TEEM A: Liikuntalääketiede 59 (5 ) 5/ 22 • 10 eu ro a Jukka Jalonen: Venäjä poissa pelistä sodan ajan Loukkaantumisriskiä voi pienentää Huono valmennus karkottaa molskilta Ensimmäinen suomenkielinen kuormitusfysiologian oppikirja Miten fyysisen rasitus ja harjoittelu vaikuttavat elimistöön. Kuormitusfysiologia tutkii fyysisen rasitukseen ja harjoittelun elimistössä aiheuttamia välittömiä ja pitkäaikaisia muutoksia. Kirja on tarkoitettu etenkin liikuntatieteiden opiskelijoille, liikunnanohjaajille, fysioterapeuteille, personal trainereille, hierojille ja kuormitusfysiologiasta kiinnostuneille liikunnan harrastajille. Liikkumisen biomekaniikkaa tarjoaa alan uusimman tiedon suomeksi ammattilaisille ja opiskelijoille. Kuormitusfysiologian tietous ja keskeiset tutkimustulokset yksissä kansissa. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 176 Hinta 60 euroa + toimituskulut Myynti: tiedekirja.fi Kari Kauranen Kuormitusfysiologia Kuormitusfysiologia on alan ensimmäinen suomenkielinen oppikirja. Kuormitusfysiologiaa hyödynnetään esimerkiksi kansanterveyden edistämisessä, urheiluvalmennuksessa, ergonomiassa ja fysioterapiassa. Kohteena ovat erityisesti kestävyysja lihasvoimaharjoittelun tuottamat adaptaatiomuutokset ja toiminnallisen kapasiteetin lisääntyminen hermolihas-, hengitysja verenkiertosekä sisäeritysjärjestelmissä. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 177 Hinta 75 euroa Myynti: tiedekirja.fi Molemmat teokset saatavana myös e-kirjana: www.ellibs.com E-kirjojen hinnat: Kuormitusfysiologia 40 € Liikkumisen biomekaniikkaa 55 € Liik un ta & Tie de 5/2 2 LII KU N TA LÄ ÄK ET IE D E K4 crop.indd 1 K4 crop.indd 1 1.11.2022 6:06:38 1.11.2022 6:06:38. Ymmärrys biomekaniikasta on tämän ansiosta täydentynyt. Teos kokoaa alan tietouden ja keskeiset tutkimustulokset yksiin kansiin. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 176 ISBN 978-952-5762-19-8 ISSN 0356-746X Kuormitusfysiologia Kari Kauranen K uo rm itu sf ys io lo gia Ka ri Ka ur an en Kari Kauranen Uusinta tietoa biomekaniikasta suomeksi Biomekaniikan tutkimus on edistynyt ja mittausteknologia kehittynyt viime vuosina merkittävästi
Lihavuus piirtyi ongelmana, jota pitää torjua pakkokeinoin. Eikä valistaja ymmärrä yhtään, kun kuulijat alkavat joko naureskella tai kääntyä kapinamoodiin – kuten terve ihminen usein tekee, kun joku alkaa neuvoa miten juuri minun pitäisi elää toisin kuin elämääni elän. Seuraa Liikuntatieteellistä Seuraa sosiaalisessa mediassa: PÄÄKIRJOITUS JARI KUPILA jari.kupila@lts.fi Kuka jaksaa kuulla saarnaajaa. Tuskinpa mitään muuta asiaa on kansakunnalle yhtä massiivisesti ja toistuvasti viestitty. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsenmaksuista www.lts.fi. Petti tietopohja, petti sanoitus, petti äänensävy. Ne, jotka omaehtoisesti oppivat liikkumaan, liikkuvat jatkossakin. 2 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Jari Kupila (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Päivi Berg, Arto Hautala, Ilkka Heinonen, Terhi Huovinen, Mikko Julin, Markku Ojanen, Eila Ruuskanen-Himma, Timo Ståhl Ulkoasu ja taitto: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Pääpalkintona osallistuminen Liikuntatieteen päiville 2023 sisältäen yhden yön majoituksen. Lisäksi kirjapalkintoja. Sotilaalta kysytään kuntoa tehtävän mukaan TEEM A: Kuntotestaus 59 (2 ) 2/ 22 • 10 eu ro a Mika Anttonen: Urheilu ei voi olla seurailija ihmisoikeuksissa Kotoperäinen pesäpallo ihastuttaa ja vihastuttaa Hyvä viestintä valmennuksen kivijalka TEEM A: Kasvatus & valmennus 59 (3 ) 3/ 22 • 10 eu ro a TEEM A: Miehet ja liikkuminen 59 (4 ) 4/ 22 • 10 eu ro a Olympiavuoden 1952 syvempi merkitys Läksyksi liikuntaa Jutta Urpilainen: EU liikunnassa vasta alkutaipaleella TEEM A: Liikuntalääketiede 59 (5 ) 5/ 22 • 10 eu ro a Jukka Jalonen: Venäjä poissa pelistä sodan ajan Loukkaantumisriskiä voi pienentää Huono valmennus karkottaa molskilta Osallistu myös äänestykseen vuoden 2022 parhaasta kansikuvasta. Heikkinen puhui harvinaisella suoraviivaisuudella ja ehdottomuudella. Osallistu lukijakyselyyn Liikunta & Tieteen vuosikerta on taas valmistunut. Sitä, miksi niin moni ei liiku, emme ymmärrä. Edes vahingossa. Tätä on tuutattu päiväkodista alkaen kaikilla valistusviestinnän kanavilla. Hyvä alku voisi olla se, että lopetetaan tuputtaminen, syyllistäminen ja pakottaminen. Kovin paljon enemmän ei voi viestintä metsään mennä. Tämä tuli mieleen, kun luki Olympiakomitean huippu-urheilujohtajan Matti Heikkisen ajatuksia kansalaisten innostamisesta liikkumaan. Suomessa on pitkä historia tutkimusta ja kokemusperäisiä arkihavaintoja liikunnan merkityksestä hyvinvoinnille – ja sitä kautta kansanterveydelle ja -taloudelle. Linkki äänestykseen: https://link.webropolsurveys.com/S/DFC033521A43661E K1 crop.indd 1 K1 crop.indd 1 1.11.2022 6:07:51 1.11.2022 6:07:51. Juha Laitalainen Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. Tilanteen loputon taivastelu ja pakkokeinojen miettiminen ei auta. On kaivettava esiin se monipuolinen taustatekijöiden kirjo, joka tekee liikunnasta niin monelle vastenmielisen. Edes joskus. Muut eivät liiku. Vaikka liikkuva osa kansaa liikkuu yhä enemmän, vastapainona on iso osuus väestöä, jota ei kuntopolulle tai salille saa. Etenkään kun ei Heikkisen suoritus mitenkään erityisen huono tässä aihepiirissä ollut. Liian vähän liikkuvista tuli suomalaisuuden alalaji, jota osoittaa syyttävä sormi. O n selvää, että heikosti liikkuva osa kansaa olisi hyvä saada liikkumaan. Koko liikuntavalistus on muutenkin ollut koko 2000-luvun, oikeastaan jo 1970-luvulta, viestinnän katastrofi. On otettava selvää mistä pohjimmiltaan on kyse. Liikuntaja hyvinvointitutkimus ymmärtää miksi ihmisen olisi hyvä liikkua. Jos viestinnässä on joku mahdollisuus epäonnistua, se yleensä epäonnistuu. Mitä pitäisi tehdä. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan lehden tarjoama lounas Helsingissä päätoimittajan ja toimituspäällikön kanssa. Silti elämäntapasairauksien yleistyminen jatkuu. Niin kauan kuin viestintää leimaa saarnaava, holhoava ja opettajamaisesti paasaava äänensävy, tilanne ei kuitenkaan nykyisestä muuksi muutu. Miten onnistuimme. Jos viestintä joskus onnistuu, se onnistuu vahingossa. Kun emme ymmärrä, on asiaa tutkittava. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 / fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 42 € / Vuositilaus: 45 € Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. Tämä asenne, vähän pehmeämmin sanoin, kun on leimannut viestintää muutenkin jo 50 vuotta. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Kannen kuva: Vaajakosken yhtenäiskoulun oppilaita liikuntatunnilla. M atti Heikkisen sanoissa voisi tarttua moneen kohtaan, mutta meidän kaikkien aihepiiristä puhuvien olisi syytä kiinnittää huomio etenkin yhteen asiaan: äänensävyyn ja asetelmaan. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä. Kerro mielipiteesi. 59. Te siellä, te elätte ihan väärin! Tehkää muutos, tai pakotamme! Heikkisen sanoja on silti hätkähdetty liikaakin. Tämä on toki jo muuallakin todettu, joten ei siitä enempää. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. Lähes aina liikunnan ilosanomaa saarnaa valistaja, joka asettuu kuulijan yläpuolelle, joka tietää kohteitaan paremmin, miten ihmisen tulisi elää. Ja viedään paitsi viestinnän, myös tutkimuksen, painopiste liikkumisen ilosanoman toistamisesta niihin, jotka eivät liiku. . V iestinnässä pätee tuttu laki. Vasta sitten on edellytyksiä onnistuneemmalle viestinnälle. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumis maksuista. Edes vähän enemmän kuin nyt. Linkki kyselyyn: https://link.webropolsurveys.com/S/2AA6DE6D7751E705 Arkkipiispa TAPIO LUOMA: Liikunnan hengellinen ulottuvuus vahva KIINAN VAIHTUVAT LIIKUNTAIDEOLOGIAT Urheilijat tilittävät, painokoneet laulavat T E E M A : Usko & liikuntakulttuuri 59 (1 ) 1/ 22 • 10 eu ro a Sari Essayah: KOK uudistumassa KYKENEEKÖ JÄÄKIEKKO MUUTTUMAAN. Liikunta on hyväksi, se tiedetään. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoaa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. Mikä ihme tässä mättää
Riikka Juntunen 24 TUTKIMUSUUTISIA Lääketiede: Eero Haapala Psykologia: Hanna-Mari Toivonen Pedagogiikka: Arto Laukkanen Yhteiskuntatieteet: Anna-Liisa Ojala TEEMA: Liikuntalääketiede 32 Ehkäisevä harjoittelu vähentää lasten ja nuorten liikuntavammoja Mari Leppänen 36 Liikunta – ihmelääke oppimiseen. Eero A. Samuli Oja 20 LÄHIKUVASSA | Eero Haapala: "Jotain urheiluun ja liikuntaan liittyvää voisi tehdä” Jouko Kokkonen 23 POLTTOPISTEESSÄ | Uskallanko johtaa tiedolla. Haapala 39 "Suorituskyky keskiössä, enemmän terveitä harjoituspäiviä” Jouko Vuolle 42 Vuoden 2022 paras liikuntalääke tieteellinen tutkimus julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä: Tutkimuskilpailun finalistit 45 Hyvä valmennus pidentää painiuraa Ville Heino & Terhi Huovinen 48 Harrastamisen Suomen malli tuloillaan hyvinvointikertomuksiin Henni Syväoja, Tuomas Kukko & Salla Turpeinen 51 Soveltavan liikunnan sanasto ajan tasalle Vilja Sipilä 54 POHDITTUA | Suomalaiset tarvitsevat uimahalleja ja hiihtolatuja Johanna Manninen 55 POHDITTUA | Liikuntataivas on taas 400 askelta kauempana Teijo Pyykkönen 56 OPISKELIJA OUNASTELEE | Opiskelu huippu-urheilun ohessa: uhka vai mahdollisuus. Ella Junnila 57 ARVIOITUA 64 STADION 50 VUOTTA SITTEN VERTAISARVIOIDUT TUTKIMUSARTIKKELIT 66 Seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos 74 Move!:sta kouluterveydenhoitajien silmin 10 Ju ss i Nu ka ri/ Le ht iku va To m i Va sta m äk i An te ro Aa lto ne n An te ro Aa lto ne n 45 16 51 OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! SIVU 83. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 3 5/2022 2 PÄÄKIRJOITUS | Kuka jaksaa kuulla saarnaajaa. Jari Kupila 4 JOUKO KONTULASTA | Sairas kertomus Jouko Kokkonen 5 AJASSA 9 VÄITÖSUUTISET 10 Jukka Jalonen: ”Intohimoa pitää olla” Jouko Kokkonen 13 Aito tutkija on etsijä – ei valmiin polun kulkija Jari Kupila 16 Urheilun esikuvavaikutus – totta vai tarua
Minut keksi Lasse Lehtinen, joka kirjoitti Iltasanomissa 6.11.2017, että ”sananvapauden ritari on kadun mies tai nainen, ’Jouko Kontulasta’, jolta käydään kysymässä kaikkea maan ja taivaan väliltä”. Sinnittelin kotiin ja sitten päivystykseen Malmille. Toinen hammas irtosi, kun päästin otteen lastatuista maitokärryistä. Kaveri tuumi, että hienonnäköistä, tekisitkö uudestaan. Opiskeluvuosina tuli pelattua paljon sählyä. Liettuan Ignalinassa osasin kaatua oikeaoppisesti. Kaikki säikähtivät, mutta en tehnyt asiasta numeroa. Mustelmilla selvisin. 4 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 Sairas kertomus KONTULASTA Jouko Kontulasta ihmettelee Suomen eloa ja maailmanmenoa itähelsinkiläisen lähiön näkökulmasta. Ja kaipaan vielä vähän vauhdikkaampaa menoa. Pitäisikö siis suosiolla siirtyä sauvakävelyyn. Hauskin oli lukkopolkimien aiheuttama yllätys, kun kupsahdin Wienin lähistöllä pientareelle. Puusta tuli pudottua moniaita kertoja. Ei ihan riskitöntä hommaa sekään. Pahempi virhe oli jättää pukematta maalivahtihousut. Ja mikä yhdistää pahimpia loukkaantumisiani. En innostunut ajatuksesta. Ja ai niin. Kävelykenkä paukahti leukaan, kaikilla ei ollut 1970-luvulla vielä lenkkitossujakaan. Lankuista tehty silta oli vähän koholla tienpinnasta ja seurasi ilmalento. Osaavat kirurgit korjasivat vauriot. Maitohammas lähti. Höntsälätkässä kädessä olivat tavalliset käsineet. Lensin komeasti yli ohjaustangon, mutta ehdin taittaa oikeaoppisesti käden ja kiepsahdin maahan kuperkeikan heittäen. Nastoja ei silloin ollut, jonkinlaisia ketjuja kokeilimme, mutta ne olivat äärimmäisen epäkäytännölliset. Juniorivuosina tuli ajettua jäisellä tiellä tavallisilla renkailla. Pahin tapaturma sattui kesällä 2021, kun olin poikani kanssa treenaamassa. Lätkähanskat olisivat todennäköisesti suojanneet rannetta. Kerran höntsäsin veskarina ilman hanskoja. Kuntoutukseen innosti se, että olin alkanut harrastamaan jalkapalloa maalivahtina. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään kohtalokasta vammaa, merkkejä nivelrikosta kylläkin. Keväällä 2001 olin elämäni kunnossa. Jouko Kokkonen. Kun vielä jaksoin noudattaa fysioterapeutin antamia ohjeita todella tunnollisesti, niin kädestä tuli melkein uudenveroinen. Tähtiä näkyi, mutta pian jatkoin peliä. Toppaus olisi vaimentanut aika tavalla iskua. Vasen polvi sai taas iskua. Hankin tilalle turf-kengät. Värttinäluu oli pirstaleina. Meni nivel pikkurillistä. Ei olisi pitänyt. Ilmat pamahtivat pihalle ja keräilin minuutin, pari voimia nousta. Yläasteella kovin kolhu tuli jalkapallossa liikuntatunnilla. Maratonit tulivat ohjelmaani 1990-luvun lopulla. Itse ladulla tapaturmia ei ole sattunut, mutta kerran laskin kellarin portaat selälläni, kun mono osui pyöräluiskan sivuun. ”Ee puttoominen mittää, vuan se äkkipyssääs” tapasi isävainajani sanoa. Edellä ajanut kaverini varoitti kuopasta, mutta en ehtinyt väistämään sitä. Röntgenkuvien tarkempi katselu kertoi, että näin vähällä Jouko ei pääse. Saatan sauvoillakin, mutta yksikseni. Ehkä olisin silti päässyt Tukholman maratonille, ellei pikkutyttö olisi lenkillä ajanut päin. Jouduin väistämään rajusti ja silti törmäys tuli. Selkä naksahti ja Tukholmassa pystyin hät’hätää köpöttelemään huoltajana. Polvi piti kuitenkin nelisin kuukautta poissa kentiltä. S anotaan liikunnan olevan hyväksi, enkä epäile asiaa yhtään. Toisen loukkaantumisen jälkeen taapersin kadulla niin vaivalloisesti, että hitaimmatkin kulkijat ohittivat minut helposti. Poljin kotitietämme myötämäkeen ja tarkoitus oli ylittää puro. Tömähdin jäähän vasen käsi edellä ja huomasin, että nyt sattui ranteeseen. Muutaman kerran pallo on tullut lujaa päin näköä. Ostin ne, mutta en ole kyllä montakaan kertaa jäällä käynyt viime vuosina. Vielä en ajatellut luovuttaa. Hiihdin noina vuosina paljon. Kaksi sormea on mennyt sijoiltaan ja oikea käsi on murtunut. . Aikani puhalleltuani lähdin ladulle. Puutteellinen ja väärä varustus. Vasemman polven nivelsiteet venähtivät pari kertaa, kun piti yrittää puolustaa oikein alhaalta. Ulkomaillakin tuli kaatuiltua. Futisturmassa osasyynä olivat uudet kengät, joiden nappulat olivat liian korkeat. Rikkoutunut polvikin muistutti vähän itsestään. Kuudenkympin lähestyessä voi silmäillä myös loukkaantumishistoriaansa, jota riittää. Toisin kävi 2000luvun alussa, kun pyörä karkasi pehmeässä hiekassa alta Viikissä. Liikunnan sosiaalinen ulottuvuus löytyy muualta. Ryhmä aikuisia ja junnuja pelaili luonnonjäällä. Olen myös pyöräillyt paljon. Pahin tapaturmani sattui helmikuussa 2018 höntsäkiekossa. Ja torjuinkin, mutta samalla kolautin vasemman polveni mojovasti kentän pintaan. Vammat olivat enemmän henkisiä. Hän veti sen kuuluisan viimeisen vedon, jonka päätin ottaa. Verta vuosi ja ohikulkija antoi ensiavuksi pyyhkeensä. Taaperovuosien telomisia en muista, mutta kansakoulun ekaluokkalaisena kokeilin, miten lujaa polkupyörällä pääsee. Innostuin ottamaan tavoitellessani läpisyöttöä kunnon vauhdin. Puskin pallon, mutta luokkakaveri tuli tilanteeseen jalalla. Grazissa sen sijaan tuli naarmuja, kun etupyörä osui raitiovaunukiskoon. Ranne kipsattiin. Käännöksessä luistin osui halkeamaan ja sitten mentiin. Juoksu kulki ja kunto koheni. Selkä oireili hiukan ja välilevyn pullistuma varoitteli. Kaksipyöräisellä liikkuessa kaatumisia sattuu väkisin joskus
Liikuntatieteellisen Seuran logo 1980ja 2020-luvulla. Käsiteltävänä on myös urheilijan energiansaanti ja painon merkitys suorituskyvyssä. Tämä tarkoittaa myös medikalisaation vähentämistä. Ohjelmassa ovat myös Kuntotestauspäivät ja Liikuntalääketieteen päivät. Kuva: Jouko Kokkonen ajassa. Jotta muutto sujuisi mahdollisimman vaivattomasti, niin tyhjennämme hyllyjä. Tulossa on myös silmäyksiä lehden vaiheisiin. Tilanteen ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen tarvitaan monia urheilun ammattilaisia. Uudet tilat sijaitsevat pohjoiskaarteessa. Urheassa urheilulääketieteen eri osa-alueiden asiantuntijat – lääkärit, fysioterapeutit, psykologit ja ravitsemusasiantuntijat – ovat mukana valmentajien ja urheilijoiden arjessa. Avainasia on kaikkien alojen asiantuntijoiden yhteistyö valmentajien kanssa, Valtonen sanoo. Samalla tutkimusrahoitus koituu konkreettisesti myös arjen hyödyksi. LTS muutti Töölönlahden rannalle stadionin eteläkaarteesta peruskorjauksen ja -parannuksen alta vuonna 2015. Nykyisen nimensä lehti sai vuonna 1981. LTS täyttää 90 vuotta Vuonna 1933 perustettu Liikuntatieteellinen Seura (LTS) juhlii tulevan vuodenkierron aikana 90-vuotistaivaltaan. Tällaisessa monialaisessa ja tiedettä soveltavassa ympäristössä osaaminen vahvistuu kaikilla toimijoilla. Tämä vaatii aikaa ja oman työn erilaista lähestymistä. Tarjolla on maksuttomasti lehtiä opetuskäyttöön yläkouluissa ja toisella asteella. Yhtenä aiheena on urheilulääketieteen etiikka ja juridiikka. Kannessa luki aluksi Stadion. Tilaukset: toimituspäällikkö Jouko Kokkonen, jouko.kokkonen@lts.fi. Juhlavuoteen kuuluvat vuosikokous huhtikuussa ja Liikuntatieteen päivät syyskuussa Jyväskylän yliopistossa. Oleellista on, että jokainen asiantuntija ymmärtää valmennuksen kokonaisuutena. – Edeltävältä ajalta on hyviäkin esimerkkejä, mutta tuolloin yhteistyö oli enemmän tapauspohjaista, kun järjestelmätason mahdollisuuksia ei ollut. Tätä ennen seuran toimisto sijaitsi Torniportaassa A-katsomon takana. Akatemioita voidaan hyödyntää tutkimusprojekteissa etenkin aineiston keruussa. Lisäksi Liikunta & Tiede -lehti täyttää 60 vuotta. Olympiakomitean ylilääkärin Maarit Valtosen mielestä urheilun valmennuskeskusja akatemiaympäristö soveltuu tutkijoiden ja soveltajien yhteistyöhön. Tarvosen mielestä kyse on uuden toimintatavan rakentamisesta, jossa valmennus on konkreettisesti keskiössä. Tällöin tutkimusaiheita ja -aineistoa saadaan suoraan kentältä ja vastaavasti tutkimustietoa voidaan viedä nopeasti ja joustavasti käytäntöön. – Kun haetaan fyysisiä ja psyykkisiä suorituskyvyn rajoja, ihminen voi sairastua. Valtonen oli johtamassa vuodesta 2018 KIHUn yhteyteen rakennettua Training room -projektia, jonka evoluutiomallina voi pitää Urhean yhteyteen rakennettua kokonaisuutta. Sekä seuran että lehden juhlavuosi näkyvät kaikissa tilaisuuksissa ja Liikunta & Tieteen sivuilla. Urhea-säätiön toimitusjohtaja Simo Tarvosen mukaan Urhea pureutuu terveyteen ja suorituskykyyn Urhean kampusalue Helsingin Mäkelänkadulla. Kuva: Sami Perttilä Urheassa on tarve vahvistaa moniammatillista yhteistyötä valmennuksen tukena. Tällöin oireiden syyt ovat kuormitusfysiologisia. Ohjelma täydentyy vuoden 2022 loppuun mennessä. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 5 Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia Urhea järjestää ”Moderni urheilulääketiede ja valmennus” -verkostotapaamisen 20.–21.4.2023. Paikalla toimi vuoteen 2015 saakka Stadion Hostel. Lehti julkaisee vuonna 2023 jokaisessa numerossaan LTS:n historiasta ja liikuntakulttuurin kehityksestä kertovan artikkelin. Akatemiat mahdollistavat yhteistyön aivan eri tavalla ja tasolla. LTS muuttaa Olympiastadionille – lehtiä tarjolla opetuskäyttöön Liikuntatieteellinen Seura palaa Olympiastadionille vuoden 2023 alussa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-808-3 ajassa Energian hinta ja säästömahdollisuudet olivat esillä Suomen liikunnan ammattilaisten olosuhdeseminaarissa Tampereella lokakuun alussa. Varsinaisista liikuntamuodoista kävely oli suosituin. Työikäisten tavallisin liikkumisen muoto oli kävely ja toiseksi tavallisin kuntosaliharjoittelu. Niin uudisrakentamisessa kuin peruskorjauksissa on pohdittava elinkaaren mittaisia kustannuksia. Tulos saattaa osittain johtua siitä, että lukiolaisten liikemittarimittaukset ajoittuivat koronapandemian aikaan syksylle 2020. Energiatehokkuus puhutti olosuhdeseminaarissa Lahden liikuntatoimenjohtaja Tommi Lanki (oik.) kommentoi Antti Hännisen esitystä. Katu ei täytykään askelista Tutkimus perustuu UKK-instituutin vuosina 2018–2022 toteutettujen väestötutkimusten aineistoihin. Vanhaa korjattaessa on mahdollista paitsi säästää energiakuluissa niin myös parantaa käyttömukavuutta. Ikäihmisten liikkuminen säilyi suunnilleen samanlaisena vajaan kahden vuoden seurannan aikana. Fyysinen kunto pysyi kuitenkin samana. Fyysisen kunnon tarkasteluissa on hyödynnetty myös Puolustusvoimien aineistoja ja koululaisten Move! -mittausten tuloksia. Fyysisen kunnon ylläpitäminen tai parantaminen ja oman terveyden edistäminen saivat sekä työikäiset että ikäihmiset liikkumaan. Aihepiiriä tutkineen Ilari Leskelän mukaan sitä on tehty erittäin vähän varsinaisessa rakentamisessa. . Ikäihmiset liikkuivat eniten pihaja puutarhatöissä. Liikkumisen esteistä ajan puute oli työikäisillä tärkein. Ikäihmisille reipasta tai rasittavaa liikkumista karttui hieman yli puoli tuntia päivässä. Suurin osa liikkumisesta karttui alle viiden minuutin jaksoista. Lasten ja nuorten paikallaanolo lisääntyi, ja liikkuminen vähentyi huomattavasti nuoremmista vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Esillä oli myös ylikunnallinen yhteistyö liikuntapaikkarakentamisessa. Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022. Ikäihmisten liikkumista haittasivat erityisesti pysyvä fyysinen vamma ja toimintakyvyn rajoitteet. Tämä vaatii nykyaikaisen tekniikan hyödyntämistä. Yhteistyötä tehdään sen sijaan esimerkiksi ulkoilureittien ylläpidossa. Antti Hänninen (Caverion Oy) kertoi mahdollisuuksia säästää jäähallin tai tekojääradan sähkölaskussa. Askeleita kertyi työikäisille keskimäärin 7 247 ja ikäihmisille 4 365 päivässä. Liikuntaraportti. Kuva: Jouko Kokkonen. Urheilujohtamisen foorumi kokosi Tampereelle noin 170 osanottajaa. Reipasta tai rasittavaa liikkumista kertyi työikäisille aikuisille alle tunti päivässä, nuoremmille osallistujille enemmän kuin vanhemmille. 6 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 UKK-instituutin lokakuussa julkaistu raportti kertoo suomalaisten viettävän suurimman osan valveillaoloajastaan paikallaan istuen tai maaten. Paikallaanolo vei suurimman osan lasten ja nuorten valveillaoloajasta. Lukiolaiset istuivat tai loikoilivat jopa enemmän kuin työikäiset aikuiset. Keskimäärin vuosina 2021– 2022 otettiin päivässä 400 askelta vähemmän kuin neljä vuotta aiemmin. Etenkin työikäisten miesten askeleet vähentyivät tarkastelujaksolla. Hännisen mukaan jäähallien käyttö on jopa nykyisillä sähköhinnoilla mahdollista järkevin kustannuksin. Lanki kertoi, että viime talvena Lahden kaupungin sähkölaskusta seitsemän prosenttia tuli tekonurmien lämmittämisestä
Aamupäivän yhteisen ohjelman aloitti Outi Aarresolan luento urheiluorganisaatioiden ammattimaistumisesta ja johtamisen kehittymisestä. Ideaa kypsyteltiin keskusteluissa, jotka kumpusivat yhteiskuntatieteiden roolista ja asemasta liikunnan eri tutkimusorganisaatioissa. Parantamisen varaa jäi tapahtumaviestinnässä. Tavoitteena on myös lisätä tieteenalan tunnettuutta ja parantaa vuorovaikutusta tiedon hyödyntäjien kanssa. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 7 LYHTY syttyi edistämään liikunnan yhteiskuntatieteellistä tutkimusta Liikunnan yhteiskuntatieteiden asiantuntijaryhmä (LYHTY) aloitti toimintansa syyskuussa. Pohdintoihin vaikuttivat Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa (nykyinen Huippu-urheilun Instituutti KIHU), Likesissä (nykyisin osa JAMKia) ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa meneillään olleet muutokset. Iltapäivän rinnakkaissessioissa ääneen pääsivät Haaga-Helian alumnit, joita oli pyydetty teemasessioihin puhujiksi. Liikuntatieteellinen Seura päätti keväällä 2022 perustaa seuraan uuden liikunnan yhteiskuntatieteen asiantuntijaryhmän. Tiina Kivisaaren esitys valotti liikunnan rahoituksen muutoksia rahoituksen siirtyessä Veikkaukselta valtion budjettiin. Kuva: Riikka Roitto tapahtuma koostuu ajankohtaisista aiheista, kiinnostavista puhujista ja monipuolisesta tapahtumaviestinnästä. Opiskelijoiden toteuttaman tapahtuman voi katsoa onnistuneen, kun kaksi kolmesta edellä mainituista toteutui. Ryhmä nähtiin tarpeelliseksi verkostoksi yhdistää tutkijoita, jotka työskentelevät eri tahoilla. Haaga-Helian Master -opiskelijoiden opintoihin sisältynyt tapahtuma tullaan järjestämään uudestaan syksyllä 2023 uuden vuosikurssin voimin. Onnistunut Liikuntaja urheilujohtamisen seminaari Vierumäellä Eero Kenttä (vas.), Henna Tanhuanpää, Kirsi Hämäläinen ja Outi Aarresola liikuntaja urheilujohtamisen seminaarin paneelikeskustelussa. Molemmat puhujat edustivat Helsingin kaupunkia, jonka liikuntabudjetti mahdollistaa vaivattomasti erilaiset liian vähäiseen liikuntaan kohdistuvat kehittämishankkeet. Ryhmä pyrkii edistämään vuoropuhelua sekä liikunnan että muiden liikuntateemoista kiinnostuneiden yhteiskuntatieteilijöiden välillä. Haaga-Helian liikuntajohtamiseen erikoistuvat liikunta-alan YAMK-opiskelijat järjestivät syyskuussa Vierumäen kampuksella maksuttoman liikuntaja urheilujohtamisen seminaarin opiskelijoille, alumneille ja aiheesta kiinnostuneille. Kuntapuolen osion ongelmana oli pääkaupunkivetoisuus. Yhteiskuntatieteille tyypillisesti tutkimusta tehdään paitsi akateemisella kentällä myös päätöksenteon ja liikunnan toimijoiden työn tueksi. Tämänhetkisiä tutkimusteemoja ovat muun muassa liikunnan harrastamiseen ja liikkumiseen liittyvät aiheet, urheilun eri toimijaryhmät, liikkumisympäristöt, liikuntapolitiikka ja julkisen sektorin toiminta sekä urheilujärjestöt ja -järjestelmä. Päivän päätteeksi puhujat osallistuivat vastuullisuutta, ihmiskeskeistä johtamista ja ympäristövastuuta käsitelleeseen paneelikeskusteluun. Monipuolinen ohjelma houkutteli paikalle osallistujia ympäri eteläisen Suomen. LYHTY jäsentää parhaillaan nykyisiä ja tulevia tutkimussuuntia. Ryhmän jäsenet ovat kaudella 2022?2023: Outi Aarresola (JYU, pj), Jari Lämsä (Kihu, vpj), Salla Karjalainen (LTS, siht.), Jarmo Mäkinen (Kihu), Kati Lehtonen (Likes, JAMK), Samuli Oja (Likes, JAMK), Aija Saari (Paralympiakomitea), Hannele Harjunen (JYU), Hanna Vehmas (JYU) ja Jouko Kokkonen (LTS). RIIKKA ROITTO
8 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 Tyhmä tiedekysymys ”Kaikkein tärkeintä hyvinvoinnin kannalta on se, että ihminen on ja elää koko kropallaan, tuntee kaikki tunteet ja ottaa elämän vastaan. Kaikkia vammoja ei pystytä ehkäisemään, mutta suuren joukon niistä voi välttää. ”Kyllä minä nuorena osasin” Lapsesi esittelee sinulle taitojaan trampoliinilla. Toimitus voi lyhentää ja muokata tekstejä. Terveyden huollon asiantuntijoiden panoksesta puhutaan ylipäätään vain kerran, Markku Jokisipilän siteeratessa Huippu-urheilulain tarpeellisuutta arvioineen Lauri Tarastin ajatuksia. Saatat yllättyä, että voltti ei enää lähtenytkään samalla tavalla kuin vuosikymmen sitten... Tällöin se ei ehkä ole ollut täysin turha. Rytäkässä olkapääsi menee sijoiltaan ja seuraat loppukauden katsomosta. ”Penkinlämmitin vakiovarusteena” Olet myöhässä höntsäporukan treeneistä. Ja jos on jokin invaliditeetti, sen kanssa ei saa jäädä yksin.” Seela Sella, IT 6/2022 ”Meillä ei ole riittävästi kuntoutusta. Ja tietysti haaste on saada potentiaalinen asiakas treenaamaan viisi kertaa.” Ari Katajisto K&F Pro 4/2022 Muualla sanottua Onko olemassa turhia liikuntavammoja. Vamma saattaa joskus herättää huolehtimaan paremmin kehonhallinnasta tai lihasvoimasta. Et halua antaa muiden odottaa. MARI LEPPÄNEN, dosentti, TtT tutkimusja kehittämisjohtaja Tampereen urheilulääkäriasema UKK-instituutti ajassa. Saavut paikalle ja huomaat, että kroppa ei tunnu valmiilta. Tuuletat pisteitä joukkuekaverisi kanssa hieman liian rajusti. ESKO HEIKKINEN, LitM, MBA urheilulääketieteen asiantuntija Urhea-säätiö esko.heikkinen@urhea.fi LUKIJAN SANA Liikunta & Tiede julkaisee palstalla tarvittaessa lukijoidensa mielipidekirjoituksia ajankohtaisista aiheista. Heidän näkymättömyytensä raporttikokonaisuudessa on tästä näkökulmasta aika murheellista. Innostut itsekin kokeilemaan, sillä olithan nuorena varsin pätevä voimistelija. Tai siitä, miten arvokisoissa on osattava ottaa huomioon erilaiset hygienia-asiat ja mahdolliset joukkoaltistumisriskit. ”Säilyt ehjänä lähes mistä vain, mutta…” Olet jenkkifutisjoukkueesi avainpelaaja ja teet touch downin tärkeässä pelissä. Liikuntalääketieteen keskukset esiintyvät viidestä osaraportista muodostuvassa kokonaisuudessa resurssimainintana yhden kerran. Kun näistä tingitään, hoidettavia on entistä enemmän ja tilanne vain pahenee.” Tiina Mäkinen, Fysioterapia 5/2022 ”Vakava-asteisen digipelitai someriippuvuuden kehittyminen on melko epätodennäköistä nuorelle, joka nukkuu ja liikkuu riittävästi, hoitaa koulutyönsä ja muut arkivelvollisuutensa hyvin sekä tapaa ihmisiä ja harrastaa myös verkon ulkopuolella. Yllä kerrottu on erikoista. Venytät nopeasti etureidet ja juokset mukaan. Pulaa on myös fysioterapeuteista, puheterapeuteista ja toimintaterapeuteista. Puhumattakaan psykologien, urheilufysioterapeuttien tai ravitsemusasiantuntijoiden roolista modernissa huippu-urheilussa. Tehokkain keino ehkäistä liikuntavammoja on olla liikkumatta. Dopingin tunnetut skandaalit 1984 ja 2001 saavat neljä mainintaa, joiden lisäksi sama termi tulee tekstissä muutenkin vastaan muutaman kerran. Onko todella niin, että nämä asiat eivät ansaitse runsaan 350 tekstisivun arviointipaketissa oikeastaan edes kunnon mainintaa. Uudessa arvioinnissa urheilulääketieteen asiantuntijat on jätetty taka-alalle, vaikka heidän roolinsa on kiistatta osa modernia valmennustoimintaa. Tämä vaihtoehto ei ole hyvä, joten liikuntavammoja kannattaa pyrkiä välttämään muilla keinoin. Matkalla väännät auton penkinlämmittimen täysille, koska olet kuullut, että näin bodaritkin lämmittelevät. Takareidessä tuntuu ikävä kipu ja tiedät heti, että tämä ja viikon muutkin treenit jäävät välistä. Liikunnan hyödyt ylittävät lähes aina sen riskit. Jokainen vamma, joka olisi voitu ehkäistä, on turha. Parempi vaihtoehto olisi huolehtia näistä asioista jo ennen loukkaantumista, sillä joskus vamma johtaa leikkauspöydälle tai päättää urheiluuran. Huippu-urheiluarviointi unohti urheilulääketieteen Kesäkuussa 2022 ilmestynyt huippu-urheilun kansainvälinen ja kansallinen ulkoinen arviointi saa urheilulääketieteestä ja laajemminkin urheilijoiden terveydenhuollosta kiinnostuneen lukijan hämmentyneeksi. Riskit huomioimalla voidaan välttää turhat liikuntavammat ja nauttia hyvillä mielin liikunnasta. Viime vuosina on puhuttu paljon esimerkiksi siitä, kuinka tärkeä asia on terveiden harjoituspäivien määrä, tai kuinka loukkaantuminen on pilannut monen arvokisaurheilijan kauden tärkeimmän tapahtuman, ellei peräti koko uran. Kuntoutuksella on merkittävä rooli toimintakyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä. Terhi Mustonen, Liito 3/2022 ”Tutkimuksissa sanotaan, että kun asiakas on tehnyt viisi treeniä kuntokeskuksessa, hän päättää, onko hinta ja laatu oikeassa suhteessa. On myös turhia ja jopa typeriä vammoja, joista seuraavaksi muutama esimerkki
Lisäksi Overwatch e-urheilun urheilullistaminen vaikuttaa tapaan, jolla sukupuoli ja erityisesti maskuliinisuus esitetään: atleettinen maskuliinisuus sulautuu yhteen nörttimaskuliinisuuden kanssa. Vuori toimi vuosina 1981–2001 UKK-instituutin ensimmäisenä johtajana. Väitöskirjan verkkoversio: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-9184-5 IN MEMORIAM Ilkka Vuori Liikunta & Tiede -lehden päätoimittajana vuosina 1991–1996 toiminut professori Ilkka Vuori kuoli 21. Väitöskirjan verkkoversio: http://urn.fi/urn:isbn:9789526233970 Kansallispuistoista haetaan elämyksiä ja sosiaalista vuorovaikutusta KTM, FM Esko Sorakunnas tutki kotimaisen luontomatkailun asiakasarvoa ja selvitti, millaista hyötyä matkailijat kokevat saavansa luontomatkailusta. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 9 Väitösuutiset Liikunnallinen aktiivisuus voi edistää masennuspotilaiden terveyttä TtM Ilkka Raatikainen selvitti väitöskirjatutkimuksessaan masennuspotilaiden liikunta-aktiivisuuden yhteyttä psyykkiseen ja somaattiseen sairastavuuteen, terveyspalvelujen käyttöön, myöhempään masennukseen ja kotona selviytymiseen. Liikuntatieteellisessä Seurassa Vuori kuului moniin asiantuntijaryhmiin. Ruotsalaisen mukaan tämä ilmiö liittyy koko e-urheilun jatkuvaan urheilullistamiseen. Väitöskirjan verkkoversio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4631-7 E-urheilu mahdollistaa monimuotoisen maskuliinisuuden FM Maria Ruotsalaisen väitöstutkimuksen perusteella Overwatch e-urheilussa tietokonepelin kilpapelaamisen tuotantovalintojen tarkoituksena on herättää katsojissa ja faneissa kansallismielisiä tunnekokemuksia. Vuori tunnettiin terveysliikunnan asiantuntijana ja puolestapuhujana niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Sorakunnas tutki omatoimisten kansallispuistokävijöiden arvonmuodotusta, koska se perustuu lähes yksinomaan heidän ja luontoympäristön vapaaseen vuorovaikutukseen, johon eivät vaikuta yritysten palvelut. Miia Länsitien liikuntalääketieteen väitöskirja "Fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteydet iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihduntaan sekä sydänja verisuonisairauksien ja kuoleman riskeihin: väestöpohjainen Oulu45-kohorttitutkimus" tarkastettiin Oulun yliopistossa 14.10.2022. Liikuntaa tulisikin suositella kliinisissä käytännöissä ja ohjeistuksissa yhdessä muiden masennuksessa käytettyjen hoitomuotojen kanssa. Tulosten perusteella liikunta-aktiivisuus voi vähentää ja lieventää sairastavuuteen liittyviä riskitekijöitä ja edistää masennuspotilaiden terveyttä. Tutkimuksen mukaan luonto on vahvasti sosiaalinen ympäristö ja kansallispuistojen kävijät arvostavat luontoelämysten lisäksi erittäin paljon yhdessäoloa ystävien tai perheen kanssa ja kuulumista laajaan, yhteisölliseen luontomatkailijoiden joukkoon. Raatikaisen mukaan liikunta-aktiivisuuden merkitys masennuksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on tiedostettava. Maria Ruotsalaisen nykykulttuurin tutkimuksen väitöskirjan ”Overwatch esports and the (re)configurations of gender and nationality " tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 23.8.2022. Esko Sorakunnaksen matkailumarkkinoinnin ja -johtamisen alan väitöskirja ”The Consumer Value of Nature-based Tourism: An Examination of National Park Visitors” tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 23.9.2022. Tutkimustulosten mukaan vähentämällä paikallaanoloa ja lisäämällä liikkumista voi iäkkäänäkin pienentää tyypin 2 diabeteksen, sydänja verisuonitautien sekä kuoleman riskiään. Ilkka Raatikaisen fysioterapian väitöskirja "Associations between physical activity, mental and somatic morbidity, and health care utilization in depressed patients" tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 21.10.2022. Tutkimusaineisto ei selventänyt liikunta-aktiivisuuden yhteyttä terveyspalveluiden käyttöön. Väitöskirjan verkkoversio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9206-4 Kevytkin liikkuminen tuo iäkkäille merkittäviä terveyshyötyjä TtM Miia Länsitien tutkimus osoitti, että runsas fyysinen aktiivisuus ja vähäinen paikallaan vietetty aika tehostavat iäkkäiden sokeriaineenvaihduntaa sekä alentavat sydänja verisuonisairauksien sekä kuoleman riskiä. lokakuuta Tampereella. Kuolleessaan hän oli 84-vuotias. Kuva: LTS:n arkisto. Hän johti urallaan myös European Network for the Promotion of Health-Enhancing Physical Activity (HEPA Network) -verkostoa ja toimi Maailman terveysjärjestön (WHO) asiantuntijana Genevessä. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä liikkujaprofiilia: aktiiviset, liikkuvat istujat, puuhastelijat ja sohvaperunat
Valmentaminen on muuttunut 30 vuodessa käskyttämisestä tiimityöksi. 1 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 Intohimoa pitää olla” Jukka Jalonen: Suomen miesten jääkiekon A-maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen on tehnyt työuransa lätkän parissa. JOUKO KOKKONEN Kuva: Jussi Eskola ”
Päävalmentajalla oli apunaan 1990-luvun alussa SM-liigatasollakin apuja maalivahtivalmentajat sekä huoltaja. Johtaminen on muuttunut ja eri rooleissa on useampia tekijöitä. Fysioterapeuttien ja lääkärien rooli on kasvanut maajoukkueen toiminnassa. Aina ei voi neuvotella ja keskustella, mutta kommunikoinnin ja palautteenantamisen merkitys on korostunut. Jalonen otti valmentamisen tosissaan. Valmentamisen eri kielellä ja eri kulttuureissa oli Jaloselle herättävä kokemus. Oman pelaajataustan merkityksen valmentajana toimisessa hän näkee isona. Gradunsa Jalonen teki jääkiekkoilijoiden ravitsemuksesta. Huomasin kyllä, että ei tästä saa ihan sellaisia kiksejä, mihin itsellä oli kunnianhimoa. On pystyttävä delegoimaan ja rekrytoimaan osaavia tekijöitä. Niiden aikana kertyi perustietoa ihmisen fysiologiasta, harjoittelusta, suunnitelmallisuudesta ja esiintymisestä ryhmän edessä. – Lätkä oli intohimo jo alle kymmenvuotiaana. Kiekkotaituri Sutiselta Jalonen kertoo oppineensa paljon. Apuvalmentajan rooli oli pienempi. Eri pelipaikat tulivat tutuiksi. Putki jatkui liiton JVT-tutkinnolla, joka oli korkein Suomessa tarjolla ollut. Olin 15-vuotias, kun pääsin Hyvinkäälle tekojäällä pelaamaan vähän pitempää kautta. Silloin tehtiin maassa maan tavalla ajan hengen mukaisesti. Työsuhde syntyi ja ura lätkän parissa alkoi. Ei sitä silloin ihmetelty, että miksi tällä tavalla johdetaan. – Katsomme aina pelit uudestaan. Jalonen muistuttaa, että edelleen on tilanteita, joissa toimitaan hyvinkin autoritäärisesti. Ura ei vienyt aivan huipulle, sillä SM-liigassa Jalonen pelasi kaksi ottelua JYP HT:ssä kaudella 1985–1986. Pystymme keskustelemaan siitä, mitä pelissä tapahtui oikeasti. Maajoukkueessa on liki kolme kentällistä valmennustiimiläisiä: päävalmentaja, ylivoima-, alivoimaja maalivahtivalmentajat, kolme huoltajaa, kaksi videovalmentajaa, kaksi fysioterapeuttia, lääkäri, hieroja ja päämanageri. Kun ennen kaikki tehtiin käsipelillä, niin 2020-luvulla käytössä on runsaasti erilaista digipohjaista dataa. Puuttumisesta väärään aikaan ei ollut hyötyä joukkueelle eikä pelaajalle. Pitkäaikainen fysioterapeutti Hero Mali vastaa fysiikkavalmennuksesta. Opinnot Jyväskylässä antoivat osaltaan hyvän pohjan valmentamiseen. – Oli hyviä luokkia ja toisia, jotka eivät olleet niin motivoituneita. – Ei voi moittia vanhojakaan tyylejä. Kolme kentällistä valmennuksessa Päävalmentajan rooli on muuttunut Jalosen 30-vuotisen uran aikana paljon. Sen jälkeen osaaminen on täydentynyt lyhyemmissä koulutuksissa. Hän tietää, mitä huippupelaajaksi kasvaminen vaatii. Veikkaan, että kukaan maailmassa ei tee samaa. Ytimessä ovat pelien videoinnit, joita valmentajat analysoivat tuoreeltaan. Maailma on muuttunut ja nyt valmennetaan eri tavalla. Hän työskenteli vuoden opettajana. "Maailma on muuttunut ja nyt valmennetaan eri tavalla.". Sittemmin niin maajoukkueeseen kuin huippuseuroihin on rakentunut valmennustiimi, mikä on muuttanut päävalmentajan tehtävänkuvaa. Sutisen valmennustiimissä hän oli mukana alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa, joka voitti maailmanmestaruuden vuonna 1995. Italiassa Jalonen valmensi yksin ja Englannissa apuna oli osa-aikainen valmentaja. Hän kävi heti uransa alkuvaiheessa Jääkiekkoliiton C-, Bja A-koulutukset. Jalosen uraan mahtuu myötäja vastoinkäymisiä. Pärjääminen kasvatti itseluottamusta. Keväällä 1989 Jalonen sai kutsun tulla neuvottelemaan Ilveksen valmennuspäällikön pestistä. Riverkings vaihtoi nimensä Jesterseiksi Jokereiden ostettua seuran. Komentelusta on siirrytty keskustelevan kulttuurin suuntaan. Lääkäri informoi päävalmentajaa pelaajien vaivoista ja tekee päätökset kuntoutuksesta, levosta ja ääritapauksissa turnauksen lopettamisesta. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 1 1 J alonen valmistui liikunnanopettajaksi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1988. Esikuvinaan Jalonen mainitsee Hannu Aravirran ja Timo Sutisen. Se kuului siihen. Kolme lääkäriä kiertää joukkueen mukana vuorollaan kauden aikana. Jalonen näkee, ettei muutos ole ollut hänen kohdallaan kovin suuri. Jääkiekko on ollut aina pikkupojasta lähtien lähellä Jalosen sydäntä. Työtä 24/7 Valmennustyyli on myös muuttunut. Suomeen palattuaan hän huomasi, että Hämeenlinnan Pallokerhon päävalmentajan paikalla perusasiat olivat kunnossa. Vuonna 1992 Jalosesta tuli Ilveksen valmentaja. Jos intohimo valmentamiseen puuttuu, niin valmentaminen ei luonnistu. Vuonna 1978 Hyvinkään Jää-Ahmoja edustanut Jalonen sai Jääkiekkoliiton Uudenmaan piirin parhaan junioripelaajan palkinnon. Jos ei olisi tullut kyselyä Ilveksestä, niin olisin jatkanut opettajana ainakin jonkin aikaa. Jalonen myöntää, että valmentajauransa alkupuolella hän olisi voinut jättää osan palautteesta antamatta. Opettaminen ei kuitenkaan tuntunut omimmalta alalta. Loistava pelaajaura ei kuitenkaan takaa menestystä valmentajana. Jalonen sanoo kehittyneensä paljon valmentaessaan vuoden Italiassa HC Allegressa ja sen jälkeen kaksi vuotta Englannissa Newcastlessa. Pelitapahtumiahan ei kykene muistamaan. Luonnonjäillä ja lammella vedeltiin. – Päävalmentaja veti fysiikkatreenit ja ylija alivoimat. Eihän Riihimäellä mitään tekojäitäkään jäähalleista puhumattakaan ollut. – Valmennuspäällikkyyden aikana tuli fiilis, että pelaajien valmentaminen kiinnostaa enemmän kuin valmentajien. Huippupelaajasta voi tulla Jalosen mielestä hyvä valmentaja. Tietopohjaisuus onkin korostunut valmentamisessa. Aravirta valmensi Jalosen mukaan jo 1990-luvun alussa pitkälti nykypäivän otteella. Pelolla johtamisen aika on ohi
Kuva: Jussi Nukari/Lehtikuva. Ei laji sinänsä tee toimintaa hyväksi tai huonoksi, vaan se miten lasten ja nuorten kanssa toimitaan. Liikunnasta on Jalosen mukaan äärettömän paljon hyötyä elämässä. Pitää muistaa myös levätä. Kilpailu harrastajista kovenee Jääkiekon aseman Jalonen näkee vahvana. – Joskus pitää puristaa ja tulla hien ja tuskan kautta, mutta liikunnan pitäisi pääosin olla kivaa. Tasainen riihimäkeläinen muistuttaa kehujen saattavan kääntyä nopeasti haukuiksi. 1 2 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 – Siinä tulee valmentajan arki eteen, vastuu koko joukkueesta. Tavoitteet jokainen voi asettaa itse, pääasia on fyysinen ja henkinen mielihyvä. Pelaaja voi unohtaa nämä. Kansainväliseen jääkiekkoon on vaikuttanut Venäjän Ukrainaan helmikuussa 2022 suuntaama täysimittainen hyökkäys. Ponnistelua ei kuitenkaan kannata pelätä. Lajin on kuitenkin säilyttääkseen asemansa tehtävä koko ajan töitä. Ihannetapauksessa samalla oppii toimimaan toisten kanssa ja huomaa, että elämä ei ole yksilöurheilua vaan joukkuepeliä, jolloin yhteiskuntaan kasvaa pärjäävä jäsen. Menestys on hänestä osoittanut jääkiekon olevan tärkeää suomalaisille. Kaikki on kiinni siitä, miten ryhmää johdetaan. Yksi hyvä maa on poissa, mutta kovia vastustajia riittää. Toiminnassa on myös otettava toiset huomioon. Maailman ranking-ykkösen voittaminen kiinnostaa muita maita. – Vanhat meriitit eivät auta. Jalonen muistuttaa myös, ettei Venäjä ole ollut paras jääkiekkomaa pitkään aikaan. Jalosen mielestä jääkiekossa, niin kuin muissakin lajeissa, pitää lyödä itsensä likoon, taistella, kamppailla ja yrittää kehittyä. Jalonen sanoo, ettei kahden kullan vuosi 2022 ole muuttanut miestä, vaikka julkisuuden valokeila on ollut kirkas. – Kunhan ei vedä överiksi. Jalonen näkee, ettei Venäjän sulkeminen pois kilpailutoiminnasta vaikuta lajin kehitykseen. Kun valmentaja tulee kotiin, niin peli, joukkue ja seuraava treeni ovat mielessä. Ei Venäjä voi osallistua kansainväliseen jääkiekkoon, kun se sotii. Jalonen näkee, että yleistys ei pidä paikkaansa. . Valmentajalla työ on mielessä 24 tuntia. Hänestä tulee myös Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden kunniatohtori toukokuussa 2023. Etenkin muut joukkuelajit kilpailevat samoista lapsista ja nuorista, joiden määrä vähenee ikäluokkien pienentyessä. Marraskuun alussa 60 vuotta täyttänyt Jalonen on hyvässä kunnossa. – On hieno paikka kasvaa, kun pääsee joukkueeseen, jossa voi tehdä asioita järkevällä tavalla. ”Yhtä hyvä kuin viimeisimmät näytöt” Jalonen on saavuttanut jääkiekossa paljon: kolme miesten maailmanmestaruutta ja olympiakullan sekä nuorten MM-kultaa. Aika näyttää millainen viive sen jälkeen tulee. Hikoilu ja hengästyminen auttavat jaksamaan ja tuovat myös paremman unen. – Venäjä on pois pelistä niin kauan kuin sota jatkuu. Hän kannustaa valitsemaan liikuntamuotoja, joista pitää. Jääkiekon on myös arvosteltu olevan kasvatuksellisesti epäsuotuisa ympäristö, jossa vanhanaikaiset yltiömiehiset asenteet yhä elävät
Tietoisuus erilaisista määräajoista ottaa siksi helposti otteen koko prosessista ja alkaa ohjata tutkijan ratkaisuja enemmän kuin mikään muu ohjaus. Kuva: Antero Aaltonen Aito tutkija on etsijä – ei valmiin polun kulkija Tutkimusprosessin alkumetreillä on syytä muistaa tyhmien kysymysten viisaus.. Tieteen tekemisen arki on mennyt kiireiseksi ja paineiseksi. Erilaisia välivaiheita pitäisi saavuttaa ja valmista syntyä haastavan toimintakehikon ehdoilla. Mistä se syntyy. Tutkijat tekevät työtään niukkojen taloudellisten resurssiensa ahdistamina ja monin tavoin kuormittavien ulkoisten tekijöiden todellisuudessa. Kun rahoitus on niukkaa, on aikataulukin tiukka. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 1 3 JARI KUPILA M itä oikeastaan on luovuus tutkimustyössä
Tai ainakin siinä mielessä laadukasta, että prosessi etenee aikataulussaan, esitystapa on rakenteellisesti hallittu ja tulokset istuvat loogisesti olemassa olevan tutkimusperinteen jatkumolle. Tilaisuuden varsinainen helmi oli futuristi Perttu Pölösen esiintyminen. Tämä on ymmärrettävää, mutta jos haluamme kehittää tutkimuksen sisällöllistä laatua, olisi tätä syytä pysähtyä miettimään tarkemmin. Suomalainen tutkimus pelaa sääntöjen mukaan. Jokainen on omillaan. Tämä kysymys on hyvä esittää paitsi tutkijoille, myös koko tutkimustoimintaa arvioivalle tieteelliselle yhteisölle. Puhujan ja yleisön persooniin liittyvän kiehtovan ristiriidan ohella ajattelua aktivoi sopivin ärsykkein se hieman odottamaton, ja omiakin ennakkoluuloja paljastanut asetelma. On luonnollista, että tämä asetelma ohjaa tutkijaa erilaisiin tuttuihin käytäntöihin ja etenemismalleihin, hakeutumaan varmaa, selkeää ja aiemmin hyväksi koettua reittiä pitkin. Asetelma ei rohkaise haastamaan valmiita malleja tai kehota käyttämään aikaa siihen, että käännellään tuttuja lähtökohtia päälaelleen. Muotoon on ikään kuin helpompi tarttua. Ja niin edelleen. Olennaista on, että Pölönen maalasi väittävien kysymystensä kautta edeten mielenkiintoisen ja haastavan havaintonsa ihmisyhteisöjen tavasta ratkoa arkisia haasteitaan. Sisällön uskottava kritisointi vaatii syvällisempää paneutumista aiheeseen – ja hieman toisenlaista otetta myös lukijalta. Ohjaus, kritiikki ja opponointi olisi saatava astetta herkemmin havaitsemaan ja puuttumaan tutkimustekstiin, joka kaikessa muodollisessa täsmällisyydessään, metodisessa virheettömyydessään ja ilmaisunsa joustavuudessaan ei kuitenkaan tuota selkeää uutta havaintoa tai uutta perustetta aiemman tutkimuksen havainnoille. Pieni lapsi ei pärjää tietoja kokemuspohjallaan vanhemmilleen, mutta hänen uteliaisuutensa ja väsymätön sinnikkyys kiinnostua ja kokeilla uutta, on loputon. Henkinen tuki on usein rajallista, kun tiedeyhteisöt ovat täynnä kiireisiä ja erilaisten omien paineidensa kuormittamia tutkijoita, jotka harvoin ehtivät syvälliseksi vertaistueksi toisilleen. Siis sitä, miksi oikeastaan tutkin tätä mitä olen tutkimassa. Sitä voi kuitenkin kysyä, että ohjaako perinnettämme hieman liikaakin ajattelu, joka suuntaa tutkijan energiaa ja huomiota liikaa sisältöjen sijasta muotoihin. Se, että Pölösen kaltainen hahmo ylipäänsä oli mukana Jyryn kaltaisen seuran tilaisuudessa, oli kiehtovalla tavalla ennakkokäsityksiä pöläyttävä yhdistelmä. Pölösen rönsyilevän esityksen ideana oli pohtia kysymystä siitä, miksi 5-vuotiaat lapset ovat ongelmaratkaisutehtävissä parempia kuin vanhempansa. Esimerkit ovat provosoivia kärjistyksiä, eikä niihin liittyvän tieteellisen kestävyyden perään kannata liian pitkäksi aikaa unohtua huutelemaan. K äytännön elämä on opettanut, että kokematon ja aloitteleva ihminen keskittyy usein ongelmanratkaisuun astetta avoimemmin mielin kuin rutinoitunut ihminen. Jos tutkin tätä, mitä tältä aiheelta oikeasti pitäisi ymmärtää kysyä, ennen kuin yritän hahmottaa ensimmäistäkään johtopäätöstä mistään. Legendaarisen työläisseuran juhlaseminaari patisti kaikesta näissä seminaareissa totutusta kaavasta poiketen heittäytymään pohtimaan sellaisia aiheita kuin tulevaisuus, luovuus ja ongelmanratkaisu. Tutkimusongelmat ja -kysymykset hahmottuvat peruskaavalla, samoin käy tutkimuksen esitystapojen kanssa. Ja hyvä niin. VanSuuntaako tutkimusperinne energiaa ja huomiota sisältöjen sijaan muotoihin?. Muotoseikat ovat kunnossa, esitystavat selkeitä, ja hyvä niin. Sisällölliset puutteet eivät herätä huomiokykyämme niin selkeillä ärsykkeillä kuin muotoseikoissa olevat ongelmat. Lähdeviitteiden pitää olla täsmällisiä, tutkimussuunnitelman ja -ongelman esittelyn perusteellista, aiemman tutkimustilanteen käsittely kattavaa, omien havaintojen ja johtopäätösten tulee nojautua kestävään metodiin. Maailmaa kiertävä 27-vuotias puhujavirtuoosi, oman sukupolvensa ihmelapsi, esiintymässä yli 100-vuotiaan työläisseuran tilaisuudessa, jossa kuta kuinkin kaikki me kuulijat olisimme voineet olla puhujan vanhempia – ja suurin osa isovanhempia. Meillä on selkeä akateeminen traditio, joka ohjaa tuottamaan tutkimusta samantyyppisiä toteutustapoja käyttäen. S uomessa tehdään paljon laadukasta tutkimusta. Se on kaiken tieteellisen esittämisen uskottavuuden perusvaatimus. Ei ole ihme, että päädytään prosesseihin, joiden alkumetreillä ei aina aivan viimeisen päälle muisteta pohtia peruskysymyksiä. Sen sijaan tutkimus, joka täyttää kaikki laadukkaan tutkimuksen ulkoiset tunnusmerkit – tuottamatta kuitenkaan mitään aidosti uutta tieteellistä oivallusta – ei kritiikkiä yhtä helposti herätä. Siitä aukeaa hieno ajatuspolku myös tiedettä tekevälle yhteisölle. Tilaisuus oli arvokas, tarjolla oli mielenkiintoisia esityksiä niin Jyryn kuin suomalaisen urheilujärjestelmän historiasta ja nykypäivästä. Tai miksi USA:n kardiologikongressin aikana, kun kaikki kardiologit ovat poissa työpaikoiltaan ja sydänleikkauksia tekevät tuuraajat, syntyy keskimäärin vähemmän hoitovirheitä. 120-vuotias urheiluseura, aikoinaan niin SVUL:n kuin TUL:nkin perustajajäseniä, juhlisti menneisyyttään, mutta haastoi myös tapojamme kohdata tulevaisuus. Olemme herkkiä kritisoimaan, jos meille esitellään tutkimusta, jossa huomamme metodiikkaan tai esitystapaan liittyvää epäortodoksisuutta. 1 4 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 Riskiä tähän kasvattaa tutkimisprosessiin kuuluva arkinen yksinäisyys, jonka kohtaamiseen mikään akateeminen ohjaus ei juuri valmenna. T ämä kaikki nousi mieleen syyskuun lopulla Helsingin Jyryn seminaarissa Helsingin kaupungintalolla. Tämä ei tarkoita, että kokematon ja kouluttamaton olisi pätevämpi kuin kokenut ja koulutettu tai että lapsi olisi vanhempiaan valmiimpi pyörittämään kotien arkea
