Liikunta & TIEDE 55 5/ 18 • 8 eu ro a LIIKUNTA TUOTTAA TERVEYTTÄ KAKSOISURA EDELLYTTÄÄ VAATIMUSTEN JA VOIMAVAROJEN TASAPAINOA XXVI LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 2018
Asiaa on syytä tarkastella myös riskien kannalta. Terveille lapsille ja vanhemmillekin kovatehoinen liikunta kerran pari viikossa muuta liikuntaa täydentämässä tekee hyvää. Kun nuori, elämänsä alkutaipaleella oleva ihminen yhtäkkisesti menehtyy tällaisessa tilanteessa, herättää se väistämättä huolta: onko testien tekeminen turvallista. Terveet lapset kyllä kestävät tällaisen rasituksen ja kestäisivät kovempaakin. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 5 / 2018 LET’S MOVE! K äsissäsi on lehtemme perinteinen liikuntalääketieteen päivien teemanumero. Huoli johti toimenpiteisiin ja monessa kaupungissa ja kylässä testit pantiin jäihin. Ihmismieli on sellaiseksi rakentunut, että akuutti häviävän pieni riski tuntuu paljon todellisemmalta kuin kaukana tulevaisuudessa häämöttävät valtavasti suuremmat riskit. Tämä herätti ajatuksen, että pitäisikö meillä olla erikseen aktiivista ja passiivista elämää viettävien terveysliikuntasuositukset. Jos puututaan vain pie nen joukon ongelmaan, on kohtuuden nimes sä syytä samalla muistuttaa kokonaisuu desta, joka on valitettavan kallel laan sinne fyysisesti passiivisen elämäntavan suuntaan, kuten Pauliina Husun ja UKK-instituutin tutkijoitten kirjoittamasta jutusta voitte lukea tämän lehden sivuilta 27–31. Ylivoimaisesti suurempi ongelma yhteiskunnassamme on kuitenkin liian vähäi nen liikunta. Kuten aina, päivät ovat nytkin täynnä liikunnan ilosanomaa. Paino: Forssa Print 2018 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Toisaalta säännöllinen liikuntaharrastus pienentää tätä riskiä sekä liikunnan aikana että normaalielämässä. On tie tysti totta, että joillakin liikkuminen me nee överiksi, mutta tämäkin on hyvä suhteuttaa. Ja vaikkei säännöllinen liikunta välttämättä toisikaan lisää vuosia elämään, tuo se tutkitusti lisää terveitä elinvuosia, vailla niitä tyypillisiä elintapasairauksia, joista liikuntalääketieteen päivilläkin puhutaan. Suomen Luokanopettajat ry lisäsi tulta keskusteluun ja lähetti julkisuuteen tiukkasanaisen vaatimuksen testien siirtämistä kokonaan pois liikuntatunneilta. Mahdolliset jo oireilleet sairaudet on syytä ottaa huomioon, eikä testiä tule tehdä, jos on akuutti sairaus tai on aiempia tajunnanmenetyksiä tai rytmihäiriöitä liikunnan aikana. Asiat on myös syytä panna perspektiiviin. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : PA S I LE IN O. Onneksi moni alamme asiantuntija riensi sammuttamaan paloa. Vaikka meistä usein tuntuu, että liikunta tekee vain hyvää, aina ei niin välttämättä ole. Tänä vuonna päivien teemaksi valittiin ”Liikunta ja elintapasairaudet – uusinta uutta”, jonka myötä saamme koko naisvaltaisen käsityksen liikunnan hyvää tekevistä terveysvaikutuksista. Tästä saimme ikävän muistutuksen koululaisten Move-testipatteriin kuuluvan viivajuoksutestin yhteydessä Espoossa tapahtuneen valitettavan kuolemantapauksen myötä. Husun jutussa todetaan myös, että ”terveysliikuntasuositusten mukainen liikkuminen ei välttämättä suojaa paikallaanolon haitoilta, jos päivät vietetään pääasiassa istuen”. Viesti oli selvä. Nämä oireet on syytä ottaa itse kunkin liikkujan vakavasti ja tutkituttaa tilanne. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Gorilla/Julia Sjöberg Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. 55. Suositukset tulevat päivittymään lähiaikoina. Kuten liikuntalääketieteen erikoislääkäri, professori Urho Kujala muistutti (Turun Sanomat 17.9.2018), äkkikuolemat koulun liikuntatunneilla ovat hyvin harvinaisia ja esimerkiksi koulumatkat ovat tässä suhteessa lapsille huomattavasti vaarallisempia. Terveiden lasten liikuntaa ei tule rajoittaa. Koulun liikuntatunneilla on myös aina pelattu pallopelejä, joissa rasitus kohoaa helposti yhtä kovaksi kuin viivajuoksutestin lopussa, mutta paljon pidemmäksi aikaa. Tiedetään, että liikunta, erityisesti kovatehoinen liikunta lisää hetkellisesti äkkikuoleman riskiä. Yhdistys toivoi, että ”mittauksen äärimmäisen suorituskyvyn osuuksia tulisi olla valvomassa ja kirjaamassa terveydenhuollon ammattilainen”. Toivottavasti kissa nostetaan nyt pöydälle ja uskalletaan sanoa suoraan, että passiivista elämää viettävä tarvitsee itse asiassa enemmän liikuntaa kuin nykyisten suositusten mukaisen määrän. Riskien suhteisiin liittyy myös viime aikoi na eri medioissa esillä ollut varoittelu liiallisesta liikunnan harrastamisesta
Ihalainen 27 Paikallaanolo täyttää suomalaisten päivän. 41 Vauhtia elinvuosiin liikunnalla – entä lisää elinvuosia. Liikehallinta on tällainen tekijä. Aki Salo 14 POLTTOPISTE Ilmastonmuutos etenee – miten käy liikkujan. Käännös: Heikki Kainulainen 51 TUTKIJA LÄHIKUVASSA: Jari Laukkanen: Sydämen asialla. Suomalaiset aikuiset ovat paikallaan vajaat yhdeksän tuntia päivässä eli yli puolet valveillaoloajastaan. Urheiluvammojen kaikkia riskitekijöitä ei vielä tunneta. 65 EMERITUS IHMETTELEE: Tasaarvoako. Vähän liikkuvilla nuorilla suuri osa arkipäivän liikkumisesta kertyy koulupäivän aikana. Jouko Kokkonen TUTKITTUA 69 Tutkimusuutiset 76 Väitösuutiset 78 XXVI LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVIEN TIIVISTELMÄT 2 PÄÄKIRJOITUS: Let’s Move!Kari Kalliokoski 4 Urheilulukiolainen ja uupuminen: Kaksoisura edellyttää vaatimusten ja voimavarojen tasapainoa. Urho Kujala 46 Liikunta tuottaa terveyttä – Vanhempien harjoittelu vaikuttaa myös lasten aineen vaihduntaan.Säännöllinen liikunta saattaa katkaista tulevien sukupolvien metabolisiin sairauksiin johtavan noidankehän. Ana B. Jarmo Mäkinen 59 Lajiliittojen yhdenvertaisuus ja tasaarvotyö – monta tapaa ja tulkintaa. Paikallaanolon on havaittu lisääntyneen merkittävästi korkean elintason maissa. WHO:n mukaan fyysinen inaktiivisuus on neljänneksi tärkein kuolleisuuteen vaikuttava tekijä, heti verenpainetaudin, tupakoinnin ja korkean verensokerin jälkeen. Urheilijan kannattaa siksi keskittyä siihen, mihin hän voi vaikuttaa. Käännös: Tanja Sjöros 38 Liikkumattomuus käy kalliiksi. Alves-Wagner, Kristin I Stanford, Jia Zheng, Michael F. Eero A. Taidonhallintaan ja henkilökohtaiseen kehitykseen liittyvät oppimistavoitteet suojaavat nuoria riittämättömyyden tunteilta. Matilda Sorkkila 8 Liikehallintaa kannattaa aina kehittää. Marjaana Tikanmäki 20 Lasten ja nuorten liikuntalääketiede: Tavoitteena terveyden edistäminen, sairauk sien ehkäisy ja kuntoutus. Goodyear. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, mutta järjestöjen työtä olisi silti pystyttävä arvioimaan. Päivi Kolu T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 63 Ku va : VA U /L A U R I JA A K KO LA. Pertti Pousi 67 OPISKELIJA OUNASTELEE: Yhdenvertaisen liikunta ja urheilukulttuurin jäljillä. Hirshman, Laurie J. Elämän varhaisvaiheen tekijöillä näyttää olevan yhteys myös myöhempään fyysiseen aktiivisuuteen. Ennenaikaisen syntymän ja sikiökautisten tekijöiden tiedetään vaikuttavan lapsen terveyteen myöhemmin elämässä. Vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta aiheutuneet terveydenhuollon suorat kustannukset arvioitiin viime vuonna noin 600 miljoonaksi euroksi. Liikunnan monia terveyshyötyjä kannattaa käyttää perusteena mieluummin kuin mahdollista vaikutusta eliniän pituuteen, kun liikuntaa markkinoidaan terveyshyödyillä. Vilja Sipilä LUETTUA 68 Kongressipaketti hiihtourheilun menneistä talvista. Peter T. Pauliina Husu, Harri Sievänen, Kari Tokola, Jaana Suni, Henri Vähä-Ypyä, Ari Mänttäri, Tommi Vasankari 32 XXVI LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 32 Vähäinen liikunta vaikuttaa tärkeimpiin elintapasairauksiin. Se on 2,9 prosenttia Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista. Mikael Fogelholm 15 Terveyden juurilla – liikunta on tärkeää keskosina syntyneille. Kaarle Kurki AJASSA 63 Sanottua soveltavan liikunnan päivillä. Katzmarzyk. 64 Professori Mikael Fogelholmille tiedon julkistamisen valtionpalkinto. Anu Räisänen 13 NÄIN MAAILMALLA: Urheilututkimusta tutkijan vai lajin lähtökohdista. 53 Korruptio, kilpailumanipulaatio, huliganismi: Urheilun eettisten ongelmien tutkimus laajenee nopeasti. Haapala, Lotta Hamari, Bert Bond, Tim Takken, Dimitris Vlachopoulos, Johanna K
4 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: MATILDA SORKKILA URHEILULUKIOLAINEN JA UUPUMINEN: Kaksoisura edellyttää vaatimusten ja voimavarojen tasapainoa
Urheilu-uupumus on yhdistetty vähentyneeseen motivaatioon urheilua kohtaan, heikentyneeseen suoritustasoon ja lopulta urheilun lopettamiseen, jonka vuoksi ilmiön huo mioiminen olisi erityisen tärkeää valmentajille, managereille sekä päättäjille urheilussa (Gustafsson, DeFreese., & Madigan, 2017). Noin kolmanneksella nuorista oli lieviä urheilu-uupumusoireita (28 %). Urheilulukiolaiset, jotka urheiluuransa lisäksi käyvät lukiota, eli ovat niin sanotulla kaksoisuralla, saattavat olla jatkuvien paineiden alla kahdelta rinnakkaiselta elämän osa-alueelta. Vakavista seurauksista huolimatta kouluja urheilu-uupumusoireiden samanaikaista kehitystä ei ole aikaisemmin tutkittu, eikä ole ollut tietoa siitä, miten uupumus kehittyy urheilulukiolaisten keskuudessa. Lisäksi oirei luun kuuluu jatkuva henkinen ja fyysinen väsymys, joka ei mene edes levolla ohi. Urheilussa uupunut nuori saattaa kokea, että ei pärjää urheilussa enää niin hyvin kuin aikaisemmin eikä urheilu enää kiinnosta häntä. Tämän vuoksi urheilulukiolaisten uupumusoireiden ja niihin liittyvien riskitekijöiden varhainen tunnistaminen on tärkeää. Tutkimukseni koostui neljästä kansainvälisestä vertaisarvioidusta artikkelista, joissa käytettiin useita erilaisia tutkimusmenetelmiä. Urheiluja koulu-uupumus urheilulukiolaisten keskuudessa Kouluja urheilu-uupumuksen on esitetty koostuvan kolmesta eri osa-alueesta: uupumusasteisesta väsy myksestä, kyynistymisestä urheilua tai koulua kohtaan, sekä riittämättömyyden tunteista urheilijana tai opiskelijana (Sorkkila, Ryba, Aunola, Selänne, & Salmela-Aro, 2017; Salmela-Aro & Näätänen, 2005). Urheiljanuorten kouluja urheilu-uupumusoireet lisääntyivät ensimKuva: GORILLA/JULIA SJÖBERG. Koulu-uupumus puolestaan on yhdistetty sekä masennukseen että välivuosiin ja vaikeuksiin työllistyä (Salmela-Aro, Savolainen, & Holopainen, 2009; Upadaya & Salmela-Aro, 2013). Vain harvoista urheilija nuorista tulee ammattilaisur heilijoita, joten tiukkojen harjoitteluja kilpailuaikataulujen lisäksi nuorten on yleensä käytävä koulua työllistymisensä turvaamiseksi. Pitkittyessään stressi saattaa kehittyä uupumukseksi, jolla voi olla vakavia mielenterveydellisiä seurauksia nuorille, sekä laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia liittyen nuorten koulun tai urheilun keskeyttämiseen. Väitöskirjassani tutkin suomalaisten urheilulukiolaisten kouluja urheilu-uupumusoireiden kehitystä ensimmäisen kouluvuoden aikana, sekä tarkastelin erilaisia riskija suojaavia tekijöitä. Väitöstutkimukseni tulokset osoit tivat, että pienellä osalla nuorista oli jo lukion alussa vakavia urheiluuupumusoireita (3 %) ja osalla koulu-uupumusoireita (10 %). Urheilupaineiden lisäksi lukion on osoitettu olevan nuorille itsessään erityisen stressaavaa aikaa kouluvaatimusten sosiaalisten normien muuttuessa (Salmela-Aro, Kiuru, & Nurmi, 2008). Kouluja urheilu-uupumusoireet lisääntyivät ensimmäisen lukuvuoden aikana ja vuoden lopussa jonkinasteista uupumusoireilua oli lähes puolella nuorista. H uippu-urheilussa menestyminen vaa tii jatkuvaa sitoutumista ja omistau tumista. 5 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Urheilulukiolaisten uupumusoireiden varhainen tunnistaminen on tärkeää. Taidonhallintaan ja henkilökohtaiseen kehitykseen liittyvät oppimistavoitteet suojaavat nuoria riittämättömyyden tunteilta
Urheilu-uupumuksen kohdalla yksilöön kohdistuvat vaatimukset voivat olla ympäristöstä tulevia, esimerkiksi vaatimuksia valmentajalta, liian tiukka treeniaikataulu tai yksilöstä itsestään tulevia vaatimuksia, kuten täydellisyyden tavoittelu. Henkilökohtaiseen kehitykseen pyrkivät tavoitteet voivat ehkäistä uupumista Nuoren tavoitteet näyttävät olevan myös merkittävässä roolissa uupumisen kehityksessä ja ehkäisyssä, tarkemmin ottaen se, mikä motivoi nuorta toimintaan. Heillä oli sosiaalista tukea ja adaptiivisuutta: he pystyivät toipumaan nope asti vastoinkäymisistä ja hallitsemaan omaa ajankäyt töään. Koulussa koettu väsymys ja stressi näyttävät siis vaikuttavan myös jaksamiseen urheilussa. Urhei lijanuoret, jotka eivät olleet riskissä uupua , puolestaan kuvailivat enemmän voimavaroja suhteessa vaatimuksiin. Määrälliset tulokset osoittivat, että vanhempien korkeat odotukset nuorta kohtaan suojasivat uupumiselta samalla osa-alueella (esimerkiksi koulussa), mutta olivat yhteydessä uupumiseen toiUupumassa olevat huippu-urheilijat kuvailivat haastatteluissa enemmän vaatimuksia kuin voimavaroja.. mastery goals) suojasivat nuoria riittämättömyyden tunteilta ja kyynistymiseltä samalla osa-alueella. Uupumuksen siirtyminen koulusta urheilun osa-alueelle on tärkeä tieto päättäjille ja valmentajille. Lisäksi nuorten uupumusasteinen väsymys levisi koulusta urheilun osa-alueelle. 6 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 mäisen kouluvuoden aikana ja kouluvuoden lopussa jonkinasteista uupumusoireilua oli lähes puolella nuorista. Jatkossa olisikin tärkeää miettiä, miten urheilijoille voisi opettaa adaptiivisuutta ja sisäis tä motivaatiota, joka saattaisi uupumisen ehkäisyn lisäksi lisätä nuorten hyvinvointia ja tuoda intoa koulua ja urheilua kohtaan. Vaatimusten ja voimavarojen vaakakuppi Uupumuksen on esitetty kehittyvän tilanteessa, jossa yksilö kokee kroonista stressiä ja jossa tilanteen vaatimukset ylittävät jatkuvasti yksilön voimavarat (Smith, 1986). Urheilijat kertoivat kokevansa kouluun liittyvää stressiä ja tunnetta , etteivät pärjää koulussa. On myös mahdollista, että urheilulukiolaiset käyttävät suuren osan ajastaan urheilun ulkopuolella koulutöiden tekemiseen, eivätkä näin ollen ehdi palautua urheilusta, jonka vuoksi he uupuvat myös urheilun osa-alueella. Uupumusoireet voivat alkaa koulusta ja liiasta koulutöiden määrästä, mutta edetessään siirtyä myös urheilun osa-alueelle, kun nuori alkaa olla kauttaaltaan väsynyt, eikä jaksa innostua enää mis tään. performance goals) puolestaan olivat yhteydessä kyynistymiseen koulussa. Väitöstutkimuksessani uupumisriskissä olevat huippu-urheilijat kuvailivat haastatteluissaan enem män vaatimuksia kuin voimavaroja. Samoin voimavarat voivat liittyä joko ympäristöön, kuten sosiaalinen tuki ja kannustus, tai yksiöön itseensä, kuten pystyvyyden tunne tai sisäinen motivaatio. Nuorten jaksamisen tukemiseksi valmentajien ja opettajien olisikin hyödyllistä opettaa nuorille taidonhallintaan ja henkilökohtaiseen kehitykseen pyrkiviä tavoitteita, ja painottaa vähemmän kilpailua ja muiden voittamista. Lisäksi urheilijat kokivat vaikeuksia kommunikoida valmentajansa kanssa tai luottaa valmentajaansa, eikä heillä ollut aikaa sosiaaliseen elämään koulun ja urheilun ulkopuolella. Nämä selitykset eivät ole tosiaan poissulkevia, vaan oletettava on, että ilmiöön vaikuttaa useampi kuin yksi syy. Uupumus oireita koke vat nuoret puolestaan kokivat sosiaalisen tuen vähäisemmäksi. Jos esimerkiksi nuori vaikuttaa uupuneelta urheilussa ja hoito keskitetään urheiluuupumukseen tietämättä, että kyse on alun perin uupu muksesta koulussa, saattaa hoito olla tuloksetonta tai pitkittyessään edetä esimerkiksi masennukseksi. Onkin toden näköistä, että vertailu itseen muiden sijaan saattaa suojata uupumiselta myös haastavissa tilanteis sa. Tulokset osoittivat, että taidonhallintaan ja henkilökohtaiseen kehitykseen liittyvät oppimistavoitteet (engl. Tärkeää olisi tunnistaa vaatimusten ja voimavarojen keskenäinen suhde: mikäli voimavaroja on riittävästi, korkeatkaan vaatimukset eivät ole välttämättä haitallisia, vaan voivat auttaa myös yksilöä kehittymään ja saavuttamaan tavoitteitaan. He olivat myös sisäisesti motivoituneita urheilua kohtaan, eli he urheilivat siksi, koska pitivät siitä, eikä ulkoisista syistä, kuten muiden miellyttämisestä . Toisaalta vanhempi saattaa myös tietämättään edesauttaa uupumisen kehi tystä esimerkiksi asettamalla liiallisia vaatimuksia nuorelle tilanteessa, jossa nuori on jo valmiiksi kuormittunut. Muiden voittamiseen liittyvät suoritustavoitteet (engl. Väitöstutkimuksessa haastatellut huippu-urheilijat, jotka eivät olleet riskissä uupua, kokivat sosiaalista tukea vanhemmiltaan ja viettivät van hempiensa kanssa aikaa. Vanhemmillatärkeä rooli Yksilöön liittyvien tekijöiden lisäksi vanhempien tuki voi olla merkittävä voimavara urheilulukiolaisten uupumuksen ehkäisyssä. Yli kolmanneksella (35 %) uupumisoireet pysyivät tasaisina vuoden aikana, kun taas noin 13 prosentilla nuorista oireita ei ollut vuoden alussa, mutta oireet kasvoivat vuoden aikana. Uupumusriskillä olevien urheilulukiolaisten kanssa työskentelevien olisikin ensisijaisen tärkeää selvittää, mistä uupumus on alun perin kehittynyt
Toward a cognitive-affective model of athletic burnout. Journal of Adolescence, 35(4), 929–39. Jos odotuksia on kuitenkin vain yhdellä osa-alueella, nuori saattaa kokea jäävänsä vailla tukea toisella osa-alueella, ja uupuu. Journal of Sport and Health Science. Depressive symptoms and school burnout during adolescence: Evidence from two cross-lagged longitudinal studies. Athlete burnout: review and recommendations. Salmela-Aro, K., Savolainen, H., & Holopainen, L. 7 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 sella osa-alueella (urheilussa). Lisäksi keskustelutukea olisi hyvä olla saatavilla kaikille opiskelijoille. 2017. Engagement with studies and work: Trajectories from postcomprehensive school education to higher education and work. Vanhempien olisikin tärkeää kannustaa urheilulukiolaisnuorta sekä koulussa että urheilussa nuoren kokonaisvaltaisen jaksamisen tukemiseksi. Sorkkila, M., Ryba, T. • Aineistoa kerättiin lukion alussa myös urheilulukiolaisten äideiltä (n = 260) ja isiltä (n = 188) kyselylomakkein. E. LÄHTEET: Gustafsson, H., DeFreese, J.D., & Madigan, D. A new perspective on adolescent athletes’ transition into upper secondary school: A longitudinal mixed methods study protocol. 2017. Sport Burnout Inventory – dual career form: Assessing validity and reliability in a Finnish sample of student-athletes. 2016. V., Aunola, K., Kalaja, S., Selänne, H., Ronkainen, N. Vanhempien ja valmentajien osallistaminen tuen suunnittelussa olisi tärkeää. Olisi tärkeää lisätä myös keskustelua siitä, miten nuorten riittävä vapaa-aika ja lepo voitaisiin turvata. Uupu musriskin omaaville opiskelijoille tulisi järjestää psykososiaalista, moniammatillista tukea. Ryba, T. V., Aunola, K., Selänne, H., & Salmela-Aro, K. MATILDA SORKKILA, FT Tutkijatohtori Psykologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: matilda.sorkkila@jyu.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Development of sport and school burnout among Finnish student-athletes across the first year of upper secondary school: Different methodological perspectives” tarkastettiin 13.6.2018 Jyväskylän yliopistossa. 2009. Journal of Youth and Adolescence, 38(10), 1316–1327. Emerging Adulthood, 1(4), 247–257.. Salmela-Aro K, Näätänen P. 2013. Helsinki: Edita; 2005. BBI-10 Koulu-uupumusmittari [School Burnout Inventory]. Salmela-Aro, K., Kiuru, N., & Nurmi, J. Uupumisen riskiä on syytä tarkkailla Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää urheilulukiolaisten uupumuksen ennalta ehkäisyyn sekä hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. Tämä saattaisi tukea ennalta ehkäisevästi nuoren hyvinvointia sekä luoda pohjan tasapainoiselle kaksoisuralle ja rakentavalle yhteistyölle koulun, kodin ja urheilun välillä. Teos on luettavissa sähköisenä osoitteessa http://urn. • Aineisto analysoitiin käyttämällä useita eri tutkimusmenetelmiä, mm. Gendered pathways in school burnout among adolescents. 1986. British Journal of Educational Psychology, 78, 663–689. Lisäksi 17 huippu-urheilijaa haastateltiin. J., & Nurmi, J-E. 2012. Cogent Psychology (Open Access), 3:1142412. Upadyaya, K., & Salmela-Aro, K. 2008. Salmela-Aro K., & Tynkkynen L. E. Urheilulukioissa olisi hyvä tarkistaa säännöllisesti opiskelijoiden uupumisriskiä esimerkiksi kirjoittajan väitöskirjan yhteydessä validoidun urheilu-uupumusmittarin (Sork kila ym. fi/URN:ISBN:978-951-39-7450-3 NÄIN TUTKITTIIN •Tutkimus oli osa laajempaa opetusja kulttuuriministeriön rahoittamaa Voitto Pitkällä Aikavälillä -tutkimushanketta (Ryba, Aunola, Kalaja, Selänne, Ronkainen, & Nurmi, 2016) • Tutkittavat olivat urheilulukiolaisia kuudesta eri suomalaisesta urheilulukiosta, jotka täyttivät kyselylomakkeet lukion alussa (N = 391) sekä ensimmäisen kouluvuoden lopussa (N = 373). Journal of Sport Psychology, 8, 36–50. Vanhempien korkeat odotukset saatetaankin kokea tukena ja kannustuksena, sekä osoituksena siitä, että vanhempi uskoo nuoreen. Smith, R. Current Opinion in Psychology, 16, 109–113. Urheilulukion alkamisen yhteydessä olisi hyvä tiedottaa vanhemmille, valmentajille ja urhei lijoille kaksoisuraan liittyvistä suojaavista ja riskitekijöistä, sekä antaa ohjeita, miten kehittää esimerkiksi adaptiivisuutta, henkilökohtaiseen kehitykseen liittyviä oppimistavoitteita tai tarjota sosiaalista tukea nuorelle. sekä henkilöettä muuttujakeskeisiä määrällisiä tutkimusotteita, sekä monimenetelmätutkimusta, jossa urheilijoiden haastatteluja tarkasteltiin eri uupumusprofiilien sisällä. The role of educational track in adolescents’ school burnout: A longitudinal study. 2017) ja koulu-uupumusmittarin avulla (Salmela-Aro & Näätänen, 2005) avulla
Urheiluvammat ovat monien tekijöiden summa eikä kaikkia vammautumisen riskitekijöitä vielä tunneta. Nuorten urheilussa vammojen ehkäisy on aikuisten tehtävä. Liikehallinta on tällainen tekijä. Tes teillä on hyvin eri laisia seuraamuksia: ne voivat esi merkiksi varmistaa paikan joukkueessa, johtaa pai kan me net tä miseen tai johtaa muutoksiin har joi tus ohjelmassa. Testeillä voidaan muun muas sa seu rata kehitystä, määrittää har joi tus tehoja, etsiä lahjakkuuksia, vali ta pe laajia joukku eeseen ja tunnistaa ongelmia liik ku vuudessa, lihasta sapainossa ja liikehallinnassa. 8 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: ANU RÄISÄNEN Liikehallintaa kannattaa aina kehittää U rheilijoita testataan monista eri lähtö koh dista. Urheilijan kannattaa siksi keskittyä siihen, mihin hän voi vaikuttaa. Liikehallinnan harjoittamisesta kannattaakin tehdä rutiini jo ennen nopean kasvun vaihetta.
Liikuntavammat ovat monen tekijän summa Urheilussa ja liikunnassa ilmenevät vammat ovat monen tekijän summa. Olisiko sillä positiivisia vai negatiivisia seurauksia. Koh tee na oli sekä alle 21vuotiailla salibandyn ja kori pallon pelaa jia (keskiikä 17 vuotta) että nuo rempia, 10–14vuo tiailla jalkapalloilijoilla (kes ki ikä 12 vuotta). 2004). Tie detään, että puutteet liikehallinnassa, esimerkiksi alaraajan lin jauksen hallinnassa, ovat yhteydessä kohonneeseen loukkaantumisriskiin (Myer ym. Urheilija voi harjoittaa laji aan terveenä tuhansia tunteja, kunnes eräänä kau nii na päivänä hän loukkaantuu. Jonain päi vä nä kaikki kuitenkin asettuvat samaan riviin ja sii nä missä hedelmäpelin kohdalla kilahtaa rahaa pelaa jan taskuun, riskitekijöiden tapauksessa seu raa loukkaantuminen. Sopivan seulontatestin löytämisen taustalla on tavoite vam mojen ehkäisemisestä: jos voimme tunnistaa heikon liikehallinnan omaavan urheilijan, voimmeko ohja ta hänet sopivan harjoitusohjelman pariin, korjata ongel man ja siten ehkäistä liikun ta vammoja. Heik ko alaraajan linjauksen hal linta, joka ilmenee polven liikkeenä sisäänpäin (val gukseen) yhden jalan kyy kyssä, oli yhteydessä tule viin akuutteihin vammoi hin alle 21vuotiailla sali bandyn ja koripallon pelaa jilla, mutta ei nuorilla jalka pal loi li joilla. Tämä alle 21vuotiailla urheilijoilla havaittu yhteys ei kuitenkaan vielä tarkoita, että yhden jalan kyyk ky testi olisi toimiva seulontatesti. Jotta testi voi olla luotettava seulontatesti, sen pitää pystyä riittä vän tarkasti tunnistamaan ne urheilijat, jotka tulevat loukkaantumaan. Kuva: ANTERO AALTONEN. Monessa tapauksessa louk kaan tu minen olisi kuitenkin ollut ehkäistävissä vai kut tamalla muokattavissa oleviin riskitekijöihin. Entä jos kyseessä on nuori harrastaja, pelästyisikö hän mahdollista tulevaa loukkaantumista ja lopettaisi koko lajin. Osoi tettaisiinko urheilijalle mahdollisuus yksilölliseen harjoitteluun fysioterapeutin kanssa ongelman korjaamiseksi vai karsittaisiinko hänet joukkueesta tai harjoitusryhmästä. On selvää, että kaikkia liikuntavammojen riski te kijöitä ei vielä tunneta, sillä riskitekijät ovat eri laisia eri lajeissa ja eri ikäryhmillä ja eroa on myös Entä jos testillä voitaisiin osoittaa, että urhei lijal la on kohonnut riski loukkaantua. Riskitekijöiden yhteis vaikutusta voi verrata vaikka rahaauto maat ti pelien klassikkoon, hedelmäpeliin. 9 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Monia liikuntavammatutkijoita kiehtoo ajatus sii tä, että meillä olisi olemassa liikehallintatesti tai tes tipatteristo, jolla voitaisiin seuloa esiin ne ur hei lijat, joilla on kohonnut riski loukkaantua. Yhden jalan kyykky -testi Tampereen yliopistossa toukokuussa tarkastetussa väi töskirjassa ”Adolescent sports injuries. Eli täytyy löytyä selkeä rajaarvo, jonka toiselle puolelle jäävät kohonneen loukkaan tumisriskin urheilijat ja toiselle puolelle ne, jotka tu levat pysymään terveenä. Frontal pla ne knee control as an injury risk factor and a sc reening tool” tutkittiin yhden jalan kyykky tes tin tuloksen yhteyttä alaraajavammoihin. Useimmiten hedel mäpelin hedelmät eli vammojen riskitekijät eivät asetu samaan riviin ja urheilija suorittaa har joituksen tai kisan loukkaantumatta. Yhden jalan kyykky testin tulokset kuitenkin jakautuivat liikaa: monella seu rannan aikana loukkaantuneella urheilijalla alaraa jan linjauksen hallinta alkutesteissä oli keskitasoa (kuva 2)
Nuorten urheilus sa vammojen ehkäisy on aikuis ten tehtävä. Niistä ris ki tekijöistä, jotka tunnetaan, kaikkiin ei voi vai kuttaa: esimerkiksi ikä ei ole muokattavissa. Liikehal linnan harjoittamisesta kan nattaa tehdä rutii ni jo ennen nopean kasvun vai hetta (Froholdt ym. 2016; Bittencourt ym. Tässä ikäryhmässä lii kun ta vam moja ilmenee vähemmän kuin nopean kas vun ohittaneilla nuoril la: vammojen ilmaantuvuus lisään tyy merkittävästi 13 ikävuoden jälkeen (Emery 2003). Nuoria ei tie tenkään pidä pelotella louk kaan tumisilla ja nivel ri kolla, sillä tavoitteena on pitää mahdollisimman moni nuori aktii visena liik ku jana. 2009). Liikehallinnan harjoittaminen osaksi rutiinia Nuoret eivät yleensä mieti riskiään loukkaantua urhei lun parissa. Joi hinkin ris ki tekijöihin, kuten sääntöihin, sääolosuhteisiin tai kilpailun aikatauluihin urheilijan on vaikea vai kut taa. On myös mahdol lista, että väitöskirjassa käytetty yhden jalan kyykky testi 90° asteen polvikulmaan on liian haastava testi tälle ikäryhmälle. 2015). Lisäksi riskitekijöiden välisistä yhteyksistä tiedetään vielä hyvin vähän. Tärkeää on se, että liikkeet teh dään huolellisesti hyvällä tek niikalla ja se tulee myös opettaa urheilijoille. Ja se on hyvä, sillä urheilun ja lii kunnan on tarkoitus tuottaa iloa ja positiivisia elä myksiä. Alkulämmittely teh dään joka tapauk ses sa, joten samalla kun se valmis taa harjoituksen tai kilpailun vaatimuksiin, sitä voi käyttää myös liike hal linnan kehittämiseen. 2000). Nopean kas vun vaiheen jälkeen voimat ja nopeu det ovat suurempia ja vipuvarret pidempiä ja tätä pidetään yhtenä syynä loukkaantumisten lisään tymiseen. 10 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 sukupuolten välillä. 2013; Stick ler ym. Urhei lijan näkökulmasta kyse ei tarvitse olla vam mojen ehkäisystä vaan urhei lijana kehitty mi ses tä. 2012; Claiborne ym. Liikehallintaa ke hit tä vät harjoitusohjelmat soveltu vat hyvin alku läm mit telyksi. Urheilijan kannalta järkevää on keskittyä niihin riskitekijöihin, joihin hän voi vai kut taa. Kuva: BMJ Open Sport and Exercise Medicine(suomennettu) Kun liikehallintaharjoittelu on osa kaikkien urheilijoiden rutiinia, voimme hyödyntää liikehallintatestejä seurannassa ja harjoittelun suunnittelussa.. Nopean kasvun vaihe muuttaa loukkaantumisriskiä Väitöskirjassa yhden jalan kyykky testin yhteyt tä alaraajavammoihin tutkittiin kahdella eri ikäryhmällä ja tulokset olivat erilaisia: 10–14 vuotiailla ala raa jan linjauksen hallinta ei ollut yhtey des sä alaraa javam moihin. Testiin osallistuneista 558:sta ur heilijasta 40 ei suorittanut yhtään hyväksyttyä tes tisuoritusta ja 92 suoritti testin hyväksytysti vain toisella jalalla. Totuus kuitenkin on, että liian moni nuo ri joutuu lopettamaan rakkaan harrastuksen vaka van loukkaantumisen jälkeen ja liian moni lopet taa, kos ka he pelkäävät uutta loukkaantumista (Grimmer ym. 2006; DiMattia ym. Yhden jalan kyykky -testi ei kykene erottelemaan loukkaantuneita (tumma väritys) pelaajia omaksi ryhmäkseen. On myös hyvä huo mioida, että monissa tutkimuksissa on käytetty 60° polvikulmaa (Agres ta ym. Liikehallinta on tällainen tekijä. 2007). Kun hyväksymme sen, että soveltuvaa seulontatestiä ei ole ja liike hal linta har joittelu kuuluu osaksi kaikkien urheilijoiden rutii nia, voimme hyö KUVA 2. 2005; Mauntel ym. Liikehallinnan testaaminen kannattaa On tärkeää huomioida, että vaikka testi ei sovellu seu lontatestiksi, se ei tarkoita sitä, että se ei olisi hyvä lii kehallintatesti. Merkittävä ongelma on myös liikunta vammojen pitkäaikaiset vaikutukset: nuo ruuden polvivamma voi johtaa polven nivel rikkoon jo 30–40vuotiaana (Lohmander ym. Tällä ikäryhmällä yksinkertaisempi liikehallintatesti, esimerkiksi kah den jalan kyykky, voisi olla hyvä aloitus, josta voi edetä yhden jalan kyykkyyn
II “Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys 2011–2014 Tampereen Urheilu lääkäriasema” Poikkileikkaus tutkimus “n=378 (tutkimusryhmä) n=100 (reliabiliteetti ryhmä) koripallo, salibandy, jääkiekko, lentopallo keskiikä 15,7 vuotta” Räisänen ym. 11 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Puutteet kannattaa aina korjata ja liikehallintaa kannattaa aina kehittää. Singleleg squat as a tool to evaluate young athlete’s frontal plane knee control. III “Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys 2011–2014 Tampereen Urheilu lääkäriasema” Prospektiivinen riskitekijätutkimus “n=306 koripallo ja salibandy 12–21vuotiaita” Räisänen ym. KUVA 1. • Videolta mitattiin frontaalitason projektiokulma (kuva 1).. Association between frontal plane knee control and lower extremity injuries: A prospective study on young team sport athletes. Videoanalyysillä määritelty frontaalitason projektiokulma (A). • Testisuorituksen aikana visuaalinen arviointi ala raajan linjauksen hallinnasta 3portaisella astei kolla: hyvä, heikentynyt, heikko. April 19th, 2018 (online first). 2010). Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports. Kuva: BMJ Open Sport and Exercise Medicine Osatyö Aineisto Tutkimusasetelma Tutkimushenkilöt Julkaisu I “Nuorten terveys tapatutkimus (NTTT) 2009 ja 2013 Tampereen yliopisto” Retrospektiivinen kyselytutkimus “n=9462 12, 14, 16 ja 18vuo tiaita “ Räisänen ym. Clinical Journal of Sports Medicine 2016:26;478 –82. IV “Terve futaaja 2015–2016 Tampereen Urheilu lääkäriasema” Prospektiivinen riskitekijätutkimus “n= 570 jalkapallo 10–14vuotiaita” Räisänen ym. NÄIN TUTKITTIIN • Kolme tutkimusaineistoa: Nuorten terveystapa tutkimus, Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys tutkimus ja Terve Futaaja tutkimus. Adolescent physical activityrelated injuries in sports club, school sports and other leisure time physical activities. Cogent Medicine 2016;3:1260786. BMJ Open Sport & Exercise Medicine 2018:4;e000311. • Alkutesteissä urheilijat suorittivat yhden jalan kyykky testin: kolme suoritusta/jalka, polven fleksio 90°. Investigation of knee control as a lower extremity injury risk factor: A prospective study in youth football. • Alaraajan linjauksen hallintaa tutkittiin yhden jalan kyykky testillä (Stensrud ym
A. Mauntel, T. 2007. W., Gandhi, V., & Pincivero, D. Liikehallinnan harjoittaminen on tärkeä osa kaik kien urheilijoiden harjoituksia, mutta osa voi tarvi ta yksilöllistä tai pienryhmä har joit telua kye täkseen kehit tämään liikehallinta ominai suuk siaan. F., Hirth, C. The American Journal of Sports Medicine, 35(10), 1756–69. 2003. Testaamisen tavoitteena on paitsi seurata kehitystä, myös löytää ne urheilijat, jotka ehkä tarvitsevat enemmän liikehallintaharjoit telua ja yksilöllisempää ohjausta kuin mikä toteutuu jouk kue harjoituksissa. Puutteet liikehallinnassa kannattaa aina korja ta ja liikehallintaa kannattaa aina kehittää. Journal of Athletic Training, 39(4), 352–64. Relationship between hip and core strength and frontal plane alignment during a single leg squat. E., & Fonseca, S. Vaikka väitöskirjassa käytetty video analyysi mene telmä on toteutettavissa käytännössä missä tahansa eikä vaadi testilaboratoriota, ei se kuitenkaan vält tä mättä ole käytännön toiminnan kannalta paras ratkaisu. R. L., Armstrong, C. M., Mendonça, L. Froholdt, A., Olsen, O. Journal of Orthopaedic & Sports Physical Therapy, 42(12), 996–1005. Stickler, L., Finley, M., & Gulgin, H. Risk factors for injury in child and adolescent sport: a systematic review of the literature. Frontal plane knee control as an injury risk factor and a screening tool” tarkastettiin17.5.2018 Tampereen yliopistossa. L., Cram, T. 2012. 2006. British Journal of Sports Medicine, 45(7), 589–95. M. M., Hewett, T. S., Englund, P. Emery, C. Journal of Applied Biomechanics, 22(1), 41–50. On selvää, että se ei takaa sitä, että ur heilija ei tule loukkaantu maan, mutta riskin pie nentäminen on silti urheilijan näkökulmasta kan nat tavaa. 2000. Bittencourt, N., Ocarino, J. Single leg squat performance in active adolescents age 8 to 17 years. Journal of Adolescent Health, 27(4), 266–72. 2004. 2015. Grimmer, K. Physical Therapy in Sport, 16(1), 66–71.. E. A. D. Relationship between hip and knee strength and knee valgus during a single leg squat. 2005. DiMattia, M. Journal of Sport Rehabilitation, 14(2), 108–23. A., Livengood, A. Stensrud, S., Myklebust, G., Kristianslund, E., Bahr, R., & Krosshaug, T. C., Begalle, R. Rationale and clinical techniques for anterior cruciate ligament injury prevention among female athletes. The American Journal of Sports Medicine, 37(6), 1155–60. D., Ford, K. 2010. E., Church, C., Henley, J., Duer, T., & O `Brien, K. M. 2016. Low risk of injuries among children playing organized soccer. Tätä voi verrata vaikka tupakointiin ja keuh kosyöpään: tupakoimattomuus ei ole tae siitä, että ei tule sairastumaan keuhkosyö pään, mutta kyl lä se merkittävästi pienentää riskiä. M., Dahl, L. Foot and hip contributions to high frontal plane knee projection angle in athletes: a classification and regression tree approach. Eli vaikka video analyysityökalut ovat kaikkien ulottuvilla, ei fron taalitason polvikulman mittaaminen polven hallin nan arvioimiseksi ole välttämätöntä, jos käytettävis sä on kokenut testaaja. 2009. L., Mattacola, C. G., & Malone, T. Clinical Journal of Sport Medicine, 13(4), 256–68. E., & Bahr, R. A., Jones, D., & Williams, J. L., & Roos, E. Journal of Strength and Conditioning Research, 31(5), 1187–91. Journal of Strength and Conditioning Research, 27(7), 1813–23. 2013. T. ANU RÄISÄNEN, TtT, ft Postdoc -tutkija Sport Injury Prevention Research Centre Alberta Children’s Hospital Research Institute University of Calgary Calgary Kanada Sähköposti: anu.m.raisanen@gmail.com Kirjoittajan väitöskirja ”Adolescent sports injuries. The effects of lower extremity muscle activation and passive range of motion on single leg squat performance. Tavoit teena on, että tulevaisuudessa liike hallin taa voidaan mitata todellisissa peli ja harjoitus tilan teissa puetta van teknologian avulla, mutta tut kimuk sia tästä tar vitaan vie lä lisää. J., Blacburn, T., & Padua, D. Lohmander, L. The long-term consequence of anterior cruciate ligament and meniscus injuries: osteoarthritis. L., Uhl, T. Myer, G. R., Barnett, S. A prospective cohort study. Claiborne, T. 12 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 dyntää testejä seurannassa ja harjoittelun suunnitte lussa. LÄHTEET Agresta, C. Prevalence of adolescent injury from recreational exercise: an Australian perspective. Verrattaessa videoanalyysillä mitattua ala raajan linjausta ja testin aikana tehtyä visuaalista arviointia, havaittiin, että kokenut testaaja pystyy tunnistamaan heikon linjauksen. R., & Hewett, T. What are the validity of the single-leg-squat test and its relationship to hip-abduction strength. Correlation between two-dimensional video analysis and subjective assessment in evaluating knee control among elite female team handball players
Tal violympialaisten jälkeen seulotaan vain noin 15 ur heilijan joukko. Siellä Britanniasta tuli nyky aikaisten olympialaisten ensimmäinen maa, joka voitti enemmän mitaleita kotikisojaan seuraa vissa olympialaisissa. Muutaman vuoden viivellä Englannin Urheiluinstituutti (English Insti tute of Sport, EIS) hajautettuna verkostona näki viimein päivän valon vuonna 2002. Maailma on muuttunut ja aika on ajanut sen ohi, että kil paurheilun kehittämis ja palvelututkimusta teh dään tut ki jalähtöisesti. AKI SALO, LitM, PhD Urheilubiomekaniikan apulaisprofessori Bath’n yliopisto Englanti Sähköposti: A.Salo@bath.ac.uk Kirjoittaja valittiin Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHU:n uudeksi johtajaksi. Raha ei kuitenkaan auto maattisesti ratkaise, ja Britanniassakin pidetään hy vin tarkkaa kuria siitä, mihin ja miten rahaa käy tetään. Olen itsekin ollut mukana projekteissa, joissa yliopisto rahoittaa puolet väi töskirjasta ja lajiliitto toisen puolen. Britannia on laittanut paljon rahaa urheiluun vii meisen 15 vuoden aikana. Instituutin palvelumalli oli täysin erilainen edellisen kymmenen vuoden takaisesta ajatuksesta – kaikki lähti nyt siitä, miten valmentajia ja heidän urheilijoita voidaan auttaa kohti parempia suori tuksia. Lisäk si tutkija saa enemmän kokemusta erilaisten ratkaisujen ja nykyisten suurien datamäärien ana lysoinnista. kyp syminen näkyi kuitenkin vielä paremmin Rion olympialaisissa vuonna 2016. Australian Urhei lu instituutti (Aust ralian Institute of Sport, AIS) oli kyllä perustettu jo 1980luvun alkupuolella, mut ta sen vaikutukset suunnannäyttäjänä alkoivat pik ku hiljaa näkyä vasta 1990luvun puolivälin paik keil la. Britannian hallitus päätti perustaa AIS:lle kilpailijan Sheffieldiin, mutta parlamenttivaalien ja uuden hallituksen myötä yhteen paikkaan keskittymisestä luovuttiin. Heitä viedään keskitetysti läpi seu raavat neljä vuotta, johon aikaan sisältyy myös tie teellisiä projekteja. Tämä kaikki ei tarkoita sitä, että urheilututkimus olisi täysin unohdettu. Systeemin Aika on ajanut sen ohi, että kilpaurheilun kehittämisja palvelututkimusta tehdään tutkijalähtöisesti.. Hän aloittaa tehtävässä helmikuun 2019 alussa nykyisen johtajan Sami Kalajan eläköidyttyä tämän vuoden lopussa. Viime vuosina on nähty, että Britannian systeemi tuottaa tulosta. N Ä I N M A A I L M A L L A K un muutin Englantiin 25 vuotta sitten ur heiluun liittyvä tutkimus pohjautui täy sin yliopistoihmisten ajatuksiin, kuten lähes kaikkialla maailmassa siihen aikaan. Britanniassa urheilun kehittämis ja tutkimus toiminnan käännekohta oli Atlantan vuoden 1996 olympialaisten katastrofi. Vain harvoil la suurimmilla lajiliitoilla on varaa palkata suoraan omaa henkilökuntaa tieteelliseen palvelutoimintaan, ja yliopistojen käyttö liittyy eri koisalueisiin kuten esimerkiksi tuulitunnelin käyt töön tai erikoisprojek teihin. Nykyään EIS on kasvanut ja henkilökun nan ammattitaito parantunut niin, että lähes kaikki lajiliitot käyttävät heidän palveluitaan. Koko joukkue sai ”vain” 15 mitalia ja sijoittui mitalitaulukossa sijalle 36. Mit tauksien ensisijaisena tarkoituksena oli tuottaa tutki musraportti ja sitten mahdollisesti an net tiin (jos an nettiin) jotain tietoa takaisin urhei lijoille ja heidän valmentajilleen. Väitöskirjan tekeminen ei ole lajin kannalta itsearvo, mutta tällä tavalla saadaan lajin pariin uusi asiantuntija miettimään lajia kolmeksineljäksi vuodeksi. Tietenkin väitöskirjaopiskelijan tulee tehdä tieteellisesti päteviä julkaisuja, mutta niiden lähtökohta on lajin, ei tutkijan tarve. Luonnollisesti kotiolympialaiset vuonna 2012 auttoivat panostuksessa, ja Britan nia sai Lontoosta 29 kultaa, yhteensä 65 mitalia si joittuen mitalitilastossa kolmanneksi. Lajiliittojen piti kuiten kin perustella miksi ne käyttivät muita kuin EIS:n palveluita. Englannin Urheiluinstituutin piti kuitenkin ”kil pailla” saadakseen töitä. Ainoaksi voitoksi jäi soudun legendaarisen kaksikon Steve Redgrave – Matthew Pinsent kultamitalin uusiminen. Tällä konseptilla otettiin Pyeong Changin olympialaisista kolme kuudesta mahdolli sesta mita lista ja kolmas perättäinen naisten kultami tali. Lajiliitoilta vaadittiin vuo sisuunnitelmat siitä, miten ne käyttävät kehit tämis ja tukipalveluita. 13 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: AKI SALO Urheilututkimusta tutkijan vai lajin lähtökohdista. Esimerkkinä toimii mahakelkkailu. Riosta Britannia saavutti 67 mitalia ja sijoittui mitalitilastossa toiseksi. Mahakelkkailu ei ole maailman harrastetuin laji, mut ta olympiavoittaja on aina olympiavoittaja ja mi talisteja arvostetaan Britanniassa lajista riip pu mat ta. Tämä oli olennainen osa rahoituk sen saamisen edellytyksistä
On aika ottaa ympäristökysymykset isompaan rooliin liikuntatutkimuksen ja -rahoituksen ”to do” listalle.. Päätöksien tulee perustua tutkittuun tietoon. MIKAEL FOGELHOLM, ETT Ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto LTS:n hallituksen puheenjohtaja Sähköposti: mikael.fogelholm@helsinki.fi P O L T T O P I S T E E S S Ä L okakuun alussa julkaistu IPCC:n (Hallitus tenvälinen ilmastonmuutospaneeli) raport ti ilmaston muu toksesta, maapallon läm pe ne mi sestä ja teois ta muutosten hidastamisek si var maan herätti monet, vaikka sinänsä raportin sano man ei pitänyt olla yllätys. Koska näihin asioihin aletaan paneutua syvällisemmin liikuntatutkimuksissa. Ehkä ilmastonmuutoksen torjuminen vähentää hakkuita ja auttaa säilyttämään metsät vähän luon nontilaisempina, mikä olisi liikkujan, mar jas ta jan ja sienestäjän voitto. 14 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: MIKAEL FOGELHOLM Ilmastonmuutos etenee – miten käy liikkujan. Jotta en hurskaasti haukkuisi muita, käytän itseäni esimerkkinä. Entä mikä on yksittäisen liikkujan merkitys. Ja koska nämä asiat nousevat esille liikuntapoliittisessa päätöksenteossa. Mutta tuoko ilmastonmuutoksen torjuminen jo tain negatiivisia seurauksia liikunnan harrastajalle. Esi mer kiksi Helsingissä on jo menossa valtava into pyö räilyn olo suhteiden parantamiseksi. Koska liikuntasuosituksissa aletaan ottaa kantaa ympäristönäkökulmaan. Huolimatta siitä, että osa tuloksista ei ehkä ole mukavaa luettavaa meille aktiiviliikkujille. Mikä on golfkentän ympäristövaikutus, ei vain hiilinielujen ja hiilidioksidipäästöjen, vaan myös luonnon moni muotoisuuden tai vesistön rehevöitymisen kannal ta. Jos kus nämäkin ovat liikunnan har ras ta miselle tärkeitä motivaation läheteitä. Ilmastonmuutoksen torjuminen nousee tämän raportin jälkeen taas py kä län ylöspäin, tosin varsinaisen poliittisen pää tök sen teon ja toi minnan tason määrittelevät puo lu eet ja nii den kes ki näiset voi ma suhteet. Käyn myös harjoittelemassa ja kilpailemassa ulkomailla, joko pidempään autolla ajaen tai lentäen, ja näin suurennan roimasti hiili jalanjälkeäni. Otan joi takin esimerkkejä: jäähallit, hiihtoputket ja uimahal lit kuluttavat energiaa. Kun ilmastonmuutoksen torjuminen vahvistuu poliittisella agendalla, mikä merkitys sillä on lii kun nan harrastamiselle ja ylipäätänsä fyysiselle ak tii visuudelle. Ainakin yksi voittaja näyttää sel väl tä: ke vyt liikenne kaupunkien keskustoissa. Vaikka suosituimmat ulkoilupolut ja tiet säilyvät, muuttuu maisema ikävästi. Ihan hal lit tua tämä poli tiikka ei ehkä aina ole. Meillä on varsin paljon liikunnan muotoja, joiden ympäristökuormitus saattaa olla aika suuri. Joudun syömään paljon kat taakseni lisääntyneen energiankulutuksen ja ruoka taas aiheuttaa päästöjä. Vaikka minä ja muut pyöräi lijät olemme tietysti innoissamme, myl lerrykset kau punkien kaduilla tuovat myös ison joukon pyöräilyn vastustajia. Myös suunnistaminen risukossa ja pusikossa tympäisee. Jos energian käyt tö tulee kal liimmaksi, miten käy harrastuksen ku lu jen. Esimerkiksi suositus lihan käytön rajoittamisesta perustuu terveyden lisäksi myös ekologisen kestävyyden tavoitteeseen. Mutta samojen polkujen toistuva kolua minen myös vähentää flow kokemuksia. Metsien hakkuu on ainakin täällä ruuhkaSuo messa jatkuvaa. Ansiokseni voidaan tosin lukea lähes olematon punaisen lihan käyttö, ilman sitä olisin maapallolle vielä isompi ongelma 8–10 tunnin viikkoharjoittelulla. Liikun enemmän kuin terveyden edis tämiseksi on tarpeen. Nyt onkin hyvä aika ottaa ympäristökysymykset isompaan rooliin liikuntatutkimuksen ja rahoituksen ”to do” listalle. Ruoan ja ruokavalion ympäristövaikutuksia on viime vuosina tutkittu paljon. Tuleeko ympäristöä kuor mit taville harrastuksille asettaa haittavero. Jos polttoaine ja lentäminen kallis tuvat huomattavasti, se varmaan ainakin vähentää omaa reissaamista. Pahimmillaan sosi aalisen ilmapiirin vii lentyminen saattaa häiritä joidenkin pyöräilyä enem män kuin syksyllä ilman viile neminen. Maastopyöräilyn ja suunnistuksen harrastaja na ajan autolla lähiseudullakin etsimässä uusia pol kuja ja maastoja
Kuva: ANTERO AALTONEN 15 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: MARJAANA TIKANMÄKI Terveyden juurilla – liikunta on tärkeää keskosina syntyneille
Tai toisesta näkökulmasta katsoen, voivatko elämän varhaisvaiheet, kuten keskosena syntyminen tai äidin raskaushäiriöt, altistaa syntyvän lapsen vähäi semmälle fyysiselle aktiivisuudelle ja kun nol le, ja osaltaan olla muokkaamassa aikuisiän sairaus riskiä. raskausviikkoa, tai sikiön kas vu hidastuu tai kiihtyy johtaen raskauden kestoon nähden pieneen tai suureen syntymäpainoon. Pie nempien joukossa taustalla vaikuttamassa lienee en nenaikainen syntymä. Näissä tutkimuksissa alle 800 g pai noi sena syn tyneet keskoset urheilivat vähemmän teiniiässä (Ro gers 2005) ja alle 1 500 g painoisina syntyneet har rastivat yli 40 prosenttia vähemmän kuntoliikun taa nuorina aikuisina (Kajantie 2010, Kaseva 2012) Ennenaikaisen syntymän ja sikiökautisten tekijöiden tiedetään vaikuttavan lapsen terveyteen myöhemmin elämässä. Aiempi tutkimustieto kesko sena syntyneiden fyysisestä aktiivisuudesta rajoittuu kaikkein pienimpänä ja epäkypsimpänä syntynei siin. Sikiöllä on ol lut aikaa valmistautua kohdun ulko puolista elämää varten. Yli 40 000 nuoren ja aikuisen joukossa tehdyn me taanalyysin mukaan syntyessään sekä pieni että suuripainoiset liikkuvat vähemmän kuin keskimää räisen painoisena syntyneet (Andersen 2009). 16 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 sikiökautisesta ”ohjelmoitumisesta”, jonka meka nismeja pyritään parasta aikaa selvittämään (Ferreira 2009, Simeoni & Barker 2009, Horta 2011, Reynolds 2013, SipolaLeppänen 2015, Heino 2017). Vaikka niin keskosena syntyneet kuin äidin ras kaushäiriöille altistuneet voivat hyvin, ovat yleensä terveitä ja pärjäävät elämässä yhtä hyvin kuin ikä toverinsa, aiempien tutkimusten valossa heidän myö hempien sairausriskiensä pienentämiseksi terveistä elintavoista voi olla hyötyä. 1980luvulla, David Barker kollegoineen Bri tan niassa, esitti hypoteesin terveyden ja sairauden var haisista alkujuurista. Samoilla elämän varhaisvaiheen tekijöillä näyttää olevan yhteys myös myöhempään fyysiseen aktiivisuuteen. Kuluneina vuosikymmeninä on käynyt yhä selvemmäksi, että monet sairaudet al kavat kehittyä jo sikiökaudella ja että varhaislapsuu den ravitsemustila ja kehitys ovat yhteydessä aikuis iän terveydentilaan. T äysiaikaisena eli raskausviikoilla 37–42 syn tyneet ovat kasvaneet ja kehittyneet äidin kohdussa riittävän valmiiksi. Aina olosuhteet eivät kui tenkaan ole täysin optimaaliset, ja raskaus voi päättyä ennenai kaisesti eli ennen 37. Ensimmäisissä tutkimuksissa kes kityttiin pienen syntymäpainon (Barker 2005) ja myöhemmän terveyden yhteyksiin, mutta viime vuosina on edetty selvittämään tekijöitä pienen tai suu ren syntymäpainon takana. Onkin herännyt kysymys, voivatko elämän varhaisvaiheet, kuten keskosena syntyminen altistaa lapsen vähäisemmälle fyysiselle aktiivisuudelle. Tietyt sikiöaikaiset olosuhteet, kuten ennen aikai nen syntymä (5% Suomessa syntyneistä lapsista vuo sittain), raskaudenaikainen kohonnut verenpaine (3–8%), ja äidin ylipaino ja lihavuus (49%) ja äidin tupakointi (14%) ovat yhteydessä useiden pitkäaikaissairauksien kehittymiseen: aikuisiän kohonneeseen verenpaineeseen, sepelvaltimotautiin, aivoverenkiertohäiriöihin, tyypin 2 diabetekseen ja niitä ennakoiviin riskitekijöihin. Synty mäpainoon ja syntyvän lap sen vointiin ja vastasyn tyneisyyskauden tervey teen vaikuttavat myös äidin terveydentila ja mahdolliset raskaushäiriöt. Kroonisten sairauksien ehkäiseminen on mah dollista monissa elämänvaiheissa, mutta varhais ta riskitekijöihin puuttumista pidetään par haana kei nona sairauksien ehkäisyyn. Kuuma aihe ovat epigeneettiset muutokset. Voivatko fyysinen aktiivisuus ja kunto ”ohjelmoitua”. Sikiö kautisen ohjelmoitumisen perus teella ennaltaehkäi sevä työ olisikin aloitettava jo ras kausaikana – tai jo ennen hedelmöittymistä. Fyysisen aktii visuuden ja kunnonkin ajatellaan osittain pohjautuvan jo varhaisiin elämänvaiheisiin, mutta yhteyteen vai kut tavat tekijät eivät ole vielä täysin selvillä. Ilmiössä puhutaan Yli 40 000 nuoren ja aikuisen joukossa tehdyn meta-analyysin mukaan syntyessään sekä pieniettä suuripainoiset liikkuvat vähemmän kuin keskimääräisen painoisena syntyneet.. Ennen sai rau den puh keamista interventioita pidetään toden nä köi semmin vaikuttavina kuin sairauden jo ilmaan nuttua. Onkin herännyt kysymys, voivatko myös elin ta vat, kuten fyysinen aktiivisuus, ohjelmoitua. Vaik ka suurin tautitaakka ilmenee todella vasta aikui suudessa, vaikuttaa siltä, että varhaisella inter ventiolla myöhempää sairasta vuutta voitaisiin mer kit tävästi vähentää, paremmin kuin sairauden merk kien jo ilmaannuttua. Ilmiössä puhutaan sikiökautisesta ”ohjelmoitumisesta”
Havainto koski kuntoliikuntaa, vapaa-ajan liikuntaa, työmatkaliikuntaa ja raskasta liikuntaa.. Kaikki kes ko sena syntyneet punnersivat 0,8 muunneltua pun nerrusta vähemmän 40 sekunnin aikana kuin ikä to verinsa. Koko ikäluokan kattavassa PohjoisSuomen syn ty nhimpana syntyneet ilmoittivat liikkuvansa vähem män kuin ikähaitarin keskivälillä syntyneet (Tikan mäki 2017b). Keskoset liikkuvat ikätovereitaan vähemmän Väitöstutkimuksessa ennenaikaisen syntymän ja fyysisen aktiivisuuden ja kunnon yhteyksiin kes ki tyttiin 23vuotiaiden nuorten aikuisten joukossa ESTERtutkimuksessa (Ennenaikainen syntymä ja lapsen terveys aikuisiässä). Pohjoissuomalaiset vuo sina 1985–1989 syntyneet tutkittavat kut sut tiin mu kaan laajan PohjoisSuomen syn ty mä ko hortin 1986 ja syntymärekisterin perusteella. Keskimäärin alle 34viikkoisena syn tyneet keskoset ilmoittivat liikkuvansa noin kymme nen prosenttia vähemmän kuin täysiaikaisena synty neet. Kestävyyskuntoa mitattiin ÅstrandRyhmingin nel jän minuutin askellustestillä. Raskautta ja syntymää koskevat tiedot kerättiin neuvola ja sai raalatiedoista. Kiihtyvyysantureilla mitattuna eroa fyysises sä aktiivisuudessa tai liikkumattomassa ajassa ei kes kosena ja täysiaikaisena syntyneiden välillä havaittu. Tutkimus on teh ty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella yhteistyössä Oulun ja Helsingin yliopistojen kanssa. ESTERtut ki muksessa on mukana yhteensä 149 ennen 34. Lihaskuntoa, vartalon hallintaa ja koordinaatiota mitattiin muunnellulla punnerrustestillä ja domi nan tin käden puristusvoi maa dynamometrillä. raskausviikkoa syntynyttä sekä 248 lievästi ennenaikaisena eli raskausviikoilla 34–36 syntynyttä ja 356 täysiaikaisena eli yli 37viik koisena syn ty nyttä nuorta aikuista. Huomattavaa on, että heikompi lihas kun to havaittiin punnerrustestissä myös lievästi ennenaikaisilla eli raskausviikoilla 34–36 syn ty neillä, joita on yli 70 prosenttia keskosista. (Tikanmäki 2016a) Tämä voi liittyä kiihtyvyysantu reilla mitatun ja kyselytutkimuksen menetelmälli siin eroihin: objektiivinen mittaus erottaa erinomai sesti liikuntalajien intensiteetin ja keston, kun taas kyselyllä pystytään kartoittamaan eri liikun talajeihin käytettyä aikaa pitkällä aikavälillä. Tämä näkyi alle 34viikkoisena syntyneillä 23,8 N heikompana käden maksimaalisena puris tusvoimana täysiaikaisiin verrattuna. Kysees sä on Kyselyyn vastanneet 34-viikkoisena syntyneet raportoivat liikkuvansa nuorena aikuisena vapaa-aikanaan yli 30 prosenttia vähemmän kuin täysiaikaisena syntyneet. Hy vin ennenaikaisesti syntyneet arvioivat fyysisen kun tonsa huonommaksi kuin täysiaikaisena syn tyneet ikätoverinsa. Vanhempiin ja raskausaikaan liittyvien tekijöiden yhteyksiä myöhempään fyysiseen aktii vi suuteen ja kuntoon selvitettiin PohjoisSuomen syntymäkohortti 1986 aineistossa. Äidin raskaushäiriöihin liittyviä tutkimuksia ei juuri ole tehty. 17 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 ja useimmissa tutkimuksissa heillä on havaittu ole van myös muita heikompi fyysinen kunto (Boreham 2001, Rogers 2005, Burns 2009, Ortega 2009, Ridg way 2009, Salonen 2011). Klii niseen tutkimuk seen ja kyselyyn osallistui 1 161 23vuotiasta vuo sina 2009–2011. Kestävyyskunnossa ei havaittu eroja neljän minuutin askellustestin perus teel la (Tikan mäki 2016b). Keskosena syntyneillä heikompi fyysinen kunto Verrattuna täysiaikaisena syntyneisiin, ennen aikai ses ti syntyneillä aikuisilla oli heikompi lihaskunto etunojapunnerrustestillä mitattuna ja hyvin ennen aikaisesti syntyneillä käden puristusvoima oli hei kompi. Tulokset tuke vat käsitystä, että keskosuuden ja fyysisen ak tiivisuuden välillä on annosvastesuhde, vaikka ero 34–36viikkoisina ja täysiaikaisina syntyneiden välil lä ei ollutkaan tilastollisesti merkitsevä (Ti kanmäki 2017a). Vain muutamissa töissä on aiemmin tutkittu myös isona syntyneitä (Ridgway 2011). Tut kimuksessa mitattu ero vastaa käytännössä noin kah ta tuntia reipasta kävelyä viikossa, mikä on varsin merkittävä määrä huomioiden liikuntasuositus 2,5 tuntia koh tuukuormitteista liikuntaa tai yksi tunti 15 minuut tia kuormittavaa liikuntaa viikossa. Liikuntakertojen määrää, kestoa ja in tensiteettiä kysyttiin edeltävän 12 kuukauden ajalta liikunta lajeittain ja mittaamalla objektiivisesti kiih tyvyysantureilla viikon ajan. ESTER tutkimusasetelma ja tutkit tavat ryhmät on suunniteltu keskosuuteen liittyvien pitkäaikaisvaikutusten selvittämiseen, mikä lisää tut kimuksen voimaa. Löydös on samansuuntainen kuin ESTERai neistossa, mutta ero ryhmien välillä ei ollut tilastolli sesti merkitsevä. Äidin ja isän ylipaino ja äidin raskausajan sairaudet fyysisen aktiivisuuden ja kunnon ennustajina Tutkimustulosten mukaan myös muut varhaiset teki jät saattavat olla yhteydessä syntyneen lapsen fyysiseen aktiivisuuteen ja terveyteen myöhemmin elämässä. Kyselyyn vastanneet 34viikkoisena syntyneet ra portoivat liikkuvansa nuorena aikuisena vapaa ai ka naan yli 30 prosenttia vähemmän kuin täysiaikai sena syntyneet. Havainto kos ki kuntoliikuntaa, vapaaajan liikuntaa, työmat ka liikuntaa ja raskasta liikuntaa
Ei kuitenkaan tiedetä, missä määrin voidaan puhua ”ohjelmoitumisesta”, jol lai sena pidetään epi geneettisiä muutoksia, jotka vaikuttavat evoluution omaisesti myöhempiin suku polviin. 16vuotiaana heistä 6 798 osal listui kliiniseen tutkimukseen ja 7 344 vas tasi pos tikyselyyn. Mikä voisi selittää eroja ryhmien välillä. Myös keskosten mahdollisesti suojelevuuteen tai puvaiset vanhemmat saattavat vaikuttaa lapsen ja nuo ren liikunnallisiin valintoihin. Eläintutkimuk sissa liikuntaaktii vi suuden taustalla on havaittu oh jelmoitumisen piir teitä. Syitä keskosuudelle tai äidin raskauden aikaisille sairauksille tai vanhempien ylipanolle altistunei den vähäisempään liikuntaan tai heikompaan fyysi seen kuntoon ei vielä tunneta tarkasti. Vaikka tämä 0,2 SDyksikön ero kestävyyskunnossa olikin ver rattain pieni, äidin tu pakointi saattaa olla taustalla selittämässä esimerkik si keskosuuden ja fyysisen aktiivisuuden ja kunnon yhteyksiä. Nämä tekijät yhdessä kes kosuuteen liittyvien heikomman näöntarkkuuden ja keuhkojen toiminnan kanssa voivat vähentää yksilön halukkuutta hakeutua niin kuntoliikunnan, hyötyliikunnan kuin työmatkaliikunnankin pariin. Tutkimuksen mukaan raskauden kestoon suh teutettu suuri syntymäpaino sekä vanhempien yli paino ja lihavuus ennustivat vähäisempää liikunta aktiivisuutta ja heikompaa kestävyyskuntoa nuo ruusiässä. Johtaako heikompi fyysinen kunto esi mer kiksi varhaisempaan toimintakyvyn heikke nemiseen. Seu ran tatutkimusten avulla voidaan vielä vahvistaa ymmärrystä keskos ten fyysisestä aktiivisuudesta ja erityisesti nyt uute na löydöksenä todetusta heikommasta lihaskunnosta myös lievemmin kes kosena syntyneillä – puhumat takaan esimerkiksi äidin raskausdiabetekseen nyt lii tetystä heikommasta fyysisestä kunnosta. 18 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 kaik ki aan 9 479 vuosina 1985–1986 PohjoisSuo men alueella syntyneen prospektiivinen pitkit täis seurantatutkimus. Äidin ras kau denaikaisella kohonneella verenpaineella puolestaan ei todettu olevan yhteyt tä fyysiseen aktii vi suuteen tai kuntoon(Tikanmäki 2017b). Tässä tut kimuksessa liikunnan vähäisyyttä eivät selittä neet keskosuuteen liittyvät sairaudet, keskosuuden taustatekijät tai sosioekonomiset tekijät. Todettujen yhteyksien taustatekijöiden ja meka nis mien selvittäminen vaatii työtä jatkossa kin. Seuranta näyttää myös, koskettavatko samat haas teet myös pienempinä ja nuorempina keskosena syntyneiden sukupolvia. Kestävyyskuntoa mitattiin sub mak si maa lisella polkupyöräergometritestillä ja kes ki mää räistä kevyeen ja ripeään liikuntaan sekä kou lu matkaliikuntaan viikoittain käytettyä aikaa sel vi tet tiin kyselyllä. Ennenaikaisesti syntyneiden keskuudessa poten tiaalisia selityksiä vähäisemmälle fyysiselle ak tii visuudelle voivat olla keskosuudesta johtuva pie nempi lihasmassa, heikommat motoriset taidot läpi lapsuuden ja nuoruuden, mikä edelleen voi heikentää lihaskuntoa. Sekä keskimääräistä lyhyempi että pidem pi raskaudenkesto olivat yhteydessä vähäi sem pään liikuntaaktiivisuuteen ja äidin ras kaus diabetes ja tu pakointi raskauden aikana puolestaan heikompaan kestävyyskuntoon. Myöskään vanhempien ylipainon tai äidin raskaushäiriöiden yhteyttä jälkeläisen fyysiseen aktiivisuuteen eivät niinkään selittäneet muut huomioidut raskauteen tai sosioekonomiset taustatekijät. Jää näh täväksi, mitä pitkäaikaisvaikutuksia keskosuudella on ikään tyessä. Jatkossa tutkimuksen tärkeänä tehtävänä on etsiä keinoja ehkäistä keskosena syntymisen ja muiden elä män varhaisvaiheen tekijöiden hai tal lisia vaikutuk sia myöhempään terveyteen. Liikunnallinen elämäntapa puheeksi lapsiperheissä Useimmat keskoset tai äidin raskaushäiriöille kuten äidin raskausdiabetekselle tai vanhempien yli pai nol le altistuneet ovat varsin terveitä lapsia, nuoria ja Potentiaalisia selityksiä vähäisemmälle fyysiselle aktiivisuudelle voivat olla keskosuudesta johtuva pienempi lihasmassa, heikommat motoriset taidot läpi lapsuuden ja nuoruuden, mikä edelleen voi heikentää lihaskuntoa. Nämä tekijät yhdessä keskosuuteen liittyvien heikomman näöntarkkuuden ja keuhkojen toiminnan kanssa voivat vähentää yksilön halukkuutta hakeutua niin kuntoliikunnan, hyötyliikunnan kuin työmatkaliikunnankin pariin.. Taustamekanis mit voivat liittyä kuitenkin niin geneettisiin ja bio logisiin tekijöihin, joiden on kirjallisuudessa todettu ennustavan yksilön liikuntaaktiivisuutta ja kuntoa yleensäkin. Eri tyisesti elintapojen ja sosiaalisen ympäristön ja perheen jaettujen elintapojen ja liikuntaan ja kun toon liittyvien asenteiden selvittäminen aut tai sivat interventiokeinojen löytämisessä. Ensimmäiset edistynees tä keskosten tehohoidosta hyötyneet pienet selviy tyjät ovat nimittäin vasta saavuttamassa iän, jolloin sydän ja verisuonitaudit nostavat päätään. Erityisesti perheen jakamat elintavat yh dessä sosiaalisten ja ympäristötekijöiden vaikutusten kanssa ovat todennäköisiä yhteyteen vaikuttavia te kijöitä
J Pediatr 154(1): 61–66.e61. Salonen MK, Kajantie E, Osmond C, Forsen T, Ylihärsila H, Paile-Hyvärinen M, Barker DJ & Eriksson JG 2011. Tikanmäki M, Tammelin T, Vääräsmäki M, Sipola-Leppänen M, Miettola S, Pouta A, Järvelin M-R & Kajantie E 2017b. Horta BL, Gigante DP, Nazmi A, Silveira VMF, Oliveira I & Victora CG 2011. Heino A, Vuori E & Gissler M 2017. Reynolds RM, Allan KM, Raja EA, Bhattacharya S, McNeill G, Hannaford PC, Sarwar N, Lee AJ, Bhattacharya S & Norman JE 2013. Kaseva N, Wehkalampi K, Strang-Karlsson S, Salonen M, Pesonen AK, Räikkonen K, Tammelin T, Hovi P, Lahti J, Heinonen K, Järvenpää AL, Andersson S, Eriksson JG & Kajantie E 2012. Perinatals statistics – parturients, deliveries and newborns 2016. BMC Public Health 17(1): 346.. PLoS One 6(7): e22302. MARJAANA TIKANMÄKI, LT Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: marjaana.tikanmaki@thl.fi Kirjoittajan väitöstutkimus ”Ennenaikaisen syntymän ja raskaudenaikaisten tekijöiden yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon nuoruusiässä ja nuorena aikuisena” tarkastettiin 25.5.2018 Oulun yliopistossa. Aerobic capacity, strength, flexibility, and activity level in unimpaired extremely low birth weight (?800 g) survivors at 17 years of age compared with term-born control subjects. On tärkeää, että raskaana olevia ja lapsiper heitä autetaan liikunnallisen elintavan löytämises sä, koska terveysriskejä voi pienentää liikkumalla aktiivisesti ja parantamalla fyysistä kuntoa. A combined analysis of four studies using objectively measured physical activity. Offspring of diabetic pregnancy: Long-term outcomes. Helsinki. Birthweight and aerobic fitness in adolescents: the Northern Ireland Young Hearts Project. N Engl J Med 353(17): 1802–1809. J Hypertens 27(10): 1955–1959. Does birth weight influence physical activity in youth. Atherosclerosis 219(2): 815820. Maternal smoking during pregnancy and risk factors for cardiovascular disease in adulthood. Adults born at very low birth weight exercise less than their peers born at term. Are Muscular and Cardiovascular Fitness Partially Programmed at Birth. BMJ 347: f4539. Lower conditioning leisure-time physical activity in young adults born preterm at very low birth weight. Sipola-Leppänen M, Vääräsmäki M, Tikanmäki M, Matinolli HM, Miettola S, Hovi P, Wehkalampi K, Ruokonen A, Sundvall J, Pouta A, Eriksson JG, Järvelin MR & Kajantie E 2015. Med Sci Sports Exerc 41(6): 1212–1221. Cardiometabolic Risk Factors in Young Adults Who Were Born Preterm. Ortega FB, Labayen I, Ruiz JR, Martin-Matillas M, Vicente-Rodríguez G, Redondo C, Wärnber . Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2016. Tikanmäki M, Tammelin T, Sipola-Leppänen M, Kaseva N, Matinolli HM, Miettola S, Eriksson JG, Jarvelin MR, Vääräsmäki M & Kajantie E 2016b. Raskaushäiriöiden ehkäi sy ja optimaalinen hoito saattavat hyödyttää syntyvän lapsen terveyttä vielä paljon myöhemmin, aikui suudessakin, sillä ennenaikaisen syntymän ja äidin raskaushäiriöiden on aiemmissa tutkimuksissa esi tetty olevan yhteydessä suurentuneeseen sydän ja verisuonitautiriskiin. Pediatr Res. 19 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 aikuisia. J Pediatr 157(4): 610–616, 616 e611. Kajantie E, Strang-Karlsson S, Hovi P, Räikkonen K, Pesonen AK, Heinonen K, Järvenpää AL, Eriksson JG & Andersson S 2010. Ferreira I, Peeters LL & Stehouwer CD 2009. Semin Fetal Neonatal Med 14(2): 119–124. Ridgway CL, Ong KK, Tammelin T, Sharp SJ, Ekelund U & Jarvelin MR 2009. PLoS One 6(1): e16125. Birth weight in relation to leisure time physical activity in adolescence and adulthood: meta-analysis of results from 13 nordic cohorts. Boreham CA, Murray L, Dedman D, Smith GD, Savage JM & Strain JJ 2001. Barker DJ, Osmond C, Forsen TJ, Kajantie E & Eriksson JG 2005. Leisure Time Physical Activity in Young Adults Born Preterm. Prenatal determinants of physical activity and cardiorespiratory fitness in adolescence – Northern Finland Birth Cohort 1986 study. Public Health 115(6): 373–379. Role of Body Composition. Birth size, infant weight gain, and motor development influence adult physical performance. J, Gutiérrez A, Sjöström M, Castillo MJ & Moreno LA 2009. Lapse na omaksuttu lii kunnallinen elämäntapa kantaa ai kuisuuteen ja siten pienentää sairausriskejä ja lisää hyvinvointia läpi elämän. Maternal obesity during pregnancy and premature mortality from cardiovascular event in adult offspring: follow-up of 1 323 275 person years. Motor coordination difficulties and physical fitness of extremely-low-birthweight children. Preeclampsia and increased blood pressure in the offspring: Meta-analysis and critical review of the evidence. Simeoni U & Barker DJ 2009. Am J Epidemiol (11): 861–873. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135445/ Tr_37_17.pdf?sequence=1 Cited 2017/06/28., National Institute for Health and Welfare (THL). Tutkimusten mukaan näiden elämän var haisvaiheen tekijöiden vaikutukset yltävät kui ten kin pitkälle aikuisikään. Pediatrics 116(1): e58–65. Physical Fitness in Young Adults Born Preterm. Pediatrics 137(1): 1–10. LÄHTEET: Andersen LG, Angquist L, Gamborg M, Byberg L, Bengtsson C, Canoy D, Eriksson JG, Eriksson M, Jarvelin MR, Lissner L, Nilsen TI, Osler M, Overvad K, Rasmussen F, Salonen MK, SchackNielsen L, Tammelin TH, Tuomainen TP, Sorensen TI & Baker JL 2009. Tikanmäki M, Kaseva N, Tammelin T, Sipola-Leppänen M, Matinolli H-M, Eriksson JG, Järvelin M-R, Vääräsmäki M & Kajantie E 2017a. Trajectories of growth among children who have coronary events as adults. Kuntoliikunnasta ja lihas kunnon paran tamisesta on hyötyä kaikille, mutta tämän tut kimuksen valossa keskosena syntyneet ja van hem pien ylipainolle ja mahdollisesti myös äidin ras kausdiabetekselle altistuneet voisivat hyötyä niis tä erityisesti. Developmental origins of physical fitness: the Helsinki Birth Cohort Study. Burns YR, Danks M, O’Callaghan MJ, Gray PH, Cooper D, Poulsen L & Watter P 2009. Tikanmäki M, Tammelin T, Kaseva N, Sipola-Leppänen M, Matinolli HM, Hakonen H, Ekelund U, Eriksson JG, Järvelin MR, Vääräsmäki M & Kajantie E 2016a. PLoS One 7(2): e32430. Dev Med Child Neurol 51(2): 136–142. Ridgway CL, Brage S, Sharp SJ, Corder K, Westgate KL, van Sluijs EM, Goodyer IM, Hallal PC, Anderssen SA, Sardinha LB, Andersen LB & Ekelund U 2011. J Pediatr 189(Supplement C): 135–142.e132. Rogers M, Fay TB, Whitfield MF, Tomlinson J & Grunau RE 2005. Vähäinen liikunta ja heikko lihaskunto altistavat sydän ja verisuonitaudeille ja toimintakyvyn heikkenemiselle myöhemmin elä mässä. PLoS One 4(12): e8192. Objectively Measured Physical Activity and Sedentary Time in Young Adults Born Preterm The ESTER Study. Official Statistics of Finland
