11>v,o,o,. 1 . Penkkiurheilijasta -~ vuoden urheilija. LIIKUNTATIETEELLINE N SEURA 1,,i "''"'H" ,,., ,,,, 11:,• nH,ur., • .._, , . "!1 .' '''-'', •!eoeellfoen Seura Jllrjeet/ilj P"21••l1keekustel•tU41•••d"'2 ,·: '.!.·c,.wan tavoi "•iste Yierw,lien Urb•il•opiatolla, ""llllllllta.t . • 1957 kl o, 1B,:,.o, ·.,,,"•••lon •l uotuJcseo pi t>h Suomeo Tei,uliiton PUh<enJobtoJa Otso AppelqvJet Ja Paneelin muut oeanott•J•t ovat, låälc-eUeteen l Je , E!oo EeJkkJoen, OPic to,,JobteJe 2•ono Juurtole, lobtorj B•lJta ?.Jct,1:'4••n, ••• •t•nttJ Risto Tel.,.,. Ja -d•llisest1 la!ttori. .,
Liikuntapolitiikka on kuollut, eläköön terveyspolitiikka! Liikunta-asiat siirrettävä sosiaalija terveysministeriöön. Mukaan mahtuu 140 nopeinta! Katso ohjelma www.lts.fi. Kansa, joka pelikentillä vaeltaa, näkee suuren valkeuden! Kansalaistoiminnan esteet pilkataan tuhannen päreiksi. Uudet laulajat, vanhat virret! Liikuntapoliittisten veisujen sanat olisi aika uudistaa. iittiset neuvottelupäivät 9.-10.3.2004 Helsingin Länsi-Pasilassa Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Eteran tiloissa Älkää ampuko huippu-urheilijaa! Mitaleja kannattaa metsästää, vaikka ei niitä saisikaan
Mutta kuka kilpailisi oman lapsensa kanssa. Näin on myös seurassa ajateltu. Liikunta & Tiede oli äkkiä mukana kilpailussa, johon se ei ollut ilmoittautunut. Sotajoukkoja ei kuitenkaan kannata lakkauttaa, vaikka konsensus välillä voittaisi konfliktin. Lukijat toivottavasti nauttivat/kestävät tällaisen omaan napaan vilkaisun. Mukana olleet pitävät muistelua erinomaisen tärkeänä ja ulkopuolisia se ei voisi vähempää kiinnostaa. Niinpä seura on hakenut kilpailua muualta. Liikunta &Tiede -lehden ei jatkossakaan tarvitse olla suurin. 1990-luvun alussa tietokoneet lisäsivät järjestölehtien määrää ja laajuutta. Ja ehdottomasti luotettava ja lukijaystävällinen. Toistaiseksi tutkimukset eivät ole väitettä todeksi todistaneet. Alkujaan lehden tarkoituksena ei suinkaan ollut kilpailla muiden kanssa, vaan täyttää liikuntatieteellinen tiedonvälitystyhjiö. Samana vuonna missikisojen kanssa synnytettiin Liikuntatieteellinen Seura. Paperi sinällään saattaa olla eilistä, mutta tärkeintä onkin mitä siihen on painettu. Suuret taistelut muistetaan. Strategiset mitat: 70 / 40 "Ken on maassa kaunehin" kysyttiin Suomessa ensi kertaa vuonna 1933. Taistelu tuulimyllyjä vastaan on sitä komeampaa, mitä kovemmassa myrskyssä sitä käydään. Seuran historiaa julkaistiin puolen vuosisadan verran vuonna 1983. Myös me haluamme vaalia perinnettä lehden tässä numerossa ja samalla luoda ponnistuspohjaa huomiselle. Nyt väitetään, että netti on kova juttu ja lehdet ihan paperia. Tässä numerossa esitetty katsaus seuran vaiheisiin on seuran tämän päivän toimijoiden oma, mutta todellisuushakuinen tulkinta eilisestä. 1960-lukuun toki kuului olla tyytymätön kehityksen vauhtiin, mutta kynää teroitettiin myös sisällöstä: mitä ja kenelle. Siksi niihin on hyvä varautua ja kertoa niistä muillekin. Teijo Pyykkönen Uikunta & Tiede 5-612003 3. L iikuntakulttuuriin, varsinkin urheiluun, kuuluu kilpailu. Tunnetusti meillä kaikilla on selkeä näkemys siitä, miten autolla tulee ajaa, kuinka naapurin lapset tulee kasvattaa ja minkälainen lehden tulee olla. Tulokset ovat yleensä olleet tekijöidensä näköisiä. Jokainen sukupolvi kuulemma kirjoittaa historian uudelleen. Paineet lehteä kohtaan novsivat ensin seuran sisältä. Mielellään kyllä kaunis. Tiedonvälityksen alueella seura hyppäsi isolle areenalle 40 vuotta sitten. Seitsemään vuosikymmeneen mahtuu paljon tyytymättömyyttä ja hermoilua kehityksen kulusta, mutta onneksi myös tyytyväisyyttä omista aikaansaannoksista. Liikuntatieto pätevä ja vähemmän pätevä alkoi kiinnostaa lehtikeisareita. Seuran historiassa ajanjakso 1960-luvulta 1980luvulle on tästä hyvä esimerkki. Lehden kilpailuasetelma nousi aivan toiselle tasolle, kun suomalaiset innostuivat liikkumaan. Oma lehti syntyi helpommin kuin hyvä teksti. Pitkän keskustelun ja "nuorten miesten vihaisen yhdistyksen" eli toimitusosaston johdolla perustettiin Liikunta & Tiede -lehden edeltäjä Stadion-lehti. Liikuntatietoa kaipaavien määrä kasvoi nopeasti. Seuraava tieteen mitat täyttävä lukuelämys on toiveissa 75-vuotispäiville. Tämä huomattiin myös kustantajapiireissä. Perustamisen taustalla oli kuten järjestöjen perustamisessa yleensä ty)'t)'mättömyys olevaan ja halu pysyä "ajan hermolla''. Huomisen huolista ei kellään ole varmuutta. Vaikka kilpailua ei ollut, lehden teko oli kaikkea muuta kuin helppoa ja itsestään selvää. Yleensä järjestöt muistelevat tasavuosinaan eilistä. Suurimman ja kauneimman titteli ei yleensä kannusta entistä ehompiin suorituksiin, jos ykkössija on saavutettu ilman kilpailua. Ristiriidat synnyttävät värikästä historiaa. Seura on voittanut liikuntatieteellisten seurojen missikilpailut yleisessä sarjassa jo seitsemän vuosikymmenen ajan. Liikuntahistorian alueella seuralla sentään on yksi juniorikilpailija, kymmenvuotias Suomen urheiluhistoriallinen seura
vuosikerta ISSN 0358-7010 4 Liikunta& Tiede 5-6/2003 Pääkirjoitus: Strategiset mitat: 70/40 Teijo Pyykkönen Sopivaa ja edullista liikuntaa terveille ja sairaille • Optimaaliset terveyshyödyt liikunnasta saadaan silloin, kun liikunta on turvallista, mutta selvästi rasittavaa. Samalla liikunnanopettajakoulutuksessa on onnistuttu yhdistämään teoria ja käytäntö tavalla, jota tullaan katsomaan kauempaankin. Suomalaisessa tiedemaisemassa liikuntatieteet olisivat vahvasti ottopojan asemassa, ellei liikuntatieteiden ympärille olisi kehitetty sisäistä "edunvalvontajärjestelmää". Pauli Vuolle Alussa oli suo, kuokka ja Juppi " Mielessäni kaikuivat pitkään Kalevi Heinilän sanat: 'muista, että Liikuntatieteellinen Seura olet sinä'. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Ulkoasu: Rhinoceros Oy Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n jäsenetulehti Kirjapaino: Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2003 Tilaukset: puh: (09) 4542 720 faksi: (09) 4542 7222 Kestotilaus 31 euroa Vuositilaus 35 euroa 40. Kestääkö mies tämän. Liikuntatieteellinen Seura 1933-2003 Jouko Kokkonen, Teijo Pyykkönen Silta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on rakennettu missä kulkijat. Jouko Kokkonen, Tsijo Pyykkönen Näin minä sen ajattelen "Rohkenen epäillä takaako tulevan opettajan oma huikea kilpailu-ura~ opettajaopintojen punnertaminen oman mietiha ksen lomassa hyvän opetuksen ennusl$Jla". "' > :, ;,, ·~ "' " Liikunta & Tiede 5-6/2003 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, etelä kaarre 00250 Helsinki puh: (09) 4542 720 faksi: (09) 4542 7222 sähköposti: toimisto@lts.fi internet:www.lts.fi Päätoimittajat: Lasse Kannas (vast.) Teijo Pyykkönen Numeron 5-6/2003 vastaavat toimittajat: Teijo Pyykkönen teijo.pyykkonen@lts.fi Jouko Kokkonen jouko.kokkonen@lts.fi Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Silvennoisen ajatuksia liikuntakasvatuksesta. >, "' e " Q C :i: ;;; E :,:: ·~ ::. Urho Kujala • Valistuskin on vallan käyttöä Jussi Turtiaisen mielestä liikuntavalistuksessa on siirrytty kansallisesta voimaruumiista terveyttä ja fyysistä kuntoa optimoivaan yksilöllisyyteen. Jouko Kokkonen Kanadalaisen jääkiekon pimeä puoli Sukupuolinen häirintä ulottuu sinne minne elämäkin, myös jääkiekkoon. En silloin enkä myöhemminkään kokenut asiaa aivan näin:' Joel Juppi Stadionin lehtereiltä Kolumni: Vodkaa, liikuntatieteilijä Palmu Juha Kanerva Katveesta näkyviin "naiset ja muut erityisryhmät" Liikunnassa kiinnitetään kasvavaa huomiota naisiin, pitkäaikaissairaisiin, ikääntyneisiin ja liikuntavammaisiin. Haastattelussa Laura Robinsonin Vieras kentiltä Jumpalta Jyväskylään lllkuntakasvatus puhuttaa aina Liikunnanopetus on kulkenut pitkän tien pakkoliikunnasta vapaamuotoisiin kokeiluihin. Liikuntalääketieteen asiantuntijoita tarvitaan erityisesti riski henkilöiden ja jo sairastuneiden liikunnan ohjelmoinnissa
J "Ihanaa katsoj taneet urheilu · Milloin penk · TeijoPw. Urheilun ykkösviholline Liikuntatieteellisen S ääneen asioita, joista veljet keskenään
'ft, .. · .. ·.··.. · .. riskihen~ilöiden ja jo sairastuneiden liikunnan ohjelmoinnissa tarvitaan liiklJntalääketieteen asiantuntijoita. on suurizkai~I~*sa*' teollisuusmaissa; E.t,ityisesti•'" ,. Urho Kujala Vaikka liikuntalääketieteenltutkimu1 "'"ja koulutus ovat päässeet,yä~ intään hölkkävauhtiin, molempien .,.< . jatkamisen tarve
Kun liikuntahoitoja käytetään terveydenhuollossa, perätään myös niiltä näyttöä vaikuttavuudesta. rastus ennustaa monien kroonisten sairauksien alhaista ilmaantumista. Esimerkiksi kestävyyskuntoa kuvaava maksimaalinen hapenottokyky nousee saman harjoitusohjelman seurauksena lähes kaikilla ohjelmaan osallistujilla, mutta nousu voi olla lähes olematon joillakin henkilöillä, mutta erittäin huomattava joillakin toisilla henkilöillä. Havainnoivien seurantatutkimusten rajoituksista johtuen monet tutkijat katsovat, että varmin näyttö liikunnan terveyshyödyistä saadaan vasta satunnaistetuista kontrolloiduista interventiotutkimuksista. Kivikautisessa metsästysja keräilytaloudessa ne geenit, jotka mahdollistivat hyvän energian hyödyntämisen ravinnosta, hyvän energian varastoimisen elimistöön, kyvyn pitää elimistö lämpimänä ja kyvyn liikkua, olivat olemassaolon kannalta arvokkaita ja siten siirtyivät jälkeläisille. Viimeisen sadan vuoden aikana työn koneellistuminen, ihmisen liikkuminen ajoneuvoilla paikasta toiseen ja vapaa-ajan harrastuksiin liittyvien elämysten hankkiminen on tullut mahdolliseksi istumalla. Esimerkiksi sopii jo mainittu tyyppi 2 sokeritauti. Yksilöiden väliset erot perintötekijöissä voivat johtaa näin myös tutkijoita harhaan. Useimmille meistä nykyistä runsaampi liikunta olisi terveellistä. aineenvaihduntaoireyhtymän eli metabolisen syndrooman ilmenemismuotoina. Perintötekijöistämme johtuen samanlaisella liikunnalla on erilaisia vaikutuksia eri ihmisiin. Jo sairastuneiden sokeritasapaino paranee liikunnan avulla. Vain näyttöön perustuvat hoidot kelpaavat Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme keskittyy ensisijaisesti sairauksien hoitoon. Satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten perusteella liikunnalla voidaan mm. Monet ihmiset ovatkin omaksuneet fyysisesti inaktiivisen elämäntavan. Perintötekijämme ohjaavat sitä, miten elimistömme reagoi fyysiseen harjoitteluun. Ensinnäkin sekä fyysinen kunto että liikunnallinen aktiivisuus ovat osin perinnöllistä. Vielä tänään, liikkuminen jalan, ihan niin kuin syöminen ja nukkuminen, kuuluvat ihmisen välttämättömiin päivittäisiin toimintoihin. geneettisen valikoitumisharhan takia tutkimuksissa saatetaan erehdyksessä yliarvioida liikunnan ja sairauksien todellista syy-seuraussuhdetta. Tällaisia sairauksia ovat mm. Nämä tutkimukset ovat samalla ohjanneet huomattavasti liikuntakulttuuriamme. Ne ihmiset, joiden geeniperimä tarjosi parhaat menestymismahdollisuudet kulloisissakin olosuhteissa, jäivät henkiin ja jatkoivat sukua. Luotettavin näyttö katsotaan saatavan jo mainituista satunnaistetuista kontrolloiduista hoitotutkimuksista. On olemassa sairauksia, joissa liikunnalla voidaan tehokkaasti estää taudin etenemistä. 1900-luvulla tapahtuneesta nopeasta ympäristömme muuttumisesta johtuen elämme aikaa, jolloin ihmisen geeniperimän ja elämäntavan välillä on selvää yhteensopimattomuutta. Tämä on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta erityisen merkittävää silloin, kun sairaus aiheuttaa sellaisia > > > liikunta & Tiede 5-6/2003 7. Samanlainen liikunta vaikuttaa eri lailla eri ihmisiin Oleellista käytännön merkityksiä on sillä, että perintötekijät ohjaavat myös liikunnan aiheuttamia yksilöllisiä vasteita. A ikojen saatossa monet tekijät ovat muokanneet väestön geenirakennetta. Jos merkittävä liikuntalääketieteellinen tutkimustoiminta suhteutetaan maan väkilukuun, on Suomi kuulunut tiedon tuottajien kärkikaartiin maailmassa. Näissä tutkimuksissa osa tutkittavista arvotaan liikuntahoitoryhmään ja osa kontrolliryhmään ja sen jälkeen seurataan kumpi ryhmä pärjää jatkossa paremmin. Kun tulkitsemme tehtyjen havainnoivien tutkimusten tuloksia, meidän täytyy muistaa perintötekijämme. Viime vuosina onkin kertynyt paljon satunnaistettuihin kontrolloituihin hoitotutkimuksiin perustuvaa näyttöä oikein ohjelmoidun liikunnan vaikutuksista myös sairaille. Tutkimusten tulkintaan liittyvistä rajoituksista huolimatta väestön liikuntatottumuksia ja sairastuvuutta havainnoivat tutkimukset ovat suurella todennäköisyydellä osoittaneet, että sopiva liikunnan harJos merkittävä liikuntalääketieteellinen tutkimustoiminta suhteutetaan maan väkilukuun, on Suomi tiedon tuottajien kärkikaartia maailmassa. Vielä laajamerkityksellisempi asia on se, että useissa kroonisissa sairauksissa potilaan suorituskykyä ja fyysistä toimintakykyä voidaan parantaa liikunnalla. Siitä asti kun ihminen noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten alkoi kävellä kahdella jalalla, on ihmisen pääasiallinen liikkumismuoto ollut kävely. Sadan vuoden aikana väestön geeniperimä ei ole juuri ehtinyt muuttua. Liikuntalääketiede ymmärtää perimää ja elintapoja Viimeisimpien vuosikymmenien aikana suuri joukko korkeatasoisia tutkimuksia on osoittanut, että liikunta ennaltaehkäisee monien kansansairauksien syntyä. Ns. Järjestelmä on joutunut hyväksymään talouden aiheuttamat rajoitukset. Sairauksien hoidossa peräänkuulutetaan näyttöön perustuvia menetelmiä. Toiseksi osin samat perintötekijät, jotka alentavat sairauksien riskitekijätasoja (esimerkiksi ennaltaehkäisevät lihomiselta), voivat myös tehdä liikkumisen helpoksi. Runsas vaihtelu yksilöllisessä vasteessa havaitaan myös, kun tutkitaan vastaavalla tavalla muiden sepelvaltimotaudin riskitekijöiden, kuten HDL-kolesterolin ja verenpaineen, muutoksia harjoitusohjelman seurauksena. Molemmat ovat aineenvaihduntaoireyhtymän sairauksien ennaltaehkäisyn kannalta merkittäviä havaintoja. tyyppi 2 sokeritauti, sepelvaltimotauti ja verenpainetauti, joita kaikkia voidaan pitää ns. Kaikkia haluttuja hoitoja ei ole varaa antaa. parantaa solujen insuliiniherkkyyttä ja nostaa verenkierron hyvän HDLkolesterolin pitoisuutta
Pitkällä tähtäimellä kaikkein vaarallisinta on täydellinen liikkumattomuus. Mielenkiintoista on, että tieteelliset tutkimukset vapaa-ajan liikunnan määrästä, laadusta ja vaihtelevuudesta sekä rytmityksestä elintasosairauksien ennaltaeh8 liikunta& Tiede 56/2003 Optimaaliset terveyshyödyt liikunnasta saadaan silloin, kun liikunta on turvallista, mutta selvästi rasittavaa. Yllättävän huonon kuntotestituloksen saaneelle asiakkaalle ei pidä suin päin suositella rajua harjoitusohjelmaa, vaan tulee erityisen tarkasti selvittää huonon kunnon syynä mahdollisesti olevat piilevät sairaudet. Nuorille terveyden kannalta sopivia ovat myös monet kilpaurheilun muodot, kun taas vanhusten ja sairaiden yleensä kannattaa liikkua varova1semmm. Lihasvoimaa käyttämällä voi ylläpitää omaa terveyttään ja suorituskykyään. Työmatkan tai sen osan kulku kävellen tarjoaa useille hyvän tilaisuuden liikkua ja rentoutua henkisesti. Samalla on mahdollisuus tukea ympäristön elinvoimaisuutta ja edelleen ehkäistä ympäristön pilaantumisen aiheuttamia sairauksia. Parin kilometrin päässä olevaan kauppaan voi kuitenkin mennä kävellen ja saaliin voi kantaa kotiin. Optimaaliset terveyshyödyt liikunnasta saadaan irti silloin, kun liikunta on turvallista, mutta selvästi rasittavaa. Siihen kuuluu sopivan ravinnon, riittävän unen ja muun sopivan keskushermoston levon lisäksi yksilöllisesti sopiva määrä liikuntaa. keuhkoahtaumatautia, sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa, katkokävelyoiretta, reumaa ja nivelrikkoa potevien potilaiden suorituskykyä aiheuttamatta potilaille itse taudin pahenemista. Yksittäistä ihmistä voidaan lohduttaa sillä, että terve ihminen voi lähteä kävelemään ilman lääkärintarkastusta ja asiantuntijaohjeita. Mikäli kävely sujuu oireitta, ei ole kiellettyä hölkätäkään. Nykyään tiedämme mikä on keskimääräisesti sopiva liikuntamuoto ja -annos monien sairauksien ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Tältä pohjalta voidaan suunnitella oikeat lääketieteelliset tutkimukset tai laatia oikeanlainen harjoitusohjelma, joka samalla tuo toivotun ennaltaehkäisytai hoitovaikutuksen ja on mahdollisimman turvallinen. Mahdollisuus jokapäiväiseen liikuntaan turvattava Liikunnan pitäisi yksinkertaisesti olla osa jokapäiväistä elämää. Kävelylenkkeily onkin suomalaisten liikuntamuodoista yleisin. käisyssä päätyvät monilta osin liikuntasuosituksiin, jotka toteutuivat luonnostaan muinaisten esi-isiemme keräilyja metsästyskulttuureissa. Ihmisen elinympäristöä tulisi suunnitella niin, että kouluja työmatkat olisi mahdollista taittaa lihasvoimaa hyödyntäen turvallisesti. Samanaikaisesti on voitu usein todeta päivittäisen oireilun ja kipuilun vähenevän. On turha kiistellä siitä, ovatko perintötekijät tärkeämpiä kuin ympäristötekijät ihmisen terveyden säilyttäjinä. Kullekin optimaalinen liikunta-annos määräytyy monien sairauden asettamien rajoitusten ja muiden yksilöllisesti määräytyvien ominaisuuksien mukaan. Jalanjälkiä pitäisi vaan tehdä kaikkien ja säännöllisesti, sillä liikunnan vaikutukset eivät varastoidu kovin pitkäksi ajaksi eikä niitä liioin voi ostaa purkissa kaverilta. Satunnaistettujen kontrolloitujen hoitotutkimusten mukaan liikuntahoidoilla on voitu parantaa mm. Sopivaa liikuntaa voidaan siis markkinoida hyvällä omallatunnolla. Perimä määrää terveytemme kannalta rajat optimaaliselle tavalle elää. Perimä asettaa rajat optimaaliselle tavalle elää ja liikkua Liikunta on pääsääntöisesti yksinkertaista ja edullista, eikä sitä pidä liiaksi lääketieteellistää. Liikunta ei sovi edes hoidon tueksi kaikkiin sairauksiin. • Artikkeli perustuu liikuntalääketieteen professori Urho Kujalan virkaanastujaisluentoon 3.12.2003 Jyväskylän yliopistossa liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa.. Paras panos-tuotossuhde terveyden kannalta on liikkumattoman ihmisen ensimmäisillä askelilla. Nimenomaan riskihenkilöiden ja jo sairastuneiden liikunnan ohjelmoinnissa tarvitaan liikuntalääketieteen asiantuntijoita. Sairaiden ihmisten liikuttamiseen tarvitaan myös asiantuntemusta. Koska liikunta vaikuttaa elimistömme lähes kaikkiin osiin, on sopivasta liikunnasta useimmille yksilöiden välisestä vaihtelusta huolimatta terveydellistä hyötyä. Paras liikunta on turvallista ja rasittavaa Vaikka liikuntalääketieteen tutkimus ja koulutus ovat päässeet vähintään hölkkävauhtiin, molempien jatkamisen tarve on suuri kaikissa teollisuusmaissa. > > > rajoituksia, että päivittäiset toiminnot, kuten kävely ja kotiaskareiden hoitaminen, alkavat rajoittua. Tällöin pienikin suorituskyvyn nousu parantaa elämänlaatua. Liikunnanharrastuksen aloittamiseen tarvitaan ensisijaisesti aloitekykyä. Jotta liikunnasta olisi hyötyä ja se pysyisi turvallisena, täytyy osata arvioida mihin liikunnalla voidaan vaikuttaa ja tuntea riskit. Ennen kuin tämän tyyppisiä testejä voidaan markkinoida laajaan käyttöön, tulee niiden toimivuus ja vaikuttavuus luonnollisesti testata huolella. Asia tuntuu yksinkertaiselta, mutta ei aina ole sitä. Vilkas tutkimus yksilöiden välisistä perimän eroista ja vasteesta liikunnalle voi auttaa meitä tulevaisuudessa erottamaan helposti toteutettavilla, monia tekijöitä samanaikaisesti analysoivilla geenitesteillä ne ihmiset, joilla tietyssä sairaudessa liikunta on sopiva hoitomuoto niistä, joille liikunnasta ei ole oleellista hyötyä. Jos matkan tekee epätasaista polkua myöten, muistuttaa se enemmän luonnonkansojen käyttäytymistä ja tarjoaa elimistölle useampien sairauksien ennaltaehkäisyssä tarvittavia stimuluksia: kehittää kestävyyttä, voimaominaisuuksia ja koordinaatiota. Viimeinen vaihe prosessissa on ehkä se vaikein: miten saada ihmiset valitsemaan lihasvoimaa hyödyntävä liikkumistapa vaikkapa työmatkalle. Nykyisin, muutamia erikoistarjouksia lukuun ottamatta, ihmisen ei tarvitse juosta saaliin perässä marketissa
Valistuksen ideaaleja voi olla mahdoton saavuttaa. Valistuskin on vallankäyttöä Liiku n ta vai istu ksessa on omaksuttu ideaalikuva täydellisestä, terveestä ruumiista. Liikuntavalistusjulkaisuja kuvittavat atleettiset, komeat miehet ja länsimaisen kauneusihanteen mukaiset naiset: "Tästä on syytä olla huolissaan. Se pyrki omilla toimillaan edistämään massojen liikuntakannallepanoa, jonka tehtävä oli palvella maanpuolustusta. "Liikuntaa ei perusteltu enää nationalistisilla ja siveellisillä aatteilla, vaan perustelut tieteellistyivät ja rationaalistuivat. Liikuntatieteellinen Seura on osallistunut niiden muovaamiseen sekä aktiivisena toimijana että kriittisenä tarkkailijana. K ansakunnan yhteistä tietoisuutta on luotu myös liikuntaja terveyskasvatuksen avulla. Tällainen liikuntavalistus ruokkii riittämättömyyden tunteita. Seura tuki Jussi Turtiaisen mukaan liikuntavalistuksessa on siirrytty kansallisesta voimaruumiista terveyttä ja fyysistä kuntoa optimoivaan yksilöllisyyteen. Luonnonlait ja biologian lainalaisuudet sanelivat ne säännöt, joiden mukaan oli liikuttava ja järjestettävä muukin elämäntapansa. Turtiaisen mukaan keskustelun keskiöön nousivat yksilöllinen liikuntaharrastus, fyysinen kunto sekä työkuntoisuuden vaaliminen. Liikuntapolitiikka muuntui "biopoliittiseksi" projektiksi, jonka päämääränä oli väestön terveyden ylläpitäminen ja parantaminen. T ämä julistus ei ole vaiennut, vaikka muodot ovat muuttuneet. Valistajat normittivat kurin sijaan liikuntaa ja elämäntapaa pehmeämmän sosiaalisen kontrollin avulla, vedoten liikunnan positiivisiin vaikutuksiin. QK) "Kuntoliikuntaa on jatkojalostettu ahkerasti, mikä näkyy uudissanoina, kuten hyötyliikunta, terveysliikunta ja arkiliikunta." liikunta & Tiede 5-6/2003 g. Hyvän fyysisen kunnon nimiin vannotaan edelleen 2000-luvun valistusmateriaalissa. Hänen mukaansa liikuntavalistuksessa on siirrytty kansallisesta voimaruumiista terveyttä ja fyysistä kuntoa optimoivaan yksilöllisyyteen. Elämänhallinnasta tuli tieteellistä ja asiantuntijavaltaista", tiivistää Turtiainen. Yksilö oli velvollinen pitämään itsensä kunnossa kansakunnan edun nimissä. Tiedotusvälineiden kautta liikunnasta ja terveydestä välittyvä kuva on myös vallanväline. Sen tilalle tuli kuntoliikuntaoppi, jota Liikuntatieteellinen Seura saarnasi eri areenoilla tarmokkaasti. Liikuntavalistus muovaa ihmisten käsitystä ruumiillisuudesta, sukupuolesta ja terveydestä. Liikunta ja terveys ovat mittavaa bisnestä, jossa terveyden rinnalla korostuvat ulkonäkövaatimukset. Tästä on syytä olla huolissaan. Liikuntavalistuksessa on omaksuttu ideaalikuva täydellisestä, terveestä ruumiista. Myös kaupalliset toimijat ovat havainneet erilaisten itsehoitoja elämäntapajulkaisujen suuren kysynnän. Valistusmateriaalien esittelemät ruumiit ovat usein hyvin kaukana koetusta kunnosta sekä omasta ruumiinkuvasta. E rilaiset terveen ruumiin esitykset nousevat eri aikoina hallitseviksi. Liikuntaja terveysvalistus on Turtiaisen mukaan edelleen voimissaan. Julkinen valta tavoittelee kustannussäästöjä panostamalla ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon. Ruumis ei ole vain biolääketieteellinen kone, vaan myös yhteiskunnallisen merkityksenannon kohde, kulttuurinen käsite ja toimija. Kansallinen liikuntavalistus alkoi murtua 1960-luvulla. 1930-luvulla vallitsevaa kansallista valistusideologiaa, jossa yksilö oli alisteinen kansakunnalle. "Kuntoliikuntaa on jatkojalostettu hyvin ahkerasti, mikä näkyy sellaisina uudissanoina, kuten hyötyliikunta, terveysliikunta ja arkiliikunta'', määrittelee Turtiainen. Liikuntavalistuksesta väitöskirjaa valmisteleva Tampereen yliopiston tutkija Jussi Turtiainen sanoo ihannekansalaisen kuvan muuttuneen ajan mittaan. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että terveyttä uhkuvat ihanneruumiit synnyttävät häpeän kokemuksia'', Turtiainen muistuttaa. Valistus ja 1960-luvulta lähtien joukkotiedotus ovat luonnostelleet ihannekansalaisen prototyypin, jossa terveyden ja fyysisen kunnon merkitys korostuu
c,•11. Jouko Kokkonen, Teijo Pyykkönen Liikuntatieteellinen Seura ry 1933-2003 'I I JNE .l!< ~t;<,.J. ~·:ide.--
Helsingin Töölöön rakenteilla ollut stadion herätti sekin keskustelua. Kirjelmä päätettiinkin lähettää Yliopiston Voimistelulaitokselle ja pyytää sitä järjestämään ensimmäiset kurssit. Liikuntatieteellinen Seurakin oli puolensa valinnut: se kokosi piiriinsä porvarillisen urheilupuolen kerman. Keskustelun päätyttyä todettiin, että luonnollinen on se käyntitapa, jossa jalka tulee maahan kantapää edellä. kaksi akateemikkoa, säveltäjä Yrjö Kilpinen ja kuvanveistäjä Väinö Aaltonen. Kaikki muut käyntitavat ovat harjoitusmuotoja''. Voimistelulaitoksen johtaja Kalle Rikala vaati alustuksessaan vuonna 1934, että "rakennuskompleksissa oli otettava huomioon myös liikuntatieteelliset ja -kasvatukset tarpeet". Kuukausikokouksissa aaltoili henkevä keskustelu kahvitarjoilun lomassa. Siteet liikunnan arkeen jäivät ohuiksi. Liikuntakasvatuksellista keskusteluseuraa oli kaavailtu Tahko Pihkalan johdolla jo 1920-luvulla. Seura noudatti 1950-luvulle asti "tahkolaista liikuntanäkemystä": yksilö oli alisteinen kansakunnalle ja valtiolle. Laajakantoisempaa toiminta-ajatusta ei tahtonut löytyä. Liikuntatieteellisen Seuran toimisto muutti Stadionille runsaat 50 vuotta myöhemmin vuonna 1986. Ilman suosituksia ei jäseneksi päässyt. > > > Liikunta& Tiede 5-6/2003 11. Väliaikaiseksi nimeksi Suomen Urheiluakatemia Sotien jälkeinen aika koettiin vaaran vuosiksi myös Liikuntatieteellisessä Seurassa. Liikunta kosketti 1930-luvulla vasta harvoja suomalaisia. Uusi sihteeri Toivo Okkola ryhtyi vuonna 1946 puuhaamaan seuran korvaajaksi Suomen Urheiluakatemiaa, jonka jäsenkuntaa laajennettaisiin "pitäen silti tarkkaa huolta sen tasosta ja pyrkien kokoamaan Urheiluakatemian suojiin alan huippuedustajat". 1930-luvulla suomalainen urheiluelämä oli jakautunut muun yhteiskunnan tavoin korostetusti kahtia. Uutta seuraa eivät kaikki riemulla vastaanottaneet: "On se hyvä, jos jonkin verran huvittavaa, että Suomeenkin on saatu tällainen 'tieteellinen akatemia'. Se julkaisi vuonna 1954 kirjan Suomen urheilun isästä Ivar Wtlskmanista. Välit';\ tömän virikkeen seuran perustamiseen antoi vasta op1;\ pikoulukomitean mietintö, joka ei tyydyttänyt voimistelunopettajia. Tarkastaja Arvo Vartian johdolla aloittanut Liikuntatieteellinen Seura nähtiin tarpeelliseksi, koska "liikuntakasvatusta harrastavilla henkilöillä ei ole ainakaan Helsingissä aikaa pysytellä aikansa tasalla". Tuoreen julkaisijan nöyryyttä kuvaa ensimmäiseen kirjaan painettu ystävällinen pyyntö: ''Painovirheet, joita teokseen on jäänyt, lukija hyväntahtoisesti korjannee". jonka johtokunta arvioi kuka on kyllin arvokas ja 'tieteellinen' tullakseen kutsutuksi 'seuran' jäseneksi." (SNLL) Jäseniä seuralla oli vuoden 1933 lopussa 24 ja viisi vuotta myöhemminkin vasta 26. Pula-ajan keskellä kamppailevat suomalaiset kaipasivat enemmän leipää kuin liikuntahuveja. Seuran kokouksissa korostui liikuntakasvatuksen ohella "liikunnan fysiologisten ja terveydellisten aspektien" pohdinta. Urheiluakatemia jää seuran historiaan jos ei muuten niin käynnistämällä kustannustoiminnan. Sota ja maan jälleenrakentaminen söivät myös urheiluvaroja. Seuran jäsenet olivat jo niin monessa mukana, ettei aikaa liiennyt uuden järjestön kehittämiseen. Elitistinen Urheiluakatemia linnoittautui omiin korkeuksiinsa. Apu oli löytynyt tippauksesta vuonna 1940. Henkisen kolauksen kokeneet porvarit kokosivat rivejään torjuakseen äärivasemmiston pelätyn kulttuurirynnäkön. Okkola sai ideansa myytyä ja Urheiluakatemia perustettiin vuonna 1949. 1933-1955 Yläluokkaista valistushenkeä "Alustuksen johdosta sukeutui vilkas keskustelu, jossa puollettiin sekä varvaskäyntiä että käyntiä koko jalkapohja/La. Jäseniksi kutsuttiin mm. Vuoden 1933 osuvin mainoslause nousi työttömän hädästä: "Osta Apu, anna apu työttömälle". Heidän unelmanaan oli terve ja vahva Suomen kansa ajankohtana, jolloin kieltolaki oli juuri kumottu ja kansan ryhti ja raittius olivat uhattuina. Liikunta oli velvollisuus, jonka suorittamisen palkinto oli se ilo, joka syntyi ponnistuksen myötä. Lääketiedettä sivuavat kysymykset olivat näkyvästi esillä kuukausikokouksissa 1950-luvulle asti. Edes Helsingin olympiakisat eivät juuri vaikuttaneet Akatemian toimintaan. Lääketieteen kandidaatti Heikki Savolainen toi julki helmikuussa 1935 ehdotuksen "urheilulääkärikoulutuksen aloittamiseksi maassamme". (Keskustelu Liikuntatieteellisen Seuran vuosikokouksen yhteydessä hotelli Carltonissa helmikuussa 193 7) K äynnin sulokkuutta ja ruumiin sopusuhtaisuutta alettiin Suomessa arvioida säännöllisesti Miss Suomi -kilpailuissa vuonna 1933. Syvällistä kiinnostusta suomalaiseen vartaloon ja sen käyntiin osoitettiin myös samana vuonna perustetussa keskusteluseurassa. Urheiluakatemian aikana vuonna 1950 seura sai ensimmäistä kertaa valtionapua veikkausvoittovaroista. Seuran perustajat olivat aikansa lapsia: isänmaallista väkeä, jolle rotuopitkaan eivät olleet vieraita. Seura haluttiin aluksi pitää pienenä ja Helsinki-keskeisenä. Nuoruuden paloakin puuttui melkein kaikki jäsenet olivat jo keski-iässä. Jäsenet sivistivät toisiaan
Stadionin kanssa samana vuonna synnytettiin televisioon Urheiluruutu, mikä symbolisoi kilpaurheilun erkaantumista kuntoilusta. Seuran isänmurha jäi 1960luvulla puolitiehen, sillä seura eli vielä vahvasti jälkitahkolaisessa hengessä: liikunnalla oli merkitystä erityisesti yhteiskuntapolitiikan välineenä. Seuran julkaisusarja pääsi sekin vauhtiin 1960-luvun alussa. Kalevi Heinilä, Jukka Wuolio, Pekka Oja, Pekka Kiviaho ja Mauri Oksanen myöhemmin kovan luokan liikuntavaikuttajia kaikki. Useat toimitusosastolaiset olivat hakeneet lisäoppia ulkomailla, mikä oli tuolloin melko harvinaista. Tässä tehtävässä on ollut Liikuntatieteellisen Seuran toimitusosasto, ja vaikka siihen ei kuulukaan yhtään naista, voidaan kertoa äidinkin voivan hyvin''. Vuoden 1956 lopussa jäseniä oli 55. Työn kuormittavuus väheni ja kodinkoneet kevensivät keittiötöitä. " Klemola kutsuttiin jäseneksi vuonna 1958. Osmo 1. Seuraan tuli eloa, kun ryhmä nuorempia jäseniä järjestäytyi vuonna 1960 Toimitusosastoksi. Tilalle tuli rationaalisuuden ja tieteellisyyden korostaminen. Vastaanotto oli innostunut. Jatkoopinnot olivat suuntautuneet yhteiskuntatieteisiin, mikä vaikutti vahvasti seuran tuleviin linjauksiin. Alempi keskiluokka ja jopa työväestö alkoivat hankkia kesämökkejä. 1956-1966 Jälkitahkolaisessa hengessä K orkealentoisesta Suomen Urheiluakatemiasta palattiin vuonna 1956 lähemmäksi todellisuutta ja vanhaan nimeen. Käytännössä sen merkitys oli suurempi se toimi seuran varjohallituksena. Heikki Klemola kuvaa ajatuksiaan 1950-luvun jälkipuolella: "Tämä liikuntakulttuurin keskeisten vaikuttajien yhdistys oli salaperäisyydessään kiehtova, uteliaisuutta herättävä ja uraansa aloittelevalle liikuntamiehelle haastavakin: pääsisipä joskus sen jäseneksi. Yhteiskunta tarjosi liikuntapalveluja, joita jokainen järkevä ihminen tietysti käyttää hyväkseen. Kaila julisti Stadionissa vuonna 1965 tieteellisen tutkimuksen olevan nykyajan yhteiskunnassa kaiken merkittävän toiminnan pohjana. Elettiin nopean maaltapaon ja lähiörakentamisen aikaa. 1960-luvun puolivälissä liikuntatieteilijöillä oli vakaa usko siihen, että liikunnalla voidaan lievittää yhteiskunnallisen murroksen aiheuttamia sopeutumisvaikeuksia. Syntynyt on terve lapsi. Tehtävää hoitivat vuosina 1956-1966 mm. Vapaa-aika lisääntyi kun työviikko lyheni viisipäiväiseksi ja kesäloma piteni. Seura alkoi kutsua Suomeen myös ulkomaisia esitelmänpitäjiä. Osaston varsinaiseksi tehtäväksi ajateltiin asioiden valmistelu hallitukselle. Suomi autoistui ja muuttui kulutusyhteiskunnaksi. Kuukausikokouksiin toivat uutta lennokkuutta ulkopuoliset alustajat. Stadion alkoikin ilmestyä vuonna 1964 säännöllisesti. Samalla hän ehkä ensimmäisenä kytki seuran tietoyhteiskuntaan: ''Elämme tietokoneiden aikakautta. Kirjoituksia oli tarjolla niin runsaasti, että oman lehden perustaminen tuntui järkevältä. Lisäksi ehdittiin kantaa vakavaa huolta liikuntatieteellisen tutkimuksen tilasta. Toimitusosasto oli taustoiltaan yhtenäinen. Moraalisiin tai siveellisiin syihin ei enää viitattu. Toimitusosasto löysi julkaisukanavakseen Kouluvoimisteluja urheilu -lehden, jonka liitteenä alkoi ilmestyä liikuntatieteellisiä artikkeleita. Jäseneksi ei edelleenkään päässyt ilman kutsua. Seuraavana vuonna lehden päätoimittaja Yrjö Launonen saattoi jo kirjoittaa tyytyväisyydestään: "Lehti on todistanut olemassa olonsa oikeutuksen. Seura säilyi edelleen pienen piirin kohtauspaikkana. Uusi suuntaus oli sukua 1950luvun lopulla virinneelle kulttuuriliberalismille, joka julisti tuovansa kulttuurielämän nykyaikaan. Tiedon määrä lisääntyy eri elämän alueilla lähes hillittömällä vauhdilla''.. Sen jäsenet olivat sotien jälkeen valmistuneita voimistelunopettajia, jotka olivat tyytymättömiä voimistelunopettajien koulutukseen. Stadion-lehden näytenumero ilmestyi 40 vuotta sitten joulukuussa 1963. Toimituskuntaa on pidettävä lehden äitinä. 12 Liikunta& Tiede 5-6/2003 Uutta aluevaltausta seuralle merkitsi myös sen jäsenten suunnittelema kaksiosainen tv-ohjelma "Onko liikunta tiedettä", jonka Tesvisio esitti vuosina 1962-1963. Uudenlaisesta määrätietoisuudesta viesti pääsihteerin luottamustoimen perustaminen
