ko liikuntatutkimuksen pioneereja, tieteenalojensa perustajia, tutkimusyhteisönsä luojia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia on täysinpalvelleina siirtynyt tai siirtymässä sivummalle. Levollista Joulunaikaa ja Uutta Luovaa Vuotta 2005 lasse.kannas@sport.jyu.fi . 2 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 Suuria saappaita on ollut jaossa runsain mitoin, mutta hyvästi jalkavia manttelinperijöitä on löytynyt. Vuoden 2005 alusta aloittaa työnsä lehden uusi päätoimittaja, ansioitunut liikuntalääketieteen ja terveysliikunnan tutkija, dosentti Katriina KukkonenHarjula UKK-Instituutista. Virtaa tuntuu riittävän nuoremmissakin. Yksi riski tässä etuoikeutetussa tehtävässä kokemukseni mukaan on vuodet tahtovat kulua kuin siivillä. Liikuntatieteilijöiden ensimmäisen sukupolven perintö on arvokas ja velvoittava. Lukuisa jouk_..._ .... Tässä numerossa heistä on kaksi henkilöhaastattelun kohteena, Kalevi Kivistö ja Paavo Komi. . Kollektiivinen kiitos Teille liikuntatutkimuksen ja liikuntapolitiikan grand old starat. • Vuos1tilaus 35 euroa. Syynä tähän on ollut voimakkaasti kasvanut tutkimusartikkelitarjonta. Heidän elämäntyönään kartuttamaa intellektuaalista ja sosiaalista pääomaa tulee huolella vaalia ja edelleen kartuttaa. NäinJoulun tunnelmissa Liikunta & Tiede-lehdestä muotoutui tuhti lahjapaketti. Lämpimästi tervetuloa kiinnostavaan ja haastavaan tehtävään. Kiitos niistä hyvät lukijat ja kanssa tekijät. Osa heistä on jo ottanut tyyntä etäisyyttä tieteen kammareihin, osaa tutkimuksellinen intohimo ja vaikuttamisen palo ei vielä päästä otteestaan. Ihailtavia vesurimiehiä ovat olleet kaikki ne alojensa kehittämisestä vastanneet emeritukset, alansa suomalaiset pioneerit, joiden monen vuosikymmenen pitkäjänteinen työ on nostanut maamme liikuntaja terveystieteen kansainvälisesti arvostettuun asemaan. Suurilla ponnistuksilla saavutettu asema tieteen, koulutuksen ja liikuntavaikuttamisen kilparadoilla voidaan myös menettää, jos liiallinen hyvänolon tunne syrjäyttää visionäärisen ja innovoivan tekemisen. Tienraivaajien kulkema polku oli heidän uransa alkuvuosina kapea ja viitoittamaton leveämmät väylät heidän oli raivattava itse. LIIKUNTATUTKIMUKSEN PIONEERIT JA SUURET SAAPPAAT LASSE KANNAS iikunnan tiedeperheellä on meneillään ennen kokematon sukupolven vaihdos. Tästäkin kunnia kuuluu pitkälti ensimmäisen sukupolven kouluttajille ja esikuville
Komi. Pelit ja kentät. Keskinen AJASSA 124 Väitökset 132 Vuoden 2004 parhaat liikuntalääketieteelliset tutkimukset 134 Suomalainen Liiku Terveemmäksi -hanke etenee Liiku Terveemmäksi päivää vietetään Maailman Terveyspäivänä 10.5.2005 teemalla "Liikkumista tukevat ympäristöt': Tiina Heinonen LUETTUA 134 Pitkän päivätyön henkilökohtainen kuvaus: Pääsihteerin päällimmäiset muistelmat Aarni Koskela 136 Kansallisen häpeän kartoitusta. Leena Nieminen, Kari L. Esa Sironen · 139 Kyllä kansa tietää ja tuntee Jouko Kokkonen if utl<1musar.t1kkel1t LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 3. Hannu Itkonen 9 Ylijohtaja Kalevi Kivistö:Terveysliikuntaosaamisesta on malliksi muillekin Vireä kansala istoiminta on yhteinen etu . Määrä ei koskaan voi korvata laatua, jonka vaa limisessa ei ole varaa tin kiä edes yliopistojen tulospa ineiden alla, korostaa professori Paavo V. Liiku nnan ra hoituksen kanna lta keskeisen kansal lisen rahape liyhtiön Veikka uksen aseman puol ustamisessa on nyt tarkan peli n paikka, uskoo Kivistö. Mäntyrannan tahrasta Lahden skandaaliin. Sil le halutaan luoda hyvät edellytykset myös tul evaisuudessa. Leena Nieminen, Kari L. Kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Oikotietä menestykseen ei ole. Keskinen 12 Vireä tutkimustoiminta rakentuu kansainväliselle vuorovaikutukselle Suomala inen biomekaniikan tut kimus on ehtinyt miehen ikään . Matti Hintikka 137 Trullin, golemin ja jokerin välissä. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Lasse Kannas 4 Liikuntasosiologia etsii kortteeria Liikunnan tasa-arvokysymykset, kansa laistoiminnan muuttuvat muodot ja kirjavoituvat ruu miillisuuden tu lkin nat ovat liikuntasosiolog iaa laajem mankin yhteiskuntatutkimuksen haastajia
Pelkästään alan muutaman viranhaltijan varaan ei voi paljoa rakentaa. 4 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 Teksti: Hannu Itkonen Liikun tasosiologia etsii kortteeria Millaista kortteerin etsintää 2000-luvun alussa tekee tieteenala nimeltä liikuntasosiologia. Tarvitaan verkostoitumista kolmeen suuntaan.
Liikunnan yhteiskuntatutkimusta harjoitetaan Jyväskylän lisäksi muissakin Suomen yliopistoissa. Molemmat ovat samaa juurta ja rinnan kehittyneet. Emeritus professori Antti Eskola on haastanut tieteilijät kirjoittamalla seuraavasti: "Kannattaa nähdä, että yhteiskuntien 'moderniin' vaiheeseen niin olennaisesti kuulunut tiede menettää erityisasemaansa sitä varmemmin, mitä suurempiin typeryyksiin tai rikoksiin tämä toiminnan muoto osallistuu. Tutkimusaiheita on helppo löytää. Osallistuminen ei taas riipu siitä, kenen käsissä tiede on, vaan valmius on sisäänrakennettu määrätyyppisen tieteen teksteihin ja käytäntöihin. Vuonna 2006 Jyväskylässä pidettävä Euroopan liikuntasosiologijärjestön kongressi on mahdollisuus paitsi luoda toimijaverkostoja myös virittää sisällöllisiä keskusteluja liikuntasosiologian tehtävistä ja tutkimuskohteista. Eettisten pohdintojen tulee olennainen osa tieteentekijöiden toimintaa. Siitä on kuitenkin pidettävä huoli, ettei tieteenala ole osa alistavaa ja syyllistävää kontrollikoneistoa. Liikuntasosiologien on muiden tieteentekijöiden tavoin pohdittava omaa asemaansa ja merkitystään ei vain tiedeinstituution osana vaan myös laajemmin, osana yhteiskunnallisia käytäntöjä. Liikuntasosiologian ei myöskään pidä ryhtyä kaikkitietäväksi moralisointiapparaatiksi. Kaikesta tästä seuraa, että tutkijan on, toimivaa metodiikkaa rakennellakseen, välttämätöntä palata kokemuksen ja viisauden yhdistävään 'oppineisuuteen', jossa 'tieteellä' on sijansa vain yhtenä kokemuksen tuottajana monien muiden joukossa. Toivottavasti käynnistynyt suunnittelu liikunnan kasvatustieteilijöiden kanssa johtaa niin yhteisluentoihin kuin tutkimushankkeisiin. Varmaa on, että liikuntasosiologeilla olisi jotakin sanottavaa historioitsijoiden, kulttuurintutkijoiden, maantieteilijöiden ja filosofien kanssa. Suomalaisella liikunnan yhteiskuntatutkimuksella on jo annettavaa kansainvälisissäkin tutkijapiireissä. Suomalainen liikuntasosiologia etsii myös kansainvälisiä kortteereja. Myös liikuntasosiologian tulisi tavoitella monitieteistä yhteistyötä. Toki väärinkäytöksiä ja vilppiä tulee tutkia, ja luoda näin edellytyksiä liikuntaja urheiluelämän epäkohtien poistamiselle. Vaatimus on niin juuriin menevä, että kun joku uskaltaa esittää sen väitöskirjassaan, eräät kollegani käyvät kuumina: Ei tätä voi hyväksyä! Eihän tämä ole tiedettä!" (Eskola 1992, 110-111.) Liikuntasosiologien voimin ei kyetä tekemään maailman suurimpia typeryyksiä. Tieteen synnit ovat erottamaton osa modernin yhteiskunnan yleistä typeryyttä ja rikollisuutta. Esimerkiksi kaikkinaiset liikunnan tasa-arvokysymykset, kansalaistoiminnan muuttuvat muodot ja kirjavoituvat ruumiillisuuden tulkinnat ovat alati ajankohtaisia liikuntasosiologiaa laajemmankin yhteiskuntatutkimuksen haastajia. Yhteiskunnallisena ilmiönä urheilu ja liikunta nimittäin sisältävät samanlaisia ongelmia kuin muukin maailmanmeno. Sieltä suunnasta tulee ammentaa niin yhteiskunnallisten ilmiöiden käsitteellistämistä kuin me---• netelmäosaamista. On syytä muistaa, että liikunnan yhteiskuntatutkimusta harjoitetaan tänä päivänä Jyväskylän lisäksi muissakin Suomen yliopistoissa. Itse asiassa liikunnan ja urheilun suosio tekee tutkittavista ilmiöistä kiinnostavia muillekin kuin liikuntatieteilijöille. nsinnäkin liikuntasosiologiassa kaivataan kiinteää yhteyttä omaan emotieteeseen. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 5. Siksi on turha kysyä, kun räjähtänyt atomipommi tai ydinvoimala tekee tuhoaan, mikä osa ruumiista ja raunioista on tieteen vastuulla ja minkä osan aikaansai pyrkimys, joka pani soveltamaan tiedettä tällaisiin keksintöihin
Hänen on oltava rohkea ja suhteellisen varma vakaumuksestaan. Kortteeria etsivä Konsta tekee kirjassa tärkeän havainnon. Konsta toivoo myös sattuvansa sopivien sivistysihmisten sakkiin, joka tekisi puoliteräviä vastaväitteitä, jotka Konsta saattaisi kumota armotta. Roosin toteamus, että toistaiseksi elämäkertojen avulla ei ollut tutkittu järjestöelämää (Roos 1987). Suomalaisen sosiologian suuri nimi Erik Allardt on muokannut Lindqvistin edellä esitettyä ajatusta. Kuvatessaan Chicagon koulukunnan perustajiin lukeutunutta Robert E. Seminaarilaisista tohtoroituivat läheisiksi muodos. Urheiluseurariennot ja sittemmin opiskelut lastentarhanopettajaksi virittivät kiinnostuksen kasvatuksen kysymyksiin. Kaiketi valintaan kannusti suomalaisen elämäkertamenetelmän perustanlaskijaJ-P. Valitsin aiheeksi kasvuvuosieni urheiluseuran. Allardtin mukaan hän itse on pitänyt ohjeenaan, että "etsi missä kuljet". Kirjan avulla opiskelin elämäkertametodin käyttöä tutkimuksessa. Kasvatussosiologian opintokokonaisuus synnytti oivalluksen siitä, kuinka yhteiskunnallinen ilmiö kasvatus on. Tarkastellessani elämääni en voi havaita suoraa linjaa syystä seuraukseen, vaan pikemminkin joukon syitä,jotka synnyttivät joukon seurauksia, jotka puolestaan mahdollistivat joukon tulevia syitä. Vasta varttuneella iällä sosiologiasta tuli Parkille intohimo. Sosiaalinen pinta tarkoittaa niiden asemien kokonaisuutta, joita joku sosiaalisesti perustettu biologinen yksilö tiettynä hetkenä pitää hallussaan toimien täten sellaisten varantojen ja ominaisuuksien yhteyspintana, joka on omiaan tekemään hänestä tehokkaan toimijan eri kentillä." (Bourdieu 1998, 76.) Artikkelin otsikko viittaa Veikko Huovisen romaanihenkilön Konsta Pylkkäsen uuteen tulemiseen. Virkaanastujaisluentoa pitävän liikuntasosiologin on elämänkulkuaan jäsentäessään hyvä muistaa edesmenneen professori Pierre Bourdieun sanat: "Elämänkaaren voi ymmärtää vain rakentamalla se objektiivisten suhteiden kokoelma, joka on vähintään tietyssä määrässä kentän osuvia tiloja yhdistänyt kyseisen toimijan joukkoon muita toimijoita, jotka ovat sitoutuneet samaan kenttään ja kohdanneet saman mahdollisen tilan. Yhdenlainen elämänmetsästäjä tai ainakin liikkeen jäljittäjä ja tulkitsija liikuntasosiologinkin tulee olla. Liikuntasosiologian tutkimuskentillä ovat läsnä laaja-alaiset ja monimuotoiset liikunnan, urheilun ja ruumiillisuuden ilmiöt. Tämä esirakennelma on myös sosiaalisen pinnan erisnimellä merkityn persoonallisuuden täsmällisen kuvauksen edellytys. Sosiologiksi hakeu tumisessani sattumalla on suuri merkitys. Näin tapahtui etenkin monille tutuksi tullutta tenttikirjaa Kivistö & Vahervaa (1976) lukiessa. (Allardt 1995, 9.) Lisensiaattityöni aihevalinnassa kaivauduin entistä syvemmälle siihen, missä olin seisonut tai oikeammin sanottuna urheillut. Käytän tarkoituksella monikkoa, koska jokaisen ihmisen elämässä on aina useita eri tärkeysasteen syitä ja seurauksia. H. Elämänmetsästäjä, liikkeen jäljittäjä Elämäkertatutkimuksen perustanlaskija Daniel Bertaux vertaa sosiologeja elämänmetsästäjiin. Ennen varsinaisia sosiologian opintoja ennätin työskennellä lastenpsykiatrisella osastolla, päiväkodissa, lomajärjestössä ja yliopistolla erilaisissa tehtävissä. Oma sosiologin urani on varmasti ollut tällaisten vuorovaikutteisten tapahtumien sarja seurauksiltaan hyvinkin odottamaton." (Wiseman 1995, 15.) Edellinen lainaus on emerita professori Jacqueline Wisemanin artikkelista, jossa hän valaisee omaa elämäntietään sosiologina. Tällöin Allardt on nähnyt velvoitteekseen etsiä jatkuvasti uusia johtolankoja, aiheita ja ajatuksia omiin kirjoituksiin ja oppilaiden töihin. Yliopiston sivistysihmisten sakissa liikuntasosiologiallakin on taatusti oma kortteerinsa. Liikuntasosiologiaan ja muihinkin tieteenaloihin sopivat professori Ilkka Niiniluodon jo 1980-luvun lopulla esittämät näkemykset: "Tiedeyhteisön on onnistuttava osoittamaan, että yhteiskunnan kannattaa antaa taloudelliset ja hallinnolliset edellytykset tutkimusja opetustyössään vapaalle ja kriittiselle laitokselle, joka on ennakolta sitoutunut vain aidon tiedon luomisen ja välittämisen intressiin. Elämäkertametodi säilyi tutkimuksessa keskeisenä menetelmänä. Meadin opetukset symbolisesta interaktio teoriasta. Elämäkertatutkimuksesta innostuneena ja Pirkko-Liisa Ahposen opastamana hankin itselleni Daniel Bertauxin perusteoksen (Bertaux 1981). Sven Lindqvistin ohjeen Gräv där du står eli Kaiva missä olet hengessä päätin tehdä tutkimuksen kotikaupunkini Varkauden järjestökulttuurin sukupolvista (Itkonen 1985). Pro gradu -tutkielman aihevalinta viitoitti myöhempiä tekemisiäni. Elämänmetsästäjät Bertaux näkee systeemisen ajattelun ja ajattelusysteemien jälkeisen ajan sosiologian edustajiksi. Ihminen ei nimittäin vanhenemisen myötä mihinkään muutu, mitä nyt vähän sitkistyy ja tulee enemmän itsensä näköiseksi. Ja koska ne liittyvät elettyyn elämään, ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään tuottaen uusia synteesejä. Parkia Bertaux kirjoitti, kuinka mies oli paitsi sosiologi myös toimittaja, kirjailija, matkailija ja urbaanien ilmiöiden antropologi. Emeritan artikkelin alaotsikkona on "ihmisiä ja käännekohtia matkan varrella". Teoreettiseksi työkalukseni valitsin sosiologian perusklassikoihin lukeutuvan Max Weberin ideaalityypin käsitteen (Weber 1972/1925). Elämänmetsästäjän tiellä sosiologilta vaaditaan sekä pätevyyttä että sopivia henkilökohtaisia ominaisuuksia. Kiinnostus historiaan ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin virisi jo lukiovuosina. Tällöin tiede voi säilyä hengissä, jos tiedeyhteisöllä on riittävästi tietoa ja moraalia oman autonomiansa ylläpitämiseen." (Niiniluoto 1987, 113.) 6 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 KAIVA MISSÄ SEISOT ETSI MISSÄ KULJET E lämäkertoja tutkittaessa tulevat parhaiten mieleen G. Weberin löytämisestä saan kiittää Joensuun yliopiston tutkijaseminaaria, jossa Ari Antikaisen johdolla harjoitettiin vankkaa perussosiologista pohdintaa. Klassikkotekstejäkään ei kavahdettu
Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 2l Joensuun yliopisto. (1995). Suunnistuksia ja kulttuurisokkeja. Tieteen tahtomana, yliopiston tekemänä: yliopiston sisäiset symboliset järjestykset. (1972; alkup. Joensuun yliopisto. (1981). Ei vain tiedeinstituution osana vaan myös laajemmin, osana yhteiskunnallisia käytäntöjä. (toim .) Kerro vain totuus. totesi tutkimussuunnitelmastani emeritus professori Jan-Magnus Janssonia siteeraten, että "pimeässä kaikki kissat ovat harmaita". Keuruu . Tiede, hyöty ja kilpailu. Tilaisuuden kustos, professori Ari Antikainen luonnehti sittemmin kirjaa kunnianhimoiseksi. (2004). -Vakimo, S. Bertaux, D. Puuranen, V. Bourdieu, Pierre (1998). (1993). Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia. 11996). Eskola, A. Helsinki. Bertaux, D. Joensuu. Rannikko, P. Tiedonsosiologista ydintä etsimässä. Jotakin lienen oppinut. The Life History Approach in the Social Sciences. Tampere. Kenttien kutsu Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. 1996). (1995). 1925) Wirtschaft und Gesellschaft. Weber, M. N:o 114. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 18. (1995). Joensuun yliopisto. Beverly Hills. Oksa, J. P. Biography and Society. (1987). Helsinki LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 7. Teoksessa Haavio-Mannila et al. Joensuu. (1987). Huovinen, V. Hämeenlinna. Koski, L. Kivistö, K. Juva. Tutkimus tavallisten suomalaisten elämäkerroista. Sosiologia. "Tarmompa poekija ollaan"-Tutkimus suomalaisen urheiluseuran muutoksesta. Kasvatussosiologia. Elämäkertatutkimuksen omaelämäkerrallisuus. Knuuttila, S. Jyväskylä. Tampere . &Vaherva,T. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja. Kylän ruumiillisuutta jäljittäessäni saatoin tuoda tutkimukseen omaa liikuntasosiologista osaamistani. (1976). tuneet Ilkka Pirttilä tiedonsosiologiasta (Me ja maailman mallit 1993), Leena Koski yliopistodiskursseista (Tieteen tahtomana yliopiston tekemänä 1993) ja Vesa Puuranen nuorisososiologiasta (Nuoret maailmansa tuottajina 1995). Elämäkertatutkimuksen omaelämäkerrallisuus. Roos, J-P. (1992). Helsinki. Helsinki. Teoksessa Mäkelä, K. Lisensiaatintutkielmani teki minusta liikuntasosiologin. Eettisten pohdintojen tulee olennainen osa tieteentekijöiden toimintaa. Suomalaisen Kirjal lisuuden Seuran toimituksia 454. (1995) Elämänmetsästäjät yritys ryhmäkuvaksi. (1991 ). Koistinen, M. Grundriss der verstehenden Soziologie. Sosiologian pro gradu -tutkielma. Antti Eskolan ohjeen siitä, että sosiologin tulisi kirjoittaa useille kentille, olen pitänyt visusti mielessäni, sanoo professori Hannu Itkonen. Vastaväittäjinä esiintyivät Erik Allardt, Antti Eskola, Anssi Peräkylä, Martti Siisiäinen ja Pauli Vuolle. Tubingen. (toim.) Kerro vain totuus. Itkonen, H. (toim.) Tieteen vapaus ja tutkimuksen etiikka. (1985). (1996). Suomalainen elämä. Työpäiväkirja. N:o 35. Tulkintoja Sivakasta ja Rasimäestä. Väitöskirjan kotipesäksi löysin Karjalan tutkimuslaitoksen, jonka monitieteinen ilmapiiri kannusti laaja-alaiseen yhteistyöhön. Konsta Pylkkänen etsii kortteeria . Kyläläiset, kansalaiset. Vielä graduseminaarissa samainen professori Liikuntasosiologien on muiden tieteentekijöiden tavoin pohdittava omaa asemaansa ja merkitystään. Itkonen, H. Joensuu. Antti Eskolan ohjeen siitä, että sosiologin tulisi kirjoittaa useille kentille, olen pitänyt visusti mielessäni ja sen mukaisesti myös toiminut. Historiallisen sosiologian tutkimusotteelleni löytyi vankkaa tukea historian laitokselta Antero Heikkiseltä ja pitkäaikaiseksi yhteistyökumppaniksi muotoutuneelta Arto Nevalalta. Pirttilä, 1. Liikanen, 1. (1993). Järjen käytännöllisyys. Nuoret maailmansa tuottajina. Yhtenä todisteena tästä on kylätutkimusprojekti kenttätöineen Valtimon Sivakkavaarassa ja Rasimäessä (Knuuttila et al. Valittuani polkuni oli selvää, että urheilun kansalaistoimintoja tutkimalla tulisin tohtoroitumaan. Itkonen, H. Itkonen, H. Joensuu. Wiseman, J. Teoksessa Haavio-Mannila et al. Elämäntienä sosiologia: ihmisiä ja käännekohtia matkan varrelta . Kulttuurisukupolvet varkautelaisissa työväenjärjestöissä. Hannu Itkonen Liikuntasosiologian professori Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta Jyväskylän yliopisto sähköposti: hannu.itkonen@sport. Vuonna 1996 tohtoroiduin väitöskirjalla "Kenttien kutsu Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta" (Itkonen 1996). jyu.fi Artikkeli perustuu professori Itkosen virkaanastujaisesitelmään 13.10.2004 Lähteet: Allardt, E. Joensuu. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 18. Niiniluoto, 1. Me ja maailman mallit
Kalevi Kivistö tuntee viime vuosikymmenten liikuntahallinnon ja -politiikan sekä näkijänä että tekijänä. Siksi kansalaistoiminnan elinvoimaisuus on myös valtiovallan intressi, toteaa vuoden vaihteessa ylijohtajan tehtävästä eläkkeelle siirtyvä Kivistö.. Liikuntaseurat ovat suomalaisen liikuntakulttuurin selkärankaa
Paineita tulee etenkin EU:n vapaata kilpailua edistävän lainsäädännön puolelta. Urheiluväki olisi pitänyt nekin puhtaasti kansallisina. Kyse on tulkinnoista. Viime aikoina EY-tuomioistuimessa käsitellyt tapaukset osoittavat, ettei kyse ole mitenkään yksinkertaisesta asiasta. Työnjaostakin ollaan yksimielisiä. Vireä kansalaistoiminta on yhteinen etu, jolle halutaan luoda hyvät edellytykset myös tulevaisuudessa. EU:n direktiivit säätelevät laajalti myös liikuntaa ja urheilua, vaikka urheilulla ei omaa artiklaansa vielä olekaan. Esimerkiksi palveludirektiivi avaisi ovet ulkomaalaisille palvelujen tuottajille ja tilaisuuksien järjestäjille myös liikunnassa. K ysymys kansallisten rahapeliyhtiöitten asemasta on puhuttanut viimeksi Euroopan urheiluministerien kokouksessa lokakuussa Budapestissa. Keskinen YLIJOHTAJA KALEVI KIVISTÖ: Terveysliikuntaosaamisesta on malliksi muillekin Kansalaistoimintaan ja vapaaehtoistyöhön perustuva liikuntajärjestelmä, terveysliikunta ja läpi elämänkaaren kulkevan terveysliikunnan edistäminen ovat tänään Suomen liikuntakulttuurin vahvuuksia. Käsi kädessä sadan vuoden kokemuksella Suomen julkinen liikuntahallinto on lähes sadan vuoden ajan kulkenut käsi kädessä liikunnan kansalaistoiminnan kanssa. Siinä urheilu on mainittu alana, jolla unioni voi toteuttaa jäsenmaiden omia toimia tukevia ja täydentäviä toimenpiteitä. Tämä tarkoittaisi sitä, että valtion nykyinen rahoituspohja urheilulle murentuisi ja urheilulle kohdennettu valtion rahoitus väistämättä vähenisi. Kaupallisilla peliyhtiöillä ei ole kansallisten yhtiöiden sosiaalisia vastuita. Valtiovalta luo edellytyksiä ja järjestöt toimintaa. Suomen virallista kantaa urheiluartiklan toimeenpanoon valmistellaan parhaillaan. Kulttuuripalveluitahan direktiivi ei koske. Kaupallisella pohjalla toimivat rahapeliyritykset ajavat to1mmnan vapauttamista Euroopan unionissa vapaan kilpailun ja ammatinharjoittamisen nimissä. Lokakuussa Budapestissa Euroopan urheiluministerit sitoutuivat kulttuuriministeri Tanja Karpelan aloitteesta yksimielisesti suosittamaan rahapelipäätösten säilyttämistä kansallisella tasolla. Suomessa vapaan kilpailun piiristä rajattaisiin rahapelit. Oma lukunsa on lisäksi internet. Jäsenvaltioiden toimivaltaa EU:n toimivalta ei korvaisi. Yhdistysten tuottamat palvelut voidaan hallituksen kannan mukaan avata kansainväliselle kilpailulle. Valtiovallan tavoitteena on tietenkin taata mahdollisimman laadukkaita palveluja kansalaisilleen. Suomalaista kansalaistoimintaan perustuvaa liikuntakulttuuria tehdään näkyväksi eri alojen direktiivien käsittelyssä. Sitä, että palveludirektiiviä sovelletaan liikuntaan, ei tulisi nähdä itsestään selvyytenä, korostaa ylijohtaja Kivistö. Liikunnan rahoituksen kannalta keskeisen kansallisen rahapeliyhtiön Veikkauksen aseman puolustamisessa on nyt tarkan pelin paikka, uskoo Kivistö. Liikunnan hallinnossa, organisoitumisessa ja palvelujen tuottajissa on Euroopassa suuriakin eroja. Tilannetta on syytä seurata tarkasti, arvioi Kivistö. Haastattelu: Leena Nieminen, Kari L. Meillä liikuntapalvelut eivät ole liiketoimintaa, vaan rakentuvat kansalaistoiminnalle. Myönteisiä merkkejä siitä, että asia on saamassa laajempaa tukea, on olemassa. Yhteisenä tavoitteena on yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ja kansalaistoiminnan elinvoiLIIKUNTA & TIEDE 6/2004 9. EU:n uusi perustuslaillinen sopimus tulee voimaan aikaisintaan vuoden 2006 marraskuussa. Voitot voivat olla korkeampia ja pelaaminen siten houkuttelevampaa
Ainoa ehdoton demarkaatiolinja on, että kansalaistoiminnan sisällön pitää pysyä vapaana. maisuuden vahvistaminen. Vuoteen 2009 mennessä liikunnan määrärahojen odotetaan kasvavan noin 11 miljoonalla eurolla. Meillä on hyviä kokemuksia ja osaamista, kuten esimerkiksi Kunnossa Kaiken Ikää -projekti osoittaa, sanoo Kivistö. Julkinen valta luo kansalaistoiminnalle edellytyksiä, mutta toimijat itse antavat toiminnalle sisällön, korostaa Kivistö. Lasten ohjaajiksi oli saatava koulutettua ja osaavaa väkeä. Samoin se, että viimeisimmän liikuntagallupin mukaan 78 prosenttia suomalaisista pitää huippu-urheilumenestystä tärkeänä. Veikkausvarojen jakosuhdelakia ryhdyttiin soveltamaan tänä vuonna. Ilmiö on tuttu kaikessa järjestötoiminnassa. EU:n urheiluartiklan sisällön muotoutumisessa Suomi korostaa kansalaistoimintaan perustuvan liikuntajärjestelmän huomioimista. Lähes miljoona euroa tästä kasvusta esitetään käytettäväksi liikunnan kansalaistoimintaan. Toisena kansallisena vientituotteena voi pitää suomalaista terveysliikuntaa, kaiken ikäisiin ulottuvaa terveyttä edistävää liikuntaharrastuneisuutta. Oikeusturvaan, muutoksenhakuun ja päättävien tahojen jääviyteen liittyvät kysymykset vaativat tällöin huolellista pohdintaa ja avointa vuoropuhelua. Kivistö korostaa, että kyseessä on ehdotus. Kiireinen elämänrytmi vaikuttaa, on valittava mihin sitoutuu. Meillä on tässä suhteessa ehkä valtiokeskeisempi järjestelmä kuin monessa muussa maassa, arvioi Kivistö. Kivistö tuntee suomalaisen huippu-urheilun ongelmat ja haasteet. Nykyisin budjettinäkymin ne eivät ole ylimitoitettuja, arvioi Kivistö. Resursseja tarvitaan ensisijassa valmentajakoulutukseen ja valmennusjärjestelmän kehittämiseen. Suuntaus on tuttu myös siellä. Vuoden 2005 talousarviota valmisteltaessa uudistusehdotukset eivät vielä olleet käsillä, mutta sielläkin on eräitä pienehköjä kehittämiseen, valmennukseen ja. Siksi kansalaistoiminnan elinvoimaisuus on myös valtiovallan intressi. Kun lakia valmisteltiin, kysymys vastuista nousi esiin. Vireälle vapaaehtoistyölle raivataan edellytyksiä Kansalaistoiminnan kehittämistä ja sen esteiden poistamista selvittää toimikunta Rauno Anttilan johdolla. Vahvasti kansalaistoimintaan ja vapaaehtoistyöhön perustuvaa liikuntahallintomalliamme voi hyvällä syyllä viedä eteenpäin myös Eurooppaan, myöntää Kivistö. Sekin on hyvin suomalainen ilmiö. Tarkastelussa ovat niin lainsäädäntö, kansalaistoiminnan ja julkisen vallan tehtäväkentät, kuin nuorten vaiku ttamismahdo llisu udet ja globalisaation vaikutukset. 10 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 Kansalaistoiminnan ja julkisen vallan työnjako on liikunnassa osoittautunut varsin monisäikeiseksi kysymykseksi. Liikunnan hyvän hallinnoinnin mallia, julkisen vallan ja järjestötoiminnan työnjakoa, pohditaan parhaillaan niin Euroopan Neuvostossa kuin EU:ssa. Valtiovallalla on varsin vahva rooli myös resurssien ohjaajana. Kivistö mainitsee esimerkiksi lasten ohjatun iltapäivätoiminnan kouluissa. Tavoitteena on luoda edellytyksiä vireälle kansalaisvaikuttamiselle ja kartoittaa sen mahdollisia esteitä. Sen johdosta aiempaa suurempi osuus veikkausvoittovaroista ohjautuu liikuntaan. Valtionavustuslaki antaa mahdollisuuksia delegoida päätösvaltaa eri yhteisöille. On sinänsä paradoksaalista, että kansalaistoiminnan esteitä selvittää julkinen valta eikä kansalaisjärjestöt itse, huomauttaa Kivistö. Rakenteet murroksessa Huippu-urheilu on merkittävä osa suomalaista liikuntakulttuuria ja varteenotettava osa kansallista identiteettiämme. Järjestöissä on nähdäkseni vahva valmius olympiakomitean vastuualueen vahvistamiseen. Suomen pienessä mittakaavassa sektorit limittyvät monin tavoin, jyrkkiä rajalinjoja ei ole. Vuonna 2005 saadaan jo 2.4 miljoonan euron lisäys liikuntaan. Osallistumisesta on tullut enemmän projektiluonteista. Hänen johtamansa työryhmän kesällä valmistunut mietintö huippu-urheilun kehittämisestä on juuri ollut lausuntokierroksella. Etenkin aiemmin, mutta yllättävän vahvasti edelleen. Sitä järjestävät pääasiassa urheiluseurat. Vanhempien kokonaisvaltainen sitoutuminen vapaaehtoistyöhön heikkenee samalla kun lapsi luopuu kyseisestä toiminnasta. Toiminnassa ollaan mukana osallistumalla itseä kiinnostaviin hankkeisiin, vaikkapa Nälkäpäivä -keräykseen tai Ystävä-toimintaan. Päätökset tehdään järjestö kentällä. Prosessin aikana käydyt laajat keskustelut ovat kuitenkin vahvasti ehdotusten toteutumisen tukena. Vanhemmat sitoutuvat lastensa harrastuksiin ja niitten pyörittämiseen eivät niinkään seuraan. Seuratyö on muuttanut luonnettaan ja pirstaloitunut. Olympiakomitean roolin vahvistaminen sekä valmennusjärjestelmien ja valmentajakoulutuksen kehittäminen ovat näkyvimpiä ehdotuksia. Ministeriön tehtäväkenttään kuuluu tavoitteiden asettaminen, strateginen johtaminen, ei niinkään yksittäisten avustuspäätösten tekeminen, korostaa Kivistö. Elinikäinen kokonaisvaltainen sitoutuminen on vähentymässä. Kivistö toimii Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana ja on Kansainvälisen Punaisen Ristin hallituksen jäsen. Siitä todistaa myös Ateenan heikon menestyksen kirvoittama vilkas keskustelu. Nykyisen käytännön rinnalla on esillä ollut malli, jossa SLU tekisi itsenäisesti lajiliittojen tukea koskevan päätöksen. Liikuntaseurat ovat suomalaisen liikuntakulttuurin selkärankaa. Myöskään ehdotusten vaatima lisärahoitus ei Kivistön näkemyksen mukaan aseta ylivoimaisia esteitä. EU:n tukitoimia tulisi pohjoismaisen käsityksen mukaan kohdistaa kansalaistoiminnan ja terveysliikunnan edistämiseen
Valtiosihteeri Raimo Sailas, joka taannoin vaati bisnekseksi ja viihdeteollisuudeksi muuttuneen huippuurheilun tukemisen lopettamista, voi siis nukkua yönsä rauhassa. Liikuntapaikkojen rakentamissuunnitelmat käyvät läpi monitasoisen seulan kunnissa, lääneissä ja valtakunnan tasolla, joten niiden tarve tulee huolellisesti arvioiduksi. Ammattimaista liiketaloudellista bisnesurheilua ei julkisin varoin ole tuettu aiemmin eikä tueta jatkossakaan. Liike-elämältä tulevat sponsoritulot ovat Suomessa noin 57 miljoonaa euroa. Pääosa kuitenkin tarvitsee. Järjestön ensimmäisenä pääsihteerinä toimi Harri Syväsalmi. Minun on kyllä kovin vaikeata löytää esimerkkiä tarpeettomasta liikuntapaikkainvestoinnista. Kaikki huippu-urheilu ei ole liiketoimintaa tai viihdeteollisuutta. Edellisestä kerrasta, hyvän ystävän, professori Antero Toskalan syntymäpäivillä onkin jo runsas vuosi. Sama koskee kulttuuritapahtumia. Enemmän aikaa saavat silloin ainakin kirjoittaminen, omat ja "ylisukupolviset" eli lastenlasten liikuntaharrastukset. Sitä ei ole koskaan tuettukaan. Useimmat tapahtumat edellyttävät myös valtion tukea. Kivistöä huolettaa se, että keskustelua on turhan usein käyty mielikuvien varassa. Parhaillaan on menossa liikuntalääketieteen keskusten toiminnan arviointi. Toinen kiintoisa kenttä ovat laaja-alaiseen tasa-arvoon ja eettisiin näkökulmiin liittyvät kysymykset. WADAn ensimmäinen voimanponnistus, maailmanlaajuinen antidopigsäännöstö on hyväksytty urheilujärjestöissä toiminnan normiksi. Myös valtiovallan intressi on, että tässä työssä onnistutaan. Työtä koordinoi ministeriössä Harri Syväsalmi. Suomessa valtio tukee lajiliittoja 64.3 miljoonalla eurolla, josta kilpaja huippu-urheiluun kohdistuu 21.4. On erinomaisen tärkeää, että UNESCOsta on saatu foorumi valtiollisella tasolla tapahtuvan antidopingtyön edistämiseen, toteaa Kivistö. Viime vuosien tärkeitä prosesseja on ollut etenkin kansainvälisen antidopingjärjestön Wadan toiminnan käynnistäminen, jossa Suomella oli näkyvä rooli. Valtion tuki lajiliitoille on pohjoismaisessakin mittakaavassa vaatimatonta. Kivistö pitää tilannetta luontevana. miljoona euroa. Seuraava vaihe on saada sille myös eri maitten hallitusten hyväksyntä. Kyse on paitsi urheilun omien sääntöjen noudattamisen valvonnasta myös yhteiskunnan eettisten normien sitovuuden varmistamisesta. Suurtapahtumat on koettu ja koetaan varmasti jatkossakin tärkeiksi, arvioi Kivistö. ministeriössä valmisteilla olevan suurtapahtumastrategian taustamateriaalina. Olympiakisoja Suomeen ei enää odoteta, mutta Helsingin 2005 yleisurheilun MM-kisojen kaltaisia suurtapahtumia sen sijaan kyllä. Huippu-urheilu etsii tulevaisuuttaan Yhtä tärkeätä on suomalaisen huippu-urheilun kuvan selkiyttäminen. Esimerkiksi Ruotsissa valtion tuki on lähes kaksinkertainen ja sponsorirahoitus nelinkertainen. Julkinen tuki kohdistuu kansalaistoimintaan ja huippu-urheilussa nuoriin lahjakkuuksiin, toimintoihin ja lajeihin, joissa liiketoiminnallista voittoa ei tavoitella eikä siihen olisi edellytyksiäkään. Liikunnan sosiaalitieteiden kehitystä hän seuraa erityisellä mielenkiinnolla. Vuoden vaihteessa työ ministeriössä jää taakse. Tässä suhteessa urheilu ja kulttuuri ovat samalla viivalla. Vähänlaisesti Kivistö näkee perusteita myös Sailaksen liikuntapaikkojen rakentamista kyseenalaistavaan lausuntoon. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 11. Talous ja eettiset kysymykset tutkimuksen kohteiksi Liikuntatieteellisen toiminnan tukeminen on alue, jossa valtiovallan tuki on olennaista. Tärkeitä tutkimusalueita ovat liikunnan talouskysymykset, etenkin rahoitusmekanismit ja eri rahoitusvirtojen volyymit. urheilija-apurahoihin tulleita lisäyksiä, jotka antavat mahdollisuuksia lähteä liikkeelle. Suomalaisen liikuntatieteen tilaa on arvioitu säännöllisin väliajoin. Tieteellisten kongressit ovat selkeä tuen kohde. Etenkin suurilla paikkakunnilla monien urheiluhallien kaikki vuorot ovat käytössä yömyöhään asti. Sekä kulttuuriettä urheilutapahtumia koskevassa strategiassa linjataan tavoitteet ja periaatteet joita haettaviin tapahtumiin asetetaan ja joiden perusteella niitä tuetaan. On tapahtumia, kuten vaikkapa jääkiekon MM-kisat,jotka eivät tukea tarvitse. Kivistö arvostaa liikuntalääketieteen kansainvälisestikin korkeaa tasoa. Ja on tärkeää, että niitäkin voidaan järjestää. Suomi on aktiivinen toimija liikunnan kansainvälisellä kentällä. Helsinki 2005 MM-kisojen kokemukset suurtapahtumastrategian pohjaksi Suomi on tunnettu ja osaava kisaisäntä. Selvityksiä käytetään mm. Klarinettikin saanee osansa. Esitysten kantavuus ja tahto toteuttaa ne mitataan kuitenkin varsinaisesti vasta vuosien 2006 ja 2007 budjettien valmistelussa. Järjestöissä tehtävän antidopintyön kustannukset katetaan Suomessa käytännössä pääosin julkisin varoin. Ensi kesän yleisurheilun MM-kisojen ja vammaisurheilun EM-kisojen kokemukset ja yhteiskunnalliset vaikutukset kartoitetaan
Komi. erkostoituminen ja kansalliset intressit ylittävä yhteistyö ovat myös Euroopan liikuntatutkimuksen vahvistamisen avaimia. Suomalainen biomekaniikan tutkimus tunnetaan maailmalla laajan ja korkeatasoisen julkaisutoiminnan ansiosta. Keskinen Kuvat: Matti Salmi PROFESSORI PAAVO V. Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen ja LIKES-tutkimuskeskuksen asiantuntemusta yhdistävä laitos on lyhyessä ajassa kehittynyt alan tutkimuksen kansainväliseksi huippuyksiköksi. Haasteita on kuitenkin edessä enemmän kuin työaikalain raameihin mahtuisi. Jyväskylän yliopiston biomekaniikan professuurin Komi jättää vuodenvaihteessa. KOMI: Vireä tutkimustoiminta rakentuu kansainväliselle vuorovaikutukselle Suomalainen biomekaniikan tutkimus on ehtinyt miehen ikään ja saavuttanut arvostetun aseman kansainvälisessä tiedeyhteisössä. Nämä olivat ensimmäistä kertaa ihmisellä, in-vivo 12 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004. Oman tutkimustyönsä ohella Komijohtaa edelleen Neuromuscular Research Centeriä, hermo-lihastoiminannan tutkimuskeskusta, joka perustettiin vuonna 1997. Eräs näistä on ihmisen jännevoimia mittaava tekniikka. Keskuksessa tutkitaan hermo-lihasjärjetelmän toimintaa, lihasvaurioitten korjaamista, lihasten liikeherkkyyttä ja refleksejä, lihasten voimaominaisuuksia ja voimantuottoa, kuntoutusta sekä tehdään lisäksi liikuntaan ja urheiluun liittyviä lajikohtaisia suoritusja tekniikka-analyyseja. Kainalosauvat ja voima-anturit tutuiksi 1980-luvun puolivälissä Komi antoi leikata voimaanturin omaan akillesjänteeseensä tutkiakseen jänteeseen kohdistuvia liikkumisen aiheuttamia voimia. Tutkimuksellisia läpimurtoja on useita. Määrä ei koskaan voi korvata laatua, jonka vaalimisessa ei ole varaa tinkiä edes yliopistojen tulospaineiden alla, korostaa professori Paavo V. Oikotietä menestykseen ei ole. Haastattelu: Leena Nieminen, Kari L
Kyseessä on laitteisto, LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 13. Tulokset herättivät tiedeyhteisön huomion kansainvälisen biomekaniikkayhdistyksen (ISB) kongressissa Amsterdamissa Hollannissa kesällä 1987. Kuvantamismenetelmälle haetaan patenttia Liikkumisen mallintamisessa ja kudoksiin kohdistuvan kuormituksen mittaamisessa ollaan siirtymässä perustutkimuksesta sovellutuksiin. Kansainvälisyys näkyy myös NMRC:n arjessa, työkielenä on kautta linjan englanti. tehdyt kokeet. Vertailukohdat löytyvät maailmalta. Määrä ei saa eikä voi olla tavoite, jos halutaan kestävää kehitystä. Siitä kertoo osaltaan myös se, että Jyväskylä on saanut isännöidä lukuisia merkittäviä kansainvälisiä kongresseja. Kongressien vanavedessä on luotu suhteita kansainvälisiin tutkijayhteisöihin. Suomessa ei ole toista sellaista laitosta tai tutkimusyksikköä, jota voisi verrata liikuntabiologian laitoksen kehittämään konseptiin. Aiheesta on sittemmin julkaistu useita väitöskirjoja ja pidetty lukuisia palkittuja esityksiä kansainvälissä kongresseissa. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston liikunta biologian laitoksen menestykseen on vaikuttanut se, että vertailukohdat on haettu kansainvälisistä alan keskuksista. Merkittävää suhteiden syntymiselle paitsijapaniin myös lukuisiin muihin maihin on se, että kaikki yhteistyösuhteet on luotu tutkijoiden henkilökohtaisen vuorovaikutuksen kautta, mainitsee Komi. Komi harmittelee nähneensä myös väitöstutkimuksia, jotka hänen laitoksellaan olisivat vain vaivoin menneet läpi pro gradu tutkielmina. Hän korostaa kansainvälisen vuorovaikutuksen ja kilpailun merkitystä tieteen kehittymiselle. Menetelmän avulla on voitu avata uusia tutkimuslinjoja mm. International Symposium on Sport Biology järjestettiin vuonna 1979, 8th International Symposium on Biomechanics and Medicine in Swimming vuonna 1998, ja 5th Congress of the European College of Sport Sciences (ECSS) vuonna 2000. Ei liene sattumaa, että Suomessa tuotetaan varsin korkealaatuisia hyvinvointiteknologisia tuotteita maailman markkinoille. Aiemmin BMVM-projektin (Biomechanical Modelling and Visualization) nimellä kulkenut hanke on edennyt patenttihakemusvaiheeseen. Perustutkimus tuottaa työvälineitä soveltavalle tutkimukselle omalla aikataulullaan, mutta mitä parempaa ja perusteellisempaa perustutkimusta tehdään, sitä nopeammin ja monipuolisempaa sovellutus työtä saadaan aikaiseksi. Soveltavaa tutkimusta ei saa irrottaa perustutkimuksesta. He ovat myös lähettäneet parhaita oppilaitaan jatkoopintoihin Jyväskylän yliopistoon. Etenkin biomekaanisen tutkimuksen todettiin olevan erinomaista ja sen tuottaman tiedon täydentävän hyvin kliinisiä tutkimusohjelmia ja tuottavan myös relevanttia tietoa niin urheilijoille kuin aktiiviliikkujille sekä ikääntyvälle väestölle. Suoraa vuorovaikutusta tutkijalta tutkijalle Neuromuscular Research Center on lyhyessä ajassa saavuttanut kansainvälisesti arvostetun aseman. kuinka lihasten, hermojen ja ulkoisen kuormituksen suhteesta tuotetaan tietoa, jolla on sovelluksia kuntoutuksessa, ortopediassa ja fysioterapiassa. Sama taphtuma tuotiin Jyväskylään uudestaan vuonna 1995. Kokeiden seurauksena Komi harjoittikin sittemmin ylävartalon voimaominaisuuksiaan kyynärsauvoja käyttäen. Arvostetut japanilaiset professorit Mitsumasa Miyashita, Masahiro Kaneko, Toshio Moritani, Tetsuo Fukunaga ym. Laitoksen biomekaniikan laboratorion tasosta kertoo sekin, että sitä on käytetty mallina vastaavien laboratorioitten luomisessa Saksassa ja Japanissa, sanoo Komi. Olennaista on tällöinkin laadusta huolehtiminen. kongressi. Voima-anturi on tekniikan kehittyessä vaihtunut jänteen sisään työnnettäväksi valokuiduksi, joka ei enää aiheuta vastaavia komplikaatioita. Useammalle yksikölle olisi ainakin alalle koulutettujen tutkijoiden määrän huomioiden jo edellytyksiä. opetusministeriön vuonna 2003 teettämä liikunnan biolääketieteen kansainvälinen arviointi. Ensimmäinen Paavo Komin johdolla järjestetty oli vuonna 1975 järjestetty kansainvälisen biomekaniikkayhdistyksen (ISB) 5. USA:ssa,Japanissa, Australiassa ja Ranskassa, mainitsee Komi. ovat olleet usein nähtyjä vierailijoita Jyväskylässä sekä tutkijoina että opettajina. Jyväskylän tutkijaryhmä on arvostettu korkealle. Asioiden ymmärtäminen ja mekanismien tunteminen on pitkän kehitysprosessin lopputulos. Jo 1970-luvulla muodostui kiinteä suhde Komin johtaman jyväskyläläisen tutkijakoulun ja japanilaisten alan tutkijoiden välille. Institutionaalisia yhteistyösopimuksia ei ole tarvinnut allekirjoittaa vaan toiminta on ollut yksistään tutkijoiden väliseen vuorovaikutukseen perustuvaa. Kyse on paitsi kovatasoisesta tutkimuksesta myös laajasta henkilökohtaisesta verkostosta. relleksitoimintojen ja lihaksen jäykkyysominaisuuksien säätelyyn liittyen. Liikuntabiologian alan tiedetapahtumien ketju on jatkunut tasaisena. Tuloksista kertoo myös mm. Laatu ratkaisee oikoteitä ei ole Jyväskylään ja yhteen yliopistoon keskittyvä liikuntatieteellinen tutkimus ja koulutus ei Komin mukaan välttämättä ole eduksi tutkimuksen kansainväliselle kilpailukyvylle. Komi mainitsee esimerkkinä mm. Useat ulkomaiset tutkijakollegat kävivät sittemmin läpi saman "kuntokoulun" ja Jyväskylä alkoi saavuttaa mainetta kyynärsauvoilla kulkevista tutkijoistaan. Teemme yhteistyötä kaikkiaan kymmenen yliopiston kanssa mm. Tieteellisten tulosten aikaansaaminen vie aina oman aikansa, eikä sitä voi eikä saa nopeuttaa, Komi huomauttaa. Eurooppalaisen liikuntatieteen lippulaiva ECSS tuo kongressinsa uudelleen Jyväskylään professori Komin johdolla vuonna 2007
Toinen merkittävä etu on vahva tiedejärjestö American College of Sports Medicine (ACSM), jonka toiminnassa on mukana kymmeniä tuhansia tutkijoita ympäri maailman. Monille tahoille oli aikanaanshokki, että yhdistyksen jäsenyyksiä hallituksissa ja eri toimikunnissa ei myönnettykään tutkimuslaitosten tai organisaatioiden mandaatteina vaan yksilöille heidän osoittamansa osaamisen mukaisesti. Hieman yllättäen hän ei pidä geeniteknologiaa urheilun kohtalonkysymyksenä. voimat ja kiihtyvyydet) aikaansaaduilla signaaleilla. Kyse on kansallisten intressien ylittämisestä. ECSS on jo varteenotettava haastaja ACSM:lle. Eurooppalaisen tutkimuksen painoarvoa on vuodesta osaltaan lisännyt vuonna 1995 perustettu European College of Sports Science. myös arvioiduksi suoraan. Buskirk Pennsylvanian yliopistosta, jotka iskostivat nuoreen liikuntafysiologiin tieteellisen ajattelun perusteet. Tutkimusta ei saa jäykistää liiallisella ohjauksella ulkopuolelta. Arvostuksesta tutkijayhteisössä kertovat myös lukuisat palkinnot ja kunniatohtoriudet eri puolilla maailmaa. Joillakin aloilla liikuntatutkijat saattavat Komin mukaan jo aivan lähiaikoina yllättää kansainvälisen tiedeyhteisön. He halusivat erityisesti vastauksen kysymykseen MIKSI sen sijaan, että haettaisiin vastauksia pelkästään kysymyksiin MITÄ ja MITEN. Siitä, että näin tapahtui Komi kiittää hyviä ohjaajiaan. Sen perustajiin lukeutuva professori Komi toimi järjestön puheenjohtajana vuosina 199799 ja isännöi järjestön kongressia Jyväskylässä vuonna 2000. jonka avulla ihmisen liikkumista voidaan havainnollistaa samanaikaisesti kuvantamismenetelmillä (filmaus) ja lihasmekaanisilla mittauksilla (esim. Ilmiöiden aiheuttamien seurausten kuvailemisesta oli päästävä selvittämään niiden todellisia syitä. Karvonen on myös yksi Komin esikuvista ja kannustajista. Vahvaa pohjaa tutkimusyhteistyölle rakennetaan myös kansainvälisissä tiedejärjestöissä. Sen osoitteeksi hän veikkaa Kööpenhaminaa. Siitä on osoituksena viime kesän kongressin abstraktin esittäjien lukumäärä, lähes 1500. Liikuntatutkimus voi tuoda perustutkimukselle arvokkaan lisän. Tiedettä pitää voida tehdä ilman rajoja. Yhdysvalloissa opiskeluun ja valmistumiseen kannusti etenkin oppi-isä professori Esko Karvinen. Professori Komi on luotsannut oman tieteenalansa biomekaniikan järjestöjen lisäksi kansainvälistä liikuntakasvatuksen ja -tutkimuksen järjestöä ICSSPE:ä sekä Euroopan liikuntatieteen 14 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 lippulaivaa ECSS:ä. Tämä ajattelu oli myös ECSS:n perustamisen takana. Fullbright stipendiaattina USA:han aikanaan lähtenyt Komi väitteli tohtoriksi Pennsylvanian yliopistosta vuonna 1969. Karvisen ja Karvosen ohella esiin nousevat yhdysvaltalaiset professorit Charles Tipton IOWA:n yliopistosta ja E.R. Tutkijan ura käynnistyi USA:ssa Yhteydet Pohjoismaitten ja USA:n liikunta tutkimuksen välillä ovat perinteisesti olleet vahvat. Menetelmällä on voitu tutkia ja mallintaa mm. On tärkeätä, että kongressiin voivat tulla mukaan kaikki ne, jotka haluavat jakaa tietonsa ja osaamisensa myös toisille. Eurooppalainen liikuntatutkimus vahvaksi yhteistyöllä USA on edelleen liikuntatutkimuksen suurvalta. Liikuntaa tutkitaan yhä useammin perustutkimuksen lähtökohdista niin, että se on joko välineenä tai kohteena. Verkko tiivistyy kaiken aikaa. Hän oli Jyväskylän yliopiston liikuntafysiologian professuurin ensimmäinen haltija ja henkilö, joka värväsi nuoren Komin assistentikseen 1960luvun puolivälissä liikuntatieteellisen tiedekunnan vasta aloittaessa toimintaansa. Ihmisen kuormittaminen on tapa, jolla monet ilmiöt voidaan saada näkyviin ja varioida, korostaa Komi. Pakoilu ei tule onnistumaan, vakuuttaa Komi.. Samalla kukin joutuu Liikuntatieteen Nobel-palkinto ei professori Paavo Komin arvion mukaan ole kaukana. Geenitutkimukseen liittyy luonnollisesti paljon ongelmia ja vaikeita eettisiä kysymyksiä, mutta doping -yhteydessä se ei Komin mukaan ole ylivoimainen uhka. mäkihyppääjien ponnistusta, normaalia ja patologista kävelyä sekä monia muita liikkumismuotoja. Dopingia käytetään nykyisin vähemmän kuin ennen, tutkimusta ja valvontaa on enemmän kuin koskaan. Alan kuin alan huippuja on runsaasti, mikä luo kilpailua, antaa mahdollisuuksia sisällölliseen vuorovaikutukseen ja nostaa tasoa. Sen osoitteeksi hän veikkaa Kööpenhaminaa. Siitä on Komin ura osaltaan hyvä esimerkki. Liikuntatiede lähestyy perustieteitä Liikunta tutkimus on lähenemässä perustieteitä sekä tasoltaan, että kysymyksenasettelultaan. Liikuntatieteellisen tutkimuksen pioneereihin kuuluva professori Martti J. ACSM:n tapaan järjestö perustuu yksilöjäsenyyteen. Myöskään liikuntatieteen Nobel-palkinto ei Komin arvion mukaan ole kuin ajan kysymys. Vuoden 2007 kongressi järjestetään Jyväskylässä Komin johdolla ja sen odotetaan olevan jo vähintäin saamaa luokkaa ACSM:n kongressin kanssa. Euroopassa on kuitenkin enemmän tutkimuslaitoksia ja huomattavaa osaamista, toteaa Komi
......................... .............................. 21 PAULI RINTALA, RAILI VÄLIMAA, KRISTIINA OJALA, JORMA TYNJÄLÄ, JARI VILLBERG , LASSE KANNAS Harvoin ulkoilevat ja ulkoilua rajoittavat tekijät ..................................................................................... ............ ... Toimintatutkimus juniorijääkiekkojoukkueessa .................................... 73 ESA ROVIO, JARI ESKOLA, ULLA KLEMOLA, TARU LINTUNEN Transteoreettinen muutosvaihemalli perusterveydenhuollon liikuntaneuvonnassa .............. 16 PERTTI HUOTARI, TOPI LEHTINEN Pitkäaikaissairaat ja vammaiset nuoret liikunnan harrastajina ................................................................ .. .................................................................... .. ...... ......... 64 TIMO LAAKSO, TIMO JAAKKOLA, JARMO LIUKKONEN Ryhmän kiinteys haitallistako. ...... ..... ......... 35 PIPSA NIEMINEN, VÄINÖ VARSTALA Miten liikunnanopettajiksi opiskelevat näkevät oman opetuksensa. 113 HEIKKI KARINEN, KIM MUSTONEN, HEIKKITIKKANEN Jalkapalloilijoiden vammakartoitus tapaus FC Lahti ................ Keskinen Urho Kujala Heimo Nupponen Harri Suominen Tutkimusartikkelit 2004 on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 15. 122 Kirjoitusohjeet .......................................................................................................................................................................... 96 HARRI HEINONEN Urheiluseura lasten ja nuorten terveyden edistäjänä .......... ........ 122 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Lasse Kannas, päätoimittaja Leena Nieminen, vastaava toimittaja Hannu Itkonen Kari L. .................................. .......... 50 ULLA KLEMOLA, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, TARU LINTUNEN, ESA ROVIO Koululiikunnan motivaatioilmastomittarin validointi koetun liikunnallisen pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden yhteys itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen ...................................... liikunnan opetus-oppimistapahtuman havannointi ja analysointi .......................................................... ............. 81 KATI VÄHÄSARJA, MARITA POSKIPARTA, TARJA KETTUNEN, KIRSTI KASILA Haasteena liikunnan peruspalvelujen turvaaminen kuntien viranhaltijoiden käsitykset .. .. 89 liikuntatoimen nykytilasta ja lähitulevaisuudesta KIMMO SUOMI, ARI KARI MÄKI, PERTTI MATILAINEN Urheilun yleisöt ja fanit elämysyhteiskunnassa: käsitteellisiä pelivälineitä ............. ..... 58 MARKUS SOINI, JARMO LIUKKONEN, TIMO JAAKKOLA Liikuntamotivaation yhteys 9-luokkalaisten oppilaiden sydämen sykintätiheyteen koululiikunnassa ....... .................... 101 SAMI KOKKO, LASSE KANNAS, HANNU ITKONEN Liikkuminen ja sopeutuminen ohuessa ilmanalassa ................................... ................. 43 SANNA PALOMÄKI, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON Sosioemotionaalisia taitoja kehittävä opintojakso liikunnan aineenopettajakoulutuksessa ......... 118 ILKKA VÄÄNÄNEN, MIKKO VUORELA, PETRI TOMPPO Vuoden 2005 käsikirjoitukset toimitukseen 29.4.2005 mennessä ............................................................................. TUTKIMUSARTIKKELIT 2004 www.lts.fi Suomalaisten koululaisten kestävyyden selitysmallit vuosina 1976 ja 2001 ..................................... ...... 27 MARJO NEUVONEN, OLAVI PARONEN, EIJA POUTA JA TUIJA SIEVÄNEN Eri vuosikursseilla opiskelevien liikunnanopiskelijoiden kokemat opettamisen perustaidot.
Based on the explanatory models, we can conclude that the intensity of physical activity has decreased because Finnish youth are more physically active today than ever before, but regardless of that, their endurance has steadily deteriorated. SUOMALAISTEN KOULULAISTEN KESTÄVYYDEN SELITYSMALLIT VUOSINA 1976 JA 2001 PERTTI HUOTARI, TOPI LEHTINEN Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto Yhteystiedot: Pertti Huotari, puh: 0142602123, sähköposti: pertti.huotari@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Suomalaisten koululaisten kestävyyden selitysmallit vuosina 1976 ja 2001. Selitysmallin laadinnassa menetelmänä käytettiin monimuuttujamenetelmää (Answer Tree 3.1, CHAID). Huotari P., Lehtinen T. Endurance was measured with a running test at ali grade levels and the weight and height of ali subjects participating in the tests were recorded. Huotari P., Lehtinen T. Kaikkien kuntomittauksiin osallistuvien koehenkilöiden paino ja pituus mitattiin. Hyvällä kestävyydellä on lukuisia positiivisia vaikutuksia verenkiertoelimistöön, lihaksistoon sekä perusaineenvaihduntaan ja entsyymi toimintaan Tähän tutkimukseen osallistui vuosina 1976 ja 2001 724 tyttöä ja 789 poikaa yhteensä 1513 oppilasta. Kestävyyttä mitattiin kestävyysjuoksutestillä kaikilla luokka-asteilla. Good endurance has numerous positive effects on the circulatory system, musculature, basal metabolic rate and enzyme activity. Hyvän kestävyyden positiiviset vaikutukset yksilölle ovat kiistattomat. Altogether, 1 513 pupils 724 girls and 789 boys took part in this study in 1976 and 2001. Endurance has an important role in our daily well-being, both physical and psychological, and whether talking about children, adults or the elderly. An endurance index was used as the dependent variable and the following classified variables were used as independent variables of this study: body mass index, physical activity level, sports equipment owned and participation in competitive and sports club activities. Liikunta-aktiivisuutta arvioitiin kyselylomakkeella ja kysymykset olivat samanlaiset molempina ajankohtina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten koululaisten kestävyyden selitysmalleja ja niiden eroja vuosina 1976 ja 2001. The positive effects of good endurance are undeniable. Selittävinä muuttujina käytettiin luokiteltuja muuttujia, joita tässä tutkimuksessa olivat kehon painoindeksi, liikuntaharrastuneisuus ja omistetut liikuntavälineet sekä kilpailuihin ja urheiluseuratoimintaan osallistuminen. Endurance of the respiratory and circulatory systems is commonly regarded as the most important factor of physical fitness. Kestävyys on laskenut huomattavasti sekä tytöillä että pojilla. Kestävyydellä on tärkeä rooli arkielämän hyvinvoinnissa, niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin jaksamisessa, oli sitten kyse lapsista, aikuisista tai vanhuksista. Lisäksi oppilaan harrastamista liikuntalajeista muodostettiin seitsemän lajimuuttujaa, joita käytettiin selitysmalleissa. The endurance of both girls and boys has deteriorated significantly. The purpose of this research was to determine explanatory models for the endurance of Finnish pupils and compare the differences in these models in 1976 and 2001. Physical activity level was estimated with a questionnaire with similar questions at both points of time. Selitysmallien perusteella voi päätellä, että harrastetun liikunnan intensiteetti on laskenut, sillä suomalaiset nuoret harrastavat liikuntaa nykyisin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta nuorten kestävyys on koko ajan heikentynyt Asiasanat: kestävyys, kunto, liikunta-aktiivisuus, nuoret, kuntotestit 16 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Koululaisten kestävyyden selitysmallit ABSTRACT Explanatory models of the endurance of Finnish pupils in 1976 and 2001. Niin ikään molempien sukupuolten selitysmalleissa on nähtävissä kilpailusu untau tuneen liikuntaharrastuneisu uden syrjäyttäneen lajiharrastuneisuuden. A multivariate method (Answer Tree 3.1, CHAID) was applied to formulate the explanatory models. In 1976, the different sport variables had a significant role in explaining endurance, but in 2001, they had been replaced by participation in competitions as the main indicator of physical activity level. The explanatory models of both sexes show that competitionoriented physical activity has replaced recreation-oriented physical activity. Hengitysja verenkiertoelimistön kestävyyttä pidetään yleisesti fyysisen kunnon tärkeimpänä osatekijänä. Selitettävänä muuttujana käytettiin kestävyyden indeksiä. Key words: endurance, physical fitness, physical activity level, youth, fitness tests. In addition, seven sport variables were formed of the different sports that the pupils were active in, which were used in the explanatory models. Vuonna 1976 eri lajimuuttujat olivat merkittävässä roolissa selitettäessä kestävyyttä, mutta vuoden 2001 selitysmalleissa niiden tilalla liikuntaharrastuneisuutta ilmensi pääasiassa kilpailuihin osallistuminen
Painoltaan kevyet tytöt sekä tytöt, jotka olivat keskipainoisia ja osallistuivat urheiluseuran harjoituksiin olivat kestävyydeltään LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Koululaisten kestävyyden selitysmallit 17. Tytöillä 1500 metrin juoksun keskiarvoaika vuonna 1976 oli 8.14 ja vuonna 2001 8.42. Kaikkiaan kuntoa selittävinä taustamuuttujina käytettiin 12 eri muuttujaa. Tutkittavien taustamuuttujien yhteyttä kestävyyteen tarkasteltiin korrelaatiolla. Yhteyksien tarkastelussa havaittiin, että kehon painoindeksi ei ollut kummallakaan sukupuolella yhteydessä kestävyyteen vuonna 1976, mutta vuonna 2001 sen yhteys oli molemmilla sukupuolilla tilastollisesti erittäin merkitsevä (r=.25 pojat, r=.34 tytöt) Vuonna 1976 tyttöjen kestävyyden selitysmalli koostui seitsemästä prediktorista (kuvio 1). Kestävyyttä mitattiin kestävyysjuoksutestillä kaikilla luokka-asteilla. JOHDANTO Kestävyys on fyysisen kunnon osatekijä, joka tarkoittaa kykyä vastustaa väsymystä jatkuvassa lihastyössä. Lasten ja nuorten kestävyyskunto on heikentynyt viime vuosikymmenten aikana (Hanhela 1998, 52-53; Nupponen &: Huotari 2002; Hienonen 2003, 96-97). Tämän jälkeen laadittiin kestävyyden selitysmalli, jolla tutkittiin taustamuuttujien yhteyttä kestävyyteen. Tutkittavat vastasivat kyselylomakkeeseen mittausten yhteydessä. Kokonaisuutena korrelaatiot olivat korkeampia vuoden 2001 aineistossa. ja 9. Vuonna 2001 tyttöjen kestävyyden selitysmallin prediktorien määrä oli vähentynyt neljään ja ensimmäiseksi jaottelevaksi tekijäksi oli tullut kehon painoindeksi (kuvio 2). Tytöillä vuonna 1976 voimakkaimmin korreloi kilpailuihin osallistuminen (r=.28) ja kestävyyslajien harrastaminen (r=.17) ja vuonna 2001 puolestaan kehon painoindeksi (r=.34)ja urheiluseuran harjoituksiin osallistuminen (r=.30) olivat voimakkaimmin yhteydessä kestävyyteen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan peruskoululaisten (5-, 7ja 9-luokkalaisten) sekä lukion (I tai II vuosi) oppilaiden kestävyyden selitysmalleja vuosina 1976 ja 2001 sekä sitä, miten ne ovat muuttuneet kyseisellä ajanjaksolla. Malina ja Bouchard (1991 , 383) jakavat aerobiseen kestävyyteen vaikuttavat perinnölliset tekijät kolmeen osaan: sukupuoleen, ilmiasuun ja erityiseen geneettiseen vaihteluun. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, mitkä tekijät ovat nuorten kestävyyden taustalla ja miten nämä tekijät ovat muuttuneet. Kestävyyden eroa mittausajankohtien välillä tutkittiin t-testillä. Hengitysja verenkiertoelimistön kestävyys kuvaa hengitysja verenkieroelimistön hapen ja ravintoaineiden kuljetuskykyä aktiivisille lihassoluille, sekä kuumuuden, hiilidioksidin ja muiden aineenvaihdunnan jätetuotteiden eliminointikykyä. Aktiivisen kestävyysharjoittelun ja hyvän aerobisen kunnon on todettu olevan yhteydessä myös psyykkiseen hyvinvointiin (Raglin 1990). Kestävyydeltään hyväkuntoisimmat tytöt osallistuivat urheilukilpailuihin ja harrastivat sekä uintia että tanssia. Kestävyysharjoittelun on todettu vaikuttavan jopa lasten kognitiivisten taitojen kehittymiseen. Tuloksista havaittiin, että taustamuuttujien yhteydessä kestävyyteen oli tapahtunut muutoksia vuodesta 1976 vuoteen 2001. Liikunta-aktiivisuutta arvioitiin kyselylomakkeella, jossa oli kysymyksiä liikuntaharrastusten tiheydestä, harrastetuista liikuntamuodoista, osallistumisesta urheiluseuraja kilpailutoimintaan ja vastaajan omistamista liikuntavälineistä. Yksilön kestävyys voidaan nähdä koostuvan fysiologisista ja perinnöllisistä tekijöistä, elämäntapaan liittyvistä valinnoista sekä ympäristöstä. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Valtakunnallisiin tutkimusaineistoihin osallistui vuosina 1976 ja 2001 724 tyttöä ja 789 poikaa yhteensä 1513 oppilasta. Selitysmalleissa kestävyyttä kuvaa kestävyysindeksi, joka muodostettiin muuttamalla molempien mittausten kestävyysjuoksutestien tulokset sukupuolija ikävakioiduiksi z-pisteiksi. luokkalaiset tytöt ja pojat juoksivat 600 metrin testin, 7. Mallin selitysosuus oli 20 %. Säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella ja liikunnan harrastamisella on ulkomaisessa kirjallisuudessa todettu olevan myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten kestävyyteen. Harjoittelemattomilla yksilöillä kestävyys määräytyy pääasiassa kehon koosta, kypsyneisyyden tilasta ja sukupuolesta. Pojilla vuonna 1976 voimakkain yhteys kestävyyteen oli kestävyysjuoksulla ja lihaskuntoharjoittelulla (r=.28) ja vuonna 2001 liikuntavarusteiden omistamisella (r=.36) ja urheiluseuran harjoituksiin osallistumisella (r=.30) oli eniten yhteyttä. Selitysmallin laadinnassa menetelmänä käytettiin monimuuttujamenetelmää (Answer Tree 3.1 , CHAID). Näiden kolmen muuttujan lisäksi kestävyyskuntoon vaikuttavat rakenteelliset, fysiologiset ja biokemialliset tekijät (Malina &: Bouchard 1991, 212.) Yksilön · elämäntapaan liittyvistä valinnoista eniten kestävyyteen vaikuttaa liikunnallinen aktiivisuus, joka etenkin lapsilla ja nuorilla voidaan nähdä koostuvan lähinnä liikuntaharrastuneisuudesta. Selittävinä muuttujina käytettiin luokiteltuja muuttujia, joita tässä tutkimuksessa olivat kehon painoindeksi, liikuntaharrastuneisuus ja omistetut liikuntavälineet sekä kilpailuihin ja urheiluseura toimintaan osallistuminen. TULOKSET Kestävyysjuoksutestin tulokset olivat heikentyneet molemmilla sukupuolilla (p<.001). Kilpailutoimintaan osallistumattomat kevyttai keskipainoiset tytöt, jotka harrastivat liikuntaa muutoin aktiivisesti olivat kestävyydeltään koko tutkittavien joukon keskiarvoa (ka = 0,15 indeksipistettä) paremmassa kunnossa. (Hinkle, Tucman &: Sampson 1993). Heikkokuntoiset tytöt puolestaan eivät osallistuneet kilpailutoimintaan ja olivat kehon painoindeksillä mitattuina painavia. Selitettävänä muuttujana käytettiin kestävyyden indeksiä. Lisäksi oppilaan harrastamista liikuntalajeista muodostettiin faktorianalyysin (varimax-rotatoitu) perusteella seitsemän lajimuuttujaa, joita käytettiin selitysmalleissa. Pojilla 2000 metrin juoksun keskiarvoaika oli 1976 9.21 ja vuonna 2001 se oli 10.19. Ympäristötekijöillä ei ole suoranaista yhteyttä kestävyyteen mutta välillinen vaikutus on mahdollinen esimerkiksi elämäntapaan liittyvien valintojen kautta. Liikunta-aktiivisuuden kysymykset olivat samanlaiset molempina mittausajankohtina. Kestävyydellä on tärkeä rooli arkielämän hyvinvoinnissa, niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin jaksamisessa, oli sitten kyse lapsista, aikuisista tai vanhuksista. (Mirwald &: Bailey 1986, 40-57; Al-Hazzaa-Hazzaa &: Sulaiman 1993, 357-366; Jurimae &: Jurison 1997, 45-59). Näitä lajimuuttujia olivat palloilu (jalkapallo, koripallo, sähly, jääkiekko, pesäpallo ja luistelu) , yleisurheilun teho lajit (lyhyet matkat sekä hypyt ja heitot), laskettelu, maastohiihto-suunnistus, kestävyysjuoksu-lihaskuntoharjoittelu, telinevoimistelu-lentopallo sekä uinti-tanssi. Lisäksi kaikkien kuntomittauksiin osallistuvien koehenkilöiden paino ja pituus mitattiin. (Shephard 1993.) Hengitysja verenkiertoelimistön kestävyyttä pidetään yleisesti fyysisen kunnon tärkeimpänä osatekijänä (Gallahue 1993, 39). Testit poikkesivat toisistaan siten, että 5. Kestävyydeltään parhaassa kunnossa olivat kevyet tytöt, jotka osallistuivat kilpailuihin. Hyvän kestävyyden positiiviset vaikutukset yksilölle ovat kiistattomat. Lisäksi selvitettiin paikkakunta (maaseutu/kaupunki) ja aluekohtaisia tietoja. Hyvällä kestävyydellä on lukuisia positiivisia vaikutuksia verenkiertoelimistöön, lihaksistoon sekä perusaineenvaihduntaan ja entsyymitoimintaan (McArdle, Katch &: Katch 1991, 429-433; Fogelholm&: Vuorimaa 1991, 155-156; Rehunen 1997, 24-27). luokkalaiset sekä lukiolaiset pojat 2000 metrin testin ja tytöt puolestaan 1500 metrin testin. Nämä z-pisteet laskettiin molempien mittausajankohtien yhdistetystä aineistosta, jolloin kestävyyden indeksin keskiarvoksi tuli nolla ja hajonnaksi 1
Mallin selitysosuus oli 19 %. Toisaalta eri taustamuuttujien väliset keskinäiset yhteydet aiheuttavat multikollineaarisuuden ongelman, jossa on kyse siitä, että kunkin. Kestävyydeltään parhaimmassa kunnossa olivat pojat jotka omistivat paljon liikuntavarusteita, asuivat kaupungissa ja osallistuivat koulun kilpailuihin. Lisäksi tulee huomioida asuinpaikkakunnan sijainnin mukaan tulo kahdella prediktorilla. Heikkokuntoisimpia puolestaan olivat pojat, joilla oli jonkin verran liikuntavarusteita ja asuivat Länsi-Suomessa, mutta myös vähän liikuntavarusteita omistavilla pojilla oli heikko kestävyys. Lisäksi jonkin verran liikuntavarusteita omistavista pojista Länsi-Suomessa asuvat olivat kestävyydeltään selvästi heikompia kuin Keskitai Pohjois-Suomessa asuvat, jotka puolestaan olivat Etelä-Suomessa asuvia poikia heikommassa kunnossa. Lajivalinta jaotteli kestävyyttä vuonna 1976 vielä neljällä eri prediktorilla, mutta vuonna 2001 yhtään lajiprediktoria ei sisältynyt selitysmalliin. Mallin selitysosuus oli 24 %. Kevyet kestävyysliikuntaa harrastavat pojat olivat keskimääräistä (ka = 0,18 indeksipistettä) paremmassa kunnossa. Selitysosuuksissa ero oli tytöillä vain kaksi prosenttia mutta pojilla hieman suurempi (5%). Paljon liikuntavarusteita omistavista ja kilpailuihin osallistuvista pojista kestävimmät asuvat kaupungeissa. Samoin kuin tytöilläkin, pojilla kilpailuihin osallistuminen esiintyi mallissa kahteen kertaan. Ensimmäinen jaotteleva muuttuja pojilla vuonna 2001 oli liikuntavarusteiden omistaminen, jonka merkitys vuoden 1976 mallissa oli huomattavasti vähäisempi. Lajiharrastuneisuus näytti jaottelevan vuonna 1976 poikien kestävyyskuntoa selvästi, sillä malliin mukaan tulleista prediktoreista neljä kuvasi eri liikuntalajien harrastamista. Tytöillä prediktorien määrä väheni vuodesta 1976 vuoteen 2001 kolmella. Kun vielä otetaan huomioon, että kaksi muuta prediktoria olivat kehon painoindeksi ja urheiluseuran harjoituksiin osallistuminen, voidaan todeta kehon painon ja kilpailutoimintaan orientoituneen liikunnan harrastamisen selittävän suurelta osin tyttöjen kestävyyttä vuonna 2001. Toinen huomionarvoinen seikka on asuinpaikkakunnan sijainnin mukaan tulo vuoden 2001 malliin kahdella eri prediktorilla. Parhaimmassa kunnossa olivat pojat, jotka harrastivat sekä kestävyysjuoksua että lihaskuntoharjoittelua. Vuonna 2001 poikien kestävyyden selitysmalli koostui myöskin kuudesta prediktorista (kuvio 4). Siten menetelmän avulla voidaan nähdä asioita, joita lineaariset mallit eivät osoita. Selitysosuus 20 °/ Kestävyysjuoksu ja/tai lihaskuntoharjoittelu (p<.05) Telinevoimistelun ja/tai lentopallon harrastaminen (p<.001) Hiihdon ja/tai suunnistuksen harrastaminen (p<.05) Asuin paikkakunnan sijainti (p<.05) Painoindeksi (p<.05) Uinnin ja/tai tanssin harrastaminen (p<.05) Kilpailuihin osallistuminen (p<.001) Ei lainkaan ka -0,24 kh 0,88 n 92 Molempia ka -0,10 kh 0,89 n 27 Painava ka -045 kh 0.93 n 22 Ei lainkaan ka 0,01 kh 0,84 n 284 Kuvio 1 Tyttöjen kestävyyden selitysmalli 1976 Selitysosuus 18 % Kilpailuihin osallistuminen (p<.01) Urheiluseuran harjoituksiin osallistuminen (p<.01) Kilpailuihin osallistuminen (p<.01) Painoindeksi (p<.001) Ei lainkaan ka-1,00 kh 1,37 n 58 Vähintään koulun kilpailuihin ka -0,28 kh 1,06 n 68 Ei lainkaan ka -0,20 Painava ka -0,62 kh 1,26 n 126 kh 0,97 n 96 Kuvio 2 Tyttöjen kestävyyden selitysmalli 2001 18 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Koululaisten kestävyyden selitysmallit Vähintään toista ka 0,61 kh 0,44 n 16 Etelä-, Länsitai Itä-Suomi ka 0,51 kh 0,75 n 29 PohjoisSuomi ka 0,60 kh 0,87 n 20 Vähintään koulun kilpailuihin ka 0,53 kh 0,78 n 96 Ei lainkaan ka 0,07 Vähintään koulun kilpailuihin kh 0,68 ka 0,59 n 39 kh 0,44 keskimääräistä paremmassa kunnossa. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tässä tutkimuksessa käytetyn tilastollisen monimuuttujamenetelmän (Answer Tree 3.1) vahvuutena on se, että sama muuttuja voi tulla jakajaksi selityspolun eri vaiheissa. Sekä tytöillä että pojilla kestävyyden indeksi laski vuodesta 1976 vuoteen 2001. Heikkokuntoisimmat pojat eivät harrastaneet mitään kyseisten prediktoreiden luokittelemista lajeista. Selitysmallien rakenteissa muutokset olivat sitä vastoin huomattavia. Poikien kestävyyden selitysmalli vuonna 1976 koostui kuudesta prediktorista (kuvio 3). Runsas liikuntavarusteiden omistaminen kompensoi kestävyyslajien sekä uinnin tai tanssin harrastamattomuutta. Heikoimmassa kunnossa olivat painavat tytöt jotka eivät osallistuneet kilpailuihin. Liikuntavarusteiden omistaminen ja kilpailuihin osallistuminen jaottelivat voimakkaasti poikien kestävyyskuntoa. Tytöillä muutos oli 0.31 ja pojilla 0.41 indeksipistettä eli tytöillä 1/3 ja pojilla 1/2 keskihajontaa. Sama ilmiö on nähtävissä myös pojilla. Mallin selitysosuus oli 18 %. Vuonna 2001 kilpailuihin osallistuminen esiintyi tyttöjen selitysmallissa prediktorina kahteen kertaan. Kilpailuihin osallistuminen jaotteli tyttöjä voimakkaasti jo vuonna 1976, mutta muutoin aktiivisella liikunnan harrastamisella kilpailuihin osallistumattomat tytöt kompensoivat kilpailemattomuuttaan
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen joukkoon nuoria, jotka eivät ole liikunnallisesti aktiivisia. Haasteena pitkät kestävyyslajit. Monien perinteisten liikuntalajien harrastaminen oli vähentynyt merkittävästi vuodesta 1976 vuoteen 2001. Lajiprediktorien puuttuminen vuoden 2001 selitysmalleista saattaa selittyä osittain muutoksilla nuorten suosimissa liikuntalajeissa. Nuorten kestävyysliikunnan lisäämiseksi tulisikin työskennellä aktiivisesti. Näiden lajien harrastamisen vähentyminen yhdessä luontaisen arkiliikkumisen vähentymisen kanssa voi selittää osaltaan myös heikentynyttä kestävyyttä. Syynä saattaa osittain olla myös muutokset nuorten liikuntakulttuurissa. He ovat kunnoltaan heikoimpia ja se saattaa haitata heidän jokapäiväisiä askareitaan ja koulussa jaksamistaan. 1991. Kestävyyden alueittainen jakautuminen heijastaa mahdollisesti alueen nuorten liikunnallista aktiivisuutta. kestävyysjuoksu, hiihto, suunnistus sekä monet palloilulajit kuten jääkiekko, pesäpallo, sulkapallo ja lentopallo. Niin ikään molempien sukupuolten selitysmalleissa on nähtävissä kilpailusuuntautuneen liikuntaharrastuneisuuden syrjäyttäneen lajiharrastuneisuuden. Asuinpaikkakunnan sijainti esiintyi vuoden 2001 poikien selitysmallissa kahdella eri muuttujalla. Saatujen tulosten mukaan heikko kestävyys sijoittui niin maaseutu-kaupunkikuin alueittaisenkin jaottelun perusteella syrjäseuduille. Peak oxygen uptake in relation to growth and maturation in 11to 17-year-old humans. & Vuorimaa, T. Selitysosuus 19 % Palloilun harrastaminen (p<.05) Liikuntavarusteiden omistaminen (p<.01) Uinnin ja/tai tanssin harrastaminen {p<.01) Painoindeksi (p<.05) Hiihdon ja/tai suunnistuksen harrastaminen (p<.001) Kestävyysjuoksu ja/tai lihaskuntoharjoittelu {p<.001) Ei lainkaan ka-1,43 kh 1,61 n 11 Vähintään toista ka-0,51 kh 1,28 n 56 Jotain lajia ka -0,28 kh 1,09 n 45 Ei lainkaan ka -0,06 kh 0,89 n 73 Jonkin verran/ paljon ka 0,19 kh 0,59 n42 Kevyt/ keskipainoinen ka 0,29 kh 0,73 n 106 Kuvio 3 Poikien kestävyyden selitysmalli 1976 Selitysosuus 24 % Kilpailuihin osallistuminen {p<.05) Asuminen maaseudulla/ kaupungissa (p<.001) Painoindeksi (p<.01) Kilpailuihin osallistuminen {p<.001) Asuinpaikkakunnan sijainti {p<.01) Liikuntavarusteiden omistaminen (p<.001) Painava ka-0,60 kh 0,97 n 33 LänsiSuomi ka-0,87 kh 1,30 n 27 Vähän ka -0,75 kh 1,12 n 89 Osallistuu muihin kilpailuihin Osallistuu koulun kilpailuihin ka 0,45 kh 0,60 n 30 Kevyt/ ka 0,79 kh 0,40 n 20 Maaseutu ka 0,10 kh 0,62 n 26 keski painoinen ka 0,01 kh 0,76 n 71 Keskitai PohjoisSuomi ka -0,18 kh 0,87 n 104 Ei lainkaan ka-0,21 kh 0,93 n41 EteläSuomi ka 0,49 kh 0,40 n 10 Vähintään koulun kilpailuihin ka 0,42 kh 0,62 n 76 Kuvio 4 Poikien kestävyyden selitysmalli 2001 taustamuuttujan yhteys selitettävään muuttujaan ei ole pelkästään muuttujan kontrolloimatonta omaa vaikutusta. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Koululaisten kestävyyden selitysmallit 19. Vuonna 1976 eri lajimuuttujat olivat merkittävässä roolissa selitettäessä kestävyyttä, mutta vuoden 2001 selitysmalleissa niiden tilalla liikuntaharrastuneisuutta ilmensi pääasiassa kilpailuihin osallistuminen. Siksi tietoihin nuorten kestävyyden heikentymisestä tulisikin suhtautua vakavasti. (Nupponen & Huotari 2002.) Kuitenkin on osoitettu, että intensiivinen kestävyysliikunnan ja palloilulajien harrastaminen 14-vuotiaana on yhteydessä liikunnalliseen aktiivisuuteen 31-vuotiaana (Tammelin 2004). LÄHTEET Amstrong, N. Tutkimuksia alueittaisista kuntoeroista on maassamme on edelleenkin hyvin vähän ja niitä kaivattaisiinkin lisää. 2001. Lisäksi selitysmallien tulkinnoissa tulee olla varovaisuutta, koska tapausmäärät jäivät joidenkin muuttujien osalta hyvinkin pieniksi. Koska monien perinteisten liikuntalajien suosio on nuorten keskuudessa vähentynyt (Nupponen & Huotari 2002), saattaa tämä näkyä erityisesti syrjäseudun nuorison liikunta-aktiivisuudessa, sillä heillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia uusien trendilajien harrastamiseen. R. Alueilla, joilla liikuntapalveluja on runsaasti, harrastetaan myös aktiivisemmin liikuntaa, täten myös alueen nuorten kestävyys kehittyy. Jyväskylä: Gummerus. Aerobisella kestävyyden ja terveyden välisistä yhteyksistä on tutkimuksellista näyttöä (Katzmarzyk, Malina & Bouchard 1999; Vuori 1996). Kestävyys on laskenut huomattavasti sekä tytöillä että pojilla. European Journal of Applied Physiology 85 (61, 546551. Fogelholm, M. Siksi myös koululiikunnan riittävästä määrästä sekä myös sen kestävyyttä kohottavista sisällöistä olisi pidettävä huolta, koska joidenkin oppilaiden kohdalla se on ainoa mahdollisuus saada tietoa ja kokemuksia kestävyyden kehittämisestä. Selitysmallien perusteella voi päätellä, että harrastetun liikunnan intensiteetti on laskenut, sillä suomalaiset nuoret harrastavat liikuntaa nykyisin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta nuorten kestävyys on koko ajan heikentynyt (Kannas & Tynjälä 1998; Hämäläinen, Nupponen, Rimpelä & Rimpelä 2000; Nupponen & Huotari 2002). & Welsman, J. Tällaisia suosiotaan menettäneitä lajeja olivat mm
Kannas, L. G. llinois: Human Kinetics Books. & Huotari, P. Rahunen, S. & van Mechelen, W. painos. Malina, R. Pediatric Exercise Science 5, 357-366. P. Preventive Medicine 29. & Sulaiman, M. Lontoo: Sports Dynamics. Liikunta ja tiede 3, 4-9. Liikuntakasvatuksen laitos. Nupponen, H. G. Hämäläinen, P., Nupponen, H., Rimpelä, A. painos . Jyväskylän yliopisto. 2004. Physical activity, physical fitness, and coronary heart disease risk factors in youth: The Ouebec Family Study. Champaign, IL; Human Kinetics, 174-188. M., Bouchard, C. J. Hanhela, J-P. Acta kinesiologiae Universitatis Tartuensis 2. 1. 1990. & Samson, J. USA: Williams & Wilkins. L. Lisensiaatintyö. D., Katch, F. M. Poikaoppilaiden liikkumisen toteutuminen koululiikunnassa. Nuorten aikuisten liikunta-aktiivisuus rakentuu lapsuudessa. Mirwald, R. Jyväskylä: Gummerus. Koululaisten kuntotuotokset fyysisten kehitysja rakennetekijöiden, liikunnan ja yksilöllisten liikuntaresurssien sääteleminä. Jiirimae, T. Liikunta & Tiede 6, 4-11. 1993. 1998. & Bouchard, C. Liikuntakasvatuksen laitos. 1991. Oxford: International Olympic Comittee, 192-209 Tammelin, T. Oululaisten 13-18-vuotiaiden poikien fyysinen kunto 1960-luvulta 1990-luvulle. L. Kemper (toim.) The Amsterdam growth study. Helsingin yliopisto. S., Tuckman, M. Pro gradu -tutkielma. 1998. Teoksessa H. & Rimpelä, M. & Katch, V. Sport Medicine 9 (6), 323-329. The psychology, physiology, creativity of middle school aerobic exercisers. Growth, maturation, and physical activity. Developmental physical education for today's children . 1991. 1993. 1993. Kasvatustieteen laitos. painos. Nupponen, H. Lisensiaatintyö. Maximal oxygen uptake and daily physical activity in 7to 12-year-old boys. Gallahue, D. Exercise physiology, energy, nutrition and human performance. Brown Communications. Maximal oxygen intake. C. WHO-koululaistutkimus 1986-1998 Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa Liikunta &Tiede 4, 4-10. W. American Health Foundation and Academic Press. S. Tehokas ja turvallinen terveysliikunta. A. 2002. Jyväskylän yliopisto. A longitudinal analysis of health, fitness and lifestyle. Liikunta & Tiede 1, 22-25. 1995. & Bailey D. 2003. Shephard & PO. Katzmarzyk, P., Malina, R. 1981. Nuorten kuntoerojen kasvu huolestuttaa. 2. Hienonen, R. Elementary School Guidance and Counceling 28 (2), 133-145. &Tynjälä, J. Hinkle, J. 1997 The relationships between physical fitness and physical activity in children. A. AI-Hazzaa-Hazzaa, M. Raglin, J. 1. C. Nuorten terveystapatutkimus: Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. 1986. Benefical and deritmental effects. J. McArdle, W. 4. Terveys ja liikunta. 1996. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö, opetusministeriö. Exercise and mental health. C. 1997. 2000. Vuori, 1. Shephard, R. Dubuque, IA: Wm. Empiirinen tutkimus liikuntatuntien sisällön maäräst!( 12 vuoden ajalta ja kestävyysliikunnan tehostamisesta peruskoulun yläasteella sekä kestävyyskunnon kehittymisestä 1972-1999. Åstrand (toim.) Endurance in sport 2. 1999. Teoksessa R. Maximal aerobic power. 1993. Physical fitness and the relationship to physical activity. University ofTartu. 20 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Koululaisten kestävyyden selitysmallit Kemper, H. & Jurisson, A
Vähiten liikkuivat yhdeksäsluokkalaiset tytöt, joiden tulos oli lähempänä kolmea päivää viikossa. The adolescents with a long-term illness or disability belonged to sports clubs as often as their age mates (ca. The !east physically active were 15-year-old girls whose result was closer to three days a week. This research is part of The Health Behaviour in School-Aged Children Study which is a WHO co-ordinated study concentrating on the health behaviour and health experiences of 11-, 13-, and 15year-old young people. PITKÄAIKAISSAIRAAT JA VAMMAISET NUORET LIIKUNNAN HARRASTAJINA PAULI RINTALA 1, RAILI VÄLIMAA2, KRISTIINA OJALA2, JORMA TYNJÄLÄ2, JARI VILLBERG2, LASSE KANNAS2 1 Liikuntakasvatuksen laitos, 2Terveystieteiden laitos, terveyden edistämisen tutkimuskeskus Yhteyshenkilö: Pauli Rintala, Liikuntakasvatuksen laitos, PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto puh: 014-260 2103, sähköposti: pauli.rintala@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Pitkäaikaissairaat ja vammaiset nuoret liikunnan harrastajina Rintala P., Väli maa R., Ojala K., Tynjälä J., Villberg J., Kannas L. Tutkimus on osa WHO-Koululaistutkimusta, jossa selvitetään 11-, 13ja 15-vuotiaitten nuorten terveyskäyttäytymistä ja terveyden kokemuksia lomakekyselyillä. Tämän suuren joukon liikunnan harrastamisesta ei ole paljoa tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa keskitytäänkin selvittämään näiden nuorten (a) fyysistä aktiivisuutta (b) urheiluseuraan osallistumista (c) liikunta-aikomuksia 20-vuotiaana ja (d) yleisimmin harrastamia liikuntalajeja. Kysely tehtiin maalishuhtikuussa 2002. 40 %) and took an interest in sports (in or outside clubs) the same manner as their peers without a long-term illness. Noin 30 % nuorista ilmoitti käyttävänsä liikunnanharrastamiseen korkeintaan tunnin viikossa. Girls' favourite sports were also cycling and swimming but instead of soccer the girls took more interest in walking than boys. Yleisopetuksessa olevat pitkäaikaissairaat nuoret olivat liikunnallisesti yhtä aktiivisia kuin muut samanikäiset nuoret. Pojat olivat tyttöjä aktiivisempia ja nuorten aktiivisuus väheni iän myötä. The 13-year-olds were the most physically active group, at !east an hour four days a week. Seitsemäsluokkalaiset liikkuivat eniten, vähintään tunnin lähes neljänä päivänä viikossa. Nearly half of them were vigorously active in sports at !east four times a week. Tyttöjen suosikkilajeja olivat myös pyöräily ja uinti, mutta jalkapallon sijasta tytöt harrastivat enemmän kävelyä kuin pojat. Therefore, the purpose of this study was to investigate the interests of adolescents with long-term illnesses on their (a) physical activity; (b) participation in sports clubs; (c) physical activity intentions at the age of 20; (d) sports which they most commonly are involved in. Lähes puolet harrasti vapaa-ajallaan hikoiluttavaa ja hengästyttävää liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa. Boys' favourite sports were cycling, swimming, and soccer, of which about half of the boys were interested in. Tämä ei liikuntasuositusten mukaan riitä fyysisen kunnon ylläpitämiseen. Boys were more active than girls and the activity decreased by age. 40 %) ja harrastivat seuroissa ja niiden ulkopuolella samoja lajeja kuin ikätoverinsa. There is a lack of research data concerning the physical activity of this large group of people. Lähes joka viides 13ja 15-vuotias yläasteikäinen nuori ilmoittaa, että hänellä on jokin lääkärin toteama pitkäaikaissairaus tai vamma. Those students who had long-term illnesses and participated in inclusive teaching were physically as active as other young people at the same age. About 30 % of the adolescents told that they spent not more than an hour a week in sport activities. Pitkäaikaissairaat ja vammaiset nuoret kuuluivat urheiluja liikuntaseuroihin yhtä yleisesti kuin muut ikätoverinsa (n. Poikien suosikkilajeja olivat pyöräily, uinti ja jalkapallo, joita kaikkia harrasti noin puolet kaikista pojista. This is not adequate amount, according the physical activity recommendations, to sustain the minimal physical fitness level. Key words: adolescents, long-term illness, disability, interest in sports, physical activity, sports LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Pitkäaikaissairaat ja liikunta 21. Asiasanat: nuoret, pitkäaikaissairaus, vammaisuus, liikunnan harrastaminen, liikunta-aktiivisuus, liikunta!ajit ABSTRACT Physical activity in adolescents with or without long-term illness or disability Rintala P., Välimaa R., Ojala K., Tynjälä J., Villberg J., Kannas L. Nearly every fifth 13and 15-year-old secondary school student reports she/he has some kind of disability or long-term illness that has been detected by a doctor. Pitkäaikaissairaus tai vamma ei erotellut nuorten kokonaisliikunta-aktiivisuutta, joten tulokset olivat hyvin samansuuntaisia kuin vapaa-ajan liikuntaharrastuksen osalta
Erityistä huolta tulisi kiinnittää niiden nuorten fyysiseen tilaan, jotka eivät liiku ja joiden kunto on niin heikko, että se haittaa heidän jokapäiväisiä toimiaan ja koulussa jaksamista". Nupposenja Huotarin (2002, 9) mukaan "koululaisten kunnon tilassa ja erityisesti sen vaihtelussa on tapahtunut ja tapahtumassa muutoksia, jotka eivät saa jäädä vaille huomiota. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Perusjoukon tämän tutkimuksen aineistolle muodostivat suomenkieliseen yleisopetukseen osallistuvat seitsemäsja yhdeksäsluokkalaiset oppilaat. 1998; Rimpelä ym. Lasten ja nuorten liikkumisella tai liikunta-aktiivisuudella ja varsinaisilla liikuntaharrastuksilla on suuri merkitys, jos ne lisäävät heidän liikunnan harrastamistaan aikuisiässä. Nuorten huonosta fyysisestä kunnosta on viime vuosina keskusteltu lehtien palstoilla Suomessa. Vammaiset ja pitkäaikaissairaat henkilöt hyötyvät säännöllisestä liikunnan harjoittamisesta todennäköisesti kukin vähän eri tavalla. Liikunnalla oletetaan kuitenkin olevan heille erityinen merkitys esimerkiksi sairauden tai vamman kanssa selviytymisessä tai oireiden vähenemisessä, mutta myös kaveripiiriin sosiaalistumisessa. Tyttöjen ryhmien keski-iät olivat 13 vuotta 9 kuukautta (n= 853) ja 15 vuotta 9 kuukautta (n= 875). Tämän merkittävän suuren joukon liikunnan harrastamisesta ei ole kovin paljon tietoa. Suomen alueet kattaviksi ositteiksi valittiin vanhan läänijaon pohjalta pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen), Etelä-Suomi (Uudenmaan, Turun ja Porin, Hämeen ja Kymeen läänit), Väli-Suomi (Vaasan, Keski-Suomen, Kuopion, Mikkelin ja Pohjois-Karjalan läänit) sekä Pohjois-Suomi ( Oulun ja Lapin läänit). Keskihajonta kaikissa ikäryhmissä oli neljä kuukautta. Oppilaat vastasivat kyselyyn nimettöminä oppitunnin aikana opettajan valvonnassa maalis-huhtikuussa 2002. Liikunnan harrastaminen tarjoaakin luontevan tavan olla muiden kanssa niin vapaamuotoisessa kuin organisoidussa liikunnassa, esimerkiksi urheiluseuroissa. Ensin nuorilta kysyttiin: "Onko sinulla jokin lääkärin toteama pitkäaikainen sairaus tai vamma kuten CP-vamma, diabetes, nivelrikko tai allergia. 2003;Vandewater ym. kanssa (Elkins ym. Kattavia, yleisesti hyväksyttyjä liikuntasuosituksia lapsille ja nuorille ei ole olemassa, mutta jos suosituksena pidetään 20 minuuttia kohtalaista tai rasittavaa liikuntaa kolmesti viikossa (Sallis & Patrick 1994), esimerkiksi Yhdysvalloissa kolmannes lukiolaisista ei täytä tätä kriteeriä (Schmitz ym. Erityiskoulut eivät kuuluneet otantaan. Kohtuullisen ja säännöllisen liikunnan myönteisistä terveysvaikutuksista tarvitaan edelleen lisää tutkimusnäyttöä (Mälkiä & Rintala 2002). Vastausvaihtoehdot edelliseen olivat kyllä ja ei. JOHDANTO Pitkäaikaissairaita tai vammaisia nuoria on luokittelutavasta riippuen 10-20 % nuorista (Hermanson ym. painossa), enemmistö nuorista harrastaa liikuntaa edelleen liian vähän suosituksiin nähden (Hämäläinen ym. Villberg & Tynjälä painossa.) Nuorten pitkäaikaissairastavuutta ja vammaisuutta selvitettiin kaksiosaisella kysymyksellä. 2004; Välimaa & Ojala painossa). 2002). Heidän valtakunnallisessa koululaisten kuntotutkimuksessaan merkittävimmät muutokset huonompaan suuntaan 22 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Pitkäaikaissairaat ja liikunta havaittiin kestävyyskunnossa ja kuntoerot olivat kasvaneet vuodesta 1976 vuoteen 2001. Lahtisen (1989) laaja katsaus, jossa oli mukana myös lapsia ja nuoria, perustui noin 20 vuoden takaiseen tilanteeseen. Tutkimusjoukkoon kuului sekä liikuntaettä aistivammaisia, mutta myös pitkäaikaissairaita nuoria. 2002; Salonen ym. Säännöllisen kestävyystyyppisen ja kuntosalilla tehtävän harjoittelun on havaittu auttaneen erilaisia keuhkosairauksia poteneita henkilöitä psyykkisesti ja fyysisesti (Homnick & Marks 1998). Vastaavia ulkomaisia tutkimuksia on myös vähän. Liikunnalla on myös suoria yhteyksiä eräiden sairauksien kuten verenkiertoelinten sairauksien sekä tukija liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Kattavia koululaisten kuntotutkimuksia on kuitenkin vähän ja niiden antama tieto on varsin hajanaista. Vapaa-ajan lisääntyminen koko yhteiskunnassa antaa myös nuorille mahdollisuuden liikkua enemmän, mutta vapaa-aika voi kulua myös liikunnallisesti passiivisissa harrastuksissa kuten TV:n, tietokoneen yms. Tässä tutkimuksessa pitkäaikaissairaiksi ja vammaisiksi luetaan kaikki ne nuoret, jotka ilmoittivat, että heillä on lääkärin toteama pitkäaikaissairaus tai vamma. Vamma tai pitkäaikaissairaus tai niistä seuraavat ongelmat, kuten vaikeus kulkea harrastuspaikoille tai löytää sopiva liikuntamuoto, voivat estää liikunnanharrastamisen kokonaan tai vaikeuttaa sitä merkittävästi. Sen mukaan vammaiset nuoret olivat yhtä aktiivisia kuin heidän vammattomat toverinsa, pojat olivat tyttöjä aktiivisempia ja aktiivisuus väheni iän myötä. Tulokset kertoivat aktiivisten ja liikunnallisesti passiivisten nuorten osuuden olevan 39 % ja 29 %, passiivisuuden lisääntyvän iän myötä ja että poikien ja tyttöjen välillä ei ollut eroja. Tämä WHO-Koululaistutkimuksen aineisto on osa kansainvälistä Health Behaviour in School-aged Children tutkimusta (HBSC study), jossa selvitetään 11-, 13ja 15-vuotiaitten terveyskäyttäytymistä ja terveyttä neljän vuoden välein toteutetuilla lomakekyselyillä (Currie ym. Tammelin 2003; Yang ym. Lisäksi on havaittu, että lisääntynyt nuorten ylipaino ja kakkostyypin diabetes ovat yhteydessä vähäiseen liikkumiseen ja liikunnallisesti passiivisiin harrastuksiin (Andersen ym. 1998; Crespo ym. Poikien ryhmien keski-iät olivat 13 vuotta 10 kuukautta (n= 879) ja 15 vuotta 10 kuukautta (n= 864). Tässä ei tarkoiteta oppimisvaikeuksia". Vaikka nuorten liikunnan harrastaminen on hieman lisääntynyt 1980-luvulta 1990luvulle siirryttäessä (Kannas & Tynjälä 1998; Nupponen & Telama 1998; Vuori ym. Longmuir ja Bar-Or (1994) havaitsivat, että kanadalaisten vammaisten nuorten kunto ja fyysinen aktiivisuus on matala. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää heidän (a) fyysisen aktiivisuutensa (useus ja kesto) määrä; (b) urheiluseuraan osallistumisensa; (c) liikunta-aikomuksensa 20-vuotiaana; ja (d) yleisimmin harrastamansa liikuntalajit. Koulujen liikunnanopetus, jossa vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret liikkuvat samoissa ryhmissä kuin muutkin nuoret, antaa yhä useammin mahdollisuuden erilaisten nuorten yhdessä liikkumiselle (Block 2000). 2000). 2003). Tästä jatkumosta on jo jonkin verran näyttöä (esim. 1999). Toisena osittamisperusteena käytettiin jakoa kaupunkija maalaiskuntiin. Oppilaat valittiin kyselyyn siten, että ensin poimittiin ryväsotannalla koulun kyseisen luokkatason kokonaisoppilasmäärään suhteutettua todennäköisyyttä käyttäen koulu, jonka sisältä poimittiin yksinkertaisella satunnaisotannalla opetusryhmä. Toisessa tutkimuksessaan Longmuir ja Bar-Or (2000) havaitsivat kuurojen ja pitkäaikaissairaiden nuorten olevan liikunnallisesti aktiivisempia kuin muut vammaiset, mutta heistäkin vain puolet oli aktiivisia. 2001). 1997). Suomalaisia tutkimuksia pitkäaikaissairaiden ja vammaisten nuorten liikunnan harrastamisesta on niukasti. Tutkimusten mukaan nuorten ylipaino on selvästi lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana (Kautiainen ym. Paitsi kotimaisen ja ulkomaisen tutkimustiedon vähäisyyden vuoksi, myös liikunnan harrastamisen monien positiivisten vaikutusten vuoksi, on erityisen perusteltua selvittää eroaako yleisopetuksessa olevien pitkäaikaissairaiden ja vammaisten nuorten liikunnan harrastaminen muiden nuorten liikunnan harrastamisesta. (Ks. Kysymys jatkui seuraavasti: "Jos vastasit kyllä, aiheuttaako tämä pitkäaikainen sairaus tai vamma sinulle a) vaikeuksia nähdä (ei. Liikunnan vaikutukset eivät varastoidu ja siksi on tärkeää luoda liikuntamyönteiset asenteet ja valmiudet jo nuoruudessa. 2001). Otantakehikkona käytettiin syksyn 2000 oppilaitosrekisteriä ja otantamenetelmänä ositettua ryväsotantaa. Kyselyyn osallistui 95 seitsemännen ja 100 yhdeksännen luokkatason koulua
Kaikista tytöistä noin 17 % harrasti hikoiluttavaa ja hengästyttävä liikuntaa vain kerran viikossa ja noin kahdeksan prosenttia enintään kerran kuukaudessa. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta kartoitettiin kahdella kysymyksellä: "Kuinka usein tavallisesti harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi niin, että hengästytja hikoilet?" ja "Kuinka monta tuntia viikossa tavallisesti harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi niin, että hengästyt ja hikoilet. Pitkäaikaissairaista tai vammaisista tytöistä 39 % ja pojista 52 %, muista tytöistä 36 % ja pojista 53 % liikkui vapaa-ajallaan vähintään neljä kertaa viikossa. Vastausvaihtoehdot kysymyksiin "Kuinka monena päivänä olet viimeisen 7 päivän aikana harrastanut liikuntaa vähintään 60 minuuttia" ja "Kuinka monena päivänä tavallisen viikon aikana harrastat liikuntaa vähintään 60 minuuttia?" olivat nollasta seitsemään päivään. Nuorilta kysyttiin myös onko hän jonkin urheiluseuran jäsen. Pitkäaikaissairaiden tai vammaisten ja muiden nuorten liikunta-aktiivisuus ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. tarkoita tavallisia silmälaseja), b) vaikeuksia kuulla, mitä muut sanovat, c) vaikeuksia puheen tuottamisessa, d) vaikeuksia liikkua, e) vaikeuksia käsitellä esineitä tai tavaroita, D vaikeuksia hengittää, g) epileptisiä kohtauksia. Seuraavaksi yleisimpiä olivat liikkumiseen liittyvät ongelmat. vuotiaista pojista ja 17.6 prosenttia 15-vuotiaista pojista ilmoitti, että hänellä on jokin lääkärin toteama pitkäaikainen sairaus tai vamma. (Kuvio 1) Luottamusvälien perusteella pitkäaikaissairaiden tai vammaisten nuorten eri ikäja sukupuoliryhmien välillä ei ollut eroja lukuun ottamatta 15-vuotiaita tyttöjä ja poikia, joista pojat olivat tyttöjä aktiivisempia vapaa-aikanaan. Samoin kahdella prosentilla nuorista oli omasta pitkäaikaissairaudesta tai vammasta johtuvia epileptisiä kohtauksia. Prosenttiosuuksille ja keskiarvoille laskettiin 95 prosentin luottamusvälit. Taulukko 1 Lääkärin toteaman pitkäaikaissairauden tai vamman aiheuttamat vaikeudet 13ja 15-vuotiailla pitkäaikaissairailla/vammaisilla pojilla ja tytöillä(%) TULOKSET Pitkäaikaissairastavuuden tai vammaisuuden aiheuttamat vaikeudet Viidennes sekä 13että 15-vuotiaista tytöistä, 17.2 prosenttia 13Pitkäaikaissairauden/vamman aiheuttamat vaikeudet Hengittäminen Liikkuminen Näkö Esineiden tai tavaroiden käsitteleminen Kuulo Puheen tuottaminen Epileptisiä kohtauksia Yhteensä Pojat Tytöt (n=387) (n=157) (n=230) % % % 34.3 28.6 39.3 8.9 7.3 10.3 4.8 5.6 4.1 4.0 3.3 4.7 3.9 3.3 4.4 2.3 2.0 2.6 2.0 2.0 2.1 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Pitkäaikaissairaat ja liikunta 2 3. Nuorten kokonaisliikunta-aktiivisuutta arvioivissa kysymyksissä otettiin vapaa-ajanliikunnan lisäksi huomioon myös koululiikuntaan käytetty aika. Näistä kahdesta muuttujasta muodostettiin kokonaisliikunta-aktiivisuutta kuvaava summamuuttuja, jonka keskiarvo ilmaisi kuinka monena päivänä viikossa nuori liikkui vähintään 60 minuuttia. Nuorten liikuntatottumuksia arvioitiin usean eri kysymyksen avulla. Nämä kolme ryhmää eivät eronneet toisistaan minkään liikuntakysymyksen suhteen. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus Lähes puolet ( 45 %) sekä pitkäaikaissairaista tai vammaisista että muista nuorista harrasti vapaa-ajallaan hikoiluttavaa ja hengästyttävää liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa. Harvinaisimpia olivat puheen tuottamiseen liittyvät vaikeudet, joita oli kahdella prosentilla pitkäaikaissairaista tai vammaisista nuorista. Pitkäaikaissairaiden tai vammaisten nuorten liikunta-aktiivisuus ei eronnut sen suhteen, kokivatko he sairauden tai vamman aiheuttamaa haittaa vai eivät. Esimerkeiksi liikunnasta oli annettu juokseminen, ripeä kävely, rullaluistelu, pyöräily, tanssiminen, rullalautailu, uinti, laskettelu, hiihto, jalkapallo, koripallo ja pesäpallo. Vastausvaihtoehdot olivat ehdottomasti Kyllä, Luultavasti kyllä, Luultavasti en ja Ehdottomasti en. Näiden kysymysten perusteella aktiivisiksi liikunnanharrastajiksi luokiteltiin nuoret, jotka harrastivat liikuntaa vapaa-aikanaan vähintään neljä kertaa viikossa tai vähintään noin neljä tuntia viikossa. Vastausvaihtoehdot kysymykseen vapaaajan liikuntaharrastukseen käytetyistä tunneista olivat: en yhtään, noin puoli tuntia, noin tunnin, noin 2-3 tuntia, noin 4-6 tuntia ja 7 tuntia tai enemmän. Vastausvaihtoehdot liikuntakertoja koskevaan kysymykseen olivat päivittäin, 4-6 kertaa viikossa, 2-3 kertaa viikossa, kerran viikossa, kerran kuukaudessa, harvemmin kuin kerran kuukaudessa ja en koskaan. Vastaajille selvitettiin, että liikunnalla tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, joka nostaa sydämen lyöntitiheyttä ja saa hetkeksi hengästymään esimerkiksi urheillessa, ystävien kanssa pelatessa, koulumatkalla tai koulun liikuntatunneilla. Eroja pitkäaikaissairauden tai vamman ilmoittaneiden ja muiden nuorten liikuntatottumuksissa tarkasteltiin x 2-testeillä ja niihin liitetyllä ei-parametrisella Mann-Whitneyn U-testeillä sekä kaksisuuntaisilla varianssianalyyseillä. Viidellä prosentilla oli kaksi erillistä sairauden tai vamman aiheuttamaa haittaa ja puolellatoista prosentilla pitkäaikaissairaista tai vammaisista nuorista oli kolmesta seitsemään kysytyistä haitoista. Haittaa kokeneista pitkäaikaissairaista tai vammaisista nuorista 45 % ilmoitti vain yhden kysytyistä vaikeuksista. Vastausvaihtoehdot olivat: En, Kyllä, ja otan osaa harjoituksiin, Kyllä, mutta en osallistu harjoituksiin. Liikuntalajeja kartoitettiin pyytämällä nuorta kirjoittamaan kyselylomakkeeseen kolme eniten talvella ja kesällä harrastamaansa lajia. Liikunta-aktiivisuustuloksia tarkasteltiin myös siten että pitkäaikaissairaat tai vammaiset ryhmiteltiin kokemiensa haittojen perusteella näkö-/kuulovammaisiin (n=37), niihin, joilla oli ongelmia liikkumisessa tai esineiden käsittelyssä (n=56) ja hengitysvaikeuksia poteviin (n=213) ja verrattiin näiden ryhmien liikunta-aktiivisuutta ja liikuntalajien harrastusta. Nuorten pitkäaikaissairauden tai vamman aiheuttamista vaivoista yleisin oli hengittämiseen liittyvä vaikeus, jota koki kolmasosa pitkäaikaissairaista nuorista. " Nuorelta ei kysytty, mikä tämä mahdollinen lääkärin toteama pitkäaikaissairaus tai vamma on. ". Tilastolliset analyysit suoritettiin SPSS for Windows (versio 12) ja Stata for Windows (versio 8.2) -ohjelmistoilla. Pitkäaikaissairaista tai vammaisista ja muista pojista joka kymmenes harrasti vain kerran viikossa koulutuntien ulkopuolella hengästyttävää ja hikoiluttavaa liikuntaa, neljä prosenttia kerran kuukaudessa tai sitäkin harvemmin. (Taulukko 1) Vähän yli puolelle pitkäaikaissairaista tai vammaisista nuorista oma sairaus tai vamma ei aiheuttanut edellä mainittuja vaikeuksia. Tulevaisuuden liikunta-aikomusta kysyttiin seuraavasti: "Luuletko, että 20 vuoden ikäisenä harrastat urheilua tai muuta liikuntaa?"
