinen kestävyysliikunta yhdessä terveellisen ruokavalion kanssa voi jarruttaa kognition heikentymistä ikääntyvillä. Interventio-ohjelma sisälsi kohtuukuormitteista lihasvoimaharjoittelua 2–3 kertaa viikossa (lihasvoimaharjoittelu yksinään tai yhdistelmäryhmässä) tai kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa 150 tai 300 minuuttia viikossa (kestävyysliikuntaharjoittelu yksinään tai yhdistelmäryhmässä) tai ruokavalio-ohjelman, jossa kovaa rasvaa pyrittiin korvaamaan pehmeillä rasvoilla sekä lisäämään kasvisten, vihannesten ja marjojen käyttöä (ruokavalioryhmä yksinään tai yhdistelmäryhmissä). Olisi tärkeää löytää innovatiivisia, esimerkiksi digitaalista teknologiaa hyödyntäviä menetelmiä nuorten fyysiseen aktivoimiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka mobiili, internet-pohjainen, räätälöity, pelinkaltainen palvelu vaikuttaa nuorten miesten fyysiseen aktiivisuuteen ja kuinka käytettävä ja soveltuva menetelmä on nuorille miehille. Kontrolliryhmän aktiivisuus mitattiin samanlaisella mittarilla mutta heillä mittari ei antanut palautetta liikkumisesta vaan näytti ainoastaan kellonaikaa. Poisjääneiden osuus koko intervention aikana oli 15 %. Liikunnan mittaamiseen käytettiin suomalaista versiota 12 kuukauden liikuntakyselystä ja ruokavalio mitattiin neljän päivän ruokapäiväkirjalla. Ryhmien välillä. Sekundaarianalyyseissa parempi komplianssi vahvisti CERADkokonaispistemäärän eroa yhdistetyn kestävyysliikuntaharjoitteluja ruokavalioryhmän ja vertailuryhmän kesken. CERAD-kokonaispistemäärä parani vertailuryhmässä 0,44 pistettä (95 % luottamusväli -0,58–1,47). TULOKSET: Loppumittauksiin osallistui 187 (74,8 %) interventioryhmän ja 167 (67,9 %) kontrolliryhmän miestä. Kognitiota mitattiin neuropsykologisen CERAD-tehtäväsarjan kokonaispistemääränä. Vapaa-ajan liikuntaaktiivisuuden määrittämisen tulisikin olla tärkeänä osana potilasseurantaa ja -ohjausta sydänkuolleisuuden vähentämiseksi. Liikuntaja ravintointervention vaikutus kognitioon 4 vuoden aikana – satunnaistettu kontrolloitu tutkimus KOMULAINEN P, TUOMILEHTO J, MÄNNIKKÖ R, HASSINEN M, SAVONEN K, LAKKA T, HÄNNINEN T, KIVINIEMI V, JACOBS DR, KIVIPELTO M, RAURAMAA R TAUSTA: Väestön vanhetessa muistisairaudet yleistyvät ja riski dementian ja Alzheimerin taudin ilmaantumiseen kasvaa. CERAD-kokonaispistemäärä parani yhdistetyssä kestävyysliikunta ja ruokavalioryhmässä 1,82 pistettä (0,80–1,47), mikä erosi tilastollisesti merkitsevästi (p = 0,02) vertailuryhmän muutoksesta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vapaa-ajan liikuntaaktiivisuuden muutoksilla on merkittävä yhteys sydänkuoleman riskiin stabiilissa sepelvaltimotaudissa. Liikunta ja terveellinen ruokavalio näyttäisivät hidastavan kognition heikentymistä, mutta näyttöön perustuvaa tutkimustietoa laajoista ja pitkäkestoisista tutkimuksista on vielä vähän. Inaktiivisista vähintään epäsäännöllisesti aktiivisiksi muuttuneiden potilaiden (n = 53; 2 sydänkuolemaa; 3,8 %) riski sydänkuolemalle ei poikennut vähintään epäsäännöllisen aktiivisuuden säilyttäneistä potilaista (1,1-kertainen riski; p = 0,89). Tutkittavat satunnaistettiin interventio(N = 250) ja kontrolliryhmään (N = 246). MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 496 miestä, joiden keski-ikä oli 17,8 (SD 0,6) vuotta. Tulokset analysoitiin intention-to-treat -periaatteen mukaisesti sekamallilla. Lisäksi inaktiivisista vähintään epäsäännöllisesti aktiivisiksi muuttuneilla potilailla havaittiin vakioinnin jälkeen tendenssi 77 % pienemmälle riskille sydänkuolemalle (p = 0,053) inaktiivisina pysyneisiin potilaisiin verrattuna. 95 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 sydänkuolemalle verrattuna vähintään epäsäännöllisen aktiivisuuden säilyttäneisiin (n = 1351; 30 sydänkuolemaa; 2,2 %; p < 0,001), kun vastaava riski inaktiivisiksi muuttuneilla oli 2,4-kertainen (n = 228; 18 sydänkuolemaa; 7,9 %; p = 0,007). Alkumittausten jälkeen 1410 miestä ja naista, iältään 57–78 vuotta, satunnaistettiin kuuteen ryhmään; lihasvoimaharjoittelu, kestävyysliikuntaharjoittelu, ruokavalio, yhdistetty lihasvoimaharjoittelu ja ruokavalio, yhdistetty kestävyysliikuntaharjoittelu ja ruokavalio tai vertailu. TULOKSET: Tutkittavien keski-ikä oli 66,5 vuotta, CERAD-kokonaispistemäärä 82,5 pistettä, Mini-mental state -pistemäärä 27,6 pistettä ja koulutusvuosia oli keskimäärin 11,2. Vertailuryhmän ja muiden interventioryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa CERAD-kokonaispistemäärässä neljän vuoden jälkeen; lihasvoimaharjoittelu 0,79 pistettä (-0,24–1,82, p = 0,57), kestävyysliikuntaharjoittelu 0,49 pistettä (-0,55–1,50, p = 0,95), ruokavalio 1,25 pistettä (0,22–2,28, p = 0,19) ja yhdistetty lihasvoimaharjoittelu ja ruokavalio 1,25 pistettä (0,21–2,29, p = 0,19). Palvelun käyttöä seurattiin lokitiedoista ja loppumittausten yhteydessä kerättiin palautetta palvelusta. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto poimittiin väestörekisteristä. Pelillistetyn mobiilipalvelun vaikuttavuus ja soveltuvuus nuorten miesten fyysiseen aktivointiin – väestöpohjainen satunnaistettu, kontrolloitu interventio KORPELAINEN R, LEINONEN A-M, PYKY R, AHOLA R, KANGAS M, SIIRTOLA P, LUOTO T, ENWALD H, IKÄHEIMO TM , RÖNING J, KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI S, MÄNTYSAARI M, JÄMSÄ T TAUSTA: Valtaosa nuorista miehistä liikkuu vähemmän kuin terveysliikuntasuositusten mukaan olisi riittävää. Ryhmien välinen ero havaittiin vasta neljän interventiovuoden jälkeen
Miehistä 161 (64,4 %) käytti palvelua vähintään kerran, 118 (47,2 %) kirjautui palveluun useammin kuin kerran ja 41 (16,4 %) miestä käytti palvelua useammin kuin viisi kertaa. Kaikkien verenkuvamuuttujien arvot olivat viitealueella. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nuoret miehet pitivät useita internet-pohjaisen, mobiilin ja pelillistetyn palvelun liikuntaan liittyviä ominaisuuksia kiinnostavina, mutta komplianssi sen käyttöön oli matala. Tämän kaltainen palvelu saattaa myös auttaa vähiten liikkuvia hallitsemaan painoaan. Hormonitason muutos voi olla yhteydessä immuunijärjestelmän muutoksiin ja altistaa sydänja verisuonitaudeille. Vaihdevuosistatus ja sen eteneminen määritettiin STRAW+10 -ohjeistuksen mukaan hyödyntäen kuukautisvuotopäiväkirjaa ja seerumin FSH-pitoisuutta. Hemoglobiini, hematokriitti, punasolujen, verihiutaleiden ja valkosolujen kokonaismäärä, neutrofiilisten valkosolujen ja lymfosyyttien määrät sekä neutrofiilien suhde lymfosyyteihin olivat kuitenkin merkitsevästi erilaiset eri ryhmiin kuuluvien naisten välillä (p < 0,001–p < 0,020). Komplianssi palvelun käyttöön oli kuitenkin heikko. Tulokset viittaavat siihen, että estrogeenillä olisi tulehduksia vastustavaa vaikutusta, mikä edesauttaisi immunologisen valmiuden ylläpitämistä vaikuttamalla valkosolupopulaation neutrofiilija lymfosyyttiprofiiliin. ERMA-tutkimus kokonaisuudessaan on sekä poikkileikkausettä seuranta-asetelman sisältävä monitieteinen kokonaisuus, jossa selvitetään estrogeenin ja vaihdevuosistatuksen yhteyksiä ja vaikutuksia terveyteen ja toimintakykyyn liittyviin tekijöihin. Tutkimusten täytyi hyödyntää pitkittäisasetelmaa ja tarkastella rakennetun ympäristön muutosten yhteyttä muutoksiin fyysisessä aktiivisuudessa. Kehon painoindeksissä ei ollut ryhmäeroja. Tässä työssä osoitimme näiden muutosten tapahtuvan suhteellisen lyhyellä aikajänteellä kriittisenä postmenopaussiin johtavana ajanjaksona, jolloin naisten alttius monille systeemisille sairauksille lisääntyy. Vastaavasti POST ryhmän punasolujen määrä (PRE 4,49 ± 0,33; PERI-1 4,47 ± 0,33; PERI-2 4,51 ± 0,33 ja POST 4,54 ± 0,31x1012/L; p = 0,02) ja hemoglobiinin arvo (PRE 133,5 ± 10,0; 133,3 ± 9,5; 133,2 ± 9,3 ja 135,3 ± 8,3 g/L; p = 0,002) oli korkein. Päivittäinen vähintään keskiraskaan liikunnan määrä lisääntyi interventioryhmässä ja laski kontrolliryhmässä (11,9 min vs. Vyötärönympärys pieneni merkitsevästi niillä interventioryhmän miehillä, jotka liikkuivat lähtötilanteessa vähiten (P = 0,013). Etsimme englanninkielisiä tiedejulkaisuissa joulukuuhun 2015 saakka julkaistuja alkuperäistutkimuksia kuudesta tietokannasta: Medline, PubMed, Scopus, Web of Science, Transportation Research Information Services ja Active Living Research. Verenkuva määritettiin SYSMEXverenkuva -analysaattorilla ja hormonit IMMULITE-laitteistolla. Interventioryhmässä (n = 87) lähtötason vähäinen raskaan liikunnan määrä oli yhteydessä vähintään keskiraskaan liikunnan lisääntymiseen intervention aikana (P = 0,01). Veren valkosolujen määrä ja alatyyppien osuudet kuvaavat elimistön tulehduksellista tilaa. valkosolujen määrän on osoitettu muuttuvan ikäännyttäessä. Kun suunnitellaan nuorille liikuntaan aktivoivia digitaalisia palveluita, tulee kiinnittää huomiota erityisesti käytettävyyteen ja nuoria puhuttelevaan ja merkitykselliseen sisältöön. Maankäyttö ja liikennepolitiikka on tunnistettu eräiksi tekijöiksi fyysisen inaktiivisuuden taustalla, sillä yksityisautoilun ehdoilla toteutetut hajanaiset kaupunkirakenteet eivät tue luonnollista arkista fyysistä aktiivisuutta. TULOKSET: Odotusten mukaiset ryhmäerot havaittiin estradiolin (E2; PRE 0,6 ± 0,6; PERI-1 0,4 ± 0,3; PERI-2 0,3 ± 0,2 ja POST 0,2 ± 0,1 nmol/L; p < 0,001) ja FSH:n (PRE 7,6 ± 3,5; PERI-1 16,9 ± 4,7; PERI-2 43,8 ± 19,7; POST 82,6 ± 30,5 IU/L; p < 0,001) pitoisuuksissa. Lisäksi tarkastelimme sitä, miten muutokset rakennetussa ympäristössä vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen. Esimerkiksi verihiutaleiden (PRE 263,7 ± 59,3; PERI-1 261,6 ± 59,3; PERI-2 262,9 ± 51,9; ja POST 253,3 ± 53,7x109/L; p = 0,02) ja kokonaisvalkosolujen (PRE 5,8 ± 1,5; PERI-1 5,4 ± 1,3; PERI-2 5,5 ± 1,5; POST 5,2 ± 1,3x109/L; p < 0,001) määrä oli POST ryhmässä matalin. Rakennettu ympäristö fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä – systemaattinen kirjallisuuskatsaus pitkittäistutkimuksista KÄRMENIEMI M, LANKILA T, IKÄHEIMO T, KOIVUMAA-HONKANEN H, KORPELAINEN R TAUSTA: Fyysinen inaktiivisuus on globaali ongelma, joka lisää monien kroonisten tautien riskiä ja vähentää elinajan odotetta. Vastausprosentti oli 47 %. Mobiilipalvelua käyttäneet miehet pitivät lukuisia palvelun liikuntaan liittyviä ominaisuuksia kiinnostavina. Palvelun käyttö lisäsi interventioryhmän vähintään keskiraskasta liikuntaa verrattuna kontrolliryhmän miehiin. 96 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 ei ollut eroa antropometrian ja kunnon muutoksessa. Hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan lisätä aktiivisia liikkumismuotoja (kävely, pyöräily, joukkoliikenne) ja edistää fyysistä aktiivisuutta väestötasolla pitkäkestoisin tuloksin. Tässä raportoidaan ERMA-tutkimuksen alkumittauksissa käyneiden naisten verenkuvan tulokset suhteessa vaihdevuosistatukseen. Myös neutrofiilija lymfosyyttivalkosolujen (PRE 1,9 ± 0,8; PERI-1 1,8 ± 0,7; PERI-2 1,7 ± 0,8 ja POST 1,5 ± 0,7; p < 0,001) suhde oli POST ryhmässä pienin. Ne miehet, joilla paikallaanoloaikaa oli lähtötilanteessa paljon, latasivat aktiivisuustietojaan palveluun aktiivisemmin kuin muut (P = 0,024). JOHTOPÄÄTÖKSET: Aiemmin mm. Viimeisen 15 vuoden aikana rakennetun ympäristön yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen on tutkittu pääasiassa poikkileikkausaineistojen avulla ja vasta viime vuosina pitkittäistutkimukset ovat yleistyneet. MENETELMÄT: ERMA-tutkimukseen kutsuttiin 82 % (N = 6878) Jyväskylän ja sen naapurikuntien 47–55-vuotiaista naisista. Selkeimmin toisistaan poikkesivat PREja POST-ryhmät. Kehon painoindeksi laskettiin itseraportoidusta pituudesta ja painosta (kg/m 2 ) Ryhmäeroja testattiin varianssianalyysillä tai Kruskal-Wallis -testillä. Naisilla valkosolujen jakauma ja hemoglobiini sekä punasolujen ja verihiutaleiden määrät ovat yhteydessä vaihdevuosistatukseen (ERMAtutkimus) KOVANEN V, AUKEE P, KUJALA UM, SIPILÄ S, LAAKKONEN E TAUSTA: Naisten vaihdevuosieli menopaussi-ikä on keskimäärin 51 vuotta, mutta vaihteluväli on suuri, noin 45 vuodesta 55 vuoteen. Sisäänottokriteerit täyttäneet terveet naiset (N = 1393) luokiteltiin premenopausaaliseen (PRE, N = 389), varhaiseen perimenopausaaliseen (PERI-1, N = 232), myöhäiseen perimenopausaaliseen (PERI-2, N = 242) tai postmenopausaaliseen (POST, N = 530) ryhmään. Sisällytimme katsaukseen 21 prospektiivista kohorttitutkimusta, joissa tarkasteltiin muuttamista erilaisten ympäristöjen välillä ja 30 rakennetun ympäristön muokkaamiseen liittyvää luonnollista koetta. TULOKSET: Rakennetun ympäristön. Munasarjojen toiminnan hiipuminen ja siitä seuraava estrogeenitason lasku on yksilöllistä, joten siirtymävaiheen pituus vaihtelee suuresti. MENETELMÄT: Pyrimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla tunnistamaan rakennettuun ympäristöön liittyvät tekijät, jotka ovat yhteydessä muutoksiin fyysisessä aktiivisuudessa. -9,1 min, P = 0,055)