" Työpaikkaliikunnasta puhuttiin paljon, mutta sen sisällöstä oltiin erimielisiä. Paavo Seppänen kyseenalaisti myytin "suomalaisen urheilija-aineksen erinomaisuudesta". Päivien viesti meni taatusti perille. 250-päinen porvari/lis-liberaalinen jäsenkunta ei tätä ehtoa täytä". Stadionin palstoilla käytiin kiivassanaista poliittista väittelyä Tsekkoslovakian miehityksestä ja eteläisen Afrikan rotuerottelusta. "Kalevi Heinilän pelastaneen, mitä pelastettavissa oli". Puheenjohtaja Castor Lindqvist kertoi jäsenkunnalle ilouutisen keväällä 1967: "Seuramme toiminnan tavoitteiden toteuttamismahdollisuuksien kohdalla on tapahtumassa odottamattoman ilahduttava käänne. Lähes kaikki alan tutkijat, hallinnon kehittäjät ja muut vaikuttajat toimivat 1960luvulla Liikuntatieteellisessä Seurassa. l] · Esikuvana olivat kaksi vuotta aiemmin pidetyt kulttuuripoliittiset neuvottelupäivät. > > > Liikunta & Tiede 56/2003 1 3. Yliopistoilla taistolaiset onnistuivat valtamaan suuren osan järjestöistä. (..) Liikkuminen oli sisällytettävä ihmisen biologisiin perustarpeisiin. Aktiivinen ja rauhantahtoinen puolueettomuus lisäsi yhteydenpitoa Neuvostoliittoon ja muihin sosialistisiin maihin. Etenkin DDR:n liikuntatiede kiinnosti: maan urheilusaavutukset nähtiin ilman ironian häivääkään todisteeksi tutkimuksen voimasta. Elinvoimaa seura imi punamullasta: se halusi viedä liikuntatiedon ilosanomaa kaupunkeihin ja maaseudulle. Seura järjesti vuonna 1967 \\ 'lähes legendaariset Liikunta\ 1 poliittiset neuvottelupäivät. Seuran hallituksen kokoonpano muuttui kuitenkin paremmin yleisiä poliittisia voimasuhteita kuvastavaksi. Valtion Liikuntatieteellinen toimikunta on nimittäin vakaasti punninnut seuramme toimintasuunnitelmaa ja todennut sen oivalliseksi. " mmaanssa. Jäsenyys tuli mahdolliseksi kaikille sitä hakeville. Kalevi Heinilä toi esille urheilun kilpavarustelukierteen kielteiset piirteet, kuten kaupallistumisen ja menestyksen tavoittelun kaikin keinoin. 1967-1983 Punamulta pölisee H uippu-urheilu joutui 1960-luvulla seurassa kriittiseen tarkasteluun, joka oli kuitenkin vasta esimakua 1970-luvun lähes verisille väittelyille. Itäsaksalaisia asiantuntijoita kävi seuran kutsumana kertomassa maan liikuntajärjestelmästä. Koska kantaaottavuus kuului asiaan 1970-luvun alussa, seurankin oli laadittava periaateohjelma: "Seuran tuli toiminnallaan pyrkiä edistämään ihmisten hyvinvointia ja sen mahdollisimman tasaista jakautumista. Se heijastui myös seuran toimintaan, johon Jyväskylän 1960-luvun lopussa perustetun alueosaston jäsenet osallistuivat ahkerasti. Vuonna 1970 perustettu seuran Vierumäen alaosasto moittikin, että "Liikuntatieteellisessä Seurassa on lyöty laimin kilpaurheilun sarka tai siihen ainakin suhtaudutaan kielteisesti". Oliko sen palveltava työvoiman uusintamista kapitalistin tarpeisiin vai työläisen omaa hyvinvointia ja luokkatietoisuuden kehittämistä. Moni piti kritiikkiä pyhäinhäväistyksenä Lasse Virenin olympiavoittojen humussa. Samaan aikaan Eino Heikkinen ja Pekka Peltokallio väittelivät televisiossa tiukasti, oliko Miinchenin suomalaismenestyksen salaisuus verenvaihto. Seuran jäsenet korostivat, ettei urheilu voinut toimia muusta yhteiskunnasta irrallisena saarekkeena. Lisääntynyt aktiivisuus tyydytti myös rahoittajaa. Jäsenyys avoimeksi kaikille kiinnostuneille "Liikuntatieteellisen Salaseuran" mainetta alettiin tosissaan hälventää vuonna 1967 muuttamalla sääntöjä. Neuvottelupäivien julkilausuma toi julki muutaman vuoden muhineen ajatuksen urheilun kolmijaosta kilpaurheiluun, kuntoiluun ja liikuntakasvatukseen. 1970-luvun alussa nuori polvi vaati edelleen, että 'Jäsenpohjaa tulisi tietoisesti laajentaa siten, että seura edustaisi paremmin kaikkia maamme kansalaisryhmiä. Liikuntatieteellisessä Seurassa vasemmisto ei päässyt vallan päälle. Heinilän ja Jyväskylän vasemmistoradikaalien välinen kädenvääntö jatkui yli 1970luvun puolivälin
Mihin painopiste: aikakauslehti vai tiedejulkaisu. Yhdestä asiasta seurassa oltiin samaa mieltä: tutkimusta tarvitaan lisää. Ajan henkeen sopi suunnittelun korostaminen. Stadion sanan katsottiin viittaavan liiaksi huippu-urhei:'z: luun. Kuukausikokouksiin osallistui 30-40 jäsentä ja keskustelu oli vilkasta. Voittajaksi valittiin Liikunta ja -,,.tiede. Vuonna 1980 Stadion-lehden nimikin päätettiin viimein vaihtaa. " Seminaarien kulta-aikaa Aika 1960-luvulta 1980-luvulle oli seuran ja seminaarien kulta-aikaa puhetta ja osallistujia riitti. Kertovampi tulos saatiin kun otettiin huomioon vastaajien lähtökohdat. Mekin ajettiin Jyväskylästä edestakaisin seuran kuukausikokouksiin. Seuran aktiivijäsenet alkoivat kiertää maailmalla liikuntatieteen ja opetusministeriön puolivirallisina lähettiläinä. Seura toi aktiivisesti tyrkylle uusia tutkimusaiheita. Päivillä esitetty teksti oli aiempien päivien tapaan räväkkää eikä lehdistökään vaiennut: ''Huippu-urheilu on liikunnan pornografiaa, liikuntatiede vanhojen luiden siirtelyä haudasta toiseen. Seuran usko tieteeseen ei horjunut, päinvastoin. Kenelle lehteä piti tehdä: soveltajille vai tutkijoille. Lehtiartikkeleita vai tutkimusraportteja. Marraskuussa 1972 aiheena oli liikunnan lainsäädäntö. Seura järjesti nimikilpailun ja tuloksena saatiin 34 nimiehdotusta. Niin yksinkertaista se oli. Urheilun "ETYK-kokous" järjestettiin seuran johdolla Helsingissä vuonna 1982. Stadionin tilaajistakin 65 % oli alle 45-vuotiaita. >>> Jäsenistö näki seuran suhteen urheiluun moninaisuhtautuvan kilpaurheiluun kielteisesti, 27 % myönteisesti ja 30 % puolueettomasti. Syke, Liiku tänään, Liikunnan kasvot ja Tieteisliikun ta. "(Aamulehti). Seuran jäsenmäärä lähes kolminkertaistui 1970-luvun puolivälistä vuoteen 1982, jolloin jäseniä oli jo runsaat 900. Uusi jäsenistö oli nuorta ja innostunutta. Seura sopi järjestäjäksi jo senkin takia, että seuran puheenjohtajana toimi tuolloin Juhani Perttunen, Urho Kekkosen kansliapäällikkö. Seuran vahva kausi huipentui vuonna 1983 "viimeisten oikeiden" Liikuntapoliittisten neuvottelupäivien järjestämiseen. Liikuntaan liitettiin uusia sanoja: viihde, kaupallisuus, sponsorit, narsismi, liigat, kulutus, muoti. Kokouksen jälkeen opetusministeri Marjatta Väänäselle jätettiin julkilausuma, jossa seura kiirehti liikuntalain valmistelua. Vilkas ja värikäs toiminta keräsi jäseniä kuin sade saappaita. Risto Telama muisteli 50-vuotishaastattelussaan kaiholla seuran kokouksia: "Keskusteluntarve ja uusien ajatusten tarve oli kyllä kauhea. Kuukausikokouksilla oli edelleen tärkeä asema seuran toiminnassa. " (Hannu Tarmio) "Moneen kertaan uudelleenkirjoitettu julkilausumaehdotus joutui yleiskeskustelussa sellaiseen ryöpytykseen, että julkilausuman pääriipustaja' Joel juppi oli seota papereihinsa kirjatessaan muutosja painotusehdotuksia. Erityisliikunta ja liikunnan vaikutus mielenterveyteen olivat esillä jo 1960-luvun lopussa. Urheilun kenttäväki kuittasi liikunnan tieteellisen selittämisen vielä turhaksi, koska liikunta on yksinkertainen asia: "Vilu, nälkä ja kolmas painoteknisesti kelvoton asia takaavat, että ihmiset liikkuvat" (Suomen Urheilulehti, 1972). Oikeistolaiset katsoivat Stadion-lehden suhtautuvan kilpaurheiluun kielteisesti ja vasemmistolaiset myönteisesti. Vuosittain seura järjesti 4-5 koulutustilaisuutta eikä kilpailijoita juuri ollut. Seuran kasvanut asiantuntijuus poiki sille myös kansainvälisiä tehtäviä. Sinisen verryttelypuvun katoamista juhlittiin joukolla korpihotellien liikun taseminaareissa. 1 4 Liikunta & Tiede 5-6/2003 Aiheista ei liikuntaseminaareissa ollut pulaa, sillä liikuntamaailmassa oli alkamassa historiansa suurin myllerrys. Seura osallistui myös vuonna 1971 valmistuneen ensimmäisen liikuntatieteellisen tutkimuksen kehittämissuunnitelman laatimiseen. Tarjolla oli myös mm. Keskustelu lehden luonteesta jatkui nimenmuutoksen jälkeenkin eikä se ole päättynyt vieläkään
Rakennettiin liikunnan mallikuntaa, vauhditettiin tiedonvä> > > Kutsutaan kokous, keskustellaan, laaditaan kirjelmä, viedään päättäjälle yksinkertaista! Liikunta & Tiede 5-6/2003 1 5. Miekat pantiin tuppeen ja suut suppuun. Konsensuksen ilmapiirissä ei sallittu edes politiikka-sanan käyttöä. 1984-1992 Konfliktista konsensukseen M ikään ei kestä ikuisesti. Se olikin mahdollista läpi iloisen ja nousukautisen 1980-luvun. 1960-luvun radikaali sukupolvi oli 1980-luvulla jo keski-ikäistynyt ja vahvasti kiinnittynyt liikuntatieteen ja -hallinnon johtopaikoille. Seura kunnostautui 1980-luvulla monitieteisten tutkimushankkeiden ideoi jana ja toteuttajana. Edes seksistä, hipeistä tai tv-ohjelmista ei jaksa väitellä montaa vuosikymmentä saati sitten Liikuntatieteellisen Seuran periaateohjelmasta. 1980-luvun lopussa seuran palkatun henkilöstön määrä oli huipussaan, toimistossa työskenteli 12 henkilöä. Ongelmat poistuivat resursseja lisäämällä. Seura sai osansa kasvusta ja sen organisaatio laajeni. Ja miksi olisi enää kinasteltukaan, koska kaikille riitti hyvää jaettavaksi. Siitä huolimatta jotain perinteistä kuultiin: 'Jos liikuntatieteilijä jotakin inhoaa, niin se on tekemistä urheilun hyväksi" Ouha Väätäinen) Suomen kansa veikkasi ja ennen kaikkea lottosi, minkä ansiosta myös liikuntatutkimuksen rahoitus moninkertaistui. Vuoden 1988 Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät loivennettiin Liikuntakulttuurin Päiviksi
16 Liikunta& Tiede 5-6/2003 Arvioinnin loppuraportti koettiin torjuntavoitoksi. Lama kyykisti köyhät ja budjettipäällikkö Raimo Sailas liikuntaväen ehdottaessaan valtion tuen poistamista liikunnalta. Raha haastoi aatteen. Meno oli villiä ja varakasta. Lama jätti jälkensä: epävarmuus hiipi sisään ja asettui taloksi. Seuran erityissuojeluksessa ollut erityisliikunta kehittyi harppauksin. Liikunnanharrastus \ lisääntyi niin nopeasti, että Lauri Laakso laski vuodesta 2009 tulevan "historiallisesti merkittävän; silloin kaikki suomalaiset harrastavat liikuntaa". Sailas torjuttiin, lamaa ei. Seuran näkyvimpiä projekteja 1980-luvulla oli Liikunnan tulevaisuus -projekti, joka hahmotteli mahdollisia tulevaisuuksia. Pelkästä nimestä. Kymmenessä vuodessa jul,. Puoluepoliittisen 1970-luvun vastareaktiona kehittyivät ympäristöliike ja elävän musiikin yhdistykset. Strategioita ja suunnitelmia laadittiin kolhiintuneen itsetunnon tukipylväiksi. Nuorten ja kauniiden ihmemaassa seuralle meinasi jäädä vain ihmettelijän rooli. Liikunnallinen kulutus kukoisti ja liikunnan näyttöarvo ohitti käyttöarvon. Liikunnan taloustutkimuksella selvitettiin markkojen liikkeet ja Historia-projektilla luotiin pohjaa alan vakavalle tutkimukselle. ',/ato\'\.US -,ao ~os\\\l Terveyttä aktiivisesti vaa• ~:al \\\i• . Urheilijat jalostettiin havaintohoukuttimiksi ja terveys uskonnoksi. Arvioinnin aikana oli väläytetty seuran ja Suomen Urheilumuseosäätiön, erityisesti sen kirjaston ja tietopalvelun, yhdistämistä "liikunnan tietokeskukseksi". Niukkuuden keskellä opetusministeriö käynnisti liikunnan tiedonvälitysyksiköiden arvioinnin, jossa paino oli määrällisillä mittareilla. Seuralla oli täysi työ vakuuttaa, että sen toiminnassa sisältö tulee ennen määrää; teksti ennen kopioita. Pehmeä haastoi kovan. 11 livia liikkujia arveltiin olevan t.\ .-, \\tt\9\\\\S jo enemmän kuin aktiivisia 1as\8\\ kristittyjä. Ohessa ehdittiin toki julkaista, kouluttaa ja jonkin verran vauhdittaa tutkimustakin. Skenaarioita tehtiin, mutta yksi tulevaisuuden tekijä jäi liian vähälle huomiolle ja sen mukana paljon: Lama. > > > litystä ja hahmoteltiin lapsille omaa liikuntakulttuuria. Lehdet jatkoivat ryh1 1. Yksihe('llt'l\at: \\\\\31 lö oli ykkönen. Urheilun tosi uskovaiset hieman vierastivat sen yhteiskuntahistoriallista otetta. Silti nolla pistettä heti alkuun. kaistiin yli 40 kirJ· aa. Itseohjautuva liikuntakulttuuri viis veisasi liikuntahallinnosta tai tutkimusprojekteista. Määrä muuttui laatua helpommin talousluvuiksi ja ajan hengen mukaan kaikki oli selitettävä talouden kautta. Seurakaan ei tosissaan lämmennyt ruumiinkokemuksille, vaikka asialle tilaa julkaisuissaan antoikin. " Projektien myötä laajeni julkaisutoiminta. Seura vastasi myös yhteispohjoismaisen liikuntatutkijoille suunnatun lehden Scandinavian journal of Medicine & Science in Sports toimittamisesta vuosina 1979-96. Kehittämisesityksiä voitiin osin jopa kiitellä. a tie\.'"'~ss" ,,.,.,.,. Pohdinta olemassaolon oikeudesta ei päättynyt arviointiin. Liikunta J. Liikunnan lajikirjo kaksinkertaistui ja voimat hajaantuivat. de -lehden rinnalla alettiin julkaista opetusministeriön tilauksesta englanninkielistä vientituotetta Motion Sport in Finland -lehteä. Mutta vielä oli suomalainen perinneurheilu sen verran voimissaan, että vihreä urheilukritiikki jäi älykköjen diskurssiksi. Seuran moniste-sarja korvattiin terävämpään ilmaisuun pyrkivällä Impulssi-sarjalla, jossa kymmenen vuoden aikana ilmestyi 22 raporttia. Peilinkestävät pohkeet ja liukas lihaspinta hivelivät. Sählysukupolvi sai tulla toimeen omillaan. Historia-projektin pääteos "Suomi uskoi urheiluun" ilmestyi vuonna 1992. Henkilökuntaa vähennettiin. Urheilun luokkarajat murtuivat ja urheiluseuroissa alettiin ihmetellä mihin katoaa sitoutuminen. 1993-2003 Tulosohjausta ja naimakauppoja 1 990-luvun alussa elämä pyöri rahan puutteen ympärillä niin myös seu, rassa. Liikunnassa niitä vastasi "uusi liikuntakulttuuri", joka tarjosi totiselle liikunnalle vaihtoehtoja: uusia lajeja, elämysten etsintää ja kokemusten erittelyä. Selostajalegenda Paavo Noposelle jo teoksen nimi oli liikaa: "Aikamuoto lienee harkittu myyntikikkana ärsyttämään meitä kaikkia, jotka Martti Jukolan tavoin yhä uskomme urheiluun. Moniarvoistuvaan liikuntakulttuuriin Seura selitti projekteillaan ja julkaisuillaan muuttuvaa kulttuuria: perinteinen urheilu oli saamassa ympärilleen moniarvoistuvan liikuntakulttuurin. Loppuraportissa pakkoliitosta ei enää puhuttu mitään. Tutkimus jäi entistä enemmän todellisuuden vauhdista paitsi tulevaisuuden tutkimus
Liikuntatietoa vietiin Karjalan maille ja Baltian valtioihin. Mutta ei se niin vakavaa ole. Ja niin paljon on ministeriö seuraa rakastanut, että teetätti toiminnan kehittämiseksi seurasta uuden arvion vuosina 2001-02. Välineellistyvä vuorovaikutus tarvitsee jatkossakin rinnalleen inhimillisen kanssakäymisen. Neuvostoliiton kuolema synnytti Lähialueprojektin. Samalla arvioitiin, että antidopingtyöstä vastanneen LIITE ry:n muut toimialat liikuntalääketiede ja kuntotestaus jäävät muutoksessa liian pieneksi yksiköksi, joten niille ryhdyttiin hakemaan uutta majapaikkaa. Hiihtäjien dopingsotkujen johdosta antidopingtoimintaa haluttiin vahvistaa ja rakentaa sitä varten oma yksikkö. Loppuraportin kriittisissäkin arvioissa oli päätä ja häntää. Suomalainen ei enää etsi liikunnasta yhteisöllisyyttä, korkeintaan yksilöllistä yhteisöllisyyttä. Hallintokin pyrkii uudistumaan: jäykän resurssikepin sijaan ohjauksessa halutaan tarjota informaatioporkkanaa. Vuosi 2001 muistetaan. Liikunnan järjestökenttä on sirpaloitunut ja liikuntatiede linkittynyt useaan eri suuntaan. Liikuntalääketieteen ja kuntotestauksen toimialat yhdistettiin Liikuntatieteelliseen Seuraan vuoden 2002 alussa. Samalla liikuntavaikuttajien kolmas sukupolvi on siirtymässä eläkkeelle ja seuraava polvi varttumassa vastuuseen. Riippumattomana ja puolueettomana organisaationa seura on voinut koota yhteen eri alojen ja näkökulmien edustajia kirjoittamaan, keskustelemaan, kehittämään ja välillä jopa väittelemään. '1 dikkäästi laduillaan ja julkaisusarja eteni kahden kirjan vuosivauhdilla. Askeleita arkeen, lähemmäksi kansalaisia on otettu varovasti. Tieteen ja käytännön välistä siltaa on rakennettu ensisijaisesti tieteen päästä. Nyt yhteistyö arviointiryhmän kanssa sujui ja seurankin mielestä puhuttiin oikeista asioista samalla kielellä. Onneksi tiedot puolisoiden ensimmäisistä aviovuosista kertovat molemminpuolin kasvavasta kiintymyksestä. Tieteenalan statuksen vahvistaminen on koettu tärkeämmäksi kuin tiedon soveltajien maailmaan sukeltaminen. Ainakin niin kauan kun seura on saanut valtionapua, sitä on haluttu ohjata eri suunnilta ja niin kai halutaan tulevaisuudessakin. Viimeisen vuosikymmenen aikana seura on halunnut profiloitua tiedonvälittäjänä. Kuten John Updike on todennut "elämä on kompromissi kahden asian välillä; sen mitä itse tahtoo ja sen mitä toiset tahtovat". Maine ei ollut kuollut. Toisaalta, ... Urheilun suuri kertomus on kuollut. Kolmas näkyvä kehittämiskohde oli tottakai erityisliikunta. Samaan aikaan suomalaiset ovat jakautumassa entistä pienempiin intressiryhmiin, virallisiin ja epävirallisiin. Vuosikymmeniä kiinnostanut kysymys liikunnan merkityksestä henkiselle hyvinvoinnille otettiin suurennuslasin alle ja tulostakin syntyi. Historiasta löytyvät kuitenkin tulevaisuutta ajatellen seuran kenties kestävimmät arvot. Sillan suunta on ollut useammin hallinto kuin järjestöt tai kansalaiset. On ennenaikaista arvioida, kumpaan tapahtumaan liittyi enemmän dramatiikkaa, mutta ensin mainitun seuraukset tuntuivat seurassa JO samana vuonna. Seura voinee olla tyytyväinen myös maineestaan kasvattajaseurana: 1960-luvulta lähtien seuran piirissä on voinut kouliintua vaikuttajaksi liikuntahallintoon, -järjestöihin ja alan tutkimusyhteisöihin. Painopiste tiedonvälitykseen Nyt 70-vuotias seura toimii yleisestä seurakehityksestä poiketen edelleen yleisseurana ja tavoittelee niin tieteen, hallinnon kuin järjestöjen tukemista. Syntyi Suomen Antidopingtoimikunta ADT. • Kirjoitus perustuu Liikuntatieteellisen Seuran 70-vuotistilaisuudessa 12.11.2003 esitettyyn multimediaesitykseen. Mitähän siitäkin tulee! Seuran ennen niin selkeä toimintakenttä on nyt mumina maailmalla. Uudessa tilanteessa on turha, mutta helppo haikailla takavuosien toimintakulttuuria. 17. Karpaasit päättivät kisansa dopingilla ja Joel Juppi LTS-uransa kuohuviinillä. Vuosikymmen aikana seuraa naitettiin kaksi kertaa, joista toinen siis toteutui ei ehkä vähiten puhemiehen eli opetusministeriön tahdosta. 1990-luvulla Suomi täyttyi koulutustilaisuuksista, mutta seuran seminaarit ja kongressit vetivät joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta hyvin. ei yksi seura kaikkia kerkiä
Arvostelijoiden on kuitenkin syytä muistaa, että suomalaisessa tiedemaisemassa liikuntatieteet ja -tieteilijät olisivat vahvasti ottopojan asemassa, ellei liikuntatieteiden ympärille olisi kehitetty sisäistä" edunvalvontajärjestelmää", jossa tärkeiksi katsottuja asioita voitiin edistää ja toteuttaa liikuntatieteen toimijoiden ja sen tiedehallinnon tiiviin yhteistyön kautta. Tieteellisyys pitää sisällään järjestelmiä, jotka kouluttavat tieteellisen ajatteluun, tekevät tieteellistä tutkimusta ja välittävät tieteellisen tiedon sen tarvitsijoille. Näistä juurista kasvaa Seuralle jatkuvuutta kuitenkin vasta silloin, kun Seura ajan hermolla kykenee vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan ja sen liikuntakulttuurin vaatimuksiin. M odernin suomalaisen liikuntatieteellisen toiminnan peruspilarit rakennettiin 1960-luvulla. i-Vuolle 1 •• .. -... \:~ '. On puhuttu seurasta ministeriön kylkiäisenä, eräänlaisena hallinnon jatkeena. Vuonna 1966 Seura kääntyi opetusministeriön puoleen korostaen liikuntatieteellisen tutkimuksen edistämisen tärkeyttä. Aktiivisina toimijoina tuolloin (ja myöhemminkin) olivat sekä Liikuntatieteellinen Seura että vuonna 1963 toimintansa Jyväskylässä aloittanut liikuntatieteellinen tiedekunta. .. Seuran puheenjohtaja Kalevi Heinilä nimettiin toimikunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. . .. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettei perinteitä pitäisi kunnioittaa ja arvostaa sitä työtä, jota seuran pioneerit ja muut toimijat ovat tehneet vuosien saatossa. -~-·t· --' ·---~·----... Li1 8 liikunta & Tiede 5-6/2003 säksi tarvitaan intressipiirejä yhdistävät ja koossapitävät yhteistyöverkostot. Nämä järjestelmät voivat toimia vain silloin, kun niillä on riittävä yhteiskunnallinen tuki ja arvostus. Liikunta käsitteenä oli vielä tuolloin vieras ja vakiintumaton. • r., • .L • A ikansa lapsesta aikuisuuteen (70 vuotta) kasvaneella Liikuntatieteellisellä Seuralla on paljon tavoitteita ja tehtäviä, jotka edelleen kiinnittävät seuran omaan historialliseen taustaansa. Tämän nimikysymyksen näen vähintään symbolisena missiona. Kyllä tuota siltaa käyttivät muutkin ja liikennettä oli usein molempiin suuntiin. Seuran ja edellä mainittujen kahden toimielimen välille rakennettiin näin silta, jota myöten seuran ensimmäiseksi pääsihteeriksi valittu maisteri Joel Juppi saattoi turvallisesti astella. I 1 • .. Suurta kaukonäköisyyttä ja uudenlaista laajempaa ajattelua osoitti Seuran perustajilta 18.2.1933 se, että nimeksi tuli Liikuntatieteellinen Seura eikä Urheilutieteellinen Seura. Opetusministeriön hallinnon uudistamisen yhteydessä perustettiinkin jo seuraavana vuonna liikuntatieteellisen tutkimuksen tärkein asiantuntijaelin, valtion liikuntatieteellinen toimikunta. . Nimi merkitsi selvää irtiottoa kilpaurheiluun keskittyneestä urheilukulttuurista ja tieteellisen toiminnan ymmärtämistä aikaisempaa paljon kokonaisvaltaisemmin. Tämä metafora on syytä pitää mielessä siksi, että joissakin yhteyksissä on Seuran ja opetusministeriön suhde väärinymmärretty ja sitä jopa vääristelty. t .. ... t : Liikuntatiefeellinen Seura 70 vuotta < .. ., . Si~t-a yhteisku_nn~Uiseen vaikuttamisee 11.. Vastuun kantaminen tästä yhteistyöstä on ollut yksi koordinointia harjoittavan Seuran tärkeistä tehtävistä. 1 1. Toisaalta tavoitteet edellyttävät irtautumista sellaisille traditioille rakentuvasta ajattelusta ja toiminnoista, joiden ohi aika on ajanut. Nomen est omen, nimi on enne. Seura on läpi historiansa ollut nimenomaan liikuntatieteellinen seura. Tieteellisen profiilin nostaminen oli varmasti ajatuksena myös sinä lyhyenä ajanjaksona vuosina 1949-1956, kun nimi muutettiin Suomen Urheiluakatemiaksi tuolloin suunnitteilla olleen Suomen Akatemian mallin mukaisesti. Seuran toinen pioneeri Heikki Klemola astui samoihin aikoihin opetusministeriön urheiluja nuorisotoimiston toimistopäällikön virkaan. . '1·¼ .. Toiminnan jatkuvuuden perustana sen tulisi yhdistää menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kaikessa Seuran toiminnassa
Työnjaosta ei tarvinnut juuri keskustella, sillä jo alusta saakka Seura näki yhtenä tärkeimmistä tehtävistään tiedekunnan tuottaman tieteellisen tiedon välittämisen jäsenistölleen ja muille kentällä oleville liikuntaja terveydenalan vaikuttajille. Kun otetaan huomioon Seuran ja tiedekunnan toisiaan monella tavalla ja tasolla sivuava historiallinen tausta, oli luonnollista, että tiedekunnan ja Seuran yhteistyö oli tiivistä. Uskon, että tieteen "yhteiskunnallistaminen", sen tavoitteiden ja toimintajärjestelmien näkeminen omaa toimintakenttää laajemmissa yhteisöllisissä sfääreissä on avaintekijä etsittäessä ratkaisuja globaalistuvan maailman makroja mikro-ongelmiin. Nykyaikainen viestintäteknologia tarjoaa mahdollisuuksia tehdä näistä, kieltämättä jonkinasteista verenvähyyttä poteneista kateederiseminaareista, uudella tavalla kiinnostavia tilaisuuksia. Tässä kehityksessä mukana oleminen on moraalinen velvoite myös liikuntaja terveystieteilijöille. Tutkijat on saatava tiedostamaan tutkimuksensa yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Osallistuminen tieteellisten yhteistyöverkostojen kehittämiseen on myös seuralle suuri haaste. Yliopistoille ja siten myös liikuntaja terveystieteiden tiedekunnalle on asetettu yhdeksi tavoitteeksi ja tuloksellisuuden kriteeriksi juuri opetuksen ja tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistaminen. Yhtenä tieteenalan kehityksestä vastuuta kantavana yhteisönä sen tulisi panostaa erityisesti vuoropuhelun aikaansaamiseen tutkijoiden ja "kentän" kanssa. Tutut tapasivat toisensa myös silloin, kun tiedekunta alkoi asioida liikunnan keskushallinnon kanssa. E dellä sanotussa on kysymys tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. toimintastrategioissa ja niille pohjautuvissa voimavarojen kohdentamisessa. Yhteistyö laajeni ja monipuolistui myöhemmin sitä mukaa kun liikunnan ja terveyden ongelmia ryhdyttiin selvittämään uusissa liikunta-alan tutkimusyhteisöissä tai yliopistojen lääketieteellisissä yksiköissä. Tiedekunnan ja samoilla tieteenalueilla työskentelevien muiden toimijoiden on mahdollista edistää tätä tavoitetta vasta silloin, kun tehtävä on selkeästi tiedostettu ja hyväksytty sekä viimekädessä sitouduttu ottamaan se huomioon mm. Liikunnan ja terveyden yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia ongelmia kyetään harvoin lähestymään ja ymmärtämään yhden tieteenalan näkökulmasta. L iikuntatieteellisen tiedekunnan perustaminen merkitsi systemaattisen monitieteisen liikuntatieteellisen tutkimuksen käynnistymistä Suomessa. Vaikka tälle pohjalle rakentuvassa yhteistyössä vielä kohdataan monia vaikeuksia, sen merkitystä tieteenalan edistymisen avainkysymyksenä ei voi olla korostamatta. Toisaalta tutkimuksen tarvitsijoilla tulee olla kanavat, joita kautta tutkimustarpeet välittyvät tutkijoiden arvioitaviksi ja suodattuvat sitä kautta konkreettisiksi tutkimustehtäviksi. • Professori Pauli Vuolle on Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtaja Liikunta & Tiede 5-6/2003 1 g E 8 "' C "' .0 "' "' "' E. Esimerkiksi useita kertoja järjestetyt Liikuntatieteen päivät voisivat jatkossa olla painotetummin tieteen ja käytännön kohtaamispaikka. Niinpä tiedekunnan asiantuntemusta Seuran asiantuntemuksen ohella käytettiin ja käytetään edelleen hyväksi monissa liikuntatieteen kehittämishankkeissa ja kansainvälisissä tehtävissä, joiden hoitaminen kuului opetusministeriön toimialaan. Näin alkoi vähitellen muodostua liikuntatieteiden kehitykselle välttämätön monitieteinen tutkijaverkosto
Jonkinlaisen kuvan seurasta sain Jukka Wuolion laatimasta historiikista. Nimenomaan päässyt, sillä jäsenyys vaati yhden jäsenen suosituksen. Ensimmäinen askel oli jäsenyysehtojen väljentäminen.. Vaimoni meinasi hermostua, mutta en rohjennut enkä raaskinut keskeyttää kuuluisaa miestä. Seura julkaisi seuraavana vuonna Heikki Klemolan toimittaman "Tahkon latu" -teoksen. Työpäivät venyivät pitkiksi usein jopa iltakymmeneen. Tuolloin pääsihteeriys oli vielä luottamustoimi. Toimistotyöt tein aluksi itse. Olo oli varsin orpo; minulla oli vähänlaisesti järjestökokemusta. 1960-luvulla seuran kannalta merkittävää oli opetusministeriön liikuntayksikön kehitys. Pitkälle ehtineet valtiotieteen opinnot ratkaisivat. Tietääkseni puolestani puhuivat Pekka Oja, edellinen pääsihteeri Mauri Oksanen ja ilmeisesti myös Jukka Wuolio. Ministeriössä työskenteli uudistusmielinen toimistopäällikkö Heikki Klemola, joka oli myös Seuran toimitusosaston kantavia voimia. Keskelle mielenkiintoisia aikoja Pääsin aloittamaan seurassa mielenkiintoiseen aikaan. Ehkä seuraan oltiin taas tyytymättömiä. Ilmoitus oli lehdissä 1.7 ja valintakokous jo 17.7. Mielessä kaikuivat vaativina vuoden 1966 puheenjohtajan Kalevi Heinilän sanat: 'Muista, että Liikuntatieteellinen Seura olet Sinä". Hain ja sain paikan. Työ oli yksitoikkoista, mutta myös mielenkiintoista. Nuo nuoret vihaiset miehet olivat linjanneet liikuntatieteen kehitystarpeita. Seuran oli kuitenkin muututtava, siihen velvoitti jo kasvava valtionapukin. Minua suositteli Pekka Oja. Pääsinhän samalla tutustumaan tunnetun liikuntafilosofin ajatuksiin. Tuoreiden ajatusten lisäksi Tahko toisti myös vanhoja, kuten ajatustaan ns. Ensimmäisen kosketuksen Seuraan olin saanut keväällä 1961, kun Jumpan opiskelijoita käytettiin aputyövoimana Tahko Pihkalan kirjoitusten kokoamisessa. Sinne hautauduin jo kesäksi tutustumaan tulevaan työkenttääni. Jäsenistöltään se oli vankasti porvarillis-liberaalinen. Elitistismiä ja radikalismia Seura oli luonteeltaan elitistinen jäseneksi pääsivät vain harvat ja valitut. Myös seuran eräiden avainhenkilöiden kuten Pekka Ojan, Jukka Wuolion ja Heikki Niinisen luottamus olivat tärkeitä. Olin päässyt Seuran jäseneksi vuonna 1966. Ostin toimistoon ostoja myyntiliikkeestä käytettyjä huonekaluja. Kävimme usein pitkiä puhelinkeskusteluja. Tehtävänäni oli etsiä mikrofilmatuista sanomaja aikakauslehdistä Tahkon kirjoituksia ja jäljentää ne käsin paperille. Suunnittelu ja tutkimustieto otettiin yhteiskunnan palvelukseen. Ihan yllätyksenä muutos ei tullut. Joel Juppi Alussa oli suo, kuokka ja Juppi M inut valittiin seuran pääsihteeriksi vuosikokouksessa helmikuussa 1967. Hoidin pääsihteeriyttä ensin vt:nä. Nyt olen sitten saanut kuulla, että toimitusosastolaiset kokoontuivat kaikessa hiljaisuudessa ja seuran tietämättä Aarni Koskelan johdolla vielä kerran 1990-luvun alussa. Yhteiskunnan tehtäväkenttää oltiin myös laajentamassa huomattavasti. Jo loppuvuodesta 1966 liikkui tietoa asiasta. Hän halusi ymmärtääkseni puheillaan, ajatuksillaan ja mielipiteillään vaikuttaa kauttani seuraan. 1960-luvulla yhteiskunnan kehitys tuntui saavan aivan uutta vauhtia. Toisaalta Seuralla oli ainakin urheilupiireissä radikaali maine, olihan se rohjennut tuoda julki kilpaurheilun varjopuolia. En silloin, enkä myöhemminkään kokenut asiaa aivan näin. Olin jo neljä vuotta kokeillut ja kokenut jumppamaikan arkea. Olin joka tapauksessa motivoitunut lähtemään uusille urille. Vaatimaton lähtö Otin vastaan toimeni vakituisena 15.8.1967. Liikuntatieteen ja seuran tunsin pintapuolisesti. Niitä oli säilytetty Jumpalla Kasarminkatu 24:ssä sekä entisten pääsihteerien ja puheenjohtajien huostassa. Hallitus päätti sen pohjalta jäseneksi kutsumisesta. Sääntömuutos muutti jäsenyyden käytännössä avoimeksi vuonna 1967. Vähitellen sain koottua tärkeimmät arkistomateriaalit toimistoomme. Pohjatyötä olivat tehneet 1960-luvulla etenkin seuran toimitusosastolaiset. Hallitus julisti paikan haettavaksi pikavauhtia. "Tahko" soitti usein iltaisin ja puhelut kestivät puolikin tuntia. Toimitusosasto toimi aktiivisesti 1960-luvulla, 1970-luvun alussa heidänkin aikansa suuntautui osin jo muualle. Ilmoituksessa oli korostettu liikunta-alan koulutusta ja tieteellisen tutkimukseen perehtyneisyyttä. Näin yhteistyökanava oli myös henkilötasolla hyvin auki. Seura oli vuokrannut toimistotilaksi yksiön Hietaniemen hautausmaan läheisyydestä Väinämöisenkadulta. Jouduin vajavaisella konekirjoitustaidollani naputtelemaan kutsukirjeet ja pöytäkirjat paperit mekaanisella Adlerilla. kuntokuntainliitosta. 2Q Liikunta& Tiede 5-6/2003 Tämä loi tietysti hyvän maaperän Liikuntatieteellisen Seuran kehittämiselle. Myös keksimästään salamapallosta hän puhui. Tehtävän luonne muuttui kesäkuussa 1967, kun opetusministeriöltä saatu valtionapu mahdollisti pääsihteerin toimen muuttamisen päätoimiseksi. Tahkon ladusta se alkoi Pieni taustoitus lienee paikallaan. Lauri Pihkalasta tuli sittemmin pääsihteerikautenani vakituinen keskustelukumppani