Kuva: GORILLA/HERO 20 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: EERO A. HAAPALA, LOTTA HAMARI, BERT BOND, TIM TAKKEN, DIMITRIS VLACHOPOULOS, JOHANNA K. IHALAINEN LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTALÄÄKETIEDE: Tavoitteena terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy ja kuntoutus
Lapsen ja nuoren kehos sa sekä monissa keskeisissä valtimotautien ja tukija liikuntaelimistön sairauksien riskitekijöissä tapahtuu merkittäviä muutoksia lapsuudesta murrosikään ja varhais aikui suu teen (Savinainen ym., 2018). monien eri elinjärjestelmien, kuten luun, verenkiertoja hengityselimistön ja hermolihasjärjestelmän, kehit tymistä (Opetusja kulttuuriministeriö, 2016). 21 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Fyysinen aktiivisuus kannattaa. Mukailtu lähteestä Armstrong ja van Mechelen, 2017. Aineenvaihdunnan ja valtimotautien riskitekijöistä esimerkiksi kehon rasvaprosentti kasvaa tytöillä aina varhaisaikuisuuteen saakka, mutta pojilla rasvaprosentti pienenee murrosiän aikana (Malina, Bouchard, & Bar-Or, 2004). Lisäksi systolinen verenpaine nousee ja valtimoiden seinämien jäykkyys kasvaa lapsuudesta varhaisaikuisuuteen (Savinainen ym., 2018). L asten ja nuorten liikuntalääketiede tutkii ja edistää fyysisen aktiivisuuden ja liikuntaharjoittelun hyödyntämistä ter veyden edistämisessä, kroonisten sai rau k si en ehkäisyssä sekä sairauksien ja oireiden diag nostiikassa ja kuntoutuksessa. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata lasten ja nuorten liikuntalääketieteen haasteita, fyysisen aktiivisuuden roolia lasten ja nuorten terveyden edistämisessä ja aikuisuuden sairauksien ehkäisyssä (Kuva 1) sekä fyysisen aktiivisuuden merkitystä lapsuuden ja nuoruuden kroonisissa tiloissa. Fyysinen aktiivisuus on myös keskeinen osa monien kroonisten sairauksien ja liikkumisen rajoitteiden hoitoa ja kuntoutusta (van Brussel, van der Net, Hulzebos, Helders, & Takken, 2011). Lisäksi luumassa lisääntyy pojilla ja tytöillä samalla tavalla ennen murrosikää KUVA 1. Lasten ja nuorten liikuntalääketieteen haasteet Fyysinen kasvu ja sukupuolinen kypsyminen tuovat oman haasteensa lasten ja nuorten liikun talää ketieteelliselle tutkimukselle. Fyysinen aktiivisuus on osa lapsen ja nuoren normaalia kasvua ja se tukee. Fyysisen aktiivisuuden ja terveyden mahdolliset yhteydet elämänkaaren eri vaiheissa. Erilaisissa kroo nisissa tiloissa fyysinen aktiivisuus voi vaikuttaa suoraan kroonisen sairauden patofysiologiaan tai vaikuttaa hyvinvointiin edistämällä toimintakykyä, hyvinvointia ja elämänlaatua. Murrosiän aikana havaitaan usein myös ohimenevä insuliinisensitiivisyyden heikkeneminen (Kelsey & Zeitler, 2016). Liikuntaharjoittelu vaikuttaa myönteisesti kehon koostumukseen, fyysiseen kuntoon, toimintakykyyn, psyykkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun myös niillä lapsilla ja nuorilla, joilla on kroonisia sairauksia ja liikkumisen rajoitteita. Fyysisesti inaktiivisten lasten ja nuorten suuren määrän vuoksi (Kokko & Mehtälä, 2016) lasten ja nuorten liikuntalääketieteen rooli korostuu tämän päivä yhteiskunnassa
Uudempia riskitekijöitä, kuten valtimojäykkyyttä ja valtimoiden endoteelin toimintaa, sykevariaatiota ja tulehdustekijöitä on lapsilla ja nuorilla tutkittu vielä verrattain vähän. Näitä kasvun ja kypsymisen aikaansaamia muutoksia sekoittavat myös terveyteen ja ter veys käyt täytymiseen liittyvät tekijät. 22 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 normaalin kasvun ja kypsymisen seurauksena, mutta murrosiän jälkeen poikien luumassa lisääntyy tyttöjen luumassaa enemmän(Savinainen ym., 2018). Reip paalla liikunnalla on havaittu olevan myönteinen vaikutus ylipainoisten lasten ja nuorten valtimoiden endoteelin toimintaan (Dias, Green, Ingul, Pavey, & Coombes, 2015). Ero myös säilyi ainakin kymmenen vuotta urhei lu harrastuksen lopettamisen jälkeen (Erlandson ym., 2012). Suhteessa fyysiseen aktiivisuuteen ylipaino, liha vuus sekä kehon rasvapitoisuus ovat yleisimmin tut kittuja valtimotautien riskitekijöitä lapsilla ja nuo rilla. Myös sydämen autonominen säätely on yhdistetty valtimotautiriskiin. Sydänja verenkiertoelimistö, aineenvaihdunta – riskitekijät ja fyysinen aktiivisuus Sydämen ja verenkiertoelimistön sairaudet ovat maailmanlaajuisesti suurin toimintakyvyn las kuun ja ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus ryhmä . Eräässä tutkimuksessa jopa 65 pro sen tilla 12–14-vuotiaista lapsista ja nuorista ha vait tiin ateroskleroottisialeesioita, joista lähes kym menen prosenttia oli pitkälle edistyneitä (Stary, 1989). Vastaavasti nuorilla sulkapalloilijoilla ja jääkiekkoilijoilla on havaittu suurempaa luun tiheyden kasvua aktiiviuran aikana verrattuna kont rolliryhmään. Sukupuolisen kypsyyden saavuttaneilla (Savinainen ym., 2018) kokonaiskolesteroli näyttäisi kääntyvään nousuun LDL-kolesterolipitoisuuden nousun myötä (Morrison ym., 1979). Lapsilla ja nuorilla reippaan ja rasittavan fyysisen aktiivisuuden on havaittu olevan positiivisessa yhteydessä sykevariaatioon, mutta kestävyyskunnon ja matalampitehoisen fyysisen aktiivisuuden yhteydet sydämen autonomiseen sää telyyn ovat epäselviä (Oliveira, Barker, Wilkinson, Abbott, & Williams, 2017).. Lyhyissä, enim mil lään vuoden mittaisissa,pitkittäisja inter ven tio tut kimuksissa on havaittu, että jalka pal loilijoilla luu massa lisääntyy enemmän kuin uimareilla ja pyö räilijöilläyhden vuo den seuran nan aikana (Vlachopoulos ym., 2018) ja että hyp pely inter ven tiolla voidaan vaikuttavaa posi tii visesti kah dek sanvuotiaiden lasten luumassaan (Gunter ym., 2008). Muutokset perinteisissä valtimotautien riskitekijöissä eivät kuitenkaan kokonaan selitä liikunnan myönteistä vaikutusta valtimotautiriskin pienenemiseen. Lisäksi tutkimusnäyttöä perinteisistä val timotautien riskitekijöistä kuten veren LDL -koles terolipitoisuudesta ja verenpaineesta on jonkin verran. Fyysinen aktiivisuus, liikunta ja terveys Liikunnan vaikutus luun kehitykseen riippuu eri lii kuntamuotojen aiheuttamasta mekaanisesta kuor mituksesta (Wolff, van Croonenborg, Kemper, Kostense, & Twisk, 1999). Kypsyystason on lisäksi havaittu olevan käänteisesti yhteydessä kokonaiskolesterolija LDLkolesterolipitoisuuksiin (Kelsey&Zeitler, 2016; Tell, Mittelmark, &Vellar, 1985). Toisaalta seurantatutkimuksissa on myös havaittu, että korkeampi kehon painoindeksi 9–10-vuotiaana ennustaa suurempaa fyysisen aktiivisuuden määrän laskua kymmenen vuoden seurannan aikana (Kimm ym., 2002) Liikuntainterventioilla on havaittu olevan myönteinen vaikutus perinteisten valtimotautien riski tekijöiden kasautumiseen; HDL-kolesteroliin, tri glyseridipitoisuuteen sekä paasto-glukoosiin (Kriem ler ym., 2010). Lisäksi reipas ja rasittava fyysinen aktiivisuus ja parempi kestävyyskunto on yhdistetty joustavampiin valtimoihin lapsilla ja nuorilla (Haapala, Väistö, ym., 2017; Haapala, Laukkanen, Takken, Kujala, & Finni, 2018; Pahkala ym., 2011; Ried-Larsen, Grøntved, Froberg, Ekelund, & Andersen, 2013; Veijalainen ym., 2016). Liikunnan hyödyt näyttävät olevan suurimmat niillä lapsilla ja nuorilla, joilla on epäedullisin valtimotautiprofiili (Physical Activity Guidelines Advisory Committee, 2008). Muun muas sa mur rosiän insuliinisensitiivisyyden heikkeneminen ei välttämättä palaudu ylipainoisilla ja lihavilla nuo ril la (Kelsey & Zeitler, 2016). Liikuntainterventiot eivät kuitenkaan vaikuta merkittävästi normaalipainoisten lasten rasvakudoksen määrään, mutta liikunnan lisäämisen on havaittu vähentävän erityisesti ylipainoisten lasten ja nuorten kehon rasvapitoisuutta (Kelley, Kelley, & Pate, 2014; Opetusja kulttuuriministeriö, 2016; Physical Activity GuidelinesAdvisoryCommittee, 2008). Näiden havaintojen lisäksi metabolisesti epänormaalin lihavuuden esiintyvyyden on havaittu lisääntyvän esimurrosiästä murrosikään siirryttäessä ja taas vähenevän myöhäispuberteettiin siirryttäessä (Reinehr, Wolters, Knop, Lass, &Holl, 2015). Tätä yhteyt tä ei tosin ole havaittu kaikissa tutkimuksissa (Ried-Larsen ym., 2014). Pitkäkestoisissa seurantatutkimuksissa tulokset ovat samansuuntaisia. Vähäinen liikunta on yhdistetty suurempaan yli painon ja lihavuuden riskiin sekä kehon rasvapitoisuuteen sekä poikittaisettä pitkit täis tutki muksissa. Lisäksi nämä lapsuuden ja nuoruuden ris kitekijät ovat käänteisesti yhteydessä sydänja verenkiertoelimistön sairauksia ennustavaan valtimoiden laajenemiskykyyn (Mikola ym., 2017). Vaikka valtimosairauksien oireet saavat klii nisen merkityksen aikaisintaan usein vasta 40–50vuoden iässä, valtimoiden ahtautumiseen ja jäykistymiseen johtava prosessi saa usein alkun sa jo lapsuudessa(Berenson ym., 1998; McGill ym., 2000). Myös nämä erot pysyivät 12 vuoden seurannan aikana (Tervo, Nordström, & Nordström, 2010). Esimerkiksi neljäntoista vuo den mittaisessa seurantatutkimuksessa luustoa kuormittavaa liikuntaa harrastaneilla 8–15-vuotiailla oli korkeampi luun mineraalipitoisuus verrattuna luuta kuormittavaa liikuntaa harrastamattomiin. Lisäksi lapsuudesta asti jatkuva liikunnallinen elämäntapa voi helpottaa energiatasapainon yllä pitoa ja vähentää ylipainon vaaraa aikuisuudessa (Valtonen, Heinonen, Lakka, & Tammelin, 2013)
(Baumann ym. Lapsuuden fyysistä aktiivisuutta ja sydämen ja verenkiertoelinsairauksien vaaraa aikuisuudessa tarkastelleita tutkimuksia on vähän. Niiden perusteella lapsuuden ja nuoruuden fyysinen aktiivisuus (Nechuta ym., 2015) ja erityisesti aikuisuuteen jatkunut fyysisesti aktiivinen elämäntapa (Nechuta ym., 2015; Paffernbarger, Wing, & Hyde, 1978) voivat suojata valtimotaudeilta ja vähentää niistä johtuvaa ennenaikaista kuolleisuutta (Nechuta ym., 2015; Paffernbarger ym., 1978). 2008; Götte ym. 2013). 2016.) Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen kunnon yhteyksiä erilaisiin terveyden mittareihin on tut kit tu verrattain vähän lapsilla ja nuorilla, joilla on kroo nisia sairauksia ja liikkumisen rajoitteita, mut ta myös heillä korkeampi kestävyyskunto on yh dis tetty parempaan valtimoterveyteen (Haapala, Lankhorst, ym., 2017). 2009). Uupumus koetaan myös usein esteeksi liikunnalle, vaikka liikunta helpottaisi uupumuksen kokemusta (Arroyave ym. Syyt vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen ja huonoon fyysiseen kuntoonovat moninaisia. 2014). Lisäksi liikuntaharjoittelulla on havaittu olevan suotuisia vaikutuksia kehon koostumukseen (Braam ym., 2016; Zwinkels ym., 2018). Sairaus, vam ma tai niiden hoidot voivat itsessään vaikuttaa liik kumiseen (esimerkiksi CP, lihasatrofiat, syöpähoidot) ja fyysiseen kuntoon (kardiomyopatiat, lihasatrofiat), mutta usein myös lapset, joiden sairaus tai vamma ei vaikuta liikkumiseen, ovat fyysisesti passiivisempia kuin heidän terveet tai vammattomat ikätoverinsa (van Brusselet al., 2011). Yli pai noi silla lapsilla tulehdusmerkkiainetasojen, kuten IL-6, TNF. ja fibrinogeeni, on havaittu olevan koholla verrattuna normaalipainoisiin lapsiin (Halle, Korsten-Reck, Wolfarth, & Berg, 2004). 2014). 2013; Braam ym. Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että syöpää sairastavilla lapsilla liikuntaharjoittelulla on positiivisia vaikutuksia fyysisen kuntoon, valtimoiden endoteelin toimintaan ja insuliiniresistenssiin (Braam ym. Lisäksi kor keamman kestävyyskunnon on havaittu suojaavan ylipainon aiheuttamalta tulehdusmerkkiainetasojen ko hoamiselta ylipainoisilla lapsilla (Halle ym., 2004). 23 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Matala-asteisen tulehduksen on esitetty ole van yksi mekanismi, joka selittää ylipainon ja val ti mo tautien välistä yhteyttä (Pradhan, 2001). Lap suuden ja nuoruuden fyysisellä aktiivisuudella ei pitkäkestoisissa tutkimuksissa ole havaittu selkeitä yhteyksiä aikuisiän valtimotautien riskitekijöihin (Kvaavik, Klepp, Tell, Meyer, &Batty, 2009). Syöpää sairastaneilla lapsilla on suurempi ris ki saada toissijaisia terveysongelmia ja heillä on suu rempi sydänkuolleisuus kuin sairastamattomilla lap silla (Armstrong ym. Fyysinen inaktiivisuus tai ”hypoaktiivisuus” puolestaan johtaa fyysisen kunnon ja toimintakyvyn laskuun, joka vähentää halua ja kykyä osallistua fyysisesti aktiivisiin toimiin ja johtaa itseään ruokkivaan ketjuun (van Brussel, van der Net, Hulzebos, Helders, & Takken, 2011; Philpott ym. Vähäisen fyysisen aktiivisuuden syynä voi olla itse sairaus, mutta myös vanhempien ylisuojelevuus, pelko liikunnan mahdollisista haitoista, puutteellinen tieto, sosiaalinen eristyminen tai välinpitämättömyys fyy sistä aktii visuutta kohtaan. Fyysinen aktiivisuus kannattaa Fyysisellä aktiivisuudella ja liikuntaharjoittelulla on havaittu hyötyjä kehon koostumukseen, fyysiseen kuntoon, toimintakykyyn, psyykkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun myös lapsilla ja nuorilla, joilla on kroonisia sairauksia ja liikkumisen rajoitteita. Näihin tutkimuksiin on osallistunut lapsia, joilla on CP-vamma, selkäydinvamma, kystinenfibroosi, astma, diabetes, lastenreuma, hemofilia tai syöpä (Morris, 2008; van Brussel ym., 2011; Strike ym. On olemassa viitteitä myös siitä, että liikunnalla olisi syöpähoitojen aikana yhteys parempaan unen laatuun ja uupumuksen vähenemiseen. 2016). Toisaalta tutkimusnäyttö vaikutuksista esi merkiksi kardiometaboliseen terveyteen ja val ti mo jäykkyyteen on vähäistä (Zwinkels ym., 2018). Erityisesti syövän sairastaneet lapset ovat ikätovereitaan inaktiivisempia, vaikka juuri heille liikun ta olisi erityisen tärkeää (Elmesmariym. Lapsen ja nuoren kehossa sekä monissa keskeisissä valtimotautien ja tukija liikuntaelimistön sairauksien riskitekijöissä tapahtuu merkittäviä muutoksia lapsuudesta murrosikään ja varhaisaikuisuuteen.. Siitä huolimatta lapset ja nuoret, joilla on kroonisia sairauksia tai liikkumisen rajoitteita, ovat usein fyysisesti inaktiivisempia, huonokuntoisempia ja heillä on korkeampi BMI kuin lapsilla ylei sesti (Carlon, Taylor, Dodd, & Shields, 2013; Kotte, Winkler, & Takken, 2013; Takken, Bongers, Van Brussel, Haapala, & Hulzebos, 2017; Zhang ym. Liikunta voi myös vähentää esimerkiksi syövän hoidoista aiheutuvia sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia tai ummetusta. Näyttö perustuu kuitenkin retrospektiivisesti aikuisuudessa kysyttyyn nuoruuden fyysisen aktiivisuuden määrään. Liikemittarilla mitatun fyysisen aktiivisuuden yhteydet tulehdusmerkkiaineiden tasoihin poik ki leikkaustutkimuksissa ovat heikkoja (Poitras ym., 2016), mutta liikunnalla on havaittu olevan myönteinen vaikutus tulehdusmerkkiaineisiin ylipainosilla lapsilla (Sirico ym., 2018). 2016; Järvelä ym. Krooniset sairaudet tai liikkumisen rajoitteet Fyysisellä aktiivisuudella ja liikuntaharjoittelulla on keskeinen merkitys lapsuuden pitkäaikaissairauksien ja liikkumisen rajoitteiden ehkäisyssä, diag nostii kassa, hoidossa ja kuntoutuksessa (van Brussel ym., 2011). 2010). 2017)
2011). Millaista liikuntaa. Vanhempien tai läheisten esimerkillä on myös pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla suuri merkitys. Aikuiset luovat puitteet lasten liikunnalle, vaikka pienten lasten liikunta onkin pääasiassa omaehtoista. EERO A. HAAPALA, FT Lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Biolääketieteen yksikkö Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: eero.a.haapala@jyu.fi LOTTA HAMARI, TtT Tutkija Hoitotieteen laitos Turun yliopisto Sähköposti: lotta.hamari@utu.fi BERT BOND, PhD Lecturer Children’s Health and Exercise Research Centre University of Exeter Sähköposti: B.Bond@exeter.ac.uk TIM TAKKEN, PhD Medical Physiologist Child Development and Exercise Center Wilhelmina Children’s Hospital University Medical Center Utrecht Sähköposti: ttakken@umcutrecht.nl DIMITRIS VLACHOPOULOS, PhD Lecturer Children’s Health and Exercise Research Centre University of Exeter Sähköposti: D.Vlachopoulos@exeter.ac.uk JOHANNA K. Ennen aloittamista liikunnan rajoitteista tulee keskustella ja arvioida niitä yksilöllisesti lapsen sairaus tai vamma huomioiden (Philpott ym. Yleisiä rajoitteita, jotka koskevat kaik kia sairausryhmiä, ovat kuume sekä sairauden hoi totasapainon muutokset tai henkisen tai fyy si sen yleistilan lasku. Tarjoamalla monipuolisia liikkumismahdollisuuksia lapset voivat löytää itselleen mieluisan tavan olla aktiivinen ja motoriset perustaidot kehittyvät moni puolisesti. Liikunnan sopivuutta voi yksittäisen liikuntakerran aikana arvioida oireperustaisen lähestymistavan mukaan, missä tärkeintä on aina kuunnella lapsen omaa vointia. Eri sairausryhmille on ra por toitu myös omia suosituksia, mutta eräitä perusperiaatteita voi noudattaa yleisesti kaikkien tässä artikkelissa mainittujen sairausryhmien lii kun nassa. Pienten lasten kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että ennen liikuntaa ja liikunnan aikana tarkkaillaan lapsen yleisvointia, hengitysrytmiä ja rasittuneisuutta. 2011; van Sluijs & Kriemler 2016; WHO 2017). 24 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Liikunta saa aikaan samankaltaisia lyhytaikaisia muu toksia tulehdusreaktioita välittävissä merkki aineissa sekä terveillä henkilöillä että henkilöillä, joilla on tulehduksellisen sairaus. Liikunnan olisi hyvä olla säännöllistä ja sisältää sekä kestävyyskuntoa että lihaskuntoa ja liikkuvuutta ylläpitävää ja parantavaa liikuntaa (van Brussel ym. Fyysisen aktiivisuuden hyö ty on tut kimusnäytön rajoitteista huolimatta kui ten kin yleisesti tunnustettu. Kirurgisten operaatioiden jälkeen liikunnan rajoit teet tulisi tarkastaa hoitavalta lääkäriltä. Lyhytaikainen liikunnan aikaansaama tulehdusmerkkiaineiden nousu ei kuitenkaan näytä pahentavan sairauteen liittyvää tulehdustilaa, vaan liikuntaharjoittelu saattaa vähentää tulehdusmerkkiaineiden määrää verenkierrossa. 2011). Onnistumisen kokemukset lisää vät minä pystyvyyden tunnetta, jonka tiedetään olevan yhtey dessä fyysiseen aktiivisuuteen. 2010; Riner & Sellhorst 2012; van Brussel ym., 2011). Siksi muun muassa sairaaloihin olisi hyvä saada enem män mahdollisuuksia niin ohjattuun kuin oma toi mi seenkin liikuntaan. Erityisesti lapsilla tehtyjen tut ki mus ten määrä on kuitenkin vähäinen (Ploeger, Takken, de Greef, & Timmons, 2009). Yleensä korkean riskin urhei lulajeja ei suositella ja kontakteja tulee välttää, etenkin jos sairauteen tai hoitoon liittyy alentunut luun mineraalitiheys, verenvuototaipumus tai keskus las kimokatetri. 2011). Tämänhetkisen näkemyksen mukaan ohjattu liikuntaharjoittelu saattaa olla vaikuttavampaa kuin omatoimisuuteen perustuva, koska ohjattuun liikun taan sitoudutaan usein paremmin. Pitkäaikaissairaiden lasten liikunnallista elä män tapaa ja hyvää energiatasapainoa tulisi edistää monipuolisesti niin terveydenhuollossa kuin lapsen arjen ympäristöissä – kotona ja päivähoidossa tai kou lussa (Trost & Loprinzi 2008; van Brussel ym. (Peters & Tice 2011; van Brussel ym. Liikunnan ei myöskään tulisi lisätä tai aiheuttaa kipua. Lii kun nal la voi olla positiivinen vaikutus moniin immuunijärjestelmän parametreihin syöpää sairastavilla (Kruijsen Jaarsma ym. IHALAINEN, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: johanna.k.ihalainen@jyu.fi. 2010; van Brussel ym. 2013). Jos yksittäinen liikuntakerta lisää uupumusta merkittävästi, on liikunta ollut teholtaan todennäköisesti liian rasittavaa. (Philpott ym. Tietoa erityisryhmien liikunnasta tulisi tarjota terveydenhuollossa ja liikuntaan tulisi kiinnittää huomiota hoitoketjujen eri vaiheissa huomioiden jokaisen yksilölliset toiveet, tarpeet, hoidon vaihe, vointi ja fyysisen kunnon taso
L., Taylor, N. (2013) Endothelial function in longterm survivors of childhood acute lymphoblastic leukemia: effects of a home-based exercise program. Braam, K. Hypertension, 70(2), 452–460. a, Herderick, E. T. Physical exercise training interventions for children and young adults during and after treatment for childhood cancer. (2002). P., Tracy, R. Associations of objectively measured physical activity and sedentary time with arterial stiffness in pre-pubertal children. Origin of atherosclerosis in childhood and adolescence. A., van Dulmen-den Broeder, E., &Kaspers, G. A., Väistö, J., Veijalainen, A., Lintu, N., Wiklund, P., Westgate, K., …Lakka, T. Cochrane Database Systematic Review, 31;3:CD008796. J., Bengoechea, E., &Wiesner, G. (2004). Biddle, S. (2008). Bone, 42(4), 710–718. Mikola, H., Pahkala, K., Niinikoski, H., Rönnemaa, T., Viikari, J. (2017). D., Clipp, E.C., Miller, P.E., Jones, L.W., Ward, D.S., Bonner, M.J., Rosoff, P.M., Snyder, D.C. Lipids, lipoproteins, and sexual maturation during adolescence: The Princeton maturation study. J. Fitkids exercise therapy program in the Netherlands. R. European Journal of Applied Physiology, doi: 10.1007/s00421-018-3963-3. Disability and Rehabilitation, 35(8), 647–55. J. Kimm, S., Glynn, N., Kriska, A., Barton, B., Kronsberg, S., Daniels, S., …Liu, K. G., Mirwald, R. Pediatric Research 74(4), 366–374. S., & Pate, R. Pediatric Blood & Cancer 60(9), 1546–1551. (2010). (2012). Pediatrics, 136(3), e648–e659. G., &Coombes, J. Kelsey, M. A., Lankhorst, K., de Groot, J., Zwinkels, M., Verschuren, O., Wittink, H., …Takken, T. F., &Takken, T. A., Laukkanen, J. P. D. Jump starting skeletal health: A 4-year longitudinal study assessing the effects of jumping on skeletal development in pre and circum pubertal children. (2016). &Beulertz, J. Kokko, S., & Mehtälä, A. Malina, R. (2014). Oxford: Oxford University Press. (2008). Current Diabetes Reports, 16(7), 64. S., Meyer, H. Kvaavik, E., Klepp, K.-I., Tell, G. Current Sports Medicine Reports, 7(6), 353–358. (2013) Clinical exercise interventions in pediatric oncology: a systematic review. Baumann, F.T., Bloch, W. Exercise Immunology Review, 10, 66–74. Champaign: Human Kinetics. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 28(1):43. M., &Finni, T. Journal of Bone and Mineral Research, 27(1), 104–110. Elmesmari, R., Reilly, J.J., Martin, A. BMC Pediatrics, 14, 225. (toim.). G. Differences in habitual physical activity levels of young people with cerebral palsy and their typically developing peers: a systematic review. A., Takken, T., Kujala, U. A., & Baxter-Jones, A. Kriemler, S., Zahner, L., Schindler, C., Meyer, U., Hartmann, T., Hebestreit, H., …Puder, J. L., Almstedt, H., Fuller, A., Durski, S., & Snow, C. Lowgrade systemic inflammation in overweight children: impact of physical fitness. A., Green, D. S. & Boos, J. Pediatric Blood & Cancer 61(9), 1632–1637. (2018). &Kemppainen, J. A. (2017) Accelerometer measured levels of moderate-to-vigorous intensity physical activity and sedentary time in children and adolescents with chronic disease: A systematic review and meta-analysis. Exercise Immunology Review 19, 120–143. M., &Zeitler, P. Haapala, E. (2017). (2013). (2016). (2017). Kelley, G. BMJ, 340, c785. Kruijsen-Jaarsma, M., Revesz, D., Bierings, M.B., Buffart, L.M. (2009) Late mortality among 5-year survivors of childhood cancer: a summary from the Childhood Cancer Survivor Study. Adolescent exercise in association with mortality from all causes, cardiovascular disease, and cancer among middle. European Journal of Preventive Cardiology, 24(10), 1102–1111. (2017). D. (2015). Dias, K. C., Kontulainen, S. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016.Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto. B., Pavey, T. Armstrong, G.T., Liu, Q., Yasui, Y., Neglia, J.P., Leisenring, W., Robison, L.L. Effect of school based physical activity programme (KISS) on fitness and adiposity in primary schoolchildren: cluster randomised controlled trial. Higher premenarcheal bone mass in elite gymnasts is maintained into young adulthood after long-term retirement from sport: A 14-year follow-up. &Takken, T. Morrison, J., Laskarzewski, P., Rauh, J., Brookman, R., Mellies, M., Frazer, M., …Glueck, C. S. Morris, P. Pediatrics, 123(1), e80–e86. D. (2004). & Demark-Wahnefried, W. New England Journal of Medicine, 338(23), 1650–1656. The associations of cardiorespiratory fitness, adiposity and sports participation with arterial stiffness in youth with chronic diseases or physical disabilities. McGill, H. R., Bao, W., Newman, W. M., Faulkner, R. A. Sedentary behaviour and adiposity in youth: a systematic review of reviews and analysis of causality. (2008) Childhood cancer survivors’ perceived barriers to improving exercise and dietary behaviors Oncology Nursing Forum 35(1), 121–130. W., Winkler, A. Arroyave, W. (1979). New England Journal of Medicine, 347(10), 709–715. Physical activity recommendations for children and adolescents with chronic disease. S. F., Dodd, K. Gunter, K., Baxter-Jones, A. Insulin resistance of puberty. M., Bouchard, C., & Bar-Or, O. E., Malcom, G. Journal of Clinical Oncology 27(14), 2328– 2338. The American Journal of Clinical Nutrition, 72(5 Suppl), 1307–1315. &Mertens, A.C. Pediatric Physical Therapy, 25(1), 7–13. PloS One 12(6), e0179429 Erlandson, M. Metabolism, 28(6), 641–649. C., McMahan, C. (2015). Association between multiple cardiovascular risk factors and atherosclerosis in children and young adults. A., Kelley, K. T., Tracy, R. Peak oxygen uptake, ventilatory threshold, and arterial stiffness in adolescents. A., Jula, A., … Raitakari, O. Nechuta, S., Shu, X., Yang, G., Cai, H., Gao, Y.-T., Li, H.-L., … Zheng, W. Gotte, M., Kesting, S., Winter, C., Rosenbaum, D. M. E., & Batty, G. Berenson, G. Haapala, E. Pediatric Exercise Science, 29(3), 326–335. (2016). Haapala, E. (2014) Experience of barriers and motivations for physical activities and exercise during treatment of pediatric patients with cancer. Exercise and vascular function in child obesity: A metaanalysis. 25 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 LÄHTEET: Armstrong, N., & van Mechelen, W. E., & Strong, J. (2000). J., Ingul, C. D., Arnold, C. (2013) Effects of exercise on immune function in patients with cancer: a systematic review. Physical Fitness and Physical Activity at Age 13 Years as Predictors of Cardiovascular Disease Risk Factors at Ages 15, 25, 33, and 40 Years: Extended Follow-up of the Oslo Youth Study. Growth, Maturation, and Physical Activity (toinenpainos). Järvelä, L.S., Niinikoski, H., Heinonen, O.J., Lahteenmaki, P.M., Arola, M. Effects of exercise on BMI z-score in overweight and obese children and adolescents: a systematic review with meta-analysis. A., Chilibeck, P. & Paton, J.Y. Kotte, E. (2013). M. Oxford Textbook of Children’s Sport and Exercise Medicine (Kolmaspainos.). Liikuntakäyttäytyminen Suomessa. (2017). S., Srinivasan, S. Cardiometabolic determinants of carotid and aortic distensibility from childhood to early adulthood. I., van der Torre, P., Takken, T., Veening, M. Decline in physical activity in black girls and white girls during adolescence. (2009). E., &Wattigney, W. J. J., & Shields, N. (1998). Halle, M., Korsten-Reck, U., Wolfarth, B., & Berg, A. Carlon, S
Effects of physical exercise on adiponectin, leptin, and inflammatory markers in childhood obesity: Systematic review and meta-analysis. J., Simell, O., Viikari, J. J. (2016). Kasvu, sukupuolinen kypsyminen ja kehitys sekä niiden merkitys liikuntatieteissä. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. J., Kemper, H. Stary, H. British Journal of Sports Medicine, 48, 1502–1507. Journal of Sport and Health Science 2(1), 12–20. Effects of a school-based sports program on physical fitness, physical activity, and cardiometabolic health in youth with physical disabilities: Data from the Sport-2-Stay-Fit Study. E., Takken, T., de Greef, M. J., Lakka, T., & Tammelin, T. & Sellhorst, S.H. & Michael, R. WHO. A systematic review of cross-sectional studies. Arteriosclerosis., 9, I19–I32. (2018). (2017c). The effect of 12-month participation in osteogenic and non-osteogenic sports on bone development in adolescent male athletes. (2010) Physical activity recommendations for children with specific chronic health conditions: juvenile idiopathic arthritis, hemophilia, asthma, and cystic fibrosis. A. Takken, T., Bongers, B. Ried-Larsen, M., Grøntved, A., Froberg, K., Ekelund, U., & Andersen, L. Tell, G., Mittelmark, M., & Vellar, O. http://www.who.int/ dietphysicalactivity/factsheet_young_people/en/ 30.9.2018 Zhang, F.F., Kelly, M.J., Saltzman, E., Must, A., Roberts, S.B., Parsons, S. B., Krustrup, P., Metcalf, B., …Gracia-Marco, L. (2013). A. Riner, W.F. K. (2011) Safety of Physical Therapy Using Symptomatic Blood ValueGuidelines in Children Being Treated for Cancer. H., & Timmons, B. M., &Takken, T. (1989). American Journal of Epidemiology, 108(3), 161–175. Ried-Larsen, M., Grøntved, A., Møller, N. Frontiers in Pediatrics, 26(6), 75.. JAMA, 286(3), 327–334. (2013) Physical activity and exercise in children with chronic health conditions. Savinainen, S., Lakka, T., Vlachopoulos, D., Sääkslahti, A., Helajärvi, H., Ihalainen, J., …Haapala, E. Circulation, 124(18), 1956–1963. D. (2014) Obesity in pediatric ALL survivors: a metaanalysis. (2016) Exercise for haemophilia. (2008). & Kriemler, S. Cardiopulmonary exercise testing in pediatrics. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, 23(3), 168–177. Clinical Journal of Sport Medicine : Official Journal of the Canadian Academy of Sport Medicine 20(3), 167–172. (2017). & Tice, J. (2018). (1978). Association of physical activity with vascular endothelial function and intima-media thickness. R., Ubago-Guisado, E., Ortega, F. Philpott, J.F., Houghton, K. & Luke, A. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, 26(8), 943–950 Vlachopoulos, D., Barker, A. American Journal of Epidemiology, 122(5), 750–761. C., Larsen, K. S. International Journal of Cardiology, 236, 113–122. C. (2016). Tervo, T., Nordström, P., & Nordström, A. Ploeger, H. Poitras, V. Liikunta & Tiede, 55(4), 22–29. Physical Activity Guidelines Advisory Committee. (2016). Pediatrics 133, 704–15. A., & Hulzebos, E. Strong effect of pubertal status on metabolic health in obese children: A longitudinal study. A. J., Gray, C. Systematic review of the relationships between objectively measured physical activity and health indicators in school-aged children and youth. Pahkala, K., Heinonen, O. Cholesterol, high density lipoprotein cholesterol and triglycerides during puberty: the Oslo Youth Study. Veijalainen, A., Tompuri, T., Haapala, E. (1999). van Brussel, M., van der Net, J., Hulzebos, E., Helders, P. (2008) Exercise-Promoting healthy lifestyles in children and adolescents. A., Viitasalo, A., Lintu, N., Väistö, J., … Lakka, T. The PRO-BONE study. &Loprinzi, P.D. (2016) Reflections on physical activity intervention research in young people – dos, don’ts, and critical thoughts. Pediatric Physical Therapy, 23(1), 2–14. B. The Cochrane Database of Systematic Reviews 12, CD011180. (2011). Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report, 2008. (2018). (2018). Trost, S.G. (2014). Zwinkels, M., Verschuren, O., Balemans, A., Lankhorst, K., teVelde, S., van Gaalen, L., …Takken, T. 26 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 aged and older Chinese women. Paffernbarger, R. G., Kostense, P. R., Wilkinson, K. Valtonen, M., Heinonen, O. (2011). E., Borghese, M. Evolution and progression of atherosclerosis lesions in coronary arteries of children and young adults. R. S., Rönnemaa, T., Niinikoski, H., & Raitakari, O. Physical activity as an index of heart attack risk in college alumni. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 13, 25-016-0348-z. Duodecim, 1153–1158. (2013). (2017). Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism, 100(1), 301–308. Paper 10. C-reactive protein, interleukin 6, and risk of developing type 2 diabetes mellitus. Associations of cardiorespiratory fitness, physical activity, and adiposity with arterial stiffness in children. The Utrecht approach to exercise in chronic childhood conditions. M., Carson, V., Chaput, J., Janssen, I., … Tremblay, M. Physical activity and young people. Strike, K., Mulder, K. W. C. H. van Sluijs, E.M. Associations between objectively measured physical activity intensity in childhood and measures of subclinical cardiovascular disease in adolescence: prospective observations from the European Youth Heart Study. T., Froberg, K., & Andersen, L. (2009). (2015). B. Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention, 24(8), 1270–1276. J., Wing, A., & Hyde, R. Applied Physiology Nutrition, and Metabolism, 41, 197–239. W. J. Bone, 47(3), 666–672. Childhood Obesity, 14(4), 207–217. Wolff, I., van Croonenborg, J. A., & Williams, C. (2010). W. The effects of acute and chronic exercise on inflammatory markers in children and adults with a chronic inflammatory disease: a systematic review. Washington DC: U.S. Reinehr, T., Wolters, B., Knop, C., Lass, N., &Holl, R. Effects of badminton and ice hockey on bone mass in young males: A 12-year follow-up. Oliveira, R. T. Lapsuusiän liikunnan merkitys – kardiometabolinen näkökulma. S., Barker, A. Exercise Immunology Review 15, 6–41. M., Abbott, R. Doctor of Physical Therapy Research Papers. Peters, K. (1985). Global Strategy on Diet, Physical Activity and Health. Pradhan, A. Osteoporosis International, 9(1), 1–12. Journal of ClinicalLipidology 2(3), 162–168. Is cardiac autonomic function associated with cardiorespiratory fitness and physical activity in children and adolescents. Physical activity intensity and subclinical atherosclerosis in Danish adolescents: The European Youth Heart Study. J., &Twisk, J. (2001). Annals of the American Thoracic Society 14, 123–128). Opetusja kulttuuriministeriö. Sirico, F., Bianco, A., D’Alicandro, G., Castaldo, C., Montagnani, S., Spera, R., …Nurzynska, D. Journal of Science and Medicine in Sport, 21(4), 404–409. The effect of exercise training programs on bone mass: A meta-analysis of published controlled trials in preand postmenopausal women. C., Van Brussel, M., Haapala, E
27 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: PAULIINA HUSU, HARRI SIEVÄNEN, KARI TOKOLA, JAANA SUNI, HENRI VÄHÄ-YPYÄ, ARI MÄNTTÄRI, TOMMI VASANKARI Paikallaanolo täyttää suomalaisten päivän Kuva: GORILLA/FOLIO IMAGES
Uusi raportti pohjautui lii ke mittareilla kerättyyn objektiiviseen tietoon liik ku misesta ja paikallaanolosta, jonka lisäksi mukana oli muissa väestötutkimuksissa toteutettujen kun totestien tuloksia. Viime vuo si kym me nen aikana liikkumista ja paikallaanoloa on tutkittu runsaasti erilaisilla lii kemittareilla, ja näistä tutkimuksista on saatu uutta tietoa liikunnan ter veysvaikutuksista. Tervey den kannalta vähäinenkin liik kuminen on parempi vaihtoehto kuin pai kal laanolo. (2008 Physical activi ty guidelines for Ame ri cans; Liikuntapiirakka, UKK. Liikuntatiedot päätöksenteon tukena Ensimmäinen valtakunnallista ja paikallista pää töksentekoa palveleva liikuntatiedon yhteen kokoa va raportti julkaistiin vuonna 2011 (Husu ym. Terveysliikuntasuositukset päivittyvät Nykyisen terveysliikuntasuosituksen mukaan aikui sille suositellaan reipasta kestävyystyyppistä liikun taa, esimerkiksi reipasta kävelyä, yhteensä vähin tään kaksi ja puoli tuntia viikossa. Raportti myös palvelee kulu van syksyn aikana koottavan liikuntapoliittisen selon teon tietotarpeita. Etenkin vähän liikkuvilla nuorilla suuri osa arkipäivän liikkumisesta kertyy koulupäivän aikana. Tuolloin raportoidut tiedot väestön liik ku mi sesta perustuivat kyselytutkimusten tulok siin. instituutti.) Tämä suositus pohjautuu kyselytutki muksista saatuihin tietoihin liikunnan terveysvaiku tuksista. Kestävyysliikunnan li säksi tarvitaan lihaskuntoa ja liikehallintaa harjoitta vaa liikkumista ainakin kaksi kertaa viikossa. Jat kossa fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa korostuu fyysisen aktii visuuden merkitys kokonaisuudessaan paikal laan olosta rasittavaan liikkumiseen. Liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden vuosittaisten yhteis kunnallisten kus tannusten on laskettu olevan useita miljardeja (Vasan kari & Kolu toim. Paikallaanolo aiheuttaa ter veydellisiä haittoja reippaan liikkumisen määrästä riippumatta eli terveysliikuntasuositusten mukainen liikkuminen ei välttämättä suojaa paikallaanolon haitoilta, jos päivät vietetään pääasiassa istuen. 2018). Liikunnan tulisi toistua vähin tään kolmena päivänä viikossa, ja yhden lii kuntakerran tulisi kestää vähin tään kymmenen minuuttia. Kyselytietojen rin nal le tarvitaan koko valveillaolon kattavaa fyysisen ak tiivisuuden seurantaa, jolla kyetään objektiivi sesti mittaamaan kestoltaan ja rasitustasoltaan eri laisten liikkumisjaksojen sekä istumisen ja muun paikal laan olon määrät mukaan lukien paikallaa nolon tau ot taminen. Raportti tuotti aiempaa moni puolisempaa ja tarkempaa väestötasoista tietoa suo malaisten liikkumisesta, paikallaanolosta sekä fyysisestä kunnosta. Vähäisen fyysisen aktiivisuuden ohella runsas istuminen ja muu paikallaanolo lisää useiden terveysongelmien riskiä. Päivittyvien suositusten myötä kasvaa tarve fyy sisen aktiivisuuden ja paikallaanolon entistä tar kem paan väestöseurantaan. Liian vähäinen fyysinen aktiivi suus on yh teydessä muun muassa useiden elin tapa sairauksien sairastumisriskiin, heikkoon elä män laatuun sekä heikentyneeseen fyysiseen ja kog nitiiviseen suori tuskykyyn. 2011). Reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen käytetään alle tunti päivässä. Reippaan ja rasittavan liikunnan voi myös yh distää esimerkiksi hölkkäämällä 30 minuuttia ja kä velemällä yhteensä tunnin ja 30 minuuttia viikossa. Syyskuun alussa julkaistu raportti pohjautui syksyllä 2017 ja alkuvuodesta 2018 toteutetun Suomi 100 KunnonKartta väestötutkimuksen alus taviin tuloksiin, joita täydennettiin Terveyden ja Terveysliikuntasuositusta ollaan parhaillaan päivittämässä. Vaihto eh toisesti voi liikkua rasittavammin, esimer kiksi hölkäten tai juosten, yhteensä ainakin tunnin ja 15 minuuttia vii kossa. Yli 60-vuotiailla päivän aktiivisin hetki sijoittuu puolenpäivän tienoille.Lapset ja nuoret liikkuvat arkisin enemmän kuin viikonloppuna. F yysisen aktiivisuuden, paikallaanolon ja fyy sisen kunnon merkitys väestön ter vey delle on viime aikoina korostunut enti sestään. Päivitys mullistanee aikaisemmat suositukset poistamalla kymmenen minuutin rajan liikunnan terveysvaikutuksista ja korostamalla kevyen fyysisen aktiivisuuden merkitystä sekä paikallaanolon tauottamisen terveysvaikutuksia. Terveysliikun tasuositusta ol laan parhaillaan päivittämässä laajan, kansainvälisen, tie teellisen arviointiprosessin perus teella. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet huimasti vii me vuosien aikana, ja syyskuun 2018 alussa jul kais tiin järjestyksessään toinen kokoava raportti suo malaisen väestön liikkumisesta, paikallaanolosta ja fyysisestä kunnosta. Päivitys mullistanee aikaisemmat suositukset poistamalla muun muassa kymmenen minuutin ra jan liikunnan terveysvaikutuksista ja korostamalla myös kevyen fyysisen aktiivisuuden merkitystä sekä paikallaanolon tauottamisen terveysvaikutuksia. 28 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Suomalaiset aikuiset ovat paikallaan vajaat yhdeksän tuntia päivässä eli yli puolet valveillaoloajastaan
Lisäksi kuntotarkasteluissa on hyödynnetty Puolustusvoimien aineistoja sekä koululaisten Move!mittausten tuloksia. Yli 60vuotiailla päivän aktiivisin hetki sijoittui puolenpäivän aikaan, mutta nuoremmilla aikuisilla, erityisesti naisilla, näkyi myös toinen aktiivisuuspiikki alkuillan tunteina (kuvio 3). He liikkuivat reippaasti tai rasittavasti keskimäärin kymmenesosan ajasta eli vajaat kaksi tuntia. Vanhemmissa ikäryhmissä suu rempi osa liikemit taria käyttäneistä osallistujista täytti kestävyysliikun tasuosituksen kuin nuorem missa ikäryhmissä, mutta jos huomioidaan myös aiempien kyselytutkimusten tieto lihaskunnon ja liikehallinnan harjoittamisesta, toteutui koko terveysliikuntasuositus nuoremmissa ikäryhmissä paremmin kuin vanhemmissa. Paljon ikäryhmä %2 %4 %6 %8 % 100 % 20-29 30-39 40-49 50-59 60-69 20-29 30-39 40-49 50-59 60-69 M ie he t Na ise t Istuminen/makuu Seisominen Kevyt liikkuminen Reipas liikkuminen %2 %4 %6 %8 % 100 % 9 v. (Kokko & Mehtälä toim. 2016). Valtaosa valveillaoloajasta istuen Raportin tulokset osoittivat, että suomalaiset aikui set olivat valveilla vajaat 15 tuntia vuorokaudesta. 15 v. Viikonloppuna liikkuminen jakautui tasaisemmin päivän ajalle, ja ero paljon ja vähän liikkuvien lasten ja nuorten välillä oli selkeä. Lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja paikallaanoloa tarkasteltiin Jyväskylän yliopiston kanssa yhteistyössä toteutetun Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) tutkimuksen vuoden 2016 tulosten pohjalta (Kokko & Mehtälä toim. Raportissa kuvaillut tuntitiedot antavat mer kit tävästi tarkemman kuvan siitä, mihin aikaan päiväs tä suomalaiset liikkuvat ja milloin eriikäisten liik kumista voisi erityisesti lisätä kuin aiemmin rapor toidut tiedot liikkumisen ja paikallaanolon koko KUVIO 1. Po ja tT yt öt Istuminen/makuu Seisominen Kevyt liikkuminen Reipas liikkuminen ikäryhmä liikkuvilla päivän aktiivisimmat hetket sijoittuivat vapaaaikaan. 15 v. KUVIO 2. Koulupäivä näyttäisi siis tasoittavan lasten ja nuorten eroja liikkumisessa. 29 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 hyvinvoinnin laitoksen koordinoimien Terveys 2011 tutkimuksen ja Alueellisen terveys ja hyvin vointitutkimuksen (ATH) tuloksilla. 2016).. Nuoremmat ikäryhmät liikkuivat enemmän kuin vanhemmat, ja pai kal laanolon määrä kasvoi iän myötä. Aikuisten paikallaanolon ja liikkumisen keskimääräiset osuudet valveillaoloaikana. Rapor tissa kuvattiin ensimmäisiä alustavia tulok sia KunnonKarttatutkimuksen syksyllä 2017 toteutetuista mittauksista. UKKins ti tuutti toteutti KunnonKartta tutkimuksen ope tus ja kulttuuriministeriön tuella yhteistyössä Liikuntalääketieteen keskusten, Likestut ki mus keskuksen, Helsingin kaupungin, Turun ammat ti korkeakoulun ja Lapin urheiluopiston kanssa. Keskimäärin kolmasosa liikemittaria käyttäneistä lapsista ja nuorista saavutti liikuntasuosituksen eli liikkui reippaasti tai rasittavasti vähintään tunnin jokaisena mittauspäivänä. Suurim man osan tästä ajasta, vajaat yhdeksän tun tia, he olivat paikallaan istuen tai makuuasennossa (kuvio 1). Liikkumiseen käytettiin reilu neljäsosa valveillaoloajasta ja suurin osa siitä oli teholtaan ke vyttä. Lasten ja nuorten paikallaanolon ja liikkumisen keskimääräiset osuudet valveillaoloaikana (mukaeltu Kokko & Mehtälä toim. Istuminen ja muu paikallaanolo jakautuivat tasaisemmin päivän ajalle ja sitä oli kaikilla ikäryhmillä runsaasti, keskimäärin puolet jokaisesta valveillaolotunnista. 9 v. Keskimäärin viidesosa tutkimuksen osallistujista toteutti kestävyysliikuntasuosituksen eli liikkui reip paasti vähintään 2,5 tuntia viikossa siten, että yksi liikkumiskerta kesti ainakin kymmenen minuuttia ja liikkuminen toistui ainakin kolmena päivänä viikos sa. LIITU 2016 tutkimuksen mukaan lapset ja nuoret istuivat tai olivat makuulla yli puolet valveillaolo ajastaan eli vajaat kahdeksan tuntia. Lapset ja nuoret liikkuivat arkipäivinä enemmän kuin viikonloppuna, ja erityisesti vähän liikkuvilla lapsilla ja nuorilla suuri osa arkipäivän liikkumisesta tapahtui koulupäivän aikana. 2016; kuvio 2.) Liikkuminen jakautuu eri ikäryhmissä eri tavoin Eri ikäryhmien liikkuminen jakautui päivän aikana eri tavoin. 11 v. 13 v. 13 v. 11 v. Reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen käy tettiin vain murtoosa ajasta, keskimäärin alle tunti päivässä
Aikuisten liikkumisen ja paikallaanolon jakautuminen tunneittain valveillaoloaikana.. Jatkossa UKKinstituutti tarkentaa ja täyden tää alustavia tuloksia aikuisten liikkumisesta, pai kallaanolosta ja fyysisestä kunnosta. Näiden toi sistaan erillisten poikkileikkausaineistojen perus teella suomalaisten aikuisten paikallaanolossa, liikkumisessa ja kun nossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia kuuden 100 200 300 400 500 600 700 a kellonaika 20-39 40-49 50-59 60-69 100 200 300 400 500 600 700 a kellonaika Miehet Naiset 10 20 30 40 50 60 m kellonaika 20-39 40-49 50-59 60-69 10 20 30 40 50 60 m i kellonaika Miehet Naiset Liikkuminen -a skeleet Paikallaanolo -i stuminen ja makuullaolo viime vuoden aikana. Iän myötä maksimaalinen hapenku lutus heikentyi ja sukupuolten välinen ero kaventui. Kuntotestit täydentävät liikuntatietoja KunnonKarttatutkimuksessa kestävyyskuntoa mitat tiin kuuden minuutin kävelytestillä ja tuki ja liikuntaelimistön kuntoa muunnellulla pun ner ruk sella. Väestötasolla liikkumisessa tapahtuneet muutokset ovat pieniä KunnonKarttatutkimuksen fyysistä aktiivisuutta, paikallaanoloa ja fyysistä kuntoa kuvaavat alus tavat tulokset olivat hyvin yhteneviä Terveys 2011 tutki muksen tulosten kanssa. 30 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 naismääristä. Molemmissa tutkimuksissa osallistujat olivat makuulla, istuivat tai seisoivat suurimman osan valveillaoloajastaan (kuvio 4). Tutkimusten välillä ei ollut eroa reippaan ja rasittavan liikkumi sen osuuksissa. KUVIO 3. KunnonKarttatut kimuksen alustavien tarkastelu jen mukaan osal listujat istuivat tai olivat makuulla hieman suu remman osan valveillaoloajastaan sekä liikkuivat kevyesti jonkin verran vähemmän kuin Terveys 2011 tutkimuksen osallistujat. Tuntitieto on erinomainen lisä esimer kiksi erilaisia liikkumisen edistämisen toi menpiteitä suunnitteleville toimijoille. Näin muodostuvilla aikasarjoilla luodaan fyy sisen aktiivi suuden, paikallaanolon ja kunnon objek tiivisiin mit tauksiin pohjautuva suomalaisten fyy sisen aktiivi suuden ja kunnon tietoperusta, joka osal taan muo dostaa kokonaiskuvaa suomalaisten ter vey destä ja hyvinvoinnista. Molempien terveyskuntotestien tulokset olivat keskimäärin paremmat miehillä kuin naisilla ja nuo remmilla ikäryhmillä kuin vanhemmilla. Aineistot perustuvat kuitenkin itse näisiin otantoihin, joten niiden perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä todellisista muutoksista. Kuntotestitulokset olivat yhteydessä liikkumisen ja istumisen määrään siten, että tes teissä heikoiten suoriutuneella viidenneksellä oli mittausviikon aika na keskimäärin vähemmän liik kumista ja enemmän istumista ja muuta pai kal laanoloa kuin testeissä pa remmin suoriu tu neilla. Väes tötasolla muutokset liikkumisessa, paikallaanolossa ja kunnossa näyt täisivät kuitenkin tapahtuvan suh teellisen hitaasti, vaikka yksittäiset henkilöt tekisi vätkin merkittäviä muutoksia arjessaan. Kun kuu den minuutin kävelytestin tulos muutettiin hapen kulutusarvoksi, sukupuolten ja ikäryhmien välisete rot korostuivat. Liikemit tarilla mitatun liikkumisen, paikallaanolon ja unen sekä fyysisen kunnon yhteyksiä selvitetään terveyteen ja hyvinvointiin sekä yhteiskunnalle aiheutuviin kus tannuksiin. Tulevaisuudessa eri ikäryhmien (koululaiset, työ ikäiset ja eläkeläiset) väestötutkimuksia tul laan to teuttamaan määrävuosina 2–4 vuoden vä lein. Kevään 2018 aikana toteutettiin myös uusi LIITUtutkimus, joka täydentää aikaisempaa lii kemittareilla mitattua tietoa lasten ja nuorten liikku misesta ja paikallaanolosta
Paikallaanolon ja liikkumisen keskimääräiset osuudet valveillaoloajasta Terveys 2011ja KunnonKartta-tutkimuksissa vertailukelpoisia analyysimenetelmiä käyttäen. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:30. Suomalaisten aikuisten paikallaanolossa, liikkumisessa ja kunnossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia kuuden viime vuoden aikana.. (toim.) Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysi¬sen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa, LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018. Vasankari T, Kolu P. Department of Health and Human Services; 2008. LÄHTEET: Husu P, Paronen O, Suni J, Vasankari T. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Liikuntapiirakka, UKK-instituutti, http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka, viitattu 28.9.2018 KUVIO 4. Val tion liikuntaneuvosto, Opetusjakulttuuriministeriö, 2016. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15. Kokko S, Mehtälä A. 2008 Physical activity guidelines for Americans: Be active, healthy and happy! Rockville: U.S. 31 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 PAULIINA HUSU, TtT Erikoistutkija UKK-instituutti Sähköposti:pauliina.husu@uta.fi HARRI SIEVÄNEN, TkT Tutkimusjohtaja UKK-instituutti Sähköposti:harri.sievanen@uta.fi KARI TOKOLA, FM Tilastotieteilijä UKK-instituutti Sähköposti: kari.tokola@uta.fi JAANA SUNI, TtT Tutkimusja kehittämispäällikkö UKK-instituutti Sähköposti:jaana.h.suni@uta.fi HENRI VÄHÄ-YPYÄ, DI Laboratorioinsinööri UKK-instituutti Sähköposti:henri.vaha-ypya@uta.fi ARI MÄNTTÄRI, LitM Liikuntafysiologi UKK-instituutti Sähköposti:ari.manttari@uta.fi TOMMI VASANKARI, LT Johtaja UKK-instituutti Sähköposti:tommi.vasankari@uta.fi Terveys 2011 KunnonKar a Artikkeli ja kuviot pohjautuvat raporttiin:Husu, Sievänen, Tokola, Suni, Vähä-Ypyä, Mänttäri, Vasankari
KATZMARZYK Käännös: TANJA SJÖROS Vähäinen liikunta vaikuttaa tärkeimpiin elintapasairauksiin. 32 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Teksti: PETER T
Energiankulutusta voidaan pitää jatkumona, jossasedentaarisuus ja reipas liikunta sijaitsevat jatkumon vastakkaisissa päissä. Aiemmin fyysisen aktii visuuden ja liikunnan tutkimuksessa on keskitytty reippaan tai vähintään kohtuullisesti kuormittavan liikunnan terveysvaikutuksiin. F yysinen aktiivisuus määritellään luurankolihasten tuottamaksi kehon liikkeeksi, joka kuluttaa energiaa (1). Fyysisen inaktiivisuuden terveysvaikutukset Lisääntyvän fyysisen aktiivisuuden ja kuolleisuusriskin vähenemisen välillä on kaartuvan muotoinen annos-vastesuhde (kuva 1). Yhdysvalloissa National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES) -tutkimuksen osallistujat istuivat tai makasivat (olivat sedentaarisia) 55 prosenttia eli 7,7 h päivästä kiihtyvyysmittarilla mitattuna (<100 counts/min) (6). Lisäksi suositellaan lihasvoimaharjoittelua vähintään kahtena päivänä viikossa (2). 33 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 WHO:n mukaan fyysinen inaktiivisuus on neljänneksi tärkein kuolleisuuteen vaikuttava tekijä, heti verenpainetaudin, tupakoinnin ja korkean verensokerin jälkeen. Niinpä tämän hetkiset kansainväliset terveysliikuntasuositukset suosittavat aikuisväestölle vähintään 150 minuuttia reipasta tai 75 minuuttia rasittavaa kestävyysliikuntaa viikossa. Väestön fyysistä aktiivisuutta arvioidaan pääasiassa seuraamalla liikuntasuositukset täyttävän väestön määrää. Annos-vastesuhdetta kuvaavat käyrät ovat huomattavan samanlaiset huolimatta otoskokojen erilaisuudesta ja tutkimusten välillä kuluneesta ajasta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuoreen (2016) National Health Interview Survey seuranta-aineiston mukaan noin 51 prosenttia väestöstä täyttää kestävyysliikuntasuositukset ja vain noin 23 prosenttia täyttää sekä kestävyysettä voimaharjoittelusuositukset (3). Yhdysvaltojen 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee julkaisi hiljattain tieteellisen näytön Kuva: GORILLA/RYAN LEES. Sedentaarisuus määritellään toiminnaksi, jossa valveilla ollessa istutaan tai ollaan makuuasennossa ja energian kulutus on alle 1,5 MET-yksikköä (5). Tästä voidaan päätellä, että päivittäisessä istumisajassa on suurta vaihtelua eri maissa. Tämä havainto on ajan kuluessa pysynyt muuttumattomana. On täysin mahdollista, että joku voi täyttää liikuntasuositukset, mutta istuu sen lisäksi huomattavan paljon. Kuvan 1 paneeli B osoittaa saman suhteen 661 137:lla yhdysvaltalaisella miehellä ja naisella koottuna vuonna 2014 useasta kohorttitutkimuksesta, joissa seuranta-ajan mediaani oli 14,2 vuotta (9). Kansainvälisen 20 valtiossa toteutetun tutkimuksen mukaan ihmiset raportoivat itse istuvansa keskimäärin 300 minuuttia päivässä (kvartiiliväli 180–480 min) (7). Lisäksi 168 maassa toteutetusta 358 eri seurantatutkimuksesta tehdyssä yhdistetyssä analyysissa arvioitiin, että 27,5 prosenttia maailman aikuisväestöstä ei täytä nykyisiä WHO:n terveysliikuntasuosituksia (4). Paikallaanolon on havaittu lisääntyneen merkittävästi korkean elintason maissa. Kuvan 1 panee li A osoittaa kokonaiskuolleisuuden ja fyysisen aktiivisuuden suhteen 16 936:lla Harvardin miesalumnilla 12–16 vuoden seurannassa vuoteen 1978 asti (8). Tämän lisäksi asento (istuminen, makuu) on tärkeä osa sedentaarisuuden määritelmää. Sedentaarisuuteen eli paikallaanoloon on viime aikoi na alettu kiinnittää huomiota reippaan liikunnan lisäksi
Siinä todettiin, että riittävän, vähintäin kohtuullisesti kuormittavan liikunnan harrastaminen yhdistyy alhaisempaan kuolemanriskiin sekä sydänsairauksien ja sydänkuolemien, korkean verenpaineen, tyypin 2 diabeteksen, rintasyövän, paksusuolen syövän, masennuksen ja iäkkäiden kaatumistapaturmien riskin vähenemiseen. Väestön riskiosuus -mallia (Populationattributablefraction, PAF) käyttäen on arvioitu, että fyysisen inaktiivisuuden kustannukset olivat vuonna 2013 noin 53,8 miljardia dollaria, josta julkisen terveydenhuollon maksettavaksi lankesi 31,2 mrd, yksityissektorille KUVA 1. Tieteellisen näytön valossa fyysisellä aktiivisuudella näyttää olevan merkittävä rooli terveyden edistämisessä monilla potilasryhmillä, mukaan lukien syöpää, verenpainetautia, tyypin 2 diabetesta ja aivohalvausta sairastavat (10). Niinpä 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee päätti tutkia myös miten fyysinen aktiivisuus vaikuttaa joihinkin terveystekijöihin kroonisia sairauksia sairastavilla. Vaikka Yhdysvaltojen terveysliikuntasuositusten (tai fyysisen aktiivisuuden suositusten) kohderyhmänä on koko väestö, sairastaa iso osa väestöstä yhtä tai useampaa kroonista sairautta. Kokonaiskuolleisuuden riski eri fyysisen aktiivisuuden luokissa A) 16 936 Harvardin yliopiston alumnilla (8) ja B) 661 137 Yhdysvaltalaisella aikuisella (9). WHO:n mukaan fyysinen inaktiivisuus on neljänneksi tärkein kuolleisuuteen vaikuttava tekijä, heti verenpainetaudin, tupakoinnin ja korkean verensokerin jälkeen (13). Nyt meillä on näyttöä myös pienemmästä riskistä sairastua virtsarakon, munuaisten, kohdun, ruokatorven, vatsan ja keuhkojen syöpiin sekä alhaisemmasta riskistä muistisairauteen, painon nousuun, iäkkäiden kaatumistapaturmiin liittyviin vammoihin sekä raskausajan diabetekseen ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Vuonna 2008 julkaistiin The 2008 Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report liikunnan terveysvaikutuksista. Taulukossa 1 on esitetty tarttumattomia sairauksia ja muita terveydentiloja, joiden osalta näyttö yhteydestä fyysisen aktiivisuuden kanssa on vahva tai kohtalainen.. M or ta lit y Ri sk Physical A c vity (Kcal/week) 0.78 0.73 0.63 0.62 0.52 0.62 0.46 A) M or ta lit y Ri sk Physical A c vity (Met-h/week) 0.80 0.69 0.63 0.61 0.61 0.69 B) päivittämiseksi systemaattisen kirjallisuuskatsauksen fyysisen aktiivisuuden ja terveyden yhteydestä (10). Useissa tapauksissa suurempi fyysisen aktiivisuuden määrä oli yhteydessä sairauden hitaampaan etenemiseen, alhaisempaan kuoleman riskiin ja suotuisiin muutoksiin monissa terveydentilan mittareissa. Lisäksi nyt on näyttöä siitä, että fyysinen aktiivisuus parantaa elämänlaatua, unta ja iäkkäiden henkilöiden fyysistä toimintakykyä, sekä vähentää ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta sekä terveillä että kliinisistä oireyhtymistä kärsivillä henkilöillä (10). Lisäksi riittävä liikunnan harrastaminen parantaa kognitiivista toimintaa, edistää painon pudotusta ja sen jälkeistä painonnousun ehkäisyä (11). Vuonna 2010 51,7 prosenttia Yhdysvaltain aikuisväestöstä sairasti jotain kroonista sairautta, ja 31,5 prosentilla oli vähintään kaksi kroonista sairautta (12). Tutkimusnäyttö arvioitiin kuuden kriteerin mukaan (sovellettavuus, yleistettävyys, tutkimusharhan riski, määrä ja johdonmukaisuus, efektikoko ja tarkkuus) ja tehtiin näytönasteen arvio (vahva, kohtalainen, heikko, ei näyttöä). 34 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Viimeisen kymmenen vuoden aikana fyysisen aktii visuuden terveysvaikutuksia on tutkittu paljon. On arvioitu, että fyysinen inaktiivisuus aiheutti maailmanlaajuisesti yhdeksän prosenttia ennenaikaisista kuolemista tai 5,3 miljoonaa kuolemaa vuonna 2008 (14). Fyysisen inaktiivisuuden vaikutukset kansanterveyteen ovat todennäköisesti huomattavat, ottaen huomioon sen moninaiset vaikutukset ja vähäisen liikkumisen yleisyyden. Fyysinen inaktiivisuus aiheuttaa myös arviolta yhdeksän prosenttia sydänsairauksista, seitsemän prosenttia tyypin 2 diabeteksesta, kymmenen prosenttia rintasyövistä ja paksusuolen syövistä (14)
Esimerkiksi NHANES-tutkimuksessa yhden tunnin paikallaanolon korvaaminen kevyellä aktiivisuudella vähensi kuoleman riskiä, riskitiheyssuhde (hazardratio) oli 0.82 (95 % luottamusväli 0.73–0.92). Sekä istumisella että TV:n katseluajalla on suora annos-vastesuhde kuolleisuuteen. Paikallaanolon ja syöpäkuolleisuuden sekä painonhallinnan yhteydestä oli vain heikkoa näyttöä. 34,51. Istumisen ja fyysisen aktiivisuuden eri luokkien esiintyvyys väestössä on myös esitetty kuvassa 3. Vain harvat ihmiset kuuluvat jatkumon toiseen päähän eli istuvat alle neljä tuntia päivässä sekä ovat fyysisesti aktiivisia yli 35,5 MET-tuntia viikossa. 2,5; 2,51–16; 16,01–34,5 ja . Niinpä fyysisen inaktiivisuuden vaikutuksia kansanterveydelle voidaan pitää huolestuttavina. Kuitenkin istumisen haitalliset vaikutukset näyttivät häviävän kokonaan kaikkein eniten liikkuvilla (reipasta liikuntaa yli 35,5 MET-tuntia viikossa tai 60–75 min päivässä). Eniten istuvilla on 25 prosenttia suurempi kuoleman riski kuin vähiten istuvilla, ja eniten TV:n katseluun aikaa käyttävillä on 30 prosenttia suurempi kuoleman riski kuin vähiten TV:tä katsovilla. Heidän tulostensa mukaan ryhmässä, joka liikkuu alle 35,5 MET-tuntia viikossa paljon istuvilla oli suurempi kuoleman riski kuin vähän istuvilla (Kuva 3). Tämä viittaa siihen, että henkilöt, jotka täyttävät terveysliikuntasuositukset voivat hyötyä istumisen vähentämisestä. Niinpä yhteiskunnan sairaustaakkaa voidaan vähentää interventioilla, jotka tähtäävät sekä istumisen vähentämiseen että liikkumisen lisäämiseen. Ottaen huomioon koko 24 tunnin vuorokauden, useat tutkijat ovat mallintaneet millaisia vaikutuksia sedentaariajan korvaamisessaon fyysisen aktiivisuuden erilaisilla intensiteeteillä (kevyt, reipas, rasittava) (16–19). Vielä yksi tärkeä asia on havaittavissa kuvasta 3. Kuvassa 2 on esitetty istumisajan sekä TV:n katseluajan yhteydet kokonaiskuolleisuuteen. 35 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Alhaisempi riski saada tai sairastua: • Kokonaiskuolleisuus • Sydänkuolemat • Sydänja verenkiertoelimistön sairaudet • Verenpainetauti • Tyypin 2 diabetes • Useat syövät † • Muistisairaudet • Masennus • Liikapaino • Kaatumiset ja kaatumistapaturmat iäkkäillä • Raskaudenaikainen liikapaino • Raskausajan diabetes • Synnytyksenjälkeinen masennus Kohentumista: • Kognitiivinen toimintakyky • Elämänlaatu • Unenlaatu • Fyysinen toimintakyky iäkkäillä, myös haurailla • Painonpudotus ja uudelleen lihomisen ehkäisy painon pudotuksen jälkeen, kun harrastetaan riittävästi vähintään kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa *mukailtu lähteestä 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report.10 †Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä alhaisempaan riskiin sairastua rintasyöpään sekä virtsarakon, munuaisten, paksusuolen, ruokatorven, vatsan ja kohdun syöpiin. Paikallaanolon terveysvaikutukset Kiinnostus sedentaarisuutta kohtaan kroonisten sairauksien itsenäisenä riskitekijänä on kasvanut väestön paikallaanolon yleistyessä, joten 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee selvitti myös sedentaarisuuden ja terveyden yhteyttä (10). Tällöin havaittiin vahva tai kohtalainen yhteys runsaan paikallaanolon ja kuoleman riskin sekä sydänkuoleman riskin, sydänsairauksien ja tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyden sekä paksusuolen, kohdun ja keuhkojen syöpien esiintyvyyden välillä (10). Yleisesti ottaen, mitä reippaammin liikutaan, sitä vähäisempi on kuoleman riski. Nämä tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiemmin havaitut fyysisen aktii visuuden ja kuoleman riskin yhteydet. Kun tunnin paikallaanolo korvattiin reippaalla liikunnalla, kuoleman riskitiheyssuhde oli 0.58 (95 % luottamusväli 0.44–0.77) (16). Ekelund kollegoineen tutki sedentaariajan ja reippaan liikkumisen yhteisvaikutuksia kokonaiskuolleisuuteen sekä sydänja syöpäkuolleisuuteen yhdistetyssä yli miljoonan henkilön kohortissa (20). TAULUKKO 1. Fyysisen aktiivisuuden terveys vaikutukset aikuisväestössä* 12,9 mrd ja kotitalouksille 9,7 mrd. Fyysisen aktiivisuuden, sedentaarisuuden ja terveyden leikkauspiste Tällä hetkellä keskustellaan paljon siitä, missä määrin sedentaarisuus ja fyysinen aktiivisuus ovat itsenäisiä riskitekijöitä. (15). Sedentaarisuus määriteltiin itse raportoitujen istumisaikojen mukaan seuraaviin luokkiin (h/päivä): < 4; 4–5,9; 6–8 ja >8. Esiintyvyystiedot on saatu 2013–2014 NHANES -tutkimuksesta. Näin ollensuurta osaa Yhdys valtain väestöä koskee ennenaikaisen kuoleman riski, koska he sekä istuvat paljon että liikkuvat vain vähän. Näiden tulosten mukaan 34,5 prosenttia Yhdysvaltojen väestöstä kuuluu kahteen korkeimpaan riskiluokkaan, he ovat fyysisesti inaktiivisia ja istuvat yli kuusi tuntia päivässä. Vähemmän istumista, enemmän liikkumista On vahvaa näyttöä siitä, että fyysinen inaktiivisuus ja paikallaanolo ovat yhteydessä monien kroonis. Reippaan liikunnan MET-viikkotunnit laskettiin kyselyvastausten perusteella ja luokiteltiin neljään luokkaan: . Henkilöillä, jotka täyttävät nykyiset terveysliikuntasuositukset (~16 MET-tuntia viikossa), on havaittavissa vahva yhteys istumisen ja kuolleisuuden välillä
36 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 KUVA 2. A) päivittäisen istumisajan ja B) TV:n katseluajan yhtey det kuoleman riskiin tutkimuksista, jotka raportoivat paikallaan olosta vähintään kolme tasoa. Alkuperäiset istumisen luokat (tertiilit, kvartiilit, kvintiilit jne.) on uudelleen luokiteltu järjestys asteikolla 0–100. Kuva on mukailtu lähteestä 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report (10).