Yhdeksäsluokkalaisista liikunnallisesti aktiivisimpia olivat pitkäaikaissairaat tai vammaiset pojat ( 49 %) . Pitkäaikaissairaat tai vammaiset ja muut pojat harrastivat samoja lajeja, vaikka niiden suosituimmuusjärjestys vaihteli jonkin verran. Noin 60 % nuoremmista harrasti vähintään viittä lajia, vanhemmilla vastaava osuus oli noin puolet. Pojista noin joka kolmas ilmoitti pelaavansa jääkiekkoa ja joka toinen jalkapalloa, tytöistä jääkiekkoa pelasi vain puolitoista prosenttia ja jalkapalloa vajaa 10 %. Kummassakin ryhmässä kolme suosituinta lajia olivat pyöräily, jalkapallo ja uinti. Kolmetoistavuotiaat pojat liikkuivat koulussa ja vapaa-ajallaan keskimäärin neljänä päivänä viikossa vähintään yhden tunnin, 15-vuotiailla pojilla keskiarvo oli hieman pienempi. Salonen ym. Aktiivisia urheiluseuran jäseniä oli kaikissa ryhmissä enemmän seitsemännellä kuin yhdeksännellä luokalla. Suurin osa seurojen jäsenistä myös harjoitteli seurassa, sillä vain neljä prosenttia ilmoitti, ettei osallistu seuransa harjoituksiin. Pitkäaikaissairauden tai vamman ilmoittaneista tytöistä 36 % kuului urheiluseuraan ja osallistui harjoituksiin, muista tytöistä seuran jäseniä ja aktiivisia harjoittelijoita oli 28 %. Tytöistä nuoremmat liikkuivat viikoittain vähintään tunnin noin kolmena ja puolena päivänä viikossa, vanhemmat tytöt noin kolmena päivänä viikossa. (Taulukko 2) Urheiluseurajäsenyys ja harjoituksiin osallistuminen Ryhmien välillä ei ollut eroja urheiluseuraan kuulumisen yleisyydessä: noin neljäkymmentä prosenttia sekä pitkäaikaissairaista tai vammaisista että muista nuorista kuului urheiluseuraan. POHDINTA Suomessa yhä useampi pitkäaikaissairas tai vammainen lapsi ja nuori voi käydä tavallista peruskoulua ja osallistua yleiseen liikunnanopetukseen (Heikinaro-Johansson&: Kolkka 1998; Huovinen&: Rintala 2003). Jalkapallo ja jääkiekko olivat poikien listan kärkipäässä, mutta tytöillä niiden suosio oli paljon vähäisempää. Vain alle yksi prosentti vastaajista oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei harrastaisi nuorena aikuisena urheilua tai muuta liikuntaa. Tulos vahvistaa viimeaikaisia havaintoja (esim. Taulukko 2 Vähintään yhden tunnin hengästyttävää liikuntaa sisältävien päivien keskiarvo (ka) viikossa ja sen 95 %:n luottamusväli (LV) pitkäaikaissairailla/vammaisilla ja muilla 13ja 15-vuotiailla tytöillä ja pojilla Liikunnan harrastaminen Pitkäaikaissairaus/ Ka ± 95 % LV vamma Pojat 13v On 3.9 3.5 4.2 Ei 3.9 3.7 4.0 Pojat 15v On 3.5 3.2 3.9 Ei 3.4 3.2 3.6 Tytöt 13v On 3.7 3.4 3.9 Ei 3.4 3.2 3.5 Tytöt 15v On 3.2 2.9 3.4 Ei 3.2 3.0 3.4 ,:. (Taulukko 3) Suurin osa nuorista (noin 90 %) harrasti vähintään kolmea eri lajia, puolet heistä harrasti vähintään viittä lajia. Ratsastus ja tanssi olivat kuitenkin sellaisia tyttöjen suosikkilajeja, joita pojat harrastivat vain vähän. Kymmenen prosenttia käytti liikuntaan vapaa-ajallaan noin puoli tuntia viikossa, tunnin verran liikkui pitkäaikaissairaista tai vammaisista nuorista 16 % ja muista nuorista 19 %. Kummankin ryhmän nuorista kolme prosenttia ilmoitti, ettei harrasta vapaa-ajallaan hikoiluttavaa ja hengästyttävää liikuntaa lainkaan. 100 111111118 Pitkäaikaissairaat c:::::J Muut 80 13v Pojat 15v 13v Tytöt 15v > ..-l 60 lr) 0\ + I 40 20 Kuvio 1 Vapaa-aikanaan vähintään neljä kertaa viikossa hikoiluttavaa ja hengästyttävää liikuntaa harrastavien pitkäaikaissairaiden/vammaisten ja muiden 13ja 15-vuotiaiden tyttöjen ja poikien osuudet (% ja sen 95 %:n luottamusväli, LV) 24 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Pitkäaikaissairaat ja liikunta Liikunta-aikomus Pitkäaikaissairaat tai vammaiset ja muut nuoret näkivät itsensä aktiivisina liikkujina myös tulevaisuudessa. Kokonaisliikunta-aktiivisuus Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden lisäksi selvitettiin, kuinka monena päivänä viikossa keskimäärin nuoret liikkuivat vähintään yhden tunnin koulussa ja/tai sen ulkopuolella. Tämän tutkimuksen perusteella melkein joka viides yleisopetuksessa oleva 13ja 15-vuotias nuori ilmoitti, että hänellä on jokin lääkärin toteama vamma tai pitkäaikaissairaus. Suosituimmat lajit sekä pitkäaikaissairailla tai vammaisilla että muilla tytöillä olivat uinti, kävely ja pyöräily. Kahdesta kolmeen tuntiin liikkui viikoittain vajaa kolmannes ja yli neljä tuntia liikkui noin 40 % molempien ryhmien nuorista. Pitkäaikaissairaat tai vammaiset ja muut nuoret käyttivät vapaaajan liikuntaan viikoittain yhtä paljon aikaa, ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. 2004), tosin tutkimustulokset suomalaislasten ja nuorten pitkäaikaissairauksien esiintyvyydestä vaihtelevat riippuen tutkimuksissa käytetyn väestöpohjan eroista, pitkäaikaissairauden kriteereistä ja tutkimusmenetelmistä. Hieman yli 90 % nuorista ajatteli harrastavansa liikuntaa myös 20 vuoden ikäisenä, lähes puolet nuorista piti tätä ehdottoman varmana vaihtoehtona. Liikunta lajit Kaikkien nuorten suosikkilajeja olivat pyöräily ja uinti. Molempien ryhmien 13-15 vuotiaista pojista 45 % liikkui vähintään neljä tuntia viikossa vapaa-ajallaan, pitkäaikaissairaista tai vammaisista tytöistä yhtä paljon aikaa liikkumiseen käytti 36 % ja muista tytöistä 32 %. Nuoremmat vastaajat harrastivat hieman yleisemmin useampia lajeja kuin vanhemmat. Pitkäaikaissairaitten tai vammaisten ja muiden nuorten liikunnallisesti aktiivisten päivien keskiarvot eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi luottamusvälien perusteella. Vähintään joka viides poika harrasti kävelyä, jääkiekkoa, hiihtoa, sählyä, rullaluistelua ja -lautailua, luistelua, hölkkää ja laskettelua. Tyttöjen kymmenen yleisimmin harrastetun lajin valikoima oli hyvin samantyyppinen kuin poikien
Erityisesti ne vanhemmat, joille itselleen liikunta oli tärkeä osa elämää, korostivat sen merkitystä myös omalle lapselleen. Lähes kaikki näkivät itsensä aktiivisina liikunnan harrastajina myös tulevaisuudessa. Pitkäaikaissairaudesta tai vammasta aiheutunut haitta ei erotellut nuorten lajivalintoja kummallakaan sukupuolella. Nuorten ilmoittamien lääkärin toteamien pitkäaikaissairauksien yleisyys oli tässä tutkimuksessa samaa luokkaa kuin WHO-Koululaistutkimuksen aineistoissa vuosilta 1994 ja 1998 (Välimaa ym. 40 %). 1996). Viikoittaista kokonaisliikunta-aktiivisuutta tarkasteltiin erikseen. Vähiten liikkuivat yhdeksäsluokkalaiset tytöt, joiden tulos oli lähempänä kolmea päivää viikossa. Näissä kyselyissä nuoria pyydettiin kertomaan, mikä sairaus tai vamma heillä on. Suurimmalla osalla oli astma, mutta myös erilaiset allergiset sairaudet, kuten allerginen nuha tai ihottuma, olivat yleisiä. Yli puolet vuoden 2002 tutkimuksen pitkäaikaissairaista nuorista ei kokenut sairauden tai vamman haittaavan heitä. Entä yli puolet nuorista, jotka eivät harrastaneet vähintään neljä kertaa viikossa liikuntaa. Pitkäaikaissairaat ja vammaiset nuoret harrastivat seuroissa ja niiden ulkopuolella samoja lajeja kuin ikätoverinsa. Yleisopetuksessa olevat pitkäaikaissairaat tai vammaiset nuoret olivat liikunnallisesti yhtä aktiivisia kuin muut samanikäiset nuoret: Lähes puolet sekä pitkäaikaissairaista tai vammaisista että muista nuorista harrasti vapaa-ajallaan hikoiluttavaa ja hengästyttävää liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa. Myös kanadalaisten vammaisten nuorten aktiivisuus väheni iän myötä, mutta poikien ja tyttöjen aktiivisuus ei siellä eronnut toisistaan (Longmuir & Bar-Or 1994). 2004) mukaan enemmän kuin kolmasosa suomalaisista pitää urheiluseuroissa harrastettavan lasten ja nuorten liikunnan parhaana puolena sen sosiaalistavaa vaikutusta yhteisöön ja yhteiskuntaan. Vanhemmat kannustivat nuoria valitsemaan jonkin liikunnallisen harrastuksen ja tarjosivat vaihtoehtoja, he innostivat nuorta ulkoilemaan ja ainakin kävelemään koulumatkoja. Tulos on samankaltainen kuin Lahtisen (1989) katsauksessa. Pitkäaikaissairaat ja vammaiset nuoret kuuluivat urheiluja liikuntaseuroihin yhtä yleisesti kuin muut ikätoverinsa (n. Liikuntakertoina ja -tuntimäärinä mitattuna tulos oli samansuuntainen korkeintaan tunnin viikossa liikkuvien nuorten joukossa. Aktiivisia urheiluseuran jäseniä oli kaikissa ryhmissä enemmän seitsemännellä kuin yhdeksännellä luokalla. 1998; Rimpelä ym. Suurin osa haittaa kokeneista pitkäaikaissairaista nuorista ilmoitti erilaisia hengitykseen liittyviä vaikeuksia. 2003) mukaan selvästi nuorten lajeja olivat jalkapallo, salibandy ja laskettelu, jotka tässäkin tutkimuksessa olivat listan kärkipäässä. Poikien suosikkilajeja olivat pyöräily, uinti ja jalkapallo, joita kaikkia harrasti noin puolet pojista olipa heillä pitkäaikaissairaus tai ei. Pojat olivat tyttöjä aktiivisempia ja aktiivisuus väheni iän myötä. (Halmesmäki ym. Pojista 14 % ja tytöistä 25 % ei harrastanut liikuntaa kuin korkeintaan kerran viikossa ja noin 30 % nuorista ilmoitti käyttävänsä liikunnanharrastamiseen korkeintaan tunnin viikossa. Eri tutkimusten mukaan 1980ja 1990-luvuilla noin 10 20 %:lla nuorista oli jokin pitkäaikaissairaus (Hermanson ym. Muista ilmoitetuista lajeista ei voi päätellä, harrastiko nuori niitä yksin vai yhdessä muiden kanssa. Mielenkiintoista oli kuitenkin havaita, että pitkäaikaissairauden tai vamman ilmoittaneista tytöistä 36 % kuului urheiluseuraan ja osallistui harjoituksiin, kun taas muista tytöistä seuran jäseniä ja aktiivisia harjoittelijoita oli selkeästi vähemmän (28 %) . Hyvää tulosta selittänee se, että erityiskoulut, joissa yleensä on vaikeammin vammaisia nuoria kuin yleisopetuksessa, eivät olleet mukana otoksessa.Jatkossa olisi hyvä selvittää erityiskouluja käyvien nuorten liikunnan harrastaminen ja siihen liittyvät taustatekijät. Yläasteella tavanomaisin liikunnan viikkotuntimäärä on kaksi, joka voi nostaa kokonaisaktiivisuuden määrän vapaaajanharrastamisen kanssa minimin rajalle, jos liikuntatunnit ovat tarpeeksi kuormittavia. Myös vanhemmat, joiden lapsella oli jokin pitkäaikaissairaus, tukivat monin tavoin nuoren liikuntaharrastusta. Turkulaisille tehdyn liikuntakäyttäytymistutkimuksen (Zacheus ym. Pitkäaikaissairaus tai vamma ei myöskään tässä erotellut nuoria, joten tulokset olivat hyvin samansuuntaisia kuin vapaa-ajan liikuntaharrastuksen osalta. 2004.) "Urheilun julkisuuskuva" -raportin (Ilmanen ym. Yang ym. 2002) 16-vuotiaat nuoret. Joukkuelajeista kolme (jalkapallo, jääkiekko, sähly) oli poikien kymmenen yleisimmän lajin joukossa, tytöillä joukkuelajeja ei esiintynyt kymmenen harrastetuimman lajin joukossa. 1997; Stakes 2002). Tässä tutkimuksessa nuoret olivat liikunnallisesti aktiivisempia kuin Nuorten terveystapatutkimuksen (Hämäläinen ym. Huomattavaa on, että tyttöjen kolmea suosituinta lajia kutakin harrasti yli 70 % tytöistä. Terveyden edistäminen ja kunnon kohentaminen nähtiin myös erittäin tärkeinä arvoina Taulukko 3 Pitkäaikaissairaiden/vammaisten ja muiden tyttöjen ja poikien yleisimmät liikuntalajit (%) Pojat Tytöt Pitkäaikaissai raati Muut Pitkäaikaissai raati Muut vammaiset (n=1379) vammaiset (n=1342) (n=293) (n=335) % % % % Pyöräily 58 Pyöräily 56 Uinti 79 Kävely 84 Jalkapallo 49 Uinti 47 Kävely 78 Uinti 79 Uinti 49 Jalkapallo 47 Pyöräily 71 Pyöräily 78 Kävely 32 Jääkiekko 36 Hölkkä/Lenkkeily 49 Hölkkä/Lenkkeily 54 Jääkiekko 30 Rullaluistelu 30 Luistelu 30 Luistelu 34 Hiihto 28 Hiihto 30 Ratsastus 28 Hiihto 29 Sähly 28 Hölkkä/Lenkkeily 27 Rullaluistelu 26 Rullaluistelu 24 Rullaluistelu 26 Kävely 26 Hiihto 25 Ratsastus 22 Hölkkä/Lenkkeily 27 Sähly 26 Laskettelu 23 Tanssi 19 Luistelu 23 Luistelu 24 Tanssi 18 Laskettelu 18 Laskettelu 20 Laskettelu 19 Lumilautailu 11 Lumilautailu 12 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Pitkäaikaissairaat ja liikunta 25. Kaikkien tyttöjen suosikkilajeja olivat myös pyöräily ja uinti, mutta jalkapallon sijasta tytöt harrastivat enemmän kävelyä kuin pojat. Perheen ja kodin merkitys nuoren liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa on suuri (esim. Seitsemäsluokkalaiset liikkuivat eniten, vähintään tunnin lähes neljänä päivänä viikossa. 1995; Välimaa 2000) . Nämä määrät eivät riitä suositusten mukaan fyysisen kunnon ylläpitämiseen. Perheiden arkipäiväisiä terveyden edistämisen käytäntöjä tarkastelleessa haastattelututkimuksessa todettiin, että nuoret ja vanhemmat eivät vain puhu liikunnasta ja liikkumisesta, vaan he myös suunnittelevat ja toteuttavat sitä yhdessä
Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Psychosocial correlates of physical activity and sedentary lei sure habits in young adolescents: The tee ns eating for energy and nutrition at school study. Saatavissa: http://www. & Caplovitz, A.G. Journal of Adolescence 27, 71-85. Miten nuorten terveys on muuttunut 20 vuoden kuluessa. Physical activity guidelines for adolescents: consensus statement. Hämäläinen, P., Nupponen, H., Rimpelä, A. Schmitz, K,H., Lytle, LA., Phillips, G.A., Murray, D.M., Birnbaum, A.S. 11-43. Health Behaviour in SchoolAged Children: a WHO Cross-National Study Research Protocol for the 2001/2002 Survey. 2004. & Kubik, M.Y. Teoksessa L. &Taylor, S.N. 2002. 2000. 1989. Acta Univ. Kautiainen, S., Rimpelä, A., Vikat, A. Helsinki: Sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus. Secular trends in overweight and obesity among Finnish adolescents in 1977-1999. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja 154. Suomen Lääkärilehti 52, 2705-2712. Välimaa, R. Adapted Physical Activity Ouarterly 6, 159-169. Tampere: Tammer-Paino. Kun liikuntaa sovelletaan niin koulussa kuin vapaa-aikana kaikille sopivaksi, on kaikilla lapsilla ja nuorilla parempi mahdollisuus ponnistaa kohti aikuisuutta. Yang, X., Telama, R. Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitoksen julkaisusarja 10. Urheilun julkisuuskuva. Lahtinen, U.M. Pediatric Exercise Science 6, 302-314. Sallis, J.F. 2003. 2003. Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Tammelin, T. Liikunta ja tiede 39(1), 41-46. Parents' physical activity, socioeconomic status and education as predictors of physical activity and sport among children and youths 12 year follow-up study. Teoksessa: P. Miten suomalainen koululainen voi. & Viikari, J. &Tynjälä, J. Saatavana myös: MACROBUTTON HtmlResAnchor http://www.hbsc.org/publications/research_protocols.html Elkins, W.L., Cohen, D.A., Koralewicz, L.M. A teacher's guide to including students with disabilities in general physical education. LÄHTEET Andersen, R.E., Crespo, C.J., Bartlett, S.J., Cheskin, L.J. Päivittäin saarnausta vai huolenpitoa. & Huotari, P. Villberg, J. Viidennen luokan laajennetun terveystarkastuksen keskeisiä löydöksiä. & Heinonen, O.J. Jyväskylä: Gummerus. Miten elämänkaari jäsentää liikuntakäyttäytymistä. & Virtanen, S.M. Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, julkaisuja 3 (painossa). Baltimore, MD: Paul H. Liikunta ja tiede 39(31, 4-9. 1998. 2003. Uusi erityisliikunta Liikunnan sovellukset erityisryhmille. Soveltavan liikunnanopetuksen opas. Jyväskylän yliopisto: Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. 1998. Nuorten kuntoerojen kasvu huolestuttaa. 12nd ed.). Physical activity of children and adolescents with a disability: Methodology, and effects of age and gender. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 9, 120-127. Stakes; 2002. Adolescent Medicine: State of the Art Reviews 9131, 467-481. Hämäläinen, P., Lintonen, T. Sporting behaviour of special groups in Finland. 2000. Heikinaro-Johansson, T Huovinen, & L. Teoksessa L. Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, julkaisuja 1. 1998. (1995) Koettu terveys ja onnellisuus sekä sairaudet koululaisten arjessa. WHO-Koululaistutkimus 20 v. Opetushallitus. Crespo, C.J,, Smit, E.,Troiano, R.P., Bartlett, S.J., Macera, C.A. 2003. Helsinki, Opetushallitus. Jyväskylän yliopisto. &Andersen, R.E. 2002. & Savolainen, A. 1996. Mälkiä, E. stakes.fi/kouluterveys/tulokset/2002/terveys.htm.[Viitattu 26.4.2004]. Nupponen, H. Liikunta ja liikunnallisuus osana eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. & Rimpelä, M. Liikunta ja tiede, tutkimusartikkelit 4015-61, 33-38.. Oul. 2001. Koululiikuntaa kaikille . 2004. 2003. Television watching, energy intake, and obesity in US children: results from the third National Health and Nutrition Examination Survey, 1988-1994. Zacheus, T., Tähtinen, J., Koski, P., Rinne, R. Nuorten terveystapatutkimus: Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. Välimaa, R., Kepler, K. Brunell (toim.) Subjektiv hälsa, hälsovanor och skoltrivsel. Hermanson, E., Karvonen, S. & Välimaa, R. Block, M.E. The Journal of The American Medical Association 279, 938-942. Physical activity from adolescence to adulthood and health-related fitness at age of 31. Duodecim 120, 563-569. &Telama, R. Teoksessa L. & Pratt, M. Teoksessa L. Pediatric Exercise Science 6, 168-177. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos, tutkimuksia 1/2004. Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, julkaisuja 3 (painossa). Factors influencing the physical activity levels of youths with physical and sensory disabilities. Soveltava liikunnanopetus. 31-43. 26 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Pitkäaikaissairaat ja liikunta Longmuir, P.E. Porvoo: WSOY, 342-361. 1997. & Bar-Or, 0. WHO-koululaistutkimus 1986-1998: Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa Liikunta ja tiede 35(4), 4-10. Liikunta ja tiede 37161, 4-11. 2004. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Kun vielä joka kolmas vastaaja oli sitä mieltä, että liika kilpailullisuus on huonointa lasten ja nuorten urheiluharrastuksessa, on tällä tutkimuksella selkeä viesti urheiluseuroissa tehtävälle toiminnalle: liikuntaseurojen tulisi olla paikkoja, joissa kaikki lapset ja nuoret pääsevät mukaan itsensä näköiseen ja omalle tasolleen sopivaan toimintaan, riippumatta siitä onko heillä pitkäaikaissairaus tai vamma vai ei. D 771, Oulu University Press. Archives of Pediatric Adolescence Medicine 155, 360-365. Journal of Adolescence 27, 181-189. Jämförelse mellan svenskoch finskspråkiga elever 1994-1998. Linking obesity and activity level with childrens' television and video game use. nuorten liikunnan harrastamisessa, mikä on erityisen tärkeä seikka vammaisten ja pitkäaikaissairaiden liikunnassa. Suomalaisten nuorten liikuntaharrastuneisuus 1986-2002. 1998. Kouluterveyskysely. Heikinaro-Johansson, P. & Laakso, L. Cross-sectional and longitudinal analyses of the Northern Finland birth cohort of 1966. Longmuir, P.E. Vuori, M., Kannas, L. Salonen, P.,Aromaa, M., Rautava, P., Suominen, S.,Alin, J. & Tynjälä, J. Homnick, D.N. & Rimpelä, M. Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, julkaisuja 3 (painossa). Koululaistutkimusaineistot 19842002. Currie C, Samdal 0, Boyce W, Smith B. Saatavissa: http://herkules.oulu.fi/isbn9514272331/ [Viitattu 30.320041 Vandewater, E.A., Shim, M. Preventive Medicine 34, 266-278. Factors explaining the physical activity of young adults: The importance of early socialization. 1998. & Vuolle, P. Kannas, L. OSAI, OSA 11. International Journal of Obesity 26, 544-552. Välimaa, R. Huovinen, T. Nuorten ja vanhempien näkemyksiä perheiden terveyden edistämisen käytännöistä. 1994. & Rintala, P. & Patrick, K. &Yeganegi, N. 2000. International Review for the Suciology of Sport 31, 273-294. & Liuksila, P-R. & Marks, J.H. Kannas & V. Subjektivt upplevt hälsa bland unga. & Bar-Or, 0. Valtakunnalliset trendit 1990-luvulla. & Sauli, H. Valtakunnalliset aineistot. WHO-Koululaistutkimus 20 v. & Rintala, P. Nupponen, H. Teoksessa L. & Kolkka,T. 2002. Sosiodemografisten taustatekijöiden ja terveyskäyttäytymisen yhteydet 16-vuotiaiden liikunnan harrastamiseen. Yang, X., Telama, R., Leino, M. Nuorten paino, painon kokeminen ja laihduttaminen. 1998. 2001. 1999. Brookes. Exercise and sports in the adolescent with chronic pulmonary disease. 2002. Kannas (toim.) Koululaisten kokema terveys, hyvinvointi ja kouluviihtyvyys. Stakes 2002. Adapted Physical Activity Ouarterly 17, 40-53. 2000. Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Scotland: Child and Adolescent Health Research Unit, University of Edinburg. Rimpelä, M., Rimpelä, A., Vikat, A., Hermanson, E., Kaltiala-Heino, R., Kosunen, E. Halmesmäki, J., Hjelt, R. Kytökorpi (toimi. 1994. WHO-Koululaistutkimus 20 v. Kaikkiko kunnossa. Relationship of physical activity and television watching with body weight and level of fatness among children: results from the third National Health and Nutrition Examination Survey. 2002. After school activities, overweight, and obesity among inner city youth. llmanen, K., Itkonen, H., Matilainen, P. Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys Suomessa. & Ojala, K. & Tynjälä, J
Women reported more constraints than did men, and those who showed interest in outdoor recreation reported fewer constraints than did those who did not. Harvoin ulkoilevat jaettiin neljään ryhmään sen mukaan, kuinka usein he olivat ulkoilleet ja olivatko he kiinnostuneita ulkoilusta. Tutkimuksessa tiivistettiin yksittäisten mittareiden muodostamaa kuvaa rajoitteista faktorianalyysin avulla ja faktoreita tarkasteltiin suhteessa harrastusaktiivisuuteen, sukupuoleen ja ikään. Constraints that related to poor health or physical condition increased with age, but Jack of persona! resources and Jack of time were more common responses among young and middle-aged respondents. Kuitenkin kolme prosenttia 15-74-vuotiaista suomalaisista ei ole harrastanut ulkoilua viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana ja noin kymmenen prosenttia on ulkoillut viimeksi yli neljä viikkoa sitten. Ajanpuute korostui nuorten ja keski-ikäisten keskuudessa. Naisilla ja nuorilla erityisesti varusteiden ja rahan puute oli yleisempi ulkoilun rajoite kuin muissa ryhmissä. Ulkoilun harrastaminen luonnossa on valtaosalle suomalaisia tärkeä keino liikkua ja virkistäytyä. Naiset kokivat enemmän rajoitteita kuin miehet. Laaja suomalaisten luonnon virkistyskäyttöä mitannut väestötutkimus (n=l0651) antaa mahdollisuuden selvittää sitä, ketkä ovat harvoin ulkoilevia ja millaisia ulkoilua rajoittavia tekijöitä liittyy harvoin ulkoilemiseen. HARVOIN ULKOILEVAT JA ULKOILUA RAJOITTAVATTEKIJÄT MARJO NEUVONEN1, OLAVI PARONEN2, EIJA POUTA3 ja TUIJA SIEVÄNEN1 1 Metsäntutkimuslaitos, 2 UKK-instituutti, 3 Helsingin yliopisto, metsäekonomian laitos; 3 MTT Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus Yhteyshenkilö: Marjo Neuvonen, Metsäntutkimuslaitos, Unioninkatu 40 A 00170 Helsinki. Key words: constraints, outdoor exercise, outdoor recreation LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Harvoin ulkoilevat ja ulkoilua rajoittavat tekijät 2 7. Based on a national survey ofFinns aged 15-74 (n=l0651), this study analyzes the constraints that prevent Finns from recreating in nature more frequently. Ne, jotka olivat kiinnostuneita ulkoilusta, kokivat vähemmän ulkoilua rajoittavia tekijöitä kuin ulkoilusta kiinnostumattomat. About 97% offinns participate in nature-related outdoor activities at !east once a year, but 10% of population is infrequent participants. Tulosten mukaan harvoin ulkoilevia oli enemmän iäkkään väestönosan ja miesten keskuudessa. Puh: 0102112234, sähköposti: marjo.neuvonen@metla.fi TIIVISTELMÄ Harvoin ulkoilevat ja ulkoilua rajoittavat tekijät Neuvonen M., Paronen 0., Pouta E., Sievänen T. Rajoitteet, jotka liittyvät terveydentilaan ja ulkona liikkumisen vaikeuteen, lisääntyivät iän myötä. There were more non-active respondents among older people and among men. This study focuses on the minority of Finns whose recreation in nature was less frequent. The term of an infrequent participant refers to a person who has not participated in outdoor activities during the last four weeks before responding to the survey. Asiasanat: rajoitteet, luontoliikunta, luonnon virkistyskäyttö ABSTRACT lnfrequent participants in outdoor recreation and perceived constraints Neuvonen M., Paronen 0., Pouta E., Sievänen T. Tutkimuksessa harvoin ulkoileviksi määriteltiin ne, jotka eivät olleet harrastaneet ulkoilua viimeksi kuluneen neljän viikon aikana. The infrequent participants were divided into four groups according to the frequency of participation and if they showed interest in participation. Useita ulkoilua rajoittavia tekijöitä oli erityisesti vanhemmilla naisilla
Shaw ym. Vastaava malli on esitetty myös yksinkertaisemmassa muodossa. Tällöin rajoittavana tekijänä voi olla sosiaalisen suotavuuden tai hyväksymisen puute (Havitz & Dimanche 1997). 1994). Mikä siis saa ihmiset ylipäätänsä osallistumaan ja harrastamaan. Tutkimalla aktiivisen ulkoiluharrastuksen kääntöpuolta eli harvoin luonnossa ulkoilevia ja ulkoilua rajoittavia tekijöitä voimme sekä ymmärtää ulkoilun harrastamiseen vaikuttavia tekijöitä (determinantteja) että tunnistaa ehkäistävissä tai korjattavissa olevia ulkoilun esteitä, jotka osaltaan lisäävät terveysja hyvinvointieroja väestössä. Luonto lapsuuden liikuntaympäristönä näyttää ohjaavan liikkumaan luonnossa myös myöhemmällä iällä (Vuolle 1994). Telama 1986; Liikuntagallup 1997-98) tutkimusten pääpainon ollessa kuitenkin liikunnan motiiveissa. Esteet ovat tekijöitä, jotka estävät osallistumisen preferenssien mukaiseen harrastukseen ( Crawford ym. Rakenteelliset tekijät liittyvät resursseihin, kuten aikaan, rahaan, varusteisiin ja välineisiin sekä harrastuspaikkoihin. Rajoitteita ei pidetä yhtä absoluuttisina kuin esteitä; niitä voidaan ylittää, vähentää ja lievittää (Raymore ym. Harrastuneisuutta kuvaavassa kirjallisuudessa, josta Havitz ja Dimanche (1997, 1999) sekä Kyle (2002) ovat tehneet kattavat yhteenvedot, esitetään harrastuneisuudelle useita perusteita tai syyryhmiä. Valtakunnallisissa liikuntatutkimuksissa on myös jonkin verran tiedusteltu liikuntaharrastusta ylipäänsä rajoittavia tekijöitä (esim. Ulkoiluharrastuksiin osallistumattomuus tai vähäinen osallistuminen osoittaa harrastukseen sitoutumisen (involvement) ts. Toiseksi analysoidaan niitä yksittäisiä tekijöitä, jotka rajoittavat tai estävät ulkoilua. Toisena perusteena pidetään yleisesti sosiaalista merkitystä kuten merkkitai symboliarvoa, elämän tyylin keskeisyyttä tai sosiaalista suotavuutta tai sosiaalisia siteitä yleensä (Kyle 2002). 1991; Raymore ym. Luonnon ympäristö tarjoaa esteettisiä ja emotionaalisia elämyksiä, hyvän olon ja elpymisen kokemuksia sekä antaa mahdollisuuden monipuoliseen liikuntaan. rakenteelliset (structural) rajoitteet. Rajoittavista tekijöistä puhutaan usein koettuina (perceived, experienced) ja raportoituina (reported) rajoitteina. Tässä tutkimuksessa selvitetään, mitkä itse raportoidut rajoittavat tekijät liittyvät harvoin ulkoilemiseen. Siksi terveysja hyvinvointipolitiikan kannalta ulkoilun ja luontoliikunnan edistäminen on perusteltua. LVVItutkimuksen (Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi) osatutkimuksessa tosin selvitettiin ulkoilua haittaavia tekijöitä ulkoilua harrastavilla henkilöillä (Paronen 2001), mutta ulkoilussa passiivisten osalta tiedot puuttuvat. Ne asettuvat preferenssien ja osallistumispäätöksen väliin ja määrittävät sitä, osallistuuko osallistumaan halukas henkilö tiettyyn vapaa-ajan toimintoon. Suomalaisen jokamiehenoikeuden kautta luonto on lähes kaikille helposti saavutettava liikuntaympäristö. harrastuneisuuden puutetta. Sosiaalinen suotavuus tai hyväksyttävyys voi olla myös kulttuurisidonnaista. Harrastuneisuus määritellään "pinnanalaiseksi" motivaatioksi, sisäiseksi jännitteeksi tai kiinnostukseksi jotakin asiaa tai objektia kuten harrastusta tai tuotetta kohtaan (Havitz & Dimanche 1997). Luonto sinällään on myös tärkeä motivaatio liikuntaan. 1994). 2004). Harrastuneisuustason, koettujen rajoitteiden ja vapaa-ajankäyttäytymisen välillä uskotaan olevan riippuvuutta (Havitz & Dimanche 1997). Vapaa-aikaa rajoittavien tekijöiden tutkimus painottui aiemmin esteiden (barriers) tutkimukseen. Ensimmäisenä rajoitetyyppinä ovat preferensseihin eli harrastusha. Lopuksi tutkitaan, kuinka kyseiset tekijät ryhmittyvät kokonaisuuksiksi tai perusdimensioiksi faktorianalyysin avulla ja faktoreita tarkastellaan ulkoiluharrastamisen, sukupuolen ja iän suhteen. Myös muut ihmiset, kuten perheenjäsenet ja ystävät, voivat kokea aktiivisuuden negatiivisena. Myös kiinnostus tai tarve riskinottoon, joko fyysiseen, sosiaaliseen tai taloudelliseen, on esitetty olevan yksi peruste harrastuneisuudelle (Havitz & Dimanche 1990). 1994). Harrastuneisuus liittyy nimenomaan henkilön oman persoonan (ego, selO ominaisuuksiin ja voi kohdistua mihin tahansa ulkoiluharrastukseen kuten pyöräilyyn, lasketteluun tai purjehdukseen tai vaikkapa retkeilyvarusteisiin tai ulkoiluympäristöihin. Näin halutaan korostaa, että tieto rajoitteista perustuu vastaajan antamaan omaan arvioon hänen vastatessaan rajoitteita koskeviin kysymyksiin (esim. Kulttuurisia rajoitteita kuvastavat esimerkiksi sienestysharrastuksen alueelliset erot Suomessa (Sievänen ym. 28 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Harvoin ulkoilevat ja ulkoilua rajoittavat tekijät KUINKA RAJOITTEET VAIKUTTAVAT JA KOHDISTUVAT Ulkoilun rajoitteita ja esteitä tutkittaessa on syytä ensiksi tarkastella sitä, miten vapaa-ajan harrastuksiin osallistuminen ja osallistumattomuus yleensä tulkitaan sosiaalisena ja psykologisena ilmiönä. Tällaisia ovat erilaiset psykologiset tilat tai tekijät, jotka määrittävät pikemminkin osallistumishalukkuutta tai preferenssejä kuin preferenssien mukaista osallistumispäätöstä. Elämäntavan osaksi muotoutuva liikuntaharrastus syntyy yleensä jo lapsena sosiaalistumisprosessin kautta. Sienestys on kuulunut perinteisesti itäsuomalaisten ulkoiluharrastuksiin, mutta ei länsisuomalaisten. Vasta kun nämä sisäiset rajoitteet on voitettu, voivat tulla kysymykseen toisen tason rajoitteet ns. Onkin siirrytty käyttämään laajempaa rajoittavien tekijöiden tai rajoitteiden käsitettä (constraints) Qackson 1993). Toisin sanoen se ilmentää henkilön kiinnostusta ulkoiluun ja siitä seuraavaa ulkoilukäyttäytymistä. Tärkeimpinä perusteina pidetään koettua kiinnostusta, tärkeyttä tai mieltymystä, joista yhteisesti käytetään myös termiä vetovoima. Rajoitteita ei koeta yksittäisinä vaan pikemminkin osallistuminen tai osallistumattomuus määräytyy useamman rajoittavan tekijän yhteisvaikutuksesta Qackson 1990; Raymore ym. Vapaa-aikaa tai sen viettämistä rajoittavat tekijät ovat niitä syitä, joiden ihminen kokee haittaavaan tai estävän osallistumista vapaa-ajan toimintoihin Qackson 1997). Rajoitteiden kolmannella tasolla ovat ns. Tyypillinen yksilöiden välinen rajoite on sopivan harrastusseuran puute. Tiettyyn harrastukseen keskittyvä korkea harrastuneisuuden taso voi toimia myös rajoitteena vieden voimavaroja, kuten aikaa ja rahaa, muilta harrastuksilta. Aluksi ulkoilijat ryhmitellään ulkoiluaktiivisuuden mukaan ja kuvaillaan harvoin ulkoilevia henkilöitä. 1991). JOHDANTO Ulkoilu luonnossa on monille suomalaisille henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lähde. yksilöiden väliset rajoitteet (interpersonal), jotka liittyvät yksilöiden vuorovaikutukseen ja ominaisuuksien suhteisiin. Kysymystä lähestytään vapaa-ajan käyttöä rajoittavien tekijöiden tutkimusperinteen tarjoaman näkökulman ja käsitteistön avulla. (1991) esittämä hierarkia, jonka ensimmäisellä tasolla ovat yksilön sisäiset rajoitteet (intrapersonal). Vähäinen harrastuneisuus voi toimia itsessään rajoitteena osallistua (Kyle 2002). Tässä artikkelissa selvitetään, miksi ihmiset ulkoilevat harvoin luonnossa; onko olemassa tiettyjä syitä olla harrastamatta ulkoilua tai selviä koettuja esteitä tai rajoitteita ulkoilulle luontoympäristössä. Kosketuksella luontoon on havaittu myös kansainvälisesti olevan terveyttä edistäviä ja elvyttäviä vaikutuksia (Leger 2003). (Paronen 2001; Telama 1992; Vuolle 1990.) Ulkoiluharrastus voikin parhaassa tapauksessa täyttää terveyttä edistävän liikunnan vaatimukset säännöllisyydeltään ja määrältään tai olla hyvä lisä muulle fyysiselle aktiivisuudelle (Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö 2001, 17-20). Perinteinen rajoitteiden teoreettinen ryhmittely on Crawfordin ym. Ulkoiluharrastuksen esteitä tai rajoitteita ei ole syvällisemmin tarkasteltu suomalaisessa ulkoilutai liikuntatutkimuksessa
Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat vastaajat, joiden ulkoilusta oli kulunut yli vuosi ja jotka olivat maininneet melko tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi ulkoilua rajoittavaksi tekijäksi sen, että "ulkoilu ei kiinnosta". Ulkoilua rajoittavista tekijöistä muodostettiin lisäksi kolme faktoria faktorianalyysin avulla käyttäen maximum likelihood -menetelmää ja Varimax-rotatointia (Dillon & Goldstein 1984, 8092). Miehet alkoivat harrastaa sienija marjaretkiä vasta kaupungistumisen ja autoistumisen myötä, kun miehiä tarvittiin autonkuljettajiksi metsäretkille (Salo 1984). lukkuuteen vaikuttavat rajoitteet (antecedent constraints, edeltävät rajoitteet). Tutkimuksen kokonaisotos oli poimittu Suomen 1574-vuotiaasta väestöstä (otoskoko 12649). Varsinkin ikään tai sukupuoleen liittyvät rajoitteet eivät useinkaan ole absoluuttisia, vaan ne syntyvät vertailun pohjalta. Harvoin ulkoilevia esiintyi runsaasti LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Harvoin ulkoilevat ja ulkoilua rajoittavat tekijät 29. Ulkoilua rajoittavat syyt esitettiin väittäminä, jotka koskivat omia mahdollisuuksia ja itsestä johtuvia syitä (mm. 1991). Noin kymmenen prosenttia 1574 -vuotiaasta väestöstä ulkoili harvemmin kuin kerran kuussa ja vain 3,3 prosenttia ei ollut ulkoillut vuoden aikana lainkaan. Tutkimusaineisto, otanta ja kato on kuvattu yksityiskohtaisesti LVVItutkimuksen loppuraportissa (Virtanen ym. Taustamuuttujien suhteen tarkasteltuna harvoin ulkoilevia oli erityisesti iäkkäimpien vastaajien ryhmässä, jossa noin 11 prosenttia ei ollut ulkoillut vuoden aikana lainkaan ja noin kahdeksan prosenttia oli ulkoillut yli kuukausi sitten. Kaiken kaikkiaan dimensioiden käytön on katsottu tuottavan rajoitteista luotettavamman kuvan kuin mitä yksittäisiin tilanteisiin sidottujen mittareiden käyttö voi antaa. Haastattelututkimuksessa tietoja luonnon virkistyskäytöstä saatiin 10651 vastaajalta eli 84 prosentilta otokseen poimituista. Melko tai erittäin tärkeiden rajoitteiden esiintyvyyttä iän ja sukupuolen mukaan tutkittiin ristiintaulukoiden ja X 2 -testin avulla sekä rajoitteiden kokonaismäärän suhteen varianssianalyysillä. Mukana ei ollut laitoksissa asuvia eikä yli 74-vuotiasta vanhusväestöä. Ryhmien eroja testattiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Kuitenkin terveyteen ja yleiseen energisyyteen liittyvien rajoitteiden kokeminen ennustaa alempaa osallistumistasoa (Shaw ym. Harvoin ulkoilevat jaettiin ulkoilun useuden ja kiinnostuksen mukaan neljään luokkaan. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten maaseudulla ei katsottu marjastuksen ja sienestyksen olevan miehille sopiva harrastus. Myös näissä luokitteluissa on ollut yhtenäisiä piirteitä. Kiinnostuksen osallistua on todettu riippuvan sosioekonomisesta taustasta ja olevan yhteydessä koettuihin rajoitteisiin (Wright & Goodale 1991). Kiinnostuksen puute harrastamista kohtaan voi olla oire useammasta samanaikaisesta rajoitteesta (Raymore ym. Puhelinhaastattelun avulla mitattiin vastaajien osallistumista noin 90:een eri ulkoiluharrastukseen viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. Vastaavasti monien rajoitteiden ilmoittaminen on yhteydessä keskimääräistä aktiivisempaan osallistumiseen. Neljännen ryhmän muodostivat 112 kuukautta sitten ulkoilleet vastaajat, joita ulkoilun voitiin olettaa kiinnostavan. TULOKSET Tässä tutkimuksessa ollaan erityisesti kiinnostuneita harvoin ulkoilevien kokemista ulkoilua rajoittavista tekijöistä. Useat harrastukset tulkitaan perinteisesti sukupuoleen liittyviksi, esim. Vastaajien taustatekijöitä kuten sukupuolta, ikää, peruskoulutusta ja asuinkunnan kuntamuotoa vertailtiin näissä neljässä harvoin ulkoilevien -ryhmässä ristiintaulukoimalla muuttujat ja testaamalla riippuvuutta X 2 -testin avulla. Myös harrastusten vähälukuisuuden on havaittu olevan yhteydessä koettuihin vapaa-aikaa rajoittaviin tekijöihin Qackson 1990). 1988; Hultsman 1993). Erityisesti sukupuoleen liittyvien rajoitteiden on todettu olevan kulttuurin värittämiä tulkintoja sukupuolesta Qackson & Henderson 1995; Thomsson 1999). Haastattelututkimuksessa kysyttiin myös, milloin vastaaja oli ulkoillut viimeksi. Jos ulkoilusta oli kulunut yli neljä viikkoa, vastaajaa pyydettiin tarkentamaan, kuinka tärkeitä kymmenen lueteltua ulkoilua rajoittavaa syytä (kuvio 1) olivat olleet siihen, ettei vastaaja ollut harrastanut ulkoilua viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Toisaalta harrastusten lisääntyessä ihmiset kokevat enemmän harrastuksia rajoittavia tekijöitä (Kay & Jackson 1991). Harrastuksiin osallistumattomat on myös voitu jakaa niihin, jotka haluaisivat osallistua ja niihin, jotka eivät halua (Searle & Jackson 1985). Useammassa tutkimuksessa on esiintynyt aikaan, kustannuksiin, varusteisiin, mahdollisuuksiin, taitoihin ja kykyihin, kulkumahdollisuuksiin ja harrastuspaikoille pääsyyn liittyviä rajoitteiden dimensioita Qackson 1993). Vanhemmat vertaavat mahdollisuuksiaan nuorempien mahdollisuuksiin tai naiset vertaavat mahdollisuuksiaan miesten mahdollisuuksiin ja kokemukset rajoitteista syntyvät näiden vertailujen tuloksena (esim. Wright ja Goodale (1991) ovat analysoineet rajoittavien tekijöiden ja harrastusaktiivisuuden yhteyttä; myös osallistuminen voi olla rajoitettua, jolloin henkilöt eivät voi osallistua niin usein kuin haluaisivat. Shaw 1991). Vastaajalla oli mahdollisuus kertoa syyn olleen "erittäin tärkeä", "melko tärkeä", "vähän tärkeä", "ei lainkaan tärkeä" tai vastata "en osaa sanoa". Rajoitteilla on usein selitetty sitä, miksi jotkut ihmiset eivät osallistu vapaa-ajan harrastuksiin. Yksilöiden välisten tai rakenteellisten rajoitteiden kokemisessa ei niinkään ole havaittu eroja naisten ja miesten välillä. Demografiset taustamuuttujat eivät ole välttämättä rajoitteita sinänsä, vaan henkilön kokemus omasta asemastaan muihin verrattuna voi toimia rajoitteena. Rajoitteiden tärkeyttä tarkasteltiin mittareittain laskemalla niiden keskiarvot harvoin ulkoilevien ryhmissä. moottorikelkkailua ja muuta motorisoitua ulkoilua pidetään tyypillisesti miehisinä ulkoilumuotoina. Dimensioiden on todettu antavan hyödyllistä pohjaa myös teorian kehittämiselle Qackson 1993). Toiseen ryhmään kuuluivat ne, joita ulkoilu kiinnosti, mutta joiden ulkoilusta oli kulunut jo yli vuosi. Rajoitteiden esiintymistä tutkittiin harvoin ulkoilevien -ryhmissä sekä miesten ja naisten välillä eri ikäryhmissä faktoripisteiden keskiarvojen avulla. Näin rajoite liittyy jo harrastuneisuuspreferenssien muodostumiseen eikä vain harrastuksen toteuttamiseen sinänsä (Auster 2001). 1994). Rajoitteita on luokiteltu myös empiiristen havaintojen perusteella. Osallistujien ryhmittelyssä on käytetty osallistumisen useutta ja halukkuutta osallistua nykyistä enemmän. Yli neljä viikkoa sitten ulkoilleista muodostettiin tutkimuksen kohteena oleva 'harvoin ulkoilevien' -joukko. 2001). Ensin kuvaillaan kuitenkin sitä, kuinka paljon harvoin ulkoilevia esiintyy eri väestöryhmissä (taulukko 1). Ryhmien eroja testattiin yksisuuntaisella varianssianalyysilla ja Tukeyn-testeillä. aika, raha, väsymys) sekä ympäristöstä riippuvia syitä vähäiseen ulkoiluun (mm. Sellaisia vastaajia, jotka ulkoilivat harvoin eivätkä olleet kiinnostuneita ulkoilusta oli 2,5 prosenttia. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen aineisto on Luonnon virkistyskäytön valtakunnallisesta inventointi -tutkimuksesta (LVVI), joka toteutettiin vuosina 19982000 (Sievänen 2001). Henderson ym. Toinen rajoitetyyppi vaikuttaa myönteisten preferenssien ja osallistumispäätöksen välillä (intervening constraints) (esim. Seuraava ryhmä koostui 1-12 kuukautta sitten ulkoilleista vastaajista,joiden ulkoilua rajoitti myös kiinnostuksen puute. sopiva seura, ulkoilualueet)
Luonnossa liikkumisen vaikeus korostui vanhimmassa ikäryhmässä, jonka miehistä lähes puolet ja naisista yli 60 prosenttia ilmoitti sen tärkeäksi syyksi. Niillä, jotka olivat ulkoilleet vuoden aikana, ajanpuute tuntui rajoittavan ulkoilua enemmän kuin niillä, jotka eivät olleet ulkoilleet vuoden mittaan. Taulukko 1. Maaseudulla ja taajamissa asuvien keskuudessa oli yli vuosi sitten ulkoilleita enemmän kuin kaupungissa asuvien joukossa. Lisäksi nuoret naiset ilmoittivat nuoria miehiä useammin terveyteen liittyvien tekijöiden rajoittavan ulkoilua. Taulukossa 2 rajoittavia tekijöitä analysoidaan ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan. Erilaiset kirjainsymbolit tarkoittavat sitä, että ryhmien välillä on tilastollisesti merkitseviä eroja 5 %:n riskitasolla, samanlaiset puolestaan sitä, että ryhmien välillä ei ole eroja. Joidenkin rajoitteiden merkitys vaihteli sukupuolten välillä, toisten taas ikäryhmien välillä ja joittenkin rajoitteiden osalta sukupuolella ja iällä oli yhteisvaikutus. Erot rajoitteiden tärkeyttä kuvaavissa keskiarvoissa ryhmien välillä olivat tilastollisesti merkitseviä, kun rajoitteet liittyivät terveyteen, luonnossa liikkumisen vaikeuteen, alueille kulkemisen vaikeuteen, ajan, varusteiden ja rahan puutteeseen sekä turvattomuuteen. Myös ulkoilun turvattomuus oli erityisesti ikääntyneiden naisten kokema rajoite. Ulkoilijaryhmät (Ulkoillut...) yli vuosi yli vuosi sitten, sitten, on ei ole kiinkiinnostunut nostunut Frekvenssit 104 234 Suhteelliset frekvenssit 1,0 2,3 Taustamuuttujat Sukupuoli Mies 1,5 2,3 Nainen 0,6 2,3 Ikä (v) 15-34 1,2 1,3 35-54 0,8 1,4 55-64 0,7 2,7 65-74 1,7 9,2 Peruskoulutus Perusaste 1,4 4,0 Keskiaste 1, 1 1,5 Korkea-aste 0,3 1,2 Asuinkunnan kuntamuoto Kaupunkimainen 0,9 1,9 Taajaan asuttu 1, 1 2,9 Maaseutumainen 1,3 2,8 30 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Harvoin ulkoileval ja ulkoilua rajoittavat tekijät 1-12 kk 1-12 kk sitten, sitten, on kiinnosei ole kiintunut nostunut 158 558 1,5 5,4 % 2,1 6,3 1,0 4,6 2,1 5,7 1,4 4,9 1,0 5,4 0,9 6,8 1,7 6, 1 1,7 5,5 1,0 4,5 1,6 5,7 1,6 5,4 1,4 4,7 alle 1 kk sitten 9204 89,7 87,8 91,5 89,7 91,6 90, 1 81,4 86,8 90,2 93,0 89,9 89,0 89,8 Yhteensä 10258 100,0 % x 2 -testi (vapausaste) 57,131 (4) 284,525 (12) 102,125 (8) 17,926 (8) p-arvo 0,000 0,000 0,000 0,022. Harvoin ulkoilevia miehiä oli noin neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin naisia. Ryhmissä, joissa ulkoilua ei koettu kiinnostavana, rahanpuute ja varusteiden puute olivat tärkeitä rajoitteita. Kaiken kaikkiaan sellaisilla harvoin ulkoilevilla, joilla ei ollut kiinnostusta ulkoiluun, oli useampia rajoitteita kuin niillä, jotka olivat vähäisestä ulkoilusta huolimatta kiinnostuneita asiasta. Kirjainsymbolit A, B ja C kuvaavat toisistaan Tukeyn-testillä poikkeavia keskiarvoja. myös vain perusasteen koulutuksen suorittaneiden keskuudessa, mikä liittynee myös ikääntyneiden suureen osuuteen tässä ryhmässä. Kuvio 1. Ulkoilua rajoittavien tekijöiden tärkeys harvoin ulkoilevien ryhmissä. Rajoittava tekijä (p-arvo) Terveys ei salli ulkoilua (0,000) Luonnossa liikkuminen on vaikeaa (0,000) Ei ole aikaa ulkoiluun (0,000) Ei ole sopivia ulkoiluvarusteita (0,007) Rahanpuute rajoittaa ulkoiluharrastusta (0,025) Ei ole sopivaa seuraa ulkoiluun (0, 106) Ulkoilu ei ole turvallista (0,037) Väsymys estää ulkoilemasta (0,487) Ulkoilualueille vaikea kulkea (0,000) Lähellä ei ole sopivia ulkoilualueita (0,085) 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 A A,B A, B B 1 1 A,B A,B A B 1 1 A A A 1 1 A A A,B A,B B 1 1 A A A A 1 1 A, B A 1 B A 1 1 A A A A 0,5 1,5 rajoitteen tärkeys, keskiarvo Cyti vuosi sitten, ei ole kiinnostunut yli vuosi sitten, on kiinnostunut 1-12 kk sitten, ei ole kiinnostunut 131-12 kk sitten, on kiinnostunut 1 1 B, C A 1 C B B A B 1 B 1 A,C A B,C B 2,5 3,5 Rajoitteiden tärkeys on esitetty numeroskaalalla 1-5 "ei lainkaan tärkeä",, erittäin tärkeä''. Terveyteen liittyvä rajoite koettiin tärkeäksi erityisesti iäkkäimmän ryhmän keskuudessa, mutta myös harvoin ulkoilevista vanhemmista keski-ikäisistä (55-64-vuotiaat) jo yli puolet koki tämän rajoitteen tärkeäksi. Yli vuosi sitten ulkoilleet, mutta ulkoilusta kiinnostuneet, kokivat erityisesti terveyteen ja luonnossa liikkumisen vaikeuteen liittyvät rajoitteet muita ryhmiä useammin tärkeiksi. Rajoitteiden tärkeyttä tarkastellaan harvoin ulkoilevien ryhmissä (kuvio 1). Ulkoiluaktiivisuus ja kiinnostus ulkoiluun taustatekijöiden mukaan
Nuorista harvoin ulkoilevista yli puolet ilmoitti ajanpuutteen tärkeäksi rajoittavaksi tekijäksi. Faktoreille voidaan antaa seuraava tulkinta: ensimmäinen faktori liittyy koettuun kyvyttömyyteen ulkoilla, toinen faktori erilaisten henkilökohtaisten ulkoiluresurssien puutteeseen ja kolmas ulkoilualueisiin liittyviin puutteisiin ja rajoitteisiin. Alueiden heikkoa saavutettavuutta kuvaava faktori liittyi ryhmään, joka oli ulkoillut vuoden aikana ja joka oli myös kiinnostunut ulkoilemaan enemmän. Selitysosuus voi vaihdella välillä [0-1 ]. Kun faktorit liitetään havaintoihin estimoimalla jokaiselle faktorille havaintokohtainen arvo, voidaan vertailla faktoripisteiden keskiarvoja harrastusaktiivisuuden, iän ja sukupuolen suhteen. Myös osalle vanhempaa väestöä voi olla helpompaa liikkua rakennetussa Taulukko 2. Erityisesti nuoret voivat harrastaa urheilua ja liikuntaa muulla tavoin kuin ulkoillen. Taulukossa 3 esitetään rajoittavien tekijöiden yhteisten piirteiden etsimisessä käytetyn faktorianalyysin ratkaisu. Kolmas faktori liittyi ulkoilualueille kulkemisen vaikeuteen ja lähellä olevien alueiden puutteeseen. Vanhimman ikäryhmän harvoin ulkoilevista miehistä puolestaan vain noin kolme prosenttia koki ajanpuutteen tärkeäksi rajoitteeksi. Koska tutkimus rajoittui luonnossa tapahtuvaan ulkoiluun, tuloksista ei voida vetää johtopäätöstä, että harvoin ulkoilevat liikkuisivat kaiken kaikkiaan muita vähemmän. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittivat, että iäkkäät naiset kokivat monia erilaisia rajoitteita ulkoilulle. Keskeiset ulkoilua rajoittavat tekijät liittyivät terveyteen ja ulkoilun koettuun vaikeuteen, henkilökohtaisten resurssien kuten ajan, rahan ja seuran puutteeseen sekä ulkoiluun sopivien alueiden heikkoon saavutettavuuteen. Ulkoiluseuran puute oli nuorilla ja ikääntyneillä naisilla tavallisempi ulkoilun este kuin samanikäisillä miehillä. Faktoripisteiden avulla tarkastellaan sitä, miten eri vastaajaryhmät sijoittuvat faktoreiden suhteen (taulukko 4). JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Suomalaisista noin 90 prosenttia ulkoilee useammin kuin kerran kuussa. Sitä harvemmin ulkoilevien osuus väestöstä, 10 prosenttia, ei ole sinänsä suuri. Henkilökohtaisiin resursseihin liittyvä faktori puolestaan painottui vastaajiin, jotka eivät olleet kiinnostuneita ulkoilusta. Toisella faktorilla saivat puolestaan positiivisen latauksen ulkoiluvarusteiden, rahan ja seuran puute sekä turvattomuuden kokeminen. Miehiä oli harvoin ulkoilevien joukossa enemmän kuin naisia. Ulkoilualueiden saavutettavuuteen liittyvät rajoitteet liittyivät erityisesti naisiin 55-64-vuotiaita lukuun ottamatta. Rajoitteen tärkeäksi (melko tai erittäin) ilmoittaneiden vastaajien osuus ja rajoitteiden lukumäärä ikäluokittain ja sukupuolen mukaan. ·1 · 1 Sekä vanhimmassa että nuorimmassa ikäryhmässä ulkoilualueille kulkuun liittyvät vaikeudet ja alueiden puute koettiin tärkeiksi esteiksi. Faktoreiden selitysosuus muuttujien sisältämästä vaihtelusta vaihteli 15,5 prosentista 12,8 prosenttiin. Ajanpuute korostui nuorten ja nuorten keski-ikäisten vastauksissa. Henkilökohtaisten ulkoiluresurssien puuttuminen puolestaan painottui nuorilla sekä myös vanhimman ikäryhmän naisilla. Verrattaessa iän ja sukupuolen mukaan faktoripisteiden keskiarvoja kykyihin liittyvät rajoitteet esiintyivät erityisesti kahden iäkkäimmän ryhmän, ja erityisesti iäkkäimpien naisten keskuudessa. Kiinnostavaa kuitenkin on harvoin ulkoilevien valikoituminen tiettyihin väestöryhmiin, erityisesti iäkkäisiin ihmisiin. Kommunaliteeteista nähdään, miten paijon kolme faktoria yhdessä selittävät yksittäisten muuttujien varianssista. Kykyihin liittyviä rajoitteita kuvaava faktori yksi sai suurimman keskiarvon niiden keskuudessa, jotka olivat yli vuosi sitten harrastaneet ulkoilua, mutta olivat kiinnostuneet harrastamaan sitä. Toisaalta ensimmäisellä faktorilla latautui negatiivisesti aikarajoitteen kokeminen. Näitä rajoitteita ilmoittivat naiset yleisemmin kuin miehet, lukuun ottamatta iäkkäämpien keski-ikäisten ryhmää, jossa sukupuolten välillä ei ollut tässä suhteessa juuri eroa. Ikäja sukupuoliryhmät eivät eronneet merkitsevästi toisistaan rahan ja varusteiden puutteeseen ja väsymykseen liittyvien tekijöiden suhteen. 15-34-vuotiaat Miehet Naiset 35-54-vuotiaat Miehet Naiset 55-64-vuotiaat Miehet Naiset 65-74-vuotiaat Miehet Naiset x 2 -testi p-arvo (vapausasteet= 7) % vastaajista Terveys ei salli ulkoilua 3,4 12,0 14,7 21, 1 52,9 53,2 72,5 76, 1 360,674 0,000 Ulkoilualueille on vaikea kulkea 9,3 26,1 6,7 21, 1 12,9 13,0 26,3 41,6 89,128 0,000 Lähellä ei ole sopivia ulkoilualueita 16,5 26, 1 8,9 14,8 4,3 3,9 13,8 20,4 37,742 0,000 Ei ole sopivaa seuraa 17,7 22,5 14,3 13,3 7, 1 20,8 7,5 18,6 16,512 0,021 ulkoiluun Ei ole aikaa ulkoiluun 57,0 62,7 51,8 47,7 27, 1 20,8 2,5 6,2 188,958 0,000 Rahanpuute rajoittaa ui koi luharrastusta 7,6 8,5 4,9 5,5 3,9 1,3 7,1 12,075 0,098 Luonnossa liikkuminen on 5, 1 10,6 8,9 14, 1 21,4 29,9 48,8 61, 1 228,632 0,000 vaikeaa Ei ole sopivia ulkoilu5, 1 5,6 1,3 4,7 1,4 3,9 2,5 6,2 9,222 0,237 varusteita Väsymys estää ulkoilemasta 20,7 21,8 22,3 23,4 18,6 24,7 32,5 28,3 7,535 0,375 Ulkoilu ei ole turvallista 1,3 4,2 1,8 3, 1 5,7 11,7 3,8 13,3 40,198 0,000 keskiarvo F-testi p-arvo Tarkeitä rajoitteita yhteensä 1,8 2,2 1,6 1,9 1,7 2,0 2,2 2,9 9,752 0,000 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Harvoin ulkoilevat ja ulkoilua rajoittavat tekijät 31. Ensimmäisellä faktorilla latautuivat positiivisesti erityisesti terveyteen ja luonnossa liikkumisen vaikeuteen liittyvät muuttujat. Varimax-rotatoinnin jälkeen faktoriratkaisu selitti melko hyvin kunkin yksittäisen rajoitemuuttujan varianssia, lukuun ottamatta väsymykseen liittyvää rajoitetta
Avovastauksiset kysymykset eivät ainakaan samalla tavoin houkuttele vastaamaan kuin valmiita vastausvaihtoehtoja sisältävät kysymykset, jos vastaajalla ei ole kantaa asiaan. Thomsson 1999). Ulkoiluun osallistumattomuus voi liittyä myös siihen, että maaseudulla ulkona liikkuminen on osa arkipäivän askareita. ympäristössä kuin luonnossa. Kvalitatiivinen tarkastelu henkilöiden omien kertomusten pohjalta voisi nostaa esiin toisenlaisen kuvan ulkoilua rajoittavista tekijöistä ja niiden liittymisestä esimerkiksi sukupuoleen ja elinkaaren eri vaiheisiin (esim. Faktoripisteiden keskiarvot harvoin ulkoilevien ryhmissä sekä eri ikäja sukupuoliryhmissä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös ulkoilua harrastavilta, jotka raportoivat ulkoilua haittaavia tekijöitä (Paronen 2001). Tutkimuksessa käytetyt kysymysten valmiit vastausvaihtoehdot antoivat ehkä hieman toisenlaisen kuvan ulkoilun esteistä kuin, jos henkilöt olisivat saaneet omin sanoin kertoa ulkoilua rajoittavista syistä. Esimerkiksi pihalla tapahtuva puutarhanhoitoon ja viljelyyn liittyvä hyötyliikunta jää tutkimuksen käyttämän ulkoilun käsitteen ulkopuolelle. Tulosten mukaan maaseudulla ja taajamissa asuvien keskuudessa oli yli vuosi sitten ulkoilleita enemmän kuin kaupungissa asuvien joukossa. Yksittäisistä rajoitteista perhevelvoitteiden on todettu liittyvän keski-ikään Qackson 1993). Liikunta tutkimuksissa onkin todettu, että jopa haastatteluissa harrastuksen esteitä tai rajoittavia tekijöitä tiedostetaan vielä huonommin kuin motiiveja (Telama 1986, 174-175). Naisten ilmoittamat vapaa-ajan rajoitteet liittyivät harrastusseuran puutteeseen, perhekiireisiin ja muihin sosiaalisiin syihin, fyysisten kykyjen ja mahdollisuuksien puutteeseen ja vaikeuksiin päästä harrastuspaikkoihin. Toisaalta nuorilla ja vanhimmilla ikäryhmillä rajoitteet liittyvät harrastusseuran puutteeseen. Ulkoilua rajoittavien tekijöiden faktorianalyysi, kolmen faktori n ratkaisu. Terveyteen ja turvattomuuteen liittyvät syyt rajoittivat erityisesti ikääntyneiden naisten ulkoilua, mutta myös nuoret ja keski-ikäiset naiset kokivat miehiä yleisemmin terveysongelmien ja luonnossa liikkumisen turvattomuuden ulkoiluharrastuksen esteiksi. Myös kanadalaistutkimuksessa (Henderson 1988) naiset kokivat enemmän vapaa-aikaan liittyviä rajoitteita kuin miehet. Harvoin ulkoilevien ryhmät Ulkoillut yli vuosi sitten, ei ole kiinnostunut Ulkoillut yli vuosi sitten, on kiinnostunut Ulkoillut 1-12 kk sitten, ei ole kiinnostunut Ulkoillut 1-12 kk sitten, on kiinnostunut" F-testi p-arvo Ikä (v) ja sukupuoli 15-34 Miehet Naiset 35-54 Miehet Naiset 55-64 Miehet Naiset 65-74 Miehet Naiset F-testi p-arvo 32 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Harvoin ulkoileval ja ulkoilua rajoittavat tekijät Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 "Kyky" "Resurssit" "Alueet" faktoripisteiden keskiarvo -0,121 0,156 -0,090 0,578 -0,064 0,004 -0,312 0,117 -0,205 -0,146 -0, 104 0,055 52,571 5,727 3,124 0,000 0,001 0,025 -0,511 0,043 -0,084 -0,405 0,070 0,325 -0,287 -0, 108 -0,201 -0, 167 -0,050 0,159 0,386 -0, 129 -0,223 0,536 0,015 -0,308 0,966 -0,096 -0,027 1,051 0,232 0,353 105,803 2,557 8,356 0,000 0,013 0,000. KiiTaulukko 3. Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 Kommunaliteetit "Kyky" "Resurssit" "Alueet" Terveys ei salli ulkoilua 0,812 0,069 0,072 0,669 Luonnossa liikkuminen on vaikeaa 0,700 0,246 0,231 0,604 Ulkoiluun ei ole aikaa -0,499 0,059 0,005 0,253 Ei ole sopivia ulkoiluvarusteita 0,027 0,659 0,103 0,445 Rahanpuute rajoittaa -0,038 0,632 0,094 0,410 Ei ole sopivaa seuraa ulkoiluun -0,050 0,484 0,138 0,255 Ulkoilu ei ole turvallista 0,177 0,463 0,166 0,274 Väsymys estää ulkoilemasta 0, 116 0,213 0,043 0,061 Ulkoilualueille on vaikea kulkea 0,322 0,150 0,934 0,999 Lähellä ei ole sopivia ulkoilualueita -0,032 0,278 0,531 0,360 Ominaisarvo 1,554 1,496 1,280 4,330 Selitysosuus, % 15,5 15,0 12,8 43,3 Taulukko 4. Kaikkiaan naisten ulkoiluharrastusta näyttävät rajoittavan useammat tekijät kuin miehillä. Sen sijaan väsymys rajoitti yhtä lailla sekä naisten että miesten ulkoilua. Naisten on todettu myös kokevan miehiä tavallisemmin yksilön sisäisiä rajoitteita, kuten itsensä aliarvioimista, heikkoa itsetuntoa ja pelkoa vapaa-ajan toiminnoissa (Little 2002)
voimakkaan kaupungistumisen ja väestön ikääntymisen myötä tilanne on muuttunut. Journal of Leisure Research 22 (1), 55-70. Proposit ions for guiding the empirical testing of the involvement construct in recreational and tourist contexts . Gender based analysis of leisure constraints . Rajoitteet, jotka liittyivät resursseihin eli aikaan, rahaan, varusteisiin ja sopivaan ulkoiluseuraan, ovat ulkoilupreferensseihin 1. 179-196. 122-149. Hultsman, W. Kykyihin liittyvä faktori vastaa lähinnä yksilön sisäisiä rajoitteita ja ulkoilualueisiin liittyvä faktori rakenteellisia tekijöitä. 1997. 1995. Yksilöiden välisten rajoitteiden mittariston laajentaminen olisi voinut tuottaa faktoriratkaisun, joka olisi ollut lähempänä perinteistä kolmijakoa. & Goldstein, M. Näin rajoitteiden lieventämisen ohella innostavien tekijöiden esiin nostaminen voisi lisätä harvoin ulkoilevien harrastuneisuutta. Lisääntyisikö ulkoiluun halukkaiden harrastus, jos heidän kokemiaan ulkoilun esteitä voitaisiin poistaa. Miksi siis kävely ei kiinnosta kaikkia. Journal of Leisure Research 31 (2). Meiltä on pitkälti puuttunut tutkimustieto, joka auttaisi kuntia arvioimaan, miten kaikkien saavutettavissa olevat ulkoilupalvelut lisäisivät hyvinvointija terveyshyötyjä väestön keskuudessa ja miten hyvät ulkoilumahdollisuudet vaikuttaisivat terveyden ja sosiaalihuollon kustannuksiin. Dillon, W. Toisaalta ryhmittelemällä vastaajat myös kiinnostuneisuuden mukaan päästiin käsiksi niihin rajoitteisiin, jotka liittyvät haluttomuuteen ulkoilla. Jos myönteiset preferenssit liittyvät sellaisiin harrastuksiin (tavoitteisiin), joihin henkilöllä ei ole aikaa tai riittävästi varoja (keinoja), voivat nämä tekijät näyttäytyä rajoittavina tekijöinä. Leisure Sciences 17 (1). (2003) toteaa liikunnan terveyttä edistävien vaikutusten olevan keskeinen liikkumiseen innostava tekijä. Esimerkiksi Zacheus ym. 150-164. 1988. Jackson, E. Society and Leisure 13 (1), 145-167. Nyt kuitenkin mm. 1993. Journal of Leisure Research 20 (1 ), 69-80. A hierarchical model of leisure constraints. The influence of others as a barrier to recreation participation among early adolescents. Suomessa on harvan asutuksen ja jokamiehenoikeuden vuoksi ollut perinteisesti hyvät ulkoilumahdollisuudet luonnossa, eikä asiasta siten ole tarvinnut kantaa erityistä huolta. Henderson, K., Stalnaker, D. E. Recognizing patterns of leisure constraints results from alternative analyses. Kunnat kantavat myös päävastuun kuntalaisten terveyden ja sosiaalihuollon kustannuksista. Leisure constraints: A survey of past research. Lähiulkoilureittien esteettömyys, tasainen polku-ura, sekä hyvä valaistus ja liukkaudenesto voivat olla usein kohtalaisen helppoja ja kustannuksiltaankin pieniä keinoja lisätä iäkkäiden ja liikuntarajoitteisten ulkoilumahdollisuuksia. Multivariate analysis. 1993. Transcending potential antecedent leisure constraints: The case of woman motorcycle operators. 1984. Myös naisten kokemaan turvattomuuteen tulisi kiinnittää huomiota lähivirkistysreittien suunnittelussa ja rakentamisessa taajamametsiin. Ulkoilun monista harrastusmuodoista esimerkiksi kävely ei Suomessa edellytä juurikaan rahaa tai varusteita. 2001. R. Rahaja aikapulan on havaittu olevan myös keskimääräistä useammin nuorten ja nuorten aikuisten liikunnan este (Liikuntagallup 1997-98, 23). Rahan ja ajan puute olivatkin nuorilla varsin yleisiä ulkoilua rajoittavia tekijöitä. E. Leisure and aging: A second agenda. Leisure Sciences 12 (2). ulkoiluhalukkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Jackson, E. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Harvoin ulkoilevat ja ulkoilua rajoittavat tekijät 33. Toinen lähestymistapa harvoin ulkoilemiseen olisi tutkia ulkoiluun innostavia tekijöitä ja sitä liittyykö koettujen innostavien tekijöiden vähäisyys harvoin ulkoilemiseen. Leisure Sciences 10 (3), 203-215. Tutkimuksen faktorianalyysin tuottamat rajoittavien tekijöiden ryhmät eivät noudattaneet perinteistä jaottelua yksilön sisäisiin, yksilöiden välisiin ja rakenteellisiin tekijöihin. LÄHTEET Auster, C. & Godbey, G. 1990. 1990. 1991. Journal of Leisure Research 25 (2). Jackson, E. & Dimanche, F. Kokemukset henkilökohtaisten resurssien puutteesta olivat selvimmin yhteydessä myös kiinnostuksen puutteeseen. Nykyinen kaupunkiympäristö ei aina tarjoa riittäviä, helposti saavutettavia tai kiinnostavia ulkoilumahdollisuuksia. Tämä tavoitteiden ja keinojen ristiriitaan perustuva näkökulma voisi osittain selittää esimerkiksi sitä, miksi tässä tutkimuksessa suomalaisten nuorten keskuudessa on suhteellisesti eniten ulkoilusta kiinnostumattomia henkilöitä. 1990. Näiden elinoloihin ja arkielämän rutiineihin sidoksissa olevien rajoitteiden vähentäminen ulkoilutai liikuntapoliittisin keinoin on vaikeampaa kuin fyysisten ulkoilumahdollisuuksien parantaminen. Variations in the desire to begin a leisure activity: evidence of antecedent constraints. reeseen liittyviä rajoitteita koetaan harvemmin iäkkäiden ihmisten keskuudessa, mutta heillä on muita enemmän kokemuksia kykyjen puutteesta Qackson 1993) tai fyysisen kunnon ja terveyden heikkoudesta tai mahdollisuuksien puutteesta (kuljetus tai varusteet) (McQuirel984; McAvoy 1979; Kelly 1990). Journal of Leisure Research 29 (3), 245-278. R. Kävelyyn sopivia alueita on lähes jokaisen kodin läheisyydessä, jolloin aikatai matkustuskustannuksiakaan ei pitäisi syntyä. Lisäisikö turvallisten ja ulkoiluun houkuttelevien ulkoilupalvelujen tarjoaminen myös niiden henkilöiden ulkoilua ja liikuntaa, jotka ulkoilevat harvoin. Ulkoiluja liikuntaharrastusten on havaittu olevan monille tärkeä keino ilmentää omaa persoonallisuuttaan ja ilmaista vapaa-ajan tyylin suuntautumista (Watson &: Collins 1982). & Henderson, K. Myös nuoren kaupunkilaissukupolven kiinnostuksen herättäminen ja ylläpitäminen luonnossa ulkoilua kohtaan sekä monien luonnossa liikkumiseen tottuneiden ikäihmisten ulkoilun edellytysten turvaaminen vaativat aktiivisia toimia, jotta kansalaisilla olisi tasavertaiset ulkoilumahdollisuudet hyvässä ympäristössä. 1988. Leisure involvement revisited: Conceptual conundrums and measurement advances. 1997. New York: Wiley. Kelly, J. Jackson, E. Journal of Leisure Research 23 (4), 301-313. Näin voisi olla esimerkiksi nuorten kohdalla, silloin kun mieluinen ulkoiluharrastus, joka ilmentäisi nuoren mielestä parhaiten hänen elämäntyylivalintaansa, on taloudellisesti tai ajankäytön kannalta hänen ulottumattomissaan. 31-51. E. Heidän kohdallaan lähiulkoilualueiden kehittäminen voisi tuoda ulkoilun lisääntymisen myötä hyvinvointija terveyshyötyjä. 272-298. Erityisesti ajanpuutteen on todettu kätkevän taakseen muita osallistumattomuuden syitä Qackson 1988; Shaw ym. Resursseihin liittyvässä faktorissa on aineksia, jotka kuvaavat niin yksilön sisäisiä kuin yksilöiden välisiäkin rajoitteita. Leisure involvement revisited: Drive properties and paradoxes. Jackson, E. Lisäksi turvallisuuden kokeminen on erityisen tärkeää ikääntyville naisille. Kunnat huolehtivat valtaosasta kansalaisten käyttämistä ulkoilualueista, ulkoilureiteistä ja muista luontoon liittyvistä virkistyspalveluista. Leisure despite constraints: the impact of leisure constraints on leisure participation . & Taylor, G. Kay, T. & Dimanche, F. Crawford, D., Jackson, E. Leisure Sciences 13 (4), 309320 . Havitz, M. The relationship between barriers to recreation and gender-role personality traits for women. Havitz, M. ln the eye of the beholder: a comment on Samsdahl & Jekubovich (1997), "A critique of leisure constraints Comparative analysis and understandings'.' Journal of Leisure Research 29 (4), 458-468. Journal of Leisure Research 25 (21, 129-149. & Dimanche, F. Havitz, M. & Jackson, E. 1999. Perheiden liikkumismahdollisuuksiin luontoympäristössä tulisi erityisesti kiinnittää huomiota, koska luontosuhde rakentuu lapsena tapahtuneen sosiaalistumisen ja nuorena syntyneen luontosuhteen kautta. Journal of Leisure Research 33 (3). Methods and applications. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella lähellä olevat ulkoilualueet ja niihin helppo pääsy ovat naisille keskeisiä asioita. 1991). 1991
G. Adolescent values in sports: A case of conflicting interest. 1979. Health Promotion International 18 (3), 173-175. 2001. McAvoy, L. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö (LIKES). Suomalaisten luontoliikuntaharrastus. 2001. (toim.) 2001. Telama, R. & McCabe, J. Kyle, G. Journal of Leisure Research 31 11 ), 35-56. ln lto, T & Tanaka, N. 1982. Wright, B. Sievänen T. Luonnon virkistyskäyttö 2000. Aikuisten liikuntatutkimus. Participation in mushroom picking in Finland. 1990. Raymore, L., Godbey, G. SLU-julkaisusarja 1/98. E. Miten elämänkaari jäsentää liikuntakäyttäytymistä. McGuire F. Sosiaalija terveysministeriö. lsebu Co, lbaraki, Japan, 122-137. A factor analytic study of leisure constraints in advanced adulthood. & Neuvonen, M. Teoksessa Sievänen T (toim I Luonnon virkistyskäyttö 2000. Searle, M. Paronen, 0. Folia Forestalia 598, 1-21. Liikunta & Tiede 27 121. A. 1994. Socioeconomic variations in perceived barriers to recreation participation among would-be participants. 2004. 1985. 2003. Zacheus, T., Tähtinen, J., Koski, P., Rinne, R. Watson, G. 1984. Shaw, S., Bonen, A. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802. 1999. Journal of Leisure Research 34 (2), 157-177. 2002. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802, 19-31, 194. Luontoliikunnan motivaatio: Luonto liikunnanharrastajan havainto-, elämysja kokemusmaailmassa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 90, 285-298. Self-esteem, gender and socioeconomic status their relation to perception of constraint on leisure among adolescents. 1992. J. The leisure preferences, problems, and needs of the elderly. 2003. & Crawford, D. Journal of Leisure Research 34 14), 426--448. Liikunta & Tiede 5-6/2003, 33-38.. 2002. Virtanen, V,, Pouta, E., Sievänen, T. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö. Salo, K. 1991. Journal of Leisure Research 11 (1 ), 40--47. (eds.) Social roles of forests for urban population forest recreation, landscape, nature conservation, economic evaluation and urban forestry. Leger, L. 70-75. Sievänen, T., Pouta, E. Women and adventure recreation: Reconstructing leisure constraints and adventure experiences to negotiate continuing participation. & Jackson, E. Mikä liikunnassa kiinnostaa liikuntamotivaatio. International Review of Sport Sociology 17(3): 73-90. Leisure Sciences 7 121, 227-249. Teoksessa Lyylinen, T & Vuolle, P (toim.) Ihminen -luonto liikunta. Journal of Leisure Research 23 14), 314-331. Liikunta ja ympäristö, ainutlaatuinen kansallinen voimavara. 1986. Do more constraints mean less leisure. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön tutkimuslaitos. & Chick, G. Helsinki: Edita Prima Oy. Vuolle, P. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 81, 61-77. Beyond nonparticipation-validation of interest and frequency of participation categories in constraints research. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802, 100-111. Teoksessa Vuolle, P & Laakso, R. Examining the relationship between constraints and participation. 1991. Thomsson, H. 34 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Harvoin ulkoilevat ja ulkoilua rajoittavat tekijät Telama, R. Vuolle, P. 1994. Yes, 1 used to exercise, but. 1984. Journal of Leisure Research 26 (2), 99-118. Health and nature new challenges for health promotion. Komiteanmietintö 2001 :12. .. Liikuntagallup 1997-98. Joensuun ja Seinäjoen asukkaiden luonnonmarjojen ja sienten poiminta v.1982. Valtion painatuskeskus, 149-175. Luonnon virkistyskäytön kysyntätutkimuksen aineistot ja menetelmät. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö ILIKES). Journal·of Leisure Research 23 (4), 286-300. Teoksessa Sievänen, T (toim.) Luonnon virkistyskäyttö 2000. & Heinonen, 0. Ulkoilun hyvinvointikokemukset ja esteet. Teoksessa Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu, tieteellinen katsaus. Suomen Liikunta ja Urheilu ry, Suomen Kuntourheiluliitto ry. Näin suomalaiset liikkuvat. & Laaksonen, S. & Collins, R. Japan Society of Forest Planning Press. H. -A Feminist study of exercise in the life of Swedish women. Leisure Sciences 6 (31, 313-326. Little, D. & Goodale,T. The social nature of leisure involvement
Four factors emerged: 1. Tämä antaa koulutukselle aivan erityisiä haasteita, koska tämän päivän koulu edellyttää opettajalta yhä enemmän juuri näitä taitoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisiksi eri opiskeluvaiheessa olevat liikunnanopiskelijat kokevat opettamisen perustaitonsa. ERI VUOSIKURSSEILLA OPISKELEVIEN LIIKUNNANOPISKELIJOIDEN KOKEMAT OPETTAMISEN PERUSTAIDOT PIPSA NIEMINEN, VÄINÖ VARSTALA Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto Yhteyshenkilö: Pipsa Nieminen, Puh: 014-260 2108; sähköposti: pipsa.nieminen@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ: Eri vuosikursseilla opiskelevien liikunnanopiskelijoiden kokemat opettamisen perustaidot Nieminen P., Varstala V. Of these students 120 were male and 142 were female. Opiskelijat kokivat heikoimmaksi opetusulottuvuudeksi erityisoppilaiden kohtaamisen. Miesopiskelijat arvioivat vuorovaikutus-, motivointija arviointitaitonsa korkeammiksi kuin naisopiskelijat. Faktorianalyysi tuotti neljä opetusulottavuutta: 1. The perceived teaching skills were compared between male and female students, and between PE majors and minors. erityisoppilaiden kohtaaminen sekä 4. Asiasanat: opiskelijat, liikunta, opettajankoulutus, koettu opetustaito ABSTRACT Physical Education Student's percieved teaching skills in different year-levels. liikkeen rytmittäminen. They represented all year-levels from the first to fifth year. Opiskelijoita oli yhteensä 262, joista naisia oli 142 ja miehiä 120. Toisaalta naisopiskelijat kokivat olevansa miehiä kyvykkäämpiä liikkeen rytmittämisessä. Nieminen P., Varstala V. Keywords: Physical education student; teacher education, perceived teaching skills LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikunnanopiskelijoiden opetustaidot 35. "Ability to work with students with special needs and those with discipline problems" was rated lowest among the last year students. vuorovaikutustaidot, motivointi ja arviointi, 3. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella osana suurempaa tutkimusprojektia. suunnittelu, instruktio ja palaute, 2. Samoin selviteltiin aikaisempien ohjaus/opettajakokemusten yhteyttä sekä itse arvioidun opettajuuden valmiustasoa koettuun opetustaitoon. Tulokset osoittivat, että opiskelun loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden koetut opetustaidot olivat parempia kuin opintonsa alkavilla kaikilla neljällä opetusulottuvuudella. "Interpersonal skills, and skill in motivating and evaluating students", 3. Liikunta pedagogiikan pääaineopiskelijoita oli 223 ja sivuaineopiskelijoita 39. "Ability to plan and provide instruction and give feedback during PE lessons", 2. The aim of this research was to study PE students' perceived teaching skills among various year-levels. Factor analysis, MANOVA and ttests were used in the statistical analyses. Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat kevätlukukaudella 2001 opiskelleet 1.-5. A comparison of male and female students showed that male students perceived their skills to be higher than did females in "Interpersonal skills, and skills in motivating and evaluating". The subjects were 262 PE students in the Department of Physical Education, at the University of Jyväskylä. Earlier teaching experiences seemed to increase perceived ability on all four teaching components. Female students, on the other hand, perceived their ability higher than male students in the component, "use vocal rhythm and music". Furthermore, the relationship with earlier coaching / teaching experiences and perceived teaching skills were investigated. This finding is a challenge for those who are educators of PE teachers, because today, there are more and more students who have special needs and discipline problems in regular classes. vuosikurssin opiskelijat sekä syksyllä 2001 aloittaneet uudet liikuntapedagogiikanopiskelijat. Opiskelijoiden opettamisen perustaitoja mitattiin kyselyllä, joka sisälsi 22 erilaista opettamistapahtumaan liittyvää muuttujaa. The data were collected by questionnaire. PE minors perceived their skill as higher than PE majors in "ability to work with thc studcnts with special needs". Aineistoa käsiteltiin tilastollisin menetelmin käyttäen faktorianalyysiä, MANOVAa ja LSD-testiä sekä t-testiä. Sivuaineopiskelijat puolestaan kokivat taitonsa kohdata erityisryhmiin kuuluvia oppilaita paremmiksi kuin pääaineopiskelijat. "Ability to work with the students with special needs", and 4 "Ability to use vocal rhythm and music". All subjects studied PE as their major subject (n= 223), or minor subject (n = 39). Opettamisen perustaitoja vertailtiin miesja naisopiskelijoiden sekä liikuntapedagogiikan pääaineopiskelijoiden ja sivuaineopiskelijoiden välillä. Subjects were asked to assess their perceived teaching skills and abilities on 22 different teaching components. With increasing years of training PE students perceived their skills to be higher on all four teaching components based on the means of their self-ratings. Aikaisempi opetuskokemus oli positiivisessa yhteydessä koettuihin opetustaitoihin kaikilla neljällä opetusulot tuvuudella
Opettajan "eksperttisyys" on ollut lähinnä viime vuosikymmenellä tutkimuksen kohteena myös liikuntakasvatuksen ja liikunnanopettajakoulutuksen alueella (Manross & Templeton 1997; Schempp 1997; Schempp ym. Samoin liikunnanopettajakoulutuksen onnistumista voidaan tarkastella sen mukaan, miten hyviä liikunnanopettajia se tuottaa. Näiden molempien arvot, tietämys ja taidot ovat keskeisiä liikunnanopettajien koulutuksessa (McCullik 2001). Mallia on myös kritisoitu todeten, että varhaisempi vaihe ei välttämättä johda seuraavaan vaiheeseen, eli opettaja, joka on oppinut tietyt opetusrutiinit, ei ehkä ala kyseenalaistaa niitä (Grossman 1992). Kehitysvaiheittain etenevä opettajuuden kehitysmalli, missä opinnot rakentuvat ja etenevät tomimaisesti toisiinsa pohjautuvista opintojaksoista, on monien koulutusohjelmien taustalla. Ensimmäisessä, opettamista edeltävässä vaiheessa opiskelija samaistuu vielä oppilaisiin enemmän kuin opettajaan ja kuva opettajasta on vielä hyvin epämääräinen. Kolmannessa vaiheessa huomio kiinnittyy varsinaiseen opettamistapahtumaan ja viimeisessä vaiheessa tullaan tietoiseksi oppilaista, heidän tarpeistaan ja opettajan kyvystä käsitellä oppilaita yksilöinä. Samoin kuin erilaisten liikuntataitojen kehittyminen vaatii harjoittelumahdollisuuksia, palautetta ja toistoja, samoin erilaiset opetustaidotkin kehittyvät vain systemaattisesti harjoittelemalla (Siedentop 1991). Teorian mukaan opettajankoulutukseen osallistuvilla opettajilla on erittäin suuri merkitys siihen mitä tulevat opettajat tietävät ja ajattelevat opettamisesta ja opettajankoulutuksesta. Tämän päivän opettajakoulutuksen tavoitteina on kouluttaa monipuolisia oman opetettavan alansa asiantuntijoita, jotka arvostavat omaa työtään ja ovat uudistumiskykyisiä ja kriittisiä oman työnsä tutkijoita. ( Templin & Schempp 1989.) Opetuksen ja koulutuksen tehokkuutta arvioidaan yleisesti oppilaiden menestyksen mukaan. Tärkeitä kouluttajia ovat myös opintojen loppuvaiheessa suoritettavaan opetusharjoitteluun osallistuvat didaktikot ja muut harjoittelukoulujen ohjaavat opettajat. Pedagogisten taitojen kehittymisestä opettajankoulutuksessa on esitetty erilaisia malleja. Tosin "hyvän opettajan" kriteerit vaihtelevat eri aikoina ja eri kulttuureissa. Näin ollen koulutuksen tulisi kehittää juuri niitä ominaisuuksia, joita edellä oleva tavoite edellyttää. Observointitutkimuksissa tarkasteltiin usein sekä opettajan toimintoja että oppilaan käyttäytymistä. Liikunnanopettajakouluttajien sosialisaatio on alkanut jo oppivelvollisuuskoulussa ja lukiossa ja jatkunut voimakkaasti opiskeluvuosina sekä valmistumisen jälkeen liikunnanopettajan työssä. Päinvastoin opitut rutiinit antavat opiskelijalle turvallisuudentunteen, jolloin opettamiseen ja oppimiseen liittyvät vallalla olevat normit ja arvot vain vahvistuvat (Feiman-Nemser & Buchmann 1989). kyky tehdä opetussuunnitelma ja tuntisuunnitelma sekä organisoida ja toteuttaa tunti; 3. Opettajaksi kouluttautuminen ei tapahdu hetkessä, vaan koko opettajankoulutus voidaan nähdä prosessina, missä teoria ja käytäntö, oppimateriaalin ja opetussuunnitelmien laatiminen sekä tutkimus ja opetusharjoittelu vuorottelevat (Isohookana-Asunmaa 1994). Opettajuuden kehittymisen on nähty tapahtuvan erilaisten asteittain etenevien vaiheiden kautta (Kagan 1992). Liikunnanopettajien ja opettajiksi opiskelevien opetuskäyttäytymistä on tutkittu melko laajasti varsinkin 1970ja 1980 luvuilla observointimenetelmiä käyttäen (Pieron & Cheffers 1988; Varstala 1996). kiinnostus ja innostus opetettavaan aineeseen; 2. Erilaiset opettajankoulutusohjelmat osoittavat kuitenkin, että vallalla on monenlaisia käsityksiä siitä, mitä oman alan asiantuntijuus edellyttää ja mitä pedagogisia kykyjä opettajalta vaaditaan tai millainen opettajankoulutusohjelma tuottaisi halutunlaisia opettajia. 1998; Siedentop & Eldar 1989). JOHDANTO Liikunnanopettajakoulutuksen tavoitteena on auttaa opiskelijoita kehittymään oman alansa asiantunteviksi, pedagogiset kyvyt omaaviksi opettajiksi. Opiskelijat tuovat opetustilanteisiin omat aikaisemmat kokemuksensa, opettajankouluttajat omat opettamisen ja tutkimisen kautta hankitut tietonsa ja taitonsa sekä harjoittelukoulujen opettajat oman käytännön opetustyön hioman oppiaineen hallinnan ja pedagogisen tietämyksen (McCullik 2001). Tämän prosessin aikana muodostuneet arvot, uskomukset ja käytänteet vaikuttavat siihen mitä he opettavat, kuinka opettavat ja mitä heidän mielestään tulevien liikunnanopettajien tulisi tietää ja miten toimia. Kyseisen mallin mukaan opettajan huomio siirtyy alun itseen keskittyvästä toiminnasta asteittain oppilaaseen. Myöhemmin on siirrytty yhä enemmän oppimisen paradigmaan, missä ollaan enemmän kiinnostuneita siitä, mitä ja miten oppilas oppii. (2000) totesivat, että ensimmäisten opetusharjoitteluviikkojen aikana opiskelun alkuvaiheessa olevat opiskelijat olivat eniten huolestuneita opetuksen organisoimiseen ja järjestyksenpitoon liittyvistä kysymyksistä ja vasta myöhemmin he alkoivat miettiä opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen sekä motivointiin liittyviä kysymyksiä. Useat tutkimukset edustivat opettamisen paradigmaa (Barr ja Tagg 1995), missä päähuomio kiinnitettiin siihen, mitä opettaja tekee pitääkseen oppilaat aktiivisina. Suurista yksilöllisistä eroista huolimatta naisopiskelijat sekä -opettajat kokevat taitonsa tanssin opettamisessa paremmiksi kuin miesopiskelijat ja -opettajat (Nieminen 2001; Nieminen ym. Sukupuolen yhteyttä opettamisen perustaitoihin ei ole juurikaan tutkittu liikunnan opettamisen yhteydessä. Liikunnan lajiympäristöissä miesja naisopettajien kokemat opetustaidot eroavat kuitenkin toisistaan. Juuri opetustilanteeseen liittyvien teknisten tekijöiden sekä erilaisten luokan hallintaan liittyvien kysymysten on todettu nousevan ensimmäisenä esiin aloittelevien opetusharjoittelijoiden pohdinnoissa (Byra 1996). Templinin ja Schemppin (1989) mukaan edellä mainitut kolme ryhmää muodostavat niin kutsutun ammatillisen yhteisön, jota sosialisaatioteorian mukaan voidaan kutsua omaksi alakulttuuriksi. Tässä mallissa ensimmäisessä kehitysvaiheessa olevaa opettajaksi opiskelevaa kutsutaan noviisiksi, joka siirtyy seuraavissa vaiheissa edistyneeksi aloittelijaksi, osaavaksi toimijaksi, päteväksi opettajaksi ja viimeisessä vaiheessa ekspertiksi, joksi vain osa opettajista koskaan yltää. Miesja naisopettajien (Varstala 1996) sekä -opiskelijoiden (Heinilä 2002) opetuskäyttäytymisen on todettu eroavan monien tekijöiden osalta, joskin Palomäen ja Heikinaro-Johanssonin (2003 ) tutkimuksen mukaan miesja naisopettajien opetuskäyttäytymisessä oli vain pieniä eroja. Fullerin ja Brownin malli sisälsi neljä kehitysvaihetta. Tutkiessaan opettajaksi opiskelevien opetus-oppimisprosessin aikaisia muutoksia Woods ym. 2003) Liikunnanopettajakoulutuksessa keskeisiä vaikuttajia ovat sekä kouluttajat että koulutettavat eli opiskelijat. kyky valita sopivat sisällöt ja suunnitella mielekkäät tehtävät eri ikäisille ja eri taito tasolla oleville oppilaille;. Toisessa vaiheessa opettajaksi opiskeleva alkaa miettiä luokan ja sisältöjen hallintaa sekä omaa sopivuuttaan opettajan rooliin. Tämä tavoite on hyväksytty myös liikunnanopettajakoulutuksen tavoitteeksi, jolloin hyvältä liikunnanopettajalta vaaditaan muun muassa seuraavia ominaisuuksia ja taitoja (Gallahue 1993; McCullik 2001; Numminen & Laakso 2001; Siedentop 1991): 1. Myös liikunnanopettajakoulutuksessa opetuskäyttäytymiseen 36 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikunnanopiskelijoiden opetustaidot liittyvän reflektiivisen ajattelun on nähty lisäävän opiskelijoiden tietoisuutta ja ymmärrystä opiskelijasta sekä omasta toiminnastaan opettamis-oppimisprosessissa (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2003; Placek & Smyth 1986; Woods 2000). Noviisin itseen keskittyvä vaihe nähdään tärkeänä osana kehitystä, sillä sen aikana tapahtuvan minäkuvan muodostumista pidetään välttämättömänä tulevalle opettajuuden kehitykselle. Myöhemmin Berliner (1988) yhdisti viisiasteisen opettajuuden kehitysmalliin opettamisen eksperttiyden kehittymisen. Kehitysvaiheet määritellään sen mukaan, mihin opettajan toiminta missäkin vaiheessa ensisijaisesti kohdistuu (Fuller & Brown 1975)
Koulutusohjelman voidaan nähdä edustavan rakenteeltaan mallia, missä opettajuuden ajatellaan kehittyvän vaiheittain perustaidoista soveltamiseen ja lopuksi laajempien kokonaisuuksien hallintaan (katso Clarke 1970 ja Lahdes 1986, Numminen & Laakso 2001, 34 mukaan). vuosikurssi 32 naiset miehet 5. Itsetuntemus, vuorovaikutustaidot, havainnointi sekä liikuntadidaktiikan lajikohtainen syventäminen kuuluvat kolmannen vuosikurssin ohjelmaan. kyky arvioida tuntia tavoitteiden saavuttamisen ja oppilaiden oppimisen osalta; 12. Kyseisen mallin mukaan opettamisen perustaitojen uskotaan kehittyvän koulutuksen edetessä. juuri aloittaneet 51 naiset miehet 1. kyky etsiä vaihtoehtoja; 10. (Taulukko 1). 1.2 Eroavatko pääaineja sivuaineopiskelijoiden kokemat opettamisen perustaidot toisistaan. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen kohderyhmä Tutkimuksen kohderyhmän muodosti Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan 262 liikunnanopiskelijaa, joista 120 oli miehiä ja 142 naisia. Opettajan pedagogisiin opintoihin sisältyvät teoreettiset opinnot sekä kahden lukukauden mittaisen kouluharjoittelun opiskelija voi suorittaa joko neljäntenä tai viidentenä opiskeluvuotena. hyvät vuorovaikutustaidot; 6. vuosikurssi 33 naiset miehet n 29 22 22 19 27 26 31 21 18 14 15 18 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • liikunnanopiskelijoiden opetustaidot 37. (Liikuntaja terveystieteiden opinto-opas 2002.) Yllä kuvattuihin kursseihin sisältyviä ensisijassa opettamistapahtumaan liittyviä taitoja nimitetään tässä artikkelissa opettamisen perustaidoiksi (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2003). vuosikurssi 41 naiset miehet 2. Valmistuttuaan tulevalla liikunnanopettajalla tulisi olla monipuoliset kasvatukselliset ja ammatilliset tiedot ja taidot, joiden avulla hän voisi toimia vastuuntuntoisena liikuntakasvattajana erilaisissa tehtävissä. Ovatko koetut opettamisen perustaidot yhteydessä aikaisempiin ohjaus/ opetuskokemuksiin. Enemmistö tutkimuksessa mukana olevista opiskelijoista oli pääaineopiskelijoita (n= 223), mutta mukana oli myös 39 sivuaineopiskelijaa. 1.3 Eroavatko eri vuosikurssilaisten kokemat opettamisen perustaidot toisistaan. Tämän lisäksi mukana oli myös niin kutsuttu 0-kurssi eli juuri opiskelunsa aloittaneet opiskelijat. kyky toimia dynaamisesti ja vuorovaikutteisesti opetustilanteissa; 7. kyky käyttää erilaisia työtapoja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, koska työtapa määräytyy tavoitteiden perusteella; 11. Koko lukuvuoden pituisen "Liikunta pedagogiikka ja didaktiikka" -kurssin aikana tutustutaan liikunnan opetusprosessin rakenteeseen sekä prosessin osatekijöihin, kuten tavoitteisiin, oppisisältöihin, työtapoihin, opetusjärjestelyihin, arviointiin ja palautteen antoon. Didaktinen observointi ja pienoisopetus sekä opetussuunnitelmien laadinta ja arviointi sisältyvät toisen vuosikurssin aikana suoritettaviin liikuntapedagogiikan aineopintoihin samoin kun erityisryhmien liikuntaa käsittelevä opintojakso sekä toinen kouluharjoittelujakso. 2. Opiskelijat edustivat jokaista viittä vuosikurssia. kyky motivoida oppilaita ja tarjota jokaiselle optimaalisia haasteita; 5. Tutkimusaineiston keruu ja käytetty mittari Tutkimusaineisto kerättiin osana laajempaa aineistoa kyselylomakkeella vuoden 2001 maalis-huhtikuussa sekä uusien, juuri opiskelemaan tulleiden opiskelijoiden osalta saman vuoden syyskuussa. Taulukko 1. Opiskelijoiden keski-ikä oli 23.6 vuotta. kyky edistää oppilaiden sosiaalisia taitoja; 9. Kuitenkin kouluttajien tulisi olla koko ajan tietoisia siitä, missä vaiheessa heidän koulutettavansa ovat eri opettamiseen liittyvien perustaitojen kehittymisessä. 4. Nämä taidot nähdään tärkeänä osana opettajuutta, joka kehittyy liikunnanopettajakoulutuksessa jatkuvana prosessina (vrt. 1.1 Eroavatko miesja naisopiskelijoiden kokemat opettamisen perustaidot toisistaan. kyky sitoutua yksilölliseen oppimiseen; 8. Kulutyöhön ja opetukseen tutustumisen tavoitteena on siirtää opiskelija näkökulma oppilaan roolista opettajan rooliin jo opintojen alkuvaiheessa. (Liikuntaja terveystieteiden opinto-opas 2002.) Liikunnanopettajakoulutuksessa opettajuuteen kouluttautuminen alkaa jo ensimmäisen vuosikurssin aikana, jolloin perehdytään liikuntapedagogiikan, -didaktiikan sekä eri liikuntamuotojen perusteisiin sekä opettajan työhön koulussa tapahtuvan harjoitteluviikon aikana. Tällainen palaute on tärkeä sekä opiskelijalle että kouluttajalle. Myös oppimisteoriat ja opetusprosessin ohjaus, missä keskitytään enemmän oppilaaseen opetusprosessin kohteena ja subjektina sekä harjoitellaan motivointia, aktivointia, viestintää ja vuorovaikutusta sekä eriyttämistä, kuuluvat kyseisen kursin sisältöihin. LIIKUNTAPEDAGOGIIKKA JA-DIDAKTIIKKA LIIKUNNANOPISKELIJOIDEN KOULUTUKSESSA Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan liikuntapedagogiikan opiskelijoiden koulutusohjelman tavoite on perehdyttää opiskelija liikuntapedagogiikan, didaktiikan ja eri liikuntamuotojen perusteisiin sekä opettajan työhön. Morris & Stiehl 1985; Siedentop 1991). vuosikurssi 52 naiset miehet 4. Liikunnanopiskelijat vuosikurssin ja sukupuolen mukaan Vuosikurssi N sukupuoli 0. halu elinikäiseen oppimiseen Useimpia edellä mainittuja taitoja voidaan pitää konkreettisina opettamiseen liittyvinä "perustyövälineinä" (Numminen & Laakso 2001), jotka liittyvät opetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja palautteen antoon. vuosikurssi 53 naiset miehet 3. Millaiseksi liikunnanopiskelijat kokevat opettamisen perustaitonsa. Vaikka liikunnanopettajaksi opiskelevien oppimisprosessia on tutkittu aikaisemmin yksittäisten opintojaksojen näkökulmasta (Palomäki & Heikinaro-Johannson 2003), ei opettamisen perustaitojen kehittymistä ole tarkasteltu laajasti kaikkien koulutuksessa olevien opiskelijoiden osalta. Tämän perusteella nyt tehdyllä tutkimuksella haluttiin selvittää eri opiskeluvaiheessa olevien liikunnanopiskelijoiden koulutukseen keskeisesti kuuluvia opettamisen perustaitoja vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: 1
Ensimmäinen faktori , "suunnittelu, instruktio ja palaute", sisälsi 11 osiota, jotka käsittelivät muun muassa välineiden organisointia, opetusmenetelmien käyttöä, eriyttämistä ja sopivien sisältöjen valintaa eri ikäisille tai tasoisille oppilaille. Mittarin sisältämistä 22 osiosta käytetään termiä opettamisen perustaidot (katso Palomäki & Heikinaro-Johansson 2003). Opettamisen perustaitojen faktori matriisi Factori 1. Jatkoanalyysejä varten opetusulottuvuuksille laskettiin faktoreittain edellä mainittujen osioiden keskiarvo. Näitä neljää faktoria nimitetään tässä artikkelissa opetusulottuvuuksiksi. Opiskelijoiden kokemia opettamisen perustaitoja tarkasteltiin käyttämällä pääakselifaktorointia ja varimaxrotaatiota. Suunnittelu, instruktio ja palaute (Cronbachin alpha= .92) Liikuntatunnin tai -jakson suunnittelutaidot Liikuntalajien opetussisältöjen hallinta Liikunnan opetustunnin järjestelytaidot Liikuntasuoritusten ohjaaminen Eri opetusmenetelmien hallinta Liikuntatapahtuman organisointitaidot Palautteenanto suoritusten parantamiseksi Opetustehtävien eriyttäminen Esitettävän liikuntaohjelman suunnittelu ja ohjaaminen Sopivien sisältöjen valinta eri ikäisille ja tasoisille AVja IT-välineiden/ ohjelmien käyttö Factori 2. Nämä lajididaktiset tiedot ja taidot liittyvät keskeisiin opetusalueisiin ja rytmisen liikunnan osalta kyseisten taitojen puutteellinen hallinta on osoittautunut opettamista ehkäiseväksi tekijäksi (Carney & Chedzoy 1998; Chedzoy 2000). Liikkeen rytmittäminen (Cronbachin alpha= .91) Liikkeen rytmittäminen omalla äänellä .23 .13 .00 .85 .77 Liikkeen ja musiikin yhdistäminen .25 .13 .11 .82 .79 Ominaisarvo 10.09 1.57 .72 .65 Selitysaste % 45.87 7.15 3.26 2.96 59.24. Näin meneteltiin, jotta nähtäisiin mille tasolle opiskelijoiden koetut opetustaidot eri faktoreilla sijoittuvat alkuperäisellä asteikolla 1 7. 38 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • LiikunnanopiskeliJOiden opetustaidot Taulukko 2. 7 = pitkälle kehittynyt. Mittarin osiot liittyivät liikeopin, liikuntapedagogiikan ja didaktiikan sekä erityisryhmien liikunnan ja vuorovaikutustaitojen opintojaksojen keskeisiin sisältöihin. Neljäs ulottuvuus liittyy spesifisti rytmisen liikunnan opettamiseen. Ensimmäisen ulottuvuuden, "suunnittelu, instruktio ja palaute" voidaan nähdä edustavan selvimmin yleistä opettajan toimintaa opetustilanteen ohjaamisen aikana. ja 5. Vuorovaikutustaidot, motivointi ja arviointi (Cronbachin alpha= .83) F1 F2 .71 .70 .67 .65 .62 .57 .56 .54 .53 .52 .36 .24 .26 .32 .31 .33 .21 .40 .37 .18 .26 .35 F3 .17 .17 .26 .33 .33 .22 .23 .34 .34 .43 .10 F4 .22 .00 .17 .19 .19 .23 .15 .36 .36 .21 .00 .64 .47 .59 .65 .56 .64 .56 .64 .64 .68 .66 Ihmissuhdetaidot .26 .71 .32 .26 .55 Tiimityöskentelytaidot .26 .68 .17 .21 .58 Työrauhan ja järjestyksen ylläpito .41 .56 .30 .00 .54 Oppilaiden kannustaminen ja motivoiminen .37 .51 .26 .27 .58 Arvosanan antaminen liikunnassa .37 .49 .30 -.11 .72 Tuomarityöskentely pallopeleissä .33 .41 .17 -.31 .60 Factori 3. Kyselylomake esitestattiin liikunnanopiskelijoiden kolmannen vuosikurssin ryhmässä (n = 15) lähinnä ymmärrettävyyden ja täyttämisen vaatiman ajan selvittämiseksi. Kyselylomakkeessa vastaajaa pyydettiin arvioimaan opettamisen perustaitoja 22 muuttujan osalta 7-portaisella asteikolla (1 = erittäin heikko; 7 = erinomainen). Viimeinen, neljäs faktori sisälsi kaksi rytmisen liikunnan opettamiseen liittyvää osiota ja se nimettiin "liikkeen rytmittäminen". Miten arvioisit omaa opettajuuttasi tällä hetkellä 7" Opiskelijat vastasivat edellä esitettyyn kysymykseen 7-osaisella asteikolla: 1 = täysin raakile, ... Kyselylomakkeessa opiskelijoita pyydettiin myös arvioimaan sen hetkistä kehitysvaihetta matkalla opettajuuteen kysymyksellä "Opettajuuteen kouluttaminen on tärkeä osa opiskelua. Faktorianalyysi tuotti neljä faktoria, jotka selittivät 59.2 % kokonaisvarianssista. Nämä kyselylomakkeet palautettiin tutkijalle joko postitse tai henkilökohtaisesti. Faktori 3, "erityisoppilaiden kohtaaminen", muodostui kolmesta osiosta: erityisryhmiin kuuluvien oppilaiden huomioimisesta, häiriökäyttäytyjien kohtaamiseen sekä oppimisvaikeuksien havaitsemisesta. Toinen ulottuvuus kuvaa enemmän opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutteisuutta ja kolmas ulottuvuus muodostui selkeästi erityistoimenpiteitä vaativista opetustilanteista. Yleisiin perustaitoihin lisättiin liikunnan lajididaktiikkaan kuuluva rytmisen ilmaisuliikunnan (tanssi, voimistelu, aerobic) opettamisen perusedellytys, musiikin ja liikkeen yhdistäminen, sekä palloilun opettamisen keskeinen perustyökalu, tuomarityöskentely. Erityisoppilaiden kohtaaminen (Cronbachin alpha= .83) Erityisryhmiin kuuluvien oppilaiden huomioiminen .24 .18 .73 .00 .49 Häiriökäyttäytyjien huomioiminen .21 .42 .68 .00 .27 Oppilaiden oppimisvaikeuksien havaitseminen .42 .24 .64 .00 .40 Factori 4. Liikunnanopiskelijat täyttivät lomakkeen oppituntien aikana tutkijan ollessa läsnä. vuosikurssin opiskelijoille, jotka eivät olleet suorittamassa opetusharjoittelua Jyväskylässä lähetettiin kysely postitse. Ainoastaan niille 4. Toinen faktori, "vuorovaikutustaidot, motivointi ja arviointi", sisälsi 6 osiota. Käytetty mittari laadittiin liikunnanopettajakoulutuksessa toteutettavan opetusohjelman sekä liikuntapedagogisen kirjallisuuden perusteella
(n= 223) ka kh 4.64 .88 4.97 .92 4.31 1.04 4.59 1.53 Sivuaineopisk (n= 39) ka kh 4.77 .75 5.13 .83 4.70 .95 4.44 1.60 .75*** .61 *** .53*** .34*** t-arvo .14 3.12 -.60 -4.95 t-arvo -.84 -.99 -2.18 .57 p .89 .00** .55 .00** p .40 .32 .03* .57 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikunnanopiskelijoiden opetustaidot 39. vuoden, 2. Kahdessa muussa opetusulottuvuudessa ei ollut eroja miesten ja naisten välillä (Taulukko 4). Opetusharjoittelun suorittaneet 4. Ensimmäisen faktorin korrelaatio oli korkeahko (r = 0. vuoden ja 5.vuoden opiskelijat. Opiskelijoiden kokemat opetustaidot vuosikursseittain Voidaksemme tarkastella koettuja opettamisen perustaitoja opiskelun eri vaiheissa, opiskelijoiden vastauksia verrattiin toisiinsa vuosikursseittain neljällä opetusulottuvuudella. Korkeat korrelaatiot osoittavat, että varsinkin kolme ensimmäistä opetusulottuvuutta ovat yhteydessä toisiinsa. Mittarin luotettavuus: Mittarin reliabiliteettia, vastausten johdonmukaisuutta, tarkasteltiin Cronbachin alfa-kertoimen avulla. Miesja naisopiskelijoiden samoin kuin pääja sivuaineopiskelijoiden koettuja opettamisen perustaitoja eri opetusulottuvuuksilla vertailtiin t-testin avulla. vuoden, 3. Pääja sivuaineopiskelijoitten vertailu osoitti, että sivuaineopiskelijoilla oli parempi koettu taito "kohdata erityisoppilaita" kuin pääaineopiskelijoilla (p = .03). Miesja naisopiskelijoiden opetusulottuvuuksien keskiarvot ja -hajonnat (t-testi) Opetusulottuvuudet F1 Suunnittelu, instruktio ja palaute F2 Vuorovaikutustaidot, motivointi ja arviointi F3 Erityisoppilaiden kohtaaminen F4 Liikkeen rytmittäminen ** p<.01 Kaikki ka 4.66 4.99 4.37 4.56 Miehet (n= 118) ka kh 4.66 .85 5.18 .91 4.33 1.07 4.07 1.41 Naiset (n= 139) ka kh 4.65 .87 4.83 .88 4.40 1.00 4.97 1.52 Taulukko 5. TULOKSET Liikunnanopiskelijoiden kokemat opetustaidot sukupuolen sekä pääaineen mukaan Tutkimustulokset osoittivat, että liikunnanopiskelijat kokivat "vuorovaikutus-, motivointi ja arviointitaitonsa" (ka = 4.99) sekä taitonsa "suunnitella, antaa instruktio ja palaute" (ka = 4.66) korkeammaksi kuin taidon "kohdata erityisoppilaita" (ka = 4.37) tai "kyvyn rytmittää liikettä" ( 4.56). Mittarin reliabiliteettia arvioitiin myös laskemalla opetusulottuvuuksien summapisteiden korrelaatiot yleiseen itsearvioituun opettajuuden kehitysvaiheeseen (Taulukko 3). vuosikurssin ryhmään. Neljännen vuosikurssin opiskelijat luokiteltiin joko 3. Faktoreiden väliset korrelaatiot vaihtelivat 0.27 ja 0.78 välillä (Taulukko 3). Alfa-kertoimet olivat faktorijärjestyksessä 0.92, 0.83, 0.83, ja 0.91. Faktoreiden eli opetusulottuvuuksien reliabiliteettiä voidaan pitää hyvinä. Toisaalta naisopiskelijat kokivat olevansa miehiä kyvykkäämpiä liikkeen rytmittämisessä. Pääja sivuaineopiskelijoiden opetusulottuvuuksien keskiarvot ja -hajonnat (t-testi) Opetusulottuvuudet F1 Suunnittelu, instruktio ja palaute F2 Vuorovaikutustaidot, motivointi ja arviointi F3 Erityisoppilaiden kohtaaminen F4 Liikkeen rytmittäminen *p<.05 Pääaineopisk .. Vertailu osoitti, että miesopiskelijat kokivat "vuorovaikutustaidot, motivointija arviointitaitonsa" paremmiksi kuin naisopiskelijat. Faktoreiden väliset korrelaatiot ja faktoreiden korrelaatiot opettajuuden kehitysvaiheeseen faktorit F1 F2 F3 F4 Opettajuuden kehitysvaihe F1 Suunnittelu, instruktio ja palaute F2 Vuorovaikutustaidot, motivointi ja arviointi F3 Erityisoppilaiden kohtaaminen F4 Liikkeen rytmittäminen ***p<.001 .78*** .69*** .68*** .49*** .29*** .27*** Taulukko 4. Tämä Taulukko 3. 75), toisen ja kolmannen kohtalaista tasoa (r = 0.61 ja 0.53) ja neljännen matala (r = 0.34). Vertailua varten opiskelijat ryhmiteltiin viiteen ryhmään: 0-vuoden opiskelijat, eli opintonsa "juuri aloittaneet", 1. tai 5. vuoden ryhmiin sen mukaan olivatko he suorittaneet (tai juuri lopettelemassa) opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluvaa opetusharjoittelua vai eivät. Neljäs opetusulottuvuus eli kyky rytmittää liikettä osoittautui olevan vähiten riippuvainen muista opetusulottuvuuksista sekä yleisestä opettajuuden kehitysvaiheesta. Muissa opetusulottuvuuksissa ryhmien välillä ei ollut eroja (Taulukko 5). vuosikurssin 15 opiskelijaa liitettiin 5.vuosikurssin ryhmään ja loput 17 opiskelijaa yhdistettiin 3