Tärkeä tyhmä kysymys on sekin, että entäpä jos iso osa näistä tutkimuksista on oikeasti ollutkin näennäistutkintaa – siis muodollisesti pätevää, teknisesti asianmukaista, mutta sisällöllisesti merkityksetöntä. Rutiini pitää arkemme kasassa, pyörittää kasassa. Nykyinen akateemisen maailman ilmapiiri, siis tämä hetkittäin jopa tutkinto-, tutkimusja hanketeollisuutta muistuttava toimintakoodi, ei ole omiaan tästä muistuttamaan. Hän tietää, että uuden etsimiseen ja löytämiseen kuuluu tietty määrä harhailua. Aiempaa tutkimusta on syytä hyödyntää, akateemisen perinteen hyviä malleja ja käytäntöjä on syytä tuntea, mutta silti ollaan löytöretkellä. Hän osaa olla luontevasti oppija, ei osaaja. Aidolla löytöretkellä ei ole karttaa, ei tiedetä mitä lopulta löydetään. Se on sääli, koska kohtalon kokee turhan moni aidosti hyväkin tutkimus. Olisi kuitenkin muistettava, että tämä on kuin hienon ruokasalin kattamista. Hyvä tieteellinen työ vaatii paitsi kaikkien tutkimustyöhön ja sen esittämiseen liittyvän teknisen osaamisen ja muotoseikkojen hallintaa, myös luovuutta. Mutta lapsi kokeilee, ja lopulta oppii sen. Onko se lopulta muuta kuin kykyä kohdata vastaantulevat tilanteet kuin aloittelija tai asiassaan keskeneräinen ihminen. Ohjaako akateeminen perinteemme pitämään mieltä auki ja toimimaan tutkimusprosessien lähtöviivalla aloittelijan tavoin kokeillen – vai patistaako se mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Sen huono puoli on kuitenkin se, että se automaattisesti karsii huomiokykyä, vie herkkyyttä tehdä toisin. Tässä ei millään tavalla vähätellä sen perusasian tärkeyttä, että kaikessa tieteellisessä tutkimustyössä on syytä kunnioittaa tiedeyhteisön perussääntöjä. Se sallitaan hänelle ja hän sallii sen itselleen. Silti, jos tarkoitus on löytää uutta, ollaan tekemässä jotakin, jota ei ole ennen tehty. ?. Vanhemmilla on enemmän tietoa, taitoa, kokemusta ja osaamista kuin lapsillaan – mutta lapsi on perheessä se, joka oppii koko ajan uutta. Vaadimmeko itseämme tuottamaan riittävissä määrin sellaista tutkimusta, joka aidosti tuo jotakin uutta aiempaan tutkimusperinteeseen. K un olemme prosessin lähtöviivalla, onko meillä, omien aiheidemme erikoistuntijoilla, riittävästi viisautta siihen, että osaisimme kysyä itseltämme ja aiheiltamme riittävän määrän tyhmiä kysymyksiä ennen kuin lyömme tutkimussuunnitelmamme lukkoon. On selvää, kummalla on enemmän valmiuksia selvitä arkisen elämän vaatimuksista, mutta jos pitää löytää uutta, oivaltaa jotakin, uteliaalla on aina etulyönti. T ullaan kysymykseen luovuudesta. Tämä kaikki on tutkimuksen aidon sisällöllisen onnistumisen kannalta paljon tärkeämpää kuin mikään aikataulun, rahoituksen tai muun ulkopuolisen tekijän paine etenemistä kohtaan. Kun sellaista asiaa tehdään, on osattava, uskallettava ja kyettävä myös luovuuteen – muuten jää tärkeitä etenemisen vaihtoehtoja huomaamatta. Häntä ei haittaa, jos joku yritys ei onnistu. Ravintola, joka keskittyy vain kauniiseen kattaukseen, ei kovin kauan elä. Mietitään itse viestiä, ja tuodaan se tutkimusprosessien kontekstiin. Kyse kun on kuitenkin koko tiedeyhteisön yhteiskunnallisen uskottavuuden ydinkysymyksestä. Pölösen esitystapa on haastava, tahallisen kärjistävä, jopa provosoiva, mutta juuri siksi kiehtova. Siksi sitä on hyvä kysyä kaikilta tieteellisen prosessin eri rooleissa olevilta. Ryntäämmekö eteenpäin ennen kuin mietimme tarpeeksi mitä oikeastaan olemme tutkimassa ja mitä erilaisia reittejä olisi tarjolla vastausten etsimiseksi. Rutiini on hyvä asia, se kertoo tilanteen hallinnasta, osaamisesta. Kattauksen pitää olla kunnossa, muotoseikkojen kohdallaan, mutta vain siksi, että se varsinainen pihvi pääsee uskottavasti esiin. Suomessa tehdään paljon tutkimusta, jonka tuloksista ei juuri kukaan prosessin ulkopuolinen kuule koskaan mitään. On oltava luova menetelmien ja aineiston tuottamisessa, erilaisten löydösten ja havaintojen tarkastelussa sekä niiden yhdistämisessä aiempaan tietoon. Tai uuden elämänhallintaneron markkinapuheelta, mutta eipä nyt tartuta muotoseikkoihin kuten meillä tiedepiireissä tapa on. Tutkimusta on tietenkin tuotettava niillä tavoilla ja muodoilla, jotka varmistavat, että tutkimus on aidosti kestävää tiedettä. Siis tapaa edetä kuin löytöretkeilijä – ei reittiä tietäen vaan kaikki aistit avoimina reittiä etsien. Tutkimus, joka unohtaa sisällön, ja keskittyy täyttämään vain hyvän tutkimuksellisen tavan ja perinteen muodot, ei ansaitse yhtään sen kummempaa kohtaloa. Ja, ennen kaikkea, kaikissa vaiheissa on oltava luova omalle aiheelle ja aineistolle tehtävien kysymysten ja näkökulmien löytämisen kanssa. Aloittelija voi kokeilla yllättäviäkin ratkaisumalleja, koska ei tiedä mitään ratkaisumallia yllättäväksi. Siksi rutiini on pulassa tilanteissa, joissa pitäisi oikeasti keksiä jotakin uutta, johon ei ole valmista mallia – kun pitäisi muuttua osaajasta oppijaksi. Virhe ei ole epäonnistuminen, vaan tärkeä osa prosessia, joka johtaa onnistumiseen. Lapsi ei tiedä. Olisi silti hyvä, jos tiedeyhteisö ei automaattisesti ajattelisi, että tutkimusten pölyttyminen hyllyllä olisi vain viestinnän haaste ja yleisön ymmärtämättömyyttä. Kysymys on toki hieman härski, mutta tällä ei pyritä loukkaamaan, vain herättelemään. Aloittelija voi tehdä tyhmiä kysymyksiä. On oltava luova johtopäätösten kanssa. Ei ärsyynnytä siitä, miten viesti on paketoitu. Kokeneellekin ihmiselle se kyllä sallittaisiin, mutta salliiko kokenut ihminen sitä itse itselleen. Voi olla, että väite siitä, että ihmisen tulisi joka päivä muistaa palauttaa itsensä aloittelijaksi, kuulostaa arkisissa paineissamme ja aikatauluissamme hieman liikaa amerikkalaisen tv-konsultin pseudopsykologialta. Vai täytämmekö vain muotoa ja toistamme sisällöllisesti sellaista, joka on jo moneen kertaan todettu. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 1 5 hemmat tietävät, että neliön muotoista palikkaa ei kannata työntää ympyrään
Kuva: Antero Aaltonen. Suomalaisen huippu-urheilun arviointiryhmän jäsenen Markku Jokisipilän (2022) mukaan urheilujärjestöt ovatkin korostaneet toimintansa laajempaa yhteiskunnallista hyötyä ja roolia yleisen hyvän tuottajana. SAMULI OJA, LitM tutkija Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Likes samuli.oja@jamk.fi Urheilun esikuvavaikutus – totta vai tarua. 1 6 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 N äkemys, jonka mukaan urheilu ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen saareke, on viime vuosina valtavirtaistunut. Niinpä merkittävästä julkisesta rahoituksestakin nauttivan huippu-urheilun on ollut välttämätöntä perustella ja oikeuttaa oma asemansa muiden valtion kassasta tuettavien asioiden joukossa. Menestys ei enää yksin riitä huippu-urheilun perusteluksi, varsinkaan kun sitä ei arvokisamitaleilla mitattuna ole enää entiseen tapaan tullut. Yksi käytetyimmistä huippuurheilun tuen perusteluista on, että menestyvät urheilijat ja joukkueet kannustavat kansalaisia liikkumaan. Mutta miten asia oikeasti on
Tutkijat kuitenkin huomauttavat tutkimuksen johtopäätösten olevan osin spekulatiivisia, sillä aineistoina käytetyt kansalliset liikuntatutkimukset eivät olleet täysin verrattavissa keskenään eikä tutkimusten ajoitus ollut paras mahdollinen olympialaisten vaikutusten selvittämiseen. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on niin sanottu Boris Becker -efekti, jonka mukaan tennistähden edesottamusten ajateltiin innostavan saksalaiYhdeksi huippu-urheilun yhteiskunnalliseksi hyödyksi luetaan monesti sen esikuvavaikutus, jolla tarkoitetaan yleisimmin sitä, että urheilijat ja heidän edesottamuksensa innostavat kansalaisia liikkumaan. Tulokset olivat kaksijakoisia. Katsaukseen valittiin 21 ilmiötä käsitellyttä tutkimusta. Samaa perustelua on käytetty myös suurista huippu-urheilutapahtumista. Tutkijat kuitenkin havaitsivat, että valumavaikutus saattaa tapahtua tietyssä osassa väestöä paikallisesti etenkin niillä alueilla, joilla kisatapahtumia on järjestetty. Vaikutus on ollut sekä positiivista että negatiivista. Näin oli myös Lontoon vuoden 2012 olympialaisissa, joiden perintöä on tarkasteltu viime aikoina kriittisestikin. (Veal ym. Olympialaiset saattoivat lisätä aikuisten liikunnan harrastamista yleisesti, mutta pikemminkin muissa kuin olympialajeissa. 2012.) Vealin ym. havaintoja tukee osa muista tutkimuksista, joiden mukaan valumavaikutus on todennäköisempi lasten ja nuorten kuin aikuisten kohdalla (esim. Ajatus huippu-urheilun esikuvavaikutuksesta elää sitkeästi sekä urheiluihmisten mielissä että virallisissa dokumenteissa. Menestyjien suoritusten innostamana kansalaiset liikkuvat vielä enemmän, mikä taas tuottaa entistäkin parempaa urheilumenestystä (Grix & Garmichael 2012). 2012; Weed ym. Ristiriitaisia havaintoja innoittavuudesta Huippu-urheilun ja kansalaisten liikkumisen välistä yhteyttä voidaan hahmottaa ainakin kahdella tavalla. Selonteon lisäksi käsitys huippu-urheilusta kansalaisten liikkumista lisäävänä voimana asuu vahvasti ihmisten ajatuksissa ja puheissa. Valumavaikutusta on tutkittu selvittämällä lajikohtaisesti menestyksen vaikutusta harrastajamääriin. 2015). Ilmiötä on tutkittukin, joskin vähemmän kuin suurten huippu-urheilutapahtumien tai yleisemmän huippu-urheilumenestyksen vaikutuksia. Suurtapahtumat eivät liikauta suuresti Yleisin tapa selvittää valumavaikutusta on tutkia suurten huippu-urheilutapahtumien, kuten olympialaisten, vaikutusta liikunnan harrastamiseen. Potwarka ja Leatherdale (2016) tutkivat Vancouverin 2010 olympialaisten vaikutusta nuorten fyysiseen aktiivisuuteen Kanadassa. Parhaimmillaan näkökulmat yhdessä muodostavat ikiliikkujan, jossa liikkuvien kansalaisten joukko tuottaa huippu-urheilijoita. Toinen näkökulma lähtee päinvastaisesta ajatuksesta: menestyvät huippu-urheilijat saavat yhä useamman aloittamaan liikunnan harrastamisen. Samanlaisiin ristiriitaisiin päätelmiin tulivat myös Storm ja kumppanit (2018), jotka tutkivat Tanskan käsipallomaajoukkueiden menestyksen vaikutusta lajin harrastajamääriin vuosina 1964–2016. Ensimmäinen näkökulma korostaa liikkuvan kansan merkitystä huippu-urheilijalahjakkuuksien syntymisessä: kun mahdollisimman moni harrastaa liikuntaa, nousee isosta liikkujamassasta väkisinkin urheilijoita myös huipputasolle. Osassa lajeista korrelaatio oli negatiivinen. Laajan tutkimuskatsauksen johtopäätöksenä oli, ettei olympialaisilla ole suoraa ihmisten liikuntaa lisäävää vaikutusta. Kymmenen vuotta myöhemmin voidaan todeta, etteivät kisat merkittävästi lisänneet kansalaisten liikkumista (Dowling & Harris 2022; Weed ym. Havainnot olivat jälleen ristiriitaisia. Olympialaisten ei todettu suuresti vaikuttaneen liikunnan harrastamiseen. Veal ym. (2013), jotka tutkivat ilmiötä Belgian Flanderin alueella. Valtioneuvoston liikuntapoliittisessa selonteossa (2018) todetaan huippu-urheilun inspiroivan ja innostavan liikuntaan. Frawley & Cush 2011; Storm ym. Ainoastaan Itävallan tapauksessa menestyksellä havaittiin olevan vahva positiivinen yhteys harrastajamääriin. Veal ym. Frick ja Wicker (2016) tutkivat Saksan naisten ja miesten jalkapallomaajoukkueiden menestyksen ja lajin harrastajamäärien välistä yhteyttä vuosina 1950–2014. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 1 7 tio menestyksen ja kasvaneiden harrastajamäärien välillä. Tapahtumien järjestämistä perustellaan ja oikeutetaan monesti niiden myönteisillä vaikutuksilla muuhun yhteiskuntaan. Tällöin puhutaan ns. Saksassa yhteys oli negatiivinen. 2015). Suoraa korrelaatiota menestyksen ja harrastajamäärien välillä eivät löytäneet myöskään De Bosscher ym. Kisoilla on kuitenkin potentiaalia lisätä liikuntaa, mikäli niiden vaikutuksia osataan hyödyntää erilaisten strategioiden ja toimenpiteiden avulla etenkin kisoja edeltävänä odotusaikana. (2015) toteuttivat tutkimuskatsauksen olympialaisten vaikutuksista ihmisten liikunnan harrastamiseen. Merkittävää menestystä saavuttaneista kahdeksasta lajista neljässä havaittiin positiivinen korrelaa. Erikseen selonteossa mainitaan myös huippu-urheilun esikuvavaikutukset. Tutkimus osoitti, että vain miesten maailmanmestaruuksilla oli positiivinen yhteys kasvaneisiin harrastajamääriin. Weed ym. Haut ja Gaum (2018) tutkivat huippu-urheilumenestyksen vaikutusta pöytätenniksen harrastajamääriin Saksassa, Ranskassa ja Itävallassa. 2018; Wicker & Sotiriadou 2013). Havainto tukee muiden tutkimusten tuloksia, joiden mukaan tapahtumilla voi olla liikuntaan innostava vaikutus alueilla, joilla kisatapahtumia on pidetty (Potwarka & Wicker 2021). (2012) selvittivät, miten Sydneyssä vuonna 2000 järjestetyt olympialaiset vaikuttivat australialaisten liikunnan harrastamiseen. Tähtien merkitys pieni Yksittäisten urheilutähtien on myös ajateltu vaikuttavan myönteisesti kansalaisten liikunnan harrastamiseen. valumavaikutuksesta (trickle-down) tai esikuvavaikutuksesta (demonstration effect) (esim. Lasten keskuudessa olympialajeissa harrastaminen lisääntyi voimakkaammin. Miesten Euroopan mestaruudet tai naisten saavuttamat turnausvoitot eivät vaikuttaneet merkitsevästi harrastajamääriin. Yksi kansainvälisesti tunnetuimmista esimerkeistä on Lontoon vuoden 2012 olympialaiset, joiden luvattiin inspiroivan kokonaista sukupolvea liikkumaan
Monissa tutkimuksissa on pohdittu mahdollisen valumavaikutuksen olevan varsin lyhytaikainen (esim. Usein unohdetaan se, että kyse on todennäköisesti jo valmiiksi liikuntaa harrastavista ihmisistä – siis heistä, joiden liikkumiseen esikuvilla voi tutkitustikin olla merkitystä. (2009) tutkivat Boris Beckerin, Stefanie Grafin ja Michael Stichin vaikutusta lajin harrastajamääriin Saksassa. Lajien harrastajamääriin, saati organisoimattoman liikunnan määrään, vaikuttavat menestyksen tai isojen urheilutapahtumien lisäksi myös monet muut tekijät, kuten olosuhteet, lajiliittojen ja seurojen resurssit ja kyvyt, medianäkyvyys sekä yleisemmät yhteiskunnalliset trendit (ks. 2015). Huippu-urheilu ei kuitenkaan näytä merkittävästi innostavan uusia ihmisiä liikunnan pariin. Mutter & Pawlowski 2014; Weed ym. Tutkimustiedon valossa näyttää siltä, ettei huippu-urheilun esikuvavaikutus ole sen enempää fakta kuin täysi myyttikään. Valumavaikutusta saattaa tapahtua alueellisesti tai tietyissä väestöryhmissä oikeanlaisten olosuhteiden ja toimenpiteiden siivittämänä. Ilmiön tutkimuksessa tuntuu olevan jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, etteivät huippu-urheilumenestys, -tapahtumat tai yksittäiset urheilutähdet itsessään saa ihmisiä lisäämään, saati aloittamaan liikkumista, vaan ”momentumin” hyödyntämiseksi tarvitaan tueksi erilaisia toimenpiteitä (esim. Samat keinot ovat tärkeitä myös, mikäli mahdollisesti noussut liikunnan harrastamisen määrä halutaan menestyksen tai kisojen järjestämisen jälkeen säilyttää tai sitä halutaan kasvattaa entisestään. Vapaa-aikatutkimuksen tekijöiden mukaan tuloksia tulee kuitenkin tulkita pikemminkin kokemuksena esikuvien merkityksestä eikä niinkään esikuvien vaikutuksesta liikunnan harrastamisen syynä. Joka kymmenes huippu-urheilija kertoi, että toiset huippu-urheilijat ovat inspiroineet heitä aloittamaan nykyisen lajinsa harrastamisen. Urheilun esikuvavaikutus saattaa johtaa jo liikuntaa harrastavien keskuudessa myös harrastetun lajin vaihtamiseen (Weed ym. (2015) kutsuvat ilmiötä esikuvaharhaksi. 2015). Kokolakakis ym. Hankala ilmiö todentaa Se, ettei huippu-urheilun esikuvavaikutusta ole pystytty tutkimuksellisesti selvästi osoittamaan, ei suoraan tarkoita, etteikö se voisi olla totta. Hahm ym. Tutkimuksen mukaan menestys ei niinkään houkutellut uusia harrastajia lajin pariin, vaan vaikutti harrastamisen yleisyyteen (frequency). Näitä voivat olla esimerkiksi toimivien harrastusympäristöjen luominen, valmentajien ja ohjaajien kouluttaminen ja erityistoimenpiteet tiettyjen kohderyhmien tavoittamiseksi (Hanstad & Skille 2010). 2015). Osassa tutkimuksista on pyritty ottamaan vaikuttavia taustatekijöitä huomioon. Niissäkään esimerkeissä, joissa liikunnan harrastaminen on lisääntynyt huippu-urheilun esikuvavaikutuksen ja erilaisten toimenpiteiden yhteisvaikutuksena, ei ole yksiselitteistä, missä määrin lisäys ihmisten liikuntaan voidaan lukea esikuvien tai toisaalta eri toimenpiteiden ansioksi (ks. Myös kansainvälisissä tutkimuksissa on tunnistettu esikuvien mahdollinen vaikutus jo liikuntaa harrastaviin. Feddersen ym. esim. Sitä ei tulisi käyttää huippu-urheilun aseman perustelemisen tai julkisen tukemisen argumenttina, eikä niin esimerkiksi Huippu-urheilun yhteiskunnallisessa perustelussa (Olympiakomitea & Paralympiakomitea 2018) Huippu-urheilu ei näytä merkittävästi innostavan uusia ihmisiä liikunnan pariin.. Mutter ja Pawlowski (2014) selvittivät saksalaismaajoukkueiden menestyksen vaikutusta jalkapallon harrastajamääriin. 2019.) Iän myötä urheilijoiden merkitys esikuvina vähenee selvästi (Mäkinen 2017). Suomalaiseen lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimukseen vastanneista 10–29-vuotiaista 40 prosenttia kertoi, että esikuvilla on ollut jonkin verran tai paljon vaikutusta liikkumiseen. 2015). esim. Salasuo ym. Potwarka & Wicker 2020). Samansuuntaisia havaintoja on esitetty olympialaistenkin järjestämisestä (esim. 2019; Weed ym. Siltikään ei ole täysin yksinkertaista eritellä, mikä vaikutus liikunnan harrastamisen muutoksessa johtuu juuri huippu-urheilun esikuvavaikutuksesta. (Hakanen ym. (2012) selvittivät esikuvien merkitystä huippu-urheilijoille ja heidän valmentajilleen. Esikuvien merkityksestä omaan liikkumiseensa raportoivat useimmin nuoremmat jo aktiivisesti liikkuvat henkilöt. De Croock ym. 2015). Joidenkin kyselytutkimusten perusteella huippu-urheilijat ja -joukkueet voivat vaikuttaa liikunnan aloittamiseen. Jo liikkuvat saattavat innostua lisää Selvää yhteyttä siitä, että huippu-urheilumenestys, -tapahtumat tai -tähdet saisivat ihmiset aloittamaan liikunnan harrastamisen, ei ole pystytty tutkimuksellisesti osoittamaan. Tutkimustulokset aiheesta ovat ristiriitaisia. Osoittamisen vaikeus voi johtua osin myös siitä, ettei ilmiötä ole helppo mitata. Esikuvien on todettu vaikuttavan enemmänkin jo liikuntaa harrastaviin tai sitä joko paikan päällä tai mediasta seuraaviin (esim. Frawley & Van den Hoven 2015). Yhdeksi urheilun esikuvien vaikuttavuutta lisääväksi tekijäksi on myös pohdittu heidän paikallista relevanttiuttaan ja samaistuttavuuttaan (esim. Potwarka & Wicker 2021; Weed ym. Tällöin ei osata asettua liikuntaa harrastamattomien asemaan ja pohtia, onko esikuvilla sittenkään heille todellista liikkumiseen motivoivaa vaikutusta. Monella meistä on myös tähän viittaavia omakohtaisia kokemuksia. Potwarka & Wicker 2021; Weed ym. 2015). 2020; Pappous 2011). Tennistähtien menestyksellä ei ollut merkitsevää positiivista yhteyttä lajin harrastajamäärien kasvuun. Uskomus siitä, että esikuvat kannustavat ihmisiä aloittamaan liikunnan harrastamisen on miellyttävä ja vastaa arkiymmärrystämme (Salasuo ym. 1 8 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 sia aloittamaan lajin harrastaminen. Tätä ei tietysti sovi havaintona vähätellä, sillä liikunnan lisääminen lienee positiivista. Tutkijat vertasivat tenniksen harrastajamääriä muita lajeja sisältävään kontrolliryhmään saadakseen käsityksen yleisemmistä harrastajamääriin liittyvistä trendeistä
An analysis of trickle-down effects in Germany, France and Austria. Role models in sports – Can success in professional sports increase the demand for amateur sport participation. & Sotiriadou, P. Grix, J. 2019. Huippu-urheilun esikuvavaikutus esiintyy kuitenkin sitkeästi jopa päättäjien puheissa. 2016. London 2012 Olympics: how it boosted medal winning byt failed to inspire a generation. & Salasuo, M. J., Toohey, K. 2014. Sille asetetut laajempaa ja pidempiaikaista yhteiskunnallista hyvää tuottavat odotukset ovat vähintäänkin kyseenalaisia. K., Nielsen, C. G. Viitattu 5.10.2022. T. 2017. & Dowse, S. 2009. Conditions under Which TrickleDown Effects Occur: A Realist Synthesis Approach. 2011. Huippu-urheilun yhteiskunnallinen perustelu. International Journal of Event Management Research 8 (2), 25–41.. Ilmiötä tutkineen Mikko Salasuon mukaan ”emme tarvitse huippu-urheilijoita esikuviksi siksi, että nuoret aloittaisivat urheilun, vaan siksi, että jotkut lapset haluavat valita huippu-urheilun ja kokevat sen kutsumuksekseen ja heille täytyy antaa siihen mahdollisuus. 2020. European Journal of Sport Science 18 (8), 1139–1150. Silloin sen ei enää tarvitsisi esittää parempaa kuin mitä se todellisuudessa on. Soccer & Society 16 (4), 482–492. & Jakobsen, T. Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja nro 139 & Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja nro 61. Potwarka, L. The inspirational function of role models for sport participation and development. Sama pätee suurten huippu-urheilutapahtumien oikeuttamiseen. 2010. Dowling, M. Aalborg, 160–161. Å. Sport in Society 23 (12), 2054–2076. R. Wicker, P. & Harris, S. & Ramchandani, G. Myös Jokisipilän (2022) mukaan huippu-urheilun aseman perustelemisessa tulisi välttää laajempien, osin valheellisten yhteistä hyvää korostavien argumenttien esittämistä. Kokolakakis, T., Lera-López, F. Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta. & Cush, A. A polemic. Haut, J. University of Hamburg. Mäkinen, J. 2015. G. Yle Urheilu. Weed, M., Core, E., Fiore, J., Wellard, I., Chatziefstathiou, D., Mansfield, L. Pappous, A. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 1 9 suoranaisesti enää tehdäkään. International Journal of Sport Policy and Politics 5 (3), 319–339. Teoksessa J. Mutter, F. 2011. Savery & K. Scrutinizing the sport pyramid metaphor: an examination of the relationship between elite success and mass participation in Flanders. Veal, A. Oikeus liikkua. & Leatherdale, S. Frawley, S. Viitattu 5.10.2022. R. Scandinavian Sport Studies Forum 1, 51–68. 2018. & Frawley, S. 2018. 20th Conference of the European Association for Sport Management. 2015. The trickle-down effect: how elite sporting success affects amateur participation in German football. 2022. Sustainability 13 (1), 69. 2021. Huippu-urheilu osana suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria. & Matsuoka, H. Gilbert (toim). De Crook, S., De Bosscher, V. Does Elite Sport Develop Mass Sport. Journal of Sports Sciences 36 (23), 2760–2767. A Norwegian Case Study. & Van den Hoven, P. 2015. & Pawlowski, T. Ja huippu-urheilu on myös mukavaa viihdettä ja herättää varmasti vahvoja tunteita ihmisissä.” (Honka 2015). Hahm, J., Kang, T. & Skille, E. Does elite success trigger mass participation in table tennis. 2012. Abstract book. Honka, N. Leisure Studies 35 (2), 241–257. 2018. London 2012 Olympics: how it boosted medal winning but failed to inspire a generation (theconversation.com). V. Kisojen on kuitenkin nähty toimineen sysäyksenä Ison-Britannian kohentuneelle urheilumenestykselle. Huippu-urheilulle itselleenkin voisi olla eduksi vapautua niistä hyveellisyyden kahleista, joihin se on itsensä aikojen saatossa sitonut. Can international elite sport success trickle down to mass sport participation. Viitattu 5.10.2022. Applied Economics Letters 23 (4), 259–263. The trickle-down effect: what population groups benefit from hosting major sport events. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 166. & Wicker, P. The Olympic Games and raising sport participation: a systematic review of evidence and an interrogation of policy for a demonstration effect. Väestökysely huippu-urheilun vaikutuksista ja seuraamisesta. Kihun julkaisusarja, nro 57. From inspiration to nostalgia: the football participation legacy of the 2002 FIFA World Cup Korea/Japan. Hakanen, T., Myllyniemi, S. 2018. Did London 2012 deliver a sports participation legacy. The Vancouver 2010 Olympics and leisure-time physical activity rates among youth in Canada: any evidence of a trickle-down effect. Storm, R. Hanstad, D. Frawley, S. 2013. Journal of Policy Research in Tourism, Leisure and Events 4 (2), 155–184. Evidence from Danish team handball. & Wicker, P. Managing Leisure 16 (1), 65–76. & van Bottenburg, M. 2012. Major sport events and participation legacy: the case of the 2003 Rugby World Cup. International Journal of Sport Policy and Politics 4 (1), 73–90. Sustainability and Sport. LÄHTEET De Bosscher, V., Sotiriadou, P. Feddersen, A., Jacobsen, S. & Maennig, W. Champaign: Common Ground Research Networks, 81–89. 2022. & Carmichael, F. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:28. Potwarka, L. & Huhta, H. 2016. 2012. . Salasuo, M., Piispa, M. Why do governments invest in elite sport. Football participation legacy and Australia’s qualification for the 2006 Football World Cup. Lontoon olympialaiset eivät tuottaneet sitä positiivista perintöä, jota etukäteen toivottiin. “Do the Olympic Games Lead to a Sustainable Increase in Grassroots Sport Participation?” A Secondary Analysis of Athens 2004. 2013. Frick, B. The sport participation legacy of the Sydney 2000 Olympic Games and other international sporting events hosted in Australia. & Gaum, C. Hamburg Contemporary Economic Discussions, 29. European Sport Management Quarterly 15 (2), 195–226. Huippu-urheilijan elämänkulku: tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. Olympiakomitea & Paralympiakomitea. & van Bottenburg, M. Tutkijat kumoavat urheiluun liittyviä luuloja: Huippuja ei voi seuloa lapsena, lasten kilpailua ei tarvita, eivätkä esikuvat vaikuta urheilun aloittamiseen. (Dowling & Harris 2022.) Huippu-urheilu vaikuttaakin olevan ennen kaikkea itse itseään kehittävä systeemi. 2019. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Sports Heroes and Mass Sports Participation – The (Double) Paradox of the “German Tennis Boom”. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU. Sport Management Review 22 (2), 276–287. Sport Management Review 17 (3), 324–336. 2015. Jokisipilä, M
Haapala uppoutuu tekemiinsä kovalla tarmolla, eikä kaihda some-keskusteluja. 2 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 lähikuvassa H aapala kasvoi Nakkilassa kuljetusyrittäjäperheessä peltojen keskellä. Haapala meni keskustelemaan professori Timo Lakan kanssa. Eero Haapala sanoo sattumalla olleen iso osuus tutkijaurallaan. Hän tuumiikin, että pitkän matematiikan opiskelu sekä keskittyminen kemiaan ja fysiikkaan olisivat helpottaneet elämää myöhemmin. Seura nousi, jolloin Haapala katsoi parhaaksi lopettaa. Jo graduvaiheen alussa Heikki Pekkarinen puski Haapalaa kohti tohtoriopintoja. Suhde harrastukseen oli intohimoinen ja täydellisyyttä tavoitteleva. Lakka näytti luettelon mahdollisista aiheista, joista kognitio kiinnosti tulevaa väitöskirjatutkijaa. Lukionkin Haapala kävi jalkapallon ehdoilla. Peruskoulusta Haapala jatkoi Kuninkaanhaan urheilulukioon Poriin. – Kun kävin urheilulukiota, niin ajattelin, että jonkinlaista urheiluun ja liikuntaan liittyvää juttua voisi tehdä. Lukion jälkeen minulla oli stipendi jenkkeihin pelaamaan jalkapalloa. Haapala väitteli vuonna 2015 ja on sen jälkeen jatkanut aiJOUKO KOKKONEN Eero Haapala: Jotain urheiluun ja liikuntaan liittyvää voisi tehdä” ” Kuva: Eero Haapalan kotialbumi. Terveystieteiden maisteriksi hän valmistui vuonna 2011. Opinnot olisivat olleet kauppatieteellisiä, mikä ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Jalkapalloilun Haapala lopetti 20-vuotiaana, jolloin hän pelasi FC Raumassa Kakkosta. Lapsuutta ja nuoruutta rytmitti jalkapalloharrastus. Pian alkoivat myös maisteriopinnot. Samalla Haapala teki erityisliikunnanohjaajan töitä. Työja tutkijanuransa Haapala sanoo olevan sattuman kauppaa. Haapala palasi 35-vuotiaana vielä kentille Nelosen Komeetoissa. Taidot löytyivät 15 vuoden jälkeen, mutta sarjanousun vaatima sitoutuminen tuntui liian kuormittavalta. Haapala päätyi Varalan urheiluopiston neljän kuukauden kurssin kautta Lahteen suorittamaan liikunnanohjaajan amk-tutkinnon vuonna 2008. Jatko oli esillä myös gradun tarkastusvaiheessa. Hän tuumi, ettei ihminen jaksa vetää vesijumppaa koko ikäänsä. Myöhemmin hän siirtyi Näkövammaisten keskusliittoon ja teki näkövammaisista gradun. – Maalivahti kun olin, niin illalla tuli mietittyä, että kummalla kyljellä kannattaa nukkua, jotta molempia kylkiä tulee tasapuolisesti harjoitettua. Halu kehittyä sai aloittamaan liikuntalääketieteen opinnot silloisessa Kuopion yliopistossa vuonna 2007. Jalkapallon ansiosta Haapala näki liki kaikki Suomen kaupungit tai ainakin niiden jalkapallokentät. Kun seura putosi Kolmoseen, niin innostus jatkaa hiipui
Hän esitteli iltajuhlassa itsensä väitöskirjaopiskelijalle Eeroksi. Olisit voinut sanoa, että olet ?the Eero Haapala.?” Hän oli rakentanut väitöskirjansa lähtökohdat Haapalan tutkimuksen varaan. Lisää näkyvyyttä edistämällä tasaarvoista osallistumista ja sosiaalista vahvistamista. Tutkitun tiedon perillemenoa ja ylipäätään tutkimuksen arvostusta Haapala sanoo miettineensä. Seuraavana päivänä samainen tutkija tuli täpinöissään puheille Haapalan esityksen jälkeen. Ja oleellista on myös malttaa olla provosoitumatta. Tutkijauransa huippukohtana hän mainitsee viimeisimmän Tarton-matkansa syyskuussa 2022. Pienimuotoinen kumppanuushanke sopii erityisesti pienemmille toimijoille ja eurooppalaista yhteistyötä aloitteleville tahoille hyvien käytäntöjen vaihtoon ja pienimuotoiseen kehittämiseen. Sosiaalisessa mediassa Haapala on aktiivinen. Hän kokee someosallistumisen olevan osa normityötä. – Ihan sama miten paljon tiedämme, jos emme saa ihmisiä liikkeelle, kärjistää Haapala. Solahtaminen yliopistomaailmaan ei ollut itsestäänselvyys. ?. Hän arvelee liikuntatutkimuksen olevan aika neutraali aihe verrattuna esimerkiksi ravitsemustutkimukseen. Valmentajien ja urheilu henkilöstön (ml. Eurooppalaiset liikunta ja urheilu tapahtumat elävöitä ja kehitä tapahtumia erilaisilla oheistoiminnoilla. vapaa ehtoiset) liikkuvuus tarjoaa urheiluseuroille mahdollisuuden osaamisen kehittämiseen ja verkostoitumiseen kansainvälisillä vaihtojaksoilla. Hän ei väsy muistuttamasta, että kestävyyskunto ei ole yhteydessä metaboliseen oireyhtymään ainakaan lapsilla, vaan raportoitu yhteys tulee ylipainon kautta. – Somesta löytyy jopa helpommin uusimpia artikkeleita, joita ei osaa itse etsiä. Työnsä ohessa Haapala kirjoittaa tutkimusuutisia Liikunta & Tieteeseen. ”Kiva, että esittelit itsesi vain Eeroksi. Kapasiteetin vahvistamis hankkeet vahvistaa ohjelmaan assosioituneiden maiden liikuntaja urheilusektorin toimijoiden osaamista. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 2 1 hepiirin tutkimustyötä. Ja saa omia ajatuksiaan eteenpäin. Haapala kertoo pitävänsä tutkimustuloksista, jotka avaavat uuden näkökulman vanhaan aiheeseen. Kumppanuushanke avulla testataan, kokeillaan ja arvioidaan erilaisia toimintatapoja ja menetelmiä sekä kehitetään hyviä käytänteitä. Katso tarkemmat hakuajat, avustussummat, ohjeet ja infotilaisuuksien ajankohdat verkkosivuillamme: oph.fi/erasmussport Ole yhteydessä: sport@oph.fi Lähde mukaan Erasmus+ -ohjelmaan! Liikuntaja urheilusektorin toimijana voit hakea avustuksia seuraaviin hankemuotoihin: Erasmus+ Sport – eurooppalaista yhteistyötä Haapala ei ole kokenut some-maailmaa ahdistavaksi. Isä on ollut kuljetusyrittäjä ja sisko teki uraa kaupan alalla. Opetushallitus on apuna ja tukena hakuprosessissa. Haapala kävi puhumassa liikunnasta ja oppimisesta sekä valtimoterveydestä. Virtuaalimaailmassa liikkumisesta on myös hyötyä. – Ei meitä kovin monta tohtoria ole suvussa. Haapala työskentelee liikuntalääketieteen yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Toki Haapalalta on lähtenyt tiukkoja viestejä liikuntapääkaupungiksi itseään kutsuvalle Jyväskylälle liikennejärjestelyistä ja pysäköintialueista. Uutisten etsiminen ja muokkaaminen pakottaa ajattelemaan. Akateeminen maailma on ollut vieras ja sinne päätyminen on vaatinut aikamoisen sattuman. Hankkeiden avulla etsitään ratkaisuja yhteisiin haasteisiin. Hän kokee tehtävän kiireiseksi, mutta omaa perspektiiviään laajentavaksi
2 2 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2
Kuinka usein voin kertoa, mikä on ollut hankkeen vaikuttavuus. Liikunta-alan rahoitus on ajanut meidän hankemaailmaan, jossa ratkomme esille nousseita ongelmia hankkeilla. Moni taho haluaa liikuttaa, mutta tutkittu tieto kertoo, että emme ole millään onnistuneet tavoitteessamme. Aloitin omat opintoni liikunnalla syksyllä 1994. Lisäksi tarvitsemme niitä, jotka osaavat tehdä infograafeja ja tuoda tutkitun tiedon johtamisen ja päätöksenteon tueksi. Uskon dataan, haluan toimia avoimesti ja haluan asettaa toiminnan tavoitteet niin, että niitä voidaan mitata. Mitä enemmän tarkastelen tutkitun tiedon hyödyntämistä, arviointia, hankkeita ja niiden tuloksia, sitä enemmän olen sitä mieltä, että tarvitsemme vielä lisää tutkijoiden ja käytännön työntekijöiden kohtaamisia. Voin sanoa kehittyneeni itsearvioinnissa. Vai otanko kritiikin vastaan ja lähden miettimään, miten voisin olla parempi. Olen siitä lähtien seurannut liikuntatieteen kenttää melko aktiivisesti. Olen halunnut tehdä hyvää työtä, tehnyt kaikkeni, mutta tutkittu tieto kertoo, että en ole onnistunut. Jaammeko parhaat käytännöt tutkijoiden ja käytännön toimijoiden kesken. Olenko itse toiminut niin, että hanketta on hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla. Kun eteeni tulee omaa näkemystäni tukeva tutkimus vahvistuu ajatukseni, että toimin oikein ja perustellusti. Tarvitsemme lisää tutkijoiden ja käytännön työntekijöiden kohtaamisia. Onko tutkittu tieto helposti saatavissa ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Oman toiminnan arvioinnin lukeminen ei ole mukavaa. Mikä mättää. Mitä voisin tehdä, jotta seuraavalla kerralla oman toiminnan arvioinnissa samat kritiikit eivät toistu. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 2 3 polttopisteessä RIIKKA JUNTUNEN, LitM LTS:n puheenjohtaja Paralympiakomitean pääsihteeri riikka.juntunen@paralympia.fi Uskallanko johtaa tiedolla. Maassamme on lähiliikuntapaikkoja, matalan kynnyksen liikuntaryhmiä, uimahalleja, kuntoilureittejä, kuntosaleja, seuroja ja yksityisiä liikunta-alan yrityksiä enemmän kuin koskaan. Olen yksi niistä, jotka kertovat tekevänsä päätöksiä tutkittuun tietoon pohjautuen. Viime vuosina minut on vallannut epätoivo. Voin olla itselleni todella kriittinen. On myös hetkiä, jolloin olen mielestäni onnistunut, mutta tarkempi tarkastelu kertoo aivan muuta. Mitä teen. Minä voin sivuuttaa tämän tiedon. Monesti yritämme 1–3 vuoden hankkeilla löytää parhaat mahdolliset uudet toimintatavat, jotka korvaavat vanhat tavat toimia. Kuinka usein ehdimme perehtyä hankkeen tuloksiin ja vaikuttavuuteen ennen kuin uusi hanke on jo työn alla. Jätänkö sen huomioimatta. Menossa on myös aikakausi, jolloin jokainen strategiaansa tekevä taho kirjoittaa uskovansa tiedolla johtamiseen. Tietoa on, nyt meidän pitää vain osata ja uskaltaa alkaa käyttää sitä. Kritiikki tuntuu inhottavalta, menee ihon alle. Pystymmekö hyödyntämään karttunutta tutkittua tietoa ja hankkeissa tehtyjä kokeiluja ennen kuin uusia hankkeita tehdään. E n tiedä, olenko uskaltanut johtaa tiedolla, mutta uskallan väittää, että tutkittua tietoa on tällä hetkellä olemassa enemmän kuin koskaan. Vakuutanko itselleni, että se on jonkun muun ongelma. Otanko kritiikin vastaan ja unohdan sen seuraavana päivänä. ?. Hyödynnämmekö dataa niin hyvin kuin voisimme. Jotkut ovat hyviä arvioimaan itseään ja omaa toimintaansa, mutta minulle itsearviointi on vaikeaa. Seurat voivat hakea seuratukea, Liikkuva koulu on muuttanut koulupäiviä ja liikuntaneuvonta palvelee. Ulkopuolinen arviointi auttaa minua kehittymään – mutta vain, jos en ummista silmiäni kritiikiltä. Tai keräämme yhteen dataa, jota aiomme käyttää päätöksenteon tukena. Osittain työn puolesta, välillä uteliaisuudesta ja erityisesti silloin, kun julkaistaan uusia väestöä koskevia tietoja fyysisestä aktiivisuudesta. Samaan aikaan liikumme tutkitusti vähemmän kuin milloinkaan aiemmin. Mutta uskallanko oikeasti johtaa tiedolla vai toistelenko vain samaa mantraa monen muun kanssa. Mutta mitä teen, kun kohtaan tutkimustuloksen, josta en pidä. Silti ulkopuolinen arviointi auttaa minua näkemään asioita, joita en itse huomaa
2022. Dose– response association of aerobic and muscle-strengthening physical activity with mortality: a national cohort study of 416 420 US adults. LÄHDE Coleman CJ, McDonough DJ, Pope ZC, Pope CA. Suurin kestävyysliikunnan kuolemalta suojaava vaikutus oli kolmen viikkotunnin kohdalla. Voimaharjoittelun ennenaikaiselta kuolemalta suojaava vaikutus jopa väheni, kun viikoittaisia harjoituskertoja kertyi yli neljä. On kuitenkin hyvä muistaa, että tarkkojen liikunta-annosten määrittäminen on vaikeaa. Myös lihasvoimaharjoittelun osalta jo yksi kerta viikossa oli yhteydessä matalampaan kuoleman riskiin, eikä riski pienentynyt kertojen lisääntyessä. Kolme tuntia reipasta ja rasittavaa liikkumista näyttäisi tuovan myös suurimmat hyödyt ennenaikaisen kuoleman ehkäisyssä. Vaikka annostuksessa olisikin epävarmuuksia, niin kolme tuntia kestävyysliikuntaa ja pari voimaharjoitusta viikossa harvoin johtavat harhateille. Kuva: Antero Aaltonen. Liikkumisen suositusten mukaan aikuisten tulisi liikkua 2,5–5 tuntia reippaasti ja rasittavasti ja vahvistaa lihaskuntoa kahtena tai useampana päivänä viikossa. Tutkimuksen alussa tutkittavat olivat 18–84-vuotiaita ja heitä seurattiin vuodesta 1997 vuoteen 2015. Uusiin tuloksiin sisältyy myös armollisuutta – jo tunti liikkumista viikossa tuo selviä hyötyjä. Coleman kumppaneineen tutki liikunta-aktiivisuutta kyselylomakkeilla, jotka saattavat vääristää tuloksia. Lisäksi tutkijat tutkivat iän vaikutusta liikunta-annoksen kokoon. 2 4 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 tutkimusuutisia Lääketiede EERO HAAPALA eero.a.haapala@jyu.fi Kolme tuntia lenkkeilyä ja kerta lihaskuntoa viikossa saattaa lykätä kuolemaa Terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä ennenaikaisen kuoleman ehkäisyyn tarvittavan liikunta-annoksen ihannekoko ja laatu askarruttaa tutkijoita. British Journal of Sports Medicine 2022. Myös voimaharjoittelu näyttäisi olevan hyödyllistä. Tätä suurempi liikunta-annos ei tuonut enää lisähyötyjä. Yli 60-vuotiailla kestävyysliikunnan hyödyt lisääntyivät myös kolmen viikkotunnin jälkeen. Tarkasteltaessa kestävyysja voimaharjoittelua yhdessä voimaharjoittelu toi pienen, mutta usein melko merkityksettömän vähennyksen kuolemanriskiin. Se voi tukea terveellistä kehon koostumusta ja aineenvaihdunnan terveyttä, mutta voimaharjoittelun salaisuus saattaa piillä sen toimintakykyä edistävässä ja ylläpitävässä vaikutuksessa. Suurempi liikkumisen määrä voi esimerkiksi olla tarpeen aineenvaihduntasairauksien torjunnassa ja immuunipuolustuksen tehostamisessa. Jo yksi tunti kestävyysliikuntaa viikossa madalsi kuoleman vaaraa. Tuoreen tutkimuksen mukaan kolme tuntia kestävyysliikuntaa viikossa ja 1–2 kertaa lihasvoimaa kehittävää liikuntaa tuovat suurimmat hyödyt ennenaikaisen kuoleman ehkäisyssä. Toisaalta yli 60-vuotiailla kolme tuntia ylittävä liikunta-annos näyttäisi antavan lisähyötyjä. Ensimmäiseksi tutkijat tarkastelivat kestävyysliikuntaa ja lihasvoimaa kehittävää liikuntaa erikseen. Coleman ja kumppanit tutkivat liikunta-annoksen yhteyttä kuolleisuuteen yli 400 000 yhdysvaltalaisen aikuisen aineistolla
Heikko liikunnan lisäämiseen ja ruokavalion muuttamiseen sitoutuminen vaikeuttaa pysyvien tulosten saavuttamista. Liikunnan ja syömisajan rajoittamisen vaikutukset yhdessä olivat noin kaksi kertaa suurempia kuin kummankaan osatekijän vaikutuksen yksin. Liikunta yhdessä syömisajan rajoittamisen kanssa kuitenkin vähensi sokerihemoglobiinin pitoisuutta, rasvamassaa ja paransi kestävyyskuntoa. Lyhyenkin tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin melko vakuuttavia tehokkuudesta aineenvaihduntasairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Heille ei kuitenkaan annettu ruokavalio-ohjeita, 3) korkeaintensiivisen intervalliharjoittelun ryhmään, jossa harjoiteltiin kolmesti viikossa 109 minuuttia viikottain sekä 4) kahden viimeisen yhdistelmään. Vain otettu lääke auttaa. Myös syömisajan rajoittaminen vähensi rasvamassaa ja madalsi yön aikana mitattua veren glukoosipitoisuutta. Lisäksi liikunta yksinään vähensi rasvamassaa ja paransi kestävyyskuntoa. Liikunta, syömisajan rajoittaminen eikä näiden yhdistelmä vaikuttanut glukoosirasituskokeella mitattuun glukoosin säätelyyn. Tutkijat kuitenkin havaitsivat eroja eri hoitomuotojen hyväksyttävyydessä, sillä liikuntahoitoa saaneet lopettivat hoidon useammin kesken kuin lääkehoitoon osallistuneet. Seitsemän viikkoa kestäneessä satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessaan Haganes ja kumppanit tarkastelivat korkeaintensiivisen intervalliharjoittelun, syömisajan rajoittamisen sekä näiden yhdistelmän vaikutuksia kardiometabolisten sairauksien riskitekijöihin 131 ylipainoisen tai lihavan 30–40-vuotiaan naisen otoksessa. Liikunnan hyödyntäminen masennuksen hoidossa tulisi suunnitella siten, että hoito on helppo toteuttaa myös tavallisessa arjessa. Interventiot olivat hyvin siedettyjä. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 2 5 Liikunta voi toimia hoitona lievissä ja keskivaikeissa masennusoireissa Masennus on yksi merkittävimmistä yksilön elämänlaatuun ja toimintakykyyn vaikuttavista sairauksista, joka aiheuttaa myös merkittäviä kansantaloudellisia menetyksiä. LÄHDE Haganes KL, Silva CP, Eyjolsdottir SK, Steen S, Grindberg M, Sydersen S, Hawaley JA, Moholdt T. Time-restricted eating and exercise training improve HbA1c and body composition in women with overweight/obesity: A randomized controlled trial. Tuoreen norjalaistutkimuksen mukaan sekä korkeaintensiivinen intervalliharjoittelu ja syömisen käytetyn päivittäisen ajan rajoittamisen yhdistelmä vähensi sisäelinten ympärille kertyneen rasvan määrää ja sokerihemoglobiinin pitoisuutta sekä paransi kestävyyskuntoa. British Journal of Sports Medicine 2022. 2022. Lisäksi hyvin harva lopetti tutkimuksen kesken. 2022. LÄHDE Recchia F, Leung CK, Chin EC, Fong DY, Montero D, Cheng CP, Yau SY, Siu PM. Toisaalta liikuntahoitoon osallistuneista harvempi raportoi haittavaikutuksista. Liikkumisen lisääminen ja ruokavaliomuutokset ovat ensisijaisia keinoja ylipainon ja lihavuuden sekä niistä johtuvien aineenvaihdunnan häiriöiden ehkäisyssä ja hoidossa. Cell Metabolism 2022; 34:1457-1471.. Tutkimus kesti kuitenkin vain seitsemän viikkoa, joten elintapaintervention pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa. Yli 90 prosenttia suunnitelluista liikuntakerroista toteutui. Tutkitut noudattivat syömisen rajoittamista korkeintaan kymmenen tuntiin vuorokaudessa keskimäärin kuutena päivän viikossa. Liikkuminen voikin olla yksi vaihtoehtoinen hoitomuoto lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Liikunnan annosteluun liittyy kuitenkin samanlaisia ongelmia kuin mihin tahansa lääkkeeseen. Rivakka liike ja kymmenen tunnin syömäaika vuorokaudessa laskee diabetesriskiä Ylipaino ja lihavuus lisäävät aineenvaihduntahäiriöiden riskiä. Naiset jaettiin neljään ryhmään: 1) kontrolliryhmään, joka jatkoi normaalia elämäänsä, 2) aikarajoitetun syömisen ryhmään, johon osallistuneita pyydettiin nauttimaan kaikki ruokansa 10 tunnin aikaikkunassa. Analysoitujen 21 tutkimuksen perusteella liikunta, masennuslääkkeet sekä näiden yhdistelmä vähensivät masennusoireita. Tuoreen meta-analyysin mukaan liikunta lievittää masennusoireita yhtä hyvin kuin masennuslääkkeet. Kaikkien kolmen hoitomuodon teho oli sama. Comparative effectiveness of exercise, antidepressants and their combination in treating non-severe depression: a systematic review and network meta-analysis of randomised controlled trials. Recchian ja työtovereidensa järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa tutkittiin liikunnan, masennuslääkityksen sekä liikunnan ja masennuslääkityksen yhdistelmän vaikutuksia masennusoireisiin lievää tai keskivaikeaa masennusta sairastavilla aikuisilla. Liikunta näyttäisi olevan mahdollinen, lääkkeetön ja hyvin siedetty keino vähentää lievän ja keskivaikean masennuksen oireita
Urheilijat tulisi myös ottaa voimakkaammin mukaan kuntoutuksen suunnitteluun. & Culver, D. 2 6 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 tutkimusuutisia Kuva: Antero Aaltonen Psykologia HANNA-MARI TOIVONEN hanna-mari.h-m.toivonen@jyu.fi Aivotärähdysten kuntoutukseen tarvitaan kokonaisvaltaista näkökulmaa Aivotärähdysten tutkiminen ja hoitaminen urheilussa on hankalaa. Luottamuksen puuttuessa urheilijat eivät kertoneet oireistaan, koska he eivät uskoneet saavansa tukea. 2022. Tutkijat korostivat olevan tärkeää, että urheilijoille selitetään, miksi tiettyä kuntoutusstrategiaa käytetään tietyssä tilanteessa. M. He saattoivat myös pelätä, että heidän kokemuksiaan vähätellään. https://doi.org/10.1080/10413200.2021.1998804. Tutkijoiden kahden vuoden aikana keräämä aineisto koostui yksilöja ryhmähaastatteluista, osallistujien reflektoinneista ja epävirallisista keskusteluista. Heillä oli ollut diagnosoitu tai epäilty aivotärähdys, jonka oireet kestivät kahdesta päivästä kahteen vuoteen. LÄHDE Seguin, C. Tutkijoiden mukaan urheilijoiden kokemusten monimutkaisuus korostaa tarvetta lähestyä kokonaisvaltaisemmin aivotärähdysten kuntoutusta. Urheilijoita on myös autettava ymmärtämään kuntoutuksen yksilöllisyys. Urheilijat eivät esimerkiksi paljastaneet oireitaan, jotta muut eivät olisi huolissaan heistä tai estäisi heitä osallistumasta. Journal of Applied Sport Psychology, 34(5), 916-937. Tutkimukseen osallistui 12 nykyistä tai entistä kontaktilajien huippu-urheilijaa. Esimerkiksi kivun sietämistä he pitivät osana urheilijan identiteettiä, eivät loukkaantumisen oireena. Tutkimukseen osallistuessaan urheilijat olivat oireettomia. Tutkijoiden mukaan loukkaantumisten psykologinen näkökulma jää usein vähälle huomiolle. The lived experience of sportrelated concussion: A collaborative inquiry in elite sport. Seguinin ja Culverin tutkimuksen mukaan aivotärähdysten jälkeistä kuntoutusta tulisikin tarkastella entistä laajemmasta, kokonaisvaltaisesta näkökulmasta huomioiden sosiokulttuuriset tekijät ja yksilöiden psykososiaaliset kokemukset. Urheilijat asettivat herkästi joukkueen menestyksen omien tarpeidensa ja hyvinvointinsa edelle. Myös urheilukulttuuri ja loukkaantumisten ajankohta vaikuttivat toipumiseen. Merkittävien kilpailuiden, kuten olympialaisten tai pudotuspelien lähestyessä urheilijat puolestaan kokivat painetta palata kilpailuihin liian aikaisin. Urheilijoiden luottamussuhde perheeseen, joukkuetovereihin, valmentajiin ja aivotärähdystä hoitavaan tiimiin vaikutti toipumiseen. M. Urheilijat toivat esiin, että he saivat lääkäreiltä ristiriitaisia ohjeita esimerkiksi lepoajasta. Seguin ja Culverin havaitsivat, että urheilijan identiteetti vaikutti monilla tavoin sisäisiin ja sosiaalisiin kokemuksiin aivotärähdyksen jälkeen