" Tietoa jäsenkunnan toiveista antoi vuonna 1967 tehty jäsenkysely. Päivien julkilausuma varsin radikaaleine ehdotuksineen hyväksyttiinkin loppuistunnossa yksimielisesti. Sivuloikkana todettakoon, että suhtautuminen tutkimukseen oli monissa urheilujärjestöissä nuivaa. Eniten kiitosta sai Stadion-lehti. Risto Telama on muistellut Jyväskylän tutkijoiden käyneen aika usein kuukausikokouksissa Helsingissä. > > > liikunta& Tiede 5-6/2003 21. Kun yritin saada Suomen Hiihtoliiton ja Suomen Urheiluliiton mukaan pro gradu -tutkimukseeni, niin molemmat kieltäytyivät. Seuralla oli 1960-luvulla tilaa toimia. Sanoman levittämistä vaikeuttivat pienet voimavarat ja vanhoillinen ilmapiiri. Saavuttivatko neuvottelupäivät muuta kuin kohtuullisen hyvän näkyvyyden tiedotusvälineissä. Neuvottelupäivät avasivat uuden ajan Uusia avauksia tarvittiin ja niitä oli tulossa. Alustajiksi järjestelytoimikunta hankki tunnettuja asiantuntijoita mm. Seura arvioi mm., että liikuntatieteellisten tutkimusten ja selvitysten tarve lisääntyy lähitulevaisuudessa. seminaareja ja koulutusta. Vilkkaita ne olivat 1960-luvulla ja vielä 1970-luvun alkuvuosina. Päivien periaatteellisista ja urheiluideologisista lausumista tuli ikään kuin raamatunlauseita liikunnan kentällä. Papereista kuitenkin keskusteltiin ja niihin oli mahdollista tehdä muutoksia. Graduni aiheena oli järjestödemokratia lajiliitoissa. Tietysti jäljelle jäivät hyvin dokumentoidut esitelmät, ryhmätyöt ja keskustelut. Ensimmäisenä painoivat päälle liikuntapoliittiset neuvottelupäivät. Myönteistä palautetta tuli myös kuukausikokouksista, jotka olivat perinteisesti tärkeässä asemassa seuran toiminnassa. Pääsihteerin oli ryhdyttävä osaltaan toteuttamaan kehittämisodotuksia. Siihen vastanneet toivoivat seuran järjestävän mm. Kehityksen esteinä seura näki alan tutkimuslaitoksen puuttumisen, tutkimuksen sattumanvaraisuuden dokumentoinnin ja julkaisutoiminnan kehittymättömyyden. Kilpailijoita ei ollut. Lisäksi vuosien kuluttua saattoi yllättäen nähdä eri yhteyksissä, mm. Tässä oli ratkaiseva rooli sihteeristöllä, jonka muodostivat Jukka Wuolio, Pekka Oja ja Joel Juppi. Seura oli luetteloinut niitä keväällä 1966 opetusministeriölle lähettämässään kirjelmässä. Erityisesti kilpaurheiluryhmän pahimmat höyryt purkautuivat keskustelussa. LTS tarjosi lääkkeeksi lisärahoitusta: ''Näiden liikuntatieteen perusehtojen parantamiseksi veikkausvoittovaroista liikuntatieteelliseen tarkoitukseen vuosittain osoitettu määräraha on riittämätön. kunnallisissa liikuntasuunnitelmissa, lainauksia päivien julkilausumasta. Urheiluliitossa kuuluisa entinen huippu-urheilija, valmentaja ja urheilujohtaja Armas Valste melkeinpä käytännöllisesti katsoen heitti ulos tiedonjanoisen tutkijan. Kulkupelinä oli aluksi Juhani Kirjosen rättisitikka, jolla uraansa aloittelevat tieteentekijät ajelivat yötä myöten takaisin jos eivät jääneet yöksi pääkaupunkiin. Näin kilpaja huippu-urheilun silmäätekevät tavallaan sosiaalistettiin ryhmätyöprosessissa neuvottelupäivien kokonaisuuteen. Esivalmistelua voi sanoa jopa epädemokraattiseksi, koska työryhmät saivat eteensä melkein valmiit paperit. Siihen olikin tarvetta. Yleisistuntojen alustuksista osa iski lujaa vanhanaikaiseen, autoritaariseen ja itseriittoiseen urheilujärjestelmään. Paavo Seppänen, Kalevi Heinilä, Peter Mclntosh. Pidimme tärkeänä, että ryhmätyöt valmistellaan huolella
Kova vauhti oli siis päällä, mutta intoakin riitti. Tuolloin hallituksessa oli selvä porvarienemmistö. Ideologiset erot olivat vielä suuri ja ne heijastuivat liikuntakulttuuriinkin. Seura oli luomassa uusia toimintatapoja. Helmikuussa 1973 vuosikokoukseen tuli tavallista enemmän väkeä, 32 osanottajaa. Onneksi päätoimittaja Yrjö Launonen oli kokenut, kärsivällinen ja tarkka. Sakset, viivoitin ja liima Liikuntatieteellinen Seura alkoi tuottaa erilaisia seminaareja nopealla aikataululla. Suunnitteluun osallistuneista etenkin Heikki Niininen tuleva SVUL:n koulutuspäällikkö ja silloinen Vierumäen Urheiluopiston lehtori halukas tekemään seminaarista hyvän järjestöjen koulutustilaisuuden. Hän viilasi pilkkuja, mutta ei löytänyt nimeksikään hyvää seurasta. Jopa kirkko alkoi suunnitella uskonnollista elämää. Tiedossa oli, että hallitusvaalista tulee puoluepoliittinen. seuran silloinen tiedotuspäällikkö Raija Mattila. Pohdinnan tuloksena pyysimme ehdokkaiksi Suomen Urheiluopiston koulutuspäällikön Reijo Lamminpään ja Opiskelijoiden Liikuntaliiton nuorisosihteerin Jouko Puron takasen. Tilaisuuteen osallistuivatkin silloiset tai tulevat merkittävät urheilujohtajat kuten Jukka Uunila, Mauri Oksanen, Jorma Waris, KaukoAatos Leväaho, Aaro Laine ja Tapani Ilkka. Vasemmisto halusi lisäksi vähentää pääsihteerin valtuuksia. Työ oli täysin uutta. Itse pääsin vuonna 1970-luvulla Teknilliseen korkeakoulun yhdyskuntasuunnittelun jatkokoulutuskurssille. 30-luvun jätkiä räiminyt apulaisprofessori Risto Sänkiaho, jolle tämä oli ensiesiintyminen seuran tilaisuuksissa. Oikoluku omine symboleineen oli opeteltava. Päivien julkilausumassa todetaan, että suunnittelua on lisättävä urheiluja liikuntatoiminnassa sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Hän totesi, etteivät Helsingin ja Turun kaupunginorkesterit soittelisi, jos päätöksentekijöiden ja kansalaisten suhtautuminen olisi rationaalista. Vuonna 1969 oli kaksi isompaa tapahtumaa, liikuntasuunnitteluseminaari Vierumäellä ja yleisötilaisuus liikunnasta ja mielen22 Liikunta& Tiede 5-6/2003 terveydestä. Kunnallisen liikuntasuunnittelun opas valmistui vuonna 197 4 ja 1980-luvun alussa aiheesta valmistui vielä käsikirja. Olinkin valmis vaikurtamaan jo ennen kokousta, että Vesaa ei valittaisi varsinaiseksi jäseneksi, vaan hallitukseen tulisi järkevästi ajattelevia asiantuntijoita. Kehuimme tuntemillemme jäsenille ehdokkaittemme ansioita ja houkuttelimme jäseniä kokoukseen. Huippu-urheilun edustajia ärsytti olympiamitalin hinnan vertailu uimahallin rakentamiskustannuksiin. Lehden painoi tuolloin ja varsin pitkälle eteenpäin Veikkauksen omistama Kvartto Oy. Lisäksi ohjelmassa oli viisi muuta koulutusluonteista tilaisuutta. Vierumäen seminaarista otsikoihin nousi mm. " Liikuntasuunnittelulle antoi lisävauhti seuran Vierumäellä 1969 järjestämä seminaari, jota valmisteli työryhmä Pekka Oja, Lauri Laakso ja Joel Juppi. Varasimme taittoon pitkä päivän tai teimme sitä illalla aloittaen yöhön saakka. Tässä vai. Olin keskustellur asetelmasta SVUL:n suunnittelupäällikön Heikki Niinisen kanssa. Innostus suunnittelua kohtaan oli Seuran piirissä aidosti suuri. Kärjistykset nostivat kuitenkin esille liikuntakulttuurin vaihtoehtoja, joita pohdittaessa suunnittelu tuotti "mutua" tarkempaa tietoa. Ideologisesti ajan henki tiivistettiin seuraavasti: "Suunnittelun ja kaiken liikuntatoiminnan peruslähtökohta ja päämäärä on ihmisen ja yhteiskunnanparas, liikuntakasvatuksessa, kuntoliikunnassa, kilpaurheilussa ja huippu-urheilussa toteutettuna. >>> Me uskoimme suunnitteluun Liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä käsiteltiin myös suunnittelua. Keskustelu oli ajoittain kiivasta seuran tilaisuuksissa ja Stadionin palstoilla. Keskustelukulttuuri oli 1960-70-lukujen vaihteessa räväkkää. Samassa seminaarissa Jorma Viitanen vertaili provosoivasti kulttuurilaitosten ja liikuntapaikkojen saamia tukimarkkoja ja käyttäjämääriä. Stadion-lehden toimitussihteerinäkin jouduin aluksi toimimaan. Apuna oli innokkaita luottamushenkilöitä, jotka auttoivat suunnittelussa ja myös käytännön tehtävissä, kuten yhteydenotoissa eri henkilöihin. Suunnittelu oli myös pop miltei kaikilla yhteiskunnan alueilla. Hallituksen varsinaisiksi jäseniksi ehdotettiin peräti kuutta henkilöä kun tarjolla oli kaksi paikkaa. Lopputuloksen varmistamiseksi teimme Heikin kanssa kohtuullisesti töitä. Lehti taitettiin siihen aikaan käsityönä apuvälineinä olivat sakset, viivoitin ja liima. LTS selvisi kuohuvista vuosista lopulta vähällä. Osalta kokouksen osanottajista haluttiin evätä äänioikeus, koska heidät on hyväksytty jäseniksi hallituksen kokouksessa, joka ei ollut päätösvaltainen. Mm. ''Tiedostavat nuoret" esittivät näkemyksensä ajan tavan mukaan kärkevästi. Järjestöjen jälkeen seura suuntasi huomionsa kuntien liikuntasuunnitteluun. Kokouksen jännittynyt tunnelma tiivistyi valintoihin. Politikointia, mutta hillitysti Kun 1970-lukua muistellaan, niin puhe kääntyy väistämättä politiikkaan. Demarien Jukka Vesalla oli kova pyrky hallitukseen ja häntä tuki mm. Se järjesti ensimmäisen kunnille tarkoitetun seminaarin Matinkylässä marraskuussa 1970. Pääsihteerillä ei ollut silloin koulutussihteeriä, sihteeriä eikä tiedottajaa. Siellä tutustuin tulevaan puheenjohtajaamme Pertti Vuorelaan ja varapuheenjohtajaan Ilkka Sumuun. Ohjelma suunnattiin tietoisesti urheilujärjestöille. Hoidin yleensä yhteydenpidon painoon ja suurelta osin kirjoittajiin. Seuran hallituspaikkoja ei yritetty vallata yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. professori Paavo Seppänen kirjoitti tutkimusjulkaisun "Seurakuntatyön suunnittelusta''. Hän oli valmis taistoon. Sivumennen sanottuna Raija oli yrittänyt hiljalleen kasvattaa minustakin edistyksellisesti ajattelevaa pääsihteeriä. Leirinvalintaa helpotti osaltani Jukka Vesan toimintatyyli. Seuran jäseniksi liittyi vasemmistolaisia ja SKP:n taistolaisia
Puhuminen seurasta OPM: n työrukkasena ei mielestäni pidä paikkaansa. urheilujärjestöissä yleiseltä repivältä valtataistelulta. Lamminpää voitti yhdellä äänellä Vesan. Siirrynkin vertailemaan urani alkutaipaletta ja loppuvuosia. heessa vuosikokous keskeytettiin. Seuran toiminnassa oli 1960-luvulla jäljellä keskusteluseuran piirteitä. Kokonaisuutena onnistuin omasta mielestäni kohtalaisen hyvin solmimaan ja ylläpitämään suhteita eri yhteistyötahoihin. Asiat ovat selvinneet keskustelemalla, ja pyrkimällä tasapainoon ja järkevään työnjakoon. Varajäseneksi Vesa sentään pääsi. Seura on suunnitellut itsenäisesti strategiansa ja tavoitteensa. Tietysti toimintatavat muuttuivat vuosien mittaan. Paljon näyttää päällisin puolin muuttuneen, mutta mitä näkyy lähemmässä tarkastelussa. OPM myös osoitti 1970-luvulla seuralle kansainvälisiä tehtäviä, jotka sopivat seuran hoidettavaksi. Sittemmin korostui hallituksen ydinryhmän ja toimiston asema. Perustellusti voi sanoa, että ilman Liikuntatieteellistä Seuraa opetusministeriö olisi monissa asioissa huomattavasti asiantuntemattomampi. Yleisesti ottaen pidän hyvänä sitä, että seura on säästynyt mm. Ennennyt. Rahalla heitä ei ainakaan ole motivoitu: matkakulujen lisäksi ei Seuralla ole ollut varaa maksaa edes kokouspalkkioita. Valituiksi tulivat Lamminpää ja Purontakanen. Opetusministeriön ja seuran suhdetta jouduin tietysti pohtimaan jatkuvasti. Sen linjan määrittelyyn osallistui mahdollisesti jopa laajempi joukko liikuntatieteilijöitä kuin nykyisin. Vaalityömme johti toivottuun tulokseen. Käytetty keino oli myös viedä kirjelmä lähetystönä ministerille. Seura onnistui myös melkoisen hyvin motivoimaan asiantuntijoita käyttämään aikaansa ja energiaansa erilaisiin hankkeisiin. Arvokasta tietoa ja vaikuruskanavia toivat jäsenyys Valtion liikuntatieteellisessä neuvostossa ja myöhemmin liikuntaneuvoston liikuntatieteellisessä jaostossa. Ehkä tarjolla on ollut mielenkiintoisia tehtäviä, joiden kautta monet saivat lisätietoa, uusia yhteyksiä ja myös meriittejä ansioluetteloihinsa. Hallitus kokoontui ja hyväksyi kiistanalaiset henkilöt jäseniksi. Jos ne monilta osin ovat olleet samansuuntaisia kuin OPM:n, johtuu se samojen tavoitteiden pitämisestä tärkeänä ei OPM:n vaatimuksesta ja vielä vähemmän sanelusta. 1960-70-luvuilla oli tärkeää laatia minkä tahansa vähänkään suuremman tilaisuuden päätteeksi julkilausuma, josta käytiin reipasta keskustelua. Vihdoin päästiin äänestämään. Kuvassa vasemmalta Osmo Kaila, Kalevi Römpötti, Heikki Klemola, Jukka Wuolio, Martti J Karvonen, Aarni Koskela, Yrjö Launonen, Kalevi Heinilä, Esko Palmio, ¼sa Laakkonen ja Ilmari Järvinen (kuvan haltija Aarni Koskela). • FT Joel Juppi toimi Liikuntatieteellisen Seuran pääsihteerinä vuosina 19672001 Liikunta&Tiede 56/2003 23. Tämä episodi kuvaa yhtä puolta 1970-luvun toimintatavoista. Työrukkasena seura on ollut joissakin yksittäisissä hankkeissa, joita se on tehnyt tilaustöinä. Nykytermiä käyttäen kyse oli verkostoitumisesta. Omat vaikutusmahdollisuuteni lisääntyivät kokemuksen karttuessa. Koko pääsihteerikauteni läpikäyminen on tässä yhteydessä mahdotonta. Seuran toimitusosasto kokoontui epävirallisesti vielä vuonna 1991. Vuosikokous kuitenkin kumosi äänestyksen jälkeen päätöksen, koska hallituksen kokousta ei ollut laillisesti kokoon kutsuttu
(Jorma Viitanen, Stadion 2/1976) "Yhteiskunnallisen moraalin edistyminen heijastuisi ennen pitkää myös urheilun puhdistamisena. t Stadionin lehtereiltä ... Niinpä hänelle on helppo myydä uusia välineitä ja ihmelääkkeitä, jotka parantavat hänen maratontulostaan viidellä sekunnilla." (Jaakko Okker, Stadion 211979) "Jalkapalloilu kituu yhä omaa ahdinkoaan, sillä suomalaiset eivät yrityksistään huolimatta pääse lajin MM-kisoihin. .. Voi käydä vielä niin, että unohtuvatkin sinne hyllylle." (Jussi Viljanen UKK:n "sporttipuheesta''. Presidentti olisi voinut antaa yhteiskunnan tuen tutkijoille eikä niinkään nostaa joitakin 24~ liikunta & Tlede-S-6/2003 1 .:.:. Kuitenkin, kun tulee itse tutkimustyöstä kysymys, on se samaa "paskahommaa" kuin mikä muu työ missä tahansa. Yhdysvalloissa ei moiseen asiaan ole kiinnitetty huomiota, sillä parhaina sesonkikausina saa seurata ammattilaisja amatööriurheilua 45 tuntia joka lauantaija sunnuntai-iltapäivänä." (Pekka Oja, Stadion JIJ965) "Kautta aikojen on miehisen miehen osana ollut kovan paikan tullen juosta kovaa, kerrassaan henkensä edestä taannoin Suomen miesten kohdalla joko pikajuoksua vastaiskuissa eteenpäin tai keskimatkoja viivytystaisteluissa ja molemmissa tapauksissa selvää intervallia." {Lauri Pihkala perusteli salamapallon tarpeellisuutta, Stadion 111965) "Esimerkiksi urheiluja ulkoilualueiden suunnittelussa ei ole tarkoituksenmukaista tuijottaa vain omiin tarpeisiin, vaan asia tulisi nähdä myös muiden harrastusmuotojen kannalta. ., '. Stadion 51197) "Yhteiskunnan liikuntasuunnitelmiin pätevät yhteiskunnan säännöt. .. kavereita ylös. .. Eri asia tietenkin on, pystyykö ylärakenne itsekritiikkiin." {Lasse Kannas, Stadion 6/1978) "Tietämättömyys ja taikausko kuuluvat nekin suomalaisen kuntoilijan kuvaan. Näin siksi, että niiden erottaminen toisistaan on mahdotonta ja näin ollen mielivaltaista. .. "Meillä on kritisoitu urheilutilaisuuksien televisiointia sunnuntai-iltapäivisin, koska ne vievät yhden parhaista ulkoiluajoista. Sitä on tehtävä nyrkit savessa. Hän tietää ällistyttävän vähän itsestään (elimistöstään, lihaksistaan, luistaan) sairaudestaan ja terveydestään, ravinnostaan. Eräitä juttuja syntyy, mutta ei presidenttiämmekään voi päivästä päivää kuvata palstoilla kansanhiihtoasennossa." (Stig Häggblom, Stadion 3/1968) "Kuntoja kilpaurheilu kuuluvat saman järjestön piiriin. Tätä vartenhan pitäisi Suomessa pystyä kehittämään uusi rotu, mikä pystyisi juoksemaan ja ajattelemaan yhtä aikaa." (Risto Sänkiaho, Stadion 211979) ' ! ., \ 1. Heille on hankittu virkoja, työskentely-ympäristö ja tutkimusvälineet. Ennen kuin ruvetaan tahtipuikkoa heiluttamaan, olisi syytä varmistaa, että orkesterin jäsenillä on nuotit, soittimet ja he ylipäätänsä ovat musikaalisia tai kiinnostuneita koko helvetin pimputuksesta." (Pertti Mustonen, Stadion 21197 4) "Jos 60-70 % maksimitehosta antaa saman tuloksen kuin lähes maksimaalinen harjoittelu, on edellinen suositeltavampaa jo pelkästään kovaan kuormitukseen liittyvien sydämen ja verenkierron ylikuormitusriskien välttämiseksi." (Pekka Oja, Stadion 211974) "Kun ennen urheiluelämänjohtajistosta ponkaistiin erilaisten vaiheiden kautta tasavallan johtoon, ehkä tulevaisuudessa mätkähdetään kansakunnan johdosta urheiluelämän johtopaikoille". Komea urheilupalatsi keskellä kylää ei ole ylpeyden aihe, jos kirjastot, kerhotilat yms. Ylivoimaiselle enemmistölle, varsinkin miehistä, kilpailu toisten tai itsensä kanssa muodostaa voimakkaimman liikunnan harrastamisen motivaatiotekijän, ja siksi on mahdotonta sanoa, kuka on kilpaja kuka kuntourheilija." (Jukka Uunila, Stadion 211971) "Jyväskylä on suorittanut merkittäviä ja kiitettäviä toimenpiteitä siinä mielessä, että se on antanut tutkijoille mahdollisuuksia tieteen tekoon. Vasta kun työ on tehty, voidaan sanoa, onko keskus jossain vai ei. Stadion 4/1967) "Kansanurheilutoimintaa on vaikeampi saada mielenkiintoiseksi. on unohdettu." (Pekka Oja Stadion 311966) "Ainoa oikea tapa sekä asiakkaan että koulun kannalta on velvoittaa asiakas käymään vähintään kaksi kertaa viikossa ja varaamaan aivan tarkat ajat tiettyinä päivinä sekä maksamaan useiden kuukausien harjoitusjakso etukäteen." (Rauno Laakso: ''Kaikkiko kuntokouluun?''
Heillä oli valmis sopimuspaperi, jonka sisältö oli tiivistettynä seuraava: Venäläiset lähtevät valloittamaan USA:n valmennusmarkkinoita liikuntatieteellisellä tietotaidollaan suomalaisten avustuksella. Tämän kaksoisagentti-Reilly-tositarinan jälkeen lienee syytä palata siihen, miksi urheilutoimittajat tuntevat niin huonosti liikuntatieteellistä tutkimusta ja suhtautuvat siihen jopa ennakkoluuloisesti. Sitä olisi sopimuksen mukaan toimittanut Suomi. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin sarjakuvasankarimme muistuttaneen pikemmin 1970-luvun tieteellisen valmennuksen prototyyppiä. Urheiluruudussa oli turha odottaa liikuntaaiheita Pentti Salmen toivottaessa hyvää iltaa "huippu-urheilun ystäville". Idealistisesti maailmaan suhtautunut pikkupoika luuli, että doping-käärme luikertelee ainoastaan tuontibanaaneissa. Viina katosi pöydästä saman tien, ja loppuvierailu sujui hieman viileämmissä merkeissä. Matkan kruunasi yleisvenäläisen liikuntahallinnon 70-vuotisjuhlat, joissa nosteltiin maljoja YYA-neuvottelujen tyyliin. Luulin fiktiivisen pitkänmatkanjuoksijan olevan huippu-urheilijan karikatyyri. Ja tällä kertaa olen sanaton. Vasta aikuisiässä minulle valkeni, että liikuntatiede on paljon muutakin kuin urheiluvalmennusta tukevaa toimintaa. Näköharhan syynä oli tietysti se, että liikuntatiede pääsi valtajulkisuuteen vain silloin, kun olympiamenestyksen huumaamat urheilutoimittajat ryhtyivät selvittämään suomalaisen valmennustiedon syviä virtauksia. Muodostm marraskuussa 1993 jyväskyläläisen liikunta-alan ammattilaisen kanssa kahden hengen delegaation, jonka opetusministeriö lähetti Moskovaan tutustumaan liikunnan tiedonvälityksen arkeen ja ongelmiin kommunismin kahleista vapautuneessa maassa. Jyväskylän yliopisto, Kalevi Heinilä, Liikunta ja tiede -lehti, vähän tylsää tutkimusta sauvakävelyn vaikutuksesta ikääntyneiden kuntoon ja liikkumattomuuden vaikutuksesta sokeritaudin lisääntymiseen lapsiväestössä. Sen jälkeen ilmoitin kohteliain sanankääntein, että delegaatiomme valtuudet eivät valitettavasti riitä kyseisen asiakirjan allekirjoittamiseen. Ymmärsin, että suurin osa liikuntatieteellisestä tutkimuksesta ei oikeastaan liity huippu-urheiluun juuri lainkaan. Pyysimme hetken miettimistaukoa, jonka aikana avattiin jälleen uusi pullo vodkaa. Liikunta& Tiede 5-6/2003 25 " C: 3 :::,. En rohjennut kieltäytyä tarjoilusta tälläkään kertaa ja nautin taidepaussin jälkeen snapsin. Juha Kanerva Vodkaa, liikuntatieteilijä Palmu E nsimmäinen tuttavuuteni liikuntatieteen kanssa taisi olla Juoksija-lehdessä 1970-luvun puolivälissä ilmestynyt sarjakuva, jossa lahjakkaasta suomalaisnuorukaisesta yritettiin kehittää tieteellisin menetelmin maailman parasta kestävyysjuoksijaa. Esimerkiksi kansanterveyteen tai vammaisurheiluun (termin valinta tietoinen, koska kaikki "erityisryhmien liikkujat" joita olen haastatellut, ovat suositelleet v-sanan käyttöä) liittyvästä tutkimuksesta ei lehtien palstoilla juuri kirjoitettu ei ainakaan urheilusivuilla. • Kirjoittaja on 15 Veikkaajan toimittaja,joka toimi informaatikkona Suomen Urheilukirjastossa 19902000. T iede on valjastettu _valmennuks<:n käyttöön muuallakm. Vastaukset kuuluivat: Akateemisen valekaavun alle puettua dopingtiedettä. Isännät esittelivät venäläistä liikuntakulttuuria laveasti. En todellakaan tiedä. Kuten oheisesta liiguntakallupista voi päätellä, urheilutoimittajat mieltävät liikuntatieteen huippu-urheilun käsikassaraksi ja noitarummuksi, jolla arvokisojen mitalisade mahdollistetaan keinoja kaihtamatta. K ysyin kolmelta kollegaltani eri puolilta Suomea, mitä heille tulee mieleen sanasta liikuntatiede. Tarkoituksena oli myydä venäläistä valmennustietoa amerikkalaisille, mutta itänaapureiltamme puuttui paperi, jolle sikäläinen valmennusviisaus olisi painettu. Kesken juhlien isännät veivät meidät yllättäen samassa rakennuksessa sijaitsevan Sovjetskij Sport -lehden tiloihin ja ehdottivat yhteistyöpaperin allekirjoittamista "neuvottelujen" päätteeksi. Voitto olisi tasattu vanhaan neuvostotyyliin. Työssään liikuntatieteellistä tutkimusta oli hyödyntänyt vain yksi kolmesta. Ensiksi tulee mieleen KIHU, ja näin suomalaisena turvallinen olo siitä, että olemme pärjänneet kansainvälisessä kilvoittelussa varsin hyvin eli alan tutkimus lienee korkealla tasolla. Ja otsikoissa komeilivat valmentajat ja heidän "hovitutkijansa''
Martti J. Naisvoimistelun vahvat nimet mm. Ensimmäisillä liikuntapoliittisilla neuvottelupäivien kaikki alustajat olivat miehiä. Lehti esitteli (Stadion 111969) muutamia erityisliikunnan osa-alueita: > > > Liikunta& Tiede 5-6/2003 27. Seuran toimintakenttä laajeni erityisliikuntaan 1960-luvun lopussa. Miksi tiettyjen sääntöjen mukainen liikunta ja kilpailu on normaalia. Päivien 176:sta osanottajasta naisia oli 19. suorittamiaan verenpainetutkimuksia. "Missä on Nainen?" Liikuntatieteellisen Seuran alkuvuosina seurassa vallitsi miehinen kulttuuri, mutta vahvat naiset saivat mielipiteensä kuuluviin seuran kokouksissa. Helka Ristolainen arveli (Stadion 4/1964) arvostelun vähenevän vain naisurheilun tasoa parantamalla ja harrastajamäärää kasvattamalla, missä liikunnanopetus oli tärkeässä asemassa: "Tässä on kaikilla opettajilla avainasema. Naishiihtäjien menestys sai Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen herkistymään selostuksissaan. Tavallisesta on tehty erityisiä ja erityisestä normaalia. " Lauri Pihkala piti naisten ja miesten tärkeimpänä erona reaktiokykyä: "nainen ei sopeudu 'räjähdysmäisiin' liikkeisiin, mutta hänellä on kestävyyttä ja voimaakin silloin, kun liikkeet eivät ole rajuja''. Anni Collan ei suostunut 1930-luvulla liittymään seuraan, jonka hän katsoi vetäneen jäsenyysehtonsa liian tiukoiksi. Asiaa pohtineen komitean mielestä vapautuneet tunnit kannatti käyttää kotitalouden opetukseen. Naisten aktivoimiseksi oli 1960-luvulla esillä naisjaoston perustaminen, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Kestääkö mies tämän. Esimerkkinä Pihkala mainitsi uinnin. Heille järjestettiin hiukan sovellettuna samaa urheilua kuin muillekin. " Erityisliikunta löydetään 1960-luvulla Liikuntatieteellisen Seuran perustamisaikoihin liikuntakasvatuksen päämääränä oli terve ja vahva Suomen kansa, eikä liikuntarajoitteisille liiennyt huomiota. Yleisurheilussa naiset kelpuutettiin SuomiRuotsi-maaottelussa samalle areenalle miesten kanssa vasta vuonna 1964. Urheiluakatemian vuosina (1949 56) seuran toiminta muuttui entistä miesvaltaisemmaksi. L iikunta on kummallinen elämänalue. että naisten ja miesten liikunnan erilaisuuden määräsi erilainen voimasuhde ja että naisen historiallinen puolustustehtävä on kehittänyt keskihakuisia liikkeitä, kun taas miehen hyökkäystehtävä on kehittänyt keskipakoisia liikkeitä. Jos koulusta käsin tai koulussa johdetaan urheiluun innostunut, lahjakas tyttö oman lajinsa oppimiseen, saadaan varmasti eri alojen harrastajajoukko kasvamaan. Siinä on myös ainoa tie tason kohottamiseen. Kuvaava oli puheenjohtaja Arvo Vartian alustus akatemian liikuntatieteellisen osaston kokouksessa joulukuussa 1951 maskuliinisista ja feminiinisistä liikkeistä: 'Mielenkiintoisessa alustuksessaan oletti Vartia mm. Karvonen päätti kirjoituksensa Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksen hengessä, jonka hän tulkitsi velvoittavan yhteisön "turvaamaan kaikille jäsenilleen myös sairaille, invalideille ja vanhuksille mahdollisuudet osallistua monipuolisesti yhteiskunnan elämään ja nauttia sivistyksellisiä oikeuksia, jotka ovat ihmisarvolle ja henkilöyden kehittämiselle välttämättömiä". Liikunnassa kiinnitetään kasvavaa huomiota naisiin, pitkäaikaissairaisiin, ikääntyneisiin ja liikuntavammaisiin henkilöihin. Kilpaurheilussa naiset saavuttivat vähitellen näkyvyyttä. Hän moitti, ettei yhtäkään naista kelpuutettu järjestelytoimikuntaan tai ryhmien puheenjohtajistoon. Ja koska urheilu ja liikunta kuuluivat terveille miehille, naisetkin ymmärrettiin pitkään erityisryhmiksi vaikka heitä on yli puolet maailman väestöstä. Uudenlaista toimintaa virittänyt toimitusosasto koostui pelkästään miehistä, joista osan asenteet olivat hyvin perinteellisiä. Puhujakorokkeelle pääsi yksi nainen. Siellä on enemmän erityisryhmiä kuin normaaleja. " Oppikoulujen liikunnanopetuksesta vuonna 1933 laatimassaan kannanotossa seura arvosteli kaavailuja käyttää tyttökouluissa voimisteluun ja urheiluun vähemmän tunteja kuin poikakouluissa. Naiset jäivät 1960-luvulla Liikuntatieteellisessä Seurassa edelleen sivuosaan. Seuran Toimitusosaston jäsen Pentti Teräslinna valitti artikkelissa "Ihanteellisuus ja olympia-aate nykyajassa'' vuonna 1962, että tyttöjen kasvatus on ajautunut väärille raiteille, kun he "ovat joutuneet jostakin syystä poikien kouluun". Vierumäellä lokakuussa 1934 naiset ottivat kantaa Suomen urheiluopiston toimintaan: "Lausuttiin seuran naisjäsenten puolelta toivomus, että myöskin naisia pitäisi saada Urheiluopiston johtoon. Teräslinnan mielestä se vierotti heidät "todellisesta biologisesta elämän tehtävästään", äitiydestä. Liisa Heinilä lainasi Stadionissa 1 / 1968 Anni Collanin vakiolausahdusta "missä on Nainen?". Keskusteltiin myöskin voimistelunjohtajien koulutuksesta ja erikoisesti mahdollisuudesta järjestää miesja naiskursseja yhtaikaa. Stadion julkaisi erityisliikunnan erikoisnumeron vuonna 1969. Samana syksynä Tokion olympiakisoihin pääsi Tiilikaisen mielestä liikaa naisurheilijoita. Tähän omituisuuteen on syynsä: urheilu ja liikunta ehdittiin määritellä ennen erityisliikuntaa ja erityisliikunta erehdyttiin määrittelemään urheilun näkökulmasta. Karvosen korosti julistuksen koskevan myös erityisliikuntaa. Orastavaa kuntoutusajattelua viestivät funktionalismin hengessä 1930-luvulla avaraan luontoon rakennetut valoisat parantolat ja sairaalat. Mitä erityistä on ylipainossa tai ikääntymisessä. Saima Tawast-Rancken edusti tuolloin harvinaista tiedenaista hän esitteli mm. Erityisliikunnalle olisi ollut tarvetta erityisesti sotien jälkeen: sotavammaisia oli paljon joka 17:s mies. Hilma ]alkanen, Kaarina Kari, Liisa Orko ja Esteri Pesola pitivät vaihtoehtoisia liikuntanäkemyksiä esillä
Tuula Segercrantz moitti vuoden 1983 liikuntapoliittisia neuvottelupäiviä miesvaltaisiksi. Näin senkin vuoksi, että kotimaan markkinat eivät ole osanneet täysin "Erityisryhmien liikuntaongelmien kartoittamiseksi on Stadion-lehti pyytänyt eräiden tällaisten ryhmien asiantuntijoilta lyhyehköä kirjoitusta omalta alaltaan. (Stadion 1/1984) 1 1. Liisa Heinilä luonnehti (Stadion 1/1973) naisen olevan "yhteiskunnan tarjoamien liikuntapalvelusten kustantajana jo nyt varsin tasa-arvoisia huolimatta siitä, voiko hän käyttää niitä hyväkseen, esimerkiksi hypätä kallisrakenteisisra hyppyrimäistä tai luistella hyvinvalaistussa kaukalossa''. " Miesvoittoisina säilyivät seuran tilaisuudetkin. Maija Könkkölä muistutti Stadionissa 5-6/1977, ettei liikuntaesteisten huomioonottamisessa ole niinkään kyse rahasta vaan asenteista: "Rakennuskustannuksia laskettaessa on havaittu, että liikuntaesteisten huomioon ottaminen nostaa niitä vain 2 %. Jo 1970-luvun puolivälissä alkoi toteutusvaihtoehtojen etsiminen ja selvittäminen. Kuntoliikunnan harrastuskin oli aluksi miesten valtakuntaa. Liikunnan ja mielenterveyden yhteyksiä pohdittiin omassa tilaisuudessaan. Tällaista kustannusten nousua tuskin voi sanoa kohtuuttoman suureksi. Opetusministeriön erityisliikunnan suunnittelija Kari Koivumäki luonnehtii aikaa 1960-luvulta 1980luvun alkuun eriryisliikunnan ongelmien tiedostamisvaiheeksi, jonka aikana liikuntakulttuurin vajavuudet ymmärrettiin. Heillä on energiaa ja heillä on kulutuskykyä, jota he lisääntyvästi suuntaavat myös uusiin kohteisiin, kuten matkusteluun ja ulkomailla asumiseen. Tapakulttuurin muuttuminen on kuitenkin vasta aluillaan. Hänen mielestään "naispuolisten alustajien ja puheenvuoronkäyttäjien puuttuminen jo päivien suunnitteluvaiheessa oli vakava puute", olihan naisten osuus liikuntakulttuurin osallistujista ja tekijöistä "ainakin 50%". " Seura järjesti vuonna 1969 myös keskustelutilaisuuden eriryisliikunnasta. Nykyiset eläkeläiset sen sijaan ovat aktiivisesti liikkeessä. Seura toteutti vuo28 Liikunta& Tiede 5-6/2003 tarttua eläkeläisten kulutuskykyyn." (Antti Karisto, Liikunta & Tiede 1/2000) sina 1977-79 ensimmäisen kansallisen erityisryhmien liikunnan kokeiluprojektin. Moni akateeminenkin liikunnanharrastaja tänä päivänä vielä sallii itselleen purupolut ja kuntoladut samaan aikaan, kun rouva kotona vasemmalla kädellään hämmentää lientä ja oikealla hyssyttää sylivauvaa. Heinilä kysyi myös, "kuinka moni nainen pääsee osalliseksi edustusurheilumme valtionavusta, kuinka moni tutkimusapurahoista''. Eriryisliikunta jäikin pysyväksi ja näkyväksi osaksi seuran toimintaa; mielenterveyteen seura palasi voimallisesti vasta 1990-luvulla. Lehdessämme tulevat näin esiteltyä vammaisliikunta, sydänpotilaiden fyysinen aktivointi, sairaalapotilaiden liikuntahoito, sokeain liikuntatoiminta ja alle kouluikäisten liikunta. Stadion-lehden päätoimittaja Pertti Mustonen muistutti (Stadion 1/1975) tapakulttuurin hitaasta muuttumisesta: "Nuorempi ikäluokka on jossain määrin onnistunut murtautumaan uuteen tapamaailmaan, johon kuuluu myös naisen, varsinkin perheenemännän kuntoliikunta. " Nainen edelleen miehen "sivupersoona" Naiset alkoivat 1970-luvulla muistuttaa, että liikuntapalvelut palvelivat parhaiten miehiä. E g .,;_ C _g Q) O> "' E "Aikaisemmin eläkkeelle siirtyminen samastui vanhuuden alkamiseen, ja vanhuus puolestaan tarkoitti paikoilleen asettumista. Heinilän vetämän tutkimusryhmän julkaisu "Nainen suomalaisessa liikuntakulttuurissa" (1977) tiivisti "naisen olevan liikuntakulttuurissamme täysin miehen sivupersoona kaikilla muilla tehtäväalueilla paitsi kuntoliikunnassa, eriryisliikunnassa ja koulujen liikuntakasvatuksessa"
Tämä tietysti edellyttää koko suomalaiselta liikuntaväeltä ennakkoluulotonta asenteiden muutosta. Tämä vaihe on jatkunut nykypäivään. Vammaisja erityisliikunnan järjestöt etsivät uusia liikunta-aktiiveja etenkin lapsista, nuorista ja naisista. Opetusministeriön esittelijä Raija Mattila käsitteli puheenvuorossaan liikunnanja kulttuurin tasa-arvopolitiikkaa. Erityisliikunnan aseman vakiinnuttua oli 1990-luvulla Kari Koivumäen mukaan aika selkiinnyttää yksityiskohtia ja lisätä yhteistyötä muun liikuntakulttuurin kanssa. "Uskon, että valtaosa meistä naisista on valmis antamaan vuosikymmenisen, kohta vuosisataisen naisliikunnan perinteen hedelmät koko suomalaisen liikuntakulttuurin monipuolistamiseksi. Naisten oli helpointa harrastaa naisellisia lajeja, joiden harrastaminen ei aiheuttanut roolikonfliktia. Liikunnan vaikutus osoittautui suotuisaksi, vaikka suoraa selitystä sen tuottamille hyödyille ei löytynyt. Edustettuina olivat sekä perinteisempi tasa-arvonäkökulma että viriämässä oleva naistutkimus. Naisten jalkapallosta on tullut monissa maissa suhteellisen suosittu yleisölaji. Leena Laine (Liikunta ja tiede 2/1985) luonnehti naisurheilun olevan yhteiskuntajärjestelmässä riippumatta melko tiukasti sidoksissa rooliodotuksiin. Tanssistudioiden määrä lisääntyi ja kun aerobic tuli, kuntoklubit rakensivat taloutensa naisten varaan. Vatsatanssikurssi oli minulle vapauttava kokemus siksi, että sain olla mukana joissain, mikä oli naisten omaa, vain naisille kehitettyä. Kosonen luonnehti tutkijoiden tehtäväksi ihmisen utopioiden ja muutosmahdollisuuksien siementen esilletuomisen: "Naisille se on erityisen tärkeää siksi, että naiset ovat monta tuhatta vuotta eläneet tässä mieskulttuurissa, miesten luomien normien ja mallien mukaan, miesten kautta. Mattila tarjosi liikuntakulttuurin kehittämiseen OECD-raportin (Girls and Women in Education, 1986) pohjalta kaksoiskulttuurista mallia, joka ottaa huomioon sukupuoleen perustuvat erot niitä yhteensovittaen. Toimittaja Anna-Stina Nykänen (Liikunta &Tiede 3/1996) kuvasi kehitystä: "Markkinavoimat vastasivat kutsuun. Kuntien panostus on kasvanut tälle alueelle jo 20 vuotta ja parhaillaan pyritään saamaan yhä uusia kuntia mukaan erityisliikunnan kehitystyöhön. Suuri osa uusista liikuntatuotteista suunnattiinkin heille. Naisten mukaantulo vaikeaa vain miehille Urheilussa ei enää keskustella eri lajien soveliaisuudesta naisille. Lisäksi urheilulehdet välittivät hyvin kaavamaista ihmiskuvaa: urheilusuoritusten sijaan huomio kohdistui usein esimerkiksi ulkonäköön. Naisista tuli 1980-luvulla tärkeä kaupallisten liikuntapalveluiden käyttäjäryhmä. Liikuntatieteen päivät keskittyivät vuonna 1986 naisten liikuntaan. Menestystä on norjalai> > > Liikunta& Tiede 5-6/2003 29. " Samassa tilaisuudessa tutkija Ulla Kosonen kertoi kokemuksistaan vatsatanssikurssilta, jonka hän oli kokenut välähdyksenä toisenlaisesta todellisuudesta. Taloudellisen nousukauden myötä naisilla oli varaa maksaa ja tarjonta rikastui. Samalla olemme valmiita kantamaan vastuumme kilpaja huippu-urheilun kehittämisestä aina korkeimpiin päätöksentekoportaisiin saakka. Urheilulehtiä tutkineet Eeva-Liisa Ervasti ja Riitta-Maija Pirinen (Liikunta ja tiede 4/ 1985) havaitsivat, että "naisten urheilusta kirjoitetaan vähemmän kuin heidän urheiluosallistumisensa edellyttäisi". " Vuosikymmeniä ihmettelyn asteelle jäänyt liikunnan ja mielenterveyden suhde otettiin tutkittavaksi 1990-luvulla. Naiset ottivat innolla vastaan kaikki heille suunnitellut viimeisintä huutoa olevat uutuudet. "Näyttää siltä, että erityisliikunta laajenee hitaasti monilla eri suunnilla. Markku Ojanen (Liikunta &Tiede 5/2002) totesi liikunnan psykologisten vaikutusmekanismien olevan edelleen arvoitus. naisurheilun julkisuuskuva, naisten asema liikuntahallinnossa ja -järjestöissä ja naisliikunnan historia. Uutta tietoa naisliikunnasta tuotti 1980-luvulla Liikunta ja nainen -tutkimusprojekti, jonka kohteena olivat mm. Tulevaisuudessa iäkkäiden liikunnanharrastajien määrä kasvaa voimakkaasti, mikä muuttaa osaltaan erityisliikunnan kenttää. Tulevaisuus näyttää myönteiseltä. Vammaisja erityisliikuntajärjestöjen valtionavustusten osuus liikuntajärjestöjen rahoituksesta on noussut 1980-luvulta nykypäivään yhdestä prosentista viiteen prosenttiin. Pakkoliikunnasta ei ole apua. Vammaisten huippuurheilu tekee entistä tiiviimpää yhteistyötä Olympiakomitean ja monien lajiliittojen kanssa. Nykyisin naiset kilpailevat esimerkiksi kaikissa yleisurheilulajeissa moukarinheitosta seiväshyppyyn. Oleellinen oli myös tapahtunut asennemuutos, jonka Maira Palosuo tiivisti Liikunta ja tiede -lehdessä 4/1986: "Enää ei pohdita sitä, pitäisikö erityisryhmille tarjota liikuntapalveluja vaan sitä, millaisia liikuntapalvelujen tulisi olla, jotta ne parhaiten soveltuisivat kohderyhmälle. Erityisryhmien lisääntynyt toiminta liikuntakulttuurin eri osa-alueilla on Koivumäen mukaan muuttanut sitä moni-ilmeisemmäksi. Liikunta on hyväksi, jos siltä tuntuu. Olisimme kiinnostuneita tuomaan naisliikunnan perustana olevat arvot ja niistä nousevat kokemukset liikuntapoliittiseen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Erityisliikunta kasvaa nykyisin myös osana terveysliikunnan kehittämistä", kertoo Koivumäki. " Naisten ulkonäköön kohdistuvia odotuksia käsitteli tutkija Taru Lintunen. Tärkeintä kuitenkin on, että myönteisiä mielialavaikutuksia tuottaa "lähes mikä tahansa kohtalaisen aktiivinen liikunta'' kaksi-kolme viikossa harrastettuna. Rooliodotuksia kuvasti myös naisten osallistuminen urheilun järjestötoimintaan vetäytyvinä taustahahmoina. Se oli muuttunut tyttöjen kohdalla jatkuvaan ponnisteluun, oman painon tiedostamiseen ja laihduttamiseen pakottavaksi tavoitteeksi, jonka saavuttaminen onnistui vain harvoille. Hän arvioi "äärimmäisen hoikkuuden ja kiinteyden vaatimuksen" olevan yleistymässä. " Erityisliikunta ja terveysliikunta löytämässä toisensa Erityisliikunnan kehitys pääsi hyvään vauhtiin 1980-luvulla valtion taloudellisen tuen ansiosta