Tutkimukseen ei otettu jos käytti estrogeenilääkitystä tai oli munasarjojen toimintahäiriö, vaikea psyykkinen tai fyysinen toiminnanvajaus tai merkittävä ylipaino. = 0,86, p < 0,001) ja MET-indeksi ( . Tulostemme mukaan lihas voi olla rasvakudosta herkempi vaihdevuosien hormonaalisille muutoksille, mutta molempien kokoa selitti myös liikunnan määrä. Based on the exercise guidelines, we are aware of the minimum effective duration and intensity for aerobic exercise. Kehonkoostumus arvioitiin kehonpainoindeksin (BMI), vyötärönympäryksen ja bioimpedanssi-menetelmän avulla. Liikunnan useus, kesto ja kuormittavuus sekä niistä laskettu lepoaineenvaihdunnan kerrannainen eli metabolinen ekvivalentti indeksi (MET h/päivä) selvitettiin edeltävän 12 kuukauden ajalta kyselylomakkeella (n = 1197). A comparison of the acute effects of sauna exposure alone with aerobic exercise followed by sauna bathing on arterial distensibility and hemodynamics LEE E, LAUKKANEN T, KUNUTSOR S, LAUKKANEN J BACKGROUND: Heat therapy and aerobic exercise have each been individually shown to improve cardiovascular function. From PRE to POST, DT was reduced by 21,7 % in sauna alone and 26,1 % in aerobic exercise and sauna (p < 0,005). Similarly, diastolic BP decreased by 8,9 % due to the sauna, compared to 5,5 % in aerobic exercise and sauna (p < 0,01). Luomalla kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen tarkoitettua uutta infrastruktuuria, kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuksia voidaan kasvattaa ja henkilöauton käyttöä vähentää. Kehon rasvamassaa (p < 0,001, selitysaste 32,2 %) selittivät ainoastaan kardiometabolisten riskitekijöiden lukumäärä ( . Ryhmäeroja testattiin varianssianalyysillä tai . Arterial stiffness and blood pressure were measured before and after a 1) single sauna session alone and 2) a combined bout of aerobic exercise and sauna session. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset vahvistavat käsitystä aktiivisten liikkumismuotojen varaan suunniteltujen yhdyskuntarakenteiden terveyshyödyistä. Tutkittavat luokiteltiin FSH-hormonin pitoisuuden ja kuukautisvuotopäiväkirjan avulla neljään ryhmään: premenopaussi (PRE, n = 389), aikainen perimenopaussi (PERI-1, n = 232), myöhäinen perimenopaussi (PERI-2, n = 242) ja postmenopaussi (POST, n = 530). 97 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 muutokset olivat yhteydessä fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen. Hemodynamic variables including brachial blood pressure (BP), mean arterial pressure (MAP) and pulse wave velocity with diastolic time (DT) were assessed before (PRE) and immediately (POST) and 30 minutes (POST30) after both exposures. However, the acute effects of a combination of exercise and sauna exposure and sauna exposure of a similar duration on arterial compliance and hemodynamics have not been compared. = 0,09, p = 0,002) olivat yhteydessä kehon rasvattoman pehmytkudoksen määrään. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat 47–55-vuotiaita naisia (n = 1 393). Siitä huolimatta ryhmät eivät eronneet toisistaan BMI:n, vyötärönympäryksen tai METindeksin suhteen. Tämä ei johtunut siitä, että he olisivat merkittävästi lihavampia tai että rasvaa olisi kertynyt erityisesti vyötärön seudulle, sillä ryhmät eivät eronneet kehon rasvaisuuden tai vyötärönympäryksen suhteen. METHODS: There were 74 asymptomatic participants (53 ± 10 years) who had at least one cardiovascular risk factor. Tutkimuksessa mitattiin vyötärönympärys, verenpaine, kokonaiskolesteroli, HDLkolesteroli, triglyseridit ja verensokeri, joista muodostettiin kardiometabolisten riskitekijöiden kertymistä kuvaava summamuuttaja. Ennaltaehkäisevien toimien kohdentaminen jo keski-ikäisiin naisiin voisi siis tuottaa kliinisesti merkittäviä hyötyjä kardiometabolisten sairauksien ehkäisyssä. Kehon rasvamassassa ei ollut ryhmäeroja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vaihdevuosistatuksen, kehonkoostumuksen, liikunnan ja kardiometabolisten riskitekijöiden välisiä yhteyksiä. All participants underwent a typical Finnish sauna (targeted 80 °C, actual 73 °C) for a total exposure time of 30 minutes and a bout of 15-minute cycling exercise at 75 % maximum heart rate followed, corresponding aerobic exercise, immediately by 15 minutes of sauna exposure on two separate sessions. Lisäksi ympäristön koetut esteettiset ja turvallisuuteen liittyvät tekijät olivat yhteydessä lisääntyneeseen aktiivisuuteen. 2 -testillä. In this context, we investigated the acute changes induced via a single session of sauna exposure against a combination of aerobic exercise followed by sauna exposure, on arterial stiffness and hemodynamics. = -0,30, p < 0,001). Kaavoituksessa määritelty maankäytön monipuolisuus – asumiseen tarkoitetut rakennukset sekoittuneena julkisten ja yksityisten palveluiden, työpaikkojen ja vapaa-ajan määränpäiden kanssa – on yhteydessä suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen ympäristön laadullisten tekijöiden kuten esteettisyyden ja turvallisuuden ohella. TULOKSET: Tutkittavista 33 % täytti metabolisen oireyhtymän määritelmän eli heillä oli vähintään 3 riskitekijää: vyötärönympärys yli 80 cm, korkea verenpaine (> 130/85), matala HDL-kolesteroli (< 1,3), tai kohonnut kokonaiskolesteroli (> 5), triglyseridi (> 1,7) tai verensokeri (> 5,5). Relative change in MAP, from PRE to POST was significantly greater for sauna alone (-6,9 %) than combination of aerobic exercise and sauna (-4,6 %) (p < 0,05), although the overall reduction in MAP from PRE to POST30 was greater in exercise and sauna (-5,1 %) than sauna alone (-3,0 %) (p < 0,001). Tuloksia voidaan hyödyntää kestävän kehityksen mukaisten kaupunkirakenteiden toteuttamisessa ja arvioitaessa yhdyskuntaja liikennesuunnittelun terveysvaikutuksia perusteellisemmin. Menopaussin myötä poistuvan estrogeenin suojavaikutuksen oletetaan muuttavan kehon rasvan määrää tai sen jakautumista. RESULTS: Pulse wave velocity changed similarly in the both exposure groups (sauna alone and aerobic exercise with sauna). Suhteellisesti eniten metabolista oireyhtymää sairastavia oli PERI-1 ryhmässä (40,1 %, . Objektiivisesti mitattu määränpäiden saavutettavuus ja kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen liittyvä uusi infrastruktuuri olivat yhteydessä aktiivisten liikkumismuotojen valintaan ja suurempaan kokonaisaktiivisuuteen. = 3,17, p < 0,001) ja MET-indeksi ( . = -0,55, p < 0,001), kardiometabolisten riskitekijöiden määrä ( . JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksessamme muita suurempi osuus PERI-ryhmien naisista sairasti metabolista oireyhtymää. Yksittäisistä riskitekijöistä ryhmäeroja havaittiin kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin määrissä. 2 p = 0,003). Vaihdevuodet ja kehonkoostumus: lihas kuihtuu, mutta rasva pysyy LAAKKONEN EK, KUJALA UM, AUKEE P, SIPILÄ S, KOVANEN V TAUSTA: Vaihdevuosiin on liitetty kohonnut kardiometabolisten sairauksen riski. POST ryhmän rasvattoman pehmytkudoksen määrä oli keskimäärin 2 kg pienempi kuin PRE ryhmän (46,1 ± 4,7; 45,2 ± 4,9; 45,0 ± 5,3; 44,2 ± 4,7; ANOVA p < 0,001). However, from POST to. Lineaarisen regressiomallin (p < 0,001, selitysaste 54,1 %) mukaan vaihdevuosistatus ( . Kehon rasvamassan ja rasvattoman pehmytkudoksen määrän selittäjiä (vaihdevuosistatus, liikunta, kardiometaboliset riskitekijät) selvitettiin lineaarisella regressioanalyysillä (n = 920), joka vakioitiin pituudella ja sosioekonomisilla tekijöillä (koulutustaso, siviilisääty, työtilanne)
tukija liikuntaelinsairauksille sekä aineenvaihduntasairauksille. 2-vuotiaita. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että on yksilöitä, jotka treenautuvat hyvin, mutta on myös niitä, joiden treenautuvuus on huono eli suorituskyky ei parane harjoittelun seurauksena. Jotta suorituskyvyn muovautuvuuteen liittyviä säätelytekijöitä pystyttäisiin tutkimaan kudostasolla, on Michiganin yliopistossa valikoiden jalostettu rottamalli: hyvin treenautuvien eläinten suorituskyky (high responder to training, HRT) kasvaa aerobisen harjoittelun seurauksena kun taas huonosti treenautuvien (low responder to training, LRT) suorituskyky kasvaa vähän tai ei lainkaan. Participants underwent a bout of 15-minute cycling exercise at 75 % of maximum heart rate (HRMAX) followed immediately by 15 minutes of sauna exposure (targeted 80 °C, actual 73 °C) to investigate changes in AS and hemodynamics after aerobic exercise and sauna bathing. Tässä työssä käytimme 21. RESULTS: The combination of aerobic exercise and sauna exposure led to unique and significant changes in PWV and hemodynamics. METHODS: There were 77 asymptomatic participants (53 ± 10 years) who had at least one cardiovascular risk factor. Vaikuttaako aikuisiässä aloitettu vapaaehtoinen liikuntaharjoittelu oppimiseen, suorituskykyyn tai aivojen hermosolujen uudistuotantoon. Aineenvaihdunnassa tapahtuneita muutoksia ei ole vielä selvitetty. Tutkimuksessamme perimältään hyvin treenautuvat naaraat saivat hyötyä vapaaehtoisesta juoksemisesta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sukupuoli ja geneettinen taipumus hyötyä aerobisesta juoksuharjoittelusta näyttää vaikuttavan hyötyihin, joita aikuisiällä aloitettu liikunta tuottaa. Samoin uusien hermosolujen määrä hippokampuksessa lisääntyi ainoastaan HRT juoksijanaarailla. However, systolic and diastolic blood pressure (SBP and DBP) showed different individual trends across the three time points. TULOKSET: Vapaaehtoinen juoksuharjoittelu keski-iän ylittäneillä rotilla ei vaikuttanut eläinten oppimiskykyyn. All changes to SBP were statistically significant (p < 0,001). This difference in systolic BP was also evident PRE to POST30 (sauna exposure = -4,9 %, exercise and sauna = -6,6 %, p < 0,05) CONCLUSION: Both protocols led to unique and significant changes in PWV and hemodynamics. CONCLUSIONS: SBP, DBP, as well as PWV, AIx, and PP were decreased after a single bout of short, moderately intensive aerobic exercise followed by sauna exposure. Koska aiemmin on havaittu, että LRT-eläimet juoksevat vapaaehtoisesti hieman vähemmän kuin HRT:t, HRT-ryhmät saivat juosta kunakin päivänä yhtä paljon kuin vastaava LRT verrokkiryhmä (matkan keskiarvo). Juoksijat juoksivat 3 kuukautta häkeissä olevissa juoksupyörissä. 20-vuotiaasta 50-vuotiaaksi) jälkeen liikunnan suotuisia vaikutuksia nähtiin vain HRT naaraissa, jatkossa olisi selvitettävä voiko eri iässä aloitettu ja/tai erityyppinen liikunta tuottaa vastaavia muutoksia myös muissa ryhmissä.. Diastolic BP from PRE to POST30 was significantly different between sauna exposure alone and exercise and sauna as well (-1,7 % and -3,8 % respectively, p < 0,05). AIx decreased from 6,8 to 0,5 (p < 0,05), and remained lowered (1,7) at POST30. Suurin ero vapaaehtoisen juoksemisen määrässä ja suorituskyvyn muutoksessa oli eri sukupuolten välillä: naaraat juoksivat enemmän kuin urokset ja hyötyivät juoksuharjoittelusta sekä liikkumattomiin kontrolliryhmiinsä että vastaaviin urosryhmiin verrattuina. Kussakin ryhmässä oli 8 tai 12 rottaa (8 liikkumatonta ja 12 juoksijaa). 98 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 POST30, diastolic BP recovered by 8,2 % in sauna compared to only 2,2 % in aerobic exercise and sauna (p < 0,001). Pulse wave velocity (PWV), augmentation index (AIx) and hemodynamic variables including brachial blood pressure, mean arterial pressure (MAP), pulse pressure (PP) and augmented pressure (AP) were assessed before (PRE), immediately after (POST), and 30 minutes after (POST30). PP showed similar changes; at 42,4 mmHg POST, and decreased to 37,2 mmHg POST30 (p < 0,001). Therefore, the benefits of combining a relatively short period of aerobic exercise with sauna bathing is a recommendable life-style habit to improve cardiovascular function. Future studies should be conducted to investigate long-term benefits of aerobic exercise and sauna bathing on cardiovascular function. LENSU S, NOKIA M, MÄKINEN E, KOCH LG, BRITTON S, WIKGREN J, KAINULAINEN H TAUSTA: Pitkittyneen liikkumattomuuden tiedetään altistavan mm. jalostussukupolven rottia, jotka olivat kokeen päättyessä n. MENETELMÄT: Tutkimuksessa käytettiin sekä urosettä naarasrottia kahdesta treenautuvuudeltaan erilaisesta rottalinjasta. Suorituskyky ja kehonkoostumus mitattiin ennen ja jälkeen juoksuharjoittelun. Koska yli vuoden kestäneen liikkumattomuuden (ihmisiässä n. Tässä työssä tutkittiin kokeellisesti, onko aikuisiällä aloitetulla vapaaehtoisella juoksuharjoittelulla vaikutuksia suorituskykyyn, muistiin ja oppimiseen tai aikuisiällä syntyvien uusien hermosolujen määrään eli neurogeneesiin, kun harjoittelu aloitetaan pitkän liikkumattoman ajanjakson jälkeen. Oppimista testattiin Barnesin sokkelotehtävällä, joka mittaa hippokampuksesta riippuvaista paikkaan sidottua oppimiskykyä. However, the effects of aerobic exercise followed by sauna exposure on arterial compliance has not been documented. DBP was reduced from 85 mmHg (PRE) to 79 mmHg POST (p < 0,001), and remained at 80 mmHg POST30. SBP was reduced from 137 mmHg PRE, to 132 mmHg POST, and was further reduced to 128 mmHg at POST30. Likewise, MAP decreased from 101,2 to 96,5 mmHg (p < 0,001) and remained at 95,9 mmHg following recovery. Ainoastaan HRT naarailla kehon lihasmassa lisääntyi merkittävästi liikkumattomaan ryhmään verrattuna, muissa ryhmissä ei merkitseviä muutoksia tapahtunut. Therefore, we investigated the acute changes induced via a combination of exercise and sauna bathing on arterial stiffness (AS) and hemodynamics. Short-term effects of aerobic exercise and sauna on arterial stiffness and hemodynamics LEE E, LAUKKANEN T, KUNUTSOR S, LAUKKANEN J BACKGROUND: Heat therapy and aerobic exercise have been shown to improve cardiovascular function. For systolic BP, significant differences were found from POST to POST30 (sauna exposure = 0,6 %, exercise and sauna = -3,0 %, p < 0,001). This is a research area that warrants further studies as sauna is relatively safe and easily accessible in Finland. Neurogeneesi tutkittiin aivoleikkeistä immunohistokemiallisesti Doublecortin vasta-aineella. This study showed that sauna bathing alone or aerobic exercise in combination with sauna appear to produce comparable responses in arterial stiffness and blood pressure. PWV was reduced from 9,4 to 8,9 m/s (p < 0.001). Liikunnalla on taas todettu olevan monia suotuisia vaikutuksia vanhuuden rappeumasairauksissa. There were no significant changes for AP