Tämä olettamus saa Taulukko 6. Neljäs ulottuvuus, liikkeen rytmittäminen, erottui selkeästi omaksi taitoalueeksi. vuosikurssilaisten koetutut taidot olivat paremmat kuin juuri aloittaneiden ja 1. POHDINTA Opettamisen perustaidot ryhmittyivät neljäksi eri ulottuvuudeksi, joista kolme ensimmäistä: "suunnittelu, instruktio ja palaute", "vuorovaikutustaidot, motivointi ja arviointi" sekä "erityisoppilaiden kohtaaminen" ovat yleisiä, kaikkeen liikunnanopettamiseen liittyviä ulottuvuuksia. Analyysi osoitti, että koetuilla opetustaidoilla ja vuosikurssilla on tilastollisesti merkitsevä yhteys. Varstala 2003). Annettujen vastausten mukaan opiskelijat luokiteltiin kolmeen ryhmään: 1) ei aikaisempaa opetus/ohjauskokemusta, 2) jonkin verran kokemusta liikunnanohjauksesta tai valmentamisesta ja 3) vähintään puolen vuoden päätoiminen työskentely liikunnantai luokanopettajana. Tosin tämäkin ulottuvuus korreloi tilastollisesti merkitsevästi, joskin heikosti kolmeen muuhun opettamisen ulottuvuuteen eikä siis ole täysin irrallinen muista opettamiseen liittyvistä taidoista. 001) koetuilta opetustaidoiltaan. Tosin jo opiskelun alkuvaiheessa olevat opiskelijat arvioivat taitonsa melko korkeaksi. Opetusulottuvuuksien keskiarvot ja keskihajonnat vuosikursseittain. vuosikurssi 4.35 .88 4.61 (n= 41) .97 4.12 1.14 4.30 1.59 2. kurssilaiset (Taulukko 6). Saadut tulokset vahvistavat tätä osoittaessaan, että opiskelun loppuvaiheessa olevat, opetusharjoittelun suorittaneet opiskelijat kokivat taitonsa paremmiksi kuin alkavat opiskelijat. 2000). Neljän opetusulottuvuuden väliset korkeat korrelaatiot osoittavat, että opettamiseen liittyvät taidot ovat yhteydessä toisiinsa ja kehittyvät osin rinnakkain. Näin ollen opettajan pedagogiset opinnot ja niihin liittyvä opetusharjoittelu näyttäisivät olevan merkityksellisiä opettamiseen liittyvien taitojen kehittämisessä. Opettaja voi esimerkiksi jo tehtävää selittäessään motivoida oppilaita, suoritusta havainnoidessaan antaa palautetta tai opetusmenetelmiä valitessaan huomioida ryhmässä olevan erityisoppilaan (ks. Koska opetusulottuvuudet korreloivat keskenään, vuosikurssin yhteyttä koettuihin opetustaitoihin tarkasteltiin MANOVAn avulla. vuosikurssi 5.43 .49 5.72 (n= 48) .60 4.72 .88 5.13 1.35 LSD testi 5 > 0, 1, 2, 3 5 > 0, 1, 2, 3 5, 3 > 2, 3, 5 > (p < .05) 2, 3, 5 > 2, 3 > 1 5 > 1 5 > 1 3, 5 > 1 2 > 40 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikunnanopiskelijoiden opetustaidot. Tämä saattaa johtua osittain siitä, että monet valintakokeissa hyväksytyt opiskelijat ovat käyneet erilaisia valmennuskursseja ja saaneet erilaista liikunnallista ohjaajakoulutusta jo ennen opintojen aloittamista, päinvastoin kuin monet muut aineenopettajat, joiden on todettu ajautuvan sattumalta opettajan työhön (Kiviniemi 2000, 68). Samoin liikuntapedagogiikkaa opiskelevat ovat valinneet opettajanuran jo valintakokeisiin osallistuessaan. Kolmea opetus/ohjaustaustaltaan erilaista opiskelijaryhmää vertailtiin toisiinsa yhtä aikaa eri opetustaitoulottuvuuksien suhteen käyttämällä MANOVAa. Samoin 5. Opiskeluaan päättävät opiskelijat kokivat omaavansa vähintäänkin hyvät opettamisen perustaidot kaikilla neljällä opetusulottuvuudella. vuosikurssilaisten taidot kaikilla neljällä opetusulottuvuudella. vuosikurssi 4.79 .63 4.96 (n= 66) .86 4.50 .93 4.78 1.52 5. Analyysiä jatkettiin tutkimalla vuosikurssin vaikutusta yksittäisiin opetusulottuvuuksiin varianssianalyysillä ja post hoe LSD-monivertailutestillä. Opetusharjoittelun suorittaneet opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat kokivat "suunnitteluun, instruktioon ja palautteeseen" sekä "vuorovaikutus taitoihin, motivointiin ja arviointiin" liittyvät opettamisen perustaidot merkitsevästi paremmiksi kuin alempien vuosikurssien opiskelijat. ryhmittely antoi mahdollisuuden tarkastella opetusharjoittelun yhteyttä opettamisen perustaitoihin, koska aikaisempien tutkimusten mukaan opetusharjoittelu on merkityksellinen opettajuuden kehitykselle ja opetustapahtuman kokonaisvaltaiselle ymmärtämiselle (Kagan 1992; Woods ym. LSD-testi osoitti, että 5. Tulosten mukaan ryhmät erosivat merkitsevästi toisistaan (p<. Opiskelijan opettamisen perustaidot näyttäisivät kehittyvän asteittain opiskelun ja harjoittelun edetessä. Aikaisempien tutkimusten mukaan suunnittelu, instruktio ja palaute -ulottuvuuteen liittyvät opetustaidot ovat niitä omaan opetuskäyttäytymiseen liittyviä toimintoja, joita opettajaksi opiskelevat kykenevät arvioimaan jo melko varhaisessa vaiheessa (Byra 1996; Woods ym 2000). juuri aloittaneet 4.05 .88 4.66 .91 4.06 1.15 3.92 1.64 (n=51) 1. Follow-up varianssianalyysi ja LSD-testi osoittivat, että aikaisempi ohjausja valmennusja varsinkin aikaisempi opettajakokemus oli yhteydessä korkeampaan koettuun opetustaitoon kaikilla neljällä opetusulottuvuudella (taulukko 7). vuosikurssilaiset kokivat vuorovaikutus-, motivointija arviointitaitonsa sekä taidon suunnitella sekä antaa instruktio ja palaute korkeammiksi kuin 3. Opettamisen perustaitojen ja aikaisemman opetuskokemuksen välinen yhteys Kyselylomakkeella kerättiin tietoa myös opiskelijoiden aikaisemmista opetus-, ohjausja valmennuskokemuksista eli olivatko he toimineet liikunnantai luokanopettajina, liikunnanohjaajina, valmentajina tai liikuntakerhojen vetäjinä. vuosikurssi (n=53) 4.64 .79 4.99 .81 4.33 .96 4.61 1.40 3. Opetustilanteessa opettajalta vaaditaan samanaikaisesti useita erilaisia toisiinsa liittyviä opettamisen perustaitoja. Nämä opettamiseen liittyvät taidot ovat keskeisiä myös koulutukseen sisältyvässä didaktisen observoinnin kurssissa (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2003). Eri vuosikursseilla olevat opiskelijat kokivat hallitsevansa parhaiten "suunnitteluun, instruktioon ja palautteeseen" sekä "vuorovaikutustaitoihin, motivointiin ja arviointiin" liittyvät opettamisen perustaidot. (LSD testit) Vuosikurssi F1 F2 F3 F4 ka kh ka kh ka kh ka kh 0
Chicago: University of Chigago Press. Postlesson conferencing strategies and preservice teachers' reflective practices. 13-25. 2000). Tämä menetelmä on puutteellinen verrattuna seurantatutkimukseen. Tehtyä tutkimusta voidaan tarkastella kriittisesti esimerkiksi seuraavien tutkimusasetelmien osalta: 1. Proceedings of the 1988 ETS lnvitational Conference, 39-68. Carney, C. Sport, Education and Society, 3 (11, 19-36. Ryan (Ed.), Teacher Education. Feiman-Nemser, S. &Tagg, J. 1993. Opettajan työtodellisuus haasteena opettajankoulutukselle. F. Kagan, D. Opiskelijat kokivat heikoimmaksi opetusulottuvuudeksi erityisoppilaiden ja häiriökäyttäytyjien kohtaamisen. 1989. Opettajien ja opettajankouluttajien käsityksiä opettajan työstä, opettajuuden muuttumisesta sekä opettajankoulutuksen kehittämishaasteista. Berliner, D. L. F2 F3 F4 ka kh ka kh ka kh 4.85 1.07 4.20 1.13 3.93 1.50 4.97 .82 4.34 1.00 4.68 1.50 5.36 .97 4.79 .90 5.08 1.55 3 > 1, 2 3 > 1, 2 3, 2 > 1 2. L. European Journal of Physical Education, 5, 104127. Analysis of interaction processes in physical education. Becoming a teacher. Samoin aikaisemmat opettajakokemukset olivat yhteydessä parempiin opettamisen perustaitoihin. Princeton, NJ: Educational Testing Service. University of Jyväskylä. Tutkimustulokset osoittivat, että miesopiskelijoiden liikkeen rytmittämiseen liittyvät opettamisen perustaidot olivat heikommat kuin naisopiskelijoilla. p. 1996. Tämän mukaan opettajakoulutus sosiaalistaa opiskelijoita liikunnanopettajan ja liikunnanopetuksen kulttuuriin niin että he vähitellen omaksuvat kouluttajien arvomaailman, ajattelutavat ja toimintamallit (Templin &: Schempp 1989). LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Uikunnanopiskelijoiden opetustaidot 41. 74th Yearbook of the National Society for the Study of Education. Teoksessa 0. Review of Educational Research, 62 (2). 1998. 1 Taulukko 7. ln K. Why models matter: An alternative view on professional growth in teaching. 2000. (2nd ed) Dubuque, IA: Brown & Benchmark. Saattaa olla, että erityisoppilaiden ja häiriökäyttäytyjien kohtaaminen on niitä taitoja, joita opettaja oppii vasta kokemuksen kautta työskennellessään koulussa. Tällöin ylempien vuosikurssien opiskelijat sekä aikaisempaa opetuskokemusta omaavat opiskelijat pystyvät paremmin liittämään erilliset opettamisen perustaidot laajempaan opetus-oppimis tapahtuman viitekehykseen, mihin liittyy myös oppilaan ja oppimisen näkökulma. Opetusulottuvuuksien ja aikaisempien ohjaus/ opetuskokemusten välinen yhteys Aikaisempi kokemus F1 ka kh Ei aikaisempaa kokemusta (n= 56) 4.32 .99 Ohjaus / valmennuskokemus (n= 169) 4.68 .80 Opettajana koulussa 5.13 .69 (n= 33) LSD-testi 3>2>1 (p < .05) vahvistusta myös aikaisemmista tutkimuksista ( Carney& Chedzoy 1998; Kagan 1992; Woods ym. Opettamisen perustaitoja kysyttiin sekä tarkasteltiin kokonaisvaltaisesta opetus tilanteesta irrallisina taitoina ja arviointi tapahtui opettajan toiminnan näkökulmasta. 2000. Hyvä opettaja 1. Grossman, P. Byra, M. 171 179. Students' perceived competence to teach physical education to children aged 7 to 11 years in England. Fuller, F. 1988. 1994. Studies in Sport, Physical Education and Health 81. LÄHTEET Barr, R. Suomessa liikunnanopettajaksi sosiaalistuminen saattaa olla tavallista voimakkaampaa, koska lähes kaikki nykyiseen ohjelmaan osallistuvat kouluttajat ovat opiskelleet aikanaan samalla laitoksella ja jotkut vielä samojen kouluttajien ohjauksessa. Elementary School Journal, 89, 365-377. 1995. Kasvu ja kasvattaminen. & Buchmann, M . Tutkimustulosten voidaan nähdä tukevan myös tätä teoriaa osoittaessaan, että opiskelun loppuvaiheessa olevat opiskelijat olivat lähempänä koulutukselle asetettuja tavoitteita kuin opintojaan aloittelevat opiskelijat. Journal ofTeaching in Physical Education, 16, 48-65. Tosin arvioidessaan opettamiseen liittyviä perustaitoja, opiskelija joutuu pohtimaan niitä omien kokemustensa kautta. & Chedzoy, S. Helsinki: WSOY, 136-143. lsohookana-Asunmaa, T. Puutteet tällä opetusulottuvuudella antavat koulutukselle aivan erityisiä haasteita, varsinkin kun tiedämme, että tämän päivän koulu edellyttää opettajalta yhä enemmän juuri näitä taitoja. 3. Tulos oli yhtenevä Carneyn ja Chedzoyn (1998) tutkimuksessa raportoitujen tulosten kanssa. 1975. Luukkainen (toimi Hyväksi opettajaksi. Koska koulussa toimivat liikunnanopettajat opettavat työssään yhä enemmän myös tanssia ja aerobiciä ja käyttävät omaa ääntään rytmittäjänä yhdessä musiikin kanssa, voidaan herättää kysymys siitä, tulisiko miesopiskelijoille, jotka myös aikaisempien tutkimusten mukaan (Nieminen 2001) kokivat opetustaitonsa tanssin alueella naisopiskelijoita heikommiksi, lisätä kyseisten taitojen opetusta opettajakoulutuksessa. Koulutusohjelma ja sen tavoitteet ovat kouluttajien asettamia ja heijastavat heidän kasvatusarvojaan, jotka siirtyvät opiskeluvuosien kuluessa tuleville opettajille. H. Opiskelijoiden opettamisen perustaitoja opiskelun eri vaiheessa voidaan tarkastella myös sosialisaatioteorian näkökulmasta (Templin &: Schemppl989). Kuitenkin tulevaisuudessa liikunnanopettajakoulutuksessa tulisi entistä systemaattisemmin siirtyä opettamisen tarkastelusta oppilaan oppimisen tarkasteluun (ks. Developmental Physical Education for Today's Children. Review of Educational Research. Myös sivuaineopiskelijoiden koettu parempi taito pääaineopiskelijoihin verrattuna kohdata erityisoppilaita, selittynee aikaisempien pedagogisten opintojen sekä erilaisten opetusryhmien parissa saatujen opetuskokemusten avulla. 62 121, 129-169. Opetus 2000. Development of an observation instrument, and its application to teacher training and program evaluation. ln New Directions forTeacher Assessment. Joka tapauksessa tämä on todellinen haaste opettajille ja opettajakoulutukselle, sillä häiriökäyttäytyminen liittyy osana isompaan yhteiskunnalliseen muutokseen, joka vaikuttaa luokan ja koulun muuttumiseen toimintaympäristönä (Kiviniemi 2000). Nyt tehtyä tutkimusta tullaan jatkamaan ja kyseiseen tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden opettamisen perustaitojen seuranta on parhaillaan meneillään. From teaching to learning. Kiviniemi, K. Tutkimustulosten mukaan ei edes vuoden pituinen opetusharjoittelu näyttänyt vahvistavan näitä opettajalta vaadittavia taitoja. 1992. Describing teacher education: A framework and illustrative findings from a longitudinal study of six students. Heinilä, L. lmplications of studies on expertise in pedagogy for teacher education and evaluation. Barr &: Tagg 1995), sillä kuten Feiman-Nemser &: Buchmann (1989, 367) toteavat, opettajaksi opiskelevat voivat oppia käsittelemään oppilaita ilman, että oppivat opettamaan. Primary student teacher prior experiences and their relationship to estimated competence to teach the national curriculum for physical education. Professional growth among preservice and beginning teachers. Chedzoy, S. Opetustaitojen kehitystä opintojen aikana tarkasteltiin poikittaistutkimuksen keinoin vertailemalla eri vuosikurssien opiskelijoita toisiinsa. M. 1992. Gallahue, D. & Brown, 0. C. Change, 27(6). 2002
Expertise in teaching physical education . L. Templin, T. Liikunta ja Tiede 40 (5-6), 10-15. Jyväskylän yliopisto. Schempp, P. Journal ofTeaching in Physical Education, 21, 35-56. G., Manross, D., Tan, S, K. Salvador, Ba: Faculdade Social da Bahia, 317324. 2003. 1989. Helsinki: WSOY, 151-166. Journal ofTeaching in Physical Education, 8, 254-260. 1997. Journal ofTeaching in Physical Education, 13, 2-23. J. D. & Stiehl, J. Journal ofTeaching in Physical Education, 20, 15-39.. 1991. Schorndorf: Verlag Karl Hofmann. A. Numminen, P. & Heikinaro-Johansson, P. PE students' estimated competence in dance and their general thoughts about dance. Kytökorpi (toim) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Liikunnanopettajan toiminta eri työtavoissa. Liikunnanopettajaksi opiskelevat oman opetuskäyttäytymisen kehittäjinä didaktisen observoinnin kurssilla . Columbus, Ohio: Merrill. Special Edition with the proceedings of the 9th dance and the Child International Conference. Expertise, experience, and effectiveness. 1989. Liikunnan opetusprosessin A, B, C. Manross, D. Physical education. Practioners' perspectives on values, knowledge, and skills needed by PETE participants. M., Karp, G, G. Nieminen, P. Journal of Physical Education, Recreation and Dance, 68 (3), 29-35. 2001. Developing teaching skills in physical education. Morris, G. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunnilla. painos. Siedentop, D. G. 2001. & Fincher, M. Helsinki: Opetushallitus. S. Jyväskylän yliopisto. & Escamilla, E. Opettajien perusja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 14. & Suni, M . McCullik, B. M. Studies in Sport, Physical Education and Health 45. 1985. Developing expertise in teaching and coaching. 2003. 1998. Siedentop, D. Pieron, M. H. Dubuque, IA: Brown & Benchmark. 3. Nieminen, P., Varstala, V., Hännikäinen R. Journal of Teaching in Physical Education, 17, 342-356. Liikunta ja Tiede, 2, 4-8. Teaching preservice physical education teachers to reflect. & Schempp, P. Preservice teachers learning about students and the teaching-learning process. The physical Educator, 52, 106-112. & Templeton, C. Schempp, P. & Eldar, E. & Cheffers, J. Ohio State University. Varstala, V. 42 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikunnanopiskelijoiden opetustaidot Placek, J. & Laakso, L. Palomäki, S. Teoksessa Breaking boundaries: dances, bodies and multiculturalism. Research in sport pedagogy. From intent to action. Empirical analytical perspectives ICSSPE sport science studies.2. & Smyth, D. Liikuntaja terveystieteiden opinto-opas 2002-2003; 2003-2004. 1988. Jyväskylän yliopisto: Liikuntakasvatuksen julkaisuja 5. G. 1996. Heikinaro, T Huovinen & L. CA: Mayfield Publishing Company. Varstala, V. Subject expertise and teachers' knowledge. Teoksessa P. 2001. 2003. 1997. D. Socialization into physical education: learning to teach. Woods. Liikunnanopettaja tanssinopettajana: Oma osaaminen heijastuu asenteisiin ja oppilaisiin. 1986. 2000
The majority of the comments were categorized as descriptive or evaluative. MITEN LIIKUNNANOPETTAJIKSI OPISKELEVAT NÄKEVÄT OMAN OPETUKSENSA. Opiskelijat tuottivat enimmäkseen laadultaan kuvailevia ja arvioivia kommentteja. Opetuksen kehittämistä koskevia ehdotuksia useimmat opiskelijat tuottivat 3-4 kappaletta. The results indicated that 60% of student teachers' comments referred to teaching behavior. This information can provide valuable insights into preservice teachers pedagogical thinking and professional development. Data were analyzed using a quantitative and qualitative content analysis. Five of student teachers made three or four suggestions for improving the lesson. Tutkimustulokset tarjoavat näkökulman opettajaksi opiskelevien pedagogiseen ajatteluun ja opettajaksi kehittymiseen. Liikunnan opetus-oppimistapahtuman havainnointi ja analysointi. The data for this study were collected by using the stimulated recall method. In most cases such suggestions concerned teacher's task presentation and feedback skills. Opettajaksi opiskelevat suunnittelivat ja opettivat 15 minuutin pienoisopetustuokion 8-10 oppilaalle. Asiasanat: liikunnanopettajat koulutus, pedagoginen ajattelu, stimulated recall -menetelmä ABSTRACT Analysing physical education teaching-learning processes: how preservice teachers see their own teaching performance. The stimulated recall sessions were tape-recorded and later transcribed from the tape into textual form. Tilanne nauhoitettiin haastattelunauhurin avulla. Kukin opiskelija katsoi oman opetuksensa nauhalta ja samanaikaisesti kommentoi ja analysoi sen tapahtumia. Key words: physical education teacher education, teacher's pedagogical thinking, stimulated recall method LltKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikunnanopetuksen havainnointi 43. Tulosten mukaan opettajaksi opiskelevat kiinnittivät eniten huomiota opettajan toimintaan ja erityisesti opettajan puhekäyttäytymiseen. The purpose of this study was to investigate how physical education students observe and analyse teaching-learning processes and their own teaching performance. LIIKUNNAN OPETUS-OPPIMISTAPAHTUMAN HAVANNOINTI JA ANALYSOINTI SANNA PALOMÄKI, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON Liikuntakasvatuksen laitos, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto Yhteyshenkilö: Sanna Palomäki Puh: 014-2602117, sähköposti: sanna.palomaki@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Miten liikunnanopettajiksi opiskelevat näkevät oman opetuksensa. In conclusion, the students reported that it was very useful to stop and rethink their teaching experiences by using the stimulated recall method. Tutkimukseen osallistui 6 toisen vuosikurssin liikuntapedagogiikan pääaineopiskelijaa. Opetustuokiot videoitiin. The teachers taught 15-minute micro-teaching lessons to a group of 8-10 pupils. Palomäki S., Heikinaro-Johansson P. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin sisällönanalyysia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisiin asioihin liikunnanopettajiksi opiskelevat kiinnittävät huomiota liikunnan opetus tilanteessa ja millä tavalla he kommentoivat omaa opetustaan videonauhalta. Palomäki S., Heikinaro-Johansson P. Tuotetuissa kommenteissa oli yksilöllisiä eroja sekä määrässä että laadussa. Under 20% percent of the comments made by members referred to pupils and their behavior. Opettajan oman toiminnan arviointi oli pääosin kriittistä. Lessons were videotaped. The study is a part of a wider research project, called "Teacher Development in PE Teacher Training". Suurin osa ehdotuksista käsitteli tehtävien selittämistä, ohjeistusta ja palautteenantoa. Tutkimus antoi viitteitä myös siitä, että opiskelijat tarvitsevat videopalautteen lisäksi ohjausta ja työkaluja opetus-oppimistapahtuman analysoinnin tueksi. The most common topics under this heading were teacher's talk and task presentation. Each subject viewed their own 15-minute videotaped micro-teaching lesson and at the same time commented and analysed what they saw happening during the lesson. Oppilasta käsitteleviä kommentteja aineistossa oli hieman alle 20%. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin stimulated recall -menetelmää hyödyntäen. Tuloksista näkyi selvästi se, että opiskelijan tausta, persoona ja aikaisemmat kokemukset esimerkiksi valmennusja ohjaustyöstä heijastuivat siihen, miten hän opetusta havainnoi ja analysoi. Tutkimus on osa laajempaa tutkimusprojektia, jonka tarkoituksena on seurata ja selvittää liikunnanopettajien kehittymistä koulutuksen aikana. In the main the student teachers evaluated their own teaching behavior critically. Subjects were 6 second-year students who were doing an intensive onesemester course on systematic observation and micro-teaching in physical education. Video playback can be made more effective by bringing in different observation techniques and self-evaluation tools, as was done in this course on systematic observation and micro-teaching
Opettaja tarvitsee myös sellaisia havainnointitaitoja, jotka auttavat häntä luomaan oppimista edistävän ilmapiirin. Toiseksi yleisin kommenttien sisältö oli opettajan käyttäytyminen (37%). (McCallister & Napper-Owen 1999.) Deweyn (1933) mukaan ympäristön ja tilanteen havainnointi sekä siihen perustuva päätöksenteko on keskeinen osa reflektion prosessia. Hyvä opettaja kuuntelee oppilaitaan sekä havainnoi ja tulkitsee myös nonverbaalisia viestejä (Bailey 2001, 49). Osa perustaidoista alkaa vakiintua tavoiksi, niin että opiskelija voi kiinnittää samanaikaisesti huomiotaan muihin olennaisiin asioihin opetustilanteessa. Graham, French ja Woods (1993) selvittelivät, miten opettajien kokemus-ja koulutustausta vaikuttaa heidän tekemiinsä havaintoihin ja tulkintoihin. McCallisterin ja Napper-Owenin (1999) tutkimukseen osallistui kahdeksan opintojensa loppuvaiheessa olevaa liikunnanopettajaopiskelijaa. Kehittymisen on myös todettu etenevän yksilöllisesti ja eri nopeudella. Opiskelijat kantoivat huolta siitä, tarjoavatko he oppilaille riittävän laadukasta opetusta ja tekivät myös ehdotuksia opetuksensa kehittämiseksi. JOHDANTO Opettajan havainnointitaitojen merkitys on liikunnanopetuksessa tunnettu pitkään.Jo 1930-luvulla Huelster (1939) korosti artikkelissaan, että kyky havainnoida ja analysoida liikuntasuorituksia on välttämätön taito opettajalle (ks. Siedentopin (1991, 11-12) viisivaiheinen opetustaitojen kehittymistä kuvaava malli on laadittu nimenomaan liikunnanopettajakoulutuksen tarpeisiin. Allison 1987). Kokeneiden opiskelijoiden havainnot olivat lähellä opettajankouluttajien tekemiä havaintoja. Useat tutkijat ovat ehdottaneet, että kehittyminen opettajaksi etenisi vaiheittain. Lisäksi opettaja oppii asteittain ennakoimaan luokan tapahtumia ja voi suunnata opetustaan yhä paremmin ja joustavammin tilanteen edellyttämällä tavalla. Teorian mukaan ensin vallitsee huoli itsestä, toiseksi huoli opetustehtävästä ja kolmanneksi huoli opetuksen vaikutuksista ja oppilaiden oppimisesta. Rovegno (2003, 299) tiivistää ekspertti-noviisitutkimusten tuloksia todeten, että aloitteleva opettajaopiskelija ei havaitse yksityiskohtia eikä asioiden yhteyksiä. I· 1. Viime aikoina on liikunnanopetuksessa korostettu paljon myönteisen ja turvallisen ilmapiirin merkitystä. Tutkimus oli järjestetty siten, että kaikki tutkittavat katsoivat videolta saman 15 minuutin opetustuokion ja kirjoittivat muistiin havaintonsa siitä. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden havainnointi oli pääasiassa kuvailevaa. Opiskelijoiden kehitys ei välttämättä aina etene vaiheittain, eikä se aina ole suoraviivaisen nousujohteista. Esimerkiksi Niikko (1998, 52-57) on esitellyt ja analysoinut raportissaan useita opettajan kehittymistä kuvaavia vaiheteoriamalleja. Opiskelijoiden kommenteista suurin osa (43%) koski oppilaita ja erityisesti heidän suorituksiaan. Capelin (1998) mukaan monille opettajien kehittymistä kuvaaville malleille on yhteistä se, että opettajan huomion katsotaan siirtyvän itsestä ja omasta opetus toiminnasta oppilaiden oppimiseen ja yksittäisten oppilaiden tarpeisiin. Osa opiskelijoista ei ehkä käy kaikkia vaiheita läpi vielä koulutuksen aikana vaan kehittyminen jatkuu opettajan työvuosien aikana. Opetuksen havainnointija analysointitaidot eivät kehity itsestään, eikä niitä myöskään omaksuta automaattisesti opetusharjoittelukokemusten kautta. Capelin (1998) mukaan opettajiksi 44 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 •Liikunnanopetuksen havainnointi opiskelevien parissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajaksi kehittyminen on monimutkaisempi tapahtuma, kuin mitä mallit antavat odottaa. Fullerin ja Brownin (1975) tunnettu teoria perustuu siihen, että opettajaksi opiskelevan huolenaiheiden katsotaan muuttuvan koulutuksen aikana. (Cape! 1998.) Aikaisempia tutkimuksia liikunnanopettajaksi opiskelevien havainnointija analysointitaidoista sekä niiden kehittymisestä on tehty ulkomailla jonkin verran (Allison 1987; Barrett, Allison & Bell 1987; Bell, Barrett & Allison 1985; Graham, French & Woods 1993; McCallister & Napper-Owen 1999). Opettajien kehittymistä kuvaaviin vaihemalleihin on kohdistettu myös varsin paljon kritiikkiä. Kehittyessään opettaja alkaa nähdä opetus-oppimistapahtumasta enemmän, huomaa paremmin asioiden yhteyksiä ja ymmärtää eri tekijöiden merkityksen osana kokonaisuutta. Tällä tavoin tutkimusjärjestelyt olivat samanlaiset kuin tämän artikkelin tutkimuksessa. McCallisterin ja Napper-Owenin (1999) mukaan heidän tutkimuksensa myönteiset tulokset johtuivat sekä siitä, että opiskelijat olivat koulutuksensa loppuvaiheessa että siitä, miten observointitilanne oli järjestetty. Grahamin (2001, 117-118) mukaan opettajan tulisi liikunnanopetuksessa pystyä tarkkailemaan monia erilaisia asioita, kuten toiminnan turvallisuutta, oppilaiden aktiivisuutta ja innostuneisuutta, tehtävien sopivuutta oppilaille sekä keskeisten asioiden ymmärtämistä ja oppimista. On tärkeää, että opettajalla on kykyä havaita ja puuttua esimerkiksi häiriökäyttäytymiseen tai muihin ongelmatilanteisiin luokassa (Heikinaro-Johansson 2001). Opettajankouluttajien havainnot olivat kuitenkin jäsentyneempiä kuin opiskelijoiden ja ne kohdistuivat enemmän sellaisiin tunnin tapahtumiin, jotka vaikuttivat oppilaiden oppimiseen. Neljännessä vaiheessa opiskelija kehittyy opetustaitojen soveltamisessa ja oppii käyttämään niitä entistä tarkoituksenmukaisemmin tilanteen ja ajan huomioiden. Tulosten mukaan kokeneemmat liikunnanopettajaopiskelijat tekivät opetuksesta määrällisesti enemmän havaintoja kuin ensimmäisen vuoden opiskelijat. Grahamin, Frenchin ja Woodin (1993) tutkimustulokset ovat samansuuntaisia muiden eksperttija noviisiopettajien eroja selvitelleiden tutkimusten kanssa. Havainnointija analysointitaidot ovat siis tärkeitä myös reflektiivisessä ajattelussa, jonka kehittämistä opettajankoulutuksessa nykyisin korostetaan sekä ulkomailla että meillä kotimaassa ( Griffiths 2000; Korthagen 1999; Ojanen 2000; Pollard 2002; Silkelä 2003). Tutkimuksissa on havaittu, että opettajaksi opiskelevan huomio voi olla samanaikaisesti useissa erilaisissa "huolenaiheissa" ja että opiskelijat voivat myös palata kehityksessä taaksepäin kohdatessaan uusia tilanteita. Aloittelevat opettajat tarvitsevat ohjausta ja mahdollisuuksia opetuksen tarkkailuun, jotta he osaisivat kiinnittää huomiota opetuksessa oleellisiin asioihin ja voisivat kehittää havainnointitaitojaan. Opiskelijat osoittivat kykyä havaita oman toimintansa vaikutuksia oppilaiden oppimiseen ja oppimisilmapiiriin. Kolmannessa vaiheessa opiskelijat kehittävät opetustaitojaan edelleen ja ylläpitävät jo aiemmin opittua. Toisessa vaiheessa opiskelija harjoittelee erilaisia opetustaitoja ja -menetelmiä. He keskittyvät omaan puhekäyttäytymiseen ja pyrkivät luontevaan esiintymiseen luokan edessä. Opettaja alkaa havainnoida sitä, miten oppilaat reagoivat hänen opetukseensa. Tutkijoiden mukaan opiskelijat olivat kykeneviä havainnoimaan ja reflektoimaan opetustoimintaansa siten, että he saattoivat kiinnittää huomiota myös siihen, miten oppilaat reagoivat opetukseen. Opiskelijoilta videoitiin kaksi opetusharjoittelutuntia, jotka he katsoivat ja kommentoivat tunnin jälkeen. Lisäksi viime vuosina tutkijat ovat olleet kiinnostuneita erityisesti liikunnanopettajiksi opiskelevien pedagogisen ajattelun kehittymisestä (McCaughtry & Rovegno 2003; Rovegno 2003; Sebren 1995). Tämän mallin mukaan monet opettajaksi opiskelevat tuntevat aluksi epävarmuutta opetustilanteessa. Viidennessä vaiheessa, opettajan opetustaitojen kehittyessä kasvaa myös opettajan varmuus opetustilanteen hallinnasta. Tässä tutkimuksessa opiskelijat havainnoivat videolta omaa opetustaan, kun taas useissa muissa tutkimuksissa havainnoinnin kohteena on ollut jonkun toisen pitämä tunti. Lisäksi heidän havaintonsa sisälsivät merkittävästi enemmän arviointeja ja ehdotuksia opetuksen kehittämiseksi
Laadun tarkastelussa kommentit luokiteltiin kuvaileviin, arvioiviin, ehdottaviin ja selittäviin kommentteihin. Tällaisesta yksittäisestä ajatuskokonaisuudesta käytetään tutkimuksessa nimeä kommentti. Naisopiskelijat tuottivat enemmän kommentteja kuin miesopiskelijat. Puhe opettajasta saattoi käsitellä esimerkiksi ohjeiden antaa, järjestelyjen suorittamista tai opettajan omaa ajattelua. Videon katsomiseen ja haastatteluun kulunut aika vaihteli 4560 minuuttiin. Eskelinen (1993), Patrikainen (1997) ja Aaltonen (2003). Kolmanneksi tarkasteltiin sitä, miten asiasta puhuttiin eli minkälainen kommentti oli laadultaan. Kurssin aluksi opiskelijat suunnittelivat ja opettivat 15 minuutin pienoisopetustuokion itse valitusta aiheesta. Videon katsominen suoritettiin tutkijan työhuoneessa ja puheet nauhoitettiin haastattelunauhurin avulla kasetille. Luokittelua varten aineisto jaettiin analyysiyksikköihin. Ennen videonauhan katsomista opiskelijalle selvitettiin tutkimuksen tarkoitus ja annettiin ohjeita siihen, miten opiskelijan tulisi toimia katselutilanteessa. Opiskelijat valittiin kurssilaisten joukosta satunnaisesti, kuitenkin vapaaehtoisuuteen perustuen. Stimulated-recall menetelmän mukaisesti opetus tilanne palautettiin videon avulla opiskelijan mieleen ja opiskelija sai vapaasti kommentoida ja analysoida sitä, mitä nauhalla tapahtui. Opiskelijoiden anonymiteetin säilyttämiseksi artikkelissa ei käytetä heidät nimiään, vaan tunnisteena toimii kunkin opiskelijan kohdalla kirjain ja sukupuoli. Oppilaina opetustuokiossa olivat harjoitusryhmän muut opiskelijat, 8-10 oppilasta. % f % f % f % f A: nainen 37 71,2 9 17,3 3 5,8 3 5,8 52 N: nainen 33 63,5 7 13,5 8 15,4 4 7,7 52 K: nainen 35 66,0 5 9,4 8 15, 1 5 9,4 53 M: mies 20 44,4 11 24,4 9 20,0 5 11, 1 45 J: mies 17 60,7 5 17,9 6 21,4 28 H: mies 20 48,8 12 29,3 5 12,2 4 9,8 41 Keskiarvo 27 59,8 8,2 18, 1 6,5 14,4 3,5 7,7 45,2 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 •Liikunnanopetuksen havainnointi 45. Kommenttien luokittelun uskottavuus pyrittiin varmentamaan koodauksen toistamisen avulla. Muut sisällöt -luokkaan kuuluivat esimerkiksi puheet harjoitteista, opetussisällöstä, tilasta, välineistä tai pienoisopetustilanteesta. Litteroituna yksittäisen opiskelijan videokommentit käsittivät noin 3-4 liuskaa (A4) tekstiä. Luokittelujärjestelmän luonnissa käytettiin apuna aikaisempia tutkimuksia (Graham, French & Woods 1993; McCallister & Napper-Owen 1999; Tsangaridou & O'Sullivan 1994) mutta lopulliset luokat syntyivät osaksi myös aineistolähtöisesti, eivätkä ne siis suoraan perustu mihinkään aikaisempaan tutkimukseen. Ensimmäisen luokittelukierroksen jälkeen kaikkien opiskelijoiden kommentit luokiteltiin vielä toiseen kertaan. Lopuksi aineisto käytiin läpi vielä kolmannen kerran ja suoritettiin tarkastuskierros, jolla varmistettiin ettei luokittelussa ole sattunut huolimattomuusvirheitä. Menetelmän laajempaa käyttöä on ehkä osaltaan rajoittanut se, että aineiston keruuprosessi on monivaiheinen ja varsin työläs. Näiden opettajakommenttien yleisimmät sisällöt olivat opettajan puhekäyttäytyminen ja ääni, tehtävien selitykset, opetuksen suunnittelu ja opettajan oma ajattelu. Opiskelijalla oli litteroinnin jälkeen mahdollisuus nähdä oma haastatteluaineisto tekstinä ja antaa siihen tarvittaessa huomautuksia. Tarkoituksenmukaisen analyysiyksikön tässä aineistossa muodostivat opiskelijoiden tuottamat ajatuskokonaisuudet. Tutkimuksessa hyödynnettiin stimulated-recall menetelmää (Marland 1984). Menettelyllä pyrittiin varmistamaan se, että luokittajan linja on pysynyt koko ajan johdonmukaisena ja samana, eivätkä luokkien kriteerit ole muuttuneet kesken koodauksen. 1 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisiin asioihin liikunnanopettajaksi opiskelevat kiinnittävät huomiota liikunnanopetustilanteessa ja millä tavalla he kommentoivat omaa opetustaan videonauhalta. Toiveena oli, että opiskelija tuottaisi ajatuksiaan mahdollisimman paljon ääneen. Tuomi ja Sarajärvi (2002, 107) puhuvat sisällön erittelystä, silloin kun aineistoa kuvataan kvantitatiivisesti ja sisällönanalyysilla he tarkoittavat pyrkimystä kuvata aineiston sisältöä sanallisesti. Puhekäyttäytyminen, ääni ja tehtävän selitykset yhdessä käsittivät 27% kaikista opettajaa koskeneista kommenteista. Opiskelijoiden kommentit poimittiin taulukkoon ja aluksi kaikki kommentit luokiteltiin sen pääasiallisen sisällön mukaan joko 1) opettajaa itseään, 2) oppilasta, 3) opettajaa sekä oppilasta tai 4) jotakin muuta sisältöä koskevaksi. Stimulated-recall aineisto ja haastattelut litteroitiin nauhoilta tekstiksi. Suomessa menettelyä ovat opettajatutkimuksessa hyödyntäneet aiemmin mm. Opettajiksi opiskelevien kommenttien (f=271) sisällöt videon katselutilanteessa Opiskelijat Kommentin sisältö Opettaja Oppilas Opettaja ja oppilas Muu Yht. TAULUKKO 1. Sen jälkeen seurasi lyhyt standardoitu avoin haastattelu (Patton 2002, 344-346). Opiskelija sai myös pysäyttää nauhan aina halutessaan. Tässä työssä käytettiin ensisijaisesti luokitteluihin ja laskemiseen perustuvaa sisällönanalyysia ja sen tukena laadullista, tulkitsevaa sisällönanalyysia. He olivat kaikki toisen vuosikurssin liikuntapedagogiikan pääaineopiskelijoita ja osallistuivat Didaktinen observointi ja pienoisopetus kurssille syksyllä 2001. Opetus tuokio videoitiin ja opettajan ääni taltioitiin nauhalle langattoman mikrofonin avulla. Tutkijan rooli oli videon katselun aikana myötäilevä: tarkoituksena oli rohkaista opiskelijaa puhumaan, mutta ei ohjailla opiskelijan huomion kiinnittymistä. Tutkimukseen osallistui 6 opiskelijaa. Seuraavaksi määriteltiin kommentin tarkempi sisältö. Lopuksi tarkasteltiin vielä eri luonteisten kommenttien sisältöä, esimerkiksi sitä, minkälaisia ehdotuksia opiskelijat esittivät. 3 TULOKSET Opetusta koskevien kommenttien sisältö Tutkimukseen osallistuneet kuusi opiskelijaa tuottivat videon katselutilanteessa yhteensä 271 kommenttia (taulukko 1). Puhe oppilaasta saattoi käsitellä esimerkiksi oppilaan toimintaa, suoritusta tai oppilaan ominaisuuksia. Aineiston analysointi perustui sisällönanalyysiin. Sisällönanalyysilla voidaan tutkia lähinnä verbaalisia aineistoja ja sille on tyypillistä aineiston luokittelu, jolloin ilmiötä voidaan kuvata myös määrällisesti. Muita useasti käsiteltyjä sisältöjä olivat opetuksen organisointi ja järjestelyt, ohjaus, palautteen anto sekä opettajan olemus, eleet ja ulkonäkö. Kyngäs ja Vanhanen (1999) kuvaavat sisällönanalyysia menettelytapana, jolla pyritään aineiston systemaattiseen ja objektiiviseen analyysiin. Suurin osa, lähes 60% opettajaksi opiskelevien kommenteista koski opettajan omaa toimintaa
Vähiten kommentteja tuotettiin luokkaan muut, johon kuuluivat esimerkiksi puheet harjoitteista, opetussisällöstä, tilasta tai välineistä. Oppilasta koskevia kommentteja oli koko aineistossa hieman alle 20 %. Opetusta koskevien kommenttien laatu Kommenttien laadun tarkastelu osoitti, että opiskelijat tuottivat eniten kuvailevia ja arvioivia kommentteja. Kommenteissa kuvattiin myös päinvastaista vaikutusta oppilaasta opettajaan ja muutamissa kommentissa puhuttiin opettajan ja oppilaan yhteisestä toiminnasta. Ne olis pitäny ehdottomasti heti kattoa poies. Yhteenvetona kommenttien sisällöistä voidaan todeta, että opiskelijoiden päähuomio oli opettajan omassa toiminnassa ja erityisesti opettajan puhekäyttäytymistä kommentoitiin paljon. (H: mies, kriittinen arvio oppilaiden toiminnasta) Verrattaessa kuvailevien ja arvioivien kommenttien suhdetta aikaisempiin tutkimustuloksiin voidaan todeta, että opiskelijat esittivät melko paljon arviointeja. En mä huomannutkaan, että pojat pelas noin hyvin tuolla ja että ne tosiaan laittoi niitä vaikeita palloja. Näistä 9 oli kriittisiä arvioita, 2 neutraalia ja 11 myönteistä. Oppilaiden suoritusten arviointi ei silti ollut kovin runsasta, sillä näiden kommenttien keskiarvo tutkimusryhmässä oli alle neljä. Kaikista kommenteista laadultaan arvioiviksi luokiteltiin 32% ja näistä suurin osa kohdistui opettajien omaan toimintaan (taulukko 2.) Arvioivat kommentit luokiteltiin kriittisiin, neutraaleihin ja myönteisiin. (M: mies, myönteinen arvio opettajan toiminnasta) Oppilaisiin kohdistuneet arvioivat kommentit käsittelivät suurimmaksi osaksi oppilaiden suorituksia ja oppimista. Tästä viitteitä on saatu mm. Myös osa tämän tutkimuksen opiskelijoista huomasi videolta oppilaiden suorituksista asioita, joita he eivät olleet aiemmin opetustilanteessa havainneet. (A: nainen, kriittinen arvio opettajan toiminnasta) Vähä tommonen kiire ja hätäinen, kun mä haluaisin, että olis semmonen niinku rauhallinen ohjaaja. Opiskelijoiden kommentointia ei kuitenkaan voi pitää sisällöllisesti kovin kapea-alaisena, sillä huomiota kiinnitettiin varsin monipuolisesti erilaisiin asioihin ( vrt. T än mä selitin aivan turhan vaiheen kautta. Selitykset luokiteltiin sisällöllisesti kolmeen pääluokkaan, jotka olivat oppilaasta lähtevät perustelut, opettajasta lähtevät perustelut sekä muut perustelut. noviiseilla on taipumusta enimmäkseen vain selostaa eli kuvailla tapahtumien kulkua. Tähän vaikutti todennäköisesti myös opetettavien sisältöjen erilaisuus ja opettajan sisällön hallinta. Opiskelijat arvioivat kriittisesti mm. Bell, Barrett & Allison 1985). Opettajan toiminnan arvioinneista yli puolet oli sävyltään kriittisiä ja myönteisiä arvioista oli vain seitsemän. Toinen opiskelija kertoi, että joutui käyttämään tiettyyn harjoitukseen enemmän aikaa kuin oli ajatellut, koska oppilaiden suoritukset eivät heti onnistuneet. f % f % f % f % f A: nainen 17 32,7 21 40,4 11 21, 1 3 5,8 52 N: nainen 14 26,9 14 26,9 12 23,1 12 23,1 52 K: nainen 26 49,1 10 18,9 14 26,4 3 5,7 53 M: mies 7 15,6 18 40,0 16 35,6 4 8,9 45 J: mies 9 32, 1 12 42,9 4 14,3 3 10,7 28 H: mies 15 36,6 11 26,8 12 29,3 3 7,3 41 Keskiarvo 14,7 32,5 14,3 31,7 11,5 25,5 4,7 10,3 45,2 46 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 •Liikunnanopetuksen havainnointi. (N: nainen, kriittinen arvio opettajan toiminnasta) Tää meni ihan, tää ohjeiden anto, suhteellisen hyvin, että kaikki ymmärti. Grahamin, Frenchinja Woodsin (1993) sekä McCallisterin ja Napper-Owenin (1999) tutkimuksissa. Opiskelijakohtaisessa tarkastelussa havaittiin, että oppilaskommenttien määrä vaihteli opiskelijoiden aineistoissa melko paljon, viidestä kahteentoista kommenttiin. Esimerkiksi yksi opiskelija perusteli harjoitteiden valintaansa oppilaiden vähäisillä pelikokemuksilla. Aikaisemmin on todettu, että opetuksen videointi voi auttaa opettajaopiskelijaa havainnoimaan oppilaiden tuntitoimintaa ja lisätä heidän tietoisuuttaan oppilaiden näkökulmasta (Atjonen 1998, 69). Näiden sisältö kuvasi useimmiten opettajan toimintaa suhteessa oppilaaseen. Usein tutkimuksissa on todettu, että ns. Aloittelevan opetusharjoittelijan huomio on usein omassa selviytymisessä ja esiintymisessä. Oppilasryhmän luonteeseen, oppilasmäärään, oppilaiden motivointiin, oppilaiden ajattelun aktivointiin, vuorovaikutukseen ja toiminnallisuuden tavoitteeseen TAULUKKO 2. Eniten puhuttiin oppilaan suorituksesta ja sen arvioinnista. Esimerkiksi Grahamin, Frenchin ja Woodsin (1993) tutkimuksessa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kommenteista peräti 70% oli kuvailevia, mutta kolmannen vuoden opiskelijoilla kuvailevia kommentteja oli enää 41%. opettajan tehtävien selitys tapaa ja muuta puhekäyttäytymistä, opettajan palautteen antoa ja oppilaiden huomiointia, opettajan olemusta ja liikkumista, opetuksen organisointia ja oppilaiden ryhmittelyä sekä kiireistä ja rauhatonta opetustoimintaa. Myönteisiä arviointeja annettiin tunnin kokonaisuudesta, selkeistä selityksistä ja ohjeista, tehtävien eriyttämisestä, selvistä lopetuskomennoista ja oppilaiden huomioinnista. Tätä aihetta käsitteli noin puolet kaikista oppilaskommenteista. Kommentit, joissa puhuttiin sekä opettajasta että oppilaasta käsittivät aineistosta noin 15%. Kommentit, joissa opiskelijat esittivät syitä tai perusteluja tekemilleen valinnoille nimettiin selittäviksi kommenteiksi. Selitys saattoi sisältää esimerkiksi perustelun opettajan toiminnalle opetustilanteessa tai perustelun tietyn harjoitteen valinnalle. Lisäksi käsiteltiin oppilaiden muuta toimintaa, oppilasryhmän ominaisuuksia, ryhmäkokoa, oppilaiden ilmeitä, tunnetilaa ja ilmapiiriä. Opettajaksi opiskelevien kommenttien (f=271) laatu videon katselutilanteessa Opiskelijat Kommentin laatu Kuvailevat Arvioivat Selittävät Ehdottavat Yht. Oppilasnäkökulman voisi olettaa vahvistuvan opiskelijoiden havainnoissa koulutuksen edetessä ja opetuskokemuksen karttuessa. Toisaalta suoritusten arvioinnin määrä vaihteli paljon opettajakohtaisesti. Tulos kertonee siitä, että opiskelijat olivat jo tässä vaiheessa opiskeluaan omaksumassa arvioivan ja kriittisenkin otteen opetus-oppimistapahtuman tarkkailuun. Tulosta voi pitää odotettuna, jos tulkintakehyksenä käyttää esimerkiksi Siedentopin (1991, 11-12) opettajan kehittymistä kuvaavaa vaihemallia. (N: nainen, myönteinen arvio oppilaiden toiminnasta) Tuo!lahan näkyy ihan selvii tuommosii, polvilukkojakin. Oppilaasta lähtevissä perusteluissa Cf=22) vedottiin useimmin oppilaan suoritukseen tai osaamiseen
Sitä vastoin eksperttiopettajat toteuttivat suunnitelmiaan joustavasti. Opettajan sijoittumiseen, liikkumiseen ja tarkkailun osalta ehdotettiin esimerkiksi, että opetuspaikkaa olisi voinut välillä vaihtaa, opettaja olisi voinut kierrellä enemmän oppilaiden joukossa tai että opettajan olisi pitänyt sijoittua toisella tavalla suhteessa oppilaisiin, että olisi nähnyt suoritukset paremmin. Mountakis 2001). Eräs opiskelija toivoi, että osaisi käyttää värikkäämpää ja spesifimpää palautetta. Yritän pitää periaatteenani, että etin mieluumin hyviä kohtia huin virheitä. Opiskelijat osoittivat myös selvästi pyrkivänsä huomioimaan oppilaiden lähtökohtia ja taitoja opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. (K: nainen, omaa opetusta ohjaava periaate: suunnitelman joustava käyttö) Muiden perustelujen luokkaan tuli kommentteja Cf=l 7), jotka liittyivät opetus tuokion videointiin ja opetusaikaan sekä käytettävissä olleisiin välineisiin ja tilaan. Yhteenvetona selittävistä kommenteista voidaan todeta, että opiskelijoiden perustelut omalle toiminnalleen olivat useimmiten, joko käytännön kokemuksista johdettuja tai omaan järkeilyyn ja ajatteluun perustuvia. Aloittelevien opettajien sitoutuminen suunnitelmaan on havaittu myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Yksi opiskelija totesi kameran sijainnin vaikuttaneen tilankäyttöön, siten että hän oli tiedostamattaan vienyt ryhmän salin toiselle puolelle harjoittelemaan. Tämän aineiston opiskelijoista kaksi oli toiminut valmennus tehtävissä jo useampia vuosia. Toisaalta ainakin kahden opiskelijan kommentit ja toiminta opetus tilanteessa osoittivat jo joustavampaa suhtautumista suunnitelmaan: molemmat etenivät tunnin ajankäytössä tilanteen mukaan. Sisällönhallinta siis heijastui opetuksessa useisiin tilanteisiin aiheuttaen vaikeuksia erityisesti palautteenantoon ja tehtävien selityksiin. Mitchell & Marland 1989). Opiskelijat kertoivat esimerkiksi, että tehtävän selitys olisi voinut olla selkeämpi tai että koko selitys olisi pitänyt antaa yhdellä kertaa. Näihin koulutuksen tulisi pystyä puuttumaan ja vaikuttamaan. (K: nainen, omaa opetusta ohjaava periaate) Kun on noita va!mennushommia tehnyt, niin huomio kiinnittyy siihen, että just keskeyttää sen toiminnan ja sit antaa sen ohjeen. Opettajasta lähtevistä perusteluista (f=30) yleisimpiä olivat kuvaukset opettajaksi opiskelevan omasta opetustavasta tai opetusta ohjaavasta periaatteesta. Näissä puhuttiin mm. Perusteluissa saatettiin viitata suoraan myös johonkin käytännössä koettuun, esimerkiksi opiskelijan kokemuksiin valmennustoiminnasta. Näitä perusteluja tuottivat erityisesti ne opiskelijat, joilla oli jo jonkin verran aikaisempaa kokemusta opetustyöstä tai valmentamisesta. Onkin todennäköistä, että tällaiset omaa opetusfilosofiaa heijastelevat perustelut lisääntyvät opetuskokemuksen karttuessa. Tuossa ainakin olis vainu pihhusen kertoo käsien käytöstä enemmän. Palautteen annosta opiskelijat totesivat, että henkilökohtaista palautetta olisi pitänyt antaa enemmän ja osaavia oppilaita tulisi kehua. Esimerkiksi harjoitteiden nopea soveltaminen pienemmälle oppilasjoukolle koettiin haasteelliseksi tehtäväksi. Aaltosen (2003, 197) tutkimuksen mukaan kokeneiden opettajien opetustilanneajattelua aktivoivat pääasiassa juuri oppilailta saadut verbaaliset janon-verbaaliset vihjeet. Eksperttiopettajien kyky reagoida yllättäviin tilanteisiin on parempi, koska heillä on enemmän kokemusta, tietoa ja malleja, joita soveltaa erilaisiin tilanteisiin. Lisäksi mainittiin, että suoritusnäyttö olisi pitänyt olla rauhallisempi ja näytön suunta toinen. spesifistä ja positiivisesta palautteesta, toiminnallisuudesta ja aktiivisen tekemisen määrästä ja oppilaiden ajattelun aktivoinnista. Jo koulutukseen tulevilla opiskelijoilla on paljon opettamiseen, oppimiseen ja oppilaisiin liittyviä mielikuvia ja uskomuksia. (N: nainen, selitys: suunnitelma ohjaa toimintaa) Mä ehhä suunnittelen ajallisesti tunnin, mutta sen jälkeen mä en hertaahaa hato kelloa, että kyllä se tilanne sitte ohjaa niin paljon. Jotenkin kun oli oma opetustuokio Ja oli suunnitellut sen, niin ajattelin, että en mä sitä ainakaan nyt muuta. Muutamissa ehdotuksissa käsiteltiin opetuksen organisointia ja oppilaiden ryhmittelyä sekä opetuksen suunnittelua. (Kagan 1992.) Aineistossa oli myös joitakin sellaisia perusteluja, joiden voi katsoa pohjaavan opetuksen ja oppimisen tutkimuksiin tai teorioihin. (H: mies, ehdotus: tehtävän selitys) Olis pitänyt painottaa sitä, että pankaa juoksemaan ne. Lisäksi harjoitteisiin ehdotettiin joitakin kehittelyvaiheita. Jos opiskelija koki sisällön hallintansa heikoksi tuli se yleensä ilmi toistuvasti opetusta kommentoitaessa (ks. Ehdottavien kommenttien sisällön tarkastelussa selvisi, että opiskelijat ehdottivat eniten muutoksia tehtävän selityksiin, ohjeisiin ja suoritusten näyttöihin. Kommenteista kävi selville, että tällaiset tapahtumat, joihin opettajaksi opiskelevat eivät olleet ennalta varautuneet aiheuttivat usein hämmennystä. Muutamat opiskelijat totesivat, että lyhyt, 15 minuutin opetusaika oli saanut heidät kiirehtimään ja hätäilemään. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikunnanopetuksen havainnointi 4 7. (M: mies, valmennuksesta opittu toimintatapa) Perusteluissa esiintyi myös opettajan sisällönhallintaan viittaavia kuvauksia. Aikaisemmat ohjausja valmennuskokemukset voivat monelta osin helpottaa opettajan roolin siirtymistä, mutta toisaalta on muistettava, että kilpaurheiluun ja valmentautumiseen sopivat toimintatavat eivät kaikilta osin sovi koululiikuntaan (ks. Ohjeista todettiin, että olisi pitänyt painottaa tiettyjä asioita enemmän tai, että joku asia oli unohtunut ohjeista kokonaan pois. Toinen opiskelija huomasi videolta, että oppilaiden virheelliset asennot olisi pitänyt korjata. Opetuksen suunnitteluun ja tuntisuunnitelmaan liittyneet perustelut kertoivat siitä, että osa näistä aloittelevista opettajista pyrki pitämään varsin tiukasti kiinni suunnitelmastaan ja siihen laadittujen tehtävien toteutumisesta. Manrossin ja Templetonin ( 1997) mukaan se, miten tarkoituksenmukaisesti opettaja reagoi yllättäviin ja jatkuvasti muuttuviin tilanteisiin luokassa erottelee yleensä selvästi ekspertit ja noviisit toisistaan. Joskus opiskelijoiden mielikuvat opettamisesta voivat olla varsin "mustavalkoisia" ja jopa virheellisiäkin. liittyviä perusteluja esitettiin muutamia. Ne perustuvat usein omiin koulukokemuksiin. Lisäksi he ovat usein paremmin valmistautuneita yllättävien tilanteiden varalle ja pystyvät ennakoimaan niitä. Opiskelijat selittivät myös, miten oppilaiden muu toiminta (poissaolo, myöhästyminen tai sivussa olo sairauden takia) vaikutti heidän toimintaansa ja opetustuokion kulkuun. Usein tutkimuksissa on kuitenkin jouduttu toteamaan, että opiskelijoiden mielikuvat säilyvät ainakin osin pysyvinä läpi koulutuksen. (Kagan 1992.) Monilla liikunnanopettajaksi opiskelevista on myös runsaasti erilaisia kokemuksia urheilunkentiltä harrastajan, ohjaajan taivalmentajan rooleista. (N: nainen, ehdotus: ohjeet) Ehdotuksissa käsiteltiin myös palautteen antaa, oppilaiden huomiointia ja vuorovaikutusta. Muistan ittehi kun on muutaman herran tehnyt sen virheen, että yrittää huutaa sinne toiminnan sekaan, niin sillan siitä puuttuu se teho. Harjoitteisiin, opetuksen etenemiseen, ajanja tilankäyttöön liittyen opiskelijat ehdottivat, että johonkin harjoitteeseen olisi voinut käyttää enemmän aikaa tai, että harjoite olisi voinut toimia paremmin, jos käytetty tila olisi ollut isompi. (A: nainen, selitys: suunnitelma ohjaa toimintaa) Varmaan vaikutti sekin, että mulla oli aiha monta tehtävää vielä (suunniteltuna) Ja mulla oli kiire suorittaa niitä. Esimerkiksi Westerman (1991) huomasi, että noviisiopettajilla etukäteissuunnittelu johti opetuksen toteutusta ja heillä oli vaikeuksia vastata oppilaiden tarpeisiin
Vastaavanlaisia opetuksen kommentointitilanteita järjestettiin kevään 2004 aikana tähän tutkimukseen osallistuneille opiskelijoille, kun he olivat edenneet opinnoissaan neljännelle vuosikurssille opetusharjoitteluvaiheeseen. Tässä mä olisin vainu näyttää sen tuolta toisesta suunnasta, niin ne olis nähny sen paremmin. Pensonja Shohamin (2003) tuoreessa tutkimuksessa tehtiin mielenkiintoinen havainto tutkittaessa opetusharjoittelijoiden päätöksentekoa ennen opetusta ja opetuksen jälkeen. Opiskelijoiden väliset erot opetuksen kommentoinnissa Opiskelijoiden tapauskohtainen tarkastelu osoitti, että opiskelijoiden kommenteissa oli selviä yksilöllisiä eroja. Mielenkiintoista on myös tarkastella yksilötasolla sitä, ovatko opiskelijoille tyypilliset piirteet edelleen tunnistettavissa vai onko niissä tapahtunut muutoksia.. Grahamin, Frenchinja Woodsin (1993) tutkimuksessa havaittiin, että ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kommenteista vain 2% sisälsi ehdotuksen opetuksen kehittämiseksi, mutta kolmannen vuoden opiskelijoiden kommenteista jo 14% oli ehdottavia. Toisaalta tulosta tulkittaessa on huomioitava se, että kommentoitava opetusaika oli vain 15 minuuttia. Tämä on luonnollista, kun ottaa huomioon opiskelijoiden vähäisen opetuskokemuksen ja sen, että he eivät aikaisemmin olleet tehneet vastaavanlaista kommentointia. Tämä johtui myös osaltaan siitä, että toiset opiskelijat hallitsivat opetettavana olevan asian paremmin kuin toiset. Tutkimus tulee jatkumaan seurantatutkimustyyppisenä. Kommentoidessaan useaan kertaan samaa asiaa saattoi muita oleellisia asioita jäädä opiskelijalta näkemättä. Palomäki & Heikinaro-Johansson 2003). Liikunnan aineenopettajakoulutuksen tehtävänä on kouluttaa laaja-alaisia liikuntakasvatuksen asiantuntijoita ja opettajia, jotka ovat sisäistäneet vastuunsa oppilaan oppimisen ohjaajina, ovat kiinnostuneita oman työnsä tutkimisesta ja kehittämisestä sekä osaavat tarkastella omaa toimintaansa ja vuorovaikutustaan kriittisesti reflektoiden erilaisissa liikunnan opetus-oppimistilanteissa. Toiset kiinnittivät enemmän huomiota suorituksiin ja kommentoivat suoritusten tekniikkaa tarkemmin. Q: mies, ehdotus: opetuksen organisointi) Kaiken kaikkiaan opettajaksi opiskelevien ehdotusten määrä ei ollut kovin suuri, sillä kaikista kommenteista noin 10% oli ehdottavia ja viisi opettajaa antoi omaa opetustaan koskien vain 3-4 ehdotusta. Opetusten videoinnit ja kommentoinnit järjestettiin Didaktinen observointi ja pienoisopetus -kurssin aikana, jonka tavoitteena on herätellä opettajaksi opiskelevan reflektiivistä ajattelua ja ohjata tulevia opettajia "oman työnsä tutkijoiksi". Yksi opiskelijoista esitti selvästi enemmän ehdotuksia opetuksen kehittämiseksi kuin muut. Opettajan on tärkeää havainnoida ja tiedostaa sekä omia toimintatapojaan että pohtia toimintansa vaikutuksia oppilaaseen. Opiskelijat kokivat videon katsomisen ja ääneen ajattelun varsin hyödylliseksi, sillä menettely auttoi katsomaan omaa opetusta keskittyneesti. Tutkimus puoltaakin erilaisten observointimenetelmien tarpeellisuutta videon katsomisen tukena. Edellä mainittu piti paikkansa myös tämän tutkimuksen kohdalla, tosin sillä poikkeuksella, että opiskelijat keskittyivät kommenteissaan enemmän opettajan kuin oppilaan toimintaan. Uuden aineiston avulla pyritään selvittämään, onko oman opetuksen havainnointi ja kommentointi muuttunut jollakin tavalla sisällöllisesti tai laadullisesti koulutuksen myötä. Cape! (1998) muistuttaakin opettajienkouluttajia siitä, että jokaisen opiskelijan kohdalla on huomioitava opettajaksi kehittymisen yksilöllisyys. Opiskelijat erosivat toisistaan myös oppilaiden suoritusten havainnoinnissa ja arvioinnissa. Tulos ei ole yllättävä, kun ottaa huomioon sen, että opettajaksi opiskelevat olivat vasta aloittaneet toisen vuosikurssin opinnot. 4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Aikaisemmissa tutkimuksissa opettajien on todettu havainnoivan ja kommentoivan enimmäkseen oppilaita, opetusmenetelmiä ja opetuksen aikaisia toimintatapoja, sisältöjen ja tavoitteiden kommentoinnin ollessa vähäistä (Marland & Osborne 1990; McCallister & Napper-Owen 1999; Mitchel & Marland 1989). Tulkinta, joka sopii myös tässä tehtyyn tutkimukseen on se, 48 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 •Liikunnanopetuksen havainnointi että aloittelevilla opettajilla on kyllä halua huomioida oppilaiden tarpeita, mutta opetustilanteessa tehtävissä nopeissa ratkaisuissa he eivät aina kykene huomioimaan oppilailta tulevia vihjeitä. Tässä saadun tuloksen voi katsoa olevan linjassa em. Kurssilla opettajan opetustoimintaa analysoidaan monien erilaisten observointimenetelmien avulla ja vaikka kurssin sisällöissä on mukana myös oppilaan toiminnan havainnointia, painopisteeksi on tietoisesti tässä vaiheessa koulutusta valittu opettajan oma toiminta. Toisaalta oman opetuksen kommentointi videolta ei ollut opiskelijoille kovin helppoa. tutkimuksen kanssa, sillä suomalaiset toisen vuoden opiskelijat tuottivat ehdotuksia selvästi enemmän kuin ensimmäisen vuoden yhdysvaltalaisopiskelijat, mutta hieman vähemmän kuin kolmannen vuoden opiskelijat. Lisäksi videon katselun aikana saattoi havaita jonkin verran huomion kiinnittymistä eli fiksoitumista tiettyyn, opiskelijaa häiritsevään asiaan. Tulokset toivat selvästi esille myös sen, että opiskelijan tausta, aikaisemmat kokemukset ja persoona vaikuttavat siihen, miten hän opetusta havainnoi ja analysoi. jälkireflektion vaiheessa perusteluista enää 20% oli oppilaasta lähteviä ja sen sijaan päätöksiä argumentoitiin eniten opettajaan liittyvillä tekijöillä (56%). Niiden avulla opiskelijoiden huomiota voidaan suunnata monipuolisesti erilaisiin asioihin opetuksessa. Huomion kiinnittyminen ulkoisiin seikkoihin selittyy osaltaan sillä, että näistä opiskelijoista ainoastaan yksi oli nähnyt omaa opetustaan aikaisemmin videolta. Tilanteet ja tapahtumat vaihtelevat opetuksen aikana nopeasti, eivätkä opiskelijat aina osanneet tarttua niihin. Tämä haasteellinen tehtävä edellyttää, että "tutkivan opettajan" tavoitteistoa kuljetetaan opinnoissa punaisena lankana läpi koulutuksen. Joku opiskelijoista tarkasteli omaa toimintaansa hyvin kriittisesti, kun taas joku toinen suhtautui opettamiseen neutraalin positiivisesti. Observointimenetelmien etuna on myös se, että niiden avulla opiskelija saa konkreettisia välineitä opetuksensa kehittämiseen (ks. Opettajien kehittymistä kuvaavat mallit eri vaiheineen tarjoavat kyllä suuntaviivoja opettajien koulutukseen, mutta niiden soveltaminen yksittäisen opiskelijan kohdalla ei voi olla suoraviivaista. Yksi opiskelijoista kiinnitti erityistä huomiota tunnin ilmapiiriin, kun taas useimmat eivät kommentoineet sitä lainkaan. Jo pelkästään kommenttien määrässä oli paljon vaihtelua: kaikki eivät reagoineet videon tapahtumiin yhtä nopeasti tai eivät ainakaan tuottaneet ajatuksiaan puheeksi yhtä paljon kuin toiset. (K: nainen, ehdotus: opettajan sijoittuminen) Ne juoksi tuolla vähän miten sattuu, että siinä olis tarkemmin pitänyt sanoo se, että kummalta puolelta aina mennään. Useiden opiskelijoiden huomio kiinnittyi ainakin aluksi opettajan puheeseen ja olemukseen. Opiskelijoiden kehitysvaiheen lisäksi tämän tutkimuksen tulokset saattavat heijastella koulutuksen vaikutusta. Suunnitteluvaiheessa opetusharjoittelijat perustelivat ratkaisujaan suurimmaksi osin oppilas tekijöillä (57%), mutta opetuksen jälkeen ns
London : Sage. Niikko, A. & O'Sullivan, M. Capel, S. What and how preservice physical education teachers observe during an early field experience. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 89. London : Continuum. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:o 1. Mountain View, CA: Mayfield Publishing. McCallister, S.G. Champaign, IL: Human Kinetics, 295-310. 2. Rovegno, 1. London: Kogan Page, 156-165. Teaching physical eduaction. 2nd ed. 1998. Pollard,A. 1987. Journal ofTeaching in Physical Education 14, 262-283. & Templeton, C.L. Väitöskirja. Korthagen, F. Graham, G. & Marland, P. Preservice teachers' reflections and knowledge development in a field-based elementary physical education methods course. Ojanen, S. Westerman, D. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 1984. & Rovegno, 1. A restatement of the relation of reflective thinking to the educative process. 1993. Siedentop, D. Tsangaridou, N. Graham, K.C., French, K.E. Pedagogisen ajattelun ja toiminnan suhde. Hoitotiede 11, 3-12. & Sarajärvi, A. Joensuun yliopisto. Development of pedagogical content knowledge: Moving from blaiming students to predicting skillfulness, recognizing motor development and understanding emotion. Liikunnanopettajiksi opiskelevat oman opetuskäyttäytymisen kehittäjinä Didaktisen observoinnin kurssilla. 1999. 2003. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 36. Silkelä, R. 2001. Reflective teaching. 1989. Journal of Teaching in Physical Education 7, 12-21. Griffiths, V. What preservice physical education teachers see in an unguided early field experience. & Shoham, E. Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys luokanopettajan pedagogisessa ajattelussa. Boston: D.C. Helsinki: Paimenia. How we think. Fuller, F.F. Professional growth among preservice and beginning teachers. Patrikainen, R. Väitöskirja . painos. & Napper-Owen, G. Ohjauksesta oivallukseen. Virginia Tech: Human Kinetics. Teaching & Teacher Education 6, 93-109. (toim.) 2003. Liikunta & Tiede 38 (1), 4-9. Patton, M.Q. Eskelinen, T. McCaughtry, N. What perservice physical education teachers see in a unguided field experience: A follow-up study. 2003. 2nd ed. Teaching &Teacher Education 5, 115-128. 2003. 2003. Marland, P. & Brown, O.H. NSSE 74th yearbook, part 2. Research Ouarterly for Exercise and Sport 58, 242-249. 1991. Journal ofTeaching in Physical Education 14, 13-33. London: Kogan Page. &Vanhanen, L. PE students' stages of development as teachers: Part 1. 2003. The British Journal of Physical Education 29 (3), 17-20. Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. 2001. Marland, P. LÄHTEET Aaltonen, K. 3rd . Stimulated recall from video: lts use in research on the thought processes of classroom participants. Becoming a teacher. Classroom theory, thinking and action. Effective and evidence-informed professional practice. 1993. Joensuun yliopisto. 1995. A handbook for primary & secondary schools teachers. Differences between physical education and top-level sport. 2002. Enemmän vapautta, vastuuta ja haasteita. Opetustaan integroivan opettajan tietoperusta lähihoitajakoulutuksessa. Väitöskirja. Becoming a master teacher. 1975. Developing teaching skills in physical education. 2002. Dewey, J. 1994. European Journal ofTeacher Education 22, 191-207. 1985. Tuomi, J. ln K.J. A. Teachers' knowledge construction . Kagan, D.M. Acta universitatis Ouluensis E34. Chicago: University of Chicago Press, 25-52. Heikinaro-Johansson, P. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikunnan opetuksen havainnointi 4 g. Expertice in teaching physical education. Review of Educational Research 62, 129-169. Linking reflection and technical competence: the logbook as an instrumentin teacher education. Opotunti: opetusintentiot, mielekkyys ja vastavuoroisuuden kokemukset peruskoulun oppilaanohjaustunnilla. Bell, R., Barrett, K., & Allison, P. International Journal of Educational Research 33, 539-555. ln S J Silverman & C.D. Research on teacher thinking: The next phase. 1933. European Journal ofTeacher Education 26, 313-328. The students' perspective. Atjonen, P. 2002. Palomäki, S & Heikinaro-Johansson, P. 2001. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 15. Allison, P.C. Oulun yliopisto. Oualitative research & evaluation methods. & Woods, A.M. Observing and interpreting teaching-learning processes: Novice PETE students, experienced PETE students, and expert teacher educators. 2000. 1997. European Physical Education Review 7, 92-106. Liikunta & Tiede 40 (5-6) tutkimusartikkelijulkaisu, 10-15. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 71. & Bell, R. Observation and analysis skills of student teachers in physical education. Ryan (Ed.)Teacher education. Sebren, A. 1992. Näkökulma vaihe-, oppimisja sosiaalisiin teorioihin. Expert and novice teacher decision making. Joensuun yliopistopaino. Ennis (Eds.) Student learning in physical eduaction. Kyngäs, H. Joensuun yliopisto. 1991. Journal of Physical Education, Recreation and Dance 68 (3), 29-35. The reflective dimensions in teacher education. Barrett, K.R.,Allison, P.C. Liikuntakasvatus 2000-luvun koulussa. Mitchell, J. ln O Zuber-Skerritt (Ed.) Video in higher eduaction. Becoming a teacher in the crossfire of videokameras . Applying research to enhance instruction. Sisällön analyysi. 1990. 1998. Journal ofTeaching in Physical Education 22, 344-368. 1999. Journal ofTeacher Education 42, 292-305. 2000. Student teachers' reasoning while making pedagogical decisions. Journal ofTeaching in Physical Education 13, 46-61. Teaching children physical education. Penso, S. Using pedagogical reflective strategies to enhance reflection among preservice physical education teachers. 1998. 2001. Journal of Teaching in Physical Education 4, 81-90. Joensuun yliopisto. Ohjausteorian kehittelyä. 1999. Opettajaksi kehittyminen ulkoisena ja sisäisenä prosessina. Heath and Company. Physical Educator 56, 19-31. Mountakis, C. 1987. 2nd ed. Bailey, R. 1997. Manross, D. Helsinki: Tammi. & Osborne, B
Lisäksi esitetään opiskelijoiden ja tutkijaopettajan kokemuksia kurssista. The course lasted throughout the spring term 2001. The participants considered the course content and teaching methods used to be both necessary and beneficial. Courses like this could be more widely applied in pre-service and in-service teacher training, including coach education programmes. They also reported increased preparedness to face social interaction situations. In addition, the skills were discussed and practised in situations demanding teacher helping skills and authority at school. Tutkimus oli laadullinen tapausja toimintatutkimus. The data consisted of students' questionnaires, learning tasks and diaries, and an observational diary kept by the teacher-researcher. Opintojakson tavoitteena oli lisätä liikunnanopiskelijoiden valmiuksia kohdata koulutyössä eteen tulevia ihmissuhdeja kasvatuskysymyksiä. The course in social and emotional skills reported in this study was administered in the Department of Physical Education, University ofJyväskylä. Positive attitudes and values served as a basis for these skills. The social skills taught and studied in the course were social interaction skills, such as clear expression of thoughts and emotions by 1-messages, and active listening and problem-solving skills (Gordon 1974). teacher training Klemola, U., Heikinaro-Johansson, P., Lintunen, T. Tutkimuksen tarkoituksena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida sosioemotionaalisia taitoja kehittävän opintojakson opetussuunnitelma liikunnan aineenopettajakoulutukseen. Opintojakson laajuus oli yksi opintoviikko, josta lähiopetusta oli 30 tuntia. Osallistujat olivat liikuntapedagogiikkaa pääaineenaan opiskelevat kolmannen vuosikurssin opiskelijat (n = 33) kolmessa ryhmässä ja tutkijaopettaja. The participants were 33 P.E. Opiskelijat pitivät kurssin sisältöä ja opetusmenetelmiä tärkeinä, hyödyllisinä ja monipuolisina. & Rovio, E. Puh: 014-260 1714, sähköposti: ulla.klemola@edu.jyu.fi TIIVISTELMÄ Sosioemotionaalisia taitoja kehittävä opintojakso liikunnan aineenopettajakoulutuksessa. The students pointed to the usefulness and versatility of the course content and the importance of practising these skills continually during their studies. Ali the lessons given by one of the groups were videotaped. The emotional skills included the ability to perceive, understand and regulate emotions (Mayer & Salovey 1997). 50 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Sosioemotionaaliset taidot ABSTRACT The course in social and emotional skills in P.E. Sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys ja oppimiskeskeisen pedagogiikan periaatteet ohjasivat opetussuunnitelman laadintaa. and social and emotional skills. Keywords: teacher education, social and emotional skills, physical education, sport pedagogy, action research. The course participants met once a week for 90 minutes, 30 hours per group in total. students divided into three groups, and the female teacher-researcher, who had more than 10 years· experience of teaching both P.E. teacher trainingin Finland. Klemola, U., Heikinaro-Johansson, P. Taitojen etenemisjärjestys opetuksessa osoittautui mielekkääksi. The purpose of this paper is to describe the implementation of the course, especially the course contents and methods, and the experiences of the students and the teacher-researcher (first author). Asiasanat: Opettajankoulutus, liikuntakasvatus, sosioemotionaaliset taidot, toimintatutkimus. Nevertheless, all the participants found the experiential methods beneficial and interesting, especially the discussions, demonstration, exercises and stories about using the skills. & Rovio, E. Tutkimusaineisto kerättiin Jyväskylän yliopistossa liikuntakasvatuksen laitoksella helmikuusta toukokuuhun kevätlukukaudella 2001. Tässä käytettyä opetussuunnitelmaa voidaan soveltaa, kun kehitetään opetusta opettajankoulutukseen, opettajien täydennyskoulutukseen tai valmentajien koulutukseen. SOSIOEMOTIONAALISIATAITOJA KEHITTÄVÄ OPINTOJAKSO LIIKUNNAN AINEENOPETTAJAKOULUTUKSESSA ULLA KLEMOLA 1, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON2, TARU LINTUNEN2, ESA ROVI03 1opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto, 2Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, 3Työterveyslaitos, Helsinki Yhteyshenkilö: Ulla Klemola, PL 35 (YO), 40014 Jyväskylän yliopisto. Artikkelissa kuvataan opetussuunnitelman sisältöjä, opetusmenetelmiä ja opintojakson kulkua sekä arvioidaan opintojakson toteutusta. The aim of the study was to pian, administer and evaluate a course in social and emotional skills given as part of P.E. Keskeisiksi opetusmenetelmiksi osoittautuivat opetuskeskustelut, taitojen käytön demonstraatiot ja harjoittelu sekä tarinoiden käyttö opetuksessa. , Lintunen, T. Tutkimus osoitti sosioemotionaalisia taitoja kehittävän opetussuunnitelman toimivaksi kokonaisuudeksi. This study was a qualitative case study, defined as action research. Tutkimusaineisto koostui tutkijaopettajan havaintopäiväkirjasta, liikunnanopiskelijoiden oppimispäiväkirjoista ja opiskelutehtävistä, opintojakson eri vaiheissa heille suunnatuista lomakekyselyistä sekä videotallenteista. According to the data, active listening and the use of I -messages in problematic interaction situations were found to be difficult and needed a lot of practice. Opiskeltavat taidot olivat selkeä itseilmaisu, tunteiden, tunnistaminen, nimeäminen ja säätely, kuunteleminen sekä ongelmanratkaisutaidot
Ensimmäinen kirjoittaja toimi tutkimuksessa tutkijaopettajan kaksoisroolissa, jolloin hän opettajana ohjasi toimintaa ja samalla tutkijana havainnoi ja kyseenalaisti (Kemmis & McTaggart 2000; Niikko 2001). Koulutuksen sisältö käsitteli toiseen ihmiseen suuntautumista, hänen kunnioittamistaan ja empatiaa. Voidaankin sanoa, että ihmissuhteet kaikessa haastavuudessaan luovat ihmisen mielenterveyden ja hyvinvoinnin perustan myös koulussa. Rasku-Puttonen (1997) raportoi katsauksessaan luokanopettajakoulutuksessa toteutettua opintokokonaisuutta, jonka sisällöt käsittelivät itsetuntemusta, opettajan ja oppilaiden välisiä ristiriitoja, ryhmäytymistä ja koulukiusaamista. Opintojaksolla opiskeltavat sosioemotionaaliset taidot liitetään liikuntakasvatuksessa esiin nouseviin vuorovaikutustilanteisiin ja siten kyseessä on myös liikuntapedagoginen tutkimus. Tarvitaan opintoja, joissa erilaiset inhimilliset kohtaamistilanteet tulevat esiin. Keskeistä toimintatutkimuksessa on suunnittelun, toiminnan, havainnoinnin ja reflektion syklisesti etenevä spiraalimalli (Kemmis & McTaggart 2000),joka tässä työssä toteutui opintojakson sekä sisällöllisessä että eri ryhmien toiminnassa. (1992) tutkivat vuorovaikutuskoulutuksen vaikuttavuutta kouluhallinnon henkilöille, lähinnä rehtoreille. Taitojen oppimisen vaikuttavuudesta ja hyödyllisyydestä lapsille ja nuorille on kuitenkin olemassa näyttöä (Beelman ym. Opintojakson toteutuminen tuotiin esiin tyypittelyä hyväksi LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Sosioemotionaaliset taidot 51. (Stake 2000.) Tutkimus oli luonteeltaan myös toimintatutkimus, joka tarkoittaa interventiota, parempaan pyrkimistä ja tutkittavien subjektiutta (Eskola & Suoranta 2000). Opiskelijat arvioivat opintokokonaisuuden erittäin hyödylliseksi tulevien tehtäviensä kannalta. Tutkijaopettaja oli toiminut yli kymmenen vuotta liikunnanopettajana ja vuorovaikutustaitokurssien ohjaajana. 1994; Graczyk ym. Metodologisista ongelmista huolimatta tutkijat päätyivät siihen, että sosioemotionaaliset taidot ovat havainnoitavissa, mitattavissa ja niitä voidaan opettaa. Taitojen ohella on tärkeää pohtia taitojen käytön taustalla olevia asenteita. Smith ym. (Kiviniemi 2000; Laine 2000.) Toisaalta muuttunut yhteiskunta vaatii valmiuksia yhteisöllisyyteen ja yhteistoiminnallisuuteen (Atjonen 2004; Luukkainen 2004). 2000). Nykykoulussa oppilaiden häiriökäyttäytymisen ja henkilökohtaisten ongelmien lisääntyminen tuovat uusia vaatimuksia sekä opettajille että opettajankoulutukselle. Tulevien liikunnanopettajien on tärkeää tiedostaa vuorovaikutusta tukevien taitojen merkitys työskennellessään erilaisten oppilaiden parissa nopeasti vaihtuvissa tilanteissa liikuntatunneilla. Opettajiin tai opettajankoulutukseen liittyen tutkimusta sosioemotionaalisista taidoista on rajoitetusti (Rasku-Puttonen 1997; Smith ym.1992). Tutkijaopettajan havaintopäiväkirjan analysoinnissa hyödynnettiin kahdenlaista aineistonlukutapaa, joissa tutkijaopettaja keskittyi ryhmäkohtaiseen sekä sosioemotionaalisten taitojen opetukseen kohdistuvan aineiston tarkasteluun. Aineisto koostui tutkijaopettajan havaintopäiväkirjasta, liikunnanopiskelijoiden kirjoittamista oppimispäiväkirjoista ja opiskelu tehtävistä sekä opintojakson alussa, keskivaiheessa ja lopussa heille suunnatuista lomakekyselyistä. Artikkelin lähestymistapa on pedagoginen ja kasvatus tieteellinen. JOHDANTO Opettajan työ on muuttunut ja työkenttä laajentunut viime vuosien aikana. Oppitunti, joka toteutettiin kerran viikossa, oli kestoltaan 90 minuuttia. 2000; Kokkonen 2003; Mayer 2001; Payton ym. Eskolan (2001) vaiheittain etenevä analyysimalli muodosti aineiston käsittelyn ja analyysin rungon. Aikuisten sosioemotionaalisten taitojen opettamista ja oppimista sekä koulutuksen toteuttamista käsitteleviä tutkimuksia on niukasti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Kohdejoukkona olivat liikuntapedagogiikkaa pääaineenaan opiskelevat kolmannen vuosikurssin opiskelijat (n= 33, naisia 22 ja miehiä 11), jotka olivat jakautuneet kolmeen ryhmään. Opettajien tulisi vastata yhteiskunnan yksilöllistymisen ja nuorten oppilaiden itsenäistymiskehityksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Kyseessä ovat siis tunneja vuorovaikutustaidot, joista käytetään nimitystä sosioemotionaaliset taidot. Muissa ammattiryhmissä sosioemotionaalisten taitojen koulutuksesta on saatavilla jonkin verran tutkimustietoa, jonka mukaan taitojen opetuksessa on syytä käyttää toiminnallisia opetusmenetelmiä (Kennedy 2001; Kurtz ym. Lisäksi käytettävissä olivat videotallenteet yhden opiskelijaryhmän oppitunneista (28 tuntia). Prosessia kuvattiin yksityiskohtaisesti ja intensiivisesti. Opettajankoulutus ei tällä hetkellä näytä antavan riittävästi valmiuksia nykykoulun vaatimuksiin, minkä vuoksi tämä opettajuuden osa-alue tuottaa huolta työssä oleville opettajille (Seppälä 1999). Opettajien perusja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen raporteissa Ookinen 2000; Kiviniemi 2000) ja opettajankoulutuksen kehittämisohjelmassa (2001) todetaankin, että opettajankoulutuksessa tulisi olla entistä enemmän panostusta vuorovaikutustaitoihin ja erityyppisten ristiriitatilanteiden käsittelyyn. Tutkimuksissa, joissa liikunnanopetukseen yhdistettiin sosioemotionaalisia taitoja kehittäviä ohjelmia (Compagnone 1995; DeBusk & Hellison 1989; Kuusela 2001), on taitojen opetuksen havaittu nivoutuvan myönteisesti vuorovaikutukseen, oppilaiden käyttäytymiseen ja vastuuntunnon lisääntymiseen. Opintojakson laajuus oli yksi opintoviikko, josta lähiopetusta oli 30 tuntia. Tällä sosioemotionaalisten taitojen opetusta käsittelevällä tutkimuksella halutaan tukea opettajia heidän vuorovaikutteisessa kasvatusja opetustehtävässään. TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimus oli laadullinen tapausja toimintatutkimus, jonka mielenkiinto kohdistui yhteen kohteeseen, sosioemotionaalisten taitojen opetustapahtumaan. Tutkimusaineisto kerättiin Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan liikuntakasvatuksen laitoksella 7.2.10.5.2001. Opettajien vuorovaikutuksellisten valmiuksien lisäämisellä voidaan vaikuttaa syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten asemaan. Toimiva vuorovaikutus koulussa on todettu keskeiseksi tekijäksi nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Liikunnanopettajien sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen lisää mahdollisuuksia vaikuttaa lasten ja nuorten elinikäisen liikuntaharrastuksen syntymiseen ja sitä kautta terveyden lisääntymiseen. (Veijola 2003.) Tapa, jolla aikuinen kohtaa lapsen ja nuoren, on merkityksellinen. 1994). Tutkijat painottavat sosioemotionaalisten taitojen oppimisen prosessiluonnetta, jonka jatkuvuus on aiheellista turvata. Myönteinen opettaja-oppilassuhde tukee nuorten kasvua ja lisää myös opettajien omaa jaksamista ja hyvinvointia työssään. Opetusmenetelmistä toimivimpia olivat toiminnalliset ja elämykselliset tehtävät. 1999). 2000). Tämä artikkeli selvittää liikunnanopettajakoulutuksessa toteutetun sosioemotionaalisia taitoja kehittävän opintojakson opetussuunnitelmaa, sen sisältöjä ja opetusmenetelmiä. Myös rehtoreiden kouluttautumismahdollisuuksien lisäämistä korostettiin. 2001; Levy & Usherwood 1992; Rimpelä ym. Tarkastelun keskiössä ovat sosioemotionaalisten taitojen opettamiseen ja oppimiseen liittyvät kysymykset. Sosioemotionaalisilla taidoilla tarkoitetaan tässä työssä yksilöön itseensä ja toisiin ihmisiin kohdistuvia elämänhallintaa tukevia taitoja, joita on mahdollista harjoittaa ja kehittää (Boyatzis ym. Lisäksi arvioidaan opintojakson toteutusta ja kuvataan opiskelijoiden ja tutkijaopettajan kokemuksia kurssista. Liikunnanopettajan kyky herkkyyteen, rajojen asettamiseen ja kannustavuuteen lisää myönteisen oppimisympäristön syntymistä (Heikinaro-Johansson ym. Oppilaiden kohtaamisen lisäksi myös kouluyhteisöön kuuluvien oppilaiden vanhempien, muun henkilökunnan ja koulun ulkopuolisten verkostojen kanssa tehtävä yhteistyö vaatii onnistuakseen vuorovaikutusta tukevia taitoja (Niemi ym.1998)
Gordonin mallissa esitetyt taidot ovat yhteneviä taitojen opetusta aikuisille selvittävien tutkimusten kanssa. (Miller ym. Oleellista tunneja vuorovaikutustaitojen käyttämisessä ovat arvot ja asenteet, joiden pohjalle taitojen käyttö rakentuu. Niistä useimmissa esiin ovat nousseet vuorovaikutustaidot (Kennedy 2001; Kurtz ym. Tunnetaitoja tarvitaan sekä suhteessa itseen että toisiin. Niitä pidetään vuorovaikutustaitojen perustana (Mayer ym. Loppukyselyn avovastaukset tutkijaopettaja sen sijaan luokitteli seuraavasti: opiskelijoiden toiveiden huomioiminen ja toteutuminen, opintojakson sisältö, opetusmenetelmät ja oppimateriaali, kurssin suoritustapa, ajatukset ryhmästä ja sen kokoonpanosta, opettajan ja opiskelijoiden yhteistyö, opintojakson ajoittuminen opintoihin sekä kehittämisehdotukset vuorovaikutuskoulutukselle. Moilanen & Räihä 2001; Eskola & Suoranta 2000). OPINTOJAKSON SISÄLTÖ, OPETUSMENETELMÄT JA ARVIOINTI Sosioemotionaaliset taidot Opiskeltavia sosioemotionaalisia eli tunneja vuorovaikutustaitoja olivat selkeä itseilmaisu, tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja säätely, kuunteleminen sekä ongelmanratkaisutaidot. Puhuja vahvistaa tai hylkää ilmaisun. Tutkijaopettaja kokosi havaintopäiväkirjastaan kolmen ryhmän kokemuksista yhden tyypillisen kertomuksen tapahtumien kulusta opintojaksolla. Tunteiden säätely ei ole tunteiden tukahduttamista vaan kaikkien tunteiden kokemista, hyväksymistä ja ilmaisemista siinä määrin että sekä ihminen itse että hänen ympärillään olevat voivat hyvin. Minäviestit ovat avointa viestintää siitä, mitä ihminen ajattelee, tuntee ja mitä hän pitää tärkeänä. (Gordon 1979; Morse & Ivey 1996.) Tunteen heijastamisen avulla puhujalle tulee kokemus siitä, että hänet ja hänen tunteensa hyväksytään, mikä vapauttaa puhujaa oman asiansa käsittelyyn niin tunteiden kuin järjenkin tasolla. 52 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Sosioemotionaaliset taidot Tämä lisää hänen itseymmärrystään (Payton 2000; Saarni 2000). Eskola & Suoranta 2000). Videotallenteita tutkijaopettaja käytti vertailuaineistona tulkintojen tarkastelussa ilman systemaattista videoanalyysia. Tasaarvoinen ja toista kunnioittava asenne on edellytys näiden taitojen käytölle ihmissuhteissa. Tunnistettuja tunteita on mahdollista oppia säätelemään sekä toiminnan että ajatuksen avulla. Taitojen opetus pohjautui Gordonin kehittämään (1979) ja Adamsin (1999) esittelemään malliin käyttäytymisen ikkunasta, joka määrittelee erilaisissa tilanteissa käytettävät sosioemotionaaliset taidot. Yksilöiden välisiä ristiriitoja voidaan helpottaa myös erilaisten ongelmanratkaisu taitojen avulla. Tunnetaidot sisältyvät myös tunnepätevyyden (Saarni 2000) käsitteeseen. Sanaton viestintä (ilmeet, eleet, asennot) kytkeytyy sanalliseen viestintään. Sanomalla ääneen toisen tunteen tai tarpeen kuuntelija tarkistaa, onko hän tulkinnut toisen kokemuksen oikein. Kuuntelun taidot voidaan jaotella kuuntelukäyttäytymiseen ja eläytyvään kuunteluun. (Kokkonen & Siponen 2004.) Tunnetaidot ovat siis merkittäviä niin opettajalle kuin oppilaillekin ja tärkeä osa koulun hyvinvointia. (Kokkonen & Siponen 2004.) Tunnetaitojen merkityksellisyydestä yksilön omalle hyvinvoinnille on olemassa tutkimuksellista näyttöä. 2003), minkä vuoksi myös käsitteiden määrittelyssä on päällekkäisyyttä. (Adams 1999; Geldard 1989.) Kuuntelukäyttäytymisestä on kysymys myös silloin, kun kuuntelija palauttaa puhujalle tämän viestin asiasisällön sellaisena kuin on sen ymmärtänyt. Tunteiden säätelyssä on Mayerin ja Saloveyn (1997) mukaan kyse kyvystä olla avoin erilaisille tunteille sekä kyvystä vaikuttaa niin omiin kuin toisenkin tunteisiin. Ymmärrettävä viesti edellyttää tasapainoa sanattoman ja sanallisen viestinnän välillä. Eläytyvässä kuuntelussa kuullaan ja heijastetaan puhujan viestin sisältämä tunnekokemus tai hänen tarpeensa tilanteessa. 2000). (Adams 1999; Geldard 1989.) Tunteen tai tarpeen heijastamista pidetään tärkeimpänä ohjaamisen ja tukemisen taitona. Tunteiden ilmaisu on sekä sanatonta että sanallista oman kulttuurin mukaista tunnesanaston käyttöä (Saarni 2000). Niiden avulla väärinkäsitykset vähenevät. 2000). 2000). Alkukyselyn antamat tiedot opiskelijoiden toiveista ja tavoitteista hän luokitteli ja käytti niitä opetuksen suunnittelussa. Tästä taidosta käytetään myös nimitystä kuullun tarkistaminen ja se suuntaa kohti vaativampaa eläytyvän kuuntelun taitoa. Kuuntelukäyttäytymisessä viestin vastaanottaja suuntautuu ja keskittyy viestin lähettäjään, puhujaan. (Himberg & Jauhiainen 2000.) Selkeään sanalliseen viestintään kuuluu omavastuisen puhumisen taito, joka ilmenee minäviesteinä. 2001; Levy & Usherwood 1992; Smith ym.1992). 1979.) Viestin vastaanottamisessa on kyse kuuntelemisesta. Tunteiden tunnistamisesta on kysymys silloin, kun ihminen oppii erottelemaan kokemiaan tunteita toisistaan ja nimeämään niitä. Vuorovaikutustaidoissa on pelkistetyimmillään kysymys viestin lähettämisestä ja sen vastaanottamisesta. (Morse & lvey 1996.) Minäviestejä ja kuuntelemisen taitoja käytetään avuksi opetuksessa vastaantulevien ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa. Teemat johdettiin tutkimustehtävistä ja ne käsittelivät opintojakson sisältöä ja opetusmenetelmiä. Opiskelijoiden oppimispäiväkirjoista tutkijaopettaja poimi opintojakson toteutumiseen liittyvät kommentit teemoittelun avulla. käyttäen (vrt. Minäviesti on opettajalle syyttävää sinäviestiä eli tuomitsemista ja arvostelemista rakentavampi väline puuttua myös oppilaan ongelmalliseen ja häiritsevään käyttäytymiseen (Adams 1999; Gordon 1974, 1979; Miller ym. Opintojakson puolivälissä toteutettua välikyselyä hän käytti opetuksen ohjauksen välineenä ilman systemaattista luokittelua. Lomakekyselyitä tutkijaopettaja käytti kolmella tavalla. Tunnetaidot ovat välttämättömiä myös silloin, kun pyritään asettumaan toisen ihmisen asemaan ja ymmärtämään häntä. Opintojaksolla opetetut taidot kattavat myös sisältöalueet, joita kansainvälinen sosioemotionaalisia taitoja tutkiva ja kehittämisohjelmia kokoava organisaatio Collaborative to Advance Social and Emotional Learning (CASEL) suosittelee (Payton ym. Jaottelu pohjautuu Mayerin, Caruson ja Saloveyn (2000) tunneälyn määrittelyyn. Opintojaksolla tutustuttiin Gordonin (1979) esittämään molemmat voittavat menetelmään, ekosysteemisiin menetelmiin (Molnar & Lindqvist 1994) sekä arvoristiriitojen ratkaisua tukevaan neuvontaan (Gordon 1979). Taidot ovat peräisin psykoterapian ja opetuksen käytänteistä ( Geldard 1989; Gordon 1979; Molnar & Lindqvist 1994; Morse & Ivey 1996; Rogers 1983), puheviestinnästä (Miller ym.1997) sekä tunneälytutkimuksesta (Boyatzis ym. Osassa ohjelmia käsiteltiin myös tunnetaitoja ja empatiakysymyksiä (Kennedy 2001; Smith ym.1992). (Rogers 1983; Saarni 2000.) Taitojen opetuksessa tämä on tärkeää huomioida, mikä on tullut esiin myös ai. Lisäksi tutkijaopettaja tarkasteli sekä miesettä naisopiskelijoiden kurssikokemuksia määrällisesti laskemalla frekvenssit (vrt. 2000; Payton ym. Lisäksi oppimispäiväkirjoissa oli runsaasti mainintoja, jotka liittyivät ryhmässä toimimiseen. Hän ilmentää kuuntelemistaan sanattomasti ilmein, elein ja asennoin sekä sanallisesti äännähdyksinja pienin kehotuksin. Viestin lähettämisessä eli itseilmaisussa on kysymys sanattomista ja sanallisista viesteistä. Tutkimuksessa toteutui teoriasidonnainen analyysi, jossa työ eteni aineistoja ilmiöpohjaisesti teorioiden toimiessa tulkintakehyksinä (Eskola 2001). Nämä järjestelyt antoivat kuvaa opiskelijoiden käsityksistä kurssin sisällöstä ja toteutuksesta sekä yksilöllisesti että yhteisesti. Tunnetaitoina voidaan pitää omien tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja ilmaisua sekä tunteiden säätelyä. Tunnetaidot ovat siis kiinteässä yhteydessä ja osittain päällekkäisiä vuorovaikutustaitojen kanssa (Denham ym. 1997; Morse & Ivey 1996.) Eläytyvää kuuntelua tarvitaan opetustilanteessa yhteisymmärryksen lisäämiseksi. Tähän teemaan liittyviä tuloksia ei kuitenkaan esitellä tässä artikkelissa. Myös hiljaisuus antaa puhujalle tilan itseilmaisuun. 2000; Mayer ym
Pedagogiset ratkaisut ja taitojen opetus Opintojakson pedagogiset ratkaisut perustuivat sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen (Tynjälä 2002). Ilman ihmistä kunnioittavaa asennetta vuorovaikutus latistuu ulkokohtaiseksi viestien lähettämisen ja vastaanottamisen tekniikaksi (Raatikainen 1990). Jo selästä näki, ettei kaikki ollut kunnossa ja kohdalle päästyäni hän alkoikin pauhata" Tässä lenkkeilyssä ei oo mitään järkeä!!! Näytä mulle ne opetushallituksen ohjeet, joissa ihmisiä pakotetaan juoksemaan!!!" Mielessäni välähti rohkaisevat ja kannustavat "kylLIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Sosioemotionaaliset taidot 53. Oli alkusyksy ja ohjelmassa kestävyysjuoksuharjoittelu pururadalla. Yksittäiset taidot olivat siten pääteemana yhden oppitunnin ajan. Teoriaosat olivat ajallisesti melko lyhyitä, enimmillään noin 15 minuutin mittaisia. riemu, onnistumisen ilo. Tunneja vuorovaikutustaitojen opetus eteni kumulatiivisesti (vrt. Kuuntelun taitoja harjoiteltiin jatkumona aloittaen kuuntelukäyttäytymisestä. , f . Tunti päätettiin eri tavoin kokoavasti sisältäen rohkaisua käyttää taitoa luokkahuoneen ulkopuolellakin. Esimerkiksi voidakseen kuunnella eläytyvästi opiskelija tarvitsi kuuntelukäyttäytymisen lisäksi tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen taitoa. Opiskelijat myös harjoittelivat jokaista uutta taitoa saadakseen omakohtaisen kokemuksen siitä, miten taito sopi omaan käyttäytymiseen. Opiskelijoiden nimet on muutettu. Suora lainaus havaintopäiväkirjasta on osoitettu kursiivin lisäksi UK merkinnällä, joka viittaa tutkijaopettajan nimikirjaimiin. Suuntautuminen suoritettiin "lajinomaisena lämmittelynä" eli harjoitus johdatteli suoraan päivän teemaan. Harjoituksen jälkeen kokemukset purettiin sekä pienryhmissä että koko ryhmän voimin. Tällaisella tunnin rakenteella tutkijaopettaja toteutti käytännössä Kolbin (1984) kokemuksellisen oppimisen kehämallia. kaisemmissa tutkimuksissa (Kennedy 2001; Kurtz ym. Tunneja vuorovaikutustaitoja sovellettiin niin ikään oppilaan auttamista vaativissa tilanteissa. Siirryin satumaailmasta koulumaailmaan ja kerroin esimerkin tytöstä, joka lenkillä ollessamme ilmasi suurta ärsyyntyneisyyttä juoksuharjoittelua kohtaan. Kun alkuasiat tulijoiden kanssa oli selvitetty, lähdin juoksemaan pääryhmää kiinni. Siihen sisältyvä oppimiskeskeinen pedagogiikka on Väisäsen (2000) mukaan hyvin opettajankoulutukseen soveltuva niin taustafilosofinen periaate kuin käytännön ohjenuora oppimisen edistämiseksi. . Käytännön työskentelyssä opintojaksolla korostui kokemuksellinen oppiminen. Kun kysyin mitä tunteita Harrylla oli, sanoi Kirsti, että samoja tunteita kuin hänellä oli ollut eilen oppiessaan uimahyppyjä. Seuraavan tunnin tavoitteena oli yhdistää aikaisemmin esillä ollut tunteiden tunnistaminen ja kuunte!ukäyttäytyminen uudeksi vuorovaikutustaidoksi nimeltään eläytyvä kuuntelu. Ote on tyypittelyn avulla luotu kuvaus kolmen ryhmän työskentelystä ja -t -; ... Seuraava tutkijaopettajan havaintopäiväkirjaan pohjautuva ote kuvaa opintojakson toteutusta kolmen oppitunnin osalta. 2000). kokemuksista ja kuvaa tyypillistä tilanteiden kulkua opintojaksolla. Myös CASELin ohjelma-arvioinnit suosittelevat vastaavaa tapaa oppitunnin rakenteeksi (Graczyk ym 2000). Minusta tuntui mukavalta, että satu saattoi tällä tavalla olla myös opiskelijan tunteiden tulkki. Muutama tyttö kahdeksannen luokan liikuntaryhmästäni puuttui. Jokainen oppitunti toteutettiin vaihtelevin opetusmenetelmin. Liikkeelle lähdimme pareittain harjoituksella, jossa opiskelijat saivat kokea, miltä tuntuu, kun toinen ei kuuntele sekä myös siitä mitä tapahtuu, kun toinen kuuntelee. Jatkossa taitoja opiskeltiin haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa ja siten sovellettiin jo opittua. Tunnin rakenne muodostui useista teoria-, keskustelu-, harjoitteluja kokemusten käsittelyjaksoista. Lisäksi opetuksessa käytettiin teoria tiedon ja arjen kokemukset yhteen nivovia narratiiveja eli tarinoita. Opintojakson lopussa keskusteltiin opettajan auktoriteetin ja vastuun kysymyksistä. Sen jälkeen opiskelijat perehtyivät tunnetaitoihin, minkä jälkeen he siirtyivät kuuntelemaan toista. Asiasta eri mieltä olevat henkilöt keskustelivat ja yrittivät malttaa kuunnella toisen näkemystä ennen omansa sanomista. Koska kyse oli taidoista, harjoittelun ja tekemisen merkitys painottui. Usein tutkijaopettaja konkretisoi opiskeltavaa taitoa demonstraation avulla yhdessä vapaaehtoisen opiskelijan kanssa. Hän ei oikein löytänyt tunnesanoja, joten heitin kysymyksen muille sanoittaa Kirstin ja Harryn tunnetta, jolloin löytyi mm. Opiskelijoiden jakautuminen ryhmiin tai pareiksi tapahtui vaihtelevilla, leikinomaisillakin tavoilla. Tarinat olivat tutkijaopettajan kokemuksia taitojen käytöstä liikunnanopetuksessa vuosien varrelta. i f 1 ~ f ~ 1 ~ Helmikuu Toukokuu KEVÄTLUKUKAUSI 2001 KUVIO 1. Kuuntelua käsittelevän tunnin halusin, opiskelijapalautetta kuultuani, rakentaa lähes kauttaaltaan toiminnan varaan. Aloitin kaunokirjallisella aamunavauksella lukemalla Harry Potter ja viisasten kivi kirjasta kaksi katkelmaa. Kyseessä oli kuullun tarkistamisen taito. 2001; Smith ym.1992). Myös muut oppimiskeskeisen pedagogiikan periaatteet kuten itseohjautuvuus, kumppanuus, kontekstuaalisuus, vuorovaikutuksellisuus, elinikäinen oppiminen ja oppimiskeskeinen arviointi ohjasivat opintojakson toteutusta (ks. Payton ym. Esimerkiksi käyttäessään ongelmanratkaisumenetelmiä opiskelija sovelsi itseilmaisun, kuuntelun ja minäviestin avulla ongelmaan tarttumisen taitoja. Niihin liittyivät kiinteästi keskustelut, joita toteutettiin erilaisissa kokoonpanoissa. Kurssin alkuosassa opetus keskittyi yksittäisiin taitoihin itseilmaisu taidoista aloittaen. Sisältöjen eteneminen opintojaksolla. yksittäisistä taidoista vaativampiin taitojen yhdistämiseen (Kuvio 1). Jaksojen järjestys ja painotus vaihtelivat eri kerroilla ja eri ryhmissä opiskelijoiden tarpeita huomioiden. Kuvaus on kirjattu minämuotoisena tutkijaopettajan näkökulmasta. Kuitenkin nämä taidot olivat esillä ja niitä harjoiteltiin koko opintojakson ajan yhdistäen niitä toisiinsa. Kokemuksistaan he laativat pienryhmässä julisteen hyvän kuuntelijan taidoista. Suuntautuminen tunnin aiheeseen tapahtui erilaisten harjoitusten tai leikkien muodossa. Erään mutkan jälkeen näin yhden tytöistä kävelevän hitaasti eteenpäin. Kuuntelua harjoiteltiin edelleen vaativammissa tilanteissa. Verryteltyämme lähetin muun ryhmän matkaan ja jäin itse vastaanottamaan jo mäkeä kipuavia mattimyöhäisiä. Klemola 2003). UK. Harjoitus näytti selkeyttävän asiaa