Gerteis J, Izrael D, Deitz D, et al. Matthews CE, Chen KY, Freedson PS, et al. Pyörylöillä on esitetty kuolleisuuden riskitiheyssuhteet (Ekelund ym.) (20) ja pylväillä on esitetty esiintyvyys Yhdysvaltain väestössä 201314NHANEStutkimuksen mukaan. Amount of time spent in sedentary behaviors in the United States, 2003-2004. Med Sci Sports Exerc 2016; 48(7): 1312–9. Vuosien 2001 ja 2016 välillä fyysisen inaktiivisuuden määrä on maailmanlaajuisesti pysynyt melko vakaana. 7. 2. 18. Pub Health Rep 1985; 100(2): 126–31. Bauman A, Ainsworth BE, Sallis JF, et al. Multiple Chronic Conditions Chartbook. A harmonised meta-analysis of data from more than 1 million men and women. . KATZMARZYK, PhD Professori PenningtonBiomedicalResearch Center Baton Rouge, LA USA Sähköposti: Peter.Katzmarzyk@pbrc.edu Alkuperäisen englanninkielisen artikkelin ”Physical Inactivity: Impact on Major Non-Communicable Diseases” on kääntänyt TtM väitöskirjatutkija Tanja Sjöros Valtakunnallisesta PET-keskuksesta. Geneva, Switzerland: World Health Organization; 2010. The Lancet 2016; 388: 1311–24. Physical activity, all-cause mortality, and longevity of college alumni. Accelerometermeasured dose-response for physical activity, sedentary time, and mortality in US adults. 17. 37 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 ten tarttumattomien sairauksien esiintyvyyteen ja ennenaikaiseen kuolemaan. Ding D, Lawson KD, KolbeAlexander T, et al. Arem H, Moore SC, Patel A, et al. 16. Am J Prev Med 2011; 41(2): 228–35. World Health Organization. Lancet 2016; 388: 1302–10. Replacing sedentary time with physical activity in relation to mortality. Epidemiology of physical activity and exercise training in the United States. Xakselilla esi tetyt fyysisen aktiivisuuden luokat ovat peräisin Ekelundin ym. Leisure time physical activity and mortality: A detailed pooled analysis of the dose-response relationship. 3. Global Health Risks: Mortality and Burden of Disease Attributable to Selected Major Risks. AHRQ Publications No, Q14-0038. LÄHTEET: 1. 15. 34,51 METh/vko).. Physical Activity Guidelines Advisory Committee. Caspersen CJ, Powell KE, Christenson GM. 2,5; 2,51 – 16; 16,01 – 34,5 ja . 8. Washington, D.C.: U.S. 19. N Engl J Med 1986; 314(10): 605–13. Prog Cardiovasc Dis 2017; 60: 3–10. Rockville, MD: Agency for Healthcare Research and Quality; 2014. Does physical activity attenuate, or even eliminate, the detrimental association of sitting time with mortality. 5. Guthold R, Stevens GA, Riley LM, Bull FC. Kaikkia ihmisiä pitäisi kannustaa lisäämään päivittäisen reippaan liikunnan määrää riittävästi. Lancet Glob Health 2018; 6(10): e1077-e86. Tremblay MS, Aubert S, Barnes JD, et al. 9. World Health Organization. Schmid D, Ricci C, Baumeister SE, Leitzmann MF. The descriptive epidemiology of sitting: A 20-country comparison using the International Physical Activity Questionnaire (IPAQ). Int J Behav Nutr Phys Act 2017; 14(1): 75. 11. Med Sci Sports Exerc 2016; 48(7): 1303–11. Kuoleman riski ja fyysisen aktiivisuuden esiintyvyys eri aktiivisuusluokissa (METh/vko) ja päivittäinen istumisaika (h/vrk). Department of Health and Human Services; 2008. Am J Epidemiol 2008; 167: 875–81. PETER T. The economic burden of physical inactivity: A global analysis of major non-communicable diseases. 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee. Physical activity, exercise, and physical fitness: Definitions and distinctions for 15,5 19 8,8 5,9 7,1 8,7 5,3 3,7 4,2 4,8 2,3 2,5 2,6 4,1 3,1 2,4 5 10 15 20 25 30 35 40 M or ta lit y Ri sk Pre va len ce (% ) >35.5 Met-h/week <2 Met-h/week 30 Met-h/week 16 Met-h/week Levels of Physical Ac vity health-related research. Geneva: World Health Organization; 2009. Department of Health and Human Services; 2018. 13. Washington, DC: U.S. JAMA Intern Med 2015; 175: 959–67. Fishman EI, Steeves JA, Zipunnikov V, et al. Sedentary Behavior Research Network (SBRN) – Terminology consensus project process and outcome. Association between objectively measured physical activity and mortality in NHANES. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report. Med Sci Sports Exerc 2015; 47(9): 1833–40. Korkean elintason maissa fyysisen inaktiivisuuden esiintyvyys on yli kaksinkertainen kehittyviin maihin verrattuna (4). Lee IM, Shiroma EJ, Lobelo F, et al. KUVA 3. Tämä koskee aivan erityisesti niitä, jotka joutuvat istumaan pitkiä aikoja päivässä. 12. Am J Clin Nutr 2016; 104(5): 1424–32. Matthews CE, Moore SC, Sampson J, et al. Ekelund U, SteeneJohannessen J, Brown WJ, et al. 6. 20. Worldwide trends in insufficient physical activity from 2001 to 2016: a pooled analysis of 358 population-based surveys with 1.9 million participants. Katzmarzyk PT, Lee IM, Martin CK, Blair SN. kuolleisuusanalyysistä ja poikkeavat hieman esiintyvyysanalyy sin luokista (. Lancet 2012; 380(9838): 219–29. 10. Global Recommendations on Physical Activity for Health. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report, 2008. 4. Korkean elintason maissa paikallaanolon onkin havaittu lisääntyneen merkittävästi (4), joten tarvitaan tehokkaita kansallisia strategioita fyysisen inaktiivisuuden epidemian taltuttamiseksi. Mortality benefits for replacing sitting time with different physical activities. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. 14. Paffenbarger RS, Jr., Hyde RT, Wing AL, Hsieh CC. Matthews CE, Keadle SK, Troiano RP, et al
Toisaalta terveydenhuollon menoja on kasvattanut myös tiettyjen elintapasairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen määrän nopea lisääntyminen 2000-luvulla (Duodecim 2018). 38 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Teksti: PÄIVI KOLU Liikkumattomuus käy kalliiksi okaista kunnan asukasta kohden käytetyt terveydenhuollon menot olivat vuonna 2016 noin 3 740 euroa, mikä on 42,5 prosenttia enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin (Matveinen ym. Tavoite terveyden kannalta riittävän kestävyysliikunnan toteutumisesta viikoittain ei ole ylivoimainen, sillä liikunnan minimiannokseen käytettävä aika vastaa noin kahta prosenttia viikoittaisesta valveillaoloajasta.. Menojen kasvu ei selity yksin kustannustason nousulla, vaan ilmiön taustalla on lisäksi väestön eliniän nousu, ylidiagnostiikka (Nazarenko 2018) ja hoitomenetelmien monipuolistuminen. Vastaavasti työikäisen väestön osalta lasketut vähäisestä kestävyysliikunnasta aiheutuneet työn tuottavuuden menetykset olivat yhteensä jopa 3,8 miljardia euroa. 2018). Haasteena on kuitenkin työn fyysisen kuormituksen väheneminen ja arkea helpottavan teknologian yleistyminen, jonka seurauksena on väestön liian vähäinen fyysinen aktiivisuus. Se on 2,9 prosenttia Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista. Arkiliikunnan osalta kehityssuunta on huolestuttava, sillä viimeisen 20 vuoden aikana jalkaisin ja pyöräillen tehtyjen matkojen osuus on vähentynyt neljä prosenttiyksikVähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta aiheutuneet terveydenhuollon suorat kustannukset arvioitiin viime vuonna noin 600 miljoonaksi euroksi. Vain joka viides työikäinen liikkuu suositusten mukaan. Säännöllinen liikunta yhdessä muiden terveellisten elintapojen kanssa on väestötasolla keino ehkäistä osa elintapasairauksista ja näin osaltaan hillitä terveydenhuollon menojen kasvua
Lisäksi ikääntyneellä väestöllä liikunta ylläpitää toimintakykyä, joka mahdollistaa itsenäisen asumisen, itselle mielekkään toiminnan ja mieluisiin harrastuksiin osallistumisen mahdollisimman pitkään. Uuden tutkimusnäytön perusteella myös lyhytkestoisella, jopa vain muutaman minuutin kestoisella liikunnalla on merkitystä terveyden kannalta, kunhan liikuntaa kertyy riittävästi viikkoa kohden (Physical activity quidelines 2018). 2018). Lisäksi neljännes (26 %) elintapasairauksista aiheutuneista ennenaikaisista kuolemisista olisi teoreettisesti vältettävissä, mikäli väestö liikkuisi terveyden kannalta riittävästi. Arvion mukaan Suomessa vähäisen fyysisen aktiivisuuden selittämä osuus elintapasai rauksista vaihtelee 18– 32 prosentin välillä (Vasankari & Kolu 2018). 39 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 köä ja vuonna 2017 niiden osuus oli enää 30 prosenttia kaikista tehdyistä matkoista (Jääskeläinen 2018). Suhteellisen pienen ajallisen panostuksen vaatima säännöllinen liikunta tuo hyötyä sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Ikäryhmittäiset erot antavat viitettä siitä, että ikääntyneiden keskuudessa liikunta on nuoria ikäluokkia yleisempää. Tällöin myös muutaman porrasvälin pyrähdyksellä, lyhytkestoisilla puutarhatöillä ja reipastahtisella imuroinnillakin on merkitystä, ei vain arjen pakollisina askareina vaan myös keinona kartuttaa terveitä elinvuosia. Rekisteritietoihin perustuvan laskelman suurta hintahaitaria selittää se, että alaraja on yhteiskunnalle muodostuvien kustannusten vähimmäismäärä, josta puuttuu useita kustannuksia aiheuttavia tekijöitä, kuten suurin osa lyhyistä (1–10 päivää) sairauspoissaoloista, joita ei kirjata kansallisiin rekistereihin vaan tieto jää ainoastaan työnantajalle. 2018). Liikunnallinen elämäntapa tuo säästöä yhteiskunnalle Vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja liiallisen paikallaanolon on todettu lisäävän elintapasairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, rintasyövän, paksusuolensyövän ja sepelvaltimotaudin riskiä (Lee ym. Ku va : G O R IL LA /C O R E Y JE N K IN S. Yksilön näkökulmasta säännöllisen liikunnan sisällyttäminen osaksi arkirutiineja on, muiden terveyshyötyjen ohella, keino lisätä stressinsietokykyä, unenlaatua ja tarmokkuutta (ISCA 2015). Mikäli tarkastelu keskittyy vain työikäiseen väestöön, tilanne on terveyden kannalta entistäkin huonompi, sillä 20–69 vuotiaista vain joka viides liikkuu suositusten mukaan (Husu ym. 2016), sekä lisäävän masennuksen ja kaatumisista aiheutuvien murtumien riskiä (Stephenson ym. Artikkelissa termiä liikkumattomuus käytetään kuvaamaan sekä liian vähäistä fyysistä aktiivisuutta että runsasta paikallaanoloa. Vastaavasti aivoverisuonien sairauksista ja kaatumisista aiheutuneista ranteen ja lonkan alueen murtumista olisi vältettävissä neljännes (23–24 %), mikäli kaikki suomalaiset liikkuisivat terveysliikuntasuosituksen mukaan. Yhteensä vähäisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttamat vuotuiset suorat ja tuottavuuskustannukset olivat 1,5–4,4 miljardia euroa. Vastaavasti työikäisen väestön osalta lasketut vähäisestä kestävyysliikunnasta aiheutuneet työn tuottavuuden menetykset olivat 900–3 800 miljoonaa euroa. Liikkumattomuuden yhteiskunnallisia kustannuksia arvioineen raportin mukaan vähäisestä fyysistä aktii visuudesta aiheutuneet terveydenhuollon suorat kustannukset olivat viime vuonna noin 600 miljoonaa euroa (Vasankari & Kolu 2018), joka on 2,9 prosenttia Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista (Matveinen ym. Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen diagnooseista olisi vältettävissä kolmannes (32 %), mikäli suomalaiset liikkuisivat terveyden kannalta riittävästi. Lisää arkiliikuntaa Tavoite terveyden kannalta riittävän kestävyysliikunnan toteutumisesta viikoittain ei ole ylivoimainen, sillä liikunnan minimiannokseen käytettävä aika vastaa noin kahta prosenttia viikoittaisesta valveillaoloajasta, kahdeksan tunnin yöunet huomioiden. Vastaavasti fyysistä aktii visuutta käytetään synonyyminä liikunnalle, jota terveyden kannalta tulisi kertyä joka viikko reippaalla teholla harrastettuna vähintään kaksi tuntia 30 minuuttia tai rasittavalla teholla vähintään tunti ja vartti. Näin ollen kustannusten alaraja on pystytty laskemaan tarkasti, mutta todelliset vähäisen fyysisen aktiivisuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat todennäköisesti lähempänä arviohaarukan ylärajaa tai jopa sen yli. Liikunnan terveysvaikutusten, kuten veren sokerin tai verenpaineen laskun saavuttamiseksi liikunnan toteutus tulisi jakaa useammalle päivälle ja huolehtia myös lihaskuntoa kohottavasta liikunnasta. Iskeemisten sydänsairauksien, rintaja paksusuolen syöpien sekä lievien että keskivaikeiden masennusten diagnooseja olisi väes tössä viidennes (18–22 %) vähemmän jos väestö liikkuisi esimerkiksi reippaasti kävellen tai pyöräillen vähintään puoli tuntia joka arkipäivä. Lisäksi vähäinen fyysinen aktiivisuus on kohonnut maailmanlaajuisesti kymmenen yleisimmän kuolinsyyn joukkoon tupakoinnin, korkean veren kolesterolin ja ylipainon rinnalle (WHO 2014). Vain joka neljäs aikuinen liikkuu tarpeeksi KunnonKartta ja Terveys2011 -väestötutkimuksista kertyneen liikemittaritiedon perusteella aikuisväestöstä (20–89 -vuotiaat) vain joka neljännelle kertyy viikoittain terveyden kannalta riittävästi reipastai rasittavatehoista kestävyysliikuntaa (Vasankari & Kolu 2018). 2012, Ding ym. Toisaalta myös iäkkäiden kävelyja pyörämatkat ovat jonkin verran lisääntyneet, kun nuorien osalta tilanne on kehittynyt päinvastaiseksi. Vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä sekä yhteiskunnalle muodostuviin suoriin terveydenhuollon kustannuksiin, kuten terveyspalveluiden ja lääkkeiden käyttöön että tuottavuuden menetyksestä aiheutuviin kustannuksiin, kuten sairauspoissaoloihin, työkyvyttömyyseläkkeisiin ja ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetettyihin elinvuosiin. Olettamusta tukee myös Liikenneja viestintäministeriön selvitys (Jääskeläinen 2018), jonka mukaan 65–74 -vuotiaat kulkevat kilometreissä mitattuna eniten jalkaisin. 2000)
pdf?sequence=1&isAllowed=y Lee, I., Shiroma, EJ., Lobelo, F., Puska, P., Blair, SN., Katzmarzyk, PT. 2015. https://inactivity-timebomb.nowwemove.com/download-report/The%20Economic%20 Costs%20of%20Physical%20Inactivity%20in%20Europe%20(June%202015).pdf Jalkanen, R. Global status report on noncommunicable diseases 2014. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report. A discussion paper prepared for the Commonwealth Department of Health and Aged Care and the Australian Sports Commission. Matalan kynnyksen liikunnan aloittamista tuetaan kunnassa myös ilmaisella kuntosalimahdollisuudella ja laajalla liikuntavälinekirjaston valikoimalla. 2017. Effect of physical in-activity on major non-communicable diseases worldwide: An analysis of burden of disease and life expectancy. Laskennallisesti säästöön jäävällä 214 miljoonan euron summalla olisi esimerkiksi mahdollista palkata Suomen jokaisen kunnan vanhustenhoitoon 15 sairaanhoitajaa vuodeksi (laskelmassa huomioitu palkan sivukulut). http://www.health.gov.au/internet/main/publishing. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160720/LVM_5_2018. 2012. 2018. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. Kävelyä ja pyöräilyä rajoittaviin tekijöihin, kuten käyttäjien kokemaan turvattomuuden tunteeseen tuleekin kunnissa puuttua, jotta valtiovallan tavoite 30 prosentin pyöräily ja kävelymäärien kasvusta toteutuu vuoteen 2030 mennessä (Jääskeläinen 2018). The cost of illness attributable to physical inactivity in Australia. Tieliikenteen onnettomuustilaston mukaan kaikista tieliikenneonnettomuuksissa menehtyneistä 13 prosenttia on ollut jalankulkijoita ja kymmenen prosenttia pyöräilijöitä (Jääskeläinen 2018). Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:30. 2016. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31, 2018. 2014. Duodecim. http://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/148114/9789241564854_eng.pdf;jsessionid=2C178FB4E 1F366BE7F0CEA52BBF32843?sequence=1. 2018. Matveinen, P. The economic burden of physical inactivity: a global analysis of major non-communicable diseases. Laskelmien mukaan väestön liikkumattomien osuuden vähentyminen 75 prosentista 70 prosenttiin toisi yhteiskunnalle 214 miljoonan euron säästöt vuodessa vähentyneiden suorien ja tuottavuuskustannusten myötä. Toisaalta arkiliikunta ja liikunnan harrastaminen eivät tuo mukanaan ainoastaan myönteisiä asioita vaan kääntöpuolena ovat tapaturmat, jotka pahimmillaan tarkoittavat kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuksia. Jalankulkuja pyöräilyväylien edulliset ratkaisut. Nazarenko, S. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2016. The economic costs of physical inactivity in Europe have been presented in a new report commissioned by the International Sport and Culture Association. pdf?sequence=4&isAllowed=y ISCA. Physical Activity Guidelines Advisory Committee. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ bitstream/handle/10024/160724/31-2018-Liikkumattomuuden%20 lasku%20kasvaa.pdf?sequence=1&isAllowed=y WHO. Tyypin 2 diabeteksen Käypä hoito-suositus. 2018. Vastaavasti liikkumattomien osuuden pieneneminen 75 prosentista 50 prosenttiin, tarkoittaisi laskennallisesti 1,15 miljardin euron vuotuisia säästöjä. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161012/OKM_30_2018. Lancet 380(9838): 219–229. Asikkalassa liikunnasta on pyritty luomaan luonteva osa kaiken ikäisten arkea, sillä kunnan jokaisessa päiväkodissa on liikuntavastaava ja kaiken ikäiset saavat tukea liikunnan aloittamiseen nopeasti ja maksuttomasti. Esimerkki konkreettisia keinoja kuntalaisten liikunnan edistämiseksi toteuttaneestakunnasta on Asikkala, joka valittiin vuonna 2017 vuoden liikkuvimmaksi kunnaksi. Vaikka vastuu liikunnan harrastamisesta on ennen kaikkea jokaisella itsellään, on myös yhteiskunnan edun mukaista tukea kansalaisten liikuntaa ja näin osaltaan edistää kuntalaisten terveyttä sekä työja toimintakykyä. gov/paguidelines/second-edition/report/pdf/PAG_Advisory_Committee_Report.pdf Stephenson, J., Bauman, A., Armstrong, T., Smith, B., Bellew, B. 2000. 2013. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Säästöön jäävällä 1,15 miljardilla olisi mahdollista rakentaa esimerkiksi 13 km kevyenliikenteen väyliä Suomen jokaiseen 311 kuntaan (Jalkanen 2013, kevyen liikenteen väylien rakennuskustannukset päivitetty indeksillä vuoden 2017 tasolle). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018/20. 40 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Myönteinen kehitys väestön fyysisen aktiivisuuden määrässä toisi laskennallisesti yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä. Julkaisuja 5/2018. Ylidiagnostiikka suurin syy hoitokulujen nousuun. nsf/Content/health-pubhlth-publicat-document-phys_costofillnesscnt.htm/$FILE/phys_costofillness.pdf Vasankari, T. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 28/ 2013. (toim.) 2018.Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Liikenneja viestintäministeriö. Valtiovallan tavoite arkiliikunnan määrän kohoamisesta 30 prosentilla reilussa kymmenessä vuodessa edellyttää liikuntamahdollisuuksien lisäksi myös terveydenhuoltohenkilöstön ja liikunta-alan toimijoiden aktiivista roolia liikuntaan kannustajina. 2018. Lancet 388(10051):1311–1324. Suomen virallinen tilasto. & Kolu, P. Erityisen luontevaa fyysisen aktiivisuuden puheeksi ottaminen on tilanteissa, joissa keskustelu liittyy sairauksiin joiden ehkäisyssä tai hoidossa liikunnalla on merkittävä rooli. PÄIVI KOLU, TtM, fysioterapeutti Tutkija UKK-instituutti Tampere Sähköposti: paivi.kolu@uta.fi LÄHTEET: Ding, D., Lawson, KD., Kolbe-Alexander, TL., Finkelstein, EA., Katzmarzyk, PT., van Mechelen, W., Pratt, M. Suomen Lääkärilehti, 34: 34, 1790–1792. Washington, DC: US Department of Health and Human Services.https://health. http:// www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50056 Husu, P., Sievänen, H., Tokola, K., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Mänttäri, A., Vasankari, T. https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf3/lts_2013-28_jalankulku_pyorailyvaylien_web.pdf Jääskeläinen, S. (toim.) 2018
2017). 2016). 2002, Karvinen ym. 2002). Vastaavat luvut miehille olivat 19 ja 24 prosenttia. Liikunnan rooli Se, että liikunnalla on monia positiivisia terveysvaikutuksia, on kiistatonta (Kujala 2009, Pedersen& Saltin 2015, Liikunta käypä hoito suositus 2016). 1993). Se, että keski-ikä ja eliniän odote on esimerkiksi Suomessa kasvanut voimakkaasti viimeisen parin vuosisadan aikana, johtuu ensisijaisesti siitä, että ennenaikainen kuolleisuus on vähentynyt – ei niinkään siitä, että pitkän eliniän mahdollistava ihmisen perimä tai biologia olisi muuttunut. Niitä kannattaakin käyttää perusteena mieluummin kuin mahdollista vaikutusta eliniän pituuteen, kun liikuntaa markkinoidaan terveyshyödyillä. Joidenkin analyysien mukaan riski ei enää alene tai kääntyy nousuun erittäin korkeilla liikuntamäärillä (O’Keefe ym. Elinolojen parantuminen, elämäntapoihin vaikuttava koulutus ja lääketieteen kehitys ovat keskeisiä tekijöitä eliniän odotteen nousun taustalla. Monet mitattavissa olevat ja myös vaikeasti mitattavat tai huonosti tunnetut tekijät voivat jakaantua eri tavoin liikunnanharrastajien ja fyysisesti inaktiivisten yksilöiden välillä aiheuttaen haasteita K aikissa ihmisja eläinpopulaatioissa on yleensä aina ollut pitkäikäisiä yksilöitä. Laaja tuore yhteenvetomme eri sairauksia potevilla potilailla tehdyistä tutkimuksista myös osoittaa, että useimmissa sairauksissa sekä laboratoriossa mitattua fyysistä suorituskykyä että koettua toimintakykyä voidaan parantaa liikuntahoidoilla (Pasanen ym. Havainnoivien seurantatutkimusten tulosten oikeaan tulkintaan liittyy haasteita Epidemiologisen tutkimuksen perusteella tutkijat ovat arvioineet, että fyysinen inaktiivisuus on keskeisenä syynä yhdeksässä prosentissa maailmassa sattuvista ennenaikaisista kuolemista(Lee ym. Identtisten kaksosparien jäseniä vertailtaessa tupakointi nostaa voimakkaasti tupakoivan kaksosparin jäsenen kuolemanriskiä verrattuna tupakoimattomaan kaksoseen (Kujala ym. Tämä on tietysti vain hutera arvio, koska ei ole olemassa interventiotutkimustietoa arvion tueksi. 2012). 2012, Eijsvogels ym. Pitkään on ollut tiedossa, että sydäninfarktin riski on kovan rasi tuksen aikana noussut voimakkaammin iäkkäämmillä ennen liikuntaa harrastamattomilla verrattuna aiemmin säännöllisesti liikuntaa harrastaneihin (Mittleman ym. Tekijöitä, jotka vaikuttavat fyysisen aktiivisuuden ja kuoleman riskin yhteyteen (Muokattu lähteestä Kujala 2018).. Useammassa systemaattiseen katsaukseen perustuvassa meta-analyysissä on viime vuosina esiKUVA 1. 2015). Erot riskeissä ovat luonnollisesti riippuvaisia siitä, miten raja-arvot liikunnassa eri ryhmien välille asetetaan. Syy-seuraus -suhdetta ei kuitenkaan ole pystytty varmistamaan satunnaistetuissa kontrolloiduissa interventiotutkimuksissa. tetty havainnoiviin tutkimuksiin perustuvia lähtötilanteen liikunnanharrastuksen ja myöhemmän kuolemanriskin välisiä annos-vaste -yhteyksiä. Kaksostutkimustemme perusteella liikunta on yhteydessä alentuneeseen kuolemanriskiin, jos analyysi tehdään yksilöitä tarkastellen, mutta kun on huomioitu genetiikka ja lapsuuden kasvuympäristö vertaamalla identtisiä (monozygoottisia) kaksosia, joista toinen on aloittanut liikunnanharrastuksen aikui sena ja toinen ei, eroa eliniässä emme ole havainneet (Kujala ym. Monia muita terveyshyötyjä – kuten vaikutukset fyysiseen suorituskykyyn ja kehon koostumukseen – on näin pystytty varmistamaan. Esimerkiksi Löllgren ja työtoverit (2009) esittivät 38 alkuperäistutkimukseen perustuvia yhteyksiä; kun vähemmän fyysisesti aktiiveja pidettiin vertailuryhmänä, kohtalaisesti aktiivisilla naisilla oli 24 prosenttia alhaisempi ja eniten aktiiveilla 31 prosenttia alhaisempi kuoleman riski seurannan aikana. 42 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Havainnoivien seurantatutkimusten mukaan runsas vapaa-ajan liikunnanharrastus on yhteydessä alempaan ennenaikaisen kuoleman riskiin
Havainnoivan väestön seurantatutkimuksen ja satunnaistetun kontrolloidun interventiotutkimuksen välisiä eroja tutkittaessa fyysisen aktiivisuuden/liikunnan ja sairastumistai kuolemanriskin yhteyksiä ja syy-seuraus -suhteita (Muokattu lähteestä Kujala 2018).. Fyysinen aktiivisuus, geenit, kunto ja kuolemanriski Hyvä kestävyyskunto on yleensä indikaattori koko kehon toiminnasta ja terveydestä ja se ennustaa alentunut kuoleman riskiä sekä ihmisillä (Myers ym. 2016, Kujala 2018) että eläimillä (Koch ym. Fyysinen kunto ennustaa kuoleman riskiä voimakkaammin kuin fyysinen aktiivisuus (Lee ym. 2011). Samat geenivariantit voivat vaikeuttaa liikunnan harrastusta ja altistaa ennenaikaiselle kuolemalle (geneettinen pleiotrofia) (Kujala 2018). Varmempien vastausten ja tarkempien arvioiden saamiseksi tarvitaan siis interventiotutkimuksia. Tämä ei kuitenkaan vielä lopullisesti todista sitä, että näiden yhteyksien takana olisi yksinkertainen syy-seuraussuhde. Kuva 1 esittää näitä mahdollisia yhteyksiä. Teoriassa tämä voitaisiin herkimmin nähdä sydänpotilaiden liikuntainterventiotutkimuksissa, koska niissä potilaiden liikuntakelpoisuus ja turvallisen liikunnan rajat on tutkittu huolella lähtötilanteessa ja toisaalta kuolemanriski sydäntauteja potevilla potilailla on muuta väestöä suurempi. Tästä luonnollisena seurauksena on se, että lähtötilanteessa enemmän liikkuvat ovat myös seurannassa terveempiä ja elävät pidempään. Käänteisen syy-seuraus -suhteen mahdollisuus pitäisi ottaa huomioon, eikä havainnoivista tutkimuksista ainakaan voida tehdä tarkkoja arvioita liikunnan positiivisten vaikutusten voimakkuudesta tai luotettavaa kustannus-hyöty -analyysia liikunnan merkityksestä. Viimeisimmän laajan sepelvaltimotautipotilaita koskevan meta-analyysin, joka kokosi tiedot 47 tutkiKUVA 2. 2002, Kujala ym. ‘Terveen liikkujan harha’ havainnoivissa tutkimuksissa Erityisesti iäkkäämmässä väestössä hyväkuntoisimmat ja terveemmät pystyvät liikkumaan enemmän kuin piileviä tai todettuja sairauksia potevat ja huonokuntoisimmat. Havainnoivien seurantatutkimusten tilastoanalyyseissä on toki ansiokkaasti yritetty ottaa huomioon erilaisia sekoittavia tekijöitä eli kuolemanriskiin vaikuttavia tekijöitä joiden esiintyminen jakaantuu eri tavoin liikunnanharrastajien ja liikuntaa harrastamattomien välillä. Näyttö satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista Toistaiseksi satunnaistetut kontrolloidut interventiotutkimukset eivät ole pystyneet osoittamaan, että liikunnan lisääminen myöhentäisi kuolleisuutta (Kujala 2018). 2015) tehdyissä tutkimuksissa. 2009, Ross ym. Usein analyysiaineistoista puuttuu muun muassa tarkka kehon koostumus, tarkka dieetin kuvaus, sosiaalisten suhteiden kuvaus ja lähes aina geeniperimän vakiointi. 2011, Karvinen ym. 43 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 syy-seuraussuhteiden arvioimiselle havainnoivissa seurantatutkimuksissa (Kujala 2018). Tämä näkyy erityisesti myös hyvin iäkkäillä, joilla raportoitu liikuntamäärä kertoo kunnosta ja terveydentilasta (Äijö ym. Sitä miten havainnoivat seurantatutkimukset ja interventiotutkimukset eroavat, on havainnollistettu kuvassa 2. 2016). Valitettavasti näiden kaikkien sekoittavien tekijöiden tarkka mittaaminen ei ole mahdollista ja kaikkiahan ei tarkkaan tunnetakaan. 2003, Kodama ym
Pyörtymisiä tapahtuu yli kymmenellä prosentilla lapsista, ja kaikki pyörtymiset eivät viittaa sydänsairauksiin (Kallio ja Hiippala 2018). Nuorilla yksi merkittävimpiä varoittavia oireita on fyysisen tai henkisen rasituksen aikana ilmennyt tajunnanmenetys, jonka taustalla voi olla synnynnäisen sydänsairauden aiheuttama rytmihäiriö. 2015). 1999).. Ongelmallista on myös se, että sairaudet voivat olla piileviä. Infektiotaudin aikana tai toipilaana ei myöskään tulisi osallistua rasittavaan liikuntaan, vaan liikunta aloitetaan infektiotautien jälkeen rauhallisesti kävellen ja päivä päivältä intensiteettiä ja kestoa nostaen, jos kunto tuntuu hyvältä, eikä uusia oireita ilmaannu. Olemassa olevaan tutkimusnäyttöön pohjautuen voisi olettaa, että optimaalista olisi välttää fyysistä inaktiivisuutta jo varhaislapsuudesta alkaen. Sairaalahoitojen tarve (päiviä sairaalassa) ei-identtisillä (DZ) ja identtisillä (MZ) kaksospareilla, joiden toinen kaksonen on ollut lähtötilanteessa fyysisesti inaktiivi ja toinen fyysisesti aktiivi huomioiden sekä työn että vapaa-ajan fyysinen aktiivisuuden (Aineisto lähteestä Kujala ym. Vaikka näyttö kontrolloiduista interventiotutkimuksista puuttuu, voisi olettaa, että Suomalaisessa nykyyhteiskunnassa kehon runsaaseen rasvoittumiseen johtava liikunnallisesti hyvin passiivinen elämäntapa johtaa lisääntyneeseen tyyppi 2 diabeteksen ja verisuonisairauksien esiintymiseen ja siten eliniän odotteen lyhenemiseen. Tulos oli saman tyyppinen sydämen vajaatoimintapotilaiden liikunnallista kuntoutusta koskevassa meta-analyysissä (Sagar ym. Miten keskimääräistä elinikää voitaisiin pidentää fyysisellä aktiivisuudella. 2017). Näin jo kasvava elimistö kehittyisi ja adaptoituisi fyysiseen aktiivisuuteen. Iäkkäämmillä yleisin syy rasituksen yhteydessä tapahtuville äkkikuolemille on sepelvaltimotauti, joka voi aiheuttaa esimerkiksi toistuvaa rasitusrintakipua tai tajuttomuuskohtauksia rasituksessa. Kolikon toinen puoli on sitten se, että erittäin rasittavan fyysisen aktiivisuuden provosoimat ennenaikaiset äkkikuolemat tulisi välttää, vaikkakin ne ovat harvinaisia. Molemmissa sairauksissa potilaiden fyysistä suorituskykyä kyllä pystyttiin parantamaan. 2016). Kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa/fyysistä aktiivisuuta olisi sitten hyvä jatkaa läpi elämän. Haasteena on, että kaikkia kuolemanriskissä olevia henkilöitä ei pystytä identifioimaan seulonta haastatteluilla ja -tutkimuksilla, kuten esimerkiksi tuore nuoria kilpatason jalkapalloilijoita koskenut tutkimus osoittaa (Malhotra ym. 2018). Tällainen riski on pieni erityisesti nuorilla mutta jonkin verran suurempi jo keski-ikäisillä henkilöillä, jotka ovat olleet aiemmin fyysisesti inaktiivisia ja aloittavat rasittavan liikunnan harrastamisen. 44 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 muksesta, joissa oli yhteensä 12 455 tutkittavaa, interventioryhmäläisten kuoleman riski oli varsin samanlainen kuin kontrolliryhmäläisillä (Kokonaiskuolleisuuden riskisuhde seurannassa 0,96, 95% luottamusväli 0,88–1,04) (Anderson ym. Näin ollen on helppo ymmärtää KUVA 3. Liikuntaharjoittelulla voidaan nostaa kuntoa ja toimintakykyä Interventiotutkimuksiin pohjautuva näyttö siitä, että jo varsin lyhytkin harjoittelujakso parantaa suorituskykyä ja edelleen toimintakykyä, on vahvaa (Pasanen ym. Jos tiedossa on esimerkiksi sydänsairauksia, tulisi ammattilaisen arvioida voiko rasittavaa liikuntaa harrastaa
Exercise-based cardiac rehabilitation for coronary heart disease. Sports Med 2003;33:553–61. N Engl J Med 2002;346:793–801. Am J Public Health 1999;89:1869–72. Lancet 2012;380:219–29. Cochrane systematic review and meta-analysis. Modifiable risk factors as predictors of all-cause mortality: the roles of genetics and childhood environment. Scientific Reports 2015;5:18259. 45 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 että eliniästä riippumatta liikunnalla voidaan vaikuttaa siihen, että esimerkiksi sairaalahoitojen tarve on fyysisesti aktiivisilla alhaisempaa kuin fyysisesti inaktiivisilla (Kuva 3; Kujala ym. Myers J, Prakash M, Froelicher V, Do D, Partington S, Atwood JE. Kujala UM, Kaprio J, Koskenvuo M. Kujala UM. Äijö M, Kauppinen M, Kujala UM, Parkatti T. kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50075 Löllgen H, Bockenhoff A, Knapp G. Samoin iäkkäiden hoidon tarve viimeisinä elinvuosinaankin on vähäisempää, minkä olemme tutkimuksissamme nähneet erityisesti kestävyystyyppistä urheilua harrastaneilla heidän pitkästä eliniästään huolimatta (Kujala ym. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. Exercise at the extremes. Pedersen BK, Saltin B. The amount of exercise to reduce cardiovascular events. URHO KUJALA, LT Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, professori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: urho.m.kujala@jyu.fi Epidemiologisen tutkimuksen perusteella tutkijat ovat arvioineet, että fyysinen inaktiivisuus on keskeisenä syynä yhdeksässä prosentissa maailmassa sattuvista ennenaikaisista kuolemista, mutta arviota tukevat interventiotutkimukset puuttuvat. Malhotra A, Chir B, Dhutia H ym. Br J Sports Med 2011;45:504–10. Lee DC, Sui X, Ortega FB ym. Exercise as medicine – evidence for prescribing exercise as therapy in 26 different chronic diseases. Exercise-based rehabilitation for heart failure: systematic review and meta-analysis. Physical activity, fitness, and all-cause mortality: An 18-year follow-up among old people. Potential adverse cardiovascular effects from excessive endurance exercise. Importance of assessing cardiorespiratory fitness in clinical practice: A case for fitness as a clinical vital sign. Exercise therapy for physical function in chronic diseases: a systematic review of meta-analyses of randomized controlled trials. Physical activity and all-cause mortality: an updated meta-analysis with different intensity categories. Kallio M, Hiippala A. Kujala UM. Kujala UM, Marti P, Kaprio J, Hernelahti M, Tikkanen H, Sarna S. Kodama S, Saito K, Tanaka S ym.. It’s not as straightforward as some would believe. Exercise capacity and mortality among men referred for exercise testing. 1996). BJSM 2018;52:914–8. Predominance of benefits, risks or selection effects. Cardiorespiratory fitness as a quantitative predictor of all-cause mortality and cardiovascular events in healthy men and women: a meta-analysis. Circulation 2016;134:e653–99. Pasanen T, Tolvanen S, Heinonen A, Kujala UM. Eijsvogels TMH, Molossi S, Lee D-C, Emery MS, Thompson PD. Br J Sports Med 2017;51:1459–65. LÄHTEET: Anderson L, Oldridge N, Thompson DR ym. Karvinen S, Waller K, Silvennoinen M ym. Liikunta käypä hoito suositus. Am J Epidemiol 2002;156:985–93. Lee IM, Shiroma EJ, Lobelo F, Puska P, Blair SN, Kazmarzyk PT. Br J Sports Med 2009;43:550–5. Mittleman MA, Maclure M, Tofler GH, Sherwood JB, Goldberg RJ, Muller JE.Triggering of acute myocardial infarction by heavy physical exertion. JAMA 2009;301:2024–35. Lapsen tajunnanmenetys – milloin tulee epäillä sydänperäistä syytä. Sagar VA, Davies EJ, Briscoe S, et al. Physical activity in adulthood: genes and mortality. Hospital care in later life among former world-class Finnish athletes. Mayo Clin Proc 2012;87:587–95. Intrinsic aerobic capacity sets a divide for aging and longevity. O’Keefe JH, Patil HR, Lavie CJ, Magalski A, Vogel RA, McCullogh PA. N Engl J Med 1993;329:1677–83. A critical analysis. J Am CollCardiol 2016;67:1–12. Kujala UM, Kaprio J, Sarna S, Koskenvuo M. 3):1–72. A scientific statement from the American Heart Association. Lisäksi interventiotutkimukset ovat osittaneet, että sopivalla liikunnalla saadaan positiivisia vaikutuksia esimerkiksi kehon koostumukseen, mieli alaan ja kipuoireisiin (Liikunta käypä hoito suo situs 2016). Int J Sports Med 2009;30:213–24. Kujala UM, Sarna S, Kaprio J, Koskenvuo M. Protection against triggering by regular exertion. Occurrence of chronic disease in former top-level athletes. JAMA 1996;276:216–220. Koch LG, Kemi OJ, Qi N ym. Circ Res 2011;109:1162–72. Ross R, Blair SN, Arena R, et al. Scand J Med Sci Sports 2015;25 (Suppl. Jokaisen kannattaa siis harrastaa itsel leen sopivaa liikuntaa. J Am CollCardiol 2016;67:316–29. Comparisons of leisure-time physical activity and cardiorespiratory fitness as predictors of all-cause mortality in men and women. Suom Lääkärilehti 2018;73:2083–5. Is physical activity a cause of longevity. 1999). Evidence of the effects of exercise therapy in the treatment of chronic disease. Future hospital care in a population-based series of twin pairs discordant for physical activity behavior. Open Heart 2015;2:e000163. NEJM 2018;379:524–34. J Sport Health Sci 2016;5:437–42.. Outcomes of cardiac screening in adolescent soccer players. (päivitetty 13.1.2016) http://www
GOODYEAR Käännös: HEIKKI KAINULAINEN Liikunta tuottaa terveyttä – Vanhempien harjoittelu vaikuttaa myös lasten aineenvaihduntaan Kuva: GORILLA/MASCOT RF. ALVES-WAGNER, KRISTIN I STANFORD, JIA ZHENG, MICHAEL F. HIRSHMAN, LAURIE J. 46 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Teksti: ANA B
Se parantaa jälkeläisten sokeritasapainoa, insuliinisensitiivisyyttä ja ehkäisee lihavuutta (Carter et al., 2012; Fernandez-Twinn et al., 2017; Laker et al., 2014; Raipuria et al., 2015; Romero et al., 2017; Vega et al., 2015). 2007; Lee ym. 2017). Omissa tutkimuksissamme havaitsimme, että parhaat hyödyt emon liikuntaharjoittelusta saadaan emon harjoitellessa jo ennen poikasten kantoaikaa sekä sen aikana(Stanford et al., 2015). Lisääntynyt diabetesriski voi näkyä lapsissa suorina vaikutuksina sikiön kudoksissa tai se voi välittyä epigeneettisten tai muiden ei-geneettisten mekanismien välityksellä jopa ilman muiden ympäristöstä aiheutuvien tekijöiden lisävaikutusta (Burdgeet al., 2007; Drake et al., 2005; Gluckman et al., 2007; Veena et al., 2007; Zambrano et al., 2005). Maksan parempi toiminta näkyi muun muassa parempana maksan insuliinisensitiivisyyte nä ja eristettyjen maksasolujen alentuneena nor maa li-, insuliinitai glukagonistimuloituna glukoosin tuottona L ihavuus ja tyypin 2 diabetes yleistyvät nopeasti. Äidin liikunnan vaikutukset jälkeläisen terveyteen Raskauden aikaisen liikunnan vaikutuksia sekä äidin että sikiön terveyteen on tutkittu varsin paljon. Raskauden aikaiset poikkeamat – kuten äidin lihavuus ja ylitai aliravitsemus – ovat merkittäviä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa lihavuuden tai tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen lapselle (Gluckman ym. Kuitenkin, mikäli emot harjoittivat liikuntaa rasvapitoisen dieetin aikana, sekä naarasettä urospuolisten poikasten metabolinen terveys koheni dramaattisesti. Diabetesta ehkäisevä mekanismi on liikunnan aiheuttama sokeritasapainon paraneminen. 2006; Sales ym. Liikunnalla on monia edullisia vaikutuksia kakkostyypin diabeetikoille ja säännöllinen liikunta viivästyttää diabeteksen alkamista tai estää sen kokonaan(Chen et al., 2015; Schellenberget al., 2013). 47 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Vanhempien liikunta voi olla tärkeä työkalu pyrittäessä ehkäisemään esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen kehittymistä lapsille. Eräs ensimmäisistä tutkimuksista osoitti, että äidin kova raskaudenaikainen harjoittelu johti lasten alhaisempaan painoon viiden vuoden iässä ilman haitallisia terveysvaikutuksia (Clapp, 1996). Viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että sekä lihavuuden, että riski tyypin 2 diabeteksen kehittymiselle voi saada alkunsa kasvun ja aineenvaihdunnan muutoksista jo sikiöaikana tai var haisessa vauvaiässä (Sales et al., 2017). Säännöllinen liikunta saattaa katkaista tulevien sukupolvien metabolisiin sairauksiin johtavan noidankehän. Lapsiin kohdistuvassa tutkimuksessa on keski. Eräässä toisessa tutkimuksessa on tosin havaittu, että emon harjoittelu ainoastaan raskauden aikana ehkäisee urospoikasilla rasvaisen ruokavalion aiheuttamaa rasvamaksan kehittymistä (Sheldon et al., 2016). Näin ollen raskauden aikainen lihavuus tai tyypin 2 diabetes voi aloittaa noidankehän, jonka vaikutus ulottuu tulevien sukupolvien sairastumisriskiin. Kuitenkin erityisesti jyrsijöillä tehdyissä kokeissa on viiden viime vuoden aikana saatu runsaasti uutta tietoa. Erityisesti on huomattava, että emon ruokavalion ja harjoittelun vaikutukset tulevat poikasilla näkyviin vasta 36–52 viikon ikäisinä. Emojen rasvapitoinen ruokavalio ennen raskautta ja myös sen aikana heikentää poikasten aineenvaihduntaa. Tutkimuksissa on havaittu, että emon liikunnalla on huomattava vaikutus seuraavan sukupolven sekä urosettä naaraspuolisten jälkeläisten metaboliseen terveyteen. Ymmärtääksemme paremmin näiden positiivisten muutosten taustalla olevia mekanismeja, tutkimme sokerikuormitukseen eniten vaikuttavan kudoksen, raajalihaksen, merkitystä. Muutokset näkyivät parantuneena sokeritasapainona, alentuneena paastoinsuliiniarvona, alentuneen kehon rasvaprosenttina ja kohentuneena maksan toimintana (Stanford et al., 2015; Stanford et al., 2017). tytty sikiön kasvuun, sillä lapsen syntymäpainolla ja myöhemmällä terveydellä on vahva yhteys (Barker, 1998). Sekä ihmisillä että eläimillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että äidin yliravitsemus ja lihavuus ovat haitallisia jälkeläisten metaboliselle terveydelle (Barker et al., 1989; Haleset al., 1991; Pinhas-Hamiel and Zeitler, 2005; Ravelliym et al., 1976; Whitakerym et al., 1997; Isganaitis et al., 2009; Masuyama and Hiramatsu, 2012; Morris and Chen, 2009; Stanford et al., 2015; Woo et al., 2011). Liikunnan vaikutusmekanismeja liikkujan omaan terveyteen on tutkittu paljon, mutta isän tai äidin liikunnan vaikutuksia jälkeläisten terveyteen sen sijaan vähemmän.Seuraavassa esittelemme tätä aihetta koskevia tutkimustuloksia. Tyypin 2 diabetes on kompleksinen sairaus, joka aiheutuu ympäristötekijöiden ja perinnöllisen alttiuden yhteisvaikutuksesta. Poikasten maksan toiminta oli kuitenkin merkittävästi parempaa, jos emot olivat saaneet säännöllistä liikuntaa ja vielä riippumatta siitä, olivatko ne saaneet normaalia vai rasvapitoista rehua. Vuonna 2045 niiden esiintyvyyden arvioidaan olevan yli 50 prosenttia koko maailman väestöstä, mikä aiheuttaa suuria henkilökohtaisen terveyden sekä kansanterveyden ja -talouden ongelmia (Cho et al., 2018). Äidin harjoittelun vaikutuksia aikuisten jälkeläisten meta boliseen terveyteen ei ole ihmisillä tutkittu juuri lainkaan. Mittasimme poikasten erityyppisten raajalihasten (tibialisanterior, gastrocnemius, soleus, extensordigitorumlongus) glukoosinottoa, mutta yllättäen emme havainneet niissä mitään emon liikunnan aiheuttamia muutoksia
Joissakin jyrsijämalleissa metabolisen fenotyypin muutos on havaittu in vitro-hedelmöityksen jälkeen vahvistaen ajatusta, että siittiöt välittävät ravitsemuksen vaikutukset (Chen et al., 2016; Huypens et al., 2016; Sharma and Rando, 2017). Erityisesti on huomattava, että urosten liikuntaharjoittelu vaimensi aikuisikäisten jälkeläisten aineenvaihdunnanvahingollisia muutoksia ja paransi sokeritasapainoa, vähensi kehon rasvaisuutta ja lisäsi raajalihasten glukoosinottoa. Isän liikunnan vaikutuksia jälkeläisiin on tutkittu huomattavan paljon vähemmän kuin äidin liikunnan vaikutuksia. Eläinkokeissa on havaittu, että uroksen liian rasvaisella tai vähäproteiinisella ravinnolla on negatiivinen vaikutus niin sikiön aineenvaihduntaan ja kasvuun kuin syntyneiden jälkeläisten kardiovaskulaariseen ja metaboliseen terveyteen (Binder et al., 2012; Lambrot et al., 2013, Watkins ja Sinclair, 2014, (Carone et al., 2010; Ng et al., 2010). Me havaitsimme, että urosten kolmen viikon rasvainen dieetti heikensi aikuisikäisten sekä urosettä naarasjälkeläisten sokeritasapainoa ja lisäsi kehon rasvamassaa. Pelkkä emojen rasvapitoinen ravitsemus alensi useimpien edellä mainittujen geenien ilmenemistä noin 50 prosentilla verrattuna kontrolliryhmään. Aikuisten miesten lihavuus saattaa aiheuttaa siittiöiden määrän alenemista ja niiden liikkuvuuden heikkenemistä sekä alentaa elävänä syntyvien lasten määrää (Bakos et al., 2011; Chavarro et al., 2011; Kort et al., 2006). Jyrsijöillä uroksen lyhytkestoinen harjoittelu rasvaisen dieetin lisänä paransi 16 viikkoa vanhojen sekä urosettä naaraspuolisten poikasten sokeritasapainoa (McPherson et al., 2015, Mc Pherson et al., 2017). Näin olemme osoittaneet, että urosten vapaaehtoinen liikunta parantaa merkittävästi aikuisten urosja naaraspuolisten jälkeläisten metabolista terveyttä. Tulokset antavat samalla ymmärtää, että vanhempien liikunta voi olla tärkeä työkalu pyrittäessä ehkäisemään tyypin 2 diabeteksen kehittymistä lapsille. Nämä kohdun sisällä ja syntymän jälkeen näkyvät muutokset välittyvät todennäköisesti sperman välityksellä (Bakos et al., 2008; Bertolini et al., 2002; Seli et al., 2004). Kuten naarailla, epigeneettiset mekanismit kuten DNA metylaatio, histonimodifikaatiot ja ei-koodaava RNA saattavat kuvastaa uroksen fenotyyppiä siten, että se johtaa ratkaisevan molekulaarisen informaation periytymiseen jälkeläisille. Merkittävä havainto oli, että rasvaista ravintoa saaneiden emojen liikunta palautti kyseisten geenien ilmenemisen normaalitasolle (Stanford et al., 2017). Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä naaraiden että urosten liikuntaharjoittelu paransi aikuisten jälkeläisten metabolista terveyttä. Hiiritutkimuksemme osoittavat, että emojen liikunnalla on hätkähdyttävä myönteinen vaikutus jälkeläisten metaboliseen terveyteen. 48 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 (Stanford et al., 2017). Isän liikunnan vaikutus jälkeläisten terveyteen Myös isän roolista jälkeläisten lihavuuteen ja metaboliseen terveyteen on vankkaa tietoa. Johtopäätöksemme on, että emon harjoittelusta johtuvan rasvaisen ravinnon haittavaikutusten estyminen on seurausta poikasten maksasolujen glukoosimetabolian paranemisesta. Tutkimustyö, joka on osoittanut äidin liikunnan positiiviset vaikutukset lasten metaboliseen terveyteen, on lisännyt kiinnostusta käyttää raskaudenaikaista liikuntaa keinona estää seuraavien sukupolvien lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen lisääntymistä. Lisäksi normaaliruokavaliolla olleiden emojen poikasten maksassa pyruvaattimetaboliaan, Krebsin sykliin sekä rasvahappojen kuljetukseen ja hapetukseen osallistuvien entsyymien geenien ilmeneminen oli merkittävästi lisääntynyt (Stanford et al., 2017). Tulevien tutkimusten pääkysymys onkin selvittää mekanismit, jotka ovat emojen liikuntaharjoittelun aiheuttaman poikasten parantuneen maksametabolian taustalla. Nämä terveydelliset vaikutukset näyttävät tulevan muuta kin kautta kuin suoraan geenien välittämänä informaationa (Carone et al., 2010; de Castro Barbosa et al., 2016; Li et al., 2009; Lucas and Watkins, 2017; Ng et al., 2010). Liikunnan vaikutusmekanismeja liikkujan omaan terveyteen on tutkittu paljon, mutta isän tai äidin liikunnan vaikutuksia jälkeläisten terveyteen sen sijaan vähemmän.. Toisaalta on myös havaittu, että uroksen 12 viikon kestoisella harjoittelulla oli heikentävä vaikutus poikasten energian käyttöön ja raajalihasten sokeriaineenvaihduntaan (Murashov et al., 2016). Vaikka liikuntaa saaneiden emojen poikasten maksojen triglyseridiarvot olivat alentuneet, emojen rasvainen ravinto ei aiheuttanut muutoksia poikasten arvoissa. Näin ollen maksan triglyseridit eivät korreloineet soke ritasapainon kanssa (Stanford et al., 2017). Säännöllinen liikunta saattaa katkaista tulevien sukupolvien metabolisiin sairauksiin johtavan noidankehän. Mikäli näin tapahtuu myös ihmisillä näillä tuloksilla voi olla valtava vaikutus tulevien sukupolvien lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä
Chen, L., Pei, J.H., Kuang, J., Chen, H.M., Chen, Z., Li, Z.W., and Yang, H.Z. Epigenetic germline inheritance of diet-induced obesity and insulin resistance. Clapp, J.F., III (1996). (1991). de Castro Barbosa, T., Ingerslev, L.R., Alm, P.S., Versteyhe, S., Massart, J., Rasmussen, M., Donkin, I., Sjogren, R., Mudry, J.M., Vetterli, L., et al. (2017). (2008). (2011). (2010). Chen, Q., Yan, M., Cao, Z., Li, X., Zhang, Y., Shi, J., Feng, G.H., Peng, H., Zhang, X., Zhang, Y., et al. In utero programming of chronic disease. International journal of andrology 31, 518– 526. (2002). (2012). Hales, C.N., Barker, D.J., Clark, P.M., Cox, L.J., Fall, C., Osmond, C., and Winter, P.D. Paternal body mass index is associated with decreased blastocyst development and reduced live birth rates following assisted reproductive technology. Molecular metabolism 5, 184–197. Nat Genet 48, 497–499. Maternal Exercise Improves Insulin Sensitivity in Mature Rat Offspring. (2005). Diabetes 58, 1192–1200.. Effect of lifestyle intervention in patients with type 2 diabetes: a meta-analysis. J Pediatr 129, 856–863. Fetal and infant growth and impaired glucose tolerance at age 64. Am J Physiol Regul Integr Comp Physiol 288, R34–R38. (2007). BMJ 303, 1019–1022. Science 351, 397–400. Br. Scientific reports 7, 44650. Sperm DNA damage is associated with assisted reproductive technology pregnancy. Dietary protein restriction of pregnant rats in the F0 generation induces altered methylation of hepatic gene promoters in the adult male offspring in the F1 and F2 generations. Bertolini, M., Mason, J.B., Beam, S.W., Carneiro, G.F., Sween, M.L., Kominek, D.J., Moyer, A.L., Famula, T.R., Sainz, R.D., and Anderson, G.B. ANA B. Davis Heart and Lung Research Institute, Department of Physiology and Cell Biology, The Ohio State University Wexner Medical Center, Columbus, USA JIA ZHENG Integrative Physiology and Metabolism Section, Joslin Diabetes Center and Department of Medicine, Harvard Medical School, Boston, USA MICHAEL F. Barker, D.J. Sperm tsRNAs contribute to intergenerational inheritance of an acquired metabolic disorder. HIRSHMAN Integrative Physiology and Metabolism Section, Joslin Diabetes Center and Department of Medicine, Harvard Medical School, Boston, USA LAURIE J. (1998). Binder, N.K., Hannan, N.J., and Gardner, D.K. Fertility and sterility 95, 1794–1797. Clin Sci (Lond) 95, 115–128. Fernandez-Twinn, D.S., Gascoin, G., Musial, B., Carr, S., Duque-Guimaraes, D., Blackmore, H.L., Alfaradhi, M.Z., Loche, E., Sferruzzi-Perri, A.N., Fowden, A.L., et al. 49 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Tutkimuksia ovat tukeneet National Institutes of Health (R01-HL138738 ja K01-DK105109 (K.I.S.), R01-DK101043 (L.J.G.)), Joslin Diabetes Center DERC (5P30-DK36836 (A.B.A-W)) ja American Diabetes Association (1-17-PMF-009 (A.B.A-W)). Huypens, P., Sass, S., Wu, M., Dyckhoff, D., Tschop, M., Theis, F., Marschall, S., Hrabe de Angelis, M., and Beckers, J. (2015). Paternal diet-induced obesity retards early mouse embryo development, mitochondrial activity and pregnancy health. Carter, L.G., Qi, N.R., de Cabo, R., and Pearson, K.J. (2018). Cho, N.H., Shaw, J.E., Karuranga, S., Huang, Y., da Rocha Fernandes, J.D., Ohlrogge, A.W., and Malanda, B. Cell 143, 1084–1096. Bioessays 29, 145–154. STANFORD Dorothy M. Carone, B.R., Fauquier, L., Habib, N., Shea, J.M., Hart, C.E., Li, R., Bock, C., Li, C., Gu, H., Zamore, P.D., et al. Bakos, H.W., Thompson, J.G., Feil, D., and Lane, M. ALVES-WAGNER Integrative Physiology and Metabolism Section, Joslin Diabetes Center and Department of Medicine, Harvard Medical School, Boston, USA KRISTIN I. Morphology and morphometry of in vivoand in vitro-produced bovine concepti from early pregnancy to term and association with high birth weights. Accelerated postnatal growth increases lipogenic gene expression and adipocyte size in low-birth weight mice. (2016). (2011). KIRJALLISUUS: Bakos, H.W., Henshaw, R.C., Mitchell, M., and Lane, M. (2007). Med Sci Sports Exerc. (2016). Trans-fatty acid levels in sperm are associated with sperm concentration among men from an infertility clinic. Intergenerational consequences of fetal programming by in utero exposure to glucocorticoids in rats. (2009). Nongenomic transgenerational inheritance of disease risk. High-fat diet reprograms the epigenome of rat spermatozoa and transgenerationally affects metabolism of the offspring. Morphometric and neurodevelopmental outcome at age five years of the offspring of women who continued to exercise regularly throughout pregnancy. IDF Diabetes Atlas: Global estimates of diabetes prevalence for 2017 and projections for 2045. GOODYEAR Integrative Physiology and Metabolism Section, Joslin Diabetes Center and Department of Medicine, Harvard Medical School, Boston, USA Department of Medicine, Brigham and Women’s Hospital, Harvard Medical School, Boston, USA Alkuperäisen englanninkielisen artikkelin “Novel Mechanisms for the Benefits of Exercise on Health: Studies Investigating the Effects of Maternal and Paternal Exercise on Offspring Metabolism” on kääntänyt professori Heikki Kainulainen. Theriogenology 58, 973–994. Paternally induced transgenerational environmental reprogramming of metabolic gene expression in mammals. Metabolism 64, 338–347. (2012). Lancet 2, 577–580. Gluckman, P.D., Hanson, M.A., and Beedle, A.S. Diabetes Res Clin Pract 138, 271–281. Fertility and sterility 95, 1700–1704. Exercise rescues obese mothers’ insulin sensitivity, placental hypoxia and male offspring insulin sensitivity. Weight in infancy and death from ischaemic heart disease. Chavarro, J.E., Furtado, J., Toth, T.L., Ford, J., Keller, M., Campos, H., and Hauser, R. Burdge, G.C., Slater-Jefferies, J., Torrens, C., Phillips, E.S., Hanson, M.A., and Lillycrop, K.A. Isganaitis, E., Jimenez-Chillaron, J., Woo, M., Chow, A., DeCoste, J., Vokes, M., Liu, M., Kasif, S., Zavacki, A.M., Leshan, R.L., et al. Drake, A.J., Walker, B.R., and Seckl, J.R. PloS one 7, e52304. (2016). (1989). J Nutr 97, 435–439. Barker, D.J., Winter, P.D., Osmond, C., Margetts, B., and Simmonds, S.J
N Engl. Sharma, U., and Rando, O.J. Journal of sports sciences, 1–8. (1976). (2017). Brain Dev 28, 147–154. Intergenerational influences on childhood body mass index: the effect of parental body mass index trajectories. Obesity in young men after famine exposure in utero and early infancy. Paternal low protein diet affects adult offspring cardiovascular and metabolic function in mice. 50 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Kort, H.I., Massey, J.B., Elsner, C.W., Mitchell-Leef, D., Shapiro, D.B., Witt, M.A., and Roudebush, W.E. Diabetes 64, 427–433. Exercise in obese female rats has beneficial effects on maternal and male and female offspring metabolism. The global spread of type 2 diabetes mellitus in children and adolescents. Gestational exercise protects adult male offspring from high-fat dietinduced hepatic steatosis. Schellenberg, E.S., Dryden, D.M., Vandermeer, B., Ha, C., and Korownyk, C. Lambrot, R., Xu, C., Saint-Phar, S., Chountalos, G., Cohen, T., Paquet, M., Suderman, M., Hallett, M., and Kimmins, S. (2009). N Engl. Ng, S.F., Lin, R.C., Laybutt, D.R., Barres, R., Owens, J.A., and Morris, M.J. Pinhas-Hamiel, O., and Zeitler, P. J Med 295, 349–353. Epigenetic Mechanisms of Transmission of Metabolic Disease across Generations. (2017). J Med 337, 869–873. Lifestyle interventions for patients with and at risk for type 2 diabetes: a systematic review and meta-analysis. Int J Obes (Lond) 33, 115–122. The American journal of clinical nutrition 89, 551–557. (2017). (2014). Aerobic exercise training performed by parents reduces mice offspring adiposity. Metabolic Inputs into the Epigenome. American journal of physiology. Raipuria, M., Bahari, H., and Morris, M.J. Woo, M., Isganaitis, E., Cerletti, M., Fitzpatrick, C., Wagers, A.J., Jimenez-Chillaron, J., and Patti, M.E. Maternal Exercise Improves Glucose Tolerance in Female Offspring. Sex differences in transgenerational alterations of growth and metabolism in progeny (F2) of female offspring (F1) of rats fed a low protein diet during pregnancy and lactation. Masuyama, H., and Hiramatsu, Y. Ravelli, G.P., Stein, Z.A., and Susser, M.W. Sheldon, R.D., Nicole Blaize, A., Fletcher, J.A., Pearson, K.J., Donkin, S.S., Newcomer, S.C., and Rector, R.S. Paternal long-term exercise programs offspring for low energy expenditure and increased risk for obesity in mice. (2015). Seli, E., Gardner, D.K., Schoolcraft, W.B., Moffatt, O., and Sakkas, D. Diabetologia 50, 43–54. Stanford, K.I., Takahashi, H., So, K., Alves-Wagner, A.B., Prince, N.B., Lehnig, A.C., Getchell, K.M., Lee, M.Y., Hirshman, M.F., and Goodyear, L.J. McPherson, N.O., Lane, M., Sandeman, L., Owens, J.A., and Fullston, T. Li, L., Law, C., Lo Conte, R., and Power, C. Romero, P., Guariglia, D.A., Da Rocha, F.F., Picoli, C.C., Gilio, G.R., Fabricio, G.S., Mathias, P.C.F., Moraes, S.M.F., and Peres, S.B. Lucas, E.S., and Watkins, A.J. Fertility and sterility 82, 378–383. Journal of andrology 27, 450–452. Lee, H.H., Kim, H., Lee, J.W., Kim, Y.S., Yang, H.Y., Chang, H.K., Lee, T.H., Shin, M.C., Lee, M.H., Shin, M.S., et al. Diabetes 66, 2124–2136. Murashov, A.K., Pak, E.S., Koury, M., Ajmera, A., Jeyakumar, M., Parker, M., Williams, O., Ding, J., Walters, D., and Neufer, P.D. (2017). J Hepatol 64, 171–178. Int J Obes (Lond) 39, 712–719. (2006). (2011). Endocrinology and metabolism 308, E805–821. Exercise before and during pregnancy prevents the deleterious effects of maternal high-fat feeding on metabolic health of male offspring. Maternal swimming during pregnancy enhances short-term memory and neurogenesis in the hippocampus of rat pups. Zambrano, E., Martinez-Samayoa, P.M., Bautista, C.J., Deas, M., Guillen, L., Rodriguez-Gonzalez, G.L., Guzman, C., Larrea, F., and Nathanielsz, P.W. (2010). (2013). Established maternal obesity in the rat reprograms hypothalamic appetite regulators and leptin signaling at birth. (2015). (2017). Cell Metab 25, 544–558. Annals of internal medicine 159, 543–551. Nutrients 9. Stem Cells Dev 20, 1763–1769. (2005). Morris, M.J., and Chen, H. (2006). Nature 467, 963–966. J Pediatr 146, 693–700. Low paternal dietary folate alters the mouse sperm epigenome and is associated with negative pregnancy outcomes. Diabetes 63, 1605–1611. (2009). Relationships of maternal and paternal birthweights to features of the metabolic syndrome in adult offspring: an inter-generational study in South India. Chronic high-fat diet in fathers programs betacell dysfunction in female rat offspring. Cell Metab 25, 559–571. Heart and circulatory physiology 306, H1444–1452. American journal of physiology. (2016). Vega, C.C., Reyes-Castro, L.A., Bautista, C.J., Larrea, F., Nathanielsz, P.W., and Zambrano, E. Veena, S.R., Geetha, S., Leary, S.D., Saperia, J., Fisher, D.J., Kumaran, K., Coakley, P., Stein, C.E., and Fall, C.H. J Physiol 566, 225–236.. (2016). (2004). (2005). Impact of body mass index values on sperm quantity and quality. Sales, V.M., Ferguson-Smith, A.C., and Patti, M.E. (2015). Exercise prevents maternal high-fat diet-induced hypermethylation of the Pgc-1alpha gene and age-dependent metabolic dysfunction in the offspring. (2015). Early life nutrition modulates muscle stem cell number: implications for muscle mass and repair. FASEB journal : official publication of the Federation of American Societies for Experimental Biology 30, 775–784. Effects of a High-Fat Diet Exposure in Utero on the Metabolic Syndrome-Like Phenomenon in Mouse Offspring through Epigenetic Changes in Adipocytokine Gene Expression. Predicting obesity in young adulthood from childhood and parental obesity. Watkins, A.J., and Sinclair, K.D. Stanford, K.I., Lee, M.Y., Getchell, K.M., So, K., Hirshman, M.F., and Goodyear, L.J. Whitaker, R.C., Wright, J.A., Pepe, M.S., Seidel, K.D., and Dietz, W.H. (2017). Endocrinology 153, 2823–2830. McPherson, N.O., Owens, J.A., Fullston, T., and Lane, M. (1997). (2007). Extent of nuclear DNA damage in ejaculated spermatozoa impacts on blastocyst development after in vitro fertilization. Advances in experimental medicine and biology 1014, 137–154. An Exercise-Only Intervention in Obese Fathers Restores Glucose and Insulin Regulation in Conjunction with the Rescue of Pancreatic Islet Cell Morphology and MicroRNA Expression in Male Offspring. Effects of maternal diet and exercise during pregnancy on glucose metabolism in skeletal muscle and fat of weanling rats. Preconception diet or exercise intervention in obese fathers normalizes sperm microRNA profile and metabolic syndrome in female offspring. PloS one 10, e0120980. Nature communications 4, 2889. (2014). (2012). Laker, R.C., Lillard, T.S., Okutsu, M., Zhang, M., Hoehn, K.L., Connelly, J.J., and Yan, Z. (2013). The Long-Term Effects of the Periconceptional Period on Embryo Epigenetic Profile and Phenotype; The Paternal Role and His Contribution, and How Males Can Affect Offspring’s Phenotype/Epigenetic Profile
Liikunta on aina kiinnostunut. Mitä tutkit parhaillaan. Väitöskirja liit tyi rasituskoelöydöksiin ja niiden ennusteelliseen mer kitykseen. Olen tutkinut pitkään liikuntaa ja val timosairauksien riskitekijöitä sekä niiden mer ki tys L Ä H I K U V A S S A J A R I L A U K K A N E N Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Hienoa on ollut se, että on saanut olla useammis sa työyhteisöissä ja erilaisten ihmisten kanssa. Sen ensimmäinen osatyö palkittiin aika naan vuoden 2001 Liikuntalääketieteen päivien tut kijapalkinnolla. Myös lii kun ta lääketieteen tutkimuksen kannattaa panostaa kan sainväliseen yhteistyöhön, se avartaa näke myksiämme sekä auttaa pysymään kehityksen kär jessä. Hyödyllisiä harharetkiä. Ihmiset eivät odota vain määräyksiä tai keittokirjaohjeita elä määnsä, vaan pikemminkin selviytymiskeinoja. Kummassakin vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Keskeinen kiinnostuksen kohteeni on sydänperäi sen äkki kuoleman vaaratekijöiden tunnistamisessa väes tö ta solla. Niin potilastyössä kuin elämässä yleensäkin ih mis ten aito kohtaaminen on tärkeä elementti toi vottujen tulosten saavuttamiseksi. Liikunta kulkee aina mukana sydän sai rauk sien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.. Uudenlaiset näke mykset ja moti voituneet tutkijat ovat tervetulleita. Varhainen urakehitys ei ole suoraviivaista, eli tietty määrä oppimista, kokeiluja ja erehdyksiä kuuluu asi aan. Olen toiminut myös sisätautien professorin tehtävässä. Olen opiskellut Kuopiossa ja nykyisin toimin Jyväskylässä. Kuva: TARJA VÄNSKÄ-KAUHANEN 51 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Sydämen asialla Apulaisprofessori, kardiologi Jari Laukkanen vertaa tutkijan työtä urheilijan uran rakentumiseen. Väestön terveyden vaaliminen on tavoite. Suomi ja suomalainen tutkimus on vain pieni osa tiedemaailmaa…ja kan sainvälisyys on välttämätöntä. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Sydä men ja verenkiertoelimistön toiminta on hyvin kes keinen osatekijä liikunnan aikana. Kardiologin työssä painopiste on ol lut invasiivisessa kardiologiassa. Toisaalta, jos sydä messä on jotakin ongelmaa, se on aika usein myös todettavissa ja hoidettavissa, ja sairastuneita potilaita voidaan auttaa nykypäivän hoidoilla var sin hyvin. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Suora vii vaista suunnitelmallisuutta. Hyödyllisiä harharetkiä, hmm, varmaan niitäkin mahtuu...rajaaidat rikkovaa kokeilua. Liikunnan myön teiset vaikutukset ovat tulleet aikoinaan esille omista ja muiden ihmisten kokemuksista. On ilmiselvää, että liikunnalla on monia positiivisia vaikutuksia sydämeen ja verenkiertoelimistöön. Se auttaa ymmärtämään entistä paremmin mistä toi mivat koko naisuudet rakentuvat ja mikä elämässä sekä tieteessä on oleellista. Olen Jari Laukkanen, olen toiminut sydänlää kä ri nä ja liikunnan vaikutukset sydämeen ja veren kier toelimistöön ovat olleet keskeisenä kiinnostukseni kohteena. Siinäkin tarvitaan raja-aitoja rikkovaa monitieteistä yhteistyötä. Opiskelu ja tutkimustyö on vienyt häntä muun muassa Itä-Suomen, Jyväskylän ja Cambridgen yliopistoihin. Sattuman puut tu mis ta peliin. Viime vuosien aikana on kiinnostanut sydänperäisen äkkikuoleman vaaratekijöiden tunnistaminen väestössä ja liikunnan roolin vahvistaminen sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Kardiologiksi erikoistuin Lah des sa, Savonlinnassa ja Kuopiossa. Sydänsairauksien diagnostiikassa ja hoi dossa on paljon kiinnostavaa ja uusia haasteita; hoi damme yhä vaikeammin sairaita ja entistä van hem paa väestöä
Jos kus tiede pyrkii pirstaloitumaan ja olennaiset ja tär keät asiat voivat hämärtyä. Nykyisin tutkimus on monitieteistä ja moni am ma til lista. Tyypillisesti sairaalahoitojaksot ovat nykyi sin yhä lyhyempiä, joten tarvitaan yhteneviä hoi to polkuja ja moniammatillista yhteistyötä sekä näyt töä toiminnan vaikuttavuudesta. Jotkut tapahtumat ural la saattavat tulla myös aivan ennalta odottamatta. Sairastuneiden poti laiden hoidossa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä liikunnalla olisi paljon tehtävää. Liikuntaan ja sen vaikutuksiin sekä mekanismeihin liittyvää perus tut kimusta tarvitaan ennaltaehkäisyn ja hoidon kehi tyksen tueksi ja taustaksi; meidän tulisi löytää eri laisille potilasryhmille ja yksilöille sopivia ja toi mivia keinoja, kaikille ei sovellu juuri sama ”lääkevalikoima”. Oikeastaan ei ole yhtä ja ainoaa huippuhetkeä, vaan tulokset koostuvat monista pienistä osatekijöistä ja pienistä askelista, hyvä pohjatyö on tärkeää tutkimuksessakin. Olen kohdannut joitakin vastaavia tilanteita elämässäni ja oppinut, että ihan kaikkiin asioihin ei ole myöskään selitystä – vaikka asioita olisi tutkittu paljonkin. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. 52 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 tä sydänsairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoi dos sa. Yksittäinen tutkija voi tuoda yleensä pienen osan tieteellisen tutkimuksen laajaan kokonaisuuteen. Esimerkiksi sydänsairaiden potilaiden liikunnallisesta kun tou tuksesta on tutkimusnäyttöä, että se on kus tan nus vaikuttavaa. Liikunta on yksi osa nykyistä näyttöön perustuvaa hoitoa, vaikkakin se on vielä alikäytetty. Suomalaisten liikuntalääketieteen osaamis kes kus ten verkostoa ja yhteistyötä tarvitaan. Tutkimusnäyttö on aivan kes keinen, jotta asiat tehdään myös oikein perus tellusti ja vaikuttavasti. Toisaalta tut kimusnäyttöä on jo varsin paljon. Äkilliset sydänsairaudet aiheuttavat paljon inhimil listä kärsimystä. Terveiden ja ennes tään hyväkuntoisten liikunnan edistämisen sijaan yhteiskunnan tulisi kohdistaa voimavaroja ris ki ryh mien tunnistamiseen ja heidän vaikuttavaan hoi toon. Työikäisen väestön terveyden vaaliminen on kus tannusvaikuttavaa. Rajaaitoja rik ko vaa monitieteistä yhteistyötä tarvitaan entistä enem män, eri alojen asiantuntijat yhteen! Liikunta on vieläkin alikäytetty resurssi terveydenhuollossa. Ennaltaehkäisyssä liikunnan merkitykseen usko taan. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Liikuntaalan ja liikuntalääketieteen ammattilaisten olisi tarpeen jalkautua sairaalamaailmaan ja toimia siten yhteistyössä terveydenhuollon kanssa. Liikuntaalan asiantuntijoilla voisi olla entis tä isompaa roolia sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoi dossa ja kuntouksessa. Toki men neestä pitää aina oppia, mutta liiallinen spekuloin ti ei vie asioita rakentavasti eteenpäin. Tutkimustyö on aina pitkäjänteistä ja siinä mielessä verrattavissa urheilijan uran rakentumiseen. Tut kimustyöni keskeinen päämäärä on ihmisten ter vey den ja hyvinvoinnin edistäminen eikä huolien lisää minen – tieto voi myös lisätä tuskaa. Oikein toteutuessaan sillä voi daan estää uusiutuvia äkillisiä sydäntapahtumia, työ kyvyt tö myyt tä ja vajaakuntoisuutta. Nöyryys ja toisten ihmisten näkemysten kunnioitus auttaa sekä tieteessä että potilastyössä. Yleensä pyrin kyllä katsomaan eteenpäin. Liikunta-alan ja liikuntalääketieteen ammattilaisten olisi tarpeen jalkautua entistä paremmin osaksi potilastyötä ja toimia sujuvasti yhteistyössä ja yhtenä osana moniammatillista terveydenhuoltoa.. Ihmisten terveyteen ja ihmisten äkilliseen sairastumiseen liittyvät vaa ran merkit tulisi tunnistaa, sekä potilaan oirei den ja löydösten että terveydenhuollon ammat tilais ten avulla. Miksi se kiinnostaa. Sellaisen tilanteen kohtaaminen ei ole kenelläkään helppoa. Odo tan, että liikuntatutkijat jalkautuvat entistäkin laa jem min hyväkuntoisten ihmisten ja urheilijoiden paris ta riskiryhmien ennaltaehkäisyyn ja sai ras tu neiden liikuntahoitoon, toimien luontevasti yh teis työssä muiden ammattiryhmien kanssa. Liikunta on syytä liittää luontevana osana mukaan muuhun näyttöön perustuvaan hoitoon ja yhdeksi osaksi hoitoketjuja sairaalasta terveyskeskukseen ja kotioloihin saakka. Biobankkiaineistot tuovat mukanaan uusia ulot tuvuuksia sairauksien geenitaustan tutki muk seen. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden pala ta ajassa taaksepäin. Kannattaa nähdä asioita laa jasti
Kuva: GORILLA/ASTRAKAN 53 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: JARMO MÄKINEN KORRUPTIO, KILPAILUMANIPULAATIO, HULIGANISMI: Urheilun eettisten ongelmien tutkimus laajenee nopeasti U rheilun eettisiä ongelmia koskevaa tutkimusta jäsennetään tässä artikkelissa analysoimalla kansainvälisissä tutkimusviitetietokannoissa julkaistuja tietoja. Vuoden 2018 alkupuolella tehty analyysi kohdistettiin kolmelle osa-alueelle: katsomoturvallisuuteen, kilpailumanipulaatioon ja hyvään hallintoon, jotka sisältävät myös urheiluun liittyvän korruption ja huliganismin. Esimerkiksi kilpailumanipulaatio oli ennen lähinnä yksi perinteisen urheiluun liittyvän korruption alalaji. Doping-tutkimus jätettiin toistaiseksi tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimus kattaa myös uusia ilmiöitä ja niitä tarkastelevien tieteenalojen määrä on laajentunut. Tavoitteena on tutkimuksen määrää ja aihepiirejä tarkastelemalla selkeyttää alan tietopohjaa ja laajentaa sitä kattamaan kansainvälinen tutkimustoiminta. Korruption ja huliganismin kaltaisiin urheilun eettisiin kysymyksiin kohdistuva tutkimus kasvaa nopeasti. Nyt sen mekanismit ja mahdollisuudet ovat muuttuneet perusteellisesti globaalien internetpohjaisten on-line -pelien myötä.