0,21, p = 0,026) ja motorisen kunnon parantuminen rasvaprosentin laskuun ( . Vapaa-ajan kokonaisistumisaika koostui näistä neljästä istumisen muodosta. 0,27, p = 0,001) sekä pienempään rasvamassan indeksiin ja rasvaprosenttiin 5-vuotiaana ( . Rasitusvammojen ehkäisyä tulee tehostaa nuorten palloilulajeissa. Fyysisen kunnon, erityisesti kestävyyskunnon ja lihasvoiman, on todettu olevan yhteydessä pienentyneeseen lihavuuden riskiin nuoruusiällä. 0,29, p < 0,001) sekä pienempään rasvamassan indeksiin ja rasvaprosenttiin ( . Vammainsidenssi oli 1,5 (95 % LV 1,2–1,8) koripallossa ja 1,6 (95 % LV 1,3–1,9) salibandyssä. Hyvään fyysiseen kuntoon tulisikin kiinnittää erityistä huomiota jo alle kouluikäisillä lapsilla, jotta lasten lisääntyvää ylipainoa/lihavuutta voitaisiin ennaltaehkäistä tehokkaammin. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui kahdeksan koripallojoukkuetta ja seitsemän salibandyjoukkuetta (yhteensä 387 pelaajaa, 12–20-v.). JOHTOPÄÄTÖKSET: Polven ja alaselän rasitusvammat ovat yleisiä ja aiheuttavat pitkäkestoista haittaa nuorilla koripalloja salibandypelaajilla. -0,23, p = 0,006; . Rasitusvammalla tarkoitetaan vammaa, jonka oireet kehittyvät hitaasti, eikä selkeää alkamisajankohtaa voida määrittää. JOHTOPÄÄTÖKSET: Parempi fyysinen kunto 4-vuotiaana oli merkitsevästi yhteydessä suotuisampaan kehon koostumukseen 5-vuotiaana. Aiempi poikkileikkaustutkimus alle kouluikäisillä lapsilla osoitti fyysisen kunnon olevan positiivisesti yhteydessä suotuisaan kehon koostumukseen, mutta pitkittäisasetelmassa yhteyksiä ei ole vielä tutkittu. Analyyseissä käytettiin lineaarisia sekamalleja ja mallit vakioitiin iällä, sukupuolella ja ammattiasemalla. -0,18, p = 0,024; . -0,21, p = 0,010; . Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, miten eläköityminen vaikuttaa vapaa-ajan istumisen määrään, ja mitkä tekijät ovat yhteydessä istumisajan muutoksiin eläkkeelle siirryttäessä. Rasitusvammat aiheuttivat keskimäärin 50 ± 69 päivän poissaolon täysipainoisesta harjoittelusta. Lisäksi fyysisen kunnon parantuminen vuoden seurannan aikana oli yhteydessä rasvamassan pienenemiseen. Fyysisen kunnon yhteys kehon koostumukseen alle kouluikäisillä lapsilla LEPPÄNEN MH, HENRIKSSON P, HENRIKSSON H, NYSTRÖM CD, ORTEGA FB, RUIZ JR, CADENASSÁNCHEZ C, LÖF M TAUSTA: Lasten lihavuus on yksi nykypäivän merkittävimmistä terveyshaasteista. Kehon koostumus mitattiin Podbod-menetelmällä. Nuoren urheilijan pelaaminen aikuisten pääsarjatasolla näyttäisi lisäävän rasitusvammojen riskiä. MENETELMÄT: Tutkimuksessa seurattiin 1 354 henkilöä (83 % naisia, keski-ikä 63,1 (SD 1,3) vuotta) vuosittain toistetulla kyselyllä heidän siirtyessään työelämästä kokoaikaiselle eläkkeelle. MENETELMÄT: Pitkittäistutkimus perustuu vuosina 2014–2016 kerättyyn MINISTOP-aineistoon, johon osallistui 142 ruotsalaista 4-vuotiasta lasta. Tutkimuksen aikana neljä pelaajaa lopetti kilpauransa rasitusvamman vuoksi. 99 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 Rasitusvammat nuorilla palloilulajien urheilijoilla: 3 vuoden prospektiivinen seurantatutkimus LEPPÄNEN M, PASANEN K, KANNUS P, VASANKARI T, HEINONEN A, KUJALA UM, PARKKARI J TAUSTA: Tutkimusnäyttö rasitusvammojen yleisyydestä ja vakavuudesta nuorilla joukkuelajien urheilijoilla on hyvin vähäistä. Tutkimuksen alussa pelaajat täyttivät esitietolomakkeen, jolla kerättiin taustatiedot (esimerkiksi ikä, sukupuoli, sairaudet, vammahistoria). Lisäksi tuloksista havaittiin, että hengitysja verenkiertoelimistön kunnon ja alaraajojen lihasvoiman parantuminen vuoden seurannan aikana oli yhteydessä rasvamassan indeksin ( . Suurin osa vammoista kohdistui polveen (35 %) ja alaselkään (21 %), ja luokiteltiin vakaviksi vammoiksi (44 %). Lisäksi fyysisen kunnon muutoksia tarkasteltaessa lähtötilanteen arvot otettiin huomioon. TULOKSET: Tulosten mukaan parempi hengitysja verenkiertoelimistön kunto 4-vuotiaana oli yhteydessä suurempaan kehon rasvattoman massan indeksiin (standardoitu . -0,26, p = 0,001), kun puolestaan yläraajojen lihasvoiman parantuminen oli yhteydessä painoindeksin nousuun ( . Parempi motorinen kunto oli yhteydessä suurempaan kehon rasvattoman massan indeksiin ( . 0,38, p < 0,001). Fyysistä kuntoa mitattiin PREFIT -testipatteristolla: hengitysja verenkiertoelimistön kuntoa 20 metrin sukkulajuoksulla, alaraajojen lihasvoimaa vauhdittomalla pituushypyllä, yläraajojen lihasvoimaa puristusvoimamittarilla, ja motorista kuntoa 4x10 metrin sukkulajuoksulla. Vammojen ilmaantuvuus oli merkitsevästi suurempi naispelaajilla miehiin verrattuna (IRR 1,6; 95 % LV 1,2–2,1). -0,20, p = 0,008; . Eläköitymisen vaikutus vapaa-ajan istumisen määrään LESKINEN T, PULAKKA A, HEINONEN OJ, PENTTI J, KIVIMÄKI M, VAHTERA J, STENHOLM S TAUSTA: Eläköityminen on merkittävä elämäntapahtuma, joka saattaa aiheuttaa muutoksia terveyskäyttäytymiseen ja ajankäyttöön. -0,24, p = 0,001). Seurannan aikana kerättiin kaikki harjoittelussa tai kilpailussa syntyneet vammat, jotka aiheuttivat vähintään yhden päivän poissaolon täysipainoisesta harjoittelusta sekä vammat, joiden vuoksi pelaajat hakeutuivat lääkärin vastaanotolle. Kokonaiskuormituksen seuranta on erittäin tärkeää sekä nuoren urheilu-uran jatkumisen, että terveyden kannalta. -0,21, p = 0,012) ja rasvaprosentin laskuun ( . Joukkueet pelasivat junioreiden kahdella ylimmällä sarjatasolla. -0,21, p = 0,035). Aineiston analyyseissä käytettiin lineaarista regressiomallia, jossa lasten ikä ja sukupuoli oli vakioitu. -0,27, p < 0,001). -0,19, p = 0,020; . 0,44, p < 0,001; . Analyyseissä tutkittiin kahta eri periodia: eläkkeelle siirtyminen (1 vuosi ennen–1 vuosi eläköitymisen jälkeen) ja 2–3 vuotta eläköitymisen jälkeen. Parempi yläraajojen lihasvoima puolestaan oli yhteydessä suurempaan kehon rasvattoman massan indeksiin ja painoindeksiin ( . TULOKSET: Ennen eläköitymistä vapaaajan istumiseen käytetty kokonaisaika oli keskimäärin 4 tuntia 36 minuuttia päivässä. -0,25, p = 0,001). Parempi alaraajojen lihasvoima oli yhteydessä suurempaan kehon rasvattoman massan indeksiin ( . Vastaajat raportoivat seuraaviin toimintoihin kuluneen istumisajan tunteina: television katselu kotona, tietokoneen käyttö kotona, liikkuminen ajoneuvolla, ja muu istuminen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rasitusvammojen ilmaantuvuutta, vakavuutta ja riskitekijöitä nuorilla koripalloja salibandypelaajilla. TULOKSET: Seurannan aikana rekisteröitiin 204 rasitusvammaa (insidenssi 1,5 vammaa / 1000 urheilutuntia, 95 % LV 1,4–1,8). 0,25, p = 0,001) sekä pienempään rasvamassan indeksiin ja rasvaprosenttiin ( . Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko fyysinen kunto 4-vuotiaana yhteydessä kehon koostumukseen 5-vuotiaana. Aikaisempi vamma ja pelaaminen aikuisten pääsarjatasolla olivat yhteydessä suurentuneeseen rasitusvammariskiin. Lisäksi osa pelaajista pelasi myös seuransa aikuisjoukkueessa
Verratessa aktiivisuusryhmiä keskenään liikuntaa lisänneet naiset identifioituivat epätodennäköisimmin ja inaktiiviset miehet ja naiset todennäköisimmin kasvisten ja hedelmien käyttöä vähentäneiden ryhmään. Tutkittavat (N = 3547, 51 % naisia) raportoivat kyselylomakkeella fyysisen aktiivisuutensa (vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus) 5–8 kertaa (9–45-vuotiaat) vuosina 1980–2011 ja kasvisten ja hedelmien käyttötiheyden viisi kertaa (3–39-vuotiaat) vuosina 1980–2001. Eläkkeelle siirtyminen lisäsi kokonaisistumisaikaa enemmän naisilla kuin miehillä (keskimäärin 69 vs. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään perustuen heidän vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuustasoonsa 12 kuukauden ajalta: 1. JOHTOPÄÄTÖKSET: Säännöllinen vapaaajan liikunta-aktiivisuus ja korkea sosioekonominen asema olivat positiivisessa yhteydessä päivittäiseen tai lähes päivittäiseen kasvisten ja hedelmien syöntiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten fyysisen aktiivisuuden trajektoriryhmät ovat yhteydessä kasvisten ja hedelmien käyttötiheyden trajektoriryhmiin lapsuudesta aikuisuuteen. Se tunnistaa heterogeenisestä populaatiosta käyttäytymiseltään homogeenisiä alaryhmiä. Fyysisen aktiivisuuden trajektoreiden yhteys kasvisten ja hedelmien käyttötiheyden trajektoreihin elämänkulun aikana LASERItutkimuksessa LOUNASSALO I, KANKAANPÄÄ A, SALIN K, HIRVENSALO M, PALOMÄKI S, RAITAKARI O JA TAMMELIN T TAUSTA: Poikittaistutkimukset ovat osoittaneet niin terveellisten kuin epäterveellisten terveystapojen kasaantuvan. Trajektoriryhmien välisiä yhteyksiä analysoitiin ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliö -testillä. Trajektoriryhmien tunnistamiseen käytettiin latenttia profiilianalyysiä. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto on Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät -tutkimuksesta, jossa samoja tutkimushenkilöitä on seurattu vuodesta 1980 alkaen. Tutkittavat täyttivät 12 kuukauden tutkimusjakson ajan vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden päiväkirjaa, josta laskettiin kuukausittaiset metaboliset ekvivalenttitunnit (METh). Tähän tutkimukseen osallistui 76 polvikivuista kärsivää 60–68-vuotiasta naista, joilla oli radiologisesti todettuja lievän nivelrikon aiheuttamia muutoksia polvinivelessä. Sosioekonomisen aseman yhteyttä tuloksiin tarkasteltiin multinomiaalisella regressioanalyysillä. Näitä yhteyksiä on kuitenkin tutkittu verrattain vähän pitkittäisaineistoissa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vapaa-ajan kokonaisistumisaika ja etenkin television katseluun käytetty istumisaika lisääntyivät eläkkeelle siirryttäessä. 100 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 (95 % luottamusväli 4,5–4,8). Istuminen lisääntyi erityisesti naisilla ja paljon töissä istuneilla sekä henkilöillä, jotka raportoivat univaikeuksia, huonoa terveyttä ja mielenterveyden häiriöitä ennen eläköitymistään. korkea (n = 26), 2. Toissijaisia muuttujia olivat maksimaalinen hapenottokyky (UKK 2 km:n kävelytesti), isometrinen polven ojennusja koukistusvoima sekä itsearvioidut nivelrikon oireet (KOOS-kyselylomake).. Vapaa -ajan fyysisen aktiivisuustason vaikutusta polven nivelruston biokemialliseen koostumukseen arvioitiin ruston kuvantamiseen kehitetyillä T2 relaksaatioaikaja dGEMRIC-magneettikuvauksella. Fyysisen aktiivisuuden yhteydet kasvisten ja hedelmien käyttötiheyteen säilyivät lähes samanlaisina huolimatta sosioekonomista asemaa kuvaavan muuttujan lisäämisestä analyysiin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää vapaa-ajan fyysisen aktiivisuustason yhteyksiä polven nivelruston biokemialli seen koostumukseen 12 kuukauden ajalta vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla. Se on kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti merkittävä sairaus, joka eriasteisesti haittaa potilaan toimintaja työkykyä. Tulokset tukevat aikaisempia tuloksia, joiden mukaan terveelliset elintavat kasaantuvat toisille ja epäterveelliset toisille, joskin myös inaktiivisista ja vähän liikkuvista iso osa söi kasviksia ja hedelmiä lähes päivittäin. Lisäksi kokonaisistumisaika kasvoi eläkkeelle siirryttäessä erityisesti niillä, jotka istuivat paljon töissä tai joilla oli univaikeuksia, huono itsearvioitu terveys tai mielenterveyden häiriöitä ennen eläköitymistään. Liikunnan on osoitettu olevan hyödyllistä polven nivelruston biomekaanisten ominaisuuksien ylläpitämisessä ja voivan lievittää nivelrikkopotilaan kipua, parantaa toimintakykyä sekä lisätä elämänlaatua. Naisista niin aktiiviliikkujat, liikunnan lisääjät kuin liikunnan vähentäjät käyttivät todennäköisemmin päivittäin kasviksia ja hedelmiä kuin inaktiiviset. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää suuntaamalla liikuntaa ja terveyttä edistäviä toimenpiteitä entistä tarkoituksenmukaisemmin oikealle kohderyhmälle. 50 min/pvä, sukupuoli*aika interaktio p = 0,04). Liikunta on tärkeä osa nivelrikon hoitoketjua, ja sitä suositellaan nivelrikosta kärsiville taudin kaikissa vaiheissa. Aktiivisesti liikkuvat miehet todennäköisemmin söivät kasviksia ja hedelmiä lähes päivittäin verrattuna inaktiivisiin miehiin. Viisi kasvisten ja hedelmien käyttötiheystrajektoria tunnistettiin niin miehillä (lähes päivittäiset käyttäjät 49 %, viikoittaiset käyttäjät 27 %, nuorena käyttöä lisänneet 11 %, satunnaiset käyttäjät 6 %, ja käyttöä vähentäneet 6 %) kuin naisillakin (päivittäiset käyttäjät 50 %, lähes päivittäiset käyttäjät 33 %, käyttöä toistuvasti muuttaneet 5 %, käyttöä lapsuudessa vähentäneet ja myöhemmin lisänneet 4 %, ja käyttöä vähentäneet 8 %). Television katseluun käytetty aika lisääntyi eläkkeelle siirryttäessä keskimäärin 25 min/ päivä ja eläköitymisen jälkeen keskimäärin 8 min/päivä. Fyysisen aktiivisuuden yhteys nivelruston laatuun lievää polven nivelrikkoa sairastavilla naisilla MUNUKKA M, WALLER B, HÄKKINEN A, NIEMINEN MT, LAMMENTAUSTA E, KUJALA UM, PALONEVA J, KAUTIAINEN H, KIVIRANTA I, HEINONEN A TAUSTA: Nivelrikko on yleisin niveltauti sekä yksi merkittävimmistä kipua ja toiminta kyvyttömyyttä aiheuttavista tekijöistä kansainvälisesti. Tietokoneen käyttö lisääntyi keskimäärin 25 min/päivä, muu istuminen keskimäärin 36 min/päivä, mutta ajoneuvossa istuminen vähentyi keskimäärin 6 min/päivä eläkkeelle siirryttäessä. kohtuullinen (n = 25) ja 3. matala (n = 26). Istumisen määrään eläkkeelle siirtymisen jälkeen on kiinnitettävä enemmän huomiota. MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa seurattiin 12 kuukauden ajan fyysistä aktiivisuutta tutkittavilta, jotka osallistuivat aiemmin julkaistuun 4 kuukautta kestäneeseen satunnaistettuun kontrolloituun interventiotutkimukseen (ISRCTN65346593). Eläkkeelle siirryttäessä vapaa-ajan istumiseen käytetty kokonaisaika lisääntyi keskimäärin 67 minuutilla päivässä, kun taas eläköitymisen jälkeen kasvu oli keskimäärin 27 min/päivä. Erityisesti taudin alkuvaiheessa monimuotoisen liikunnan merkitys korostuu, kun nivelen vauriot ei ole vielä suuria eikä kipu tai jäykkyys estä harjoittelua. TULOKSET: Aineistosta voitiin tunnistaa neljä fyysisen aktiivisuuden trajektoriryhmää miehillä (aktiiviset 13 %, liikunnan lisääjät 30 %, liikunnan vähentäjät 16 % ja inaktiiviset 41 %) ja viisi naisilla (aktiiviset 3 %, liikunnan lisääjät 15 %, liikunnan vähentäjät 12 %, vähän liikkuvat 53 % ja inaktiiviset 17 %). Fyysisen aktiivisuuden ja kasvisten ja hedelmien käyttötiheyden tunnistamiseen pitkittäisaineistosta voidaan käyttää 2000-luvulla yleistynyttä mallinnusmenetelmää, trajektorianalyysiä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää alaselän sekä niska-hartiaseudun kipujen yhteyttä liikunnan monipuolisuuteen nuorilla aikuisilla. Vapaa-ajan liikunnan monipuolisuutta kolmikymppisillä kaksosilla kartoitettiin monivalintakysymyksellä, jonka vastausten perusteella luotiin neljä liikunnanharrastusluokkaa: 1, 2, 3–4 tai 5+ harrastettua liikuntalajia ja rajattiin pois vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomat. Kaksoset analysoitiin yksilöinä ikävakioidun multinomiaalisen logistisen regression avulla, miehet (N = 1 757) ja naiset (N = 2 223) erikseen. TULOKSET: Miehet ilmoittivat harrastavansa keskimäärin 3,33 (KH 1,98) lajia ja naiset 3,37 (KH 1,93) lajia. Miehistä 28,3 % ja naisista 42,3 % kärsi viikoittain alaselän ja/ tai niska-hartiaseudun kivuista. Tutkittavat ohjeistettiin pitämään Polar Active -mittaria (Polar Electro, Kempele, Suomi) ei-dominoivassa ranteessa 24 tuntia vuorokaudessa vähintään 14 vuorokauden ajan. Glykosaminoglykaanit, joiden väheneminen on nivelrikon ensioire, vastaavat osaltaan nivelruston voiteluominaisuuksista, kimmoisuudesta ja elastisuudesta. Nämä tulokset ovat merkittäviä, kun määritellään fyysisen aktiivisuuden tasoja nivelruston laatuun liittyvissä tutkimuksissa kuin myös nivelrikon kliinisessä kuntoutuksessa vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla joilla on lievä tai alkava polven nivelrikko. Vastaava yhteys havaittiin naisilla viikoittaisten alaselkäja niskakipujen osalta (OR 0,44; 95 % LV 0,28–0,71, p = 0,001). Polar Active tallentaa kiihtyvyysanturin perusteella aktiivisuuden intensiteetin MET-arvoja puolen minuutin välein. Lineaarisuutta ei havaittu vapaa-ajan fyysisen aktiivisuustason ja muiden mitattujen muuttujien välillä. Yli viittä liikuntalajia harrastavilla miehillä oli vain yhtä lajia harrastaviin miehiin verrattuna pienempi riski viikoittaisiin alaselkäja niska-hartiakipuihin (OR 0,40; 95 % LV 0,22–0,70; p = 0,002) sekä alaselkätai niska-hartiakipuihin (OR 0,50; 95 % LV 0,33–0,77; p = 0,001). Itseraportoitu istumisaika oli keskimäärin 450 (kvartiiliväli 300–600) minuuttia päivässä. Fyysinen aktiivisuus mitattiin objektiivisesti kiihtyvyysanturilla. Itseraportoitujen alaselän ja niska-hartiaseudun kipujen esiintyvyyden pohjalta muodostettiin kolmikymppisten kipuja kuvaava 5-luokkainen muuttuja: 1) ei lainkaan tai harvoin kipuja, 2) kuukausittain alaselkätai niska-hartiakipuja, 3) kuukausittain selkäja niska-hartiakipuja, 4) viikoittain selkätai niska-hartiakipuja, ja 5) viikoittain selkäja niska-hartiakipuja. Tämä havaittiin sekä femoraaliruston posteriorisen osan lateraali(lineaarisuuden p = 0,003) että mediaalipuolella (p = 0,006). Vaikka liikunnan on todettu olevan tähän asti lupaavin keino TULE-oireiden ehkäisemisessä, lisää tutkimusnäyttöä kaivataan monipuolisesti harrastetun liikunnan vaikutuksista TULEoireiluun. Tutkittaville tehtiin laaja terveystutkimus vuonna 2012 tutkittavien ollessa 46-vuotiaita. Naisilla myös 3–4 liikuntalajin harrastaminen verrattuna vain yhtä lajia harrastaviin vähensi merkitsevästi viikoittaisia alaselkäja niskahartiakipuja (OR 0,42; 95 % LV 0,42–0,98; p = 0,039), kun taas miehillä yhden ja 3–4 lajin harrastajien välillä ei havaittu merkitsevää eroa (OR 0,82; 95 % LV 0,50–1,34; p = 0,419). MENETELMÄT: Aineistomme koostuu vuonna 1975–79 syntyneiden suomalaiskaksosten seuranta-aineistosta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia objektiivisisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden ja itseraportoidun vapaa-ajan liikunnan ja istumisajan yhteyttä itsearvioituun terveydentilaan keski-iässä. Verrokkiryhmänä analyyseissa käytettiin vapaa-ajallaan yhteen liikuntalajiin osallistuvia ja kaksosuuden vuoksi ryhmittyneiden havaintojen keskinäinen korrelaatio otettiin huomioon analyyseissä. Tutkimuksen kliininen merkitys on, että riittävän korkea ja säännöllinen vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus voi parantaa polven nivelruston terveyttä ja laatua. Tarkemmin, nämä muutokset havaittiin lateraalipuolen posteriorisen femoraaliruston pinta(p = 0,004) ja syvässä kerroksessa (p = 0,007) sekä mediaalipuolen posteriorisen femoraaliruston pintakerroksessa (p < 0,001). Objektiivisesti mitatun ja itseraportoidun fyysisen aktiivisuuden ja istumisajan yhteys itsearvioituun terveydentilaan 46vuotiaana NIEMELÄ M, KORPELAINEN R, KANGAS M, TAMMELIN T, JÄMSÄ T TAUSTA: Riittävä fyysinen aktiivisuus vähentää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Miehet raportoivat tunnin enemmän istumista kuin naiset (p < 0,001).. JOHTOPÄÄTÖKSET: Korkeampi vapaaajan fyysinen aktiivisuus pystyi tuottamaan riittävästi ärsykkeitä, jotka paransivat polven nivelruston arvioitua GAG-pitoisuutta. 3,5 MET) keskimääräinen aika päivässä laskettiin niille tutkittaville, jotka käyttivät Polar Active -mittaria tutkimusjakson aikana vähintään neljän päivän ajan vähintään 600 minuuttia päivässä (n = 5 481). Keskimääräinen liikuntamäärä laskettiin MET-minuutteina viikossa (MET, metabolinen ekvivalentti) kertomalla keskenään liikunnan useus, kesto ja intensiteetti. TULOKSET: Tutkittavat liikkuivat aktiivisuusmittarin mukaan reippaalla intensiteetillä keskimäärin 483 (keskihajonta 245) min viikossa (2 415 MET-min/vko), mikä oli merkitsevästi enemmän kuin itseraportoitu vapaa-ajan liikuntamäärä: 225 (kvartiiliväli 90–375) min/vko, 713 MET-min/vko (p < 0,001). Yhteyden suunnan vahvistamiseksi sekä pitkä-aikaisen monipuolisen liikunnan hyötyjen arvioimiseksi kaivataan vielä pitkittäisanalyysejä. MENETELMÄT: Pohjois-Suomen Syntymäkohortti 1966 -tutkimuksessa on seurattu raskausajasta lähtien Oulun ja Lapin lääneissä vuonna 1966 syntyneitä henkilöitä (n =12 058). JOHTOPÄÄTÖKSET: Usean liikuntalajin harrastaminen vapaa-ajalla näyttää olevan yhteydessä alentuneeseen alaselänsekä niska-hartiaseudun kivun todennäköisyyteen nuorilla aikuisilla, erityisesti naisilla jo vähäinen liikuntalajien lisäys vaikuttaa positiivisesti riskiin. Reippaan fyysisen aktiivisuuden (. 101 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 TULOKSET: Korkeammalla vapaa-ajan fyysisellä aktiivisuustasolla oli tilastollisesti merkitsevä lineaarinen yhteys polven nivelruston arvioidun glykosaminoglykaanipitoisuuden (GAG) kanssa 12 kuukauden seurantajakson jälkeen. Terveydentila ja istumisaika kysyttiin erillisillä kysymyksillä. Liika paikallaanolo istuen tai maaten lisää kuolemanriskiä riippumatta fyysisen aktiivisuuden määrästä. Fyysinen aktiivisuus ja istumisen määrä selvitettiin kyselyllä (n = 6 384), jossa kysyttiin kuinka usein ja kuinka kauan kerrallaan tutkittavat harrastavat kevyttä ja ripeää liikuntaa vapaa-ajallaan. Viimeisin nettipohjainen elämäntapakysely toteutettiin 2010–2012, kaksosten ollessa keskimäärin 34-vuotiaita (keskihajonta (KH) 31,9–37,6). Liikunnan monipuolisuus ja alaselän sekä niska-hartiaseudun kipu MÄKELÄ S, AALTONEN S, KORHONEN T, KUJALA U, KAPRIO J TAUSTA: Erityisesti länsimaissa lisääntyvät tukija liikuntaelimistön (TULE) -oireet alentavat merkittävästi elämänlaatua sekä työja toimintakykyä kasvattaen sosiaalija terveydenhuollon kustannuksia
Normaalija ylipainoisten miesten osuudet eivät eronneet tilastollisesti merkitsevät tv:n katselun tai liikunnan ryhmissä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat, että sekä objektiivisesti mitattu reipas fyysinen aktiivisuus, että itseraportoitu vapaaajan liikunnan määrä ovat positiivisesti yhtey dessä koettuun terveyteen. Aivoleikkeistä värjättiin immunohistokemiallisin menetelmin doublecortin-proteiinia ilmentävät solut eli uudet hermosolut. Taitoharjoittelun vaikutukset hippokampuksen neurogeneesiin ja oppimiseen NOKIA M, LENSU S, HIPPI P, HONKANEN M, LAITINEN P, LAMMI E, WIKGREN J, AHTIAINEN J, KAINULAINEN H TAUSTA: Uusia hermosoluja muodostuu läpi elämän hippokampuksessa, joka on muistin ja oppimisen kannalta keskeinen aivo rakenne. JOHTOPÄÄTÖKSET: Yhteenvetona voidaan todeta, että käyttämällämme taitoharjoittelulla ei ollut suurta vaikutusta oppimiseen tai hippokampuksen neurogeneesiin. Rottien juoksukapasiteetti mitattiin juoksumatolla harjoittelujaksoa ennen ja sen jälkeen. 102 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Tutkittavat, joiden itsearvioitu terveydentila oli hyvä tai erittäin hyvä, liikkuivat aktiivisuusmittarilla mitattuna keskimäärin 59 min/vko enemmän reippaalla intensiteetillä ja raportoivat liikkuvansa vapaa-ajalla 112 min/vko enemmän verrattuna niihin joiden itsearvioitu terveys oli kohtalainen, huono tai erittäin huono (p < 0,001). Taitoharjoittelulla ei ollut vaikutusta rottien juoksukapasiteettiin tai sen muutokseen ajan funktiona. Taitoharjoittelua tehtiin 8 viikon ajan akrobatiaradalla, jossa esteitä vaikeutettiin kahden viikon välein (koeryhmä, n = 12). Taitoharjoittelun vaikutusta oppimiseen mitattiin kahdella eri sokkelotehtävällä (8-haarainen sokkelo ja Barnes-sokkelo) rataharjoittelun ja juoksutestien jälkeen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, ovatko runsas liikunta-aktiivisuus ja kohtuullinen tv:n ääressä istuminen yhteydessä muihin terveellisiin elintapoihin kuten tupakoimattomuuteen, kohtuulliseen alkoholin käyttöön, terveellisiin ravintotottumuksiin ja normaalipainoisuuteen keski-ikäisillä aikuisilla. TV:n katselu oli yhteydessä naisten ylipainoisuuteen, mutta liikuntaaktiivisuuden suhteen vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Elintapoja selvitettiin kyselyllä 37–43-vuotiailta tutkittavilta (n = 930) vuonna 2011. MENETELMÄT: Tutkittavina käytettiin aikuisia Sprague-Dawley -urosrottia (n = 24). Tätä jatkuvaa prosessia kutsutaan hippokampuksen neurogeneesiksi ja se vähenee väistämättä ikääntymisen seurauksena. Logistisen regressioanalyysin mukaan paljon liikkuvat naiset olivat neljä kertaa todennäköisemmin tupakoimattomia kuin vähän liikkuvat. Jatkossa olisi tärkeää pyrkiä optimoimaan taitoharjoittelussa käytetty menettely (radan haastavuus, palkkioiden käyttö) sekä tutkia oppimista monipuolisesti erilaisilla tehtävillä. Myös paljon liikkuvat miehet ja naiset söivät enemmän vihanneksia kuin vähän liikkuvat. Kohtuullinen tv:n katselu näyttäisi indikoivan terveellisempää syömistä ja päihteiden käyttöä etenkin miehillä hieman laajemmin kuin runsas liikunta, mutta on huomioitava, että osa yhteyksistä saattaa selittyä muilla tekijöillä kuten sosioekonomisen aseman vaikutuksilla. Miehet, jotka katsoivat tv:tä kohtuullisesti, söivät enemmän vihanneksia ja käyttivät vähemmän makkaratuotteita kuin runsaasti tv:tä katsovat. Täten neurogeneesin maksimoiminen saattaisi suojata hippokampuksen rakenteen ja toiminnan häiriöiden aiheuttamilta muistin ja oppimisen ongelmilta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sekä liikuntaaktiivisuus että tv:n katselu ovat yhteydessä muihin terveellisiin elintapoihin, mutta yhteydet olivat jossakin määrin erilaisia. Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoiden, khiin neliö -testillä ja logistisella regressioanalyysillä. Naisissa kohtuullisesti tv:tä katselevat olivat harvemmin ylipainoisia kuin paljon tv:tä katselevat. Myös pitkäaikainen hallitsematon stressi, alkoholin käyttö ja unenpuute vähentävät neurogeneesiä aikuisissa aivoissa, kun taas vapaaehtoinen, pitkäkestoinen aerobinen liikunta lisää sitä. Selittävät muuttujat, liikunta-aktiivisuus ja tv:n katselu, eivät korreloineet keskenään. TULOKSET: Harjoittelun tuloksena koeryhmän rottien suoriutuminen akrobatiaradalla nopeutui. Paljon liikkuvat miehet ja naiset tupakoivat harvemmin kuin vähän liikkuvat, mutta ryhmien alkoholin käyttö ei eronnut toisistaan. Taitoharjoittelu ei myöskään vaikuttanut uusien hermosolujen määrään hippokampuksessa. Ohjattaessa aikuisia terveellisten elintapojen ja normaalipainon ylläpitoon on liikuntaja ravitsemusneuvonnan lisäksi perusteltua kiinnittää huomiota myös siihen, missä määrin yksilölle kertyy ruutuaikaa ja istumista.. Kontrolliryhmän (n = 12) rotat liikkuivat samalla radalla, mutta ilman esteitä. Aiemmissa tutkimuksissa on myös havaittu, että ponnistelua vaativa oppiminen lisää hippokampuksen uusien hermosolujen määrää. MENETELMÄT: Tutkimuksen aineisto käsitti kolme ikäkohorttia Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -pitkittäistutkimuksesta. Istumisaika ei ollut merkitsevästi yhteydessä itsearvioituun terveyteen (p = 0,251). Uusien hermosolujen merkitys hippokampuksen toiminnalle, muistille ja oppimiselle on vielä epäselvä, mutta on ehdotettu, että uudet solut saattaisivat toimia solukadon puskurina ikääntyessä. Rotat harjoittelivat radalla 3 kertaa viikossa, 8 yritystä päivässä, minuutin kerralla. Koeja kontrollirotat oppivat Barnes-sokkelon yhtä hyvin, mutta 8-haaraisessa sokkelossa taitoharjoittelua tehneet rotat paransivat suoritustaan loppua kohden toisin kuin kontrollirotat. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten motorinen taitoharjoittelu aikuisena vaikuttaa hippokampuksen neurogeneesiin. Lopuksi rotat lopetettiin, ja aivot otettiin talteen laboratorioanalyysejä varten. Paljon liikkuvat naiset ja miehet söivät noin kaksi kertaa todennäköisemmin runsaasti vihanneksia kuin vähemmän liikkuvat. Näiden solujen määrä laskettiin hippokampuksen pykäläpoimun alueelta. Liikunta-aktiivisuuden ja television katselun yhteydet terveellisiin elintapoihin keski-ikäisillä aikuisilla PALOMÄKI S, HIRVENSALO M, TAMMELIN T TAUSTA: Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että terveellisillä elintavoilla on yhteyksiä toisiinsa, mutta kaikilta osin yhteydet eivät ole selviä ja tulokset ovat vaihdelleet eri tutkimuksissa. TULOKSET: Sekä miehissä että naisissa kohtuullisesti tv:tä katsovat (alle 2 h/pv) tupakoivat harvemmin ja käyttivät alkoholia kohtuullisemmin kuin runsaasti tv:tä katsovat. Neurogeneesin osalta olisi syytä tutkia tarkemmin taitoharjoittelun vaikutuksia uusien solujen muodostumiseen ja niiden kypsymiseen hermosoluiksi
