Tulos on hälyttävä ja asia koskettaa monia, sillä jalkapallo on suosituin urheiluseurassa harrastettu laji tässä ikäryhmässä. Myös heittolajeissa, painonnostossa, jääkiekossa ja salibandyssä nuorten selkä on kovilla. Esimerkiksi viimeisimmän LIITU-tutkimuksen (2019) mukaan liikuntasuosituksen täyttävät lapset ja nuoret kokevat harvemmin erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita, kuten päänsärkyä, vatsakipuja, niskaja hartiakipuja, ärtyneisyyttä tai nukahtamisvaikeuksia kuin vähän liikkuvat. Ku va : JY U /IN K A R IS SA N E N P aljon liikkuvat lapset tuntevat itsensä terveemmiksi kuin vähemmän liikkuvat. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Vähintään yhtä tärkeää on palautuminen, unesta huolehtiminen ja riittävä ravitsemus. Huolta herättää se, että liikunnassa loukkaantuneiden lasten ja nuorten määrät ovat kasvaneet viime vuosina. Urheiluseuratoimintaan osallistuneiden lasten määrät ovat kasvaneet ja harrastuksen aloittamisikä laskenut. Tervettä loppuvuotta kaikille nuorille ja vähän vanhemmillekin liikkujille! sanna.h.palomaki@jyu.fi. Syyt loukkaantumisten lisääntymiseen ovat varmasti moninaiset. Tiettyihin urheilulajeihin liittyy erityisiä vammariskejä. Osa lasten ja nuorten vaivoista, esimerkiksi pitkittynyt selkäkipu ennustaa oirei lua myös aikuisuudessa. Jokaisessa 10–14-vuoti aiden jalkapallojoukkueessa kolme pelaajaa kahdestakymmenestä kärsii rasitusvammoista. Lapsen kuunteleminen ja maltti jäädä tarvittaessa pois harjoituksista ovat myös tärkeitä ennaltaehkäisyn keinoja. Vammat haittaavat lapsen liikkumista ja voivat johtaa pahimmillaan harrastuksen lopettamiseen. Heille tulee tarjota tietoa ja koulutusta asiassa. Liikunnan myönteiset terveysvaikutukset ovat kiistattomia, mutta erityisesti lasten ja nuor ten kohdalla on syytä tiedostaa myös liikunnan ja urheilun mahdolliset haitat, ku ten loukkaantumisista tai ylirasituksesta johtuvat vammat. Täysin riskitöntä ja turvallista urheilua – tai elämää – ei ole, mutta varmasti jotakin voidaan tehdä. Tällä hetkellä seurassa harrastaminen aloitetaan keskimäärin jo kuusivuotiaana. Lupaavalta vaikuttaa se, että osa seuroista tekee yhteistyötä fysioterapeuttien kanssa, jotka ohjaavat nuorille urheilijoille kehon hallintaja tukiharjoittelua ja voivat auttaa alkavien rasitusvammojen tunnistamisessa. On toki ymmärrettävää, että enemmän liikkuvat kärsivät useammin liikunnassa tapahtuvista loukkaantumisista. Paino: Forssa Print 2019 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Lasten ja nuorten kilpaurheilun tavoitteellistuminen, varhainen lajin valinta ja runsas, yksipuolinen harjoittelu voivat lisätä liikuntavammoja. Avainasemassa vammojen ennaltaehkäisyssä ovat valmentajat ja vanhemmat. Puolet urheiluseuratoimintaan osallistuvista 11–15-vuotiaista ilmoittaa kokeneensa loukkaantumisen harrastuksensa parissa (LIITU 2019). Lisäksi urheiluseuroissa liikkuvat lapset ja nuoret arvioivat terveytensä yli kaksi kertaa useammin erittäin hyväksi kuin seuratoimintaan osallistumattomat. Harjoittelussa on huomioitava niin monipuolisuus kuin lapsen kehitys ja turvallisuustekijät. Voimistelijoilla ja painijoilla esiintyy alaselkäongelmia selvästi enemmän kuin urheilua harrastamattomilla lapsilla. SANNA PALOMÄKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Sanna Palomäki (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Päivi Berg Arto Hautala Ilkka Heinonen Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Timo Ståhl Kannen kuva: Antero Aaltonen “Oskari Jacobsson voitti Keravan Keinukallion porrasjuoksun syyskuun lopussa 2019.” Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. 56. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 5 / 2019 KUULUVATKO LOUKKAANTUMISET LASTEN JA NUORTEN URHEILUUN. Juniori jalkapalloilijoiden tyypillisimpiä vaivoja ovat nilkan nyrjähdykset, nivelsidevammat sekä kantapääja polvikivut
Jari Kanerva 61 VÄLÄHDYKSIÄ VUOSIEN TAKAA: Stadion 50 vuotta sitten. Esa-Pekka Takala T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 4 ”Ihmiset, jotka ovat sekä sinnikkäitä että joustavia pystyvät ylläpitämään ulkona liikkumisen autonomiaa paremmin kuin ihmiset, jotka eivät ole kovin joustavia saati sitten sinnikkäitä.” Ku va : JO U KO KO K KO N E N. Jouko Kokkonen 44 POLTTOPISTE: SOSTEn resepti Veikkaukselle. Amu Urhonen 59 Futaajan kasvutarina: Kotkasta kanarialinnuksi. Sampsa Hakala 22 Vain rikkaiden lasten laji: Juniorikiekon sosiaalinen ja taloudellinen muodonmuutos Pohjois-Amerikassa. Timo Ståhl 58 Pinnallinen kertomus sitkeästä miehestä. Jouko Kokkonen 8 Selvitys PT-toiminnasta Suomessa: Personal trainer on yleensä pienyrittäjä. Petra Sippola 16 LÄHIKUVASSA: Lätkävammojen vähentäminen vaatii yhteistyötä. Arto Teronen 56 TOIMITTAJALTA: Sano se somessa – ja selvällä suomella. Markku Tuominen 18 Kuntoilua, rentoilua ja yhteisöllisyyttä: Suomalaiset uimahallit vastaavat moneen tarpeeseen. Timo Ala-Vähälä 12 Tavaramerkki suojaa tuotteistettua liikuntapalvelua. Riitta-Ilona Hurmerinta 60 Peli, joka ei suostu kuolemaan. Jouko Kokkonen, Riitta-Ilona Hurmerinta 42 Minttu Korsberg: ”Mediaan pääsee helpommin huippu-urheilulla kuin halonhakkuulla”. Jouko Kokkonen ARVIOITUA 57 Impulssin aika on ohi, kriittisen ja analyyttisen keskustelun ei. Mikko Simula, Samuli Oja 30 Liikunta on hyväksi myös syöpäsairaalle. Jari Kanerva 45 LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVÄT 2019 45 Lasten ja nuorten TULE-ongelmat: Lupaavan taitoluistelijan kipuja vammakierre – ja sen oikeneminen. 54 Mikael Fogelholm vuoden 2019 tiedekongressivaikuttaja. Kuva liikuntakulttuurin historiasta. 54 Leena Nieminen eläkkeelle. Kuuluvatko loukkaantumiset lasten ja nuorten urheiluun. 55 EMERITUS IHMETTELEE: Oliko ennen paremmin. Katriina Kukkonen-Harjula 34 Liikunta ehkäisee syöpää. TUTKITTUA 62 Tutkimusuutiset 67 Väitösuutiset 69 XXVII LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVIEN TIIVISTELMÄT 2 PÄÄKIRJOITUS. Minna Ståhl 49 Onko ergonomian parantaminen avain työikäisten tule-ongelmiin. Sanna Palomäki 4 Professori Taina Rantanen: Ei kannata jäädä vanhanakaan makaamaan. AJASSA 53 Liikuntatieteen päivillä palkittiin nuoria tutkijoita. Bruce Berglund 26 Liikuntakulttuuri ei pääse karkuun ympäristöpolitiikkaa. Ilkka Heinonen 37 Liikunnan tiedeviestintä ei ole kuollut, mutta eläköön liikunnan uusi tiedeviestintä! Teijo Pyykkönen 40 Paavo Arhinmäki: Opetusja kulttuuriministeriön rahoilla ei ratkaista liikkumisen kokonaisuutta. 53 Tasa-arvossa tekemistä eurooppalaisessa liikunnassa ja urheilussa
4 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti ja kuva: JOUKO KOKKONEN PROFESSORI TAINA RANTANEN: Ei kannata jäädä vanhanakaan makaamaan
Tämän päivän ikäihmisten elämän aikana työ on muuttunut vähemmän kuormittavammaksi ja työaika on lyhentynyt. – Käsitys työpäivän pituudesta ja palautumisesta on ollut nykypäivän 75-vuotiailla kovin erilainen kuin heidän vanhemmillaan. Näkymä on ollut koko ajan myönteinen. – Heidän elämässään on ollut vähemmän satunnaistekijöitä. Kuvat eivät tässä mielessä valehtele. Gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantasen mukaan tuloksia selittävät useat tekijät. Toimintakyvyn heikkeneminen ikävuositasolla Ihmisen toimintakyky kehittyy lapsuudessa, nuoruudessa ja vielä nuorilla aikuisillakin. Nykyiset 85-vuotiaat ovat lihaskuntonsa perusteella kymmenen vuotta nuorempia kuin ikätoverinsa kolme vuosikymmentä sitten.. Toimintakykyä hyvin kuvaa va lihasvoiman heikentyminen alkaa Rantasen mukaan toden teolla vaivata ihmistä 80 ikävuoden jälkeen. Elämänhistoriaan kuuluneella kokonaiskuormituksella onkin suuri merkitys toimintakyvyn kannalta. Tämän päivän ikäihmiset ovat eläneet elämän, jonka aikana kaikki on mennyt koko ajan parempaan suuntaan. Ja heillä on kaksi kertaa pitempi koulutus. Nivelrikko johti ennen vakaviin toiminta vaikeuksiin. Tulokset kertoivat, että 2010-luvun 85-vuotiailla lihasvoima on samalla tasolla kuin heitä kymmenen vuotta nuorempien kolme vuosikymmentä sitten. Lisäksi tukija liikuntaelimistön kuluminen rasitti heitä vähäisempien hoitokeinojen takia enemmän kuin tänä päivänä. Jälkimmäiseen tutkimukseen osallistui lisäksi 85-vuotiaita, joiden suorituskykyä tarkasteltiin suhteessa heitä nuorempiin 30 vuotta sitten. Nivelvaivoja on jo paljon nuoremmilla ja monilla Ihmisen toimintakyky paranee alkumatkalla kohdusta hautaan. Taina Rantasen johdolla toteutetussa tutkimuksessa on verrattu vuosina 2017–2018 mitattua 75ja 80-vuotiaiden suorituskykyä vuosina 1989–1990 tutkittujen samanikäisten henkilöiden toimintakykyyn. 5 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Rantanen muistuttaa, että fyysinen työ ja lapsuudessa kärsityt puutostaudit vaikuttivat vahvasti tämän päivän ikääntyneitä edeltäneisiin aiempiin sukupolviin. Mittaukset tehtiin vertailukelpoisilla laitteilla ja menetelmillä. V uosikymmenien takaisissa valokuvissa 70–80-vuotiaat sukulaiset näyttävät vanhemmilta kuin tämän päivän samanikäiset. Tämän päivän ikäihmiset ovat omaksuneet omaehtoisia kunnon ylläpitämistapoja enemmän kuin aiemmat sukupolvet. Elintaso on noussut, terveydenhoito parantunut ja työ muuttunut terveellisemmäksi. Tukija liikuntaelimistö heikkenee vääjäämättä vanhetessa, mutta tästä ei ole pitkään aikaan kovin paljon haittaa. He ovat saaneet hoitoa ja ravintoa. Nivelten kulumavioista ei ole päästy eroon, mutta avuksi ovat tulleet tekonivelet. Vähittäinen liuku alaspäin alkaa keski-iässä. Silti 80 vuotta on kriittinen ikä, jonka täytyttyä toimintakyvyn heikkeneminen alkaa synkentää yhä useamman elämän ehtoota. Toimintakyky voi kuitenkin säilyä pitkälle vanhuuteen riittävän hyvänä. Tänä päivänä se aiheuttaa lievempiä haittoja hoidon parantumisen ansiosta. Se säilyy suhteellisen samanlaisena varsin pitkään ja alkaa heiketä keski-iästä alkaen. Siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon tapahtui heidän työuriensa alussa. Heikentymisen vaikutuksia elämänlaatuun voi jarruttaa harjoittamalla lihaksiaan ja muuttamalla esteettömään ympäristöön. Tämän päivän 80-vuotiaat ovat oleellisesti toimintakykyisempiä kuin samanikäiset vain 30 vuotta sitten
Rantasen mielestä työelämää olisi tarkasteltava laajemmin. Kahden viimeisen elinvuoden aikana suurin osa siihen asti omillaan toimeen tulleista ikääntyneistä joutuu hoidettavaksi. Aktiivisten veteraaniurheilijoiden kunto heikkenee yhtä lailla kuin tavallisten ihmisten. Entä jos ei pakkaisi kaikkea tähän samaan, vaan ajattelisi olevansa töissä 55 vuotta, tekisi välillä vaikka lyhennettyä työviikkoa. Rantanen kertoo, että monet ikääntyneet suunnittelevat tämän vuoksi järjestelmällisesti vanhuuttaan. Jokainen voikin parantaa kuntoaan vielä ikääntyneenäkin. Mitä voi tehdä toimintakykynsä eteen. Taina Rantanen muistuttaa kuitenkin, että niin yksilölle kuin yhteiskunnalle vaikea elämän loppuvaihe ei katoa mihinkään. Paras keino siihen on kuntosaliharjoittelu. He pyrkivät esimerkiksi muuttamaan siinä vaiheessa, kun itse voivat vielä tehdä päätöksen asettumisesta ympäristöön, joka on esteetön. Luiden kunto alkaa naisilla haurastua vaihdevuosina. Toisaalta on ihmisiä, joiden elinpiiri on täysin rajoittamaton. Tilanne on kääntynyt 50-vuotiailla. – Vanhemmissa ikäryhmissä näkyy entistä selvemmin, että raskas työ jättää haitallisia jälkiä. Kannattaa välttää lajeja, joihin liittyy suuri loukkaantumisriski tai joissa on epätasaisia pelaajia joukkueessa. Meillä ei ole mitään todisteita, että ne olisivat parempia kuin aikaisemmin. Jos kaukalossa on nopeampia ja nuorempia pelaajia, niin loukkaantumisriski kasvaa. Toimintakyvyn säilyttämiseksi mahdollisimman hyvä nä kannattaa huolehtia lihaskunnosta. Äkkiseltään ajatus herättää lähes yksinomaan torjuntaa. – Nyt tähdätään 40 vuoden työuraan, johon pitää sulloa kaikki asiat. Ihminen kykenee Rantasen mukaan kohentamaan fyysistä suorituskykyään ja tukija liikuntaelimistönsä toimintakykyä hyvin pitkälle vanhuuteen. Osa varautuu vanhuuteen ylläpitämällä toimintakykyään. Eläkekeskustelu perustuu Rantasen mukaan harhaajatukselle, jonka mukaan eläkkeelle jäävältä vapautuu työpaikka nuorelle, mitä ei kuitenkaan likikään aina tapahdu. He matkustelevat ulkomailla, ajavat autoa ja kävelevät pitkiä matkoja. Sitä se onkin ihmisten elämänlaadun kannalta. 80-vuotiaana raskasta, kuormittavaa työtä tehneiden ihmisten kunto on huonompi kuin kevyempää työtä tehneiden. Tietoa ja taitoa palvella erilaisia asiakkaita löytyy. Toisaalta vannoutunutta jääkiekkomiestä on mahdoton kääntää vesijuoksun harrastajaksi. Tehdään lapsia, luodaan uraa, kerätään vähän omaisuutta vanhuuden varalle. Vasta kuoleman porteilla se ei ole mahdollista tai edes mielekästä. Toipuminen kestää kauan. Toimintakyky muuttuu hyvin yksilöllisesti. Todisteita on siitä, että terveitä elinvuosia ennen kahta viimeistä vuotta on enemmän. Toimintakyvystä konkreettisesti kertova ihmisten elinpiiri vaihtelee suuresti. Miehilläkin luut heikkenevät, mutta käänne ei ole niin selkeä. Hyvä toimintakyky auttaa myös hädän hetkellä. Nuorentuminen sinänsä on mahdotonta. Suurin osa muistakin liikuntamuodoista sopii ikääntyville. Rantanen kiittelee, että salit ovat vuosien varrella muuttuneet yhä paremmin eri-ikäisiä palveleviksi. Rantanen muistuttaa, että raskas työ ei johda parempaan toimintakykyyn vanhuudessa, vaan asetelma on päinvastainen. Nehän eivät ole sinänsä vaarallisia, mutta niissä on mahdollisuus teloa itsensä. Noin 30-vuotiaat raskasta työtä tekevät ovat paremmassa kunnossa kuin toimistotyöväki. Rantanen tulkitsee ryhmänsä tutkimustuloksia myös niin, että työuria voisi pidentää, koska vanhuus tulee myöhemmin. Tukija liikuntaelimistön merkitys on keskeinen ihmi sen liikkumiskyvyn ja päivittäisestä elämästä suoriutumisen kannalta. Heidän toimintakykynsä on kuitenkin korkealla tasolla. Tutkimustiedon mukaan vanheneminen etenee vääjäämättä. Ajatus työuran pidentämisestä olisi näin ehkä houkuttelevampi. Kahta vaikeaa viimeistä vuotta ei voi välttää Yhä vanhempien ihmisten toimintakyvyn parantuminen kuulostaa väestön ikääntymisen aiheuttamien kustannusten kanssa painiskelevassa maassa hyvältä uutiselta. Rantanen ottaa esimerkiksi jääkiekon. – On ihmisiä, joiden elinpiiri on rajoittunut yhteen huoneeseen. 6 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 60-vuotiailla on vaihdettuja niveliä. Lisäksi 1960-luvun alussa luotuun työeläkejärjestelmään on totuttu ja sitä pidetään ainoana oikeana. Elämänsisältö on näissä tapauksissa hyvin erilainen. – Jokaiselle ihmiselle tulee eteen kaksi viimeistä elinvuotta – tulevaisuudessa yhä myöhemmin. Suurimmalla osalla tämän ikäisistä liikunta kertyy päivittäisistä askareista: puutarhaja kotitöistä ja kaupassakäynnistä. – Tietty järki pitää ihmisellä olla. On ihmisiä, jotka pystyvät ylläpitämään kuntoaan ja harrastamaan kuntoliikuntaa aktiivisesti 80-vuotiaana. Monet aloittavat liikunnan harrastamisen tai lisäävät sitä, kun jäävät eläkkeelle. – Jos ihmiselle tapahtuu jotain katastrofaalista, kuten lonkkamurtuma, niin toipumista ennustaa Tämän päivän ikäihmiset ovat omaksuneet omaehtoisia kunnon ylläpitämistapoja enemmän kuin aiemmat sukupolvet.
Autonomiaan vaikuttaa myös ihmisen luonne. Mitä kauempana ihminen on ulko-ovestaan, sen enemmän hän Rantasen mukaan liikkuu. Vanhoissa taloissa hissi ei tule alas saakka. Kulkuvälineen käyttö laajentaa elinpiiriä. Ulkoilu merkitsi suurta elämänsisällön muutosta ihmisille, joista osa oli käynyt kahteen vuoteen vain terveyskeskuksessa. Tuolloin julkaistu amerikkalainen tutkimus kertoi, että viidesosa huonokuntoisista 65-vuotiaista ihmisistä ei poistunut asunnostaan tavallisen viikon aikana. Melkein missä tahansa voi mennä ovesta ulos, mikä ei ole itsestäänselvyys turvattomimmissa yhteiskunnissa. Toimintakykyä tukevat myös sosiaaliset suhteet. – Jos ihmisellä on auto, niin hänen elinpiirinsä on laajempi ja aktiivisuutensa on korkeammalla tasolla. Ulos lähteminen tuntui vaaralliselta ihmisistä, jotka kävivät ulkona vain pakosta. Ja lopuksi: pitkällistä paikoillaanoloa pitää etenkin vanhana välttää. 7 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 kun to ennen murtumaa. Yksinkertaiset keinot parantavat kaikkien ikääntyneiden mahdollisuuksia liikkua. Ulko-ovet ovat riittävän leveitä ja avautuvat nappia painamalla. Nykysäännöksissä esteettömyys on Rantasen mukaan huomioitu hyvin. Ihmiset menevät autolle jalkaisin ja kävelevät myös määränpäässä. Rantanen ryhtyi tutkimaan ihmisten elinpiiriä, kuinka laajalla alueella ja millä tavoin he liikkuvat. Kun fyysinen toimintakyky heikkenee, niin itsemääräämisoikeus kaventuu. Talvella liikkumista vaikeuttaa liikenneväylien puutteellinen kunnossapito. Kaikilla ei kuitenkaan ole autoa. – Ihmiset, jotka ovat sekä sinnikkäitä että joustavia pystyvät ylläpitämään ulkona liikkumisen autonomiaa paremmin kuin ihmiset, jotka eivät ole kovin joustavia saati sitten sinnikkäitä. Suomi – hyvä maa ikääntyä, mutta vielä on korjattavaakin Suomi on Rantasen mukaan ikäihmisen liikkumisen kannalta pääosin hyvä maa. – Fyysisesti on täysin mahdotonta avata tällainen ovi, työntää rollaattoria sisälle ja mennä itse perässä. Silti ikäihmiset kohtaavat edelleen liikkumista haittaavia esteitä. Joskin on tehty tutkimuksia, joi den mukaan aktiivisella kuntoutuksella ihminen voidaan saada jopa parempaan kuntoon kuin ennen onnettomuutta. Ulko-ovessa saattaa olla jousi, joka vetää ovea kiinni koko ajan. – Jos ihminen jaksaa kävellä 500 metriä, niin penkkejä pitäisi olla noin 200 metrin välein. – Ikäihmisillä on yhtä suuri oikeus liikkumiseen kuin kaikilla muillakin. Rantanen kertoo ulkoiluinterventiosta, johon liittyi valtavasti pelkoja. Kun hitaasti ja vaivalloisesti liikkuvalla on sopiva tavoite, niin hän lähtee helpommin ulos. Kyky keksiä joustavia ratkaisuja uudessa tilanteessa auttaa. Kävi muun muassa ilmi, että auto ei vähennä iäkkään ihmisen fyysistä aktiivisuutta, vaan lisää sitä. Portaat ovat keski-ikäiselle oiva harjoitusmuoto, mutta 90-vuotiaalle ne ovat usein ylitsepääsemätön este. Levähdyspaikat, kuten puistonpenkit lisäävät aktiivisuutta, vaikka nuorempi ihminen saattaa ajatella, että ne vähentävät sitä. Ulkona liikkumisen autonomia on keskeinen osa hyvää vanhuutta. Muuten voi käydä niin, että 80-vuotiaana kaikki vanhat kaverit ovat kuolleet. Ihminen voi silloin liikkua missä ja milloin tahansa. Rantanen muistuttaa, että eri-ikäisistä koostuva ystävien joukko on arvokas. Ovi on usein lukossa ja sen edessä voi olla pieni koroke. Rollaattorin kanssa on mahdoton liikkua lumisohjossa. JOUKO KOKKONEN, FT toimituspäällikkö Liikunta & Tiede jouko.kokkonen@lts.fi Ihmiset, jotka ovat sekä sinnikkäitä että joustavia pystyvät ylläpitämään ulkona liikkumisen autonomiaa vanhuudessa paremmin kuin ihmiset, jotka eivät ole kovin joustavia saati sitten sinnikkäitä.. Laaja elinpiiri tukee toimintakykyä Rantanen kertoo havahtuneensa pohtimaan ihmisten elinpiirin laajuutta 25 vuotta sitten
Siihen kuuluu usein myös kursseja ravintovalmennuksesta, kuntosali ohjauksesta ja muusta liikunnanohjauksesta. Auktorisoidun koulutuksen saaneet PT-ohjaajat pääsevät hakemistoon suoraan, muiden on tehtävä selvitys koulutuksestaan ja työkokemuksestaan. Palveluja tarjoaa noin tuhat yritystä Selvityksen perusteella Suomessa toimii noin tuhat PT-palveluja tarjoavaa yritystä. (Ammattina personal trainer 2.0.) Suomen kuntoja terveysliikuntakeskusten yhdistys SKY ry on määritellyt standardit personal trainereita kouluttaville organisaatioille ja se hallinnoi niiden PT-ohjaus on luonteeltaan asiakkaan opettamista ja motivointia; ohjaus on henkilökohtaista, suunnitelmallista, tavoitteellista ja tukee monipuolista liikuntaa.. Ne työllistävät yrittäjänsä ja mahdollisesti muutamia henkilöitä. Alalle tulleilla on taustaa hyvin monen tyyppisessä urheilussa, kuten voimailussa, kestävyyslajeissa, kamppailulajeissa, ratsastuksessa ja voimistelussa. Lisäksi sekä eurooppalaiselle että kansalliselle tasolle on perus tettu auktorisoitujen PT-ohjaajien rekisteri. 9 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: TIMO ALA-VÄHÄLÄ SELVITYS PT-TOIMINNASTA SUOMESSA: Personal trainer on yleensä pienyrittäjä auktorisointia Suomessa. PT-palvelujen lisäksi leipä on tavallisesti koottava muistakin muruista: valikoimaan kuuluvat ryhmäliikunta, hieronta, jooga, pilates ja urheiluvalmennus. Ohjaukseen sisältyy ravitsemusja liikuntaohjelmien suunnittelua sekä yhteistä harjoittelua ohjattavan kanssa. PT-ohjaajia suoraan työllistävät yritykset ovat valtaosin pieniä. Alalle voi tulla vapaasti ilman ennalta määriteltyä koulutusta tai muuta hyväksymisprosessia. Pienissä yrityksissä toimivat PTohjaajat tarjoavat tyypillisesti muita palveluita, kuten Suomalainen PT-toiminta on pienyritysvaltaista. Vastaajien käymään liikunta-alan koulutukseen sisältyy usein sekä amma tillisia tutkintoja alan oppilaitoksissa että SKY ry:n auktorisoimien kouluttajien koulutusta. Vähintään noin neljännes kuntosaleista ja liikuntakeskuksista järjestää palvelut alihankkijan tai yhteistyökumppanin avulla, joten PT-ohjaajia suoraan työllistävien yritysten todellinen määrä on yllämainittua vähäisempi, noin 900 yritystä. P ersonal training -ohjaajan työ ei ole säännelty ammatti, joten jokainen palvelujen tarjoaja voi antaa sille oman sisältönsä. Yrittäjä tekee työtään yksin tai muutaman työntekijän kanssa. Standardit täyttävä personal trainer -koulutus sijoittuu eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (European Qualification Framework, EQF) järjestelmässä tasolle 4, joka vastaa ammatillisten perustutkintojen tasoa. Etenkin pienissä yrityksissä toimivat PT-ohjaajat esittelevät yritystensä verkkosivuilla usein oman liikuntahistoriansa ja koulutuksensa. Yhdistys ylläpitää myös auktorisoitujen personal trainereiden rekisteriä. Pienyritysten ohella toisen merkittävän toimijaryhmän muodostavat erilaiset kuntosalit, liikuntakeskukset ja hyvinvointikeskukset. Tavoitteet vaihtelevat asiakkaan tarpeiden mukaan: kyse voi olla painonhallinnasta tai laihduttamisesta, terveydellisistä päämääristä, suoristuskyvyn parantamisesta tai ulkonäön muokkaamisesta. (Alanen, 2019.) Alan koulutusta tarjoava Trainer4You määrittelee PT-ohjauksen yksilölliseksi, pitkäjänteiseksi, suunnitelmalliseksi, seurannan alaiseksi ja tulokselliseksi terveys-, kuntoja elämäntapavalmennukseksi. Alasen (2019) mukaan PT-ohjaus on luonteeltaan asiakkaan opettamista ja motivointia; ohjaus on henkilökohtaista, suunnitelmallista, tavoitteellista ja tukee monipuolista liikuntaa. Toisaalta toiminnalle anne tut määritelmät ovat samansuuntaisia
Lisäksi tarjolla on mobiiliapplikaatioita ja verkkopalveluja. 10 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 ryhmäliikunnanohjausta, valmennusta, hierontaa, pilates-ohjausta, fysioterapiaa tai joogatunteja. Pohjana pyrkimys kartoittaa asiakkaan tarpeet PT-palveluja tarjoavien ja niistä verkkosivuillaan tiedottavien yritysten ohjaukseen sisältyy yleensä lähtötilanteen arviointi (kuntotestaus, kehonkoostumusmittaus, keskustelu/haastattelu), treeniohjelmien suunnittelu, tavoitteiden määrittäminen ja seuranta sekä ohjatut harjoitukset. Yritysrekisterin tiedot viittaavat siis suurempiin työntekijämääriin kuin yritysten verkkosivuillaan ilmoittamat tiedot. Etävalmennuksen rooli näyttäisi vaihtelevan: osa tarjoaa mahdollisuutta säännölliseen viestinvaihtoon puhelimen, sähköpostin tai WhatsApp-sovelluksen avulla. Ero johtuu siitä, että tarkentuneesta laskelmasta on poistettu päällekkäisyydet, ja otettu huomioon se, että yritysrekisterin tiedot voivat antaa liian korkean lukumäärän. Verkkosivujen välittämä tieto ei TAULUKKO 1. Myös nämä tarjosivat yleensä monen tyyppisiä liikuntapalveluja: työpaikkaliikuntaa tai muita työhyvinvointipalveluja, valmennuspalveluja urheilijoille tai määrätietoisille kuntoilijoille, ravintovalmennusta sekä esimerkiksi hierontaa. Personal trainer -palveluja tarjoavat yritykset, erottelu yrityksen liikeidean mukaan. Yritysrekisterin tietojen perusteella PT-palveluja tarjoavat yritykset työllistävät noin 2 000 henkilöä. Selvityksessä tuli esiin myös noin 60 yritystä, jotka työllistivät useampia henkilöitä, mutta eivät olleet kuntosaleja, liikuntatai hyvinvointikeskuksia. Luku on pienempi kuin alustavasti (Liikunta & Tiede 2–3/2019) esitetty arvio, joka päätyi noin 3 000 ohjaajaan. Pienet PT-palveluja tarjoavat yritykset profiloituvat usein omistajayrittäjän persoonan varaan, vaikka yritysrekisterin tiedoissa yritys luokiteltaisiinkin 2–4 työntekijän yritykseksi. Kyse on vähimmäisarviosta, ja tulokseen sisältyy useita epävarmuustekijöitä. PT-palveluja tarjoavien yritysten työntekijämäärät suuruusluokittain TAULUKKO 2. Henkilökohtaisen ohjauksen määrä vaihtelee sen mukaan, miten tiiviistä yhteisharjoittelusta asiakas on valmis maksamaan
LÄHTEET Alanen, M-M (2019). Laakso, K. Liikuntatieteellinen Seura, Helsinki 2014. Trainer4you. Lopulliseen tarkasteluun sisältyy 1 061 yritystä, joiden on perusteltua olettaa tarjoavan PT-palveluita. PT-alalle on kehittynyt myös muuta liiketoimintaa, kuten alan koulutusta sekä työvoimavälitystä ja PTja ryhmäliikunnanohjauspalvelujen tarjoamista alihankintapalveluna kuntosaleille. Muutoin ohjaajat toimivat joko yrittäjinä tai nollasopimus-työntekijöinä. Ammattina personal trainer 2.0. Lisäksi muutama valtakunnallisesti toimiva yritys on määritellyt toimintansa mainittujen neljän toimialaluokan ulkopuolelle. Projektia on alustavasti käsitelty Liikunta & Tiede -lehden numerossa 2–3/2019 julkaistussa kirjoituksessa.Tässä artikkelissa on esiteltyprojektin keskeiset tulokset. TIMO ALA-VÄHÄLÄ, FM Väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: timo.alavahala@jyu.fi Artikkeli perustuu verkkojulkaisuun Selvitys Personal Training -toiminnasta Suomessa, joka on kokonaisuudessaan julkaistu Liikuntatieteellisen Seuran verkkosivuilla lts.fi. Jokaisen yrityksen osalta tarkastettiin toimialakuvaus ja verrattiin sitä yrityksen muuhun tiedotukseen: verkkosivuihin, facebook-sivuihin ja mahdollisiin lehtijuttuihin. Pienet PT-palveluja tarjoavat yritykset profiloituvat usein omistajayrittäjän persoonan varaan.. 11 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 ole yhteismitallista. Kuluttajaliitto (2016). Lisäksi alalla toimi yrityksiä, jotka ovat kehittäneet oman PT-konseptinsa sekä koonneet sitä toteuttamaan oman PT-yrittäjien verkostonsa. (2014). Kevät 2019. Koskinen, S. (https://www.trainer4you.fi/tietopankin-esikatselu). https://apt-personaltrainer.fi/wpcontent/uploads/2018/08/SKY-EQF-4-Personal-trainer-koulutustensisälto?-final.pdf. Trainer4you. Esikarsinnan jälkeen listalle jäi 5 471 yritystä. https://apt-personaltrainer.fi/wp-content/uploads/2018/08/SKY-EQF4-Personal-trainer-standardit-final.pdf Miten selvitys tehtiin. Vajaa kolmannes (30 %) yrityksistä ei tiedota toiminnastaan lainkaan, joten tässä selvityksessä ei ollut mahdollista antaa täsmällisempiä arvioita siitä, miten yleisiä yllä mainitut palvelut ovat. Suomen Kunto ja terveysliikuntakeskusten SKY ry:n Standardit Personal Trainer koulutuksille Suomessa. Ei päiväystä. Suomen Kuntoja terveysliikuntakeskusten SKY ry, Auktorisoitu personal trainer – APT Koulutusten sisälto?ja osaamisvaatimukset Suomessa. Rekisterissä voi olla myös yrityksiä, jotka ilmoittavat tarjoavansa PT-palveluja, mutta käytännössä keskittyvät johonkin muuhun. Yhden ketjun julkilausuttuna tavoitteena on, että he olisivat päätoimisia työntekijöitä. Yksityiskohtaisempi loppuraportti julkaistaan Liikuntatieteellisen Seuran sivuilla samaan aikaan kuin Liikunta & Tiede 5/2019 ilmestyy. Todennäköisesti ulkopuolelle jää yksittäisiä ohjaajia, jotka eivät anna yritysrekisteriin asiasta tietoa, eivätkä mainosta toimintaansa omilla web-sivuilla tai esimerkiksi facebookissa. Employment and working models of Trainer4You graduated personal trainers now and in the future. Projektin päämääränä oli tuottaa arvio personal trainer -toiminnan volyymista ja liiketoiminnan luonteesta sekä käytettävissä olevista lähteistä ja tuottaa siten pohjamateriaalia mahdollisille jatkoselvityksille. (2017). Personal trainer -koulutus ja ammatti Suomessa. Personal Training katsaus 2018. Personal Trainer -koulutus Suomessa. Ei päiväystä. 1/2016. Liikuntatieteiden tiedekunta. Yrityksille lähetetyn kyselyn, yritysten sekä niiden verkkosivujen ja rekisteritietojen perusteella kolme ketjua on määritellyt oman PT-konseptin. Muissa ketjuissa toimintamallin määrittelevät yhteistyössä niiden kanssa toimivat PT-ohjaajat. (https://www.trainer4you.fi/tietopankin-esikatselu). Jyväskylän yliopisto. Suomessa toimii noin kymmenen suurempaa kuntosalitai liikuntakeskusketjua, jotka tarjoavat myös PTpalveluja. Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma. Selvitys kuntosaliketjujen hinnoista. Näiden konseptien luonne sekä palvelujen laajuus vaatii oman tutkimuksensa. Tutkimusta varten Liikuntatieteellinen Seura tilasi Suomen Asiakastieto Oy:ltä luettelon yrityksistä, jotka kuuluivat yritysrekisterissä luokkiin urheilu ja liikuntakoulutus (85 510), urheilulaitosten toiminta (93 110), kuntokeskukset (93139) ja muu urheilutoiminta (93 190). L iikuntatieteellinen Seura toteutti keväällä 2019 hankkeen, jonka tavoitteena oli arvioida personal training (PT) -palvelujen volyymia, ammatissa toimivien henkilöiden määrää sekä hahmottaa alan liiketoiminnan luonnetta
Immateriaalioikeuden ja sen osaamisen merkitys on siksi korostunut L iikunnan korostunut merkitys terveyden edistämisessä on synnyttänyt uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia. Palvelun kehittäminen tuotteeksi kysyy liikuntaosaamisen lisäksi liiketoiminnan ja juridiikan taitoja. Tämän vuoksi liikunta-alan yrittäjän intressinä on suojata liikuntapalvelun ympärille rakennettua liiketoiminta ja brändi. Liikuntapalveluiden sisällön suojaaminen yksinoikeudella voi kuitenkin olla ongelmallista. Suomessa työja elinkeinoministeriön teettämän tutkimuksen mukaan liikuntaliiketoiminnan yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 5,5 miljardia euroa vuonna 2014. naa dollaria (18 M€). (Cebula 2018: 237, Statista 2016) Liikuntaliiketoiminta ja erityisesti urheilukauppa nojautuvat vahvasti tavaramerkkeihin, mikä näkyy niin liikuntapalveluiden kuin liikuntaan liittyvien välineiden ja tuotteiden markkinoinnissa. Vuonna 2015 sen maailmanlaajuinen liikevaihto oli 20 biljoo. (Ahonen & Savolainen 2018:374) Liikunnan vaikutukset tunnistetaan paitsi terveyden ja hyvinvoinnin myös yritysten kilpailukyvyn sekä henkilöstön jaksamisen ja yhteisöllisyyden edistämisessä. Myös liikunta-ala on muuttunut aikaisempaa palvelupainotteisemmaksi. Liikuntapalvelu on tuotteistamisen näkökulmasta asiakkaalle tarjottu kokonaisvaltainen kokemus ja elämys, jonka aistein havaittavia osia voidaan suojata tavaramerkillä. Niistä on muodostumassa yhä merkittävämpi osa liikuntaja hyvinvointialan ekosysteemiä. Alan kasvavia osa-alueita ovat terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tuotteet ja palvelut, liikuntamatkailu ja urheilutapahtumat, liikuntalähtöiset viestintä-, viihdeja lifestyle-tuotteet ja -palvelut sekä teknologia ja siihen liittyvät innovaatiot. Perinteisten toimijoiden, kuten liikuntaja urheiluseurojen, rinnalle on tullut yksityisiä palveluntuottajia. (Gholamzadeh Fasandoz 2016: 150–151) Liikunta-alan taloudellisesta merkityksestä kansainvälisesti kertoo urheilukaupan liikevaihto. Pelkästään terveysliikunnassa avautuu siksi enemmän tilaa markkinaperusteisille hyvinvointipalveluille ja uudenlaisten liikuntapalveluiden kehitykselle. Tavaramerkin avulla liikuntaliiketoiminnan tunnukset ovat suojattavissa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti, mikä on tärkeää liiketoiminnan globalisoituessa. 12 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: PETRA SIPPOLA Tavaramerkki suojaa tuotteistettua liikuntapalvelua Palveluyhteiskunnassa liikunta on yksi tuotteistamisen kohde. Kaupallisuus on tunkeutunut liikuntaja urheilualalle entistä voimakkaammin. Yhä useampi liikunnan harrastaja kuluttaa kuntosaleilla ja ryhmäliikunnassa tuotteistettua liikuntaa
(Ahto ym. (Cebula 2018: 237, Statista 2016) Tavaramerkki palvelun tuotteistamisessa Immateriaalioikeuksista tavaramerkin yksinoikeus mahdollistaa ohjatun liikuntapalvelun tehokkaan suojaamisen. Tavaramerkkisuojan edut ohjattujen liikuntapalvelujen suojaamisessa konkretisoituvat vasta tavaramerkin liiketaloudellisessa hyödyntämisessä. (Koivumäki ym. (Sund-Norrgård 2011: 36) Oikein toteutettu liikuntapalvelun tuotteistaminen ja tunnuksen suojaaminen tavaramerkillä ovat perusedellytyksiä onnistuneelle liiketoiminnan laajentamiselle, joka tapahtuu liikunta-alalla joko lisensoinnin tai franchising-liiketoimintamallin mukaisesti. (TmerkkiL 34 §, Aalto-Setälä ym. Näin vältytään ongelmatilanteilta yritystoiminnan myöhemmissä vaiheissa. Ensisijaisesti tavaramerkin haltijan oletetaan käyttävän merkkiään itse, liikkeeseen laskemiensa tavaroiden ja palveluiden tunnuksena. 2016: 79) Tuotteistamisen suhde suojaamiseen Ohjattujen liikuntapalveluiden tuotteistamisprosessiin liittyy monia osa-alueita, joissa täytyy ottaa huomioon juridinen näkökulma jo varhaisessa vaiheessa. Liikuntapalvelun tuotteistamisprosessin jälkeen palvelun tunnus suojataan tavaramerkillä, joka mahdollistaa liiketoiminnan suojaamisen, monistamisen ja liiketaloudellisen hyödyntämisen erilaisten sopimusten avulla. 2018: 374) Tavaramerkkioikeuksien suojaaminen vaatii liikunta-alan yritykseltä huolellista suunnittelua sekä liiketoimintaja immateriaalioikeudellista osaamista. Tavaramerkin suoja-ala on laajentunut jatkuvasti. Ilman tuotteistamisprosessia ohjattavasta liikuntapalvelusta ei voida Liikuntapalveluja tarjoavien yritysten määrä on nousussa, mutta harva kotimainen tai Suomessa kehitetty liikuntapalvelu on saavuttanut kansainvälisen läpimurron.. Yrityksen kannalta keskeistä on tunnistaa se, mitä voidaan suojata rekisteröinnein ja milloin suojaamistoimenpiteet pitäisi tehdä. Liikuntapalvelu on tuotteistamisen näkökulmasta asiakkaalle tarjottu kokonaisvaltainen kokemus ja elämys, jonka aistein havaittavia osia voidaan suojata tavaramerkillä. Tavaramerkin rooli ja merkitys sopimusten taustalla on merkittävä, sillä ilman yksinoikeutta esimerkiksi oikeuksien lisensointi ei onnistu. Liikuntapalvelu ei ole konkreettinen ilman visuaalista tunnusta, joka mahdollistaa tavaramerkin rekisteröinnin. Immateriaalioikeudet kannattaa ottaa huomioon ja rekisteröidä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 14 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 liikuntaliiketoiminnassa, joka ei kehity ilman uusien palveluinnovaatioiden kehittämistä. Tunnus rekisteröidään tavaramerkiksi. (Sippola 2019: 49) Tavaramerkkioikeuksien hyödyntämistavat vaihtelevat eri yritysten välillä. (Sippola 2019: 115) Tuotteistamisella luodaan palvelun tunnus, jota käytetään liiketoiminnassa. Suojaaminen edellyttää kuitenkin liikuntapalvelulta sellaisia liiketaloudellisia tunnuksia, jotka voidaan juridisesti suojata. Liiketoiminnan laajentaminen palvelun monistamisella, lisensoimisella ja liiketoimintaketjun rakentamisella ovat erityisesti liikunta-alan yrittäjän kiinnostuksen kohteita, koska liikuntapalvelun monistettavuus kasvattaa yrityksen liiketoimintaa kustannustehokkaasti ja kannattavasti. Suojaamisen tavoitteena on palvella liikuntaliiketoimintaa siten, että suojattua kohdetta voidaan hyödyntää liiketaloudellisesti tehokkaasti ja oikeudelliset riskit halliten. Se suojaa liikuntapalvelua nimenomaan liiketaloudelliselta kannalta, joka on merkityksellinen erityisesti merkinhaltijalle eli liikunta-alan yrittäjälle. Ohjatuista liikuntapalveluista ryhmäliikunnassa on käytössä lisensointi liiketoiminnan monistamisessa ja laajentamisessa. Koska liikuntapalvelun sisältöä on vaikea suojata kilpailijoilta, kohteena on oltava sen ympärille rakennettava liiketoiminta, jolla on merkitystä erityisesti liikunta-alan yrittäjälle. Tunnuksena voi toimia nimi, logo tai niiden yhdistelmä. Tuotteistaminen alkaa palveluidean terävöittämisellä, joka johtaa useimmiten palvelutuotteen ja kokonaisen palvelukonseptin luomiseen. Uusien liikuntapalvelutuotteiden tulisi saada juridista suojaa, jotta niistä kehittyisi myös kannattavaa liiketoimintaa. Suomalaisia tavaramerkkejä ovat esimerkiksi Bailamama, Method Putkisto ja Lavis sekä valmennuspalvelu Fustra. 2016: 70) Tavaramerkin liiketaloudellinen hyödyntäminen merkitsee liikunta-alan yrittäjälle mahdollisuutta oman liiketoiminnan kasvattamiseen juridisin keinoin. Tunnukset luodaan palvelun tuotteistamisella. (Ahto ym. Yritys voi käyttää yksinoikeutta itse tai sallia muiden käyttää sitä korvausta vastaan. Liikuntapalvelun tunnuksen juridinen suoja palvelee oikeuden haltijaa parhaiten silloin, kun se suojaa itse palvelun ohella myös sen ympärille rakennettua liiketoimintaa. 2016: 46) Tavaramerkin rooli liikuntapalvelun tuotteistamis-, brändäämisja konseptointiprosesseissa on merkittävä. Kuntokeskusten ketjuuntuminen perustuu enemmän franchising-liiketoimintamalliin. Tavaramerkki soveltuu liikuntapalvelun tuotteistamisen suojaamiseen sellaisenaan
Helsingfors: Nord Print. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Total Revenue Generated from Sport Merchandising Worldwide. Yhtenä syynä tähän on liikunta-alan pienyritysvaltaisuus. Toisena syynä on liikuntapalveluyrittäjien liiketaloustaitojen ja talousjuridiikan , erityisesti immateriaalioikeuden tuntemuksen puute, joka estää liikuntapalvelujen ammattitaitoisen tuotteistamisen sekä liiketoiminnan laajentamisen. Tutkimus kohdistui yksittäisten normien sijasta tarkasteltavaan ilmiöön kokonaisuutena. The Importance of entreneurship in small and medium-sized sport enterprises. Kolmantena ongelmana on alan nopeatempoisuus; uusia palveluita syntyy ja kuolee jatkuvasti ja vain muutamat jäävät elämään niin, että palvelun monistaminen johtaisi liiketoiminnan laajentamiseen. Tutkimuksen metodina on käytetty tunnistavaa ja soveltaa lainoppia. 2019. (Sippola 2019:117) Liikuntapalveluja tarjoavien yritysten määrä on nousussa, mutta harva kotimainen tai Suomessa kehitetty liikuntapalvelu on saavuttanut kansainvälisen läpimurron. Liikuntabisnes – käsikirja liikuntaja hyvinvointialan yrittäjälle. (Sippola 2019: 18–19) PETRA SIPPOLA, KTT, lakiekonomi Yritystoiminnan ja yrittäjyyden lehtori Seinäjoen ammattikorkeakoulu Sähköposti: petra.sippola@seamk.fi LÄHTEET Aalto-Setälä, M., Sundman, C, Tuominen M. Teoksessa Routledge Handbook of International Sport Business. & Häkkänen, P. Espoo: Myllylahti Oy. Dodds, Mark, Kevin Heisey & Aila Ahonen (Edit.) New York: Routledge. Lojalitet I lisensavtal. Tarkasteltava kokonaisuus muodostui liiketaloudellisista kysymyksistä, jotka liittyvät ohjattavan liikuntapalvelun suojaamiseen tavaramerkillä ja sen liiketaloudellisen hyödyntämisen tarkasteluun liikunta-alan yrittäjän näkökulmasta. IPR käytännönläheisesti. 2018. Helsinki: Kauppakamari 2018. Koivumäki, E. Acta Wasaensia 422. Cebula, K. Sippola P. Trademark protection across borders. Helsinki: Kauppakamari. Ainoastaan konkreettiset, aistein havaittavat elementit, voidaan rekisteröidä tavaramerkiksi. 2011. Vaasan yliopisto. 2018. Ahonen, A & Savolainen S. Sippola, P. 2018. 2014. 2016. Exploring the Economic Significance, Contributions, and Development of the Sport. Sport as an Industry in Finland. & Uhlbäck, A. Statista. 15 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 tehdä konkreettista. Tavaramerkki liikuntapalvelun tuotteistamisessa – kun jumppa ei ole enää pelkkää jumppaa. Väitöskirja on sähköisesti luettavissa osoitteessa https://osuva.uwasa.fi/bitstream/handle/10024/8179 / 978-952-476-863-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y. 2016. Bulkista Brändiksi – käsikirja kasvuun ja kannattavuuteen. & Mäkinen, M. Ahto, O., Kahri, A., Kahri, T. Markkinointijuridiikka 2018. 2016. Jyväskylä: Docendo. Tehtävänä oli selvittää, miten tavaramerkkiä voidaan hyödyntää liikuntapalveluihin perustuvassa liiketoiminnassa. Teoksessa Routledge Handbook of International Sport Business. Saatavana internetissä: <www.statista.com/ statistics/269797/worldwide-revenue-from-sports-merchandising/>[15.10.2017] Sund-Norrgård, P. Suomi on esimerkillinen urheiluja liikuntamaa ja tuotteistamalla näitä vahvuuksia olisi mahdollista tehdä kansainvälisestikin kannattavaa liiketoimintaa. 2016. Tavaramerkkilaki (544/2019) Artikkeli perustuu kesäkuussa 2019 valmistuneeseen väitöskirjaan Tavaramerkki liikuntapalvelun tuotteistamisessa – kun jumppa ei ole enää pelkkää jumppaa. Gholamzadeh Fasandoz, H. Dodds, Mark, Kevin Heisey & Aila Ahonen (Edit.) New York: Routledge
Opiskeluaikana vanha kokenut urheilulääkäri Seppo Rehunen tarjosi kesätöitä Suomen urheiluopistolta Vierumäeltä, josta tuli myös ensimmäinen työpaikkani valmistumiseni jälkeen. Alussa kyllä ajattelin, että nyt olen urallani kaikki nähnyt, kunnes oivalsin, että urheilun verkostot ja yhteistyö leviävät laajana kansainvälisesti myös eri lajien ja ammattilaisliigojen välillä.. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. jalkapallossa, hiihdossa, ampumahiihdossa, melonnassa, nyrkkeilyssä ja speedwayssa. Jääkiekosta tuli kuitenkin päälaji. Vammojen vähentämistavoite ei ole urheilulta pois, vaan antaa näkökulmaa lajin kehittämiseksi entistäkin kiinnostavammaksi. Urakehitykseni voi jälkikäteen näyttää hyvinkin suunnitelmalliselta, mutta tosiasiassa asiat ovat tapahtuneet ilman ihmeenpää suunnittelua. Sattuman puuttumista peliin. Tämän jälkeen olen varmaan toiminut eri rooleissa kaikissa jääkiekon arvokisoissa Suomessa. Puhelun jälkeen vaimo kysyi minulta, kuka soitti ja mitä tuo komiteajäsenyys tarkoittaa. 16 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Lätkävammojen vähentäminen vaatii yhteistyötä Jääkiekkovammojen ennaltaehkäisy ja vähentäminen ovat lääketieteen tohtori Markku Tuomisen työn ytimessä. Mikään ei voi olla mielenkiintoisempaa kuin löytää vastauksia asioihin, joilla on lajissa iso merkitys.” L Ä H I K U V A S S A M A R K K U T U O M I N E N Miten ja miksi löysit uran juuri liikuntalääke tieteestä. He ottivat nuoren opiskelijan siipiensä suojaan ja antoi vat tarvittavan tuen. Varsinaisesti liikuntalääketieteen pariin lähdin nuorena kandina vuonna 1980, kun tohtori Heikki Aho etsi nuorta verta mukaan Ilveksen ja KooVeen A-juniorien jääkiekkotoimintaan. Liikuntalääketieteeseen minulla oli voimakas palo jo opintojen alkuvaiheesta lähtien. Ilveksen liigajoukkueen toimintaan siirryin vuonna 1983. ”Tavoitteena pitää olla, että parhaat pelaajat ovat jäällä, eivätkä katsomossa parantelemassa vammojaan ja jakamassa nimmareita. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut urheilusta ja harrastanut sitä juniorina itsekin vaihtelevalla menestyksellä. Maajoukkuelääkärinä olen ollut mukana alle 15-vuotiaiden maajoukkueesta aina naisten ja miesten A-maajoukkueeseen asti. Speedway oli siihen aikaan voimissaan Tampereella. Lääkäriksi opiskelin Tampereen yliopistossa. Joukkueeseen oli noussut paljon hyviä nuoria pelaajia, joihin olin jo tutustunut A-juniorivaiheessa. Vaikka jääkiekosta kaikki alkoi, olen ollut lääkärinä mukana monessa muussakin lajissa, kuten mm. Tuominen työskentelee ylilääkärinä tamperelaisessa Medisport Oy:ssä, jonka pääomistaja hän on. Hyödyllisiä harharetkiä. Yhden kesän vietin myös lääkärin sijaisena Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa, jossa kirurgian apulaislääkärinä toimi silloin muuan tohtori Sakari Orava . Kansainvälinen toiminta käynnistyi vuonna 1982, jolloin toimin Tampereella jääkiekon MM-kisoissa dopingtestauksessa testiin valittujen urheilijoiden saattajana. Muutaman kollegan kanssa päivystimme kolmen eri speedway-seuran kaikki kisat. Olen nyt ollut mukana kansainvälisessä toiminnassa 16 vuoden ajan ja oppinut jo tietämään, mitä toimintaan kuuluu. Syksyllä 2003 eräänä lauantai-iltana sain puhelinsoiton Kalervo Kummolalta , joka ilmoitti, että haluaa onnitella uutta Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) lääketieteellisen komitean jäsentä. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Ympärilläni oli useita kollegoita, joilla oli huomattava määrä urheilulääketieteellistä kokemusta ja osaamista. Vastasin, että en tiedä
Tutkimuksen kautta saimme mm. Lisätään tiedolla johtamista tältäkin osin. Lääkäreiden tehtävänä on tuoda esiin asioita, joiden avulla loukkaantumisia voidaan vähentää, mutta tuloksiin pääseminen vaatii hyvää yhteistyötä urheilijoiden ja valmentajien kanssa. Näiden vammojen vähentämiseen, hoitoon, kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn vaikuttavat tulokset kiinnostavat. Ilman niitä kokemuksia uusia mahdollisuuksia ja haasteita ei olisi löytynyt. Mitaleja on tullut vuosien varrella useita, mutta parhaita hetkiä elämässä ovat varmasti olleet ne hyvät suhteet urheilijoihin ja muihin lajitoimijoihin Suomessa ja kansainvälisesti. Koko ura liikuntalääketieteen parissa on kuitenkin ollut yhtä huippuhetkeä. Näissä asioissa tarvitaan yhteistyötä eri lajitoimijoiden välillä. Kaikki tulokset analysoitiin kuitenkin manuaalisesti. Pyrimme sen myötä löytämään keinoja loukkaantumisten vähentämiseksi. vahvan näytön joustokaukaloiden hyödystä vammariskin pienentäjänä. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Halusin tehdä sen alueesta, johon olisi intohimo. Samoin tyttöjääkiekon vammaprofiilin osoittaminen on johtanut selkeisiin toimenpiteisiin tyttöjen lajivalmiuden kehittämisessä. Avoimia kysymyksiä on paljon. IIHF otti ohjelman käyttöön vuonna 2006 ja sen seurauksena datan kerääminen ja analysointi jäi minun tehtäväkseni. Kaikki menneet ovat aina vieneet eteenpäin. Sen avulla kehitettiin aivotärähdysten diagnostiikkaa ja hoitoa jääkiekon SM-liigassa. Suurin osa lääkäreistä työskentelee oman alan ihmisten kanssa, mutta itsellä viitekehys on ollut urheilussa, joskin kollegoiden apu ja tuki on ollut tärkeää. Joustokaukalon vaikutuksen osoittaminen tieteellisesti olkapääja päävammojen riskin pienentäjänä on ollut kansainvälisestikin merkittävä tulos. Olemme kartoittaneet jääkiekon vammaprofiilia. Väitöskirja ei kuitenkaan ollut itsetarkoitus. Samaan aikaan osallistuin tohtori Timo Hännisen väitöskirjatutkimukseen tekoon. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. IIHF:n lääketieteellisen valiokunnassa oli aloitettu vammojen rekisteröinti kansainvälissä turnauksissa vuonna 1998. MARKKU TUOMINEN, LT ylilääkäri Medisport Oy Joustokaukalon vaikutuksen osoittaminen tieteellisesti olkapääja päävammojen riskin pienentäjänä on ollut kansainvälisestikin merkittävä tulos.. Datan kertymisen myötä alkoi keskustelu siitä, että olisi hyvä tehdä kertyneestä aineistosta myös julkaisu, jolloin päätin ottaa tehtävästä vetovastuun ja samalla toteuttaa unelmani väitöskirjatyöstä. 17 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Mitä tutkit ja teet parhaillaan. Aloitin tutkijanurani melko myöhään, joskin tutkimus on kiinnostanut uran alusta lähtien ja väitöskirja oli aina tavoitteena. Tämä innoitti minut rakentamaan yritykseni IT-henkilön kanssa Medhockey -ohjelman datan keruuta ja tulosten analysointia varten. Aivotärähdykset ja polvivammat ovat vakavia loukkaantumisia ja muodostavat ison osan lajivammoista. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Nyt analysoimme polvija päävammojen syntymekanismeja. Niiden käyttöönotossa Suomella on ollut vahva asema
Uimahallien rakentaminen kiihtyi 1960-luvulla, ja vuonna 1968 halleja oli maassamme kaikkiaan 32. Heidi-Susanna Ylönen ohjasi seniorien jumpparyhmää joulukuisena arkiaamupäivänä. Kun valtio otti uimahallit yhdeksi avustuskohteekseen, niin niiden määrä alkoi kasvaa nopeasti. Avajaisvuosien mainoksen mukaan tie voimaan ja terveyteen on avoinna jokaiselle, joka pistäy. Hallien rakentaminen jatkui vilkkaana 1970ja 1980-luvuilla. 18 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti ja kuvat: SAMPSA HAKALA KUNTOILUA, RENTOILUA JA YHTEISÖLLISYYTTÄ Suomalaiset uimahallit vastaavat moneen tarpeeseen tyy uimahallissa lomahetkinään. Maamme toinen yleinen uimahalli otettiin käyttöön Turussa vuonna 1954. Suuri osa uimahalleista oli 1980-luvun loppupuolella jo niin vanhoja, että niiden peruskorjaus oli Suomessa on noin 250 uimahallia. Uimahallirakentamisesta tuli 1960-luvun lopulla tärkein valtionavustuskohde, ja kolmannes liikuntapaikkarakentamiseen suunnatuista varoista kohdistettiin uimahalleihin. Vuonna 1977 Suomessa oli 114 julkista uimahallia, ja vuonna 1987 niitä oli jo 226. S uomen ensimmäinen julkinen uimahalli valmistui Helsingin Yrjönkadulle vuonna 1928. Sisäuinti oli 1960-luvulle saakka harvojen huvi. Someron uimahalli Loiskeessa on kuusiratainen 25-metrinen kuntouintiallas. Edelleen käytössä olevan hallin arkkitehtuuri edustaa 1920-luvun klassismia. Jyväskylä sai uimahallin vuonna 1955, Tampere 1957 ja Oulu 1959. Sen isossa allas huoneessa on holvikaaria, jotka viittaavat antiikin Roomaan
Kuopion kaupunki solmii 20-vuotisen vuokraja palvelusopimuksen YIT Rakennus Oy:n ja Caverion Suomi Oy:n kanssa. Hän kokee olevansa ensisijaisesti asiakkaiden palveluksessa ja sanoo, että heiltä tuleva palaute on valtaosin kiittävää.. Hallin Meri-Porin uimahallin laitoshuoltaja Virpi Limnell pitää siitä, että työssä on vastuuta. Malli auttaa kaupungin taloudenpidossa, koska kiinteistön käyttökustannukset ovat tiedossa koko sopimuskauden ajan ja korjausvelkaa ei kerry. Energiataloudellisuus, erityisryhmien huomioiminen ja tilojen esteettömyys ovat yhä tärkeämpiä seikkoja uimahallien rakentamisessa ja korjaamisessa. Uimahallit vaativat suunnittelijoilta ja rakentajilta erityisosaamista sekä rakennusettä taloteknisesti. Rakennusteknisesti vaativia kohteita Kokonaan uusien uimahallien rakentaminen maahamme on virinnyt hiljalleen 2010-luvulla. Uimahalleissa pitää 2010-luvulla ottaa huomioon lukuisten käyttäjäryhmien tarpeet. Valtio ja kunnat tukevat uimahallien rakentamista oikeudenmukaisuusja tasa-arvonäkökohdista. 19 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 ajankohtainen. YIT vastaa hankkeen toteutuksesta. Yksi esimerkki uudenlaisesta toteutusmallista on Kuopioon vuonna 2020 valmistuva uimahalli, joka korvaa vuonna 1969 käyttöönotetun Niiralan hallin. Rakennukset rahoittaa ja omistaa SEB Leasing Oy. Jos halleja ei ole suunniteltu ja rakennettu oikein, niihin syntyy kosteusvaurioita, jotka aiheuttavat käyttäjille hygieniaja terveysriskejä. Caverion takaa rakennusten kunnon, toiminnallisuuden, energiatehokkuuden ja terveellisen sisäilman koko sopimuskauden ajan. Myös uimahallien peruskorjaamisessa riittää töitä, sillä niiden remontoimisväli on keskimäärin 20–25 vuotta. Kaupunki toteuttaa noin 30 miljoonaa euroa maksavan uimahallin elinkaarimallilla. Märkätilarakenteiden ja -materiaalien pitää kestää jatkuvaa kosteusrasitusta. Samaan aikaan ajattelu alkoi muuttua yksityisten kylpylähankkeiden kirittämänä niin, että uimahalleista haluttiin tehdä entistä viihtyisämpiä paikkoja ja muutostyöt oli luontevaa yhdistää korjaussuunnitelmiin. Kaupunki arvioi, että 3,4 miljoonaa vuodessa maksava elinkaarimalliin perustuva sopimus on sille edullisin ja yllätyksettömin vaihtoehto. Ajatuksena on, että kansalaisten liikunta on hyväksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle ja myös vähävaraisilla tulee olla mahdollisuus käyttää liikuntapalveluja. Altaita käyttävät esimerkiksi kuntouimarit, kilpauimarit, uppopallon pelaajat, vesijuoksijat, liukumäessä hurjastelijat, vauvauimarit, uimahyppääjät, vesipalloilijat, vesivoimistelijat ja vammaisuimarit. Elinkaarimallista on hyviä kokemuksia Keski-Espoon uimahallissa, joka valmistui vuonna 2003. Uimahallitoiminta voidaan kuitenkin järjestää muullakin tavalla. Hallien vaativa sisäilmasto eli korkea lämpötila ja suuri kosteusprosentti rasittavat vaipparakenteita, kun vesihöyry kulkeutuu allashuoneista ulkoilmaan päin. Elinkaarimalli tullut käyttöön uimahalleissa Perinteisesti kunta on maksanut suuren osan uimahallin käyttökustannuksista, mikä on mahdollistanut edulliset pääsylippuhinnat. Esikuvia kylpylämäisistä uimahalleista löytyi ennen kaikkea Ruotsista ja Saksasta