Työtavan avulla opiskelijoiden elämästä nousevat kysymykset ja kokemat tilanteet voitiin ottaa tarkastelun alle ja liittää opiskeltava taito niihin. Eläytyvän kuuntelun käyttö tuotti vaikeuksia. Osaa opiskelijoista eläytyvä kuuntelu myös epäilytti. Loppukyselyn ja oppimispäiväkirjojen mukaan opiskelijat pitivät taitojen harjoittelua tärkeänä tekemällä oli oppinut. Kurssin myötä opiskelijat kertoivat myös omia taitojen käyttötarinoitaan, mikä oli osoitus teoria tiedon siirtymisestä käytäntöön. Itseilmaisun ja kuuntelun taidon lisäksi oli aika ottaa esiin myönteisyys ja sen merkitys opetuksessa. Kiertelin parien ympärillä ja autoin tarvittaessa ehdottamalla joitakin tunnesanoja. En ehtinyt jäädä siinä hetkessä pitempään tytön luo, koska muu ryhmä odotteli jo tapaamispaikassa. Opiskelijat olivat alkukyselyssä toivoneet sisältöjä, joilla voitaisiin lisätä myönteistä ilmapiiriä liikuntatunnilla. Sisältö on aivan mahtavaa juttua! Olen itse aika pulassa ongelmaoppilaiden kanssa. Olin aloittamassa pariporinoita, kun Pyry sanoi "saako jo sanoa" ja hän kertoi ajatuksensa koko ryhmälle. Demonstroin sitten ongelmaan tarttumista sekä sinäettä minäviestillä. Totesinkin, että suurin osa opiskelijoista ei vielä oppinut asiaa. Erilaisia opetusmenetelmiä käytettiin kurssilla runsaasti. He toivoivat tunneja vuorovaikutustaitoihin keskittynyttä opetusta jatkumona koulutuksensa ajan ja mahdollisuuksia harjoitella taitoja. Opiskelijat harjoittelivat kuitenkin taitoja myös luokkahuoneen ulkopuolella. Toisen tunnekokemuksen löytäminen ja ääneen sanominen tuotti vaikeuksia ja opiskelijat kokivat tarvitsevansa siinä runsaasti harjoitusta. Tämä tarve nousi opiskelijoiden omista kokemuksista niin opetustilanteista kuin heidän muussa elämässään. Todella tärkeä havainto! UK. Tutkijaopettajan kertomat tarinat tunneja vuorovaikutustaitojen käytöstä liikunnanopetuksessa vaikuttivat jäävän opiskelijoiden mieleen ja he olivat kertoneet niitä tunnilta poissaolleille opiskelijatovereilleen. Korvaavan minäviestin löytyminen ei ollut aivan helppo tehtävä. Kokonaisuudessaan liikunnanopiskelijat totesivat niin loppukyselyssä kuin oppimispäiväkirjoissaankin, että opinto jakso oli tärkeä ja tarpeellinen osa liikunnanopettajakoulutusta ja oman opettajuuden kehittymistä. Asettuminen esimerkiksi yläasteikäisen rooliin tuntui osasta opiskelijoita teennäiseltä. Tilanteet liittyivät tentissä hylätyn opiskelukaverin ja testijuoksussa epäonnistuneen oppilaan kuuntelemiseen. Välillä kuului naurun pyrskähdyksiä, välillä huomasin mietteliäitä ilmeitii. Ongelmaan tarttumista minäviestillä harjoiteltiin lisäksi muuttamalla sinäviestejä sisältävän laulun sanat rakentavimmiksi. Myös rooliin asettuminen ja tilanteeseen orientoituminen tuotti toisille vaikeuksia. Kaikkien ryhmien niin 54 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Sosioernotionaaliset taidot mieskuin naisopiskelijatkin pitivät kurssin sisältöä monipuolisena, opiskeltuja taitoja tärkeinä ja taitojen etenemisjärjestystä mielekkäänä. Vaikutti siltä, että tietoisuus taidoista ja niiden tarpeellisuudesta sekä epävarmuus omista taidoista konkretisoitui tässä vaiheessa kurssia. Pyry mietti, mistä oikein nousee se aikuisten tapa kuitata lapsen kokemus neuvoin ja vähättelyin. Aineiston pohjalta voi sanoa, että vuorovaikutusasiat koettiin mielekkäinä taitojen opetukselle oli selkeä tarve. Opintojakson toteutuksen arviointia Opintojakson arviointi perustuu opiskelijoiden oppimispäiväkirjoihin, loppukyselyyn ja tukijaopettajan havaintopäiväkirjaan, jotka kaikki osoittivat sosioemotionaalisia taitoja kehittävän opetussuunnitelman toimivaksi kokonaisuudeksi. Tutkijaopettajan havaintopäiväkirjassa merkillepantavinta olivat maininnat runsaista keskusteluista. Kokosimme listaa ei-hyväksyttävästä käyttäytymisestä, johon opiskelijoiden mielestä olisi syytä puuttua. Molemmat voittavat ongelmanratkaisumenetelmä sen sijaan näyttäytyi helpompana taitona. Tutkijaopettajan havaintopäiväkirjan ja loppukyselyn mukaan myös demonstraatiot osoittautuivat mielekkääksi tavaksi toimia opintojaksolla. Tunteen sanoittaminen tuntui keinotekoiselta. Myös minäviestin käyttö erityisesti ongelmatilanteita harjoiteltaessa tuotti vaikeuksia. Tutkijaopettajan arvion mukaan sisältöä oli kuitenkin sangen runsaasti ja rajauksen tarpeellisuus tuli esiin. lä se siitä lähtee" -kommentit, mutta päätinkin käyttää eläytyvää kuuntelua: "Sua todella kypsyttää tää lenkkeily". Tää on just sitä, mitä mä tartten (Sami, loppukysely). Opiskelijoiden mielestä käytetyt opetusmenetelmät olivatkin yksi kurssin vahvuuksista: työtavat ovat olleet meheviä, yllättäviä, piristäviä ja kannustavia (Aino, loppukysely). Sekä sisällöt että opetusmenetelmät koettiin mielekkäinä. Hän kertoi innostuneena juosseensa jo monta sataa metriä kävelemättä. Opiskelluista taidoista haasteellisin oli, sekä opiskelijoiden, tutkijaopettajan että videotallenteista saatujen havaintojen mukaan, eläytyvä kuuntelu. Erilaiset harjoitukset konkretisoivat taitoja ja niitä on helpompi myöhemmin käyttää käytännön tilanteissa (Tero, loppukysely). Kuitenkin taitojen harjoittelussa tilanteeseen orientoituminen näytti tuottavan vaikeuksia. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Sosioemotionaalisia taitoja kehittävä opetussuunnitelma ja sen toteutus soveltui hyvin osaksi liikunnan aineenopettajakoulutusta. Tämä vaikeus näkyi myös siinä, että roolista luiskahdettiin pois keskustelemaan asiasta yleisellä tasolla. Lisäksi harjoiteltiin minäviestin rakentamista opetusmonisteen avulla, johon olin koonnut vuosien varrella itselleni ja kollegoille opetuksessa esiin tulleita ongelmallisen käyttäytymisen tilanteita. Toisaalta keskusteluissa nousi esiin myös hyvin jäsentyneitä ajatuksia. Tunnetai vuorovaikutustaidon käytön näkeminen roolitilanteessa oli tarpeellista erityisesti vaikeampien taitojen ja taitojen yhdistelmien kohdalla. Musiikkikappale oli opiskelijoille tuttu ja kuulin monien laulavan mukana. Purkukeskustelussa eläytyvää kuuntelua pohdittiin paljon. Demonstraation käyttö edellyttää opettajalta opetettavien taitojen hallintaa. Opin itsekin valtavasti näistä uusista näkökulmista. Asia jätettiin hautumaan. Tässä 1 1. Tunnin jo loputtua Pauli sanoi, että tässähän [ongelmaan tarttuva minäviesti] on kyse toisen silmien avaamisesta omille tunteille eli empatiaan kasvattamisesta. Ihmeekseni havaitsin hetken kuluttua tytön saapuvan kohtaamispaikalle hölkäten ja posket punaisina. Opiskelutehtäväraporteissa he ilmaisivat kokeilleensa taitoja ja kertoivat sekä onnistumisiaan että epäonnistumisiaan taitojen käytöstä niin opetustilanteissa kuin muissakin ihmissuhteissaan. Myönteinen minäviesti esiteltiin taitona ja yhtenä keinona myönteisyyden lisäämiseksi koulussa. Näkökulma muuttui siten myös ryhmän yhteistyötä tukevaksi. Keskeisimmäksi opetusmenetelmäksi osoittautui opetuskeskustelu. Kun aloimme käydä läpi ongelmatilanteita, moni opiskelija tiedusteli mahdollisuuksista opiskella lisää vuorovaikutustaidoista. Viw oikeastaan vastasi hänelle suoraan tuoden omana ajatuksenaan, että ehkä se johtuu siitä, että aikuiset ottavat niin rationaalisen otteen asioihin, kun lapselle riittäisi vain tulla ymmärretyksi siinä tunteessaan. Pari löytyi tällä kertaa satunnaisesti narun päästä. UK. Siirryimme kurssilla käsittelemään tilanteita, joissa tarvitaan ongelmaan tarttumisen ja ratkaisemisen taitoja. Asia konkretisoitiin harjoituksessa, jossa tehtävänä oli kirjoittaa myönteinen viesti joillekin ryhmäläisistä. Oman elämän mukaan tuominen edisti myös vuorovaikutusta ryhmässä. Eläytyvän kuuntelun harjoittelu tehtiin rooliharjoituksen muodossa pareittain. Tutkijaopettaja tiedostikin usein olevansa työskentelyssään mallina tunneja vuorovaikutustaitoj en käytössä. Tästä tarinasta etenin teorian esittelyyn kalvon ja opetusmonisteen avulla
LÄHTEET Adams, L. Effects of training social competence in children: A meta-analysis of recent evaluation studies. Ohjeistukseen onkin syytä kiinnittää huomiota. On tarpeellista saada tietoa siitä, miten taitojen omaksuminen ja oppiminen opiskelijoissa jatkuu ja miten taitoja käytetään. 1995. Niikko 2001). Teoksessa P Atjonen & P Väisänen (toim.) Osaava opettaja. Subjektiviteetin tiedostaminen oli tässä toimintatutkimuksessa keskeistä. Myös videotallenteet antoivat tukea aineistosta tehdyille tulkinnoille. Mikä olisi optimaalinen kurssin pituus sosioemotionaalisia taitoja opiskeltaessa. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Sosioemotionaaliset taidot 5 5. 2003; Thompson & Bundy 1996) antavat myös osaltaan mielenkiintoisen vertailukohdan oppimisprosessin tarkastelulle. Mielenkiintoista on myös selvittää, millainen rooli sosioemotionaalisilla taidoilla on itse kunkin opettajuudessa. Kaksoisroolissa toimiessaan tutkijaopettaja arvioikin kriittisesti kykyään irtautua intensiivisestä opetustilanteesta tutkivaan havainnointiin (vrt. Aineiston systemaattinen analyysi Eskolan (2001) mallin mukaisesti tukee luotettavuutta tulkinnat eivät perustuneet satunnaisiin aineistopoimintoihin. Tutkimuksen on tarkoitus jatkua muun muassa näiden kysymysten selvittämisessä. Compagnone, N. Ojanen 2000). Havaintopäiväkirjan kirjoittamisessa hän käyttikin juuri tästä syystä kirjaamistapaa, jossa merkittiin muistiin todennettavissa olevaa käyttäytymistä ja vältettiin tulkintoja. Kontekstuaalisuuden periaate, joka toteutui opiskeltavien taitojen liittämisessä liikuntakasvatuksessa esiin nouseviin tilanteisiin, oli yksi kurssin vahvuuksista (vrt. ln R. 2001; Kuusela 2001, 2002; Levy & Usherwood 1992; Rasku-Puttonen 1997; Smith ym. Tutkimuksessa käytettiin aineistoja menetelmätriangulaatiota. Oman oppimisen seurantaa varten on aiheellista kehittää itsearviointimenetelmiä sekä tapoja tukea opiskelijan oman reflektiivisen ajattelun kehittymistä (vrt. 1994. Selvitäkseen yhteiskunnan ja kouluelämän haasteista on tärkeää, että tulevat opettajat saavat mahdollisuuksia tiedostaa, harjoittaa ja kehittää vuorovaikutuksellisia valmiuksiaan. Tulosten siirrettävyyttä koeteltiin vertaamalla saatuja tuloksia aikaisempiin tutkimuksiin. Bar-On & J.Parker (Eds.) The handbook of ernotional intelligence. Huomioimalla kunkin aineen tai luokan opetuksen erityispiirteitä ja liittämällä taitojen käyttöä näihin tyypillisiin tilanteisiin tuetaan oppimista. Oppitunneilla opiskelijat harjoittelivat sosioemotionaalisia taitoja usein rooliharjoitusten avulla. Jyväskylä: Gummerus. Tätä sosioemotionaalisten taitojen opetussuunnitelmaa on mahdollista soveltaa myös muuhun opettajakoulutukseen. Oppimisprosessi on aina pitkäkestoinen tapahtuma, sosioemotionaalisten taitojen kohdalla ehkä elämän mittainen. Näitä tekijöitä olivat 1) subjektiviteetti, 2) aineiston keruu, analyysi ja tulkinta, 3) tutkimusraportti sekä 4) uusi tapaus. Dialogisuus onkin viime aikoina noussut voimakkaan kiinnostuksen kohteeksi opetuksessa ja korkeakoulupedagogiikassa. & Rhee, K. Osaltaan opintojakson onnistumiseen vaikutti tutkijaopettajan pitkäaikainen kokemus sosioemotionaalisten taitojen ohjauksesta. Oppimisen arviointimenetelmien kehittäminen jäi tässä tutkimuksessa vähäiselle huomiolle ja siihen onkin syytä jatkossa paneutua. Toisaalta kurssi oli intensiivinen, toisaalta oli aikaa "sulatella" ja kokeilla taitoja kurssin kuluessa .. San Fransico: Jossey-Bass, 343-362. Määrälliset tutkimukset sosiaalisten taitojen opetuksen vaikuttavuudesta nuorille (Manger ym. Lincoln & Guba 1985) pyrittiin huomioimaan monipuolisen aineiston keruun sekä systemaattisen aineiston analyysin ja tulkinnan avulla. Teaching responsibility to rural elementary youth: Going beoynd the urban at-risk boundaries. Myös opettajien täydennyskoulutuksessa voidaan käyttää apuna nyt toteutettua opetussuunnitelmaa. Keskustelua 2000-luvun opettajankoulutuksen ydinaineksesta. Tutkimuksen vastaavuutta ja uskottavuutta (vrt. 1999. 2004. 2000. Kuitenkin nyt saadut tulokset vahvistivat näkemystä siitä, että sosioemotionaalisten taitojen opetuksessa käytettävät monipuoliset, kokemuksellista oppimista painottavat menetelmät ovat toimivia. Virta 2004). Kasvatusta ja opetusta koskeva ydinaines opettajankoulutuksessa. Joensuu: Joensuun yl iopistopaino, 15-30. Ilmiöitä tarkasteltiin sekä opiskelijoiden oppimispäiväkirjoista ja kyselyistä että tutkijaopettajan havaintopäiväkirjasta käsin. Thompson & Bundy 1996). Lisäksi tutkijaopettaja käytti ns. Theory, development, assessment and application at home, school and in the workplace. Tutkimusten niukkuudesta huolimatta yhtäläisyyksiä oli havaittavissa. Tutkimus osoitti niin ikään oppimiskeskeisen pedagogiikan periaatteiden käyttökelpoisuuden liikunnan aineenopettajakoulutuksessa. Tiedon ajatellaan rakentuvan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Neljä opiskelijaa kustakin kolmesta ryhmästä luki ja arvioi tutkimustulokset päätyen kommenttiin "kyllä täältä meidän ääni kuuluu" (vrt. Journal of Clinical Child Psychology 23 (3), 260-271 Boyatzis, R, Goleman, D. (Suojanen 1992, 53 -54.) Siihen tässäkin työssä pyrittiin. Jatkossa aineistona tullaan käyttämään kurssin aikaisten oppimispäiväkirjojen lisäksi puoli vuotta opintojakson päättymisen jälkeen suoritettuja ryhmähaastatteluja. Opintojakso oli kestoltaan noin neljän kuukauden mittainen. Kokemus toi mukanaan uskallusta antaa tilaa erilaisille mielipiteille kurssin kuluessa, mikä mahdollisti dialogin syntymisen. Tämä tuli esiin kaikissa aikaisemmissa katsauksissa ja tutkimuksissa (Kennedy 2000; Kurtz ym. member checking -menetelmää (Eskola & Suoranta 2000). Ole paras itsesi. Havainnointija observointilomakkeiden kehittämistä niin opiskelijoiden kuin opettajankin käyttöä varten on syytä pohtia. Beelman, A., P1ingsten, U. tutkimuksessa saatujen tulosten vertailu aikaisempiin tutkimuksiin oli problemaattista tutkimusten niukkuuden vuoksi. & Lösel, F. Clustering competence in emotional intelligence: insights from the emotional competence inventory. Tällainen harjoitus vaatii aina jossain määrin "heittäytymistä" rooliin, vaikka kyse ei olekaan näyttelemisestä. Kiviniemi 2001). 1992). Atjonen, P. Tutkimusraportti pyrittiin rakentamaan loogisesti eteneväksi kokonaisuudeksi, jonka pohjalta lukija voi arvioida tulkintojen uskottavuutta (vrt. Lisäksi tutkijaopettaja haastattelee opiskelijoita heidän työelämään siirtymisensä jälkeen. Tutkimusprosessin luotettavuustarkastelu perustui laadullisen tutkimuksen metodikirjallisuuteen ja Huovisen (2000) esittämään synteesiin luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Myös opiskelijatovereiden antama vertaispalaute voisi systemaattisesti annettuna olla hyödyllistä. (Huttunen 1999.) Sosioemotionaalisten taitojen, erityisesti kuuntelun taidon,ja niiden pohjalla vaikuttavan asenteen voi nähdä tukevan ja antavan käytännön mahdollisuuksia dialogin toteutumiselle. Tutkimus voi kuitenkin "valottaa tutkittavan ilmiön sisintä olemusta". Koska havaintopäiväkirjan antama tieto sai tukea opiskelijoiden oppimispäiväkirjoista, loppukyselystä ja videotallenteista, tutkijaopettaja arvioi pystyneensä riittävällä tavalla irrottautumaan opettajasta tutkijaksi. Journal of Physical Education, Recreation and Dance 66 (4), 58-63. Osalle opiskelijoista tämä ei ollut helppoa, jolloin myös kokemus taidon käytöstä jäi saamatta. Opiskelijoiden toiveet sosioemotionaalisten taitojen opetuksen jatkuvuudesta ja harjoittelusta ovat yhteneväisiä muiden tutkimustulosten kanssa (Kennedy 2001; Kuusela 2001; Levy & Usherwood 1992; Smith ym.1992). Opetussuunnitelmaa voidaan niin ikään soveltaa valmentajien ja työyhteisöjen koulutukseen. Oleellista on taidon kokeileminen, ei kyky asettua roolihenkilön asemaan. Millainen on taitojen oppimisprosessi. Tulosten siirrettävyys uuteen tapaukseen ei toimintatutkimuksessa ole yksiselitteistä, koska oleellista on prosessin omakohtainen kokemus ja siitä seuraava ammatillinen kehittyminen
Lisensiaatintutkimus. Haasteet yleissivistävän opetuksen ja opettajankoulutuksen tulevaisuudelle. 1997. Liikuntakasvatuksen laitos. Tavoitteena työrauha. 2001. Graczyk, P., Weissberg, J, Payton, J., Elias, M., Greenberg, M & Zins, J. Tampere: Vastapaino. Denzin & Y Lincoln (Eds.} Handbook of qualitative research 12nd ed.}. Research in Education 69, 80-92. Criteria for evaluating the quality of school-based social and emotional learning programs. Otollinen oppimisilmapiiri syntyy viestinnällä ja vuorovaikutuksella. Molnar, A & Lindqvist, B. Theory, development, assessment and application at home, school and in the workplace. 2002. Ojanen, S. Suhdetaitoja elämän kumppaneille, jotka haluavat päästää irti vanhasta ja oppia jotain parempaa. Tiedepolitiikka 2, 37-42. Kokkonen, M. 2000. 2000. & Heikinaro-Johansson, P. Jyväskylän yliopisto. Communication and conflict resolution in the schools. Denham, S., Blair, K., DeMulder, E., Levitas, J., Sawyer, K., Auerbach-Major, S., & Oueenan, P. & Guba, E. 2003. Experiential learning. Theory, development, assessment and application at home, school and in the workplace. Tampere: Resurssi. Journal of School Health, 70 (5), 179-185. & Asbjornsen, A. Teaching communication skills to medical students: unexpected attitudes and outcomes . Juva: WSOY Morse, P. California: Sage, 567-605. Saatavilla www-muodossa : <URL: http://www. Psykologia 2, 114-122. Heikinaro-Johansson, P., French, R., Greenwood, M. Raportti STAKESin ja TEOn järjestämistä neuvotteluista 30.111993 ja 9.2.1994. Levy, P. Aaltola & R. Emotional intelligence as zeitgeist, as personality and as a mental ability. 2000. Opettajien perusja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO} selvitys 14. Koulukuvia. Freedom to learn for the 80's. Huttunen, R. 1985. & Jauhiainen, R. Valli (toim} Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11 näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Participatory action research. Jyväskylä Yliopistopaino. Helsinki: Kirjayhtymä. & Salovey, P. Peltonen & L. 1997. Opettajankoulutus ja yhteiskunta. & Hellison, D. Vuorovaikutus ja lääkärin työ lääketieteen perusopetuksessa. Cambridge: University Press. Manger, T., Eikeland, 0-J. 1989. [viitattu 6.9.2001] Medical education initiatives in communication skills. People skills: lnterpersonal skills training for library and information work. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. ln R. 1979. Tampereen yliopisto. Naturalistic inquiry Beverly Hills: Sage. Opettajuus ajassa elämistä vai suunnan näyttämistä. Lisensiaatintutkimus. A training manual for counsellors. 1994. 1994. Kemmis, S. Eskola, J. Soveltava liikunnanopetus muuttuvassa koulussa. Teoksessa J. Tukea vuorovaikutukseen sosioemotionaalisia taitoja kehittävä opetussuunnitelma liikunnan aineenopettajakoulutuksessa. Rasku-Puttonen, H. What is emotional intelligence. 2001. 2000. Jyväskylän yliopisto, liikuntakasvatuksen laitos. 2003. Ohjausteorian kehittelyä. Opettajiin ja kouluun kohdistuvat odotukset kahden yhteistyöseminaarin valossa . 2000. 2000. Opettajan työtodellisuus haasteena opettajankoulutukselle. Jyväskylä: PS-kustannus, 133-157. "Ymmärrän myös itseäni paremmin" Vuorovaikutus opettajan ammatissa opintojakson kehittäminen . Tunneäly tutummaksi. Hyväksytty julkaistavaksi teoksessa H. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja A 16. Teoksessa J. & lvey,A. Jyväskylä: Gummerus, 44-67. Helsinki: Hakapaino. Teaching in Higher Education 6 (1 }, 119-123. 1983. 1998. Merkitysrakenteiden tulkinta. Valli (toim.} Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11 -näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. ln N. 2000. Face to face. htm >. Teoksessa J. Välijärvi (toim.} Koulu maailmassa maailma koulussa. Liikunta ja Tiede 3, 10-12. Kiviniemi, K. Kokkonen, M. Suhteita; minä, me ja muut. Tunnetaitojen opettaminen ja harjaannuttaminen toimintatutkimus yläasteen kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunnilla. 1989. Bar-On & J Parker (Eds.} The handbook of emotional intelligence. Effects of training on pupils' social skills. California: Corwin. Itsetuntemusta, viestintätaitoja, vastuunottamista, yhteistyöja ongelmanratkaisutaitoja: tunnetaitoja liikunnanopetukseen. Toimintatutkimus erityisliikunnanopettajan työstä. Merrill.. Lisensiaatintutkimus. New York Basic Books, 3-31. Helsinki Hakapaino, 52-110 . 2000. Mayer, J.D., Caruso, D.R & Salovey, P. 2000. & Suoranta, J. Opettajankoulutuslaitos. 2001. Preschool emotional competence: Pathway to social competence. Helsinki:Tammi. 1992. 2000. Kurtz, S., Laidlaw,T., Makoul, G & Schnabl, G. Toimintatutkimus. Englewood Cliffs, N.J .. Opetus 2000. Teoksessa P. Moilanen, P & Räihä, P 2001. & Weissberg, R. 1996. Opetushallitus: Helsinki. Jyväskylän yliopisto. Aaltola & R. & Viilo, M. Teoksessa J. ln R. 2004. Laadullinen tutkimus prosessina. Jyväskylä Gummerus, 186-202. Gordon,T. Communication skills programme, Dalhousie medical school. Library and information research report 88. &. Liikuntakasvatuksen laitos. Jyväskylän yliopisto. Bar-On & J.Parker (Eds.} The handbook of emotional intelligence. & Siponen, U. Helsingin yliopiston tutkimusja koulutuskeskus Paimenia. Opettajien perusja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO} selvitys 9. Aaltola & R. Lincoln, V. Porvoo, WSOY Huovinen, T. Geldard, D. Opettajankoulutuksen kehittämisohjelma. Journal ofTeaching in Physical Education 8, 104-112. Acta Universitates Tamperensis 986. Prentice Hall. Itsetuntemus vuorovaikutustaidoksi. 2001. Klemola, U. Aiheita, 21/1994 Helsinki: Sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus. Kiviniemi, K. Social and emotional learning: A framework for promoting mental health and reducing risk behavior in children and youth. & Silliman-French, L. 1999. Sosioemotionaaliset taidot terveystiedon tavoitteina . lmplementing a physical education self-responsibility model for delinquency-prone youth. 1990. 1984. Kannas (toim.} Terveystieto tutuksi. Kuusela, M., Lintunen, T. San Fransico: Jossey-Bass, 391-410. medicine .dal .ca/medcomm/strategies/article 1. Niemi, H., Syrjälä, L. 2001. Opetusministeriö, Koulutus ja tiedepolitiikan osasto.[viitattu 5.2.2002] Saatavilla www-muodossa: URL: http://www.minedu.fi/julkaisut/muutjulkaisut_aiheittain.html Payton, J., Wardlaw, D., Graczyk, P., Bloodworth, M., Tompsett, C. Miller, S., Miller, P., Nunnally, E., Wackman, D. Tutkiva opettaja ongelmanratkaisijana. Oppimateriaaleja 99. & Usherwood, B. Opetuksen perusteita ja käytänteitä 31, 59-75. Sluyter, P (toim.} Emotional development and emotional intelligence: Educational implications. 2004. Laine, K. Teoksessa J. Gordon, T. Columbus, Ohio: Charles E. Liikunta ja Tiede 3, 22-26. Basic persona! counselling. Kennedy, M. DeBusk, M. 56 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Sosioemotionaaliset taidot Kuusela, M. Experience as the source of learning and development. Viisas opettaja. 2003. Opetushallitus. 1974. Kolb, D. Jokinen, H. 2000. Jyväskylä: Gummerus, 68-84. Parramatta: Macarthur. Rogers, C. Child Development 74 (1), 238-256. 2003. Raatikainen H. Koulu nuorten kokemistilana. Valli (toim.} Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Luukkainen, 0. Teoksessa M-L.Nikki (toim} Opettajankoulutuksen laatua kehittämässä. Opettaminen ja tutkiminen dialogina. 2001. Salovey ja D.J. Himberg, L. Koulutus ja opettajuus kuntien tulevaisuusskenaarioissa . Eskola, J. TE .T Teacher effectiveness training New York: David McKay. Rimpelä, M., Niemi, P. & McTaggart, R. 1999. Ohjauksesta oivallukseen. Mayer, J.D. Vainionmäki, P. Aaltola & R. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Niikko, A. 1997. Valli (toim.} Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. San Fransisco: JosseyBass, 92-117
Toimintatutkimus koulutuksen ja ammatillisen kehittymisen välineenä. 1999 Katse kohti vuorovaikutustaitoja. Väisänen, P. Case studies. Joensuun yliopisto, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, 36-40. Enkenberg, P Väisänen & E. Opetusministeriö. 1996. Loimaa: Loimaan Kirjapaino. Oppiminen tiedon rakentamisena . Koulutus ja tiedepolitiikan osasto. Virta, J. Didacta varia 4 (1), 67-77 Smith, R., Montello, P. Saarni, C. Kohti oppimiskeskeistä pedagogiikkaa opettajankoulutuksessa. Bar-On & J. Journal of Educational Research, 85 (4), 242-245. Pro gradu -tutkielma . 1.-3. 2000. lnvestigation of interpersonal management training for educational administrators. Yliopistopaino . Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. ln N. Parker (Eds.) The handbook of emotional intelligence. Helsinki Tammi. Denzin & Y Lincoln (Eds.) Handbook of qualitative research (2nd ed.). LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Sosioernotionaaliset taidot 5 7. Social skills training for young adolscents: cognitive and performance components. painos . Savolainen (toim.) Opettajatiedon kipinöitä . 2000. Seppälä, R. Ihminen taitojen takana kokemuksiani tunneja vuorovaikutustaitojen harjoittelusta liikuntapedagogiikan opintoihin kuuluvalla kurssilla. San Fransisco: Jossey-Bass, 68-91. & Bundy, K. Liikuntakasvatuksen laitos. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003: 4. & White, P. Thompson, K. Adolescence 31 (129), 505-702. Stake, R. California: Sage, 435-454. 2002. 1992. ln R. Jyväskylän yliopisto. Theory, development, assessment and application at home, school and in the workplace. Veijola, E. 1992. Emotional competence: a developmental perspective. Suojanen, U. Teoksessa : J. Tynjälä, P. 2004. 2003 lasten ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisy koulutuksen alalla. 2000
The perceived competence was divided to taskand ego climate. Lisäksi mittarin ekologista validiteettia analysoitiin käyttämällä selitettävänä muuttujana kaksiosioista itse arvioidun fyysisen aktiivisuuden mittaria. The results of the final data revealed a clear four factor structure of the Motivation Climate in School Physical Education Questionnaire. Predictive validity was analysed using the selfreported two item scale of physical activity as dependent variable. Asiasanat: liikuntakasvatus, koululiikunta, motivaatioilmastomittari, sisäinen motivaatio, fyysinen aktiivisuus 58 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Koululiikunnan molivaatioilmastornittari ABSTRACT The validation of the Motivational Climate in School Physical Education Ouestionnaire -The associations between perceived competence, autonomy, and social relatedness with self-reported physical activity Soini M., Liukkonen J., Jaakkola T. First two phases were pilat data studies, and the third was the final data analysis. The participants of the study were 4308 Finnish ninth grade (15 to 16 year old) students, 2552 of which were girls and 1756 boys. Cronbachin alfa -kertoimet osoittivat, että kaikki neljä faktoria olivat sisäisesti yhdenmukaisia. Molempien pilottiaineistojen sekä pääaineiston analysoinnissa käytettiin promax-rotatoitua pääakselifaktorianalyysiä. The theoretical dimensions of the scale were perceived physical competence, autonomy, and social relatedness. Tutkimuksen kohdejoukkona oli 4308 suomalaista peruskoulun yhdeksäsluokkalaista oppilasta, joista 2552 oli tyttöjä ja 1756 poikia. All three data were analysed by principal factor analyses with promax rotation in order to analyse construct validity of the scale. KOULULIIKUNNAN MOTIVAATIOILMASTOMITTARIN VALIDOINTI koetun liikunnallisen pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden yhteys itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen MARKUS SOINI, JARMO LIUKKONEN, TIMO JAAKKOLA Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35(L), 40014 Jyväskylän yliopisto Yhteyshenkilö: Markus Soini, Puh: 014 260 2129, sähköposti: markus.soini@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Koululiikunnan motivaatioilmastomittarin validointi koetun liikunnallisen pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden yhteys itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen Soini M., Liukkonen J., Jaakkola, T. The four factors were taskand ego-involving motivational climate, autonomy climate and social relatedness climate. Mittarin teoreettisia ulottuvuuksia olivat koettu fyysinen pätevyys, autonomia ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Sisäistä motivaatiota tukevan motivaatioilmastomittarin kehittely tehtiin kolmessa vaiheessa. Tulokset osoittavat, että sisäistä motivaatiota tukevaa motivaatioilmastomittaria voidaan pitää psykometrisesti pätevänä motivaatioilmaston analysoimiseen suomalaisessa liikunnanopetuksessa. The construct validity was analysed by explorative factor analysis. Koettu fyysinen pätevyys jaettiin tehtäväja minäilmastoon. Teoreettisena lähtökohtana mittarin kehittämiselle oli Decin ja Ryanin (2000) itsemääräämismotivaatio. Sisäistä yhdenmukaisuutta analysoitiin Cronbachin alfa-kertoimien avulla. Pääaineiston analyysi osoitti mittarin omaavan selkeän neljän faktorin rakenteen. The theoretical approach of the development process was the self determination theory by Deci and Ryan (2000). The development of the intrinsic motivation supportive motivational climate questionnaire was carried outin three phases. Motivaatioilmastodimensioista tehtäväsuuntautuneisuudella, autonomialla ja sosiaalisella yhteenkuuluvuudella oli positiivinen, tilastollisesti merkitsevä yhteys itse arvioituun fyysiseen aktiivisuuteen. Mittarin faktoreiksi osoittautuivat tehtäväilmasto, minäilmasto, autonomiailmasto ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ilmasto. Cronbach alpha coefficients revealed that ali four factors were internally consistent. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja validoida uusi mittari analysoimaan sisäistä motivaatiota tukevaa koulun liikuntatuntien motivaatioilmastoa. The dimensions of the perceived competence, autonomy, and social relatedness had positive statistically significant associations with self-reported physical activity. Internal consistencies were analysed by Cronbach alpha coefficients. Ensimmäinen pilottiaineisto kerättiin 243 ja toinen pilottiaineisto 317 yhdeksäsluokkalaiselta oppilaalta. The aim of the study was to develop and validate the questionnaire measuring intrinsic motivation supportive climate in school physical education. Keywords: School PE, motivational climate scale, intrinsic motivation, physical activity. The results of the study showed that the psychometric properties of the questionnaire are satisfactory to measure intrinsic motivation climate in school physical education
1997). LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Koululiikunnan motivaatioilmastomittari 59. JOHDANTO Koululiikunnan tavoitteena on antaa oppilaille tietoja ja taitoja, jotka edesauttavat fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumista (Opetusministeriö 2003). Kaksi muuta sisäisen motivaation kulmakiveä, koettu autonomia ja koettu sosiaalinen yhteenkuuluvuus, ovat olemassa olevissa motivaatioilmastomittareissa jääneet huomiotta. On kuitenkin muistettava, että jokainen oppilas kokee motivaatioilmaston yksilöllisesti, joten yksilöiden väliset erot ilmaston kokemisessa voivat olla hyvinkin suuret (Liukkonen 1998). 1999), liikunnallista aktivaatiota (Biddle ym. Myös oppilaat itse vaikuttavat motivaatioilmaston kehittymiseen.Jos luokan enemmistö on tehtäväsuuntautuneita, muodostuu ilmastakin helposti tehtäväsuuntautuneeksi. Sisäisesti motivoitunut henkilö osallistuu toimintaan siitä tulevan mielihyvän takia. Kun aikuisten säännöt alkavat rajoittaa leikkiä, lasten mielenkiinto toimintaa kohtaan laskee. Jos sama pallopeli, siihen käytetty aika ja energia suoritettaisiin jossain toisessa, jonkun muun valitsemassa ryhmässä, olisi innostus ja osallistumisen taso todennäköisesti huomattavasti alhaisempi. Opettajan pedagogiset ja didaktiset ratkaisut vaikuttavat oleellisesti motivaatioilmaston muodostumiseen (Ames 1992). Motivaatio voidaan nähdä autonomian määrän suhteen jatkumona alkaen motivaation täydellisestä puuttumisesta (amotivaatiosta) ulkoisen motivaation kautta sisäiseen motivaatioon. 1996). Koetun pätevyyden kehittymisen näkökulmasta syntyneen Nichollsin (1989) sosiaalis-kognitiivisen tavoiteorientaatioteorian mukaan motivaatioilmastolla on kaksi ulottuvuutta, minäeli kilpailusuuntautuneisuus ja tehtäväsuuntautuneisuus. Liikunnanopetuksessa ja valmennuksessa tehtäväorientoituneen motivaatioilmaston on todettu lisäävän oppilaiden koettua pätevyyttä (Cury ym. Liikunnallisesti vähemmän taitavien oppilaiden osalta vertailun korostuminen sen sijaan lisää motivaation kannalta kielteisten affektiivisten, kognitiivisten ja toiminnallisten seurausten todennäköisyyttä. 1995; 1999), ahdistuksen vähenemistä (Papaioannou & Kauli 1999) ja viihtyvyyden lisääntymistä (Liukkonen 1998). Koska koululiikunta tavoittaa kokonaiset ikäluokat ja voi tarjota positiivisia kokemuksia liikunnasta, lisääntyy todennäköisyys, että oppilaista tulee aikuisinakin fyysisesti aktiivisia tai ainakin kynnys osallistua liikuntaan on matala (Haywood 1991; Vlachopoulos ym. 1997) , tehtäväorientoituneisuutta (Biddle ym.1995) sisäistä motivaatiota (Dorobantu & Biddle 1997; Liukkonen ym. 1993) pohjautuvat Nichollsin (1989) tavoiteorientaatioteoriaan, jonka mukaan motivaatio perustuu suoritustilanteissa pätevyyden kokemiseen. Kaikki nauttivat ja haluavat vapaaehtoisesti palata pelaamaan. Sosiaalisella yhteenkuuluvuudella tarkoitetaan ihmisen luontaista tarvetta kuulua ryhmään, olla hyväksytty ja saada positiivisia tunteita ryhmässä toimimisesta (Deci & Ryan 2000). Motivaatioilmastolla tarkoitetaan tilannekohtaista ympäristöä, joka suuntaa toiminnan tavoitteita (Ames 1992). Siksi tarvitaan luotettavaa tietoa koululiikunnan motivoivasta merkityksestä oppilaiden liikunnalliseen aktiivisuuteen. Toiminnasta sisäisesti innostunut oppilas tekee suoritukset korkeammalla intensiteetillä kuin oppilas, joka on vasten tahtoaan ohjattu toimintaan. Sama pätee myös opetustilanteisiin. Ulkoisessa motivaatiossa käyttäytymistä ohjaavat ulkoiset tekijät, kuten palkinnot ja rangaistukset. Liikunnallisesti taitaville oppilaille minäsuuntautunut ilmasto antaa mahdollisuuden saada kyvykkyyden kokemuksia. 1992) ja PMCSQ II (Walling ym. Nykyisten olemassa olevien motivaatioilmastomittareiden ongelmana voidaankin pitää niiden teoreettista rajoittuneisuutta ainoastaan pätevyyden kokemisen perspektiiviin. TUTKIMUKSEN TARKOITUS Tässä tutkimuksessa koettua fyysistä aktiivisuutta mitattiin oppilaan itse arvioidun liikunnan intensiteetin kautta kahdella kysymyksellä. Nämä ovat toiminnan tapa, intensiteetti, kesto ja useus. Kavereiden kesken pelattavaa pallopeliä saatetaan pelata päivä toisensa jälkeen väsyksiin asti. Ympäristön tarjoamien liikuntamahdollisuuksien lisäksi motivaatiota voidaan pitää avaintekijänä fyysisen aktiivisuuden taustalla. Fyysistä aktiivisuutta luokitellaan yleisimmin neljän eri ulottuvuuden kautta. Koululiikunnan motivaatioilmaston analysoimiseksi on tärkeää saada käyttöön luotettava ja validoitu mittari. Tämä johtaa usein ulkoisen motivaation ja ahdistuneisuuden lisääntymiseen sekä kiinnostuksen vähenemiseen (Duda & Whitehead 1998). Toinen ongelma nykyisissä motivaatioilmastomittareissa on se, että kun mittarin tehtäväsuuntautunutta ilmastoa kuvaavaan dimensio on on liitetty erilaisia lasten kasvun ja kehityksen kannalta positiivisia ja minäsuuntautunutta ilmastoa kuvaavaan dimensioon negatiivisia asioita, on niiden ortogonaaliseksi oletettu suhde vastoin teoreettista perustaa ilmennyt bipolaariseksi Qaakkola 2002; Liukkonen 1998). Itsemääräämisteorian mukaan ihmisen motivaatio rakentuu sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä (Deci & Ryan 1985). Jos toimintaa ohjataan ulkopuolelta tai sitä kontrolloidaan, kiinnostus tehtävää kohtaan laskee (Deci & Ryan 1985). Koska koululiikunta on vakioitu lukujärjestykseen tietyn aikataulun ja sisällön mukaan ei liikkumisen useutta, tapaa ja kestoa voitu käyttää erottelemaan oppilaiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla. Vastaavasti jos oppilaiden enemmistö on minäsuuntautuneita, painottuu ilmastossa todennäköisesti normatiivinen vertailu. Koetulla autonomialla tarkoitetaan mahdollisuutta vaikuttaa itse omaan toimintaansa. 1997), halukkuutta osallistua liikuntaan (Biddle ym. Opettajalla on keskeinen vaikutus siihen, millainen motivaatioilmasto liikuntaryhmään syntyy. Tehtäväorientoitunut ilmasto syntyy, mikäli opettajan didaktiset ratkaisut tukevat oppilaiden tehtäväorientaation kehittymistä. 2003). Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan ihmisen liikunnassa, työssä tai muussa toiminnassa suorittaman lihastyön määrää (Telama 1972). Liikunnan intensiteetti ilmaisee toimintaan käytettyä aktiivisuutta. Toiminnan tavalla tarkoitetaan liikkumisen muotoa, kuten pyöräily tai hölkkä, kestolla suoritukseen käytettyä aikaa, useudella suoritusten määrää esimerkiksi päivässä tai viikossa ja intensiteetillä liikunnan aikaansaamaa energian kulutusta. Yksipuolisesti korostunut minäsuuntautunut ilmasto sen sijaan vähentää viihtymistä ja sisäistä motivaatiota liikuntaa kohtaan (Liukkonen 1998; Liukkonen ym. Mikäli toiminnan ilmapiiri tukee koettua pätevyyttä, koettua autonomiaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta, kasvaa myös motivaatio toimintaa kohtaan (Deci & Ryan 1991; 1995; 2000). Minäsuuntautuneessa motivaatioilmastossa korostuvat suoritusten lopputulokset sekä oppilaiden keskinäinen sosiaalinen vertailu. Voimakkaan koetun autonomian liikuntatunnilla on todettu lisäävän paitsi aktiivisuutta itse tunnilla myös aktiivisuutta vapaa-ajalla tapahtuvaan liikuntaan (Hagger ym. (Bouchard & Shephard, 1994; Sallis & Patrick 1994). Liikunnan motivaatioilmastotutkimuksessa yleisimmin käytetyt mittarit, LAPOPEQ (Papaioannou 1994), PMCSQ (Seifriz ym. Oppilaan käsitys liikunnallisesta kyvykkyydestään on merkittävä tekijä motivaatioilmaston kokemisen kannalta. Tehtäväorientoituneessa motivaatioilmastossa oppilaat peilaavat suoritustensa kehittymistä omaan kehittymiseensä, heitä palkitaan yrityksistä ja he asettavat itse omat tavoitteensa (Ames 1992). Pienten lasten leikkiessä he uppoutuvat usein leikkiinsä sekä omaan rooliinsa niin täydellisesti, että sulkevat lähes kaiken muun ulkopuolelleen. Koulun liikuntatunnilla syntyvä motivaatioilmasto vaikuttaa oppilaiden minäkokemuksiin ja suhtautumiseen liikuntaan
Osioiden valintakriteereinä käytettiin osioiden kommunaliteetteja sekä faktorilatauksia. Näin päädyttiin uuteen 45-osioiseen mittariin, joka piti sisällään edellisen mittauksen vahvasti latautuneet osiot. Ensimmäisen faktorianalyysin jälkeen jäljelle jäi 23 osiota. Väittämät arvioitiin 5portaisella Likert-asteikolla (1 = täysin eri mieltä ... Ensimmäisen pilottiaineiston analyysi osoitti, että osiot latautuivat neljään faktoriin, jotka vastasivat mittarin teoreettista rakennetta. Mittarin sisäistä yhdenmukaisuutta analysoitiin Cronbachin alfa -kertoimen avulla. Tuloksena oli teoreettista oletusta tukeva. "Oppilaille on tärkeää näyttää muille olevansa parempia liikuntatunneilla kuin toiset "). Aineistolle toteutettiin samat faktorianalyysivaiheet käyttäen samoja kriteereitä kuin ensimmäisenkin aineiston osalta. Mittarin kehittämiseksi kerättiin kaksi pilottiaineistoa ja näiden jälkeen varsinainen, tässä artikkelissa raportoitu aineisto. Koska kaikkiin faktoreihin ei saatu riittävästi vahvan faktorilatauksen saaneita asioita, asiantuntijapaneeli lisäsi muokattuja asioita siten, että osioiden määräksi tuli koettuun sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen 11, koettuun autonomiaan 13, minäsuuntautuneeseen ilmastoon 10 ja tehtäväsuuntautuneeseen ilmastoon 11. Koettu autonomia operationalisoitiin siten, että sen osiot mittaavat valinnan mahdollisuuksia liikuntatunnilla (mm. Ensimmäiseen pilottiaineistoon, joka kerättiin maaliskuussa 2003 (n = 243) pyrittiin valitsemaan teoreettisesti vahvoja sekä perusteltuja asioita jokaiseen neljään faktoriin. Mittarin ensimmäisessä versiossa oli yhteensä 64 osiota, joista 11 mittasi autonomiaa, 16 minäilmastoa, 19 tehtäväilmastoa ja 15 sosiaalista yhteenkuuluvuutta. 5 = täysin samaa mieltä). TULOKSET Mittarin rakennevaliditeetin analysoinnissa käytettiin promax -rotatoitua pääakselifaktorianalyysiä. Lisäksi osioiden kielellinen ymmärrettävyys ja sisäinen yhdenmukaisuus testattiin kahdellatoista yhdeksäsluokkalaisella oppilaalla. "Pääasia on, että kehitymme vuosi vuodelta omissa taidoissamme") sekä minäsuuntautuneen ilmaston osiot normatiivista vertailua (mm. Kaksiosioiseen fyysisen aktiivisuuden itsearvio -mittariin kuuluivat väittämät: "Rasitan itseäni yleensä koulun liikuntatunneilla siten, että hikoilen ja hengästyn" ja "Otan yleensä itsestäni kaiken irti liikuntatunneilla". Mittarin itsenäisiä ulottuvuuksia ovat sosiaalinen yhteenkuuluvuus, koettu autonomia ja koettu pätevyys. Tämän ikäisiä oppilaita voidaan pitää kognitiivisesti kyllin kypsinä ymmärtämään kysymysten taustalla olevia ilmiöitä, kuten itsevertailua ja normatiivista vertailua (Roberts 1992) ja he ovat olleet jo kaksi vuotta (yläasteen 7.ja 8. Mittari on rajattu edustamaan sisäistä liikuntamotivaatiota, koska se on yhteydessä liikunnallisesti aktiiviseen elämäntapaan sekä halukkuuteen osallistua liikuntaan (Biddle ym. Mittarin kehittelyssä on lähdetty tavoitteesta laajentaa motivaatioilmaston teoreettista viitekehystä luomalla neljään faktoriin perustuva koululiikunnan sisäisen motivaatioilmaston mittari. Tämän mittarin psykometristen ominaisuuksien testaamiseksi kerättiin uusi pilottiaineisto huhti toukokuussa 2003. 1998; Fox & Corbin 1989) sekä siksi, että menetelmää pidetään parhaiten faktoreita erottelevana ratkaisuna (Metsämuuronen 2003). luokalla) samoissa liikuntaryhmissä, joten heidän käsityksensä liikuntatunneista on jo vakiintunut. Motivaatioilmastomittarin johdantona oli "Seuraavassa sinua pyydetään arvioimaan omia liikuntatuntejasi. " Oppilailla on mahdollisuus vaikuttaa liikuntatuntien toteutukseen"), sosiaalista yhteenkuuluvuutta arvioivat osiot oppilaiden yhtenäisyyttä (mm. Uudet osiot pyrittiin kääntämään ja soveltamaan kielellisesti suomalaiseen koululiikuntakontekstiin sopiviksi ja teoreettisesti oikein operationalisoiduiksi autonomiaa, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, tehtäväsuuntautuneisuutta ja minäsuuntautuneisuutta tukeviin ulottuvuuksiin nähden. Ympyröi numero, joka parhaiten vastaa käsitystäsi". Heikoimman faktorilatauksen saaneet osiot pudotettiin pois, jolloin jäljelle jäi 18 osiota. Viimeksi mainittua analysoidaan kahden aladimension, tehtäväja minäsuuntautuneen ilmaston avulla. Pääaineiston keräämisessä käytettiin harkinnanvaraista näytettä pyrkimyksenä suhteuttaa tutkimukseen osallistuvien opetusryhmien määrä viiden läänin asukaslukuun. Kahden pilottivaiheen jälkeen syksyn 2003 aikana kerättiin pääaineisto (n= 4397) suomalaisilta peruskoulun yhdeksäsluokkalaisilta tytöiltä (n= 2594) ja pojilta (n= 1803), joiden liikunnanopettaja on pysynyt samana koko yläasteen ajan. 1999). Näin pyrittiin varmistamaan se, että osiot ovat teoreettisesti hyvin perusteltuja. Osiot pyrittiin soveltamaan suomalaiseen koululiikuntaan sopiviksi ja teoreettisesti koululiikunnan aktiivisuutta kuvastaviksi. Koulujen yhteystiedot saatiin liikunnanopettajaliiton rekisteristä. Osioiden valinnassa yhdistettiin jo käytössä olevien suomen kielelle käännettyjen mittareiden, Learning and Performance Orientations in Physical Education Classes Questionnaire (LAPOPEQ), Perceived Motivational Climate in Sport Questionnaire (PMCSQ) ja Perceived Motivational Climate in Sport Questionnaire -2 (PMCSQ-2) toimivia ja korkean faktorilatauksen aikaisemmissa tutkimuksissa saaneita asioita sekä asiantuntijapaneelin (Markus Soini, Jarmo Liukkonen, Timo Jaakkola, Athanasios Papaioannou ja Nikolaos Digelidis) laatimia uusia asioita. Eri faktoreista poimittiin vähintään 0.6 latauksen saaneet, jotka eivät latautuneet samanaikaisesti muihin faktoreihin (pilottiaineistoissa tämän kriteerinä pidettiin latausta< 0.3). Mittarin asioiksi valittiin kysymyksen asettelultaan mahdollisimman tarkasti kunkin neljän ulottuvuuden, autonomian, tehtäväsuuntautuneisuuden, minäsuuntautuneisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden määritelmiä ilmentäviä väittämiä. Tuloksia analysoitiin muuttujien välisten korrelaatioiden avulla. "Liikuntatunneilla oppilaat puhaltavat yhteen hiileen" ), tehtäväsuuntautuneen ilmaston osiot yrittämistä ja edistymistä (mm. Lisäksi uusien osioiden kielellinen ymmärrettävyys testattiin kahdellatoista yhdeksäsluok60 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Koululiikunnan motivaatioilmastomittari kalaisella oppilaalla, joista kukaan ei ilmaissut ymmärrettävyysongelmia. Motivaatioilmastodimensioiden ja itsearvioidun fyysisen aktiivisuuden välisistä korrelaatikertoimista laskettiin muuttujien väliset selitysosuudet (r 2). Tämän tutkimuksen tavoitteena on validoida koululiikunnan sisäisen motivaatioilmaston mittari. Ymmärrettävyyden suhteen ei raportoitu ongelmia, ja osioiden keskinäinen korrelaatio oli riittävän korkea (0.53) jatkoanalyysejä ajatellen. Uuden pilottiaineiston kyselyyn vastasi 317 yhdeksännen luokan oppilasta. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimukseen osallistujat olivat peruskoulun yhdeksäsluokkalaisia tyttöjä ja poikia. Motivaatioilmastomittarille suoritettiin eksploratiivinen pääakselifaktorianalyysi käyttäen promax -rotaatiota. Itsearvioidun fyysisen aktiivisuuden mittarin kahden osion keskinäinen korrelaatio oli 0.54 (p=0.000). Maaliskuun 2003 aikana kerätylle aineistolle suoritettiin SPSS 11.0 -ohjelmaa käyttäen promax-rotatoitu pääakselifaktorianalyysi. Vaikka liikunnalla on aikuisille merkittävä välinearvo, kuten terveyden edistäminen, nimenomaan lapsilla ja nuorilla ulkoisten motiivien merkitystä liikunnassa voidaan pitää vähäisenä. Menetelmään päädyttiin aikaisempien tutkimusten perusteella (Roberts ym. Liikuntaryhmiä oli lopullisessa aineistossa 268. Fyysisen aktiivisuuden itsearviomittarin väittämät laadittiin niin ikään asiantuntijapaneelin keskustelujen pohjalta. Aineisto kerättiin harkinnanvaraista otantaa käyttäen eri kouluilta kuin edellinen aineisto. Tyttöjen ja poikien välisiä eroja mitatuissa muuttujissa analysoitiin t-testin avulla
Minäsuuntautunut ilmasto 2.87 3.24 -15.40 4036.52 .000 (n=2592) (n=1802) 5. Tyttöjen ja poikien erot koululiikunnan koetun motivaatioilmaston dimensioissa ja itse arvioidussa fyysisessä aktiivisuudessa liikuntatunneilla, t-testi. Sosiaalinen yht.kuuluvuus 3.11 3.23 -4.54 3964.70 .000 (n=2592) (n=1803) 3. 11.408 *)Vain yli 0.30 painokertoimet ilmaistu Taulukko 2. Taulukko 1. Fyysinen aktiivisuus 3.55 3.75 -6.73 4392 .000 (n=2592) (n=1802) 1 LIIKUNTA & TIEDE 6/2C04 • Koululiikunnan rnotivaatioilmastomittari 61. Motivaatioilmastomittarin pääakselifaktorianalyysi, promax -rotaatio, painokertoimet*, kommunaliteetit (h2) ja ominaisarvot. Tytöt Pojat df p 1. Autonomia 2.91 3.02 -4.34 4392 .000 (n=2592) (n=1802) 2. Faktori 1 Faktori 11 Faktori 111 Faktori IV h2 AUTONOMIA Oppilailla on merkittävästi valinnan vapauksia liikuntatunneilla .796 .351 .304 .636 Oppilaat voivat vaikuttaa liikuntatuntien kulkuun .760 .352 .348 .579 Oppilailla on mahdollisuus vaikuttaa liikuntatuntien toteutukseen .749 .348 .373 .571 Oppilailla on mahdollisuus valita harjoitteita oman mielenkiinnon mukaan .684 .332 .470 Oppilailla on merkittävästi päätösvaltaa liikuntatunneilla .679 .334 .461 SOSIAALINEN YHTEENKUULUVUUS Oppilaat todella toimivat yhtenä ryhmänä .376 .825 .420 .682 Liikuntaryhmämme on yhtenäinen toimiessaan liikuntatunneilla .393 .820 .460 .674 Liikuntaryhmämme on yhtenäinen .810 .658 Liikuntatunneilla oppilaat "puhaltavat yhteen hiileen" .338 .778 .429 .613 TEHTÄVÄSUUNTAUTUNEISUUS Oppilaille on tärkeää yrittää parantaa omia taitojaan .310 .363 .712 .512 Uuden oppiminen kannustaa minua oppimaan yhä enemmän .352 .416 .704 .500 Pääasia on, että kehitymme vuosi vuodelta omissa taidoissamme .307 .661 .441 Oppilaille on tärkeää yrittää parhaansa liikuntatunneilla .372 .651 .425 On tärkeää jatkaa yrittämistä, vaikka olisi tehnyt virheitä .362 .629 .401 MINÄSUUNTAUTUNEISUUS Liikuntatunneilla oppilaat kilpailevat suorituksissa toistensa kanssa .752 .569 Oppilaille on tärkeää onnistua muita oppilaita paremmin .733 .538 Oppilaille on tärkeää näyttää muille olevansa parempia liikuntatunneilla kuin toiset .674 .460 Liikuntatunneilla oppilaat vertaavat suorituksiaan pääsääntöisesti toisten suorituksiin .614 .381 ominaisarvo 5.443 2.616 1.904 1.445 Yht. Tehtäväsuuntautunut ilmasto 3.96 3.93 1.44 3669.17 .144 (n=2593) (n=1803) 4
Tytöillä itsearvioidun fyysisen aktiivisuuden korrelaatiokerrointen selitysosuudet (r 2) olivat tehtäväilmastoon 29%, koetulla sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen 12% ja koettuun autonomiaan 6%. Pojat arvioivat liikuntatunnit tyttöjä enemmän autonomiaa, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja minäsuuntautuneisuutta korostaviksi. Koululiikunnan merkittävänä pedagogisena haasteena voidaankin pitää erityisesti liikunnallisesti passiivisten oppilaiden pysyvän liikuntamotivaation edistämistä. Näin ollen mittarin ulottuvuuksien sisäistä yhdenmukaisuutta voidaan pitää hyvänä. Pojat arvioivat itsensä liikuntatunneilla fyysisesti aktiivisemmiksi kuin tytöt. Autonomian, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja tehtäväsuuntautuneisuuden väliset korrelaatiokertoimet olivat tilastollisesti merkitseviä ja vaihtelivat tytöillä välillä 0.35 0.44 ja pojilla välillä 0.39 0.52 (taulukko 3). Sos. Mittarin kunkin dimension osioiden sisäinen yhdenmukaisuus oli riittävä summamuuttujien muodostamiseksi. Kriteerinä oli osion vähintään 0.60 lataus teoreettisesti oletetulle faktorille ja korkeintaan 0.40 lataus kilpailevalle faktorille. Pojilla itsearvioidun fyysisen aktiivisuuden selitysosuudet olivat tehtäväilmastolla 35%, koetulla sosiaalisella yhteenkuuluvuudella 16% ja koetulla autonomialla 7%. Myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja autonomian tukeminen näyttää olevan yhteydessä oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen liikuntatunneilla. Taulukossa 2 on esitetty muuttujien keskiarvot sukupuolittain. Vaikka tutkimuksen yli 4 000 oppilaan aineistoa ei ole kerätty satunnaisotannalla, sitä voidaan pitää laajana ja suhteellisen hyvin edustavana perusjoukkoon nähden. suuntautuneisuus .35* .44* .14* .59* 4. Koululiikunnan motivaatioilmastomittari osoittautui rakennevaliditeetin osalta teorian mukaiseksi käsittäen neljä dimensiota. Suomalaiseen koululiikuntakontekstiin tätä mallia voidaan kuitenkin pitää rajattuna, sillä pedagogisesti tärkeinä liikuntamotivaation ulottuvuuksina voidaan nähdä myös koettu autonomia ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jotka muodostavat Decin ja Ryanin (2000) mukaan koetun pätevyyden lisäksi sisäisen motivaation kulmakivet. 1. Kaikki nämä erot olivat t-testillä analysoituina tilastollisesti merkitseviä. Lisäksi kommunaliteetin tuli olla suurempi kuin 0.35. Minkään osion pois jättäminen ei olisi nostanut alfa-kertoimia. 4. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan vahvistaa aiemmissa tutkimuksissa esille tullut itsevertailua korostavan tehtäväsuuntautuneen ilmaston tärkeä merkitys liikunta-aktivaation kannalta. Liikuntatuntien itse arvioituun fyysiseen aktiivisuuteen korreloi voimakkaimmin tehtäväsuuntautunut ilmasto. Jatkossa tutkimusryhmän on tarkoitus kääntää motivaatioilmastomittari usealle kielelle ja vertailla koululiikunnan motivaatioilmastoa eri kulttuureissa.. 3. Minäsuuntautuneisuus -.03 -.22* -.06* .15* 5. Motivaatioilmastotekijöistä tehtäväsuuntautunut ilmasto koettiin korkeaksi, ja se korreloi voimakkaimmin oppilaiden itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen, kun taas kilpailullisuutta korostava minäilmasto ei korreloinut siihen tytöillä lainkaan ja pojillakin hyvin vähän. Motivaatioilmastomittarin osioiden sisäistä yhdenmukaisuutta analysoitiin Cronbachin alfa -kertoimien avulla. 78. 5. Oppilaat kokivat liikuntatunnit ilmastoltaan voimakkaasti tehtäväsuuntautuneiksi. Autonomiailmaston alfa -kerroin oli 0.85, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden 0.88, tehtäväsuuntautuneen ilmaston 0.80 ja minäsuuntautuneen ilmaston 0. yhteenkuuluvuus .37* .52* -.02 .40* 3. Normatiivista vertailua korostava minäsuuntautunut ilmasto näyttää olevan ainoastaan hyvin pienelle osalle pojista liikuntaan motivoiva tekijä. Jälkimmäiseen kriteeriin sallittiin vähäinen ylitys, mikäli osion lataus varsinaiselle faktorille oli huomattavasti 0.60 latauskriteeriä voimakkaampi. Tehtyjen psykometristen analyysien osalta koulun liikunnanopetuksen käyttöön kehitetty, oppilaiden kokemukselliseen arvioon perustuva motivaatioilmastokysely täyttää tieteellisesti pätevälle mittarille asetetut reliabiliteetin ja validiteetin kriteerit. Teht. He olivat myös fyysisesti tyttöjä aktiivisempia. Korrelaatio minäilmaston ja itsearvioidun fyysisen aktiivisuuden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Motivaatioilmaston dimensioiden väliset korrelaatiokertoimet ja näiden korrelaatio liikuntatunnin aktiivisuuteen tytöillä (n=2591; aladiagonaali) ja pojilla (n=1802; ylädiagonaali) Muuttuja 2. Lisäksi he kokivat enemmän autonomiaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä minäsuuntautuneisuutta kuin tytöt. Taulukko 3. Mittarin ennustevaliditeettia analysoitiin tarkastelemalla sen ulottuvuuksien yhteyttä oppilaiden itse arvioimaan fyysiseen aktiivisuuteen, jota mitattiin kaksiosioisella mittarilla. Tehtäväsuuntautuneen ilmaston osalta viitteitä tähän on, mutta autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitystä liikuntamotivaatiotekijänä on tutkittu toistaiseksi vähemmän. Summamuuttujien asioista laskettiin keskiarvot. Minäilmasto arvioitiin selvästi tehtäväsuuntautuneisuutta alhaisemmaksi. neljän faktorin rakenne (taulukko 1),jossa ensimmäiseen faktoriin latautuivat koettua autonomiaa tukevat väittämät, toiseen sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukevat, kolmanteen tehtäväsuuntautuneisuutta ja neljänteen minäsuuntautuneisuutta tukevat osiot. Aktiivisuus .24* .35* .54* .03 *) p<0.001 62 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Koululiikunnan motivaatioilmastomittari POHDINTA Tutkimuksen tarkoitus oli validoida koululiikuntaan uusi motivaatioilmastomittari, jonka teoreettista perustaa on kehitetty edelleen aiempia olemassa olevia motivaatioilmastomittareita laajemmin sisäisen motivaation ulottuvuudet huomioon ottavaksi. Minäsuuntautunut ilmasto sai pienimmän selitysosuuden 2%. Oppilaat olivat oman arvionsa mukaan liikuntatunneilla suhteellisen aktiivisia. Aiemmassa suomalaisten 9-luokkalaisten oppilaiden liikuntatuntien motivaatioilmastoa selvittäneessä tutkimuksessa pojat kokivat liikuntatuntien ilmaston tyttöjä enemmän minäsuuntautuneeksi (Liukkonen ym.1997). Tyttöjen osalta minäsuuntautunut ilmasto ei korreloinut aktiivisuuteen, kun taas poikien osalta sillä oli alhainen, vaikkakin tilastollisesti merkitsevä positiivinen korrelaatio. Siten motivaatioilmaston dimensioiden ja fyysisen aktiivisuuden summamuuttujan teoreettinen vaihteluväli oli 1.00 5.00. Autonomia .48* .39* .17* .26* 2. Tältä osin kriteeriä tiukennettiin verrattuna kahden pilottianalyysin vaiheisiin. Minäsuuntautuneen ilmaston korrelaatio kolmeen muuhun motivaatioilmaston dimensioon oli alhainen. Yhdysvaltalaiseen kasvatuspsykologiseen traditioon perustuen aiemmat motivaatioilmastomittarit on operationalisoitu Nichollsin (1989) tavoiteorientaatioteorian perustalta, jolloin niiden fokus on ollut koetun pätevyyden kahdessa kriteerissä, itsevertailuun perustuvassa tehtäväorientaatiossa (task orientation) ja normatiiviseen vertailuun perustuvassa minäeli kilpailuorientaatiossa (ego orientation). Tyttöjen osalta se korreloi negatiivisesti sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Oppilaat arvioivat fyysisen aktiivisuutensa keskimäärin melko korkeaksi. Jatkossa olisi tärkeä selvittää, voidaanko sisäistä motivaatiota tukevaa ilmastoa edistämällä lisätä fyysistä aktiivisuutta erityisesti niiden oppilaiden osalta, joilla fyysinen kunto ja liikuntataidot sekä liikuntaan suhtautuminen on muita vähäisempää
The competitive ethos and democratic education. & Durand, M. G. Journal of Sport and Exercise Psychology 15 121, 172-183. & Biddle, S. 1999. The perceived motivational climate in sport questionnaire: Construct and predictive validity. L. 1998. L. 1997 The influence of situational and individual goals on intrinsic motivation of Romanian adolescents towards physical education. 1985. Roberts ltoim.), Motivation in Sport and Exercise. Teoksessa G. Psychology measurement. R. Nicholls, J. Duda ltoim.). Research Reports on Sport and Health Sciences no. Biddle, S,, Cury, F., Goudas, M., Sarrazin, P., Famose, J-P. & Ryan, R. M. 1997 Achievement goals and perceived ability predict investment in learning a sport task. L. Journal of Sport and Exercise Psychology 11 14), 408-430. Enjoyment in youth sports: a goal perspectives approach. Vlachopoulos, S., Biddle, S. Morgantown, WV: Fitness lnformation Technology, 21-48. Roberts, G.C. 1989. R. & Shephard, R.J. Roberts, G. 1992. Institute of Exercise and Sport Sciences, University of Copenhagen, 70. Achievement goal, motivational climate, and motivational processes. C., Treasure, D. Seifriz, J., Duda, J. 1994. LÄHTEET Ames, C. Biddle, S., Soos, 1. ln G Roberts ltoim.) Motivation in sport and exercise. The role of physical education in the development of active lifestyles. Stephens ltoim.) Physical activity, fitness and health. Advances in sport and exercise. Development of a questionnaire to measure achievement orientation in physical education . Kasvatustieteiden tutkimuksen julkaisuja 142. Liukkonen, J. Duda, J. P. L. Lincoln, NE: University of Nebraska, 237-288. 1993. Liikunta ja tiede 34 161. Teoksessa R. H. Bouchard, R. Journal of Sport and Exercise Psychology 14 141, 375-391. Metsämuuronen, J. lntrinsic motivation and self-determination in human behavior. & Chi, L. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Koululiikunnan motivaatioilmastomittari 63. & Whitehead, J. M. Research Ouarterly for Exercise and Sport 65 111. 1992. British Journal of Educational Psychology 65 13), 341-358. L. Hagger, M., Chatzisarantis, N., Culverhouse, T. 1998. & Biddle, S. Journal of Sport and Exercise Psychology, 18121, 174-193. 2003. Measurement of goal perspectives in the physical domain. Research Ouarterly for Exercise and Sport 62 121. 1998. 1995. M. Deci, E. 1997 ltsevertailu lisää liikuntamotivaatiota. Book of Abstracts. 1991. British Journal of Educational Psychology 67 131, 293-309. Development of scales to measure perceived physical education class climate: A Cross-National Project. Oppikoululaisten fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset. Liukkonen, J., Telama, R., Jaakkola, T. J. Jaakkola, T, 2002. Papaioannou,A. F. Walling, M.D., Duda, J. 38, Perspectives on Motivation. & Corbin, B. & Chatzisarantis, N. 2000. 1989. Physical activity, fitness, and health: The model and key concepts. & Chi, L. 1994 Physical activity quidelines for adolescents: Consensus statement. New York, NY: Plenum Press. & Fox, K. 1992. Journal of Sports Sciences 16 14), 337-347 Sallis, J. Achievement goals in sport: The development and validation of the Perception of Success Ouestionnaire. J. 11-20 Papaioannou, A. Teoksessa J. Dienstbier ltoim) Nebraska Symposium on Motivation, voi. Champaign, IL: Human Kinetics, 77-97 Cury, F., Biddle, S., Sarrazin, P. Teoksessa R. Jyväskylän yliopisto. Dorobantu, M. Fox, K. The relationship of perceived motivational climate to intrinsic motivation and beliefs about success in basketball. 2003. Shephard & T. New Approaches to Exercise and Sport Psychology -Theories, Methods and Applications . & Balague G. Pediatric Exercise Science 6 14), 302-314. The effect of task structure, perceived motivational climate and goal orientations on students' task-involvement and anxiety Journal of Applied Sport Psychology 11 11), 51-71. L. 114 Jyväskylä. & Patrick, K. L. Peruskoulun opetuskokeilussa 2003 2004 noudatettavat opetussuunnitelman perusteet vuosiluokille 3 9. A social-cognitive investigation into the mechanisms of affect generation in children's physical activity. Champaign, IL: Human Kinetics, 3-30. & Ryan, R. Stelter ltoim.). & Famose, J. C. & Ryan, R. 151-156. 1972. Helsinki: Edita Prima. 1991. Telama, R. XI European Congress of Sport Psychology. Changes in students· exercise motivation, goal orientation, and sport competence as result of modifications in school physical education teaching practices. C. & Kauli, 0. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 9 161, 353-357 Bouchard, C.R. 1994. International Proceedings and Concensus Statement. 1999. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. The processes by which perceived autonomy support in physical education promotes leisure-time physical activity intentions and behaviour: A trans-contextual model. A motivational approach to self: integration in personality. Predicting physical activity intentions using a goal perspectives approach: a study of Hungarian youth. Jyväskylä: Gummerus. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being . Opetusministeriö, 2003. IV Selittävä osa ja yhteenveto. Cambridge, MA: Harvard University Press. The physical self-perception profile: development and preliminary validation. Deci, E. 131 Jyväskylä. European Yearbook of Sport Psychology 1, 148-165. Haywood, K.M. LIKESResearch Center for Sport and Health Sciences. 13-15. Deci, E. LIKESResearch Center for Sport and Health Sciences. Motivation in sport and exercise: conceptual constraints and convergence. Teoksessa C. American Psychologist, 55 11 ), 68-78. 1996. & Sepponen, K. Research Reports on Sport and Health Sciences no. Champaign, IL: Human Kinetics, 161-176
2001). Kontekstuaalista liikuntamotivaatiota mitattiin suomenkielisellä versiolla Sport Motivation Scale -mittarista. Pojilla kyseistä sykeluokkaa selittivät negatiivisesti tilannekohtainen sisäinen motivaatio sekä positiivisesti kontekstuaalinen sisäinen motivaatio. Tutkimusaineisto kerättiin yhden 60 minuutin liikuntatunnin aikana, jonka toteutti oppilasryhmän oma opettaja. Sekä tytöillä että pojilla raskainta sykeluokkaa (yli 160 lyöntiä/min.) selitti positiivisesti tilannekohtainen sisäinen motivaatio. Keywords: situational and contextual sport motivation, sport pedagogy, physical activity, heart rates. Oppilaiden sykkeitä mitattiin Polar Team System -mittareilla. The highest heart rate category (160beats/min) was positively explained by the situational intrinsic motivation in both gender groups. Within the girls' group, the lowest heart rate category (-120 beats/min) was negatively explained by situational intrinsic motivation. The content of the class was standardized to be the same in each class. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella liikuntamotivaation yhteyttä 9-luokkalaisten oppilaiden sydämen sykintätiheyteen koululiikunnassa. , 2001) . Tytöillä mikään motivaatiotekijä ei selittänyt sykeluokkaa 140 160 lyöntiä/min. Liikuntamuotona oli salibandy. Tulokset osoittivat, että tytöillä alinta sykeluokkaa (alle 120 lyöntiä/min.) selitti negatiivisesti tilannekohtainen sisäinen motivaatio. Pojilla tätä sykeluokkaa selitti negatiivisesti tilannekohtainen sisäinen motivaatio. The second heart rate category (120 140 beats/min) was positively explained by the situational amotivation within girls, and negatively by the situational intrinsic motivation in the boys group. tytöillä selitti positiivisesti tilannekohtainen amotivaatio. Tilannekohtaista liikuntamotivaatiota mitattiin käyttämällä suomenkielistä versiota Situational Motivation Scale -mittarista. The heart rate categories were formulated based on common recommendations of the effect of the exercise intensity on health: under 120 beats/min = light, 120 140 beats/min = moderate, 140 160 beats/min = vigorous, over 160 beats/min = very vigorous. Sykearvot luokiteltiin tulosten analysointivaiheessa neljään luokkaan liikunnan intensiteetin mukaan: alle 120 = kevyt, 120 140 = kohtalainen, 140 160 = raskas, yli 160 = erittäin raskas. Sykeluokkaa 120 140 lyöntiä/min. These heart rate categories are based on previous studies (Ekelund et al. The data was collected during one 60-minutes physical education class held by the own PE teacher of the class. Situational motivation was measured by the Situational Motivation Scale. Käytetyn luokittelun perustana oli aikaisemmista tutkimuksista syntynyt ohjeisto (Ekelund ym. Eri opettajien pitämien tuntien sisällöt vakioitiin kaikille ryhmille samoiksi. Askeltavan regressioanalyysin avulla selvitettiin, miten sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät selittivät oppilaiden sykearvoja liikuntatunneilla. Contextual motivation was measured by the Sport Motivation scale. The sport of the class was indoor bandy. Tutkimusten tulosten mukaan tilannekohtaisilla motivaatiotekijöillä näyttää olevan kontekstuaalisia tekijöitä suurempi vaikutus oppilaiden fyysisen aktiivisuuden määrään liikuntatunneilla. The participants of the study were 144 students (54 girls and 90 boys) of the physical education teachers. Heart rates were measured by the Polar Electro's Polar Team System. The aim of the study was to investigate the relationships between sport motivation and heart rates during a ninth grade students' physical education class. Tutkimuksen kohdejoukkona oli kahdeksan liikunnanopettajan yhteensä 144 oppilasta, joista 54 oli tyttöjä ja 90 poikia. The third heart rate category (140-160 beats/min) was positively explained by the extrinsic situational motivation in the boys' group. Asiasanat: tilannekohtainen ja kontekstuaalinen liikuntamotivaatio, liikuntapedagogiikka, fyysinen aktiivisuus, syke 64 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Motivaatio ja syketasot koululiikunnassa ABSTRACT The relationship between sport motivation and heart rates during a ninth grade students' physical education class Laakso T., Jaakkola T., Liukkonen J. The results revealed that situational motivational factors had greater impact on physical activity intensity than contextual motivational factors. LIIKUNTAMOTIVAATION YHTEYS 9-LUOKKALAISTEN OPPILAIDEN SYDÄMEN SYKINTÄTIHEYTEEN KOULU LIIKUNNASSA TIMO LAAKSO, TIMO JAAKKOLA, JARMO LIUKKONEN Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35(L), 40014 Jyväskylän yliopisto Yhteyshenkilö: Laakso Timo, Puh: 014-2602110, sähköposti: timo.laakso@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ: Liikuntamotivaation yhteys 9-luokkalaisten oppilaiden sydämen sykintätiheyteen koululiikunnassa Laakso T., Jaakkola T., Liukkonen J. In the boys' group, the lowest category was negatively explained by the situational intrinsic motivation, and positively by the contextual intrinsic motivation. The effects of the external and intrinsic motivational factors on physical activity intensity levels were analysed by stepwise regression analyses. Pojilla vastaavaa sykeluokkaa selitti positiivisesti tilannekohtainen ulkoinen motivaatio
1990; Trost ym. Teorian mukaan motivaatio voidaan jakaa kuusiluokkaiseksi motivaatiojatkumoksi ulottuen amotivaatiosta neljän eri ulkoisen motivaation (ulkoinen motivaatio, pakotettu säätely, identifioitunut säätely, integroitunut säätely) kautta sisäiseen motivaatioon (Deci & Ryan 1985; 2000; Ryan & Connel 1989; Vallerand 1997). Näin koululiikunnan tärkein tehtävä terveyden edistämisen kannalta onkin jatkuvan liikuntaharrastuksen aikaansaaminen (Telama & Kahila, 2000; Vlachopoulos, Biddle & Fox 1996). Nuorten liikunta-aktiivisuutta alentaviksi psykologisiksi tekijöiksi on todettu alhainen pystyvyysusko (Reynolds ym. Ekelund, Poortvliet, Nilsson, Yngve, Holmberg & Sjöström, 2001) todennettuun maksimaalisen hapenottokyvyn ja sydämen maksimisykkeen lineaariseen suhteeseen. Toiminta ei kuitenkaan ole itsemääräytynyttä, vaan "koettu sisäinen pakko" toimii motivaation lähteenä. Hierarkkinen malli sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta (Vallerand 1997; 2001) on yksi käytetyimpiä viitekehyksiä selitettäessä ihmisen liikuntamotivaatiota. Intensiteettiä voidaan mitata mm. Carpenter & Morgan, 1999; Kavussanu & Roberts, 1996; Liukkonen, 1998; Treasure, 1997) ovat osoittaneet, että erilaisilla motivaatiotekijöillä on merkitystä siihen, miten palkitsevina lapset ja nuoret koululiikunnan kokevat. Tässä tutkimuksessa fyysisen aktiivisuuden indikaattorina käytetään sydämen sykintä tiheyden vaihtelua, ja mittauskohteena on yksittäisten oppilaiden rasitus yhden liikuntatunnin aikana. Koettu urheilukyvykkyys (Fox & Corbin 1989), tavoiteorientaatio (Duda 2001) ja sisäinen motivaatio (Vallerand & Rousseau 2001) ovat osoittautuneet merkittäviksi liikunta-aktiivisuuden pysymistä selittäviksi tekijöiksi. Eatonja Yu (1989) määrittelevät fyysisen aktiivisuuden olevan energiankulutusta liikkumisen avulla motorisia toimintoja toistamalla. Fyysisen aktiivisuuden omaksumiseen ja sen pysyvyyteen vaikuttavista tekijöistä on toistaiseksi riittämättömästi tutkimustietoa (Malina 2001). Tunnistettu säätely on siinä mielessä itsemääräytynyt motivaation muoto, että toiminta vastaa täysin omia arvoja. Useus tarkoittaa fyysisesti aktiivisten suoritusten määrää aikayksikössä, kuten viikossa tai kuukaudessa. Sisäisesti motivoitunut (intrinsic motivation) henkilö osallistuu toimintaan sen itsensä tuottamasta puhtaasta ilosta. Liikuntamotivaatiota voidaan pitää tärkeänä tekijänä fyysisen aktiivisuuden omaksumisprosessissa (Roberts 200l;Vallerand 2001). sydämen lyöntitiheydellä suhteessa maksimisykkeeseen, hapenkulutuksella suhteessa maksimaaliseen hapenkulutukseen tai energiankulutuksen määrällä. Yksilön itsemääräämisen oletetaan kasvavan asteittain motivaatiojatkumolla siirryttäessä amotivaatiosta ja ulkoisesta motivaatiosta kohti sisäistä motivaatiota (Deci & Ryan 1985; Vallerand 1997). Hän ei koe minkäänlaisia ulkoisia tai sisäisiä "pakotteita" osallistumiselleen. Energiankulutus on siis seurausta fyysisestä aktiivisuudesta. Motivaatiota esiintyy kolmella eri tasolla. Kestolla tarkoitetaan liikkumiseen käytettyä aikaa kerralla, päivässä tai viikossa minuutteina tai tunteina ilmaistuna. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Motivaatio ja syketasot koululiikunnassa 65. Koska motivaatiota esiintyy kolmella hierarkkisella tasolla, voidaan puhua tilannekohtaisesta, kontekstuaalisesta ja globaalista sisäisestä, ulkoisesta ja amotivaatiosta. Amotivaatiolla tarkoitetaan motivaation täydellistä puuttumista. Caspersenin, Powellin ja Christensonin (1985) mukaan fyysiseen aktiivisuuteen liittyy kolme tekijää. Fyysisen aktiivisuuden laatua kuvaavat esimerkiksi uinti, kävely ja hölkkäjuoksu. Integroitu säätely (integrated regulation) viittaa toimintaan, joka on niin sisäistynyt yksilön elämään, että se voidaan nähdä osana hänen minäänsä ja arvojärjestelmäänsä. Nämä ovat tilannekohtainen eli situationaalinen taso, kontekstuaalinen taso ja persoonallisuuteen sidottu eli globaalinen taso. Nykyisen yleisesti hyväksytyn modernin käsityksen mukaan motivaatiota voidaan pitää hierarkkisesti rakentuneena dynaamisena prosessina (Vallerand, 2001). Sykemittari ei mittaa fyysistä aktiivisuutta suoraan, mutta sen luotettavuus perustuu monissa tutkimuksissa (mm. Empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että sisäinen motivaatio on yhteydessä liikunta-aktivaation kannalta suotuisiin kognitiivisiin, affektiivisiin ja behavioraalisiin tekijöihin, kun taas ulkoisen motivaation on havaittu olevan yhteydessä vastaaviin epäsuotuisiin tekijöihin (Duda & Whitehead 1998). Liikunnan terveysvaikutuksia tarkasteltaessa merkittävää on tiedostaa, että liikunnan sairauksia ehkäisevät fysiologiset vaikutukset eivät varastoidu, vaan häviävät, kun liikunta loppuu. Sydämen sykintätiheyden avulla on yleisesti arvioitu päivittäistä energiankulutusta fyysisessä aktiivisuudessa. 1994; Ekelund, Poortvliet, Yngve, Hurtig-Wennlöv, Nilsson & Sjöström, 2001) fyysisen aktiivisuuden eri intensiteettejä kuvaavat arvot ovat alle 120 lyöntiä/min alhainen, 120 140 lyöntiä/min kohtalainen, 141-160 lyöntiä/min raskas ja yli 160 lyöntiä/min, joka kuvaa erittäin raskasta liikuntaa. Ulkoisen kontrollin lähde on siis sisäistetty ilman, että yksilö itse on alun pitäen sisäistänyt toiminnan motiivia. Tilannekohtainen motivaatio tarkoittaa tiettyyn spesifiin tilanteeseen liittyvää motivaatiota, esimerkiksi koulun liikuntatunnilla tietyssä pelitilanteessa. JOHDANTO Koululiikunnan merkitys lasten ja nuorten liikuttajana on merkittävä. 1994) ja alhainen viihtyvyys liikuntatoiminnassa (Sallis ym. Se ei kuitenkaan tapahdu toiminnan itsensä tuottamasta ilosta, vaan toiminnalla on välinearvo. Toiminta on voimakkaasti itsemääräytynyttä, koska se on sopusoinnussa ihmisen minän kanssa. Globaalin tason motivaatio tarkoittaa motivaatiota yleisesti suhteessa kaikkiin elämän alueisiin laajana persoonallisuuteen liittyvänä rakenteena. Toiminta ei tällöin ole itsemääräytynyttä, koska ulkoiset tekijät säätelevät sitä. Kaikki lapset ovat oppivelvollisuuden piirissä ja useat osallistuvat koululiikuntaan 12 vuoden ajan. Fyysinen aktiivisuus voidaan määritellä liikkeen aikaansaamaksi energiankulutuksen muutokseksi. Useat tutkimukset (mm. Pakotetussa säätelyssä (introjected regulation) ihminen on osittain sisäistänyt ulkoiset pakotteet ja rangaistukset. Se sisältää kaiken kehon liikkeen, jonka luurankolihakset tahdonalaisesti tuottavat ja josta aiheutuu lepotason ylittävää energiankulutusta (Bouchard & Shephard 1994). Fyysistä aktiivisuutta voidaan luokitella toiminnan laadun, intensiteetin, useuden ja keston suhteen (Bouchard & Shephard 1994; Sallis & Patrick 1994). (Deci & Ryan 1985; 1991;1995; 2000; Vallerand 1997). Näin motivaatiotekijät ovat ratkaisevassa asemassa koululiikunnan perimmäisten tavoitteiden, liikunnallisen kehityksen tukemisen ja jatkuvan liikuntaharrastuksen herättämisen, toteutumisessa. Useissa tutkimuksissa (mm. 1999; Stucky-Ropp & DiLorenzo 1993). Se sisältää lihasten aikaansaaman kehon liikkeen, pienestä suureen vaihtelevan energian kulutuksen ja positiivisen korrelaation fyysiseen kuntoon. Siltä osin sitä voidaan pitää sisäisen motivaation ulottuvuutena, vaikkakin toiminnalla voidaan katsoa olevan myös välineellistä arvoa. Ulkoisesti motivoitunut (external regulation) henkilö osallistuu toimintaan palkkioiden, pakotteiden tai rangaistuksen pelon takia. Gilbey & Gilbey 1995;Janz ym. Kontekstuaalisen tason motivaatio tarkoittaa yleisempää, tiettyyn elämänalueeseen eli kontekstiin sidoksissa olevaa motivaatiota, kuten vaikkapa tietty harrastus tai koululiikunta. Ulkoinen motivaatio ja pakotettu säätely edustavat motiiveja, joista puuttuu itsemäärääminen, kun taas tunnistetussa ja integroituneessa säätelyssä on mukana itsemäärääminen joko toiminnan taustalla olevien arvojen hyväksymisen tai toiminnan omaan minään sopusoinnussa olemisen ansiosta. Tunnistetusta säätelystä (identified regulation) on kyse silloin, kun toimintaan osallistutaan omasta valinnasta sen mukaan, mikä koetaan henkilökohtaisesti tärkeäksi. 1997), koetut liikunnan esteet, kuten ajan puute ja kiinnostuksen vähäisyys (Tappe, Duda & Ehrnwald 1989), koululiikunnan kokeminen kielteiseksi (Zakarian ym
Motivaatiotutkimuksen alueella on viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaistu yli 200 tutkimusta (Duda & Whitehead 1998). Tällaiset väittämät käännettiin uudelleen suomeksi niin tarkasti kuin mahdollista väittämien alkuperäisen merkitysten mukaiseksi. Tilannekohtaista liikuntamotivaatioita mitattiin käyttämällä suomenkielistä versiota Situational Motivation Scale (SIMS) -mittarista (Guay & Vallerand 2000), jossa on neljä aladimensiota: sisäinen motivaatio, tunnistettu säätely, ulkoinen motivaatio ja amotivaatio. Tilannekohtaisen liikuntamotivaatiomittarin suomenkielisen version reliabiliteetin ja validiteetin testaamiseksi suoritettiin esikoe 70 yhdeksäsluokkalaiselle oppilaalle keväällä 2002. Oppilaiden hengitysja verenkiertoelimistön kuormittuvuutta mitattiin rintakehän ympärille asetettavilla Polar Electro Oy:n Polar Team System mittarivöillä. 7 = täysin samaa mieltä). Team System -mittarit hyödyntävät uutta järjestelmää, jossa rintaan asetettava lähetinvyö taltioi syketiedot suoraan ilman rannevastaanotinta. Seuraavaksi tätä uudelleen käännettyä mittarin versiota verrattiin alkuperäiseen englanninkieliseen versioon. Tämän jälkeen alkuperältään englantilainen, suomea puhuva kielenkääntäjä käänsi väittämät takaisin englanniksi. Käytetyn. Oppilaat täyttivät tilannekohtaisen liikuntamotivaatiomittarin heti liikunta tunnin jälkeen, ja sen avulla analysoitiin oppilaiden motivaatiota juuri pidettyyn liikuntatuntiin liittyen. Liikuntamotivaatiomittarin väittämien instruktiona oli "Syy, miksi liikun liikuntatunneilla". Opettajilla oli silti mahdollisuus pitää tunti omalla persoonallisella tavallaan. Sisäisen liikuntamotivaation voidaan olettaa saavan aikaan positiivisia käyttäytymisseuraamuksia, kuten esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden määrän lisääntymistä ohjatussa toiminnassa. Kyseisissä tutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden määrää on selvitetty ainoastaan erilaisia itsearviointimenetelmiä käyttäen (Dempsey, Kimiecik & Horn, 1993; Kimiecik, Horn & Shurin 1996). Tyttöjä heistä oli 54 ja poikia 90. Siten tilannekohtainen motivaatio voi vaikuttaa koko kontekstuaalisen tason motivaatioon kasautuvan vaikutuksen kautta. Jos esimerkiksi oppilas saa onnistumisen kokemuksia yksittäisillä peräkkäisillä liikuntatunneilla, tuo innostuneisuus saattaa nostaa oppilaan kontekstuaalista motivaatiota koululiikuntaa kohtaan. 66 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Motivaatio ja syketasot koululiikunnassa Kontekstuaalista sisäistä motivaatiota, ulkoista motivaatiota ja amotivaatiota mitattiin käyttämällä suomenkielistä kyselylomakeversiota Sport Motivation Scale (SMS) -mittarista (Pelletier ym.1995). Tutkijan rooli tutkimustilanteessa oli tarkkailla ja kontrolloida ajankäyttöä sekä tarpeen vaatiessa muistuttaa opettajaa tunnin rakenteesta. Yhdessäkään motivaatiotutkimuksessa ei vielä ole samanaikaisesti mitattu sekä motivaatiotekijöitä että sykkeitä. Mittarin väittämät esitettiin viisiluokkaisella Likert -asteikolla ( 1 = täysin eri mieltä ... Loput neljä dimensiota sisältävät neljä väittämää, joten kokonaisuudessaan kysely koostuu 28 väittämästä. Sydänja verenkiertoelimistön kuormittuvuuden mittaaminen sykkeen avulla on näin ollen lähes ainoa luotettava menetelmä mitata fyysistä aktiivisuutta koululiikunnassa. Amotivaation ja ulkoisen motivaation oletetaan olevan yhteydessä alhaiseen fyysiseen aktiivisuuteen (Biddle 2001; Vallerand 2001). Konfirmatorisen faktorianalyysin avulla suoritettu kontekstuaalisen liikuntamotivaatiomittarin rakennevaliditeetin analyysi osoitti mittarin vahdiksi Qaakkola 2002). Eksploratiivisen faktorianalyysin avulla analysoitua mittarin suomenkielisen version rakennevaliditeettia ei ole raportoitu aiemmin. Koska liikuntatunti vakioitiin kaikille oppilaille rakenteeltaan samanlaiseksi, eri syketiedostot yhdistettiin. Lisäksi yhteensä kymmenen minuuttia varattiin yleiseen organisointiin tunnin eri vaiheissa. Suomessa ei toistaiseksi ole julkaistu hierarkkiseen motivaatiomalliin perustuvia tutkimuksia, joissa analysoidaan tilannekohtaisen, kontekstuaalisen ja globaalin liikuntamotivaation keskinäisiä yhteyksiä. Kunkin oppilasryhmän oma opettaja piti yhden liikuntatunnin, jonka aikana tutkimusaineisto kerättiin. Sisäisen motivaation dimensio käsittää 12 väittämää. 5 = täysin samaa mieltä). Liikuntamotivaatiomittari on alun perin kehitetty mittaamaan motivaatiota urheilua kohtaan, mutta sitä on käytetty myös liikunnanopetuksen yhteydessä Qaakkola 2002). Kunkin oppilaan syketiedot kerättiin tiedostoon erillisellä Polar Precision Performance SW 3.0 -tallenneohjelmalla tunnin jälkeen. Lopuksi tutkimusryhmä yhdessä kielenkääntäjän kanssa keskusteli väittämistä, jotka sisälsivät toisistaan poikkeavia merkityksiä. Lähettimeen voidaan tallentaa syketietoja 5 sekunnin välein noin 11 tuntia. Jokaista ulottuvuutta analysoitiin neljällä väittämällä, ja kyselyn johdantona oli "Miksi osallistuit toimintaan juuri tällä tunnilla?". Sykkeen mittaaminen on kuitenkin fyysisen aktiivisuuden arvioimisessa ainoa menetelmä, joka edustaa fyysisen aktiivisuuden määritelmän intensiteettiä (Bouchard & Shephard 1994; Sallis & Patrick 1994). Esikoe osoitti, että väittämät olivat ymmärrettäviä ja että mittarin psykometriset ominaisuudet olivat riittävät mittarin käyttämiseksi jatkotutkimuksissa. Molemmat mittarit käännettiin englannista suomeksi käyttämällä sovellettua takaisinkäännös -metodia. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen koehenkilöinä oli syksyllä 2002 ja keväällä 2003 kahdeksan liikunnanopettajan 144 yläasteen yhdeksännen luokan oppilasta kolmesta Jyväskylän seudun koulusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida tilannekohtaisen ja kontekstuaalisen liikuntamotivaation yhteyttä hengitysja verenkiertoelimistön kuormittavuutta heijastavaan sydämen syketiheyteen yhdeksäsluokkalaisten oppilaiden liikuntatunnilla. Kysely koostuu viidestä aladimensiosta, joista yksi mittaa sisäistä motivaatiota, kolme ulkoisen motivaation eri asteita (ulkoinen motivaatio, pakotettu säätely ja tunnistettu säätely) ja yksi amotivaatiota. Liikuntamotivaatiomittari kokonaisuudessaan on esitetty aiemmin Liikunta ja tiede -lehden tutkimusartikkelijulkaisussa Qaakkola, Telama & Kokkonen 2001). Kontekstuaalisen liikuntamotivaatiomittarin suomenkielisen version psykometriset ominaisuudet on raportoitu aiemmin Qaakkola, Telama & Kokkonen 2001). Vaikutus voi suuntautua myös alhaalta ylöspäin. Koululiikunnassa liikunnan intensiteetillä on erityinen merkitys, koska liikunnan laatu, kesto ja useus ovat tekijöitä, jotka ovat pitkälti määrätty ulkoapäin, esimerkiksi opetussuunnitelmasta käsin. Ensinnäkin tutkimusryhmä käänsi väittämät suomeksi. Sykearvot luokiteltiin tulosten analysointivaiheessa neljään luokkaan liikunnan intensiteetin mukaan: alle 120 = kevyt, 120 140 = kohtalainen, 140 160 = raskas, yli 160 = erittäin raskas. Tunnin rakenne noudatti seuraavaa kaavaa: alkuverryttelynä 10 minuutin pienpeli, 20 minuutin mailankäsittely-, laukaisu-, syöttöja peliosio kiertoharjoitteluna ja 20 minuuttia kestävä koko kentän peli. Tämän mittarin oppilaat täyttivät ennen liikuntatunnin alkua ja sen avulla analysoitiin oppilaiden motivaatiota yleisesti koulun liikuntatunteja kohtaan. Hierarkkisen mallin mukaan ylemmän tason motivaatio vaikuttaa hierarkiatasolla alempana olevaan motivaatiotasoon. Tunnin sisältö eli laji (salibandy), rakenne ja kesto (60 min.) vakioitiin kaikille tutkimusopettajille samaksi. Tällöin kohdejoukosta tuli riittävän suuri tilastollisten menetelmien käyttämiseksi. Yhdenkään väittämän osalta ei jäänyt tulkintaeroja tutkijaryhmän jäsenten välille. Tällöin esimerkiksi koululiikuntaan yleensä motivoitunut oppilas motivoituu yksittäiseen liikuntatuntiin todennäköisesti enemmän kuin koululiikuntaan motivoitumaton oppilas. Teoreettisista oletuksista huolimatta hierarkkisen motivaatiorakenteen ja fyysisen aktiivisuuden välisistä yhteyksistä ei ole toistaiseksi esitetty empiiristä tutkimustietoa. Vastausvaihtojen asteikko oli seitsemänluokkainen (1 = täysin eri mieltä ... Joissakin näissä on myös tarkasteltu sisäisen motivaation ja liikuntakontekstin motivaatioilmaston yhteyksiä fyysiseen aktiivisuuteen
en ole aiemmin yrittänyt .74 .02 .54 25 .... Mielihyvästä ... Mittareiden rakennevaliditeettia analysoitiin eksploratiivisella faktorianalyysillä käyttäen pääakseli -menetelmää ja promax -rotaatiota. parannan heikkoja kohtiani .79 .13 .58 13. uudet suoritustekniikat .72 .03 .50 3 . 45 ja toisille faktoreille enintään .35. Lisäksi neljä amotivaatiota mittaavaa väittämää latautui omalle faktorilleen. Tyytyväisyydestä ... 70 kertoimia. Ekelund ym. Faktorirakenteen tarkastelu osoitti, että 11 sisäisen motivaation väittämää latautui samalle faktorille. Tilannekohtaisen liikuntamotivaatiomittarin faktorirakennetta analysoitiin niin ikään tarkastelemalla osioiden kommunaliteetteja ja rotatoituja faktorilatauksia vastaavilla kriteereillä kuin kontekstuaalisen liikuntamotivaatiomittarin osalta. Sisäisen motivaation faktorin korrelaatio amotivaation faktoriin oli -.66 ja ulkoisen motivaation faktoriin -.29. Minkään osion poistaminen ei olisi nostanut alfa -kertoimia. vaikean tehtävän jälkeen .70 .02 .48 23. Sisäisen motivaation dimension Cronbachin alfa -kerroin oli .92, amotivaation . TULOKSET Mittarien validiteetti ja reliabiliteetti Kontekstuaalisen liikuntamotivaatiomittarin faktorianalyysi osoitti mittarin omaavan neljän faktorin rakenteen, joka selitti yhteensä 55.9 % mittarin kokonaisvariansista. ... . Mielihyvästä ... koska minulla ei ollut vaihtoehtoa") ei täyttänyt latauskriteerejä, joten se tiputettiin pois. Lisäksi kommunaliteetin tuli olla vähintään .30. . Näin yksi väittämä kerrallaan pudottaen jatkettiin vielä kolme kertaa, jolloin mittariin jäi 24 väittämää. Faktoreiden välillä oli negatiivinen korrelaatio (-.34). Minkään osion poistaminen ei olisi nostanut kerrointa kummassakaan tapauksessa. Mielihyvän takia ... Mielihyvästä ... parannan kykyjäni .76 -.11 .64 20. Lisäksi kouluja opettajakohtaisia eroja sykeaineistossa tarkasteltiin yksisuuntaisten varianssianalyysien sekä kuvailevien tietojen avulla. Näistä faktoreista ei enää saatu osioita pudottamalla muodostettua teoreettisesti perusteltuja faktoreita, minkä vuoksi kaikki 10 osiota poistettiin ennen viimeistä analyysiä. luokittelun perustana oli aikaisemmista tutkimuksista syntynyt ohjeisto (mm. Mittarien faktorirakenteita analysoitiin tarkastelemalla osioiden kommunaliteetteja ja rotatoituja faktorilatauksia. En tunne, että paikkani on liikunnassa -.20 .75 .71 28. 77. Mielihyvästä ... Mittareiden sisäistä yhdenmukaisuutta analysoitiin Cronbachin alfa -kertoimen avulla. Tämän jälkeen tehty pääakseli -menetelmällä suoritettu promax -rotatoitu faktorianalyysi on esitetty taulukossa 2. Tuloksia tarkasteltiin muuttujien kuvailevien tietojen, korrelaatiokerrointen sekä askeltavan regressioanalyysin avulla. Kontekstuaalisen liikuntamotivaatiomittarin faktori matriisi, painokertoimet, kommunaliteetit (h2) ja ominaisarvot (pääakseli -metodi, promax -rotatointi)(n=191 ). Amotivaation ja ulkoisen motivaation välinen korrelaatio oli .41. pitäisikö minun enää jatkaa -.03 .57 .34 5 .. jännittävistä kokemuksista .73 -.04 .55 2 .... Faktorille yksi latautuivat sisäisen motivaation ja tunnistetun säätelyn väittämät. Taulukko 1. Kolmas faktori koostui kolmesta ulkoisen motivaation väittämästä. Nämä kolme faktoria selittivät yhteensä 55.8 % mittarin kokonaisvarianssista. Näin muodostettu sisäisen motivaation faktori sisälsi kahdeksan väittämää. Lisäksi jokaisen oppilaan sykedatasta muodostettiin keskisyke -summamuuttuja. 8.85 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Motivaatio ja syketasot koululiikunnassa 6 7. en pysty menestymään liikunnassa -.04 .78 .63 19. Koska tunnistettu säätely on teoreettisesti hyvin lähellä sisäistä motivaatiota, nimettiin faktori sisäisen motivaation faktoriksi. Ainoastaan yksi väittämä (" .. osallistun toimintaan .74 .00 .54 15. Jäljelle jäi 15 väittämää, jotka latautuivat kahdelle faktorille. Hyväksyttävänä rajana pidettiin . Toiselle faktorille latautuivat kaikki amotivaation neljä väittämää. Cronbachin alfa -kerroin sisäisen motivaation dimensiolle oli .93 sekä amotivaation dimensiolle . 79 ja ulkoisen motivaation .64, mitä voidaan pitää alhaisena, mutta kuitenkin niin lähellä yleisesti hyväksyttynä pidettävää, että mittarin käytön hyväksyminen voidaan sallia. Jännityksestä ... pidän tunteesta olla syventynyt toimintaan .64 -.01 .42 27. 2001). Lopullinen faktorianalyysi on esitetty taulukossa 1. Kommunaliteettien ja rotatoitujen faktorilatausten perusteella poistettiin heikoin väittämä, jonka jälkeen tehtiin uusi faktorianalyysi. En pysty saavuttamaan tavoitteitani .30 .65 .38 ominaisarvo 6.73 2.12 yht. Kriteerinä oli, että kunkin osion lataus omalle faktorilleen oli vähintään . Mielihyvän tunteesta ... Nämä muodostivat neljä faktoria, jotka selittivät yhteensä 58.1 % mittarin kokonaisvarianssista. Muuttuja Faktori 1 Faktori 2 h2 sisäinen motivaatio amotivaatio 1. löydän uusia harjoittelutapoja .73 .00 .54 8 .... Ensimmäinen faktorianalyysi tuotti mittarille kolmen faktorin rakenteen. kun opin uusia asioita liikunnasta .79 .01 .61 4. Faktori yksi kuvaa sisäistä motivaatiota ja faktori kaksi amotivaatiota. Kaksi muuta faktoria sisälsi väittämiä ulkoisesta motivaatiosta, pakotetusta säätelystä ja tunnistetusta säätelystä. Nämä kaksi faktoria selittivät 59% mittarin kokonaisvarianssista. opin jonkun vaikean tekniikan .69 -.01 .49 12
Nämä yhteydet tukeva,t teoriaa motivaation hierarkkisesta luonteesta (Vallerand 2001) ja osoittavat, että kontekstuaalisen tason liikuntamotivaatio heijastuu tilannekohtaiseen motivaatioon. tavoittelemisen arvoista.02 .82 -.03 .64 3 . muuttuja kontekstuaalinen sisäinen motivaatio kontekstuaalinen amotivaatio tilannekohtainen sisäinen motivaatio tilannekohtainen ulkoinen motivaatio tilannekohtainen amotivaatio sykealue 1 (-120/min) % sykealue 2 (120 140/min) % sykealue 3 (141 -160/min.) % sykealue 4 (yli 160/min.) % keskisyke/min. Taulukko 2. Tytöillä liikuntanumero ei korreloinut minkään sykeluokan kanssa. Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 Muuttuja sisäinen motivaatio ulkoinen motivaatio amotivaatio 1 .... Lisäksi kontekstuaalinen amotivaatio korreloi positiivisesti tilanteellisen amotivaation kanssa. minulle hyväksi .79 -.04 .19 10 .... ... Sykeluokista ainoastaan alimmassa esiintyi tilastollisesti merkitsevä ero siten, että tytöt liikkuivat enemmän sykealueella alle 120 lyöntiä minuutissa kuin pojat. en tiedä yhtään -.11 .43 .08 8 .... Tein sitä itseäni varten .78 .60 .58 5 .... Kontekstuaalinen sisäinen motivaatio korreloi positiivisesti tilanteellisen sisäisen motivaation kanssa. Sydämen keskisykkeeseen korreloi positiivisesti tilannekohtainen sisäinen motivaatio ja negatiivisesti tilannekohtainen amotivaatio. minun täytyi osallistua -.14 .09 .67 15. Pojilla liikuntanumero korreloi negatiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi alimman sykeluokan kanssa. Muuttujien väliset yhteydet Taulukossa 4 on sukupuolittain esitetty motivaatiodimensioiden, sykeluokkien ja liikuntanumeron väliset yhteydet Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimien avulla. Tytöt vastaavasti kokivat poikia enemmän tilannekohtaista sisäistä motivaatiota mitatun tunnin aikana. ... Lisäksi poikien ryhmässä liikuntanumero korreloi positiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi ylimmän sykeluokan kanssa. toiminta oli kiinnostavaa .78 .05 -.01 2. Mitattujen summa muuttujien keskiarvot (ka) ja keskihajonnat (kh) sukupuolittain, t-testin p-arvo. Tåmä oli tärkeää minulle .63 -.08 .34 9. Pojat kokivat mitatun tunnin aikana tyttöjä enemmän tilannekohtaista ulkoista motivaatiota ja amotivaatiota. oletettiin tekevän sitä .04 -.20 .68 7 .... Minun täytyi tehdä niin .23 .35 .43 ominaisarvo 6.55 1.87 1.26 Taulukko 3. koska itse halusin .63 -.08 -.24 13. Huomionarvoinen ero oli siinä, että kontekstuaalinen sisäinen motivaatio ja keskisyke korreloivat tytöillä positiivisesti tilastollisesti merkitsevästi, kun taas pojilla korrelaatio oli negatiivinen, vaikkakaan ei tilastollisesti merkitsevä. Toiminta oli hauskaa .80 -.00 -.15 4 ... T-testi osoittaa, että pojat olivat kontekstuaalisella tasolla sisäisesti motivoituneempia koululiikuntaa kohtaan kuin tytöt. p<.05*, p<.01 ** 68 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Motivaatio ja syketasot koululiikunnassa tytöt (n=54) ka kh 3.10 .82 2.33 1.02 5.37 1.13 3.88 1.50 2.63 1.44 24.13 18.92 50.09 229.11 24.46 12.04 31.95 24.38 142.33 16.38 pojat (n=90) ka kh 3.41 .77 2.26 .87 4.93 1.35 4.51 1.25 3.24 1.37 17.18 15.48 19.90 11.87 25.89 11.43 37.03 25.13 147.82 16.79 h2 .56 .53 .73 .63 .60 .73 .49 .71 .29 .57 .54 .42 .57 .31 yht. . Tilannekohtaisen ulkoisen motivaation ja amotivaation välillä oli tytöillä positiivinen, tilastollisesti merkitsevä korrelaatio, kun sen sijaan pojilla korrelaatio oli alhainen, eikä tilastollisesti merkitsevä. oliko se sen arvoista -.14 .64 .20 12 .... 9.68 p-arvo .026* .653 .049* .007** .011 *. toiminta oli mukavaa .83 -.00 -.10 6 . mitä hyötyä tästä on -.02 .74 -.08 16 .... Korrelaatiot olivat tilastollisten merkitsevyyksien osalta pitkälti samankaltaisia tytöillä ja pojilla, vaikkakin tytöillä kaikkien viiden motivaatiomuuttujan korrelaatio keskisykkeeseen oli voimakkaampi kuin pojilla. Tilannekohtaisen liikuntamotivaatiomittarin faktori matriisi, painokertoimet, kommunaliteetit (h2) ja ominaisarvot (pääakseli -metodi, promax -rotatointi)(n=191 ). Muuttujien kuvailevat tiedot ja sukupuolten väliset erot Taulukossa 3 on esitetty tutkimuksessa käytettyjen muuttujien sukupuolittaiset keskiarvot ja keskihajonnat sekä sukupuolten välisiä eroja kuvaavat t-arvot ja niiden merkitsevyystasot. Tekeminen tuntui hyvältä .78 -.11 -.03 14
amot Til. Tätä eroa tarkasteltiin tarkemmin opettajien keskiarvojen avulla alimman sykeluokan osalta. Tytöt (n=54) diagonaalin yläpuolella, pojat (n=90) alapuolella. Taulukko 4. ulk.mot. Opettaja numero 3 oppilaat liikkuivat eniten alimmalla sykealueella. Pojilla ainoa tilastollisesti merkitsevä selittäjä oli tilannekohtainen ulkoinen motivaatio (Beta = -2.50). ulkoinen .17 .09 -.17* .51*** -.15 .04 .00 -.27** .10 -.24* motivaatio 5. amot. Syketasoa 120 140 (lyöntiä/min.) selitti tytöillä tilannekohtainen amotivaatio (Beta = 53.64) ja pojilla tilannekohtainen sisäinen motivaatio (Beta = -2. 5. keskisyke -.12 -. sisäinen -.38** .55*** -.01 -.15 .35** .17 .06 -.1 8 -.05 .38*** motivaatio 2. 7. kont. 77). 2. Askeltavan regressioanalyysin avulla selvitettiin, miten motivaatiotekijät selittivät oppilaiden sykearvoja liikuntatunnilla (taulukko 5). Tytöillä ainoa tilastollisesti merkitsevä alinta syke tasoa ( alle 120 lyöntiä/min.) selittävä muuttuja oli tilannekohtainen sisäinen motivaatio (Beta = -7.7). syke 1 (0-120) -.27* .17 -.47*** .16 .46*** -.88*** .50*** -.27** -.73*** .17 8. 484). amoti-.18 .21 * -.68*** .14 -.48*** .14 .07 -.03 -.10 -.37*** vaatia 6. 1. liik. 9. 4. Lisäksi yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla selvitettiin, löytyikö eri opettajien väliltä eroja mitatuissa sykeluokissa. -22*** -5* -10** Til. Ainoastaan alimmassa sykeluokassa (alle 120 lyöntiä/min.) löytyi ero opettajien väliltä (df= 2,142, F= .730 ja p-arvo=. til. Analyysi osoitti, että eri kouluilta ei löytynyt eroja missään mitatuissa oppilaiden sykeluokassa. +11 ** selitysosuudet: p<.05*, p<.01**, p<.001*** #) Luvut taulukossa kuvaavat muuttujien prosentuaalisia selitysosuuksia eri sykeluokissa ##) = yhteys negatiivinen; + = yhteys positiivinen >160 keski syke t p p -6** +21 *** +12*** +27*** +10** LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Motivaatio ja syketasot koululiikunnassa 69. kont. 10. 3. Keskiarvot osoittavat, että opettaja numero 1 oppilaat liikkuivat vähiten sykealueella alle 120 lyöntiä/min. sis.mot. Syketasoja selittävien motivaatiomuuttujien prosentuaaliset selitysosuudet tytöillä (t)(n=54) ja pojilla (p)(n=90), askeltava regressioanalyysi. Syketaso Muuttuja <120 120-140 141-160 p p t p Kontekst. Tytöillä mikään motivaatiotekijä ei selittänyt tilastollisesti merkitsevästi sykealuetta 140 160 (lyöntiä/min.). sisäinen .35*** -.11 -.31 * -.60*** .52*** -.22* -.32** -.12 .34** .26* motivaatio 4. nro .54*** -.39** .49*** .06 -.31 * .37** -.46*** -.05 .22 .28* p<.05*, p<.01**, p<.001*** Taulukko 5. Tulokset ovat esitetty taulukossa 6. Sekä tytöillä (Beta = 9.89) että pojilla (Beta = 6.36) ainoa tilastollisesti merkitsevä intensiivisimmän sykeluokan (160lyöntiä/min.) selittäjä oli tilannekohtainen sisäinen motivaatio. 11 .31 ** -.05 -.30** -.87*** -.76*** -.10 .94*** -.12 7. sis.mot. +7** Kontekst. 8. amoti-.26** -.33* .19 .34* -.25 .14 .07 -.03 -.10 -.37*** vaatia 3. Kouluja opettajakohtaiset erot sykeluokissa Yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla tarkasteltiin, löytyikö sykeluokissa koulukohtaisia eroja. Korrelaatiokertoimet mitattujen muuttujien välillä tytöillä ja pojilla. til. syke 2 (120-.18 -.07 -.29* .16 .33* -.22 .18 .12 -.84*** .00 140) 9. syke 3 (140-.15 .11 .15 .07 -.12 .05 -.40** -.03 -.34** -.04 160) 10. til. Pojilla sen sijaan tilannekohtaisen sisäisen motivaation (Beta = -3.63) lisäksi myös kontekstuaalinen sisäinen motivaatio (Beta = 5.63) selitti alinta sykeluokkaa tilastollisesti merkitsevästi. 11. -7** Til. Tytöillä keskisykettä selitti tilannekohtainen sisäinen motivaatio (Beta = 7.52) ja pojilla tämän (Beta = 5.02) lisäksi myös kontekstuaalinen sisäinen motivaatio (Beta = -5.55). syke 4 ( 160-) .39** -.25 .46*** -.15 -.43** .94*** -.69*** -.20 -.26 -.09 11. 1. 6