Mallin sopivuutta tarkasteltiin tutkimalla uuden muuttujan lisäämisen aiheuttamaa muutosta mallin uskottavuusfunktion logaritmissa. Elinikäisen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden edistämisessä tulee panostaa tupakoinnin aloittamisen ennaltaehkäisyyn ja tukea tupakoinnin mahdollisimman varhaista lopettamista. 2 = 6,84, p = 0,009) osoittaen, että alavartaloindeksin lisääminen paransi mallia. JOHTOPÄÄTÖKSET: Säännöllinen päivittäinen tupakointi on yhteydessä pitkäaikaiseen vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen ja yhteys säilyy kun analyyseissä huomioidaan myös perimän ja kasvuympäristön vaikutus. Kognitio mitattiin neuropsykologisen CERAD-tehtäväsarjan kokonaispistemääränä. Alavartalo( . Pitkäaikaisesti vähän liikkuviksi (35-vuoden ajan) määriteltiin henkilöt, jotka liikkuivat vähän (. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkäaikaisen tupakoinnin ja tupakoinnissa tapahtuneen muutoksen yhteyttä pitkäaikaiseen vähäiseen vapaa-ajan liikuntaan suomalaisilla aikuisilla kaksosilla 35 vuoden seurannan aikana. MENETELMÄT: Tutkimusjoukkona oli 5 254 aikuista kaksosta (41 % miehiä, keskiikä tutkimuksen alussa 24 vuotta), jotka vastasivat kaikkiin neljään Suomen Kaksoskohortin kyselyyn (1975, 1981, 1990 ja 2011). Vaikka tupakoinnin lopettaminen vähensi riskiä pitkäaikaiseen vähäiseen vapaa-ajan liikuntaan koko aineistossa, säilyi tupakoinnin lopettaneilla kohonnut riski ei-aktiivisuuteen kaksosparianalyyseissä. Erityisesti analyyseissä huomioitiin perheittäisten tekijöiden vaikutus yhteyksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, tuoko puristusvoimaa laajempi lihasvoiman mittaaminen lisäinformaatiota lihasvoiman ja kognition välistä yhteyttä tarkasteltaessa. Kaksospariaineisto, sisältäen 35-vuoden liikunta-aktiivisuudessa toisistaan eroavat (aktiivinen vs. 2 = 4,40, p = 0,004) osoittaen, että ylävartaloindeksin lisääminen paransi mallia edelleen. Päivittäin tupakoivilla ja tupakoinnin uudelleen aloittaneilla oli kohonnut riski (RS = 1,65–1,80; 95 % LV 1,12–2,42) pysyä ei-aktiivisena 35 vuoden ajan verrattuna ei-koskaan tupakoineisiin. Malli 3 sopi aineistoon paremmin kuin malli 2 ( . = 0,18, p = 0,001) olivat yhteydessä CERAD-kokonaispistemäärään, mutta puristusvoiman osalta vastaavaa yhteyttä ei havaittu ( . Aineisto analysoitiin ensin logistisella regressioanalyysilla laskemalla riskisuhde [RS] ja 95 % luottamusvälit [LV] yksilötasolla. Tupakoinnista muodostettiin 15-vuoden (1975–1990) tupakointikäyttäytymisen luokittelu (ei-koskaan tupakoinut [vertailuryhmä], lopettanut < 1975, lopettanut 1975– 1981, lopettanut 1981–1990, aloittanut tupakoinnin uudelleen 1975–1990, tupakoinut säännöllisesti 1975–1990 ja epälooginen raportointi). = 0,04, p = 0,46). Vähän liikkuvia henkilöitä oli lähtötilanteessa (1975/81) 33 % ja seurannan lopussa (2011) 36 %. MENETELMÄT: Tutkittavina oli 338 iältään 55–78-vuotiasta miestä ja naista, DR’s EXTRA -tutkimuksen alkutilanteessa. = 0,16, p = 0,007) ja ylävartaloindeksi ( . ei-aktiivinen) 370 kaksosparia, joista 114 identtisiä pareja, analysoitiin ehdollisella logistisella regressioanalyysilla, jolla voitiin huomioida perheittäisten tekijöiden vaikutus tupakoinnin ja liikunta-aktiivisuuden väliseen yhteyteen. Tulos vahvistui 35 vuoden liikunta-aktiivisuuden suhteen eroavilla kaksospareilla, joissa 15 vuotta tupakoineilla oli merkittävä riski (RS = 7,07; 95 % LV 1,01–49,60) pitkäaikaiseen vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen verrattuna ei-koskaan tupakoineisiin. 10,5 MET-tuntia viikossa) sekä lähtötilanteessa (1975 ja 1981) että seurannan lopussa 2011. Alaja ylävartalon lihasvoimat laskettiin yhteen alaja ylävartaloindekseiksi kuvaamaan näiden alueiden lihasvoimaa erikseen. Tästä syystä luontosuhteen tutkiminen. Perheittäiset tekijät (perimä ja kasvuympäristö) vaikuttavat sekä tupakointiin että liikunta-aktiivisuuteen, joten niillä voi olla vaikutusta tupakoinnin ja liikunnan välisiin yhteyksiin. Lihasvoimaa kuvaavien muuttujien (puristusvoima, alaja ylävartaloindeksi) ja CERAD-kokonaispistemäärän välistä yhteyttä tutkittiin kolmella monimuuttujamallilla: puristusvoima ja ikä (malli 1); puristusvoima, ikä ja alavartaloindeksi (malli 2); puristusvoima, ikä, alaja ylävartaloindeksi (malli 3). Miesten ja naisten alaja ylävartaloindeksit standardoitiin sukupuolittain, mikä mahdollisti miesten ja naisten mittausten yhdistämisen sukupuolivakioiduiksi alaja ylävartaloindekseiksi. TULOKSET: Vuoteen 1990 mennessä 51 % osallistujista raportoi tupakoineensa jossain vaiheessa elämäänsä, 17 % tupakoi yhä päivittäin ja 43 % ei ollut tupakoinut koskaan. Malli 2 sopi aineistoon mallia 1 paremmin ( . Alaja ylävartalon lihasvoiman kokonaisvaltainen mittaaminen saattaa kuvata lihasvoimaa pätevämmin kuin pelkkä puristusvoiman mittaaminen lihasvoiman ja kognition välistä yhteyttä tutkittaessa. 103 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 Lihasvoima ja kognitio ikääntyvillä: DR's EXTRA -tutkimus PENTIKÄINEN H, SAVONEN K, KOMULAINEN P, KIVINIEMI V, PAAJANEN T, KIVIPELTO M, SOININEN H, RAURAMAA R TAUSTA: Käden puristusvoiman mittaamista on helppoutensa ja nopeutensa takia käytetty kuvaamaan lihasvoimaa sen ja kognition välistä yhteyttä selvittävissä tutkimuksissa. Puristusvoimaa laajemmin mitatun lihasvoiman ja kognition yhteyttä on kuitenkin tutkittu vain vähän. Lihasvoimaa mitattiin isometrisesti puristusvoimalla; ja lisäksi toistomaksimitestillä kolmella alavartalon (polven ojennus ja koukistus sekä jalkaprässi) sekä kahdella ylävartalon (penkkipunnerrus ja kulmasoutu istuen) testiliikkeellä. Pitkäaikaisen tupakoinnin yhteys vähäiseen vapaaajan liikuntaan: 35 vuoden seurantatutkimus suomalaisilla aikuisilla kaksosilla PIIRTOLA M, KAPRIO J, SILVENTOINEN K, SVEDBERG P, KORHONEN T, ROPPONEN A TAUSTA: Tupakoinnin on raportoitu vähentävän vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta. Kaikissa analyyseissä huomioitiin iän ja sukupuolen lisäksi sosioekonominen status, koulutusvuodet, siviilisääty, kehon painoindeksi, alkoholin käyttö, elämän tyytyväisyys, työssäolo ja työn kuormitus. Puristusvoimamuuttujan poistamisen jälkeen ylävartaloindeksin lisääminen iän ja alavartaloindeksin sisältämään malliin ei sitä enää parantanut ( . Puristusvoiman sekä alaja ylävartaloindeksien itsenäisiä yhteyksiä CERAD-kokonaispistemäärään tutkittiin ikävakioidulla lineaarisella regressioanalyysilla. TULOKSET: Tutkittavien keski-ikä oli 66,1 vuotta. P-arvo < 0,05 tulkittiin tilastollisesti merkitseväksi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lihasvoima on yhteydessä kognitioon ikääntyvillä miehillä ja naisilla. Nuorten miesten luontosuhde ja siihen yhteydessä olevat tekijät – väestöpohjainen MOPO-tutkimus PUHAKKA S, PYKY R, LANKILA T, KANGAS M, RUSANEN J, IKÄHEIMO TM, KOIVUMAA-HONKANEN H, KORPELAINEN R TAUSTA: Tutkimusten mukaan luonnossa oleskelu on positiivisesti yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen ja koettuun hyvinvointiin. 2 = 3,61, p = 0,06)
Tutkittavat täyttivät kutsunnoissa kyselyn, jonka avulla selvitettiin miesten luontosuhde, terveys ja hyvinvointi, fyysinen aktiivisuus ja muut elintavat. Eri tilanteissa tapahtuva aktiivisuus on todettu olevan eri tavoin yhteydessä terveyteen. Tällaisia ominaisuuksia olivat esimerkiksi maankäyttö ja keskitulot. Vanhempien rooli liikkumisessa tutkittavien lapsuusja nuoruusiässä korostui vahvan luontosuhteen osalta kuten myös isän ammatti. Alkoholinkäyttö ja tupakointi ilmenivät molemmissa ryhmissä. Ammattiryhmien väliset erot objektiivisesti mitatussa aktiivisuudessa ja sedentaarisuudessa ikääntyvillä työntekijöillä PULAKKA A, VAHTERA J, LESKINEN T, KOSTER A, STENHOLM S TAUSTA: Päivittäinen kokonaisaktiivisuus sisältää mm. Koe-eläimillä on havaittu yhteys kestävyyskunnon ja rasvamaksan välillä, mutta ihmisillä tätä yhteyttä on tutkittu vähän. Osallistujien keski-ikä oli 63 vuotta (SD 1,1) ja heistä 83 % oli naisia. Tutkittavista 30 kuului manuaaliseen, 97 palvelualan, 120 alempien toimihenkilöiden ja 164 ylempien toimihenkilöiden ammattiryhmään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kestävyyskunnon yhteys rasvamaksan riskiin aikuisilla laajassa väestöaineistossa.. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tässä tutkimuksessa luontosuhteen ja reippaan liikunnan yhteys oli selkeä. Myös suomalaisten luontosuhde on vähitellen heikentynyt. 1853 CPM/min) osuutta hereilläoloajasta sekä työettä vapaa-aikana ammattiluokkien välillä toistettujen mittausten varianssianalyyseillä, jotka vakioitiin iällä ja sukupuolella. JOHTOPÄÄTÖKSET: Manuaalisissa ja palveluammateissa työskentelevien ikääntyvien työntekijöiden kokonaisaktiivisuus oli suurempi ja sedentaarisuus alhaisempi kuin alemmilla tai ylemmillä toimihenkilöillä. Tukittavat pitivät mittaria keskimäärin 16 h 25 min (SD 58 min) työpäivinä ja 14 h 49 min (SD 65 min) vapaapäivinä. Pääkomponenttianalyysin avulla etsittiin eroja heikon ja vahvan luontosuhteen alaryhmien väliltä. Luontosuhteen ja fyysisen aktiivisuuden yhteyden ymmärtäminen voi auttaa vaikuttavien, luontoympäristöä hyödyntävien, terveyttä edistävien interventioiden suunnittelussa ja toteutuksessa. TULOKSET: Luontosuhteeseen positiivisesti yhteydessä olevia tekijöitä olivat omaehtoinen reipas liikunta (B 2,8; p = 0,001, 95 % 1,0, 4,4) ja vanhempien kanssa liikkuminen ala-asteikäisenä (B 1,8; p = 0,016, 95 % 0,3, 3,2) ja yläasteikäisenä (B 2,9; p = 0,001, 95 % 1,4, 4,3) sekä koettu terveys (B 2,4; p = 0,003, 95 % 0,8, 3,9) ja isän ammatti (B 1,4; p = 0,028, 95 % 0,1, 2,6). Kokonaisajan suhteen alemmissa ammattiryhmissä työskentelevät olivat keskimäärin aktiivisempia ja vähemmän sedentaarisia kuin ylemmissä ammattiryhmissä työskentelevät: manuaaliset työntekijät 2 700 CPM (95 % luottamusväli, LV 2 497–2 902), 51 % (95 % LV 48–54) sedentaarisuutta; palvelualan työntekijät 2618 (2 489–2 748) CPM, 51 % (49–53) sedentaarisuutta; alemmat toimihenkilöt 2356 (2 239–2 473) CPM, 56 % (54–58) sedentaarisuutta ja ylemmät toimihenkilöt 2 266 (2 172–2 360), 58 % (56–59) sedentaarisuutta. Nuorten luontosuhdetta on tutkittu hyvin vähän. Erot tulivat pääasiassa työajalta, kun taas vapaa-ajalla eroa aktiivisuudessa tai sedentaarisuudessa ei havaittu. Miehet, joilla oli vahva luontosuhde, asuivat useammin luonnollisessa ympäristössä kuin ne miehet, joilla oli heikko luontosuhde. aktiivisuuden vapaa-aikana, työaikana ja työmatkoilla. Tutkittavien asuinympäristön fyysisiä ja sosioekonomisia ominaisuuksia mitattiin maantieteellisen menetelmän eli asuinkoordinaatteihin perustuvan paikkatiedon avulla. Piirreanalyysin osalta vahvan ja heikon luontosuhteen ryhmissä ei näkynyt selkeää eroa koskien liikunta-aktiivisuutta, terveydentilaa ja haitallisia elintapoja. Pääkomponenttianalyysilla tehdyn piirreluokittelun tulokset osoittivat, että luontosuhteeltaan heikkojen ja vahvojen ryhmien nuoret miehet olivat samankaltaisia. Hyvä kestävyyskunto pienentää rasvamaksan riskiä – myös ylipainoisilla PÄLVE KS, PAHKALA K, SUOMELA E, AATOLA H, HULKKONEN J, JUONALA M, LEHTIMÄKI T, RÖNNEMAA T, VIIKARI JSA, KÄHÖNEN M, HUTRI-KÄHÖNEN N, TELAMA R, TAMMELIN T, RAITAKARI OT TAUSTA: Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa (myöhemmin: rasvamaksa) on laaja kansanterveydellinen ongelma, joka on yhteydessä muun muassa kohonneeseen sydänja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiin, koskettaen arviolta noin 20 % väestöstä maailmanlaajuisesti. 2 h viikossa) liikunnan harrastaminen. TULOKSET: Osallistujista 411:llä (77 % alkuperäisestä otoksesta) mittaus sisälsi vähintään kaksi työja kaksi vapaapäivää. Molemmille ryhmille oli tyypillistä lapsuusiän liikunta vanhempien kanssa sekä reipas viikoittainen (. Sekä liikkumattomuus että ylipaino ovat yhteydessä lisääntyneeseen sairastavuuteen ja syrjäytymisriskiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten objektiivisesti mitattu aktiivisuus ja sedentaarisuus eroavat eri ammattiryhmien välillä työja vapaa-ajalla. Molemmissa ryhmissä tutkittavat kokivat terveydentilansa hyväksi. Vertasimme aktiivisuuslukemien keskiarvoa (counts per minute, CPM) ja sedentaarisuuden (. Vapaapäivinä tai työpäivien vapaa-aikoina ei havaittu eroja aktiivisuudessa tai sedentaarisuudessa ammattiryhmien välillä. Merkittävä osa nuorista miehistä liikkuu vähemmän kuin suositusten mukaan olisi riittävää, ja nuorten ylipaino on yleistynyt. Luonnollisessa ympäristössä asuvien nuorten miesten luontosuhde oli vahva. Nuorilla heikko kestävyyskunto on yhteydessä valtimonkovettumataudin varhaismuutoksiin ja se ennustaa sydänja verisuonitautisairastuvuutta sekä -kuolleisuutta. Työja vapaa-aika oli määritelty tutkittavien päiväkirjoissa raportoimien kellonaikojen avulla. 104 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 on hyvin tärkeää. Keskimääräiset aktiivisuuslukemat (95 % LV) työajalle olivat 3 397 CPM (3 101–3 691) manuaalisessa, 2 831 (2 643–3 018) palvelualan, 2 019 (1 850–2 188) alempien toimihenkilöiden ja 1 976 (1 839–2 112) ylempien toimihenkilöiden ammattiryhmässä. MENETELMÄT: Tutkimuksessa käytettiin väestöpohjaista MOPO-aineistoa, joka koostui Oulun alueen kutsuntaikäisistä miehistä (n = 914, keski-ikä 17,8 (SD 0,5) vuotta). Määritimme neljä ammattiryhmää Tilastokeskuksen ISCOluokituksen (International Classification of Occupations) perusteella: manuaaliset työntekijät (mm. rakennus-, korjausja kuljetustyöntekijät), palvelualan työntekijät (palveluja myyntityöntekijät), alemmat toimihenkilöt (mm. Erot aktiivisuudessa ja sedentaarisuudessa ilmenivät pääasiassa työpäivinä, ja etenkin työaikana. MENETELMÄT: Mittasimme aktiivisuutta ranteessa pidettävällä ActiGraph-kiihtyvyysanturilla 534 ikääntyvältä kunta-alan työntekijältä viikon ajan. Suomalaiset asuvat lähellä luontoa, mutta suurin osa väestöstä asuu nykyisin kaupungeissa. Ryhmien välisiä eroja arvioitiin t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysillä. asiantuntijat ja toimistotyöntekijät) ja ylemmät toimihenkilöt (johtajat ja erityisasiantuntijat). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää luontosuhteeseen yhteydessä olevia fyysiseen aktiivisuuteen, vanhempiin sekä asuinympäristöön liittyviä tekijöitä. Tilastollisessa analyysissä koko ryhmälle käytettiin lineaarista regressioanalyysia, jolla mallinnettiin luontosuhteeseen yhteydessä olevia tekijöitä