Vuonna 2018 sopimus maksoi Espoon kaupungille 1,8 miljoonaa euroa. Hallien siivouksen tulee olla korkeatasoista, sillä se vaikuttaa suoraan allasveden puhtauteen ja asiakasturvallisuuteen. Tampereen kaupungin liikuntapäällikkö Mikko Heinosen mukaan elämärytmin muutos näkyy uimahalleissakin. Sopimukseen sisältyvät muun muassa tekninen isännöinti, korjausja ylläpitopalvelut sekä vuosikorjaukset. Hankauksen avulla saamme pois alkavan biofilmin, kertoo Meri-Porin uimahallissa työskentelevä laitoshuoltaja Virpi Limnell . Suomalaisten uimahallien siivoojat ansaitsevat kyllä erityiskiitoksen. Tegelberg käy vesijuoksemassa kolme kertaa viikossa.. Iisalmen liikuntapalveluissa pitkän uran tehnyt Arto Uinninohjaaja Katja Huttunen vaihtoi kuulumisia Iisalmen uimahallin kantaasiakkaisiin kuuluvan Liisa Tegelbergin kanssa. Terveysliikunnan ja yhdessäolon paikkoja Yhä kiireisemmäksi käyvä arki näkyy myös uimahallien asiakkaiden käyttäytymisessä. Pinnoilla ei tule olla näkyvää likaa, ihmisille vaarallisia mikrobeja eikä mikrobien muodostamaa biofilmiä. Uimahalliin mentiin viettämään kiireetöntä aikaa, eivätkä kaikki edes mahtuneet altaaseen kerralla, vaan sinne joutui jonottamaan. Pelkkä vedellä huuhtelu ei riitä, vaan vasta mekaaninen hankaus tekee siivouksesta tehokasta. Hälytyksiä aiheuttavat esimerkiksi kloorinsyöttö, veden lämpötilan muuttuminen tai pumpun rikkoutuminen. – Kun Pyynikin uimahalli valmistui vuonna 1956, niin ihmisillä oli keskimäärin enemmän aikaa uimahallikäynneille. Kun halli on yleisölle auki, niin laitoshuoltajat tekevät välisiivouksia, joihin kuuluu esimerkiksi pukuhuoneiden lattioille kertyvän sukkanukan ja hiekan siivous. – Suomalaisten uimahallien hygieenisyys on huippuluokkaa. Vuosikymmenet Turun Impivaaran uimahallissa työskennelleet laitosmiehet Keijo Alajoki ja Kari Packalen kertovat, että prosessiautomaation myötä käsillä tekeminen on vähentynyt, mutta ongelmatilanteiden esiintyessä pitää toimia nopeasti. Altaiden ja uimavesien puhtaudessa ei kokemukseni mukaan ole suuria eroja, mutta muissa tiloissa kuten pukuja pesuhuoneissa on tullut maailmalla nähtyä monenlaista törkyä. Ylläpitosiivouksia tehdään vahvemmin ainein ja viimeisen päälle jynssäämällä silloin, kun halli on suljettu yleisöltä. Asiakkaat näkevät vain osan uimahallien siivouksesta. Laitosmiehet ottavat myös vesinäytteitä altaista. Heidän tärkein tehtävänsä on pitää vedenkäsittelyprosessi toimivana niin, että uimarit voivat pulahdella puhtaaseen veteen päivästä toiseen. Nykyään monet tulevat tänne tekemään tietyn kuntoilusuorituksen ja jatkavat nopeasti seuraavaan paikkaan tai harrastuksen pariin. – Me menemme pintaa syvemmälle. Siivoojien ammattitaidon on huomannut myös Jani Sievinen , joka ehti vuosikaudet kestäneen menestyksellisen kilpauintiuransa aikana uida lukuisissa halleissa sekä Suomessa että ulkomailla. 20 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 elinkaarisopimus on 25 vuoden mittainen. Siivoojien ohella laitosmiehet pitävät huolta hallien hygieenisyydestä. Erityiskiitos kuuluu siivoojille Uimahallien toiminnan perustana on henkilökunnan ammattiosaaminen ja -ylpeys
Mäntsälä, jonne halli on tarkoitus rakentaa 2020-luvun alussa. K O M M E N T T I Halleja, ei maauimaloita Niemelä kokee, että suoranaisten liikunnallisten hyötyjen lisäksi uimahalleilla on yhteisöllinen tehtävä. Sitä voi pitää yhtenä suomalaisen liikuntapolitiikan kiteytymänä: saman liikuntapaikan on palveltava mahdollisimman monia. Kunnat suorastaan kilpailivat siitä, ehtivätkö saada hallin ennen naapuripitäjää. Uimahallit soveltuvat tähän hyvin. Liikuntapolitiikkaan on kuulunut myös kilpajuoksu rakentamisrahoista etenkin uimaja jäähallien välillä. Rakentamishuumassa tuli myös sutta ja sekundaa, kun halleja suunnittelivat vaativasta liikuntapaikkarakentamisesta täysin tietämättömät. Suurin osa Suomen uimahalleista ja kylpylöistä on valmistunut 1960–1980-luvuilla. SAMPSA HAKALA, FM tietokirjailija Sähköposti: sampsa.hakala@gmail.com ”Järkevimpiä kuntatason investointeja” U imahallien suunnittelusta, rakentamisesta, kehittymisestä ja toiminnoista kertovan kirjan tilasi ja julkaisi Uimahallija kylpylätekninen yhdistys ry (UKTY). Uimahallit ovat kuntien tai kuntayhtymien omistamia. Yksityisiä uimahalleja on 12. Se on oikein mukavaa, kokee yksi Huittisten uimahallin asiakkaista. – Lämpimässä altaassa suihkutellaan ja venytellään, ja silloin on vilkasta keskustelua, joka jatkuu pesuja pukuhuoneessa. Siksi olisikin hyvä ottaa myös terveysja sosiaalialan ammattilaisia mukaan uimahallien suunnitteluun, Niemelä sanoo. On niin hienoa katsella vauvauinneissa, kun ne pienet ihmiset pistävät automaattisesti luukut kiinni mennessään veden alle. Uinti ja vesivoimistelu ovat hyviä tapoja ylläpitää terveyttä, kuntoa ja työkykyä. Suomessa on LIPAS-tietokannan mukaan 194 uimahallia, 66 erillistä yleiseen käyttöön tarkoitettu uimaallasta ja 53 kylpylätyyppistä vesiliikuntapaikkaa. 21 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Niemelä näkee terveyden edistämisen vahvistuneen trendinä. Uiminen ei vaadi kalliita varusteita, ja uimahalleissa liikkuminen ei ole kiinni säästä. Vesi on pehmeä, nivelystävällinen ja terapeuttinen elementti, ja uimahalleissa myös seniorit ja erityisryhmät pääsevät turvallisesti nauttimaan liikunnasta. – Iisalmen uimahallin saunassakin on pidetty monta savolaista saunaparlamenttia ja kuunneltu vaikkapa Sonkajärven miehen värikästä kuvausta suden pyydystämisestä. Pääministeri Paavo Lipponen nieli 1990-luvulla Hartwall-areenan rakentamisen, mutta varmisti vanhana uimarina valtiontuen Mäkelänrinteen uintikeskukselle. Se päätti, että veikkausvoittovaroista tuetaan maauimaloiden sijaan uimahalleja. Kuntien omistamien hallien keskimääräinen rakennusvuosi on 1980 ja kylpylöiden 1987. – Kylpylämäinen viihtyvyys on vetovoimatekijänä tärkeä, mutta kunnallisia uimahallitoimintoja pitää suunnitella nimenomaan terveysliikunnan näkökulmaa painottaen. Ne eivät eriarvoista ketään. Ja kun vauvauinti on päättynyt, niin seuraavaksi seniorit kävelevät allasosastolle nautiskelemaan vesijumpasta terapia-altaassa, kertoo kangasalainen kilpauimari, ammattivalmentaja ja erityisluokanopettaja Simo Hillo . Olen vanhemmasta päästä hallissa, ja ystävälliset ihmiset aina pesevät minun kutisevan selkäni. Joskus nokittelu on johtanut kahteen suurinvestointiin. Kylpylöistä pääosa (38) on yksityisessä omistuksessa. Monille hallien käyttäjille uintikerta on paljon muuta kuin liikuntasuoritus. SAMPSA HAKALA V altion liikuntalautakunta teki 1960-luvun alkupuolella merkittävän uimalaitospoliittisen linjauksen. Päätös sysäsi uimahallirakentamisen liikkeelle. Merkittävä oli myös 1960-luvun päätös tukea 25 metrin altaita, jotta ne palvelisivat myös kilpauintia. Tapaan uintituttuja muualla vain sattumalta, ja silloin sanon, että mukava nähdä vaatteet päällä. JOUKO KOKKONEN. Kuntoilun lisäksi esiin nousivat rentoutuminen ja sosiaalinen merkitys. Valtaosalle heistä uimahallikäynnit tuntuivat olevan tärkeitä ja säännöllisiä rutiineja. Keskustelu on näin yksin asuvalle oikein virkistävä aamunavaus. 2010-luvulla jäähallien luku ylitti uimahallien määrän. Vauhti kiihtyi 1970-luvulla, kun loton ansiosta lisääntyneet veikkausvoittovarat mahdollistivat liikuntarakentamisen tuen kasvun. Siihen kerättiin asiantuntijoiden näkemysten lisäksi kommentteja uima hallien asiakkailta. Mikä on Suomen suurin uimahalliton kunta. – Uimahallit ovat järkevimpiä kuntatason investointeja
Mutta jääkiekosta on silti tullut yksi kalleimmista nuorisourheilun lajeista. Osasyynä ovat samat tekijät, jotka ovat johtaneet kustannusnousuun myös muissa kiekkomaissa: jääajan kal leus ja varusteet. Mutta on Pohjois-Amerikalle ja etenkin Yhdysvalloille ominaisia tekijöitä, kuten urheilustipendien metsästys korkeiden yliopistomaksujen välttämiseksi. Syynä on duunariurheilun muuttuminen keskiluokan lajiksi. Kyse on erityisesti nuorisolle tarkoitettujen harrastusohjelmien muutoksesta suurten ikäluokkien (”baby boomers”) aikuistuttua, talouden kasvuja lamakausien vaihtelusta 1970-luvulta alkaen, televisiourheilun saamasta suuremmasta huomiosta ja toisen aallon femi nismistä, joka muutti vanhempien käsitystä tyttöjen harrastamisesta. Mikä jääkiekossa maksaa Pohjois-Amerikassa. Lasten kiekkoilusta puhuttaessa on pidettävä aina laskin kädes sä, kertoi kirjeenvaihtaja Omskista vuonna 2008. Pelataksesi jalkapalloa, tarvitset pallon, totesi Neue Zürcher Zeitung vuonna 2013. Vertailun vuoksi: uusi Mercedes Benz maksaa hiukan yli 57 000 dollaria (1 euro = 1,1 dollaria). Juniorijääkiekkoilu on muuttunut 1990-luvulta alkaen entistä kalliimmaksi sekä pojille että tytöille niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassa. Juniorikiekkoilun kalliissa maailmassa lapset pitää jäällä vanhempien kukkaro, julisti Colorado Springs Gazette samana vuonna. USA:ssa jopa niin sanotut julkiset yliopistot laskuttavat opiskelijoilta kymmeniä tuhansia dollareita vuodessa. Taustalla on vanhemmuuden kulttuurinen muutos, joka on seurausta laajemmasta taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta kehityksestä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. S anomalehtiotsikot kertovat samaa tarinaa jääkiekkoharrastuksen hinnasta. 22 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: BRUCE BERGLUND VAIN RIKKAIDEN LASTEN LAJI: Juniorikiekon sosiaalinen ja taloudellinen muodonmuutos Pohjois-Amerikassa sen perusmaksut ovat 4 500–7 000 dollaria vuodessa. Yksityisvalmennus, taitoleirit ja turnausmatkat voivat nostaa vuosikulut 15 000 dollariin. Erityisen kukkaroa kysyvää lajin harrastaminen on Pohjois-Amerikassa. Jääkiekkoakatemiat laskuttavat lukukausija muina maksuina 35 000–65 000 dollaria. Kanadalaislehtien tuore selvitys osoitti, että jääkiekkoharrastukJuniorijääkiekkoilu on muuttunut 1990-luvulta alkaen entistä kalliimmaksi sekä pojille että tytöille niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassa.. Vuonna 2017 Time-lehti kertoi, että kiekkoilun keskikustannukset ovat Yhdysvalloissa 7 013 dollaria, liki 5 000 dollaria enemmän kuin tavallinen amerikkalaisperhe käyttää yleensä nuorten urheiluun. Kustannukset jättävät lapset kentän laidalle kertoi Toronto Star vuonna 1992. Yhdysvalloissa ja Kanadassa nuorisokiekkoilun kustannukset ovat kohonneet rajusti ja nousu jatkuu. Tarkastelen tässä esseessä aluksi vanhemmuuden Jääkiekosta on tullut kautta kiekkomaailman kallis laji junioreille. Pelataksesi jääkiekkoa, tarvitset rahaa, jatkoi lehti. Talouden merkitystä väheksymättä väitän, että kustannusnousu johtuu pääosin kysynnästä – vanhempien lapsilleen asettamista edistymisja menestysvaatimuksista. Muidenkin lajien, kuten tenniksen ja jalkapallon, kustannukset ovat nousseet. Pohjoisamerikkalaisella kehityksellä on oma taustansa, mutta samoja piirteitä on tunnistettavissa Suomessa
Andre Agassi muutti 13-vuotiaana kotoaan maan toiselle puolelle Floridaan tennisakatemiaan. Pelatessaan Verdun Juniors in Quebec -joukkueesssa, LaFontaine rikkoi NHL:n supertähtiin kuuluneen Guy Lafleurin tekemät piste-ennätykset. Ammattilaiseksi tähtäävälle, todennäköiselle ensimmäisen kierroksen varaukselle muutto oli järkevää. LaFontainesta ei tehnyt houkuttelevaa jutunaihetta yksin se, että hän oli yhdysvaltalainen huippulupaus. LaFontainesta teki erityisen se, että hän oli yhdysvaltalainen, joka pelasi huipputason juniorikiekkoa Kanadassa. Lehti esitti hänet michiganilaisena, jolla on huippumahdollisuudet tulevassa NHL:n varaustilaisuudessa. Junioria haastateltiin erätauoilla Hockey Night in Canada -ohjelmassa ja pääministeri Pierre Trudeau onnit teli häntä yhden Lafleurin ennätyksen rikkouduttua. Mary Lou Rettonin perheelle se maksoi 10 000 dollaria vuodesKuva: ANTERO AALTONEN. Ammattimaisesti toteutettu harjoittelu oli jo tuolloin huomattava sijoitus. Hänen saavutuksensa herättivät huomiota kautta Kanadan. 15-vuotias Mary Lou Retton valmistautui vuoden 1984 olympiakisoihin voimistelukoulussa Houstonissa, lähes 2 100 kilometrin päässä kotoaan Länsi-Virginiasta. Monet yhdysvaltalaiset teini-ikäiset urheilijat tekivät 1980-luvun alkupuolella samanlaisen päätöksen kuin Pat LaFontaine. LaFontainen tie NHL:ään edusti merkittävää siirtymää yhdysvaltalaisessa urheilussa. Tuohon aikaan yhdysvaltalaispelaajia oli vähän NHL:ssä. 23 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 muuttumista 1980-luvulla. Ihmepoika Pat LaFontaine Muutosta kuvaa 18-vuotias Pat LaFontaine , josta Yhdysvaltojen laajalevikkisin urheilujulkaisu Sports Illustrated teki kansijutun vuonna 1983. New York Islanders varasikin samana vuonna LaFontainen ensimmäisellä kierroksella kolmantena pelaajana. Sports Illustratedin Jack Falla kuvasi, miten LaFontaine oli lähtenyt yhdysvaltalaisittain epätavalliselle polulle. Ympärivuotinen harjoittelu alkoi ja lisäksi vanhemmat ryhtyivät suunnittelemaan junioriurheilijoille yksilöllisiä kehityspolkuja. Hän teki NHL:ssä 15-vuotisen onnistuneen uran. Kanadassa teini-ikäiselle lahjakkaalle kiekkoilijalle oli tavallista muuttaa kotoa ja liittyä kovan tason junioriseuraan etäisessä kaupungissa, Yhdysvalloissa ei. Tuolloin ilmenivät ensimerkit siitä, mikä nykyisin on tavallista jääkiekossa ja muissa lajeissa
Kun aineelliset tarpeet oli tyydytetty, heidän lapsensa saivat toteuttaa unelmiaan. Kolmessa vuodessa ne tuottivat 400 000 dollaria. Huoli lasten pärjäämisestä syvenee Kesäkiekon järjestäjät markkinoivat toimintaansa nuorille pelaajille mahdollisuutena kehittää taitojaan ja vanhemmille pelaajille tilaisuutena esiintyä kykyjenetsijöille ja valmentajille. 1980-luvun alun tähdet, kuten Gretsky, amerikkalaisen jalkapallon Joe Montana ja koripallon Magic Johnson – ja myöhemmin Andre Agassi, Mary Lou Retton ja ennen kaikkea Michael Jordan – olivat uudenlaisia urheilijoita: sujuvasanaisia, viehättäviä ja rikkaita. Compuware sai osakseen myös arvostelua rahavoimalla luodusta junioritoiminnasta. Tämä yhdistää 1980-luvun kunnianhimoisia urheilijoita ja heitä tuke neita vanhempia. Montreal Canadiensin kykyjenetsijä vertasi Detroitin alueen ohjelmaa parhaisiin kanadalaisiin. Jack Falla pohti Sports Illustrated -lehdessä, halusiko Ontariossa varttunut ja kiekkoilut John LaFontaine saavuttaa unelmansa poikiensa kautta. Compuwaren kesäkiekkokoulut käynnistyivät vuonna 1981. Peter Karmanosin vuonna 1973 perustama Compuware oli yksi Yhdysvaltojen suurimmista ohjelmistoyhtiöistä. Sekä kunnalliset että yksityiset hallit näkivät kesäkiekkoilussa mahdollisuuden rahoittaa jäänhoitokustannuksia. Äidin motiiveista kertoo huoli jäämisestä jälkeen. Pääosa yhdysvaltalaisista asui esikaupunkiyhteisöissä 1980-luvulla. Quebeciläinen äiti selitti poikansa osallistumista: “Jos lapsi joutuu sivuun jääkiekosta pariksi viikoksi, se heikentää hänen luisteluaan.” Äidin mukaan hän jäisi jälkeen toisista lapsista. Kymmenen sen kasvattia pääsi NHL:ään 1980-luvulla. Heidän oma sukupolvensa ja sitä edeltävä sukupolvi olivat menestyneet ammatillisesti. Suurille ikäluokille 1950–1960-luvuilla pikavauhtia luotu nuorison harrastustoiminta muuttui monipuolisemmaksi 1970ja 1980-luvuilla. Yritysten omistajien ja johtajien lapsille huippu-urheilu avasi väylän suurempaan vaurauteen ja maineeseen. Isä-LaFontaine – uuden ajan airut Patin isä John LaFontaine toimi autoyhtiön johtotehtävissä. Muutamat entiset junioripelaajat ja heidän vanhempansa piikittelivät Karmanosta kovakouraisesta johtamisesta. 24 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 sa – yhdysvaltalaisten kotitalouksien mediaanitulo oli 22 000 dollaria. Tänä päivänä toimittajat eivät enää kiinnitä huomiota nuoreen urheilijaan, jonka vanhemmat suuntaavat perheen voimavarat hänen kehi tykseensä. Compuwaren toiminta tuotti tulosta. Hallien omistajille kiekkokoulut olivat tärkeitä, koska jäätä tarvittiin taitoluistelijoille. Taloudellisesti hyvin pärjänneet vanhemmat halusivat uudenlaista menestystä. Vuonna 1985 yhtiö käytti joukkueisiinsa, valmentajiin ja halliin yli puoli miljoonaa dollaria. Vuonna 1991 vain 29 prosenttia yhdysvaltalaisista ja 27 prosenttia kanadalaisista oli näillä aloilla. Pohjoisamerikkalainen yhteiskunta on paljon eu. Karmanos haistoi kuitenkin kysynnän. Compuwarea, kuten muitakin huippuohjelmia arvosteltiin junioriurheilun ammattimaistamisesta. He eivät tarvinneet 1980-luvulla enää lisätuloja. Pat LaFontainen haastatteluista sai sen vaikutelman, että hänen menestyksensä oli isän huolellisesti ohjelmoimaa. Kiekkokouluja oli toiminut kesäisin 1950-luvulta lähtien, jolloin NHL-pelaajat pitivät harjoituksia lapsille saadakseen palkkansa päälle tuloja. He puhuivat huippu-urheilusta unelmana. Vuosikymmeniä aiemmin menestyvä yritysjohtaja ei olisi etsinyt pojalleen uraa ammattilaisurheilusta. Kun Sports Illustrated nosti kolme vuosikymmentä myöhemmin kansijuttuunsa kiekkolupaus Auston Matthewsin , se ei kysellyt hänen vanhempiensa motiiveja lähettää poika vuodeksi Sveitsiin ennen NHL:n varaustilaisuutta. Matkoja ja pelejä oli liikaa, toiminta oli kallista, erikoistunutta, liiaksi voittamiseen keskittynyttä. Vastaavasti kaupan, rahoituksen ja palvelualan työpaikkojen määrä oli noussut yli puoleen työvoimasta. Vielä 1980-luvulla Pat LaFontainesta kirjoittaneet toimittajat kysyivät, miksi isä meni niin pitkälle edistääkseen pojan ammattilaisuraa. Karmanos oli myös kolmen jääkiekkojuniorin isä. Compuwaren joukkueisiin pyrki poikia itärannikolta ja Kaliforniasta, ja vanhemmat olivat valmiit maksamaan laskun. Kesäkiekko ei ollut sinänsä uutuus Pohjois-Amerikassa. Yhtiö sponsoroi Detroitin alueen junioriliigojen joukkueita. Isä-LaFontaine ei säästellyt tukiessaan kahden poikansa kiekkoja tyttärensä taitoluisteluuraa. Tarjonnasta tuli myös kaupallisempaa, koska sen täytyi houkutella osallistujia suuria ikäluokkia pienemmistä lapsimääristä. Uudenlaista toimintaa tarjosi muun muassa Compuware hockey Detroitissa. Vanhempien omistautumisessa lastensa urheilumenestykselle ei sinänsä ollut mitään uutta. Walter Gretsky vei poikansa joka ilta harjoittelemaan takapihan kaukaloon. Vielä 1950-luvulla hiukan yli puolet yhdysvaltalaisista ja yli 40 prosenttia kanadalaisista työskenteli joko teollisuudessa tai maataloudessa. Kilpailu maksukykyisistä harrastajista kovenee Varakkaissa perheistä varttuneet nuoret urheilijat kertoivat Pohjois-Amerikan muuttuvasta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta todellisuudesta. Hänenlaistensa miesten pojille – Gretsky oli puhelinasentaja – urheilu tarjosi mahdollisuuden paeta työväenluokkaisesta elämänpiiristä. Compuware perusti 1980-luvun alussa jääkiekon kesäkoulun, otti hoitoonsa jäähallin, lisäsi sponsorointia eri joukkueille ja osti Kanadan Windsorista junioriliigan joukkueen. Muutto esikaupunkeihin alkoi 1950-luvulla ja jatkui 1960-luvulla. Rettonin isä sanoikin, että köyhällä ei ole tähän varaa. Perheen kotona vierailleiden toimittajien mukaan järvenrantatalo Detroitin esikaupungissa oli kuin harjoituskeskus. Perheiden oli yhtä lailla kasvatettava varainkäyttöään. Perheet pienenivät ja kotitalouksien lisääntynyt vauraus sekä supistunut lapsiluku antoi vanhemmille mahdollisuuden ohjata enemmän voimavaroja lastensa harrastuksiin. Floridalainen yrittäjä avasi kiekkokoulun kanadalaisjunioreille, joiden perheet viettivät talvilomaa Floridan rannoilla
Tässä paljon kilpailullisemmassa ympäristössä vanhemmat näkivät, että lapsen pitää erottautua heistä. Nuorisourheilua yli kolme vuosikymmentä tutkinut sosiologi Jay Coakley tiivistää asian: “Lasten saavutukset niin näkyvässä ja suuresti julkisessa harrastuksessa kuin urheilu symbolisoivat yksilön moraalista arvoa vanhempana. Lahjakkaat lapsiurheilijat muuttuvat siksi arvokkaaksi pääomaksi naapurustossa, yhteisöissä ja alakulttuureissa, jotka ovat sidoksissa huipputason junioriurheilunohjelmiin. “The Good Father: Parental Expectations and Youth Sports,” Leisure Studies 25, no. 1973. Valkoisten asuttamissa esikaupungeissa asui pienempiä ja varakkaampia perheitä. PhD diss: University of Michigan, 2010. Ensinnäkin media kertoo urheilijoista, jotka päättivät nuorina saavuttaa unelmansa. Winn M. Thrall Jeannie S. 2 (April 2006). Tšekin tasavallassa vanhemmat vievät lapsiaan seurasta toiseen. Röyhkeän etenemisen edut näyttäytyivät suurina ja häviämisen uhat todellisena. Miksi tämä lähestymistapa toimii niin moniin vanhempiin. Muuten jää vajaaksi.” Kun vanhemmat etsivät lapselleen mahdollisuutta erottua, niin he näkevät ylimääräiset urheiluharjoitukset välttämättömiksi. Teksti on kokonaisuudessaan luettavissa verkkoartikkelina osoitteessa www.lts.fi. Children Without Childhood. 2010. Seuraava sukupolvi (Gen X, 1964–79 syntyneet), aikuistui keskellä sodanjälkeisen teollisen talouden muutosta ja toistuvia talouslamoja. Menestys urheilussa, musiikissa tai muissa harrastuksissa kertoi lahjoista ja motivaatiosta. Keskiluokan turvallisuudentunnetta heikensi entisestään erityisesti vuonna 2008 alkanut maailmanlaajuinen lama. LÄHTEET Käytetyt lehdet: Colorado Springs Gazette Telegraph, Detroit Free Press, Gazette (Montreal), Los Angeles Times, Neue Zürcher Zeitung, Sports Illustrated, The Globe and Mail, The Hamilton Spectator, The New Times, The Province (Vancouver), Time, Toronto Star Coakley J. World Bank Group, https://data.worldbank.org/indicator/SL.IND.EMPL.ZS. Sen sijaan pelaajat ja vanhemmat etsivät itse parhaan edistymisreitin. 25 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 rooppalaista kilpailullisempi, mikä heijastelee vallitsevaa vapaan talouden ideologiaa. Tutkimusten mukaan vanhemmat sitoutuvat lastensa urheiluharrastuksiin voidakseen tuntea olevansa “hyvä vanhempi”. Tämän käsityksen mukaan osallistuminen joukkueurheiluun juurruttaa tyttäriimme ja poikiimme kuria, tarmoa ja kovuutta, jota he tarvitsevat aikuisina. Se tekee ainutlaatuiseksi. Kilpailullisuus voimistui Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Voittajauralla pysyvät saavat todellisia palkintoja: yliopistostipendejä, ehkä jopa sauman ammattilaisuuteen. Heillä oli perheensä tuki joka askeleellaan. Tämän saa monet vanhemmat tuntemaan olevansa velvoitettuja “sijoittamaan” lastensa urheiluharrastukseen. Keskiluokan vanhemmat uskovat, etteivät he täytä mittoja toisiin vanhempiin verrattuna, elleivät he omistaudu täysin lastensa menestykselle. Tällaiseen vanhemmuuteen sitoutuneet aikuiset näkivät urheilun ja muut harrastukset välttämättömänä valmistautumisena niin arvostettuun yliopistoon pääsemiseksi kuin ammatilliseen menestykseen. Usko urheilun voimasta tarjota arvokasta oppia elämää varten oikeuttaa vanhemmille itselleen oikeutuksen rahanja ajankäyttöön. BRUCE BERGLUND, Phd Special Gift Officer, Independent researcher Gustavus Adolphus College, Minnesota Sähköposti: bberglund@gustavus.edu Artikkeli on Jouko Kokkosen alkuperäistekstistä kääntämä ja lyhentämä. He ostavat valmentajilta lupauksia lisäjääajasta ja näkyvyydestä. Amerikkalaiset sosiologit ovat käyttäneet käsitteitä harkittu harjaannuttaminen (concerted cultivation) ja johdateltu saavutus (orchestrated achievement) kuvaamaan tätä vanhemmuuden strategiaa. Lastemme suoritukset tuovat aitoa iloa. Mutta varakkuutta varjosti levottomuus. Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä kilpailullisuus kiristyi, kun suurten ikäluokkien kasvu ylitti saatavilla olleen harrastusja koulutustarjonnan. Monet ihmiset pitäisivät sijoituksen tekemättä jättämistä merkkinä vanhempien moraalisesta epäonnistumisesta.” Lopulta kyse on voittamisesta: huomiosta joukkueessa, lisäjääajasta, siirtymisestä seuraavalle tasolle. Lareau A. Tätäkin enemmän yhdysvaltalaiset vanhemmat haluavat lastensa voittavan, koska se osoittaa, että he ovat voittaneet – ja, että he ovat parempia vanhempia. Nämä kehityssuunnat vahvistuivat 1980-luvulla. Eräs yhdysvaltalainen isä kiteytti tämän nykyvanhemmuutta käsittelevässä tutkimuksessa: “On erotuttava jollakin. Monille vanhemmille rahaa arvokkaampaa on statuksen vahvistuminen. Tämän seurauksena yhteys seuraan tai yhteisöön hylätään. Suuret ikäluokat kasvattaneet van hemmat sitoutuivat myös lastensa harrastuksiin enemmän kuin aikaisemmat sukupolvet; he kantoivat paljon huolta siitä, että heidän lapsensa suoriutuisivat kes kimääräistä paremmin. Englanninkieliseen artikkeliin sisältyvät alkuperäiset lähdeviitteet. 2006. Samaan aikaan valmentajat ja seurajohtajat hallitsevat markkinoinnin. Toiseksi käsitykset lastenkasvatuksesta ovat muuttuneet vanhempien vastuuta painottaviksi – näin on tapahtunut erityisesti Pohjois-Amerikassa ja suuntaus on ilmeinen myös Euroopassa. Strategic Parenting: Making the Middle Class Through Distinction and Discipline.”. New York: Pantheon. Samaan aikaan lasten urheilumenestys kertoo myös vanhempien menestyksestä. Sitä lapset tarvitsisivat menestyäkseen aikuisina. He vetoavat vanhempien unelmiin, pelkoihin, ylpeyteen ja toiveisiin. Yliopistokoulutus ei taannut PohjoisAmerikassa enää turvattua uraa, kun työmarkkinat tukehtuivat tutkinnon suorittaneista. World Bank Open Data. Unequal Childhoods: Class, Race, and Family Life (Berkeley: University of California Press, 2003). Suuret ikäluokat olivat kasvaneet kahden vuosikymmenen katkeamattoman talouskasvun oloissa. Silti pidämme kiinni 1800-luvun uskomuksesta, jonka mukaan urheilu rakentaa luonnetta. Yhtä lailla oli kyse yhteiskunnallisen pystyvyyden osoittamisesta – opista elämää varten
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös lukuisten lajien harrastusmahdollisuuksiin. Sen myötä liikuntaja urheiluväen keskuudessa on yleistynyt ympäristöpoliittisesti kehystetty ja uhkakuvien sävyttämä käsitys liikuntakulttuurin tulevaisuudesta. 26 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: MIKKO SIMULA, SAMULI OJA Liikuntakulttuuri ei pääse karkuun ympäristöpolitiikkaa L iikuntakulttuurissa on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana pikkuhiljaa havahduttu ympäristöpoliittiseen todellisuuteen. Monet urheilulajit kuormittavat paljon ympäristöä. Tulevaisuudessa on tehtävä eettisiä valintoja, joiden pohjaksi tarvitaan keskustelua.. Ilmastonmuutos on pakottanut liikuntakulttuurin toimijat pohtimaan suhdettaan ympäristöön
27 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Myös toimet ympäristöhallinnan kehittämiseksi ovat merkittävästi lisääntyneet. Muutoksen lähtökohtana tieto toiminnan päästöistä Ympäristöpoliittisten toimien suunnittelun tueksi tarvitaan tietoa erilaisten yhteiskunnallisten toimintojen ympäristövaikutuksista, kuten hiilidioksidipäästöistä ja materiaalivirroista. Tiivistys pohjautuu session ensimmäisessä puheenvuorossa esittämäämme liikuntakulttuurin ympäristötarkastelujen viitekehykseen. Tämän lisäksi yksi teemasessioista oli omistettu ilmastonmuutokselle ja kestävälle kehitykselle. Aihepiiri oli yksi päivien pääteemoista. Kuva: ANTERO AALTONEN. Tässä artikkelissa tiivistämme teemasessiossa alustaneiden keskeiset argumentit sekä kehystämme ne omilla käsityksillämme ja pohdinnoillamme. Tämän vuoden Liikuntatieteen päivät tarjosivat tilaisuuden syventää ymmärrystä liikuntakulttuurin ympäristöpoliittisista kytkennöistä sekä verkostoitua aiheesta kiinnostuneiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Liikunnan ja urheilun kansallisissa ja kansainvälisissä organisaatioissa vasta harjoitellaan ympäristönäkökohtien tunnistamista ja toimenpiteiden tekemistä. Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja ja Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen oli yksi neljästä pääpuhujasta. Lisäksi Suomessa osa kansallisista lajiliitoista ja julkisen liikuntahallinnon keskeisistä toimijoista, etenkin suurten kaupunkien liikuntapalveluista vastaavat hallintokunnat, ovat reagoineet laatimalla ja noudattamalla omia toimenpideohjelmiaan (Simula ym. Vaikutusvaltaiset kansainväliset liikuntajärjestöt ja kilpailuorganisaatiot ovat laatineet omat ympäristöstrategiansa ja niistä johdetut toimenpideohjelmansa. Vakavasti otettava keskustelu ympäristöpoliittisten linjauksien peräänkuuluttamista rakenteellisista muutoksista ja maapallon kantokykyyn sovitetusta liikuntakulttuurin tulevaisuudesta on vasta käynnistymässä. Muun muassa liikuntalaitosten ylläpidossa sekä harjoitus-, kilpailuja yleisötapahtumiin liittyvässä moottoriliikenteessä kuluu paljon uusiu tumatonta energiaa ja sen johdosta päästöjä syntyy. 2014). Tätä varten on jo pitkään kehitetty menetelmiä, joilla voidaan mitata ja mallintaa inhimillisestä toiminnasta aiheutuvaa ympäristökuormaa. On perustettu kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja koordinoimaan urheilujärjestöjen toimenpiteitä ympäristöhallinnan kehittämiseksi. (Uusitalo 2019.) Liikunnan ja urheilun kansallisissa ja kansainvälisissä organisaatioissa vasta harjoitellaan ympäristönäkökohtien tunnistamista. Apulaisprofessori Ville Uusitalo Lappeenrannan yliopistosta esitteli tapaustutkimuksia, joissa oli tehty laskelmat golfin, jääkiekkoseura Lahden Pelicansin, jääkiekon liigan sekä Sinfonia Lahden hiilijalanjäljistä. Niihin pohjautuville mittauksille ja mallinnuksille on olemassa suuri sosiaalinen tilaus erityisesti niissä yhteisöissä, joissa on ryhdytty kehittämään ympäristöhallintaa. Toimet toistaiseksi vaatimattomia Toistaiseksi liikuntakulttuurissa tehdyt toimet ovat olleet ennustettujen ympäristökriisien vaarallisuuteen nähden vaatimattomia. Uusitalo totesi liikuntakulttuurissa monen asian pohjautuvan fossiilisten polttoaineiden käyttöön ja siellä, missä niitä käytetään, syntyy myös hiilidioksidipäästöjä
Tärkeää on oivaltaa, että ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat erilaisia eri puolilla maapalloa, ja että ihmiskunta jakautuu niiden suhteen riskihäviäjiin ja -voittajiin. Miten käyttää luonnonvaroja kestävästi. (Pajunen 2019.) Verkosto urheilutapahtumien ympäristövastuun tukena Sitra on pyrkinyt tukemaan kiertotalouden käytäntöjen kehittämistä myös liikuntakulttuurin alueella. Siitä syystä liikuntaorganisaatioissa saatetaan kokea sekä ulkoista että sisäistä painetta ympäristöhallinnan kehittämiseen. (Pajunen 2019.) Lajikulttuurit joutuvat vetäytymään ja pakenemaan niistä ympäristöistä, jotka muuttuvat niille epäsuotuisiksi tai jopa vaarallisiksi.. Kiertotaloudella viitataan tuotannollis-taloudelliseen järjestelmään ja elämäntapoihin, jotka on sovitettu maapallon kantokykyyn. Verkosto aloitti toimintansa vuoden 2018 alussa. Kiertotalouden tiekartta on strategian ja toimenpideohjelman yhdistelmä, joka on laadittu tukemaan yhteiskunnan eri sektoreiden järjestelmätason muutosprosesseja. Ville Uusitalon mukaan liikuntaorganisaatiot, kuten jääkiekkoseurat, voivat vaikuttaa toiminnasta aiheutuvaan energiankulutukseen ja välttää päästöjen syntymistä melko yksinkertaisilla toimilla (Uusitalo 2019). Erilaisten yhteiskunnallisten toimintojen, kuten tiettyjen liikuntapalvelujen tuottamisen ja kuluttamisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen suuruusluokan selvittäminen on ilman muuta tärkeää. Myös muissa lajiyhteisöissä on tunnistettu vallitsevien käytäntöjen tulevaisuutta uhkaavia riskejä. Erikoistutkija Päivi Meriläinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta loi katsauksen tieteellisiin arvioihin ilmastonmuutoksen välittömistä ja välillisistä terveysvaikutuksista. Sään ääri-ilmiöiden, kuten pitkien hellejaksojen, kuivuuden, tulvien ja hirmumyrskyjen lisääntymiseen, vesiekosysteemien muutoksiin sekä laajoihin epidemioihin johtavien taudinaiheuttajien leviämiseen liittyy erittäin merkittäviä välittömiä ja välillisiä kansanterveydellisiä riskejä. Näin ollen liikuntakulttuurissa olisi aloitettava toimintojen sopeuttaminen uusiin ilmastollisiin olosuhteisiin. 28 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Erilaisten urheilumuotojen ja tapahtumien suosiosta sekä lajikulttuurien rakenteellisista piirteistä riippuen hiilidioksidipäästöt ja muut materiaalivirrat voivat olla huomattaviakin. Etenkin luonnonympäristöihin kiinnittyneet liikuntaja urheiluyhteisöt ovat olleet huolissaan lajikulttuuriensa tulevaisuudesta. Johtava asiantuntija Nani Pajunen esitteli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitra) pyrkimyksiä suunnata ympäristöongelmien tarkasteluja järjestelmätasoisten ratkaisujen kehittämiseen. Ilmaston lämpenemisen on arvioitu johtavan talvisista sääoloista riippuvaisten lajikulttuurien näivettymiseen ja lopulta katoamiseen. Länsimaiden ympäristöheräämisen alkuajoista saakka ympäristöasiantuntijoiden ja -liikkeiden tärkeimpinä tehtävinä ovat olleet ympäristöongelmien todistaminen ja politisointi. Erityisen haavoittuvaisia vaarallisille ympäristömuutoksille ovat ne yhteiskunnat ja väestöryhmät, joiden resilienssi eli valmius varautua niihin ja suojautua niiltä on kaikista heikoin. Omissa meneillään olevissa tutkimuksissamme olemme todenneet laskentojen tuloksien muuttuvan muutosta tukevaksi tiedoksi ainoastaan siinä tapauksessa, että ne kytkeytyvät osaksi organisaation ympäristöhallinnan prosesseja. Vähintään yhtä tärkeää on olla selvillä siitä, miten näiden laskentojen tulokset tukevat organisaatiokulttuurien muuttumista ympäristöhallinnan kehittämiselle suosiollisiksi. Tätä varten Sitra ja Suomen Olympiakomitea perustivat Urheilun ympäristövastuuverkoston, johon he kutsuivat kaikki urheiluja liikuntaorganisaatioiden ympäristöhallinnan kehittämisestä kiinnostuneet henkilöt. Tieteen arvioita uhkakuvista Kansainvälisen urheiluliikkeen piirissä heränneen riskidiskurssin keskiössä ovat olleet ilmatieteilijöiden ennusteet talviurheilun tulevaisuudesta. Näin ollen on perusteltua ohjata organisaatioita omien ympäristöohjelmien laatimiseen ja noudattamiseen. (Meriläinen 2019.) Myös liikuntakulttuuri kokonaisuudessaan sekä erityisesti luonnonolosuhteista riippuvaiset lajiyhteisöt ja harrastajat voidaan lukea häviäjiin (Meriläinen 2019). Merkittäviä ympäristömuutoksia on tulossa, vaikka ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen. Luonnonvarojen ja ympäristön kestävään käyttöön perustuvan yhteiskuntajärjestyksen määrittely-yrityksille ei ole juurikaan jäänyt tilaa uhkakuvien hallitsemassa ympäristöjulkisuudessa. Lajikulttuurit joutuvat vetäytymään ja pakenemaan niistä ympäristöistä, jotka muuttuvat niille epäsuotuisiksi tai jopa vaarallisiksi. Hän keskittyi tarkastelemaan maapallon lämpenemisen myötä erittäin suurella todennäköisyydellä yleistyviä ympäristönmuutoksia, jotka uhkaavat kokonaisten kansakuntien hyvinvointia ja jopa olemassaoloa. Visioinnin ja kehitystyön tulokset on kiteytetty kiertotalouden käsitteeseen ja Sitran laatimaan kiertotalouden tiekarttaan. Näiden tahojen tuottamassa yhteiskunnallisessa ympäristökeskustelussa ovat ymmärrettävästi painottuneet utopioiden sijaan dystopiat
& Matilainen, P. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:3. Tämä eettisten pohdintojen ikuisuusongelma voidaan ratkaista ainoastaan jatkuvalla keskustelulla. Ilmastonmuutoksen vaikutuksen ihmisten terveyteen hyvinvointiin. 2019. Liikuntatieteen päivien ilmastonmuutos ja kestävä kehitys -sessio herätti monenlaisia ajatuksia, joiden pohjalta voidaan jatkaa keskusteluja tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden osallistumisesta liikuntaorganisaatioiden ympäristöhallinnan kehittämiseen. & Rauhala-Hayes, M. Tapaamisten yhteydessä on tunnistettu tapahtumien ympäristövaikutuksia ja niitä vähentäviä hyviä käytäntöjä, jaettu asiantuntemusta sekä jalostettu tapahtumanjärjestäjille suunnattuja ympä ristöohjeistuksia. Liikuntakulttuuri, ympäristö ja etiikka Ympäristöongelmien ja ympäristöpoliittisten lin jausten käsittelyyn sisältyy aina näkemyksiä ihmisten arvokkaina ja ensisijaisina pitämistä asioista sekä heidän toivomistaan asiaintiloista. Gaudeamus. Esitelmä liikuntatieteen päivillä 28.8.2019.. Eettisten näkökohtien tunnistaminen onkin tärkeää ympäristökeskustelussa ja suojelutoimiin liittyvää yhteisymmärrystä muodostettaessa. Jatkuvan pohdinnan paikka Seurausten, velvollisuuksien ja hyveiden laittaminen jonkinlaiseen järjestykseen on hankalaa. Sen toiminnasta tehtyyn kyselyyn vastanneet olivat kuitenkin sitä mieltä, että verkostoon kuulumisesta on ollut hyötyä. (Vrt. Ympäristöhallinnan moraalista kehystä hahmottaessa voidaan tukeutua normatiivisen etiikan perinteisiin tarkastelutapoihin eli seuraus-, velvollisuustai hyve-etiikkaan. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Esimerkkinä viimeksi mainitusta on Olympiakomitean työstämä ja urheiluseuroille tarkoitettu KEKE-koutsi-sivusto. Liikunnan ja urheilun ympäristövaikutuksiin liittyvässä keskustelussa tulisi ottaa nykyistä ponnekkaammin huomioon myös moraalikytkökset. . Uusitalo, V. Niiden soveltaminen voi lisätä ymmärrystä siitä, miksi liikuntakulttuurin avaintoimijoiden tulee suhtautua vakavasti ympäristöpoliittisiin linjauksiin ja osaltaan edesauttaa liikuntakulttuurin sovittamista maapallon kantokykyyn. Liikunnan ja urheilun harrastuksen ilmastovaikutukset. MIKKO SIMULA, yliopistonlehtori Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta sähköposti: mikko.simula@jyu.fi SAMULI OJA, LitK Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta Sähköposti: samuli.j.j.oja@student.jyu.fi LÄHTEET: Mantere, E. Ympäristöasioiden hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä. Esitelmä liikuntatieteen päivillä 28.8.2019. Ympäristöfilosofia. Pro gradu –tutkielma. Simula, M., Itkonen, H. Ne eivät kuitenkaan tarjoa valmiita ratkaisuja ympäristöpolitiikkaan ja -ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen liittyviin moraalisiin ongelmiin. Urheilun ympäristövastuuverkosto. Meriläinen, P. Eettisten perustojen käsittely auttaa pohtimaan ja perustelemaan, miksi liikuntakulttuurissakin tulee ponnistella ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ja mitä vallitsevan liikuntakulttuurin ympäristösuhteesta tulisi ajatella ylipäätään. Oksanen, M. Esitelmä liikuntatieteen päivillä 28.8.2019. 2019. Urheilun ympäristövastuuverkosto liikunnan ja urheilun ympäristöhallinnan mahdollisuusrakenteena: kyselytutkimus Urheilun ympäristövastuuverkoston jäsenille. Siihen pääseminen edellyttää ympäristöeettisiä pohdintoja. (Pajunen 2019.) Verkosto on siinä määrin uusi, että on ennenaikaista tehdä pitkälle vietyjä johtopäätöksiä sen vaikuttavuudesta. 2019. Nämä eettiset tarkastelulinjat avaavat monipolvisia ja -tasoisia näkökulmia liikuntakulttuurin ympäristösuhteisiin ja liikuntaorganisaatioiden ympäristövastuullisuuteen. Ympäristöhallinnan perusteluja esitettäessä ja siihen liittyviä toimenpiteitä suunniteltaessa tulisi aina ottaa kantaa muun muassa yhteiskunnan edun, ympäristönkäytön oikeudenmukaisuuden, luonnon itseisarvon ja liikuntaorganisaatioiden ympäristövastuullisuuden kysymyksiin. Oksanen & RauhalaHayes 1999.) Filosofisen etiikan traditioista on siis apua valettaessa kestävästi kehittyvän liikuntakulttuurin arvoperustaa. 29 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Verkostossa on keskitytty erityisesti urheilutapahtumien ympäristöhallintaan. He kokivat toimintaan osallistumisen lisänneen tietoisuutta tapahtumien ympäristövaikutuksista ja niiden vähentämiskeinoista ja tuoneen rohkeutta ottaa ympäristöasiat puheeksi omassa organi saatiossa. 2019. Liikuntakulttuurissa laajasti omaksutun käsityksen muodostaminen liikuntaorganisaatioiden ympäristövastuista ja -hallinnan kehittämisen tärkeydestä edellyttää yhteistä arvopohjaa. (toim.) 1999. Yleisesti ottaen normatiiviseen etiikkaan pohjautuvat eettisten ongelmien ratkaisuyritykset törmäävät arvokkaina pidettyjen asioiden priorisoinnin vaikeuteen. (2014). Pajunen, N. On tärkeää, että liikuntaja urheilukulttuurin toimijat tunnistavat eettiset näkökohdat, joihin kielteisten ympäristömuutosten hillitsemispyrkimykset perustuvat. (Mantere 2019.) Aika näyttää, millä tavalla verkostossa syntyneet oivallukset välittyvät liikuntaorganisaatioihin, ja kuinka vaikuttava yhteenliittymä verkostosta muodostuu
30 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: KATRIINA KUKKONEN-HARJULA Liikunta on hyväksi myös syöpäsairaalle
Rasvakudos on aineenvaihdunnallisesti aktiivinen ja voi tuottaa liiallisesti estrogeenihormoneja ja muita syövälle altistavia yhdisteitä. 2017a) on kattavasti selvitetty harjoitteluohjelmien raportoituja haittavaikutuksia. Tavoitteena toimintakyvyn kohentaminen Liikuntaharjoittelulla ei niinkään pyritä parantamaan fyysisen suorituskyvyn yhtä aluetta, vaan kohteena on laajemmin toimintakyky ja sen kohentaminen. Harjoittelu muuttaa edullisesti kehon koostumusta niin, että rasvakudoksen määrä vähenee jonkin verran (erityisesti kestävyystyyppisellä liikunnalla) ja lihaskudoksen määrä suurenee (erityisesti lihasvoimaharjoittelulla). Tämä katsaus esittelee tutkimusnäyttöä liikuntaharjoittelun käytöstä syöpään sairastuneilla aikuisilla, mutta ei käsittele lasten syöpää eikä liikuntaa syövän ehkäisyssä (ks. Rintasyövän lääketieteellisistä liitännäishoidoista antaa lisätietoa Huovisen ja Joensuun (2004) artikkeli Suomen Lääkärilehdessä. Syövän liitännäishoidot kuten sytostaatit (solunsalpaajat), sädeja hormonihoidot voivat heikentää yleiskuntoa ja aiheuttaa uupumusta, lihaskatoa, nivelkipuja, osteoporoosia (luukatoa), painon vaihtelua ja ääreishermojen toimintahäiriöitä. Syöpähoitojen jälkeen on erityisen tärkeää, että paino ei nouse – tähän tarvitaan sekä ruokailutottumuksien muuttamista että päivittäistä liikuntaa. 2018). Liikuntaharjoitteluohjelman toteutus on vaativaa sekä osallistujalle että liikunnanohjaajalle. Ontariolaisessa katsauksessa (Segal ym. syöpää sairastavilla. Tutkimusten raportoinnissa on parantamisen varaa koskien liikuntaohjelman fysiologisia perusteita, osallistujien neuvontaa, seurannan toteuttamista ja sitä, miten tutkittavat osallistuivat ohjelmaan (Neil-Sztramko ym. Liikunnallinen kuntoutus voi ehkäistä pitkäaikaissairauksia Syöpään sairastuneiden kuntoutuksessa liikunnalla voidaan vähentää pitkäaikaissairauksien vaaraa, koska liikunta vaikuttaa edullisesti kehon koostumukseen sekä rasva-aineja insuliiniaineenvaihduntaan. 2018), vaan yleensä on selvitetty liikkumisen määrää kyselyillä. Siksi sairastuneet tarvitsevat terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaisten tukea liikunnan lisäämiseen ja ylläpitämiseen. Liikuntaharjoittelun keskeisiä laatuvaatimuksia ovat ohjelman osoitettu vaikuttavuus (teho) valittuun vastemuuttujaan (useimmiten liikunta-aktiivisuus ja elämänlaatu) ja turvallisuus, jotta ohjelma olisi käyttökelpoinen ja sovellettavissa osana syövän tavanomaista hoitoa ja kuntoutusta. Usein liikuntaharjoittelun tavoitteena on syövän ja syöpähoitojen aiheuttamien oireiden tai haittavaikutuksien vähentäminen (Nakano ym. Lisäksi on huomattava, että tutkimuksissa on harvemmin mitattu suorituskykyä (Scott ym. Toisena keskeisenä harjoittelun tavoitteena on usein ollut elämänlaadun parantaminen, jota on tutkimuksissa mitattu kyselyillä. Yleisin oire on väsymys (fatigue), mitä liikuntaharjoittelulla voidaan vähentää (Hilfiker ym. Ylipainoiset naiset näyttävätkin saavan normaalipainoisiin verrattuna suuremman hyödyn liikunnasta. Yhteenvetona todetaan, että liikunta on turvallista ja toteuttamiskelpoista. Liikunta ei lisää yläraajaturvotusta rintaKu va : A N TE R O A A LT O N E N. 31 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Syöpään sairastuneelle liikunta on tärkeää sekä omatoimisena harjoitteluna että osana syöpäkuntoutusta. Liikunta on mahdollista ennen syöpähoitoja, niiden aikana ja hoitojen jälkeen – ja myös levinneessä syövässä. Luoto ym. 2018). Lihavuus ja siihen liittyvä insuliiniresistenssi ovat tiettyjen syöpämuotojen riskitekijöitä (mm. 2018). Se voi voimaannuttaa ja osaltaan auttaa paluuta ”normaaliin”. Paras tutkimusnäyttö perustuu satunnaistettuihin liikuntaharLiikuntaharjoittelun tavoitteet • kohentaa toimintakykyä • kohentaa elämänlaatua • vähentää syövän ja syöpähoitojen aiheuttamia oireita ja haittavaikutuksia väsymys (fatigue) nivelja lihaskivut vaihdevuosioireet imunestekierron häiriö (lymfedeema) masennusoireet univaikeudet (unettomuus) luukato • vähentää pelkoa syövän uusiutumisesta • pienentää riskiä sairastua toiseen syöpään ja pitkäaikaissairauksiin (valtimosairaudet, tyypin 2 diabetes) A inoastaan 10 prosenttia syöpään sairastuneista harrastaa liikuntaa syöpähoitojen aikana ja vain 20–30 prosenttia niiden jälkeen. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, että tutkimusten laatu on usein arvioitu heikoksi järjestelmällisissä katsauksissa (Lahart ym. 2018). Liikuntaharjoittelun terveysvaikutukset Eniten tutkimustietoa liikuntaharjoittelusta on rinta-, eturauhasja suolistosyövästä, jotka ovat myös yleisimpiä syöpämuotoja naisilla ja miehillä. 2017). Syöpäsairaiden harjoitteluohjelmiin on tutkimuksissa useimmiten kuulunut kestävyysja lihasvoimaharjoittelua (Fuller ym. rintasyöpä, kohdun runko-osan syöpä). Liikunta on turvallista kaikissa syövän vaiheissa. 2019a)
2017b) suosituksen mukaan syöpäpotilaan liikuntaohje on vähintään 150 minuuttia viikossa kohtuukuormitteista aerobista liikuntaa (esimerkiksi reipasta kävelyä) ja 2–3 viikonpäivänä lihasvoimaharjoittelua. Ontariolaisen (Segal ym. Vuoden kuluttua liikuntamäärä ja kestävyyskunto UKK-instituutin 2 km:n kävelytestillä mitattuna kohentuivat yhtäläisesti liikuntaja vertailuryhmässä, eikä myöskään elämänlaadun muutoksissa ollut eroa ryhmien välillä Liikuntaharjoittelu vahvisti reisiluun luuntiheyttä niillä naisilla, joiden vaihdevuodet eivät olleet alkaneet. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole riittävää tutkimusnäyttöä siitä, että liikuntaharjoittelu lisäisi elossaoloaikaa, minkä selvit. Viiden vuoden seurannan jälkeen ryhmien välillä ei edelleenkään ollut eroja elämänlaadussa ja liikunnan määrässä. Tutkimuksen päävastemuuttujat olivat elämänlaatu sekä liikunta-aktiivisuus ja kestävyyskunto. Minkälaista liikuntaa. 2018). Rintasyöpää sairastavien liikuntaharjoittelu Suomalaisessa monikeskustutkimuksessa 573 keski-iältään 53-vuotiasta rintasyöpään sairastunutta naista satunnaistettiin liikuntaharjoitteluun tai vertailuryhmään vuoden ajaksi. Sekä harjoittelujakso että seurantavaihe olivat varsin pitkiä, eikä tutkimuksen omasta halusta keskeyttäneitä ollut monia. Liikunta voi edistää sairaudesta selviytymistä vähentämällä syövän uusiutumisriskiä ja kokonaisja syöpäkuolleisuutta (McTiernan ym. Liikunnan hyödyt syöpää sairastaville Liikuntaharjoittelu syövän hoitojen aikana • lisää niiden potilaiden osuutta, jotka kykenevät saattamaan suunnitellun sytostaattihoidon loppuun • vaikuttaa suotuisasti lihasvoimaan ja luun lujuuteen sekä vähentää monia hoidon aiheuttamia haittavaikutuksia Liikuntaharjoittelu syövän hoitojen jälkeen • säännöllinen harjoittelu edistää toipumista sekä parantaa fyysistä suorituskykyä • parantaa hengitysja verenkiertoelimistön toimintakykyä, lihasvoimaa ja kehon koostumusta • vähentää uupumus-, ahdistuneisuusja masennusoireita sekä parantaa monia elämänlaadun fyysisiä, emotionaalisia ja toiminnallisia osaalueita • ehkäisee monia pitkäaikaissairauksia (valtimotauti ym.) Liikunnan vaikutus syövän uusimisriskiin ja kokonaiselossaoloaikaan • seurantatutkimuksissa liikunta on vähentänyt taudin uusiutumisen todennäköisyyttä sekä pidentänyt kokonaiselossaoloaikaa • vahvin näyttö liikunnan syövän uusiutuman ja kuoleman riskiä vähentävästä vaikutuksesta on rinta-, paksu-peräsuoli-, eturauhasja kohdun runko-osan syövissä Lähde: Liikunnan Käypä hoito -suositus (2016) joittelututkimuksiin, joissa tutkittavat arvotaan liikuntaryhmään ja tavanomaisen hoidon ja kuntoutuksen ryhmään. 2019). 32 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 tämiseen tarvitaan suuria satunnaistettuja tutkimuksia. Australialaisen suosituksen (COSA; Cormie ym. Liikunnan terveyshyödyistä löytyy lisätietoa Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta (2016). 2019). Liikunta toteutettiin kerran viikossa ohjattuna (vähintään kohtuukuormitteista step-aerobicia ja kiertoharjoittelua) ja lisäksi ohjeena oli reipasta kävelytyyppistä kestävyysharjoittelua omatoimisesti vähintään pari kertaa viikossa. Esimerkkinä tästä ovat tuoreen suuren suomalaisen BREX-liikuntaharjoittelututkimuksen pitkän seurannan tulokset. Kun liikuntaja vertailuryhmä yhdistettiin, niin niillä, jotka olivat lisänneet liikuntaa tai parantaneet kuntoaan, oli elämänlaadussa parempia osa-alueita ja vähemmän väsymysoireita verrattuna niihin, joilla ei todettu tällaisia liikuntatai kuntomuutoksia (Penttinen ym. Harjoittelututkimuksien keskeinen tulos on, että harjoittelu vähentää väsymystä ja ahdistuneisuutta, parantaa elämänlaatua ja lisää hyvinvointia (Lahart ym. (Penttinen ym. Varsinainen syövän hoito leikkauksineen ja sen jälkeisine liitännäishoitoinen oli molemmissa ryhmissä samanlainen. 2019). Verrokeita seurattiin yhtä tiiviisti kuin liikuntaryhmää: toistetut mittaukset ja kyselyt olivat itsessään mini-interventio, mikä voi osin selittää sitä, että ryhmien välille ei muodostunut selkeitä eroja elämänlaadussa ja liikuntamäärässä. 2018) mukaan liikuntaharjoitteluun ohjaaminen kuuluu osana syöpäpotilaan hoitoon
