Liikunta & Tiede 6/2002 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Suomella on monia vahvuuksia nousta erityisliikunnan mallimaaksi. Vuosi 2003 on Euroopan vammaisten teemavuosi ja vuonna 2004 jatketaan Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuoden merkeissä. Tutkimuksen osalta on myös syytä tiedostaa, että mielenkiintoiset innovatiiviset löydökset syntyvät yhä useammin poikkitieteellisyyden rajapinnoissa. Liikunta &liede 6/2002 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. Rohkealla megasatsauksella Suomesta voisi tulla erityisliikunnan suunnannäyttäjä, kansainvälinen mallimaa. Nyt olisi yhteiskunnallinen momentum vaatimuksille erityisliikunnan aseman parantamiseksi ei pienin askelin vaan harppauksenomaisesti. Tämä olisi myös yhteiskuntaeettisesti painavaa politiikkaa. Potentiaalia olisi kuitenkin vieläkin parempaan, jos vain ala resurssoitaisiin sille kuuluvalla tavalla. Tämä hyvien lupausten valtakunnallinen kampanjointi tulisi hyödyntää myös erityisliikunnan edistämiseksi. Jäämme odottamaan toiveikkaasti konkreettisia hanke-esityksiä. vuosikerta ISSN 0358-7010. Vielä kun saataisiin virat, eurot ja liikuntapaikat "pyörimään" paremmin myös erityisryhmiin kuuluvien väestöryhmien ehdoilla. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Antero Aaltonen Ulkoasu: koodi Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n virallinen tiedotuslehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy TIiaukset: puh: 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestotilaus 29 euroa Vuositilaus 32 euroa 39. Näin visioi erityisliikunnan professori Pauli Rintala erityisliikunnan neuvottelupäivillä Helsingissä. 2 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 Kymmeneen Suomen suurimpaan kaupunkiin erityisliikunnanopettajan virat, resurssikeskus Jyväskylään ja vammaisurheilua koskeva tutkimusohjelma käyntiin KIHU:ssa, kilpaja huippu-urheilututkimuskeskuksessa. Nämä ovat perusteltuja tulevaisuuden kuvia, joiden toteutumismahdollisuudet ovat realistisia. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Lasse Kannas (vast). Erityisliikunnan ammattilaisten keskuudessa vallitsee positiivinen tahtotila palveluiden kehittämiseksi. Erityisliikunnan tavoitteena on mm. Yksi kivijaloista on kansainvälisesti arvostettu liikuntatieteellinen osaaminen niin tutkimuksessa kuin koulutuksessakin. Poliitikot pohtivat jo kuumeisesti vaaliliturgiaansa eduskuntavaalien alla. Teijo Pyykkönen Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Satsaukset hyvinvointiteknologian kehittämiseen tulisi valjastaa nykyistä vahvemmin palvelemaan myös erityisliikunnan tarpeita. vähentää terveyden eriarvoisuutta edistää liikunnallista ja liikuntakult tuurista tasa-arvoa ja lisätä moniarvoista suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä erilaisuutta kohtaan. Sen jälkeen sitten punnitaan päättäjien liikuntakulttuurinen sivistyneisyys. SUOMI erityisliikunnan mallimaaksi LASSE KANNAS rityisliikunnan ammatillinen osaaminen, palve1 uiden tarjonta ja alan koulutusja tutkimus on kehittynyt suotuisasti
Kaisu Laasonen 33 Psykomotoriikka harjaannuttaa osaamaan ja uskaltamaan Liikunnan tulisi sisältää nykyistä enemmän leikinomaisia havaintomotorisia harjoitteita. Leena Nieminen 8 Aikamatkalla erityisliikunnan huomiseen Termit kertovat asenteista. Raajarikkoisesta" "liikuntavammaiseen" on käsitteellisesti pitkä matka, mutta vielä paremmalta kuulostaa "liikuntavammainen henkilö" tai "henkilö, jolla on vamma" . Elina Karvinen, Anneli Sarvimäki 22 Iäkkäiden liikkumisen tarpeet haaste palvelujärjestelmälle Fyysinen aktiivisuus tärkeätä juuri niille ikääntyneille, joiden toimintakyky jo on heikentynyt. Marjo Kuusela, Taru Lintunen 30 Liikunta harjoittaa keskittymistä ja havainnointikykyä Motoriset ongelmat ja oppimisvaikeudet kulkevat usein käsi kädessä . Tuija Brax 13 Erityisliikunnan arviointiraportti: Aika arvioida ja madaltaa rajoja. Kari Koivumäki 18 Eettisesti, turvallisesti ja laadukkaasti Turvallisten, tasa-arvoa lisäävien ja laadukkaiden liikuntapalvelujen luominen ikääntyville on lähivuosien haaste . Pauli Rintala 11 Yhteiset tavoitteet, erilaiset keinot Liikuntaseuroilla on paljon voitettavaa terveysja erityisliikunnassa. Kira Durchman ja Mari Jokitalo 49 Pintaa syvemmälle Pirjo Huovinen 50 "Jos pystyt hengittämään pystyt myös purjehtimaan" Raimo Aromaa LIIKUNTA& TIEDE6/2002 3. Leena Nieminen 14 Kohti hallittua muutosta Nyt järjestetyt neuvottelupäivät tarjosivat aiempaa enemmän mahdollisuuksia osallistumiseen ja kentän viestien kuulemiseen. Antti Uutela KESKUSTELUSIVUT 35 Kaikki mukana Youth Sport Trustin erityisliikuntakoulutus on suunniteltu siten, että kenen tahansa kiinnostuneen; opettajan, ohjaajan, urheiluseurojen väen on helppo osallistua. Pirjo Huovinen 48 Vesi kantaa Ruskeasuon koulussa uintia on opetettu ja opittu jo kahden vuosikymmenen ajan. Maija Koljonen 44 Vesiliikunnan uudet aallot Vesiliikunta yksi harrastetuimmista liikuntamuodoista niin eri tavoin vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden kuin ikääntyneidenkin parissa. Tiina Siivonen ja Aija Saari 36 Kokeiluhanke kehittämään mielenterveyskuntoutujan liikuntaa 2003-2004 Sinikka Kettunen 36 Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopistoon 37 Esteettömät liikuntatilat 2002 38 Sienimetsästä futiskentälle Kaukorakastajat unelmalaatikon äärellä Harri Heinonen 39 Pelaajalähtöinen valmennus opettaa ottamaan vastuuta Antti Nikander 41 Urheilusta, dopingista ja etiikasta "Epäily, varovaisuus, pelko sabotaasista oli kyllä vienyt aika isonkin palan sitä nautintoa ja intohimoa, jota olin kokenut aikaisempien paralympialaisten kynnyksellä" Tanja Kari 15 "Valtavasti tietoa lyhyessä ajassa"' Terhi Huovinen, Piritta Asunta, Anu Nissinen ja Hanna Pääkylä 16 Suuntimaa tulevaan Erityisryhmien liikunnan 5. Mirja Hirvensalo 24 Kykyihin pohjautuva opetus auttaa osallistumaan Kykyihin pohjautuvassa liikuntakasvatuksessa oppilas itse on oman toimintansa asiantuntija. Terhi Huovinen 27 Eläytyvällä kuuntelulla eteenpäin Eläytyvä kuuntelu ja selkeä itseilmaisu ovat rakentavia tapoja kohdata ja ratkoa erilaisia opetuksen pulmatilanteita . valtakunnallisilla neuvottelupäivillä 4.-5.11 .2002 kokoontui yli kolmesataa alan asiantuntijaa tekemään kehityssuosituksia erityisliikunnan lähivuosien työlle. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Lasse Kannas 4 Professori Gudrun Doll-Tepper: Tunnustamisesta täysivaltaistumiseen Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja nivoutuminen erityisestä yhdeksi osaksi liikunnan monimuotoista valtavirtaa ovat erityisliikunnan tavoitteita
Tärkeimpänä tavoitteena hän itse pitää yksilön täysivaltaistumista ja itsensä toteuttamista (empowerment and selfactualisation). Nyt toiminnanvajaavuuden sijaan puhutaan toiminnasta ja sosiaalisen haitan sijaan osallistumisesta. Yhtä merkittävää on saada vammaisia henkilöitä liikunnan ja urheilun johtotehtäviin. LIIKUNTA & TIEDE 612002 Erityisliikunta ei myöskään koske enää vain perinteisesti vammaisiksi tai erityisryhmiksi määriteltyjä ryhmiä. Liikuntatutkimuksen kentällä erityisliikunnan tutki. Määritelmässä näkyy ajattelun muutos. Erityisliikuntaan sisältyy teorioita ja käytäntöjä, joiden tavoitteena on Sherill'n mukaan saavuttaa sellaiset yhteiskunnalliset olosuhteet, joissa erilaiset liikkujat tuntevat itsensä tasavertaiseksi. Terveydellisen ja kuntoutuksen näkökulma on laajentunut tasavertaisten sosiaalisten oikeuksien korostamiseen. Myös tässä näkyy ajattelun muutos; autettavasta henkilöstä oman osallistumisen toimijaksi, toteaa professori Doll-Tepper. Kun termi adapted physical education, soveltava liikunnanopetus viisi vuosikymmentä sitten otettiin käyttöön, se liitettiin lähinnä erityiskoulujen liikunnanopetukseen. TEKSTI: LEENA NIEMINEN Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja nivoutuminen erityisestä yhdeksi osaksi liikunnan monimuotoista valtavirtaa ovat erityisliikunnan tavoitteita. Yleisin niistä on professori Claudine Sherillin vuonna 1996 esittämä määritelmä, joka korostaa tasavertaista osallistumista, elinikäistä toimintakykyä ja mahdollisuutta täysivaltaistumiseen ja itsensä toteuttamiseen. Koko erityisliikunnan kentän yhteinen haaste on kehitysmaitten laajamittainen tukeminen ja osallistumismahdollisuuksien parantaminen, sanoo kansainvälisen liikuntatutkimuksen ja kasvatuksen järjestön ICSSPE:n puheenjohtaja, professori Gudrun Doll-Tepper. Sitä uudistettiin vuonna 2001. Erityisliikunnasta on käytetty monia hyvin samankaltaisia määritelmiä. Esimerkkinä sen asemasta tieteenalana professori Doll-Tepperin viittaa mm. Vuonna 1973 käyttöön otettu termi adapted physical activity, erityisliikunta kuvasi ajattelussa tapahtunutta muutosta. Ajattelun keskiössä ovat nykyisin kaikki sellaiset yksilölliset eroavaisuudet, jotka ilmenevät fyysisinä, psyykkisinä tai sosiaalisina haasteina ja vaikuttavat aktiivisen ja terveellisen elämäntavan saavuttamiseen. johtamansa kansainvälisen liikuntatutkimuksen ja -kasvatuksen järjestön ICSSPE:n tuoreeseen Vade Mecum-Directory of Sports Science liikuntatutkimuksen käsikirjaan, jossa erityisliikunta on yksi 19 vakiintuneesta liikunnan tutkimusalueesta omine tieteenalakohtaisine järjestöineen, julkaisuineen ja kongresseineen. 4 E rityisryhmien liikunta on ehtinyt kypsään ikään. Erityisliikuntaa monen tieteenalan kentällä Erityisliikunta on ollut yhtenä liikuntatutkimuksen kohteena jo pitkään. Sen kehitys on ollut menestystarina, olkoonkin, että edessä on vielä paljon työtä. Määritelmä korostaa integraatiota ja inkluusiota. Termi kattoi jo koko soveltavan liikuntatoiminnan kirjon. Vammaisurheilussa on pyrittävä takaamaan yhtäläiset harjoitteluja valmennusolosuhteet. Erityisryhmien liikunnan käsitteen laajeneminen heijastaa osaltaan yhteiskunnassa ja vammaisten asemassa tapahtunutta kehitystä. Professori Doll-Tepper korostaa, ettei määritelmä puhu sanallakaan vammasta tai vammaisuudesta. Maailman terveysjärjestön WHO:n kansainvälinen vammaluokitus (ICIDH) vuodelta 1980 on ollut keskeinen teoreettinen tausta käsitteen määrittelylle
Kansainvälisen paralympiakomitean IPC:n ja ICSSPE:n yhteinen ja KO K:n rahoittama paralympiaurheilun kansainvälinen historiaprojekti on tärkeä, sillä meiltä on tähän mennessä puuttunut yhtenäinen esitys vammaisurheilun historiasta. PROFESSORI GUDRUN DOLL-TEPPER Tunnustamisesta täysivaltaisturniseen mus paikantuu useimpien tutkimusalueiden keskiöön. Se kytkeytyy mm. Tutkimus ja kenttä kohtaamaan kongresseissa Erityisryhmien liikunnan kaksi keskeistä kansainvälisLIIKUNTA & TIEDE 6/2002 5. management, johtaminen, toteaa professori Doll-Tepper. liikuntalääketieteeseen, kuntoutukseen, psykomotoriikkaan ja liiketerapiaan, liikuntakasvatukseen, terveyden edistämiseen, psykologiaan, sosiologiaan, historiaan ja arkkitehtuuriin. Esimerkiksi vammaisurheilun historian tutkimus on vasta käynnistymässä. Tärkeä tutkimusalue on myös erityisliikunnan historia. Uusia tutkimusalueita erityisliikunnan alueella ovat mm
Kisat televisioitiin ympäri maailmaa. Ensimmäiset kesäkisat Roomassa vuonna 1960 keräsivät 400 osallistujaa 23 eri maasta. Järjestöllä on erinomaiset suhteet edellä mainittuihin järjestöihin. Vammaisurheilun kattojärjestönä toimiva IPC on nykyisin yli 160 kansallisenparalympiakomitean yhteistyöorganisaatio. Professori Doll-Tepper korostaa yhteistyötä. Myös yleisö ja media on löytänyt kisat -Kun järjestäjät Sydneyssä olivat arvioineet myyvänsä noin 600.000 lippua, niitä myytiinkin 1.200.000. Vuonna 1991 käynnistyi erityisliikunnan koulutusohjelma European Master's Degree in Adpated Physical Activity ( EMDAP A) belgialaisen Leuvenin yliopiston. Siksi toivoisinkin, että tätä konseptia alettaisiin soveltaa myös kansallisella tasolla, sanoo Doll-Tepper. tä järjestöä ovat vuonna 1973 perustettu erityisliikunnan tutkijajärjestä International Federation of Adapted Physical Activity (IFAPA) sekä vuonna 1989 syntynyt kansainvälinen paralympiakomitea International Paralympic Committee (IPC). Käytännössä erityisryhmien liikunnan saavutuksia ja kehittämistä on käsitelty jo 25 vuoden ajan kansainvälisen erityisliikunnan tutkimusjärjestön IFAPA:n kansainvälisissä kongresseissa. Myös kongressit heijastavat järjestöjen eroavia painotuksia. Ammattikorkeakoulut erityisliikunnan uusiksi kouluttajiksi Erityisliikunnan opetus ja siihen liittyvien opintokokonaisuuksien määrä on kasvanut yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Kansainvälisen paralympiakomitean IPC:n järjestämät VISTA-kongressit taas painottuvat etenkin vammaishuippu-urheiluun ja ovat tärkeä kohtaamispaikka niin alan tutkijoille kuin urheilijoille ja valmentajillekin. Se näkyy myös kongressien järjestämisessä. Paralympialiike on lisäksi koonnut vammaisurheilun tutkijoita kisojen yhteydessä pidettyihin paralympickongresseihin vuodesta 1992 lähtien, lisää professori Doll-Tepper. Lisäksi kullakin tapahtumalla on oma painotuksensa ja kohderyhmänsä, toteaa Doll-Tepper. IFAPA kattaa laajan spektrin liikuntakasvatuksesta, kuntoutukseen, terveyteen ja kokoaa yhteen usean eri alan ammattilaisia, kuten fysioterapeutteja, lääkäreitä ja opettajia. Vammaisliikuntaja kansanterveysjärjestöt ovat saaneet nuorten toiminnan toden teolla ja laajamittaisesti liikkeelle, sanoo johtaja Raija Mattila opetusministeriöstä. Kongressi oli luonteeltaan hyvin avoin, myös yleisölle tarjoutui tilaisuus kuulla alan kansanvälisiä asiantuntijoita. Tarvitsemme mahdollisuuksia tuoreen tutkimustiedon välittämiseen. Niitä on järjestetty kahden vuoden välein vuodesta 1977. Esimerkiksi Atlantassa järjestäjät kutsuivat poliittisia päättäjiä tilaisuuteen. Järjestöjen työnjaosta ja roolista on aika ajoin keskusteltu, etenkin kun on kyse uusien pitkäjänteisten yhteistyömuotojen kehittämisestä esimerkiksi UNESCOn, WHO:n tai kansainvälisen olympiakomitean kanssa. 6 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 Kuluneet 50 vuotta ovat olleet erityisliikunnan menestystarina, iloitsee ICSSPE:n puheenjohtaja, professori Gudrun Doll-Tepper. Talvikisat ovat kirimässä etumatkaa kiinni, uskoo Doll-Tepper. Paralympialaisten yhteydessä järjestettävät kongressit ovat Doll-Tepperin mukaan paitsi alan tutkijatapaaminen myös mainio foorum tuoda vammaisurheilua ja erityisliikuntaa laajemman yleisön tietoisuuteen. ICSSPE tarjoaa erinomaisen foorumin sille. Sydneyn kisoissa kaksi vuotta sitten osallistujia oli lähes 4000 kaikkiaan 123 eri maasta. Tiedontarve on edelleen suuri. Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Australia ovat erityisliikunnan tutkimuksen edelläkävijöitä. Eniten on tapahtunut Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Erityisryhmien liikunnan kehittämisessä on julkinen hallinto valtio ja kunnat ollut aloitteellisempi kuin liikuntakulttuurissa keskimäärin. Kuka silloin käyttää erityisliikunnan puhevaltaa. Se, ettei Afrikassa tai Etelä-Amerikassa ole toistaiseksi järjestetty yhtäkään tapahtumaa on meille haaste, toteaa Doll-Tepper. Kolmas kongressiperinne löytyy vammaisurheilijoiden, valmentajien ja vammaisurheilututkijoiden kohtauspaikkana toimivista VISTA-kongresseista, joita on järjestetty vuosina 1993 Kanadassa, 1999 Saksassa ja seuraavaksi 2003 Ruotsissa. Kisojen osanottajamäärä on nelinkertaistunut ja mukana olleitten maitten määrä enemmän kuin kaksinkertaistunut ensimmäisistä vuoden 1976 kisoista Salt Lake Cityyn mennessä. Neljän sadan kisoista neljän tuhannen kisoiksi Paralympialiike on laajentunut maailmanlaajuiseksi vammaisten henkilöiden urheiluliikkeeksi nopeasti. Professori Doll-Tepper näkee paljon hyviä puolia nykyisessä tilanteessa. Tutkijoiden, valmentajien ja vammaisurheilijoiden kohtaaminen on tärkeää
Vuonna 2002 hänelle myönnettiin kansainvälisen paralympiakomitean IPC:n hopeinen kunniamitali hänen merkittävästä työstään vammaisurheilun ja paralympialiikkeen hyväksi. Meidän on luotava tukijärjestelmä, kansainvälinen solidarity-ohjelma, Doll-Tepper sanoo ja viittaa kansainvälisen olympialiikkeen vastaavaan järjestelmään. Professori Doll-Tepper on kansainvälisen liikuntatutkimuksen ja -kasvatuksen järjestön ICSSPE:n puheenjohtaja. Se ja Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuosi 2004 luovat oivat edellytykset erityisliikunnan ajankohtaisista kysymyksistä käytävälle laajalle keskustelulle ja kehitystyölle. Kun vammaisja erityisliikunnan ensimmäiset viisi vuosikymmentä ovat kiistatta osoittautuneet menestystarinaksi on syytä miettiä, mitkä ovat tulevien vuosinen kehityksen avaimet. Integraatio vai ei. Olisi mielenkiintoista kartoittaa asenteita paralympiaja olympiaurheilijoiden parissa. Seuraavaksi näin kisataan mm. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 7. Ali African Games -kilpailuissa 2003. Vuosi 2003 on nimetty Euroopan vammaisten teemavuodeksi. Uskoisin, että mielipiteet hajoaisivat aikalailla, arvioi DollTepper. Naisia ei myöskään juurikaan näy kansainvälisten tai kansallisten paralympiakomiteoiden johtotehtävissä. Kultuuriset ja yhteiskunnalliset erot ovat huomattavia On muistettava, että monin paikoin maailmassa on edelleen olemassa vain yksi tapa; eriyttäminen. Referointi ja haastattelu Leena Nieminen. Myös European Women and Sport -kongressi Helsingissä vuonna 2000 oli loistava esimerkki tästä, muistuttaa Doll-Tepper. Nyt tässä koulutusverkostossa on mukana 28 korkeakoulua. eurooppalaisten urheilujärjestöjen yhteisön ENGSO:n kokous vuonna 2000, jossa erityisliikunta ja vammaisurheilu olivat mukana osana monimuotoista yhteistä urheiluliikettä. Koulutuksessa ja kasvatuksen alueella tarvitaan inkluusiota, korkeatasoista liikunnanopetusta ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Vastaavasti vuonna 1997 Torinon yliopiston johdolla käynnistyneen European University Diploma in Adapted Physical Activity (DEUAPA) tutkinnon voi suorittaa kahdeksassa korkeakoulussa. Toisaalta Doll-Tepper arvelee vammaisurheilun ja urheilijoiden pitävän tärkeänä myös oman identiteetin ja itsenäisyyden säilyttämistä. ja yhdeksän muun yliopiston yhteishankkeena. Kysymys on ajankohtainen niin kouluissa, urheiluseuroissa, koulutuksessa kuin yhteiskunnassakin, muistuttaa Doll-Tepper. Vuoden 2002 Commonwealth Games -kisoissa vammaisurheilijat kilpailivat omissa lajeissaan osana kisojen ohjelmaa. Vammaisurheilun haasteina Doll-Tepper näkee naisten osallistumismahdollisuuksien lisäämisen. Hän on myös Saksan olympiakomitean jäsen. se, että opetussuunnitelmat eri ohjelmissa voivat olla hyvinkin erilaisia. Etenkin entisen Itä-Euroopan maissa erityisliikuntaa katsotaan edelleen pitkälti kuntoutuksen näkökulmasta, arvioi professori Doll-Tepper. Tuorein koulutusohjelma on vuonna 2002 käynnistynyt Rooman yliopiston koordinoima European Master·s Degree in Preventive and Adapted Physical Activity , toteaa professori Doll-Tepper. Olisi myös hyvä tarjota muille ammattiryhmille, esimerkiksi opettajille, mahdollisuuksia osallistua erityisliikunnan koulutuksiin. Teksti perustuu ICSSPE:n puheenjohtajan, professori Gudrun Doll-Tepperin 4.11 . Tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen Matkalla kohti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta on edettävä sekä kansallisella, että kansainvälisellä tasolla, uskoo professori Doll-Tepper. Ammatillista korkeakoulutasoista koulutusta on näin ollen jo tarjolla. Gudrun Doll-Tepper nostaa useiden merkittävien yksittäisten askeleitten joukosta esiin etenkin Euroopan Neuvostossa vuonna 1987 työstetyn erityisryhmien liikunnan peruskirjan sekä eurooppalaiset erityisryhmien liikunnan kongressit. Vammaisurheilijoille on pyrittävä takaamaan yhtäläiset harjoitteluja valmennusolosuhteet, mutta yhtä merkittävää olisi saada vammaisia henkilöitä liikunnan ja urheilun johtotehtäviin, toteaa Doll-Tepper. Tasa-arvotyö ei ole pelkästään sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä. Professori Doll-Tepperin mukaan ne löytyvät erikoistumisesta ja erityisosaajien koulutuksesta ja toisaalta erityisliikunnan nivomisesta yhdeksi luontevaksi osaksi liikuntakulttuuria, kasvatusta, ja -tutkimusta. Yhteinen suuri haaste koko erityisliikunnan kentälle on kehitysmaitten laajamittainen tukeminen ja osallistumismahdollisuuksien parantaminen, toteaa DollTepper. Erityisliikunnan nykyistä vahvempi linkittyminen osaksi muuta liikuntaa ja liikuntatutkimusta on eräs niistä, samoin kuin alueen järjestökentän työnjaon selkiinnyttäminen. Hän on lisäksi toiminut kansainvälisen erityisliikunnan tutkimusjärjestön IFAPA:n puheenjohtajana sekä kansainvälisen paralympiakomitean IPC:n liikuntatieteellisen komitean puheenjohtajana. 2002 V Erityisliikunnan Neuvottelupäivillä Helsingissä pitämään luentoon "International Trends and Visions in Adapted Physical Education ". Paralympialaisiin osallistuvista urheilijoista on naisia 25 %, kun vastaava luku olympialaisissa on 34 %. Samaa erityisliikunnan inkluusiota, siirtymistä erityisestä yhdeksi osaksi liikuntaa edustavat myös mm. 2003 Euroopan vammaisten teemavuosi 2004 liikuntakasvatuksen Lähivuodet ovat otollista aikaa eurooppalaisen erityisliikunnan kehittämiselle, uskoo professori Doll-Tepper. Vammaisurheilussa vastaava etappi ovat esimerkiksi Soul 1988 ja Barcelona 1992, joissa paralympialaiset ensimmäisen kerran kisattiin samoilla kisapaikoilla kuin olympialaisetkin. Erilaiset näkökulmat ja käytännöt ovat arkipäivää Euroopassakin. Myös liikuntatutkimuksen parissa on parannettavaa, jotta erityisliikunnan tutkimuksella olisi riittävästi toimivia yhteyksiä muihin liikuntatieteen alueisiin. Helsingin European Women and Sport -kongressi hyvä esimerkki inkluusiosta Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa erityisliikunnan asema on vankka. Kehittämistä vaatii edelleen mm. Professori Gudrun Doll-Tepper (Humbold-Universität, Berlin) on kirjoittanut tai ollut yhtenä kirjoittajana kaikkiaan yli 250 liikuntatieteellisessä, liikuntakasvatusta, erityisliikuntaa ja urheilua käsittelevässä julkaisussa. Huippu-urheilussa löytyy tuoreita esimerkkejä integraatiosta
Millaisia asioita haluamme tulevaisuudelta. Näkökulma voi olla hyvinkin monenlainen. Kuvio 2. Suomalainen erityisliikuntakulttuuri on muuttunut ja keMaailman terveysjärjestö WHO ICIDH ICF hittynyt viimeisen 50 vuoden aikana, mutta suurempi muutos alkoi 1980-luvulta ja se näkyi hyvin selaillessani edellisten neuvottelupäivien materiaaleja. liikuntaryhmien organisoinnissa näyttäisi lisääntyneen, samoin kunnan ja paikallisyhdistysten välillä. Näyttäisi, että edelleen vaikeammin vammaiset, lapset, vanhukset ja mielenterveyskuntoutujat ovat vaarassa jäädä palveluiden ulkopuolelle. 1998 lopetin esitykseni toteamalla, että "erityisryhmien asemaa liikuntakulttuurissa voidaan pitää yhteiskunnan kypsyyden mittana". Toisaalta pyörätuolilla liikkuva henkilö saa nykyään uuden aktiivituolin liikuntaharrastukseensa valtion varoista helpommin kuin ennen tai vaikeasti vamItsenäinen kuntoliikunta sairaus kehon toiminnot ja rakenteet Soveltava koululiikunta AVUSTAJA SAATAVILLA vamma V A H T J A toiminnanvajavuus toiminta Urheiluseurat Erityisryhmät sosiaalinen haitta osallistuminen Kuvio 1. Erityisliikunnan professorina olen kuitenkin päässyt näkemään käytännön liikuntatoimintaa kunnassa, kehittämään erityisliikunnan koulutusta ja omalta osaltani myös tutkimaan jotain osaa laajasta erityisliikunnan kentästä. Sanomaani voi kukin arvioida omista lähtökohdistaan ja arvioon vaikuttaa esimerkiksi se millaisissa erityisliikunnan tehtävissä toimii. Kentältä kuuluu myös positiivista: yhteistyöhön ollaan halukkaampia kuin ennen. Naapurikuntien välinen yhteistyöhalukkuus esim. 2002 pidetyt esitykset kertovat siitä, että yhteiskuntamme olisi kypsymässä hyvään suuntaan, koska erityisliikunnan asema on mielestäni parempi kuin neljä vuotta sitten. "Raajarikkoisesta" "liikuntavammaiseen" on käsitteellisesti pitkä matka, mutta vielä paremmalta kuulostaa "liikuntavammainen henkilö" tai "henkilö, jolla on vamma". Viidensillä neuvottelupäivillä v. KÄYTÄNTÖ, KOULUTUS JA TUTKIMUS: Aikamatkalla erityisliikunnan huomiseen TEKSTI: PAULI RINTALA Termit kertovat asenteista. P ienen sivistyssanakirjan mukaan visio tarkoittaa "näkemys, hahmotelma, kuvitelma; harhanäky" . Edellisillä neuvottelupäivillä v. Yhdessä toimimista jo koulutuksesta lähtien Tiihonen ja Ala-Vähälä (2002) ovat arvioineet suomalaista erityisliikunnan käytäntöä ansioituneesti kuntien, erityisliikunnanohjaajien ja erityisliikunnan järjestöjen näkökulmasta. Monessa suhteessa ollaan menty eteenpäin, mutta mitä on tapahtunut yksittäisen ihmisen, lapsen tai aikuisen, kohdalla. Monessa suhteessa on edistytty, mutta mitä on tapahtunut yksittäisen ihmisen kohdalla. Millaisia asioita haluamme tulevaisuudelta. Onnistuneimmillaan "visio erityisliikunnan tulevaisuudesta" palvelee näkemyksenä tärkeistä asioista, joita toivon tapahtuvan tulevaisuudessa. Näitä eri näkökulmia tuntien voin kaiketi myös visioida erityisliikunnan tulevaisuutta ainakin nostaa esiin asioita, joista tulevaisuudessa tulisi keskustella. Tulisikin puhua ensisijaisesti henkilöstä eikä ominaisuudesta, joka voi olla liikuntavamma tai jokin muu, esimerkiksi punatukkaisuus. Tämä esitys onkin yksi näkemys tai hahmotelma erityisliikunnan tilasta, tai kuvitelma siitä miksi se voi tulla toivottavasti ei kuitenkaan harhanäky. 8 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002