Hän hävisi vuonna 2001 tasatulokseen päätyneen vaalin arvalla. Keväällä 2003 alan käsitteistöä selvittänyt työryhmä päätyi esittämään harkittavaksi, että "yläkäsitteenä säilytetään termi 'erityisliikunta'. > > > sen Nils Vikanderin mukaan tavoiteltava miehisen urheilukulttuurin ehdoilla "Sukupuoliroolit ovat olemassa, vaikka tasa-arvokeskustelua on käyty vuosikymmeniä. (TP) , . Raija Laukkanen on toistaiseksi ainoa puheenjohtajaksi pyrkinyt nainen. QK) liikuntatoiminta onkin lähes synonyymi Suomessa käytössä olleelle erityisryhmien liikunnalle tai erityisliikunnalle, todetaan mietinnössä. Uhka miehelle ei ole fyysinen vaan symbolinen. Esimerkiksi kaikki Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajat ovat olleet miehiä. Myös seuran lehtiä ovat päätoimittaneet yksinomaan miehet. Heille järjestetään entistä enemmän liikuntaa, eikä kuntosalia vanhainkodissa pidetä enää vitsinä. Kanadalaisen jääkiekkoilijan Haley Wickenheiserin pelaaminen Kirkkonummen Salamissa oli paitsi mainostemppu, myös erinomainen asenneilmaston valottaja. Säännöllisen liikuntaharrastuksen edut näkyvät selvästi iäkkäänä. Liikunnalle ei ole yläikärajaase parantaa kaikkein iäkkäimpienkin suorituskykyä. Soveltava myös psyykkiseen hyvinvointiin: "masentuneisuus lisääntyy iän karttuessa, etenkin jos liikkuminen on vuosien myötä selvästi vähentynyt." Elina Karvinen muistutti (Liikunta & Tiede 3/1994), että eläkeikäiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heidän kokemuksensa, tottumuksensa ja toimintakykynsä voivat olla hyvin erilaisia. Tämän ohella 'soveltavan liikunnan' käsitettä voidaan käyttää aiempaa enemmän kaikissa niissä yhteyksissä, joissa tämä käsite tuntuu luontevalta". Pauli Rintala (Liikunta & Tiede 6/2002) muistutti, että termit kertovat asenteista: "Esimerkiksi 'raajarikkoisesta' on käsitteellisesti pitkä matka 'liikuntavammaiseen', mutta vielä paremmalta kuulostaa 'liikuntavammainen henkilö' tai 'henkilö, jolla on vamma'." Ehkä suurin kritiikki on kohdistunut käsitteeseen erityisryhmien liikunta, koska kaikkien suomalaisten voidaan katsoa olevan jotenkin erityisiä ja koska erityis-etuliite koetaan epäselväksi. Tällä peliMyös liikunnan järjestöelämä on edelleen miesvaltainen. Ko. Ei ole enää turvallista joka miestä, vaan useanlaisia maskuliinisuuden mahdollisuuksia ja välttämättömyyksiä." (Liikunta & Tiede 311995) Martti Silvennoinen ja Arto Tiihonen (Liikunta & Tiede 3/1995) kuvasivat vuonna 1995 naisten uusien aluevaltausten miehissä aiheuttamia reaktioita: 'Juuri urheilussa miesten 'paremmuus' naisiin on ollut vastaansanomatonta, ikuista. Liikunta ja urheilu ilmentävät tätä kehitystä. Koko ikä on hyvä liikuntaikä T utkimus on lisännyt tietoutta liikunnan hyödyistä ikääntyneille. Jospa kyse onkin vain siitä, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Naiset yrittävät menestyä omalle sukupuoliroolilleen vastakkaisella miehekkäällä tavalla emansipaatiolla; naisen on oltava miestä monin verroin persoonaltaan ja otteeltaan parempi, voimakkaampi ja lujempi. Ehkei kuitenkaan. Erityisryhmien liikunnan käsite määriteltiin komiteanmietinnössä 1996: 15 seuraavasti: "Erityisryhmien liikunnalla tarkoitetaan niiden väestöryhmien liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista." Alan kansainvälisessä kielenkäytössä käytetty termi on soveltava liikunta (Adapted physical activity). Mieheys on muuttumassa vallitsevasta normista toiseksi sukupuoleksi. 1. Eikö ole enää mitään, mihin nainen ei alkaisi tunkea itseään. Modernin maailman näkyvin miesinitiaatioiden kenttä on ilman muuta urheilulle pyhitetty areena, jossa vihkiytyminen pojasta mieheksi nykyään tapahtuu. " (Liikunta & Tiede 411997) kentällä naisista ei ole ollut miehille todellista fyysistä uhkaa. Harri Suomisen (Liikunta & Tiede 3/ 1993) mukaan "veteraaniurheilija on yleensä ikäisiään terveempi, hänellä on vähemmän pitkäaikaisia sairauksia ja hän selviytyy paremmin päivän ponnisteluista". Liikunta-aktiivisuuden vähentyminen ja toimintakyvyn lasku vaikuttaa "Erityisliikunta" yhä yläkäsite E rityisliikunnasta käytettävä käsitteistö puhuttaa nykyään enemmän kuin koskaan. Haleyn pääsy jäälle oli monille miehille vertauskuvallisesti liikaa. Jossakin täytyy kulkea raja, jota naiset eivät saa ylittää!" Naisten pyrkimykset päästä kilpailemaan samoille areenoille kuin miehet ovat ärsyttäneet miehiä. Hän kärsii myös harvemmin unihäiriöistä ja psykosomaattisista oireista. Urheilijamiehen on nykyisin otettava paita pois ja poserattava lehden kannessa suostuttava katseen kohteeksi: 'Miehet joutuvat nyt samaan, mikä naisille on ollut tuttua jo kauan, tekemään työtä oman sukupuoliidentiteettinsä eteen. Huipputason naishiihtäjät kannattavat perinteisiä kovia arvoja, jotka on vanhastaan liitetty miesten maailmaan. Urheileva ikäihminen tuntee itsensä liikuntaa harrastamattomia pystyvämmäksi. Kaukana raihnaisista vanhuksista ovat nuoret eläkeläiset, kolmanteen ikään ehtineet, joita hän luonnehti kaikin puoli toimeliaiksi. Kuitenkin on jo tosiasia, että naiset levittäytyvät kaikille areenoille, kaikkein 'pyhimpäänkin; kuten esimerkiksi voimailulajeihin. Päivi Lampisen (Liikunta & Tiede 5/1999) tutkimus osoittaa, että fyysisesti aktiiviset iäkkäät kärsivän harvemmin masentuneisuudesta kuin passiiviset ikätoverinsa. kä30 Liikunta & Tiede 5-6/2003 sitteellä on kuitenkin toimittu näihin päiviin asti
Jääkiekkoliitosta ei tullut ketään päätöksentekijää kuuntelemaan Robinsonin luentoa Calgaryn yliopistossa, vaikka liiton toinen päätoimisto sijaitsee yliopiston vieressä. > :, " Sukupuolinen häirintä kuuluu urheilun vaiettuihin asioihin. Eri yhteyksissä kävi ilmi, etteivät kiekkojohtajat olleet edes lukeneet kirjaa. Kanadassa "Crossing the Line" ei herättänyt Robinsonin mukaan toivottua huomiota. The Globe and Mail -lehti julkaisi tosin kirjasta laajan arvion ja Toronto Star -lehden urheilukolumnisti Garth Wollsley kirjoitti siitä myönteisesti. . "Monet vetivät lapsensa pois jääkiekosta ja uskon, että seuraavan sukupolven nuoret naiset katsovat jääkiekkoa aivan eri tavoin. Robinsonin mukaan jääkiekkoväkivallan muotoja ovat mm. Heille sillä ei ole mitään tekemistä kansallisen unelman kanssa, vaan se on paremminkin kauhea painajainen", sanoo Robinson. > > > Liikunta& Tiede 5-6/2003 31. ;;; " C: jääkiekon pimeä puoli :c !!: ·~ ;; I ·~ ::; .. Wollsley arvioi, että Kanadan jääkiekkoliitto "haluaisi polttaa kirjan". Jääkiekkovaikuttajat ovat halunneet vaieta Robinsonin vuonna 1998 ilmestyneen kirjan kuoliaaksi. Käytännössä jääkiekkoliitto vaikeni ei-toivotun kirjan kuoliaaksi. Robinson uskookin, että kirja pidettiin tarkoituksella pimennossa. Häntä ei ole myöskään kutsuttu puhumaan kanadalaisten urheilujärjestöjen järjestämiin sukupuolista häirintää käsitteleviin tilaisuuksiin. jääkiekkoilijoiden raiskaamilta naisilta ja "sisäänpääsyriiteissä" seksuaalisen häirinnän kohteiksi joutuneilta. R obinsonin vuonna 1998 ilmestynyt kirja "Crossing the Line Violence and Sexual Assault in Canada 's National Sport" valottaa laajasti Kanadan kansallisurheilun pimeää puolta. vastustajan tahallinen vahingoittaminen, tulokaspelaajien kiusaaminen ja sukupuolinen häirintä, jonka äärimmäinen muoto ovat raiskaukset. j Jouko Kokkonen Kanadalaisen ,. Kanadalainen toimittaja Laura Robinson on tuonut keskusteluun jääkiekon pimeän puolen lajikulttuuriin kytkeytyneen henkisen ja fyysisen väkivallan. Hän sai silti paljon yhteydenottoja mm. Robinson sai vuonna 2002 urheiluun kriittisesti suhtautuvien lehtimiesten ja tutkijoiden Play the Game -järjestön (www.play-the-game.org) palkinnon
Naisten osuuden nousu johtuu monista tekijöistä. Englannissa naisurheilu muodostaa noin viisi prosenttia tiedotusvälineiden urheilu tarjonnasta. Kanadan jääkiekkoliiton (Hockey Canada, www.hockeycanada.ca) internet-sivulta löytyy väärinkäytösten ja häirinnän ehkäisyohjelma Speak Out! Yleinen ilmiö luonnollinen ilmiö. Lähes 90 prosenttia maista lähetti kisoihin vähintään yhden naisurheilijan. Esimerkit kertovat KO K:n katsovan läpi sormien naisia halventavaa toimintaa. Valtaosa näkyvyydestä kohdistuu perinteisiin naisten lajeihin: telinevoimisteluun, taitoluisteluun, uimahyppyihin ja tennikseen. Yhtenä syynä oli paljon parjattujen sosialististen maiden halu liittää tilastoihinsa myös naisten tuomat mitalit. Naisurheilijat saavat edelleen pienempiä palkkiorahoja kuin miehet myös eniten esillä olevissa lajeissa tenniksessä ja golfissa. Urheilun parissa hyväksikäyttäjä on usein valmentaja tai muu auktoriteettiasemassa oleva suosittu henkilö, jolloin myös ympäristö voi väittää syylliseksi uhria itseään. >>> Pimeä todellisuus ei yllä parrasvaloihin Robinsonin oli poistettava silloisen kustantajansa (McClelland & Stewart) lakimiehen vaatimuksesta kirjansa käsikirjoituksesta joukkoraiskauksiin syyllistyneiden NHL-pelaajien nimiä. Sukupuolisesta häirinnästä kiinnijääneet voivat Robinsonin mukaan myös jatkaa toimintaansa toisessa maassa. Robinson epäilee, onko esimerkiksi Kansainvälinen olympiakomitea valmis toimimaan seksuaalisen häirinnän vähentämiseksi. Tapahtuneen julkitulo voi johtaa epäilyihin uhrin omasta seksuaalisesta suuntautuneisuudesta'', kertoo Robinson. Olympiakisojen hakuprosessien yhteydessä monet kaupungit ovat Robinsonin mukaan järjestäneet prostituoituja KOK:n jäsenille, joista osa on pitänyt "palvelua" itsestäänselvyytenä. "Uhri voi itsekin syyllistää itseään. Sukupuolisen häirinnän lisäksi hän on tutkinut mm. malla urheilu-urallaan Robinson joutui soveltamaan "omien liikkeiden koreografiaa". Pohjoismaissa, Kanadassa, USA:ssa ja Uudessa-Seelannissa se osuus on kymmenisen prosenttia. Väkivaltainen alakulttuuri ei ole yksistään kanadalaiselle jääkiekolle ominainen ilmiö. Hän on harrastanut kilpatasolla pyöräilyä ja maastohiihtoa. Robinson sanoo, ettei kustantaja myöskään mainittavasti markkinoinut teosta. Näkyvyys vaikuttaa sponsorija televisiointisopimuksiin. Robinsonia huolestuttaa se, että sukupuolista häirintää pidetään "luonnollisena'' asiana, johon ei puututa. He ovat uskomattoman homofobisia, mutta uskon heidän hekumoivan homoeroottisella elämällä, jossa palvotaan nuorta miesruumista sen fyysisen kyvykkyyden ansiosta." Monille jääkiekkovaikuttajille on Robinsonin tulkinnan mukaan ominaista voimakas naisviha, joka lietsoo raiskauksille myönteistä ilmapiiriä. Peruskoulutukseltaan Robinson on yhteiskuntatieteilijä. Kaupallisten liikuntapalvelujen kuluttajista naiset ovat tärkeä kohderyhmä. Robinsonin pitämä esitelmä tiedonhankinnasta maailman tutkivan journalismin konferenssissa Kööpenhaminassa toukokuussa 2003 on luettavissa osoitteessa www.dicar.dk/files/konferencer /hand224.doc. Hänen mukaansa ne löytyvät julkisista lähteistä, joten korvausvaatimuksiin ei olisi ollut perusteita. Ne ovat osa Etelä-Afrikan väkivaltaista arkitodellisuutta, josta kärsivät sekä mustat että valkoiset. USAssa naisten jalkapallon ammattilaisliiga WUSA kaatui rahoitusvaikeuksiin. erilaiset kidutusta sisältävät rituaalit harjoitusleireillä. Robinsonin esiintymiset eivät ole jääneet kokonaan ilman vaikutusta. Jääkiekon kielteisiä puolia ei haluta käsitellä. Toimittajana hän on raportoinut mm. Peräti 350 sukupuoliseen häirintätapaukseen syyllistynyt kanadalainen jääkiekkovalmentaja pääsi valmentamaan poikia Espanjaan. Muutamat urheilumuodot ja -lajit saavat pääosan huomiosta. Robinson luonnehtii kanadalaisten jääkiekkokirjojen huokuvan "häpeällistä puffausta" ilman journalistista kunnianhimoa. naisten asemaa urheilubisneksessä ja -järjestöissä. Kanadalaisia naispyöräilijöitä ahdistellut maajoukkuevalmentaja pääsi KO K:n urheilun solidaarisuusohjelman kautta Karibialle. Televisio ahmii naisvartaloita, vaikka naisurheilun kokonaisnäkyvyys ei olekaan lisääntynyt. • Laura Robinson on kanadalainen toimittaja ja kirjailija,joka on erikoistunut urheilua koskevaan tutkivaan journalismiin. 32 Liikunta& Tiede 56/2003 Naisille on tarjolla nykyisin enemmän urheilulajeja esimerkiksi olympialaisissa kuin 1960-luvulla. Englannissa 60 prosenttia kuntosalien kävijöistä on Markulan mukaan naisia.OK) 1 1. Robinson ei uskokaan jääkiekon muuttuvan, vaikka sen pimeään todellisuuteen kiinnitettäisiin huomiota. Pojat joutuvat hankalaan asemaan joutuessaan miehen häirinnän kohteeksi. "Päätöksentekijät eivät ainoastaan usko, että on oikein ostaa, myydä ja kaupata poikia ja nuoria miehiä, vaan sen lisäksi he pyhittävät elämänsä nuoren miesruumiin hyväksikäyttöön perustuvan kulttuurin luomiseen. Naisurheilijoiden määrä kasvaa näkyvyys ei T ohtori Pirkko Markulan (Exeterin yliopisto, IsoBritannia) mukaan naisurheilun näkyvyys ei ole juuri muuttunut viimeisimmän 20 vuoden aikana. Robinson kuului kaksi vuotta (1982-83) Kanadan pyöräilymaajoukkueeseen.Soudussa hän voitti pariairokaksikossa Kanadan mestaruuden vuonna 1979. Etelä-Afrikassa rugbyyn kuuluvat mm. Professori Gertrud Pfisterin mukaan naisia oli Sydneyn olympiakisoissa 2000 jo 39 prosenttia kilpailijoista. Atlantan ja Sydneyn olympiakisoista. Robinson varoi myös joutumasta kahdenkesken heidän kanssaan. Hän ajoitti liikkeensä tiettyjen valmentajien lähellä niin, ettei mahdollisuutta lähentelyyn ollut
) Uusi tutkimus on osoittanut, että ideat eivät nouse yksinäisten aivojen paineastiasta vaan syntyvät ihmisten välisen vuorovaikutuksen innostamina." (Kalevi Rantanen, Tiede 712000) "Pistä jenkkakahvat, 'kiimarivat' keikkumaan, niin selkävaivat helpottuvat ja litkut lähtevät litisemään." (Marco Bjurström KKl-risteilyllä Liikuntalehden 512003 mukaan) "'Hyvinvointi' sosiaalipoliittisena käsitteenä ja politiikan kohteena näyttäisikin etääntyneen varsin kauaksi tavallisen ihmisen arjesta. -,r,. Vanha totuus, että ensin on opeteltava tuntemaan itsensä, jotta voisi ymmärtää ja vaikuttaa toisiin, pitää tässäkin yhteydessä paikkansa." (Päivi Frantsi, Valmentaja 4/2003) "Kuuteen vuoteen en ole harrastanut liikuntaa ja olen ollut viime aikoina masentunut. Toistaiseksi huumori ei ole dopingluettelossa ja sitä voidaankin annostella vapaasti kaikissa muodoissa." (Sten Dyrdal Norsk Idrettsmedicin 2/2003) "Tieteen pitäisi, erikoistuneessakin maailmassa olla vallankumouksen voima, universaali tekijä. Tieteen on osallistuttava yhteiskunnan instituutioiden ja käytäntöjen muokkaamiseen. Yhä pienemmät seikat nousevat ärtymyksen ja harmin aiheiksi niin, että jokaisella sukupolvella tuntuu olevan aihetta todeta, että "ei ennen meidän nuoruudessamme" kiukuteltu farkkujen merkistä hyvä kun oli vaatetta, mitä panna päälle. Lavalla on joka ikinen kerta ylitettävä itsensä." (Karita Mattila, HS 6.12.2003) "Minun on vaikea nähdä, mitä erityistä arvoa puhtaasti akateemisella yhteiskuntatieteellä voisi olla. Muutokset johtuivat ainakin osittain ruumiinpainon ja painoindeksin kasvusta. Kohujutut, joiden tarkoitusperät ovat selvästi kaupalliset, eivät ole suosituksia." (Tuire Kansanen, Terveyssanomat 512003) "Ruotsalaisten nuorten aerobinen kunto oli heikompi ja maksimaalinen voima suurempi vuonna 1995 kuin vuonna 1975. Sen sijaan lihaksen verenvircaus ja hapenkulutus eivät parantuneet. Hyvä itsearviointikyky kertoo myös viime aikojen trendikäsitteestä, tunneälystä. Sen sijaan, että valittaa kenkien hankaavan, voisi olla iloinen siitä, että omistaa kengät ja jalat. Yhteiskuntatieteen on kyettävä näkemään, mikä nykyisessä tilanteessa voisi olla toisin ja esittämään vaihtoehtoisia toimintamalleja. Tämä viittaa siihen, että sydämen vajaatoimintapotilaiden alentunut lihasten sokerinkäyttökyky ei johdu verenkiertohäiriöstä, vaan muutoksista lihasten aineenvaihdunnassa." (Jukka Kemppainen, Fysioterapia 6/2003) "Juristi taustasta on hyötyä erotuomarille. Tällä olen päässyt vauhtiin ja saanut henkistä tukea ja varmuutta aloittaa liikuntaharrastus uudelleen." (MS-tautia sairastava Siv Palmberg liikuntakonsultin järjestämästä kolmipyöräisestä polkupyörästään, Avain 612003) "Liikunta paransi sydämen vajaatoimintapotilaiden koko kehon ja lihasten sokerinkäyttöä sekä levossa että rasituksen aikana. Keskeistä on sääntötuntemus sekä looginen lähestymistapa, jota juristeille opetetaan. Niin sanovat epäonnistuneet urheilijat. Mutta on niin peräti inhimillistä, että kun yksi huoli väistyy ja perustoimeentulo on turvattu, tilalle tulee uusia valituksen kohteita. Suhteellisuudentajun perspektiivin puute tuntuu yleistyneen, eikä kaikki-mulle-heti-nytajattelu suinkaan rajoitu vain nuorimpaan sukupolveen." (Sirpa Taskinen, Yhteiskuntapolitiikka 512003) "Valmentajan kyky arvioida itseään osuvasti kertoo myönteisestä urheilija-valmentajasuhteesta. Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden vähenemistä ei kuitenkaan voida sulkea pois aerobista kuntoa laskevana tekijänä." (Scandinavian foumal ofMedicine and Science in Sport, 2/2003) "Perinteinen luovuusajattelu näkee ihmisen mielen paineastiana, joka sisältää ideoita. Kritiikin ja pilkan pelko toimii kuitenkin tulppana, joka estää ihmistä ilmaisemasta itseään. Vai olisiko todettava, että hyvä)ciän sosiaaliturva ei vielä tee ihmisiä onnelliseksi, vaikka tosin hyvinkin vähentää huoleen määrää. ( ... " (Heikki Patomäki, Yliopisto 17/2003) "Myönteinen huumori on hyvää mentaalista harjoittelua. ., l Vieraskentiltä "Ei riitä, että tekee parhaansa. Samassa rytäkässä teilataan kunnon ruoka-aineita. Pitää osata lukea peliä, ei saa antautua oman tulkintansa vietäväksi." (Oikeustieteen lisensiaatti, pesäpallotuomari Antti Aine, Aurora 412003) ! •. Tunneälykäs valmentaja tuntee itsensä ja oivaltaa myös sen, miten oma toiminta vaikuttaa urheilijaan. Se, mikä on tilastojen mukaan kehitystä, ei vielä takaa mitään ihmisten kokemasta hyvinvoinnin tilasta. Mitä sellainen tiede voisi tutkia, paitsi itseään tai omia kuviaan maailmasta. Mitä hyötyä hyödystä on?" (Jukka Relander, Yliopisto 1512003) "Luotettavan tiedon ohi rynnii uutisia milloin minkin ravintoaineen tärkeydestä. Pelin henkeen kuuluu oikeuden toteutuminen niin kuin laintulkinnassakin. Ei kannata kysyä, mitä hyötyä tieteestä on
Berliinin olympiakisoista kertoi kokemuksiaan syksyllä 1936 peräti kuusi seuran jäsentä: Hilma ]alkanen, Yrjö Nykänen, Esteri Pesola, Lauri Pihkala, Kalle Rikala ja Oskari Väänänen. Lukioasteella opetukseen sisältyi myös ampumaharjoituksia käytössä oli 26 patruunaa vuodessa oppilasta kohden. Oppikouluissa voimistelua ja urheilua opettivat Voimistelulaitoksen käyneet opettajat. Kansakouluissa opetustaantoivat kansakoulunopettajat. Miksi pitäisikään. Seura päätti lähettää kirjelmän opetusministerille ja laatia julkilausuman, joka luettiin radiossa ja julkaistiin pääkaupungin lehdissä: 'Maanpuolustuskasvatusta on annettava, ei ainoastaan maamme kaikissa kansaja oppikouluissa, seminaareissa, ammattija korkeakouluissa ja yliopistoissa, vaan myös kaikissa nuorisotyötä tekevissä järjestöissä. Pois siveettömyydestä kohti terveyttä Liikuntakasvatus koettiin kamppailuksi puhtaan ja terveen suomalaisuuden puolesta. Arvo Vartia esitelmöi vuonna 1952 Akatemian vuosiko> > > , Liikunta& Tiede 56/2003 35. Opettajat ovat vaihtuneet upseereista kasvattajiksi. Myönteiseltä mietinnössä tuntui voimisteluja urheilutuntien lisäys. Jo seuran perustamiskokouksessa 18.2.1933 kuultiin Yrjö Nykäsen Suomen voimistelujoukkueen johtajana Unkarissa tekemiä havaintoja: ''Erikoisesti kiinnosti kuulijoita esitys Unkarin kuninkaallisesta ruumiinkasvatuskoulusta, Budapestin uimahallista ja Debrecenin ulkoilmakylpylöistä. Hiihdon ja yleisurheilun asema vahvistui. Eduskunta sai käsiteltäväkseen lakialoitteen, jossa ehdotettiin voimistelulaitoksen irrottamista omaksi korkeakoulukseen, jonka päätehtävänä olisi ollut voimistelunja terveysopin opettajien koulutus. ---~----------Liikunnanopetus on kulkenut pitkän tien pakkoliikunnasta vapaamuotoisiin kokeiluihin. " Kasvatus oli edelleen yksi keskustelutilaisuuksissa toistuneista teemoista. Jussi Turtiaisen mukaan ruumis oli jatkuvassa "vaarassa suistua siveettömyyden poluille". Kouluhallitus vahvisti vuonna 1942 maanpuolustuksen opetusohjelman oppikouluille. Vain yksi asia ei ole muuttunut: yksimielisyyttä liikuntakasvatuksesta ei kai löydy koskaan. Ruumiinharjoitteilla pyrittiin siveellisesti puhdistetun ruumiin ja hengen kasvattamiseen. Tyytymättömyys saa ihmiset usein tarttumaan toimeen. Jyväskylä nousi eduskunnan sivistysvaliokunnassa esille korkeakoulun sijoituspaikkana. Opetusta vaikeutti oppilaiden suuri määrä. Eduskunta hyväksyi vuonna 1951 valiokunnan ponnen, jonka mukaan hallituksen oli selvitettävä alan koulutuksen tarkoituksenmukaisin järjestämistapa. L iikuntakasvatus oli Liikuntatieteellisessä Seurassa ylivoimainen puheenaihe ensimmäiset 40 vuotta. Liikuntakasvatuksen tarkoituksena oli itsenäisyyden alkuvuosina palvella maanpuolustusta. Ehdotusta ei hyväksytty, koska aihetta pidettiin kuluneena ja vuosikokoukselle muutenkin sopimattomana. Liikuntatieteellisen Seuran perustamissysäyksen antoi oppikoulukomitean mietintö, johon voimistelunopettajat eivät olleet täysin tyytyväisiä. " Suomalaiskasvattajien suosituin matkakohde oli Saksa, jonne yhteydet olivat perinteisesti kiinteät. Ulkomaanmatkat olivat 1930-luvulla harvinaisia, joten kokemuksien raportoinnilla oli seuran piirissä huomattava tiedollinen merkitys. Oppikoulujen vuonna 1941 hyväksyttyjen tyttöjen oppiennätysten mukaan voimistelun, urheilun ja terveysopin opetuksen tarkoituksena oli mm. Kansakoulujen lakisääteisenä velvoitteena oli sotien jälkeen järjestää heille kerhotoimintaa, josta huomattava osa oli liikuntaa. Voimistelu kehitti tottelevaisuutta mielenlaatua sekä kuriin ja järjestykseen kouliintuneita kansalaisia. Suomen Urheiluakatemian (Liikuntatieteellisen Seuran nimi 194956) hallitus ei antanut vuonna 1951 jäsenilleen mahdollisuutta keskustella suunnitelmasta: "Työvaliokunta oli ehdottanut vuosikokouksen yhteydessä keskusteltavaksi kysymyksestä: Voimistelulaitoksen tuleva paikka. " Jatkosota ehti alkaa ennen kuin ehdotus toteutettiin. Sen hengessä kuitenkin toimittiin. Keskustelu voimistelunopettajakoulutuksen sijoituspaikasta alkoi vuonna 1950. Sihteeri Oskari Väänänen alusti joulukuussa 1940 nuorison maanpuolustuskasvatuksesta. Koululiikunta alkoi 1930-luvulla muuttua voimistelupainotteisesta urheilunomaiseksi. Mahdollisuuksien mukaan opetukseen sisällytettiin pallopelejä, luistelua ja hiihtoa. Suomi ponnistautui ottamaan irti kaikki voimavarat. Keskusteluun pyydettäisiin kaksi vastakkaista käsityskantaa edustavaa alustusta. Lisäksi korkeakoulun tehtäviin olisi kuulunut liikuntatieteellinen tutkimus. Koulujen liikuntakasvatus ulottui myös oppivelvollisuutensa suorittaneisiin nuoriin. "kasvattaa heitä ruumiillisesti ja henkisesti terveiksi, työkykyisiksi ja maanpuolustuskelpoisiksi, sopusuhtaisiksi ja joustavaksi sekä totuttaa heitä elämään terveesti ja omaksumaan itselleen terveellisiä ja raittiita elämäntapoja". Liikuntakasvatus lähemmäksi arkitodel I isuutta Koululiikunta ei juuri muuttunut 1940-50-luvuilla. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja, kouluhallituksen tarkastaja Arvo Vartia alusti marraskuussa 1933 voimistelun, urheilun ja terveysopin opetusneuvoksen viran perustamisesta normaalilyseoihin, mitä komitea oli pitänyt tarpeettomana. Ulkomaista kirjallisuutta esittelivät etenkin ]alkanen ja Vartia. Ilman liikuntakasvatuksen piirissä koettuja ongelmia ei seuraa ehkä olisikaan, ei ainakaan 70vuotiasta Liikuntatieteellistä Seuraa. Tavoite korostui talvisodan jälkeen. Lauri Pihkala esitteli joulukuussa 1947 Johan Huitzingan teoksen "Leikkivä ihminen". Tässä hengessä toimittiin oppikouluissa virallisesti neljännesvuosisata
Virveli väitti yleisen mielipiteen ja päätöksentekijöiden aiheetta niputtaneen kilpaurheilun ja liikuntakasvatuksen: "Toisin sanoen päätöksentekijöille ei näytä riittävän, että ammuttaisiin ainoastaan kehno pianisti, vaan myös säveltäjä on otettava hengiltä ja piano hajoitettava. Jumpalta Jyväskylään ja monipuolisempaan opetukseen Valtakunnan ylin liikuntakasvattaja Urho Kekkonen määritteli uudenvuodenpuheessaan 1963 "jatkuvan ja määrätietoisen liikunnanharjoituksen" kansalaishyveeksi. Samat oppilaat ovat aina huonompia ja samat aina parempia. Voimistelunopettajan uran valinneet naiset arvostivat ammattiaan enemmän kuin miehet. Yksi tyytymättömyyden kohteista oli koululiikunta. Helsingissä se loppui 1970-luvun alussa. Tyytyväiset opettajat olivat Heinilän mukaan kiinnostuneita nuorista. Kalevi Römpötti todisteli neliosaisessa artikkelissaan "Nykynuorison kvaliteetista" vuosina 1963 -1964, että nuorison kunto oli parantunut. "Monille oppilaille liikuntatunnit saattavat olla ilmeinen vaara mielenterveydelle. " Telama linjasi ensimmäisillä liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä vuonna 1967 liikunnanopetuksen tehtäviä: "Koulun tulisi antaa riittävät tiedot ja taidot, joita hyväksikäyttäen ihminen tekee itsenäisesti intelligenttejä. "Mieltä järkyttävää koululiikuntaa!" Nuorisokulttuurin nousun vaikutukset ulottuivat 1960luvulla kouluunkin. Leipäpuun turvaaminen tai oma urheiluinnostus eivät riittäneetkään motivoimaan. 1960-luvulla virinnyt keskustelu koululaisten kunnosta pääsi Stadionin palstoille heti ensimmäisessä numerossa. Kalevi Heinilä valotti Stadionissa 1964 voimistelunopettajien suhdetta työhönsä kaksiosaisessa artikkelissaan. Pääosa voimistelunopettajista oli tyytyväisiä työhönsä. Emeritusprofessori Risto Telaman mukaan Jyväskylässä koulutetut eivät aluksi eronneet kovinkaan paljon Jumpalta valmistuneista: "Tiedekunnan kehittyminen teki siitä kuitenkin Jumppaa monipuolisemman opiskelupaikan, mikä varmasti on näkynyt Jyväskylästä viime vuosikymmeninä valmistuneiden osaamisessa''. > > > kouksen yhteydessä "urheilusta henkisenä kasvattajana". Hänen mukaansa "erittäin monet oppilaat vihaavat liikuntakasvatusta tai sille täysin välinpitämättömiä". Tyytymättömät olivat usein hakeutuneet alalle "tilanteen ja olosuhteiden pakosta ja tehneet ammatinvalintansa nopeasti". Römpötti luonnehti nykynuorison olevan kookkaampaa, terveempää ja urheilevan enemmän kuin 50 vuoden takainen sukupolvi: "Täytyypä todellakin olla synnynnäinen pessimisti tai silmänsä nykynuorisolle täysin ummistanut ennenkuin voi väittää sen olevan huonompaa ja heikompaa kuin joskus aikaisemmin. Nimimerkki "Virveli" näki Stadionissa 2/ 1967 liikuntakasvatuksen olevan vaarassa. Teiniliiton puheenjohtaja Otso Appelqvist arvosteli LTS:n elokuussa 1967 Vierumäellä järjestämässä paneelikeskustelussa koululiikuntaa. Häntä seurasi vuosina 1955-58 puheenjohtajana ylitarkastaja Teemu Saarinen. Työ antoi heille mahdollisuuden itseilmaisuun, käyttää kykyjään ja persoonallisuuttaan. Jumpan lakkauttamisen pelättiin tuottavan liikuntateoreettikkoja työmark36 Liikunta& Tiede 5-6/2003 kinoille. Heinilä arvioi enemmistön tyytymättömistä olevan miesopettajia. " Liikuntakasvatus sai paljon palstatilaa Stadionissa. Heinilä arveli, että "tähän mahdollisesti vaikuttaa voimistelunopettajan ammatin soveltuvuus nimenomaan naisten ja perheenäitien rooleihin". Seuran yhteydet Kouluhallitukseen säilyivät Vartian kauden päätyttyäkin kiinteinä. He näkivät seuran vanha kaartin liitelevän teoreettisissa korkeuksissa ja halusivat tuoda liikuntakasvatuksen lähemmäs arkitodellisuutta. Liikunnan asema peruskoulun opetussuunnitelmasta herätti intohimoja. Telama vaati arvioimaan liikuntalajeja tästä näkökulmasta ja pudottamaan raa' asti pois lajit, jotka eivät palvele kasvatuksellisia tavoitteita: "Tämä ei tietenkään onnistu, niin kauan kuin opetuksen suunnitteluun vaikuttavien henkilöiden silmänurkkaan tulee kyynel tietyistä kunniakkaista olympialajeista puhuttaessa. Onpa joskus aikaisemmin menetelty niinkin nurinkurisesti, että jokin perinteellinen liikuntalaji on määritellyt tavoitteet." (Stadion 311967) Kilpaurheilu ei Telaman nykykäsityksen mukaan ole kuitenkaan täysin jyrännyt koululiikuntaa: "Suomessa kilpaurheilu on vaikuttanut lähinnä koululiikunnan sisältöihin ja jonkin verran ehkä menetelmiin, mutta ei niinkään sen tavoitteisiin" Marssiharjoituksista kuntokouluun Peruskoulu-uudistus muodosti kiistattoman taitekohdan liikunnanopetuksessa. Muutos lähti liikkeelle 1950-luvun lopussa liikkeelle osittain liikuntakasvatuksesta, jonka tilaan seuran nuoremmat jäsenet eivät olleet tyytyväisiä. Yleisö oli "vähänlaisesti", mutta lehdet referoivat esitelmää "kiitettävästi". Käytännössä seura ryhtyi uudistamaan toimintaansa laaja-alaisemmaksi. Seuran tarkoitukseksi määriteltiin "tieteellisessä hengessä tapahtuvan liikuntakasvatuksen ja siihen liittyvien asioiden seuraaminen, tutkiminen ja edistäminen". Seuran näkökulma liikuntaan rajautui vuonna 1956 hyväksytyissä säännöissä entistä selvemmin kasvatukselliseksi. Huomio keskittyi suoritusten teknisiin yksityiskohtiin, mikä peitti opetuksen tavoitteiden ja välineiden välisen yhteyden. "Toimitusosastoksi" järjestäytynyt uudistajien ydinjoukko oli saanut voimistelunopettajan koulutuksen. " Samassa tilaisuudessa alustanut assistentti Risto Telama muistutti, että koululiikunnan tavoitteista keskusteltiin kentällä liian vähän. Liikuntatunneilla tulee nimittäin huonommuus ja paremmuus korostuneemmin esille kuin muilla tunneilla. Elintason nousun epäiltiin tuhoavan koululaisten kunnon. (Stadion 1-2/1964) Liikunnanopettajien koulutus alkoi Jyväskylässä 1963. Appelqvist väitti, että 75 prosenttia oppilaista jäisi pois tunneilta, mikä osallistumisen valvontaa löyhennetään. Hänen mukaansa "peruskoulun opetussuunnitelmien mukaan liikuntakasvatuksen tuntimäärät pienenevät romahdusmaisesti". T yytyväiset opettajat pitivät tärkeänä liikuntakasvatuksen ilmaisullisuutta: heille oli tärkeää tuottaa oppilaille "virkistystä ja iloa'' ja he halusivat herättää oppilaissa "elävän ja pysyvän liikunnanharrastuksen"