J Sci Med Sport 2019 May 10. Therapeutic effects of aerobic and resistance exercises for cancer survivors: a systematic review of meta-analyses of clinical trials Br J Sports Med 2018; 52(20):1311. 2018. 2019). Effects of aerobic and resistance exercises on physical symptoms in cancer patients: A meta-analysis. Efficacy of exercise therapy on cardiorespiratory fitness in patients with cancer: A systematic review and meta-analysis. Scott JM, Zabor EC, Schwitzer E, Koelwyn GJ, Adams SC, Nilsen TS, Moskowitz CS, Matsoukas K, Iyengar NM, Dang CT, Jones LW. doi: 10.1016/j.jsams.2019.05.003. Oncologist 2018; 23:105–15. Suom Lääkäril 2004; 59:1389–94. Huovinen R, Joensuu H. Clinical Oncology Society of Australia position statement on exercise in cancer care. Potilailla on usein monenlaisia kysymyksiä oireista ja hoidoista. https://health.gov/ paguidelines/second-edition. Luoto R, Kukkonen-Harjula K, Männistö S. Liikkuminen, ravitsemus ja painonhallinta syövän ehkäisyssä. Med Sci Sports Exerc 2019; 51:1252–61. doi: 10.1136/bjsports-2017-098285. Kirkham AA, Van Patten CL, Gelmon KA, McKenzie DC, Bonsignore A, Bland KA, Campbell KL. Syöpää sairastavalla yksilöllisen liikuntaohjelman suunnittelussa otetaan huomioon syöpähoitojen eri vaiheet ja potilaan mahdolliset oireet (ks. Physical Activity Guidelines for Americans, 2nd edition. Department of Health and Human Services. Department of Health and Human Services, Washington, DC, U.S. Liikuntaneuvonta edellyttää yhteistyötä syöpähoitoja toteuttavien onkologien ja liikuntaan perehtyneiden terveydenhuollon ammattilaisten välillä. 33 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Suositus on siis varsin samankaltainen kuin väestön liikuntasuositukset (Käypä hoito 2016). Hayes SC, Newton RU, Spence RR, Galvão DA. Tätä varten on perustettu erilaisia tapoja ottaa yhteyttä sairaanhoitajaan (esim. Duodecim 2017; 133:2069–74. Käypä hoito -suositus. Physical activity in cancer prevention and survival: A systematic review. Segal R, Zwaal C, Green E, Tomasone JR, Loblaw A, Petrella T; Exercise for People with Cancer Guideline Development Group. KATRIINA KUKKONEN-HARJULA, LKT liikuntalääketieteen dosentti ja erikoislääkäri ylilääkäri, kuntoutus Etelä-Karjalan sosiaalija terveyspiiri (Eksote), Lappeenranta Sähköposti: katriina.kukkonen-harjula@duodecim.fi LÄHTEET Cormie P, Atkinson M, Bucci L, Cust A, Eakin E, Hayes S, McCarthy S, Murnane A, Patchell S, Adams D. Exercise for people with cancer: a systematic review. Hayes ym. 2018) niistä potilaan sairauk sista, jotka on otettava huomioon liikuntaohjelmaa suunniteltaessa. Updated systematic review of exercise studies in breast cancer survivors: attention to the principles of exercise training. Nakano J, Hashizume K, Fukushima T, Ueno K, Matsuura E, Ikio Y, Ishii S, Morishita S, Tanaka K, Kusuba Y. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. doi: 10.3747/co.24.3619 (a). HUS, https:// www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/syopataudit/syopapotilaan-hoitopolut/rintasyopapotilaan_hoitopolku/Sivut/default.aspx). Fuller JT, Hartland MC, Maloney LT, Davison K. Effectiveness of oncologistreferred exercise and healthy eating programming as a part of supportive adjuvant care for early breast cancer. pii: S14402440(18)31270-2. Cochrane Database Syst Rev 2018; 1:CD011292. Segal R, Zwaal C, Green E, Tomasone JR, Loblaw A, Petrella T; Exercise for People with Cancer Guideline Development Group. McTiernan A, Friedenreich CM, Katzmarzyk PT, Powell KE, Macko R, Buchner D, Pescatello LS, Bloodgood B, Tennant B, Vaux-Bjerke A, George SM, Troiano RP, Piercy KL; 2018 Physical activity guidelines advisory committee*. In Vivo 2019; 33:881–8. Rintasyöpäleikkauksen jälkeiset liitännäishoidot. Curr Oncol 2017; 24:40–6 (b). Kansallisen syöpäsuunnitelman mukaan panostus syöpäpotilaiden kuntoutumiseen edistää sekä työikäisten että ikääntyvien syöpäpotilaiden selviytymistä. Neil-Sztramko SE, Winters-Stone KM, Bland KA, Campbell KL. Kun syövän liitännäishoidot ovat loppuneet, sairastuneet hyötyvät seurannan alkuvaiheessa heille suunnatusta ohjatusta ryhmäliikunnasta, jotta kynnys lähteä liikkumaan olisi mahdollisimman matala ja liikunnassa saisi vertaistukea. doi: 10.1002/14651858. J Clin Oncol 2018; 36:2297–305. Aikak.k. Curr Oncol 2017; 24:e290–e315. Effectiveness of a 12-month exercise intervention on physical activity and quality of life of breast cancer survivors; Fiveyear results of the BREX-study. www.kaypahoito.fi [päivitetty 13.01.2016] U.S. Siten se osaltaan vähentää syövän hoidon kokonaiskustannuksia. The Exercise and Sports Science Australia position statement: Exercise medicine in cancer management. Physical activity for women with breast cancer after adjuvant therapy. Med J Aust 2018; 209:184–7. Syöpäjärjestöjen neuvontapalvelut ja HUS:n Noona). Lahart IM, Metsios GS, Nevill AM, Carmichael AR. Monen syöpätyypin osalta sairaanhoitopiirit ovat laatineet potilaan hoitoketjuja (esim. Br J Sports Med 2019; 53:504-12 (a). CD011292.pub2. Kirkham ym. Ne perustuvat yhdysvaltalaisiin suosituksiin, jotka on päivitetty vuonna 2018 (U.S. Exercise for people with cancer: a clinical practice guideline. Department of Health and Human Services 2018). Penttinen H, Utriainen M, Kellokumpu-Lehtinen PL, Raitanen J, Sievänen H, Nikander R, Blomqvist C, Huovinen R, Vehmanen L, Saarto T. Tässä voitaisiin käyttää liikuntalähetteen tyyppistä tiedonvälitystä (esim. Lääket. Myöhemmin, kun terveydentila on vakaa, kuntoutuja voidaan ohjata terveydenhuollosta kunnan liikuntatoimen ryhmiin ja tietysti jatkamaan liikkumista omatoimisesti. Integr Cancer Ther 2018; 17:1048–58. Liikunta
Esimerkkinä hän käytti lukemista ja konserttikäyntiä. Molemmat voivat edistää aivoja mielenKuva: ANTERO AALTONEN. Hän esitteli tuoreinta tietoa istumisen terveysvaaroista, ja ravisteli hieman liikuntatutkijoita omaan ajatteluun sopulilaumana kulkemisen sijaan. L ääketieteen tohtori ja dosentti Riitta Luoto Kansaneläkelaitokselta käsitteli liikuntaa, paikallaanoloa ja syövän ehkäisyä. Väestön ikääntyessä syöpätapausten määrä kasvaa, mutta parantuneiden hoitojen ansiosta syöpäkuolemat lisääntyvät todennäköisesti vain vähän. Määrittely ei ole pahasti pielessä edes nykytietämyksen valossa, vaikka Syöpä voi tuntua kaukaiselta etenkin nuoremmista ihmisistä. Luodon painotuksia ja herättelyä kuulee liian vähän liikuntatutkijoilta, minkä johdosta ne tulivat tarpeeseen. Luoto kysyi, onko kaikki istuminen todella niin vaarallista kuin monesti väitetään. 34 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: ILKKA HEINONEN Liikunta ehkäisee syöpää terveyttä vahvasti, vaikka niiden aikana yleensä ”vain” istutaan. Voisiko liikunta olla tässä suhteessa tehokas lääke. Silti syöpä tulee jossakin elämänvaiheessa joka kolmannelle suomalaiselle. Tulokset perustuvat lähes yksinomaan kyselytutkimuksiin, eikä niissä itse asiassa ole pystytty mittaamaan varsinaisesti istumista. Pohdinta istumisen vaaroista oli hyvä johdanto Luodon loppuluentoon, jossa hän kävi läpi tutkimuksia runsaan istumisen tai liikkumattomuuden ja monien syöpien lisääntyneen ilmaantuvuuden yhteydestä. Istuvaksi ihmiseksi on sanottu näissä tutkimuksessa henkilöä, joka ei harrasta liikuntaa. Sairauden ennakointi on vaikeaa ja onkin tärkeää tietää, mitä syövän ehkäisemiseksi olisi tehtävissä. Koko kehoa ei huomioida kokonaisuutena puhumattakaan siitä, että istuessa tehdään työtä tai muuta järkevää. Istumisessa keskitytään nimittäin usein juuri vain lihasten aineenvaihduntaan ja verisuonitoiminnan heikkenemiseen. Monet hänen käsittelemistään tutkimuksista on julkaistu jo kauan ennen kuin nykyinen ”istumistutkimusbuumi” oli ehtinyt alkaa. Luoto toi esille myös liikunnan harrastamisen merkityksen syöpien ehkäisyssä. Liikuntatieteen päivien syöpä ja liikunta -sessio avasi näkökulmia aiheeseen
Vakuuttavin ja tuorein näyttö syöpäriskin vähenemisestä on kuitenkin saavutettu hikiliikunnalla, joka muutamia vuosia sitten julkaistun tutkimuksen mukaan todella ehkäisee monia syöpiä ( Moore et al.) Liikunta tukee syöpäpotilasta Syöpään voi sairastua, vaikka olisi liikkunut riittävästi. Liikunta auttaa myös lapsisyöpäpotilaiden terveyttä Turun yliopiston tutkija ja terveystieteen tohtori Lotta Hamari käsitteli liikunnan roolia ja vaikutuksia lapsuusiän syövästä tervehtymisessä ja kuntoutumisessa. Hamari osallistuu kansainvälisiä hoitosuositusten valmisteluun liikunnan hyödyntämisestä lapsuusiän syöpien hoidossa. Hienojen tutkimustulosten ja katsausten rinnalla erityisesti liikuntalääketieteen erikoislääkäreiden luulisi ajavan liikuntaa erittäin voimallisesti osaksi jokaisen (syöpä)potilaan normaalia hoitoa, kaikkialla Suomessa. Asia näyttää olevan syöpärekisterissä työskentelevän Hakasen mukaan jopa päinvastoin (Antero-Jacquemin et al.; Garatachea et al.; Robsahm et al.). Vuosittain Suomessa todetaan noin 34 000 uutta syöpää. Kohtuukuormitteinen liikunta vaikuttaa olevan hyväksi niin lasten kuin aikuistenkin syövän ehkäisyssä ja hoidossa. Ne näyttävät tukevan ajatusta siitä, että jo pelkkä lisääntynyt potilaan tarkkailu ja huolenpito (interventioon kuuluminen) on hyväksi syöpäpotilaan kuntoutumiselle (Penttinen et al.) Lääkärit tuntuvat puhuvan BREX-tutkimuksesta hieman kielteiseen sävyyn, koska ei pelkästään tehostettua liikuntaa saanut interventioryhmä, vaan myös kontrolliryhmä paransi kuntoa ja elämänlaatua. Tähän tulokseen päätyi lääketieteen tohtori ja erikoislääkäri Jorma Sormunen . Altistaako kilpaurheilu syöpään sairastumiseen. 35 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 tänä päivänä tiedetään kevyenkin liikkumisen edistävän usein terveyttä. Vuoden 2016 lopussa oli elossa 270 000 syöpään sairastunutta henkilöä, mikä kertoo syövän vaivaavan samaan aikaan useita satojatuhansia suomalaisia. Tämä on pelkästään hyvä uutinen, vaikka varsinaisen interventiovaikutuksen vaikutuskin jääkin hieman hämäränpeittoon. Kilpaurheilua ja syövän ilmaantumista käsitelleen filosofian maisteri Tiina Hakasen mukaan kova rasitus ei näyttäisi ainakaan lisäävän syövän ilmaantumista. Sairauteen kuolee 12 000–13 000 henkeä vuosittain. Lisää tutkimusta tarvitaan, mutta näyttö ja tutkimustulokset kuulostavat niin vakuuttavilta, että esitys sai pohtimaan, miksi liikunta on silti vielä monessa sairaalassa hyvin pienessä roolissa syöpäja muiden potilaiden hoidossa. Hoitotyön tutkimussäätiössä työskentelevä Hamari kertoi, että Suomessa on noin 200–250 syöpälasta vuodessa. Hyvä fyysinen kunto suojaa myös syövältä Kilpaurheilijat ovat yleensä rautaisessa kunnossa, mutta hyvä kestävyyskunto näyttää suojavan syövältä myös tavallisia ihmisiä. Viiden vuoden keskimääräinen elossaololuku on miehillä noin 66 prosenttia ja naisilla 69 prosenttia. Kukkonen-Harjula esitteli suomalaisen rintasyöpäpotilaiden BREX-liikuntatutkimuksen tuloksia. Ajatukset ja tulokset pohjautuvat pitkälti muutamiin hänen Suomessa tekemiinsä tutkimuksiin. Syy-seuraus -suhteita on kuitenkin epidemiologisissa tutkimuksissa hankala päätellä. Työnsarkaa tuntuu riittää, sillä jopa yliopistollisen keskussairaalan lääkärit eivät ole edes kuulleet liikunnan monista hyödyistä potilaille – saati, että liikunta olisi mukana osana potilaan normaalia hoitoa. Syöpää ei näyttäisi olevan normaalia enempää edes Ranskan ympäriajoon osallistuneilla kilpapyöräilijöillä (Marijon et al.), vaikka monet heistä ovat saattaneet jopa käyttää kiellettyjä aineita urakasta ja sen vaatimasta harjoittelusta selvitäkseen. Voi olla, että urheilijoiden muut elämäntavat vaikuttavat osaltaan heidän parempaan yleiskuntoonsa ja terveyteensä etenkin vanhemmiten. Tätä käsitteli lääketieteen tohtori ja dosentti Katriina Kukkonen-Harjula Eksotesta. Oikein rajusta itsensä fyysisestä piiskaamisesta etenkin rasittuneessa tilassa voi olla jopa haittaa mm. Miehillä toiseksi yleisin on keuhkosyöpä ja naisilla paksuja peräsuolisyöpä. Yksistään vähäinen liikkuminen ei tietenkään vaikuta syövän ilmaantuvuuteen, sillä merkitystä on myös mm. Näin voisi ajatella myös muiden elinjärjestelmien ja kudosten kohdalla, mutta suurta vaaraa tällaisesta itsensä kiduttamisesta ei näytä olevan. sukupuolella, iällä, painolla, perimällä, ympäristötekijöillä ja altistuksilla, kuten kemikaaleilla ja UV-säteilyllä. Sormunen kävi läpi myös syöpätilastoja. Hänen tavoitteenaan on aikanaan jalkauttaa suositukset myös Suomeen. Onneksi liikunta voi auttaa ja edistää terveyttä ja paranemista syöpähoitojen aikana. Se suojaa Sormusen tutkimusten mukaan monilta syöviltä aikui. Välillä huolta ja harmaita hiuksia tuottavat kilpailullisin tavoittein liikkuvat, joilla päämääränä ei aina ole terveyden edistäminen. Näin ollen 0,15 prosenttia väestöstä on lapsuusiän syöpiä sairastaneita. Tavoitteena tulisi Kukkola-Harjulan mukaan, että jokaiselle potilaalle sairaudesta riippumatta tarjottaisiin aina liikuntatietoa ja ohjattua liikuntaa ja neuvontaa omatoimiseen liikkumiseen rutiinitoimena potilaan hoidossa. Niiden mukaan rintasyöpä on edelleen naisten yleisin syöpä ja eturauhassyöpä miesten. sydänja verenkiertoelimistölle. Hamari on jo itse asiassa tehnyt liikuntaohjeistusmateriaalia suomeksi vanhempien ja potilaiden käyttöön. Näin ulkomainen tutkimustieto kääntyy suomalaistenkin lapsipotilaiden hyväksi, vaikka suomalainen tutkimus liikunnan hyödyistä lapsisyöpäpotilaille ei välttämättä ole niin laajaa, mitä sen voisi luulla olevan. Silti jo nuoruusvuosien liikunta vaikuttaa itsenäisesti syöpien ilmaantuvuuteen. Kyseessä on nimittäin kolikon kaksi puolta, eli runsas paikallaanolo tarkoittaa yleensä aina vähäistä fyysistä aktiivisuutta, ja päinvastoin. Syöpälasten terveys ei ole niin hyvä kuin lapsuusiän syövättä selvinneillä, minkä vuoksi liikuntakuntoutus olisi heille hyvin tärkeää
36 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 suudessa. Effectiveness of a 12-month Exercise Intervention on Physical Activity and Quality of Life of Breast Cancer Survivors; Five-year Results of the BREX-study. Liikunta näyttää parantavan myös kasvaimen omaa verenvirtausta (McCullough et al. Asiaa ei ole tiettävästi tutkittu potilailla, mutta aihe on ilmeisen tärkeä. McCullough DJ, Stabley JN, Siemann DW, Behnke BJ. Dethlefsen C, Pedersen KS, Hojman P. Moore SC, Lee IM, Weiderpass E, Campbell PT, Sampson JN, Kitahara CM, et al. Osiosta puuttui mekanistinen näkökulma: kuvaus siitä, miten potilas hyötyy fysiologisesti ja lääketieteellisesti liikunnasta. Idorn M, Hojman P. McCullough DJ, Nguyen LM, Siemann DW, Behnke BJ. Robsahm TE, Hestvik UE, Veierod MB, Fagerlie A, Nystad W, Engebretsen L, et al. Dethlefsen C, Lillelund C, Midtgaard J, Andersen C, Pedersen BK, Christensen JF, et al. Modulation of the tumor vasculature and oxygenation to improve therapy. Voluntary Running Suppresses Tumor Growth through Epinephrineand IL-6-Dependent NK Cell Mobilization and Redistribution. Penttinen H, Utriainen M, Kellokumpu-Lehtinen PL, Raitanen J, Sievanen H, Nikander R, et al. Oncologist 2019. Nykyisen tutkimustiedon valossa liikuntavaikutukset perustuvat pitkälti immunologiseen vasteeseen eli elimistön omien puolustussolujen parantuneeseen toimintaan (Dethlefsen et al. Cell Metab 2016;23:554–62. Effects of exercise training on tumor hypoxia and vascular function in the rodent preclinical orthotopic prostate cancer model. Puheista tekoihin – ja lisää mekanismitutkimusta Liikuntatieteen päivien syöpä ja liikunta -osuus tarjosi hyvää tietoa ja oli erittäin onnistunut. 2014), mikä helpottaa se hapenpuutetta. Mijwel S, Bolam KA, Gerrevall J, Foukakis T, Wengstrom Y, Rundqvist H. Tietoa liikunnan hyödyistä syöpäpotilaille on jo niin paljon, että on korkea aika siirtyä sanoista tekoihin, ja valjastaa liikunta rutiiniosaksi jokaisen hoitoa. Garatachea N, Santos-Lozano A, Sanchis-Gomar F, Fiuza-Luces C, Pareja-Galeano H, Emanuele E, et al. Elite athletes live longer than the general population: a meta-analysis. Association of Leisure-Time Physical Activity With Risk of 26 Types of Cancer in 1.44 Million Adults. Tämä kertoo, miten tärkeän asian parissa on mahdollisuus työskennellä, jotta syövän ja liikunnan yhteyden ymmärrys syvenisi. Trends Mol Med 2016;22:565–77. Exercise regulates breast cancer cell viability: systemic training adaptations versus acute exercise responses. J Natl Cancer Inst 2014;106:dju036. Mortality in female and male French Olympians: a 1948–2013 cohort study. Pharmacol Ther 2015;153:107– 24.. Samaa ymmärrystä etsitään aina myös lääkevaikutuksissa. Mortality of French participants in the Tour de France (1947-2012). Marijon E, Tafflet M, Antero-Jacquemin J, El HN, Berthelot G, Celermajer DS, et al. Hojman P. Liikunnan mahdollinen kyky parantaa hapenpuutteesta kärsivän kudoksen, jopa syöpäkudoksen, hapensaantia yhdistyy mitä parhaiten vuoden 2019 fysiologian ja lääketieteen Nobel-palkinnon aiheeseen. Pedersen L, Idorn M, Olofsson GH, Lauenborg B, Nookaew I, Hansen RH, et al. Biochem Soc Trans 2017. 2016; Dethlefsen et al. Osallistujien määrä kertoi aiheen kiinnostava monia. Effects of Exercise on Chemotherapy Completion and Hospitalization Rates: The OptiTrain Breast Cancer Trial. In Vivo 2019;33:881–8. Tämä puolestaan monesti heikentää lääkehoitovasteita (Siemann & Horsmann 2015). Exercise protects from cancer through regulation of immune function and inflammation. Vastaavasti vähäinen liikkuminen nuorena etenkin yhdistyneenä ylipainoon lisää syöpäilmaantuvuutta vanhempana. Jotta liikunnasta voisi todella tulla perustelu osa hoitoja, niin tarvitaan lisäperusteluja, vaikka näyttöä jo on. 2016; Pedersen, Christenssen & Hojman 2015) 8-13). Am J Sports Med 2015;43:1505–12. J Appl Physiol (1985 ) 2013;115:1846–54. Modulation of blood flow, hypoxia, and vascular function in orthotopic prostate tumors during exercise. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Akatemiatutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti PET-keskus & Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos Turun yliopisto, Turku LÄHTEET Antero-Jacquemin J, Rey G, Marc A, Dor F, Haida A, Marck A, et al. 2017; Hojman2017; Idorn & Hojman 2016; Pedersen et al. Aihepiirin kansainvälinen tutkimus on ollut vuosia erittäin vilkasta, ja olisi toivonut, että joku puhujista olisi esitellyt tätä kirjallisuutta. Eur Heart J 2013;34:3145–50. Cancer risk in Norwegian world class athletes. Effects of exercise on tumor physiology and metabolism. Mekanistiset perustelut ovat tärkeitä näyttöön perustuvan lääketieteen kannalta, jotta osattaisiin perustella, miten potilas hyötyy liikunnasta. Cancer Causes Control 2010;21:1711–9. 2013, McCullough et al. Breast Cancer Res Treat 2016;159:469–79. Breast Cancer Res Treat 2017;162:399–408. Mayo Clin Proc 2014;89:1195–200. Tämä olisi hyväksi paitsi inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi myös hoitokuluja ja sairauspoissaolopäiviä silmällä pitäen (Mijwel et al.). Every exercise bout matters: linking systemic exercise responses to breast cancer control. Cancer J 2015;21:111–6. Pedersen L, Christensen JF, Hojman P. Exercise-Dependent Regulation of NK Cells in Cancer Protection. Osuutta johdatellut lääketieteen lisensiaatti Juha Heino Suomen syöpäyhdistyksestä taustoitti hyvin aihetta. Siemann DW, Horsman MR. JAMA Intern Med 2016;176:816-25
Se on pakottanut tarkastelemaan myös liikunnan tiedonvälitystä uudelleen. Kuva: ANTERO AALTONEN (MUOKKAUS L&T) 37 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN Liikunnan tiedeviestintä ei ole kuollut, mutta eläköön liikunnan uusi tiedeviestintä! Asetelmaan ehdittiin jo tottua kunnes hallinnolle 2000-luvulla asetettiin tiedolla johtamisen tavoite. Samalla ”toista kulttuuria arvioidaan oman kulttuurin mittapuulla” (Karvonen 2014). Se, että tiedolla johtamisessa ollaan herkästi heittämässä ensimmäistä kiveä, ilmentää kuinka erilakisesti eri tahot toimivat. Tutkimustiedon tuottajia ja jakajia yhdistää usko Liikunnan tiedeviestinnässä on aika siirtää painopistettä tutkimusten raportoinnista laajentuneen asiantuntijuuden ja päätöksenteon yhteen saattamiseen. Arvio on tuttu jo 1980-luvun tiedonvälitysmietinnöstä: ”Tutkimuksen ja hallinnon yhteyksiä varten on perustettu useita asiantuntijaelimiä, mutta toiminta ja tiedonvälitys ovat jääneet irralliseksi” (Opetusministeriö 1984).. Tiedeviestijän sopii koordinoida yhteistä tiedontuotantoa, jossa keskeistä on erilaisia asiantuntijuuksia arvostava kuuntelu. Ja jos tietoa onkin, se ei tavoita päättäjiä. Kokonaiskuvaa on piirretty työryhmissä ja eri osapuolia kuultu. Liikuntatiedon tuottajilla ja soveltajilla on omat, sinänsä perustellut ja heille käyttökelpoiset käsitykset oikeasta ja tarpeellisesta tiedosta. Kaikille sopivia uudistuksia ei ole saatu aikaan. Laajin yksimielisyys on syntynyt siitä, että tiedonvälityksen ongelmat selittyvät muiden toiminnalla, ei oman organisaation (Valtonen & Ojajärvi 2013). ”L iikunnan päätöksentekoa haittaa tietovaje” on monen liikunnan edistäjän vakaa näkemys
Oliko kyse nappiin osuneesta tiedeviestinnästä, koska niin moni pääsi lausumaan päättäjille. Ei ole syytä epäillä, etteikö myös liikuntaa ohjattaisi enemmän ministeriössä kuin eduskunnassa. Todellisuudessa raportti ei sisältänyt toteutetun politiikan arviointia, vaan esitteli – sinänsä tyylikkäästi – alalla tehtyä tutkimusta. Näiltä osin tiedetoimittajat eroavat selvästi muista toimittajista. esim. Perinteisen tiedeviestinnän ja akateemisen asiantuntemuksen rooli kaventunut Liikunnan tiedeviestinnän näkyvintä osaa edustavat väitösym. Tai kuten OKM:n ylijohtaja Esko Ranto asian ilmaisee: ”Virkamiehen tulee estää poliitikkoja tekemästä hölmöyksiä” (Pyykkönen 2015). Liikunta lienee ollut viimeksi näkyvästi poliittisella agendalla 1970-luvulla, jolloin puolueet tehtailivat kilpaa liikuntapoliittisia ohjelmia. Yhteenveto on selvä: ”Hallituksen viralliset ja muodolliset päätöksentekoelimet ovat käytännössä enemmän päätösten ratifiointia kuin aitoa päätöksentekoa varten” (Murto 2014). Väliverronen 2016), jossa keskeistä on popularisointi: päättäjillä on tietovaje, ja kun se korjataan tutkimusraportteja yleistajuistamalla ja tiedonsiirtoa harjoittamalla, tietovaje poistuu – ja tiedonvälitys on tehnyt tehtävänsä. (Eriksen 2003). Popularisointi näissä yhteyksissä ei ole välttämätöntä, sillä lukija tai kuulija on mitä todennäköisimmin toinen saman alan asiantuntija, joka ymmärtää viestin muutenkin. Siinä välissä toimivat virkamiehet. tutkimusten esittelyt sekä tieteenalakohtaiset seminaarit. Miksi emme luottaisi lausuntojen vaikutuksiin eli puutemallin toimivuuteen. Ajatus, että tiedetoimittajan tulee olla myös vahtikoira, joka arvioi kriittisesti tiedettä ja tutkijoiden toimintaa, sai edellä mainituissa haastatteluissa vähän kannatusta. Liikuntatieto ei enää ole harvinaista, vaan sitä on liikaa. Tiedetoimittajille tehtyjen haastattelujen perusteella he kokevat olevansa tutkijoiden kanssa ”samalla asialla” tai ”samalla puolella” (Väliverronen 2016). Näin he perehtyvät lainvalmistelutyössä auttavan asiantuntijan esitykseen, jonka tiedot eivät miellytä heitä” (Jakonen 2018). 38 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 tiedonvälityksen ”puutemalliin” (ks. Asiat tulevat valiokuntakäsittelyihin virkamieskunnan valmistelemina. Liikunnan päätöksiä tehdään valintojen virrassa: kenen tieto on kulloinkin eniten oikea tai sopiva. Kun kansanedustajille jaettiin Liikuntapoliittisen selonteon (2018) taustamateriaalina ministeriön tilaama 180-sivuinen tutkimuskatsaus saatesanoilla ”Tutkimus valtion liikuntapolitiikan vaikuttavuudesta”, kansanedustajat puheenvuoroissaan myös kehuivat sitä liikuntapolitiikan arviona. Se vain puetaan työryhmän kaapuun”. Näin virkamiehillä on hyvät mahdollisuudet ohjata poliittista toimintaa, kirjoittaa Murto. Tässä kilpailussa perinteinen, puutemalliin perustuva tiedeviestintä pärjää heikosti. Tärkeämpää heille on suojella itseä eihalutulta informaatiolta. Pitkään valtionhallinnossa työskennellyt Eero Murto katsoo tutkimuksessaan Virkamiesvaltaa. Poliitikot käyttävät suvereenisti valtaa, kun jokin asia nostetaan näkyvästi poliittiselle agendalle, mutta muuten osastopäälliköiden ja asiantuntijavirkamiesten rooli on viime vuosikymmeninä vahvistunut. Yleensä politiikka on tietoa väkevämpää. Varmuus siitä, onko tieto päätynyt päätöksenteon yhdeksi perustaksi, jää kuitenkin puuttumaan. Liikunnan virkamiehillä keskeinen rooli Kun eduskunta käsitteli valtioneuvoston selontekoa liikuntapolitiikasta (VNS 6/2018 vp), valiokunnat saivat kuultavakseen/luettavakseen 107 asiantuntijalausuntoa. Päätöksenteon ja siihen liittyvän tiedonvälityksen kannalta virkamiehet ovat keskeisessä asemassa. Tieteellä ei ole ollut eikä ole erityisasemaa päätöksenteossa. Heidän ei kannattaisi yrittää juoda tiedon valtamerta tyhjäksi, vaan opetella uimaan siinä. Käytäntö palvelee lähinnä kyseisen tutkijan ja hänen taustatahonsa intressejä. Työryhmien määrä on karannut taivaisiin, ja niiden perustamisesta päättää kukin ministeriö itse. Enää päättäjille (kuten muillekaan) ei ole tärkeää lukea kaikkia tutkimuksia tai osallistua mahdollisimman moneen seminaariin. Ei välttämättä, sillä kuinka moni edustaja tosiasiassa kuunteli/luki lausuntoja. Päättäjät eivät yksittäisiä tutkimuksia juurikaan lue. Tiedolla (sekä kokemuksella, tunteilla ja intuitiolla) lienee aiemmin johdettu siinä kuin nykyäänkin. Sen sijaan keskenään kilpailevaa tietoa ja asiantuntijuutta on nyt tyrkyllä monin verroin aiempaa enemmän. He identifioituvat yleisimmin valistajan rooliin, ja valistustehtävää he kokevat toteuttavansa parhaiten toimimalla tutkijoiden ohjeiden mukaan. Vielä epävarmempaa on tieto lausuntojen vaikutuksesta. (2014), että ”virkamiehillä on yleisesti ottaen poliittisiin päätöksiin nähden hyvinkin ohjaava ja monesti myös ratkaiseva rooli”. Yksisuuntaisen tiedeviestinnän haaksirikkoon ei ole täysin herätty liikunnassa. ”Monissa työryhmissä puheenjohtajat ja sihteerit käyttävät näkymätöntä mutta tosiasiallista valtaa. Luopuminen komiteoista ja siirtyminen työryhmiin ja selvitysmiehiin on Murron mukaan sekin lisännyt virkamiesvaltaa. Puutemallia vaaliessaan tiedeviestijät ovat jäämässä tietotulvan uhreiksi. Aina työryhmissä ei ”ulkopuolisia” edes tarvita: liikuntalain uudistuksen (2015) valmisteli ministeriön liikuntavirkamiehistä koottu työryhmä. Lähes kaikkien lausuntojen asiantuntijuus nojasi – enemmän tai vähemmän – liikunnan tutkimustietoon. Sittemmin liikunnasta ei ole tarvinnut debatoida, sillä se on kaikkien puolueiden mielestä ainakin periaatteessa ”tärkeä asia”. Vaikuttaa ehkä tylyltä, mutta näin taidamme kaikki toimia: ”Kerro minulle mitä haluan kuulla.” Asiantuntija saa usein sanoa ensimmäisen sanan, mutta poliitikko halutessaan viimeisen. Myös liikunnan organisaatiot kierrättävät usein samaa yliopiston tai tutkimuslaitoksen laatimaa tiedotetta, joka keskittyy kulloisenkin tutkimuksen esittelyyn ilman laajempaa katsantoa. Todennäköisemmin tutkimustietoa hyödynnetään, kun halutaan perustella aiottuja tai tehtyjä päätöksiä. Siksi, että ”eduskunnan valiokunnissa kansanedustajat tunkevat korvatulpat korviinsa, rouskuttavat kaalia, esittävät nukkuvaa tai eivät vaivaudu paikalle
Tiedetoimittajan sopii toimia dialogien koordinaattorina, kiistojen taustoittajana, kriittisenä faktantarkastajana, yhteenvetojen laatijana jne. Tiukan paikan tullen voi tukeutua Nietzscheen: ”Ei ole tosiasioita, on vain tulkintoja.” Kohti monenlaista asiantuntemusta arvostavaa kuuntelua Lukuisten selvitysten, lausuntojen ja kannanottojen läpikäynti ja niiden sisältämien tulkintakehysten tunnistaminen vie päätösten valmistelijoilta mahdottomasti aikaa eikä lopputulokseen voi varmuudella luottaa. Tällaisessa tiedon tuottamisessa asetutaan alttiiksi kommentoinnille, kritiikille, keskustelulle ja poliittisille kysymyksille (Jakonen 2017). Murto, Eero. Demokraattinen päätöksenteko edellyttää tiedon ja kuuntelemisen taitoa. Pyykkönen, Teijo. 2014. Kiistoja ei vältellä: ”Ristiriidat ovat ajattelua ja demokratiaa kehittäviä ilmiöitä – jos niitä osataan käsitellä keskustellen ja eri osapuolia kuunnellen” (Jakonen 2018). Viestintää hallitsee enemmän tiedottaminen kuin vuorovaikutus. Virkamiesvaltaa. Saarikoski, Heli & Peltonen Lasse. https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_1+2017.pdf Jakonen, Mikko. ”Tiedon politisoituminen uhka myös liikuntasektorilla” (ylijohtaja Esko Rannon haastattelu). https://www.sitra.fi/blogit/yhteinen-tiedon-tuotanto-kaventaa-kuilua-tiedon-ja-päätöksenteon-välilla/ Valtonen, Sanna & Ojajärvi, Sanna. Hetken tyrannia. 2019. https://trepo.tuni.fi/ bitstream/handle/10024/103676/978-951-44-9666-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Opetusministeriö. Oman totuutensa liikuntakysymyksissä pystyy jokainen – myös virkamies – valitsemaan vastaanottamalla vain omia ennakkoasenteita tukevia tulkintoja. 2000-luvulla asiantuntijuus on arkipäiväistynyt sekä muuttunut kyseenalaisemmaksi ja epäselvemmäksi käsitteeksi. pdf?sequence=2 Väliverronen, Esa. Erilaisia asiantuntijuuksia arvostavaan kuuntelemiseen ei silloin innostuttu. 39 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Asiantuntijakuulemiset ovat vakiintunut osa työryhmäja valiokuntatyöskentelyä. Teoksessa Karonen, Erkki; Kortelainen, Kerttu & Saarti, Jarmo: Julkaise tai tuhoudu! Johdatus tieteelliseen viestintään. Kohti liikuntatiedon tehokkaampaa hyödyntämistä. Johnny Kniga kustantamo. Yhteiskuntapolitiikka 78 (2013):4. Huolia, kysymyksiä ja suosituksia haluavat esittää muutkin kuin poliitikot ja virkamiehet. Liikunnan tiedeviestijöiden soisi aktivoituvan ”yhteistoiminnallisen tiedontuotannon” (Saarikoski & Peltonen 2018) tai ”osallistavan tiedeviestinnän” (Väliverronen 2013) moottoreina, sillä se tarjoaa uusia, nykyistä vaikuttavampia tehtäviä. 1984. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:4. Tähän on syytä herätä myös liikunnassa. Tiedetoimittaja voi kartoittaa asiantuntijuuksia ja tunnistaa tulkintakehyksiä sekä omaksua vahtikoiran roolia: ryhtyä arvioimaan paitsi tieteen maailmaa myös erilaisten asiantuntijuuksien hyödyntämistä päätöksenteossa. Popularisoinnista osallistavaan tiedeviestintään. Tällainen ”spinnaaminen” alkaa olla tuttua myös liikunnassa: tulkintakehyksestä riippuen suomalaisten voi esimerkiksi väittää olevan hyviä tai huonoja liikkumaan. Samalla tieteellisen tiedon asema tiedon hierarkian huipulla on heikentynyt. ”Yhdelläkään instituutiolla tai toimijalla ei enää ole yksinoikeutta ’totuus’-nimiseen brändiin” (Jakonen 2018). 2014. Ikäheimo, Hannu-Pekka. Eri asiantuntijatahot pyrkivät valitsemaan itselleen mieleisen tulkintakehyksen, jota vasten faktat esitetään. Tiedeyhteisö, sidosryhmät ja kansalaiset odottavat tasavertaista vuoropuhelua päättäjien kanssa. TEIJO PYYKKÖNEN vapaa kirjoittaja teijo.pyykkonen@gmail.com LÄHTEET Eriksen, Thomas Hylland. 2017. 2016. Vastatieto – Tulevaisuuden tietoa ja asiantuntijuutta etsimässä. Takana ovat ajat, kun liikunnassakin kuulemiseen riitti akateemisen asiantuntijan vierailu työryhmässä. Liikunta & Tiede 2–3/2015. Nyt perimmäinen syykin on selvinnyt: ”Olen huomannut, että kuunnellessaan ihmiset haukottelevat usein mutta puhuessaan hyvin harvoin, ja olen siitä päätellyt, että puhe on ihmisen tapa uskotella itselleen, että juuri heidän asiansa ovat hereillä pysymisen arvoisia.” (Petri Tamminen: Musta vyö, 2019). Vastapaino. https://www.sitra.fi/blogit/demokraattinen-paatoksenteko-edellyttaa-tiedon-jakuuntelemisen-taitoa/ Karvonen, Erkki. 2003. Vuorovaikutuksen lisäämistä liikunnassa on viimeksi esitetty valtion liikuntaneuvoston julkaisussa Kohti liikuntatiedon tehokkaampaa hyödyntämistä (Valtonen & Ojajärvi 2013). https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110430/saikkonen. Onneksi pohdinta siitä, kuinka laajentunut ja politisoitunut asiantuntijuus tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa, on viime aikoina ollut aktiivista (esim. Vastapaino Oy. Valtionavustusta saavien järjestöjen ja muiden toimijoiden odotetaan toimivan liikuntalain hengessä ja hallitusohjelman linjassa sekä lujittavan yhteishenkeä valtiojohtoisilla liikuntafoorumeilla. 2018. Väliverronen 2013; Jakonen 2017 ja 2018; Saarikoski & Peltonen 2018; Ikäheimo 2019). 2013. 2013. OPM:n työryhmien muistioita 1984:29. Yhteinen tiedon tuotanto kaventaa kuilua tiedon ja päätöksenteon välillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2017. Harvat asiat ovat täysin uusia. Julkinen tiede. Sen sijaan tutkijat liputtavat niinkin arkisen asian kuin arvostavan kuuntelemisen puolesta: ”Päätöksenteon on perustuttava kriittiseen dialogiin, jonka perusedellytys ei ole yksipuolinen totuuden toitottaminen vaan ymmärtävä, arvioiva ja toisen asiantuntemusta arvostava kuuntelu” (Jakonen 2018). Parhaimmillaan päätöksenteko rakentuu ”monipuolisten tietojen ja eri toimijoiden vuoropuhelussa, neuvottelussa ja yhteisen tulkinnan muodostamisen prosessissa” (Ikäheimo 2019). 2015. 2018. Tietoon liittyvä valta on vahvasti hallinnon hyppysissä. Väliverronen, Esa. https://www.sitra.fi/ blogit/yhteinen-tiedon-tulkinta-realistinen-utopia/ Jakonen, Mikko. Mitään nopeaa poppakonstia ei ole tarjolla. Ajat muuttuvat – hitaasti, mutta kuitenkin. Toistaiseksi yhteisen tulkinnan muodostamista liikuntakentän toimijoiden kesken ei ole pidetty erityisen tärkeänä, koska se ajatellaan annetuksi. Yleistajuinen tiedeviestintä ja tutkijan julkisuus. Tampere University Press. Liikuntatieteellisen tiedonvälitysryhmän mietintö. Olennaista on, että ”tietoa ei tuoteta ja käsitellä vain kirjallisessa muodossa, vaan kasvokkain dialogissa asiantuntijoiden, päätöksentekijöiden ja sidosryhmien kesken” (Saarikoski & Peltonen 2018). Yhteinen tulkinta – realistinen utopia. On hyvä muistaa, että kuunteleminen on enemmän kuin kuulemista, se on vuorovaikutussuhteen muodostamista
– Pohjaa tarjoaa liikuntapoliittinen selonteko ja erityisesti sen taustaksi koottu yhteenveto tutkimus tiedosta. Arhinmäki arvioi kulttuurija urheiluministerinä kertyneiden kokemusten antavan syvyyttä neuvoston puheenjohtajuuteen.. Itsekin olen löytänyt siitä asioita, joita en ole Valtion liikuntaneuvostoa (VLN) johtaa kaudella 2019–2023 Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäki. Hän uskoo rakkauden urheilua ja liikunta kohtaan hyödyttävän tehtävässä. 40 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: JOUKO KOKKONEN kuva: RIITTA-ILONA HURMERINTA Opetusja kulttuuriministeriön rahoilla ei ratkaista liikkumisen kokonaisuutta L iikuntaneuvosto on asiantuntijaelin, lausunto jen antaja ja keskustelun herättäjä. Arhinmäki toivoo neuvostossa viimeisimmän vuosikym menen aikana vahvistuneen tiedolla johtami sen ja tutkittuun tietoon perustuvan toiminnan ase man vankistuvan edelleen alkaneella kaudella
Jokaiselle olisi annettava taustasta riippumatta samanlaiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa. Seuratoiminta oli aiemmin yhtei söllisempää. Arhinmäki myöntää, että kehityssuuntaan vaikut tavat työelämän kiristyneet vaatimukset. Arhinmäki korostaa etenkin lasten ja nuorten liikun nan merkitystä niin yksilön kuin yhteiskunnan kan nalta. Helsin gin Eläintarhan skeittiparkissa riittää väkeä eri tavalla kuin perinteikkään urheilukentän puolella. Arhinmäki korostaa, että VLN koostuu asiantun tijoista, joiden pitäisi käydä keskusteluja ennen kuin ministeriö tekee päätöksiä. Pirstaloituvissa yhteiskunnissa on Arhinmäen mukaan vähän asioita, jotka voidaan kokea positiivisesti kaikkia yhdistäviksi. Joka. Arhinmäkikin lukee itsensä myös kulttuuripuolueeseen kuuluvaksi. – Aitoon huoleen on liimautunut mukaan niitä, joil la on omat taloudelliset hyödyt pelissä. Se tuottaa ensinnäkin esikuvia lapsille ja nuorille. Jos mediassa urheiluuutiset vievät valtaosan tilasta, niin eduskunnassakin on niukalti luontevia paikkoja keskustella liikunnasta. Arhinmäen mukaan on tärkeää, että kunnissa tun nistettaisiin liikuntakulttuurin muutos. Jos haluaa pysyä mukana, niin on joko kilpaurheilija tai ei urheile ollenkaan. Silloin kannat taa tehdä yhteistyötä. Yhtiö on hänen mielestään kopu tellut pitemmän aikaa mainonnassaan kepillä jäätä. Yksinoikeus järjestelmän peruste on pelihaittojen vähentäminen, ei se, että se tuottaa noin 1,2 miljardia euroa hyvää yhteiskunnalle. Arhinmäki ei usko, että Veikkauksen yksinoikeus on murtumassa. Budjettikeskusteluissa kulttuurille ja liikunnalle jää vähän aikaa. Harva kuitenkaan tähtää huipulle. Arhinmäki sanoo huomanneensa urheilupiireissä ajattelua, jonka mukaan urheilu ja liikunta saavat liian pienen osan veikkausvoittovaroista. – Kaikella kansalaistoiminnalla on Suomessa yhtei nen ongelma. Sen jäsenistö muodostaa joukon, joka voi ottaa kantaa liikunnan ja urheilun ajankohtaisiin asioihin. Näh dään, että kiinnostus joukkue ja palloilulajeihin on osa yhteiskunnallista muutosta. Sa massa vaiheessa harjoitusmäärät lisääntyvät. Aikoinaan suositut liikuntamuodot eivät välttämättä enää innosta lapsia ja nuoria, mikä näkyy liikuntapaikoilla. VLN:n rooliin kuuluu Arhinmäen mukaan liikunta poliittisen keskustelun käyminen myös julkisuudessa. Mikä liikuttaisi murrosikäistä. Aika ajoin liikunta ja urheiluväki vetoaa puoluerajat ylittävään ”liikuntapuolueeseen”, jonka pitäisi tarttua toimeen. Veikkaus heiluu, mutta ei kaadu Valtion omistama peliyhtiö Veikkaus on saanut osak seen koko kesän 2019 kovaa ryöpytystä. 41 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 tullut ajatelleeksi. Urheilumenestykset luovat myös positiivista isänmaallisuutta ja kansallistunnetta. Se antaa suuntaviivoja ja ajatuksia. – Niiden valmistelussa käytiin ministeriö minis teriöltä läpi, mitä toimia voidaan tehdä liikkumisen edistämiseksi. Vastak kainasettelu ja menneiden kaihoilu eivät kuitenkaan auta itse pääasiaa, lasten ja nuorten liikuttamista. Kansalaistoiminnan tilassa Arhinmäki näkee huo lestuttavia piirteitä. Vaikkapa sen, että miten tärkeää pienille lapsille on liikkuminen yhdessä vanhempien kanssa. Lapset liitetään länsinaapurissa Arhinmäen mukaan seurayhteisöön paremmin kuin Suomessa. – On kansanedustajia, joiden kanssa olen lähestul koon kaikista asioista eri mieltä, mutta liikuntakysy myksissä saatamme olla samanmielisiä. Neuvosto nojautuu kan nanmuodostuksessaan jaostojen asiantuntemukseen ja tilattuihin tutkimuksiin. Oleellista on nähdä se, että opetus ja kulttuuriministeriön liikuntabudjetilla ei ratkaista asi aa, vaan se pitää nähdä laajoissa yhteyksissään. Sen monopo liasema on kyseenalaistettu ennennäkemättömän tiu kasti. Onko meillä tarjota heille mitään. Kuitenkin Ruotsissa kiinnittyminen seuroihin on vahvempaa. Aktiivitoimijat ikääntyvät, eikä uusia tule samassa suhteessa mukaan. Suomalais ten saaminen liikkeelle oli myös yksi liikuntapoliittisen selonteon ydinajatuksista. Huippuurheilun rooli on Arhinmäen mukaan kahtalainen. Arhinmäki kokee, että niin eduskunnasta kuin lukuisista valtuustoista löytyy liikuntapuolue, mutta yhtä lailla olemassa ovat esimerkiksi kulttuuri tai sotepuolueet. Keväällä 2019 hyväksytyn liikunta poliittisen selonteon merkitys oli Arhinmäen mukaan suuri, koska sitä käsiteltiin eduskunnan täysistunnossa kahdesti. – Ei surkutella sitä, että entisiä menestyksekkäitä yksilölajeja ei harrasteta niin paljon kuin ennen. VLN:n teettämät liikunnan tuloskortit ovat Arhinmäen mielestä merkittävä askel oikeaan suuntaan. Yhteisöllisyys ja talkoot ovat vähentyneet. Urheilu ja liikuntaseurat nähdään yhä enemmän palvelun tuottajina, joilta ostetaan palvelui ta. Lyhyellä tähtäimellä siirtyminen lisenssijärjestelmään voisikin olla huippuurheilun näkökulmasta hyvä asia. Parlamentaarinen työskentely etenee valtioneuvoston antamien lakiehdotusten tah dissa. – Kun pohditaan esimerkiksi liikuntapaikkaraken tamisen tulevaisuutta, niin luonnollinen rooli on se, että VLN valmistelee pohjat, ja ministeriö tekee niiden pohjalta päätökset. – Kun olet 13–15vuotias, niin muutkin asiat alka vat kiinnostaa. Miten pystyisimme jatkossa huolehtimaan niistä, jotka mielellään harrastaisivat seurassa, mutta eivät niin tavoitteellisesti. Kus tannukset on yritettävä pitää kurissa ja liikkumisen intoa tuettava etenkin murrosiässä. Vaikeus astetta lisää se, että liikuntapolitiikka näkyy vähän mediassa. OKM:n toimet eivät yksi riitä koko kansan liikuttamiseen Hallitusohjelmasta Arhinmäki nostaa esiin kaksi asiaa: Islannin mallin toteuttaminen Suomen oloihin sovel luttuna ja jatkuvan liikkumisen ajatuksen. – Vaikka Suomea ei enää tarvitse juosta maailman kartalle, niin urheilulla on edelleen iso merkitys yhdis tävänä tekijänä
Sen vuoksi yhteiskunnalli sesta näkökulmasta pitää puuttua ongelmiin ja Veikkauksen yli lyönteihin. Fani hän kiistää olevansa. – Fanihan suhtautuu asiaan kri tiikittömästi ja fanaattisesti. Tällä perusteella ei voi tulla siihen tulokseen, että tilanne paranisi päästämällä ulkomaalaiset markkinoille. – Tämä on selkeästi musta pis teeni. Kohteina ovat maailman TOP50 paikallisottelut ja MMkisojen pelipaikkoina olleet stadionit. Veikkauksen tulos pienenee joka tapauksessa lähitulevaisuudessa. Minun vastaukseni on ”ei”. Arhinmäki myöntää, että ilmastoystävällisen matkustamisen yhdistäminen jalkapallomatkai luun ei ole helppoa. JOUKO KOKKONEN. Olen Suomen maajoukkueen ja joiden kin seurojen kannattaja, aistija ja nauttija. Pienentyneiden veikkaustuottojen rahoittaminen budjetista johtaa leikkauksiin toi saalla. Tehtävä ei ole kui tenkaan helppo. Menetys edunsaajille on pyrittävä Arhinmäen mukaan paikkaamaan budjettivaroista. Käyn aina kun mahdol lista katsomassa fudismatseja, siinä näkee aina myös muuta yhteiskun nasta. Viime vuo sina hän on keskittynyt määrän sijasta laatuun. – Jos meillä olisi lisenssijärjestel mä, niin uskommeko me oikeasti, että se vähentäisi räikeää mainon taa ja pelihaittoja ja lisäisi tuottoja yhteiskunnalle. Fudiksesta nautiskelija Arhinmäki tiedetään intohimoisek si jalkapallon seuraajaksi ja harras tajaksi. 42 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 tapauksessa se muuttaisi urheilulle suuntautuvien rahavirtojen suun taa. Tällä hetkellä pääosa varoista menee Arhinmäen mukaan ruo honjuuritasolle – kansan ja eritoten lasten ja nuorten liikuttamiseen. Arhinmäki arvioi käyneensä eri puolilla maailmaa noin 300–400 jalkapallostadionilla tai kentällä katsomassa otteluita
Neuvostossa tulevat toimimaan tutkimus-, ennakointija arviointijaosto, olosuhdejaosto ja yh. Liikuntaneuvoston jaostot heijastelevat uusia linjauksia. Pääsihteerinä toimii Minttu Korsberg . Liikuntaan, urheiluun ja fyysiseen aktiivisuuteen liittyvä valmistelu ja päätöksenteko pohjautuvat luotettavaan tietoon, mikä lisää toiminnan vaikuttavuutta. Liikkumisen edistämiseen kestävä kehitys voi hänen mielestään tuoda myös uutta pontta aktiivisten liikkumistapojen kautta. Liikuntaja urheilukulttuuri on yhdenvertainen ja tasa-arvoinen. VLN piti ensimmäisen kokouksensa syyskuun lopussa. Pääsihteeri Korsbergin mukaan neuvosto nosti valmisteluun kolme teemaa: 1. Liikuntaja urheilukulttuuri edistää kestävää kehitystä ja vähentää eriarvoisuutta Lisäksi neuvosto korostaa uutena ulottuvuutena kestävää kehitystä. Suunnittelijoina jatkavat Toni Piispanen ja Saku Rikala . 3. Sen viestit ylittävät kuitenkin harvoin uutiskynnyksen. 2. V altion liikuntaneuvoston (VLN) sihteeristö jatkaa vuodet 2019–2023 samalla kokoonpanolla kuin edellisen toimikauden päättyessä. Se kävi lähetekeskustelun tulevan toimikauden suuntaviivoista. 42 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti ja kuva: JOUKO KOKKONEN LIIKUNTANEUVOSTON PÄÄSIHTEERI MINTTU KORSBERG: ”Mediaan pääsee helpommin huippu-urheilulla kuin halonhakkuulla” Valtion liikuntaneuvosto vannoo vuosina 2019–2023 kestävän kehityksen, liikkumisen, tiedon ja yhdenvertaisuuden nimiin. Liikunnan, urheilun ja fyysisen aktiivisuuden edistämisen poikkihallinnollisuus sekä painoarvo yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vahvistuvat. Liikuntakulttuurissa ei voida Korsbergin mukaan enää ajatella, että se jättäytyisi ilmastonmuutoksesta käytävän keskustelun ulkopuolelle. Neuvostolla on halua ja valmiutta toimia keskustelunavaajana
Liikuntaneuvoston oman työn vaikuttavuudesta on myös suunnitteilla arviointi.. Siihen on sitouduttu pormestaritasolla ja se on mukana kaupungin strategiassa läpileikkaavasti. Korsberg haluaa painottaa keskustelunavauksissa fyysistä kokonaisaktiivisuutta, sillä pelkkä liikunnan harrastamisen edistäminen ei ratkaise Suomen kansanterveydellisiä haasteita. 43 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Poliittiset voimasuhteet vaikuttavat jonkin verran VLN:n toimintaan. Korsberg asettelee sanansa varovasti arvioidessaan poliittisten kantojen vaikutusta. Maan hallituksen kokoonpano on tyystin toisenlainen kuin edellisellä toimikaudella. Arviointien jälkeen on Korsbergin mukaan hyvä katsoa, mitä johtopäätöksille ja suosituksille tapahtuu. – Liikuntaan liittyvät tekijät eivät valtavasti erota eri puolueisiin kuuluvia ihmisiä. Tällöin hallinnonalojen on otettava se tosissaan. Sitä ei välttämättä mielletä OKM:n liikunnan vastuualueesta erilliseksi toimijaksi. Neuvosto haluaisi puhua enemmän niin valtion kuin kuntien eri alojen toimijoiden kanssa. Korsberg toivoo, että tulevalla kaudelle liikkumisen edistämisessä päästään kohti todellista poikkihallinnollisuutta, jossa on käytettävissä voimavaroja ja strategia. Tulevalla kaudella VLN pyrkii avaamaan pelin laajempiin valtiohallinnon liikkumista koskevien toimien arviointeihin. Arvioinnit ovat toistaiseksi keskittyneet opetusja kulttuuriministeriön toimialan toimien arviointiin. Viime kauden suurimmaksi saavutukseksi Korsberg näkee ministeriöiden tuloskorttityön. Pieniä painotuseroja voi havaita. Aiheella ei ole kuitenkaan helppo saada näkyvyyttä. Valmisteluprosessi lisäsi Korsbergin mukaan liikkumisen ymmärrystä eri hallinnonaloilla. Sen yhtenä tehtävänä on Liikuntapaikkarakentamisen suunta -asiakirjan päivittäminen, mutta myös liikkumisolosuhteiden laajempi tarkastelu. Se toi samaan pöytään ihmisiä, jotka eivät välttämättä muuten tapaa toisiaan. JOUKO KOKKONEN denvertaisuuden, tasa-arvon ja kestävän kehityksen jaosto. VLN aikoo kiinnittää enemmän huomiota arviointiensa jatkoseurantaan. Helsingin kaupungin liikkumisohjelma on tässä mielessä hyvä esimerkki. – Mediaan pääsee paremmin huippu-urheilulla kuin työmatkapyöräilyllä tai halonhakkuulla. Kortit kertovat, missä hallinnonaloilla mennään liikkumisessa ja sen edistämisessä. Se loi ennen kaikkea tilannekuvan tämänhetkisestä tilanteesta. Neuvostoa johtaa hallituspuolueen edustaja, tällä kaudella vasemmistoliittolainen Paavo Arhinmäki . Asiaa ei helpota se, että neuvoston rooli ei ole kovin selkeä. Olosuhdejaosto palaa neuvoston toimijaksi. Liikuntaneuvostoon kohdistuu odotuksia liikuntapoliittisen keskustelun herättäjänä. Korsberg pohtii, keskusteleeko liikuntaneuvosto pääosin niiden kanssa, jotka tietävät liikunnasta ja liikkumisesta paljon
SOSTE ehdottaa kansallisen rahapoliittisen ohjelman laatimista. Tavoitteena on poistaa käytöstä 3 000 peliautomaattia. Pitäisikö pelihaittojen ehkäisyä koordinoiva rooli lisätä SUEK:n osaamisalueeseen. Hyvällä syyllä voikin kysyä: missä on liikunnan ja urheilun rahapeliohjelma. Onko urheiluliikkeellä halua ja tahtoa puolustaa Veikkauksen monopoliasemaa, joka on paras järjestelmä pelihaittojen hallitsemiseksi, markkinoinnin kohtuullisena pitämiselle ja välillisesti vapaan kansalaistoiminnan tukemiseksi. Ensimmäinen on vuoden 2022 voimaan tuleva pelaajan pakollinen tunnistautuminen peliautomaatilla. Lisäksi riskipelaajia lasketaan olevan yli puoli miljoonaa. Elämänhallinnan vaikeuksiin liittyy usein myös kulutusluottojen käyttö. Jos pelaamisesta yli puolet siirtyy tällä hetkellä säätelemättömän pelitarjonnan piiriin, niin enää ei voida puhua yksinoikeusjärjestelmästä. Järein torjuntakeino ulkomaisia peliyhtiöitä vastaan on estää pääsy arpajaislain vastaisille pelisivustoille. Sosiaalija terveysjärjestöt ovat nostaneet pelihaittateeman yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ruotsin jalkapallon kahden ylimmän sarjatason, Allsvenskanin ja Superettanin, allekirjoittama vuonna 2020 alkava 12-vuotinen ja 170 miljoonan euron arvoinen sopimus takaa ruotsalaiselle huippujalkapallolle vuosittain vähintään 14 miljoonaa euroa. Ensimmäisenä rahapelien sääntelyn tulevaisuudesta käytyyn keskusteluun ehti perusteellisemmin ottaa kantaa SOSTE – Suomen sosiaali ja terveys ry, joka julkaisi rahapelipoliittisen ohjelmansa syyskuun lopussa. Toinen vaihtoehto on estää maksuliikenne samaisille sivuille. SOTE-järjestöjen mukaan pelituottojen käyttäminen hyvään tarkoitukseen on suotuisa sivuseuraus – ei yksinoikeusjärjestelmän peruste. Yksinoikeutta nauttiva Veikkaus Oy ei tue suoraan järjestötoimintaa, eikä ohjaa sitä. Kulttuuri-, nuoriso-, urheilu-, tiedejärjestöt ovat olleet asiasta hyvinkin vaitonaisia. Liikunta ja urheilu hoitaisivat tällöin aidosti ja uskottavasti oman osansa pelaamisen vastuullisessa sääntelyssä. Jalkapallon pääsarjan vanha sponsori, Svenska Spel eli Ruotsin kansallinen peliyhtiö, ehti olla ruotsalaisen huippujalkapallon päätukija 85 vuotta, kunnes se potkaistiin tylysti sivuun uuden peliyhtiön tieltä. Pelituottojen todennäköinen pienentyminen voitaisiin korvata arpajaisveroa laskemalla. Mutta katsooko kukaan liikunnan ja urheilun latvasta kokonaisuutta. SOTE-kentältä katseet kohdistuvat Olympiakomiteaan, joka edustaa liikunta ja urheiluväkeä keskusjärjestönä. Haitat voivat olla sosiaalisia, terveydellisiä tai taloudellisia. Tunnistautuneita pelaajia on noin kaksi miljoonaa, joista alle 30 000:lla on joko vuoden kestävä tai määräaikainen pelinesto päällä. Nyt käytössä on 18 500 konetta. Tavoitteena on tuoda esiin nykyjärjestelmän ongelmia, haasteita ja ratkaisumalleja. Toinen tapa vähentää pelihaittoja on rahapeliautomaattien sijoittelu, joka on sidoksissa tuottotavoitteisiin suhteessa koneiden määrään. Runsas tupakointi ja päihteiden käyttö ovat kytköksissä ongelmapelaamiseen. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan 3,3 prosentilla vastaajista on rahapeliongelma. Yhtiön johdon palkitsemisen olisi tuettava rahapelihaittoja vähentämistä. SOSTEn raportin kärki suuntautuu ongelmapelaamisen haittojen ehkäisyyn. Suomen urheilun eettinen keskus (SUEK) vastaa dopingin, urheiluvilpin ja sopupelaamisen torjumisesta. Ohjelma asettaisi selkeät tavoitteet toimenpiteille pelihaittojen vähentämiseen, ehkäisyyn, tarjontaan ja valvontaan. Veikkauksen tulisi parantaa toimintansa vastuullisuutta. Nykyisen yksinoikeusjärjestelmän perusteluista keskeisiä ovat rahapelihaittojen tehokas ehkäisy, harmaan talouden ja rikollisuuden estäminen sekä muita järjestelmiä parempi kuluttajasuoja. Onko osoite oikea. On totta, että monia joukkuelajien huippuseuroja kuumottaa Ruotsin kaltainen sponsorointimarkkinoiden avautumien. Toisaalta jos monopoli ei pyri tai kykene torjumaan pelaamisesta koituvia haittoja paremmin kuin monilupainen käytäntö, niin se menettää oikeutuksensa. 44 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 P O L T T O P IS T E E S S Ä Teksti: JARI KANERVA SOSTEn resepti Veikkaukselle teknisin keinoin. Urheilu on erottamaton osa vedonlyöntiä. Järjestöt tarjoavat monenlaista apua peliongelmiin ja niistä aiheutuneisiin muihin haittoihin. JARI KANERVA, FT pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura jari.kanerva@lts.fi LÄHTEET SOSTE:n rahapelipoliittinen ohjelma, julkistettu 25.9.2019 SOSTE:n toiminnanjohtajaverkoston kokous 24.9.2019 R ahapelipelaamisen yksinoikeuksista Suomessa vastaava Veikkaus on joutunut kielteiseen valoon, mikä on pakottanut veikkausvoittovarojen saajia pohtimaan asemaansa. Tavoitteena on säilyttää yksioikeusjärjestelmä ja uudistaa eri ministeriöiden avustusjärjestelmät. Toisena suurena kokonaisuutena on pelihaittojen ehkäisy ja peliongelmaisten hoito tutkimusja kehittämistyön kautta. SOSTEn raportti tuo esiin kolme keinoa, joilla pelihaittoja voisi torjua parhaiten. SOSTE on ottanut ensiaskeleet rahapelien pelisääntömaratonilla. Terveyden ja hyvinvointilaitos (THL) tutkii neljän vuoden välein suomalaisten rahapelaamista väestötasolla. On luonnollista, että mediakin haluaa osansa kakusta. Ainoat ulostulot ovat koskeneet tulevaisuuden rahoituspohjaa. Verkkopelaamisessa tunnistautuminen on jo käytössä. Yhtiö tulouttaa tuottonsa kolmelle ministeriölle: opetusja kulttuuriministeriölle, sosiaalija terveysministeriölle ja maaja metsätalousministeriölle
Ku va : A N TE R O A A LT O N E N 45 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 LIIKUNTALÄÄKE TIE TEEN PÄIVÄT 2019 Teksti: MINNA STÅHL Lasten ja nuorten TULE-ongelmat: Lupaavan taitoluistelijan kipuja vammakierre – ja sen oikeneminen Tukija liikuntaelimistön synnynnäiset rakennepoikkeamat ja toiminnan häiriöt voivat altistaa urheiluvammoille. Innokkaan ja lupaavan taitoluistelijan ura katkesi toistuviin rasitusvammoihin. Oikean diagnoosin ja kokonaisvaltaisen kuntoutuksen ansiosta hän pääsi onneksi palaamaan muun liikunnan pariin.