Hieman toisistaan poikkeavan profiilin omaavat tietokannat ovat Scopus, Web of Science (WoS), ProQuest Central ja urheilujulkaisuihin keskittynyt sportdiscus. Kansainvälisissä viitetietokannoissa urheilun eettisten ongelmien historia alkaa 1960-luvun lopun huliganismia koskevasta tutkimuksesta. 54 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Haut kohdistettiin neljään kansainväliseen tietokantaan tai tietokantaperheeseen, joiden aineistot sisältävät satoja miljoonia viitteitä erilaisiin tekstilähteisiin. Huliganismista katsomoturvallisuuteen Taulukko 1 sisältää aihepiirin tutkimuksen määrän pääluokittain. Huligaanien käyttäytyminen on herättänyt huomiota myös mediassa. Kuvion aikajänne on viisi vuosikymmentä mutta kolmena ensimmäisenä vuosikymmenenä tutkittiin tarkasteltavista aihepiireistä lähinnä vain huliganismia, joka tuli kasvavan huomion kohteeksi 1960-luvulla. Jalkapallo tässä suhteessa ylivoimaisesti tutkituin laji ja selkeästi suurempi julkaisujen määrässä mitattuna kuin muu urheilu yhteensä. Myös psykologit ovat tehneet jonkin verran huligaanien käyttäytymistä koskevaa tutkimusta (emotion & behaviour). Se kuvaa hyvin uuden aihepiirin syntyä ja siihen kohdistuvan tutkimuksen määrän kasvua, joka on kiihtynyt erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Huliganismin tutkimuksessa tutkijoita on kiinnostanut eniten sen juuret ja historiallinen kehitys. Kasvuun vaikuttavat myös tutkimustoiminnan kokonaismäärän kasvu ja siitä yhä suuremman osan päätyminen kansainvälisiin viitetietokantoihin. Tällä vuosikymmenellä kiihtynyt julkaisujen määrän kasvu pohjaa etenkin katsomoturvallisuuteen ja kilpailumanipulaatioon liittyviin aiheisiin. Sitä koskevien julkaisujen määrä nousi erityisen korkeaksi 1980-luvun loppupuolella. Tähän ovat vaikuttaneet jalkapallon levinneisyys, harrastajamäärät ja varhainen ammattimaistuminen.. Kokonaisuutena huliganismin tutkimuksen kenttää hallitsee vahvasti sosiologinen tutkimusote. Kokonaiskasvua on lisännyt entisestään noin vuodesta 2014 alkanut hyvään hallintoon liittyvien aiheiden määrän kasvu. Hauista ja niiden metodista kerrotan enemmän myöhemmin julkaistavassa tutkimusraportissa (Mäkinen, Kyllönen & Laakso 2018). Tyypillistä näille tutkimuksille on tutkijoiden kriittinen suhtautuminen stereotyyppisesti huliganismia kuvaavaan mediaan. Heysel, Hillsborough ja huliganismin tutkimuksen nousu Kuvio 1 esittää aihepiiriin liittyvien julkaisujen määrän kehittymistä. Myös katsomoturvallisuuden julkaisujen määrässä osuu pieni piikki 1980-luvun puoliväliin. Suoraan Heyselin (1985) ja Hillsboroughin (1988) stadioneilla tapahtuneita onnettomuuksia käsitteleviä tutkimuksia on vain kymmenkunta, vaikka tapahtumat näyttävät lisänneen huliganismia koskevan tutkimuksen määrää yleisesti. Haut tehtiin vuoden 2018 helmija maaliskuussa, joten viimeisen vuoden osalta mukana on vain parin kuukauden julkaisut eivätkä kaikki julkaisut olleet päätyneet viitetietokantoihin vielä vuoden 2017 osaltakaan, joten kasvu on jyrkempi kuin kuvio esittää. Tähän todennäköisesti vaikuttivat Heyselin (1985) mellakointi ja sitä seurannut katsomo-onnettomuus, kuten myös Hillsboroughin (1988) katsomo-onnettomuus, vaikka jälkimmäisessä ei ollut suoranaisesti kysymys huliganismista vaan turvallisuustoimien pettämisestä. Tässä aineistossa ensimmäinen aihetta käsittelevä julkaisu on Stuart Hallin (1978) kirjoittama ’TheTreatment of Football Hooliganism in the Press’. Mielenkiintoisia ovat myös tutkimukset, joissa huliganismia KUVIO 1. Tutkimuskartoitus on tehty yhteistyössä Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:n ja Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHUn kanssa. Lähellä tätä näkökulmaa ovat myös huliganismia alakulttuurina ja huligaanien tunnuspiirteitä käsittelevät tutkimukset (identification as a group/subculture) sekä julkisen vallan toimenpiteitä huliganismin hillitsemissä tarkastelevat tutkimusraportit (public act)
Brittiläisten kirjoittajien ohella usein myös muiden maiden tutkijat analysoivat juuri brittiläistä jalkapalloa. Näiden lääke-, terveys, ja ravintotieteitä koskevien julkaisujen määrä kasvaa edelleen voimakkaasti. Huliganismin tutkimus on erittäin Iso-Britannia -keskeistä. 2013). Siihen sisältyvissä tutkimuksissa voidaan tarkastella tuleviin uhkiin varautumista, kuten esimerkiksi ’Planning for the worst: Risk, uncertainty and the Olympic Games’ (Boyle and Haggerty 2012) ja Managing the threat of terrorism in sport (Hall et al. Tätä vasten on yllättävää, miten vähän ilmiötä on tarkasteltu kansainvälisistä näkökulmista (global/transnational view). Seuraavaksi eniten on tarkasteltu Italiaa (7 kpl). Urheiluun liittyvän huliganismin paikallisilla ilmentymillä on paljon yhteisiä piirteitä. 55 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 tarkastellaan huligaanien näkökulmasta tai heidän kertomanaan (inside view). Toinen suuri aihealue käsittelee tapahtumiin kohdistuvia turvallisuusuhkia (securityrisks). Tämän aineiston perusteella tutkimusala on vielä osin jäsentymätön mutta kuitenkin aiheiltaan, tieteenaloiltaan ja tutkimusotteeltaan huliganismin tutkimuksesta eriytynyt kokonaisuus. Myös uhkien vaikutusta yleisön käyttäytymiseen ja käsityksiin on tutkittu. Osa muihin maihin kohdistuvasta tutkimuksesta jäänee tässä tarkasteltujen kansainvälisten tietokantojen ulkopuolelle. Aineistossa noin 56 prosentilla tutkimuksesta on empiirinen tarkastelukohde. Hakujen ja karsimisen tulokseksi jäi 668 tutkimusjulkaisua, jotka luokiteltiin niiden sisällön perusteella.. Muut katsomoturvallisuuteen liittyvät tutkimukset tarkastelevat esimerkiksi teknisiä aspekteja tai innovaatioita (techincal aspects). Kannattajien ääriryhmien, ultrien tutkimus on lisääntynyt tässä aineistossa vasta viime vuosina, vaikka ilmiö on vuosikymmeniä vanha. Katsomoturvallisuudessa suurimman aihealueen muodostavat julkaisut, joissa tarkastellaan katsojien hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä asioita. IsonBritannian huliganismia tarkastelevia tutkimuksia (71 kpl) on aineistossa lähes kaksi kertaa kuin koko muun maailman huliganismia tarkastelevia tutkimuksia yhteensä. Tarkemmin niissä analysoidaan varautumista sairaustapauksiin, ja ensiapuun, kuten esimerkiksi ’Medical Emergency Services at Big Events’ (Sefrin 2011) tai tapahtumien ruokahuoltoa, kuten esimerkiksi ’Ensuring and promoting food safety during the 2008 Beijing Olympics’ (Moy, Han and Chen 2010). Monet niistä koskevat turvallisuuskameroiden kuvavirtaa tai AIHEET MÄÄRÄ Good Governance 126 Corruption 56 Good governance in general 27 Equality/equity 17 Transparency 16 Conflict of interest 6 Democratic governance 4 Match-Fixing 135 Behaviour 26 Case 18 Public act (law & legislation & order & policy) 18 Predictors 12 Mapping 11 Modelling 11 Other/no information enough 9 Corruption 8 Governance 6 Consequences 5 Politics 4 History 3 Hypercrime 3 Ethics 1 Spectator safety/Crowd safety 214 Medical & health care 64 Security risks 28 Safety of the sport facilities 25 Other/no information enough 20 Crowd dynamic 13 Public act (law & legislation & order & policy) 13 Management strategies 11 Technical aspects 11 Broad view 10 Alcohol & sport events 6 Spectator identification 5 Noise level 4 Nationalism 2 Weather 2 Spectator safety/Hooliganism 193 History/roots of hooliganism 30 Identification as a group/Subculture 23 Public act (law & legislation & order & policy) 23 Other/no information enough 20 Emotions & behaviour 18 Ultras/superhooligans 16 Broad view 13 Hooligans in the media 11 Disasters/violent events 10 Inside view 8 Cultural aspects 6 Global/transnational view 6 Politicization/Nationalism 4 Fans and hooligans’ relationship 3 Quantitative aspects 2 YHTEENSÄ 668 TAULUKKO 1. Myös fanien ja huligaanien suhteita (fans and hoolignans relationship) sekä ilmiötä määrällisesti tarkastelevia (quantitative aspects) tutkimuksia on vähän. Katsomoiden ja tapahtumapaikkojen rakenteiden turvallisuus on kolmanneksi suurin aihealue. Katsomoturvallisuuteen (crowdsafety/spectatorsafety) kiinnitettiin huomiota jalkapallohuliganismin ja sen seurausten torjumisessa jo 1980-luvun alkupuolella, kuten esimerkiksi Lewisin (1982) kenttätutkimuksessa ’Crowdcontrol at English footballmatches’. Myöhemmin turvallisuuden käsite laajeni kattamaan urheilutapahtumien ennaltaehkäisevän terveysja ravintohuollon ja suunnitelmallisuus kasvoi kohti tapahtumien yksityiskohtien kokonaishallintaa
Laajin alue koostuu kansainvälisten urheiluorganisaatioiden korruptiotapauksia käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta. Eturistiriitoja ja demokraattista tutkitaan selvästi vähemmin, mikä oli jossain määrin yllättävää, sillä molemmat ovat varsin keskeisiä osa-alueita hyvän hallintotavan toteuttamisessa. Korruption ehkäiseminen on kuitenkin vain yksi, vaikkakin keskeinen hyvän hallinnon tavoite. Mahdollisesti kilpailumanipulaation muodostumiseen omaksi tutkimushaaraksi on vaikuttanut, vedonlyöntipelien määrän ja muotojen kasvu sekä niiden digitalisoituminen ja siirtyminen internetiin, itse kilpailumanipulaation kasvu ja laajentuminen uusiin maihin sekä uusien alojen lisääntynyt kiinnostus ilmiön tutkimukseen. Urheilussa esiintyvää korruptiota koskevia tutkimuksia esiintyy tässä aineistossa enenevästi 1980-luvulta lähtien. Tällaisia tutkimuksia ovat esimerkiksi ’Discourses of deception: Cheating in professional running’ (Mewett 2002) ja Match Rigging and the Favorite Long-Shot Bias in the Italian Football Betting Market (Rossi 2011). 2012). Korruptiotutkimukset muodostavat laajuudeltaan selkeästi yleisimmän tematiikan hyvän hallinnon alla. Kolmanneksi suurin kategoria liittyy sukupuolten tasa-arvoon urheiluhallinnon näkökulmasta. Se keskittyy muun muassa naisten osallisuuteen vastuutehtävissä, palkkaeroihin sekä siihen, miten näihin tekijöihin voitaisiin vaikuttaa. Seuraavaksi eniten on tutkittu julkisen vallan toimenpiteitä ja mahdollisuuksia kilpailumanipulaation ehkäisemisessä (public act) sekä tapahtuneita kilpailumanipulaatiotapauksia (case). Aina vuoteen 2010 asti lähes kaikissa kilpailumanipulaatiota koskevien julkaisujen otsikoinnissa käytetään sanaa ’corruption’. Vasta tämän jälkeen sen rinnalle ilmestyy termi ’matchfixing’, mikä on nykyisin yleisin otsikkosana aihetta käsittelevissä julkaisuissa. Samoin aineistossa on vain kolme cyberja hyperikollisuuden käsitteillä lähestyvää julkaisua.. Tässä aineistossa ensimmäinen hyvä hallinto -termiä käyttävä tutkimus on Corbettin ja Findlayn (1999) ’ Good policies, good governance: a guide for sport organizations. Katsomoturvallisuuteen liittyviä asioita tarkastellaan tässä aineistossa pitkälle tieteenala-/ammattikohtaisilla ja teknisillä käsitteillä. KilpailumaPelimanipulaation yhteyksiä poliittiseen järjestelmään tai jännitteisiin on tutkittu vähän. Näistä useat käsittelivät kansainvälisen olympiakomitean ja jalkapallon kansainvälisen kattojärjestön FIFAn korruptiotapauksia. Nämä julkaisut tarkastelevat muun muassa kansallisten ja kansainvälisten urheiluorganisaatioiden hyvän hallinnon käytäntöjä, hallinnon perusperiaatteita, vastuullisuutta, eettisyyttä sekä hallintoteoriaa. Olennaista on siirtyminen korruption suhteen reaktiivisesta tutkimusotteesta urheiluorganisaatioiden hallintaa koskeviin proaktiivisiin aiheisiin. Osa kilpailumanipulaatiota koskevista tutkimuksista on taloustieteellistä ja kohdistuu ’odotusmarkkinoihin’ (predictors) ja muuhun mallintamiseen (modelling). Korruptio ja kilpailumanipulaatio (match-fixing) liittyvät myös läheisesti toisiinsa. 56 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 langattomia tekniikoita kuten esimerkiksi ’Mobile mapping of sportingeventspectatorsusing Bluetooth sensors’ (Versichele et al. Kokonaisuuden hallintaan tai puhtaasti julkistoimijan näkökulmaan kiinnittyviä tutkimuksia katsomoturvallisuudesta on vähemmän kuin huliganismia koskevassa tutkimuksessa. Myös väkijoukkojen liikkumista, siirtymistä ja sijoittamista (crowd dynamic) koskevissa julkaisuissa tekninen näkökulma on usein keskeisessä roolissa. Julkaisuja, joissa kilpailumanipulaatiota tarkastellaan laajemman korruptiokäsitteen (corruption) alla, on alle kymmenen. Suurin piirtein saman verran on kilpailumanipulaation seurauksia (consequences) tarkastelevia julkaisuja. Sitä koskevat julkaisut alkoivat hitaasti lisääntyä 2000-luvun alussa. Korruptiosta hyvään hallintoon ja kilpailumanipulaatioon Korruptio ja hyvä hallinto liittyvät toisiinsa. Myös management-näkökulmaan kiinnittyviä tapahtumien turvallisuutta koskevia julkaisuja on ainakin toistaiseksi vähän siihen nähden, että jo nykyisin on olemassa erilaisia tapahtumien hallintaa koskevia koulutusohjelmia. Toisin sanoen tutkijat lohkaisevat tutkittavasta ilmiöstä osakokonaisuuden, jota tarkastelevat lähtötieteensä teorioihin ja metodeihin nojautuen. Kilpailumanipulaatio on oikeastaan yksi perinteinen urheiluun liittyvän korruption alalaji (lainvastainen vedonlyönti). Neljäntenä erottautuvat tutkimukset, jotka käsittelevät hallinnollista ja taloudellista läpinäkyvyyttä. Hyvän hallinnon aihealueen toiseksi suurin kategoria koostuu julkaisuista, jotka käsittelevät urheilun hyvää hallintoa laaja-alaisesti eri näkökulmista, kyseessä on siis eräänlainen ’hyvän hallinnon yleiskategoria’. Ilmiötä kartoittavissa (mapping) tutkimuksissa keskitytään puolestaan arvioimaan tai löytämään todisteita kilpailumanipulaation laajuudesta tai olemassaolosta. Suurimman aihepiirin muodostavat julkaisut, joissa pyritään ymmärtämään jonkun kilpailumanipulaatioon liittyvän osapuolen, kuten urheilijan, joukkueen, liigan, vedonlyöjien ja vedonlyöntitoimiston käyttäytymistä. Samoin kuin katsomoturvallisuuden voidaan katsoa nousevan huliganismin ilmiöstä, voidaan hyvän hallinnon yhtenä juurena pitää korruptiotutkimusta
Aihetta käsitellään myös vedonlyöntitoimiston tai pelinominaisuuksien (bookmaker) näkökulmasta, kutenesimerkiksi ’Modelling of football companies’ rates of return according to sport results and bookmakers’ expectations on the example of serie A ’(Majewski 2014). Tähän ovat vaikuttaneet Jalkapallon levinneisyys, harrastajamäärät ja varhainen ammattimaistuminen. Jalkapallo on tietenkin tässä aihepiirissä ylivoimaisesti tutkituin urheilulaji ja selkeästi suurempi julkaisujen määrässä mitattuna kuin muu urheilu yhteensä. Lehtien suuren määrän vuoksi joukossa täytyy olla myös niitä lehtiä, jotka eivät ole varsinaisesti urheiluun erikoistuneita. On huomattavaa, että kaikki kymmenen julkaisua ovat erikoistuneet urheiluun liittyviin kysymyksiin. Tutkimukset, joissa kilpailumanipulaatiota tarkastellaan itse manipuloijan näkökulmasta, kuten ’To fix or not to fix. Esimerkiksi kilpailumanipulaatio oli ennen lähinnä yksi perinteisen urheiluun liittyvän korruption alalaji mutta sen mekanismit ja mahdollisuudet ovat muuttuneet perusteellisesti globaalien internetpohjaisten on-line -pelien myötä. KUVIO 2. Toisena listalla on nykyisin 11 kertaa vuodessa ilmestyvä laaja-alaisempi Sport in Society -lehti, joka perustettiin (nimellä Culture, Sport, Society) vuonna 1998. Julkaisuista 37 prosenttia käsittelee kilpailumanipulaatiota yleisesti (broadview). Liigamuotoa koskevia julkaisuja on eniten, vaikkakin niiden aihepiirit ovat hyvin vaihtelevia. Niiden jälkeen julkaisujen määrä putoaa melko nopeasti yhteen per julkaisu. Pelkkä urheilutapahtumien määrän kasvaminen on todennäköisesti nostattanut huomiota niiden turvallisuuteen ja kerryttänyt sitä koskevaa käytännöllistä ammattitietoa. Loput julkaisut tarkastelevat kilpailumanipulaatiota tietyn empiirisen kohteen tai näkökulman kautta. Jos tarkastellaan julkaisujen kokonaismäärää koko jaksolla, on puolet julkaistu urheiluun erikoistuneissa lehdissä ja toinen puoli muissa lehdissä. Tämä voi kertoa siitä, että tutkittavassa ilmiössä on tapahtumassa huomiota herättäviä muutoksia. Joukossa ovat sosiologian, historian, talouden, rahoi tuksen, hallinnon ja oikeustieteen näkökulmat. Soccer & Society -lehti johtaa melko selkeästi tätä listaa 35 julkaisullaan. Kuviossa 2 on esitetty kymmenen keskeisintä edellä kuvattuja urheilun eettisiä kysymyksiä käsittelevää lehteä mitattuna julkaisujen määrällä. Tämä luonnollisesti hankaloittaa alan seuraamista. Yksittäisiin urheilijoihin (athletes) ja joukkueisiin (team) kiinnittyviä julkaisuja on lähes yhtä paljon. Tämä on yksi Niiniluodon (1993) esittämistä uusien tieteenalojen syntymiseen johtavista malleista. 57 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 nipulaation yhteyksiä poliittiseen järjestelmään tai jännitteisiin on tutkittu vähän. Tämä tilanne näyttää myös säilyvän vuodesta toiseen, vuosittaisia piikkejä esiintyy puolin ja toisin mutta edelleen noin puolet urheilun eettisiin kysymyksiin liittyvistä tutkimuksista julkaistaan muissa kuin urheiluun erikoistuneissa lehdissä. Aineistossa on vain kolme cyberja hyperikollisuuden käsitteillä aihetta tarkastelevaa tutkimusta. Tämän selvittämiseksi urheilun, liikunnan ja vapaa-ajan kysymyksiin erikoistuneet lehdet erotettiin luokittelemalla muiden alojen lehdistä. Uudet menetelmät ja opit synnyttävät myös uusia erityiskysymyksiä ja tutkimushaaroja, jotka edelleen kasvattavat julkaisujen määrää. Lehti on perustettu vuonna 2000 ja ilmestyy nykyisin kahdeksan kertaa vuodessa. Näiden tietojen ja taitojen tieteistyminen voi myös johtaa uusien tieteenalojen syntymiseen (Niiniluoto 1993). Jalkapallo – suurin ja tutkituin Aineiston 568 lehtijulkaisua on julkaistu yli kolmessa sadassa lehdessä, joten kovin keskittyneeksi julkaisutoimintaa ei voi luonnehtia. Digitalisoitumisen ohella urheilun globalisoituminen, ammattimaistuminen ja taloudellinen kasvu lisäävät ja muuttavat myös sen eettisten ongelmien määrää ja sisältöä. Tätä näyttää ruokkivan lisääntyvä monitieteisyys; kentälle tulevat uudet tieteenalat ja tutkijat tuovat sille julkaisuvoimaa. Toisinaan kulttuurinen muutos tuo ilmiöön emergenttejä, laadullisesti uusia piirteitä, joita ei voi tarkastella pelkästään perinteisin menetelmin. Perinteisesti yhteiskuntatieteilijöitä kiinnostavat ilmiöt näyttävät kiinnostavan nyt myös muiden alan tutkijoita. How corruptors decide to fix footballmatches’ (Hill 2009), vaikuttavat mielenkiintoisilta mutta niitä on tehty vain muutamia. Kolmantena on puolestaan jo vuonna 1966 perustettu International Review for the Sociology of Sport, joka ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Tässä analyysissa ei tullut kuitenkaan vastaan yhtään nimenomaisesti näihin aihepiireihin erikoistunutta lehteä. Puolet urheilun eettisiin ongelmiin liittyvistä tutkimuksista julkaistaan urheiluun erikoistuneissa lehdissä ja toinen puoli hajaantuu useiden eri alojen tutkimusjulkaisuihin.. Yhteiskuntatieteiden hallitsema ala muuttuu monitieteiseksi Urheilun eettisiä ongelmia koskevan tutkimuksen määrä kasvaa tällä hetkellä erittäin nopeasti
Versichele M., Neutens T., Goudeseune S., van Bossche F. JARMO MÄKINEN, YTT Erikoistutkija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Sähköposti: jarmo.makinen@kihu.fi LÄHTEET: Boyle P. (2009). Mobile mapping of sporting event spectators using Bluetooth sensors. Hall, S. Notarzt 27(4), 168–178. & van de Weghe N. Mäkinen, Kyllönen & Laakso 2018. How corruptors decide to fix football matches. International Journal of Sport Management 14(4). (2016). The Australian Journal of Anthropology 13(3), 292–308. Varsinaisesti kokoavasti urheilun eettisiin ongelmiin keskittynyttä lehteä ei tullut vastaan tässä selvityksessä. Sefrin, P. Yksi osoitus tästä on ’good governance’ -termin vähäinen, vaikkakin lisääntyvä käyttö, jopa niissäkin tutkimuksissa, joissa tarkastellaan ehkäisevää tai ennakoivaa toimintaa. (2013). Sensors 12(10),14196–14213.. (2002). (1978). Business and Economic Horizons 10(3), 214–222. Ottawa: Centre for Sport and Law. Good policies, good governance: a guide for sport organizations. (1999). Match Rigging and the Favorite Long-Shot Bias in the Italian Football Betting Market. Ainakin toistaiseksi keskeisimmät eettisiä ongelmia käsitteleviä artikkeleita levittävät julkaisut ovat urheiluun erikoistuneita. Ylhäältäpäin toteutetut konstruktiot voivat kuitenkin olla tärkeitä vuoropuhelun synnyttämiseksi ja yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Malli metodi ja merkitys. Tutkimuskartoitus urheilun eettisistä kysymyksistä. Discourses of deception: Cheating in professional running. (toim.). Tässä analysoitu aineisto osoittaa selkeästi, että urheilun eettisten ongelmien tarkastelu ei nojaa enää yhtä voimakkaasti yhteiskuntatieteisiin kuin aikaisemmin. Bibliometriikan käännekohtia. Kokonaisuutena julkaisujen määrä jakautuu puoliksi urheiluun erikoistuneiden ja muiden lehtien välillä eikä tässä ole tapahtunut muutosta ajassa. & Baker III, T. (2012). & Chen J. &Valdén T. Tieteen kentällä keskustelu käydään pääosin julkaisujen välityksellä. Medical Emergency Services at Big Events. Ingham et al. (toim.), Football hooliganism: the wider context (s. The Treatment of Football Hooliganism in the Press. & Findlay, H.A. Inter-Action Inprint. Rossi, M. To fix or not to fix. 15–36). (2011). Mewett, P. Enostone kustannus. Uusien tieteiden synty: Kuusi mallia. Teoksessa R. (2011). Modelling of football companies’ rates of return according to sport results and bookmakers’ expectations on the example of serie A. Moy G.G., Han F. Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry. (2014). Global Crime 10(3), 157–177. Kehittyneempiä tiloja voisivat olla vuoropuheluun perustuva tieteidenvälisyys ja varsinaisesti uutta tieteenalaa ennakoiva poikkitieteellinen toiminta. Hall, S., Byon, K. Esseitä Veikko Rantalan 60-vuotispäivän kunniaksi FITTY 49. Liimana tässä toimii käsitteiden valjastamien proaktiiviseen toimintaan hyvän hallinnon puolesta, joka kuitenkin vaikuttaa toistaiseksi olevan enemmän hallinnon kuin tutkimuspuolen tavoite. Forsman, M. Tampere: Tampereenyliopisto. &Haggerty K.D. Niiniluoto, I. Tätäkin enemmän myöhemmin syntyneessä hyvässä hallinnon tutkimuksessa voi nähdä vaikutusta eri tutkimusalojen alalohkoja yhteen keräävästä eli tutkimuksen konvergenssiin tähtäävästä sateenvarjomallista (Niiniluoto 1993). Korruptiotutkimuksen ja hyvä hallintoa koskevan tutkimuksen suhteessa voi myös nähdä taitojen tieteellistymistä, mikäli taito ymmärretään ilmiön hallintaan tähtääväksi toiminnaksi. Monitieteisyys voi kuitenkin aiheuttaa tutkimusalan pirstoituneisuutta. Ala on monitieteistynyt, mikä on myös nostanut tutkimuskapasiteettia. Corbet, R. Majewski, S. Teoksessa Haaparanta L., Koskinen, I., Oech E. 58 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Useissa katsomoturvallisuutta koskevissa tutkimuksissa käsitellään hyvin konkreettisia ja käytännöllisiä ongelmia, kun taas monet huliganismia koskevat tutkimukset tähtäävät melko laajakantoisiin sosiologisiin tulkintoihin yhteiskunnasta ja kulttuurista. FoodbornePathogens and Disease 7(8),975–980. Yhteiskuntatieteilijät, oikeustieteilijät, taloustieteilijät ja lääketieteilijät voivat tutkia samaa ilmiötä mutta keskustella hyvin vähän keskenään. 187–197. British Journal of Sociology 63(2), 241–259. (1993). Niitä etsivän on varauduttava perehtymään ja käyttämään useita hakusanoja. Hill, D. (2012). Monitieteisyyden tilassa ala näyttäytyy yhtenäisenä vain erikseen toteutetussa konstruktiossa, kuten tässä selvityksessä. Tutkimusten määrä on kuitenkin vasta lähtenyt kasvuun ja voi olla, ettei sellaiselle ole vielä tutkijapiireissä ’tilausta’, vaikka se olisi käytännön toimijoiden kannalta toivottavaa. Vuoropuheluun perustuva tieteidenvälisyys on tarpeen myös urheilun eettisten kysymysten tutkimuksen kehittämiseksi. International Journal of Sport Finance 6(4), 317–334. Managing the threat of terrorism in sport. Planning for the worst: Risk, uncertainty and the Olympic Games. Hyvän hallinnon sateenvarjo kokoaa alleen useita perinteisiä ja uudempia hallintoja politiikkatieteiden käsitteitä kuten läpinäkyvyyden, vastuullisuuden, kestävän kehityksen, tasa-arvon, osallistamisen, legitimaation ja niin edelleen. (2010) Ensuring and promoting food safety during the 2008 Beijing Olympics. Julkaisut ja tieteen mittaaminen
Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisestä tuli uusi liikuntaja urheilujärjestöjen valtionapukelpoisuuden ehto sekä valtionavun määrän arviointikriteeri. Keskeisiksi teemoiksi suunnitelmissa nousevat naisten ja miesten välinen tasa-arvo, vammaisliikunta ja -urheilu sekä taloudellinen yhdenvertaisuus. Arvopuheessa ne voidaan toki määrittää kauniiksi ja lähes kiistämättömiksi tavoitteiksi, mutta niiden johdonmukainen käsittely edellyttää keskustelua ja määrittelyjä siitä, mitä ne merkitsevät juuri siinä kontekstissa, jossa niitä kulloinkin tulkitaan. Kommunikaatiolla tarkoitan paitsi organisaatioiden sisäistä ja ulkoista viestintää myös eri yhteyksissä käytävää keskustelua, jossa erilaiset näkökulmat ja puhetavat kohtaavat ja prosessoituvat organisaation ymmärrykseksi monitulkintaisista ilmiöistä. Y hdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta keskustellaan liikunnassa ja urheilussa useilla tasoilla, monissa yhteyksissä ja vaihtelevin sanankääntein. Havainto ei ollut yllättävä, sillä käsitteinä ja ilmiöinä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat tulkinnanvaraisia ja kontekstisidonnaisia. Kurki 2018) suurten ja keskisuurten lajiliittojen yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelmia havaitsin huomattavia eroja suunnitelmien sisällöissä. 59 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: KAARLE KURKI Lajiliittojen yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö – monta tapaa ja tulkintaa Suunnitteluvelvoite on virittänyt huomattavan määrän uudenlaista kommunikaatiota monimutkaisesta aiheesta. Näin on ollut historiassa ja näin on tänä päivänä, joskin erottelevat tekijät muuttuvat ajan saaValtionapua saavat liikuntaja urheilujärjestöt kertovat yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelmissaan, miten ne puuttuvat eriarvoisuuteen ja syrjintään. Näin ollen järjestöt ovat määritelleet tavoitteitaan ja toimenpiteitään omista lähtökohdistaan käsin. Keskustelu avautuu suurelle yleisölle usein yksittäisten ongelmanasettelujen kautta. Viime aikoina näitä ovat olleet muun muassa seksuaalinen häirintä, erot miesten ja naisten jalkapallomaajoukkuepelaajien korvauksissa, vammaisurheilun ja -urheilijoiden arvostus sekä harrastamisen ja erityisesti seuraharrastamisen kasvavat kustannukset. Siinä asetettiin yhdenvertaisuus ja tasa-arvo lain soveltamisalalla tapahtuvan toiminnan lähtökohdiksi ja lain tavoitteeksi eriarvoisuuden vähentäminen liikunnassa. Lähtökohtina reilu peli ja lainsäädäntö Yhteiskunnissa ja oikeastaan kaikenlaisissa ihmisten muodostamissa yhteenliittymissä esiintyy eroja ja erilaisuutta – joissakin enemmän, toisissa vähemmän. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat kuitenkin huomattavasti yksittäisiä ongelmia laajempia ja monimutkaisempia kysymyksiä. Viime vuosien liikuntapolitiikassa on tapahtunut muutos, joka paikantuu konkreettisimmin vuoden 2015 liikuntalakiin. Näin ollen järjestöt ovat määritelleet tavoitteitaan ja toimenpiteitään omista lähtökohdistaan käsin.. Liikuntalaissa tai ministeriön ohjeistuksissa ei kuitenkaan määritellä, mitä yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön tulisi tarkalleen ottaen pitää sisällään. Opetusja kulttuuriministeriö velvoitti järjestöt esittämään suunnitelman yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edis tämisestä valtionavustushakemuksensa liitteenä. Tutkiessani (ks. Prosessit ovat virinneet liikuntaja urheilujärjestöissä suunnitteluvelvoitteen myötä. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, mutta järjestöjen työtä olisi silti pystyttävä arvioimaan. Liikuntalaissa tai ministeriön ohjeistuksissa ei määritellä, mitä yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön tulisi tarkalleen ottaen pitää sisällään
Therborn 2013.) Liikuntaja urheilujärjestöt ja jo lajiliitot itsessään ovat paitsi autonominen myös toimintansa tarkoituksiltaan, tavoitteiltaan sekä toimintaympäristöiltään perustavalla tavalla heterogeeninen toimijajoukko. Suunnitelmakirjaukset heijastavat laajempaa puhetavan muutosta, sillä KUVIO 1. (Ks. Tämän niin sanotun positiivisen erityiskohtelun vaikutukset eivät kuitenkaan saa olla toisia ryhmiä syrjiviä. On siis yhdenvertaisuussuunnitelmia sekä yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelmia, joihin otsikoinnista riippumatta sisältyy sukupuolten tasa-arvoa tai joissain tapauksissa ”sukupuolten välistä yhdenvertaisuutta” koskevia kirjauksia. Myös normit, eli kollektiiviset käsitykset eriarvoisuudesta ja sen syistä, muuttuvat ja niitä voi pyrkiä muuttamaan. Tasa-arvolaissa (laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta) tasa-arvolla viitataan sukupuolten tasaarvoon. Osa liitoista katsoo (sukupuolten) tasa-arvon sisältyvän yhdenvertaisuuteen, kun taas toiset ovat määrittelyissään lähteneet lainsäädännössä tehdystä erosta. Silloin, kun muodollisesti samanlainen kohtelu ei johda yhdenvertaiseen tai tasa-arvoiseen lopputulokseen, voidaan perustellusti kohdella eri ryhmiä eri tavalla. Yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön moraaliseksi lähtökohdaksi sopiikin huomion kiinnittäminen tekijöihin, jotka uhkaavat tätä periaatetta. Yhdenvertaisuusja tasa-arvolaeissa ei ainoastaan aseteta syrjintäkieltoja, vaan myös velvoitteita yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi. 60 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 tossa. Yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö on moniulotteista Lajiliittojen yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön moninaisuus ilmenee jo käsitteiden määrittelyissä. Yhdenvertaisuuslaissa taas kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pyrkimys yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon ei edellytä erilaisuuden vähentämistä tai häivyttämistä, vaan pikemminkin antaa erilaisuudelle tilaa esiintyä yhteiskunnassa ja yhteisöissä. Ne liikuttavat erilaisia ihmisiä luonteeltaan, vaatimuksiltaan ja olosuhteiltaan erilaisissa lajeissa. Syrjinnänvastaisen lainsäädännön pohjalta jää vielä saavuttamatta konkreettinen ymmärrys siitä, mitä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen liikunnassa ja urheilussa tarkoittaa. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon käsitteille voi etsiä määritelmiä ja vähintään suuntaa antavia merkityssisältöjä syrjinnänvastaisesta lainsäädännöstä. Niitä yhdistävät reilun pelin periaatteet, joista ensimmäinen on ”jokaisen tasavertainen mahdollisuus liikuntaan ja urheiluun”. Erilaisuudesta tulee eriarvoisuutta silloin, kun ihmisiä toisistaan erottavat tekijät vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa ja edellytyksiinsä elää, toimia ja toteuttaa itseään yhteiskunnassa vallitsevien normien mukaisesti. Strategiakartta: yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön lähestymistavat teemoittain lajiliittojen yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelmissa (Kurki 2018, 111.). Vuoden 2015 tasa-arvolain uudistuksessa otetaan huomioon myös sukupuolen moninaisuus kieltämällä syrjintä sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella
Kuvioon 1 olen nostanut 13 teemaa, jotka toistuvat suunnitelmateksteissä. Tuloihin, varallisuuteen ja sosioekonomiseen asemaan perustuvat eriarvoisuudet ovat laajoja yhteiskunnallisia kysymyksiä, joiden juurisyihin liittojen tai muidenkaan liikuntaja urheilutoimijoiden keinovalikoima ei ulotu. Huoli koskee erityisesti lasten ja nuorten liikuntaa ja urheilua. Kaikilla näitä edellytyksiä ei ole, mikä herättää liitoissa ja yhteiskunnassa laajemminkin moraalista huolta. Liikunnassa ja urheilussa esimerkiksi naisten, miesten, vammaisten tai eri ryhmien vakiintuneen erilaisen kohtelun keskeisenä perusteluna voidaan pitää osallistumisen, kilpailemisen tai harrastamisen mahdollistamista kullekin ryhmälle mielekkäällä tavalla. Hyväntekeväisyysajattelulla viittaan siihen, että taloudellisesti vaikeassa asemassa olevien harrastamista tuetaan erilaisilla kohdennetuilla avustuksilla. Kurki 2018, 109– 110) avulla lajiliittojen strategista lähestymistapaa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen kussakin teemassa. Harrastamisen kustannuksista suurin osa syntyy seuroissa, joiden toimintaan liitto voi pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi ideoimalla edullisempia toimintamalleja, hillitsemällä varustekuluja, kehittämällä kilpailujärjestelmän kustannustehokkuutta tai ohjeistamalla jäsenseurojaan. Tiivistetysti harrastaminen maksaa, ja kunkin yksilön tai perheen käytössä olevat taloudelliset resurssit vaikuttavat siihen, mitä ja kuinka paljon on varaa harrastaa (vrt. 61 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Saara Isosomppi (2018) on pannut merkille, että liikuntaja urheilujärjestöjen puheessa yhdenvertaisuusdiskurssi on vienyt tilaa tasa-arvodiskurssilta. Teemat strategiakartalla Edellä, kuviossa 1, havainnollistan kehittelemäni strategiakarttamenetelmän (ks. Teemoilla tarkoitan, millaisia merkityksiä liitot yhdenvertaisuudelle ja tasa-arvolle antavat, strategioilla taas keinoja yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi. Vammaisliikunnalla on omat toimintonsa ja vammaisurheilulla kilpailunsa ja luokittelunsa. Ne ovat monin paikoin limittäisiä, päällekkäisiä ja sidoksissa toisiinsa. Eniten huomiota lajiliitot kiinnittävät naisten ja miesten välisen tasa-arvoon, vammaisliikuntaan ja -urheiluun, eri ikäisten yhdenvertaisuuteen sekä taloudellisen yhdenvertaisuuteen. Taloudellinen yhdenvertaisuus on lajiliitoille selvästi edellisiä teemoja vaikeampi aihe. Kuten ei mahdollisille syrjintäperusteille tai eriarvoisuuksille, ei teemoillekaan ole olemassa maksimimäärää. Luonteeltaan liittojen toimet taloudellisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi voidaan jakaa kustannusten hallintaan ja hyväntekeväisyysajatteluun. Aktiivisuus tarkoittaa, että suunnitelmatekstit sisältävät paljon edistämistoimiin viittaavaa kommunikaatiota. Pääosin samanlaisen kohtelun strategia on vallitseva, kun tarkastellaan 15 yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelman muodostamaa aineistoa Rakenteet ja vallalla olevat normit vaikuttavat erilaisten ihmisten edellytyksiin osallistua. Yhteistä kolmelle ensin mainitulle on se, että liikunnassa ja erityisesti organisoidussa kilpailullisessa urheilussa on perinteisesti tehty juuri niiden perusteella merkittäviä erotteluja ja jaotteluja. Ikäluokat on määritelty useimmiten varsin tarkasti. Moninaisia muotoja yhteiskunnassa saavat osattomuus ja köyhyys tiivistyvät liitoille kysymyksenä osallistumisen taloudellisista edellytyksistä. Näin ollen suunnitelmien viittaukset eri ryhmien vakiintuneen toiminnan kehittämiseen olen katsonut samanlaiseksi kohteluksi. Ovi ei välttämättä ole auki kaikille, vaikka sisältä käsin siltä näyttäisi.. Syrjintään puuttumisen strategia taas tarkoittaa sitä, että syrjintää, häirintää sekä muuta epäasiallista kohtelua vastaan asetutaan teksteissä ponnekkaasti, mutta konkreettisia edistämistoimia ei eritellä. Horisontaalisen akselin tehtävä on kuvata yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön vaihtelua samanlaisen kohtelun ja positiivisen erityiskohtelun välillä. Seuraavassa tarkastelen sisältöjä, joita kutsun teemoiksi ja strategioiksi. Vastaavasti positiivista erityiskohtelua edustavat kaikki toimenpiteet, jotka jossain määrin viittaavat uudenlaisiin ja jollakin perusteella kohdennettuihin toimintoihin tai käytänteisiin. Yksittäiselle tuensaajalle – harrastajalle, perheelle tai seuralle – avustuksella sen sijaan voi olla suuri merkitys. Taloudellinen yhdenvertaisuus on teemoista ainoa, jossa toimenpiteet painottuvat positiivisen erityiskohtelun strategiaan – siis kohdennettuihin matalan kynnyksen (edullisiin) toimintamalleihin sekä avustuskäytäntöihin. Hakamäki 2014). Ne luonnehtivat lajiliittojen näkemyksiä tekijöistä, jotka saattavat asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan liittojen järjestämässä toiminnassa, niiden omissa työyhteisöissä, päätöksenteossa sekä luottamushenkilöiden ja muiden toimijoiden keskuudessa. Avustusmallit eivät kuitenkaan kestävällä tavalla vaikuta kustannuksia synnyttäviin rakenteisiin, siis vähennä tai hillitse harrastamisen kustannuksia. Pääsääntöisesti naiset ja miehet, tytöt ja pojat liikkuvat omissa ryhmissään ja kilpailevat omissa sarjoissaan. Yksittäisen teeman alla voidaan hyödyntää useampaa strategiaa. Yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö ei ole yksiselitteinen ongelmanasettelu, vaan koostuu monista sisällöistä, jotka nivoutuvat lajiliittojen suunnitelmissa yhteen. Sijoittuminen vertikaalisella aktiivi suus/syrjintään puuttuminen -akselilla kuvaa, kuinka aktiivisella otteella lajiliitot suhtautuvat teemaan
Lisäksi on mahdollista arvioida myös sitä, ketkä ovat päässeet osallistumaan ja vaikuttamaan prosessiin, eli missä määrin suunnitelmissa kuuluvat toimintaan osallistuvien sekä työyhteisön jäsenten moninaiset äänet. Jyväskylän yliopisto. Tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta vai ”poliittista pas…”. Pro gradu -tutkielma. Diskurssianalyyttinen näkökulma liikuntajärjestöjen puheeseen tasa-arvopolitiikasta ja sukupuolten tasa-arvosta. 62 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 koko naisuutena. Tämä taas mahdollistaa parhaimmassa tapauksessa yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön vakiintumisen aidoksi strategisen kehittämisen työkaluksi, joka avaa uusia näkökulmia ja muuttaa peliä tosiasiallisesti reilummaksi. 2017. Cambridge: Polity Press.. Periaatteet, velvoitteet ja edut liikkeessä. Systeemiteoreettinen tulkinta lajiliittojen yhdenvertaisuusja tasa-arvotyöstä. Laadullisia kriteereitä voisivat olla muun muassa toimenpiteiden konkreettisuus ja ylipäätään työn aktiivisuus, työhön osoitetut resurssit, seurantamenetelmien tarkoituksenmukaisuus sekä työn tietopohja, eli sen pohjautuminen käsillä oleviin tai järjestöjen itse tuottamiin tutkimuksiin, selvityksiin ja kyselyihin. Laadullisilla arviointikriteereillä voidaan antaa tilaa yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön kontekstisidonnaisuudelle, siis järjestöjen omille määrittelyille ja intresseille. Millaisia kriteerit sitten ovatkaan, keskeistä järjestöjen keskinäisen yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta on se, että ne ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Liikuntaa kaikille. Jyväskylän yliopisto. Tämän voinee katsoa suurelta osin suunnitteluvelvoitteen ansioksi. Kurki, K. Isosomppi, S. Samaan aikaan lajiliitot vasta opettelevat, määrittelevät ja sisäistävät yhdenvertaisuuden ja tasaarvon konkreettisia sisältöjä ja tulkintoja. 2018. KAARLE KURKI, YTM, VTM Suunnittelija Helsingin kaupunki Sähköposti: kaarle.kurki@gmail.com Artikkeli perustuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan Periaatteet, velvoitteet ja edut liikkeessä. Pro gradu -tutkielma. Tulosten ja vaikutusten määrällinen mittaaminen on kuitenkin vaikeaa ja kaikkea muuta kuin yksiselitteistä. The killing fields of inequality. Ovi ei välttämättä ole auki kaikille, vaikka sisältä käsin siltä näyttäisi. Siis miten mahdollistaa mielekäs osallistuminen heille, jotka eivät löydä liikunnan ja urheilun rakenteista omaa viiteryhmäänsä. Therborn, G. Tältä osin tulkitsen työn alkaneen ja keskustelun käynnistyneen varsin luontevasti. Lupaava alku – edistyminen edellyttää seurantaa, arviointia ja ohjausta Strategiakarttamenetelmällä voidaan analysoida myös kunkin lajiliiton tai muun liikuntaja urheilujärjestön yhdenvertaisuusja tasa-arvotyötä (ks. Myöskään resurssien jakautumista tai naisten työelämäkysymyksiä ei tarkastella saati ratkota kovinkaan konkreettisesti. Tarkkojen kriteerien puuttumisesta huolimatta opetusja kulttuuriministeriössä on arvioitu järjestöjen suunnitelmia ja ainakin vuoden 2017 hakukierroksen yhteydessä niillä oli myös vaikutusta valtionavun määrään. Systeemiteoreettinen tulkinta lajiliittojen yhdenvertaisuusja tasa-arvotyöstä. Liikunta & Tiede 51 (2–3), 27–30. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Jotta yhdenvertaisuus ja tasa-arvo voidaan liikuntalain mukaisesti ottaa liikuntapolitiikassa yhä paremmin huomioon, on järjestöjen yhdenvertaisuusja tasa-arvotyötä kyettävä arvioimaan ja ohjaamaan myös ulkopuolelta. Tällöin järjestöjen kirjavat toimenpiteet asettuvat ymmärrettävämpää muotoon, joka mahdollistaa myös arvioinnin. Tuolloin liikuntaa edistävien järjestöjen yleisavustusta myönnettiin 128 järjestölle, joista 40 järjestön avustus kasvoi edellisvuodesta nimenomaan yhdenvertaisuusja tasa-arvotyön perusteella. LÄHTEET: Hakamäki, M. Juhlapuheiden ohella tarvitaan johdonmukaisuutta ja systemaattisuutta – seurantaja arviointimenetelmiä. Kurki 2018, 112–114). Mitä lähemmäs yksityiselämän (elämänkatsomus ym., seksuaalinen suuntautuminen) ja sääntöjen (antidoping) alueita mennään, sitä vahvemmin strategiat nojaavat samanlaiseen kohteluun ja syrjinnänvastaisuuteen. Koska yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö on jatkuva prosessi, aika näyttää, osoittautuuko se liikuntakulttuurin muutosvoimaksi. Työn taloudellisia resursseja ei suunnitelmissa määritellä. 2013. Strategiakartat eivät kuitenkaan kerro kaikkea, vaan keskeistä on, kuinka vankasti yhdenvertaisuusja tasa-arvotyö juurtuu osaksi järjestöjen prosesseja. Sittemmin yhdenvertaisuusja tasaarvotyön vaikuttavuus avustusmääriin on jäänyt avoimeksi kysymykseksi ministeriön uudistaessa valtionavustusjärjestelmää. 2014. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Vaikeinta lajiliitoille vaikuttaa olevan sukupuoliidentiteetin ja sukupuolen moninaisuuden teeman käsittely: Miten edistää moninaisten sukupuolten tasa-arvoa liikuntaja urheilujärjestelmässä, jossa lajien kansainvälisistä sääntökirjauksista lähtien tehdään jatkuvasti perustavanlaatuisia jaotteluja kaksinapaisen sukupuolikäsityksen perusteella. Vaikuttavuuden edellytyksenä on, että työtä jatketaan johdonmukaisesti. Toimenpiteiden osalta liikutaan pääasiassa mukavuusalueilla – asioissa, joiden käsittely on liitoille jo ennalta tuttua. Siihen, kuinka rakenteet ja vallalla olevat normit vaikuttavat erilaisten ihmisten edellytyksiin osallistua, ei juuri kiinnitetä huomiota
Tänäkin vuonna tuli hakemuksia, joissa es teettömyyttä ei oltu huomioitu mitenkään. A JA S S A Esko Ranto Tiina Kivisaari Anni Valovirta Tomás Aylward. Sillä tavalla soveltava liikunta saadaan arkipäivään. Ei voi vain nostaa käsiä pystyyn. Tavoitteena on, että inkluusio, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen tulee läpileikkaavasti osaksi kaikkea liikuntapoliittista päätöksentekoa. Esimerkiksi kaikilta avustettavilta järjestöiltä on tarkoitus edellyttää yhdenvertaisuusja tasaarvosuunnitelma, jonka toteutumista myös seu rataan. Virpi Mäkinen, Soveltava Liikunta SoveLi ry: Har vi någon utbildning på svenska i anpassadmotion. Inte ännu, men det ska förändras. Että joka kerta muistetaan pitää mielessä erilaiset liikkujat ja soveltaminen. Onko liikunta ja urheilu kaikkien oikeus vai joidenkin etuoikeus. Jokainen työntekijä on vastuussa yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Vastaavasti liikuntarakentamisessa tukea myönnetään vain esteettömyyskriteerit täyttäville hankkeille. Tiina Kivisaari, OKM: Soveltaminen on eniten kiinni asenteesta. Tomás Aylward, Institute of Technology Tralee, Irlanti: ”There are great role models for Paralympic sport, but not so much for Outdoor Adventure adapted phy sical activity.” Päivi Armila, Itä-Suomen yliopisto: Vammaisten nuorten liikuntaharrastuksia mahdollistavat rakenteet liittyvät vahvasti asuinpaikkaan, perheen kulttuuriseen pääomaan ja taloudellisiin resursseihin, ohjaajien saatavuuteen ja osaamiseen, vamman luonteeseen sekä toimintakeskusten henkilökunnan aktiivisuuteen. Anni Valovirta, Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto: Kun vammainen henkilö pyytää toimijalta, esimerkiksi urheiluseuralta kohtuullisia mukautuksia, on toimijan vähintään arvioitava pystyykö se ne toteuttamaan ja mitä se voisi tehdä. Mikko Nousiainen, THL: Osallisuus on kuulumista sellaiseen kokonaisuuteen, jossa pystyy liittymään erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin sekä elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin ja jossa pystyy vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun, toimintoihin, palveluihin ja joihinkin yhteisiin asioihin. 63 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Sanottua soveltavan liikunnan päivillä Kuvat: VAU/LAURI JAAKKOLA Esko Ranto, OKM: Liikuntapoliittisen selonteon viimeistely on vielä käynnissä
Meidän liikuntaja terveysihmisten pitäisi verkostoitua ihan kummallisten ihmisten kanssa ja tehdä heidän kanssa yhteistyötä. Kuva: MIKKO SUOMINEN 64 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Marja Kokkonen; Jyväskylän yliopisto: Vähemmistöissäkin on vähemmistöjä, jotka elävät kaksikertaista erityisyyttä. Opetusja kulttuuriministeriö myöntää Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot merkittävästä ajankohtaisesta tai esimerkillisestä ja pitkäjänteisestä tiedonjulkistamistyöstä. Sitä ovat esimerkiksi sukupuolten erilaiset palkinnot, joidenkin lajien erilaiset säännöt, naisurheilijoiden sukupuolen testaus. A J A S S A Marja Kokkonen Mikko Julin. tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Mikko Julin, Laurea AMK: ”Tää (digitalisaatio) vaatii erityisesti verkostoitumista. Sitä kautta me saataisiin tätä eteenpäin.” Mikael Fogelholmille tiedonjulkistamisen valtionpalkinto L iikuntatieteellisen Seuran hallituksen puheenjohtajalle, Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmille myönnettiin 26.9. Yksilötason torjumisen, häirinnän tai kiusaamisen rinnalla on institutionaalista syrjintää. Ihmisen arvoa loukataan myös luomalla uhkaava, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Sitä luovat vihjailevat eleet, härskit puheet, vitsit, pukeutumista tai yksi tyiselämää koskevat huomautukset ja kysymykset, fyysinen koskettelu
Uskottavuuden parantamiseksi on viime aikoina vähennetty tai yhdistetty luokkia sekä otettu käyttöön erilaisia kerroinjärjestelmiä. Toisissa kisoissa ei saavutettu yhtään mitalia. Ymmärrän jopa hyvin molempia osapuolia. Leo-Pekka Tähden valinta vuoden urheilijaksi 2017 oli huikea läpimurto vammaisurheilun arvostukselle. Kuka olisi kehdannut lähettää kolminkertaiselle Euroopan mestarille Leo-Pekka Tähdelle 900 euron laskun kisamatkasta. Liki 40 vuoden työurani aikana vammaisurheilun parissa urheilijoiden omarahoitusosuudet olivat alusta lähtien arkipäivää. Joitakin ajatuksia se kuitenkin taas herätti. En nyt itse varsinaisesti halua jatkaa tätä keskustelua. oikeudenmukaisuuden. Näkövammainen yleisurheilija Ronja Oja twiittasi innoissaan, että oli mitalin saavuttaessaan säästänyt 900 euron omarahoitusosuuden, joka oli määrätty parayleisurheilun Euroo pan mestaruuskilpailuihin osallistuville urhei lijoille. tapauksessa. 65 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: PERTTI POUSI Tasa-arvoako. Ei edes sukupuolten välinen tasa-arvo ole kovin pitkälle edennyt. Useimmiten systeemi toimi ja urheilijat olivat tyytyväisiä. Erityisen vaikeata se on vammaisurheilun ja -urheilijoiden sekä muun urheilun ja urheilijoiden välillä. Sanan vammais voi huoletta jättää edestä pois. Jotkut, kuten afrikkalaiset kestävyysjuoksijat ovat syntyneet ja asuneet koko ikänsä vuoristossa, josta ovat saaneet ylivoimaisen edun muihin nähden. Neuvoni kyselijöille on aina ollut: palkitseminen on tärkeätä, tapa tai palkinnon suuruus on teidän itse mietittävä ja päätettävä. Eikä määrättyä omavastuuta saanut anteeksi menestymällä kisoissa, toisin kuin toisessa nyt ko. Ehkä tavoitteeksi voisi ottaa esimerkiksi paremman Vammaisurheilun tiedonvälitys oli siirtynyt dokumentoinnista uutisointiin.. Lajeja, kisoja ja kyvykkäitä urheilijoita oli paljon. Mutta toisaalta. Sillä pyritään saamaan kilpailijat keskenään tasavertaiseen asemaan. Enkä edes tiedä tarkkaan Suomen Urheiluliiton perusteita omarahoitusosuudelle. Tämä on kuitenkin tuonut mukanaan epäoikeudenmukaisuutta urheiliEMERITUS IHMETTELEE Y leisurheilun Euroopan mestaruuskilpailujen jälkimainingeissa loppukesällä herä si jälleen vilkas keskustelu urheilun tasaarvosta. Olympialaisia ja paralympialaisia on vaikeata verrata keskenään johtuen niiden erilaisesta julkisuudesta, mielenkiinnosta ja taloudellista ulottuvuuksista. En oikein tiedä voiko urheilussa, ei ainakaan huippu-urheilussa tavoitella tasa-arvoa. Eri lajien taso kotimaassa ja muualla maailmassa on kovin erilainen. Sama koskee myös vammaisurheilun sisällä tehtävää vertailua. Luokkien suuri määrä on yleensä aiheuttanut urheiluyleisössä hämmennystä ja uskottavuuden puutetta. Asetelman teki vielä irvokkaam maksi se tosiasia, että parayleisurheilijat voittivat kisoissaan 14 mitalia, joista 8 kultaista. En usko, että esimerkiksi maailman paras suunnistaja koskaan edes uneksisi samoista eduista kuin maailman paras tennispelaaja. Toiset urheilijat ovat lahjakkaampia kuin toiset. Joukkueen paras urheilija oli olkapäätään pitkään kuntouttanut keihäänheittäjä Antti Ruuskanen kuudennella sijallaan. Toisten valtioiden järjestelmät ovat kehittyneempiä ja paremmin resurssoituja kuin toisten. Tästä syystä erilaiset parhaitten valitsemiset ja palkitsemiset ovat aina aiheuttaneet voimakasta ”parranpärinää” sekä etukäteen, että varsinkin jälkeenpäin. Lupauksen mukaisesti maksu raukeaisi urheilijan saavuttaessa mitalin. Kaikki voivat kuitenkin olla samaa mieltä siitä, että Leo-Pekka Tähti on ollut ja on edelleen huikea urheilija. Yksi monen mielestä mystinen asia vammaisurheilussa on vammaluokittelu. Tällä lisärahoituksella pystyttiin paikkaamaan rahavajetta, osallistumaan useampiin kisoihin ja isommilla joukkueilla. Ihannetavoite luokittelussa on saada mahdollisemman vähällä luokkamäärällä mahdollisimman oikeudenmukainen kilpailu. Tällöin astuivat kuvaan urheilijoiden omarahoitusosuudet. Eri lajien urheilijoiden saavutusten vertaaminen keskenään on vaikeata. Käytettävissä olevien varojen puitteissa ei pystytty osallistumaan kaikkiin tärkeisiin kisoihin eikä lähettämään kaikkia osallistumisensa ansainneita urheilijoita. Kaupungeissa ja kunnissa on oltu vuosien varrella sormi suussa vammaisurheilijoita palkittaessa. Onhan selvää, jos esimerkiksi paralympialaisten kuulantyönnössä jaetaan 24 kultamitalia, asiaa voi olla vaikeata ymmärtää. Tämä voitiin nähdä jonkinlaisena solidaarisuuden osoituksena urheilijoiden keskuudessa. Markkinavoimat pitävät tästä huolen. Järkevässä toiminnassa ja taloudenpidossa realistinen budjetointi ja sen seuranta sekä noudattaminen ovat tärkeitä
Vammaisurheilun osaksi tullut lisääntynyt julkisuus on tuonut mukanaan tietoa, arvostusta sekä vähentänyt ennakkoluuloja ja korjannut vääriä asenteita. Helsinki Sähköposti: pertti.pousi@welho.com Kirjoittaja toimi Suomen Invalidien Urheiluliiton toiminnanjohtajana vuosina 1974–2010. Vammaisten kilpaja huippu-urheilutoiminta on integroitunut tai integroitumassa lajiliittoja urheiluseuratoimntaan. PERTTI POUSI, B.S. Niin siinä sitten kävi, että suomalainen voitti toisen peräkkäisen kultamitalinsa suorassa lähetyksessä urheiluruudussa. Urheiluapurahat ovat myös vammaisurheilijoiden ulottuvilla. Hän piti hallussaan kolmiloikan Suomen ennätystä vuosina 1968–2017. Oman luokkansa vaikeavammaisimman urheilijan on vaikeata voittaa saman luokan lievävammaisimpaa urheilijaa. Tämän päivän motivoituneelle, kunnianhimoiselle ja huipulle tähtäävälle vammaisurheilijalle on luotu aikaisempaa paremmat mahdollisuudet ja olosuhteet menestykselle. Yhtenä tärkeänä virstanpylväänä näen Pekingin paralympialaiset 2008. Julkinen tuki on lisääntynyt. Sponsorit ovat osoittaneet lisääntyvää kiinnostusta. Leo-Pekka Tähti on ollut ja on edelleen huikea urheilija. 66 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Sav e Th e Da te joiden kesken. Tulossa oli 100 merin kelauksen finaali, jossa mukana Suomen Leo-Pekka Tähti. Vammaisurheilu on pitkään haikaillut oikeudenmukaisen ja säännöllisen tiedonvälityksen ja julkisuuden perään. Tämän jälkeen voitiin todeta, että vammaisurheilun tiedonvälitys oli siirtynyt dokumentoinnista uutisointiin. Tästä on seurannut paljon hyviä asioita. Silloin TV 1:n urheiluruudussa uutisten jälkeen toimittaja kehotti katsojia pysymään kanavalla ohjelman loppuun. Sanan vammais voi huoletta jättää edestä pois.