Mallissa puhutaan toiminnanvajavuuden sijasta toiminnasta ja sosiaalisen haitan sijasta osallistumisesta (kuvio 1.). Myöhemmin se voisi laajeta erityisliikunnan käytännön ja uusimman tutkimustiedon ja konsultointipalvelun tyyssijaksi, josta esimerkiksi koko maan erityisliikunnan ohjaajat ja -opettajat saisivat työhönsä apua ja tukea. Alkuvaiheessa keskus voisi olla yhtäältä jatkuvan, koko maan liikuntaa opettavien opettajien soveltavan liikunnan täydennyskoulutuksen keskus uuden palkattavan koulutussihteerin avulla. Erityis-, soveltavaa vai liikuntaa kaikille. VAMMAISURHEILUTUTKIJA KILPAJA HUIPPU-URHEILUN TUTKIMUSKESKUKSEEN Valtio tukee huippu-urheilun tutkimusta vuosittaisella KIHU:n saamalla avustuksella. Esimerkiksi "raajarikkoisesta" "liikuntavammaiseen" on käsitteellisesti pitkä matka, mutta vielä paremmalta kuulostaa "liikuntavammainen henkilö" tai "henkilö, jolla on vamma". 2. Lisäksi voimme miettiä haluammeko enemmän erityisliikuntaa vai soveltavaa liikuntaa vai liikuntaa kaikille. Toisaalta se voisi olla väli-Suomea palveleva apuvälinelainaamo, johon olisi yhdistetty MALIKE:n (Matkalle-Liikkeelle-Keskelle elämää) ja SOLIA:n (Soveltavan Liikunnan Apuvälineprojekti) nykyisiä toimintoja. Mitä jos muutamme Invalidiliiton "Suomen Liikkumisvammaisten Liitoksi (SLL)" ja "Suomen Invalidien Urheiluliiton" "Liikkumisvammaisten Liikuntaliitoksi (LLL)". Koko tämä prosessi edellyttää esteettömyyttä kaikilla liikuntapaikoilla, mutta ennen kaikkea sitä, että erityisliikkuja saa avustajan tarvitessaan. RESURSSIKESKUS JYVÄSKYLÄÄN Kuvio 3 esittää resurssikeskusta monenlaisissa rooleissa. Tulisi siis puhua ihmisestä/henkilöstä ensisijaisesti ja sitten vasta mainita hänen jokin ominaisuutensa, joka voi olla liikuntavamma tai jokin muu ominaisuus kuten esim. Me itse (tässä esimerkissä Invalidiliiton jäsenet) luomme itsestämme kuvaa muille ja käyttämällämme kielellä annamme muille mahdollisuuden asenteisiin, joita heillä edelleen saattaa olla. Siihen asti, kun vammaiset huippu-urheilijat ovat integroituneet huippu-urheilututkimuksen normaaliksi koehenkilöjoukoksi, on perusteltua saada yhden tutkijan työpanos vammaishuippu-urheilun tutkimukseen. punatukkaisuus. KYMMENEEN SUOMEN SUURIMPAAN KAUPUNKIIN PERUSTETAAN ERITYISLIIKUNNANOPETTAJAN VIRKA Tämän vision taustaksi voidaan katsoa kuviota 2, jossa erityisliikkuja on liikkumisen tarpeensa suhteen keskipisteessä. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 9. kehittyneimmissä länsimaissa voimme puhua liikuntaan osallistumisen oikeudesta, teknologian mahdollisuuksista vammaisten henkilöiden tukena, liikunnallisen harrastuksen löytymisestä jokaiselle erityisryhmään kuuluvalle jne. Uudenlaista liikunnallisempaa ajattelua korostaa myös Maailman Terveysjärjestön (WHO) viime vuonna uusima sairauden ja/tai vamman seurausten luokittelumalli "International Classification of Functioning, Disability and Health"(ICF). Aikuistuttuaan hän voi valita erityisryhmien ja seuran välillä (tai olla molemmissa mukana) jatkaessaan harrastamistaan, mutta liikkua myös itsenäisesti. 3. Alan koulutuksen vakiintuminen eräisiin ammattikorkeakouluihin ja Jyväskylän yliopistoon antaa hyvän 3 visiota erityisliikunnan tulevaisuudeksi 1. Vastakohtana taas on esimerkkejä eräistä itäisen Euroopan maista, joissa vammaisten olemassaolo on vasta alettu tunnustaa. Termit kertovat asenteista Asenne näkyy helposti myös käytännössä: tekomme tai käyttämämme kieli, terminologia, heijastelee omia asenteitamme. maisen lapsen vanhemmat tarvitsemansa rattaat, joista saa myös lumella kulkevan ajopelin tarvittaessa. Kieli luo myös asialle, yhdistykselle tai koko liitolle imagon. Tarvitsemme myös keskustelua ja erityisesti yhdessä toimimista eri ammattilaisten kuten liikunnanopettajien/-ohjaajien ja fysioterapeuttien välillä sen pitäisi alkaa jo opiskeluvaiheessa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Pekka Hätinen pohdiskeli IT-lehdessä (syyskuu 2002) sitä, pitäisikö vanhan perinteisen Invalidiliiton muuttaa nimensä nykyaikaisemmaksi. Erityisliikunta pääaineeksi. Samaan aikaan hän voi halutessaan harrastaa vapaa-aikanaan liikuntaa esimerkiksi kunnan tarjoamissa erityisryhmissä tai urheiluseurassa edellyttäen, että seuran valmentajat ovat halukkaita ja/tai tietotaitoisia toteuttamaan hänen tarpeilleen sopivaa liikuntaa. Tämän käsitekirjavuuden selkeyttämiseksi valtion erityisliikunnan jaosto on perustanut työryhmää, jonka tehtävänä on erityisliikunnan alueen käsitteiden perusteellinen pohdinta ja suomalaiseen kulttuuriin sopivien käsitteiden ehdottaminen. Vammaisurheilu ja sen tutkiminen on osa huippu-urheilua. Hänen "uransa" aikuiseksi, itsenäiseksi liikkujaksi voisi mennä seuraavasti: Varhaisvuosien (mahdollisen) kuntoutuksen kautta lapsi siirtyy kouluun, jossa hänen tarpeilleen sopiva, sovellettu liikunta toteutuu esimerkiksi erityisliikunnanopettajan palvelujen kautta. Resurssikeskuksen sijaintipaikkaa Jyväskylään puoltaa yliopiston liikuntaja terveystieteiden sekä erityispedagoginen osaaminen ja kaupungin vuosikymmenien vahva panostus kunnalliseen erityisliikuntapalveluun, mutta myös keskeinen sijainti täydennyskoulutusta ja apuvälineiden lainaamista ajatellen. Liikunta, sen mukana erityisliikunta asettuvat toisenlaiseen perspektiiviin, kun mietitään asioita maailmanlaajuisesti: Ns
Komiteamietintö 1996:15. Erityisliikunnan arviointiraportti. Heitä on jo niin paljon kentällä, että olisi aika perustaa suurimpiin kaupunkeihin erityisliikunnanopettajien virkoja. Kiitokset kollega/Ien( LitL Terhi Huoviselle esitykseeni saamastani visiointiavusta I. 1998-2000 toteutetun "Koululiikuntaa kaikille" projektin kokemusten perusteella olisi tilausta myös kaikkien liikuntaa opettavien opettajien täydennyskoulutuksen vakiinnuttamiseksi. & Ala-Vähälä, T. Tutkimusta tuotetaan opinnäytetöinä tai oman työn ohessa. Helsinki. Erityisliikunnan professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: 014-2602103 sähköposti: pauli.rintala@sport.jyu.fi LÄHTEET Erityisryhmien liikunta 2000-toimikunnan mietintö (1996). PAULI RINTALA, Ph.D. Professori Pilvikki Heikinaro-Johanssonin johtaman ja v. Emme ole pystyneet tuottamaan uutta suomalaista tutkimusta kaikilta niiltä alueilta, jotka mainitaan Erityisryhmien liikunta 2000toimikunnan (1996) mietinnössä. Päätoimisia tutkijoita alalla ei ole. pohjan erityisliikunnan kehittymiselle. Mitä jos muutetaan Invalidiliitto "Suomen Lii kkumisvammaisten Liitoksi (SLL)" ja "Suomen Invalidien Urheiluliitto" "Li i kku m i sva m maisten Liikuntaliitoksi (LLL)". Opetusministeriö, Kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osaston julkaisuja 6. Liikuntagerontologinen tutkimus tosin on vahvaa ja maailmalla arvostettua. Apuvälinelainaamo Tulevaisuudessa LINKKI voisi laajentua myös resurssikeskuksen suuntaan, jollaisia esimerkkejä löytyy maailmalta esim. Samoin muutamassa ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajiksi valmistuvat voivat erikoistua erityisliikuntaan. Hyvä tutkimustiedon lähde on jo aiemmin mainittu "National Center on Physical Activity and Disability". Esimerkiksi liikuntaja terveystieteiden tiedekunta hyväksyi keväällä 2002 erityisliikunnan omaksi, uudeksi oppiaineeksi. Valtionhallinnon toimenpiteiden arviointia erityisliikunnan alueella. (2002). Helsinki, opetusministeriö. Huippu-urheilututkimuksen puolella hyvä alku olisi esimerkiksi se, että valtion tukemaan Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskukseen palkattaisiin yksi päätoiminen vammaisurheilun tutkija. Vammaisurheiluun ensimmäinen päätoiminen tutkija. Tulevaisuuden visio olisi syventävien opintojen rakentaminen ja omien pääaineopiskelijoiden sisäänotto. Käyttämillämme termeillä annamme muille mahdollisuuden asenteisiin, joita heillä edelleen saattaa olla. Hyvien, osaavien ammattilaisten perusta on tarpeeksi laaja koulutus, tekivätpä he työtään käytännön kentällä tai tutkimuksen saralla. Suomalainen erityisliikunnan tutkimus ei ole edennyt samalla vauhdilla kuin koulutus. Erityisliikunnanopettaja tukemaan opettajia Erityisliikuntaan erikoistuneita liikunnanopettajia on liikuntaja terveystieteiden tiedekunnasta valmistunut vuodesta 1994 saakka. Tiihonen, A. Emme ole, emmekä saa olla, pelkän suomalaisen tutkimustiedon varassa. 10 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 Tutkimustieto Kuvio 3. Suomalaisen oman tutkimuksen vähäisyys ei näin ollen ole mikään ihme. Nämä opettajat toimisivat kouluviraston alaisuudessa, konsultoisivat liikuntaa opettavia opettajia, joilla on vammaisia ja pitkäaikaissairaita lapsia luokillaan, pitäisivät "mallitunteja" ja auttaisivat henkilökohtaisten opetussuunnitelmien tekemisessä. Liikuntakasvatuksen laitoksen LINKKItutkimusja koulutuskeskus voisi toimia sopivana sijoituspaikkana jatkuvan soveltavan liikunnan täydennyskoulutustarpeen tyydyttämiseksi, jos siellä olisi pysyvä koulutussuunnittelijan virka. Tanskan "Handicapidrettens Videnscenter" (www.handivid.dk), Yhdysvaltojen "National Center on Physical Activity and Disability" (www.ncpad.org) tai Espanjan "Centro de Formacion e Recursos". Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tuhansia vastaavia virkoja ja vuosikymmenten kokemus erityisliikunnanopettajien työstä ja sen tärkeydestä. Tässä vaiheessa erityisliikunnassa voidaan opiskella perusja aineopinnot (15+20 ov), mikä sopii sivuaineeksi esimerkiksi liikunnanopettajan tutkintoon
Ero korvamerkinnän ja informaatio-ohjauksen välillä ei välttämättä ole niin suuri kuin usein ajatellaan.Hyviä malleja kannattaa mainostaa. Pidemmän päälle on lähdettävä siitä, että kunnallisvaalien arvostus nousee ja että erityisja terveysliikuntaryhmien asema nousee arvokysymykseksi yksittäisten kuntien vaalikeskusteluissa. Jotkut kunnat ovat heränneet näkemään, kuinka terveysliikunta on keskeinen keino selviytyä kunnan hyvinvointitehtävistä väestön ikääntyessä. Voidaan myös suositella, että kunta asettaisi urheiluseurojen avustuskriteeriksi sen, että seura palvelee myös erityisja terveysliikuntaryhmiä joko omassa toiminnassaan tai yhteistyössä vammaisjärjestöjen, muiden kansalaisjärjestöjen tai kansalaisopistojen kanssa. Siksi paikallisten toimijoiden pitäisi jaksaa toiminnan pyörittämisen lisäksi myös haastaa kuntapäättäjät oikeudenmukaisuuskeskusteluun ja hakea poliittista tukea myös suoraan kuntalaisilta. Jos liikuntatoimi ja -seurat osoittavat olevansa keskeinen ja välttämätön toimija vanhenevan väestön terveysja erityisliikunnassa, niillä on huomattavasti paremmat neuvotteluasemat myös liikuntatoimen kokonaisrahoituksessa. Erityisliikunnan saralla tämä näkyy hyvin. Kuntapäättäjät haastettava arvokeskusteluun Erityisliikuntajaostolla ei ole suoria ohjauskeinoja kuntiin päin. Terveysliikunnan paikalliset suositukset ohjaavat osaltaan niin ikään tehokkaasti. Nyt näin ei ole. Alle 10 000 asukkaan kunnissa ei ole riittävästi voimavaroja, eikä niillä toistaiseksi ole riittänyt voimaa tai kykyä yhteistyöhön keskenään. Terveysliikunnan osalta on todennäköisempää, että yksittäiset paikalliset hankkeet tulevat jatkossakin saamaan valtakunnallista rahoitusta KKI -projektin, terveysliikunnan neuvottelukunnan tai muun vastaavan kautta. Kuntien vastuulla on myös liikuntapaikkarakentaminen, joskin valtion avuilla voidaan asiaa hieman edistää. Se on harmi erityisesti vammaisten, mutta myös muiden erityisryhmien kannalta. Sivistysja hyvinvointivaltion priorisoinnin pitäisi ennemminkin olla se, että liikunnasta erityisen paljon hyötyvät erityisryhmät olisivat palveluiden saajina etuoikeutetummassa asemassa kuin muut. vanhenevan väestön liikuntahankkeita. Valtio tulee vasta kakkosena. Parhaita toimintamalleja kannattaa mainostaa Kunnat ovat liikunnan suurrahoittajia. Monissa suurissa kaupungeissa asiat ovat hyvällä tolalla, mutta palvelujen taso vaihtelee yllättävän paljon. Tarvitaan nykyistä paljon parempia edellytyksiä paikalliseen toimintaan. Tilannetta ei voi pitää hyväksyttävänä. Perustuslaki lähtee yhtäläisistä oikeuksista. Keskusjärjestöissä tehdään hyvää työtä ja niiden resurssointi on viimeisen vuosikymmenen työn tuloksena kohtuullinen. Terveysliikunnankin osalta on lähdettävä siitä, että pysyväluonteinen perusrahoitus tulee kunnilta. TERVEYSLIIKUNNAN JA ERITYISLIIKUNNAN KEHITTAMINEN: Yhteiset tavoitteet, erilaiset keinot TEKSTI: TUIJA BRAX Liikuntaseuroilla on paljon voitettavaa terveysja erityisliikunnassa. Keskusjärjestöt eivät kuitenkaan voi yksin tehdä kaikkea. On hyvin epärealistista kuvitella, että liikunnan valtionosuuksia onnistuttaisiin korvamerkitsemään, sillä korvamerkintäideologia ylipäätään on pannassa. Kunnat ovat tässä keskeisessä asemassa. Samaan aikaan monesta kunnasta kuuluu huolestuttavia suunnitelmia säästää ennen kaikkea liikuntatoimesta. KKI on rahoittanut mm. Valtion liikuntaneuvoston erityisliikuntajaosto on viime aikoina keskittynyt arvioimaan tähänastisen työmme tuloksia ja suunnittelemaan sen pohjalta tulevaa. P aikallinen toiminta on sekä pullonkaula että mahdollisuus terveysja erityisliikunnassa. Kunnat eroavat myös terveysliikuntapalvelujen osalta. Korvamerkinnän puute yhdessä alhaisen kunnallisvaalikiinnostuksen kanssa on vaarallinen yhdistelmä eritysja terveysliikunnalle. On ilahduttavaa todeta, että monet terveysliikuntaprojektit ovat myös erityisliikuntaprojekteja. Ikääntyvien liikunnassa oikein hoidettu terveysliikunta säästää rahoja siihen, että myös erityisliikuntaa voidaan toteuttaa nykyistä laadukkaammin. Pienten kuntien talousvaikeudet ovat puhuttaneet laajemminkin viime vuodet. Terveysliikuntatoimikunta päätyi vaatimaan kuntien valtionosuusjärjestelmän kehittämistä tukemaan terveyttä edistävää liikuntaa. Jos seuraava hallitus päätyy valtionosuusuudistukseen, on mahdollista, että niin erityiskuin terveysliikuntamenot huomioidaan nykyistä paremmin. Kuntaa ei voi suoranaisesti pakottaa ohjaamaan tiettyä osuutta liikuntarahoista ja salivuoroista erityistai terveysliikunnalle, mutta kuntia voidaan ohjata etsimään toimintatapoja, joilla päädytään lopulta nykyistä parempaan palvelutasoon. Erityisliikuntajaosto katsoo, että on aika kääntää katseet ruohonjuuritasolle. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 11. Liikuntapalvelut on liikuntalain mukaan tarkoitettu kaikille. Projekteilla tuodaan uusia malleja, sisältöjä, tapoja ja markkinointia. Monet kunnat, etenkin yli 10 000 mutta alle 50 000 asukkaan kunnat ovat tehneet hyvää työtä erityisliikunnan saralla
Riittävästi liikkuva ihminen käyttää terveyspalveluja noin kolmanneksen vähemmän kuin liian vähän liikkuvat. Kaikki vanhusten liikunta ei siis ole erityisliikuntaa. TUIJA BRAX puheenjohtaja Valtion liikuntaneuvosto, erityisliikunnan jaosto Eduskunta, 00102 Eduskunta puh: 09-4323115, sähköposti: tuija.brax@eduskunta.fi. Jos lääketeollisuus kehittäisi lääkkeen, jolla vanhukset pidetään pois laitoshoidosta neljä vuotta, saisi tuo lääke maksaa satoja miljoonia euroja ja se otettaisiin tietenkin riemumielin vastaan. Monet seikat viittaavat siihen, että terveyspalveluiden kysyntä on tuolloin kuitenkin nykyistä suurempaa ja tarjolla olevat hoidot nykyistäkin paljon kalliimpia, jolloin kustannuspaineet ovat jopa vielä arvioitua suuremmat. Tuossa mallissa on mahdollista huomioida eri vanhusryhmät nykyistä paremmin. Ikääntyneen väestön liikuttaminen on osittain terveysja osittain erityisliikuntaa. Näköpiirissämme ei ole mitään vastaavan mittaluokan realistista mahdollisuutta parantaa väestön terveyttä ja turvata terveyspalveluiden rahoitus. Erityisja terveysliikunnassa niiden rinnalle nousevat ohjaajien koulutus ja toiminnan laatukriteerit ylipäätään. Liikuntaja urheiluseuroilla paljon voitettavaa Paikallistoiminnan parhaiden mallien esille nostaminen ja levittäminen palvelee paitsi erityisja terveysliikuntaa, myös paikallisia liikuntaseuroja yleisemminkin. Liikuntalakia ei ole kirjoitettu rikottavaksi tai pilkkana pidettäväksi. Hyvien esimerkkien ja suositusten lisäksi on viimekätisenä keinona ajateltavissa myös sitä, että yksittäisen kunnan liikuntatoimen rahoituspäätösten lainmukaisuus testataan oikeudessa. Tämä kaikki kuuluu mielestäni liikuntatoimen ja seurojen perustyöhön ja terveysliikunnan piiriin. On arvioitu, että mikäli ns. Erityisliikunnan näkökulmasta tuntuu kohtuuttomalta, jos koko tai edes suurehko osa vanhenevan väestön ongelmaa sisällytetään nykyisten vähäisten erityisliikuntaresurssien piiriin. Terveydenhuollon rahoitus ajautuu kriisiin, ellei hoitotavoissa tehdä merkittäviä tehokkuutta parantavia uudistuksia ja ellei sairauksien ennaltaehkäisyä oteta tosissaan. Ikääntyneitten osalta kyse on itse asiassa suuremmistakin mahdollisuuksista. Siksi katson, että terveysliikuntatoimikunnan suositukset laatukriteerien tekemisestä nousevat terveysliikunnan kärkihankkeeksi. Vanhusten liikuntapalvelut tukossa. Huomisen vanhusten joukossa on paljon erittäin hyväkuntoisia ihmisiä, jotka jatkavat ikämies-ja naissarjoissaan kilvoittelua tai käyvät voimisteluseuran tunneilla muutaman kerran viikossa. Yksinomaan suurten ikäluokkien osalta kyse on 1-2 miljardin euron vuosittaisesta säästöpotentiaalista. Joukossa on myös toistaiseksi liian vähän liikkuvaa väkeä, jotka on kiireesti houkuteltava metsään, tanssimaan tai perinteisempään ohjattuun liikuntaan. Etenkin vanhusten liikunnan ja mielenterveysliikunnan osalta tämä on erittäin tärkeää. Yksinomaan kunnon lihasvoi12 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 maharjoittelulla voidaan saavuttaa keskimäärin neljä toimintakykyistä lisävuotta, joiden aikana selviää kotona. Tuolloin yli 65 -vuotiaiden osuus väestöstämme ennustetaan olevan 22 % eli 1 125 100 henkilöä. Ennaltaehkäisevä terveydenhoito miljardien mahdollisuus Vuonna 2020 Suomessa tulee olemaan yksi EU:n vanhimmista väestöistä. Erityisen paljon on saavutettavissa jalkalihasten vahvistamisella sekä tasapainoharjoituksilla, sillä vanhemmalla iällä kaatuminen on usein kohtalokasta. Yhtä lailla vanhusten liikunnassa on nähtävä, että terveysliikunnalla on oma ja erityisliikunnalle on oma tehtävänsä. Mutta jostain käsittämättömästä syystä jo olemassa olevat keinot lihasvoiman vahvistamisesta punttisalilla ovat näihin päiviin asti kohdanneet vähättelyä, vaikka liikuntapalvelut ovat lääkkeisiin ja laitoshoitoon nähden todella halpoja. Sairauksien ennaltaehkäisyä pidetään yhä jonkin sortin pehmopuuhailuna, vaikka lukuisat tutkimukset osoittavat kiistatta, että kyse on miljardien eurojen säästömahdollisuuksista ja ennen kaikkea, satojen tuhansien ihmisten elämänlaadun merkittävästä parantamisesta. Paikallisen toiminnan käytännön haasteina rahaja tilakysymykset ovat usein suurimmat. Jo nyt kuuluu hätähuutoja yksittäisistä kansalaisopistoista ja kunnista, että vanhusten liikuntapalvelut ovat tukossa ja samoille tunneille pyrkii sekä ikäluokkansa mestareita että jo raihnaisempaa väkeä. suuret ikäluokat tulevat vanhetessaan käyttämään terveyspalveluita jotakuinkin samankaltaisesti kuin nykyinen vanhusväestö, tulevat terveydenhoitokulumme nousemaan jopa 5 miljardilla eurolla vuodessa. Raja erityisja terveysliikunnan välillä ei ole selvä. Ei voida ajatella, että yksittäinen kunta täysin laiminlyö terveysja erityisliikunnan rahoittamisen ja rahoittaa vain muita liikuntakulttuurin osa-alueita. Lähes kaikkialla vannotaan laitoshoitoa kevyemmän kotihoidon nimiin, jotta voimavaroja säästyy myös nykyistä laadukkaampaan laitoshoitoon sitten kun sen tarve koittaa. Nykyisin toiseksi yleisin syy joutua laitoshoitoon ikääntyneillä on yksinkertaisesti lihasvoiman heikkeneminen. Oikein hoidettu terveysliikunta säästää rahoja siihen, että erityisliikuntaa voidaan tehdä nykyistä laadukkaammin. Erityisliikunnan piiriin kuuluvat puolestaan ne vanhukset, jotka ovat menettäneet toimintakykynsä joiltain tai usealta osin niin merkittävästi, etteivät pärjää ilman erityistä apua tai heidän tarpeisiinsa räätälöityä liikkumista. Riittäväksi päivittäiseksi liikunnaksi riittää puolen tunnin hieman hengästyttävä arkitai harrastusliikunta. Eräs viime vuosien parhaista keksinnöistä hyvinvointipolitiikan saralla ovat kunnalliset hyvinvointistrategiat, joissa kunnan eri toimialat ja kunnassa toimivat kansalaisjärjestöt on kytketty osaksi yhteistä päämäärää; sosiaalisen pääoman nostamista ja mahdollisimman terveellistä elämää. Liikuntaja urheiluseuroilla on paljon voitettavaa terveysja erityisliikunnan saralla. Jos ja kun liikuntatoimi ja -seura voivat osoittaa olevansa keskeinen ja välttämätön osa vanhenevan väestön ja erityisliikunnan tarpeita, niillä on huomattavasti paremmat neuvotteluasemat liikuntatoimen kokonaisrahoituksenkin osalta
Kunnat käyttävät erityisliikuntaan noin 5 miljoonaa euroa, eli noin 2 prosenttia liikuntatoimen kaikista käyttömenoista, vaikka erityisryhmiin lasketaan kuuluvan laajimmillaan noin miljoona kansalaista. Yhteistyötä on eniten sosiaalija terveystoimen kanssa, seurojen ja koulujen kanssa sitä on edelleen niukasti. Tukijärjestelmistä ja liikuntapalveluista toiseen siirtymisen pitäisi olla joustavampaa. TEKSTI: LEENA NIEMINEN Erityisliikuntaa vai kuntoutusta. Järjestöavustukset suositellaan kohdennettavaksi yhtä hyvin erityisliikuntakuin muillekin järjestöille tai näiden yhteisille hankkeille erityisliikuntatoiminnan järjestämiseksi. Erityisliikuntaa vai liikuntaa. Yhteistyötä eri hallintokuntien välillä sekä erilaisten järjestöjen erityisliikuntatoimintaa kunnissa ei toistaiseksi tueta riittävästi. Kysymys on tärkeä etenkin ikääntyville tai väliaikaisesti heikentyneen toimintakyvyn omaaville. Silti opetusministeriön aiemmin muiden toimijoiden kanssa asetettuihin tavoitteisiin on päästy varsin hyvin liikuntayksikön päätöksenteon ja ohjauksen keinoilla. Onko syytä katsoa kokonaisuutta liikkuvan yksilön elämänkaaren näkökulmasta. Ohjauksen ja palveluiden laadun kohottaminen on noussut tilojen ja ryhmien määrää tärkeämmäksi erityisliikuntaa kehitettäessä. Erityisliikunnan suunnitteluun, yhteistyöhön ja ohjaukseen kaivataan lisää toimijoita etenkin pieniin kaupunkeihin. Valtakunnallisten järjestöjen osalta tämä tavoite on jo saavutettu. Kuntien liikuntapuolen päätöksenteossa erityisryhmien oma edustus on edelleen vähäistä. Kunnat käyttävät erityisliikuntaan noin 5 miljoonaa euroa, eli noin 2 prosenttia liikuntatoimen kaikista käyttömenoista, vaikka erityisryhmiin lasketaan kuuluvan laajimmillaan noin miljoona kansalaista. Valtionhallinnon toimenpiteitten tuore arviointi kartoitti, miten erityisliikuntaa tällä hetkellä edistetään valtionhallinnon toimenpiteitten avulla. Kuka kuulee käyttäjää. Y ksittäisiä kehittämisen paikkoja on runsaasti kaikilla toimijatahoilla, toteavat erityisliikunnan arviointiraportin tekijät Arto Tiihonen ja Timo Ala-Vähälä. Tukijärjestelmistä ja liikuntapalveluista toiseen siirtymisen tulee olla joustavampaa, todetaan arvioinnissa. Järjestöjen tuki viiteen prosenttiin Raportti suosittaa, että erityisliikunnan järjestöavustusten osuus kaikista liikunnan järjestöavustuksista tulisi nostaa viiden prosentin tasolle seuraavien kolmen vuoden aikana. Tiihosen ja Ala-Vähälän mukaan taloudellisia resursseja tulisi lisätä sekä pienissä, että kaikkein suurimmissa kunnissa. Kunnissa ja järjestöissä toimivien mielestä erityisliikunnassa ollaan siirtymässä määrästä laatuun. Samalla selvitettiin, miten erityisliikunnan edistäminen on kuntien ja valtakunnallisten järjestöjen näkökulmasta onnistunut. Kunnissa toimivien erityisliikunnanohjaajien mukaan työ on tehostunut ja se on järjestetty monin eri tavoin. Myös osassa 10 000-20 000 asukkaan kaupungeista ja etenkin Itä-Suomessa tarvetta lisäpanostukseen on edelleen. Uusia erityisliikunnan tarvitsijoita tulee jatkuvasti lisää, mutta vaikeimmin vammaiset, lapset, vanhukset ja mielenterveysongelmaiset ovat edelleen vaarassa jäädä palveluiden ulkopuolelle. ERITYISLIIKUNNAN ARVIOINTIRAPORTTI: AIKA ARVIOIDA JA MADALTAA RAJOJA. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 13. Kysymys on tärkeä etenkin ikääntyville tai väliaikaisesti heikentyneen toimintakyvyn omaaville. Pohdittavaksi arviointiraportin mukaan jää erityisliikunnan ja kuntoutuksen sekä erityisja muun liikunnan rajojen uudelleenarviointi. Olisiko aika katsoa kokonaisuutta liikkuvan yksilön elämänkaaren näkökulmasta. Noin 90 prosenttia väestöstä asuu kunnissa, joissa on ainakin jonkinlaista erityisliikuntatoimintaa
Heistä runsas kaksi kolmasosaa oli opiskelijoita tai liikunnanohjaajia. Se kuvastaa hallinnon ratkaisevaa roolia erityisliikunnassa sekä toivetta siitä, että tulevaisuus olisi entistä paremmin erityisliikunnalle hyvää tarkoittavien voimien kontrollissa. Heillä oli tukenaan haastattelurunko, joka noudatti järjestäjien jakaman arviointilomakkeen kysymyksiä. Teemat ja neuvottelupäivien rakenne ovat onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeitä. Haastateltavilla oli mahdollisuus tuoda esille myös muita päiviin liittyviä asioita. Järjestelytoimikunta oli monipuolinen: mukana oli asiantuntijoita kentältä, koulutuksesta, hallinnosta ja tutkimuksesta. V Erityisliikunnan neuvottelupäivät Helsingissä 4-5.11.2002 Kohti HALLITTUA muutosta TEKSTI: ANTTI UUTELA Päivien tavoitteena oli arvioida erityisryhmien liikunnan kehitystä viime vuosien aikana sekä välittää ja esitellä alan uusia toimintakäytäntöjä ja uusinta tutkimustietoa. Kuitenkin. Osanottajille haluttiin myös parempia osallistumismahdollisuuksia itse neuvottelupäivien aikana. Neuvottelupäivien tehtävänä on myös erityisliikuntapolitiikan edellisen nelivuotiskauden arviointi sekä suunnan näyttäminen kohti uutta tapaamista. Hyvän lähtökohdan tälle antoivat avajaispuheenvuoron pitäjä, johtaja Raija Mattila opetusministeriöstä sekä yleisistuntojen aiheet; erityisliikunnan kansainvälinen näkökulma (ICSSPE:n puheenjohtaja Gudrun Doll-Tepper), erityisliikuntapolitiikan toteutuksen arviointi (Arto Tiihonen) ja tulevaisuus (Valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoksen puheenjohtaja Tuija Brax) sekä erityisliikunnanja vammaisurheilun suhteet (Oulunkylän kuntoutussairaalanjohtaja Veikko Puputti, Suomen paralympiayhdistyksen puheenjohtaja Arto Pehkonen) ja lopulta koulutuksen merkitys erityisliikunnan tulevaisuudessa (professori Pauli Rintala,Jyväskylä). Valtaosa (83%) haastatelluista oli pääosin tyytyväisiä päivien antiin. Muita ammattiryhmiä, kuten fysioja toimintaterapeutteja, liikuntatoimen johtajia, erilaisten liittojen ja urheilujärjestöjen työntekijöitä sekä urheilijoita haastatelluista oli runsas viidennes. Liikuntatieteellisestä Seurasta suunnitteluun osallistuivat vuorollaan myös pääsihteeritJoelJuppi, Ilkka Rauramo ja Teijo Pyykkönen sekä viestintäpäällikkö Arto Tiihonen. Haastattelijoina toimi kolme erityisliikunnan opiskelijaa. 14 E rityisliikunnan, erityisryhmien liikunnan tai soveltavan liikunnan mitä termiä sitten käytetäänkin kehityksen varmistamiseksi Suomessa on vuodesta 1986 järjestetty nelivuotisvälein erityisliikunnan neuvottelupäiviä. Tarvittiin entistä enemmän aikaa teemaseminaareille ja jos vain mahdollisista entistä vähemmän teemaseminaareja. Haastateltuja oli yhteensä 48 henkilöä eli noin 14 % kaikista päiville osallistuneista. Lopputuloksena oli yhdeksän kahdelle päivälle jakautuvaa teemaseminaaria. Osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi päätettiin myös jakaa tuhti paketti ennakkoma teriaalia osallistujille. Veikko Puputti sai järjestelytoimikunnan uskomaan teemaan "Kohti hallittua tulevaisuutta". Vuoden 2002 erityisliikunnan neuvottelupäivien suunnittelu lähti liikkeelle totutuista edellytyksistä: Opetusministeriö ja Valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaosto antoivat hankkeen toteuttamiseen mandaatin ja erityismäärärahan. Neuvottelupäivät tarjosivat myös aiempaa enemmän mahdollisuuksia osallistumiseen ja kentän viestien kuulemiseen. Merkittävä panos päivien järjestämisessä on perinteisesti ollut Opetusministeriön rahallisella tuella sekä Liikuntatieteellisen Seuran organisatorisilla valmiuksilla. Näin tehtiinkin kentälle suunnatun kyselyn avulla. Päivien järjestelyt saivat kaikilta haastatelluilta kiitosta. Joukkoon mahtui niin kokemusta kuin uutta luovaa intoakin näistä eväistä muodostui suunnitteluprosessin aikana loistavasti toimiva kokonaisuus. Vajaa viidennes oli ammatiltaan opettajia. Liikuntatieteellisen Seura valitsi järjestelytoimikunnan, johon kutsuttiin allekirjoittaneen ohella Terhi Huovinen Qyväskylän yliopisto), Kari Koivumäki (Opetusministeriö), Meimi Lahti (Satakunnan ammattikorkeakoulu), Veikko Puputti (Oulunkylän kuntoutussairaala), Tarja Tapper, myöhemmin Aija Saari (Suomen invalidien urheiluliitto), Jyrki Vilhu (Lahden Ammattikorkeakoulu/Liikuntakeskus Pajulahti) ja sihteerinä kongressipäällikkö Anu Haapalainen (LTS). TEKSTI: TERHI HUOVINEN, PIRITTA ASUNTA, ANU NISSINEN JA HANNA PÄÄKVLÄ E rityisliikunnan neuvottelupäiviä arvoitiin haastattelemalla osanottajia. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 Erityisliikunnan kentän ääni haluttiin ottaa aiempaa vahvemmin huomioon kuunnella kentältä kantautuvaa "hiljaista" viestiä