Osaltaan korkea keskisyke vaikeutti tulosten analysointia, koska sykerajat jouduttiin muodostamaan yleisten suositusten mukaan (Ekelund ym. Opettaja n ka kh 1 13 7.92 7.11 2 9 15.98 5.50 3 18 34.65 25.16 4 14 15.71 16.87 5 16 14.58 14.65 6 13 22.46 15.21 7 38 22.27 17.49 8 24 17.13 10.60 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tutkimuksen tarkoituksen.i oli analysoida liikuntamotivaation yhteyttä 9-luokkalaisten tyttöjen ja poikien sydämen sykintätiheyteen koululiikurmassa. Toimivien motivaatioilmastoa ja liikuntamotivaatiota arvioivien mittareiden validoiminen suomalaiseen koululiikuntaan näyttää siten edelleenkin olevan merkittävä haaste liikuntapedagogiikassa. Alimman sykeluokan (0-120 lyöntiä/min) erot eri opettajien pitämien oppituntien välillä (ka=alimman sykealueen % osuus koko tunnista). Siten myös sen mittaaminen lii• kuntakontekstissa on haasteellista. Pojilla sen vaikutus oli ennalta odottamaton, sillä se oli positiivisesti yhteydessä. Pedagogisessa mielessä tätä havaintoa voidaan pitää merkittävänä, sillä se osoittaa, että edistämällä sisäistä motivaatiota liikuntatunnilla opettaja voi vaikuttaa oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen, vaikka oppilaiden yleinen motivaatio koululiikuntaa kohtaan olisi alhainen. Myös maksimisyke vaihtelee yksilöllisesti, jolloin nyt käytettyä mittausmenetelmää luotettavampi tapa saattaisi olla syketason suhteuttaminen yksilölliseen maksimitasoon. Lisäksi oppilaiden kokema salibandytuntiin liittyvä sisäinen motivaatio oli huomattavasti korkeampi kuin heidän yleinen sisäinen motivaationsa koululiikuntaa kohtaan. Myös sydämen sykintätiheyden mittaamiseen saattaa liittyä tulkinnallisia ongelmia. Motivaatio on teoreettisesti kompleksinen ja monisäikeinen käsite (Liukkonen,Jaakkola & Suvanto 2002; Nurmi & Salmela-Aro 2002; Roberts 2001). Tutkittavaksi liikuntamuodoksi olisikin saattanut olla perusteltua ottaa lisäksi esimerkiksi koripallo tai jalkapallo, jolloin sykedata olisi todennäköisesti ollut tasaisemmin jakautunut yleisiin suositusluokkiin nähden. Tämä edellyttäisi kuitenkin mittavaa tiedonkeruuta oppilailta maksimaalisen kuormittavissa tilanteissa, mikä lienee käytännössä hankalaa erityisesti fyysisesti heikkokuntoisten ja liikuntaan kielteisesti suhtautuvien oppilaiden osalta. Vallerandin (2001) hierarkkisen motivaatioteorian mukaan yksittäiset motivoivat kokemukset voivat pitkällä aikavälillä "kasautua", jolloin myös kontekstuaalisen tason motivaatio nousee. 2001) koskien liikuntasuorituksia. Oppilaiden liikuntamotivaatiot.i analysoitiin käyttämällä mittiuei• ta, joissa eritellään amotivaatiot;i sekä ulkoista ja sisäistä motivaatiota usealla aladimensiolla. Eksploratiivinrn faktorianalyysi ei välttämättä erottele riittävän selkeästi omiin faktoreihin asioita, jotka korreloivat keskenään toisiinsa. Aikuisten suhteen tilanne on siinä mielessä helpompi, että sykkeen arvioimisessa voidaan' käyttää ns. Ongelma voi olla osittain tilastollisiin metodeihin liittyvä. Tilannekohtaisilla motivaatiotekijöillä näyttää olevan kontekstuaalisia tekijöitä suurempi vaikutus hengitysja verenkiertoelimistön kuormittavuuteen yksittäisellä liikuntatunnilla. Merkille pantavaa on erityisesti se, että tytöillä salibandytuntia kohtaan osoittama sisäinen motivaatio oli poikia suurempi, kun pojilla liikuntatunteja kohtaan yleisesti tuntema sisäinen motivaatio oli tyttöjä suurempi. Erityisen tärkeää tämä on liikunnallisesti passiivisten ja liikuntaan negatiivisesti suhtautuvien oppilaiden liikunnan ja liikunta-asenteiden edistämisessä. Tämä osoittaa, että salibandy on oppilaita innostava liikuntamuoto. (2001) ovat laatineet yleiset sykerajat lääketieteellisiin faktoihin perustuen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on voitu osoittaa itsevertailua korostavan tehtäväsuuntautuneen sekä autonomiaa ja sosiaalista yhdenmukaisuutta korostavan motivaatioilmaston olevan yhteydessä liikunnassa viihtymiseen ja sisäiseen liikuntamotivaatioon (Duda 1998;Jaakkola 2002; Kokkonen 2003; Mageau & Vallerand 2003; Roberts 2001). Salibandy näyttääkin olevan fyysisen intensiteetin osalta erinomainen liikuntamuoto, sillä tytöillä keskimääräinen syke 60 minuutin seurantajakson aikana nousi peräti 142 lyöntiin minuutissa ja pojilla 148 lyöntiin. Lisäksi on todettu alhaisen fyysisen kyvykkyyden omaavilla lapsilla tehtäväsuuntautuneen ilmaston olevan yhteydessä keskimääräistä suurempaan viihtymiseen ja sisäiseen motivaatioon (Liukkonen 1998; Liukkonen ym. Toisaalta tutkimuksessa ei ollut mielekästä jaotella 70 LIIKUNTA & TIEDE 6/200A • Motivaatio ja syketa.S:Ot koululiikunnassa sykerajoja uudelleen, koska esim. Alhaisen fyysisen kunnon omaavilla oppilailla syke voi nousta korkealle vähäisenkin kuormituksen seurauksena, kun taas hyväkuntoisella syke taso voi jäädä alhaiseksi, vaikka kuormitus olisi submaksimaalista. Taulukko 6. Näin ollen paljon tietoa erilaisten motiivitekijöiden, erityisesti ulkoisen motivaation eri asteiden merkityksestä fyysiseen aktiivisuuteen jäi saamatta. Tästä johtuen motivointikeinot ovat opettajan tärkeitä työvälineitä nykypäivän liikunnanopetuksessa. Siksi merkittävänä koululiikunnan kehittämisen haasteena voidaankin pitää sellaisten liikuntamuotojen sekä pedagogisten ja didaktisten keinojen selvittämistä, joilla oppilaiden fyysistä aktiivisuutta saataisiin lisättyä. Koululiikunnan sisältötutkimukset osoittavat, että oppilaiden liikunta-aktiivisuuden osuus on pojilla 53% ja tytöillä 46% liikuntatunnista (Varstala 1996). Mittareiden faktorirakenne ei kuitenkaan tukenut alkuperäisten englanninkielisten mittareiden monidirnen• sionaalista rakennetta, joten niitä jouduttiin pelkistämään. Koululiikunnassa tämä tarkoittaa sitä, että oppilaan motivaatio koko koululiikuntaa kohtaa saattaa kasvaa, jos opettaja pystyy luomaan useista yksittäisistä liikuntatunneista motivoivia. Kun liikuntatunteja ilman erillisiä lisäkursseja on yleensä kaksi viikossa, voidaan koululiikuntaa pitää riittämättömänä fyysisen kunnon kehittymisen kannalta. Saattaa olla, että aladimensioiden väliset erot ovat niin vähäisiä, että erillisten alaskaalojen muodostaminen niistä ei ole perusteltua. Toisaalta tunnin sisältö oli suunniteltu sellaiseksi, jossa oppilas pystyi itse päättämään, kuinka intensiivisesti ajallisesti melkein puolet tunnista käsittävään tekniikkaja harjoitusosioon osallistuu. Se onkin erityisen haasteellista, koska opetettavia liikuntamuotoja on koululiikunnassa jopa kymmeniä, ja oppilaat ovat usein hyvin heterogeenisia liikunnallisten valmiuksien suhteen. Ekelund ym. n.ssä tutkimuksessa molemmis• ta käytetyistä mittareista jouduttiin karsimaan osa dimensioist.i pois, ja joitakin dimensioita jo1Jduttiin yhdistämään. 1997). Pojilla korkeaan syketasoon vaikutti myös kontekstuaalinen, koululiikuntaan yleisesti liittyvä sisäinen motivaatio. Tätä tukee se, että kontekstuaalisen tason liikuntamotivaatiomittarin konfirmatorinen faktorianalyysi on aiemmin tukenut sen teorian mukaist.i faktorirakennetta Qaakkola 2002). Käytännössä tämä merkitsee sitä, että oppilas tekee liikuntasuorituksia alle 20 minuuttia liikuntatunnin aikana. Toisaalta yleensä hyväkuntoisella oppilaalla todellinen maksimisyke on korkeampi. Samoin mielenkiintoista vertailutietoa olisi saatu vertailemalla sykedataa esimerkiksi tanssi tuntiin tai johonkin muuhun yksilö liikuntaan. Sykeaineistomme oli näin ollen vinosti jakautunut suhteessa yleiseen sykerajataulukkoon nähden. Tutkimuksen suunnittelussa olisi kuitenkin voitu ottaa huomioon oppilaiden korkea motivaatio salibandyä kohtaan. ikäkorjauskertoimia, jolloin koehenkilöjoukon ollessa suuri päästään suhteellisen luotettaviin mittaustuloksiin
1991. Teoksessa J.L. Child Developmerit 60, 1005-1011. European Journal of Applied Physiology 85, 195-201. M., Kimiecik, J. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 138. Physical activity, fitness, and health: The model and key concepts . Kun suomalaiseen liikuntakontekstiin saadaan kehitettyä toimivia mittareita, voidaan tilastollisten polkumallien avulla selventää erilaisten motiivitekijöiden ja hierarkia tasojen keskinäisiä yhteyksiä sekä ennen kaikkea kausaalisella tasolla motivaatioprosessin vaikutusta fyysisen aktiivisuuden määrään. Stephens (t0im), Physical activity, fitness, and health: International proceedings and consensus statemerit. Guay, F. & Sjöström, M. & Shephard, R.J. Koska kaikki tunnit olivat rakenteellisesti samanlaisia, erot saattoivat johtua opettajien erilaisista persoonallisista pedagogisista menetelmistä liittyen esimerkiksi motivointiin ja palautteen antamiseen. Lincoln, NE: University of Nebraska, 237-288. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Motivaatio ja syketasot, koUIUliikiJMassa 71. Eaton, W. Physical activity, exercise and physical fitness: Definitions and distihctions for health-related research . Vastaavasti monen käyttäytymistieteellisen ja psykologisen ilmiön osalta on pyritty erottelemaan yleinen ja tilamedlinen taso. & Corbin, C.B. Teoksessa C. Heart rate as an indicätör of the intensity of physical activity ih human adolescents. Tytöillä liikuntanumerolla ja sykeluokilla ei löytynyt yhteyksiä. Pitkäaikaisia seurantatutkimuksia tarvitaan niin ikään yksilöllisten motivaatiotekijöiden kehittymisen analysoimiseksi ja niiden vaikutusten selvittämiseksi liikunnalliseen aktiivisuuteen lapsuus-, nuoruusja aikuisiässä. 2001 Enhancing motivation in physical education. Sukupuolten väliset erot saattavat johtua harrastuneisuuden määrästä. L. J. & Mahoney, L. & Kokkonen, J. 1993. Gilbey, H. C. Stephens (toim.) Physical activity, fitness and health. & Gilbey, M. 1994. L. Deci, E. S. 1985. Channpaign, Illinois: Human Kinetics, 129-182. Kernis (toim .), Agency, efficacy, and self-esteem. 2002. E. Kuitenkin mielenkiintoinen havainto on se, että eroja opettajien väliltä löytyi juuri alimmasta sykeluokasta. & Horn, T. 1998. lntrinsic motivation and self-deternnination in human behaviour. Jatkossa motivaatiomittareita tulisi kehittää edelleen, jotta koko moniulottuvuuksista motivaatioprosessia voitaisiin tutkia kattavasti. Duda, J.L. 38. Jaakkola, T,, Telama, R. Teoksessa G. Changes in Students' Exercise Motivation, Goal Orientation and Sport Compe,ence as a Result of Modificätions in School PhySical Education Teaching Practices. 2001. The physical self-perception profile: development and preliminary validation. Ekelund, U., Poortvliet, E., Yngve, A,, Hurtig-Vennlöv, A. S. Kokkonen, J. Pediatric Exercise Science 5, 151-167. & Ryan, R. Bouchard, R. Pojilla salibandy kuuluu eniten harrastettujen lajien joukkoon kun taas tytöillä se ei ole suosituimpien joukossa (Liikuntatutkimus 2001-2002). Champaign, Illinois: Human Kinetics, 9-76. Relationships among children's beliefs, perception of their parents' beliefs and their modefätEH0°vigorous physical activity. Deci, E.L. 1996. Research Ouarterly for Exercise and Sport 67, 324~336. Champaign, IL: Human Kinetics, 101-127. Changes in Students' Perceptions of Taskinvolving Motivational Climate, Teacher's Leadership Style and Helping Behaviour as a Result of Modificatlons in School Physical Education Teaching F"ractices. Bouchard, C.R. Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. International Proceed· ings and Concensus Statement. M. 2000. Poikien osalta tämä havainto tukee käsitystä motivaation hierarkkisesta rakenteesta siten, että yleinen motivaatio koululiikuntaa kohtaan ei takaa motivaatiota yksittäiselle tunnille. 2001. Deci, E. Human autonomy: The basis for true selfesteem. Jyväskylä, LI KES•tutkimuskeskUi'L Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 131. S. Teoksessa RA Dienstbier (t0im.), Nebraska symposium on motivation, Voi. Morgantown, WV: Pitness lnformation Technology, 21-48. Bouchard, C., Shephard, R. Ekelund, U., Poortvliet, E., Yngve,A., Nilsson,A., Holmberg,A. The "what" and "why" of goai pursuits: Human needs and the self-determinatiön of behaviour Psychological lnquiry 11, 227-268. Fox, K.R. Duda (toim.), AdvariCes in sport and exercise psychology measurement. 2001. Perspectives on motivation. LÄHTEET Biddle, S. Pojilla liikuntanumero korreloi negatiivisesti alimman sykeluokan ja positiivisesti ylimmän sykeluokan kanssa. & Stephens, T. Consensus statement. 2000. On the asSessment of Situational lntrinsic and Extrinsic Motivation: The Situational Motivation Scale (SIMS). Tämäkin seikka osoittaa, että salibandy on suosittu laji koululiikunnassa. New York: Plenum Press. & Ryan, R. 1989. & Ryan, R.M. Achievement goal research in sport: Pushirig the boundäries and clarifying some misunderstandings. Kimiecik, J., Horn, T. Eri opettajien pitämien oppituntien väliltä puolestaan löytyi eroja ainoastaan alimmassa sykeluokassa (0-120). 1989, Are sex Differences in Chlld Motor Actlvity level a Functiön of Sex Differences in Maturational Status. Eri koulujen väliltä ei löytynyt eroja missään oppilaiden neljässä sykeluokassa. Tämä on tulkittavissa siten, että koululiikuntaan yleisesti motivoituneet oppilaat eivät välttämättä ole motivoituneita yksittäiseen liikunta tuntiin. Journal of Sport & Exercise Psychology 11 , 408--430. Teoksessa G.C. Liikunta ja tiede 1, 14-21. Champaign, IL: Human Kinetics, 77-97. A motivational approach to self: lntegratiön in personality. Tämä tutkimus kuitenkin osoitti, että tilannekohtaiset motivaatiotekijät vaikuttavat eri tavoin fyysisen aktiivisuuden intensiteettiin kuin kontekstuaaliset tekijät, mikä tukee sitä käsitystä, että motivaatio on rakenteeltaan hierarkkinen prosessi. 2002. Public Health Reports 100, 126-131 Deci, E. M. J., Powell, K. M. & Yu, A. Bouchard, R. 1995, The physical actiVity of Singapore primary schoöl as estimated by heart rate monitoring. Pediatric Exercise Science 7, 26-35. 1985. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa piirreahdistuneisuuden ja tilanneahdistuneisuuden mittaa· minen urheilijoilta erikseen (Liukkonen &: Jaakkola 2003). Ottawan yliopisto. Muilta osin tyttöjen ja poikien amotivaation sekä ulkoisen ja sisäisen motivaation selitysyhteydet olivat samansuuntaisia ja sisäisen motivaation teorian (Deci &: Ryan 1995; 2000) mukaisia. Tytöillä yksikään mitatuista kontekstuaalisista motivaatiotekijöistä ei vaikuttanut fyysisen aktiivisuuden intensiteettiin. Janz, K., Golden, J., Hansen, J. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Medicine and Science in Sports and Exercise 26, 369-375. Vuoden mittaisen liikuntainter" '+8ntion vaikutus yhdeksäsluokkalaisten liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon. 2001. Aiemmat liikuntakontekstissa raportoidut motivaatiotutkimukset ovat yleensä tehty ainoastaan kontekstuaalisella tasolla. & Christenson, G. Euröpean Journal of Applied Physiology 85, 244-249. 1 alhaisimpaan sykeluokkaan eli kevyeen liikuntaan. Physical äctivity in relation to aerobic fitness and boäy fat in 14-to 15year-old böys and girls. & Vallerand, R. Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. Tämä osoittaa, että liikuntatunnin motivaatioilmaston merkitys oppilaiden liikuntamotivaation kannalta on suuri. Caspersen, C. 1994. Validation of the CSA accelerometer for assessing children's physical activity. Jaakkola, T. Measuremerit of goal perspectives in the physical domain. Teoksessa M . 1994. M. Parental influence on children's moderate to vigorous physical activity participation: An expectancyvalue approach . Nilsson, A. & Ryan, R. Shephard & T. Teoksessa C. Duda, J.L. Jatkossa olisi tärkeää tutkia motivaation ja fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä myös muissa liikumamuodoissa, jolloin saadaan tärkeää tietoa siitä, mitkä koululiikuntamuodot ovat oppilaiden motivaation kannalta merkittäviä. 1995. & S/östtön1, M . Näyttääkin olevan tärkeää analysoida sekä tilannekohtaista että kontekstuaalista tasoa liikuntamotivaatiota tutkittaessa. Shephard & T. & Shurin, C. C. & Whitehead, J. New York: Plenum Press. L. Dempsey, J
L. Journal of Personality and Social Psychology 57, 749-761. Roberts (toim .}, Advances in motivation in sport and exercise. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 45. Jyväskylän yliopisto. 2003. Champaign, IL: Human Kinetics, 1-50. lntrinsic and extrinsic motivation in sport and exercise: A review using the hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation. Adherence to Physical Activity From Childhood to Adulthood: A Perspective From Tracking Studies. 2001. Pediatric Exercise Science 6, 302-314. 2001. Health Psychology, 18 410-415. Champaign, IL: Human Kinetics, 263-319. SLU:n julkaisusarja 4/02 http://www.nuorisuomi.fi Liukkonen, J. Sallis, J.F. 1998. Liukkonen, J. & Geraci, J.C. 1997. 2000. Tappe, M.K., Duda, J.L. Ouest 53, 346-355. Toward a hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation. Preventive Medicine 23, 314-321.. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124. & Jaakkola, T. Vlachopoulos, S., Biddle, S. Jyväskylä: Kopijyvä . Journal of School Health 59, 153-155. & Miettinen, M. & Suvanto, A. Liukkonen, J., Telama, R., Jaakkola, T. Roberts, G. 2001. Preventive Medicine, 26, 257-263. Suomen hiihtoliitto. Teoksessa M . Enjoyment in youth sports: A goal perspectives approach . A prospective study of the determinants of physical activity in rural fifthgrade children . Liikuntatutkimus 2001-2002. Vallerand, R. 1993. S., Vallerand, R. J. Teoksessa R. Preventive Medicine 19, 541-551. 1989. Teoksessa G. 1999. & Patrick, K. Correlates of vigorous exercise in a predominantly low SES and minority high school population. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunnilla. Sallis, J.F., Prochaska, J.J., Taylor, W.C., Hill, J.O. Teoksessa G. Journal of Sport Sciences 21, 883-904. Toward a new measure of intrinsic motivation, extrinsic motivation, and amotivation in sports: The Sport Motivation Scale (SMS} Journal of Sport and Exercise Psychology 17, 35-53. Ryan, R.M. Thousand Oaks, California: Sage. Coach-athlete relationship: a motivational model. & Keating, K.J. J. 2001. Physical activity and behavioural medicine. 1995. Hausenblas & C.M. J., Tuson, K.M., Briere, N.M. Roberts (toim.}, Advances in motivation in sport and exercise. Trost, S.G., Pate, R.R., Saunders, R., Ward, D.S., Dowda, M . Väitöskirja. Miettinen (toim.} Haasteena huomisen hyvinvointimiten liikunta lisää mahdollisuuksia. Mageau, G.A. San Diego, CA: Academic Press, 271-360. A social-cognitive investigation into the mechanisms of affect generation in children's physical activity. Janelle (toim.}, Handbook of Sport Psychology. Kainuun Sanomat. & Sepponen, K. G., Fortier, M. Varstala, V. Liikunta ja tiede 6, 13-15. & Farquhar, J.W. 1998. & Ehrnwald, P.M. Psychosocial predictors of physical activity in adolescents. 1994. & Rousseau, F. Journal of Sport and Exercise Psychology 18, 174-193. Pelletier, L. Vallerand, R.J. & Owen, N. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation in sport and exersice. Liukkonen, J., Jaakkola, T. Singer, H.A. LIKES Research Center for Sport and Health Sciences. & Connell, J.P. Psyykkinen valmennus hiihtourheilussa. & Dilorenzo, T.M. 2002 (toim.} Rahasta vai rakkaudesta työhön mikä meitä motivoi. Physical activity quidelines for adolescents: Consensus statement. Determinants of exercise in children. Stucky-Ropp, R.C. C. Vallerand, R. 1997 ltsevertailu lisää liikuntamotivaatiota. 1989. Jyväskylä. 1997. & Vallerand, R.J. & Fox, K. 1994. P Zanna (toim.}, Advances in motivation in sport psychology. Jyväskylä: Likes-työelämäpalvelut Oy. Zakarian, J.M., Howell, M.F., Hofstetter, C.R., Sallis, J.F. 1996. F. Preventive Medicine 22, 880-889. Perceived locus of causality and internalisation: Examining reasons for acting in two domains. Kuinka tärkeää liikunta on terveydelle ja toimintakyvylle. 72 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Motivaatio ja syketasot koululiikunnassa Sallis, J. 1996. Correlates of physical activity in a national sample of girls and boys in grades 4 through 12. Malina, R. Research Reports on Sport and Health 114. & Felton, G. 2003. C. Likes-tutkimuskeskus. Reynolds, K.D., Killen, J.D., Bryson, S.W., Maron, D.J., Taylor, C.B., Maccoby, N. Understanding the dymamics of motivation in physical activity: The influence of achievement goals, persona! agency beliefs, and the motivational climate. Perceived barriers to exercise among adolescents. C. 1990. Vuori, 1. & Blais, M .R. Teoksessa M. New York: John Wiley & Sons, 389-416
RYHMÄN KIINTEYS HAITALLISTAKO. p. Yhteyshenkilö: Esa Rovio, Työterveyslaitos, Fysiologian osasto, Työtoiminnan kehittämisyksikkö Topeliuksenkatu 41 a A, 00250 Helsinki. Cohesion may not be only a 'good' thing and a quality of a group. Pelikauden mittaisen psyykkisen valmennuksen ohjelman kohderyhmä oli keskisuomalainen SM-sarjaa pelaava juniorijääkiekkojoukkue, johon kuului kolme valmentajaa ja 22 iältään 15 16-vuotiasta pelaajaa. Tutkimuksessa mukana olleen joukkueen tehtävän suorittaminen heikkeni syksyn aikana. Sen sijaan konformismia on pyrittävä vähentämään luomalla jäsenille tilaa arvioida ryhmän suorittamista. An action research study in junior ice -hockey team Rovio E., Eskola J., Klemola U, Lintunen T According to earlier studies high group cohesion leads to a better performance. Lisääntyneen konformismin eli yhdenmukaisuuden paineen vuoksi tarve suoritusten arviointiin väheni. 030 474 2510, sähköposti: esa.rovio@ttl.fi TIIVISTELMÄ Ryhmän kiinteys haitallistako?Toimintatutkimus juniorijääkiekkojoukkueessa Rovio E., Eskola J., Klemola U, Lintunen T Aikaisempien tutkimusten mukaan korkea kiinteys johtaa parempaan tehtävänsuoritukseen. Tämä havaintojen ketju, jonka yksittäisiä osia aiemmat tutkimustulokset tukevat, selittää mahdollisesti, miksi joukkuelajeissa joukkueiden suoritukset saattavat vaihtua 'voittoputkesta' 'tappioputkeksi'. Kiinteys ei välttämättä ole ainoastaan myönteinen ryhmän ominaisuus. In this study high social cohesion was found to have an indirect effect on group performance deterioration. 3 Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, 4 Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos. This is the first time, that this set of findings is introduced in sport psychology. 73. Still, it is important to advance team cohesion. 2 Kuopion yliopisto, Sosiaalipsykologian ja sosiologian laitos. Performance of the team under study deteriorated over the autumn. Konformismi, ryhmäajattelu ja ryhmäpolarisaatio lisääntyivät menestymisen, kasvaneen sosiaalisen kiinteyden ja tyytyväisyyden vuoksi. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella jääkiekkojoukkueen kiinteyden ja suorituksen vaihtelua sekä suorituksen arviointiin vaikuttavia ryhmäilmiöitä. The participants during one ice-hockey season long programme of psychology of coaching were members of a junior-league ice-hockey team from Central Finland, consisting of three coaches, and twentytwo players who were 15 16 years of age. The aim of the present study is to evaluate changes in cohesion and performance level, and to the performance evaluation influencing group phenomena in an ice-hockey team. Keywords: Team sport, group dynamics, case study LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Ryhmän kiinteyshaitallistako. Ryhmän kiinteyttä tulee edelleenkin edistää. Pressure to conform, groupthink and group polarisation were increased because of the high social cohesion. Liikuntapsykologiassa ei ole aiemmin esitetty vastaavaa havaintojen ketjua. Tutkimuksessa havaittiin korkean sosiaalisen kiinteyden välillinen vaikutus ryhmän suorituksen heikkenemiseen. Tutkimus on laadullinen tapausja toimintatutkimus. The study takes the form of qualitative case study and action research. Asiasanat: Joukkueurheilu, ryhmädynamiikka, tapaustutkimus ABSTRACT Group cohesion a harmful thing. TOIMINTATUTKIMUS JUNIORIJÄÄKIEKKOJOUKKUEESSA ESA ROVIO 1, JARI ESKOLA 2, ULLA KLEMOLA 3, TARU LINTUNEN 4 1 Työterveyslaitos, Helsinki. However, we will have to work toward decreasing the pressure of conformity by creating opportunities for individual players to evaluate the performance of the group. The need to evaluate performance was decreased because of the increased pressure to conform. This set of findings, supported by individual studies, possibly explains why performance of a team may shift from a series of victories to a series of losses
Yksi syy kiinteyden haittapuolien vähäiseen tutkimiseen voi olla tutkijoiden, valmentajien ja urheilijoiden itsestään selvänä pitämä oletus, että korkea kiinteys on suorituksen kannalta myönteinen asia ja että sitä tulee kehittää ja vahvistaa aina kun se vain on mahdollista (Paskevichin ym. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella jääkiekkojoukkueen kiinteyden ja suorituksen vaihtelua sekä suorituksen arviointiin vaikuttavia ryhmäilmiöitä tulkintakehyksenä liikuntaja sosiaalipsykologia. Kiinteyden edistämiseen on muitakin perusteita (ks. Kiinteydenja suorituksen välistä yhteyttä on tutkittu runsaasti. Tämä tutkimus on laadullinen tapausja toimintatutkimus. Lopullista raporttia kirjoittaessaan artikkelin tekijät olisivat voineet suuntautua hyvin moneen teemaan, esimerkiksi oman paikan määrittäminen toimintatutkimussuuntausten ja -määritelmien, analyysimenetelmien tai pienryhmätutkimuksien joukossa. Rovio, Kemppainen, Eskola & Lintunen, 2003). Meta-analyysejä aiheesta ovat tehneet Carron, Colman, Wheeler ja Stevens (2002) sekä Mullen ja Copper (1994). (1994) näkevät kiinteydestä olevan sekä hyötyä että haittaa. 1995). Toimintatutkimus on vaikeasti paikannettavissa metodologisesti sekä teoreettisesti. Kiinteämmässä ryhmässä voi siis olla painetta konformismiin. Tavallisesti vasta tehtävää suorittaessaan ryhmän jäsenten välille alkaa muodostua sosiaalisia suhteita. Alhaisemman kiinteyden on havaittu olevan yhteydessä heikompaan harjoittelun intensiteettiin (Prapavessis & Carron, 1997). Holt ja Sparkes (2001) toteavat, että tutkimukset eivät ole pystyneet selvittämään tekijöitä, jotka edistävät kiinteyttä tai tekijöitä, joihin vaikuttamalla voidaan edistää kiinteyttä. Paskevich, Estabrooks, Brawley ja Carron (2001) esittävät, että kiinteys voi olla yhteydessä konformismiin eli yhdenmukaisuuden paineeseen, ryhmäajatteluun ja deindividuaatioon eli yksilöllisyyden kadottamiseen. He havaitsivat, että tärkeän kilpailun edellä, kun ryhmän sosiaalinen kiinteys oli korkea, voimakkaasti itsearvostustaan suojelevat urheilijat turvautuivat itsensä vammauttamisstrategiaan esittämällä enemmän itsearvostustaan tukevia selityksiä. Kiinteyden haittavaikutuksia ei liikuntapsykologiassa ole juurikaan tutkittu. Normien avulla ryhmä yhdenmukaistaa jäsentensä käyttäytymistä. Kiinteys tuottaa ilmapiiriä, joka vähentää itsensä vammauttamisstrategian käyttöä. Kuten edellä ilmeni, korkeampi kiinteys on yhteydessä parempaan normien noudattamiseen (Shields ym. (1994) tutkimuksessa on nähtävissä urheilijoiden kokemaa painetta toimia ryhmän jäsenten toiveiden mukaan. Toimintatutkimuskoulukuntia on useita, tutkimusta on kehitelty monilla alueilla (esim. Ryhmän koossa pysymiseen ja yhtenäisyyteen vaikuttavia tekijöitä on useita ja nämä tekijät vaihtelevat ryhmän mukaan. koulu,. Kiinteyden tutkimuksessa yhteyksien löytämistä vaikeuttaa ilmiön kaksi keskeistä perusulottuvuutta: moniulotteisuus ja dynaamisuus (Paskevich ym. On kuitenkin olemassa muutamia havaintoja kiinteyden haitallisuudesta urheilussa. 2001). Kiinteyttä edistää ryhmän pieni koko (Widmeyer, Brawley & Canon, 1990), uhrautuminen (Prapavessis & Carron, 1997), ryhmän jäsenten osallistuminen tavoitteenasetteluun (Brawley, Carron & Widmeyer, 1993) sekä demokraattinen ja osallistuva valmentajan käyttäytyminen (esim. Muodostumisvaiheessa ryhmän kiinteyttä ylläpitävä voima on sen tehtävä. Ryhmä syntyy aina tarkoituksen tai tehtävän ympärille. Tämän raportin tekeminen artikkelin mittaiseksi on vaatinut lukuisia rajauksia. (1994) tarkoittavat myötäileviä ja puolustavia 74 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Ryhmän kiinteyshaitallistako. Brawley, Carron & Widmeyer, 1987), ryhmää häiritsevien ja hajottavien tekijöiden käsittelyä (esim. Kiinteys ei välttämättä ole ainoastaan myönteinen ryhmän ominaisuus. (Paskevich ym. Carron, Prapavessis ja Grove (1994) tutkivat kiinteyden ja itsensä vammauttamisstrategian (self-handicapping) yhteyttä. Kiinteyden ja tyytyväisyyden (Williams & Hacker, 1982) suhde on vastavuoroinen. Sen vaikutukset voivat olla myös haitallisia. Sosiaalisen laiskottelun huomioimatta jättäminen auttaa säilyttämään tunnetta yksimielisyydestä. 2001). Brawley, Carron & Widmeyer, 1988) ja ryhmän pystyvyyden tunnetta (esim. Sosiaalisella laiskottelulla tarkoitetaan yksilön työpanoksen heikkenemistä ryhmässä, kun hän uskoo, ettei hänen panoksensa ole ryhmän koon kasvaessa todettavissa tai arvioitavissa (Deaux, Dane & Wrightsman, 1993, 194; Helkama, Myllyniemi & Liebkind, 1998, 255-256). Toinen, usein ajan myötä kehittyvä ryhmää koossapitävä voima ovat sen jäsenten väliset myönteiset tunnesuhteet. Aikaisempi kiinteyden tutkimus on perustunut pääasiassa määrälliseen tutkimusmetodologiaan. Kuitenkin kiinteässä ryhmässä voimakkaasti itsearvostusta suojelevat urheilijat ovat 'näkyvämpiä', saattavat tuntea enemmän vastuuta suorituksestaan eivätkä halua tuottaa pettymystä joukkuetovereilleen ja turvautuvat epäonnistuessaan itsensä vammauttamisstrategiaan. Myös edellä esitetyssä Carronin ym. He esittävät, että tutkimusten tulisi olla kestoltaan pidempiä, aineistot voisivat olla myös laadullisia ja kiinteyteen vaikuttavia tekijöitä tulisi tutkia lähempänä tutkittavaa ilmiötä. Toimintatutkimuksen rajaamisen ongelma juontuu etenkin siitä, että se on väljä tutkimusstrateginen lähestymistapa eikä niinkään yksi metodi kuten vaikkapa faktorianalyysi (Heikkinen & Jyrkämä, 1999, 35). Kiinteässä joukkueessa voi olla myös painetta olla arvostelematta sosiaalista laiskottelua (Carron & Hausenblas, 1998, 254). Liikuntapsykologiset kiinteystutkimukset perustuvat pääasiassa Canonin (1982) kehittämään käsitteelliseen malliin ja mallista johdettuun ryhmäilmapiirimittariin (The Group Environment Questionaire, GEQ, Carron, Widmeyer, Brawley, 1985; Widmeyer, Brawley, Carron, 1985). Ryhmää yhtenäistävät tekijät voivat olla erilaisia ryhmän muodostumisvaiheessa ja hyvin kehittyneessä ryhmässä. 2001.) Brawleyn (1990) mukaan kysymys "Vaikuttaako kiinteys suoritukseen?" voisi olla mielekkäämpää asettaa muotoon "Kuinka kiinteys syntyy ja vaikuttaa suoritukseen?" Myös Widmeyer, Carron & Brawley (1993) näkevät poikkileikkaustutkimuksia paremmiksi asetelmat, jotka huomioivat kiinteyden dynaamisen luonteen. Kiinteyden on havaittu edistävän uskollisuutta (Prapavessis & Carron, 1997), harjoitusaikataulujen noudattamista (Carron, Widmeyer & Brawley, 1988) ryhmän normien noudattamista (esim. Carron ym. Paskevisch, Brawley, Dorsch & Widmeyer, 1999). (Carron, Brawley & Widmeyer, 1998, 213.) Kiinteys voi liittyä tehtävään (task cohesion) ja/tai ryhmän jäsenten välisiin tunnesuhteisiin (social cohesion). Näillä selityksillä Carron ym. Kiinteys on merkittävä pienryhmäominaisuus, sillä se koskettaa jokaista ryhmää. Kiinteyden molempien dimensioiden edistäminen käytännön valmennustyössä vaikuttaa perustellulta. JOHDANTO Koheesiolla eli kiinteydellä tarkoitetaan dynaamista prosessia, joka ilmenee ryhmän pyrkimyksenä pysyä koossa ja yhtenäisenä suoritettaessa ryhmän perustehtävää. (2002) meta-analyysin mukaan kiinteyden ja suorituksen välinen yhteys on vastavuoroinen: kiinteys edistää ryhmän suoritusta ja ryhmän suoritus edistää kiinteyttä. Shields, Bredemeier, Gardner & Boston, 1995), vastuun kantamista (esim. Carronin ym. Se myös näkyy tyytyväisyyden kokemuksina ryhmää kohtaan, kun ryhmä tyydyttää jäseniensä tunnetarpeita. Kozub, 1993; Westre & Weiss, 1991). Kun tehtäväkiinteys oli alhainen itsensä vammauttamisstrategiaa käytettiin vähän. Selittäessään tutkimustuloksiaan Carron ym. (2002) havaitsivat myös, että sekä tehtäväettä sosiaalinen kiinteys vaikuttavat ryhmän suoritukseen. Aiemmin kiinteä ryhmä ei tarkoita, että se olisi sitä tulevaisuudessa. kannanottoja siitä, mikä esti tai haittasi suoritusta; tällaisia olivat esimerkiksi työ, koulu, sää, perhe ja/ tai henkilökohtaiset ongelmat, alkoholin vaikutus, influenssa
Toiseksi, ryhmän kiinteys, etenkin sen sosiaalinen vetovoimaisuus ja yhtenäisyys kasvoi, mutta samaan aikaan ryhmän suoritus heikkeni; kuitenkin aikaisemmat tutkimukset ovat lähes yksimielisesti osoittaneet kiinteyden edistävän ryhmän suoritusta. Suurin osa pelaajista on pelannut samassa joukkueessa noin viisi vuotta. Kuitenkin edellisellä kaudella viisi ikäluokkansa maajoukkuerinkiin kuuluvaa pelaajaa pelasi vuotta vanhempien mukana. Mittari mittaa ryhmän kiinteyttä yksilö(individual attractions to the group) ja ryhmä(group integration) sekä tehtävä(integration task) että sosiaalisesta (social) näkökulmasta. Päiväkirjaja haastatteluaineiston analyysitapa oli teemoittelu; aineistosta nostetaan esiin tutkimuksen tarkoitusta valaisevia teemoja (Eskola & Suoranta 1998, 175-177). Tutkimuksen laadullinen aineisto koostuu päävalmentajan haastattelusta (10.11.1999), päätutkijan 1 kentällä tekemistä havainnoista ja havainnoinnin pohjalta kirjoittamasta tutkimuspäiväkirjasta 22.4.30.11.1999 välisenä aikana. Yhtenäistä käytäntöä toimintatutkimuksen raportoinnista artikkelina ei ole. Pistemäärä viisi annetaan pelaajalle, jonka kanssa olisi mieluiten ja yksi sille, jonka kanssa viihtyy huonoimmin. Heikkinen, 2001). Tässä tutkimuksessa kertomus on tapa rakentaa uutta tietoa. määrälliset ja laadulliset) sekä teoreettinen viitekehys on laaja ja vaikeasti hallittava. Tarkoituksena on tuottaa temaattisesti ja johdonmukaisesti ajassa etenevä, ehjä, juonellinen kertomus jääkiekkojoukkueen kiinteyden ja suorituksen vaihtelusta sekä suorituksen arviointiin vaikuttavista ryhmäilmiöistä. Ryhmän sosiaalista vetovoimaisuutta ja yhtenäisyyttä mittaavat osa-alueet 'minä-sosiaalinen' (Interpersonal Attractions to the Group-Social, ATG-S, viisi kysymystä)' ja ryhmä-sosiaalinen' (Group Integration-Social, GI-S, neljä kysymystä). Tutkimuksessa kerättiin myös määrällistä aineistoa. Ryhmäilmapiirimittari käsittää yhteensä 18 kysymystä asteikolla yhdestä yhdeksään. Ymmärtääkseni näitä kolmea ristiriitaista havaintoa olen kiinnittänyt aineistossa huomiota muutoksiin ryhmän kiinteydessä (sosiaalinen ja tehtävädimensio) 1 Kirjoitettaessa yksikön ensimmäisessä muodossa ja käytettäessä termiä 'päätutkija', tarkoitetaan artikkelin ensimmäistä kirjoittajaa (Rovio). Raportointitapa poikkeaa perinteisestä määrällisen tutkimusraportin esittämisohjeista ennen kaikkea tulosten esittämistavassa. työelämä), tutkimuksella on yhtymäkohtia lukuisiin yksittäisiin tutkimusmetodeihin (esim. Evans, Hardy & Fleming, 2000), toiminta tutkimuksen kaltaisia tapaustutkimuksia (Burton, 1989; Daw & Burton, 1994) ja esimerkkejä artikkelimuotoisista raporteista on erittäin niukasti. Kolmanneksi, eräs merkittävässä asemassa ollut joukkueen pelaaja koki, ettei voinut kertoa todellista mielipidettään ryhmässä; arkuus kertoa omaa todellista mielipidettä vaikutti suorituksen arviointiin. (ks. MENETELMÄ Toteuttaminen ja tutkimuksen luonne Tutkimus on osa laajempaa psyykkisen valmennuksen ohjelmaa, jonka yksi tarkoitus oli edistää ryhmän kiinteyttä (Rovio, 2002). Tässä joukkueessa tätä ei tarvinnut tehdä. Varmistuin jo kentällä tekemieni kolmen ristiriitaisen havainnon keskeisyydestä. Kiinteyden edistämisen menetelmiä ohjelmassa olivat joukkueen ja sen yksittäisten pelaajien tavoitteenasettelu, roolien selkiyttäminen, suorituksen profilointi sekä tutustumisja ryhmäytymisharjoitteet. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva, mutta myös selityksiä antava. Toiminta tutkimuksessa pyritään tuottamaan uutta tietoa vastaamalla käytännössä havaittuun ongelmaan tai kehittämään käytäntöä paremmaksi yhteistyössä osallistujien kanssa. Kukin pelaaja arvioi joukkuetoverinsa asteikolla yhdestä viiteen. Keskeiset teemat tuodaan esiin käyttämällä narratiivista (kertomus, tarina) esitystapaa (ks. Ensinnäkin, yhden arviointipalaverin seurauksena ryhmän suoritustaso parani merkittävästi; en ollut kohdannut näin suurta ja nopeaa ryhmän suoritustason nousua omalla pelaajaurallani. Myös tutkimuskaudelta joukkueelta odotettiin menestystä. Joukkue on historiansa aikana ollut ikäluokkansa parhaimmistoa. Kiinnostuksen kohde on joukkueen kiinteyden ja suorituksen vaihtelu, näiden välinen suhde sekä suorituksen arviointiin vaikuttavat ryhmäilmiöt. Heikkinen & Jyrkämä, 1999; Metsämuuronen, 2003, 181.) Tutkimusryhmä, aineisto ja analyysi Tutkimuksen kohderyhmä oli keskisuomalainen SM-sarjaa pelaava juniorijääkiekkojoukkue, johon kuului kolme valmentajaa ja 22 iältään 15 16 -vuotiasta pelaajaa. Tutkimuksen toimintatutkimusluonne ilmenee sosiaalisten järjestelmien tutkimisena ja pyrkimyksenä ratkaista kuilua toisaalta teorian ja käytännön sekä toisaalta tutkijan ja tutkittavien välillä. Kenttäjakso kesti yhden pelikauden (4/1999 4/2000). LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Ryhmän kiinteyshaitallistako 7 7 5. Ryhmän ilmapiirimittarilla (GEQ, Carron ym. (Syrjälä, 1994.) Täsmällisemmin sanottuna tutkimuksen tapaus on yhden jääkiekkojoukkueen toiminta yhden pelikauden aikana. Tulokset esitetään tarinan muodossa. Ryhmän kiinteyden toista dimensiota, sosiaalista vetovoimaisuutta ja yhtenäisyyttä, mitattiin ryhmän ilmapiirimittarin (GEQ) lisäksi myös sosiometrisella tunnesuhdemittarilla (Aho & Laine, 1997). Jotta lukija voi arvioida tutkijan käsitteellisen päättelyn kehittymistä toimintatutkimusprosessin aikana, on tulokset esitetty ajallisesti etenevänä kuvauksena tapahtuneesta. 1985) mitattiin ryhmän kiinteyttä eli koheesiota. tapaustutkimus, interventiotutkimus, evaluaatiotutkimus), tutkimuksessa käytetään useita aineistonhankintaja analyysi tapoja (esim. Aineistoon perehtymisen aloitin lukemalla päiväkirjani, tutkimukseni tärkeimmän aineiston läpi useamman kerran. Tein alleviivauksia ja muistiinpanoja marginaaleihin. Tapana on ollut, että tässä ikäluokassa kesäharjoittelujakson lopussa osa pelaajista on karsittu pois. Ryhmän tehtävän vetovoimaisuutta ja ryhmän yhtenäisyyttä suorittaessaan tehtäväänsä mittaavat osa-alueet 'minä-tehtävä' (Interpersonal Attractions to the Group-Task, ATG-T, neljä kysymystä) ja 'ryhmä-tehtävä' ( Group Integration-Task, GI-T, viisi kysymystä). Ongelmia toimintatutkimuksen rajaamiseen aiheuttaa myös sen kehittyminen tutkimuksen edetessä. Tutkijan taustateoriat voivat kenttäjakson aikana ilmiön täsmentyessä muuttua ja tutkija päätyy tekemään tulkintojaan toisesta teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Kenties toimintatutkimuksen monimetodisen ja vaikeasti hallittavan otteen vuoksi toimintatutkimuksia (esim. Päätutkija oli myös mukana joukkueen harjoitusleirillä kesäharjoittelujakson aikana ja kävi katsomassa pääosan joukkueen kotiotteluista. Kertomuksen tuottamisessa kyse on narratiivisesta tiedon muodosta (narrative cognition, Bruner, 1986) eli narratiivisesta analyysistä (narrative analysis, Polkinghorne, 1995). Tämä julkaisu on yksi näkemys toimintatutkimuksen artikkelimuotoisesta raportoinnista. Sosiaalisessa yhteisössä tehtävä kehittämisyhteistyö etenee suunnittelun, toiminnan ja arvioinnin (reflektoinnin) spiraalimaisena kehänä, jota muutetaan saavutettujen kokemusten myötä. Päiväkirja-aineisto sisältää muistiinpanoja päävalmentajan kanssa käydyistä puhelinkeskusteluista ja tapaamisista sekä tapahtumista, joihin osallistui koko joukkue tai osa joukkueen pelaajista. Tapaustutkimukselle luonteenomaisesti tutkimuksen kiinnostuksen kohteena ovat tietyn ihmisryhmän ja tietyn toiminnan yksityiskohtaiset rakenteet sekä luonnolliset tilanteet. Tässä raportissa viitataan 5.5.1999 ja 11.11.1999 toteutettuihin määrällisiin mittauksiin. 1985; Widmeyer ym
Toinen merkittävä minut yllättänyt teema oli se, että ryhmän kiinteyden, tässä tapauksessa sen sosiaalisen osa-alueen kasvu, ei johtanutkaan parempaan suoritukseen. Päiväkirjamerkintäni edellisiltä kuukausilta osoittivat, että päävalmentaja oli pitänyt useaan otteeseen joukkueen harjoittelun tasoa riittämättömänä. Ryhmän kiinteys oli korkea jo aivan kauden alussa. Näin ollen voidaan myös väittää, että kiinteyden edistyminen on johtanut myös parempaan menestymiseen ja suurempaan tyytyväisyyteen. Seuraavaksi analysoin valmentajan haastattelun. Kiinteyttä on saattanut edistää psyykkisen valmennuksen ohjelman lisäksi menestyminen ja tyytyväisyys suoritukseen. Ohjelma sisälsi menetelmiä, joiden uskoin edistävän tehtäväkiinteyttä. Muutos hämmästytti. Heikko suorittaminen ei johtunut vastustajien koventumisesta, sillä joukkue pelasi alkusarjan toista kierrosta samoja, jo muutama viikko sitten kohdattuja joukkueita vastaan. 2002) sekä kiinteyden ja tyytyväisyyden (Williams & Hacker, 1982) yhteys on vastavuoroinen. Myös joukkueen yhteisten tavoitteiden ensimmäisessä arviointitapahtumassa (19.8.1999) valmentajien arviot tavoitteissa edistymisestä, olivat huomattavasti pelaajien arvioita alhaisempia. Kenttähavainnot kiinteyden edistymisestä olen esittänyt aiemmin. Seitsemäntoista tavoitteen keskiarvo oli 22 pelaajan osalta 8,4 ja kolmen valmentajan osalta 6,5. Muutamassa peräkkäisessä heikossa suorituksessa ei ollut mitään outoa. Ensimmäisellä kerralla kirjasin ylös videolla ilmeneviä teemoja ja niiden ajankohtia videonauhalla. Suoritustason nousu oli selkeästi nähtävissä myös seuraavissa otteluissa. Vastoin ennakko-oletuksiani ja aikaisempia tutkimustuloksia ryhmän suoritus heikkeni vaikka samaan aikaan ryhmän kiinteys oli lisääntynyt. Pelaajat yrittivät enemmän ja keskittyivät paremmin suorituksiin. Pelaajien kommentit "Jengi rupes heittää juttua ihan kaikkien kans" ja "siinä oli semmonen tietty avoimuus" kuvaavat osuvasti joukkueen tilannetta. Alkusarjassa joukkue voitti ensimmäiset vastustajansa. Ensimmäinen määrällinen ryhmäilmapiirimittaus (5.5.1999) osoitti, että pelaajat olivat sitoutuneita, erityisesti tehtävään (ks. Kuukausia kestäneen prosessin lopputuloksena olen päätynyt kertomukseen jääkiekkojoukkueen kiinteyden ja suorituksen vaihtelusta sekä suorituksen arviointiin vaikuttavista ryhmäilmiöistä. Toisella kerralla tein täsmällisempiä muistiinpanoja. Kesän ja alkusyksyn aikana kiinteys edistyi, ryhmä menestyi ja pelaajat vaikuttivat tyytyväisiltä suorittamiseensa. Kolmiyhteys katkeaa Alkusarjan loppupuolella joukkue hävisi ennakolta heikommaksi arvioitua vastustajaa vastaan. Aineistoa käsitellessäni ja raporttia kirjoittaessani kävin jatkuvaa vuoropuhelua teoreettisen kirjallisuuden ja aikaisempien tutkimusten kanssa. Liikkuminen ja tempo kentällä oli parempaa kuin aikaisemmin. Kenttähavainnot tukivat ryhmäilmapiirimittarin tuloksia. Päävalmentajan mukaan palaverin jälkeen tilanne korjaantui kuin "kerta!aakista", yhteisen tavoitteen mukainen 'loppuun asti tekeminen' konkretisoitui pelaajille "aivan uudella tavalla" ja harjoituksissa oli "pitkästä aikaan tekemisen meininki". Muutamaa viikkoa aikaisemmin oli tullut tasapeli huonolla ottelulla. Kenttähavaintojen mukaan kesän ja alkusyksyn aikana sosiaalinen kiinteys kasvoi. Tavoitteiden arviointitapahtumassa 19.8.1999 pelaajat vaikuttivat tyytyväisiltä suoritukseensa. Kvantitatiivinen aineisto on raportoitu laajemmin projektin muissa julkaisuissa (ks. Koska tulosten esittämistapa on tarina, ja kerätyt kvantitatiiviset aineistot ainoastaan täydentävät tulososiota, raportoidaan ne ilman taulukoita. 76 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Ryhmän kiinteys haitallistako. Ryhmä oli muotoutumisvaiheessa ja pelaajat vielä etsivät sosiaalisia asemiaan. Palaverin jälkeen joukkueen harjoittelu parani huomattavasti. Tämä oli yksi kolmesta tärkeästä teemasta, joka vaikutti mielenkiintoni heräämiseen ilmiötä kohtaan. Aikaisempien tutkimusten (esim. Luonnollisesti menestyminen on lisännyt tyytyväisyyttä suoritukseen. Joukkueen suoritustason tilapäiseen vaihteluun pitkän kauden aikana voi olla useita syitä. Seitsemäntoista tavoitteen osalta keskiarvo asteikolla yhdestä kymmeneen oli 22 pelaajan osalta 8,4. Kesän ja alkusyksyn ajalta päiväkirjani ja päävalmentajan haastattelut eivät sisältäneet mainintoja ryhmän kiinteyden heikentymisestä. Vaikka olen pelannut yli 25 vuotta jalkapalloa ja nähnyt satoja otteluita, näin suurta ja nopeaa ryhmän suoritustason nousua en pelaajaurallani ole kohdannut. Määrällisten mittareiden osalta kiinteyden edistymistä tarkastellaan hieman myöhemmin. 2002) perusteella oletin, että parempi ryhmän kiinteys johtaa parempaan suoritukseen. Carron ym. ja suoritustasossa (voitto, häviö, harjoittelun taso) , suoritustyytyväisyyteen, suoritustason arvioimiseen, ryhmäkäyttäytymiseen ja yksilön käyttäytymiseen ryhmässä (erityisesti yksittäisten pelaajien tapaan arvioida ryhmän suoritusta). Olin itse seuraamassa ottelua ennen palaveria ja palaverin jälkeen. Päävalmentajan kanssa käydyissä keskusteluissa kävi useaan otteeseen ilmi sosiaalisen vetovoiman ja yhtenäisyyden lisääntyminen joukkueessa. Kiinteyden ja menestymisen (esim. Pelaajien arvioiden mukaan heidän suorittamisensa oli siis parempaa kuin valmentajien mielestä. Sosiometrisen tunnesuhdemittarin osalta vertailin mittauskertojen summapistemääriä. Carron ym. Luonnollisesti näin varhaisessa vaiheessa pelikautta ryhmän sosiaalinen kiinteys ('ryhmä-sosiaalinen') oli kiinteyden muita osa-alueita ('minä-tehtävä', 'ryhmä-tehtävä' ja 'minä-sosiaalinen') alhaisempi. Suurimman yllätyksen aiheutti pelaajien ja valmentajien arvioiden keskiarvojen ero. Myös marraskuussa toteutetut määrälliset mittaukset ryh. Päinvastoin. Päävalmentajan ilmaisusta "pitkästä aikaan" on tulkittavissa, että ryhmän suoritustason heikentyminen ei ollut tilapäistä, vain 'huonosta päivästä' johtuvaa, vaan peräisin jo pidemmältä ajanjaksolta. Ryhmäilmapiirimittarin tuloksia arvioin käyttämällä keskiarvovertailua. Kolmannella kerralla litteroin vain tutkimukseni kolmeen ristiriitaiseen havaintoon liittyviä aihealueita. TULOKSET Myönteinen kolmiyhteys kiinteys menestyminen tyytyväisyys Jääkiekkojoukkueelle suunnatun psyykkisen valmennuksen ohjelman yksi tarkoitus oli edistää ryhmän kiinteyttä. Rovio, 2000; myös Kaija & Kujala-Leinonen, 2001; Pöllänen, 2002). Sosiaalisen kiinteyden edistämiseksi käytimme päävalmentajan kanssa alkukaudesta erilaisia tutustumisja ryhmäytymisharjoitteita. Ensimmäisten kuukausien aikana olin tutkimuspäiväkirjassani useaan otteeseen hämmästellyt pelaajien erinomaista sitoutumista harjoitteluun. Hävityn ottelun jälkeen valmentaja päätti pitää joukkueen kanssa palaverin, jossa arvioitiin ryhmän suorittamista. Kuten päävalmentaja totesi: "Me vain huomattiin, että voimme toimia vieläkin paremmin". Rovio, 2000, 2002, myös Kaarto & Kinnunen, 2004; Kaija & Kujala-Leinonen, 2001; Pöllänen, 2002). Lopuksi analysoin määrällisten mittareiden tulokset. Näin merkittävä yhtäkkinen, 'yhdessä yössä' tapahtunut muutos suoritustasossa tuntui oudolta. Tällaisia olivat tavoitteenasettelu, roolien selkiyttäminen ja suorituksen profilointi
mäilmapiirimittari ja sosiometria viittaavat siihen, että kesän ja syksyn aikana ryhmän sosiaalinen kiinteys oli lisääntynyt. Tutkimuspäiväkirjaotteeni osoittivat, että muidenkin joukkueen pelaajien osalta loppusyksyn aikana pidetyssä toisessa yhteisten tavoitteiden arviointitapahtumassa (27.9.1999) oli arkuutta kertoa omaa todellista mielipidettä. Konformismilla tarkoitetaan havaittuun ryhmän paineeseen alistumista, vaikka mukautumiseen ei ole esitetty suoraa pyyntöä (Deaux ym. Sosiaalisen laiskottelun huomioimatta jättäminen, auttoi säilyttämään tunnetta yksimielisyydestä. Joukkuetovereiden suoritusten kriittinen arviointi onkiinteyden ja yhdenmukaisuuden normatiivisen paineen kasvaessa saattanut vähentyä. Kiinteyden ja yhdenmukaisuuden paineen lisääntyminen saattoi johtaa ryhmäajatteluun. Lopulta, tappiollisen ottelun jälkeen pidetyssä palaverissa pelaajille realisoitui heidän harjoittelunsa ja pelaamisensa todellinen taso. Janiksen (1972; Deaux ym. Ainakin tämä näkyy ryhmäilmapiirimittarin tehtäväosa-alueen laskuna marraskuun mittauksissa. Normatiivisella vaikutuksella tarkoitetaan yksilön mukautumista enemmistön käsityksiin saavuttaakseen hyväksynnän ryhmässä. Kuinka korkea kiinteyden taso olisi ollut määrällisillä mittareilla mitattuna syys-lokakuun vaihteessa, jää todentamatta. Esimerkiksi Bernthal ja Insko (1993) havaitsivat, että ryhmä, jonka kiinteyden sosiaalinen dimensio oli korkea, harhautui helpommin ryhmäajatteluun kuin ryhmä, jolla oli korkea tehtäväkiinteys. Carron & Hausenblas, 1998, 254), että voimakkaasti kiinteässä joukkueessa on painetta olla arvostelematta sosiaalista laiskottelua. POHDINTA Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella jääkiekkojoukkueen kiinteyden ja suorituksen vaihtelua sekä suorituksen arviointiin vaikuttavia ryhmäilmiöitä tulkintakehyksenä liikuntaja sosiaali psy kolo gia. Kuitenkaan ryhmän jäsenten suoritustason vaihteluiden luokitteleminen normaalista poikkeavaksi ei ole yksiselitteistä. Jos ryhmä arvioi suoritustaan positiivisesti, ei se välttämättä tarkoita, että ryhmässä olisi liiallista painetta konformismiin. Sosiaalisen kiinteyden kasvu saattoi johtaa aiempaa suurempaan konformismiin. Lopulta suorituksen arvioinnin heikentyminen johti heikompaan suoritukseen. Sen sijaan tehtävän vetovoimaisuus ja yhtenäisyys tehtävän suorittamisessa laski. Tutkimuksessa mukana olleen joukkueen tehtävän suorittaminen heikkeni syksyn aikana. Todellisen suoritustason oivaltaminen lienee vaikuttanut joukkueen kiinteyteen. Määrällisten mittareiden osalta ryhmän kiinteyden edistymisen osoittaminen syys-lokakuun vaihteessa ei kuvaa täysin todellista tilannetta, sillä toinen mittauskerta (11.11.1999) oli yli kuukauden kuluttua ajankohdasta (4.10.1999), jolloin pelaajille konkretisoitui heidän heikko suorittamisen tasonsa. Kuva havainnollistaa ryhmän suorituksen heikkenemistä ja pelaajien päätymistä arvioimaan suoritustasoaan harjoittelussa ja peleissä korkeammaksi kuin se todellisuudessa oli. 1993, 195; Helkama ym. Viitosvalintoja oli ensimmäisellä kerralla 79 ja toisella 92. Kolmas teema, joka vaikutti mielenkiintoni heräämiseen ilmiötä kohtaan oli erään merkittävässä asemassa olleen joukkueen pelaajan kokemus siitä, ettei voinut kertoa todellista mielipidettään ryhmässä. 1998, 384). Päävalmentajan johdolla pelaajat kävivät kierroksen, jossa kukin sai arvioida joukkueen edistymistä tavoitteissaan. Tutkimuksessa havaittiin kiinteyden välillinen vaikutus ryhmän suorituksen heikkenemiseen. Rovio, 2000; myös; Kaarto & Kinnunen, 2004; Kaija & Kujala-Leinonen, 2001) voimakasta positiivista tunnesuhdetta ilmaisevat valinnat olivat lisääntyneet ja vastaavasti alhaista tunnesuhdetta ilmaisevat valinnat vähentyneet. Tämä oli kuukausia kestänyt prosessi. Tämä havaintojen ketju (tulos 1, kuva 1), jonka yksittäisiä osia aiemmat tutkimustulokset tukevat, tarjoaa yhden mahdollisen selityksen sille, miksi joukkuelajeissa joukkueiden suoritukset saattavat vaihtua 'voittoputkesta' 'tappioputkeksi'. Ykkösvalintoja oli ensimmäisellä kerralla 37 ja toisella 31. 1993, 198) ja pelaajien nuori ikä (Costanzo, 1970). Kiinteyden lisäksi konformismia on saattanut lisätä ryhmän suuri koko (ks. Näin kävi tässä tutkimuksessa mukana olleelle joukkueelle. 1993, 332; Helkama ym. Ryhmäajattelulla tarkoitetaan vaihtoehtojen havaitsemisen vähentymisenä, moraalisena itsetyytyväisyytenä ja itsesensuurina ilmenevää yksimielisyyden tarvetta korostavaa ryhmä prosessia, joka johtaa ryhmän päätöksenteon heikentymiseen (Deaux ym. Rovio, 2000; myös Kaija & Kujala-Leinonen, 2001; Pöllänen, 2002.) Sosiometrisen tunnesuhdemittarin mukaan (ks. Mukautuminen saattoi aiheutua etenkin normatiivisesta, mutta myös informaatiovaikutuksesta (Deaux ym. Joukkueessa on saattanut ilmetä oireita myös ryhmäpolarisaatiosta. 1993, 194). (ks. Merkittävä muutos suoritustasossa osoittaa, että ryhmän suoritustason arviointi oli syksyn aikana suuntautunut liian positiiviseksi. Keskustelussa äänessä olivat lähinnä pelaajat, jotka esittivät kauden aikana muutenkin omia mielipiteitään. Polarisaation syntyminen on perusteltua, sillä sen oletetaan aiheutuvan, kuten konformismin, normatiivisesta tai informaatiovaikutuksesta Oones & Roelofsma, 2000). Ryhmässä oli arkuutta kertoa omaa todellista mielipidettä ja näin ollen suorituksen arvioinnissa puutteita. Konformismi, ryhmäajattelu ja ryhmäpolarisaatio lisääntyivät menestymisen, kasvaneen sosiaalisen kiinteyden ja tyytyväisyyden vuoksi. Menestyvälle joukkueelle saattaa syntyä harhakuva siitä, kuinka hyvin se suorittaa perustehtäväänsä. Hänen oli vaikea antaa palautetta pelitoverilleen; tämä olisi "saattanut vaikuttaa negatiivisesti hänen asemaansa" joukkueessa. 1993, 333) ryhmäajattelumallin mukaan kiinteys ja konformismi ovat ryhmäajatteluun johtavia tekijöitä. Informaatiovaikutuksesta puhutaan, kun yksilö hyväksyy enemmistön käsitykset paikkansapitäväksi tiedoksi. Koska tehtäväja sosiaalinen kiinteys vaikuttavat toisiinsa, on syytä olettaa, että laskua on tapahtunut myös sosiaalisessa kiinteydessä. 1998, 384). Ryhmän sosiaalinen vetovoimaisuus ja yhtenäisyys nousi. Päiväkirjamerkintöjeni mukaan "lähes poikkeuksetta vastaukset olivat lyhyitä ja jopa aivan samoilla sanoilla sanottuja monien muiden pelaajien kanssa, aivan kuin heidän ainoa tarkoituksensa olisi ollut siirtää oma puheenvuoro mahdollisimman nopeasti seuraavalle". On esitetty (ks. Vastaavaa havaintojen ketjua ei liikuntapsykologiassa ole aiemmin esitetty. Konformismi, ryhmäajattelu ja ryhmäpolarisaatio lisääntyivät menestymisen, kasvaneen kiinteyden sosiaalisen osa-alueen ja tyytyväisyyden vuoksi. Tästä tapahtumaketjusta tehdyt havainnot ja näihin liitetyt aiemmat tutkimustulokset on yhdistetty kuvaksi (kuva 1). Deaux ym. Jo aiemmin esittämistäni päiväkirjakatkelmista käy ilmi, että yhteisten tavoitteiden arviointitapahtumissa pelaajat eivät kertoneet todellista mielipidettään ja valmentajien käsitys pelaajien suoritustasosta oli pelaajien käsitystä alhaisempi. Konformismi, ryhmäajattelu ja ryhmäpolarisaatio selittävät, miksi pelaajat päätyivät pitämään yllä yksimielisyyden illuusiota yhteistä harhaluuloa todellisuudesta ja sitä, miksi tovereiden heikentynyttä harjoittelua ei kritisoitu eikä harjoittelua kovennettu. Sosiaalisen identiteetin teorian (Tajfel, 1978; Tajfel & Turner, 1986) mukaan ihmisillä on LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Ryhmän kiinteyshaitallistako. 77. 1993, 334; Helkama ym. 1998, 277, 382). Tässä tutkimuksessa mukana olleen joukkueen tehtävän suorittaminen heikkeni syksyn aikana. Lisääntyneen konformismin vuoksi tarve suoritusten arviointiin väheni. Tämä on syksyn aikana näkynyt pelaajien suorituksen arvioinnissa myötäilevinä kannanottoina. Ryhmäpolarisaatiolla tarkoitetaan ryhmän päätöksenteossa tapahtuvaa mielipiteen siirtymää kohti enemmistön kantaa (Deaux ym
Päävastuu arvioinnin jatkumisesta onkin ryhmän ohjaajalla. Tämän tutkimuksen havainnot saattavat selittää, miksi aikaisemmissa tutkimuksissa kiinteyden ja suorituksen yhteyttä ei ole havaittu yksiselitteisesti voimakkaaksi. Havaintojen todenperäisyyttä tukevat myös erilaiset aineistohankintatavat: kenttähavainnot ja tutkimuspäiväkirja, valmentajan haastattelut ja määrälliset mittarit. Kiinteyden edistämiseen tulee edelleenkin pyrkiä, mutta ryhmän ohjaajien tulee ottaa huomioon mahdollinen menestymisestä, lisääntyneestä tyytyväisyydestä ja kasvaneesta kiinteydestä aiheutuva yhdenmukaisuuden paine. Aikaisemmat tutkimukset (ks. 1994) kiinteyden haitallisuudesta on niukasti. 1993) siitä, että ryhmän dynamiikan ja ryhmäilmiön säännönmukaisuuksien seuraaminen tulee olla pitkäkestoista, mielellään pelikauden tai useampia, ja että laadullinen metodologia tukee määrällistä. Tähän voidaan vaikuttaa jatkamalla ryhmän suorittamisen arvioimista, jolloin ryhmän ohjaaminen voi olla aiempaa hankalampaa. Koska alkuperäinen kysymyksenasettelu kentällä muuttui, jäi tutkijoille vain muutama ilmiötä kuvaava poikkeava havainto ja ajassa etenevä havaintojen ketju. 2003) osoittavat, että kiinteys johtaa parempaan suoritukseen. Mielenkiintoista olisi saada myös tapauskuvauksia siitä, kuinka ryhmän ulkotai sisäpuolella olevat tekijät vaikuttavat ryhmän dynamiikkaan, tehtävän suorittamiseen ja kiinteyteen. Vaikka havaintoja on niukasti, niiden ilmenemistä varmentaa pitkä ajallinen prosessi; havainnot muodostavat jatkumon ja kertomuksen. Jääkiekkojoukkueen suoritustason vaihtelu alkusarjan aikana 78 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Ryhmän kiinteyshaitallistako?. Kiinteyden sosiaalisen dimension kasvaminen oli osatekijä, joka vaikutti negatiivisesti ryhmän perustehtävän suorittamiseen. Tutkimuksessa vahvistuivat jo aiemmin esitetyt näkemykset (Widmeyer ym. Hänen on pyrittävä ohjaamaan jäseniään, arvioimaan kriittisesti ryhmän suorittamista. Tässä tutkimuksessa varsinaiseen tulokseen kohdistuvia havaintoja on niukasti: joukkueen suoritustason äkillinen muuttuminen, kiinteyden kasvaminen ja suorituksen samanaikainen heikentyminen sekä arkuus kertoa omaa mielipidettä. Voisiko kyse olla kuitenkin sekä että -asiasta: kiinteydestä olisi sekä hyötyä että haittaa. Paskevich ym. Ilmiön varmentamiseksi tutkimushavaintoja kiinteyden välillisestä ryhmän suoritusta heikentävästä vaikutuksesta tarvitaan lisää. Määrällisten mittareiden lukuarvojen takaa löytyi arvokasta tietoa. Sen sijaan tutkimus tuo uuden näkökulman tutkimuskohteena olevaan ilmiöön. Vaikka kiinteyden vaikutus havaittiin haitalliseksi, tästä ei voi kuitenkaan tehdä johtopäätöstä, että ryhmän ohjaajien tulisi edistää tehtäväkiinteyttä ja vähentää sosiaalista. Ohjaustoimenpiteet, joilla pyritään edistämään tehtävän vetovoimaisuutta, heijastuvat myös ryhmän sosiaaliseen vetovoimaisuuteen ja päinvastoin. 2001; Rovio ym. Tämän tutkimuksen tapa kerätä sekä laadullista että määrällistä informaatiota vaikutti onnistuneelta ratkaisulta. Ryhmän suorittaminen on parempaa, jos sen jäsenet ovat yhtenäisiä ja tuntevat vetoa suorittamaansa tehtävää ja toisiaan kohtaan. Tarpeen vaatiessa ohjaajan on luotava tilaa, jossa ryhmän jäsen voi turvallisesti arvioida ryhmän suoritusta. useammin myönteinen kuin kielteinen kuva itsestään. Tässä tutkimuksessa esitettyyn havaintojen ketjuun sisältyy ajatus (tulos 2, kuva 1) kiinteyden haitallisuudesta: korkea ryhmän kiinteyden sosiaalinen dimensio aiheutti ryhmässä yhdenmukaisuuden painetta, ryhmäajattelua ja ryhmäpolarisaatiota ja nämä tekijät heikensivät ryhmän suoritusten arviointia ja lopulta suoritusta. Havaintojeni niukkuuteen vaikuttaa se, että ne eivät perustu etukäteiskategorioihin, vaan päätutkijan kenttäjakson aikana havaitsemiin poikkeavuuksiin ja ristiriitaisuuksiin. Tutkijoilla ei ole esittää kooltaan suurta aineistoa ja tilastollisia tunnuslukuja. Yhdenmukaisuuden paineen vuoksi yksittäinen jäsen pyrkii olemaan lojaali ryhmälle, eikä uskalla arvioida ryhmän suoriSuoritustaso Paine konforrnismiin • rylmiajattelu • ryhmipolarisaatio ----tusta kriittisesti. Merkittävin ulkopuolelta sisäistä painetta aiheuttava tekijä lienee menestymättömyys perustehtävässä. Tutkimushavaintoja (esim. Kiinteässä ryhmässä voi syntyä painetta yhdenmukaisuuteen, ryhmäajattelua, ryhmäpolarisaatiota. Tämä voi johtaa heikompaan suorituksen arviointiin ja lopulta huonompaan suoritukseen. Ryhmän on saavutettava arvioinnissa uusi taso, jolloin ryhmän jäsenet ymmärtävät kyseenalaistajien arvon ja kykenevät arvioimaan toimintaansa rakentavan kriittisesti. Ihminen pitää yllä positiivista minäkuvaa. Tutkimus myös vahvistaa käsitystä kiinteyden dynaamisesta ja moniulotteisesta luonteesta. Käytännössä kiinteyden osa-alueet eivät ole erotettavissa toisistaan. Kuten tässä tutkimuksessa havaittiin, liiallinen kiinteys voi kääntyä myös itseään vastaan. Tutkimuksen laadulliset aineistot, kuten tutkijan kentällä tekemät havainnot sekä valmentajien ja pelaajien kokemukset avasivat ryhmän kiinteyden muutosten taustalla olevia ilmiöitä. Joukkueen sisällä oleva yhtenäisyyttä ja kiinteyttä hajottava ryhmä muodostuu usein vaihtopelaajista, jotka eivät koe saavansa riittävästi peliaikaa. Carron ym. Oman minän määrittely tapahtuu myös erilaisten ryhmäjäsenyyksien kautta ja siksi oma ryhmä nähdään mieluummin myönteisessä kuin kielteisessä valossa. Yhtenäisyydestä voi tulla niin vahva (piilo )normi, että ryhmän jäsen kadottaa yksilöllisyytensä ( = deindividuaatio), hukkuu lauman sisään ja toimii sen ehdoilla. Suoritustason realisoituminen Todellinen suoritustaso Vääristynyt käsit)s suoritustasosta arvioiminen heikkenee Suorituksen heikkeneminen 8/1999 9/1999 10/1999 11/1999 Aika(kk) Kuva 1. Lähes yksinomaan ryhmän kiinteyttä on pidetty positiivisena ryhmän ominaisuutena ja sitä on pyritty kehittämään aina kun mahdollista
McNiff, J., Lomax, P. Exploring the relationship among coaching behavior, team cohesion and player leadership. V. Carron,A. University of Houston, TX. T. Eskola, J. R., Dorsch, K. 2003. Small Group research 28, 294-301. You and your action research project. Ryhmäilmiöiden suunnasta tarkasteltuna huolestuttavan monet ryhmät saattavat toteuttaa perustehtäväänsä heikosti herkästi syntyvien piilonormien vuoksi. Moilanen (toim.) Siinä tutkija missä tekijä. 1997. Pöllänen, V. & Widmeyer, W. Burton, D. 1985. Pro gradu -tutkielma . Group dynamics: Theory, Research, and Practise 3, 210-222. N. Carron,A. &Widmeyer, W. Journal of Sport and Exercise psychology 24, 168-188. Kuitenkin kirjoittajat uskovat, että erilaisissa konteksteissa toimivissa ryhmissä ( urheilu, työyhteisöt) menestyminen voi edistää ryhmän sosiaalista kiinteyttä ja johtaa suurempaan yhdenmukaisuuden paineeseen. & Suoranta, J. Minä ja muut: kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Brawley, L., Carron, A. Tämä saattoi vaikuttaa ryhmän suorituksen ja kiinteyden eli ns. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. & Stevens, D. Aiemmin hyvin toiminut ryhmä ei välttämättä toimi hyvin tulevaisuudessa. The Sport Psychologist 3, 105-132. D. Prapavessis, H. Mitä on toimintatutkimus7 Teoksessa L. Costanzo, P. Group and Organizational Management 18,66-87. 1994. 2001. J. R., Carron, A. Pro gradu -tutkielma. Tämän vuoksi ryhmän yksittäisen jäsenen päätöksentekoon ja toimintaan vaikuttavat monimutkaiset piilonormittuneet ihmissuhdeverkostot eikä ryhmän olemassaolon perusta, perustehtävä. Sport Psychologist 14, 188-206. T., & Jyrkämä, J. Actual minds, possible words. kaksoistavoitteen parempaan saavuttamiseen kauden edetessä (Rovio, 2000; 2002). Journal of Sport and Exercise Psychology 15, 245-260. Pelaajan sosiaalinen asema poikien jääkiekkojoukkueessa . Narratiivinen tutkimus todellisuus kertomuksena. Conformity development as a function of self-blame . & Widmeyer, W. 1987. 1993. The influence of the group and its cohesiveness on perceptions of group-related variables. Janelle (toim.) Handbook of sport psychology. & Whitehead, J. New York: Harper & Row. M. Teoksessa J. Liikuntakasvatuksen laitos. Tämän tutkimuksen havainnot kiinteyden haitallisuudesta eivät ole siirrettävissä (ulkoinen validiteetti) kaikkiin urheilujoukkueisiin kaikissa tilanteissa. 1993. International Journal of Sport Psychology, 1990: 21: 355-379. 1994. Konformismin havaitseminen tutkimusjoukkueessa johti muutoksiin ryhmän ohjaamisessa ja suorituksen arvioinnissa. Bruner J. Kozub, S. 2002. Daw J., & Burton, D. 1998. Paskevich, D. Tässä tutkimuksessa ei voi tehdä samanlaisia empiirisesti yleistäviä päätelmiä kuin tilastollisessa tutkimuksessa. 2004. painos . & Liebkind, K. Muutokset jääkiekkojoukkueen ryhmäkoheesiossa ja sosiaalisissa suhteissa pelikauden aikana. Jyväskylä: PS-kustannus, 116-132. M., Wheeler, J. 1986. 1989. Brawley, L. & Roelofsma, P. Janis, 1. 1995. Group cohesion: Status, problems and future directions. The Sport Psychologist 15, 237-259. Jyväskylä: Gummerrus. Exploring the relationship between cohesion and group resistance to disruption. Liikuntakasvatuksen laitos. Carron, A. Esimerkiksi tulososiossa mainittu merkittävässä asemassa ollut pelaaja, joka ei uskaltanut antaa rehellistä palautetta pelitoverilleen, kertoi seuraavalla kaudella, ettei usko ikinä pelaavansa joukkuehengeltään niin hyvässä ryhmässä, mitä edellisen vuoden joukkue oli. Huttunen., & P. Journal of Sport and Exercise Psychology 10, 199-213. Journal of Sport Psychology 7, 244-266. & Carron, A. Morgantown, WV: Fitness lnformation Technology, 213-226. Lontoo ja New York: Routledge ja Hyde Publications. Heikkinen, L. L. 1982. Cohesion and work output. painos. 1988. 1970. Ilman menestymistäkin ryhmissä saattaa olla painetta yhdenmukaisuuteen. Brawley, L., Carron,A. Journal of Sport Psychology 4, 123-138. Liikuntakasvatuksen laitos. Jyväskylän yliopisto. Totuus on parempaa, toimivampaa käytäntöä. Jyväskylän yliopisto. Ergonomics 43, 1129-1152. R. Helkama, K., Myllyniemi, R. Totta on se, mikä toimii. Hausenblas. Ajallisesti suhteellisen pitkän ohjelman aikana on voitu vahvistaa kauden alkupuolella tehtyjen havaintojen todenperäisyyttä. Tulokset perustuvat pääasiassa pää tutkijan ja päävalmentajan kokemuksiin. R. & Sparkes, A. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11 näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. California: Edition Brooks/Cole Publishing Company. & Wrightsman, L. & lnsko C. Teoksessa J A Hatch. The relation between group cohesiveness and performance: An integration. V. 2001. Evans, L., Hardy, L., & Fleming, S. Narrative cofiguration in qualitative analysis. An ethnographic study of cohesiveness in a college soccer team over a season. P. P. & Kujala-Leinonen, T. V., Widmeyer, W. 2001. Jyväskylän yliopisto. Pro gradu -tutkielma. T Heikkinen., R. 2002. Cohesiveness in sport groups: lnterpretations and considerations. 7 9. Teoksessa J. 1972 Victims of groupthink. The potential for social contextual and group biases in team decision-making: biases, conditions and psychological mechanism. & Laine, K. 1997. 2000. Holt, N. Cohesion and performance in sport: A meta-analysis. Teoksessa J. Journal of Sport Psychology 9, 275-294. Group cohesion in sport and exercise. & Widmeyer, W. 2000. LÄHTEET Aho, S. & Carron, A. 1988. E. Carron,A., Widmeyer, W, & Brawley, L. M., Brawley, L. & R. L. & R. 1998. Helsinki: Otava. Sport Psychologist 8, 37-57. Metsämuuronen, J. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 1993. Kaija, J. 2004. Social psychology in the 90's. & Widmeyer, W. & Kinnunen, J. R. Evaluation of a comprehensive psycological skills training program for collegiate tennis players. Polkinghorne, D. V., Colman, M. Deaux, K., Dane, F. Cambridge, MA: Harvard University Press. 2. Cohesiveness without groupthink:The interactive effects of social and task cohesion . Kaarto, T. Bernthal, P. Laadullinen tapaustutkimus . Mullen, B. London: Falmer, 5-23. Carron, A. lntervention strategies with injured athletes an action research study. & Grove, J. R. Psychological Bulletin 115, 210-227. & Brawley, L. Paskevich, D., Estabrooks, P., Brawley, L. 2nd ed . & Copper, C. Johdatus sosiaalipsykologiaan Helsinki Edita . Wisniewski (toim.) Life history and narrative. Brawley L. N. Group cohesion and individual adherence to physical activity Journal of Sport and Exercise Psychology 119-126. 1996. 1999. Singer., H. 1993. M . Unpublished doctoral dissertation. Jones. Conger (toim.) Contemporary issues in adolescent development. 1999. The development of an instrument to assess cohesion in sport teams:The group environment questionaire. Toimintatutkimuksen perusteita 1a näköaloja. Joukosta joukkueeksi: jääkiekkojoukkueen kiinteyden vaihtelu ja sen subjektiivinen kokeminen yhden peli kauden aikana. Korkea ryhmän kiinteys ei välttämättä ole vain ja ainoastaan myönteinen asia ja pienryhmän ominaisuus, joka johtaa aina parempaan suoritukseen. Tampere: Vastapaino. 6. & C. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Ryhmän kiinteys haitallistako. Winning isn't everything: Examining the impact of performance goals on collegiate swimmer's cognitions and performance. Group effects and selfhandicapping. The measurements of cohesiveness in sport groups. Boston, MA: Houghton-Mifflin . 1994. Carron, A., Brawley, L. Assessing the cohesion of teams: Validity of the Group Environment Ouestionaire. Journal of Sport & Exercise Psychology 16, 246-258. 1998. V., Prapavessis, H. Duda (toim.) Advancements in sport and exercise psychology measurements. A. H. Heikkinen, H. Relationship between collective efficacy and team cohesion: Conceptual and measurement issues. Juva: Atena Kustannus, 25-62. Aaltola. Yleistäminen kiinnittyy myös pragmaattiseen totuusteoriaan. New York: John Wiley & Sons, 472-494
London, ON: Sport Dynamics. 2002. 80 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Ryllmän kiinteys haitallistako. Lisensiaatintutkimus. Williams, J. & Hacker, C. M . M. 2003. Rovio, E. Rovio, E., Kemppainen, V., Eskola, J. Ryhmän kiinteys urheilujoukkueessa. 1985. Widmeyer, W., Carron, A. Westre, K. 2nd edition. 1978. 1986. 1990. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Jyväskylän yliopisto. Tajfel, H. Widmeyer, W., Brawley. 1991. Group size in sport. Tajfel, H. Leadership, cohesion, and team norms regarding cheating and aggression. Group cohesion in sport and exercise. Shields, D., Bredemeier, B., Gardner, D. 1995. The Sport Psychologist 5, 41-54. Väitöskirja. Liikuntakasvatuksen laitos. Rovio, E. Differentiation between social groups: studies in the social psychology of intergroup relations. The social identity theory of intergroup behavior. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. 1993. Widmeyer, W. Journal of Sport psychology 4, 324-337.. Syrjälä, S. Murhey & L. R. N., Brawley, L. Ahonen, E. L. Journal of Sport and Exercise Psychology 12, 177-190. Teoksessa R. Austin (toim.) Psychology of intergroup relations. Joukkueellinen yksilöitä. K. Teoksessa L. New York: McMillan, 672-692. Singer., M. Syrjäläinen, & S. Tavoitteenasetteluohjelman suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi joukkuelajissa toimintatutkimus tapauksena jääkiekkojoukkue. & Carron, A. Chigago: Nelson-Hall. Saari (toim I Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Tapaustutkimus opettajan ja tutkijan työvälineenä . Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. 1994. Tennant (toim.) Handbook of research on sport psychology. V. Helsinki: Kirjayhtymä, 9-66. & Boston, A. 2000. & Lintunen, T. London: Academic Press. 1982. Liikunta & Tiede 1, 28-32. Worchel & W. The measurement of cohesion in sport teams : The Group Environment Ouestionaire. Teoksessa S. & Turner, J. N. & Carron, A. Syrjälä, L. C. G. & Weiss, M. & Brawley, L. The relationship between perceived coaching and group cohesion in high school football teams. Causal relationship among cohesion, satisfaction and performance in women's intercollegiate field hockey teams. Sociology of Sport Journal 12, 324-336
Katsaukseen sisällytettiin terveille aikuisille kohdennetut interventiot, joiden seuranta-aika oli vähintään kuusi kuukautta. Asiasanat: liikuntaneuvonta, interventio, muutosvaihemalli, perusterveydenhuolto ABSTRACT Transtheoretical stages of change model in primary care exercise councelling. Katsaus Vähäsarja K., Poskiparta M., Kettunen T., Kasila K. Key words: physical activity, counselling, intervention studies, stages of change, primary care LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Transteoreeninen muutosvaihemalli liikuntaneuvonnassa 81. We found 12 primary care physical activity interventions based on the TTM, of which 8 met the inclusion criteria. Muutosvaiheiden ja fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen liittyvien menetelmien yhtenäistäminen sekä liikuntaneuvontamenetelmien laadullinen kuvaus on tarpeen, jotta mallin vaikuttavuutta voidaan arvioida luotettavasti. However, the principles of the TTM were not followed sufficiently. Review Vähäsarja K., Poskiparta M., KettunenT., Kasila K. Katsauksen tarkoituksena on koota olemassa oleva tieto transteoreettiseen muutosvaihemalliin pohjautuvista perusterveydenhuollon liikuntainterventioista ja niiden vaikuttavuudesta sekä tarkastella interventioiden neuvontamenetelmiä ja transteoreettisen muutosvaihemallin periaatteiden toteutumista niissä. Four studies reported significant differences between the intervention and contra! groups in terms of changes in physical activity and the stage progress. The aim of this article is to review existing literature concerning the Transheoretical Stages of Change -model (TTM) and physical activity interventions in the primary care settings and describe the effectiveness of the studies. Articles from the years 1990-2003 were searched via databases and reference lists. Interventiomenetelmät osoittautuivat kaiken kaikkiaan erittäin heterogeenisiksi, mikä vaikeuttaa interventioiden vaikuttavuuden vertailua merkittävästi. Standardized methods for measuring stages as well as physical activity are needed. TRANSTEOREETTINEN MUUTOSVAIHEMALLI PERUSTERVEYDENHUOLLON LIIKUNTANEUVONNASSA KATIVÄHÄSARJA, MARITA POSKIPARTA,TARJA KETTUNEN, KIRSTI KASILA Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Yhteyshenkilö: Kati Vähäsarja, puh: 014 260 4530, sähköposti: kati.vahasarja@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Transteoreettinen muutosvaihemalli perusterveydenhuollon liikuntaneuvonnassa. Tutkimusten alkuperäisraportit kartoitettiin tietokantahakujen (Medline, Psyklit, Cimahl, Sport Discus, Cochrane) sekä aiempien alkuperäistutkimusten ja katsausten viiteluetteloiden perusteella vuosien 1990-2003 ajalta. Transteoreettiseen muutosvaihemalliin perustuvissa tutkimuksissa interventioryhmien saama neuvonta osoittautui joko vaikuttavammaksi tai yhtä vaikuttavaksi kuin kontrolliryhmien saama neuvonta. In general, methods were very heterogeneous, which makes comparisons between the effectiveness of the studies difficult. Transteoreettiseen muutosvaihemalliin perustuvia perusterveydenhuollon liikuntainterventioita löydettiin yhteensä 12, joista kahdeksan täytti katsauksessa asetetut kriteerit. This review suggests that physical activity interventions based on the TTM were either more effective or as effective as physical activity counselling methods used for control groups. In addition, qualitative research on the physical activity counselling methods is needed in order to reliably assess the effectiveness of the Stages of Change model. Additionally, counselling methods and their relation to the TTM principles will be discussed. Neljässä tutkimuksessa kahdeksasta saavutettiin tilastollisesti merkitseviä eroja fyysisen aktiivisuuden lisääntymisessä tai muutosvaiheissa etenemisessä interventioja kontrolliryhmän välillä vähintään puolen vuoden seuranta-aikana. Neuvontamenetelmien tarkastelu osoitti, että mallin pääperiaatteet toteutuivat interventioissa puutteellisesti
Ne eivät ole muutoksen jarruja, vaan niiden avulla asiakas oppii tunnistamaan muutosta vaikeuttavia tilanteita ja siten ne auttavat asiakasta uuden toimintatavan omaksumisessa. 2003). 82 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Transteoreettinen muutosvaihemalli liikuntaneuvonnassa ELINTAPOJEN MUUTOSVAIHEET LIIKUNTANEUVONNASSA Elintapoihin liittyvä käyttäytymisen muutos on pitkä prosessi. 2004.) Suomessa perusterveydenhuollon liikuntaneuvontaa pyritään lisäämään mm. Suomalaisesta aikuisväestöstä yli 80 % käy lääkärin vastaanotolla ainakin kerran vuodessa (Helakorpi ym. Käyttäytymisen muutoksen aikana asiakas käy läpi useita kokemusperäisiä (ajattelu, tuntemukset ja kokemukset) ja toiminnallisia (tekeminen) prosesseja (taulukko 1), jotka ovat välttämättömiä muutoksessa etenemiselle. (Prochaska & Norcross 2003.) Malliin on myöhemmin otettu mukaan muutoksen tasot, joiden avulla saadaan käsitys siitä, mitkä tekijät estävät muutosta ja mistä ei-toivottu käyttäytyminen mahdollisesti on lähtöisin. 2002; Whitelaw 2000; Asworth 1997). Vastaavaa eroa ei havaittu pidempikestoisissa interventioissa. 2001; Glasgow ym. Esimerkiksi toiminnallisten prosessien tukeminen muutoksen alkuvaiheessa voi johtaa sekä asiakkaan että asiantuntijan turhautumiseen, sillä asiakas ei ole vielä valmis muuttamaan käyttäytymistään. Aikuiselle tulisi kertyä vähintään viidesti viikossa ainakin 30 minuuttia teholtaan reipasta kävelyä vastaavaa liikuntaa (Department of Health ... Muutosvaiheisiin kytkeytyvät tietyt prosessit, jotka asiakas käy tavalla tai toisella läpi ennen siirtymistään seuraavaan vaiheeseen. 1998). Fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja muutosten ylläpito on kuitenkin todettu erittäin haastavaksi tehtäväksi (Marcus ym. 1998; SimonsMorton ym. Tällöin on tärkeää tukea käyttäytymisprosesseja esim. 2003) ja terveyskeskuksen avohoidon vuotuisia käyntikertoja on keskimäärin viisi asukasta kohden (Stakes 2004). asettamalla konkreettisia tavoitteita ja laatimalla asiakkaalle yhdessä toimintasuunnitelma. 2004, Länsi-Suomen lääninhallitus 2003; Abramson ym. Katsauksissa on myös todettu fyysisen aktiivisuuden ja TTM:n muutosvaiheiden mittaamiseen liittyvien menetelmien heterogeenisyys, joka on vaikeuttanut interventioiden vaikuttavuuden vertailua merkittävästi. 1998; Eakin 2001; Marcus 2000; Eden ym. (Poskiparta ym. Useat epidemiologiset tutkimukset osoittavat, että liikuntaneuvonnan avulla voidaan lisätä terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvien asiakkaiden fyysistä aktiivisuutta (Pinto ym. Liikuntaneuvontaan ja liikuntakäyttäytymisen muutokseen liittyvä tutkimus on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja etenkin viime vuosina liikuntainterventioissa on sovellettu enenevissä määrin TTM:a (Marcus ym. Korkeintaan puoli vuotta kestäneistä interventioista 11 :ssa raportoitiin merkitseviä muutoksia fyysisen aktiivisuuden tasossa tai muutosvaiheissa etenemisessä TTM-interventioryhmän hyväksi verrattuna kontrolliryhmään. 1996). Myös aiemmissa katsauksissa on esitetty, että TTM:iin pohjautuva liikuntaneuvonta saattaa olla muita neuvontakäytäntöjä vaikuttavampi asiakkaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä, mutta näyttö ei ole vielä ollut riittävän vahva (Riemsma ym. Elintapamuutos pitää sisällään tiettyjä vaiheita, joiden aikana asiakkaan valmius ja motivaatio muuttaa senhetkistä käyttäytymistään vaihtelevat. ,.. 1998 ja 1994; Prochaska ym. Käyttäytymiseen voivat olla syynä 1) tiettyihin oireisiin tai tilannesidonnaisiin ongelmiin 2) virheellisiin tai haitallisiin ajatusmalleihin 3) sosiaalisten tilanteiden tai 4) ihmissuhteiden konflikteihin ja 5) psyykensisäisiin konflikteihin liittyvät tekijät. TTM:n mukaan neuvonta tukee elintapamuutosta parhaiten silloin, kun mallin kaikki kolme perusajatusta toteutuvat (muutoksen prosessit, vaiheet ja tasot). Tässä vaiheessa neuvonnassa pohditaan yhdessä asiakkaan kanssa muutoksesta aiheutuvia hyötyjä ja haittoja. Malli tukee neuvontatyötä, sillä sen avulla voidaan lisätä asiantuntijan ymmärrystä liikuntakäyttäytymisen muutoksesta. Fyysisen aktiivisuuden muutosta on pyritty tukemaan liikuntaneuvonnassa muun muassa transteoreettisen -muutosvaihemallin (TTM) avulla (Prochaska & DiClemente 1983). 2000). Vuoden 2002 aikana suomalaisista aikuisista 15 % oli saanut lääkäriltä tai terveydenhuoltohenkilöltä kehotuksen lisätä liikuntaa (Helakorpi ym. 2002). 2004). Neuvontatilanteissa ei juurikaan kannusteta potilasta pohtimaan liikunnan esteitä ja hyötyjä eikä tueta ongelmanratkaisussa, mikä olisi elintapojen muutoksen kannalta keskeistä. 1998). (Prochaska & Norcross 2003.) Muutosprosessien tukeminen edellyttää asiantuntijalta käsitystä siitä, missä muutosvaiheessa asiakas on (taulukko 1). Adamsin & Whiten (2003) katsauksessa tarkasteltiin vuosien 1982-2001 aikana raportoitujen TTM:iin perustuvien liikuntainterventioiden (N=l5) vaikuttavuutta. Elintapojen muutokseen kuuluvat olennaisena osana myös repsahdukset. Päivittäisen liikunta-annoksen voi saavuttaa joko yhtäjaksoisena suorituksena tai useasta vähintään 10 minuutin liikuntatuokiosta koostamalla (Hardman 2001). Vaiheita on määritelty jopa kahdeksan, mutta vaiheiden lukumäärä näyttäisi olevan käänteisessä yhteydessä mittarin tarkkuuteen (Marttila & Nupponen 2003) Asiakkaan muutosprosessi etenee sykleittän, välillä eteen ja välillä takaisinpäin suuntautuen. Liikunnan kiistattomista terveysvaikutuksista huolimatta liikuntaneuvonnan on todettu jäävän melko vähäiseksi niin Suomessa kuin kansainvälisestikin muun muassa ajanja tiedonpuutteen sekä heikkojen neuvontataitojen vuoksi (Poskiparta ym. Muutos millä tahansa tasolla voi johtaa muutokseen myös toisilla tasoilla. Näiden prosessien tietäminen auttaa asiantuntijaa etenemään neuvonnassa muutosta aktivoiden. Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden lisääntymisestä huolimatta päivittäistä liikuntaa harrastaa vain joka seitsemäs suomalainen (Helakorpi ym. Perusterveydenhuollon elintapaneuvonnassa liikunnan osuus voi usein jäädä varsin suppeaksi ja pinnalliseksi. 2003). Konkreettisia muutoksia käyttäytymisessä alkaa tapahtua, kun asiakas kokee muutoksen voittopuolisesti myönteisenä. Liikuntakäyttäytymisen muutosta tukevat erityisesti liikuntaneuvonnan intensiivisyys, muutosprosessin tukeminen ja pitkäaikainen seuranta (Estabrooks ym. JOHDANTO Riittämätön fyysinen aktiivisuus on merkittävä kroonisten sairauksien riskitekijä (Kesäniemi 2003; Tuomilehto 2001; Physical activity and ... Muutoksen alkuvaiheessa korostuvat tavallisesti kokemukselliset prosessit ja muutoksen edetessä toiminnalliset prosessit. Tämän katsauksen tarkoituksena on koota olemassa oleva tieto TTM:n käytöstä perusterveydenhuollon liikuntainterventioissa ja malliin perustuvien interventioiden vaikuttavuudesta ja sen lisäksi tarkastella interventioiden neuvontamenetelmiä ja TTM:n periaatteiden toteutumista niissä. (Prochaska & Norcross 2003). 2000; Pinto ym. Aiemmissa katsauksissa ei ole arvioitu kriittisesti TTM:n periaatteiden toteutumista liikuntainterventioissa. 2003; Eakin ym. 2001; Harland 1999; Simons-Morton ym. Liikkumisreseptin (Liikkumisresepti 2003) ja valtakunnallisen tyypin 2 diabeteksen ehkäisykampanjan avulla (Diabetesliitto 2003). Alkuvaiheissa on tärkeää muutostarpeen tiedostaminen, tietoisuuden lisääntyminen sekä päätösten tekeminen. Muutosvaihemallin käyttö liikuntaneuvonnassa on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina, mutta mallin vaikuttavuudesta ei ole vielä olemassa riittävästi näyttöä. Näin ollen lääkäreillä ja hoitohenkilöstöllä on hyvät lähtökohdat tavoittaa riittämättömästi liikkuva väestö ja ohjata heitä fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. 1994). Yleisimmin TTM:n mukainen muutos on jaettu viiteen eri vaiheeseen, jotka ovat esiharkinta, harkinta, valmistelu, toiminta ja ylläpito
Kytkemällä terveysneuvonta asiakkaan merkitysmaailmaan, kokemuksiin ja arkielämään asiakasta autetaan itse tunnistamaan ja ratkaisemaan muutokseen liittyviä ristiriitoja. 1992; Prochaska & Norcross 2003; Prochaska & DiClemente 1983) Muutosvaihe Vaiheen kuvaus Esiharkinta Ei ole tietoinen muutostarpeesta, ei halua muuttaa käyttäytymistään tai ei usko pystyvänsä käyttäytymisen muutokseen. Kehottaminen itsensä palkitsemiseen. (2000) ovat käyttäneet toimintaja ylläpitovaiheiden määrittelyssä terveysliikuntasuosituksen mukaista aktiivisuustasoa (vähintään 30 minuuttia kohtuullisesti rasittavaa fyysistä aktiivisuutta päivässä). Tietokantahakujen lisäksi tarkastettiin alkuperäisartikkeleiden ja katsausten lähdeluettelot. Repsahdusta edesauttavien tekijöiden kartoittaminen ja ennaltaehkäisy. Harkinta Tiedostaa liikunnan lisäämisen tarpeen ja pohtii vakavasti muutosta. Kannustaminen ja motivoiminen.. 1997; Sallis ym. Lisää konkreettisesti liikunnan harrastamista. Tiedonhaussa käytettiin liikuntaja terveystieteiden informaatikon apua. Toiminta Panee toimeen muutospäätöksen ja sitoutuu siihen. TTM:in perustuviin interventioihin on usein yhdistetty asiakkaan pystyvyyskäsitystä tukevan motivoivan haastattelun menetelmiä (Miller & Rollnick 2002). Tavallisesti elintapaneuvontaan on omaksuttu mallista ainoastaan muutosvaiheet ja prosessit tasojen jäädessä vähemmälle huomiolle myös uusimmissa tutkimuksissa. Liikuntakäyttäytyminen on monitahoinen elintapa eikä liikunta-aktiivisuuden ja passiivisuuden määrittely ole yhtä selkeärajaista kuin esimerkiksi tupakoinnin ja tupakoimattomuuden määrittely. Liikunnasta tulee elämäntapa. Hakusanoina käytettiin MeSHtermejä exercise, intervention studies, primary care, counselling, patient education ja tekstisanoina physical activity, stages of change, transtheoretical. Lisäksi laadittiin yhteenvetotaulukko interventioissa käytetyistä TTM:n muutosprosessien mukaisista neuvontamenetelmistä (taulukko 3). oma tai toisen sairaskohtaus) 5 Sosiaalinen vapautuminen 6 Ratkaisun tekeminen/ 7 Vaihtoehtoinen käyttäytyminen 8 Ärsykekontrolli 9 Vahvistaminen/ palkitseminen 10 Auttavat ihmissuhteet Neuvonta menetelmät Nykyisen aktiivisuustason arviointi ja neutraali informaatio terveyttä edistävän liikunnan merkityksestä. Muutosprosessit (1-5 kokemusperäiset) (6-10 toiminnalliset) 1 Tietoisuuden lisääntyminen 2 Itsensä uudelleenarviointi 3Ympäristön uudelleenarviointi 4 Dramaattinen apu (esim. Tämän on todettu olevan keskeinen yksilön liikuntakäyttäytymistä ennustava tekijä (Dunn ym. Valmistelu Motivoitunut ja valmis lisäämään liikunnan-harrastamista lähiaikoina. Taulukko 1. TTM:n periaatteiden toteutumista interventioiden neuvontamenetelmissä tarkasteltiin taulukkoon 1 koottujen muutosprosessien ja niitä vastaavien keskeisten neuvontamenetelmien mukaisesti. (Marcus ym. MENETELMÄT Perusterveydenhuollossa toteutettujen liikuntainterventioiden kirjallisuusviitteet kartoitettiin elektronisten tietokantojen avulla (Cimahl, Cochrane, Psyklit, PubMed, SportDiscus). Katsaukseen sisällytettiin interventiotutkimukset seuraavin valintakriteerein: interventiot olivat satunnaistettuja kontrolloituja kokeita interventiot toteutettiin perusterveydenhuollon yli 18-vuotiaille terveille asiakkaille (ei diagnosoituja kroonisia sairauksia) interventioissa tavoiteltiin joko asiakkaiden fyysisen aktiivisuuden lisääntymistä tai muutosvaiheissa etenemistä interventiot perustuivat transteoreettiseen muutosvaihemalliin interventioiden seuranta-aika oli vähintään kuusi kuukautta Interventioiden katsottiin perustuvan TTM:in mikäli osallistujien nykyistä liikunta-aktiivisuutta ja muutosvalmiutta ja -vaihetta mitattiin TTM:n kriteerein (aikoo muuttaa, ei aio muuttaa käyttäytymistään jne.) tai neuvonnan mainittiin perustuneen TTM:in. Pystyvyyskäsityksellä tarkoitetaan yksilön odotuksia ja uskoa omaan kykyynsä onnistua tai suoriutua tietystä tehtävästä. Liikunta käyttäytymisen muutosvaiheet ja -prosessit sekä neuvontamenetelmät eri vaiheissa. Positiivinen palaute ja kannustaminen. Neuvonnan oikea kohdentaminen on tärkeää, sillä väärin kohdennettuna neuvonnalla voi olla kielteinen vaikutus asiakkaan muutosvalmiuteen (Rollnick 1999). yllä) noudattaen (Prochaska & Norcross 2001). (Prochaska & Norcross 2003.) Periaatteena on, että yksilön valmius muutokseen on edellytys pysyvien käyttäytymisen muutosten aikaansaamiselle. Käytännön neuvontatyön kannalta vaiheiden tarkat ajalliset määreet eivät ole tarkoituksenmukaisia. Marcus ym. Asiakkaan pystyvyyskäsityksen (Bandura 1986) kehittyminen kuuluu keskeisenä osana muutosvalmiuden lisääntymiseen (Miller & Rollnick 2002). Katsaukseen sisällytetyistä interventioista laadittiin yhteenvetotaulukko, johon koottiin tiedot interventioiden toteuttajista, koulutuksesta, kohderyhmästä, kadosta ja interventioasetelmasta sekä muutoksista osallistujien liikuntakäyttäytymisessä ja muutosvaiheissa sen mukaisesti kuin ne kussakin raportissa oli esitetty (taulukko 2). Tekee jo pieniä muutoksia 1 i i kunta-käyttäytymisessä. Liikunnan esteiden kartoitus ja ongelmanratkaisukeinojen pohtiminen. Konkreettisten tavoitteiden asettaminen ja suunnitelman laatiminen yhdessä asiakkaan kanssa. Mallin tarkoituksena on antaa näkemys siitä, kuinka asiakkaan elintapojen muutosprosessia voidaan tukea neuvonnassa kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon muutosprosessin kaikki keskeiset osatekijät (taulukko 1). Neuvonta -käsitteen sisältöä ei rajattu sisäänottokriteereitä laatiessa, sillä katsauksen avulla haluttiin saada laaja käsitys siitä, miten mallia on sovellettu toteutustavoiltaan erilaisissa interventioissa. Haku suoritettiin vuoden 1990-2003 aikana julkaistuista alkuperäisartikkeleista. TTM on yhdistelmä useita teorioita ja terapiamuotoja. Ei kuitenkaan ole vielä valmis muuttamaan käyttäytymistään. Muutoksen haitoista ja hyödyistä keskusteleminen (itselle ja läheisille). 1992). Motivoiva haastattelu on asiakaslähtöinen neuvontamenetelmä, jonka avulla vahvistetaan asiakkaan sisäistä motivaatiota muuttaa elintapojaan ja autetaan käyttäytymisen muutokseen liittyvän epävarmuuden poistamisessa. Liikuntamahdollisuuksien ja sosiaalisen tuen kartoitus. kuusi kuukautta tupakoimatta) eivät täysin sovi fyysisen aktiivisuuden muutosvaiheisiin. Ylläpito On toteuttanut päätöksensä mukaisesti säännöllistä liikuntaa vähintään puoli vuotta. Siten esimerkiksi TTM:n toimintaja ylläpitovaiheiden ajalliset määritykset (esim. Mallin soveltaminen liikuntakäyttäytymiseen ei ole täysin mutkatonta, etenkään tutkimustarkoituksessa. TTM:n kehittäjät kehottavat mallia sovellettavan joustavasti, mutta kuitenkin mallin pääperiaatteita (ks
2002; Pinto ym. Niissäkin saavutettiin kuitenkin vain lyhytaikaisia merkitseviä muutoksia. 1999). Kadon osuus raportoitiin suhteellisen hyvin kaikissa tutkimuksissa, vaikkakin prosenttien löytäminen vaati lukujen tarkistamista n-luvuista. Hillsdon ym. Neljässä interventiossa liikuntaneuvontaa antoivat terveydenhoitaja, sairaanhoitaja tai vastaava, yhdessä lääkäri ja kahdessa lääkäri tai hoitaja. Tutkimusten kohderyhminä olivat kolmea interventiota lukuun ottamatta riittämättömästi liikkuvat perusterveydenhuollon asiakkaat. Green ym. Neuvontatuokioiden toteutus (taulukko 2). (2000) Norris ym. (2001) artikkeli jätettiin pois, koska saman interventio n raportti oli jo sisällytetty katsaukseen (Steptoe ym. 2002) neuvonta toteutettiin digitaalisesti puhelinpalvelun avulla. 2002; Keller ym. 1994), jossa muutosvaiheet jaetaan kolmeen osaan (esiharkinta, harkinta, toiminta) 11-kohtaisen fyy. Interventiot oli suunnattu kaikissa tutkimuksissa molemmille sukupuolille ja valtaosa niistä koski työikäistä väestöä. Kellerin ym. Interventioryhmän tuli soittaa palveluun aluksi viikoittain ja myöhemmin joka toinen viikko. Kuudessa tutkimuksessa kahdeksasta neuvonta oli kohdistettu asiakkaan muutosvaiheen mukaisiin prosesseihin. Näistä 65 viitettä käsitteli perusterveydenhuollossa toteutettua liikuntainterventiota. Kahdessa tutkimuksessa ei mainittu lainkaan osallistujien ikärajausta (Keller ym. Hillsdonin ym. Muissa tutkimuksissa sokkoutusta ei mainittu lainkaan. Lähtötason fyysinen aktii,;isuus mitattiin tutkimuksissa kyselylomakkein, joita ei juurikaan kuvattu tarkemmin. 1999). 2002; Harland ym. Näiden lisäksi kahdessa tutkimuksessa (Pinto ym. 2002; Steptoe ym. Pinton ym. (2002) tutkimus poikkesi muista siten, että osallistujien tuli itse soittaa neuvontapuhelimeen saadakseen motivointia. Yhtä interventiota lukuun ottamatta (Keller ym. 2000; Elley ym. 2000; Pinto ym. 1996; Marcus ym. 2002; Norris ym. (2000) eivät käyttäneet sisäänottokriteerinä asiakkaiden fyysistä aktiivisuutta. (2002) interventio perustui digitaalisesti toteutettuun puhelinneuvontaan, jossa asiakas "kommunikoi" neuvojan kanssa valitsemalla sopivaa vastausvaihtoehtoa vastaavan numeronäppäimen. 2003; Hillsdon ym. 1999; Hillsdon ym. (1999) vertailivat tutkimuksissaan interventioja kontrolliryhmien lisäksi myös interventioiden välisiä eroja. Asetelma ja toteutus (taulukko 2). (1999) Keller ym. (1999) interventioihin kahdesta kolmeen kertaa. Greenin ym. Elleyn ym. 2002). 84 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Transteoreettinen muutosvaihemalli liikuntaneuvonnassa Tutkimusten vaikuttavuus. Pinton ym. 2002; Steptoe ym. Muissa tutkimuksissa satunnaistaminen oli ainoastaan mainintana raportissa. 2002). Näistä kolme artikkelia ei täyttänyt asetettuja kriteerejä ( Calfas ym. 1999) saavutettiin lyhytaikaisia merkitseviä eroja interventioja kontrolliryhmien välillä, mutta kuuden kuukauden seurannassa eroja ei enää havaittu. Hillsdonin tutkimuksessa ryhmien välillä ei ollut eroa, mutta kahdessa muussa tutkimuksessa kaikkein intensiivisin interventio oli vaikuttavin. Valinnat katsaukseen sisällytettävistä viitteistä tehtiin lukemalla viitteiden otsikot, seuraavaksi abstraktit ja koko tekstit. Yhdessä interventiossa (Pinto ym. Muutosvalmiuden mittausmenetelmät kuvattiin ainoastaan kolmessa tutkimuksessa (Green ym. (2000) ja Steptoen ym. Neljässä tutkimuksessa sokkoutus toteutettiin yksinkertaisena (yhdessä tutkimuksessa oli sokkoutettu asiakkaat ja kolmessa tutkimuksessa mittaajat). Muissa interventioissa vertailukohteena oli kontrolliryhmä, joka sai kunkin vastaanoton sen hetkisen käytännön mukaisen neuvonnan (usual care) tai ei lainkaan neuvontaa. (2000) tutkimukset olivat koulutusinterventioita, joissa vertailu tehtiin tiettyihin neuvontamenetelmiin koulutettujen (interventio) ja kouluttamattomien (kontrolli) lääkäreiden sekä heidän asiakkaiden välillä. TULOKSET Artikkelihaussa löydettiin yhteensä 1812 liikuntainterventiota käsittelevää viitettä. Tutkimuksissa satunnaistettiin joko asiakkaita, lääkäreitä tai terveysasemia. (2002) interventiossa interventioryhmälle lähetettiin liikuntamateriaaleja, jonka jälkeen neuvonta suoritettiin puhelimitse. (2003) intervention perustuminen TTM:iin tai mahdollisiin muihin teorioihin esiteltiin puutteellisesti. Viidessä interventiossa seuranta-aika oli 12 kuukautta ja kolmessa puoli vuotta. (2003) interventioihin sisältyi vain yksi neuvontakerta, Harlandin ym. Kahdessa tutkimuksessa ei ollut mainintaa neuvonnan vaiheenmukaisesta kohdentamisesta. Koulutuksen pituus vaihteli tunnista neljään päivään ja sisältönä mainittiin kaikissa motivoivan haastattelun ja TTM:n periaatteet ja käytännöt. Loppumittauksissa havaitut erot interventioja kontrolliryhmien välillä on esitelty taulukossa 2. 2003; Steptoe ym. Motivoivien puheluiden lukumäärä vaihteli interventioiden välillä yhdestä kuuteen kertaan ja kesto kolmesta 30 minuuttiin. (2002) ja Elleyn ym. 1998). Kaikki kahdeksan interventiota (taulukko 2) esiteltiinabstrakteissa satunnaistettuina kontrolloituina kokeina, mutta satunnaistamisen kohde oli vaihteleva. Muita motivointikeinoja olivat ilmaiset liikuntasetelit (Harland ym. Neuvontatuokioiden määrä vaihteli paljon tutkimusten välillä. Neljässä tutkimuksessa kahdeksasta saavutettiin fyysisessä aktiivisuudessa tai muutosvaiheissa etenemisessä mitattavia tilastollisesti merkitseviä eroja interventioja kontrolliryhmän välillä puolen vuoden tai vuoden seuranta-ajalla (Green ym. 2000). Kadon osuus oli useassa tutkimuksessa huomattava. Poikkeavasta toteutuksesta huolimatta tutkimus täytti asetetut kriteerit joten se sisällytettiin katsaukseen. Harland ym. Joissakin tutkimuksissa vaikuttavuutta arvioitiin pelkästään fyysisen aktiivisuuden muutoksilla, osassa pelkästään muutosvaiheissa tapahtuneilla muutoksilla ja osassa kummallakin tavalla. Katoprosentit ilmoitettiin tavallisesti sen mukaan kuinka moni osallistui loppuarviointiin, mutta loppuarviointiin saattoi kuitenkin osallistua myös interventioon satunnaistetut henkilöt, jotka eivät osallistuneet itse interventioon (Green ym. 2002) interventioryhmiä motivoitiin seurannan aikana eri menetelmin. ja Norris ym. (2002), Steptoe ym (1999) ja Harland ym. Raportissa mainittiin muutosvaiheen kartoitus ja motivoivan haastattelun menetelmät, joten artikkeli päätettiin sisällyttää katsaukseen menetelmien tarkempaa tarkastelua varten. Neuvontatuokioiden kesto raportoitiin viidessä tutkimuksessa, joissa se vaihteli 20 ja 40 minuutin välillä. Lisäksi verrattiin intensiteetiltään eritasoisten interventioiden vaikuttavuuseroja (Harland ym. liikuntapäiväkirjan perusteella, viimeisen seitsemän päivän ja viimeisen neljän viikon ajalta subjektiivisesti raportoidun liikunta-aktiivisuuden perusteella sekä liiketunnistimen ja PACE -mittarin perusteella. 2000; Steptoe ym. 1999) ja postikorttimuistutukset (Norris ym. Steptoen ym. 2002; Steptoe 1999). Kaksi tutkimusta oli suunnattu ainoastaan harkintavaiheessa oleville asiakkaille ja kolme esiharkintaja harkintavaiheessa oleville (taulukko 2). Muutosvaiheen määrittämisessä käytetyt aktiivisuustason ja muutosvalmiuden mittausmenetelmät raportoitiin heikosti. Kolmessa tutkimuksessa olivat mukana asiakkaat muutosvaiheeseen katsomatta. Muutosvaihemalliin perustuneita perusterveydenhuollon liikuntainterventioita löydettiin yhteensä 12. 2000). (2000) ja Norrisin ym. TTM:n mukaisten muutosvaiheiden, -prosessien ja -tasojen huomioiminen neuvonnassa. 1999). 1997; Swinburn ym. Kuudessa interventiossa neuvonta toteutettiin asiantuntijan ja asiakkaan henkilökohtaisina tapaamisina ja kahdessa ainoastaan puhelimitse. 1999) sekä liikuntaintervention ja ruokavaliointervention vaikuttavuuseroja (Pinto ym. (1999) interventioon joko yksi tai kuusi neuvontakertaa ja Norrisin ym. Osallistujien demografiset tiedot raportoitiin kahta tutkimusta lukuun ottamatta niin interventiokuin kontrolliryhmienkin osalta (Elley ym. Muutoksia liikuntakäyttäytymisessä ja energiankulutuksessa mitattiin mm. käyttivät PACE-mittaria (Patrick ym. Lähes jokaisessa interventiossa käytettiin omaa menetelmäänsä fyysisen aktiivisuuden muutosten mittaamiseen. 1999) ja keski-ikä mainittiin vain puolessa tutkimuksista (Green ym. Interventioja kontrolliryhmiin satunnaistamisen menettely kuvattiin ainoastaan puolessa tutkimuksista. Neuvonnan toteuttajille järjestettiin koulutus kuudessa kahdeksasta interventiosta. 2002; Norris ym. Tutkimusten kohderyhminä olivat terveysasemien asiakkaat