2017). Lapsi kehittyi normaalisti ja aloitti taitoluisteluhar rastuksen neljävuotiaana ollen alusta asti selvästi lahja kas. Ilmi tuli plantaarifleksoitunut ensimmäinen säde: ensimmäisen jalkapöydänluun pää sijaitsee plantaarisemmin eli sivusta tarkasteltuna alempana kuin neljän muun jalkateränluun päät päkiän alueella. Ulkoisesti tällainen jalka muistuttaa muo doltaan banaania. Oheisharjoitteluun sisältyi mm. Tämä on jalkaterän yleisin (1–2 tapaus ta/1000) synnynnäinen rakennepoikkeama (Dietz ym.1994). Tällöin ristiluuhun kohdistuu liikaa painetta etenkin selän taaksetaivutusta vaativissa liikkeissä ja taitoluis telun hyppyjen alastulossa. Pian täysipainoisen harjoittelun aloittamisen jälkeen ongelmaksi muodostui uusi kipuvaiva. Hoito vaati jatkuvan isovarpaan tyven kevennyksen kuormituksessa. Jäätreenejä oli seitsemän tuntia ja oheis harjoittelua kuusi tuntia viikossa. (Leone ym. 2019), mikä on erittäin pitkä aika esimurrosikäiselle urheilijalle. 2011) Tämän luistelijan ristiluun rasitusmurtuman syn tyyn oli todennäköisesti vaikuttanut se, että hänen rangassaan havaittiin nikamien liikehäiriö: lanneran ka ei taipunut normaalisti tasaisesti joka nikamasta selkää taivuteltaessa, vaan saranamaisesti alimmasta nikamavälistä ylälannerangan pysyessä jäykkänä. Paraneminen kestää 5–6 kuukautta (Stein ym. Vamma vaatii ohjattua kuntoutusta. Lapsi tarvitsi pohjalliset sekä luistimiin että kaikkiin liikuntajalkineisiin. Nuoren urheilijan ylirasi tusvamma ristiluussa on huomattavasti harvinaisempi kuin lannerangassa (Kaneko ym. Lannerangan ja lantion magneettitutkimus paljasti syyksi ristiluun rasitusmur tuman esiasteen, joka näkyi magneettitutkimuksessa hohkaluun turvotuksena. Hoitona oli kuuden viikon täydellinen rasitustauko, lannerangan tasaisen liikku vuuden palauttaminen fysioterapiassa ja asteittainen rasituksen palauttaminen seuraavan parin kuukauden aikana. balettia, tanssia, juoksua ja lihaskuntohar joittelua. 2016). Kymmenvuotiaana luistelijan toisen ukkovarpaan tyvi kipeytyi harjoituksissa niin, ettei sille enää kär sinyt astua. Lannenikaman ylirasitustilaa tulisikin osata epäillä ja etsiä herkästi etenkin runsaasti taaksetaivutusta, iskutusta tai toispuolista vartalon kiertoliikettä vaati vien lajien harrastajilta. Jalkaterän magneettitutkimuksessa syyksi paljastui isovarpaan tyvinivelen alla sijaitsevan pienen seesamluun (jänneluu) rasitusmurtuma, jota esiintyy tyypillisesti nuorilla urheilijoilla toistuvien voimakkai den ponnistusten seurauksena. Rasituksen välttäminen ei saa olla ainoa hoitokeino, vaan asiaan perehtyneen fysiatrian erikoislääkärin tai fysiotera peutin tulee kartoittaa myös siihen mahdollisesti vai kuttavat yksilölliset altistukset, kuten heikko selän lii kehallinta tai nikamien liikehäiriöt. Lannerangan rasitusmurtuma eli spondylolyysi sijaitsee 95prosent tisesti viidennessä nikamassa ja on jopa 60prosent tisesti nopeassa kasvuvaiheessa olevien urheilijoiden selkäkivun syynä (Nitta ym. 46 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 LIIKUNTALÄÄKE TIE TEEN PÄIVÄT 2019 V astasyntyneellä havaittiin normaalia leveäm mät jalkaterät. Kipu paikantui varsin tarkkarajaisesti polvilumpiojänteen kiinnitysalueelle sääriluun kyhmyyn, jossa todettiin myös lievää turvotusta. Ensimmäiset vaivat kahdeksanvuotiaana Lapsen ensimmäiset tuki ja liikuntaelinongelmat ilme nivät kahdeksanvuotiaana toistuvina nilkkojen nyr jähdyksinä. Jaloissa, etenkin etureisissä, todettiin myös huomattavat lihaskireydet säännöllises ”Rasituksen välttäminen ei saa olla ainoa hoitokeino. Vastasyntyneen jalkaterät olivat kuitenkin joustavat, joten tarvetta kipsaus tai leik kaushoidolle ei ollut, vaan jalkojen rakenteen olete taan normalisoituvan pikkuhiljaa kasvun myötä. Kipu molem missa polvissa esti ponnistusta vaativat suoritukset. Jalkaterän muodon vuoksi paino ohjautui kuormituksessa liiaksi jalkaterän ulko syrjälle, mikä altisti nilkan vääntymiselle sisäänpäin normaa lia helpommin etenkin yhden jalan ponnistuksissa tai alastuloissa. Rakennepoikkeaman seurauksena luistelijan ukkovar paan tyvi osui jalkaa kuormittaessa aina alustaan ennen muuta päkiää ja altisti seesamluun ylikuormitukselle. Esimurrosiän kasvuspurtti, paljon treeniä – ja toistuvia rasitusvammoja Lapsi ehti harjoitella täysipainoisesti vain kuukauden seesamluun rasitusmurtuman parannuttua, kun ala selkä alkoi kipuilla ensin harjoitusten jälkeen ja myö hemmin myös harjoituksissa. Alaraajoihin pe rehtynyt fysioterapeutti tutki luistelijan jalat tuolloin tarkemmin ja havaitsi uuden jalkaterän rakennepoik keaman. Fysiatrian erikoislääkärin tai fysioterapeutin tulee kartoittaa myös siihen mahdollisesti vaikuttavat yksilölliset altistukset.”. Tämä saavutettiin yksilöllisesti tee tetyillä tukipohjallisilla. Oheisharjoittelussa pyrittiin kiinnittä mään huomioita nilkkoja vahvistaviin harjoitteisiin. Epäilyn herätessä rasitus tulee keskeyttää välittömästi ja ohjata urheilija magneettitut kimukseen diagnoosin varmentamiseksi. Lasten ortopedi totesi tämän johtuvan jalan etuosan synnynnäisestä ra kennepoikkeamasta nimeltä metatarsus adductus. Lääkäri totesi kasvuspurtin olevan käynnissä. Liikuntaan paluu tapaturman jälkeen tapahtui varsin nopeasti nilkkaa tukevan si doksen turvin. Jo syntymässä todettu jalkaterien raken nepoikkeama altisti todennäköisesti toistuville nilkan vääntövammoille. Jo alaasteikäisenä hän kuului oman ikäluokkansa kärkikaartiin. Akuutit tapaturmat hoidettiin lepo periaatteen mukaisesti
Nuoren oli tutkimuksissa selvästi vaikea kuvailla sanoin tai numeroin kipuaan. Tilanne ei silti edistynyt enää suotuisaan suuntaan. 2008). 2011). Lannerangan magneettikuvassa ilmeni välilevyn kuivumaa ja pullis tumaa. Erikoislääkärin arvio ja jatkotutkimukset ovat tarpeen, mikäli TULE-kipu pahenee jatkuvasti, heikentää lapsen toimintakykyä, häiritsee nukkumista tai siihen liittyy nivelturvotusta, kuumetta, laihtumista tai ihottumaa. 2011). Milloin TULE-kipu vaatii jatkotutkimuksia. Niskakivun osalta tutkimusnäyttö ei tue tätä ajattelua lainkaan, alaselkäkivunkin osalta tutkimusnäyttö on ristiriitainen (Sitthipornvorakul ym. Joka kolmas 3–5-luokkalainen raportoi viikoittaisista kivuista (Mikkelsson ym. 1997), joista niskakipu on yleisin ja seurannassa myös pysyvin kipu (Ståhl ym. Luisteluharrastuksen kuihtumisen takia myös kaverisuhteet katkesivat, eikä uudelta paikkakunnalta ollut vielä löytynyt uusia. Tämä huolestutti koko perhettä, joka oli vastikään muuttanut uudelle paikkakunnalle lähem mäksi harjoittelupaikkoja mahdollistaakseen nuoren taitoluisteluuran etenemisen. Selkäkipu paheni niin, että tavallinen kävely ja pidempään istu minenkin koulussa kävi mahdottomaksi. Kipu oli laajaalaista ja liikkuminen hyvin varovaista. Fysioterapeutti totesi, että tilanteen syntyä oli toden näköisesti edesauttanut ponnistustekninen ongelma: kyykistyessä polvi linjautui liian eteen, jolloin reiden ojentajalle ja polviluompiojänteelle kohdistui liikaa rasitusta reiden takaosan lihasten jäädessä täysin pas siivisiksi. 47 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 LIIKUNTALÄÄKE TIE TEEN PÄIVÄT 2019 tä venyttelystä huolimatta. Tässä artikkelissa syvennytään tapausesimerkin avulla tarkastelemaan runsaasti liikuntaa harrastavien kasvuikäisten tavallisimpia TULE-oireiden syitä ja sitä, miten yksi ongelma voi johtaa seuraavaan. Tuki ja liikuntaelimis tön tarkemmassa tutkimuksessa ei havaittu mitään varsinaisesti poikkeavaa, mutta iholla oli laajaalaista kosketusherkkyyttä. luisteluunelmien Kuntoutumisessa ratkaisevinta oli vikojen ja puutteiden etsimisen sijaan keskittyminen kokonaisvaltaisen eheytymisen tukemiseen.. 2009). Hänelle laadittiin lähete yliopis tosairaalan lasten ja nuorten kipupoliklinikalle monia mmatilliseen arvioon. Nuori perheineen tapasi myös kipupsykologin. Epäspesifisten kipuoireiden ennaltaehkäisyksi ja hoidoksi ehdotetaan usein liikunnan lisäämistä. Välilevyn rappeumamuutokset ja pullistumat eivät kuitenkaan välttämättä selitä selkäkipua, sillä nii tä tava taan myös täysin oireettomilla (Takatalo ym. Hermoston herkistymiseen mahdolli sesti myötävaikuttaneita tekijöitä olivat toistuvat kivu liaat rasitusvammat, liikkumisen pelko, unettomuus, negatiiviset tunnetilat, liittyen mm. Tutkimusten jälkeen todettiin, että nuoren laajaalai nen kipu ei enää johtunut aiempien kiputilojen tapaan kudosvaurioista. Uni ei tullut iltaisin ja mieliala oli matalalla. Lasten liikunnan harrastaminen on nykyisin polarisoitunutta ja tämä näkyy myös TULE-lääkärin vastaanotolla. Säätelyjärjestelmän toimintahäiriö laaja-alaisen kivun syynä Lasten ja nuorten kipupoliklinikalla todettiin, että innok kaan ja täydellisyyteen helposti pyrkivän lupaa van taitoluistelijan urheiluura oli katkennut jo lähes vuosi aiemmin toistuvien rasitusvammojen ja kipu jen vuoksi. Toistuvien rasitusmurtumien vuoksi etsittiin lisätutkimuksilla vielä erilaisia luustoa heikentäviä sairauksia, joita ei kuitenkaan löytynyt. Kyseessä on Severin taudin kanssa yleisin kasvuikäisten apofysiitti eli jäänneluulii toksessa sijaitsevan kasvutumakkeen ärsytystila. Äiti oli siirtynyt nuoren heikentyneen tilanteen vuoksi osaaikatyöhön. Murrosiässä jänneluuliitoksiin kohdistuu ylimää räistä vetoa, koska luut kasvavat lihasjänneyksiköitä nopeammin, mikä aiheuttaa myös lihaskireyksiä. Elä mä oli kapeutunut kodin piiriin, sillä laajaalaisiksi levinneet kivut estivät usein kouluunlähdön. Kuntoutussuunnitelma sisälsi harjoittelun keventämisen, uuden ponnistustekniikan opettelua sekä lihaskireyksien hoitoa. Joka toisella 21vuotiaista suomalaisista on vähintään yhdessä lannerangan välilevyssä kuivuma ja joka nel jännellä välilevyn pullistuma (Takatalo ym. Oireet ja löydökset sopivat OsgoodSchlatterin tautii. Väestötutkimuksissa raportoitujen kipuoireiden taustalta ei löydy useimmiten mitään vakavaa tai spesifistä sairautta, ja usein oireet väistyvät itsestään. Myöskään häntä pitkään hoitanut fysioterapeutti ei löytänyt oirei lulle enää mitään biomekaanista selitystä. Nämä havaitut lannerangan välilevyjen rappeu mamuutokset ovat melko tavallisia jo murrosikäisillä. Murrosiässä selkäkipua ja lannerangan välilevyn rappeumamuutoksia Polvikipujen edelleen vaivatessa myös alaselkä kipe ytyi uudelleen ilman voimakasta rasitusta. Nuoren selkäkipua yritettiin lievittää tukiliivillä ja tavanomaisilla kipulääkkeillä tuloksetta. Vika oli kivun säätelyjärjestelmässä; hermosto oli herkistynyt tulkitsemaan kivuttomatkin viestit kipuna. Toistuvien kipujen myötä pian 13vuotiaalle nuo relle oli kehittynyt huomattava liikkumisen pelko, minkä johdosta aiemmin hyvin aktiivinen elämäntyyli muuttui passiiviseksi. Tukija liikuntaelimistön (TULE) kivut ovat yleisiä jo ala-asteikäisillä lapsilla
Kehoa uskaltaa ja pitääkin käyttää normaalisti kivusta huolimatta, jotta menetetty toimintakyky saadaan palautettua. Polven liikerata saatiin normalisoitua tutun fysio terapeutin tekemällä polven kertaluonteisella mani pulaatiohoidolla. Prevalence of degenerative imaging findings in lumbar magnetic resonance imaging among young adults. Lumbar spondylolysis: a review. 2016. Orthopedics 39(3), e434–7. Kamada M, Abe T, Kitayuguchi J, Imamura F, Lee IM, Kadowaki M, Sawada SS, Miyachi M, Matsui Y, Uchio Y. Stein CJ, Sugimoto D, Slick NR, Lanois CJ, Dahlberg BW, Zwicker RL, Micheli LJ. 48 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 LIIKUNTALÄÄKE TIE TEEN PÄIVÄT 2019 kariutumiseen ja kaverisuhteiden menetykseen, sekä tunnetilojen sanottamisen vaikeus. The association between physical activity and neck and low back pain: a systematic review. Takatalo J, Karppinen J, Niinimäki J, Taimela S, Näyhä S, Mutanen P, Sequeiros RB, Kyllönen E, Tervonen O. Neli vuotinen sairastamisen putki oli saatu vihdoin poikki ja nuori kykeni vihdoin elämään normaalia elämää. 2009. Hallux sesamoid fractures in young athletes. Teksti on julkaistu heidän luvallaan. Taitoluistelua nuori katsoo nykyään enää televisiosta. Archives of Orthopaedic and Trauma Surgery 137(5), 685–691. MINNA STÅHL, LT fysiatrian erikoislääkäri Helsingin yliopisto TAYS lasten ja nuorten kipupoliklinikka Terveystalo Tampere Prima Artikkeli perustuu todelliseen tapaukseen, jota on hieman muokattu. Prevalence and clinical features of sports-related lumbosacral stress injuries in the young. Kivun ja tunteiden sanottamista harjoiteltiin psykofyy sisen fysioterapian keinoin. Mikkelsson M, Salminen JJ, Kautiainen H. 1997. Niihin ovat yhteydessä myös harjoittelun laatu, tekninen suorittaminen, har joitteluolosuhteet ja alustat, yksilölliset rakenteelliset ja toiminnalliset kehon biomekaniikkaan vaikuttavat seikat ja ravitsemus. Liikunnalla tiedetään yleisesti edistävän terveyttä, mutta jokainen tunti organisoidun liikunnan parissa näyttäisi tuoreen tutkimuksen mukaan lisäävän nuor ten sekä traumaattisten että eitraumaattisten TULE kipujen riskiä (+3 % / 1 tunti organisoitua liikuntaa) niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä (Kamada ym. Valmennusryhmässä olisi hyvä olla viimeistään kasvus purtin alkaessa myös TULEongelmiin (etenkin alaraa jat ja selkä) perehtynyt fysioterapeutti. Nuori pystyi osallistu maan kevennetysti liikuntatunneille. Prevalence and 1-year persistence. 2019). 2008. Tämä aiheutti polven rakenteiden ylikuor mittumisen ja kudosärsytyksestä johtuvan kivun. 1994. Unettomuuteen ja kroonistuneeseen kipuun aloitettiin lääkehoito, jonka ansiosta nuori alkoi nukkua paremmin. Vammojen ja kipujen kehittymiseen ei vaiku ta yksistään harjoittelumäärä. A 4-year follow-up study. Spine 34(16), 1716–21. Kuntoutumisen kannalta keskeisintä tällaisessa tilan teessa on ymmärtää, että kipu ei enää ole varoittavaa, vaan ainoastaan kiusallista. Sitthipornvorakul E, Janwantanakul P., Purepong N., Pensri P, van der Beek A J. Skeletal Radiology 40(6), 683–700. Myös lapsen ja nuoren elämän kokonaiskuormitus – urheilu, kouluvaatimukset ja psykososiaaliset tekijät – vaikuttaa. Pain 157(6), 1339–45. 2017. Am Fam Physician 50, 1249–1259. Spine 36(25), 2180–9.. Vanhempien nä kökulmasta vammakierre oli vienyt herkän esimurros ikäisen itseluottamuksen. Nuori kävi säännöllisesti myös keskustelemassa koulukuraattorin kanssa. Dose-response relationship between sports activity and musculoskeletal pain in adolescents. Ståhl M, Kautiainen H, El-Metwally A, Häkkinen A, Ylinen J, Salminen JJ, Mikkelsson M. Polvissa ha vaittiin liikehäiriö, joka ilmeni sääriluun kiertymisenä sisäkiertoon normaalin ulkokierron sijaan polvea ojen nettaessa. European Spine Journal 20(5), 677–689. Pain 73(1), 29–35. Prevalence of Symptomatic Lumbar Spondylolysis in Pediatric Patients. Tilanne pysyi hyvänä tämän jälkeen nuoren tekemillä omatoimisilla harjoituksilla. Hyvä, paha liikunta Moniammatillinen hoito ja kuntoutus tuottivat pikku hiljaa myönteisiä kokemuksia. Nuori ja hänen vanhempansa ovat lukeneet artikkelin käsikirjoituksen. LÄHTEET Dietz F: Intoeing fact, fiction and opinion. Non-specific musculoskeletal pain in preadolescents. Hän pääsi lopulta pääsykokeiden kautta aloittamaan yläasteen liikun taluokalla, jolta löytyi myös uusia kavereita. Non-specific neck pain in schoolchildren: prognosis and risk factors for occurrence and persistence. 2011. Leone A, Cianfoni A, Cerase A, Magarelli N, Bonomo L. Laaja alainen kipu väistyi, mutta polvikivut estivät edelleen hyppäämisen ja pidempään juoksemisen. Nitta A, Sakai T, Goda Y, Takata Y, Higashino K, Sakamaki T, Sairyo K. Urheiluuran mahdollisesti katkaisevien vammojen ja kipujen ehkäisyssä tarvitaan monenlaista osaamista. 2019. 2019. Kaneko H, Murakami M, Nishizawa K. 2011. Pain 137(2), 316–22 Takatalo J, Karppinen J, Niinimäki J, Taimela S, Näyhä S, Järvelin MR, Kyllönen E, Tervonen O. Does lumbar disc degeneration on magnetic resonance imaging associate with low back symptom severity in young Finnish adults. 2011. The Physician and Sportsmedicine 5, 1–7. Liikkumisen pelko alkoi hälventyä oikean informaationa ja kivutto man liikkumisen mahdollistaneen allasterapian myötä
Yksittäiset ergonomiset muutokset saattavat muutoin jäädä vaikutuksiltaan vähäisiksi. Vaivat alkavat usein vähitellen lisääntyvänä epä mukavuutena ja kipuna, joka pahenee biomekaanisen kuormituksen jatkuessa. Suurin osa näistä oireista hel pottuu levolla. Ergonomia on moniammatillista työn muokkausta, jonka tavoitteena on optimoida koko työjärjestelmää huomioiden ihmisen ominaisuudet ja rajoitteet. L iikuntaelinten sairauksiin liittyvät diagnoo sit ovat vuosien ajan olleet yleisin työkyvyt tömyyseläkkeiden peruste mielenterveyden diagnoosien ohella. Usein siihen yhdistetään työasentoihin ja -liikkeisiin liittyvät liikuntaelinten vaivojen helpottaminen. Ergonomiassa tulisi tarkastella työtä kokonaisuutena. Liikuntaelinten oireet ovat usein syynä myös lyhyempiin sairauspoissaoloi hin. Jos kuormitus on liian suurta tai jatkuu liian pitkään, oireet voivat pitkittyä ja seurauksena voi olla sairaus. Ergonomia on yleiskielessä laajalti käytetty käsite. Kuva: ANTERO AALTONEN 49 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 LIIKUNTALÄÄKE TIE TEEN PÄIVÄT 2019 Teksti: ESA-PEKKA TAKALA Onko ergonomian parantaminen avain työikäisten tule-ongelmiin. Epidemiologisissa tutkimuksissa on työhön liittyvinä liikuntaelinten vaivojen ja sairauksien vaaratekijöinä tunnistettu suurta lihasvoimaa vaativat ponnistukset
KUVIO 1. Kudokset voivat silloin suoraan vaurioitua äkillisiin kuormitushuippui hin liittyvistä voimista, jotka aiemmin olivat kestoky vyn rajoissa. Par haimmillaan työn tekemiseen tarvittavat signaalit ovat selkeitä ja helppo havaita. Oleellista hyvin toimiville ratkaisuille on työn tuntemi nen ja ymmärtäminen. Ihmisen ja työn kytkös on monimutkainen järjestelmä, jonka osien välillä saat taa olla ristiriitaisuuksia ja jota pyritään optimoimaan ergo nomian avulla. Työn ja ihmisen vuorovaikutus 50 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 LIIKUNTALÄÄKE TIE TEEN PÄIVÄT 2019 (erityisesti raskaiden taakkojen käsittely sekä käsien puristus), hankalat työasennot, toistotyö, kehon osia painavat terävät reunat ja tärinä. Esimerkiksi raskaassa työsuorituksessa lihassolujen energiavaras tot aluksi vähenevät ja aineenvaihdunnan haitalliset kuonaaineet alkavat kertyä lihaksiin. Takala & Lehtelä 2015.). Biomekaaniset voimat näyttävätkin olevan keskeisiä useimpien vaivojen synnyssä. Ajan myötä il maantuvat kudosten rappioitumisen muutokset myös heikentävät niiden kestävyyttä (esim. Kuonaaineet voivat aiheuttaa soluissa ja kudoksissa rakenteellisen vaurion, jota elimistö pyrkii korjaamaan tulehdusreak tion avulla. (Muokattu Armstrong ym. KUVIO 2. 4) Lopulta muokkaamme työn kohdetta lihasten tuot tamien voimien avulla. Kudosten kestokyvyn ylittävät voimat voivat aiheut taa myös välittömiä vaurioita, joita elimistö pyrkii korjaamaan. Näen näisesti saman suuruinen ulkoinen voima aiheuttaa yksilöllisistä tekijöistä johtuen kehon sisällä erisuurui sia kudoksiin kohdistuvia voimia. Kuormitus keskeistä vaivojen synnyssä ja vähentämisessä Joudumme lihastyöllä vastustamaan erilaisia elimis tön ulkopuolelta kohdistuvia voimia säilyttääksem me asentomme, liikkuaksemme tai suorittaaksemme erilaisia tehtäviä. Jos kuormitus jatkuu suurena, lisääntyvät tulehdukseen liittyvät turvotus, kipu ja toiminnan heikkeneminen, jotka tunnistetaan sairauksien oireina. Voimien suuruus, kesto ja toistuvuus vai kuttavat siihen, miten erilaiset fysiologiset reaktiot ke hittyvät. kuvio 2): 1) Saamme työstä tietoa aistiemme välityksellä. 2) Ympäristö voi kuitenkin vaikeuttaa sinänsä selkei den signaalien havaitsemista (esim. Tähän vaikuttavat erityisesti työssä tarvit tavat tietomme ja osaaminen. artroosi). Kudosta suoraan vaurioittavan voiman lisäksi tulehdusreaktio voi syntyä myös liian pitkään kestävän kevyen kuormituksen seurauksena. Ergonomian toteutus edellyttää monitieteistä ym märrystä paitsi ihmisestä (terveystieteet, käyttäyty mistieteet) myös työstä (insinööritieteet, johtaminen). Myös ihmisen aistien vajavuudet sekä työhön liittyvät suojaimet voivat vaikeuttaa havaitsemista. Kuormituksen vaikutukset liikuntaelimiin. Siten aiemmin siedetyt voimat voivat muuttua haitallisiksi pitkään jatkuneen vähäisen aktiivisuuden seurauksena. Sopivasti an nosteltu kuormitus taas stimuloi levon aikana elimis töä vahvistumaan, mihin pyritään kuntoutuksessa tai urheiluvalmennuksessa. Ergonomian (Human factors engineering) tavoitteena on muokata työtä siten, että ihminen pystyy työssä parhaimpaansa, säilyttää terveytensä ja samalla työn tuottavuus jopa paranee. (Launis & Lehtelä 2011, Takala & Lehtelä 2015) Ihmisen ja työn välistä vuorovaiku tusta voidaan hahmottaa seuraavasti (ks. (Kuva 1) Kudoksiin vaikuttavat voimat saavat aikaan fysio logisten kuormitusvasteiden ketjun. Väsymyksen myö tä elimistö ei työvuoron lopulla enää kestä ulkoisia voimia samalla tavoin kuin levänneenä. 3) Havaitsemisen lisäksi meidän tulee pystyä tunnis tamaan tarpeelliset signaalit tarpeettomista, tulkita niiden merkitys sekä tehdä päätöksiä tarvittavista toimista. 1993, ks. Mitä on ergonomia. huono valaistus, melu). Heikkenemistä tapahtuu myös iän myötä sekä erilaisten sairauksien yhteydessä. Elimistö sopeutuu myös liian vähäiseen kuormituk seen kudosten heikkenemisellä
Hegewald ym. Muualla pro sessissa tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa enna koimattomia muutoksia myös niihin prosessin kohtiin, joita ei varsinaisesti olla muuttamassa. Väsymiseen liittyvät paitsi elimis tön kestokyvyn heikentyminen myös mahdolliset vir heliikkeet ja tapaturmat. Usein työntekijöillä on myös sujuvan työn tekemisen tavoista tarkin tieto, joka saattaa olla jopa erilainen kuin mitä on kirjattu teknisiin työselostuk siin. (Carayon ym. Menestyksel linen toiminta edellyttää moniammatillista osaamista ihmisestä, miten arvioidaan työtä järjestelmänä, miten keksitään ja valitaan sopivimmat tekniset ja sosiotekni set muutokset, ja miten ne saadaan lopulta toteutettua. Työvälineiden sopimaton koko ja muoto voivat aihe uttaa biomekaanisesti epäedullisia tilanteita. 2016). Motorisoituihin työkaluihin voi liittyä tärinää. 2018, Stock ym. Kuuma tai kylmä lämpötila, kosteus, liukkaus sekä eri laiset liikkumisen esteet lisäävät fyysistä kuormitusta erityisesti ulkotöissä. Yksittäisen työntekijän tehtävät ovat yleensä kytköksissä muihin tehtäviin osana tuotannon prosessia. Työelämän ja teknologian jatkuvien muutos ten takia ongelmat tulevat käytännössä vastaan yleensä vasta sitten, kun ergonomisesti huonot ratkaisut on jo tehty ja ilmenee esimerkiksi liikuntaelinten ongelmia. Jos työstä ei saada selviä signaaleja, voidaan joutua vaikka pa puristamaan työkalua tarpeettoman voimakkaasti. Ergonomiaan sitoutumisen jälkeen toiminta nou dattaa tavallista kehittämisen sykliä (PDCA: plan–do– check–act): analysoi lähtötilanne, suunnittele ja toteu ta muutokset ja lopuksi tarkista tilanne. Ergonomian tutkimuskirjallisuudessa on tuhansia tie teellisiä raportteja yksittäisiin työvälineisiin, mene telmiin ja ympäristöön kohdistuneista muutoksista ja miten ne ovat vaikuttaneet liikuntaelinten kuormi tukseen. Huono valaistus tai näkemisen ongelmat pakottavat kumartumaan lähemmäs työn kohdetta, jolloin staatti nen lihaskuormitus lisääntyy. 2018, Skamagki ym. 2008). Työhön liittyvä raskaiden taakkojen käsittely taas altistaa erityisesti selän ja olkapäiden haitalliselle kuormitukselle. 2015) Fyysinen työympäristö voi olla ristiriidassa ihmisen mittojen ja ulottuvuuksien kanssa ja siten aiheuttaa suurta biomekaanista kuormitusta esimerkiksi hanka lien asentojen ja työliikkeiden kautta. Työympäristön arkkitehtoninen rakenne voi edistää tai haitata työn tekemistä. Väsymisen myötä kaikissa voi tapahtua virhesuori tuksia, joista saattaa seurata paitsi työn laadun heik kenemistä myös pahimmillaan aineellisia tuhoja tai ihmisen vaurioituminen. Järjestelmän osina voidaan hahmottaa työ ympäristö, organisaatio, teknologia ja työvälineet sekä töiden ja tehtävien suunnittelu. 51 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 LIIKUNTALÄÄKE TIE TEEN PÄIVÄT 2019 5) Ihmisen toiminnalle on ominaista väsyminen, joka koskee niin aisteja, kognitiivisia toimintoja kuin lihassuorituksia. Kevyt istumatyö taas houkuttelee liikkumattomuu teen ja ylipitkiin staattisiin asentoihin. Suurin osa ergonomisten interventioiden raporteista kuvaa itse intervention vain muutamalla lauseella. Kaikki nämä ihmisen ja työn vuorovaikutuksen koh dat voivat vaikuttaa liikuntaelinten kuormitukseen. Näiden tutkimusten niputtaminen yhteen. Väliseinät ja muut fyysiset rakenteet voivat lisätä taakkojen kantamista. Vaikuttaako ergonomia. Myös keskijohdon ja työn suorittajien tulee sitoutua, koska muutoksiin liittyy käytännössä aina toiminta tapojen muuttumista. Huonosti suunnitellut tai väärin käytetyt käsityökalut saattavat edellyttää suurta puristusvoimaa ja siten altistaa ylä raajan vaivoille. Yleensä tarvitaan resurs seina sekä työaikaa että rahaa, joten ilman yrityksen johdon sitoutumista ei voida tehdä suuria muutoksia. Työjärjestelmän merkitys Ihminen on työssä aina myös osa laajempaa koko naisuutta, jonka eri osat vaikuttavat toisiinsa ja työn tekijään. Myös liikuntaelinten vaivojen vähenemistä on kuvat tu ergonomisten interventioiden jälkeen. Kuormituksen muutoksia on usein tutkittu laboratoriossa, mutta myös todellisilla työpaikoilla ja positiivisia vaikutuksia on todettu kiistattomasti (Ta kala ym. Raajat ja vartalo ovat kineettisten ketjujen järjes telmä, jossa eioptimaalisten nivelten asentojen tai tarpeettoman suuren lihasvoiman valinta lisäävät eri osien kuormitusta. Huonosti suunnitellut työprosessit ja menetelmät voivat lisätä biomekaanista kuormitusta ja pitkittää työn tekemistä, jolloin väsymys lisääntyy. Signaalien väärä tulkinta voi johtaa äkkiliikkeisiin, joihin liittyvä kiihtyvyys lisää elimistöön kohdistuvia voimia ja kudosten vaurioitu misen riskiä. (Launis & Lehtelä 2011) Ergonomian toteutus edellyttää työpaikan sitoutu mista työn parantamiseen. Liukkaat pintamateriaalit tai maassa olevat esteet saattavat myös haitata turvallis ta liikkumista, jolloin työntekijä joutuu jännittämään lihaksiaan estääkseen liukastumista tai kaatumista. Sitoutuminen toimii parhaiten, jos työntekijät itse pääsevät osallistumaan heidän työtään koskevien muutosten suunnitteluun ja toteu tukseen. 2018, Van Eerd ym. Ympäristön va laistus ja ääniolosuhteet voivat haitata havaitsemista, jonka parantamiseksi ihminen voi omaksua hankalia pään asentoja. Työn organisointi vaikuttaa paitsi elpymisen ja akti viteetin jaksotukseen myös esimerkiksi siihen, joutuu ko työntekijä tekemään raskaita työvaiheita yksin vai jaetaanko kuormitusta työryhmän kesken. Eikö ergonomia sitten olekaan avain liikuntaelinten vaivoihin. Ergonomian toteutus Parhaimmillaan inhimilliset tekijät huomioidaan jo töiden, työpaikkojen ja johtamisjärjestelmien suunnit telussa. Tiukkoja tut kimusten laatukriteereitä käyttäneissä systemaattisissa katsauksissa näyttö tuloksellisuudesta on kuitenkin ollut niukkaa (esim. Äkilliset kovat äänet ja jatkuva melu aktivoivat fyysisen valmiustilan ja johtavat staattisen lihasjännityksen lisääntymiseen. Tällöin tilannetta yritetään parantaa korjaavan ergono mian avulla. Työvälineet ja työn tekemisen tekniikat sekä teknolo giat saattavat vaihdella suuresti samoissakin työtehtävis sä
-A systematic review of intervention studies. Tackling MSDs. Työterveyslaitos 2011 http://urn.fi/URN:9789522610591 (tarkistettu 30.9.2019) Skamagki G, King A, Duncan M, Wahlin C. ISBN 978-92-9191-162-2. Helsinki: Duodecim 2015: 37–48. A systematic review on workplace interventions to manage chronic musculoskeletal conditions. 2008. 2015; 58(4):548–64. Hegewald J, Berge W, Heinrich P, Staudte R, Freiberg A, Scharfe J, ym. Int J Environ Research and Public Health. Scand J Work Environ Health. Siten satunnaistettujen tutkimusten ja niistä tehtyjen katsausten mahdollisuudet ratkaista kysymys tä ergonomian vaikuttavuudesta näyttää rajalliselta. Fysiatria. 5 p. pdf#2_evidence_on_the_effectiveness_of_work_related_interventions (tarkistettu 30.9.2019) Takala E-P, Lehtelä J. Scand J Work Environ Health. Scand J Work Environ Health. Do technical aids for patient handling prevent musculoskeletal complaints in health care workers. 2018; 44(2):111–2. https://osha.europa.eu/en/publications/reports/en_TE8107132ENC. Kirjassa: Arokoski J, Mikkelsson M, Pohjolainen T, Viikari-Juntura E, toim. Work-related musculoskeletal disorders: prevention report. Advancing a sociotechnical systems approach to workplace safety--developing the conceptual framework. Physiother Res Int. Effectiveness of workplace interventions in the prevention of upper extremity musculoskeletal disorders and symptoms: an update of the evidence. A systematic review of the literature. Takala EP. Carayon P, Hancock P, Leveson N, Noy I, Sznelwar L, van Hootegem G. Occup Environ Med 2016; 73:62–70.. Van Eerd D, Munhall C, Irvin E, et al. 1993; 19:73–84. 52 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 systemaattisissa katsauksissa voi johtaa vertailtavuus harhaan. Työterveyslaitos (työskentelyoikeus), Helsinki Sähköposti: esa-pekka.takala@ttl.fi LÄHTEET Armstrong TJ, Buckle P, Fine LJ, Hagberg M, Jonsson B, Kilbom Å, ym. Alkuperäisissä raporteissa ei useinkaan ker rota, miten suunniteltu interventio on toteutunut ja monesti suunnitellut työhön kohdistuvat muutokset ovat saattaneet jäädä hyvinkin vaatimattomiksi (Takala 2018). ESA-PEKKA TAKALA, LKT, Dos. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. 2018; 44(2):113–133. A conceptual model for work-related neck and upper-limb musculoskeletal disorders. Ergonomic interventions and prevention a need for better understanding of implementation. 2018; 15(3). In: European Agency for Safety and Health at Work. pp. Stock SR, Nicolakakis N, Vézina N, Vézina M, Gilbert L, Turcot A, et al. Evidence on the effectiveness of work-related interventions. Launis M, Lehtelä J. Arjen kokemukset osoittavat, että vaikka emme voi sikaan ehkäistä liikuntaelinten vaivoja, voimme niitä usein helpottaa ergonomian avulla. (toim.) Ergonomia. Takala E-P, David G, Woods V, Kudasz F, van den Heuvel S, Blatter B, Roman-Liu D. 2018; 23(4):e1738. 15-37. Ergonomics. Ergonomia. Are work organization interventions effective in preventing or reducing work-related musculoskeletal disorders
Pääluennot pitivät professori emerita Kari Fasting , neurologi Kiti Müller , professori Markku Ollikainen ja professori Jorunn Sundgot-Borgen . Liikuntatieteen päivien aineistot ovat edelleen hyödynnettävissä. Kukin heistä sai 500 euron stipendin. ja Digitalisaatio liikuntakasvatuksessa. Liikuntatieteen päivillä järjestettiin alle 35-vuotiaiden nuorten tutkijoiden tutkimuskilpailu, johon osallistui 19 henkilöä. Seminaariin osallistui yli 200 liikuntaja terveysalan asiantuntijaa, tutkijaa ja opiskelijaa. (Kuva: Riitta-Ilona Hurmerinta). Tutkimusesittelyiden tiivistelmät ja luennoitsijoiden esitysdiat löytyvät tapahtumasivustolta osoitteesta www.lts.fi/tapahtumat/ltp19. Palkitut nuoret tutkijat: Kaisa Koivunen, Jaakko Hentilä, Donna Niemistö ja Kalle Rantala. Tuore tutkimus pääsi esiin myös lyhyiden tutkimusesittelyiden kautta. Kirjapalkinnot parhaista suullisista esityksistä saivat Tiia Kekäläinen , Joel Lahti ja Kalle Rantala. 52 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 A J A S S A Liikuntatieteen päivillä palkittiin nuoria tutkijoita L iikunta ja liikkuminen monitieteisenä kysymyksenä oli teemana Liikuntatieteen päivillä elokuun 2019 lopussa. Tutkimuskilpailun voittajiksi valittiin Jaakko Hentilä , Kaisa Koivunen , Donna Niemistö ja Kalle Rantala . Liikuntaa ja liikkumista tarkasteltiin lisäksi kuudessa teemasessi ossa: Ilmasto ja kestävä kehitys, Eläköityminen ja liikunta, Liikuntaja urheiluorganisaatioiden johtaminen, Syöpä ja liikunta, Ice hockey: Whose game on what terms
Tutkimustiedon, materiaalien ja työkalujen avulla lajiliittojen ja muiden liikuntaja urheilujärjestöjen on mahdollista analysoida oman organisaationsa tasaarvotilannetta ja parantaa sitä. Lajiliitoista 82 prosenttia mainitsi sukupuolten tasa-arvon toimintasuunnitelmassaan ja 68 prosenttia kertoi liitolla olevan kirjallinen suunnitelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. 53 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Tasa-arvossa tekemistä eurooppalaisessa liikunnassa ja urheilussa Kulttuuriasiainneuvos Päivi Aalto-Nevalainen nostaa tutkimuksen ansioksi sen, että ensimmäistä kertaa liikunnalle ja urheilulle on rakennettu laaja-alainen sukupuolten tasa-arvon arviointija seurantakehikko. Tuotokset ovat saatavilla verkossa. Se tuotti työkaluja ja onlinekirjaston hyvistä käytännöistä tasa-arvon edistämiseksi liikunnassa ja urheilussa. https://rm.coe.int/finlandgender-equality-in-sport-leaflet-2019-/1680971a5d A JA S S A E uroopan Unionin ja Euroopan Neuvoston toteuttaman All in – Towards gender balance in sport -selvityksen mukaan sukupuolten tasaarvo ei vielä toteudu urheilujärjestöissä. Kohdistettuja tasaarvotoimia, kuten kiintiöitä, ilmoitti toteuttaneensa 11 prosenttia liitoista. Niin maiden kuin eri lajien välillä on suuria eroja. Helsingin yliopistossa työskentelevä Fogelholm palkittiin kansainvälisten tieteellisten kongressien järjestämisen edistämisestä Suomessa. Palkinto jaettiin nyt seitsemännen kerran. Sukupuolten valtavirtaistamisen strategia oli 32 prosenttilla lajiliitoista. Gender equality in sport. Vuoden Tiedekongressivaikuttajana palkitaan henkilö, joka on vaikuttanut myönteisesti Suomen rooliin kansainvälisessä tieteellisessä toiminnassa, hakenut ja tuonut kansainvälisiä järjestökongresseja Suomeen sekä luo tieteenalalleen positiivista imagoa. Suomessa olympiaurheilun lajiliitoissa naisten osuus puheenjohtajista on 14 prosenttia, toiminnanjohtajista 31 prosenttia, hallituksen jäsenistä 29 prosenttia, eliittitason valmentajista 21 prosenttia ja jäsenistä 33 prosenttia. Johtaja Tiina Kivisaari opetusja kulttuuriministeriöstä toivoo, että ne otetaan käyttöön niin järjestöissä kuin ministeriössäkin. Palkinnonsaajan valitsi Tieteellisten Seurain Valtuuskunta. Mikael Fogelholm vuoden 2019 tiedekongressivaikuttaja L iikuntatieteellisen Seuran puheenjohtaja, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on valittu vuoden tiedekongressivaikuttajaksi 2019. Aalto-Nevalainen kuitenkin muistuttaa, että Suomen osalta tulokset kuvaavat kuitenkin vain pientä osaa urheilujärjestöistä eli lajiliittoja, joissa on olympiaurheilua. Kohteina oli viisi aluetta: johtaminen, valmentaminen, osallisuus, sukupuolittunut väkivalta ja media. Parhaillaan hän valmistelee ensi kesänä pidettävää pohjoismaista ravitsemuskongressia. – Projektin materiaalit ovat hyviä välineitä tasaarvo-osaamisen kehittämisessä ja tukevat tasa-arvoja yhdenvertaisuussuunnittelua ja -toimeenpanoa. – Mikael Fogelholm on monipuolisesti ansioitunut tutkija, mutta myös pitkän linjan kongressimagneetti. Myönteisenä esimerkkinä tutkijat nostavat esiin jalkapallon, joka näyttäytyy tasa-arvon edelläkävijänä. Lisätietoa: Stepping up the pace towards gender equality in sport! https:// pjp-eu.coe.int/en/web/gender-equality-in-sport/ Finland. Mikael Fogelholm on aktiivinen, näkyvä ja rakentava vaikuttaja tieteenalalla, joka on jatkuvasti suuren mielenkiinnon kohteena niin tiedeyhteisön sisällä kuin suuren yleisön silmissä, perustelee Lea Ryynänen-Karjalainen Tieteellisten seurain valtuuskunnasta.. Selvityksen aineistoksi kerättiin keväällä 2019 liikunnan ja urheilun tasa-arvotietoa 18 Euroopan maasta. Suomi nousi kärkisijoille selvityksessä. Miehet ovat enemmistönä päätöksentekijöinä ja valmentajina myös enimmäkseen naisten harrastamissa lajeissa. Hän on hakenut innostuneesti kongresseja Suomeen ja toiminut myös niiden ohjelmasuunnittelussa ja taustavaikuttajana. Myös tutkimuskysymysten tulkinnanvaraisuus aiheutti vastauksiin vaihtelua ja epävarmuutta. Suurimpia Mikael Fogelholmin vetovastuulla järjestettyjä kongresseja ovat olleet Pohjoismainen lihavuustutkimuksen kongressi Tampereella UKK-instituutissa ja Euroopan lihavuustutkimuksen kongressi (ECO) Helsingissä vuonna 2003. Tästä huolimatta myös Suomessa riittää tulosten perusteella parannettavaa urheilun tasa-arvossa. Vastaajiksi kutsuttiin olympiaurheilun parissa toimivat lajiliitot, kansalliset Olympiakomiteat ja liikunnasta vastaavat ministeriöt. Palkinto on arvoltaan 5 000 euroa ja sen rahoittaa Suomen Messusäätiö. Suomessa suurin osa vastanneista lajiliitoista ilmoitti tehneensä toimia tasa-arvoisessa päätöksenteossa (79 %), valmentamisessa (54 %), tyttöjen ja naisten osallisuuden kasvattamisessa (79 %), naiseliittiurheilun edellytysten tukemisessa (68 %) ja sukupuolistuneen väkivallan (55 %) saralla. Selvitystyön lisäksi projektiin sisältyi koulutusta ja aineistontuotantoa
Tämä pieni episodi kuvaa erittäin hyvin yhteistyötä Leenan kanssa. Työn ohessa meillä oli aina aikaa vaihtaa myös yksityiselämämme kuulumisia. Hän sai kesäkuussa 2005 kirjeen, jossa Leena totesi: – ”Ohessa luentosi pohjalta muokkaamani juttu. Marjut Koskinen teki taittajana yhteistyötä Leenan kanssa toistakymmentä vuotta. (Kuva: Jouko Kokkonen). Lasse Kannas kokee, että Leenalla oli journalistista vaistoa onkia vaivihkaa esiin yliopistomaailmassa vasta pinnalle nousemassa olleita aiheita. Murphy. Koskinen huomasi Leenan vuosien kokemuksen tuoman ammattitaidon, joka oli tarpeen satasivuisen lehden kokoamisessa tiukalla aikataululla. Hän pyysi aktiivisesti juttuja, joita oli valmis toimittajana kehittämään ja saattamaan parempaan asuun, muistelee Telama. Toisena päätoimittajana ehtivät Leenan kanssa toimia LTS:n pääsihteerit Joel Juppi , Ilkka Rauramo , Teijo Pyykkönen , Kari Keskinen ja Jari Kanerva . Leenan läksiäisiä juhlittiin Liikuntatieteellisen Seuran toimistolla 28. Hän muistelee, että kiireiseksi muuttuneen yliopistomaailman sykkeessä puhelut tuntuivat joskus venyvän pitkiksi. Siinä hän oli hyvin taitava löytämään ja rakentamaan nopealla aika taululla kuvista juttukokonaisuuksien läpi johtavia tarinoita ja rytmittämään tekstiä. Fogelholm on toiminut aiemmin Helsingin yliopiston tutkimusja koulutuskeskus Palmenian tutkimusja kehitysjohtajana (1999–2001), UKK-instituutin johtajana (2001–2007) sekä Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtajana (2007–2011). Ehtisitkö silmätä ja täydentää jos on aihetta?” Jutun otsikkona oli ”Liikuntakasvatusta ei voi ulkoistaa”. syyskuuta. Kannaksen mukaan Leena hoiti mielellään asioita puhelimessa. Toimituspäällikön peikkona väijyi myös Mr. Viimeisimmät 20 vuotta Leena vastasi lehtemme toimittamisesta. Virhe jää sitä helpommin huomaamatta, mitä isompi tekstikoko on kyseessä. Katriina Kukkonen-Harjula näkee Leenan olleen lehdentekoon antaumuksella suhtautunut toimittaja, joka ei vähästä hätkähtänyt. Päätoimittajille on jäänyt päällimmäisenä mieleen Leenan paneutuminen työhönsä ja tarkkuus siinä. Professori Fogelholm on toiminut vuodesta 2011 lähtien Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professorina maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Leenan toimintatapoja muistelee lämmöllä kirjoittajakunnan vakioväkeen kuulunut professori (emeritus) Risto Telama . Mitään isoja katastrofeja ei kuitenkaan Koskisen mukaan tapahtunut. Hänen päätoimittajakaudellaan keskusteluihin tuli mukaan myös uusi ulottuvuus – lapsenlapset Aada ja Eetu , joista riitti tarinoitavaa. Mummo esitteli mielellään myös kuvia nuorista Niemisistä. Hän johtaa myös Ihmisen ravitsemus ja ruokakäyttäytyminen -maisteriohjelmaa. Leenan ideoima otsikko oli osuvampi kuin alkuperäinen. Leena teki Liikunta & Tiede -lehdessä yhteistyötä kuuden vastaavan päätoimittajan kanssa. Meistä tulin vuosien mittaan hyviä ystäviä ja työtovereita. Hänen kanssaan lehteä luotsasivat Pauli Vuolle , Lasse Kannas , Katriina Kukkonen-Harjula , Pasi Koski , Kari Kalliokoski ja Sanna Palomäki . – Juttujen ja tekstien editoinnin ja muokkauksen lisäksi olennainen osa Leenan työtä oli lehden kuvatoimitus. Paikalla olivat myös lehteä Leenan osviittojen pohjalta taittaneet professori (emerita) Riitta Brusila (vas.) ja graafikko Marjut Koskinen. Vuoden vaihtuessa vietimme unettomia öitä jännittäessämme, muistammeko varmasti vaihtaa kaikki uudet vuosimerkinnät seuraavan vuoden ensimmäiseen numeroon. Pasi Kosken mukaan Leena hoiti tehtäväänsä ”asiapää edellä”. Liikuntatieteellistä Seuraa Fogelholm on johtanut vuodesta 2017. Vähemmän toivottu vieras löysi tilaa erityisesti otsikoista. L iikuntatieteellisen Seuran palveluksessa yli 30 vuoden työuran tehnyt Leena Nieminen jäi eläkkeelle syyskuun lopussa. Myös Kukkonen-Harjula muistaa hoitaneen asioita puhelimessa. A JA S S A 54 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Toimituspäällikkö Leena Nieminen eläkkeelle – Leenan kanssa työskentelyä muistellessani ensimmäisenä mieleeni tulevat kuitenkin lehden pienimmät osaset, pisteet ja pilkut! Nuo riveillä villisti hyppivät ja välillä hermoja raastavat ”mustetahrat”, joiden oikeaa paikkaa usein tuskailimme
EMERITUS IHMETTELEE Usein sanotaan, että ennen kaikki oli paremmin tai ennen kaikki oli toisin. Syynsä oli sepissäkin; tuon kaukaisen ajan urheilutoimittaja oli pääosin yli-innokas, jopa hurmahenkinen menestyksen kuvaaja, menestyksen, jonka perinteet Suomessa tulivat voittojen myötä vuosikymmenten mukana. Yleisradiossa hän toimi radion urheilutoimituksen päällikkönä 1993–2006 ja sen jälkeen YLE Urheilun tuottajana vuoteen 2012. Kiinnostus kasvoi edettäessä kohti vuosisadan loppua, kun järjestökentän rakenteiden huojuminen ja lopulta sortuminen paisuivat uutisiksi. Silti Hurme on poiminut nuo pääkohdat opiskelijoiden Piae Cantiones (Hurskaita lauluja) – lauluista – 700 vuoden takaa! Jos ennenkin on näissä oloissa pärjätty, niin miksei nytkin. Nyt 2010-luvulla moni asia on toisin. Maailman muutos ei kuitenkaan ole ainoastaan nykyhetken yksinoikeus, onni tai vitsaus. Vaan on toinenkin mahdollisuus eli oliko ennen todella toisin. Ymmärrys urheilusta ja liikunnasta osana kulttuuria ja sen kautta yhteiskuntaa ei ollut tärkeää. T arkasteltaessa näin ”vanhan horisontista” muutosta, joka on mahdollisesti tapahtunut journalismissa yleensä, ja urheilua ja liikuntaa käsittelevässä tiedonvälityksessä erikseen, on ennen ”tuomiota” laitettava tikkua silmään eli muisteltava vanhoja. Eli miten yhdysvaltalainen Nobel-kirjailija Eugene O´Neil sanoikaan, ”ei ole olemassa tulevaisuutta, on vain menneisyys, joka toistaa itseään”! ARTO TERONEN, ylioppilas eläkeläinen, tietokirjailija Sähköposti: arto.teronen@gmail.com Kirjoittaja on työskennellyt Suomen Urheilulehden päätoimittajana 1981–1993. Tämä myös ärsyttää, kuten käy usein, jos jokin asia asetetaan tavallaan uhkauksenomaisesti joko-tai-asemaan. Kas siinäpä onkin. Juha Hurmeen Niemi-kirjassa on ”maailman pääkohdat” lueteltu seitsemään pääjaksoon: 1) villiintynyt nykyaika rakastaa kummallisia ja käsittämättömiä asioita, 2) kaikki oli ennen paremmin, maailma huononee huononemistaan, 3) vanhoja hyviä tapoja ei enää noudateta, 4) väkivalta ja tyhmyys hallitsevat oikeuden ja viisauden sijaan, 5) tyrannit nousevat, sota uhkaa, 6) korruptio leviää, 7) tuloerot kasvavat! Tuntuu tutulta, ei ainakaan vieraalta. Tavoitteena on saada ”klikkauksia”, välittömiä reagointeja omille sivuille luomalla otsikot niin taitavasti että ”uutinen” on pakko aukaista varsinaisen asian tai oikeas taan vain ”arvoitusotsikon” paljastamiseksi. Paremmin tuskin ennen oli, mutta toisin kyllä. Molemmista ilmaisuista voi heti ottaa kaikki-sanan pois, mutta muuten niistä on löydettävissä totuuden siemeniä. 55 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: ARTO TERONEN Oliko ennen paremmin. Internet ja yleensä sosiaalinen media on mahdollistanut uutisen välittömän esilletulon, päivän ja tuntienkin viive on muuttunut minuuteiksi ja sekunneiksi. Tietysti viimeiset työvuodet sähköisessä mediassa työskennelleenä voi ajatella, että samalla lisääntyvät radion ja tv:n mahdollisuudet syventävään journalismiin. Liikuntajärjestöjen suurin haaste mielestäni onkin löytää tapa, jolla liikunta voidaan ”myydä” ilman vasta-argumentteja. Ennen jouduttiin odottamaan ainakin seuraavaan aamuun ennen kuin uutinen saatiin luettavaksi, eivätkä radio tai televisiokaan pystyneet välittömästi sitä julistamaan. Urheilujournalismissakin hamutaan edelleen menestystä, mutta verrattuna aikaisempaan, pettymysten raportointi on menestyksen hiipuessa nostanut päänsä, aikaa ei ole linjakkaaseen tarkasteluun. Muutos on johtanut kokonaan toisenlaiseen journalismiin, joka esittää uutisen pala palalta välittömästi; usein heti ulospantu uutinen on vain ennakko-osanen tapahtuneesta ja pian seuraa ”yllätyskäänne”. Urheiluja liikuntajärjestöjä on edelleen olemassa, mutta niiden merkityksestä kysyttäessä vastaukset heittelevät. Sisällön merkitystä ei varsinaisesti ole. Olennaista olisi sopeutua journalismin muutokseen ja keksiä keino, millä saada julkisuudessa tilaa huippuurheilun taustalla oleville asioille. Järjestöjen merkitys niin työmarkkinoilla kuin liikunnassakin median kohteina on suuresti vähentynyt. Siirtyessäni 1970-luvun puolivälissä uutistoimistosta puhtaasti urheilutoimittajaksi tulee ensimmäisenä mieleen urheilutoimittamisen asema sen ajan mediakentässä: urheilutoimittaja oli alan pohjasakkaa, kastiton intialaisittain ilmaistuna. Paremmuudesta en tohdi puhua, koska sen kaltainen vertailu on sidoksissa kuhunkin aikakauteen. Urheilu miellettiin ihmeellisesti erillisosaksi yhteiskuntaa, kulttuuri oli erikseen. Vähitellen tilanne kuitenkin muuttui, kun urheilujärjestöjen merkitys – samalla tavalla kuin työmarkkinajärjestöjenkin – tuli medialle näkyvämmäksi 1970-luvulta alkaen. Samankaltainen väärä erottelu urheiluun ja kulttuuriin löytyy osittain edelleen. Toivottavasti täyttymätön ennustus on se, että paperilehdet ja kirjat menettävät lopulta kokonaan asemansa, ja asioiden journalistinen syventäminen muuttuu jo tilanpuutteen vuoksi mahdottomaksi. Monis sa mielissä liikuntauutisoinnissa keskitytään ainoastaan hokemaan, jonka mukaan liikunta on terveyden kannalta välttämätöntä. Ja jos verrataan aikaa nyt ja puoli vuosisataa sitten, niin varmasti moni asia on toisin. hamletmainen pulma, sillä eletään aikaa, jolloin tekninen kehitys on muuttanut koko mediakentän
Some-osallistuminen näyttäytyy turhakkeelta, vaikka siihen käytetty aika voi tuottaa uusia ideoita ja tuoda palautetta. Välillä tämä tuntuu silkalta Asiapohjainen some-osallistunut ei myöskään ole haitaksi tutkijalle, vaikka sen epäillään edelleen lyövän osallistujaan pintapuolisuuden leiman.. Näin on, vaikka tieteeseen pohjautuvan tiedon tarve on korostunut some-ajan puolija nollatotuuksien keskellä. Kaikki uudissanat eivät koskaan jää elämään, mutta osa osoittautuu kestäviksi. Englanninkielisen käsitteen vakiintuminen tapahtuu tämän vuoksi nopeammin kuin suomenkielisen uudissanan. He joutuvat myös usein väsyttäviin väittelyihin. Tutkijoiden suomen kielen heikentyessä soveltajienkin ilmaisu taantuu helposti puolikieliseksi asiantuntijajargoniksi, josta muiden kuin asiaan vihkiytyneiden on vaikea saada tolkkua. Moni tutkija vierastaa edelleen omien tulostensa yleistajuista esittelyä saati osallistumista laajemmalle yleisölle suunnattuun keskusteluun. Olen silloin ajatellut, että kirjoittajalla olisi mitä mainioin tilaisuus yrittää laajentaa äidinkielensä ilmaisuvoimaa ehdottamalla suomenkielistä käsitettä. Suomenkielisen tieteellisen kirjoittamisen merkitys oli myös esillä Tiedejulkaisemisen päivillä. Suomenkieliseen julkaisemiseen liittyy myös kysymys, kenelle ja miksi tiedettä tehdään. Yhteiskunnalle suomenkielinen selväsanainen tiedeviestintä tarjoaa keskustelunavauksia, jotka välittyvät kiireisille päättäjille ja viranhaltijoille tehokkaammin kuin monipolviset ja koukerokieliset tutkimusraportit. Vuosikymmenessä olen huomannut suomenkielisen kirjoittamisen tason laskeneen ja englannin lauserakenteiden vaikutuksen kasvaneen. Tutkijat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen (Kotus) kanssa. Tiedejulkaisemisen päivillä lokakuun alussa puhuneen viestinnän ja teknologin tutkija Salla-Maari Laaksosen mukaan tutkijoiden näkyvyys sosiaalisessa mediassa on myös tutkitun tiedon puolustamista. Vieraaseen kieleen pohjautuvan erityissanaston ei voi olettaa olevan asiakkaan hallussa. Käsitteiden kehittely ja määrittely on osa tutkimusta. Asiapohjainen someosallistunut ei myöskään ole haitaksi tutkijalle, vaikka sen epäillään edelleen lyövän osallistujaan pintapuolisuuden leiman. Liikuntatieteellinen Seura ja Liikunta & Tiede tukevat voimiensa mukaan sekä tutkijoiden some-näkyvyyttä että suomenkielistä julkaisemista. Ja voihan ehdotuksensa jälkeen merkitä sulkuihin englanninkielisen käsitteen, kuten Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelien kirjoitusohjeissa opastetaan. Olen toimittanut kymmenen vuotta Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkeleita. Välitämme omia viestejämme mahdollisimman monen kanavan kautta. Some ei ole kaikille kotoinen tiedeviestinnän ympäristö, vaikka se toimii tutkimustulosten välittämiseen sekä tutkijayhteisölle että suurelle yleisölle. JOUKO KOKKONEN T utkimustiedon popularisointi on tutkijoiden kestokysymyksiä, jonka merkitys on kasvanut entisestään some-aikakaudellla. Tutkija punnitsee ymmärrettävästi laajempaan keskusteluun osallistumista oman uransa näkökulmasta. Kuumia teemoja käsittelevät tutkijat saavat varautua kiihkeään ja jopa törkeään palautteeseen. Harhan synnyttää niiden yleisyys tieteellisessä julkaisemisessa. Kovimmat kierrokset some-keskusteluissa nostavat aiheet, joista monella on varma mielipide. Suomenkielisen sanaston rappeutuminen heikentää myös palveluiden laatua. Eivätkä ne englanninkieliset käsitteet usein vaikuta olevan sen ilmaisuvoimaisempia kuin suomeksi sanotut. Ilmiö ei ole liikuntatieteen kentälläkään vieras. Levitämme mielellämme sanaa kiinnostavista kotimaisista liikuntatieteen eri alojen tutkimuksista. Jos he jättävät menemättä some-kentille, ne valtaavat vaihtoehtoisen ”tiedon” tuottajat. Aika usein tulee vastaan väite, jonka mukaan asialle ei ole suomenkielistä vastinetta. Näitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, maahanmuutto, ravitsemus ja verotus. Yleensä some-julkisuus on paljon asiallisempaa kuin pintakuohuista voisi päätellä. Esimerkiksi twitter taipuu tiedon puolustustaistelussa moneksi, kuten LTS:n puheenjohtaja, professori Mikael Fogelholm on osoittanut. Ne perustuvat usein tutkijoiden työhön. Tutkijoiden aristelulla on laajempi yhteiskunnalle merkitys. 56 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Sano se somessa – ja selvällä suomella T O I M I T T A J A L T A laiskuudelta