Mental health profiles of Danish youth soccer players: The influence of gender and career development. Samalla jalkapalloilijoiden psyykkinen terveys oli koetuksella. Tutkijat suosittelevatkin, että asiantuntija seuloisivat pelaajien psyykkistä hyvinvointia ja psyykkisen pahoinvoinnin oireita säännöllisesti. Ohjelmien sisältöominaisuudet, kuten säännöt, rutiinit, positiiviset suhteet henkilöstön kanssa ja toivotun käyttäytymisen vahvistaminen, ovat tärkeitä tekijöitä myönteisten mielenterveysvaikutusten taustalla. LÄHDE Kuettel, A., Durand-Bush, N., & Larsen, C. Bustamanten ja tutkimusryhmän systemaattinen katsaus ja meta-analyysi osoittivat, että monipuoliset fyysisen aktiivisuuden ohjelmat voivat vähentää vanhempien ja opettajien havaitsemia lasten ADHD-oireita etenkin, jos ohjelmat ovat räätälöityjä ja kohderyhmät on tarkkaan huomioitu. 2022. Useamman viikon kestävät fyysisen aktiivisuuden ohjelmat ennen kaikkea tukevat lääkehoitoa ADHD-oireiden vähentämisessä pitkällä aikavälillä. E., Balbim, G. Fyysinen aktiivisuus tulisikin nähdä mieluummin työvälineenä kuin lääkkeenä. ODD:n kohdalla merkittävää vaikutusta ei havaittu, mutta sitä tutkittiin vain puolessa tutkimuksista. Journal of Clinical Sport Psychology, 16(3), 276-293. & Mehta, T. Systemaattisesta katsauksesta valikoitui meta-analyysiin 15 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta ja kaksi näennäiskoetta (engl. Diverse multi-week physical activity programs reduce ADHD symptoms: A systematic review and meta-analysis. mental health profile) mukaan useimmat nuorista jalkapalloilijoista kokivat hieman masennusta silloinkin, kun heidän psyykkinen hyvinvointinsa oli keskinkertainen tai hyvä. Tutkijat nostivat esiin, että fyysisen aktiivisuuden ohjelmia voi toisinaan olla vaikea erottaa psykososiaalisista hoidoista. quasi-experimental design). Tulosten perusteella 40 prosenttia tyttöjalkapalloilijoista ja hieman alle 14 prosenttia poikajalkapalloilijoista koki mielenterveysoireita. Liikunnallisissa ohjelmissa olisikin syytä kiinnittää huomiota lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. G. Aikuisten tulisi myös puuttua käytösongelmiin yhtä hanakasti, harkiten ja samoin odotuksin kuin terapiaistunnoissa, jotta lapset saisivat sekä neurofysiologisen että mielenterveyshyödyn fyysisestä aktiivisuudesta. https://doi.org/10.1016/j.psychsport.2022.102268 Jalkapalloilevista tytöistä 40 prosenttia koki mielenterveysoireita.. LÄHDE Bustamante, E. Lisäksi tutkimuskohteena olivat nuorten urheilijoiden psyykkisen hyvinvoinnin profiilit sekä uran edistymisen ja psyykkisen hyvinvoinnin välinen yhteys. M., Ramer, J. E., DuBois, D. 2022. Urheilijoille voitaisiin siten tarjota ennaltaehkäisevää tukea, järjestää hoitoa ja interventioita sekä taata jatkuva tuki mielenterveysongelmiin. Tytöt saivat neljä kertaa todennäköisemmin ahdistusja masennusoireita kuin pojat. Kuettelin ym. Psychology of Sport and Exercise, 63, 102268. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 2 7 Jalkapalloilevat tytöt voivat psyykkisesti huonommin kuin pojat Tanskalaiset tyttöjalkapalloilijat raportoivat psyykkisen hyvinvointinsa poikajalkapalloilijoita heikommaksi. H. https://doi.org/10.1123/jcsp.2021-0035 Fyysinen aktiivisuus ADHDpotilaiden lääkehoidon tukena Fyysinen aktiivisuus on yksi aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön (ADHD) ja uhmakkuushäiriön (ODD) hoitokeinoista, mutta sen tehosta hoitokeinona on ristiriitaisia tuloksia. L., Brunskill, A. sukupuolieroja nuorten urheilijoiden psyykkisessä hyvinvoinnissa selvittäneeseen tutkimukseen osallistui 239 tanskalaista nuorta jalkapalloilijaa, jotka vastasivat kyselyyn verkossa. Psyykkisen hyvinvoinnin profiilin (engl. Ikävuosien lisääntyessä ja junioreista aikuisiin siirryttäessä masennus, ahdistus ja stressin määrä yleisesti lisääntyivät. Lisäksi urheilijoille tarjottava tuki tulisi räätälöidä urheilijoiden psyykkisen hyvinvoinnin profiilien perusteella vastaamaan heidän tarpeitaan. D., SantiagoRodríguez, M
Kirjallisuuskatsauksen tulosten jäsentäminen sosioekologisen teorian pohjalta mahdollistaa välituntiliikuntaa estävien ja edistävien tekijöiden tunnistamisen eri tasoilla. Lasten aktiivista vapaata välituntileikkiä edistäviksi tekijöiksi tunnistettiin koulun henkilökunnan käsitykset siitä, että vapaalla leikillä on vanhempien tuki ja välituntivalvojat sietävät liikkumiseen kuuluvia riskejä. Int J Behav Nutr Phys Act. doi: 10.1186/s12966-022-01344-7 Vanhemmat määrittävät lasten ulkoliikunnan vapausasteen Belgialaisvanhemmat näkivät lastensa ulkoliikunnassa paljon enemmän hyötyjä kuin turvallisuusuhkia. Lopullinen aineisto koostui 10 370 asiakirjasta ja yhteensä 25 eri tutkimuksesta, jotka edustivat 608 aikuista 89 koulusta ja 9 eri maasta. Huoli lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden vähäisyydestä on nostanut aikuisten turvallisuuskäsitykset tutkimuksen valokeilaan toistuvasti. Lasten liikkuminen vähenee lasten iän myötä. Koulujen välituntien kehittäminen liikuntaa edistäviksi on yksi vaikuttavimmista tavoista tarttua tähän ongelmaan. Katsauksen tekijät pyrkivät lisäksi tunnistamaan, miten turvallisuuteen ja riskeihin liittyvät käsitykset vaikuttavat välituntivalvontaan ja siihen liittyvään päätöksentekoon kouluissa. Varovaisuuteen vaikuttaa myös pelko joutua itse syytetyksi ja rangaistuksi tapaturmatilanteen sattuessa. Vanhemman piti myös arvioida omia kokemuksiaan tilanteista, kun hän itse oli samanikäinen.. 2022. Samanlaisia tutkimuksia tarvittaisiin kipeästi myös yläkoulujen välitunneista. Vanhemman oli arvioitava numeerisesti Likert-asteikolla kunkin tilanteen etuja ja vaaroja lapselle, lapsen kykyjä suoriutua tilanteesta, suomaansa liikkumisen vapautta tilanteessa ja lapsen kokemusta tilanteista. Lisäksi käsityksiä suuntasivat fyysisessä ympäristössä tunnistetut riskit sekä laajemmin yhteiskunnassa turvallisuutta painottavat asenteet. Koetut uhat määrittivät vain vähän ulkoliikunnan vapautta. 2 8 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 tutkimusuutisia Pedagogiikka ARTO LAUKKANEN arto.i.laukkanen@jyu.fi Välituntiliikunnan säännöt riippuvat aikuisten turvallisuuskäsityksistä Kymmenen erilaista koulun henkilökunnan käsityksiin kytkeytyvää sosiokulttuurista tekijää rajoittaa mahdollisuuksia edistää lasten aktiivista vapaata leikkiä koulujen välitunneilla. Turvallisuuskäsityksiin ja pelkoihin vaikuttivat valvojien näkemykset vanhempien turvallisuushuolista, käsitykset koulun välituntivalvonnan säännöistä sekä omista kyvyistä tunnistaa riskialttiita tilanteita välitunneilla. Aikuisten turvallisuuteen liittyvien käsitysten tiedetään muotoilevan lasten mahdollisuuksia aktiiviseen liikunnalliseen leikkiin niin ulkokuin myös sisäympäristöissä. Systemaattisella laadullisen tutkimuskirjallisuuden katsauksella selvitettiin aikuisten (vanhemmat, opettajien, välituntivalvojien, rehtorien) näkemyksiä lasten vapaan leikin turvallisuudesta ja riskeistä alatai keskikoulujen välitunneilla. Tutkimus antaa käyttökelpoisen viitekehyksen liikuntaystävällisten välituntiympäristöjen kehittämiseen varsinkin alakouluissa. Näitä käsityksiä edesauttoivat vapaan leikin hyötyjen tunnistaminen koulujen välituntitoimintaa määrittelevissä ohjeissa ja säännöissä sekä myös jo opettajakoulutuksen aikana. Vanhempien tunnistamia lasten ulkoliikunnan yleisimpiä etuja olivat hauskuus, ympäristön tutkiminen, yhteyden muodostuminen luontoon, omien rajojen tunnistaminen ja riskinhallintakyvyn kehittyminen. Ulkoliikunnan yleisimmiksi uhiksi koettiin loukkaantumisriskit, lapsen leikkiminen ylipäänsä yksinään sekä lapsen katoaminen. Esimerkiksi vanhempien turvallisuuteen liittyvät käsitykset otetaan hyvin harvoin huomioon koulujen liikunnallistamista kehitettäessä. LÄHDE Jerebine, A., Fitton-Davies, K., Lander, N., Eyre ELJ, Duncan MJ &, Barnett LM. Aktiivista vapaata leikkiä rajoittavat ja riskejä välttelevät välituntivalvonnan käytänteet liittyivät kouluhenkilökunnan käsityksiin lasten turvallisuudesta. Ne liittyvät tämän katsauksen mukaan keskeisesti koulujen välituntikäytänteisiin ja niiden perusteluihin. 2022 Sep 1;19(1):111. Belgialais-englantilainen tutkijaryhmä havaitsi, että vanhempien näkemät ulkoliikunnan edut määrittivät suurelta osin heidän 1,5–6-vuotiaille lapsilleen suomiaan ulkoliikkumisen vapauksia. Lopulliseen mittariin valikoitui huolellisen kehitysja validointityön tuloksena kymmenen riskialtista ulkoliikuntatilannetta, kuten kivillä kiipeily, tasapainoilu korkean paikan reunalla, metsässä leikkiminen ja avojaloin juokseminen. “Children are precious cargo; we don’t let them take any risks!”: Hearing from adults on safety and risk in children’s active play in schools: a systematic review. Tutkimusta varten kehiteltiin kuvallinen kyselymittari vanhemmille erityisesti lasten riskialttiita ulkoliikuntatilanteita koskevista tilanteista. Australialais-englantilainen tutkijaryhmä tunnisti systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessaan myös vapaata välituntiliikuntaa edistäviä sosiokulttuurisia tekijöitä, vaikka vähemmän kuin rajoittavia tekijöitä
Smart Health 19 (100163). Project SMART: A cooperative educational game to increase physical activity in elementary schools. Pilottitutkimuksessa havaittiin oppilaiden yliarvioivan omaa liikunta-aktiivisuuttaan. LÄHDE Julien, C., Castelli, D., Bray, D., Lee, S., Burson, S. Pelissä avautuu edistymisen myötä uusia tehtävätasoja, joiden sisällöt kytkeytyvät suoraan tieteeseen, teknologiaan ja matematiikkaan liittyvien oppiaineiden oppimissisältöihin. https://doi.org/10.3390/ijerph191811467 Osallistaminen tärkeää liikunnan pelillistämisessä Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä havaitsi, että osallistamalla laajasti alakoulun yhteisöä voidaan kehittää yhteisesti hyväksytty ja käyttökelpoinen pelisovellus liikunnan integroimiseksi osaksi opetussuunnitelman mukaista opetusta. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 2 9 Lasten ulkoliikunnan vapaus vaihtelee merkittävästi tiheään asuttujen kaupunkien ja väljemmin asutettujen alueiden välillä. Pelin kehittäminen päätettiinkin kohdentaa koulupäivään. 2022. Tutkijat havaitsivat osallistavan prosessin aikana, että esimerkiksi aktiivisen koulumatkaliikkumisen kytkemisellä peliin ei ollut riittävän laajaa hyväksyntää vanhempien puolelta. Haastatteluissa selvisi myös, että oppilaille oli erityisen tärkeää mahdollisuus merkitä pelissä oma liikkumisen määränsä koulupäivän aikana. 2021. Int. https://doi.org/10.1016/j.smhl.2020.100163 Kuva: Antero Aaltonen Hyötyjen tunnistaminen voi edistää lasten ulkona liikkumisen mahdollisuuksia.. Palautteen myötä oppilaiden itsearviot liikunta-aktiivisuudesta tarkentuivat. Hankkeessa kehitettiin Smart-niminen pelisovellus, jossa luokan yhteisen liikkumismäärän kertymisestä koko koulupäivän ajalta ansaitaan pisteitä. LÄHDE Jidovtseff, B.; Pirard, F.; Martin, A.; McCrorie, P.; Vidal, A.; Pools, E. Vähemmän kuitenkaan ymmärretään sitä, mihin lasten ulkona liikkumisen vapaus ja rajoitteet käyttäytymisen tasolla liittyvät. Liikunta-aktiivisuuden mittaamista on tarkoitus laajentaa liikemittareiden käytöllä. Kertyneillä pisteillä oppilaat pääsevät etenemään oikeaa tietä virtuaalimaailmassa, kuten halki Yhdysvaltojen Route 66 -valtatietä. Itsearvio rekisteröityi peliin. Parental Assessment of Bene?ts and of Dangers Determines Children’s Permission to Play Outdoors. Tätä varten peliin rakennettiin ominaisuus, jolla oppilaat voivat koulupäivän eri vaiheissa valita omaa liikunta-aktiivisuuttaan vastaavan värin pelisovelluksesta. J. Public Health 2022, 19, 11467. Lasten sitoutumista on tarkoitus ylläpitää siten, että peliin tehdään oma oppimismoduulinsa, jossa lapset pääsevät suunnittelemaan ja rakentamaan oman liikemittarinsa. Environ. Ulkoliikunnan hyötyjen tunnistaminen voi olla yksi keino edistää lasten ulkona liikkumisen mahdollisuuksia. Tutkijoiden tavoitteena on edistää liikunta-aktiivisuuden integroitumista pysyväksi osaksi tieteeseen, teknologiaan ja matematiikkaan liittyvien oppiaineiden opetusta kouluissa. Yhteisöön sisältyivät oppilaat, opettajat ja vanhemmat. Jidovtseffin ja kumppanien tutkimus osoittaa, että vanhempien kokemat ulkoliikunnan hyödyt määrittävät suurelta osin lapsille sallittuja vapauksia. Res. & Jung, J
Jos näytteenottoketjun luotettavuus pettää pystytään näytteitä manipuloimaan.. https://doi.org/10.3390/fi14070210. Ongelmat voitaisiin mahdollisesti korjata hyödyntämällä hajautettujen lohkoketjuteknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia. 2022. Computational Intelligence and Neuroscience, vol 2022, 1–7. Future Internet -julkaisussa vuonna 2022 ilmestyneen tutkimuksen aineistona olivat aiemmat tutkimukset antidoping-prosesseista, WADAn viralliset dokumentit prosesseista sekä aiemmat tutkimukset lohkoketjuteknologioista. Artikkelin päätelmissä nousi kuitenkin esiin se, että urheilutuotteiden ja liikuntapalveluiden tuottajien olisi yhä enemmän huomioitava informaation siirtymiseen ja tallentamiseen liittyvät tietoturvariskit. 3 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 tutkimusuutisia Yhteiskuntatieteet ANNA-LIISA OJALA Anna-Liisa.Ojala@jamk.fi Urheilun tietoteknisessä kilpavarustelussa piilee tietoturvariski Liikuntaan ja urheiluun liittyviä tutkimuksia ilmestyy paljon myös muissa kuin liikuntatieteellisissä julkaisuissa, kuten teknologia-aiheisissa tiedelehdissä. Tietyt lohkoketjuteknologioihin ja salaukseen liittyvät ominaisuudet tekivät ehdotetusta menetelmästä sellaisen, jossa pääsy sensitiivisiin ja henkilökohtaisiin tietoihin olisi huomattavasti suojatumpaa kuin nykyisessä järjestelmässä. Samoin osa näytteenotosta nojaa yhä paperisiin tai puoliksi digitalisoituihin prosesseihin. Tutkijat tunnistivat useita haavoittuvaisuuksia ADAMS-järjestelmässä. Future Internet, 14: 210. Hyödyntämällä algoritmeja (Monte Carlo -optimointi ja Fuzzy Cognitive Maps), jotka he yhdistävät edistyneen koneoppimisen käsitteeseen, Yuchun Xiao, Zhuo Bi ja Zhubun Chen käsittelivät tietoturvallisuuden optimointiin liittyvää metodologiaa. He ehdottivat tutkimuksessa lohkoketjuteknologioihin perustuvaa menetelmää ADAMS-järjestelmän ylläpitämiseksi, ja testasivat sitä kestävyysanalyysillä. Silti järjestelmä olisi tutkijoiden mukaan yhteistoiminnallisemmin ylläpidetty ja seurattu kuin nykyään. Urheilubisnes nojaa yhä enemmän tuotteisiin ja sovelluksiin, joiden toiminnassa internet on välttämätön. Toimijoiden tulisi pyrkiä käyttämään vain niitä tuotteita, palveluita ja menetelmiä, jotka ovat toiminnan kannalta tarpeellisia tai jopa välttämättömiä. Samoin he huomioivat, että urheilussa hyödynnetään yhä enemmän sensitiivistä dataa ja kompleksisia teknologisia kokonaisuuksia, jotka siirtävät ja käsittelevät dataa yhteydessä toisiinsa. https://doi.org/10.1155/2022/9907427 Dopingvalvonnan heikkouksia voinee estää lohkoketjuteknologioilla Flavio Pinto, Yogachandran Rahulamathavan ja James Skinner väittävät, että maailman antidopingtoimiston (WADA) doping-kontrolliprosesseihin liittyy haavoittuvuuksia. Computational Intelligence and Neuroscience julkaisi vuonna 2022 artikkelin urheilubisneksen teknisestä optimoinnista ja kyberturvallisuudesta. Testiympäristönä oli lentopallojoukkue. Tutkimusaineistonsa perusteella tutkijat harjoittivat skenaarioanalyysiksi kutsumaansa lähestymistapaa. Sen perustehtävänä on johtaa dopingin vastaista työtä, minkä vuoksi järjestö ylläpitää myös ADAMS-järjestelmää hallitakseen keskitetysti doping-kontrolliprosesseihin liittyvää dataa. Tech optimization in Cybersecurity defenses by advanced ML methods: The use case of volleyball industry. Yksi esimerkki liittyi näytteenottopulloihin, joita ei periaatteessa voi yhdistää urheilijaan ilman lisätietoja, mutta pulloihin laitettava koodi annetaan myös urheilijoille. Xiao, Bi ja Chen tunnistivat, että joukkue hyödynsi monenlaisia esineiden internetin teknologioita, joiden tietoturvaa ei ollut pohdittu kovinkaan pitkälle. Blockchain for doping control applications in sports: A conceptual approach. Matemaattisesti tai teknologisesti artikkeli ei hänelle tarjonnut mitään kovinkaan mielenkiintoista. & Skinner, J. Tutkimuksen optimointiulottuvuus liittyikin juuri siihen, että sovelletun matematiikan menetelmillä voidaan tukea myös urheilutuotteiden ja -palveluiden tuottajia. Mikäli näytteenottoketjun luotettavuus pettää jossakin kohden, pystytään näytteitä manipuloimaan haluttujen urheilijoiden kohdalla. Samalla eri urheilutoimijat kiirehtivät käyttämään teknologioita pelätessään jäävänsä jostain paitsi. Kotilukupiirissäni artikkelin luki myös teknologiateollisuuteen siirtynyt matematiikan tohtori. Nämä ovat tutkijoiden mukaan prosesseina haavoittuvampia kuin digitaaliset järjestelmät, jotka jättävät käyttäjistään jatkuvasti jälkiä järjestelmään. LÄHDE Xiao, Yuchun; Bi, Zhuo & Chen, Zinbin 2022. Heitä on mahdollista auttaa tunnistamaan tarpeelliset ja tarpeettomat tietotekniset sovellukset ja palvelut sen sijaan, että lähdettäisiin mukaan kilpavarusteluun. LÄHDE Pinto, F.; Rahulamathavan, Y. WADA perustettiin vuonna 1999
Douglas, Owers ja Campbell toteavat, että toistaiseksi hevosurheilun sosiaalinen toimilupa on ollut pääosin vahva liki kaikissa yhteiskunnissa. Kirjoittajat ehdottavatkin toimenpiteitä, joilla hevosurheilun sosiaalista toimilupaa voidaan ylläpitää ja vahvistaa. 2022. Myös median tuottamat kuvat kiertävät eri tavoin sosiaalisen median kanavilla kuin ennen, mikä on osaltaan vaikuttanut esimerkiksi viisiottelun ratsastusosuudesta luopumiseen. Käsite soveltuu myös hevosurheiluun. LÄHDE Douglas, J., Owers, R. Sosiaaliseen toimilupaan vaikuttavat muun muassa puhelinten kamerat ja niillä sosiaaliseen mediaan tuotettu kuva-aineisto tilanteista, jotka ennen digiaikaa olisivat jääneet vain pienen piirin tietoisuuteen. Janet Douglasin, Roly Owersin ja Madeleine L. Näin ollen hevosurheilun tulisi ennen muuta toimia avoimesti ja viestiä selkeästi arvoistaan. Ruokateollisuudesta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että yleinen luottamus saavutetaan ensisijaisesti sillä, että ihmiset luottavat teollisuudenalan toimivan kunnollisesti. Oleellista ovat myös yhteiset arvot yksittäisten ihmisten pätevyyden arvioinnin sijaan. Tätä oikeutusta ei kuitenkaan pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä. Hevosurheilussa sosiaalisen toimiluvan perusteet nojaavat vahvasti näkemyksiin hevosten hyvinvoinnista. Lisäksi toimialalla toimivien ihmisten turvallisuudesta tulee pitää huolta ja ottaa aktiivinen rooli riskien minimoimisessa ja toimintatapojen parantamisessa. Animals, 12, 1987. Tutkijat huomauttavat, että myös muilla luontoa hyödyntävillä teollisuuden aloilla yhden teollisuuden osa-alueen menettämä sosiaalinen toimilupa on saanut julkisen mielipiteen vastustamaan koko teollisuudenalaa. Campbellin (2022) mukaan sosiaalinen toimilupa on keskeinen tarkasteltaessa hevosurheilua ja muita toimia, joissa eläimiä hyödynnetään ihmisten asettamien päämäärien saavuttamiseksi. & Campbell, MLH. Sosiaalinen toimilupa vaikuttaa myös urheilulajien taloudellisiin perusteisiin sponsoreiden, median ja yleisön kiinnostuksen kautta. H. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 3 1 Sosiaalinen toimilupa mahdollistaa kestävän hevosurheilun Kaivosteollisuudesta ja muista luonnonvaroja hyödyntävistä teollisuuden aloista puhuttaessa sosiaalinen toimilupa viittaa lakisääteisiä lupia täydentäviin, osallisten yhteisöjen myöntämiin kirjoittamattomiin lupiin toimia. Social licence to operate: What can equestrian sports learn from other industries. Tutkijat toteavat yksikantaan sosiaalisen toimiluvan olevan hevosurheilun tulevaisuuden kannalta niin keskeinen ja elintärkeä, että sen tiedostamiseksi, ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi on tehtävä aktiivisesti työtä. Julkisia mielipiteitä hevosten hyvinvoinnista ohjaavat eniten asiat, jotka ovat kaikkien näkyvillä. https://doi.org/10.3390/ani12151987 Kuva: Antero Aaltonen
L iikunnan terveysvaikutukset tunnetaan hyvin. Yli puolet suomalaisista lapsista ja nuorista on kokenut vähintään yhden liikuntavamman kuluneen vuoden aikana (Parkkari, Kannus, Leppänen 2019). Toistuvat ja vakavat vammat lisäävät ylipainon riskiä, vähentävät liikkumishalukkuutta ja altistavat toimintakyvyn ja elämänlaadun heikentymiselle. Yksi merkittävä haitta liittyy varhaiseen nivelrikkoon, jonka riski kasvaa Ehkäisevä harjoittelu vähentää lasten ja nuorten liikuntavammoja MARI LEPPÄNEN, TtT, dosentti tutkimusja kehittämisjohtaja Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti Kuva: Juha Laitalainen. Ohjeistukset on kohdistettu erikseen valmentajille ja urheiluseuroille, opettajille ja kouluille, perheille ja nuorille sekä päättäjille. Liikunnan haittapuolena on siihen liittyvät vammat, jotka viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan ovat yleistyneet suomalaisilla lapsilla ja nuorilla. Liikuntavammojen kustannukset ovat suuri taakka yhteiskunnalle. 3 2 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 teema Liikuntalääketiede Tieto lasten ja nuorten liikuntavammojen ehkäisystä on koottu ensimmäistä kertaa suosituksiksi
Lämmittelyn intensiteetti on ollut kohtalainen, ja liikkeiden oikeanlainen suoritustekniikka on ollut tärkeässä roolissa. Keskeiset suositukset valmentajille ja urheiluseuroille Valmentajia ja urheiluseuroja koskevat suositukset käsittelevät vammoja ehkäisevää harjoittelua, suojavarusteita, ympäristöä, sääntöjä, kuormitusta ja kuntoutusta. Iskua vaimentavat ja ortoottiset pohjalliset voivat auttaa vähentämään alaraajojen rasitusvammojen riskiä. Monisisältöisen lämmittelyn lisäksi harjoittelussa tulisi huomioida lajille tyypillisten vammojen ehkäisy tutkitusti tehokkailla harjoitteilla, joita ovat: tasapainoharjoitteet nilkkavammojen ehkäisemiseksi, voimaja liikehallintaharjoitteet polvivammojen ehkäisemiseksi, eksentriset voimaharjoitteet lihasvammojen ehkäisemiseksi sekä voimaja stabilointiharjoitteet olkapäävammojen ehkäisemiseksi. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 3 3 töön. jopa 10-kertaiseksi nuorena koetun niveleen kohdistuneen vamman seurauksena. Suojavarusteet kuntoon Lasten ja nuorten tulisi aina käyttää asianmukaisia ja lajiin sopivia suojavarusteita. Erilaiset suojavarusteet voivat auttaa vähentämään urheiluvammoja tai niiden vakavuutta. Pelialustan kitka ja joustavuus sekä kaukalon materiaalien joustavuus on tärkeää ottaa huomioon liikuntatiloja suunniteltaessa ja rakennettaessa. Ihannetapauksessa aiheeseen perehtynyt fysioterapeutti tai fysiikkavalmentaja kouluttaa valmentajat ohjaamaan harjoitusohjelmaa. 3. Suojalasit voivat lisäksi ehkäistä silmävammoja lajeissa, joissa käytetään mailoja ja palloja. Suositukset sisältävässä asiakirjassa on yhteensä 35 eri kohderyhmille laadittua suositusta. 2. Urheilijalle tehokas vammojen ehkäisy on panostus kehittävään harjoitteluun ja hyvinvointiin myös urheilu-uran jälkeen. Lisäksi tulee huomioida varsinaisen pelialueen tai kaukalon välittömässä läheisyydessä olevan ympäristön turvallisuus. Pelialustan ja kaukalon materiaalit voivat vaikuttaa vammariskiin. Vaikka kypärät ovat välttämättömiä monien mahdollisesti vakavien päävammojen vähentämisessä, niiden kyky ehkäistä aivotärähdyksiä on rajallinen. Suositus hermo-lihasjärjestelmää aktivoivan harjoittelun laajaan käyttöönottoon perustuu vahvaan tutkimusnäyt. Lasten ja nuorten ohjattuun harjoitteluun tulisi sisältyä hermo-lihasjärjestelmän toimintaa kehittäviä lihaskunto-, tasapaino-, koordinaatio-, ketteryys-, hyppelyja liikehallintaharjoitteita vähintään 2–3 kertaa viikossa, 15–20 minuuttia kerrallaan ja vuoden ympäri niin, että vaikeusaste etenee ja harjoitukset ovat riittävän vaihtelevia. Tilat ja ympäristö urheilulle turvalliseksi Liikuntatiloja suunniteltaessa ja rakennettaessa tulee huomioida alustan sopiva kitka ja joustavuus, kaukalon materiaalien joustavuus sekä yleisesti liikkumisympäristön turvallisuus. Nuorten jääkiekossa hammassuojien käyttö on yhdistetty aivotärähdysten pienempään todennäköisyyteen. Vaikka kaikkien liikuntavammojen välttäminen on mahdotonta, vammojen määrää ja vakavuutta voidaan tehokkaasti vähentää. Nilkkatuki ja teippaaminen ovat tehokkaita vähentämään toistuvia nilkan nyrjähdyksiä aiemmin vamman saaneilla urheilijoilla. Vammoilta ehkäisevän vaikutuksen lisäksi hermo-lihasjärjestelmää aktivoivan lämmittelyohjelman on osoitettu kehittävän myös nuorten urheilijoiden suorituskykyä niin voiman, ketteryyden, tasapainon kuin lajispesifisten taitojen osalta. Hermo-lihasjärjestelmää aktivoiva harjoittelu osaksi lasten ja nuorten säännöllistä urheiluharjoittelua Hermo-lihasjärjestelmää aktivoivan lämmittelyn tulisi olla säännöllinen osa harjoittelua lapsilla ja nuorilla seitsemännestä ikävuodesta eteenpäin. Hermo-lihasjärjestelmää aktivoivan harjoittelun on osoitettu pienentävän nuorten urheilijoiden alaraajavammojen riskiä keskimäärin 35 prosenttia. Tänä vuonna julkaistujen tutkimusnäyttöön perustuvien suositusten tarkoituksena on antaa konkreettisia keinoja lasten ja nuorten liikuntavammojen ehkäisyyn eri toimintaympäristöissä. Hermo-lihasjärjestelmää aktivoivan harjoittelun tulisi olla aiheeseen koulutetun valmentajan tai fysioterapeutin ohjaamaa. Rannesuojilla on voitu vähentää rannevammojen määrää lumilautailussa, ja ne ovat todennäköisesti tehokkaita myös muissa samantyyppisissä urheilulajeissa. Tutkimuksissa harjoittelu on tyypillisesti ollut valmentajan ohjaamaa. Hermo-lihasjärjestelmää aktivoivaa harjoittelua on tutkimuksissa toteutettu useimmiten alkulämmittelyohjelmana, joka on sisältänyt vaihtelevia ja monipuolisia harjoitteita. Kehittämällä liikunnan turvallisuutta luodaan mahdollisuuksia läpi elämän kestävälle liikkumiselle. Kypäriä on käytetty kauan pääja aivovammojen ehkäisyyn erilaisissa suuren riskin urheilulajeissa. 1. Tässä artikkelissa kuvataan suositukset pääpiirteittäin ja tiivistetysti. Suositukset ovat osa Erasmus+-rahoitteista Physical Activity-Related Injuries Prevention in Adolescents (PARIPRE) -projektia, jossa Suomen lisäksi ovat mukana Slovakia, Slovenia, Puola ja Tšekki. Suositusten laatimisesta vastasivat Tampereen urheilulääkäriaseman tutkimusja kehittämisjohtaja Mari Leppänen ja Jyväskylän yliopiston professori Jari Parkkari. Erityisen tehokasta hermo-lihasjärjestelmää aktivoiva harjoittelu on monissa lajeissa yleisten nilkkaja polvivammojen ehkäisyssä; yli puolet näistä vammoista voitaisiin ehkäistä harjoittelulla
Riittävä määrä lepoa ja unta sekä riittävä ravinnon saanti tulisi varmistaa. Fyysisten kontaktien määrään tulee tarvittaessa puuttua sääntömuutoksilla. Tarvittaessa kilpailutoiminnan määrää tulisi myös rajoittaa niin, että kasvuikäisille turvataan riittävä lepo ja palautuminen myös kilpailukausilla. Esimerkiksi Kanadassa taklausten kieltäminen nuorten jääkiekossa johti loukkaantumisten huomattavaan vähenemiseen. Hyvä kuormituksen hallinta, riittävä levon ja unen määrä sekä riittävä ravinto voivat auttaa vammojen ehkäisyssä. Varhaisen yhteen lajiin keskittyvän harjoittelun on osoitettu olevan yhteydessä kohonneeseen vammariskiin. Nuoria urheilijoita tulisi kannustaa aktiiviseen elämäntapaan myös urheiluharrastuksen ulkopuolella. Varhaisen erikoistumisen hyödyistä ei ole vahvaa näyttöä eikä sen muutamia poikkeuslajeja lukuun ottamatta katsota ole. Fyysisen kuormituksen lisäksi tulee huomioida myös urheilun ulkopuolinen psyykkinen ja sosiaalinen kuormitus, sillä myös niillä on vaikutusta nuorten urheilijoiden terveyteen ja koettuun kokonaiskuormitukseen. Lajiliittojen tulisi vaatia ja tarjota kaikille lasten ja nuorten valmentajille koulutusta vammoja ehkäisevän harjoittelun ohjaamiseen. Sääntömuutoksilla lisää turvallisuutta Tärkeimpien suojavarusteiden tulee olla pakollisia nuorilla urheilijoilla suuren riskin urheilulajeissa. Kasvavan urheilijan tukija liikuntaelimistö on altis koville ja toistuville ulkoisille voimille. Yksipuolista ja tiheästi samankaltaisena toistuvaa kuormitusta tulisi välttää etenkin nopean kasvun vaiheessa ja silloin, jos urheilijalla on rasitusvamman oireita ja kipua. Suomessa suojalasien käyttö on pakollista nuorten salibandyssä, ja nuorten pelaajien on käytettävä kokonaan kasvot suojaavia kypäriä kansainvälisissä jääkiekkoturnauksissa. Vammariskiä lisäävät etenkin samankaltaisina toistuvat rajut liikkeet, kuten juokseminen, hyppiminen tai heittäminen, ilman riittävää lepoa kuormituksen välillä. Vastaavanlaisia toimia tulee harkita myös muissa korkean riskin lajeissa vakavien vammojen vähentämiseksi. Nämä toimenpiteet ovat vähentäneet urheilussa sattuvia silmäja kasvovammoja merkittävästi. Urheiluvammojen ehkäisyä koskevan koulutuksen tulee olla pakollista kaikille nuorten urheilijoiden valmentajille. 3 4 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 teema Liikuntalääketiede 4. Sääntömuutokset ovat joskus tarpeen osallistujien turvallisuuden parantamiseksi etenkin lasten ja nuorten urheilussa. Nuorilla urheilijoilla on paljon kasvuun liittyviä rasitusvammoja, ja vammat ovat usein yhteydessä suureen harjoittelumäärään ja harjoittelun yksipuolisuuteen. Varhaista erikoistumista yhteen lajiin tulisi välttää. 5. Kuormitus ja lepo urheilijan kasvun ja kehityksen mukaan Lasten ja nuorten harjoitteluohjelmaan tulisi sisältyä monipuolista harjoittelua, joka huomioi fyysisen kehitysvaiheen yksilöllisesti ja eri elinjärjestelmien tasapainoisen kuormittamisen
LÄHTEET Parkkari J, Kannus P, Leppänen M. Hyvä lämmittely, tarvittavat suojavarusteet sekä huolellinen kuntoutus vammojen sattuessa mainitaan myös perheiden suosituksissa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Huolellinen kuntoutus vamman jälkeen Vamman sattuessa, varmista huolellinen ja asianmukainen kuntoutus ennen urheiluun paluuta. Tuomalla aktivoiva alkulämmittely osaksi liikuntatuntia ja sisällyttämällä liikunnan turvallisuus osaksi opetussuunnitelmia voidaan vaikuttaa yleisesti lasten ja nuorten liikuntaturvallisuuteen ja tavoittaa sekä vähän että paljon liikkuvat lapset ja nuoret. Suosituksissa kuvattua kehonhallinta-, voima-, ketteryysja tasapainoharjoitteita suositellaan toteutettavan liikuntatunnin aluksi tavanomaisen alkulämmittelyn sijasta. Liikuntavammojen ennaltaehkäisyyn tulisi myös suunnata riittävästi resursseja, sillä näin voidaan säästää yhteiskunnalle kalliimmaksi aiheutuvia hoitokustannuksia. Julkaisussa Kokko S & Martin L. Aktivoiva alkulämmittely osaksi liikuntatuntia jo alakoulussa Kaikkien 11?16-vuotiaiden nuorten liikunnan opetukseen tulisi sisällyttää monisisältöinen aktivoiva lämmittelyohjelma liikuntavammojen ehkäisemiseksi. Monipuolista ja riittävää liikkumista lapsille ja nuorille Perheille ja nuorille kohdistetuissa suosituksissa korostuu monipuolinen ja riittävä liikkuminen. LINKIT Lasten ja nuorten liikuntavammojen ehkäisyn suositukset: https://ukkinstituutti.fi/liikkumisen-turvallisuus/liikuntavammojenehkaisy/lasten-ja-nuorten-liikuntavammojen-ehkaisyn-suositukset Suositukset on julkaistu myös PARIPRE-hankkeen verkkosivuilla (paripre.eu) englanniksi, suomeksi, ruotsiksi ja hankemaiden omilla kielillä. 2. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1 Artikkelissa käytetyt lähteet löytyvät kokonaisuudessaan sähköisestä suositusdokumentista: ukkinstituutti.fi/aineistot/ suositukset-lasten-ja-nuorten-liikuntavammojen-ehkaisyyn. Toteutuipa nuoren harjoittelu yhden tai useamman lajin parissa, monipuolisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Aikaisempi vamma on suurin yksittäinen riskitekijä saman vamman uusiutumiselle ja lisää myös muiden vammojen riskiä. Suurimmat riskit kohtalokkaitten vammojen syntyyn ovat liikenteessä koulumatkalla ja vapaa-ajan harrastuksiin kuljettaessa, joten huoltajien tulee opastaa lapsia ja nuoria turvalliseen liikennekäyttäytymiseen. 1. Vamman uusiutumisen ehkäisemiseksi on tärkeää, että vamma kuntoutetaan huolellisesti. Säännöllinen voima-, tasapaino-, koordinaatioja ketteryysharjoituksia sisältävä liikunta parantaa kehonhallintaa ja auttaa ehkäisemään liikuntavammoja, ja on siksi suositeltavaa kaikille nuorille. Liikuntavammat koulussa, vapaaajalla ja urheiluseuroissa. Liikuntavammat tulisi rekisteröidä valtakunnallisesti ja liittää kansainväliseen ICD-11-tautiluokitukseen, jotta vammoista aiheutuvia kustannuksia ja ennaltaehkäisevien toimien vaikuttavuutta voitaisiin arvioida luotettavasti ja valtakunnallisesti. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 3 5 van tarpeellista myöskään urheilijan kehittymisen ja menestyksen kannalta. Vammoja ehkäisevä lämmittely osaksi koululiikuntaa Kouluille ja opettajille annetuissa suosituksissa painotetaan koulujen roolia liikunnan turvallisuuden kehittäjinä. Liikunnan turvallisuus osaksi opetussuunnitelmia viimeistään yläkoulussa Koulujen opetussuunnitelmaan tulisi sisältyä kaikille 12–15-vuotiaille oppilaille suunnattua opetusta, joka liittyy liikunnan ja vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden turvallisuuteen. Monet liikuntavammat uusiutuvat herkästi. Aktivoivan lämmittelyohjelman tulisi sisältää aerobista harjoittelua sekä kehonhallinta-, ketteryys-, voimaja tasapainoharjoitteita, ja sen tulisi kestää noin 15 minuuttia kerrallaan. Opetuksessa tulee huomioida säännöt, varusteet, vammoja ehkäisevät toimet, kuten hermo-lihasjärjestelmää kehittävä harjoittelu, vastustajan kunnioittaminen ja vastuullinen käyttäytyminen. Myös vamman syntyyn johtaneita tekijöitä on syytä pysähtyä miettimään, jotta samat syyt eivät johtaisi enää uusiin vammoihin. . 6. Päättäjiltä vaaditaan toimia Liikuntavammojen ja niistä aiheutuvien kustannusten vähentäminen vaatii toimia myös päättäjiltä. Suosituksissa ohjeistetaan, että liikunnan ja terveystiedon opetuksessa käsitellään liikunnan turvallisuutta monipuolisesti. Lisätietoa urheiluvammojen ehkäisystä sekä urheilijan ravitsemuksesta ja terveydenhuollosta löytyy terveurheilija.fi -sivustolta ja Terve urheilijan (@terveurheilija) somekanavilta (Instagram, Twitter, Facebook, Youtube). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Yhteen lajiin panostamisen sijaan lapsia tulee kannustaa kokeilemaan ja harrastamaan useita lajeja ja liikuntamuotoja
Liikunnallisuuden merkitys oppimisessa on kuitenkin epäselvä ja osin kiistanalainenkin. Erilaisia oppimisen muotoja vaaditaan päivittäin useassa erilaisessa tilanteessa. Fyysisen aktiivisuuden sanotaan tehoavan lähes jokaiseen vaivaan, edistävän aivoterveyttä ja auttavan oppimaan. Oppiminen ei myöskään ole vain tiedon ja osaamisen lisääntymistä, vaan myös tiedon ja taidon hyödyntämisen sekä ajattelun muuttumista ja kehittymistä. teema Liikuntalääketiede Kuva: Antero Aaltonen. Fyysisen aktiivisuuden yhteys teoria-aineiden taitojen kehittymiseen ja koulumenestykseen kiinnostavat, koska nämä tekivät vaikuttavat merkittävästi myöhempään koulutusuraan sekä työllistymiseen. Liikuntatieteellisissä oppimistutkimuksissa viitataan useimmiten teoreettisiin taitoihin ja koulumenestykseen. Kouluun liittyvät oppimistekijät voivat kuitenkin sisältää hyvin paljon erilaisia muuttujia lukusujuvuudesta, luetun ymmärtämisestä ja aritmeettisesta osaamisesta aina arvosanojen keskiarvoon ja itseraportoituun koulumenestykseen. HAAPALA, FT lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto eero.a.haapala@jyu.fi LIIKUNTA – IHMELÄÄKE OPPIMISEEN. EERO A. 3 6 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 O ppiminen on moninainen ja monimutkainen kokonaisuus. Oppimista tarvitaan esimerkiksi yhteiskunnassa selviämiseen, koska se mahdollistaa joustavan ja sujuvan käyttäytymisen erilaisissa tilanteissa ja muuttuvassa elinympäristössä
Keskeisiin kysymyksiin kuuluvatkin, että edistääkö fyysinen aktiivisuus oppimistuloksia, minkälaisia oppimistuloksia ja minkälainen fyysinen aktiivisuus voisi olla tehokkainta. Esimerkiksi urheiluseurassa tapahtuva fyysinen aktiivisuus on usein strukturoidumpaa ja tavoitteellisempaa toimintaa kuin liikkuminen vapaa-ajalla. Eri osatekijöiden lisäksi tapahtumaympäristö, kuten koulu tai urheiluseura, toiminnan monimutkaisuus ja tiedollisten toimintojen tarve ja sosiaalinen ympäristö voivat muovata fyysisen aktiivisuuden vaikutuksia oppimistuloksiin. Koululiikunnan lisääminen näyttäisi olevan yksi tapa parantaa matemaattisia taitoja, lukutaitoa sekä kokonaiskoulumenestystä. Lisäksi positiivisia yhteyksiä on havaittu pääasiassa tutkimuksissa, joissa koulumenestystä on arvioitu arvosanojen perusteella, mutta ei tutkimuksissa, jotka ovat käyttäneet itsearvioita tai standardoituja testejä. Myös muissa meta-analyyseissa, jossa on tarkasteltu luokkahuoneinterventioiden vaikutuksia, vaikutukset olivat melko hajanaisia (Peiris ym., 2022; Watson ym., 2017) ja Vahvimmin fyysisen aktiivisuus näyttää tukevan matemaattista osaamista.. Tutkimusten tulokset ovat olleet kuitenkin hyvin kirjavia. Sneckin ja kumppaneiden (2019) järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen ja 11 tutkimuksen meta-analyysin mukaan koulussa toteutetut liikuntainterventiot voivat vaikuttaa jossain määrin myönteisesti matemaattiseen osaamiseen. Laadukkaiksi arvioiduissa tutkimuksissa 60 prosenttia raportoiduista vaikutuksista oli positiivisia. Toisaalta tutkimusnäyttö fyysisen aktiivisuuden positiivisista vaikutuksista matemaattiseen osaamisen on jopa vahva. Katsaukseen kokonaisuudessaan sisällytetyistä 29 interventiotutkimuksesta kuitenkin vain 45 prosentin mukaan liikunnalla oli positiivisen vaikutuksen matemaattiseen osaamiseen. Liikuntatuntien lisääminen, liikuntataukojen pitäminen tai liikunnan integroiminen oppituntien sisältöihin toivat vaihtelevasti hyötyjä – osa interventioista aikaansai positiivisia, neutraaleja ja yhdessä havaittiin jopa negatiivinen vaikutus. Työryhmä päättelikin, että olemassa oleva tutkimusnäyttö fyysisen aktiivisuuden ja oppimisen välisistä positiivisista yhteyksistä ei ole kovin vakuuttava. Harrastuksen konteksti, annos ja oppimisen mittaamisen käytetyt menetelmät näyttäisivät vaikuttavan näihin yhteyksiin. Lisäksi liikunnan integroiminen opetukseen voi tukea matemaattisen osaamisen kehitystä (Álvarez-Bueno ym., 2017). Nämä tulokset tukevat myös aikaisemman meta-analyysin tuloksia, joiden mukaan fyysisen aktiivisuuden vaikutti eniten juuri matemaattiseen osaamiseen (Álvarez-Bueno ym., 2017). Kouluaikana toteutunut harrasteliikunta voi edistää oppimistuloksia enemmän kuin vapaa-ajan harrasteliikunta ja selkein positiivinen yhteys on havaittu kohtuullisella liikunta-annoksella (joko kaksi lajia tai kaksi tuntia viikossa). Myös vapaa-ajalla, urheiluseurassa ja koulussa toteutetulla fyysisellä aktiivisuudella voi olla toisistaan eroavia vaikutuksia oppimiseen mikä voi ilmetä myös erilaisin mekanismein. Kokonaisvaikutus koulumenestykseen melko pieni Fyysisellä aktiivisuudella näyttäisi kokonaisuudessaan olevan positiivinen, mutta melko pieni vaikutus koulumenestykseen (Álvarez-Bueno ym., 2017; de Greeff ym., 2018). Urheilutoimintaan osallistuvilla myös motivaatio sekä fyysisen aktiivisuuteen että oppimiseen saattaa erota muista. Kovin yhdenmukaista tutkimusnäyttöä fyysisen aktiivisuuden laadusta ei kuitenkaan ole (Meijer ym., 2020). Vaikka pääasiassa yksinkertaista aerobista liikuntaa sisältäneet interventiotkin parantavat oppimistuloksia, kognitiivisesti haastava fyysinen aktiivisuus näyttäisi tehostavan oppimista vielä enemmän (de Greeff ym., 2018). Kun tutkijat tarkastelivat eri oppimistulosten eri osa-alueita, fyysinen aktiivisuus vaikutti positiivisesti jopa 86 prosentissa tarkastelluista matematiikan oppimismuuttujista, mutta vain 27 prosenttia kielelliseen oppimiseen liittyvistä muuttujista. Oppimisen ja fyysisen aktiivisuuden taustalla vaikuttaa myös monia muita tekijöitä, kuten ikä, sukupuoli, fyysinen kunto, perimä ja moni muu, jotka kaikki voidaan nähdä potentiaalisia fyysisen aktiivisuuden ja oppimisen välisiä yhteyksiä muovaavina tekijöinä. Liikunnan tyypillä saattaa olla myös merkitystä. Erityisen johdonmukaisia tai varmoja eivät ole myöskään muiden tutkimusten tulokset. Kouluajan liikunta vaikuttaa tehokkaimmalta Liikuntaharrastus voi myös jossain määrin tukea oppimistuloksia (Owen ym., 2022). Singhin ja työtovereiden (Singh ym., 2019) järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin laajasti liikuntainterventioiden vaikutusta oppimistuloksiin. Lisäksi erilaiset liikuntainterventiot näyttäisivät vaikuttavan oppimistuloksiin eri tavoin. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 3 7 Fyysinen aktiivisuus on moniulottuvuuksinen kokonaisuus, johon liittyvät kokonaisvolyymi ja sen aiheuttama energiankulutus, toistuvuus ja yksittäisen liikkumiskerran kesto, kuormitustaso sekä tyyppi. BDNF:ää pidetään välttämättömänä muistille ja oppimiselle. Lisäksi erilaiset fyysisen aktiivisuuden muodot ja kontekstit voivat vaikuttaa eri tavoin esimerkiksi itsetuntoon ja -luottamukseen sekä mielen hyvinvointiin ja siten myös oppimistuloksiin (Biddle ym., 2019). Toisaalta hyvin korkea urheiluharrastukseen sitoutuminen voi viedä aikaa opiskelulta tai levolta haitaten oppimista. Jokaisella tekijällä voi olla merkitystä myös tarkasteltaessa fyysisen aktiivisuuden vaikutuksia oppimistuloksiin, koska esimerkiksi kuormitustasoa muovaamalla fysiologinen vaste muuttuu. Oppimisen ja fyysisen aktiivisuuden monimutkainen yhteys Ainakin teoriassa monet eri tekijät voivat vaikuttaa fyysisen aktiivisuuden ja oppimistulosten välisiin yhteyksiin. Fyysisen aktiivisuuden intensiteetin on esimerkiksi osoitettu olevan suorassa yhteydessä aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) pitoisuuden kasvuun verenkierrossa (Knaepen ym., 2010)
Resaland, G. 2018. Rasittavan fyysisen aktiivisuuden on myös havaittu olevan positiivisesti yhteydessä varhaisvuosien matemaattiseen osaamiseen 3–5-vuotiailla suomalaislapsilla (Vanhala ym., 2022). J. Myös keskimääräisesti ja hyvin koulussa menestyvillä pojilla liikunta vaikutti myönteisesti oppimiseen, mutta keskimäärin tai hyvin menestyvillä tytöillä liikunnan vaikutus oli jopa kielteinen. 2019. de Greeff, J. Biddle, S. I. van den, Uijtdewilligen, L., Groot, R. Singh, A. Effect of classroom-based physical activity interventions on academic and physical activity outcomes: a systematic review and meta-analysis. J., Oosterlaan, J., Visscher, C., & Hartman, E. L., Fedewa, A. Sneck, S., Viholainen, H., Syväoja, H., Kankaapää, A., Hakonen, H., Poikkeus, A.-M., & Tammelin, T. B., Andersen, L. Knaepen, K., Goekint, M., Heyman, E. M. 2018. L. 2017. 2019. 2016. Sneck ja kumppanit (2019) havaitsivat, että interventiot olivat tehokkaampia nuoremmilla lapsilla kuin vanhemmilla lapsilla. Mullender-Wijnsman ja kumppaneiden (2016) kaksi vuotta kestäneessä tutkimuksessa interventioryhmän oppimistulosten kehitys vastasi noin neljän kuukauden oppimista. van der, Visscher, C., Bosker, R. Sport Participation and Academic Performance in Children and Adolescents: A Systematic Review and Meta-analysis. Effects of In-Classroom Physical Activity Breaks on Children’s Academic Performance, Cognition, Health Behaviours and Health Outcomes: A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomised Controlled Trials. B., Foley, B. K., Moe, V. D., & Chinapaw, M. H., McMorris, T., Pesce, C., Pühse, U., Tomporowski, P. Fyysinen aktiivisuus luo oppimista tukevan neurobiologisen ympäristön, mutta ei ole itsestään selvää, että kaikki liikunnallisuus siirtyy mitattaviin hyötyihin oppimisessa ja kaikilla lapsilla ja nuorilla. Vahvan matemaattisen osaamisen pohjan rakentaminen voi tukea myös myöhempää matemaattista osaamista, koulutuspolkuja ja työuria. Sports Medicine, 40(9), 765–801. Fyysinen aktiivisuus saattaa edesauttaa oppimista esimerkiksi parantamalla kykyä keskittyä opittavaan asiaan tunnilla (Álvarez-Bueno ym., 2017; Watson ym., 2017). 2021. 2022. International Journal of Environmental Research and Public Health, 19(15), 9479. Neuroplasticity – Exercise-Induced Response of Peripheral BrainDerived Neurotrophic Factor. A., Sääkslahti, A., Hakkarainen, A., Widlund, A., & Aunio, P. H., Ciaccioni, S., Thomas, G., & Vergeer, I. M., & Meeusen, R. 19; p. Liikunnan matemaattista osaamista tukeva vaikutus varhaisja keskilapsuudessa voikin olla koulu-uran kannalta keskeinen havainto. J., Hartman, E., & Oosterlaan, J. Hyödyt suurimpia vähän liikkuvilla Iän lisäksi oppimisen ja osaamisen taso ennen interventiota voi vaikuttaa siihen, kuka hyötyy fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä. Kaikesta epäselvyydestä ja hämäryydestä huolimatta, lasten ja nuorten aivoterveyden vaalimiseen ja oppimistulosten edistämiseen voi olla yksinkertainen ohjenuora – liikkumisen suositukset, jotka kannustavat liikkumaan monipuolisesti ja riittävästi ja välttämään liiallista paikoillaanoloa (Opetusja kulttuuriministeriö 2021). European Journal of Sport Science, https://doi.org/10.1080/17461391.2022. Parhaimmillaan fyysisen aktiivisuuden lisääminen koulupäiviin voi kuitenkin tehostaa oppimista merkittävästi. Pediatrics, 137(3), e20152743. A., & Aadland, E. Owen, K. Associations between physical activity, motor skills, executive functions and early numeracy in preschoolers. Effects of physical activity interventions on cognitive and academic performance in children and adolescents: a novel combination of a systematic review and recommendations from an expert panel. M. Academic Achievement and Physical Activity: A Meta-analysis. Fyysisen aktiivisuuden hyödyntäminen oppimisen tukena voikin olla parasta suunnata lapsille ja nuorille, joilla oppimistulokset tai fyysisen aktiivisuuden taso on matalin. H. 2092777 Watson, A., Timperio, A., Brown, H., Best, K., & Hesketh, K. B., Bailey, R., Chang, Y.-K., Diamond, A., Ericsson, I., Etnier, J. 2022. Pediatrics, 140(6), e20171498. Journal of Sport and Exercise Psychology, 43(1), 1–13. The Effects of Aerobic Versus Cognitively Demanding Exercise Interventions on Executive Functioning in School-Aged Children: A Cluster-Randomized Controlled Trial. Physical activity and mental health in children and adolescents: An updated review of reviews and an analysis of causality. Effects of physical activity on executive functions, attention and academic performance in preadolescent children: a meta-analysis. H. B., McKay, H. 3 8 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 riippuivat koulumenestyksen mittaamiseen käytetystä menetelmästä (Watson ym., 2017). . Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille (No. de, Jolles, J., Andersen, L. Oppimistaitojen kehittymisen mittarit voivat olla herkempiä pienillekin muutoksille kuin esimerkiksi standardoidut testit tai kouluarvosanat. Mullender-Wijnsma, M. Norjalaistutkimuksessa heikoimmin koulussa menestyneet kymmenvuotiaat tytöt ja pojat hyötyivät seitsemän kuukautta kestäneestä monimuotoisesta liikuntainterventiosta (Resaland ym., 2018). Vanhala, A., Haapala, E. Tutkimusnäytön perusteella kohtuullinen fyysisen aktiivisuuden lisääminen koulupäiviin joko liikuntatuntien, välituntiliikunnan tai urheilukerhojen muodossa voi olla tehokkain tapa tukea oppimista liikunnan avulla. Psychology of Sport and Exercise, 42, 146–155. J., & Visscher, C. J., Hartman, E., de Greeff, J. 2022. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 16(1), 109. J. 2017. Meijer, A., Königs, M., Fels, I. British Journal of Sports Medicine, 53(10), 640–647. Fyysisen aktiivisuuden on havaittu parantavan oppimistuloksia lähinnä silloin, kun oppimisen mittaamiseen on käytetty oppimistaitojen edistymistä kuvaavia mittareita, kuten lukusujuvuuden paranemista. LÄHTEET Álvarez-Bueno, C., Pesce, C., Cavero-Redondo, I., Sánchez-López, M., Garrido-Miguel, M., & Martínez-Vizcaíno, V. S., Saliasi, E., Berg, V. Opetusja kulttuuriministeriö. C., Wilhite, K., Booker, B., Lonsdale, C., & Reece, L. M. K., Duan, Y., Vandelanotte, C., Liang, W., Yang, M., & Baker, J. Peiris, D. S. 2010. Effects of school-based physical activity on mathematics performance in children: a systematic review. 2020. Gender-specific effects of physical activity on children’s academic performance: The Active Smarter Kids cluster randomized controlled trial. 2019. F., Bartholomew, J. Fyysisen aktiivisuuden ja oppimisen välinen annosvaste-suhde on kuitenkin vielä hyvin epäselvä. L., Hillman, C. Physically Active Math and Language Lessons Improve Academic Achievement: A Cluster Randomized Controlled Trial. W., Bosker, R. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 14(1), 114. A., Anderssen, S. W., Doolaard, S., Bosker, R. D. teema Liikuntalääketiede. 45). J. J. Journal of Science and Medicine in Sport, 21(5), 501–507. Preventive Medicine, 106, 171–176. Medicine & Science in Sports & Exercise, 54(2), 299–306