Lisäksi tutkittavat jaettiin hyväja huonokuntoisiin käyttäen rajana ikäja sukupuolispesifisistä VO 2max -mediaania (50 %). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla Parkinsonin tautia sairastavien elinpiiriä ja tutkia elinpiirin yhteyksiä motorisiin ja ei-motorisiin oireisiin, jotka ovat tyypillisiä Parkinsonin taudissa. Elinpiiristä laskettiin kokonaisindeksi, joka huomioi liikkumisen alueen, useuden ja avuntarpeen, (vaihteluväli 0–120, suurempi luku tarkoittaa laajempaa elinpiiriä), sekä itsenäinen elinpiiri, apuvälinein avustettu elinpiiri ja maksimaalinen elinpiiri. Maksan ultraäänitutkimus suoritettiin vuonna 2011. Hypoteesina oli, että THEX-harjoittelu lievittää päänsäryn voimakkuutta ja kohtausten lukumäärää sekä kestoa enemmän tai tehokkaammin kuin TENS-hoito. Sen sijaan terapeuttisen harjoittelun vaikutuksista päänsärkyyn on vähän tutkimustietoa, eikä tarpeeksi suuria ja laadukkaita satunnaistettuja tutkimuksia ole tehty. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Parkinsonin tautia sairastavilla tulisi puuttua erityisesti kävelyvaikeuksiin, jotta voidaan ylläpitää tai parantaa elinpiirissä liikkumista, ja siten turvata mahdollisuuksia kodin ulkopuolella tapahtuviin toimintoihin osallistumiseen. TENS-ryhmän tutkittavat (n = 59) saivat lumehoitona TENS-käsittelyä yhteensä 6 kertaa puolen vuoden aikana. Kumpikin ryhmä sai lisäksi kotiharjoitteiksi hartiaseudun lihasten venytysohjeet. Migreenin Käypä hoito -suosituksessa (2015) pääasiallisena hoitona suositellaan lääkehoitoa. Monimuuttujamallissa, joka sisälsi kaikki motoriset ja ei-motoriset oireet, ainoastaan kävelyvaikeudet olivat itsenäisesti yhteydessä elinpiirissä liikkumiseen. Pitkäkestoinen niskaja kaulalihasten terapeuttinen harjoittelu vähentää päänsärkykohtauksia – satunnaistettu kontrolloitu tutkimus RINNE M, GARAM S, KUKKONEN-HARJULA K, TOKOLA K, HÄKKINEN A, YLINEN J, NIKANDER R TAUSTA: Niskaperäiset päänsäryt ja migreeni ovat yleisimpiä lääkärissä käynnin syitä naisilla. Lähes kaikki osallistujat (90 %) saavuttivat suurimman elinpiirin tason (oman kunnan ulkopuolella) edeltävän kuukauden aikana. Mikä tärkeää, sama yhteys havaittiin myös ylipainoisilla. 105 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 MENETELMÄT: Kestävyyskunto (maksimaalinen hapenottokyky; VO 2max [ml/ kg/min]) mitattiin spiroergometrialla 463 tutkittavalta vuosina 2008–2009 (48 % miehiä; ikä 30–47 vuotta). Päätulosmuuttujia olivat päänsäryn voimakkuus (numeraaliasteikko 0–10), päänsärkykohtausten lukumäärä viikkoa kohden ja niiden kesto päiväkohtaisesti päiväkirjoihin raportoituna. Lineaarisessa regressioanalyysissä depressio-oireet, kipu ja koetut kävelyvaikeudet olivat yhteydessä pienempään elinpiiriin, kun mallit vakioitiin iällä, sukupuolella ja taudin vakavuusasteella. Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä ja mallit vakioitiin iällä, sukupuolella ja taudin vakavuusasteella (Hoehn ja Yahr -indeksi). Ei-motorisista oireista arvioitiin depressiiviset oireet (GDS-15), kipu, uupumus (NHP-EN) sekä yleinen kognitio (MoCA). Harjoittelu toteutettiin kotiharjoitteluna. Tutkittavilla, jotka olivat ylipainoisia, mutta hyvä kuntoisia (VO 2max > 50 %), oli pienempi rasvamaksan esiintyvyys kuin tutkittavilla, jotka olivat ylipainoisia ja huonokuntoisia (VO 2max < 50 %), (11,7 % vs. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää niskan ja kaulan alueen sekä hartianseudun lihasten progressiivisesti etenevän puolen vuoden harjoitusohjelman (THEX) vaikutuksia päänsärkyyn verrattuna lumehoitona annettuun transkutaaniseen hermostimulaatiohoitoon (TENS). Motorisiin oireisiin sisältyi kävelyvaikeudet (Walk-12G), liikuntakyky ja tasapaino (Timed Up and Go -testi), motoristen oireiden kysely (UPDRS-III) sekä kävelyn jähmettyminen (FOG-Qsa). päänsäryn ja niskakivun aiheuttama koettu haitta päivittäisiin toimintoihin sekä mitattiin kaularangan liikkuvuus, kaula-/niskalihasten isometrinen kestovoima. Ryhmien. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 164 Parkinsonin tautia sairastavaa, kotona asuvaa henkilöä (keski-ikä 71,6 vuotta, 64,6 % miehiä). Parkinsonin tautia sairastavien elinpiiriä ei ole aiemmin tutkittu. JOHTOPÄÄTÖKSET: Parempi kestävyyskunto on itsenäisesti yhteydessä pienempään rasvamaksan riskiin. TULOKSET: Keskimääräinen elinpiirissä liikkumisen pistemäärä oli 72,3 (SD 28,8). Osallistujat vastasivat postikyselyyn sekä osallistuivat toimintakykymittauksiin, jotka tehtiin osallistujien kotona. Ylipainon luokitteluun käytettiin vyötärönympärystä (> 80 cm naisilla, > 94 cm miehillä). 34,8 %; P = 0,0003). Aerobisesta harjoittelusta on kohtalaista näyttöä migreenipotilaiden hoitona. Myös kipuihin ja depressio-oireisiin tulisi kiinnittää huomiota. THEX-ryhmän tutkittaville (n = 57) ohjattiin 6 nousujohteista niskan ja hartianseudun lihaksiin kohdentuvaa harjoitusohjelmaa 6 ohjauskerralla. MENETELMÄT: Tutkimukseen otettiin 18–60-vuotiaita työssä käyviä naisia, joilla oli ollut voimakasta kaularankaja jännityspäänsärkyä ja/tai migreeniä edeltäneen 2 kk:n aikana vähintään 8 kertaa, mutta heillä ei saanut olla kaularangan degeneratiivisia muutoksia. Yhteensä 116 keskiiältään 44-vuotiasta naista satunnaistettiin kahteen ryhmään. Yksi kolmasosa osallistujista ei kyennyt liikkumaan oman makuuhuoneen ulkopuolella ilman apuvälineitä tai toisen henkilön apua. Elinpiirin yhteydet motorisiin ja ei-motorisiin oireisiin parkinsonin tautia sairastavilla RANTAKOKKO M, IWARSSON S, SLAUG B, NILSSON MH TAUSTA: Elinpiirillä tarkoitetaan aluetta, jolla henkilö liikkuu tietyn ajan kuluessa. Puolet heistä saavutti tämän tason itsenäisesti ilman apuvälineitä. Elinpiiriä mitattiin “University of Alabama at Birmingham Life-Space Assessment” -mittarilla, joka arvioi liikkumista edeltävän kuukauden aikana eri alueilla (tasot makuuhuone, koti, kodin piha-alue, naapurusto, kunta, kunnan ulkopuoli). Lisäksi selvitettiin mm. Kuuden kuukauden interventio toteutettiin kahdessa tutkimuskeskuksessa (Tampere ja Helsinki). Elinpiirissä liikkuminen kuvastaa yksilön mahdollisuuksia osallistua kodin ulkopuolella tapahtuviin toimintoihin ja sen tiedetään olevan vahvasti yhteydessä elämänlaatuun. Tämä yhteys säilyi merkitsevänä huolimatta painoindeksistä tai vyötärönympäryksestä, fyysisestä aktiivisuudesta, tupakoinnista, alkoholin käytöstä sekä seerumin rasva-arvoista, insuliinista, glukoosista ja C-reaktiivisesta proteiinista. TULOKSET: Parempi kestävyyskunto oli yhteydessä pienenpään rasvamaksan riskiin (1 ml/kg/min nousu VO 2max :ssa: RR = 0,90; 95 % CI 0,88–0,93; P < 0,0001; vakioitu iällä ja sukupuolella)
Viime aikoina suosioon noussut kovatehoinen intervalliharjoittelu (high-intensity interval training, HIIT) on osoittautunut terveyden kannalta tehokkaaksi ja turvalliseksi liikuntamuodoksi myös diabeetikoilla. Kahden viikon treenijakso sisälsi kuusi valvottua harjoitusta pyöräillen (HIIT: 4–6 × 30 s maksimiteholla/4 min palautus; MICT: 40–60 min 60 % aerobisen kuntotestin maksimitehosta). TULOKSET: Harrastettujen liikuntalajien määrä oli käänteisesti yhteydessä vyötärönympärykseen; keskimääräinen lineaarinen väheneminen 1,38 cm (95 % LV 1,10–1,65) yhtä lisälajia kohden. Geneettiset tekijät, jotka vaikuttavat sekä liikunnan harrastamiseen että vyötärölihavuuteen, voivat selittää osaa yhteyksistä. Harrastettujen lajien määrä sekä liikunnan tyyppi kuormituksen näkökulmasta (aerobinen, lihasvoima tai sekalajit (esim. Liikunnan aikaansaamat negatiiviset tuntemukset voivatkin vähentää tulevaisuuden treeni-intoa. Liikunnan kokonaismäärällä tai ruokavalion laadulla vakiointi ei muuttanut tulosta oleellisesti. HIITeen sokeritauti! Kovatehoinen intervallitreeni voi soveltua myös diabeetikoille SAANIJOKI T, NUMMENMAA L, KOIVUMÄKI M, LÖYTTYNIEMI E, KALLIOKOSKI KK, HANNUKAINEN JC TAUSTA: Säännöllinen liikunta on yksi tyypin 2 diabeteksen hoidon kulmakivistä. Molemmissa ryhmissä nämä kuitenkin helpottuivat harjoittelujakson aikana (p < 0,05). MENETELMÄT: Tutkimusjoukko koostui 4 027 (miehet = 1 874) Nuorten Kaksosten Terveystutkimus -kyselyyn osallistuneesta 32–37-vuotiaasta kaksosesta, jotka olivat mitanneet vyötärönympäryksensä kyselyn mukana tulleen ohjeen ja mittanauhan avulla. Koska sokeriaineenvaihdunnan häiriöt voivat lisätä uupuneisuutta ja liikunnan rasittavuuden tuntua, ja koska diabeetikot kärsivät usein merkittävästä ylipainosta ja huonosta fyysisestä kunnosta, saattavat diabeetikot kokea HIIT:n liian rajuna liikuntamuotona. Liikunnan hyödyt vyötärölihavuuden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa ovat ilmeiset, mutta erilaisten liikuntalajien roolia on tutkittu vähemmän. Tulokset osoittavat, että HIIT voi soveltua vaihtoehtoisena harjoittelumuotona myös liikunnallisesti passiivisille insuliiniresistenteille aikuisille.. THEX-ryhmässä isometrinen kaulan koukistajalihasten kestovoimaa mittaava pään kannatteluaika lisääntyi 22 sekuntia ja kaularangan kiertoliike lisääntyi 8 astetta sekä niskan toimintakykyindeksi parani 1,5 pistettä TENS-ryhmään verrattuna (p = 0,055). JOHTOPÄÄTÖKSET: Päänsärkykohtausten lukumäärä väheni kliinisesti merkittävästi pitkäkestoista lihasharjoittelua tehneellä ryhmällä ja myös niskan toimintakyky parani. Liikuntalajien ja liikuntatyyppien yhteydet vyötärön ympärykseen nuorilla aikuisilla – kaksoskohorttitutkimus ROTTENSTEINER M, MÄKELÄ S, BOGL LH, TÖRMÄKANGAS T, KAPRIO J, KUJALA UM TAUSTA: Vyötärölihavuus on yleistynyt yhä nuoremmilla, ja siihen liittyy lisääntynyt riski useisiin metabolisiin sairauksiin kuten kakkostyypin diabetekseen. 106 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 välisiä eroja analysoitiin (alku, 3 kk, 6 kk) käyttäen yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM). HIIT aiheuttaa positiivisten tuntemusten merkittävää vähenemistä harjoituksen jälkeen etenkin ensimmäisillä harjoituskerroilla, mutta jo muutaman treenikerran myötä madaltuneet treenin jälkeiset positiiviset tuntemukset kohoavat MICT:n tasolle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten eri liikuntalajit, harrastettujen lajien määrä sekä liikunnan kuormitustyyppi ovat yhteydessä vyötärönympärykseen nuorilla aikuisilla. Tässä tutkimuksessa selvitimme HIIT:n aikaansaamia tunnemuutoksia treenin aikana ja sen jälkeen, sekä niiden kehittymistä kahden viikon liikuntaintervention aikana insuliiniresistenteillä miehillä ja naisilla. . MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 26 insuliiniresistenttiä aikuista (ikä 49 ± 4 vuotta; 10 naista; painoindeksi 30,5 ± 2,7; maksimaalinen hapenottokyky 27,2 ± 4,6 ml/kg/min). JOHTOPÄÄTÖKSET: Monipuolinen liikunnan harrastaminen on yhteydessä pienempään vyötärönympärykseen kolmekymppisillä aikuisilla. HIIT on kuitenkin hetkellisesti niin fyysisesti kuin henkisestikin erittäin vaativa treenimuoto, ja se tuntuu häijyltä treenin aikana ja heti sen jälkeen. Koehenkilöt arvioivat liikunnan rasittavuutta ja miellyttävyyttä jokaisen harjoituksen aikana sekä tuntemuksiaan ennen ja jälkeen liikuntasuorituksen kyselymittareiden avulla. pallopelit)) määritettiin liikuntalajikysymyksen perusteella. Miehillä, kaikki kolme liikunnan tyyppiä (aerobinen, lihasvoima, ja sekalajit) olivat kukin erikseen yhteydessä pienempään vyötärönympärykseen, kun taas naisilla yhteyttä ei havaittu aerobisen liikunnan suhteen. Samanlaista eroa ei havaittu geneettisesti identtisillä kaksospareilla. Vyötärölihavuuden ennaltaehkäisyyn tähtäävässä liikuntaneuvonnassa voi olla hyödyllistä yksittäisen lajin suosimisen sijaan edistää monipuolista liikuntaa. Harrastettujen liikuntalajien määrän suhteen eroavien (0–2 lajia vs. 5 lajia) epäidenttisten (eli ditsygoottisten) mieskaksosparien ero vyötärönympäryksessä oli keskimäärin 4,8 cm (95 % LV 0,4–9,1) ja naiskaksosparien 11,2 cm (95 % LV 4,4–18,0). Heidät satunnaistettiin kovatehoisen intervalliharjoittelun (HIIT) ja kohtuukuormitteisen yhtäjaksoisen harjoittelun (moderate-intensity continuous training, MICT) ryhmiin. Vaikutuksen suuruus (effect size) oli kohtalainen 0,53 (0,12–0,94). Ryhmien välillä ei ollut eroa päänsärkykohtausten voimakkuuden tai keston muutoksissa, mutta viikoittaiset päänsärkykohtaukset vähenivät THEX-ryhmässä 4,5:stä (95 %:n luottamusväli 3,9–5,1) 2,4:ään (1,8–3,0) kertaan, kun TENS-ryhmässä vähennys oli 4,2:sta (3,7–4,7) 3,1:een (2,5–3,7) kertaan (ryhmien välinen ero p = 0,017). HIIT myös lisäsi koehenkilöillä stressiä ja vähensi positiivisia tuntemuksia ja tyytyväisyyttä treenin jälkeen enemmän kuin MICT etenkin intervention alussa (p < 0,05), mutta harjoittelujakson myötä jo muutaman treenikerran kuluessa HIIT:n jälkeiset positiiviset tuntemukset ja tyytyväisyys kohosivat ja stressi lieventyi MICT-ryhmän tasolle (p < 0,05). Tunnemuutosten reipas positiivinen kehitys viittaa nopeaan emotionaaliseen, kognitiiviseen ja fyysiseen adaptaatioon toistuvan liikuntaharjoittelun seurauksena. TULOKSET: THEX-ryhmässä olleista tutkittavista 70 %:a raportoi harjoittelunsa toteutumisen koko 6 kk:n ajalta, ja heidän harjoittelumääränsä toteutui 69 %:sti tavoitteena olleesta kokonaismäärästä (tavoite 104 harjoituskertaa/6 kk). JOHTOPÄÄTÖKSET: Insuliiniresistentit aikuiset kokevat HIIT:n merkitsevästi raskaammaksi ja epämiellyttävemmäksi kuin MICT:n. Työssä käyville naisille suunnattu harjoitteluohjelma oli turvallinen ja helppo toteuttaa, ja sitä voi suositella yhtenä kroonisen päänsäryn hoitovaihtoehtona. TULOKSET: Rasittavuus, epämiellyttävyys ja kiihtyneisyys lisääntyivät sekä HIIT:n että MICT:n aikana, mutta merkitsevästi enemmän HIIT-ryhmässä (p < 0,01)