Ei sisällön, vaan julkaisuformaatin ja kirjoitusten pituuden. Käsitepelin häviäjäksi nostetaan harrasteliikunta ja siitä kumpuava kilpailutoiminta, sillä niille ei ole laadittu yhteiskunnallista perustelua (s. Viimeisen luvun (luku 7) Pyykkönen omistaa liikuntapolitiikan ymmärtämi seen – selvityksiä ja raportteja tehtail laan yksi toisen jälkeen, mutta jäljelle näyttää jäävän vain kysymys: Miksi. Pyykkö nen varmaan kysyisi tässä yhteydessä: minkä liikuntapolitiikan linjan. Keskeisiä käsitteitä käsi tellään yksityiskohtaisemmin esittäen tulkintoja niiden mielekkyydestä. 13). mättä Pyykkösen tulkinnoista pidä, joku saattaa jopa pahastua” (s. Nau tinnollista luettavaa se on myös kaikille meille, jota liikuntapolitiikka tavalla tai toisella kiinnostaa. Näkemys perustuu vahvasti siihen, millaiset resurssit ja mahdollisuudet valtion liikuntahallinnolla on edistää ja koordinoida kansalaisten liikunta harrastusta sekä lähes kaikkea muu takin liikkumista. Yksi keskeinen Impulssin viesti kiteytyy seuraavassa lainauksessa: ”Liikuntapolitiikassa on enemmän kuin koskaan arvoja ja tavoitteita, intressejä ja pyrkimyksiä, tietoa ja uskomuksia, ohjelmia ja projekteja, verkostoja ja piiloverkostoja sekä kohinaa ja sähläystä. Mihin nämä raportit johtavat. Esi merkiksi arkiliikunnan osalta kirjoittaja toteaa: ”Liikuntakäsitteen laajentaminen kaikkeen arjessa tapahtuvaan liikkumiseen näyttäytyy laajemmassa katsannossa mittakaavavirheeltä ja harharetkeltä, jolta toivottavasti voidaan vielä palata” (s. Toivon, että viimeinen Impulssi ”Maailman istuvin urheilukansa – ih mettelyjä liikuntapolitiikan labyrin teissä” on jo kulunut hiirenkorville tarkasta lukemisesta ja analysoinnista niin liikuntapolitiikka toteuttavien vi ranhaltijoiden kuin liikuntapolitiikasta vastaavien politiikkojen käsissä. 3). 10). 2). Seuraavissa luvuissa viiltävää analyy sia ja tulkintaa jatketaan liikuntapoliit tisen selonteon asemoinnista ja tarkoi tusperistä (luku 3), liikuntapolitiikan sektorikeskeisyydestä ja sen syistä, (luku 4) liikuntajärjestöjen roolia liik kumattomien liikuttamisen kentässä (luku 5) sekä huippuurheilun huonoa itsetuntoa ja kyvyttömyyttä hahmottaa ja julkilausua omia arvojaan ja peruste lujaan (luku 6). Miten ne tukevat nykyisen liikuntapolitiikan linjauksien suuntaamista tai arviointia siitä, onko valittu linja oikea. 44) ”. Tässä epäjärjestyksen tilassa voisi hetkeksi painaa jarrua ja katsoa missä ja miksi mennään – ja sen jälkeen tarkistaa tiekartta, edetä rajoitusten puitteissa ja vielä valot päällä, jotta kaikki näkisivät minne mennään (s. Tällöin olisi menetetty ehkä osa analyyttisyy destä ja siitä taustaymmärryksestä, johon tulkinnat perustuvat. Suutari pysyköön lestissään. 15). Tulkin noista voidaankin olla eri mieltä, mutta tausta, jota vastaan tulkinnat on tehty, on vakaa. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 30. Tällä kirjoittaja viittaa kriittiseen tulkintaan viime vuosikymmeninä tehtyjen liikun tapoliittisten linjausten onnistumisesta. Pyykkösen mukaan liikun tapolitiikan puheessa on 1990luvulta alkaen kuitenkin vahvasti painotettu sitä, mikä näyttää toimivan parhaiten yhteiskunnallisena perusteluna (s. Maailman istuvin urheilukansa – ihmettelyjä liikuntapolitiikan labyrinteissä. Liikuntatieteellinen Seura 2019, 48 s. Esipuheessa erikoistutkija Jouko Kokkonen toteaa: ”kaikki eivät välttäA R V I O I T U A. Kirjoitus alkaa analyyttisellä käsite ihmettelyllä voimistelusta, urheilusta, liikunnasta, liikkumisesta ja liikkumat tomuudesta. Luvun keskeisin viesti on, että käsitepelillä tehdään politiikkaa ja toisaalta, että käsitteiden kirjo on tehnyt liikuntapolitiikasta yhä monita hoisemman, jossa pitää palvella mon taa eri tahoa ja tavoitetta. 57 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: TIMO STÅHL IMPULSSIN AIKA ON OHI, KRIITTISEN JA ANALYYTTISEN KESKUSTELUN EI Teijo Pyykkönen. Enemmän asiaa ajattelematta voisi aja tella liikuntapolitiikan keskiössä olevan kansalaisten liikunnan ja liikunnan harrastamisen motiivit ja tarpeet – huo lehtia siitä, että kansalaisilla on parhaat mahdolliset edellytykset liikunnan harrastamiseen, omatoimisesti tai orga nisoidusti. Aika ajoi Impulssin ohi. Luku kaksi keskittyy kansalaisnäkö kulman asemaan liikuntapolitiikassa. Toisaalta lukijakuntaa voitaisi saavuttaa laajem min. Käsillä oleva Impulssi olisi hyvin voitu julkaista seitsemänä kirjoi tuksena, esimerkiksi blogeina. Toivon, että Liikunta & Tiede lehti löytää Impulssille uuden julkai suformaatin, jonka avulla kriittistä ja rakentavaa liikuntapoliittista keskus telua voidaan aidosti ja vuorovaikut teisesti käydä – keskustelunavaajia tarvitaan aina! TIMO STÅHL, TtT Johtava asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: timo.stahl@thl.fi T eijo Pyykkönen päättää Im pulssien sarjan siihen, mistä se lähti liikkeelle: ”halusta ja tarpeesta julkaista liikuntakulttuuria kriittisesti käsitteleviä tekstejä, mutta arvostaen liikuntaa ja urheilua” (s. Pyykkönen johdattelee luki jan taitavasti seitsemään eri teemaan, joissa on ”harhasyötön” makua
Ei, se on tosi tarina ihmisestä, joka louk kaantuu vakavasti ja jää erittäin vaikeasti vammaiseksi. Mönkkönen saa riittävän hoitajaringin kuntoutuslaitoksessa, koska Töölön sairaalan lääkäri osaa vedellä oikeista naruista – itsestään selvää se ei ole. tilassa. Mönkköselle tarjotaan oman kodin asunnonmuutostöiden sijaan paikkaa palvelutalossa, johon hän hetkeksi muuttaakin dramaattisin seurauksin. 58 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: AMU URHONEN PINNALLINEN KERTOMUS SITKEÄSTÄ MIEHESTÄ Mika Saukkonen: Viimeinen voltti. Jari Mönkkösen tarina. Amu Urhonen, teol. Kirjassa viitataan kerran ryhmän vetämiseen ja muutaman kerran trampoliinin SM-kisoihin, mutta niin ylimalkaisesti, että oli pakko tarkistaa internetistä, mistä on tarkalleen ottaen kyse. Ilahduttavaa on, ettei Mönkkönen ole antanut tässä periksi. He siis katsovat oikeudekseen rajoittaa aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeutta. Vähäiset välähdykset antavat yhteiskunnastamme vähemmän mairittelevan kuvan. Tässä yhteiskunnassa kaikesta pitää tapella. Huippu-urheilu-uran ja vammautumisen väliin jää monta tärkeää asiaa, kuten ammatin hankkiminen ja lasten saaminen, jotka sivuutetaan kevyesti. Sillä työtä hän on tehnyt loukkaantumisensa jälkeenkin. maist., yht. Kenties järkyttävintä Mönkkösen kokemuksissa on, että yhteiskunta haluaa erottaa vammaisen ihmisen, joka muutenkin on joutunut luopumaan paljosta, perheestään. Näin vaikuttava ja ammattimainen toiminta ansaitsi huomattavasti suuremman tilan. Kuntoutuslaitoksesta pitää lähteä liian aikaisin, koska Helsingin kaupungin sosiaalitoimi niin päättää. Vammaispolitiikan peruslähtökohdan pitäisi olla itsenäinen elämä, oikeus saada päättää itse omista asioistaan. Ei-vammaisen ihmisen arjesta tuskin kerrottaisiin tällä tavalla, vaan ihmisen yksityisyyttä kunnioitettaisiin. Ennemmin käsittelytapa näyttäisi perustuvan siihen yleiseen uskomukseen, että avun ja apuvälineiden tarve kumoaa oikeuden yksityisyyteen. Mönkkönen tahtoisi esimerkiksi käyttää nukkuessaankin alushousuja, mutta jotkut hoitajat ovat yrittäneet saada hänet nukkumaan täysin alasti, koska se tekee kuulemma iholle hyvää. yo vammaisaktivisti Tampere amu.urhonen@kolumbus.fi A R V IO IT U A T ämä kirja ei ole myyttinen kertomus, jossa tahto voittaa synkät ennusteet. Tämä ura esitetään vastakohtana nykyiselle, loukkaantumisen jälkeiselle elämälle. Vammaisen ihmisen on elämässään alistuttava tähän välttämättömiä palveluja saadakseen, mutta teoksesta ei välity, että tämä valinta on tehty kriittisyydestä palvelujärjestelmää kohtaan. Vammaisen ihmisen kohdalla se ei ole lainkaan itsestään selvä asia, minkä näkee Mönkkösenkin elämästä. Vähättelemättä äkillisen, vakavan vammautumisen vaikutusta ihmisen elämään on todettava, että Mönkkösen tarinassa olisi ollut aineksia huomattavasti monipuolisempaan ja vähemmän säälittelevään kirjaan. Docendo 2019, 232 s. Yhteiskunnallinen taso jää kirjassa erittäin ohueksi, vaikka siihen olisi aineksia Mönkkösen elämässä. Vähemmän kerrotaan siitä, mikä olisi paljon kiinnostavampaa kuin medikalistiset selvitykset: Mönkkösen työstä. Kävi ilmi, että Mönkkönen on yrittäjä ja erinomaisen arvostettu ammatissaan. Mönkkösen urheilu-ura oli vaikuttava: hän menestyi voimistelijana arvokisoissa ja raivasi tietä nuoremmilleen. Kirjassa kuvataan kiusallisen yksityiskohtaisesti hyvin yksityisiä asioita Jari Mönkkösen elämässä: henkilökohtaisessa hygieniassa ja terveyden. Monissa avustajissa ja hoitajissa on päällepäsmärin vikaa. Olisi voinut valita niinkin, että siitä olisi kerrottu pohjana nykyiselle osaamiselle
Helppoa ei ole arkityö Englannin Valioliigassakaan. Millaisen tien Pukki on tarponut ennen kuin pääsi pukemaan maajoukkueen 10-paidan ja viilettämään brittinurmelle. Pelkkänä onnen ja suotuisten sattumien summana urheilumenestystä ei saavuteta. Joukkuelajissa homman ei pitäisi olla yhden jalkaparin varassa, mutta siltä tilanne EM-karsintapelien perusteella näyttää.. Readme.fi 2019, 240 s. 58 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: RIITTA-ILONA HURMERINTA KOTKASTA KANARIALINNUKSI Juha Kanerva: Teemu Pukki – Koko tarina. Tai kuten Kanerva asian muotoilee: ”Suuressa maailmassa pärjääminen vaatii lihaksia ja röyhkeyttä.” Kymenlaakson kentiltä Englannin jättistadioneille ei ole kovin moni päässyt. Urheilutoimittaja, tietokirjailija Juha Kanerva avaa Teemu Pukki – Koko tarina -teoksessa Pukin jalkapallouraa lapsesta aikuisikään. alkapalloilija Teemu Pukin harteilla lepää raskas taakka: Suomi pitäisi vihdoinkin saada jalkapallon arvokisoihin. Tarvitaan treeniä, taitoa ja tahtoa
Kirjan julkistuksen jälkeen Teemu Pukki ilmoitti, että hän ei ole osallistunut millään tavalla kirjan syntyyn. Kannustan Kanervaa kopaisemaan jatkoilla Pukin mukaansa kirjoituskoneen viereen. Innostunut juniori osoitti lahjakkuutta ja kehittyi teinivuosina mallikkaaksi joukkuepelaajaksi, jolla riitti tahtoa rymistellä maali aina, kun paikka tarjoutui. Työsarkaa vuonna 1990 syntyneellä Teemu Pukilla ammattilaisjalkapalloilijana riittää vielä useita vuosia. Teksti soljuu ja kuvat rytmittävät kerrontaa. Jäin kaipaamaan kuvallista vaihtelevuutta ja aarteita Pukin omista arkistoista. Selväksi käy, että Teemu Pukki on tehnyt töitä päästäkseen maailman suurille viheriöille. Kuitenkin lopulta pelitilanteissa osoitettu pallollinen osaaminen ja rohkeus maalintekoon ovat kantaneet eteenpäin.. Nuorukainen nousikin nopeine jalkoineen jo varhain mukaan miesten treeneihin ja peleihin. Onnenkantamoiselta vaikuttanut visiitti Sevilla Atléticossa kääntyi peliajan vähyyteen ja henkiseen väsähtämiseen. Ansaitusti sivutilaa saavat upeat maalit, joita Pukki on tehnyt eri joukkueissaan maailmalla ja Suomen A-maajoukkueen riveissä. Esipuheessa olisi ollut paikallaan kertoa, että Pukkia ei ole jututettu kirjaa varten. Toteutus tapa näkyy myös käytetyissä kuvissa. Minun kirjahyllyssäni Pukki pääsee Litmasen ja Zlatanin seuraan. Pelkkä maininta, että ”kirja ei ole tutkimuksellinen elämäkerta, vaan selvitys siitä, kuinka lahjakkaasta kotkalaisesta pikkupojasta tuli huipputason jalkapalloilija”, ei mielestäni tätä tietoa tarjoa. Uuteen nousuun Pukki pääsi palaamalla Suomeen ja tie HJK:sta veikin vuoden kuluttua takaisin eurokentille. Kirjassa todetaan useam paan kertaan, että junnuna Pukki oli hiljainen eikä tehnyt itsestään numeroa, vaan antoi kentällä tekojensa puhua. Tämä on harmillista. Näiden kautta välittyy tunnelmia ja muodostuu elämäkertaan tarpeellista tarinallisuutta. Uran eri vaiheista kerrottaessa toistuu se, ettei Pukilla ole ollut erityistä intoa henkilökohtaiseen harjoitteluun. Alansa taitajana Kanerva, jos kuka, olisi kyennyt Pukkia haastattelemalla poimimaan tekstiinsä lisää syvyyttä ja sitaattien kautta tarjoamaan lukijalle tunteen, että äänessä todellakin on kirjan päähenkilö. Mutta harvan urheilijan kehityskaari on vain nousujohteinen. Kanerva juoksuttaa lukijan jalkapalloilijan perässä nuoruusvuosista Norwichiin, mutta ilman jälkihikeä. Hänelle on osunut Sevillan jälkeen muitakin hetkiä, jolloin peliaikaa ei suotu. Olipa kyse urheilijan, muusikon, näyttelijän tai muun julkisesti ansioituneen henkilön elämäkerrasta, niin toivottavaa olisi, että elossa oleva kohdehenkilö olisi jollain tavalla itse mukana kirjan tekemisessä. Hänestä voivat ottaa mallia futaajaksi mielivät, ja kirja löytyneekin monen nuoren Pukki-fanin joululahjakääröstä. Uran koko kaartahan kirja ei nimestään huolimatta kata. 59 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Kanerva on ripotellut tekstiin kommentteja Pukin valmentajilta ja pelikavereilta sekä napannut otoksia ”Pukin suusta” aiemmin julkaistuista haastatteluista. Aikuiseen makuun teos tuntuu kevyeltä, mutta kirjoittajan sujuva kynä pelastaa tarjoten lukunautintoa. RIITTA-ILONA HURMERINTA, FM tiedeviestijä Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: riitta-ilona.hurmerinta@lts.fi Pallon potkiminen alkoi ujosti 5-vuotiaana Kotkan Nappuloissa, mutta perheen liikunnallinen elämäntapa siivitti parin vuoden kuluttua pysyvään lajivalintaan. Kanerva kertoo Pukin menestyshetkien lisäksi hänen puutteistaan ja virheistään. Tällaisenaan kirja palvelee hyvin jalkapallosta kiinnostuneita. Perheeltä saatu taustatuki on ollut tällekin urheilijalle tärkeää, erityisesti vastoinkäymisten kolahtaessa kohdalle. Ehkä kovempi syketys on säästetty jatko-osaan. Vaikka kirja tarjoaa runsaasti futisfaktaa, niin aitoudessa on aukkoja
Arx Förlag AB, 279 s. En säregen historia om svensk natur, nationalism och nostalgi. Den döende bandyn. Tällä vuosituhannella koko jääpallokulttuuri on muuttu. Jäätävät olosuhteet tai ilmastonmuutos eivät myöskään ole tuhonneet lajia. Jääkiekko eikä salibandy eivät ole onnistuneet syrjäyttämään sitä. Kuitenkin laji on selviytynyt kaikista karikoista. 59 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 A R V IO IT U A Teksti: JARI KANERVA PELI, JOKA EI SUOSTU KUOLEMAAN Torbjörn Andersson. ääpallon on Ruotsissa julistettu kuolevan lähes sadan vuoden ajan
Laji on lyhyessä ajassa siirtynyt luonnonjäiltä sisähalleihin. Tärkeimpänä lähteenä Anderssonilla on laaja lehtiaineisto, jonka tukena ovat seurahistoriikit. 1963) on väitellyt vuonna 2002 Lundin yliopistosta aiheenaan ruotsalainen jalkapallokulttuuri 1800-luvun lopusta 1950-luvulle. Kolmantena tunnistettavana aikakautena on jälkimoderni. Kuitenkin vuoden 2013 finaali muistetaan 25 000:sta Hammarbyn kannattajasta. MM-turnausta ovat hallinneet Ruotsi ja Neuvostoliitto sekä myöhemmin Venäjä. Aina 1950-luvulle saakka pelattiin lyhyt kausi luonnonjäällä. Nationalistisen ulottuvuuden peliin ovat luoneet erityisesti loppuottelut, joissa eri maakuntien erityispiirteistä on muotoutunut kansallista yhtenäisyyttä lujittava tapahtuma. Jääpallon kuolemaa on julistettu lähes sata vuotta, mutta toisin on käynyt. Muita innovaatioita olivat muovinen pallo, turvallisuutta lisäävät kypärät ja parantuneet suojukset. Yksi selitys tähän on, että jääpalloa pelataan huipputasolla vain muutamassa maassa: Ruotsissa, Venäjällä, Suomessa, Norjassa ja Kazakstanissa. 60 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 ja Neuvostoliiton tuleminen mukaan kansainväliseen kilpailutoimintaan synnytti miesten MM-kisat vuonna 1957. Ruotsalainen jääpallokulttuuri syntyi kaupunkiympäristöstä, mutta sen painopiste on siirtynyt pieniin kaupunkeihin ja maaseudulle. Teoksen kirjoittaja (s. Anderssonin kertoman tarinan osasina ovat ruotsalainen luonto, nationalismi ja, nostalgia, jotka ovat sitoneet yhteen yli 100 vuotta pelattuja ruotsalaisia jääpallofinaaleja. Pelivälineenä oli narupallo ja pelivarusteet olivat vasta kehitysvaiheessa. Jääpallon kansallisen hypetyksen takaajina ovat värikkäät ja äänekkäät kannattajajoukot, jotka jo 1900-luvun alussa täyttivät katsomot kelillä kuin kelillä. Vuodesta 1907 käydyt loppuottelut vertautuvat hiihdon Vasaloppettiin. Anderssonin mukaan jääpallo on vahvistanut ruotsalaisten yhteisöllisyyttä ja tuonut yhteen eri yhteiskuntaluokat. Ruotsissa on 14 jääpallohallia ja suunnitelmissa on lisätä kapasiteettia viidellä. Anderssonin mukaan samalla tapettiin jotain perinteistä – kannattajista tehtiin asiakkaita. Modernin ajanjakson (1956–2003) merkittävin muutos oli keinojäälle siirtyminen, joka pidensi kautta ja mahdollisti pitkäjänteisen otteluohjelman suunnittelun. Andersson nivoo taitavasti yhteen sen, miten jääpallo lajina on jatkuvasti navigoinut perinteiden ja nykyajan välillä. Vuosittain finaalit keräävät lehtereille kymmeniätuhansia katsojia, jotka matkaavat maan eri puolilta kannattamaan omaa joukkuettaan. Jääpallo oli jääkiekon merkittävin kilpailija 1920-luvun Ruotsissa, kun laji oli murtautumassa suuren yleisön tietoisuuteen. Nykyään hän on Malmön yliopiston liikuntatieteen apulaisprofessori. JARI KANERVA nut. Merkittävä kulttuurin muutos tapahtui vuonna 2013, kun finaalit pelattiin sisällä Tukholmassa. Toki kylmässä katsomossa on maistunut alkoholikin. Lukijaa ei vain viedä muistelemaan loppuotteluita, vaan luodaan myös mielenkiintoisia tuokiokuvia ruotsalaisesta jääpallokulttuurista, yleisöstä ja joukkueista. Naisten finaalit tulivat mukaan TV-tarjontaan ja Kansainvälinen jääpalloliitto otti naisten MM-kisat ohjelmaansa vuonna 2004. Finaaleista lähetettiin radiolähetykset, kuten muistakin merkittävistä urheilutapahtumista. Toisaalta hän suorastaan romantisoi tutkimuskohteensa. Andersson tarkastelee ruotsalaista jääpallokulttuuria kansatieteen näkökulmasta pääasiassa loppuotteluiden kautta. Hän keskittyy tutkimuksessaan loppuotteluihin. Tunnusmerkkinä pelaajilla oli seurapipo, jonka käyttö siirtyi katsomoihin. Ilmastonmuutos on ajanut joukkueet ensi tekojäille ja sittemmin halleihin. Pioneerivaihetta (1895–1955) hallitsee modernin urheilun synty, johon liittyy oleellisesti sääntöjen, olosuhteiden ja varusteiden kehittyminen. Areenalle tuotiin jääkiekosta tutut elementit: musiikki ja pelin nopea sykli. Punaisena lankana kirjassa on, miten yksittäistä lajia on pyritty nykyaikaistamaan ja samalla säilyttämään perinteet. Esimerkiksi vuoden 1951 finaalin (Örebro SK–Bollnäs GIF) jälkeen lehteriltä kerättiin noin 6 000 tyhjää pulloa. TV-lähetykset alkoivat miesten Ruotsin mestaruusfinaaleista, Kansainvälisen jääpalloliiton perustaminen Ruotsalainen jääpallokulttuuri syntyi kaupunkiympäristöstä, mutta sen painopiste on siirtynyt pieniin kaupunkeihin ja maaseudulle.. Edes jalkapallo ei ole pystynyt kilpailemaan ottelutapahtumaan matkaavien fanien määrässä. Voikin kysyä, kuinka hyvin jääpallon todellinen olemus tulee esille niiden kautta. Kyseessä on suurin yksittäinen saman joukkueen kannattajien kokoontumisen Ruotsin urheiluhistoriassa. Mestaruuksia on saavuttanut eniten Ruotsi, Venäjä on ollut säännöllisesti toinen ja pronssista ovat pelanneet tasavahvasti Suomi ja Norja. Vaikuttaakin siltä, että erityisesti 1950-luku oli jääpallon kulta-aikaa, sillä finaaleja seurasi keskimäärin noin 24 000 katsojaa. Kirja jakautuu kolmeen ajanjaksoon. Vuodesta 2004 eteenpäin peliareenoiksi ovat Ruotsissa tulleet sisähallit. Naisten jääpallo otettiin tosissaan Ruotsissa vasta 2000-luvulla, vaikka mestaruudesta oli pelattu jo 1970-luvulla. Fanit ovat tunnustaneet väriä ja ovat olleet uskollisia omille joukkueilleen. Torbjörn Anderssonin tutkimus on tarina jääpallosta ja sen suhteesta ruotsalaiseen urheilukulttuuriin. Toisin kuin useimmissa muissa lajeissa, Ruotsin jääpallon arvostetuin kilpailu on kansallinen loppuottelu eikä kamppailu maailmanmestaruudesta. Kauden loppuhuipennus on säilyttänyt asemansa Ruotsin vanhimpana suurena vuotuisena urheilutapahtumana
”Kuitenkin haluaisin mainita yhtenä yhteisen liikuntatieteemme kehitykselle vaarallisena piirteenä sen, että eri mielipideja koulutussuuntausten välillä esiintyy liian paljon eripuraisuutta. 1970-luvulle tähtäävä sisältö erosi selvästi päättyvän vuosikymmenen numeroista. biologisten ja käyttäytymistieteellisten suuntausten edustajat eivät osaisi luopua omista ryhmäeduistaan liikuntatieteen hyväksi. Kuva liikuntakulttuurin historiasta Kuntokoulut tulivat muotiin 1960-luvun lopulla. ”Lehtemme saa tässä numerossa osakseen kritiikkiä. Launonen tulkitsi osan teksteistä arvosteluksi Stadion-lehden aikaisempaa linjaa kohtaan, vaikka yhdessäkään ei suoranaisesti moitittu julkaisua. Vain oikein käytetyn raipan alla pysymme hereillä. Jos kuilu näiden koulutussuuntien välillä entisestään levenee, saattaa olla vaarana, että pian unohdamme pääasian eli liikunnan ja sen tutkimisen.” Eeva-Leena Wuolio käsitteli urheiluhistoriaa suhteessa historiantutkimukseen. Lehti kysyi Komilta, mitkä olivat suomalaisen liikuntatutkimuksen suurimmat aukot. ”Raportti liikuntasuunnittelun seminaarista Vierumäellä 1969” maksoi viisi markkaa. Stadion onnitteli Pennsylvaniassa tohtoriksi väitellyttä. Se ei voi olla näkymättä myös Stadionin sivuilla.” Näin aloitti Yrjö Launonen pääkirjoituksensa Stadion-lehdessä 4/1969. Samalla Suomeen alkoi kehittyä kuntosaliyrityksiä ja saleja alettiin rakentaa mm. Lehti oli Jyväskylän erikoisnumero, jonka kirjoittajia olivat mm. Kalevi Heinilä , Leena Jääskeläinen , Esko Karvinen , Lauri Laakso , Heikki Rusko , Martti Silvennoinen , Risto Telama , Eeva-Leena Wuolio , Jukka Wuolio ja Pauli Vuolle . Olemme siitä kiitolliset. (Kuva: LTS:n arkisto) 61 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 ”Kalkkeutumista vastaan pyrimme jatkuvasti taistelemaan” Komia. ”Historiantutkimuksen puuttuvasta mielenkiinnosta huolimatta urheiluhistoriallinen kirjallisuus rönsyilee Suomessakin runsaana ja tasoltaan vaihtelevana, suurimmalta osaltaan kovin itseriittoisena ja muusta kulttuurista kovin irrallisena.” Pikkuilmoitus kertoi, että liikuntasuunnittelustakin on saatavana painettu kirjanen. Kalkkeutumista vastaan pyrimme jatkuvasti taistelemaan.” Pikku-uutinen kertoi, että lokakuun alussa 1969 Suomeen palasi Iowan yhden ja Pennsylvanian yliopistossa kaksi lukuvuotta opiskellut Paavo Komi . uimahallien yhteyteen. Näyttää siltä, että esim. S ta d io n 5 vu o tt a si tt en VÄLÄHDYKSIÄ VUOSIEN TAKAA yväskylän panos Liikuntatieteellisen seuran toiminnassa on viime vuosina jatkuvasti kasvanut. Suomenkielistä tutkimusta oli alalta ilmestynyt niukalti
Toisessa interventiossa kehittämisvälineenä oli koulupäivien aikaan ja jälkeen 8–12-vuotiaille järjestetty jalkapallotoiminta. Sociology of Sport Journal, 2019, 36, 152–161. Riskinä on, että integraatiosta ja inkluusiosta tulee synonyymejä adaptaatiolle, jossa valtaväestön arvoja pyritään siirtämään marginaalitaustaisille ryhmille. Ylempien luokkien vesat vaihtoivat strategiaa joustavammin. Social class, the elite hockey player career and educational paths. Vaikka suoraa yhteyttä koulutuksen ja luokan välillä ei löytynytkään, näyttivät luokkaerot lopulta vaikuttavan siihen, millaiseksi jääkiekkoilijoiden urat ja siirtymävaiheet voivat muodostua. Ekholm, David (2019). Jääkiekon arvostus on maassa korkealla, mutta sitä harrastavat ja kuluttavat ennen muuta valkoiset, hyvin toimeentulevat miehet. Aineiston hän keräsi haastattelemalla osallistujia, valmentajia, edustajia ja johtajia sekä lukemalla politiikka-asiakirjoja. välille siten, että he oppivat tuntemaan toisensa ja ymmärtämään paremmin toistensa elämäntilanteita. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a L iikuntainterventioita pidetään lähtökohtaisesti myönteisinä. Ammattilaismarkkinat ovat kuitenkin sveitsiläispelaajille hyvin kapeat. Moret ja Ohl eivät löytäneet tilastollista yhteyttä jääkiekkoilijoiden luokkataustan ja kouluttautumishalukkuuden välillä. Moretin ja Ohlin Pierre Bourdieun ajatuksiin tukeutuva lopputulema olikin, että pääomia tutkittaessa uskomukset ja kontekstit ovat keskeisessä osassa. Näissä diskursseissa ei varsinaisesti ollut tavoitteena sosiaalinen kanssakäyminen tai yksilöiden ymmärryksen lisääminen, vaan taustalta oli halu tuoda marginaalitaustaisia ryhmiä lähemmäs enemmistön arvoja normimaailmaa. Interventiot kuvattiin myös tapahtumina ja paikkoina, joissa nuoret voivat tavata segregaatiota ja ulossulkemista kokeneita. Ekholm tarkasteli vuosina 2013–2018 kahta urheiluun tai liikuntaan keskittyvää interventiota Ruotsissa alueella, jota hän kutsuu vähemmän edistykselliseksi. Mutta ovatko ne sitä aina. Osa pelaajista uskoi ja sai perheeltään tukea siihen, että jääkiekossa on heidän tulevaisuutensa. Ekholm nojasi teoreettisesti Robert Putnamin ajatuksiin siitä, että osallistuminen vapaaehtoisja kansalaistoimintaan kasvattaa ihmisten sosiaalista pääomaa ja verkostoja. Sport as a Means of Governing Social Integration: Discourses on Bridging and Bonding Social Relations. Aiemmat tutkimukset ovat kertoneet ristiriitaisesti urheilemisen vaikuttavan joko myönteisesti tai kielteisesti kouluttautumishalukkuuteen. Ekholmin mukaan interventiot esitettiin diskursiivisesti keinoina rakentaa siltoja lasten ja nuorten Luokkatausta ei vaikuta sveitsiläiskiekkoilijoiden kouluttautumiseen mutta näkyy urapoluissa H uippujääkiekkoilu kasvattaa sveitsiläistutkijoiden Orlan Moretin ja Fabien Ohlin mukaan riskiä lopettaa koulunkäynti. Alemman keskiluokan pelaajien luottamus omiin kykyihin ja jääkiekkouraan näytti jatkuvan silloinkin, kun todennäköisyydet olivat todella pienet. Nämä kokemusasiantuntijat voivat yhteisössä saavuttamansa asemansa ansiosta johdattaa nuoria kohti inkluusiota ja integraatiota. Siten lajin tarjoama urheilupääoma voi muuttua sopivissa olosuhteissa sosiaaliseksi ja taloudelliseksi pääomaksi suhteellisen helposti. Lisäksi suurin osa jo lopettaneista pelaajista oli hyödyntänyt jääkiekon tuomia verkostoja siirtyessään työmarkkinoille, joten myös lajin tarjoamat sosiaaliset verkostot loivat luottoa urheilulle omistautumiselle. Toisessa taas pyrittiin kasvattamaan 11–16-vuotiaiden lasten fyysistä aktiivisuutta ja hyvinvointia tarjoamalla erilaisia harrastusmahdollisuuksia ja tietoa. Varakkaampien perheiden lapset taas saattoivat luottaa myös perheidensä verkostoihin siirtyessään urheilusta työelämään, jolloin painetta kouluttautumiseen ei välttämättä ollut. Sveitsissä jääkiekko saa yhtä paljon palstatilaa mediassa kuin jalkapallo. Moretin ja Ohlin aineisto koostui Sveitsissä toteutetusta kvantitatiivisesta kyselystä (N = 1353) ja 26 pelaajan laadullisesta haastattelusta. Moret, Orlan & Ohl, Fabien (2019). International Review for the Sociology of Sport, 54 (8) 899–920.. David Ekholm tutki diskursseja, jotka koskevat liikuntainterventioita osana integraatiota ja sosiaalista inkluusiota. Tällöin todellista sidettä ja yhteisymmärrystä yksilöiden välille ei pääse syntymään. 62 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: ANNA-LIISA OJALA Onko liikuntainterventioiden pyrkimyksenä vain vähentää kulttuurista monimuotoisuutta
Liki 80 prosenttia vastaajista oli miehiä. Toisaalta heidän on samalla varottava ylittämästä rajaa, jonka jälkeen kokemus muuttuu turhautumiseksi ja ärtymykseksi. ANNA-LIISA OJALA, FT Project and Research Specialist Jyväskylän Ammattikorkeakoulu Sähköposti: ojala.annaliisa@gmail.com V aikka terrorismin uhasta on tullut yhä tiedostetumpi mahdollisuus myös urheilutapahtumissa, ei suurin osa urheilun suurtapahtumien yleisöstä koe riskiä ottaessaan osaa niihin. Clelandin yksi keskeisistä tuloksista olikin, että urheilutapahtumien järjestäjät joutuvat nykypäivänä luomaan erilaisin toimenpitein yleisölle turvallisuudenkokemuksia. Toisten mielestä turvajärjestelyt olivat liiallisia ja heikensivät tapahtumien mielekkyyttä. 63 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Urheilutapahtumien turvallisuustoimet sekä luovat turvaa että turhauttavat ja erilaisten turvajärjestelyjen vuoksi. 20 prosenttia oli tunnistanut jonkinasteisen riskin, 9 prosenttia suuren riskin ja 4 prosenttia ei ollut varma riskitasosta. Sports Fandom in the Risk Society: Analyzing Perceptions and Experiences of Risk, Security and Terrorism at Elite Sports Events. Avovastausten mukaan ne, joiden mielestä urheilutapahtumissa ei ollut terroriuhkaa, laskelmoivat terrorismin todennäköisyyden ennen muuta yksilölle hyvin pieneksi. Cleland, Jamie (2019). Osa urheilufaneista koki urheilutapahtumat turvallisemmiksi valvonnan. Australialaistutkija Jamie Cleland keräsi vuonna 2017 verkon kautta avoimia lisäkysymyksiä sisältäneen määrällisen kyselyaineiston, johon vastasi 1015 eri urheilulajien seuraajaa ympäri maailmaa. Nuorimmat vastaajista olivat 17-vuotiaita ja yli puolet yli 25-vuotiaita. Vastaajista 67 prosenttia ei ollut kokenut riskiä ottaessaan osaa urheilutapahtumiin paikan päällä. Sociology of Sport Journal, 36, 144–151
T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a K untotestit osana liikunnanopetusta herättävät voimakkaita tunteita – puolesta ja vastaan. Vastustajat puolestaan pelkäävät testien tappavan heikkokuntoisilta pienenkin liikuntakipinän, mikäli sellainen olisi syttymässä. Samalla tarkasteltiin, vaikuttiko oppilaan sukupuoli siihen, miten kuntotestitulokset korreloivat koululiikunta-asenteisiin. Yhdysvaltalainen tutkimus selvitti yläkouluikäisten kuntotestitulosten yhteyttä koululiikunta-asenteisiin ja -tunteisiin. Kannattajat näkevät testaamisessa mahdollisuuden tukea oppilaan valmiuksia oman fyysisen kunnon ja kehityksen arviointiin. Tutkimukseen osallistui 237 yläkoulun oppilasta, jotka suorittivat Fitnessgram-testistön. Tutkimusasetelmaan ei kuitenkaan sisältynyt oppilaan tai huoltajan kanssa yhdessä käytävää palautekeskustelua, eikä esimerkiksi tulosten vertaamista oppilaan aikaisempiin tuloksiin. Physical Education and Sport Pedagogy, 24 (6), 549–564. LÄHDE: Simonton, K., Mercier, K & Garn, A. Rakenneyhtälömallilla tarkasteltiin yhteyksiä koko aineistossa sekä sukupuolittain. Kestävyyskuntotestissä parempi tulos ennusti vähemmän vihan tunteita koululiikuntaa kohtaan sekä tyttöjen että poikien ryhmässä. Toistaiseksi tiedetään kuitenkin vähän oppilaiden kuntotestitulosten vaikutuksesta asenteisiin koululiikuntaa kohtaan. He vastasivat kahden viikon kuluttua asenteita ja tunteita kartoittavaan kyselyyn. Tämän tutkimuksen mukaan kuntotestitulokset eivät juurikaan ennusta nuorten tulevaa asennoitumista ja tunteita koululiikuntaa kohtaan. Tulokset oppilaiden kuntotestitulosten vaikutuksesta oppilaiden asenteisiin ja tunteisiin olivat ristirii. Lisää tietoa tarvitaan testien vaikutuksesta opetustilanteissa, joissa ne on yhdistetty pedagogisesti järkevästi muuhun opetussisältöön. 63 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: NELLI LYYRA Kuntotestien vaikutus oppilaiden koululiikunta-asenteisiin luultua pienempi taisia. (2019.) Do fitness test performances predict students’ attitudes and emotions toward physical education. Testitulokset selittivät kuitenkin vain pienen määrän asenteiden ja tunteiden vaihtelusta etenkin tyttöjen ryhmässä. Sen sijaan parempi tulos vatsalihastestissä ennusti enemmän vihaa ja vähemmän iloa koululiikuntaa kohtaan
Luokkatasojen vertailussa ilmeni, että 7-luokkalaiset kokivat liikuntatuntien vähentävän stressiä enemmän kuin 9-luokkalaiset. The Physical Educator, 76, 777–799. Toinen tie kulkee Koululiikunta laskee oppilaiden stressitasoja K oulun liikuntatunnille osallistuminen vähentää koulupäivän aikana koettua stressiä yläkouluikäisillä nuorilla. Akateemisella väylällä maisteritutkinnon suorittanut opiskelija jatkaa tohtoriopintoihin ja opettaminen on osa akateemista työtä. He kokivat olevansa vähemmän stressaantuneita liikuntatunnin jälkeen kuin sitä ennen. Kansainvälinen haastattelututkimus selvitti liikunnanopettajakouluttajaksi hakeutumista, akateemisen työuran käännekohtia sekä liikunnanopettajakouluttajien ammatillista kehittymistä. Kohdejoukkona oli 14 liikunnanopettajakouluttajaa, joilla oli vähintään 10 vuoden työkokemus ja vakaa akateeminen asema. Haastateltavat olivat seitsemästä eri maasta. LÄHDE: Barney, D., Pleban, F. Tulokset korostavat ihmissuhteiden ja ammatillisten verkostojen vaikutusta uran kaikissa vaiheissa. Näitä avainhenkilöitä kuvataan tutkimuksessa eräänlaisina ”alalle pääsyn portinvartijoina” unohtamatta kuitenkaan sitä, että jokainen haastateltava oli meritoitunut omilla ansioillaan. Stressiä vähentävä liikunnanopetus syntyy myönteisistä kokemuksista, onnistumisista, tehtäväsuuntautuneesta motivaatioilmastosta ja oppilaiden autonomian tukemisesta. Ne ohjaavat liikunnanopettajakouluttajaksi hakeu tumista ja alalle pääsyä, muokkaavat akateemisen työuran suuntaa ja myötävaikuttavat amma til liseen kehittymiseen. Tulokset selviävät yhdysvaltalaisesta kyselytutkimuksessa (n=872), jossa liikuntatunnin vaikutuksia koettuun stressiin kysyttiin sekä strukturoiduilla että avoimilla kysymyksillä. Ne herättävät myös kysymyksen siitä, onko akateeminen urapolku aidosti avoin kaikille. Lähes kaikilla haastateltavilla oli joku vaikutusvaltainen akateemisessa yhteisössä työskentelevä henkilö, joka oli kannustanut hakeutumaan alalle. Relationships between physical activity and stress among junior high school students in the physical education environment. Oppilaat arvioivat, että liikuntatunnilla stressaavat asiat unohtuvat. Tutkijoiden mukaan liikuntatunnin stressiä vähentäviä vaikutuksia tulisi korostaa jo opettajakoulutuksessa. NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Jyväskylä yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi. Tulosten perusteella liikunnanopettajan maisteriopinnoista on kaksi väylää liikunnanopettajakouluttajaksi. A mmatilliset ihmissuhteet vaikuttavat suuresti akateemisen uran eri vaiheissa. LÄHDE: McEvoy, E., Heikinaro-Johansson, P. 64 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Akateemiset ihmissuhteet ohjaavat liikunnanopettajakouluttajien urapolkuja koulumaailman kautta, jolloin yliopisto-opintojen pariin hakeudutaan useamman vuoden liikunnanopettajana toimimisen jälkeen. (2019). Toisaalta osa tutkittavista tunsi, että luokkakaverit saattoivat lisätä stressiä etenkin, jos liikuntaryhmässä ei ollut omia kavereita tai oppilas koki tulevansa tunnilla kiusatuksi. & MacPhail, A. Tällöin tulevat opettajat osaavat huomioida oppiaineen myönteisen vaikutuksen oppilaiden stressitasoihin ja perustella tarvittaessa sen merkitystä koulujaksamiselle. Oppilaat kokivat, että liikuntatunnin stressiä vähentävä vaikutus on etenkin luokkakavereiden ja yhdessä tekemisen ansiota. & Lewis, T. (2019). An exploration of the influence of professional relationships on the career pathways of physical education teacher educators, European Physical Education Review, 25 (4), 913–928
Maciej selvitti tutkimusryhmänsä kanssa, vaikuttaako tilanteen arvioiminen haasteena tai uhkana e-urheilupelaajien suorituksiin. Tutkimukseen osallistui 82 miestä, jotka oli jaettu kahtia haasteryhmään ja uhkaryhmään. He suorittivat kolme kierrosta suosittua Counter Strike: Global Offensive -videopeliä. 64 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Usko omiin kykyihin näkyy suorituksessa T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a I hmiset vertailevat itseään muihin ja itsearvioinneilla on usein vaikutusta yksilön suoritukseen. Tutkijat olettivat, että tilanteiden tulkitseminen haasteiksi uhkien sijaan parantaisi e-urheilijoiden. Toisena kohteena oli suoritukseen liittyvän palautteen merkitys pelaajien tilanteen arviointiin
(2019). Social challenge and threat predict performance and cardiovascular responses during competitive video gaming.. (2019). A meta-study of qualitative research on junior-to-senior transition in sport. Kontrolliryhmä toteutti samat harjoitukset ilman kehotuksia. DOI: 10.1016/j. LÄHDE: Maciej, B., Kosakowski, M., & Laczmarek, L. Tutkimukseen osallistui 39 vähän liikkuvaa aikuista, jotka suorittivat kaksi kymmenen minuutin kuntopyöräharjoitusta itse valitsemallaan intensiteetillä. Katsaus koostui 27 tutkimuksesta. Zenko ja tutkimusryhmä selvittivät, optimoivatko ihmiset harjoituksessa koetun nautinnon automaattisesti, ja lisääntyykö koettu nautinto kehotusten avulla suorituksen aikana ja sen jälkeen. Using prompts to enhance the affectice experience of exercise. Tilanteiden tulkitseminen haasteiksi uhkien sijaan paransi suoriNauti liikunnasta! M ielihyvän maksimointi liikunnan aikana on yhä useammin tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä liikkumisen kannustimista. Tutkijat ehdottavat, että tulevaisuudessa siirtymävaiheen tutkimuksessa hyödynnettäisiin enemmän narratiivista lähestymistapaa ja pitkittäisasetelmaa. Psychology of Sport and Exercise. psychsport.2019.101556 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com. C., & Jones, L. Erityisesti heitä kiinnostivat tutkimuksissa käytetyt metodit ja teoreettiset valinnat sekä siirtymisvaiheeseen vaikuttavat tekijät. Siihen sisältyvät oikean siirtymisajankohdan valitseminen ja konkreettinen tuki. M., Berman, C. J., Hutchinson, J. Seuraukset viittaavat onnistuneeseen siirtymiseen, joka vaikuttaa myönteisesti urheilijan terveyteen, hyvinvointiin ja suoritukseen. LÄHDE: Zenko, Z., Kahn, R. Tutkimus osoittaa, että liikunnasta saatuja tunnekokemuksia on mahdollista muuttaa muuttamatta harjoitusten intensiteettiä. Tutkijat laativat keräämiensä tietojen pohjalta mallin, joka auttaa selittämään siirtymisprosessia. (2019). Drewin ryhmän mukaan siirtymisvaiheeseen liittyy kolme perustekijää – esitila, muuttujat ja seuraukset. 65 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 tusta. DOI: 10.1016./j.psychsport.2019.101584 suoritusta. Esitila viittaa tekijöihin ennen siirtymistä. LÄHDE: Drew, K., Morris, R., Tod, D., & Eubank, M. Siirtymisen muuttujat koostuvat yksilöllisistä, ulkoisista ja kulttuurisista tekijöistä sekä siirtymisen erivaiheissa toteutettavista yksilötai organisaatiotason interventioista. DOI: 10.1037/spy0000183 Hyppy junnusta aikuisiin unioritasolta aikuisten sarjoihin siirtyminen on iso askel urheilijan uralla. Lisäksi lajikohtaisia junioriurheilusta aikuisurheiluun siirtymistä tukevia ja häiritseviä tekijöitä olisi hyvä tutkia, jotta pystyttäisiin määrittämään kunkin lajin siirtymisvaiheelle ominaiset vaatimukset. Katsauksessa löytyi neljä siirtymävaiheeseen vaikuttavaa pääteemaa: yksilötekijät, ulkoiset tekijät, kulttuuriset tekijät ja interventiostrategiat. Sosiaalisesta haasteesta tai uhasta saatu palaute ei vaikuttanut suoritukseen, vaan tulokset liittyivät alun tilannearvioon. Parhaimmat tulokset saaneille pelaajille oli tarjolla rahapalkintoja. Osallistujat eivät automaattisesti maksimoineet nautintoa ja mielihyvää liikunnan aikana, vaan heitä tuli kannustaa siihen. Drew tutkimusryhmineen teki järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tästä siirtymisvaiheesta. Tulokset osoittivat, että kokeneet pelaajat uskoivat olevansa parempia kuin muut pelaajat. Do exercisers maximize their pleasure by default. Sosiaaliseen uhkaan he vaikuttivat kertomalla suorituksen olleen heikompi kuin muilla. Psychology of Sport & Exercise. Osallistujat saivat liikunnasta enemmän nautintoa suorituksen aikana ja muistivat myönteisen tunteen sen jälkeen. Harjoituksen aikana osallistujia kehotettiin viidesti maksimoimaan nautinto ja mielihyvä, ja tarvittaessa muuttamaan harjoituksen intensiteettiä. Kun osallistujia kehotettiin tavoittelemaan mahdollisimman suurta mielihyvää, he kokivat liikunnan tunnearvon positiivisempana harjoituksen aikana ja sen jälkeen. He myös saavuttivat korkeammat pistemäärät. Pelaajien kokemus haasteesta tai uhasta kuitenkin lisääntyi palautteen ansiosta. Drew huomasi tutkimusryhmineen, että suuri osa heidän katsaukseensa päätyneistä tutkimuksista oli toteutettu Euroopassa, perustui pääosin haastatteluihin ja hyödynsi pääasiassa vain kahta teoriaa (the athletic career transition model ja the developmental model). Sosiaalista haastetta tutkijat manipuloivat kertomalla osallistujille, että heidän suorituksensa oli parempi kuin muilla. Sport, Exercise, and Performance Psychology. Sykkeet, kognitiiviset arviot ja pelien tulokset mitattiin ja kirjattiin ylös. Tunnearvo, syke ja koettu rasitustaso mitattiin kahden minuutin välein. Yksinomaan naisurheilijoihin kohdistuneita tutkimuksia oli vähän. D. Suorituksen jälkeen kirjattiin ylös osallistujien kokema tunnearvo, nautinto ja muistettu nautinto. Maciej ja tutkimusryhmä osoittivat, että itsensä arvioiminen toisia paremmaksi paransi e-pelaajien suoritusta. Heidän sykkeensä oli korkeampi kuin vähemmän kokeneilla
testasivat voimaharjoittelun vaikutuksia kehon insuliiniherkkyyteen. Se paransi myös insuliiniherkkyyttä, jota tutkijat selvittävät mittaamalla veren glukoosija insuliinipitoisuuksia. Dose-response associations between accelerometry measured physical activity and sedentary time and all cause mortality: systematic review and harmonised meta-analysis. Joka tapauksessa istumistakin ”saa” kertyä päivään tuntikaupalla, eikä kaikesta istumisesta tarvitse kenties olla niin huolissaan. 2019;366:l4570. Epub 2019 Feb 10.. Mielenkiintoista oli myös se, että istumisen vaarat näyttävät alkavan lisääntyä 9,5 tunnin paikallaanolon jälkeen. Tämä ei ole keholle ja terveydelle hyväksi, ja monesti kyseessä oleva insuliiniresistenssi johtaa tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen. Erityisen tehokas insuliiniherkkyyden lisääjä on kestävyysliikunta, olipa se tasakuormitteista tai intervalliharjoittelua. Huomion kiinnittäminen molempiin on tärkeää, sillä kuolleisuus nousee istumisajan lisääntyessä, mutta toisaalta liikkumalla ennenaikaisen kuoleman todennäköisyys pienenee. Todennäköisesti mikä tahansa voimaharjoittelu kuitenkin auttaa, sillä kyse on pitkälti siitä, aktivoidaanko lihaksia ylipäätään. Tutkimuksessa voimaharjoitus kesti vain 15–20 minuuttia, joten verraten lyhytkin harjoitus vaikutti tehokkaasti. LÄHDE: Ismail AD, Alkhayl FFA, Wilson J, Johnston L, Gill JMR, Gray SR. Onneksi liikkumalla tunnin tai tunnin ja vartin päivässä vähintään kohtuukuormitteisesti istumisen vaaroja voidaan eliminoida, ellei jopa päästä niistä kokonaan eroon. LÄHDE: Ekelund U, Tarp J, Steene-Johannessen J, Hansen BH, Jefferis B, Fagerland MW, Whincup P, Diaz KM, Hooker SP, Chernofsky A, Larson MG, Spartano N, Vasan RS, Dohrn IM, Hagströmer M, Edwardson C, Yates T, Shiroma E, Anderssen SA, Lee IM. 2019;104(4):540-545. Järkevää ja loogistakin, sillä päivittäin käytettävissä oleva aika on kaikilla sama: mitä enemmän istut tai olet muuten paikallasi, sitä vähemmän liikut, millä tahansa teholla. Mitä parempi insuliiniherkkyys on, sitä paremmin pienetkin pitoisuudet insuliinia saavat verensokerin siirrettyä verestä kohdekudoksiin. Muiden tutkimusten perusteella insuliiniherkkyys näyttää paranevan vain niissä lihaksissa, joita harjoitetaan. Heidän tutkimuksessaan kymmenen ylipainoista miestä teki voimaharjoittelua kolmesti viikossa kuuden viikon ajan. Ja monet professorit ja muut ihmiset tekevät edelleen töitään istuen ja kulkevat työmatkat autolla, minkä myös on osoitettu johtavan ennenaikaiseen hautaan. Vaikka Ekelund ryhmineen tuo esiin, että jotkut tutkijat ovat ehdottaneet rajaksi vain 6–8 tuntia, niin monissa tutkimuksissa tämä ”raja” on ollut liki 11 tuntia. Siksi salilla kannattaneekin harjoittaa kehon kaikkia lihaksia hyvin monipuolisesti, jotta insuliiniherkkyyskin paranee maksimaalisesti. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a M edia on rummuttanut vuosia, että istuminen tappaa. The effect of short-duration resistance training on insulin sensitivity and muscle adaptations in overweight men. Pitkälti näin kertoo Ekelundin ja kumppaneiden uusin tutkimus, jossa he tosin myös sanovat istumisen ja liikkumisen olevan kolikon kaksi puolta. Ekelundin ja kumppaneiden tutkimuksen mukaan mikä tahansa intensiteetti, jopa vain hyvin kevytkin, oli hyväksi ennenaikaista kuolleisuutta ajatellen keskiVoimaharjoittelukin auttaa insuliiniherkkyyden parantamisessa I nsuliiniherkkyys, eli se miten hyvin haiman erittämä insuliini säätelee verensokeria, on erittäin tärkeässä roolissa terveyden ylläpidossa. Nähtäväksi jääkin, miten tehokasta on voimaharjoittelu, jossa painot ja uupumuksen tavoittelu eivät ole näin suuria. Tuhannen taalan kysymys näiden epidemiologisten tutkimusten jälkeen onkin, vaikuttaako istumisen vähentäminen todistettavasti terveyteen pitkäaikaisessa interventioasetelmassa, kun samaa henkilöä seurataan ja hän vähentää liiallista istu mistaan. Vastaavasti huonon insuliiniherkkyyden omaavan keho joutuu erittämään suuret määrät insuliinia, jotta sokeri pääsee kudoksiin. Ismail ym. 66 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Teksti: ILKKA HEINONEN Tiedot istumisajan vaaroista tarkentuvat ikäisille ja ikääntyneille. Käytetyt painot olivat kuitenkin melko suuria – 80 prosenttia maksimivoimasta. Istuminen on siis vaarallista. Onkin hämmästyttävää, että etenkin liikuntaa opettavissa laitoksissa on yhä luentosaleissa penkit. Professorit ovat varoitelleet istumisen vievän ennenaikaiseen hautaan, vaikka harrastaisi liikuntaa. doi: 10.1113/EP087435. Mielenkiintoista olisi tutkia, paraneeko insuliiniherkkyys vain niissä lihaksissa, joihin voimaharjoittelu kohdistuu. Tutkimuksen ehkä tärkein asia oli kuitenkin se, että siinä hyödynnettiin kyselytutkimusten sijaan objektiivisia mittareita istumista ja liikuntaa kuvaamaan. doi: 10.1136/bmj.l4570. Exp Physiol. BMJ. Suoritukset tehtiin lisäksi aina uupumukseen asti, eli siihen asti, että painoa ei jaksanut enää nostaa. Harjoittelu tehosi, sillä se kasvatti lihasvoimaa ja lihaksen poikkipinta-alaa. Liikunnan tiedetään parantavan insuliiniherkkyyttä
Lihasvoiman merkitys korostuu ikääntyessä, minkä vuoksi lihasvoimatasot kannattaa nostaa jo nuoruudessa niin korkealle kuin mahdollista, jotta ne iän myötä säilyvät mahdollisimman hyvinä. Ikääntyneiden voi olla hyvin perusteltua aloittaa liikunta kestävyystyyppisellä lenkkeilyllä, ja siirtyä sen jälkeen enemmän voimaharjoitteluun. LÄHDE: Moro T, Brightwell CR, Phalen DE, McKenna CF, Lane SJ, Porter C, Volpi E, Rasmussen BB, Fry CS. Näyttää siltä, että tietty hyvä hiussuonituksen taso vaaditaan, jotta lihasmassa kasvaisi. Tämä rajoittaa elämistä ja liikkumista huomattavasti, mutta on estettävissä voimaharjoittelulla, jota ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa. exger.2019.110723. Tutkimuksen huomattavin löydös olikin se, että lihaksen hiussuonitiheys näytti määrittävän sitä, miten hyvin lihasvoima kehittyy. 2019;127:110723. Tutkimuksen mukaan hiussuonitus korreloi päivittäisen yleisen liikkumisen kanssa. [Epub ahead of print]. He tekivät tutkimuksen, jossa he harjoituttivat 19 miestä ja naista, joiden keski-ikä oli 71 vuotta. Exp Gerontol. Nämä tulokset eivät kuitenkaan vielä ylitä uutiskynnystä, koska ne ovat odotettuja ja monesti todettuja. Low skeletal muscle capillarization limits muscle adaptation to resistance exercise training in older adults. 67 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Lihaksen hiussuonitus vaikuttanee voimaharjoittelun tuloksiin ainakin ikääntyneillä R iittävän hyvät lihasvoimatasot tuovat reserviä arkielämään. Lihasten proteiinisynteesi parani ja poikkipinta-ala kasvoi vain hyvän hiussuonituksen lähtötilanteessa omanneilla. Koskaan ei tiedä, mitä joutuu nostamaan tai miten reagoimaan yllättävään tilanteeseen, kuten kaatumiseen. doi: 10.1016/j. Ikääntyessä ongelmaksi voi muodostua jopa se, että reisissä ei ole tarpeeksi voimaa edes tuolilta tai sängyltä nousemiseen, vaikka muuten jaksaisi kävellä. Moro ja kumppanit tietävät voimaharjoittelun merkityksen ikääntyessä. Nämä vaikutukset jäivät saamatta huonon hiussuonituksen omanneilla, mutta voimaharjoittelu paransi heillä hiussuonitusta. Lihasten pienet hiusverisuonet vaikuttavat keskeisesti siihen, miten hyvin happi, ravintoaineet ja lihasproteiinia rakentavat aminohapot pääsevät lihassoluihin. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku. Kaksitoista viikkoa kestänyt voimaharjoittelu paransi tutkittavien lihasvoimaa ja lihaksen poikkipinta-alaa