i ko nt ro l l iry h m ä: n= 14 8 P uh el un ke st o n. P er us te rv ey de nh uo llo n tr an st eo re et tis ee n m uu to sv ai he m al lii n pe ru st uv at lii ku nt ai nt er ve nt io t K irj oi tta ja t, N eu vo nn an K ou lu tu s O sa lli st uj at , n ja ka to (% ) O sa lli st uj ie n In te rv en tio -j a ko nt ro lli ry hm ie n ne uv on ta ln te rv en tio n Lo pp um itt au ks is sa ha va itu t er ot fy ys is es sä vu os i, m aa to te ut ta ja m uu to sv ai he ke st o, kk ak tii vi su ud es sa ja m uu to sv ai he is sa X (4 h) Te rv ey sk es ku ks en ka ik ki as ia kk aa t H ar ki nt av ai he Yk si ne uv on ta ke rt a, jo nk a pe ru st ee lla as ia kk aa lle la ad itt iin 12 K ok on ai se ne rg ia nk ul ut us : in te rv en tio ry hm ä E lle yy m . in te rv en tio n= 15 9 K on tr ol lir yh m ä ei sa an ut ne uv on ta a. + 97 5 kc al /v ko (p =0 ,0 01 ). (J l 41 % K on tr ol lir yh m än ne uv on ta no rm aa lik äy tä yn nö n m uk aa n (u su al ca re ). Lä äk är i X (8 h) K ah de n al ue en ka ik ki pe ru sl ää kä rit Ka ik ki m uu to sIn te rv en tio ry hm än lä äk är it sa iv at tr an st eo re et tis ee n te or ia an 12 Ei til as to lli se st i m er ki ts ev iä er oj a. Te rv ey de nh oi ta ja ta i X Ka ik ki pe ru sl ää kä rie n as ia kk aa t H ar ki nt av ai he K irj al lin en lii ku nt am at er ia al i, 6 PA CE -a rv on (1 -1 1) m uu to ks et : (2 00 2) U S A va st aa va al ue el la 3 x 20 -3 m in uu tin pu he lin ha as ta tte lu a 3 ku uk au de n ai ka na in te rv en tio = + 0, 70 4 ko nt ro lli = + 0, 12 Ik ä 18 -6 5 n= 31 6 (m ot iv oi va ha as ta tte lu ) . lis äs i ak tii vi su ut ta an 10 % en em m än ku in 59 % ta va lli se n ne uv on na n ry hm ä (e i m er ki ts ev ä) . (2 00 3) U us ita i sa ira an ho ita ja in te rv en tio ry hm ä: n= 45 1 K an nu st av at pu he lu t vä hi nt ää n 3 kr t/1 020 m in se ur aa va n V ap aa -a ja n en er gi an ku lu tu s: in te rv en tio ry hS ee la nt i ko nt ro lli ry hm ä: n= 42 7 3 kk :n ai ka na (m ot iv oi va ha as ta tte lu ) m ä + 24 7 kc al /v ko (p =0 ,0 2) . 10 m in (m ot iv oi va ha as ta tte lu ). in te rv en tio ry hm ä: 5, 6 13 ,8 (1 46 % ) Ik ä: ke sk i-i kä 46 ,7 in te rv en tio 1: ka ks i 20 m in ne uv on ta ke rt aa ko nt ro lli ry hm ä 4, 8 9, 1 (8 9 % ) in te rv en tio ry hm ä: n= 31 6 in te rv en tio 2: ko lm e 20 m in ne uv on ta ke rt aa (p -a rv ot pu ut tu va t) . ) 6 H ar ki nt av ai he es sa ol ev ie n os uu s lis ää nt yi ,! (2 00 0) U S A ta an ot to -a pu la in en as ia kk aa t va ih ee t va ih e 2: m uu to sv ai he sp es ifi lii ku nt an eu vo nt a (lä äk är i) + in te rv en tio ry hm äs sä 8, 7 % en em m än ku in "" ta i lä äk är i Ik ä: 30 + vu ot ia at ki rja lli ne n lii ku nt ar es ep ti. 6 x 40 m in m ot iv oi va ha as ta tte lu 12 vk on ai ka na ko nt ro lli ry hm ä n= 10 3 in te rv en tio 4. C X ) ko nt ro lli ry hm ä: n= 56 7 Vä lis sä 12 ka nn us ta va a pu he lu a (m ot iv oi va ha as ta tte lu ). E ro t PA C Eke sk ia rv os sa in te rv en tio n lo pko nt ro lli n= 15 7 pu un su or itt an ei st a m ita ttu na 19 % (in te rv en tio ry hm äs tä va in 38 % in te rv en tio = 5, 58 , ko nt ro lli = 4, 94 (p =0 ,0 13 ). ko nt ro lli ry hm äs sä (p =0 .0 3) in te rv en tio ry hm ä n= 46 5 + yk si ka nn us ta va pu he lu (m ot iv oi va ha as ta tte lu ) 4 vk on "' ko nt ro lli ry hm ä n= 52 ku lu ttu a, ta i 3 % ko lm e ka nn us ta va a pu he lu a ja ne ljä po st ik or tti m ui st ut us ta . g\ P in to ym . N or ris ym . S ai ra an ho ita ja X (3 +1 20 te rv ey sk es ku ks en as ia kk aa t, E si ha rk in ta -t ai In te rv en tio ko hd is tu i lii ku nn an lis äk si m yö s m ui hi n 12 Li ik un ta ke rr at ed el lis en 4 vk on ai ka na : g (1 99 9) U K pä iv ää ) jo ill a jo ku ris ki te ki jä ha rk in ta va ih e ris ki te ki jö ih in . i 2 (2 00 2) U S A pu he lin ne uv on ta Ik ä: 25 + -v uo tia at ha rk in ta va ih e pa lv el uu n 3 kk :n aj an vi ik ot ta in ja se ur aa vi en 3 kk :n aj an jo ka 1 in te rv en tio ry hm ä: n= 15 to in en vi ik ko . 40 m in m ot iv oi va ha as ta tte lu in te rv en tio 3 n= 10 4 in te rv en tio 2. K el le r ym . ko nt ro lli n= 18 1 K on tr ol lir yh m än lä äk är it ei vä t sa an ee t ko ul ut us ta ei vä tk ä 48 % le ht iä (u su al ca re ) . (2 00 0) Sa ks a Ik ä: ke sk i-i kä 48 ,7 va ih ee t ja m uu to sv ai he m al lii n pe ru st uv an ne uv on ta ko ul ut uk se n ja in te rv en tio n= 12 4 po til ai lle ja et ta vi a m uu to sv ai he sp es ife jä oh je le ht iä . 1 S te pt oe ym . K on tr ol li ry hm än lä äk är it ja ho ita ja t ei vä t sa an ee t ko ul ut us ta i (u su al ca re ). ku te n 3 + 30 lii ku nt as et el iä 15 % H ill sd on ym . V ap aa -a ja n lii ku nt a, in te rv en tio ry hm ä + 34 K on tr ol lir yh m än ne uv on ta no rm aa lik äy tä nn ön m uk aa n (u su al m in m in /v ko (p =0 ,0 4) . (p =0 ,0 38 ). ca re ). os al lis tu i in te rv en tio on ) H ar la nd ym . Ta ul uk ko 2. Te rv ey de nh oi ta ja K ah de n te rv ey sk es ku ks en ka ik ki E si ha rk in ta -t ai in te rv en tio 1: m ot iv oi va ha as ta tte lu 30 m in + se ur an ta -a ik an a 12 ln te rv en tio n lo pp uu ns uo rit ta ne is ta m ita ttu na (2 00 2) U K as ia kk aa t ha rk in ta va ih e 6 pu he lu a ke st ol ta an ~ 3 m in m ot iv oi va n ha as ta tte lu n ry hm än ko ko na is ik ä: 45 -6 4 vu ot ia at in te rv en tio 2: ta va lli ne n ne uv on ta 30 m in (ti et oa te rv ey ttä ed is en er gi an ku lu tu s lis ää nt yi 24 % (3 3 kc al /v ko ) in te rv en tio 1 n= 55 1 tä vä st ä lii ku nn as ta )+ se ur an ta -a ik an a 6 pu he lu a ke st ol ta an en em m än ku in ko nt ro lli ry hm äs sä (< 0. in te rv en tio 1 n= 10 5 In te rv en tio ry hm ät ed el lis te n lis äk si ; in te rv en tio 2 n= 10 6 in te rv en tio 1. 18 % K on tr ol lir yh m än ä to im i va st aa va an ra vi ts em us ta ko sk ev aa n in te rv en tio on os al lis tu va t. 15 % + lii ku nt aai he is et m at er ia al it. D ig ita al in en Te rv ey sk es ku ks en ka ik ki as ia kk aa t E si ha rk in ta -t ai In te rv en tio ry hm än tu li so itt aa di gi ta al is ee n pu he lin ne uv on ta 6 Ei til as to lli se st i m er ki ts ev iä er oj a. (1 99 9) U K Ik ä: 40 -6 4 vu ot ia at va ih ee t lii ku nt as uo si tu ks et (k on tr ol lir yh m ä) . 40 m in m ot iv oi va ha as ta tte lu + 30 lii ku nt as et el iä in te rv en tio 4 n= 10 2 in te rv en tio 3. in te rv en tio 2 n= 54 4 ~ 3 m in M ot iv io va n ha as ta tte lu n in te rv en tio ry hm ä ko nt ro lli ry hm ä n= 56 3 K on tr ol lir yh m ä ei sa an ut ne uv on ta a. G re en ym . In te rv en tio ry hm ie n vä lil lä ei ha va itt u er oj a. S ai ra an ho ita ja , va sX (1 h) K ol m en al ue en te rv ey sk es ku st en Ka ik ki m uu to sva ih e 1: m uu to sv ai he sp es ifi lii ku nt an eu vo nt aa (h oi ta ja tm s. 01 ). Y le is lä äk är i Ik ä: 40 -7 9 vu ot ia at ki rja lli ne n lii ku nt ar es ep ti. Te rv ey de nh oi ta ja X Te rv ey sk es ku ks en ka ik ki as ia kk aa t Ka ik ki m uu to sKa ik ki ry hm ät : es itt ei tä lii ku nt aja te rv ey sa si oi st a + yl ei se t 12 Ei til as to lli se st i m er ki ts ev iä er oj a
(2000) X Norris ym. Kattavimmin TTM:n mukaiset muutosprosessit raportoitiin Pinton ym (2002) digitaalisessa interventiossa. taulukko 1) tutkimuksissa raportoitiin seitsemän eri menetelmää: ongelman tiedostamiseen ja tiedon lisääntymiseen liittyvät (1) nykyisen liikunta-aktiivisuuden kartoitus, (2) terveysliikuntaa koskevan tiedon lisääminen ja (3) hyötyjen ja haittojen pohdinta, ärsykekontrolliin, vaihtoehtoiseen käyttäytymiseen ja auttaviin ihmissuhteisiin liittyvä ( 4) onge!manratkaisukeinojen kartoittaminen, ratkaisun tekemiseen liittyvä (5) tavoitteenasettelu ja (6) konkreettisen ohjelman laadinta sekä auttaviin ihmissuhteisiin liittyvä (7) resurssien ja sosiaalisen tuen kartoitus. Katsauksessa tarkasteltiin vaikuttavuutta niin tutkimusten välillä kuin interventioiden sisäisestikin fyysisessä aktiivisuudessa ja muutosvaiheissa tapahtuneiden muutosten kautta. Muutosvaiheissa eteneminen saattaa ennustaa tulevaa aktiivisuuden muutosta, mutta fyysisen aktiivisuuden tasosta se kuitenkaan kerro. Katsauksen interventioissa huomioidut muutosprosessien mukaiset neuvontamenetelmät LiikuntaHyötyjen Resurssien aktiivisuuden Tiedon ja haittojen OngelmanTavoitteen Kirjallinen ja sos. Raportoitiinko interventioiden neuvontamenetelmät suppeasti vai olivatko menetelmät todella niin suppeat kuin raportit antavat ymmärtää. Pystyvyyskäsityksen tukeminen, jota voidaan pitää prosessien kautta vahvistuvana kattokäsitteenä, mutta ei sinänsä prosessina, mainittiin kolmessa tutkimuksessa. (1999) X Hillsdon ym. Muiden interventioiden osalta TTM tutkimuksen taustateoriana oli todettavissa, vaikka mallia sovellettiinkin erittäin kirjavasti. Artikkelihakujen perusteella löydettiin kahdeksan katsauksen sisäänottokriteerit täyttävää artikkelia. Valtaosassa tutkimusraporteista mainittiin ainakin kaksi muutosprosessien mukaista neuvontamenetelmää, neljässä peräti viisi tai kuusi (taulukko 3). Muutosprosesseja tukevista keskeisistä neuvontamenetelmistä (ks. 2000). Jo pelkästään kirjavien lopputulosmuuttujien ja niiden mittareiden vuoksi vertailu olisi epäluotettavaa. Tutkimusten välisen vaikuttavuuden vertailtavuus osoittautui erittäin kuitenkin vaikeaksi, sillä interventioissa käytetyt asetelmat, menetelmät ja lopputulosmuuttujat vaihtelivat merkittävästi. sistä aktiivisuutta ja muutosvalmiutta mittaavan kysymyspatterin perusteella. Kahdessa tutkimuksessa saavutettiin merkitseviä eroja fyysisen aktiivisuuden lyhytaikaisissa muutoksissa, eli korkeintaan puolen vuoden ajalla, interventioja kontrolliryhmien välillä. Muutosvaiheissa etenemistä ei esimerkiksi voi verrata fyysisessä aktiivisuudessa tapahtuneisiin muutoksiin. (1999) X X 86 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Transteoreettinen muutosvaihemalli liikuntaneuvonnassa. 1999) tai TTM:ssa ja käyttäytymisen muutoksissa käytetyt "yleisen neuvontakäytännön mukaiset menetelmät" (Keller ym. Vaikka osassa raporteista mainittiin viisi tai kuusi prosessien mukaista neuvontamenetelmää, pääosin neuvontamenetelmiä kuvattiin erittäin lyhyin maininnoin ja yleisesti, esimerkiksi mainitsemalla "motivoivan haastattelun menetelmät" (Harland ym. POHDINTA Katsauksen tarkoituksena oli koota olemassa oleva informaatio transteoreettiseen muutosvaihemalliin perustuvista kontrolloiduista perusterveydenhuollon liikuntainterventioista ja niiden vaikuttavuudesta sekä_ tarkastella interventioiden neuvontamenetelmiä ja TTM:n periaatteiden toteutumista niissä. Elleyn ym. Tulosten perusteella voidaan todeta, että TTM:iin perustuvissa tutkimuksissa interventioryhmien neuvonta osoittautui joko yhtä vaikuttavaksi tai vaikuttavammaksi kuin kontrolliryhmien saama neuvonta. tuen kartoitus lisääminen pohdinta ratkaisu asettelu liikuntaohje kartoitus Elley ym. Raporttien perusteella esimerkiksi vain puolessa interventioista neuvontaan kuuluivat tavoitteen asettelu, liikunnan hyötyjen ja haittojen pohdinta sekä ongelmanratkaisu, vaikka nämä kaikki ovat keskeisiä TTM:n muutosprosesseja ja muutoksen Taulukko 3. Taulukkoon 1 tehty kooste prosessien mukaisista keskeisistä neuvontamenetelmistä on tiivistelmä keskeisistä menetelmistä, mutta jo niidenkin toteutuminen näyttäisi olleen tutkimuksissa puutteellista. Tässä katsauksessa ei tehdä johtopäätöksiä tutkimusten välisistä vaikuttavuuseroista, sillä menetelmien kirjavuuden vuoksi johtopäätösten tekeminen olisi epäluotettavaa. Interventiot oli lisäksi kohdennettu eri muutosvaiheisiin, jotka nekin oli luokiteltu tutkimuksissa eri tavoin. Heterogeenisten menetelmien aiheuttamat ongelmat liikuntainterventioiden vaikuttavuuden vertailussa on todettu useaan otteeseen taustateoriasta riippumatta (Adams & White 2003; Eden ym. (2003) X X X Green ym. Näistä ei voi päätellä, mitä menetelmiä maininnoilla tarkoitettiin. (2000) X X X X X Pinta ym. Monitahoinen TTM asettaa liikuntaneuvontatutkimusten vertailtavuudelle entistä kovemmat haasteet. (2002) X X X X X X Harland ym. Muutosprosessien ja -vaiheiden huomioiminen jollain tasolla kävi ilmi valtaosasta tutkimuksia, mutta muutostasoja ei käsitelty tutkimuksissa lainkaan. On myös tärkeää huomioida, että ensimmäisissä muutosvaiheissa tapahtunut muutos ei aiheuta lainkaan muutoksia käyttäytymisessä. (2002) X X X X X Keller ym. Raporttien perusteella on mahdotonta sanoa, mitä käytännön neuvontatilanteissa tapahtui. Muissa tutkimuksissa ei kuvattu tai mainittu lainkaan muutosvalmiuden mittaamisessa käytettyjä kysymyksiä. (2003) interventiossa raportoitiin menetelmät erittäin lyhyesti ja tarkastelun perusteella näyttäisi siltä, että tutkimus perustui joko hyvin pintapuolisesti tai ei lainkaan TTM:in, vaikka asiakkaiden muutosvaihe olikin kartoitettu ja neuvonnan toteuttajat oli koulutettu motivoivan haastattelun menetelmiin. Tutkimusten sisäisten menetelmien vaikuttavuutta sen sijaan voitiin arvioida paremmin, mikäli tutkimuksessa tarkasteltiin useaa erilaista interventioryhmää. Johtopäätökset menetelmien heterogeenisyydestä ja ongelmista vaikuttavuuden arvioinnissa ovat yhteneväisiä edellisen katsauksen johtopäätösten kanssa. Puolessa tutkimuksista interventioryhmä lisäsi fyysistä aktiivisuuttaan tai eteni muutosvaiheissa merkitsevästi kontrolliryhmiä enemmän. TTM:n mukaiset neuvontamenetelmät raportoitiin tutkimuksissa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta heikosti. Tarkastelun aikana osoittautui, että yhdessä tutkimuksessa TTM:n mukaiset pääperiaatteet eivät toteutuneet, joten sen ei katsota täyttävän TTM:n kriteereitä. 2002; Ketola 2001; Simons-Morton 1998). Adams & Whiten (2003) katsauksen kanssa osittain samojen (3/8) tutkimusten tarkastelu ei ole aiemman toistoa, sillä tässä katsauksessa tarkastellaan edellistä perusteellisemmin ja kriittisemmin interventioiden neuvontamenetelmiä ja TTM:n periaatteiden toteutumista perusterveydenhuollon liikuntaneuvonnassa. (2002) X X X X X Steptoe ym
Länsi-Suomen lääninhallituksen julkaisusarja 14/2003. Norris S, Grothaus LC, Buchner DM, Pratt M. (1979) Decision making a psychological analysis of conflict, choice, and commitment. Adams J, White M. MillerWR, Rollnick S. Health Psychology 11 (6), 386-395. Englewood Dliffs, NJ: Prentice Hall. (2003) Millainen liikunta edistää terveyttä. (2000) Effectiveness of physician-based assessment and counselling for exercise in a staff model HMO. (1994) A New tool for encouraging activity Project PACE Physician Sportsmedicine 22, 45-55. Journal of Aging and Physical Activity 9(21, s29s37 Eden KB, Orleans T, Mulrow CD, Pender NJ and Teutsch SM. Preparing People for Change, 2nd ed. Preventive Medici ne 26, 883-892 . Konsensuspaneelin arvio liikunnan ja terveyden välisestä annos-vastesuhteesta. (1998) Predicting the adoption and maintenance of exercise participation using self-efficacy and previous exercise participation rates. (2002) Does counselling by clinicians improve physical activity7 A summary of the evidence for the U.S. British Medical Journal 319(25), 828832. (2003) Effectiveness of counselling patients on physical activity in general practice. International Journal of Epidemiology 31, 808-815. Tähänastisissa katsauksissa on ollut mukana ainoastaan englanninkielisiä interventioraportteja. American Journal of Preventive Medicine 21(3), 189-196. Are interventions tailored to Stage of Change more effective than non-staged interventions7 Health Education Journal 56, 166-174, Bandura A. (1994) The transtheoretical model: applications to exercise behavior. Marcus BH, Forsyth LH, Stone EJ, Dubbert PM, McKenzie TL, Dunn AL & Blair SN (2000) Physical activity behaviour change: issues in adoption and maintenance. (2003) Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2003. (1992) The stages and processes of exercise adoption and maintenance in a worksite sample. Intervent ioissa toteutetut koulutukset TTM:n ja motivoivan haastattelun neuvontamenetelmiin olivat lyhytkestoisia eikä koulutusten sisältöjen todentumista käytännön neuvontatilanteissa voida osoittaa näiden tutkimusten perusteella. (20031 Advising people to take more exercise is ineffective: a randomized controlled trial of physical activity promotion in primary care. The Gui lford Press, New York, London. Jatkossa on tarpeen tehdä kirjallisuushaku myös saksanja ranskankielisin hakusanoin, jotta kyseenomaisten raporttien mahdollisesti tuoma lisäanti tulisi huomioitua. American Journal of Preventive Medicine 22(3), 177-183. Glasgow R, Eakin E, Fisher E, Bacak S & Brownson R. Katsaus. Muutosvaihemallin ja motivoivan haastattelun neuvontamenetelmien toteutumisesta neuvontatyössä tarvittaisiin laadullista tutkimusta, jotta kyseisten menetelmien yhteys liikunta-aktiivisuudessa ja muutosvaiheissa tapahtuneisiin muutoksiin voidaan osoittaa luotettavasti. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma 2003-2010. Medicine and Science in Sports and Exercise 33, S421-S427. American Journal of Health Promotion 12(41, 246-253. LÄHTEET Abramson S, Stein J, Schaufele M, Frates E, Rogan S. Calfas KJ, Long BJ, Sallis JF, Wooten WJ, Pratt M, Patrick K. New York, Collier Macmillan. (1998) Evaluation of motivationally tailored vs. Patrick K, Sallis JF, Long B, Calfas KJ, Wooten W, Heath G, et al. Marcus BH, Emmons KM, Simkin-Silverman LR, Linnan LA, Taylor ER, Back BC, Roberts MB, Rossi JS, Abrams DB. Clinical Journal of Sport Medicine 10(1 ): 40-8. American Journal of Health Promotion 12(31, 154161. (2002) Motivational lnterviewing. Hardman A. (2001) lssues of fractionization of exercise (short vs long bouts). (2003) Are activity promotion interventions based on the Transtheoretical model effective7 A critical review. British Journal of Sports and Medicine 37, 106-114. 2003. Elley CR, Kerse N, Arrol B, Robinson E. Annals of lnternal Medicine 137(3), 208-215. Hillsdon M, Thorogood M, White 1, Foster C. Keller S, Donner-Banzhoff N, Kaluza G, Baum E, Basler H.D. Harland J, White M, Drinkwater C, Chinn D, Farr L, Howel D. (2002) Effectiveness of telephone support in increasing physical activity levels in primary care patients. Fyysisen aktiivisuuden ja muutosvaiheiden mittausmenetelmien yhtenäistäminen ja validointi on edellytys malliin perustuvien tutkimusten vertailtavuudelle, luotettavuuden ja vaikuttavuuden arvioinnille sekä käytäntöön soveltamiselle. Medicine and Science in Sports and Exercise 26(11 ), 1400-1404. (1986) Social foundations f of thought and action: A social cognitive theory. (2003) Assessing Stage of Change for physical activity: how congruent are pa rallel methods7 Health Education Research 18(4), 419-428. (1996) A controlled trial of physician counselling to promote the adoption of physical activity. 289(221, 2913-6. British Medical Journal 326(121, 793-796. Duodecim 119(1911819-22 Liikkumisresepti (2004). Voidaan pohtia, antaako tunnin tai edes päivän koulutus asiantuntijalle valmiudet toteuttaa kyseisiä neuvontamenetelmiä, sillä uudenlaisten neuvontataitojen omaksuminen tapahtuu hitaasti (Poskiparta 1997). Mikäli interventioissa on noudatettu prosessien mukaisia neuvontamenetelmiä kuitenkaan raportoimatta niitä huolellisesti, TTM ei osoittaudu vaikuttavammaksi kuin muut neuvontamenetelmät. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B17/2003. Green BB, McAfee T, Hindmarsh M, Madsen L, Caplow M, Buist D. Education for Health 13(31, 387-397. (2000) lmproving physician-delivered counselling in a primary care setting: lessons from a failed attempt. Preventive Medicine 25, 225233. Eakin E. (1999) The Newcastle exercise project: a randomised controlled trial of methods to promote physical activity in primary care. Preventive Services Task Force. Katsauksen interventioissa muutostasot jäivät täysin huomiotta. Preventive Medicine 30, 513523 . Health Psychology 19(11 (Suppl.), 32-41. Kesäniemi A. Evidence on the impact of physical activity and its relationship to health. http://www.liikkumisresepti.net [25.2.2004} Länsi-Suomen Lääninhallitus (2003) Selvitys liikuntaneuvonnan toteutumisesta Länsi-Suomen läänin erikoissairaanhoidossa. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Aro AR_, Uutela A. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Transteoreettinen muutosvaihemalli liikuntaneuvonnassa 8 7. Huomattakoon lisäksi, että yhdessäkään katsauksen interventioista ei tarkasteltu muutoksia asiakkaan käyttämissä prosesseissa tai asiakkaan kokemissa liikunnan hyödyissä ja hai toissa. Oman RD.& King AC. starndard self-helf physical activity interventions at the workplace. Estabrooks PA, Glasgow RE, Dzewaltowski DA. Diabetesliitto (2003) DEHKO Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma 20002010. (1997) Breakthrough or bandwagon. Physical activity promotion through primary care. JAMA. Marttila, J, Nupponen R. (2001) Physician advice and support for physical activity. Department af Health, Physical Activity, Health lmprovement and Prevention (2004) At least five times a week. (1997) Reduction in cardiovascular disease in risk factors: 6-month results form Project Active. etenemistä tukevia neuvontamenetelmiä. (2000) Persona! exercise habits and counselling practices of primary care physicians: a national survey. Asworth P. Marcus BH, Simkin LR. Marcus BH, Rossi JR, Selby VC, Niaura RS, Abrams DB. Muutostasojen käsittely vaatisi liikuntaneuvonnan toteuttajalta psykologin keinoja, mihin ei todellisuudessa ole mahdollisuuksia eikä yleensä tarvettakaan. Results for a National Survey. A report from the Chief Medical Officer. Lisätutkimukset mallin soveltamisesta liikuntaneuvontaan ovat tarpeen. Janis IL., Mann L. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. (2001) Promoting physical activity among middle-aged and older adults in healthcare settings. Dunn AL, Marcus BH, Kampert JB, Garcia ME, Kohl HW, Blair SN
Prochaska JO, DiClemente CC. Preventive Medicine 27, 506-513. Suomen Lääkärilehti 14, 1491 1495. (2004) Tyypin 2 diabeetikkojen liikuntaneuvonta perusterveydenhuollon lääkäreiden ja hoitajien vastaanotolla. Sosiaalija terveysalan tutkimuskeskus STAKES. (1994) Stages of change and desicional balance for 12 problem behaviours. Whitelaw S, Baldwin S, Bunton R, Flynn D. Poskiparta M. American Journal of Preventive Medicine 1514), 413-430. 11999) Health behavior change . A guide for practitioners. (1997) Terveysneuvonta oppimaan oppimista. 12002) A systematic review of the effectiveness of interventions based on a stages-of-change approach to promote individual behaviour change. Jyväskylän yliopisto. A Transtheoretical analysis. American Journal of Preventive Medicine 2312), 113-120. Luettavissa osoitteessa: http://www. Steptoe A, Kerry S, Rink E, Hilton S, 12001) The impact of behavioural counselling on stage of change in fat intake, physical activity, and cigarette smoking in adults at increased risk of coronary heart disease. Health Psychology 1311 ), 39-46. i nfo/f i I es/pdf /tila stotiedotteet/T t3-04. (1996) U S. 88 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Transteoreellinen muutosvaihemalli liikuntaneuvonnassa Stakes (2004) Terveyskeskuskäynnit vuosina 1985-2002. Poskiparta M, Kasila K, Kettunen T, Kiuru P. Health Education Research 1516), 707-718.. Simons-Morton DG, Calfas KJ, Oldenburg B, Burton NW. pdf Steptoe A, Doherty S, Rink E, Kerry S, Kendrick T, Hilton S. (1998) Activity counselling by primary care physicians. Churchill Livingstone. Swinburn B, Walter LG, Arrol B, Tilyard MW, Russel DG. Riemsma R.P, Pattenden J, Bridle C, Sowden A.J, Mather L, Watt I.S, Walker A. Department of Health and Human Services, Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion, Atlanta, GA. Health Technology Assessment 6(24). Sallis JF, Hovell MF, Hofstetter CR, Barrington E. 11998) Effects of interventions in health care settings on physical activity or cardiorespiratory fi tness . Journal of Consulting and Clinical Psychology, 5113), 390-395. (1998) The Green Prescription Study: A randomized controlled trial of written exercise advice provided by general practitioners. Perusterveydenhuollon toiminta tilastoja-aikasarja 1985-2002. Systems of psychotherapy. 11983) Stages and processes of self-change of smoki ng: toward an integrative model of achange. Physical activity and health: a report of the Surgeon General. Studies in sport, physical education and health 46. (2000) The status of evidence and outcomes in Stages of Change research. (1999) Behavioural counselling in general practice for the promotion of healthy behaviour among adults at increased risk of coronary heart disease: randomised trial. sta kes. The New England Journal of Medicine. Prochaska JO, Velicer WF, Rossi JS, Goldstein MG, Marcus BH, Rakovski W, ym. Prochaska JO, Norcross JC. 11992) Explanation of vigorous physical activity during two years using social learning variables. American Journal of Public Health 9112), 265-269. Tuomilehto J, Lindstrom J, Eriksson JG, Valle TT, Hamalainen H, llanne-Parikka P, ym. American journal of Public Health 8812), 288-291. Finnish Diabetes Prevention Study Group 12001) Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. Social Science and Medicine 34(1 ): 25-32. (2003). Pinta B.M, Friedman R, Marcus B.H, Kelley H, Tennstedt S, Gillman M.W. 344(18), 1343-50. British Medical Journal 319(9), 943-948. Tilastotiedote 3/2004. Thomson Learning. Pinta BM, Goldstein MG, Marcus BH. 5th edition. (2002) Effects of a computer-based, telephone counselling system on physical activity. Rollnick S, Mason P, Butler C
Especially in the cities the supervision of the interests of sport were emphasized. Tärkeimmäksi haasteekseen paikalliset liikuntaviranhaltijat nimesivät liikunnan peruspalvelujen turvaamisen. Different development projects were not seen as important. Aineisto kerättiin Ahvenanmaata lukuun ottamatta kaikkiin Suomen kuntiin (N=428) suunnatulla postikyselyllä. Liikunnan viranhaltijat ovat sitoutuneita pitkälti perinteiseen kunta-ajatteluun. Tutkimuksen avulla saatiin esiin runsaasti käsityksiä liikuntatoimen nykytilasta ja haasteista. Kaupungeissa arvioitiin uusien sisäisten toimintamallien merkityksen voimistuvan eniten. Local authorities in the field of sport administration saw the financial problems getting worse but at the same time some chances to generate new partnerships in cooperation were identified. The essential aim is to provide sports facilities for all inhabitants, because in the remote areas there are not enough facilities. ln smaller organisations were basic tasks emphasized. There were not many references to health enhanced physical activity or the sport for the children and youth. Kuntien haasteita kysyttäessä ei ilmennyt kovin runsaasti viittauksia terveysliikuntaan tai lasten ja nuorten liikuntaan. The purpose of this study was to evaluate the present state and near future challenges oflocal sports administration in Finland. Kaupungeissa liikunnan infrastruktuuri on melko kattava, mutta rakennuskanta on osin ikääntynyttä ja liikuntapaikat ovat peruskorjauksen tarpeessa. Aika näyttää olevan otollinen perusasioista huolehtimiselle ja asukkaiden arkipäiväisen elämänhallinnan tukemiselle myös liikuntapalvelujen avulla. Näyttää siltä, että kunnissa katsotaan koko väestön liikunta-asioiden ja liikunnan peruspalveluiden turvaaminen tärkeämmäksi kuin uusien avausten tekeminen. They were seen more like common interests to the whole public sector of sport. Key words: Local sports administration, rural municipality, city, multiple constituency evaluation LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Haasteena liikunnan peruspalvelut 89. Tämä heijastuu luonnollisesti liikuntatoimen tulevaisuuden näkymiin. Poliittisesti kyse on hyvinvointiyhteiskunnan vaalimisesta kunnissa siten, että huolehditaan väestön tasapuolisista mahdollisuuksista harrastaa liikuntaa. ln the cities the infrastructure of sports facilities is quite extensive, but the buildings are mostly old and in the need of renovation. The method used was Multiple constituency evaluation. Asiasanat: Kunnan liikuntatoimi, kunnallinen liikuntahallinto, kunta, kaupunki, monitahoarviointi ABSTRACT Basic sport services as a challenge The present state and near future experienced by local sport authorities Suomi K., Karimäki A., Matilainen P. HAASTEENA LIIKUNNAN PERUSPALVELUJEN TURVAAMINEN kuntien viranhaltijoiden käsitykset liikuntatoimen nykytilasta ja lähitulevaisuudesta KIMMO SUOMI, ARI KARIMÄKI, PERTTI MATILAINEN Liikunnan sosiaalitieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto Yhteyshenkilö:Ari Karimäki, Puh: 0500-543 654, sähköposti: ari.karimaki@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Haasteena liikunnan peruspalvelujen turvaaminen kuntien viranhaltijoiden käsitykset liikuntatoimen nykytilasta ja lähitulevaisuudesta Suomi K., Karimäki A., Matilainen P. The data were collected from all Finnish municipalities except Aland. Sen sijaan yhteistyötä bisneksen kanssa ei koeta tärkeäksi tällä hetkellä eikä lähitulevaisuudessakaan. Nämä koettiin pikemminkin koko julkisen liikuntahallinnon yhteisiksi haasteiksi. Kehittämistyössä rahan vastapainona nähtiin uusien yhteistyömallien kehittäminen. Esimerkkinä tästä nousee esiin pyrkimys kattavan liikuntapaikkaverkoston luomiseksi. Regional collaboration was evaluated to be the most progressive form of collaborative action in the near future. Liikuntatoimi on selkeä näköalapaikka paikalliseen liikuntakulttuuriin, sillä varsinkin kaupungeissa korostettiin edunvalvonnan merkitystä. There are resources in the cities to practise that, but in the rural municipalities resource problems proved to be true. At the moment the primary challenges in the local level seem to be the basic sport services for all. Yli kolmannes liikuntatoimen viranhaltijoista arvioi liikuntaan käytettävissä olevien taloudellisten resurssien pienenevän jatkossa. Taustalla vaikuttavat kuntien sisäiset alueelliset erot, sillä monilla sivukylillä liikuntamahdollisuudet ovat puutteelliset. Pienissä yksiköissä painottuvat liikuntatoimen perustehtävät. Local sports administration seems to be the rea! viewpoint of the local sports culture. The most important challenge was to ensure the basic sport services for ali inhabitants. Vastaajina toimivat kuntien ja kaupunkien liikuntatoimen ylimmät viranhaltijat. Seutuyhteistyön arvioitiin vahvistuvan lähitulevaisuudessa voimakkaimmin. Tutkimus toteutettiin monitahoarviointi -menetelmää soveltaen. Kaupungeissa näyttää olevan tähän tarvittava henkilöstö, kun taas maaseudun kunnissa huoli henkilöresursseista korostui
2003) Mistä tämä väen vähentäminen johtuu. Kun vaakakupissa ovat toisaalta kuntien tiukkeneva taloustilanne sekä perustehtävistä huolehtiminen ja toisaalta uudet vastuut sekä jatkuvasti kasvava tehtäväkenttä, ovat uudet toimintamallit ja niiden ennakkoluuloton kokeileminen eräs keino toiminnan kehittämiseen. 2003) 90 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Haasteena liikunnan peruspalvelut TUTKIMUKSEN TARKOITUS Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa keskeisiä kunnan liikuntahallintoon liittyviä ongelmakohtia ja haasteita. Käsitykset perustuvat kuntien liikuntatointen viranhaltijoiden esittämiin näkemyksiin. Tämä aiheuttaa jatkuvaa rahoitusvajetta kuntien liikuntatoimen budjeteissa (Suomi &: Metsäranta 2003). Historiallisesti arviointi juontaa juurensa yhteiskunnallisten vaikutusten arviointiin. Scrivenin (1991) mielestä arvovapaata arviointia ei ole olemassa ja arviointia ei tällöin pidä käsitellä tieteenä. Palkkaus määräytyy liikunnanlehtorin palkan mukaan. (Bauman 1997, 282) Mäntysaari (1997, 34-35, 1999) näkee arvojen haittaavan arviointiprosessia, jossa arvioitavan aineiston tuottamista voidaan ohjailla tietoisesti tai tiedostamatta juuri arvojen mukaisesti. (www.kunnat.net 17.9.2003). (Suomi ym. Hänen mukaan arviointi etsii paikkaansa erimielisyyksien ratkaisemisen katalysaattorina (Eräsaari 1999, 15 7). (Rajavaara 2003, 38-39; Vuorela 1990, 27) Perinteinen arviointitutkimus yhteiskuntatieteissä pyrki arvioimaan sekä arvioinnin kohteen ulkoisia että sisäisiä tekijöitä. Toimintaympäristön vaikutus otetaan huomioon tässä tutkimuksessa erittelemällä saatuja tuloksia kaupunkien ja kuntien kesken. Myös luottamushenkilö-organisaatiota on kevennetty, sillä itsenäisiä liikuntalautakuntia on vain 4,8 prosentissa suomalaisia kuntia. Eräs tekijä näyttäisi olevan yleinen liikunnan arvostuksen puute päätöksentekijöiden keskuudessa. Varsinkin luonnontieteellisessä positivistisessa traditiossa halutaan arvot ja tosiasiahavainnot pitää erillään. Kuntien arvioinnissa on viime vuosina käytetty maassamme runsaasti niin sanottua tasapainotettujen mittaristojen (Balanced Sco,·. Viime vuosina useat kunnat ovat taistelleet edellä kuvatun kaltaisten ongelmien parissa. Nykyään organisaatioilta vaaditaan jo luonnostaan omatoimisuutta arvioinnissa, jolloin organisaation sisäinenja itsearviointi korostuvat (Uusikylä 1999, 22-27). Seuraavassa Savitaipaleen 4000 asukkaan kunnan hallintojohtaja kertoo viimeisten vuosien tapahtumista: "liikuntatoimen osalta olemme yhdistämässä liikunnan lehtorin ja liikuntasihteerin tehtäviä. Eräsaari puolestaan näkee arvioinnin selkeyttävän maailmaa. Toisaalta arviointi on havaintojen tekemistä ja niiden käsitteellistämistä. Kyse on samalla myös arviointitutkimuksen oikeutuksesta. Kunnat omistavat lisäksi yli 70 prosenttia Suomen noin 30 000 liikuntapaikasta.(Suomi ym. Täällä ei ole ollut kymmeneen vuoteen liikuntasihteeriä, vaan nekin pakolliset hallinnolliset ja taloudelliset tehtävät ovat olleet aikanaan sivistystoimenjohtajalla ja viran lakkauttamisen myötä kolme vuotta sitten jääneet vaille tekijää". Liikuntatoimet ovat hyvin erilaisia keskenään. Varsinkin suurimpien kaupunkien ja pienten maaseutukuntien toimintaedellytykset ja liikuntaolosuhteet eivät ole yhteneviä, joten liikuntatoimen kohtaamat haasteetkin ovat erilaisia. Tällainen ymmärtävään otteeseen perustuva arviointi korostaa todellisuuden moniulotteisuutta ja sosiaalista luonnetta. Sotarauta &: Majoinen 2001, 7). Näiden asioiden vuoksi viranhaltijat ja päätöksentekijät joutuvat kuntien yleisessä heikossa rahoitustilanteessa keskittymään pakollisten tehtävien hoitamiseen, jolloin pitkäjänteinen kehittämistyö toimialalla on kokonaisuudessaan varsin niukkaa. Konstruktiivisen arvioinnin merkitys on siinä, että se pyrkii kehittämään arvioinnista vuorovaikutteisen, itseohjautuvan ja jatkuvan oppimisprosessin. JOHDANTO Kuntien liikuntatoimet raamittavat toimintansa vuosittain tehtävän budjetin puitteissa. Kunnat käyttivät vuonna 2003 yli 600 miljoonaa euroa liikuntaan. Tutkimuksessa nostetaan esiin kysymyksiä, jotka toimivat laajemman ja syvällisemmän, koko julkista liikuntahallintoa (kunnat, läänit ja valtio) koskevan arviointitutkimuksen lähtölaukauksena. Esimerkiksi valtio käytti noin 85 miljoonaa euroa. Arviointitutkimuksen esiinmarssi yhdistetään usein suunnittelun kulta-aikaan 1960-1970-luvuilla, jolloin erilaisten suunnitelmien toteutumista ryhdyttiin arvioimaan julkishallinnossa esimerkiksi kustannus-hyöty -analyysiin perustuen sekä PPBS (Planning, Programming, Budgeting, Systeming) menetelmillä. Tästä syystä arviointia ei haluta usein määrittää minkään täsmällisen käsitteen varaan, koska ilmiöiden arvioinnissa tarvitaan sisältöjen ja muotojen vaihtelevuutta. Kuntatalouden heilahtelut heijastuvat liikuntahallintoon. Kuitenkin kunnat ovat julkisen liikuntahallinnon suurin rahoittaja. Kunnallista liikuntahallintoa ei nähdä riittävän selkeästi yhteiskunnallisia ongelmia ennaltaehkäisevänä toimintana. Monissa kunnissa on ajettu alas liikuntalautakuntia ja vähennetty liikuntatoimen virkoja. Kuten kunnallishallinnossa yleensäkin, myös liikuntatoimen tulisi päästä mukaan dynaamiseen kehittämisen rytmiin ja samalla pitää huolta liikuntapalveluiden jatkuvuudesta sekä pitkäjänteisyydestä (vrt. Länsi-Suomen lääninhallituksen selvityksen mukaan alueen liikunta toimissa työskentelevien määrä väheni 2300: sta 1500:aan vuosina 1992-2002 (Länsi-Suomen lääninhallituksen liikuntapalveluiden arviointi, 2002). Viranhaltijat ovat keskeisiä toimijoita arvioitaessa paikallisen liikuntahallinnon nykytilannetta. Olemme hakeneet työmarkkinalaitokselta valtuutusta tehdä paikallinen virkaehtosopimus siten, että liikunnan lehtorin opetusvelvollisuutta huojennetaan kuudella tunnilla ja hän tekee liikuntasihteerin tehtäviä yhdeksän tuntia viikossa. Myös liikunnasta aiheutuvat myönteiset vaikutukset, esimerkiksi terveysvaikutukset, ovat edelleen heikkoja argumentteja päätöksentekijöiden keskuudessa (Karimäki 2001, 141-14 3). Yhteistä liikuntatoimille on voimakas toimintaympäristön muutos, johon oma toiminta tulee suhteuttaa. Kattavan näkemyksen muodostaminen paikallisesta liikuntahallinnosta on vaikeaa. Voimavarojen, ratkaisuaan odottavien ongelmien sekä uusien haasteiden yhteensovittaminen muodostaa kuntien liikuntahallinnon keskeisen tehtäväkentän. Hyvinvointivaltion tasaisen kasvun päätyttyä 1980luvun lopulla, ovat kuntien liikuntatoimetkin eriytyneet. Voidaankin kysyä, onko tieteellä oikeus antaa vastauksia siihen, miten asioiden pitäisi olla. Yksi tällainen muutostekijä on kuntien taloudellinen tilanne, joka vaihtelee aiempia vuosikymmeniä voimakkaammin ja herkemmin. Liikuntatoimen viranhaltijoiden esittämät arviot liikuntatoimen taloudellisista näkymistä, paikallisen liikuntakulttuurin edistämiseen vaikuttavista tekijöistä sekä liikuntahallinnon haasteista ovat tämän tutkimuksen keskeisiä kohtia. Vastaava luku vuonna 1991 oli 49,3 prosenttia. Liikunnan asema peruspalveluihin verkostoituvana sektorihallintona on myös epäselvä. He ovat osaltaan vastuussa liikuntatoimen kehittämisestä ja käytännössä valmistelevat liikuntaan liittyvät asiat päätöksentekijöitä varten. Tehdyillä päätöksillä on merkitystä koko paikallisen liikuntakulttuurin kannalta. Eivätkö kunnat tarvitsekaan liikunnan asiantuntijoita, jotka huolehtivat asukkaiden liikuntapalveluista. ARVIOINTITUTKIMUS TEOREETTISENA VIITEKEHYKSENÄ Arvioinnin klassinen lähestymistapa on Max Weberin mukaisesti sein, jolloin arvioidaan miten asiat ovat tai solien, jolloin arvioidaan miten asioiden tulisi olla
verotus) että ympäröivän yhteiskunnan muutosherkkyydestä. Omaa lautakuntaa perusteltiin pääasiassa sillä, että alan asiantuntemus saadaan näin parhaiten esiin liikunta-asioiden hoidossa.Jonkin verran oltiin myös sitä mieltä, että oma lautakunta tuo lisää painoarvoa liikunta-asioiden edistämiseen. Monitahoarvioinnissa korostuu konstruktiivinen ote, jolloin yhden käsityksen totuus kyseenalaistetaan ja arvioitavasta kohteesta tuotetaan useita erilaisia, toisiaan täydentäviä näkökulmia. Chelimsky (1997, 28-38) korostaa monitahoarvioinnin merkitystä julkisen hallinnon arvioinnissa. Hän korostaa arviointimetodien hyödynnettävyyttä, poliittista painoarvoa sekä uskottavuutta. Taulukko 1. Siinä pyritään kokonaisvaltaiseen arviointiin korostamalla neljän osa-alueen yhteenkuuluvuutta: 1) Context -evaluaatiota, jossa arvioidaan kohteen taustaa ja sen vaikutusta arvioitaviin tavoitteisiin, 2) Inputeli panosevaluaatiota, jossa arvioidaan ilmiöön suunnattuja panoksia, 3) Process-evaluaatiota, jossa arvioidaan toteutunutta prosessia ja 4) Product-evaluaatiota, joka keskittyy saavutettujen tulosten arviointiin. Keskeistä arvioinnissa ovat lausutut painotukset. recard = BSC) menetelmää, jota on alun perin kehitetty pääasiassa kaupunkisosiologian piirissä David Nortonin ja Robert Kaplanin toimesta. TULOKSET Liikuntalautakunnat Kyselyssä tiedusteltiin kuntien ja kaupunkien liikuntatoimen ylimmiltä viranhaltijoilta heidän näkemyksiään paikallisesta liikuntahallinnon lautakuntajärjestelmästä. Jos kunnassa/kaupungissa on liikuntaasioita hoitava lautakunta, pitäisikö sen olla nimenomaan liikuntalautakunta. Liikunnan viranhaltijoiden kokemia liikuntahallinnon haasteita tiedusteltiin kyselylomakkeen avoimella kysymyksellä. Monitahoarvionti sisältää pääsääntöisesti viisi osa-aluetta: 1) toimintajärjestelmän kuvausja analyysi, 2) avainryhmien kartoittaminen, 3) avainryhmien priorisointi, 4) mittausja arviointitilanne ja 5) arvolausekkeiden muodostaminen. Monitahoarviointia soveltaen kyseessä on arvioinnin ensimmäinen vaihe, jossa liikuntatointen viranhaltijoiden näkemysten avulla selvitetään paikallisen liikuntahallinnon nykytilaa ja nostetaan esiin keskeisiä kysymyksiä jatkoarviointia varten. Osoitteet saatiin Suomen Kuntaliiton liikuntaviranomaisista pitämästä rekisteristä. Hallinto on esimerkki kohteesta, johon vaikuttaa samanaikaisesti useita sisäisiä ja ulkoisia muutostrendejä, jotka tulisi ottaa huomioon arvioinnissa. Mallin avulla voidaan vertailla eri organisaatioiden tai alueiden etuja, hyödyllisyyttä tai toimintatapoja. Monitahoarvioinnin vahvuus on joustavuus, jolloin samanaikaisesti pystytään arvioimaan eri tilanteita, palveluja ja organisaatioita. (Stufflebeam 1997, 180-202) Monitahoarviointi Tietoisuus erilaisista näkökulmista ja konteksteista on ohjannut hallinnon arviointia kohti niin sanottua monitahoarviointia. Aineiston edustavuus Tilastokeskuksen kuntamuotojaottelun Taulukko 2. (Norton & Kaplan 2001, 48) Liikuntatieteissä on eräänä käyttökelpoisena arviointimallina käytetty CIPP-evaluaatiota (Context, lnput, Process, Product Evaluation). Kaupunkien viranhaltijat olivat enemmän oman liikuntalautakunnan kannalla. Vastauksen palautti 68 kaupunkia sekä 160 maaseudun kuntaa (yhteensä 228 kuntaa), jolloin vastausprosentiksi saatiin 53,3. Tutkimusaineiston reliabiliteettiä mitattiin vastausten edustavuuden osalta kuntamuodon perusteella verrattuna perusjoukkoon (taulukko 1.). Kuntien alueellisen edustavuuden mukaan maakunnittain (19 maakuntaa) tarkasteltuna vastauksia saatiin tilastollisesti kattavasti lukuun ottamatta Lapin ja Kanta-Hämeen maakuntia. Liikuntatoimen viranhaltijat olivat pääasiassa sitä mieltä, että liikunta-asioita voidaan hoitaa yhtälailla jonkun muun kuin liikuntalautakunnan toimesta. Tarkoituksena on löytää tasapaino kunnan toiminta-alueiden kehittämisessä sekä pitkän että lyhyen aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa. Mallin soveltamisesta on kokemuksia myös julkisen liikuntahallinnon piirissä (Suomi 1999). Kyse ei ole siitä, kuka on oikeassa tai väärässä vaan keskeistä on saada aikaan vuorovaikutusta ja dialogia arvioinnin kohteen ja ympäristön välillä, jolloin myös erilaisuuden hyväksyntää korostetaan. Pattonin mielestä arviointi on professionaalinen taitolaji, jossa on yhdistettävä määrälliset ja laadulliset aineistot. Tasapainotetussa mallissa on neljä arviointikohdetta, jotka yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi: 1) taloudellinen näkökulma, 2) asiakasnäkökulma, 3) organisaation sisäinen tehokkuus ja 4) innovointinäkökulma. Mielenkiinnon kohteena oli se, tulisiko liikunta-asiat hoitaa nimenomaan liikuntalautakunnan toimesta (taulukko 2.). Konstruktiivinen arviointi korostaa arviointitutkimuksen poliittista ja sosiaalista luonnetta, joka ilmenee tulkittaessa moniäänistä arvioijien joukkoa. Julkiset organisaatiot ovat esimerkiksi riippuvaisia sekä avainryhmiensä resursseista (esim. Kaupunkien vastausprosentiksi tuli 62,4 ja maaseutukuntien 50,2. Yhdistelmälautakuntia on varsinkin monissa pienissä kunnissa ja vastauksissa nämä organisoitumisen mallit koettiin varsin onnistuneiksi. Tämä tutkimus on osa julkisen liikuntahallinnon nykytilan arvioimiseksi ja tulevaisuuden haasteiden määrittämiseksi käynnistettyä tutkimusta. Kysely toteutettiin uusintakyselyineen 1.4.20.4.2004 välisenä aikana. Kyselylomake oli pääosin strukturoitu valmiine vastausvaihtoehtoineen. mukaisesti Ei vastannut (%) Vastasi(%) Yht.(%) Kaupunkimainen kunta 39,7 60,3 100 Taajaan asuttu kunta 34,2 65,8 100 Maaseutumainen kunta 51,6 48,4 100 Ei Kyllä YHT. Kunta (%) Kaupunki(%) 70 46 30 54 100 100 Yht.(%) 63 37 100 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Haasteena liikunnan peruspalvelut 91. Suomenkielisille kunnille postitettiin suomenkielinen ja ruotsinkielisille kunnille vastaavasti ruotsinkielinen kyselylomake. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Yksityiskohtaisessa tutkimusmetodin laadinnassa nojauduttiin Pattonin (1997, 3-24) käsitykseen arvioinnin käytettävyydestä. Arvioinnissa tiedostetaan eri intressiryhmien eturistiriidat etukäteen, jolloin arvioinnille saadaan realistinen pohja. Vastaavasti suhteellisesti yliedustettuina olivat Satakunta, Kymenlaakso, EteläPohjanmaa, Keski-Pohjanmaa sekä Kainuu. Tutkimus tehtiin postikyselynä kaikkiin Suomen kuntiin Ahvenanmaata lukuun ottamatta (N=428). Kuntakoon mukaan tarkasteltuna huomataan, että taajaan asuttujen kuntien vastausprosentti oli suurin, kun taas pienten, maaseutumaisten kuntien vastausaktiivisuus oli suhteellisesti heikoin
Paikallisen liikuntahallinnon haasteet Liikuntapalveluiden järjestämistä sekä kehittämistyötä ohjaavat haasteet, joiden asettaminen ja mitoittaminen käytettävissä olevien resurssien suhteen on tärkeä osa liikuntahallinnon tehtäväkenttää. Yhtä suureksi paikalliseksi haasteeksi koetaan liikunnan edunvalvontatyö. Erilaisissa ja erikokoisissa yksiköissä ongelmat ja niistä seuraavat toiminnalle asettuvat haasteet ovat erilaiset. Liikuntatoimen viranhaltijat kokevat liikunnan peruspalvelujen turvaamisen liikuntatoimen sekä koko julkisen liikuntahallinnon yhteiseksi haasteeksi. Erot näkyvät kysyttäessä kuntien ja kaupunkien liikuntatoimen viranhaltijoilta näiden keskeisimpiä haasteita (taulukko 7.). Myös kaupungeissa nuorisotoimi on ensimmäinen vaihtoehto, mutta osa nuorisotoimen kunnissa saamasta suosiosta jakautuu tekniselle toimelle, terveys toimelle, opetustoimelle ja ennen kaikkea kulttuuritoimelle. Kunta Kaupunki Yhteensä Mieluisin (%) Mieluisin (%) Mieluisin (%) Nuoriso 67 54 63 Tekninen toimi 12 14 13 Terveystoimi 8 10 9 Opetus 6 8 7 Kansalais-/työväenopisto 3 2 Kulttuuri 7 2 Ympäristötoimi Kaupunkisuunnittelu/kaavoitus 2 Sosiaalitoimi 2 Muu 3 3 3 YHTEENSÄ 100 100 100 92 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Haasteena liikunnan peruspalvelut. Kaupungit kokevat liikunnan edunvalvonnan selkeästi tärkeimmäksi haasteekseen, kun taas kunnissa korostuu peruspalvelujen jälkeen huoli henkilöresursseista. Lopuksi liikuntatoimen viranhaltijoilta tiedusteltiin omaa arviota liikunta-asioita hoitavan lautakunnan onnistumisesta liikuntatoiminnan edistämisessä (taulukko 8.). Tällä viitataan seutukuntakohtaisten toimintamallien kehittämiseen. Näiden keinojen merkitystä liikunnan edistämisessä tiedusteltiin sekä nykyhetken että lähitulevaisuuden perspektiivistä (taulukko 5.). Viranhaltijat kokivat käytettävissä olevan rahan keskeisen tärkeäksi liikunnan edistämisen kannalta. Muilta osin kuntien ja kaupunkien kesken ilmenee eriytyneitä käsityksiä. Näkemys on samansuuntainen sekä kuntien että kaupunkien kohdalla. Kunnissa kannetaan huolta kokonaisvaltaisesti väestön liikuntaan osallistumisesta sekä kattavan liikuntapaikkaverkoston rakentamisesta. Viranhaltijoiden mieluisimmat yhteistyökumppanit liikunta-asioiden hoitamiseksi vaihtelevat (taulukko 3.). Näitä haasteita on kunnilla ja kaupungeilla runsaasti ja osa niistä on yhteneviä muun julkisen sektorin kanssa (taulukko 6.). Paikallistasolla korostuvat peruspalvelut, edunvalvonta, henkilöstöresurssien turvaaminen ja alueen väestön liikunnan pariin motivoiminen sekä houkutteleminen kattavalla liikuntapaikkaverkostolla. Merkille pantavaa on myös se, että liikuntatoimen viranhaltijat eivät koe yhteistoimintaa yksityisen sektorin kanssa kovin tärkeänä liikuntakulttuurin edistämisen kannalta nyt eikä lähitulevaisuudessa. Kansalaisja työväenopistot saavat kunnissa hieman kannatusta mieluisammaksi yhteistyötahoksi, kun taas kaupungeissa opistoja ei mielletä tärkeimpänä kumppanina. Liikuntakulttuurin edistäminen Toimintaympäristön muuttaessa muotoaan jatkuvasti, myös kunnat ja kaupungit ovat pyrkineet sopeutumaan ja etsimään uusia keinoja omien palvelujensa järjestämiseksi. Myönteisen arvion kehityksestä on esittänyt ainoastaan 14 prosenttia viranhaltijoista. Rahan merkityksen koetaan kuitenkin jatkossa pienenevän, jolloin kehittämisen impulsseja etsitään lähitulevaisuudessa yhä enemmän uusien ulkoisten toimintamallien avulla. Kuitenkin kuntien ja kaupunkien välillä on eroja, sillä kunnan viranhaltijat painottavat enemmän rahan merkitystä. Kuntien liikunnan viranhaltijat kokevat nuorisotoimen selkeästi suosituimmaksi yhteistyökumppaniksi liikunta-asioiden hoitamiseen. Siis taloustilanteen kohentaminen ei tässä kohdassa tullut kyseeseen keskeisenä liikuntatoimen haasteena. Heikon taloudellisen tilanteen vuoksi ei henkilöstöresursseja, liikuntapalveluja ja investointeja ole yleensä mahdollista jäntevästi lisätä ja kehittää. Taulukko 3. Liikuntatoimen talous Kuntien ja kaupunkien taloustilanne on merkittävä tekijä liikuntatoimen resurssien kannalta. Jos liikunta-asiat kunnassa/kaupungissa pitää hoitaa yhdessä jonkin muun toimialan kanssa, niin mikä olisi mieluisin vaihtoehto. Paikallistasolla kannetaan huolta myös henkilöresurssien riittämisestä. Kaupungeissa koetaan haasteiksi myös yhteistyö eri hallintokuntien kanssa sekä liikuntapaikkojen peruskorjaukset. Tällaisia keinoja ovat muun muassa yhteistoiminnan tehostaminen paikallisesti eri hallintokuntien kanssa, yhteistyö järjestöjen kanssa, seutuyhteistyön tiivistäminen sekä yhteistoiminta yksityisen sektorin kanssa. Haasteiden kirjoa on pyritty saamaan esiin sulkemalla tästä avoimesta kysymyksestä pois rahan suoranainen vaikutus. Kunnilla ja kaupungeilla on mahdollisuus perustaa yhdistelmälautakuntia itsehallintonsa puitteissa halunsa mukaan. Sisäisen, ylisektoriaalisen yhteistyön tiivistämiseen entisestään uskovat lähinnä kaupunkien viranhaltijat. Kuitenkin kaupungeissa pessimististen arvioiden osuus oli suurempi kuin kunnissa. Kaupungeissa nähdään myös, että yhteistyö kolmannen sektorin kanssa ei jatkossa ole niin tärkeää kuin nyt, kun taas kunnissa tämä yhteistyö koetaan ainakin yhtä tärkeäksi kuin nykyisin. Johdonmukainen kehittäminen on siten myös sidoksissa tulevaan talouskehitykseen, joten viranhaltijoita pyydettiin arvioimaan, miten liikuntaan käytettävissä olevat määrärahat kehittyvät lähitulevaisuudessa (taulukko 4.). Liikuntatoimissa koetaan, että liikunnan terveysvaikutusten sekä lasten ja nuorten liikunnan korostaminen ovat pikemminkin koko julkisen liikuntahallinnon kuin yksinomaan kuntasektorin haasteita. Yli kolmannes vastaajista arvioi liikuntaan käytettävissä olevien rahojen vähenevän jatkossa. Liikunnan peruspalvelujen turvaaminen koetaan tärkeäksi kuntamuodosta riippumatta
Arvioi miten oman kuntasi/kaupunkisi liikunta-asioita hoitava lautakunta on onnistunut liikuntakulttuurin edistämisessä. Läh.t. Kunta Kunta Kaupunki Kaupunki Yht. Mitkä ovat paikallistasolla liikunta-asioita hoitavien lautakuntien ja mitkä koko julkisen liikuntahallinnon keskeisimmät haasteet, jos rahaa ei oteta suoranaisesti huomioon. Taulukko 4. Nyt Raha 65 61 60 57 64 Uudet sisäiset toimintamallit 17 16 18 22 17 Yhteistoiminta kolmannen sektorin 12 12 14 10 12 kanssa Uudet ulkoiset toimintamallit 4 9 7 10 5 Yhteistoiminta yksityisen sektorin kanssa Muu 2 YHTEENSÄ 100 100 100 100 100 Taulukko 6. Mitkä ovat kuntien/kaupunkien liikunta-asioita hoitavien lautakuntien keskeisimmät haasteet jos rahaa ei suoranaisesti oteta huomioon. Nyt Lähitulev. Kuntien haasteet Liikunnan peruspalvelujen turvaaminen Riittävät henkilöresurssit kuntiin Väestön liikuntaan motivoiminen Kattava liikuntapaikkaverkosto Liikunnan edunvalvonta (% ) 18 13 10 10 10 Kaupunkien haasteet Liikunnan edunvalvonta Liikunnan peruspalvelujen turvaaminen Yhteistyö eri hallintokuntien kanssa Peruskorjaukset Väestön liikuntaan motivoiminen Liikunnan terveysvaikutusten korostaminen Riittävät henkilöresurssit kuntiin Rahoitus perusliikuntapaikkoihin Urheilun eriyttäminen Taulukko 8. Miten seuraavat tekijät vaikuttavat tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa liikuntaku lttuuria edistävään päätöksentekoon kunnassanne/kaupungissanne. Kuntien ja kaupunkien haasteet (%) Julkisen hallinnon haasteet Liikunnan peruspalvelujen turvaaminen 15 Liikunnan peruspalvelujen turvaaminen Liikunnan edunvalvonta 15 Väestön liikuntaan motivoiminen Riittävät henkilöresurssit kuntiin 10 Liikunnan terveysvaikutusten korostaminen Väestön liikuntaan motivoiminen 9 Yhteistyö eri hallintokuntien kanssa Taulukko 7. 61 17 11 9 100 (%) 16 12 12 11 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Haasteena liikunnan peruspalvelut g 3. Arvioi kunnan/kaupungin liikuntaan käyttämien rahojen kehitys lähitulevaisuudessa Kunta(%) Kaupunki (%) Yht.(%) Vähenee merkittävästi 4 9 5 Vähenee jonkin verran 31 34 32 Pysyy nykyisellään 50 44 49 Lisääntyy jonkin verran 15 12 14 Lisääntyy merkittävästi 1 YHTEENSÄ 100 100 100 Taulukko 5. Kunta(%) Kaupunki (%) Yhteensä (%) Erittäin hyvin 8 10 9 Melko hyvin 72 66 70 Melko huonosti 18 22 19 Erittäin huonosti 2 2 2 YHTEENSÄ 100 100 100 (%) 26 9 9 9 5 5 5 5 5 Yht. Nyt Lähitulev
Kaupungeissa haluttiin kuntia enemmän omaa liikuntalautakuntaa. Näyttää siltä, että viranhaltijat joutuvat jatkuvasti miettimään keinoja, joilla kompensoidaan rahan puutetta. Vaikka nuorisotoimi saikin selkeästi eniten kannatusta, ei tämä malli ole suinkaan ainoa. Yhdistelmälautakuntia voidaan kunnissa ja kaupungeissa muodostaa pitkälti paikallisesti ilmenevien intressien ja tarpeiden pohjalta. Vallitseva tiukka taloustilanne vaikuttaa myös siten, että tulevaisuudessa arvioidaan muiden keinojen olevan entistä merkittävämpiä toiminnan kehittämisessä. Nykyinen kuntalaki vuodelta 1995 antaa varsin vapaat kädet paikallishallinnon järjestämiseen. Yli kolmannes liikuntatoimen viranhaltijoista arvioi liikuntaan käytettävissä olevien rahojen pienenevän jatkossa. Todellisuudessa tilanne on se, että suuri osa itsenäisistä liikuntalautakunnista on juuri isoissa kaupungeissa. Varsinkin isoissa kaupungeissa toimialat ovat varsin eriytyneitä, joten vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan lisääminen vaatii aloitteellisuutta. Liikuntatoimi on myös selkeä näköalapaikka paikalliseen liikuntakulttuuriin. Millaisia liikuntapoliittisia sisältöjä ja toimenpiteitä painotetaan liikuntalautakunnissa ja toisaalta liikunta-asioita käsittelevissä muissa lautakunnissa. Seurojen ja paikallisen liikuntatoimen yhteiselo on vuosien varrella vakiintunut ja yhteistyöstä on ehkä vaikea löytää enää uusia ulottuvuuksia. Entä millaisena läänit ja valtio näkevät kunnan sisäisen ylisektoriaalisen yhteistyön, seutuyhteistyön, liikuntatoimen ja seurojen välisen yhteistyön sekä liikuntatoimen ja bisneksen välisen yhteistyön kehittämisen merkityksen lähitulevaisuudessa. Lähitulevaisuudessa nähdään uusien sisäisten toimintamallien merkityksen korostuvan eniten. Tämä käsitys tosin saattaa muuttua, kun nuorempien sukupolvien edustajat valtaavat jatkossa liikuntatoimen virkoja. Turvaaminen viittaa osaltaan "puolustustaisteluun", jossa uuden kehittäminen ei välttämättä ole yhtä tärkeää. Seudullisella verkostoitumisella pyritään löytämään uusia malleja palvelujen tuottamiseen. Oma liikuntalautakunta ei ole itseisarvo. Asukkaille on melko yhdentekevää se kuka palvelun tarjoaa tai kuka reittiä pitää yllä, kunhan se tapahtuu heidän kannaltaan edullisesti ja tasapuolisesti. Varsinkin pienissä kunnissa on yhdistelmälautakuntia ja nämä koettiin pääasiassa onnistuneiksi ratkaisuiksi työskentelyn sujumisen kannalta. Onko niin, että viranhaltijat kokevat varsinkin seuraväen kanssa tehtävän yhteistyön jo riittävän laajaksi. Kaupungeissa oltiin hieman tyytymättömämpiä lautakunnan työskentelyyn kuin kunnissa. Yhteistyön tiivistäminen eri hallintokuntien välillä sekä perinteinen yhteistyö järjestökentän kanssa koettiin myös merkittäväksi, mutta yhteistyön kasvuun näiden tahojen kanssa ei uskottu siinä määrin kuin seutuyhteistyön kohdalla. Kaupun. Jatkotutkimuksessa on kiintoisaa selvittää sitä vaikuttaako kunnallisen liikuntahallinnon organisoitumismuoto (oma lautakunta/ osa isompaa lautakuntaa) käsityksiin liikunta-asioiden hoitamisesta. Yksityissektorille ei paikallisessa liikuntahallinnossa lämmetä. On tärkeää, että liikuntatoimi omalla tavallaan vaikuttaa asukkaiden arkipäivässä. Liikuntatoimen haasteet Paikallinen liikuntatoiminta tarjoaa monipuolisen ja haastavan tehtäväkentän. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Organisoituminen Paikallisen liikuntahallinnon organisoitumisen muotoseikoilla ei näytä olevan viranhaltijoiden mielestä suurtakaan merkitystä. Tämän perusteella nousee esiin kysymys siitä, miten niukkenevien resurssien aikana voidaan liikuntatoimen riittävät toimintaedellytykset turvata. Näin voidaan tavoitella asukkaan ja asiakkaan etua yli kuntarajojen. Kuntasektorin rooli on perinteisesti ollut tasapainottajan ja palveluiden tasapuolisen saamisen turvaajan rooli. Tähän valinnan vapauteen näyttää olevan myös tämän tutkimuksen mukaan tarvetta. Tämän tiedostaminen on luonnollisesti perustana mahdollisille uusille avauksille. Tärkeimmäksi haasteekseen paikalliset liikuntaviranhaltijat nimesivät liikunnan peruspalvelujen turvaamisen. Onko painotuksissa eroja. Etsittäessä vaihtoehtoja taloudellisten resurssien lisäämiselle, nousee tutkimuksesta esiin seutuyhteistyön vahvistaminen. Kaupunkien organisaatiot ovat kuntiin verrattuna laajempia ja eri toimialojen välisen yhteistyön tiivistämisen varaa vielä on. 94 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Haasteena liikunnan peruspalvelut Seudullisten yhteistyömallien kehittäminen on seuraava askel paikallisen liikuntatoiminnan kehittämistyössä. Seutuyhteistyön kasvuun uskovat pääsiassa kunnat, jotka kaupunkeja pienempinä yksikköinä etsivät yhteistoiminnallisuudesta lisää voimavaroja tehtäviensä hoitamiseen. Historialliset tekijät vaikuttavat taustalla. Kaupungeissa korostettiin edunvalvonnan merkitystä. Myös seurojen taloudellisten resurssien epävakaus ja vapaaehtoistyön merkityksen muutos ovat omiaan hillitsemään tämän yhteistoiminnan kasvua entisestään. Yhteistyö ja taloudelliset resurssit Kunnallisen taloustilanteen merkitys liikuntatoimen toiminnan kannalta on kiistaton. Kuitenkin viidennes viranhaltijoista antoi huonon arvosanan lautakunnalle liikunta-asioiden edistämisestä. Millaisia liikuntaa edistäviä toimenpiteitä tulee suosia ja millaisella liikuntapolitiikalla voidaan asukkaiden liikuntaan liittyviin tarpeisiin vastata. Liikuntatoimen mieluisimmat yhteistyökumppanit liikunta-asioiden hoitamiseksi vaihtelevat. Taloudellinen niukkuus heijastuu liikuntasektorille, jonka asemaa ei ole turvattu lainsäädännöllä yhtä vahvasti kuin esimerkiksi opetuksen. Kunnat ja kaupungit ulkoistavat toimintojaan, mutta liikuntatoimissa ei yhteistyötä bisneksen kanssa koeta tärkeäksi tällä hetkellä eikä lähitulevaisuudessakaan. Millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä on kuntien liikuntatointen viranhaltijoiden ja toisaalta päätöksentekijöiden käsityksissä keskeisten yhteistyötahojen suhteen. Tämän uskotaan kasvavan lähitulevaisuudessa voimakkaimmin. Aika näyttää olevan otollinen perusasioiden kuntoon laittamiselle ja asukkaiden arkipäiväisen elämänhallinnan tukemiseen tarjoamalla heille myös riittävästi liikuntaja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Jonkin verran kannatusta saivat myös tekninen-, terveys-, opetusja kulttuuritoimi sekä kansalaistai työväenopistot. Kaupungin liikunta toimi on suhteellisen suuri ja alueellaan keskeinen yksikkö, josta löytyy laaja-alaista näkemystä ja alan osaamista, joten liikunta-asioiden puolesta puhuminen on luontevaa. Nähtäväksi jää, muuttuvatko asenteet suopeammiksi yksityistä sektoria kohtaan. Kaupungeissa tilanne yhteistyömallien suhteen on erilainen kuin kuntakentässä yleensä. Talousresurssien heikkeneminen on yksi tekijä eräissä kunnissa ja kaupungeissa vallitsevaan näköalattomuuteen ja kehittämistoiminnan passiivisuuteen. Toisaalta tutkimuksessa oli havaittavissa myös myönteisiä signaaleja, jotka korostuivat näkemyksissä, joissa rahan merkityksen koettiin vähenevän uusien toimintamallien lisätessä merkitystään. Liikuntatoimen viranhaltijat arvostavat oman lautakuntansa työskentelyä, sillä 79 prosenttia heistä antaa lautakunnalle hyvän arvosanan. Avoimissa kysymyksissä nousivatkin esiin monet liikuntatoimen haasteet. Pääasia on se, että työskentely sujuu ja asiat hoituvat. Tutkimuksen syventämisen kannalta on tärkeätä tarkastella lähemmin edellä esitettyjä tekijöitä
Sosiaalisten vaikutusten arviointi liikuntarakentamisessa. 1999. Postmodernity and its discontents. Liikunnan viranhaltijat ovat sitoutuneita pitkälti perinteiseen kunta-ajatteluun. & Pohjola, A. & Cullen, K. P. S. 17.9.2003. Boston: Harvard Business School. Keskeinen paikallisen liikuntakulttuurin hyvinvoinnin tae on se, että liikuntatoimen viranhaltija ja luottamushenkilöistä koostuva lautakunta tulevat hyvin toimeen keskenään. 2001. Eräsaari, T. Liikuntatoimen haasteita kysyttäessä ei ilmennyt kovin runsaasti viittauksia terveysliikuntaan tai lasten ja nuorten liikuntaan. (ed.) 1997. Toiminnan arvioinnin tutkimusotteiden kehitys. Jyväskylä: Minerva. Eräsaari, T. Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisuja 1/1999. The Strategy-focused organisation: how balanced scorecard companies thrive in a new business environment. Rajavaara (toim.) Arviointi ja asiantuntijuus. Lindqvist, M. & Kaplan, R. Boston: Kluwer Academic Publishers. Rajavaara (toim.) Arviointi ja asiantuntijuus Tampere Gaudeamus Kirja, 145-168. www.kunnat.net. Saatavilla www-muodossa: http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1 ;29;65;348; 23197;56167;40048;40055 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Haasteena liikunnan peruspalvelut 95. Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisuja 2/2003. Jyväskylän yliopisto. 2003. Millaisessa roolissa tässä työssä ovat läänit ja valtio. Näyttää siltä, että kunnissa ja kaupungeissa katsotaan koko väestön liikunta-asioiden ja liikunnan peruspalveluiden turvaaminen tärkeämmäksi kuin uusien avausten tekeminen. Eräsaari, T. Taustalla vaikuttavat kuntien sisäiset alueelliset erot, sillä monilla sivukylillä liikuntamahdollisuudet ovat puutteelliset. Nämä koettiin pikemminkin koko julkisen liikuntahallinnon yhteisiksi haasteiksi. Norton, D. 2000. Suomi, K., llmanen, K., Puronaho, K., Matilainen, P. Näiden palveluiden tarkempi määrittäminen on yksi jatkotutkimuksen kohteista. 1999. Thousands Oaks. Sotarauta & K. 1999. Rajavaara (toim.) Arviointi ja asiantuntijuus. Tilastollinen kuntaryhmitys Uusikylä, P. & Majoinen, K. Etelä-Kymenlaakson liikuntastrategia. Teoksessa R. Chelimsky, E. Patton, M. Polity. Siis merkkejä itsekritiikistä kehittämistyön suhteen löytyy. Sosiaalityö ja vaikuttaminen. 1991. Millä tavalla voitaisiin esimerkiksi terveysliikunnan edistämistyötä sekä lasten ja nuorten liikuntaa edistää parhaiten paikallistasolla. L., Candoli, C.I. Oualitative Research & Evaluation Methods. Globaalin ja paikallisen vuorovaikutus verkostoyhteiskunnassa -miten käy kuntien. Eräsaari, R. The 3rd edition. Tampere: Gaudeamus Kirja, 7-13. Valtionhallinnon kehittämiskeskus. Suunnitelma valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusten arvioinnista liikunnan alueella monitahoarviointina. Tutkimuksen mukaan enemmistö viranhaltijoista arvostaa oman lautakuntansa työskentelyä. Helsinki: Suomen kuntaliitto, 5-10. Jyväskylän yliopisto. Lindqvist, M. Poliittisesti kyse on hyvinvointiyhteiskunnan vaalimisesta paikallistasolla siten, että huolehditaan väestön tasapuolisista mahdollisuuksista harrastaa liikuntaa. Mäntysaari & M. Miten perusasioiden rinnalle voitaisiin nostaa kohdennettua kehittämistyötä. Evaluation for the 21 st Century. Esimerkkinä tästä nousee esiin pyrkimys kattavan liikuntapaikkaverkoston luomiseksi. Mäntysaari, M . 2002. Teoksessa M. Stufflebeam, D. Cambridge. Rajavaara, M., Satka, M. Majoinen (toim.) Kunnat virtaavassa maailmassa. Tilastokeskus. Newbury Park, California: Sage. 2003. London and New Delhi: Sage Publications lnc. Marja-Leena Silvennoisen haastattelu. Sage. Esimerkkinä Äänekosken uimahalli. 2003. Tapauskohtainen evaluaatio sosiaalityön välineenä . Tätä tulee tarkastella syventävän jatkotutkimuksen puitteissa. Millaista asiantuntijuutta arviointitutkimus antaa7 Teoksessa R. Teoksessa R. Scriven, M. Stakes: Helsinki. Länsi-Suomen lääninhallituksen liikuntapalveluiden arviointi. Vantaan liikuntapalveluiden strategia. Kuitenkin 20 prosenttia vastanneista antoi lautakunnan liikunnan edistämistyöstä heikon arvosanan. Usein kuntien pienissä organisaatioissa myös liikuntatoimen henkilöresurssit ovat minimaaliset. 4th ed. 2001. Mistä tämä sitten kertoo ja mitkä tekijät osaltaan antavat aihetta myös heikkoihin arvosanoihin. Politiikan ja hallinnon arviointi. 1990. California. Mäntysaari, M. LÄHTEET Bauman, Z. 2001. Viranhaltijat painottivat liikunnan peruspalveluiden turvaamista. Suomi, K. 1997. Vuorela, T. Jyväskylä: Länsi-Suomen lääninhallituksen sivistysosasto Jyväskylän toimipiste. Väitöskirja . Jyväskylän yliopisto. Suomi, K. Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisuja 3/2003. Tampere: Gaudeamus Kirja, 17-30. 1997. Menestysuniversiumia merkitsemässä. 1999. Helsinki VAPK-kustannus . Mäntysaari & M . Karimäki, A. 1997. Superintendent performance evaluation: current practice and directions for improvement. & Nykänen, E. & Metsäranta, 0. Jyväskylän yliopisto: Studies in sport, Physical Education and Health 79. Lindqvist, M . 0. Pienissä yksiköissä painottuvat liikunnan perustehtävät. 1997. Thousand Oaks. Mäntysaari & M. Evaluation Thesaurus. geissa on tähän tarvittavat henkilöresurssit, kun taas kunnissa huoli henkilöresursseista korostuu. Sotarauta, M. Kaupungeissa liikunnan infrastruktuuri on melko kattava, mutta rakennuskanta on osin ikääntynyttä ja liikunta paikat peruskorjauksen tarpeessa
Jälkiteollisessa yhteiskunnassa urheilu on sulautunut populaarikulttuuriin. Liikuntatutkimuksen piirissä urheilun seuraamista on pidetty passivoivana ja aktiivisen osallistumisen eli liikunnan vastakohtana, ja näin se on tulkittu jopa liikuntatieteelliseen paradigmaan kuulumattomaksi ilmiöksi. Urheilun seuraaminen ja siihen liittyvät fandomit ovat kuitenkin pelkkää urheilun katselua ja siitä nauttimista kompleksisempia toimintoja. Huippu-urheilu on viihdettä ja urheilusankarit julkkiksia. Key words: Spectator sport, sports fan, f andom, science af sport, audience. The fandom could be seen an essential activity in the fans construction of their own good, pleasurable and meaningful life. Asiasanat: penkkiurheilu, fanius, liikuntatiede, urheiluyleisö 96 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Yleisöt ja fanit ABSTRACT Sport Spectators and Fans in the Consumer Society: A Conceptual toolbox Heinonen H. Tässä artikkelissa etsitään uusia tutkimuksellisia pelinavauksia urheilun sosiaalisen paikan hahmottamiseen. Markkinat saattavat kontrolloida urheilun kulutusta, mutta eivät niitä merkityksiä joita ihmiset omaan kannattamiseensa liittävät. I start out with criticising previous understanding of sport spectating. This article is an attempt to understand sport fandom in a world where traditiona! social and community ties have declined and culture and self has become increasingly dependent on mediated forms of communication. Passiivisuuden ohella yleisö on käsitteellistetty hysteeriseksi väkijoukoksi, jopa tuhoisin seurauksin. Artikkelissa hahmotellaan uudenlaista poikkitieteellistä tutkimusparadigmaa liikuntatieteelliseen ajatteluun. I suggest that social science of sport needs a new methodological approach. Sport spectating has been disapproved as a passive diversion and fans are seen morally as "couch potatoes". The article argues that sports consumption and fandom are active production of cultural meanings and one possible project of the self and identity. Perustana on kulttuuritutkimuksellinen idea, jonka lähtökohtana on kulttuurin tuotteita käyttävien ja kuluttavien ihmisten rooli kulttuurituotteen merkityksen muodostumisessa. URHEILUN YLEISÖT JA FANIT ELÄMYSYHTEISKUNNASSA: KÄSITTEELLISIÄ PELIVÄLINEITÄ HARRI HEINONEN Liikunnan sosiaalitieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto., PL 35, 40014 Jyväskylä Yhteyshenkilö: Harri Heinonen Puh: 014-260 2046, sähköposti: harri.heinonen@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ: Urheilun yleisöt ja fanit elämysyhteiskunnassa: käsitteellisiä pelivälineitä Heinonen H
Huolimatta yleisön merkittävästä roolista kilpaurheilun kontekstissa sekä urheilun suosiosta laajojen ihmisjoukkojen viihteenä ja vapaa-ajan harrastuksena, tiedämme vähän penkkiurheilusta ja sen roolista ihmisten elämismaailmoissa ja arjessa. Yhteiskuntajärjestyksen näkökulmasta tällaisen ihmisjoukon voima, aistikas kiihottuminen ja päämäärätön energisyys on usein kaikesta huolimatta tulkittu vaaralliseksi ja yhteiskuntajärjestystä uhmaavaksi, koska yleisön käyttäytymiseen ja reaktioihin liittyy usein paljon emotionaaliseen kiihottumiseen liittyvää spontaanisuutta ja yllätyksellisyyttä. Steve Redhead (1997) on eritellyt kuinka englantilainen jalkapallo on sulautunut osaksi populaarikulttuuria. Urheilukilpailun kertomusta ei ole käsikirjoitettu ennakolta samalla tavoin kuin teatterissa tai elokuvissa, jotka ovat tekijöidensä tulkitsemia ja ikään kuin ennakolta lukkoon lyömiä tarinoita. Lawrence Grossbergin (1992, 51-52) mukaan populaarikulttuurin on nähty vetoavan kulttuuriselta kompetenssiltaan vähäosaisen ja kritiikittömän yleisön alhaisimpiin haluihin, tehden kuluttajistaan entistä passiivisempia ja yhteiskunnallisesti alisteisempia. Suomalainen urheilunationalismi on rakentunut koko 1900-luvun ambivalentisti kahden erilaisen kansankuvan varaan. Urheilua seuraava yleisö tyytyy harvoin vain passiivisesti tarkkailemaan kentän tapahtumia. Urheilun seuraaminen eli penkkiurheilu on niin urheiluliikkeen piirissä (Heinilä 2002, 287) kuin liikuntatieteellisessä kysymyksenasettelussa (Vuolle 1986, 205) käsitteellistetty passiiviseksi "oikean", moraalisesti hyvillä arvoilla ladatun urheilun vastakohdaksi. Richard Giulianotti (2002, 26-27) on kutsunut englantilaisen jalkapallon 1990-lukua hyperhyödykkeistymiseksi (hypercommodification), jolla hän viittaa prosessiin, jossa erilaiset objektit ja sosiaaliset käytännöt omaksuvat vaihtoarvon sekä markkinakeskeisen merkityksen. vuonna 1989 Englannin cupin välieräottelussa Hillsboroughin stadionilla Sheffieldissä. Jalkapallohuliganismiksi kutsuttu ilmiö synnytti 1990-luvun alussa akateemisen tutkimusbuumin. Urheilukatsomoa voikin kuvata karnevaalin metaforalla (katso Bahtin 1995). Myös Kalevi Heinilä (1985, 81) on havainnut korrelaation urheilun harrastamisen ja seuraamisen välillä. Bourdieu (1985, 160) on kiteyttänyt tämän muutoksen olympismin hengessä varsin kompaktilla tavalla: "Urheilu on muuttunut television välityksellä kansan näytelmäksi,joka leviää paljon laajemmalle kuin nykyisten tai entisten 'harrastajien' keskuuteen, siis yleisölle, jolla on aivan riittämättömät erityistiedot lajin hienouksien seuraamiseksi." Tällainen "uusi" massayleisö on hänen mukaansa altis erilaisille "sensaatioille". Tällaiset syyllistävät kansankuvat ovat toimineet poliittisina instrumentteina, joilla on tuettu erilaisia kansansivistyksellisiä projekteja (katso esim. Huippu-urheilu ja viihde ovat kaltaistuneet (Rowe 1999, 158). Pyykkönen &: Vasara 1999, 13-14). Liverpoolin kannattajien otsaan oli vuoden 1985 Heyselin mellakan jälkeen lyöty huligaanin poltinmerkki. SOHVAPERUNOITA JA HULIGAANEJA Urheilu fyysisenä ruumiinharjoituksen muotona on kulttuurissamme laajalti hyväksyttyä. Penkkiurheilun herättämä kiinnostus perustuu Pierre Bourdieun (1985, 159-160) mukaan tiettyyn imaginaariseen osallistumiseen aiemman todellisen harrastuksen pohjalta. Esimerkiksi Lahden MM-hiihtojen 2001 doping-skandaali kiinnosti myös ihmisiä, jotka eivät muuten seuranneet hiihtoa (Tervo 2002, 34). Esimerkiksi englantilaisen jalkapallon tämän hetken kuuluisimman LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Yleisöt ja tanit 97. Urheilua on käytetty hyväksi tuotettaessa "imaginaarista yhteisöllisyyttä" ja modernia kansallisvaltiota (Anderson 1991), kun Suomea on milloin juostu, hiihdetty, pelattu tai kaasuteltu maailmankartalle (katso Viita 2003). Kalevi Heinilä (1985, 77) kirjoitti kirjassa Urheilun tulevaisuus, että kilpaurheilun sivustaseuraamisen "loisilmiö" on kehittynyt varsinaiseksi penkkiurheiluksi, suuren, jopa maailmanlaajuisen yleisön viihteeksi. Passiivisuuden ohella penkkiurheilijat, etenkin jalkapallon seuraajat on ambivalentisti konstruoitu huligaaneiksi. Huliganismi, doping, sopu pelit jne. Jälkimodernissa urheiluteollisuudessa urheilijoista on tullut osa julkisteollisuutta. Se määriteltiin sosiaaliseksi ongelmaksi, jolle haluttiin löytää selitys. Lisäksi kannattajat kilpailevat toistensa kanssa näkyvyydessä, äänekkyydessä, nokkeluudessa ja kovuudessa, eläen samalla tapahtumissa vimmaisesti mukana. (esim. Penkkiurheilun redusoiminen ulkoapäin passiiviseksi valmiiden merkitysten kuluttamiseksi, ei vastaa urheilun kuluttamisen monisyistä ja kiehtovaa maailmaa. Urheilu on toiminut tärkeänä sosiaalisen identiteetin kittinä ja kiihdyttimenä. Heinilä tulkitsee viihteellistymisen syövyttävän myös urheilun eetosta, vaikka huippu-urheilun on otettava huomioon yleisönsä jo pelkästään taloudellisista syistä. Urheilun, liikunnan ja urheiluseuratoiminnan on katsottu edustavan "kaikkea hyvää" ja ne on kytketty osaksi "sosiaalisen kontrollin hyvää keromusta" (Itkonen 1996, 418). (Giulianotti 1994a, 29; katso myös Dunning 1999,13). ovat näitä sensaatioita, jotka "toimivat kärpäspaperin tavoin suurelle yleisölle". Ihmisten puristuessa ja tukehtuessa katsomon pelikentästä erottavaa aitaa vasten, kentän laidalla viranomaiset epäilivät kannattajien vain pyrkivän kentälle hulinoimaan. Antti Karisto (1988, 54) on havainnut, että iän karttuessa oma aktiivinen liikuntaharrastus monesti unohtuu ja siirrytään katsojiksi. Ilmiön käsitteellinen kategorisointi johdattaa myös tietynlaisen toiminnan oikeuttamiseen, karmaisevin esimerkki on Hillsboroughin katsomo-onnettomuus. Turvallisuudesta vastaavat viranomaiset avasivat stadionin portit Liverpoolin kannattajille, helpottaakseen stadionin ulkopuolista tungosta. Hillsboroughin stadionille menehtyi lopulta 96 Liverpoolin kannattajaa. Joukkueen oli määrä kohdata Tottenham huhtikuun 15. URHEILU VIIHTEENÄ Ennen tutkimuksellisen työkalupakin avaamista on vielä syytä tarkastella lyhyesti urheilun ja populaarikulttuurin suhdetta. Jalkapallohuliganismiin liittyvä tutkimus synnyttikin erilaisia tutkimusparadigmoja: Leicesterin koulun eliaslaiselle sosiologialle perustuva tutkimus (Dunning ym.1988), etnografinen tutkimus (Williams 1991: Armstrong 1998) ja nykykulttuurin tutkimukseen sekä postmoderniteorioihin nojautuvat tutkimukset (Cashmore &: Parker 2003; Dauncey &: Hare 2000; Giulianotti 1991, 1994b, 1995; Redhead 1997; Finn&: Giulianotti 1998). Passiivisen penkkiurheilijan kuva taasen liittyy syyllistävään kansankuvaan, jossa suomalaisuus määrittyy negatiivisesti metsäläisyydeksi, huonoksi itsetunnoksi ja humalahakuisuudeksi. Urheilun kansallisessa kertomuksessa suomalaisuus on toisaalta nähty runebergiläisessä hengessä patrioottisena, sisukkaana ja vertaansa vailla olevana urheilukansana. 1979, 303; Guttmann 1986, 145). Urheilu viihteenä eroaa ainakin ideaalitapauksessa muusta "keksitystä" populaariviihteestä, se ainakin näyttää tarjoavan todellista jännitystä, lopputulokseen liittyvän todellisen epävarmuuden ja varmuuden välisen tilan. Urheiluliike on vierastanut analogiaa viihteen ja populaarikulttuurin kanssa, koska niiden on tulkittu olevan ristiriidassa urheilun "ylevien" kasvatuksellisten aatteiden kanssa. Liverpoolin kannattajien katsomonosaan pääsi lyhyessä ajassa tuhansia kannattajia liikaa. He kiihkoilevat peliesityksen ohella paitsiovihellyksistä, taklausten oikeellisuudesta jne. Zillmann ym. Joukkueiden kannattajat merkityksellistävät kilpaa itse kentän tapahtumia. Urheilun hyvää kertomusta perusteltaessa onkin vedottu oman aktiivisen harrastuksen tuottamiin terveydellisiin ja jopa kansanterveydellisiin vaikutuksiin. He eivät avanneet kentälle johtavia hätäuloskäyntejä. Penkkiurheilija on stereotyyppisesti kuvattu kaljamahaiseksi mieheksi, joka olutpullo huulilla television äärellä odottaa jotain jännittävää tapahtuvaksi
Oenson 1992, 11-12) Etenkin jalkapallon lisääminen fani-termin etuliitteeksi saa aikaan usein vahvoja negatiivisia konnotaatioita. Fan on lyhennys englannin kielen sanasta fanatic (fanaatikko), joka tarkoittaa innokasta ihailijaa ja intoilijaa. Kulttuuriseen merkityksenantoon liittyviä tulkintoja tarkasteltaessa fanit ovat keskeisessä osassa siksi, että he käyttävät tekstejä omiin joskus tuottajien tarkoituksista 98 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Yleisöt ja fanit eroaviin tai muunneltuihin päämääriinsä. Se on kuvannut alun perin ammattilaisbaseballin yleisöä. Suomen kielessä fanin käsite on neutraali, sitä käytetään usein niin harrastajan kuin yleisönkin synonyyminä. Kilpaurheilua seuranneista kaksi kolmasosaa oli seurannut vain yhtä lajia, vajaa neljännes oli seurannut kahta lajia ja useampaa kuin kahta lajia paikan päällä oli seurannut vain seitsemän prosenttia suomalaisista. Heidän vastaanotto ei rajoitu vain ohimenevään vastaanottotilanteeseen, vaan suuntautuu pysyväisluonteisimpiin ja materiaalisempiin merkityksen tuottamisen muotoihin. Wenner ja Walter Gantz (1998, 242) ovat nostaneet esiin myös tulkinnan, jonka mukaan fani-termi nousee latinan termistä fanum, joka tarkoittaa pyhää, suotuisaa tai parantavaa jumalallista paikkaa tai temppeliä. Hysteerisen fanijoukon ikoneina voi taasen pitää poppareita haltioituneesti palvovia teinilaumoja tai tolkuttoman fanaattisia urheilufaneja, jotka kahinoivat keskenään. Terminologisesti tähän soveltuu paremmin fanin käsite, jota ei ole penkki urheilun tavoin normatiivisesti ladattu. JoliJensonin (1992, 9) mukaan fanit kuvataan usein joko vauhkoiksi yksilöiksi tai hysteeriseksi joukoksi. Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajien keskuudessa toteutettu kyselytutkimus osoitti, että jalkapallon seuraajat ovat erittäin lajiuskollisia (Heinonen&: Godenhjelm 2001a, 51).Yleisöt ovat eriytyneet kulttuurissa, jossa myös yksilön valittavissa olevat mahdolliset elämismaailmat ovat eriytyneet ja samalla pluralisoituneet. Oxford English Dictionaryn (1989) mukaan fani-termi on amerikkalaista alkuperää. Fanaatikko-termin etymologia palautuu latinaan. Antiikissa termin käyttö laajeni vähitellen tarkoittamaan kaikkiin jumalten palvonnan, uskonnon ja politiikan liiallisia muotoja sekä suoranaista sosiaalista poikkeavuutta ja psykologista tasapainottomuutta. Vuolle 1986, 223). Tällaisten vastaanottotutkimusten taustaoletuksena on, että erilaisia kulttuurituotteita voidaan tulkita ja merkityksellistää useammalla kuin yhdellä tavalla, jolloin vastaanottamista ja kuluttamista tarkastellaan aktiivisena merkityksen tuottamisena. Fanius kuuluu par excellence populaarikulttuurin ja urheilun maailmaan. Faniuden voi näin tulkita tilaksi, jossa on yksilön kannalta jotain suotuisaa ja eheyttävää. pelaajan David Beckhamin tekemisiä seurataan perinteisten urheilulehtien ohella niin juorulehdissä kuin naisten-, muotija talouslehdissäkin (katso Cashmore &: Parker 2003). Urpo Kavalan (2003, 188) mukaan tämä faniuden keskeistyminen liittyy myös tutkimusta ohjaavien paradigmojen muutoksiin. Populaarikulttuurin erilaisilla teksteillä on jotain yhteistä, par excellence, ne toimivat identiteetin rakennusmiljöönä ja kulttuurisena tulkintakehikkona. Kärjistäen voisi sanoa, että urheilu kohdataan nykyajassa entistä enemmän representaatioina ja erilaisina media teksteinä. Saippuaoopperoiden yleisöjä tutkinut Ien Ang (1990, 155) on todennut, että yleisöä ei ole olemassa sellaisenaan, ontologisesti vakaana universumina. Fiske 1989 &: 1992; Hall 1992; Giulianotti 1995; Grossberg 1992; Mitrano 1999; Thompson 1995; Wenner 1998). Englannissa termiä käytettiin ensikertaa 1800-luvun lopussa kuvaamaan urheilujoukkueen kannattamista, myöhemmin sillä on viitattu esimerkiksi naispuolisiin teatterin ystäviin, jotka joidenkin miespuolisten kriitikoiden mukaan tulevat itse näytelmän katsomisen sijaan palvomaan miesnäyttelijöitä (Lehtonen 1998, 204). Umberto Econ (1985, 158-160) mukaan mediatuotteiden vastaanottajat käyvätkin jatkuvasti semioottista sissisotaa merkitysten tulkintaan ja tuottamiseen kohdistuen. Tutkimuksen lähtökohtana tulisi olla sen tosiasian tunnustaminen, että yleisön sosiaalinen maailma koostuu rajattomasta määrästä hajanaisia käytäntöjä ja kokemuksia, joita ei voi koskaan palauttaa yhden yleisön käsitteen alle. Edellisestä ryhmästä hän mainitsee esimerkkinä John Lennonin fanin David Chapmanin, joka murhasi tämän sekä John Hincleyn, joka yritti murhata Ronald Reaganin tehdäkseen vaikutuksenJodie Fosteriin. Faniudessa itse asiassa kohde tuotetaan, ei vain vastaanoteta. Hän erottaakin neljä faniuden toiminnallista aktiviteettia. Urheilun seuraaminenkaan ei ole vain valmiiksi tuotettujen merkitysten passiivista vastaanottamista, penkkiurheilua. Yleisö tulisikin nähdä aktiivisena kulttuuristen merkitysten käyttäjinä. Tutkimuksen lähtökohdaksi tulisikin ottaa kulttuurin tuotteita käyttävien ja kuluttavien ihmisten rooli kulttuurituotteen merkityksen muodostumisessa (esim. Se tarjoaa kulttuurisesti alisteisille ryhmille kanavan ilmaista alisteista asemaansa ja vastustaa hegemonisia diskursseja, kuten Fernando Delgado (1999) on esittänyt (katso myös Fiske 1992, 30-32 &: Stevenson &: Alaug 1997). Käytänkin termiä fandom kuvaamaan tätä kulttuurista tilaa, jossa erilaisten yksilöllisten ja alakulttuuristen faniuksien konstruoiminen tulee mahdolliseksi. Urheilun seuraaminen voi toimia alakulttuurisesti tarjoten mahdollisuuksia valtakulttuurisista käytännöistä poikkeaviin tulkintoihin ja lukutapoihin. Yleisön käsittäminen homogeeniseksi massaksi sivuuttaa todellisten yleisöjen todelliset sosiaaliset maailmat ja kokemukset. Ensinnäkin fanit omaksuvat erityisen tavan vastaanottaa tekstejä, he eivät vain lue tekstejä, vaan ovat motivoituneita käyttämään niitä omissa sosiaalisissa konteksteissaan. Sen kantasanana on latinan fanaticus, joka merkitsee voimakkaasti haltioitunutta ja raivokasta henkilöä. Suomalaisten paikan päällä tapahtuvaa urheilun seuraamista kartoittaneen tutkimuksen (Heinonen &: Godenhjelm 2001b) mukaan urheiluyleisö ei kuitenkaan ole kaikkiruokaista. Lawrence A. Niiden avulla voi kiinnittää itsensä ja identiteettinsä lähteisiin, jotka eivät enää linkity yksilön elämään ajallistilalliseen paikallisuuteen. Toiseksi fanit muodostavatkin erityisen tulkintayhteisön, fani-tapaamiset, lehdet ja sähköiset keskustelufoorumit tarjoavat kulttuurisen. FANITUTKIMUS PELIN AVAAJANA Tietyllä kulttuurisella kentällä tuotettu kulttuurinen tuote syntyy viime kädessä niitä vastaanotettaessa. Penkkiurheilijoiden on myös kuviteltu olevan kiinnostuneita urheilusta ylipäätään (esim. Latinassa termillä viitattiin ihmiseen, joka oli jonkin jumalan palvontaan erikoistuneen temppelin jäsen ja sille omistautunut henkilö. Henry Jenkinsin (1992, 209-213) mukaan fanit erottuvat muista kuluttajista aivan omaksi tekstuaalisuuden käyttäjäryhmäksi. IMAGINÄÄRINEN URHEILUYLEISÖ Urheilun yleisöksi on usein ajateltu koko kansakunta, vaikka tutkimusten mukaan vain vajaa puolet suomalaisista seuraa kenttien laidoilla ja latujen varrella. Tämä tulkinta puhdistaa fanin siihen liitetyistä negatiivisista konnotaatioista. Markkinat saattavat kontrolloida urheilun kulutusta, mutta eivät niitä merkityksiä joita ihmiset omaan kannattamiseensa liittävät. Kulttuuritutkimuksen myötä ja ansiosta on päädytty korostamaan yleisöjen eroja ja vastaanoton aktiivisuutta. Näin liikuntatieteellisen tutkimuksenkin on tarkoituksenmukaista avartaa metodologista pelivälineistöään. Henry Jenkins (1992, 208) on kiinnittänyt huomiota siihen, että faniutta kuvataan usein addiktion metaforilla, uskonnollisena kiihkoiluna, sosiaalisena poikkeavuutena ja jopa psykologisena tasapainottomuutena
Fandomit ja fanien identiteetti on nykyajassa yhtä merkittävä tutkimuskohde kuin kansallinen identiteetti joskus aiemmin. Heistä voi kehittyä ammattilaisia, joiden työ liittyy urheiluun. Neljänneksi he muodostavat usein maantieteelliset ja kulttuuriset rajat ylittäviä "vaihtoehtoisia yhteisöjä", jotka eivät perustu "kasvokkuudelle", vaan pikemminkin yhteisesti jaetuille tunteille ja intresseille. Reflections on the Orgin and Spread of Nationalism. Miten ollaan urheilullisia. & Longhurst, B. Nykykulttuurissa vallitsee elämysrationaalisuus, joka tarkoittaa pyrkimystä järjestää ulkoiset olosuhteet niin, että on mahdollista saavuttaa mahdollisimman hyviä sisäisiä vaikutuksia (Schulze 1997, 48). London & New York: Routledge. Kultistit ovat fanien tapaan kulttuurituotteiden suurkuluttajia, mutta heidän kulutuksensa ja kulttuurituotteiden käyttönsä on faneja erikoistuneempaa. Fandomeihin assosioituvien ilmiöiden merkitys ei ole ennalta tuotetuissa tekstuaalisissa sisällöissä, vaan siinä, miten tekstejä käytetään arjessa erilaisissa viiteryhmissä sekä osaja alakulttuureissa. Ne sivuavat yksilöllistymistä (Beck 1992), uusyhteisöllisyyttä (Maffesoli 1995,1996, 1997), elämysyhteiskuntaa (Schulze 1996), detraditionalisoitumista (Giddens 1995). tilan, jossa edellä mainitut pysyvämmät kulttuuriset merkitykset tuotetaan. Ang, 1. Kolmanneksi fanit konstituoivat erityisen maun, esteettisen normiston ja diskurssin, johon kuuluu niin massakulttuurin valmiit tuotteet kuin fanien omat tuotokset. Tutkimuksen tuleekin tuottaa tietoa, joka auttaa tulkitsemaan ja ymmärtämään niin yleisön käyttäytymistä urheilukentän laidalla kuin laajemmin urheilun seuraamisen ja faniuden kaltaisia ilmiöitä nykykulttuurissa. Kiinnittyminen vapaa-ajan harrastukseen tai oman suosikkijoukkueen tai urheilijan menestymispyrkimysten seuraamiseen on esimerkki yksilön uusista "kotipaikoista" (Bauman 1992), Urheilun kuluttaminen ja siihen assosioituvat fandomit liittyvät läheisesti yhteiskuntatieteellisiin aikalaiskeskusteluihin. Bahtin, M, 1995. Entusiastien parissa toiminta on yhä järjestäytyneenpää ja toiminta suuntautuu ennen kaikkea erilaiseen kasvokkain tapahtuvaan harrastustoimintaan. Faniuden aktiviteetit eivät ole sohvaperunoillekaan täysin vieraita, myös he ovat motivoituneita lukemaan urheilun tekstuaalisuutta. London: Sage. Armstrong, G, 1998. Anderson, B. ELÄMYSYHTEISKUNNASSA Laskettavuuden ja tehokkuuden pohjalta rationalisoidussa yhteiskunnassa tarvitaan myös rationaalista vapaa-aikaa, tehokkaita kokemuksia ja "extremeä" työn rinnalle. Yksilöiden on jatkuvasti myös mahdollista varioida erilaisten fandomin mahdollistavien yleisöpositioiden väliltä, sillä ne ovat ainakin periaatteessa helposti vaihdettavia. Helsinki: Kustannus OYTaifuuni. Se toimii kollektiivisen identifikaation välineenä ja poliittisena rituaalina. Lisäksi faniudet liittyvät kiinteästi sosiaalisen vuorovaikutuksen, identiteetin ja kulttuurin mediavälitteistymiseen, maailmassa jossa ihmisten kohtalot ovat yhä vähemmän vain paikallisten yhteisöjen varassa (Thompson 1995, 1996). Towards a New Modernity. Desperately Seeking the Audience. Pientuottajat taas käyttävät harrastamisen mukanaan tuomia taitojaan erilaisten fanituotteiden tuotantoon ja jakeluun. 1992. Edellisten väliin he erottavat myös fanin, kultistin ja entusiastin. Ne päivittäiset tilanteet ja toiminnat, joiden osana urheilua käytetään ja merkityksellistetään. Ajallemme tyypilliset fanien osakulttuurit ovat osoitus siitä miten nykykulttuuri muotoilee meistä faneja. Nykyajalle on ominaista vapaa-ajan harrastusten korostuminen identiteetin sommittelun foorumeina. Kultistit näyttäisivätkin olevan lähempänä sitä ilmiötä jota on kutsuttu faniudeksi. Oxford: Berg. LÄHTEET Abercrombie, N. London, New York: Verso. LIIKUNTA & TIEDE 6!2004 • Yleisöt ja fanit 99. Vaikka fanin käsitteellä voidaankin viitata urheilua seuraavaan yleisöön kokonaisuudessaan, niin empiirisen tutkimuksen kohteena fanius vaatii aina tapauskohtaista määrittelyä. Faniudet voikin ymmärtää itsen strategioiksi (post-)modernissa, jossa erilaisten kulttuuristen tekstien kautta kiinnitytään maailmaan, yhteiskuntaan ja itseen (Thompson 1995, 224). London & New Delhi: Sage. Teoksessa P Bourdieu Sosiologian kysymyksiä. Kuluttaja on ikään kuin analoginen urheilua viihteenä kuluttavan penkkiurheilijan käsitteen kanssa. He ovat usein pikemminkin kulttuurituotteiden tuottajia kuin kuluttajia. Urheilun seuraamiseen liittyy vahvoja rituaalisia piirteitä, sitä on jopa kuvattu uskonnon korvikkeeksi. Fran~ois Rabelaiskeskiajan ja renessanssin nauru. Kultistit ovat verkottuneita ja muodostavat vapaamuotoisia löyhiä organisaatioita. Jälkimoderneissa fandomeissa on kuitenkin jotakin perustavanlaatuisesti uutta, sillä nykyään on mahdollista valita jotain juuri minua kiinnostavaa, ilman leimaantumisen tai marginaalistumisen uhkaa. Urheilun seuraamisen kaltaiset fandomit mahdollistavat eräänlaisen gourmet-harrastuksen kaltaisen elämyksellisyyden maksimoinnin (Heinonen 2000, 343). FANIUDEN MERKITYS NYKYAJASSA Jos sosiologia on herkkyyttä nähdä merkityksiä, joita ihmiset antavat omille toiminnoilleen nykyajassa, niin liikuntasosiologia taasen on herkkyyttä nähdä merkityksiä joita ihmiset antavat liikuntaan ja urheiluun liittyville toiminnoilleen sekä urheilun seuraamiselle. 1991. Beck, U. Sillä osallistuessaan urheilun kuluttamiseen niin fani kuin sohvaperunakin ovat yhtäaikaisesti osallisia tietyssä kokemisessa ja sosiaalisessa positiossa, mikä altistaa tietyn tyyppiselle rituaaliselle käyttäytymiselle. Fanit ovat urheilukentän laidalla audiovisuaalisesti erottuva ryhmä. Lisäksi urheilufandomeiden ja -faniuksien tutkimus on tärkeää myös urheilun seuraamiseen liittyvien lieveilmiöiden ymmärtämisessä. lmagined Communities. A Sociological Theory of Performance and lmaagination. Urheilua seuraava yleisö ei ole yksi ja jakamaton, koko kansakunta ei hurraa "latujen varrella" hiihtäjälegendoille. Näiden selitysten rinnalle tarvitaankin empiiristä tutkimusta, jossa tarkastelun keskiöön nostetaan urheilun, media tekstien ja yleisön kohtaamisen kontekstit. Empiirisen tutkimuksen kohteena tuleekin olla näiden tulkintojen muodostuminen, niiden vaihtelu sekä vaihtelun yhteydet vastaanottajien sosiokulttuuriseen taustaan. Bourdieu, P. Entusiasmin käsitteellä voi kuvata esimerkiksi perinteistä talkoohenkeen ja vapaaseen kansalaistoimintaan perustuvaa urheiluseuratoimintaa. Näin urheilun seuraamisen sosiaalisen merkityksen voi olettaa yhä lisääntyvän elämäntavan ja vapaa-ajan kokonaisuudessa. Football Hooligans Knowing the Score. "Hyvän elämän" on tarkoitus olla "kiinnostavaa", "kiehtovaa", "jännittävää" ja "miellyttävää" (Schulze 1996, 4 7). Tällaiset selitykset eivät juuri kosketa tavallisen sohvaperunan tai fanin arkista merkityksenantoa. 1998. Audiences. Tampere: Vastapaino, 152-168. 1985. 1991. Kuluttajia ovat kaikki urheilusta kiinnostuneet henkilöt. Nicholas Abercrombie ja Brian Longhurst (1998, 141) tulkitsevat faniuden jatkumoksi, jonka toisessa päässä on passiivinen kuluttaja ja toisessa energinen ja aloitekykyinen pientuottaja. Mielikuvat joita urheilun seuraamiseen liitetään vaikuttavat voimakkaasti myös siihen miten itse ilmiöön suhtaudutaan ja miten mahdollisiin ongelmiin, kuten huliganismiin. Fanit taas ovat urheilun suurkuluttajia, he ovat voimakkaasti 'kiinnittyneitä tiettyihin joukkueisiin ja tähtiin. Faniuden kaltaisilla ilmiöillä on merkitystä myös heidän elämänkokemuksessa. Elämysyhteiskunnassa ihmiset ovat yhä enemmän itsensä nojassa. Risk Society