Tutkittavilta kerättiin verinäytteet systeemibiologisia analyyseja varten kolmena eri ajankohtana: ennen dieettiä (PRE), 19,8 ± 3,6 viikon dieetin jälkeen (MID) ja 17,5 ± 2,6 viikon palautumisjakson jälkeen (POST). MENETELMÄT: Tutkimuspopulaatio koostui terveistä fitnessurheilijanaisista, jotka jaettiin dieetti(N = 27) ja kontrolliryhmään (N = 23). Hormonaalisten ja systeemibiologisten tekijöiden perusteella lukuisista fitnessurheiluun yhdistetyistä terveyshuolista huolimatta kilpailemiseen yhdistetyllä painonpudotuksella ei näyttäisi olevan systemaattisia negatiivisia pitkäaikaisia vaikutuksia terveyteen. ucla.edu). Mahdolliset terveyteen liittyvät muut seuraukset ovat kuitenkin heikosti tunnettuja. Tutkimuksen tavoite oli tutkia, miten merkittävä painonpudotus vaikuttaa seerumin metabolomiin ja glykomiin sekä valkosolujen transkriptomiin. Epigeneettistä ikää verrattiin 16 ikääntyvällä kaksosparilla (7 MZ ja 9 DZ paria, ikä 60,4 vuotta), joista toinen oli ollut selkeästi aktiivisempi kuin kaksossisaruksensa 32 vuoden ajanjakson ajan. Havaitut muutokset metabolomissa, glykomissa ja transkriptomissa palautuivat lähelle alkutasoja palautusjakson päätteeksi. TULOKSET: Ikääntyvillä kaksosilla suurempi osuus epigeneettisen ikääntymisnopeuden vaihtelusta selittyi yksilöllisillä ympäristötekijöillä. MENETELMÄT: Mallinnuksessa käytettiin suomalaisen kaksoskohortin (https:// wiki.helsinki.fi/display/twinstudy/) nuoria (20–25 v.) ja ikääntyviä (55–75 v.) identtisiä (MZ) ja ei-identtisiä (DZ) kaksospareja. Kontrolliryhmä ohjeistettiin jatkamaan tavanomaista elämäntapaansa ja ylläpitämään painoansa koko tutkimuksen ajan. Yksilölliset ympäristötekijät selittivät iäkkäillä 47 (95 % CI 35, 63) %:a ja nuorilla 26 (19, 35) %:a epigeneettisestä ikääntymisnopeudesta (ikäryhmien välinen ero p < 0,001). Painonpudotuksella oli myös merkitsevä vaikutus IgG:n glykosylaation (glykomiin) ja transkriptomiin. Dieetti-ryhmässä havaittiin noin 35–50 % lasku kokonaisrasvamassassa (mitattuna DXA:lla, bioimpedanssilla ja ihopoimumittauksella, p < 0,001) ja noin 68 % lasku vyötärön alueen rasvamassassa (DXA), mikä kuvastaa viskeraalirasvamassan määrää (p < 0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Painonpudotuksella havaittiin merkitsevä vaikutus metabolomiin, glykomiin ja transkriptomiin fitnessurheilijanaisilla. Geneettisen mallinnuksen jälkeen testasimme hypoteesia, että vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus on yksi yksilöllisistä ympäristötekijöistä, joka vaikuttaa epigeneettiseen ikääntymisnopeuteen. Systeemibiologisten muuttujien (metabolomi, glykomi, transkriptomi) määritykseen käytettiin tarkoin valittuja validoituja bioinformatiivisia tutkimusmenetelmiä. TULOKSET: Huomattava painonpudotus dieetti-ryhmässä vaikutti tilastollisesti merkitsevästi lukuisiin tulehdukseen assosioituviin biomarkkereihin, kuten alfa1-hapan -glykoproteiiniin ja lukuisiin HDLparametreihin. DNA-metylaatioikä ei eroa vapaa-ajan liikuntaaktiivisuuden suhteen diskordanteilla kaksosilla SILLANPÄÄ E, OLLIKAINEN M, KAPRIO J, TÖRMÄKANGAS T, KUJALA U TAUSTA: DNA-metylaatioikä (DNAm age) on uusi biologisen ikääntymisen markkeri, jonka on osoitettu korreloivan voimakkaasti kronologisen iän kanssa eri populaatioissa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulosten mukaan aikuisiän vapaa-ajan aktiivisuudella on korkeintaan vähäisiä vaikutuksia epigeneettiseen ikääntymisnopeuteen. Valtaosa havaituista fysiologisista muutoksista palautui alkutasolle palautusjakson päätteeksi. Geneettisen komponentin osuus oli vastaavasti pienempi ikääntyvillä (26 (19, 35) %:a) kuin nuorilla (74 (65, 82) %:a). Kvantitatiivisen geneettisen mallinnuksen avulla estimoitiin geneettisten ja jaettujen sekä yksilöllisten ympäristötekijöiden osuus epigeneettisen ikääntymisnopeuden vaihtelusta erikseen nuorille (n; 168 MZ, 121 DZ) ja ikääntyville (n; 122 MZ, 42 DZ) kaksospareille. Kilpailudieetillä painonpudotus saavutetaan tyypillisesti lisäämällä fyysistä aktiivisuutta ja vähentämällä energiansaantia. 107 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 Harjoittelun ja merkittävän laihdutuksen vaikutus metabolomiin, transkrip tomiin ja glykomiin fitnessurheilijanaisilla SARIN H, KRISTIANSSON K, GUDELJ I, SALO P, JOENSUU A, JAUHIAINEN M, BORODULIN K, MÄNNISTÖ S, ISOLA V, AHTIAINEN J, HÄKKINEN K, LAUC G, HULMI J, PEROLA M TAUSTA: Merkittävästä painonpudotuksesta on tullut suosittua ja jopa pakollista tietyissä esteettisissä urheilulajeissa, kuten bikinija body fitneksessä. Liikunta-aktiivisuuden määrä arvioitiin useiden aktiivisuuslomakkeiden ja haastatteluaineistojen perusteella. Tulos tukee viimeaikaisten kaksostutkimusten havaintoja siitä, että pitkäaikaisen vapaa-ajan aktiivisuuden vaikutus elinikään on pieni tai olematon, kun huomioidaan geneettisen perimän vaikutus.. Dieetti-ryhmä valmistautui fitnessurheilukisoihin, jota seurasi palautumisjakso. Systeemibiologiset omiikkamenetelmät voivat antaa uusia näkemyksiä biologisista reiteistä ja mekanismeista, joiden välityksellä rasvamassan kutistuminen ja liikunta vaikuttavat terveyteen. Viskeraalirasvamassan lasku oli merkittävästi yhteydessä havaittuihin muutoksiin biomarkkeripitoisuuksissa jopa subkutaanirasvamassan muutoksen vakionnin jälkeen. Korkea epigeneettinen ikääntymisnopeus on yhteydessä kohonneeseen kuolleisuusriskiin. Viskeraalirasvan tiedetään olevan merkittävä riskitekijä useille kroonisille sairauksille, jotka vaikuttavat negatiivisesti biomarkkeripitoisuuksiin. Vaikka 32 vuoden aktiivinen vapaaajanliikunta johti useisiin fenotyyppieroihin kaksosten välillä, DNA-metylaatioikä ei eronnut aktiivisilla (60,7 v.) ja inaktiivisilla (61,8 v.) kaksosilla (aktiivisten ja inaktiivisten kaksosten keskiarvoero: -1,17 (-3,43, 1,10)). Vastaavia merkitseviä muutoksia ei havaittu kontrolliryhmässä eri aikapisteiden välillä. Fitnessurheilijan harjoittelu koostuu säännöllisestä voimaharjoittelusta (noin 5 krt/vk) ympäri vuoden ja harjoittelukauden mukaan vaihtelevasta määrästä aerobista liikuntaa. Epigeneettinen ikääntymisnopeus (lineaarisen regressioanalyysin, jossa DNAm selitettävänä ja kronologinen ikä selittäjänä, jäännös) määritettiin veren leukosyyteistä spesifien DNA-kohtien metyloitumisen perustella käyttäen hyväksi Horvathin laskenta-algoritmia (https://dnamage.genetics. Epigeneettinen ikääntymisnopeus kuvaa eroa kronologisen iän ja DNA-metylaatioiän välillä eli kertoo siitä, onko henkilö biologisesti vanhempi vai nuorempi suhteessa kronologiseen ikäänsä. Dataanalyysi suoritettiin R-tilasto-ohjelmalla hyödyntämällä 1) toistettujen mittausten varianssianalyysiä, 2) lineaarista regressiota ja 3) uskottavuusosamäärä -testiä
Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, voidaanko liikunnan avulla ylläpitää tai kehittää erityisen haurasluisten ja heikkokuntoisten iäkkäiden henkilöiden, kuten lonkkamurtumapotilaiden luuston ominaisuuksia. Alkumittausten (noin 10 vk murtumasta) jälkeen tutkittavat satunnaistettiin koe(n = 40) ja kontrolliryhmiin (n = 41). Tutkittavat toteuttivat kahden viikon aikana kuusi kertaa polkupyöräergometrilla joko SIT harjoittelua (4–6 x 30 s täydellä teholla ja 4 min palautus) tai MICT-harjoittelua (40–60 min 60 % VO 2peak ). Kuntoutuksen vaikutusta testattiin GEE-mallinnuksella. TULOKSET: IMCL oli merkitsevästi korkeampi T2D+preD -ryhmällä terveisiin verrattuna (p = 0,0012). Sääriluun varren estimoitu, ikäadjustoitu SSI oli koeryhmällä (alkumittaus, 12 kk) 1530 (SE 72) ja 1 506 (74), ja kontrolliryhmällä 1 454 (71) ja 1 426 (72) mm 3 . Ajan päävaikutus oli merkitsevä sääriluun varren taivutuslujuudessa (SSI, 12 kk p = 0,007), kuoriluun tiheydessä (12 kk p < 0,001) ja poikkipinta-alassa (12 kk p = 0,047) sekä distaaliosan lujuudessa (BSI, 12 kk p = 0,019) ja tiheydessä (12 kk p = 0,045). Magneettikuvantamisen (1H MRS) avulla tutkittiin lihassolujen sisäisen rasvan (IMCL) ja lihassolujen välisen rasvan (EMCL) määrää etummaisessa säärilihaksessa (m. Harjoitteluohjelma sisälsi alaraajojen voimaharjoittelua vastuskuminauhoilla (3 krt/vk) sekä tasapainoharjoittelua ja toiminnallisia harjoitteita, kuten kävelyä ja portaiden nousua (2–3 krt/vk). EMCL:ään harjoittelulla ei ollut vaikutusta, eikä eri ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Sääriluun distaaliosan BSI (alku, 12 kk) oli koeryhmällä 0,54 (0,04) ja 0,52 (0,04), ja kontrolliryhmällä 0,52 (0,04) ja 0,45 (0,04) g 2 /cm 4 ja ToD vastaavasti 225 (8) ja 221 (8), ja 206 (8) ja 203 (8) mg/cm 3 . JOHTOPÄÄTÖKSET: IMCL toimii lihaksen sisäisenä energiavarastona liikunnan aikana. TULOKSET: Luumuuttujissa ei havaittu merkitseviä ryhmien välisiä eroja alkumittauksissa. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että kun otetaan huomioon mahdolliset sekoittavat tekijät, IMCL:n määrä lisääntyy enemmän SIT:llä kuin MICT:llä. Osa heikkenemisestä selittyy todennäköisesti luuston, erityisesti murtuneen raajan, kuormittamattomuudella. tibialis anterior) ennen ja jälkeen harjoittelun. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lonkkamurtuman jälkeisen vuoden aikana sekä kuoriettä hohkaluun ominaisuudet heikkenivät murtuman puoleisessa sääressä. Harjoittelu lisäsi IMCL:ää merkitsevästi (p = 0,028) riippumatta harjoittelutavasta (SIT/MICT) tai glukoosiaineenvaihdunnan häiriöstä (terveet/ T2DM+preD). Lihaksen sisäiset rasvavarastot ovat tärkeä energianlähde aerobisen liikunnan aikana ja kohtuukuormitteisen harjoittelun on osoitettu lisäävän rasvan kertymistä lihakseen. Yksilöllisellä kotikuntoutuksella ei ollut vaikutusta iäkkäiden lonkkamurtumapotilaiden sääriluun ominaisuuksiin. Luustomittaukset tehtiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT) murtuneen jalan sääriluun varresta ja distaaliosasta. Koeryhmä osallistui vuoden kestävään kotikuntoutusohjelmaan, joka sisälsi ympäristön turvallisuuden arvioinnin, apuvälineiden tarkistuksen, lääkkeettömän kivunhallinnan ohjauksen, liikuntaneuvontaa sekä yksilöllisen, progressiivisen kotiharjoitteluohjelman. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko vuoden kestävällä kotiharjoittelulla estää lonkkamurtuman jälkeistä luuston heikkenemistä. Harjoittelun vaikutukset lihasten sisäisiin rasvavarastoihin näyttävät olevan samanlaiset terveillä ja prediabetesta tai tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä. Kun tilastolliseen malliin lisättiin tekijöiksi aikaisempien tutkimusten perusteella lihasten sisäisiin rasvoihin vaikuttavat lihasten rasvahappojen otto, kehon rasvaprosentti, koko kehon insuliiniherkkyys ja maksimaalinen hapenottokyky (VO 2peak ), SIT lisäsi IMCL:ää enemmän kuin MICT (p = 0,042), eikä terveiden ja T2DM+preD -ryhmän välillä ollut eroa (p = 0,16). Lisää tutkimuksia tarvitaan selvittämään, kykeneekö erityisen hauras luu adaptoitumaan lisääntyneeseen kuormitukseen ja millainen harjoitusmuoto olisi murtumapotilaille tehokasta ja soveltuvaa.. Kovatehoisen intervalliharjoittelun vaikutuksista lihasten sisäisten rasvavarastojen kertymiseen ei kuitenkaan ole tutkittua tietoa. Tutkittavia kehotettiin säilyttämään ruokailutapansa mahdollisimman normaalina koko tutkimuksen ajan. Ryhmän ja ajan yhdysvaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä missään muuttujassa (p = 0,404–0,809). pQCT-kuvista analysoitiin luun laskennallinen taivutusja puristuslujuus (SSI, BSI), kuoriluun mineraalitiheys (CoD), kokonaistiheys (ToD) ja poikkipinta-ala (ToA). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli verrata kovatehoisen intervalliharjoittelun ja perinteisen kestävyysharjoittelun vaikutuksia lihaksen sisäisen rasvan määrään aiemmin liikuntaa vain vähän harrastaneilla terveillä sekä tyypin 2 diabeetikoilla (T2D) ja esidiabeetikoilla (preD). Yksilöllisen kotikuntoutuksen vaikutus iäkkäiden lonkkamurtumapotilaiden sääriluun ominaisuuksiin SUOMINEN T, ERONEN J, SALPAKOSKI A, ARKELA M, KALLINEN M, CERVINKA T, HEINONEN A, SIPILÄ S TAUSTA: Luun lujuusominaisuudet heikkenevät nopeasti ja pitkäkestoisesti lonkkamurtuman seurauksena, mikä lisää huomattavasti uuden murtuman riskiä. Varsiosan CoD oli koeryhmällä 1 051 (10) ja 1 040 (11), ja kontrolliryhmällä 1 035 (11) ja 1 020 (11) mg/cm 3 ja ToA vastaavasti 433 (11) ja 424 (11), ja 429 (10) ja 431 (10) mm 2 . Lisäksi molemmat ryhmät saivat vallitsevan hoitokäytännön mukaista hoitoa ja kuntoutusta. Harjoitusohjelman intensiteetti ei mahdollisesti ollut riittävä luustomuutosten aikaansaamiseksi. MENETELMÄT: 28 tervettä (ikä 48, SD 5) miestä sekä 26 (ikä 46, SD 4) tyypin 2 diabetesta tai esidiabetesta sairastavaa henkilöä (T2D+preD -ryhmä, 10 naista) satunnaistettiin kahteen ryhmään, joko kovatehoisen intervalliharjoittelun (sprint interval training, SIT) tai kohtuullisesti kuormittavan kestävyysharjoittelun ryhmään (moderate intensity continuous training, MICT). Progressiivinen voimaja tehoharjoittelu sekä kehon painoa kannatteleva, luuta iskutyyppisesti kuormittava liikunta näyttäisivät olevan luuston kannalta tehokkaimpia liikuntamuotoja iäkkäillä. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 81 lonkkamurtuman vuoksi leikattua, yli 60-vuotiasta, kotona asuvaa miestä ja naista (keski-ikä 80 vuotta, 78 % naisia). 108 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 Kovatehoisen intervalliharjoittelun ja perinteisen kestävyysharjoittelun vaikutus lihasten sisäisen rasvan määrään terveillä ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöistä kärsivillä henkilöillä SJÖROS TJ, SAUNAVAARA V, LÖYTTYNIEMI E, HEINONEN IHA, ESKELINEN J-J, VIRTANEN KA, HANNUKAINEN JC, KALLIOKOSKI KK TAUSTA: Kovatehoisella intervalliharjoittelulla on osoitettu olevan kohtuukuormitteista yhtäjaksoista harjoittelua vastaavia tai jopa parempia terveysvaikutuksia