Opetusministeriön toiveena oli saada päiviltä palautetta päätöksenteon pohjaksi. Kaikella hyvällä on aikansa ja paikkansa. Kehittämisehdotuksina mainittiin myös käyttäjänäkökulman ("liikunnan harrastajia itseään kuultava enemmän") ja käytännöllisen ohjelman lisääminen sekä se, että vaikka päällekkäisyyksien vuoksi kaikkeen ei voi osallistua materiaalin tulisi kuitenkin olla kaikkien saatavilla. Erityisliikunnan neuvottelupäivien traditioksi on jo muodostunut kaksipäiväisyys. Toisaalta jotkut haastatellut toivat esille myös sen, miten "tärkeätä on saada teoreettista taustaa omalle työlleen" ja uusien tutkimustulosten esittelyä pidettiin tärkeänä. Kun suoraa taloudellista tukea on yhä vaikeampi saada myös neuvottelupäivien järjestämiseksi, joutui järjestelytoimikunta luopumaan eräistä sen mielestä erinomaisista suunnitelmista. Sisällössä eniten moitteita sai luentojen ja alustusten teoreettisuus. Eniten risuja sai tiivis aikataulu. Soveltavaa liikunnanopetusta käsitelleeltä seminaarilta oli odotettu enemmän konkreettisia toimintamalleja ohjaustyöhön, vesiliikunnan seminaariin valittujen aiheiden (laitesukellus ja purjehdus) sanottiin olevan vaikeasti sovellettavissa arkisessa työssä. Järjestäjien ja järjestelytoimikunnan puolesta: suurkiitos kaikille päiviin myötävaikuttaneille! ANTTI UUTELA Laboratorion johtaja Kansanterveyslaitos puh: 09-474 48619 sähköposti: antti.uutela@ktl.fi .. Onnellisia voidaan kuitenkin olla siitä, että saimme kiinnitetyksi unohtumattoman Gruppo Z:n ajavaisistuntoomme. Toivottiin, että alustukset olisivat antaneet selkeämmin toimintamalleja ja ideoita käytännön ohjaustyöhön. Erityisesti Gudrun Doll-Tepperin ja Tuija Braxin puheenvuorot koettiin kiinnostavina. Neuvotteleva virkamies Timo Haukilahti, päätössession puheenjohtaja ja yhden teemaseminaarin vetäjä, oli olennainen lenkki viemään osallistujien viestiä ministeriöön. Ongelmana kuitenkin mainittiin kaikkien demonstraatioiden sijoittaminen rinnakkain, jolloin oli vaikea osallistua kaikkiin kiinnostaviin toimintoihin. Haastattelujen perusteella erityisliikunnan neuvottelupäivät näyttävät onnistuneen tavoitteissaan pääosin hyvin. Kenties rakentamalla seuraville neuvottelupäiville rinnakkain sekä käytännöllistä että teoreettista ohjelmaa. Tätä tarkoitusta palvelivat teemaseminaarien työn tulokset. Päivien päätösistunto sisälsi merkittäviä elementtejä. Neuvottelupäivien sisältöön oltiin pääasiassa tyytyväisiä ("sai valtavasti tietoa lyhyessä ajassa") ja päivien koettiin toimivan tärkeänä keskustelufoorumina erityisliikunnan kentällä toimiville ammattilaisille. "Keskustelua olisi voinut jatkaa pitempääkin" Erityistä kiitosta saivat teemaseminaarit Kaikille avoin liikunta sekä Motoriikka ja oppimisvaikeudet. Mielipiteet kuitenkin jakaantuivat: haastatellut opettajat olivat kokeneet soveltavan liikunnanopetuksen seminaarin erittäin hyödylliseksi ("keskustelua olisi voinut jatkaa pitempääkin"), vesiliikunnan seminaarista sanottiin sen olleen "äärettömän hyvä ja käytännönläheinen". Siksi olikin tärkeätä, että kansliapäällikkö Markku Lehto esitteli ministeriönsä terveyden edistämisen strategiaa. Terveysliikunta kuuluu erityisesti Sosiaalija terveysministeriön intressiin. Erityisesti kiitettiin megademoa ja ikääntyneitten tasapainodemonstraatiota. Tulevaisuudessa tulisi miettiä, miten päivien vuorovaikutuksellisuutta, uusien yhteistyökumppanien löytämistä ja käytännönläheisyyttä voitaisiin entisestään lisätä. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 15. Pääluentojen todettiin antavan laajempaa yhteiskunnallista taustaa teemaseminaareissa käsitellyille aiheille. Aikaa keskusteluun toivottiin lisää. Demonstraatiot saivat kaikki erittäin myönteisen palautteen. "VALTAVASTI TIETOA LYHYESSA AJASSA" joitakin kehittämisehdotuksia esitettiin: pohjoissuomalaisten näkökulmasta erityisliikunnan neuvottelupäivät koettiin liian pääkaupunkikeskeisiksi ja siksi toivottiin päivien järjestämisestä keskellä Suomea
Kuntien suositeltiin avustavan paikallisia vammaisja erityisliikuntajärjestöjä nykyistä enemmän ja tavoitteeksi voidaan asettaa viiden prosentin osuus paikallisista seura-avustuksista. Kuntien erityistoimintatoiminnan kehittäminen Erityisryhmien liikunnanohjaajien työstä oli neuvottelupäiville valmistettu arviointiraportti (Ala-Vähätalo, Tiihonen, 2002). Hankkeen johtoryhmä toimii Suomen Mielenterveysseuran yhteydessä. soveltavan liikunnan täydennyskoulutuksesta liikuntaa opettaville opettajille. MS-tautia, parkinsonin tautia, epilepsiaa, nivelpsoriasista sekä fibromyalgiaa. Tällaisina ryhminä käsiteltiin tilaisuudessa mm. Lisäksi alan teemaseminaarissa pidettiin tärkeänä psykiatristen sairaaloiden liikunnanohjaajien työn kehittämistä ja alaan liittyvän uuden oppimateriaalin tuottamista. ERITYISRYHMIEN LIIKUNNAN KEHITYSHAASTEITA TEKSTI: KARI KOIVUMÄKI Erityisryhmien liikunnan 5. 16 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 ammaisten ja muiden erityisryhmien uinti toiminnassa koettiin tärkeänä käynnistää harrasteuinnin kehittämishanke, jossa olisivat mukana suurimmat vammaisliikuntajärjestöt sekä Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliitto ja mahdollisesti myös Uimaliitto. Myös uimahallien esteettömyyskorjauksia suositeltiin jatkettavan ja lisäksi todettiin tarvittavan erityisryhmien vesiliikunnan tutkimusta. Tämän raportin sekä oman erillisseminaarin alustusten pohjalta suositeltiin kuntien liikuntatoimen erityisliikuntatoimintaa kehitettävän seuraavasti. Päätoimiset erityisliikunnanohjaajat esitetään palkattavan niihin yli 10.000 asukkaan kuntiin, joissa tällaisia henkilöitä ei vielä ole. Kuntien liikuntatoimen toivotaan jatkavan paikallisten erityisliikunnan kehitysohjelmien tekoa ja ottavan erityisryhmien liikunnan kokonaisuudessa huomioon myös uusien tai vähemmän tunnettujen ryhmien liikunnan tarpeita. valtakunnallisilla neuvottelupäivillä 4.-5.11.2002 kokoontui yli kolmesataa alan asiantuntijaa tekemään kehityssuosituksia erityisliikunnan lähivuosien työlle. Hanke toteutettaisiin noin 15 kunnan kanssa ja nimenomaan siten, että hankkeessa mukana olevia kuntia olisi kaikista viidestä suur läänistä. Uusia ryhmiä voidaan lisätä yhteistyössä alan järjestöjen kanssa. Tässä nähtiin keskeiseksi käynnistää uusi valtakunnallinen mielenterveyskuntoutujien liikunnan kehityshanke vuosina 2003-2005. Tämä tavoite on suosituksen mukaan tarkoitus toteuttaa valtion ja kuntien yhteistyönä. Koulujen soveltava liikunnanopetus tarvitsee lisäresursseja Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden oppilaiden liikunnanopetuksen kehittäminen edellyttää uusia toimenpiteitä, joiden toteutuksessa tarvitaan mukana sekä opetusministeriötä että opetushallitusta ja näiden lisäksi Jyväskylän yliopistoa ja paikallisia kouluviranomaisia. Ohjeistusta tarvitaan jatkossa henkilökohtaisten liikunnan opetussuunnitelmien laadintaan ja ohjeissa tulee korostaa yksilöllisyyttä. Päivillä kokoontui yhdeksän teemaseminaaria, joiden työn tuloksena esitettiin mm. Tämän ohella esitettiin idea luontouinnin kokeiluhankkeesta, jonka avulla pyrittäisiin saamaan lisää esteettömiä ja erityisryhmille soveltuvia uimarantoja ja niihin liittyviä tiloja. Näiden lisäksi opetusministeriössä on valmistumassa erityisryhmien liikunnan kehitysohjelma vuosiksi 2003-2005. seuraavia toimenpide-ehdotuksia alan kehitystyölle. Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekuntaan ehdotetaan jatkossa koulutussuunnittelijan tointa vastaamaan mm. Mielenterveysalan liikunnan lisääminen Liikunnan käyttöä mielenterveystyön osa-alueena suositeltiin kehitettävän osana uuden terveysliikunnan neuvottelukunnan työtä (Komiteamietintö 2001:12, sosiaalija terveysministeriö). Mielenterveysalan järjestöjen liikuntatoiminnan tukea esitettiin hieman lisättävän, jotta nämä järjestöt voivat kouluttaa liikuntavastaavia ja vertaisohjaajia paikallisyhdistyksiinsä. Suosituksissa korostetaan myös varhaisen vaikuttamisen merkitystä, jotta erilaiset motoriset ja oppimisvaikeudet kyettäisiin löytämään aikaisin ja suunnittelemaan tältä pohjalta tukitoimenpiteitä jo ennen kouluikää.. Tämän lisäksi ehdotetaan suurimpiin kaupunkeihin perustettavan erityisliikunnanopettajien virkoja siten, että liikkeellelähtö tapahtuisi yli 50.000 asukkaan kaupungeissa
Edita Prima. Sosiaalija terveysministeriö, Edita Prima. Erityisryhmien liikunnan rahoitusja resurssitarpeet Erityisryhmien liikunnan rahoituksessa on lisätarpeita valtion ja kuntien liikuntatoimen yhteistyönä siten, että kaikkiin yli 10.000 asukkaan kuntiin saadaan erityisryhmien liikunnasta vastaavat työntekijät. Soveltavan liikunnan ammatillista perusja täydennyskoulutusta tulisi olla saatavilla nykyistä enemmän ja tämän ohella on tärkeätä, että erityistarpeita omaaville lapsille on myös alan järjestöissä heille soveltuvaa liikuntaryhmätoimintaa. Vammaisjärjestöjen yhdyskuntasuunnittelupalvelu/ Invalidiliitto. Helsinki, 2001. Yhteistyökokemusten lisäämiseksi suositeltiin enemmän soveltavan liikunnan koulutusta alan toimijoille (seuroihin, opettajille) sekä myös lisää soveltavan liikuntatoiminnan tiedotusta ja viestintää, jotta liikuntaseuroissa voitaisiin luoda uusia edellytyksiä yhteistyölle erityisliikuntajärjestöjen kanssa. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 17. Uutta informaatiota liikuntatilojen soveltuvuudesta erityisryhmille on jatkuvasti saatavilla (Verhe 1997, Airola 2002). Alan erityisseminaarissa päädyttiin esittämään ikäihmisille tarkoitettujen kuntoneuvoloiden lisäämistä, lihasvoimaharjoittelun mahdollisuuksien parantamista lisäämällä ikäihmisille soveltuvia kuntosaleja sekä tämän alueen palveluketjun saattamista kuntoon paikallistasolla siten, että kuntien liikuntasekä sosiaalija terveystoimet ovat kaikilla paikkakunnilla yhteydessä keskenään ikääntyvien liikuntatoiminnan kysymyksissä. 1997. Valtakunnallisten erityisliikuntajärjestöjen valtionavustuksia ehdotetaan lisättävän siten, että järjestöjen piiriin saadaan vielä lisää harrastajia eri järjestöjen kautta. Rakennustieto Oy, Helsinki. Kuntien kautta paikallisille erityisliikunnan yhdistyksille osoitettavaa tukea tulee lisätä. Esteettömät liikuntatilat-diasarja sekä CD-rom. 2002. Ikääntyvien liikunnan työnjakoa tulisi yhä selventää siten, että hyväkuntoiset eläkeläiset eivät ole erityisliikunnanohjaajien työvastuulla. KARI KOIVUMÄKI Suunnittelija Opetusministeriö puh: 09-16077381 sähköposti: kari.j.koivumaki@minedu.fi Lähteet Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö. Lisäksi paralympiaurheilun tukea esitetään yhä saatettavan lähemmäs muun huippu-urheilun tuen tasoa. Tavoitteena kaikille avoin liikuntatoiminta Neuvottelupäivillä käsiteltiin myös nk. Erityisesti ilmastoinninja siivouksen tasosta tulee huolehtia. Tilaisuudessa suositeltiin kuntakohtaisia liikuntatilojen korjaussuunnitelmien ohjelmia tehtäviksi. Komiteanmietintö 2001 :12. Tilaisuudessa suositeltiin laadittavan koulutuspaketti, jossa "kaikille" -näkökulma on lähtökohtaisesti mukana. Tilaisuudessa pidettiin tärkeänä käynnistää STM:n terveysliikuntamietinnössä ehdotettu kansallinen kehitysohjelma iäkkäiden ihmisten tukija liikuntaelimistön toimintakyvyn parantamiseksi. Verhe 1. Myös sponsorirahoituksen lisäkäytön mahdollisuuksia esitetään selvitettävän. Erityisliikunnan arviointiraportti. Esteettömien liikuntatilojen ja -ympäristöjen aikaansaaminen Erityisryhmille soveltuvia liikuntatiloja tarvitaan yhä lisää ja huomiota tulisi kiinnittää liikkumisesteisten lisäksi myös liikuntatilojen sisäilman parantamiseen, jotta astmaa ja allergioita sairastavat voivat nykyistä paremmin käyttää liikuntapaikkoja. Tarvitaan lajikohtaisia yhteistyöohjelmia ja positiivisten kokemusten välittämistä keskeisille liikuntaalan järjestöille, jotta osa nykyisestä erityisliikuntatoiminnasta voisi jatkossa toteutua lajiliittojen ja niiden piirissä olevien liikuntaseurojen kautta. Airola J. Uimahallien peruskorjaamista esteettömiksi tulee jatkaa ja kiinnittää jatkossa huomiota myös lähiliikuntapaikkojen soveltuvuuteen. integraatiotai inkluusioperiaatteen toteuttamista vammaisja erityisliikunnan ja muun urheilun ja liikunnan yhteistyön lisäämiseksi. Tärkeinä periaatesuosituksina pidettiin osallistuvaa suunnittelua (erityisryhmiin kuuluvien kuulemista paikallistason ratkaisuissa), riittävää viranomaisyhteistyötä sekä kuntakohtaista kokonaisuuden ajattelua liikuntatilojen osalta. Opetusministeriön kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osaston julkaisu 6/2002. 2002. Gummerus. Rahoituksessa esitetään myös käytettävän raha-automaaattivaroja erityisesti kansanterveysjärjestöjen liikunnallisen toiminnan kehitystyössä. Uimahallien peruskorjaus erityisliikunnan näkökulmasta. Opetusministeriön liikuntapaikkajulkaisu 63. Ikääntyvien liikunnan monipuolistaminen Ikäihmisten liikuntatoiminnan aluetta on käsitelty vastikään laajasti STM:n terveysliikuntatoimikunnan mietinnössä. Helsinki 2002. Vammaisja erityisliikunnan järjestöjen suositellaan lisäävän lasten ja nuorten liikuntaryhmiä. Ikäihmisille saadaan lisättyä ohjattua liikuntatoimintaa parhaiten siten, että liikuntatoimi, sosiaalija terveystoimi sekä alan järjestöt ovat kaikki mukana omalla panoksellaan. Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitos, tutkimuksia 1/2002. Ala-Vähälä T., Tiihonen A. Esteettömät liikuntatilat
Vanhustyön ollessa osa julkista so18 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 siaalija terveysja liikuntatointa perustaa pohdinnalle luovat myös alan ammattiryhmien eettiset periaatteet. Sosiaalija terveydenhuollon ammattiryhmien eettiset periaatteet Sosiaalija terveydenhuoltoa ohjaavat sekä yleiset että ammatinharjoittamista koskevat eettiset periaatteet. YK:n periaatteet ovat pitkälti yhteneväiset sosiaalija terveydenhuollossa noudatettavien periaatteiden kanssa. Periaatteissa todetaan mm., että ikääntyvien pitäisi saada asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, että heillä pitää olla mahdollisuus pysyä aktiivisina yhteiskuntaan nähden, että heille tulee antaa mahdollisuuksia ylläpitää ja palauttaa mahdollisimman hyvä fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, että heillä tulee olla mahdollisuus osallistua yhteiskunnan virikeja virkistystoimintaan ja että heitä tulee kohdella oikeudenmukaisesti iästä, sukupuolesta, vajaakuntoisuudesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. vanhusten oikeuksia koskeva julistus. Itsensä toteuttaminen ja 5. Periaatteet pohjautuvat YK:n Ihmisoikeuksien julistukseen ja ne ryhmittyvät viiden käsitteen alle: 1. Riippumattomuus 2. tuottavat liikuntapalveluja ikääntyneille. Myös esimerkiksi Suomen Punainen Risti, seurakunnat, Martat jne. L iikuntakyky on tärkeä osatekijä iäkkään väestönosan terveyden, toimintakyvyn, autonomian ja elämänlaadun toteutumisessa. Haasteena on nyt palvelujen määrällinen lisääminen, niiden tasaisempi tarjonta sekä ikääntyvän väestönosan heterogeenisuuden ja eriytyvien tarpeiden tunnistaminen. Liikunnan harrastus on monelle iäkkäälle myös tärkeä arvo sinänsä. Vanhustyötä ohjaavat eettiset periaatteet Ikääntyvien liikuntaa järjestävät useat organisaatiot kuten kunnan liikuntatoimi, sosiaalija terveydenhuolto, liikunta-, kansanterveysja eläkeläisjärjestöt, kansalaisja työväenopistot, kuntoutuslaitokset, urheiluopistot sekä yksityiset palveluntuottajat. Palveluja kehitettäessä on oleellista ottaa huomioon, mitkä periaatteet ohjaavat vanhustyötä yleisesti. Parhaassa tapauksessa voimavarat yhdistyvät toimivaksi kokonaisuudeksi. Ammatinharjoittamista ohjaavat ajatukset koskevat. Lähtökohdan pohdinnalle antaa mm. Ikääntyvien oikeudet YK on hyväksynyt julkilausuman, jossa todetaan ikääntyviä ja heidän asemaansa koskevat periaatteet. Osallistuminen 3. Ikääntyneillä on usein muita väestöryhmiä heikommat mahdollisuudet vaikuttaa omien liikuntapalvelujensa sisältöön ja laatuun. Ihmisarvo. Yhteensovittaminen saattaa myös sisältää ongelmia ja riskejä, koska moninaiset toimialat ja ammatti taustat rakentuvat osittain eri arvopohjille. Liikuntaan liittyvää työtä tekevät näissä organisaatiossa liikunnanja kuntoutuksen ammattilaiset, toimintaterapeutit, vapaa-ajanohjaajat, sosiaalija terveydenhuollon työntekijät ja vapaaehtoiset harrastajaja vertaisohjaajat. Hoito 4. Ikääntyvien liikunta: EETTISESTI, TURVALLISESTI JA LAADUKKAASTI TEKSTI: ELINA KARVINEN, ANNELI SARVIMÄKI Turvallisten, tasa-arvoa lisäävien ja laadukkaiden liikuntapalvelujen luominen ikääntyville on lähivuosien haaste. Toiminnan perustana oleva eettinen pohdinta on erityisen tärkeää ikääntyvien liikunnassa
Myös pahan välttäminen ja vähentäminen on yleinen eettinen periaate sosiaalija terveydenhuollossa. Sosiaalija terveydenhuollossa tämä periaate muodostaa lähtökohdan usean ammattiryhmän toiminnalle. Myös heikentynyt taloudellinen asema, kipu, särky, alakuloisuus ja pelko joutua väkivallan kohteeksi ovat yleisiä ikääntyvien ongelmia. Hyvän tekeminen ja edistäminen on yleinen eettinen periaate. Ihmisarvo taas eroaa edellä mainituista siinä, että se ei perustu mihinkään ulkoiseen tekijään kuten hyötyyn tai henkilökohtaiseen suhteeseen. Henkilökohtainen arvo määräytyy sen perusteella, mitä ihminen merkitsee henkilökohtaisesti toisille ihmisille. Hyvän tekeminen ja edistäminen 2. Toisaalta esim. Ikääntymiseen liittyy useimpien kohdalla väistämättä raihnaisuutta sekä terveyden ja toimintakykyjen heikkenemistä. Tämä voi olla perusteltua,jos tavoitteena on vielä suuremman kivun ja kärsimyksen lievittäminen tulevaisuudessa. Näiden lievittäminen ja vähentäminen ovat vanhustyön tärkeitä alueita. Pahan vähentäminen ja lievittäminen 3. Ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen 4. kuntoutus, liikunta ja terveydenhuolto saattavat myös hetkellisesti lisätä kipua ja kärsimystä. Pahan välttäminen ja vähentäminen on myös vanhustyössä tärkeä periaate. Sen ainoa määrääjä on ihmisyys. Fysioterapeutit edistävät ja ylläpitävät omatoimisuutta ja toimintakykyä ja sosiaalityöntekijät osallisuutta sekä kykyä ja mahdollisuutta itsenäiseen elämään ja täysivaltaiseen kansalaisuuteen. Lääkärit ja sairaanhoitajat ovat sitoutuneet kärsimyksen lievittämiseen, sosiaalityöntekijät pyrkivät poistamaan huono-osaisuuden seurauksia ja vastustavat väkivaltaa. Potilasta ja asiakasta koskevat periaatteet luokitellaan yleisesti viiteen ryhmään: 1. keskeisesti suhdetta potilaaseen/asiakkaaseen, mutta myös ammatinharjoittajien välisiä suhteita, suhdetta ammattiin ja yhteiskuntaan. Ihmisellä saattaa olla monen tyyppistä arvoa. Sekä lääkärit että sairaanhoitajat korostavat eettisissä ohjeissaan, että toiminnan tavoitteena on terveys ja sen edistäminen ja ylläpitäminen. Vanhustyö noudattaa keskeisiltä osiltaan sosiaalija terveydenhuollon eettisiä periaatteita. Välittäminen ja huolenpito ja 5. Ihmisen hyötyarvo perustuu siihen, miten hyödyllinen hän on esimerkiksi veronmaksajana tai työntekijänä tai miten hyvin hän suoriutuu muista tärkeistä tehtävistä. Ihmisarvon kunnioittaminen merkitsee sitä, että ihmistä pidetään arvokkaana ja hänen oikeutensa otetaan huomioon riippumatta siitä, miten hyödyllinen ja LIIKUNTA & TIEDE 612002 19. Oikeudenmukaisuus. Sairaanhoitajat pyrkivät sen lisäksi edistämään potilaan yksilöllistä hyvää oloa. Eettinen arvo merkitsee sitä, että jotkut ihmiset ovat esimerkiksi vastuuntuntoisempia ja rehellisempiä kuin toiset. Kaikkea kärsimystä ei voida tietenkään poistaa ihmisten elämästä, mutta ainakin turhaa kärsimystä voidaan yrittää poistaa. Ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on keskeinen eettinen periaate
Sairaanhoitajat toteavat, että toimintaa on harjoitettava niin, että potilasta kohdataan arvokkaana ihmisenä, että hänen arvojaan, vakaumuksensa, tapansa ja itsemääräämisoikeutensa otetaan huomioon. Oikeudenmukaisuutta on perinteisesti pidetty tärkeänä eettisenä periaatteena sekä yleisessä etiikassa että sosiaalija terveydenhuollossa. Huolenpito-etiikassa korostetaan inhimillisyyden, emotionaalisen sitoutuneisuuden, hoitosuhteen ja vuorovaikutuksen merkitystä. moraalinen hän on ja mitä hän merkitsee meille henkilökohtaisesti. Koska vanhusten vanhuspalvelujen kehittäminen rakentuu usean ammattiryhmän yhteistyölle, toisten asiantuntemuksen kunnioittaminen ja hyvä yhteistyö ovat edellytys sille, että ikääntyvä asiakas hyötyy toiminnasta. Tämä eettinen ulottuvuus korostuu ainakin lääkäreiden ja sairaanhoitajien eettisissä ohjeissa. Totuudellisuus edellyttää avointa keskustelua ja rehellisyyttä. Varsinkin syrjäytyneiden ja huono-osaisten ikääntyvien akitvoiminen ja heidän elämäntilanteensa huomioiminen liikuntapalveluja suunniteltaessa on oleellista. Opettajan työssä keskeistä on elinikäisen oppimisen ajatus, jossa opettajalla on merkittävä rooli myönteisten oppimiskokemusten synnyssä ja terveen itsetunnon vahvistamisessa. Liikunnanopetuksessa nojataan opetustyön eettisiin periaatteisiin Liikunnanopettajilla ja liikunnanohjaajilla ei ole erikseen kirjattuja eettisiä periaatteita vaan heidän työtään ohjaavat yleiset opetustyöstä annetut eettiset ohjeet ja niiden taustalla olevat arvot. Oikeudenmukaisuus on haaste sekä sosiaalija terveydenhuollossa että liikunnassa. Myös ikääntyvien ihmisten palvelujen tulee perustua huolenpidon ajatukseen ja toimintaa tulee harjoittaa inhimillisesti ja ihmisläheisesti. Fysioterapeutit korostavat, että potilaan mielipidettä pitää kuunnella ja ottaa huomioon ja että fysioterapeutti toiminnassaan kunnioittaa potilaan ihmisarvoa, yksilöllisyyttä, eheyttä ja itsemääräämisoikeutta. Opettajien eettisten periaattein taustalla on ajatus ihmisarvon kunnioittamisesta, oikeudenmukaisuudesta sekä totuudellisuudesta ja vapaudesta. Opettajan työ on oppimisen mahdollisuuksien hyödyntämistä oppijan parhaaksi. Ihmisarvon ja siihen liittyvien oikeuksien kunnioittaminen muodostaa tärkeän eettisen periaatteen sosiaalija terveydenhuollon eri henkilöstöryhmien toiminnassa. Palveluja suunniteltaessa on otettava huomioon, ettei toiminta loukkaa ikääntyvän ihmisarvoa ja siihen liittyviä oikeuksia. Sairaanhoitajat, lääkärit ja fysioterapeutit korostavat eettisissä ohjeissaan, että potilaita kohdellaan tasa-arvoisina ja tasa-puolisesti niin, että kaikkia hoidetaan yhtä hyvin heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaan iästä, sukupuolesta, rodusta, uskonnosta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta. Niissä todetaan mm., että ammatin harjoittajan tulee kartoittaa tietojaan ja taitojaan, että ammatin harjoittajat tukevat toisiaan, kunnioittavat muiden asiantuntemusta, pyrkivät hyvään yhteistyöhön muiden kanssa, osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen. Välittäminen ja huolenpito (caring) on noussut keskeiseksi eettiseksi lähtökohdaksi terveydenhuollon etiikassa. ELINA KARVINEN, Ttl, toimialapäällikkö lkäinstituutti Kuntokallio-Säätiö puh: 09-61221618 sähköposti: elina.karvinen@kuntokallio.fi ANNELI SARVIMÄKI, FT, tutkimusjohtaja lkäinstituutti Kuntokallio-Säätiö puh: 09-61221628 sähköposti: anneli.sarvimaki@kuntokallio.fi Lähteet saatavissa kirjoittajilta.. Potilaan itsemääräämisoikeudesta ja salassapitovelvollisuudesta on säädetty laissa. Vapauden käsite liittyy läheisesti ihmisarvoon ja siinä korostetaan myös opettajan oikeutta omaan arvomaailmaan. Muut periaatteet koskevat lähinnä ammattien välisiä 20 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 suhteita, suhdetta ammattiin ja yhteiskuntaan. Oikeudenmukaisuutta voi ymmärtää niin, että koska kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, heillä on myös samat oikeudet. Suomen lääkäriliiton ohjeissa sanotaan, että lääkärin tulee palvella kanssaihmisiään lähimmäisrakkauden mukaisesti ja Suomen sairaanhoitajaliitto toteaa, että sairaanhoitaja kohtelee toista ihmistä lähimmäisenä ja että sairaanhoitajakunta valvoo, että sairaanhoitajalla säilyy ihmisläheinen auttamistehtävä. Myös sosiaalityöntekijät ja lääkärit painottavat ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista omissa eettisissä ohjeissaan. Oikeudenmukaisuus liittyy läheisesti ihmisarvoon. Itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon kunnioittamiseen liittyy myös vaatimus antaa potilaalle tietoa, jotta hän pystyisi päättämään omista asioistaan, ja salassapitovelvollisuus, joka takaa yksityisyyden kunnioittamisen. Ihmisyyteen ja ihmisarvoon kuuluu oikeus itsemääräämiseen, oikeus henkilökohtaiseen vakaumukseen sekä oikeus fyysiseen ja henkiseen loukkaamattomuuteen. Opettajan työssä korostetaan voimakkaasti ammattitaidon ylläpitämistä. Ihmisarvon kunnioittamiseen liittyy muita eettisiä "ala-periaatteita", jotka ovat johdettavissa ihmisyydestä ja ihmisarvosta. Sosiaalityöntekijät pyrkivät tämän lisäksi aktiivisesti ehkäisemään syrjintää ja torjumaan syrjintää tuottavia toimia ja rakenteita