Schulze (Eds.) Constructing the New Consumer Society. Ohranjyvä silmässä. 2003. & Hare, G. 1998. Schulze, G. One David Beckham7 Celebrity, Masculinity, and the Soccerati. Tampere: Gaudeamus. London: Routledge, 189-202. Yhteisöllisen tyylin muodoista. 2003. Liikunta ja elämäntyylit. Thompson, J. Teoksessa Lewis, LA(Ed.) The Adoring Audience. Maailman mieli. Williams, J. New York: Columbia University Press. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Metaphors, Meaning and Values. Bonney & M. Kulttisuhde näkökulmana merkityksiin. New York: St. Mikä on urheilun viihteellinen merkitys?Teoksessa M. A. Tampere: Gaudeamus. 1992. Urheilun kulutus: penkki urheilu. Urheilu, doping ja kansallinen identiteetti Näkökulmia urheiluun ja Lahden MM-kisojen doping skandaaliin 2001. Giulianotti, R. Maffesoli, M. 1985. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran Impulssi nro XVI, Liikuntatieteellinen seura. 2001 b. 1994a. Vuolle, P. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124. 2002. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö (LIKES), 287-308. Kovala, U. Sironen (toim.) Uuteen liikuntakulttuuriin, Tampere: Vastapaino, Työväen kuntoliitto, 43-74. 1999. Hepworth (Eds.) Football, Violence and Social ldentity. 1992. Miettinen (toim.): Haasteena huomisen hyvinvointi miten urheilu lisää mahdollisuuksia7 Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu 11. Kulttuurin ja politiikan murroksia. 2000. Suomalaiset urheiluyleisöt ja alkoholi. Teoksessa P Sulkunen, J. Sociology of Sport Journal 16 121, 134-154. Teoksessa U. Martin's Press, 21 37. 1986. The "Sudden death" of Hockey in Hartford: Sport Fans and Francise Relocation. Helsinki, Keuruu: Otava. A Taxonomy of Spectator ldentities in Football. Greenfield, S. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 201-226. Tutkimuskatsaus . Giulianotti, R. 1988. Fan Culture and Popular Media. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Helsinki: SVUL, Valtion painatuskeskus, 77-84 Heinilä, K. Goldstein (Ed.): Sports, Games, and Play, Social and Psychological Viewpoints. Rowe, D. Urheilu ja raittius 1900-luvulla. 1992. Dunning, E. Tervo, M. Työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa. London & New York Routledge & Kegan Paul. Heinilä, K. International Review for the Sociology of Sport 35 (3), 331-347. HolmWood, H. & Gantz, W. Heinonen, H. Giulianotti, N. 1979. 2001 a. The Enjoyment of Watching Sport Contests. The Sociological Review 39 (3), 503-530. 100 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Yleisöt ja fanit Jenkins, H. When the writ hits the fan: panic law and football fandom. New York: St. Fotboll, fans och flow Om postmodern passion och medialiserad gemenskap. & Williams, J. Maffesoli, M. Redhead, S. Teoksessa R. & Sapolsky, B. 2003. & Parker,A. 1999. (Eds.): British Football and Social Change: Getting into Europe. London: Sage Publications. Scottish fans, not English hooligans ! Scots, Scottishness and Scottish football. 1992. Hillsdale, New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates Publishers, 297-335. HolmWood, H. ls there a Fan in the House 7 The Affective Sensibility of Fandom. London & New York: Routledge, 208-237. Finnish Football Supporters away from Home: A Case Study of Finnish National Team Fans at a World Cup Oualifying Match in Liverpool England. 1988. Lehtonen, M. London & New York: Routledge, 30-49. 1997. London & New York: Routledge. Viita, . Teoksessa P Sulkunen, J. Alue ja ympäristö 31 (1), 2437. Sports spectators. Giulianotti, R. Telama ja L. Merkitysten maailma. 1998. London & New York: Routledge, 9-29. 1996. Sport matters: sociological studies of sport, violence and civilization. 1999. Cambridge: Polity Press. The Time of the Tribes. Hakkapeliitat Anfieldillä. Cashmore, E. Tampere: Vastapaino. & Godenhjelm, P. London : Routledge, 235-248. P.T. London and New York: Routledge, 233-251. Teoksessa A. Pyykkönen, T. Teoksessa P Vuolle, R. A. Radner ja G. Elämää jälkitraditionaalisessa yhteiskunnassa. Heinonen, H. Scoring away from Home: A Statistical Study of Scotland Football Fans at International Matches in Romania and Sweden. & Godenhjelm, P. Watching Sports on Television: Audience Experience, Gender, Fanship, and Marriage. 1992. Itkonen, H. World Cup France '98. Karisto,A. Heinonen, H. S. Laakso (toim.): Näin suomalaiset liikkuvat. 1997. Finn, G. Teoksessa E. Zillmann, D. Die Erlebnis-Gesellschaft, Kultursoziologie der Gegenward. Fiske, J. Hymyilevä Hannes. Radner ja G. 1999. London, Routledge. Wenner (Ed.): Mediasport. Social identity and public order: political and academic discourses on football violence. 1996. An Historical and Sosiological Study. Football and the Politics of Carnival: An Ethnographic Study of Scottish Fans in Sweden. 1995. Giulianotti, R. 2000. Teoksessa Lewis, L.A.(Ed.) The Adoring Audience. Viinamäen urheilumiehet. Beck, A. 2000. Fan Culture and Popular Media. & Wagg, S. & Giulianotti, R. London, Routledge. Kenttien kutsu. The UnrulyTrinity. & Vasara, E. Journal of Sport and Social lssues 26 11 ), 25-46. Soccer and society 3 131, 26-50. Tapaustutkimus Suomalaisista jalkapallo-faneista MM-karsintaottelusta Englanti-Suomi Anfieldillä Liverpoolissa 24.3.2001. Schulze, G. London: Routledge, 10-36. Maffesoli, M. Kovala ja T Saresma (toim.) Kulttikirja. The Roots of Football Hooliganism. Jenson, J. 1998. 2002. 1998. Helsinki: SKS, Tietolipas 195, 188-204. Jyväskylä Jyväskylän yliopisto, Liikunnan kehittämiskeskus. Eco, U. Kulttuurisen tekstintutkimuksen lähtökohtia. From Situations to Subjects: Moral Discourse in Transition. Penkkiurheilun viehätys. Teoksessa Williams J. Teoksessa L. Giddens, A.1995. Scotland's tartan army in ltaly the case for the carnivalesque. International Review of Sociology of Sport 30 (2), 191 217. Hall, S. Nordisk alkohol&narkotikatidskrift (NAT) 17 (3), 152-171 Heinonen, H. 1989. Matka arkipäivän epätodellisuuteen . Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. The Media and Modernity. Fan Culture and Popular Media. Teoksessa U. Supporters, Followers, Fans and Flaneurs. Juva: WSOY. Fiske, J. Frankfurt/New York: Campus verlag. Teoksessa Jeffrey H. International Review of Sociology of Sport 29 (2), 171-199. 1997. Sociology of Sports Journal 20 (31, 214-231. A Social Theory of the Media. 'Strangers No More, We Sing': Filking and the Social Construction of the Science Fiction Fan Community. Guttmann, A. B. Tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöstä. Sport, Culture and the Media. R. Wenner, L. Understanding Popular Culture. 2002. Leicester, London and New York: Leicester University Press, 160-184.. & Osborn, G. 1994b. Teoksessa Lewis, LA(Ed I The Adoring Audience. Mitrano, J. 1995. 1996. London & New York: Routledge, 50-65. Teoksessa Urheilun tulevaisuus. Teoksessa Lewis, L.A.(Ed 1 The Adoring Audience. 1986. 1985. Dunning, E & Murphy, P. Brown (Eds.) Fanatics! Power, identity and fandom in football. Post-fandom and the Millennial Blues, The transformation of soccer culture. Dauncey, H. The Cultural Economy of Fandom. Fandom as Pathology: The Consequences of Characterization. 1995. Buckingham, Philadelphia: Open University Press. Martin's Press, 38-57. Teoksessa Adam Brown (Ed.) Fanatics! Power, identity and fandom in football. Schulze (Eds.) Constructing the New Consumer Society. Giddens & S Lash (toim.) Nykyajan jäljillä. & Jennings, B. Grossberg, L. 1991. Fan Culture and Popular Media. The Return of Dionysus. 1991. Tampere: Vastapaino, 83-152 . Having an Away Day: English Football Spectators and the Hooligan Debate. Tampere: Vastapaino. Giulianotti, R
Tässä katsaustyyppisessä artikkelissa kuvataan terveyttä edistävän urheiluseuran tunnuspiirteitä ja viitekehyksen rakennusaineksia. Sports club activity has much potential from the point of view of health promotion. URHEILUSEURA LASTEN JA NUORTEN TERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ 1 SAMI KOKKO, 1 LASSE KANNAS, 2 HANNU ITKONEN 1 Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, terveystieteiden laitos, 2 Liikunnan sosiaalitieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto Yhteyshenkilö: Sami Kokko Puh. Esimerkiksi piilo toimintasuunnitelman, valmentajien ja ohjaajien auktoriteettiaseman tiedostamisen sekä terveysasioiden lajiin kytkemisen kautta pystytään lisäämään lasten ja nuorten terveysosaamista. (2001), the guidelines of the Ottawa Charter (WHO 1986), the criteria of Kannas (2000) and the model of well being of Allardt (1976) to sports clubs for children and adolescents. Ottawan julistuksen mukaan terveyden edistämisessä on tärkeää 1) rakentaa terveyttä tukevia käytäntöjä 2) luoda terveyttä tukevia ympäristöjä 3) vahvistaa yhteisöllisiä toimia 4) kehittää henkilökohtaisia taitoja sekä 5) uudelleensuunnata terveyspalveluja (WHO 1986). Toistaiseksi sitä ei ole suunnitelmallisesti sovellettu vapaa-aikaan liittyvissä ympäristöissä eikä myöskään urheiluseuroissa. Children and adolescents are an important target group for health promotion. Tässä artikkelissa lasten ja nuorten urheiluseuraan sovelletaan Whitelaw ym. Settings based health promotion has been carried ou t in several institutions, such as hospitals, schools and workplaces. In order for the activities of sports clubs to qualify as health promoting, they should reflect the above mentioned principles and strategies. Sports clubs reach a large number of adolescents. The goal is to produce elements for defining the frame of reference for the criteria of health promoting sports clubs. Asiasanat: toimintaympäristölähtöinen terveyden edistäminen, lapset ja nuoret, terveyttä edistävä urheiluseura ABSTRACT Sports club as a setting for promoting the health of children and adolescents Kokko S., Kannas L., Itkonen H. Until now, it has not been systematically applied to leisure oriented settings, including sports clubs. 014-2602067, sähköposti: sami.kokko@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Urheiluseura lasten ja nuorten terveyden edistäjänä Kokko S., Kannas L., Itkonen H. This article applies the models of Whitelaw et al. Lapset ja nuoret ovat tärkeä kohderyhmä terveyden edistämisessä. Key words: settings based hea!th promotion, children and adolescents, hea!th promoting sports club LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura 101. Urheiluseura toiminnalla on paljon potentiaalia terveyden edistämisen näkökulmasta. (2001) malleja, Ottawa Charterin (WHO 1986) julistuksen suuntaviivoja, Kannaksen (2000) kriteerejä sekä Allardtin (1976) hyvinvointimallia. Urheiluseuran kasvatusluonteen voidaan katsoa olevan epävirallinen. Toimintaympäristölähtöistä terveyden edistämistä on toteutettu useissa instituutioissa kuten sairaaloissa, kouluissa, työpaikoilla. Urheiluseurat tavoittavat suuren määrän nuorista. The educational nature of sports clubs may be considered to be informal. According to the Ottawa Charter, the important issues for health promotion are 1) building healthy public policy, 2) creating supportive environments, 3) strengthening community activities, 4) developing persona! skills and 5) reorienting health services (WHO 1986). Jotta urheiluseuran toiminta olisi terveyttä edistävää, tulisi sen toiminnassa näkyä edellä mainitut periaatteet ja strategiat. This review describes the characteristics of health promoting sports clubs and the elements of their frame of reference. Tavoitteena on tuottaa aineksia terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerien viitekehykselle. lt is possible to increase the health literacy of children and adolescents, for example, through becoming aware of unwritten action plans, coaches' and counsellors' position of authority and through linking health issues with a sport
Viimeisessä luvussa pohditaan urheiluseuraa toimintaympäristölähtöisen terveyden edistämisen näkökulmasta sekä sovelletaan mallit terveyttä edistävän urheiluseuran kriteereiksi. Suomessa liikunnan kansalaistoiminnat ovat olleet kiinteä osa koko järjestötoiminnan kenttää (Allardt 2001; Hentilä 1993). Urheiluseuralla on paljon mahdollisuuksia etenkin lasten ja nuorten terveyden edistämiseksi. toimet koskettavat; kaikki yhteisöt, jotka toimivat mm. Toisaalta tälläkin hetkellä valtioneuvosto korostaa urheiluja nuorisotyön mahdollisuuksia alkoholinkäytön ehkäisyssä (STM 2003). Johdanto Suomalaiseen liikuntakulttuuriin kohdistuu uudenlaisia haasteita. Urheiluseuralla tarkoitetaan tässä artikkelissa seuroja, jotka keskittyvät nuorisokilpaurheiluun. Artikkeli koostuu kolmesta pääluvusta, jotka ovat urheiluseuran velvollisuudet ja mahdollisuudet lasten ja nuorten terveyden edistämisessä, urheiluseura epävirallisena kasvatusympäristönä ja urheiluseura terveyden edistämisen toimintaympäristönä. 2003). Liikunnan ja urheilun parissa toimii kolmasosa kaikista vapaaehtoistoimintaan osallistuvista. Artikkelin punainen lanka pyrkii seuraamaan urheiluseura toiminnan ja terveyden edistämisen välistä suhdetta. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka luovat urheiluseuroille sekä velvollisuuksia että mahdollisuuksia terveysasioiden huomioon ottamiseksi. (Ilmanen ym. Terveyden edistäminen on yksi näistä osa-alueista. 7800 liikuntaja urheiluseuraa, 38 liikunnanja urheilun valtakunnan tason järjestöä sekä 75 lajiliittoa. Urheiluseura toiminnan on katsottu myös lisäävän yksilöiden ja yhteisöjen sosiaalista pääomaa (Bourdieu 1977; 1986; 1998; Putnam 1993; 1995; 2000). 2002; Koski 2000b; Rimpelä ym. Koski (2000a; 2000d) arvioi liikuntaja urheiluseurojen määräksi n. Lisäksi tavoitteena on soveltaa teoreettisia malleja (Whitelaw:n ym. Liikuntaseuran käsite pitää sisäl102 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura lään huippu-, kilpaja nuorisourheilua sekä kuntoliikuntaa harjoittavat seurat. 1999, Vertio 2003.) URHEILUSEURAN VELVOLLISUUDET SEKÄ MAHDOLLISUUDET LASTEN JA NUORTEN TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ Liikuntaja urheiluseurat ovat merkittävä osa suomalaista yhdistystoimintaa. Tästä syystä artikkelissa tarkastellaan terveyttä edistävää urheiluseuraa monesta eri näkökulmasta. Seurojen "oikea" lukumäärä riippuu siitä, miten määritellään toimivat seurat. Urheiluseura on käsitteenä suppeampi. Tämän saavuttaakseen yksilöiden ja ryhmän on kyettävä toteuttamaan toiveensa, tyydyttämään tarpeensa ja muuttamaan ympäristöä tai tultava toimeen sen kanssa. 2004). Toinen luku käsittelee perusteellisemmin urheiluseuran epävirallista kasvatusluonnetta. Käsitteiden määrittelyä Kosken (1994) määrittelyssä liikuntaseuralla tarkoitetaan urheiluseuraa laajempaa kokonaisuutta. Tällöin tarkoitetaan koko liikuntakulttuurin kenttää. Terveyden edistämisen tarkoituksena on Vertion (2003) mukaan lisätä ihmisten mahdollisuuksia hallita ja parantaa omaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttään. Kilpaurheiluksi katsotaan kaikki sellainen toiminta, jossa kilvoitellaan toisia vastaan jossakin virallisessa tapahtumassa kilpailun tasosta riippumatta. Urheiluseura toimintaan osallistuukin lähes puolet suomalaisista nuorista (Heikkala 1998; Kannas ym. Terveyden edistämiseen voidaan katsoa kuuluvan; kaikki toiminnot, joita tehdään terveyden hyväksi; kaikki ihmiset, joita em. 70-80% nuorista ennen 20-vuoden ikää. yhteistyössä optimaalisen terveyden saavuttamiseksi sekä vallitseva ympäristö, jossa em. Viimeisenä tavoitteena on virittää keskustelua terveyttä edistävä urheiluseura termistä. (2001) mallit, Ottawa Charterin (WHO 1986) julistus, Kannaksen (2000) kriteerit sekä Allardtin (1976) hyvinvointimalli) urheiluseuran toimintaympäristöön. WHO:n (1986) mukaan terveyden edistämisessä tärkeitä toimia ovat 1) rakentaa terveyttä tukevia käytäntöjä 2) luoda terveyttä tukevia ympäristöjä 3) vahvistaa yhteisöllisiä toimia 4) kehittää henkilökohtaisia taitoja 5) uudelleensuunnata terveyspalveluja. Suurin osa suomalaisista nuorisourheiluseuroista kuuluu tämän kilpaurheilumäärittelyn piiriin. Eriytymiskehitys näkyy myös liikuntaja urheiluseurojen toiminnassa. Siisiäisen (1996) mukaan vuosien 1919-1994 välisenä aikana Suomeen perustettiin 14570 liikuntaja urheiluyhdistystä. 6000-11000 kappaletta. Lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnalla on oltava kestävä eettinen perusta. Tämän artikkelin aihe on ajankohtainen myös siksi, että Suomessa käytiin vuosituhannen vaihteessa vilkasta keskustelua muun muassa urheilevien nuorten alkoholinkäytöstä. urheiluseura) tarjoavat nuorille paikan, jossa he voivat kokea turvallisuutta ja toimia omia tarpeitaan tyydyttävällä tavalla tuttujen aikuisten seurassa. Yeungin (2002) mukaan urheilu on selvästi suosituin vapaaehtoistoiminnan osa-alue. 2002; Saarela 2002). Nämä tutkimustulokset kyseenalaistivat ajatuksen urheiluseuratoiminnan terveisiin elämäntapoihin ohjaavasta vaikutuksesta. SLU:n (2002b) mukaan Suomessa oli vuonna 2002 n. Tämä taas vaatii jatkuvaa normitustyötä. Liikuntaan ja urheiluun on liitetty yhä voimakkaammin muita merkityksiä (terveys) kuin pelkkä liikkuminen (Itkonen 2000; Zacheus ym. Tutkimustulokset osoittivat, että urheiluseuratoimintaan osallistuvat nuoret käyttivät alkoholia yhtä paljain kuin muutkin (Kannas ym. Lopullisesti kriteerit luodaan tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa syksyn 2004 aikana. Artikkelin tavoitteet Urheiluseuraa ei ole aikaisemmin tutkittu terveyden edistämisen toimintaympäristönä. Terveyden edistäminen on kuvattu sateenvarjomallina, jonka alle kuuluu muun muassa terveyskasvatus. toimet tapahtuvat tai joita ne koskettavat. Heikkalan ja Kosken (2000) mukaan suomalaista urheiluseuratoimintaa on perinteisesti perusteltu niillä merkityksillä, joita urheilulla on nuorten yksilöllisessä ja yhteisöllisessä kasvussa ja kasvatuksessa. Robertsonin (2001) mukaan nuorisotyön toimintaympäristöt (esim. Tavoitteellisena terveyden edistämisenä terveyskasvatuksessa käytetään pääasiassa viestinnän ja kommunikaation keinoja. Lapsille ja nuorille toimintaa järjestäviltä urheiluseuroilta vaaditaan yhä enemmän myös yhteiskunnallisesti merkityksellisten asioiden huomioon ottamista. Terveysvaikutuksien takia harrastettavaa liikuntaa on alettu kutsua termillä terveysliikunta. Esimerkiksi SLU on vuonna 2003 aloittanut suomalaisen liikunnan ja urheilun eettisten periaatteiden luomisen. Päätavoitteena on aikaisemman kirjallisuuden perusteella tuottaa aineksia terveyttä edistävän urheiluseuran viitekehykselle. Lisäksi urheilevien nuorten humalahakuisuus oli muita nuoria yleisempää. 2002; Koski 2000a; Nurmela 1998; SLU 2002a). Esimerkiksi raittiuden sisältyminen tämänkin päivän urheiluseurojen tavoitteellisuuteen juontaa juurensa raittiusliikkeiden ja kansanvalistuksen pyrkimyksistä (Ilmanen ym. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on yksi SLU:n eettisistä periaatteista. (Bunton & Macdonald 2002; Korhonen ym. 2004; Itkonen 1996; 1997a).. Lämsän ja Mäenpää n (2002) mukaan urheilujärjestelmä tavoittaa tavalla tai toisella n. Lisäksi antidoping työn onnistuminen edellyttää jatkuvaa toimeliaisuutta jo nuorten liikuntakasvatuksessa. Kilpailuorientoitunut ja markkinavaikutteinen huippu-urheilu on eriytymässä muusta liikunnasta ja urheilusta
Muut asiat, kuten kasvatukselliset tavoitteet,jäivät käytännön toiminnassa taka-alalle. Eriytyneeseen liikuntakulttuuriin siirryttäessä 1980-luvulla liikuntaja urheilukenttä laajeni niin sisällöllisesti kuin määrällisesti sekä pirstoutui organisatorisesti. Tutkittua tietoa saatiin eri urheilutahojen käyttöön. Kosken (2000c) mukaan seurojen keskimääräinen koko on pienentynyt, vaikkakin jäsenmäärä on kasvanut. Tämä yksilölähtöinen näkökulma on lähes vastakkainen Putnamin teorian kanssa. Urheiluseurojen määrä on lisääntynyt koko ajan. Esimerkiksi ensimmäinen suomalainen urheiluseura (Björneborgs Segelförening) perustettiin 1856 rannikkopuolustusta ajatellen (Laine 1984). Itkosen (2000) mukaan liikunta ja urheilu kiinnostavat yhä enemmän myös sellaisia vapaaehtoisorganisaatioita ja julkisen sektorin instituutioita, joiden päätehtävä ei ole liikunta (esim. Samalla entisenkaltainen järjestöjohtoisuus purkautui. Urheiluseurat alkoivat keskittyä yhä enemmän vain tiettyihin lajeihin. Sisällöllisiä muutoksia ovat aiheuttaneet joukkuepalloilulajien ja kamppailulajien suosion kasvu perinteisten yksilölajien kustannuksella sekä seurojen toimintatavoitteiden kirjavoituminen. Se on koko yhteisön yhteinen voima eli resurssi, joka syntyy yksilöiden moraalisista velvollisuuksista, kollektiivisesta luottamuksesta sekä sosiaalisista verkostoista. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan niiden resurssien summaa, joita yksilöllä tai yhteisöllä on tuttavuusja arvostussuhteiden verkoston perusteella. Myös liikunnan ja urheilun keskusjärjestöt perustettiin. Kuitenkin kuntoilun lisääntyminen väestötasolla loi paineita seuraavalle muutokselle. (Itkonen 1996; 2000). Urheiluseura sosiaalisen pääoman-tuottajana Sosiaalisen pääoman käsitettä voidaan tarkastella Putnamin ja Bourdieunin teorioiden kautta. Sosiaalinen pääoma on yksi neljästä pääomanmuodosta. Urheiluseurat ovat olennaisessa roolissa etenkin sosiaalisina verkostoina, jotka kehittävät myös toimijoiden keskinäistä luottamusta. Toisaalta Hautamäki (2001) puolestaan toteaa, että kolmas sektori, johon myös urheiluseurat kuuluvat, voi vahvistaa, mutta myös heikentää yhteiskunnan sosiaalista pääomaa, jos ne ylläpitävät ahLIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura 103. Kuntourheilu soti urheiluseuroissa vallalla ollutta kilpailuorientaatiota vastaan, eikä sille oikein löytynytkään paikkaa kaikkien urheiluseurojen toiminnoissa. Putnamin (1993; 1995; 2000) mukaan sosiaalinen pääoma on yhteisöja yhteiskuntatas.(:)n ilmiö. Järjestökulttuurin kaudella urheiluseurojen määrä alkoi vähitellen kasvaa. Nuorten terveyskäyttäytymistä kuvaavat tutkimukset nimittäin osoittavat, että urheiluseuratoimintaan osallistuvien nuorten alkoholin ja huumeiden käyttö ei poikkea muista vastaavan ikäisistä (Aaron ym. Erityisesti nykyistä järjestökenttää kuvastaa eriytyminen, joka koskee koko yhdistyskenttää sekä urheiluseuratoimintaa (Rönnberg 1999; Itkonen 2000). Liikunnasta tuli kiinnostava poliittisen vaikuttamisen kanava. Laajamittaisesti urheiluseuratoiminta alkoi kasvaa 1910ja 1920-luvuilla, jolloin suuret työläisjoukot saatiin urheilun pariin. 1930-luvulla alkoi urheilurintamalla lisääntyä kilpailullispainotteinen tavoitteellisuus. Itkosen (1996; 2000) mukaan liikunnan kansalaistoiminta on jaettavissa neljään eri ajanjaksoon, jotka kuvaavat kunkin aikakauden järjestökäytäntöjä ja -kytkentöjä. Putnamin ja Bourdieun teorioihin sisältyvä sosiaalisten verkostojen keskeisyys mahdollistaa yleistyksen, että vapaaehtoistoiminta (urheiluseuratoiminta) lisää sosiaalista pääomaa. Tämä ei tuota sosiaalista pääomaa samassa määrin kuin esim. 2002). Myös tutkimustoiminta liikunnan ja urheilun saralla tehostui. Jaksot ovat 1) järjestökulttuurin kausi (1900-1930); 2) harrastus-kilpailullinen kausi (1930-1960) ; 3) kilpailullis-valmennuksellinen kausi (1960-1980); 4) eriytyneen liikuntakulttuurin kausi (1980-nykypäivä). Urheiluseurojen tavoitteellisuuden ja käytännön toiminnan välillä on kuitenkin selvä paradoksi. Allardtin (2001) mukaan urheiluseuratoiminta tarjosi alajaostoina esimerkiksi poliittisille järjestöille sellaisen nuorisotoiminnan muodon ja toimintaympäristön, joka oli nuorille itselleen mielekäs ja jossa oli helppo pitää läsnä poliittista aatetta. Yeungin (2002) mukaan urheiluseuroissa yksilöt kehittävät itseluottamustaan, oppivat ryhmätyöskentelytaitoja ja sääntöjen kunnioittamista sekä tutustuvat erilaiset taustat omaaviin ihmisiin. Siisiäisen (1990) mukaan 1980-luvulla alkanut sekä kulttuurija harrastusyhdistysten että urheiluseurojen määrällisen ja suhteellisen osuuden kasvu kuvastaa elämäntapaparadigmaan kiinnittyvän kollektiivisen toiminnan lisääntymistä koko suomalaisessa yhdistyskentässä. Bourdieun teorian keskeisiä kysymyksiä ovat vallankäytön muodot, taloudellisten ja kulttuuristen rakenteiden ja toimijoiden väliset vuorovaikutussuhteet. Seuraavalle liikuntakulttuurin aikakaudelle (kilpailullis-valmennuksellinen) siirryttiin koko suomalaisen yhteiskunnan voimakkaan muutoksen myötä. kasvatusala). urheiluseuratoiminnassa tapahtuu. Heikkala (2004) lisäsi samaan käsitteistöön nykyaikaa kuvaavan termin "hyvinvoinnin tie", jossa urheiluseuroilta odotetaan vahvempaa roolia koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan osatekijänä myös terveyden edistämisen osa-alueella. Toisin sanoen urheiluseuraan kuuluminen ja siinä toimiminen luovat yksilölle resursseja. 1995; Garry & Morrissey 2000; Kannas ym. Siisiäinen (1990) kuvaa tätä aikakautta yhteiskunnan "hulluuden vuosiksi". Allardtin (2001) mukaan urheilu on ollut vahva suomalaisen yhteiskunnan sosiaalinen integroija. Seuratoiminta lisää motivaatiota liittyä erilaisiin ryhmiin. Heinilä (1974) kuvaa samaa kehitystä termeillä "kilpailun tie" (1950-1970) ja "kunnon tie" (1970-1980). Tosin 1960-luvulla myös kuntourheilu lisääntyi ihmisten kiinnostuttua omaan terveyteensä liittyvistä asioista (Heinilä 1974; Heikkala 2000). Bourdieunin (1977; 1986; 1998) sekä Bourdieu ja Wacquantin (1995) mukaan yhteiskunta koostuu erilaisista sosi,J.alisista kentistä. Sen peruselementit ovat osallisuus ja luottamus. Siisiäinen (2001) toteaa, että urheiluseuratoiminnalla on pysyvämpääkin vaikutusta nuorten ja nuorten aikuisten kollektiivisen identiteetin muodostumisessa. Tämä johti myös organisatorisiin muutoksiin järjestökentässä, sillä eri lajien erityispiirteet toivat mukarutan uusia tarpeita. (Heikkala 2000; Itkonen 1996; 1997b). 2002; Koski 2000b; Rimpelä ym. Samantyyppinen kehitys on jatkunut 1990-luvulla. Organisatorisesti eriytyminen tapahtui yhä useampien yleisseurojen "hajoamisena" erikoisseuroiksi. Lisäksi järjestöjen ulkopuolinen liikunta lisääntyi ja kansainvälinen vuorovaikutus korostui. Urheiluseurojen toimintaeetosten muutoksia Suomalainen liikuntakulttuuri on ollut kiinteä osa yhdistystoiminnan yleistä muutosta. Kuitenkin myös Bourdieun teoriassa urheiluseurat ovat tärkeitä sosiaalisen pääoman tuottajia. Kilpaurheilusta tuli urheiluseurojen pääasiallista toimintaa. Heikkalan (2000) mukaan nykyisen liikuntajärjestökentän rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten taustalla ovat eriytyminen ja ammattimaistuminen. (Itkonen 1996; 2000). 2002; Saarela 2002). Lisäksi nuuskan käyttö on urheilevilla nuorilla muuta nuorisoa yleisempää (Kannas ym. Urheiluseurojen korostunut merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa on sosiaalisen pääoman kehittymisen näkökulmasta positiivinen asia. Siisiäisen (1990) mukaan liikunta ja urheilu vahvistivat asemaansa 1900-luvun alun suomalaisessa yhteiskunnassa. Yleisseurat "hajosivat" yksittäisten lajien erikoisseiuoiksi. Putnam (1995; 2000) on todennut amerikkalaisen yhteiskunnan sosiaalisen pääoman heikentyneen osin siksi, että amerikkalaiset harrastavat edelleen paljon, mutta yhä enenevissä määrin yksin
Lisäksi urheiluvalmentajat vaikuttivat nuorten asenteisiin lisäravinteiden käytöstä enemmän kuin opettajat tai vanhemmat. Vaikka lasten ja nuorten urheiluseurojen toiminta tavoitteissa ja periaatteissa usein korostetaankin terveiden elämäntapojen merkitystä, tutkimustulokset osoittavat, ettei urheiluseuroissa ole juurikaan toteutettu terveyskasvatusta (Kokko & Kannas 2004). Saarelan (1999) mukaan 80% 15-19-vuotiaista nuorista sanoi huumevalistuksen vaikuttaneen heidän huumekielteiseen suhtautumiseensa. Siisiäisen (1990, 169) mukaan nuorisojärjestöjä voidaan tarkastella "nuorten (ja vanhempien) välisistä vuorovaikutussuhteista syntyvinä merkityskokonaisuuksina, joiden avulla rakennetaan organisatorista sosiaalista maailmaa ja joiden avulla osallistutaan "taisteluun" siitä, mitä nuoriso on, millaiseksi vallitseva käsitys nuorisosta muodostuu ja millaiseksi nuorison omakuva muodostuu". Varhain opitut terveystiedot, -asenteet ja -käyttäytyminen luovat tärkeän perustan yksilön loppuelämän terveydelle. Allardt (2001) näkee kilpaurheilun ja kuntoliikunnan välisellä vastakohtaisuudella myös kannustavan ja rakentavan vaikutuksen. 1900-luvun alkupuolella noin puolet suomalaisista urheiluseuroista toimi pääasiassa jonkin muun aatteellisen toiminnan kuin urheilun pohjalta. Urheiluseuroilla on erityisasema myös tarkastellessa koko suomalaista nuorisojärjestökenttää. Lähes kaksi kolmasosaa (63,8%) järjestöihin kuuluvista nuorista kuuluu johonkin urheiluseuraan (Nurmela 1998). humalahakuisuus, nuuskan käyttö) urheiluseuraan kuuluvat nuoret käyttäytyvät terveytensä suhteen jopa muita nuoria negatiivisemmin (Aaron ym. 1995; Garry & Morrissey 2000; Kannas ym. (Heikkala & Koski 1999; Koski 2000a; Koski 2000b). Pyykkösen ja Vasaran (1999) mukaan 1980-luvulta lähtien on alkoholin ja urheilun suhteessa ollut havaittavissa muutosta sallivampaan suuntaan. Terveystavoitteiden ja käytännön paradoksi Lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa on usein korostettu terveiden elämäntapojen merkitystä. 2004). Lisäksi toteutettu ennaltaehkäisevä työ ei ole johtanut merkittäviin tuloksiin käytännössä. 1 1. Urheilua harrastettiin tällöin esim. Vapaaehtoisjärjestöissä olennaisessa roolissa ovat siihen kuuluvat yksilöt ja heidän tarpeensa. Urheilu ja päihteettömyys on myös liitetty toisiinsa vuosikymmenien ajan. Vastavuoroisesti urheilujärjestoiltä ja -seuroilta voidaan odottaa myös terveyden edistämisen toimia. Terveet ja raittiit elämäntavat ovat nykyisinkin tavoitteena suurimmalla osalla urheiluja liikuntajärjestöistä ja -seuroista. Samassa urheiluseurassa saattaa esiintyä ristiriitaisia tavoitteita. Lasten ja nuorten osallistuminen urheiluseura toimintaan on aktiivista, sillä n. Tämä asettaa haasteita lasten ja nuorten terveyden edistämiselle. Lisäksi lähes puolet urheiluseuratoimintaan osallistumattomista haluaisi mukaan niiden toimintaan (SLU 2002a). työväenyhdistyksien ja raittiusseurojen alaosastoissa. Urheiluvalmentaja voi siten halutessaan edistää lasten ja nuorten terveyttä. Terveyden edistämisen näkökulmasta urheiluseuran puolivirallinen asema tarkoittaa sitä, että seuroilla on velvollisuus ottaa toiminnassaan huomioon myös terveysasioita. Toisaalta myös Zacheusin ym. Hänen mukaansa kilpaurheilun ja kuntoliikunnan voidaan katsoa tukeneen ja stimuloineen toisiaan. Urheilun harrastaminen seuroissa on pysynyt suosittuna 1990-luvulta lähtien. Yeungin (2002) mukaan sosiaalisen pääoman näkökulmasta voidaan kysyä, tarjoaako esim. Terveyden edistämisen ja terveyskasvatuksen tavoitteena onkin ohjata nuoria kohti terveitä elintapoja vaikuttamalla heidän asenteisiinsa. Vuonna 1986 urheiluseuroista 83 % ja vuonna 1996 79 % kertoivat terveiden ja raittiiden elämäntapojen olevan suurena tai melko suurena aatteena seuran toiminnassa. (2001) mukaan nuorten asenteet olivat sosiaalisia normeja parempia ennustajia heidän aikomukselleen käyttää lisäravinteita. Esimerkiksi suomenruotsalaisilla arveltiin olevan enemmän sosiaalista pääomaa ja heidät nähtiin terveempiä kuin saman alueen suomenkieliset (Hyyppä 2001; Hyyppä & Mäki 2001). 2002; Koski 2000b; Rimpelä ym. URHEILUSEURA EPÄVIRALLISENA KASVATUSYMPÄRISTÖNÄ Urheiluseuran toimintaympäristö on kasvatuksellisesta näkökulmasta tarkasteltuna epävirallinen Qeffs & Smith 1999; Robertson 2001). Kosken (1994) mukaan vapaaehtoisorganisaatiot toimivat välittäjinä yksilöiden ja valtion välillä. Nuorena opittujen terveystottumusten vaikutukset näkyvät usein vasta myöhemmin. 2002; Saarela 2002). vapaaehtoinen urheiluseuratoiminta yksilölle palkitsevia sosiaalisia verkostoja vai hakeutuvatko ihmiset vapaaehtoistoimintaan saadakseen uusia sosiaalisia kontakteja. 2002; Koski 2000a; Nurmela 1998; SLU 2002a). Urheiluseurojen toiminta ei aina kuitenkaan suuntaudu jäsenten intressien mukaan. Urheiluseuratoiminnassa mukana olevat nuoret esimerkiksi polttavat tupakkaa vähemmän, mutta käyttävät alkoholia ja huumeita yhtä yleisesti kuin ei urheiluseuratoiminnassa mukana olevat.Joillakin osa-alueilla (esim. Täten urheiluseuratoiminnan sosiaalista pääomaa lisäävät vaikutuksetparantaisivat myös mukana olevien lasten ja nuorten terveyttä. Voidaan siis olettaa, että urheiluseuratoimintaan osallistuvat nuoret tutustuvat helpommin joihinkin riskikäyttäytymisen tekijöihin. Toisin sanoen urheiluseuratoiminta ja sen aikana tapahtuva vuorovaikutus kasvattajien (valmentajat, muut aikuiset) ja nuorten (urheilijat) välillä voi vaikuttaa sekä siihen, millaista nuorison terveyskäyttäytyminen on, että millainen malli nuorille esimerkiksi päihteiden käytöstä annetaan. Urheilu oli siis väline jonkin muun aatteellisen toiminnan toteuttamisessa. dasta perinteisyyttä ja sulkeutuneisuutta. Tammelinin (2003) mukaan koulun ulkopuolella harrastettavan urheilun määrä, urheiluseuraan kuuluminen sekä hyvä koululiikuntanumero vaikuttivat aikuisiän liikkumisaktiivisuuteen. Valtio on määritellyt tulosohjausjärjestelmän, jonka kautta se ohjaa urheilujärjestöjä panostamaan 50% tuesta lasten ja nuorten liikuntaan (Heikkala 1998). Sosiaalisella pääomalla on todettu olevan vaikutusta yksilöiden terveyteen. Urheilujärjestöt ovatkin aika ajoin 104 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura laatineet omia alkoholipoliittisia ohjelmiaan (Ilmanen ym. Tämä vaikuttaa kielteisesti myös urheiluseuran terveyttä edistävään luonteeseen. Kilpaurheilussa menestyminen saattaa joissakin tapauksissa ohjata seuran toimintaa yleisen liikuntaharrastuksen edistämisen kustannuksella (Heikkala & Koski 2000; Itkonen 1996; 2000; Koski 2000a). Toisaalta urheilujärjestöillä ja -seuroilla voidaan katsoa olevan puolivirallinen asema, sillä julkishallinto tukee taloudellisesti hyväksi katsomaansa järjestöja seuratoimintaa. Se voidaan nähdä paikallisen kulttuurin ilmentymänä, joka toimii virallisen kasvatuksen ulkopuolella (Helander 1998). Lapset ja nuoret terveyden edistämisen kohderyhmänä Nuoret ovat tärkeä terveyden edistämisen ja terveyskasvatuksen kohderyhmä. Myös urheiluseurassa toteutettavan terveyden edistämisen voidaan katsoa tukevan ja hyödyttävän sekä harrastus toimintaa että kilpaja huippu-urheilun valmennustoimintaa. (2003) mukaan lapset ja nuoret itse kokivat liikunnan ja urheilun terveydelliset vaikutukset tärkeimpänä liikuntaharrastukseen innostavana tekijänä. Dunnin ym. 427000-435000 lasta ja nuorta harrastaa liikuntaa urheiluseuroissa (Heikkala 1998; Kannas ym
Vapaaehtoisorganisaatiolla ei ole samanlaista pakottavaa valtaa jäsenistöönsä, kuten julkisilla ja yksityisillä instituutioilla on. Tämä vaikuttanee myös heidän aktiivisuuteensa terveyskasvatusasioiden suhteen. Tämä on tärkeää etenkin, kun urheiluseuroihin pyritään viemään sen päätavoitteen (urheilu, laji) ulkopuolisia asioita (terveysasiat). Meren (1992) mukaan piilo-opetussuunnitelman toteutumisen havaitsee niistä ilmiöistä, jotka näkyvät oppilaiden työskentelytottumuksina, itsetuntona sekä oppimisja tiedonkäsityksenä. Piilotoimintasuunnitelma koostuu tällöin urheiluseuratoiminnasta kokonaisuudessaan, sen käytännön järjestelyistä, urheilijoiden ja valmentajien tarpeista sekä yhteiskunnan urheiluseuratoiminnalle asettamista odotuksista. Osallistumisaktiivisuus urheiluseurojen vapaaehtoistoimintaan kasvaa koulutuksen myötä. Vapaaehtoisuuden hiipuminen asettaa tulevaisuuden urheiluseuratoiminnalle haasteita. Vapaaehtoinen osallistuminen Terveyttä edistävää vapaaehtoisuuteen perustuvaa urheiluseuratoimintaa voidaan tarkastella sekä siihen osallistuvien lasten ja nuorten että heitä ohjaavien aikuisten näkökulmista. Ammattilaistai vapaaehtoispohjalta toimivat urheiluseurat omaavat erilaiset edellytykset kasvatustavoitteellisuuden suhteen. Se voi olla esimerkiksi toisten kanssa työskentelyä, ideoiden jakamista, taitojen kehittymistä ja arvojen testaamista. Jotta urheiluseurat voivat todeta, että niissä toteutetaan kasvatuksellisia asioita, tulee kasvatusasioiden olla tiedostetusti ja suunnitelmallisesti toiminnassa mukana. Piilotoimintasuunnitelma Kouluissa käytetään opetuksen ja kasvatuksen suunnitelmallisuuden ja yhdenmukaisuuden aikaansaamiseksi opetussuunnitelmaa. Tulevaisuuden seurajohtamisen haasteena onkin se, miten varmistaa jäsenistön sitoutuminen seuran tavoitteisiin. Sen parissa toimii kolmasosa kaikista vapaaehtoistoimintaan osallistuvista. Esimerkiksi harjoitusmäärien kasvu vaatii vanhemmilta entistä enemmän määrällistä sitoutumista lastensa harrastuksiin. Urheiluseuratoiminta kiinnostaa etenkin keskiasteen koulutuksen saaneita miehiä. Päätoimisten työtekijöiden määrä lienee 1500-2000 välillä (Koski 2000a). On siis tunnistettava urheiluseuratoiminnan reunaehdot ja realiteetit. Burns (1998) toteaa toiminnan olevan aina sosiaalisidonnaista. Päätoimisten työtekijöiden määrä ei ole kasvanut urheiluseuroissa viimeisen 15-20 vuoden aikana. Kosken (2000c) mukaan taustarooleissa toimivien aikuisten vapaaehtoisuus on muuttunut näennäisvapaaehtoisuudeksi. Yeungin (2002) mukaan urheilu on selvästi suosituin aikuisten vapaaehtoistoiminnan osa-alue Suomessa. Lisäksi Robertsonin (2001) mukaan nuorisojärjestöjen epävirallinen luonne antaa hyvät mahdollisuudet ottaa nuoret mukaan myös terveyskasvatusprojektien suunnitteluun ja toteutukseen. Lapset ja nuoret osallistuvat urheiluseuratoimintaan vapaaehtoisesti. Heidän tutkimuksensa vahvistaa, että vaikka piiloopetussuunnitelmaa ei ole kirjoitettu, niin silti sen kautta opitaan asioita. He voivat liittyä urheiluseuraan ja erota siitä milloin vain. Epävirallisen kasvatuksen toimintaympäristöissä samasta asiasta voidaan puhua käsitteellä toimintasuunnitelma. Se kuvastaa samaa ideologiaa kuin opetussuunnitelma ja se voidaan myös jakaa opetussuunnitelmajaon mukaisesti. Opetussuunnitelmat voidaan Aholan ja Olinin (2000) mukaan jakaa kolmeen osaan: 1) kirjoitettu 2) toteutunut sekä 3) piiloopetussuunnitelma. Epävirallisen kasvatuksen tulee ottaa huomioon toimintaympäristöt Oeffs & Smith 1999). Broady (1986) määrittelee piilo-opetussuunnitelman opettajien tiedostamattomaksi kasvatukselliseksi tavoitteeksi, jonka avulla pyritään sosiaalistamaan oppilaat olemassa olevaan yhteiskuntaan samalla, kun heille näennäisesti opetetaan jotain muuta virallisen opetussuunnitelman asiaa. Toteutunut opetussuunnitelma kuvaa niitä asioita, joita kouluissa todellisuudessa opetetaan ja opitaan. Siitä on käytetty myös termejä virallinen ja todellinen opetussuunnitelma. Sama pätee urheiluseuran terveyden LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura 105. (Heikkala & Koski 2000). Tällöin hän ei myöskään pysty sitä itse kriittisesti arvioimaan tai kehittämään. Urheiluseurojen ohjaajat ja valmentajat toimivat junioriurheilun puolella lähes täysin kansalaistoiminnan hengessä, vaikka joitakin kulukorvauksia maksettaisiinkin (Koski 2000c). Epävirallinen kasvatus Epävirallisella kasvatuksella tarkoitetaan Jeffs ja Smithin (1999) mukaan ei-virallisessa toimintaympäristössä (koti, harrastus) tapahtuvaa jokapäiväistä toimintaa. (vrt. Myllyniemen (2004) mukaan vain hieman alle puolet 15-29-vuotiaista nuorista koki kuuluvansa kiinteästi harrasteseuraan. Se on prosessi, jossa kasvatus tapahtuu jokapäiväisen elämän kautta eli siten, miten elämää eletään. Esimerkiksi terveydenhuolto on usein liian virallinen toimintaympäristö nuorten terveyden edistämisessä eikä se tai sen viesti tavoita nuoria. Näin ei ainakaan toistaiseksi ole terveyskasvatusasioissa ollut (Kokko & Kannas 2004). Harju (2003) toteaa, että epävirallinen oppiminen sisältää järjestelmällisiä oppimistavoitteita, oppimiseen käytettyä aikaa sekä oppimisen tukea. Nuorisojärjestöjen toiminta on siis kasvatuksen näkökulmasta epävirallista. Urheiluseuran terveyden edistämisen piilotoimintasuunnitelma on edellistä soveltaen urheiluseuran tiedostamatonta terveyden edistämistoimintaa, jonka kautta urheilevat nuoret saavat tietoja ja taitoja terveyteen liittyvistä asioista vaikkapa valmentajan malliesimerkin kautta samalla, kun heille opetetaan jotain urheiluun tai lajiin liittyvää .. Urheiluseuratoiminnassa tällaisen piilotoimintasuunnitelman osa-alueet saattavat vaihdella käytännössä paljonkin. Lisäksi opetussuunnitelma pitää sisällään ne säännöt ja toimet, joilla oppilaitos pyrkii saavuttamaan kasvatukselliset päämääränsä. Vain alle 10% seuroista on palkannut päätoimisen työntekijän. Blumbergja Blumberg (1994) kuvaavat piilo-opetussuunnitelmatermiä epäviralliseksi, ei-suunnitelluksi sekä ei-kirjoitetuksi. Tämä ei Broadyn (1986) mukaan ole hyvä asia, sillä tällöin opettaja ei tiedosta todellista kasvatuksellista tapahtumaa kokonaisuudessaan. Piilo-opetussuunnitelma kattaa näiden kahden osan jälkeen kaiken sen muun, mitä koulu ja koulunkäynti opettavat. Grahamin (2000) ja Robertsonin (2001) mukaan juuri lasten ja nuorten vapaaehtoinen osallistuminen luo nuorisojärjestöjen toiminnalle epävirallisen kasvatusluonteen. Parempaan vaikuttavuuteen päästään esimerkiksi huumeasioissa, kun terveyden edistäjät kohtaavat nuoria kaduilla tai nuorisokerhoilla, vapaammassa toimintaympäristössä (Graham 2000) . Kokko & Kannas 2004). Koulujen piilo-opetussuunnitelma on pääosin sama asia kuin urheiluseurojen piilotoimintasuunnitelma. Myös urheilutoiminnan sosiaalisen kiinteyden oheneminen asettaa haasteensa vapaaehtoistoiminnalle (Allardt 2001). Kirjoitetulla opetussuunnitelmalla tarkoitetaan opetuksen kirjattuja sisältöjä, tavoitteita sekä opetusmuotoja. Piilo-opetussuunnitelmaa toteutetaan yleensä tiedostamattomasti. Piilotoimintasuunnitelma on urheiluseuratoiminnassa merkityksellinen asia, sillä vapaaehtoistoiminnassa perinteen merkitys toimintojen ohjaajana voi olla jopa suurempi kuin kouluissa. Piilo-opetussuunnitelma muodostuu opetuksen käytännön järjestelyistä, kouluinstituutiosta, oppilaiden ja opettajien tarpeista sekä yhteiskunnan koululle asettamista tavoitteista. Lasten ja nuorten urheilutoiminnoissa myös osallistuminen harjoitusja kilpailutapahtumiin on vapaaehtoista
Toisin sanoen tämän ajattelutavan kautta voidaan määritellä ja ymmärtää yksilöiden ja yhteisöjen terveyteen suoraan tai epäsuoraan vaikuttavia "ympäristötekijöitä". Malleissa toimintaympäristö vaihtelee passiivisesta tiedonvälityskanavasta koko terveyden edistämisen pääkohteeksi. (Mullen ym. 1999.) Valmennustoiminnan suunnittelu auttaa valmentajaa otollisen oppimisilmapiirin luomisessa. Kolmannen sektorin määrittely on vaikeaa, sillä erilaisia yhdistyksiä, osuuskuntia, yhteisöjä, kansalaisryhmiä ja verkostoja on maassamme useita. 1995; Rootman ym. Toimintaympäristö tarkoittaa sitä rajaavaa tekijää ihmisten vuorovaikutuksessa, joka rajaa kulloisenkin toimintaympäristön koskemaan tiettyä joukkoa ihmisiä tiettynä hetkenä. Toimintaympäristöjen kautta voidaan siis määritellä ja ymmärtää terveyteen vaikuttavia "ympäristötekijöitä". Erityisympäristöllä Heinilä tarkoittaa urheiluseurojen lähiympäristöjä ja vuorovaikutusta, joista yksittäiset urheiluseurat ovat kiinteimmin riippuvaisia. (Heikinaro-Johansson ym. Urheiluseurojen toimintaympäristöt muotoutuvat samoin kuin muidenkin vapaaehtoisorganisaatioiden. Toisaalta osa niistä (esim. Joillakin toimintaympäristöillä (koulu ja työpaikka) on elämänkaaren suhteen suurempaa merkitystä tietyssä elämänvaiheessa. 2003). (2001) jakavat toimintaympäristölähtöisen terveyden edistämisen viiteen malliin, riippuen toimintaympäristöjen vaikutuksesta terveyden edistämisessä. Urheiluseuran yleisympäristö pitää sisällään 106 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura yhteiskunnan sekä vallalla olevat kulttuuriset, taloudelliset, poliittiset ja järjestölliset olosuhteet. edistämistoiminnassa. 1995; Crisp & Swerissen 2003; Lynch & Dunn 2003; NHMRC 1997). Julistusta voitaneen tulkita siten, että ihmiset oppivat koulussa, työskentelevät työpaikoilla, harrastavat vaikkapa urheiluseuroissa ja rakastavat kotona. urheiluseura) ohjaa sitä, miten ihmiset käyttävät vapaa-aikaansa. Goel & Mclsaac 2000; Gunnarsd6ttir & Björnsd6ttir 2003; Latter 2001). 1997; Michaud 2003) sekä terveydenhuoltoa tai sairaalaa (mm. (Heikinaro-] ohansson ym. Valmentajat ja ohjaajat terveyskasvattajina SLU:n (2002b) mukaan vapaaehtoistyötä urheilun parissa tekevistä 19-65-vuotiaista aikuisista 34% koki tekevänsä ensisijaisesti lapsija nuorisotyötä. Terveyden edistämisessä yksityisellä puolella toimintaympäristönä on ollut työpaikka (mm. Urheiluseura ei voi toimia irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta. 1999.) URHEILUSEURA TERVEYDEN EDISTÄMISEN TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ Sosiaaliset organisaatiot voidaan jakaa kolmenlaisiin organisaatioihin: 1) liiketaloudellisiin 2) julkishallinnollisiin sekä 3) vapaaehtoisiin (Koski 1994). Piilotoimintasuunnitelma tulisi tiedostaa ja keskustella siitä avoimesti eri toimijoiden kesken. 2000; Noblet 2003; Peltomäki ym. Chu ym. 2001). 2001; Torres & Tilford 2001.) Whitelaw ym. Suomalaisessa liikuntaja urheilukulttuurissa kolmas sektori tarkoittaa pääasiassa erilaisia kansalaistoimintapohjaisia yhdistyksiä eli urheilujärjestöjä ja -seuroja. Tällöin urheilijoilla on selvät pelisäännöt siitä, mitä heiltä odotetaan harjoitustapahtumassa ja sen ulkopuolella. Viestintäja vuorovaikutustaidot nousevat esille otollista kasvatusilmapiiriä ja -ympäristöä luotaessa. Julistuksen jälkeen terveyden edistämisen päähuomio alkoi siirtyä ongelmakeskeisestä, riskitekijäorientaatiosta kohti terveyden edistämisen toimintaympäristöjä (Kickbusch 2003). Niitä voivat olla laajat ja vaikeasti hahmotettavat yhteisöt (kuten kunnat), selvästi määriteltävissä olevat ja rajatut yhteiskunnalliset sekä yhteisölliset rakenteet (kuten terveyspalvelut), paikalliset kolmannen sektorin organisaatiot (kuten urheiluseurat) , kunnan hallinnoimat organisaatiot (kuten koulut ja sairaalat) sekä kasvatuksen perusinstituutiot (kuten koti ja perhe). Myös Jeffs ja Smithin (1999) mielestä epävirallisen kasvattajan tärkein tehtävä on saada aikaan keskustelua, saada ihmiset osallistumaan keskusteluun ja oppimaan siitä sekä toisiltaan. 2000; Whitelaw ym. Tämän jälkeen lähestymistapaa on käytetty niin valtakunnallisissa kuin paikallistason terveyden edistämisen projekteissa sekä terveydenhuolto-, sairaala-, koulu-, yliopisto-, työpaikkaja vankilaympäristöissä (Baric 1994; Dooris ym. Ottawa Charter julistus loi suuntaviivat toimintaympäristölähtöiselle terveyden edistämiselle tyyliin "health is created and lived by people within the settings of their everyday life; where they learn, work, play and love" (WHO 1986). Rovion (2002) ja Dudan (1992) mukaan suunnitelluilla ja urheilijoiden tasoon nähden oikein asetetuilla tavoitteilla valmentaja ehkäisee ja vähentää häiriökäyttäytymistä sekä lisää harjoittelumotivaatiota. Toistaiseksi urheilua tai urheiluseuraa on tutkittu toimintaympäristönäkökulmasta vähän ja lähinnä sponsoroinnin sekä mainonnan vaikuttavuuden osalta (Corti ym. 1998; Poland ym. Ensimmäinen esimerkki toimintaympäristölähtöisestä terveyden edistämisestä oli Terveet kaupungit -projekti (Healthy Cities, alkoi vuonna 1987). Grahamin (2000) mukaan nuorisokasvattajat kokevat olevansa tehokkaampia terveyskasvattajia kuin opettajat, koska toiminnan ilmapiiri oli rennompi. Kangaksen (2003) mukaan kolmas sektori sijoittuu julkisen ja yksityisen sektorin väliin. Toisella sektorilla tarkoitetaan julkista sektoria, joka käytännössä tarkoittaa valtion ja kuntien ylläpitämiä organisaatioita kuten esimerkiksi koulua (mm. Yeungin (2002) mukaan eniten liikunnallista vapaaehtoistoimintaa harrastetaan kolmen hengen tai suuremmissa talouksissa. Myös urheiluvalmentajien on todettu olevan tärkeitä auktoriteetteja nuorille. Ensimmäisellä sektorilla tarkoitetaan yksityistä eli markkinataloudellista sektoria, josta on käytetty myös nimikettä voittoa tavoitteleva eli profit-sektori (Helander 1998). Vapaaehtoistoimijana toimimiseen vaikuttavat suuresti omien lasten määrä sekä harrastamisen määrä. Hyvät ihmissuhteet luovat otollisen ympäristön nuorelle kasvaa ja kehittyä. Viestinnässä valmentajan oma innostuneisuus asiaa kohtaan nousee esille, koska valmentajan positiivisella asenteella on myös suotuista vaikutusta nuoriin. 2001; Kokko & Kannas 2004). Valmentaja vaikuttaa siihen, millainen oppimisja kasvatusilmapiiri tai -ympäristö urheilutilanteessa on. Beattie 2001; Lynagh ym. Wenzelin (1997) mukaan toimintaympäristö on 1) sosiaalisesti ja kulttuurisesti määritelty maantieteellinen ja fyysinen paikka, jossa tapahtuu ihmistenvälistä kanssakäymistä sekä 2) joukko sosiaalisesti ja kulttuurisesti määriteltyjä toimintatapoja, joita eri ympäristöissä ja tilanteissa käytetään. Heinilä (1986) erottelee urheiluseuroille niiden yleisja erityisympäristönsä. Toisaalta urheiluseurojen toiminnan sisältöön vaikuttavat tekijät muokkaavat niille omat erityispiirteensä. Robertsonin (2001) mukaan nuorisokasvattajan tärkein työkalu terveyden edistämisessä on keskustelu. Toisaalta niiden avulla voidaan hahmottaa se viitekehys,jonka kautta terveyden edistämisen suunnittelu ja toteutus kussakin tilanteessa olisi mahdollisimman. Tällä tarkoitetaan terveyden edistämisen tarkastelua toimintaympäristöjen ja niissä tapahtuvan vuorovaikutuksen (interaction) kautta. He omaavat potentiaalia toimia myös tehokkaina terveyskasvattajina (Dunn ym. Terveyden edistämisen toimintaympäristöt vaihtelevat suuresti. Toimintaympäristölähtöinen terveyden edistäminen Terveyden edistämisessä eri toimintaympäristöt (settings) ovat tärkeitä tarkastelukohteita. Toimintaympäristölähtöinen terveyden edistäminen (settings based health promotion) alkoi kehittyä Ottawa Charter julistuksen myötä vuonna 1986
Seuraavassa urheiluseuratoimintaa sovelletaan näihin malleihin. Toisessa mallissa (active model) toimintaympäristönkin merkitys tunnistetaan ja se nähdään yksilöllisten terveystavoitteiden avusUrheilullis-suoritukselliset seurat Yhteisölliselämyksellinen Kasvatuksellissosiaalinen "Terveyden edistäminen merkittävässä roolissa ja kasvatuksellis-sosiaalisessa seurassa jopa pääfokuksena" Sosio-kulttuuriset seurat Kuvio 1. Kasvatuksellis-sosiaalisissa seuroissa terveyden edistäminen saattaa olla jopa toiminnan päätavoite. Seuratypologia terveyden edistämisen näkökulmasta Itkosta (2000) mukaillen. (2001) ovat jakaneet toimintaympäristölähtöisen terveyden edistämisen viiteen erilaiseen malliin riippuen toimintaympäristön osuudesta terveyden edistämisessä. (emt.) "Terveyden edistäminen vähäisessä roolissa tai sitä ei toteuteta lainkaan" Julkisuusmarkkinallinen Kilpailullis-kasvatuksellinen Liikunnallisharrastuksellinen Alueellisliikunnallinen \ Itkosen (2000) mukaan eriytymistä on tapahtunut etenkin urheilullis-suorituksellisten ja sosio-kulttuuristen seura tyyppien, huippuurheilun ja kansalaistoiminnan sekä yhteisöjen muodostustapojen suhteen. Niistä liikunnallis-harrastuksellinen seura on vähiten mukana kilpailutoiminnassa. Lisäksi julkisuus-markkinallisessa seurassa työnjakoa ohjaavat erilaiset palkkaja sopimussuhteet. Toimintaympäristölähtöiselle terveyden edistämiselle voidaan määritellä kaksi ulottuvuutta: 1) asiayhteydet, joissa yksilöiden ja yhteisöjen terveys kehittyy sekä 2) niiden kautta yksilön ja yhteisön terveyteen vaikuttavat tekijät (Mullen ym. Tällöin perinteinen kansalaistoiminta on väistynyt liikeyritysmäisen toiminnan tieltä. Toisella kohdalla tarkoitetaan urheiluseuran epävirallista kasvatusluonnetta. Urheilullis-suorituksellisissa seuroissa toiminnan päätavoite on kilpaurheilussa ja julkisuus-markkinallisessa seurassa lisäksi taloudellisissa seikoissa. Alueellisliikunnallinen seura toiminta perustuu johonkin tiettyyn sosiaaliseen tai fyysiseen toimintaympäristöön kuten esimerkiksi asuinpaikkaan. Sosio-kulttuurisissa seuratyypeissä toiminta on enemmänkin harrastuslähtöistä, jolloin toiminnan järjestäminen sekä siihen osallistuminen tapahtuvat urheilullis-suorituksellisia seuroja puhtaammin perinteiseltä vapaaehtoispohjalta. Seuratypologia Itkonen (1996; 2000) kuvaa nykypäivän liikuntaja urheiluseurojen variaatiota kehittämällään seuratypologialla, jossa ääripäinä ovat urheilullis-suoritukselliset ja sosio-kulttuuriset seurat. Tässä mallissa terveyden edistämistä toteutetaan irrallaan urheilutoiminnasta. Kilpailullis-kasvatuksellisessa seurassa painottuvat lajinomaisuus, säännöllinen valmentautuminen sekä kilpailulliset tavoitteet. Urheilullis-suoritukselliset seurat ovat jollakin tavalla mukana kilpailujärjestelmissä. Niinpä eriytymistä on tapahtunut myös terveyteen liittyvissä asioissa (kuvio 1.). Tätä mallijakoa voidaan käyttää pohdittaessa sitä, miten urheiluseuraa terveyden edistämisen toimintaympäristönä on käytetty tai tullaan tulevaisuudessa käyttämään. 1995; Rootman ym. Toimintaympäristölähtöisen terveyden edistämisen mallit urheiluseuroissa Whitelaw ym. Tällöin aikaa ja mahdollisuuksia jää vähemmän keskittyä kasvatuksellisiin ja terveyden edistämisen kysymyksiin. 2001). Sosio-kulttuurisissa seuratyypeissä toiminta ei perustu kilpailulliseen menestymiseen, vaan sen päätarkoituksena on harrastaa liikuntaa sosiaalisessa ympäristössä. Esimerkiksi sitä, että valmentaja vaikuttaa joka tapauksessa toimillaan lapsiin ja nuoriin myös terveysasioissa. Myös sen organisaatiorakenne ja sisäinen työnjako ovat eriytyneempiä kuin liikunnallis-harrastuksellisissa seuroissa. Ensimmäisessä ja perinteisimmässä mallissa (passive model) toimintaympäristöllä on toissijainen asema ja se toimii ainoastaan passiivisena väylänä yksilöllisten terveystavoitteiden edistämisessä. Tämä tarkoittaa epävirallista kasvatusilmapiiriä ja -ympäristöä. tehokasta. Yhteisöllis-elämyksellisessä seurassa liikunnan kautta haetaan elämyksiä ja kehitetään yhteisöä. Kasvatuksellis-sosiaalisessa seurassa liikuntaa käytetään joidenkin muiden kuin kilpailullisten tavoitteiden saavuttamisen välineenä. Lisäksi sen toiminnan tavoitteet ovat korostuneen harrastusorientoituneita. Julkisuus-markkinallinen seuratyyppi kuvaa nykyajan tyypillistä huippu-urheiluseuraa, jossa media ja markkinat ovat määräävässä roolissa. Yleensä tällöin keskitytään yhteen tiettyyn terveysongelmaan kuten esimerkiksi päihteisiin. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura 107. Tässä artikkelissa urheiluseuratoiminta on ensin mainittu asiayhteys, jossa terveys kehittyy. Urheiluseura tarjoaa valmiin väylän ja sosiaaliset olosuhteet urheilevien nuorten terveystietojen ja -taitojen kehittämiselle
Urheiluseurassa viidennen mallin soveltaminen lienee ensivaiheessa vaikeaa, sillä terveyden edistämisellä ei ole urheiluseuroissa traditionaalista asemaa, jonka tämän mallin toteutus vaatii. Voisi olla hyvä pohtia eritasoisia kriteerejä terveyden edistämisen suhteen eri vaiheessa oleville urheiluseuroille. Tällöin esimerkiksi kilpailumatkojen ateriapaikkoihin ja -valikoimaan kiinnitetään aikaisempaa enemmän huomiota. Urheiluseuratoiminnan tulisikin olla vanhemmille läpinäkyvää. Terveyden edistäminen tulisi kirjata toimintatavoitteisiin laajemminkin. Tämän mallin oletuksena on, että yksilöt ovat suhteellisen voimattomia saamaan itse aikaan muutoksia terveyden kannalta merkityksellisillä tasoilla. Etenkin, jos urheiluseura haluaa korostaa sen terveyden edistävää eetostaan. Näiden syvien rakenteiden muuttamiseksi on pyrittävä vaikuttamaan urheiluseuran ylimpiin päättäviin elimiin eli seuran puheenjohtajaan, hallitukseen ja vuosikokoukseen. Aluksi on pyrittävä löytämään terveyden edistämiselle asema urheiluseuratoiminnassa vaikkapa vain passiivisena terveyden edistämisen 108 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura väylänä. Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus saada tietää urheiluseuran tapahtumista. Ziglio (2000) toteaa, että terveyden edistäjien on heti alussa olennaista tunnistaa ne toimintatavat ja attribuutit, jotka edistävät tai jarruttavat muutosta. Terveyden edistämisen päämääränä on vaikuttaa käyttäytymisen ja ympäristöllisten muutosten lisäksi toimintaympäristön toimintakulttuurin ja -eetoksen kehittymiseen. Mallissa tavoitellaan suoria ja suhteellisen voimakkaita muutoksia toimintaympäristön rakenteissa ja kulttuurissa. Verkostoituminen tarkoittaa urheiluseurassa yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa terveyteen liittyvissä asioissa. Nämä muutokset ohjaavat yksilöitä terveyttä edistävään suuntaan ilman, että he itse sitä välttämättä edes huomaavat tai huomioivat. Lisäksi terveys nähdään jokapäiväisenä voimavarana, eikä pelkästään elämisen tavoitteena. Jotta täydellinen fyysinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi voitaisiin saavuttaa, on yksilöiden ja ryhmän kyettävä toteuttamaan toiveensa, tyydyttämään tarpeensa ja muuttamaan ympäristöä tai opittava tulemaan toimeen sen kanssa". Terveyden edistämisen toimet suuntautuvat organisaatioiden syviin rakenteisiin, peruspilareihin (esimerkiksi urheiluseuran toimintatavoitteiden tai sääntöjen muutos). Ihmiset ja heidän terveyskäyttäytymisensä ovat edelleen päätavoitteena. panostaa entistä enemmän vammojen ennaltaehkäisyyn). turvallinen ja terveellinen urheilupaikka) 3) vahvistaa yhteisöllisiä toimia (esim. Projektien ensisijainen tarkoitus on saada aikaan laajempi terveyttä edistävä vaikutus ja kehitys itse toimintaympäristössä (esimerkiksi vakiintunut käytäntö ravitsemuksen huomioimisesta kaikessa seuran valmennustoiminnassa sekä seuran tilaisuuksissa). Muutokset on siis tehtävä toimintaympäristössä. Terveyttä edistä. Toimet keskittyvät voimistamaan yhteisöllistä osallistumista sekä kehittymistä ja -toimintaa (community development and -action). Terveyden edistäminen ja sen spesifit projektit nähdään väylinä, joiden kautta voidaan vaikuttaa ja saavuttaa laajempia muutoksia toimintaympäristössä. toteuttaa terveyskasvatusta) 5) uudelleensuunnata terveyspalveluja (esim. Kannas (2000) on hahmotellut Ottawa Charterin ja terveyttä edistävän koulun pohjalta terveyttä edistävälle urheiluseuralle kriteerejä. Terveyden edistäminen keskittyy ruohonjuuritason terveyden edistämisen ohjelmiin, koska tässä mallissa uskotaan yksilöiden terveyskäyttäytymismuutosten olevan helpommin saavutettavissa. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että toimintaympäristössä toteutetaan yleensä useampia spesifejä yksilölähtöisiä terveyden edistämisen projekteja, joiden toissijainen tavoite on yksilön terveyskäyttäytymisen muutokset. seuran johtamiskulttuuri terveyden edistämisen suhteen) 2) luoda terveyttä tukevia ympäristöjä (esim. Terveyden edistäminen toteutuu tehokkaimmin silloin, kun sitä toteuttavat useat eri tahot. Siinä lähdetään mielikuvasta, jossa toimintaympäristö on itsenäinen kokonaisuus. Se voi olla esimerkiksi yhteistyömalli mahdollisen huumetapauksen oikeanlaisen toiminnan takaamiseksi. Toimintaympäristössä pyritään rakentamaan yksilönmuutoksen tukitoimia. Urheiluseurassa tämä tarkoittaa terveyttä edistävien kriteerien määrittelemistä ja toimenpiteiden toteuttamista laajassa mittakaavassa sekä pitkällä aikavälillä. Seuran johtamiskulttuurin ensisijainen tehtävä on luoda positiivista ilmapiiriä terveysasioita kohtaan. Kodin kanssa on hyvä käydä vuoropuhelua, sillä vanhemmilta voi tulla hyviä ideoita ja toiveita myös terveysasioihin. Tämän jälkeen on helpompi muuttaa myös toimintaympäristössä olevia käytänteitä. Ne ovat: 1) rakentaa terveyttä tukevia käytäntöjä (esim. Nämä mallit ja niiden määrittelemät asiat on syytä ottaa huomioon terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerejä laadittaessa. terveyttä edistäviä toimia). tehdä yhteistyötä muiden seurojen kanssa) 4) kehittää henkilökohtaisia taitoja (esim. Mahdollisten kilpailumatkojen käytänteistä (aikuisten päihdepelisäännöt) on hyvä sopia vanhempien kanssa etukäteen. Kokonaisuus koostuu yksittäisten ja päivittäisten prosessien summasta. Seuran johtamiskulttuuri vaikuttaa suuresti siihen, millainen tahtotila seuralla on terveyden edistämisessä. joukkue) toimintaan. Julistus loi suuntaviivat myös toimintaympäristölähtöiselle terveyden edistämiselle (St Leger 1997). Se tarkoittaa myös ruohonjuuritason toimintaa, mutta pääasiassa laajempia toimia (esimerkiksi organisaation kommunikointia, mekanismien rakentamista, organisaation toimihenkilöiden kouluttamista sekä kehittämistä ts. Ideologiana on käyttää toimintaympäristön resursseja apuna yksilöiden terveyden edistämisessä. Seuran johtamiskulttuuri ohjaa myös piilo toimintasuunnitelmaa, joka vaikuttaa esimerkiksi seuran alaisten ryhmien (esim. Terveyden edistäminen nähdään tässä mallissa psykososiaalisten-, organisaatioon liittyvien rakenteellistenja henkilöstötekijöiden kehittymisenä. Kodin kanssa on syytä olla vuorovaikutuksessa etenkin junioriurheilun puolella. Viides malli (comprehensive model) voidaan nähdä eräänlaisena terveyden edistämisen ihannemallina. Urheiluseuratoiminnalla voidaan vastata Ottawa Charterin haasteisiin muiden toimijoiden terveyden edistämisvastuusta. Ne toimivat apuna urheiluseuroille lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin suunnittelussa. Terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerejä voisivat olla seuran johtamiskulttuuri, vuorovaikutus kodin kanssa, verkostoituminen, toimintamissio, päihdepolitiikka, terveyskasvatus, valmentajien ja toimihenkilöiden terveyskasvatuksellinen koulutus, fyysiset ympäristötekijät, terveyttä edistävä valmennus ja ohjaus, terveyspalvelut, terveysnäkökulma sponsoroinnissa sekä seuran terveysbarometri. Osassa suomalaisia urheiluseuroja terveet elämäntavat ovat mainittuina seurojen toimintatavoitteissa. Neljännessä mallissa (organic model) siirrytään tavoittelemaan yksilöiden ja yhteisöjen terveyttä toimintaympäristön kehittymisen kautta. Ottawan Charter kriteerien pohjana Ottawa Charter julistuksessa linjattiin WHO:n keskeiset terveyden edistämisen osa-alueet, toimenpiteet sekä painopisteet (WHO 1986). (WHO 1986.) Ottawa Charter määritteli myös kriteerejä niistä toimista, jotka ovat olennaisia terveyden edistämisessä. Niitä voitaisiin myös tulevaisuudessa tarkastella yhden osa-alueen ohjaavina mittareina esimerkiksi lajiliittojen ja seurojen toiminta-avustuksia jaettaessa. tajana. Esimerkiksi nuorten urheilijoiden ravitsemustottumuksia voidaan pyrkiä muuttamaan ravitsemuskasvatuksella ja muilla tukitoimilla. Kolmas malli (vehicle model) keskittyy terveyden edistämisessä vielä pääasiassa yksilöllisiin terveystavoitteisiin, mutta se pyrkii myös laajempiin muutoksiin toimintaympäristössä. Ottawa Charter määrittelee terveyden edistämisen Vertion (2003, 30) mukaan seuraavasti: " Terveyden edistäminen on toimintaa, joka lisää ihmisten mahdollisuuksia niin terveytensä hallintaan kuin sen parantamiseen
Se sisältää niin nuorten kuin aikuistenkin pelisäännöt päihteiden suhteen seuratoiminnan aikana. Joku kokee tyydytystä tehdystä työstä, joku positiivisesta palautteesta, joku tarvitsee paljon rohkaisua ja tukea. Allardtin mallia soveltaen Konu erotti terveyden omaksi neljänneksi osa-alueekseen siksi, että terveys voidaan nähdä tärkeänä hyvinvoinnin voimavarana ja sen avulla voidaan saavuttaa myös muita hyvinvoinnin osa-alueita (Konu &: Rimpelä 2002). Allardtin hyvinvointimallia voidaan soveltaa myös seuratoimintaan (ks. Urheiluseuran perinteinen tehtävä on ollut ja tulee tulevaisuudessakin olemaan liikunnan ja urheilun käytännöntoiminnan järjestäminen. Tarpeiden tyydyttäminen tuottaa yksilölle resursseja. Konu laati tutkimuksessaan kouluille hyvinvointimittareita. Seuran terveyspalvelut sisältävät muun muassa sen, että seura ottaa selvää, sopii ja tiedottaa siitä, miten toimia, jos urheilevalle nuorelle sattuu vamma. Terveyttä edistävän urheiluseuran valmentajien ja toimihenkilöiden koulutuksiin olisi lisättävä nykyistä enemmän terveyden edistämisasioita. Jäätoimintaa ennen ja sen jälkeen oleskellaan pukusuojassa, jossa on omat olosuhdetekijänsä (muun muassa pukuhuoneen yleiskunto, suihkutilojen kunto, lämpötila). Joukkuekavereiden muodostama tiivis vertaisryhmä tekee ryhmädynamiikan valmentajalle haasteelliseksi. Esimerkiksi seuran on otettava huomioon laki alkoholimainonnasta Suomessa. Valmentajan tehtävä terveyden edistäjänä on saada terveysasiat tuntumaan tärkeiltä ja mukavilta. Vammojen ennaltaehkäisyssä ja -hoidossa juniorijääkiekkoseuralla on omat tehtävänsä. Fyysisillä ympäristötekijöillä tarkoitetaan niitä olosuhteita, joissa urheilua kulloinkin harrastetaan. Ne ovat elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) sekä itsensä toteuttamisen muodot (being). Harjoittelussa tämä tarkoittaa myös pelaajien yksilöllisen taitotason huomioonottamista. Terveydentila koskee nuorisourheilussa Konun mallin mukaan lähinnä erilaisia vammoja ja loukkaantumisia. Se ei kuitenkaan sovellu suoraan terveyden edistämiseen, koska sen näkökulma on hyvinvointilähtöinen. Aikaisin iltapäivästä tai myöhään illasta tapahtuvat harjoitukset tuovat omat huomioon otettavat kysymyksensä esimerkiksi ravinnon tai unen suhteen. Mallissa lähdetään yksilöiden tarpeiden tyydyttämisestä. Konun mallia voidaan osin käyttää hyväksi terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerejä luotaessa. Yleisiä jääkiekkoiluvammoja ovat nyrjähdys-, venähdys-, ruhje-, nivusja päänalueenvammat (esimerkiksi hammasvammat sekä aivotärähdykset). Toisaalta se täydentää ja tarkentaa Ottawa Charterin terveyden edistämisen kriteeristöä. 2000; Emery &: Meeuwisse 2001; Ferrara &: Schurr 1999; Goodman ym. Toinen haluaa kokeilla asioita ensisijaisesti itse tekemällä. Allardtin hyvinvointimalli kriteerien pohjana Allardtin hyvinvointimallia on käytetty viime aikoina toisessa lapset ja nuoret tavoittavassa terveyden edistämisen toimintaympäristössä eli koulussa (Konu 2002). Olosuhdetekijöitä ovat myös harjoitusaikataulut sekä sarjaohjelmat, jotka muokkaavat joukkueen kokonaisaikataulua. Koska urheiluseuraa ei ole aikaisemmin tutkittu terveyden edistämisen toimintaympäristönä eikä terveytä edistävä urheiluseuran mallia ole vielä olemassa, on katsaus koostettu useista erilaisista tutkimusjuonteista. Suurin terveyskasvatuksen toteuttajaryhmä on valmentajat. Toisaalta lasten ja nuorten urheiluseuratoimintaa on usein perusteltu myös sen kasvatuksellisilla merkityksillä. 2001; Honey 1998; Mölsä 2004; Pinta ym. Myös pitkät pelimatkat muokkaavat nuorten elämänrytmiä. jään kunto, ilmanlaatu, lämpötila, harjoittelun apuvälineet ja lajispesifit tekijät. Nämä tekijät lisäävät vammariskiä. myös Konu 2002). Seuran terveysbarometri tarkoittaa sitä, että kaikkia terveyden edistämisen toimia pyritään joillakin mittareilla arvioimaan. 1999; Stuart&: Smith 1995; Stuart ym. Urheiluseura toiminnalla on ollut suuri merkitys myös suomalaisen kansalaistoiminnan historiassa. Toisaalta se voi tarkoittaa myös sitä, että vammojen ennaltaehkäisyssä seura kartoittaa vanhempien ammattiosaamista ja pyrkii hyödyntämään sitä. Niiden kautta pystytään tarkastelemaan myös koulun terveyden edistävyyttä. Myös sosiaalinen kanssakäyminen, jossa yksilö voi kokea kiitollisuutta ja arvonantoa, tuottaa resursseja. Seuratoiminta on kehittynyt vahvassa vuorovaikutuksessa muun yhdistyskentän kanssa. Terveysnäkökulma on syytä ottaa huomioon myös terveytä edistävän urheiluseuran sponsoroinnissa. Sen kautta voidaan määritellä, kuinka terveyttä edistävä urheiluseura on. Varsinainen jääkiekkoilu tapahtuu kaukalossa, jossa olosuhteisiin vaikuttavia tekijöitä ovat mm. Esimerkiksi LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura 109. Toiminta tilat voidaan jakaa vielä osiin. Sen soveltaminen urheiluseuraan saattaa avata uusia näkökulmia. Terveyskysymyksissä kaveripaine saattaa vaikuttaa yksilön valintoihin ja käyttäytymiseen. Seura voi huolehtia joukkueidensa käyttöön tarvittavat ensiaputarvikkeet. Esimerkiksi lasten ja nuortenjääkiekkoseuroissa olosuhteet tarkoittavat joko jäähallia tai ulkojäärataa sekä niiden välitöntä läheisyyttä. Seura voi yhteistyössä tilojen omistajien kanssa pyrkiä parantamaan niiden turvallisuutta ja terveellisyyttä. Konu (2002) tarkastelee kouluyhteisön hyvinvointia Allardtin hyvinvointimallia soveltaen. Seuroissa urheilee ja liikkuu suuri määrä lapsia, nuoria sekä aikuisia. vällä urheiluseuralla on syytä olla oma linjattu päihdepolitiikkansa. Se voi joukkuelajeissa olla osin vaikeaa, mutta olennaista olisi tunnistaa kunkin nuoren yksilölliset tarpeet. Lisäksi oheisharjoittelua saatetaan tehdä jäähallin muissa tiloissa, jolloin tämän paikan turvallisuustekijät on syytä ottaa huomioon. Lisäksi valmentajan on hyvä tuntea nuorisokulttuuriin liittyviä asioita. Terveyttä edistävän urheiluseuran tulee sitouttaa valmentajat terveysajatteluun. Juniorijääkiekkoilun erityispiirteenä ovat pelaajien ja laukaistun kiekon suuri nopeus sekä pelaajien törmäykset laitojen, jään sekä muiden pelaajien kanssa. Urheiluseuratoiminnalla on tärkeä rooli useiden suomalaisten vapaa-ajan vietossa. 2002). Vammoja voidaan välttää tai ainakin vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä lihashuollon opettamisella. Lisäksi hyvinvointiyhteiskunnan muutokset ja kolmannen sektorin roolin korostuminen luovat urheiluseuroille paineen ottaa toimintaansa lisää terveyden edistämisen päämääriä. Siihen tarvitaan myös hyviä valmentaja-pelaaja -suhteita. Lisäksi se voi esimerkiksi selvittää etukäteen hoitoketjun vammatilanteisiin (muun muassa vakuutuskäytännöt, paikalliset urheilulääkärit). Koulun hyvinvointimittari koostuu neljästä summamuuttujasta, jotka ovat: 1) koulun olosuhteet 2) sosiaaliset suhteet 3) itsensä toteuttamisen mahdollisuudet 4) terveydentila. Tästä syystä artikkelia ei voida pitää tyypillisenä review-katsauksena. Lopuksi Artikkelin tarkoituksena on ollut koota aineksia terveyttä edistävän urheiluseuran viitekehyksen luomiseksi. Niinpä valmentajan on pyrittävä huomioimaan pelaajat yksilöllisesti. Oppimisilmapiiri on tärkeä osa kaikkea nuorten valmennustoimintaa. Terveyttä edistävällä valmennuksella ja ohjauksella tarkoitetaan valmennustoiminnassa terveyskasvatuksen lisäksi laajempaa terveyden edistämisen näkökulman huomioimista (esimerkiksi kilpailumatkan ruokailupaikan valinta, turvallisuuskysymykset harjoituksissa, nuorten kehitysvaihe voimaharjoittelun suhteen). Itsensä toteuttamisen mahdollisuus kuuluu tärkeänä huomioonotettavana asiana juniorivalmennukseen. Eri tutkimuksissa on todettu vammojen yleisyyden pelattua tuhatta tuntia kohden liikkuvan 4,6 74,1 vamman välillä vammatyypistä riippuen (Dryden ym. Ryhmätoiminta on lähtökohdiltaan joukkuelajeissa hieman erilaista kuin yksilölajeissa. Allardtin (1976) mukaan hyvinvoinnilla on kolme eri ulottuvuutta
1976. S., Eddy, J. 2002. Dooris, M., Dowding, G., Thompson, J. http://www.oise.utoronto.ca/depts/ sese/csew/nall/res/28towardaredef.htm Chu, C., Breucker, G., Harris, N., Stitzel, A., Gan, X., Gu, X. Useat tutkimustulokset vahvistavat urheiluseura toiminnassa mukana olevien lasten ja nuorten terveyskäyttäytymisen olevan joillakin osa-alueilla muita nuoria riskialttiimpaa. Champaign, Illinois Human Kinetics, 57-91. New York: Cambridge University Press. & Bartee, R. 110 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura Baric, L. Using sponsorship to create health environments for sport, racing and arts venues in Western Australia. & Laporte, R. Health Promotion International (101, 185-197 Crisp, B. Lasten ja nuorten urheiluseuratoiminta sitä vastoin perustuu pääasiassa edelleen vapaaehtoisen kansalaistoiminnan pohjalle. & Wacquant, L. Tämä luo urheiluseuroille erilaisia toimintamahdollisuuksia. by Richardson J G. Clinical Journal of Sport Medici ne 9 (1), 30-33. J. Clinical Journal of Sport Medicine 10 (3), 185-190. Teoksessa Scriven, A. Bourdieu, P. osallistujien määrä, vapaaehtoinen osallistuminen, epävirallinen kasvatus, valmentajien auktoriteettiasema) ja kohdistaa terveyden edistämisen toimet tärkeään kohderyhmään eli lapsiin ja nuoriin. Linking theory and practice. 2001. The settingsbased approach to health promotion. Critical processes for creating healthpromoting sporting environments in Australia. E. Tutkimuksen lopputuloksena saadaan terveyttä edistävän urheiluseuran kriteeristö ja mittaristo, joilla voidaan todentaa tietyn urheiluseuran terveyden edistävyys. 2000. Järjen käytännöllisyys . Teoksessa Tsouros, A. (2001) terveyttä edistävän toimintaympäristön malleja, Ottawa Charteria (WHO 1986), Kannaksen (2000) terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerejä sekä Allardtin (1976) hyvinvointimallia soveltaen. Teoksessa Roberts, G. Settings for health promotion. Health Promotion. Emery, C. 1977. & Carroll, A. Siimes, M. 2001. M. Medicine & Science in Sports and Exercise 33 (12), 2004-2009.. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. T. 1999. Broady, D. & Morrisey, S. (toim.) Joensuu University Press, 85-256. C. D. Concussion in hockey: There is cause for concern . Vaikka terveyttä usein korostetaankin lasten ja nuorten urheilussa, on urheilun hyvä kertomus terveyden edistämisen näkökulmasta "vaarassa". California: Sage Publications inc, 217-233. H., Rowe, B. Medicine & Science in Sports and Exersice 32 (8), 1378-1383. M. & Mclsaac, W. New York: Greenwood Press, 241-258. Health-promoting schools as learning organisations. H. K. S. Health-promoting workplaces international settings development. Adolescence 36 (143), 583-591. & Dooris, M. Turun yliopisto. Allardt, E. Dunn, M. Health promotion and health education in practice. New York: Routledge. Tampere: Vastapaino. Terveyden edistämisen näkökulmasta vaikutus voi olla joko positiivinen tai negatiivinen. & Olin, N. 1995. P. New York: Palgrave & The Open University, 128-143. Things learned but not taught in school. 1998. C (toim.) Motivation in sport and exercise . Yliopiston piilo-opetussuunnitelma. & Voaklander, D. Kriteerit laaditaan Whitelaw ym. E. Q., Nagy, S. L. Toward a redefinition of formal and informal learning: Education and the aborginal people . Esimerkiksi urheilullis-suorituksellisilla seuroilla on päätavoitteenaan kilpailullinen ja taloudellinen suorittaminen. Health Promotion International 15 121, 155-167. 1998. & Blumberg, P. Bourdieu, P. D., Dowding, G., Thompson. LÄHTEET: Aaron, D. 2001. Raittiusaatteen vaikutus näkyy tänäkin päivänä urheiluseuroissa. Garry, J. Toisaalta liikuntakulttuurilla on myös omat erityispiirteensä: kilpailullisuus, eriytyminen, ammattilaisuus ja kaupallisuus. D. T. M., Wang, M. 1986. 1994. Duda, J. 1986 The Forms of Capital Handbook of theory and research for the sociology of education. Discipline, diversity, and developments. A goal perspective approach. & Swerissen, H. Se tarjoaa hyvän toimintaympäristön (mm. 2001. Health promoting universities concept, experience and framework for action. 2nd edition. Nämä tekijät ovat korostuneita nykypäivän kansallisessa huippu-urheilussa. M., Francescutti, L. Allardt, E. The organisational model. Tällöin aikaa jää vähemmän muille toiminnoille. Health Promotion professional perspectives. Module 2. Bourdieu, P. R. Medicine and Science in Sports and Exercise 27 (12), 1639-1645. & Dwyer, S. Bourdieu, P. J. Urheilun etiikka ja arki. L. C. Toisaalta urheiluseuratoiminta voidaan nähdä terveyden edistämisen näkökulmasta myös mahdollisuutena. Epidemiology of women·s recreational ice hockey injuries. Piilo-opetussuunnitelma: Mihin koulussa opitaan . Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa luodaan ja testataan terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerejä sekä mittareita. Teoksessa Poland, B., Green, L. & Meeuwisse, W. 1995 Refleksiivisen sosiologian tarkoitus refleksiiviseen sosiologiaan. Medicine & Science in Sports and Exersice 33 (9), 1423-1433. Ahola, S. Lisäksi urheilussa tapahtuu paljon erilaisia vammoja. & Orme, J. Jyväskylä Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2000, 13-25. A. Artikkelin yhtenä tavoitteena onkin, että terveyttä edistävä urheiluseura termistä viriäisi keskustelua. California: Corwin press, inc. & Macdonald, G. Goodman, D., Gaetz, M. 2nd edition. 1994. Risk factors for groin injuries in hockey. Blumberg,A. Tässä artikkelissa on pyritty sen laaja-alaiseen tarkasteluun sekä määrittelyyn. J., Frizzell, S. Motivation in sport settings. Physical activity and the initiation of high-risk health behaviors in adolescents. 2000. Sabour, M & Salo, M. 1998. University of Ottawa The Canadian Association for the Study of Adult Education. Tampere Vastapaino. & Meichenbaum, D. Kannaksen (2000) lanseeraama terveyttä edistävä urheiluseura termi ei ole on vielä laajasti tunnettu, keskusteltu tai vakiintunut. J, Dearwater, S. Piilotoimintasuunnitelman kautta urheiluseuratoiminta vaikuttaa joka tapauksessa lapsiin ja nuoriin. Beattie, A. & Sironen, E. Urheilu kansakunnan rakentajana. & Schurr, K. Corti, B., Holman, C. 2000. Dryden, D. R., Anderson, R., Olsen T., Kriska, A. The influence of significant others on attitudes, subjective norms and intentions regarding dietary supplement use among adolescent athletes. 2000. Altrincham: Barns Publications. Goel, V. Team sports participation and risk-taking behaviors among a biracial middle school population. Bunton, R. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportteja 54. raittiusliikkeiden ja kansanvalistuksen tavoitteet terveistä ja raittiista elämäntavoista ovat olleet aikoinaan myös urheiluseuratoiminnassa korostuneessa roolissa. Suom. Terveyttä edistävän vaikutuksen aikaansaamiseksi ja varmistamiseksi terveyteen liittyviä asioita tulisi suunnitelmallisesti huomioida myös urheiluseura toiminnassa. Outline of a theory of practice. 18 (2), 145-152. 2001. 1995. 2001. H., Spence, J. Health promotion in clinical practice. 2000. & Rootman, 1. & Wynne, C. Toisaalta sosio-kulttuuriset seurat saattavat ottaa toimintansa päätavoitteeksi muun kuin liikunnan tai urheilun (esimerkiksi terveyden edistäminen). Perko, M. lntercollegiate ice hockey injuries: A causal analysis. Teoksessa Roiko-Jokela, H. Tämän jälkeen niistä pyritään luomaan konsensus asiantuntijoiden avulla (Delphi-menetelmä). Copenhagen: WHO, Regional office for Europe, 21-32. Porvoo: WSOY. 2000. J., Donovan, R. A. Tutkimuksen toisessa vaiheessa luodaan kriteereille indikaattoreita, joita testataan tutkimuksen kolmannessa vaiheessa käytännössä. 1992. The Unwritten Curriculum. Siten voitaisiin tulevaisuudessa määritellä, missä määrin jokin urheiluseura täyttää terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerit. Ferrara, M. 2003. A. Ed. Burns, G. Health Promotion International. 1998
Urheilu kansanliikkeenä. Teoksessa Itkonen, H., Heikkala, J., llmanen, K. Raportti Suomen haasteista. Teoksessa Vares, V. 1974. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 157. Why do Swedish-speaking Finns have a longer active life. Juuret mullassa, tukka tuulessa. Vapaaehtoisten järjestöjen kehitys ruumiinkulttuurin alueella Suomessa v. Health Promotion professional perspectives. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta. Heikkala, J. Itkonen, H. University of Jyväskylä. The contribution of the World Health Organisation to a new public health and health promotion. Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 118. Health Education Research 18 (4), 488-492. 1997b. H., Kreuter, M. & Koski, P. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta. 2000b. &Vuolle, P. 2003. & Koski, P. Nuorisobarometri 2004. Vantaa: Dark Oy. Heinilä, K. Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät, Helsinki. & Smith, M. 2nd edition. Saarijärvi: Gummerus. Latter, S. 2000. 2000a. 2000d. Liikunta kansalaisaktiivisuutena. School health promotion programs over the past decade: a review of the smoking, alcohol and solar protection literature. M . Lämsä, J. & Koski, P. W. 1994. Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 1. Tampere: Gaudeamus. Teoksessa Wilska, T-A (toim.) Oman elämänsä yrittäjät. & Björnsd6ttir, K. 2004. 1986. D., Evans, D., Forster, J., Gottlieb, N. 1992. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 152, 119-134. Suomi muutosten edellä. Miten piilo-opetussuunnitelma toteutuu. Helander, V. & Mäenpää, P. 1993. Itkonen, H. Millä tavoin kansalaisaktiivisuus toteutuu liikunnassa. 2002. Kangas,A. lndividual -level relationships between social capital and self-rated health in a bilingual community. 2001. Hentilä, S. Heinilä, K. Kansalaistoiminnan suuri linja. K. Jääkiekkovammat epidemiologinen tutkimus jääkiekkovammoista. llmanen, K., Itkonen, H., Matilainen, P. 2003. 2000. Teoksessa Kerr, J. Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen tutkimuksia 58, 26. Konu, A. Heikkala, J. 1996. 1995. Preventative Medecine 32, 148155. Tampereen yliopisto. New York Palgrave & The Open University, 77-86. An area for social capital research . & Wahlroos, L. Health Promotion International 12 (1 ), 43-60. & Kannas, L. Terveys ry:n selvityksiä 2. Heikkala, J. Liikuntaseura sosiaalisena organisaationa Jyväskylän yliopiston liikuntasuunnittelun laitoksen julkaisuja 38. Urheilu Ihminen -Yhteiskunta. (toim.) Urheilu ja historia. Acta Universitatis Tamperensis 887. (toim.) Haasteena huomisen hyvinvointi miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Jyväskylän yliopisto. Community health promotion. Nurmela. Jyväskylän yliopiston liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisuja 3. Teoksessa Hänninen, S., Kangas, A & Siisiäinen, M. Järjestöt kolmen merkitysulottuvuuden vapaaehtoisuuden, valtion ja markkinoiden leikkauspisteessä. Health-promoting sport, arts and racing settings. Liikunnan kansalaistoiminta muutokset, merkitykset ja reunaehdot. 1999. Turku: Painotalo Gilliot Oy, 203-222. Oppilaiden hyvinvointi koulussa. 2001. Nuoret urheilijat ja alkoholi. Tuskin etanaa elävämpi urheilu sosiaalisena kontrollina. Harju, A. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 38-69. Mullen, P. 1999. Konu, A. & Strecher, V. Tampereen yliopisto. 2000. Kannas, L. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksista. Building health promoting work settings: identifying the relationship between work characteristics and occupational stressin Australia. 1984. American Journal of Public Health 93 13), 383388. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 152, 40-55. 2004. & Koski, P. Gunnarsd6ttir, S. 2003. Koski, P. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 104. Mitä yhdistykset välittävät. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 93. Helsinki: Nuori Suomi. Lynagh, M., Schofield, M. Koski, P. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu 11 tutkimuskatsaus. Jyväskylän yliopiston liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisuja 7. Youth health promotion in the community. 1998. 2001. 7. Teoksessa Itkonen, H., Heikkala, J., llmanen, K. Koski, P. Noblet, A. Terveystiedon koulukohtainen opetussuunnitelma. Meri, M . 2003. Teoksessa Itkonen, H., Heikkala, J., llmanen, K. Suojaako urheiluseuratoiminta nuoria päihteiltä ja tupakalta 7 Liikunta ja tiede 14), 4-11. Koski, P. 2000c. 2003. (toim.). Teoksessa Itkonen, H., Heikkala, J., llmanen, K. Kokko, S. Raportti Nuoret Urheilu Päihteet -pienoisseminaari 26.4., 19-21. Myllyniemi, S. 2000. Koski, P. Liikuttaako suvaitsevaisuus. Hyyppä, M, & Mäki, J, 2001. Laine, L. http://www.minedu.fi/nuora/raportti1998.html LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura 111. 2003. Teoksessa Scriven, A. 2003. Canberra: Australian Government Publishing service. Liikunnan järjestökentän muutokset ja toimintaympäristö. Tutkimus liikuntakulttuurin suvaitsevaisuudesta. Otollinen oppimisilmapiiri syntyy viestinnällä ja vuorovaikutuksella . Michaud, P-A. NHMRC (National Health and Medical Research Counsil) 1997. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124, 213-240. 1997a. R. & Ojala, K. Maailma muuttuu, muuttuvatko seurat. London: Harcourt Publishers Limited, 125-154. & Orme, J. 2004. Well-being in schools a conceptual model. Liikunnan kansalaistoiminta muutokset, merkitykset ja reunaehdot. http:wwwminedu.fi/nuora/julkaisut/barometri2004.pdf Mölsä, J. Terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerejä on kehitettävä. Kickbusch, 1. 2002. Department of social sciences of sport. Honey, C. Prevention and health promotion in school and community settings: A commentary on the international perspective. Ajolähtö turvattomiin kotipesiin. Scoreboard advertising at sporting events as a health promotion medium. Tietoja ja näkemyksiä nuorten urheiluharrastuksen aloittamisesta ja lopettamisesta. Liikunnan kansalaistoiminta muutokset, merkitykset ja reunaehdot. Kannas, L., Vuori, M., Seppälä, H.-R., Tynjälä, J,, Villberg, J., Väli maa, R. London: Education Now Publishing Co-operative Limited. Acta Universitatis Tamperensis 641. Kolmas sektori. 1997. Kolmas sektori ja kulttuuripolitiikka. Brain injury in ice hockey. Urheilun julkisuuskuva. Itkonen, H. Liikunta ja tiede, (3) 22-26. lnformal Education conversation, democracy & learning. 2002. J. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 152, 107-118. Liikunnan kansalaistoiminta muutokset, merkitykset ja reunaehdot. Liikunta ja Tiede 12), 45-48. Teoksessa Miettinen, M. Challenges for practice. Helsinki: Sitra. & Nevala, A (toim.) Urheiluseura. Kansanvalistusseura. 2001. & Dunn, J. & Silliman-French, L. The potential for health promotion in hospital nursing practice. 1856-1917. Liikunta on yhteiskunnalistunut entä sitten. 9.3.2004. Turun historiallinen arkisto 51. 2002. Lynch, B. 1998. & Koski, P. Kuinka moni lopettaa. Jeffs, T. 1999. Esitelmä. Heikkala, J, 2004. Moon, R., O'Rourke, T. The Finnish physical culture in transition in the 1990's. Itkonen, H. Jyväskylä: Gummerus. Hautamäki, A. Graham, G. J. Studies in sport, physical education and health 35. 1999. Nuorisobarometri 2004. Health Promotion International 18 (4), 351-359. Sitran raportteja 6. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 152, 11-25. Health promotion in the workplace: the perspective of unskilled workers in a hospital setting. Tutkimuskohteena kolmas sektori. Health Promotion International 16 (1 ), 55-64. Korhonen, J., Kopra, A., Tuominen, P. Kenttien kutsu. Journal of adolescent health 33 14), 219-225. Scandinavian journal of caring sciences 17, 66-73. Heikkala, J & Koski, P. Liikuntaseura toimintaympäristössään . Reaching out for new frontiers . 2000. Heikinaro-Johansson, P., French, R., Greenwood, M. Nuorten järjestökiinnittyneisyys. Health Promotion International 17 (1 ), 79-87. Teoksessa Itkonen, H. & Sanson-Fisher, R. Terveyskasvatus nuorten jääkiekkovalmennuksessa. 2004. S. Clinical Journal of Sport Medecine 8 11 ), 43-46. & Rimpelä, M. 1998. Hyyppä, M. Yhteisellä asialla kansalaistoiminta ja sen haasteet. Settings as an important dimension in health education/promotion policy, programs and research. Health Education Ouarterly 22 (3), 329-345. 1998. New challenges for the health sector
B. 2001. Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystutkimuksessa. Siisiäinen, M. 2002. Linking theory and practice. L. 1997. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta. Helsinki Hakapaino. Putnam, R. Vertio, H. Stakes Aiheita 10. Evaluation in health promotion . Rootman, 1., Goodstadt, M., Hyndman, B., McQueen, D. 2002. Clinical Journal of Sport Medicine 9 (2), 70-74. 2000. Stuart, M. Teoksessa Hokkanen, L., Kinnunen, P. Haastava kolmas sektori pohdintoja tutkimuksen ja toiminnan moninaisuudesta. J. Peltomäki, P., Johansson, M., Ahrens, W., Sala, M., Wesseling, C., Brenes, F., Font, C., Husman, K., Janer, G., Kallas-Tarpila, T., Kogevinas, M., Loponen, M., Dolors Sole, M., Tempel, J., Vasama-Neuvonen, K. J. Terveyden edistäminen. Pyykkönen, T. New York: Simon & Schuster. Kaupunkilaisten liikunta ikäpolvittain. 1990. Eriytynyt ja moniulotteinen kolmas sektori. Nuorisobarometri. 2003. Saarela, P. SLU:n julkaisusarja 4. 112 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Terveyttä edistävä urheiluseura Tones, K & Tilford, S. Wenzel, E. & Heinonen, 0. Vapaaehtoistyö. WHO (World Health Organisation) 1986. 1995. Cheltenham Nelson Thornes ltd. Health Promotion International 12 (2), 99-101. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Saarela, P. Suomalainen protesti ja yhdistykset. Nuorisobarometri. Helsinki: Nuori Suomi. Ottawa Charter for Health Promotion. 2003. J. St Leger, L. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe. Liikunta ja Tiede (1 ), 4-7. A three-year prospective study. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa ihanteita vai todellisuutta. E., Greenfield, M. Physical activity from adolescence to adulthood and health-related fitness at age 31. Putnam, R. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:201. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta. R. J., Smith, A. NUORAn julkaisuja 24. & Siisiäinen, M. Prospective analysis of ice hockey injuries at the junior A level over course of one season. Valtioneuvoston periaatepäätös alkoholipolitiikan linjauksista. M., Malo-Ortiguera, S. 2001. & Rimpelä, M. Teoksessa Watson, J. Making Democracy work. Bowling alone: America·s Declining Social Capital. lnjuries in junior A ice hockey. Turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. Poland, B., Green, L. Rönnberg, L. 2003. STM (Sosiaalija terveysministeriö) 2003. Sosiaalija terveysturvan keskusliitto, Jyväskylä: Gummerus, 78-100. Urheilu ja raittius 190 -luvulla. Ziglio, E. 3rd edition. Siisiäinen, M. Stuart, M. Sosiaalija terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran Impulssi XVI. Zacheus, T., Tähtinen, J., Rinne, R., Koski, P. Health Promotion Professional Perspectives. Lapset ja nuoret. 2001. 2000. Internet Journal of Health Promotion. 2003. Health Promotion International 16 (4), 339-353. 2000. Robertson, S. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. SLU:n julkaisusarja 4. 2001. Helsinki: Nuori Suomi. http://www.monash.edu.au/health/!JHP/1997/1 Whitelaw, S., Baxendale, A., Bryce, C., Machardy, L., Young, 1. & Platt, S. Bowling alone. Siisiäinen, M . & Larson, D. Civic traditions in modern ltaly. Rovio, E. Suomalaisen yhdistyselämän kehitys. WHO Regional Publications, European Series 92. Tutkijaliitto. The American Journal of Sports Medicine 30 (1), 39-44. & Ziglio, E. Cross-sectional and longitudinal analyses of the Northern Finland birth cohort of 1966. Jyväskylä: Gummerus. & Rootman, 1. Health Promotion effectiveness, efficiency and equity. Teoksessa Scriven, A. Teoksessa Riikonen, V & Siisiäinen, M. Yeung, A. 2nd edition. Putnam, R. 2001. SLU (Suomen Liikunta ja Urheilu) 2002b. NUORAn julkaisuja 2. Repositioning health promotion: research implications. & Smith, A. & Vasara, E. London Palgrave &The open university, 169-188. Acta Universitatis Ouluensis D 771. A comparison of facial protection and the incidence of head, neck and facial injuries in junior A hockey players. 1997. Opintotoiminnan keskusliitto, 35-49. Sosiaalija terveysministeriön esitteitä 6. & Witney, E. Jyväskylän yliopisto. California: Sage Publications inc. Tupakan ja päihteiden käytön muutokset 19772001. 1993. Tammelin, T. Health Promotion International 18 (2), 115-126. 1996. Viinämäen urheilumiehet. Oulun yliopisto. & Hawkins, R. 2002. Social context for workplace health promotion: feasibility considerations in Costa Rica, Finland, Germany, Spain and Sweden. The collapse and revival of American community. Pinto, M., Kuhn, J. 2002. (toim.) Researching Health Promotion. New York: Princeton University Press. London: Routledge.. The American Journal of Sports Medici ne 23 (4), 458-461. A comment on settings in health promotion. L. A., Fischer, T. "Settings" based health promotion: a review. Rimpelä, A., Lintonen, T., Pere, L., Rainio, S. V., Potvin, L., Springett, J. Health Promotion in Youth Work Settings. Health promoting settings: from Ottawa to Jakarta. (toim.) Yhdistys 2000. Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002. 1999. Settings for health promotion. 1999. 2002. Joukkueellinen yksilöitä. Journal of Democracy 6 (1 ), 65-78. Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002. 1999. & Orme, J. Jyväskylä: Gummerus. 1995. Principles and perspectives. Nuorten Terveystapatutkimus 2001. & Partanen, T. SLU (Suomen Liikunta ja Urheilu) 2002a. 1999. Helsinki
acclimatization to both lower air pressure and diminished partial pressure of oxygen. Suomalaiset liikkuvat ja retkeilevät kaukomatkoillaan yhä useammin ohuessa ilmanalassa vuoristoissa ja ylängöillä. If you are aware of early signs of mountain sickness and its anticipation, so that leaders of rope teams and expeditions are able to optimize their ascent rate and avoid discontinuing climbing because of rescue procedures for those afflicted with mountain sickness. Traveling to mountains requires from the body sudden adaptation i.e. Mountain sickness is not an independent illness but a combination of symptoms as the body tries to adapt to thin air. Arviolta 40 % ihmisistä sairastuu vuoristotautiin noustessaan yli 4200 m korkeuteen. Mikäli vuoristosairauksien riskit tiedostetaan ja vuoristo taudin oireet tunnetaan ja niihin osataan reagoida oikein ja oikea-aikaisesti, vältytään kiipeilyretken keskeytymiseltä ja pahimmassa tapauksessa myös retken muuttumisesta vakavasti sairaan tai kuolevan potilaan evakuointi ja pelastusoperaatioksi. Kaikkein tärkein hoito on laskeutuminen niin alas että oireet poistuvat. Painekammiohoitoja on myös käytetty lyhytaikaisesti, mikäli laskeutuminen ei ole jostain syystä mahdollista. Yksilön sopeutumisnopeuteen nähden oikea kiipeilynopeus on tärkein vuoristotautia ehkäisevä toimenpide. Karinen H., Mustonen K., Tikkanen H. Tämä on yleensä itsestäänrajoittuva tila jota ei tavallisesti esiinny alle 2500 m korkeudessa ja joka menee ohi muutamissa päivissä mutta se voi pahimmillaan johtaa hengenvaaralliseen aivotai keuhkoödeemaan. The correct ascending rate is most important and the best treatment is to descend as low as possible. LIIKKUMINEN JA SOPEUTUMINEN OHUESSA ILMANALASSA HEIKKI KARINEN, KIM MUSTONEN, HEIKKI TIKKANEN Helsingin Yliopisto, Liikuntalääketieteen yksikkö, Helsingin urheilulääkäriasema Yhteyshenkilö: Heikki Karinen, Puh: 0318161981, sähköposti: heikki.karinen@nic.fi TIIVISTELMÄ Liikkuminen ja sopeutuminen ohuessa ilmanalassa. Avainsanat: retkeily, akuutti vuoristotauti, hypoxia, ohut ilmanala ABSTRACT Trekking at high altitude Karinen H., Mustonen K., Tikkanen H. Vuoristo-oloille ominaisia sairauksia ovat esimerkiksi vuoristoyskä (High Altitude cough syndrome, HACS) ja silmänpohjaverenvuodot (High Altitude Retinopathia, HAR) mutta tavallisin ja vaarallisin näistä on vuoristotaudiksi (Acute Mountain Sickness, AMS) kutsuttu oireyhtymä joka kehittyy, mikäli noustaan liian nopeasti liian korkealle. According to epidemiological studies 40 % of climbers or explorers ascending over 4200 meters suffer from mountain sickness. Keywords:mountaineering, acute mountain sickness, hypoxia, high altitude LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikkuminen korkealla 113. Vuoristossa liikkuminen edellyttää elimistöltä sopeutumista sekä vähäisempään ilmanpaineeseen että pienempään happimäärään. If the adaptation process fails due to too quick ascent rate or exceptional properties of the climber, there develops a condition referred to as acute mountain sickness (AMS) , which in the worst case leads to death through pulmonary edema or edema of the brain. Lääkehoidon mahdollisuudet ovat rajalliset eivätkä ne korvaa alaslaskeutumista
1983). 1983). Sopeutuminen voidaan karkeasti jakaa akuutteihin ja pitkäaikaisiin sopeutumismekanismeihin. JOHDANTO Mount Everestille kiivettiin ensimmäisen kerran 50 v sitten ja sen jälkeen tuhannet kiipeilijät ovat nousseet tälle maailman korkeimmalle vuorelle. Esimerkiksi Kilimanjarolle järjestetään Suomesta lukuisia vaellusmatkoja vuosittain, ja lähes 5000 suomalaista on jo yrittänyt päästä tälle 5893 m korkealle huipulle. 15 ml/kg/min), joka juuri ja juuri riittää kävelyyn. Kansainvälisissä tehtävissä suomalaiset YK joukot ovat törmänneet ohuen ilmanalan ongelmiin 2 000-3 000 m korkeuksissa Kashmirin, Afganistanin ja Etiopian Eritrean operaatioissa. Sopeutuminen on myös hyvin yksilöllistä ja geneettisillä tekijöillä arvellaan olevan suuri merkitys sopeutumisessa. HAPENOTTOKYVYN MUUTOKSET OHUESSA ILMANALASSA Hapenpuute korkealla perustuu hapen osapaineen muutokseen; mitä korkeammalle noustaan, sitä alhaisempi on ilmakehän hapen osapaine. Euroopassa noustaan jopa saman päivän aikana 3 000 4 000 m tasoon reitin alkuun vievien junien ja hissien ansiosta, jolloin altistutaan korkean paikan sairauksille. Esimerkiksi huipputason vuorikiipeilijöillä angiotensiiniä konvertoivan entsyymin (ACE) -geenin insertio alleeli on merkittästi yleisempi kuin normaaliväestössä (Montgomery, Marshall ym. Westin mittauksissa ryhmän keskimääräinen maksimaalinen hapenottokyky merenpinnantasolla oli selvästi Pughin käyttämää ryhmää korkeampi (62 ml/kg/min vs. Tästä johtuu Himalajalla asuvien Sherpojen uskomaton toimintakyky jopa yli 8000 metrin korkeudessa. Myös yksittäisten punasolujen hemoglobiinin jahapenkuljetukseen liittyvän entsyymin (2,3-Difosfoglyseraatti) määrä lisääntyy. 1992; Natrici, Kayser ym. Ilmanpaine vaihtelee hieman myös vuodenajan ja sääolosuhteiden mukaan. Akuutti sopeutuminen alkaa lähes välittömästi korkealle menon jälkeen ja varsinaisen akuutin sopeutumisvaiheen katsotaan kestävän yhdestä kolmeen päivää. 1992). 20,93 %) . (1964) tekemistä hapenottokyvyn mittauksista eri hapen osapaineissa pääteltiin aikanaan, että hapenottokyky Mount Everestin huipulla olisi jotakuinkin normaalia lepotilan perusaineenvaihduntaa vastaavalla tasolla (West, Bayer ym. 30 % merenpinnan tasosta. ILMANPAINE Maapallon ilmakehän hapen prosentuaalinen osuus on vakio (n. Jokaisella paikalla on korkealle menemisen suhteen omia erityispiirteitä, joista on syytä olla tietoinen. (West, Lahiri et al. (Berglund 1992) 114 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikkuminen korkealla Sopeutuminen on aina stressi elimistölle jossa energiankulutus on normaalia korkeampi ja hermostollinen toiminta on kiihtynyt (Butterfield, Gates ym. Sopeutuvassa elimistössä punasolujen määrä lisääntyy. 1993). 1983). Myös plasmavolyymi vähenee (veren punasolutiheys nousee), joka ainakin teoriassa parantaa hapenkuljetuskykyä lyhyellä tähtäimellä. Alkuperäiskansat, jotka elävät jatkuvasti korkealla vuoristossa omaavat erilaisen geneettisen perimän ja heidän lähtö tasonsa on jo aivan erilainen (Group 1981). Matkan keskeytymisen syynä on hyvin usein sopeutumattomuus vuoristo-olosuhteisiin. Noustaessa merenpinnantasolta korkeammalle alkaa ilmanpaine laskea, vastaavasti laskee myös hapen osapaine. Mahdollisia selittäviä tekijöitä tämän osalta ovat riittämätön energiansaanti ja häiriintynyt proteiinisynteesi (hapen puutteen aiheuttama stressi) (Butterfield, Gates ym. Koska kävelykin nostaa aineenvaihdunnan 3-4 kertaiseksi lepotasolta, luonnollinen johtopäätös oli että huipun valloittaminen ilman lisähappea olisi mahdotonta. Tavallisimmat ensinousut korkealle tehdään Kilimanjarolla, Himalajan vaelluspoluilla tai Alppien patikkareiteillä ja hiihtokeskuksissa. Elimistön hapenottokyvyn heikkeneminen on exponentiaalista verrattuna korkeuden lisääntymiseen, eli heikkeneminen on aluksi hyvin vähäistä mutta sitä voimakkaampaa mitä korkeammalle noustaan (Kuva 1) (West, Bayer ym. Tämän vuoksi Everestin valloitukset onnistuvat käytännössä ainoastaan kevät-kesällä, jolloin ilmanpaine on siellä korkeimmillaan. Näistä mittaustuloksista voidaan päätellä että alle 60 ml/kg/min merenpinnantason hapenottokyvyn omaavan henkilön on ainakin teoriassa hyvin vaikea valloittaa Mount Everestin huippua ilman lisähappea.. Pitkäaikaisen akklimatisoitumisen vaikutuksena on havaittu myös painon putoaminen ja lihasmassan pieneneminen (Hoppeler 1990). Kiihtynyt ventilaatio yhdistettynä yleensä melko kuivaan vuoristoilmaan aiheuttaa helposti elimistön kuivumista. Heistä vain alle puolet on siinä onnistunut. 760 mmHg, ja vastaava hapen osapaine on n.159 mmHg. Teoria osoitettiin vääräksi kun huippu valloitettiin ilman lisähappea vuonna 1978 (Peter Habeler ja Rheinhold Messner). Akklimatisoitumisen myötä hapenottokyky korkealla paranee huomattavasti, mutta ei saavuta kuitenkaan merenpinnan tason arvoja. 1998). 1993). Olennaisinta on yksilöllisesti sopiva päivänousuvauhti, jotta elimistölle jää riittävästi aikaa asteittaiseen sopeutumiseen. Esimerkiksi 5000 m korkeudella hapen osapaine on enää n. Westin ym. Pughin ym. 50 % ja Mount Everestin huipulla 8848 m korkeudella vain n. 50 ml/kg/min) (West, Bayer ym. Pitkäaikainen sopeutuminen kestää korkeuden muutoksesta riippuen muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. (Ratzin,Jacksonja Sharkey 1988) Elimistö pyrkii alkuvaiheessa sopeutumaan hypoksiaan lisäämällä ventilaatiota ja sydämen sykettä. Myös happo-emäs tasapaino häiriintyy kiihtyneen ventilaation aiheuttaman tehostuneen hiilidioksidin poistumisen johdosta (Ratzin Jackson ja Sharkey 1988). 1983) AKKLIMATISOITUMISEN MEKANISMIT Akklimatisoitumisella tarkoitetaan elimistön sopeutumista alentuneen happiosapaineen aiheuttamaan haasteeseen. (1983) tekemissä mittauksissa Mount Everestillä ryhmän keskimääräisen maksimaalisen hapenottokyvyn arvioitiin huipulla olevan n. Hapenpuute korkealla perustuukin nimenomaan hapen osapaineen laskuun, ilman kaasuseoksen pysyessä samana. Merenpinnan tasolla ilmanpaine on n. Pitemmällä tähtäimellä tapahtuvat hematologiset ja solu tason muutokset tehostavat hapensaantia ja -käyttökykyä edelleen. Tarkkaa rajaa sille, mistä elimistön sopeuttaminen tulisi aloittaa, ei ole määritetty, mutta nyrkkisääntönä merenpinnantason asukeille voi pitää 2000-2500 m korkeutta. 4 MET:n tasolla (n. Sopeutumisprosessia ei voida keinotekoisesti tehostaa, vaan kaikki riippuu elimistön omasta kyvystä sopeutua (Bartsch, Merki ym. Kilimanjaron retket on usein järjestetty melko nopeasti eteneviksi nousuiksi ja sen huipulle 5893 m korkeuteen pyritään nousemaan viidessä kuudessa päivässä, kun taas Himalajalla saman, noin 5 000 6 000 m tason saavuttamiseksi saatetaan käyttää 10-15 päivää. Kun muutos on riittävän suuri, keuhkoissa tapahtuva veren hapettuminen heikkenee, valtimoveren hapen osapaine ja hemoglobiinin happisaturaatio laskee, ja siten myös kudosten hapensaanti kärsii (Ratzin Jackson ja Sharkey 1988). Tiettävästi vain neljä suomalaista on kiivennyt sinne, mutta nykyään yhä useampi suomalainen retkeilijä suuntaa kohti uusia korkeuksia eri puolille maailmaa