Miehet olivat päivässä enemmän paikallaan ja heidän paikallaanolonsa kertyi pidemmissä jaksoissa kuin naisilla. Testeissä, joissa. Paikallaanoloaika jakautui eripituisille jaksoille keskimäärin seuraavasti: < 15 min (3h, 29 %), 15–30 min (2 h 4 min, 20 %), 30–60 min (2h 12 min, 21 %), 60–120 min (1h 44 min, 17 %) ja . 120 min). Vastaavasti istumisaikaa kertyi eripituisilla jaksoilla keskimäärin seuraavasti: < 15 min (2 h 15 min, 40 %), 15–30 min (1h 18min, 23 %), 30–60 min (1h 9 min, 20 %), 60–120 min (44 min, 13 %) ja ?1 20 min (12 min, 4 %). 120 min (1 h 25 min, 14 %). Ryhdin, liikkuvuuden ja liikehallinnan arviointi tehtiin urheiluseuratoimintaan osallistuville nuorille (n = 399) sekä osallistumattomille nuorille (n = 177). Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sykevälivaihtelun dynamiikkaa kardiorespiratorisen rasituskokeen aikana. Paikallaanolojaksojen lukumäärä yhtä paikallaanolotuntia kohden oli naisilla suurempi kuin miehillä (6 vs. Palautekäynnin yhteydessä toinen lääkäri teki osalle (n = 41) tutkittaville toistotutkimuksen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kehitimme koneoppismenetelmään perustuvan algoritmin, jonka avulla on mahdollista kuvailla istumisen ja paikallaanolon piirteitä kiihtyvyysanturidatasta. Koehenkilöt käyttivät lantiolla pidettävää fyysisen aktiivisuuden seurantaan tarkoitettua 3D-kiihtyvyysanturia (Hookie AM20, Traxmeet, Espoo, Suomi) 14 päivän ajan aina valveilla ollessaan, paitsi peseytyessään ja vesiliikunnan aikana. 1,5 MET. Parhaiten toistettavia testejä (Kappa-kerroin . Naiset puolestaan istuivat miehiä enemmän, mutta katkaisivat istumisen yhtä usein. Analyyseihin otettiin mukaan koehenkilöt, joilla oli aktiivisuusmittarin dataa ainakin neljältä päivältä vähintään 600 min/päivä (n = 36, yhteensä 465 päivää). Puolestaan miehet ja naiset katkaisivat istumisen yhtä usein (7 vs. Miehet viettivät päivänsä keskimäärin 48 min enemmän paikallaan ollen kuin naiset (10 h 54 min vs. Kone oppimisen menetelmällä (bagged trees) luokiteltiin kiihtyvyysanturin raakadatasta istumisen ja paikallaanolon piirteitä hyödyntäen kirjallisuudesta löytyneitä muuttujia, kuten päivittäistä kokonaisaikaa, istumisja paikallaanolojaksojen lukumäärää yhtä istumisja paikallaanolotuntia kohti sekä istumisen ja paikallaanolon kokonaisaikaa eripituisilla jaksoilla (< 15 min, 15–30 min, 30–60 min, 60–120 min ja . Levon, lämmittelyvaiheen tai kevyen rasituksen aikana ei sykevälivaihtelussa havaittua eroa diabeetikoiden ja terveiden kontrollien välillä. Aineisto analysoitiin naisille ja miehille erikseen. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin koneoppimiseen perustuvaa luokittelua keski-ikäisten istumisen ja paikallaanolon tunnuspiirteiden kuvailuun lantiolta mitatusta kiihtyvyysanturidatasta. Toistettavuuden arviointiin käytettiin yhtäpitävyysja Kappakerrointa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimukseen osallistuneet diabeetikot olivat oireettomia ja lääkitsemättömiä (muu kuin insuliinihoito), joten sykevälivaihtelun suuruudessa ei oletettu olevan eroa ryhmien välillä. 4 h 10 min, p < 0,001). Havainnon taustalla olevat fysiologiset mekanismit tulee selvittää jatkotutkimuksissa. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 13 miespuolista tyypin 1 diabeetikkoa (ikä 33,0 ± 6,7 vuotta) sekä 25 miespuolista tervettä kontrollia (ikä 33,7 ± 7,6 vuotta). MENETELMÄT: Tutkimukseen kutsuttiin 41 vapaaehtoista 47–49-vuotiasta suomalaista vuonna 2012. Paikallaanolosta ja istumisesta suurin osa kertyi alle 30 minuutin jaksoissa. TULOKSET: Tutkimukseen osallistuneista 67 % oli naisia. TULOKSET: Kolmestatoista testistä seitsemässä yhtäpitävyys oli vähintään 80 % ja kymmenessä testissä Kappa-kerroin yli 0,4. Tukija liikuntaelimistön tutkimuksen toistettavuus urheiluseuratoimintaan osallistuvilla ja osallistumattomilla nuorilla ja ryhmien väliset erot ryhdissä, liikkuvuudessa ja liikehallinnassa: Terveyttä edistävä liikuntaseura (TELS) -tutkimus TOIVO K, KANNUS P, KOKKO S, ALANKO L, HEINONEN OJ, KORPELAINEN R, SAVONEN K, SELÄNNE H, VASANKARI T, KANNAS L, KUJALA U, VILLBERG J, PARKKARI J TAUSTA: Tavoitteena oli tutkia tukija liikuntaelimistön tutkimuksen toistettavuutta ja vertailla liikuntaseuratoimintaan osallistuvien ja osallistumattomien nuorten ryhtiä, liikkuvuutta ja liikehallintaa. TULOKSET: Tutkimuksen päätulos oli, että tyypin 1 diabeetikoilla havaittiin maksimaalisen rasituksen aikana terveitä kontrolleja korkeampi sykevälivaihtelun kompleksisuus (korkeampi entropia). Paikallaanoloksi luokiteltiin istuminen ja makaaminen, joiden energiankulutus oli . 4 paikallaanolojaksoa/paikallaanolotunti, p < 0,001). 10 h 6 min, p < 0,01), mutta naiset istuivat päivässä 134 min enemmän kuin miehet (6 h 24 min vs. Sykevälivaihtelu analysoitiin seuraavista rasituskokeen vaiheista: rasitusta edeltävä lepojakso, lämmittelyvaihe (warm-up), kevyt rasitus (40 W), maksimirasitus sekä palautumisvaihe. Toistaiseksi on vielä epäselvää, mitkä ovat istumisen ja paikallaanolon haitallisimmat tunnuspiirteet ja mikä on käyttökelpoisin tapa tunnistaa ja analysoida näitä piirteitä eri väestöryhmissä. Diabeetikoilla havaittu korkeampi sykevälivaihtelun kompleksisuus vaikutti johtuvan sykkeen epästabiilisuudesta maksimirasituksen aikana. 7, p > 0,05). Istumisja paikallaanolojaksona oli vastaavasti vähintään 30 s jakso yhtämittaista istumista tai paikallaanoloa. 0,61 ja yhtäpitävyys > 80 %) olivat kyykkyvalatesti, modifioitu Thomasin testi sekä suoliharjojen korkeusero. MENETELMÄT: Tämä poikkileikkaustutkimus perustui lääkärin suorittamaan tukija liikuntaelimistön tutkimukseen ja on osa 14–17-vuotiaille nuorille tehtyä Terveyt tä edistävä liikuntaseura -tutkimusta. Ryhmien väliset erot määritettiin khiin neliö -testillä. Istumisen ja paikallaanolon tauoille kriteerinä oli vähintään 30 s jakso, joka vastasi intensiteetiltään vähintään kevyttä aktiivisuutta. Koehenkilöt viettivät valveillaoloajastaan keskimäärin 10 tuntia 25 minuuttia (70 %) paikallaan ollen, josta 5 tuntia 38 min (54 %) istuen. Kiihtyvyysanturiaineistosta koneoppimisen menetelmällä havaitut istumisen piirteet TJURIN P, NIEMELÄ M, KANGAS M, JÄMSÄ T, KORPELAINEN R TAUSTA: Sedentaarisuus eli paikallaanolo tarkoittaa valveillaoloajan istumista tai makaamista, jolloin energiankulutus on enintään 1,5 metabolista ekvivalenttia (MET). 109 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 45/ 2017 Sydämen sykeväli vaihtelu kardiorespiratorisen rasitus kokeen aikana tyypin 1 diabeetikoilla TARVAINEN MP, NIKKONEN S, PELTONEN JE, AHO JM, KOPONEN AS, LIPPONEN JA, RISSANEN A-PE, TIKKANEN HO TAUSTA: Tyypin 1 diabetes on aineenvaihdunnan sairaus, joka on yhdistetty madaltuneeseen sydämen sykevälivaihteluun ja haitallisten sydäntapahtumien kasvaneeseen riskiin. Keski-ikäiset tutkittavat viettivät suurimman osan päivästään paikallaan ollen
Erittäin aktiivisten ryhmässä (n = 320) oli 9 sydänperäistä äkkikuolemaa (2,8 %) ja 1 ei-äkillinen sydänkuolema (0,3 %). Jatkossa tulee tutkia ovatko muutokset riskitekijöitä liikuntavammoille. Lantiolle kiinnitetyn mittarin data analysoitiin 6 s jaksoissa käyttäen APE menetelmää. Seurannan aikana rekisteröitiin 49 (2,5 %) äkillistä sydänkuolemaa ja 47 (2,4 %) ei-äkillistä sydänkuolemaa. Suurimmat erot mittausmenetelmien välille syntyivät henkilöille, jotka istuivat työpäivän aikana jumppapallolla tai satulatuolilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fyysisen liikunta-aktiivisuuden yhteyttä sydänperäiseen äkkikuolemaan ja ei-äkilliseen sydänkuolemaan sepelvaltimotautipotilailla. Myös autoilu tai bussissa istuminen täristävällä tiellä aiheutti eroja mittausmenetelmien välille. Potilaiden terveydentila ja sairaushistoria selvitettiin kliinisesti sekä sydämen ultraäänitutkimuksella. Fyysisen aktiivisuuden suhdetta sydänperäiseen kuolemaan ei tunneta kovin hyvin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lääkärit pystyivät toistamaan TULE-testit riittävän hyvin. Ei-seuranuorilla oli seuranuoria useammin rajoittunut olkanivelten liikkuvuus (32 % vs. 24 % P = 0,03). Reisimittarin data analysoitiin aiemmin julkaistun menetelmän avulla, jolla istuminen pystyttiin tunnistamaan käytännön olosuhteissa 98 % sensitiivisyydellä ja 93 % spesifisyydellä. Polven hallinta kahden jalan pudotushypyssä oli hyvä 46 %:lla seuranuorista ja 32 %:lla ei-seuranuorista (P = 0,001). 38 % vastaavasti, P = 0,58). Sensitiivisyys oli 87,4 % (6,1 %; 71,0–97,5 %) ja spesifisyys 91,4 % (5,5 %; 74,8–97,0 %). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla lantioon ja reiteen kiinnitettyjen kiihtyvyysmittarien tuottamia istumisaikoja todellisissa käytännön olosuhteissa ja arvioida APE-menetelmän tarkkuutta. Ei-seuranuorista 37 % ja seuranuorista 22 % ei pystynyt kyykistymään siten, että kantapäät pysyisivät maassa (P < 0,0001). Potilaan fyysinen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus kysyttiin tutkimuksen alussa kyse lylomakkeella ja jaettiin neljään luokkaan: 1) Inaktiivinen (ei vapaa-ajan liikuntaa); 2) Epäsäännöllisesti aktiivinen (satunnaisesti kevyttä liikuntaa kuten kävelyä tai pyöräilyä); 3) Säännöllisesti aktiivinen (2–3 kertaa viikossa kohtuukuormitteista liikuntaa, yli 30 min kerrallaan); 4) Erittäin aktiivinen (enemmän kuin 3 kertaa viikossa kohtuukuormitteista tai kuormittavaa liikuntaa yli 30 min kerrallaan). TULOKSET: Inaktiivisessa ryhmässä (n = 206) oli 13 sydänperäistä äkkikuolemaa (6,3 %) ja 16 ei-äkillistä sydänkuolemaa (7,8 %) seurannan aikana. 110 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 5 / 2017 XXV Liikuntalääketieteen päivät 8.–9.11.2017 oli kolmiportainen pisteytys, matalimman tai korkeimman tuloksen saamisella oli paras toistettavuus. Säännöllinen, 2–3 kertaa viikossa ja vähintään 30 min kerrallaan, kohtuukuormitteinen vapaa-ajan liikunta suojaa sepelvaltimotautipotilaita sydänperäiseltä äkkikuolemalta ja ei-äkilliseltä sydänkuolemalta. Kyykkyvalatestissä, jossa kyykistytään syvään keppi ylhäällä ojennettujen käsien varassa, ei ollut eroa seuranuorten ja ei-seuranuorten välillä alaselän asennon hallinnassa (hyvä hallinta 36 % vs. Epäsäännöllisesti aktiivisten ryhmässä (n = 700) oli 15 sydänperäistä äkkikuolemaa (2,1 %) ja 18 ei-äkillistä sydänkuolemaa (2,6 %). 8 %, P < 0,0001). Vastaavat riskikertoimet ei-äkilliselle sydänkuolemalle epäsäännöllisesti aktiivisten ryhmässä oli 57 % (p = 0,019), säännöllisesti aktiivisten ryhmässä 66 % (p = 0,020) ja erittäin aktiivisten ryhmässä 94 % (p = 0,007) pienempi riski sydänperäiselle ei-äkilliselle sydänkuolemalle verrattuna inaktiivisten ryhmään. Fyysisen aktiivisuuden arviointi suositellaan tehtäväksi lantiolla pidettävällä mittarilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vapaa-ajan liikunta aktiivisuus on itsenäisesti yhteydessä sydänperäiseen kuoleman riskiin sepelvaltimotautipotilailla. Reisimittarin data analysoitiin 2 s ikkunoissa, jotka liikkuivat 1 s askeleella eteenpäin. Vallitsevan käsityksen mukaan istumisen luotettava tunnistaminen käytännön olosuhteissa onnistuu kuitenkin vain reiteen kiinnitettävällä kiihtyvyysmittarilla. Nivelten yliliikkuvuuden esiintyvyydessä ei ollut eroa ryhmien välillä. Seuranuorista 35 %:lla ja ei-seuranuorista 24 %:lla oli toinen tai molemmat hartiat eteen kiertyneinä (P = 0,009). Tilastollisen vakioinnin jälkeen epäsäännöllisesti aktiivisten ryhmässä oli 55 % (p = 0,045), säännöllisesti aktiivisten ryhmässä 67 % (p = 0,020) ja erittäin aktiivisten ryhmässä 16 % (p = 0,836) pienempi riski sydänperäiselle äkkikuolemalle verrattuna inaktiivisten ryhmään. JOHTOPÄÄTÖKSET: APE-menetelmällä voi riittävän luotettavasti mitata istumista lantiolla pidettävällä kiihtyvyysmittarilla myös käytännön olosuhteissa. Coxin regression monimuuttujamallissa huomioitiin ikä, sukupuoli, painoindeksi, tyypin 2 diabetes, vasemman kammion ejektiofraktio, CCS-luokka ja depression oireet. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 1 940 potilasta (ikä: 67 ± 9 vuotta; 68 % miehiä), joiden sepelvaltimotauti oli vahvistettu valtimoiden varjoainekuvauksella. Polven puutteellinen hallinta oli yleisempää tytöillä kuin pojilla (23 % vs. Liikkuvuuden ja liikehallinnan rajoitteet sekä ryhdin epäsymmetrisyys ovat tavallisia molemmilla ryhmillä. Istumisen luotettava tunnistaminen lantiolla pidettävällä kiihtyvyysmittarilla VÄHÄ-YPYÄ H, HUSU P, SUNI J, VASANKARI T, SIEVÄNEN H TAUSTA : Uuden, Angle for Posture Estimation (APE) -menetelmän, avulla pystytään laboratorio-olosuhteissa luokittelemaan kehon asento yli 94 % tarkkuudella makaamiseen, istumiseen ja seisomiseen lantiolla pidettävällä kiihtyvyysmittarilla. Cohenin kappa oli keskimäärin 0,748 (SD 0,111; vaihteluväli 0,549–0,891). MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 13 aikuista ja he käyttivät yhteensä 20 päivän ajan samanaikaisesti sekä lantiolla elastisessa vyössä olevaa ja reiteen teipattua kiihtyvyysmittaria (Hookie AM20). TULOKSET: Keskimääräinen istumisaika oli reisimittarin mukaan 6 h 4 min (SD 2 h 4 min) ja lantiomittarin mukaan 5 h 41 min (1 h 59 min). Menetelmän avulla voidaan objektiivisesti mitata istumisen kertymistä ja jakautumista päivän aikana ja mitattua tietoa voidaan hyödyntää istumisen terveysvaikutusten tutkimisessa.. Jokaisen mittauspäivän tuloksia verrattiin sekunneittain toisiinsa ja istumisen tunnistamiselle määritettiin jokaisen päivän kohdalle Cohenin kappa sekä sensitiivisyys ja spesifisyys. Säännöllisesti aktiivisten ryhmässä (n = 714) oli 12 sydänperäistä äkkikuolemaa (1,7 %) ja 12 ei-äkillistä sydänkuolemaa (1,7 %). Lisäksi tupakointi, alkoholin kulutus ja depression oireet selvitettiin kyselyllä tutkimuksen alussa. Seuranuorista 86 % ja ei-seuranuorista ja 69 % (P < 0,0001) pystyi hallitsemaan 30 sekunnin lankkuasennossa keskivartalonsa hyvin. Säännöllinen liikunta suojaa sepelvaltimotautipotilaita sydänperäiseltä äkkikuolemalta TULPPO M, LAHTINEN M, JUNTTILA MJ, KIVINIEMI A, HUIKURI H TAUSTA: Vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä kuolleisuuteen sepelvaltimotautipotilailla. Potilaita seurattiin 6,3 vuotta. Nämä rajoitteet saattavat liittyä vähäiseen liikkumiseen, tai toisaalta liian yksipuoleiseen harjoitteluun tai molempiin näistä