Silloin kaikki yksilöt olisivat aidosti ja reilusti samalla lähtöviivalla. Teema on näkynyt otsikoissa varsinkin vuonna 2015 uudistetun yhdenvertaisuuslainmyötä. Ja kamppailu jatkuu, siitä hyvänä esimerkkinä on parayleisurheilun EM-kisoissa puhuttanut urheilijoiden omavastuu. Moderni liikuntaja urheilukulttuuri niin Suomessa kuin maailmalla, on aina perustunut jollain tavalla arvottamiseen ja vertailuun. Muutos kosketti myös urheiluja liikuntasektorin toimijoita. Tarvitaan syvällisempää ja itsekriittistä pohdintaa siitä, miten yhdenvertaisuus toteutuu. Kuinka avoimena ja suvaitsevaisena liikunnan ja urheilun harrastaminen näyttäytyy esimerkiksi maahanmuuttajille tai seksuaalivähemmistöille. Pelkkä lakitekstien kopioiminen ei kuitenkaan riitä, jotta suunnitelmat eivät jää sanahelinäksi. Mutta miten sitten liikuntaja urheilukentästä tehdään yhdenvertaisempi. Yhdenvertaisuus ei ole tasapäistämistä, vaan yksilöiden erilaisuuden hyväksymistä ja arvostamista. Toisaalta liikuntaan samalla liitetään sellaisia attribuutteja kuin reiluus, oikeudenmukaisuus ja hyvyys, jotka eivät sovi yhteen pois sulkemisen kanssa. Ensiksi tulisi ymmärtää, mitä sanalla tarkoitetaan. Se on herättänyt kiivasta keskustelua niin kansallisella tasolla kuin kansainvälisesti. VILJA SIPILÄ, LitK Liikunnan yhteiskuntatieteet Fysioterapeutti (AMK) Sähköposti: vilja.sipila@gmail.com Y ksi viime vuosien näkyvimmistä teemoista liikuntaja urheilumaailmassa on ollut yhdenvertaisuus. Suunnitelmien lukeminen oli mielenkiintoista ja herätti paljon ajatuksia. 67 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: VILJA SIPILÄ Yhdenvertaisen liikuntaja urheilukulttuurin jäljillä Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla naiset ja tytöt taistelivat pääsystä pelikentille. Yhdenvertaisuus on voimakkaasti yhteydessä asenteisiin ja toimintakulttuuriin. Vammaisliikunnanja urheilun aseman puolesta kamppailua on käyty ainakin 1970-luvulta. Yhdenvertaisuussuunnitelmien vaatiminen on askel oikeaan suuntaan. Jokaisella tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus samoihin vaihtoehtoihin ja valintojen tekemiseen ilman, että mahdollisuuksia rajataan, suljetaan tai määritellään ulkopuolelta. Yhdeksi opetusja kulttuuriministeriön liikunnan yleisavustuksen myöntämisen kriteeriksi asetettiin yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelmien sisällyttäminen hakemukseen. Liikuntaja urheilukulttuurin kehittyminen yhdenvertaisemmaksi vaatii myös sen varjopuolten tunnustamista ja asenteiden muuttumista. Se on yhtäläisten mahdollisuuksia tarjoamista fyysisistä, henkisistä tai sosiaalisista lähtökohdista huolimatta sekä erityisesti valinnan vapautta. Tyypillisesti urheilun piiristä on suljettu pois erilaisia ryhmiä. Näkemykseni on, että tiellä ollaan menossa eteenpäin, mutta tekemistä riittää vielä paljon. OPISKELIJA OUNASTELEE Kuinka avoimena liikunnan ja urheilun harrastaminen näyttäytyy esimerkiksi maahanmuuttajille tai seksuaalivähemmistöille?. Käytännön toimenpiteeksi tuli velvollisuus laatia suunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Yhteenvetona voisin todeta, että yhdenvertaisuussuunnitelmat olivat sisällöiltään hyvin vaihtelevia. 2000-luvulla esiin on noussut myös muita vähemmistöjä. Uudistuksessa yhdenvertaisuuden edistämisen velvoite laajeni koskemaan viranomaisten lisäksikoulutuksen järjestäjiä, oppilaitoksia ja työnantajia. Parhaimmillaan myös inkluusion ihanne toteutuisi yhdenvertaisen liikuntakulttuurin myötä. Mielestäni yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii ohjausta niin valtion kuin liikunnan kattojärjestöjen tasolta. Ollessani kesällä työharjoittelussa Suomen Vammaisurheiluja liikunta VAU ry:llä yhtenä tehtävänäni oli tarkastella niiden valtakunnallisten liikuntajärjestöjen sekä liikuntaa edistävien ja tukevien tahojen yhdenvertaisuussuunnitelmia, joille oli myönnetty valtionavustusta. Tätä voi yhtäältä selittää sillä, että vertailu liittyy olennaisesti kilpailuun, jolle luonteenomaista on paremmuus ja luokitteleminen. Toiset kulkivat yleisellä tasolla, kun taas toiset olivat pureutuneet teemaan syvällisemmin tarkastellen omaa toimintaansa, esteitä ja mahdollisuuksia sekä käytännön toimenpiteitä. Tämä ristiriita urheilun ja liikunnan olemuksessa heikentää yhdenvertaisuutta
Isak Lidström tuo esiin luonnonlahjakkuuksista ja harjoitelleista urheilijoista käydyn keskustelun Ruotsissa 1930-luvulle saakka. Hiihdonopettaja ei saanut KOK:n päätöksellä ”ammattilaisena” osallistua kisoihin. Identiteettiin liittyy myös imagonrakennus. Susan Barton luo katsaukseen hiih topukeutumiseen noin vuosisadan aikajänteellä. SUHS 2017, 324 sivua. Vuoden 2017 vuosikirja ilmes tyi ensimmäisen kerran englanniksi suomenkielisin tiivistelmin ryyditettynä. Vuosikirjassa liikutaan vuosikymmenten takaisilla laduilla sujuvasti. L U E T T U A Missä ovat avaukset hiihdon mediasuhteeseen, asemaan kansainvälisessä urheilussa tai vammaisurheilussa?. Varhaiseen hiihtopuheeseen liittyy myös keskustelu harjoittelun merkityksestä. Tarkastelen arviossani vuosikirjan painotusten mukaisesti ennen kaikkea historia-artikkeleita. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2017. Uudemmat lumet ovat jääneet vähemmälle, mutta eivät sentään kokonaan sivuosaan. Alppihiihto tarjosi yhden mahdollisuuden luontevaan yhdessäoloon. Käytännössä pääosan sai hiihtohistoria. Ruotsalaisten osanotto Italian fasistihallinnon 1941 järjestämiin Cortinad´Ampezzon MM-hiihtoihin on ollut Norjassa kova pala. Sen vaikutukset ovat kantaneet jopa 2000-luvulle. Taloudellinen tuki mahdollisti entistä tehokkaamman valmentautumisen. S uomen Urheiluhistoriallinen Seura on julkaissut vuosikirjaa vuodesta 1994 lähtien. Hiukan liioitellen sanottuna maailman vakavasti otettavat hiihtohistorioitsijat mahtuvat yhteen isoon hissiin. Hiihdossa identiteetti on läsnä sekä urheilun että siihen liittyvän, usein itsestään selvänä pidetyn luontosuhteen kautta. 68 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: JOUKO KOKKONEN KONGRESSI PAKETTI HIIHTOURHEILUN MENNEISTÄ TALVISTA The Many Faces of Snow Sports: Ski Congress 2017. Kalle Virtapohja kirjoittaa hiihtävästä presidentistä Urho Kekkosesta, joka rakensi kuvaa itsestään poliitikkona hiihdon avulla. Hiihtäjien näkyvyys oli markkinoinnillisesti merkittävää suksivalmistajille, sillä suosittua harrastusta muokkasi siirtyminen lasikuituisiin suksiin 1970-luvulla. Jouni Lavikaisen artikkeli kertoo suomalaisen maastohiihdon rahavirroista 1960–1990-luvuilla. Herrakerho ei moista suvainnut. Ratkaisun taustalla oli Jyväskylässä Lahden pohjoismaisten lajien MM-hiihtojen alla järjestetty hiihtokongressi. Jyväskylässä oli paikalla merkittävä osa hiihdon menneisyyteen perehtyneistä tutkijoista. Sukupuolittunut pukeutuminen on värejä lukuun ottamatta kadonnut. Leif Yttergrén käsittelee Norjan ja Ruotsin kirpeää kilpailuasetelmaa maastohiihdossa. Valitettavan vähälle huomiolle jäänyt hiihtokongressi pyrki lähestymään hiihtoa monitieteisesti. Yhden lähestymiskulman hiihtohistoriaan avaavat kansalliseen identiteettiin porautuvat tekstit. Antero Holmila kertoo itävaltalaisen alppihiihtäjän Karl Schranzin kovasta kohtelusta Sapporon 1972 olympiakisojen alla. Amatöörikysymystä käsittelee vuosikirjassa erityisesti kaksi artikkelia. Sekä itävaltalaiset että ranskalaiset kokivat olevansa toisen maailmansodan uhreja, mikä lievitti miehityksen tuomia tuntoja. Andreas Brugger käsittelee hiihdon merkitystä itävaltalaisen identiteetin kannalla ranskalaisten toisen maailmansodan jälkeen miehittämässä osassa Itävaltaa. Vuosikirja koostuu toimitetuista kongressialustuksista. Erityisesti saamelaiset edustivat ”jaloja villejä” vastakohtana ”rationaalisille” valtaväestön edustajille. Editedby Heikki Roiko-Jokela & Piia Pöyhönen. Osaltaan päätökseen vaikutti se, että Schranz haastoi KOK:n ja sen puheenjohtajan Avery Brundagen tekopyhyydestä. Parhaille hiihtäjille kertyi tuloja pimeistä palkkioista, stipendeistä ja suksimerkkien tuesta. Omalla esimerkillään Kekkonen halusi myös innostaa suomalaisia hiihtämään, missä hän ainakin tempausluonteisesti onnistui. Kansainvälinen olympiakomitea päätti, että hiihdonopettajana toiminut Schranz ei saanut osallistua kisoihin. Liikunnasta on tullut fyysisesti helpompaa, mutta samalla liikkujista on tullut urheiluvaatemerkkien mannekiineja. Vuosikirja antaa varsin kattavan läpileikkauksen niin suomalaisesta kuin kansainvälisestä hiihtohistoriallisesta tutkimuksesta. Ruotsalaisnäkökulmasta tiukka nationalismi ja vastakkainasettelu näyttäytyvät puolestaan vaikeasti käsitettävältä
Sitä lukiessa tulee tunne, että hiihdon menneisyyden perkaaminen painottuu vanhoihin hyviin aikoihin. Levillekin on kasvanut pikkukaupunki, jonka infrastruktuuriin kuuluu rinteiden sekä hiihtolatujen lumettaminen. 69 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Nykyaikaan kurottaa sosiologi AnnaLiisa Ojala, joka pureutuu artik kelissaan tekolumen merkitykseen laskettelun kannalta Levillä. SUHS:n vuosikirjasta saa läpileikkauksen hiihtohistoriallisesta tutkimuksesta. Lapin hiihtokeskuksissa liu´utaan tekolumella, mikä on osaltaan mahdollistanut massaturismin. Jos hiihto mielletään jo joiltakin osin hiipuvaksi perinnelajiksi, niin hiukan samantapainen kuva syntyy sinänsä ansiokkaan vuosikirjan perusteella myös hiihdon tutkimuksesta. Missä ovat esimerkiksi avaukset lajin mediasuhteeseen, asemaan kansainvälisessä urheilussa tai vammaisurheilussa. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Maailman vakavasti otettavat hiihtohistorioitsijat mahtuvat yhteen isoon hissiin.
Kiinankieliset olivat kaikista myönteisimpiä olympialaisia kohtaan kun taas saksankieliset kaikista kielteisimpiä. Olympialaisissa taas vastaajat mainitsivat seuranneensa talvikisoissa erityisesti lumilautailua, alppihiihtoa ja temppuhiihtoa, ja kesäkisoissa yleisurheilua, vesiurheilulajeja ja voimistelua. Belinda Wheatonin ja Holly Thorpen kahdeksalla kielellä internetissä keräämä kyselyaineisto kvalitatiivisilla kysymyksillä höystettynä tuotti 820 vastausta 51 eri maasta. DOI: 10.1177/2167479518780410. Osa vastaajista esitti huolensa hyvin painokkaasti. 69 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: ANNA-LIISA OJALA Skeittaus, surffaus ja kiipeily innostavat ja kauhistuttavat olympialaisissa T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a E lämäntapalajien liittäminen olympialaisiin on ollut Kansainvälisen olympiakomitean keskeinen strategia houkutella tuoreita sukupolvia seuraamaan mittelöitä ja saada laajempi kuluttajakunta kiinnostumaan perinteisestä urheilukonseptista. Action sport media consumption trends across generations: Exploring the Olympic audience and the impact of action sports inclusion. Samalla 20–40-vuotiaista vain noin puolet katsoisi olympialaisia enemmän elämäntapalajien takia, ja neljäsosa saman ikäluokan vastaajista oli huolissaan siitä, mitä lajien luonteille olympiakehityksen myötä tapahtuu. Eniten vastaajia kiinnosti urheilulajeista skeittauksen, parkourin, maastopyöräilyn, kiipeilyn, surffauksen ja lumilautailun seuraaminen suosittuusjärjestyksessä mainittuina. He analysoivat tuoreessa tutkimuksessaan aineiston kvalitatiivisia osuuksia ja tarkastelivat vastaajien asennetta elämäntapalajien ja olympialaisten yhteistyölle. Communication & Sport, Preprint, 1–31. Viimeisimpinä mukaan on liitetty skeittaus, surffaus ja nopeuskiipeily. LÄHDE: Wheaton, Belinda & Thorpe, Holly (2018). Vastauksista saattoi tulkita, että hieman yli puolet vastaajista oli innoissaan mahdollisuudesta seurata elämäntapalajeja myös olympialaisissa, ja suurimman innostuksen jakoivat alle 19-vuotiaat vastaajat
He toteuttivat tutkimuksensa kyselemällä kokemuksia vertaisten antamasta positiivista ja kriittistä palautteesta suhteellisen niukalla otoskoolla, mutta täydensivät tutkimustaan havainnoimalla 87:n Twitch-virtuaalipelihuoneessa pelaavan pelaajan ja heidän pelejään kommentoivien vuorovaikutusta pelitapahtumien aikana. & Otten, Mark P. Kulttuuriset ja taloudelliset resurssit vaihtelivat sosiaaliluokkien välillä huomattavasti. Perheen taloudelliset resurssit olivat suurin yksittäinen tekijä, joka määritti nuorten osallistumista urheiluseuratoimintaan. E -urheilu on nouseva tutkimusaihe myös urheilututkimuksissa, eikä lajin miehisyys ole jäänyt tutkijoilta huomaamatta. Luokka on määritetty tutkimuksessa vanhempien työtaustan mukaisesti. Tutkimukseen osallistuneet miehet raportoivat saavansa huomattavasti enemmän kehuja miespelaajilta ja naiset naispelaajilta peliensä aikana. DOI: 10.1177/1012690218764626. LÄHDE: Andersen, Patrik Lie & Bakken, Anders (2018). Ylempien toimihenkilöiden lapsista 30 prosenttia kun taas 18 prosenttia kouluttamattomien työntekijöiden lapsista osallistui urheiluseuratoimintaan. Tutkijat kuitenkin huomioivat, että tarvittaisiin lisätutkimusta tarkastelemaan nuorten luokkaerojen yhteyttä erityyppisten urheilumuotojen harrastamiseen, koska myös aikuisten kohdalla erilaisiin liikkumismuotoihin investoimisen on huomattu olevan luokkasidonnaista. Tutkimuksen aineistona on laaja kyselytutkimus (N = 10 531), jossa tutkittiin 16–18-vuotiaiden nuorten elämää Oslossa, jossa tutkijoiden mukaan on urheiluseuroja yksi tuhatta asukasta kohden. Journal of Sport and Social Issues, 42 (4), 295–311. Nuorista 26 prosenttia otti osaa urheiluseuratoimintaan ainakin kerran viikossa. Negatiivisen kommentoinnin kohdalla ei ollut tilas tollisesti merkittävää eroa. Tutkijat kehottavat tutkimuksen johtopäätöksissä tarkkailemaan myös e-urheilun virtuaalisia tiloja ja varmistamaan, että kaikilla pelaajilla on yhtäläinen mahdollisuus kokea turvallisuudentunnetta myös niissä. ANNA-LIISA OJALA, FT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: ojala.annaliisa@gmail.com. Vastaajista 62 prosenttia kuului kahteen ylempään sosiaaliluokkaan ja loput luokkiin, joissa vanhemmat tekivät esimerkiksi suorittavaa työtä tai olivat työttöminä. Samalla yksityisissä tiloissa ja verkossa tapahtuvat pelitapahtumat asettavat tutkijoille haasteen e-urheilukäytäntöjen tutkimiselle. Maahanmuuttajataustaisuus osui tutkimuksessa mieluummin alempiin kuin ylempiin sosiaaliluokkiin. Kulttuuriset resurssit (esimerkiksi vanhempien koulutustai kulttuurinen tausta) selittivät vain vähäisesti osallistumisessa ilmeneviä luokkaeroja. Social classdifferences in youth’ participation in organized sports: What are the mechanisms. Kaikissa kategorioinneissa pojat olivat aktiivisempia osallistujia kuin tytöt, ja nuoremmat aktiivisempia kuin vanhemmat ikäluokat. 70 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Naiset saavat positiivista palautetta mutta myös seksuaalisväritteistä kommentointia miehiä enemmän e-urheilussa joiden tekemien havaintojen mukaan suurin osa (yli 94 %) kommentoinnista ei sisältänyt seksuaalisviritteistä sisältöä pelitapahtumien aikana, mutta naispelaajat saivat kuitenkin kymmenen kertaa enemmän seksuaalisväritteistä kommentointia osakseen, kuin miespelaajat. Samalla kuitenkin naispelaajat saivat yli kolme kertaa enemmän myös positiivista kommentointia toiminnastaan kuin miespelaajat. (2018). International Review for the Sociology of Sport, Preprint, 1–17. Omar Ruvalcaba kumppaneineen tarkasteli tutkimuksessaan sukupuolieroja harrasteverkkopelaajien kokemuksissa. LÄHDE: Ruvalcaba, Omar; Shulze, Jeffrey; Kim, Angela; Berzenski, Sara R. TutkiTaloudelliset resurssit ovat keskeisin organisoituun urheiluun osallistumista selittävä tekijä oslolaisnuorilla N orjalaiset tutkijat Patrik Lie Andersen ja Anders Bakken tarkastelevat tutkimuksessaan, määrittääkö sosiaalinen luokka nuoruudessa urheiluseuratoimintaan osal listumista, ja mikä näitä eroja aiheuttaa
Näiden oppilaiden viikoittainen koululiikuntamäärä nostettiin 60 minuutista 200 minuuttiin. Tytöillä vastaavia yhteyksiä ei haivattu, mutta tutkijat pohtivat mahdollisten korkeampien lähtöpisteiden vaikuttaneen siihen, ettei yhteyksiä löytynyt. Oppilaiden akateemista menestymistä verrattiin peruskoulun viimeisellä luokalla. Lisäksi pallopelit aikaansaavat enemmän liikettä. Aiemmat tutkimukset ovat pääosin havainneet lyhytkestoisen liikunnan lisäyksen vaikuttaneen oppilaiden akateemiseen menestykseen, mutta Cösterin tutkimus osoittaa, että koululiikunnalla on myös pitkäkestoinen yhteys oppilaiden koulumenestykseen pojilla. E., & Karlsson, M.K. Tulokset osoittavat, että liikuntatunneilla nuoremmat oppilaat ja pojat ovat aktiivisempia kuin vanhemmat oppilaat ja tytöt. (2018). Cöster (2018) kollegoineen rekrytoi yhteensä 304 (tyttöjä 45 %, poikia 55 %) 6–8-vuotiasta koululaista vuosina 1998–2002. K oululiikunta tuo aktiivisuutta koulupäivään ja tauottaa oppilaiden passiivista aikaa. (2018). Näin ollen myös rauhallisemmille ja matalatehoisimmille liikuntamuodoille on oma tärkeä paikkansa koululiikunnassa. LÄHDE: Cöster, M. LÄHDE: Tanaka, C., Tanaka., M., & Tanaka, S. Nuoremmilla oppilailla aktiivinen aika on korkeampi ja passiivinen aika matalampi kuin vanhemmilla oppilailla. Liikunnanopettaja kirjasi lisäksi liikuntatunnin aiheen. Tämän lisäksi Koululiikunnan lisääminen parantaa oppimistuloksia F yysisen aktiivisuuden on havaittu olevan yhteydessä parantuneeseen havainnontekoon ja keskittymiseen sekä aivojen kehittymiseen. Tanaka (2018) kollegoineen halusi selvittää, miten aktiivisia tai passiivisia oppilaat ovat ja miten erityyppiset aktiviteetit tuottavat eri tehoista aktiivisuutta liikuntatunneilla. Acta Paediatrica 107 (6), 1083–1087.. E., Fritz, J., Rosengren, B. Objectively evaluated physical activity and sedentary time in primary school children by gender, grade and types of physical education lessons. Voimistelutunneilla oli enemmän passiivista aikaa ja vähemmän VPA aikaa (vigorous physical activity) kuin muilla tunneilla. 71 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a Teksti: KASPER SALIN Liikuntatunneilla aktiivisuustaso vaihtelee eri liikuntamuodoissa havaittiin, että pallopelejä sisältävät tunnit olivat aktiivisempia kuin yleisurheilutunnit ja voimistelutunnit. Mittarina käytettiin kiihtyvyysanturia (Active Style Pro HJA-350IT). Oppilaiden keski-ikä oli 9,2 vuotta (kh 1,5 vuotta). Aktiivinen aika (MVPA=moderate to vigorousphysicalactivity) ja passiivinen aikamitattiin liikuntatunnilla japanilaisilla tytöillä (n=221) ja pojilla (n=181). Extended physical education in children aged 6–15 years was associated with improved academic achievement in boys. Yhteensä mukana oli 16 oppiaineen arvosanat. Viikoittaisen koululiikunnan määrän lisäys oli yhteydessä parempaa akateemiseen menestymiseen pojilla. Oppilaita verrattiin samanikäisiin muihin koululaisiin (N=73 885 oppilasta, 49 % tyttöjä, 51% poikia), joilla koululiikunnan määrä säilyi 60 minuutissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että koululiikunnalla on monenlaisia tavoitteita, eikä maksimaalisen liikkeen aikaansaaminen ole ainoa tärkeä tavoite. Analyyseissa tuntien aiheet jaettiin kolmeen ryhmään; yleisurheilu, voimistelu ja pallopelit. Pojat olivat merkittävästi aktiivisempia kuin tytöt (enemmän MVPA aikaa). BMC Public Health 18: 948
KASPER SALIN, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.salin@jyu.fi. Pelaajat (n=36, 15 %), jotka olivat koripallon ohella harjoitelleet jotakin muuta urheilulajia luokiteltiin monilajiharrastajiksi ja näitä verrattiin pelaajiin (n=201, 85 %), jotka olivat keskittyneet ainoastaan koripalloon. The effects of playing multiple high school sports on national basketball association players’ propensity for injury and athletic performance. 72,8 %, p<.001) ja heillä oli huomattavasti pienempi loukkaantumisprosentti (25 % vs. 43 %, p=.03). LÄHDE: Rugg, C., Kadoor, A., Feeley, B. Tulosten perusteella voidaan vetää johtopäätös, että monilajisilla koripalloilijoilla on edessään tehokkaampi ja terveempi ura, mikäli mittareina pidetään pelattujen pelien prosenttiosuutta, loukkaantumisriskiä ja uran pituutta verrattaessa vain yhden lajin harrastajiin. 72 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Monilajisuus tukee menestyksekästä ammattilaisuraa U rheilijat, jotka erikoistuvat varhaisessa ikävaiheessa voivat kokea esimerkiksi burnoutia ja liian yksipuolisen harjoittelun tuomia loukkaantumisia. T., & Pandya, N. Monilajiryhmä pelaajilla oli merkittävästi korkeampi prosentti NBA peleihin osallistumisessa (78,4 % vs. K. The American Journal of Sports Medicine 46(2), 402–408. 81,1 %, p=.03). Rugg (2018) kollegoineen halusi selvittää ammattilaiskoripalloilijoiden taustoja heidän urheiluhistoriastaan. Yhteensä 237 NBA:n ensimmäisellä kierroksella varattua (2008–2015) koripalloilijaa otetiin mukaan tutkimukseen. (2018). Lisäksi monilajiryhmän urheilijat olivat todennäköisimmin vielä aktiivisia pelaajia (94,0 % vs. Jokaisesta pelaajasta kerättiin seuraavat tiedot; osallistuminen urheiluun yläkoulun ja lukion aikana, NBA:ssa koetut (isot) loukkaantumiset, NBA:ssa pelattujen pelien prosenttiosuus, ja pelaajan sen hetkinen status pelaajana (aktiivinen/lopettanut)
Tutkimuksessa haastateltiin kuutta kokenutta mies valmentajaa ja nauhoitettiin heidän puoliaikapu heensa kolmessa ottelussa kauden aikana. Yksi valmentaja piti puoliaikapuhetta uhkapelaamisena, jonka seurauksista ei ole varmuutta ja kaksi muuta valmentajaa uskoivat pystyvänsä vaikuttamaan ken tän laidalta huutamalla enemmän kuin puoliaika puheessaan. Tutkijat yllättyivät puoliaikapuheiden sisältöjen yhdenmukaisuudesta. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a V almentajien puoliaikapuheista ei yleensä hiiskuta julkisesti, mutta niiden odotetaan spektaakkelimaisesti inspiroivan pelaa jia ja lisäävän heidän yritystään kentällä. Valmentajat ilmaisivat epäilevänsä puoliaikapu heiden vaikutusta suorituksen parantamiseen. 72 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Onko puoliaikapuhe pelkkää puppua. Sanoista tekoihin on kuitenkin pitkä matka. Kannustuksen ja positiivisten kommenttien puute oli ilmeinen sekä nauhoitusten, että haas tatteluiden perusteella. Avugos tutkimusryhmineen selvitti valmentajien jalkapallootteluiden puoliaikapuheen merkitystä. Avugos tutkimusryhmineen pohtikin miksi val mentajat sitten pitävät puoliaikapuheita, jos niillä ei ole vaikutusta. Valmentajilla ei ollut aitoja rutiineja tai formaat tia puoliaikapuheille. He kertoivat miettivänsä etukäteen mitä sanovat, mutta usein järjestävänsä ajatuksensa uudelleen sillä hetkellä, kun menevät pukuhuoneeseen.Tutkijat pitävätkin hyvin toden näköisenä, että valmentajat spontaanisesti ilmaisivat omat tunteensa puoliaikapuheessaan eivätkä toimi neet etukäteen suunnitellun sisällön perusteella. Puheet koostuivat pääasiassa taktisista ja teknisistä neuvoista sekä pelaajien toi minnan kritisoimisesta puoliaikatuloksesta riippu matta. He uskoivat, että puoliaikapuhe on normi, josta valmentajat pitävät kiinni sen vaikutuk sesta riippumatta. Toisaalta valmentajat kuitenkin ilmaisivat uskovan sa, että tunteet tarttuvat ja että he voivat vaikuttaa pelaajien motivaatioon inspiroimalla heitä ja piristä mällä heitä.. He saattavat myös pelätä, että he eivät ole tehneet kaikkeaan välttääkseen joukkueen huonon suoriutumisen, jos he eivät pidä puoliaika puhetta. Valmentajat uskoivat, että pelaajien soimaaminen ja komentaminen johtaa ke hitykseen stressin ja vastoinkäymisten sietämisessä
An intimate glance into “The Holiest of Holies”: An exploratory study of the half-time talk. Tutkijat totesivat, että ääneen lausuminen on var teenotettava metodi ajatusten, stressin ja stressin hallinnan tutkimiseen ja antaa hyödyllistä tietoa valmentajille yksittäisen urheilijan tavasta reagoida stressiin. International Journal of Sport and Exercise Psychology, DOI: 10.1080/1612197X.2018.1511624 Mikä tennispelaajia stressaa. (2018). Kun naispelaajat kokivat suori tukseen liittyviä stressitekijöitä enemmän harjoi tustilanteessa ja ulkoisia ja fyysisiä stressitekijöitä enemmän kilpailutilanteissa, kokivat miespelaajat suoritukseen liittyviä stressitekijöitä enemmän kil pailutilanteissa ja ulkoisia ja fyysisiä stressitekijöitä enemmän harjoitustilanteissa. He myös uskovat, että valmentajat tarvitsevat tietoa siitä millaisia strategi oita käyttämällä he pystyvät positiivisesti vaikutta maan haastatteluissakin esiin nousseeseen joukku een tunneilmapiiriin. Swettenham ja tutkimusryhmä tutkivat stres siä ja sen hallintakeinoja harjoitus ja kilpailutilan teessa tenniksessä. Pelaajia oli ohjeistettu suori tuksen aikana pisteiden välissä lausumaan ääneen ajatuksensa selittelemättä niitä. Urheilijoilla onkin tapana reagoida tiettyihin stressitekijöihin tie tyin stressin hallintakeinoin. Fyysisiä stressite kijöitä kohdatessaan naiset ja miehet turvautuivat kuitenkin eri hallintakeinoihin. Tulokset osoittivat, että suurin osa stressitekijöistä niin naisilla kuin miehillä liittyi suoritukseen. Lisäksi voittaja ja tulokset julkaistiin joukkueen sosiaalisessa mediassa. Naispelaajat tur vautuvat useammin tunteisiin perustuviin stressin hallintakeinoihin ja miespelaajat puolestaan vält telyyn perustuviin stressin hallintakeinoihin. E. okainen urheilija kokee stressiä ja pyrkii löytä mään tapoja sen käsittelyyn. Mie lenkiintoista kuitenkin oli, että stressitekijät olivat päinvastaiset nais ja miespelaajilla harjoitus ja kilpailutilanteissa. Lisäksi tutkijat olivat kiinnostu neita sukupuolten välisistä eroista stressitekijöissä ja niiden hallinnassa. DOI: 10.1080/1612197X.2018.1511622. Myös osallistujien kilpailuahdistusta mitattiin ennen jokaista tutkimus kertaa. Yllät tävä havainto oli, että kilpailutilanteessa välttelyyn perustuvat stressin hallintakeinot olivat yhteydessä itseluottamuksen stressitekijöihin viitaten siihen, että pelaajat, jotka käyttävät välttelyyn perustuvaa käsittelykeinoa kokevat vähemmän itseluottamuk seen liittyvää stressiä. Heidän heikompaan käteensä (oikea kätisillä vasempaan ja toisin päin) oli vielä muistutukseksi kirjoitettu ”lausu ääneen”. Tutkijat viittaavatkin aiempiin tutkimuksiin, joissa on havaittu, että naiset ja miehet tulkitsevat saman tilanteen hyvin erilailla. Kilpailuympäristön luomiseksi kilpailu tilanteen voittajalle luvattiin palkinnoksi tennispal lotuubi ja isoimmalla pisteerolla voittaneille pääsy finaalin, jonka voittaja sai 20 punnan lahjakortin Amazon verkkokauppaan. Jokaisella pelaajalla oli mikrofoni ja tutkimuksessa käytettiin ääneen lausumisen (ThinkAloud) protokollaa, jonka avulla pelaajien ajatuksia pystyttiin tutkimaan reaali aikaisesti eikä muistiin perustuen. Swettenham ja tutkimusryhmä havaitsivat, että tenniksessä käytetään useimmiten ongelmaan kes kittyviä stressin hallintakeinoja. Pelaajat totutettiin ääneen lausumisen protokol laan noin puolen tunnin ajan juuri ennen ensim mäistä tapaamista. Tutkija oli sijoittunut pois pelaajan näkyvistä suori tuksen aikana. LÄHDE: Swettenham, L., Eubank, M., Won, D., & Whitehead, A. 73 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Tutkijoiden mukaan tarvitaan lisää vertailevia pitkittäistutkimuksia, joissa selvitetään positiivisen ja negatiivisen puoliaikapuheen vaikutusta pelaajien kehitykseen ja suoritukseen. LÄHDE: Avugos, S., Zach, S., Malca, A. (2018). Kerran harjoitustilanteessa, jos sa he pelasivat 20 minuuttia tiebreak formaatilla kertomatta tuloksia kenellekään ja kerran kilpai lutilanteessa, jossa he pelasivat virallisilla tiebreak säännöillä. D., & Bar-Eli, M. Tutkimukseen osallistui kahdek san nais ja kahdeksan mieskilpapelaajaa. Jokainen pelaaja pelasi omasta joukkueestaan satunnaisesti valittua saman sukupuolen edustajaa vastaan kahdesti. Investigating stress and coping during practice and competition in tennis using thinkaloud. International Journal of Sport and Exercise Psychology
Managing Conflict in Coach-Athlete Relationships. Haastatteluissa nousi esiin, että urheilijat odottivat valmentajien tukevan urheilijoiden motivaatiota ja suoritusta ottamalla huomioon urheilijoiden hen kilökohtaiset tarpeet, kannustamalla urheilijoita kriittiseen ajatteluun ja luomalla ympäristö, jossa urheilijat pystyivät yhtymään valmentajien visioihin. Urheilijat puolestaan mainit sivat selkeiden odotusten ja sääntöjen asettamisen merkityksen. (2018). Näitä olivat esimerkiksi henkilökohtaisen itsetuntemuksen, tahdon tai yhteisesti hyväksyttävän ratkaisun puu te. Urheilijat nostivat myös esiin sosiaaliset normit ja kulttuuriset odotukset, jotka loivat ympäristön, jossa valta jakaantui epätasaisesti ja luottamus ja avoimuus puuttuivat. Wachsmuth, Jowett ja Harwood korostivat, että positiivisessa konfliktien käsittelyssä oleellista on, että sekä valmentajat että urheilijat haluavat osal listua rakentavaan konfliktin käsittelyyn ja osaavat kommunikoida tehokkaasti. Konfliktien jälkeen he pystyivät kehittämään yhdessä lyhyen ja pitkänaika välin sopimuksia, jotka edistivät suoritusta, henkilö kohtaista kehitystä ja valmentajaurheilijasuhdetta. Molemmat osapuolet olivat sitä mieltä, että valmen tajien tulisi tehdä aloite konfliktien ratkaisemiseksi. Konflikteja ilmenee jokaisessa valmentaja urheilija suhteessa, mutta ratkaiseva merkitys on sil lä miten niitä käsitellään. Konfliktien nähtiin tukevan valmentajien ja urheilijoiden henkilökoh taista kehitystä itsetuntemuksen, empatian ja jous tavuuden sekä kommunikaatio ja itsesäätelytaitojen edistämisen avulla. Wachsmuth, Jowett ja Harwood tutkivat urheilija valmentaja konflikteja ja lähestymistapoja konflik tien käsittelyyn. DOI: 10.1037/spy0000129 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com. 74 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Riitoja ja ratkaisuja V almentajaurheilija suhteet ovat tärkeitä urheilijoiden suorituksen, hyvinvoinnin ja kokonaisvaltaisen kehittymisen kannalta. Valmentajien odotettiin myös johtavan urheilijaa läpi konfliktitilanteen hallitsemalla omat tunteensa, auttamalla urheilijaa säätelemään tunteitaan ja ole malla tilanteessa empaattinen. Lisäksi, on tärkeää huomioida henkilökohtaiset erot, ympäristötekijät ja mahdollisen ulkopuolisen tuen tarve. Haastateltavat näkivät konfliktit myös arvokkaina ja rakentavina prosesseina. Tutkimuksessa nousi esiin monta tekijää, jotka estivät toimivan vuoropuhelun ja suhteen rakentu misen valmentajien ja pelaajien välille. Urheilijat ja valmentajat korostivat, että pelkkä vahva työsuhde ei riitä vaan tärkeää on ehkäistä konflikteja ennalta. Sport, Exercise, and Performance Psychology. Avoimen keskustelun käymi nen odotuksista ja rooleista sääntöjä luodessa sekä valmentajan pätevyyden osoittaminen antamalla asiantuntevaa palautetta, valmistautumalla hyvin ja toimimalla roolimallina mainittiin keskeisinä yhteis työtä edesauttavina tekijöinä. Tutkimukseen haastateltiin 11 kil pavalmentajaa ja 11 kilpaurheilijaa. Valmentajat mainitsivat ennaltaehkäisevän sä konflikteja esimerkiksi joukkueen ja kapteeniston huolellisella valinnalla. G. LÄHDE: Wachsmuth, S., Jowett, S., & Harwood, C
Ero kehojen rasvaprosentissa oli myös huima, sillä liikuntaa harrastamattomalla kaksosella oli kehossaan rasvaa. Hän oli myös osallistunut lukuisiinkilpaluihin vuosien aikana. 74 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Teksti: ILKKA HEINONEN Liikunta tehoaa, perimästä huolimatta T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a H yvä fyysinen kunto yhdistyy usein hyvään terveyteen ja pitkään ikään. He olivat 52 vuotiaita. Toinen kaksosista ei puolestaan harrastanut liikuntaa juuri lainkaan, mutta hän raportoi kävelevänsä päivittäin noin 20 minuuttia. Perimän ja liikunnan harrastamisen roolia selvittääkseen Bathgate ja kumppanit tutkivat yhtä identtistä kaksosparia. Tämä johtuu siitä, että perimä vaikuttaa fyysiseen kuntoon ja myös suotuisan perimän omaavat henkilöt voivat olla fyysisesti melko hyvässä kunnossa, vaikka eivät paljon liikuntaa harrastaisikaan. Liikuntaeroista johtuen liikkuvamman kaksosen maksimaalinen hapenottokyky oli 12,4 ml/kg/min suurempi kuin liikuntaa harrastamattoman. Hyvä fyysinen kunto ei kuitenkaan aina johdu pelkästään liikunnan harrastamisesta, vaikka sillä oletettavasti suuri merkitys asiaan onkin. Kaksosista toinen oli tehnyt 30 vuotta määrällisesti ja tehollisesti paljon etupäässä kestävyysharjoittelua, mutta myös voimaharjoittelua
doi: 10.1007/s00421-018-3943-7. Lihaksissa määrällisesti runsaan liikunnan tiedetään lisäävän mitokondrioiden määrää. [Epub ahead of print]. Lihastason muutoksia on saattanut myös tapahtua, mutta niitä ei ole kovin hyvin vielä selvitetty. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikunta ja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku Sähköposti: ilkka.heinonen@utu.fi. Näitä(kin) vaikutuksia varten sopiva määrä olisi harrastaa liikuntaa kaksi tuntia päivässä. Tämän geenin poiskytkeminen nimittäin johti siihen, että hiirten kestävyysjuoksukyky oli normaalia parempi ja ne myös tykkäsivät juosta vapaaehtoisesti juoksupyörissä normaalia enemmän. 2016 Oct;30(10):3413-3423. FASEB J. Myös kaikki verestä ja lihaksista mitatut terveysja kuntomittarit olivat paljon suotuisampia liikkuvalla kaksosella. Mutta kun tämän jakson jälkeen harjoittelua suoritettiin kaksi tuntia päivässä 20 päivän ajan, niin lihaksissa alkoi tapahtua! Mitokondrioiden määristä ja laadusta kertovat markkerit nousivat huomattavasti. Harjoittelu alkoi neljän viikon jaksolla, jossa harjoiteltiin kolme kertaa viikossa. Löydökset olivat sen verran huimia, että olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä maailman johtava liikuntatutkija John Hawley olisi näistä löydöksistä. LÄHDE: Bathgate KE, Bagley JR, Jo E, Talmadge RJ, Tobias IS, Brown LE, Coburn JW, Arevalo JA, Segal NL, Galpin AJ. Hän luultavasti pitäisi niitä erittäin mielenkiintoisina, etenkin jos olet hiiri ja tähtäät seuraaviin olympialaisiin. Tämä parantaa etenkin kestävyyskuntoa, mutta on myös terveydellisesti suotuisaa. Ne ovat tärkeitä käytännössä kaikissa elimistömme kudoksissa, myös luurankolihaksissa. Niiden lihaksissa oli myös normaalia enemmän hiussuonia, eivätkä lihakset väsyneet erilaisissa testeissä. Vakavasti puhuen löydökset ovat toki fysiologisesti kiinnostavia ja auttanevat meitä yhä paremmin ymmärtämään liikkumiseen ja etenkin kestävyyssuorituskykyyn liittyvää biologiaa. Proc Biol Sci. Tällä määrällä ei ollut mitään vaikutusta mitokondrioihin. Eur J Appl Physiol. 75 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 yli kymmenen kiloa enemmän, vaikka lihasmassa oli lähes tismalleen samansuuruinen. 2018 Sep 12;285(1886). Tutkimuksen mukaan harjoitusvolyymi on tärkeä tekijä lihasten laadun, kunnon ja terveyden parantamiseksi. LÄHDE: Okerblom J, Fletes W, Patel HH, Schenk S, Varki A, Breen EC. Mitochondrial adaptations to high-volume exercise training are rapidly reversed after a reduction in training volume in human skeletal muscle. Ihminen on luotu liikkumaan I hmisen kehityshistoriassa kyky kestävyystyyppiseen liikkumiseen on ollut avainasemassa lajimme menestykseen maapallolla. Tämä geeni vaikuttaa energiametaboliassa ja sillä toden totta on melkoisia vaikutuksia. Vaikka siis perimä määrittäisikin tiettyä kuntotai terveystasoa, niin tämän(kin) tutkimuksen mukaan liikunnalla voi vaikuttaa siihen, millaiseksi omat terveysriskit realisoituvat. Muscle health and performance in monozygotic twins with 30 years of discordant exercise habits. Lihasten voimalaitosten eli mitokondrioiden energiantuottokyky oli myös huippuluokkaa. Human-like Cmah inactivation in mice increases running endurance and decreases muscle fatigability: implications for human evolution. LÄHDE: Granata C, Oliveira RS, Little JP, Renner K, Bishop DJ. Sen sijaan kun tämä harjoittelu lopetettiin ja harjoittelua suoritettiin vain viisi harjoitusta kahden viikon aikana, niin kaikki paitsi sitraattisyntaasi entsyymin aktiivisuus tippui matalalle lähtötasolle. Nyt kuitenkin Okerblom ja hänen kollegat kehittivät hiirimallin, joka matki erään sellaisen geenin (CMAH) puuttumista, minkä tiedetään poistuneen ihmisen perimästä kaksi kolme miljoonaa vuotta sitten. Suomalaisten suositusten mukaan jopa jo pienten lasten olisi hyvä liikkua kolme tuntia päivässä, joten kaksi tuntia aikuiselle ei pitäisi olla temppu eikä mikään. doi: 10.1098/rspb.2018.1656. pii: 20181656. Asiaa on tukenut kahdella jalalla liikkuminen, vahvat pakaralihakset ja vähäinen karvoitus ja hyvä hikoilukyky, mitkä ovat kaikki auttaneet syömisen metsästämisessä kuumilla savanneilla. Aikaisemmassa, toisen tiivistelmän aiheeseen liittyvässä tutkimuksessaan Granata ja kollegat selvittivät kymmen terveen miehen voimin erilaisten liikuntaharjoittelumäärien vaikutusta mitokondrioiden määrään ja laatuun vaikuttaviin tekijöihin. Määrällisesti riittävä liikunta tehoaa, mutta vaikutukset häviävät myös nopeasti M itokondriot ovat solujemme ”voimalaitoksia”, joissa solut muodostavat kemiallista energiaa hapen avulla omaan käyttöönsä. Kolme kertaa viikossa tapahtuva liikkuminen ei vielä paranna lihasten mitokondrioiden määrää ja toimintaa
älykkyys, koulutus ja aivotoimintoja monipuolisesti haastava työ. Kognitiivinen kyvykkyys oli mitattu 360 varusmieheltä varhaisessa aikuisuudessa. Life-Space Mobility in Old Age (LISPE) -projektista tutkimukseen osallistui 157 henkilöä. Tiedonkäsittelyssä tarvittavia toimintoja mitattiin tietokonepohjaisella Cog State-testistöllä. Hyvä kognitiivinen reservikapasiteetti voi toimia puskurina dementoivista sairauksista johtuvia toimintakyvyn heikentymisiä vastaan vanhuudessa. Lisätietoja: Taina Poranen-Clark, taina.poranen-clark@jyu.fi. Elämänkulkututkimus mahdollistaa elämän alkuvaiheen kehitysvaiheiden yhteyksien tarkastelemisen suhteessa vanhuuden toimintakykyyn, Poranen-Clark toteaa. Neuvolakorteista saatu kävelemään oppimisikä oli tiedossa 368 mieheltä ja naiselta, jotka osallistuivat kognitiivisiin testeihin 64 vuoden iässä. Interventioilla, joilla aktivoitaisiin toiminnanohjauksessa tarvittavia tiedonkäsittelytoimintoja, kuten ongelmanratkaisukykyä, työmuistin käyttöä, keskittymiskykyä tai joustavaa ajattelukykyä, voitaisiin mahdollisesti parantaa ikääntyvien henkilöiden toimintakykyä ja liikkumisaktiivisuutta elinpiirissä, Poranen-Clark toteaa. Helsinki Birth Cohort Study -aineistosta tutkimuksessa käytettiin kahta osatutkimusaineistoa. Poranen-Clarkin väitöstutkimus tarjoaa lisää tietoa aivoterveydestä huolehtimisen tärkeydestä. Teos on julkaistu sarjassa JYU Dissertations 14, 78 s., Jyväskylä 2018, ISSN: 2489-9003; 14 ISBN: 978-951-39-7536-4 (PDF). Tutkimusaineistoina käytettiin kahden eri tutkimusprojektin aineistoja. Tähän vaikuttaa mm. Tutkimuksessa liikkumiskykyä mitattiin liikkumisaktiivisuus elinpiirissä mittarilla, joka kuvaa henkilön toteutunutta liikkumista omassa elinpiirissään huomioiden liikkumisen laajuuden, määrän sekä mahdollisen avun tarpeen liikkumiseen. Vastaväittäjänä toimi professori Eija Lönnroos (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Taina Rantanen. Painoihanteet eivät selitä kymmenen vuoden painonmuutosta, mutta painoon liittyvistä käyttäytymisistä säännöllinen syöminen ja laihduttamattomuus ennustavat painonhallinnassa onnistumista. EDI-2 -kysely osoittautui hyväksi työkaluksi ahmintahäiriön (BED) tunnistamiseen nuorilla naisilla. Tätä yhteyttä selitti parempi alaraajojen toimintakyky ja se, että heillä ei ollut vaikeuksia käyttää kulkuneuvoja liikkumiseensa. Kahden vuoden seurannassa nousi esille, että kognitiivinen toiminnanohjaus on voimakkaampi ennustaja liikkumisaktiivisuudelle elinpiirissä kuin toisin päin, Poranen-Clark lisää. Painoon liittyvät ihanteet, käyttäytymiset ja pitkän aikavälin terveys nuorilla aikuisilla TtM Ulla Kärkkäisen lääketieteen väitöskirja ”Painoon liittyvät ihanteet, käyttäytymiset ja pitkän aikavälin terveys nuorilla aikuisilla” tarkastettiin 20.10.2018 Helsingin yliopistossa. Varhaisempi kävelemään oppiminen ja paremmat älylliset taidot nuoruudessa saattavat vaikuttaa myönteisesti henkilön toimintakykyyn vanhuudessa. Painoon liittyvät ihanteet ja käyttäytymiset eivät vaikuta ainoastaan nuorten aikuisten painonmuutokseen vaan myös heidän fyysiseen ja psyykkiseen terveyteensä pitkällä aikavälillä. Erityisesti ikääntyvien henkilöiden toimintakykyä ja liikkumisaktiivisuutta voitaisiin parantaa aktivoimalla kognitiivista suorituskykyä. Pysyvä linkki väitöskirjaan: https://jyx. Aivojen rakenteellinen ja toiminnallinen reservikapasiteetti karttuu koko elämän ajan. Painoihanteet eivät vaikuttaneet tulevaan painonmuutokseen, vaikka valtaosa nuorista naisista ja melkein puolet nuorista miehistä oli tyytymättömiä painoonsa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia painoon liittyvien ihanteiden, käytT U T K IT T U A V ä i t ö k s e t täytymisten, painonmuutoksen ja terveyden välisiä yhteyksiä nuorilla aikuisilla kymmenen vuoden aikana. Heidän fyysistä suorituskykyään arvioitiin Short Form 36 -kyselyllä kahdesti keskimäärin 61 vuoden sekä 71 vuoden iässä. Vastaväittäjänä toimi dosentti Susanna Lehtinen-Jacks (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Jaakko Kaprio. Tutkimustulokset osoittivat, että henkilöillä, joilla oli parempi kognitiivinen toiminnanohjaus, oli myös laajempi liikkumisaktiivisuus elinpiirissä. Nuoren aikuisiän aikana normaalipainon säilyttäminen on haasteellista valtaosalle. Yhteensä yli 5000 nuorta naista ja miestä valittiin mukaan tutkimukseen väestöpohjaisesta FinnTwin16 -kohortista kun tutkittavat olivat 24ja 34-vuotiaita. Vain kaksi tekijää ennusti onnistunutta painonhallintaa sekä naisilla että miehillä: Säännöllinen syöminen ja laihduttamattomuus. Tavoitteena oli tutkia kuinka epäsuhta painoihanteiden ja todellisen painon välillä vaikuttaa kymmenen vuoden painonmuutokseen, mitkä tekijät ovat yhteydessä pitkäaikaiseen onnistuneeseen painonhallintaan, häiriintyneen syömiskäyttäytymisen mahdolliset pitkäaikaisseuraamukset nuorten aikuisten fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen ja onko Eating Disorder Inventory-2 -kysely (EDI-2) toimiva instrumentti ahmintahäiriötä sairastavien seulonnassa nuorilla naisilla. 76 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Liikkumiskyky edellyttää fyysisen toimintakyvyn lisäksi myös tiedonkäsittelyä TtM Taina Poranen-Clarkin gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja ”Relationship between cognitiveperformance and mobilityoverthe life course” tarkastettiin 19.10.2018 Jyväskylän yliopistossa. Kaiken kaikkiaan nuoret aikuiset lihoivat kymmennessä vuodessa ja vain neljäsosa nuorista aikuisista onnistui painonhallinnassa. Poranen-Clark tutki väitöskirjassaan myös varhaislapsuuden ja varhaisen aikuisuuden yhteyksiä vanhuuden toimintakykyyn. Painoon liittyvät ihanteet ja käyttäytymiset olivat merkittävästi yhteydessä nuorten aikuisten pitkäaikseen painonmuutokseen sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. jyu.fi/bitstream/handle/ 123456789/ 59671/978-951-397536-4.pdf?sequence = 1&is Allo wed =y ISBN: 978-951-39-7536-4. Häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä oli kauaskantoisia seuraamuksia terveyteen, erityisesti se ennusti psyykkistä kuormittuneisuutta. Häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä on kauaskantoisia seuraamuksia
Teknologian käytön eettisyyden tai epäeettisyyden kussakin tilanteessa määrittelee muistisairaan ihmisen tarve, motivaatio, kokemus laitteesta, aikaisemman elämän kokemukset saman tyyppisistä tilanteista, persoona ja myös sairauden vaihe, Riikonen sanoo. Toisaalta tekno logialla voi olla myös negatiivisia vai kutuksia, jos se häiritsee tai leimaa käyt täjäänsä. Vastaväittäjänä toimi dosentti Päivi Topo (Ikäinstituutti, Helsinki) ja kustoksena professori Taina Rantanen. Lisätietoja: Ulla Kärkkäinen ulla.karkkainen@helsinki.fi. Yhdistämällä sosiaalinen tuki ja teknologia voidaan vahvistaa muistisairaan ihmisen arvokkuutta ja tukea läheisten jaksamista. Riikosen tutkimuksen mukaan oikein käytettynä teknologiset apuvälineet tukevat muistisairaan ihmisen arkea. Pysyvä linkki väitöskirjaan: htp://urn.f/ URN:ISBN:978-951-39-7568-5 LIITY JÄSENEKSI www. Tällä hetkellä yhteiskunnassamme on iso ryhmä muistisairaita ihmisiä, joiden liikkumista rajoitetaan toistuvasti. Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä kokemuksia teknologian käyttöönotosta ja vaikutuksista heidän arkeensa. Lisäksi yksinäisyys altistaa myös kodin vangiksi jäämiselle. Tutkimus toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla. Jos kotona asuvilta muistisairailta ihmisiltä puuttuu sosiaalinen verkosto, he eristäytyvät ja syrjäytyvät. Toisessa aineiston keruuvaiheessa teknologinen väline oli GPS-kello. Lisätietoja: Merja Riikonen, merkku.riikonen@gmail.com. Oikein käytettynä teknologia tukee muistisairaan ihmisen arkea, säilyttää muistisairaan arvokkuuden kokemusta, parantaa läheisen jaksamista eikä häiritse muistisairaan ihmisen arkea. Ensimmäinen vaihe toteutettiin vuosina 2004–2007 ja kohderyhmänä olivat 25 muistisairautta sairastavaa kotona yksin tai omaishoitajansa kanssa asuvaa henkilöä sekä heidän 25 läheistään. 77 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä naisilla että miehillä ja EDI-2 on toimiva työkalu nuorten naisten ahmintahäiriön seulonnassa. lts.fi. Tutkimuksessa käytettiin etnografista näkökulmaa haastattelemalla ja havainnoimalla muistisairaita ihmisiä ja heidän läheisiään teknologisten apuvälineiden käyttötilanteissa. Yhteensä tutkimukseen osallistui 90 henkilöä. Toinen keruuvaihe toteutettiin vuosina 2012–2014, jolloin 20 muistisairasta ihmistä ja 20 heidän läheistään osallistui tutkimukseen. URN:ISBN:978-951-51-4579-6 http://hdl.handle.net/10138/246100 Teknologiset apuvälineet parantavat muistisairaan arkea oikein käytettynä FM Merja Riikosen gerontologian ja kansanterveyden väitöskirja ”Muistisairaan ihmisen kokemukset teknologiasta osana arkea – turvaa vai tunkeilevuutta” tarkastettiin 26.10.2018 Jyväskylän yliopistossa. Koteihin vietiin yhteensä 29 erilaista laitetta. Teos on julkaistu sarjassa JYU Dissertations 24, 87 s., Jyväskylä 2018, ISSN: 2489-9003, ISBN: 978-951-39-7568-5 (PDF). Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa. Erityisenä tarkastelun kohteena olivat teknologiaan liittyvät tarpeet, koetut hyödyt ja haitat sekä eettiset haasteet. Teknologisilla ratkaisuilla voidaan turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta lisätä, koska se mahdollistaa itsenäisen liikkumisen turvallisesti, Riikonen sanoo
Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun arviointipaneeli: Olli J. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet. LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä 14.11.2018. Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 55 abstraktia. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Heinonen, Paavo Nurmi -keskus, Turku Jari Parkkari, Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituuttisäätiö Kai Savonen, Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Tiina Nylander, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka Raija Korpelainen, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka Arja Uusitalo, Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Juha Peltonen, Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Maarit Valtonen, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä Finalistikäsikirjoitusten arvioitsijat: Professori Ari Heinonen, Jyväskylän yliopisto Professori Juhani Knuuti, Turun yliopisto Tutkimusprofessori Tiina Laatikainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 78 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 Vuoden 2018 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä Liikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Arviointien perusteella neljä parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen finaaliraati
Kaikki fyysistä aktiivisuutta ja toimintakykyä mittaavat muuttujat korreloivat terveyden lukutaidon kanssa: itseraportoidun fyysisen aktiivisuuden korrelaatiokerroin oli 0,212 (p < 0,001), SPPB:n 0,235 (p < 0,001) ja liik kumisaktiivisuuden elinpiirissä 0,236 (p < 0,001). Pistemäärä voidaan jakaa neljään tasoon: riittämättömään (0–25 pistettä), ongelmalliseen ( > 25–33 pistettä), riittävään ( > 33–42) ja erinomaiseen ( > 42–50) terveyden lukutaitoon. MENETELMÄT: Terveyden lukutaitoa mitattiin European Health Literacy Survey Questionnaire mittarin lyhennetyllä versiolla (HLSEUQ16). Painoindeksin (BMI) ohella vyötärön ja pituuden suhde (waisttoheight ratio, WHtR) kuvastaa lasten ja nuorten lihavuutta ja siihen liitty viä terveyshaittoja. siviilisää tyä, asumismuotoa, koulutustasoa ja koettua taloudellista tilannetta. Heikko terveyden lukutaito voi olla iäkkään henkilön hyvinvointia ja aktiivisena vanhenemista uhkaava riskitekijä. Keskimääräisesti ja runsaasti TV:tä katsovilla nuorilla oli myös suurempi riski kuulua ylimpään WHtRtertiiliin (vakioidut OR 1,27 [1,12–1,44] ja OR 1,48 [1,29–1,69]) kuin vähän TV:tä katsovilla nuorilla. Nuoret jaettiin sekä viikoittaisen TV:n katselun että tietokoneen käytön perusteella kolmeen yhtä suureen luokkaan (vähän, keskimääräisesti ja run saasti TV:tä katsovat/tietokonetta käyttävät). MENETELMÄT: Poikkileikkaustutki muksen aineisto koostui 10228:sta Hyvin vointi Teiniiässä (FinHIT) tutkimukseen osallistuneesta 8–14vuotiaasta nuoresta. Analyyseissa taustamuuttujina käytettiin mm. Verrattuna vähän TV:tä katsoviin nuoriin keskimääräisesti (OR [95 % CI] 1,30 [1,11–1,52]) ja runsaasti (OR 1,57 [1,34–1,83]) TV:tä katsovilla nuorilla oli suurempi riski ylipainoon, kun analyysit vakioitiin iällä, sukupuolella, äidinkielellä, unen määrällä, liikunnalla ja tietokoneen käytöllä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Runsas TV:n katselu ja tietokoneen käyttö ovat yhteydessä suo malaisten nuorten ylipainoon ja keskivar talolihavuuteen. Jatkossa on tärkeää tarkastella tarkemmin terveyden lukutaidon yhteyttä myös mm. huonompaan terveydentilaan ja suurempaan terveyspal veluiden käyttöön. TULOKSET: Runsaasti TV:tä katsovien osuus oli 31 % alipainoisten, 35 % normaali painoisten ja 46 % ylipainoisten ryhmässä ja paljon tietokonetta käyttävien osuus vastaa vasti 29 %, 34 % ja 43 %. BMI ja WHtR laskettiin mitatun painon, pituu den ja vyötärönympäryksen perusteel la. Vastauksista laskettiin piste määrä, jonka vaihteluväli on 0–50 pistettä, ja jossa suuremmat arvot tarkoittavat parempaa terveyden lukutaitoa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset antavat viitteitä siitä, että suomalaisten ikäihmisten terveyden lukutaidon tasossa on vaihtelua. Fyysistä aktiivisuut ta ja toimintakykyä arvioitiin tutkittavien itseraportoimalla fyysisellä aktiivisuudella (Grimby scale), alaraajojen toimintakykyä mittaavalla testillä (Short Physical Perfor mance Battery, SPPB) ja liikkumisaktiivi suudella elinpiirissä. Ruutu aika näyttää olevan yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen, mutta tutkimustulokset liikun nan vaikutuksesta tähän yhteyteen lapsilla ja nuorilla ovat ristiriitaisia. Terveyden lukutaidon yhteyttä taustamuuttujiin arvioitiin khiin neliö testillä ja fyysiseen aktiivisuuteen ja toimintakykyyn Spearmanin korrelaatioker toimella. 9 tuntia vapaaajan liikuntaa viikossa). 79 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 Nuorten runsas TV:n katselu on yhteydessä ylipainoon liikuntaaktiivisuudesta riippumatta: Hyvinvointi Teini-iässä (Fin-HIT) -tutkimus ENGBERG E, FIGUEIREDO R, ROUNGE T, WEIDERPASS E, VILJAKAINEN H TAUSTA: Lasten ja nuorten ylipaino on viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt huolestuttavasti myös Suomessa. Yhteisvaikutuksia havaittiin liikunnan ja TV:n katselun välillä sekä lii kunnan ja tietokoneen käytön välillä molem pien lihavuuspäämuuttujien suhteen. Osallistujat, joilla terveyden lukutaito oli hyvä, olivat fyysisesti aktiivisempia, heidän liikkumisaktiivisuus elinpiirissä oli suurem paa ja heillä oli parempi alaraajojen suori tuskyky. Heikon terveyden lukutaidon on todettu olevan yhteydessä mm. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella 75vuotiaiden suomalaisten terveyden lukutaitoa ja sen yhteyttä heidän fyysiseen aktiivisuuteen ja toimintakykyyn. Nuorten vapaaajan passiiviseen tietokoneen käyttöön ja TV:n katseluun käytettyä aikaa sekä liikuntaaktiivisuutta kysyttiin sähköi sellä kyse lylomakkeella. Terveyden lukutaidon pistemäärän keskiarvo oli 35,05 ja osallistujista 5 %:lla oli riittämätön, 32 %:lla ongelmallinen, 51 %:lla riittävä ja 12 %:lla erinomainen tervey den lukutaito.Taustamuuttujista ainoastaan parempi koettu taloudellinen tilanne oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pa rempaan terveyden lukutaitoon (p = 0,008). TULOKSET: Analyyseissa mukana oli vat tiedot 292 osallistujasta, joista 57 % oli naisia. Kui tenkin runsaasti TV:tä katsovilla nuorilla oli suurentunut riski ylipainoon ja suurentunut riski kuulua ylimpään WHtRtertiiliin kaikis sa liikuntaaktiivisuusluokissa. 5 tuntia, 6–8 tuntia ja . Ruu tuajan vähentäminen saattaisi vähentää huolestuttavaa lasten ja nuorten ylipainon li sääntymistä ja siihen liittyviä kauaskantoisia terveyshaittoja. Iäkkäiden ihmisten terveyden lukutaidon yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja toimintakykyyn ERONEN J, RANTANEN T TAUSTA: Terveyden lukutaidolla tarkoi tetaan henkilön kykyä löytää, ymmärtää ja hyödyntää terveyteen liittyvää tietoa. Analyysit tehtiin kaikille tutkittaville sekä toistettiin erikseen kolmessa liikuntaaktiivisuusluo kassa ( . Tulosten perusteella voidaan tunnistaa niitä vanhuk sia, joilla heikko terveyden lukutaito lisää sairauksien ja toiminnanvajausten riskiä ja pohtia sitä, voisiko terveyden lukutaitoon vaikuttava interventio edistää heidän hyvin vointia ja osallisuutta.. Aikaisem mat tutkimukset ovat osoittaneet, että noin puolella eurooppalaisista aikuisista tervey den lukutaito on heikko ja että vanhemmissa ikäryhmissä terveyden lukutaito on nuoria huonompi. objektiivi sesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen ja muuhun terveyskäyttäytymiseen. Liikunta saattaa vaikuttaa ruutuajan ja lihavuuden väliseen yhteyteen, mutta runsas TV:n katselu näyttää lisäävän ylipainon ja keskivartalolihavuuden riskiä liikuntaaktiivisuudesta riippumatta. Nuoret jaettiin BMIluokkiin ikäkohtaisen ISOBMIluokituksen mukaisesti (alipainoi nen, normaalipainoinen, ylipainoinen) ja WHtRtertiileihin. Referenssiryhmät multin omiaalisissa logistisissa regressioanalyyseissa olivat normaalipainoiset ja keskimmäiseen WHtRtertiiliin kuuluvat nuoret. Tutkimme suomalaisten nuorten vapaaajan TV:n katselun ja tietokoneen käytön yhteyk siä BMI:hin ja WHtR:ään, sekä liikuntaaktii visuuden vaikutusta näihin yhteyksiin. Ruutuajan yhteyksiä WHtR:ään on kuitenkin tutkittu vain vähän. Verrat tuna vähän tietokonetta käyttäviin nuoriin runsaasti tietokonetta käyttävillä nuorilla oli suurempi riski ylipainoon (vakioitu OR 1,42 [1,21–1,67]) ja suurempi riski kuulua ylimpään WHtRtertiiliin (vakioitu OR 1,29 [1,13–1,49]). Se kertoo esimerkiksi siitä, kuinka helppoa henkilön on löytää tietoa itseään koskevien sairauksien hoidosta, ymmärtää lääkärin antamia ohjeita ja arvioida mediassa olevien terveysväittämien luotettavuutta
Sen sijaan viikoittaisten päänsärkypäivien luku määrä väheni harjoitteluryhmäläisillä lähes puoleen ja niitä oli intervention päättyessä 2,5, kun vastaavasti plasebona TENShoitoa saaneen verrokkiryhmän päänsärkypäivien useus oli 3,0, ja ryhmien välinen ero oli tilas tollisesti merkitsevä (p < 0,01). V ?O 2peak oli käänteisesti yhteydessä maksimaaliseen suorituskykyyn suhteutettuun METarvoon kaikissa liikun tatehtävissä ( . Lisäksi lapsia pyydettiin juoksemaan 400 metriä juoksuradalla itse valitulla nopeudel la. MENETELMÄT: Tutkittavia pyydettiin pitämään neljän viikon ajan päänsärkypäivä kirjaa 12 ja 24 kuukauden seurantapisteessä. = 0,398; 0,696, p < 0,005) lukuun ottamatta omaan tahtiin kentän ym päri kävelyä ja juoksua. Päänsäryn kestossa ryhmien väli nen ero kasvoi 12 kuukauden aikana ja vähe ni 24 kuukauden kohdalla, ei kuitenkaan tilastollisesti merkitsevästi. Lepoenergiankulutus mitattiin 30 minuutin levon aikana ja huippuhapenkulu tus (V ?O 2peak ) maksimaalisen polkupyöräer gometritestin aikana ja kestävyyskunto mää riteltiin V ?O 2peak /lihasmassa (kg). Energian kulutus eri tehtävien aikana muutettiin lepo aineenvaihdunnan kerrannaisiksi (METteh tävä/METlepo) ja analyyseissä käytettiin sekä absoluuttisia METarvoja sekä METarvoja suhteutettuna kuormituskokeessa mitattuun maksimaaliseen suorituskykyyn (METteh tävä/METmaksimi). Terapeuttisen harjoittelun vaikutuksen pysyvyys työikäisten naisten päänsärkyyn – satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen seuranta GARAM S, RINNE M, KUKKONEN-HARJULA K, TOKOLA K, HÄKKINEN A, YLINEN J, NIKANDER R TAUSTA: Terapeuttisen harjoittelun vai kutuksista päänsärkyyn on vähän tutkimus tietoa. Liikemit tarilla kerätty aineisto muutettiin amplitudin keskihajonta muuttujiksi (MAD). Aineisto analysoitiin ikä ja sukupuolivakioiduilla lineaarisella regressioanalyysillä ja kovarianssianalyysillä. 54,3 %; 8 km/h: 100 % vs. 5,6 MET, p = 0,013, d = 1,46) ja por raskävelyn (6,2 vs. Kehon kokonaispai no ja lihasmassa mitattiin InBody 770 lait teella noin 12 tunnin paaston jälkeen. Lisäksi tutkittavat rapor toivat päivittäisten päänsärkykohtausten lukumäärän ja niiden keston. Tutkittavilla esiintyi mig reeniä, jännityspäänsärkyä sekä niskaperäis tä päänsärkyä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin prog ressiivisen niskan alueen kuuden kuukauden harjoitusohjelman intervention tulosten pysy vyyttä päänsäryn voimakkuuden, esiin tymistiheyden ja ajan suhteen 12 ja 24 kuu kauden seurannassa työikäisillä (18–60vuoti ailla) kroonista päänsärkyä sairastavilla naisil la. 4,9 MET, p = 0,013, d = 1,46) aikana keskimmäisen kolmanneksen METarvo oli korkeampi kuin korkeimman kolmanneksen. Päänsäryn useudessa interventiossa saavutettu ryhmien välinen ero säilyi 12 kuukauden seurannassa päänsärkypäivien viikoittaisessa määrässä ollen harjoitteluryhmällä 2,2 (95 % luotta musväli 1,6–2,7) ja verrokkiryhmällä 2,9 (95 % luottamusväli 2,2–3,6). Ruutuhyppelyn (6,9 vs. Vastaavasti verrokkiryhmässä 38 tutkittavaa täytti 12 kk:n ja 37 tutkittavaa 24 kk:n seu rantapäiväkirjat. 37,7 %; 6 km/h: 66,3 % vs. 56,6 %, p < 0,001, d = 2,44) kuin korkeimmassa kolmanneksen olleet lapset. Lap sia pyydettiin kävelemään tai juoksemaan juoksumatolla 4, 6 ja 8 km/h, kävelemään portaita ylös ja alas itse valitulla nopeudella, hyppäämään ruutua sekä kävelemään rataa ympäri omassa tahdissaan 4,5 minuutin ajan. Tässä tutkimuksessa selvitimme kuin ka hyvin liikemittarin ja energiankulutuksen avulla mitattu liikunnan kuormittavuus erot telee liikunnan kuormittavuuden suhteessa kestävyyskuntoon. 80 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 mallakin ryhmällä päänsäryn viikoittaisten päänsärkypäivien lukumäärässä; harjoittelu ryhmällä 1,9 (95 % luottamusväli 1,5–2,4) ja verrokkiryhmällä 2,2 (95 % luottamusväli 1,6–2,8). Päänsäryn voimakkuudessa ei havaittu ryhmien välisen eron muutosta 12 ja 24 kuukauden seurannassa. Maksimimaaliseen suori tuskykyyn suhteutettu METarvo osoitti, että eri aktiviteetit voivat olla hyvin kuormittavia huonokuntoisille lapsilla ja melko kevyitä hyväkuntoisille lapsille. Alimpaan V ?O 2peak arvon kolmanneksen sijoittuneet lapset suo rittivat tehtävät korkeammalla suhteellisella osuudella maksimaalisesta suorituskyvystä kaikissa juoksumattonopeuksissa (4 km/h: 43,7 % vs. Seurantaa edeltäneessä kuuden kuukauden interventiossa pään säryn voimakkuudessa ei tapahtunut muutosta ryhmien välillä. TULOKSET: MADarvot eivät olleet yhtey dessä V ?O 2peak arvoon eikä niissä havaittu eroja V ?O 2peak arvon perusteella kolmannek siin jaettujen lasten välillä missään liikunta tehtävässä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Progressiivisen nis kahartiaseudun harjoitusohjelman vaikutus ryhmien väliseen eroon päänsäryn useudessa säilyi 12 kuukauden seurannassa kliinisesti merkittävästi. 24 kuukauden kohdalla intervention vaikutus näkyi kum. Absoluuttinen METarvo ei ollut yhteydessä V ?O 2peak arvoon ja esimerkiksi 8 km/h juoksemisen aikana energiankulutus vaihteli 7,2–7,7 MET:in välillä V ?O 2peak arvon kolmanneksissa. MENETELMÄT: Kolmekymmentäviisi 7–11vuotiasta lasta (21 tyttöä, 14 poikaa) osallistui tutkimukseen. TULOKSET: Harjoitteluryhmässä päivä kirjaa täytti 12 kk:n seurannassa 38 tutkit tavaa ja 24 kk:n seurannassa 38 tutkittavaa. Analysointivai heessa päiväkirjoissa raportoitu kohtausten lukumäärä muutettiin päänsärkypäivien luku määräksi ja kesto tunneiksi. JOHTOPÄÄTÖKSET: MAD:in ja abso luuttisen METarvon käyttö voi aliarvioida fyysisen aktiivisuuden kuormittavuutta huo nokuntoisilla lapsilla ja yliarvioida sitä hyvä kuntoisilla lapsilla. Ryhmien välisen eron pysyvyyttä intervention tulok siin (6 kk) verrattuna arvioitiin käyttäen yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM). Satunnaisessa järjestyksessä suoritettujen tehtävien aikana lasten liikettä mitattiin kol mesuuntaisella liikemittarilla (X61a, Gulf Coast Data Concepts, USA) ja energiankulu tusta kannettavalla hengityskaasuanalysaat torilla (Oxycon mobile, Jaeger, Hoechberg, Saksa). Päätulosmuuttujana oli kivun voimakkuus visuaalisella analogisella kipuasteikolla (VAS) arvioituna. Eroja ei havaittu kentän ympäri käve lyssä tai juoksussa, jotka suoritettiin itse valitulla nopeudella. 65,6 %, p = 0,002, d = 1,59) ja porras kävelyssä (82,5 % vs. 83,4 %, p < 0,05, d = 0,87–1,20), ruutuhyppelyssä (81,8 % vs. Kestävyyskunto vaikuttaa liikunnan kuormittavuuteen – liikemittaus ja energiankulutus eivät huomioi yksilöllistä kuormitustasoa lapsilla HAAPALA EA, YING G, VANHALA A, JUUTINEN T TAUSTA: Fyysisen aktiivisuuden kuormit tavuuden arviointi on tärkeää fyysisen aktiivi suuden terveyteen liittyvien annosvastesuh teiden selvittämisen, liikunnan ohjelmoinnin sekä fyysisen aktiivisuuden suositusten kan nalta