Suorituskykyä voidaan paranSuorituskyky keskiössä, enemmän terveitä harjoituspäiviä” ” Seppo Pehkonen hoiti Hanno Möttölän selkää vuonna 2007 Romanian kanssa pelatun EM-karsintaottelun alla. – Fysioterapiainterventiot ovat tärkeitä, mutta jos urheilijaa ei kohtaa ihmisenä – kuuntele ja kommunikoi – eivät interventiotkaan ole niin vaikuttavia. Seminaarissa korostui holistinen, biopsykososiaalinen lähestyminen fysioterapeuttien työssä. Vuoden 2020 kongressi jouduttiin Covid-19-tilanteen vuoksi perumaan ja vuonna 2021 aiheita käsiteltiin samasta syystä webinaarissa. Hän korosti esityksissään teeman mukaisesti, että ”kuntoutus on harjoittelua loukkaantuneena” ja ”kestävyys – kykyä osallistua jatkuvasti harjoitteluun ja peleihin maksimaalisella vaivalla”. Suftin toiminnanjohtaja Simone Kallonen summaa Glasgow’n esityksen kertomalla, että siinä korostui urheilijan kohtaaminen ihmisenä eli biopsykososiaalinen lähestyminen. Vuoden 2022 kongressin teema nousi arvostetun British Journal of Sports Medicine -lehden kanteen. – Kyse on moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa esimerkiksi urheilupsykologi pystyy tukemaan urheilijaa pois loukkaantuneen urheilijan identiteetistä. Kahden ensimmäisen vuoden (2015 ja 2016) jälkeen 2017 paneuduttiin tarkemmin urheilijoiden nivusja polvivammoihin, 2018 olkapäähän, 2019 kuormitukseen sekä palautumiseen ja 2021 urheilijan kipuun. Esimerkiksi nilkkavamman kyseessä ollessa, ei enää vain hoideta nilkkaa kuntoon, vaan mietitään suorituskykyä kokonaisvaltaisesti, miten urheilija pystyy palaamaan kilpailuihin jopa paremmassa kunnossa kuin ennen loukkaantumista. Kuva: Timo Jaakonaho/Lehtikuva. Enää ei Suomen Urheilufysioterapeutit SUFT ry on järjestänyt kansainvälisiä kongresseja vuodesta 2015 alkaen. JOUKO VUOLLE toimittaja, tietokirjailija jouko.vuolle@yle.fi hoideta ainoastaan syntynyttä vammaa vaan otetaan urheilija kokonaisuutena huomioon. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 3 9 V uoden 2022 kongressin aihe Return to Sport – Better than ever on jatkumoa aiempiin vuosiin, joiden yhteisenä pääteemana on ollut urheilijoiden vammaherkkyyden pienentäminen, enemmän terveitä harjoituspäiviä (Prevention – Mission possible). Viimeisimmässä kongressissa yhtenä kansainvälisenä puhujana oli tohtori (PhD) Phil Glasgow, joka työskenteli mm. Iso-Britannian menestyksekkään olympiajouk kueen fysioterapiajohtaja Rion 2016 olympiakisoissa
Hän kuvaa suorituskyvyn kehitystä sanalla robustness, jolla hän tarkoittaa kestävyyttä ja sinnikkyyttä; kykyä tehdä työtä ja harjoitella vieläkin tavoitteellisemmin. Normaaliin lajiharjoitukseen pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti jo kuntoutuksen aikana. Tänne suorastaan halutaan, iloitsee Simone Kallonen. He molemmat tekivät töitä urheilijoiden parissa ja päättivät, että pitäisi perustaa yhdistys urheiluvammoihin suuntautuville lääkintävoimistelijoille. Kursseista tuli aikamoinen menestys, eikä osallistujista ollut pulaa. Lääkintävoimistelijoista urheilufysioterapeuteiksi Kongressit ovat tänään tärkeä osa Suftin työtä. Näissä viestikisoissa yhdistys perustettiin ja Hämäläinen voitti kultaa 4 × 400 metrin viestissä Turun Urheiluliiton joukkueessa.” – Perustetun yhdistyksen yhtenä tavoitteena oli lisätä tietoutta urheilufysioterapiasta, ja pian yhdistyksen perustamisen jälkeen viisikko rupesi järjestämään urheilufysioterapian peruskursseja lähellä Hämeenlinnaa Petäyksessä, Vanajaveden rannalla. Suftin verkkosivuilla perustamisesta kerrotaan seuraavasti: ”Nuoret lääkintävoimistelijat Jussi Hietikko ja Antti Vuorinen tapasivat ensimmäistä kertaa vuonna 1978 valmentajaseminaarissa Vuokatin Urheiluopistolla. Jo alusta alkaen yhdistyksen jäsenet olivat mukana erilaisten urheilukilpailujen lääkintähuollossa ja myös sitä kautta asiaa vietiin eteenpäin, kertoo Seppo Pehkonen. Seppo Pehkonen kertoo, että SUFT perustettiin vuonna 1979 kun viisi urheilua harrastavaa fysioterapeuttia, tai sen aikaista lääkintävoimistelijaa, päätti viedä fysioterapiaa urheilun piiriin. Phil Glasgow korostaakin, että kuntoutusvaiheessa on mahdollista harjoitella hyvin, vaikka taustalla on vamma. Suoritus tulisi kyetä viemään niin pitkälle, että syntyy superkompensaatiota. Phil Glasgow vie mielellään asian vielä pidemmälle. Urheilijaa tulee vastuullistaa viemään asioita niin, että suorituskyky on ykkösasia, ei urheilijan oma ego. Nyt SUFT kuuluu kansainväliseen IFSPT-verkostoon ja pohjoismaiden kesken tehdään paljon yhteistyötä. teema Liikuntalääketiede Phil Glasgow’n esityksen ydinkohdat. – Tavoitteena tulisi olla, että kuntoutuksen aikana tapahtuu kehitystä niin, että sen jälkeen urheilija olisi paremmassa kunnossa kuin ennen vamman syntyä. – Heidän mielestään lääkintävoimistelija-nimitys ei kuvannut sitä, mitä he tekivät ja he päättivät jo tuolloin käyttää yhdistyksen nimessä termiä fysioterapeutti. – Maineemme kongressien järjestäjänä on kehittynyt ja se on kansainvälisesti hyvä. Tekemäämme työtä arvostetaan ja saamme Suomeen helposti puhujia. Tämän oivalsi 2010-luvun alussa alan konkari Peter Halén, joka aktiivisesti aukoi kansainvälisiä suhteita ennen ensimmäistä kongressia. Yli neljäkymmentä vuotta Suftin toiminnassa mukana ollut Seppo Pehkonen sanoo, että ”urheilijan hoitamisen ja kuntoutuksen ohella pitää puhua suorituskyvyn kehittymisen tärkeydestä sekä urheilijan sitouttamisesta siihen, että auttava tukitoiminta vie eteenpäin”. Aiemmin vamman syntymisen jälkeen ”himmailtiin” harjoittelua ja kuntoutusta tehtiin liian alhaisilla kuormitustasoilla, summaa Seppo Pehkonen kongressiesityksen viestiä. Mutta jo ennen vuonna 2015 alkaneita kansainvälisiä kongresseja tapahtui paljon. Pojat päättivät tavata Seinäjoen SM-viesteissä ja mukaan kutsuttiin myös Risto Kuitunen sekä Hannu Saarinen. Yhdistyksen perustajia olivat Jussi Hietikko, Heikki Hämäläinen, Risto Kuitunen, Hannu Saarinen ja Antti Vuorinen. – Kuten Phil Glasgow sanoi, pitää olla valmis tekemään töitä suorituskyvyn kehittymisen eteen myös kuntoutusvaiheessa. Toiminnan pitää olla nousujohteista sekä tavoitteellista, ja lopputuloksena aiempaa parempi suorituskyky. Jussi Hietikko otti asian tiimoilta yhteyttä nuoreen aktiiviurheilijaan Heikki Hämäläiseen, joka oli juuri valmistunut lääkintävoimistelijaksi. 4 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 taa tehokkaammin, kun asioita työstetään yhtä aikaa, sanoo Simone Kallonen
Ensimmäiset urheilufysioterapeutit saivat sen 2010-luvun puolivälissä ja nyt nimikesuojattuja sertifioituja urheilufysioterapeutteja on ympäri Suomea yli 80. Tiedonvälityksen kannalta merkittävää oli, että vuonna 1988 perustettiin Urheilulääkäriyhdistyksen ja Suftin yhteisesti toimittama Urheilulääketiede-lehti. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 4 1 Yleisurheilun MM-kisoista 1983 lisävauhtia Suftin historiasta on löydettävissä joitain kiinnostavia merkkipaaluja. – Emme ole kaikkien alojen asiantuntijoita mutta meidän tulee tunnistaa erilaisia haasteita, nähdä asioita kokonaisvaltaisesti ja holistisesti, toimia osana tiimejä, päättää Simone Kallonen. Kyse oli talkootyöstä, josta SUFT sai pienen korvauksen. Tekemisen muutosta voi kuvata niin, että kun ennen urheilijoita hoidettiin pääosin hoitopöydällä, ollaan nykyisin enemmän mukana urheilijan päivässä ja arjessa, kentällä ja valmennustapahtumassa. Suftilaiset olivat mukana järjestelyissä ja kisat avarsivat kansainvälisiä suhteita. Yhteistyökumppanina oli Risto Elovainion johtama Urheilulääkäriasema, jonka kanssa tarjottiin lääkäri-, ensiapuja fysioterapiapalveluja Suomessa järjestettäville kansainvälisille urheilutapahtumille. Suftilaiset ahersivat mm. 1985 rytmisen kilpavoimistelun EM-kisoissa, 1986 telinevoimistelun EM-kisoissa, judon EM-kisoissa ja FIN-5 rastiviikolla Kurikassa. Urheilufysioterapeutin on osattava nähdä, voiko vamman huono parantuminen johtua esimerkiksi puutteellisesta ravinnosta, joka ei tue paranemisprosessia. Sen tavoitteena oli levittää käytännönläheistä tietoa urheilulääketieteestä ja urheilufysioterapiasta molempien yhdistysten jäsenille. Tiedetään, mitä tehdään, osataan tehdä ja sitä kautta pystytään hoitamaan, mutta ennen kaikkea ennaltaehkäisemään vammojen syntyä. 1980-luvulla koulutettiin yli 600 lääkintävoimistelijaa urheilufysioterapeuteiksi ja aktiivisia jäseniä oli yhdistyksen toiminnassa mukana satakunta. – Hoitotapa on muuttunut enemmän ohjaavaksi. Urheilijat eivät enää ainoastaan tule klinikalle hoitoon kun jotain on tapahtunut. Se on toki edelleen tärkeä osa urheilufysioterapeuttien päivittäistä työtä. Erilaiset urheilulajit ja tyyppivammat tulivat tutuiksi ja töitä tehtiin joskus telttakatoksen alla metsän keskellä.” Ja kilpailutapahtumia riitti. Tutkimustietoa fysioterapiasta urheilussa oli todella vähän, jos lainkaan, sanoo Seppo Pehkonen. – Toki omaa koulutustoimintaa jatkettiin mutta vuoteen 2005 mennessä toiminta oli aika lailla hiipunut kunnes Fysioterapialiitosta kysyttiin, mitä Suftille kuuluu. Yksi isoimmista tapahtumista oli vuoden 1983 yleisurheilun MM-kisat, joihin suftilaiset pääsivät mukaan hierojiksi Meilahden sairaalan lääkintävoimistelijoiden hoitaessa urheilijoiden fysioterapiavastaanoton. Kilpailutapahtumat olivat erittäin opettavaisia nuorille urheilufysioterapeuteille. – Talissa järjestettiin tuolloin kansainvälisen tennisturnaus, jonka yhteyteen pyysimme sekä nuorempia että vuosien saatossa tutuksi tulleita kokeneempia fysioterapeutteja mukaan. Talkootyö jäi vähemmälle. Esittelimme heille tenniksen parissa tehtävää hoitotyötä ja samalla kerroimme, että yhdistyksen toiminta on tarkoitus käynnistää aktiivisesti uudelleen. Antti Vuorinen oli ensimmäinen suftilainen, joka pääsi mukaan olympiakisoihin. Suomessa yli 80 sertifioitua urheilufysioterapeuttia Suftista on neljän vuosikymmenen aikana kehittynyt organisaatio, joka kouluttaa ja kehittää urheilufysioterapeuttien osaamista Suomessa ja tarjoaa mahdollisuuden erikoistumiseen. Tittelinä urheilufysioterapeutti oli niin uusi, että Antti oli mukana Lake Placidissa ”kokkina”.. Ongelmia pyritään siis ennaltaehkäisemään jo valmennusprosessin aikana. Yhdistyksen verkkosivuilla alkuaikaa kuvataan mukavan värikkäästi: ”Alkuvuodet olivat ahkeraa koulutusta ja kisojen lääkintähuollon järjestämistä. Lama vaikeutti 1990-luvulla yhdistyksen toimintaa ja jäsenet joutuivat aiempaa enemmän keskittymään omien elinkeinojensa pystyssä pysymiseen. Enää ei ainoastaan käsitellä kehoa vaan pyrkimys on, että urheilija tekee ja urheilufysioterapeutti arvioi suoritusta sekä puuttuu mahdollisiin häiriöihin tai vääriin toimintatapoihin yhdessä valmentajan ja muun tukiryhmän kanssa. – Urheilufysioterapeuttien toimintatavat ovat kuluneiden vuosien aikana kehittyneet aika tavalla. – Neljän vuosikymmenen aikana tutkimus on lisääntynyt tosi paljon. Kaiken kaikkiaan 1980-luvulla tapahtumia oli paljon, ja koulutusta vietiin eteenpäin perusja jatkokurssien avulla. Hyvää yhteistyötä SUFT tekee muun muassa Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia Urhean kanssa. Yksi sijoittuu vuoteen 1983, jolloin Helsingissä järjestettiin yleisurheilun ensimmäiset MM-kilpailut. Heille oli tullut kyselyjä käytännön osaajista, kertoo Seppo Pehkonen, joka yhdessä puolisonsa Tytti Nuoramon kanssa päätti aktivoida yhdistyksen toiminnan uudelleen. Urheilijoille voidaan tarjota paljon enemmän terveitä päiviä harjoitteluun ja kilpailemiseen. Siitä alkaen yhdistyksen jäsenet olivat mukana lukuisissa kansainvälisissä urheilutapahtumissa. Yhdistyksen jäsenet osallistuivat urheiluopistoilla myös lukuisille valmennusseminaareille, joilla he olivat kertomassa erilaisista lajityypillisistä vammoista ja niiden hoidosta. Koko yhdistyksen jäsenmäärä on 450, kertoo Simone Kallonen. . Vielä vuonna 1979 tehtiin paljon asioita mutu-pohjalta. – Olemme rakentaneet sertifiointijärjestelmän, joka on hyvin arvostettu. Koska titteli urheilufysioterapeutti oli niin uusi ja outo, oli Antti vuonna 1980 Lake Placidissa mukana tittelillä ”kokki”. Nykyään urheilijoiden ympärillä on monia asiantuntijoita ja toiminta on hyvin kokonaisvaltaista
Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 35 abstraktia. Korkeampi PRS HGS oli naisilla ja miehillä yhteydessä 3–4 % pienempään riskiin sairastua iskeemisiin sydänsairauksiin, AVH:öön ja korkeaan verenpaineeseen, 5–6 % pienempään lihavuusja tyypin 2 diabetesriskiin, 6–8 % pienempään riskiin sairastua astmaan ja COPD:een, Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun arviointipaneeli: Olli J. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus sekä Nuori tutkija palkitaan stipendillä. Kilpailuun voi osallistua kuluvan vuoden aikana julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. 4 2 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 teema Liikuntalääketiede Vuoden 2022 paras liikuntalääketieteellinen tutkimus julkistetaan Liikuntalääketieteen päivillä Perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan ennustaa pienempää sairastumisriskiä kansan sairauksiin ja pidempää elinikää suomalaisessa väestössä Herranen P., Koivunen K., Palviainen T., Kujala U., Ripatti S., Kaprio J. Aikariippuvaisella Coxin regressioanalyysillä arvioitiin, onko PRS HGS:n merkitys kuolleisuuden ennustajana korostunut ensimmäisen vuoden aikana iskeemisen sydänsairauden, aivoverenkiertohäiriön (AVH) tai lonkkamurtuman jälkeen verrattuna aikaan ilman akuuttia sairautta. Tutkimuskilpailun finalistit. Olemme osoittaneet, että PRS puristusvoimalle (PRS HGS) selittää mitattua puristusvoimaa, alaraajojen lihasvoimaa sekä fyysistä toimintakykyä ja päivittäisistä toiminnoista suoriutumista. Sitä voivat tavoitella kaikki alle 35-vuotiaat tutkijat, jotka eivät ole vielä väitelleet. PRS HGS:n yhteys painoindeksiin analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä ja yhteys sairauksiin sekä kuolleisuuteen Coxin regressioanalyysillä. = ?0,114, SE = 0,017, P = 3,2 x 10-11), mutta ei miehillä (p = 0,887). TULOKSET: Korkea PRS HGS ennusti matalampaa painoindeksiä naisilla (. LTS jakaa myös Nuoren tutkijan palkinnon. Esivalinnan perusteella neljä parasta tutkimusta pääsi finaaliin. Lihasvoima on kohtalaisen perinnöllinen ominaisuus, jota selittävät lukuisat eri geenimuunnokset, joilla voi olla erilainen painoarvo eri yksilöillä. Korkea arvo kuvaa suurta geneettisistä alttiutta hyvään lihasvoimaan. Kansallisten terveysrekisteritietojen perusteella tutkittiin, ennustaako PRS HGS painoindeksiä (BMI), kansansairauksia, sairauksista selviytymistä ja kuolleisuutta. & Sillanpää E. Voittajat julkistetaan finaalisession päätteeksi. Jokainen finalisti esittelee työnsä 15 minuutissa erillisessä sessiossa 16.11.2021 Liikuntalääketieteen päivillä. TAUSTA: Alhainen lihasvoima ja etenkin käden puristusvoima ennustaa heikompaa toimintakyvyn tasoa ja suurempaa sairauksien sekä kuoleman riskiä. Geenimuunnosten yhteisvaikutus voidaan summata yksilölliseksi polygeeniseksi riskisummaksi (PRS). Riski laskettiin yhtä PRS:n keskihajontayksikköä kohden. MENETELMÄT: Pan-UK Biopankin genominlaajuisista assosiaatioanalyyseistä johtamamme PRS HGS laskettiin FinnGen-kohortin 315594 suomalaiselle (ikä 40–108 vuotta, naisia 53 %). Tässä tutkimuksessa selvitimme, miten PRS HGS ennustaa kansansairauksien ilmenemistä, akuuteista sairauksista selviytymistä ja kuolleisuutta suomalaisessa väestössä. Heinonen, Paavo Nurmi -keskus, Turku Kerttu Toivo, Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituuttisäätiö Kai Savonen, Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Raija Korpelainen, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka Tiina Nylander, Oulun Diakonissalaitos, ODL Liikuntaklinikka Juha Peltonen, HULA – Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö sr Arja Uusitalo, HULA – Helsingin urheilulääkäriasema, Urheilulääketieteen säätiö sr Maarit Valtonen, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä Finalistikäsikirjoitusten arvioitsijat: Professori Tero Järvinen, Tampereen yliopisto Professori Timo Lakka, Itä-Suomen yliopisto Professori Sari Stenholm, Turun yliopisto L iikuntatieteellinen Seura (LTS) järjestää vuosittain liikuntalääketieteen tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus
& Aartolahti E. Pelillistetyn kotiharjoittelun vaikuttavuus ikääntyvien henkilöiden fyysiseen toimintakykyyn ja kipuun polven tekonivelleikkauksen jälkeen: satunnaistettu, kontrolloitu interventiotutkimus Janhunen M., Katajapuu N., Paloneva J., Pamilo K., Oksanen A., Keemu H., Karvonen M., Luimula M., Korpelainen R., Jämsä T., Kautiainen H., Mäkelä K., Heinonen A. Muissa fyysistä toimintakykyä ja kipua mittaavissa tulosmuuttujissa ei ollut ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevää eroa neljän kuukauden aikana. Interventioryhmä aloitti sairaalasta kotiutumisen jälkeen neljä kuukautta kestävän harjoittelun polven tekonivelleikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen räätälöidyillä kuntoutuspeleillä. Päätulosmuuttujina olivat Oxford Knee Score (OKS) -toimintakykykysely ja liikkumiskykyä mittaava Timed Up and Go (TUG) -testi. Arvioimme ensimmäisten tutkimusten joukossa fyysisen aktiivisuuden itsenäistä roolia kuolemanriskin pienentämisessä geneettinen sairausriski huomioiden. MENETELMÄT: Polven tekonivelleikkausjonossa olevia henkilöitä rekrytoitiin kahdesta sairaalasta. & Sillanpää E. Tavoitteenamme oli tutkia polven tekonivelleikkauksen jälkeisen, neljä kuukautta kestävän kotona tapahtuvan pelillistetyn harjoittelun vaikutusta fyysiseen toimintakykyyn ja kivun kokemiseen verrattuna tavanomaiseen leikkauksen jälkeiseen harjoitteluun. Toimintakyvyn ja kivun (OKS) muutos oli positiivinen molemmissa ryhmissä, 12,1 pistettä (9,1; 15,1) inter ventioryhmässä ja 9,8 pistettä (7,1; 12,6) kontrolliryhmässä, mutta ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Harjoittelussa käytettiin 11 video peliä, joissa liikkeen tunnistamiseen käytettiin Kinect 2 -kameraa. PRS HGS ei ollut yhteydessä yleisimpiin syöpiin kummallakaan sukupuolella. Perinnöllinen lihasvoima voikin kuvastaa yksilön sisäistä kykyä vastustaa patologisia muutoksia ikääntyessä. Tarvitaan tutkimusta uusien harjoitusmenetelmien, kuten pelillistetyn, liiketunnistukseen perustuvan harjoittelun vaikuttavuudesta iäkkään henkilön kuntoutumiseen. Aiemmin on havaittu, että terveellisten elintapojen noudattaminen pienentää sydänja verisuonitautikuoleman riskiä huolimatta geneettisestä taipumuksesta sairastua sydänja verisuonitautiin. Geneettinen alttius sepelvaltimotautiin arvioitiin polygeenisellä riskisummalla (PRS), mikä huomioi. Naisilla PRS HGS:n ennustemerkitys vähentyi ensimmäisenä vuotena lonkkamurtuman jälkeen, mutta miehillä sen ennustemerkitys ei ollut erilainen murtuman jälkeen verrattuna aikaan ilman murtuma-altistusta. Pelillistettyä harjoittelua voidaan suositella käytettäväksi ikääntyvillä henkilöillä fyysiseen toimintakykyyn ja kipuun liittyvässä polven tekonivelleikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa. Havaittuja eroja sukupuolten välillä voivat selittää geneettiset ja hormonaaliset tekijät sekä erot fysiologisissa ominaisuuksissa elämänkulun aikana, jotka vaikuttavat sairauksien puhkeamiseen, etenemiseen ja hoitovasteeseen eri sukupuolilla. TULOKSET: Liikkumiskyky (TUG) parani tilastollisesti merkitsevästi enemmän interventioryhmässä kahden (p = 0,019) ja neljän kuukauden (p = 0,040) kohdalla verrattuna kontrolliryhmään. JOHTOPÄÄTÖKSET: Polven tekonivelleikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen räätälöidyt harjoituspelit näyttävät olevan tehokkaampia kuin tavanomainen harjoittelu ikääntyvien henkilöiden liikkumiskyvyn edistämisessä ja varhaisessa tyytyväisyydessä leikattuun polveen ja yhtä tehokasta kuin tavanomainen harjoittelu kivun ja muun fyysisen toimintakyvyn paranemisessa. Kipu mitattiin VASasteikolla ja lisäksi henkilöiltä kysyttiin tyytyväisyyttä leikattuun polveen. Interventioryhmässä 100 % ja kontrolliryhmässä 74 % oli tyytyväisiä leikattuun polveen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Henkilöt, joilla oli PRS HGS:n mukaan perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan, olivat pienemmässä riskissä sairastua yleisimpiin kansansairauksiin, ja heillä oli alhaisempi kuoleman riski. Lisäksi fyysistä toimintakykyä mitattiin polvea ojentavien ja koukistavien lihasten voimia mittaavilla isometrisillä voimatesteillä, polven liikelaajuutta mittaavalla nivelliikkuvuustestillä, kävelyä mittaavalla 10 metrin kävelynopeustestillä sekä liikkumiskykyä ja tasapainoa mittaavalla lyhyen fyysisen suorituskyvyn testistöllä (SPPB). Fyysinen toimintakyky ja kipu mitattiin ennen leikkausta sekä 2 ja 4 kuukautta leikkauksen jälkeen. Korkeampi PRS HGS oli yhteydessä 4 % pienempään sydänperäiseen kuolleisuusriskiin molemmilla sukupuolilla, mutta 3 % pienempään kokonaiskuolleisuusriskiin vain miehillä. Harjoittelun nousujohteisuus varmistettiin lisäämällä viikoittaista pelien määrää, pe lien kestoa, tehtävien sarjojen ja toistojen määrää sekä pelien intensiteettiä. TAUSTA: Yleinen epidemiologinen havainto on, että fyysinen aktiivisuus on yhteydessä pienempään kuoleman riskiin. TUG-tulos parani neljän kuukauden aikana interventioryhmässä -1,9 sekuntia (95 % luottamusväli: -2,9; -1,0), kun muutos kontrolliryhmässä oli -0,6 sekuntia (-1,4; 0,3). MENETELMÄT: Kokonaissekä sydänja verisuonitautikuolleisuutta seurattiin 17,4 ± 8,4 vuoden ajan suomalaisessa kaksoskohortissa (N = 5243 henkilöä, ikä lähtötilanteessa 46,4 ± 7,7 vuotta, 55 % naisia). Kontrolliryhmä jatkoi tavanomaista, sairaalassa ohjattua kotiharjoittelua neljän kuukauden ajan. PRS HGS:n merkitys kuolleisuuden ennustajana ei myöskään ollut erilainen iskeemisten sydänsairauksien ja AVH:n jälkeen verrattuna aikaan ilman akuuttia sairautta kummallakaan sukupuolella. Taustalla voi kuitenkin olla sekoittavia tekijöitä, kuten suotuisa perimä. Tutkimukseen osallistui 52 vapaaehtoista (ikäjakauma 60–75 vuotta), jotka satunnaistettiin interventioryhmään tai kontrolliryhmään. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 4 3 5 % pienempään depressioriskiin sekä naisilla 11 % ja miehillä 7 % pienempään polyartroosiriskiin. Naisilla korkeampi PRS ennusti myös 2–5 % pienempää sairastumisriskiä polviartroosiin, osteoporoosiin ja reumaan sekä 5–11 % pienempää sairastumisriskiä Alzheimerin tautiin, dementiaan ja vaskulaaridementiaan. TAUSTA: Polven tekonivelleikkauksen jälkeen vaikuttava terapeuttinen harjoittelu on tärkeää heikentyneen toimintakyvyn parantamiseksi. Geneettinen alttius sepelvaltimotautiin, fyysinen aktiivisuus ja kuolleisuus suomalaisella kaksoskohortilla Joensuu L., Waller K., Kankaanpää A., Palviainen T., Kaprio J
FA PRS:n ja jatkuvien muuttujien yhteyksiä analysoitiin lineaarisilla regressiomalleilla ja sairauksien ilmaantuvuutta logistisilla regressiomalleilla. = 0,004 mmol?L-1, SE = 0,001, P < 0,001) ja matalampaan BMI:n (. Fyysinen aktiivisuus vapaa-aikana arvioitiin pitkittäisesti kyselylomakkeella vuosina 1975, 1981 ja 1990, ja muutettiin aineenvaihdunnan ekvivalenttituntien keskiarvoksi vuorokaudessa (MET h . Fyysisen aktiivisuuden genotyypin yhteys aerobiseen kuntoon sekä kardiometabolisiin sairauksiin ja niiden riskitekijöihin Tynkkynen N., Palviainen T., Törmäkangas T., Hyvärinen M., Klevjer M., Joensuu L., Kujala U., Kaprio J., Bye A. Fyysisen aktiivisuuden yhteys kokonaiskuolleisuuteen oli muilla elintavoilla vakioimisen jälkeen HR 0,97 (0,95–1,00) ja sydänja verisuonitautikuolleisuuteen 0,99 (0,94–1,04). = 0,282 MET-h/vk, SE = 0,036, P = 7,4·10-15), mutta selitti vain pienen osan FA:n vaihtelusta (0,10–0,12 %). Vastemuuttujien ja riskin kasvu laskettiin yhtä PRS:n keskihajontayksikköä kohden. Tuloksemme tukevat havaintoja, joiden mukaan geneettisesti vähemmän liikunnallisilla yksilöillä on suurempi riski sairastua kardiometabolisiin sairauksiin, ja että liikunta-aktiivisuutta ja sairastumisriskiä selittää osittain sama perimä. Tarkoituksemme oli selvittää, onko fyysisen aktiivisuuden genotyyppi yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään, aerobiseen suorituskykyyn, kardiometabolisten sairauk sien riskitekijöihin ja sairauksien ilmenemiseen. & Sillanpää E. TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus, aerobinen suorituskyky ja sairastumisriski ovat voimakkaasti periytyviä monitekijäisiä ilmiasuja. Korkea FA PRS oli yhteydessä pienempään riskiin sairastua aivohalvaukseen (OR = 0,937, P < 0,001), tyypin 2 diabetekseen (OR = 0,929, P < 0,001) sekä verenpainesairauksiin (OR = 0,948, P < 0,001), vaikka toteutunut FA otettiin huomioon. Pareilla, joilla oli korkea geneettinen riski sepelvaltimotautiin, vastaava kuolleisuus oli 48 % (X2 0,83), keskimääräisen riskin 61 % (X2 0,30), ja matalan riskin pareissa 63 % (X2 0,32). Uudella polygeenisella riskisummalla (PRS) voidaan tutkia perimästä jopa miljoonan geenivariantin yhteisvaikutusta ilmiasuun. Maksimaalinen hapenottokyky (V?O 2max ) mitattiin hengityskaasuista maksimaalisen juoksumattotestin aikana osakohortilla (HUNT3 Kuntotutkimus, N = 4521). Genotyypatut koehenkilöt (N = 47148) osallistuivat Pohjois-Trøndelagin terveystutkimukseen. Terveellisten elintapojen kasautuminen aktiivisille henkilöille saattaa osittain selittää liikunnan suotuisia yhteyksiä kuolleisuuteen epidemiologisissa tutkimuksissa. PRSn, fyysisen aktiivisuuden ja kuolleisuuden välisiä yhteyksiä arvioitiin Coxin suhteellisen vaaran mallilla, ottaen huomioon kaksosparien korreloituneisuus, kymmenen pääasiallista geneettistä komponenttia, ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema, painoindeksi, tupakointi, hedelmien ja vihannesten käyttö sekä alkoholin kulutus. 417 kuolemaa johtui sydänja verisuonitaudeista. Kaksonen, jonka liikunta-aktiivisuus ei täyttänyt suositusta kuoli liikuntasuosituksen täyttävää kaksosta aiemmin 57 % pareista (X2 0,30). Interventiot tuovat tietoa fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista suorituskykyyn ja sairauksien riskitekijöihin, mutta pitkäaikaisia liikuntainterventioita on haasteellista toteuttaa. Johtopäätöksenä toteamme, että ”Liikunta ei välttämättä tuo lisää vuosia elämään, mutta se voi tuoda lisää elämää vuosiin”. = -0,002 kg/m 2 , SE = 0,001, P = 0,001) sekä vyötärönympärykseen (. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunnan itsenäiset yhteydet kuolleisuuteen olivat pieniä ja heikkenivät vaiheittaisesti huomioidessa muut elintavat. Tämä yhteys saattaa kuitenkin selittyä ennemmin liikuntakäyttäytymiseen kuin fysiologiaan liittyvillä eroilla perimässä. FA mitattiin kyselyin (MET-h/vko). ICD-koodeihin perustuvat sairausdiagnoosit kerättiin Norjan kansallisesta terveysrekisteristä. FA PRS ei ollut yhteydessä hapenottokykyyn (. vrk-1). Liikuntasuosituksen täyttyminen ei pidentänyt tilastollisesti merkitsevästi elinikää identtisillä kaksospareilla, eikä tässä yhteydessä havaittu eroja geneettisen riskin suhteen. Kaksosaineistot puoltavat liikunnan suotuisaa itsenäistä merkitystä fyysisen kunnon, kudosrakenteen ja aineenvaihdunnan osalta, mutta eivät pienemmän kuoleman tai geneettisen riskin suhteen. Korkeampi FA PRS oli yhteydessä korkeampaan HDL-kolesteroliin (. = 0,100 mL?kg-1?min-1, SE = 0,104, P = 0,338). Jatkossa tulisi selvittää selittääkö perimä myös yksilöllistä vastetta liikuntainterventioihin.. Otoksen 902 identtisestä kaksosparista 60 paria (6,7 %) poikkesivat toisistaan liikuntasuosituksen täyttymisen ja kuoleman suhteen. TULOKSET: Korkeampi FA PRS oli yhteydessä suurempaan aktiivisuuteen (. FA PRS:n ei havaittu olevan yhteydessä muihin riskitekijöihin tai sairausryhmiin. Lisäksi arvioimme kokonaiskuolleisuutta identtisillä kaksospareilla, jotka erosivat toisistaan maailman kansanterveysjärjestön liikuntasuositusten täyttymisen ja kuolleisuuden suhteen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Fyysisen aktiivisuuden genotyyppi oli yhteydessä toteutuneen liikunta-aktiivisuuden määrään, epäedullisiin kardiometabolisiin riskitekijöihin ja sairastumisriskiin, mutta ei aerobiseen suorituskykyyn. = -0,003 cm, SE = 0,001, P < 0,001). TULOKSET: 1287 osallistujaa kuoli seurannan aikana. Tautitapausten määrä vaihteli 47746 (kardiovaskulaarisairaudet) ja 2357 (aivohalvaus) välillä. Korkea FA PRS kuvaa suurta geneettistä alttiutta olla fyysisesti aktiivinen. Fyysisen aktiivisuuden ja vuosikymmenten aikana kehittyvien kansansairauksien kausaalisuhteita on aiemmin pystytty tutkimaan lähinnä kaksosasetelmissa. Kardiometaboliset riskitekijät; kokonais-, HDLja LDL-kolesteroli, triglyseridipitoisuus, vyötärönympärysmitta, painoindeksi (BMI) ja verenpaine, määritettiin laboratoriotesteissä koko kohortilla. Erojen tilastollinen merkitsevyys laskettiin McNemarin testillä. Yhden keskihajonnan verran suurempi geneettinen alttius sepelvaltimotautiin oli yhteydessä korkeampaan kokonaiskuolleisuuteen (HR 1,11 (1,04–1,18)) sekä sydänja verisuonitautikuolleisuuteen (HR 1,18 (1,06–1,30)). MENETELMÄT: Fyysisen aktiivisuuden (FA) PRS:n laskemiseen käytettiin UK Biopankin aineiston genominlaajuista assosiaationalyysiä (N = 458541) ja SBayesR-menetelmää. 4 4 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 teema Liikuntalääketiede perimästä yli miljoonan geenimuunnoksen yhteisvaikutuksen
Ongelma on sama kuin monessa muussa urheilulajissa: miten pitää nuoret lajin parissa aikuisikään saakka. Tarkastelemme Ville Heinon (2022) pro gradu -tutkimuksen pohjalta painiharrastuksen ja painissa kilpailemisen lopettamisen syitä. Kuitenkin yhä harvempi nuori löytää 2020-luvulla tiensä painisalille ja vain pieni osa jatkaa painiharrastustaan aikuisikään saakka. VILLE HEINO, LitM Koulutuksen asiantuntija Suomen Painiliitto ville.heino@painiliitto.net Hyvä valmennus pidentää painiuraa Moni painija lopettaa kilpailemisen aikuisiän kynnyksellä. Painin harrastajalisenssimäärät ja myös SM-kilpailuiden osanottajamäärät ovat laskeneet viimeisimmän 20 vuoden aikana. Kyselyyn vastanneista 151 miehestä puolet (n = 76) ei jatkanut poikavuosien menestyksestä huolimatta painimista enää aikuisiällä. Syitä on monia, mutta valmennuksen laatu korostuu lopettamispäätöksiä yhdistävänä tekijänä. Mikä sai näin suuren joukon lahjakkaita nuoria lopettamaan painiharrastuksen. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 4 5 P aini on yksi Suomen perinteisimpiä ja menestyksekkäimpiä urheilulajeja. TERHI HUOVINEN, LitT liikuntapedagogiikan lehtori liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto terhi.huovinen@jyu.fi Kuva: Tomi Vastamäki
Myönteisenä kehityksen kannalta vastaajat näkivät valmentajalta saamansa ymmärryksen, mahdollisuuden itse vaikuttaa harjoitteluun tai tilaisuuden harrastaa painia ilman paineita. Vastaajat kertoivat, että kova kilpailullinen panostus painiin olisi vaatinut muuttoa toiselle paikkakunnalle. En enää oppinut uusia asioita. Painiminen ei ollut tarpeeksi innostavaa. Kavereiden lopettaessa nuori urheilija menetti paitsi tärkeän sosiaalisen kontaktin, myös harjoitusparin. Liialla painostuksella, liian nuorena, se on kuitenkin hyvin helppo pilata epäpätevien valmentajien ja varmasti myös painostavien vanhempien toimesta. Viihtyvyyden kanssa korreloivat mahdollisuus harrastaa painia ilman paineita sekä ammattitaitoinen valmentaja, joka tarjoaa valintoja ja vaihtoehtoja harjoituksissa sekä ymmärtää valmennettavaa. Olosuhteet olivat yhteydessä ammattitaitoiseen valmennukseen ja kavereiden harrastuksen jatkumiseen. ammattitaitoisen valmentajan puute. Aikuiset pois huutamasta maton reunalta. En tuntenut itseäni tärkeäksi harjoituksissa. 4 6 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 Satsaa viihtymiseen ”Paini itsessään on upea laji. Yksittäisistä tekijöistä loukkaantumiset nousivat tärkeimmiksi syiksi painin lopettamiseen. Valmentajakoulutuksissa on tärkeää tuoda esille yleisimmät painivammat ja niiden ehkäisytavat. Rahahuolet ja opiskelutekijät eivät varmasti ole vain painin ongelmia. Tähän tarvitaan sekä valmentajien koulutusta että painin kilpailujärjestelmän uudistamista. Vastaajista lähes puolet nimesivät loukkaantumiset yhdeksi syyksi kilpailu-uran päättymiseen ennen aikuisikää. En ollut niin hyvä kuin halusin. Kiusaamiseen puuttuminen. Muuton esteinä he mainitsivat talouden ja opiskelun. Harjoituksissa oman ikäiset ryhmät. Liian ikäsekalaiset ryhmät. Tärkeää olisi myös, että harrastaja pystyisi itse vaikuttamaan harjoitusten sisältöön. En viihtynyt harjoituksissa. olosuhteet, 4. Harjoittelin liikaa nuorena”. ”Ei laihduttamista lapsuudessa. normaalielämään.” Painin lopettamiseen vaikuttivat myös monet olosuhdesyyt: harjoitusparien puute, kotipaikan puutteelliset harrastusmahdollisuudet ja -olosuhteet. Vastaajat toivoivat ilmapiiriä, jossa painia voi harrastaa paineitta.. Painiin panostamista ei myöskään nähty houkuttelevana vaihtoehtona tulevaisuuden kannalta. Ei kisaamispakkoa.” Kehitys pysähtyy tai tulee loukkaantumisia Taitojen ja tulosten kehittyminen motivoi jatkamaan urheilua. Samalla myös kilpailuihin tähtäävä harjoittelu olisi mahdollista useammalla paikkakunnalla. Vastaajat kokivat urheilun ja opintojen yhdistämisen vaikeaksi etenkin korkeakoulutasolla. Kuten muissakin lajeissa, nuorena tulokset tulevat sen kautta, että tekeminen on haastavaa, mutta myös hauskaa.” Painin lopettamissyyt voi jakaa faktorianalyysilla viiteen osa-alueeseen: 1. Yhtä lailla negatiiviselta tuntui, kun valmentaja tuntui vähemmän ystävälliseltä, jos urheilija ei nähnyt asioita hänen kannaltaan. Tätä tilannetta kuvasivat väittämät: ”En ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa. Kyllästyin lajiin. En enää nauttinut painimisesta. Vastaajista 36 prosenttia koki, että jatkaminen olisi ollut mahdollista, jos painista olisi voinut tehdä ammatin. Tällä olisi varmasti positiivinen vaikutus ryhmän yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Valmentajilla olisi oltava osaamista ja ymmärrystä lasten kasvusta ja kehityksestä, levon ja fyysisen kuormituksen oikeanlaisesta yksilöllisestä ohjelmoinnista ja kehonhuollostakin. Kehityksen pysähtyminen puolestaan osoittautui erääksi painin lopettamissyistä. Myös opiskelun aiheuttama kuormitus vaikutti kielteisesti kehitykseen. Ehkä hienoin kaikista. viihtyminen, 2. Lasten ja nuorten painivalmennuksessa loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Lajin tulevaisuuden kannalta voisi olla tärkeää, että nuori painija, joka on lopettamassa tosissaan painimista, saataisiin jatkamaan harrastusmielessä. Painissa valitsee edelleen hyvin kilpaurheilupainotteinen harjoittelukulttuuri. kehittyminen, 3. Ajatus siitä, että painilla en tule ikinä elättämään itseäni ja perhettäni. En kehittynyt riittävästi. Painin pitäisikin pyrkiä kehittämään matalan kynnyksen harrastusja kilpailukulttuuria niille, jotka eivät välttämättä halua harrastaa kovin tosissaan. Häviäminen ei haittaa. Olosuhteet haittaavat urheilua “Aikuisiän kynnyksellä alkoi opiskelut ja vakava seurustelu ja katse alkoi suuntautumaan enemmän tulevaan työuraan ja perhe-elämään. Monen lopettamissyynä olivat myös puutteelliset uramahdollisuudet painin parissa. Terve ilmapiiri harjoituksissa. Harjoitusparin puutteen mainitsikin lopettamissyynä 24 prosenttia vastaajista. Yksi vaihtoehto voisi olla eri tasojen luominen myös aikuisten kilpailuihin, kuten esimerkiksi lukkopainissa (4 eri tasoa). Aikuisille tapakasvatusta, jos lapsesi painii. Myös harjoittelun rytmitystä sekä monipuolisuutta olisi tärkeää korostaa, jotta kuormitus ei kävisi liian raskaaksi tai yksipuoliseksi nuorille urheilijoille, mikä altistaa loukkaantumisille. Toisia kannustava ilmapiiri kisoissa. Kielteisesti kehitykseen vaikutti, jos painija koki valmentajan tukevan häntä vähemmän epäonnistumisen hetkinä. Kielteisesti vaikutti myös valmentajan urheilijan harjoituspanosta kohtaan osoittama aliarvostus. Viihtymiseen liittyviä lopettamissyitä kartoittivat seuraavat väittämät: ”Minulla ei ollut tarpeeksi hauskaa. Myös kaksi kertaa ollut kaularangan välilevynpullistuma sai ajatukset kääntymään ns. Harjoituksissa olisi myös oltava hauskaa. sosiaaliset suhteet ja 5. Opintoni vaativat enemmän aikaa.” Kehittyminen korreloi viihtymisen ja ammattitaitoisen valmennukseen kanssa. Vastaajat toivoivat painiharrastukseen ilmapiiriä, jossa painia voi harrastaa paineitta. Koko suomalaista kaksoisuramallia olisi hyvä kehittää erityisesti korkeakouluopiskelun osalta. Suuri osa vastaajista koki, että jos heidän painiharrastuksensa olisi jatkunut vielä aikuisiässä, olisi sen pitänyt tähdätä huipulle
Lopettamispäätökseen liittyvät sosiaaliset tekijät olivat yhteydessä kaksoisuran mahdollisuuksiin, tilaisuuteen vaikuttaa harjoittelumäärään ja kilpailemiseen sekä edellytyksiin harrastaa painia ilman paineita. Kiusaaminen harjoituksissa ja kilpailussa.” Valmentajan positiivisena ominaisuutena vastaajat näkivät mahdollisuuden itse vaikuttaa harjoitteluun. En pitänyt valmentajastani. Heidän tapaamiseensa ei ollut aikaa painiharrastuksen jatkuessa. Tästä syystä kuljin useita vuosia paikkakunnalta paikkakunnalle painiharjoituksiin, koska heillä oli siihen aikaan yksi Suomen menestyneimpiä painiseuroja.” Vastaajilta kysyttiin myös, mikä olisi saanut heidät kilpailemaan painissa vielä aikuisiässä. Liikuntapedagogiikan pro gadu -tutkielma, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. Painiharrastuksen jatkumisen edellytykset aikuisikään asti: Ajatuksia kreikkalais-roomalaisen painin SMmitalisteilta. Lajiosaamisen lisäksi painijat odottivat ammattitaitoiselta valmentajalta paljon vuorovaikutustaitoja ja nuoren urheilijan arvostamista. . . Lajin ulkopuoliset kaverit vaikuttivat päätökseen. (n=67) Näin tutkittiin Vastaajiksi kyselylomakkeella toteutettuun tutkimukseen etsittiin kreikkalais-roomalaisen painin poikien SM-mitalisteja vuosilta 2000–2014. Mitä olisi pitänyt tehdä, jotta painissa olisi kilpailtu vielä aikuisiässä. Tämän jälkeen koko aineisto analysointiin IBM SPSS Statistics-ohjelmalla. Harvemmin esille tulivat kevyempi harjoittelu nuorena, monipuolisempi harjoittelu, pääsy maajoukkueeseen, tasapuolinen panostus urheilijoihin ja mahdollisuus itse vaikuttaa harjoitteluun. (2022). Seurustelu toi oman hankaluutensa ajankäyttöön. En saanut seuraltani tarpeeksi tukea. Heino, V. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 4 7 Nuorilla urheilijoilla oli myös monia sosiaalisiin suhteisiin liittyviä syitä lopettaa painiminen. Monesti mainittuja olivat myös ammattimaisempi valmennus, pienempi loukkaantumisriski ja harjoituskavereiden suurempi määrä. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202205182764 Mahdollisuus tehdä painista ammatti Ammattimaisempi valmennus Pienempi riski loukkaantua Enemmän harjoituskavereita Parempi mahdollisuus kaksoisuraan Parempi kuntoutus loukkaantumisesta Positiivisempi ilmapiiri KUVIO 1. Näiden kaikkien tekijöiden huomioimista voitaisiin miettiä painiseuroissa. Avoimet vastaukset analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja tulokset muutettiin tilastollisesti käsiteltävään muotoon. Tutkimuksen mittari sisälsi avoimia kysymyksiä ja monivalintakysymyksiä. Tulosten analysoinnissa käytettiin ei-parametrisia testejä, eksploratiivista faktorianalyysiä sekä Kaiser-Meyer-Olkin -testiä ja Bartlettin sväärisyys -testiä. Miten sovittaa paremmin urheilun kanssa yhteen nuoren elämän muut tärkeät asiat. Useimmiten nousi esille mahdollisuus tehdä painista ammatti. ”Olisi pitänyt olla tarpeeksi osaavia harjoituspareja sekä viimeisinä vuosinani meidän seurassa vaihteli valmentaja koko ajan ja kukaan ei oikein ollut omistautunut siihen rooliin. Ammattitaitoisen valmennuksen puute muodostui väittämistä: ”Osaavan valmentajan puuttuminen. Moni asia kiteytyy ammattitaitoiseen valmennukseen Ammattitaitoisen valmentajan puute korostui monen lopettamispäätökseen johtaneen asian taustalla. Summamuuttujien väittämien luotettavuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa-arvolla.. Harjoittelu oli liian rankkaa ja painikaveritkin lopettivat. Valmennussuhteeseen sitoutuminen nousi vastauksissa myös esille. Myönteisenä he kokivat myös valmentajan yrityksen ymmärtää vastaajan näkökulmaa ennen uuden toimintatavan ehdottamista
HSM:n laaja tavoite on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteyteen. Hyvinvointikertomukseen kootaan monialainen tieto koskien kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä (Kauppinen & Hätönen 2014, 30; Terveydenhuoltolaki 2010, 12 §). Kertomuksen tavoitteita ja toimenpiteitä päivitetään vuosittain kuntasuunnittelun yhteydessä. Hyvinvointikertomus kunnan hyvinvoinnin edistäjänä Kunnat ovat vastuussa asukkaidensa hyvinvoinnista. (OKM 2022.) Toimintamalli voi olla yksi kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvä strateginen toimenpide, joka myös kirjataan kuntien laajoihin hyvinvointikertomuksiin. Terveydenhuoltolain (2010) 12 §:n mukaan kunnan tulee valmistella laaja hyvinvointikertomus kerran valtuustokaudessa. Laaja hyvinvointikertomus koostuu hyvinvointikertomusja hyvinvointisuunnitelmaosiosta.. Lisäksi valtakunnallisena tavoitteena on juurruttaa HSM osaksi kuntien toimintatapaa. Laaja hyvinvointikertomus on osa kunnan strategista johtamista ja sen on tarkoitus toimia työvälineenä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnittelussa, seurannassa, arvioinnissa ja raportoinnissa (THL 2022b). Kertomuksia ei ole täysimittaisesti hyödynnetty kuntien liikunnan edistämisen seurannassa ja tutkimuksessa. Harrastamisen Suomen mallin eri harrastussisältöjen tavoitteena on tukea kokonaisvaltaisesti lasten ja nuorten turvallista ja merkityksellistä vapaa-aikaa sekä ehkäistä yksinäisyyttä. Samalla lapset ja nuoret pääsevät opettelemaan uusia taitoja ja tutustuvat uusiin kavereihin. Lisäksi tavoitteena on, että opettajat, oppilashuolto, kouluvalmentajat, monikieliset ohjaajat, alueellisen nuorisotoiminnan ammattilaiset ja muut ammattilaiset pyrkivät auttamaan ei-harrastavia lapsia ja nuoria mieluisan tekemisen pariin uusien harrastusten kautta. Kuva: Antero Aaltonen Kouluterveyskyselyn (THL 2022a) mukaan perusopetuksen 8.ja 9.luokkalaisten ohjattu harrastaminen on vähentynyt vuosina 2019–2021, vaikka edellytykset, kuten harrastamisen koettu kalleus ja etäisyys, ovat pysyneet ennallaan kolmessa viimeisessä kyselyssä. Tarkastelemme artikkelissa, miten HSM näkyy kuntien laajoissa hyvinvointikertomuksissa erityisesti tavoitteiden ja toimenpiteiden näkökulmasta. 2019, 49). (Harrastamisen Suomen malli 2022.) TUOMAS KUKKO, FM tilastoasiantuntija, tuomas.kukko@jamk.fi Likes, Jamk SALLA TURPEINEN, LitM tutkija Likes, Jamk salla.turpeinen@jamk.fi Harrastamisen Suomen mallin (HSM) asema kuntien hyvinvointikertomuksissa ei ole vielä vakiintunut. Lisäksi käsittelemme kunnille mallin toteutukseen myönnettyjä valtionavustuksia. Koronan arvioidaan vaikuttaneen osaltaan tuloksiin. 4 8 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 HENNI SYVÄOJA, fysioterapeutti tutkija Likes, Jamk henni.syvaoja@jamk.fi Harrastamisen Suomen malli tuloillaan hyvinvointikertomuksiin H arrastamisen Suomen mallilla (HSM) pyritään lisäämään lasten ja nuorten hyvinvointia kerhotoiminnan avulla. HSM:n toiminta-ajatukseen sisältyy, että harrastusmahdollisuuksia ja tietoa harrastamisen sisällöistä tulisi tarjota erityisesti niille lapsille ja nuorille, joilla ei ole harrastusta. Kyselyn perusteella myös 4.ja 5.-luokkalaisilla harrastaminen on vähentynyt korona-aikana, vaikka vähintään viikoittain harrastavien osuus onkin yhä yli 86 prosenttia. Hyvinvointikertomus sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma ohjaavat koulun hyvinvointityötä kunnissa (Lakkala ym
kuva 1). Näistä suurin on Kajaanin koordinoima Kainuun malli, johon ovat osallistuneet jokaisena lukuvuonna kaikki alueen kahdeksan kuntaa. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 4 9 HSM-kunnat ja rahoitus vuosina 2020–2023 HSM-avustuksia on jaettu kolmelle lukuvuodelle: 2020–21 (6,4 M€), 2021–22 (17,1 M€) ja 2022–23 (14,5 M€) (ks. Menetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Kuva 1. Kunnat/seutukunnat, jotka ovat tehneet laajan hyvinvointikertomuksen 2021–2024. tavoittaneet lukuvuosittain yhteensä 121, 236 ja 245 kunnan lapsia ja nuoria. Laadullinen tieto kerättiin mainintojen yhteydessä esiintyneistä tavoitteista ja toimenpiteistä. Hankkeiden jatkuvuus on vaihdellut kunnittain (ks. Kuva 2. Toimenpiteinä korostuivat ilmaisten harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen sekä Ei hyvinvointikertomusta saatavilla HSM mainittu HSM ei mainittu Seutukunnan hyvinvointikertomus Hyvinvointikertomusten aineisto Ei mukana HSM-ohjelmassa Yhtenä vuonna mukana Kahtena vuonna mukana Kolmena vuonna mukana Kuntien yhteishanke Ei mukana HSM-ohjelmassa Rahoitus korkeintaan 10 000 € Rahoitus 10 001 – 50 000 € Rahoitus 50 001 – 100 000 € Rahoitus 100 001 – 500 000 € Rahoitus yli 500 000 € Kuntien yhteishanke (€ yht.) Harrastamisen Suomen mallin kunnat Harrastamisen Suomen mallin rahoitus Karttapohjat: Kuntajako, Maanmittauslaitos 01/2021. Harrastamisen Suomen mallia koskeva tieto kerättiin aineistosta hakutoiminnon avulla. Vähintään yhden lukuvuoden ajan Harrastamisen Suomen malli -ohjelman rahoituksessa mukana olleet kunnat (vasemmalla) sekä kolmen lukuvuoden yhteenlaskettu ohjelmarahoitus (oikealla). Muita yhteishankkeita on ollut Forssan, Jokioisten ja Tammelan hanke lukuvuonna 2020–21, Wiitaunionin (Pihtipudas ja Viitasaari) kaksi hanketta, Varkauden ja Rantasalmen kahden lukuvuoden hankkeet sekä ”Kaakon kaksikon” (Virolahti ja Miehikkälä) yhteishankkeet. Hakusanoina käytettiin ”harrastamisen” tai ”Suomen”, sillä osa kunnista käytti ilmaisua ”Suomen malli”. Tarkastelemme niitä hyvinvointikertomuksia, jotka ovat avoimesti näkyvillä hyvinvointikertomus.fi -sivustolla, tai hyvinvointikertomus.fi -sivusto ohjaa kyseisten kuntien nettisivuille, joista löytyvät niiden hyvinvointikertomukset. Kolmen vuoden tarkastelujakson aikana 44 kunnassa ei ole ollut yhtään hanketta. Malli näkyy vielä harvoin hyvinvointikertomuksissa HSM oli mainittu 21 kunnan laajassa hyvinvointikertomuksessa, 13 kunnan hyvinvointikertomusosiossa ja 15 kunnan hyvinvointisuunnitelmaosiossa. Yhteensä 34 kuntaa/ seutukuntaa oli laatinut laajan hyvinvointikertomuksen 7.6.2022 mennessä (ks. Rahoitustieto koottiin aluehallintoviranomaisten päätöksistä (Aluehallinnon avustukset 2022). kuva 2). kuva 2). Näin ollen HSM-hankkeet ovat Näin tutkittiin Artikkelia varten koottu aineisto koostuu kuntien tekemistä laajoista hyvinvointikertomuksista vuosille 2021–2025. Harrastamisen Suomen mallia koskevan määrällisen tiedon keräsimme laskemalla, monessako hyvinvointikertomuksessa ja -suunnitelmassa hanke on mainittu. Osa on ollut useamman kuin yhden kunnan yhteishankkeita. Kahden lukuvuoden ajan hankkeiden parissa on ollut 119 kuntaa ja yhden lukuvuoden ajan 38 kuntaa. Kaikkina kolmena lukuvuonna mukana HSM-hankkeiden verkostossa on ollut 108 kuntaa. Hankkeiden lukumäärä näiden lukuvuosien aikana on ollut 112, 226 ja 235 kappaletta. Tieto kerättiin sekä hyvinvointikertomuksista että -suunnitelmista. Aineistosta on poistettu sote-alueiden hyvinvointikertomukset ja ne kunnat, joiden laajasta hyvinvointikertomuksesta puuttui hyvinvointisuunnitelmaosio
Lisäksi lasten ja nuorten toiveita kerhojen sisällöistä oli kysytty kahdessa kunnassa ja tarve kulttuurikokemusten lisäämiseen nousi esiin kahdessa kunnassa. Lisäksi tavoitteena oli hyödyntää koululaiskyselyn tuloksia paremmin. seurakunnan, kansalaisopiston, musiikkiopiston, kolmannen sektorin ja paikallisten yritysten kanssa. Harrastamisen Suomen malli. Tämän tavoitteen oli maininnut yhteensä viisi kuntaa. Harrastamisen Suomen mallissa mukana olleet kunnat sekä maininnat hyvinvointikertomuksissa.. Osiossa mainittiin myös koulun ja harrastustoimijoiden sekä hankkeeseen palkatun liikunnanohjaajan kanssa tehtävä yhteistyö. HSM:a koskevana yksittäisenä toimenpiteenä oli mainittu pitkät välitunnit, jotka mahdollistettiin jokaisena koulupäivänä. 2014. UKK – Harrastamisen Suomen malli. Kouluterveyskyselyn tulokset. Välitunneilla järjestettiin ohjattua toimintaa. . Yhteistyötä tehtiin mm. Tähän viittaavat laajoissa hyvinvointikertomuksissa mainitut yleispätevät tavoitteet ja toimenpiteet, jotka ovat pääosin samoja kuin valtionhallinto on kirjannut. Uusi työkalu strategiatyöhön HSM on uusi toimintamuoto kunnissa. Mallin nähtiin toimivan myös keinona vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta harrastusmahdollisuuksien lisäämisen avulla. Kasvatus: Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja, 50 (1), 47–59. Tämä näkyi siten, että lasten ja nuorten parlamentin kokouksia pyrittiin järjestämään useammin. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointijohtaminen-kunnassa/kunnan-hyvinvointikertomus. Kahden pilottikunnan hyvinvointikertomusosiossa liikunnalliset sisällöt olivat kerhotoiminnassa keskeisiä. luokka, lukio, ammatillinen oppilaitos sekä perusopetuksen 4. Lakkala, S., Turunen, T., Laitinen, M. 2019. HSM mainittiin lisäksi perhekeskuspalveluiden yhteydessä. 2022. (Luettu 21.9.2022.) KAAVIO 1. Mitä useampana vuonna kunta on saanut valtiolta HSM-avustusta, sitä yleisemmin malli mainitaan kunnan hyvinvointikertomuksessa. Koulun mahdollisuudet lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin vahvistajana – Opettajat ja koulukuraattorit hyvinvointityön tarpeen tunnistajina ja koordinoijina. https://ktl.jyu.fi/fi/julkaisut/kasvatus/arkisto OKM. Mitä useampana lukuvuonna kunta on saanut HSM-avustusta, sitä yleisemmin maininta mallista löytyy kuntien laajoista hyvinvointikertomuksista (kaavio 1). Lisäkartoitusta tarvitaan muun muassa toimivien käytäntöjen ja kuntakohtaisten toteutusmallien näkökulmista. Usein kysyttyjä kysymyksiä vastauksineen Harrastamisen Suomen mallista. Avustusvisualisointi. https://okm.fi/suomen-malli (Luettu 21.9.2022.) Terveydenhuoltolaki 2010. 2022. Toimenpiteet tukeutuivat pitkälti valtionhallinnon määrittelemiin tavoitteisiin, mikä osoittaa toimintamuodon olevan uusi. 1326/30.12.2010 THL. Kolme kuntaa oli asettanut tavoitteeksi lasten ja nuorten kuulemisen harrastustoiveissa. Viidessä näissä kunnista pilotointi oli käynnistynyt vuonna 2021, joten toiminta oli kunnissa vasta alkuvaiheessa. Hyvinvointikertomusosioissa nousi esiin, että HSM oli alkanut pilotointina kuudessa kunnassa. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/ tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyntulokset#alueittain THL. Maininta hyvinvointikertomuksessa antaa viitteitä siitä, että HSM on huomioitu kuntien hyvinvointiin liittyvässä strategiatyössä. Neljä kuntaa mainitsi eri tahojen yhteistyön, jonka avulla pyrittiin edistämään harrastustoimintaan osallistumista. Hyvinvointikertomus kunnan asukkaiden hyvinvoinnin kuvaajana. https://aviavustukset.fi. luokka. Hyvinvointisuunnitelmaosiossa HSM:n tavoitteissa ja toimenpiteissä esiintyivät teemoina yhteistyö, lasten ja nuorten kuuleminen harrastustoiveissa sekä yhteisöllisyyden lisääminen. 5 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 vähintään yhden harrastuksen takaaminen koulupäivän yhteyteen. Premissi, terveysja sosiaalialan johtamisen erikoisjulkaisu, 9 (5), 29–34. LÄHTEET: Aluehallinnon avustukset. Kunnan hyvinvointikertomus. (Luettu 22.9.2022.) Harrastamisen Suomen malli. Runsasta ja pitkäkestoista paikallaanoloa pyrittiin välttämään. Tilastokuutiot: perusopetuksen 8. ja 5. Toistaiseksi vain harvat kunnat ovat julkaisseet laajan hyvinvointikertomuksen kuluvalle valtuustokaudelle 2021–2025 hyvinvointikertomus.fi -sivustolla, minkä vuoksi aineisto jäi suppeaksi. Yksittäisinä toimenpiteinä hyvinvointikertomusosiossa mainittiin matalan kynnyksen digi-, harrastusja muiden palvelujen saatavuuden lisääminen kaikille kuntalaisille. HSM:n nähtiin myös olevan keino lisätä lasten ja nuorten yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. (Luettu 21.9.2022.) Kauppinen, T. Sisällöllisesti ne kuvaavat kuntien strategista ajattelua sekä tavoitteistoa ja ovat siksi hyvä tietolähde kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä tarkasteluissa. 2022. 2022a. ja 9. Tulokset antavat alustavaa tietoa HSM:n alkuvuosien kehityksestä ja mallin yleisyydestä osana kuntien strategiatyötä. 2022b. Opetusja kulttuuriministeriö. & Hätönen, H. & Kauppi, A. Hyvinvointikertomusten käyttö tutkimustai selvitysaineistoina on myös vähäistä. Artikkelia varten kerätty aineisto on pieni, joten yleistyksiä aineiston avulla ei pystytä tekemään