Liikuntapalveluja tulee suunnitella erityisesti niille ikäihmisille, jotka ovat vaarassa syrjäytyä ja menettää terveyttään (esim. opetusmenetelmien valinnassa ja liikunnallisen opetusmateriaalin valmistamisessa on otettava huomioon ikääntyvien erityispiirteet. Itsemääräämisoikeuden toteutumista pitää valvoa erityisesti tilanteissa, jossa asiakasryhmänä on toimintakyvyltään heikentyneitä vanhuksia. Niistä tulee välittyä iäkkäitä ihmisiä arvostava, vuorovaikutteinen ja lämmin suhtautuminen. Laadukas liikunta ikääntyneille •• •• YKSILOLLISTA, TURVALLISTA JA VUOROVAIKUTTEISTA TEKSTI: ELINA KARVINEN, ANNELI SARVIMÄKI I äkkäille tarkoitettujen ohjattujen liikuntapalvelujen tulee olla terveyttä, hyvää oloa, omatoimisuutta, toimintakykyä, osallisuutta ja itsenäisyyttä edistäviä. Esim. Raihnaisuus antaa palvelujen tarjoajalle mahdollisuuden puuttua poikkeuksellisen paljon asiakkaan elämään. Esim. Liikuntatoiminnasta tulee kerätä säännöllisesti asiakaspalautetta, jonka perusteella toimintaa kehitetään. ryhmäliikunnan tulee olla siten suunniteltua, että vammautumisen tai ylirasituksen mahdollisuus on minimoitu. Iäkkäiden liikunnan tulee vähentää niin fyysistä kuin henkistäkin kipua iäkkään ihmisen elämässä. kotona asuvat muistamattomat vanhukset tai kotona asuvat ihmiset, joilla on liikunta vaikeuksia, mielenterveysongelmaiset). sitä, että iäkkäiden ihmisten liikuntaryhmät eivät voi olla kovin suuria, varsinkin jos ryhmä on heterogeeninen. läkkäille ihmisille on varmistettava mahdollisuus osallistua heidän tarpeidensa ja toiveidensa mukaiseen liikuntaan sekä oikeus elinikäiseen oppimiseen motorisissa taidoissa ja liikuntatiedoissa LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 21. Niitä ohjaa tai niihin opastaa koulutettu, pätevä henkilöstö, joka hallitsee myös psykososiaalisen toimintakyvyn ylläpitämisen ja harjoittamisen periaatteet. Yksilöllisyys ja yksityisyys Ikääntyville järjestettyjen liikuntapalvelujen tulee olla yksilöllisiä, inhimillisiä ja ihmisläheisiä. Asiakkaan tulee voida valita arvojensa mukaista liikuntatoimintaa ja hänelle tulee jakaa riittävästi tietoa oman valintansa perustaksi. että liikuntaohjelmien tulee olla tutkimukseen ja hyvään kokemukseen perustuvia sekä kullekin asiakkaalle sopivia. Edellä mainittu tarkoittaa mm. Laadukkaiden liikuntapalvelujen tuottamien edellyttää, että niitä suunnittelevat ja toteuttavat liikunnan ja kuntoutuksen ammattilaiset sekä harrastajaohjaajat täydennyskouluttavat itseään liikuntagerontologian alueella ja pyrkivät hyvään yhteistyöhön toistensa kanssa. Useiden toimijoiden kenttä edellyttää myönteistä Ja rakentavaa yhteistyötä, jotta tuloksena olisi saumaton palveluketju ja iäkkään ihmisen hyvinvointia edistävä toiminta. Asiakkaan mielipiteitä palvelusta tulee kuulla ja ottaa huomioon. Osallisuus ja oikeus elinikäiseen oppimiseen Iäkkäille ihmisille on varmistettava mahdollisuus osallistua heidän tarpeidensa ja toiveidensa mukaiseen liikuntaan sekä oikeus elinikäiseen oppimiseen motorisissa taidoissa ja liikunta tiedoissa. Toiminta ei saa aiheuttaa turhautumista tai stressiä eikä vahvistaa kielteistä ruumiinkuvaa vaan sen tavoitteena on tukea mielenterveyttä ja persoonallista eheyttä. Oikeudenmukaisuus Oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaan liikuntapalvelut on kohdennettava tai niistä on tehtävä sovelluksia kaikille eläkeikäisille kuntalaisille tasapuolisesti ( esim. Terveyteen ja toimintakykyyn liittyviä tietoja, joita tarvitaan sopivan ohjelman suunnittelemiseksi, suojaa lakiin perustuva salassapitovelvollisuus. kuljetuksen järjestämistä, avustajien ja liikunnan apuvälineiden hankintaa, esteettömyyden varmistamista sekä lähiliikuntapaikkojen kehittämistä. toimintakyvyltään erilaiset ikäihmiset, laitoksissa/kotona asuvat ikääntyvät ihmiset, syrjäkylien asukkaat, etniset vähemmistöt). Yksityisyys on otettava huomioon esimerkiksi järjestettäessä pukeutumisja peseytymistiloja. Osallisuus edellyttää esteiden poistamista, esim. Elinikäisen oppimisen mahdollisuutta tukee se, että liikuntaa ohjaavat ovat perehtyneet iäkkäiden opetukseen ja oppimisstrategioihin ja osaavat soveltaa niitä työssään. Liikuntatoiminnassa edellä mainittu tarkoittaa mm. Ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus Palvelun järjestäjän tulee asennoitua tasa-arvoisesti kaikkiin ikääntyviin ihmisiin
2000). (Laukkanen 1999.) Liikkumisvaikeuksien ilmetessä on tärkeää saada iäkkäät ihmiset jatkamaan liikkumistaan esimerkiksi liikuntaharrastuksen merkeissä. Tämän jälkeen seuraa monimutkaisempien toimintojen, kuten sosiaalisen osallistumisen, ostosten teon tai raskaiden kotitöiden tekemisen vaikeutuminen. 22 uomessa oli vuoden 1996 lopussa noin 750 000 yli 65-vuotiasta eli 15 % koko väestöstä. 1999). Lopulta saattaa myös perustoiminnoista, kuten pukeutumisesta, peseytymisestä tai sisällä liikkumisesta, tulla ongelmallista, mikä sitten johtaa lisääntyneen ulkopuolisen avun tarpeeseen ja mahdollisesti laitoshoitoon. Liikunnalla on tärkeä rooli toiminnanvajauksien ehkäisyssä, koska sairauksien lisäksi toitninnanvajaukset johtuvat liian vähäisestä liikunnasta. On todettu, että samanasteisista toiminnanvajauksista kärsivien ihmisten liikkumisen määrä vaihtelee huomattavasti (Rantanen ym. He voivat osallistua liikunnalliseen kuntoutukseen valvotuissa olosuhteissa ja harrastaa omaehtoisesti kevyttä rasitusta edellyttäviä liikuntamuotoja, kuten kävelyä ja puutarhanhoitoa. He voivat osallistua liikuntatoimen ja järjestöjen organisoimaan toimintaan tai harrastaa omaehtoisesti kestävyyslajeja ja monipuolisesti muutakin liikuntaa. Toiminnanvajaukset kehittyvät yleensä tietyssä järjestyksessä. Ulkopuolisen avuntarve on selvästi pienempi henkilöillä, jotka toimintakykyongelmistaan huolimatta harrastavat liikuntaa (Hirvensalo ym. Miehillä oli keskimäärin 2.2 ja naisilla 2.4 sairautta. Liikkumisvaikeudet alkoivat lisääntyä 75-vuoden iästä alkaen ja ne olivat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Jos iäkkäiden terveydessä ja toimintakyvyssä ei tapahdu suuria muutoksia, vanhojen ikäluokkien kasvamisesta seuraa hoitoja laitospalvelujen tarpeen lisääntyminen. Suurten ikäluokkien ollessa eläkeiässä vuonna 2030 on väestöstä joka neljäs vähintään 65-vuotiaita (Tilastokeskus 2001.) Iäkkäiden yhteiskunnalta tarvitseman avun kannalta merkittävää on yli 85-vuotiaiden osuuden, erityisesti naisten, määrän kasvu (Noro 1998). Yksittäisistä perustoiminnoista ulkona liikkumisessa oli eniten ongelmia. Esimerkiksi laitoshoidon tarpeen kasvun ei toivota nousevan samassa suhteessa kuin iäkkäiden määrän. Tutkiessaan jyväskyläläisiä iäkkäitä ihmisiä terveyskeskuslääkäri Pia Laukkanen (Laukkanen ym. 3) Henkilöt, jotka ovat pääosin omatoimisia, mutta joilla on sairauksien ja vammojen aiheuttamia uhkia toimintakyvyn heikkenemiselle. Jotkut ihmiset jatkavat fyysisesti aktiivista elämäntapaa toimintakykyongelmista LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 huolimatta, jotkut taas ovat fyysisesti hyvin passiivisia, vaikka heillä ei olisi toimintakykyongelmia. Liikuntaharrastus, toimintakyky ja palvelujen porrastus Iäkkäillä henkilöillä toimintakyky ja sairaudet säätelevät liikuntaharrastuksen luonnetta. Tällaiset, henkilöt kuten veteraani urheilijat, voivat harrastaa liikuntaa kilpailumielessä järjestöjen tapahtumissa ja harjoituksissa. Seuraavan kahden vuosikymmenen aikana yli 65vuotiaiden määrä kasvaa 40 % ja yli 85-vuotiaiden määrä 50%. 2) Henkilöt, joilla on lähinnä ikää vastaavia muutoksia fyysisessä suoritus-kyvyssä. • • •• IAKKAIDEN liikkumisen tarpeet haaste palvelujärjestelmälle TEKSTI: MIRJA HIRVENSALO Ikääntynyt, joka toimintakykyongelmista huolimatta harrastaa liikuntaa, tarvitsee vähemmän ulkopuolista apua. Fyysinen aktiivisuus on kuitenkin oleellinen asia juuri niille henkilöille, joiden toimintakyky jo on heikentynyt. Liikuntapalvelujen tarjoajien kannalta liikuntaharrastuksen ja toimintakyvyn suhdetta kuvaava luokitus voi helpottaa monipuolisiin tarpeisiin vastaamista (Spirduso 1995, 339; Heikkinen 2001): 1) "Fyysinen eliitti". Huomattavia vaikeuksia ilmenee vasta 80-vuotiailla. Liikuntaharrastus voi iäkkäillä henkilöillä olla yhtä hyvin kuntoliikuntaa kuin kuntouttavaa harjoittelua, jonka avulla voimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta pyritään parantamaan. Noin 30 % iäkkäistä ei kyennyt liikkumaan ulkona vaikeuksitta ja 10 % pelkäsi ulkona liikkumista. Esimerkiksi vuonna 1995 oli 85-vuotiaista naisista laitoshoidossa 25% ja miehistä n. 1997) totesi, että 75-vuotiaista vain noin kymmenesosa oli vuosina 1994-95 ilman kliinistä diagnoosia ja monitautisuus oli yleistä. 10% (Noro 1998). (Verbrugge & Jette 1994.) Ensimmäisenä heikkenee liikkumiskyky. 1. Liikuntatarpeiden ja oikeiden palvelujen kohtaamista voidaan edistää liikuntaan liittyvällä neuvonnalla esimerkiksi terveydenhuollon vastaanotoilla. Erityisesti yli BO-vuotiaiden naisten toimintakyky oli heikko. Ikääntyminen lisää toiminnanvajauksien määrää Merkittävin laitoshoidon riskitekijä on toiminnanvajaus. Iäkkäillä ihmisillä on vaikeuksia nousta portaita ja kävellä liikennevaloista riittävän nopeasti
Jyväskylä: Gummerrus. Terveydenhuollon asiantuntijan varoitus voi olla kehotusta määräävämpi iäkkään henkilön tehdessä päätöstä liikuntaharrastuksen aloittamisesta ( Chogahara 1999) Varoitukset saattavat aiheuttaa liiallista varovaisuutta jopa kohtuullisessa päivittäisessä rasituksessa ja johtaa lopulta fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen minimaaliseksi. Varovasti varoituksia Ikivihreät projektissa tutkittiin myös liikuntaneuvonnan sisältöä seurannan loppuvaiheessa tutkimuksen osanottajien ollessa 73-92-vuotiaita (Hirvensalo 2002) Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että noin kolmasosa tutkituista oli saanut sekä kehotuksen että varoituksen liikuntaan liittyvistä asioista. Jyväskylän kaupungin sosiaalija terveyspalvelukeskuksen julkaisuja 8, 1999 Karvinen, E. Jyväskylässä vuonna 1996 toteutetussa Ikivihreät -projektin seurantatutkimuksessa terveydenhuoltohenkilökunnalta saatu neuvonta osoittautui merkittäväksi tekijäksi vielä iäkkäänä aloitetun uuden liikuntaharrastuksen selittäjänä (Hirvensalo 2002). Yhteys kuolleisuuteen ja avuntarpeeseen sekä terveydenhuolto liikunnan edistäjänä. He tarvitsevat yksilöllistä kuntoutusta, kuten esimerkiksi laitoskuntoutusta, ja sen jatkona kuntoutusta kotiolosuhteissa. Vanhustyön ja liikuntapalvelujen eettiset lähtökohdat. Väestötilastot. A five-year-follow-up. Julkaisussa M. 1995. & Heikkinen, E. Trends and potential for discharge. Ohjeiden saamisen merkitys korostui pitkäaikaissairauksia sairastavilla henkilöillä. & Heikkinen E. MIRJA HIRVENSALO Lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: 014-2602119 sähköposti: mirja.hirvensalo@sport.jyu.fi Lähteet Chogahara M A: Multidimensional scale for assessing positive and negative social influences on physical activity in older adults. 19.98 Rantanen T, Guralnik J M, Sakari-Rantal.a R, Leveille S, Simonsick E, Ling S & Fried L: Disability, physical activity and muscle strength in older women: The Women's Health and Aging Study. Noro A. Studies in Sport, Physical Education and Health 87.2002 Hirvensalo, M. Verbrugge L M & Jette A M: The disablement process. Esimerkiksi tutkittava saattoi raportoida, että häntä oli neuvottu harrastamaan kävelylenkkeilyä mutta välttämään voimakasta rasitusta. Long-term institutional care among finnish elderly population. Oinonen Liikuntaklusteri Jyväskylään (toim.) Jyväskylän sosiaalija t!'lrveyspalvelukeskuksen julkaisuja 8. Aging Clinical and Experimental Research 11, 209-220, 199.9 Malmberg J, Miilunpalo S, Vuori 1, Pas.anen M, Oja P & Haapanen-Niemi N. Järjestöt ja liikuntatoimi järjestävät hyväkuntoisille henkilöille liikuntaharrastuksia alemmilla portailla ja ylemmillä portailla, joissa terveydellinen vaatimustaso kasvaa, sosiaalija terveystoimi tarjoaa liikunnallista kuntoutusta eri muodoissaan (Kannas 1999). Morbidity and disability in 75and 80-year-old men and women. Mobility difficulties and physical activity as predictors of mortality and loss of indep!'lndence in community living older population. Kotivoimisteluharrastuksen aloitti kahdeksan vuoden seurannan aikana kolmasosa ja ohjatuissa liikuntaryhmissä harrastamisen kymmenesosa aikaisemmin näissä lajeissa passiiviseksi itsensä ilmoittaneista henkilöistä. 1999. Arch Physical Med and Rehab 80_, 130-135, 1.999 Spirduso W W: Physical dimensions of aging. Edellisestä toimintakyvyltään erikuntoisten iäkkäiden liikunnan luokituksesta voidaan kehittää kunnan toimijoiden palvelujen porrastus. He tarvitsevat säännöllistä ryhmäja yksilökuntoutusta toimintakyvyn ylläpitämiseksi (voima/jumpparyhmät, yksilöllinen kuntoutus liikkuvuuden ylläpitämiseksi) . A health-related fitness and functional performance test battery for middle-aged and older adults: Feasibility and health-rel.ated content validity. Stakes, research report 87 . 53, 79-106, 1997. Jyväskylän yliopisto. Helsinki: Hakapaino. 4) Henkilöt, joilla on vaikea toimintakyvyn häiriö ja jotka tarvitsevat apua ja apuvälineitä. Tarpeet ja palvelut kohtaamaan Iäkkäiden ihmisten liikuntatarpeiden ja oikeiden palvelujen kohtaamista voidaan edistää liikuntaan liittyvällä neuvonnalla esimerkiksi terveydenhuollon vastaanotoilla tai varsinaisissa kuntoneuvoloissa tai -klinikoissa. J Gerontol Soc Sci 548: S356-67, 1999 Heikkinen E: Liikunnan hyödyt ikääntyneillä, uusi kuluttajaryhmä, uudet visiot. Social Science and Medicine 38, 1-14, 1994. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 23. Lääkäriltä tai fysioterapeutilta saatu neuvo lisäsi harrastuksen aloittamisen todennäköisyyttä monikertaisesti verrattuna tutkittaviin, jotka eivät raportoineet saaneensa neuvoja liikunnan harrastamiseen. Tilastokeskus. Tilanne, jossa tutkittavat saivat ikään kuin vastakkaisia liikuntaneuvoja tai pelkkiä varoituksia, voi aiheuttaa sekaannusta neuvojen tulkinnassa. Tilastok,itsaus 2001. Champaign (IL 1: Human Kinetics. Laukkanen P, Sakari-Rantala R., Kauppinen M. Lisäksi joka kymmenes vastaaja raportoi pelkästään varoituksia. Journal of Aging and Geriatric Society 2000; 48:493-8 Kannas S: Liikuntatoimen ja sosiaalija terveystoimen yhteistyö Jyväskylässä. Liikuntaharrastuksen aloittaneista suurin osa oli saanut neuvontaa fysioterapeuteilta. Lisäksi tarvitaan yhteisiä kansallisia tavoitteita kuten vuonna 2001 ilmestyneessä Sosiaalija terveysministeriön mietinnössä ehdotettu kehittämisohjelma tukija liikuntaelimistön toimintakyvyn parantamiseksi. Esitelmä Hiwell,Asiantuntijaseminaarissa Liikunta ja hyvinvointi 27.11.2001 Hirvensalo M: Liikuntaharrastus iäkkäänä. Ojala & M . Scandinavian Journal of Social Medicine Suppl. Kuntien ja valtion toimenpiteillä iäkkäiden henkilöiden liikuntaa voidaan edistää yhteistyötä lisäämällä sekä tiedotuksella ja koulutuksella. Liikuntaklusteri Jyväskylään. Julkaisussa M Ojala M-L Oinonen (toim). 5) Henkilöt, jotka eivät selviydy omin avuin päivittäisistä toiminnoista ja tarvitsevat hoitoa kotona tai laitoksessa. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation 83, 666-677, 2002. Rantanen, T. Leinonen R, Heikkinen E & Jylhä M: A path analysis model of self-rated health among older people. & Sarvimäki, A. Iäkkäiden henkilöiden liikunta-aktiivisuuden edistäminen on keskeinen yhteiskunnallinen tavoite
t Kaikille avoin liikunta Yksilön kykyjen huomioiminen ja liikunnan suunnittelu osallistumista edistävistä lähtökohdista. Liikuntaa opettavien opettajien mukaan oppilaiden kielelliset vaikeudet, esimerkiksi kielelliset oppimisvaikeudet tai maahanmuuttajaoppilaan puutteellinen kielitaito sekä oppilaan kodissa vallitseva hankala elämäntilanne heijastuvat myös monin tavoin liikunnanopetukseen. Soveltavan liikunnanopetuksen käytäntö on viime vuosiin asti muodostunut lääketieteellisen ajattelutavan pohjalta. Tällaisia koke24 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 muksia oppilaat saivat erityisesti silloin, kun opettaja oli tehnyt oppilaan puolesta päätöksen sopivasta osallistumisen tai tehtävän soveltamisen tavasta. Kuvio 1. Tutkimuksissa on todettu yhteisen liikunnanopetuksen edistävän erilaisuuden hyväksymistä ja myös ystävyyssuhteiden muodostumista silloin, kun opetuksessa painotetaan yhteistoiminnallisia menetelmiä. (Huovinen 2000.) Yhdessä vai erikseen. ( Goodwin & Watkinson 2000.) Opettajien suhtautuminen integraatioon vaihtelee, mutta on yleensä melko kriittistä. Useimmiten on tutkittu vammattomien oppilaitten asennoitumista integraatioon. Place & Hodge 2001 ; Sherrill, Heikinaro-Johansson & Slininger 1994; Slininger, Sherrill & Jankowsky 2000). Vaikka lääketieteelliseen malliin pohjautuva ajattelu on väistymässä, yhä edelleen suuri osa erityisliikuntapalveluista keskittyy henkilön diagnoosin mukaiseen liikuntaan (kuvio 1). Diagnoosin mukainen erityisliikunta Liikwmallisteo rajoitusten huomioiminen ja liikunnan suunnittelu kuntoutuksetlisista lähtökohdista. Erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat puolestaan ovat kuvanneet yleisopetuksen liikunnan parhaimmillaan antavan tunteen joukkoon kuulumisesta, fyysisestä ja sosiaalisesta pätevyydestä sekä liikunnanopetuksen tavoitteiden saavuttamisesta. L iikunnanopetuksessa erityistä tukea voivat tarvita paitsi ne oppilaat, joilla on jokin vamma tai sairaus myös oppilaat, joiden fyysinen kunto tai motoriset taidot ovat ikätovereitaan heikommat. Arviolta jokaisessa luokassa on yhdestä kolmeen erityisen tuen tarpeessa olevaa oppijaa. Myös oppilaiden sosiaalisiin taitoihin tai käyttäytymiseen liittyvät pulmat edellyttävät usein yksilöllistä liikunnanopetuksen suunnittelua. Ajattelumallin muutos ja yhteys soveltavan liikunnanopetuksen käytäntöön.. Asenteiden muuttaminen ja sosiaalisten suhteiden muodostuminen vammattomien ja vammaisten oppilaitten välille on kuitenkin todettu vaikeaksi (esim. Liikuntaa opettavan ei tarvitse olla lääketieteen asiantuntija, vaan oppilaan yksilöllisyyden kohtaaminen ja tieto-taito liikunnan alueelta riittävät. Lääketieteelli1 AJATTELUMALLIN MUUTOS 1 1 OPETUSKÄYTÄNNÖN MUUTOS .--------------, Lääketieteellinen malli •Diagnoosi ja luoltittelu. Monet opettajat kokevat integraation sinänsä oikeaksi, mutta resurssien puutteen vuoksi he ovat huolissaan opetuksen laadusta. Suurin osa, noin 80 %, erityisen tuen tarpeessa olevista lapsista ja nuorista opiskelee tällä hetkellä yleisopetuksen ryhmissä. Toisaalta samat oppilaat kuvasivat myös kokeneensa sosiaalista eristämistä luokka tovereiden taholta ja epävarmuutta omasta pätevyydestään. Opettajat ovat huolissaan myös omien tietojensa ja taitojensa riittävyydestä kohdata oppilaitten yksilöllisiä tarpeita. Ajattelumalli antaa myös turvallisen lähtökohdan opetuksen suunnitteluun. SOVELTAVA LIIKUNNANOPETUS: Kykyihin pohjautuva opetus auttaa osallistumaan TEKSTI: TERHI HUOVINEN Kykyihin pohjautuvassa liikuntakasvatuksessa oppilas itse on oman toimintansa asiantuntija. (Moberg 1998.) Yhteiseen liikunnanopetukseen osallistuminen herättää sekä vammattomissa että vammaisissa oppilaissa ristiriitaisia ajatuksia. (Heikinaro-Johansson 1995; Huovinen 2000; Lienen, Sherrill & Myers 2001; Moberg 1998.) Huomio diagnoosista oppilaan kykyihin Osa kaikille yhteisen liikunnanopetuksen esteistä on kuitenkin lähtöisin asenteista ja toimintakäytäntöjen taustalla vaikuttavista ajattelumalleista (Lienen, Sherrill & Myers 2001; Sherrill, Heikinaro-Johansson & Slininger 1994). •Tieto sairauden aiheuttamasta toimintakyvyn rajoituksesta ja liikunnan kuntouttavasta merltityksestä t Kykyihin pohjautuva malli •Yksilökeskeisyys ja avoimuus •Tieto yksilön kyvyistä ja niiden yhteensopivuudesta harjoiteltavan liikuntamuodon kanssa. Yleisopetuksen liikunta oli myös saatettu järjestää siten, että erityisen tuen tarpeessa olevan oppilaan oli vaikea osallistua toimintaan
On tärkeää, että soveltavan liikunnanopetuksen sisällöt kirjataan näkyviin opettajankoulutuksen opetussuunnitelmiin niiden kurssien kohdalle, joilla sisältöjä on mielekästä käsitellä. Lisäksi oppilaalle kohdistetut palvelut kuten yksilöllisen opetussuunnitelman laatiminen, tehostettu liikunnanopetus osana yleisopetuksen opetussuunnitelmaa, soveltavaan liikunnanopetukseen koulutetut avustajat tai vaikkapa erityisliikunnanopettajan tarjoamat lisäresurssit auttavat oppilasta saamaan onnistumisen kokemuksia liikunnassa. Onnistumisen kokemusten pohjalla on huomion kiinnittäminen lapseen ja hänen kykyihinsä. Strukturoidun opetuksen malli tarjoaa opettajalle käyttökelpoisen työkalun oman opetuksensa selkeyttämiseen (kuvio 2) . nen lähestymistapa on heijastunut myös koulujen liikunnanopetukseen sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan liikuntaan: opettajat ja seurojen ohjaajat ovat syystäkin olleet huolissaan tietojensa ja taitojensa riittävyydestä, kun soveltavan liikunnanopetuksen edellytykseksi on määritelty erilaisten vammojen ja sairauksien tunteminen, niiden aiheuttamat rajoitukset, hoito ja kuntoutus. Kykyihin pohjautuvassa liikuntakasvatuksessa oppilas itse on oman toimintansa asiantuntija. 2001, 14-16.) Oppilaan tarvitsemat struktuurit eli oppimista tukevat rakenteet kirjataan hänen henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaansa. Strukturoitu opetus tarkoittaa mahdollisimman selkeäksi suunniteltua opetusta. Strukturoidun opetuksen käsite on alun perin tullut erityisopetukseen autististen henkilöiden opettamiseen suunnitellun TEACCH kuntoutusmallin myötä. Perusopetuslain (21.8.1998/628) mukaan jokaiselle erityisopetukseen otetulle tai siirreHOPS-Li Avustajien toiminnan suunnittelu Oppimista tukevan ympäristön suunnittelu Fyysisen ympäristön selkiyttäminen Sosiaalis-emotiooaalisen ympäristön selkiyUiminen Opetusmenetelmien valinta sisältöjen ja osallistujien vahvuusalueiden mukaan Sisältöjen suunnittelu tavoitteiden ja liikuntamuotojen ominaispiirteiden pohjalta Lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteiden asettaminen yksilön kykyjen pohjalta Osallistujiin tutustuminen Kuvio 2. (Kerola ym. Tämän vuoksi opettajilla tulisi olla valmiuksia motoristen taitojen arviointiin ja mahdollisten ongelmien havaitsemiseen. Opettajien koulutus avainasemassa Tutkimusten mukaan soveltavaan liikunnanopetukseen kohdistetuilla tukipalveluilla on merkitystä onnistuneen liikunnanopetuksen toteuttamisessa. Toiseksi jokaisella opettajaksi valmistuvalla tulisi olla peruskoulutuksessaan vähintään yksi erityisesti soveltavaa liikunnanopetusta käsittelevä kurssi. Tällaisella kurssilla sisältönä tulisi olla ymmärryksen lisääminen erilaisista motoriikan ja oppimisen vaikeuksista sekä niiden havaitsemisesta ja pedagogisista keinoista vaikuttaa havaittuihin ongelmiin. Yksilöllisen opetussuunnitelman laatiminen liikuntaan on monelle opettajalle melkoinen haaste ilman riittäviä tukipalveluita. Ryhmän ilmapiiriä ja toimintaa voidaan kehittää harjoittelemalla vuorovaikutusta tukevia taitoja. HOJKS:n tehtävänä on varmistaa, että oppilas saa lain edellyttämää ikäkautensa ja edellytystensä mukaista opetusta. (Heikinaro-Johansson 1995; Huovinen 2000; Klemola; Kuusela 2001; Luukkonen 2001.) Oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisemiseksi ja kuntouttamiseksi vaikeuksien mahdollisimman varhainen havaitseminen on ensiarvoisen tärkeää (Ahonen, Taipale-Oiva, Kokko, Kuittinen & Cantell 2001) . Liikunnanopetuksessa yksilöllistä opetussuunnitelmaa voi tarvita moni sellainenkin oppilas, jolla muuten ei ole tarvetta erityisopetukseen. Se auttaa oppilasta jäsentämään omaa oppimistaan silloin, kun hän tarvitsee erityistä tukea oppimiselleen. Kaikkien liikuntaa opettavien opettajien koulutuksessa tulisi ensinnäkin vahvistaa inkluusionäkökulmaa: eri liikuntamuotojen yhteydessä tulisi käsitellä myös erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaitten opettamista ja liikunnanopetuksen soveltamista kaikille sopivaksi, opetussuunnittelun kurssilla tulisi ottaa esille henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatimisen periaatteet, liikunnanopetuksen opetusharjoittelua tulisi suunnata myös sellaisiin opetusryhmiin, joissa on erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita, oman opetusfilosofian ja arvomaailman pohtimisessa tulisi pysähtyä miettimään omia asenteitaan ja käsityksiään erilaisuuden kohtaamisesta jne. Lapsen ja hänen huoltajiensa kanssa keskustellen selvitetään, mihin lapsi kykenee ja miten liikuntatuntia voidaan muokata sellaiseksi, että kaikki voivat osallistua täysipainoisesti ja saada onnistumisen kokemuksia. Opettajan tärkeimpiä taitoja ovat tällöin vuorovaikutustaidot, erityisesti aktiivinen kuuntelu. Erityisen tärkeää tämä on varhaiskasvatuksessa sekä esija alkuopetuksessa. Kurssin tulisi tarjota LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 25. tylle oppilaalle tulee laatia HOJKS eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Opetuksen selkeyttäminen strukturoidun opetuksen avulla. Täydennyskoulutuksella ja konsultaatiolla on mahdollista lisätä opettajan osaamista soveltavan liikunnanopetuksen toteuttamisessa. Opettajien peruskoulutuksessa tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota soveltavan liikunnanopetuksen sisältöihin. Myös uudistuvat opetussuunnitelman perusteet haastavat opettajat pohtimaan omaa liikunnanopetustaan ja opetuksen taustalla vaikuttavia arvoja. Emes, Longmuir ja Downs (2002) toteavat, että ensimmäinen askel uudenlaiseen erityisliikunnan ammattikäytäntöön olisi yksilökeskeisen, kykyihin pohjautuvan ajattelun omaksuminen. Liikuntaa opettavan ei tarvitse olla lääketieteen asiantuntija, vaan oppilaan yksilöllisyyden kohtaaminen ja tieto-taito liikunnan alueelta riittävät. Oppimista tukevat rakenteet yksilölliseen opetussuunnitelmaan Lasten ja nuorten liikunnassa kykyihin pohjautuva ajattelumalli antaa turvallisen lähtökohdan opetuksen suunnitteluun