67 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Oppilaiden kasvanut vaikutusvalta luo lisää liikettä LitL Terhi Huovisen liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Oppilaiden osallistumista ja fyysistä aktiivisuutta edistävä liikunnanopetus perusopetuksen heterogeenisessa oppilasryhmässä” tar kastettiin Jyväskylässä 4.10.2019. Huovinen seurasi kahden perusopetuksen heterogeenisen oppilasryhmän liikuntatunteja usean kuukauden ajan. Opettajan oppilaalle antama henkilökohtainen huomio auttaa työrauhan ylläpitämisessä ja osallistumattomuuden vähentämisessä. Liikkuminen liikuntatunneilla on erityisen tärkeää vähän liikkuvien lasten päivittäisen fyysisen aktiivisuuden kerryttäjänä. Joillekin oppilaille kertyi Huovisen mukaan reipasta liikuntaa noin puolet liikuntatunnista, toisille vain joitakin minuutteja. LitL Terhi Huovinen tarkastelee väitöskirjassaan oppilaiden osallistumista ja fyysistä aktiivisuutta sekä opettajan mahdollisuuksia edistää niitä koulun liikuntatunneilla. Seurattujen ryhmien liikuntatunneilla oppilaat osallistuivat toimintaan pääsääntöisesti aktiivisesti, mutta yksilölliset erot olivat suuria. Peruskouluikäisten pitäisi suositusten mukaan liikkua reippaasti 1–2 tuntia päivässä. Oppilasjohtoiset työtavat lisäävät Huovisen mukaan reipasta liikuntaa tunneilla. Mitä paremmin opettaja tuntee oppilaansa, sitä helpompi hänen on tukea jokaisen lapsen osallistumista yksilöllisesti. Huovinen kannustaa opettajia antamaan oppilaille enemmän vaikutusvaltaa tehtäviin ja työskentelyyn, jotta aktiivisuus tunneilla lisääntyisi. Reippaan liikunnan määritelmän mukaan lapsi hengästyy hieman liikkuessaan. Väitöskirja on julkaistu sarjassa JYU dissertations numerona 135, Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7851-8 (PDF) Julkaisu on luettavissa osoitteessa: http:// urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7851-8.. Vas taväittäjänä toimi dosentti Jan-Erik Romar (Åbo Akademi) ja kustoksena pro fessori Pilvikki Heikinaro-Johansson (Jyväskylän yliopisto). Lisätietoja: Terhi Huovinen, terhi.huovinen@jyu.fi. Sen sijaan 28 oppilaan ryhmässä vähäisimmälle huomiolle jääneet lapset saivat opettajalta henkilökohtaista palautetta vain joka toisella tunnilla. Pienessä 11 oppilaan ryhmässä opettajalta riitti henkilökohtaista huomiota ryhmän vähiten huomiota saaneelle lapsellekin lähes yhdeksän kertaa jokaisella tunnilla. Työrauhan ylläpitämisessä korostetun opettajan ryhmänhallinnan sijaan opettajan kannattaa Huovisen mukaan panostaa oppilaantuntemukseen ja oppilaan omaa aloitteellisuutta tukeviin työtapoihin. Huovisen väitöskirja osoittaa, että työrauhaongelmat ja osallistumattomuus liikuntatunneilla lisääntyvät, jos oppilas ei tullut kuulluksi
Todistettu korruptio tahraa urheilusponsorin maineen J.D., MBA Mark Doddsin väitöskirja ”The impact of Corruption on Sport Sponsorship” tarkastettiin 27.9.2019 Jyväskylässä. Sosiaalinen verkosto voi jo itsessään lisätä merkityksellisyydentunnetta, mutta myös tarjota tukea ja mahdollisuuksia työllistymiseen tai muuhun mielekkääseen toimintaan. Aktiivinen ja reipas liikunnan harrastaminen on yllättäen ainoa elintapatekijä, joka on yhteydessä hyvään työttömien työkykyyn. Hän selvitti myös terveysinterventioiden vaikutusta työttömien työllistymiseen järjestelmällisellä kirjallisuuskatsauksella. Lisätietoja: Mark Dodds, mark.dodds@cortland.edu. Toisaalta on vahvaa näyttöä myös työttömyyden terveyttä ja hyvinvointia heikentävästä vaikutuksesta. Suojaavia tekijöitä olivat terveyden lisäksi muun muassa liikunta, sosiaaliset verkostot ja sosiaalinen tuki sekä merkityksellisyyden kokeminen. Heidän suhtautumisensa muuttuu, mikäli korruptio pystytään todistamaan. 68 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Liikunta ylläpitää työttömien työkykyä Terveystieteiden maisteri Marja Hultin hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja Work ability and health of unemployed persons. Yhteys tuli Hultin tutkimuksessa esiin myös työttömillä. Yksilötason terveyden edistämisen interventiot eivät taas lisänneet työnsaantia. Hultin tutkimuksen mukaan ne työikäiset työssä käyvät ja työttömät, jotka kokevat terveydentilansa hyväksi, arvioivat myös työkykynsä hyväksi. Hult osoittaa, että työttömien terveyttä ja työkykyä voidaan edistää useilla eri tavoilla. Kyseessä on stigmailmiö, jossa yksi kielteinen seikka voi tahrata ihmisen tai yrityksen koko maineen. Erityisen tuhoisia haitat ovat, kun yritys jää kiinni korruptiosta tai leimautuu korruption sallivaksi toimijaksi. Työttömyyden ja huonon terveyden välistä suhdetta on selitetty kahdella tavalla. Julkaisu on luettavissa julkaisuarkisto JYXissä: http:// urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7821-1. Meta-analyysin tulokset osoittivat, että ryhmämuotoiset kognitiiviseen ja työnhakuvalmennukseen sekä vertaistukeen perustuvat interventiot lisäsivät työn saaneiden määrää verrattuna kontrolliryhmään. Lisäksi liikunta voi lisätä merkityksellisyyden kokemuksia. Heidän on vaikeampi työllistyä uudelleen. Vastaväittäjänä toimi Associate Professor Sungho Cho (Bowling Green State University, USA) ja kustoksena professori Heikki Karjaluoto. Korruptioskandaali Doddsin mukaan voi heikentää sponsoriyrityksen mainetta sekä vaikuttaa kuluttajan ostopäätökseen kielteisesti. Kansainvälisistä skandaaleista esimerkkejä ovat jalkapallon MM-kisapaikkojen valinta, Salt Lake Cityn vuoden 2002 talviolympialaisten lahjontaoikeudenkäynnit ja Lance Armstrongin dopingskandaali. Pelkkä korruptiosyytös ei kuitenkaan aina riitä urheilufaneille syyksi boikotoida yritystä. Tutkimus tuotti uutta tietoa työttömien työkykyyn yhteydessä olevista tekijöistä. Haittavaikutus voi syntyä, kun korruptiota tapahtuu urheiluorganisaatiossa, josta se heijastuu sponsoroivaan yritykseen. Uusi tutkimus etsii, millaisia haittavaikutuksia skandaalit voivat aiheuttaa urheilijoiden tai urheiluseurojen sponsoreille. Nämä suojaavat ja mahdollisesti työkykyä edistävät tekijät saattavat muodostua tärkeiksi voimavaroiksi, joiden avulla työttömät henkilöt selviytyvät paremmin työttömyyden aiheuttamasta stressistä. Se on luettavissa osoitteessa http://epublications.uef.fi/pub/ urn_isbn_978-952-61-3165-8/. Hult tarkastelee tutkimuksessaan laajasti yksilöllisten, sosiaalisten ja työhön liittyvien tekijöiden yhteyttä työttömien työkykyyn väestötasolla. Liikunnan harrastamisella oli yhteys hyvään työkykyyn työttömillä. Työttömien terveys ja työkyky ovat heikompia kuin työssä käyvien. Dissertations in Health Sciences, no 525. Liikunnan ja työkyvyn yhteys on aiemmin havaittu työssä käyvien parissa tehdyissä tutkimuksissa. Näin käy erityisesti silloin, kun korruptiosta kiinni jäänyt yritys sponsoroi fanin suosikkijoukkuetta, maata tai lajia. Työttömien liikuntaharrastuksen tukeminen olisi tärkeää, sillä liikunta voi lisätä sosiaalista verkostoitumista. Vastaväittäjänä toimi professori Clas-Håkan Nygård Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Terhi Saaranen Itä-Suomen yliopistosta. Tutkimuksessa keskityttiin kartoittamaan työkykyä suojaavia tekijöitä, sillä jonkin verran tietoa työkykyä heikentävistä tekijöistä on olemassa. J.D., MBA Mark Doddsin väitöskirjan aiheen on korruptioja dopingskandaalien vaikutus urheilusponsorointiin. On havaittu, että työttömäksi joutuvat useammin ne henkilöt, joilla on terveysongelmia. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Publications of the University of Eastern Finland. TtM Marja Hultin tutkimuksen mukaan työttömät, jotka kokevat terveydentilansa hyväksi, kokevat yleensä myös työkykynsä hyväksi. Hult tutki hyvään työkykyyn yhteydessä olevia tekijöitä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoiman Alueellisen terveys-, hyvinvointija palvelututkimuksen väestötason aineistojen avulla. Focusing on promoting factors tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa Kuopiossa 4.10.2019. Korruptioon valmiiden kisajärjestäjien määrä on lisääntynyt 2010-luvulla, mikä lisää Doddsin mukaan yritysten harjoittaman lahjonnan mahdollisuutta, Dodds kertoo. Toisinaan myös sponsoroivien yritysten on syytä tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti
Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun arviointipaneeli: Olli J. 69 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 Vuoden 2019 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä Liikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. Arviointien perusteella neljä parasta tutkimusta pääsi finaaliin, jossa täydelliset käsikirjoitukset arvioi tätä tarkoitusta varten koottu erillinen finaaliraati. Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 37 abstraktia. Heinonen, Paavo Nurmi -keskus, Turku Jari Parkkari, Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituuttisäätiö Kai Savonen, Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Raija Korpelainen, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka Arja Uusitalo, Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Juha Peltonen, Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Maarit Valtonen, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä ja voittajat julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä 13.11.2019. LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon
Vanhemman korkeammat onnellisuuspisteet olivat yhteydessä lapsen terveellisten elintapojen lukumäärään (p = 0,005). TULOKSET: Vanhempien onnellisuuspisteiden keskiarvo oli 5,1 (± 1,0). Tutkimukseen osallistui 2 543–2 693 kaksosta/seuranta. Vanhempien hyvinvointiin vaikuttamalla voitaisiin mahdollisesti parantaa lasten elintapoja ja ehkäistä ylipainoa ja lihavuutta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus vahvistaa, että liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välillä on positiivinen yhteys varhaisnuoruudesta nuoreen aikuisuuteen. Akillesjänteen ja pohjelihasten rakenteen yhteys toimintaan 12 kk akuutin akillesjännerepeämän jälkeen FINNI T, PÉTER A, HARTIKAINEN J, CRONIN NJ, PALONEVA J, REITO A TAUSTA: Akillesjänteen repeämä on yksi yleisimpiä liikuntaharrastuksen aiheuttamia jännevammoja, jonka ilmaantuvuus on ollut nousussa viime vuosikymmenten. Lisäksi tulokset osoittavat, että geneettiset tekijät, mutta myös yhteinen ympäristö kuten perheen luoma ympäristö, yhteiset harrastukset ja ystävät selittävät hyvin suuren osan liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välillä havaitusta yhteydestä. Kaksoset raportoivat itse vapaa-ajan liikuntaaktiivisuutensa 12-, 14-, 17ja 24-vuotiaina sekä myös oman koulutustasonsa 17ja 24-vuotiaina. Vanhempien onnellisuus selvitettiin validoidulla onnellisuuskyselylomakkeella (Subjective Happiness Scale), jossa onnellisuuteen viittaa korkeampi pistemäärä (skaala 1–7). MENETELMÄT: Tutkimus on osa suomalaista Kaksosten kehitys ja terveys -tutkimusta, jossa on seurattu yli kahden vuosikymmenen ajan vuosina 1983–1987 syntyneitä suomalaisia kaksosia. Lapsista 84 % täytti liikuntasuosituksen ja 35 % ruutuaikasuosituksen. MENETELMÄT: Tutkittavina olivat 660 vanhempi–lapsi-paria (88 % vanhemmista äitejä, lasten keski-ikä 4,7 vuotta ± 0,9), jotka osallistuivat vuosina 2015 ja 2016 DAGISpoikkileikkaustutkimukseen. Lapset pitivät ActiGraph-liikemittaria (wGT3X-BT) viikon ajan. Myös liikuntaaktiivisuutta ja koulumenestystä selittävien geneettisten tekijöiden välillä havaittiin korrelaatio (rGEN = 0,17–0,43 miehillä ja 0,15–0,25 naisilla). Lapsista 27 %:lla oli 0–1 terveellistä elintapaa, 37 %:lla 2, ja 37 %:lla 3–4 terveellistä elintapaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää vanhempien onnellisuuden yhteyttä päiväkoti-ikäisten lasten terveellisten elintapojen yhteisesiintymiseen. Terveellisiksi elintavoiksi luokiteltiin liikuntasuosituksen täyttyminen (3 tuntia/ päivä, josta vähintään kohtuukuormitteista . Energiatasapainoon vaikuttavien elintapojen yhteisesiintymisellä voi olla suurempi vaikutus lasten ylipainoon ja terveyteen kuin yksittäisillä elintavoilla. Onnellisten vanhempien lapsilla on enemmän terveellisiä elintapoja ENGBERG E, RAY C, MÄÄTTÄ S, FIGUEIREDO R, KAUKONEN R, KOIVUSILTA L, KORKALO L, NISSINEN K, SAJANIEMI N, ERKKOLA M, ROOS E TAUSTA: Lasten lihavuuden lisääntyminen on yksi merkittävimmistä maailmanlaajuisista terveysongelmista. Kaksosten jakamat yhteiset ympäristötekijät (perhe, yhteiset ystävät, yhteinen asuinympäristö jne.) selittivät myös suuren osan (41–100 %) vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välisestä yhteydestä seurannan aikana (rYHT = 0,27–0,54 miehillä ja 0,21–0,69 naisilla). 1 tunti/päivä), ruutuaikasuosituksen täyttyminen (. JOHTOPÄÄTÖKSET: Onnellisten vanhempien lapsilla on enemmän energiatasapainoon liittyviä terveellisiä elintapoja. 70 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 Liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen yhteiset geneettiset ja ympäristötekijät: pitkittäistutkimus varhaisnuoruudesta nuoreen aikuisuuteen AALTONEN S, LATVALA A, JELENKOVIC A, ROSE RJ, KUJALA UM, KAPRIO J, SILVENTOINEN K TAUSTA: Liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välillä uskotaan olevan yhteys. TULOKSET: Liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä, positiivinen yhteys kaikissa mittauspisteissä 12 vuoden seurannan aikana. Kasvisten, hedelmien ja marjojen syönnin mediaanifrekvenssi oli 2,7 päivässä, ja sokeripitoisten ruokien 2,1 päivässä. Kvantitatiivisen genetiikan mallinnusmenetelmiä käytettiin selvittämään yhteisten geneettisten ja ympäristötekijöiden osuutta liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välisessä yhteydessä. Kaksosten opettajat puolestaan arvioivat heidän koulumenestyksensä 12ja 14-vuotiaana. Yhteys oli kuitenkin varsin heikko kummallakin sukupuolella (r = 0,08–0,22 miehillä ja 0,07–0,18 naisilla). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä määrin yhteiset geneettiset ja ympäristötekijät selittävät vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välistä yhteyttä varhaisnuoruudesta nuoreen aikuisuuteen. Ennemminkin suotuisa ympäristö, joka vahvistaa yksilön geneettistä taipumusta sekä liikunta-aktiivisuuden että koulumenestyksen suhteen vaikuttaisi johtavan menestymiseen kummallakin osaalueella. Nämä yhteiset geneettiset tekijät selittivät liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välisestä yhteydestä 43–100 %. Toistaiseksi yhteyden kausaalisuudesta ei kuitenkaan ole selvää osoitusta. Selitysosuuksien suuruudet vaihtelevat kuitenkin iän mukaan. 1 tunti/päivä), sekä kasvisten, hedelmien ja marjojen syöminen keskivertoa (mediaani) enemmän, ja sokeripitoisten ruokien syöminen keskivertoa (mediaani) vähemmän. Molempien tekijöiden on kuitenkin aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan geneettisesti periytyviä ominaisuuksia. Yhtenä mahdollisena selityksenä liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välillä havaitulle yhteydelle on, että nämä jakavat osan geneettisestä taustasta keskenään, jonka johdosta niiden välille syntyy yhteys ilman todellista syy-seuraussuhdetta. Enemmän onnellisuuspisteitä saaneiden vanhempien lapsilla oli suuremmalla todennäköisyydellä 2 (OR 1,28; 95 % CI 1,05–1,56) tai 3–4 (OR 1,27; 95 % CI 1,04–1,54) terveellistä elintapaa kuin 0–1 terveellistä elintapaa, kun tulokset vakioitiin tutkimusajankohdalla, vanhemman sukupuolella, koulutuksella ja BMI:llä sekä lapsen sukupuolella ja iällä. Jokaiselle kaksoselle yksilölliset ympäristötekijät selittivät puolestaan liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välistä yhteyttä merkitsevästi ainoastaan naisilla (rYKS = 0,10–0,15). Vanhempien subjektiivisen hyvinvoinnin yhteyttä lasten terveellisten elintapojen yhteisesiintymiseen ei puolestaan ole juurikaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tulokset haastavat ajatuksen liikunta-aktiivisuuden ja koulumenestyksen välillä olevasta syyseuraussuhteesta, jonka mukaan muutos liikunta-aktiivisuudessa tai koulumenestyksessä johtaisi muutoksen myös toisessa muuttujassa. Lisäksi vanhemmat raportoivat lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä sokeripitoisten ruokien käytön frekvenssikyselylomakkeella (Food Frequency Questionnaire) ja ruutuajan istumapäiväkirjalla
Tulokset on ilmaistu keskiarvona ja -hajontana. TULOKSET: Omatahtisen kävelyn aikana mitattu MAD-arvo erotteli vähintään kohtuukuormitteisen liikunnan kevyestä liikunnasta (AUC = 0,83, sensitiivisyys = 67,4, spesifisyys = 88,0) ja omatahtinen juoksu erotteli rasittavan liikunnan kevyestä ja kohtuukuormitteisesta liikunnasta (AUC = 0,82, sensitiivisyys = 78,8, spesifisyys = 79,3). Bilateraalisista mittauksista laskettiin symmetriaindeksi ((terve-vamma)/terve)*100 %). P < 0,05 tulkittiin tilastollisesti merkitseväksi. Vähintään kohtuukuormitteisen liikunnan raja-arvoksi määriteltiin . Vammajalan akillesjänne oli paksumpi (111 ± 66 %) ja osajänteet pidempiä (SOL: 23 ± 28 %, MG: 13 ± 10 %, LG: 10 ± 8 %) kuin terveessä jalassa (kaikissa P . Vammajalan nilkan ojennusvoima oli keskimäärin 50 Nm (vaihteluväli 0–114 Nm) tervettä alhaisempi. Kiinteä MET-raja-arvot luokittelivat oikein 25,9 % kevyestä liikunnasta, 85,9 % kohtuukuormitteisesta liikunnasta ja 82,2 % rasittavasta liikunnasta ( . Kävelynopeus (1,26 ± 0,16 m/s) oli yhteydessä MG-lihaksen solukimppujen pituuteen (r = 0,799; P = 0,003) ja LG-osajänteen asymmetriaan (r = 0,556; P = 0,039). Ventilaatiokynnys määritettiin polkupyöräergometritestin aikana. Tässä tutkimuksessa selvitimme, voidaanko omatahtisen kävelyn ja juoksun aikana mitattuja MAD-arvoja hyödyntää liikunnan kuormittavuuden yksilöllisessä arvioinnissa. Vamman hyvää paranemista ennustavista tekijöistä on hyvin vähän tietoa. TULOKSET: 12 kk vamman jälkeen vammajalan lihasvoima (26 ± 15 %), MG-lihaksen solukimppujen pituus (4 ± 7 %) ja MGja LG -lihaksen poikkipinta-ala (17 ± 11 % ja 14 ± 14 %) olivat pienempiä kuin terveessä jalassa (kaikissa P . 0,005). Voiman asymmetria ei korreloinut mihinkään tutkituista muuttujista. 12 kk vamman jälkeen tehtiin laboratoriomittaukset. Kävelyssä havaitut yhteydet MG-lihassolukimppujen pituuteen ja LG-osajänteen asymmetriaan kertovat kaksipäisen kantalihaksen roolista kävelyssä, joka korostuu työntövaiheessa. Tutkimus on osa laajempaa prospektiivistä seurantatutkimusta, jossa etsi tään konservatiivisesti hoidetun akillesjänteen repeämän hyvää toiminnallista lopputulosta ennustavia tekijöitä. Vain muutamissa levossa mitatuissa lihaksen ja jänteen anatomisissa tekijöissä havaittiin yhteys toimintaan. Lisäksi tutkimme suhteellisen liikunnan kuormittavuuden ja kiinteisiin aineenvaihdunnan kerrannaisiin (MET) ankkuroitujen raja-arvojen yhteneväisyyttä. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 11 potilasta, joilla oli todettu kliinisesti tuore akillesjännerepeämä ja joka hoidettiin konservatiivisesti. Huippuhapenkulutus määritettiin korkeimmaksi mitatuksi hapenkulutuksen arvoksi joko maksimaalisen polkupyöräergometritestin, juoksumatolla 8 km/h juoksemisen tai omatahtisen juoksun aikana. Itsevalittu kävelynopeus mitattiin valokennoilla 8 m matkalta. Omatahtiseen kävelyn aikana mitatun MAD-arvon ja kiinteän MAD-rajaarvon kyky erotella vähintään kohtuukuormitteinen liikunta kevyestä liikunnasta eivät eronneet toisistaan. Akillesjänteen paksuuden asymmetria oli positiivisesti yhteydessä SOL-osajänteen asymmetriaan (r = 0,657; P = 0,020). Omatahtisen juoksun aikana mitattu MAD erotteli paremmin rasittavan liikunnan kuin kiinteä absoluuttinen MAD-raja-arvo. Lepohapenkulutus mitattiin 30 minuutin levon aikana makuuasennossa 12 tunnin paaston jälkeen epäsuoralla kalorimetrialla (Oxycon mobile, Jaeger, Hoechberg, Saksa). Vastaavat arvot absoluuttisille MAD-raja-arvoille olivat AUC = 0,84 ja 0,85 sensitiivisyyden ollessa 65,8 ja 66,7 ja spesifisyyden ollessa 90,4 ja 89,2. 40 % hapenkulutuksen reservistä ja rasittavan liikunnan raja-arvoksi määritettiin ventilaatiokynnyksen saavuttava tai sen ylittävä hapenkulutus. Ultraäänimittauksissa tutkittavilta määritettiin soleuksen (SOL) ja medial (MG) ja lateral gastrocnemiuksen (LG) osajänteiden pituudet, akillesjänteen paksuus sekä MG ja LG lihasten poikkipintaala ja MG:n lihassolukimppujen pituus. JOHTOPÄÄTÖKSET: Akillesjännerepeämä aiheuttaa pitkäaikaista toiminnanvajausta ja anatomisia muutoksia pohjelihaksistossa, ja tässä tutkimuksessa niitä tarkasteltiin 12 kk vamman jälkeen. Myös itsevalittu kävelynopeus (1,26 m/s) oli tässä tutkimuksessa alhaisempi kuin tyypillisesti laboratorio-olosuhteissa mitattu 1,4 m/s. 0,004). Tässä meneillään olevassa tutkimuksessa kerätään myös muita biomekaanisia ja fyysistä aktiivisuutta kuvaavia muuttujia, joiden avulla pyritään ennustamaan akillesjännerepeämän jälkeistä hyvää paranemista. 71 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5/ 2019 ajan. Lapset pitivät kolmisuuntaista kiihtyvyysmittaria ja kannettavaa hengityskaasuanalysaattoria, kun he kävelivät tai juoksivat juoksumatolla 4, 6 ja 8 km/h, kävelivät portaita ylös ja alas, hyppäsivät ruutua sekä kävelivät ja juoksivat sisäjuoksurataa ympäri itse valitsemallaan nopeudella 4,5 minuutin ajan. Sekä AUC-arvot että sensitiivisyys paranivat, kun aineisto analysoitiin ilman portaita ylös ja alas kävelyä ja ruutuhyppelyä. Luokittelimme liikunnan kuormittavuuden myös kiinteiden MET-arvojen avulla (kevyt > 1,5–3 MET, kohtuukuormitteinen > 3–6 MET, rasittava > 6 MET). MET-arvoja ei tulisi käyttää liikunnan kuormittavuuden kalibrointitutkimuksissa.. Suhteellisen kuormittavuuden raja-arvojen ja kiinteiden MET-raja-arvojen yhteneväisyyttä tutkittiin . ROC-analyysillä selvitettiin omatahtisen kävelyn ja juoksun aikana mitattujen MAD-arvojen ja kiinteiden MADraja-arvojen kykyä luokitella liikunnan kuormittavuutta. Jos vamman jälkeen jänne on pidentynyt liikaa, lihassolukimppujen pituus on lyhentynyt eikä lihas pysty toimimaan optimaalisesti. Tällöin on todennäköistä, että optimaalinen kävelynopeus on normaalia alhaisempi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten pohjelihasten ja jänteen anatomia on yhteydessä pohjelihasten voiman symmetriaan ja itsevalittuun kävelynopeuteen vuosi vamman jälkeen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Omatahtisen juoksun aikana mitattu MAD-arvo näyttäisi olevan tarkka, helppokäyttöinen ja väestötutkimuksiin sopiva menetelmä rasittavan liikunnan yksilölliseen kalibrointiin alakouluikäisillä lapsilla. Nilkan ojennusvoima mitattiin voimadynamometrissä 90 asteen nilkkakulmassa polvi suorana molemmista jaloista erikseen. Muuttujien jakaumat tarkistettiin Shapiro Wilk -testillä, jalkojen välisiä eroja testattiin parillisella t-testillä, ja muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. MENETELMÄT: Yhteensä 35 iältään 7–11-vuotiasta lasta (21 tyttöä) osallistui tutkimukseen. Omatahtisen kävelyn aikana mitatun MAD-arvon kyky erotella vähintään kohtuukuormitteista liikuntaa ei eronnut kiinteän absoluuttisen MAD-rajaarvon kyvystä. 2 (4) = 151, p < 0,001, Cramerin V = 0,6). 2 -testin ja Cramerin V:n avulla. Itsevalitun kävelyja juoksunopeuden hyödynnet tävyys liikunnan kuormittavuuden yksilöllisessä kalibroinnissa HAAPALA EA, GAO Y, VANHALA A, RANTALAINEN T, FINNI T TAUSTA: Liikunnan kuormittavuuden tarkka arviointi on tärkeää liikunnan terveyteen liittyvien annos-vastesuhteiden selvittämisen, liikunnan ohjelmoinnin sekä liikuntasuositusten kannalta
Edeltävien tulosten lisäksi sukupuolittain tarkasteltuna seurassa urheilevat tytöt käyttivät sokeroituja virvoitusjuomia (p = 0,049) harvemmin kuin tytöt, jotka eivät osallistuneet seuratoimintaan. MENETELMÄT: Harjoittelujaksoon osallistui 62 henkilöä (51 naista ja 11 miestä) iältään 62 ± 13 vuotta (paino 73 ± 15 kg ja kehon painoindeksi 26 ± 4 kg/m 2 ). Harjoittelijoita ohjattiin käymään kuntosalilla 2 kertaa viikossa ja tavoitteena oli vähintään puolen vuoden mittainen harjoittelujakso ennen uusintamittauksia. Aiemmissa tutkimuksissa urheiluseuratoimintaan osallistuvien nuorten on havaittu käyttävän muita nuoria enemmän kasviksia ja hedelmiä, mutta myös pikaruokaa ja sokeroituja juomia. Seuratoimintaan osallistumattomilla nuorilla vastaavat osuudet olivat 32 % ja 26 %. TULOKSET: Urheiluseuranuoret käyttivät seuratoimintaan osallistumattomia nuoria useammin päivittäin kasviksia (p < 0,001), hedelmiä (p = 0,013), tummaa leipää (p = 0,002) ja rasvatonta tai kevytmaitoa (p < 0,001). Ennen jokaista harjoitusta ja sen jälkeen suoritettiin 5–10 min verryttely polkupyöräergometrillä tai stepperillä. Tiedot urheiluseuranuorten (n = 1086) ja ei-seuranuorten (n = 868) ruokailutottumuksista kerättiin vuosina 2013–2014 terveystottumuskyselyillä, joihin sisältyi neljä ruoankäytön frekvenssikysymystä. Vastus kasvoi automaattisesti keskimäärin 5–10 %, jos toistoja tehtiin kaksi yli ohjelmoidun 15 toiston. Kehon paino tippui (keskimäärin -3 %) intervention jälkeen 35 henkilöllä (56 %) ja vastaavasti nousi (keskimäärin 2 %) 27 henkilöllä (44 %) (yhteisvaikutus p < 0,0001). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia urheiluseuratoimintaan osallistuvien nuorten ruokailutottumuksia osallistumattomien tottumuksiin verrattuna. Painon pudottajilla myös kehon rasvamassan ja viskeraalisen rasvan määrä väheni (-7 % molemmissa) kun taas painon lisääntyessä rasvamassan ja viskeraalisen rasvan määrä kasvoi (4 % ja 2 % mainitussa järjestyksessä) (yhteisvaikutus p = 0,010 rasvamassalle ja p = 0,001 viskeraaliselle rasvalle). Yläja alaraajojen voima sen sijaan kasvoi samalla tavalla molemmissa ryhmissä (yhteisvaikutus p = ns). Yläraajojen 1 RM (Chest Press) kasvoi 27 % (p < 0,0001) ja alaraajojen (Leg extension) 39 % (p < 0,0001). Harjoittelujakson pituus oli keskimäärin 213 ± 66 päivää (min– max: 105–543), käyntikertoja oli keskimäärin 17 ± 16 (min–max: 1–89) ja yhden käyntikerran kesto oli keskimäärin 39 ± 11 min (min–max: 17–65). TULOKSET: Osallistujista 80 %:lla (50/62) oli aloitettaessa jokin terveyden vaaratekijä tai diagnosoitu sairaus. Seuratoimintaan osallistumisen yhteyttä nuorten ruokailutottumuksiin on tutkittu vain vähän ja tulokset ovat ristiriitaisia. Hyvän fyysisen kunnon ja painonhallinnan merkitys korostuu myös toimintakyvyn ylläpitämisessä väestön ikääntyessä. Ensimmäisen kuntosalikäynnin yhteydessä kehonkoostumus mitattiin Tanita MC-780 MA -analysaattorilla ja suurten lihasryhmien (10–15) maksimaalinen lihasvoima mitattiin yhden toiston maksimitestillä (1 RM). Vaihdevuosioireet – yleisyys ja yhteys elintapoihin sekä fyysiseen suorituskykyyn HYVÄRINEN MV, AUKEE P, SIPILÄ S, TAMMELIN TH, KUJALA UM, KOVANEN V, LAAKKONEN EK TAUSTA: Vaihdevuodet ovat ajanjakso,. Kehon painon tippuessa harjoittelujakson jälkeen, sekä kehon rasvamassa että sisäelinrasvan määrä pienenevät. Urheiluseuratoimintaan osallistuvien ja osallistumattomien 14–16-vuotiaiden nuorten, etenkin poikien, ruokailutottumuksessa oli puutteita. Urheiluseuratoimintaan osallistuminen on yhteydessä nuorten terveyttä edistäviin ruokailutottumuksiin HEIKKILÄ L, KORPELAINEN R, AIRA T, ALANKO L, HEINONEN OJ, KOKKO S, KUJALA U, PARKKARI J, SAVONEN K, VALTONEN M, VASANKARI T, VILLBERG J, VANHALA M TAUSTA: Urheiluseuratoimintaan osallistuvat nuoret ovat osallistumattomia liikunnallisesti aktiivisempia ja tupakoivat harvemmin, mutta käyttävät alkoholia humalahakuisesti ja nuuskaa yleisemmin. Seuranuorista 46 % söi kasviksia ja 36 % hedelmiä päivittäin. Monissa epäterveellisinä pidetyissä ruokailutottumuksissa, kuten makeisten ja perunalastujen käytössä, ei ollut eroa ryhmien välillä. Naissukupuoli, koulumenestys ja hyvä tai erinomainen koettu terveys olivat positiivisesti yhteydessä nuorten päivittäiseen kasvisten ja hedelmien käyttöön. Yksilöllinen lihasvoimaharjoitteluohjelma määriteltiin 10–15 lihasryhmälle alkuvastuksella 65 % 1 RM:stä, sarjoja 1–2 ja toistoja 15. JOHTOPÄÄTÖKSET: Älykuntosalille kehitetty konsepti tuottaa positiivisia terveyshyötyjä kuten merkittävän alaja yläraajojen lihasvoiman kasvun. Hyödyt nähdään sekä yhteiskunnan tasolla että yksilön elämänlaadussa. Harjoitteluohjelma ja laitteiden säädöt tallennettiin järjestelmään ja jokaiselle tehtiin omaa tunnistautumista varten älykortti, joka mahdollisti yksilöllisen harjoitusohjelman ja henkilökohtaisten asetusten latautumisen jokaiselle laitteelle. MENETELMÄT: Tutkimus kohdistui 14–16-vuotiaisiin suomalaisiin nuoriin (n = 1954). JOHTOPÄÄTÖKSET: Urheiluseuratoimintaan osallistuvilla nuorilla oli terveyttä edistäviä ruokailutottumuksia useammin kuin seuratoimintaan osallistumattomilla nuorilla. Nuorten ruokailutottumuksissa esiintyviin eroihin vaikuttavia tekijöitä ja urheiluseurojen mahdollisuuksia nuorten ruokailutottumusten muodostumisessa tulisi selvittää. Pojilla vain kasvisten (p = 0,008) ja maidon (p = 0,006) päivittäinen käyttö oli yleisempää seuranuorilla kuin ei-seuranuorilla. Helppokäyttöinen ja turvallinen automatisoitu kuntosalikonsepti voi olla tehokas tapa motivoida kohti terveellisempää suuntaa elämäntapamuutoksen toteutuksessa, erityisesti silloin kun kehon paino tippuu harjoittelujakson aikana. Ryhmien väliset erot ruokailutottumuksissa ja tottumuksiin yhteydessä olevat tekijät analysoitiin logistisella monimuuttuja-analyysillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää helppokäyttöinen automatisoitu kuntosalikonsepti ja tutkia sen toimivuutta ja terveysvaikutuksia, erityisesti muutoksia kehonkoostumuksessa, vapaaehtoisilla miehillä ja naisilla, joilla tavoitteena oli terveyden edistäminen ensisijaisesti liikunnan avulla. 72 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 Älykuntosalin käytön terveysvaikutusten arviointi HAUTALA A, SAIKKONEN N, MÄKIKALLIO T, SIA J, SIA M TAUSTA: Säännöllisen liikunnan merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on vahvasti osoitettu. Painon muutos ei ollut yhteydessä alkutilanteen painoon eikä harjoittelukäyntien määrään älykuntosalilla (p = ns). Koko ryhmää tarkasteltaessa painon muutos oli yhteydessä viskeraalisen rasvan muutokseen (r = 0,702, p < 0,0001). Seuranuoret söivät hampurilaisia, hot dogeja ja pitsaa (p = 0,006) harvemmin kuin seuratoimintaan osallistumattomat nuoret. Makeisten (p = 0,231), sokeroitujen virvoitusjuomien (p = 0,259) ja perunalastujen (p = 0,480) käytössä ei ollut eroa ryhmien välillä
Raportoidut vaihdevuosioireet jaettiin vasomotorisiin, psyykkisiin, urogenitaalisiin ja somaattisiin tai kipuoireisiin. Tutkimusten ollessa kliinisesti homogeenisiä tutkittavien, interventioiden ja tulosmuuttujien suhteen, tehdään meta-analyysi. Vaihdevuosioireiden yhteyttä elintapoihin ja fyysiseen suorituskykyyn tutkittiin logistisella regressiolla. Meta-regressiota käytetään selittämään tutkittaviin tai harjoitteluinterventioon liittyvien tekijöiden vaikutuksia. Tutkittavat olivat ikääntyneitä henkilöitä, joilla oli raportoitu kävelytai tasapainovaikeuksia tai kohonnut kaatumisriski (n = 537), tukija liikuntaelinhäiriö tai -vamma (n = 167), haurautta (n = 197), sisäelinja aineenvaihdunnan sairauksia (n = 221) tai kognitiivisia vaikeuksia (n = 62). Tutkimus pelillistetystä harjoittelusta ikääntyneillä henkilöillä on keskittynyt pääasiassa kaatumisen ehkäisyyn, tasapainon kohentamiseen sekä fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Mittaustulosten avulla määritettiin kokonaisaktiivisuuden ja paikallaanoloajan lisäksi kevyeen sekä reippaaseen ja rasittavaan aktiivisuuteen päivittäin käytetty aika vakioituna 16 tunnin pitoajalle. Lisäksi suurempi esikevennyshypyn hyppykorkeus oli yhteydessä pienempään vasomotoristen ja psyykkisten oireiden esiintyvyyteen. Tämän poikittaistutkimuksen tarkoituksena on tutkia erityyppisten vaihdevuosioireiden yleisyyttä sekä oireiden yhteyttä elintapoihin ja fyysiseen suorituskykyyn. Lisäksi tutkitaan, selittävätkö tutkittaviin tai harjoitteluinterventioihin liittyvät tekijät pelillistetyn kuntoutuksen vaikuttavuutta kävelykykyyn. Käve ly mahdollistaa itsenäisen liikkumisen ja aktiivisena ikääntymisen. Muilla vaihdevuosioireilla vastaavia yhteyksiä on tutkittu huomattavasti vähemmän. Tutkittavien fyysistä aktiivisuutta mitattiin aktiivisuusmittarilla (ActiGraph GT3X tai wGT3X, Pensacola, Florida, Yhdysvallat), jota ohjeistettiin pitämään lantiolla seitsemänä peräkkäisenä päivänä koko valveillaoloajan. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat 47–55-vuotiaita perija postmenopausaalisia Jyväskylän seudulla asuvia naisia (n = 794), jotka osallistuivat Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (ERMA) -tutkimukseen. Tulokset viittaisivat siihen, että tupakointia lukuun ottamatta elintavat ja fyysinen suorituskyky eivät vaikuta merkittävästi vaihdevuosioireiden esiintyvyyteen. Tutkimustietoa kotona itsenäisesti toteutetun pelillistetyn harjoittelun vaikuttavuudesta tarvitaan kuitenkin lisää, ennen kuin peliharjoittelua voidaan suositella osaksi näyttöön perustuvaa kotikuntoutusta. Kävelykykyä arvioitiin muutoksena kävelynopeudessa (n = 47), matkassa (n = 3), askelluksessa (n = 7) ja kävelyn toiminnallisuudessa (n = 7). Katsaukseen valittiin tutkimukset PICOS-menetelmällä, joissa P) tutkittavat olivat ikääntyneitä henkilöitä (. Pelillistettyä harjoittelua verrattiin muuhun harjoitteluun (n = 37) tai ryhmään, joka ei harjoitellut (n = 21). TULOKSET: Tutkittavista 85 % raportoi kokeneensa vähintään yhtä oiretta jostakin oireluokasta. Tutkittavien kehonkoostumusta arvioitiin bioimpedanssianalyysin (InBody720, Biospace, Soul, Etelä-Korea) avulla ja fyysistä suorituskykyä kuuden minuutin aikana kävelemällä edetyn matkan, polven maksimaalisen ojennusvoiman, esikevennyshypyn hyppykorkeuden ja käden puristusvoiman avulla. Yleisimpiä olivat vasomotoriset (70 %) ja psyykkiset oireet (57 %), mutta useat tutkittavat ilmoittivat kokeneensa myös urogenitaalisia (41 %) sekä somaattisia tai kipuoireita (29 %). Yhdeksässä tutkimuksessa pelillinen harjoittelu suoritettiin osittain tai kokonaan itsenäisesti. Tutkimuksiin liittyvää harhan riskiä arvioidaan Cochrane Risk of Bias 2 -menetelmällä. Tutkimushaun perusteellä näyttää perustellulta tehdä meta-analyysi. 60 vuotta), joilla ei ollut neurologista sairautta, I) harjoitteluinterventiona oli kehon liikkeillä ohjattava peli, C) oli verrokkiryhmä, O) tulosmuuttujat liittyivät objektiivisesti mitattuun kävelyyn ja S) tutkimukset olivat satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on arvioida pelillistetyn harjoittelun vaikuttavuutta ikääntyneiden henkilöiden kävelykykyyn, joka on yksi keskeinen fyysisen toimintakyvyn osa-alue. Elintavoista tupakoinnin havaittiin olevan yhteydessä vaso motoristen oireiden esiintyvyyden kanssa, mutta muutoin elintapojen tai fyysistä suorituskykyä kuvaavien muuttujien ei havaittu olevan johdonmukaisesti yhteydessä minkään vaihdevuosioireluokan esiintyvyyteen. Etenkin vasomotoristen vaihdevuosioireiden yhteyttä elintapoihin ja fyysiseen suorituskykyyn on tutkittu paljon, mutta tulokset ovat ristiriitaisia. Tutkittavat täyttivät kyselylomakkeen, jossa selvitettiin koettuja vaihdevuosioireita, alkoholinkäyttöä ja tupa kointia. Tavanomaiseen kuntoutukseen verrattuna pelillistetty harjoittelu voi olla motivoivampaa ja sitouttavampaa. Harjoitteluinterventiot toteutettiin laboratorioolosuhteissa (n = 17), hoitolaitoksissa ja -kodeissa tai päiväja hyvinvointikeskuksissa (n = 28) sekä tutkittavien kotona (n = 9). Pelillistetyn harjoittelun vaikuttavuus kävelykykyyn ikääntyneillä henkilöillä: systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi JANHUNEN M, KATAJAPUU N, KARNER V, NIIRANEN O, KARVANEN J, HEINONEN A, AARTOLAHTI E TAUSTA: Ikääntyville henkilöille on tärkeää löytää kuntoutuksen vaikuttavuutta lisääviä kuntoutusmuotoja. Pelillistetty harjoittelu on uudenlainen vaihtoehto. MENETELMÄT: Systemaattinen kirjallisuushaku tehtiin tammikuussa 2019 seitsemään tietokantaan (MEDLINE, CENTRAL, Pedro, EMBASE, Web of Science, CINAHL, PsycInfo). Fyysinen aktiivisuus on myönteisesti yhteydessä koko kehon lihasmassaan vaihdevuosien siirtymävaiheessa JUPPI H-K, SIPILÄ S, CRONIN N, AUKEE P, KOVANEN V, TAMMELIN T, KARVINEN S, LAAKKONEN E TAUSTA: Ikääntyminen johtaa lihasmassan vähenemiseen ja lihasten koostumuksen muuttumiseen, mikä voi altistaa toimintakyvyn laskulle. Mallit vakioitiin iällä ja vaihdevuosistatuksella. Hakustrategiassa käytettiin pelillistämiseen ja terapeuttiseen harjoitteluun liittyviä asiaja avainsanoja. JOHTOPÄÄTÖKSET: Jopa yli 80 % perija postmenopausaalisista naisista kokee vaihdevuosioireita, joista yleisimpiä ovat vasomotoriset ja psyykkiset oireet. Vaihdevuosistatus määritettiin verestä mitatun follikkelia stimuloivan hormonin ja vuotopäiväkirjojen avulla. Logistisen regressiomallin avulla selvitettynä tupakointi oli yhteydessä suurempaan vasomotoristen oireiden esiintyvyyteen ja suurempi kevyen fyysisen aktiivisuuden määrä yhteydessä suurempaan somaattisten tai kipuoireiden esiintyvyyteen. Niiden aikana suurimmalla osalla naisista on usean vuoden ajan erilaisia vaihdevuosioireita, joiden on todettu vaikuttavan merkittävästi naisten elämänlaatuun sekä olevan yhteydessä muun muassa sydänja verisuonitautien riskiin. Naisilla ikääntymiseen liittyvät muutokset kiihtyvät erityisesti keskiiässä, johon myös vaihdevuosien hormo. JOHTOPÄÄTÖKSET: Pelillistettyä kuntoutusta on sovellettu ikääntyneelle väestölle, jolla on erilaisia toimintakyvyn rajoitteita. TULOKSET: Katsaukseen hyväksyttiin kriteerien mukaan viisikymmentäneljä tutkimusta, joissa oli yhteensä 2 590 tutkittavaa. 73 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5/ 2019 jonka kaikki naiset kohtaavat jossain vaiheessa elämäänsä – useimmiten keski-iässä
Hormonien ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä mainittuihin muuttujiin testattiin Spearmanin korrelaatiolla ja pitkittäismallissa GEE-mallinnuksella. Korrelaatio nuoruuden ja aikuisiän lajilukumäärän välillä oli kohtalainen sekä miehillä r = 0,30 (95 % LV 0,25–0,35) että naisilla 0,26 (95 % LV 0,22–0,31). Lihasbiopsianäytteistä (vastus lateralis, n = 6) määritettiin lihassolujen poikkipinta-ala immunohistokemiallisin menetelmin. Sen sijaan työhön liittyvän aktiivisuuden osalta näyttö on ristiriitaista. C = 6 % ja E = 37 %) että naisilla (A = 40 % vs. Fyysisen aktiivisuuden ja ikääntymisen välisten kausaalisuhteiden. Perintötekijöiden tiedetään vaikuttavan nuoruusja aikuisiän liikuntaaktiivisuuteen, jonka puolestaan tiedetään olevan yhteydessä harrastettujen liikuntalajien määrään. Aikuisiässä vaikuttavia perintötekijöitä ja yksilöllisiä ympäristötekijöitä arvioitiin AE-mallin avulla, sillä kaksosten jakama ympäristö ei selittänyt vaihtelua merkitsevästi. Veren estradiolitaso oli positiivisessa yhteydessä koko kehon lihasmassan määrään seurannan aikana myös, kun seurannan yksilöllinen kesto otettiin huomioon (p = 0,006). Sama havainto ei toistunut yksittäisen raajan tai solujen tasolla. Perintöja ympäristötekijöiden vaikutus harrastettujen liikuntalajien määrään KAARTINEN S, AALTONEN S, KORHONEN T, SILVENTOINEN K, KAPRIO J TAUSTA: Kansainväliset liikuntasuositukset kehottavat osallistumaan sekä kestävyysettä lihaskuntoa kehittävään liikuntaan viikoittain, mutta harva täyttää suosituksen monipuolisuudesta osallistumalla useaan liikuntalajiin. Nuoruudessa liikuntalajien määrään vaikutti suhteellisesti enemmän perintötekijät kuin kaksosten jakamat yhteiset tai heidän yksilölliset ympäristötekijänsä sekä miehillä (A = 58 % vs. Harrastettujen liikuntalajien määrä arvioitiin 17-vuotiaana (N = 5429, 53 % naisia) ja 34-vuotiaana (N = 4246, 55 % naisia) vastatun monivalintakysymyksen pohjalta. Parhaiten aineistoomme soveltuneen mallin mukaisesti perintötekijöiden korrelaatio nuoruuden ja aikuisiän lajilukumäärien välillä oli 0,50 (95 % LV 0,39–0,64) miehillä ja 0,43 (95 % LV 0,34– 0,55) naisilla selittäen valtaosan lajilukumäärien välisestä korrelaatiosta (miehillä 93 % ja naisilla 85 %). Vaihdevuosien siirtymävaiheen aikana erityisesti kyselyllä mitattu fyysinen aktiivisuus väheni keski-ikäisillä naisilla ja tällä vaikuttaisi olevan yhteyttä myös lihasmassan säilymiseen. Perija postmenopaussissa kyselyllä mitattu fyysinen aktiivisuus oli positiivisesti yhteydessä koko kehon rasvattomaan pehmytkudosmassaan (peri: r = 0,173, p = 0,017, post: r = 0,163, p = 0,030). Tämä tutkimus selvittää perintöja ympäristötekijöiden suhteellista vaikutusta harrastettujen liikuntalajien määrään nuoruudesta aikuisikään. Kiihtyvyysanturilla mitatun reippaan ja rasittavan liikunnan määrän ja koko kehon lihasmassan välillä havaittiin positiivinen yhteys seurannan aikana (p = 0,062). Vaiheiden välillä oli merkitsevä ero E2(p < 0,001) ja FSH-tasoissa (p < 0,001). E = 56 %). Käytimme kvantitatiivista geneettistä mallinnusta arvioimaan perintöja ympäristötekijöiden suhteellista vaikutusta lajilukumääriin. 74 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 naaliset muutokset ajoittuvat. TULOKSET: Nuoruudessa lajilukumäärään vaikuttavia perintötekijöitä (A) sekä kaksosten jakamia (C) ja yksilöllisiä ympäristötekijöitä (E) mallinnettiin ACE-mallin avulla. Lisäksi selvitettiin veren estradiolipitoisuuden ja fyysisen aktiivisuuden tason vaikutusta edellä mainittuihin muuttujiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Jo lyhyen seurantaajan aikana koko kehon lihasmassassa havaittiin muutoksia. Fyysisesti aktiivisemmilla naisilla on enemmän lihasmassaa ennen ja jälkeen vaihdevuosien. TULOKSET: Seurannan keskimääräinen kesto oli 1,2 vuotta (vaihteluväli 0,4–3,6 vuotta). Tutkimuksemme osoitti, että koko kehon rasvattoman pehmytkudosmassan määrän väheneminen on yhteydessä systeemiseen estradiolitasoon. Koko kehon rasvaton pehmytkudosmassa väheni vaihdevuosien siirtymävaiheen aikana keskimäärin 0,4 % (p = 0,018). MENETELMÄT: Tutkimuksessa käytettiin ERMA-seurantatutkimuksessa 48–55-vuotiailta naisilta otettuja verija lihasnäytteitä ja tietoja edeltävän 12 kk:n fyysisen aktiivisuuden tasosta (MET-tuntia/vrk; kyselylomake), reippaan ja rasittavan liikunnan määrästä (7 vrk kiihtyvyysanturimittaus; ActiGraph GT3X+) sekä lihasmassan määrästä (koko kehon rasvattoman pehmytkudoksen paino, lean mass; DXA, reisilihasten poikkipintaala; CT). Havaintomme ovat samansuuntaisia kuin muilla liikuntamuuttujilla tehdyt vastaavat tutkimukset. Tutkimuksessa hormonikor vaushoitoa käyttämättömiä naisia seurattiin perimenopaussista postmenopaussiin eli läpi luonnollisten vaihdevuosien. C = 26 % ja E = 34 %). Veren E2ja FSHpitoisuus määritettiin immunokemiallisesti. Fyysisen aktiivisuuden määrä -kyselyn perusteella (MET-h/vrk) väheni seurannan aikana (p = 0,037). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten siirtyminen vaihdevuosien varhaisvaiheesta (perimenopaussista) vaihdevuosien jälkeiseen (postmenopaussi) vaiheeseen vaikuttaa keski-ikäisten naisten koko kehon rasvattomaan pehmytkudosmassaan, reisilihasten poikkipinta-alaan ja yksittäisten lihassolujen kokoon. Lisäksi havaitsimme nuoruudessa ja aikuisiällä harrastettujen liikuntalajien määrän välillä yhteyden, josta perintötekijät selittivät valtaosan ja yksilöllisten ympäristötekijöiden selittämä osuus oli pieni sekä miehillä että naisilla. Muutoksista merkittävin on veren estradiolipitoisuuden väheneminen. Reisilihasten poikkipinta-alassa ja yksittäisten lihassolujen koossa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää pienenemistä seurannan aikana. Estradiolilla (E2) tiedetään olevan suotuisia vaikutuksia luurankolihasten kokoon ja koostumukseen. Perija postvaiheen välisiä eroja testattiin Wilcoxon-Rank -testillä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tässä tutkimuksessa perintötekijöiden vaikutus harrastettujen liikuntalajien määrään oli suhteellisesti suurempi nuoruudessa kuin aikuisiällä, jolloin puolestaan jokaisen kaksosen yksilöllisten ympäristötekijöiden vaikutus korostui erityisesti naisilla. Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää missä määrin perintötekijät selittävät liikunnan monipuolisuutta. Aikuisiässä miehillä perintötekijöiden ja yksilöllisten ympäristötekijöiden rooli oli yhtäläinen (50 % molemmat), kun taas naisilla yksilöllisten ympäristötekijöiden rooli korostui (A = 44 % vs. Vapaa-ajan ja työajan fyysisen aktiivisuuden yhteys epigeneettiseen ikääntymiseen nuorilla aikuisilla KANKAANPÄÄ A, TOLVANEN A, KAPRIO J, OLLIKAINEN M, SILLANPÄÄ E TAUSTA: Korkea vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus on yhteydessä parempaan terveyteen ja pidempään elinikään. Yksilöllisten ympäristötekijöiden korrelaatiot olivat heikot sekä miehillä 0,05 (95 % LV -0,07–0,17) että naisilla 0,09 (95 % LV 0,00–0,18) selittäen nuoruudessa ja aikuisiässä havaittujen lajilukumäärien välisestä korrelaatiosta ainoastaan 7 % miehillä ja 15 % naisilla. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat osa Nuorten kaksosten terveystutkimusta eli vuosina 1975–1979 syntyneitä suomalaisia kaksosia, jotka ovat vastanneet ensimmäiseen kyselyyn täytettyään 16 vuotta ja seurantakyselyihin keskimäärin 17-, 18,5-, 24ja 34-vuotiaina. Lajilukumäärän keskiarvo nuoruudessa oli 3,2 (SD 2,1) ja aikuisiällä 3,1 (SD 1,2)
Tutkittavat osallistuivat seurantamittauksiin 3–6 kk välein, kunnes heidän todettiin ohittaneen vaihdevuodet vuotopäiväkirjan ja hormonimääritysten perusteella. rasvayhdisteet ja niitä kuljettavat proteiinirakenteet sekä aminohapot) pitoisuudet muuttuvat vaihdevuosien aikana terveydelle epäedulliseen suuntaan ja vaihdevuosien jälkeen naisten riski sairastua kardiometabolisiin sairauksiin kasvaa. Lisäksi veren kokonaisrasvahappopitoisuus kohosi ja tyydyttymättömien rasvahappojen osuus pieneni. Liikunnan osalta tutkittavat vastasivat neljään kysymykseen koskien vapaa-ajan liikunnan useutta, kestoa ja tehoa sekä työmatkaliikuntaan käytettyä aikaa. Taustatiedot ja itsearvioitu liikunta-aktiivisuus selvitettiin strukturoidun kyselyn avulla. Tilastolliseen testit vakioitiin tutkittavien alkumittausiällä, seurannan kestolla, koulutustasolla, tupakointistatuksella, alkoholinkäytöllä ja rasvaprosentilla. Fenotyyppinen DNAm-ikä (PhenoAge) ja kuolemanriskin suhteen validoitu DNAm-ikä (GrimAge) ovat uudempia mittareita, joiden kehitystyössä on otettu huomioon myös ikääntymisen myötä muuttuva toiminnallinen terveydentila. Viime vuosina on julkaistu useita DNA:n metylaatioon perustuvia biologisen iän mittareita. Kehonkoostumus mitattiin InBodyTM 720 -laitteella. 0,002. GrimAge oli yhteydessä fyysisen aktiivisuuteen hypoteesien mukaisesti, muiden kellojen yhteydet olivat vähäisiä tai olemattomia. DNAmAge, PhenoAge ja GrimAge määritettiin verinäytteistä 450kja EPIC array -analyyseillä ja laskenta-algoritmeilla (https://dnamage.genetics.ucla.edu). Vapaa-ajan ja työajan fyysisen aktiivisuuden vaikutukset ikääntymiseen saattavat olla erilaisia. TULOKSET: Epigeneettisen ikääntymisnopeuden periytyvyysaste oli 59 –74 % mittarista riippuen. Tutkittavat jaettiin liikunta-aktiivisuuden mediaanin (3,3 MET-tuntia/vrk) perusteella enemmän ja vähemmän liikunnallisesti aktiivisiin (liikunta-aktiivisuuden KA 6,6 ja 2,0 MET-tuntia/vrk). Monitestausongelman vuoksi tilastollisen merkitsevyyden raja määritettiin pääkomponenttianalyysillä ja rajaksi asetettiin P . Vähäisempi liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä suurempiin vaihdevuosiin liittyviin muutoksiin. 75 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5/ 2019 tutkiminen on ollut myös haastavaa, sillä sopivia menetelmiä biologisen ikääntymisen mittaamiseen ei ole ollut. JOHTOPÄÄTÖKSET: Geneettisten tekijöiden vaikutus epigeneettiseen ikääntymiseen on voimakas nuorilla aikuisilla. Veren aineenvaihduntatuotteiden (esim. Urheilun yhteys epigeneettiseen ikääntymiseen säilyi kaikkien vakiointien jälkeen [B = -0,12 (-0,20 – -0,05)]. Työajan fyysinen aktiivisuus oli sen sijaan yhteydessä kiihtyneeseen epigeneettiseen ikääntymiseen [B = 0,23 (0,15–0,30)], myös koulutuksesta ja painoindeksistä riippumatta [B = 0,12 (0,04–0,21)], mutta yhteys hävisi tupakoinnilla vakioitaessa [B = 0,05 (-0,02–0,13)]. Liikunnan harrastaminen saattaa osittain suojata naisia kardiometabolisten sairauksien riskitekijöiden lisääntymiseltä vaihdevuosien aikana.. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vaihdevuosien aikana veren aineenvaihduntatuotteiden profiilin muuttui terveydelle epäedulliseen suuntaan. Liikunta-aktiivisuus on sen sijaan yhteydessä terveydelle edulliseen veren aineenvaihduntatuotteiden profiiliin. MENETELMÄT: Tutkittavat olivat suomalaisen kaksoskohortin (www.kaksostutkimus.helsinki.fi) nuoria geneettisesti identtisiä sekä ei-identtisisiä kaksosia (21–24 v, n = 676). Huomattavaa oli etenkin LDLja apolipoproteiini B -partikkelien sekä kolesterolin pitoisuuksien kasvu. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, voiko liikunta-aktiivisuus suojata naista vaihdevuosiin liittyvältä veren aineenvaihduntatuotteiden profiilin muutokselta. Aineiston perherakenne huomioitiin analyyseissä. Epigeneettinen ikääntymisnopeus (acceleration, acc) laskettiin kunkin epigeneettisen iän estimaatin ja kalenteri-iän välisen lineaarisen regressiomallin jäännöksenä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten urheilu, muu vapaa-ajan sekä työajan fyysinen aktiivisuus ovat yhteydessä epigeneettisen iän estimaatteihin. Epigeneettisen ikääntymisnopeuden periytyvyysaste estimoitiin kvantitatiivista geneettistä mallinnusta hyödyntäen samaa sukupuolta oleville 126 identtisille ja 115 epäidenttisille kaksospareille. Liikunta-aktiivisuuden yhteys veren aineenvaihduntatuotteiden profiilin muutokseen vaihdevuosien aikana KARPPINEN JE, TÖRMÄKANGAS T, SIPILÄ S, KOVANEN V, TAMMELIN TH, KUJALA UM, LAAKKONEN EK TAUSTA: Naiset läpikäyvät vaihdevuodet keskimäärin 48–52 vuoden iässä. Mallit vakioitiin ensin sukupuolella ja tsygoottisuudella, sitten lisäksi koulutusvuosilla ja painoindeksillä ja lopulta tupakoinnilla. Korkea DNAm-ikä verrattuna kalenteri-ikään ennustaa ennenaikaisen kuoleman riskiä. MENETELMÄT: Jyväskylän alueella toteutetun ERMA-tutkimuksen seurantavaiheeseen rekrytoitiin 381 vaihdevuosien siirtymävaiheessa olevaa naista. TULOKSET: Tutkittavien veren aineenvaihduntatuotteiden profiili muuttui seurannan aikana. Vaihdevuosien aikana munasarjojen toiminta hiipuu ja estrogeenien pitoisuus naisen elimistössä romahtaa. DNAmetylaatioikä (DNA mAge) on kehitetty ennusteeksi kalenteri-iälle. Vähemmän liikunnallisesti aktiivisten ryhmässä tilastollisesti merkitsevä muutos havaittiin 38 ja enemmän liikunnallisesti aktiivisten ryhmässä 11 aineenvaihduntatuotteessa. Sekä urheilu että muu vapaa-ajan aktiivisuus olivat yhteydessä hidastuneeseen epigeneettiseen ikääntymiseen (Acc GrimAge) [B = -0,23, 95 % luottamusväli (-0,31 – -0,15) ja B = -0,12 (-0,20 – -0,04)]. Myös veren sitraattipitoisuus laski ja haaraketjuisten aminohappojen isoleusiinin ja leusiinin pitoisuudet kohosivat. Vapaa-ajan raskas fyysinen aktiivisuus on yhteydessä hidastuneeseen biologiseen ikääntymiseen, mutta yhteys on riippuvainen käytetystä mittarista. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin Baecken kyselyllä, jossa aktiivisuus kuvataan kolmella indeksillä: urheilu, muu vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus sekä työajan fyysinen aktiivisuus. Tutkittavan liikunta-aktiivisuus (MET-tuntia/vrk) määritettiin laskemalla keskiarvo alkuja loppumittausten tuloksista. Sen sijaan työajan fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä kiihtyneeseen ikääntymiseen, mutta yhteys selittyi tupakoinnilla. GrimAge näyttää olevan elintapojen vaikutuksille herkin epigeneettisen ikääntymisen mittari. Muutokset olivat suuremmat vähemmän ja pienemmät enemmän liikunnallisesti aktiivisten ryhmässä. Tutkittavilta otettiin alkuja loppumittauksissa paastoverinäyte, josta määritettiin 228 aineenvaihduntatuotetta tai niiden suhdetta NMRspektroskopialla. Tutkittavia seurattiin keskimäärin 361 (KH 186) päivää. Tähän osatutkimukseen valittiin seurantatutkimuksesta ne 146 naista, 1) joiden seuranta päättyi marraskuun 2017 loppuun mennessä, 2) jotka eivät aloittaneet seurannan aikana hormonikorvaushoitoa ja 3) jotka eivät käyttäneet aineenvaihduntaan tai veren rasva-arvoihin vaikuttavia lääkkeitä. Indeksien yhteyksiä epigeneettiseen ikääntymisnopeuteen tutkittiin lineaaristen regressiomallien avulla