Omat harjoittelumahdollisuudet olivat pedagogista suuntautuneisuutta keskeisempi uravalintamotiivi. Miten kohdata nuorten ruumiinkieli ja muuttaa se oppimistilanteiksi, vaikkei itse (enää) osaakaan tai jaksa kaikkea näyttää?" (Liikunta & Tiede 6/1989) Kysymykseen opettavatko liikuntaa (ja terveystietoa) nykyään siihen parhaiten soveltuvat henkilöt, voi Telaman mielestä vastata kyllä ja ei. . Huippu-urheilun lieveilmiöt yleensä, erityisesti doping, lapsiurheilun epäkohdat ja työelämään sekä ikääntymiseen liittyvät terveysja jaksamisongelmat ovat nousseet keskusteluihin paljolti juuri liikuntaja terveystieteilijöiden ansiosta. Lauri Laakson tutkimuksen mukaan tärkein syy oli 1970-luvulla henkilökohtainen mieltymys. r 1 ; päätöksiä oman liikuntaharrastuksensa kuin myös terveytensä suhteen". Toisaalta kansakouluun verrattuna aineenopettaja tuli mukaan aikaisemmin. .) Tuskin on paikallaan sanoa, että aikaisempi koululiikunta on ollutpahasti 'pielessä: se on ollut vain oman aikansa hengen mukaista. Puolustuksen puheenvuoron käytti (Stadion 1/1973) Otso Vilhunen: "Valitettavan usein arvostelijat ovat kulkeneet osittain silmät ummessa, vanhoissa muistoissa ja/tai perustaneet käsityksensä yksityistapauksiin. Mutta mikäli huipulle pyritään eettisesti arveluttavin tai urheilijan terveyttä vaarantavin keinoin, tiedekunta sanoutuu siitä yksiselitteisesti irti." (Dekaani Lauri Laakso Liikunta-ja terveystieteiden tiedekunnan 40-vuotisjuhlassa 2 1.11.2003-]Y:n tiedote) Liikunta& Tiede 56/2003 37. Ovatko liikunnanopettajat päteviä. Urheilussa menestyneet valitsivat liikunnanopettajan ammatin voidakseen kehittää omia urheilullisia taipumuksiaan. Osa hyvänkin koulutuksen saaneista ei hänen kokemuksensa mukaan mene kouluun, mikä voi olla hyvä, koska he ovat ilmeisesti huomanneet, että homma ei sovi heille. (. Tiedekunnan kriittisyys ei ole rajoittunut vain liikunnanopetukseen. "Tämä on muuten yksi syy, miksi opiskelijat viedään kouluun jo opintojen alkuvaiheissa'', kertoo Telama. Kun tavoitteeksi asetettiin taitoja suoritustavoitteiden sijaan se, että mahdollisimman moni oppilas saisi koulusta eväät läpi elämän jatkuvaa liikuntaharrastusta varten, koettiin sen uhkaavan suomalaista urheilua. " Pitkään liikuntakasvatustyötä tehneet kokivat uudistuspyrkimykset luonnollisesti työnsä aliarvioimiseksi ja puolustautuivat. Telama arvioi peruskoulun vaikutuksia nykyään seuraavasti: ''Niiden 1118-vuotiaiden osalta, jotka olivat tai olisivat käyneet oppikoulua, liikunnan tuntimäärät vähenivät ja liikunnan aineenopettaja tuli kuvaan kaksi vuotta myöhemmin. Tämä lisäsi vastakkainasettelua perinteisen urheiluväen ja Jyväskylän välille. Harrastustavoitteen korostuminen toisaalta ja kouludemokratian esiinmarssi toisaalta tulevat lisäämään oppilaan osuutta opetuksen suunnittelussa ja valintamahdollisuuksien lisäämistä opetuksen toteuttamisessa esim. luokattoman lukion tapaan. Silvennoinen muistutti ammattiin liittyvästä eräänlaisesta käänteisestä fyysisyydestä: "Liikunnan opettajan eräs ammatillinen pulma ja samalla haaste verrattuna muiden aineiden opettajiin lienee siinä, että liikunnanopettaja seisoo oman vanhenevan ruumiinsa kanssa päivästä päivään silmätysten vitaalisten, ruumiillisuuttaan eri tavoin esittävien nuorten edessä. Tiedekunta ei suhtaudu kielteisesti huippu-urheiluun sinänsä. Tilannetta parantavat liikuntaan erikoistuneet luokanopettajat. Ala-asteella tilanne on hänen mielestään ollut huonompi. On vaikea kuvitella, kuka siihen sopisi paremmin", tuumii Telama. Hän kaipasi opettajilta "rutiininomaisten opetusvalmiuksien lisäksi jatkuvaa kykyä ja halua katsella ympärilleen ja miettiä näkemäänsä". Jyväskylässä asetettu tavoite on nyt hyväksytty maailmanlaajuisesti ja asiantuntijoita saapuu muista maista tutustumaan suomalaiseen "terveyttä edistävään liikuntakasvatukseen". Molemmat vaikuttivat taitojen opettamiseen ja ehkä muuhunkin. Liikunnanopettajien liiton puheenjohtaja Pentti Anttila arvosteli peruskoulua voimistelunopettajapäivillä 1972. Hänen mukaansa Suomen koululaitoksen historiassa esitettiin ensimmäisen kerran "koulusuunnitelma, jonka tavoitteissa ei lainkaan mainita fyysisen kasvatuksen osuutta lapsen kehittämisessä kulttuuri-ihmiseksi". Paljon on arvokasta ja tunnollisesti tehtyä työtä takanapäin. (Stadion 1/1975) Liikunnanopettajien uravalinnan perusteista vuonna 1989 tohtoriksi väitellyt Martti Silvennoinen arvioi alan opiskelijoiden taustan liian yhtenäiseksi. Telamakin kehotti (Stadion 1/1973) luopumaan liikuntasulkeisista: "Näin turvallisuusneuvottelujen vuosikymmenellä voitaneen lopullisesti liikunnanopetuksessa luopua "asento-ojennus-kuri-järjestys" -linjasta itsetarkoituksena, vaikka työrauhan säilyttäminen joudutaankin menetelmäkysymyksenä ottamaan huomioon. 1970-luku tarjosi hyvän ponnistuspohjan myös "armeijasta lainatun" liikuntakasvatuksen kritiikille. Omat myönteiset kokemukset koululiikunnasta ja urheilu-ura eivät takaa kasvatuksellisia valmiuksia ja asenteita. " Peruskoulun liikunnanopetuksen virallisena tavoitteeksi asetettiin oppilaan persoonallisuuden kehittäminen, mitä liikunnanopettajat vierastivat. Vaikka opettajille järjestettiin täydennyskoulutusta, ei liikunnanopetus käytännössä tainnut kovin nopeasti muuttua''. Lisäksi varsinkin kaupungeissa ala-asteen ja yläasteen ra> > > Jyväskylä haluaa tarjota terveyttä edistävää liikuntakasvatusta "Halu kehittää uudenlaista liikunnanopetusta Suomen kouluihin johti Jyväskylässäkin aluksi kritiikkiin vallitsevaa opetusta kohtaan. "Yläasteella ja lukiossa sekä ammatillisissa kouluissa opettavat opettajat, jotka ovat saaneet todella hyvän koulutuksen ja useimmat myös ovat asiaansa innostuneita. "Liikuntaa voi opettaa opettaja, jonka liikuntakoulutus on perin niukka ja mikä pahempi, joka ei aina ole edes kiinnostunut liikunnan opettamisesta. Peruskoulu-uudistuksen keskellä kiinnosti, ketkä hakeutuvat liikunnanopettajiksi
Kaiken kaikkiaan Telama pitää myönteisenä liikuntakasvatuksessa sitä, että huomiota on alettu kiinnittää ihmisen koko elämänkaareen. Oman ruumiin toimintakyvystä ja terveydestä huolehtiminen pitäisi nähdä yleissivistykseen kuuluvana asiana ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvänä tekijänä", vaatii Telama. Telaman mukaan liikuntatuntien vähentämisessä lukiossa ja ammatillisissa kouluissa on otettu pitkä harha-askel. Kouluhallitus laati määräykset opettajien pätevyydestä ja siitä, mitä kouluissa tuli opettaa. 38 Liikunta& Tiede 56/2003 "Yhteisopetus (ei) suinkaan merkitse vain sitä, että tytöille pyritään tarjoamaan perinteisiä poikien lajeja ja päinvastoin. Liikuntapedagogista tutkimusta "' tehdään melko vähän lukuisissa kasvatustieteen laiI "' u g toksissa toisin kuin esimerkiksi liikuntalääketieteellistä tutkimusta, jota tehdään useissa yksiköissä. Telama muistuttaa, että perinteisiä suomalaisia liikuntamuotoja kannattaa vaalia koululiikunnassa. Kolmas Telamaa lämmittävä kehityssuunta on oppilaan omatoimisuuden korostaminen. Nykyään periaatteena on tarjota kaikille lapsille ja nuorille vamman tai sairauden luonteesta riippumatta mahdollisuus vuorovaikutukseen ikäistensä kanssa. Teoria ja käytäntö on yhdistetty onnistuneesti. "Vuoden 1994 liikunnan opetussuunnitelma oli sikäli mullistava, että siinä ei mainittu uintia lukuun ottamatta mitään liikuntalajia pakollisena. Vuoden 1994 opetussuunnitelma on antanut opettajalle aikaisempaa vapaammat kädet suunnitella ja toteuttaa liikuntatunnit, mikä on lisännyt vastuuta oppilaasta. Koulujen ja opettajien itsenäisyys lisääntyi 1990-luvulla Koululiikunnan suunnittelu siirtyi 1990-luvulla opettajien vastuulle. Poikkeuksia ovatTelaman mukaan opettajankoulutusyksiköt, joissa saattaa olla hyvinkin vireätä liikuntapedagogista tutkimusta. Telama korostaa Lauri Laakson tavoin (Liikunta & Tiede 111998) liikunnanopettajakoulutuksen olleen 1990-luvulla aineenopettajakoulutuksen edelläkävijä. Teoria yhdistetty käytäntöön Opettajankoulutus uudistui 1990-luvulla, kun teoria yhdistettiin kiinteämmin käytäntöön. Valinnaisuuden lisääntyessä liikunta on joutunut kamppailemaan tuntijaossa muiden aineiden kanssa. Oppilas osallistuu tavalliseen liikunnanopetukseen, mikä edellyttää lisäresursseja ja tukitoimenpiteitä. A pulaisprofessori Lauri Laakso toi vuoden 1986 Liikuntatieteen Päivillä esille liikunnan yhteisopetuksen. Vammaisille ja pitkäaikaissairaille lapsille on 1990luvulta lähtien pyritty järjestämään mahdollisuus käydä koulua ikäistensä kanssa. Itsenäisyys voi Telaman mukaan johtaa liikunnan sirpaloitumiseen. Epätavallista oli sen sijaan se, ettei aiheesta ollut keskusteltu Suomessa. Ajattelussa on tapahtunut myönteinen täyskäännös. Keskushallinnon sääntelyä on purettu kautta linjan. "Liikuntatunnit on lähes poistettu vaiheessa, jolloin vapaa-ajan liikunta on vähentynyt runsaasti. Vielä joitakin vuosia sitten katsottiin, että vammainen lapsi on parasta vapauttaa liikunnasta vammaisuutensa takia. Telaman mukaan suomalainen liikuntakasvatustiede voi olosuhteisiin nähden kohtalaisen hyvin, vaikka "alan yhteiskunnallisen merkityksen huomioon oto taen toivoisi sen voivan vielä paremmin". Tytöt ja pojat yhteiselle liikuntatunnille. Yhteisopetus voi rikastuttaa liikuntakulttuuria tuomalla siihen jotakin sellaista, jota perinteinen erikseen toteutettu naisten ja miesten liikunta ei voi tarjota. Nykyisen käsityksen mukaan "liikuntakasvatuksen tärkein tehtävä on tukea lapsen ja nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä ja hyvinvointia sekä ohjata terveelliseen liikunnalliseen elämäntapaan, johon kannustavat myönteiset kokemukset liikunnasta''. Sen linjaukset laahasivat Telaman mukaan osittain liikuntakulttuurin kehityksestä jäljessä. > > > ja vähitellen lieventyy, mikä tuo uusia mahdollisuuksia tasokkaalle liikunnan opetukselle". Periaatteessa kaikkia liikuntamuotoja on lupa kokeilla, jolloin unohtuu se, että "myönteiset ja pysyvämmät liikuntaelämykset syntyvät usein vasta sitten, kun oppilas oppii liiketehtäviä ja lajitaitoja". new games -liike, jotka ovat syntyneet juuri tarpeesta luoda tytöille ja pojille, naisille ja miehille yhteisiä liikuntamuotoja" (Lauri Laakso: Yhteisopetus liikunnassa; teoksessa Liikkuva nainen Liikuntatieteen päivien 1986 raportti). Laakson mukaan liikunnan opettamisessa erikseen tytöille ja pojille ei sinänsä ollut mitään kansainvälisesti erikoista. Pilvikki Heikinaro-Johanssonin (Liikunta & Tiede 1/2001) mukaan "keskeistä opettamisessa on oppilaan ainutlaatuisuuden huomioon ottaminen". Liikunnallisen elämäntavan tavoite on Suomessa ollut esillä jo vuosikymmeniä ennen kuin sitä alettiin korostaa esimerkiksi USA:ssa. Toinen seikka, jota hän suomalaisessa liikuntakasvatuksessa arvostaa, on huomion kiinnittäminen fyysisen lisäksi psyykkiseen ja sosiaaliseen. Ne ovat osa suomalaista kulttuuriperinnettä ja ovat sidoksissa vuodenaikojen vaihteluun ja luontoon. Esimerkkinä tästä voidaan mainita monet uudet liikuntamuodot, esimerkiksi ns. Liikkumavaraa lisäsivät kouluhallituksen lakkauttaminen 1990-luvun alussa ja vuonna 1994 käyttöön otettu uusi opetussuunnitelma. Tämä luonnollisesti lisäsi opettajien vastuuta, mutta antoi paremmat mahdollisuudet ottaa huomioon paitsi paikalliset olosuhteet, myös liikuntakulttuurin nopeat muutokset", luonnehtii Telama. Vaikein liikunnan asema on kouluissa, joissa rehtori ei näe sillä olevan arvoa. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella tutkimusta joudutaan Telaman mielestä tekemään kovan koulutuspaineen alaisena. Opiskelijat saavat kosketuksen koululiikuntaan ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Se on myös enemmän kuin osiensa summa
"Kaksi tuntia viikossa, joka voi olla yhtenä kaksoistuntina, ei anna paljon mahdollisuuksia arvojen siirtoon". Kaksi tuntia viikossa on lyhyt aika kasvatukselle P rofessori Risto Telaman mukaan liikunta sinällään tuskin siirtää kasvatuksellisesti arvokkaina pidettyjä arvoja. Liikunta& Tiede 5-6/2003 39. "ldolien tärkein vaikutus on heidän herättämä kiinnostus pyrkiä samalle tasolle. "Millaisia arvoja liikunta siirtää, riippuu sosiaalisesta kontekstista jossa liikunta toteutuu, sen alakulttuurista ja arvoista sekä menetelmistä. Ammattimainen huippu-urheilu vaikuttaa Telaman mukaan nuoriin lähinnä median kautta idolien välityksellä. Tässäkin pätee hänen mielestään vanha totuus: sitä opitaan mitä opetetaan. Nuori Suomi on yrittänyt luoda", Telama pohtii. Hän uskoo, että lasten ja nuorten kilpaurheilu voi opettaa muutakin kuin urheilutaitoja, mutta se riippuu taas siitä, miten urheilu on järjestetty. "Valitettavan usein nuorisourheilussa kuitenkin yhä opetetaan, että reilu peli on hieno asia, mutta tämä matsi meidän on kuitenkin pakko voittaa", tiivistää Telama. Liikunnassa ja urheilussa on kuitenkin elementtejä, joita hyväksi käyttämällä joitakin arvoja voidaan siirtää. Koska nuori saattaa matkia idolin käyttäytymistä, riippuu idolin vaikutus nuoreen idolin omasta käyttäytymisestä", sanoo Telama. Se, onko jääkiekkoilijaksi rupeaminen kasvattavaa, riippuu kasvattajaseurasta ja ohjaajista. P uhuttae~sa kilpaurheilun kasvattavasta merkityksestä Telama haluaa tehdä eron huippu-urheilun ja muun kilpaurheilun sekä vielä nuorisourheilun välillä. toimimaan yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan, ottamaan huomioon toiset yksilöt, hillitsemään itseään kiistatilanteissa ja ratkomaan ristiriitoja keskustelemalla". Kuten huippurockmuusikko voi saada nuoren kiinnostumaan rockista, NHL-jääkiekkoilija voi innostaa nuorta jääkiekkoon ja mahdollisesti pyrkimään jääkiekon ammattilaiseksi. "Parhaimmillaan se voi opettaa mm. Esimerkiksi prososiaalinen käyttäytymisen, eli toisen huomioon ottamisen ja auttamisen kehittyminen edellyttää pitkäaikaista toimintaa todellisessa yhteistyössä ja mahdollisuuksia toisen auttamiseen", muistuttaa Telama. "Se edellyttää kokonaan omaa nuorten urheilun kulttuuria, mitä mm. Telaman mielestä koululiikunnassa kasvatukselliset arvot pyritään ottamaan huomioon, mutta ongelmana on vuorovaikutuksen lyhyt kesto
Koulu ei ole enää samalla tavalla vahva ja lähes ainoa oppimisen paikka kuin vuosikymmeniä sitten. ca C G) u, :ca C C :ca z Kuva Helsingin kaupunginmuseo "Mielestäni koululiikunnan tämän päivän eetos ei niinkään ole koululaisten fyysisessä kunnossa ja elinikäisessä harrastuksessa siitä voi tulla jopa opettamisen sokea kohta, vaan koko koulun opettajien yhteistyökyvyssä antaa oppilaille elämän kannalta keskeisiä perustietoja ja taitoja henkilökohtaisesti ja yhteisöllisesti". ca ....... C G) G) ... Liikuntakasvatuksen suuret muutokset. Koulun ja liikuntakasvatuksen yksi selkeä muutos tälle ajankohdalle ilmenee "koulun auran" katoamisena opettajuuden ja kouluinstituution monien itsestäänselvyyksien murentumisena. Opettajan työstä on tullut monin verroin vaativampi ja raskaampi kuin aiemmin. Ne luovat lapsille ja nuorille sellaisia erityiskompetensseja, joita heidän vanhemmillaan eikä opettajillaan ole hallussaan, kuten tietokoneasioissa ja liikunnassa. ... Siinä missä opettaja ennen saattoi vedota liki kyselemättömään auktoriteettiinsa, on hänen nykyään rakennettava pedagoginen ja ammatillinen uskottavuutensa päivittäin, oltava aiempaa sensitiivisempi lasten ja nuorten alakulttuuri40 Liikunta & Tiede 5-6/2003. S uomalainen liikuntakasvatus ja koko kasvatus ovat kokeneet suuren muutoksen modernista jälkimoderniin: liikuntakasvatus on ajautunut selkeään törmäykseen kulutuskulttuurin ja perinteisten traditioiden kanssa. Koulun kanssa kilpailevat lukemattomat vapaa-ajan oppimisympäristöt ja "mielihyväsaarekkeet". Lasten ja nuorten (myös aikuisten) elämismaailmaa leimaa tänään vahvasti "arjen estetiikka'', jossa visuaalisuudella olla näkyvillä ja tulla nähdyksi on paljon korostuneempi merkitys kuin aiemmin, myös kouluissa
Nykykoulu ei voi olla kilpaurheilun astinlauta paitsi jos koulujen erikoistumisajatus halutaan viedä aivan "överiksi". Oppimisen perustaksi ei enää riitä opettajan sanat: "Koska minä sanon!". Tilalle on noussut vaatimus siitä, että asian on oltava kiinnostava. oma ammatillinen koulutus tms.), pitäisi koululiikunnan metaforan olla suorakaide tai poreallas, kuten urheilun kulttuurihistorioitsija Henning Eichberg aikanaan totesi. Nykyään ei oppimisen perustaksi koulussa eikä liikunnassa enää riitä opettajan legitiimi: "koska minä sanon!" tai "koska tämä asia on opittava!". en -· < (D :J :J :J (D :J >>>. (D (D :J 1 s: Sl) ""'l ,.... ,.... Liikuntakasvatuksessa tätä näkyvää rakennehistoriallista (sosiokulttuurista) muutosta voitaisiin nimittää vaikkapa siirtymäksi "selkärangan pedagogiikasta'' eli kiltin, kuuliaisen ja sosiaaliseettisesti hygieenisen ruumiillisuuden (esim. Liikunta&Tiede 5-6/2003 41 z Sl): -· C/) (D :J Sl) -· Sl) ,.... Rohkenen epäillä takaako tulevan opettajan oma huikea kilpailu-ura ja opettajaopintojen punnertaminen oman mieliharrastuksen lomassa hyvän opetuksen ennusteita. "Tämän päivän" kasvatuksellisuus ja pedagogisuus on sen tajuamista, miten yksilöllinen ja henkilökohtainen ainutkertaisuus kohtaavat toisen ja toiseuden; yhdentekevästikö, vai toisia kuunnellen ja kunnioittaen. Se vaatii uudenlaista opettajuuden herkkyyttä; koulun lukuisten verbaalisten "kielipelien" ja ruumiillisten "kielioppien" lukutaitoa. Siinä missä kilpaurheilun metafora rakentuu pyramidille, jonka huipulle (ja rahoihin!) vain harvat pääsevät vuosikausien ponnistusten ja uhrausten jälkeen (esim. Toisaalta liikunnanopettajien ei myöskään kannata pitää yllä samanlaista paatosta kansalaiskunnosta tai jatkuvasta ja elinikäisestä harrastuksesta kuin aiemmin oli tapana. Tällöin ihmisten välisistä minä-sinä -suhteista tulee minä-se -suhteita eli millainen "se" ( = tulos, suoritus) pitää missäkin lajissa tuottaa. Ja tämä taas vaatii liikuntakasvatuksessakin paljon enemmän kuin opetustekniikoiden, -välineiden ja -tilanteiden rutiininomaista hallintaa. K oululiikunnan opetussuunnitelmat ovat käyneet läpi monia muutoksia. Huonot koululiikuntamuistot varmasti muistetaan, mutta hyvätkään muistot eivät takaa valtakunnanmittaista liikunnallisesti aktiivisten kansalaisten liikettä. Tilalle on noussut vaatimus siitä, että asian on oltava kiinnostava. Oppimisessa ja tekemisen ilossa ei sinänsä ole mitään pahaa, oli sitten kyseessä pituushyppy tai rannelaukaus. Osa niistä on luonut hyvääkin perustaa kokeiluille ja siirtymisille tiukkojen valtakunnallisten oppimistavoitteiden sijasta alueellisille ja koulukohtaisille aaltopituuksille. tottelevaisuus, ryhdikkyys ja puhtaus ideologiana) piiristä "peilaavaan ruumiillisuuteen" ja egosentriseen oppimiseen, jossa tärkeää on se, mitä merkitystä opittavilla asioilla on ennen kaikkea minulle itselleni. sille vivahteille, tyylittelyille, ja "identiteettikokeiluille" erilaisuuksille ja epävarmuuksille. Mielestäni liikuntakasvatuksen (erityisesti koululiikunnan) tämän päivän eetos ei niinkään ole koululaisten fyysisessä kunnossa ja elinikäisessä harrastuksessa siitä voi tulla jopa opettamisen sokea kohta vaan koko koulun opettajien yhteistyökyvyssä antaa oppilaille elämän kannalta keskeisiä perustietoja ja taitoja henkilökohtaisesti ja yhteisöllisesti. ,.... Mutta silloin kun kilpaurheilulajit ovat liikunnan liki ainoa kasvualusta, ne asettavat inhimilliselle liikkeelle standardoidut ja normitetut suoritustavat, välineet ja -paikat. Ja vaikka opettajat kuinka inttävät tiettyjen juttujen välttämätöntä oppimista, ei asia mene kovinkaan hyvin perille ulkokohtaisten vaatimusten kautta. Sitä paitsi Jyväskylän yliopistossa on kiitettävästi kehitelty erilaisia sovellettuja opetusmenetelmiä ja liikunnanmuotoja. Se, mitä koulun jälkeen ja vanhempina tehdään, on nykyään kiinni niin monesta muustakin asiasta. Kuitenkin nykypäivän kilpaurheilu malleina ja esikuvina lasten ja nuorten seuraja kilpailutoimintana leijuu myös koululiikunnan ja liikuntakasvatuksen ympärillä 'mykkänä pakkona', välttämättömyytenä, jota ei oikein uskalleta kyseenalaistaa. Se näkyy siinä, että monet kilpaurheilun lajit ovat edelleen mukana koululiikunnassa ja opettajien koulutuksessa. Suomalaisten keskimääräinen elinikä on korkea, mutta mielenterveydelliset ongelmat typistävät jo yhä useamman nuoren elämää. Nykynuorille mielekäs oppiminen ei ole pelkää omaksumista, pänttäämistä tai jäljittelyä, vaan siinä on mukana vahva henkilökohtaisen tärkeyden tunne. Ja kuitenkin, mikä tärkeintä: koulusta ei voi tehdä oppilaille loputtoman kivaa paikkaa, jossa itse kukin häärii omien mieltymystensä mukaan
Mielestäni pitäisi miettiä näkyvämmin ja kuuluvammin sitä, kuinka paljon liikunnassa ja liikuntakasvatuksessa (myös urheilussa!) on lopultakin kyse paitsi tekevän myös kokevan ruumiin "maailmassa olemisesta''. Miettiä voisi myös eräiden muiden tutkimusalojen (esimerkiksi nykykulttuurintutkimus, ruumiillisuuden filosofia, gender-tutkimus ja kulttuurihistoria) läheisempää yhteistyötä opettajakoulutuksessa. Ikävää on myös, jos kilpaurheiluun iskostuu korostunut egoismi ja jatkuva "oman tahdon'' esilläolo syövyttää hyvätkin joukkueja ryhmätoiminnan kehittämisen ajatukset ja mahdollisuudet.. Tämä hapen loppumiselta tuntuva meno ei juuri herätä optimismia. Mielestäni on kyse erilaisten opettajuuksien kohtaamisista liikunnan ja urheilun sosiokulttuurisissa kerrostumissa ja oman itsen kautta. Mahdollisimman korkea muodollinen pätevyys ja itsensä jatkuva kouluttaminen kursseilta toiselle, erilaisten sertifikaattien keräily ja omien henkseleiden paukuttelu ovat jo osa yliopistojen arkipäivää. Opettavatko liikuntaa {ja terveystietoa) siihen parhaiten soveltuvat henkilöt. ... Sattumalla leikittelyä ja leikin edustamaa positiivista taantumaan (regressiota) ei nykyurheilun kova ydin salli. 42 Liikunta& Tiede 5-6/2003 Urheilun kasvattavuus riippuu mielestäni siitä, millaisiin merkityshorisontteihin urheilija on oman elämänsä kokonaisuudessaan suunnannut. Mutta sen koko ajan yhä syvemmälle alaspäin lonkeroituva karsintaja valintasysteemi tarkoittaakin sitä, ettei pitkäjänteisyys salli toiminnan ja ajattelun suvantovaiheita ja olemisen rauhaa, vaan kokoaikaista suorituskyvyn parannusta. Jos kilpaurheilun kasvatuksellinen merkitys on pitkäjänteisyys ja tavoitteellisuus, niin mikä ettei. By the way! Tällä hetkellä pelkään sitä, että EU:n pinnalliset koulutusbyrokraatit ja heidän koulutusideologiansa ohjaavat koko opettajakoulutusta enemmän lyhytjänteisen tehokkuuden ja teknis-rationaalisuuden kuin ideologiakriittisen ja moni-ilmeisen kasvatuksen suuntaan. Nykyään se jatkuu siten, että yksi ja kiistatta paras on aina saatava seulotuksi esiin. K ilpaurheilun kasvatuksellinen merkitys on paljolti liturginen myytti, puhujasta ja hänen idealismistaan riippuen. mahdollisesti". K oulutus on hieno asia, mutta se ei ole ainoa asia. Urheilulla on huikeaa media-arvoa, käsittämätöntä markkina-arvoa ja tietenkin myös omaa arvoa urheilijan pärjäämisen eetokselle: katsotaan minne rahkeet yltävät. Isot ongelmat odottavat aivan hyvinvointi-ihmisten oven takana. Toinen seikka on sitten se, miten paljon koulutus edelleen rakentuu teknisen rationaalisuuden (arvioitavien ja mitattavien suoritusten ja osaamisten) varaan. :t... (0 ·(0 C: a, en :(0 C: ·E C: ·:(0 z Missä on menty oikeaan suuntaan, harhaan. Maailma on pullollaan vaikka mitä virikkeitä ja "tässä-ja-nyt" -hetkiä, mutta laajemmin ja kriittisemmin katsottuna se on sitä vain suhteellisesti. Rankimmillaan sitä voisi pitää historiallisena jatkumona, joka alkaa vaikkapa gladiaattoreiden valmistautumisesta seuraavan päivän henkiinjäämiskoitokseen. Myös sitä voisi miettiä, onko huippuunsa trimmattu miesja naisruumis opettajakoulutuksessa riittävä ehto kriittisten katseiden kouliintumiselle. Tämä kasvuprosessi on vertauskuvallisesti sitä, että ollaan välillä" sisällä" kirjaimellisesti liikuntasalissa ja väliin "ulkona" katselemassa sisään saliin eri ikkunoista. Mikä on kilpaurheilun kasvatuksellinen merkitys. ... Jatkuva kentällä olo on sitä, ettei koskaan nähdä koko kenttää. Kilpailu-uran lopettaminen tai katkeaminen voi olla jollekin katastrofi tai sitten siihen voi suhtautua samoin kuin uimari Vesa Hanski totesi "vanhan miehen" voittonsa jälkeen ja mahdollisesta EM-osallistumisestaan TV:ssä: "ensin tulevat perhe ja työ ja sitten uinti, uinti ... >>> C: a, C: ·C: C: a, > ·"' ·... Sydämeltään sivistyneelle (mikä vanha ja hyvä suomenkielen ilmaus!) opettajalle ei riitä pelkkä profiloituminen milloin eurokuntoon, milloin mihinkin huippuosaamiseen. Tässä mielessä rohkenen epäillä takaako esimerkiksi tulevan opettajan oma huikea kilpailu-ura ja opettajaopintojen punnertaminen oman mieliharrastuksen lomassa sinänsä minkäänlaisia hyvän opetuksen ennusteita. Se syntyy "pitkässä juoksussa'' ja sen rohkaisevassa ja dialogisessa ilmapiirissä; haluna uskallukseen, kokeiluihin, jopa rajojen ylityksiin. Tämä meno voi monen opettajan ja opettajia opettavan osalta jäädä pelkäksi kosmetiikaksi, ellei hän mieti omaa ammatillista sivistystään ja sivistymistään ammatissa. Ruumis ja liikkuminen ovat ihmisen maailmaan avautumisen peruskokemuksia, eikä liene yhdentekevää millaisia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä kokemuksen ja tietoisuuden muotoja ja merkityksiä siitä syntyy. (0 :E 1 C: a, a, ... Kulkutie asioiden ja olosuhteiden näkemisestä (ei vain katsomisesta) ja oivalluksista luovuuteen ja kasvatukselliseen vakaumuksellisuuteen, ei varmasti viriä viikonlopun hengennostatuskursseilla. Nykyään sankarit kuitenkin vaihtuvat niin tiuhaan täysin älyttömässä kilpailuruletissa, ettei kovin pysyviä idoleita ehdi muodostua . Eikä opettajakaan välttämättä osaa kehittää omaa "kasvatuksellista katsettaan" koulussa ja/tai valmennuksessa, ellei ole eritellyt omia kokemuksiaan ja omaa henkilö historiaansa. ikeaan suuntaan on menty tulevien opettajien koulutuksen tasoa kehittämällä sekä opettajien täydennyskoulutuksessa. Lapsille ja nuorille urheilijat ja heidän tekemisensä ovat toki aina olleet herooinen samastumiskohde
CD CD :::, 1 s: Q) -r ..... Minusta tuntuu, että nuorille liikunta on entistä enemmän "meidän oma juttu", jossa he ovat oman näytelmänsä käsikirjoittajia, ohjaajia ja näyttelijöitä ilman urheiluja suoritusnormien asettamia pakkoja. ltsekasvatus jää helpoksi hurskaaksi kuvitteluksi tai yhtä tyhjäksi toteamukseksi kuin markettien keltaisten lehtien huutomerkkiotsikoinnit: Olen nyt uusi ihminen! Ei muutos ole mikään yhtäkkinen hyppäys tai päätös. ..... Siirtääkö liikunta kasvatuksellisesti suotavia asioita. -voi kasvattaa itseään "paremmaksi" tai ainakin toisenlaiseksi, on kyllä mietittävä mistä on lähtenyt, missä on nyt ja mihin haluaisi päästä. Pitkälle vietynä Le Parkour on elämäntapa ja -katsomus. Tietysti mukana on myös ripaus kapinahenkeä. Hyviä esimerkkejä ovat breikkaus, skeittaus, lumilautailu ja viimeisin hieno juttu: Pariisista erityisesti Jyväskylään rantautunut "parkouraus" (]e parkour *). Kaikki aidat, luiskat, rampit, tolpat yms. ..... Tanssinturkimus on hyvä esimerkki monitieteisestä lähestymistavasta. Nämä jos mitkä ilmentävät paitsi oppimista myös oma-aloitteisuuteen kasvamista. Vai valtaako arkisen elämämme pelkkä informaatio, joka median, medikalisaation ja lukemattomien trendija brändijuttujen kautta tuottaa pääasiassa ulkoa käsin "oman" identiteettimme ja ruumiillisuutemme. *) Le Parkour on rankalaisten David Bellen ja Sebastian Foucanin kehittelemä laji, joka esittelee uudenlaisen tavan liikkua kaupunkiympäristössä. He tekevät sitä, mikä on mukavaa (myös liikunnassa), nauttivat yhdessäolosta, kokeilevat ja ovat uteliaita. Miten suomalainen liikuntakasvatustiede voi. (/) -· < CD :::, :::, :::, CD :::,. Olen juuri käynnistämässä yhteistyötä liikunnan, liikuntakasvatuksen, nykykoulun ja nykynuorison tutkimuksen maaperälle. Kriittisyys "talon" ulkoja sisäpuolelle ovat olennainen osa sellaista yliopistoa, jonka itse olen oppinut tuntemaan. Lähde:http://wwwstudents.oamk.fi/ ~rasima00/harrastus.htm 11/2003 Nuorille liikunta on entistä enemmän "meidän oma juttu", jossa he ovat oman näytelmänsä käsikirjoittaj ia, ohjaajia ja näyttelijöitä ilman urheiluja suoritusnormien asettamia pakkeja. Onnistuuko liikunnallinen "itsekasvatus" kohti kokonaisempaa ihmistä. Liikunta & Tiede 5-6/2003 43 z Q): :::, 3 :::, Q): ,.,, CD :::, Q) -· Q) ..... No, eihän tämä tietenkään mikään huono asiasinänsä ole, mutta kun liikkuminen, liikunta ja liikuntakasvatus ovat yhteyksissä niin moniin muihin tieteisiin ja tutkimusperinteisiin juuri kohteensa moni-ilmeisyyden vuoksi. M ielestäni sitä vaivaa hienoinen erillisyys. L iikunta(kasvatus) on hurjan laaja asia alkaen päiväkodeista (ja kodeista) ja ulottuen tavalla tai toisella aikuisiin ja eläkeläisryhmiin. Vaikka kuinka reissataan ympäri maita ja mantuja, niin useimmiten tavataan samanlaisen "paradigman" sisaria ja veljiä. Toinen tärkeä seikka tutkimuksen ja koulutusajattelun elinvoimaisuudelle on asettuminen pysähtyneisyyttä, mutta myös hurjaa kiirettä, itsetyytyväisyyttä ja omien saavutustensa hokemista vastaan. Jos ajatellaan, että liikunnanharrastuksella laskettelulla, kuntonyrkkeilyllä, lentopallolla ... Kyse on siitä, onko meillä käytettävissämme sellaisia ihmistä kunnioittavia ja valistuneita kasvatuksellisia tietoja ja arvostuksia, jotka rohkaiset esimerkiksi oman ruumiin ja identiteetin mahdollisuuksien hahmottamiseen ja hyväksymiseen. K asvamista liikuntaan ja liikunnan kautta on pidetty sloganina 1960-luvulta lähtien. Oman elämänsä suhteessa ja kertomuksissa nuoret tuntuvat jotenkin rehellisemmiltä kuin muutosahdistustensa kanssa rimpuilevat aikuiset. Ehkä sen yhteydessä saamme lisää tietämystä siitä, millaisilla yhteisillä maa-alueilla jo nyt kuljemme ja tulemme kulkemaan. ovat vain esteitä, joita ei ole pakko kiertää, vaan yhtä hyvin voi mennä suoraan yli tai ali mitä persoonallisemmin sen parempi.Tarkoituksena on kehittää tietoisuutta omista kyvyistä ja rajoista ja tietysti harjoittelemalla työntää niitä aina hieman eteenpäin
Paavo Komi, joka otti kameran valmennuksen avuksi Matti Pullin kanssa. Urheiluun näitä julistajia ja 'hihhuleita' lienee siunaantunut tavallista runsaammin." (Kalevi Heinilä, Stadion 311967) "Missä määrin nykyaikainen urheilu on vain kapitalistisen yhteiskunnan rationalisoimaa leikkiä ja spontaanin leikintarpeen tukahduttamista?" (Pekka Kiviaho Raija Mattilan mukaan, Stadion 511972) "Nuorisourheilu on vanhempien peli." (Lauri Laakso, Liikunta& Tiede 1/1994) 44 liikunta & Tiede 5-6/2003 T oimintansa alkuvuosina Liikuntatieteellinen Seura suhtautui myötämielisesti kilpaurheiluun. Jouko Kokkonen Urheilun ykkösvihollinen. "Jos huippu-urheilua mitataan vain sentein ja sekunnein, voidaan se todeta viime vuosina kehittyneen suuresti. Seuran areenoilla on sanottu ääneen asioita, joista olisivat saaneet puhua vain hyvät veljet keskenään. Nelson esitteli helmikuussa 1969 mäkihypyn analysointiin kehittämäänsä huippunopeaa kameralaitteistoa. Pentti Teräslinna näki vuonna 1962 artikkelissaan "Ihanteellisuus ja olympia-aate nykyaikana'' olympiakisojen kehittyvän huonoon suuntaan: "Olympiaihanteen totuus on jalo, mutta sen koodi on kirjoitettu vain muutamaan de Coubertinin lauseeseen ja hämärään historiaan, mikä suinkaan ei ole riittävää pitämään Olympia-aatetta puhtaana. " Vähemmälle huomiolle jäivät ne seuran kuukausikokoukset, joissa huippu-urheilu oli pääroolissa. Etenkin Kalevi Heinilä ryöpytti kilpaurheilua. Stadion valotti näytenumerostaan (1963) lähtien kiristyvän kilpailun varjopuolia. Tällaiset vieraat ihanteet ovat taloudelliset ja propagandistiset aatteet. Ripauksen kriittisyyttä toivat seuran aktiiviset naisjäsenet, jotka tukeutuivat naisvoimistelun perinteisiin. "Yhtä urheilua ei ole" Myös vuoden 1967 Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät kasvattivat seuran syntitaakkaa. Samalla vaadittiin kuntoliikunnan täydellistä erottamista muusta urheilutoiminnasta sekä ideologisesti että järjestöllisesti. Kriittisyys ei tarkoittanut sitä, etteivätkö kilpailut olisi kiinnostaneet jäseniä. Seuran Toimitusosasto myötäili Pihkalan ajatuksia. Maaliskuussa 1971 seurassa keskusteltiin kilpailun typologiasta: "osanottajia oli melko vähän johtuen ehkä siitä, että samaan aikaan oli MM-jääkiekko-ottelu Suomi-Ruotsi".. Huippu-urheilukriittiseksi seura alkoi muuttua Urheiluakatemian vuosina (1949 56). Keskeinen mielipidevaikuttaja Tahko Pihkala kääntyi sotien jälkeen urheilu-uskovaisesta liikuntaheränneeksi. Paikalla oli mm. Lehden sisältöä vuonna 1969 analysoineen Jorma Tiaisen mukaan kilpaurheilu sai lehdessä runsaasti tilaa, mikä ei kuitenkaan tapahtunut kuntoilun kustannuksella: "kilpaurheilua käsittelevät artikkelit on useimmiten kohdistettu kilpaurheilun arvostelemiseen ja sen aseman kyseenalaiseksi saattamiseen". " Kriittisyys tuli laajemmin tunnetuksi Stadion-lehden kautta. Sen rituaaliin on tullut vieraita henkisiä voimakenttiä, mitkä pyrkivät hajoittamaan totuutta. Mutta jos otetaan mittapuuksi liikuntakasvatuksen yleiset tavoitteet, on sanottava, että mitä paremmiksi tulokset tulevat, sitä kauemmaksi joudutaan urheilun ihanteesta ja sitä enemmän alkaa esiintyä erilaisia kasvannaisia." (Yrjö Launonen, Stadion 1/1967) "Kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla on omat fanaattiset puolestapuhujansa. Nimimerkki "Pekka" ihmetteli Aamulehdessä 21.11.1967 seuran asennetta: "On merkillistä että kuntoliikunnan piirissä otettiin nyt täysin hyökkäävä asenne kilpaurheilua kohtaan. Yhdysvaltalainen bio mekaniikan tutkija Richard C. Se halusi tehostaa suomalaisurheilijoiden valmentautumista ja ehdotti urheilulääkäritoiminnan aloittamista. Huippu-urheilupiireissä Liikuntatieteellisella Seuralla on ollut vähän ystäviä