Kirjava ja laaja joukko, joka vastaa kokoluokaltaan yhtä suurta liikuntapalveluiden kohderyhmää kuin lapset ja nuoret. Kuva: Antero Aaltonen. Soveltavan liikunnan termistö on muuttunut nopeasti 1980-luvulta 2020-luvulle tullessa. Vanhat käsitteet voivat tuntua loukkaavilta, saattavat estää yhteistyön tekemistä ja soveltavan liikunVILJA SIPILÄ, LitM liikuntatieteiden erityisasiantuntija, Liikuntatieteellinen Seura Soveltavan liikunnan sanasto ajan tasalle Kieli elää ja muuttuu ajassa. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 5 1 S oveltavan liikunnan piiriin kuuluu noin 15 prosenttia Suomen väestöstä. Soveltavan liikunnan sanasto on päivitetty vastaamaan 2020-luvun todellisuutta. Tämän vuoksi käytännön työssä sekä eri asiayhteyksissä soveltavasta liikunnasta käytetään vaihtelevasti vanhempia ja uudempia käsitteitä. Erilaisten käsitteiden käyttö voi aiheuttaa hämmennystä ja väärinymmärryksiä
Käsitteiden välisiä suhteita havainnollistavat käsitekaaviot. Ongelma ei kosketa ainoastaan soveltavaa liikuntaa, vaan liikunnasta ja urheilusta on koottu niukasti virallisia käsitekirjoja. (Barnes 2004; Oliver 1996, 32–33; Saari 2011, 54; Rintala ym. Kaikista tärkein näkökulma on kohderyhmien itse käyttämä kieli ja käsitteet. Työryhmän ehdotuksen mukaisesti erityisliikunta säilyi yläkäsitteenä ja soveltavan liikunnan käyttö oli perusteltua niissä yhteyksissä, joihin se luontevasti sopi. Termien valinnassa on pyritty ottamaan huomioon toimintarajoitteisten henkilöiden itse käyttämä kieli. (Virtanen & Raitaniemi 2019.) Käsitekirjo vaikeuttaa niin alojen sisäistä kuin välistä dialogia, yhteistyötä ja kehittämistä. Suomenkielisistä termeistä on annettu suositukset. Toimintarajoitteisuuteen ja soveltavaan liikuntaan liittyvä käsitteistö vaihtelee riippuen palvelutarjoajasta ja sektorista. Samalla on neuvottu, mitä termejä ei tulisi käyttää käsitteeseen viitatessa. Terminologi toi työhön käsitteistöasiantuntemuksen (määritelmien rakenteet, käsitekaaviot) ja vastasi sanaston kokoamisesta. Valmis sanasto sisältää 40 soveltavan liikunnan ja paraurheilun keskeistä käsitettä. (Erityisryhmien Liikunta 2000-toimikunnan mietintö 2003, 9.) Soveltava liikunta vakiintui käsitteenä 2010-luvulla ammattikäyttöön ja korvasi erityisliikunnan. Soveltavan liikunnan määrittelevälle sanastolle, joka kerää yhtenäiset, suositeltavat termit yksien kansien väliin, oli selkeä tarve. Käsitteiden tiedot esitetään sanastossa termitietueina ja käsitekaavioina. Pahimmillaan liian vaikea termistö aiheuttaa vastareaktioita ja torjuntaa. Vaikka käsitteet ovat muuttuneet ajan myötä, käytetään soveltavan liikunnan kohderyhmiin viitattaessa termejä edelleen kirjavasti. Mietinnössä mukaan ”erityisryhmien liikunnalla tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista” (Erityisryhmien Liikunta 2000 -toimikunnan komiteanmietintö 1996, 8?13). Sanastoa työsti soveltavan liikunnan asiantuntijoista koostuva työryhmä, johon kuului lisäksi Sanastokeskuksen terminologi. Käsitteiden ja ajatusmallien nopeasta muuttumisesta huolimatta soveltavasta liikunnasta ei ole Suomessa tehty kattavaa määrittelevää sanastoa. Uudet käsitteet eivät ole vielä vakiintuneet arkikieleen ja vanhoihin törmää yhä liian usein. Sanastotyön lähtökohtana ovat aina käsitteet, ei sanat tai termit. Tarpeen mukaan ryhmä käytti ydintyöryhmän ulkopuolisia asiantuntijoita. Biolääketieteellisessä tai medikaalisessa vammaisuuden ajatusmallissa vammaisuus nähdään patologisena yksilön vajavaisuutena. Moniammatillinen yhteistyö vaatii yhteistä maaperää, jotta vuorovaikutus toimii. Käsitelähtöisessä sanastotyössä keskitytään käsitteen merkityssisältöön. Sanasto sisältää myös ruotsinja englanninkieliset vastineet. Yhteisen suomenkielisen käsitteistön puuttuminen tuottaa ongelmia myös tutkijoille ja kansainväliselle yhteistyölle. Yhden alan ammattilaisen tulee samaan aikaan hallita monien alojen kielellistä terminologiaa. Onkin tärkeä pohtia, ketkä kaikki kuuluvat soveltavan liikunnan sateenvarjokäsitteen alle. Käsitteiden sisältö kuvataan määritelmillä ja niitä täydentävillä huomautuksilla. Sosiaalisessa ajatusmallissa yksilö ymmärretään psykofyysissosiaalisena kokonaisuutena ja vammaisuus muodostuu yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Viranomaiskäsitteet voivat olla vieraita tai jopa holhoavia. Tunnistaako ja tunnustaako toimintarajoitteinen henkilö itse käsitteet, joita hänestä käytetään. Lisäksi perinteisten soveltavan liikunnan kohderyhmien rinnalle on noussut uusia ryhmiä, joiden liikunnan järjestäminen vaatii soveltamista kuten kieli-, sukupuolija seksuaalivähemmistöt. Lisäksi vammaisurheilu lajeineen ja paraurheilijoineen mahtuu huonosti soveltavan liikunnan käsitteen alle. Tämä asiasanasto pitää sisällään myös soveltavaan liikuntaan liittyviä käsitteitä. Käsitteistön kehitysvaiheita Perinteisestä vammaisuuden biolääketieteellisestä ajatusmallista on vähitellen siirrytty sosiaaliseen ajatusmalliin, mikä näkyy myös kielen kehittymisenä. Vanhojen, uusien ja kontekstista riippuvien käsitteiden sekava käyttö voi tuntua soveltavan liikunnan aihepiiriin vasta tutustuvalle hämmentävältä. Sanasto on tarkoitettu liikuntapalvelujen tarjoajille, liikunnanohjaajille ja -opettajille, alan tutkijoille ja ylipäätään tietoa alalla suositeltavista termeistä tarvitseville. 2020-luvulla käytetään yhä enemmän myös käsitettä “kaikille avoin liikunta”. Usein kielen merkitykseen kiinnitetään huomiota vasta ongelmien ilmaantuessa. Tuumasta toimeen: käsiksi käsitteisiin Liikuntatieteellinen Seura ja Sanastokeskus käynnistivät marraskuussa 2021 soveltavan liikunnan ja paraurheilun käsitteitä koskevan sanastotyön. Opetusministeriön (OPM) asettama Erityisryhmien liikuntatoimikunta määritteli käsitteen erityisryhmien liikunta ensimmäisen kerran vuonna 1981. Neutraali ja syrjimätön kieli on tärkeä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen väline. Viranomaiskäsitteet voivat olla vieraita tai jopa holhoavia.. Soveltavan liikunnan sanastoa tehdessä lähdettiin liikkeelle aiheen rajaamisesta ja valittiin määriteltävät käsitteet, jotka analysoitiin ja määriteltiin. Viimeisin soveltavan liikunnan terminologiaa käsittelevä virallinen dokumentti on valtion liikuntaneuvoston erityisryhmien liikunnan jaoston (nykyisin yhdenvertaisuus-, tasa-arvo ja kestävän kehityksen jaosto) julkaisu Erityisryhmien liikunnan käsitteistö vuodelta 2003. Alansa tuntevat sisältöasiantuntijat rajasivat aihetta ja varmistivat asiasisällön oikeellisuuden. Jyväskylän yliopisto on koonnut kattavan liikunnan ja urheilualan asiasanaston vuonna 1989. Eri asiayhteys, eri käsitteet Soveltavan liikunnan kohderyhmät käyttävät usein monenlaisia palveluja. 2012, 215; Terveydenja hyvinvoinninlaitos 2016). 5 2 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 nan kehittämistä. OPM tarkensi termejä komiteanmietinnössä vuonna 1996
Sanastossa muutosta on havainnoitu eri alakategorioilla. Työryhmä päätti käyttää soveltavan liikunnan sanastossa käsitettä ”vammaton” kuvaamaan henkilöitä, joilla ei ole toimintakykyyn vaikuttavia vammoja. Suositellun käsitteen alta saattavat löytyä merkinnät ”mieluummin kuin” tai ”ei”. Tampere: Vastapaino, 231–255. Esimerkiksi käsitteet ”vammaton” ja ”ei-vammainen” johtivat vaikeisiin pohdintoihin. 2003. Erityisryhmien liikunnan käsitteistö 2. Virtanen, A. https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus. Jyväskylän yliopisto. . Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 168. Theorising and researching disability from a social model perspective. Liikunnan ja urheilun asiasanasto 1989. Barnes & G. Kumpaakin käsitettä käytetään Suomessa. Julkinen lausuntokierroksella luonnosta kommentoi yhteensä 20 henkilöä tai tahoa. Uusia ja parempia ilmaisuja syntyy. Erityisryhmien Liikunta 2000-toimikunnan mietintö. Toim. Soveltava liikunta linkittyy moniin muihin (tieteen)aloihin. Sanastoon valittiin mukaan työryhmän parhaaseen tietoon perustuen tällä hetkellä yleisimmin käytössä olevat käsitteet suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi kielillä. Komiteanmietintö. Mitä käsitteitä on suositeltavaa käyttää nyt ja mitkä ovat puolestaan vanhentuneet. Monialainen yhteistyö sanaston tekemisessä oli ensiarvoisen tärkeää. Kielen kehittyminen näkyi sanastoa tehdessä, kun työryhmässä pohdittiin ruotsinja englanninkielisiä vastinpareja suomenkielisille käsitteille. Asiantuntijaryhmä kävi kommentit ja ehdotukset läpi syys–lokakuussa 2022, minkä jälkeen sanasto kirjoitettiin puhtaaksi. Basingstoke: Macmillan. Oliver, M. 2012. Mercer (toim.) Implementing the social model of disability: Theory and research. Sanaston kohderyhmä ja käyttäjät on ajateltu laajana, ei pelkästään akateemisissa piireissä hyödynnettävänä. 1996:15. Soveltavan liikunnan sanasto julkaistaan alkuvuodesta 2023 sekä painettuna että saavutettavana PDF-verkkojulkaisuna. Komiteanmietintö. Päätavoitteena on lisätä yhteisymmärrystä ja vuorovaikutusta niin alan sisällä kuin alojen välillä soveltavan liikunnan edistämiseksi. Sisällöltään yleisiä kommentteja kertyi 14 ja yksittäisiä käsitteitä koskevia 238. 1981. Ensimmäinen valmis luonnos sanastosta julkaistiin 15.8.2022 ja se avattiin julkisesti kommentoitavaksi Otakantaa.fi -verkkosivustolla. 2004. Outi Meriläinen. Teoksessa: T. Understanding disability: from theory to practice. Leeds: The Disability Press, 1–17. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 5 3 Vaikeita käsitevalintoja Sanastotyöpajoissa käytiin ajoittain vaikeitakin keskusteluja käsitteiden määrittelyistä. Käsite ”ei-vammainen” puolestaan viittaa siihen, että yksilön ominaisuuksista ei kyseisessä ympäristössä ”seuraa” vammaisuutta. Inkluusion nosteet ja esteet liikuntakulttuurissa. Erityisliikunnan jaosto. Helsinki. Tavoitteena kaikille avoin liikunnallinen iltapäivätoiminta. Soveltavan liikunnan sanastotyöryhmän jäsenet Piritta Asunta, johtava asiantuntija, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu, Likes Lauri Jaakkola, viestintäpäällikkö, Suomen Paralympiakomitea Lotta Nylund, hankevastaava, Finlands Svenska Idrott Toni Piispanen, erityisasiantuntija, Valtion liikuntaneuvosto Aija Saari, tutkimuspäällikkö, Suomen Paralympiakomitea Vilja Sipilä, liikuntatieteiden erityisasiantuntija, Liikuntatieteellinen Seura Sirpa Suhonen, terminologi, Sanastokeskus Jukka Vetoniemi, ohjaava opettaja, Oppimisja ohjauskeskus Valteri. 1996. 2019. Lausunnoista lisätietoa Sanastoa valmisteltiin Sanastokeskuksen ja soveltavan liikunnan alan ammattilaisten muodostamassa työryhmässä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016. Työelämän kielikäytänteen monikielisissä yhteisöissä. Tilanteessa ”mieluummin kuin” kyseinen käsite saattaa olla vielä käytössä yleisesti, mutta lihavoitu käsite on suositeltavin. 1981:44. Teoksessa C. Viitattu 30.8.2022. Erityisryhmien liikuntatoimikunnan mietintö. 2011. ”Ei-vammainen” on sopiva käsite, kun tavoitteena on tieteellinen ilmaisu. ”Ei”-merkinnän saanutta käsitettä ei tulisi enää käyttää. Konsultoimme Helsingin yliopiston vammaistutkijoita, jotta ymmärtäisimme käsitteiden erot ja niiden käyttöön liittyvät ehdot paremmin. On kuitenkin hyvä tunnistaa, missä olemme tällä hetkellä. Studies in Sport, Physical Education and Health 174. Vammaistutkimuksessa käytetään tyypillisesti käsitettä ”ei-vammainen”, jolloin vammaisuutta käsitellään yksilön ja ympäristön välisessä suhteessa muotoutuvana kysymyksenä. Yleiskielisessä tekstiin ”vammaton” soveltuu tutkijoiden mielestä paremmin. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2003. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 65. Pohdimme tarkasti, mikä käsite tai määritelmä on tässä sanastossa ja asiayhteydessä perusteltu. Myös englannin kielessä käsite ”non-disabled” on yleinen. & Niemelä, S. LÄHTEET Barnes, C. 1996. ICF-luokitus. Työryhmän suosittelema käsite on ensimmäisenä lihavoituna. Kangasvieri (toim.) Kieli, koulutus, politiikka. Osa käsitteistä, joita pyrimme vakiinnuttamaan yleiskieleen Suomessa, ovat Pohjoismaissa ja englantia puhuvissa maissa jo korjautumassa uusilla. Rintala, P., Huovinen, T. Soveltavan liikunnan sanasto voi toivottavasti toimia tulevien muutosten pohjana ja olla helposti päivitettävissä. Nuolijärvi, S. Sanaston päivittämiselle ja muokkaamiselle tulee jatkossakin olemaan tarvetta. Muuttuva kieli lisää työn vaikeusastetta Kieli kehittyy jatkuvasti, elää ajassa ja muuttuu. ”Vammaton” viittaa siihen, että kehossa ei ole vammoja. Saarinen, P. & Raitaniemi M. Saari, A. Käytetyt käsitteet ja niiden merkitys riippuvat sovellettavasta alasta ja asiayhteydestä. Jyväskylä, 1989. Soveltava liikunta. Tämä oli yksi sanastohankkeen lähtökohdista. Helsinki. Pöyhönen & T
Oivalluksia ja ratkaisuja kaivataan. Suurten investointien seisottaminen kunnissa tyhjillään on kauhukuva, jota kukaan ei halua nähdä. On korkea aika selvittää energiankulutusta yksityiskohtaisemmin pelkän kokonaiskulutuksen sijaan. . Led-valoihin siirtyminenkään ei näyttänyt vielä hetki sitten välttämättömältä. S uomen Liikunnan Ammattilaiset ry (SLA) teki elokuussa 2022 jäsenistölleen kyselyn liikuntapaikkojen energiansäästösuunnitelmista. Kyllä, tämä ei ole tulevaisuutta vaan ihan jo nykyaikaa! Vanhempiinkin liikuntapaikkoihin on mahdollista tehdä digipäivityksiä. Uimahallin veden lämpötilan lasku voi karkottaa uimarit ja hiihtolatujen valaistuksesta luopuminen hiljentää polut. Kunnista 30 prosenttia vastasi, että energiakriisi vaikuttaa heidän päätöksiinsä, 50 prosenttia ei osannut arvioida kuntansa tilannetta. Ruutupaperilla ja käsipelillä ei enää pärjätä. Osa suunnattaisiin teknologiaan, jolla päästään tarkastelemaan energian kulutusta ja tekemään järkeviä säästöratkaisuja. Liikuntaihmisten on syytä olla avoimia ja innovatiivisia, jotta energia-asiat otetaan tosissaan ja liikuntapaikat pysyvät auki jatkossakin. Ja mittauksella ei tarkoiteta sitä, että hallimestari kirjaa ruutupaperille jään pintalämpötiloja ja kiertää pakettiautollaan säätämässä kunnan liikuntapaikkojen valaistusta. Aihe tuntui silloin kaukaiselta. Tukea tulisi suunnata kiinteistöjen kyvykkyyteen mukautua vallitsevaan tilanteeseen ja energiamarkkinoihin. Säästötoimet uhkaavat ulkoilureittien valaistusta, uimahallien veden lämpötiloja ja hallien aukioloaikoja. On syytä kääntää katseet tiedolla johtamiseen ja hakea apua ja ratkaisuja tiedeyhteisöltä. Alkava kriisi onkin ratkaistava niin, ettei liike vähene. Asiantuntijana on kuultu Caverion Oy:n Antti Hännistä, joka on nostanut esiin keinoja säästää energiaa liikuntapaikkojen kurjistamisen sijaan. Analysoidun tiedon perusteella voidaan tehdä energiaa säästäviä toimenpiteitä. Ne kaikki ovat kohteita, jotka liikuttavat suuria määriä suomalaisia. Voisi olettaa, että tilanne on kääntymässä huonompaan suuntaan. Hätäavuksi on myös esitetty kulujen kompensointia, mikä ei ole kestävä ratkaisu, koska muutoksia tarvitaan. Suomalaiset tarvitsevat uimahalleja ja hiihtolatuja Ilmastonmuutos ollut pitkään tiedossa Jo parikymmentä vuotta sitten Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opinnoissa pohdittiin, voidaanko hiihtolatuja enää tehdä Etelä-Suomeen. Silloin olisi säästetty jopa 20 000 euroa ja talveksi olisi saatu jää. Yksi haaste on varmasti se, että kunnissa liikuntapaikat on usein vuokrattu tilapalvelulta, joka maksaa energiakustannukset. Kriisi on ratkaistava niin, ettei liike vähene.. Näihin toimenpiteisiin löytyvät digitaaliset laitteet, jotka ovat olleet esimerkiksi lähiruokakauppasi kauppiaalla pidempään käytössä. Lähes joka kuntaan on koottu energiatyöryhmä, jonka työllä on kiire. Tarkempaa seurantaa tarvitaan Energiankulutusta voidaan seurata yksityiskohtaisemmin pelkän kokonaiskulutuksen sijaan. Vuonna 2022 energian korkea hinta vauhdittaa ilmastonmuutoksen vastaista kamppailua, joka olisi pitänyt aloittaa aikaa sitten. Kansanterveyden näkökulmasta kunnilla ei ole varaa heikentää liikuntaolosuhteita tai sulkea liikuntapaikkojen ovia. Tulokset ovat huolestuttavia. Sulkemiset ja kurjistamiset uhkaavat liikuntapaikkoja, jos jämähdetään kirjaamaan lämpötiloja ruutupaperille tai himmentämään valoja käsipelillä. Olisiko mahdollista rakentaa tukimekanismi niin, että vain osa tuesta myönnetään sähkölaskuun. Kyselyssä mainittiin 253 kertaa säästökohteina uimahalli, jäähalli, liikuntahalli ja ulkoilureitti. Pitää löytää keinoja mitata ja analysoida. Vastaajista 20 prosenttia arvioi, että energian kustannusten nousu ei vaikuta kunnan liikuntapaikkoihin. Kyselyyn vastasi 99 kuntaa eri puolilta Suomea. Energian kokonaiskulutuksesta kohti tarkempaa seurantaa SLA on järjestänyt liikuntapaikkojen energiankulutuksesta webinaareja. Asiantuntijoiden mukaan sähkömarkkinoiden muutos on hinnan osalta melko pysyvä. 5 4 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 JOHANNA MANNINEN, LitM pääsihteeri Suomen Liikunnan Ammattilaiset ry johanna.manninen@sla-ry.fi pohdittua Kunnissa on kova tarve säästää energiaa liikunta paikoilla. Uimahallien ja jäähallien sulkemista myös väläyteltiin. On korkea aika ottaa oivaltava digiloikka energian säästämiseksi. Tilanne on muuttunut ja huoli on yhteinen. Osa kunnista huokaisee tilapäisesti helpotuksesta, kun sähkösopimus ja kiinteä kilowattituntihinta on solmittu vuoden päähän. Hänninen harmittelee, että esimerkiksi tekojäärataa ei ehkä oteta korkeiden kustannusten vuoksi käyttöön talvella, vaikka kompressorin olisi voinut ottaa pois käytöstä kesällä. Tutkimusta on tehty paljon, mutta nyt se pitää viedä käytäntöön kuntalaisten hyväksi. Kaikilla on edessä sopeutuminen uuteen tilanteeseen ennemmin tai myöhemmin. Ei ole tarvinnut mitata ja säästää, kun joku muu on maksanut laskun
Kutkuttavaa olisi ajatella, että seuraava mittaus uskallettaisiin jättää väliin ja ko. Liikunnalliset eheytyshoidot onnistuvat laajassa mitassa harvoin ja silloinkin tulokset ovat usein väliaikaisia. Trendin pysäyttäminen on jäänyt mittaamisen kehittämisen varjoon. Tutkimusta haluttiin syventää niin, että saataisiin tietoa liikunnan merkityksestä osana ihmisen elämäntapaa ja -kulkua. Sitä emme tiedä mitä sillä tiedolla tekisimme. suomalaisilla arki täyttyy sananmukaisesti arjesta. Raportin laatijat tarjoavat kovin kitsaasti suosituksia. Suomalaiset ovat jämähtäneet paikoilleen. 2010-luvun alussa onnistuttiin Esa Rovion johdolla tutkimaan vähän liikkuvia, heitä, joilla arjen arvojärjestyksessä liikunta ei ollut kärjessä. Samoin 1980-luvulla tuotiin . ja mikä vaikuttavuuden kannalta valitettavinta: tietoa ei ole paketoitu niin, että se puhuttelisi päättäjiä tai mediaa. N umerot kiinnostavat, koska ne ovat vähällä vaivalla ymmärrettävissä. Tähän viittaa myös nyt julkaistun Liikuntaraportin viimeisille riveille säästetty huomio: ”Suurimmat päätökset liikkumisen edistämiseksi tekevät muut kuin liikkumisen edistämisen toimijat.” Tärkeä lause, jota ei raportissa kuitenkaan rohjeta purkaa. Uusi tarkka keskimääräinen päiväluku on 7 247 askelta. Rovion yksi pääviesti oli, että liikunnan harrastajia ja vähän liikkuvia tulee tarkastella eri suunnista. Suomessa sotilasosaston marssitahti on noin 118 askelta minuutissa, joten sen perusteella suomalaiset työikäiset ovat neljän vuoden aikajaksolla supistaneet päivittäistä kävelyaikaansa noin 3 minuuttia 23 sekuntia. Sittemmin sosiologiset . Näin siitä huolimatta, että samalla liikuntasektori joutunee tinkimään näkyvyydestään muiden toimijoiden hyväksi. Vähennystä on tullut 5,2 prosenttia. Jo pidempään olemme tienneet kehityksen kulun: liikuntaharrastuksen lisääntyminen ei ole pystynyt korvaamaan arjen liikkumisen vähentymistä. Ne perustelevat väestön vähäisellä liikkumisella avustushakemuksiaan, jotka tähtäävät ensisijaisesti oman jäsenistön liikuttamiseen. ovat saaneet tehdä tilaa bio-, lääkeja insinööritieteille liikuntatiedon tuottajina. 1980-luvulla Suomessakin huomattiin, ettei yksin liikuntakäyttäytymisen ilmenemisen selvittäminen pitkälle kanna. UKK-instituutin toteuttama ja opetusja kulttuuriministeriön rahoittama Liikuntaraportti . Tuhansilla . Samalla liikunnasta on haluttu tehdä yksi terveyskurin peruspilareista. Työläämpää on ottaa haltuun numeroiden taustalla oleva . Toistaiseksi synkkeneviä aktiivisuuslukuja ovat näkyvimmin hyödyntäneet liikuntaja urheilujärjestöt. Olennaista heidän mukaansa on lisätä liikuntaneuvontaa etenkin siten, että ”mittaamiseen pohjautuvat terveysteknologiset ratkaisut tehostavat elintapaohjausta”. ja yhteiskuntatieteelliset näkemykset ylipäätään . Ne kaikki ovat varmasti paikkansa ansainneet, mutta tulisiko ne ymmärtää enemmän tutkimuksen lähtökohdiksi kuin tuloksiksi. Avainkysymys on: miten. Mutta eikö tärkeämpää ole potilaan parantuminen kuin kuka toimi lääkärinä. Vähän liikkuvien aktivointi on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi liikuntatoimijoille, jotka ovat tottuneet operoimaan liikuntahaluisten kanssa. Eli jatketaan ruiskumallilla ja toivotaan mittaritiedon muuttuvat teoiksi. Mitä enemmän on kyse vähän liikkuvista, sitä tärkeämpää on tarkastella liikkumattomuuden taustalla olevia syitä ja syiden syitä. entä sitten. usein monimutkainen . Suurena ja ilmeisesti riittävänä voittona pidetään kyselytutkimusten korvaamista liikemittareihin perustuvilla tutkimuksilla. Toki muutakin on yritetty. Kun itse on vahvasti liikuntauskossa, on vaikea tavoittaa synnissä eläviä. Suomalaisten liikuntakäyttäytymisen systemaattinen tutkimus alkoi 1970-luvulla. ajanoloon nähden rohkeasti . UKK-instituutin raportti vilisee liikemittarimittauksiin perustuvia askelja pistemääriä sekä prosenttiosuuksia. riittäisi ratkaisuksi. Ehkä siksi myös liikuntakäyttäytymisen tutkimuksessa on innostuttu mittaamaan ja tuottamaan numeroraportteja. Pilkuntarkka muutos ja sen tuoma mielikuva on ollut helppo myydä medialle: ”Suomalaiset ovat jämähtäneet paikoilleen” (HS 12.10.). esiin johtopäätös, että parasta liikuntapolitiikkaa koko kansan liikkeelle saamiseksi ei ehkä olekaan liikuntapolitiikka, vaan koulutuspolitiikka, työolosuhteiden parantaminen tai yhdyskuntasuunnittelu. Askelmittaria ei aluksi tarvita lainkaan, sillä hyvää tarkoittavat mittaustulokset saatetaan kokea syyllistäviksi. Seuraava väestön liikkumista, paikallaanoloa ja kuntoa kuvaava yhteenveto on tarkoitus tuottaa vuonna 2026. Mitä hyötyä on väestön liikkumisaktiivisuuden tilaa koskevalla täsmällisellä tiedolla, jollei se(kään) johda vaikuttaviin väestötason toimenpiteisiin. ellei miljoonilla . edes tarkka sellainen . Valitettavasti Rovion työlle ei ole löytynyt jatkajia (rahoitusta). resursseilla pureuduttaisiin uudella innolla liikkumista määrittäviin taustatekijöihin. ?. Vaikea keksiä toista toimialaa, jossa ongelman mittaaminen . todellisuus. Liikuntaraportin esipuheessa liikunnan vastuuministeri vakuuttaa raporttia käytettävän liikkumista koskevan päätöksenteon tukena. Ainoastaan kainosti toivotaan, että kaikki ministeriöt ja toimijat miettisivät liikuttamista yhdessä. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 5 5 TEIJO PYYKKÖNEN teijo.pyykkonen@gmail.com pohdittua Liikuntataivas on taas 400 askelta kauempana Tiedämme suomalaisten ottamien askelten määrän entistä tarkemmin. Miten pureutua liikuttamisen problematiikkaan muuten kuin mittausten tarkkuutta ja käännytystyötä lisäämällä. Kiinnostuksen keskiöön sopii nostaa kansalaisten arjen ymmärtäminen ja liikkumisen tarkastelu osana elämäntavan kokonaisuutta. Kun liikkumisen erot saavat alkunsa siellä missä ihmiset syntyvät, kasvavat, työskentelevät ja ikääntyvät, on liikuttamisen näkökulmaa rohkeasti laajennettava liikuntasektorin ulkopuolelle. Toki tällaista tutkimusta jo on, mutta se on riittämätöntä ja hajallaan . Jos esimerkiksi talon katossa on reikä ja vesi valuu sisään, harva kelpuuttaisi häiriön ratkaisuksi vuodon määrän aiempaa tarkempaa mittausta. Toki muutosta näyttää tapahtuneen . Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022 kertoo yhtenä päätuloksenaan kuinka työikäisten päivittäinen askelten määrä on neljässä vuodessa vähentynyt 400 askelella
Puhkuin intoa, koska pääsin opiskelemaan alaa, josta olin todella kiinnostunut. He ovat tukeneet ja auttaneet opinnoissani paljon. Lopulta sain viestin: ”harmillista, että et pääse hyödyntämään opintoja siten, että ne tukisivat toisiaan. Keskustelussa minulle sanottiin: ”etkö vois vaan käydä ne olympialaiset ja lopettaa.” Olin järkyttynyt, eikä keskustelu tuosta eteenpäin ollut kovin hedelmällistä. Oikeaa henkilöä ei kuitenkaan useista yrityksistä huolimatta tahtonut löytyä, joten päätin ottaa härkää sarvista. Suunnitelma, jonka olin puolisokkona tehnyt ensimmäisenä vuonna oli yllättävän hyvä. . politiikan tutkimus Tampereen yliopisto opiskelija ounastelee Opiskelu huippu-urheilun ohessa: uhka vai mahdollisuus. Aloitin opinnot Tampereen yliopistossa syksyllä 2020. Kuten kaikki varmasti ovat tähän mennessä hoksanneet, huippu-urheilijuus on kokopäivätyötä. Jos on koko marras-joulukuun leirillä, ei lähiopetukseen osallistuminen onnistu. […] Jos olet varma, että tämä on ainoa mahdollinen ajoitus, pääset toki kurssille.” Siinäpä se tiivistyi. Neljästä kuukaudesta noin kaksi ja puoli osuu lukuvuoteen. Ja myös neuvoja halutaan antaa. Tähän kun lisätään hieman normaalista poikkeava suoritustahtini, on soppa valmis. Olen vuodesta yhteensä noin neljä kuukautta pois Tampereelta kisojen ja treenien takia. Minä halusin opiskella niin, että se tukee elämääni kokonaisuutena. Sain ensimmäisen vuoden opinnot tehtyä ja minulla oli jonkinlainen haju tulevista vuosista. Toinen vuosi meni mukavasti, mutta nyt kolmantena vuotena, uudet haasteet nousivat pintaan. Harrastus, sitä opiskelu minulle todella on. Kerroin tilanteestani henkilökohtaista opintosuunnitelmaa käsitelleessä keskustelussa. Tällä kertaa löysin ihmisen, joka koki asiakseen auttaa minua. "Etkö vois vaan käydä ne olympialaiset ja lopettaa.". Olen saanut suorittaa kurssin esimerkiksi esseellä luentojen sijaan, koska olin toisella puolen Eurooppaa valmistautumassa kilpailukauteen. Halusin saada infoa ja vinkkejä, miten voisin suorittaa akateemiset velvoitteeni mahdollisimman hyvin, kuitenkin urheilua ajatellen. Selasin Moodlea, SISUa ja yliopiston opiskelijan opasta päivätolkulla. Lopulta kasasin mielestäni toimivan suunnitelman. Opiskelu nähdään kuitenkin usein ulkopuolisten silmin ensisijaisena. Aineopinnoissa luennoitsijat ovat olleet mitä ymmärtäväisimpiä. Opettaja koki harmilliseksi, etten opiskele kuten he ovat määritelleet parhaaksi mahdolliseksi ymmärtämättä, että toteutus ei millään muotoa tue opiskelujani. ELLA JUNNILA, korkeushypyn arvokisamitalisti yhteiskuntatieteiden yo. Hän halusi minun opiskelevan normaalisti. Mahdolliset uhat opiskelumaailmassa johtuvat tästä näkökantojen ristiriitaisuudesta. 5 6 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 U rheilu-uran yhdistäminen opiskeluun on kestosuosikkipuheenaihe, josta halutaan kuulla. Joustoa ja ymmärrystä lopettamiskehotuksien sijaan, sitä minä toivon tulevalta. Alusta lähtien oli kuitenkin ihan selvää, että tulen toteuttamaan omaa opiskeluani hieman eri tavalla. Voidaan laatia millaisia kriteerilistoja tahansa ja pitää kauniita puheita, kuinka opiskelu Suomessa on huippu-urheiluystävällistä, mutta jos se ei näy urheilijan arjessa puheilta puuttuu sisältö. Erään opettajan kanssa väänsin yhden kurssin itsenäisestä joustavasta toteutuksesta viikon. Onneksi tämä jousto ei koske vain minua, vaan muitakin politiikan tutkimuksen opiskelijoita. Päämääräni on suorittaa opinnot kunnialla. Päätin kuitenkin onnistua ja lähdin etsimään henkilöä, joka voisi auttaa minua. Harrastuksille ominaista on, että ne joustavat päivätyön, kohdallani urheilun, mukaan. Harvoin kuitenkaan saa kuulla rehellistä kuvausta siitä, miten opiskelu onnistuu, kun se ei olekaan opiskelijan ykkösprioriteetti, vaan ennemminkin harrastus. Urheiluhan ei ole ainoa asia elämässä, mikä saattaa vaikeuttaa opintojen suorittamista perusmuotoisesti. Siihen tarvitsen henkilökohtaisen opintosuunnitelman, joka palvelee tarpeitani. Olympiakomitea on käynnistänyt Urheilijaystävällinen korkeakoulu -hankkeen vuonna 2021. Onneksi kaikki ei suinkaan ole ollut Jaakobin painia yliopistotaipaleellani. Jotta hankkeen tavoitteisiin päästään, pitää järjestelmässä tapahtua ajattelutavan muutos. Tavoitteenani ei ole ollut päästä helpommalla tai vähemmällä kuin opiskelijakollegani. Toisena vuonna nousi jälleen ajatuksiini toive saada apua opintojen suunnitteluun. Siihen tehtiin vain pieniä tarkennuksia ja viilauksia
Nämä näkemykselliset ja toiminnalliset lähtökohdat ankkuroituvat Maailman terveysjärjestön vuonna 1986 hyväksymään Ottawan asiakirjaan. Merkkien takana – Amer Sportsin tarina. Springer 2022. Teoksen loppuosuus paneutuu planeettamme terveysuhkiin ja niiden ehkäisyja ratkaisustrategioihin. LASSE KANNAS Terveyskasvatuksen professori (emeritus) liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto lasse.kannas@jyu.fi K i r j a Merkillinen tie savuttelusta sporttiin Antti Parpola. Terveyttä edistävän toiminnan kulmakivet eri toimintaympäristöissä ovat (yhteiskunta)politiikka ja päätöksenteko, terveellisen ympäristön aikaansaaminen, yhteisöjen toiminnan tehostaminen, terveyskasvatus ja -neuvonta ja terveysosaamisen edistäminen sekä terveyspalvelujen uudistaminen. Viime vuosina useat kansainväliset tutkimusryhmät ovat ilahduttavasti luoneet validoituja mittareita urheiluseurojen terveyden edistämisprofiilin arvioimiseksi. Katsauksessa todetaan kriittisesti, että monet urheiluseuroihin kohdistuvat interventiot eri maissa ovat olleet tutkimusasetelmallisesti verrattain vaatimattomia. Erilaisissa elinympäristöissä, instituutioissa, organisaatioissa ja yhteisöissä tarvitaan niiden ominaispiirteet huomioivia terveyden edistämisen toimenpiteitä, mieluimmin tutkimusnäyttöön perustuvia. terveyttä edistävät kaupungit, koulut, sairaalat, yliopistot, työyhteisöt, vankilat, urheiluseurat ja sosiaalinen media. Handbook of Settings-Based Health Promotion. Eri lukujen sisällöllinen eetos ja käsittelytapa on kuitenkin yhtenäinen, mikä on aina hyvä lopputulos toimitetuissa tiedeja tietokirjoissa. Tutkimusmetodisia haasteita käsitellään turhan niukasti. savuttomien stadionien luomiseksi yhteistyössä esimerkiksi UEFAn kanssa. Teoksen 15 lukua ovat itsenäisiä katsauksia kutakin aihepiiriä koskevien keskeisten käsitteiden, teoreettisten mallien ja tutkimushankkeiden ja kansainvälisten verkostojen evoluutiosta. Suomenkieliselle käytännönläheisemmin kirjoitetulle tietokirjalle terveyttä edistävästä urheiluseurasta voisi olla kovastikin kysyntää. Esimerkiksi kontrolliryhmien käyttö ja kunnianhimoisemman RCT-asetelman soveltaminen on ollut vielä vähäistä arvioitaessa urheiluseuratoimintaan kohdistuneita terveyden edistämisen interventioita. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 5 7 arvioitua K i r j a Terveyttä edistävälle urheiluseuralle kansainvälistä näkyvyyttä Sami Kokko, Michelle Baybutt (toim.). Urheilu areenoiden turvallisuuden edistämistä kirjoittajat eivät valitettavasti käsittele. Sami Kokon ja Michelle Baybuttin kokoama teos on huolellisesti toimitettu ja sisällöltään laadukas englanninkielinen terveyden edistämisen käsikirja, jonka lukijakunta koostunee erityisesti tiedeyhteisön jäsenistä ja terveysja liikunta-alan kouluttajista. Toimintaympäristölähtöisyys on kuitenkin helppo avata selkokielelle. Teoksen toisen toimittajan apulaisprofessori Sami Kokon väitöskirjatutkimusta terveyttä edistävän urheiluseuran tunnuspiirteistä voidaan pitää pioneerityönä ja eräänlaisena ankkuritutkimuksena aihepiiristä. Näitä näyttöön perustuvia varsin käyttökelpoisia indikaattoreita ja niiden mittaustapoja olisi voinut kirjassa esitellä yksityiskohtaisemmin. Dramaturginen kaari on puhutteleva, kun viimeisillä sivuilla uusi paradigmaattinen muutostarve muotoillaan otsikkotasolla koruttomasti; “Health Promotion 2.0: From Social Determinants to Planetary Health”. Suomenkielisissä julkaisuissa on settings-based-konseptista käytetty ilmaisua toimintaympäristölähtöinen terveyden edistäminen. Kirjoittajat kuvaavat pikemminkin sitä mitä on tehty kuin esittelevät kokoavasti, minkälaisia tutkimustuloksia on saatu. Amer Sportsin historia kuvaa, miten tupakanvalmistajana 1940-luvulla toimintansa aloittanut, teekkarien ja kauppatieteilijöiden perustama yritys muuntui maailmanmitan urheiluväline ja -vaatetusvalmistajaksi. Jos tällainen teos ilmestyisi lähivuosina, kannattaisi jokaisen seuratoiminnan kehittämisestä kiinnostuneen lukea se. Teoksessa esitellään myös kiintoisa terveyttä edistävä urheiluareena -käsite (healthy stadia). Ei kuulosta kovin napakalta, mutta parempaakaan käännöstä ei ole ollut tarjolla. Toinen osakokonaisuus pureutuu itse toimintaympäristöihin, joita kirjassa edustavat mm. Tämän on mahdollistanut se, että kirjahankkeen taustalla Amerin Kulttuurisäätiö, jonka perustivat vuonna 1980 yhtiön perustajaosak. Kirjoittajien mukaan edistysaskeleita on otettu mm. 289 s. Kokeiltu on myös terveyttä edistävien tuotteiden lisäämistä ruokapalveluissa, ja motivoitu katsojia ja faneja liikkumaan aktiivisemmin. Otava 2022. 336 s. Terveyttä edistävä urheiluseura -tematiikkaan liittyvää kehittämisja tutkimustoimintaa kuvataan kompaktisti. Tuossa ikonisessa dokumentissa kansainvälinen ryhmä tutkijoita ja asiantuntijoita esitteli sosioekologista näkemystä painottavat perusprinsiipit terveyttä edistävälle toiminnalle. Kirjoittajat tekevät heti alkuun selväksi sen, että “health promoting sport club” -konseptilla on suomalaiset juuret. Esiteltävän teoksen fokus “settingsbased health promotion” on kiinnostava mutta myös haasteellinen käsite ja toiminnallinen lähestymistapa. Antti Parpola kertoo tarinan jäntevästi ja yrityshistoriaksi varsin suorasanaisesti. Sami Kokon ja Michele Baybuttin toimittama kirja kuvaa ansiokkaasti edellä kuvattuja teemoja, ensin teoreettisia lähtökohtia esitellen
Kolmannen jakson ytimessä ovat suuret ikäluokat tekemisineen ja aikuisten heihin kohdistamine huolipuheineen. Matkalle mahtui erehdyksiä ja toisaalta onnekkaita sattumia. Tupakoinnin julkisuuskuva oli jälleenrakennusvuosina myönteinen. Pureuduttaessa suomalaislasten kaverisuhteisiin runsaan sadan vuoden ajalta ollaan mittavien haasteiden edessä. Parpola kertoo havainnollisesti, miten meille luodaan tarpeita, joista emme edes olleet tietoisia. Amerin toimitusjohtajista Roger Talermolla oli iso rooli yrityksen muuntumisessa maailmanlaajuiseksi urheilutuotteiden merkkiosaajaksi. Urheilubisneksessä taitonsa näyttäneestä Talermosta tuli myös Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja vuosiksi 2004–2012. JOUKO KOKKONEN. Kolmas kerta sanoi toden, kun kiinalaisen Anta Sports Products -yhtiön johtama ryhmittymä vuonna 2018 teki tarjouksen, josta yhtiön hallitus ja osakkaat eivät voineet kieltäytyä. Mainehaitaksi muuttuneesta tupakasta yhtiö hankkiutui eroon vuonna 2004. Amerin 1980-luvulla ostama amerikkalainen Wilsonkin oli pitkään heikkotuottoinen. 5 8 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 arvioitua K i r j a Kaverisuhteet muutoksessa Antti Malinen & Tuomo Tamminen: Leikitäänkö. Luvussa osoitetaan lapsuuden muuttunut kaat yhdessä Amer-yhtymän kanssa tukemaan suomalaista taiteen, talouden ja tekniikan alaa ja kulttuuria. Lisävauhtia yritykselle toi yhteistyö tupakkajätti Philip Morrisin kanssa. Marlboron markkinoinnissa ottivat oppia myös nousevat urheiluvälineja tekstiilivalmistajat, kuten Nike. Laajasti ottaen Amerin ostamisen voi tulkita Kiinan maailmanlaajuisesti harjoittamaksi pehmeäksi vallankäytöksi. Tämänkin valinnan ongelmallisuuden tutkijat tunnistavat, sillä kaveriporukkojen koostumus ei noudata tutkijoiden tekemää ikärajausta. Suomessa tuli myös voimaan vuonna 1978 tupakkalaki, joka kielsi tupakanmyynnin alle 18-vuotiaille ja rajoitti tupakointia julkisissa tiloissa. Amerin johto tiedosti, että yhtiön toimintaa on suunnattava muille aloille, vaikka tupakanvalmistus oli tuottoisaa toimintaa. Merkkivalikoimaan liittyi 2010-luvulla Peak Performance. Vuosina 1996–2009 yhtiötä johtaneen Talermon oma urheilutausta ja kansainväliset kontaktit auttoivat osaltaan asiaa. Sinänsä syöpäkääryleiden valmistus oli loppuun asti hyvin kannattavaa liiketoimintaa. Varmaa on, että Amer jäi voiton puolelle toimitusjohtajansa saavuttamasta statuspaikasta. Koho ei kuitenkaan osoittautunut tuottoisaksi sijoitukseksi. Lasten kaverisuhteet 1900-luvun Suomessa. Hän osoittaa, että tie maailmanmitan toimijaksi ei ollut suoraviivainen. Ensimmäinen ajanjakso sijoittuu 1900-luvun alusta vuoden 1921 oppivelvollisuuslakiin. Amer osti Koho-jääkiekkomailoja valmistaneen tehtaan 1970-luvun puolivälissä. Wilsonin lisäksi Amer Sportsin talliin tulivat mm. Tutkijoiden tekemät menetelmälliset valinnat ovat tuottaneet kirjan rakenteen. Yksi mahdollisista suunnista oli urheiluvälinevalmistus. Tarkastelu kohdistuu lähinnä 5–15-vuotiaisiin lapsiin. Kasvavan Amer-konsernin johtaminen vei paljon aikaa ja etenkin finanssikriisin vuosina 2008–2009 toimitusjohtajan ykköshuolet olivat muualla kuin Olympiakomiteassa. Amerin historia on myös urheilutuotemarkkinoinnin peruskurssi. Teksti soljuu eloisasti, vaikka mukaan on jäänyt jonkin verran turhaa talousjargonia. Tuotemerkit olivat sananmukaisesti monien huulilla ja päätyivät osaksi populaarikulttuuria: Juice Leskisen ”Marilynissä” keuhkoissa kirveli Boston. Kaverisuhteita tarkastellaan neljässä pääluvussa. Parpola analysoi Amerin muutosvaiheita tarkasti. Pitkien vaiheiden jälkeen Amer muuntui kuitenkin 1990ja 2000-luvuilla urheiluväline, -jalkine ja -tekstiilivalmistajaksi. Tyypittelyssä on puolestaan hahmotettu, millaiset lapsuuden ja vertaissuhteiden kokemukset ovat olleet tunnusomaisia kullekin aikakaudelle. Amerikkalaisuudella markkinoitu tupakka oli sotien jälkeen varma menekkituote. Tupakoinnin haitoista alkoi päästä julkisuuteen yhä enemmän tietoa 1960–1970-luvuilla. Häneen kohdistui suuria odotuksia, jotka eivät välttämättä täyttyneet. 496 s. Toinen jakso ulottuu sotien jälkeiseen aikaan. Komea kuvitus kertoo osaltaan mielikuvamarkkinoinnin kehityksestä. Aineistojen läpikäynnissä on hyödynnetty suhteellisen vapaamuotoista teemoittelua ja tyypittelyä. Amer liikkui savuketrendien aallonharjalla ja toi 1950-luvun alussa Suomen markkinoille filtterisavukkeet. Parpola toteaa, että Amerille Talermon puheenjohtajuus avasi kansainvälisesti muutoin vaikeasti avautuvia ovia. Amer oli omassa mainonnassaan liittänyt tupakoinnin amerikkalaiseen elämäntapaan, mutta Marlboro-mies vei mielikuvamarkkinoinnin 1970-luvun alussa koko maailmassa uudelle tasolle. Lapsuus lähiöissä on neljännen luvun otsikko. Yhtiö oli myös valtausyritysten kohteena sekä 1990-luvulla että 2000-luvulla. Tekemillään rajauksilla Antti Malinen ja Tuomo Tamminen johdattelevat lukijan teoksensa sivuille. Arc’teryx, Suunto, Salomon ja Atomic. Gaudeamus 2022. Teemat ovat löytyneet laajaa muistitietoaineistoa – useiden satojen eri-ikäisten suomalaisten muisteluja – lukien
Siinä pyritään vastaamaan, miksi tulevat MM-kisat pelataan Qatarissa, vaikka ne mitä ilmeisimmin oli myönnetty järjestäjille lahjuksien avulla ja kisapaikkoja rakennettaessa on kuollut tuhansia siirtotyöläisiä. Turvallisuuden lisääntymistä valaisee se, että vuonna 1950 Suomessa kuoli tapaturmaisesti yli 480 lasta mutta vuonna 2015 alle 15-vuotiaita menehtyi tapaturmissa enää 31. Tutkijoiden mukaan 1960ja 1970-luvut olivat lapsiin ja nuoriin kohdistuneen vahvan sosiaalisen kontrollin aikaa. Myöhemmin he siteeraavat valmentajaveteraani Louis van Gaalia, joka totesi keväällä 2022 Fifan motiiveista Qatarin kisojen suhteen kyse olevan yksinomaan rahasta ja kaupallisista intresseistä. Leikitäänkö?-teos on hallittu kokonaisuus suomalaislasten kaverisuhteista. He toteavat, että ”vaikka jalkapallo on ensisijaisesti urheilua, se on samalla valtava bisnes”. Teos tarjoilee uutta tietoa ja vetää yhteen jo tiedettyä mielenkiintoisesti. Erityisen hyödyllistä luettavaa kirja on liikuntatutkijoille, sillä onhan urheilu ollut yksi keskeisimmistä kaverisuhteiden synnyttäjistä. Mukaan mahtuvat muun muassa Matti Koskenniemen koululuokkatutkimukset, Rafael Helangon tutkimukset turkulaisista poikasakeista ja tyttöryhmistä (!) sekä Ziehen teoretisoinnit uudesta nuorisosta. Kuningaslaji ja rahan mahti. Siinäpä haastetta tutkimusaukon täyttäjille! HANNU ITKONEN liikuntasosiologian emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto hannu.itkonen@jyu.fi K i r j a Raha ratkaisee jalkapallossa Hannu Aaltonen & Tapio Keskitalo: Jalkapallon musta kirja. Ja kyllähän yhteiskunnallisten olojen muutoksia vuosisataan mahtuu useine sotineen, jälleenrakentamisineen, lamoineen ja kaupungistumisineen. Saksan Bundesliiga tienaa hieman yli puolet tästä pelikaudessa. Kirjoittajia kiinnostaa myös se, miksi huippuseurat kykenevät ostamaan pelaajia, vaikka ne ovat pahasti velkaantuneita. Muuttuvat yhteiskunnalliset olot ja arvot sekä vaihtuvat lapsuusja kasvatuskäsitykset ovat osaltaan luoneet ne kehykset, joissa kaverisuhteita on synnytetty. Raflaavasti otsikoitu Jalkapallon musta kirja on toimittajakaksikon Hannu Aaltonen ja Tapio Keskitalo tietokirja jalkapallosta ja rahasta. Uusina ilmiöinä nostetaan esiin muiden muassa koulukiusaaminen, sukupuolinen suuntautuminen ja perinteisten auktoriteettiasetelmien purkautuminen. Huomionarvoista on myös tapa, jolla kirjoittajat siteeraavat Helmarien kesken sopimuskauden erotettua päävalmentajaa Anna Signeulia korrektisti tämän ihmetellessä, miksi valmentajia ei kouluteta koko populaatiosta, sillä hänen mukaansa silloin saataisiin enemmän hyviä valmentajia kuin ainoastaan yhdestä sukupuolesta valikoitaessa.. Tekijöiden vastaus esitettyihin kysymyksiin on, että kaiken takana on nykyinen globaalitalousjärjestelmä ja sen sisältämät korruptoivat pakot. 301 s. Vuosisadan aikana lapsuuden kaverisuhteisiin vaikuttaneiksi suuriksi tekijöiksi Malinen ja Tamminen esittävät varttuvan sukupolven lisääntyneen vapaa-ajan, kaupungistumisen myötä lisääntyneet lasten keskinäiset kontaktit sekä aikuisten muuttuneet asenteet lapsuutta kohtaan. Aineistokäsittelyn vaivannäkö palkitsee, sillä elämänmakuiset tekstilainaukset kuvaavat syvästi ihmisten kokemuksellisuutta. Vastaus liittyy monimutkaiseen vyyhtiin, jonka osia ovat ainakin seuraavat asiat: pelaajaoikeuksien ja pelaajan kasvojen omistamisoikeus, tulevat katsojatulot, sponsoritulot, fanituotemyynti, pelaajien tuloihin ja omistajien omaisuuteen liittyvä veronkierto ja viimeisenä sekä tärkeimpänä otteluiden televisiointituotot. Kirjoittajat päättävät teoksensa toteamukseen, että ”yhteenkuuluvuuden ja arvostetuksi tulemisen tunteet eivät ole muuttuneet 120 vuodessa mihinkään”. Kirjan parasta antia on lapsuuden näkeminen osana mittavia yhteiskunnallisia muutoksia sekä alati uusiutuvina sukupolvisuhteina. Myös Espanjan La Liga saa lähes miljardin kaudessa televisiointioikeuksistaan. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 5 9 asema. Jälkisanoissa kurkistetaan myös uuden vuosituhannen todellisuuteen. Tämän jälkeen auktoriteettiasetelmat alkoivat purkautua ja alettiin puhua saksalaissosiologi Thomas Ziehen sanoin itsetematisoivasta nuorisosta. Ainakaan näiltä osin kaipuuta lapsuuden vapaaseen leikin ja touhun tilaan ei kannata romantisoida. Lapsiin kohdistuneen sosiaalisen kontrollin muutokset tulevat näkyviksi. Kaverisuhteiden kokiessa laadullisia muutoksia syntyi uudenlaisia eriytyneitä lapsija nuorisokulttuureja omine elämäntyylillisine valintoineen. Kirjassa on kyse myös aikuisten ja lasten välisistä alati muuttuvista suhteista. Eniten nettoava Valioliiga saa jo pelkästään kotimaisista televisiointisopimuksistaan yli kaksi miljardia euroa kaudessa vuosina 2022–2025. Oivaltavasti tutkijat ovat sitoneet yhteiskuntamuutokset taustoittamaan tutkimusaineistona hyödyntämäänsä muistitietoa. Suomessakin tyttötutkimus käynnistyi pontevasti vasta 1980-luvulla. Selväksi tulee sekin, että tutkijoiden kiinnostus suuntautui pitkään ainoastaan poikiin. Otava 2022. Kirjan sivistävää antia on myös merkittävien lapsuustutkijoiden toimijoiden esittely. Kirjoittajat ovat kokeneita toimittajia, ja työn jäljestä näkee heidän tehneen taustatyönsä tarkasti. He nostavat esiin lukuisia taloudellisia väärinkäytöksiä sekä niitä koskevia epäilyjä valottaen taustoja monipuolisesti. Teoksen kirjoittajat ilmoittavat lähteneensä hakemaan vastauksia kysymyksiin, millaisia ilmiöitä, muutoksia ja jatkumoita lasten kaverisuhteisiin ja yleisemminkin suomalaiseen lapsuuteen on liittynyt. Kirja nostaa esille myös jalkapallon tasa-arvon työn yhteyden rahaan ja sen puutteeseen