Syynä tähän voivat olla seerumin vesikkeliosuuden epäpuhtaudet (AGO2, HDL) ja erilainen vesikkelityyppien esiintyvyys. Entisten huippu. Alkoholinkulutus oli runsasta etenkin niillä urheilijoilla, joiden urheilu-ura oli päättynyt yllättäen loukkaantumisen vuoksi tai jotka eivät olleet fyysisesti aktiivisia urheilu-uran jälkeen. Hien ja seerumin vesikkelien miR-profiilit korreloivat kuitenkin heikosti keskenään. Lisäksi eristyksen puhtautta ja eri vesikkelityyppien esiintymistä tutkittiin mittaamalla vesikkelimarkkerien (CD9, CD63 ja TSG101), vesikkelien ulkopuolisia miR:ien kantavan proteiinin (AGO2) ja miR:ta kuljettavan HDL-kolesterolin (APOA1) tunnusproteiineja Western blot -menetelmällä. MENETELMÄT: Tutkimuksessamme 8 koehenkilöä (3 miestä ja 5 naista) suorittivat lepotilassa hikoilua aiheuttavan saunakuormituksen (60 °C, 30 min) ja seuraavat kestävyyskuormitukset polkupyöräergometrilla: Maksimaalinen hapenottokykytesti (VO 2max ) ja korkean (5 % alle anaerobisen kynnyksen, 30 min) ja matalan intensiteetin kestävyyskuormitukset (aerobinen kynnys, 50 min). Aineistosta löydettiin viisi profiilia, joista neljään kuulumisen todennäköisyys erosi entisten huippu-urheilijoiden ja verrokkien välillä. miR:t osallistuvat liikunnan vasteiden välittämiseen estämällä kohdeproteiinien valmistuksen. Seurannan aikana fyysinen aktiivisuus ja tupakointi vähenivät kaikissa profiileissa, kun taas alkoholinkulutus myös lisääntyi joissakin profiileissa. Lisäksi selvitettiin, millaisia latentteja profiileja fyysisen aktiivisuuden, alkoholinkäytön ja tupakoinnin suhteen pitkittäisseuranta-aineistosta löytyy. Useiden vesikkelivälitteisten miR:ien (esim. Vastaavasti latenttiprofiilianalyysiä käytettiin löytämään profiileja fyysisen aktiivisuuden, alkoholinkulutuksen ja tupakoinnin suhteen. Kaksimuuttujaisella polkumallilla tutkittiin fyysisen aktiivisuuden ja alkoholinkulutuksen välisten yhteyksien suuntaa ja voimakkuutta kyselyjen hetkillä ja kyselyjen välillä. Erityisesti korkean intensiteetin kestävyyskuormitus nosti tutkittujen miR:ien esiintyvyyttä sekä hiessä että seerumissa. 76 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 Hien vesikkelien mikroRNAprofiili eri intensiteetin kestävyyskuormituksissa KARVINEN S, SIEVÄNEN T, KARPPINEN J, HAUTASAARI P, BART G, VAINIO S, AHTIAINEN JP, LAAKKONEN EK, KUJALA UM TAUSTA: Viime vuosina on kiinnostuttu vesikkelien sisältämien biomolekyylien hyödyntämisestä liikuntasuorituksen monitoroinnissa. Vuoden 1985 kyselyssä entiset huippu-urheilijat käyttivät enemmän alkoholia kuin verrokit. JOHTOPÄÄTÖKSET: Fyysinen aktiivisuus ei näyttänyt ennustavan entisten huippu-urheilijoiden tai verrokkien alkoholinkäyttöä 23 vuoden seurannan aikana. Hien ja seerumin miRtasot korreloivat heikosti, lukuun ottamatta miR-146:n positiivista korrelaatiota korkean intensiteetin kestävyyskuormituksessa (p < 0,05). Toisaalta tutkimusnäyttö siitä, miten urheilu-uran loppuminen vaikuttaa alkoholinkäyttöön on vähäistä. Tilastoanalyysit tehtiin hikinäytteille U-testiä ja seerumille Wilcoxonin testiä käyttäen. Toisaalta verrokit kuuluivat urheilijoita todennäköisemmin profiiliin, jossa oli fyysisesti vähemmän aktiivisia, tupakoivia ja alkoholia keskimääräistä enemmän käyttäviä henkilöitä. TULOKSET: Suhteessa saunakuormitukseen suurimman vasteen tutkittujen miR:ien tasossa aiheutti korkean intensiteetin kestävyyskuormitus, joka nosti miR-21-, -26-, -126ja -146-tasoja hiessä ja miR-21ja -222-tasoja seerumissa (p . MENETELMÄT: Suomalaiset entiset mieshuippu-urheilijat (n = 1633) ja ikäkaltaistetut verrokit (n = 1099) raportoivat kyselytutkimuksissa fyysistä aktiivisuuttaan, alkoholinkulutustaan ja tupakointitottumuksiaan vuosina 1985, 1995, 2001 ja 2008. Toisaalta aineistosta löydettiin viisi profiilia, joissa seurannan aikana fyysinen aktiivisuus ja tupakointi vähenivät, mutta alkoholinkulutus saattoi myös kasvaa. 0,05), mutta muutosta ei havaittu seerumin miR:eissa. Vesikkelit kuljettavat mukanaan biomolekyylejä, esimerkiksi lyhyitä RNA-molekyylejä, mikroRNA:ita (miR), jotka säätelevät solujen toimintaa. 0,05). VO 2max testi puolestaan nosti miR-26-, -126ja -146-tasoja ja matalan intensiteetin kestävyyskuormitus miR-26ja -126-tasoja hiessä (p . TULOKSET: Entiset huippu-urheilijat olivat fyysisesti aktiivisempia ja tupakoivat vähemmän kuin verrokit kaikissa kyselytutkimuksissa, mutta alkoholinkulutuksessa ei ollut eroa ryhmien välillä lukuun ottamatta vuoden 1985 kyselyä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia entisten huippu-urheilijoiden alkoholinkäyttöä. Hikinäytteissä esiintyi ainoastaan CD63-proteiinia kantavia vesikkeleitä. Hien vesikkelit ovat kuitenkin potentiaalinen uusien biomarkkerien, kuten miR:ien, lähde kehitettäessä tulevaisuuden noninvasiivisia liikunnan monitorointikeinoja. Samalla tarkasteltiin entisten urheilijoiden ja verrokkien fyysisen aktiivisuuden ja alkoholinkäytön välisiä resiprokaalisia yhteyk siä uran jälkeisenä aikana. Näytteistä eristettiin vesikkelit ja mitattiin edellä mainitut miR:t qPCR-menetelmällä. Entiset huippu-urheilijat kuuluivat verrokkeja todennäköisemmin profiiliin, jossa oli eniten fyysisesti aktiivisia, vähän tupakoivia ja vähän alkoholia käyttäviä tutkittavia. Tutkimustiedon mukaan nykyurheilijat käyttävät verrokkeja enemmän alkoholia ja mediassa keskustellaan paljon entisten huippu-urheilijoiden alkoholinkäytöstä. Hien ja seerumin (kuormituksen jälkeinen näyte) miR-tasojen välistä yhteyttä tutkittiin Spearmanin korrelaation avulla. Solunulkoiset vesikkelit ovat solujen erittämiä rakkuloita, jotka toimivat kudostenvälisessä viestinnässä. Keski-ikäisten ja ikääntyvien miesten fyysinen aktiivisuus, alkoholinkäyttö ja tupakointi tottumukset – suomalaisten entisten mieshuippu-urheilijoiden ja verrokkien pitkittäisseurantatutkimus KONTRO T, TOLVANEN A, SARNA S, KAPRIO J, KUJALA U TAUSTA: Vähäinen liikunta, tupakointi ja haitallinen alkoholinkäyttö ovat globaaleja ongelmia. Hikinäyte kerättiin testin aikana käsivarresta, ja laskimoverinäytteet ennen ja jälkeen kuormituksen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksemme osoitti, että hien vesikkeleissä oleva miRprofiili muuttuu vasteena eri intensiteetin kestävyyskuormituksille. miR-21, -26, -126, -146, -221 ja -222) määrän on havaittu muuttuvan seerumissa vasteena liikuntakuormitukselle. Viime vuosina alkoholia käyttävien ikääntyneiden määrä on kasvanut aiheuttaen inhimillistä kärsimystä yksilötasolla ja suuria kustannuksia väestötasolla. Kaksimuuttujainen polkumalli osoitti, että poikittaiset ja pitkittäiset yhteydet alkoholinkulutuksen ja fyysisen aktiivisuuden välillä olivat pääosin heikkoja. Tutkimuksessamme selvitettiin hien ja seerumin vesikkelien miRprofiilia vasteena kehon lämpötilan nousulle ja kolmelle eri intensiteetin kestävyyskuormitukselle. Yksikään tutkimus ei ole kuitenkaan selvittänyt liikuntasuorituksen aiheuttamia muutoksia hien miR-profiilissa eikä kontrolloinut mahdollista kehon lämpötilan nousun vaikutusta. Kilpaurheilu voi iän myötä loppua suunnitellusti tai yllättäen urheiluvammojen vuoksi. Seerumin vesikkelit ilmensivät kaikkia tutkittuja vesikkeliproteiineja, ja lisäksi näytteessä oli HDL-partikkeleita ja AGO2proteiinia
MENETELMÄT: Tutkimme 3D-liikeanalyysimenetelmällä, miten paljon voimavaroja kävely, hölkkäjuoksu ja maksimijuoksu vaativat nilkan ja polven ojentajalihaksilta nuorilla (n = 13, ikä 27 ± 6) ja iäkkäillä (n = 13, ikä 71 ± 7) urheilijamiehillä. TULOKSET: Seurannan aikana lonkkamurtuman saaneita tutkittavia oli 114, joista urheilijoita 73 ja verrokkeja 41. Myöskään keski-ikä murtumahetkellä ei eronnut näiden ryhmien välillä (A vs. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi voimantuoton vaje ikääntyneiden kävelyssä ja juoksussa tapahtuu vain nilkan ojentajissa. Tarkasteltaessa koko tutkimusjoukkoa liikunnan kokonaismäärällä ja intensiteetillä ei ollut yhteyttä murtumien esiintyvyyteen. Nuoruuden kilpaurheilun ja aktiiviuran jälkeisen liikuntaharjoittelun yhteys lonkkamurtumien esiintyvyyteen – 43 vuoden seurantatutkimus KORHONEN MT, KAPRIO J, KETTUNEN J, TÖRMÄKANGAS T, SARNA S, KUJALA U TAUSTA: Lonkkamurtuma on vakava ikääntyneiden kaatumisvamma. C: adjustoitu keskiarvoero 2,20, LV: -3,79–8,19, p = 0,467; B vs. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nuoruuden kilpaurheilu ei ollut yhteydessä lonkkamurtumariskiin myöhäisemmällä iällä. Jatkossa olisi tärkeää selvittää, missä määrin iäkkäiden liikkumiskykyä ja tasapainon hallintaa voidaan parantaa nilkan ojentajien kohdennetulla harjoittelulla.. Lisäksi säännöllistä, kuormitukseltaan intensiivistä liikuntaa aktiiviuransa jälkeen jatkaneilla entisillä huippu-urheilijamiehillä murtumariski oli samaa luokkaa kuin kevyttä liikuntaa harrastavilla entisillä urheilijoilla ja verrokeilla. Liikunnan kokonaismäärää ja intensiteettiä kuvattiin MET-arvojen (lepoenergiankulutuksen kerrannaiset) avulla. Seuranta-ajan lopussa tutkittavia oli elossa 877 (28 %). Askelmekaniikan muutokset ovat ikääntyneiden keino pyrkiä minimoimaan nilkan ojentajien väsymistä ja siten optimoimaan pitkäkestoista liikkumiskykyä. ikävuoden jälkeen sattuneesta lonkkamurtumasta kerättiin valtakunnallisesta hoitoilmoitusrekisteristä, ja analyysi kattoi murtumat vuosilta 1972– 2015. Verrattaessa intensiivistä (A) ja kevyttä (B) liikuntaa jatkaneita urheilijoita ja verrokkeja (C), murtumariskissä ei esiintynyt ryhmäeroja (A vs. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen keskeinen havainto on, että kävelyssä ja juoksussa nilkan ojentajien voimareservi on pienempi verrattuna polven ojentajiin. Keski-ikä lonkkamurtuman tapahtuessa oli urheilijoilla 79 v. Tämä seurantatutkimus entisillä huippu-urheilijoilla selvitti, onko nuoruuden kilpaurheilu ja intensiivisen liikunnan jatkaminen aktiiviuran jälkeen yhteydessä lonkkamurtuminen esiintyvyyteen vanhemmalla iällä. C: adjustoitu keskiarvoero 4,15, LV: -0,13–8,43, p = 0,057). Löydös auttaa ymmärtämään, miksi voimantuoton väheneminen ikääntyneiden liikkumisessa on lihasryhmäkohtaista ja ilmenee nilkan ojentajissa. 10; juoksu) ja kuormittavuudelta kevyempää (MET . Sen sijaan liikkumisessa ikääntymisen aiheut tama voimantuoton aleneminen on lihasryhmäkohtaista, sillä lukuisat biomekaaniset tutkimukset ovat raportoineet ikääntyneiden kävelyssä ja juoksussa vajetta nilkan ojentajalihasten voimantuotossa, mutta ei muissa lihasryhmissä. Verrokkiaineiston muodosti 1 265 saman ikäistä miestä, jotka oli luokiteltu terveiksi kutsuntatarkastuksessa. Sen sijaan ikääntyneiden liikkumissuorituksissa polven ojentajien voimantuotto ei merkittävästi laskenut, mutta nilkan ojentajien voimantuoton vähenemisestä havaittiin merkkejä jo kävelyssä (5 %, p = 0,21) sekä erityisesti hölkkäjuoksussa (15 %, p < 0,05) ja maksimaalisessa juoksussa (16 %, p < 0,01). Väestötutkimuksissa on tutkittu kevyttä ja kohtuukuormitteista liikuntaa harrastaneita henkilöitä ja tieto intensiivisen (kuormittavan) fyysisen liikunnan vaikutuksesta lonkkamurtumariskiin on yhä puutteellista. (adjustoitu keskiarvoero 3,88, LV: -0,33–8,09, p = 0,070). Läpi elämän säännöllisenä jatkunut liikunta voi alentaa lonkkamurtuman riskiä, kun taas harjoittelun aloittaminen myöhäisemmällä iällä ei välttämättä vähennä murtumavaaraa. Luonnollisesti iäkkäillä kummatkin lihasryhmät työskentelivät liikkumissuorituksissa korkeammalla suhteellisen kuormituksen tasolla verrattuna nuoriin. Lopuksi eri liikkumistapojen vaatima lihasvoimataso välillä 0–100 % määritettiin suhteuttamalla lihasryhmien liikkumisen aikainen voimantuotto hyppelyssä mitattuun maksimivoimaan. Tutkittavien vapaa-ajan liikunnan harrastamista keski-iässä ja sen jälkeen selvitettiin vuosina 1985, 1995, 2001 ja 2008 tehdyillä kyselyillä. Lisäksi nilkan ojentajat työskentelivät suuremmalla kuormitustasolla myös hölkkäjuoksussa (nuoret: p < 0,05 iäkkäät: p = 0,089) sekä maksimaalisessa juoksussa (nuoret: p < 0,01; iäkkäät: p = 0,131), vaikkakin erot lihasryhmien välillä vähenivät, eivätkä saavuttaneet enää tilastollista merkitsevyyttä ikääntyneiden ryhmässä. C: RS = 1,03, LV: 0,62–1,70, p = 0,915). C: RS = 0,96, LV: 0,49–1,89, p = 0,902; B vs. Nuorilla kävelyssä nilkan ojentajien suhteellisen lihaskuormituksen havaittiin olevan lähes kaksi kertaa korkeampaa kuin polven ojentajissa (p < 0,001). Tilastollisia menetelmiä olivat murtumariskin suhteellisten riskitiheyksien mallit ja lonkkamurtuman keskiarvoerojen lineaariset regressiomallit ja keskeiset sekoittavat tekijät vakioitiin analyyseissä. Nilkan ja polven ojentajalihasten voimantuotto määritettiin ensin kolmessa eri liikkumissuorituksessa. 77 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5/ 2019 urheilijoiden alkoholinkulutus saattaa kasvaa, jos urheilu-ura päättyy yllättäen loukkaantumiseen tai he eivät ole fyysisesti aktiivisia urheilu-uran jälkeen. Toisaalta loukkaantuminen voi myös olla uran loppupuolella lisääntyneen alkoholinkäytön seurausta johtaen uran päättymiseen. TULOKSET: Ikääntyneiden hyppelyssä tuottama maksimivoima oli nilkan ojentajissa 19 % (p < 0,01) ja polven ojentajissa 26 % (p < 0,001) matalampi verrattuna nuoriin. Murtumariskissä ei havaittu eroja entisten huippu-urheilijoiden ja verrokkien välillä (Riskitiheyksien suhde (RS) = 1,01, 95 % luottamusväli (LV): 0,62–1,64, p = 0,969). Lihasreservin analyysi paljastaa, miksi nilkka on ikääntyneiden kävelyn ja juoksun keskeinen heikko lenkki KULMALA J-P, KORHONEN MT, RUGGIERO L, KUITUNEN S, SUOMINEN H, HEINONEN A, MIKKOLA A, AVELA J TAUSTA: Ikääntyessä liikkumiskyky heikkenee. Miehillä läpi elämän jatkunut intensiivinen vapaa-ajan liikunta ei näyttäisi vanhemmalla iällä suojaavan lonkkamurtumilta, eikä toisaalta niitä lisäävän. MENETELMÄT: Aineistoon kuului 1 868 entistä huippu-urheilijamiestä (kestävyys-, nopeus-, voimaja joukkuelajit), jotka edustivat Suomea kansainvälisissä kisoissa vuosina 1920–1965. ja verrokeilla 75 v. 6; kävely) liikuntaa harrastaneiden ryhmiin. Urheilijat jaettiin säännöllisesti intensiivistä (MET . Tiedot ensimmäisestä 50. Tämä on seurausta erityisesti lihasten voimantuoton alenemisesta, jota on perinteisissä voimamittauksissa havaittu tapahtuvan tasaisesti kaikissa alaraajan lihasryhmissä. Seuraavaksi näiden lihasryhmien koko voimakapasiteetti määritettiin maksimaalisen reaktiivisen hyppelysuorituksen avulla. Myös ikääntyneillä nilkan ojentajat työskentelivät kävelyssä yli kolmasosan korkeammalla tasolla polven ojentajiin verrattuna (p = 0,01)
TULOKSET: Noin 80 prosenttia tutkittavista kuului klustereihin, joissa asuinympäristön DMA pysyi vakaana 31-vuotiaasta 46-vuotiaaksi. Maksan glukoosinotto insu liinistimulaatiossa korreloi positiivisesti koko kehon insuliiniherkkyyden (r = 0,70, p < 0,0001), ja luurankolihasten (etureidet) glukoosin soluunoton (r = 0,74, p < 0,0001) sekä päivittäisten istumisen keskeyttämisten lukumäärän kanssa (r = 0,37, p = 0,02). Päävastemuuttujat olivat 31ja 46-vuotiaina kyselyillä mitatut säännöllinen kävely ja pyöräily (. Ympäristön kaupunkimaisuuden nousu oli yhteydessä säännöllisen kävelyn ja pyöräilyn lisääntymiseen niin, että yhtä DMA-yksikön nousua kohti säännöllinen kävely lisääntyi 3 % (OR 1,03; 95 % CI: 1,00, 1,05; p = 0,023) ja säännöllinen pyöräily 17 % (OR 1,17; 95 % CI: 1,12, 1,23; p < 0,001). Maksan rasvaosuus korreloi negatiivisesti paastoveressä olevan kreatiinin kanssa (r = -0,36, p = 0,03). 78 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 Muuttohistorian, asuinympäristön tiiviyden, maankäytön monipuolisuuden ja tieverkoston yhteys keski-ikäisten kävelyyn ja pyöräilyyn Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:ssa KÄRMENIEMI M, LANKILA T, IKÄHEIMO T, PUHAKKA S, NIEMELÄ M, JÄMSÄ T, KOIVUMAA-HONKANEN H, KORPELAINEN R TAUSTA: Fyysinen inaktiivisuus on maailmanlaajuinen ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii aktiivisen liikenteen – kävelyn ja pyöräilyn – huomioimista kaupunkisuunnittelussa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli mallintaa asuinympäristön tiiviyteen, maankäytön monipuolisuuteen ja tieverkoston risteystiheyteen perustuvia muuttotrajektoreita ja tarkastella näiden tekijöiden yhteyttä kävelyyn, pyöräilyyn ja objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Metabolista oireyhtymää sairastavilla potilailla hyvä maksimaalinen hapenottokyky liittyy vähemmän rasvoittuneeseen maksaan ja suurempi istu. Mallinsimme sekvenssianalyysin (TraMineR) avulla muuttohistorian kehityskaaria 31–46 ikävuoden välille, ja ryhmittelimme tutkimusjoukon klustereihin muuttotrajektorien samankaltaisuuden perusteella. Kehonkoostumusta mitattiin ilman syrjäyttämiseen perustuvalla pletysmografialla. Muuttujien yhteyksiä tutkittiin sukupuolivakioidulla korrelaatioanalyysillä. Maksan sekä lihasten glukoosin soluunottoa mitattiin hyperinsulineemisen-euglykeemisen clampin aikana ja maksan rasvoittumista paastossa kuvantamistutkimusten avulla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen tulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan asuinympäristön korkeampi tiiviys ja palvelujen parempi saavutettavuus voivat lisätä säännöllistä kävelyä ja pyöräilyä väestötasolla. Paikallaanolon, liikkumisen ja maksimaalisen hapenottokyvyn vaikutusta maksan kudosspesifiseen glukoosin soluunottoon sekä rasvoittumiseen ei kuitenkaan ole vielä täysin määritelty metabolisen oireyhtymän potilailla. Maksimaalista hapenottokykyä kohottava liikunta ja istumisen tauottaminen voivat parantaa maksan aineenvaihduntaa metabolista oireyhtymää sairastavilla potilailla LAINE S, SJÖROS T, HONKA M, MADEKIVI T, SAARENHOVI M, KALLIO P, KOIVUMÄKI M, VÄHÄ-YPYÄ H, SIEVÄNEN H, VASANKARI T, HIRVONEN J, LAITINEN K, HOUTTU N, KNUUTI J, KALLIOKOSKI K, SAUNAVAARA V, HEINONEN I TAUSTA: Metabolisen oireyhtymän tiedetään olevan yhteydessä maksan rasvoittumiseen sekä insuliiniresistenssiin, joka voi johtaa tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 25 naista (keski-ikä 57,0 (SD 7,3) vuotta) ja 19 miestä (keski-ikä 58,1 (SD 6,0) vuotta), joilla oli metabolinen oireyhtymä. Tiiviit ja monipuoliset elinympäristöt, joissa asuminen on sekoittunut kaupallisten, julkisten ja vapaa-ajan määränpäiden kanssa ovat aiempien tutkimusten perusteella kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä edistäviä tekijöitä. Tämä tutkimuksen tavoitteena oli siksi tutkia maksan rasvoittumisen sekä maksan glukoosinoton yhteyksiä paikallaanolon määrään, fyysiseen aktiivisuuteen, maksimaaliseen hapenottokykyyn, kehonkoostumukseen sekä verestä mitattaviin aineenvaihduntasairauksien riskitekijöihin. TULOKSET: Maksan rasvaosuus korreloi negatiivisesti koko kehon insuliiniherkkyyden (r = -0,39, p = 0,02) sekä maksimaalisen hapenottokyvyn kanssa (r = -0,35, p = 0,04) sekä positiivisesti kehon rasvaprosentin (r = 0,48, p = 0,004) ja vyötärön ympärysmitan kanssa (r = 0,46, p = 0,005). Maksimaalinen hapenottokyky määritettiin portaittaisella maksimaalisella polkupyöräergometritestillä hengityskaasumittauksin. Lisäksi tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä muuttohistoriaan liittyvistä tekijöistä keski-iässä. Maksan glukoosinotto korreloi negatiivisesti paastoveressä olevan insuliinin (r = -0,34, p = 0,03), kehon rasvaprosentin (r = -0,38, p = 0,01) ja painoindeksin kanssa (r = -0,33, p = 0,03). MENETELMÄT: Aineistona oli PohjoisSuomen syntymäkohortti 1966 -aineisto (N = 5947) vuosilta 1997–2012. Positiivisia yhteyksiä nähtiin myös maksan glukoosinoton ja päivittäisten askelten lukumäärän välillä, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä (r = 0,28, p = 0,07). Liikunnan on todettu parantavan insuliiniherkkyyttä ja kehonkoostumusta sekä terveillä että diabeetikoilla. Analysoimme asuinympäristön DMA:n, kävelyn ja pyöräilyn pitkittäisen yhteyden tilastollisen merkitsevyyden logistisella sekamallinnuksella ja Fisherin tarkalla testillä. Muuttotrajektori tiiviiseen kaupunkiympäristöön lisäsi noin kolminkertaisesti todennäköisyyttä aloittaa säännöllinen kävely (OR 3,15; 95 % CI: 1,50, 7,14; p = 0,001) tai pyöräily (OR 2,63; 95 % CI: 1,23, 5,79; p = 0,009) verrattuna muuttotrajektoriin kaupunkialueelta maaseutumaiseen ympäristöön. Tuloksia voidaan hyödyntää kaavoitusja liikennepolitiikan kehittämisen apuna luotaessa fyysiseen aktiivisuuteen kannustavia elinympäristöjä. Tutkittavien fyysistä aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysanturimittarien avulla 26 (SD 2,6) päivän ajan. Kaupunkien tiivistäminen ja kaavoittaminen toiminnoiltaan sekoittuneiksi saattaa olla tehokas keino käveltävyyden ja pyöräiltävyyden parantamiseksi ja fyysisen inaktiivisuuden aiheuttamien taloudellisten ja yhteiskunnallisten seuraamusten vähentämiseksi. Useimmat aihepiirin aiemmat tutkimukset ovat olleet poikkileikkaustutkimuksia, joten elinkaariajattelua ja muuttohistoriaa hyödyntäville väestöpohjaisille pitkittäistutkimuksille on tarvetta. Keskeiset selittävät muuttujat olivat paikkatietojärjestelmän (ArcGIS 10.3) avulla lasketut asuinympäristön väestötiheys, määränpäiden lukumäärä ja risteystiheys ja niistä muodostettu standardoitu summamuuttuja eli asuinympäristön DMA-indeksi. Maksan rasvaosuus korreloi myös positiivisesti paastoveren maksaentsyymien (ALAT, ASAT, r = 0,49, p = 0,003, r = 0,45, p = 0,006), triglyseridien (r = 0,35, p = 0,04) sekä insuliinin (r = 0,37, p = 0,03) ja pitkäaikaisverensokerin (HbA1c) kanssa (r = 0,53, p = 0,001). 4 kertaa/viikko) ja 46-vuotiaana objektiivisesti mitattu (Polar Active, Polar Electro, Kempele) fyysinen aktiivisuus. Muutto kohdistui useimmiten vähemmän urbaaniin ympäristöön eli alhaisempaan asuinympäristön DMA:han
Tutkituilla muuttujilla ei havaittu olevan yhteyttä nilkkavammoihin tai kaikkiin alaraajavammoihin. Suositusten täyttymiseen vaadittiin, että lapsilla oli päivittäin 1) fyysistä aktiivisuutta . Prospektiiivisia riskitekijätutkimuksia lonkan ja lantion liikehallinnan yhteydestä urheilijoiden alaraajavammoihin on kuitenkin vähän. Ruutuaikasuosituksen täyttyminen ei ollut yhteydessä painoindeksiin eikä vyötärönympärykseen (p > 0,05). Potilasryhmä saattaisi hyötyä erityisesti kuntoa kohottavasta liikunnasta sekä myös istumisen tauottamisesta parantaakseen maksan aineenvaihduntaterveyttään. 60 min ja 3) unta 10–13 tuntia. 60 min vähintään kohtuukuormitteista, 2) ruutuaikaa . Tutkimusmittauksissa käytettiin polven nosto -testiä, joka analysoitiin 3D-liikeanalyysilaboratoriossa. Tämän lisäksi fyysisen aktiivisuudenja unisuosituksen tai pelkän unisuosituksen täyttyminen oli yhteydessä pienempään painoindeksiin (Fyysinen aktiivisuus + Uni: B = -0,30, p = 0,007; Uni: B = -0,26, p = 0,027). Juuri eläköityneille kohdennettuja liikuntainterventioita ei kuiten. Lisäksi tytöillä, suuri pelvic drop oli merkitsevästi yhteydessä polven eturistisidevammoihin (HR 9,39; 95 % LV 1,14–77,2). Jalat analysoitiin erikseen. Lapsista 24 % täytti kaikki kolme suositusta. Tutkittavat biomekaaniset muuttujat olivat lantion eteenpäin kallistuminen (”etutiltti”) ja lantion kontralateraalinen kallistuminen (”pelvic drop”). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko polven nosto -testissä havaittu heikko lonkan ja lantion hallinta yhteydessä suurentuneeseen alaraajavammariskiin nuorilla koripalloja salibandypelaajilla. Fyysisen aktiivisuuden suosituksen täytti 85 %, ruutuaikasuosituksen 35 % ja unisuosituksen 76 % lapsista. JOHTOPÄÄTÖKSET: Alle kouluikäisillä lapsilla suositusten mukainen uni ja fyysinen aktiivisuus, yhdessä tai erikseen, olivat yhteydessä suotuisampaan painoindeksiin ja vyötärönympärykseen. Lasten liikunta mitattiin vyötäröllä olevalla ActiGraph (wGT3X-BT) -liikemittarilla viikon ajan vuorokauden ympäri, minkä lisäksi vanhemmat raportoivat lasten päivittäisen ruutuajan sekä nukkumaanmenoja heräämisajat. Polven nosto -testi voi olla hyödyllinen arvioitaessa urheilijan lonkan ja lantion seudun hallintaa, mutta testiä ei voida käyttää ennustamaan kuka urheilijaa saa vamman. Yhteys huomattiin sekä jatkuvan muuttujan analyysissa (HR 1,12; 95 % LV 1,00–1,26) että vertailtaessa suuren pelvic drop -arvon saaneiden ryhmää pienen arvon ryhmään (HR 4,56; 95 % LV 1,42–14,6). Lisäksi pelvic drop on yhteydessä erityisesti polven eturistisidevammoihin nuorilla naispelaajilla. Tutkimusten mukaan lonkkaa vahvistavat harjoitteet ehkäisevät polven ACL-vammoja ja osana neuromuskulaarista harjoitusohjelmaa myös muita alaraajavammoja. MENETELMÄT: Tutkimuksessa käytettiin DAGIS-hankkeen vuosina 2015–2016 kerättyä poikkileikkausaineistoa (n = 864). Tutkimusjoukkona oli 778 lasta (ikä 4,7 ± 0,9 vuotta), joilla kaikilla oli tieto fyysisestä aktiivisuudesta, ruutuajasta ja unesta. Tavoitteenamme oli tutkia suositusten täyttymistä alle kouluikäisillä suomalaislapsilla sekä selvittää, onko suositusten täyttyminen yhteydessä painoindeksiin tai vyötärönympärykseen. Edelleen tarvitaan kuitenkin toimenpiteitä riittävän fyysisen aktiivisuuden ja unen edistämiseksi, sekä erityisesti ruutuajan rajoittamiseksi, jotta suurempi osa lapsista täyttäisi annetut suositukset. Seurannan aikana (12 kk) pelaajilta rekisteröitiin kaikki uudet alaraajavammat sekä harjoittelu ja ottelu altistus. Eläkeläisten liikuntaaktiivisuuden edistäminen aktiivisuusrannekkeella LESKINEN T, SUORSA K, PULAKKA A, STENHOLM S TAUSTA: Eläkkeelle siirtyminen on optimaalinen, mutta myös kriittinen hetki uusien liikuntatapojen omaksumisessa ja niiden vakiinnuttamisessa. Fyysinen aktiivisuus, ruutuaika ja uni – suositusten täyttyminen sekä yhteys antropometriaan alle kouluikäisillä lapsilla LEPPÄNEN M, RAY C, WENNMAN H, ALEXANDROU C, SÄÄKSJÄRVI K, KOIVUSILTA L, ERKKOLA M, ROOS E TAUSTA: Fyysisellä aktiivisuudella ja unella on todettu olevan positiivisia terveysvaikutuksia, kun puolestaan liiallinen ruutuaika on yhdistetty negatiivisiin vaikutuksiin. Suositusten täyttymisen yhteys painoindeksiin ja vyötärönympärykseen analysoitiin vakioidulla lineaarisella regressiomallilla. Vuonna 2017 julkaistiin systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen perustuva suositus alle kouluikäisten lasten vuorokauteen sisältyvästä fyysisen aktiivisuuden ja unen määrästä sekä ruutuajasta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lisääntynyt kontralateraalinen pelvic drop on äkillisten polvivammojen riskitekijä nuorilla koripallon ja salibandyn pelaajilla. Käytetty testi oli modifioitu versio Trendelenburgin testistä, jolla arvioidaan lonkan ja lantion seudun hallintaa yhden jalan seisonnan aikana. Riskitekijät analysoitiin Coxin regressiomallilla käyttämällä sekä jatkuvia että kategorisia arvoja (muuttujan arvot luokiteltiin kahteen luokkaan joukon mediaanin perusteella). Lopputulosmuuttujina olivat äkilliset, ilman kontaktia syntyneet alaraajavammat, nilkkavammat, polvivammat sekä eturistiside (ACL) -vammat. 79 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5/ 2019 misen keskeyttämisten määrä vähäisempään maksan insuliiniresistenssiin. Antropometrisina muuttujina käytettiin lasten painoindeksiä ja vyötärönympärystä. Lisääntynyt pelvic drop oli merkitsevästi yhteydessä polvivammoihin. Fyysisen aktiivisuudenja/tai unisuosituksen täyttyminen oli yhteydessä pienempään vyötärönympärykseen (Fyysinen aktiivisuus: B = -1,37, p < 0,001; Uni: B = -0,72, p = 0,009; Fyysinen aktiivisuus + Uni: B = -1,03, p < 0,001). Näistä 35 kohdistui nilkkaan ja 17 polveen. Jokainen pelaaja teki kaksi suoritusta per jalka ja suoritusten keskiarvoa käytettiin analyyseissa. Ruutuaikaa heillä oli keskimäärin 76 min/vrk (± 37,4), ja unta 10 t 21 min (± 33 min). MENETELMÄT: Yhteensä 263 nuorta kori pallon ja salibandyn pelaajaa (ikä 12– 21 v.) osallistui tutkimuksen alussa tehtyihin tutkimusmittauksiin. Lonkan loitontajien ja ulkokiertäjien vahvistaminen auttaa säilyttämään lantion linjauksen ja vähentää reisiluun kiertymistä sisäänpäin. TULOKSET: Seurannan aikana rekisteröitiin yhteensä 70 äkillistä, ilman kontaktia syntynyttä alaraajavammaa. Polvivammoista kahdeksan oli ACL-vammoja, ja kaikki ACL-vamman saaneet olivat tyttöjä. 180 min, josta . Heikko lonkan hallinta on yhteydessä äkillisiin polvivammoihin nuorilla palloilulajien urheilijoilla LEPPÄNEN M, ROSSI MT, PARKKARI J, HEINONEN A, ÄYRÄMÖ S, KROSSHAUG T, VASANKARI T, KANNUS P, PASANEN K TAUSTA: Puutteellisen lonkan ja lantion seudun hallinnan on ajateltu olevan merkittävässä roolissa alaraajavammojen synnyssä. TULOKSET: Lapsilla oli päivittäin keskimäärin 390 min (± 46,2) fyysistä aktiivisuutta sisältäen 86 min (± 25,5) vähintään kohtuukuormitteista
Aineiston analyysi tapahtui teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessani pyrin selvittämään, millaisia mahdollisuuksia nuoret näkevät tukimuodoksi tarkoitetulla, luovia ja liikunnallisia aktiviteetteja sisältävällä toiminnalla olevan nuorten elämänhallinnan tukemisessa. Molemmat ryhmät osallistuvat seurantamittauksiin intervention aikana (3 kk ja 6 kk) ja intervention jälkeen (12 kk). Teoriana tutkimuksessani oli Lothar Böhnischin elämänhallinnan tukemisen malli. Nuoret kokevat, että koulupäivien aikainen liikunta ja luova toiminta mahdollistavat mielen virkistymisen ja stressaavista asioista eroon pääsyn, toisiin nuoriin tutustumisen ja vertaistuen saatavuuden, myös omiin vahvuuksiin tutustuminen koetaan mahdolliseksi luovan ja liikunnallisen toiminnan avulla JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen perusteella nuoret näkevät useita mahdollisuuksia, kuinka liikunnalliset ja luovat aktiviteetit voivat tukea elämänhallinnan haasteita kohdannutta nuorta. Vaikuttavuustutkimusta edelsi tämä kuormittavuustutkimus. Ne mahdollistavat onnistumisen kokemukset myös niille nuorille, jotka eivät koe riittävästi onnistumisia koulupäivien aikana muissa toiminnoissa. Luovat ja liikunnalliset aktiviteetit nuorten elämänhallinnan tukena ammatillisessa oppilaitoksessa LUOMA U-M, PYKY R TAUSTA: Nuoret, jotka keskeyttävät opiskelun ammatillisessa koulutuksessa, kamppailevat usein elämänhallinnan haasteiden parissa. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistuu 231 varsinaissuomalaista henkilöä, jotka ovat siirtyneet eläkkeelle tammikuun 2016 ja tammikuun 2019 välillä. Tärkeimmiksi nuoret korostavat sosiaalisten suhteiden merkityksen, mukavan ja onnistumisen kokemukset mahdollistavan toiminnan sekä ryhmältä saatavan vertaistuen. Myös liikunnan ja luovan toiminnan hyvinvointia edistävistä vaikutuksista on paljon näyttöä. Kalliiden, ohjattujen ja aikaa vievien interventioiden soveltaminen eläkeläisten liikkumattomuuden ehkäisyyn on vaikeaa. Ryhmämuotoinen, liikunnallisia ja luovia aktiviteetteja sisältävä malli voi olla tarpeellinen oppilashuollon rinnalle. Peleistä kaksi (Cave & Intruders) kes. TULOKSET: Tutkimustulosten mukaan nuoret kaipaavat oppilaitokseen lisää yhteisöllisyyttä sekä innostavaa, liikunnallista ja luovaa tekemistä kouluarkeen sekä tilan ja ajan, jossa omia haasteita voi käsitellä ja saada niihin vertaistukea muilta opiskelijoilta. TULOKSET: Tutkimuksen datan keruu on loppuvaiheessa. Elämänhallinnan haasteiden lisäksi keskeyttämisriskiä lisäävät toistuvat epäonnistumisen kokemukset koulu-uran aikana. MENETELMÄT: Tutkimuksen aineisto kerättiin 53:lta ammatillisen oppilaitoksen opiskelijalta oppitunneilla lukuvuoden 2018–2019 aikana eläytymismenetelmää hyödyntäen. Kuntoutuspelien kuormittavuus polven tekonivelleikkauksen jälkeen LÖPPÖNEN A, JANHUNEN M, WALKER S, KATAJAPUU N, CHENG S, PALONEVA J, PAMILO K, LUIMULA M, KORPELAINEN R, JÄMSÄ T, HEINONEN A, AARTOLAHTI E TAUSTA: Pelilliset kuntoutusratkaisut voivat tulevaisuudessa tarjota uudenlaisia mahdollisuuksia kuntoutukseen. Business Ecosystems in Effective Exergaming (BEE) -tutkimushankkeessa selvitetään pelillistetyn kotiharjoittelun vaikuttavuutta polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Tutkimuksessani kehyskertomuksena oli teksti, jossa toisessa liikunnallinen ja luova toiminta lisäsi opiskelijan opiskelumotivaatiota ja toisessa taas ei. Lisäksi ranneke värisee ja kehottaa liikkumaan, jos istuminen on jatkunut 55 minuuttia. Tarkoituksena oli selvittää, eroaako kuntoutuspeliharjoittelu tavanomaisesta kotiharjoittelusta polvinivelen liikelaajuuden, intensiteetin ja kokonaistyömäärän osalta. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistuneet henkilöt rekrytoitiin Keski-Suomen keskussairaalan polven tekonivelpoliklinikkakäynneiltä. Aktiivisuusrannekkeen käyttö perustuu päivittäisen aktiivisuustavoitteen saavuttamiseen, jonka täyttymistä henkilö voi seurata rannekkeesta. Aktiivisuusranneketta voisi hyödyntää mahdollisesti myös liikuntapalveluissa tai perusja työterveyshuollon tukena. Pelilaitteistona käytettiin liikesensoria (Xbox Kinect 2, Microsoft) ja tietokonetta, joka yhdistettiin televisioon. Yhteys elämänhallinnan vahvistumiseen on nähtävissä muun muassa liikunnan oppimista tukevilla vaikutuksilla sekä luovan toiminnan itsetuntemusta ja itsetuntoa lisäävällä vaikutuksella. Onnistumisen kokemukset lisäävät nuoren halua kiinnittyä kouluyhteisöön, sitoutumista opintoihin ja myönteistä suhtautumista omaan tulevaisuuteen. Informanttien tuli kirjoittaa oma tarinansa vastaten kysymyksiin, millaista toiminta oli ja miksi toiminta auttoi opintoihin motivoitumisessa ja toisessa versiossa millaista toiminta oli ja miksi toiminta ei auttanut. Näiden lisäksi tutkitaan metabolisessa terveydessä, hyvinvoinnissa, toimintakyvyssä, liikuntamotivaatiossa sekä liikuntaympäristöissä (GPS) tapahtuvia muutoksia seurannan aikana. Alkumittausten jälkeen tutkittavat satunnaistettiin kahteen ryhmään: interventioryhmä käyttää aktiivisuusranneketta 12 kuukauden ajan ja kontrolliryhmä jatkaa normaalia päivittäistä elämäänsä. Toissijaisina tulosmuuttujina ovat paikallaanoloaika sekä unen pituus ja laatu, joita mitataan myös liikemittarilla. Tässä tutkimuksessa keskityttiin polven fleksioja ekstensioharjoitteisiin. Tutkimuksen päätyttyä interventiosta tehdään prosessiarviointi. 80 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 kaan vielä ole tehty, vaikka juuri silloin henkilöt voisivat olla valmiita muuttamaan liikuntakäyttäytymistään. Siksi tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, saadaanko kaupallisella aktiivisuusrannekkeen käytöllä lisättyä juuri eläkkeelle siirtyneiden henkilöiden päivittäistä aktiivisuutta. Liikunnalliset ja luovat aktiviteetit koulupäivän aikana voivat olla mahdollisuus lisätä nuorten opiskelumotivaatiota ja hyvinvointia. Saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ikääntyvien liikuntakäyttäytymistä ja muita elintapamuutoksia edistävien strategioiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että nuoret hyötyvät ryhmämuotoisesta ja toiminnallisesta ohjauksesta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Onnistuessaan tutkimus voi tuottaa kustannustehokkaan menetelmän liikunnan lisäämiseen eläkkeelle siirtymisen taitekohdassa. Eläytymismenetelmässä tutkimusaineisto kerätään tutkimuksen informanteilta lyhyiden tarinoiden avulla, jotka he kirjoittavat tutkijan laatiman kehyskertomuksen pohjalta. Päätulosmuuttujana on valveilla oloajan aktiivisuus, jota mitataan ranteessa pidettävällä liikemittarilla (ActiGraph wGT3X-BT). Kuntoutuspelit (Turun ammattikorkeakoulu) olivat Unity (Unity Technologies) -pohjaisia
Intruders-pelin ja tavanomaisen harjoitteen välillä ei ollut eroa. Istumisen tauottaminen ja maksimaalinen hapenottokyky ovat yhteydessä koko kehon insuliiniherkkyyteen metabolisen oireyhtymän potilailla MADEKIVI T, SJÖROS T, LAINE S, VÄHÄ-YPYÄ H, SIEVÄNEN H, SAARENHOVI M, KALLIO P, KOIVUMÄKI M, SAUNAVAARA V, HIRVONEN J, VASANKARI T, KALLIOKOSKI K, KNUUTI J, HEINONEN I TAUSTA: Monien kroonisten sairauksien ja ennenaikaisten kuolemien riskin on todettu kohoavan kokonaisistumisajan lisääntyessä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kuntoutuspelien polvinivelelle tuottama liike täyttää harjoittelulle asetetut tavoitteet hyvin, vaikkakin se on luonteeltaan erilaista kuin tavanomainen kotiharjoittelu. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 44 metabolista oireyhtymää sairastavaa aikuista (miehiä 19; ikä 58, SD 7). Fleksiosuunnassa Rowing-pelin kulmakertymä 4059 °/min ± 1932 oli korkeampi kuin koukistus seisten-harjoitteen (2161 °/ min ± 463) (p = 0,018). Heidän keski-ikänsä oli 66 ± 4,8 ja toimintakykykyselyn WOMAC-indeksi 49,6/96 ± 16,2. TULOKSET: Koehenkilöt (n = 7) osallistuivat tutkimukseen keskimäärin 75 päivää tekonivelleikkauksen jälkeen ja yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat naisia. Tavanomaisina polven tekonivelleikkauksen jälkeisinä harjoitteina olivat koukistus istuen, koukistus seisten ja ojennus istuen liikkeet. Tulokset esitetään keskiarvona ja keskihajontana (±). Tutkittavilta mitattiin 2D-liikeanalyysin (Vicon Motus) avulla polven nivelkulmaa ja kulmanopeutta. Koko kehon ja luurankolihaksen insuliiniherkkyys määritettiin euglykeemisen hyperinsulineemisen clamp -tekniikan avulla aktiivisuusmittausjakson jälkeen. Maksimaalisen hapenottokyvyn havaittiin olevan positiivisesti yhteydessä koko kehon insuliiniherkkyyteen (r = 0,42, p = 0,006), muttei luurankolihaksen insuliiniherkkyyteen. Murtuma johtaa usein liikuntakyvyn laskuun ja laitoshoitoon, mikä puolestaan heikentää huomattavasti yksilön elämänlaatua ja aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia kustan. Kuntoutuspelit haastavatkin kuntoutujaa uudella tavalla polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Fleksioharjoitteen istuen ja Rowing-pelin välillä ei ollut eroa. Intruders-pelin intensiteetti 50,5 °/s ± 22,2 oli korkeampi kuin istuen tehtävän ojennusharjoitteen intensiteetti 23,1 °/s ± 13,0 (p = 0,046). Liikelaajuus määriteltiin toistojen perusteella ja tilastoanalyyseissä käytettiin painotettua keskiarvoa. Paikallaanoloajalla ei ollut merkitsevää yhteyttä koko kehon tai luurankolihaksen insuliiniherkkyyteen. Liikunnan määrän lisääminen intensiteetistä riippumatta ja istumiseen käytetyn ajan vähentäminen näyttävät olevan yhteydessä alhaisempaan ennenaikaisten kuolemien riskiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ylipainoisilla metabolista oireyhtymää sairastavilla ja vähän liikuntaa harrastavilla aikuisilla suurempi istumisen keskeytysten määrä on yhteydessä parempaan koko kehon ja luurankolihaksen insuliiniherkkyyteen, millä on vaikutusta tyypin 2 diabeteksen kehittymisessä. Kevyen tai reippaan liikunnan määrällä, ja päivittäisten askeleiden määrällä ei havaittu olevan yhteyttä koko kehon tai luurankolihaksen insuliiniherkkyyteen. Kuitenkin suurempi seisomisaika oli yhteydessä korkeampaan koko kehon insuliiniherkkyyteen (r = 0,33, p = 0,03), mutta luurankolihaksen insuliiniherkkyyteen seisomisajalla ei ollut yhteyttä. Kokonaistyömäärä määriteltiin koko suorituksen aikaisen kulmamuutoksen summana ja suhteutettiin suorituksen kestoon. Reippaalla liikunnalla ja kävelemällä useampia askeleita päivässä voidaan kohottaa kuntoa, joka sekin on positiivisesti yhteydessä koko kehon insuliiniherkkyyteen. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin fyysisen aktiivisuuden, paikallaanoloajan ja kunnon yhteyksiä koko kehon ja luurankolihaksen insuliiniherkkyyteen metabolisen oireyhtymän potilailla. Cave-pelin ja harjoitteen välillä ei ollut eroa. 81 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5/ 2019 kittyivät polven ekstensioja yksi (Rowing) fleksiosuunnan liikkeisiin. Liikelaajuustarkastelussa istuen tehtävän tavanomaisen ojennusharjoitteen ekstensiovajaus 10,3° ± 5,9 oli pienempi kuin Cavepelin ekstensiovajaus 15,5° ± 3,4 (p = 0,028). Maksimaalisella hapenottokyvyllä havaittiin myös olevan negatiivinen yhteys istumisen osuuteen koko liikemittarin pitoajasta, ja positiivinen yhteys istumisen keskeytysten määrään, mutta tulokset eivät olleet merkitseviä (r = -0,3, p = 0,056, ja r = 0,3, p = 0,052). Kuitenkin tarkkaa fysiologista ja lääketieteellistä tietoa paikallaanolon ja eri tehoisen liikkumisen ja kunnon yhteyksistä on vielä niukasti olemassa, eikä potentiaalisten istumisen itsenäisten, liikunnan määrästä riippumattomien terveysvaikutuksien taustalla olevista biologisista mekanismeista ole saatu vahvaa tieteellistä näyttöä. Suorituksen intensiteettiä tarkasteltiin kulmanopeuden perusteella keskiarvona koko suorituksen ajalta. Rowingpelin intensiteetti oli myös korkeampi kuin koukistus istuen -harjoitteen intensiteetti 15,9 °/s ± 9,6 (p = 0,018). Kokonaistyömäärä ei eronnut ekstensiosuunnan liikkeissä ja peleissä. Objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus on yhteydessä nikaman kokoon keski-iässä – väestöpohjainen PohjoisSuomen syntymäkortti 1966 -tutkimus MODARRESS-SADEGHI M, OURA P, JUNNO JA, NIEMELÄ M, NIINIMÄKI J, JÄMSÄ T, KORPELAINEN R, KARPPINEN J TAUSTA: Väestön ikääntyessä kaatumisia seuraavat nikamamurtumat yleistyvät. Yhtäjaksoisten istumisjaksojen tauottaminen voisi siis olla eduksi metabolista oireyhtymää sairastavien aineenvaihdunnalliselle terveydelle, samoin kuin seisomisajan lisääminen. Fyysistä aktiivisuutta ja paikallaanoloa mitattiin objektiivisesti lantiolla pidettävällä liikemittarilla neljän viikon ajan. Tutkimustietoa vaikuttavuudesta ja pelikokemuksista tarvitaan, jotta voidaan varmistua pelien soveltuvuudesta käytännön kuntoutukseen. Maksimaalinen hapenottokyky oli positiivisesti yhteydessä myös reippaan liikunnan määrään (r = 0,44, p = 0,004), sekä askeleiden määrään (r = 0,47, p = 0,002). Fleksiosuunnan Rowingpelin liikelaajuus 89,2° ± 11,4 oli suurempi kuin seisten tehdyn koukistusharjoitteen liikelaajuus 86,0° ± 12,3 (p = 0,028). Muuttujien välisiä yhteyksiä analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimella sukupuolella vakioiden. Fleksiosuunnassa Rowing-pelin intensiteetti 84,1 °/s ± 36,4 oli korkeampi kuin koukistus seisten-harjoitteen 21,0 °/s ± 12,0 (p = 0,018). Koko kehon insuliiniherkkyyttä kuvaamaan laskettiin M-arvo, ja luurankolihaksen insuliiniherkkyys määritettiin nelipäisestä reisilihaksesta kuvantamistutkimusten avulla. TULOKSET: Sekä koko kehon, että luurankolihaksen insuliiniherkkyyden ja istumisen keskeytysten määrän välillä havaittiin positiivinen yhteys (r = 0,36, p = 0,019, ja r = 0,31, p = 0,05). Maksimaalinen hapenottokyky määritettiin nousevakuormitteisella pyöräergometritestillä hengityskaasumittauksin. Rowing-pelin kulmakertymä oli myös korkeampi kuin koukistus istuen -harjoitteessa (1039 °/min ± 393) (p = 0,018)
Veren laktaattipitoisuus oli ennen testiä keskimäärin 1,9 ± 0,3 mmol/L ja testin jälkeen 10,8 ± 2,6 mmol/L. Tämän väestöpohjaisen kohorttitutkimuksen tavoitteena oli selvittää objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden yhteyttä nikaman kokoon keski-iässä. Aineisto koostui 1202 kohorttiin kuuluvasta sisäänottokriteerit täyttävästä tutkittavasta, jotka asuivat 100 km säteellä Oulusta ja jotka osallistuivat fyysisen aktiivisuuden mittauksiin sekä lannerangan magneettikuvaukseen ollessaan 46–48-vuotiaita. Vaikutukset on kuitenkin osoitettu pääasiassa paastotilassa, kun taas vaikutukset ei-paastonneilla ovat epäselviä. MENETELMÄT: Tutkimusaineistona on kansainvälisesti arvokas väestöpohjainen Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966. Testissä tutkittavat säätivät itse pyörän vastuksen ja saivat kannustusta ja tietoa kuluneesta ajasta. Nikaman pieni koko näyttää olevan yhteydessä nikamamurtuman riskiin. Kokeellinen osa toteutettiin satunnaistettuna kaksoissokkoutettuna lumekontrolloituna vaihtovuorotutkimuksena. Mittaustuloksissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja purskuteltujen juomien välillä (P > 0,05). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tässä kaksoissokkoutetussa lumekontrolloidussa vaihtovuorotutkimuksessa suun purskuttelu hiilihydraattipitoisella juomalla ei vaikuttanut kestävyyssuorituskykyyn kestävyysurheilua säännöllisesti harrastavilla ja normaalisti ennen testiä syöneillä henkilöillä. Aihetta on tutkittu melko vähän, mutta suun purskuttelu hiilihydraattijuomalla näyttäisi parantavan kestävyyssuorituskykyä 1–4 %. Fyysisen aktiivisuuden ja L4-nikaman poikkipinta-alan välistä yhteyttä analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä. Tutkimuskäyntien välissä oli vähintään viikko. TULOKSET: Päivittäinen intensiteetiltään vähintään kohtuullinen fyysinen aktiivisuus oli positiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä nikaman poikkipinta-alaan molemmilla sukupuolilla riippumatta painosta, sosioekonomisesta tilanteesta ja tupakoinnista. Tuloksilla on kansanterveydellistä ja kansantaloudellista merkitystä; syntynyttä tietoa voidaan hyödyntää entistä tehokkaampien menetelmien kehittämiseen nikamamurtumien ehkäisyyn ja hoitoon sekä yksilötasolla liikunnalliseen elämäntapaan motivointiin. Hiilihydraattijuomalla suun purskuttelun vaikutus 40 minuutin sisäharjoittelupyörällä suoritettuun kestävyyssuoritukseen ei-paastonneilla ja kestävyys liikuntaa säännöllisesti harrastavilla MURSU J, LESCH K, ERONEN T, VALTANEN T, LINTU N, MÄNNIKKÖ R, TIKKANEN H, VENOJÄRVI M TAUSTA: Hiilihydraattien nauttiminen suorituksen aikana parantaa suorituskykyä pitkissä (> 1,5 h) kestävyyssuorituksissa ylläpitämällä verensokeria ja lykkäämällä glykogeenivarastojen tyhjenemistä. Selvittämällä nikaman kokoon yhteydessä olevia tekijöitä voidaan kehittää keinoja nikamamurtumien ennaltaehkäisyyn. Tutkimuksen alussa fyysinen suorituskyky määritettiin suoran, kuntopyörällä tehdyn, portaittaisen maksimaalisen rasituskokeen avulla hengityskaasut mitaten (Meta-Lyzer 3B, CORTEX Biophysik GmbH, Leipzig, Saksa). MENETELMÄT: Tutkimukseen rekrytoitiin 14 tervettä vapaaehtoista, kestävyysliikuntaa säännöllisesti (vähintään 3 krt/vko) harrastavaa miestä (n = 9) ja naista (n = 5) Kuopion alueelta. Vaikutuksia suorituskykyyn arvioitiin tehon (W), kuljetun matkan (km), pyöritysnopeuden (rpm) ja keskinopeuden (km/h) avulla käyttäen Watthub sovellusta (Wattbike, UK) ja sykemittauksen (Polar Electro, Kempele, Finland) avulla. Lyhyemmissä (< 1 h) suorituksissa suun purskuttelusta hiilihydraattipitoisella juomalla voi olla hyötyä keskushermostoa stimuloivien mekanismien välityksellä. Lannerangan magneettikuvista määritettiin L4-nikaman aksiaalinen poikkipinta-ala. Fyysinen aktiivisuus mitattiin objektiivisesti ranteessa pidettävällä Polar Active -aktiivisuusmittarilla (Polar Electro Oy, Kempele, Suomi) 14 vuorokauden ajan. Veren laktaatti määritettiin pikamittarilla. Tutkimustieto on ensiarvoisen tärkeää, kun luodaan täsmällisiä hoitolinjauksia kliiniseen työhön. 82 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 nuksia. Tutkittavien sopivuus varmistettiin verenpainemittauksella ja EKG-rekisteröinnillä, kyselyillä ja lääkärin haastattelulla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Intensiteetiltään vähintään kohtuullinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä suurempaan nikaman kokoon sekä naisilla että miehillä. Aktiivisuusdatasta laskettiin jokaiselle tutkittavalle intensiteetiltään vähintään kohtuullisen aktiivisuuden (. Toisaalta tiedetään, että riittävä ja monipuolinen fyysinen aktiivisuus tukee toimintakykyä ja voi suojata selkävaivoilta.. Fyysisen aktiivisuuden yhteydestä luuston hyvinvointiin on aiempaa tutkimusnäyttöä, mutta tulokset nikaman koon ja fyysisen aktiivisuuden välisestä yhteydestä vaihtelevat. Suorituksen keskiteho, kuljettu matka, kadenssi, nopeus ja syke olivat 218 ± 53 W, 21,57 ± 2,10 km, 103 ± 2 rpm, 32,3 ± 3,3 km/h ja 159 ± 8 bpm pyörätestissä, jossa suuta purskuteltiin lumejuomalla ja 220 ± 55 W, 21,67 ± 2,23 km, 103 ± 5 rpm ja 32,6 ± 3,4 km/h ja 159 ± 8 bpm testissä, jossa suuta purskuteltiin hiilihydraattipitoisella juomalla. Siinä tutkittavat purskuttelivat suutaan 40 minuutin maksimaalisen kestävyyssuorituksen aikana joko 6 % hiilihydraattijuomalla tai saman makuisella keinomakeutetulla lumejuomalla satunnaisessa järjestyksessä. Jokainen minuutti intensiteetiltään vähintään kohtuullista fyysistä aktiivisuutta oli yhteydessä 0,71 mm 2 (95 %:n luottamusväli 0,36–1,06) suurempaan nikaman poikkipinta-alaan miehillä ja 0,90 mm 2 (0,58–1,21) suurempaan pinta-alaan naisilla. – LASERI-pitkittäistutkimus PALOMÄKI S, HIRVENSALO M, RAITAKARI O, TAMMELIN T TAUSTA: Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella nuoruuden urheiluseuraharrastuksen ja urheilussa kilpailemisen yhteyksiä aikuisena ilmoitettuihin alaselkäkipuihin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin parantaako suorituksen aikainen, useasti toistuva, hiilihydraattijuomalla suun purskuttelu kestävyyssuorituskykyä 40 minuutin mittaisessa pyöräilysuorituksessa ei-paastonneilla ja kestävyysliikuntaa säännöllisesti harrastavilla. Tutkittavat söivät normaalisti ennen testiä. Lisäksi on havaittu, että nuoruuden alaselkäkivut lisäävät mahdollisuutta siihen, että kipuja ilmenee myös aikuisuudessa. 3,5 metabolista ekvivalenttia) päiväkeskiarvo (min/pvä) kun aktiivisuusdataa oli saatavilla vähintään neljältä mittauspäivältä vähintään 10 tuntia päivässä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että alaselkäkivut voivat olla nuorilla urheilijoilla muita yleisempiä ja että joidenkin lajien harrastajilla niitä ilmenee erityisesti. TULOKSET: Tutkittavista 3 keskeytti tutkimuksen ja 11 tutkittavaa (7 miestä ja 4 naista) ikä 42,9 ± 8,5 vuotta, BMI 23,6 ± 2,0 kg/m 2 , VO 2max 54,2 ± 9,0 ml/kg/min) suorittivat molemmat testikerrat. Testi suoritettiin sisäharjoittelupyörällä (Wattbike Atom, UK). Juomaa (25 ml) purskuteltiin 10 sekunnin ajan ennen testiä ja sen aikana 5 minuutin välein, yhteensä 8 kertaa. Tulokset tukevat aiempien kansainvälisten tutkimusten havaintoja. Lisäksi tutkittavat täyttivät laajan elintapaja terveyskyselyn osana tutkimusprotokollaa. Kärsivätkö nuorena urheilua harrastaneet aikuisina muita yleisemmin alaselkäkivuista. Veden juominen testissä oli sallittu ja juotu määrä oli molemmilla kerroilla sama