Virallisen hymistelyn jälkeen keskustelu etiikasta happani nopeasti: meillähän kaikki on toisin. Seura oli huippu-urheilukritiikissä aikaansa edellä. Liikunta& Tiede 56/2003 45. pornograjia ja väkivaltaa eri tavoin hyödyntävä kirjallisuus ovat aina tarjolla heitettäväksi siihen aukkoon, joka urheilun jäljiltä paljastuisi. Stadion-lehti julkaisi myös artikkeleita urheiluvammoista ja valmennuksesta. Liikunta & Tiede julkaisi kongressista erikoisnumeron (4/1994). Päihteet ovat vielä luku sinänsä. "Punainen Stadion" Julkisuutta seuralle toi sen areenoilla esitetty urheilukritiikki. Keskuksen tarpeellisuudesta väiteltiin kärkevästi Liikunta ja tiede -lehden palstoilla. Huippu-urheilun arvostelu kiihtyi 1970-luvulla. Helpointa olisi Liikuntatieteellisen Seurankin pulikoida urheilukritiikin valtavirrassa. Vasemmistolaiseksi tiedetty Heikkinen sai ymmärtämystä lähinnä TUL:ssa. Ennätysurheilun tilalle luotakoon järkevämpiä kuntotestejä ja säännöllisen harjoittelun perusteita. Seura vastasi yleisurheilun EM-kisojen (1994) alla pidetyn The Wtiy to Win -kongressin järjestelyistä. Olympiakomitean valmennuspäällikkö Kalevi Tuominen teki selväksi, että seura on urheilun vihollinen numero yksi. Lahden dopingvyyhti (2001) havahdutti suomalaiset ymmärtämään asioita, jotka olivat olleet näkyvissä, mutta joita ei haluttu nähdä. Räjähtävän lähdön antoi sadan metrin loppukilpailun voittanut Ben Johnson, joka jäi kiinni anabolisten steroidien käytöstä. Seuran vähemmän värikkäät, huippu-urheilua ymmärtävät puheenvuorot jäivät vähemmälle huomiolle. Sisäpoliittisestikin se oli "hyväksyttävämpi ja terveempi vaihtoehto kuin mikään muu sen kanssa vaihtoehtoinen ja teholtaan samanarvoinen hallitsemisen muoto": 'Itse asiassa esim. Seuraan liittyneet nuoret vasemmistolaiset arvostelivat huippu-urheilun lietsovan nationalismia. Huippu-urheilu heijastaa kirkkaasti maailmanmenoa. "Pyhän yleisurheilun" uuden nousun vuosina seuralle ei riittänyt ymmärtäjiä. Paul Sirmeikkö kommentoi Suomen Urheilulehdessä 7.2.1973 pisteliäästi: 'Jos lehden nimi muutettaisiin, niin esittäisin, että se sitten täydellisesti kuvaisi nimen muuttajia ja nimiehdotukseni olisi: Liikuntatieteellis-poliittis-kulttuurillinen ei-kilpaurheilullinen aikakauslehti punainen Stadion''. Suomessa Johnsonin tunnettuutta oli lisännyt esiintyminen Valion mainoksissa. " Rakkaita uskomuksia romutti Pauli Vuolteen tutkimus olympiavoittojen vaikutuksesta liikuntaharrastukseen: osoittautui, ettei Kulta-Lassekaan saanut suomalaisia lenkille. SVUL:ssa koettiin ärsyttävänä urheilun liittäminen yhteiskunnallisiin ja poliittisiin yhteyksiinsä, jotka se "Suomalaisissa kirkonkylissä on jo tänään riittävästi kilpaurheilun suunnittelumonumentteja, ruohottuneita juoksuratoja ja nokkavia hyppyreitä." (Pertti Mustonen, Stadion 5-611974) koetti pontevasti kiistää. Lapsiurheiluprojekti nosti 1980-luvulla esiin lasten kilpaurheilun ongelmia. Edellisenä syksynä seura sai huomata, että kunnon kielteinen uutinen myy aina. Valtiovalta odotti edelleen urheilumenestystä, mistä kertoi mm. Seuran puheenjohtaja Heikki Ylikangas luonnehti (Liikunta ja tiede 4/1984) huippu-urheilun käyttöä kansalliseen pullisteluun pienemmäksi pahaksi kuin "useimmat muut poliittisen mielennäytön muodot". Hän arveli kilpailulla olevan "lukemattomia positiivia vaikutuksia, joita emme kaikkia edes vielä tiedä", ja toivoi kilpaurheilun tarkastelun ja kritiikin muuttuvan repivästä rakentavammaksi. Liian kilpaurheiluhenkiseksi mielletty nimi haluttiin muuttaa jo 1970-luvun alussa. Paljon haastavampia kuohuja tarjoaa huippu-urheilun ruotiminen yhteiskunnallisena ilmiönä iloineen ja murheineen. Liikuntatieteellinen Seura ajautui 1970-luvulla huippu-urheilun kentällä paitsioon. Liikuntatieteellinen Seura lähentyi jonkin verran huippu-urheilua 1990-luvulla. " Nyt jokaisessa asuu pieni urheilukriitikko Soulin olympiakisojen jälkeen vuonna 1988 seura viritteli keskustelua urheilun etiikasta. Aamulehti 26.11 .1978 kertoi Kuusen teeseistä: "Urheiluponnistukset terveyden ja ammatin kustannuksella siirrettäköön sirkushuvien momentille. Akateemikko Matti Kuusi suomi huippu-urheilua Vierumäellä marraskuussa 1978 "Liikunta suomalaisessa kulttuurissa'' -seminaarissa. Huippu-urheilua arvostettakoon ja verotettakoon niin kuin muutakin hyvää viihdettä. Huippu-urheilun vastustajan leima syöpyi syvälle, kun Eino Heikkinen väitteli televisiossa tiukasti Pekka Peltokallion kanssa suomalaisurheilijoiden huhutuista verenvaihdoista. Nykyisin jokaisessa suomalaisessa asuu pieni urheilukriitikko, eikä valtiovaltakaan enää varauksettomasti tue suomalaisurheilijoiden ponnistuksia. Nimenvaihto toteutui vuoden 1981 alussa Stadionista tuli Liikunta ja tiede. Seuran jäsenten asenteista kertoo Stadion-lehden nimestä käyty keskustelu. Kalevi Olin etsi keskitietä Stadionissa 5 6/1973. (Stadion 4/1980) Myös dopingin käsittely koettiin urheilupiireissä kiusallisena osa urheilujohtajista piti Suomen vuonna 1982 aloittamia harjoituskauden testejä turhan kilpailuedun antamisena muiden maiden urheilijoille. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) perustaminen Jyväskylään liikuntatieteellisin tutkimusvaroin 1990-luvun alussa. Sari Essayah nostatti pienen myrskyn, kun hän ihmetteli Kajaanissa Liikuntapoliittisilla neuvottelupäivillä, "miksi kielitaidottomia johtajia pitää valita joukkueeseen urheilijoita häiritsemään tyhmillä kysymyksillä"
Niinpä katsojat penk46 Liikunta & Tiede 5-6/2003 kiurheilijat tekevät sen itse. Milloin penkkiurheilija valitaan vuoden urheilijaksi. Kisakatsomoja on muutettava koko perheen puuhamaiksi ja yritysasiakkaille sopiviksi rentoutumispaikoiksi. Kulttuuripuntarin mukaan siis joka neljännelle työikäiselle suomalaiselle paikan päällä tapahtuva penkkiurheilu on merkittävä harrastus. Ilman katsomojen tunnelmaa penkkiurheilijoiden määrä olisi varmasti nykyistä vähäisempi. Väitteet siitä, että TVtarjonta olisi siirtämässä penkkiurheilun kokonaan kotiin tai muualle sisätiloihin, ei näyttäisi olevan ainakaan vielä totta. Meno katsomoissa on sen verran villiä, ettei penkkiurheilua voi enää kutsua "passiiviseksi liikuntaharrastukseksi", kuten vielä 1980-luvulla tehtiin. urheiluyleisön yhtenäisyyden hajoaminen. T yöikäisistä suomalaisista joka toinen (53 %) vierailee urheilukatsomossa vuoden aikana vähintään kerran (Kulttuuri puntari 1999). Tällainen jälkijättöisyys ei kuitenkaan kaikkia häiritse, päinvastoin. Lajeja on kehitettävä penkkiurheilijoita houkutteleviksi. Huippu-urheilu kuolisi, jos se joutuisi elämään ilman katsojia. Penkkiurheilun maailma on muuttunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin sitä edeltäneenä aikana yhteensä. Totta lienee, että Suomessa tullaan jälkijunassa penkkiurheilun kehityksessä. Hän ''. Urheilun perinteiden vaalijat eivät hyvällä katso uuden intohimoisen ja räiskyvän penkkiurheilukulttuurin nousua puhumattakaan huliganismin o ja katsomoväkivallan lisääntymistä. Huippu-urheilun "loiseläjät", sivustaseuraajat on hyväksytty osaksi huippu-urheilun järjestelmää ja kuin käenpoika penkkiurheilijat ovat sen jälkeen varastaneet huippu-urheilussa itselleen koko ajan kasvavan roolin. Kehitys on onneksi saanut myös pientä vipinää tutkimukseen tai ainakin tuottanut perusteltua pohdintaa. Ne, jotka ovat saaneet nauttia jalkapallokatsomossa Barcelonassa tai koripallokatsomossa Los Angelesissa, hehkuttavat haltioituneina elämyksiään ja ihmettelevät, kuinka Suomessa ollaan niin paljon jäljessä suuren maailman tyylistä. Niinpä katsojat tekevät sen itse. i Näille lajiniiloille riittäisi rehti ja reig lu kilpailu kentällä. Teijo Pyykkönen "Ihanaa katsojat, ihanaa! Urheilijat eivät enää pysty takaamaan katsojille huippuelämyksiä. Huippu-urheilu elää tunnetusti yleisön varassa. Urheilijat eivät pysty takaamaan katsojille huippuelämyksiä ja ikimuistoista tunnelmaa. Hyvästi puhdas penkkiurheilu Katsoja on kuningas, jota urheilujärjestelmän on kuuliaisesti kuultava. Aktiiviharrastajia eli vähintään viisi kertaa katsomoissa viihtyviä on 26 %. Penkkiurheilijat ovat varastaneet huippuurheilussa itselleen kasvavan roolin. Perinnepenkkiurheilija ei myösE kään halua vierelleen urheilusta mitääntietämätöntä yritysasiakasta eikä ·~ kaipaa katsomojen muuttamista ruo; kaloiksi ja käytäviä juottoloiksi. Sen sijaan urheiluyleisön kiinnostus saapua katsomoihin ei enää ole yksin urheilijoiden varassa. Ryhmiä on monia ja samalla myös ryhmien tavoitteet ovat eriytyneet. Suomalaiset eivät enää istu yhtenä ja samanmielisenä joukkona katsomoissa. Tämä ei kuitenkaan tunnu riittävän. Näin on etenkin joukkuelajien katsomoissa. Maailman urheilumetropoleissa suuren urheilujuhlan tuntu kuulemma imaisee penkki urheilijan hyvissä ajoin ennen ensimmäistä pillin vihellystä, räjäyttää katsojan kaikki mielihyväasteikot ottelun aikana, tärisee tajunnassa toreilla ottelun jälkeen ja kuumottaa mielessä vielä seuraavana yönäkin. Kiinnostusta on herättänyt mm. Tähän suuntaan on Suomessakin tehty työtä kansainvälistä suuntausta nöyrästi seuraten
Nyt urheilukatsomot uhkaavat ajaa tämän tarjonnan ohi. Urheilusta on tullut fanien, mutta myös muiden penkkiurheilijoiden juhla irciotto arjesta. Koko ajan on kasvamassa penkkiurheilijoiden joukko, jonka houkuttelee paikalle nimenomaan katsomon tapahtumat ei niinkään urheilijoiden tekemiset. Milloin urheilijat huomaavat jääneensä sivuosaan. Suomessakin fanit on nostettu urheiluruutujen haastattelukohteiksi. Aktiivisella katsomokulttuurilla on pitkät perinteet mm. "Huudan, kiroilen ja vittuilen" Penkkiurheilija ei perinteisesti ole ollut sivistyneen maineessa. Entä kuka ostaisi aition, jos stadionilla istuisi vain aitioväkeä?" (Nick Hornby, Hornankattila, 2000) Suomessakin urheilukilpailuihin tullaan entistä useammin huutamaan vastapuolen kannattajia kumoon. Valppaana on kuitenkin hyvä olla ja pyrkiä seuraamaan missä mennään ja erityisesti mihin mennään. Urheilukatsomoissa mielenkiinnon keskipisteenä eivät suinkaan ole sponsorilooseissaan hillitysti istuvat yritysasiakkaat tai edes mahdolliset julkisuuden henkilöt (kuten elokuvamaailmassa), vaan fanit, jotka sytyttävät katsomot elämään, lauluillaan ja huudoillaan ylläpitävät vuorovaikutusta muun katsomon (ja kentän) kanssa. englantilaisessa jalkapallossa: '1lman niiden (päätykatsomoiden) yleisöä kukaan muukaan ei vaivautuisi tulemaan paikalle. Huudan, kiroilen ja käytän kaikkea mahdollista vittuilua. "(Veikkaaja 6/2001) Jokerien fanitoimintaa johtava Pave (35 vuotta) varoittaakin lapsiperheiden vanhempia: 'Jos meidän vieressämme istuu vaikka lapsiperhe, se taitaa olla väärässä paikassa. " (Vili Pesu, Veikkaaja 6/2001) Toki katsomoista löytyy myös positiivista kannustusta ja karnevalistista ilonpitoa. "Puhtaan penkkiurheilun" vaalijat ovat kuitenkin väistyvässä roolissa. Monessa perheessä väännetäänkin kättä siitä, voidaanko jälkikasvu päästää seuraamaan ennen niin kasvattavaa harrastusta. Uusilla sukupolvilla on uudet penkkiurheiluarvot. Katsomoissa tapahtuu usein paljon enemmän kuin kentillä. kaipaa paluuta eiliseen, jossa miehet taistelivat vain kentällä ja katsomon kannustukset olivat asiantuntevia, säädyllisiä ja mielellään isänmaallisia. Urheilijat uhkaavat jäädä sivuosaan. Lapsilta kielletyt ohjelmat ovat totuttu löytämään television myöhäisillan tarjonnasta ja videovuokraamoista. Vai tulisiko olla ohjaamatta ja antaa maailman viedä. Yhä useampi penkkiurheilija "ottaa oman roolin" katsomossa positiivisen tai negatiivisen. Joidenkin lajien katsomoissa urheilufanien kieli alittaa alimmatkin arvosanat. ) moni katsoja maksaakin siitä, että saa katsella niitä jotka katsovat Paul Mersonia (tai kuulla heidän huutavan hänelle). Kellään ei tunnu olevan käsitystä mihin kehitystä tulisi ohjata ja kenen se tulisi tehdä. Katsomohuutojen nykyinen sisältö ei kaikkien mielestä anna aihetta muuttaa tätä käsitystä. Oikea vastustaja löytyy katsomosta, ei kentältä. Penkkiurheilun tiukkaa ohjausta ja valvontaa tuskin kukaan nykyaikana kaipaa. Vili Pesun haastattelema jääkiekkofani tunnustaa: "Uskallan pitää meteliä eniten vieraspeleissä, koska siellä juuri kukaan ei tunne minua. > > > "Urheilukatsomot tarjoavat yhteisöllistä ekstaasia." (NickHornby) Liikunta&Tiede 5-6/2003 4 7. ( .. "Maksan siitä, että saan katsella niitä, jotka katsovat" Penkkiurheilu on täynnä ristiriitoja. Urheilun seuraamista on yleisesti pidetty hieman yksiulotteisena ja pinnallisena harrastuksena, jota ei aina ole kehdattu omaksi harrastukseksi tunnustaakaan
Hiljaisiksi ovat kuitenkin jääneet heidän äänensä, jotka ovat halunneet kyseenalaistaa tai edes kysyä, mihin penkkiurheilu on menossa. Penkki urheilussa on paljon sellaista hyvää, mikä ei koskaan yllä otsikoihin: yhteenkuuluvuuden kokemista kaveriporukan kanssa; elämyksiä, jotka auttavat huomiseen, itsensä toteuttamista, mielihyvän kokemista. Urheilun, erityisesti huippu-urheilun, kehityksestä kannetaan vakavaa huolta. Muilta osin penkkiurheilun kehitystä on pidetty lähes luonnonlakisena ilmiönä eikä siihen ole nähty tarvetta puuttua. Minkälaisen roolin he haluavat itselleen ja minkä roolin he suostuvat jättämään urheilijoille. Penkkiurheilu on Suomessa ajankohtaistunut ja noussut otsikoihin lyhyessä ajassa. Itsestään selvää on, että kaikkien on valittava puolensa: "jollet ole puolellam48 Liikunta& Tiede 5-6/2003 me, olet meitä vastaan". Lippunsa lunastaneet voivat vapaasti toteuttaa itseään meikaten, tanssien, laulaen ja huutaen. Turvatoimia maaotteluissa on lisätty kansainvälisten urheiluliittojen vaatimuksesta, mutta muuten huolestuneet puheenvuorot ovat hautautuneet lehtien yleisönosastoihin. Mutta kun muistetaan, että huippu-urheilu on entistä enemmän yleisönsä vanki (ilman yleisöä ei ole huippu-urheilua), niin on vähintään mielenkiintoista seurata miten penkkiurheilijat haluavat muuttaa urheilua. / ~ ~. 1 > > > Urheilun muutos lähtee katso moista. Vähintään yhtä paljon kuin huippu-urheilu, on muuttunut penkkiurheilu. Näytelmä tarvitsee voiman ja vastavoiman. Päähuomion on luonnollisesti saanut katsomoväkivalta ja kannattajajoukkojen väliset yhteenotot pelipaikalla sekä oluttarjoilu. / ~ ~ ~ , ' . VANJ-lcftf'/ffl( K4'JNUffuK5E57A/~f/P!JI ft{J!(M/../ 5fU/?4Al_jUl'IICR1To1M1N(#.N MNTÄ! ~l<A LU{8AJA ft:::NKK1Fl1NN~RRU'K'.%55A! .,,_ ___ _ /_J TAMAKUNNAN L8l1_)c,1WAHA Pf1LKJN'Ö5CWA l\.HA/%1'.CN, .. Penkkiurheilun kehitystä ei tietenkään tule surkutella eikä tulevaisuutta nähdä vain uhkakuvien varjostamana
MM-mitalisti voi vilpittömästi kysellä, "onko se nyt lopultakaan niin kovin ihmeellistä, jos urheilija ottaa vuoden aikana muutaman voimaharjoitustehoa terästävän hormonikuurin. Niin ikään 1970-luvulla teemasta julkaistiin tasaisin väliajoin kohureportaaseja. Is~Ja ots1ko1ta revitään, kunnes urheilu-uskon illuusio taas palaa pimamedian johdolla etenevään, päättymättömään jatkosarjaan nimeltä doping. Anna-Stina Nykäsen ja Veikko Lautsin laaja dopingartikkeli julkaistiin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 1997. Toisen alalajin, tutkivan dopingjournalismin, paras saavutus on Aamulehden kaksikon Matti Kuusela-Vesa Laitinen kaksiosainen juttu Dopingin sinivalkoinen valhe, joka voitti Tutkivan journalismin yhdistyksen lumilapiopalkinnon vuonna 1995. Kaikesta naivismistaan huolimatta ilman tällaista asennetta meillä ei olisi nykymuotoista urhei> > > Liikunta& Tiede 5-6/2003 49. Kaksi vuotta myöhemmin Martti Vainio kärähti Los Angelesin olympiakisoissa. Viimeistään silloin selvisi, että vaikeneminen oli kultaa, mitali tilastoissakin. Kiellettyjen aineiden käyttöä julkisuudessa puolustelevalla persoonalla ei ollut enää sijaa järjestäytyneessä urheilutoiminnassa. Hyväuskoisia tarvitaan Julkisessa dopingkeskustelussa, sitä muokkaavassa journalismissa, on perinteisin näkökulma ollut vilpitön urheilu-usko. Avoimen keskustelun aika jäi lyhyemmäksi kuin vapaan tiedonvälityksen kausi Venäjällä. K iinnijääneet kieltävät, uskoon tulleet tunnus~avat,_ va!ment~jat ja johtajat vai½enevat. Kansantajuisella tasolla analyyttinen dopingkeskustelu alkoi Suomessa lupaavasti, kun Markku Siukosen toimittama kirja Doping ilmestyi vuonna 1982. Kohujutuista Tutkivan journalismin lumilapioon Toki jo 1970-luvulla dopingista keskusteltiin. Vuonna 2003 uudelleen lämmitetty keskustelu Stig Wetzellin efedriinikäryn syistä oli 197 4 mittakaavaltaan lähes samaa luokkaa kuin Lahden hiihtoskandaali 27 vuotta myöhemmin. Kohujutut myös leimasivat: itseään järkevänä ja vastuullisena pitävä urheiluväki ei koskenut aiheeseen tikullakaan. Teoksessa elää suorastaan avoin dopingkeskustelu. Käry käryn perästä on harmiteltu tapahtunutta, mutta hetken kuluttua on taas juhlittu uusia sankareita. Dopingjournalismin ensimmäinen alalaji oli syntynyt. Hienojen lehtiartikkeleiden synnyttämä keskustelu tyrehtyy yleensä siihen, että merkittävimmät paljastukset perustuvat nimettömiin lähteisiin. Aluksi se sai käyttövoimansa uransa jo lopettaneiden urheilijoiden tunnustuksista, mutta testausjärjestelmien kehittymistä kuvaa, että nykykohujen perustana ovat testitulokset, eivät epämääräiset huhut. Toiset ovat puolesta, toiset vastaan, mielipiteet perustellaan ja jopa myytin ytimessä olevista kemiallisista yhdisteistä kirjoitetaan tutkijan otteella
Internetin aikakaudella on luonnollista, että dopingin käyttöä harkitseva voi avoimesti, anonyymina, keskustella kokeneempien käyttäjien kanssa. Huippu-urheilun kannalta on vain valitettavasti osoitettavissa, että tehoaineiden salliminen johtaisi käytännössä niiden käyttöpakkoon, mikäli aikoo menestyä. Vuonna 1967 Kansainvälinen Olympiakomitea perusti belgialaisen prinssi Alexandre de Meroden johdolla lääketieteellisen komission, jonka tehtäviin kuului dopingsäännösten liittäminen. Viides ja harvinaisin (lähinnä emeritusprofessori Pertti Hemanuksen hellimä) dopingkommentoinnin alalaji puhuu sääntömuutoksesta: kun aineet sallitaan, ne eivät enää ole kiellettyjä. Ongelmaksi ne muodostuivat käytön yleistyessä seuraavalla vuosikymmenellä. Lehti palasi aiheeseen uuden kauden myötä. Mestaripainijan ja lääkärin Tuomo Karilan väitöskirjaa odotettiin hartaasti ja nyt siihen voi nojata: dopingaineiden käyttö on epäterveellistä puuhaa. Antidopingtoiminta ison urakan pieni historia K ansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF) tuomitsi kansainvälisistä urheiluliitoista ensimmäisenä yksiselitteisesti urheiludopingiin. Seppo Pänkäläinen on tutkinut dopingjournalismia ja samat painotukset ovat Touko Perkon (toistaiseksi) kaksiosaisessa Terttu Mämmelä "Tavasta kilpailla ns. Kuka vastaa vahingoista. Mutta missä piileskelevät dopingia valottavat urheiluhistorialliset ja sosiaalitieteelliset tutkimukset. Pariisin kokouksessa 1924 IAAF julkaisi uudet sääntönsä, joihin sisältyi myös pykälä virvokkeiden käytöstä urheilusuorituksissa. Sotien jälkeen metamfetamii5Q Liikunta& Tiede 5-6/2003 nia sisältänyttä Pervitiniä tiedetään käytetyn piristeenä myös urheilussa. Euroopan ensimmäinen kiellettyjen aineiden luettelo, joka sisälsi lähinnä piristeitä, julkistettiin vuonna 1963. lu-uutista, ei huippu-urheilua eikä muuten politiikan tai avioliiton kaltaisia instituutioitakaan. Dopingpykälä oli merkittävä edistysaskel antidopingtoiminnan suuntaan. Ja se lienee huippu-urheilun idea. Ilta-Sanomien urheilutoimitus ylsi kyynisyyden puuskassa rajuun irtiottoon ja luopui maastohiihdon uutisoinnista keväällä 2003. Paine testien kehittämiseen ja urheilun "puhdistamiseen" kasvoi. Annostelu onnistuu ja rauta nousee. Neljä vuotta myöhemmin pykälään lisättiin lauseke kiellon rikkomisen tuomasta rangaistuksesta. Dopingtestit olympiakisoihin Sotilaskäyttöön kehitetyt lääkevalmisteet, kuten saksalainen Pervitin, tulivat tutuiksi myös suomalaisille kaukopartiomiehille. Hormonien käytöstä dopingaineena huipputason yleisurheilussa ja amerikkalaisessa jalkapallossa on tietoja jo 1950-luvulta. Milloin urheilujohtajien osuutta asioihin selvitetään. Hormoneilla mahdollisesti saavutettava nopea tuloskehitys houkutteli kokeiluihin, vaikka tietämys niin annostelusta kuin käytön seurauksistakin oli usein puutteellinen. Tiedon luotettavuutta "roinaforumeilla'' vain on vaikea mitata. doupattuna eivät mielestäni ole parhaita keskustelemaan, puhumatta tuomitsemaan, sydämentahdistimella, lasisilmällä ja tekojärjellä varustetut, jotka itse mekastavat, harrastavat tai tukevat perusdoupattuja lajeja, kuten maanteiden motorisoitua autoliikuntaa tai hisseillä ylös ja painovoimalla alas -liikehdintää. Neljäs vaihtoehto on kyynisyys: "kaikki käyttävät". Sen merkitys jäi kuitenkin testausmenetelmien puuttuessa periaatteelliseksi. • Matti Hintikka on Suomen Urheilukirjaston ja sen tietopalvelun osastonjohtaja. Ottakoon ensimmäisen kiven, ken sen suoritus-, saavutusja tulosurheilullisesti täysin puhtain sydämin voi tehdä." (Juha Väätäinen Liikuntakulttuurin Päivillä 1988) Konnia ja sankareita -teoksessa. Tätä näkemystä viljelevät erityisesti urheilua vähemmän tuntevat kriitikot, mutta aika ajoin joku kyllästynyt urheilutoimittaja täräyttää saman teesin, luonnollisesti ilman pitäviä perusteluita. Keskustelu laajenee entä tutkimus. Dopingkeskustelua kertaavia kirjoituksia ja raporttikirjoja julkaistaan tasaiseen tahtiin
Rangaistuksen vaikutukset arvioidaan tapauskohtaisesti: hyötyjen on oltava lajille koituvia haittoja suuremmat. Se korvaa vuodesta 1997 Suomessa voimassa olleen Urheilujärjestöjen antidopingsäännöstön. Uudistunut organisaatio jatkoi toimintaa Suomen Antidoping-toimikunnan (ADT) nimellä. Dopingaineiden laiton valmistus, maahantuonti ja levittäminen sekä hallussapito levittämistarkoituksessa kriminalisoitiin. Hiihdon MM-kisojen 2001 dopingskandaalin jälkeen perustettu selvitysryhmä suositti Suomen antidopingtoiminnan uudistamista ja tehostamista. Suomen maastohiihdon katastrofaalinen häpeä. Kiellettyjen aineiden luettelo pitenee Anaboliset steroidit liitettiin kiellettyjen aineiden luetteloon 1975. Liikunta& Tiede 56/2003 51. Suomen uudistettu, ja vuoden 2004 voimaan tuleva antidopingsäännöstö täyttää myös WADA:n piirissä laaditun Maailman antidopingsäännöstön vaatimukset. Testosteroni lisättiin siihen 1982, ja veritankkaus kiellettiin 1986. ~001 Kilpakenttien sankarit 1992: Esim. artikkeli Kaarlo Kangasniemestä. Maailmallakin ainutlaatuiseen, internetissä toimivaan tietojärjestelmään, syötetään urheilijan perustiedot, harjoitusja kilpailuohjelma ja merkinnät osallistumisesta dopingtesteihin Suomessa ja ulkomailla. Taistelu erytropoietiinihormonin (EPO) käyttöä vastaan ollut hidasta, koska luotettavan testimenetelmän kehittäminen on osoittautunut vaikeaksi. Suomen Olympiakomitean ja urheilun keskusjärjestöjen tuella perustettiin 1982 dopingtestausta varten Suomen ensimmäinen varsinainen antidopingorganisaatio, Kansallinen Doping-toimikunta (KDT). kansainvälisten urheilukilpailujen dopingtestauksien riippumattomana tarkkailijana. Urheilu 2000, osa 3. Lähteet Lahden Dopingselvitysryhmän raportti 23.5.2001 Suomen säädöskokoelma 2002, Nn 400, Laki rikoslain muuttamisesta Dopingin musta kirja. Tavoitteena on lisätä avointa tiedonkulkua antidopingasioissa urheilijan ja ADT:n välillä. ADT:n tehtäviin kuuluvat dopingvalvonnan ohella koulutusja tiedotustoiminta Suomessa, kansainvälinen yhteistyö, tutkimustoiminta ja kansallisen dopingsäännöstön vahvistaminen. Yksi merkittävimmistä lienee Suomen 1990 ratifioima Euroopan neuvoston dopinginvastainen yleissopimus, joka velvoittaa allekirjoittaneet maat järjestämään antidopingtoimintaa omassa maassaan. Yhteistyötä yli rajojen Tour de Francen yhteydessä tehdyssä ratsiassa 1998 päätyi poliisin haltuun suuri määrä urheilussa kiellettyjä lääkeaineita. Vuonna 2003 EPO-testaus aloitettiin myös Suomessa. Marraskuussa 2001 perustettiin antidopingtyötä varten itsenäinen järjestö, Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry, hoitamaan antidopingvalvontaa ja -työtä Suomessa. Wada toimii mm. Raportti lääkeaineiden väärinkäytöstä urheilussa. Suomi on 1980-luvulta alkaen solminut lukuisia antdopingtyötä tulevia sopimuksia eri maiden ja kansainvälisten tehojen kanssa. lnternet:www.liite.com;www.wada-ama.org • Dopingista antidopingiin -näyttely "Vääräpositiivinen" on esillä Suomen Urheilu museossa Helsingissä 22.2.2004 asti. Kymmenen vuotta myöhemmin Olympiakomitean lääketieteellisen komission testiryhmä valtuutettiin aloittamaan myös kilpailujen ulkopuolinen testaus. Syntyneen skandaalin johdosta KOK kutsui koolle kaikki dopingia vastaan taistelevat tahot ympäri maailmaa keskustelemaan ongelmasta. Siukonen, Markku (toim.) 1996:0lympiakisat 100 vuotta. Sen toimintaa tukevat ja siihen osallistuvat KOK:n lisäksi useat hallitustenväliset organisaatiot, eri maiden hallitukset ja antidopingtyössä toimivat tahot. Neuvottelun tuloksena perustettiin 10.10.1999 Maailman Antidopingtoimisto (WADA). Samalla se kuitenkin paljastaa aineiden laajan käytön ja kilpajuoksun kiellettyjen keinojen kehittäjien ja testausmenetelmien kehittäjien välillä. Ensimmäiset EPO-testit tehtiin kuitenkin vasta Sydneyn olympiakisoissa 2000. Lax, Soini 1971: Pauli Nevala, Teuvan Rivakka Raevuori, Antero 1995: Dopingin aika. Testauksen ohella KDT:n tehtäviin kirjattiin valistus jaantidopingtyö urheilun kaikilla aloilla. KOK:n peruskirjaan ja ohjeiden laatiminen vuoden 1968 olympiakisoja varten. Se kertoo kansainvälisten järjestöjen tiukasta puuttumisesta ongelmaan jahalusta puolustaa puhdasta urheilua. Yhä uusien aineiden ja menetelmien ilmestyminen luetteloon tuo esille dopingongelman molemmat puolet. EPO lisättiin KOK:n kiellettyjen aineiden listalle 1990. Salo, Urho 2002:Jorma Kinnunen Pikku jättiläinen Siukonen, Markku (toim.) 1982: Doping. KDT:n organisaatiouudistuksen yhteydessä sen toiminta liitettiin 1990 toimintansa aloittaneen Liikuntalääketieteen ja testaustoiminnan edistämisyhdistys LIITE ry:n yhteyteen. Antidopingtyö Suomessa Suomen Olympiakomitea teki periaatepäätöksen dopingtestauksen aloittamisesta kansallisissa kisoissa 1971. Koko suomalainen urheilujärjestelmä tulee yhtenäisen näin säännöstön piiriin. Lakimuutos (Laki rikoslain muuttamisesta 400/ 2002) toi dopingrikkomukset Suomessa myös rikoslakiin 1.9.2002. • Terttu Mämmelä on Suomen Urheilumuseon tutkija. Tulevaisuudessa lajit määrittelevät suhteensa vilppiin omista lähtökohdistaan. (Hannu Itkonen: Mitta hihassa, piikki lihassa, LTS:n Impulssi nro VI, 1994) ADT:n kehittämä Antidopingpassi otettiin käyttöön 26.9.2002. Urheilija saa muovisen passikortin merkiksi sitoutumisestaan puhtaaseen urheiluun
Suomalaisten yleisurheilijoiden huono menestys vuoden 1966 EM-kisoissa käynnisti jahdin, jossa haettiin syitä ja haluttiin syyllisiä. Presidentti Urho Kekkonen kirjoitti lokakuussa 1962 kirpeän kirjeen puolustusvoimien komentajalle. Ulkomaalainen valmentaja voi olla parempi kuin suomalainen, mutta hänelle maksettavan palkkio ei ole oikeassa suhteessa urheilun ei huippu-urheilunkaan tavoitteiden kanssa. U rheilun olemus miellettiin 1960-luvulle asti antiikin malliin uskoen. Kekkonen ihmetteli puolustusvoimien aloitekyvyttömyyttä huippu-urheilun tukemisessa. SVUL:n puheenjohtaja Jukka Rangell puhui oikeasta urheilumielestä SVUL:n liittokongressissa 1934. Myllykirje sai kenraalikuntaan vauhtia ja vuonna 1964 ensimmäinen urheilujoukkue aloitti Helsingin Santahaminassa. Myös urheilukilpailujen televisioinnin pelättiin tukahduttavan urheilun. Stadion-lehden päätoimittaja Yrjö Launonen muistutti vuonna 1967, että huippu-urheilu oli kehittymässä teollisuudeksi, jonka liukuhihna pyörii yhä kiihtyvällä vauhdilla ja jonka tuotantoa yritetään kohottaa kaikin nykyaikaisin keinoin: tutkimuksin, mainostamalla ja asettamalla urheilija ihminen armottoman kovaan rääkkiin. Ammattilaisuuden myötä urheilun merkitys Suomen kansan elinvoiman tärkeänä kohentajana olisi vakavassa vaarassa. Kekkosen linja jatkui vielä Jyväskylässä pidetyssä urheilukriittisessä "sporttipuheessa'' vuonna 1971. Amatööriyden nimeen vannottiin vahvasti erityisesti perinteisissä lajeissa. 1960-luvulla huoli oli vielä aitoa 1960-luvun alussa suomalaisesta huippu-urheilusta kannettiin aitoa huolta. Se kohottaa yksilön itsensä ruumiillista ja henkistä kykyä ja kuntoa. " Ammattiurheilu sen sijaan edusti vain ajanvietettä ja sensaatiotyydytystä. Kaikki eivät olleet valmiit uhraamaan urheilumenestyk52 Liikunta& Tiede 5-6/2003 sen eteen mitä vaan. Piikki oli kohdistettu SVUL:n Jukka Uunilalle, jonka työn tuloksena uusiseelantilainen "noitatohtori" Arthur Lydiard palkattiin luomaan uskoa suomalaiseen kestävyysjuoksuun.. Kaikki olivat sitä mieltä, että menestys edellyttää panostuksia, mutta mikä on paljon ja mikä liikaa. Oikea urheilumieli ei tunne ansion tavoittelua urheilulla. Lähes 30 vuotta myöhemmin hän piti saman puheen Liikuntatieteellisen Seuran 30-vuotisjuhlakokouksessa toukokuussa 1963. Se edellyttää yhä enemmän rahaa. Lehdistössä selityksiksi tarjottiin valmennusmetodeja: oli juostu liian vähän maastossa ja liikaa intervalleja tai olosuhteita: kevään kylmyys olisi vaatinut ulkomaan leiritystä, mutta ei ollut rahaa, maasta puuttui lajivalmentajia ja kilpailijat keräsivät ennemmin rahaa kansallisista kisoista kuin ne, jotka kokeilivat onneaan kansainvälisessä seurassa. Jari Kanerva Koska urheilukeskustelu on Huippu-urheilu on niitä harvoja asioita, joista kaikilla on mielipide. Aina on löytynyt huolestuneita ja närkästyneitä, innostuneita ja uskovaisia. Urheilu oli valtiovallan erityistarkkailussa. Mutta urheilu elää, vaikka yhteistä mielipidettä ei löytyisikään. Rangellin mukaan urheilun aatteellinen pohja ei ole muuttunut antiikin ajoista: "Oikea urheilu mieli edustaa jaloa kehittymistahtoa
Nyt yksilö oli ykkönen. Hänen mukaansa nationalismi on vain välttämätön ehto, että yleisön mielenkiinto kohdistuisi myytävään tuotteeseen. Ilmeisesti juuri harjoitusmenetelmät ja harjoittelun tehokkuus riippuvat kulttuuriedellytyksistä. Hän murskasi Paavo Nurmeen ja Hannes Kolehmaiseen nojaavan myytin suomalaisen urheilija-aineksen erinomaisuudesta. Kun urheilumenestystä aletaan muuttaa rahaksi, ei nationalismista ole myyntivaltiksi, väitti Viitanen. " Mitä yhteistä oli 1930-luvulla menestyneellä Suomella ja 1960-luvun urheilumahdilla DDR:llä. Seppäsen mukaan kummassakin maassa korostui kansallinen pätemisentarve. Kimmo Aaltonen ja Rauno Pajunen tuomitsivat "Musta Syyskuu -sissijärjestön järjestämän välikohtauksen" järkyttävänä, mutta samalla rinnastivat sen Vietnamin sotaan, jossa "murhataan( ... Kisoja leimasi palestiinalaisterroristien verinen hyökkäys Israelin joukkueen majapaikkaan. Saarela kysyi seuraavassa numerossa, edustiko kannanotto Pääesikunnan virallista suhtautumista. Seppäsen mukaan jokainen kansakunta lienee keskimääräisiltä ominaisuuksiltaan likipitäen samanlainen, eikä suomalaisilla näyttänyt olevan sellaisia luontaisia kykyjä, jotka muilta kansoilta puuttuvat. ikuista Suomi ja DDR kuin kaksi marjaa Vuonna 1967 Paavo Seppänen ruoti (Stadion 1/67) suomalaisten menestymismahdollisuuksia. Samaan aikaan Lasse Virenin piikkarit kädessä juoksema kunniakierros johti kuulusteluun amatöörisääntöjen noudattamisesta. Näin selittyi esimerkiksi DDR:n menestys: "ilmeisesti Itä-Saksan kulttuurissa on jotain sellaista, mitä joidenkin muiden Euroopan maiden kulttuureissa ei ole. > > > Liikunta& Tiede 5-6/2003 53. Kimmo Aaltonen, Rauno Pajunen ja Olli Saarela kyseenalaistivat Kalevi Römpötin teesit. Sosialistiset maat toivat Montrealin 1976 olympiakisojen yhteydessä estoitta esille omat tuotemerkkinsä. Römpötti oli julistanut, että "Tsekkoslovakian kansan mielenterveydelle oli 1968 tapahtumien jälkeen yhtä tarpeellista saada jääkiekkoilun MM-kilpailuissa kuin Suomelle olivat 1912 olympiavoitot sortovuosien aikaan". Huippu-urheilun kaupallisuus ei ollut enää 1970luvulla vierasta edes Itä-Euroopassa. ) ihmisiä moninkertaisen määrä päivittäin amerikkalaisten toimesta." Aaltonen ja Pajunen arvostelivat myös sitä, ettei urheiluselostuksissa tehty tarpeeksi selkeää ero DDR:n ja Saksan Liittotasavallan sekä Pohjois-Korean ja Etelä-Korean välillä. Urheilija ohittaa kansakunnan Jorma Viitanen jatkoi Stadion-lehdessä vuonna 1976 siitä mihin Seppänen oli jäänyt yhdeksän vuotta aikaisemmin. Viitasen mukaan lehdistössä nostettiin esille vain urheilijoita, ei kansakuntia, näin nationalismi oli jäämässä kakkoseksi. Römpötistä oli artikkelinsa yhteydessä kuva everstiluutnantin univormussa. Luontaisia edellytyksiä merkittävimpiä urheilusaavutusten selittäjinä näyttävät Seppäsen mukaan olevan kulttuuriset tekijät tai paremminkin yhteiskunnassa vallitsevat sosiaaliset edellytykset. Väittely jatkui Mtinchenin olympiakisojen (1972) jälkeen. Viitanen päätteli, että ei suomalaisuus sinänsä myy, vaan sen tekee itse tuote, urheilija. Kummallekin maalle oli tärkeää tulla kansainvälisesti hyväksytyksi, jolloin urheilumenestystä haetaan yltiönationalistisesta maaperästä. Politiikka astuu urheiluun Vuonna 1972 alkoi Stadion-lehdessä väittely huippuurheiluvoitoille annetuista poliittisista merkityksistä