Tämä puoli, siis eräänlainen Kuuselan oma älyllinen viesti – ja ehkä haas. Muutamiin keskeisiin hetkiin olisi siksi ollut hyvä pysähtyä astetta perusteellisemmin. Juuri Kuuselaan kun tiivistyy ajankuvana se suomalaisen urheiluhistorian hapuileva vaihe, jota ilman moni myöhempi asia olisi jäänyt tapahtumatta. Oligarkkien yhteys Vladimir Putiniin on myös ollut jo pitkään tiedossa. Kun teknistä tapahtumahistoriaa on enemmän kuin Kuuselan sukupolven muilla suomalaisvalmentajilla yhteensä, on selvää, että tämän kokonaisuuden kuvaaminen on peruskurssikirjassa tärkein tehtävä. Toki kirjan sivumäärä on jo nyt huomattava. Martti Kuuselan tarina on niin monin tavoin poikkeuksellinen, että tästä aiheesta oli jo aikakin tehdä kirja. Kirja toimii aikakoneena ja mieleen palauttajana niille, jotka ovat millään tavalla olleet itse suomalaisen urheilun mukana niissä ajanjaksoissa ja vaiheissa, joiden läpi Kuuselan ura on kulkenut – mutta tämä on tärkeä silmien avaaja ja taustatiedon lisääjä myös nuoremmille. Työpaikka toisensa jälkeen tulee esiteltyä ja niistä riittää myös mielenkiintoisia huomioita, mutta samalla tulee kieltämättä myös sellainen olo, että jossakin kohdin olisi ollut mielenkiintoista pysäyttää sujuvasti etenevän tarinan juoksu. On tärkeää ymmärtää, miten ohut ja lyhyt suomalaisen jalkapallohistorian huippu-urheiluvaihe on – ja mikä rooli muutamilla keskeisillä yksilötoimijoilla on muutoksen taustoittajina. Kirja kuvaa suomalaisen huippuvalmennuksen tärkeän pioneerihahmon tarinaa, mutta sittenkin hieman pintapuolisesti. Tosin, kuten peruskurssit tapaavat, tämäkin on monin tavoin eräänlainen tekninen rautalankamalli. 6 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 arvioitua Kirjan puutteena voi pitää sitä, etteivät tekijät lähde pohtimaan tarkemmin pelien määrän kasvua ja sen vaikutuksia lajille tarkemmin. Se tehtävä hoituukin erinomaisesti, mutta silti, hieman jää lukijalle nälkä. Tämä perusasia tulee tässä kirjassa, riveillä ja niiden väleissä, hyvin kuvatuksi. Kuuselan tarina käydään kronologisesti läpi. Rasismi, korruptio ja luokkaerotko määräävät tulevaisuudessa sen kuka pelaa ja missä sekä miten. Olen ollut oman työurani varrella sen verran Kuuselan kanssa tekemisissä, että tiedän hänen osaavan nähdä elämää muutenkin kuin pelkän intohimoisen jalkapallomiehen näkökulmasta. Hän on lisäksi ajatteleva ja älykäs ihminen. ILKKA LEVÄ, FT vieraileva tutkija kulttuurihistoria Turun yliopisto ilkka.leva@helsinki.fi K i r j a Tärkeä peruskurssi, mutta… Erkko Meri & Martti Kuusela: Martti Kuusela – Pallopoikana maailmalla. Kuusela on ollut upeissa näköalapaikoissa. Ukrainan sota pakotti tekemään asialle jotain. Kun niin käy, menetämme kykyämme hahmottaa myös tämän päivän todellisuuskuvan kokonaisuutta ja sen taustatekijöitä. Fifa on nykypuheenjohtaja Gianni Infantinon kaudella muokannut eettisiä sääntöjään ja vakuutellut avoimuuttaan. On tehty peruskurssikirja kaikille, jotka suomalaisen urheilun kanssa missään roolissa 2020-luvun todellisuudessa toimivat. Uefan puheenjohtaja Aleksander Ceferin nikotteli kysyttäessä stadiontyöläisten huonoista työolosuhteista. Read.fi 2002, 488 s. Teosta voi suositella lämpimästi kaikille jalkapallon tulevaisuudesta kiinnostuneille lukijoille. Kirjoittajat siteeraavatkin brasilialaista kirjailijaa Luiz Ruffaloa. Myös suoria väärinkäytössyytöksiä Infantinoa koskien on esitetty. Hän on humaani pohdiskelija, josta on monissa kansainvälisissä ympäristöissä kehittynyt asioiden syyseuraussuhteita ja mittasuhteita terävästi hahmottava ajattelija. Harmillisen usein juuri tämän kaltaisten vaiheiden tärkeät hetket unohtuvat aikojen edetessä ja jäävät sukupolvien vaihtuessa merkitsemättä muistiin. Kun tiedämme Espanjan poliisin Operaatio Puerton jälkeen dopingin olleen järjestelmällistä lajissa jo aiemmin, olisi ehkä ollut syytä pohtia, mitä sen suhteen tulee tulevaisuudessa tapahtumaan ottelumäärien edelleen kasvaessa. Kirjoittajien mielestä peli itsessään on liian tärkeä näin yksipuoliselle tulevaisuudelle. Tarina on hyvin kirjoitettu ja etenee sujuvasti. Vaikka kirja ei lukijaansa petä, muutamassa kohdassa olisi tehnyt mieli kuulla vähän enemmän, raapia tapahtumien taustaa ja eri tilanteissa tehtyjen valintojen ja päätösten synnyssä vaikuttaneita voimia syvempää. Kirjan lähtökohta ei ole tieteellinen, mutta silti se tuottaa tärkeän lisän suomalaisen huippu-urheiluhistorian muistitietokokoelmiin – ja päätynee siksi vielä monen tutkimuksellisenkin hankkeen lähdeluetteloon. Silti lahjonnan, varojen väärinkäytön ja kilpailumanipulaatiosta syyttämisen rajaksi tuli kymmenen vuotta, kun sillä ei aiemmin ollut aikarajaa ollenkaan. Olisi kiehtovaa lukea vähän syvempiäkin pohdintoja siitä, mitä hän on oppinut kansainvälisen jalkapallon kehityksestä viimeisen 60 vuoden aikana – niin pelin kuin viihdeteollisuuden ja kulttuuri-ilmiön tasolla. Kirjoittajien huomio lajiin liittyvästä kaksinaismoralismista on kuitenkin erityisen tärkeä. Hänen toteamuksensa valkoisen ylemmän keskiluokan kisoista ilmentää dystooppista polkua, jolla jalkapallo on tällä hetkellä kulkemassa
Reuna Publishing House 2002. Hän tulee hyvin toimeen toimittajien kanssa, mutta samalla pelaa hämmäs. Osalla heistä valot eivät sammuneet urheilun vaihduttua arkisempaan työelämään, vaan tie on vienyt urheiluhallinnossa johtotehtäviin. Yhteistä on myös halu jakaa osaamistaan uusille sukupolville. Jos ei itse urheilemalla, niin urheilua ja urheilijoita seuraamalla. Vuosien aherrus auttaa menestymisen tiellä, mutta huippusijoille pääsevien taustalla tuntuu piilevän mukana ainakin hippunen syntymässä saatua lahjaa. Jos kirjoittaa kirjan, silloin on lupa sanoa vähän enemmänkin – vaikka ei niin saarnamies olisikaan. Tähtipölyn, kurinalaisen treenielämän ja mitalisateen seassa on hyvä muistaa, että meillä jokaisella on lahjakkuutta. Pohdintaan nousee lisäksi vanhempien vaikutus lapsen urheilemiseen ja saavutuksiin. Halmeen suhde julkisuuteen on ollut koko ajan ristiriitainen. Monen ykköskaartin urheilijan manageri, Paavo Nurmi Gamesin kasvutarinan ydinryhmän keskeinen toimija, huippu-urheilun muutosprosessin ja Olympiakomitean valtapelien taustajuonija. Kirjaan valikoidut henkilöt avaavat urheilu-uriaan alkutahdeista viimeisiin hitaisiin tai paremminkin kirkkaimpiin parrasvaloihin. Esimerkiksi Hilkka Riihivuoren hiihdollista kehityspolkua ja Ari Paunosen juoksua lukiessa pohdin, luenko päiväkirjaa, suoraan haastatteluista suodattamatonta tekstiä vai Pelttarin tuottamaa henkilötarinaa. Ehkä tekstityyli ja toistavuus oli harkittua: tarinallisuuden sävyissä jokainen henkilö piirtyy yksilönä ja elämien ainutkertaisuus korostuu, vaikka jokaisesta tulikin huippu-urheilija. Lahjoja on erilaisia ja kukin kaivaa omansa käyttöönsä, omalla tavallaan. Mutta löytävätkö urheilijat lahjakkuuden itsestään helpommin kuin ne, jotka eivät kilpaurheilun saralle suuntaa. Ehkä kilpaurheiluun liittyy jokin taika, josta kannattaa ammentaa. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 6 1 tekin – suomalaiselle urheilulle, jää kirjassa piiloon. Halme tuli aikoinaan urheilubisnekseen otteella, joka sai monet vanhemman kaartin toimijat hermostumaan. Harri Halme on ollut 2000-luvun aikana yksi suomalaisen urheilun tärkeimpiä taustahahmoja. Ja niinhän ne tekevätkin, mutta silti. -luvut antavat sijan jossittelulle, tosin tyytyväisyys paistaa ja aika kultaa muistot. Ehkä se on sen seuraavan kirjan, kuuselamaisen pohdiskelukirjan, aihe – kun tärkeä peruskurssi ja uran yksityiskohdat on nyt komeasti paketoitu. 269 s. Kaikki ovat pysyneet kiinni omassa lajissaan. Kun ihmisellä on ollut näin poikkeuksellinen näköala, olisi kiehtovaa kuulla syvällisemmin mitä hän kaiken näkemänsä jälkeen urheilusta ja elämästä ajattelee, miten erilaiset tärkeysjärjestykset ja tulevaisuuden haasteet hahmottaa. RIITTA-ILONA PUMMI-KUUSELA tiedeviestijä Liikuntatieteellinen Seura riitta-ilona.pummi-kuusela@lts.fi K i r j a Ei koko totuus, mutta yksi totuus Harri Halme ja Ari Pusa: Manageri – Miten tehtiin rahaa, julkisuutta ja menestystarinoita. Tietokirjailija Hannu Pelttari on lähtenyt selvittämään huippu-urheilijan ainesosia ja valmistusreseptiä. Mitä tekisin toisin. Hannu Pelttari: Lahjakkuuden lähteillä. Hän uskoo siihen, että teot kertovat puolestaan. Kymmenen lajinsa kansainvälisessä kärjessä kirkkaana kiiltäneen entisen suomalaisen urheilijan haastatteluista luulisi löytyvän hyvinkin tarkat kokkausohjeet. Tammi 2022, 354 s. Lukunautinto häiriintyy, kun huomio kiinnittyy sisällön sijaan töksähtelevään ja vaihtuvaan tyyliin sekä turhaan toistoon. Teoksen aluksi Pelttari käy läpi menestymistä yleisesti selittäviä tekijöitä, kuten nuorella iällä aloitettua määrätietoista harjoittelua ja maagista 10 000 tunnin harjoitusmäärää. Lahjakkuus ei liity vain urheilemiseen eikä se välttämättä vaadi äärirajaista kehollista viritystä. Tietty kulmikkuus on kuulunut pelitapaan myöhemminkin, mutta kun tulosta on tullut, kohina ympärillä kääntyi lopulta vain nosteeksi. Hän on taitava taluttamaan urheilutoimittajia haluamaansa suuntaan ja säätelemään omien urheilijoidensa työrauhaa häiritseviä haastattelupyyntöjä. JARI KUPILA K i r j a Synnytäänkö lahjalusikka suussa vai voiko lahjakkuuden saavuttaa. Edetessäni kirjaa havaitsin, että sama meno jatkuu. Toki Kuusela ei ole minkään sortin julistaja tai saarnamies. Onneksi kuitenkin yhdellä urheilijoista on ”paljon sanottavaa siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin” ja toinenkin kertoo jo aktiiviuransa aikana miettineensä merkittävien muutosten tekemistä. Ympäristöllä on merkitystä, mutta haastatellut entiset huippu-urheilijat painottavat edenneensä omalla henkilökohtaisella intohimollaan huipulle. Kirjan urheilijatarinat koskettavat, kun eteen avautuu myös elämään osuvia synkkiä hetkiä ja käännekohtia. Rooleja on politiikassa, viihteessä, mediassa ja urheilussa. Pelttarin kirjaa suosittelen lukemaan etenkin niinä hetkinä, kun tuntuu, että mediassa patsastelevien huippu-urheilijoiden elämä on kultareunaisempaa kuin omasi. Urheilijoiden kertomukset paaluttavat oman elämän ansaittuun arvoonsa. Siirryttäessä Pelttarin alkuluvuista urheilijoiden tarinoihin tekstityyli muuttuu
Toki pitää muistaa, että kirja on Halmeen kirja. Lisäksi hänellä on tiedossa monta urheilun sisäpiiritarinaa. Urheilukeskustelumme ei kaipaa yhtä ehdotonta totuutta. Urheilun todellisuuskuvaa on syytä rakentaa kaikista eri näkökulmista. Halme tunnetaan kyvystään sanoa. Tarasovia voikin pitää punakoneena tunnetun maajoukkueen pääsuunnittelijana. Huippumanageri pelaa koko ajan manageripeliään, myös kirjassa. Maajoukkuepelaaja hänestä tuli Neuvostoliiton maajoukkuetta 1977 alkaen valmentaneen Viktor Tihonovin kaudella. Tämä kirja olisi siksi voitu hyvinkin toteuttaa turhankin tutuksi tulleella kohukirjan kaavalla. Maajoukkueen päävalmentajana hän toimi virallisesti vain lyhyen aikaa, mutta oli mukana valmennusryhmässä vuoteen 1972. Lähdekritiikki on syytä pitää mielessä erityisesti tätä kirjaa lukies sa, mutta kun teos on miehen oma puheenvuoro, on oikeastaan sallittuakin, että jokunen mutka menee turhankin suoraksi. 68 min. Se, että äänensävy on muilta osin varsin asiallinen, toimii varsinaisen päämäärään saavuttamisessa erinomaisesti. Tämä kirja ei kerro koko totuutta suomalaisesta urheilusta, mutta Halmeen totuuden se hyvin kertoo. 6 2 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 T e l e v i s i o Punakoneen virittäjät Ihmeitä jäällä (Of Miracles and Men). Halmeen persoonassa on salaperäisyyttä, ristiriitaisuutta ja tiettyä kameleonttimaisuutta. Onneksi tähän ei ole lähdetty. Kirja on hyvä kuvaus huippu-urheilusta nimenomaan manageritoiminnan näkökulmista. Pitää antaa todellisuuskuvan kehittyä, hahmottua kokonaisuudessaan, kaikissa sävyissään. Dokumentti luo draamaa Tarasovin ja Tihonovin valmennustyylien välillä. Tihonov pelaajineen kävi Lake Placidin olympiakisojen alla saamassa lähtöevästyksen Neuvostoliiton komarvioitua tyttävän hyvin itsensä ulos julkisuuden valokeilasta. Ari Pusa on kirjoittanut tasapainoisen ja yllättävänkin hillityn tarinan Halmeen urasta ja samalla ylipäänsä manageritoiminnan luonteesta suomalaisen urheilun taustalla. Vain siten voi löytyä jokin kestävä kehitystie eteenpäin. Neuvostoliittolaisesta jääkiekosta kertovan dokumenttifilmin kertojapäähenkilö on puolustaja Vjatšeslav Fetisov. Tarasov kehitti neuvostoliittolaisen pelityylin omintakeisilla menetelmillään 1940-luvun lopulta lähtien. Tarinaa leimaa rauhallinen äänensävy ja sanamuotojen kontrolli, joka lipsahtaa oikeastaan vain yhden sanan kohdalla. Halme on puhunut oman näkökulmansa selkeästi. Kirja avaa hyvin miltä urheilu siitä kulmasta näyttää. Lisäksi hän toimi Moskovan valmentajana tai apulaisvalmentajana 1940-luvulta 1970-luvun puoliväliin. Tarvitaan järkevää, asiapohjaista dialogia, erilaisia näkemyksiä. Nyt olisi muiden vuoro. Eikä kirja mikään turha lukukokemus olekaan. Silti hänkin oli neuvostojärjestelmän kasvatti, joka vaati valmennettaviltaan erittäin paljon. Halmeella on harvinainen näköalapaikka huippu-urheilun kokonaisuuteen ja rooliin yhteiskunnassa. Ohjaus: Jonathan Hock. ESPN Films, Yhdysvallat 2015. Epäilemättä Tarasov oli ihmisenä lämpimämpi kuin kylmän laskelmoiva ja pelaajiensa elämää pikkumaisuuksiin saakka kontrolloinut Tihonov. Paljon pelättyä parempi tämä on. Kirja kun on enemminkin kädenojennus, ei sodanjulistus, sellaisiinkin suuntiin, joihin Halmeen välit eivät aivan lämpimimmät ole olleet. Fetisov aloitti uransa juniorina Moskovassa Tarasovin opissa. Hyvää sanottavaa on niin paljon, että lukijan kannattaa nyt nähdä kokonaisuus, ei takertua yksityiskohtiin – vaikka joissakin kohdin tekisikin mieli huutaa kriittinen välihuomio. Urheilukirjatuotanto on jo jokusen vuoden käynyt ylikierroksilla. Se antaa erittäin hyvän pohjan jatkokeskustelulle, vastapuheenvuoroille. Kirjoja tulee solkenaan, mutta turhan moni teos tehdään vain muutaman kohuotsikon tuottamiseksi ja erilaisten medianäkyvyyksien maksimoimiseksi, ei siksi, että olisi mitään erityistä sanottavaa. Joku voi tietysti pettyä siihen, että kirja ei olekaan suuri paljastusteos tai sellainen keskisormella naputeltu ”Nyt sanon kerrankin kaikille suoraan” -kirja, kuin Halmeen maineen perusteella saattoi odottaa. Hänestä puhutaan urheilukulisseissa paljon, mutta harva häntä oikeasti tuntee. Kun sellaisesta miehestä tulee kirja, on kiinnostus katossa. Sanaa kommunismi ei kannattaisi ihan niin löysästi heitellä kuin Halme tekee, mutta miehen tuntien tämä taitaa olla ihan tahallista härnäämistä, joten ei provosoiduta takertumaan tähän. JARI KUPILA. Tarkastelussa ovat neuvostokiekon suuret valmentajat Anatoli Tarasov ja Viktor Tihonov
Vaihtoehtona on tarjolla pukukoppimusaa. Vantaalaisten seurojen perustamisvuosista voi seurata lähiörakentamisen etenemistä. JOUKO KOKKONEN . Hän teki komean uran NHL:ssä ja palasi Venäjälle. Sen opin, että Vantaan vanhimmat urheiluseurat on perustettu vasta 1920-luvulla. Elokuvan kiinnostavinta antia ovat arkistoväläykset neuvostokiekosta eri vuosikymmeninä sekä Tarasovin ja TIhonovin valmennustyylien ruotiminen. Fetisov anoi aluksi turhaan vapautusta armeijasta, johon käytännössä kaikki Neuvostoliiton maajoukkuekiekkoilijat kuuluivat. Hän pääsi vuonna 1989 yllättäen tapaamaan puolustusministeri Dimitri Jazovin, joka raivosi hänelle. Mitä jäin kaipaamaan. Selityksen makua mahdollisesti osaltani. Sympaattinen tiivistys vantaalaisen nousevan polven urheilupyrinnöistä on tutustumisenarvoinen jo siksi, että paikallismuseot eivät kovin usein rakenna liikunta-aiheisia näyttelyitä. Selitys löytyy siitä, että Helsingin pitäjästä liitettiin kaksi kolmasosaa Helsingin kaupunkiin vuonna 1946. Vantaakanava. Niin voi sanoa, vaikka tarkastelun alla on lasten ja nuorten urheilu. Vuorovaikutteisuus on museomaailmassakin iso juttu. Harrastamisen laajuutta esittelevät konkreettisesti eri seurojen pelija urheilupaidat, joista mieleisensä saa halutessaan pukea ylleen kierroksen alussa. Dokumentissa esiintyvän toimittaja Jevgeni Kuznetsovin mukaan Neuvostoliitossa oli kirjoittamaton laki, jonka mukaan jääkiekkojoukkueen hävitessä koko talviolympiakisat oli hävitty. Tappio kuitenkin tuli ja sen myötä Tarasovin aikakaudella aloittaneet vanhat tähdet saivat lähteä. Fetisov pääsi kuitenkin lähtemään samana vuonna NHL-jäille. Vantaan kaupunginmuseo, Tikkurilan vanha asema, Hertaksentie 1. Ja kyllä näyttelyä voi katsella laajemmasta liikuntanäkökulmastakin. Lausahduksesta voi kuulla kaikuja Pekingin talvikisojen loppuotteluun, jossa Suomi voitti Venäjän. Tikkurilan vanhalle asemalle rakennetun kierroksen aluksi voi sananmukaisesti lämmitellä videon johdattamana. Dokumentin tekee erityisen ajankohtaiseksi Fetisovin asema Venäjällä. https://vantaakanava.fi/ paikoillenne-valmiit-hep/ munistisen puolueen keskuskomiteassa: ”älkää vain hävitkö amerikkalaisille”. Harrastuskirjo on laajentunut valtavasti ja samalla on perustettu lukuisia yhteen lajiin erikoistuneita seuroja. Muutamaa isoa ja näyttävää kuvaa. Toki tämän päivän mahdollisuuksista saa väläyksen eri lajeja esittelevästä videosta. Näyttelyssä pääsee muutenkin kokeilemaan eri liikuntamuotoja ja -välineitä. Seuranimistössä on Vantaallakin usein suosittu alkusointua, kuten Keimolan Kaiku, Korson Kaiku, Rajakylän Ryhti, Rekolan Raikas ja Tikkurilan Tiikerit. Askelkyykkyjä, luisteluhyppyjä ja monta muuta liikettä. Ja filmiväläyksiä 50–60 vuoden takaa. Fetisovinkin tarina tulee kerrotuksi, mutta sen jo valmistumisaikaan tiedossa ollut Putin-ulottuvuus jää huomiotta. Ehkä en sentään, vastausvaihtoehdot eivät välttämättä antaneet liikkumatilaa. Tilalle tulivat Tihonovin valikoimat pelaajat, joista valmentaja otti kaiken irti. Vladimir Putin ei saanut haluamaansa propagandaruisketta Ukrainan hyökkäyksen alla. Samalla moni seura muuttui helsinkiläiseksi. Neuvostojärjestelmän rakoillessa punakoneen tähdet alkoivat tähyillä Pohjois-Amerikkaan. Vantaalla voi harrastaa hyvin monenlaista liikuntaa maahockeystä koskimelontaan. Punakoneen menestys jatkuikin läpi 1980-luvun. Paikoillenne, valmiit, hep -video. JOUKO KOKKONEN Kuva: Seppo Saves/Vantaan kaupunginmuseo. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 6 3 N ä y t t e l y Paljon virrannut liikuntaa Vantaalla Paikoillenne, valmiit, HEP! -näyttely lasten ja nuorten urheilusta Vantaalla 14.9.2022–13.8.2023. Liittoneuvoston jäsenenä hän toimi vuosina 2008–2016, minkä jälkeen poliittinen ura on jatkunut duumassa. Fetisov astui Putinin palvelukseen ensin urheiluministeriksi vuosiksi 2002–2008. Sain testissä tietää olevani lastani tähteyden suuntaan sysivä isä. Yhteen näyttelyyn ei mahdu kovin montaa näkökulmaa. Liikuntapaikkojen ja -olosuhteiden kehityksestä olisin toivonut pientä mainintaa. Hyökkäystä Ukrainaan kannattava Fetisov on kansainvälisellä pakotelistalla. Vantaan kaupunginmuseo on toteuttanut näyttelyn 50 vuotta täyttävän kaupungin liikuntakulttuurista. Tapahtuman vertauskuvallinen arvo oli suuri, sillä se kertoi, miten ohueksi rautaesirippu oli kulunut
Lisäksi yhteiskuntarakenne rajoitti osaltaan tulevaisuuden valintavaihtoehtoja. Liikuntakulttuurissa oli Heikkisen mukaan ongelmana kilpaurheilu hegemonia. Ihmisen hyvinvointia tarkastellaan edelleenkin etupäässä bruttokansantuotteen lisäyksenä eikä sen tasaisena jakautumisena tai kollektiivisten hyödykkeiden määrän lisäyksenä.” Heikkinen korosti, että liikunnan merkitystä yhteiskuntaja terveyspolitiikassa ei oltu hahmotettu. Suomeen oli lisäksi syntymässä lisäksi aikaisempaa paljon suurempi opiskelijoiden ryhmä. 6 4 L I I KU N TA & T I E D E 5 2 2 2 Stadion 50 vuotta sitten välähdyksiä vuosien takaa Ongelmana tiedonsiirto P äätoimittaja Rauno Laakso otti Stadionin 5/1972 pääkirjoituksen aiheeksi suurta kohua herättäneen Henkeen ja vereen -tv-ohjelman. Lääketieteellinen koulutus oli hänen mielestään suuntautunut pääosin sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Euroopan neuvoston alaisuudessa oli vuonna 1971 aloittanut toimintansa Clearing House, joka jakoi tietoa jäsenvaltioidensa liikunnasta. Suomalaisen yhteiskunnan kuntoliikuntajärjestelmää oli kehitettävä. Vuonna 1972 yhteyshenkilöt pohtivat tiedonvälityksen edellytyksiä. Myös naisten vapaa-ajan määrä kasvoi. lihavuudesta kärsivien ihmisten liikunnalliseen kouluttamiseen.” Stadionin takasivulla ilmestyi LTS:n Matinkylässä 19.11.1972 järjestämän Kuntoliikuntaseminaarin julkilausuma, jonka mukaan yli puolet suomalaisista harrasti kuntoliikuntaa, mikä ei kuitenkaan riittänyt fyysisen terveyden säilyttämiseen. Tätä ei pysty suorittamaan pelkästään tutkija, ei pelkästään käytännön edustaja. Raija Mattila kertoi liikunta-alan eurooppalaisesta yhteistyöstä. Kuva: Väinö Kerminen/Keravan kaupunginmuseo. Suomalaisten vapaa-aika lisääntyi ja samalla sen merkitys hyvinvoinnin vaihtelussa kasvoi. ”Ongelmalliseksi todettiin se, ettei aina tiedetty, mitä kukin maa ”sport of all” käsitteellä tarkoittaa. ”Luulen, että valtaosa liikunnanopettajista edelleenkin preferoi urheiluvalmentajina toimimista verrattuna esim. Toimintaan osallistui länsieurooppalaiset valtiot. ”Kuntoliikunnan edellyttämät yhteiskuntapoliittiset toimenpiteet on perustettava tutkimuksella tuotettuun tietoon kuntoliikunnan sekä ihmisen biologisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden sekä liikunnan asemasta yhteiskunnassamme.” JOUKO KOKKONEN Kuntopyöräilevä nainen City-voimailusalilla Keravan kaupungintalon kellarikerroksessa elokuussa 1977. Suomalaista urheilua kritisoinut ohjelma herätti hiukan ihastusta ja paljon enemmän enemmän vihastusta. ”Kulutusyhteiskunnassa me olemme, ainakin toistaiseksi, pakotettuja taloudelliseen kasvuun ja teknologian kehittämiseen. Vieressä kuntoilijan sykettä mittaavaa kuntosaliohjaaja. ”Varsinaisen ongelman muodostaa tiedonsiirto. Terveydenhuoltoon Heikkinen kaipasi avohoidon ja ehkäisevän lääketieteen toimia. Siksi Clearing House velvoitettiin selvittämään käsitteen sisältö eri maissa, jotta tulevaisuudessa voidaan keskustella selkeämmillä termeillä.” Eino Heikkinen tarkasteli 1970-luvun liikuntapolitiikkaa. Laakso tulkitsi, että kyse oli tiedonsiirron ongelmista. Hän muistutti, että kehityksen ennustaminen edes muutaman vuoden päähän on vaikeaa. Tiedon hyödyntämiseen tarvitaan molempien puolten edustajat.” Laakso nosti esimerkiksi tutkimuksen merkityksestä Saksan Demokraattisen tasavallan, joka oli ”antamansa tiedon mukaan perustanut huippu-urheilunsa hyvin pitkälle tieteellisiin tutkimuksiin”. Laakso totesi Itä-Saksan itse ilmeisesti uskovan tutkimukseen, koska se piti tulokset omana tietonaan
Keskinen, Jouko Kokkonen (toimittaja), Tiina Kujala ja Kati Lehtonen. Liitteenä seuraa käsikirjoituksen tiivistelmä. Jos käsikirjoitus on vahvasti päällekkäinen aiemmin julkaistun aineiston kanssa, tästä on ilmoitettava toimitusryhmälle. Asiantuntija saa arvioitavakseen nimettömän käsikirjoituksen. Kirjoittajan lausunto ja muokattu käsikirjoitus lähetetään arvioitsijalle, joka ottaa kantaa tekstin julkaisukelpoisuuteen. Lausunnot antavat toimitusryhmälle asiantuntijanäkemyksen tarjotun käsikirjoituksen julkaisukelpoisuudesta. Tekstiä voi esittää julkaistavaksi sellaisenaan, pienin muutoksin, huomattavin muutoksin tai hylättäväksi. Asiantuntijalausunto kirjoitetaan asiallisesti, kannustavasti ja perustellen. Ryhmä voi hylätä tekstin, pyytää muutoksia ennen sen lähettämistä arvioitavaksi tai aloittaa arviointiprosessin. Oleellista on lausua, toimiiko teksti rakenteellisesti, ja täyttyykö johdannossa luvattu. Lopullisen julkaisupäätöksen tekee toimitusryhmä. Jos asiantuntija pitää käsikirjoituksen lähteitä tai niiden käyttöä puutteellisena, hänen odotetaan nimeävän artikkelia oleellisesti täydentävä kirjallisuus ja uudet lähteet. Kirjoittaja saa lausunnon käyttöönsä. Kirjoittaja saa vedoksen luettavakseen ennen painamista. Vertaisarviointiprosessi kokonaisuudessaan: www.lts.fi/liikunta-tiede/vertaisarvioidut-tutkimusartikkelit/ vertais arviointiprosessi.html. Käsikirjoituksia otetaan arviointiprosessiin kaksi kertaa vuodessa. Kirjoittaja vastaa omassa lausunnossaan, miten hän on reagoinut palautteeseen. Hän saa tiedon artikkelin vastaanottamisesta toimitukseen, arvioinnin aloittamisesta, arviointilausunnoista ja julkaisupäätöksestä. Jos asiantuntijalla on ilmeinen eturistiriita käsikirjoituksen sisällön ja/tai kirjoittajan kanssa tai sidonnaisuuksia kirjoittajaan, hänen tulee kieltäytyä arvioinnista. Kaikkia muutoksia ei ole tarpeen tehdä, mutta ratkaisut on perusteltava. Liikunta & Tiede käyttää kahta arvioitsijaa. Arvioitsijan odotetaan kertovan myös, miten metodologiset ratkaisut toimivat. Käsikirjoitusten arvioinnista vastaa toimitusryhmä, johon kuuluvat Sanna Palomäki (puheenjohtaja), Katja Borodulin, Hannu Itkonen, Jari Kanerva, Kari L. Niiden odotetaan myös auttavan kirjoittajaa jatkotyöstössä. Sähköpostikutsussa määritellään lausunnon luonne ja arviointiaikataulu. L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 6 5 Liikunta & Tiede julkaisee vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita painettuna ja verkkosivuilla, joilla ovat luettavissa kaikki artikkelit vuodesta 2008. Myös plagiarismiepäily sekä sitaattien tai lähteiden merkinnän puutteet on kerrottava. Toimitusryhmän sihteeri pehmentää tarvittaessa loukkaavan sävyistä lausuntoa tai poistaa arvioitsijan paljastavia yksityiskohtia. Valmis artikkeli ilmestyy Liikunta & Tiede -lehdessä ja pdf-muodossa LTS:n verkkosivuilla. Tehtävään suostuva arvioitsija saa koko artikkelitekstin ja arviointilomakkeet. Kirjoitusohjeet ja arviointiprosessin kuvaus ovat luettavissa osoitteessa www.lts.fi. Kirjoittaja pidetään ajan tasalla käsikirjoituksen käsittelystä. Seuraavat jättöajat ovat 31.3.2023 ja 30.9.2023. Hyvä arvio ottaa kantaa siihen, tuottaako käsikirjoitus uutta tietoa, ja tunteeko kirjoittaja riittävästi aihepiirinsä tutkimusta. Toimitusryhmä laatii lausuntoyhteenvedon, jossa se ottaa esille tärkeimmät korjaustarpeet. VERTAISARVIOITUA LIIKUNTA & TIEDE: VERTAISARVIOINTIPROSESSIN PÄÄPIIRTEET Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelien toimitusryhmä tutustuu tarjottuun käsikirjoitukseen. Jos hän tunnistaa kirjoittajan, tästä on kerrottava toimittajalle. Toinen arvioitsija pyydetään yleensä käsikirjoitukseen liittyvältä liikuntatieteen alalta ja toinen emotieteestä. Toimittaja lähettää kirjoittajalle taittoa edeltävät viimeistelyohjeet
This study uses the concept of ethos which brings a new perspective to the phenomenon of professionalization. & Lehtonen, K. Thirteen sports club actors were interviewed for the study (n=13). Seurat eivät koe ammattimaistumista itseisarvoisena ilmiönä, vaan merkityksellistävät sitä eri tavoin. +358444916299. 2022. Ammattimaistumisen tarkastelu erikokoisten seurojen näkökulmasta ei ole toistaiseksi kovin kattavaa. The data was analyzed by qualitative content analysis. ”Sopiva taso meille” – pienten seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos. Examining professionalization from the point of view of clubs of different sizes is not comprehensive so far. For some clubs professionalization is more about the desire to improve while others might view it more as a way to adapt to the ongoing transition of sports club activity or as a tool to achieve their goals in their clubs. The results show that smaller sports clubs have ethos of appropriate professionalization which leads their professionalization process. 6 6 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos ”SOPIVA TASO MEILLE” – PIENTEN SEUROJEN AMMATTIMAISTUMISTA OHJAAVA EETOS Samuli Oja, LitM, Jyväskylän ammattikorkeakoulu / Likes. Clubs don’t view professionalization as an intrinsic value but give it many different meanings. Urheiluseurojen ammattimaistuminen palkkatyön määrää lisäämällä on yksi seuratoiminnan keskeisimmistä kehityssuunnista. “An appropriate level for us” – an ethos that leads the professionalization process of smaller sports clubs. Palkkatyön kasvua on tuettu sekä valtion liikuntahallinnon resurssiohjauksella että urheilun eri toimijoiden strategisten linjausten ohjaamana. The ethos consists of four different parts which are defined as improvement, instrumental, adaptation, and the limits. 2022. Liikunta & Tiede 59 (5), 66–73. The aim of this study is to examine the attitudes, values and thoughts of professionalization from the viewpoint of actors representing small sports clubs. Ethos describes the meanings that small sports clubs give to their professionalization process. Varsinkaan pienten seurojen näkemyksiä ammattimaistumisesta ja sen ehdoista ei ole tarkasteltu. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat pienet seurat (vuosibudjetti alle 50 000 €), jotka ovat palkanneet ensimmäisen työntekijänsä vuosien 2019–2021 välillä. Keywords: sports club, professionalization, ethos, financial development support for sports clubs. Eetos kuvaa niitä merkityksiä, joita pienet seurat ammattimaistumiselleen antavat. Professionalization by increasing the number of paid staff is one of the main trends in sports club activity. Liikunta & Tiede 59 (5), 66–73. Ammattimaistumista yleisesti voidaan pitää laajalti hyväksyttynä tapana viedä seuratoimintaa eteenpäin. Toisille ammattimaistumisessa on enemmän kyse seuran kehittymisen halusta, kun toisille ammattimaistuminen on enemmänkin tapa sopeutua seuratoiminnan muutoksiin tai väline saavuttaa tavoitteitaan seuran toiminnassa. Asiasanat: urheiluseura, ammattimaistuminen, eetos, seuratuki ABSTRACT Oja, S. Piippukatu 2, 40100 Jyväskylä. Sähköposti: samuli.oja@jamk.fi (yhteyshenkilö). The increase of paid staff in sports clubs is supported by government’s sport policy and sport organizations’ strategies. Tutkimuksen perusteella pienten seurojen ammattimaistumista ohjaa sopivan ammattimaistumisen eetos, jonka osa-alueita ovat kehittyminen, välineellisyys, sopeutuminen ja rajat. Aineiston analysoinnissa on käytetty teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysiä. P. & Lehtonen, K. Toimijoiden näkemysten kuvaamisessa käytetään eetoksen käsitettä, joka tuo uudenlaista näkökulmaa ammattimaistumisen tarkasteluun. Professionalization is widely approved way to improve sports clubs. Especially the opinions of smaller clubs have not been researched enough before. TIIVISTELMÄ Oja, S. Kati Lehtonen, LitT, dosentti, Jyväskylän ammattikorkeakoulu / Likes. Tutkimuksen aineistona ovat seuratoimijoiden haastattelut (n=13). This study examines the small sports clubs (annual budget under €50,000) who have employed their first paid employee between 2019–2021. Tavoitteena on tarkastella seurojen toimijoiden asenteita, ajatuksia ja arvoja ammattimaistumiseen liittyen
Hanketukea alettiin myöntää seuratyöntekijöiden palkkaamiseen vuonna 2009. Nagel ym. 2020). 2020). Eetoksen käsite tuo ammattimaistumisen syihin liittyvään teoretisointiin laajempaa näkökulmaa. Seuratoiminnan eriytymisestä huolimatta ammattimaistuminen koskettaa koko suomalaista urheiluseurakenttää. Pelkästään vuosina 2013–2018 palkkatyön määrä suomalaisissa urheiluseuroissa kasvoi noin 700 henkilötyövuodella. Eetoksen kautta voidaan tarkastella sitä, millaiset ajatukset, asenteet ja arvot ohjaavat seurojen ammattimaistumista. Tällöin täytyisi ymmärtää paremmin niitä asenteita, arvoja ja ajatuksia, joita erilaisilla seuroilla on ammattimaistumiseen liittyen. Seuroja voidaan jaotella erikokoisiin esimerkiksi niiden jäsenmäärän tai vuosibudjetin mukaan. Merkittävin seuroihin kohdentunut liikunnan politiikkatoimi on ollut seuroille jaettu seuratoiminnan kehittämistuki (seuratuki), jota opetusja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualue on jakanut liikuntaa ja urheilua järjestäville paikallisille yhdistyksille vuodesta 1999 lähtien. Tällöin puhutaan usein hybrideistä organisaatioista. Ammattimaistumistutkimuksessa teoretisoidaan ammattimaistumista usein siihen vaikuttavien syiden kautta (esim. Seuroissa tapahtuvassa palkkatyössä voidaan siis havaita polarisoitumista, jolloin palkkatyö on lisääntynyt etenkin niissä seuroissa, joissa sitä on jo entuudestaan ollut. Heikkinen ym. (Turunen ym. Ammattimaistumisen lisäksi yksi seuratoiminnan isoja kehityssuuntia on 1980-luvulta lähtien ollut eriytyminen (Itkonen 1996, 215–230; Koski & Mäenpää 2018, 102). Eriytyneestä ja monimuotoisesta seuratoiminnasta huolimatta ammattimaistumista ei ole ilmiönä tarkasteltu kattavasti erikokoisten seurojen näkökulmasta. 2015). 2019). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pieniä urheiluseuroja. (2015) ovat hahmotelleet aikaisempaan tutkimukseen perustuen viitekehyksen, jolla voidaan analysoida urheiluorganisaatioiden ammattimaistumista. 2020, 28.) Tutkimuksessa tarkastellaan pienten seurojen näkemyksiä ammattimaistumisesta eetoksen käsitteen avulla. Ammattimaistumista on tutkittu esimerkiksi suurten seurojen (Mäenpää & Koski 2019) ja joukkueurheilulajien huippu-urheilutoiminnan kautta (Lämsä ym. 2019). Pienet seurat ovat hakeneet ja saaneet seuratukea työntekijän palkkaamiseen suhteellisesti vähemmän kuin isommat seurat (Oja 2021, 16). Ammattimaistumisen yhteydessä seurojen eriytyminen näkyy siinä, miten eri seurat ammattimaistuvat ja palkkaavat työntekijöitä. (ks. 2020, 12.) Palkkaamisen eriytyminen näkyy myös siinä, että pienemmillä seuroilla on havaittu olevan vaikeuksia vakiinnuttaa tekemänsä palkkaukset (Turunen ym. Ammattimaistumisen muodot eivät kuitenkaan ole täysin eroteltavissa toisistaan, vaan työntekijän palkkaamisen myötä seuroissa saattaa tapahtua muutosta myös sen rakenteissa ja prosesseissa. Vuosittain työnantajana toimii joka viides urheiluseura. Viitekehyksessä ammattimaistumista lähdetään tarkastelemaan ensin ammattimaistumisen syiden kautta.. 2020, 12.) Palkkatyön ja siten ammattimaistumisen lisääminen on ollut myös yksi valtion liikuntapolitiikan tavoitteista. Ammattimaistuminen ja työntekijöiden palkkaaminen toimenpiteinä eivät ole suunnattu vain tietynlaisille seuroille, vaikka isommalla jäsenpohjalla ja talousvolyymillä toimivilla seuroilla onkin paremmat edellytykset ammattimaistua ja toimia työnantajana (Turunen ym. Nämä ovat aika, paikka, resurssit, rekrytointikriteerit, asenne ja sitoutuminen, tietotaito, tehokkuus ja laatu, vastuu sekä valta. Palkkatyön lisäksi ammattimaistumisella voidaan tarkoittaa esimerkiksi organisaation aktiviteettien sekä rakenteiden ja prosessien ammattimaistumista (Nagel ym. Pieniksi seuroiksi on laskettu seurat, joiden vuosibudjetti on ollut alle 50 000 euroa. (Turunen ym. Mikäli valtion liikuntapolitiikalla halutaan tavoitella palkkatyön lisäämistä suomalaisissa urheiluseuroissa, yhdenvertaisuuden ja polarisaation välttämisen näkökulmasta luonnollista olisi pyrkiä lisäämään sitä sellaisissa seuroissa, joissa palkattua työvoimaa ei vielä ole. Strategisten linjanvetojen ja tukimuotojen myötä on perusteltua sanoa, että ammattimaistuminen palkkatyön kautta nähdään yleisesti toivottavana ja tavoittelemisen arvoisena seuratoiminnan kehityssuuntana. Eriytyminen näkyy paitsi lajikirjon kasvuna myös seuratoiminnan kaupallistumisena (Itkonen 1996, 215–250). Billis 2010.) Kansalaisjärjestöjä ohjaavat esimerkiksi valtion strategisista lähtökohdistaan tapahtuva rahoitus sekä markkinaehtoisuus ja asiakkuusajattelun kasvu (Ruuskanen ym. Näihin palkkauksia tukeviin hankkeisiin on myönnetty avustusta yli 26 miljoonaa euroa vuosina 2009–2021 (Lehtonen ym. Eetoksen käsitettä on käytetty kuvaamaan eri ilmiöihin liittyviä asenteita, tapoja, odotuksia ja uskomuksia, jotka ohjaavat käyttäytymistä (esim. esim. Turunen ym. Urheiluorganisaatioiden tutkimuksessa on käytetty viitekehyksenä kolmen eri rationaliteetin mallia, joka kuvaa sitä, kuinka organisaatioiden tulee toiminnassaan huomioida niin vapaaehtoisuuden, julkishallinnon kuin markkinoidenkin ajattelutavat (Koski & Heikkala 1998, 218–220). Tässä tutkimuksessa ammattimaistumista tarkastellaan ensisijaisesti työntekijän palkkaamisen kautta. Tässä tutkimuksessa näistä yhdistyksistä käytetään nimitystä urheiluseura. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos 6 7 JOHDANTO Urheiluseurojen ammattimaistuminen palkkatyön kautta on yksi seuratoiminnan keskeisimmistä kehityssuunnista. Tiivistäen voi todeta ammattimaistumisessa tapahtuvan muodollistumista ja muutosta virallisempaan suuntaan näissä kaikissa piirteissä. 2015). Ammattimaistuminen on liikunnassa ja urheilussa lavea käsite, jolla voidaan viitata ammatteihin, organisaatioihin sekä johonkin laajempaan systeemiin, kuten urheilulajin koko kenttään (Lämsä ym. 2014; Seuratuki-Virveli 2021). Nagel ym. TUTKIMUKSEN VIITEKEHYS Urheiluseurojen ammattimaistuminen on osa yleisempää kansalaistoiminnan muutosta, jossa kolmannen sektorin toimijat omaksuvat yhä enemmän toimintatapoja julkiselta ja yksityiseltä sektorilta. Järjestöt legitimoivat toimintaansa kansalaisyhteiskunnan logiikan lisäksi myös valtion, markkinoiden ja ammattikunnan logiikoiden kautta (Laitinen 2018). Viitekehys on tehty lajiliittojen ja keskusjärjestöjen tarkastelua silmällä pitäen, vaikka merkittävä osa sen taustalla olevasta tutkimuskirjallisuudesta käsittelee urheiluseuroja. Vuosibudjetin mukaan seuroja on aiemmin jaoteltu viisiportaisella asteikolla, jossa isoimpien seurojen edellisen tilikauden menot ovat olleet 500 000 euroa tai enemmän. Vaikka palkkatyön määrä on henkilötyövuosissa mitattuna kasvanut suomalaisissa urheiluseuroissa, ei työnantajana toimivien seurojen lukumäärä ole samassa suhteessa lisääntynyt. 2020). (Koski & Heikkala 1998, 36–38). Koski ja Heikkala (1998) ovat hahmotelleet yhdeksän erilaista piirrettä, jotka ovat olennaisia organisaation ammattimaistumisprosessissa. (esim. 2012). Teoreettisen perustan vuoksi viitekehys sopii myös seurojen ammattimaistumisen analysointiin ja sitä hyödynnetään teoreettisena perustana tässä tutkimuksessa. Seuroihin on etenkin viimeisimmän vuosikymmenen aikana palkattu yhä useammin työntekijöitä vapaaehtoisten rinnalle
Puheenjohtajien yhteystiedot haettiin seurojen internetsivuilta. 2015; Stenling & Fahlén 2009). Litteroidun haastatteluaineiston kokonaissivumäärä oli 176 (Times New Roman 12 fonttikoko, riviväli 1,5). Tässä tutkimuksessa seurojen ammattimaistumisprosessia ohjaavalla eetoksella tarkoitetaan niitä asenteita, uskomuksia, puhetapoja ja arvostuksia, joita seurat liittävät omaan toimintaansa. Tämän jälkeen aineistoa alettiin koodata erittelemällä siitä pelkistettyjä ilmauksia, joista muodostettiin alaluokkia, joita olivat esimerkiksi. Tällöin tutkijan ajattelua ohjaa vuoroin teoria ja aineisto (Graneheim ym. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin teoriaohjaavasti. Tutkituista seuroista neljä sai tukea palkkaamiseen ensimmäisen kerran vuonna 2019, yksi vuonna 2020 ja kuusi vuonna 2021. Suomalaisen urheiluseurakentän tutkimuksessa on aiemmin paneuduttu tarkemmin suuriin seuroihin (Mäenpää & Koski 2019). 2015). Aineistonkeruu kohdistettiin uusimpiin tapauksiin, sillä tätä aiemmin tuen avulla ensimmäisen työntekijän palkanneiden pienten seurojen puheenjohtajat ovat saattaneet vaihtua tai heitä olisi ollut vaikea tavoittaa. Näin ollen 15 seuran puheenjohtajalle lähetettiin kutsu osallistua haastatteluun. Myös Nagel ym. Se on niiden arvojen ja asenteiden kokonaisuus, joka ohjaa seurojen ammattimaistumista (vrt. 6 8 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos Urheiluorganisaatioiden ammattimaistuminen nähdään usein pyrkimyksenä vastata seuratoiminnan koventuneisiin vaatimuksiin. TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -MENETELMÄT JA -AINEISTO Tutkimuksessa tarkastellaan pienten suomalaisten urheiluseurojen näkemyksiä työntekijän palkkaamisesta ja ammattimaistumisesta. Ensimmäisen vaiheen luokittelussa aineisto teemoiteltiin yleisellä tasolla ammattimaistumista ja palkkatyötä käsitelleisiin kokonaisuksiin. Analyysi alkoi aineistoon tutustumisella ja sen siistimisellä. Myös organisaatiossa tärkeässä asemassa olevat avainhenkilöt (individual key actors) ovat tärkeässä roolissa ammattimaistumisprosessissa ja sen onnistumisessa. Nagelin ym. Eetos käsitetään siten Kupiaista (2005, 16) mukaillen asenteena tai näkymänä, josta ammattimaistumista ”lähdetään työstämään”. Organisaation arvoja ja asenteita voidaan jäsentää eetoksen käsitteen kautta. 1995; Nagel ym. Myös Uuden-Seelannin ammattimaistuneen urheilukulttuurin on nähty vaikuttavan myös urheiluorganisaatioiden ammattimaistumiseen ja byrokratisoitumiseen (Shilbury & Ferkins 2011). Aiemmassa empiirisessä tutkimuksessa ulkoisten vaatimusten ja paineiden merkityksestä urheiluorganisaatioiden ammattimaistumisprosessissa on kuitenkin ristiriitaisia havaintoja. 2009). Toisaalta esimerkiksi kanadalaisiin järjestöihin on todettu kohdistuvan ulkoista painetta (Amis ym. Palkkatyö synnyttää monesti tarpeen lisätyövoimalle (Horch & Schütte 2009). Haastatteluissa haluttiin käsitellä tiettyjä teemoja etukäteen valmisteltujen kysymysten kautta, mutta myös tarttua haastateltavien esittämiin ajatuskulkuihin ja esittää niihin liittyviä kysymyksiä alkuperäisen haastattelurungon ulkopuolelta. Haastatteluun lupautui 11 seuran puheenjohtaja. Nykyisin eetoksen käsitteeseen yhdistetään usein normatiivinen ulottuvuus. 2015). Alun perin eetoksen käsitteellä on tarkoitettu ihmisen asuinsijaa, olinpaikkaa tai asemaa. Likes 2022). 2015.) Ammattimaistumiseen vaikuttavat myös avainyksilöitä laajemmin organisaation arvot ja asenteet eli sen kulttuuri (Amis ym. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksenä on: ”Millainen eetos ohjaa pienten seurojen ammattimaistumisprosessia?” Tutkimusaineistona ovat seuratuen avulla seuran ensimmäisen työntekijän vuosina 2019–2021 palkanneet pienet seurat. (2015) mukaan ulkopuolisten sidosryhmien odotukset ja resurssit vaikuttavat organisaation rakenteeseen ja kulttuuriin, jotka vaikuttavat edelleen ammattimaistumiseen ja sen muotoihin. Eetoksen käsitettä hyödyntävässä tutkimuksessa eetos nähdään usein käsityksenä hyvistä ja tavoiteltavan arvoisista asioista, jolloin se olisi aina jollakin arvoperustalla tai motiivilla varustettu (Helén 2005; Kupiainen 2005, 16; Sivenius 2012). Kaikista 13 haastatellusta henkilöstä seitsemän oli naisia ja kuusi miehiä. Haastatteluiden kesto vaihteli 36 ja 91 minuutin välillä. Teemoja käsiteltiin pääosin edellä mainitussa järjestyksessä, mutta osassa haastatteluissa järjestys saattoi vaihdella keskustelun virtauksen mukaan. Ammattimaistumisen on havaittu olevan korkeammalla tasolla esimerkiksi seuroissa, jotka ovat kilpailuorientoituneempia (Enjolras 2002). Turunen ym. 2012; Salasuo ym. Kaikki tutkitut seurat hakivat jatkokautta hankkeelleen viimeistään vuoden 2022 haussa. Hakala & Kujala 2015; Heikkinen ym. 2002; Kikulis ym. (2015) näkevät ulkoisen ympäristön eli eri sidosryhmien odotukset ja resurssit yhtenä keskeisenä ammattimaistumisen syynä. Vuosina 2019–2021 ensimmäisen vuoden seuratukea seuran ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen sai 18 pienen seuran kriteerit täyttänyttä seuraa. Hakala & Kujala 2015; Heikkinen ym. 2011). Kahdessa haastattelussa oli mukana myös toinen henkilö seurasta (varapuheenjohtaja ja seuran työntekijä). Organisaation laji ja koko, kasvuvaatimukset, taloudelliset resurssit, johdon strateginen kyvykkyys, päätöksenteon rakenteet ja palkatun johtajan rooli ovat esimerkkejä organisaation rakenteeseen ja kulttuuriin liittyvistä sisäisistä ammattimaistumiseen vaikuttavista tekijöistä. 2017). 2015). Seuratukea on mahdollista saada samaan hankkeeseen myös toisena vuonna. Aineiston kokoamisessa hyödynnettiin tukea saaneiden seurojen hankerekisteriä, jota Likes-tutkimuskeskus on ylläpitänyt vuodesta 2005 lähtien osana seuratuen seurantaa (ks. Puolistrukturoidut teemahaastattelut toteutettiin videosovelluksen välityksellä loppuvuodesta 2021. Seurat, joissa palkkatyöhön liittyvät asiat on saatu vakiinnutettua, pystyvät palkkaamaan lisää työntekijöitä (ks. Liikuntatutkimuksessa eetoksen käsitettä on käytetty tavallisesti kuvaamaan arvojen ja asenteiden kokonaisuutta, joka ohjaa yksilön tai laajemman joukon toimintaa (esim. Pienen seuran kriteerinä käytettiin ensimmäisen vuoden seuratukihakemuksessa seuran ilmoittamia edellisen tilikauden menoja, joiden tuli olla alle 50 000 euroa. 2012; Salasuo ym. Ensimmäinen palkkaus on usein kriittinen vaihe seuran ammattimaistumisprosessissa. Saksalaisiin, norjalaisiin ja belgialaisiin urheiluseuroihin ei tutkimusten mukaan yleisesti ottaen kohdistu työntekijöiden palkkaamiseen liittyvää tai yleisempää painetta valtionhallinnon taholta (Horch & Schütte 2009; Skille 2009; Vos ym. Ulkopuolisilla sidosryhmillä voidaan tarkoittaa kattojärjestöjä, valtionhallintoa ja liikuntapolitiikkaa, elinkeinoelämän kumppaneita ja mediaa (Nagel ym. 2002; Nagel ym. Haastatteluissa käsiteltiin seurojen arvoperustaa, työntekijän palkkaamista sekä ajatuksia ammattimaistumisesta. (Heidegger 2000; Kotkavirta 2007.) Eetoksen alkuperäinen määritelmä korostaa siis ihmisten ja yhteisöjen olemista. Hakemusten tarkempi analyysi osoitti, etteivät kolmen seuran hakemukset täyttäneet tässä tutkimuksessa asetettuja kriteerejä tutkittavalle seuralle. Sillä tarkoitettiin myös yhteisön tapoja ja tottumuksia sekä yksilön tapoja suhtautua yhteisössä vallitsevaan eetokseen. 2002; Edwards ym. (Amis ym. 2020)
Ammattimaistuminen käsitetään paitsi laadukkaaksi toiminnaksi itsessään myös välineeksi tavoitella laatua. Haastatellut pitivät tärkeänä sitä, että oman seuran toiminta on laadukasta. Tässä tulosluvussa raportoidaan tarkemmin nämä teemat sekä teemoista muodostuva sopivan ammattimaistumisen eetos. Osa haastatelluista vaikutti tiedostavan hyvin ammattimaistumisen käsitteen laajuuden. Haastatteluissa pyrittiin jäljittämään sitä, missä suhteessa motivaatio seuran kehittämiseen ja työntekijän palkkaamiseen on ollut ulkoinen tai sisäinen. Yläluokat yhdistettiin vielä kokoavaksi käsitteeksi eli ammattimaistumista ohjaavaksi sopivan ammattimaistumisen eetokseksi. Tuomi & Sarajärvi 2018, 109). Palkkaus mahdollisti paitsi laajemmin seuran kehittymisen myös konkreettisemmin työn tekemisen paremmin: ”Nyt mul jää aikaa enemmän siihen et mä. Meil on aika hyvä semmonen tiimi ollu koko ajan ... Avainhenkilöiden merkitys liittyi joissain tapauksissa myös tekijöiden vähyyteen, jolloin seurat olivat tulleet riippuvaisiksi heidän panoksestaan: ”… koska oon just miettinyt et jos minäkin jättäytyisin tästä pois, ni sit koppia ei ota kukaan minun jälkeen” (H13). Alaluokkien ja osin yläluokkienkin muodostaminen tapahtui mahdollisimman aineistolähtöisesti, vaikka tutkija tuskin koskaan pystyy todelliseen aineistolähtöisyyteen ennakkoja taustakäsitystensä vuoksi (ks. TULOKSET Pienten seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos sisälsi neljä teemaa: kehittyminen, välineellisyys, sopeutuminen ja rajat. Muutenkin haastatteluista välittyi asenne, jonka mukaan seurat toimivat oman toiminta-ajatuksensa mukaisesti. Osasta haastatteluista välittyi, että seuran toiminta on jatkossakin avainhenkilöiden näkemysten mukaista. Osassa näistä seuroista toiminnan koettiin olevan vahvasti seuran johtohenkilöiden näköistä. Vuoden 2016 urheiluseuratutkimusaineistossa 86 prosenttia seuroista piti yrittämisen ja eteenpäin pyrkimisen aatteen merkitystä melkoisena tai suurena omassa toiminnassaan. Oma linja oli haastatelluille tärkeä: ”Me ei voida koko ajan mennä kaikkien trendien tai villityksien mukaan, et jos me aletaan koko ajan muuttamaan ja elämään sen mukaan mitä meitä vaaditaan ja pitäis olla sitä, tätä ja tota. Se ei oo mun mielestä ok, kun siitä palvelusta maksetaan” (H13). (Koski & Mäenpää 2018.) Myös tämä tutkimus vahvisti näitä havaintoja: kehittymisen halu näyttäytyi haastatteluissa enimmäkseen itseisarvona, jota ei tarvinnut muutoin tarkemmin perustella. He eivät kuitenkaan kokeneet seuransa muuttavan laajemmin toimintansa suuntaa ulkopuolisten odotusten tai vaatimusten takia. Se kuvaa pienten seurojen asenteita, arvoja ja puhetapoja ammattimaistumiseen ja työntekijän palkkaamiseen liittyen. Avainhenkilöillä oli myös merkitystä siinä, mihin suuntaan seuraa tulevaisuudessa viedään. Kehittymisen halu näkyi myös seuratoiminnan laadukkuutta koskevissa näkemyksissä. Kaikkea ammattimaistumisesta ei haluttu ottaa omaan seuraan, mutta laadukkuus oli asia, jota ammattimaistumisella tavoiteltiin. Pikemminkin ammattimaistumisella oli seurojen ajattelussa välinearvoa: sen katsottiin olevan keino saavuttaa tai toteuttaa jotain erilaista tai uutta seuran toiminnassa. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos 6 9 kehittymisen halu, kehityksessä mukana pysyminen, vakaus, resurssien riittämättömyys ja arjen helpottaminen. Ku kaikkia ei voi miellyttää kuitenkaan ni mieluummin me miellytetään ne ketkä on seurassa ja ketkä tulee uutena seuraan, ja jos ei kelpaa ni sit se on ehkä joku muu seura tai joskus myöhemmin, et ei me voida miellyttää kaikkia.” (H13) Haastatteluissa pohdittiin myös sitä, mistä seurojen kehittymisen halu kumpuaa. Useat haastatellut korostivat, että seura esimerkiksi kerää harrastajiltaan tietoa ja toiveita koskien toimintaansa. Mä luulen, että meijän kohdalla se liittyy meijän persoonnallisuuksiin ketkä siin seuran ytimessä häärää.” (H9) Muutenkin haastatteluista välittyi avainhenkilöiden merkitys seuratoiminnan kehittämisessä. Tämä korostui myös keskusteltaessa työntekijän palkkaamisesta, jonka ei aina itsessään nähty tarkoittavan seuratoiminnan laadun paranemista. Monet haastateltavat toivat esille ammattimaistumisen mahdollistavan laadun parantamisen: ”Kyllä mä nään sen, että työntekijöiden palkkaus mahdollistaa sen laadukkaan seuratoiminnan” (H2). Kokoavan käsitteen muodostamisessa eetoksen käsite yhdistettiin uudelleen teoreettiseen analyysiin. Siten vahvoilla yksittäisillä toimijoilla on suuri merkitys myös seuran päätöksenteossa ja strategisten linjausten teossa. Laatua ei kohota se, että ”vaan jonkun vanhempia palkataan” (H10), vaan palkatulla pitää olla riittävä kokemus ja koulutus. Haastatellut kokivat vahvasti, että halu ja innostus työntekijän palkkaamiseen on tullut ensisijaisesti seurojen sisältä: ”Mä luulen, että meillä on se oma sisäinen kehitys se juttu, että me halutaan seurana olla parempi joka vuosi ku edellisenä vuonna” (H6). Muodostuneet yläluokat ilmentävät eetoksen erilaisia piirteitä. Ammattimaistuminen on väline Haastateltavat eivät nähneet ammattimaistumista itseisarvona tai asiana, jota tulisi tavoitella ammattimaistumisen itsensä vuoksi. Kouluttautuminen koettiin yleisestikin hyvin tärkeänä osana oman seuran toimintaa. Osa haastatelluista piti seuran toimijoiden kouluttautumista jonkinlaisena velvollisuutena harrastajia kohtaan: ”Yhä enemmän edes toivoisin et kaikissa seuroissa jos ohjaat mitä tahansa ryhmää ni siel on ainakin koulutettu, ettei ois tätä näin et arvotaan vaan et meneeks joku vähän kattomaan et kaikki pysyy hengissä. Laadukkuus tuli esiin etenkin kouluttautumisen kautta. Monet haastatelluista olivat seuran ja lajin pitkäaikaisia tekijöitä, joista osa oli ollut jopa perustamassa seuraa. Alaluokista muodostettiin yläluokkia, jotka olivat kehittyminen, välineellisyys, sopeutuminen ja rajat. Ammattimaistuminen nähtiin monessa seurassa yleisemminkin tarkoittavan laatua. Aineistosta syntyneitä luokkia ja tulkintoja verrataan artikkelin tulosja pohdintaosiossa aiempiin urheiluorganisaatioiden ammattimaistumista käsitelleisiin tutkimuksiin. Mä ainakin toivon et se on näin” (H6). Seuratoiminnan laadukkuus ja sen parantaminen oli merkittävä asia, jota ammattimaistumisella tavoiteltiin: ”Mä ainakin toivoisin, että jos ajatellaan meidän seuraa, niin ammattimaistuminen tarkoittaisi laadun paranemista. Yhtenä tärkeänä tekijänä nähtiin seurassa ja erityisesti sen johdossa toimivien ihmisten persoonat: ”Se liittyy varmaan niihin henkilöihin keitä tällä hetkellä siellä hallituksessa on, että se kumpuaa niistä henkilöistä mä luulen. Palkkaus on myös keino viedä seuran omaa toiminta-ajatusta paremmin käytäntöön: ”Tää ammattimaistuminen on vaan nyt sitten ikään kuin väline siihen alkuperäiseen ajatukseen siitä, että mitä useempaa lasta pystytään liikuttaa ja mitä laadukkaampaa se aika on mitä niille tarjotaan, ni sen parempi se tilanne ikään ku on” (H9). Ammattimaistuminen on kehittymistä Aikaisemmassa urheiluseuratutkimuksessa liikunnan ja urheilun sisäiseen logiikkaan on katsottu liittyvän itsestään selvästi eteenpäin pyrkimisen ja yrittämisen mentaliteetti