K. Luukkonen, E. 2001. Opetus 2000. Esiopetuksen liikunnan opetussuunnitelman toteuttaminen perusopetuksen yhteydessä. Goodwin, D. Itsenäinen soveltavan liikunnanopetuksen kurssi on tarpeen samasta syystä kuin esimerkiksi terveystiedosta tehtiin oma oppiaine kouluun: erillinen kurssi antaa aikaa syventyä tärkeään aihepiiriin ja varmistaa sen, etteivät erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat kiireessä unohdu liikuntaa opettavien opettajien peruskoulutuksesta. & Myers, B. An Abilities-Based Approach to Service Delivery and Professional Preparation in Adapted Physical Activity. Teoksessa T. Kuusela, M. Koulutuksen saaneita erityisliikunnanopettajia toimii siis jo runsaasti ympäri Suomea erityistai liikunnanopettajina. lnclusive Physical Education From the Perspective of Students w ith Physical Disabilities. Huovinen, T. Physical Educator's Concerns About lntegrating Children with Disabilities: A Cross Cultural Comparison. Motoriikka. Kielelliset oppimisvaikeudet ja opetus kouluiässä. Teoksessa T. M. 2001. Osallistujista 92 % arvioi kurssin vastanneen heidän tarpeitaan. The Consultation Process: Adapted Physical Education Specialists' Perceptions. Children's Attitudes Toward Peers with Severe Disabilities: Revisiting Contact Theory. 2001. Adapted Physical Activity Ouarterly, 18, 389-404. Juva: Atena Kustannus. Täydennyskoulutuksesta tukea Työssä oleville opettajilla tulisi olla mahdollisuus aika ajoin päivittää tietojaan soveltavan liikunnanopetuksen alueella. 2001. Yhdessä tekemällä onnistumme. Place, K. & Huovinen, T. Naukkarinen & S. Slininger, D., Sherrill, C. Lienert, C., Sherrill, C. & Watkinson, E. 2001. 2002. Ahonen, T. Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. & Slininger, D. Vuorovaikutustaitoja kehittävä opetussuunnitelma liikunnan aineenopettajakoulutuksessa. i. Ladonlahti, A. & Jankowsky, C. 2002. Koululiikuntaa kaikille liikuntaa opettavien opettajien täydennyskoulutuksen arvioinnin hetki. 175-199. opiskelijoille omakohtaisia kokemuksia erilaisista soveltavan liikunnanopetuksen muodoista, esimerkiksi maalipallosta, jota pelataan silmät peitettynä, pyörätuolikoripallosta tai vaikkapa psykomotorisesta harjoittelusta. .2001. Aro (toim .) Sanat sekaisin. University of Jyväskylä. Studies in Sport, Physical Educaton and Health, 39. Erityisopetuksen ja yleisopetuksen integraatio opettajien silmin. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 3. Koululiikuntaa kaikille. & Cantell, M . Kuluvasta syksystä alkaen erityisliikunnasta on ollut mahdollisuus suorittaa sivuaineen (35 ov) laajuiset opinnot. Osallistujat esittivät kuitenkin huolensa koulutuksen jatkuvuudesta. Vuosien 19982000 aikana järjestettiin yhteensä 13 pitkäkestoista täydennyskoulutuskurssia eri puolilla Suomea. Käsikirjoitus. Juva: PS-Kustannus. Equal-Status Relationship in the Gym. Social lnclusion of Students with Physical Disabilities in General Physical Education: A Behavioral Analysis. Erityisliikunnanopettajan työhön kuuluisi myös paikallisten täydennyskoulutusten järjestäminen. 2000. Heikinaro-Johansson, P. Adapted Physical Activity Ouarterly, 17, 144160. & Kilpua, K. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Kolmen kaksipäiväisen lähijakson aikana opettajat perehtyivät soveltavan liikunnanopetuksen uusimpaan tutkimustietoon sekä harjoittelivat käytännössä eri liikuntamuotojen soveltamista. 136-161. Lytle, R. 2001. Heikinaro-Johansson, P. Liikuntakasvatuksen laitos. Lisäksi kurssilla tulisi syventää opettajan työssä tärkeitä soveltavan liikunnanopetuksen sisältöjä, esimerkiksi harjoitella liikunnanopetuksen strukturoimista, henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatimista liikuntaan tai vaikkapa koulunkäyntiavustajan kanssa työskentelyä liikunta tunnilla. 26 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 Erityisliikunnanopettajan työ on todettu sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa tulokselliseksi (mm. & Downs, P. (Heikinaro-Johansson &: Huovinen 2001; Huovinen 1999.) Täydennyskoulutuksen koordinoimiseksi tarvitaan pysyviä henkilöresursseja. Kerola, K., Latva, T., Mikkonen, S., Jokinen, K., Sipilä, A,-K., Lauttanen-Kurtelius, A. Täydennyskoulutuskursseja tulisi olla jatkuvasti tarjolla ja niiden tulisi olla opettajille mahdollisimman helposti saavutettavissa: kursseja tulisi järjestää eri puolella Suomea ja niiden tulisi olla opettajille mahdollisimman edullisia. Soveltava liikunnanopetus muuttuvassa koulussa. Selkeys ja rakenteet oppimisen edistäjänä. Siiskonen & T. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopisto. Että osaisin kuunnella oppilaitani. Kurssilla tulisi myös osallistua aitoihin liikuntatilanteisiin ja päästä kohtaamaan erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita liikuntatunneilla. Sherrill, C., Heikinaro-Johansson, P. Adapted Physical Activity Ouarterly, 19, 261-279. Toimintatutkimus erityisliikunnanopettajan työstä. & Collier, D. Adapted Physical Activity Ouarterly, 17, 176-196. Etätehtävänä opettajat toteuttivat omassa koulussaan kehittämishankkeen, jonka tavoitteena oli saada koulutuksessa opittu käyttöön arkityöhönsä sekä lisätä paikallistason yhteistyötä. 1994. Kokko, J., Kuittinen, T. Liikuntapedagogiikan lisensiaatin tutkimus. Moberg, S. Heidän työpanoksensa olisi saatava koko kunnan hyödyksi. Emes, C., Longmuir, P. konsultaatiotyö kouluissa soveltavaan liikunnanopetukseen liittyvissä kysymyksissä, esimerkiksi motoristen vaikeuksien arvioinnissa ja motoriikkakerhojen perustamisessa, henkilökohtaisten opetussuunnitelmien laatimisessa tai integraatiopedagogiikan kehittämisessä. 2000. 1995. Opettajien täydennyskoulutukseen olisi saatava lisää resursseja. Erityisliikunnanopettajan tehtäviin kunnissa kuuluisi mm. Adapted Physical Activity Ouarterly, 19, 403-419. TERHI HUOVINEN Erityisliikuntapedagogiikan lehtori Jyväskylän yliopisto, PL 35, 40351 Jyväskylä puh: 014-2602106 sähköposti: terhi.huovinen@sport.jyu.fi Lähteet: Ahonen, T., Taipale-Oiva, S. 1998. Jyväskylän yl iopisto, liikuntakasvatuksen laitos: liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Erityispedagogiikan monet ulottuvuudet. Tunnetaitojen opettaminen ja harjaannuttaminen -toimintatutkimus kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunneilla. Adapted Physical Activity Ouarterly, 18, 1-17. lncluding students with special needs in physical education. Ainakin suurimpiin kuntiin tulisi pikaisesti perustaa erityisliikunnanopettajan virka. Porvoo: PS-Kustannus. Liikunnanopettaja 5/1999, 39. L. Huovinen, T. 2000. Koulutukseen osallistui liikuntaa opettavia opettajia kaikilta kouluasteilta, sekä yleisettä erityisopetuksen puolelta, yhteensä 261 henkilöä. Opetus 2000. J. R . Vehmas (toim.) Poikkeava vai erityinen. Jyväskylän yliopistosta onjo kymmenen vuoden ajan valmistunut liikuntaa opettavia opettajia, jotka ovat suorittaneet 20 opintoviikon laajuiset erityisliikunnan erikoistumisopinnot. Heikinaro-Johansson 1995; Huovinen 2000; Lienert, Sherrill & Myers 2001; Lytle & Collier 2002) , joten toimiin asian eteenpäin viemiseksi tulisi tarmokkaasti ryhtyä. Struktuuria opetukseen. Liikunnanopettaja 4/2001, 32-34. Liikuntaa opettavien opettajien täydennyskoulutuksesta soveltavan liikunnanopetuksen alueella saatiin hyviä tuloksia Opetusministeriön, Opetushallituksen ja Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen yhteistyönä toteuttamassa "Koululiikuntaa kaikille" -hankkeessa. Klemola, U. Jyväskylän yliopisto. & Hodge, S. 1999. Journal of Physical Education, Recreation, and Dance, 65(1), 27-31, 56
Ekosysteemisillä menetelmillä pulmatilanteita lähestytään niiden sosiaalisissa yhteyksissä huumorin, luovuuden ja positiivisen ajattelun avulla. Oppilaat saivat usein ratkaistua omat ongelmansa kuuntelun seurauksena ja tämä paransi heidän autonomiaanLIIKUNTA & TIEDE 612002 27. (Kiviniemi 2000, 126.) Santavirran, Aittolan, Niskasen, Pasasen, Tuomisen ja Solovievan (2001 , 17) tutkimuksessa kurinpidon luokassa koki kuormittavaksi melko usein tai jatkuvasti 23% ja joskus 50% opettajista. Jos oppilaan häiritsevä käyttäytyminen määritellään oppilaan ongelmaksi, johtaa tämä tavallisesti tiettyihin, oppilaaseen kohdistuviin toimenpiteisiin kuten puhutteluun, tunnilta poistamiseen tai jälki-istuntoon (Naukkarinen 1999, 173-176). Kun ongelma on oppilaalla, käytetään eläytyvää kuuntelua. Heikinaro-Johansson ym. Häiriöiden syntymistä voi ehkäistä edelleen käyttämällä sensitiivisiä didaktisia toimia. (1999) mukaan häiriökäyttäytymistä voidaan ennaltaehkäistä myös antamalla vastuuta oppilaille esimerkiksi apuopettajana toimimalla. Sen avulla voidaan saada häiritsevä käyttäytyminen poistetuksi vähäksi aikaa. Häiriöttömän oppitunnin takaamiseksi tunnit tulisi aloittaa ajallaan. Eläytyvästi kuunneltaessa vastaanotettu viesti lähetetään omin sanoin takaisin viestin lähettäjälle vahvistettavaksi tai korjattavaksi (Adams 1999, 249-258; Miller & Zener 1979, 29; Weare 2000, 92). Opettaja voi ennaltaehkäistä häiriöiden syntymistä kahdella tavalla, didaktisin ja vuorovaikutuksen keinoin. Rankaisemalla poistetaan kontrolli lapselta pois hänen ulkopuolelleen ja vahingoitetaan opettajan ja oppilaan välistä tunnesuhdetta. Koska rankaiseminen ei opeta oppilaille mitään uutta käytöstä vanhan tilalle, palaa häiriökäyttäytyminen takasin. Luokkatilanteissa suuri osa opettajan työajasta ja energiasta menee varsinaisen opetuksen sijasta kasvatuksellisiin tehtäviin ja järjestyksenpitoon. Keltikangas-Järvinen (1998) toteaa, että rankaiseminen on kasvatusmenetelmistä huonoin. Joukkuejaot voi tehdä neutraalien kriteerien mukaan, jolloin kaikki saavat aloittaa pelin hyvällä mielellä. Häiriöiden syntymistä opettaja voi edelleen ehkäista huomioimalla kaikkia oppilaita tasapuolisesti ja puuttumalla havaitsemiinsa epäkohtiin tunneilla. Nämä menetelmät tulevat alun perin kliinisen psykologian alueelta. (Naukkarinen 1999, 43.) Kuuselan (2003) tutkimuksessa, jossa pyrittiin parantamaan muun muassa opettajan ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta tunnetaitoja harjaannuttamalla ja käyttämällä, toimiviksi ja rakentaviksi tavoiksi kohdata ja ratkoa erilaisia opetuksen pulmatilanteita osoittautuvat eläytyvä kuuntelu, selkeä itseilmaisu ja ekosysteemisten menetelmien käyttäminen. Didaktisiin lähestymistapoihin kiinnitetään perinteisesti opettajankoulutuksessa runsaasti huomiota ja niihin saadaankin hyvät valmiudet. (Keltikangas-Järvinen 1998, 199-200.) Sen sijaan, jos häiritsevä käyttäytyminen määritellään esimerkiksi oppilaan ja opettajan vuorovaikutuksen ongelmaksi, toimenpiteet todennäköisesti kohdistuvat oppilaan ja opettajan vuorovaikutukseen. T yörauhahäiriöt ja niihin puuttuminen on iso haaste opettajille. Oppilaiden mielestä myös hyvin suunnitellut oppitunnit vähentäisivät häiriökäyttäytymistä. Kiviniemen (2000) mukaan opettajat kokevat, että viimeisten 10 vuoden aikana oppilaiden häiriökäyttäytyminen ja levottomuus on lisääntynyt ja siksi opettajat ovat koulussa selkeästi aiempaa kokonaisvaltaisemman ja vaativamman kasvatuksellisen tehtävän edessä. Kyseessä ei ole kuitenkaan terapia vaan terapeuttien käyttämien taitojen sovellus perusmuodossa opetukseen. Ongelmatilanne menettelytapojen puutetta. Ongelmien ei ajatella olevan seurausta oppilaan vajeista, vaan ne nähdään osaksi ihmisten välistä vuorovaikutusmallia. Oppilaat voivat toimia tuomareina tai opetettavan taidon ohjaajina, he voivat suunnitella tietyn harjoituksen ja heiltä voi kysyä hankalissa tilanteissa, kuinka heidän mielestään tilanne tulisi ratkaista. Kuusela (2003) havaitsi tutkimuksessaan, että eläytyvän kuuntelun käytön seurauksena opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus lisääntyi ja demokratisoitui. • • • • •• ELAYTYVALLA KUUNTELULLA •• ETEENPAIN TEKSTI: MARJO KUUSELA, TARU LINTUNEN Rakentaviksi tavoiksi kohdata ja ratkoa erilaisia opetuksen pulmatilanteita ovat osoittautuneet eläytyvä kuuntelu, selkeä itseilmaisu ja ekosysteemisten menetelmien käyttäminen. Häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisykeinoiksi liikunnanopetuksessa Heikinaro-Johansson, French, Greenwood & SillimanFrench (1999) ja Supaporn (2000) ehdottavat esimerkiksi liikuntatuntien suunnittelua yhdessä oppilaiden kanssa sekä selkeiden käyttäytymissääntöjen laadintaa
Voi hitsi sentää. Ole paras itsesi. 2000. Kiviniemi, K. Tutkimusluokassa oli oppilas, joka kieltäytyi ottamasta korvalappustereoita pois päästään. Tunnetaitojen harjaannuttaminen, oppiminen ja käyttäminen -toimintatutkimus kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunneilla. Usein pienikin muutos opettaja-oppilas-vuorovaikutuksessa riittää muuttamaan pulmatilanteita myönteisempään suuntaan. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 173. -Mitäs jos mä teen niin, että pelaan ensin puoli tuntia korista ja menen sitten puoleksi tunniksi kuoroharjoituksiin. 1994. -En oikeistaan. Haluaisin oikeistaan pelata koripalloa. Opettajan työtodellisuus haasteena opettajankoulutukselle. MARJO KUUSELA tutkija Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: 040-8425443 sähköposti: mjkuus@www.fi TARU LINTUNEN professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: 014-2602113 sähköposti: taru.lintunen@sport.jyu.fi LÄHTEET Adams, L. Juva: WSOY. Olisiko mahdollista, että me kaikki saisimme kuunnella sitä sopivissa kohdin tuntia. Opettajien ja opettajakouluttajien käsityksiä opettajan työstä, opettajuuden muuttumisesta sekä opettajakoulutuksen kehittämishaasteista . Raportti peruskoulun ja lukion opettajien työympäristöstä, työtyytyväisyydestä ja työssä jaksamisesta. painos. Naukkarinen, A. Työkirja. Jyväskylä: Gummerus. & Solovieva, S. Jos ongelmaan puuttuminen ei ole auttanut etsitään vuorovaikutuksesta tai oppilaan toiminnasta jotain myönteistä. & Silliman-French L. Physical Educator 57, 3, 124-136. High School Students' Perspectives About Misabehavior. Miller, K. Santavirta, N., Aittola, E., Niskanen P., Pasanen, 1., Tuominen, K. Näin saadaan usein aikaan positiivisuuden kehä myös vaikeimpien oppilaiden kanssa, joiden kanssa minäviestit ja eläytyvä kuuntelu eivät aina toimi. 1998. 2003. Seuraavassa opettaja auttaa eläytyvästi kuuntelemalla oppilasta ratkaisemaan ongelmansa: Oppilas tuli kysymään koripallotunnin alussa saisiko hän mennä kuoroharjoituksiin -Opettaja, voisinko olla tunnilta poissa ja mennä kuoro harjoituksiin. 2001 . 2000. Otollinen oppimisilmapiiri syntyy viestinnällä ja vuorovaikutuksella. Julkaisematon käsikirjoitus. 1999. Opettaja ei enää joutunut huomauttamaan oppilaalle, ettei korvalappustereoiden pitäminen liikuntatunneilla ole luvallista. Voisin hakea tänne saliin ison mankan. Promoting mental, emotional and social health. Ekosysteemisillä menetelmillä pulmatilanteita lähestytään niiden sosiaalisissa yhteyksissä huumorin, luovuuden ja positiivisen ajattelun avulla. 8. Ongelmien ei ajatella olevan seurausta oppilaan vajeista, vaan ne nähdään osaksi ihmisten välistä vuorovaikutusmallia. Koulun ihmissuhdetaitojen kurssi. A whole school approach. 1979. Opettajien perusja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 14. -Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Ja tämän suunnitelman hän sitten toteutti. London: Routledge.. Kuusela, M. Tavoitteena työrauha. 1999. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 149. Kuusela (2003) havaitsi, että minäviestien käytön seurauksena oppilaiden yhteistyöhalukkuus pulmatilanteissa lisääntyi ja he muuttivat usein käytöstään myönteisemmäksi ilman opettajan ohjeita. (Molnar & Lindquist 1994, 8-9, 101, 103, 117.) Kuuselan (2003) tutkimuksessa liikuntatuntien ongelmatilanteet määriteltiin vuorovaikutussuhteiden ja menettelytapojen puutteiksi ja häiriökäyttäytymistä lähestyttiin systeemisestä näkökulmasta. -Haluaisit mennä kuoroharjoituksin. Oppilas suostui ehdotukseen, vaihtoi 28 LIIKUNTA& TIEDE 6/2002 liikuntavarusteet ja vei kasetin opettajalle. Häiriökäyttäytymistä voi lähestyä myös systeemisestä näkökulmasta ekosysteemisiä menetelmiä käyttämällä. Weare, K. Pienen hetken mietittyään tyttö oli keksinyt ratkaisun pulmaansa. -Nyt et sitten tiedä mitä pitäisi tehdä. Nyt riittää. Opettaja sanoi oppilaalle, että sinulla on varmaan hyvää musiikkia, sillä et malta lopettaa sen kuuntelua. & Lindquist, B. Ekosysteemisiä menetelmiä käyttämällä voi saada muutoksen omaan tulkintaan ongelmakäyttäytymisestä, itse käyttäytymiseen tai molempiin. Musiikkia kuunneltiin harjoitusten lomassa ja pelin aikana. Tasapainoilua kurinalaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden välillä. Sinä ja minä tasapainoon. Tampere: Mainos ja markkinointipalvelu Mark King. Liikunta ja tiede 3, 22-26. Kun oppilaan käytös aiheuttaa opettajalle ongelman, käytetään ongelmaan tarttuvaa minäviestiä. & Zener, A. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 1999. Juva: WSOY. -Niin tai en mä oikein tiedä. Opettajalle ei olisi tullut mieleen ehdottaa ajan puolittamista ja nauttimista kummastakin vaihtoehdosta. Toimiva koulu. Ekosysteemiset menetelmät toivat helpotusta ongelmatilanteisiin ja tarjosivat oppilaille pulmatilanteissa mahdollisuuden toimia rakentavasti ilman negatiivista leimaamista. Ongelmaan tarttuva minäviesti sisältää kolme osaa; oma tunne, joka seuraa toisen käyttäytymisestä, kuvaus toisen käyttäytymisestä sekä käytöksen vaikutukset (Adams 1999, 113-128) . Molnar, A. 2000. Keltikangas-Järvinen, L. Helsinki: yliopistopaino. Supaporn, S. Helsinki: Hakapaino. Hyvä itsetunto. Heikinaro-Johansson, P., French R., Greenwood M. Koska ongelma ei näyttänyt ratkeavan huomauttamalla, käytti opettaja tilanteen ratkaisemiseksi oireenmääräämistekniikkaa. Mielipahaa aiheuttanut oppilas oli muuttunut mielihyvää musiikin avulla tuottavaksi. sa. Tästä tunnista lähtien korvalappustereotytöstä tuli musiikkivastaava; hän toi välillä tunneille kasetin, jota kuunneltiin liikkumisen aikana
to host the 2003 IIHF International Coaching Symposium. ~ IIHF -International FAtR PLA't .,., ) AltD RHPACT Co~ching . Please contact us for preliminary registrations and requests for further information: Finnish Ice Hockey Association/Ari Piispanen, Head of Training, tel. Physiological, psychological, medica l, sociological, educational, cultural , gender and other aspects as well as practical experiences are ali highly appreciated. +358 9 756 755 l 0, ari.piispanen@finhockey.fi The Finnish Society for Research in Sport and P.E./Anu Haapalainen, Congress Manager, tel. The particular themes are: demands, prevention, experiences and support. ··: S¼_rnposiurn Practice meets Science 1 ... 4.5.2003 Espoo, Finland ORGANIZERS The International Ice Hockey Federation and Finnish Ice Hockey Association are co-operating with The Finnish Society for Research in Sport and P.E . +358 9 4542 7217, anu.haapalainen.lts@stadion.fi. THEME The overall theme of the event is "Practice meets Science"
Tästä eri oireiden samanaikaisesta esiintymisestä käytetään termiä komorbiditeetti. Näissä tapauksissa lapsi ei välttämättä tiedä suorittavansa tehtävää väärin. 30 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 E rilaisia oppimisvaikeuksia arvioidaan olevan useammalla kuin joka viidennellä henkilöllä ja monissa tapauksissa niihin liittyy myös motoriikan ongelmia. Usein toistuessaan tämä saattaa johtaa siihen, ettei lapsi suostu edes yrittämään, ei ainakaan silloin, kun hän kokee olevansa vaarassa joutua vertailtavaksi ja pahimmassa tapauksessa naurunalaiseksi. Kun ongelma on toimeenpanovaiheessa, lapsi osaa hahmottaa ja suunnitella liikkeen, mutta ei onnistu sen toteuttamisessa ja havaitsee sen itse. Tämä vaikeuttaa ongelmien löytämistä ja yksiselitteistä rajaamista ja aiheuttaa var. Varhaisessa lapsuudessa esiintyviin hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja liikkumisen häiriöihin liittyy usein muitakin oppimisvaikeuksia, kuten lukemiseen, kirjoittamiseen ja matematiikkaan liittyviä ongelmia. Tämä näkyy vaikeutena selvitä päivittäisistä toiminnoista. Eriasteisia motoriikan ongelmia on arviolta ainakin 510 prosentilla 4-5-vuotiaista lapsista. Tällöin valmistautuminen suoritukseen, esim. Esimerkiksi nuoruusiän psykiatriset ongelmat ovat selvästi yleisempiä niillä lapsilla, joilla on ollut oppimiseen liittyviä ongelmia lapsuudessa. (Ahonen ja Cantell, 1999). Motoriikan ongelmat yleisiä Lapset, joilla on kehityksellinen koordinaatiohäiriö, eivät ole yhtenäinen ryhmä. Suunnitteluvaiheen ongelmissa liikesarjojen käsitteellinen organisointi on vaikeaa. Kehityksellisessä dyspraksiassa vaikeuksia voi olla toiminnan suunnittelussa, toimeenpanossa tai yksittäisten liikkeiden ja asentojen tuottamisessa. Termejä käytetään yleisesti päällekkäisinä, sillä rajanveto on vaikeaa. Oppimisvaikeuslasten muita suuremmasta syrjäytymisriskistä on oltu huolissaan jo kauan, eikä tämä huoli vaikuta tutkimusten valossa turhalta. Kehityksellinen koordinaatiohäiriö ja dyspraksia vaikeuttavat liikkeiden yleisten mallien eli skeemojen oppimista ja sen seurauksena taitojen yleistäminen arkitoimintoihin on vaikeaa. Motoristen taitojen oppiminen on hermoston kehittymisen ja harjaantumisen yhteisvaikutusta, jonka seurauksena osa ongelmista häviää tai ainakin lievenee iän myötä, mutta suuri osa jää pysyviksi. Motoriset ongelmat ja oppimisvaikeudet kulkevat käsi kädessä: Liikunta harjoitt3:~ KESKITTYMIST A JA HAVAINNOINTIKYKYA TEKSTI: KAISU LAASONEN Suurimmalla osalla lapsia, joilla on motorisia ongelmia on vaikeuksia myös muilla oppimisen alueilla. tasapainoisen asennon löytäminen ja tarpeellinen voiman tuotto on hankalaa. Viimeistään murrosiän kynnyksellä mukaan näyttävät tulevan usein myös psyykkiset ongelmat. Vaikka viimeksi mainituilla lapsilla on osittain samanlaisia vaikeuksia, heitä ei kuitenkaan lasketa varsinaisesti oppimisvaikeusryhmään kuuluviksi. Tähän liittyy usein myös avaruudellisen hahmotuksen häiriöitä. DSM-IV:ssä (American psychiatric assosiation, 1994) määritellään kehityksellisen koordinaatio häiriön kriteerit ja useimpien tutkimusten määrittely perustuu juuri näihin kriteereihin. Jatkossa käytänkin termiä kehityksellinen koordinaatiohäiriö eli DCD kuvaamaan kaikkia edellä mainittuja ongelmia. •• Ongelmana yksittäinen liike tai liikkeiden hahmottaminen Kehityksellisessä koordinaatiohäiriössä (developmental coordination disorder eli DCD) ongelmat liittyvät ensisijaisesti samanaikaisten tai peräkkäisten liikkeiden tuottamiseen. Motorisista vaikeuksista puhuttaessa on syytä erottaa omaksi ryhmäkseen aivojen toiminnallisista häiriöistä aiheutuvat vaikeudet ja toisaalta neurologisista sairauksista ja vammoista, kuten CP-vammaisuudesta ja kehitysvammaisuudesta johtuvat vaikeudet. Lapsella voi olla ongelmia myös yksittäisten liikkeiden ja asentojen tuottamisessa
Kadesjön ja Gillbergin (1999) ruotsalaistutkimuksessa vaikeaa kehityksellistä kordinaatiohäiriötä DCD:tä esiintyi 4,9 ja keskivaikeaa 8,6 prosentilla eli yhteensä lähesl 4 prosentilla 7-10-vuotiaista lapsista. (2001) tutkivat puolestaan yhdeksän vuotiaiden ADHDtai DCD-diagnosoitujen poikien motoriikkaa puristusvoimatestillä, jossa mitattiin esineen nostamiseen käytettyä voimaa. Aikaisemmassa tutkimuksessaan Kadesjö ja Gillberg (1998) määrittelivät vaikeiden DCD-oireiden esiintyvyydeksi seitsenvuotiaiden ruotsalaislasten joukossa 2,7 prosenttia ja poikien määrän kahdeksankertaiseksi tyttöihin verrattuna. (Wright ja Sugden, 1996). Pohjoismaissa on käytössä termi DAMP-oireyhtymä (deficit in attention, motor contra! and perception), jossa vaikeuksia on samanaikaisesti tarkkaavaisuudessa, motorisessa kontrollissa ja hahmotuksessa. Kadesjön ja Gillbergin ( 1998) 7-vuotiaita käsitelleessä aineistossa löytyi peräti 21,3 prosenttia sellaisia lapsia joilla oli joko vaikea tai keskivaikea DCD, ADHD tai DAMP-diagnoosi. Kaikissa tutkimuksissa erottuvat lapset, joilla on vaikeuksia vain joissakin toiminnoissa ja toisaalta ne lapset, joilla on laaja-alaisia ongelmia. (Ahonen, 1990; Wright ja Sugden, 1996; Hoare, 1994). Oppimisja motorisilla vaikeuksilla yhteys Motorisilla vaikeuksilla on yhteyksiä myös useisiin muihin oppimiseen liittyviin ongelmiin. Yhdysvaltalaisessa 6-9vuotiaita lapsia käsittelevässä aineistossa keskivaikeita DCD-oireita oli 12 prosentilla lapsista. Siitä huolimatta luokitteluissa on kuitenkin runsaasti yhteisiä piirteitä. Eri tutkimuksissa myös oireiden ryhmittelyt poikkeavat jonkin verran toisistaan, koska tutkimuksissa käytettävät tehtävät eivät ole samanlaisia. 4 prosentilla lapsista oireet olivat vaikeita ja edellyttivät välitöntä tukea. Ajoitusongelmat, visuaaliseen ja kinesteettiseen hahmottamiseen liittyvät vaikeudet, ongelmat motorisen ohjailun tarkkuudessa sekä hienoettä karkeamotoriikassa ja vaikeudet toimia muuttuvassa ympäristössä ovat yleisimpiä luokittelukriteereitä. Poikien yliedustus näkyi selvästi tässäkin tutkimuksessa. Kun tarkkaavaisuushäiriöön (attention deficit disorder eli ADD) liittyy ylivilkkautta nimitetään oireyhtymää ADHD:ksi (attention deficit and hyperactivity disorder). Vaikea-asteisia oireita (jotain näistä kolmesta) oli 6,4 ja keskivaikeita 14,9 prosentilla. Koordinaatiohäiriöön liittyy usein tarkkaavaisuushäiriöitä ja ylivilkkautta Noin puolella kehityksellinen koordinaatio häiriö (DCD) -diagnosoiduista lapsista on motoristen vaikeuksien lisäksi tarkkaavaisuushäiriöitä (Gillberg, 1998). Tulokset osoittivat, että kontrolliryhmään verrattuna kummankin koeryhmän lapsilla oli heikompi kinestesia, vaikeuksia kädentaidoissa, voimankäytön säätelyssä ja siihen liittyvässä muistissa, sekä tuntoaistin kautta saatavan informaation käsittelyssä. Toisaalta myös puolella tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivistä lapsista on motorisia ongelmia (Pereira, 2001). sin suurta vaihtelua esiintyvyydessä eri tutkimusten välillä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa ilmeni, että rytmiLIIKUNTA & TIEDE 6/2002 31. Näkö-, kuulo-, tuntoja liikeaistiin liittyvät hahmottamiseen vaikeudet tulevat esiin useissa tutkimuksissa sekä motoriikkaan että muihin oppimisvaikeuksiin samanaikaisesti liittyvinä taustatekijöinä. Pereira ym. Landgren (1996) määritteli vaikean DAMP-oireyhtymän esiintyvyydeksi 5,3-6,9 prosenttia. Pojilla oli keskivaikeita oireita seitsemän kertaa enemmän kuin tytöillä ja vaikeita nelinkertainen määrä