Sen toi54 Liikunta& Tiede 56/2003 minta-ajatukseksi valittiin kilpaja huippu-urheilun tutkimus ja sen soveltaminen käytännön valmennusja koulutustoimintaan. Tieteellisen valmennusotteen yleistyessä myös soraääniä alkoi kuulua. Menestystä parantaakseen Hiihtoliitto aloitti vuonna 1973 korkean paikan leirit ja laajensi tieteellistä otettaan myös välinekehittelyyn esimerkiksi lasikuitusuksien luistotutkimuksiin. >>> Välineellä on väliä Helsingin olympiakisoissa vuonna 1952 pastori Bob Richards voitti seiväshypyn tuloksella 445. oli toimittanut 20 punaruskeaa seivästä, materiaaliksi mainittiin muovi. Siten KlHU:n tehtäväksi määriteltiin omalta osaltaan suomalaisen huippu-urheilun tulevaisuuden turvaaminen. Ne eivät aluksi kelvanneet kenellekään. Stadion-lehdessä 2/1964 käytiin Kalevi Heinilän virittämä väittely lasikuituseipäästä. Näkyväksi nousi keskustelu tieteen etiikasta. " Välinekehityksestä tutkimukseen Jo 1950-luvun puolivälissä Työterveyslaitos perusti fysiologian osaston tutkimaan valmennusmetodeita. Totaalisen valmennusjärjestelmän keskeiset tunnusmerkit olivat lahjakkaiden urheilijoiden löytäminen, optimaaliset harjoitusolosuhteet ja tehokas harjoittelu. Nykyisin eniten kiinnostaa harjoittelun optimointi: valmennuksen tulee olla tehokasta lähes täsmäaseen kaltaista toimintaa. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KlHU, perustettiin keväällä 1990 valtion siunauksella. Puhakaisen teesit sytyttivät sanasodan, jossa oli vaikea löytää yhteistä kieltä. Syksystä 2003 KlHU:n johtajana aloittaneen Jukka Viitasalon mukaan urheilu kiinnostaa tiedemaailmaa yhä enemmän. Esimerkiksi innovatiivisen tuotekehittelyn tavoitteena on turvallisuus, käyttäjäystävällisyys ja tulosparannukset. Mallioppilaaksi nousi somerolainen Pentti Nikula. Dopingsäännösten perusteella osa tieteen keinoista pyrittiin tulkitsemaan sovittujen urheilusääntöjen vastaisiksi. Tieteellisen tarkan valmennuksen kriitikoksi nousi 1990-luvun puolivälissä ex-jalkapalloilija, filosofi Jyri Puhakainen. Ensimmäinen tieteellisen valmennuksen menestyskaksikko oli Lasse Viren ja valmentaja Rolf Haikkola, joiden yhteistyön tuloksena Suomi eli 1970-luvulla kestävyysjuoksu-unelmaa uudelleen. Kuuma seiväskesä 1962 huipentui Nikulan maailmanennätykseen 495. Amerikkalainen The Gary Gill Co. Tilalle hän tarjosi holistista ihmiskäsitystä, jossa valmennusprosessi ei ole irrallinen tapahtuma, vaan osa ihmisyyttä. " Jukka Uunila myönsi, että uutuus oli lisännyt tapaturmariskiä ja oli kaiken lisäksi kallis: "Pulmat eivät kuitenkaan voi pysäyttää kehitystä, jonka myönteiseksi puoleksi on erikoisesti luettava se, että seiväshypystä tuloksien jatkuvan parantumisen vuoksi muodostuu yhä enemmän yleisö laji, jota yleisurheilu tarvitsee pystyäkseen kilpailemaan yleisösuosiosta kymmenien muiden urheilulajien kanssa. Juuri Oleniuksen innostamana suomalaiset seiväsmiehet opettelivat ensimmäisten joukossa lasikuidun salat 1960-luvun alussa. Liike-elämässä tieteen avulla kehitetään parempia välineitä, joilla lisätään myyntiä ja markkinaosuuksia. Heinilän mielestä seiväshyppy menetti uuden seipään myötä "jotain arvokkainta sisintään": "Lasikuituseiväshyppy on keinottelua yhä huimaavampiin korkeuksiin, se on keinottelua yleisön suosioon ja ennen muuta keinottelua maamme urheilun kohottamiseksi uudelleen maailmanmaineeseen. ravintokysymyksistä, lääketieteestä ja psykologiasta. Viitasalon mukaan tiede on mukana urheilussa usealla tasolla. Seuraavana vuonna Nikula taivutti tasan viisi metriä Pajulahden hallissa. Urheilija silti ihminen. Puhakaisen mukaan urheilu-usko pitää sisällään strategisten ratkaisujen erehtymättömyyden ja kuvitelman urheilusuoritusten jatkuvasta paranemisesta ja sitä tukevan teknologisen "asevarustelun" välttämättömyydestä. Paras suomalainen Valto Olenius ylitti 430 ja jäi pronssista 10 senttiä. Osan mielestä oli, toisten ei. Hän nostatti kohua 1995 väitöskirjallaan Kohti ihmisen valmentamista, jossa hän ruoski suomalaista urheilu-uskoa ja voittamisen teknologioita. Huudon ja melskeen keskeltä nousi kuit~nkin merkittävä kysymys: oliko Suomen suojattu huippu-urheilukulttuuri valmis avoimeen keskusteluun. Urheilun intressinä on tieteen avulla tavoitella parempia tuloksia. Tavoitteiden toteuttamiseksi tarvittiin laaja harrastuspohja, tehokas valmentajakoulutus ja kehityshakuinen seuranta-, tutkimusja kehittämistoiminta. Pian urheilijoiden ympärille koottiin asiantuntijaryhmät, jotka vastasivat mm. Suomalaishiihtäjät menestyivät huonosti Sapporon talviolympiakisoissa vuonna 1972. Yhteiskunnan kannalta keskeisintä on saada kansalaiset liikkumaan. Kukaan ei ku. Yleisurheilijoiden raivattua tien tieteen maailmaan muut lajit seurasivat perässä
Suomen Urheilu m useosäätiö. Suomen Urheilumuseosäätiö. Puhakainen,Jyri 1995:Kohti ihmisen valmentamista. Yhteiskuntajärjestelmien todellista valtaa pitävät ovat välineellistäneet urheilun. Liikuntasosiologi Hannu Itkosen mukaan esiteollisessa itsenäisyyttä tavoittelevassa ja sen saavuttaneessa Suomessa urheilun kansallinen merkitys oli kiistaton. "Keskustelua liikunnan ja urheilun tavoitteista ja toimintamalleista käydään tietysti muissakin Pohjoismaissa, mutta keskusteluissa on myönteinen sävy verrattuna erilaisia uhkakuvia ja eri osapuolten syyttelyä huokuvaan kotoiseen keskusteluumme", sanoo Niemi-Nikkola Mutta olemmeko sittenkin urheilussa edelläkävijöitä kyseenalaistaessamme ja hakiessamme uusia perusteita urheilun kansanliikkeelle ja huippu-urheilulle. Valmentaja 4/ 2003. Urheilijalta kentälle pääsyyn vaaditaan vähintään lisenssi, ellei peräti lajin "ajokorttia''. Rangell,J.W.1964:0ikea urheilumieli. Välähdyksiä Suomen urheilusta. Korostuneesti henkilöihin keskittyvä journalismi antaa tilaisuuden myyviin lööppeihin urheilun sivupoluilla. Kulttuurin muutoksista huolimatta urheilun peruselementit ovat säilyneet samana kansanomaisesta urheilusta nykyaikaan; parhaan hakeminen, itse kilpailu ja säännöt. Uudessa uljaassa kulutusyhteiskunnassa palvelut korostuvat kaupungistumisen myötä. Julkisen tuen ja sponsorirahan virrat urheilulle ovat Niemi-Nikkolan mukaan muissa Pohjoismaissa kasvaneet tasaisesti, toisin kuin Suomessa, jossa urheilu on jo vuosikymmenen ajan ollut taloudellista selviytymistaistelua vuodesta seuraavaan. Urheilu on tuotteistettu ja harjoittelu on siirtynyt tarkoin määritellyille liikuntapaikoille ja koulutettujen ohjaajien valvontaan. Jyväskylä. Reaalisosialismissa todisteltiin järjestelmän ylivertaisuutta kapitalismiin nähden. Nykyisessä Suomessa urheilussa nousee esille aivan uusi kulttuuri, jossa urheilijoittemme menestyksellä näyttää olevan niin karnevalistista kuin aitoa identiteettiä synnyttävää merkitystä. Viitanen, Jorma 1976. La unonen, Yrjö 1967: Huippu-urheilun kehityksestä. Urheilu löytää aina paikkansa. Vilpin kitkeminen urheilukentiltä on mahdoton tehtävä. Ammattiurheilun tarina on Suomessa lyhyt. Stadion 4/76. Pelit ja leikit olivat erottamaton osa lasten ja nuorten elämää. Jotain on ehkä kuitenkin tapahtumassa. Niemi-Nikkola, Kari 2003: Huippu-urheilun tila. Nykyiset ammattilaiset ovat aloittaneet uransa amatöörisäännöin. Stadion 4/1964. Liikunta ja urheilu, mukaan luettuna huippuurheilu, koetaan Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vahvasti myönteiseksi voimavaraksi yhteiskunnassa. Äärimmäinen esimerkki tästä on urheilun optiokauppa. Vielä parikymmentä vuotta sitten urheilu kuului "hyviin harrastuksiin" ja toiminnan tarkoituksena oli tukea tulevaa aikuisuutta. Liikunta & Tiede 5-6/2003 55. Vuoden 2001 Olympia-Akatemian istunnossa Suomen Olympiakomitean pääsihteeri Tapani Ilkka esitteli uutta urheilijalähtöistä valmennusotetta, jossa kokonaisuuden muodostavat valmennusprosessi, kouluttautuminen, terveydenhuolto ja urheilijan julkisuuskuva. Vastaavaa kriittistä keskustelua Niemi-Nikkola ei ole havainnut muissa Pohjoismaissa. Urheilun vahvuus on siinä, että vaikka virtaa koetetaan kahlita, hakee se uuden uoman valtarakenteista huolimatta. monnut Puhakaisen teesejä, mutta toisaalta muuttuiko mikään. Urheilukentät tarjosivat mahdollisuuden osoittaa suomalaista sisua. Seurat eivät kasvattaneet urheilijoita rahan kiilto silmissä, vaan urheilu oli sosiaalista toimintaa, osa yhteiskunnan turvaverkkoa ja ennen kaikkea urheilua sen itsensä takia. Doping on vain yksi puoli kehitystä. Olympiakenttien kilpailun kiristyttyä ja uusien maiden tultua mukaan olympiaperheeseen ei ollut enää paluuta entisenlaisiin menestystarinoihin. Tästä ilosta pääsevät tosin nauttimaan vain erittäin harvat. Siksi ei ole riittävää perspektiiviä arvioida sen muutosvoimaa urheiluliikkeelle. Suomi Pohjolan kriittisin Suomen Olympiakomitean valmennuksen johtajan Kari Niemi-Nikkolan arvion mukaan huippu-urheilun asema poikkeaa Suomessa selvästi muista Pohjoismaista. Ammattimaistuvalla urheilulla on myös varjopuolensa. Prosessin tueksi Olympiakomitea rakentaa kattavan tiedotusverkoston tukemaan urheilijaa sekä vastaamaan sitä, että "urheilun oma ääni kuuluu tarvittaessa eikä niin, että olemme koko ajan julkisen sanan pyöritettävänä". Suomea juostiin, painittiin, hiihdettiin ja luisteltiin maailmankartalle. Itkonen, Hannu 1994: Mitta lihassa, piikki lihassa, Liikuntatieteellinen Seuran Impulssi nro VI. Ykkösvaraus NHL:ssä tienaa miljoonia jo allekirjoituksella. Länsimaissa urheilu oli väline maineeseen ja mammonaan tässä urheilusodassa kaikki keinot olivat sallittuja. Olympialaisten tulevaisuus. Olisi kuitenkin aivan liian helppoa ja suoraviivaista ajatella esimerkiksi dopingproblematiikan koskettavan ja vaikuttavan urheilun asemaan erityisesti ja vain Suomessa'', miettii Niemi-Nikkola. Lähteet: Hintikka, Matti 1998: Lasikuitu taipuu. Stadion 1 /1967. Kanerva,Jari 1998:Suomalaiset Fl -sirkuksessa.Välähdyksiä Suomen urheilusta. Vapaa-aika on teollistettu. Jyväskylä. Samalla muuttuva urheilukulttuuri elää mediasta ja media elää sankareista ja konnista. Teollisuus-Suomessa ja etenkin toisen maailmansodan jälkeisissä oloissa maksettiin sodan moninaisia seurauksia. Lajien kehittäjät joutuvat uudistamaan sääntöjä koko ajan. "Urheilutoimintaa ei pidetä täysin ongelmattomana muuallakaan, mutta viisari hyöty-haitta-akselilla osoittaa ihan eri lukemia. Perinteisessä urheilumallissa hyvin menestynyt saa palkinnon, mutta nyt on siirrytty vaiheeseen, jossa suuriin ansioihin voi päästä kiinni jo odotusarvolla. Urheilu ei ole kaupallistanut itseään, vaan se on kaupallistettu. Pelit puistoissa ja pihoilla alkavat olla kiellettyjä jo yleisen turvallisuuden ja pelaamisen aiheuttamien "häiriöiden" takia. Molemmille järjestelmille yhteistä oli kasvatuksen korostaminen, olihan urheilu ollut jo antiikin ajoista asti osa hyvää elämää. Heille ammattilaisura ei ole ollut vielä todellinen ammatinvalintakysymys
Martti J. 12 mmuunn juoksulla on mitattu mm. Karvosen mukaan kuntotestaus Suomessa lähti liikkeelle puunhakkaajien SM-kisoista 1940-luvun lopulla, jolloin testattiin puunhakkaajien kuormittumista työssään. Kunnon kuntotesti turvaa kuntoremonti.tl Ennen vain huippu-urheilijoita palvellut kuntotestaustoiminta on nyt suunnattu koko väestön tarpeisiin. Vasta 1990-luvulla kunrotestaustoiminta on laajemmin ymmärretty soveltuvan koko väestön kunnon mittaamiseen ja arviointiin. normaaliväestön kuntotestauksella on kuitenkin verraten pitkä perinne. 1950. Ns. 56 Liikunta& Tiede 56/2003 C o_operin testi o~ tuttu kai~ll~ keski-i~sille ja sitä nuoremmille suomala1S1lle. Monimuotoisempia, koulutettujen testaajien tekemiä kuntotestejä pidettiin pitkään yksinomaan urheilijoille ja kilpakuntoilijoille tarkoitettuina. koululaisten kuntoa 1970-luvulta lähtien. Toiminnan kehittämisen avainsanoja ovat laatu, turvallisuus ja yhtenäiset käytännöt
Reilun 10 vuoden ikään ehtineen LIITE ry:n toiminta keskitettiin antidopingtyöhön vuoden 2002 alussa, jolloin kuntotestaus ja liikuntalääketiede saivat uudeksi kotipesäkseen Liikuntatieteellisen Seuran. Samoin voidaan kysyä, missä määrin liikuntapuoli on huomioinut ns. Tuohon aikaan ei ATK:ta juuri ollut, jolloin esimerkiksi epäsuoran submaksimaalisen polkupyöräergometritestin teko vaati jo hyvää asiantuntemusta ja koulutusta. Eri puolilla Suomea oli tarvetta tälle testille, jolloin myös testiasemia perustettiin tarjoamaan sitä. Valiokunnan keskeisiä tavoitteita ovat kuntotestauksen laadun parantaminen, turvallisuuden kehittäminen ja yhtenäisten toimintojen vakiinnuttaminen. Jokainen teki testit hieman omalla tavallaan. Seuraavat merkkipaalut kuntotestaustoiminnassa lyötiin 1960-luvulla. tavalliset liikkujat nykytermein terveysliikkujat. Tahti harveni 1990-luvulla vuosittaiseen kuntotestaajien neuvottelupäivään. Vaikka testiasemien henkilökunnalla oli sama koulutustausta, eivät testit olleet välttämättä vertailukelpoisia. Syntynyttä tilannetta kuvasi hyvin valmistunut Kuntotestaus Suomessa -selvitys. Se listasi kuntotestauksen koulutuksen ja testejä tekevät tahot sekä kuntotestauksen parissa työskentelevät ammattiryhmät. • Jyri Aho on liikuntafysiologi ja Liikuntatieteellisen Seuran Kuntotestausvaliokunnan jäsen Liikunta& Tiede 56/2003 57. Monissa muissa maissahan nämä toimivat jossain määrin yhdessä. Testauksen yhtenäistämisessä palattiin 1980-luvun juurille. Hieman epäselväksi on jäänyt, missä määrin terveystieteet ovat käyttäneet liikuntaa hoitona tai ennaltaehkäisevänä muotona. Testi kuului myös valmennuksen opiskelijoiden opintoihin muiden testien ohella. Kuntotestauksen yhtenäistämistarpeet ajoittuivat samaan ajankohtaan liikuntalääketieteen edunvalvontatarpeen ja antidopingtoiminnan järjestäytymisen kanssa. Vuosituhannen lopussa suurin osa kuntotesteistä tehtiin jo terveydenhuoltosektorin alaisuudessa. 1980-luvulla markkinoille tuli kestävyysurheilijoille tarkoitettu "suora maksimaalisen hapenoton testi kynnysmäärityksin". Uusien testien ja terveydenhuollon mukaantulo lisäsi kuntotestauksen määrää ja asiakaskuntaa huomattavasti 1980-lukuun verrattuna. Liikuntatieteellisen tiedekunnan perustamisen ja Helsingin voimistelulaitoksen lakkauttamisen johdosta liikuntatieteellinen toiminta eriytyi Suomessa lääketieteellisestä toiminnasta. Näitä varten oli kaksi työryhmää, joiden tuotoksia kommentoitiin neuvottelupäivillä. Sen tehtävinä kuntotestauksen saralla oli aluksi alan laatuluokitusjärjestelmän luominen sekä testimenetelmät dokumentoivan kansion tuottaminen. Päivät pidettiin aluksi kahdesti vuodessa. Syntyi "sporttilinja" ja "terveydenhoitolinja". 1990luvun puoliväliin saakka toiminta kohdentui selvästi vain terveisiin kuntoilijoihin ja urheilijoihin. Vaikka pääpaino saattoi olla urheilijatesteissä, oli näillä asemilla myös mahdollisuus muiden asiakasryhmien testaamiseen silloisilla menetelmillä. Suomeen syntyi selvästi "sporttilinja'' ja "terveydenhoitolinja''. Testiasemien työntekijöiksi oli onneksi saatavilla Jyväskylän liikunnalta koulutettua työvoimaa. 1990-luvulla suomalaisessa kuntotestauksessa tapahtui kaksi merkittävää murrosta. Näille perustettiin kotipesäksi vuonna 1990 LIITE ry. Samalla linjojen välille syntyi usein myös vastakkainasettelua. Jyväskylän yliopistossa kuntotestaustoiminnan kehittämiseen vaikutti merkittävästi vuonna 1978 perustettu valmennuksen suuntautumisvaihtoehto sekä liikuntabiologian laitoksen painottuminen kestävyysurheiluun. Myöhemmin työryhmistä muodostettiin kuntotestausvaliokunta. luvulla kehitetty polkupyöräergometritesti on edelleen luotettava ja laajalti käytössä. Vuonna 2003 laajentunut toimintakenttä otettiin huomioon kutsumalla seuran kuntotestausvaliokunnan jäseneksi myös fysioterapeuttiliiton edustaja. Liikuntatieteellinen toiminta eriytyi lääketieteellisestä toiminnasta 1960-luvulla. Samalla testaajakenttä laajeni liikuntatieteilijöistä terveydenhuollon henkilöstöön. Toisaalta taas tieto liikunnan positiivisista vaikutuksista terveyteen lisääntyi, jolloin terveydenhuoltosektori tuli aiempaa vahvemmin liikunta-alalle mukaan myös kuntotestejä tehden. Toisaalta markkinoille tuli dokumentoituja, entistä helpommin ja kustannustehokkaammin suoritettavia testejä, kuten UKK-kävelytesti ja Invalidisäätiön Selän suorituskykytestistö. Testaajat kokoontuivat 1980-luvun lopulla Jyväskylään pohtimaan mahdollisuuksia yhtenäistää testaustoimintaa. Tosin terveydenhuollon henkilöstön peruskoulutuksessa ei liikuntatieteitä suuremmassa mitassa välttämättä vielä ollut. Asemat toimivat pääosin joko urheiluopistojen tai liikuntalääketieteen keskusten ohessa, osin myös kuntoutuslaitosten ohessa pääosin liikuntasektorilla. Tämän seurauksena järjestettiin ensimmäiset Testiasemien neuvottelupäivät vuonna 1989. Tosin nyt kyseessä ei enää ollut urheilijatestauksen yhtenäistäminen ja laadun valvonta, vaan nyt haasteena oli laajenneen testauskentän yhtenäistämisja laadunvalvonta tarpeet
Onko liikuntakulttuurin uudistaminen mahdollista päätöksentekoelimissä, joissa valtalajien seurat ovat vahvasti edustettuina. Seuroissa valmentajat etsivät keinoja drop-outin ehkäisyyn. Puuttuu vain rahaa ja aikaa ei sen enempää! Kunnallistalouden ollessa tiukoilla keskustellaan hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. diabeteksen kimpussa. C E ::s Jouni Airola Hakatut halot lämmittävät kahdesti T ieto lisää tuskaa niin luulin, kun tilastotieteen opiskelijana aloitin opiskeluni Jyväskylän yliopistossa vuonna 1995. Tieto on kuin etiketti, jonka on "tarkoitus antaa vapaus keskittyä itse olennaiseen, eli juhlimiseen'', pohtii Glorian vastaava päätoimittaja Riitta Lindegren Turun Ylioppilaslehdessä vuonna 2003. Liikuntasuunnittelijat ovat osoittaneet uimahallin vaativan peruskorjauksen yleensä 20-30 vuoden kuluessa rakentamisesta. liikuntatoimenjohtajana minusta tuntuu, että tutkittua tietoa on maailmassa aivan riittävästi, jopa liikaa. Onneksi tietoa on jo paljon saatavilla: liikunnan merkitys erilaisten sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa näkyy kohta myös hoito-ohjeissa. Nämä esimerkit kertovat osaltaan liikuntakulttuurimme pirstaloitumisesta. Samaan aikaan uudempien liikuntamuotojen harrastajat etsivät vasta alkupääomia omiin harrastuksiinsa. Mutta jotain onnekseni takkiin tarttui opiskeluaikanani kokoustamisen ja juhlimisen ohessa Kiitos siitä! Tietoa kuluu kuntatyössä Kunnalliselämässä tarvitaan monenlaista tutkittua tietoa, mieluiten yleistajuisessa ja tiiviissä muodossa. Jossain välissä sain kuitenkin opiskelupaikkani vaihdettua Liikunnalle. Oma työni keskittyy kaupungin liikuntatoiminnan koordinointiin ja erilaisiin kehittämishankkeisiin. On paikallaan kysyä, mahdollistaako niukkenevien resurssien jako uusien vaihtoehtojen luomisen. 58 Liikunta& Tiede 5-6/2003 Itse painotan työssäni liikunnan yhteiskunnallista merkitystä, joten tarvitsen roppakaupalla tutkittua tietoa esimerkiksi liikunnan terveysvaikutuksista. Siinä luodaan saumaton hoitoja palveluketju sosiaali-, terveys-, liikuntaja yksityisissä palveluissa kaikille yli 55vuotiaille kuntalaisille. Olemme lähellä keskiarvoa, koska hallimme valmistui pohjoisen Euroopan hienoimpana vuonna 1985. Mitkä ovat yhteiskuntamme mahdollisuudet ja keinot turvata hyvinvointivaltion tulevaisuus ja ennalta ehkäisevät liikuntapalvelut jokaiselle niitä haluavalle. Oman alan ulkopuolisen materiaalin seuraaminen avartaa näkökulmia ja luo mahdollisuuksia poikkihallinnolliseen yhteistyöhön, johon kunnissa nykyään pyritään. "Tieteilijät elelevät omissa norsunluutorneissaan pohdiskellen syvällisiä ajatuksia ja monimutkaisia teorioita", mietiskeli puolestaan F. Tutkimustiedon mahdollisimman laaja-alainen tuntemus auttaa soveltamaan tietoa työssä mielestäni vaivatta. N. Kentällä risteilee paljon kysymyksiä. Olen edelleen jokseenkin samaa mieltä kuin aloittaessani opintoni tieto lisää tuskaa. Ymmärrys liikuntapaikkojen esteettömyyden merkityksestä on kasvanut tutkimuksen tukemana vuosi vuodelta. Kerlinger vuonna 1964. Liikunnan terveysvaikutuksista kertovien tutkimustulosten tukemana olemme luoneet Kokkolaan ja lähikuntiin "Kun hakkaat itse halkosi, ne lämmittävät Sinut kahdesti" ikääntyvien toimintakykyhankkeen. liikuntatoimenjohtaja ja projektipäällikkö Kokkolan kaupungista. Terveysneuvojat kertovat yhä useampien asiakkaidensa painivan tyypin 2. Liikunnanopettajat miettivät mahdollisuuksia motivoida liikunnasta vähät välittävät lapset ja nuoret mukaan liikuntatunneille. En ole koskaan kokenut vahvuudekseni syvällistä ajattelua ja monimutkaisia teorioita. Saankin selvittää valtionapuhakemuksessa seikkaperäisesti peruskorjauksessa tehtävät muutokset kaikkien uimahallin käyttäjäryhmien kannalta. Siinä muutamia käytännön esimerkki tutkimustulosten hyödyntämisestä kuntatasolla. Puhe kiertyy väistämättä julkisen sektorin tuottamien peruspalveluiden turvaamiseen. Vielä kun joku tekisi tutkimusta siitä, miten ehtisi hyväksikäyttää kaiken olemassa olevan tiedon ja tehdä kaiken haluamansa, niin työ olisi kuin tanssia vain ... Mutta miten valita tietotulvasta se olennaisin. • LitM, TtM Jouni Airola on vs. Lyhyitä tutkimusreferaatteja ja metatutkimusten tuloksia saa lähettää minulle jatkossakin. Tutkitun tiedon soveltaminen käytäntöön on myös visainen pulma. Työssäni Kokkolan vs. Liikuntasosiologit ovat selvittäneet uimahallin olevan kaiken kansan liikuntapaikka, joten liikunnallisen peruspalvelun täytyy saada arvoisensa puitteet jatkossakin vaikka se kuntataloudessa tiukkaa tekeekin. Spesifin tutkimustiedon löytäminen on jo toinen juttu. Kulttuuriministeri Tanja Karpela toivoi Liikuntalääketieteen päivillä 2003 monitieteistä tutkimusta liikunnan harrastamiseen vaikuttavista tekijöistä niin toivon minäkin. Uimahallin peruskorjauksen ja laajennuksen suunnittelun yhteydessä olen voinut hyödyntää eri alojen tutkimustuloksia. Skeittarit valittavat muiden kuntalaisten ajavan heidät pois parhailta harrastuspaikoilta
Urheilu on oikein toteutettuna tutkimusten mukaan yksi parhaista eri kulttuurien välistä yhteisymmärrystä välittävä tekijä. • Jouni Airola on Kokkolan vs. Ohjelma saa julkista rahoitusta paikallis-, maakuntaja valtakunnan tasolta. "lnclusion and Tolerance Through Sport" -teemaan keskittyneen seminaarin osanottajat saivat tuoretta tietoa suvaitsevaisuustyöstä Isossa-Britanniassa. Seminaarin päätöspaneeliin osallistui vanhempien edustaja, seuraja liittotason valmentajia, median edustaja ja maahanmuuttajien edustaja. liikuntatoimenjohtaja. Vilkkaassa keskustelussa nousi esille mm. Itä-lontoolaisen jalkapalloseuran vuonna 1989 aloittama toiminta on itsenäistynyt omaksi organisaatiokseen, jonka liikevaihto ylitti vuonna 2003 miljoonan punnan rajan (1,3 milj. (www.kickitout.org) Vaughan tekee tiivistä yhteistyötä Englannin valioliigajoukkueiden kanssa. Harjoituksia seurasi jalkapallohallilla 65 osallistujaa. euroa). Urheiluja liikuntaseuratoiminta kuuluu osana Monikulttuurinen Keski-Pohjanmaa -hankkeeseen. Osa LOCSP:n ohjelmista keskittyy hyvinvointiin, terveyteen, huumeongelmiin, oppimismahdollisuuksiin ja työllistymiseen, joihin kaikkiin urheilulla voi olla yhtymäkohtia. Petri Harsunen on Keski-Pohjanmaan Liikunnan toiminnanjohtaja. Jouni Airola, Petri Harsunen S uvaitsevaisuustyötä brittiopein Keski-Pohjanmaalla Kansainväliset yhteydet eivät kulje enää välttämättä Helsingin kautta. LOCSP:n ohjelmarahoitus on lisääntynyt vuosittain. Keskeistä niissä on huolellinen suunnittelu, jossa on otettava huomioon tavoite, sisältö, yhteistyö, hallinto, seuranta ja viestintä. median kaksijakoinen rooli. Hyvä esimerkki suorasta ulkomaansuhteista oli Kokkolassa marraskuussa järjestetty Monikulttuurinen Keski-Pohjanmaa -valmentajatapaaminen. Keskipohjalaisten aloitteellisuus sai tunnustusta korkealta tasolta: Ison-Britannian suurlähettiläs Matthew Kirk osallistui seminaarin avaukseen. Cornwell korostaa ohjelmien onnistumisessa ihmisten välistä luottamusta ja ymmärrystä, jonka luomisessa urheilu voi toimia sillanrakentajana. Suurlähettiläs Kirk jakoi GBK:n vuonna 1988 syntyneille junioreille Leyton Orientin pelipaidat. Suvaitsevaisuustyö tarvitsee julkisuutta, mutta toisaalta rasistiset lausunnot nousevat nopeasti otsikoihin ja vievät uskottavuutta ennaltaehkäisevältä työltä. Lapset ja nuoret voivat tutustua luontevasti toisiinsa, ja aikuisille tarjoutuu mahdollisuus tavata ihmisiä myös työpaikan ulkopuolella. Keski-Pohjanmaa on ensimmäisiä monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta ruohonjuuritasolta edistämään lähteneitä maakuntia. Hän toi esille menestyneiden urheiluprojektien tunnuspiirteitä. Seminaarin järjestivät Keski-Pohjanmaan Liikunta ry, British Council, Keski-Pohjanmaan liitto, SPL:n Keski-Pohjanmaan piiri ja Kokkolan kaupungin liikuntatoimi. Päätoimisia työntekijöitä on 15 ja osa-aikaisia noin 60. Lisäksi kansallisen liiton ja kansainvälisten liittojen rasismin vastaiset ohjelmat tukevat LOCSP:n toimintaa. Grant Cornwell veti pojille harjoitukset, jotka päättyivät keskipohjalaisvalmentajien ja brittikouluttajien väliseen keskusteluun. Tutkija Matti Kalliokosken ja British Councilin yhteydenpidon pohjalta valmistuneessa maakunnallisessa kehittämisohjelmassa on huomioitu maahanmuuttajien kotoutumista parhaiten edistävät arkielämän lohkot. R asisminvastaisen Kick lt Out -ohjelman päällikkönä työskenteleväAlison Vaughan toi esiin urheilun etuja murrettaessa kulttuurien ja vähemmistöjen välisiä muureja. Grant Cornwellin luotsaamaan Leyton Orient Community Sports Programme -projektiin (LOCSP) (www.ford.org) kuuluu useita urheilun ja yhteiskunnan välistä siltaa rakentavia hankkeita. Joukkuepelejä ja liikuntaa voi harrastaa, vaikka uuden asuinpaikan kieli ei vielä taipuisikaan. Liikunta& Tiede 5-6/2003 59
Liikuntatieteellisen Seuran kaltaisia "herättäjiä" tarvitaan entistä kipeämmin. Tällaisessa kehityksessä ollaan jo aika pitkällä. Teknisten välineiden pääasiallinen tarkoitus on ollut ihmisen arjen helpottaminen. Liikuntatieteellisen Seuran kaltaisella yhteisöllä on täysi työ erottua kilpailevasta tiedontarjonnasta. Osittain tämän vuoksi lihavuus lisääntyy. Nuoret eivät löydä enää fiiliksiä itsensä rasittamisesta, tsemppaamisesta tai ylipäätään hikoilusta. Pessimismiä on vaikea välttää: ihmiset eivät ole käyttäneet ennustettavasti ja järkiperäisesti. Infotulva antaa toisaalta seuralle mahdollisuuden vahvistaa asemaansa luotettavan ja punnitusti kootun tiedon välittäjänä. Mikäli Seura aikoo pärjätä aikamme turhuuden markkinoilla, sen on tiukasti pidettävä kiinni luotettavuudestaan ja riippumattomuudestaan. Raadannan yhteiskunnasta oltiin siirtymässä järkiperäisen työn yhteiskuntaan, jossa liikunnalla oli sijansa mielekkäänä vapaa-ajanviettomuotona. Mutta piankos me otamme etumatkan kiinni. Vielä 1960-luvulla liikuntatieteilijätkin näkivät teknisen kehityksen pääasiassa myönteisenä. Pasi Koski Milloin alkaa "kulttuurinen valaistuminen" Nousee päivä, laskee päivä. Meillä on tavattoman hyvät geenit tähän. Kilpailu kuitenkin kovenee. Lähitulevaisuudessa häämöttävät virruaalikomerot, joissa saa nauttia lähes orgastisesta tilasta yksinään. L iikuntakulttuurin tulevaisuus näyttää epävarmalta. Yksi seitsemänvuotias poika tuli keväällä en. Huomisen voi pelastaa vain kulttuurinen valaistuminen. Se tarjoaa niukanpuoleisesti toivoa, mutta sitäkin enemmän uhkia. Kokoavia katsauksia, tiedonkoontia, yhteenvetoja, kansantajuistamista ja ennen kaikkea keskustelua tarvitaan. Tulevaisuudessakin kehitetään mitä erilaisimpia teknisiä laitteita, jotka vaikuttavat suoraan ihmisten lii6Q Liikunta & Tiede 5-6/2003 kuntatottumuksiin ja välillisesti arjen kautta. Sirpaleisessa kulttuurissa seuran kaltaiset nyrkkipajat löytävät tekemistä, sillä palveltavia heimoja on runsaasti. Tulevaisuuteen liittyy uhkia ja mahdollisuuksia. Välineet pyrkivät samalla muuttamaan ihmisen fyysisesti mahdollisimman passiiviseksi. Suomi ylipainoistuu tasaisesti, vaikka onkin kymmenkunta vuotta Amerikan tahdista jäljessä. Pelkään, että Tahko Pihkalan liikunta-ajattelun ydin ponnistamisen ilo hukataan pian. Yhteiskunnan teknistyminen, kulutusvimma ja median ylivalta uhkaavat myös liikuntakulttuuria. Tekninen kehitys vähentää edelleen arkiliikuntaa. Molemmat puolet tiivistyvät tekniikkaan. Teknologia myös ruokkii nautinnonhaluisuutta. Olin pari-kolme vuotta sitten nappulajoukkueen vetäjänä. Hyvä paha teknologia Teknologian kehitys on muokannut suomalaista liikuntakulttuuria koko sen toistasataavuotisen historian ajan
C " C '~ z Liikunta&Tiede 56/2003 61 >>>. Sen on kehitettävä menetelmiään tarjolla olevan teknologian avulla. Seuran on nostettava esiin kriittisiäkin huomioita. Tarvitaan suodattimia ja oleellisen kokoajia. Virtuaalinyrkkeily on laajoille massoille miellyttävämpää kuin perinteinen reaalinyrkkeily, jossa sattuu oikeasti. Suomessa Pekkaniska Oy ostaa terveempiä työntekijöitä hölkkäja raittiusbonuksillaan. Uusia lajejakin kehittyy, kännykkäsuunnistuksesta alkaen. Liikunta joutuu yhä enemmän kamppailemaan ihmisten ajasta epämääräisemmin rajautuvan työajan kanssa. Suomessa luonto on ollut pitkään tärkeä napanuora hyvinvoinnille ja koko elämäntavalle. Suomalaisille perinteisesti tärkeä luontoyhteys on myös vaaravyöhykkeessä. Tietä näyttävät tässäkin amerikkalaiset, jotka viettävät nykyisin eliniästään 90 prosenttia sisätiloissa. Liikuntatieteellisen Seuran on oltava mukana keskustelussa pidettävä liikunta mukana kartalla, kun suunnistetaan kohti uutta. Sykemittari on vasta esimakua siitä, mihin ollaan menossa. Kuluttakaa liikuntaa! Liikuntateknologialle riittänee kysyntää. Liikuntaan kehitetystä teknisestä laitteesta on kiistatonta hyötyä, jos se esimerkiksi auttaa pitämään rasituksen terveellisellä tasolla tai estää kuntosalilla epäpuhtaat suoritukset. Suomalaiset kuuluvat vimpainherkkyydessään maailman huippumaihin, mikä selittää osaltaan kännykkäteknologian pikkujättiläisen synnyn. simmäisissä harjoituksissa punottaen kovasti huolestuneena juttusille: "mä oon varmaan kipee, mua kuumottaa niin kauheesti, mä oon ihan punanenki, minusta valuukin vielä jotain". Innovaatiot ovat muuttaneet toimintamuotoja liikunnan kentillä, eikä kehitys ole päättynyt. Teknologia lyhensi työaikaa 1980-luvulle saakka. Kaikkien maiden pääomat, yhtykää! Politiikot ovat todistelleet meille vallitsevan, maailmanmittoihin levittäytyvän markkinatalouden etuja. Liikunnallisen tietämyksen levittäminen on kokonaisuudessaan helpottunut ja helpottuu edelleen. Penkkiurheiluun tekniikan kehitys tuo uusia muotoja. Ohjaajat ja valmentajat voivat valmentaa satojen kilometrien päästä. Amerikassa tämä on jo yleistä. Seuran on pidettävä kiinni näillä turhuuden markkinoilla luotettavuudesta ja riippumattomuudesta. Pelaaminen siirtyy yhä enemmän virtuaalimaailmaan, mikä tuo laajan kirjon uusia virikkeitä. Kukaan ei kykene hallitsemaan tietoa edes yhdellä kapealla alueella. Teknologia voi jopa madaltaa liikunnan aloittamiskynnystä. Tekniset keksinnöt eivät ole olleet yksistään pahasta, vaan ne ovat todella helpottaneet elämää ja pidentäneet ikää. Jos luontosuhde ohenee entisestään, perusliikuntamuodot romahtavat. Erilaisen tiedon määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Osittain niiden vuoksi meillä on ilo pohtia, miten synkältä tulevaisuus voi näyttää. Kotitietokoneiden yleistyminen käänsi kehityksen kulun. Tekniikan kehityksestä on oltu huolissaan jo sadan vuoden ajan. Poika oli aiemmin hikoillut vain saunassa tai kuumeisena. Myös seuran kilpailijoiden mahdollisuudet lähestyä ihmisiä paranevat. Toisaalta työntekijöiden liikuntaharrastukset ja terveystottumukset kiinnostavat yhä useampia työnantajia. Nuoremmalla sukupolvella napanuora on kovin venähtänyt. Aina on kuluttajia, jotka haluavat kokeilla uutta. Suosionosoitukset voi antaa urheilijalle henkilökohtaisina mielihyvää tuottavina sähköärsykkeinä. Luontoon vai virtuaalimaailmaan