Tämän tutkimuksen löydökset tukevat aikaisempia aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja tuovat tukea sille oletukselle, että jokaisella kansalaisella tulisi olla mahdollisuus vierailla viheralueilla säännöllisesti. Tämä tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa ja kaupunkien aluesuunnittelussa sekä kehitettäessä hankkeita, joidenka pyrkimyksenä on edistää keski-ikäisten liikunta-aktiivisuutta. Valtakunnallisella tasolla nuorena kilpailleet ilmoittivat alaselkäkivuista 8–10 prosenttiyksikköä yleisemmin kuin seuraja piiritasolla kilpailleet tai kilpailua harrastamattomat nuoret, mutta ryhmien erot eivät muodostuneet tilastollisesti merkitseviksi. Tietoa tutkittavista kerättiin kliinisten tutkimusten, terveystietojen seuraamisten sekä postikyselyjen avulla. = 87,8, p < 0,001), kaupungin ulkopuolella asuminen ( . Liikunta-aktiivisuutta mitattiin 14 päivän ajan käyttämällä kiihtyvyysanturiin perustuvaa Polar Electro -rannemittaria. Vihreän asuinympäristön yhteys fyysiseen aktiivisuuteen – väestöpohjainen PohjoisSuomen syntymäkohortti 1966 -tutkimus PUHAKKA S, LANKILA T, PYKY R, KÄRMENIEMI M, NIEMELÄ M, RUSANEN J, AUVINEN J, KORPELAINEN R TAUSTA: Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnossa oleskelu on positiivisesti yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. = -5,3, p < 0,001) ja hyvä itsearvioitu terveys ( . Kohtuukuormitteiseen liikunta-aktiivisuuteen olivat yhteydessä kaupungin ulkopuolella asuminen ( . = 41,3, p < 0,001), matalampi koulutustaso ( . = 10,7, p < 0,001), miessukupuoli ( . = -8,4, p < 0,001). MENETELMÄT: Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tutkimusaineisto koostui vuonna 1966 syntyneistä miehistä ja naisista (n = 5433). = -79,7, p < 0,001), matalampi koulutustaso ( . syömishäiriö tai häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, joiden riskiä puolestaan lisää tyytymättömyys omaan kehonpainoon. MVPA:han yhteydessä olevia tekijöitä olivat miessukupuoli ( . Erityisesti asuinympäristön vihreyden ja fyysisen aktiivisuuden yhteys on tunnistettu lukuisissa tutkimuksissa. Liikkumattomuus on vakava kansanterveydellinen ongelma ja täten väestön aktivoimiseksi tarvitaan uusia näkökulmia. Energiankulutukseen nähden liian alhainen energiansaanti lisää riskiä hormonaalisille häiriöille ja altistaa täten myös häiriöille kuukautiskierrossa. = -40,6, p < 0,001), hyvä itsearvioitu terveys ( . JOHTOPÄÄTÖKSET: Nämä väestötasoisen aineiston analyysit eivät antaneet selviä viitteitä siitä, että liikunnan harrastaminen urheiluseurassa tai kilpaileminen valtakunnallisella tasolla nuorena olisivat yhteydessä alaselkäkipuihin aikuisena. = -78,7, p < 0,001), huonompi elämäntyytyväisyys ( . = 9,3, p < 0,001), hyvä itsearvioitu terveys ( ???= 6,6, p < 0,001) ja matalampi BMI ( . JOHTOPÄÄTÖKSET: Asuinympäristön vihreys oli positiivisesti yhteydessä kevyeen liikunta-aktiivisuuteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla itse raportoitujen kuukautiskierron häiriöiden yleisyyden sekä kehonpainoon kohdistuvien asenteiden eroja suomalaisilla nuorilla (14–16-vuotialla). Tässä väestöpohjaisessa tutkimuksessa tutkittiin vihreän asuinympäristön ja objektiivisen liikunta-aktiivisuuden yhteyttä työikäisillä suomalaisilla. Riittämätöntä energiansaantia voi aiheuttaa mm. Mitattu liikuntaaktiivisuus (MET-minuutit) luokiteltiin neljään eri luokkaan: kevyt (2–3,5 MET), kohtuukuormitteinen (3,5–5 MET), raskaskuormitteinen/erittäin raskaskuormitteinen (5–8 MET tai enemmän) sekä MVPA. = 52,9, p < 0,001), naissukupuoli ( . = 35,4, p < 0,001). Tiedetään, että luonnossa liikkuminen on usein tehokkaampaa, motivoivampaa sekä myös rutiininomaista. Maantieteellisiä GIS-menetelmiä (paikkatieto) hyödynnettiin tutkittavien asuinympäristön vihreyden (1 km bufferi) määrittämiseksi. = -6,0, p < 0,001) sekä hyvä elämäntyytyväisyys ( . TULOKSET: Tutkimukseen osallistuneista aikuisista yli 80 prosenttia oli kokenut joskus alaselkäkipuja, ja 70 prosenttia ilmoitti kärsineensä alaselkäkivuista viimeisen 12 kuukauden aikana. Seuraharrastusta nuoruudessa vähintään kolme vuotta jatkaneet raportoivat aikuisina kokeneensa alaselkäkipuja yleisemmin kuin vähemmän aikaa harrastaneet (p = 0,015) mutta viimeisen vuoden aikana koettujen alaselkäkipujen yleisyydessä ei ollut eroja. Tutkittavien (n = 851) urheiluseuraharrastamisista ja kilpailuihin osallistumista selvitettiin kyselyllä vuonna 1983, jolloin he olivat 9–15-vuotiaita sekä uudelleen kolme vuotta myöhemmin. Seuraharrastusta jatkaneiden alaselkäkipujen yleisyys ei myöskään poikennut tilastollisesti merkitsevästi niistä, jotka eivät olleet harrastaneet nuorena seurassa lainkaan. Nuoruuden seuraharrastuksen määrä (useita tunteja viikossa, kerran viikossa tai ei lainkaan) ei ollut yhteydessä alaselkäkipujen kokemiseen yleensä tai viimeisen 12 kuukauden aikana. TULOKSET: Kevytkuormitteiseen liikunta-aktiivisuuteen olivat yhteydessä asuinympäristön vihreys ( . Kuukautishäiriöt ja painotyytymättömyys suomalaisilla nuorilla urheilijoilla ja ei-urheilijoilla RAVI S, WALLER B, VALTONEN M, VILLBERG J, VASANKARI T, PARKKARI J, HEINONEN OM, ALANKO L, SAVONEN K, VANHALA M, SELÄNNE H, KOKKO S, KUJALA UM TAUSTA: Kuukautiskierron häiriöt ovat yleisiä naisurheilijoilla. On kuitenkin huomioitava, että aineisto ei sisältänyt spesifiä tietoa nuorena tapahtuneen harjoittelun kokonaismääristä, intensiteetistä tai sisällöistä. = -9,0, p < 0,001), alaikäiset lapset perheessä ( . Silti ihmiset viettävät yhä enemmän aikaa sisä tiloissa. Koettuja alaselkäkipuja selvitettiin vuonna 2007, jolloin tutkittavat olivat 34–38-vuotiaita. 83 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5/ 2019 MENETELMÄT: Tutkimuksen aineisto käsitti kolme ikäkohorttia Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -pitkittäistutkimuksesta. Näyttö kuukautishäiriöiden yleisyydestä urheilijoilla verrattuna ei-urheilijoihin on ristiriitaista. Asuinympäristön vihreys voi olla yksi liikuttavista tekijöistä työikäisten keskuudessa. = -80,1, p < 0,001), alaikäiset lapset perheessä ( . Kuormittavaan/todella kuormittavaan liikunta-aktiivisuuteen olivat yhteydessä miessukupuoli ( . Vakioitavat muuttujat, kuten tutkittavien sosioekonominen tausta, terveys ja terveyskäyttäytyminen huomioitiin tutkimuksessa. = -20,9, p < 0,001), matalampi BMI ( . Aineiston analysoinnissa tarkasteltiin seuraharrastamisen määrän ja jatkuvuuden sekä kilpailemisen tason yhteyksiä ilmoitettuihin alaselkäkipuihin. = 29,8, p < 0,001) sekä matalampi BMI ( . Tarvitaan myös lisää tietoa siitä, onko urheilijoiden ja ei-urheilijoiden painotyytymättömyydessä eroja. = 53,1, p < 0,001), matalampi BMI ( . = 21,6, p 0,026). = -2,3, p < 0,001)
Positroniemissiotomografialla käyttäen [11C]-karfentaniilimerkkiainetta selvitettiin MOR-tiheys ja rakenteellisella magneettikuvantamisella harmaan aineen. Olisikin tärkeää, että nuorten kanssa toimivat henkilöt kiinnittäisivät huomiota nuoren painotyytymättömyyteen, sillä sen tiedetään olevan yhteydessä syömisongelmiin. %, p = 0,03). Tässä tutkimuksessa selvitimme maksimaalisen hapenottokyvyn ja itseraportoidun liikunta-aktiivisuuden yhteyttä aivojen MOR-tiheyteen ja harmaan aineen määrään terveillä nuorilla miehillä. Lisäanalyysi ilman monivertailumenetelmää antaa viitettä, että femurin adduktion (HR 1,12, 95 % CI 1,03–1,22) ja femur-lantio-kulman (HR 1,09, 95 % CI 1,02–1,16) ja alaselkäkipujen välillä saattaa olla heikko yhteys. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Jokaisen tutkimusvuoden alussa pelaajat osallistuivat testeihin ja seuraavat tekijät analysoitiin: yhden jalan kyykyssä polven liike frontaalitasossa; yhden jalan pudotushypyssä reisiluun adduktio, reisiluu-lantio-kulma ja lantion sivukallistus frontaalitasossa; pudotushypyssä vertikaalitörmäysvoima, lonkan ja polven fleksio liikelaajuus. Lisäanalyysin tulosten perusteella tulevaisuudessa kannattaa tutkia lisää lonkan ja lantion asennonhallinnan ja alaselkäkipujen ilmaantuvuuden yhteyttä, ennen kuin voimme vetää johtopäätöksiä siitä ovatko ne oleellisia alaselkäkipujen riskitekijöitä nuorilla salibandyn ja koripallon pelaajilla. Esimerkiksi iäkkäillä hyvä kestävyyskunto ja säännöllinen liikunta on yhdistetty suurempaan harmaan aineen määrään. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että kuukautiskierron häiriöt ovat yleisiä suomalaisilla nuorilla urheilijoilla. Nuoressa aikuisuudessa 39 % urheilijoista raportoi kuukautishäiriöistä esiintyvyyden ollessa ei-urheilijoilla 6 % (p < 0,001). 84 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 ja nuorilla aikuisilla (18–20-vuotiailla) urheilijoilla ja ei-urheilijoilla. Painotyytyväisyydessä ei ollut eroja, mutta urheilijat halusivat pudottaa painoaan harvemmin kuin ei-urheilijat (29 % vs. Yksittäinen liikuntakerta saa aikaan akuutteja muutoksia aivojen toiminnassa, kun taas säännöllinen liikunta tuottaa hyödyllistä neuroadaptaatiota monissa järjestelmissä ja aivojen rakenteissa. Lantion ja alaraajojen kinemaattisen ketjun toiminta dynaamisissa testeissä ja näiden yhteys alaselkäkipuihin nuorilla koripallon ja salibandyn pelaajilla ROSSI MK, PASANEN K, HEINONEN A, ÄYRÄMÖ S, RÄISÄNEN AM, LEPPÄNEN M, MYKLEBUST G, VASANKARI T, KANNUS P, PARKKARI J TAUSTA: Pitkittäistutkimukset nuorten urheilijoiden selkäkivuista ja niiden riskitekijöistä ovat harvassa. TULOKSET: Alaraajan frontaalitason kinemaattisten muuttujien (polven liike, femur adduktio, femur-lantio-kulma, lantion sivukallistus) ja alaselkäkipujen ilmaantuvuuden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä yhden jalan kyykyssä eikä yhden jalan pudotushypyn alastulossa. 47 %, p = 0,03). Urheilijat rekrytoitiin eri lajien urheiluseurojen kautta vuonna 2013. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia valikoitujen alaraajojen ja lantion kineettisten ja kinemaattisten teki jöiden yhteyttä alaselkäkipuihin nuorilla salibandyn ja koripallon pelaajilla liiketesteissä. Sekä normaalipainoiset (85 % vs. Molemmissa ikäryhmissä noin 20 % urheilijoista ja 40 % ei-urheilijoista oli tyytymättömiä painoonsa. Myöskään törmäysvoima tai polven/lonkan fleksio pudotushypyn alastulossa eivät olleet yhteydessä alaselkäkipujen ilmaantuvuuteen. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 64 tervettä miestä (ikä: 25 ± 5 vuotta; painoindeksi: 24,1 ± 2,8; maksimaalinen hapenottokyky: 44,5 ± 7,9 ml/kg/min (vaihteluväli [min, max] 25,8 ml/kg/min, 61,7 ml/ kg/min); itseraportoitu liikunta-aktiivisuus: 291 ± 165 min/vk (vaihteluväli min/vk, 870 min/vk). Urheilijat, jotka harjoittelivat vähemmän kuin neljä kertaa viikossa, jätettiin pois analyyseista. Ei-urheilijat rekrytoitiin koulujen kautta. Liikunta vapauttaa endogeenisiä opioideja kuten endorfiineja, jotka tuottavat mielihyvää ja lievittävät kipua myy-opioidireseptoreiden (MOR) välityksellä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Emme löytäneet tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä selkäkipujen ilmaantuvuuden ja tutkittujen muuttu jien välillä. TULOKSET: Nuoruudessa kuukautiskierron häiriöiden yleisyydessä ei ollut eroja (18 % vs. 20 %, p = 0,005). Joka tapauksessa sekä urheilijoiden että ei-urheilijoiden joukossa oli henkilöitä, jotka kokivat painotyytymättömyyttä. Liikunnallisuus ja aerobinen kunto ovat yhteydessä aivojen myy-opioidireseptoritiheyteen sekä harmaan aineen määrään nuorilla miehillä SAANIJOKI T, KANTONEN T, PEKKARINEN L, KALLIOKOSKI K, HIRVONEN J, NUUTILA P, NUMMENMAA L TAUSTA: Hyvä fyysinen kunto on hyväksi aivoille läpi elämän. Riskitekijät analysoitiin Coxin suhteellisen riskin sekamallilla ja monivertailumenetelmällä. MENETELMÄT: Tutkimus on osa Terveyttä edistävä liikuntaseura -tutkimusta. Aineisto kerättiin pääasiassa kyselylomakkein. Ylipainoiset urheilijat olivat tyytyväisempiä painoonsa kuin ylipainoiset ei-urheilijat (75 % vs. Aivojen opioidijärjestelmä on keskeinen säätelymekanismi liikunnan aikaansaamissa tuntemuksissa. 56 %, p < 0,001), halusivat pudottaa painoaan harvemmin (19 % vs. 15 %, p = 0,004) urheilijat olivat tyytyväisempiä painoonsa verrattuna samaan painokategoriaan kuuluviin ei-urheilijoihin. Asenteita kehonpainoa kohtaan tarkasteltiin myös suhteessa painoon luokittelemalla tutkittavat kolmeen ryhmään: ali-, normaalija ylipainoisiin. MENETELMÄT: Tähän seurantatutkimukseen osallistui 383 nuorta koripallon ja salibandyn pelaajaa (keski-ikä 15,7 SD 1,8). Seurantavaiheessa urheilijoita oli 52, ei-urheilijoita 159. Urheilun harrastaminen oli kuitenkin yhteydessä korkeampaan painotyytyväisyyteen nuorilla ja alhaisempaan haluun pudottaa painoa sekä nuorilla että nuorilla aikuisilla. 18 %, p = 0,97), mutta urheilijoilla esiintyi enemmän primaarista amenorreaa (kuukautiset eivät alkaneet 15 ikävuoteen mennessä; 5 %, vs. 4 %, p = 0,009) kuin ei-urheilijat. Lisäksi paino ja pituus mitattiin. Nuoruudessa urheilijat olivat ei-urheilijoita tyytyväisempiä painoonsa (82 % vs. Aikaisemmat eläintutkimukset viittaavat siihen, että säännöllinen liikunta voi saada aikaan neuroadaptaatiota alentaen aivojen MOR-tiheyttä. Ei kuitenkaan tiedetä, miten säännöllinen liikunta ja hyvä kestävyyskunto muokkaavat MORsysteemin toimintaa. Tutkittavat, jotka olivat alkumittauksissa antaneet suostumuksensa yhteydenottoon, pyydettiin mukaan tutkimuksen toiseen osaan. 44 %, p < 0,001) ja nostaa painoaan useammin (14 % vs. Seurannan aikana (1–3 vuotta) jokaiselta pelaajalta kirjattiin ylös joukkueen kanssa suoritetut harjoitteluja pelitunnit sekä selkäkivut, jotka estivät normaalin harjoittelun ja peleihin osallistumisen. 67 %, p = 0,006) että ylipainoiset (56 % vs. Seuranta-aineisto kerättiin vuosina 2017–2018. Päätulosmuuttujana oli alaselkäkipu, joka aiheutti vähintään 24 tunnin poissaolon normaalista harjoittelusta tai pelaamisesta. Tutkimuksen ensimmäiseen osaan osallistui 178 urheilijaa ja 105 ei-urheilijaa
Miehillä 10 kg painonnousun havaittiin nostavan paksuja peräsuolensyövän riskiä 18 % (p = 0,024), kun taas naisilla 10 kg painonnousu viittaisi vähentävän syöpäriskiä 39 % (p = 0,077) vakioiduissa malleissa. Alttiuden aiheuttaa ituradan mutaatio DNA:n kopiointikorjausgeeneissä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunnallisuus ja hyvä kestävyyskunto ennustivat matalampaa MOR tiheyttä koehenkilöiden aivoissa. Elinympäristön vihreys lisäsi todennäköisyyttä liikuntasuositusten täyttymiselle tarkasteltaessa 150 min/viikko -raja-arvoa, mutta ei 500 MET-min/viikko -raja-arvon kohdalla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Luontosuhde oli tärkein ripeää fyysistä aktiivisuutta lisäävä tekijä ikääntyneillä. säännöllinen itsenäinen vapaa-ajan liikunta, 3. Luontosuhteen sekä ympäristön vihreyden ja kaupunkimaisuuden yhteys yli 65-vuotiaiden fyysiseen aktiivisuuteen SEPPÄNEN M, KANGAS M, RUSANEN J, PÄKKILÄ J, ENWALD H, JÄMSÄ T, LANKILA T, KORPELAINEN R TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus ehkäisee monia sairauksia ja edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä elämänlaatua ikääntyneillä. säännöllinen ohjattu liikunta, joka toimi vertailuryhmänä) eri ikäkausina (20–30 v, 30–40 v, 40–50 v jne.) sekä itseraportoidulla kehon massalla 20, 30, 40 jne. JOHTOPÄÄTÖKSET: Elintavoilla voidaan mahdollisesti vaikuttaa perinnöllistä syöpämutaatiota kantavien henkilöiden syöpään sairastuvuuteen, mutta tulosten varmentamiseen vaadittaisiin isompi aineisto. inaktiivinen, 2. Tämän lisäksi tutkimus osoitti, että iäkkäiden lisäksi myös nuorilla aikuisilla liikunta on yhteydessä suurempaan harmaan aineen määrään. Johtopäätöksemme on, että luontosuhteen tukeminen voi tarjota mahdollisuuksia myös fyysiseen aktiivisuuteen kannustamiseen ikääntyneillä. Maksimaalisen hapenottokyvyn sekä itseraportoidun liikunta-aktiivisuuden yhteyttä MOR-tiheyteen ja harmaan aineen määrään tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä. Ikä oli malleissa mukana vakioivana muuttujana. Aikuisiän vapaaajan liikunnan ja kehon massan yhteyttä syöpään sairastumisen tarkasteltiin suhteellisten riskitiheyksien sekamallilla R-ohjelmointiympäristössä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko aikuisiän fyysinen aktiivisuus ja/tai kehon massan muutos yhteydessä paksuja peräsuolensyöpään sairastumiseen Lynchin oireyhtymän kantajilla. Harmaan aineen määrän kanssa sekä maksimaalinen hapenottokyky että itseraportoitu liikunta-aktiivisuus korreloivat puolestaan positiivisesti niin etuaivolohkon kuin temporaalisenkin aivolohkon alueilla. TULOKSET: Kyselyyn vastasi 414 henkilöä (44 %). Paksuja peräsuolen syöpään sairastumisen riski oli suurempi inaktiivisilla HR (riskitiheyssuhde) 2,08 (95 % CI 0,51–8,55) ja itsenäisesti harrastavilla HR 1,81 (0,54–6,06) kuin ohjatusti vapaa-ajan liikuntaa harrastavilla miehillä. Tämä voi johtua säännöllisen liikunnan aikaansaamasta neuroadaptaatiosta aivojen opioidijärjestelmässä: liikunta vapauttaa endogeenisiä opioideja kuten endorfiineja kohottaen aivojen opioiditasoja, mikä voi vaimennussäätelyn mekanismein johtaa reseptoritiheyden vähenemiseen. Kysymykset pohjautuivat Nisbetin kehittämään luontosuhdeasteikkoon. Kyselyvastausten perusteella laskettiin ripeä fyysinen aktiivisuus minuutteina viikossa ja vastaava METminuuttimäärä viikossa. Tutkimusrekisterin 952 kantajalle lähettiin kyselylomake, jolla kartoitettiin henkilöiden vapaa-ajan liikuntaa sekä muita elintapoja. Fyysisen aktiivisuuden määrää verrattiin terveysliikuntasuosituksiin. Heistä 194 (47 %) oli sairastanut vähintään yhden syövän ja 220 (53 %) oli terveitä mutaation kantajia. Aikuisiän vapaa-ajan liikunnan ja painon muutosten yhteys syövän ilmenemiseen Lynchin oireyhtymää kantavilla henkilöillä SIEVÄNEN T, LAAKKONEN E, TÖRMÄKANGAS T, SEPPÄLÄ T, PYLVÄNÄINEN K, MECKLIN J-P, SIPILÄ S, SILLANPÄÄ E TAUSTA: Lynchin oireyhtymä on vallitsevasti periytyvä alttius sairastua nuorena useisiin syöpiin, erityisesti paksuja peräsuolensyöpään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luontosuhteen ja elinympäristön kaupunkimaisuuden ja vihreyden yhteyttä ripeään fyysiseen aktiivisuuteen ikääntyneistä koostuvassa väestöpohjaisessa hankkeessa. Nämä mekanismit voivat osaltaan olla säännöllisen liikunnan emotionaalisten ja kognitiivisten hyötyjen taustalla. Tulosten perusteella vihreät alueet itsessään eivät riitä rohkaisemaan ikääntynyttä väestöä olemaan fyysisesti aktiivisempia. Aikaa 20 ikävuodesta ensimmäiseen syöpädiagnoosiin asti selvitettiin neliluokkaisella fyysisen aktiivisuuden muuttujalla (1. Tutkittaville postitettiin laaja kyselylomake, jonka palautti 61,2 % tutkittavista. Logistista regressioanalyysiä käytettiin luontosuhteen, kaupunkimaisuuden, vihreyden ja fyysisen aktiivisuuden välisten yhteyksien tilastollisen merkitsevyyden analysoimiseksi. Mutaation kantajien syöpään sairastuvuutta ja kuolleisuutta voidaan pienentää tarkan seurannan ja ehkäisevän kirurgian avulla. Aikuisiän painonnousu saattaa lisätä erityisesti miesten sairastumisriskiä. vuoden iässä. 85 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5/ 2019 määrä koehenkilöiden aivoissa. Lynchin oireyhtymän kan. Valtaosa Lynchin oireyhtymän kantajista sairastuu syöpään kerran tai useampia kertoja elämänsä aikana. MENETELMÄT: Suomessa ylläpidetään Lynchin oireyhtymä tutkimusrekisteriä, joka tarjoaa seurantaa ja hoitoa perinnöllisen syöpämutaation kantajille. Kaupungistumisen kiihtyessä tutkimustieto ja ymmärrys kaupunkimaisten ja vihreiden ympäristöjen vaikutuksesta ikääntyneiden fyysiseen aktiivisuuteen ja terveyteen on entistä tärkeämpää. Tutkimusten mukaan se, miten keskeinen osa luonto elinympäristöä on, vaikuttaa positiivisesti fyysiseen aktiivisuuteen ja terveyteen. Mallit vakioitiin mutaatiotyypillä, koulutuksella, alkoholinkäytöllä ja tulehduskipulääkkeiden käytöllä. TULOKSET: Sekä maksimaalinen hapenottokyky että itseraportoitu liikunta-aktiivisuus korreloivat negatiivisesti aivojen MORtiheyden kanssa keskeisillä kivunsäätelyn ja palkkiojärjestelmän alueilla, kuten etuaivokuorella, pihtipoimussa, insulassa sekä tyvitumakkeissa. TULOKSET: Tulosten perusteella sekä vahvempi luontosuhde että elinympäristön kaupunkimaisuus olivat positiivisesti yhteydessä fyysisen aktiivisuuden suositusmäärän täyttymiseen tarkasteltaessa ripeän liikkumisen raja-arvoja 150 min/viikko ja 500 MET-min/ viikko. Terveellisten elintapojen tiedetään pienentävän syöpäriskiä väestötasolla, mutta erityisesti liikunnan vaikutuksesta syöpäsairastavuuteen perinnöllisen mutaation kantajilla on niukasti tietoa. säännöllinen kilpaurheilu ja 4. MENETELMÄT: Tutkittavien (n = 918) keski-ikä oli 72,7 v (vaihteluväli 65–97 v). Luontosuhdetta mitattiin yhdeksän kysymyksen perusteella lasketun muuttujan avulla. Kilpaurheilua harrastaminen sen sijaan pienensi syöpään sairastumisen riskiä HR 0,70 (0,11–4,36), mutta mitkään tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä eikä vastaavaa liikunnan intensiteetti-sairastumisriski suhdetta havaittu naisilla. Objektiivisia paikkatietomenetelmiä käytettiin vastaajien elinympäristön kaupunkimaisuutta ja vihreyttä kuvaavien muuttujien laskemiseksi osoitetiedon perusteella
Osallistujat satunnaistettiin pelkkään liikuntaharjoitteluun (LH, n = 159) tai liikuntaja kognitiiviseen harjoitteluun (LKH, n = 155). Nousujohteinen liikuntainterventio noudatti yli 65-vuotiaiden liikuntasuositusta ja sisälsi kaksi ohjattua liikuntaharjoitusta viikossa sekä kotiharjoitusohjelman. Maksimaalinen kävelynopeus kasvoi intervention aikana molemmissa ryhmissä, eikä muutoksessa havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä (-0,021; CI95 % -0,03, 0,08). = 0,028, kv 0,009, p < 0,0001, R2 = 20,77). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko kognitiivisen harjoitusohjelman lisäämisellä liikuntaohjelmaan suurempi vaikutus vähän liikkuvien 70–85-vuotiaiden henkilöiden kävelynopeuteen ja toiminnanoh jaukseen kuin pelkällä liikuntaharjoittelulla. Iällä, sukupuolella ja BMI:llä vakioiduissa malleissa monitoroidusta liikunta-aktiivisuudesta raportoidut liikutut kilometrit selittivät 44 % ja koettu fyysinen suorituskyky 23 % ja koettu liikuntaa rajoittava sairaus 11 %. Hyvä liikkumiskyky mahdollistaa asioiden hoitamisen, palveluiden hyödyntämisen ja kodin ulkopuolisen harrastustoiminnan, mutta turvallinen kävely omassa elinympäristössä edellyttää riittävää fyysistä ja kognitiivista toimintakykyä. Liikuntaharjoittelun lisäksi kognitiivinen harjoittelu saattaa olla hyödyllistä iäkkäiden henkilöiden liikkumisvaikeuksien ja kognition heikkenemisen ehkäisyssä. 6 min kävelymatka piteni ja kaksoistehtävän aikainen kävelynopeuden muutos pieneni molemmissa ryhmissä, eikä ryhmien välillä havaittu merkitsevää eroa (6 min -3,8; -13,2, 5,6; kaksoistehtävä -0,22; -1,31, 0,7). Erityisesti riskipopulaatioiden elintapoja ja kehonkoostumusta tulisi seurata terveydenhuollossa nykyistä tarkemmin, jotta saataisiin enemmän tietoa niiden pitkäaikaisesta vaikutuksesta sairastuvuuteen. Kaksosja perhetutkimukset sekä eläinkokeet ovat osoittaneet, että esimerkiksi fyysisessä aktiivisuudessa, suorituskyvyssä, motivaatiossa ja persoonallisuuden piirteissä esiintyvää vaihtelua selittää geneettinen perimä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunta-aktiivisuuden biologisten ilmiasujen ja liikuntakäyttäytymisen geneettisen perustan parempi ymmärtäminen voi uudistaa liikuntatieteellistä tutkimusta. Lisäksi mitattiin 6 min kävelymatka (m) ja kognitiivisen tehtävän aiheuttama kävelynopeuden muutos (s). MENETELMÄT: UK biopankin aineistoihin perustuen määritettiin PRS:t IPAQkyselyn perusteella arvioidulle kohtuukuormitteiselle aktiivisuudelle (PRS_IPAQ) ja objektiivisesti monitoroidulle fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärälle (PRS_OBJ). Vapaaajan liikunnan määrä (MET-tuntia/päivä) oli keskimäärin 2,76 (2,59–2,93) alhaisimpaan PRS_IPAQ-desiiliin kuuluvilla kaksosilla ja 3,45 (3,23–3,67) korkeimpaan desiiliin kuuluvilla kaksosilla. Polygeeninen riskisumma selittää liikuntaaktiivisuutta SILLANPÄÄ E, PALVIAINEN T, WALLER K, VÄHÄ-YPYÄ H, SIEVÄNEN H, KAPRIO J, KUJALA U TAUSTA: Liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavat useat eri tekijät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa ensimmäistä kertaa fyysisen aktiivisuuden PRS:t sekä selvittää miten näin muodostettu geneettinen riskiarvio ennustaa fyysistä aktiivisuutta suomalaisessa väestössä. TULOKSET: Tutkittavien keski-ikä oli 74,5 (SD 3,8) vuotta ja heistä 60 % oli naisia. = 0,172, keskivirhe (kv) 0,032, p = 1,1E-7, mallin selitysaste R2 = 20,74) ja PRS_OBJ itseraportoidun keskimääräisen liikunnan rasittavuutta ( . Strooptestin tulos parani molemmissa ryhmissä intervention aikana, mutta muutos oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi LKH-ryhmällä. PRS:in lisäksi monitoroitua liikunta-aktiivisuutta selitettiin kysymyksillä viikoittain kävellen tai juosten liikutuista kilometreistä sekä koetusta fyysisestä suorituskyvystä ja itse raportoidusta liikuntaa rajoittavasta sairaudesta. Suomalaisella kaksoskohortilla (n~12 000) tutkittiin selittääkö PRS_IPAQ itseraportoitua päivittäistä vapaa-ajan liikuntaa (MET-summa ja keskimääräinen liikunnan intensiteetti) ja sen MOBILETWIN alakohortilla (n = 759) selittääkö PRS_OBJ edellisten lisäksi myös monitoroitua vähintään kohtuukuormitteisen liikunnan (MVPA) määrää sekä askeleita. Tietokoneohjelmalla toteutettu kognitiivinen harjoittelu sisälsi toiminnanohjaukseen ja työmuistiin liittyviä harjoitteita. Päivittäisissä MVPAminuuteissa vastaavat keskiarvoerot olivat 33,7 (28,1–39,3) ja 43,3 (36,3–50,3) minuuttia PRS_OBJ ääripäiden desiileissä. Mittaukset suoritettiin tutkimuksen alussa sekä 6 ja 12 kk kohdalla. Hyvä kognitiivinen toimintakyky, erityisesti toiminnanohjaus, on yhteydessä suurempaan kävelynopeuteen iäkkäillä. Yhdessä kysymykset selittivät aktiivisuudesta 45,6 % ja PRS_IPAQ lisääminen malliin lisäsi selitysosuutta ainoastaan 0,34 %. Interventioiden vaikutuksia selvitettiin ryhmä aika yhdysvaikutuksena (LKH muutos – LH muutos) toistomittausten lineaarisessa mallissa. Määrittämämme ensimmäiset liikunnan PRS:t eivät kuitenkaan juuri tuo lisäarvoa käytännön työhön, sillä liikuntaaktiivisuuden määrittelyssä yksinkertaiset kysymykset vapaa-ajan aktiivisuudesta selittävät huomattavan suuren osuuden aktiivisuuden vaihtelusta. Toiminnanohjausta mitattiin Stroop (ärsykkeen poissulkeminen) ja Trail Making (TMT, toimintamallin joustava vaihtaminen) -testeillä (s). Tutkimuksen päävastemuuttuja oli maksimaalinen kävelynopeus 10 m matkalla (m/s). Se voi tarjota mahdollisuuksia riskiarviointiin, liikuntavasteen heterogeenisyyden ymmärtämiseen, yksilöllistettyyn harjoitteluun sekä interventioiden kohdentamiseen. MENETELMÄT: PASSWORD-tutkimus on vuoden pituinen satunnaistettu, kontrolloitu koe (ISRCTN52388040). Suurimmat selitysasteet havaittiin iällä, sukupuolella ja geneettisellä sukulaisuudella vakioiduissa malleissa, joissa PRS_IPAQ:n selitti itseraportoidun vapaa-ajan liikunnan MET-summaa ( . TULOKSET: PRS:t selittivät vain pienen osan fyysisen aktiivisuuden vaihtelusta. Poissulkukriteereitä olivat vakava krooninen sairaus ja MMSE-testin tulos < 24. Tutkittavat, jotka asuivat kotona, eivät liikkuneet liikuntasuosituksen mukaisesti, mutta kykenivät kävelemään 500 m itsenäisesti, poimittiin satunnaisotannalla väestörekisteristä. Geneettiset riskiarviot tullevat parantumaan tulevaisuudessa, kun hyödynnetään entistä tarkemmin määriteltyjä ilmiasuja rajatuissa kohderyhmissä. 86 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 tajia tulisi valistaa painonhallinnan ja terveiden elintapojen merkityksestä. Ikääntyvien ihmisten turvallisen liikkumisen edistäminen: liikuntaja kognitiivisen harjoittelun vaikutukset 70–85-vuotiaiden miesten ja naisten kävelynopeuteen ja toiminnanohjaukseen (PASSWORD–tutkimus) SIPILÄ S, TIRKKONEN A, SAVIKANGAS T, HÄNNINEN T, ALEN M, FIELDING RA, KIVIPELTO M, KULMALA J, RANTANEN T, SIHVONEN SE, SILLANPÄÄ E, STIGSDOTTER-NEELY A, TÖRMÄKANGAS T TAUSTA: Ikääntyvien ihmisten liikkumiskyvyn ja siten osallisuuden edistäminen on tärkeää. Polygeeninen riskisumma (polygenic risk score, PRS) kuvaa yksilön perinnöllistä genominlaajuista riskiä eli satojen tuhansien tai miljoonien geenivarianttien yhteisvaikutusta tietyssä ominaisuudessa tai taudissa
TMT-testin tulos parani LKHryhmässä intervention aikana, mutta muutos ei poikennut merkitsevästi LH-ryhmän muutoksesta (-3,9; -12,4, 4,5). Alhainen toimintakyky voi puolestaan estää luiden tehokkaan kuormittamisen ja liittyä vähäisempään liikkumisen määrään. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 81 lonkkamurtumasta toipuvaa, yli 60-vuotiasta, kotona asuvaa miestä ja naista (keski-ikä 80 vuotta, 78 % naisia). Fyysistä toimintakykyä mitattiin tutkimuksen alussa Short Physical Performance Battery (SPPB) -testistöllä sekä koetuilla ulkona liikkumisen vaikeuksilla. TULOKSET: Paikallaanoloaika oli yhteydessä vain suurempaan vyötärönympärykseen (r = 0,18 p = 0,040) ja alhaisempaan HDL-kolesteroliin (r = -0,22 p = 0,010), mutta paikallaanolon osuus koko mittarin pitoajasta oli yhteydessä suurempaan vyötärönympärykseen (r = 0,26, p = 0,002) ja painoindeksiin (r = 0,23, p = 0,006), korkeampaan veren glukoosi(r = 0,18 p = 0,035), insuliini(r = 0,27, p = 0,001) ja triglyseridipitoisuuteen (r = 0,29, p < 0,001) sekä alhaisempaan HDL-kolesteroliin (r = -0,27, p = 0,001). Heikko fyysinen toimintakyky ja alhainen painoindeksi (BMI) ovat riskitekijöitä heikommalle toipumiselle, sekä mahdollisesti myös luuston kunnon heikkenemiselle. Istumisen tauottaminen on yhteydessä ylipainoisten aikuisten terveyteen SJÖROS T, VÄHÄ-YPYÄ H, LAINE S, MADEKIVI T, LÖYTTYNIEMI E, HEISKANEN M, SAVOLAINEN A, LAHESMAA M, LAURILA S, SIEVÄNEN H, KALLIOKOSKI K, KNUUTI J, VASANKARI T, HEINONEN I TAUSTA: Vähäisen liikkumisen on havaittu olevan yhteydessä moniin elämäntapasairauksiin ja ennenaikaisen kuoleman riskiin. Kevyellä liikkumisella ei havaittu yhteyttä kehon painoon tai vyötärönympärykseen, mutta veren insuliini(r = -0,20 p = 0,018), triglyseridi(r = -0,25, p = 0,003) ja HDL-kolesterolipitoisuuteen (r = 0,30, p < 0,001) silläkin oli edullinen yhteys. Sääriluun distaaliosan ToD oli murtuneessa jalassa 215 (52) ja terveessä jalassa 218 (52) mg/cm 3 , ja BSI vastaavasti 0,50 (0,3) ja 0,51 (0,3) g 2 /cm 4 . Murtuneen jalan ToD väheni 12 kk aikana 1,5 (4,6) % ja terveen jalan 0,9 (3,7) %. MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa mitattiin liikkumista ja paikallaanoloa lantiolla pidettävillä kiihtyvyysmittareilla yhteensä 25 (keskihajonta (SD) 4) päivän ajan ja tarkasteltiin niiden yhteyttä metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin ylipainoisilla (BMI 32, SD 4) työikäisillä aikuisilla (n = 143, miehiä 41; ikä 57, SD 6). Mallit vakioitiin iällä, sukupuolella, sairauksien lukumäärällä ja luulääkityksellä. CoD aleni 1,3 (2,3) % ja 0,5 (1,6) %, ja SSI 2,1 (4,4) % ja 1,5 (3,4) %. Kognitiivisen harjoittelun lisääminen liikuntaohjelmaan parantaa kuitenkin toiminnanohjausta enemmän kuin pelkkä liikuntaohjelma. 87 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5/ 2019 LH-ryhmään muutokseen verrattuna (-6,9; -11,2, -2,5). Sääriluun varren CoD oli murtuneessa jalassa 1043 (71) ja terveessä 1045 (78) mg/cm 3 , ja SSI vastaavasti 1493 (453) ja 1516 (450) mm 3 . Korkeampi BMI kuormittaa luita, ja iäkkäillä, usein alipainoisilla lonkkamurtumapotilailla se voi myös heijastella parempaa ravitsemustilaa. Reipas liikunta ja istumisen tauottaminen olivat yhteydessä myös korkeampaan HDL-kolesteroliin (r = 0,24, 0,22, p = 0,005, 0,008) sekä reipas liikunta ja seisominen alhaisempaan veren glukoosipitoisuuteen (r = -0,22, -0,18, p = 0,009, 0,037). Luumuuttujissa ei havaittu tutkimusryhmien välisiä eroja alkumittauksissa, eikä kuntoutuksella ollut vaikutusta luustoon. Riskitekijät huomioimalla voitaisiin tunnistaa henkilöt, joilla toipuminen on todennäköisesti heikompaa ja kohdentaa heihin tehokkaampia, kokonaisvaltaisia interventioita.. Osa luuston heikkenemisestä selittynee kuormituksen puutteella, mutta luukatoa ennustavia tekijöitä ei tunneta täysin. TULOKSET: Alkumittauksissa tutkittavien BMI oli 25,5 (SD 3,8) ja SPPB-testin tulos 6 (2). Tieteellinen näyttö istumisen haitoista perustuu toistaiseksi kuitenkin pääosin kyselyaineistoihin tai hyvin lyhytaikaisiin objektiivisiin mittauksiin. Kognitiivisen harjoittelun merkitys korostuu väestön eliniän pidentyessä. BSI väheni vastaavasti 2,1 (8,8) % ja 2,5 (7,0) %. Reipas liikunta, seisominen sekä tauot istumisajassa olivat yhteydessä pienempään vyötärönympärykseen (r = -0,25, -0,26, -0,35, p = 0,003, 0,002, < 0,001) ja painoindeksiin (r = -0,23, -0,24, -0,35, p = 0,003, 0,002, < 0,001) sekä alhaisempaan veren insuliini(r = -0,30, -0,19, -0,30, p = < 0,001, 0,03, < 0,001) ja triglyseridipitoisuuteen (r = -0,22, -0,22, -0,23, p = 0,008, 0,009, 0,006). Fyysinen toimintakyky ja painoindeksi iäkkäiden lonkkamurtumapotilaiden luukadon ennustajina SUOMINEN T, EDGREN J, SALPAKOSKI A, KALLINEN M, CERVINKA T, RANTALAINEN T, TÖRMÄKANGAS T, HEINONEN A, SIPILÄ S TAUSTA: Fyysinen toimintakyky ja luun lujuusominaisuudet heikkenevät lonkkamurtuman seurauksena lisäten huomattavasti uuden murtuman riskiä. Liikunnan lisäksi myös seisominen ja erityisesti istumisen tauottaminen olivat yhteydessä parempaan aineenvaihdunnalliseen terveyteen. Paikallaanololla tarkoitetaan tässä istuen tai makuulla valveilla vietettyä aikaa. Tutkimus hyödynsi satunnaistetun, kontrolloidun tutkimuksen aineistoa, joka selvitti kotikuntoutuksen vaikutusta liikkumiskyvyn palautumiseen murtuman jälkeen. Yhteyksiä sääriluun varren muutoksiin ei löydetty. JOHTOPÄÄTÖKSET: Reipas liikunta oli kevyttä liikkumista vahvemmin yhteydessä painoindeksiin ja vyötärönympärykseen, mutta myös kevyellä liikuskelulla oli suotuisa yhteys verestä mitattaviin metabolisen oireyhtymän tekijöihin. Harjoittelun spesifisyys on siis keskeistä iäkkäiden henkilöiden liikkumiskyvyn ja kognition edistämisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ennustavatko fyysinen toimintakyky ja BMI iäkkäiden henkilöiden luun tiheyden ja lujuuden muutosta murtuman jälkeisen vuoden aikana. Heikompi SPPB-testin tulos ja ulkona liikkumisen vaikeudet olivat myös yhteydessä suurempaan sääriluun distaaliosan puristuslujuuden laskuun molemmissa jaloissa (R2 = 0,222, p = 0,001 ja R2 = 0,426, p < 0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Heikko fyysinen toimintakyky ja alhainen BMI ennustivat sääriluun distaaliosan ominaisuuksien suurempaa heikkenemistä iäkkäillä lonkkamurtumapotilailla. Kiihtyvyysmittariaineistosta eroteltiin paikallaanoloaika, seisominen, kevyt (1,5–3 MET) ja reipas (yli 3 MET) liikkuminen. Molempien jalkojen sääriluun varren ja distaaliosan laskennallinen taivutusja puristuslujuus (SSI, BSI), kuoriluun mineraalitiheys (CoD) ja kokonaistiheys (ToD) mitattiin tutkimuksen alussa (noin 10 vk murtumasta) ja 12 kk jälkeen perifeerisellä tietokonetomografialla (pQCT). Tästä syystä ryhmät yhdistettiin tätä analyysia varten. Regressioanalyysien mukaan heikompi SPPB-testin tulos, ulkona liikkumisen vaikeudet sekä alempi BMI ennustivat suurempaa sääriluun distaaliosan kokonaistiheyden laskua sekä murtuneessa (R2 = 0,300, p < 0,001) että terveessä jalassa (R2 = 0,421, p < 0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Kognitiivisen harjoitusohjelman lisääminen liikuntaohjelmaan ei tuo lisähyötyjä iäkkäiden vähän liikkuvien henkilöiden kävelykykyyn pelkkään liikuntaohjelmaan verrattuna. Fyysisen toimintakyvyn ja BMI:n yhteyksiä luustomuutoksiin testattiin lineaarisilla regressiomalleilla. BMI laskettiin jakamalla paino pituuden neliöllä (kg/m 2 )
MENETELMÄT: Tutkimukseen rekrytoitiin äkillisen sepelvaltimotautikohtauksen saaneita potilaita Yliopistollisesta Sairaalasta (n = 50, ikä 62 ± 8 vuotta, 12 naista). Runsaasti harjoittelevilla huippu-urheilijoilla on kuitenkin kohonnut riski sairastua hengitystieinfektioihin. Alaraajojen lihaskunto myös parani molemmilla ryhmillä (DIARY 11,3 ± 3,1 vs. DIARY ryhmän sitoutuneisuus kestävyysharjoitteluun oli 119 ± 89 ja VAPA ryhmän 144 ± 45 %, p = 0,228. VAPA ryhmässä harjoitteiden liikkeet ja intensiteetti ohjattiin tietokoneen ruudulla näkyvän animaatiohahmon avulla. Hengitystieinfektiot ovatkin urheilijoiden yleisin sairaus arvokilpailuissa. Päivittäisen fyysisen arkiaktiivisuuden lisäksi sepelvaltimotautipotilaille suositellaan kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa sekä lisäksi kohtuukuormitteista lihasvoimaharjoittelua kaksi kertaa viikossa. 10,3 ± 3,1 sekuntia ja VAPA 10,8 ± 2,6 vs. Lihaskuntoharjoitteluun DIARY ryhmän sitoutuneisuus oli 54 ± 30 ja VAPA ryhmän 141 ± 56 %, p < 0,001. Maksimaalinen kestävyyskunto (maksimaalinen polkupyörätesti) ja lihasvoima (aika 10 kertaa kyykkyyn ylös testissä) mitattiin ennen ja jälkeen kuntoutusjaksoa. Lihaskuntoharjoitteiden yksilöllinen ohjaaminen kotioloissa tietokoneella näkyvän animaatiohahmon avulla verrattuna perinteiseen paperiohjeeseen paransi huomattavasti potilaiden sitoutuneisuutta lihaskuntoharjoitteluun. VAPA ryhmä sai henkilökohtaiset tablettitietokoneet. Sitoutuminen liikuntaharjoitteluun laskettiin koko kuuden kuukauden ajalta (prosenttia TRIMP tavoitteesta). TULOKSET: Kaikista osallistujista 23,2 % raportoi liikuntaa rajoittavasta sairaudesta. Liikunnan ja sairauksien taustalla olevat yhteiset geneettiset tekijät voivat osaksi selittää havaittua yhteyttä. 7,0 ± 1,7 METs ja VAPA 7,4 ± 2,1 vs. VAPA ryhmässä kaikki potilaat pysyivät tutkimuksessa mukana loppuun saakka. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli testata perinteisen liikuntaohjauksen ja uudella teknologialla toteutetun liikuntaohjauksen vaikuttavuutta liikuntaharjoittelun sitoutumiseen sepelvaltimotautipotilailla. Analysoitaessa sairauksien suhteen eroavia kaksospareja liikunta-aktiivisuuden erot olivat pienempiä MZ pareilla verrattuna ei-identtisiin (DZ) pareihin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Krooniset sairaudet ovat yhteydessä alhaisempaan liikuntaaktiivisuuteen kotona-asuvilla ikääntyneillä, mutta ihmiset eivät välttämättä itse tunnista tätä. Hengitystieinfektiot haittaavat harjoittelua ja heikentävät kilpailusuoritusta. MENETELMÄT: Tämä poikkileikkaustutkimus on alaotos suomalaisesta kaksoskohortista. TULOKSET: Kolme potilasta keskeytti tutkimuksen DIARY ryhmässä (motivaation puute, uusi vakava sairaus ja loukkaantuminen autokolarissa). 7,9 ± 2,2 METs, aika p < 0,001, ryhmä p = ns, yhdysvaikutus p = ns). Krooniset sairaudet ja objektiivisesti mitattu liikunta-aktiivisuus-profiili vanhemmilla kaksosilla – poikkileikkaustutkimus WALLER K, KUJALA UM, HAUTASAARI P, VÄHÄ-YPYÄ H, LINDGREN N, ISO-MARKKU P, HEIKKILÄ K, RINNE J, KAPRIO J, SIEVÄNEN H TAUSTA: Suuri liikunta-aktiivisuuden määrä on yhteydessä parempaan toimintakykyyn mahdollistaen aktiivisen ja itsenäisen elämän. Huippu-urheilijoiden hengitystieinfektioiden esiintymisestä, etiologiasta ja taudinkuvasta ei ole aiemmin tehty kontrolloitua tutkimusta. Tässä tutkimuksessa on mukana 779 henkilöä (276 paria, sisältäen 117 identtistä kaksosparia (MZ)), jotka osallistuivat liikunta-aktiivisuus mittauksiin ja täyttivät kyselylomakkeen toimintakykyyn ja sairauksiin liittyen. Aiempi tutkimustieto osoittaa, että myös pitkäaikaissairaiden liikuntakykyä voidaan ylläpitää ja parantaa liikuntahoidoilla. Tietokoneen kautta annettiin päivittäiset ohjeet liikuntaan sekä kuukausittain tietoiskuja sepelvaltimotaudista ja terveellisistä elämäntavoista. MENETELMÄT: Tässä kontrolloidussa. Kun malliin lisättiin itseraportoidut sairaudet ja BMI, selitysaste nousi 25,5 % MVPA:n määrästä ja 20,7 % askelten määrästä. 9,5 ± 1,7 sekuntia, aika p < 0,001, ryhmä p = ns, yhdysvaikutus p = ns). Urheilu infektion aikana lisää myös komplikaatioriskiä. Liikunta-aktiivisuutta mitattiin Hookien lantiolla pidettävällä kiihtyvyysmittarilla. 88 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5 / 2019 XXVII Liikuntalääketieteen päivät 13.–14.11.2019 Sepelvaltimotautikohtauspotilaiden sitoutuminen liikunnalliseen kuntoutukseen TULPPO M, KIVINIEMI A, CERDAN J, EKHOLM S, JUNTTILA J, KAIKKONEN K TAUSTA: Säännöllinen liikunta äkillisen sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen vähentää uusia sydäntapahtumia ja terveydenhuollon kustannuksia. Tilastollinen analyysi tehtiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä (aika, ryhmä ja aika x ryhmä yhdysvaikutus) sekä t-testillä. Maksimaalinen kestävyyskunto parani molemmilla ryhmillä (DIARY 6,8 ± 1,5 vs. Jokaisen harjoituksen aika ja intensiteetti tallennettiin ja laskettiin harjoitusimpulssi (TRIMP). Osallistujien keski-ikä oli 73 vuotta (vaihteluväli 71–75 v). Liikunnallinen kuntoutusjakso oli kuusi kuukautta. Iällä ja sukupuolella vakioidussa regressiomallissa liikuntaa rajoittava sairaus selitti 11,8 % raskaan ja kohtuukuormitteisen liikunnan (MVPA) määrästä ja 10,4 % päivittäisten askelten määrästä. Tutkimuksemme tukee sitä tarvetta, että liikuntahoitoja tulee toteuttaa iäkkäiden pitkäaikaissairaiden itsenäisen toimintakyvyn säilyttämiseksi Huippu-urheilijan oireiset ja oireettomat respiratoriset virusinfektiot: esiintyminen, etiologia ja taudinkuva vuoden 2019 Seefeldin pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailuissa – kontrolloitu tutkimus VALTONEN M, GRÖNROOS W, HEINONEN OJ, LUOTO R, WARIS M, UHARI M, RUUSKANEN O TAUSTA: Kohtuullisen liikunnan tiedetään parantavan elimistön puolustuskykyä ja vähentävän hengitystieinfektioiden määrää. Kaikki harjoitukset toteutettiin kotona omatoimisesti. Tässä tutkimuksessa tutkittiin miten erilaiset sairauksien oireet ovat yhteydessä objektiivisesti mitattuun liikunta-aktiivisuuteen ikääntyvillä naisilla ja miehillä ja miten yksilöt itse tunnistavat tämän yhteyden. DIARY ryhmän ohjaus sisälsi päivittäiset ohjeet liikunnasta kirjallisesti sekä säännöllisen puhelinkontaktin motivaation ylläpitämiseksi. Harjoitusten intensiteetti (RPE ohjattu) ohjelmoitiin yksilöllisesti fyysisen suorituskyvyn perusteella. Kaikille potilaille tehtiin sepelvaltimoiden pallolaajennus. JOHTOPÄÄTÖKSET: Yksilöllisesti suunniteltu ja kotioloissa toteutettu sepelvaltimotautipotilaiden liikunnallinen kuntoutus parantaa sekä kestävyyskuntoa että lihaskuntoa. Sepelvaltimotautipotilaiden sitoutuminen säännölliseen liikutaan on kuitenkin vähäistä. Molemmille ryhmille ohjelmoitiin 4–5 kestävyysharjoitusta ja 2 lihaskuntoharjoitusta viikossa. Potilaat satunnaistettiin perinteiseen liikuntaohjausryhmään (DIARY) ja uuden teknologian ryhmään (VAPA)
0,049) yhteydessä sykevälivaihtelun kanssa. Vastaavasti tytöillä FP oli epäsuorasti ( . JOHTOPÄÄTÖKSET: Aktiivinen elämäntapa ja hyvä kardiorespiratorinen kunto olivat yhteydessä parempaan autonomisen hermoston toimintaan jo lapsilla. Joukkueen jäsenen sairastuessa otettiin nenätikkunäyte, joka tutkittiin välittömästi PCR vieridiagnostiikkalaitteella. Näiden sairauksien kehittyminen alkaa jo lapsuusiässä. Infektioiden ennaltaehkäisytoimista huolimatta virukset levisivät Suomen joukkueessa. Koko joukkueesta (oireisista ja oireettomista) otettiin nenätikkunäyte virustutkimuksiin kilpailujen päivinä 1, 7 ja 12, jotta selvitettäisiin myös oireettomien infektion esiintyminen. Yksi urheilija jättäytyi pois kilpailusta hengitystieinfektion vuoksi. MENETELMÄT: Tutkimusjoukkona oli 377 (poikia 49 %) 6–9-vuotiasta suomalaista lasta. TULOKSET: Selittäviä muuttujia yksittäin tarkasteltuna pojilla FP oli epäsuorasti ( . Mekanismit FA:n suotuisista vaikutuksista riskitekijöihin tunnetaan vain osittain ja yhdeksi selittäväksi mekanismiksi on ehdotettu autonomisen hermoston säätelyn muutoksia. = 0,147–0,320, p . = -0,185 – -0,146, p . perinteisiin sydänja verisuonisairauksien riskitekijöiden tarkasteluun. KRK mitattiin maksimaalisen polkupyörätestin avulla suhteuttamalla maksimaalinen työteho rasvattomaan massaan (W/kg). Tutkimukseen osallistui Suomen joukkueesta 26 urheilijaa ja 36 taustahenkilöä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Urheilijat sairastuivat kuusi kertaa useammin kahden viikon aikana saman ikäisiin verrokkihenkilöihin verrattuna. Jakamalla joukon mediaanista kahtia, suurin sykevälivaihtelu oli niillä lapsilla, jotka kuuluivat joko korkeamman KRK:n ja runsaamman FA:n tai vähäisemmän FP:n ryhmään, kun taas vähäisin sykevälivaihtelu oli niillä lapsilla, jotka kuuluivat alhaisemman KRK:n ja vähäisemmän FA:n tai runsaamman FP:n ryhmään. Kardiometabolista kokonaisriskiä kuvattiin summamuuttujalla, joka laskettiin huomioiden vyötärön ympärysmitta, verenpaine sekä insuliini-, glukoosi-, triglyseridisekä HDL-kolesterolitaso. TULOKSET: Kahden viikon aikana virustartunta havaittiin 35 % urheilijoista, 36 % taustahenkilöistä ja 25 % verrokkihenkilöistä. FA ja FP mitattiin yhdistetyllä sykeja liikemittarilla. Oireettomia virustartuntoja esiintyi urheilijoilla vähemmän kuin verrokeilla ja joukkueen taustahenkilöillä. Oireettomia virusinfektioita löydettiin 22 %:lla kontrolleista, 21 %:lla taustahenkilöistä, mutta vain 4 %:lla urheilijoista. Myös lapsilla runsaampi FA on yhteydessä näiden sairauksien riskitekijöiden vähenemiseen. Sykevälivaihtelun tutkimisella saadaan kajoamattomasti tutkittua autonomisen hermoston toimintaa ja tutkimuksemme tarkoitus oli selvittää FA:n, fyysisen passiivisuuden (FP) sekä kardiorespiratorisen kunnon (KRK) yhteyttä autonomisen hermoston toimintaan lapsilla. Virusetiologia selvitettiin 84 %:ssa tapauksista. = 0,144–0,348, p . Fyysisen aktiivisuuden, fyysisen passiivisuuden sekä kardiorespiratorisen kunnon yhteydet sykevälivaihteluun 6–9-vuotiailla lapsilla – PANIC-tutkimus VEIJALAINEN A, HAAPALA EA, VÄISTÖ J, LEPPÄNEN MH, LINTU N, SEPPÄLÄ S, EKELUND U, TARVAINEN MP, WESTGATE K, BRAGE S, LAKKA TA TAUSTA: Verenkiertoelinsairaudet ovat merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma. Sykevälivaihtelua mittasimme levossa 5 minuutin mittausjakson ajan 12-kytkentäisen elektrokardiogrammin avulla ja tulokset analysoitiin Kubios-ohjelmistolla. 0,049) ja kohtuu-raskaskuormitteinen ja raskaskuormitteinen FA sekä kokonaisaktiivisuus suorasti yhteydessä sykevälivaihtelun kanssa ( . Lapsista 98 % oli prepubertaalisia Tannerin luokittelulla. FA jaettiin kevyeen (1,5–4 metabolista yksikköä, MET), kohtuukuormitteiseen (> 4–7 MET) ja raskaaseen (> 7 MET) FA:een sekä kokonaisaktiivisuus laskettiin määrittämällä FA:n aiheuttamaa energiankulutusta (Physical Activity Energy Expenditure, PAEE). Urheilijoista sairastui 38 % ja taustahenkilöistä 17 % ja Suomessa kontrolleista 6 %. Vieritestinä käytettiin uutta FilmArray molekulaaritestiä, joka tunnistaa 15 eri virusta 45 minuutissa. 0,048) huomioiden aika pituuskasvun huippuvaiheeseen. Aineisto analysoitiin käyttäen lineaarista regressioanalyysia. 0,046) pojilla. 89 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 5/ 2019 seurantatutkimuksessa selvitimme viruksen aiheuttamia hengitystieinfektioita pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailuissa Seefeldissä 2019. = 0,169–0,270, p . Joukkueessa esiintyi neljä virusklusteria: rinovirus, koronavirus 229E ja NL63 sekä and RS-virus B. Joukkueen taustahenkilöihin verrattuna urheilijat sairastuivat kaksi kertaa useammin. Nämä tulokset korostavat aktiivisen elämäntavan tärkeyttä jo lapsuudessa.. = -0,382 – -0,294, p < 0,001) ja kaikki eri FA:n intensiteettitasot sekä kokonaisaktiivisuus suorasti ( . Infektioiden oirekuva oli lievä ja oireaika normaali 5,5 päivää (mediaani). Asettaen samaan malliin FP:n, kokonaisaktiviteetin sekä KRK:n, huomioiden myös ajan pituuskasvun huippuvaiheeseen, rasvaprosentin sekä kardiometabolisen riskisumman, KRK oli suorasti yhteydessä kaikkien sykevälivaihtelumuuttujien (SDNN, RMSSD, LF ja HF) kanssa, sekä kokonaisaktiviteetti RMSSD:n kanssa . Suurin osa tutkimuksista on lapsien osalta kuitenkin keskittynyt ns. Urheilijoille oli Suomessa 52 ikä-, sukupuolija lapsilukusamaistettua kontrollihenkilöä, jotka tutkittiin samalla tavalla kuin urheilijat. Vastaavasti tytöillä vain sykevälivaihtelun ja FP:n epäsuora yhteys jäi merkitseväksi yhdysmallissa. Laaja tutkimusnäyttö osoittaa fyysisen aktiivisuuden (FA) suotuisat vaikutukset näiden sairauksien ilmenemiseen