ja Forsberg, H. Ahonen, T., 1990. Acta pediatrica voi. Liikuntaan on vaikea motivoitua ja sitä on vaikeaa harrastaa, ellei ole tarvittavia perustaitoja, kannustusta, mukavia kokemuksia ja sitä kautta uskal32 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 lusta lähteä myös muiden mukaan leikkeihin ja harrastuksiin. Kadesjö, B. Oppimisvaikeuslasten muita suuremmasta syrjäytymisriskistä on oltu huolissaan jo kauan aikaa, eikä se huoli vaikuta tutkimusten valossa turhalta. 13, 357-371.. The nature of developmental coordination disorder: lnterand intragroup differences. Näitä vaikeuksia on myös aikuisilla dyslektikoilla. subtypes of developmental coordination disorder. Gillberg, C., 1998. Bimanual coordination in dyslexic adults. Sitä kautta tuetaan lapsen kykyä itseohjautuvaan leikkiin ja liikuntaan, joka lopulta on kaikkein tärkein ja määrällisesti suurin vaikuttaja. Developmental neuropsychology, voi. Teoksessa Ahonen, T. Journal of American Academy of Child Adolescent Psychiatry, voi. Oppimisvaikeudet. Nämä lapset eivät myöskään osallistuneet joukkuelajeihin. Almost grown up: Psychiatric and personality disorders at age 16 years. Adapted physical activity quarterly, voi. Adapted Physical Activity Ouarterly, voi. On kuitenkin syytä muistaa myös positiiviset asiat. Lähes 60 prosentilla lapsena DAMP-diagnosoiduista oli psykiatrisia ongelmia ennen kuudettatoista ikävuotta, kun vastaavasti kontrolliryhmään kuuluvista nuorista näitä ongelmia oli 11 prosentilla. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä studies in education, psychology and social research 78. Developmental coordination disorder in Swedish 7-year old children. 50, 107-117. Pereira, H., Landgren, M., Gillberg, C. Lasten motoriset koordinaatiohäiriöt. Attention deficit and clumsiness in Swedish 7-year old children. Motoriset ongelmat liittyvät kiistatta moniin muihin vaikeuksiin. Waber, P. ja Gillberg, C., 1999. 11, 158-169. ja Theberge, D., 1995. American Psychiatric Association, 1994. Nämä ongelmat ovat niin laajoja, ettei niihin voida vaikuttaa ainoastaan terapioiden avulla vaan niiden lisäksi tarvitaan osaavaa tukea sekä päiväkotien ja koulujen liikuntaan että vapaa-ajan liikuntaharrastuksiin. ja Wolff, P.H., 2000. Clumsiness in adolesence: Educational, motor and social outcomes of motor delay detected at 5 years. 33, 781-793. Vaikeudet varsin pysyviä Cantellin ym. Anomalous bimanual coordination among dyslexic boys. koordinaation ongelmat ovat yhteydessä heikkoon lukemiseen, kirjoittamiseen ja matematiikkaan, mutta ne näyttävät olevan tyypillisiä myös muille oppimisvaikeuksille. A., 1996. 89, 302-309. 38, 820-828. Ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin 6-7-vuotiaina tutkittujen lasten mielenterveystilannetta nuoruuden aikana. D., Weiler, M.D., Bellinger D.C., Marcus D.J., Forbes P.W., Wypij, D. Children w ith deficits in attention, motor control and perception (DAMP). Kuntoutus ja opetus yksilöllisen kehityksen tukena, s. (Waber, 2000). Landgren, M., Kjellmann, B. Hellgren, L., Gillberg, C., Bågenholm, A. Journal of Child Psychology and Psychiatry, voi. Cantell, M., 1998. Diagnostic and statistical manual of mental disorders, 4. Neuropsychologia voi. Samantyyppiset koordinaatio-ongelmat näyttävät olevan tyypillisiä myös sellaisissa tehtävissä, joissa ajoitus ei ole keskeisin onnistumiseen vaikuttava tekijä. ja Gillberg, C., 1994. ja Sugden, D. painos. C. (Gladstone, 1989 ja Moore, 1995). 35, 1255-1271. Tyypillisiä oireita olivat masentuneisuus, mielialahäiriöt, ahdistuneisuus, sosiaalinen vetäytyminen ja päihteiden käyttö. ja Cantell, M., 1999. 17, 181-197. Atena Kustannus, Juva, WSOY. 78-101. ( Christiansen,2000) Nuoruusiän psykiatriset ongelmat ovat selvästi yleisempiä niillä lapsilla, joilla on ollut oppimiseen liittyviä ongelmia lapsuudessa. 39, 4 78-488. Hoare, D., 1994. (1994) tutkimuksen mukaan myös ne nuoret, joilla oli motoriikan vaikeuksia vielä nuoruusiässä, kokivat olevansa sosiaalisesti hyväksyttyjä ja he arvostivat itseään. KAISU LAASONEN, LitM lehtori Etelä-Karjalan AMK Lappeenranta puh: 040-5411867 sähköposti: kaisu.laasonen@scp.fi LÄHTEET Ahonen, T. Tähän tutkimukseen osallistui sata 7-vuotiasta oppimisvaikeuslasta ja 243 kontrolliryhmään kuuluvaa lasta. Motorisilla taidoilla on tietysti myös itseisarvo toimintakykyisyyden ja terveyden säilyttämisen ja edistämisen kannalta. Vaikeudet lisääntyivät selvästi iän myötä ja ero näkyi jo kolmentoista vuoden iässä. Diminished motor timing control in children referred for diagnosis of learning problems. 40, 796-804. Kehitysneuropsykologinen seurantatutkimus. Deficits in attention, motor control and perception (DAMP): a simplified school entry examination. Likes-Research Reports on Sport and Health 112. Saman suuntaisia tuloksia saatiin myös tanskalaistu tkimuksessa, jossa 5-8-vuotiaina DAMP-diagnosoiduilla lapsilla havaittiin olevan 11-12 vuoden iässä heikompi fyysinen suoritustaso kuin kontrolliryhmän kuuluvia lapsilla. Cantellin ym. Olisi erittäin tärkeää pohtia kaikkia mahdollisia keinoja, joilla näitä vaikeuksia voitaisiin lievittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 2001. Developmental coordination disorder in adolescence: perceptual-motor, academic and social outcomes of early motor delay. Kehityksellisten motoristen häiriöiden kuntoutus. Hyperactivity, inattention and motor control problems: Prevalence, comorbidity and background factors. 25, 236-246. Gladstone, M., Best, C. Neuropsychologia, voi. Adapted Physical Activity Ouarterly, voi. ja Aro, T. Developmental Psychology, voi. Se vaikutti lasten päivittäisiin toimintoihin. Cantell M., Smyth, M. (toimi. Moore, L., Brown, W., Markee, T. Näillä nuorilla oli heikompi koulumenestys ja alhaisempi jatkokoulutusmotivaatio ja vähemmän sosiaalisia harrastuksia kuin kontrolliryhmään kuuluvilla nuorilla. ja Gillberg, C., 1998. APA, Washington. ja Ahonen, T., 1994. ja Gillberg, C, 2000. 11, 115129. (1994; 1998) tutkimuksen mukaan lähes puolella lapsista, joilla todettiin motoriikan ongelmia viisivuotiaana, oli niitä vielä viisitoistavuotiaanakin. Parametric control of fingertip forces during precision grip lifts in children with DCD (developmental coordination disorder) and DAMP (deficits in attention, motor control and perception). Folia Phoniatrica et Logopaedica, voi. Jyväskylä, Kopijyvä. Wright, H. ja Davidson, R., 1989. Developmental Medicine & Child Neurology, voi. Kadesjö, B
Keskinäistä kilpailua ja suoritusten vertailua ei käytetä. Monilla lapsilla ja nuorilla, joilla on oppimisvaikeuksia, on myös todettu eriasteisia karkeaja hienomotorisia sekä havaintomotorisia ongelmia ja häiriöitä. Oman kehon kautta saatavat tärkeät liikeja tasapainosekä tuntoaistimukset saattavat olla hyvin niukkoja. Liikunnan perustaitojen oppiminen on ydinosaamista, joka antaa pohjan lajitaitojen oppimiselle ja liikunnan harrastamiselle. Liikunnan tulisi sisältää nykyistä enemmän leikinomaisia havaintomotorisia harjoitteita. Ärsykkeet saadaan suurimmaksi osaksi yksipuolisesti, ulkoa päin esimerkiksi tietokoneen ja television kautta. Kuvaavaa on lause "auta minua tekemään se itse". Myös psyykkisen ja sosiaalisemotionaalisen alueen ongelmat sekä näihin läheisesti liittyvä heikko itsetunto näyttävät olevan yhteydessä oppimisvaikeuksiin. Näin myös oppimisvaikeuksista kärsivien lasten kyvyt ja valmiudet osallistua eri liikuntalajeihin paranisivat. Psykomotoriikassa käytetään paljon monipuolisia havaintomotorisia harjoitteita. Omakohtaiset positiiviset kokemukset kannustavat liikkumaan. Keskeistä on leikinomaisuus, onnistumisen kokemukset, omatoimisuus ja itsenäisyys sekä aloitekyvyn kehittyminen ja positiivinen palaute. Liikunta ja motoriikka aktivoivat aivotoimintoja ja ovat perustana joko suoraan tai välillisesti monille oppimisessa tarvittaville toiminnoille ja luovat näin edellytyksiä paremmalle oppimiselle. Erityisesti havaintomotoristen harjoitteiden merkitys korostuu nykyajan automatisoituneessa ja teknistyneessä yhteiskunnassa elävälle lapselle ja nuorelle. Oppimisprosessissa tarvitaan monipuolista ja täsmällistä aistien toimintaa, oikeaa tulkintaa ja havaintojen täsmentymistä. Psykomotoriikan lähtökohtana on ihmisen kokonaisuuden korostaminen ja huomioon ottaminen. Oppimisvaikeuksien laaja-alaisuus ja heijastuminen toiminnan eri alueille sekä kokonaiskehityksen tukeminen on otettu huomioon Keski-Euroopassa jo yli 30 vuotta käytetyssä psykomotoriikkaan perustuvassa kasvatusja kuntoutusmenetelmässä. Oman kehon tunteminen ja käyttäminen on vähäistä. Psykomotoriikka harjaannuttaa • osaamaan Ja uskaltamaan TEKSTI: MAIJA KOLJONEN Laaja-alaisten motoristen vaikeuksien on todettu olevan yhteydessä kielteiseen fyysiseen minäkuvaan ja lapsen käsitykseen itsestään oppijana. Liikunta nähdään merkittävänä apuvälineenä koko persoonallisuuden kehittämisessä, koska ihminen ilmaisee liikkuessaan itseään kokonaisvaltaisesti sekä kehollaan että tunteillaan. ppimisvaikeuksiin liittyvät ongelmat eivät esiinny useinkaan yksittäisinä, vaan laajaalaisina. Psykomotoriikka tukee myönteisen minäkuvan kehittymistä auttamalla lasta ja nuorta löytämään itsestään vahvuuksia. He eivät olisi enää niitä oppilaita, joilla on vatsa kipeänä telinevoimistelutunnilla tai joilta uimapuku unohtuu aina uintipäivinä. Toinen toisiinsa vaikuttavat fyysismotoriset, psyykkiset, sosiaaliset ja kognitiiviset osa-alueet pyritään ottamaan huomioon yhtä tärkeinä samanaikaisesti. Esimerkiksi oikea voimankäyttö, tilan hahmottaminen, ajan rytmittäminen, liikkeiden yhdistely sekä oman kehon tunteminen ovat oppimisen kannalta merkittäviä tekijöitä. "Auta minua tekemään se itse" Psykomotoriikassa lapsi ja nuori on toimiva subjekti. Kuuloja näköhavainnoista on ylitarjontaa. Jos kilpaillaan, sopivimpia ovat yhteistoiminnalliset harjoitteet, joissa kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet onnistua. Liikunnan lajitaitojen yksipuolisen opettamisen sijaan tulisi painottaa enemmän kykyjen ja valmiuksien harjaannuttamista. Parhaimmillaan toiminta tuottaa niin sanotun flow kokemuksen, jolla tarkoitetaan huikaisevaa onnen, mielihyvän tunnetta kaikki muu unohtuu. Tutkimusten mukaan viidellä prosentilla 6-7-vuotiaista on tarkkaavaisuuden, motoriikan ja havaintotoiminnan alueilla niin suuria vaikeuksia, että niistä on merkittävää haittaa jokapäiväisissä sosiaalisissa tilanteissa. Osallistumisen tulee tapahtua ilman pakLIIKUNTA & TIEDE 6/2002 33. Psyyke ja motoriikka, mieli ja keho, havainto ja toiminta ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään
OPPIMISVAIKEUKSIA, NIIDEN EHKÄISYÄ JA TUNNISTAMISTA KÄSITTELEVÄÄ TIETOA TULEE SISÄLLYTTÄÄ KAIKKIEN LASTEN KANSSA TYÖSKENTELEVIEN KOULUTUKSEEN. Olisi myös tärkeätä, että sitä osattaisiin hyödyntää muissa oppiaineissa. Psykomotoriikan näkökulman tulisi olla punaisena lankana sekä päiväkoti-ikäisten, esikoululaisten että ala-asteikäisten lasten liikunnassa. Kyseiset lapset pyrkivät kaikin keinoin välttämään liikuntaa ehkä pelon, aikaisempien epäonnistumisien ja jopa toisten lasten kiusaamisen vuoksi. 34 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 muksia sekä leimautumista koko ryhmän edessä. Lähteet saatavissa kirjoittajalta.. koa ja suorituspaineita. Tämä edellyttää psykomotoriikan näkökulman huomioon ottamista sosiaalija terveysalan sekä kasvatusalan perusopinnoissa. JOKAISEN LAPSEN OIKEUS OMAEHTOISEEN JA OHJATTUUN LIIKUNTAAN TULEE TURVATA PÄIVÄHOIDOSSA, KOULUSSA JA VAPAA-AIKANA. Liikuntaleikit, joissa joutuu "pelistä pois", eivät edistä taitamattoman motoriikkaa eivätkä ne tue lapsen myönteistä minäkuvaa. Käytännön toteuttamisessa tarvitaan yhteistyötä ja verkostoitumista päivähoidon, opettajien, vanhempien ja kouluterveydenhuollon välillä. MAIJA KOLJONEN, Litl, FT Lehtori Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia 00350 Helsinki puh: 09-3108 1244, 0500-8681420 sähköposti: maija.koljonen@stadia.fi Lisätietoja psykomotoriikasta saa vuonna 1994 perustetun Suomen Psykomotoriikkayhdistyksen kotisivuilta /www. Pelon alla ihminen ei opi. Motoriikan paranemista on todettu erityisesti esija päiväkoti-ikäisillä (Eggert 1994, Zimmer 1996), mutta on myös näyttöä positiivisesta vaikutuksesta myöhemmällä iällä ( Moser, Christiansen & Didriksen 2001, Samaey & Lamon 1996, Stenberg 1992). Psykomotoriikka ei tarjoa valmista "reseptiä", vaan se antaa työvälineen, jota voidaan soveltaa menetelmällisesti ja sisällöllisesti kaikkeen liikuntaan erilaisissa ympäristöissä. Psykomotorisen harjaannuttamisen vaikuttavuuden arviointi on vaikeaa, koska odotetut vaikutukset ja muutokset ilmenevät hyvin monella taholla ja vaikutus on yhteydessä moniin eri tekijöihin. He eivät olisi enää niitä oppilaita, joilla on vatsa kipeänä telinevoimistelutunnilla tai joilta uimapuku unohtuu aina uintipäivinä. Eniten vaikuttavuutta on tutkittu psykomotoriikassa käytettävän pääasiallisen välineen, liikunnan ja motoriikan alueella. Ns. Liikunnan tulisi sisältää nykyistä enemmän leikinomaisia havaintomotorisia harjoitteita. Tutkimuksiin perustuen voidaan todeta, että mitä aikaisemmin psykomotorinen harjaannuttaminen aloitetaan, sitä paremmat ovat vaikutusmahdollisuudet. Psykomotoriikan myönteisestä vaikutuksesta sosiaalis-emotionaaliselle alueelle, itsearvostukseen, itseluottamukseen sekä kognitiiviselle alueelle on näyttöä (Beudels 1996, Eggert & Lutje 1990, Koljonen 2000, Pietilä 2000, Vermeer & van Rossum 1990, Zimmer 1996). Pitempiaikaisia vaikuttavuus ja seurantatutkimuksia on toistaiseksi vähän. "huutojako" on aiheuttanut ja aiheuttaa tänä päivänäkin monelle lapselle pelkkiä ikäviä muistoja ja kokeOPPIMISVAIKEUDET JA NIIHIN LIITTYVÄT MOTORISET ONGELMAT TULISI TUNNISTAA VIIMEISTÄÄN VIIDEN VUODEN IÄSSÄ JA RYHTYÄ TUKITOIMIIN JO ENNEN KOULUN ALKAMISTA. kolumbus./fi/psykomotoriikka), joiden kautta pääsee suoraan Euroopan Psykomotoriikka Forumin sivuille. Näin myös niiden lapsien,joilla on oppimisvaikeuksia, kyvyt ja valmiudet osallistua esimerkiksi koulussa eri liikuntalajeihin paranisivat
Koulutus ja koulutusmateriaali on suunniteltu niin, että kenellä tahansa kiinnostuneella ( vapaaehtoiset, opettajat, ohjaajat, urheiluseurojen väki) olisi mahdollisimman matala kynnys osallistua koulutukseen. Tärkeintä on asenne ja halu oppia toimimaan erilaisten liikkujien kanssa. Menetelmä ei edellytä aikaisempaa kokemusta erityisliikunnasta. Britannian kansallispeli kriketti on muunnettu pöytäpeliksi, jotta esim. Mukana oli monipuolinen tiimi kuntatasolla, vammaisliikuntajärjestöissä, urheiluopistossa ja yliopistossa erityisliikuntaa tai sen opetusta toteuttavia sekä myös Nuoren Suomen henkilökuntaa. Opettaja voi ohjata liikuntatunnin kortin ohjeiden ja välineiden mukaisesti. Suomen Invalidien Urheiluliiton toteuttamassa seminaarissa pääkouluttajana vieraili "Inclusive Sports Officer", Ken Black avaten TOP-ohjelmien sisältöä yli sadalle lasten liikunnasta kiinnostuneelle vapaa-ajan puolella toimivalle ohjaajalle ja järjestöihmiselle. Ohjelmat ovat sisällöiltään sopivia kaikille lapsille riippumatta lapsen liikunnallisista taidoista tai erilaisuudesta (vamma, apuvälineiden käyttö). Tilaisuuden jatkona SIU toteutti toukokuussa 2002 TOP-trainer -koulutuksen Englannissa 12-henkiselle lasten liikunnan kouluttajatiimille. Kyseiset pelit ovat suunniteltu ja toteutettu englantilaisten lajiliittojen kanssa yhteistyössä. Englantilaisissa kouluissa ja seuroissa ohjelmaan soveltuvia liikuntavälineitä ei juuri ole. Kohderyhmänä ovat 1,5-18 -vuotiaat lapset ja nuoret. pyörätuolia käyttävät lapset voivat pelata sitä. Välineiden värit, muodot ja materiaalit on rakennettu tukemaan oppimista. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 35. Lähtökohtana on kaikkien lasten oikeus liikunnan ilon kokemiseen, laadukkaaseen liikunnan opetukseen, kilpaurheilutason valmennukseen sekä liikunnan mahdollisuuksien löytämisen kautta liikunnallisten elämäntapojen omaksumiseen. Siitä on muodostunut krikettiliiton virallinen laji, jossa järjestetään koulujen välisiä kilpailuja. Suomessa tutustuttiin ensi kertaa englantilaisen Youth Sport Trustin (YST) lasten liikunnan ohjelmaan ja ideologiaan syksyllä 2001. Osallistujilta ei siis vaadita välttämättä aikaisempaa kokemusta esimerkiksi erityisliikunnas ta tai maahanmuuttajalasten kanssa toimimisesta. Teksti sisältää turvallisuusnäkökohdat, leikin ja sen muunnokset, miten teet leikistä helpomman tai haastavamman ja mitä välineitä käytät. Lisäksi on luotu Elements -ohjelma, jonka avulla vaikeavammaiset lapset voivat kokea liikunnan ilon. TOP-ohjelmissa välinekassit ovat siksi osa koulutusta. Järjestön päätehtävänä on edistää ja kehittää lasten ja nuorten liikuntaa. Mukana ovat myös viralliset tuomarit. Lapsia voi myös haastaa oivaltamaan itse antamalla jokin kortti ja välinekassi oppilaille, jotka sitten toteuttavat pelin tai leikin itse. Korteissa perusliikunnan tai pelien harjoitteet on rakennettu omiksi peleikseen tai leikeikseen. Youth Sport Trust (YST) on englantilainen järjestö, joka on perustettu 1994. Tärkeintä on asenne ja halu oppia toimimaan erilaisten liikkujien kanssa. TOP-ohjelmat on suunniteltu siten, että ne tukevat koululiikunnan opetussuunnitelmaa sekä sovelluksina sopivat myös eri tavoin pitkäaikaissairaille ja vammaisille lapsille. Korteista löytyvät esimerkiksi boccia, pöytätennis, tennis, koripallo, curling ja jalkapallo. Koulutus, välineet ja kortit yhdessä paketissa Inkluusio-näkökulma näkyy Youth Sport Trustin koulutusmateriaalissa kuvina ja ohjeina kautta linjan. Kortit toimivat opettajille myös suoraan tuntisuunnitelmina. Keskustel usi vut l ts@stadi on. Harjoitteet etenevät siten, että ensin on yksilötason harjoitteita, sitten pareittain ja sen jälkeen edetään valmiiseen peliin tai leikkiin. fi TOIMITTAJA LEENA NIEMINEN Englantilainen TOP-ohjelma ottaa KAIKKI MUKAAN TEKSTI: TIINA SIIVONEN JA AIJA SAARI • Youth Sport Trustin koulutus on suunniteltu siten, että kenellä tahansa kiinnostuneella, opettajilla, ohjaajilla, urheiluseurojen väellä on helppo osallistua koulutukseen. Järjestö on kehittänyt ja tuotteistanut lasten ja nuorten liikuntaohjelman nimellä TOP-Programmes. Vastaavaa inkluusionäkökulman sisältävää lapsilähtöistä ohjelmaa on toivottu myös meille Suomeen. Lapsia, jotka eivät osaa vielä lukea, mutta tunnistavat värit, on helppo opastaa värien mukaan eri aktiviteetteihin. TOP-ohjelmat etenevät ikäkausittain *TOP Tots (18kk-3v) Leikit ja pelit edistävät lasten liikkumismahdollisuuksia * TOP Start (3-5v) Pelit ja leikit keskittyvät lasten liikkumistaitojen parantamiseen * TOP Play ( 4-9v) Ohjelma tukee lasten liikunnallista kehittymistä * TOP Sport (7-llv) Tarjoaa lapsille mahdollisuuden kehittyä erilaisissa lajitaidoissa * TOP Skill (11-l 4v) Ohjelmassa lapset valitsevat lajit, joissa haluavat parantaa taitojaan * TOP SportsAbility Ohjelma on luotu helpottamaan vammaisten lasten osallistumismahdollisuuksia harrasteliikuntaan. TOP-ohjelmien korteissa toiminta /leikki/ peli on kuvitettu kortin toiselle puolelle ja toisella puolella se on tekstinä
Hankkeen tavoitteena on käynnistää eri kokoisilla ja eri puolilla Suomea sijaitsevilla kokeilupaikkakunnillauutta liikunnallista toimintaa mielenterveyskuntoutujille. korkeakouluopiskelijoiden tutkimusten (päättötyöt) avulla. Tutkimuskeskus on määräaikainen ja sen ensimmäinen toimintakausi kestää 31.12.2007 saakka. Ohjaat ovat kokeneet tämän koulutustavan ja sisällöt houkuttelevaksi ja helpoksi. SIU ja Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu ovat käynnistäneet Nuoren Suomen tuella Liikuntaa kaikille lapsille -kehityshankkeen, jossa etsitään käytännön keinoja avata tavallisten urheiluseurojen ovia erilaisille lapsille. Tarvittaessa tarjotaan koulutusta mielenterveyteen liittyvistä aiheista myös kunnan liikuntatoimeen. Tutkimuskeskuksen tutkimusprojekteissa työskentelee 15-20 tutkijaa. Päävastuu vertaisohjaajien koulutuksesta on mielenterveysjärjestöillä. Keskeisiä tutkimusteemoja ovat 1) lasten ja nuorten koettu terveys, hyvinvointi, terveyskäyttäytyminen ja terveysosaaminen, 2) koulun terveyden edistäminen, erityisesti terveystieto-oppiaineen pedagogiseen kehittämiseen liittyvä tutkimus, 3) terveydenhuollossa toteutuvan terveysneuvonnan arviointija kehittämistutkimus, 4) terveyden edistämisen koulutuksen ja terveystiedon opettajankoulutuksen arviointitutkimus, 5) terveyden edistämisen politiikan ja strategioiden, erityisesti terveysliikunnan edistämisen tutkimus. Tutkimuskeskuksen johtajana toimii terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas. Vammaisuus ja keinot soveltaa liikuntaa kaikille tulevat tutuksi luonnollisena osana koulutusta. Hankkeessa voidaan olla mukana liikuntaryhmien vertaisohjausperiaatteella toimivien ryhmänvetäjien koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. 36 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 .. Hankkeen kokeilupaikkakunniksi valitaan 10-15 kiinnostunutta kuntaa. Terveyden edistämisen tutkimuskeskus PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto Käyntiosoite: Keskussairaalantie 4, 40600 Jyväskylä Puhelin: toimisto 014-2602161, professori Lasse Kannas 014-2602154 sähköposti: kannas@sport.jyu.fi. Liikuntaryhmien hyvien käytäntöjen toteutumista ja kehittämiskohteita arvioidaan koko hankkeen ajan mm. Sen sijaan kokonaisen uuden lasten liikunnan koulutusjärjestelmän rakentaminen on vaativa asia. SINIKKA KETTUNEN Suomen Mielenterveysseura 00240 Helsinki puh: 09-615516 sähköposti: sinikka.kettunen@mielenterveysseura.fi Terveyden edistämisen tutkimuskeskus perustettu Jyväskylän yliopistoon Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallisen päätöksellä perustettiin 15. Tarvitaan myös muiden liikunnan kentällä vaikuttavien ohjausvoimien aitoa halua kääntää kehityksen suuntaa kohti liikuntaa kaikille, pois yhä pidemmälle menevästä erityisestä normaaliin, tavalliseen ja yhteiseen liikuntaan. Tutkimuskeskuksen tavoitteena on tuottaa tieteellisesti korkeatasoista ja yhteiskunnalliselta käyttöarvoltaan merkittävää tutkimustietoa ja edistää terveyden edistämisen ja terveyskasvatuksen monitieteistä tutkijankoulutusta ja tutkijoiden kansallista ja kansainvälistä verkostoitumista. Sitä eivät voi toteuttaa pienet vammaisliikuntajärjestöt yksinään, edes rahalla. Hankkeen edetessä selvitetään myös liikuntaryhmien vetäjien ja ryhmäläisten kokemuksia liikuntatoiminnasta. Tavoitteena on myös tehdä hankkeen pohjaksi selvitys kunta puolen ja mielenterveysalan järjestöjen yhteistyömahdollisuuksista, resursseista ja mielenterveysalan liikuntatoiminnan toteuttamismahdollisuuksista. Toimintakauden lopulla Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen toiminta arvioidaan. Vastaavaa inkluusionäkökulman sisältävää lapsilähtöistä ohjelmaa on toivottu myös meille Suomeen. KOKEILUHANKE KEHITTAMAAN MIELENTERVEYSKU NTOUTUJAN LIIKUNTAA 2003-2004 Suomen Mielenterveysseurassa on valmisteltu mielenterveysalan liikunnan kehityshanketta STM:n vuonna 2001 valmistellun terveysliikuntatoimikunnan mietinnön (KM2001:12) suositusten pohjalta. Kokeilukunnat valitaan vuonna 2002 läänien liikunta-terveysja sosiaalitoimen ja psykiatristen sairaaloiden 35 liikunnanohjaajan asiantuntemusta hyväksi käyttäen. Kokeilukunnille on hankkeessa varattu rahoitusosuus, jonka avulla voidaan perustaa uusia liikuntaryhmiä mielenterveyskuntoutujille. Liikuntatoiminta on tarkoitus toteuttaa mielenterveysjärjestöjen paikallisten yhdistysten ja kuntasektorin yhteistyönä. 11.2002 liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan yhteyteen Terveyden edistämisen tutkimuskeskus / Research Center for Health Promotion). Tällaiset yksittäiset pilotit ovat toki tärkeitä ja niiden kautta avataan ovea uudelle tavalle asennoitua vammaisiin harrastajiin. Olennaista on, että toteutuksessa ovat mukana kuntien liikuntaja mielenterveystyön organisaatiot sekä mielenterveysalan järjestöjen paikalliset yhdistykset ja muut mielenterveysalan liikuntatoiminnan kehittämisestä kiinnostuneet tahot. TIINA SIIVONEN kouluttaja Suomen Invalidien Urheiluliitto AIJA SAARI LITM koulutusohjaaja Suomen Invalidien Urheiluliitto puh: 09-61319210, sähköposti: aija.saari@siu.fi Lisätietoja: www.youthsport.net. Liikuntaa kaikille lapsille ovet auki seuroihin TOPtapa toimia on herättänyt paljon kiinnostusta
Sarjan vuokraaminen viikoksi maksaa 30 euroa + postikulut. ESTEETTOMAT LIIKUNTATILAT 2002 Palvelevatko liikuntatilat kaikkia käyttäjäryhmiä. Uimahallit, liikuntasalit, kuntosalit ja niihin liittyvät puku-, pesu-, hygieniaja katsomotilat tulee suunnitella siten, että myös eri tavoin liikkumistai toimintaesteiset henkilöt voivat niitä käyttää. Sarjan myyntihinta on 120 euroa + postikulut. Invalidiliiton vammaisten yhdyskuntasuunnittelupalvelu (VYP) on yhdessä Suomen Invalidien Urheiluliiton (SIU) kanssa valmistanut 50 kuvan diasarjan Esteettömät liikuntatilat 2002. Diasarjan voi joko ostaa tai lainata viikoksi kerrallaan. kurppa@invalidiliitto.fi LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 37. .. Diasarja on myös cd-rom (PowerPoint esitys) versiona sekä suomeksi että englanniksi (Accessible Sports Facilities 2002). Diasarjan suunnittelusta ja tekstimonisteesta on vastannut arkkitehti Maija Könkkölä ja kuvaajana on toiminut Jyrki Heinonen. Diasarjan mukana seuraa tietoa keskeisistä suunnitteluperiaatteista ja mitoitusohjeista. Cd-rom maksaa 30 euroa + postikulut. Esteettömät liikuntatilat 2002 sarjaa voi tilata seuraavasta osoitteesta: Invalidiliitto ry/ Vammaisten yhdyskun tasuunnittelupalvel u (VYP) , Kumpulantie 1 A, 00520 Helsinki, puh: 09-613 191, Fax: 09-877 1272, E-mail: ari. Esteettömät liikuntatilat 2002 sopii käytettäväksi liikunta-, terveys-, sosiaalija teknisen alan oppilaitoksissa samoin kuin vammaisjärjestöissä ja vammaisneuvostoissa sekä kuntien liikuntatoimessa