Kestävyyskunnon ja kog nitiivisen toiminnan yhteyttä tarkasteltiin korrelaatioanalyyseillä sekä monimuuttuja mallinnuksella, jossa otettiin huomioon ikä, sukupuoli, koulutus, painoindeksi, fyysinen aktiivisuus ja tupakointi. = 0,014, SE = 0,007, p = 0,045) keskiiässä. Vain paineil mastimulaatiossa havaittiin poikkeavan ärsykkeen jälkeen myös bilateraalinen akti vaatio SIaivokuorella SMMRvasteen aikana. Molemmat ärsyketyypit tuottivat myös SMMRvasteen poikkeavan ärsykkeen jälkeen aktivoiden sekundaarisen sensorisen aivokuoren (SII). SMMR tuotetaan yleensä sähköstimulaatiolla, joka aktivoi hermopäätteet ja reseptorit sekä pinnallisesti että syvemmällä kudoksessa. Sen soritason tulosten perusteella tunnistettiin kaksi komponenttia stimulaatioajanhetken jälkeen: M50 (40–56 ms) ja SMMR (110–185 ms), joiden vertailu toteutettiin lähdetasol la. Toisaalta elinikäisen hyvän kestävyyskunnon mahdollisen yhtey den osoittaminen kognitiiviseen toimintaan vaatii lisätutkimuksia. Yhteys heikkeni, kun monimuuttujamalliin lisättiin fyysinen aktiivisuus, painoindeksi ja tupakointi ( . Paineilmastimulaatio on hyödynnettävissä tutkittaessa liikunnan vaikutuksia aivojen toimintaan sekä sairauksia, joissa oireena esiintyy muutoksia somatosensorisessa pro sessoinnissa, kuten esim. Aiemmassa tutkimuksessamme osoitimme lapsuudesta aikuisuuteen itse raportoidun fyysisen aktii visuuden olevan yhteydessä parempaan reaktioaikaan sekä visuaalisen tiedon käsit telykykyyn keskiiässä. Tä män tutkimuksen tarkoitus oli selvittää pai neilmastimulaation käynnistämää eitietoista somatosensorista prosessointia ja miten se vertautuu sähköstimulaatioon. Mittasimme SMMR:n sähkö ja paineilmastimulaation jälkeen. Tämä viittaa siihen, että SI aivokuori saattaa käsitellä luonnonmukaista somatosensorista informaatiota molemmilta kehon puolilta jo aikaisessa eitietoisen käsittelyn vaiheessa. Kognitiivinen toiminta mitattiin vuonna 2011 toteutetun seuranta tutkimuksen yhteydessä CANTAB®testistöä käyttäen. Tulokset osoittivat, että parempi kestävyyskunto ei vielä keskiiässä ole yhteydessä kognitiiviseen toimintaan. Testi mittasi: 1) episodista muistia ja oppimista, 2) tilaa käsittelevää työmuistia, 3) reaktioaikaa sekä 4) visuaalisen tiedon käsittelykykyä. Paineilmalla tuotettu kosketusta jäljittelevä stimulaatio on kuitenkin lähempänä luon nollista ärsykettä aktivoiden yhtenäisemmän joukon hermopäätteitä. Aivojen somatosensorinen prosessointi eroaa sähköja paineilmastimulaation välillä: MEG-tutkimus HAUTASAARI P, KUJALA UM, TARKKA IM TAUSTA: Aiemmassa tutkimuksessa so matosensorisen mismatch vasteen (SMMR) mittaus sähköstimulaatiolla osoitti eron aivojen somatosensorisessa prosessoinnissa nuorilla liikuntatottumuksiltaan eroavilla kaksospareilla. Parkinsonin tauti tai dystonia. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus osoittaa, että luonnollista kosketusta jäljit televä paineilmastimulaatio on soveltuva menetelmä tutkittaessa aivojen eitietoista mekanismia muutoksen havaitsemiseen somatosensoristen ärsykkeiden virrassa. MENETELMÄT: LASERItutkimus käyn nistyi vuonna 1980, jolloin 3596 lasta osal listui ensimmäiseen kenttätutkimukseen. TULOKSET: Kestävyyskunto korreloi positiivisesti tilaa käsittelevän työmuistin (r = 0,16, p < 0,001), reaktioajan (r = 0,18, p < 0,001) ja visuaalisen tiedon käsittely kyvyn (r = 0,17, p < 0,001) kanssa. Mo lemmissa ärsyketyypeissä tuotettiin lokaatio mismatch; kohteena oikean käden toinen ja viides sormi. Kestävyyskunto ja fyysinen aktiivi suus on yhdistetty kognitiivisen toiminnan eri osaalueisiin, mikä viittaa siihen, että kestävyyskunnon ja fyysisen aktiivisuuden yhteydet kognitiiviseen toimintaan saatta vat olla erilaisia. Mittaukseen liittyvänä etuna paineilmastimulaatio ei tuota häiriötä säh kömagneettisesti herkille aivokuvantamis laitteille.. Viimeisimpään seurantatutkimukseen (2011–2012) osallistui 2115 34–49vuotiasta henkilöä. Iällä, sukupuolella ja koulutuksella vakioidussa mallissa aikuisuudessa mitattu maksimaali nen hapenottokyky oli positiivisessa yhtey dessä visuaalisen tiedon käsittelykykyyn ( . Maksimaalisella hapenottokyvyllä ei havaittu olevan yhteyttä muihin kognitiivis ten toimintojen osaalueisiin. Aikaisempaa tietoa tästä on kuitenkin niukasti. Poikkeava ärsyke tuotettiin stimulaatiovirran ensimmäisen puolikkaan aikana toiseen ja jälkimmäisen puolikkaan aikana viidenteen sormeen välttäen näin pel kän somatotooppisen eron karakterisoinnin. TULOKSET: Sensoritason analyysi osoitti poikkeavan ärsykkeen tuottavan voimak kaamman aktivaation parietaalisilla aivo alueilla molemmissa hemisfääreissä. Mismatchvasteen aivoissa tuottaa poikkeava ärsyke jatkuvassa vakioi dun ärsykkeen virrassa ja SMMR rekisteröi aivojen automaattista kykyä havaita muutos somatosensorisessa ärsykevirrassa. Aiemmin osoitettu positiivinen yhteys fyysi sen aktiivisuuden ja kognitiivisen toiminnan välillä saattaa heijastaa myös muiden, kogni tiivisen toiminnan kannalta edullisten, elä mäntapojen yhteyksiä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä tutkimus luo uutta tietoa aikuisuuden ja keskiiän kestä vyyskunnon yhteydestä kognitiiviseen toi mintaan keskiiässä. MENETELMÄT: Mittasimme 306 kanavai sella magnetoenkefalografilla (MEG, Elekta Neuromag® Triux™) 16 tervettä aikuista (18–36v) käyttäen kahta stimulaatiomene telmää: sähkö ja paineilma. Kestävyyskunto mitattiin maksimaalisena hapenottokykynä suoralla spiroergometriamenetelmällä vuosien 2008– 2009 aikana 538 iältään 30–47vuotiaalta LASERItutkittavalta. Voimakkaimmin yhteyttä heikensi painoin deksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää varhaisen aikuisuu den ja keskiiän kestävyyskunnon yhteyttä kognitiiviseen toimintaan keskiiässä Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) tutkimuksen aineistossa. = 0,007, SE = 0,008, p = 0,373). Kognitiiviseen toimintaan yhteydessä oleviin tekijöihin tu lisi vaikuttaa tehokkailla ja riittävän varhain suunnatuilla toimilla, jolloin kognitiivisten häiriöiden ilmenemistä voitaisiin mahdolli sesti hidastaa tai ennaltaehkäistä. Kestävyyskunnon on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä sekä episodiseen että työmuistiin iäkkäillä ja keskiikäisillä, mutta tarkoilla menetelmillä toteutettuja tutkimuksia on vähän. Molemmissa ärsyketyypeissä poikkeava ärsyke verrattuna vakioituun ärsykkeeseen aiheutti voimakkaamman aktivaation M50 komponentin aikana primaarilla sensorisella aivokuorella (SI). Fyysistä aktiivisuutta on mitattu vakioiduilla kyselyillä kaikissa seuranta tutkimuksissa. Tutkimushenkilöitä on seurattu 3–9 vuoden välein. SMMRstimu laatioprotokolla koostui 1000 stimulaatiosta joista 10 % oli poikkeavia ärsykkeitä. 81 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 Kestävyyskunnon yhteys kognitiiviseen toimintaan keski-iässä – Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimus HAKALA JO, ROVIO SP, PAHKALA K, PÄLVE KS, HIRVENSALO M, HEINONEN OJ, TAMMELIN T, RAITAKARI OT TAUSTA: Kognitiivisten häiriöiden esiintyvyys kasvaa väestön ikääntyessä muodostaen kasvavan kansanterveydellisen ja taloudellisen ongelman
Esidiabetes määriteltiin tilaksi, jossa veren sokerin paastoarvo ja/tai aterioiden jälkeinen arvo oli ADA:n kriteerien mukaan koholla. Ruokai lutottumusten, fyysisen aktiivisuuden ja viskeraalirasvan välisiä yhteyksiä testattiin Spearmanin korrelaatiokertoimella. Lisäksi viskeraalirasvan määrään olivat yhtey dessä itsensä palkitseminen hyvällä ruoalla (r = 0,15, p < 0,001) sekä olon hel pottaminen syömällä tai juomalla (r = 0,15, p < 0,001). Neuromuskulaarinen alkuverryttelyohjelma lasten jalkapallovammojen ehkäisemiseksi – satunnaistettu kontrolloitu tutkimus HILSKA M, LEPPÄNEN M, VASANKARI T, AALTONEN S, KANNUS P, PARKKARI J, KUJALA UM, KONTTINEN N, RÄISÄNEN A, PASANEN K TAUSTA: Jalkapallo on erinomainen har rastus lapselle sen tarjoamien liikunnallisten haasteiden sekä sosiaalisen kasvuympäristön. Haiman rasvahappojen ja glu koosinottoa tutkittiin positroniemissiotomo grafialla. Menopaussin ohittaneilla naisilla on havait tu olevan enemmän viskeraalirasvaa kuin heillä, joilla menopaussi ei ole vielä alkanut. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen perusteella viskeraalirasvan määrä on yh teydessä ruokailutottumuksiin ja fyysiseen aktiivisuuteen, mutta ei menopaussivaihee seen. Haiman rasva happojen ja glukoosin soluunotto ei muut tunut. Jotta epäsuotuisia muutoksia kehonkoostu muksessa voidaan ehkäistä, tulee huomioida sekä ravitsemukseen että liikuntaan liittyvät elintavat. Elintapojen mahdollisia muutoksia ja niiden yhteyttä ke honkoostumuksen muutoksiin tulisi seurata pitkittäistutkimuksessa koko menopausaali sen siirtymävaiheen ajan. Ruokailutottumusten osalta on edelleen huomioitava syömiskäyttäytymisen kuten tunnesyömisen vaikutukset ravinnon saantiin ja kehonkoostumukseen. Viskeraalirasvan määrä oli sitä alhaisempi mitä aktiivisem pia tutkittavat olivat (r = 0,32, p < 0,001). MENETELMÄT: Tutkimusaineiston muo dostivat ERMAtutkimuksen 47–55vuotiaat naiset (n = 1098). Suurempi fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä tuoreiden vihannesten (r = 0,16, p < 0,001), hedelmien (r = 0,19, p < 0,001), marjojen (r = 0,17, p < 0,001) kalan (r = 0,12, p < 0,001), pähkinöiden (r = 0,16, p < 0,001) sekä makkaran ja makkararuokien (r = 0,14, p < 0,001) syömiseen. Menopaussiryhmien välisiä eroja fyysisessä aktiivisuudessa ja viskeraalirasvan määrässä testattiin yksi suuntaisella varianssianalyysilla. Jo lyhytaikainen liikunta vähentää tehokkaasti haiman sisäistä rasvaa. Liikunta vähensi haiman rasvapitoisuutta sekä terveillä (alus sa 4,4 % [3,0 %, 6,1 %], lopussa 3,6 % [2,4 %, 5,2 %], keskiarvo ja 95 % luottamusväli) että sairailla miehillä (alussa 8,7 % [6,0 %, 11,9 %], lopussa 6,7 % [4,4 %, 9,6 %], p = 0,036 aikapisteen vaikutus). Molempien ryhmien liikunta harjoittelu kesti kaksi viikkoa. Tämä on yksi lisämekanismi, jolla liikuntaharjoittelu pienentää tyypin 2 diabeteksen riskiä. Ruokailutottumuksia selvi tettiin strukturoidulla kyselylomakkeella ja ruoankäyttöä frekvenssikyselyllä. Lihavuus on yleisempää naisilla kuin mie hillä ja erityisesti menopaussin on todettu aiheuttavan terveyden kannalta epäedullisia muutoksia kehonkoostumuksessa ja vis keraalirasvan määrässä. Viskeraalirasvan määrä oli yhteydessä makkaran ja makkararuokien (r = 0,13, p < 0,001) sekä vähäkaloristen vir voitusjuomien (r = 0,15, p < 0,001) nauttimi seen. Liikunta parantaa koko ke hon insuliiniherkkyyttä, mutta sen vaikutuk set haiman rasvapitoisuuteen ja beetasolujen toimintahäiriöihin ovat epäselviä. Tutkittavat jaettiin premenopaussi, aikainen perimenopaussi, myöhäinen perimenopaussi ja postmeno paussiryhmiin. Tämän poik kileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli sel vittää, ovatko ruokailutottumukset ja fyysinen aktiivisuus yhteydessä viskeraalirasvan mää rään eri menopaussivaiheissa olevilla naisilla. MENETELMÄT: Tutkimukseen rekry toitiin yhteensä 97 iältään 40–55vuotiasta miestä ja naista, joista sisäänottokriteerit täytti 28 tervettä miestä sekä 26 tyypin 2 dia betesta tai sen esiastetta sairastavaa miestä tai naista. Keski-ikäisten naisten ruokailutottumusten ja fyysisen aktiivisuuden yhteys viskeraalirasvan määrään HIETAVALA E-M, SIPILÄ S, KUJALA U, KOVANEN V, AUKEE P, LAAKKONEN EK TAUSTA: Lihavuus on yksi yleisimmistä ravitsemukseen liittyvistä terveysongelmista ja sen yleisyys maailmassa kasvaa jatkuvasti. 82 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Liikunta vähentää haiman rasvapitoisuutta ja parantaa beetasolujen toimintaa lähtötason glukoosinsietokyvystä riippumatta: satunnaistettu vertailukoe HEISKANEN MA, MOTIANI KK, MARI A, SAUNAVAARA V, ESKELINEN JJ, VIRTANEN K, KOIVUMÄKI M, LÖYTTYNIEMI E, NUUTILA P, KALLIOKOSKI KK, HANNUKAINEN JC TAUSTA: Haiman rasvoittumisella voi olla vaikutusta beetasolujen toimintahäiriöiden kehittymiseen. Alttius lihavuudelle voi olla yhteydessä myös vähentyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen eikä niinkään menopaussiin sinänsä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kaksi viikkoa lii kuntaa parantaa beetasolujen toimintaa tyy pin 2 diabetesta tai sen esiastetta sairastavilla henkilöillä ja vähentää haiman rasvapitoi suutta lähtötason sokerinsietokyvystä riip pumatta. Viskeraalirasva eli vatsaontelossa sisäelinten ympärillä oleva rasva kertoo riskistä sairastua sydän ja ve risuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen. Haiman ras vapitoisuus määritettiin magneettispektros kopialla ja beetasolujen toimintaa tutkittiin oraalisesta sokerirasituskokeesta lasketuilla muuttujilla. TULOKSET: Viskeraalirasvan määrässä tai fyysisessä aktiivisuudessa ei ollut eroja menopaussiryhmien välillä. Molemmat liikuntamuodot paransivat beetasolujen toimintaa tyypin 2 diabetesta tai sen esiastetta sairastavilla miehillä ja naisilla. Tutkittavien viskeraa lirasvan määrä arvioitiin bioimpedanssilait teella (InBody 720). TULOKSET: Lähtötilanteessa tyypin 2 dia betesta tai sen esiastetta sairastavilla miehillä haiman rasvapitoisuus oli korkeampi ja bee tasolujen toiminta heikompaa kuin terveillä miehillä, mutta haiman rasvahappojen ja glu koosinotossa ei ollut eroa. Vapaaajan fyysistä aktiivisuutta selvitettiin 7portaisella liikuntakysymyksellä. Näyttää siltä, että enemmän liikuntaa harrastavat myös syövät terveellisemmin. Tutkittavien menopaussi vaihe määritettiin verinäytteistä analysoidun FSHhormonipitoisuuden sekä vuotopäi väkirjan perusteella. Sekä terveet että tyypin 2 diabetesta tai sen esiastetta sairastavat koehenkilöt jaettiin kahteen liikuntaryhmään, joista toinen ryh mä teki kovatehoista intervalliharjoittelua ja toinen keskitehoista kestävyysharjoittelua kuntopyörällä. Tyypin 2 diabetes määriteltiin Ameri kan diabetesliiton (ADA) kriteerien mukaan. Tutkimuk sen tavoitteena oli selvittää liikunnan vaiku tusta haiman rasvaan ja beetasolujen toimin taan terveillä sekä tyypin 2 diabetesta tai sen esiastetta sairastavilla henkilöillä ja tutkia, vaikuttaako liikunta samalla tavalla lähtöta son sokerinsietokyvystä riippumatta
Tässä tutkimuksessa selvitimme, voidaanko jalkapalloa harrastavien lasten äkillisiä ala raajavammoja ehkäistä hermolihasjärjestel mää aktivoivalla alkuverryttelyllä. Sekoittavi en tekijöiden (ikä, sukupuoli, aikaisemmat vammat ja leikkaukset) suhteen vakioidussa mallissa interventioryhmässä vammoja sattui 23 % vähemmän kuin kontrolliryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (IRR 0,77; 95 % LV 0,58–1,02; p = 0,072). Liikuntaharjoittelu lisäsi viskeraalirasvan ja reidenalueen ihonalaisrasvan sokerin soluunottoa ja alensi viskeraalirasvan ja vatsanalueen ihonalaisrasvan rasvahappojen soluunottoa sekä terveillä että insuliiniresis tenteillä henkilöillä riippumatta sukupuoles ta. Toissijaisena vas temuuttujana oli äkillinen ilman kontaktia sattunut alaraajavamma. 83 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 ansiosta. Rasvakudosten sokerin soluunotto mitattiin euglykeemisen glukoosiinsuliiniclampin aikana ja rasva happojen soluunotto paastossa lepotilassa positroniemissiotomografialla ennen ja jäl keen harjoitusjakson. Tutkittavat satunnaistettiin kovatehoiseen intervalliharjoitteluryhmään ja keskitehoiseen kestävyysharjoitteluryh mään, jotka erosivat harjoitusintensitee tiltään. Kovatehoinen intervalliharjoittelu paransi kestävyyskuntoa ja viskeraalirasvan sokerin soluunottoa enemmän kuin keskitehoinen harjoittelu, kun taas keskitehoinen harjoit telu alensi viskeraalirasvan rasvahappojen soluunottoa enemmän kuin kovatehoinen intervalliharjoittelu. JOHTOPÄÄTÖKSET: Jo kahden viikon liikuntaharjoittelu parantaa rasvakudoksen aineenvaihduntaa sekä terveillä että insulii niresistenteillä henkilöillä huolimatta suku puolesta. Hermolihasjärjestel mää aktivoiva alkulämmittelyohjelma sisälsi juoksu, lihaskunto, tasapaino ja hyppely harjoitteita, joiden tavoitteena oli parantaa pelaajien liikehallintaa ja yleisiä liiketaitoja. Interventiojoukkueiden oli määrä toteuttaa tutkimuksen alkuverryttely 2–3 kertaa vii kossa (á 15–20 minuuttia). Näistä 130 sattui interven tioryhmän pelaajille (0,19 vammaa/pelaaja; SD 0,47) ja 177 kontrolliryhmän pelaajille (0,24 vammaa/pelaaja; SD 0,56). Useat aikai semmat tutkimukset ovat osoittaneet hermo lihasjärjestelmää aktivoivan harjoittelun vä hentävän vammoja monissa joukkuelajeissa, mutta aikaisemmat tutkimukset ovat pääosin keskittyneet aikuisiin ja nuoriin pelaajiin. TULOKSET: Viskeraalirasvan sekä vat sanalueen ja reidenalueen ihonalaisrasvan sokerin soluunotto sekä viskeraalirasvan ja vatsanalueen ihonalaisrasvan rasvahappojen soluunotto oli alentunut insuliiniresistenteil lä tutkittavilla verrattuna terveisiin tutkitta viin lähtötilanteessa (ero 29–50 %, kaikki p < 0,001). Iän myötä hermolihasjärjestelmässä tapahtuu muu. Syksyllä 2014 pelaajat osallistuivat testileireillä alku mittauksiin ja täyttivät esitietolomakkeet. Tutkimusfysioterapeutti keräsi tiedot raportoiduista vammoista (mm. Tilastollisesti merkitseviä eroja interventio ja kontrolliryhmien välillä havaittiin vamma tyypeistä nivelsidevammojen (IRR 0,64; 95 % LV 0,44–0,92; p = 0,015) ja anatomisilta alueilta nilkkavammojen osalta (IRR 0,65; 95 % LV 0,43–0,96; p = 0,032). Tutkimusjoukko (n = 1403) koostui 9–14vuotiaista pelaajista (280 tyttöä, 1 123 poikaa), jotka satunnaistettiin seuransa mukana joko interventio (n = 673) tai kontrolliryhmään (n = 730). Tutkimme kovatehoisen intervalliharjoittelun ja keskitehoisen kestä vyysharjoittelun aikaansaamia vasteita ras vakudoksen aineenvaihduntaan terveillä ja insuliiniresistenteillä henkilöillä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kun alaraajavam moja tarkasteltiin kokonaisuutena, ei tässä tutkimuksessa havaittu tilastollisesti merkit sevää eroa interventio ja kontrolliryhmien välillä. Voimaharjoittelu tehostaa lihasten kierrätysjärjestelmä autofagiaa nuorilla miehillä HULMI JJ, HENTILÄ J, HÄKKINEN K, MERO AA, AHTIAINEN JP TAUSTA: Voima tai lihaskuntoharjoitte lun on havaittu olevan hyödyllistä sekä nuo rilla että vanhemmilla ihmisillä. Seurantaaikana raportoitiin yhteensä 307 äkillistä ilman kontaktia sattunutta alaraajavammaa. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui yhteensä 54 henkilöä, joista 28 oli terveitä miehiä (BMI 20,7–30,0 kg/m 2 , ikä 40–55v) ja 26 tyypin 2 diabetesta tai sen esiastetta sai rastavia naisia tai miehiä (BMI 22,8–33,5 kg/ m 2 , ikä 43–53v). Hermolihasjärjestelmää aktivoiva lämmittely vaikuttaisi kuitenkin olevan teho kasta etenkin äkillisten ilman kontaktia sattuvien nilkka ja nivelsidevammojen eh käisyssä jalkapalloilevilla lapsilla. Keskitehoinen kestävyysharjoittelu koostui 40–60 minuutin kuntopyöräilystä tasaisella sykkeellä (60 % VO 2peak ). Kun vertasimme naisia ja miehiä lähtötilanteessa, havaitsimme, että naisten viskeraalirasvan sokerin ja rasvahappojen soluunotto sekä reidenalueen ihonalaisras van sokerin soluunotto oli korkeampi kuin miesten (ero 18–37 %, kaikki p < 0,02). vam mautunut kehonosa, vammatyyppi, vamman mekanismi, toipilasaika) strukturoidulla pu helinhaastattelulla. Optimaalisen liikunta muodon löytäminen on tärkeää, jotta diabe testa ja sen komplikaatioita voidaan ennalta ehkäistä ja hoitaa entistä tehokkaammin ja monipuolisemmin. Ennen tutkimuksen alkua interventioryhmän valmentajille pidet tiin koulutus tutkimuksessa toteutettavasta harjoitusohjelmasta. Kovatehoissa intervalliharjoittelussa yksi harjoituskerta koostui 4–6:sta 30 sekunnin maksimaali sesta polkupyöräergometrilla suoritettavasta maksimaalisesta suorituksesta, joiden välissä oli 4 minuutin aktiivinen palautusjakso. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunta vähentää rasvamassojen määrää tehokkaasti, mutta liikunnan vaikutuksista rasvakudok sen sokeri ja rasvahappoaineenvaihduntaan tiedetään vielä vähän. Kahden viikon interventio sisälsi kuusi ohjattua harjoituskertaa. Päävastemuuttujana oli äkillinen alaraajavamma. Liikuntaharjoittelu parantaa rasvakudoksen aineenvaihduntaa lähtötason insuliiniherkkyydestä ja sukupuolesta riippumatta HONKALA SM, MOTIANI P, MOTIANI K, ESKELINEN JJ, VIRTANEN KA, LÖYTTYNIEMI E, NUUTILA P, KALLIOKOSKI KK, HANNUKAINEN JC TAUSTA: Ylipaino ja tyypin 2 diabetes on yhdistetty useisiin elimistön aineenvaih dunnanhäiriöihin, kuten rasvakudoksen aineenvaihdunnan muutoksiin. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 20 juniorijalkapalloseuraa (92 joukkuet ta) Suomesta. TULOKSET: Kaikkia alaraajavammoja (interventioryhmä 312 vammaa; kontrolli ryhmä 354 vammaa) tarkastellessa ei havait tu eroja (IRR 0,98; 95 % LV 0,80–1,20; p = 0,84). Aktivoivaa alkulämmittelyä voidaan suositella käytettä väksi jalkapalloilevien lasten viikoittaisessa harjoittelussa. Prospektiivisen seurannan (tammi–kesäkuu, 20 viikkoa) aikana pelaajien huoltajille lähe tettiin viikoittain tekstiviestikysely: ”Onko lapsellasi ollut tuki ja liikuntaelimistön vaivoja tai vammoja edeltäneen 7 päivän aikana?”. Kontrolliryhmä ohjeistettiin jatkamaan harjoittelua entiseen tapaansa. Eri harjoitusmuodoista kovatehoi nen intervalliharjoittelu vaikuttaisi olevan tehokkaampi parantamaan viskeraalirasvan sokerin soluunottoa, kun taas keskitehoi nen kestävyysharjoittelu tehokkaampi pa rantamaan viskeraalirasvan rasvahappojen soluunottoa. Jalkapallo on kuitenkin samalla riskialtis laji, jossa loukkaantumisia sattuu useasti – erityisesti alaraajoihin
Analyysivaiheessa kontrolliryhmästä muodostettiin myös alaryhmä, joka vakioitiin suorituskyvyn ja ryhmäkoon mukaan (n = 12; ikä = 38,2 sd 8,6 vuotta; paino = 87,9 sd 11,6 kg ja pituus = 180,0 sd 2,9 cm) T1Dryhmää vastaavaksi. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin P < 0,05. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat terveitä nuoria (n = 12, 27 ± 4 vuotta) ja vanhempia (n = 8, 61 ± 6 vuotta) miehiä, joilla ei ollut aiempaa säännöllistä voimaharjoittelutaus taa. Näitä mahdollisia iän tuomia eroja ja niiden merkitystä pitää jatkossa tutkia lisää. Vastaajien käyttämää ruutuaikaa arkipäivinä ja viikonloppuisin selvitettiin viidellä kysymyksellä. luokalla. Vanhemmilla miehillä ei havaittu mitään muutoksia autofagian tai sen säätelyn merk kiaineissa. Tästä syystä sopiva, mutta ei lii allinen autofagian määrä on tärkeää soluille. luokalle kahden vuoden seurantaaikana. Pojat viettivät ruu dun ääressä enemmän aikaa kuin tytöt. luokalta 9. Yksi tällainen merkkiaine on autofagosomi membraanilla lipidoitu muoto LC3proteii nista, joka kuvastaa autofagosomien määrää. 6,4 sd 1,0. Muu tokset autofagiassa olivat mahdollisesti seu rausta autofagian käynnistystä säätelevien reittien (Beclin1, ULK) aktivoitumisesta. 84 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 toksia, jotka vaikuttavat toimintakykyyn ja terveyteen. Tutkimal la kardiorespiratorista systeemiä rasituksen aika na voidaan havaita mahdollisia varhaisia muutoksia ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Sen sijaan TV:n, videoiden tai DVDelokuvien katseleminen, tietokone tai konsolipelien pelaaminen ja tavallisten tai elektronisten kirjojen, aikakausi ja sanomalehtien luke minen olivat vähentyneet. Tässä tutkimuksessa selvitettiin voimahar joittelun vaikutusta lihasten autofagian mit tareihin nuorilla ja vanhemmilla terveillä miehillä. ja 9. Hajotettuja rakenteita voidaan käyttää energiaksi tai rakennusmateriaaliksi uusille rakenteille. TULOKSET: Tulokset osoittivat, että suo malaisten yläasteikäisten kokonaisruutuaika ylitti selvästi voimassa olevat suositukset sekä 7. Merkittävimmät löydökset diabeetikoilla verrattuna koko kontrolliryh mään olivat pienempi minuuttiventilaatio (118,2 sd 23,3 l/min vs. Myös maksimaali nen hapenottokyky (VO 2max ) määritettiin. Aineisto analysoitiin käyttämällä suoria prosenttijakaumia sekä kahden riippuvan otoksen ttestiä. Harjoittelun pääpaino oli kuitenkin alaraa jojen lihasten harjoittelussa, koska lihasnäyt teet otettiin etureiden lihaksista. Autofagiaprosessissa hajotettava materiaali kulkeutuu autofagosomeista lysosomei hin. Yksittäisen voimaharjoituksen (5 x 10 toistoa jalkapräs sissä) akuuttia (1 ja 48 tuntia harjoituksen jälkeen) sekä 21 viikon voimaharjoittelujak son vaikutusta autofagian merkkiaineisiin tutkittiin neulabiopsiamenetelmällä otetuista lihasnäytteistä. Vii konloppuisin nuoret viettivät ruudun ääressä aikaansa noin puolitoista tuntia enemmän koulupäiviin verrattuna. Autofagia on prosessi, jossa solut hajottavat rakenteitaan kuten proteiineja tai soluelimiä. Sekä poikien että tyttöjen osalta kotitehtävien tekeminen tietokoneen tai muiden elektro nisten välineiden avulla ja yhteydenpito mui den kanssa sosiaalisen median avulla olivat kasvattaneet osuuttaan yläasteen aikana. Ruutuaika ja sen sisällölliset muutokset 7. Autofagian tilaa kuvaavia merkkiaineita voidaan tutkia kudosnäytteistä biokemiallisin menetelmin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ruutuajan sisältö oli muuttunut molemmilla sukupuolilla. Autofagian määrä ei korreloinut voimaharjoittelun aiheuttaman lihasten koon tai voiman kasvun kanssa. Tutkimuksessa oli myös pieni nuorten miesten kontrolliryhmä, joilta otettiin lihas näytteitä samoina ajankohtina kuin voima harjoitelleilta, mutta he eivät tehneet voima harjoitusta (n = 4, 27 ± 4 vuotta). Koehenkilöt koostuivat T1Dmiehistä (n = 12; HbA1c = 58,8 sd 9,2 mmol/mol; T1Dkesto = 11,7 sd 7,6 vuotta; ikä = 34,2 sd 6,2 vuotta; paino = 79,3 sd 11,1 kg ja pituus 177,5 sd 8,3 cm) ja terveistä kontrollimiehistä (n = 24; ikä = 34,7 sd 8,2 vuotta; paino = 84,6 sd 10,8 kg ja pituus = 181,1 sd 4,7 cm). Se, että samaa vastetta ei havaittu vanhemmilla miehillä, saattaa teoriassa rajoittaa lihasten vaurioituneiden rakenteiden kierrätystä ja jätehuoltoa vanhempien ihmisten lihaksissa. luokalle HUOTARI P, AUNIO M, PAAVOLA L, TAMMELIN T TAUSTA: Ruutuaika on pääosin istumista ja fyysisesti inaktiivista toimintaa. TULOKSET: Voimaharjoittelu ja jossain määrin myös jo yksittäinen voimaharjoitus lisäsi nuorten miesten lihaksissa lipidoidun LC3proteiinin määrää. Mittausprotokolla koostui lepo (5 min), lämmittely (5 min, W), rasitus (40 W/3 min portaat väsymykseen asti) ja palautumis vaiheesta (5 min). MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa mitattiin keuhkovirtaussignaalia ja sydän sähkökäyrää (EKG) jatkuvaaikaisesti pol kupyöräergometritestin aikana. TULOKSET: HRVmuuttujat ja hengitys taajuus eivät eronneet merkittävästi T1D ryhmän ja kontrolliryhmien välillä koko mittauksen aikana, mutta hengityssyklin dynamiikassa havaittiin muutoksia maksi mirasituksessa. luokkalaisia poikia ja tyttöjä (n = 417), jotka vastasivat nettipohjaiseen kyselyyn keväällä 2013 ja 2015 osana Liikkuva koulu ohjelman seurantatutkimusta. Voimaharjoitukset toteutet tiin kahdesti viikossa ja jokaisella ohjatulla kerralla harjoiteltiin kaikkia lihasryhmiä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Voimaharjoitte lu lisää lihassolujen jätehuollosta osittain vastaavien autofagosomien määrää nuorten miesten lihaksissa. Aikaisem pien tutkimusten perusteella on havaittu, että pitkäaikaisella ja yhtäjaksoisella inaktii visuudella on lukuisia negatiivisia terveys vaikutuksia. Kaikkia syitä muutokseen ei kuitenkaan vielä tunneta. Kuitenkaan kokonais ruutuajassa ei tapahtunut muutosta yläas teen aikana, vaikka eri ruutujen katsomisen määrät muuttuivat molemmilla sukupuolilla tutkimusjakson aikana. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat kahden länsisuomalaisen koulun 7. Mittauksen eri vaiheille määritettiin keuhkovirtauksen keskimääräi nen hengityssykli ja EKG:n sykevälivaihte lun (HRV) parametreja. Tyypin 1 diabeteksen varhaisvaiheen komplikaatioiden arviointi keuhkovirtaussignaalin ja sykevälivaihtelun avulla HYRYLÄ VV, RISSANEN A-PE, AHO JM, PELTONEN JE, TIKKANEN HO, TARVAINEN MP TAUSTA: Tyypin 1 diabetes (T1D) voi joh taa keuhkojen poikkeavaan toimintaan sekä sydän ja verenkiertoelimistön autonomisen hermoston toimintahäiriöihin. Näiden osaalu eiden perusteella laskettiin kokonaisruutu ajan summamuuttuja. Koehenkilöt eivät tupakoineet ja T1Dhenkilöillä ei ollut komplikaatioita tai muita kroonisia sairauk sia diabeteksen lisäksi. Tämän tutkimuksen tarkoituk sena oli selvittää yläasteikäisten nuorten ruu tuajan määrää ja sisältöä sekä niiden muu tosta 7. Tämä tulos kuvaa autofagosomien lisääntynyttä määrää. 141,7 sd 25,8 l/min; p = 0,012) ja alhaisempi uloshengityksen maksimivirtaus (4,9 sd 1,3 l/s vs. Nämä komp likaatiot eivät ilmene heti T1D:n puhjettua, mutta voivat kehittyä ajan myötä. Ruutuajan käyttöä koskevat kysymykset käsittelivät 1) TV:n videoiden ja DVDelokuvien katselua, 2) tietokone ja konsolipelien pelaamista 3) kotitehtävien tekemistä 4) sosiaalisen medi an käyttöä sekä 5) kirjojen, aikakauslehtien ja sanomalehtien lukemista. että 9. luokalta 9. Tutkimuksissa on ai emmin havaittu, että kestävyysliikunnalla ja paastolla on vastaavia vaikutuksia
Lisäksi sel vitettiin SCAT5osatestien toistettavuutta. Aivotärähdysten tunnistaminen SCAT5-työkalua hyödyntäen HÄNNINEN T, SEPPÄNEN A, PALOLA V, LUOTO T, PARKKARI J TAUSTA: Aivotärähdysten tunnistaminen mahdollisimman pian vamman jälkeen mah dollistaa sen, ettei loukkaantunutta urheili jaa altisteta heti uusille ja mahdollisesti vaka vammille vammoille. Ensimmäisen mittauskerran tuloksista analysoitiin perus tason pisteiden jakaumat. Tutkittavia ohjeis tettiin pitämään mittaria lantiolla seitsemänä peräkkäisen päivänä koko valveillaoloajan. Vapaaajan fyysistä aktiivisuutta arvioitiin yksittäisen 7portai sen liikuntakysymyksen ja aktiivisuusmit tarin (ActiGraph) avulla. Kontrolloitavina muuttujina olivat ikä, pituus, rasvamassa, vaihdevuosistatus, koulutus sekä tupakointistatus. TULOKSET: Liikuntakysymyksen avulla määritetty vapaaajan fyysinen aktiivisuus oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kaik kien aktiivisuusmittarin avulla määritettyjen muuttujien kanssa. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat 47–55vuotiaita vaihdevuosien eri vaiheissa olevia naisia (n = 795), jotka osallistuivat Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (ERMA) tutkimukseen. 7-portainen liikuntakysymys ja sen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen sekä fyysiseen suorituskykyyn keski-ikäisillä naisilla HYVÄRINEN M, SIPILÄ S, KULMALA J, HAKONEN H, TAMMELIN TH, KUJALA UM, KOVANEN V, LAAKKONEN EK TAUSTA: Fyysisen aktiivisuuden on to dettu olevan yhteydessä fyysiseen suoritus kykyyn, jonka tiedetään vaikuttavan merkit tävästi ikääntyvien ihmisten elämänlaatuun sekä mahdollisuuteen elää itsenäistä elämää. 85 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 l/s; p = 0,004). Liikun takysymyksen avulla määritetty vapaaajan aktii visuus selitti etenkin 6 minuutin käve lytestin, esikevennyshypyn ja polven ojen nuksen tuloksien varianssista yhtä suuren osuuden kuin aktiivisuusmittarin avulla määritetyt fyysisen aktiivisuuden muuttujat. Tutkituista alle 10 % (n = 5) koki yli kuutta ja alle 5 % (n = 2) yli 10 oiretta. Liikuntakysymyksen vastausvaihtoehdot vaihtelivat vain pakollisista päivittäin tarvit tavista askareista kilpaurheiluun. Kolmen SMLiiga joukkueen suomalaiset miespelaajat (n = 62) testattiin kahden tutkijan toimesta SCAT5:lla ennen kauden 2018–2019 alkua. Lisäksi oikeat hoito ja kuntoutustoimet voidaan aloittaa, mikä vä hentää todennäköisyyttä pitkittyneisiin on gelmiin. Vaihtelu toistotestauksessa oli suurinta [n = 16 (26 %)] oireissa uneliaisuus ja ”väsymys tai voimattomuuden tunne”. Vahvimmat korrelaatiot havaittiin reippaan ja rasittavan aktiivisuu den (7portainen: r = 0,318, 4portainen: r = 0,323) sekä kokonaisaktiivisuuslukujen (7portainen: r = 0,333, 4portainen: r = 0,335) kanssa. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat keskiikäiset Jyväskylän seudun naiset. Lisäksi fyysistä aktiivisuutta kuvaavi en muuttujien yhteyttä fyysiseen suoritusky kyyn tutkittiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. 42,2 sd 8,8 ml/ kg/min; p = 0,026) ja maksimaalinen työteho (226 sd 35 W vs. Molemmat olivat myös yhteydessä fyysistä suorituskykyä mittaavien testien tuloksiin, joten niiden avulla on mahdollista saada myös tietoa fyysisestä suorituskyvystä. Yleisimmin koettiin "väsymystä tai voimat tomuuden tunnetta" [n = 20 (32 %); Md = 1] ja niskakipua [n = 19 (31 %); Md = 1]. Testien toistetta vuutta ryhmätasolla arvioitiin käyttämällä Spearmanin korrelaatiokerrointa (rs). SCAT5tulosten tulkinta on haasteellista. Mitatusta ajasta poistettiin työssäoloaika ja vapaaajan mittaustuloksesta määritettiin kokonaisaktiivisuuslukujen lisäksi kevyen sekä reippaan ja rasittavan liikunnan osuus. Sport Concussion Assessment Tool (uusin versio: SCAT5) on kliinikoille moni ulotteiseksi arviointityökaluksi kansainväli sesti vakioitu kokoelma testejä aivotärähdys ten tunnistamiseen. Kognitiivista toimintahäiriötä seulovassa SACtestissä vaihtelu sekä kokonaispistemäärässä (Range = 28–45, M = 35,4, Md = 35) että yksilötason muutoksessa kahden testin välillä (Range = 0–11, M = 3,5, Md = 3) oli suurta. Regressioanalyysin mukaan liikuntakysymyksen ja aktiivisuusmittarin avulla määritetyistä vapaaajan fyysistä aktii visuutta kuvaavista muuttujista suurin osa oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä suorituskykymittausten tuloksiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat, että käytetty 7portainen liikuntakysymys sekä sen avulla määritetty 4portainen muut tuja soveltuvat vapaaajan fyysisen aktiivi suuden arvioimiseen terveillä keskiikäisillä naisilla. Lisäksi tutkittiin liikuntakysymyksen yhteyttä fyysistä suorituskykyä kuvaaviin muuttujiin. Toisaalta minuuttiventilaatiossa (p = 0,089) ja maksimaalisessa työtehossa (p = 0,286) ei ollut eroa. Kahden viikon kohdalla tehtyjen toistomittausten tuloksista laskettiin kunkin pelaajan yksilökohtaiset muutokset testien välillä. Oireiden kokonaisvoimakkuus (0–132) yli kuusi pistettä oli epätavallista (n = 6, 10 %), pelaajista alle 5 % (n = 2) sai yli 15 pistettä. 274 sd 42 W; p = 0,004) olivat alempia. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat am mattilaisjääkiekkoilijoita. Puolet pe laajista mittasi sama testaaja. 6,1 sd 0,8 l/s; p = 0,019). Sydän ja verenkiertoelimistön autonomista säätelyä kuvaavissa HRVmuut tujissa ei havaittu eroja ryhmien välillä. Liikuntakysymyksen avulla määritetyn fyysisen aktiivisuuden yhteyttä aktiivisuus mittarin avulla mitattuun aktiivisuuteen tutkittiin Spearmanin korrelaatiokertoimien avulla. Koska fyysisen aktiivisuuden sekä suoritus kyvyn mittaaminen objektiivisilla menetel millä on kallista ja aikaa vievää epidemio logisissa tutkimuksissa, tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia yksittäisen 7portai sen vapaaajan liikuntaan keskittyvän liikun takysymyksen validiteettia fyysisen aktiivi suuden arvioinnissa vertaamalla sen antamia tuloksia aktiivisuusmittarin avulla mitattui hin fyysistä aktiivisuutta kuvaaviin muuttu jiin. Tämän tutkimuksen tavoit teena oli parantaa aivotärähdysten tunnista mista selvittämällä, miten SCAT5 tulokset jakautuvat terveillä urheilijoilla. Myös T1Dryhmän VO 2max (36,4 sd 4,5 ml/kg/min vs. Verrattaessa T1Dryhmää suoristuskyvyltään vakioituun kontrolliryh mään (VO 2max = 35,7 sd 5,8 ml/kg/min), uloshengityksen maksimivirtaus oli edelleen alhaisempi (4,9 sd 1,3 l/s vs. Tämä selittyy osin suoritustason suurella hajon nalla lähimuistiosiossa (Range = 15–27, M = 20,4, Md = 20; muutos: Range = 0–7, M = 2,6, Md = 2), josta yksikään pelaaja ei saanut. Tutkittavien fyysistä suorituskykyä arvioitiin neljän suorituskykytestin avulla, joihin kuu lui 6 minuutin kävelytesti, polven maksimaa linen isometrinen ojennus, esikevennyshy pyn hyppykorkeus sekä käden puristusvoi ma. TULOKSET: Oirekyselyssä urheilija arvioi kunkin 22 oireen voimakkuutta asteikolla 0–6 sen mukaan "Miltä hänestä yleensä tuntuu?". JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimukseen osal listuneilla kliinisesti oireettomilla tyypin 1 diabeetikoilla havaittiin maksimaalisen rasituksen aikana alentunut uloshengityk sen maksimivirtaus verrattuna terveisiin kontrolleihin. Vastaukset luokiteltiin myös 4portaiseksi muuttujaksi
JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen otoksessa vaihdevuosien siirtymävaihe kesti keskimäärin yhden vuoden (vaihteluväli 0,3–2,9 vuotta). Ensimmäisen 5 sekunnin aikana tehty virhe johtaa osiossa 10 virhepisteeseen. MBESStestissä ur heilijan tekemiä tasapainoon liittyviä virheitä arvioidaan kolmessa eri seisomaasennossa. Harjoitus perustui kiertoharjoitteluun (3 kierrosta, 10 liiket tä, 40 s. Vaihdevuosien siirtymävaihe ei indusoi lihassolujen koon tai tyypin muutoksia, mutta raajojen rasvaton pehmytkudosmassa pysyy yllä liikunnalla JUPPI H-K, SIPILÄ S, AUKEE P, KOVANEN V, TAMMELIN T, HYVÄRINEN M, KARVINEN S, LAAKKONEN E TAUSTA: Ikääntyminen johtaa luurankoli hasten koon pienenemiseen, rasvan kertymi seen elimistöön sekä lihaksen energiaaineen vaihdunnan muuttumiseen muun muassa lihassolutyyppien muutosten myötä. Jo 3 % painon pudotuksella voidaan vähentää lihavuuden liitännäissairauksien riskiä. Kokonaispistemäärä yli 10 (n = 11, 18 %) ja yli 10 pisteen muutos kah den testin välillä (n = 14, 23 %) olivat nor maalista poikkeavia. MENETELMÄT: Tutkimuksessa käytettiin ERMAseurantatutkimuksessa 48–55vuoti ailta naisilta otettuja veri ja lihasnäytteitä, tietoa reippaan ja rasittavan liikunnan tasosta (7 vrk; ActiGraph GT3X+Monitor) sekä ke honkoostumuksesta (raajojen ja koko kehon rasvattoman pehmytkudoksen paino, koko kehon rasvamassa, rasvaprosentti; DXA). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka elintapaoh jaukseen lisätty kolmen kuukauden liikun taharjoittelu alussa tai kuuden kuukauden kohdalla vaikuttaa lihavien työikäisten pai noon kolmen vuoden intervention aikana. Tilastolliseen testaukseen käytettiin parittaista ttestiä. Kehon rasvamassa (+3,1 %, p = 0,009) ja rasvaprosentti (+1,8 %, p = 0,020) olivat menopaussin jälkeen suurempia. Kehonkoostumusmittauksissa havaittiin lihasmassan säilyvän ennallaan. SAC rs = 0,6 (p < 0,05), lähimuisti rs = 0,4 (p < 0,05), MBESS rs = 0,4 (p < 0,05). Intervention alussa, 3, 9, 24 ja 36 kuukauden kohdalla tutkittavien liikunta, ravitsemus ja terveydentila selvitet tiin kyselyillä sekä paino, vyötärönympärys ja maksimaalinen hapenkulutus mitattiin. Seurantaaika on lyhyt, jo ten emme voi vahvistaa etteikö muutoksia tapahdu ollenkaan vai eivätkö lihassolutason muutokset ehdi toteutua näin lyhyessä seu rannassa. Pelkällä liikun nalla aikaansaatu painonpudotus on yleensä vähäistä, mutta liikunta voi kumota liha vuuteen liittyviä terveysriskejä riippumatta painonmuutoksesta. Liikunta ja ruokavalio ovat keskeisiä pai nonhallinnan kulmakiviä. Loppu mittauksissa mitattu postmenopausaalisen reippaan ja rasittavan liikunnan yhteismäärä oli yhteydessä raajojen rasvattoman pehmyt kudoksen määrään (r = 0,455, p = 0,022). Useat aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että naisten ikääntyessä rasvan osuus kehon pehmytkudoksen painosta kasvaa ja tämän tutkimuksen perusteella siihen saattaa liittyä myös vaihdevuosien hormonaaliset muutokset. Naisilla ikääntymiseen liittyvät muutokset kiihty vät keskiiässä, johon ajoittuu myös naisten hormonaalisen ikääntymisen merkkipaalu, vaihdevuodet. Kussakin ryh mässä oli 30 henkilöä. Interventio jakaantui painonpudotus (0–12 kk) ja painonhallintahallintavaiheeseen (13–36 kk). Lihasbiopsia näytteistä (vastus lateralis) (n = 6) määri tettiin I ja IItyypin lihassolujen jakauma ja poikkipintaala histologisin menetelmin. Liikunnan tason yhteyttä mainittuihin muuttujiin testattiin Spearma nin korrelaatiolla. Veren E2pitoisuus määritettiin massaspekt rometrillä ja FSHpitoisuus immunokemial lisesti. Menopaus siin siirtyminen ei aiheuttanut merkitseviä muutoksia lihassolutyyppien jakaumaan eikä kokoon. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kussakin osates tissä oli runsasta yksilötason vaihtelua sekä perustasossa että muutoksessa kahden testin välillä. Keskittymisestä yli kaksi pistettä sai 84 % ja viivästyneestä muistista yli viisi pis tettä sai 77 % tutkituista. Vaihdevuosiin liittyvistä hor monaalisista muutoksista merkittävin on veren estradiolipitoisuuden väheneminen. Yhdenjalan asennossa 14 ja tandemasennossa 10 urheilijaa teki virheen alle 5 sekunnissa. työ/20 s. Kustakin 20 sekunnin osiosta saa enintään 10 virhepistettä. Kahden jalan asennossa ei tehty virheitä. Orientaatiosta 95 % sai täydet pisteet. Kontrolliryhmä osallistui kaikkiin mitta uksiin ja sai itsenäisesti tutustuttavaksi liha vuuden hoitooppaan.. Liikuntaharjoittelun kesto oli 12 viikkoa, ja siihen sisältyi kolme ohjattua 40 minuutin harjoituskertaa viikossa. Estradiolilla (E2) on suotuisia vaikutuksia luurankolihasten kokoon ja koostumukseen. Tehostettu henkilökohtainen elintapaohjaus sisälsi 20 ohjauskäyntiä. Liikunta yhdistettynä elintapaohjaukseen tehokkainta vaikean lihavuuden hoidossa – kolmen vuoden satunnaistettu, kontrolloitu interventio KAIKKONEN KM, KORPELAINEN RI, VANHALA ML, KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI SM, KORPELAINEN JT TAUSTA: Painonpudotus voi ehkäistä ja hoitaa lihavuuteen liittyviä sairauksia. Osatestien toistettavuus vaihteli seuraavasti: Oireiden määrä rs = 0,9 (p < 0,05); voimakkuus rs = 0,8 (p < 0,05). Tut kittavat satunnaistettiin neljään ryhmään; tehostettu elintapaohjaus (iBM), tehostettu elintapaohjaus ja 3 kuukauden harjoittelu heti intervention alussa (CWT1), elintapaoh jaus ja 3 kuukauden harjoittelu 6 kuukauden kuluttua intervention aloittamisesta (CWT2) ja kontrolliryhmään (CON). MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 120 henkilöä, joiden keskimääräinen BMI oli 36,8 (SD 4,8), keskiikä 44,5 (SD 10,5) vuotta ja joista 94 (78 %) oli naisia. Reipas ja rasitta va liikunta vaihdevuosien aikana ylläpitää raajojen rasvattoman pehmytkudosmassan säilymistä. Usein painon pudottaminen onnistuu, mutta noin kuuden kuukauden kuluttua paino kääntyy nousuun ja pudotettu paino palaa takaisin, usein jopa lähtötilannetta korkeammaksi. Tämä tukee ajatusta, että kohdepopu laation normatiiviarvojen lisäksi normaali vaihtelun ja urheilijan yksilöllisen lähtötason tunteminen parantaa SCAT5työkalun käy tettävyyttä. Vastus oli kevyt (20 %/1 RM) ja tavoitteena oli pitää syke 75–85 % tasolla maksimisykkeestä. TULOKSET: Ryhmien välillä oli merkit sevä ero FSH:ssa (p = 0,006) ja biopsoitujen välillä myös E2:ssa (p = 0,043). Suurin osa pelaajista sai yhdenjalan asennosta alle 6 virhepistettä (n = 47, 76 %) ja tandemasennosta alle 2 vir hepistettä (n = 48, 78 %). Tutkimuksessa hormonikorvaushoitoa käyttämättömiä naisia seurattiin perimeno paussista postmenopaussiin. 86 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 täysiä pisteitä. vaihto). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvit tää miten siirtyminen perimenopausaalisesta (vaihdevuosien varhaisvaihe) postmenopau saaliseen (vaihdevuosien jälkeiseen) tilaan vaikuttaa naisten luurankolihaksen lihas solutyyppijakaumaan, lihassolujen kokoon, kehon koostumukseen sekä onko fyysisen aktiivisuuden tasolla vaikutusta edellä mai nittuihin muutoksiin
Vapaaajan fyy sisen aktiivisuuden määrän ja tehon perus teella laskettiin fyysistä aktiivisuutta kuvaava indeksi (PAI). iBMryh män keskipaino oli 36 kuukauden kohdalla edelleen 6,8 % (95 % LV 9,0; 4,7, p < 0,001) ja CWT1ryhmän 5,8 % (95 % LV 7,9; 3,6, p < 0,001) lähtöpainoa alempana. Intervention päättyessä VY oli CWT1ryhmässä keskimäärin 8,5 cm (95 % LV 10,8; 6,1), iBMryhmässä 5,0 cm (95 % LV 7,4; 2,3, p = 0,001) ja CWT2ryhmässä 1,6 cm (95 % LV 3,9; 0,8, p = ns) pienempi kuin lähtötilanteessa. iBM ja CWT1 onnis tuivat parhaiten painonhallinnassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli sel vittää, miten intensiivinen kahden viikon voimaharjoittelujakso vaikuttaa alaraajojen suorituskykyyn ja sydämen autonomiseen säätelyyn nuorilla miehillä. Paastoveri näytteestä analysoitiin seerumin lipidit sekä glukoosi ja insuliinipitoisuus. Tutkimuksessa kehitetty ohjausmalli osoit tautui tehokkaaksi, ja sitä voi suositella osak si vaikeasti lihavien henkilöiden lihavuuden hoitoa. Vyötärönympärys pieneni kai kissa interventioryhmissä merkitsevästi (p < 0,001) verrattuna kontrolliryhmään. Kun harjoittelu aloitettiin heti painonpudotusvaiheen alussa, vaikutus vyötärönympärykseen oli suurin. Fyysinen aktiivisuus selvitettiin kyselyllä vuosina 80, 83, 86, 89, 00, 07 ja 11. Kolmen yön keskiarvo na mitattu syke nousi (pre 74 ± 7 bpm, post 78 ± 7 bpm, CI 95 % 2,4–7,5) (ES = 0,33) ja RMSSD väheni (pre 49 ± 18, post 43 ± 15 ms 2 (CI 95 % 2,4–10,4) (ES = 0,19). Olemme aiemmin osoittaneet, että nuoruudesta aikuisuuteen jatkuva fyysinen inaktiivisuus lisää sokeriai neenvaihdunnan häiriön riskiä. Tämä tutki mus selvitti nuoruudesta alkaneen fyysisen inaktiivisuuden yhteyttä sydän ja verisuo nisairauksien riskitekijöihin aikuisuudessa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikuntaharjoittelu yhdistettynä elintapaohjaukseen oli tehok kainta vaikeasti lihavien työikäisten painon pudotuksessa ja hallinnassa. Lyhytaikainen sydämen vagaalisen säätelyn väheneminen ei kuitenkaan välttämättä ole yhteydessä suo rituskyvyn muutoksiin, vaan kuvastaa nor maaliin harjoitteluun kuuluvaa fysiologista kuormitusta. Harjoitukset koostuivat isoja lihasryhmiä kuormittavista liikkeistä (4 x 4–10 toistoa). Interventioryhmien keskimääräinen painonpudotus oli 3 kuukauden kohdalla 8,3 % (95 % LV 9,5; 7,0, p < 0,001), 9 kuu kauden kohdalla 8,3 % (95 % LV 9,5; 7,0, p < 0,001), 24 kuukauden kohdalla 6,2 % (95 % LV 7,5; 4,8, p < 0,001) ja 36 kuukau den kohdalla 5,0 % (95 % LV 6,3; 3,6, p < 0,001) lähtöpainosta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tehostettu lyhyt aikainen voimaharjoittelujakso paransi alaraajojen voimaa ja vähensi yöllistä sykeva riaatiota, tosin muutokset olivat pieniä. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat voi maharjoitteluun tottuneita terveitä nuoria miehiä (N = 13, ikä 24 ± 2 v, pituus 176 ± 6 cm, paino 81 ± 15 kg). Nuoruudesta aikuisuuteen jatkuva fyysinen inaktiivisuus ja sydänja verisuonisairauksien riskitekijät – LASERI-tutkimus KALLIO P, PAHKALA K, HEINONEN OJ, ROVIO S, TAMMELIN T, HIRVENSALO M, HELAJÄRVI H, VIIKARI J, RAITAKARI OT TAUSTA: Sydän ja verisuonisairaudet ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Kontrolliryhmä lihoi keskimäärin 0,2 % tutkimuksen aikana, kun taas kaikki interventioryhmät pudottivat merkitsevästi painoaan ja ero kontrolliryh mään oli kaikilla ryhmillä tilastollisesti mer kitsevä. Aikuisuudessa (2007–2011) sydänterveyden riskitekijöistä mitattiin paino, vyötärönympärys sekä verenpaine ja laskettiin kehon painoindeksi. MENETELMÄT: Tutkimus perustuu Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LA SERI) tutkimuksen ainutlaatuiseen pitkit täisaineistoon vuosilta 1980–2011. VY pie neni kolmen kuukauden aikana keskimäärin 6,9 cm (95 % LV 8,1; 5,6, p < 0,001), 9 kuukauden aikana 9,5 cm (95 % LV 10,8; 8,2, p < 0,001), 24 kuukauden aikana 6,2 cm (95 % LV 7,6; 4,9, p < 0,001) ja 36 kuu kauden aikana 5,0 cm (95 % LV 6,4; 3,7, p < 0,001). Alaraajojen suo rituskykytestit toteutettiin ennen ja jälkeen intensiivisen harjoitusjakson. Sykevariaatio (RMSSD, (root of mean of square of succes sive RRintervals) analysoitiin kolmen pe räkkäisen yön keskiarvona ennen ja jälkeen intensiivisen harjoitusjakson. 87 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 TULOKSET: Loppumittauksiin osallistui 83 (69 %) tutkittavaa. Tilastolliseen analysointiin käytettiin kovarianssianalyysiä ja logistista regressioanalyysiä (sukupuoli ja ikä vakioitu). Kontrolliryhmän VY pieneni 0,5 cm (95 % LV 2,8; 1,8) tutkimuk sen aikana. Tutkittavat (n = 1961) jaettiin neljään ryhmään 30 vuoden liikuntakäyttäy tymisen perusteella (vähintään 2 PAIarvoa sekä 80 että 2000luvulta): 1) fyysisesti inaktiiviset (n = 246), 2) fyysisen aktiivisuu den vähentäjät (n = 305), 3) fyysisen aktiivi suuden lisääjät (n = 328) ja 4) fyysisesti aktii viset (n = 1082). He toteuttivat kahden viikon mittaisen kohtalaisesti kuormittavan voimaharjoittelujakson (2krt/vko) ja sen jälkeen kahden viikon intensiivisen voima harjoittelujakson (5 krt/vko). Aiemmissa tutkimuksissa harjoituskuormitus on kuitenkin ollut vain kohtalaista, eikä tehostetun voimaharjoit telun vaikutusta sykevariaatioon tiedetä. Tehostettu voimaharjoittelujakso vähensi yöllistä sykevariaatiota nuorilla miehillä KAIKKONEN P, HYNYNEN E, HAUTALA A, AHTIAINEN J TAUSTA: Kestävyysharjoittelulla tiedetään olevan vaikutusta sydämen vagaaliseen sää telyyn, ja harjoituskuormituksen lisääntymi nen tai väheneminen voidaan havaita sykeva riaation avulla. TULOKSET: Nuoruudesta aikuisuuteen jatkuneella fyysisellä inaktiivisuudella oli merkitsevä haitallinen yhteys sydän ja ve risuonisairauksien riskitekijöihin: fyysisesti inaktiivisten vyötärönympärys (ka ero 2,62 cm; CI 95 % 0,53–4,72) sekä triglyseridi (ka ero 0,16 mmol/l; CI 95 % 0,08–0,24), glukoosi (ka ero 0,02 mmol/l CI 95 % 0,007–0,04) ja insuliinipitoisuus (ka ero 0,23 mU/l; CI 95 % 0,10–0,36) olivat suuremmat ja HDLkolesterolipitoisuus oli pienempi (ka. Vähintään 10 % painonpudotustuloksen 36 kuukau den kohdalla säilytti 45 % CWT1ryhmään, 32 % iBMryhmään ja 10 % CWT2ryhmään kuuluneista. Nuoruudesta aikuisuuteen asti jatkuneen fyysisen inaktiivisuuden yhteydestä sydän ja verisuonisairauksien riskitekijöihin on kuitenkin vähän tietoa. Tässä tutkimuksessa kahden viikon intensiivisen voimaharjoit telujakson aiheuttama fysiologisen kuor mituksen lisäys voitiin havaita yöllisen sykevariaation vähenemisenä. Ai kaisemmissa tutkimuksissa voimaharjoittelu ei ole vaikuttanut sydämen autonomiseen säätelyyn levossa, kun harjoituskuormitus on ollut kohtalainen. Fyysinen aktiivisuus on tärkeä itsenäinen tekijä sydän ja verisuonisairauksien hoidos sa sekä näiden riskitekijöiden ehkäisyssä. Myös voimaharjoittelun vai kutuksia sykevariaatioon on tutkittu, mutta erimittaisilla voimaharjoitteluinterventioilla ei ole juurikaan havaittu olevan vaikutusta aika tai taajuusanalyysillä levossa mitattuun sykevariaatioon. Alaraajojen dynaaminen voima (jalkakyykky 1 RM) tai toistokyykistys (80 % 1 RM) ei muuttunut. TULOKSET: Päätuloksina todettiin, että alaraajojen isometrinen voima parani (pre 3933 ± 1362 N, post 4138 ± 1540 N, CI 95 % 5,4–404) (ES = 0,07) tehostetun jak son aikana
Nuoruu desta aikuisuuteen fyysisesti inaktiivisilla ja fyysistä aktiivisuutta vähentäneillä ei ollut eroa tutkituissa riskitekijöissä. Tutkittavat jaettiin kolmeen luokkaan kehitystason mukaan. Fyysinen aktiivisuus mitattiin objektiivisesti ranteessa pidettävällä Polar Active aktiivisuusmittarilla kahden viikon ajan. Aineenvaihduntamittauksiin osallistu neista kaksospareista yhdeksän parin kakso set erosivat keskenään liikuntaaktiivisuuden suhteen. 0,002 on havaittu kuvaavan tilastollista merkitsevyyttä metabolomiikkaanalyysissä monitestauskorjauksen jälkeen. Fyysisesti inaktiivisiin verrattuna fyysisesti aktiivisilla oli merkitsevästi pienempi riski lihavuudel le (RR 0,75; CI95 % 0,59–0,97), matalalle HDLkolesterolipitoisuudelle (RR 0,79; CI95 % 0,66–0,93) sekä kohonneelle triglyseridi (RR 0,59; CI95 % 0,47–0,75), glukoosi (RR 0,77; CI95 % 0,62–0,96) ja insuliinipitoisuu delle (RR 0,58; CI95 % 0,45–0,73). Moto rista kehitystä arvioitiin neuvolakorteista saadun, motoristen toimintojen oppimi sikään liittyvän tiedon perusteella. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vastoin oletuksia karkeamotoristen taitojen oppimisikä ei ollut merkitsevästi yhteydessä keskiiässä mitat tuun objektiiviseen fyysiseen aktiivisuuteen. Rasvan hapetuskyky mitattiin levossa ja mak simaalisen polkupyöräergometritestin aikana hengityskaasumittaukseen perustuvalla epä suoralla kalorimetrialla. 468 SD 59, p = 0,817). MENETELMÄT: Tutkimusaineistona on väestöpohjainen PohjoisSuomen syntymä kohortti 1966 (n = 12508) aineisto. 455 SD 66, p = 0,050). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää varhaislapsuuden motorisen kehityksen yhteyttä keskiiässä sekä kyselyllä että objektiivisella mittarilla mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen. Korkea rasvan hapetuskyky on yhdistetty parempaan aineenvaihdunnalli seen terveyteen, mutta toisaalta myös ylipai nosta johtuvaan suurempaan rasvahappojen saatavuuteen. Varhaislapsuuden motorisen kehityksen yhteys keski-iän koettuun ja objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen – väestöpohjainen PohjoisSuomen syntymäkohortti 1966 -tutkimus KARPPANEN A-K, MIETTUNEN J, HURTIG T, KORPELAINEN R TAUSTA: Hyvät motoriset taidot ovat yh teydessä fyysiseen aktiivisuuteen lapsena ja nuorena. Regressiomallit vakioitiin sukupuolella, syntymäpainolla, sosioeko nomisella asemalla ja keskiiän elämäntapa muuttujilla. Levonja liikunnanaikaisen rasvan hapetuskyvyn yhteys perimään, liikuntaaktiivisuuteen ja aineenvaihdunnallisiin muuttujiin: identtisten kaksosten tutkimus KARPPINEN JE, ROTTENSTEINER M, WIKLUND P, LAAKKONEN E, ALA-KORPELA M, KAPRIO J, KUJALA U TAUSTA: Perimä vaikuttanee, ravinnon ja liikuntaaktiivisuuden ohella, kykyyn käyt tää rasvaa energianlähteenä sekä levossa että liikkuessa – tutkimusnäyttö tästä kuitenkin puuttuu. TULOKSET: Miesten objektiivisesti mita tun liikkumattoman ajan määrä oli jonkin verran runsaampi niillä miehillä, joiden karkeamotoriikka oli kehittynyt hitaammin (445 SD 61 vs. Varhainen ääntely oli merkitsevästi yhteydessä kohtuulliseen ( > 3,5 MET) ja erittäin reippaaseen fyysiseen aktiivisuuteen miehillä (r = 0,070, p = 0,013) ja erittäin kevyen fyysiseen aktiivisuuden määrään (r = 0,056, p = 0,023) naisilla. Motorinen kehitys vaikuttanee myöhempään fyysiseen aktiivisuuteen enemmän miehillä kuin naisilla. Kokeen aikana otetuista seeruminäytteistä määritettiin 137 aineenvaihduntatuotetta sisältävä metaboliit tiprofiili NMRspektroskopialla. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi valittiin p . Motorisen kehityksen ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä analysoitiin käyttäen kovarianssianalyysia ja lineaarista regressioanalyysia. Motorista kehitystä mittaaville muuttujille tehtiin pää komponenttianalyysi, josta muodostettiin karkean ja varhaismotoriikan kehitystasoa kuvaavat yhdistelmämuuttujat. Koska myös liikuntaaktiivisuus on osin periytyvä ominaisuus, voi perimä toimia sekoittavana tekijänä tutkittaessa yhteyttä rasvan hapetuskyvyn ja liikuntaaktiivisuu den välillä. Motoriset toiminnot olivat: kävelee tuetta, seisoo tuet ta, kävelee tukien, nousee pystyyn, istuu tu etta, kääntyy vatsalleen, tarttuu esineeseen, kannattelee päätään ja ääntelee. 88 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 ero 0,08 mmol/l CI 95 %; 0,03– 0,13) kuin fyysisesti aktiivisella ryhmällä. Motoristen taitojen kehittä minen varhaislapsuudessa on fyysisen aktii visuuden ja sen tuomien terveyshyötyjen kannalta. Yksilö tason analyysissä liikunnanaikainen rasvan. Karkeamotoriikka ei ollut yhteydessä miesten (r = 0,013, p = 0,621) eikä naisten (r = 0,009, p = 0,725) kohtuulliseen ja sitä reippaampaan fyysiseen aktiivisuuteen (3,5 . Levon tai liikunnanaikaisessa rasvan hapetuskyvyssä ei havaittu tilastolli sesti merkitsevää eroa liikuntaaktiivisuuden suhteen eroavien kaksosten välillä. Aktiivisuusmittarin tuottama tieto luokiteltiin seuraavasti: liikkumaton (MET < 1), erittäin kevyt (1 < 2MET), kevyt (2 < 3,5 MET), kohtuullinen (3,5 < 5MET), rei pas (5 < 8MET) ja erittäin reipas ( . 8MET). Metaboliit tien osalta tarkasteltiin paastoarvoja ja pitoi suuksia sokerirasituskokeen aikana (AUC arvo, pitoisuuskäyrän alle jäävä pintaala). Liikuntaaktiivisuus kartoitettiin haastatteluilla ja kyselyillä. Etenkin ensimmäisen ikävuoden kehityksellä on arvioitu olevan oletettua enemmän merkitystä. Hypotee sina oli, että varhain motoriset taidot oppi neet olisivat keskiikäisenä fyysisesti aktiivi sempia. Aiemmin laajassa väestöaineistossa p . MENETELMÄT: Tutkimukseen rekrytoi tiin 23 iältään 32–37vuotiasta geneettisesti identtistä eli samanmunaista mieskaksospa ria. Kun tutkittavat olivat 46vuotiaita, kaikki Oulussa ja sen lähikunnissa asuvat kutsuttiin seurantatutkimukseen, jossa tut kittavat täyttivät laajan terveyskyselyn osana fyysisen aktii visuuden kyselyn. 0,05. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nuoruudesta aikui suuteen jatkuva fyysinen inaktiivisuus on haitallista sydänterveydelle. Lisäksi tutkittavat osallistuivat sokerirasituskokeeseen, jonka perusteella laskettiin insuliiniherkkyyttä kuvaava Matsudaindeksi. Fyysisen aktiivisuuden määrää selvitettiin kysymällä kuinka usein ja kuinka kauan kerrallaan tut kittavat harrastivat kevyttä ja ripeää liikuntaa vapaaajallaan. Kehonkoostu mus määritettiin DXA ja MRImittauksilla. Lopullisessa aineistossa oli yhteensä 4 098 pohjoissuomalaista, joista 47,9 % oli naisia ja 52,1 % oli miehiä. Naisten liikkumattoman ajan määrissä ei ollut eroja ryhmien välillä (468 SD 60 vs. 8MET). Sydänterveyttä voi kuitenkin edistää lisäämällä ja ylläpitä mällä liikuntaa. Myös fyysistä aktiivisuutta lisänneillä oli fyysisesti inaktiivisiin verrattuna pienentynyt riski lihavuudelle (RR 0,48; CI95 % 0,33–0,70), suuremmalle vyötärönympärykselle (RR 0,87; CI95 % 0,76–0,99) matalalle HDL kolesterolipitoisuudelle (RR 0,67; CI95 % 0,54–0,85) sekä kohonneelle triglyseridi (RR 0,69; CI95 % 0,51–0,93), glukoosi (RR 0,75; CI95 % 0,57–0,99) ja insuliinipitoisuu delle (RR 0,61; CI95 % 0,45–0,84). TULOKSET: Sekä levon (r = 0,49, p = 0,023) että liikunnanaikainen (r = 0,71, p = 0,001) rasvan hapetuskyky korreloi kaksos ten välillä