Monelle seuralle palkkauksessa oli siten kyse myös siitä, että ne haluavat pysyä kehityksessä mukana. Työkuorman keventäminen palkkauksen avulla mahdollisti sen, että esimerkiksi hallituksessa olevat pystyivät keskittymään vahvemmin omiin tehtäviinsä palkatun hoitaessa hänelle osoitetut työtehtävät. 2016.) Muutaman haastattelun perusteella seuralla olisi ollut halua ammattimaistua nykyistä enemmän, mikäli ulkopuoliset olosuhteet olisivat suotuisammat. 7 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos voin suunnitella ne treenit ja miettiä ihan oikeesti et mitä mä haluun niiltä treeneiltä” (H8). Täysin vapaaehtoisvoimin toimivassa organisaatiossa toiminnan laajuus voi vaihdella käytettävissä olevien vapaaehtoisten määrän ja innokkuuden mukaan. Myös tässä tutkimuksessa haastatellut toivat esille ammattimaistumisen olevan väline seuran vakauden ja pysyvyyden turvaamisessa. Ammattimaistuminen on sopeutumista Haastatellut kuvasivat laajasti seuratoiminnan olosuhteiden ja edellytysten muutosta. Työntekijän palkkaamisen on nähty olevan yksi vastaus seuratoiminnan toteuttamiselle halutulla tasolla vähenevän vapaaehtoisresurssin aikana. Palkkaus nousi esille yhtenä tapana välttää toiminnan aaltoliike, joka nähtiin uhkana pelkästään vapaaehtoisten varassa olevassa seuratoiminnassa: ”Mä en halunnu, että meijän seuralle käy sillä lailla, tai ikään ku myös vähä semmonen osavaikutin, että miks tähänkin systeemiin ryhdyttiin mukaan, että mä en halunnut, että meijän seuratoiminta on tämmöstä aaltoliikettä” (H9). Palkkauksella tavoiteltiin seuran henkilöiden työkuorman keventämistä: ”Palkattu henkilökunta on tämän hallituksen ja kasvavan organisaation työkuorman helpottamiseksi. Haastatellut olivat hyvin maltillisia oman seuransa ammattimaistumisen kanssa eivätkä kokeneet kovin suurta ammattimaistumista olennaisena tai ajankohtaisena oman seuran kohdalla. Palkkauksen myötä seurassa on pysyvä henkilö, joka hoitaa hänelle kuuluvat tehtävät. Ammattimaistumisen esteenä nähtiin useimmiten kunnassa olevien tilojen vähyys. ”Ehkä joo jollain keinoilla me ammattimaistutaan, mutta en mä nää et se on se miks mut on tähän palkattu et meijän pitäis tulla isommaks ja suuremmaks vaan se, että toiminta saadaan pysymään edes tällä tasolla” (H8). Kyse vaikuttaakin olevan enemmän siitä, ettei toimintaa pystytä pitämään halutulla tasolla, saati kehittämään ilman työntekijää. Ainakaan isommassa mittakaavassa, että voihan sillä pari joukkuetta olla, jotka pyörii itsenäisesti tavallaan mut jos seurassa alkaa melkeen olla satakunta jäsentä niin kyllähän siinä jonkunnäköstä organisoitumista jo tarvitaan” (H11). Osassa seuroista oli ennen palkkausta syntynyt tilanne, jossa seuran vapaaehtoistoimijoille oli kerääntynyt valtavasti työkuormaa. Työntekijän palkkaaminen ja ammattimaistuminen ilmensivät sopeutumista vallitseviin seuratoiminnan yleisempiin olosuhteisiin, joista vapaaehtoisten määrän ja sitoutumisen väheneminen olivat keskeisimpiä: ”Nyt tuntuu tässä päivässä et entistä vaikeampaa on saada noita vapaaehtoisia mukaan, että sen takia me lähdettiin sitten seuratyöntekijäänkin hakemaan siihen rahaa…” (H3). Siten ammattimaistuminen oli tässä tapauksessa ainakin osittain pakon sanelema asia. Yksi haastateltu kertoi suoraan seuran haaveilevan omasta hallista, jonka seurauksena myös toisen työntekijän palkkaaminen tulisi ajankohtaiseksi. Yksi olennainen merkitys palkkauksissa liittyikin seurojen arjen helpottamiseen. Haastateltujen mukaan yksi taustatekijä työntekijän palkkaamiselle olikin resurssien riittämättömyys: ”Ilman sitä yhtä jatkuvaa pysyvää resurssia me ei pystytä junioritoimintaa pitämään sellasella tasolla kun me halutaan. Urheiluorganisaatioiden ammattimaistumisen rajoja on pohdittu myös aiemmissa tutkimuksissa. Rajallisten resurssien kanssa toimiessa myös ammattimaistumisessa painotetaan maltillisuutta (esim. Me ei pärjätä muuten täs kilpailus.” (H13) Osalle seuroista kehityksessä mukana pysymisessä oli kyse nykyisen toiminnan tason säilyttämisestä. Tää oli nyt oikeestaan ainoo vaihtoehto…” (H8). Siten palkkaus tuo turvaa ja varmuutta seuran toiminnalle. Pienempää lajia edustavan seuran puheenjohtajan mukaan palkkaus oli viimeisimpiä keinoja koko lajin säilyttämiseksi Suomessa: ”Nyt on yritettävä kaikki kivet kääntää, että miten sitä lajii sais pidettyy. Työntekijän palkkaaminen olikin joidenkin haastateltavien mielestä jopa välttämättömyys. Toisaalta moni haastateltava myös toi esille, että seura olisi pystynyt toimimaan ilman palkattua työntekijää. Ammattimaistumisen rajat Yksi merkittävimmistä haastatteluissa esiin nousseista teemoista oli pohdinta siitä, mihin rajaan asti ammattimaistuminen on hyvä asia. Harjoitusvuorojen ja lisätilojen saaminen mahdollistaisi seuroille myös toiminnan kasvattamisen. Monet seuroista toimivat verrattain pienillä paikkakunnilla, jolloin myös alueen väestöpohjan nähtiin rajoittavan seuran mahdollisuuksia kasvaa ja ammattimaistua loputtomasti. Se huomattiin jo siinä kun me yritettiin sitä vapaaehtoisvoimin hajanaisesti toteuttaa sillon aikasemmin niin se ei toiminut” (H6). Osalla seuroista työntekijän palkkaamisen taustalla vaikutti konkreettinen ajatus siitä, että seuran toiminta on muuten vaarassa kuihtua tai jopa loppua. Toisaalta osa haastatelluista ei kokenut vapaaehtoisten määrässä tai rekrytoinnissa ongelmia. Ruoranen ym. Ammattimaistumisella voi tulkita olevan osalle seuroista myös käytännöllistä merkitystä. Vapaaehtoisten vähyys tuo mukanaan haasteita seuratoiminnan toteuttamiselle. Seuraa ei ole mahdollista pyörittää ilman ammattimaistumista, mikäli seura haluaa tarjota toimintaansa laajemmalle joukolle: ”Kyllä mä ite näkisin, että jos tämmösiä asioita ei oo ni ei oikeen seura pysty kyllä toimimaankaan. Ei ehkä niinkään itseisarvollisesti ammattimaistumisen takia, vaan sen takia että pystytään toteuttaan sitä tiettyä laatua mitä me halutaan ilman, että meillä jengi palaa loppuun” (H5). Kehityksessä mukana pysyminen ilmeni esimerkiksi ajatteluna, jossa pelättiin jämähtämistä ja paikoilleen jäämistä, ”jättäytymistä siihen, että vuodesta toiseen siel on samat hommat vaan” (H1). Arjen pyörittämisen helpottamiseen tähdättiin siten myös toiminnan organisoimisella ja roolien selkeyttämisellä, joka onnistuu palkatun avulla: ”Ja ollaan selkeytetty kaikkien roolia ni se on meijän kaikkien jaksamisen kannalta hyvä.” (H13). Yleisesti ottaen pohdinta ammattimaistumisen rajoista tarkoitti kuitenkin olosuhteiden asettamien rajoitusten sijaan aja. Haluun pysyä mukana kehityksessä vaikutti myös alueen seurojen keskinäinen kilpailutilanne. Kehityksessä mukana pysyminen ilmeni haastateltujen puheissa myös seuran olemassaoloon liittyvinä tekijöinä. Ammattimaistuminen ei tällöin ilmentänyt ainoastaan kehittymisen halua, vaan enemmänkin sopeutumista vallitseviin olosuhteisiin niin, ettei toiminnan taso heikkene tai supistu. Jämähtämisten välttämisen lisäksi moni haastateltu korosti sitä, että paikallaan pysyminen tarkoittaa myös muiden seurojen jalkoihin jäämistä: ”Sit ku seuraa mitä muis seurois on, et siellähän on jo yks tai kaks palkattua ja yhä enemmän palkataankin lisää ja niihin haetaan hankkeita, ni huomattiin et ehkä meidänkin aika on nyt kokeiltava et alkaa miettiä palkkausta. Ammattimaistumisella on tavoiteltu seuran toimintaan stabiiliutta ja ennustettavuutta (Seippel 2019)
Tällainen ajatus heijastelee myös sitä, ettei toimintaa haluta viedä liian yritysmäiseksi ja pois vapaaehtoisuudesta. Haastatellut seurat kokivat monin paikoin, että ammattimaistuminen on enemmän suurempien seurojen asia eikä kosketa omaa toimintaa yhtä merkittävästi. Näin ollen am. Ruuskanen ym. Koski & Heikkala 1998, 218–220; Laitinen 2018). Justii sitä, että oikeesti miksi tätä tehdään” (H2). Osittain kyse on ollut siitä, että urheiluorganisaatiot toimivat usein rajallisilla resursseilla, jolloin täysimittainen toiminnan ammattimaistaminen ei ole järkevää. Osa haastatelluista näki vapaaehtoistoiminnan ja yritysmäisen toiminnan yhdistelmän järkevänä ratkaisuna. Vahvimmin teema nousi esille puhuttaessa yritysmäiseen toimintaan siirtymisestä. Ammattimaistumiseen liitettiin kuitenkin monia kriittisiä havaintoja etenkin seuratoiminnan kustannusten nousun suhteen. Pohdinta siitä, mihin pisteeseen asti ammattimaistuminen on hyvä ja tavoiteltavan arvoinen asia, ilmentää kamppailua kahden erilaisen toimintalogiikan ja rationaliteetin välimaastossa (ks. Sopivan ammattimaistumisen eetos Ammattimaistuminen on nähty osassa aikaisemmista tutkimuksista jokseenkin suoraviivaisena prosessina pois vapaaehtoisperustaisesta toiminnasta kohti yritysmäisempää toimintaa (esim. Jollekin seuralle ammattimaistuminen voi merkitä halua ja välinettä toteuttaa toimintaansa laadukkaammin ja pysyä siten kehityksessä mukana menemättä kuitenkaan liiaksi kohti yritysmäistä toimintaa. Haastattelujen perusteella seuroissa tärkeänä arvona oli yhdessä tekeminen. 2016). (Ruoranen ym. Yritysmäisen toiminnan ei nähty edustavan seuran arvoja tai toiminta-ajatusta: ”Me ei haluta tästä kuitenkaan semmosta yritysmäistä täysin, koska sitten vaarana on se, että sieltä jää puuttumaan sitä meijän toiminta-ajatuksen mukaista toimintaa. Näin tehtiin pesäeroa suurten kaupunkien isompiin ja kalliimpiin seuroihin: ”No kyl se varmaan tietysti isommilla paikkakunnilla menee siihen, että on tosi ammattimaista ja tarjotaan monen näköisiä palveluita, että se voi olla ettei välttämättä oo kaikki ees mitään liikuntaa et siihen voi tulla tämmösiä oheisjuttuja. Yritysmäisen toiminnan katsottiin sopivan tähän arvoperustaan heikosti: ”… ei yritysmäisesti tai ei mennä sinne yritysmäiseen suuntaan, että kaikki tulee ku Manulle illallinen ja kaikki maksaa, vaan pyrittäs säilyttämään se, että me yhdessä tätä tehdään. Toisaalta ammattimaistumisen käsittäminen suoraviivaisena prosessina tai kehityskulkuna pelkistää ja yksipuolistaa sitä, miten monenkirjavasti ammattimaistuminen saatetaan ymmärtää. Seuraan ei siis voitaisi palkata pelkkää ”toimistossa istujaa” (H12), vaan palkatun mielentilan ja asennoitumisen tulee olla samantyyppinen kuin vapaaehtoisillakin. Eetoksen eri osa-alueet eivät esiinny kaikilla seuroilla tasaisesti keskenään: toisilla seuroilla taustalla vaikuttaa enemmän oma kehittymisen halu, kun taas toisilla kyse on enemmän sopeutumisesta vallitseviin olosuhteisiin tai jopa selviytymisestä. 2015; Shilbury & Ferkins 2011). Samaan aikaan he olivat sitä mieltä, että hieman ammattimaisempaan suuntaan olisi kuitenkin hyvä mennä. Palkatun työvoiman ja osin yritysmäisenkin toiminnan tarve tunnistettiin, mutta samalla oltiin huolissaan siitä, miten se vaikuttaa harrastuskustannuksiin ja seuran periaatteeseen ottaa kaikki halukkaat mukaan. Osa haastatelluista toi esille, kuinka palkattavan täytyy tulla lajin sisältä ja hänellä täytyy olla halu olla lajissa mukana. Toiminta haluttiin säilyttää vapaaehtoispohjaisena ja ammattimaistumisella tavoiteltiin laatua. Positiivisista puolista mainitaan usein työn yleishyödyllisyys, joka kasvattaa työn imua. (esim. 2016.) Tämän tutkimuksen haastatteluissa nousi selkeästi esiin monenlaisia pohdintoja siitä, mikä on kullekin seuralle sopiva ammattimaistumisen taso. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos 7 1 tuksia siitä, missä määrin seurat haluavat ammattimaistua. Tää on meijän yhteinen seura.” (H4) Seuroille tärkeä arvo oli myös se, että niiden toiminta on avointa kaikille. Joissakin urheiluorganisaatioiden ammattimaistumista käsitelleissä tutkimuksissa on tuotu esiin pohdintaa ammattimaistumisen rajoista. Ilmiön kuvaaminen prosessina mahdollistaa sen vaiheiden, vaikuttavien tekijöiden ja seurausten tarkastelun. Samoja palkkauksen kriteerejä esiintyi niissä haastatteluissa, joissa korostettiin, että palkatun motivaation tulee kummuta muualta kuin rahasta: ”Et siel pitää kuitenkin kaikilla olla se halu tehdä juuri tätä eikä sitä, että teen jotain, jotta saan rahaa” (H2). Kustannusten nousun pelättiin johtavan siihen, ettei seuroille tärkeä arvo – kaikkien halukkaiden mukaan ottaminen – toteutuisi. Yritysmäiseen toimintaan siirtymisen katsottiin pakostakin nostavan harrastuskustannuksia, minkä haastatellut halusivat välttää: ”Halutaan pitää koko ajan kirkkaana mielessä, että tää on yhdistys eikä yritys eikä haluta, kun puhutaan ammattimaistumisesta ja monesti se mielletään sitte niin ku yrittäjämäistymiseksi, niin me halutaan tehdä laadukkaasti, mutta me halutaan tehä vapaaehtoispohjalta ja nimenomaan välttää harrastuskustannusten nousu viimeiseen asti” (H5). Toisaalta on myös tuotu esiin pohdintoja siitä, mihin pisteeseen saakka liikunta ja urheilu hyötyvät ammattimaistumisesta. Samanlainen ”yhdistelmämalli” on aiemmin tullut esille myös suurempien seurojen kohdalla (Mäenpää & Koski 2019, 25). Tämä näkökulma välittyi mielenkiintoisella tavalla osassa tämän tutkimuksen haastatteluissa. Samoin haastatellut olivat epäileväisiä seuratoiminnan yritysmäistymistä kohtaan, joka usein nähdään ammattimaistumisen seurauksena tai sen yhteydessä tapahtuvana muutoksena. Haastatellut olivat lähes yksimielisiä siitä, ettei heidän edustamiensa seurojen toiminnasta saa tulla ”liukuhihnatyötä”. Osa haastatelluista totesi yritysmäisen osaamisen kasvavan tarpeen, mutta yleisesti ottaen seurat suhtautuivat hyvin varauksellisesti yritysmäiseen toimintaan siirtymiseen. Osa haastatelluista halusi ottaa mukaansa hyvät puolet molemmista. Olen sitä mieltä.” (H3) Palkkatyön kolmannella sektorilla on todettu olevan jossain määrin erilaista kuin julkisella tai yksityisellä sektorilla. Tulosten analysoinnin perusteella voi todeta, että pienten seurojen ammattimaistumisprosessia ohjaa sopivan ammattimaistumisen eetos. Työntekijän palkkaamisesta huolimatta osa seuroista ei edes koe ammattimaistumista kovin olennaisena asiana seuralleen. Toisaalta eetoksen eri osa-alueet myös sulautuvat toisiinsa jouhevasti. Sopivan ammattimaistumisen eetoksessa on kyse siitä, että seurat ajattelevat ammattimaistumisen olevan sopivassa määrin tavoiteltavan arvoista seuran oman kehittymisen halun, ammattimaistumisen välinearvon ja sopeutumisen kautta. 2013; Selander 2018.) Kolmannen sektorin palkkatyöhön saatetaankin toisinaan liittää suurempi palo ja ”rakkaus lajiin” kuin yksityisen tai julkisen sektorin palkkatyöhön. Haastatellut kokivat ammattimaistumisen olevan seuratoiminnan laadun kehittämisen kannalta myönteinen kehityskulku. Nagel ym. Kaikille seuroille ammattimaistumisessa ei ole kyse tietoisesta prosessista kohti yritysmäisempää toimintaa. Myös aikaisemmassa tutkimuksessa on tuotu esille, kuinka palkatun henkilön ei oleteta tuovan organisaatioon pelkästään osaamista, vaan hänellä tulee olla myös ”sydäntä työskennellä lajille” sekä ymmärrystä vapaaehtoistoiminnasta (Ruoranen ym. Mut ei se näillä pienemmillä paikkakunnilla, täällä se yhteisöllisyys säilyy ja se on se tärkein
Vapaaehtoisuudesta ponnistavat urheiluorganisaatiot ovat ottaneet vaikutteita sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta, jolloin kyse on kamppailusta erilaisten toimintalogiikoiden ja arvoperustojen välillä. Sopivan ammattimaistumisen eetos ilmentää edellä kerrottuja syitä ja tekijöitä, jotka vaikuttavat tutkittujen seurojen ammattimaistumiseen ja ohjaavat sitä. Sopivan ammattimaistumisen eetokseen ei sinänsä liity kovinkaan suurta ammattimaistumisen vastustamista. Urheiluorganisaatioiden ammattimaistuminen on nähty tavallisesti melko suoraviivaisena prosessina vapaaehtoistoiminnasta kohti rationalisoitua, tehokasta ja liikeyrityksen kaltaista tapaa toimia (esim. Hill ym. 2021). Tutkituista seuroista välittyi vahvasti avainhenkilöiden rooli ja merkitys. Nagel ym. Mäenpään ja Kosken (2019) suuria seuroja käsitelleessä tutkimuksessa seuroilta kysyttiin, tulisiko niiden johtamisen jatkossa kehittyä enemmän yritysmäisen vai yhdistysja kansalaistoiminnan periaatteiden mukaisesti. Tämä tutkimus osoittaa, ettei ammattimaistuminen ilmiönä näyttäydy kaikille seuratoimijoille samalla tavalla. Päinvastoin seurat näkivät ammattimaistumisen pääosin hyvänä kehityskulkuna ja olivat tyytyväisiä palkkaukseensa. Ammattimaistumisen takaa löytyy moninaisia merkityksiä ja näkemyksiä, eivätkä kaikki välttämättä edes miellä tai koe ammattimaistuvansa työntekijän palkkaamisesta huolimatta. Esimerkiksi harrastajien vanhemmat saattavat esittää toiveita ja vaatimuksia seuroille, mutta moni seura ei tunnistanut niihin kohdistuvaa painetta. 2015). Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, ettei ammattimaistumisessa ole pienten seurojen kohdalla kyse pyrkimyksistä pois vapaaehtoisperustaisesta toiminnasta kohti yritysmäistä toimintaa. Enemmistö haastatelluista seuroista oli yritysmäisen toimintalogiikan kannalla (Mäenpää & Koski 2019, 62). Avainhenkilöt ovat usein pienemmissä seuroissa nimensä mukaisesti avainasemassa siinä, millaista seuran toiminta on ja mihin suuntaan sitä viedään. 7 2 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos mattimaistumisessa on samaan aikaan kyse kehittymisestä, sopeutumisesta ja ammattimaistumisen välinearvosta. Nämä osa-alueet muodostavat pienten seurojen ammattimaistumista ohjaavan sopivan ammattimaistumisen eetoksen. Mikäli ammattimaistumista ajetaan vain seurojen kehittämistoimenpiteenä, se ei välttämättä saa parasta mahdollista vastakaikua eikä konkretisoidu toivotuiksi vaikutuksiksi niis. Tällainen ajattelu saattaa olla tehokkuuden näkökulmasta ymmärrettävää, mutta samalla voi syntyä tulkinta, että ammattimaistuminen on ”oikea” valinta ja tapa toimia. Eriyttäminen toisi myös liikuntapoliittiseen ohjaukseen monipuolisempia elementtejä. Seuroissa ei olla ammattimaistumista vastaan ja se tiedostetaan jossain määrin omallekin seuralle tarpeelliseksi kehityskuluksi, mutta niissä halutaan edelleen vahvasti pitäytyä vapaaehtoisperustaisessa toiminnassa eikä muuttua liian yritysmäiseksi. Seura voi saavuttaa tavoitteensa ja sen toiminta voi olla alueellaan vaikuttavaa, vaikkei se olisikaan kovin ammattimainen tai pyrkisi sitä kohti (ks. Seurat haluavat mennä hieman ammattimaisempaan suuntaan. Seurat halusivat toimia jatkossakin kansalaistoiminnan periaatteiden mukaisesti eivätkä pyrkineet siitä tietoisesti pois. Seuran koko ja taloudelliset resurssit asettivat monelle seuralle riman, jonka yli ammattimaistumista ei voi viedä, vaikka halua kenties olisikin. Lisäksi kyse on sopeutumisesta muuttuviin olosuhteisiin ja ammattimaistumisen rajoihin liittyvästä pohdinnasta. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi seurojen yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja vapaaehtoisuutta korostava kulttuuri vaikutti perustavanlaatuisesti seurojen ammattimaistumiseen. Ammattimaistumiseen vaikuttavista sisäisistä tekijöistä tutkittuihin seuroihin vaikuttivat varsinkin organisaation koko, taloudelliset resurssit, avainhenkilöt sekä kulttuuri. 2002; Edwards ym. Tutkimuksen perusteella seurat merkityksellistävät ammattimaistumista monipuolisesti. Aiemmissa tutkimuksissa ammattimaistumista on käsitelty enimmäkseen toiminnallisesta näkökulmasta organisaation kulttuurin sijaan (Ruoranen ym. Amis ym. Ammattimaistuminen edustaa paitsi kehittymisen halua myös välinettä toteuttaa toimintaansa. Aiemmissa tutkimuksissa sekä ulkoisen että sisäisen ympäristön on nähty vaikuttavan seurojen ammattimaistumiseen (esim. Ulkoisella ympäristöllä tarkoitetaan yleensä kasvaneita odotuksia, joita seuroihin kohdistuu esimerkiksi kattojärjestöjen, valtionhallinnon, sponsorien tai median toimesta. Vaikuttaisikin siltä, että ulkoisista tekijöistä pienten seurojen ammattimaistumiseen vaikuttaa pikemminkin yleisempi seuratoiminnan muutos kuin valtionhallinnon tai muiden yksilöityjen tahojen suunnalta tulevat odotukset ja paineet. Eetoksen käsitteellä voidaan konkreettisten syiden lisäksi hahmottaa sitä laajempaa mielenmaisemaa, joka vaikuttaa seuran ammattimaistumiseen. (Koski & Heikkala 1998.) Sopivan ammattimaistumisen eetos täydentää käsitteenä urheiluorganisaatioiden ammattimaistumistutkimusta pienten seurojen näkökulmasta. Samalla seura näkee rajat omalle ammattimaistumiskehitykselleen olosuhteista tai arvoperustasta johtuen. 2009; Nagel ym. Tämän tutkimuksen perusteella pienet seurat eivät yleisesti ottaen koe kovinkaan suurta ulkopuolelta tulevaa painetta ammattimaistua. 2016). Sopivan ammattimaistumisen eetoksella varustetut seurat halusivat jatkossakin pitää kiinni vapaaehtoisperustaisesta seuratoiminnasta ja yhdessä tekemisestä. Moni haastatelluista oli seuran pitkäaikainen toimija ja osa oli jopa ollut perustamassa seuraa, ja seuran toiminta oli hyvin paljon sen avainhenkilön tai avainhenkilöiden näköistä. Seuroissa, joissa on omaksuttu vahvasti vapaaehtoistoiminnan arvot, on todettu olevan vastustusta ammattimaistumista kohtaan (Nagel ym. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämä tutkimus laajentaa urheiluorganisaatioiden ammattimaistumistutkimusta hyödyntämällä eetoksen käsitettä. Eetos ilmentää kamppailua kahden toimintalogiikan – vapaaehtoisuuden ja yritysmäisyyden – välimaastossa. Tällöin on käytetty esimerkiksi kolmen eri rationaliteetin viitekehystä, jossa organisaatioiden toimintaa on tarkasteltu vapaaehtoisuuden, julkishallinnon ja markkinoiden ajattelutapojen kautta. 2015). Kovin pitkälle vietyä ammattimaistumista seurat eivät pitäneet itselleen ajankohtaisena joko toiminnan arvoperustaan liittyvistä syistä tai toimintaa rajoittavien olosuhteiden vuoksi. Välimaastossa olemisen problematiikkaa on tuotu esille myös aiemmissa urheiluorganisaatioiden ammattimaistumista käsitelleissä tutkimuksissa. 2015; Shilbury & Ferkins 2011). esim. Vaarana on, että niiden seurojen, joissa ei ole palkattua työvoimaa, toiminta nähdään huonompana ja vähempiarvoisena kuin esimerkiksi palkkausten avulla ammattimaisuuttaan lisänneiden seurojen. Ammattimaistuminen on myös nähty jatkumona, jonka alkupäässä toiminta on tavoitteetonta ja epäjohdonmukaista puuhastelua ja loppupäässä hiottua ja laadukasta ammattityötä (Koski & Heikkala 1998, 35). Ammattimaistumisen termi vaatisikin eriyttämistä, sillä se sisältää monia värejä ja näkökulmia, joita ei soisi yksinkertaistettavan vain suoraviivaiseksi prosessiksi
Väitöskirja. R., Mason, D. Teoksessa: D. Aikuislukion eetos opettajien merkityksenantojen valossa. Jyväskylä: Likes. & Washington, M. Suomessa on paljon pieniä seuroja, joille palkkaushankkeen toteuttaminen ei ole mahdollista, siihen ei ole halua tai sitä ei koeta ajankohtaiseksi. Jyväskylän yliopisto. Ilmanen (toim.) Pelit ja kentät: kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Seuratukihankkeiden hakemusarviointi 2021. 2002. Väitöskirja. Helsinki: Tutkijaliitto. Niillä on ollut valmius lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan palkkaushanketta. Basingstoke: Palgrave Macmillan, 46–69. 2009. Seuratuen seurannan ja arvioinnin verkkosivut. Lisäksi aineiston analyysiin ja käsittelyyn ovat osallistuneet vain tämän artikkelin kirjoittajat. Graneheim, U. Lapin yliopisto. 2012. Väitöskirja. Nagel, S., Schlesinger, T., Bayle, E. 2015. Toward an understanding of the role of agency and choice in the changing structure of Canada’s national sport organizations. 2005. Seuratuki 2013. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 385. Urheilun moraali ja etiikka. 1998. 2009. The Journal of Applied Behavioral Science 38 (4), 436–465. 1996. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:47. Towards a theory of hybrid organizations. Palkkatyö urheiluseuroissa. & Itkonen, H. 2007. 2012. Hakuja jakoprosessin arviointi. Liikuntakasvatuksen eetos. Urheiluseurat työnantajina 2013–2020. Professionalisation of sport federations – a multi-level framework for analysing forms, causes and consequences. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. & Kobayashi, K. H., Lindgren, B-M. Values and organizational change. & Scheerder, J. Mediakasvatuksen eetos. 2020. & Huhta, H. & Nagel, S. 2019 Palkkatyösuhteiden vakiintuminen suomalaisissa urheiluseuroissa. Kenttien kutsu. Turunen, M., Turpeinen, S., Lehtonen, K., Inkinen, V., Hakonen, H. JYU Dissertations 13. Ammattilaisuus amatörismin kriisiyttäjänä suomalaisessa joukkueurheilussa 1975–2018. Työhyvinvoinnin paradoksit kolmannen sektorin palkkatyössä. & Fahlén, J. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 31–55. World Studies in Education 16 (2), 69–80. 2015. Stenling, C. Työ ja yrittäjyys 20/2013. & Hinings, C. Edwards, J. The order of logics in Swedish sport – feeding the hungry beast of result orientation and commercialization. Heikkinen, H., Huttunen, R. 2017. Heidegger, M. Ruuskanen, P., Jousilahti, J., Faehnle, M., Kuusikko, K., Kuittinen, O., Virtanen, J. & Heikkala, J. & Ferkins, L. 2013. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Vaikka sopivan ammattimaistumisen eetoksen mukaisesti seurojen asenteet, arvot ja näkemykset palkkaukseen ovat moninaisia, voidaan tutkittuja seuroja lähtökohtaisesti ajatella kehittymisenhaluisina. 2009. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Evidence from sport clubs and their resource dependencies. The commercialization of voluntary sport organizations in Norway. 2009. & Laine, K. S. 2019. Holmila (toim.) Urheilun kriisejä. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly 31 (3), 352–376. Jyväskylä: Likes. 2005. Huippu-urheilijan elämänkulku. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. V., Vanreusel, B. M., Slack, T. Laitinen, H. Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa. Nurse Education Today 56, 29–34. & Mäenpää, P. Seippel, Ø. 2011. & Sarajärvi, A. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Seurojen ammattimaistumista ohjaava eetos 7 3 sä seuroissa, joissa ammattimaistuminen on pikemminkin sopeutumista tai selviytymistä. Vos, S., Breesch, D., Késenne, S., Hoecke, J. 2021. European Journal for Sport and Society 13 (1), 55–74. Lehtonen, K., Paukku, J., Hakamäki, M. Developing a conceptual framework to analyse professionalization in sport federations. European Journal for Sport and Society 6 (2), 121–134. Väitöskirja. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 399. Ruuskanen, P., Selander, K. Kikulis, L. Kupiainen, R. Skille, E. 2018. Professionalisation, sport governance and strategic capability. Jyväskylä: Likes. European Journal for Sport and Society 6 (2), 101–120. 2020. Helsinki: Tammi. 2016. Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa. 2000. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:20. Fenomenologinen tutkimus mediakasvatuksen etiikasta. Seuratuki-Virveli. Hakala, L. 1995. European Sport Management Quarterly 19 (5), 666–683. & Schütte, N. & Giauque, D. Aineistoon ei ole ollut pääsyä ulkopuolisilla henkilöillä. Seuratoiminnan kehittämistuen seuranta 2012– 2021. Around the kitchen-table with Bourdieu: understanding the lack of formalization or professionalization of community sports clubs in New Zealand. European Journal for Sport and Society 8 (4), 257–280.. JYU Dissertations 31. 2022. Selander, K. & Koski, P. & Pesonen, J. Nuorten, valtion vai markkinoiden asialla. International Journal of Sport Management and Marketing 6 (2), 128–149. Pressure and obstacles to the employment of paid managers in voluntary sports clubs and federations in Germany. Genealogia kritiikkinä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 2014. European Sport Management Quarterly 15 (4), 407–433. Teoksessa: H. Koski, P. Dissertations in Education, Humanities and Theology 23. Tutkitut seurat edustivat laajasti eri lajeja. & Lundman, B. State sport policy and voluntary sport clubs: the case of the Norwegian Sports City Program as social policy. Oja, S. 2011. Salasuo, M., Piispa, M. Tutkimustiivistelmä. Billis (toim.) Hybrid organizations and the third sector: challenges for practice, Theory and Policy. Kirje ”humanismista” & Maailmankuvan aika. Nuorisotutkimusseura/ Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 166. likes.fi/tutkimus/seuratuki/ Shilbury, D. Liikunta & Tiede 49 (6), 18–22. Ammattimaistuminen koskee kuitenkin vähintäänkin välillisesti myös tällaisten seurojen toimintaa. Helén, I. M., Slack, T. Sport in Society 24 (2), 115–130. Turunen, M., Turpeinen, S., Inkinen, V. Billis, D. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 286. & Hinings, C. Publications of the University of Eastern Finland. Tutkimuksen aineistoa on käsitelty luottamuksellisesti tutkimuseettisten periaatteiden mukaisesti. Enjolras, B. Jyväskylä: Suomen urheiluhistoriallinen seura, 57–85. Koski, P. Tuomi, J. Suomalaiset liikuntaja urheiluseurat muutoksessa 1986–2016. Governmental subsidies and coercive pressures. Kotkavirta, J. Sivenius, A. Teoksessa: K. Acta Universitatis Lapponiensis 86. Itä-Suomen yliopisto. European Sport Management Quarterly 9 (1), 63–79. Managing Leisure 16 (2), 108–127. & Strömberg, L. Tässä tutkimuksessa tutkittiin seuroja, jotka ovat hakeneet ja saaneet tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen ja toteuttaneet palkkauksen. Tulevaisuudessa olisikin tärkeä tutkia myös tällaisten seurojen mielenmaisemaa ja näkemyksiä seuratoiminnan ammattimaistumisesta. Itkonen, H. 2021. 2002. Työja elinkeinoministeriön julkaisuja. Nuorisojärjestöjen hybridit toimintalogiikat. 2019. 2018. Jyväskylän yliopisto. Ruoranen, K., Klenk, C., Schlesinger, T., Bayle, E., Clausen, J., Giauque, D. Sosiologia 42 (2), 93–109. Väitöskirja. Haastateltujen yksityisyyttä on kunnioitettu käsittelemällä aineistoa ja julkaisemalla tuloksia anonyymisti. painos. & Lehtonen, K. R. Suomalaisten urheiluorganisaatioiden muutos: lajiliitot professionaalistumisen prosessissa. 2021. R. 2. Professionalization of voluntary sport organizations – a study of the Quality Club Programme of the Norwegian Football Association. 2018. Haastateltujen sukupuolijakauma oli lähes tasan naisten ja miesten kesken. Likes. Journal of Sport Management 9 (2), 135–152. 2020. https://www.likes.fi/tutkimus/seuratuki/ (22.3.2022) Lämsä, J., Nevala, A., Aarresola, O. Helsinki: Gaudeamus. Mäenpää, P. 2018. & Anttila, T. Horch, H. Lähteet Amis, J. Joensuun yliopisto. & Kujala, T. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:25. Roiko-Jokela & A. 2015. Suuret seurat suurennuslasin alla. The ethos of sport as a silent partner in PE curricula. & Laine, K. Institutional pressures, government funding and provincial sport organisations. 2010. Methodological challenges in qualitative content analysis: a discussion paper. Hill, S., Kerr, R
Perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteisiin liikuntaoppiaineen vastuulle kirjatut Move! -fyysisen toimintakyvyn mittaukset tehdään niin, että ne tukevat 5. 2022. Move!-seurantajärjestelmän täyden hyötypotentiaalin saavuttaminen vaatii opetustoimen ja kouluterveydenhuollon kiinteää yhteistyötä. Kouluterveydenhoitajat näkivät oppilaiden fyysisen toimintakyvyn mittaamisen jokseenkin tärkeäksi eri tahoille. By means of 28 assertions this study examined the views of elementary school nurses on a) the importance of measuring pupils’ PFC, b) the fluency and the responsibilities in handling the Move! data and c) the usefulness, d) effectiveness and e) the follow-up of Move! results. The results were not actively followed up and only a very few if any of the influences on school operating cultures were known. Tarvitaan foorumeita yhteisten selkeiden toimintamallien sopimiseksi Move!:en kytkeytyvien tahojen kesken. The measurements are carried out supporting the extensive health check-ups given to 5th and 8th grade pupils. & Sainio, E. Keywords: school nurse, physical functional capacity, monitoring system, Move!. Eveliina Sainio, KM, Viertolan koulu. Neither the fluency in handling the Move! data nor the usefulness of the Move! results were highly appraised. Mittaustulosten läpikäyntivastuu kuuluu heistä vahvimmin opettajalle. Further training for school nurses may support the utilization of the Move! system in the individual, the school community and also on larger-scale levels. Liikunta & Tiede 59 (5), 74–82. The survey was conducted in the spring of 2020 (n = 49, response rate 70 %) and the data analyzed by frequencies, mean comparisons and content analysis. About the Move! national physical functional capacity monitoring system through the eyes of school nurses. Move!:n ongelmia ja kehityskohteita esitettiin teema-alueilla aikaresurssit, ajoitus, tiedonsiirto, luotettavuus, perehdytys ja soveltuvuus. P. The results can also be utilized in a more versatile manner within school health care, pupil care and in decision making at various levels. According to the Finnish national core curriculum for basic education, the subject of physical education is responsible for implementing the Move! physical functional capacity (PFC) measurements. Keväällä 2020 toteutetun kyselyn vastauksia (n = 49, vastausprosentti 70) analysoitiin frekvenssitarkasteluin, keskiarvovertailuin sekä sisällönanalyysillä. Liikunta & Tiede 59 (5), 74–82. Avainsanat: kouluterveydenhoitaja, fyysinen toimintakyky, seurantajärjestelmä, Move! ABSTRACT Lehmuskallio, M., Kuusela, T. Assistentinkatu 5, 20014 Turun yliopisto. The problems of and the improvements to Move! were presented under six themes: time resources, timing, information transfer, reliability, training and suitability. Lisäksi avoimella kysymyksellä selvitettiin koettuja ongelmia sekä kehitysehdotuksia Move!:een. According to school nurses, teachers should take the main responsibility of reviewing the Move! results. Tässä tutkimuksessa porauduttiin 28 väittämän avulla peruskouluterveydenhoitajien näkemyksiin a) oppilaiden fyysisen toimintakyvyn mittaamisen tärkeydestä eri tahoille, b) Move!-tietojen käsittelyn sujuvuudesta ja vastuutuksesta sekä Move!-mittaustulosten c) hyödyllisyydestä, d) vaikuttavuudesta koulutasolla ja e) seuraamisesta. TIIVISTELMÄ Lehmuskallio, M., Kuusela, T. To obtain the full potential of the Move! monitoring system, solid co-operation between educational sector and school health care is needed. Sähköposti: mari.lehmuskallio@utu.fi (yhteyshenkilö). Forums are needed to bring together all actors connected to Move! in order to establish coordinated explicit Move! procedures. 7 4 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Move!:sta kouluterveydenhoitajien silmin MOVE! -FYYSISEN TOIMINTAKYVYN SEURANTAJÄRJESTELMÄSTÄ KOULUTERVEYDENHOITAJIEN SILMIN Mari Lehmuskallio, KT, LitM, Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos. Mittaustuloksia ei seurattu aktiivisesti, eikä niiden vaikutuksia koulun toimintakulttuuriin tunnettu tai niitä ei juuri ollut. Kouluterveydenhoitajille suunnattu täydennyskoulutus saattaisi tukea Move!-järjestelmän hyödyntämistä niin yksilö-, kouluyhteisökuin laajemmillakin tasoilla. Move! -fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmästä kouluterveydenhoitajien silmin. 2022. School nurses considered the measurement of pupils’ PFC to be rather important to different agents. In addition, an open question was used to clarify perceived problems in and suggested improvements for the Move!. vuosiluokilla koulussa järjestettäviä laajoja terveystarkastuksia. Tessa Kuusela, KM, Päivänkehrän koulu. ja 8. Mittaustulokset ovat hyödynnettävissä monipuolisemminkin osana kouluterveydenhuoltoa ja oppilashuoltoa sekä päätöksenteossa eri tasoilla. 040 8343393. & Sainio, E. Move!-tietojen käsittelyä ei pidetty kovinkaan sujuvana eikä mittaustuloksia kovinkaan hyödyllisinä
(Oppilasja opiskelijahuoltolaki 2013; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos jatkossa THL 2021.) Säännöllistä oppilasseurantaa voidaan pitää erityisen tärkeänä kouluterveydenhuollon tehtävänä, sillä monet sairaudet ja kehitykselliset ongelmat ovat todettavissa jo varhain. The European Network for the Support of Development of Systems for Monitoring Physical Fitness of Children and Adolescents 2021). Kouluterveydenhuolto kuuluu perusterveydenhuollon maksuttomiin palveluihin ja sitä toteutetaan koulupäivien aikana kouluilla terveydenhoitajan ja lääkärin toimesta. (Mäki 2017; Valtioneuvosto 2011.) Move! -fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä mahdollisuutena kouluterveydenhuollossa ja oppilashuollossa Valtakunnallisissa perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteissa liikunta-oppiaineen vuosiluokkien 3–6 ja 7–9 fyysisen toimintakyvyn keskeisten sisältöalueiden kirjauksissa lukee: ”Valtakunnallisen fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä Move!:n mittaukset tehdään niin, että ne tukevat 5./8. (Huhtiniemi 2017.) Oppilaan ja hänen perheensä hyvinvointia tarkastellaan kuitenkin aina kokonaisvaltaisesti ja keskustelun painotuksia kohdennetaan yksilöllisten tarpeiden mukaan (Hakulinen ym. ja 8. Move!-mittausten järjestäminen on perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteissa vastuutettu liikunnanopetukselle (OPH 2014), mutta Huhtiniemen (2017) mukaan olisi hyödyllistä, mikäli mittaukset suoritettaisiin moniammatillisesti ainakin liikunnanopettajan ja kouluterveydenhoitajan yhteistyönä. Oppilashuollon toteuttaminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä sekä oppilaiden ja heidän huoltajiensa osallisuutta. Onkin mahdollista, että muut haasteet vievät suurimman osan laajaan terveystarkastukseen varatusta ajasta, eikä oppilaan Move!-mittaustuloksiin ehditä paneutua, vaikka ne olisivat käytettävissä (Huhtiniemi 2017). Terveystarkastus on aina myös terveyskasvatusja -neuvontatilanne, jossa oppilas itsearvioi ja kuvaa omaa terveyttään, vointiaan ja kouluselviytymistään sekä niihin liittyviä huolia. Move!-mittaustulosten saatavuuden on puolestaan todettu helpottavan kouluterveydenhoitajan ja lääkärin työtä mahdollistamalla keskustelun pohjaaminen konkreettisiin oppilaan toimintakyvyn tilasta kertoviin indikaattoreihin. Kuten jo edellä esitettiin, yhdeksi Move!-seurantajärjestelmän merkittävimmistä omi. (Opetushallitus jatkossa OPH 2021; Oppilasja opiskelijahuoltolaki 2013.) Ensisijaista vastuuta niin oppilashuollosta kuin terveellisestä ja turvallisesta oppimisympäristöstä kantaa oppilashuoltopalvelujen ja kouluyhteisön henkilökunta. (OPH 2014; Oppilasja opiskelijahuoltolaki 2013.) Kouluterveydenhuolto on osa oppilashuoltoa ja sen järjestäminen pohjautuu terveydenhuoltolakiin (2010). vuosiluokilla. Huoltajien kasvatustyön ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen kuuluvat niin ikään kouluterveydenhuollon vastuisiin. 2014; ks. Tavoitteena on lisäksi selvittää ja vahvistaa oppilaan kehitystä turvaavia tekijöitä, kuten perheen elinoloja, vanhempien hyvinvointia, sekä myönteistä lapsilähtöistä kasvatusta. Huoltajat kutsutaan aina laajoihin terveystarkastuksiin mukaan (THL 2021), koska huoltajien osallistumisen on havaittu tehostavan erilaisten oppilashyvinvointitoimenpiteiden vaikutuksia (Silván ym. Otollisimmillaan laajassa terveystarkastuksessa Move!-mittaustuloksia tulkitaan, niistä annetaan palautetta ja oppilasta ohjataan lisäämään liikuntaa, mikäli siihen nähdään tarvetta. Luvan myöntäminen tapahtuu valmiilla Move!-tiedonsiirron lupalomakkeella (ks. 2018). (Hakulinen ym. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Move!:sta kouluterveydenhoitajien silmin 7 5 Kouluterveydenhuolto osana oppilashuoltoa Yksilökohtaiseen, oppilaalle vapaaehtoiseen oppilashuoltoon kuuluvat peruskoulussa kouluterveydenhuolto, psykologija kuraattoripalvelut sekä monialaisen asiantuntijaryhmän tuki. Laajan terveystarkastuksen kouluterveydenhoitaja tekee yhdessä lääkärin kanssa, kun taas välivuosien terveystarkastuksista hän vastaa itsenäisesti. Lisäksi Terveydenhuoltolaki (2010) edellyttää kouluterveydenhuollossa moniammatillista otetta. Koska oppilashuolto on vapaaehtoista, edellyttää oppilaan Move!-mittaustulosten jakaminen kouluterveydenhuoltoon huoltajan luvan. 2018; THL 2021.) Peruskoulussa toteutettavat terveystarkastukset jaetaan kahteen ryhmään: laajat ja välivuosien terveystarkastukset. vuosiluokalla koulussa järjestettäviä laajoja terveystarkastuksia” (OPH 2014, 274, 435). Tehtävänä on tunnistaa oppilaiden tuen ja tutkimuksen tarpeita sekä järjestää tarvittavaa tukea ja ohjata tutkimuksiin ja hoitoon. Terveysneuvonnalla tuetaan oppilaan ja perheen kykyä soveltaa tietoa käytäntöön ja ottaa vastuuta omasta terveydestä. Kouluterveydenhuollossa edistetään ja seurataan oppilaiden kasvua ja kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä opiskelukykyä. OPH 2022a) tai esimerkiksi oppilashallintojärjestelmien mahdollisuuksia hyödyntäen. (OPH 2022a.) Koska opetussuunnitelman perusteet on valtakunnallinen määräys, jota on paikallisesti noudatettava, on Move!-seurantajärjestelmän suunniteltu kattavan kohdeikäluokat kokonaisuudessaan, toimivan ennaltaehkäisevän terveydenhuollon rakenteena sekä yhtenä koulun ja kodin yhteistyömuotona (Huhtiniemi 2017). Oppilashuollon tehtävänä on edistää ja tukea oppimista, terveyttä, hyvinvointia sekä osallisuutta ehkäisemällä, tunnistamalla ja lieventämällä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppimisen esteitä, oppimisvaikeuksia ja opiskeluun liittyviä muita ongelmia. myös Gayes & Steele 2014). Huoli lasten fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen toimintakyvyn heikkenemisestä seurauksineen toimi pontimena aloittaa vuonna 2010 valtakunnallisen, systemaattisen fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän kehittäminen (Huhtiniemi 2017; OPH 2022a). Seurantajärjestelmän tavoitteiksi asetettiin tuottaa tietoa oppilaan toimintakyvystä, kannustaa sen kehittämiseen sekä ohjata oppilasta huoltajineen ymmärtämään fyysisen toimintakyvyn yhteydet päivittäiseen hyvinvointiin, jaksamiseen, opiskeluun ja terveyteen. 2018.) Oppilaitostasolla kouluterveydenhuollon tulee seurata ja edistää kouluyhteisön hyvinvointia sekä opiskeluympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta (Oppilasja opiskelijahuoltolaki 2013). Laajat terveystarkastukset pidetään 1., 5. Pilotoinnin jälkeen kuusiosioinen Move!-seurantajärjestelmä kirjattiin osaksi uusia valtakunnallisia perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita, jotka otettiin käyttöön 1–6 vuosiluokilla lukuvuonna 2016–17 ja 7–9 vuosiluokilla porrastetusti lukuvuosina 2017–20. Move!:a voidaan pitää kansainvälisesti edistyksellisenä fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmänä korkean osallistumisasteen, terveystarkastuskytköksen sekä mittausosioiden sovellettavuuden ansiosta (Joensuu 2022, 77; ks. Olipa lupaa Move!-mittaustuloksiin tai ei laajoissa terveystarkastuksissa kouluterveydenhoitaja ja lääkäri käyvät oppilaan ja toivotusti myös huoltajien kanssa läpi oppilaan toimintakykyynkin liittyviä asioita (Valtioneuvosto 2011). (Hakulinen ym. Ongelmien tunnistamatta jääminen voi aiheuttaa pysyviä haittoja esimerkiksi oppimiselle ja johtaa syrjäytymiseen. Lukuvuosittain tehtävissä kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa arvioidaan oppilaan ikätason mukaista fyysistä, psyykkistä ja psykososiaalista terveydentilaa. Move!:ksi nimetty seurantajärjestelmä perustettiin oppilaan fyysisen toimintakyvyn tarpeisiin, kuten koulumatkojen kulkemiseen sekä kouluja harrastusvälineiden kantamiseen omin lihasvoimin
Edelleen noin kolmannes vastaajista ei ollut saanut lainkaan Move!-mittauksiin liittyvää. Toimintakulttuurin, jossa fyysinen aktiivisuus on osa jokaista koulupäivää, on todettu edistävän fyysisen toimintakyvyn lisäksi myös oppilaiden oppimista, työrauhaa, kouluviihtyvyyttä ja myönteisen kouluilmapiirin syntymistä (esim. (Huhtiniemi 2017; OPH 2022a.) On huomattava, ettei koululiikunta riitä täyttämään lasten ja nuorten liikkumissuositusta 60 minuuttia päivässä, vaan fyysisesti aktiivisia minuutteja toimintakyvyn ylläpitämiseksi tulee ymmärtää kerätä myös muun koulupäivän ajalta, siirtymissä ja vapaa-ajan toimissa (ks. Mittausten toteuttajien tulee perehtyä huolellisesti mittausohjeisiin. 2019). (OPH 2022a.) Huhtiniemen (2021, 4) sanoin: ”Mittaaminen ilman tulosten hyödyntämistä on turhaa”. 2012). 2017). Move!-mittaustulokset ovat hyödynnettävissä laajoja terveystarkastuksia moniulotteisemminkin osana kouluterveydenhuoltoa ja oppilashuoltoa. Tukitoimien tarvetta voidaan kartoittaa ja jopa ennakoida Move!-mittaustulosten suuntaamina (Huhtiniemi 2017; ks. Aira & Kämppi 2017; Kantomaa ym. 7 6 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Move!:sta kouluterveydenhoitajien silmin naisuuksista on nähtävissä juuri opetustoimen ja kouluterveydenhuollon mahdollisuus tehdä kiinteää yhteistyötä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn eteen. Koukkarin (2019) kouluterveydenhoitajille suunnatussa kyselytutkimuksessa (n = 192) Move!-mittaustulokset olivat käytössä ainoastaan vajaassa puolessa laajoista terveystarkastuksista, vaikka terveydenhoitajat lähtökohtaisesti pitivät oppilaan fyysisen toimintakyvyn tukemista kyllä tärkeänä. 2013; Golsäter ym. (Bryan ym. Esitestattu sähköinen kysely lähetettiin keväällä 2020 viiden suuren varsinaissuomalaisen kaupungin/kunnan kouluterveydenhoitajille heidän esihenkilöidensä välityksellä. Opetusja kulttuuriministeriö 2021). Kouluja kuntakohtaisia sekä maakunnallisia ja valtakunnallisia tulosraportteja voidaan hyödyntää seurantaja kehittämistyössä sekä päätösten tietoperustaisessa tekemisessä. myös Pate ym. Lisäksi luokan ja koulun toimintakulttuureilla, joiden kehittämisessä voidaan nojata Move!-mittaustuloksiin, on nähty merkittävä mahdollisuus vaikuttaa oppilaan fyysiseen aktiivisuuteen, fyysiseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin laajemminkin (Kalaja 2017; Wiss ym. Yksilöja koulutason lisäksi ylempienkin tahojen päätöksentekijöillä on mahdollisuus saada Move!-mittaustuloksista objektiivista tietoa lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn tilasta ja muutoksesta. Opinnäytteissä on saatu viitteitä myös siitä, että Move!-mittauksia teettävät liikuntaa opettavat opettajatkin hyödyntäisivät järjestelmän mahdollisuuksia vain rajallisesti. 2015; Huhtiniemi 2017.) Palautteenannon tueksi Move!-sivustolle on ladattu valmispalaute kirjattuna erikseen opettajille ja kouluterveydenhoitajille, oppilaille sekä huoltajille. Tästä huolimatta suomalaiset lapset ja nuoret viettävät keskimäärin yli puolet valveillaoloajastaan istuen tai makuulla ja vain reilu kolmasosa peruskoululaisista täyttää reippaan/rasittavan liikkumisen päivittäissuosituksen 60 minuuttia (Husu ym. Move!-mittaustulosten hyödyntämismahdollisuudet ovat monipuoliset niin terveyden edistämisen, päätöksenteon kuin pedagogisistakin näkökulmista. Hyödyntämismahdollisuuksien konkretisoituminen käytännön toimiksi on kuitenkin osoittautunut haastavaksi. Vastanneiden kouluterveydenhoitajien työkokemus kartoitettiin viiden vuoden marginaaleissa 20 työskentelyvuoteen asti ja enintään viisi vuotta kouluterveydenhoitajana työskennelleet erottuivat muita innokkaampina vastaajina (29 % vastaajista; muut viisivuotismarginaalit 16–18 %). Kun kaikista Suomen peruskouluista vajaat 70 prosenttia on alakouluja, reilut 20 prosenttia yhtenäiskouluja ja noin kymmenen prosenttia yläkouluja (Tilastokeskus 2019), voidaan aineistossa todeta yhtenäisja yläkoulupainotusta – olkoonkin, että sama kouluterveydenhoitaja saattaa toimia usealla koululla. Oppilaan tulostietojen on tarkoitus välittyä myös huoltajille. (Huhtiniemi 2021.) Mittaukset tulee ajoittaa siten, että tulokset ehditään syöttämään valtakunnalliseen seurantarekisteriin syyskuun loppuun mennessä. Edelleen esimerkiksi vain noin 60 prosenttia peruskoulun opettajista ilmoittaa katkaisevansa oppilaiden pitkiä istumisjaksoja ja vain puolet käyttää opetuksessa toiminnallisia menetelmiä valtaosalla oppitunneistaan (Kämppi ym. 2017). 2018). Fyysisen toimintakyvyn ollessa keskeinen paitsi hyvinvoinnin myös opiskelukykyisyyden ja koulumenestyksen tekijä (esim. Vastaajista 63 prosenttia ei ollut koskaan ollut mukana Move!-mittaustilanteessa. myös Pate ym. Molemmat tahot voivat edesauttaa ymmärrystä fyysisen toimintakyvyn mittaamisen merkityksestä ja molemmilla on mahdollisuus informointiin ja palautteenantoon mittaustulosten suunnassa. Vastanneista 45 prosenttia työskenteli alakoulussa, 35 prosenttia yhtenäiskoulussa ja 20 prosenttia yläkoulussa. 2018) tulisi erityisesti heikkojen mittaustulosten herättää huolta. Oppilaiden tulee harjoitella mittausosioita koulussa ennakkoon ja mittaustilanteen ilmapiiristä tulee luoda kannustava. 2012.) Move!-prosessin kriittisiä kohtia Jotta Move!-seurantajärjestelmän hyödyt voisivat realisoitua täydessä potentiaalissaan, on ennen mittauksia huolehdittava, että oppilaat ja huoltajat saavat tarpeellisen informaation Move!-mittauksista ja tulosten mahdollisesta tarkastelusta laajoissa terveystarkastuksissa (Huhtiniemi 2017). Tulosten tulee kirjautua oikein niin tuloslomakkeille kuin seurantarekisteriin. Mittausten tarkoitus ja hyödyntäminen on tärkeää selventää. Valtion liikuntaneuvosto hallinnoi valtakunnallista fyysisen toimintakyvyn seurantarekisteriä, jonne koulutuksen järjestäjien tulee vuosittain tallentaa kaikkien 5.ja 8.-luokkalaistensa Move!-mittaustulokset anonyymisti. Move!-mittaustuloksissa valtakunnallisesti huolta ovat herättäneet erityisesti oppilaiden kestävyyskunnon ja keskivartalon lihaskunnon heikentyminen sekä istuvasta elämäntavasta ja yksipuolisesta liikunnasta johtuva kehon liikkuvuuden rajoitteisuus (OPH 2022a). 70 kouluterveydenhoitajasta 49 vastasi vapaaehtoiseen, anonyymiin kyselyyn (vastausprosentti 70). Lisäksi tulostiedot siirretään kouluterveydenhoitajille hyödynnettäviksi muun muassa laajoissa terveystarkastuksissa niiden oppilaiden osalta, joiden huoltajat tämän sallivat. TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -MENETELMÄT JA -AINEISTO Tässä tutkimuksessa keskityttiin kouluterveydenhoitajien näkemyksiin, kokemuksiin ongelmista sekä kehitysehdotuksiin Move! -fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmää koskien. Molemmilla tahoilla on mahdollisuus lisätä kouluyhteisössä huomion kiinnittämistä oppilaiden fyysiseen toimintakykyyn ja fyysiseen aktiivisuuteen. Molemmilla tahoilla on suhteita oppilaisiin ja heidän perheisiinsä, mikä tukee yksilötason fyysisen toimintakyvyn edistämistä yhteisvoimin. He muodostivat oman vertailuryhmänsä ja mittaustilanteessa mukana olleet omansa. Palautetekstit selventävät oppilaan saamia mittaustuloksia kolmella tulostasolla, avaavat tulosten yhteyksiä arjen hyvinvointiin sekä sisältävät vinkkejä fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen. Vastaajia vertailtiinkin korkeintaan viisi vuotta ja yli viisi vuotta kouluterveydenhoitajana toimineiden ryhmissä. (Huhtiniemi 2017; OPH 2022a; ks. Howie & Pate 2012; Raine ym