Myös vaikkapa Vuosaaren ostarissa voi törmätä turkkilaisiin nuoriin joiden kaulaa tammikuisessa pakkasessa lämmittää Galatasarayn huivi. Jorn Henning Lienin mukaan FC Barcelonan kannattajat kokevat (kuten myös muut fanit) itse olevansa joukkue enemminkin kuin siirtotyöläisistä koottu yhdentoista miehen yhteisö kentällä. Suosittuja vapaa-ajan toimia ne varmasti ovat, mutta mitä tekemistä niillä on 38 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 urheilun kanssa. SIENIMETSAST A FUTISKENT ALLE KAUKORAKASTAJAT .. Jalkapallofanius ei ole enää sidoksissa paikallisuuteen, vaan suurimmat joukkueet ovat tuotteistaneet itsensä jalkapallosta kiinnostuneille kuluttajille. Kiinnostavaa jalkapallofaniudessa onkin se, miten erilaiset ryhmät ja ihmiset tulkitsevat sekä käyttävät jalkapalloa omiin tarkoituksiinsa ja millaisia merkityksiä he itse antavat kulttuurisille käytännöilleen. Vaikka kaikki eivät pelaisikaan jalkapalloa, niin lähes kaikki ainakin katsovat sitä. Itse asiassa Barcelona on kannattajilleen enemmän kuin joukkue "Mes que un club". Se voi vaihdella lukuisten variaatioiden tavoin raskaasta tai painavasta elämänmittaisesta sitoutumisesta 90 minuutin mittaiseen patriotismiin. Urheilun seuraaminen taas eli penkkiurheiluksi kutsuttu ilmiö on meillä leimattu liikuntatutkimuksen piirissä passiiviseksi ajanvietteeksi ja näin tulkittu \iikuntatieteellisessä paradigmassa urheiluun kuulumattomaksi ilmiöksi. Jalkapallojoukkueet toimivat nykykulttuurissa löyhinä heimomaisina rakenteina, jotka pitävät sisällään myös identiteetin ulottuvuuden. Lisäksi jalkapallo kuten muutkin elämänalueet joutuvat kohtaamaan taloudellisen ja kulttuurisen globalisaation haasteet. Hän oli kuullut, että sienestys ja marjojen poiminta vaimon kanssa ovat erittäin suosittua urheilua täällä. Seminaarin järjestäjät toimittavat esitysten pohjalta tulevaisuudessa tutkimusjulkaisun, joten nostan tässä esiin vain muutaman teeman jotka voisivat toimia pelinavauksina myös kotimaiselle keskustelulle ja tutkimukselle. Matt Taylor Portsmouthin yliopistosta analysoi omassa esityksessään pelaajamarkkinoita Eurooppa-vetoisena muuttoliikkeenä. Taidemuseon tai oopperan vieraalla kainalot kastuvat vain deodorantin pettäessä,ja kuitenkin ne on usein käsitetty kulttuurisen aktiviteetin ja kompetenssin indikaattoreiksi. Norjan urheiluyliopiston (Norwegian University of Sport and Physical Education) järjestämään kaksipäiväiseen seminaariin ( 4th International workshop on football history and culture) osallistui alan tutkijoita Pohjoismaista, Isosta-Britanniasta, Saksasta ja Ranskasta. Jalkapalloon liittyvän kulttuurin kautta voi myös vertailla eri yhteiskuntia toisiinsa. Paikalla olivat mm. He käyttävät kotimaansa jalkapallojoukkueita refleksiivisenä heijastuspintana omille kokemuksilleen ja kulttuurisen identiteetin työstöapparaatteina. · Toki katselu on passiivista verrattuna vaikkapa maratonjuoksuun, mutta aktiivinen toiminta ei tarkoita vain sellaista puuhaa, jossa hiki tulee pintaan. .. .. Kansainvälinen tutkimus käsittää urheilun seuraamisen ja jalkapallofaniuden kulttuurituotteen kuluttamisena, aktiivisena merkityksen tuottamisena ja tämän kulttuurituotteen käyttämisenä kannattajien omiin tarkoitusperiinsä. Kaukorakastajat unelmalaatikon äärellä Populaarikulttuurista lähestymistapaa tukee myös se tosiasia, että urheilua seurataan yhä enemmän erilaisten medioiden välityksellä. Esimerkiksi turkkilaisten joukkueiden pelatessa euro-cupeja Saksassa katsomot täyttyvät turkkilaisista maahanmuuttajista. Globalisaatio merkitsee tässä yksinkertaisesti jalkapallon leviämist;i lajina pyöreän pallomme ympäri kulttuurista toiseen. Henrik Ronsbo teki etnografista kenttätutkimusta Salvadorissa vuoden ajan, esityksessään hän analysoi jalkapallon kautta latinomiesten kulttuuria ja identiteettiä. .. UNELMALAATIKON AARELLA TEKSTI: HARRI HEINONEN Kun viime kesänä pelattiin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja Japanissa ja Etelä-Koreassa, kokoontui määrällisesti piskuinen, mutta vähintäänkin yhtä innostunut jalkapallotutkijoiden joukko Osloon pohtimaan ja teoretisoimaan jalkapalloa kulttuurisena ja historiallisena ilmiönä. Seminaarin pääteemoina olivat jalkapallon globalisoituminen sekä kannattamiseen liittyvät kulttuurit. Perin kummallista ainakin kaukaa Euroopasta katsottuna. Jalkapallon ja siihen liittyvien ilmiöiden tarkastelu mahdollistaakin mainion tavan tutkia ja tarkastella eri kulttuureja ja yhteiskuntia. Marseillen kaduilla pohjoisafrikkalaiset maahanmuuttajat pukeutuvat kotimaidensa Algerian ja Marokon pelipaitoihin, joita voi hankkia paikallisista urheiluliikkeistä. tämän hetken tunnetuin ja tuotteliain jalkapallososiologi Richard Giulianotti Aberdeenin yliopistosta, erinomaisen etnografisen tutkimuksen Sheffield Unitedin kannattajista muutama vuosi sitten julkaissut Gary Armstrong Brunel yliopistosta, FIFA:n historiikkia kirjoittava Pierre Lanfranchi DeMontfort yliopistosta Leicesteristä, Christiane Eisenberg Humboldt yliopistosta Berliinistä. Esimerkiksi 90-luvulla perinteinen brittiläinen pelityyli kansainvälistyi nopeasti, kun ulkomaalaisten pelaaVeikkaamisen ja television kautta omaksuttu fanius on merkki sosiaalisen vuorovaikutuksen, identiteetin ja kulttuurin mediavälitteistymisestä.. Me ollemme sienessä muut futaavat Eräs työpajaan osallistunut piti meitä suomalaisia perin outona porukkana
Vaikka perinteet ovat toimineetkin hyvänä markkinointistrategiana, niin tänä päivänä se ei riitä seuroille, vaan ne tähyävät laajemmille markkina-alueille ja kalaisimmille vesille. Se kehitti itseluottamusta, pelija vuorovaikutustaitoja ja teki pelaajista aktiivisia ja sitoutuneita. Esimerkiksi Glasgow Rangersin ja Celticin kannattajat ovat perinteisesti jakaantuneet uskonnollisen ja poliittisen vakaumuksen perusteella, nykyään nämä Skotlannin liigan mahtiseurat tekevät pesäeroa menneisyyteensä sekä perinteisiin kannattajiinsa. Pelaajat ja valmennustiimi kehittivät yhteistyössä ryhmään tehtäväsuuntautuneen valmennusympäristön, jossa pelaajalle annettiin koko ajan enemmän vastuuta. Urheilu tarjoaa fiktiivisiin kertomuksiin verrattuna ainutlaatuisen tavan kokea todellista epävarmuutta turvallisesti, toisin kuin todellisessa elämässä. Tutkimukseen osallistui 28 rovaniemeläistä 17-19-vuotiasta poikajuniorijoukkueen jalkapalloilijaa sekä joukkueen valmennustiimi. Pelaajilta kysyttiin henkilökohtaisia tavoitteita, arviota nykyisestä suoritustasosta, vahvuuksista ja kehittämisalueista sekä täysipainoisen harjoittelun häiriötekijöistä sekä odotuksista. Lisäksi urheilulla tekstinä on vielä primaaritekstin status toisin kuin postmodernin massakulttuurin teksteillä, jotka kaikki ovat ikään kuin uusintoja. Raamit luotiin yhdessä Meidän joukkueen pelisäännöt Valmennusprosessin aikana pelaajat muodostivat yhdessä LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 39. Pelaaja tuntee itsensä pätevämmäksi, kun hän oppii uusia taitoja ja havaitsee kehitystä omassa suorituskyvyssään. Juuri tällaisia elämyksiä urheilun usein ajatellaan tarjoavankin. Tutkimuksessa keskityttiin psyykkisen valmennusprosessin onnistumiseen. Pelaajalähtöinen valmennusprosessi antoi eväitä soveltaa kentältä saatuja oppeja oma-aloitteisesti. Meillä suurimmassa Englannin liigan kannattajayhdistyksessä on kuitenkin vain noin 400 jäsentä. Tällaisessa faniudessa on kyse myös erilaisten tapojen ja traditioiden suodattumisesta ja omaksumisesta uusissa kulttuureissa. TV-sopimukset takoivat huippuseuroille rahaa ja pelaajien palkat kohosivat järjettömiksi. Asetimme yhdessä valmentajakollegani Vesa Tauriaisen kanssa tavoitteeksi luoda pelaajien ja valmentajien välille luottamuksen ilmapiirin, jossa jokainen pelaaja tuntee olevansa tärkeä. Jalkapallo-fanius liittyykin läheisesti myös yhteiskuntatieteellisiin aikalaisdiagnooseihin. Gerhard Schulze (1996) kutsuu maailmaamme elämysyhteiskunnaksi, jossa vallitsee tietty elämysrationaalisuus, joka Schulzen mukaan tarkoittaa pyrkimystä järjestää ulkoiset olosuhteet niin, että on mahdollista saavuttaa mahdollisimman hyviä sisäisiä vaikutuksia. Myös joukkueen kilpailullinen tulos parani. HARRI HEINONEN tutkija Jyväskylän yliopisto puh: 041-4367451 sähköposti: heinonen@pallo.jyu.fi Kirjoitus perustuu 4th International workshop on footba/1 history and culture, Norwegian University of Sport and Physical Education, Oslossa 24-25 kesäkuuta 2002 antiin. Pelaajille korostettiin, että me kaikki, pelaajat ja valmennustiimi, olemme mukana tässä valmennusohjelmassa. Samalla vuosikymmenellä luovuttiin tunnelmallisista seisomakatsomoista turvallisuussyistä. "Hyvän elämän" on tarkoitus olla "kiinnostavaa", "kiehtovaa", "jännittävää" ja "miellyttävää". Paikallinen lehdistö onkin verrannut joukkueita prostituoituihin "jotka nostavat hameensa vieraille". Ennestään vieraista pelaajista kerättiin siksi mahdollisimman paljon tietoa kunkin lähtötilanteen kartoittamiseksi. Kirjoittaja tekee väitöskirjaa jalkapallofaneista Suomen Kulttuurirahaston apurahalla Jyväskylän yliopistossa. Kiinnostavaa onkin kysyä, mitä tarkoitusta faniuden kaltainen passio ja sitoutuminen palvelevat näiden kaukorakastajien arjessa. Kuuden viikon harjoittelun jälkeen pelaajille tehtiin fyysisen suorituskyvyn testit, joiden tuloksia käytimme myös apuna laatiessamme henkilökohtaisia harjoitusohjelmia. Pelaajat osallistuivat valmennuksen suunnitteluun, käytännön valmennustoimintaan ja arviointiin. Työväenluokkainen perusfani ajettiin hintojen korotusten myötä lähiseudun pubeihin seuraamaan joukkueensa esityksiä maksu-TV:stä. Veikkauksen ja television kautta omaksuttu fanius on merkki myös sosiaalisen vuorovaikutuksen, identiteetin ja kulttuurin mediavälitteistymisestä. Toimin itse joukkueen valmentajana yhdessä entisen jalkapalloliigan pelaajan Vesa Tauriaisen kanssa. Englantilainen jalkapallo, joka joskus tunnettiin aitona ja autenttisena kamppailuna sekä työväentai kansankulttuurin osana (peoples game) on muuttunut tuotteeksi, jolla on kansainväliset markkinat. Tällaisen mediavälitteisen jalkapallofaniuden tutkimuksesta tekee erityisen kiinnostavaa se tosiasia, että jalkapalloa seurataan ja joukkueita kannatetaan kansalliset ja kulttuuriset rajat ylittäen. Jalkapallo-ottelu toisin kuin fiktiivinen draama ei ole tuottajien ennalta tulkitsema ja käsikirjoittama lukkoonlyömä narratiivi. Urheiluviihde muistuttaakin enemmän uutisia kuin käsikirjoitettua draamaa. LAHTOINEN VALMENNUS OPETTAA OTTAMAAN VASTUUTA TEKSTI: ANTTI NIKANDER Mitä tapahtui, kun nuoret pelaajat saivat itse vastuuta valmennuksen suunnittelussa ja käytännön toteuttamisessa, arvioivat omaa ja joukkueensa pelisuoritusta ja määrittelevät joukkueensa käyttäytymissäännöt ja tavoitteet. Pohjoismaissa on perinteisesti seurattu Englannin liigaa intohimoisemmin kuin oman maan sarjoja, esimerkiksi Norjassa englantilaisten joukkueiden kannattajayhdistykseen kuuluu kymmeniä tuhansia jäseniä. Ohjelman tavoitteena oli edistää tehtäväsuuntautunutta motivaatioilmastoa. Kiinnittyminen johonkin vapaaajan harrastukseen tai oman suosikkijoukkueen tai urheilijan menestymispyrkimysten seuraamiseen voi olla esimerkki yksilön uusista "kotipaikoista" (Bauman 1992),jotka hän voi valita itselleen ja joihin voi sitoutua intensiivisesti, mutta joista on mahdollista myös kävellä pois kiinnostuksen lopahtaessa. PELAAJA.. jien määrää rajoittavista sopimuksista luovuttiin Bosman-tapauksen myötä. Tutkimuksessa suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin valmennusohjelma 17-19-vuotiaille jalkapalloa pelaaville poikajunioreille. Tilalle ovatkin tulleet maksavat viikonloppu turistit, futiksesta kiinnostuneet kuluttajat, jotka ostavat fanikaupasta itselleen kannattajaidentiteetin. Ajatuksessa, että mediat toimivat nykyaikana kollektiivisen kokemuksen työstöpaikkoina ei sinällään ole mitään uutta, mutta urheilussa kannattaminen on usein perustunut eräänlaiselle autenttiselle läsnäololle itse stadionilla. Ensimmäisessä ryhmäpalaverissa pelaajille kerrottiin valmennuksen tavoitteista ja lähtökohdista
valmennustiimin kanssa joukkueelle tärkeän toimintarungon, pelikirjan nimeltään: "Meidän joukkueen pelisäännöt". Tämän tutkimuksen tavoitteena oli antaa pelaajalle vastuuta omien jalkapallotaitojen oppimisesta siten, että hän saa ja joutuu ajattelemaan kaikkea tekemistään sekä teoriassa että käytännön pelitilanteessa. Ura voisi jopa jatkua pidempään ja kokemukset mahdollisen lopettamisen jälkeen olisivat myönteisempiä. Kuitenkin joukkueen määrittelemässä VOITTAJA-mallissa tulevat esille myös sanat pelaaminen, menestys ja voittaja. Edellisenä kautena joukkue oli sijoittunut B-junioreiden II-divisioonassa sarjan häntäpäähän. ANTTI NIKANDER tutkija Lapin Urheiluopisto Rovaniemi puh: 040-7080503 sähköposti: antti.nikander@roiakk.fi Antti Nikander on 38-vuotias valmentaJa, opettaja ja tutkija. Joukkue hävisi kevätsarjassa vain yhden ottelun, pelasi kaksi ottelua tasan ja voitti kaikki muut pelaamansa sarjaottelut. Yleensä valmentaja luo joukkueelle pelikirjan. Tutkimuksen tavoitteena ei pääasiallisesti ollut joukkueen kilpailullisen menestyksen edistäminen tai arviointi. Tällä kertaa he löysivät keinot, joilla ottelu voitettiin. Hän toimii valmennuksen lehtorina Lapin Urheiluopistolla, Rovaniemellä, sekä opiston jalkapallovastaavana ja Valmentajan Erikoisammattitutkinnon (Am VT) vastaavana kouluttajana.. Yleinen käytäntöhän on, että valmentaja kertoo joukkueelle ja yksittäiselle pelaajalle ottelussa noudatettavan taktiikan ja pelipaikkaa koskevat tehtävät. Tässä tutkimuksessa pelaajat olivat aktiivisesti mukana "Meidän joukkueen pelisääntöjen" luomisessa. Pelaajat olivat aktiivisia, sitoutuneita ja heidän itseluottamuksensa parani valmennuksen edetessä. Pelaajilla oli mahdollisuus vaikuttaa toimintaansa kentällä, esittää näkemyksiään ja ratkaisuvaihtoehtoja eri pelitilanteisiin. Valmentaja kertoo pelaajille heidän roolinsa ja tehtävänsä sekä taktiikan, jolla joukkue otteluissa pelaa. Näin monen pelaajan ura saisi aivan erilaista laadullista sisältöä. Lisäksi pelaajien pelija vuorovaikutustaidot kehittyivät valmennuksen aikana. Nikander valmistui syksyllä 2002 liikuntatieteiden lisensiaatiksi Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan liikuntapsykologia. Tavoite saavutettiin hyvin. Siihen sisältyivät hyvän pelaajan ominaisuudet, joukkueen toimintasäännöt, pelaamista ja harjoittelua koskevat tekniset ja taktiset asiat, toiminnan tavoitteet voittajamallin avulla sekä peluuttamisen periaatteet ja kapteeniston kokoonpano. Pelaajat myös todella ottivat vastuuta joukkueen pelitaktiikan suunnittelusta ja toteutuksesta. Pelaajat ottivat yhdessä valmentajien kanssa vastuun pelitaktiikan laadinnasta ja muutoksesta ottelun aikana. Otteluiden jälkeen pelaajat arvioivat asetettujen tavoitteiden mukaisen harjoittelun onnistumista. Valmennusohjelman alussa pelaajat olivat suullisissa arvioinneissaan varsin varovaisia ja lyhytsanaisia. Havainnot kirjattiin muistiin ja valmentaja kertoi ne arvioinnin suorittaneen pelaajan tukena arvioinnin kohteena olleelle pelaajalle ja auttoi arvioitsijaa palautekeskustelun etenemisessä. Taktiikka ja voittamisen keinot puntarissa Pelaajat osallistuivat myös pelistrategian laadintaan ja toteutukseen. sija. Joukkueen tai seuran johto määrittelee joukkueen käyttäytymissäännöt ja valitsee yhdessä valmentajan kanssa joukkueen kapteeniston. He halusivat kertoa omat arviointinsa mieluimmin valmentajalle kuin kanssapelaajalle, jonka pelisuoritusta he olivat arvioineet. Nuoret sovelsivat aikaisemmin oppimaansa jalkapallon taktista tietoa uusiin olosuhteisiin ja onnistuivat löytämään uusia ratkaisukeinoja ottelun aikana. Pelaajien rooli on tällöin annettujen sääntöjen ja tehtävien oppiminen ja niiden mahdollisimman onnistunut toteuttaminen. Pelaajille korostettiin, että suoritusten arviointi tapahtuu heidän näkemystensä perusteella. Joukkueen sarjasijoitukseksi kevätsarjassa tuli 3. Valmennusohjelman huipentumisvaiheessa pelaajat asettivat ottelukohtaisia tavoitteita ja harjoittelivat näiden tavoitteiden mukaisesti seuraavaa ottelua varten. Ottelun edetessä pelaajat löysivät uusia keinoja, joilla he yrittivät parantaa joukkueen peliä. Lisäksi pelaajat loivat joukkueelle toimintasäännöt, päättivät peluuttamisesta, tavoitteista voittaja-mallin avulla ja valitsivat kapteeniston, joka valvoi päätettyjen asioiden toteutumista. Pelaaja taas pyrkii pelaamaan mahdollisimman hyvin ohjeiden mukaan. Pelaajista osaavia valmennuksen ja pelisuorituksen arvioitsijoita "Meidän joukkueen pelisääntöjen" pelitaktiikkaosan perusteella pelaajat arvioivat omaa ja kanssapelaajiensa suoritusta otteluissa. Valmennusohjelman kehittymisvaiheessa pelaajat opettelivat asettamaan henkilökohtaisia tavoitteita otteluihin ja arvioimaan niiden toteutumista ottelujen jälkeen. Tämän vuoksi voidaan tässä todeta lyhyesti joukkueen pelillinen menestys ikäluokkansa !-divisioonassa. Kaikki siinä käsitellyt asiat koskivat juuri sitä taktista tasoa, jolla pelaajat olivat, mikä ei valmennuksessa välttämättä läheskään aina toteudu. Käytetty toimintamalli on jalkapallossa uusi. Käytännön keinoja ja enemmän osaamista oikealla tasolla Tutkimus antoi keinoja pelaajalähtöisen valmennuksen toteuttamiseen käytännössä. J alkapallovalmennuksen oppikirjojen mukaan nuorten valmennuksen tärkein tehtävä on pelaajan teknisten ja taktisen taitojen opettaminen. Toteutuneet toimintamallit osoittavat pelaajien vastuunoton lisääntyneen koko valmennusprosessin ajan. Valmennusohjelman edetessä pelaajat alkoivat arvioida suorituksia kirjallisesti. Pelaajien luoma pelikirja oli aivan eri luokkaa, kuin mitä me valmentajat olisimme yksin saaneet aikaan. Ottelussa saavutetut asiat olivat tehtäväsuuntautunutta motivaatioilmastoa edistävän valmennusprosessin huipennus. He määrittelivät ennen ottelua pelistrategisia keinoja, joilla ottelu pystytään menestyksekkäästi pelaamaan huonokuntoisella kentällä. Tärkeämpää oli kuitenkin se, että luotu tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto mahdollisti pelaajien vallankäytön ja osallistumisen ohjausprosessiin. He toimivat yhteistyössä ja pyrkivät parantamaan oman joukkueen suoritusta ottelun loppuun asti. Tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston lisääminen olisi hyödyllistä etenkin silloin kuin kyseessä on aikuisiän organisoitunut kilpaurheiluympäristö, jossa vahva kilpailullinen elementti on jo vallitsevana ja vaikeasti muutettava. Lisäksi tutkimuksessa oli kyseessä aikuisten kilpailutoimintaan verrattava nuorten 17-19 vuotiaiden poikien joukkue, joka osallistui valtakunnalliseen jalkapallosarjaan. Kirjalliset arvioinnit kehittyivät prosessin aikana lähtö40 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 tasoa monipuolisemmiksi ja pelaajat antoivat palautetta nyt myös suoraan arvioinnin kohteena olleelle kanssapelaajalle. Erityisen hyvin tämä toteutui käytännössä vierasottelussa vaasalaista joukkuetta vastaan. Pelaajien keskinäinen ja pelaajien ja valmentajan yhteistyö toimi. Tämän perusteella pelaajat asettivat optimistisesti joukkueen tavoitteeksi sarjasijat 3-5. Hänen pyrkimyksenään on ollut kehittää uutta käytännön tietoa ja osaamista jalkapallovalmennukseen, erityisesti sen psyykkisen ja kokonaisvaltaisen valmennuksen osa-alueille
Nykypäivän huippu-urheilun tasolla se on enemmän järjestelmien välistä, totaalistuvaa kilpailua, jossa menestyminen riippuu entistä ratkaisevammin siitä, miten tehokkaasti jokin kansallinen järjestelmä pystyy mobilisoimaan kansalliset voimavarat urheilijalahjakkuudet, urheilu tieteen ja teknologian tarjoamat mahdollisuudet palvelemaan edustusurheilun menestyspyrkimyksiä. Ympäristö suurempine rahoineen olisi ainakin ollut otollisempi. Eihän urheilu ole muusta yhteiskunnasta irrallaan oleva saareke, se heijastelee yhteiskunnassa vallitsevaa trendiä ja arvoja. Jotain se käyttää", "mihin katosit Lahden doping -sotkujen jälkeen?" Tässä yhteydessä voin todeta että Lahden aikaan olin Salt Laken esikisoissa, mutta mitä vastaat ensimmäiseen. Kahviautomaatin maitopullo ei kelvannut, hain kylmäkaapista uuden ... Urheilu siis käyttäytyy juuri kuten liikeelämäkin. Heinilän mukaan talouselämän yrityskuvaa hallitsevat suuryritykset ja kansainvälisiä kovan kilpailun markkinoita ylikansalliset suuryritykset. Sodissa on käytetty piristeitä, jotta jaksetaan tappaa. Testaus syö rahaa liikuntabudjeteista, yleisestä sellaisesta, josta jaetaan myös lasten ja nuorten liikunnan rahat sekä kuntoja terveysliikunnan rahat. Olihan dopingia jo silloin, kun urheilijat eivät tienanneet samalla tavalla kuin nyt ........ Ruokalassa otin valikoiden ruokaa mielellään takaa ja tarkkaillen mitä muut tekivät ruokakulhojen edessä. Urheilu on joskus ollut lähinnä vain yksilöiden ja joukkueiden välistä paremmuuden koetusta. Kukaan ei esitä vakavissaan, että suuri sponsoriraha maksaisi sen kakun saati esimerkiksi urheiluseuran, valmennusringin eettisen kasvatuksen. Epäily, varovaisuus, pelko sabotaasista oli kyllä vienyt tai peittänyt aika isonkin palan nautintoa ja intohimoa, jota olin kokenut aikaisempien paralympialaisten kynnyksellä. Onneksi kisojen edetessä tuttu rakkaus hiihtämiseen kuitenkin löytyi. Siitä lähtien kun se on leimattu negatiiviseksi, yleiseksi ja kielletyksi. Miksi on suurempi synti käyttää piristeitä juostakseen 100 metriä kovempaa. Omaan huoneeseen jäänyt avattu vesipullo jouti viemäriin ja vain avaamaton kelpasi. Hyvin kuluneen kliseen : "en käytä dopingia." Niin kuluneen, ettei sitä kukaan edes usko enää. Dopingin vastaiseksi keinoksi esitetään vain tehostuvaa testausta ei sen kummemmin kasvatusta, ajattelua, pohdintaa, syvällisyyttä. Heinilä luokittelee alppimajan välinekeinotteluksi, tässä asiassa mielipiteemme menevät ristiin. Sellaista aitoa riemua "revittää" suksineni ja koko sielun voimalla jäi puuttumaan tai se ei päässyt 'irti' ennen kuin huomasi että nämä epäilyt ja pelot eivät ole todellisia omalla kohdallani. Kilpailussa aina joku pärjää parhaiten, mutta miten määritellään se paras. Helppoa ei ole myöskään selittää 16-vuotiaalle valmennettavalle, että pitää se "kielletyt/ sallitut lääkeaineet urheilussa" mukana kun menee lääkäriin, apteekkiin tai kun muuten herää kysymys jonkin tuotteen sisällöstä. Sekö on tuonut dopingin. Paralympialaisissa 2002 meni jo oma käyttäytyminen äärimmäisyyksiin vai menikö sittenkään. Tuntui älyttömältä, mutta mitä muuta voit urheilijana tehdä. Dopingin avulla voi saavuttaa suurempia taloudellisia voittoja urheilussa. Se riitti minulle ja täytti intohimoni kilpailuun. Vastuu on yksin urheilijan ja tein kaiken mitä voin tehdä varmistaakseni ettei ainakaan omasta huolimattomuudesta johtuen mitään pääse tapahtumaan. Sosiologisesti todettuna urheiluni ei ilmeisestikään totaalistunut liikaa. URHEILUSTA, DOPINGISTA JA ETIIKASTA TEKSTI: TANJA KARI Sanat etiikka, moraali, arvot kuulostavat voimallisilta. " Urheilijana ei ollut mukavaa kuultavaa kommentit "ei yhdellä kädellä voi hiihtää noin kovaa. Oma juomavyö ei jäänyt hetkeksikään yksin verrytellessä ja kisan jälkeen vaihdoin heti uudet juomat siihen. Oikaista, kampittaa, valehdella 7 Elämme siis kilpailun yhteiskunnassa. Muistan kun halusin olla paras liikuntatunneilla, kilpailuvietti oli valtava. Sopimuksia tehdään suurempien taloudellisten voittojen takaamiseksi liike-elämässä. Sanasta on tullut osa urheiluruutua ja lehtien otsikoita, oikeussalien aihe, vitsien lempiaihe ja osa koko urheilua. Koskaan ei kuitenkaan käynyt mielessä oikaista, kampittaa, valehdella. Käytin alppimajaa valmistautumiseen ja sekin tuntui jo väärältä ja tieteelliseltä, vaikka kannatan ja suosittelen edelleen alppimajaa valmistautumisessa korkean kisoihin. Doping kiinnostaa näköjään yhtä paljon tiedotusvälineitä, suurta yleisöä, ministereitä kuin aineita käyttäviä urheilijoitakin. Vammani lakkasi olemasta, kun olin paras urheilussa. Tuntui, että koko urheilu on jollain lailla muuttunut tieteelliseksi koodiksi, joka vain odottaa virusta. "Ei yhdellä kädellä voi hiihtää noin kovaa ... Toki se vakavoitui uran myötä, mutta jokin siitä säilyi urani loppuun saakka. Siinähän tuli jo mainittua tuo raha. '---1. Jälkeenpäin on helpompi arvioida miksi; halusin olla tasavertainen toisten lasten kanssa. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 41. Doping on sana, johon olen joutunut törmäämään monessa roolissa: huippu-urheilijana, valmentajana, liikunnan ammattilaisena ja opiskelijana, liikunnan päättäjänä, tavallisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa, median "valaisemana" ... Urheilua, epäilyä, varovaisuutta ja pelkoa sabotaasista Samalla huomasin, että jotain olennaista urheilusta on jäänyt pelon, dopingkäsitteen varjoon. (Heinilä 2001, 16). Mikä tekee urheilijasta sitten suurimman syntipukin. Mielestäni sitä ei voi tuomita, jos kerran kisatkin viedään ihmiskeholle vieraisiin olosuhteisiin. Ranskalaiset opiskelijat käyttävät piristeitä parantaakseen opiskelusuorituksiaan. Lue sitä kuin Raamattua mutta muista että nautinto hiihtää on pääasia. Se jää varmasti itsellenikin arvoitukseksi olisiko niin käynyt, jos olisin ollut vammaton hiihtäjä
Siinähän nuoriso sitten punnitsee mikä urheilussa on tärkeää eivätkä ole vieraita kommentit suurista rahoista. Se on kirkon tavoin lähellä valtaa ja kuten varhempi kirkkokin, myös liiketaloudellisesti kannattava. ( em t; 163.) Henkilökohtaisesti en osaa ottaa kantaa urheilutoimittajien koulutustasoon, mutta ainakin kaipaisin syvällisempää otetta aiheen käsittelyyn. Tämän kaltaisen tiedon tuottamisessa kohtaa varmasti toimittajakin vaikeuksia kun urheilun pyhään perheeseen ei noin vaan tunkeuduta. Nyt tiedotusvälineen ei enää tarvitse levittää urheiluinnostusta tai lajitietämystä, 42 LIIKUNTA & TIEDE =2 motiivit ovat yritystaloudelliset: joukkueen pääsponsorit saavat näkyvyyttä kun media saa katsojia. Heinilä, K. Sanat etiikka, moraali, arvot kuulostavat voimallisilta; voimasanoilta, joilla vakuutetaan päättäjiä, suurta yleisöä, pelotellaan urheilijoita; laitetaan "ruotuun". (emt; 13.) Media antaa urheilusta rahoineen ja doping juttuineen kuvan, jonka ihmiset omaksuvat. Kotkavirta, J. Media on joka tapauksessa osallisena dopingskandaalien paisumisessa ja syntymisessä, voi kysyä mikä on sen rooli ja intressi. ( Perko 1998, 12-13.) On mieletöntä kysyä, esittääkö media maailmaa oikein, koska media itse rakentaa maailmaa. Moraali ja Etiikka käytännössä. Aivan kuten jotkut toimittajat dopingaiheiden käsittelyssä. lääketiedettä) ... & Salokangas, R. Doping on joka tapauksessa saanut sen positiivisen ilmiön aikaan, että nyt keskustellaan myös sellaisten ihmisten suulla, jotka ovat olleet tähän saakka kovin kaukaisia urheiluperheelle. Kolmas urheilujournalismia selittävä tekijä ovat urheilutoimittajat. Urheilujournalismia on arvosteltu kritiikittömäksi. Tämän vuoksi puolueettoman tiedotuksen tulee olla vastuuntuntoista ja perusteltua tarkoin tausta tiedoin ja varauksin. Ehkä tästä täytyisi osata muodostaa kokonaisuus, joka pysyy kasassa. Siinäpä mielenkiintoinen vyyhti ratkottavaksi. Sisällönluojia näille varmasti löytyisi. Media on saanut länsimaissa raamatullisen aseman. Joukkoviestimet instituutioina käyttävät epäsuorasti mielipiteiden muokkauksessa eliittinä vaikutusvaltaa ja mediapeliä sekä suvaitsevuutta, luottamusta ja keskinäistä ymmärrystä. Ehkä tällaisille sisällönluojille alkaa urheilun kentässä löytymään myös työpaikkoja vai tehdäänkö silloin eettisesti väärin jos etiikalla rahastetaan. Kukaan ei esitä vakavissaan, että suuri sponsoriraha maksaisi sen kakun saati esimerkiksi urheiluseuran, valmennusringin eettisen kasvatuksen. Eli jokin toinenkin motiivi taustoilta löytyy, ehkäpä sankaruus. Lähtökohta on jättänyt jälkensä urheilujournalismiin. Median suhde yleisöönsä on lujimmillaan televisiossa, jossa se saa jopa parasosiaalisen luonteen. Media kirkko keskellä kylää Touko Perko puhuu mediasta nykypäivän kirkkona ja Raamattuna. Median mahti perustuu siihen, että se on nykypäivän tietäjä, joka välittää tietoa, luo tietoa ja hallitsee tietoa. Yleistäen voidaan sanoa, että urheilutoimittajien alhainen koulutustaso, työn luonne ja rekrytoituminen alalle selittävät osaltaan esimerkiksi heikkoa kiinnostusta urheilu tapahtumista poikkeavien ilmiöiden käsittelyyn. Terve sielu terveessä ruumiissa , Kopijyvä 2001. Tekijöitä on toki muitakin. Todellisuutta on vain se, mistä media kirjoittaa ja puhuu. Urheilun yhteiskunnallinen tehtävä. Tällä hetkellä tai ainakin ongelmien ilmaantuessa urheilu jää siksi omaksi saarekkeekseen muun yhteiskunnan ulkopuolelle. TANJA KARI Nuorisopäällikkö Suomen Salibandyliitto puh: 09 4542 1412, 0400 -529 003 sähköposti: tanja.kari@salibandy.net Lähteet Heikkonen, J .. Sen kuitenkin tuomitsen, että urheilu-uutiset nostavat urheilijoiden omaisuuden ja palkan määrän liian suureen rooliin. Perko, T. Samoin kuin muu mainonta luo kuvaa ihanne-elämästä ja ihmisestä. Nykymedia on kirkko, josta ei väkeä puutu. Etiikka on myös uusi sana urheilussa, ainakin urheiluun liittyvässä julkisessa keskustelussa. Informaatioetiikkaan kuuluu oikea eikä virheellinen, selkeä eikä harhaanjohtava, täydellinen eikä puutteellinen sekä neutraali eikä kaunisteleva tai loukkaava.(Heikkonen 1995, 29-31.). Kun se on nykyään kaikkea: liike-elämää, biotekniikkaa, tekniikkaa, kasvatusta, politiikkaa, sosiaalietiikkaa, tiedettä (esim. mutta toisaalta silloin se kaikki ei ollut kiellettyä. Minä en henkilökohtaisesti tuomitse sitä, että urheilijat tienaavat koska työmäärä on valtava eikä kukaan kirjoita työtodistusta urasta. Keinoksi esitetään vain tehostuvaa testausta ei sen kummemmin kasvatusta, ajattelua, pohdintaa, syvällisyyttä. (Kotkanvirta & Nyyssönen 1996, 7.) Arvot, moraali, etiikka tuntuvat kuitenkin pyörivän irrallisina sanoina järjestöjemme strategioissa ja julkisissa kommenteissa ilman että niitä pohdittaisiin sen syvällisemmin. Kymmenen kysymystä journalismista.Kopijyvä 1998.. Moraali viittaa sellaisiin toiminnan periaatteisiin, joita pyrimme noudattamaan, kun tahdomme toimia hyvin tai oikein. Se on myös saanut miettimään omia kokemuksia ja suhdetta urheiluun. Näin media pystyy vaikuttamaan ja suostuttelemaan yleisöä. Etiikasta puhuvat nyt urheilujohtajat, ne ministerit ja erilaiset ammattilaiset, joita on tavallaan kutsuttu apuun puhdistamaan urheilun mainetta ja palauttamaan urheilun hyvää kertomusta. Mielestäni media tekee siitä liian tärkeän asian. Dopingin heikkoa käsittelyä urheilutoimittajat itse ovat puolustelleet sillä, että niiden käsittelyyn tarvittaisiin "lääkärin koulutus". Suomalainen urheilujournalismi syntyikin urheilun erikoislehdistössä tukemaan ja levittämään urheilun aatetta 1800-luvun lopulla. Länsimaisen ihmisen päiväjärjestys ja arvomaailma rakentuvat nykyisin keskeisesti median jatkuvasta uutisoinnista ja kommentoinnista. Onko oikeasti pohdittu mistä kaikki on saanut alkunsa ja miten se saataisiin loppumaan. (Pänkäläinen 1998, 162). Testaus syö rahaa liikuntabudjeteista, yleisestä sellaisesta, josta jaetaan myös lasten ja nuorten liikunnan rahat sekä kuntoja terveysliikunnan rahat. Asiat ja henkilöt ovat tärkeitä ja edistyksellisiä vain esiintyessään mediassa. Pänkäläisen mukaan urheiluliikkeen toimiminen urheilujournalismin kohtuna on yksi keskeisimmistä selittävistä tekijöistä, kun tarkastellaan urheilujournalismin kritiikittömyyttä. & Nyyssönen, S. Urheilujournalismin sisältöihin vaikuttaa myös yleisön suhtautuminen urheiluun. Mikä on urheilun yhteiskunnallinen tehtävä. Heikkosen mukaan eettiseen informaatioon ja joukkoviestintään kuuluvat vapaus, totuus ja oikeudenmukaisuus sekä toiminta moraalin vartijana, julkisena sanana ja yleisenä puolustajana. Etiikka on moraalin tutkimista, arvioimista ja perustelemista. Eettisiä kysymyksiä voi tarkastella myös yhteiskunnallisen tehtävän mukaan. Sama funktio. Ajatus, etiikka.WSOY 1996. Pänkäläisen mukaan urheilujournalismi on journalismin lajeista ehkä voimallisimmin sidoksissa kuvailemaansa ilmiöön, urheiluliikkeeseen. Tietosanoma 1995. Urheiluun suhtaudutaan vakavasti tai kevyesti. Niin, taas törmättiin mediaan ja toimittajiin, etiikka koskisi heitäkin