89 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 hape tuskyky oli yhteydessä liikuntaaktiivi suuteen (r = 0,26, p = 0,034) ja maksimaali seen hapenottokykyyn (r = 0,51, p = 0,028). Vapaaajan liikunnan havait tiin olevan yhteydessä veren LDL ja HDL tasoihin vaihdevuosivaiheesta riippumatta. 0,005). Tähänastiset tutkimustulokset vaihdevuo sien vaikutuksista sydän ja verisuonitautien riski tekijöihin ovat ristiriitaisia. verensokeri = 0,160, . Levon ja liikunnan aikaiset rasvan hapetuskyvyt olivat yhteydessä erilaisiin aineenvaihdunnalli siin fenotyyppeihin. kokonaiskolesteroli = 0,076, . Vapaaajan liikunnan vaikutusta sydän ja verisuonitautien riskitekijöihin vaihdevuo sien yhteydessä on kuitenkin tutkittu varsin vähän, ja tulokset ovat ristiriitaisia. Yhteys oli riippumaton iästä, kehon rasvaprosentista ja vapaaajan liikunnasta. Lihasvoima ja kävelynopeus iäkkäiden ihmisten fyysisen resilienssin kuvaajina KOIVUNEN K, SILLANPÄÄ E, VON BONSDORFF M, SAKARI R, TÖRMÄKANGAS T, RANTANEN T TAUSTA: Tutkimuksen tarkoituksena on ana lysoida lihasvoimaa ja kävelynopeutta iäk käiden ihmisten fyysisen resilienssin ku vaa jina. Kävelynopeuden ja lihasvoiman riskitiheydet kuolemalle laskettiin neljälle aikaintervallille: 1) aika ilman murtumaa (aika ennen murtumaa ja ei murtumaa saaneet), 2) 0–1 vuotta murtuman jälkeen, 3) 1–5 vuotta murtuman jälkeen, 4) 5 vuodesta eteenpäin murtuman jälkeen.. Suurempi vapaaajan liikunta oli yhteydessä matalampiin veren kokonaiskolesteroli, LDL, triglyseridi, leptiini ja paastoverensokeriarvoihin ja kas vaneeseen HDLtasoon ( . Tässä tutkimuk sessa analysoitiin lihasvoimaa ja kävelynope utta kuolleisuuden ennustajana aikana ilman murtumaa sekä murtuman jälkeisenä aikana. Tavoitteena oli selvittää, onko lihasvoiman ja kävelynopeuden merkitys kuolleisuuden en nustajana erilainen murtuman jälkeen kuin ennen murtumaa tai ei murtumaa saaneilla henkilöillä, ja tehdä tulosten pohjalta päätel miä siitä, kuvaako lihasvoima ja kävelynopeus iäkkäiden henkilöiden fyysistä resilienssiä. HDL = 0,181, . LDL = 0,119, . Vaihdevuosivaiheen ja vapaaajan liikunnan yhteyttä sydänja verisuonitautien riskiteki jöihin tutkittiin lineaarisella regressiomal linnuksella. Tuloksemme osoittavat, että suuri vapaaajan liikunnan määrä voi lieventää vaihdevuosiin liittyviä epäsuotuisia sydän ja verisuoni tautien riskitekijöiden muutoksia terveillä keskiikäisillä naisilla. Resilienssillä tarkoitetaan tässä ky kyä toipua toteutuneesta riskistä. MENETELMÄT: Osallistujat olivat 157 miestä ja 325 naista, jotka olivat tutkimuksen alussa 75 tai 80vuotiaita. Nämä yhteydet olivat riippumattomia vaihdevuo sivaiheesta. Itseraportoinnissa vapaa ajan liikunnan määrää ja intensiteettiä arvi oitiin neljän monivalintakysymyksen avulla. MENETELMÄT: Tutkimus on osa Estro geeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (ER MA) tutkimusta, jossa selvitetään, mil laisia muutoksia kehon koostumuksessa, liikuntatottumuksissa ja metabolisten saira uksien riskitekijöissä tapahtuu vaihdevuosien aikana. JOHTOPÄÄTÖKSET: Identtisten kak sosten rasvan hapetuskyky oli levossa kohtuullisen ja liikkuessa huomattavan sa mankaltainen. Iäkkäiden ih misten luunmurtumia voi pitää toteutuneina terveysriskeinä, koska ne ennustavat toimin takyvyn heikkenemistä ja kohonnutta kuollei suutta, joka on suurimmillaan ensimmäisenä vuonna murtuman jälkeen. Liikunta aktiivisuuden vaikutusta ei tässä pienessä otoksessa pystytty osoittamaan. LDL = 0,185; p < 0,001). Niiden esiintyvyys naisilla kuitenkin yleistyy merkittävästi vaihdevuo sien jälkeen, saavuttaen lähes saman tason molemmilla sukupuolilla 70 vuoden ikään mennessä. Negatiivinen korrelaatio liikunnanaikaisen rasvan hapetuskyvyn ja viskeraalirasvan määrän välillä (r = 0,31, p = 0,056) oli lä hes tilastollisesti merkitsevä. Fyysistä resiliens siä mitattiin maksimaalisella 10 metrin käve lytestillä sekä maksimaalisilla isometrisillä puristus ja polven ojennusvoimatesteillä. kokonaiskolesteroli = 0,238, . Sydänja verisuonitaudit ovat harvinaisia nuorilla naisilla verrattaessa saman ikäluo kan miehiin. Levon ja liikunnanaikainen rasvan hapetuskyky eivät olleet yhteydessä toisiinsa tai Matsudaindeksiin. Tämän havainnon pohjalta vaih devuosien aikana tapahtuvilla hormonaalisil la muutoksilla on ajateltu olevan omia, kro nologisesta iästä riippumattomia vaikutuksia sydän ja verisuonitautien esiintyvyyteen. Murtumainsidenssiä seurattiin potilasarkis toista 15 vuotta ja väestörekisteristä saatuja kuolintietoja seurattiin 25 vuotta. HDL = 0,165; p . Tutkimuksessa hyödynnettiin kattavia kyselylomakkeita, laboratoriomit tauksia, kuten kehon koos tumuksen mittausta ja verianalytiikkaa, ja antropometrisia mittauk sia. Mallissa vakioitavina tekijöinä vaihdevuosien yhteydessä käytettiin ikää, koulutustasoa, tupakointia, alkoholin kulu tusta sekä vapaaajan liikuntaaktiivisuutta. Hyvin harvoissa tut kimuksissa on fyysisen toimintakyvyn mittausten jälkeen seurattu murtumainsideins siä (riskitapahtu ma) ja kuolleisuutta (toipumisen epäonnistu minen) usean vuoden ajan. Levonaikaista rasvan hapetuskykyä luonnehti yhteys rasvojen saatavuuteen ja liikunnanaikaista rasvan hapetuskykyä yhteys korkeampaan hapetus kapasiteettiin. Metabolomiikka analyysissä löydettiin yhteydet levon rasvan hapetuskyvyn ja ?hydroksibuturaatin paas toarvon (r = 0,50, p = 0,001) sekä liikunnan aikaisen rasvan hapetuskyvyn ja laktaatin AUCarvon (r = 0,59, p = 0,002) välillä, ja yhteydet säilyivät vakioitaessa analyysit ras vattoman massan määrällä ja maksimaalisella hapenottokyvyllä. Yksilölli set erot ovat kuitenkin suuria murtuman jälkeisessä toipumisessa. TULOKSET: Myöhäisempivaihdevuosi vaihe oli yhteydessä suurempaan veren ko konaiskolesterolitasoon sekä HDL ja LDL tasoihin ( . Tilastolli sessa analyysissa käytettiin aikariippuvaista Cox:n regressioanalyysia. leptiini = 0,269, . JOHTOPÄÄTÖKSET: Vaihdevuodet ohit taneiden naisten kolesterolitasot ovat tervey den kannalta epäedullisemmat kuin ennen vaihdevuosia. Tulokset viittaavat kaksossta tuksen ja mahdollisesti näin myös perimän merkitsevään rooliin rasvan hapetuskyvyn määrittäjänä etenkin liikkuessa. triglyseridit = 0,166, . Lihasmassaan suhteutettu levonaikainen rasvan hapetus kyky korreloi positiivisesti vatsanalueen ihonalaisrasvan määrän kanssa (r = 0,31, p = 0,028). Liikuntaaktiivi suuden mittaamiseen käytettiin tutkittavien itseraportointia sekä kiihtyvyysantureilla tehtyjä mittauksia. Vapaa-ajan liikunnan määrä ja vaihdevuosivaihe ovat yhteydessä sydänja verisuonitautien riskitekijöiden muutoksiin terveillä, keski-ikäisillä naisilla KARVINEN S, JERGENSON MJ, HYVÄRINEN M, AUKEE P, TAMMELIN T, SIPILÄ S, KOVANEN V, KUJALA UM, LAAKKONEN EK TAUSTA: Sydänja verisuonitaudit ovat teollisuusmaissa naisten yleisin kuolinsyy. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin ERMAtutkimuksen poikittaisaineistoa, jos sa tutkimukseen osallistuneet, keskiikäiset (47–55 vuotta), jyväskyläläiset naiset (n = 886) luokiteltiin pre, peri tai postmeno pausaalisiksi veren follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) määrän ja kuukautisvuo topäiväkirjojen mukaan. Vapaaajan liikun nalla on havaittu olevan selviä terveysvaiku tuksia muun muassa metabolisten sairauksien ennaltaehkäisyssä, ja liikuntaa suositellaan kin tärkeänä osana terveellisiä elämäntapoja
TULOKSET: Vasemmasta hemisfääristä mitattu alfateho kasvoi tilastollisesti mer kitsevästi molemmissa postmittauksissa ryhmässä, jonka itse valitun pyöräilyn kuor mittavuus määriteltiin keskiraskaaksi. Tuloksen varmistamiseen tar vitaan kuitenkin isompi aineisto, jossa on enemmän sekä murtumia että niitä seuran neita kuolemia. Aivojen aktiivisuutta mitattiin mag netoenkelografialla (MEG) ennen pyöräilyä sekä 10 minuuttia (post10) ja 45 minuuttia pyöräilyn jälkeen (post45). Li säksi raskaaseen kuormittavuuden ryhmään kuuluneilla tutkittavilla havaittiin tilastol lisesti merkitsevä alfatehon nousu post45 mittauksessa. Alfataajuutta koskeva aineisto analysoitiin kolmesuuntaisella ANOVAlla (ryhmä x aikapiste x hemisfääri). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulosten perusteella alfateho, mielentila ja hyvinvointi reagoivat samankaltaisesti yksittäiseen kestävyyshar joitukseen. Murtuma lisäsi kuolleisuutta viiden vuo den seurantaaikana etenkin ensimmäisenä vuonna. Mielentilaa ja hyvin vointia kartoitettiin Hardy:n ja Rejeski:n tunneasteikolla sekä Warr:n 12osioisella mittarilla samoissa aikapisteissä kuin aivo jen aktiivisuus. Estrogeeni vaikutti satelliit tisoluissa estrogeenireseptori alfan kautta. Miehillä heikompi kävelynopeus lisäsi merkitsevästi kuoleman riskiä 1–5 vuoden aikaintervallissa mur tuman jälkeen, mutta yhteys oli heikompi kuin aikana ilman murtumaa. Estrogeeniä tarvitaan lihaksen kantasolujen ylläpitoon LAAKKONEN EK, COLLINS BC, ARPKE RW, LARSON AA, BAUMANN CW, CABELKA CA, NASH NL, JUPPI H-K, SIPILÄ S, KOVANEN V, SPANGENBURG EE, KYBA M, LOWE DA TAUSTA: Luurankolihasten koko, voima ja kyky uusiutua heikkenevät iän myötä. Hyvinvointi parani tilastollisesti merkitsevästi keskiraskaassa ryhmässä kummassakin postmittauksessa ja raskaassa ryhmässä post10:ssä. MENETELMÄT: Tutkimuksessa käytettiin erilaisia koeeläinasetelmia, joissa estro geenin tuotantoa (munasarjojen poisto, estrogeenisupplementaatio) tai estrogee nisignalointia oli manipuloitu (lihasspesifi ja satelliittisoluspesifi osittainen estrogee nireseptorin poisto). JOHTOPÄÄTÖKSET: Heikko kävelyno peus ja lihasvoima ennustivat kuoleman riskiä riippumatta siitä, saiko henkilö murtu man vai ei. Muutosten uskotaan johtuvan ainakin osit tain satelliittisoluiksi kutsuttavien lihaksen kantasolujen toimintahäiriöistä. Manipuloitujen ja kontrollihiirien satelliittisolujen määrä ja toimintakyky selvitettiin normaaleissa olo suhteissa sekä kudosvaurion jälkeen. Jo yksittäisen kestävyystyyppisen harjoituk sen on havaittu parantavan mielentilaa ja hy vinvointia sekä terveillä että mielenterveys ongelmista kärsivillä henkilöillä. Lihasten ikääntymismuutokset kiihtyvät naisten vaih devuosien aikana. Heikompi kävelynopeus ja lihas voima lisäsivät kuolemanriskiä aikana ilman murtumaa. Toisella tutkimus käynnillä tutkittavat pyöräilivät 30 minuut tia vapaavalintaisella kuormittavuudella. Oikean hemisfäärin tulokset olivat samansuuntaisia. Mielen tila ja hyvinvointimuuttujat analysoitiin eiparametrisella Friedmantestillä. Kuormittavuus määritettiin viiden minuutin lämmittelyjakson aikana. Murtuma lisäsi kuoleman riskiä merkittävästi ensimmäisten vuosien aikana, jolloin vastaavasti lihasvoiman ja kävelyno peuden ennustemerkitys väheni. Aivomagneet tikäyrälle tehtiin taajuusanalyysi, josta ana lysoitiin alfataajuuden teho. Lopuksi selvitettiin, onko vaihdevuosi ikäisten naisten lihasnäytteissä havaittavissa eroja satelliittisolujen määrässä ja ovatko ne yhteydessä verenkierron estrogeenitasoihin. Alfataajuus kuvaa mm. TULOKSET: Estrogeenivaje vähensi satel liittisolujen lukumäärää ja heikensi niiden kykyä jakautua ja erilaistua lihassoluiksi. Mielentila parani tilastollisesti merkitsevästi keksiras kaassa ja raskaassa ryhmässä kummassa kin postmittauksessa. Viisi vuotta murtuman jälkeen huonon kävelynopeuden ja lihasvoiman ennustevaikutus oli samanlai nen kuin aikana ilman murtumaa. Estogeenisupplementaatio osittain vähensi satelliittisolujen solukuolemaa ja ylläpiti niiden toimintakykyä. Tulosten mukaan hyvä kävelynopeus ja lihasvoima eivät ennustaneet parempaa selviytymistä murtumasta toipumisaikana eikä niiden voi siten tulkita kertovan iäkkäiden fyysisestä resilienssistä. Kevyen kuormittavuuden ryhmässä vastaavia muutoksia ei havaittu. Pearson:n korrelaatio osoitti, että alfateho kasvoi harjoituksen intensiteetin kasvaessa (R = 0,51, p < 0,05). Liikunnan vaikutusten taustalla olevista aivotason meka nismeista tiedetään kuitenkin hyvin vähän. Sydämen sykettä mitattiin koko mittauskäynnin ajan ja laktaattinäyte otettiin sormenpäästä välittömästi pyöräilyn päätteeksi. 90 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 TULOKSET: Seurannan aikana 20,4 % miehistä ja 44,3 % naisista sai ainakin yh den vakavan murtuman. aivojen rentoutuneisuutta ja se on liitetty myös flowkokemukseen. Alfatehoa voidaan mahdollisesti käyttää harjoittelun aikaansaamien positii visten aivovaikutusten mittarina. Alfa taajuus analysoitiin takaraivolohkosta, jossa se on suurimmillaan. Lisäksi tehtiin transplantaatiokoe, jossa lihaksista eristetyt satelliittisolut istutettiin normaaliin kontrollihiireen tai manipuloituun hiireen ja satelliittisolujen elinkelpoisuus tutkittiin. Alkumittauksista murtumaan kului miehillä keskimäärin 5,7 (sd 3,9) ja naisilla 7,0 (sd 4,1) vuotta. Vaihdevuosiikäisten naisten lihasbiopsiat paljastivat hyvin samansuuntaisia tuloksia kuin hiirimalleilla saadut tulokset: satelliitti solujen määrä väheni menopaussin edetessä.. Kokeellisesti aiheute tun lihasvaurion jälkeen mitattu lihasvoima oli 19–39 % heikompi estrogeenivajeisilla hiirillä verrattuna kontrolleihin. Samanaikaisesti veren kierron estrogeenitasot laskevat. Merkit sevyystaso asetettiin arvoon p < 0,05. Tutkittavat osallistuivat kah teen tutkimuskäyntiin, joista ensimmäisessä mitattiin maksimaalinen hapenottokyky uupumukseen saakka suoritetussa polku pyöräergometritestissä. Kevyessä ryhmässä ei tapahtunut merkittäviä muutok sia mielentilan eikä hyvinvoinnin osalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kestävyystyyppisen harjoituksen vaikutuksia aivoaktiivisuuteen, mielentilaan ja hyvinvointiin. Kestävyysliikunnan akuutit vaikutukset aivoihin ja mielentilaan KUMPULAINEN S, PELTONEN J, HAAPALA EA, PARVIAINEN T TAUSTA: Liikunnan positiiviset vaikutuk set mielentilaan on tunnistettu laajaalaisesti. Tutkittavat jaettiin kolmeen yhtä suureen ryhmään (n = 7) itse valitun kuormittavuuden mukaan; 60–70 % polkupyörätestissä saavutetusta maksimisyk keestä (kevyt), 70–80 % maksimisykkeestä (keskiraskas) ja 80–90 % maksimisykkeestä (raskas). Estro geenisupplementaatio edisti lihasvoiman palautumista mikä ilmentää vaurion kor jaantumista. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 21 koehenkilöä (ikä 31 ± 6 vuotta, 9 naista ja 12 miestä). Murtuman jälkeen lihasvoiman merkitys kuolleisuuden ennustajana ei ollut tilastollisesti merkitsevä vuoden eikä 1–5 vuoden aikaintervalleissa. Tämän tut kimuksen tarkoituksena oli selvittää miten estrogeeni vaikuttaa satelliittisolujen toimin nan ylläpitoon, niiden uudistumiskykyyn ja kykyyn erilaistua aktiivisiksi lihassoluiksi. Henkilöt, jotka kuolivat murtuman jälkeisen viiden vuoden seurantajakson aikana, olivat tut kimuksen alkaessa kävelynopeudeltaan ja lihasvoimaltaan verrattavissa koko aineiston keskiarvoon
Vaihdevuosien jälkeen tai muussa tilanteessa, jossa estrogeenin tuotanto on vähäistä, naisten lihasten kyky aktivoida satelliittisoluja ja siten korjata vaurioita voi olla heikentynyt. Tutkittavat (568 poikaa ja 162 tyttöä) oli vat iältään 9–14vuotiaita. Tässä osakokeessa harjoitteluryhmän koehenkilöiltä, joiden maksimaalinen hapenottokyky oli kasvanut harjoitteluohjelman aikana (n = 7), eristet tiin mononukleaariset valkosolut paastove rinäytteestä. Lisäksi reiden lihasmassa lisääntyi (p < 0,05) ja polven ojennusvoima (p < 0,05) kasvoi. Geenit, joiden ilmeneminen oli muuttunut, koodas ivat useimmiten happiaineenvaihdunnan ja immu nipuolustuksen proteiineja. Tutkimusnäyttö lasten jalkapallovammoista on vähäistä ja aikaisemmissa tutkimuksissa on keskitytty pääosin äkillisiin vammoihin. Fyysinen harjoittelu lisää valkosolujen happiaineenvaihduntaa ja vähentää tulehdukseen liittyvien geenien ilmenemistä sepelvaltimotautipotilailla LEHTI M, VALKEINEN H, PERHONEN M, SIPILÄ S, NYMAN K, KAINULAINEN H, KUJALA U TAUSTA: Säännöllinen liikunta on tehokas tapa ehkäistä ja kuntouttaa sepelvaltimotau tipotilaita. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallis tui yhteensä 733 pelaajaa (48 joukkuetta) kymmenestä juniorijalkapalloseurasta. 91 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 Satelliittisolujen määrän lasku oli yhteydessä verenkierron estrogeenipitoisuuteen (r^2 = 0,48, P = 0,023). Strukturoidun puhelinhaas tattelun perusteella vammat luokiteltiin joko äkillisiksi (selkeä alkamisajankohta) tai rasitusvammoiksi (oireet kehittyivät vähitellen, ei selkeää alkamisajankohtaa). TULOKSET: Viikoittaiseen tekstiviestiin vastasi keskimäärin 95 % osallistujista. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulosten perusteella fyysinen harjoittelu muuttaa valkosolujen geenien ilmenemisprofiilia sepelvaltimo tautipotilailla. Jokainen harjoitus sisälsi 20 min kestävyysharjoittelua ja 20 min voimaharjoittelua 10 min alku ja lop pulämmittelyjen lisäksi. Veren valkosoluissa 2 038 geenin ilmeneminen muuttui harjoitteluohjelman aikana. Fyysisen aktiivisuuden tiedetään vähentä vän matalaasteista tulehdusta ja vaikuttavan veren valkosolujen toimintaan. Rasitusvammojen rekisteröinnissä käytettiin validoitua kyselyä, jolla selvitettiin viikoittain vamman aiheuttamaa haittaa ur heiluun osallistumisen, harjoittelumäärän, urheilusuorituksen ja koetun kivun osalta. Vain rasitusvammat otettiin mukaan tähän raporttiin. Immuunipuolustuksen useiden reaktioteiden geenien ilmenemisen vaimentuminen saattaa liittyä liikunnan seu rauksena vähentyneeseen matalaasteiseen tulehdukseen. Tutkimuk sen tarkoituksena oli selvittää rasitusvam mojen esiintyvyyttä sekä niiden aiheuttamaa haittaa jalkapalloa harrastavilla lapsilla. Prospektiivisen seurannan aikana (tammi–kesäkuu 2015, 20 viikkoa) pelaajien huoltajille lähetettiin joka sunnuntai tekstiviesti: ”Onko lapsellasi ollut tuki ja liikuntaelimistön vaivoja tai vammo ja edeltäneen 7 päivän aikana (kyllä/ei)?”. Funktionaa liset analyysit geenien ilmenemisessä tapah tuneista muutoksista tehtiin IPA (Ingenuity Pathway Analyses) ohjelmistolla. TULOKSET: Osakokeen koehenkilöillä maksimaalisen hapenottokyvyn (p < 0,01) lisäksi harjoituksen kesto (p < 0,01) ja maksimaalinen työteho (p < 0,01) kasvoivat harjoitteluohjelman aikana. Monet sys teemiset sairaudet, kuten sepelvaltimotau ti, näkyvät muutoksina veren valkosolujen geenien ilmenemisessä. Yh teensä 343 pelaajaa (46,8 %) raportoi koke neensa vähintään yhden rasitusvamman seu rannan aikana. Syksyllä 2014 pelaajat osallistuivat joukkueensa mukana seurantatapahtumaan, jossa he suorittivat alkumittaukset sekä palauttivat kotona täy tetyn esitietolomakkeen. Vamman saaneeseen pelaajaan ja/tai tämän huoltajaan oltiin seuraavan viikon aikana yhteydessä puhelimitse tarkempien tietojen keräämiseksi. Liikunta vaikuttaa useisiin riski tekijöihin ja sitä voidaan käyttää turvallisesti kuntoutukseen myös sydäninfarktin jälkeen. Oksidatii viseen fosforylaatioon ja glutationi–redox reaktioihin liittyvien geenien ilmeneminen oli merkittävästi lisääntynyt. Päälopputulosmuuttujat olivat rasitusvam mojen keskimääräinen viikkoprevalenssi sekä vammojen vakavuus. Vaikka jalkapallon harrasta misella on merkittäviä terveyshyötyjä, siihen liittyy myös kohonnut urheiluvamman riski. Tarkemmin katsoen mitokondrion hengitysketjun mui den proteiinikompleksien paitsi komplek sin II geenien ilmeneminen oli lisääntynyt, mutta kompleksin II oli vähentynyt harjoit teluohjelman seurauksena. Rasitusvammojen esiintyvyys on suuri jalkapalloa harrastavilla lapsilla: prospektiivinen tutkimus LEPPÄNEN M, PASANEN K, CLARSEN B, KANNUS P, BAHR R, PARKKARI J, HAAPASALO H, VASANKARI T TAUSTA: Jalkapallo on erittäin suosittu urheilulaji ja suuri osa sen harrastajista on lapsia ja nuoria. Lisääntynyt oksidatiivisen fosforylaation geenien ilmeneminen taas viittaa lisääntyneeseen happiaineenvaihdun taan valkosoluissa. Lisäksi mitattiin quadriceps femoris lihaksen poikkipintaala ja polven ojennusvoima. JOHTOPÄÄTÖKSET: Estrogeeni on tär keä lihaksen kantasolujen toimintakyvyn säätelijä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää muutoksia veren valkosolujen geenien ilmenemisessä niillä sepelvaltimotautipotilailla, joiden maksimaa linen hapenottokyky lisääntyi kestävyys ja voimaharjoittelua yhdistävän harjoitusohjel man aikana. RNA:sta geenien ilmenemistä tutkittiin mikroarraymenetelmällä, joka mittaa yli 48 000 geenin lähettiRNA:ta. Sekä terveille että sepelvaltimotautipotilaille suositellaan kestävyys ja voimaharjoittelua. Huomattava osa lasten urheiluvammoista on kuitenkin rasitusvammoja, ja näiden ongel mien yleisyydestä jalkapalloilevilla lapsilla ei ole aikaisempaa tutkimustietoa. Tutkimuksen aluksi ja lopuksi koehenkilöiltä mitattiin maksi maalinen hapenottokyky (oirerajoitteinen maksimaalinen rasituskoe) ja maksimaalinen työteho spiroergometrillä. MENETELMÄT: Satunnaistettuun, kont rolloituun tutkimukseen osallistui 23 stabii lissa vaiheessa olevaa sepelvaltimotautipoti lasta, jotka jaettiin 21 viikon progressiiviseen liikuntaharjoitteluryhmään (2 harjoitusta/ vk) ja kontrolliryhmään. Glutationi–redoxreaktiotien geenien aktivoituminen saattaa liittyä lii kunnan aikana lisääntyneeseen happiradi kaalien määrään elimistössä ja sen tähden lisääntyneeseen pelkistyspotentiaalin tar peeseen soluissa. Näistä 960 geeniä ilmeni vähemmän ja 1 078 enem män harjoitteluohjelman lopussa. Lisäksi 228 pelaajaa (31,1 %). Immuunivastee seen liittyvien (Tec kinaasi, FLT3, ja IL7 signalointireitit) geenien ilmeneminen oli vähentynyt harjoittelun seurauksena. Vakosoluista eristettiin edelleen RNA
Liikunta-aktiivisuuden muutoksen yhteys kardiometabolisiin riskitekijöihin – 12 vuoden seurantatutkimus LESKINEN T, STENHOLM S, HEINONEN OJ, PULAKKA A, AALTO V, KIVIMÄKI M, VAHTERA J TAUSTA: Vähäinen liikuntaaktiivisuus on yksi keskeisistä kansansairauksien riskiteki jöistä. Analyyseissä käytettiin kumulatiivista logistista regressi ota ja mallit vakioitiin iällä, sukupuolella, ammattiasemalla, tupakoinnilla, alkoholin käytöllä ja kroonisilla sairauksilla. Tutkimustietoa siitä, kuinka paljon lii kunnan lisääminen pitkällä aikavälillä vähen tää terveysriskejä on kuitenkin kohtalaisen vähän, koska useimmat seurantatutkimukset ovat määrittäneet liikuntaaktiivisuuden vain yhdestä aikapisteestä ja interventiotutki muksissa ei ole kyetty seuraamaan henkilöitä pitkiä aikoja. Tämä systemaat tinen kirjallisuuskatsaus kokoaa yhteen pitkittäistutkimukset, joissa on tutkittu väestötason liikuntaaktiivisuutta elämän kulun aikana trajektorimallinnuksella. Tämä mahdollisti liikuntaluokan pysyvyyden/muutoksen tarkastelun aika pisteiden 1 ja 3 välillä. Lasten saannin havaittiin olevan yhteydessä liikuntaaktiivi suuden laskuun varhaisella keskiiällä.. Rasitusvammo jen esiintyvyys seurantaviikkoa kohden oli keskimäärin 12,8 % (pojilla 11,5 %; tytöillä 17,4 %). niveltulehdusta, nivelrikkoa, bronkiittia, sepelvaltimotautia, keuhkoahtaumatautia, korkea verenpainetta tai masennusta) sairastaneet identifioituivat todennäköisemmin inaktiivisiin tai alhaisen liikuntaaktiivisuuden ryhmiin kuin liikun nallisesti aktiivisiin ryhmiin. MENETELMÄT: Katsaukseen otettiin mukaan tutkimusartikkelit, joissa käytettiin trajektorimallinnusta liikuntaaktiivisuutta tai urheiluseuratoimintaan osallistumista kuvaavien ryhmien tunnistamiseksi aina lapsuudesta vanhuuteen. Vastemuuttujana oli uusien, vasta kehittyneiden kardiometabo listen riskitekijöiden (lihavuus, kohonnut kolesterolipitoisuus, kohonnut verenpaine, diabetes) määrä aikapisteessä 4. Useimmissa tutkimuksissa tutkittavat jakau tuivat 3–4 erilaiseen liikuntaaktiivisuus ryhmään, kuten aktiivisten ja inaktiivisten ryhmiin sekä liikuntaaktiivisuuden lisääjiin tai vähentäjiin. Vakavien rasitusvammojen viik koprevalenssi oli keskimäärin 6,0 % (pojilla 5,6 %; tytöillä 7,4 %). Polven rasitusvammat olivat myös vakavimpia on gelmia, aiheuttaen eniten haittaa urheilusuo ritukseen ja osallistumiseen. TULOKSET: Aineisto koostui 27 tutki musartikkelista, jotka luokiteltiin kolmeen ryhmään tutkittavien alkumittauksen iän mukaan: 1) lapset, nuoret ja nuoret aikuiset (11 artikkelia), 2) aikuiset (8 artikkelia) ja 3) keskiikäiset ja vanhukset (8 artikkelia). JOHTOPÄÄTÖKSET: Jo kohtalainenkin liikunnan lisäys pitkällä aikavälillä ehkäisee kardiometabolisten riskitekijöiden kehitty mistä alkujaan terveillä, mutta vähän liikku villa aikuisilla. Rasitusvammojen todennäköisyys kasvoi iän myötä (OR 1,21; 95 % LV 1,00–1,47). Katsaus on rekisteröi ty kansainväliseen PROSPEROrekisteriin (International Prospective Register of Sys tematic Reviews) rekisteröintinumerolla CRD42018088120. MENETELMÄT: Tutkimuksessa seurattiin 15634 työikäistä henkilöä (85 % naisia, kes kiikä 43,3 (keskihajonta 8,7) vuotta), jolla ei ollut seurannan alussa kardiometabolisia riskitekijöitä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksessa ha vaittiin, että rasitusvammat ovat jopa luultua yleisempiä jalkapalloa harrastavilla lapsilla. Liikunnan väheneminen paljon liikkuvista vähän liikkuvien luokkaan (35 METtuntia/viikko) lisäsi kardiometa bolisten riskitekijöiden kehittymistä (kOR 1,60, 95 % lv 1,27–2,01) verrattuna koko ajan paljon liikkuviin. Tieto vapaaajan (sisältäen työmatkaliikunnan) liikuntaak tiivisuudesta oli saatavilla kolmesta ensim mäisestä (1–3) aikapisteestä. Vähän liikkuviin verrattuna, liikunnan lisääminen kohtalaisesti (kumulatiivinen vetosuhde (kOR) = 0,73, 95 % luottamusväli (lv) 0,59–0,90) ja paljon liikkuvien luokkaan (kOR = 0,67, 95 % lv 0,49–0,89) vähensi riskitekijöiden kehittymistä annosvastesuh teen omaisesti (trenditesti p = 0,0007). Liikunta-aktiivisuuden trajektoriryhmiin yhteydessä olevat tekijät elämänkulun aikana: systemaattinen kirjallisuuskatsaus LOUNASSALO I, SALIN K, KANKAANPÄÄ A, HIRVENSALO M, PALOMÄKI S, TOLVANEN A, YANG X, TAMMELIN T TAUSTA: Trajektorimallinnusta on viime vuosina alettu hyödyntää liikuntakäyttäyty mistä tutkivissa pitkittäistutkimuksissa, jotta heterogeenisestä tutkimuspopulaatiosta voi taisiin tunnistaa liikuntaaktiivisuudeltaan homogeenisiä alaryhmiä. Yleisimpiä rasitusvam moja olivat polven ongelmat (kaikkien ja vakavien polviongelmien viikkoprevalenssit 5,7 % ja 2,4 %, tässä järjestyksessä). Lapsilla ja nuorilla havaittiin usei ta erilaisia liikunnan vähentäjien ryhmiä, kun aikuisilla ja iäkkäillä havaittiin myös liikun nan lisääjien ryhmiä. Lii kunnan lisäys vähän liikkuvista kohtalaisesti liikkuviin oli keskimäärin 11 METtuntia/ viikko ja paljon liikkuviin keskimäärin 32 METtuntia/viikko. Tytöillä oli poi kiin verrattuna suurempi todennäköisyys ko kea polven rasitusvammoja (OR 2,70; 95 % LV 1,69–4,17), kun taas pojilla kantapään rasitusongelmien todennäköisyys oli tyttöjä suurempi (OR 2,82; 95 % LV 1,07–7,44). Sitä vastoin kroonisten sairauksien puuttuminen, hyvä fyysinen toimintakyky, miessukupuoli, val koihoisuus, tupakoimattomuus, korkeampi alkoholin käyttö, television katseluun käy tetty vähäinen aika, korkeampi sosioeko nominen asema ja perheen tai vanhemman tuki liikuntaharrastuksessa oli yhteydessä pysyvään liikuntaaktiivisuuteen tai liikunta aktiivisuuden lisäämiseen. Itse raportoi dun liikuntaaktiivisuuden (METindeksi) perusteella henkilöt luokiteltiin kolmeen liikuntaluokkaan: vähän ( < 14 METtuntia/ viikko), kohtalaisesti (14–30 METtuntia/ viikko) ja paljon ( > 30 METtuntia/viikko) liikkuvat. Vanhimmassa ryhmäs sä oman terveytensä heikoksi kokeneet tai kroonisia sairauksia (mm. TULOKSET: Puolet henkilöistä vaihtoivat liikuntaluokkaansa aikapisteeseen 3 mennes sä. Polven rasitusvammat olivat usein pitkäkestoisia, aiheuttivat huomattavaa haittaa nuorelle urheilijalle ja johtivat pitkiin poissaoloihin urheilusta. Tämän tutkimuksen tarkoituk sena oli tutkia, miten liikuntaaktiivisuuden muutos kahdeksan vuoden aikavälillä on yh teydessä kardiometabolisten riskitekijöiden kehittymiseen. Yleisimmin vaivat kohdistuivat alaraajoihin ja polveen. Seurantakysely toistettiin 4 vuoden välein neljä kertaa. Systemaattiset kirjallisuushaut tehtiin PubMed, Web of Science ja CINAHLtietokannoista aikavä lillä 1.1.2000–13.2.2018. Kat sauksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia liikuntaaktiivisuusryhmiä eri ikävaiheissa on identifioitu ja toisaalta, mitkä tekijät ovat yhteydessä tai selittävät kuulumista tiettyyn liikuntaaktiivisuusryhmään. Rasitusvammojen ennaltaehkäisyä tulisi tehostaa nuorilla jal kapalloilijoilla. 92 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 raportoi vähintään yhdestä vakavasta rasitus vammasta seurannan aikana. Kaikissa ikäryhmissä inaktii visten osuus oli suuri, ja tämä osuus lisääntyi iän myötä. Kirjallisuuskatsaus noudattaa PRISMAsuosituksia (Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and MetaAnalyses)
93 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 JOHTOPÄÄTÖKSET: Trajektorimallin nuksella saadaan tietoa liikuntaaktiivisuu den kehityksestä eri henkilöillä elämänkulun aikana. Alaselkäkivun laajaalaiseen oirekuvaan on haastava vakiin nuttaa tehokkaita ehkäisy ja hoitokeinoja. TULOKSET: Yleinen suuntaus oli että harjoitusjalkineiden käyttö aktivoi lihaksia enemmän kuin kävely polvituen kanssa tai paljasjaloin. Kehitimme siksi alaraajojen lihasvoimaa lisäämään ja asento kontrollia parantamaan tarkoitetut terapia harjoitusjalkineet. Tästä saattaa olla hyötyä polven nivel rikon hoidossa. Liikunnan osalta näyttö on enimmäkseen suotuisaa, osin kuitenkin ristiriitaista. Osa nivelrikkoa sairastavista haluaa mieluimmin harjoitella itsenäisesti kotona, kuin ohjatusti esimerkiksi ryhmä liikuntatunneilla. Varianssi analyysissa mallit vakioitiin iällä, sukupuo lella, ammattiasemalla, kehon painoindeksil lä, vapaaajan liikuntaaktiivisuudella ja työn fyysisellä kuormittavuudella. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat ter veitä nuoria aikuisia (13 naista ja 4 miestä) keskiiältään 28 ± 8 vuotta. Ikään tymiseen liittyvä fyysisen suorituskyvyn heikkeneminen saattaa vaikeuttaa työssä pärjäämistä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ikääntyneillä kun tatyöntekijöillä kestävyyskunto oli yhtey dessä koettuun työkykyyn riippumatta työn fyysisestä kuormittavuudesta ja vapaaajan liikuntaaktiivisuudesta. Verrattuna huonoksi työkykynsä kokeviin, erinomaiseksi työkykynsä kokevien kestä vyyskunto (32,1 (95 % luottamusväli (lv) 30,5–33,7) vs. terveyteen tai muihin terveystapoi hin. Fyysisten kuntotekijöiden yhteys työkykyyn ikääntyvillä työntekijöillä MATTILA V-M, LESKINEN T, HEINONEN OJ, VAHTERA J, STENHOLM S TAUSTA: Työkykyä seuraamalla ja tuke malla voidaan edistää työn tuottavuuden lisäksi myös työntekijöiden terveyttä. Istumaan nousu testin tulos (trenditesti, p = 0,4960), puristusvoima (trenditesti, p = 0,2806) ja tuolilta nousu testin tulos (tren ditesti, p = 0,4470) eivät olleet yhteydessä koettuun työkykyyn. Kyseiset harjoitusjalkineet voidaan sovittaa erikokoisiin käyttäjän jalki neisiin, jolloin harjoitusjalkineita on mahdol lista kierrättää päinvastoin kuin markkinoilla olevia yksilöllisesti sovitettavia harjoitusjal kineita. Polvituen kanssa kävely vähensi tilastollisesti merkitsevästi saman puolen ST (13 µV) ja GLlihasten (18 µV) aktiivisuutta sekä vastakkaisen puolen TA lihaksen (14 µV) aktiivisuutta verrattuna paljasjaloin kävelyyn. Tämän lisäksi voidaan tutkia, miten elämänkulun aikana tapahtuvat liikunta aktiivisuuden muutokset ovat yhteydessä esim. Tämän tutkimuksen tarkoituk sena oli tutkia, miten objektiivisesti mitattu fyysinen kunto on yhteydessä koettuun työ kykyyn ikääntyvillä työntekijöillä. Määrittelemällä liikuntaaktiivisuuden alaryhmät ja tutkimalla ryhmiin yhteydessä olevia tekijöitä voidaan liikuntaa ja terveyttä edistäviä toimenpiteitä suunnata tarkoituk senmukaisemmin oikeaan ikävaiheeseen ja sopivalle kohderyhmälle. TULOKSET: Kestävyyskunto (trenditesti, p = 0,0138), yläraajojen lihaskunto (trendi testi, p = 0,0004) ja maksimaalinen kävely nopeus (trenditesti, p = 0,0061) olivat po sitiivisesti yhteydessä koettuun työkykyyn. Vastauksen perusteella osallistujat jaettiin neljään ryhmään itsearvioidun työkyvyn suhteen: huono (0–5), kohtalainen (6–7), hyvä (8–9) ja erinomainen (10). Lisäksi kuntotesteissä on ensiarvoisen tärkeää käyttää kohderyhmälle parhaiten soveltuvia testejä, jotta testit eivät ole liian helppoja tai toisaalta liian vaikeita. Jalkineiden käyttö lisäsi tilas tollisesti merkitsevästi enemmän molempien ST ja GLlihasten aktiivisuutta kuin kävely polvituen kanssa (keskiarvojen erotus oikea 34 µV, vasen 29 µV) tai paljasjaloin (oikea 21 µV, vasen 23 µV). Tutkittavat kä velivät normaalivauhtisesti eri kävelytavoilla (jalkineet, polvituki, paljasjaloin). Nivelen kuormituksen vähentämiseen tähtäävä pol vituki sen sijaan näyttäisi toimivan nivelen ulkopuolisena passiivisena tukirakenteena, jonka käyttö vähentää tiettyjen lihasten ak tiivisuutta verrattuna normikävelyyn paljas jaloin. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli verrata alaraajojen lihas aktiivisuutta käveltäessä kehittämillämme harjoitusjalkineilla, polvituen kanssa sekä paljasjaloin ilman apuvälineitä. Niinpä onkin tärkeää eritellä kuntotekijät fyysisestä kunnosta puhutta essa. Alaraajojen omatoimisen harjoittelun tueksi ei usein ole saatavilla so veltuvia harjoitusvälineitä. Lisäksi osallistujat vastasivat kysymykseen omasta työkyvystään asteikoilla 0–10 suhteessa elä mänaikaiseen omaan parhaaseen työkykyyn sä. 1,60 (95 % lv 1,45–1,76) m/s) olivat merkitsevästi parem pia. Kohonnut aktiivisuus ST lihaksissa ilmeni päätetuki/esiheilahdusvai heessa ja GLlihaksissa pääteheilahduksessa/ alkukontaktissa. Kävelytapojen välisiä aktiivisuuseroja eri lihaksissa analy soitiin toistomittausten varianssianalyysillä sekä parivertailujen post hoctestillä. Molempien alaraajojen sähköistä lihasaktii visuutta mitattiin pintaEMG:llä (Biomonitor ME6000, Mega Electronics) vastus media liksesta (VM), semitendinosusuksesta (ST), tibialis anteriorista (TA) sekä gastrocnemiuk sen lateraalisesta osasta (GL). Liikuntalajien yhteys alaselkäkivun tyyppiin: poikittaisja pitkittäistutkimus suomalaiskaksosilla MÄKELÄ S, AALTONEN S, KORHONEN T, KUJALA U, KAPRIO J TAUSTA: Alaselkäkipu on yleinen työ kyvyttömyyden aiheuttaja. Tämä. 28,1 (95 % lv 26,0–30,1) ml/ kg/min), punnerrustestin tulos (12,0 (95 % lv 10,6–13,3) vs. Asian selvittäminen jatkossa vaatii pitkittäisasetelmatutkimusta. Alaraajojen lihasaktiivisuus terapiaharjoitusjalkineilla käveltäessä MULTANEN J, PENNANEN A, HÄKKINEN A, YLINEN J TAUSTA: Liikunta ja terapeuttinen har joittelu muodostavat polven nivelrikon hoi don perustan. Tutkit tavien fyysisen kunnon testaus sisälsi seu raavat osiot: kestävyyskunto (submaksimaa linen polkupyöräergometritesti), vartalon koukistajalihasten kunto (istumaan nousu testi), yläraajojen lihaskunto (modifioidut punnerrukset ja puristusvoima (Jamardyna mometrilla) sekä alaraajojen toiminnalliset testit (maksimaalinen kävelynopeus 4 metrin matkalta ja tuolilta nousu 10 kertaa). Sama yhteys havait tiin myös punnerrustestin ja maksimaalisen kävelynopeuden suhteen, mutta ei istumaan nousu, puristusvoima ja tuolilta nousu testien osalta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Terapiaharjoitusjal kineilla kävely vaatii tietyiltä alaraajan lihak silta enemmän aktiivisuutta kuin paljasjaloin kävely. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 290 lähivuosina ikäperusteisesti eläkkeelle jäävää kuntatyöntekijää (83 % naisia, keski ikä 62,4 (keskihajonta 1,0) vuotta). Polven kuormitusta alentava polvituki (Össur Un loader One®) oli oikeassa jalassa ja tera piaharjoitusjalkineet molemmissa jaloissa. 7,4 (95 % lv 5,5–9,2) pun nerrusta) ja maksimaalinen kävelynopeus (1,88 (95 % lv 1,77–1,99) vs. Fyysisen kunnon seuraaminen ja kehittäminen saatta vat tuoda työkaluja työkykyriskien tunnista miseen ja ennaltaehkäisyyn
Yhteys laimeni vakioitaessa sekoittavilla tekijöillä sekä tar kasteltaessa pitkittäisyhteyksiä nuoruudessa harrastettujen liikuntalajien ja aikuisuuden alaselkäkipujen välillä. En simmäinen kysely lähetettiin 16 vuotta täyttäneille ja seurantakyselyt keskimäärin 17, 18,5, 24 ja 34vuotiaille. Pitkittäisasetelmassa 17vuotiaana harrastettujen liikuntalajien lukumäärällä ei ollut merkitsevää yhteyttä 34vuotiaana koettuun iskias tai noidannuolityyppiseen alaselkäkipuun. TULOKSET: Poikkileikkausasetelmassa 34vuotiailla oli merkitsevästi vähemmän is kiasta, jos he osallistuivat kolmeen (Ristitu losuhde (Odds ratio, OR) 0,61; 95 % LV 0,41– 0,90), neljään (OR 0,60; 95 % LV 0,39–0,94) tai viiteen tai useampaan (OR 0,50; 95 % LV 0,33–0,74) liikuntalajiin verrattuna yh den lajin harrastajiin. Useilla sekoittavilla tekijöillä vakioitaessa tulosten merkitsevyys katosi, mutta iskiaksen suhteen yhteyden suunta säilyi. Kävelytestiradan pituus oli 15 m, jota tutkittava kävelivät edes takaisin kuuden minuutin ajan niin nopeasti kuin mah dollista. JOHTOPÄÄTÖKSET: Aikuisiällä havait tiin yhteys useaan liikuntalajiin osallistumi sen sekä pienemmän iskiaksen että noidan nuolen esiintyvyyden välillä. Miesten ennusteen keskivirhe (stan dard error of estimate, SEE) oli 3,60 ml/kg/ min ja naisten 3,51 ml/kg/min. MENETELMÄT: Nuorten Kaksosten Terveystutkimuksessa on seurattu vuosina 1975–79 syntyneitä suomalaiskaksosia. Tutkittavat kävelivät 6 minuutin testin keskimäärin 80 % (SD ± 11) teholla mitatusta VO 2max :sta, joka vastasi 83 % (SD ± 8) tehoa ylämäkikävelyssä mitatusta maksimaalisesta syketaajuudesta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan liikuntalajien ja monipuolisen liikunnan yhteyttä sekä iskias että noidan nuolityyppiseen alaselkäkipuun nuorilla aikuisilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kuuden minuu tin kävelytesti 15 m:n radalla toteutettuna on turvallinen ja luotettava kenttätesti VO 2max :in arviointiin 18–70vuotiaille aikuisille, joilla ei ole tuki ja liikuntaeli mistön tai hengitys ja verenkiertoelimistön sairauksia tai oireita, jotka estävät reippaan 6 minuutin kävelyn. Yhtälöi den ennustetarkkuus oli vastaava tai jopa hieman parempi kuin muissa kävelytesteissä. Noidannuolta esiintyi merkitsevästi vähemmän kolmeen (OR 0,61; 95 % LV 0,40–0,1) tai viiteen tai useampaan (OR 0,65; 95 % LV 0,44–0,98) liikuntalajiin osallistuvilla. Usean muuttujan regressio analyysi tuotti seuraavat VO 2max ennusteyh tälöt miehille ja naisille:MiehetVO 2max (ml/ kg/min) = 110,546 + 0,063 x (kävelymatka) – 0,250 x (ikä) – 0,486 x (BMI) – 0,420 x (pi tuus) – 0,109 x (syke). Tutkittavat ohjeistettiin pitämään Polar Active mittaria (Polar Electro, Suomi) kah. Kävely ja juoksumattotesteissä tutkittavilta mitattiin hengityskaasut kannettavalla hengityskaasu analysaattorilla (Oxycon Mobile, Carefusion, USA). Kaksoset analysoitiin yksilöinä useiden sekoittavien tekijöiden suhteen vakioiduissa malleissa, huomioiden kaksosuuden vuoksi ryhmitty neiden havaintojen keskinäinen riippuvuus. Poikkileikkaustulok set saattavat selittyä muiden vakioitujen te kijöiden kuten työrasituksen ja tupakoinnin sekoittavilla vaikutuksilla. MENETELMÄT: PohjoisSuomen Synty mäkohortti 1966 tutkimuksessa on seurattu PohjoisSuomessa vuonna 1966 syntyneitä henkilöitä (n = 12 058). Tietoa testin käytöstä ja sen luotettavuudesta maksimaalisen kestävyyssuorituskyvyn arvi oinnissa terveillä aikuisilla on kuitenkin niu kasti.Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää 6 minuutin kävelytestistä luotettava maksimaalisen hapenottokyvyn (VO 2max ) arviointimenetelmä terveille aikuisille. Heidän mitattu hapenkulutuksensa oli kävelytestin lopussa keskimäärin 27,2 ml/kg/ min (SD ± 6,5) ja maksimaaluisessa ylämäki kävelyssä vastaavasti 34,4 ml/kg/min (SD ± 7,6). 94 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 onkin johtanut tarpeeseen tutkia alaselkäki vun alatyyppejä sekä niiden yhteyttä erilai siin liikuntamuotoihin. 6 minuutin kävelytesti on luotettava maksimaalisen hapenottokyvyn (VO 2max ) arviointimenetelmä terveille aikuisille MÄNTTÄRI A, SUNI J, SIEVÄNEN H, HUSU P, VÄHÄ-YPYÄ H, VALKEINEN H, TOKOLA K, VASANKARI T TAUSTA: Kuuden minuutin kävelytesti on yksinkertainen, kansainvälisesti tunnettu ja kustannustehokas kenttätesti, joka kehitet tiin alun perin sydän ja keuhkosairaiden toiminnallisen suorituskyvyn arvioimiseen. Tutkittavat kävelivät 6 mi nuutin kävelytestissä keskimäärin 652 m (SD ± 74). On epäselvää, kuinka eri aktiivisuuksien jakautuminen päivän sisällä vaikuttaa sydänterveyteen. Tutkittavien tervey dentilaa arvioitiin kyselyiden ja laboratorio mittausten perusteella ja fyysistä aktiivisuut ta mitattiin kiihtyvyysanturilla 46vuotiaana. MENETELMÄT: Tutkimus koostui pilot ti ja validaatiotutkimuksista. Testiradan molemmissa päissä oli muovikartiot, jotka tutkittavat ohjeistettiin kiertämään. 17vuotiaana harrastetuista lajityypeistä muukategorian lajeihin osallistuneet raportoivat vähemmän iskiasta (OR 0,72; 95 % LV 0,56–0,92) ja noidannuolta (OR 0,72; 95 % LV 0,55–0,93). Logistisella regressioanalyysillä tutkittiin poikkileikkaus ja pitkittäisasetel massa liikuntalajimäärän ja tyypin yhteyttä edellisen puolen vuoden aikana vähintään kuukausittain esiintyneeseen iskias (N = 391) tai noidannuolityyppiseen (N = 366) selkäkipuun. Lisäksi 34vuotiailta kysyttiin alaselkäkivun useutta ja kestoa sekä selkävaivan tyyppiä pahimmillaan: iskias, noidannuoli tai muu selkäsairaus. Vertailuryhmään kuuluvilla kaksosilla (N = 960) ei ollut koskaan ollut yli yhden päivän kestävää selkäkipua ja korkeintaan kuukausittaista alaselkäkipua edellisen puolen vuoden aikana. Tavoitteena oli tutkia objektiivisesti mitatun fyysisen aktii visuuden ja paikallaanolon ajallista jakau tumista ja intensiteettiä ja niiden yhteyttä sydän ja verisuonitautien riskiin keskiiässä. NaisetVO 2max (ml/ kg/min) = 22,506 – 0,271 x (paino) + 0,051 x (kävelymatka) – 0,065 x (ikä). Suhteellisesti ilmaistuna keskimääräiset ennustevirheet miehille ja naisille olivat 10–11 %. Ennuste yhtälön muuttujat selittivät miehillä 82 % mitatusta VO 2max :sta ja naisilla vastaavasti 79 %. Vapaaajan lii kuntalajeja kartoitettiin, kun kaksoset olivat 17 ja 34vuotiaita monivalintakysymyksellä, jonka perusteella luotiin kaksi muuttujaa: lajimäärä (1, 2, 3, 4 ja 5 tai enemmän) sekä lajityyppi (kestävyys, voima, pelit ja muut). UKKinstituutin 2 km kävelytestin alkupe räistutkimuksessa SEE oli 9–15 % ja Rock portin 1mailin kävelytestissä 12–14 %. Objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden intensiteetti ja ajallinen jakautuminen vuoro kaudes sa – yhteys sydänja verisuoni tautiriskiin NIEMELÄ M, KANGAS M, FARRAHI V, KORPELAINEN R, JÄMSÄ T TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus ja paikal laanolo ovat yhteydessä sydän ja verisuo nitautien riskiin. Liikuntalajityyppien tarkas telussa 34vuotiaana voimalajeja harrastavil la oli vähemmän iskiasta (OR 0,66; 95 % LV 0,51–0,76) ja kestävyyslajeihin osallistuvilla vähemmän noidannuolta (OR 0,51; 95 % LV 0,35–0,76) verrattuna niihin, jotka eivät harrastaneet näitä lajityyppejä. Tutkittaville (n = 98) tehtiin terveystarkastus, 6minuu tinkävelytesti sekä ylämäkikävely juoksu matolla EKGseurannassa maksimaalisen aerobisen tehon määrittämiseksi. TULOKSET: Tutkimusprotokollan läpäisi hyväksyttävästi yhteensä 39 miestä ja 36 naista (n = 75), joiden ikä vaihteli 19–75 vuoden välillä
Erityisesti painoa näyttäisi kertyvän varhaisaikuisuuden jälkeen. Mittari tallentaa kehon liikkeiden kiihtyvyyttä mitaten aktiivisuuden intensi teetin METarvoja puolen minuutin välein. Tilastol lisesti merkitsevät erot aktiivisuusryhmien välillä sydän ja verisuonitautien riskissä löy dettiin miehillä (1,2 prosenttiyksikköä inak tiivisen ja erittäin aktiivisen ryhmän välillä, p = 0,028) ja naisilla (0,6 prosenttiyksikköä iltaaktiivisien ja kohtuullisen aktiivisen ryhmän välillä, p < 0,001). Kui tenkin oletus siitä, että ryhmien elintavat olisivat poikenneet jo varhaisaikuisuudessa selvästi, osoittautui vääräksi. FinTerveys 2017 tutkimuksen mukaan kol me neljäsosaa yli 30vuotiaista suomalai sista miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista on ylipainoisia. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset vastasivat odotuksia siltä osin, että normaalipainon säilyttäneillä oli terveellisemmät elintavat keskiiässä kuin ylipainoisiksi tulleilla. Normaa lipainon säilyttäneistä lähes puolet raportoi keskiiässä ylläpitävänsä 4–5 kysytyistä ter veellisistä elintavoista, kun vastaava osuus ylipainoisiksi tulleiden ryhmässä oli vajaa kolmannes. Tämän tutkimuksen tarkoituk sena oli vertailla lihasaktiivisuus ja kiihty vyysanturivasteita sykevasteisiin monipuo lisissa fyysisissä aktiviteeteissa SuperPark sisäaktiviteettipuistossa. Kuitenkin normaa lipainon säilyttäneet raportoivat jo tällöin merkitsevästi yleisemmin kiinnittävänsä huomiota terveystapoihinsa kuin ylipai noisiksi tulevat. TULOKSET: Normaalipainoisista nuo rista aikuisista suurempi osa (55 %) tuli ylipainoisiksi keskiikään mennessä, kuin säilytti normaalipainon. Aineiston alustavat analyysit tehtiin ristiintaulukoiden ja khiin neliötestillä. MENETELMÄT: Yhteensä 16 lasta (8 tyttöä and 8 poikaa, ikä 10,3 ± 1,9 vuotta, pituus 144,5 ± 11,8 cm, painoindeksi 19,3 ± 3,0 kg/m 2 ) osallistui tutkimukseen. Ryhmien välillä oli merkitsevä ero sydän ja verisuonitautiriskissä sekä miehillä että nai silla. Usein fyysisen aktiivisuuden terveys vaikutuksia arvioidaan kuitenkin mittareilla, jotka eivät mittaa hermolihasjärjestelmän kuormitusta. Naisilla kokonaiskolesteroli oli alhaisempi kohtuullisen aktiivisessa ryhmässä (5,06 mmol/l) verrattuna inaktiiviseen (5,23 mmol/l) ja iltaaktiiviseen ryhmään (5,20 mmol/l) (p = 0,001). Miten mittarit värähtävät. Normaalipainon säilyttäneiden ja ylipainoisiksi tulleiden ryh mät eivät eronneet terveellisten elintapojen yleisyydessä tilastollisesti merkitsevästi vielä varhaisaikuisuudessa. Estävätkö terveelliset elintavat ylipainon kertymisen keski-iässä. Selvemmät, tilastollisesti merkitsevät erot ilmenivät ryhmien välillä vasta keskiiässä, jolloin normaalipainon säilyttäneissä oli enemmän niitä, jotka söivät kasviksia ja hedelmiä suositusten mukaan, välttivät runsasta juomista, katsoivat tv:tä kohtuudella ja liikkuivat paljon. Eri aktiviteettien etäisyyksiä täydellisestä korrelaatiosta verrattiin hölk käämisen etäisyyteen parittaisella ttestillä.. MENETELMÄT: Tutkimuksen aineisto kä sitti kolme ikäkohorttia Lasten sepelvaltimo taudin riskitekijät (LASERI) pitkittäistutki muksesta (n = 734). Istumisen, seisomisen ja omavauhtisen kävelyn ja hölkkäämisen jälkeen lapset liikkuivat SuperPark sisäak tiviteettipuiston eri suorituspisteissä satun naisessa järjestyksessä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Koneoppimismene telmää käyttäen tunnistettiin neljä erilaista alaryhmää fyysisen aktiivisuuden suhteen. Elintapoja selvitettiin kyselyllä vuonna 1986 tutkittavien ollessa 18–24vuotiaita sekä vuonna 2011 heidän ol lessa 43–49vuotiaita. Jokaisen koehenkilön eri aktivi teettien tuloksista laadittiin korrelaatiokaa vio, jonka perusteella laskettiin ACC:n (HR ACC) ja EMG:n (HREMG) etäisyys (pienim män neliösumman menetelmä) täydellisestä korrelaatiosta (r = 1, d = 0) käyttäen HR:ää vertailuarvona. 95 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 den viikon ajan eidominoivassa ranteessa 24h/vrk. Seuraavan 10 vuoden aikaista sydän ja veri suonitautien riskiä arvioitiin Framinghamin riskimallilla, joka arvioi sairastumisriskiä kokonais ja HDLkolesterolin tason, veren paineen, verenpainelääkityksen, tupakoinnin ja diabeteksen sairastamisen perusteella. Koneoppimismenetelmällä (Xmeans cluster analysis) tutkittavat, jotka olivat käyttäneet mittaria vähintään viikon ajan vähintään 10 tuntia päivässä hereillä oloaikana (n = 4 582), jaettiin aktiivisuuden ajoittumisen ja intensiteetin perusteella aktiivisuusryhmiin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten terveelliset elintavat, kuten kasvisten ja hedelmien käyt tö, tupakoimattomuus, humalajuomisen vält täminen, kohtuullinen tv:n katselu ja säännöl linen liikkuminen olivat yhteydessä siihen, että tutkittavat joko säilyttivät normaalipai noisuutensa varhaisaikuisuudesta keskiikään tai heistä tuli keskiiässä ylipainoisia. Lapsille puettiin hyvin istuvat lihasaktiivisuusshort sit, kiihtyvyysanturi vyötärölle ja sykeanturi rinnan ympärille. Ana lyyseihin otettiin mukaan tutkittavat, jotka olivat BMI:n perusteella normaalipainoisia molemmissa mittauspisteissä (n = 291) sekä tutkittavat, jotka olivat normaalipainoisia varhaisaikuisuudessa, mutta ylipainoisia myöhemmin keskiiässä (n = 355). Molemmissa ryhmissä terveelliset elintavat näyttivät yleis tyvän keskiiässä, mutta normaalipainon säilyttäneet tekivät terveellisiä elintapava lintoja enemmän ja ryhmien väliset erot kasvoivat. Sekä miehillä että naisilla fyysisesti aktiivisemmissa ryhmissä oli korkeampi HDLkolesterolin taso verrat tuna epäaktiivisempiin ryhmiin (naisilla ero 0,15 ja miehillä 0,10 mmol/l inaktiivisen ja erit. Sydän ja verisuonitau tien riski oli suurimmalla osalla tutkittavista matala ( < 10 % sairastumisriski). Nuorille aikuisille suunnatulla elintapaneuvonnalla ja interventioilla voisi olla mahdollista vaikuttaa siihen, että isompi osa aikuisista säilyttäisi normaalipainonsa keskiiässäkin. Tutkittavilta oli mitat tu pituus ja paino molempina vuosina. Lihasaktiivisuusja kiihtyvyysanturivasteiden erot sykevasteisiin monipuolisissa fyysisissä aktiviteeteissa 7–12-vuotiailla lapsilla PESOLA AJ, MELIN M, VANHALA A, GAO Y, FINNI T TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus aktivoi her molihasjärjestelmää ja nostaa energiankulu tusta. Seuraavia aktiviteet teja tehtiin kutakin kolme minuuttia omaan tahtiin ja välissä pidettiin vähintään kahden minuutin tauko: jääkiekon laukominen, pesäpallon heittely, pesäpallon lyöminen, katusählyn pelaaminen, jalkapalloflipperin pelaaminen, digitaalisen parkourliikuntape lin pelaaminen, ketteryysradan kiertäminen, skoottaus, hyppiminen joustavalla AirTrack alustalla ja hyppiminen trampoliinilla. TULOKSET: Aktiivisuuden intensiteetin ja ajallisen jakautumisen perusteella tunnis tettiin neljä aktiivisuusryhmää (inaktiivinen, ilta aktiivinen, kohtuullisen aktiivinen ja erittäin aktiivinen). Syke istualtaan mitatun sykkeen yläpuolella (HR), kiihtyvyysanturilla mitatut countsit (ACC) ja lihasaktiivisuuden amplitudi (EMG) ana lysoitiin viimeisen minuutin keskiarvona ja normalisoitiin kävelyn aikana mitattuihin arvoihin. Tuloksia voidaan hyödyntää suunnitel taessa interventioita sydän ja verisuonitauti en ehkäisemiseksi. aktiivisen ryhmän välillä, p < 0,001). PALOMÄKI S, HIRVENSALO M, RAITAKARI O, TAMMELIN T TAUSTA: Ylipaino ja lihavuus ovat suu ria kansanterveydellisiä haasteita, sillä ne lisäävät monien sairauksien riskiä ja voivat heikentää toimintakykyä ja elämänlaatua
Painoindeksi BMI oli 19 ± 2,62 kg/m 2 eli merkittävästi ylipai noisia ei materiaalissamme ollut. MENETELMÄT: PohjoisSuomen synty mäkohortit (NFBC1986 ja NFBC1966) ovat tutkimusohjelmia, jotka kattavat koko elin kaaren terveys ja hyvinvointitutkimuksen. Maantieteellisiä GISmenetelmiä hyödynnet tiin tutkittavien asuinympäristön vihreyden (1km bufferi) määrittämiseksi. Fontanpotilailta puuttuu keuhkoverenkierron pumppu, mikä huonontaa systeemiverenkierron iskutila vuuden muuttumista tarpeen mukaan. Päivit täisen aktiivisuuden keskimääräinen kesto laskettiin kaikille tutkittaville. Korkein saavutettu syke oli 166 (HR max) ± 15/min. Niiden avulla pyritään edistämään väestön terveyttä ja hyvinvointia. Seisomisen (24,2 ± 18,9; P < 0,01) ja trampoliinin (100,3 ± 72,7; P < 0,05) HR EMG erosivat hölkkäämisen HREMG:stä. Kammio tarvitaan isoa veren kiertoa varten, joten kirurgisessa hoidossa sydämeen palaava systeemilaskimoveri ohja taan vaiheittain kolmessa eri leikkauksessa virtaamaan suoraan keuhkovaltimoon (Fon tan eli TCPCverenkierto). JOHTOPÄÄTÖKSET: Verrattuna hölkkää miseen, ACC vaste trampoliinihyppelyyn on suurempi kuin HR vaste ja EMG vaste seiso miseen on suurempi ja trampoliinihyppelyyn pienempi kuin HR vaste. Tämän perusteella yksilöllisen liikuntareseptin pi täisi tässä potilasryhmässä olla erinomainen keino parantaa toimintakykyä ja vähentää pitkäaikaiskomplikaatioita. Fontanpotilaiden fyysisen kunnon lähtötasoa mitataan kyselylomakkeen, spiro ergometria testin, kehonkoostumusmittauk sen, perusverikokeiden ja lihaskuntotestien avulla. Verenpai nevasteen muutos kuormituksessa 44 ± 14 mmHg. Potilaiden mediaani pituus on 165 ± 12,3 cm. TULOKSET: Tutkimukseen on rekrytoitu 18 potilasta, jotka ovat ikärakenteeltaan 8–17vuotiaita ja joista tyttöjä kuusi (keski ikä 14,6 ± 2,45 vuotta). Tutkimuk sen ensimmäinen vaihe on saatu valmiiksi ja 6 kk liikuntainterventio on meneillään kaikilla potilailla. 8 MET. Asuinympäristön vihreys ja fyysinen aktiivisuus – Väestöpohjainen PohjoisSuomen syntymäkohortti 1966 -tutkimus PUHAKKA S, LANKILA T, PYKY R, KÄRMENIEMI M, KANGAS M, RUSANEN J, AUVINEN J, KORPELAINEN R TAUSTA: Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnossa oleskelu on hy väksi fyysiselle ja psyykkiselle terveydellem me. Eri mittareiden ominaisuudet tulee ottaa huomioon moni puolisten aktiviteettien terveyshyötyjä arvi oitaessa. Erityisesti asuinympäristön vihreys on positiivisesti yhteydessä fyysiseen aktiivisuu teen ja eri terveyshyötyihin. joka on 84 % iänmukaisesta viitearvosta. Tässä väestöpohjaisessa tutki muksessa tutkittiin vihreän elinympäristön ja mitatun liikuntaaktiivisuuden yhteyttä. Eri mittausmenetelmien käyttö voi paljastaa eri aktiivisuustyyppien aineenvaih dunnallisia ja hermolihasjärjestelmällisiä vasteita, jotka vain yhtä mittaria käytettäessä jäisivät rekisteröimättä. Sydämensiirto hoitokeinona on rajallinen ja lisää tutkimustietoa tarvitaan vastaamaan ky symykseen, kuinka pitkäaikaiskomplikaatioi den kehittymistä saadaan viivytettyä ja poti laiden toimintakykyä ylläpidettyä. Maksimaalinen hapenottokyky korreloi merkitsevästi potilaan haastatte luvaiheessa ilmoittamaan viikoittaiseen lii kuntamäärään (r = 0,515, p < 0,03), mutta ei potilaan rasvaprosenttiin (r = 0,230, p = 0,359). Potilaiden askelmääriä seurataan päivittäin aktiivisuus rannekkeen avulla. Liikuntareseptin merkitys yksikammioisen sydämen hoidossa PITKÄNEN-ARGILLANDER O, RAHKONEN O, PYYKKÖNEN H TAUSTA: Yksikammioisella sydämellä tarkoitetaan sydämen rakennevikaa, jossa toinen sydämen pumppaavista kammiois ta on surkastunut tai puuttuu kokonaan. Potilasmateriaalimme maksimaalisen hapenottokyvyn keskiarvo oli 28,59 ± 5,44 ml/kg/min (VO 2max ) on 64 % iänmukaisista viitearvoista. Liikunta aktiivisuutta mitattiin 14 päivän ajan käyt tämällä kiihtyvyysanturiin perustuvaa Polar Electro rannemittaria. Liikkumatto muus on vakava kansanterveydellinen ongel ma, johon tarvitaan uusia ratkaisuja väestön aktivoimiseksi. MENETELMÄT: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuinka yksilöllinen liikuntare septi vaikuttaa Fontanleikkaussarjan läpi käyneiden potilaiden sydämen ja verenkier ron suorituskykyyn 6 kk interventiojakson aikana. Rakenteelliset poikkeavuudet kehittyvät jo sikiökaudella eikä normaalia anatomiaa voi da palauttaa. Tässä poikkileik kaustutkimuksessa tutkittavat koostuivat vuonna 1966 syntyneistä miehistä ja naisista (N = 5433). Systolinen verenpaine levossa istuen 121 ± 16 mmHg sekä maksimaalisen rasituksen aikana 165 ± 26 mmHg. Luonnossa liik kuminen on myös tutkitusti tehokkaampaa ja usein motivoivampaa. Tie donkeruu käsitti kliiniset tutkimukset, ter veystietojen seuraamiset sekä postikyselyt. Aikaisemmissa tutkimuksissa Rasitustestillä mitattu mak simaalinen suorituskyky (VO 2max ) on ollut noin 50–60 % verrattuna ikätovereihin. Etäisyyden d suunta (+/) täydellisestä korre laatioviivasta katsottiin kuvaajasta. Tähän pide tään pääsyynä voimakasta kaupungistumista ja muuttuneita ajanviettotapoja. 96 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Näin pystyttiin vertaamaan eroja mittareiden vasteissa eri aktiviteetteihin suhteessa kä velyn ja hölkkäämisen väliseen vasteeseen. Fon tanverenkierrossa keskuslaskimopaine aset tuu fysiologista korkeammaksi, millä on iso merkitys tavallisten lastentautien ja hankalien pitkäaikaiskomplikaatioiden kehittymisessä. viikossa. Yksi kammioisen sydämen iskutilavuus onkin riippuvainen keuhkoverenkierron vastuk sesta, keskuslaskimopaineesta, laskimoita ympä röivien luurankolihasten työpanokses ta, sisäänhengityksen aiheuttamasta rintaon telon negatiivisen paineen imuvaikutuksesta, sekä sopivan matalasta systeemikammion loppudiastolisesta paineesta. Tulokset fyysisestä suori tuskyvystä ensimmäisten mittausten jälkeen ovat yhtenevät aiemmin julkaistujen tulosten kanssa. Trampoliinin HRACC (+200,7 ± 172,3) erosi hölkkäämisen HRACC:sta (P < 0,01). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksemme alkuarvioinnin tulokset soittavat, että lii kunnan määrä korreloi myös tässä potilas ryhmässä maksimaaliseen hapenottokykyyn, eikä verenkiertoelimistön poikkeava tila tämän perusteella estä harjoittelun aikaan saamia suorituskyvyn muutoksia. TULOKSET: Hölkkäämisen HRACC ja hölkkäämisen HREMG etäisyys r = 1:stä oli keskimäärin +76,7 ± 89,5 ja 65,4 ± 42,7, vastaavasti. Mitattu liikuntaak tiivisuus (METminuutit) luokiteltiin viiteen eri luokkaan: erittäin kevyt: 1–2 MET, kevyt: 2–3,5 MET, kohtuukuormitteinen: 3,5–5 MET, raskaskuormitteinen: 5–8 MET, ja erit täin raskaskuormitteinen s+ . Tilas tollisessa monimuuttujaanalyysissä käytet tiin lineaarista regressioanalyysia.. Tutkittavien terveydentilaa on seurattu äidin raskausajasta lähtien. Potilaat polkivat keskimäärin 120 W ± 39W teholla, mikä on 71 % iänmukaisesta viitearvosta. Silti ihmiset viettävät yhä enemmän aikaa sisätiloissa. Testien tulosten perusteella potilaille määritetään liikuntaresepti, joka sisältää as keltavoitteen sekä alaraajojen lihasvoimaa ja rintakehän liikkuvuutta parantavia kotihar joitteluohjeita 1–2 krt. Spirometria puhalluksista mitat tuja arvoja, vitaalikapasiteetti (FVC) 2,95 ± 0,96 joka on 80 % ja nopea vitaalikapasiteetti (FEV1) 2,59 ± 0,94; 78 % iänmukaisista vii tearvoista. Myös muita terveysja hyvinvointimuuttujia huomioitiin tutkimuksessa vakioituina muuttujina