Nämä vastaukset analysoitiin aineistolähtöisesti redusoimalla, klusteroimalla ja kokoamalla asioita laajemmiksi teemoiksi. Kyselyyn sisältyi väittämien lisäksi myös avoin kysymys, jossa vastaajia pyydettiin kirjaamaan koettuja ongelmia ja kehitysehdotuksia Move!:a koskien kouluterveydenhoitajien työn näkökulmasta. Tärkeimmäksi fyysisen toimintakyvyn mittaamisen he näkivät oppilaiden huoltajille ja vähiten tärkeäksi opettajille. Tietonsa Move!-mittausjärjestelmää koskien valtaosa vastanneista (69 %) koki tyydyttäviksi, noin joka kuudes hyviksi ja samoin noin joka kuudes puutteellisiksi. Avoimeen kysymykseen vastasi 36 terveydenhoitajaa (74 % vastaajista). Mikäli aihealueen yksittäinen väittämä ei sopinut summamuuttujaan, sitä tarkasteltiin itsenäisenä muuttujana. Analyysimenetelminä käytettiin frekvenssitarkasteluja sekä keskiarvovertailuja (t-testi, yksisuuntainen varianssianalyysi, post hoc Dunnett T3 sekä tarvittaessa epäparametriset Mann-Whitney U ja Kruskal–Wallis -testit). Yhtään väittämää ei suljettu pois tulosraportoinnista. Kyselylomake sisälsi 28 strukturoitua väittämää, joilla selvitettiin kouluterveydenhoitajien Move!-seurantajärjestelmää koskevia näkemyksiä viidellä aihealueella: a) oppilaiden fyysisen toimintakyvyn mittaamisen tärkeys eri tahoille, b) Move!-tietojen käsittelyn sujuvuus ja vastuutus, sekä Move!-mittaustulosten c) hyödyllisyys kouluterveydenhoitajan työssä, d) vaikuttavuus koulutasolla ja e) Move!-mittaustulosten sekä terveysneuvonnan vaikutusten seuraaminen. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Move!:sta kouluterveydenhoitajien silmin 7 7 koulutusta, noin kolmannes vähäistä koulutusta ja kolmannes ainakin kohtalaisen koulutuksen. Väittämiin vastattiin asteikolla 1 = täysin eri mieltä, 2 = jokseenkin eri mieltä, 3 = jokseenkin samaa mieltä, 4 = täysin samaa mieltä, 5 = en osaa sanoa. 2020, 42, 86). Tilastollisen merkitsevyyden raja-arvoksi valittiin p < 0,05 ja muodostettujen summamuuttujien reliabiliteettirajaksi asetettiin Cronbachin alphan arvo 0,7 (ks. a) Fyysisen toimintakyvyn mittaamisen tärkeys eri tahoille Fyysisen toimintakyvyn mittaamisen tärkeys -summamuuttujan keskiarvo (3,10) nousi tasolle, joka kertoi kouluterveydenhoitajien olleen keskimäärin jokseenkin samaa mieltä väittämäryppään kanssa, jonka mukaan oppilaiden fyysisen toimintakyvyn mittaaminen on tärkeää eri tahoille (Taulukko 1). Jakauma ei mahdollistanut Move!-tietotason käyttöä taustamuuttujana vertailuissa. Taulukko 1. TUTKIMUSTULOKSET Tulosraportointi avataan kouluterveydenhoitajien näkemyksillä Move!-seurantajärjestelmää koskien viideltä aihealueelta a–e. En osaa sanoa -vastaukset merkittiin puuttuviksi arvoiksi ja jätettiin aineiston tilastoanalyyseista pois, mutta niitä tarkasteltiin erillisinä tuloksina. Tämän jälkeen raportoidaan vastaajien vapaasti kirjaamia ongelmia ja kehitysehdotuksia Move!:een. Kouluterveydenhoitajien näkemyksiä a) fyysisen toimintakyvyn mittaamisen tärkeydestä eri tahoille, b) Move!-tietojen käsittelyn sujuvuudesta ja c) Move!-mittaustulosten hyödyllisyydestä työssään ka kh täysin/ jokseenkin samaa mieltä % a) Fyysisen toimintakyvyn mittaamisen tärkeys -summamuuttuja (. toimintakyvystä 2,52 0,86 54 Move!-mittaustulosten käsittely on osa toteuttamiani laajoja terveystarkastuksia 2,55 0,84 57 Move!-mittauksilla on mahdollista tukea oppilaiden fyysistä toimintakykyä 2,48 0,94 52 Move!-mittaustuloksiin liittyvä terveysneuvonta on tarpeellista 3,20 0,77 84 Hyödynnän Move!-mittaustuloksia osana kouluterveydenhuoltoa 2,35 0,81 48 Hyödynnän Move!-mittaustuloksia yhtenä terveysneuvonnan lähtökohtana 2,31 0,94 43 Move!-mittaustulosten hyödyntäminen on koulussani monipuolista 1,93 0,67 19 1 = täysin eri mieltä, 2 = jokseenkin eri mieltä, 3 = jokseenkin samaa mieltä, 4 = täysin samaa mieltä. Avoimista vastauksista muodostui sisällönanalyysissä kuusi teemakokonaisuutta I-VI. = 0,76) 2,33 0,49 Move!-mittauksiin sisältyvät mittausosiot antavat luotettavan kuvan oppilaan fyys. Vertailuryhmät muodostettiin täysin Move!-kouluttamattomista ja vähäistäkin koulutusta saaneista. Näkemykset pohjautuvat kyselylomakkeen 28 strukturoituun väittämään. = 0,91) 3,10 0,83 Oppilaiden fyysisen toimintakyvyn mittaaminen on tärkeää oppilaille itselleen 3,18 1,00 75 Oppilaiden fyysisen toimintakyvyn mittaaminen on tärkeää oppilaiden huoltajille 3,24 0,96 78 Oppilaiden fyysisen toimintakyvyn mittaaminen on tärkeää opettajille 2,77 0,97 63 Oppilaiden fyysisen toimintakyvyn mittaaminen on tärkeää kouluterveydenhuollolle 3,10 0,99 77 Oppilaiden fyysisen toimintakyvyn mittaaminen on tärkeää sisällyttää koulun tehtäviin 3,19 0,87 79 b) Move!-tietojen käsittelyn sujuvuus -summamuuttuja (. = 0,76) 2,27 0,64 Yhteistyö Move!-mittauksia suorittavien opettajien kanssa sujuu hyvin 2,51 0,93 47 Tiedot Move!-mittaustuloksista siirtyvät sujuvasti kouluterveydenhoitajille 1,88 0,90 22 Huoltajat antavat luvan tarkastella Move!-mittaustuloksia laajojen terveystarkastusten yhteydessä 2,95 0,94 73 Move!-mittaustulosten tarkastelu laajojen terveystarkastusten yhteydessä on sujuvaa 2,08 0,87 30 Minulla on riittävästi aikaa käsitellä Move!-mittaustuloksia laajojen terveystarkastusten yhteydessä 1,67 0,83 19 c) Move!-mittaustulosten hyöty -summamuuttuja (. Summamuuttujiin sisältyneitäkin väittämiä tarkasteltiin itsenäisinä, mikäli niiden katsottiin tuottavan erityistä tarkentavaa tietoa aiheesta. Tähtinen ym
Ainoastaan yksi kymmenestä vastaajasta oli täysin samaa mieltä väittämän ”Move!-mittaustulosten läpikäyminen oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa on kouluterveydenhoitajan tehtävä” kanssa. Merkillepantavaa on, että itsenäisenä väittämänä tarkastellun ”Kannan huolta oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tilasta” keskiarvo nousi peräti lukemaan 3,60 (kh = 0,65) 96 prosentin kouluterveydenhoitajista oltua väittämän kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä. Peräti noin neljä viidestä kouluterveydenhoitajasta oli jokseenkin tai täysin eri mieltä siitä, että käsittelyaikaa laajoissa terveystarkastuksissa olisi riittävästi tai että tulostiedot siirtyisivät heille sujuvasti. Fyysisen toimintakyvyn mittaamisen tärkeys -summamuuttujan osalla ei esiintynyt tilastollisesti melkein merkitseviäkään keskiarvoeroja kouluterveydenhoitajien koulumuotoon, työkokemukseen, Move!-mittauskokemukseen tai Move!-koulutukseen perustuneiden vertailuryhmien välillä. Kouluterveydenhoitajan vastuu jäi puolestaan kolmesta tahosta alhaisimpaan keskiarvolukemaan (2,37), mikä kertoi vastaajien olleen tällaisesta tehtävävastuusta jokseenkin eri mieltä. Huoli lasten ja nuorten fyysisestä toimintakyvystä on siis vahvasti olemassa, mutta Move!-mittaustuloksia ei hyödynnetä kovinkaan painokkaasti tämän huolen hälventämisessä. Move!-mittaustulosten hyöty -summamuuttujan keskiarvot erosivat tilastollisesti melkein merkitsevästi (F(2, 32) = 5,27; p = 0,011) eri koulumuodoissa työskennelleiden terveydenhoitajaryhmien välillä siten, että alakouluterveydenhoitajat olivat yhtenäiskoulujen terveydenhoitajia vahvemmin summamuuttujan väittämien kanssa samaa mieltä. 7 8 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Move!:sta kouluterveydenhoitajien silmin Jokseenkin samaa mieltä (ka = 3,19) oltiin myös väittämän kanssa, jonka mukaan fyysisen toimintakyvyn mittaaminen on tärkeää sisällyttää koulun tehtäviin. Oppilaiden mittaustuloksia tulkitseva Move!-valmispalautekaan ei näin ollen näyttäydy erityisen hyödyllisenä kouluterveydenhoitajien työssä. Jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa oli 39 prosenttia vastaajista. Sen sijaan noin kolme neljästä oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väittämän kanssa, jonka mukaan huoltajat antavat luvan tarkastella oppilaan Move!-mittaustuloksia laajoissa terveystarkastuksissa. Väittämistä, jotka koskivat Move!-mittaustulosten läpikäyntitehtävää, nousi korkeimpaan keskiarvoon (3,16) opettajan vastuu (Kuvio 1). Kuvio 1. Toinen tilastollisesti melkein merkitsevä (Mann Whitney U p = 0,025) keskiarvoero vertailuryhmissä esiintyi työkokemuksen osalla niin, että korkeintaan viisi vuotta kouluterveydenhoitajina toimineet kokivat mittaustulosten hyödyn suuremmaksi kuin pidemmän työuran tehneet. Move!-tietojen käsittelyn sujuvuus -summamuuttujan osalla ei esiintynyt tilastollisen merkitsevyystason p < 0,05 suuruisia keskiarvoeroja taustamuuttujiin perustuneiden vertailuryhmien välillä. Kohennettavaa löytyi myös yhteistyössä mittauksia suorittavien opettajien kanssa, sillä alle puolet kouluterveydenhoitajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä yhteistyön sujumisesta hyvin. Vain joka kymmenes vastaaja oli täysin samaa mieltä väitteen ”Move!-mittaustulosten käsittely on osa toteuttamiani laajoja terveystarkastuksia” kanssa. Näin ollen yli puolet (51 %) aineiston kouluterveydenhoitajista katsoi, ettei Move!-mittaustulosten läpikäyminen kuulu heille. Keskiarvoero näkemyksissä opettajan ja terveydenhoitajan vastuista oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (t(43) = -3,97; p < 0,001) sekä näkemyksissä huoltajan ja terveydenhoitajan vastuista tilastollisesti melkein merkitsevä (t(42) = 2,31; p = 0,026). c) Move!-mittaustulosten hyödyllisyys kouluterveydenhoitajan työssä Seitsenosioisen Move!-mittaustulosten hyöty -summamuuttujan keskiarvo jäi lukemaan 2,33 kertoen kouluterveydenhoitajien olleen keskimäärin jokseenkin eri mieltä siitä, että Move!-mittaustulokset olisivat hyödyllisiä heidän työnsä näkökulmasta (Taulukko 1). On kuitenkin huomattava, että frekvenssitarkastelut paljastivat noin joka neljännen kouluterveydenhoitajan olleen jokseenkin tai täysin eri mieltä mittausten tärkeydestä oppilaille itselleen, huoltajille ja kouluterveydenhuollolle ja useamman kuin joka kolmannen olleen jokseenkin tai täysin eri mieltä niiden tärkeydestä opettajille. Edelleen yksikään kouluterveydenhoitaja ei ollut täysin samaa mieltä väitteen kanssa, jonka mukaan Move!-mittaustulosten hyödyntäminen olisi omassa koulussa monipuolista. Viisi vuotta tai vähemmän kouluterveydenhoitajina toimineet olivat pidemmän työkokemuksen omanneita vastaajia vahvemmin sitä mieltä, että mittaustulosten läpikäyminen oppilaan kanssa kuuluu hänen huoltajilleen (t(41) = 2,58; p = 0,002). Myös verrattaessa kouluterveydenhoitajien näkemystä Move!-mittaustulosten läpikäyntivastuusta taustamuuttujiin perustuneiden ryhmien välillä paljastui yksi tilastollisesti merkitsevä keskiarvoero. b) Move!-tietojen käsittelyn sujuvuus ja vastuutus Move!-tietojen käsittelyn sujuvuus -summamuuttuja jäi keskiarvolukemaan 2,27, joka viesti kouluterveydenhoitajien olleen keskimäärin jokseenkin eri mieltä väittämäjoukon kanssa, jonka mukaan tietojen käsittely tapahtuisi sujuvasti (Taulukko 1). Edelleen ainoastaan kahdeksan prosenttia kouluterveydenhoitajista ilmoitti olevansa jokseenkin tai täysin samaa mieltä niin ikään itsenäisenä tarkastellun väittämän ”Hyödynnän Move!-mittausjärjestelmän valmispalautteita Move!-sivustolta” kanssa (ka = 1,51; kh = 0,71). Esimerkiksi alle puolet vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteiden kanssa, jotka koskivat Move!-mittaustulosten hyödyntämistä terveysneuvonnassa tai osana kouluterveydenhuoltoa. Kouluterveydenhoitajien näkemys tehtävävastuusta koskien Move!-mittaustulosten läpikäymistä.. Yksittäisistä väittämistä alhaisimpaan keskiarvoon jäivät väittämät koskien riittävää aikaa käsitellä Move!-mittaustuloksia laajojen terveystarkastusten yhteydessä sekä Move!-mittaustulostietojen sujuvaa siirtymistä kouluterveydenhoitajille
Move!-mittaustulosten seuraaminen kouluterveydenhoitajien keskuudessa ka kh täysin/ jokseenkin samaa mieltä % Move!-mittaustulosten seuraaminen -summamuuttuja (. ”Alakoulussa tulokset eivät ehdi terveydenhuollon käyttöön, koska 5.-luokan laajat tarkastukset alkavat välittömästi koulun alettua syksyllä. Vastanneet (n = 38) olivat jokseenkin eri mieltä (ka = 1,87; kh = 0,85) ensimmäisen väittämän kanssa, jonka mukaan Move!-mittausjärjestelmä vaikuttaisi koulun toimintakulttuuriin. Mielestäni ei ole koululääkärin tehtävä antaa Move!-palautetta vaan mielestäni opettajan tehtävä. Yksi tilastollisesti melkein merkitsevä (Kruskall-Wallis p = 0,035) väittämäkeskiarvoero löytyi taustamuuttujavertailuryhmissä siten, että alakouluissa toimineet terveydenhoitajat olivat yhtenäiskoulujen terveydenhoitajia vahvemmin samaa mieltä väittämän ”Move!-mittausjärjestelmä vaikuttaa koulun toimintakulttuuriin” kanssa. Jokseenkin tai täysin eri mieltä olleiden osuudet olivat vielä selvästi suuremmat (71 %) väitteiden osalla, jotka koskivat kuntakohtaisten ja valtakunnallisten Move!-mittaustulosten seuraamista. Vanhempien luvat Move!-tulosten siirtymisestä jää luvattoman usein tulematta, joten vain hyvin pienellä osalla tulokset ovat hyödynnettävissä terveystarkastusten yhteydessä ja lisäksi useimmiten nämä oppilaat ovat niitä, joiden perheelle liikunnallisuus ja aktiivisuus ovat tärkeitä ja testituloksetkin lapsilla hyviä.” (V6) ”Movet tehdään syksyllä niin, että on pitänyt jo aloittaa 8. Laajat terveystarkastukset aloitetaan monilla kouluilla heti syyslukukauden käynnistyessä, jolloin Move!-mittauksia ei vielä ole ehditty tehdä. Aina tämä ei onnistu. e) Move!-mittaustulosten ja terveysneuvonnan vaikutusten seuraaminen Move!-mittaustulosten seuraaminen -summamuuttujan keskiarvolukema 2,10 kertoi kouluterveydenhoitajien olleen keskimäärin jokseenkin eri mieltä väittämäjoukon kanssa, joka viittasi tulosten aktiiviseen seuraamiseen koulu-, kuntaja valtakunnan tasoilla (Taulukko 2). ”Lk5 tarkastus sisältää paljon eikä ole juuri aikaa käydä läpi Move!-lomaketta. Väittämää ”Fyysiseen toimintakykyyn annettavan terveysneuvonnan vaikutuksia seurataan riittävästi” tarkasteltiin itsenäisenä. Koulukohtaisten mittaustulosten tasoa ja kehitystä seurattiin keskimäärin eniten, mutta silti lähes kolmasosa (31 %) vastaajista oli tämän väitteen kanssa täysin eri mieltä ja neljäsosa (26 %) jokseenkin eri mieltä. Sen sijaan he olivat jokseenkin samaa mieltä (ka = 3,06; kh = 0,77) jälkimmäisen väittämän kanssa, eli että Move!-mittausjärjestelmän tulisi vaikuttaa enemmän koulun toimintakulttuuriin. I. Muistamme Move!-tietojen käsittelyn nähdyn jokseenkin epäsujuvaksi myös väittämävastauksiin perustuneissa tutkimustuloksissa (ks. Terveydenhoitajalla olisi parempi mahdollisuus keskustella oppilaan kanssa tuloksista, kun ne olisivat ajoissa käytettävissä. lkaisia ei ehdi tarkastaa, jos tarkastukset aloittaa vasta lokakuussa.” (V25) III. Lisäksi huoltajien luvat Move!-tulosten tarkasteluun saattavat saapua kouluterveydenhuoltoon viiveellä – tai eivät ollenkaan. Toivottiin lisää aikaa terveystarkastuksiin ja/tai Move!-mittaustulosten läpikäyntivastuun uudelleen jakamista. Taulukko 1).. Ne oppilaat, jotka saavat huonot tulokset Movessa > olisi tärkeää, että nämä oppilaat saisivat lisää opetusta, ohjausta ihan niin kuin mikä tahansa oppiaine, eli ”tukiopetusta” liikunnassa.” (V4) ”Käytännössä emme käytä Move!-mittaus tuloksia. Kouluterveydenhoitajat siirtäisivät vastuuta enemmän opettajille, mikä näkemys esiintyi myös strukturoitujen väittämien analyysissä (Kuvio 1). luokan tarkastukset. Korkeintaan viisi vuotta kouluterveydenhoitajana työskennelleet seurasivat enemmän Move!-mittausten tuloksia kuin pidemmän työuran tehneet. Paperilomakkeiden kulku koulusta koteihin ja takaisin sekä edelleen kouluterveydenhuoltoon vaatii usean henkilön yhteistoimintaa. Ongelmia ja kehitysehdotuksia Move!-seurantajärjestelmää koskien Kouluterveydenhoitajien työnsä näkökulmasta kirjoittamien avointen vastausten sisällönanalyysissä muodostui kuusi Move!:n ongelmia ja kehittämistä koskevaa teemakokonaisuutta I–VI. Taulukko 2. Tilastollisesti melkein merkitseviäkään keskiarvoeroja ei esiintynyt taustamuuttujavertailuryhmien välillä tämän väittämän osalla. Kouluterveydenhoitajat raportoivat, että laajoihin terveystarkastuksiin on käytössä vain rajattu minuuttimäärä oppilasta kohden, mikä ei tahdo riittää kaikkien asioiden käsittelyyn. 8. Sen saavuttama keskiarvo 1,95 (kh = 0,62) ilmaisi kouluterveydenhoitajien olleen väittämän kanssa jokseenkin eri mieltä. Move!-mittaustulosten käsittelylupien viipymisen lisäksi tiedonsiirron organisointi kokonaisuudessaan nähtiin haastavaksi. Eniten kirjauksia tehtiin terveystarkastusten rajallisiin aikaresursseihin liittyen. = 0,90) 2,10 0,89 Seuraan Move!-mittaustulosten valtakunnallista tasoa ja kehitystä 2,08 0,95 29 Seuraan Move!-mittaustulosten kuntakohtaista tasoa ja kehitystä 2,00 0,96 29 Seuraan Move!-mittaustulosten koulukohtaista tasoa ja kehitystä 2,22 1,01 43 1 = täysin eri mieltä, 2 = jokseenkin eri mieltä, 3 = jokseenkin samaa mieltä, 4 = täysin samaa mieltä Neljästä taustamuuttujasta kouluterveydenhoitajien työuran pituudella oli tilastollisesti merkitsevä (Mann-Whitney U p = 0,009) yhteys Move!-mittaustulosten seuraaminen -summamuuttujaan. Luvat oppilaiden kotoa tietojen käyttöön saapuvat hitaasti, jos lainkaan. Move!-mittausten ajoittuminen suhteessa laajoihin terveystarkastuksiin koettiin ongelmalliseksi. Terveystarkastuksissa läpikäytävä sisältöalue on laaja ja aika rajallinen ja ilman testituloksiakin pystyy näkemään kenelle enemmän liikunnasta pitää puhua.” (V24) II. Teemojen tarkastelussa esitetään alkuperäissitaatteja vastauksista. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Move!:sta kouluterveydenhoitajien silmin 7 9 d) Move!-mittaustulosten vaikuttavuus koulutasolla Väittämiä ”Move!-mittausjärjestelmä vaikuttaa koulun toimintakulttuuriin” ja ”Move!-mittausjärjestelmän tulisi vaikuttaa enemmän koulun toimintakulttuuriin” tarkasteltiin itsenäisinä vastauskadon vuoksi: viidesosa kouluterveydenhoitajista ei osannut kirjata näkemystään näihin väittämiin. Aikapula usein estää Move!-mittaustulosten tarkastelun
Tutkimus ajoittui kevääseen 2020, eivätkä syksyn 2019 Move!-mittauksissa varsinaissuomalaisten oppilaiden mittaustulokset poikenneet suuremmin valtakunnan keskiverrosta lukuun ottamatta 5. Kuitenkin edellä väittämän ”Move!-mittauksiin sisältyvät mittausosiot antavat luotettavan kuvan oppilaan fyysisestä toimintakyvystä” kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä oli reilu puolet vastaajista (54 %). Haitoiksi nähtiin muun muassa negatiivisen asenteen syntyminen (koulu)liikuntaa kohtaan, mittausten aiheuttama jännitys, kiusatuksi joutuminen ja kolaukset oppilaiden itsetunnolle mittausten yhteydessä. Mittausten hyöty verrattuna opettajien työpanokseen on hyvin heikko.” (V7) ”Jättäisin pois tai muuttaisin radikaalisti. Vain reilulla kolmanneksella kokemusta oli karttunut Move!-mittaustilanteessa. Edelleen Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen ja Opetushallituksen Move!:n käyttöönottoon liittynyt koulutuskiertue vuosina 2014–15 ulottui myös Varsinais-Suomeen. Ei olekaan nähtävissä, että varsinaissuomalainen oppilasaines tai kouluterveydenhoitajien Move!-koulutusstatus aiheuttaisi tutkimustuloksiin poikkeamia perusjoukkoon nähden. Heikko kuntoiselta hyväksytään suorituksia, joita ei lasketa hyväkuntoisilla nuorilla.” (V7) V. Yhteisten toimintamallien puuttuminen ja ristiriidat työntekijöiden välillä on listattu moniammatillisen yhteistyön kipukohdiksi myös Oppilashuollon käsikirjassa (Honkanen & Suomala 2009). Kaikki kouluterveydenhoitajat eivät pitäneet Move!-mittauksiin saatua ohjeistusta tai perehdytystä riittävänä ja selkeänä. luokan tyttöjen hyvää menestystä 20 metrin viivajuoksussa (OPH 2019). Opettajissa myös iso ero. Tulokset eivät ole luotettavia.” (V21) ”Mittaustulokset eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. reumaa, cp-vammaa jne. Joidenkin mielestä mittausten hyödyt eivät vastaa niiden vaatimaa panostusta tai aiheuttamaa haittariskiä. luokan laajoissa terveystarkastuksissa tasapuolisesti jokaisen oppilaan kohdalla (ks. Lisäksi Opetushallituksen (2022b) verkkosivujen vuosien saatossa lisääntyneet Move!-koulutusja tukimateriaalit ovat olleet kaikkien vapaasti hyödynnettävissä. ”Testejä tehdään eri tavalla. Tuntuu, etteivät opettajatkaan tiedä testistä tarpeeksi ja infoa luokkalaisia mikä näkyy puutteellisesti täytetyistä lomakkeista. Mittauksissa kiusatut, ylipainoiset ja fyysisiä rajoitteita omaavat esim. Tällä hetkellä Move-testejä tehdään ja hyödynnetään hyvin vaihtelevasti.” (V5) ”Jotta se toimisi ja olisi osa kouluterveydenhuollon laajoja tarkastuksia, tulisi sen olla juurrutettuna koulun toimintatapoihin ja automaattisesti osa liikunnantunteja. Aineisto rajoittui alueellisesti Varsinais-Suomen viiteen suureen kaupunkiin/kuntaan vastausprosentin yllettyä kuitenkin korkeaksi. Kun opettajat pitävät niitä vähäpätöisinä, on kouluterveydenhoitajan hankala tuloksia saada itselleen tai niitä hyödyntää.” (V3) VI. ”Oppilaan kunto on yleensä helposti nähtävissä vaatteiden riisumisen yhteydessä terveystarkastuksessa myös ilman mittauksia. Move!-mittausten luotettavuus nousi myös kehityskohteena esiin kouluterveydenhoitajien avoimissa vastauksissa. Tällöin tulokset jäävät tietysti käsittelemättä terveystarkastuksissa.” (V22) IV. Aineisto oli kuitenkin jonkin verran painottunut yhtenäisja yläkoulujen terveydenhoitajiin, joista alakouluterveydenhoitajat erottuivat näkemällä Move!-mittaustulokset hyödyllisemmiksi työssään ja Move!-mittausjärjestelmän vaikuttavammaksi koulujensa toimintakulttuureissa. Joka kolmas tämän aineiston kouluterveydenhoitajista ei ollut saanut minkäänlaista koulutusta Move!:a koskien ja joka kolmas vain vähäistä koulutusta. Sujuvuutta saattaisi lisätä myös digitaalinen vaihtoehto ”tuloslapulle”, jonka kulku opetustoimen, kodin ja kouluterveydenhuollon välillä takkuaa. Fullan & Hargreaves 1992). vuosiluokan kevääseen on syytä harkita, jotta mittaustuloksilla olisi realistiset mahdollisuudet olla käytettävissä 5./8. Mittaukset aiheuttavat nuorille stressiä ja negatiivisia tunteita koululiikuntaa kohtaan. myös Koukkari 2019).. Heikko tietämys ja epäselvät käytänteet vaikuttivat heijastuvan myös asenteisiin Move!:a kohtaan. Sitoutuminen mahdollistuu vain, mikäli asianosaisilla on riittävästi tietoa ja riittävä osallisuus (esim. sairastavat oppilaat saavat usein pilkkaa osakseen suorituksistaan ja se laskee heidän motivaatiotansa liikuntaa kohtaan entisestään ja vaurioittaa itsetuntoa.” (V12) POHDINTAA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia tutkimusmetodeja käyttäen kouluterveydenhoitajien Move! -fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmää koskevia näkemyksiä sekä kokemuksia sen ongelmista ja kehityskohteista. ”Mittauksista tulisi saada enemmän tietoa ja perehdytystä. Lisäksi vain alle puolet vastaajista ilmaisi yhteistyön opettajien kanssa sujuvan hyvin. Herääkin kysymys, osoittautuisiko kouluterveydenhoitajien itsensä tyydyttäväksi kokema Move!-tietotaso tyydyttäväksi myös objektiivisin mittarein mitattuna. Osa kouluterveydenhoitajista kantoi huolta Move!-mittausten vaikutuksista etenkin heikkokuntoisiin ja/tai liikuntarajoitteita omaaviin oppilaisiin. Lisäksi Move!-mittausten ajoitusta 4./7. 8 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Move!:sta kouluterveydenhoitajien silmin ”Tuloslapun seikkailu kodin ja koulun välillä työlästä ja pöhköä” (V15) ”Kotiin mennessä laput hukkuvat helposti eivätkä enää palaudu takaisin.” (V17) ”Opettajat toimittavat tulospapereita kouluterveydenhuoltoon vaihtelevasti, osa opettajista ei palauta lomakkeita lainkaan meille. Puutteita nähtiin niin omissa kuin opettajien, oppilaiden ja koululääkärienkin tiedoissa ja rutiineissa. Suuntaviivat olisi syytä sopia yhteistuumin eri osapuolten kesken kouluja kuntakohtaisesti niin, että kaikki olisivat niistä tietoisia ja sitoutuisivat noudattamaan yhteistä toimintamallia. Tarkemmat ohjeet myös koululääkärille testeistä ja niiden tarkoituksesta.” (V9) ”Move-testien tekeminen, tulosten läpikäynti ja jatko-ohjaus pitäisi sopia jokaisessa kaupungissa selkeästi, niin tuloksia tulisi hyödynnettyä paremmin. Mittausten luotettavuus ei siten välttämättä ole ongelma kaikilla kouluilla tai kaikissa mittauksissa. Tästä huolimatta ainoastaan 15 prosenttia vastaajista ilmoitti omaavansa puutteelliset tiedot Move!:sta. Suuntaviivat pitäisi olla samat, mutta näin ei ole. Moni näytti siis hankkineen vähintään tyydyttäväksi koetun tietotason itseopiskelemalla ja/tai kokemuksen kautta. Yhdessä sovituilla selkeillä toimintatavoilla voisi ajatella olevan kohentava vaikutus myös kokemuksiin Move!-tietojen käsittelyn sujuvuudesta, jota kouluterveydenhoitajat pitivät niin tässä kuin Koukkarinkin (2019) tutkimuksessa jokseenkin heikkona. Koulutusta sekä kuntaja koulutasoista yhteisistä toimintatavoista sopimista peräänkuulutettiin. Mittaustuloksia ei aina pidetty kiistattomina tai vertailukelpoisina, sillä nähtiin, ettei mittauksia kyetä toteuttamaan standardien mukaan. Toki kouluterveydenhoitajat itsekin peräänkuuluttivat lisää perehdytystä sekä selkeämpiä suuntaviivoja Move!:n toteuttamiseen ja hyödyntämiseen
Koska fyysisellä kunnolla tiedetään olevan edullisia yhteyksiä terveyteen, näkee Joensuu (2022, 80) Move!-mittaukset parhaimmillaan merkittävinä lisäarvon tuottajina terveydenhuollolle. 2013. Entäpä minkä tahon tuli kouluterveydenhoitajien näkemyksissä läpikäydä ja seurata Move!-mittaustuloksia. Läpikäynnin vastuuta kouluterveydenhoitajat siirtäisivät enemmän etenkin opettajille, mutta myös huoltajille, vaikka oppilaiden fyysisen toimintakyvyn mittaamisen tärkeys nähtiin eri tahoista vähäpätöisimmäksi juuri opettajille. 2014. Ehkäpä täydennyskoulutuksen kautta kokeneemmatkin kouluterveydenhoitajat voisivat omaksua enemmän ideoita ja työkaluja mittaustulosten ja koko Move!-prosessin hyödyntämiseen – myös koulun toimintakulttuurin tasolla. A meta-analysis of motivational interviewing interventions for pediatric health behavior change. Effective partnerships: How school nurses and physical education teachers can combat childhood obesity. Kouluterveydenhoitajien omat – varsinkin ajalliset – resurssit mittaustulosten läpikäyntiin koettiin kovin rajallisiksi ja puolet vastaajista näkikin, ettei tällainen tehtävä kuuluisi kouluterveydenhoitajan työhön. Myös oppilaiden, huoltajien ja koulun muun henkilökunnan osallistaminen on tärkeää uuden valtakunnallisen toimintakulttuurin juurruttamisprosessissa (esim. Yhdistämällä opettajien ja kouluterveydenhoitajien näkökantoja voitaisiin Move!-prosessiin saada luotua nykyistä toimivampia ohjeistuksia, käytänteitä ja vastuualueitakin. Korkeintaan viisivuotisen työuran tehneet näkivät hyötyjä kuitenkin enemmän kuin kauemmin kouluterveydenhoitajina toimineet. Tämän pohjalta ehdotammekin jatkotutkimusaiheeksi Move!-mittaustuloksiin perustuvan terveysneuvonnan ja sen vaikutusten tarkempaa seuraamista lyhyemmällä ja pidemmällä aikajanalla. Kenen toimesta fyysisen toimintakyvyn mittausten – ja millaisten mittausten – tulisi kouluilla tapahtua kouluterveydenhoitajien näkemysten mukaan. Ajanpuute, joka oppilashuollossa on todettu yhdeksi merkittävimmäksi yhteistyötä heikentäväksi tekijäksi (Honkanen & Suomala 2009), on kyettävä selättämään. Lähteet Aira, A. Rajala & Ritala 2018). Emme näe, että Move! olisi vielä saavuttanut täyttä potentiaaliaan fyysisen passiivisuuden ja sen haittavaikutusten torjunnassa. Tässä tutkimuksessa ei suoraan kysytty näkemystä mittausten järjestämisvastuusta, mutta jotain asiasta kertonee se, että vain kolmannes kouluterveydenhoitajista oli ollut mukana mittausten käytännön toteutuksessa. Muistamme Koukkarin (2019) vuoteen 2019 ajoittuneiden havaintojen olleen samansuuntaisia. Kokeneiden työntekijöiden voi olla haastavampaa sopeutua uusiin toimintatapoihin ja heidän keskuudessaan voi esiintyä enemmän muutosvastarintaa, mikäli vanhojen ja uusien tapojen ristiriita tuntuu sovittamattomalta (Heikkilä & Heikkilä 2005). Toisena ajankohtaisena tutkimusaiheena näemme perehtymisen Move!-mittausten toimeenpanosta vastaavien liikuntaa opettavien opettajien Move!-kokemuksiin. Näistä näkökulmista on ristiriitaista, että ajallista ja tiedollista tukea tarjoaviin Move!-valmispalautteisiin kouluterveydenhoitajat turvautuvat tutkimustulostemme perusteella hyvin vähäisissä määrin. Fullan & Hargreaves 1992). On uskallettava rikkoa totuttuja rutiineja ja ideoida luovasti uudenlaisia malleja toimia. Journal of Consulting and Clinical Psychology 82 (3), 521–535.. & Bellar, D. Vastarintaa syntyy helpoimmin silloin, jos uudistukset koetaan ylhäältä määrätyiksi ja itselle hyödyttömiksi. What’s worth fighting for in your school?: working together for improvement. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 329. Mitä Move!-mittauksen piirteisiin tulee, niin noin puolet vastaajista näki nykyisten mittausosioiden kykenevän antamaan jokseenkin luotettavan kuvan oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tilasta. Kuitenkin tuloslukemien paikkansapitävyyttä kyseenalaistettiin ja mittausten soveltuvuutta pohdittiin erityisesti fyysiseltä toimintakyvyltään heikompien oppilaiden osalla. & Hargreaves, A. Lisäksi Koukkari (2019) havaitsi kouluterveydenhoitajien pitävän omia valmiuksiaan suunnitella mittaustulosten edellyttämiä jatkoja tukitoimenpiteitä oppilaan fyysisen toimintakyvyn kehittämiselle vain keskikertaisina. & Kämppi, K. Toimintakulttuuriuudistuksissa, jollaiseksi Move!:kin voidaan lukea, on tärkeää nähdä koulu kokonaisuutena, jossa toimitaan vuorovaikutusverkostoissa aineja ammattirajat ylittäen (Fullan ja Hargreaves 1992). Kouluterveydenhoitajien työnkuvaan kuuluu osallistuminen koulun toimintakulttuurinkin kehittämiseen terveellisyyden ja turvallisuuden suunnassa (Oppilasja opiskelijahuoltolaki 2013). Kuitenkin terveydenhuollon tehtäväksi on lakisääteisesti asetettu lasten ja nuorten toimintakyvyn seuraaminen (Valtioneuvosto 2011). NASN School Nurse 28 (1), 20–23. Fullan, M. Muutoksiin sitoutuminen vaatiikin jo edellä peräänkuulutettua yhteissuunnittelua eri osapuolten kesken. 2017. Liikkuva koulu -ohjelman väliraportti 1.8.2015–31.12.2016. Bryan, C., Broussard, L. Etenkään yli viisivuotisen työuran tehneet kouluterveydenhoitajat eivät aktiivisesti seuranneet oman koulunsa, kuntansa tai valtakunnan Move!-mittaustuloksia. 2018) ja fyysisen toimintakyvyn mittaamisen kuuluukin useimpien tämän aineiston terveydenhoitajien mielestä sisältyä koulun tehtäviin. (toim.). Joka viides tämän aineiston vastaaja ei osannut sanoa, vaikuttavatko tai tulisiko Move!-mittaustulosten vaikuttaa koulunsa toimintakulttuuriin. 1992. Mittausvuosia alkaa olla takana jo siinä määrin, että kokemusta on ehtinyt karttua. Kaikkiaan Move!-mittaustulosten hyöty kouluterveydenhoitajien työssä nähtiin jokseenkin vähäisenä. Palkitsevaa ja mittaustulosten seurantaankin motivoivaa olisi varmasti se, mikäli oman terveysneuvontatyön näkisi kantavan hedelmää. Fullan & Hargreaves 1992.) Vähäisen Move!-mittaustulosseurannan lisäksi fyysiseen toimintakykyyn annettavan terveysneuvonnan vaikutuksia seurattiin tämän aineiston vastaajien mielestä riittämättömästi. Buckingham: Open UP. Kohti aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä. LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Move!:sta kouluterveydenhoitajien silmin 8 1 Vaikka Move!-mittauksia oli toteutettu tämän tutkimuksen aineistonkeruukeväänä jo kahdesta neljään kertaan koulumuodosta riippuen, vain noin puolet kouluterveydenhoitajista oli käyttänyt mittaustuloksia terveysneuvonnassa tai osana kouluterveydenhuoltoa – laajoissa terveystarkastuksissakaan. Lähtökohdat täydennyskoulutukselle vaikuttavat otollisilta lähes jokaisen kouluterveydenhoitajan kannettua huolta lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn tilasta ja heidän pidettyään fyysisen toimintakyvyn mittaamista jokseenkin tärkeänä eri tahoille. Lisäksi liikunta on yksi kouluterveydenhuollossa tapahtuvan terveysneuvonnan osa-alue (Hakulinen ym. Vaikuttaakin varsin tärkeältä järjestää kouluterveydenhuollon ja opetustoimen edustajille yhteistä aikaa sopia Move!-prosessin ja laajemmin oppilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemisen yhteistyökuvioista vastuineen. (Esim. On myös huolestuttavaa, että siinä missä kouluterveydenhoitajat peräänkuuluttavat suurempaa mittaustulosten läpikäyntivastuuta opettajille ja huoltajille, on opinnäytteistä kantautunut opettajien toiveena puolestaan kouluterveydenhoitajien vahvempi sitoutuminen Move!-mittausten järjestämiseen ja tulosten läpikäymiseen (esim. Muistamme heidän myös kokeneen Move!-mittaukset vähemmän hyödyllisiksi työnsä kannalta korkeintaan viisi vuotta kouluterveydenhoitajina toimineisiin nähden. & Steele, R.G. Gayes, L.A
2021. Hakulinen, T., Hietanen-Peltola, M., Vaara, S., Merikukka, M. 2018. 2017. Hoitotiede 26 (4), 250–261. 2020. 2022b. 27.9.2022. Ajanmukaiset käytänteet ja pitkät perinteet neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. https://www.oph.fi/fi/move Opetushallitus. Husu, P., Jussila, A., Tokola, K., Vähä-Ypyä, H. Teoksessa T. University of Jyväskylä. Raportti 11/2018. Lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon terveystarkastukset. 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportit ja selvitykset 2018:1. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, 29–40. Pro gradu -tutkielma. Pediatric Exercise Science 30 (1), 108–116. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Wikström, T. 1326/30.12.2010. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 2018. 2017. Pate, R., Oria, M. Voimaantuminen työyhteisön haasteena. Fyysinen toimintakyky ja kunto. Liukkonen & A. Silván, A., Joronen, K. Jaakkola, J. Suomen virallinen tilasto (SVT): Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset. Move! -fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä. Menetelmäkäsikirja. & Pillsbury, L. Institute of Medicine. JYU Dissertations 475. Kämppi, K., Tammelin, T., Inkinen, V. Lapset, nuoret ja perheet. 2022. Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Palvelujen seurantatutkimus 2016–2017. Faculty of Sport and Health Sciences. Miksi vanhemmat eivät osallistu yläkoululaisten terveystarkastuksiin. & Suomala, A. Kouluterveydenhoitajien näkemyksiä Move! fyysisen toimintakyvyn seurantaja palautejärjestelmästä, oppilaan fyysisen toimintakyvyn tukemisesta ja yhteistyöstä liikuntaa opettavien opettajien kanssa. 2021. School nurses’ health dialogues with pupils about physical activity. Howie, E. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. 2019. Jaakkola, J. & Broberg, M. Opas 14. Perusopetuksen opiskeluhuollon tilannekuva 2017. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Heikkilä, J. 2021. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Objektiivisesti mitatun paikallaanolon, liikkumisen ja unen määrä. Washington DC: National Academies Press. 2021. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/move-tukea-ja-ideoita Opetusja kulttuuriministeriö. Liikkuvien koulujen henkilökuntakyselyn tuloksia, kevät 2017. 2010. Mäki, P. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja oppilashuolto. Jyväskylän yliopisto. Yhdenvertaisuus haasteena sekä yksilökohtaisessa että yhteisöllisessä työssä. 2011. Opetushallitus ja Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Mäki, K. Liukkonen & A. Koukkari, H-M. 17.9.2021. Helsinki: Tilastokeskus. Opetushallitus. & Heikkilä, K. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.. https:// www.stat.fi/til/kjarj/2019/kjarj_2019_2020-02-12_tie_001_fi.html Tähtinen, J., Laakkonen, E. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/ oppimisen-ja-koulunkaynnin-tuki-ja-oppilashuolto Opetushallitus. Kokko & L. Helsinki. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. & Pate, R. & Vasankari, T. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Jyväskylä: PS-kustannus, 170–184. 2019. 2017. 2022a. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja C:22. Fitness measures and health outcomes in youth. Huhtiniemi, M. Tilastollisen aineiston käsittelyn ja tulkinnan perusteita. Laatikainen (toim.) Terveystarkastukset lastenneuvolassa & kouluterveydenhuollossa. & Koivula, M. Kalaja, S. Physical activity and academic achievement in children: A historical perspective. & Ritala, V. Wiss, K., Halme, N., Hietanen-Peltola, M. Kantomaa, M., Syväoja, H., Sneck, S., Jaakkola, T., Pyhältö, K. Move-mittaustulosten hyödyntäminen luokanopettajien kokemukset ensimmäisenä mittausvuonna. 2017. 2018. Raine, L., Biggan, J., Baym, C., Saliba, B., Cohen, N. (eds.) 2012. 2013. & Tammelin, T. Longitudinal Study on Physical Fitness Characteristics in Adolescents with Special Reference to the Determinants of Change and Associations with Perceived Health. Valtioneuvosto. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoretja-perheet/sote-palvelut/opiskeluhuolto/kouluterveydenhuolto/ terveystarkastukset The European Network for the Support of Development of Systems for Monitoring Physical Fitness of Children and Adolescents. 2017. & Enskar, K. 2019. Terveydenhuoltolaki. & Hillman, C. 24.2.2022. Tukea ja ideoita Move!en. Terveystarkastukset. Committee on Fitness Measures and Health Outcomes in Youth. & Laine, K. 2019. https://www.fitbackeurope.eu/en-us/ Tilastokeskus. Mittaustulokset 2019, Varsinais-Suomi. Joensuu, L. Helsinki: WSOY. Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, kouluja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ennaltaehkäisevästä suun terveydenhuollosta. Teoksessa S. Journal of Sport and Health Science 1 (3), 160–169. 24.2.2022. Opetushallitus. Huhtiniemi, M. 2014. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/move-mittaustuloksia Opetushallitus. Opetushallitus. Keuruu: Otavan Kirjapaino. 10.1.2022. 2012. Turun yliopisto. 1287/30.12.2013. 2009. 338/6.4.2011. 2015. British Journal of School Nursing 10 (7), 330–336. & Pelkonen, M. Rajala, H. Turun yliopisto. Honkanen, E. Tutkimuksesta tiiviisti 023/2017. 2021. 21.2.2022. Oppilasja opiskelijahuoltolaki. Koulupäivän aikainen liikunta ja oppiminen. Teoksessa T. Opettajankoulutuslaitos. & Ståhl, T. Food and Nutrition Board. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 367–387. Pro gradu tutkielma. Fyysisen toimintakyvyn mittausja palautejärjestelmä Move!. Mittauskäsikirja. 2014. 8 2 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 5-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Move!:sta kouluterveydenhoitajien silmin Golsäter, M., Fast, A., Bergman-Lind, S. Teoksessa P. Move! – pedagoginen työkalu toimintakyvyn edistämiseen. 2005. Tilannekatsaus tammikuu 2018. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:19. Adolescent changes in aerobic fitness are related to changes in academic achievement. Kasvatustieteiden laitos. Helsinki: Opetushallitus. 16.9.2021. Hakulinen & T. Oppilashuollon käsikirja
Edes vähän enemmän kuin nyt. Sotilaalta kysytään kuntoa tehtävän mukaan TEEM A: Kuntotestaus 59 (2 ) 2/ 22 • 10 eu ro a Mika Anttonen: Urheilu ei voi olla seurailija ihmisoikeuksissa Kotoperäinen pesäpallo ihastuttaa ja vihastuttaa Hyvä viestintä valmennuksen kivijalka TEEM A: Kasvatus & valmennus 59 (3 ) 3/ 22 • 10 eu ro a TEEM A: Miehet ja liikkuminen 59 (4 ) 4/ 22 • 10 eu ro a Olympiavuoden 1952 syvempi merkitys Läksyksi liikuntaa Jutta Urpilainen: EU liikunnassa vasta alkutaipaleella TEEM A: Liikuntalääketiede 59 (5 ) 5/ 22 • 10 eu ro a Jukka Jalonen: Venäjä poissa pelistä sodan ajan Loukkaantumisriskiä voi pienentää Huono valmennus karkottaa molskilta Osallistu myös äänestykseen vuoden 2022 parhaasta kansikuvasta. Eikä valistaja ymmärrä yhtään, kun kuulijat alkavat joko naureskella tai kääntyä kapinamoodiin – kuten terve ihminen usein tekee, kun joku alkaa neuvoa miten juuri minun pitäisi elää toisin kuin elämääni elän. Ja viedään paitsi viestinnän, myös tutkimuksen, painopiste liikkumisen ilosanoman toistamisesta niihin, jotka eivät liiku. Edes vahingossa. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoaa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. Suomessa on pitkä historia tutkimusta ja kokemusperäisiä arkihavaintoja liikunnan merkityksestä hyvinvoinnille – ja sitä kautta kansanterveydelle ja -taloudelle. Tilanteen loputon taivastelu ja pakkokeinojen miettiminen ei auta. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan lehden tarjoama lounas Helsingissä päätoimittajan ja toimituspäällikön kanssa. O n selvää, että heikosti liikkuva osa kansaa olisi hyvä saada liikkumaan. Mikä ihme tässä mättää. Liikunta on hyväksi, se tiedetään. Mitä pitäisi tehdä. On otettava selvää mistä pohjimmiltaan on kyse. Te siellä, te elätte ihan väärin! Tehkää muutos, tai pakotamme! Heikkisen sanoja on silti hätkähdetty liikaakin. Petti tietopohja, petti sanoitus, petti äänensävy. On kaivettava esiin se monipuolinen taustatekijöiden kirjo, joka tekee liikunnasta niin monelle vastenmielisen. Kovin paljon enemmän ei voi viestintä metsään mennä. M atti Heikkisen sanoissa voisi tarttua moneen kohtaan, mutta meidän kaikkien aihepiiristä puhuvien olisi syytä kiinnittää huomio etenkin yhteen asiaan: äänensävyyn ja asetelmaan. Miten onnistuimme. Seuraa Liikuntatieteellistä Seuraa sosiaalisessa mediassa: PÄÄKIRJOITUS JARI KUPILA jari.kupila@lts.fi Kuka jaksaa kuulla saarnaajaa. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 / fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 42 € / Vuositilaus: 45 € Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. Vaikka liikkuva osa kansaa liikkuu yhä enemmän, vastapainona on iso osuus väestöä, jota ei kuntopolulle tai salille saa. Liian vähän liikkuvista tuli suomalaisuuden alalaji, jota osoittaa syyttävä sormi. Jos viestintä joskus onnistuu, se onnistuu vahingossa. Hyvä alku voisi olla se, että lopetetaan tuputtaminen, syyllistäminen ja pakottaminen. Muut eivät liiku. Lihavuus piirtyi ongelmana, jota pitää torjua pakkokeinoin. V iestinnässä pätee tuttu laki. Juha Laitalainen Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. Ne, jotka omaehtoisesti oppivat liikkumaan, liikkuvat jatkossakin. Osallistu lukijakyselyyn Liikunta & Tieteen vuosikerta on taas valmistunut. Edes joskus. Silti elämäntapasairauksien yleistyminen jatkuu. Tämä asenne, vähän pehmeämmin sanoin, kun on leimannut viestintää muutenkin jo 50 vuotta. 59. Vasta sitten on edellytyksiä onnistuneemmalle viestinnälle. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä. Linkki kyselyyn: https://link.webropolsurveys.com/S/2AA6DE6D7751E705 Arkkipiispa TAPIO LUOMA: Liikunnan hengellinen ulottuvuus vahva KIINAN VAIHTUVAT LIIKUNTAIDEOLOGIAT Urheilijat tilittävät, painokoneet laulavat T E E M A : Usko & liikuntakulttuuri 59 (1 ) 1/ 22 • 10 eu ro a Sari Essayah: KOK uudistumassa KYKENEEKÖ JÄÄKIEKKO MUUTTUMAAN. Sitä, miksi niin moni ei liiku, emme ymmärrä. Heikkinen puhui harvinaisella suoraviivaisuudella ja ehdottomuudella. Koko liikuntavalistus on muutenkin ollut koko 2000-luvun, oikeastaan jo 1970-luvulta, viestinnän katastrofi. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. Etenkään kun ei Heikkisen suoritus mitenkään erityisen huono tässä aihepiirissä ollut. Tämä tuli mieleen, kun luki Olympiakomitean huippu-urheilujohtajan Matti Heikkisen ajatuksia kansalaisten innostamisesta liikkumaan. Jos viestinnässä on joku mahdollisuus epäonnistua, se yleensä epäonnistuu. Tämä on toki jo muuallakin todettu, joten ei siitä enempää. Pääpalkintona osallistuminen Liikuntatieteen päiville 2023 sisältäen yhden yön majoituksen. Lähes aina liikunnan ilosanomaa saarnaa valistaja, joka asettuu kuulijan yläpuolelle, joka tietää kohteitaan paremmin, miten ihmisen tulisi elää. 2 L I I K U N TA & T I E D E 5 2 2 2 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Jari Kupila (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Päivi Berg, Arto Hautala, Ilkka Heinonen, Terhi Huovinen, Mikko Julin, Markku Ojanen, Eila Ruuskanen-Himma, Timo Ståhl Ulkoasu ja taitto: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Lisäksi kirjapalkintoja. Kerro mielipiteesi. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsenmaksuista www.lts.fi. Liikuntaja hyvinvointitutkimus ymmärtää miksi ihmisen olisi hyvä liikkua. . Tuskinpa mitään muuta asiaa on kansakunnalle yhtä massiivisesti ja toistuvasti viestitty. Linkki äänestykseen: https://link.webropolsurveys.com/S/DFC033521A43661E K2 crop.indd 1 K2 crop.indd 1 1.11.2022 6:09:06 1.11.2022 6:09:06. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Kannen kuva: Vaajakosken yhtenäiskoulun oppilaita liikuntatunnilla. Niin kauan kuin viestintää leimaa saarnaava, holhoava ja opettajamaisesti paasaava äänensävy, tilanne ei kuitenkaan nykyisestä muuksi muutu. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumis maksuista. Tätä on tuutattu päiväkodista alkaen kaikilla valistusviestinnän kanavilla. Kun emme ymmärrä, on asiaa tutkittava
Ymmärrys biomekaniikasta on tämän ansiosta täydentynyt. Liikkumisen biomekaniikkaa tarjoaa alan uusimman tiedon suomeksi ammattilaisille ja opiskelijoille. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 176 Hinta 60 euroa + toimituskulut Myynti: tiedekirja.fi Kari Kauranen Kuormitusfysiologia Kuormitusfysiologia on alan ensimmäinen suomenkielinen oppikirja. Kuormitusfysiologiaa hyödynnetään esimerkiksi kansanterveyden edistämisessä, urheiluvalmennuksessa, ergonomiassa ja fysioterapiassa. Teos kokoaa alan tietouden ja keskeiset tutkimustulokset yksiin kansiin. Kuormitusfysiologia tutkii fyysisen rasitukseen ja harjoittelun elimistössä aiheuttamia välittömiä ja pitkäaikaisia muutoksia. Kohteena ovat erityisesti kestävyysja lihasvoimaharjoittelun tuottamat adaptaatiomuutokset ja toiminnallisen kapasiteetin lisääntyminen hermolihas-, hengitysja verenkiertosekä sisäeritysjärjestelmissä. Kirja on tarkoitettu etenkin liikuntatieteiden opiskelijoille, liikunnanohjaajille, fysioterapeuteille, personal trainereille, hierojille ja kuormitusfysiologiasta kiinnostuneille liikunnan harrastajille. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 176 ISBN 978-952-5762-19-8 ISSN 0356-746X Kuormitusfysiologia Kari Kauranen K uo rm itu sf ys io lo gia Ka ri Ka ur an en Kari Kauranen Uusinta tietoa biomekaniikasta suomeksi Biomekaniikan tutkimus on edistynyt ja mittausteknologia kehittynyt viime vuosina merkittävästi. TEEM A: Liikuntalääketiede 59 (5 ) 5/ 22 • 10 eu ro a Jukka Jalonen: Venäjä poissa pelistä sodan ajan Loukkaantumisriskiä voi pienentää Huono valmennus karkottaa molskilta Ensimmäinen suomenkielinen kuormitusfysiologian oppikirja Miten fyysisen rasitus ja harjoittelu vaikuttavat elimistöön. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 177 Hinta 75 euroa Myynti: tiedekirja.fi Molemmat teokset saatavana myös e-kirjana: www.ellibs.com E-kirjojen hinnat: Kuormitusfysiologia 40 € Liikkumisen biomekaniikkaa 55 € Liik un ta & Tie de 5/2 2 LII KU N TA LÄ ÄK ET IE D E Nimetön 1 1 Nimetön 1 1 1.11.2022 6:05:22 1.11.2022 6:05:22. Kuormitusfysiologian tietous ja keskeiset tutkimustulokset yksissä kansissa