Hinta 7.57 euroa/kpl, 15 euroa/vuosikerta. Ystäville, kollegoille, vieraille, yhteistyötahoille, anopille, Hänelle. Kaksi kertaa vuodessa. Kun T 1 itse et ,l The Prime Minister POLITICS FIRS'Tf OLYMPICS SECOND L A u s K Kiitos! Tilaan MOTION-Sport in Finland lehden --kuluvan vuoden vuosikerta --jatkuvana tilauksena 15 euroa 15 euroa ole pa'l<alla MOTION Sport in Finland on Suomen liikunta ja urheiluelämän kansainvälinen tiedotuslehti. Lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura, puh: 09-4542720, fax: 09-45427222, e-mail: llts@stadion.fi R T T 1 LTS makl saa postimaksun ----kpl numeroa a 7.57 euroa Tilauksen saaja Osoite: Laskutusosoite Nimi: Osoite: Liikuntatieteellinen Seura ry. Tilaa heille MOTION-Sport in Finland. Ajankohtaiset tapahtumat, ilmiöt ja ihmiset. Stadion, eteläkaarre VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00250/43 00003 Helsinki. MOTION on lehti, jota ystäväsi, kollegasi, vieraasi ja järjestösi kansainväliset yhteistyötahot arvostavat. Enemmän kuin hän on aina halunnut tietää urheilusta Suomessa. Tai anna lehti tuliaisina kisoissa, kokouksissa ja kongresseissa vieraillesi tai isännillesi. Tee toimintasi ja toimintaympäristösi heille tutuksi. Yli 50 kpl erät -20 %, yli 100 kpl erät -30%. Elegantisti englanniksi
Ves iliikunnan uudet aallot 44 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002
Vesiliikunnan mahdollisuudet vammaiselle tai toimintakykyä menettäneelle henkilölle ovat lähes rajattomat. USA:sta ja Japanista, kantautuu tietoja uusista lajeista ja sovelluksista erityisryhmille tai lajeista, joissa sekä vammaiset henkilöt että fyysisesti toimintakykyiset voivat toimia tasavertaisina yhdessä. TEKSTI: PIRJO HUOVINEN Liikunnan harrastajan, myös liikunnallisesti erityisryhmiin lukeutuvan, on nykyisin mahdollista valita itselleen soveltuvin ja mieluisin vesiliikunnan muoto laajasta vesiliikuntalajien kirjasta. Vesiliikunta on yksi harrastetuimmista liikuntamuodoista niin eri tavoin vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden kuin ikääntyneidenkin parissa. Luonnon vesissä voi myös kaikkien edellä mainittujen lajien lisäksi harrastaa lukemattomia muita lajeja, kuten melontaa, soutua, purjehdusta, vesihiihtoa, surffausta, lainelautailua, liitovarjolautailua sekä erilaisia moottoriurheilun muotoja. Näitä ovat hydrobic, vesiaerobic, vesitreeni, aquakickboxing, vesitaiji, watsu, vesitanssi, paritreeni, vesirentoutus, jne. imataito on useimmiten edellytys muiden lajien harrastamiselle. Eri puolilta maailmaa, mm. Vesi vapauttaa liikkumaan itsenäisesti Kun Erityisryhmien Neuvottelupäivien laitesukellusdemonstraatioon osallistuneelta Juha Hinttulalta, joka on cp-vammainen ja lyhytkasvuinen, kysyttiin hänen tuntemuksiaan laitesukelluksen jälkeen, kuului ensimmäinen kommentti: " Hienointa oli tuntea itse liikkuvansa ilman toisten apua, lisäksi liikkuminen oli uskomattoman kevyttä ja vaivatonta veden alla!" Juhan lauseeseen voidaan kiteyttää koko erityisuinnin missio: saada vammainen uimari tuntemaan itsensä oman elämänsä subjektiksi ainakin hetkeksi tarjoamalla upeita elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia vesiliikunnan eri lajeja soveltaen. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 45. Lisäksi altaissa tapahtuva voimisteluliikunta, vesivoimistelu, on kehittynyt ja muotoutunut sisällöiltään moniksi erilaisiksi "tuotteiksi". Uusimpana lajina on vesijuoksu, jota harrastetaan myös luonnon vesissä vesivyön/juoksuvyön avulla. Se voi olla myös koko perheen yhteinen liikuntamuoto tai sitä voi harrastaa paitsi erilaisissa harrasteryhmissä yhtä hyvin myös yksin. Tarjolla on erilaisia vesipelejä, uimahyppyjä, taitouintia, synkronoitua uintia, sukeltamista, vesivoimistelua ja veteen sovellettua tanssia. Vain mielikuvitus on rajana, jos hyvää tahtoa ja innostuneita ihmisiä riittää. Myös terapiamuotona allasterapiaa / vesiterapiaa käytetään edelleen laajalti kuntoutuksessa. Vesiliikunta onkin oiva esimerkki lajista, jossa integrointia on mahdollista toteuttaa luontevalla tavalla. Lähes kaikkea voidaan soveltaa, kunhan yksilölliset tarpeet otetaan huomioon. Vammaisille uimareille on kehitetty myös sovellettuja hengenpelastusja survivalkilpailuja ja tietenkin vammaisuimarit harjoittelevat ja osallistuvat kilpauintiin aina paralympiatasolla asti. Vesiliikunnan harrastamisesta voi muodostua elinikäinen harrastus elämänkulun eri vaiheissa vauvauinnista vanhainkodin seniorien vesijumppaan asti
Niitä voidaan sisällyttää luontevasti myös esimerkiksi vammautumisen jälkeisessä kuntoutukseen vedessä ja näin tukea uskoa itsenäiseen selviytymiseen. Itsehallinnan lisääntyessä vedessä myös vaikeimmin vammaisilla on mahdollisuus itseilmaisuun ja luovuuteen. Uinnissa myös vammainen henkilö voi toimia muiden ohjaajana tai avustaa vedessä muita. Viimeksi mainitulla seikalla voi olla merkitystä sovellettaessa fysioterapiaa jäykkyydestä eli spastisiteetista kärsiville neurologisille potilaille. Lihasvoimaharjoittelu lisävastuksilla, tutkimuksessa käytettiin "hydrobootseja" tuottaa tuloksia entistä enemmän.Vesiliikuntavälineitä kannattaa siis käyttää parantamaan harjoitusvaikutusta. Vesiliikunnan annostelu ja vaikutukset erityisryhmille tai perustelut sen käytölle kuntoutuksessa ovat olleet lähes tutkimatonta maaperää. Hyvän tekeminen ja edistäminen: vesiliikunnassa toiminnan tavoitteena on terveys ja sen ylläpitämien ja parantaminen sekä hyvä olo, omatoimisuus, toimintakyky, osallisuus ja kyky itsenäiseen toimintaan. Omakohtaisia kokemuksia sen sijaan on kirjattu niin vammaisuimareiden, vesivoimistelijoiden kuin lukuisten ohjaajien ja terapeuttienkin toimesta paljon. Tukija liikuntaelinten sairauksissa sekä reumaja neurologisissa sairauksissa lihasvoima on lisääntynyt ja aktiivisen, säännöllisen vesivoimistelun tuloksena kivut ovat helpottuneet. Yhdessä tekemisen areena Vesiliikunta tarjoaa mahdollisuuden osallistua ja harrastaa yhdessä perheen tai ystävien kanssa tai osallistua ohjattujen ryhmien toimintaan. Viestit ovat olleet kauttaaltaan samansuuntaisia: vesiliikunta kuntouttaa lempeällä tavalla ja kivuttomasti, palauttaen toimintakykyä elämänlaadun kannalta joskus jopa ratkaisevan paljon erilaisissa sairauksissa. Ammattitaitoisesti ja monipuolisesti suunniteltu vesiliikuntatuokio antaa myös mahdollisuuden vastata haasteisiin, joita muuten ei olisi mahdollista suorittaa. 3. Vesiharjoittelun seurauksena lihakset kiinteytyivät ja lihasmassa kasvoi. Veden ominaisuudet: hydrostaattinen paine ja nostevaikutus toisaalta helpottavat liikkumista vedessä, kun taas veden vastus ja sen aiheuttama turbulenssi, tehostavat liikkeen vaikutusta. Tämä puolestaan edesauttaa hyväksytyksi tulemista, suvaitsevuutta ja tasavertaisuutta ja vähentää ennakkoluuloja. kehon koordinaatio ja yleinen motoriikka, kehon kuva sekä kinesteettinen aisti ovat parantuneet uintiharjoitusten ja vesileikkien avulla. Pahan välttäminen ja vähentäminen: ainakin osaksi voidaan saada toteutumaan vesiliikunnan laadukkaan toteuttamisen avulla kärsimyksen lieventämistä, kivun, säryn ja raihnaisuuden vähentämistä. Erityisryhmien vesiliikuntaa eettisesti Erityisryhmien liikunnassa on arvoja ja periaatteita, jotka palveluita järjestävien ja ohjaajina toimivien on hyvä tiedostaa etukäteen. Edelleen tutkimuksen aikana ilmeni, että vesivoimistelu aiheuttaa erittäin harvoin jälkikipuja ja että refleksitoiminnot näyttävät vaimenevan vedessä. 46 LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 Vesiliikunnan mukanaan tuoma fyysinen hyvänolon tunne lisää luottamusta ja tunnetasapainoa. 2. Vammaisilla nivelten stabiliteetti ja asennon hallinta on parantunut. Vammaisilla lapsilla mm. 4. Näissä tilanteissa on hyvä pitää mielessä myös yleiset vammaisten oikeuksia koskevat julistukset, jotka antavat suuntaviivoja toiminnan eettiselle perustalle. Vesiliikunta kuntouttaa lempeästi Vesiliikunnan merkitystä fyysiselle toimintakyvylle tai terveydelle on tutkittu Suomessa erittäin vähän. Myönteinen minäkuva vahvistuu kun itsenäisyys vedessä lisääntyy. 1. Integroituminen muiden uimareiden tai vesiliikkujien aktiviteetteihin tasavertaisesti on helpompaa vedessä kuin monessa muussa liikuntamuodossa. Oikeudenmukaisuus: kaikki ovat saman arvoisia, kaikkia kohdellaan tasapuolisesti ja yhtä hyvin yksilöl. Vedessä tehtävää voimaharjoittelua voidaan suositella sekä terveille että tutkimuksessa pääkohteena olleille polvi-ongelmista kärsiville henkilöille. Erityisesti vesiliikunnassa voi tulla eteen "shokeeraavia" tilanteita, esimerkiksi avustamistilanteissa saunassa, pukuhuoneessa ja altaalla, jolloin toimitaan hyvin läheisessä kontaktissa vammaisten henkilöiden kanssa. Vesiliikunta antaa mahdollisuuden jakaa vastuuta ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa, harjoitella ja kehittää johtajuutta, ylläpitää ja parantaa sosiaalisia taitoja sekä toimia erilaisissa rooleissa esimerkiksi seuratoiminnassa. Vesiliikunnassa ja uinnissa kaikilla on myös mahdollisuus osallistua kilpailutoimintaan itse kullekin sopivassa sarjassa, jotka on tarkasti määritelty toimintakyvyn mukaan. Runsaasti energiaa kuluttavasta uinnista ja vesiliikunnasta on apua myös painon hallinnassa. Tapani Pöyhösen fysioterapian väitöskirja "Neuromuscular Function During Therapeutic Knee Exercise Under Water with special reference to hydrodynamics", joka tarkastettiin elokuussa 2002 Jyväskylän yliopiston Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa, antaa uraa uurtavaa tietoa vesiliikunnan fysiologisista ja biomekaanisista perusteista. Tutkimus osoittaa, että lihasvoimaharjoittelu vedessä tuottaa tilastollisestikin merkittäviä tuloksia. 5. Välittäminen ja huolenpito: esimerkiksi avustajan ja uimarin suhteessa korostuvat inhimillisyys, emotionaalinen sitoutuneisuus ja vuorovaikutus. Esimerkiksi hyvinkin vaikeavammaisten kohdalla toimintaa on harjoitettava niin, että hänen itsemääräämisoikeutensa otetaan huomioon, mielipiteitä kuunnellaan, kunnioitetaan yksilöllisyyttä, ihmisarvoa ja eheyttä. Vesi antaa onnistumisen elämyksiä Onnistumisen elämykset ovat ratkaisevan tärkeitä itsetunnon vahvistajia. Erityisesti vaikeavammaisella henkilöllä,jolla on vaikeuksia harrastaa muuta tehokasta liikuntaa, jo vähäinenkin liikkuminen vedessä parantaa ja ylläpitää toimintakykyä. Ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen: se ei perustu mihinkään ulkoiseen tekijään, ainoa määrittäjä on ihmisyys
liikkumisen esteet palveluita suunniteltaessa, järjestetään kuljetuksia, avustajia ja apuvälineitä. Monilla pienillä paikkakunnilla taas ei järjestetä minkäänlaista vesiliikuntaa tai uimaopetusta erityisryhmille. Kaikkia kiinnostuneita ei pystytä ohjaamaan oman paikkakunnan uimaopetukseen laajentuneesta tarjonnasta huolimatta, myös ohjaajien rekrytoinnissa on vaikeuksia. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 47. liset tarpeet huomioiden, välttäen syrjintää. Elinikäinen oppiminen: ohjaajalla on keskeinen rooli myönteisten oppimiskokemusten syntymisessä ja terveen itsetunnon vahvistamisessa. Erityisryhmien uintia ja vesiliikuntaa organisoivat Suomessa monet eri tahot kuten kuntien liikunta-, terveys, sosiaalija koulutoimi; useat kansanterveys-, eläkeläis-, ja vammaisjärjestöt tai urheiluseurat; kuntoutusja muut laitokset; kylpylät ja lisäksi yksityinen sektori. Tällä hetkellä SUH:n rekisteritietojen mukaan erityisuinnin ohjaajaja avustajakursseille tai opintopäiville on elokuuhun 2002 mennessä osallistunut 850 henkilöä. PIRJO HUOVINEN Erityisliikunnanopettaja Liikuntapalvelukeskus Jyväskylän kaupunki PL 8, Kuntoportti 3, 40701 Jyväskylä, puh: 014 624 841,050 522 8724, fax: 014 624 956 sähköposti: pirjo.huovinen@jkl.fi www.jyvaskyla.fi/liikunta Lähteet saatavissa kirjoittajilta. 1990-luvun loppupuolella nimi muutettiin Erityisuinnin ohjaajakoulutukseksi. Palveluita järjestetään tasapuolisesti myös kaikkein heikoimmille ja syrjäytyville, tunnistetaan esim. 6. TEKSTI: PIRJO HUOVINEN ERITYISUIMAOPETUS 2000LUVULLA SUOMESSA V ammaisten uimaopetukseen alettiin kiinnittää huomiota noin 20 vuotta sitten ja vuonna 1984 Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliitto (SUH) järjesti ensimmäisen vammaisuinnin ohjaajakoulutuksen. Rekisteritietojen lisäksi erilaisille räätälöidyille kursseille ja asiantuntijaluennoille on osallistunut lukuisa määrä liikuntatieteellisen tiedekunnan, sosiaalija terveysalan ammattikorkeakoulujen ja oppilaitosten sekä urheiluopistojen opiskelijoita, joista osa on suorittanut myös erityisuimaopettajan tutkinnon. Yksilöllisyys ja yksityisyys: palveluiden tulee olla inhimillisiä ja ihmisläheisiä, vesiliikunnan ryhmät eivät saa muodostua liian suuriksi, varsinkaan jos ryhmä on hyvin heterogeeninen. Vaikka koulutettuja ohjaajia on paljon, eivät erityisuinnin kysyntä ja tarjonta aina kohtaa toisiaan. 7. Yksityisyys on otettava huomioon peseytymisja puku tiloja järjestettäessä: erillisissä invasaunoissa avustajat voivat suorittaa erilaiset hoitotoimenpiteet ilman ulkopuolisten kummastelua. Ohjaajien tulee perehtyä erilaisiin oppimis-strategioihin ja osata soveltaa niitä työhönsä sekä käyttää erilaisia opetusmateriaaleja (autistit, aistivammaiset jne.)
Kiitos ahkerien oppijoiden ja taitavien avustajien koululla on joka vuosi ilo jakaa Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliiton (SUH:n) uintimerkkejä edistyneille uimareille. Koulun uintijoukkue osallistuu keväisin Suomen Invalidien Urheiluliiton (SIU:n) ja Kuortaneen Urheiluopiston yhteistyössä järjestämiin nuorisokisoihin, joissa uinnissa kilpaillaan 25 ja 50 metrin lajeissa sekä viestissä. Koulun fysioterapeutit vastaavat uintiryhmien järjestämisestä ja vetämisestä yhteistyössä liikunnanopettajien kanssa. Koululla on erinomaiset puitteet liikuntavammaisen uimarin opetukseen. Allassekä suihkuja pesuhuonetilat ja apuvälineet on järjestetty siten, jotta oppilaat voivat uinnin lisäksi harjoitella pukuja pesutilanteissa mahdollisimman itsenäisesti. Jokaisella uimarilla on oma kymmensivuinen lomakkeensa, joka toimii myös ohjaajan ja avustajan muistin tukena sekä apuna tiedonsiirrossa avustajan tai ohjaajan mahdollisesti vaihtuessa. Realistinen kuva omista taidoista Ohjaajan tulee tuntea veden hydrodynaamiset ominaisuudet sekä uimarin liikkumisen mahdollisuudet. Kannustamme oppilaita myös uinnin kilpailutoimintaan. Tavoitteena on, että asiakas oppii uimaan apuvälineillä tai ilman, luottamaan omiin taitoihinsa sekä nauttimaan vedestä ja vesiliikunnasta. Uinti sisältyy ruskislaisten liikunnan opetussuunnitelmaan. Konsultaatiosta eväitä omatoimiseen harrastamiseen Ruskeasuon koulu tarjoaa maksullisena palveluna uinnin opetuksen ja vesiterapian ohjauskonsultointia. Uimarille on tärkeää, että hänen edistymistään seura48 LIIKUNTA& TIEDE6/2002 taan ja kirjataan. Koulu sijaitsee Helsingissä ja toimii myös palveluja kehittämiskeskuksena. KIRA DURCHMAN JA MARI JOKITALO, Ruskeasuon koulu, 00280 Helsinki puh: 09-47339163, 044-5227050 sähköposti: kira.durchman@ruskis.fi Lisätietoja: www.ruskis.fi. Tavoitteena onkin löytää jokaiselle uimarille itsenäinen tapa uida apuvälineillä tai ilman. Tavoitteena on, että asiakas oppii uimaan apuvälineillä tai ilman, luottamaan omiin taitoihinsa sekä nauttimaan vedestä ja vesiliikunnasta. Koulussa opiskellaan ja kuntoudutaan moniammatillisen henkilökunnan ohjauksella. R uskeasuon koulu "Ruskis", on valtion erityiskoulu liikuntavammaisille, monivammaisille ja pitkäaikaissairaille lapsille sekä nuorille. Vesi elementtinä voi luoda vammaiselle sellaisen riippumattomuuden tunteen, jollaista mikään muu ympäristö ei tarjoa. Vedessä käytetyistä apuvälineistä ei kokemuksemme mukaan ole ollut vaikea päästä eroon oppilaan edistyessä. Oppilasmäärä vaihtelee vuosittain 120-130 välillä. Ohjaus tapahtuu pääsääntöisesti koulun altaassa ja konsultteina toimivat fysioterapeutit ja erityisuinnin kouluttajat Kira Durchman ja Mari Jokitalo . Ruskeasuon koulussa on annettu systemaattista uinnin opetusta jo kaksikymmentä vuotta. Konsultaatiossa annetaan eväitä omatoimiseen harjoitteluun asiakkaalle, hänen huoltajilleen, terapeuteille, avustajille sekä muille asiakkaan kanssa uintia harrastaville henkilöille yksilölliset tarpeet huomioiden. Tekniikkataitureita lukuun ottamatta oppilaat uivat joka kerta sekä apuvälineillä että ilman, jotta he oppivat luottamaan realistisesti omiin taitoihinsa. Uinnin apuvälineet totuttavat oppijaa vesielementtiin, mahdollistavat itsenäisen uintitavan, monipuolistavat ja houkuttelevat lasta tuomaan taitojaan esiin. Motivoitunut asiakas ohjataan hakeutumaan erityisuintiharrastusryhmien, uintileirien, tavallisten uimakouluj en tai omatoimisen harjoittelun pariin. VESI KANTAA RUSKEASUON KOULUSSA 11 •• ETSITAAN JOKAISELLE •• ITSENAINEN UIMATAPA TEKSTI: KIRA DURCHMAN JA MARI JOKITALO Ruskeasuon koulussa uintia on opetettu ja opittu jo kahden vuosikymmenen ajan
Pintaa syvemmälle TEKSTI: PIRJO HUOVINEN Sukeltaminen sopii useimmille vammaisille henkilöille, kunhan yksilölliset erityistarpeet otetaan huomioon ja lääkäriltä on saatu lupa sukeltamisen aloittamiseen. Astma: Sukeltaminen on mahdollista, jos sairaus on lievä. Erilaiset kasvuhäiriöt: eivät rajoita sukeltamista Ennen sukeltamisen aloittamista tulee varmistaa, että 1) Henkilö itse haluaa sukeltaa. Usein suurin este vammaiselle henkilölle on se, että vammattomat unohtavat kysyä millaista apua tai apuvälineitä hän tarvitsee. Selkäydinvammaisista (parapareesi, paraplegia, tetraplegia) ne henkilöt, joilla on matala tetraplegia tai paraplegia, voivat harrastaa sukeltamista.Jos korkeassa tetraplegiassa hengitys on avustettua, sukeltaminen ei ole mahdollista. Osa MS-taudista: Sukeltamista on harkittava tarkasti fyysisen kunnon ja taudin tilanteen mukaan. Amputaatiot, dysmeliat: Estettä sukeltamiseen ei ole. Henkilö, joka reagoi kylmään, tai jos hänellä on rasitusastma, ei voi sukeltaa. Osa CP-vammoista: On arvioitava hyvin yksilöllisesti ja otettava huomioon muut mahdolliset sairaudet ja vammat. Liikuntarajoitteisista henkilöistä monet selviävät vedessä täysin ilman avustajaakin. Lihassairaudet: Sukeltamista voi harkita, jos sairaus ei ole pitkälle edennyt ja fyysinen kunto on kohtuullinen. Joku voi tarvita avustajan, toiselle riittää jokin apuväline. Aistivammat: Näkötai kuulovamma ei ole este sukeltamiselle. 3) Kouluttaja arvioi sukeltamisen turvalliseksi. LIIKUNTA & TIEDE 6/2002 49. Näkövammainen henkilö tarvitsee kuitenkin saattosukeltajan, joka huolehtii hänestä tilanteissa, joissa näkeminen on tarpeen. 2) Sukelluslääkäri tai henkilökohtainen lääkäri antaa luvan sukeltaa. Pyrkimys on, että vammaiset henkilöt osallistuvat samoille kursseille kuin vammattomatkin. Keuhkosairauksien asiantuntijan lausunto on suositeltava. Epilepsia: Sukeltamista ei suositella, paitsi sukelluslääkärin suostumuksella tietyin rajoituksin. Reuma: Tilanne arvioidaan sairauden asteen mukaan. Diabetes: Sukeltamista ei suositella, mutta se on mahdollista, jos sairaus on lievä ja se on hyvin kontrollissa
jj Jos pystyt hengittämään pystyt myös purjehtimaan'' TEKSTI: RAIMO AROMAA P urjehdus on löydetty eri tavoin vammaisten keskuudessa liikuntaja retkeilyharrastuksena sekä kilpaja huippu-urheiluna eri puolilla maailmaa. Välineja satamapula jarruna Purjehduskoulutuksen ja harrastuksen pahimpana jarruna on venepula. Suomen Invalidien Urheiluliiton purjehdusvaliokunta järjestää purjehduksen peruskursseja joka kesä lähinnä Helsingissä, mutta riittävän oppilasmäärän ilmoittautuessa myös muualla Suomessa. 2.4 mR luokkaan, mutta välineiden kalleuden, ja toistaiseksi vähäisen tarpeen, takia niitä ei ole vielä hankittu Suomeen. Kilpapurjehdus ja siihen kuuluva perusvalmennus ja sääntökoulutus käynnistyivät lähes heti peruskoulutuksen laajennuksena. Järjestöjen organisoimille kursseille on aina saatu lainattua tai kohtuuhinnalla vuokrattua veneitä aktiivisten vetäjien "tuttavankaupalla", mutta se vaatii tietenkin ylimääräistä työtä. Koulutusveneinä on käytetty normaaleja köliveneitä ja joitakin vakaita kevytveneitä ( =nostokölillä varustettuja) sekä varsinkin liikkumisesteisillä yhden hengen kölivenettä luokkanimitykseltään 2.4 mR, Access-jolla ja SOLIA-projekti Ensimmäiset erityisesti vaikeavammaisten koulutukseen ja kilpailemiseen suunniteltuja purjeveneitä, Access-jollia saatiin SOLIA-projektin toimesta kaksi kappaletta maahamme vuonna 2001-02. joy-stick ohjauksella ja purjeiden säädöllä, joten venettä voi purjehduksen aikana ohjata ja purjetta käsitellä vaikka leualla tai suulla, tai hyvinkin heikoilla sormivoimilla joten, jos pystyt hengittämään pystyt myös purjehtimaan (kunhan joku auttaa sinut veneeseen). Näkövammaisten Keskusliiton purjehdustoiminta on järjestäytynyt oman yhdistyksensä, Näkövammaiset Purjehtijat Synskadade Seglare, alaisuuteen ja toiminta on aktiivista. 50 LIIKUNTA & TIEDE 6/'2002 Missä voit oppia purjehtimaan. Joy-stick säätölaitteita on kehitetty ainakin Tanskassa ja Kanadassa myös muihin purjeveneisiin, mm. Liikkumisesteettömiä venesatamia, ja varsinkaan niiden huoltoja saniteettitiloja (Inva WC, suihku, ruokailupaikka jne) on maassamme vain muutamia, vaikka tilanne onkin hitaasti paranemassa. RAIMO AROMAA SIU purjehdusvaliokunta, SKLU purjehdusjaosto: Tornihaukantie 8 A 8, 02620 Espoo, puh: 09-596 452 sähköposti: raimo.aromaa@suomi24.fi Lisätietoja: Näkövammaiset Purjehtijat, Jukka Jokiniemi, Kiviportintie 8, 00950 Helsinki, puh: 09-.325 4993, GSM 0400-544 822, sähköposti. Access-jollan voi varustaa myös ns. jukka.jokiniemi@pp.nkl.fi. Vammaisten koulutukseen soveltuvat purjeveneet ovat kalliita, eikä järjestöillä ole varaa hankkia sellaisia eikä myöskään läheskään kaikilla kursseilla purjehduskipinän saaneilla henkilöillä. Purjehduksen peruskoulutus liikkumisesteisille aloitettiin Suomen Invalidien Urheiluliiton ja Suomen Purjehtijaliiton yhteistyönä vuonna 1986 ja 1990-luvun alussa toimintaa laajennettiin kehitysja muuten aivovammaisille sekä 1994 näkövammaisille. Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilun purjehdusjaosto on käynnistänyt uudelleen purjehduskoulutuksen ja vastaava ruotsinkielinen Förbundet De Utvecklingsstördas Väl on myöskin järjestänyt purjehduskursseja usean vuoden ajan. Suomessakin sitä on harrastettu jo yli 15 vuoden ajan
Kiitos! Liikuntatieteellinen Seura ry, VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00250-4 3 00003 Helsinki. Stadion, Eteläkaanre, 00250 Helsinki tai faksaa (09 454 2 7222) sähköpostita (lts@stadion.fi) tai soita (09 454 2 720) toimistoomme. P a I v e Tilaan Liikunta & Tiede -lehden O ITSELLENI LAHJAKSI vuositilaus 35 euroa/2003 kestotilaus 3 1 euroa/2003 opiskelijavuositilaus 22 euroa/2003O (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan jäseneksi 27 euroa /2003 opiskelijajäseneksi 19 euroa /2003 ( edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva opiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi O Peruutan tilaukseni O Eroan L TS:n jäsenyydestä Muutan osoitteeni O alkaen / 2003 Lahjatilauksen saaja / Uusi osoite Sukunimi Jakeluosoite Posti numero Puhelin Tilauksen maksaja / Vanha osoite / Osoitelipuke Sukunimi Jakeluosoite Posti numero Puhelin Alleki~oitus Etunimi Postitoimipaikka Etunimi Postitoimipaikka Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, os
380 miljoonaa euroa taiteelle, urheilulle, tieteelle ja nuorisotyölle. Suomi kiittää.. Se on joka päivä yli miljoona euroa. Opetusministeriö jakaa tänäkin vuonna veikkausvarat n