Päätöksenteon ja tutkimuksen vuorovaikutus tarvitsee tekijöitä. Huippu-urheilua uhkaa liiallinen sirkustoituminen. 62 Liikunta& Tiede 5-6/2003 Viestien määrä kasvaa tulevaisuudessa. Sponsorit vapauttavat dopingin, kun se ei vaaranna niiden imagoa tai varsinkaan taloutta. Nämä ovat kulutuskulttuurissa oleellisia suuntaajia. Liikunta ja urheilu linkittyy elämäntyyliin ja identiteetin rakennukseen. Tämä nostattanee kiireettömyyden vastaaallon, joka voi kohottaa kriketin ja golfin tapaisten lajien arvostusta. Yhteiskunnan valtavirrat määrittyneet eri aikoina eri ammattialojen suunnassa. Liikunnan suhde kulutukseen tunnistettava Liikuntakulttuurin näkökulmasta markkinameininki tarjoaa myös mahdollisuuksia. Yhteiskunnan suunnittelu etenee tulevaisuudessakin teknologian ja liiketalouden raamittamana. Nopeatempoiseksi muuttunut viestintä ja viihde muokkaa myös aikakäsitystä. Ihminen on nykyisin ennen kaikkea kuluttaja. Esimerkiksi sosiaalisen pääoman luomisessa voivat erilaiset harrastukset saada keskeisen sijan. Kuitenkin suomalaisen liikunnan monelta osin hyväksi todettu runko näyttää säilyvän. Huippu-urheilu lienee jatkossakin osa tätä merkitysten ja kuluttamisen maailmaa. Merkitysvälitteisessä mielikuvamaailmassa vapaa-ajan rooli nousee vahvasti esiin. Ostosenergia ei saa kulua hukkaan. Medioituminen uhkaa Liikuntatieteellisen Seuran asemaa, kun seuran kilpailijamäärä lisääntyy. Urheilijoita arvioidaan yhä enemmän sen mukaan, miten he täyttävät fanien ja sponsorien odotukset. Seura voi olla luomassa kokonaiskäsitystä tuottamalla tietopohjaista materiaalia. Tässä voisi olla yksi liikuntaharrastuksen lisäperusteista. Seura voi edelleen tarjota keskustelufoorumin monille erilaisille toimijoille. Ne, joilla on moottori alla, menevät lyhintä reittiä. Nykyisinkin kävelijä ja pyöräilijä joutuvat kiertämään mitä uskomattomimpia reittejä ylija alikulkuteiden kautta jonnekin päästäkseen. Kulutuskulttuurissa myös ihmisen tarverakenne muuttuu. Jos näin käy, niin kilpailut muuttuvat puhtaaksi sirkukseksi ja urheilun yhteys kasvatuspuoleen katkeaa. Ainakin se johtaa päätöksenteon yksiviivaistumiseen: lähtökohtana on aina taloudellinen laskelmointi. Viihteellisen mössön ylitarjonta uhkaa, ei vähiten urheilussa. Tämä asettaa entistä enemmän vaatimuksia viestien sisällölle. Julkisen hallinnon päätöksenteko perustuu tulevaisuudessa tutkittuun tietoon. Yksittäisen ihmisen selviytymiskeino kulutusvimmassa lienee itsekuri. > > > Kilpailu tuo kuulemma loppupeleissä lisää jaettavaa. Tulevaisuuden ostoskeskuksissa siirrytään paikasta toiseen erilaisten liukuportaiden ja lentävien ilmatyynymattojen kuljettamana. Huippu-urheilussa korostuu tähteys. Terveysbarometrin 2003 mukaan kunnat ovat lisäämässä panostustaan terveyden edistämiseen liikunnan avulla. Logistikot suunnittelevat liikennettä autoilijoiden näkökulmasta. Media muuttaa jopa aikakäsitystämme. Viestit ja merkit ponnahtelevat arjessa vastaamme jatkuvalla syötöllä. Esimerkiksi päiväkoteja tarkastellaan kirjanpitoon perustuen eikä sen perusteella, onko lapsilla hyvä olla. Keskustelut tuskin katoavat maailmasta. Isot ja rahakkaat lajit kykenevät tiedottamaan esimerkiksi netissä näyttävämmin kuin pienet yhteisöt. Taso ja laatu pidettävä korkeana, mutta lukijaystävällisyyttä ei saa unohtaa. Liikuntatutkimuksen on tärkeä pysyä jyvällä liikunnan asemasta kulutuksen ja talouden kentillä. Liikunnalla ja urheilulla on näillä tonteilla monta neliötä. Itsekuri ja kontrolli kuuluvat oleellisesti liikuntaan. Kulttuurin valaistuminen pelastaa. Liikuntatieteellisen Seuran näkökulmasta tämä kehityssuunta herättää kysymyksiä: mitä enemmän markkinat ottavat liikunnan kentästä ja sen suuntaamisesta otetta, sitä pienempi rooli jää julkiselle sektorille ja seuralle. Ennen teollistumista suun. Talouden tehokkuutta korostavassa maailmassa kevyt liikenne ja jalankulkijat eivät saa paljon tilaa
Maailmassa, jossa moralisoimisesta on tullut pahe ja lenkkikengän väri voi olla tärkeämpi kuin lenkki. Jospa seuraava valtavirta ponnistaa humaanimmista lähtökohdista: ihmisyydestä ja kulttuurin kehityksestä. 1900-luvun alkupuoliskolla alettiin kehittää yhteiskuntaa teknologia ja tekniikka edellä. Kulttuurintutkija Johan Galtungin mukaan liikuntaku!t, tuuri on yksi voimallisimpia ihmiskunnan tuottamia kulttuurin siirtomekanismeja. Liikunta voisikin ihannetapauksessa toimia välineenä kulttuuriseen valaistumiseen. Liikuntatieteellisen Seuran tulisi ottaa kantaa liikuntakulttuurin ja koko yhteiskunnan kehitykseen. Tunnustan, että ajattelijoiden kaipuu kuulostaa optimistiselta. Ekonomien ja lakimiesten määrittämässä valtavirrassa taloudelliset määreet ja sopimuksellisuudet saivat valta-aseman. Asioiden suhteellisuuden arvioinnin taito korostuu joka tapauksessa sirpaleisessa ja moniarvoisessa kulttuurissa, jossa jo nyt elämme. Lähteekö seuraava boomi pappien tai filosofien suuntaan. Liikunta ja urheilu ovat keskeisimpiä merkityksentuottajia ja merkitysten välittäjiä nykypäivänä. • FT, dos Pasi Koski työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston Elinikäisen Oppimisen ja Koulutuksen Tutkimuskeskuksessa (CELE) • Kirjoitus perustuu Kosken alustukseen Liikuntatieteellisen Seuran 70vuotistilaisuudessa 12.11.2003 Liikunta & Tiede 5-6/2003 63. Yhteiskunnan kehityksessä on menossa "sportisaatio", jonka kautta urheilun ihanteet ovat levittäytyneet melkein kaikille elämänalueille. Se kartuttaa sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Tämäpätee myös liikuntaan, joka tuottaa viihdettä, ajankulua ja terveyttä. Sen tehtävä on keskustella ja herättää keskustelua kulttuuristen merkitysten suunnista maailmassa. Liikunta koskettaa erittäin suurta joukkoa ihmisiä. Sittemmin talous ja juridiikka nousivat määräävään asemaan. tia olivat luomassa papit ja filosofit. Insinöörit määräsivät suunnan
64 Liikunta & Tiede 5-612003. Harrastus kehittyy itseilmaisun välineeksi. Uusimmalle teknisille laitteille löytyy kysyntää, mutta liikunnasta etsitään myös sielullisia kokemuksia. \\\\\ \\\\ > "' C :E !!: j I \ Jouko Kokkonen Liikunta on muuttumassa entistä enemmän ihmisten omaksi jutuksi. Virtuaalisuus ei tapa tosiliikuntaa
Kuluttajat ovat osoittautuneet kekseliäiksi muuntaessaan markkinatalouden kulttuurituotteita mieleisikseen. Tuote ei välttämättä ole huonompi kuin aikaisempi: jalkapallon mestareiden liigan ottelut voivat olla yhtä vahvoja elämyksiä kuin Englannin liigan pelit olivat 1960-luvulla. Tuotteistaminen tuo uutta värikkyyttä liikuntakulttuuriin. " Kehonrakennusta ja avantouintia tutkinut Suomen Akatemian tutkija Taina Kinnunen arvioi liikunnan merkityksen korostuvan entisestään teknistyvässä ja väestöltään ikääntyvässä yhteiskunnassa. Liikuntaharrastusten lisääminen ei välttämättä ole vastuullisten työnantajien tärkeysjärjestyksessä ylimpänä, kun mietitään keinoja ehkäistä työuupumusta. Kuntoilija voi liikunnan kautta kertoa omaa tarinaansa. Se ei ole "vain'' liikuntaa. ja pidä huoli itsestäsi ja lähimmäisestäsi. Lisäksi liikunta, kuten myös terveydenja kauneudenhoito, lääketieteellistyvät entistä enemmän. Omaehtoisuuden, aktiivisuuden, oman minän ja itsetekemisen arvostus on nousussa: "Eihän nuorten tietokoneitten käyttö tarkoita sitä, että he menevät omaan huoneeseensa ja sulkevat itsensä muulta maailmalta, vaan se on tietyssä mielessä hyvin sosiaalista. He haluavat litteämmän takamuksen tai Madonnan tai Geri Halliwellin vartalon. Nyt sen rinnalle on tullut muita asioita. Nyky-yhteiskunnassa monet ihmiset tuotteistavat itsensä esimerkiksi mediaesiintyjinä. Kun joku menee kumparelaskua harrastamaan, niin juttu on se, että siellä on iloisennäköisiä, iloisesti pukeutuneita ihmisiä, erilaisia hiusmalleja, spottivalot ja musiikki soi''. "Liikunnan "rauhallisuus" ja rentoutuminen on tärkeää ihmisille, jotka työelämässä ovat hyvin kiireisia ja stressaantuneita. Liikunnan asema ei välttämättä vahvistu lähitulevaisuudessa työelämässä. Markula kertoo ohjaajien yrittävän tuoda esille menetelmien syvempiä ulottuvuuksia, mutta salille tulijoilla toisenlaiset odotukset. Seuraava askel voi olla pistäytyminen punttisalille työaikana. Tämän kehityksen päätepiste ei ole näkyvissä. Kotien kunto-ja hyvinvointikeskusten aika on vasta edessä, uskoo Taina Kinnunen. Jokisen mukaan liikuntaa viedään rennommin joka paikkaan. Hyvinvointiteknologia on kasvava teollisuudenala. lrtiotto työstä tärkeämpää kuin liikunta Taina Kinnunen toivoo, että liikunnasta tulisi yhä luontevampi osa jokapäiväistä arkea myös työelämässä. Lisäksi liikunta on jo monille väline peilata omaa olemistaan suhteessa ympäröivään maailmaan. Huolenpito työntekijöistä alkoi liikunnasta. "Tulevaisuudessa meillä on entistä enemmän erilaisia välineitä kotona, joilla mittaamme ruumistamme: rasvaprosenttia, luutiehyttä, veriarvoja, sykettä, ihon ja hiusten kuntoa. ------------------------S osiologian dosentti Kimmo Jokinen uskoo liikunnan aseman yhtenä suomalaisten suosikkiharrastuksena säilyvän ja jopa vahvistuvan tulevaisuudessa. Uskon myös, että erilaisten kotikuntokeskusten aika on vasta edessä", Kinnunen linjaa. Vastareaktiona tekniselle kehitykselle voi nähdä henkisemmän lähetymistavan nousun. Ihmiset on saatava viettämään vapaata olemaan perheensä ja toisten kanssa: "Liikunta on yksi keino. Tuotteistamisen tarjoaa myös uusia "sisäänmenostrategioita'' liikuntaan harrastuksesta tehdään helposti lähestyttävä ja houkutteleva. Sen pohjalta versoo uusia tarinoita, joita myös tuotetaan aktiivisesti. Esimerkiksi skeittaaminen tai rullaluistelu lomittuvat luontevaksi osaksi arkea. Kuluttajat ovat sisäistäneet ulkonäkövaatimukset. Jokinen ei myöskään usko ihmisten passivoi tuvan ja käpertyvän oman minänsä ympärille virtuaalimaailmassa. Liikunta muuttuu monitulkintaisemmaksi ja yksilö voi antaa sille omia merkityksiään. Luultavasti sen rinnalle tulee vahvasti kehotus 'keksi itsellesi mikä tahansa harrastus, kunhan et aina vaan tee työtä'. " Vapaa-ajalla liikunta säilyttää asemansa. Mikä tahansa harrastus on parempi vaihtoehto kuin alituinen työnteko, muistuttaa Kimmo Jokinen. Liikunta& Tiede 5-6/2003 65. Kimmo Jokinen arvioi suurimmaksi huolenaiheeksi sen, että ihmiset ylipäätään saataisiin rentoutumaan ja olemaan perheensä kanssa. Kimmo Jokinen näkee liikunnan tuotteistamisen ilmiönä muiden joukossa. Niiden tavoitteena ei ole kaavamainen kunnonkohotus, vaan liikkeet suoritetaan rauhoittuen ja rentoutuen. Moni työnantaja tukee työntekijöiden vapaa-ajan liikkumista. Jokinen muistuttaa, että samalla hämärtyvät rajat esimerkiksi liikunnan ja nuorisokulttuurin välillä: 'Joku voi innostua, kivannäköisistä asuista tai siitä mäessä soitetaan hyvää musiikkia. Liikunta auttaa stressiinkin, mutta vielä keskeisempää on ihmisten irrottautuminen työstä. Liikunta soveltuu erinomaisesti nykyisin arvostettuihin itseilmaisuun ja identiteetin rakentamiseen. Tuotteistaminen korvaa yhteisöllisyyden Filosofissävytteisten liikuntatuotteiden tulo markkinoille on osa tuotteistamista, jonka ensimmäiset merkit nähtiin Suomessa 1980-luvulla. Senhän voi tehdä muutenkin kuin liikkumalla. Tietysti näitäkin liikuntamuotoja voidaan myydä tehokkaina kehon muokkauslajeina, mikä perustuu käsitykseen nykyisestä ihannekehosta, joka on laiha, kiinteä, nuorekas ja ruskea'', sanoo Markula. Exeterin yliopistossa työskentelevän tohtorin Pirkko Markulan mukaan kuntosaleille ovat Englannissa tulossa voimalla henkiset kuntoilumuodot (mindful fimess forms), kuten Pilates, jooga ja Tai Chi. Ihmiset eivät kuitenkaan tuotteistamisen aikakaudella ole passiivisia kuluttajia, van tekevät valintoja. Tuotteistamisen kääntöpuolena on alkuperäisen yhteisöllisyyden katoaminen se häviää, mitä ei voida myydä. Merkkejä tästä näkyy jo. Tuotteeksi muuttumisessa on sekä myönteisiä että kielteisiä puolia
Rajojen hämärtyminen Liikunnan rajojen hämärtyessä kysytään Jokisen mukaan esimerkiksi, mikä on urheilua ja mikä ei. "Side identiteetin rakentamiseen ei ole vielä katkennut täydellisesti. Uusia muoteja, tyylejä ja suosikkilajeja nousee pinnalle jatkuvasti. Kokonaisuudessaan liikunta on murtautunut sille varatusta lokerosta yhteiskunnan eri kentille. Liikunta leimaa Jokisen mukaan nykyisin myös kommunikatiivisuus. Urheilussa itsessään on paljon nuoruuden intoa, kekseliäisyyttä ja muuntautumiskykyä", luonnehtii Jokinen. "Todennäköisesti rajat hämärtyvät uudelleen. Heti tulee joku uusi aine, jota ei vielä keksitty määritellä, mihin se kuuluu", miettii Jokinen. Liikunta ja yhteiskunta ovat myös jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa. Urheilu ja liikunta välittyvät median kautta ihmisille. Enää ei mennä vain metsään hiihtämään, vaan oleellista on oleminen ja näkyminen muiden keskellä. "Mennyttä on myös se, että joku taho voisi antaa kansalle ohjeita tai suosituksia. Ehkä urheilu on enemmän kommunikaatiopinta, joka näyttää asiat aika kirkkaassa muodossa", pohtii Jokinen. Siitä puuttuu kuitenkin eteenpäin katsominen, innovatiivisuus, nuoruuden into ja dynamiikka kansallista identiteettiä työstävänä ja rakentavana ilmiönä. Sillä rakennetaan suhdetta muihin sekä myös suhdetta esimerkiksi kaupunkikulttuuriin. Sievisen uimariperhe on tästä hyvä esimerkki. Kehitys on tuonut paljon hyvää, mutta myös uudenlaista kyynisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Urheilijoille rakennetaan tietoisesti persoona ja kasvot. Urheilu ja liikunta ovat myös muuttunut paljon trendipitoisemmiksi. Sosiologian dosentti Kimmo Jokinen tiivistää liikuntakulttuurin muutoksen kolmeen tekijään: 1. Tai, että joku syntyy urheilussa tai liikunnassa ja leviää sitä kautta muualle. Samoin uusia pukeutumistapoja ja uusia suosikkilajeja. Huippu-urheilukaan ei ole mikään saareke, joka säilyy sellaisenaan. Sirpaloituminen Jokinen luonnehtii yhtenäiskulttuurin menettäneen asemiaan liikunnassa, jonka kentälle on tullut monia eri määrittäjiä, kuten sukupuoli. Asioita ei koskaan pystytä lyömään lukkoon, kuten dopingissa on nähty. • Liikunnan sirpaloituminen Yksi osa kulttuuristumista on tiedotusvälineiden kasvanut merkitys. Doping pakottaa puolestaan miettimään mikä on aitoutta, terveellisyyttä ja luonnollisuutta tai sallittua. Liikunnasta ja oman ruumiin työstämisestä on tullut entistä tärkeämpi osa oman identiteetin rakentamista. Urheilusanastoa käytetään kuvaamaan työelämässä vallitsevia suhteita. 66 Liikunta& Tiede 5-6/2003 Jokinen esittää mielenkiintoisen näkökulman huippu-urheilun ja muun liikunnan eriyttämisestä käytävään keskusteluun. Tämän vuoksi urheilijoiden mediaosaaminen on korostunut. Yksilöllisyyden merkityksen kasvussa urheilusta löytää helposti edelläkävijöitä urheilijoita, joissa kiteytyy kehitys. Kyse on myös siitä, mitä huippuurheilu on. Urheilu ja liikunta ovat merkittäviä yhteiskunnan kehityksen ilmentäjiä. Nuoret ovat ottaneet kadut liikuntapaikoiksi. QK). Lajit olivat perusolemukseltaan kaikille tuttuja. Huippu-urheilun eriytyminen muusta liikuntakulttuurista tuo ainakin hetkellistä selkeyttä kokonaistilanteeseen. Urheilu tuottaa esimerkiksi idoleita. Tarinassa kerrotaan kotioloista, isästä poikiensa kasvattajana. Liikuntakulttuurin muutos ei päästä tutkijaa helpolla Näkymätöntä on vaikea hallita Kimmo Jokinen vertaa liikuntakulttuurin muutosta hiipivään kissaan. • Rajojen hämärtyminen 3. Kulttuuristumiseen liittyy myös tarinallisuus, jota rakennetaan tietoisesti. Talous ja huippu-urheilun tiivistyneet suhteetpanevat kysymään, mitä on esimerkiksi jalkapallossa Euroopan huippuseurojen toiminta taloutta, urheilua vai kenties joiltakin osin kulttuuria. Aikoinaan se oli lähempänä suomalaisia; huippu-urheilijoidenkin suoritukset olivat mittasuhteiltaan helpompia käsittää. En usko, että kävelymaaottelua Ruotsia vastaan voitaisiin samassa hengessä järjestää kuin aikoinaan", arvelee Jokinen. Tyylikysymysten merkitys vahvistuu kokonaisvaltaisesti hip-hopparien tai skeittaajien tapaan. Muutosvauhti nopeutui vasta 1980luvulla, mutta dramaattisia muutoskohtia on vaikea osoittaa tuolloinkaan alkaneesta kehityksestä. Liikunnan kokonaisuus ei ole enää urheilujohtajien, presidenttien tai opettajien hallussa. • Liikunnan kulttuuristuminen 2. Siihen liitetään myös isä-poika-pojanpojansuhde. Liikuntakulttuurissa elää rinnan monenlaisia uusia liikkeitä ja se on kirjavoitunut. Jokisen mukaan urheilu ei ylläpidä yhtenäisyyttä eikä myöskään kansallista identiteettiä samalla tavalla kuin ennen. Jokinen kärjistää, että yksi mahdollinen keino selkiyttää rajaa on esimerkiksi sallia dopingin käyttö huippu-urheilijoille, ja pitää samalla erityistä huolta siitä, että nuorisourheilu ja kuntoliikunta pysyvät puhtaina. "On vaikea sanoa, että urheilussa näkyisivät monet kehitystrendit puhtaimmassa muodossa tai ensimmäisinä. Ilmiöt ovat tulleet näkymiin vaivihkaa. Ruumiinkulttuurissa puhuttaessa pohditaan, kuinka paljon se on liikuntaa, kuinka paljon kulttuuria. L iikuntakulttuurissa elettiin 1900-luvun alkupuolen eväillä pitkälle. Kaikki uusi on rikkonut yhtenäiskulttuurisen
• Liikunnan ja Urheilun tarina löytyy osoitteesta www.slu.fi liikunta & Tiede 5-6/2003 6 7. Ennen Suomi uskoi urheiluun, nykyisin se luottaa liikuntaan. Eri vaiheissa tarinan laatimiseen on osallistunut lisäksi lähes 50 henkilöä. Monen kokin keitosta on kiehunut mielenkiintoinen soppa. Hengennostatusta ja tulevaisuuden kriittistä pohdintaa ei ole helppo yhdistää. Ei tarvinnut pettyä. Johdannossaan Liikunnan ja urheilun tarina lupaa ''avata näkymän menneisiin vaiheisiin, viedä nykyhetken muutoksiin ja haastaa pohtimaan liikunnan ja urheilun kansalaistoiminnan tulevaisuutta". Liikuntatieteellisen Seuran sisäilmassa leijuu varmaan jotakin perinnepölyä, josta se sai lisäpuhtia. Tarina muistuttaa yriryshistoriikkia sillä erotuksella, ettei tekstissä vilise merkkihenkilöitä. Tartuin tarinaan kiinnostuneena. Etenkin kuvitus huokuu sankaruutta. Kolehmaisen ja Paavo Nurmen lisäksi sivuja komistavat "ryssän" voittanut Sylvi Saimo ja ruotsalaisen kellistäneet jääkiekon maailmanmestarit Timo Jutila ja Saku Koivu. Yhteenvedosta saa hyvän yleiskäsityksen liikuntakulttuurin vaiheista. Punaisena lankana juoksee näkemys urheilusta ja liikunnasta suomalaisia yhdistävänä tekijänä. Itsetarkoituksellisessa itseruoskinnassa ei tietenkään ole mitään mieltä, mutta monet kipupisteet on ohitettu kovin kepeästi. Asia toisensa jälkeen vyöryy lukija,1 tajuntaan. Juttu kulkee, mutta tarinaa lukiessa miettii, ovatko liikunnan ja urheilun vaiheet näin sovinnaisia. Keskustelunherättelijäksi se on kuitenkin siloinen. Ei siinä mitään paitsi, että tarina lupaa "nostattaa keskustelua liikunnan ja urheilun kansalaistoiminnan arvoista". Teksti viritti sisäisen rakkikoirani. Poliittinen korrektius on aikamme kirous. Lopussa seisoo totuus: "liikunta ja urheilu on maamme suurin kansanliike". Puhuminen liikunnasta kansanliikkeenä on pohtimisen arvoinen asia. Mietintäaikaa ei jää ja sukelluksia pinnan alle on niukalti. Tästä taudista kärsii liikunnan tarinakin. Tarina onkin kiistatta elävästi kirjoitettu kuvaus suomalaisesta liikuntakulttuurista, mikä on sen vahvuus ja heikkous. Kaikki on kerrottu ja silti vähän. Tarinan ovat kertoneet Juha Heikkala, Pekka Honkanen, Leena Laine, Markku Pullinen ja Eila Ruuskanen-Himma. Uskoa urheilun merkiryksestä suomalaisille ei horjuteta. Jouko Kokkonen S uomen Liikunta ja Urheilu SLU julkaisi kymmenvuotisjuhlansa kunniaksi "Liikunnan ja urheilun tarinan". Hannes Kolehmainen juoksee edelleen Suomea maailmankartalle. Jäseniä ja toimijoita löyryy paljon, mutta toimivatko he todella samojen päämäärien innoittamina
Nykyajalle ovat ominaisia narsistiset häiriöt, kuten pakonomainen liikkuminen, syömishäiriöt ja kauneuskirurgia-addiktio. Työn luonne on muuttunut ja talouskasvun nimissä ruumis orjuutetaan tekniikan ja koneiden avulla. Ihana kuritettu ruumis Epäliikunnallinen elämäntapa, jossa ruumis alistetaan taloudellisen kasvun "ruumiittomaksi" työkaluksi, on saanut nostalgisoimaan liikkuvaa ruumista. T eknistynyt yhteiskunta on Suomen Akatemian tutkijan Taina Kinnusen mukaan tuottanut uudenlaisia vaatimuksia ihmisruumiille. Tämän takia laihuudesta on tavallaan tullut fetissimäinen ihanne. Sosiologian dosentti Kimmo Jokinen näkee suhteen ruumiiseen monipuolistuneen. "Sen sijaan, että elämäntavassa yhdistyisivät mielija ruumistyö sekä työssä että vapaa-aikana, nämä osa-alueet ovat pirstoutuneet kahtia. Kinnunen luonnehtii nykyaikaa jakomieliseksi. Ruumiissa on oltava enemmän lihasta ja vähemmän rasvaa. Media mallintaa Kinnusen mukaan ihanteellista ruumista kaiken kattavasti. Erilaiset narsistiset häiriöt liittyvät länsimaisen elämäntavan teknistymiseen ja ihmisen tiedollisiin suorituksiin kohdistuviin lisääntyneisiin vaatimuksiin. Taloudellinen yltäkylläisyys ja kulttuurin skitsofreeninen suhtautuminen ruumiiseen se on kuoletettava, mutta sitä on työstettävä aiheuttaa häiriöitä ihmisten ruumiskuvassa. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ihminen altistuu päivittäin jopa sadoille ihanneruumiillisuuksien esityksille. Tästä seuraa kompleksinen suhde syömiseen, liikkumiseen, nukkumiseen ja kaikkeen ruumiilliseen toimintaan. Molemmilla osaalueilla ruumista kuritetaan eri tavoin ja samalla sekä mieleltä että ruumiilta vaaditaan enemmän kuin koskaan", hän arvioi. Epäliikunnallinen elämäntapa, jossa ruumis alistetaan taloudellisen kasvun "ruumiittomaksi" työkaluksi, on saanut nostalgisoimaan liikkuvaa ruumista. Toisaalta esimerkiksi suomalaiset eivät ole koskaan olleet niin lihavia kuin nykyisin. Työelämässä ihmisiltä vaaditaan yhä enemmän kykyä alistua istumaan näyttöpäätteen äärellä, tietotulvan vyörytyksessä, sisätiloissa ja "kuoletettuna'' päivät pitkät. Yliluonnollisia, usein kuvamanipuloituja ruumiita esitetään mainoksissa, elokuvissa, musiikkivideoissa, tietokonepeleissä ja televisio-ohjelmissa. "Median ja liikuntabisneksen tuottama ihanneruumiillisuus ei ole kuitenkaan yksinomaan syynä esimerkiksi syömishäiriöihin ja miesten kohdalla bigoreksiaan (adoniskompleksiin), kuten erityisesti feministiset naistutkijat yleensä esittävät", Kinnunen sanoo Kinnunen lukee itsensä feministiksi, mutta haluaa lähteä kritisoimaan kulttuuria kauempaa. Kinnunen sanoo länsimaisen kauneusihanteen muuttuneen vähitellen sekä naisilla että miehillä sellaiseksi, että sen saavuttaminen vaatii pitkällistä ja johdonmukaista muokkausta. Sosiologin silmin 68 Liikunta & Tiede 5-6/2003
Sen sijaan vain ihmetellään, miksi ihmiset kärsivät mielenterveyshäiriöistä ja tukija liikuntaelinten sairauksista. Suomalaisten ja yleensä länsimaalaisten suhteessa omaan ruumiiseen on kujeilevuutta ja leikkiä, mutta se otetaan vakavasti, sitä voidaan myös työstää: "ruumiista tulee ikään kuin koru, sitä tatuoidaan ja kaunistellaan". Ihmiset tekevät ruumiinsa ihmeelliseen maailmaan tutustumisretkiä, ja löytävät sieltä elämänsisältönsä. Avantouinti liittyy extreme-kokemusten tavoitteluun. "Useinhan extremestä puhutaan pilkallisesti ihmisten infantiilina tarpeena kokeilla ruumiin rajojaan. Sauvakävely on hyvä keino tuoda liikunta lähes arkipäivän osaksi", pohtii Kimmo Jokinen. Se johtaisi koko yhteiskuntamallin romuttamiseen. Hänen mielestään on liian helppoa selittää avantouinti tai paljon hurjemmatkaan lajit yksistään tiedotusvälineiden ruokkimaksi nopean elämyksen tavoitteluksi. Kinnunen sanoo olevansa tässä mielessä linkolalainen ensimmäinen uudistusehdotus on yksinkertainen: koneet ja autot pois. Avantouintikin löi läpi samoihin aikoihin, vaikka sen hyödyt olivat suurelta osin tiedossa jo 1950-luvulla. Itse ymmärrän sen taas niin, että kyse on vastareaktiosta teknistynyttä ja moniaistillista elämäntapaa halveksivaa kulttuuria kohtaan", hän määrittelee. Taina Kinnunen luonnehtii suomalaisen hiihtoperinteen yhdistyvän sauvakävelyssä liikuttavasti ylikansalliseen fimessliikuntaan, jossa korostetaan liikkumista oikealla syketasolla. "Lisäksi suosio on vakiintunut sen takia, että monet kärsivät hartiaja niskavaivoista päätetyöskentelyn takia. Nyt on kysyntää kohtalaisen vaivattomalle tavalle liikkua, joka on kuitenkin terveellistä. Kinnunen on kuullut samansisältöisiä kertomuksia bodaajilta, aerobikkaajilta, avantouimareilta ja kauneuskirurgien asiakkailta, jotka hakevat täyttymystään sisältä ruumistaan, ei sen ulkopuolelta. Sauvakävelystä tuli 1990-luvulla muutamassa vuodessa huippusuosittu. Hiihtäminenkin on jo pikkuisen liian vaikeata monille. "Harvoin pohditaan sitä, mistä nämä media-ilmiöt, ruumisideaalit ja extremevillitykset kumpuavat kulttuurissamme. "Sauvakävelyn suosio voi johtua pelkästään siitä, että suuret ikäluokat ovat siinä iässä, että niihin kuuluvien on luontevaa alkaa miettiä terveyttään uudella tavalla. Eli sauvakävely on suomalaisen liikuntaperinteen ja lääketieteellistyneen kuntourheilun risteytymä. Tavallinen kävely muutetaan tehokkaaksi rasvanpoltoksi sauvomisella. Kinnunen arvelee, ettei isoja kysymyksiä, jotka kohdistuisivat koko teknistyneen ja talouskasvuun uskovan kulttuurin mielekkyyteen, uskalleta kysyä. QK) liikunta& Tiede 5-6/2003 69. Kinnusen mukaan pyrkimyksenä on valloittaa ruumis takaisin itselle vapaa-aikana, kun se on ensin alistettu työaikana. Eivät ne ole syntyneet tyhjästä siten, että jotkut rahanahneet mediaja mainosmogulit ovat päättäneet, että aletaan nyt syöttää ihmisille tätä huttua'', hän väittää. Kinnusen mielestä eräs hänen opiskelijansa määritteli asian hyvin: "elämme adrenaliinin alituotannon kulttuurissa, minkä takia etsimme ruumistamme ja sen rajoja ikään kuin vastasyntyneet". katsottuna liikunnan, oman ruumiin, terveyden, ulkonäön ja tyylin merkitys on tullut tärkeämmäksi kuin vielä 30-40 vuotta sitten. Oma ruumis haltuun avannossa Aikuisikäisten liikuntatottumusten kehitystä kuvaavat mielenkiintoisesti sauvakävelyn ja avantouinnin suosiot
. Keijo Häkkinen ja erikoislääkäri Mauri Kallinen. ...: ;; ..:::. Teoksen päätoimittajat ovat LitT Kari L. Postinumero ja -toimipaikka Puhelin . Ii.. .. Etunimi Jakeluosoite . Kirjan laajuus n. .. . .. .. .. . Kiitos! Allekirjoitus . . . . .. :c ...... ............................ . .. .. .. . .. ·0) = -,..-:--J--:1 1 ti, 1 = ::co-= o-= , .... .. . .. Etunimi Jakeluosoite . . . 350 sivua, hinta n. . . Postinumero ja -toimipaikka . • . . Puhelin Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki tai faksi (09) 4542 7222, sähköposti: tuula.valli@lts.fi tai soita (09) 4542 720. .. .. :::, (1) > ca C. .. . Keskinen, prof. .. .. . .. .. .. • . :J \] CD . Kirjaan on koottu kuntotestaukseen liittyvä viimeisin tieto ja se tarjoaa ohjeistuksen kuntotestien tekemiseen. . .... . = (A)~ '"' Tilaan Liikunta & Tiede -lehden Itselleni Lahjaksi Vuositilaus 35 euroa/2004 Kestotilaus 31 euroa/2004 0piskelijavuositilaus 22 euroa/2004 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelija korttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan Jäseneksi 30 euroa/2004 Yhteisöjäseneksi 135 euroa/2004 (kysy lisääl) 0piskelijajäseneksi 21 euroa/2004 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelija korttisi tai valokopio siitä) Postimaksu maksettu Liikuntatieteellinen Seura ry Tunnus 5005144 Muutan tilaukseni jatkuvaksi Muutan osoitteeni Peruutan tilaukseni Eroan LTS:n jäsenyydestä . .. Teos on jokaisen testausammattilaisen suomalainen käsikirja. . . . 70 euroa (+ toimituskulut). . Ennakkotilaukset ja lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, etelä kaarre 00250 Helsinki puhelin (09) 4542 720 faksi (09) 4542 7222 sähköposti tuula.valli@lts.fi internet www.lts.fi liikuntatieteellinen Seura. .. • . Samalla se yhdenmukaistaa suomalaista kuntotestaustoimintaa. Kuntotestauksen käsikirja ••••••••••••••••• Päivitä kuntotestaustietosi Liikuntatieteellisen Seuran julkaisusarjassa ilmestyy tammikuussa 2004 Kuntotestauksen käsikirja. Kirja soveltuu myös oppikirjaksi. . .. .. Kirjoittajina on yli 30 suomalaista kuntotestauksen huippuammattilaista. . .. .. . . . .. .. 2004 alkaen 00003 VASTAUSLÄHETYS Lahjatilauksen saaja/ Uusi osoite Sukunimi . . . . . .. • .. .. Tilauksen maksaja / Vanha osoite / Osoitelipuke Sukunimi . ...
"Pidän seuraa dynaamisena ja eteenpäin katsovana yhdistyksenä. Liikuntatieteellinen Seura voi toiminnallaan ja jäsenistönsä avulla tukea yhteiskunnallista päätöksentekoa yhteistyössä muiden samaa tavoitetta palvelevien järjestöjen ja yhdistysten kanssa. Olen tähänkin asti harrastanut monipuolista liikuntaa, kuten uintia, hiihtoa, juoksua/kävelyä, pyöräilyä, melontaa, kuntosalia jne. Liikuntatieteellisen Seuran Kuntotestausvaliokunnan jäsenenä hän on ollut vuoden 2002 alusta. hyvin johdettua liikuntabiologista tutkimusta. Tutkimustyössä pyrin olemaan mukana, sillä minulla on useita käynnissä olevia projekteja, joiden parissa tulen käyttämään aikaa myös jatkossa." Kotipaikkasi säilyy Jyväskylässä. "En halua repäistä heti ensimmäisinä työpäivinäni, mutta tulen palaamaan perusteellisesti tähän kysymykseen lähitulevaisuudessa. "Uskon ymmärtäväni biolääketieteellisen tutkimuksen mahdollisuudet kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Työvireeni on kohdallaan ja tehokkaita työvuosia on jäljellä runsaasti. Näen oman roolini tärkeäksi edustamani tieteenalan esilletuomiseksi seuran puitteissa." Minkälaiseksi näet liikuntakulttuurin ja -tieteen kehityssuunnat. Olen viihtynyt siellä hyvin. Toivon, että seura saisi jatkossa paljon uusia jäseniä erityisesti opiskelijoista, sillä he ovat tulevaisuuden tieteentekijöitä. "Jään kaipaamaan erinomaisia työkavereitani ja tietenkin opiskelijoita. Useimmat kuitenkin seuraavat seuran toimintaa uteliaan kiinnostuneina. "Liikuntakulttuuri moniarvoistuu ja saa uusia ulottuvuuksia kaiken aikaa. Heidän myötään omatkin ajatukset pysyvät tuoreina ja raikkaina. Uskon, että harrastukseni säilyvät olinpaikasta riippumatta. Harrastuksena uinti on ykkönen. "Olen jo valmiiksi tottunut matkaaja. Osa taas on suurella innolla mukana seuran toiminnassa. Eettis-moraaliset tekijät saavat entistä enemmän painoarvoa. Keskinen (s. Keskinen on työskennellyt Jyväskylän yliopiston palveluksessa vuodesta 1980 lähtien, viimeksi liikuntafysiologian professorina liikuntabiologian laitoksella. Minkälaista merkitystä näkisit sillä olevan uudessa työssäsi. Keskinen Jyväskylästä L iikuntatieteiden tohtori Kari L. Erilaiset kansalaisten hyvinvointia edistävät kaupalliset tuotteet ja terveyttä edistävä liikunta vaativat kehittyäkseen mm. "Osa kollegoistani ei tunne seuraa juuri lainkaan. Tiede yleensä ja liikuntatieteellinen tutkimus erityisesti on tärkeässä osassa uhkien ja lieveilmiöiden torjunnassa. Tässä suhteessa uusi työpaikka ei ole niin suuri muutos kuin sivusta seuraajasta saattaisi tuntua." Harrastus, johon haluaisit satsata nykyistä enemmän. Onkohan tämä sitä kuuluisaa viidenkymmenen villitystä vai mitä se on, mutta tunsin tarvetta tehdä uudenlaisia asioita. Odotan mielenkiinnolla tapaamisia lukuisten yhteistyökumppanien ja yhteiskunnallisten vaikuttajatahojen kanssa, joita minulla tulee epäilemättä olemaan seuraavien kuukausien aikana." Minkälaisia ajatuksia sinulla on seuran tehtävistä. "Haluan edelleenkin pitää hyvää huolta fyysisestä kunnostani. Omaa toimintaani tullaan seuraamaan ja otan tässä suhteessa suuria haasteita vastaan." Olet työskennellyt pitkään liikuntabiologian laitoksella. Punnittua tietoa tarvitaan kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja yhteiskunnallisen päätöksenteon perusteluiksi erityisesti nykytilanteessa, jossa Suomen ikäpyramidi pullistuu yläpäästään ja kapenee alapäästään. Liikuntatieteellinen Seura tarjoaa haasteita tuleviksi vuosiksi." Minkälainen mielikuva sinulla on seurasta. 1953) aloittaa Liikuntatieteellisen Seuran pääsihteerin toimessa tammikuun alussa 2004. Sitä pitää saada lisää!" Mikä on elämässä tärkeää. "Tämä meidän elämämme on niin ainutkertaista, että siitä pitää nauttia täysin siemauksin." (TP) liikunta & Tiede 5-6/2003 71. Kuinka innostuit hakemaan seuran pääsihteerin paikkaa. "Olen ollut yli 23 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Sen verran voisin ehkä paljastaa, että olen ajatellut seuran tärkeäksi tehtäväksi seurata, analysoida ja edistää erilaisten temaattisten verkostojen syntymistä, kehittymistä ja aikaansaannoksia liikuntatieteiden alueella sekä Suomessa että maan rajojen ulkopuolella." Mitä jäät kaipaamaan Jyväskylässä työskentelystä. Olen onnellisesti naimisissa ja lapset kokeilevat siipiään maailmalla. Olen kokenut yliopiston erittäin motivoivana ja haasteellisena työpaikkana. Samalla kun liikuntakulttuurin kirjo monipuolistuu, ilmaantuu taivaalle uhkia ja lieveilmiöitä. Miten suhtaudut asumiseen viikot Helsingissä ja viikonloput Jyväskylässä. Näen siinä potentiaalia toimia monenlaisten liikuntatieteilijöiden yhteisenä yhdistyksenä ja monien eri teemoihin pureutuvien verkostojen koordinaatioelimenä sekä paikkana, jossa voi tehdä suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävää liikunnan tiedepolitiikkaa." Minkälaista suhtautumista Liikuntatieteelliseen Seuraan olet havainnut tiedekunnan suunnalta. Nuorten uteliaisuus ja omaksumiskyky on hämmästyttävää