TULOKSET: Tutkittavien keskiikä oli 54,9 (SD 17,1) vuotta ja 27,5 % heistä asui ydinkaupunkialueella. Viheralueiden tai ra. Selvitimme tässä väestöpohjaisessa, poik kileikkaustutkimuksessa, yksilöllisten ja sosiodemografisten tekijöiden sekä liikun tapaikkojen tarjonnan yhteyttä luontoliikun nan määrään. Luontoliikuntaan yhteydes sä olevat yksilölliset ja ympäristötekijät kaupunkialueilla PYKY R, NEUVONEN M, KANGAS K, OJALA A, LANKI T, BORODULIN K, TYRVÄINEN L TAUSTA: Suomalaisten luontoliikunnan edistäminen edellyttää luonnossa liikku miseen liittyvien tekijöiden tunnistamista. Rakennetuiksi liikuntapai koiksi valittiin LIPAStietokannasta ne, joissa pystyi harrastamaan jotain kahdestakymme nestä suomalaisten suosikkiliikuntalajista. Vastaajista 47 % liik kui vapaaajallaan paljon eli 20 minuuttia vähintään kolmesti viikossa ja 53 % vähän eli enintään kahdesti viikossa 20 minuuttia ker rallaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Päivittäinen seden taariaika oli 59 minuuttia vähemmän ran teesta kuin reidestä mitattuna, kun mittareita käytettiin yhtä aikaa. Tämä tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa ja kaupunkien aluesuunnittelussa sekä kehi tettäessä hankkeita, joiden pyrkimyksenä on aktivoida kansalaisia liikkumaan. Muutimme ranteessa pidetyn ActiGraph mittarin aineiston ActiLifeohjelmassa 60 sekunnin aktiivisuuslukemiksi (counts per minute, CPM), ja määrittelimme sedentaari suuden arvona . Kohtuukuormitteisen lii kuntaaktiivisuuden osalta esille nousi myös hyväksi koettu terveydentila (Beta = 0,21, p < 0,001). BlandAltman kuvioissa hyväksyttävyyden rajat (limits of agreement) olivat varsin laajat, 128 min; 247 min, mutta mittareiden välisessä erotuksessa ei näkynyt systemaattista poikkeamaa eripituisten päi vittäisten sedentaariaikojen suhteen. Viheralueiden sekä rakennettujen sisä ja ulkoliikuntapaikkojen tarjonta mää ritettiin paikkatietomenetelmillä. Vähän liikkuvat harrastivat vähem män myös luontoliikuntaa paljon liikkuviin verrattuna (p < 0,001). Mittaus kesti keskimäärin 2,6 päivää ja keskimääräinen päivittäinen mittausaika oli 15 h 58 min. Liikuntapaikoiksi huomioitiin viheralueet sekä rakennetut sisä ja ulkolii kuntapaikat. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin ristiin taulukointia, ttestiä ja multinomiaalista logis tista regressioanalyysiä. 2015 kyselyn, jolla selvitettiin liikkumista, hyvin vointia, luontosuhdetta ja sosioekonomisia tekijöitä. 97 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 TULOKSET: Vihreän elinympäristön ja liikuntaaktiivisuuden yhteys oli tilastollises ti merkitsevää kevyen liikunnan (Beta = 1,93, p < 0,001), kohtuukuormitteinen liikunnan osalta (Beta = 0,61, p < 0,001) ja erittäin raskaskuormitteisen liikunnan osalta (Beta = 0,03, p < 0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Asuinympäristön vihreyden ja liikuntaaktiivisuuden positiivi nen yhteys osoittaa, että asuinympäristö voi olla yksi liikuttavista tekijöistä työikäisten keskuudessa. Etäisyys laskettiin pääasiassa kevyen liiken teen väyliä pitkin tutkittavan asuinpaikasta erikokoisiin viheralueisiin sekä sellaisiin rakennettujen liikuntapaikkojen ryhmiin, joissa oli vähintään neljä liikuntapaikkaa. Tästä syystä niitä pidetään sedentaarisuuden mittaamisen kultaisena standardina. TULOKSET: Analyyseissa huomioitiin 252 tutkittavalta (82 % naisia, keskiikä 62 vuotta (SD 0,9)) yhteensä 656 päivää, jolloin mittausta oli vähintään 10 tuntia/ päivä ja kahden eri mittarin pitoajassa oli korkeintaan 10 minuutin ero. Analyyseissä käytetty tutkimusaineisto oli käsitelty niin, ettei yk sittäinen henkilö ollut tunnistettavissa. Tämän tutkimuksen löydökset tukevat aikaisempia aiheeseen liittyviä tutki muksia ja tuovat tukea sille oletukselle, että jokaisella kansalaisella tulisi olla mahdol lisuus vierailla viheralueilla säännöllisesti. Lisäksi vertailimme ydinkau punki ja esikaupunkialueella asuvia sekä vapaaajallaan vähän ja paljon liikkuvia. MENETELMÄT: Tutkimusjoukon muo dostivat 290 ikääntyvää työntekijää. Myös erittäin raskaskuormitteiseen liikuntaan oli yhteydessä hyväksi koettu ter veydentila (Beta = 0,08, p < 0,001). Rakennetut liikuntapaikat ryhmiteltiin siten, että liikuntapaikan ympärille muodostettiin 150 metrin bufferi ja päällekkäin menevät bufferit yhdistettiin yhtenäiseksi alueeksi. Tut kittavien asuinpaikka jaettiin postinumeron perusteella ydinkaupunkiin ja esikaupunkiin. Mittaus tehdään yleisimmin vyötäröllä pidettävillä kiihtyvyysantureilla, mutta ranne ja reisi ovat viime vuosina yleistyneet mittarin kiinnityspaikkoina. Päivittäinen se dentaariaika oli siis 59 minuuttia (95 % LV 52 min; 67 min) vähemmän rannemittarilla mitattuna verrattuna reisimittarin antamaan tulokseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli verrata ranne mittarista saatua päivittäistä sedentaariajan pituutta reidessä pidettävän mittarin anta maan sedentaariaikaan. Käsittelimme reiteen kiinnitettyjen Axivitymittareiden ai neiston OpenMovement ja Act4ohjelmilla, jotka määrittelevät sedentaarisuuden reiden kaltevuuskulman perusteella ( > 45 astetta). Vertasim me mittareiden antamaa päivittäistä sedentaa riaikaa lineaarisilla sekamalleilla ja Pearsonin korrelaatiokertoimella. Ranteessa ja reidessä pidettävien kiihtyvyysantureiden vertailu päivittäisen sedentaariajan mittaamisessa PULAKKA A, SUORSA K, LESKINEN T, VAHTERA J, PENTTI J, STENHOLM S TAUSTA: Kiihtyvyysantureita käytetään yleisesti sedentaarisuuden ja fyysisen aktiivi suuden objektiiviseen mittaamiseen väestö tutkimuksissa. 1853 CPM/min. Reiteen kiinnitettävien mittareiden etu seden taarisuuden mittaamisessa on se, että niillä voidaan mittarin asennon perusteella erottaa istuminen ja seisominen toisistaan. Keskimääräinen päivittäinen sedentaariaika oli reisimittarilla mitattuna 9 h 19 min (95 % luottamusväli, LV, 9 h 6 min; 9 h 33 min) ja rannemittarilla mitattuna 8 h 20 min (95 % LV 8 h 6 min; 8 h 33 min). Kiihtyvyysanturien välinen ero sedentaariajan määrittämisessä pitää ottaa huomioon vertailtaessa tuloksia eri me netelmiä käyttävistä tutkimuksista. Neljä vuorokautta kestäneet mittaukset tehtiin samanaikaisesti kahdella eri kiihtyvyysan turilla: oikeaan reiteen kiinnitetyllä Axivity mittarilla ja eidominanttiin ranteeseen kiin nitetyllä ActiGraphmittarilla. Mittareiden välinen korrelaatio oli 0,73 (p < 0,001). Mittareiden välinen korrelaatio oli kuitenkin hyvä ja ero mittarei den antamissa sedentaariarvoissa ei vaihdel lut sen mukaan, oliko päivän sedentaariaika lyhyt tai pitkä. Poistimme molempien mittareiden aineistoista nukku misajan osallistujien päiväkirjoihin merkit semien heräämis ja nukkumaanmenoaika tietojen perusteella. Viheralu eet jaettiin pieniin ( < 25ha), keskikokoisiin (25–150 ha) ja suuriin ( > 150ha) viheraluei siin huomioimalla myös niiden kytkeyty neisyys toisiinsa. Aika, jolloin mittari ei ollut käytössä määritettiin Axivitymittareilla Act4ohjelman algoritmin ja ActiGraphmit tareilla Choialgoritmin perusteella. Lisäksi piirsimme BlandAltman kuviot käyttäen menetelmää, jossa huomioidaan sedentaariajan päivittäi nen todellinen vaihtelu. MENETELMÄT: Yhteensä 3 730 helsinki läistä aikuista (25–101 vuotta) täytti v
Depressiooireis ten liikunnan määrä kulki samansuuntaisesti ryhmien sisällä heidän kanssa, joilla ei ollut oireita. Selvitimme myös harjoittelun ja kilpailemi sen määrän yhteyttä vammariskiin. Vähintään yhden rasitusvamman edeltäneen vuoden aikana sai 35 % urhei lijoista ja 17 % eiurheilijoista (P < 0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Hengitysoireet oli vat yleisempiä kilpauimareilla kuin muilla ui mahallien käyttäjillä. Lyhyt etäisyys rakennettuun ulkoliikuntapaikkaan oli positiivisesti yhteydessä luontoliikun nan määrään vain ydinkaupunkialueella. Äkillisetja rasitusvammat nuorilla urheilijoilla ja ei-urheilijoilla: Terveyttä edistävä liikuntaseura -tutkimus (TELS) RISTOLAINEN L, TOIVO K, PARKKARI J, KOKKO S, ALANKO L, HEINONEN OJ, KORPELAINEN R, SAVONEN K, SELÄNNE H, VASANKARI T, KANNAS L, VILLBERG J, KUJALA UM TAUSTA: Fyysistä aktiivisuutta suositel laan nuoruusiässä sen moninaisten positiivis ten terveysvaikutusten vuoksi. Työkykyisyyttä tutkittiin Work Ability Index (WAI) kyselyl lä ja depression oireita arvioitiin siihen tar koitetulla Beck Depression Inventory (BDI) masennuskyselyllä. Tuloksissa löytyi huomattava positiivinen yhteys vapaaajan liikunnan ja työkyvyn välillä PHSryhmässä, joilla oli todettu dep ression oireita ( . Tut kittavien liikuntaaktiivisuuta tutkittiin In ternational Physical Activity Questionnaire (IPAQ) kyselylomakkeella. = 0,24, 95 % CI: 0,01; 0,46, P = 0,044). Urhei lijoilla oli yli kolminkertainen riski saada äkillinen vamma verrattuna eiurheili joihin (sukupuolivakioitu OR 3,13, 95 % CI: 2,54–3,87). Työn kuormittavuus erosi merkitse västi ryhmien kesken työkykyisyydessä (P = 0,002), jonka lisäksi depression oireet hei kensivät työkykyisyyttä jokaisessa ryhmässä (P < 0,001). Tässä tutkimuksessa vertailimme äkillisten ja rasitusvammojen määrää suoma laisilla nuorilla urheilijoilla ja eiurheilijoilla. Maksimiventilaatio VE max oli kilpailuvauhti nen uinnin aikana 75–80 % cMVV:stä. Tutkittavat jaettiin kol meen ryhmään ottaen huomioon, oliko työ enemmän fyysistä (PHS), psyykkistä (Ment) vai jakautuiko se tasavertaisesti (Ment/PHS). 98 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 kennettujen liikuntapaikkojen tarjonnassa ei ollut eroja vähän ja paljon liikkuvien välillä, mutta paljon liikkuvat olivat tyytyväisempiä asuinympäristönsä viheralueiden laatuun kuin vähän liikkuvat (p = 0,015). Runsaam paan luontoliikuntaan olivat yhteydessä myös hyväksi koettu terveys, naissukupuoli, korkeampi ikä, matalampi BMI, matala stres sitaso ja runsas arkiliikunnan määrä. Vapaa-ajan liikunnan yhteys työkykyisyyteen 20–40-vuotiailla miehillä: poikkileikkaustutkimus PÄIVÄRINNE V, THODÉN M, KAUTIAINEN H, AROKOSKI J, KOPONEN H, HEINONEN A, KIVIRANTA I TAUSTA: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhteyttä vapaaajan liikunnan ja työkykyisyyden välillä fyysisesti ja psyykki sesti kuormittavissa työtehtävissä. Tutkimuksen tarkoituk sena oli selvittää kilpauintispesifisten tekijöi den vaikutusta hengitysoireiluun. Urheilijoilla oli 2,6 kertainen riski saada. Luontoliikuntaan oli yhteydessä enemmän yksilöllisiä ja sosioeko nomisia tekijöitä esikaupunkialueella asuvil la ja vapaaajallaan vähän liikkuvilla. Keskisuuri yhteys löytyi Ment/ PHSryhmän tutkittavilla, joilla oli depressi on oireita ( . Uimi sen vaikutus FEV1:n oli vedessä mitattuna keskimäärin 4 % korkeampi kuin maalla. Lomakkeessa kysyttiin edeltävän 12 kk aikaisista äkillisistä ja rasi tusvammoista, niiden anatomisesta sijainnis ta ja vammatyypistä. Uiminen kilpailutasolla poikkeaa tavanomai sesta uimisesta ja tyypillisestä arkiliikunnasta monin tavoin. Urheilijoilta kysyttiin lisäksi harjoitusten ja kilpailujen määrää. Hengitysoireita kuitenkin tutkitaan kilpauimareilla samoilla menetelmillä kuin normaaliväestöllä. Spiromet rian tulokset osoittivat, että kilpauimareilla nopea vitaalikapasiteetti FVC oli 112 % ja sekuntikapasiteetti FEV1 keskimäärin 108 % viitearvoista, vaikka 12 %:lla havaittiin keuh koputkien ahtautumis eli obstruktiolöydös. Kilpauintispesifit tekijät hengitysoireilussa PÄIVINEN M, KESKINEN K, PUTUS T, KUJALA U, TIKKANEN H TAUSTA: Hengitysoireet ovat yleisempiä kilpauimareilla kuin normaaliväestössä. = 0,52, 95 % CI: 0,19; 0,85, P = 0,002). TULOKSET: Vähintään yhden äkillisen vamman raportoi 44 % urheilijoista ja 20 % eiurheilijoista vuoden aikana (P < 0,001). Luontoliikuntapalvelujen kehittäminen voi olla tarpeellista erityisesti vähän liikkuvalle väestölle. Vammariski kasvaa kuitenkin liikunnan määrän ja tehon kasvaessa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen tulos ten perusteella vapaaajan liikunta vaikuttaisi olevan kaikkein hyödyllisintä työkykyisyyden suhteen henkilöillä, joilla on depression oirei ta ja jotka toimivat fyysisesti kuormittavissa työtehtävissä. Luontosuhde oli positiivisesti yhteydessä luontoliikuntaan asuinpaikasta ja vapaaajan liikunnan määrästä riippumatta. Kilpauimareiden keuh kofunktiot olivat viitearvoja korkeammat , mutta obstruktiolöydösten esiintyvyys oli yllättävän suuri. JOHTOPÄÄTÖKSET: Luontoliikunnan edistämiseksi on mahdollistettava pääsy suu riin viheralueisiin ja tuettava luontosuhteen kehittymistä myös suurissa kaupungeissa. Erot liittyvät vesiympäristöön, rasituksen intensiteettiin sekä harjoitustaus taan. Lyhyt etäisyys vähintään keskikokoiseen viheralueeseen oli yhteydessä luontoliikun nan määrään asuinpaikasta riippumatta koko joukkoa tarkasteltaessa, mutta vain esikau punkialueella, kun tutkittavat jaettiin vähän ja paljon liikkuviin. TULOKSET: Kilpauimarit raportoivat merkitsevästi enemmän hengitysoireita kuin muut uimahallien käyttäjät ja erityisesti kilpailuvauhtisen uinnin aikana. Seuraavaksi 412 Suomenmestaruuskilpailuiden uimaria vastasi kilpauintispesifiseen hengitysoire kyselyyn. Lopuksi keuhkofunktioita tutkittiin uintispesifisellä mittalaitteistolla maalla ja vedessä sekä kilpailuvauhtisen uin nin aikana 14 terveellä huippuuimarilla. Kilpailuvauhtisen uinnin aikana, jossa raportoitiin eniten hengitysoi reita, VE max oli noin 20 % korkeampi, kuin kliinisissä rasituskokeissa tyypillisesti suosi tellut tavoiteventilaatiot. Lisäksi vapaaajan liikunnan mää rä erosi merkitsevästi ryhmien välillä työn kuormittavuuden mukaan (P = 0,05), jossa fyysisen työn tekijöillä vapaaajan liikunnan määrä oli kaikkein alhaisin. TULOKSET: Tilastoanalyyseissä suoritet tiin regressioanalyysi, jossa tutkittavien ikä, BDI, BMI ja työvuodet olivat vakioituna. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 921 täysaikaisessa tai osaaikaisessa työ suhteessa olevaa suomalaista miestä. Sitten 130 kilpauimaria osallistui kyselyyn ja keuhkofunktiomittauksiin spi rometrian avulla. Aluksi 1 118 uimahallien käyttäjää; 754 kuntouimaria, 165 kilpauimaria, ja 232 satunnaisuimaria vastasi hengitysoirekyselyyn. MENETELMÄT: TELSkyselytutkimuk seen osallistui 1077 14–16 vuotiasta seura toimintaan osallistuvaa nuorta ( = urheilijaa) ja 812 eiurheilijaa. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 1 674 koehenkilöä
MENETELMÄT: Aineistona käytettiin Hel sinki Health Studyn (HHS) kyselyaineistoja vaiheista 1 (2000–2002) ja 2 (2007) sekä lin kattuja tietoja työnantajan sairauspoissaolo rekisteristä. TULOKSET: Liikunnan aikaansaama en dorfiinien vapautuminen korreloi positiivi sesti liikunnan seurauksena lisääntyneiden herkkuruokavasteiden kanssa: mitä enemmän liikunta vapautti endorfiineja, sitä enemmän aivot aktivoituivat herkkuruokakuvista. Suurimmat kustannukset työnantajalle toivat työntekijät, jotka olivat vähän liikku via joko seurannan alussa, lopussa tai koko seurannan ajan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Edistämällä työnte kijöiden ruokavaliota ja vapaaajan liikuntaa voidaan mahdollisesti vähentää työnantajalle aiheutuvia suoria sairauspoissaolokustannuk sia. HHS on kohorttitutkimus, joka koostuu alun perin 40–60vuotiaista Hel singin kaupungin työntekijöistä (n = 8 960, vastausprosentti 67). Ener giavaje saatetaan kompensoida syömällä herkkuja, joita endorfiinien vapautumisen myötä voi kovasti tehdä mieli. 14 METtuntia kohtuullisen rasittavaa liikuntaa) ja vähän liikkuvat ( < 14 METtuntia). Tässä tutkimuksessa selvitimme aivoku vantamismenetelmillä aerobisen liikunnan vapauttamien endorfiinien yhteyttä herkul listen ruokakuvien tuottamiin aktivaatiovas teisiin ihmisen aivoissa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Suurempi endor fiinien vapautuminen liikunnan jälkeen ennusti suurempia herkkuvasteita. kustannukset 3 479 €, 95 % CI 2989, 3969) seurannan ajan. Tä mä yhteys havaittiin laajasti mielihyvää ja mielitekoja säätelevillä aivoalueilla. Urheilevien nuorten vammojen ennaltaehkäisyyn tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Liikunnan jälkeen jotkin ruuat voivat tuntua hou kuttelevammilta, kun taas toiset koetaan vähemmän houkutteleviksi. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sekä äkilliset että rasitusvammat ovat yleisempiä urheilevilla kuin eiurheilevilla nuorilla. Molempia PETkuvauksia seurasi välittömäs ti toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI), jonka aikana koehenkilöt katsoivat kuvia herkullisista ja tylsistä ruuista. Posit roniemissiotomografialla (PET) selvitettiin endorfiinien vapautumista koehenkilöiden aivoissa kahdessa eri tilanteessa: tunnin le von ja tunnin aerobisen pyöräilyn jälkeen. TULOKSET: Ruokavaliossa ja vapaaajan liikunnassa tapahtuvat yhteismuutokset olivat yhteydessä työnantajan kustannuk siin: työntekijät, jotka lisäsivät hedelmien ja kasvisten käyttöä eipäivittäisestä päivittäi seen ja pysyivät fyysisesti aktiivisina, toivat työnantajalle 620 € (95 % CI 1194, 47, p = 0,034) pienemmät kustannukset kuin ne, jotka eivät käyttäneet hedelmiä ja kasvik sia päivittäin ja pysyivät inaktiivisina (ka. 14 METtuntia sisältäen rasittavaa liikuntaa), kohtuullisen aktiiviset ( . Hedelmien ja kasvisten kulutusta käytettiin indikoimaan ruokavalion terveellisyyttä. Tutkittavat luoki teltiin kolmeen luokkaan: aktiiviset ( . Tämä voi osaltaan selittää sitä, miksi liikunta yksinään, ilman syömisen tarkkailua, on kehno laihdutuskeino. Ruokavaliossa ja vapaaajan liikunnassa tapahtuvien muutosten yhteydet työnantajalle aiheutuviin lyhyiden sairauspoissaolojen kustannuksiin SALMELA J, LAHTI J, MAURAMO E, PIETILÄINEN O, RAHKONEN O, KANERVA N TAUSTA: Useat epäterveelliset elintavat on yhdistetty lisääntyneisiin sairauspoissaoloi hin ja niiden kustannuksiin. Tut kittavat luokiteltiin kolmeen luokkaan: sekä hedelmiä että kasviksia päivittäin käyttävät, joko hedelmiä tai kasviksia päivittäin käyt tävät ja ei hedelmiä eikä kasviksia päivittäin käyttävät. Ruokavalio ja lii kunta ovat elintapatekijöitä, joita edistämällä voidaan mahdollisesti vähentää työnantajalle aiheutuvia kustannuksia. Urheilijat, jotka harjoittelivat 7–14 tuntia viikossa harjoituskaudella (OR 1,61, 95 % CI 1,21–2,12, P = 0,001) tai kil pailukaudella (OR 1,55, 95 % CI 1,18–2,06, P = 0,002) oli suurempi vammariski 3–6 tun tia viikossa harjoitteleviin nuoriin verrattu na. Vapaaajan lii kunnan osalta taas työntekijät, jotka pysyivät fyysisesti aktiivisina (546 €, 95 % CI 955, 137, p = 0,009) tai lisäsivät fyysistä aktiivi suuttaan kohtuullisesta aktiiviseen (542 €, 95 % CI 1005, 78, p = 0,022), toivat työn antajalle 19 % vähemmän kustannuksia kuin ne, jotka pysyivät inaktiivisina seurannan ajan. tyvitumakkeet, etuaivokuori, pihtipoimu, ja mantelitumake) korreloitiin liikunnan aiheuttamiin muutoksiin ruoka kuvien tuottamissa aktivaatiovasteissa. Ruokavaliomuutokset yksi nään eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kustannuksiin, vaikkakin hedel miä ja/tai kasviksia enenevissä määrin tai jatkuvasti runsaammin käyttävillä oli yleises ti pienemmät kustannukset. Vammaris ki lisääntyy harjoitus ja kilpailumäärien kasvaessa. Ruokavaliossa ja vapaaajan liikunnassa tapahtuvien muu tosten (vaiheiden 1 ja 2 välillä) yhteyksiä sairauspoissaolokustannuksiin analysoitiin kaksiosaisella mallilla. Aivojen mielihyväjärjestelmässä endorfiinit ovat kes keisiä mielihyvän ja mielitekojen säätelijöitä, ja niitä vapautuu myös liikunnan seuraukse na. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 24 tervettä miestä (ikä: 27 (5) vuotta; pai noindeksi: 23,5 (1,6); maksimaalinen ha penottokyky: 48,9 (6,2) ml/kg/min). Tiedot työn tekijän lyhytkestoisista sairauspoissaoloista ja palkoista vuosilta 2008–2012 saatiin työnantajan rekistereistä. Ruokavaliotottumuk sia kysyttiin lyhyellä ruuankäyttökyselyllä. Viikoittaista vapaaajan liikuntaa mitattiin kysymällä vapaaajan liikunnan intensiteettiä (4 vaihtoehtoa) ja määrää (5 vaihtoehtoa), ja näiden pohjalta laskettiin viikoittaiset METtunnit. Endorfiinit säätelevät ruokamielitekoja liikunnan jälkeen SAANIJOKI T, NUMMENMAA L, TUULARI JJ, TUOMINEN L, ARPONEN E, KALLIOKOSKI KK, HIRVONEN J TAUSTA: Liikunta muokkaa ruuan pal kitsevuutta ja ruokamielitekoja. Jos urheilijoiden vuosittainen kilpailujen määrä oli yli 40, kasvoi sekä äkillisten (OR 1,55, 95 % CI 1,05–2,08, P = 0,028) että rasi tusvammojen (OR 1,53, 95 % CI 1,02–2,30, P = 0,038) riski 7–19 kertaa vuodessa kilpai leviin verrattuna. Tässä tutkimukses sa selvitettiin työntekijöiden ruokavaliossa ja vapaaajan liikunnassa tapahtuvien muu tosten yhteyksiä työnantajalle aiheutuviin suoriin kustannuksiin lyhytkestoisista ( < 10 työpäivää) sairauspoissaoloista. 99 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 rasitusvamma (sukupuolivakioitu, 95 % CI: 2,09–3,26). Ilmiö on hyvin yksilöllinen, eikä sen taustalla oleva neu robiologisia mekanismeja tunneta. Havainto voi osaltaan selittää, miksi liikunnan jälkeen tietyt ruuat voivat tuntua houkuttelevam milta kuin toiset. Liikunnan aikaansaamaa endorfiinien vapautumista keskeisillä aivojen mielihyväjärjestelmän alueilla (mm. Vaikka ruokavalio ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä sairauspoissaolokus tannuksiin, voi ruokavalion parantaminen edesauttaa vapaaajan liikunnan suotuisia vaikutuksia sairauspoissaolokustannuksiin.
Sekä tauot istumisajassa että seisomisaika ja kevyt aktiivisuus olivat yhteydessä alhaisempaan sydämen leposykkeeseen (r = 0,36, 0,26 ja 0,28, p = 0,005, 0,036 ja 0,032). Tutkitta vilta kerättiin verinäytteet systeemibiologisia analyyseja varten kolmena eri ajankohtana: ennen dieettiä (PRE), dieetin jälkeen (MID: 21,1 ± 3,1 viikkoa PRE jälkeen) ja palautu misjakson jälkeen (POST: 18,4 ± 2,9 viikkoa MID jälkeen). Mahdolliset negatiiviset muutokset IgGglykolysaatiossa, IgGvasta aineiden ja neutrofiilien pitoisuuksissa, sekä valkosolureseptorigeenien ilmentymisessä selittävät mahdollisesti osan mekanismeista, jotka välittävät muutoksia immuniteetissa ja aiheuttavat immunosupressiota pitkittyneen harjoittelun ja riittämättömän energiansaan nin seurauksena. Tauot istumisajassa olivat yhteydessä alhai sempaan paastoinsuliiniin (r = 0,25, p = 0,048), vyötärönympärykseen (r = 0,41, p = 0,0012) ja BMI:in (r = 0,30, p = 0,017). 100 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Pitkittyneen energiavajeen ja intensiivisen harjoittelun vaikutus immunosupres sioreitteihin – systeemibiologinen tutkimus SARIN HV, GUDELJ I, HONKANEN J, IHALAINEN J, VUORELA A, LEE JH, JIN Z, TERWILLIGER JD, ISOLA V, AHTIAINEN JP, HÄKKINEN K, JURI . Kehon painoindeksi BMI, vyötärönympärys ja verenpaine mitattiin ennen aktiivisuusmittausta. Lisäksi immuniteettiin yhdistettyjen geenien ilmentyminen väheni (FDR < 0,05) painonpudotuksen jälkeen, josta poiketen valkosolureseptoreihin yhdistettyjen geenien (i.e. Vastaavia merkitseviä muutoksia ei havaittu kontrolliryhmässä (n = 17) tutkimuksen aikana. Kyseiset mekanismit immunosupression ja lisääntyneen infektio herkkyyden taustalla ovat nykypäivänäkin heikosti tunnetut. Tieteellinen näyttö istumisen haitallisuudesta perustuu toistaiseksi kuitenkin pääasiassa epidemiologisiin tutkimuksiin, eikä istumis ajan ja sairastumisriskin syyseuraussuhdetta ole pitävästi osoitettu. JOHTOPÄÄTÖKSET: Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ylipainoisilla ja vähän liikuntaa harrastavilla aikuisilla reipas liik kuminen ja päivittäisten askelten määrä ovat yhteydessä parempaan metaboliseen terveyteen, mutta objektiivisesti mitatun ko konaispaikallaanoloajan ja terveyden välillä ei näyttäisi olevan selvää yhteyttä. Havaitut muutokset valkosolujakaumassa, sytokii niprofiilissa, IgGglykolysaatiossa, IgG vastaainepitoisuuksissa ja transkriptomissa palautuivat lähelle alkutasoja palautusjakson päätteeksi (POST). TULOKSET: Painonpudotusjakson (PRE MID) aikana dieettiryhmässä (n = 25) kokonaisrasvamassa väheni merkittävästi (~51 %, FDR < 0,05), jonka urheilijat saavuttivat vähentyneen energiansaannin (~18 %, FDR < 0,05) ja energiasaatavuu den (~28, FDR < 0,05), sekä lisääntyneen harjoittelun (~15 %, FDR < 0,05) avulla. Fyysistä aktiivisuutta ja paikallaa noloa mitattiin neljän viikon ajan lantiolla pidettävillä kiihtyvyysmittareilla käyttäen validoituja ”mean amplitude deviation” (MAD) ja ”angle for postural estimation” (APE) algoritmeja. Kisoja edeltävä painonpudotus tyypillisesti saavutetaan lisäämällä fyysistä aktiivisuut ta ja laskemalla merkittävästi ruokavalion energiapitoisuutta. MENETELMÄT: Tutkimuspopulaatio koos tui terveistä nuorista (ikä: 27,5 ± 4,0 vuotta), normaalipainoisista (BMI: 23,4 ± 1,7 kg/m 2 ) fitnessurheilijoista, jotka jaettiin dieetti (n = 25) ja kontrolliryhmään (n = 17). Kuiten kin istumisen tauottaminen näyttää olevan yhtey dessä parempaan metaboliseen tervey teen. MENETELMÄT: Tarkastelimme paikallaa noloajan ja fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä metaboliseen terveyteen ylipainoisilla (BMI 31,2; SD 4) työikäisillä aikuisilla (n = 70; 15 miestä, ikä 56; SD 7), jotka itse raportoiden eivät täyttäneet nykyisiä terveysliikuntasuo situksia. Suurempi reippaan lii kunnan määrä oli yhteydessä alhaisempaan veren paastoinsuliiniin (r = 0,28, p = 0,029), ja plasman triglyserideihin (r = 0,27, p = 0,034), samoin kuin pienempään vyötärön ympärykseen (r = 0,29, p = 0,024). Päivit täisten askelten määrä oli samalla tavoin yhteydessä insuliiniin (r = 0,29, p = 0,022), triglyserideihin (r = 0,27, p = 0,035) ja vyö tärönympärykseen (r = 0,29, p = 0,022). Viime vuosina on he rännyt kiinnostus mitata paikallaanoloa reip paan tai kohtuullisesti kuormittavan liikun nan rinnalla terveyttä ennustavana tekijänä. Runsas istuminen on yhdistetty kohonneeseen kuole man riskiin, mutta säännöllinen kohtuullisesti kuormittava liikunta voi kumota tämän riskin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Merkittävällä pai nonpudotuksella havaittiin selkeä vaikutus valkosoluihin, sytokiineihin, IgG glykomiin ja transkriptomiin naispuolisissa fitness kilpailijoissa. TULOKSET: Kokonaispaikallaanoloajan ja mitattujen terveysmuuttujien välillä ei havaittu yhteyttä. Paikallaanololla tarkoitetaan tässä istuen tai maaten valveilla vietettyä aikaa. Tämä viittaa siihen, että erityisesti pit kät yhtäjaksoiset paikallaanolojaksot olisivat terveydelle haitallisia ja lihasten aktiivisuus on olennaisen tärkeää metabolisen terveyden edistämisessä.. Objektiivisesti mitattu kokonaisistumisaika ei ole yhteydessä ylipainoisten aikuisten terveyteen SJÖROS T, VÄHÄ-YPYÄ H, SAVOLAINEN A, SIEVÄNEN H, VASANKARI T, KNUUTI J, KALLIOKOSKI K, HEINONEN I TAUSTA: Vähäinen fyysinen aktiivisuus on merkittävä riskitekijä monien kroonisten sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen sekä sepelvaltimotaudin kehittymisessä. Aikaisemmin vastaavissa tilanteissa, joissa urheilijat altistuvat inten siivisille pitkittyneille harjoittelujaksoille yh distettynä alhaiseen energiasaatavuuteen, on tavattu immunosupressiota ja lisääntynyttä herkkyyttä infektioille. Systeemibiologiset muuttujat (valkosolut, sytokiinit, IgGglykomi, trans kriptomi) eristettiin verinäytteistä ja määri tyksiin käytettiin tarkoin valittuja validoituja bioinformatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia muutoksia immuniteettiin yh distetyissä systeemibiologisissa tekijöissä intensiivisen harjoitteluun yhdistetyn alhai sen energiasaatavuuden ja niistä johtuvan painonpudotuksen jälkeen. FCRL) ilmentyminen lisääntyi. Painonpudotuksella oli negatiivinen vaikutus i) IgGglykolysaatioon lisäten proinflammatorista aktiivisuutta, laskemalla IgGvastaainepitoisuuksia, se kä ii) aiheuttaen neutrofiilien pitoisuuden kasvua. Paastoverinäytteistä ana lysoitiin plasman glukoosi, insuliini, HbA1c, triglyseridit, kokonaiskolesteroli sekä HDL ja LDLkolesteroli. J, LAUC G, KRISTIANSSON K, HULMI JJ, PEROLA M TAUSTA: Merkittävästä painonpudotuk sesta on tullut suosittua ja jopa pakollista tie tyissä esteettisissä urheilulajeissa, kuten Biki ni ja Body fitneksessä ennen kisatapahtumaa. Merkittävä painonpudotus dieettiryhmässä vaikutti merkitsevästi (FDR < 0,05) kaikkiin mitattuihin systeemibiologisiin muuttujiin: valkosoluihin, sytokiineihin, IgGglykomiin ja transkriptomiin. Muuttujien väli siä yhteyksiä analysoitiin Pearsonin korre laatiokertoimella ikä ja sukupuoli huomioon ottaen
6,1 mmol/l mutta < 7,0 mmol/l) ja eidiabeetikoihin ( < 6,1 mmol/l). Illat olivat kaikissa ryhmissä päivän sedentaarisinta aikaa sekä ennen että jälkeen eläköitymisen. TULOKSET: Vuonna 2000 miehistä 8 % ja naisista 6 % oli diabeetikoita. Aikaisemmat, pääosin poikkileikkaustutkimukset ovat osoittaneet, että diabetesta sairastavilla henkilöillä on alhaisempi lihasvoima kuin eidiabeetikoilla. Kun analyyseissä huomioitiin myös elintapatekijät, krooniset sairaudet, BMI ja naisilla hormonikorvaushoidon käyttö, naisilla lihasvoiman heikkenemisessä eri dia betesryhmien välillä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Tämän tutkimuksen tavoittee na oli selvittää muutoksia objektiivisesti mitatussa kokonais ja vapaaajan sedentaa riajassa sekä päivän sedentaariprofiileissa eläkkeelle siirtymisvaiheessa. MENETELMÄT: Tutkimus perustuu Ter veys 2000 tutkimuksen aineistoon ja sen seurantamittauksiin vuonna 2011. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kuntatyöntekijöillä vuoden välein toteutetut objektiiviset aktii visuusmittaukset osoittivat, että vapaaajan sedentaarisuus kasvoi eläkkeelle siirryttäes sä. Tavanomaisena työaikana oltiin pääosin aktiivisempia eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Lisäksi määritimme päivän sedentaariprofii lit kaikille ryhmille laskemalla sedentaaristen minuuttien keskiarvon jokaiselle tunnille aikavälillä klo 7–22 työ ja vapaapäivinä ennen eläköitymistä sekä eläkepäivinä. 7,0 mmol/l), esidiabeeti koihin ( . 101 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 Objektiivisesti mitattu sedentaariaika ennen ja jälkeen eläköitymisen SUORSA K, PULAKKA A, LESKINEN T, HEINONEN I, HEINONEN OJ, PENTTI J, VAHTERA J, STENHOLM S TAUSTA: Sedentaarisuus tarkoittaa paikal laanoloa istuen tai maaten valveilla ollessa ja siihen liittyy hyvin alhainen energianku lutus. Jaoimme osallistujat kah teen ryhmään heidän ammattinsa mukaan käyttäen Tilastokeskuksen ISCOluokitusta (International Standard Classification of Occupations): eimanuaaliset työntekijät (johtajat, erityisasiantuntijat, asiantuntijat, toimistotyöntekijät) ja manuaaliset työnte kijät (mm. Käden puristusvoima mitattiin vuonna 2000 ja 2011. Ma nuaaliluokan naisilla tavanomaiset työtunnit (klo 8–16) olivat eläkkeellä sedentaarisem pia verrattuna työpäiviin ennen eläköitymis tä. Tyypin 2 diabetes ja lihasvoiman heikkeneminen 11 vuoden seurannan aikana yli 55-vuotiailla miehillä ja naisilla TIAINEN K, RAITANEN J, STRANDBERG T, KOSKINEN S, STENHOLM S TAUSTA: Tyypin 2 diabetes on yleinen aineenvaihdunnan sairaus, jonka esiintyvyys kasvaa iän myötä. Käytimme sedentaari suuden määritelmänä aktiivisuuslukemien keskiarvoa (counts per minute, CPM) . Lisäksi analyyseissä huomioitiin läh tötilanteen koulutus, fyysinen aktiivisuus, alkoholin käyttö, tupakointi, krooniset sai raudet, hormonikorvaushoito sekä kehon painoindeksi (BMI). Näitä tietoja voidaan käyt tää hyväksi sedentaariajan vähentämiseen tähtäävien interventioiden suunnittelussa ikääntyvillä työtekijöillä ja eläkkeelle siirty misen jälkeen. Tähän tutkimukseen osallistui 514 miestä ja 676 naista iältään 55–86vuotiaita. Työ ja vapaapäivät saimme tietoon tutkittavien pitämien päiväkirjojen avulla. Tarkoituksena oli myös selvittää, riippuvatko mahdolliset muutokset sedentaariajassa sukupuolesta ja ammattiryhmästä. Mittaukset kestivät viikon ja ne toteutettiin vuoden vä lein ennen ja jälkeen eläköitymisen samaan vuodenaikaan. MENETELMÄT: Määritimme sedentaari ajan 290 kuntaalan työntekijältä (keskiikä 63 vuotta, 83 % naisia) ranteessa pidettävillä ActiGraphkiihtyvyysantureilla. Yhdentoista vuoden seurannan aikana lihasvoiman heikkeneminen miehillä oli suurempaa diabeetikoilla (97,4 Newton (N), 95 % luottamusväli (lv) 116,6; 78,2) verrattuna esidiabeetikoihin (79,2 N, 95 % lv 93,5; 64,9) ja eidiabeetikoihin (64,7 N, 95 % CI 73,6; 55,8). Vuonna 2000 lihasvoimassa ei ollut tilastollisesti mer kitsevää eroa diabetesryhmien välillä miehillä eikä naisilla. tekijöiden huomioi misen jälkeen, erot lihasvoiman heikkenemi sessä eri diabetesryhmien välillä eivät olleet enää tilastollisesti merkitseviä. Muissa ryhmissä tavanomaiset työtunnit olivat puolestaan vähemmän sedentaarisia eläkkeellä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Miehillä tyypin 2 diabetes oli yhteydessä lihasvoiman suu rempaan heikkenemiseen seurannan aikana. Naisilla lihasvoiman heikkenemisessä ei ollut tilastollisesti mer kitsevää eroa eri diabetesryhmien (diabee tikot, esidiabeetikot, eidiabeetikot) välillä: 25,7 N (95 % lv 38,9; 12,4), 16,8 N (95 % lv 26,9; 6,7) sekä 20,8 N (95 % lv 25,2; 16,3). Sen sijaan ei tiedetä, miten diabetes pitkällä aikavälillä vaikuttaa lihasvoiman heikkene miseen. 1853 CPM/min. Lisäksi havaittiin, että tutkittavien iltaaika kului pääosin sedentaaristen ajanviettota pojen merkeissä. Päivän sedentaariprofiilit erosivat merkitsevästi tavanomaisten työtun tien osalta työpäivien ja eläkepäivien välillä sukupuolen ja ammattiaseman mukaan. Tutkimushypoteesina oli, että lihasvoiman heikkeneminen on suurem paa diabeetikoilla ja esidiabetesta sairastavil la verrattuna eidiabeetikoiden lihasvoiman heikkenemiseen. Lihasvoiman ylläpitämiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ikääntyvillä diabeetikoilla, koska riittävä lihasvoima on tärkeää toimintakyvyn säilymisen ja itsenäi sen selviytymisen kannalta.. Alkutilan teen eli vuoden 2 000 paastoverinäytteen glukoositason mukaan tutkittavat jaettiin diabeetikoihin ( . Lihasvoiman heikkenemisen ja dia beteksen välinen yhteys miehillä selittyi osit tain elintapatekijöillä ja kroonisilla sairauk silla. Diabetekseen liittyvät glu koosiaineenvaihdunnan häiriö ja insuliinire sistenssi vaikuttavat myös lihasten aineen vaihduntaan samalla heikentäen lihasten toi mintaa ja lihasvoimaa. Naisilla lihasvoiman heikkenemisessä ei ollut merkitseviä eroja eri diabetesryhmien välillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tyypin 2 diabeteksen ja esidiabe teksen yhteyttä lihasvoiman heikkenemiseen 11 vuoden seurannan aikana suomalaisessa väestöaineistossa. TULOKSET: Ennen eläköitymistä päi vän kokonaissedentaariaika oli naisilla 8 tuntia 24 minuuttia ja miehillä 10 tuntia 6 minuuttia. Naiset molemmissa ammatti ryhmissä ja miehet manuaaliryhmässä lisäsi vät vapaaajan sedentaariaikaansa työelämän vapaapäivistä eläkepäiviin keskimäärin 48–63 minuuttia/päivä. palvelu, rakennus, kuljetus ja korjaustyöntekijät). Miehillä em. Naisten kokonaissedentaariai ka kasvoi keskimäärin 18 minuuttia/päivä (95 % luottamusvälit 6; 30 min) ja miesten laski keskimäärin 32 minuuttia/päivä (95 % luottamusvälit 59; 4 min) eläkkeelle siirty misen jälkeen. Määritimme sedentaariajalle päivän keskiarvon, jota vertailimme ennen ja jälkeen eläköitymisen kokonais ja vapaa ajan sedentaariajan suhteen kaikilla tutkit tavilla sekä sukupuoli ja ammattiryhmissä. Esidiabeetikoi ta miehistä oli 16 % ja naisista 11 %. Itse raportoidun sedentaariajan on ha vaittu kasvavan eläköidyttäessä, mutta luo tettavampaa näyttöä objektiivisesti mitatun sedentaariajan muutoksista eläköidyttäessä ei vielä ole
Nopeusvoima heikkeni kestävyysryhmällä ja parani nopeusvoimaryhmällä (aika p = ns, ryhmä p = ns, yhteisvaikutus p = 0,002). HbA1c ei muuttunut tilastollisesti merkit sevästi (kestävyysryhmä 44 ± 4 vs. Tutkitta vat satunnaistettiin kestävyysharjoitteluryh mään (n = 21) ja voimaharjoitteluryhmään (n = 19). Lineaarisessa regressiomallissa fyysisen aktiivisuuden yhteys parasympaatti seen sykevaihteluun oli itsenäinen ja riippu maton painoindeksistä (fyysinen aktiivisuus . Taustalla olevia fysiologisia mekanismeja ei tunneta. Voimaharjoitusryhmä toteutti 4 kertaa vii kossa jalkojen nopeusvoimaharjoituksen (harjoituksen kokonaiskesto 20–40 min ker rallaan). = 0,129, p < 0,05, painoindeksi . Yksilölliset muutokset kestävyysharjoittelun jälkeen HbA1c:ssä oli enimmillään 5– +5 mmol/mol ja voimaharjoittelun jälkeen 3 – +4 mmol/ mol. 45 ± 5 mmol/mol, p = ns). Lopullisessa analyysissä oli kestävyysryhmässä 13 (diabetes n = 2, prediabetes n = 11) ja nopeusvoimaryhmässä 8 koehenkilöä (diabetes n = 3, prediabetes n = 5). Kestävyysryhmästä 5 ja voimaryhmästä 10 tutkittavaa keskeytti harjoitusohjelman. Tämän tutkimuksen hypoteesina oli, että luuran kolihaksen solujakaumalla voi olla yhteys harjoittelun aiheuttamaan yksilölliseen vas teeseen veren sokeritasapainossa. Kenellekään ei muutettu diabetes lääkitystä tutkimuksen aikana. 43 ± 4 mmol/mol ja nopeusvoimaryhmä 46 ± 5 vs. Sen sijaan matalan intensiteetin fyysisen aktiivisuuden ja sykevaihtelun yhteydestä on ristiriitaista tietoa ja väestö tason tietoa eten kin nuorten miesten fyysisen aktiivisuuden yhteydestä sykevaihteluun on vähän. Ln rMSSD oli eri liikuntaaktiivisuuden ryhmissä 3,65 (0,66) ms (matala), 3,78 (0,63) ms (keskitaso), 3,85 (0,59) ms (korkea) ja 3,93 (0,59) ms (huippu), ja se oli positiivisesti yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään (p < 0,05). Luurankolihaksen liha saktivaatio (EMG) mitattiin maksimaalisen isometrisen jalan ojennuksen aikana (vastus medialis) ja spektrianalyysin avulla määritet tiin nopeiden lihassolujen prosentuaalinen aktivaatio (MPower, Suomi). Painoindeksi oli käänteisesti yh teydessä parasympaattiseen sykevaihteluun (p < 0,05). Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jo kevyt fyysinen aktiivisuus näkyy sydämen autonomisessa säätelyssä nuorilla miehillä. Korkea parasym paattisesta säätelystä syntyvä eli vagaalinen syke vaihtelu on yhteydessä hyvään sydä men autonomiseen säätelyyn, terveyteen, kehonkoostumukseen ja fyysiseen kuntoon. Lihasaktivaation yhteys sokeritasapainon muutokseen oli edelleen tilastollisesti mer kitsevä, kun tulokset vakioitiin regressio analyysissä lähtötason HbA1c:llä. Keskisyke oli vastaavasti käänteisesti yhte ydessä fyysisen aktiivisuuden määrään (p < 0,05, 77(13) bpm (matala), 74(12) bpm (keskitaso), 72(12) (korkea) ja 67(12) (huippu)). TULOKSET: Aerobinen kapasiteetti nousi molemmissa ryhmissä (aika p < 0,01, ryhmä p = ns, yhteisvaikutus p = ns). Tutkimus oli väestöpohjainen poikkileikkaustutki mus, jonka aineisto koostui oululaisista kutsunnanalaisista nuorista miehistä. Nopeiden lihassolujen prosentuaalinen osuus lihasaktiivisuudesta ennen harjoi tusjaksoa korreloi positiivisesti HbA1c:n muutokseen kestävyysharjoittelun jälkeen (r = 0,58, p = 0,037) ja negatiivisesti nopeusvoi maharjoittelun jälkeen (r = 0,70, p = 0,053). TULOKSET: Mittauksiin osallistui yhteen sä 3 722 miestä (63,5 % alueen kutsuntaikäi sistä), joiden keskiikä oli 17,8 (0,6) vuotta ja painoindeksi 23,0 (4,0). Kut suntaikäiset osallistuivat antropometrian ja fyysisen kunnon sekä sydämen sykevaihte lun mittauk siin ja täyttivät laajan terveys ja elintapakyselyn. Kestävyysja voimaharjoittelun yksilölliset vaikutukset veren sokeritasapainoon TULPPO M, KIVINIEMI A, HAUTALA A, TAVI P, UKKOLA O, HUIKURI H TAUSTA: Nykyisten liikuntasuosituksien mukainen harjoittelu vaikuttaa yksilöllisesti veren sokeritasapainoon (HbA1c) erityisesti tyypin 2 diabeetikoilla. Fyysistä aktiivisuutta arvioitiin kyselyl lä neliportaisella asteikolla (matalakeskitaso korkeahuippu). Tutkimuksen alussa ja lopussa mitattiin laskimoverestä HbA1c, aerobinen kapasiteetti maksimaalisella polkupyörä testillä, maksimaalinen isometrinen jalan ojennusvoima sekä nopeusvoima (voiman tuottonopeus 0–30 prosenttia maksimista, HUR Oy, Suomi). Nopeusvoimaharjoituksessa käytet tiin myös käsipainoja harjoitusintensiteetin lisäämiseksi. 102 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä sydämen autonomiseen säätelyyn nuorilla miehillä TORNBERG J, IKÄHEIMO T, JÄMSÄ T, HAUTALA A,MÄNTYSAARI M, KIVINIEMI A, KORPELAINEN R TAUSTA: Sykevaihtelulla voidaan kuvata sydämen autonomisesta säätelyä mittaamalla lyönnistä toiseen tapahtuvaa hienovaraista vaihtelua sykevälissä. Sykevälit mitattiin (Polar S810i, Polar Electro, Kempele) muutaman minuutin rauhoittumisen jälkeen makuulla 5 minuutin ajan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Yksilölliset kestä vyysharjoittelun ja nopeusvoimapainotteisen harjoittelun vaikutukset veren sokeritasa painoon ovat yhteydessä luurankolihaksen lihasaktivaatioprofiiliin. Korkean intensiteetin fyysisen aktiivisuuden on osoitettu olevan yhteydessä vagaaliseen syke vaihteluun ja etenkin säännöllinen kestä vyystyyppinen liikunta voi laskea leposykettä ja nostaa vagaalista sykevaihtelua levossa. Neljä tutkittavaa suljettiin pois tilastollisesta analyysistä diabeteslääkityk sen lisäämisen takia alkumittausten jälkeen (HbA1c > 58 mmol/mol). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia fyysisen aktiivisuuden yhteyttä nuorten miesten syke vaihteluun. Harjoitusjakso oli kahdeksan viikkoa. Tilastollinen analyysi tehtiin toistettujen mittausten vari anssianalyysillä (aika, ryhmä ja aika x ryhmä yhteisvaikutus) ja lineaarisella regressio analyysillä. Lihasaktivaatiossa ”nopeusvoimaprofiilin” omaava henkilö parantaa veren sokeritasapainoa nopeusvoi mapainotteisella harjoittelulla ja ”kestävyys profiilin” omaava henkilö parantaa veren sokeritasapainoa kestävyysharjoittelulla.. = 0,065, p < 0,05). JOHTOPÄÄTÖKSET: Fyysinen aktiivi suus on positiivisesti ja lineaarisesti yhtey dessä sydämen parasympaattiseen säätelyyn riippumatta painoindeksistä. MENETELMÄT: Tutkimukseen rekry toitiin lehtiilmoituksella 40–60vuotiaita miehiä ja naisia, joilla oli todettu tyypin 2 diabetes tai prediabetes (n = 40, naisia n = 15, kenellekään ei insuliinihoitoa). Kestävyysryhmän harjoittelu oli kävelyä 4 kertaa viikossa (20–40 min kerrallaan, teholla RPE 12–14). Sydämen parasympaattista säätelyä kuvaava sykevaihtelu (rMSSD) ja keskisyke analysoitiin Kubiosohjelmalla (Kubios HRV 2.2, ItäSuomen yliopisto, Kuo pio). Hypoteesina oli, että fyysi nen aktiivisuus on yhteydessä suurempaan parasympaattiseen sykevaihteluun. Osalla harjoittelu laskee veren sokeriarvoja, mutta noin 30 prosentilla ei havaita muutosta tai veren sokeripitoisuus jopa nousee. MENETELMÄT: Tutkimus oli osa MOPO hanketta, joka toteutettiin Oulun kutsunta tilaisuuksissa vuosina 2009–2013. Maksimaa lisessa voimassa ei tapahtunut muutosta
Kuitenkin kylmään ympäristöön liittyy sepelvaltimotautipoti lailla rintakipuoireita ja rytmihäiriöitä, sekä väestötasolla kohonnut riski sydän ja veri suonisairastavuudelle. Tarkempi diagnostiikka auttaa kohdentamaan tarvittavat infektioiden leviä mästä estävät toimenpiteet matkustamisen ja kilpailujen aikana. TULOKSET: Sykepainetulo oli 17 % korkeampi kylmässä liikkuessa verrattuna neutraaleihin lämpöolosuhteisiin (18 080 ± 3 540 mmHg x bpm vs. Seurantaaika oli 14–32 päivää (mediaani 21 päivää). Tulokset osoittavat, että uudet diagnostiikkamenetelmät ja niiden innovatiivinen käyttö tulevat muuttamaan urheilijoiden ylähengitystieinfektioiden diag nostiikkaa ja hoitoa. Tässä tutkimuksessa selvitimme innovatiivisen diagnostiikan avulla hengi tystieinfektioiden esiintymistä ja aiheuttajia talviolympialaisissa. MENETELMÄT: 16 miestä (ikä 59 ± 7 vuotta, keskiarvo ja hajonta) joilla oli sta biili sepelvaltimotauti osallistui neljään 30 minuutin koetilanteeseen satunnaisessa järjestyksessä (64 mittausta): lepo istuen tai kohtuukuormitteinen liikunta (kävely, 60– 70 % maksimisykkeestä) 22°C (kevyt vaate tus) tai 15°C (talvivaatetus) lämpötiloissa. Nenänielunäyte analysoitiin välittömästi omassa käytössä olevalla GeneXpress PCR vieridiagnostiik kalaitteella (Cepheid GeneXpert II), joka tunnistaa influenssa A ja B virusinfektiot sekä RSV infektiot 30 minuutissa. Hengitystieinfektion aiheuttaja tun nistettiin lopulta 30/42 (71 %) oireilevista. 15 490 ± 2 940 mmHg x bpm, p = 0,001). Korjattu QTintervalli kasvoi kylmäliikunnan aikana verrattuna neutraaleihin lämpöolosuhteisiin (p = 0,023). Verenpaine palautui liikunnan jälkeen samalla tavoin, riippumatta oliko lii kuttu kylmässä vai neutraalissa lämpötilassa. Havainnot tukevat ympä rivuotista terveyttä edistävää liikuntasuosi tusta heidän osalta myös ilmastoissa joissa toistuvasti altistutaan kylmille olosuhteille. Hengi tystieoireet arvioitiin päivittäin ja oireisilta otettiin nenänielunäyteet. Kerätystä aineistosta laskimme sykepainetulon (syke x systolinen verenpai ne) ja EKGparametreja. Asianmukainen diagnos tiikka ja oikein kohdennettu hoito voidaan tehdä nopeasti. Aiempien raporttien mukaan 2–4 % Olympialaisiin osallistuvista saa hen gitystieinfektion. Tuotettu tutkimustieto voi olla hyödyllistä terveydenhuollon ja kun toutuksen ammattilaisille sepelvaltimotautia sairastavien turvallisen talviaikaisen liikun nan ohjaukseen, ja täten edistää sydänpotilai den terveyttä ja toimintakykyä.. Sydämen ja verisuoniston vasteet submaksimaaliselle liikunnalle kylmässä ympäristössä sepelvaltimotautipotilailla VALTONEN RIP, KIVINIEMI A, HINTSALA HE, RYTIN RI, KENTTÄ T, HUIKURI HV, PERKIÖMÄKI J, CRANDALL C, VAN MARKEN-LICHTENBELT W, ALEN M, RINTAMÄKI H, MÄNTYSAARI M, HAUTALA A, JAAKKOLA JJK, IKÄHEIMO TM TAUSTA: Säännöllinen liikunta on kes keistä sepelvaltimotautipotilaiden sydän kuntoutuksessa ympärivuotisesti, myös kylmänä vuodenaikana. MENETELMÄT: Tämä seurantatutkimus toteutettiin Pyeong Changin talviolympia laisissa 26.1.–28.2.2018. Seurasimme heidän systolista verenpainetta, sykettä ja sydänsähkökäyrää (EKG) toimen piteen ajan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sydän kuormittui enemmän submaksimaalisen liikunnan aika na kylmässä ympäristössä kuin neutraaleissa olosuhteissa sepelvaltimotautipotilailla. Urheilijoilla vain 27–29 % hengitystieinfektion aiheuttajista saadaan tunnistettua. Tutkimuksen tulokset ovat sovellettavissa suhteellisen ter veisiin stabiilia sepelvaltimotautia sairastaviin potilaisiin, jotka ovat oireettomia ja joilla ei esiinny merkittäviä EKG poikkeamia fyysisen rasituksen aikana. Kahdella urheilijalla ja kahdella taustahen kilöllä oli kuumeinen infektio. Kukaan lähikontaktissa olleista ei sairastunut.Turun jatkoanalyyseissä varmistettiin vieritestien tulokset. Kuitenkin, huomioiden kattava väestötason tutkimusnäyttö kylmän ilman sydän ja veri suoniperäisistä terveyshaitoista, ehdotamme lisätutkimuksia erilaisilla liikuntasuoritteilla (muoto, intensiteetti) ja erilaisilla sepelval timotautipotilailla, huomioiden sairauden vakavuus, liittännäissairaudet ja sairauteen liittyvät lääkitykset. TULOKSET: 42 joukkueen jäsentä (38 %) raportoi hengitystieoireita olympiamatkan aikana. Hen gitystieinfektion aiheuttaja tunnistettiin 71 % tapauksista, 2,5 kertaa useammin kuin aiemmissa tutkimuksissa. Talviolympialaisissa Suomen joukkueen jäsenistä 45 % koki ylähengitys tieinfektion oireita, mikä on 10–20 kertaa useammin kuin aiemmin raportoitu. Bakteereista tunnistettiin: S pneumoniae, H influenzae, M catarrhalis, B pertussis, C pneumoniae sekä Mycoplasma pneumoniae. Toisesta nenänielunäytteestä analysoitiin myöhem min Kliinisen mikrobiologian laboratoriossa hengitystievirukset monianalyytisellä PCR menetelmällä, joka tunnistaa influenssa A ja Bvirukset, RSV tyypit A ja B, adenoviruksen, rinoviruksen, parainfluenssavirukset tyypit 1–4, koronavirukset 229E, OC43 ja NL63, bokaviruksen sekä metapneumoviruksen. 103 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 Urheilijan hengitystieinfektiot – uskomuksista tutkimukseen perustuvaan näyttöön VALTONEN M, HEINONEN OJ, WARIS M, VUORINEN T, EEROLA E, HAKANEN AJ, MJØSUND K, GRÖNROOS W, RUUSKANEN O TAUSTA: Kova fyysinen ja psyykkinen rasitus heikentää elimistön puolustusme kanismeja. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset muuttavat käsitystä huippuurheilijoiden hengitys tieinfektioista. PCR vieritestillä diagnosoitiin 11/42 oireisista (26 %) hengitystieinfek tioista: influenssa A (1), influenssa B (5), RSV A (5). Tutkimuksessa seurattiin Suomen joukkueen 44 urheilijaa ja 68 muuta joukkueen jäsentä olympiamat kan ajan. Lisäksi tiedetään, että kylmä ja liikunta kumpikin erillisinä altistei na kuormittavat verenkiertoelimistöä, mutta näiden yhteisvaikutuksia tunnetaan heikosti. Urheilijoista oireisia oli 20 (45 %) ja muista joukkueen jäsenistä 22 (32 %). Kylmän lämpötilan ja suositusten mukaisen kohtuukuormitteisen pitkäkestoisen liikun nan yhteisvaikutusten tunteminen on tärke ää turvallisen ympärivuotisen liikunnan oh jaukseen sepelvaltimotautipotilaille, joiden sydänlihaksen hapensaanti on heikentynyt ja riski verisuonitapahtumille kohonnut. Yhtään bak teeriinfektiota ei todettu.Osa infektioista oli peräisin Suomesta, osa tarttui pitkän lentomatkan aikana ja osa oli peräisin Koreasta. Huippu urheilijan hengitystieinfektion etiologia, patogeneesi ja altistavat tekijät ovat huonosti tunnettuja. Yksi urheilija joutui jättämään kilpailupäivän väliin infek tion vuoksi. Influenssavirustapaukset sekä heidän lähikontaktinsa hoidettiin kisapaikal la asianmukaisesti oseltamiviirilla. Kyl män ei kuitenkaan havaittu aiheuttavan sy dänlihaksen hapenpuutetta tai poikkeavaa sydämen sähköistä toimintaa. Liikunnan aikai nen ST lasku (yli 1mm) havaittiin kuudella potilaalla, lämpötilasta riippumatta. Tes tasimme hypoteesia, että liikunta kylmässä ympäristössä lisää sydämen työmäärää ja ai heuttaa sydänlihaksen hapenpuutetta enem män kuin liikunta neutraaleissa olosuhteissa sepelvaltimotautipotilailla. Seuranta alkoi ja päättyi Helsinki Vantaan lentoasemalla. Taudinaiheuttajina oli 9 virusta: influenssa A ja B, RSV A ja B, koronavirukset 229E, NL63 ja OC43, rinovirus ja metapneumovirus. Äkillinen hengitystieinfektio on huippuurheilijan yleisin sairaus har joituskaudella ja arvokilpailuissa
Tämä tutkimus kohdistui 65–75vuotiaisiin vastaajiin (vas tausprosentti 63 %, n = 1 386). Sen sijaan tilastollisesti merkitsevä yhteys havaittiin, kun huomioi tiin lisäksi kivun frekvenssi ja intensiteetti. He tekivät 6 minuutin kävelytestin ja käyttivät viikon ajan kiihtyvyysmittaria. Rasitta vaa liikuntaa huonokuntoisille kertyi eniten niin 6 s jaksoista (6,6; 6,5; 9,9) kuin 1 min (4,7; 3,9; 5,0) ja 5 min (4,7; 3,9; 5,0) lka:sta. Hyväkuntoi sille kertyi rasittavaa liikuntaa eniten niin 6 s jaksoista (7,3; 4,6; 4,3) kuin 1 min (6,2; 3,6; 3,5), 5 min (5,2; 3,0; 2,9) ja 10 min (4,6; 2,7; 2,5) lka:lla. Liikemittarin data analysoitiin 6 s jaksoissa, joille jokaiselle määritettiin METarvo. Kattavasti kipua arvioimalla voitaisiin tunnistaa henkilöitä, joilla on usein esiinty vää ja/tai voimakasta kroonista kipua. Absoluuttisten (ABS) rajojen heikkoutena on, etteivät ne huomioi henkilön kuntotasoa. Huonokuntoisille kertyi eniten reipasta liikuntaa SHTrajoilla niin 6 s jaksoilla (27,0; 28,8; 37,4) kuin 1 min (19,8; 19,5; 24,8), 5 min (16,0; 14,4; 18,1) ja 10 min (13,9; 12,0 15,4) lka:lla. Liikunnan ker tymistä tarkasteltiin erimittaisista pätkistä, joiden rajaarvot olivat: 0,5 min; 1,5 min; 3,0 min; 5,0 min; 10,0 min; 15,0 min; 20,0 min; 30,0 min ja 60 min. MENETELMÄT: Tutkimuksen osallistu jina oli 1 162 Terveys 2011 tutkimukseen osallistunutta 1 162 työikäistä henkilöä (493 miestä). Aineiston keruu to teutettiin postikyselynä ja vastausprosentiksi muodostui 56 % (n = 2866). JOHTOPÄÄTÖKSET: Hyväkuntoiset liik kuivat odotetusti eniten käytettäessä ABS rajoja, mutta SHTrajoilla huonokuntoiset olivat eniten reipasta ja rasittavaa liikuntaa harrastava väestön osa. Tässä tutkimukses sa vertailtiin liikunnan kertymistä käyttäen sekä ABS että SHTrajoja. Pitkäkestoinen liikunta puolestaan vaikuttaisi joko vaativan tai kehittävän hyvää kuntoa. SHTrajoilla suurin ero kertyi lyhyistä pätkistä eli huonokuntoi nen työskenteli arjen askareissa reippaan tai rasittavan liikunnan tasolla. TULOKSET: Tutkittavista 64 % raportoi kroonista kipua. Kävelytestin perusteella arvioitiin tutkitta vien VO 2max ja heidät jaettiin ikäluokan ja sukupuolen sisällä kolmeen kuntoluokkaan. Heistä, joilla oli kroonista kipua, 74 % harrasti vähintään arkiliikuntaa, verrattuna 82 % heistä, joilla ei ollut kroonis ta kipua. Krooninen kipu ei ollut yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen, kun muut keskeiset tekijät vakioitiin. Huonokuntoisella 6,0 MET:n teho voi ylittää VO 2max :n, mikä vastaavasti hyväkuntoiselle on vielä kevyttä liikuntaa suhteessa omaan kapasiteettiin. MENETELMÄT: Tämän poikkileikkaus tutkimuksen otos muodostettiin viiden tutkittavan kunnan alueella asuvista Kansan eläkelaitoksen tyypin 2 diabeteksen lääkkei den erityiskorvattavuusrekisterissä olevista henkilöistä (N = 5167). Tutkimukseen osallistui 616 henkilöä (sisältäen 197 paria), joiden keskiikä lähtötilanteessa vuonna 1990 oli 48 vuotta.. Ennustaako keski-iällä harrastettu vapaa-ajan liikunta ja muut elämäntapa tekijät vanhuuden liikunta-aktiivisuutta. – 40 vuoden kaksostutkimus WALLER K, VÄHÄ-YPYÄ H, TÖRMÄKANGAS T, HAUTASAARI P, LINDGREN N, ISO-MARKKU P, HEIKKILÄ K, RINNE J, KAPRIO J, SIEVÄNEN H, KUJALA UM TAUSTA: Kohtaisesti ja raskaasti kuor mittava liikunta (MVPA) iäkkäillä on tärkeä indikaattori hyvästä terveydestä sekä itse näistä asumista ja elämistä mahdollistavasta toimintakyvystä. MENETELMÄT: Tässä prospektiivisessa kaksostutkimuksessa tutkittiin ennustaako keskiiän pitkäaikainen liikunta (mitattu kolmesti vuosina 1975, 1981 ja 1990) ja muut itseraportoidut elämäntavat objektii visesti mitattua (Hookie kiihtyvyysmittari) liikuntaaktiivisuutta iäkkäänä (keskiikä 73 vuotta, vaihteluväli 71–75). Tämä tulisi ottaa huomioon ter veydenhuollossa liikuntaneuvontaa annetta essa. Myös korkea ikä ja korkeampi painoindeksi vähensivät fyysisen aktiivisuuden todennä köisyyttä. Suositeltavaa on käyttää joko henkilön ikään ja sukupuoleen tai mitattuun aerobiseen kuntoon perustuvia suhteellisia (SHT) rajoja liikunnalle. Autonominen motivaatio ja ener gisyyden tunne puolestaan lisäsivät todennä köisyyttä olla fyysisesti aktiivinen. Positiivinen korrelaatio VO 2max :in kanssa edellytti vähintään 5 min suoritusta 6 s jaksoja käyttäen ja 10 min lka:lla vaadittiin jo 30 min suoritus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa kroonisen kivun esiintyvyyttä ikääntyneillä tyypin 2 diabetesta sairastavilla ja selvittää kroonisen kivun yhteyttä fyysi seen aktiivisuuteen, kun myös muut fyysi seen aktiivisuuteen keskeisesti vaikuttavat tekijät on otettu huomioon. SHTrajoilla huonokuntoisille kertyi eniten ja hyväkun toisille vähiten liikuntaa lyhyistä, alle 3 min mittaisista pätkistä. Li säksi METarvoista laskettiin 1 min, 5 min ja 10 min liukuva keskiarvo (lka). Tarkastelussa huo mioitiin sekä alle että yli aikarajan kertyneen liikunnan aika. Krooninen kipu rajoittaa fyysistä aktiivisuutta ikääntyneillä tyypin 2 diabetesta sairastavilla WACKSTRÖM N, KOPONEN AM, SUOMINEN S, TARKKA IM, SIMONSEN N TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa tyypin 2 diabetesta sairastavien potilai den hoitoa. Huono ja hyväkuntoiset olivat samalla ta solla 10 min lka käytettäessä (4,1; 3,3; 4,1). Aineisto ana lysoitiin kuvailevan tilastoanalyysin ja moni muuttujaisen logistisen regressioanalyysin menetelmin. Usein esiintyvä, samoin kuin voimakas kroo ninen kipu, olivat yhteydessä pienempään todennäköisyyteen olla fyysisesti aktiivinen. 104 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 5 / 2018 XXVI Liikuntalääketieteen päivät 14.–15.11.2018 Huonokuntoiset harrastavat eniten reipasta ja rasittavaa liikuntaa! VÄHÄ-YPYÄ H, SIEVÄNEN H, MÄNTTÄRI A, HUSU P, TOKOLA K, SUNI J, VASANKARI T TAUSTA: Liikemittareilla tehtävissä fyy sisen aktiivisuuden mittauksissa reippaan liikkumisen raja on 3,0 MET ja rasittavan 6,0 MET (1 MET = 3,5 ml (O 2 ) /kg/min). TULOKSET: ABSrajoilla hyväkuntoisille kertyi keski ja huonokuntoisia enemmän reipasta liikuntaa niin 6 s jaksoilla (86,4 min; 79,0 min; 75,9 min) kuin 1 min (53,7; 47,6; 43,4), 5 min (40,3; 35,3; 30,9) ja 10 min (35,9; 31,0; 26,7) lka:lla. Hyväkuntoisille kertyi enemmän liikuntaa kuin huonokuntoisille ABSrajoilla kaikilla pätkien pituuksilla, mitkä myös korreloivat positiivisesti VO 2max :in kanssa. Tietyissä potilasryhmissä, esim. Lyhyistä pätkistä kerty neen liikunnan määrä korreloi negatiivisesti VO 2max :in kanssa. Korrelaatioanalyysissa vaki oitiin ikä ja sukupuoli. JOHTOPÄÄTÖKSET: Krooninen kipu on yleistä ikääntyneillä tyypin 2 diabetesta sairastavilla. SHTrajana reippaalle liikunnalle oli 46 % ja rasittavalle liikunnalle 64 % VO 2max :sta. Kipu saattaa rajoittaa fyysistä aktiivisuutta, mutta toistaiseksi kroonisen kivun ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kyseisessä potilasryhmässä on tutkittu vain vähän. heillä, joilla diabeteksen lisäksi oli neuropatiaa tai ainakin neljä muuta kroonis ta sairautta, kroonisen kivun esiintyvyys oli vielä korkeampi
Nukutun ajan pituus oli suurin keskimmäisessä kol mesta koulutusryhmästä. Osallistujat, jotka olivat käyttäneet liikemit taria vähintään 10 tuntia neljänä päivänä, sisällytettiin tuloslaskentaan (n = 915, 97 %, miehiä 44 %). Quantitative trait modeling analyysi osoittaa, että jaetut geneettiset tekijät selittävät 82 % lähtötilan teen ja lopputilanteen (noin 48–73 vuoden ikäisinä) välisestä liikuntaaktiivisuuden korrelaatiosta. Fyysinen aktiivisuus määritettiin kolmisuuntaiseen kiihtyvyyteen perustuen minuutin keskiarvoina ja koko naisaktiivisuus vuorokauden (24 tuntia) fyy sisen aktiivisuuden keskiarvona. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ranteesta mitattu fyysinen kokonaisaktiivisuus antaa uuden ja osittain erilaisen kuvan aikuisväestön fyysi sestä kokonaisaktiivisuudesta kuin aiempi, eri mittausmenetelmin kerätty tieto. lts.fi. Ranne mittaukseen perustuvan liikkeen ja sen eri tasojen terveyshyödyistä tarvitaan kuitenkin lisää tietoa, jotta saatuja tuloksia voidaan tulkita perusteellisemmin. Identtisillä kaksospareilla tehty parittainen analyysi osoittaa, että keski iän tekijöistä vain tupakointi on tilastollisesti merkittävä vähintään kohtalaisesti kuormit tavan liikunnan ennustaja. Keskiiän elintavoista tupakointi oli ainut, joka on geeneistä riippumattomasti yhtey dessä vähäisempään liikuntaaktiivisuuden iäkkäänä. Eroa kokonaisaktiivisuudes sa ei havaittu sukupuolten välillä enää 65 vuotta täyttäneillä tai sitä vanhemmilla. LIITY JÄSENEKSI www. Nukutun ajan pituus vaihteli vain vähän iän ja sukupuolen mukaan. Pisimmät nukkumisjaksot havaittiin 25–34vuotiailla naisilla (Keskiarvo 7,1 tuntia) ja lyhimmät 45–64vuotiailla sekä 75 vuotta täyttäneillä miehillä (Keskiarvo 6,5 tuntia). Osallistujat täyttivät myös päiväkir jaa nukkumisestaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset osoittavat, että keskiiän liikuntaaktiivisuus on yhtey dessä iäkkäänä tehtyyn vähintään kohtalai sesti kuormittavaan liikuntaan, mutta ge neettiset tekijät ovat tämän yhteyden takana. Rannemittauksen hyötyjä isossa väestötutkimuksessa ovat jo nyt hyvä käyttöaste vuorokausiseurannassa ja objektiivinen tieto nukkumisesta ja unesta. Vuorokauden fyysinen kokonaisaktiivisuus ja nukuttu aika Suomessa – vaihtelu sukupuolen, iän ja koulutuksen mukaan aikuisväestössä WENNMAN H, MÄKI-OPAS T, PIETILÄ A, RISSANEN H, VALKEINEN H, PARTONEN T, BORODULIN K TAUSTA: Liikemittarin avulla tehty objek tiivinen vuorokausiseuranta väestötutki muksessa laajentaa kuvaamme eri väestöryh mien fyysisen aktiivisuuden ja nukkumiseen käytetyn ajan määrästä ja ajoittumisesta. Vuorokauden aikana fyysinen aktiivisuus saavutti vanhimmissa ikäryhmissä yhden selvemmän aamupäivään ajoittuvan huipun, kun vastaavasti nuorimmassa ikäryhmässä fyysisen aktiivisuuden huippu ajoittui iltaan. 105 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 45/ 2018 TULOKSET: Vähäinen vapaaajan liikunta aktiivisuus keskiiässä, korkeampi paino, tu pakointi, alhainen sosiaaliluokka ja terveys ongelmat ennustivat alhaista MVPA määrää iäkkäänä yksilöanalyyseissä (yhteenlaskettu selitysaste 20,3 % MVPA:sta). Tarkastelimme miten Suomen aikuisväes tön fyysinen aktiivisuus ja nukkumiseen käytetty aika vaihtelevat sukupuolen, iän ja koulutuksen mukaan ja lisäksi kuvailimme fyysisen aktiivisuuden vuorokauden aikaista vaihtelua. TULOKSET: Naisilla, nuoremmilla ja matalammin koulutetuilla havaittiin suu rempi kokonaisaktiivisuus kuin miehillä, vanhemmilla ja korkeimmin koulutetuilla osallistujilla. Nukkumi seen käytetty aika tunnistettiin liikemittarin kiihtyvyyteen sekä päiväkirjaan perustuen. Verrattuna korkeimmin koulutettuihin ma talammin koulutetut saavuttivat korkeam man fyysisen aktiivisuuden tason aamun ja päivän tunteina, mutta tasoero hävisi iltaa kohden. MENETELMÄT: Kansallisen väestön ter veysseurantajärjestelmän (osallistuminen 58 %) liikemittausalaotos (n = 940, ikä 25–93 vuotta) osallistui fyysisen aktiivisuu den mittauksiin käyttäen ranteessa Actigraph GT9X Link liikemittaria 7 vuorokauden ajan