Minimissään tulee pyrkiä laskeutumaan tasolle jossa on viimeksi oleskeltu ilman mitään oireita. Lentäminen suoraan merenpinnan tasolta 3860 m korkeuteen lähentelee tietoista riskinottoa sillä silloin yli kahdeksan henkeä kymmenestä sairastuu. Mikäli ensioireet jätetään huomioimatta ja nousua jatketaan, voivat oireet pahentua muutamassa tunnissa jolloin sairastunut ei välttämättä kykene enää omin avuin laskeutumaan. Ödeemien kehittymiselle ei ole määritettävissä mitään tiettyä korkeutta. HyperTaulukko 1. Näistä on käytetty nimityksiä Transient neurological disorder at high altitude (TNDHA) ( Cauchy E 2002) ja High Altitude Global Amnesia (HAGA) (LitchJA 1999; LitchJA 2000). Ensiapuna voidaan käyttää lisähappea tai painekammiota, joilla potilaalle voidaan keinotekoisesti luoda vallitsevaa korkeutta happirikkaammat olosuhteet. Maksimaalisen hapenottokyvyn ja hapen osapaineen välinen yhteys. Migreenikohtauksen, kaasutai tromboembolian mahdollisuus on myös olemassa. Myös nousuhistoria ja -nopeus vaikuttavat diagnoosia asetettaessa. Hengenvaarallisissa keuhkoja aivoödeematiloissa (HAPE: High Altitude Pulmonary Edema, HACE: High Altitude Cerebral Edema) aivojen tai keuhkojen solunulkoisiin tiloihin alkaa kertyä nestettä. (Barry, Pollard 2003) Lievä AMS on varsin tavallinen. Huomattavasti korkeammallakin esiintyvyys on ollut vähäisempää koska elimistön sopeutumista onjo tapahtunut hitaamman siirtymisen vuoksi. ro .c C: (l) .5 '" 20 ro E ·;;; -"'ro 10 2 1981 retkikunta Mount Everestin I I I I I ' Pugh et al (1964) 02 perustaso ______ J _________________ _ 50 100 150 Sisäänhengitysilman PO, (mmHg) Kuva 1. Akuutin vuoristotaudin esiintyvyyksiä eri korkeuksissa. (West, Boyer et al. (Barry and Pollard 2003) Vuoristotaudin diagnostiikkaan on saatu yhtenäiset kriteerit vuonna 1991 (International Hypoxia Symposium, Lake Louise, Alberta, Kanada) ja kehitettiin yksinkertainen kyselylomake epidemiologisia tutkimuksia varten. Ödeemien kehitys joko aivo tai keuhkoperäiseksi on sattumanvaraista, ihminen voi kärsiä joko toisesta, molemmista tai vuorotellen jommastakummasta. Testi antaa pisteitä 0-24 ja hoitoa vaativan AMS:n rajaksi on sovittu 4 pistettä taudin vaikeutuessa mitä enemmän pisteitä kertyy (moderate AMS 48 p, severe AMS >8 pistettä). Lääkehoidoista asetatzolamide, nifedipiini ja dexametasoni voivat mahdollisesti lievittää oireita. ( Group 1981; Levine B 1989; Oelz O 1989) Äkilliset neurologiset toimintahäiriöt: (TNDHA) Äkillisiä, yleensä muutamassa minuutissa ohimeneviä neurologisia oireita, tuntohäiriöitä, mielialan muutoksia tai muistinmenetystä on raportoitu esiintyneen liikuttaessa yli 6000 m korkeudessa. 50 ml/kg/min). Vastikään kirjallisuudessa on kuvattu useita keuhkoödeematapauksia 1400-2400 m korkeuksissa vaikka yleensä nämä ongelmat esiintyvät vasta yli 2500 m korkeudessa (Gabry, Xavier ym. Näiden vakavien tilojen oireita ovat päänsäryn lisäksi lisääntyneet hengitysvaikeudet, yskä, huonotuulisuus ja syvähengityskivut sekä lopulta yskän mukana keuhkoista tuleva verinen vaahto tai plasmankaltainen neste. 1992) Tärkein AMS hoito on nousun keskeyttäminen ja laskeutuminen alemmaksi kunnes oireet ovat poistuneet. Alle 2500 m korkeudella oireet ovat harvinaisempia ja/tai lievempiä. Näistä mittaustuloksista voidaan päätellä, että alle 60 ml/kg/min merenpinnantason hapenottokyvyn omaavan henkilön on ainakin teoriassa hyvin vaikea valloittaa Mount Everestin huippua ilman lisähappea. Näihin tiloihin ainoa todellinen hoito on mahdollisimman nopea laskeutuminen alemmas. 60 c E °' 50 -"'l >, -"'40 >, -"'C: (l) 30 a. Elimistön kuivuminen voi pahentaa oireita. (Barry and Pollard 2003) Havintojoukko Paikka Korkeus Oireiden esiintyvyys Vaeltajat Colorado 2000-2500m 15-25% Alpit 3000-3650m 13-34% Nepal 3500-5500m 43-63% Suora turistilento Nepal 3860 metriin 84% LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • LiikkLJminen korkealla 115. 1983) VUORISTOSAIRAUDET Akuutti vuoristotauti: Sopeutumismekanismeista huolimatta monet kokevat ns. Yleensä AMS parantuu itsestään 1-2 vuorokaudessa. on esitetty sen esiintyvyyksiä eri korkeuksissa eri puolilla maailmaa. Lake Louise AMS Questionnaire koostuu viidestä oireisiin liittyvästä kysymyksestä ja kolmesta kliinisestä arvioinnista. (Sutton, Goates ym. 2003). akuutin vuoristotaudin (Acute Mountain Sickness, AMS) oireita jos he nousevat nopeasti yli 2500 m korkeuteen. Näiden taustalla arvellaan olevan hypokapnian aiheuttaman aivoverisuonien supistumisen joka johtaa paikallisiin verenkiertohäiriöihin. AMS:n oireet vaihtelevat hevistä fataaleihin ja sen diagnoosi perustuu päänsäryn lisäksi vähintään yhteen seuraavista oireista: ruokahalun menetys, pahoinvointi, oksentelu, väsymys/heikkous, tasapainohäiriöt, univaikeudet. Westin (1981) tekemissä mittauksissa ryhmän keskimääräinen maksimaalinen hapenottokyky merenpinnantasolla oli selvästi Pughin (1964) käyttämää ryhmää korkeampi (62 ml/kg/min vs. Tämä ns. Nyrkkisääntönä hoidolle voidaan pitää laskeutumista 500 m alemmaksi tai siihen korkeuteen jossa viimeksi on oleskeltu ilman oireiden esiintymistä. (Zafren, Honigman 1997) Ödeemat: Lievä vuoristotauti voi muuttua vakavammaksi, jos oireet ja varoitusmerkit ovat jääneet huomaamatta tai niistä ei ole välitetty. Taulukossa 1
Xavier, et al. Suosituksien päivänousuvauhti tarkoittaa nukkumapaikkojen välistä korkeuseroa. E., J. Bartsch, P., B. (LitchJA 1998) KIIPEILYN JATKAMINEN VUORISTOTAUDIN JÄLKEEN Jos oireet ovat olleet lievät ja hävinneet nopeasti, voi kiipeilyä jatkaa 1-2 oireettoman päivän jälkeen. Suositeltava nesteen nauttimisen määrä on n. 99(5):739-46, 1992 May. "High-Altitude Pulmonary Edema at Moderate Altitude (< 2,400 m; 7,870 feet). Appi. "Altitude ilness." BMJ 326: 915-919. Lentäminen, autoilu tai hiihtohissillä nousu vuoristoon on tietoista riskinottoa. Tällaisia kiipeilijöitä pitää seurata tavallistakin tarkemmin, sillä ongelmat voivat alkaa uudelleen nousun myötä. Verenvuotojen syy on epäselvä mutta niiden on arveltu liittyvän kovaan rasitukseen ja anti-inflammatoristen kipulääkkeiden käyttöön (MacLaren RE 1995; MacLaren RE 1995). Kysele aktiivisesti myös toveriesi tuntemuksia. Gabry, A. (2003). J., Reynolds RD, (1992). Krooninen vuoristoyskä (HACS) Kuivan ja kylmän vuoristoilman hyperventiloiminen ärsyttää hengitysteitä ja tämä voi johtaa ilmateiden kuivumiseen, lisääntyneeseen limaneritykseen, vasomotoriseen riniitiin ja bronchospasmiin jotka yhdessä tai erikseen stimuloivat vagaalista yskärefleksiä. Jos oireet pahenevat, lähde välittömästi alaspäin! 116 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikkuminen korkealla Muita ohjeita: Liiku korkealla rauhallisesti, itseäsi säästellen, ja taukoja pitäen. L., L. Myös energiankulutus on huomattavan suurta akklimatisoitumisen ja fyysisen rasituksen vuoksi, joten riittävästä energiansaannista hiilihydraattipitoisen ruokavalion keinoin tulee huolehtia. (1992) "High altitude training: aspects of hematological adaptation:· Sports Medicine 14(5): 289-303. Korkealla käyvän henkilön aivot reagoivat hapen puutteeseen tuottamalla mielihyvää. Tarkkaile tuntemuksiasi ja kerro niistä myös tovereillesi. (Ward M 1994) Henkilö joka on jouduttu kantamaan alas, ei saa enää kiivetä ylös. Vuoristotaudin riskin vähentämiseksi on olemassa erilaisia suosituksia ja ohjeita nousunopeuden rajoittamisesta 300 metriin päivässä oleskeltaessa yli 3000 m korkeudessa (Taulukko 2). Toivuttuaan potilaan täytyy pysytellä matalalla tai palata kotimaahansa kielitaitoisen saattajan seurassa. Nauti runsaasti nesteitä, jotta elimistön kuivuminen jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Ihminen ei välttämättä toimi vähähappisissa olosuhteissa järkevästi. yksinäiset hortoilijat, jotka korkeilla vuorilla päätyvät kuolemaan virhearvioita tehtyään (Saita 1995). Eri tutkimusten mukaan näitä esiintyy 6000 m korkeudessa noin 30 % kiipeilijöistä (Butler FK 1992). Yleensä nämä korjaantuvat ajan mittaan itsestään mutta voivat myös johtaa pysyviin näkökenttäpuutoksiin tai näön heikkenemiseen. "lncreased energy intake minimizes weight lossin men at high altitude." J. Lisäksi mahdollisiin vuoristosairauksien oireisiin on aina suhtauduttava hyvin vakavasti. Physiol. Taulukko 2 Suosituksia nousunopeudesta ja vuoristotaudin välttämisestä. (1993). Tällainen vuoristoyskä (High Altitude Cough Syndrome, HACS) pahenee yleensä korkeammalle mentäessä ja kirjallisuudessa on kuvattu useita kylkiluunmurtumia HACS:n vuoksi. Asetatsolamiidi lääkitystä (Diamox™, Ödemin™) voi edelleen jatkaa niin kauan kunnes lopullinen laskeutuminen on aloitettu. (1992). Jokaista noustua 900 m kohden yksi kokonainen lepopäivä. P., Boussuges A, Le Roux G, Dumas JL, Richalet JP, (2002). Pollard (2003). Gates, et al. Butterfield, G. Lepopäivän aikana voi kiivetä korkeammalle, kunhan palaa takaisin alemmas nukkumaan. KORKEALLA LIIKKUMISEN KÄYTÄNNÖN OHJEITA Korkeassa ilmanalassa liikuttaessa turvallisuuden ja retken onnistumisen kannalta on tärkeää antaa elimistölle mahdollisuus (aikaa) sopeutumiseen. Fyysisesti parempikuntoiset henkilöt kestävät rasitusta paremmin mutta hyvä fysiikka ei suojaa vuoristotaudilta (Milledge 1991). "Transient neurological disorders during a simulated ascent of Mount Everest." Aviation, Space and environmental medicine 73(12) : 1224-1229. Nuoret, hyväkuntoiset mieshenkilöt ovat usein suurimmassa vaarassa sairastua vuoristotautiin, koska heillä on usein hyvän fysiikan ansiosta mahdollisuus viedä elimistö liian nopeasti liian korkealle. Käytännössä tämä toteutuu vain maltillisen ja yksilöllisesti sopeutetun nousuvauhdin keinoin. ventilaatio tai hengityksen pidättäminen voi myös laukaista kyseiset oireet (Cauchy E 2002). LÄHTEET: Barry, P. Ryhmässä on aina mentävä heikoimman lenkin tahdissa. Butler FK, H. Tämä on usein syynä arviointikyvyn puutteeseen korkealla, mistä johtuu ns. Silmänpohjaverenvuodot (HAR) Vuoristossa liikuttaessa kiipeilijöillä esiintyy silmänpohjan verenvuotoja (High Altitude Retinopathy, HAR) jotka ovat yleensä oireettomia mutta osuessaan tarkannäön keskukseen voi näkö heikentyä oleellisesti. and A. A Series of 52 Patients." Chest 123: 49-53. 5-7 litraa päivässä. "Treatment of acute mountain sickness by simulated descent: a randomised controlled trial." BMJ 1993(306) 1098-101 Berglund, B. 'Altitude retinopathy on Mount Everest, 1989:' Ophthalmology. Huolehdi riittävän runsaasta energiansaannista. D. 72: 1741-1748. Cauchy E, L. Nestehukka on huomattavasti normaalia suurempaa tihentyneen hengityksen vuoksi. Suosituksia: 3000 m jälkeen korkeintaan 300 m päivänousuvauhti. Mahdollinen oireilu on aina otettava vakavasti! Jos oireita ilmenee, älä nouse ylemmäksi ennen kuin oireet häviävät. Merki,1M al. Tällaisen henkilön tulee olla erityisen varovainen seuraavilla kiipeilyretkillä. Tärkeä osa toimista vuoristotaudin välttämiseksi on riittävä syöminen ja juominen
Milledge J S, B. "Dexamethasone in treatment of acute mountain sickness." New England Journal of Medici ne 1989(321) 1707-13. The Lake Louise Consensus on the Definition and Ouantification of Altitude lllness., Queen City Printers, Burlington, Vermont 1992. B., S. Montgomery, H., R. Physiol. Maclaren RE (1995). "Acetazolamide in control of acute mountain sickness." Lancet 1981 (ii): 180-3. 54: 1188-1194. "Human gene for physical performance." Nature 393(6682): 221-2. M . R. Asymptomatic retinal haemorrhage is common at altitude. J. Saito S, S. V., B. Boyer, et al. 6: 279-284. Maclaren RE (1995). London, Chapman and Hall. (19831 "Maximal exercise at extreme altitudes on Mount Everest:· J. Natrici, M . H., lmai T, Futamata V, Yamamori K (1995) "Estimation of the degree of acclimatization to high altitude by a rapid and simple physiological examination:· International Archives of Occupational & Environmental Health 67(5): 347-51. Ratzin Jackson, C. "Barometric pressures at extreme altitudes on Mt. (1993). Zairen, K. Group (1981) . 11998). (1992). (1989). 31 1: 812-813. and J. K., Kobayashi T, Fukushima M, Shibamoto T, Ueda G. Marshall, et al. "Acute mountain sickness susceptibility, fitness and hypoxic ventilatory response." Eur Respir J 4: 1000-4. Honigman (1997) " High-altitude medicine." Emergency Medici ne Clinics of North America . (1998). M., Ritter M. "Effect of chronic hypoxia on work-induced skeletal muscle hypertrophy." J. "Transient global amnesia at high altitude." New England Journal of Medicine 340: 1444. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Liikkuminen korkealla 117. Physiol. Everest: physiological significance." J. "Nifedipine for high altitude pulmonar edema." Lancet 19891ii): 1241-3. 11 (1 ):25-8, 2000 Spring. West, J. Hoppeler, H. Appi. "Retinal haemorrhage in Himalayan mountaineers." Journal of the Royal Army Medical Corps. 55(3): 688-698. B. 11983). Physiol. Oelz 0, M . 15(1 ): 191-222. 141 (1 ):25-8, 1995 Feb. B., S. M., Broome J, Luff N, Pelling M, Smith D (1991 ). BMJ. Goates, et al. "Cough induced stress fracture and arthropathy of the ribs at extreme altitude." International Journal of Sports Medicine. Ward M, M. J., West J (1994) High altitude medicine and physiology. 11 (1 ): 15-20. R. J. (2000) " High-altitude global amnesia." Wilderness & Environmental Medicine. 19(3):2202, 1998 Apr. G. (1990). Appi. Litch JA, T. Levine B, V. (1999). '" Morfological adaptations of human skeletal muscle to chronic hypoxia:· lntl. Kayser, et al. Litch JA, B. J. (1989). 467: 109-114. of Sports Med. Lahiri, et al. Litch JA, B. Sutton, J., G. "Altitude, training and human performance." Sports Med. and B. West, J. Sharkey (1988)
Suurin osa (74 %) vammoista kohdistui alaraajoihin. Vammoista 79 % oli akuutteja traumoja ja 21 % rasitusvammoja. Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena oli jalkapalloilijoiden urheiluvammojen ennaltaehkäisyprojektin ensimmäisenä osana kartoittaa retrospektiivisesti yhden Veikkausliigatasoisen jalkapallojoukkueen yhden harjoitusja pelikauden (2003) aikana esiintyneet urheiluvammat etiologian, anatomian ja vakavuuden mukaan. Vammoista 46 % tapahtui kontaktissa toiseen pelaajaan. The half of the injuries was moderate (absence from training or game was from one week to one month). Puolet vammoista aiheutti harjoitus-/pelitauon, joka oli pituudeltaan viikosta kuukauteen. The program should include not only the players, but also the trainers, the responsible physician and physical therapists. The purpose of this pilot-study as the first part of the soccer injury prevention program of the Vellamo-academy was to analyse the sport injuries in one Finnish elite league (Veikkausliiga) soccer club (FC Lahti) during one training and game season (2003). The mean injury rate was 1,8 per 1000 hours during training and 21,4 per 1000 hours during matches. Slightly over 50 % of injuries happened during the games. 79 % of injuries were acute traumas and 21 % were overuse injuries. According to the results of this study it is reasonable to start the soccer injury prevention program in FC Lahti. Vammojen esiintyvyys 1000 harjoitustuntia kohden oli 1,8 ja 1000 pelituntia kohden 21,4. Vammojen ehkäisyohjelmaan tulisi jatkossa osallistua pelaajien lisäksi myös valmentajat, lääkärit ja fysioterapeutit. The sport injuries were described by their etiology, anatomy and severity. Asiasanat: jalkapallo, urheiluvamma 118 LIIKUNTA & TIEDEB/2004 • Jälkapallöilijoiden vammakartoitus ABSTRACT Sport injuries in soccer FC Lahti case Väänänen 1., Vuorela M., Tomppo P. Key words: soccer, sport injury. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että FC Lahden jalkapallovammojen ehkäisyohjelman käynnistämistä voidaan pitää perusteltuna. Hieman yli puolet vammautumisista tapahtui peleissä. JALKAPALLOILIJOIDEN VAMMAKARTOITUS TAPAUS FC LAHTI ILKKA VÄÄNÄNEN, MIKKO VUORELA, PETRITOMPPO Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaalija terveysalan laitos, Hoitajankatu 3, 15850 Lahti Yhteyshenkilö: likka Väänänen, Lahden ammattikorkeakoulu Sosiaalija terveysalan laitos, Puh: 03-8282719, sähköposti: ilkka.vaananen@lamk.fi TIIVISTELMÄ JALKAPALLOILIJOIDEN VAMMAKARTOITUS -TAPAUS FC LAHTI Väänänen 1., Vuorela M., Tomppo P. The majority of the injuries (74 %) occurred in the lower extremities and 46 % in a contact with another player
Jalkapallovammojen esiintyvyyden on Suomessa (12 liigajoukkuetta) tehdyssä tutkimuksessa (Luthje ym 1996) todettu olevan 11,3 vammaa 1000 pelituntia ja 1,8 vammaa 1000 harjoitustuntia kohti. Yhteensä vammoja pelaajilla koko kauden aikana oli 38, joista kolmessa (8 %) oli kyse vanhan vamman uusiutumisesta. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tämän pilottitutkimuksen kohteena oli Veikkausliigassa kaudella 2003 viidenneksi sijoittunut FC Lähden joukkue (Taulukko 2.). (2003) eivät todenneet jalkapalloilijoiden fyysisillä ominaisuuksilla kuten kehon massa indeksillä (BMI) tai voima-arvoilla olevan yhteyttä vammautumisriskiin, mutta edellisen kauden vammat ja pelipaikka olivat yhteydessä vammojen esiintyvyyteen. 1996; Nielsen & Yde 1989). € (Ekstrand 2003a). Luthje ym. 1996 84 34.8 5.9 Ekstrand &Tropp 1990 135 21.8 4.6 Ekstrand ym. JOHDANTO Jalkapallo on harrastetuin joukkuepalloilulaji Suomessa, Sen harrastajamäarä 19-65 -vuotiaiden keskuudessa on 117 000 ja heistä 62 % piti itseään kilpatai kuntourheilijana ja 56 000 ilmoitti osallistuneensa otteluihin (Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001 2002, 2002). Vamman kriteerinä pidettiin Ekstrand ym:n (1983) määritelmää, missä vammana pidetään tapahtumaa, mikä keskeyttää osallistumisen joko harjoitukseen tai peliin ja vaatii lääkärin tutkimusta. Vammojen esiintyvyys 1000 harjoitustuntia kohden oli 1,8 ja 1000 peli tuntia kohden 21,4. Jalkapallovammoista on 9-35 % todettu olevan luonteeltaan vakavia ( Chomiak ym. 1991 19 19.8 4.1 Taulukko 2. 1983 144 14.6 7.5 Engström ym. X SD Vaihteluväli Ikä (v) 22.5 4.0 17.0 31.0 Paino (kg) 76.4 6.0 66.0 90.0 Pituus (cm) 180.7 5.2 170.0 192.0 BMI 23.4 1.2 20.8 24,8 Rasvaprosentti (%) 13.7 2.4 10.4 18.1 VO2 (1/min) 4.6 0.4 3.5 5.2 VO2 (ml/kg/min) 59.3 5.4 52.0 68.0 30 m juoksuaika (s) 4.07 0.13 3.85 4.37 LIIKUNTA & TIEDE 6/200'4 • Jalkapalloilijoiden vamm'akartoltus 119. Lomakkeessa kysyttiin ikä, pituus, paino, pelipaikka, vamman tapahtumapaikka, vammamekanismi, tilanne, alaraajojen tuet/teippaukset, vamma-alue ja -tyyppi, tilanteessa mukana olleiden muiden pelaajien osallisuus, Sääntöjen mukaisuus, pallon mukanaolo, tilanteen seuraukset kentällä, ensiapu, tutkiko lääkäri vamman, leikattiinko se tai hoidettiinko sitä fysikaalisella hoidolla tai hieronnalla, kuinka pitkän harjoitus-/pelitauon pelaaja piti vamman vuoksi, palasiko pelaaja mielestään liian pian harjoituksiin/peleihin, saiko pelaaja mielestään riittävästi tietoa vammasta ja kuntoutuksesta joukkueen lääkäriltä, fysioterapeutilta ja huoltajalta. Pelaajien (N=22) taustatiedot. 2004) todettiin suomalaisilla jalkapallonharrastajilla 7,8 vammaa 1000 harrastetuntia kohti. Taulukko 1. Aineiston kuvailu tapahtui muuttujien tunnuslukujen avulla ja vammariskit laskettiin joukkuetta kohden. 2004; Peltokallio 2003). Sen 24 pelaajasta 22 (vastausprosentti 92 %) vastasi retrospektiivisesti edeltävän vuoden ajalta marraskuussa 2003 kerättyyn vammaja harjoittelutietokyselyyn. 1995; Kannus & Taimela 1995; Parkkari ym. Ylemmän sarjan joukkueilla on todettu olevan suuremmat vammautumisriskit kuin matalammalla tasolla pelaavilla joukkueilla (Inklaar ym. Vammoista 79 % (N=30) oli traumaattisia vammoja. 2000; Engström ym. Rasitusvammojen osuus oli tässä aineistossa 21 % (N=8). vammojen riskitekijöiden kartoitus, 3. 1996). Suurin osa jalkapallovammoista on alaraajoihin kohdistuvia ( Chomiak ym. Vammakartoitus tehtiin vastaavalla kyselylomakkeella kuin vuonna 1993 suomalaisille liigajoukkueille (N=12) tehdyssä tutkimuksessa (Luthje ym. Turbeville ym. 1985). Tämä pilottitutkimus on ensim:rnainen osa FC Lahden Vellamoakatemian koulutusja tutkimusohjelmaan kuuluvien jalkapalloilijoiden urheiluvammojen ennaltaehkälsyptojektia ja sen tarkoituksena on kartoittaa yhden VeikkausliigatäSölsen jalkapallojoukkueen yhden harjoitusja pelikauden aikana esiintyvät urheiluvammat etiologian, anatomian ja vakavuuden mukaan. 1984; Parkkari ym. Jalkapallovammojen esiintyvyys kansainvälisillä miespelaajilla tehdyissä tutkimuksissa. 1996 245 15.8 Nielsen & Yde 1989 59 11.9 5.6 Poulsen ym. 1992; Nielsen & Yde 1989). Tuoreessa liikuntavammatutkimuksessa (Parkkari ym. Kujala ym. Vammautuneista pelaajista yli puolella (N=l2) oli enemmän kuin yksi vamma kauden aikana (Taulukko 3.). vammojen esiintyvyyskartoitus, 2. 2000; Nigg ym. Runsas puolet (53 %, N=l6) näistä akuuteista vammöista oli ulkopuolisen voiman (kontaktitilanne) aiheuttamia, joista tyypillisimpiä tilanteita olivat törmäys (44 %, N=7) ja taklaus (44 %, N=7). 2000; Nielsen & Yde 1989; Sandelin ym. TULOKSET Kyselyyn vastanneista 22 pelaajasta (3 maalivahtia, 8 puolustajaa, 5 keskikenttäpelaajaaja 6 hyökkääjää) 20:llä (91 %) oli vähintään yksi urheiluvamma kauden aikana. Tutkimus N Vammoja / 1000 pelituntia harjoitustuntia Arnason ym. 1990 64 13.0 3.0 Hawkins & Fuller 1999 108 25.9 3.4 lnklaar ym. Kauden harjoitusmäärä(joukkueen yhteiset ja pelaajan omat harjoitukset erikseen tunteina) ja pelitiedot (harjoitus-, liiga-, CUPja maaotteluiden lukumäärä) kuukausittain kerättiin pelaajakohtaisesti lomakkeella. Urheiluvammojen ennaltaehkäisyssä on suositeltu neljävaiheista mallia (van Mechelen 1997:i): 1. (1996) raportoivat sisäharjoituksissa ulkoharjoituksia korkeamman vammariskin, mutta peleissä olosuhteiden merkitys oli päinvastainen. Ilman kontaktia tapahtuneista akuuteista vammoista (N=l4) oli suurin osa (79 %, N=ll) venytys/kurkotus-tilanteita. ennaltaehkäisevien toimenpiteiden seuranta. ennaltaehkäisevien toimenpiteiden toteutus ja 4. Urheiluvammojen esiintyvyyteen ja vammatyyppiin on todettu vaikuttavan sekä ulkoiset että sisäiset tekijät (Chomiak ym. Jalkapallo on lajikohtaisten vammatilastojen kärkipäässä (esim. 2003). 1990; H0y ym. Esimerkiksi Englannissa on 10 % pelaajista vammautumisen vuoksi estynyt osallistumaan seuran harjoituksiin ja vammautumisesta johtuvien taloudellisten kustannusten on tällöin laskettu olevan yhteensä 125 miljoonaa euroa ja joukkuetta kohden 1,4 milj. Kansainvälisistä miesjalkapalloilijoista kootut vammojen esiintyvyys tulokset on taulukossa 1. Vammat luokiteltiin vakavuudeltaan harjoitus-/pelitauon pituuden perusteella lieviin (alle viikko) , kohtalaisiin (viikosta kuukauteen) ja vakaviin (yli kuukausi)
Tyytymättömiä lääkäriltä tai fysioterapeutilta saamiinsa tietoihin vammastaan oli 10 % (N=4) vammautuneista pelaajista ja 21 % (N=8) palasi omasta mielestään liian pian vammautumisen jälkeen harjoituksiin/peleihin. Jalkapallovammojen esiintyvyyttä tutkittaessa on seuranta-ajaksi suositeltu tässäkin tutkimuksessa käytettyä yhtä vuotta Qunge & Dvorak 2000). Kaksi kolmesta vammasta tapahtui ulkona. Vammojen esiintyvyys vakavuutensa perusteella on kuvattu taulukossa 4. Verrattaessa tässä tutkimuksessa käytettyä retrospektiivistä asetelmaa prospektiiviseen on Jung en ja Dvorakin tutkimuksessa (2000) havaittu, että pelaajat raportoivat takautuvasti vain kolmasosan kohtalaisista ja 10 % hevistä vammoista. Fysikaalisella hoidolla hoidettiin 57 % ja hieronnalla 26 % vammoista. Peleissä tapahtuneissa vammatilanteissa oli toinen pelaaja osallisena 67 %:ssa. Lihasvamma oli tässäkin aineistossa tyypillisin jalkapalloilijan vamma tyyppi. Tässä tutkimuksessa käytetyn kolmiluokkaisen harjoitus-/pelitauon pituuden (alle viikko, viikosta kuukauteen ja yli kuukausi) lisäksi vamman vakavuutta on suositeltu arvioitavan hoidon ja työkyvyttömyyden pituuden sekä pysyvän vamman että kustannusten perusteella (van Mechelen 1997b). Vammojen esiintyvyys pelaajilla (N=22). Vamman vakavuuden luokittelussa on myös vertailua vaikeuttavia tutkimuskohtaisia eroja. Vammojen lukumäärä 2 3 4 Taulukko 4. Yleensäkin tulosten vertailua eri jalkapallovammatutkimuksien välillä vaikeuttavat tutkimusten määritelmälliset eroavaisuudet, erilaiset aineiston keruumenetelmät, tutkimusjakson pituusvaihtelut ym. Vammautumistilanteessa oli pallo mukana 79 %:ssa. Yhteneväistä määritelmää jalkapallovammalle ei ole yleisesti käytössä (Dvorak & Junge 2000). Tässä tutkimuksessa vammojen määrällinen painottuminen (50 %) vakavuudeltaan kohtalaisiin ja lievien vammojen vähäinen osuus (18 %) saattoi johtua juuri vähäisten vammojen unohtamisesta. Tämän tutkimuksen tulokset olivat yhtenevät vammojen anatomisen jakautumisen suhteen verrattuna aikaisempiin jalkapallotutkimuksiin. 1996; Ekstrand 2003b; Luthje ym. Tässä tutkimuksessa käytetty vamman määritelmä, "tapahtuma, mikä keskeyttää osallistumisen joko harjoitukseen tai peliin ja vaatii lääkärin tutkimusta" (Ekstrand ym. 1985) on ollut 6489 %. Harjoitustunteihin suhteutettu vammainsidenssi (1,8) ei tässä aineistossa eronnut Luthje ym:n (1996) tuloksesta, mutta peliaikaan suhteutettuna esiintyvyys oli lähes kaksinkertainen (21,4 vs. Vammojen puuttumisen on selitetty johtuvan muistamattomuudesta (Kuhn ym. 1995) rajaavat lievimmät vammatapaukset pois. Harjoitustauon pituus vaihteli kahdesta vuorokaudesta sataan (20.4 ± 20.0) ja pelitauon viidestä 130:een (31.8 ±24.7). 1983) sekä aineistot,jotka on kerätty sairaalarekistereistä (esim. Päähän kohdistui 8 %, yläraajoihin 10 % ja vartaloon 8 % vammoista (Taulukko 5.) Alaraajavammoista olivat yleisimpiä reiteen ja nilkkaan kohdistuneet vammat (molempia 29 %). Vammoista hieman yli puolet (53 %, N=20) tapahtui peleissä ja loput (47 %, N=18) harjoituksissa. Suurin osa vammoista kohdistui alaraajoihin (74 %). Gabbe ym. Kujala ym. Näissäkin on eroja tutkimuksittain. 11,3). NiiTaulukko 3. (2003) raportoivat kaikkien pelaajien muistaneen takautuvasti, oliko hän vammautunut viimeksi kuluneen vuoden aikana vai eija 80 % muisti vammojen lukumäärän ja paikan, mut120 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Jalkapalloilijoiden vammakartoitus ta vain 61 % pelaajista pystyi muistamaan myös diagnoosin. 1996; Sandelin ym. 1992) tai vakuutusyhtiöiltä (esim. Tässä aineistossa alaraajavammojen osuus oli 74 %, kun se aikaisemmissa tutkimuksissa (Arnason ym. H0y ym. metodologiset erot Qunge & Dvorak 2000). Puolet vammoista aiheutti viikosta kuukauteen pituisen harjoitus-/pelitauon. Kolme kahdeksasta pelaajasta, jolla vamma oli kohdistunut nilkkaan, oli käyttänyt nilkkatukea/teippausta. Pää, niska ja kasvot murtuma aivotärähdys Ylä raajat murtuma lihasvamma Vartalo lihasvamma rasitusvamma venähdys Alaraajat lihasvamma rasitusvamma nivelsiderepeämä venähdys ruhje murtuma nivelkierrukka Yhteensä N % 3 2 4 2 2 3 28 8 7 4 3 2 2 2 38 8 10 8 74 100. Toisissa tutkimuksissa esiintyvyydet on laskettu pelaajaa kohden ja toisissa joukkuetta kohden Qunge & Dvorak 2000). Tämän yhden suomalaisen Veikkausliigajoukkueen vammoja tarkastelleen pilottitutkimuksen tuloksia ei voida yleistää muihin joukkueisiin vaan tulokset voivat olla keskimääräisestä poikkeavia erilaisista joukkuespesifisistä käytänteistä johtuen. 1997; Rudicel 1988). Alle viikon Viikko kuukausi Yli kuukausi Yhteensä Vammoja, kpl 7 19 12 38 N 2 8 8 2 2 % 9 36 36 9 9 % 18 50 32 100 Taulukko 5. POHDINTA Tässä aineistossa vammojen esiintyvyys (11,4) yhteenlaskettuna tuhatta harjoitusja pelituntia kohden oli korkeampi kuin van Mechelen ym:n (1992) ja Parkkari ym:n (2001) tutkimuksissa (8,58,7), mutta samaa luokkaa kuin Euroopan Jalkapalloliiton (UEFA) kartoituksen tulos (Ekstrand 2003b). Liikuntavammat tulisi suhteuttaa altistusaikaan ja jalkapalloilijoilla ne tulisi ilmoittaa erikseen peleistä ja harjoituksista. Harjoitus-/pelitauon pituus (N=22 pelaajaa). Vammojen jakaantuminen kehon alueittain ja vammatyypit. Vain yhdessä näistä tilanteista oli kyseessä tahallinen vahingoittaminen. Yhtä rasitusvammaa lukuun ottamatta kaikki vammat tutki joukkueen lääkäri ja leikkaushoitoon päädyttiin yhteensä kahdeksassa (21 %) vammassa (kaksi nivelkierrukan ja nilkan nivelsiteen repeämää, kivesvamma, nenän osittainen sisäänpainauma, nivustyrä ja rasitusmurtuma)
Scand J Med Sci Sports 6, 40-45. 1997a. Parkkari, J., Kannus, P., Natri, A., Lapinleimu, 1., Palva n en, M ., Heiskanen, M., Vuori, 1. & Hodgson, R. How ta avoid bias7 Am J Sports Med 16, 48-52. Severe lnjuries in Football Players: lnfluencing Factors. 2000. G. Vammala: Vammalan Kirjapaino OY Rudicel, S. & Junge, A. 1990. & Wajswelner, H. 1999. W. A. Liithje, P., Nurmi, 1., Kataja, M., Belt, E., Helenius, P., Kaukonen, J. 2003. Am J Sports Med 28, 69-74. & Stacoff, A. Am J Sports Med 28, 39. Liikuntavammat ja niiden ehkäisy. 1996. 1989. Sports Med 24, 176-180. Epidemiology and traumatology of injuries in elite soccer: a prospective study in Finland. Football injuries and physical symptoms. 2003. 2003). & Yde, J. & Anderson, M. LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 • Jalkapalloilijoiden vammakartoitus 121. Med Matt 8, 3-5. Br J Sports Med 19,30-33. Dvorak, J., Junge, A., Chomiak, J., Graf-Baumann, T., Peterson, L., Rosch, D. Lisäksi ohjelmassa tulisi huomioida muut sääntöjen kanssa tekemisissä olevat tahot (tuomarit) niin, että sääntöjenvastaisia otteita vähennettäisiin ja nykyisiä voimassa olevia sääntöjä kunnioitettaisiin sekä kehitettäisiin. Ekstrand, J., Gillqvist, J. H0y, K., Lindblad, B. M . Yksi aineiston vammoista oli aivotärähdys. Teoksessa E. 1992). Scand J Med Sci Sports 6, 180-185. L. Supervision by doctor and physiotherapist. Acute injuries in soccer, ice hockey, volleyball, basketball, judo, and karate: analysis af national registry data. Champaign, Illinois: Human Kinetics, 1-23. & Myllynen, P. Tyypillisin vammautumistilanne oli venytys/kurkotus. M., Denoth, J., Kerr, B., Luethi, S., Smith, D. J., Helleland, H. Gabbe, B. 2002. Valmentajan näkökulmasta sen tulisi sisältää harjoitusten jäsentämisen, riittävän verryttelyn, pelaamisen/harjoittelun-suhteen korostamisen ja fyysisen kuormittumisen vähentämisen merkitystä vammojen vähentämiseksi. 1985. Am J Sports Med 25, 272-274. A review af the literature. lnklaar, H., Bol, E., Schmikli, S. Med Matt 7, 8-10. 2003a. Hawkins, R. Osa 1. Turbeville, S. L., Asal, N. Kannus, P. & Tornkvist, H. D. Am J Sports Med 20, 318-322. 1983. How valid is a self reported 12 month sports injury history. Aktiiviseen elämäntapaan liittyvät vammariskit. Prevention of soccer injuries. Helsinki: Suomen Kuntourheiluliitto, Kunto ry. Parkkari, J., Kannus, P., Natri, A., Lapinleimu, 1., Palvanen, M., Heiskanen, M., Vuori, 1. 2001. Ekstrand, J. Primääritasolla vammojen ehkäisyohjelman tulisi kohdentua pelaajien lisäksi valmentajiin, lääkäriin ja fysioterapeutteihin (Dvorak ym. Lääkäriin kohdistuvana sen tulisi sisältää riittävän kuntoutuksen, palautuksen, vaivojen huomioimisen ja nilkkojen rutiini teippauksen merkitykset. Liikuntatapaturmat. J. Pelaajan näkökulmasta ohjelmassa tulisi huomioida suorituskyvyn (liikkuvuus, taidot, kestävyys, reaktionopeus) ja elintapojen (tupakointi, alkoholin käyttö ja ravitsemus) parantaminen sekä sääntöjen noudattaminen (fair play). 1996. Dvorak, J. Ekstrand, J. & Wojtys, E. & Järvinen, M. & Wallden, M. den osuus oli yhtä suuri (29 %) kuin islantilaisilla jalkapalloilijoilla raportoitu osuus kaikista vammoista (Arnason ym. Chomiak, J., Junge, A., Peterson, L. J., Santavirta, S. van Mechelen, W., Hlobil, H. lnjuries in male soccer players: team risk analysis. Risk factor analysis for injuries in football players. Am J Sports Med 28, 58-68. Frederich (toim.) Sport shoes and playing surfaces. Vuori & S. 1992. Am J Sports Med 17, 803-807. Nielsen, A. & Järvinen, M. 2003. van Mechelen, W. Nigg, B. Vuoden mittainen prospektiivinen kohorttitutkimus 15-74 -vuotiailla suomalaisilla. E., Greenfield, M. &Tropp, H. 2000. Parkkari, J., Kannus, P., Kujala, U., Palvanen, M. lncidence, severity, aetiology and prevention af sport injuries. Am J Sports Med 31 , 974-980. & Järvinen, M. Acute soccer injuries in Finland in 1980. A. A prospective epidemiological study af injuries in four English professional football clubs. 2000). Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001 -2002. Liikunta & Tiede, Erikoisliite 2001, 30-31. 1996. H. 2000. Am J Sports Med 11, 116120. Suomen Lääkärilehti 58, 71-76. Load sport shoes and playing surfaces. Soccer injuries in lceland. European soccer injuries. & Kiviluoto, 0. Br J Sports Med 33,196 -203. J., Finch, C. P., Kiviluoto, H., Kokko, E,, Lehtipuu, T. McCrory, P. Types af studies in the medical literature. & Liljedahl S. 1996). van Mechelen, W. L. Taimela (toim.) LiikuntalääketiedeVammalan Kirjapaino OY, 360-365. LÄHTEET Arnason, A., Gudmundsson, A., Dahl, H. 1984. Engström, B., Forssblad, M., Johansson, C. 1988. Rasitusvammojen osuus oli tässä aineistossa suurempi kuin van Mechelen ym:n (1992) ja Luthje ym:n (1996) tutkimuksissa, missä rasitusvammojen osuus kaikista vammoista oli 610 %, mutta pienempi kuin Ekstrandin (2003b) aineistossa. A prospective epidemiological and socioeconomic study. D., Owen, W. Am J Sports Med 28, 40-46. 2003b. & Fuller, C. SLU:n julkaisusarja 5/02. Brain injury and heading in soccer. lnt J Sports Med 25, 209-216. D., Cowan, L. 2004. Aikuisliikunta. Tyypilliset urheiluvammat. 1990. L. Sport injury surveillance systems: 'One size fits all?' Sports Med 24, 164-168. 2000. Epidemiology and traumatology af injuries in soccer. Br J Sports Med 37,545-547. R. & Dvorak, J. Teoksessa 1. C. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että FC Lahden jalkapallovammojen ehkäisyohjelman käynnistämistä voidaan pitää perusteltuna, koska joukkueella oli retrospektiivisellä menetelmälläkin kerättynä yhtä paljon harjoituksissa tapahtuvia vammoja sekä lähes kaksi kertaa enemmän pelivammoja kuin keskimäärin suomalaisilla liigatasonjoukkueilla (Luthje ym. Risk factors for inj ury in high school football players. & Johansson, E. Kujala, U., Taimela, S., Antti-Poika, 1., Orava, S., Tuominen, R. lnt J Sports Med 17, 229-234. Does a major knee injury definitely sideline an elite soccer player. 1983), mikä sisälsi pelaajien 20 minuutin alkulämmittelyn sekä 5 minuutin loppuverryttelyn, säärisuojainten käytön, aikaisemmin vammautuneiden nilkkojen teippauksen ennen harjoituksia ja pelejä, ohjatun yksilöllisen vammojen kuntoutuksen, reilun pelin -pelitavan korostamisen sekä fysioterapeutin ja lääkärin osallistumisen joukkueen toimintaan, voitiin jalkapalloilijoiden vammoja vähentää 75 %. The incidence of ankle sprains in soccer. C. Am J Sports Med 18,101 -105. Aivotärähdyksen todennäköisyys jalkapallossa on suurin lähinnä puskutilanteissa päiden osuessa toisiinsa ei niinkään puhtaassa pallon puskutilanteessa, missä pään kiihtyvyys on alle 10 g (1000 rad • s2) suuruisia, kun urheiluperäinen aivotärähdys vaatisi vähintään 4060 g:n (3500-5000 rad• s2) suuruisen kiihtuvyyden (McCrory 2003). B. L. The football calender and the physical well-being of players. P., Lehtonen, A., Liukkonen, T., Myllyniemi, J., Rasilainen, P., Tolvanen, E., Virtanen, H. & Terkelsen, C. 1997. Foot Ankle 11,41-44. E., Terkelsen, C. BMJ 327, 351-352. Sports Med 14, 82-99. Peltokallio, P. Sandelin. 1995. A statistics primer. R. Esimerkiksi ohjelmalla (Ekstrand ym. F., Bennell, K. 1997b. Liikuntatapaturmien ehkäisyn tulisi perustua lajissa syntyvien tyyppivammojen ja niiden syiden, riskitekijöiden ja syntymekanismien tuntemukseen sekä tehokkaiden ehkäisykeinojen valintaan (Parkkari ym. 2003. 1996), mikä on yhtenevä myös UEFA:n 11 huippusarjatason joukkueista kerättyjen tutkimustulosten (Ekstrand 2003b) kanssa. V. Vammojen ennaltaehkäisy voidaan jakaa kolmeen tasoon: primaari(yksilöön kohdistuvat toimenpiteet), sekundaari(ryhmiin kohdistuvat toimenpiteet) ja tertiaaritason (yhteiskunnallisella tasolla tapahtuvat toimenpiteet) ehkäisyyn (van Menchel ym. lnfluence of definition and data collection on the incidence of injuries in football. Junge,A. 0. & Dvorak, J. 2003. BMJ 311, 1465-1468. & Kemper, H. Kuhn, J. The injury list: Results of the UEFA injury study on professional football in Europe. 1995. & Taimela, S. E. Active living and injury risk. & Mosterd, W. 1992. Ekstrand, J. Possibilities for a prevention program. The severity af sport injuries
200 sanaa. TUTKIMUSARTIKKELIT 2005 Käsikirjoitukset toimitukseen 30.4.2004 mennessä LIIKUNTA & TIEDE -lehti käynnisti vuonna 2000 tieteelliseen asiantuntija-arviointiin perustuvan tutkimusartikkelien julkaisemisen. * Asiasanat 3-8 kpl. Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki) 29.4.2005 mennessä. Lyhyttä otsikkoa käytetään julkaistaessa artikkelin sivujen ylätunnisteena ja sen tulee olla mahdollisimman lyhyt, mieluiten max. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. Julkaisuoikeudet Käsikirjoitusten mukaan tulee liittää saatekirje, jolla kirjoittajat vahvistavat, @ttä käsiki.rjaiws sisältää alkuperäistä, aiemmJn muualla julkaisematonta tutkimuse1ineistoa, jota ei ole s.arnan;:iikaises.ti tarjottu julkaistavaksi muualla ja jota kirjoitt.i.j.i.t voivat tarjota julkaistavaksi m\luaUa vain, mikäli kii.sikirjottusta ei hyväksytä julkai~tav<1ksi Liik1.mta &Tiede lehdessä. Mahdolliset kuviot ja taulukot tulee tallentaa erillisinä tiedostoina mieluiten tiffmuodossa. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. Lehti indeksoidaan kansainväliseen liikuntatieteelliseen SPORT -tietokantaan sekä kotimaiseen KATI -tietokantaan. Otsikon tulee olla max. 120 merkin laajuinen. Tutkimusartikkelinumerossa julkaistuja artikkeleita ei voi julkaista uudelleen ilman lehden kirjallista suostumusta. 3. Leena Nieminen, vastaava toimittaja Liikunta & Tiede Liikuntatieteellinen Seura puh: 09-45427214 sähköposti: leenc1.nieminf)n@lts.fi verkkoversio: www.lts.fi Liikunta & Tiede tutkimusartikkelinumero 2005 -kirjoitusohjeet 1. Käsikirjotusten laajuus ja rakenne Käsikirjotusten tulee olla mieluiten wax. Artikkelityypit Käsikirjoitukset voivat olla alkuperäisraportteja tai katsausartikkeleja. Julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä em. Levykkeeseen tulee merkitä käsikirjoituksen nimi, kirjoittajat sekä käytetty tekstinkäsittelyohjelma. 'Kuvioitten j<1 taulukoitten määrä tulee 122 Ll!~UNTA & TIED.E 6/2004 pitää mahdollisimman pienenä ja ne tulee toimittaa mahdollisimman korkeatasoisina mustavalkoisina paperikopioina. * Johdanto * Tu.tkimusaineisto ja menetelmät * Tulokset * Johtopäätökset ja pohdinta Johtopäätösten ja pohdinnan toivotaan sisältävän myös lyhyehkön taustoittavan arvion siitä, miten esitetyt tulokset. Toimitusryhmä voi hyväksyä julkaistavaksi myös kansainvälisessä tiedejulkaisussa tai tieteellisessä kongressissa julkaistun tutkimuksen, mikäli sillä katsotaan olevan erityistä kansallista merkitystä. lausuntojen perusteella. (Puh. Arvioinnin perusteella hyväksytytkäsikirj oitukset julkaista,1n sekä verkkoversiona ( ww.lts.fi) sekä LIIKUNTA & TIEDE-lehden vuoden 2005 viimeisen numeron yhteydessä. Tekstissä tulee käyttää 1,5 riviväliä. tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa. Paperikopioissa sivut tulee nwneroida. 4Käsikirjoitusten muoto Käsikirjoitukset tulee toimi ttaakolmena paperikopiona ja levykkeellä. Julkaistavaksi tarjottavat käsikirjoitukset tulee toimittaa LIIKUNTA & TIE;DE -lehden toimitukseen (os. Kirjoitusohjeet on julkaistu osoitteessa http://www. Aikataulu Käsikirjoitukset tulee toimittaa 29.4.2005 mennessä Liikunta & Tiede -lehden toimitukseen osoitteeseen Liikuntatieteelhnen Seura, Liikunta & Tiede, Stadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki. lts.fija niitä vai tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuntatieteellisestä Seurasta. * Tiivistdmct Tiivistelmän tulee olla laajuudeltaan max. Kansainvälisissä julkaisuissa aiemmin julkaistuja tutkimuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys. 5. 09-4542720, fax: 09-45427222, sähköposti: toimisto@lts.fi). Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen tiivistelmä, joka voi olla edellistä suppeampi. Hyväksytyt artikkelit julkaistaan sekä verkkoversiona http://www.lts.fi että Liikunta & Tiede -lehden vuoden 2005 viimeisen numeron yhteydessä. Toimitustyössä noudatetaan tieteellistä asiantuntija-arviokäytäntöä. Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Otsikkosivulta tulee käydä ilmi käsikirjoituksen otsikko, lyhyt otsikko, kirjoittajat sekä yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot (osoite, puhelin, fax sekä sähköposti). 2. Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi ko. 15 sivun laajuisia ja niiden toivotaan, ellei tutkimuksen luonteesta muuta johdu, pääsääntöisesti noudattavan seuraavaa rakennetta: *Otsikkosivu. 45 merkkiä
ja johtopäätökset täydentävät tai kyseenalaistavat aiempaa tutkimustietoa, mahdollisesta jatkotutkimustarpeesta sekä tulosten mahdollisista käytännön sovelluksista. Vuori&: S. Väitöskirja. Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. Kun lähteenä käytetään internetin kautta tavoitettua dokumenttia, kirjoitetaan lähdeluettelon viite pääpiirteissään samaan tapaan kuin muukin viite. Ne tulee numeroida ja otsikoida selkeästi. sivumäärästä ja painoksen suuruudesta. Kuviot Kuvioitten tulee selventää tekstiä. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. EuropeanJoumal of Physical Education 5 (2), 147-157. Eripainosten kustannukset riippuvat mm. &: Armstrong, N. Welsman, J. 1983. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. M. World Health Organization Technical Report Series 516. Lisätietoja saa mm. Report of a WHO study group. (Roberts &: Ommundsen 1996). Joukkueellinen yksilöitä. Viitattaessa tällaiseen materiaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus "julkaisematon". Teoksessa I. Prospective 1-year follow-up study. Schomdorf: Hofmann Heikinaro-Johansson, P. Lyhenteet ja vierasperäiset termi Termit, joita käytetään lyhenteitä tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. 7. Julkaisuaika, painos/versio ja sivuja koskevat tiedot merkitään tarkasti. Pulkkinen, L. Elektronisen lähdeaineiston viitteessä on lisäksi ilmaistava, mistä dokumentti löytyy, hakemistopolku ja nimi. Uronen, V. Brim (Eds.) Life-span development and behavior, Vol. (toim.) 2003. 8.Taulukot Taulukoitten määrä tulee pitää minimissä. Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi mahdollisimman korkea tasoista mustavalkoista paperikopio ta. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, jos sellainen on olemassa. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. Physical activity pattems in secondary schoolchildren. Sarjajulkaisut Mikkelsson, M. Pehkonen 1999, 69). Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. fi!jyk/ko koelma t/sarj ao h jee t. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. 2000. Raporttisarjat Youth and drugs. (Duda 2001; Lintunen 2000) . Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä, esim. WHO Koululaistutkimus 1986-1998. Luvut kokoomateoksessa Oja, P. 2002. Lait ja asetukset Huumausaineasetus 1972. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. In P. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Helsinki: Duodecim, 54-68. New York, NY: Random House. Geneve Komiteanmietinnöt Perhekasvatustoimikunnan mietintö. Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. (Telama ym. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. * Lähdeluettelo * Taulukot, kuviot ja kuvatekstit 6. Levykkeelle kuviot tulee tallentaa omina erillisinä tiedostoinaan mieluiten tiff-muodossa. Pehkonen (1999, 69) osoitti, että .... Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta: http:/ /kirjasto .jyu. 4. Turun yliopisto. 10. Eripainokset Eripainokset tulee tilata, kun käsikirjoitus on hyväksytty julkaistavaksi. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdeluettelossa. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. Jyväskylän yliopisto. Saatavuusja käyttötapatietojen lisäksi mainitaan viittauksen ajankohta ja dokumentin päivitysajankohta. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Baltes &: 0. 1995. 161/18.2.1972. Lähdeviittaukset Lähteiden määrä tulee pitää kohtuullisena. K uvioitten takapuolelle tulee merkitä käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi, kuvion numero. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. &: Kytökorpi, L. Turun yliopiston julkaisuja D 320. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. Liikunta ja tiede 35 (4), 4-10. 1986. Komiteanmietintö 1976: 42. Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. Helsinki: WSOY. 2002). Self-control and continuity from childhood to late adolescence. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Yksityiskohtien tulee olla riittävän selkeitä niin, että ne erottuvat myös kuviota pienennettäessä. Lisensiaatintutkimus. Opinnäytteet Rovio, E. G. New York, NY: Academic Press, 63-105 Artikkelit Kannas, L. B. LIIKUNTA&TIEDE6/2004 123. 2003. , Huovinen, T. Lemer, R. &: Tynjälä, J. Jyväskylän yliopisto. Kuvioille tulee antaa erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. 1982. Penttinen, S. 2nd ed. pdf Esimerkkejä lähdeluettelon laadinnasta: Kirjat Bös, K. Taulukoista tulee toimittaa kaksi erillistä paperikopiota. 1998. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. Nuoruuden kasvuympäristöt ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. &: Mechling, H. Liikuntakasvatuksen laitos. Myös niitten määrä tulee pitää minimissä. Concepts and theories of human development. osoitteesta http://www.jyu.fi/-library/julkaisu t/elvi. Alkuperäisartikkelissa lähdeviittausten määrä tulisi olla maksimissaan 40 ja katsausartikkelissa maksimissaan 120. 2003.Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. 1998. 9. Dimensionen sportmotorischer Leistungen. Levykkeellä ne tulee nimetä ja tallentaa omaksi tiedostokseen
Vasemman kammion seinämät olivat hiihtäjillä harjoittelun vaikutuksesta huomattavasti paksummat kuin kontrollihenkilöillä. Tuolloin sydämen seinämien paksuuksissa ei tapahtunut muutoksia. Toisessa vaiheessa, kolmen viimeisen seurantavuoden aikana, jolloin hiihtäjät olivat 19-22-vuotiaita sydämen välija takaseinämä paksuuntuivat. Kun hiihtäjien vasemman kammion läpimitta normalisoitiin kehon pinta-alalla, ei muutoksia 6,5 vuoden aikana havaittu. Urheilijan sydämen kasvussa kaksi vaihetta Tutkimuksen 16-vuotiailla maastohiihtäjillä oli jo tutkimuksen alussa ns. Margareetta Tummavuoren 6,5 vuoden seurantatutkimus antoi tietoa harjoittelun vaikutuksista nuorten kestävyysurheilij oiden sydämen rakenteeseen ja toimintaan. Sydämen rakenteen ja toiminnan selville saamiseksi tutkittaville tehtiin kaikukardiografiset mittaukset kaikukameralla. Valmennuksellisesti ajatellen olisi hyöty aikuisena ehkä paremmin saavutettavissa, jos 14-19-vuotiailla olisi harjoittelussaan jaksoja volyymin, seinämien paksuuden ja toiminnallisten ominaisuuksien kehittämiseksi, eikä pelkästään volyymin kehittämiseksi tähtäävää harjoittelua. 6,5 vuoden pituinen kaikukardiografinen tutkimus tarkastettiin 17.6. Samanikäisten hiihtäjien ja kontrollihenkilöiden vasemman kammion läpimitassa ei ollut suuria eroja, kun heitä seurattiin ikävuosina 17-22, vaikkakin läpimitta oli hiihtäjillä suurempi kuin kontrolliryhmällä. Tutkimuksen koehenkilöjoukko koostui ikäluokkansa (15-17-vuotiaat) parhaimmista miespuolisista maastohiihtäjistä. Todennäköistä kuitenkin on, että harjoittelun edelleen jatkuessa ja lisääntyessä sekä määrältään että teholtaan, myös sydämen laajentuminen ja seinämien paksuuntuminen lisääntyisivät ja hiihtäjistä tulisi huippuhiihtäjiä myös maksimaalisen hapenoton tuloksia tarkasteltaessa. Suurin tutkimuksessa mitattu kontrollihenkilön vasemman kammion läpimitta oli yhtä suuri kuin suurin hiihtäjältä mitattu läpimitta. On myös tiedostettava mahdollinen perimän osuus tutkimustuloksiin, Tummavuori muistuttaa. urheilijan sydän: sydämen vasemman kammion läpimitta oli yhtä suuri kuin aikuisilla kestävyysurheilijoilla. Vasemman kammion läpimitan kasvu tasaantui. Myös maksimaalisen hapenottokyvyn tulokset osoittivat, että hiihtäjät olivat hyvin harjoitelleita jo seurantatutkimuksen alussa. Sydämen vasemman kammion läpimitta kasvoi 6,5 vuoden aikana enemmän pienikuin isosydämisten ryhmässä, mutta pienisydämisten vasemman kammion läpimitta ei tutkimuksen lopussakaan aivan saavuttanut isosydämisten vasemman kammion suuruutta. Sydän suuri, hapenottokyky riittämätön Tutkimuksen lopussa hiihtäjien sydämen vasemman kammion läpimitta oli yhtä suuri kuin muiden tutkimusten huipputason kestävyysurheilijoilla. 2004 Jyväskylän yliopistossa. Tärkein uusi tieto oli se, että nuorilla kestävyysurheilijoilla, joilla jo oli laajentunut vasemman kammion läpimitta 16-vuotiaina, kestävyysharjoittelun vaikutuksesta tapahtui sydämessä ensin laajentumista (dilataatio), jonka jälkeen harjoittelun edelleen jatkuessa seinämät alkoivat paksuuntua (hypertrofia). "ylärajan" sydämen koon kasvussa. Vastaväittäjinä toimivat professori Jaakko Hartiala Turun yliopistosta ja professori Esko Länsimies Kuopion yliopistosta sekä kustoksena professori (ma) Antti Mero. Vasemman kammion läpimitta kasvoi molemmilla ryhmillä ensimmäisen kolmen ja puolen vuoden aikana, mutta kasvu jatkui kolmen viimeisen vuoden aikana vain pienisydämisten hiihtäjien ryhmässä. Maksimaalinen hapenotto määritettiin juoksuma tto testissä. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health,ISSN 0356-1070; ISBN 951-39-1814-9.. Pienisydämiset eivät saavuttaneet isosydämisiä Tutkimuksen alussa hiihtäjät jaettiin sydämen vasemman kammion läpimitan koon mukaan isoja pienisydämisten hiihtäjien ryhmään. Aikaisemmin ei ole tehty näin pitkää seurantatutkimusta, jossa olisi seurattu nuoren urheilijan sydämen rakennetta ja toimintaa usean kerran vuodessa tehdyillä mittauksilla. V ÄITÖKSET KEST ÄVYYSHARJOITTELU LAAJENTAA JA VAHVISTAA SYDÄNTÄ Litl Margareetta Tummavuoren liikuntafysiologian väitöskirja "Fyysisen harjoittelun pitkäaikaiset vaikutukset sydämen toimintaan ja rakenteeseen nuorilla maastohiihtäjillä''. Hiihtäjien maksimaalisen hapenottokyvyn tulokset olivat silti kaukana esimerkiksi norjalaisten hiihtäjien tuloksista. Kontrollihenkilöinä oli samanikäisiä koulupoikia. Hän selvitti myös maksimaalista toimintakykyä kuvaavan maksimaalisen hapenottokyvyn kehittymistä kestävyysharjoittelun vaikutuksesta. 124 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 Sydämen vasemman kammion läpimitta kasvoi ensimmäisen kolmen ja puolen seurantavuoden aikana, jolloin hiihtäjät olivat 16-19-vuotiaita. Olivatko tämän tutkimuksen hiihtäjät jo saavuttaneet ns. Sydämestä mitattiin vasemman kammion läpimitta ja välija takaseinämän paksuus
2004 Jyväskylän yliopistossa. Kouluterveydenhoitajien mielestä tulevaisuudessa olisi panostettava terveydenhoitajien keskinäiseen yhteistoimintaan ja yhteisöllisen vastuun lisäämiseen. Esiin tulikin voimakkaasti kotien kasvatusvastuu ja yhteisöjen merkitys. JOKA KYMMENES NUORI JUO VIIKOTTAIN THM Kirsi Sirolan terveyskasvatuksen väitöskirja "Porilaisten yhdeksäsluokkalaisten ja kasvattajien käsityksiä nuorten alkoholinkäytöstä ja alkoholinkäytön ehkäisystä" tarkastettiin 21.6. Varhainen puuttuminen nuorten alkoholin käyttöön voi katkaista ajautumisen laajaan päihteiden väärinkäyttöön. Vanhemmille ehdotettiin koulutusta kasvatusasioista, erityisesti rajojen asettamisesta Alkoholinkäyttöön ja sen ehkäisyyn liittyvissä asenteissa oli eroja: vanhempien mielestä nuoret käyttivät liikaa alkoholia, saanti oli liian helppoa ja se aiheutti ongelmia useille nuorille. Toteutus alkaa jo alakoulusta. Aineisto kerättiin kevään 2001 aikana. Sirola tutki nuorisokulttuuria ja alkoholinkäytön ehkäisyyn liittyvää terveyden edistämistä nuorten itsensä, heidän vanhempiensa, opettajien ja koulu terveydenhoitajien kuvaamina. Sekä nuoret että vanhemmat pitivät tehokkaana alkoholinkäytön ehkäisykeinoina vanhempien kasvatusta ja ohjausta. Kokeilunhalu ja rohkaiseva vaikutus käytön taustalla Yleisin tekijä nuorten alkoholinkäyttöön on sekä tyttöjen ja poikien mielestä kokeilunhalu. Pojissa oli enemmän kuin tytöissä niitä, jotka eivät olleet kokeneet koskaan tosi humalaa ja vähemmän niitä, jotka olivat kokeneet tosi humalan neljä kertaa tai useammin. Nuoret kuvasivat porilaista nuorisokulttuuria samanikäisten kanssa yhdessä olemiseksi kaupungilla, harrastuksissa ja esimerkiksi nuorisotalolla. Haastateltavia opettajia oli kymmenen ja haastateltavia kouluterveydenhoitajia neljä. Väitöstyön tutkimusjoukko muodostui harkinnanvaraisesti valittujen porilaisten perusasteen koulujen yhdeksäsluokkalaisista nuorista, heidän vanhemmistaan sekä terveysopetusta toteuttavista opettajista ja kouluterveydenhoitajista. Seuraavaksi tärkeimpinä tekijöinä nuoret pitävät kaverien alkoholinkäyttöä ja alkoholin rohkaisevaa vaikutusta. Opettajien ja koulu terveydenhoitajien kanta nuorten alkoholinkäyttöön oli periaatteessa kielteinen, mutta keinot käytön ehkäisemiseksi koettiin vähäisiksi, jos kotona ei puututtu asiaan. Sirolan tulosten perusteella kehiteltiin alkoholinkäytön ehkäisystrategiaa, jossa mukana ovat nuorten kanssa läheisesti tekemisissä olevat yhteisöt, perhe ja koulu. Vastaväittäjänä oli professori Arja RimpeläTampereen yliopistosta ja kustoksena professori Lasse Kannas Jyväskylän yliopistosta. Tyttöjen ja poikien väliset erot olivat vähäiset. Lisäksi nuoria osallistui ryhmähaastatteluihin. Vajaa kymmenesosa vastasi käyttävänsä alkoholia viikoittain, yli viidesosa pari kertaa kuukaudessa ja vajaa viidesosa kerran kuukaudessa. Nuorten mielestä alkoholi kuului nuorten juhliin, se auttoi luomaan kontakteja ja sen vaarallisuutta yleensä liioiteltiin. Nuorten vanhemmat olivat pääasiassa sitä mieltä, että perheen nuori käytti alkoholia vähemmän kuin muut nuoret, vaikka heidän mielestään nuoret yleensä käyttivät alkoholia liikaa. Alueella olevat resurssit käytetään monipuolisesti hyödyksi. Sen sijaan nuorten kokemuksien ja vanhempien käsitysten välillä oli eroa, Sirola kertoo. Alkoholinkäyttö keskittyi viikonloppuihin ja erityisesti perjantai-iltoihin. Noin kaksi kymmenestä nuoresta oli ollut tosi humalassa useammin kuin neljä kertaa. Alkoholinkäytön ehkäisyn pohjana nuorisokulttuurin ymmärtäminen Nuorten lisääntynyt alkoholinkäyttö kertoo siitä, että perheissä suhtaudutaan nuoreen kuin aikuiseen. Strategiaa toteutetaan toimintaohjelmana, jossa on eriteltynä asuinalue-, perhe-, koulu-, ja vapaa-aikaelementit. Nuoret ja vanhemmat vastasivat kyselylomakkeisiin. Koulun rooli kasvattajana on korostunut, vaikka toimintaan osoitettuja resursseja on leikattu. Nuorten oma käsitys alkoholinkäytöstä vaihteli liian vähästä sammumispisteeseen asti. Opettajat halusivat nuorten alkoholinkäytön vähentämiseksi muun muassa rajoituksia medialle, alkoholin makean maun muuttamista, kouluille yhteistä alkoholiohjelmaa, raittiudesta palkitsemista ja nykyistä pidempiä koulupäiviä. Vanhemmista yli puolet oletti, ettei perheen nuori käytä alkoholia ollenkaan, kun vastaavien perheiden nuorista näin vastasi vain noin neljäsosa. Kirsi Sirola selvitti väitöstutkimuksessaan yhdeksäsluokkalaisten porilaisten alkoholinkäyttöä. Väitöskir1a "Porilaisten yhdeksäsluokkalaisten ja kasvattajien käsityksiä nuorten alkoholinkäytöstä ja alkoholinkäytön ehkäisystä" on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 98, 189 s., Jyväskylä 2004, ISBN 951-39-1759-2, ISSN 0356-1070 LIIKUNTA& TIEDE 6/2004125. Yhdeksäsluokkalaisista nuorista vähän yli viidesosa ilmoitti, ettei käytä alkoholia ollenkaan
Vastaväittäjänä toimi professori Markku Koskenvuo Turun yliopistosta ja kustoksena emeritusprofessori Eino Heikkinen. Niiden avulla voidaan ennustaa, minkälaisia muutoksia eri toimintakokonaisuuksissa on odotettavissa ja osittain estää sitä, ettei vanhenemismuutoksia tulkita sairauksiksi tai niistä johtuviksi. Itsetunnossa ei esiintynyt ikätai sukupuolieroja, eikä siinä tapahtunut muutosta seuruun aikana. Näillä tekijöillä oli positiivinen yhteys vanhenemista kuvaavien muuttujien tasoon ja vanhenemismuutosten etenemistä vastustava tai hidastava vaikutus. Suurin osa tutkittavista harrasti säännöllistä kävelyä. Päivi Lampinen selvitti fyysisen aktiivisuuden, harrastustoiminnan ja liikkumiskyvyn yhteyksiä 65-84-vuotiaiden jyväskyläläisten kotona asuvien miesten ja naisten psyykkiseen hyvinvointiin kahdeksan vuoden seuruututkimuksen aikana. 126 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 Useimmin ja vahvimmin toimintoja ja niiden muutoksia selittivät itse arvioitu terveys ja fyysinen aktiivisuus. Alkumittauksen laaja-alaisesti toimintakykyisyyttä kartoittaneisiin haastattelututkimuksiin ja laboratorio-olosuhteissa toteutettuihin testeihin osallistui 103 75-vuotiasta miestä ja 189 samanikäistä naista. Seitsemänkymmentäviisivuotiaiden henkilöiden antoropometristen ominaisuuksien, fyysisen toimintakyvyn ja kognitiivisen kyvykkyyden muutokset viiden ja kymmenen vuoden seuranta-aikana" tarkastettiin 10.9. Lampisen tutkimukseen osallistui vuonna 1988 1224 ja vuonna 1996 663 henkilöä. AKTIIVINEN VANHUS VOI HYVIN MYÖS PSYYKKISESTI THM Päivi Lampisen gerontologian ja kansanterveyden väitöskirjan "Fyysinen aktiivisuus, harrastustoiminta ja liikkumiskyky iäkkäiden ihmisten psyykkisen hyvinvoinnin ennustajina. Yleisesti masentuneisuus lisääntyi erityisesti miehillä. Jyväskylän yliopiston Ikivihreät -projektin osana toteutetun tutkimuksen kohdejoukkona olivat kaikki vuonna 1914 syntyneet jyväskyläläiset. Miesten ja naisten yksinäisyys lisääntyi ja henkinen vireys laski seuruu n aikana. Myös liikkumiskyky, erityisesti itse arvioitu kyky kävellä kahden kilometrin matka, heikkeni seuruun aikana. Fyysinen aktiivisuus ja harrastustoiminta vähenivät iän myötä. Määräaikaisten terveystarkastusten ja laaja-alaisten toimintakyvyn heikentymistä ehkäisevien hankkeiden tarve osoittautui ilmeiseksi. Tutkimus on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 100, 186 s., Jyväskylä 2004, ISSN: 0356-1070, ISBN: 951-39-1889-0. 65-84-vuotiaiden jyväskyläläisten 8-vuotisseuruututkimus" tarkastettiin 10.9.2004. Vastaväittäjinä toimivat professori Raimo Sulkava Kuopion yliopistosta ja emeritusprofessori likka Vuori sekä kustoksena emeritusprofessori Eino Heikkinen. Vanhenemiseen voidaan vaikuttaa. Eri toiminnoissa havaittava muutos voi olla heikentymistä, mutta myös omalla tasolla pysymistä tai toimintakyvyn paranemista vielä korkeassakin iässä, huomasi Sari Ranta väitöstutkimuksessaan. Naiset kokivat enemmän ahdistuneisuutta ja yksinäisyyttä kuin miehet alkumittauksessa, mutta vain enemmän yksinäisyyttä kahdeksan vuoden jälkeen. Tutkimushankkeen 15-vuotisseuranta käynnistyy kuluvan vuoden aikana, jolloin tutkittavat henkilöt saavuttavat 90 vuoden iän. Heistä v11s1vuot1sseurantaan BO-vuotiaina osallistui 63 miestä ja 121 naista ja 10-vuotissseurantaan 31 miestä ja 65 naista. Naisilla oli enemmän muita harrastuksia kuin miehillä. Liikkumiskyvyn heikkeneminen alentaa psyykkistä hyvinvointia Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja erityisesti sen väheneminen ennustivat masentuneisuutta ja itsetunnon heikkenemistä. Miehet olivat naisia ja nuorempi ryhmä vanhempaa aktiivisempia. Tulokset ovat tärkeitä esimerkiksi kansallisen ikästrategian laadinnassa. Yleisesti psyykkinen hyvinvointi näytti heikkenevän seuruun aikana, mutta suuria muutoksia tasolta toiselle ei esiintynyt, Lampinen huomasi. Lisäksi hän tutki näiden tekijöiden ja niiden välisten yhteyksien taustalla olevia tekijöitä, kuten kroonisia sairauksia, päivittäistä toimintakykyä ja sosiodemografisia tekijöitä. Muutosten erot eivät ilmene ainoastaan eroina tulosten tasoissa, vaan myös vanhenemismuutosten etenemisen suuntien suhteen. Naisilla oli miehiä enemmän masentuneisuutta alkuvaiheessa, mutta sukupuolierot hävisivät seuruun aikana. Erityisesti seurakuntatoimintaa ja käsitöitä naiset harrastivat miehiä enemmän. Heikentynyt liikkumiskyky ennusti masentuneisuutta fyysisen aktiivisuuden tasosta riippumatta.. Naisilla oli heikompi liikkumiskyky kuin miehillä. Fyysisesti passiiviset naiset tunsivat itsensä masentuneemmiksi ja itsetuntonsa huonommaksi kuin aktiivisemmat ikätoverinsa. Vanhenemiselle on tyypillistä suuri vaihtelevuus niin eri yksilöiden välillä kuin yksilön sisäisesti. Vanhenemismuutosten eteneminen ikävuosien 75 ja 85 välillä on ominaispiirteiltään erityislaatuista. TOIMINTAKYKYÄ VOI PARANTAA KORKEASSAKIN IÄSSÄ LitM Sari Rannan gerontologian ja kansanterveystieteen väitöskirja "Vanhenemismuutosten eteneminen. Ranta selvitti tutkimuksessaan kehon rakenteessa ja koostumuksessa sekä fyysisessä ja psyykkisessä toimintakyvyssä havaittavia vanhenemismuutosten etenemisen eroja yksilöiden välillä ja henkilötasolla
Harjoittelun jälkeen seurattiin kaatumisten ilmaantumista sekä harjoitusettä kontrolliryhmissä yhden vuoden ajan. Näköpalautteeseen perustuva harjoittelu osoittautui lupaavaksi kuntoutusmuodoksi tasapainon parantamisessa ja kaatumisten ehkäisyssä iäkkäillä palvelukodissa asuvilla naisilla. Liikkumisen esteitä tulisi vähentää sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. ISSN 0356-1070. Sosiaaliseen osallistumiseen liittyvien harrastustoimintojen on osoitettu lisäävän hyvinvointia. Tasapainoharjoittelun seurauksena iäkkäät naiset paransivat suoriutumistaan dynaamisissa painonsiirtotesteissä ja toiminnallisessa tasapainotestissä. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numero 99, 94s .• Jyväskylä 2004. N äköpalautteeseen perustuva tasapainoharjoittelu osoittautui lupaavaksi tasapainokuntoutuksen muodoksi iäkkäillä naisilla. Tulokset osoittivat eroja tasapainonhallintakyvyssä eri ikäryhmissä, jotka tulisi ottaa huomioon valittaessa eri-ikäisille sopivia tasapainotestejä. Jyväskylä. ISBN 951-39-1820-3. Tasapainoharjoittelu toteutettiin voimalevypohjaisen tietokoneistetun laitteen avulla, jossa harjoittelija saa näköpalautetta omasta suorituksestaan. terveysliikunta, joilla pyritään esimerkiksi ylläpitämään ja parantamaan iäkkäiden ihmisten tasapainoa, lihasvoimaa, reaktionopeutta ja yleistä toimintakykyä, ehkäisevät liikkumiskyvyn heikkenemistä. Erilaiset liikuntainterventiot ja ns. Tasapainoharjoittelututkimukseen osallistunut ryhmä kävi yksilöllisesti suunnitelluissa harjoituksissa kolme kertaa viikossa neljän viikon ajan. Viime aikoina on otettu käyttöön uusia menetelmiä, joiden avulla pyritään selvittämään mm. Physical Education and Health numero 101, 65s .. Psyykkistä hyvinvointia määrittivät voimakkaimmin hyvä liikkumiskyky, harrastusaktiivisuus ja vähäinen kroonisten sairauksien lukumäärä. Myös muu aktiivisuus kuin fyysinen voi ennaltaehkäistä psyykkisen hyvinvoinnin heikkenemistä. Kehon huojuntamittausten avulla voidaan arvioida tasapainokykyä elämänkulun eri vaiheissa. Mahdollisia tasapainoon liittyviä eroja selvitettiin myös tapaturmaisesti kaatuneiden 50-68-vuotiaiden naisten ja samanikäisten eikaatuneiden naisten välillä. Lisäksi toteutettiin tasapainoharjoittelututkimus, jossa selvitettiin näköpalautteeseen perustuvan tasapainoharjoittelun vaikutuksia tasapainoon ja kaatumisten ilmaantuvuutta palvelukodissa asuvilla ikääntyneillä 70-90-vuotiailla naisilla. ISBN 951-39-1894-7 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004127. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sports. Tasapainon hallinta vaikuttaa olennaisesti ikääntyneen henkilön kykyyn suoriutua itsenäisesti jokapäiväisistä toiminnoista. Sihvonen tutki eri ikäryhmien ja miesten ja naisten välisiä eroja voimalevyllä tehdyissä kehon huojuntaa mittaavissa tasapainotesteissä. Sihvonen selvitti näköpalautteeseen perustuvan harjoittelun vaikuttavuutta ja mahdollisuuksia harjoittaa hyvin ikääntyneiden ja heikkokuntoisten henkilöiden tasapainoa. TASAPAINOHARJOITTELU EHKÄISEE IKÄÄNTYNEIDEN KAATUMISIA THM Sanna Sihvosen fysioterapian väitöskirja "Ikääntyminen ja tasapaino: Eri-ikäisten tasapaino ja tasapainoharjoittelun vaikuttavuus ikääntyneillä palvelukodissa asuvilla naisilla" tarkastettiin 29.9. Sihvonen havaitsi eri-ikäisten tasapainokyvyssä eroja. Liikuntaja terveysneuvonta ovat tärkeitä tiedon jakamisen ja motivoinnin kannalta, Lampinen ohjeistaa. Hyvinvoinnin säilymistä ennustivat aikaisempi psyykkinen hyvinvointi, hyvä liikkumiskyky ja nuorempi ikä. 2004 Jyväskylän yliopistossa. University af Jyväskylä. Tasapainoharjoittelulla todettiin myös merkittävä kaatumisia ehkäisevä vaikutus kun tarkasteltiin kaatumisten kuukausittaista ilmaantumista seurantavuoden aikana. ISSN 0356-1070; 101. Krooniset sairaudet ja vanhempi ikä vaikuttivat negatiivisesti psyykkisen hyvinvointiin. Vastaväittäjänä toimi professori Marjorie Woollacott Oregonin yliopistosta Yhdysvalloista ja kustoksena professori Ari Heinonen . Laitoksessa asuvien ikääntyneiden henkilöiden keskuudessa tasapainovaikeudet ovat yleisimpiä ja heidän kaatumisriskinsä on erityisen suuri. Tasapainoon liittyvät ongelmat ovat ikääntyneiden keskuudessa yleisiä ja ne ovat eräs kaatumistapaturmien keskeinen taustatekijä. Sanna Sihvonen tutki väitöskirjatyössään eri-ikäisten henkilöitten tasapainoa ja yksilöllisen näköpalautteeseen perustuvan tasapainoharjoittelun vaikuttavuutta ikääntyneillä palvelukodissa asuvilla naisilla. Tutkimukseen osallistui 593 8-93-vuotiasta henkilöä. iän myötä tasapainossa tapahtuvia muutoksia ja kehittämään uusia menetelmiä tasapainon harjoittamiseksi. 2004
Sekä fysikaalisten hoitojen että ohjatun harjoittelun vaikutukset ovat olleet tutkimusten mukaan lyhytaikaisia. Tutkielman ensimmäinen osa on sukellus Martin Heideggerin ajatteluun. Lääkärissä käynneistä, tutkimuksista, hoidoista ja sairauspäivärahoista aiheutuu merkittäviä kustannuksia sosiaalija terveydenhuollolle. Kroonisista niskakivuista kärsii 7 % yli 30-vuotiaista naisista ja 5 % miehistä. Hän yhdistää tanssin uuden paradigman yhtäältä Heideggerin metafysiikan kritiikkiin, eksistenssin filosofiaan ja fenomenologiaan ja toisaalta Aasian kehollisiin viisaustraditioihin, joiden hän katsoo voimakkaasti vaikuttaneen tanssin uuden paradigman kehitykseen ja uuteen tapaan ymmärtää tanssijan taito kehontietoisuuden tekhnenä. Heidät arvottiin kolmeen ryhmään; (1) kaularangan lihasten voimaharjoitusryhmään, (2) kaularangan lihasten kestävyysharjoitusryhmään ja (3) vertailuryhmään. Tanssin uuden paradigman taidefilosofisia tulkintoja Martin Heideggerin ajattelun valossa sekä taiteellinen työ vuosilta 1996-1999" tarkastettiin 30.10.2004 Teatterikorkeakoulussa. Työ on kolmas tanssitaiteen taiteellinen tohtorintutkinto Teatterikorkeakoulusta. Niskakipu on selkäkipujen ohella yksi tavallisimpia lääkärissäkäynnin syitä. Tutkimuksessa verrattiin kahden eri harjoitusohjelman vaikutusta krooniseen niskakipuun ja sen aiheuttamaan toimintakyvyn alentumiseen. Tutkielman toinen osa luo tanssin uuden paradigman tulkintaa ja kolmas osa käsittelee viittä tutkintoon liittyvää tanssiteosta vuosilta 1996-1999, pyrkimyksenä tuoda seikkaperäisesti esiin tanssiteosten luomisen prosessia 128 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 ja teoksiin liittyvän maailman moniulotteisuutta. Kirsi Monni on toiminut koreografina, tanssiopettajana ja tanssijana 1980-luvulta lähtien. Kaikille ryhmille ohjattiin venytysharjoitteet ja yleiskuntoa ylläpitävä harjoitusohjelma. Kirsi Monnin tanssitaiteen tohtorintutkinto kietoutuu tanssijan taidon ja tanssiteosten olemisen tavan eli tanssiontologian pohtimisen ympärille. Kuntoutusjaksot ja seurannat 2 kk, 6 kk ja 12 kk kuluttua toteutettiin Punkaharjun kuntoutuskeskuksessa yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen kanssa. Tutkimukseen osallistui 180 toimistotyötä tekevää naista, joilla oli todettu krooninen niskakipuoireisto. Harjoitusryhmät osallistuivat aluksi kahden viikon kuntoutusjaksolle, jonka tavoitteena oli ohjata tekemään harjoitusliikkeet oikein ja motivoida jatkamaan harjoittelua säännöllisesti kotona kolme kertaa viikossa. ISBN: 952-9765-35-5 ISSN·/238-5913 KAULARANGAN LIHASTEN VOIMAHARJOITTELUSTA APUA KROONISEEN NISKAKIPUUN Jari Ylisen fysiatriaan kuuluva väitöstutkimus "Kroonisen niskakivun hoito kiinnittäen huomiota erityisesti voimaharjoitteluun" tarkastettiin 5.11. Tutkimus on julkaistu Teatterikorkeakoulun julkaisusarjassa ACTA SCENICA 15 2004. Tässä tutkielmassaan hän hyödyntää laajaa tanssikokemustaan ja hakee ajankohtaista käsitteellistä perustaa tanssijan taidon ja tanssiteoksen luomisen sekä tulkinnan problematiikkaan. Selkeää hoitosuositusta siitä, miten pitkittyneestä niskakivusta kärsivää potilasta tulisi hoitaa ei ole ollut. Kirjallisessa raportissaan hän pohtii laajasti viime vuosikymmeninä vaikuttanutta uutta tanssiorientaatiota tanssihistorian ja oman tanssikokemuksensa perusteella sekä Martin Heideggerin taidetta ja olemista koskevan ajattelun avulla. Kaularangan lihasten voima oli lisääntynyt vastaavasti voimaryhmässä 85 %, kestävyysryhmässä 25 % ja vertailuryhmässä vain 10 %. Tutkimuksessa todettiin myös niskaja hartialihasten painekipuarkuuden vähentyminen. Monni tekee näkyväksi sitä, miten estetiikan traditio on historiallisesti määrittänyt taidetanssin esiymmärrystä sekä luo siitä poikkeavaa tanssiontologista tulkintaa. Vuoden kuluttua niskakipu oli vähentynyt voimaryhmässä 70 %, kestävyysryhmässä 60 % ja vertailuryhmässä vain 30 % alkutilanteeseen verrattuna. Voimaharjoittelu ei jäykistä kaularangan liikkuvuus lisääntyi myös eniten voimaharjoitteluryhmässä.. Niskakivun aiheuttama toimintakyvyn haitta oli pienentynyt vastaavasti. 2004 Kuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. OLEMISEN POEETTINEN LIIKE TANSSIN UUDEN PARADIGMAN TAIDEFILOSOFISIA TULKINTOJA MARTIN HEIDEGGERIN AJATTELUN VALOSSA Kirsi Monnin tanssitaiteen taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallinen osio "Olemisen poeettinen liike. Vastaväittäjänä toimi dosentti Karl-August Lindgren Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Olavi Airaksinen Kuopion yliopistollisesta sairaalasta
Tutkimuksessa sekä kaularangan lihasten voimaettä kestävyysharjoittelu osoittautuivat tehokkaiksi niskakivun hoidossa. Se osoittaa selkeän tarpeen niiden uusimiseen. Nuoruuden (12-20 vuoden iässä harrastettu) kestävyystyyppinen liikunta oli yhteydessä matalaan diastoliseen verenpaineeseen ja näiden kahden tekijän perinnölliset taustat olivat osittain samat. Liikunta-aktiivisuudesta noin puolet selittyi ympäristötekijöillä ja puolet perinnöllisillä tekijöillä. Koska perinnöllinen alttius vaikuttaa sekä verenpaineeseen että liikunta-aktiivisuuteen merkittävissä määrin haluttiin tässä tutkimuksessa tutkia vapaa-ajan liikunnan ja verenpaineen välisen yhteyden luonnetta. Suuressa väestöotoksessa miehillä hölkkää tai juoksua harrastavilla oli seurannassa noin 30% alempi riski kohonneelle verenpaineelle kuin näitä harrastamattomilla. Se, että perimä vaikuttaa liikunnan ja verenpaineen väliseen yhteyteen on uusi havainto. Lihakset koostuvat hitaista ja nopeista lihassoluista, joiden suhteelliset osuudet ovat pääosin perinnöllisesti määräytyvä ominaisuus. Samat perinnölliset tekijät, jotka saavat ihmisen harrastamaan liikuntaa, näyttävät vaikuttavan osaltaan siihen, että tällä ihmisellä on matala verenpaine. Kestävyystyyppinen liikunta suojaa verenpaineen kohoamiselta. Liikunnan ja kohonneen verenpaineen ilmaantuvuuden välistä yhteyttä tutkittiin kyselypohjaisin seurantatutkimuksin kolmessa eri ryhmässä. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa osoitteesta: http://ethesis.helsinki.fi LIIKUNTA&TIEDE6/2004129. Lisäksi tutkimuksen perusteella on tarvetta kiinnittää huomiota fysioterapian korvauskäytäntöihin. Tutkimus on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D. Miespuolisia keski-ikäisiä ja vanhempia kilpasuunnistajia ja vertailuryhmää, yhteensä 652 miestä, seurattiin 11 vuoden ajan sekä miespuolisia entisiä huippu-urheilijoita ja vertailuryhmää, 888 miestä, 10 vuoden ajan. 64 keski-ikäisen miehen ryhmässä suuri osuus hitaita lihassoluja ennusti seurannassa sekä korkeaa liikunta-aktiivisuutta että matalia verenpainetasoja ja selitti osan liikunnan ja matalan verenpaineen yhteydestä. Tutkimuksella on huomattava merkitys kroonisen niskakivun hoitokäytäntöihin. Kaksospareilla ympäristötekijät selittivät noin 40% ja perinnölliset tekijät noin 60% verenpaineen henkilöidenvälisestä vaihtelusta. Niiden tulisi tukea vaikuttavaksi osoitettua pitkäjännitteistä aktiiviseen harjoitteluun perustuvaa kuntoutusta lyhyiden hoitojaksojen sijasta nykyistä paremmin. Lopuksi tutkittiin 64 keski-ikäisen miehen ryhmässä yhtä pääosin perinnöllistä tekijää, lihassolutyyppijakaumaa, verenpainetasojen ennustajana 19 vuoden seurantatutkimuksessa. Perimä näyttäisi muokkaavan liikunnan ja verenpaineen välistä yhteyttä. ISBN 951-781-484-4 PERIMÄ MUOKKAA LIIKUNNAN JA VERENPAINEEN VÄLISTÄ YHTEYTTÄ LL Miika Hernelahden liikuntalääketieteen ja kansanterveyden alaan kuuluva väitöstutkimus "Liikunta, perinnölliset tekijät ja kohonnut verenpaine" tarkastettiin 5.11. Ennestään on tiedetty liikunnan olevan yhteydessä matalaan verenpaineeseen. Liikunta on yhteydessä matalaan verenpaineeseen, mutta tämän yhteyden voimakkuutta saatetaan yliarvioida perinteisissä havainnoivissa seuranta tutkimuksissa, joissa perinnöllisten ominaisuuksien vaikutuksia ei oteta huomioon. Uusi havainto on myös, että suuri osuus hitaita lihassoluja reisilihaksessa ennustaa matalaa verenpainetta ja aktiivista liikuntaharrastus ta sekä selittää osan liikunnan ja matalan verenpaineen yhteydestä. Lääketiede. Helsingin yliopistossa. Tämä eroavuus tutkimuksessa saattaa johtua naisten ja miesten erilaisista liikuntatottumuksista. Teos julkaistaan sarjassa Kansanterveystieteen julkaisuja. Naisilla liikunta-aktiivisuus ei ollut yhteydessä kohonneen verenpaineen riskiin. Yleiskuntoa nostavaa harjoittelua ja venyttelyä suositellaan usein niskakivun hoidoksi, mutta niiden vaikutus oli huomattavasti pienempi. Perinnöllisten tekijöiden vaikutusta liikunnan ja verenpaineen väliseen yhteyteen tutkittiin 350 miespuolisella kaksosella; identtisten ja epäidenttisten kaksosparien elinikäinen liikunta-aktiivisuus kartoitettiin ja heidän verenpaineensa mitattiin. Voimaharjoittelu lisäsi kuitenkin voimaa ja liikkuvuutta paremmin. Vastaväittäjänä toimi dosentti Katriina Kukkonen-Harjula ja kustoksena professori Jaakko Kaprio. Veteraanisuunnistajilla 75 prosenttia pienempi korkean verenpaineen riski Veteraanisuunnistajilla oli seurannan aikana jopa noin 75% alempi ja entisillä kestävyysominaisuuksia edellyttävien lajien huippu-urheilijoilla noin 33% alempi riski saada kohonnut verenpaine kuin vertailuryhmillä. Suuressa väestöotoksessa (8312 miestä ja naista) kartoitettiin liikuntatottumuksia kahdesti kuuden vuoden välein ja sen jälkeen tutkittiin 9 vuoden seurannassa kohonneen verenpaineen ilmaantumista. Liikunta-aktiivisuuden ja perinnöllisten tekijöiden osuutta verenpaineen vaihtelun selittäjinä arvioitiin tilastollisin menetelmin
Aamiaisen syöminen tai syömättömyys on myös perheittäinen ominaisuus. Huonosti menneissä kilpailuissa viha kuitenkin heijasti energian puutetta tai urheilijan kykenemättömyyttä ottaa käyttöön tai hyödyntää omia resurssejaan. Naisilla perintötekijät selittävät noin puolet yksilöllisestä vaihtelusta 130 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 vartaloihanteissa, ympäristötekijät toisen puolen. Ruiz Cerezo keskittyi vihan voimakkuuteen, sisältöön ja urheilijoiden havaintoihin vihan vaikutuksista heidän suorituksiinsa sekä myös havaintoihin optimaalisista mielentiloista. Viha stressiin liittyvänä tunteena on hyvin yleinen kilpaurheilussa. Montse Ruiz Cerezo tutki väitöskirjatyössään emotionaalisten kokemusten ja liikuntasuorituksen välistä suhdetta. IZOF-mallilla tietoa yksilöiden tunteista Urheilijoiden emotionaalisia kokemuksia on tyypillisesti tarkasteltu yleistä lainmukaisuutta etsivällä tutkimusotteella. Ruiz Cerezo käytti tutkimuksessaan IZOFmallia (professori Juri Hahinin kehittämä The Individual Zones of Optimal Functioning -malli), jolla hän arvioi urheilijoiden emotionaalisia kokemuksia heidän omasta mielestään parhaimpien ja huonoimpien urheilusuoritustensa aikana sekä myös ennen niitä ja niiden jälkeen. Laihdutusyritykset ovat yleisiä suomalaisilla nuorilla aikuisilla: 22-27vuotiaista naisista yli 40% ja miehistä noin 25% on elämänsa aikana laihduttanut vähintään 5 kg painostaan. Vartaloonsa tyytymättömät nuoret naiset ja miehet ovat painavampia ja vyötärönmitaltaan suurempia kuin vartaloonsa tyytyväiset. Vihalla koetaan olevan negatiivisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin, mutta sen vaikutukset urheilusuoritukseen ovat olleet epäselviä. Hän tarkasteli espanjalaisten karatekojen suorituksiin liittyvää vihaa ja muita tunnetiloja ja havaitsi, että urheilijat kokivat vihan parantavan suoritusta, koska se tuotti ylimääräistä energiaa. Tyytymättömyys omaan vartaloon ja halu laihtua ovat nuorilla aikuisilla vahvasti yhteydessä laihdutusyrityksiin, mutta ne liittyvät myös huonoksi koettuun terveydentilaan ja monenlaisiin psykosomaattisiin oireisiin, kuten univaikeuksiin, ihmissuhdevaikeuksiin ja masentuneeseen mielialaan. Urheilijoiden parhaita kilpailuja kuvanneet. Aamiaisen säännöllinen syöminen liittyy sekä nuorilla että aikuisilla liikunnalliseen, terveys tietoiseen elämäntyyliin, johon liittyi myös vähärasvaisempi ruokavalio, runsaampi vitamiinien ja hivenaineiden käyttö, sekä teen juominen. Urheilun tutkimisessa on keskitytty paljon kilpailua edeltävään ahdistukseen, mutta tarvetta tutkia muitakin tunteita on korostettu. SÄÄNNÖLLINEN AAMIAINEN KERTOO LIIKUNNALLISESTA, TERVEYSTIETOISESTA ELÄMÄNTYYLISTÄ LL Anna Keski-Rahkosen epidemiologian ja psykiatrian alaan kuuluva väitöstutkimus "Häiriintynyt syöminen, vartaloihanteet ja laihduttaminen suomalaisilla nuorilla aikuisilla" tarkastettiin 26.11.2004 Helsigin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Ruumiinkuvaongelmat ovat myös vahvasti yhteydessä häiriintyneisiin syömistyyleihin, kuten ylensyömiseen ja ahmimaan, tiuhoihin laihdutusyrityksiin ja niukkaan syömiseen. Urheilijoiden tilojen metaforiset kuvaukset olivat myös hyvin yksilöllisiä ja holistia, heijastaen erilaisia psykobiososiaalisia tekijöitä. Monentasoista vihaa Tulokset paljastivat, että vihan voimakkuuden tavoitteen saavuttamista palvelevissa ja sen saavuttamista häiritsevissä tasoissa on suurta vaihtelua. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella. Vaikka tutkimusote on hyödyllinen yksilöiden välisten erojen tutkimisessa, se on usein tehoton sovellettuna yksilötasolla, koska yksittäisen urheilijan huomiointi on riittämätöntä. Aamiaisen syömättä jättämiseen liittyi epäterveellisempi ruokavalio sekä runsaampi kahvin ja virvoitusjuomien käyttö. Eri urheilijoilla tasot olivat joko alhaisia, kohtalaisia tai korkeita. Väitöskirja julkaistaan sarjassa Kansantervevstieteen julkaisuja M 184.2004 ja osoitteessa http.//ethesis.helsinki.fi/ VIHAN TUNNE VOI PARANTAA URHEILUSUORITUSTA LiC Montse Ruiz Cerezon psykologian väitöskirja "Viha ja optimaalinen suoritus karatessa: IZOFmallin sovellus" tarkastettiin 3.12.2004. Geneettisesti identtiset kaksoset ovat aamiaistottumuksiltaan keskenään samankaltaisempia kuin geneettisesti epäidenttiset kaksoset. Vanhempien, erityisesti äitien aamiaistottumukset välittyvät tehokkaasti lapsille. Tutkimuksessa paneuduttiin myös laajemmin mielletyn häiriintyneen syömiskäyttäytymisen terveysvaikutuksiin. Vastaväittäjänä toimi professori Leif lsberg Örebron yliopistosta ja kustoksena professori Antero Toskala. Häiriintynyt syöminen tarkoittaa tavanomaisen terveen syömisen ja varsinaisten syömishäiriöiden välimaastoon jääviä syömiskäyttäytymisen muotoja: toistuvaa laihduttelua, epäterveellisiä painonhallintakeinoja, epäsäännöllistä syömisrytmiä ja tyytymättömyyttä omaan vartaloon. Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä tutkittiin Helsingin yliopiston Kansanterveystieteen laitoksen kaksostutkimuukseen osallistuneilla noin 5000 nuorella aikuisella. Nuoret ja aikuiset, jotka eivät syö päivittäin aamiaista tupakoivat enemmän, käyttävät enemmän alkoholia, liikkuvat vähemmän, ovat lihavampia ja heikommin koulutettuja kuin henkilöt, jotka syövät aamiaisen joka päivä. Mikäli vanhemmat eivät syö aamiaista, lastenkin on vaikeampi omaksua selkeä ja säännöllinen ateriarytmi. Aamiaisen syömättä jättäminen liittyy erityisesti nuorilla naisilla häiriintyneeseen syömiseen: noin kolmannes teini-ikäisistä tytöistä ja neljännes teini-ikäisistä pojista ei syö aamiaista päivittäin. Vastaväittäjänä toimi dosentti Mauri Marttunen ja kustoksena professori Jaakko Kaprio. Myöhäinen murrosikä suojaa Naisilla varhain liikkeelle lähtenyt murrosiän kehitys altistaa ruumiinkuvaongelmille, myöhäinen murrosikä puolestaan suojelee niiltä; miehillä tällaisia eroja ei havaittu. Miehillä perimän ei todettu vaikuttavan vartaloihanteisiin
Kolmanneksi tutkittiin 18 viikon kestävyysja voimaharjoittelun vaikutuksia työtehoon ja hapenottokykyyn 76-78-vuotiailla naisilla väestöpohjaisessa satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa. Nämä häiriöt eivät olleet vakavia eivätkä pitkäaikaisia. 76-78-vuotiaiden naisten suorituskyky parani keskimäärin 4-9 % neljän kuukauden kestävyysja voimaharjoittelulla. Tutkimusmenetelmänä käytettiin polkupyöräergometritestiä, jonka aikana mitattiin työtehoa ja hapenkulutusta suoralla menetelmällä. Neljännessä osatutkimuksessa selvitettiin polkupyöräergometritestin yhteydessä ilmenneitä sydämen ja verenkiertoelimistön reaktioita 75vuotiailla miehillä ja naisilla. Harjoittelemattomassa vertailuryhmässä suorituskyky laski 6 % vastaavassa ajassa. Idiografisen ( eli yksittäistapausta koskevan) tutkimustavan hyötyjä tukevien tulosten mukaan vaaditaan yksilöllistä väliintuloa ja itsesäätelyohjelmia, jotka perustuvat jokaisen urheilijan erityisiin resursseihin sekä tarpeisiin. Tulokset tukevat olettamusta liikuntaharjoittelun hyödyllisyydestä myös kroonisia pitkäaikaissairauksia potevilla ikääntyneillä. Ensiksi mitattiin 66-85vuotiaiden aktiivisesti liikuntaa harrastavien ja vähemmän liikunnallisesti aktiivisten naisten sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoa. 103 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004131. Voimaja kestävyysharjoittelun teho säädettiin yksilöllisesti ja jokainen harjoittelukerta tapahtui valvotusti. Urheilijoiden havaintoihin omista optimaalisista mielentiloista kuului positiivisia tiloja, kuten luottamus sekä negatiivisia tiloja kuten viha tai ahdistus. 75-vuotiailla miehillä ja naisilla fyysinen rasitus kuormituskokeessa aiheutti jonkin verran sydämen toimintahäiriöitä. Kaikille tutkittaville tehtiin laajat laboratoriotutkimukset terveydestä ja toimintakyvystä ennen kuormituskokeita ja harjoittelujaksoa. Testin aikana seurattiin tutkittavien oireita, sydänfilmiä ja verenpainetta. Toiseksi tutkittiin tämän testin tuloksen, erityisesti maksimaalisen työtehon, ennustearvoa kuolleisuuden kannalta 75-vuotiailla jyväskyläläisillä miehillä ja naisilla. Näin ei rajoituta pelkästään negatiivisten mielentilojen, kuten vihan, lieventämiseen. Sopivan liikuntaharjoittelun avulla pitkäaikaissairauksiin ja ikääntymiseen liittyvää sydämen ja verenkiertoelimistön kunnon laskua voidaan hidastaa. Vihan ja muiden suoritukseen liittyvien mielentilojen sisältö oli hyvin yksilöllinen vaihdellen kolmen suoritustilanteen ja -kontekstin välillä. Fyysiseen rasitukseen liittyvät riskit on mahdollista hallita, kun noudatetaan olemassa olevia ohjeistoja. Edelleen tulisi vieläkin paremmin tunnistaa ne iäkkäät henkilöt, joille harjoittelusta voisi koitua terveyshaittoja. Tutkimus on julkaistu Jyväskylän yliopiston julkaisusarjassa Studies in sport, physical education and health nr. Tutkimuksen mukaan 66-85-vuotiaiden liikunnallisesti aktiivisten naisten suorituskyky sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoa mittaavassa kuormituskokeessa oli keskimäärin 40 % parempi kuin vastaavanikäisten harjoittelemattomien naisten. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, numerona 254, 55 s., Jyväskylä 2004. Verenkiertoelimistöön liittyviä terveysongelmia esiintyi harjoitteluohjelman aikana, mutta ne eivät liittyneet suoraan fyysiseen rasitukseen. Tulevien tutkimusten suurimpia haasteita onkin tutkia niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat hyödyllisten vaikutusten suuruuteen yksilötasolla. ISSN 0075-4625; 254; ISBN 951-397981-1 SOPIVA LIIKUNTA PITÄÄ IKÄÄNTYVÄN SYDÄMEN KUNTOA YLLÄ LL Mauri Kallisen väitöskirja "Liikunnan hyödylliset ja mahdolliset haitalliset vaikutukset ikääntyneiden verenkiertoelimistöön" tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 11.12,2004 Kuopion yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan luvalla. Tutkimusaineisto koostui neljästä osatu tkimuksesta. 75-vuotiailla miehillä ja naisilla parempi kestävyyskunto ennusti pidempää ikää. symboliset mielikuvat heijastivat suurta valmiutta toimintaan kun taas alhainen toimintavalmius oli tunnusomaista huonojen kilpailujen metaforille. Vastaväittäjä toimi professori Antero Kesäniemi Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Rainer Rauramaa Kuopion yliopistosta. Sydänfilmiä seurattiin myös 24 tuntia kuormituskokeen jälkeen mahdollisten myöhäisreaktioiden toteamiseksi. Suorituskyvyn muutokset vaihtelivat kuitenkin huomattavasti yksilöstä toiseen
Vaikka säännöllistä liikuntaa onkin suositeltu sydänja verisuonisairauksien ehkäisyyn, kontrolloituihin satunnaistettuihin tutkimuksiin perustuvaa tietoa liikunnan vaikutuksista ei ole väestötasolla. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2004: Liikunta hidastaa valtimokovettumataudin etenemistä Säännöllinen aerobinen liikunta hidastaa valtimokovettumataudin etenemistä keski-ikäisillä miehillä, jotka eivät käytä statiinilääkitystä. Rauramaan ja tutkimusryhmän tutkimus voitti ensimmäisen palkinnon Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2004 -kilpailussa. Säännöllinen aerobinen liikunta hidastaa valtimokovettumataudin etenemistä. Tulokset tukevat suositusta säännöllisestä, vähintään puolen tunnin pituisesta kohtuukuormitteisesta liikunnasta. Voittanut tutkimus: Aerobinen liikunta ja ateroskleroosi miehillä kuusivuotinen kontrolloitu, satunnaistettu interventiotutkimus Tutkimusryhmä: Rauramaa, Rainer, Halonen Pirjo, Väisänen Sari B., Lakka TimoA., Schmidt-TrucksässArno, BergAloys,Penttilä likka M., Rankinen Tuomo, Bouchard Claude. Kilpailuun osallistui yhteensä 56 uutta suomalaista tutkimusraporttia. Kilpailun järjestivät Liikuntatieteellinen Seura ja Liikuntalääketieteen keskukset. 132 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 Tutkimus osoittaa, että valtimonkovettumataudin eteneminen hidastui kolmannen tutkimusvuoden jälkeen miehillä, jotka eivät käytä statiinilääkitystä (statiinilääkitys on tarkoitettu kolesterolin alentamiseen). Lisätietoja: rainer.rauramaa@uku.fi. Vuoden liikunta lääketieteellisen tutkimuksen palkinnon vastaanottivat dosentti Timo Lakka ja professori Rainer Rauramaa. Voittajat palkittiin Liikuntalääketieteen Päivillä 28.10.2004. Tutkittavat olivat keski-ikäisiä miehiä, joiden valtimonkovettumataudin etenemistä mitattiin tutkimuksen alkaessa ja sen jälkeen vuosittain toisesta vuodesta lähtien. Tulokset tukevat suositusta såännöllisestä, vähintään puolen tunnin pituisesta kevyt-kohtuukuormitteisesta liikunnasta, osoittaa professori Rainer Rauramaan johdolla Kuopion Yliopistossa tehty tutkimus. Tutkimuksessa haluttiin selvittää lisätyn aerobisen liikunnan mahdollista valtimonkovettumataudin etenemistä hidastavaa vaikutusta verrattuna tavanomaiseen fyysiseen aktiivisuuteen
LIIKUNTA & TIEDE 6/2004133. Uusi-Rasi Kirsti, Pasanen Matti, Kannus Pekka Lisätietoja: ari.heinonen@sport.jyu.fi Sinikka Mönkäre: Liikunnan terveysvaikutusten taloudellinen merkitys kannattaa tutkia Suomessa terveystaloustieteilijät eivät juuri ole tarttuneet liikunnan taloudellisten vaikutusten arviointiin. Vasta kun tiedämme riittävästi liikunnan terveysvaikutuksista, voimme spekuloida liikunnan tuomilla säästöillä. Viime vuosina ulkomailla on tehty joitakin interventiotutkimuksia, joissa on tutkittu liikunnan lisäämisen vaikutusta sairauskuluihin. Erityisesti Yhdysvalloissa tutkimuksia on tehty enemmän, koska terveydenhuollon rahoitusjärjestelmästä johtuen sairauskulut ovat siellä vakuutusyhtiöille mitä kiinnostavin aihe. Avoterveydenhuollon palvelujen käytössä liikunnan määrällä ei ollut merkitystä. Osteoporoottisten luunmurtumien määrä on lisääntynyt ja väestön ikääntyessä kaatumisten ja niihin liittyvien murtumien ehkäisyn merkitys korostuu entisestään. Tutkimus osoittaa, että 12 kk:n yhdistetty voima-, tasapainoja hyppelyharjoittelu vaikuttaa parhaiten kaatumisten ja murtumien riskitekijöihin. Varsinaista tutkimusta aiheesta ei ole paljon, mutta on kuitenkin joitakin, totesi sosiaalija terveysministeri Sinikka Mönkäre XIII Liikuntalääketieteen päivillä. Monipuolinen liikuntaohjelma vähentää kaatumisen ja murtumien riskitekijöitä 70-80 -vuotiailla naisilla Toisen palkinnon Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailussa sai Ari Heinosen johdolla Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen sekä UKK-insitituutin yhteistyönä tehty tutkimus, jossa selvitettiin liikuntaohjelmien vaikutusta ikäihmisten kaatumisen riskitekijöihin. 149 naista arvottiin neljään ryhmään: 1) voimaryhmä, 2) tasapaino-hyppelyryhmä, 3) yhdistetty voima-tasapaino-hyppelyryhmä ja 4) kontrolliryhmä. Tutkimusten erilaisuudesta johtuen selkeitä numeroita on vaikea esittää. Naisilla ero oli 26 prosenttia. Suomalaiset ovat hyvin koulutettuja ja valtaosa väestöstä on mielestäni hyvinkin vastaanottavaista ennaltaehkäiseville toimille. Monissa on kuitenkin havaittu parinkolmensadan dollarin tai emon eroja vuosittaisissa terveydenhoitokuluissa fyysisesti aktiivisten ja passiivisten välillä. Samassa Haapanen-Niemen raportissa tupakointi lisäsi sairaalapäiviä 70 prosenttia miehillä ja 49 prosenttia naisilla eli tupakan merkitys oli huomattavasti suurempi kuin liikkumattomuuden. Kaikki kolme harjoitusryhmää harjoittelivat vuoden ajan 3 kertaa viikossa ohjaajan valvomana. Hän julkaisi vuonna 1999 artikkelin tupakoinnin, alkoholinkäytön ja liikunnan vaikutuksesta terveyspalvelujen käyttöön seurantaajan ollessa 16 vuotta. Tutkimuksessa arvioitiin kotona asuvilla 70-78-vuotiailla naisilla 3 eri harjoittelumuodon vaikutusta murtumien tiettyihin riskitekijöihin, kuten tasapainoon, lihasvoimaan, luun mineraalimassaan ja luun arvioituun lujuuteen. Haapanen-Niemen tutkimuksen mukaan fyysisesti passiivisimmilla miehillä oli 36 prosenttia enemmän sairaalapäiviä seurannan aikana kuin kaikkein aktiivisimmilla. Ensimmäisen vuoden aikana intervention kustannukset ylittivät saadun hyödyn, mutta jo toisena vuonna säästöt olivat niin suuret, että ensimmäisen vuoden tappio tuli kuitatuksi. Liikunnan avulla voidaan vaikuttaa useaan riskitekijään samanaikaisesti. Tällaisia tutkimuksia pitäisi tehdä myös Suomessa, jotta saisimme lisää tietoa liikunnan merkityksestä suomalaisten terveydelle ja terveydenhuoltojärjestelmän kustannuksille, totesi ministeri Mönkäre. Niina Haapanen-Niemi on väitöskirjassaan tutkinut kainuulaisia Kainuun elintavat ja terveys tutkimuksessa. Tänä vuonna julkaistussa hollantilaisessa tutkimuksessa tutkittiin yhdeksän kuukauden mittaisen liikuntaintervention vaikutuksia virkamiesten sairauspoissaoloihin ja niiden aiheuttamiin kuluihin. Tutkimus: Monipuolinen liikuntaohjelma vähentää kaatumisen ja murtumien riskitekijöitä 70-80-vuotiailla naisilla satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus Tutkimusryhmä: Heinonen Ari, Karinkanta Saija, Sievänen Harn'. Ero voi olla suurempikin, jos taustalla on lihavuuden kaltaisia riskitekijöitä. Kotimaiset tutkimustulokset voisivat olla todella hyvä keino motivoida yhä useampia liikkumaan, arvioi Mönkäre. Kontrolliryhmää pyydettiin jatkamaan elämäänsä kuten ennen tutkimusta. Interventio siis maksoi itsensä takaisin kahdessa vuodessa. Koska hyvä alaraajojen lihasvoima ja kehon tasapaino ovat oleellisia myös yleisen toimintakyvyn ja päivittäisistä askareista selviytymisen kannalta, toteavat tutkijat, että ikäihmisten päiväja viikko-ohjelmiin tulisi sisällyttää niin voimaharjoittelua kuin tasapaino-, ketteryysja hyppelyharjoittelua
Tammikuussa 2005 avataan valtakunnallinen internet-sivusto osoitteessa www.liikuterveemmaksi.fi. Miten hankkeeseen pääsee mukaan. Paikallisille toimijoille tarjottavat työkalut Liikuntatieteellisen Seuran roolina on tuottaa sellainen yhteinen materiaali, jonka avulla paikallistoimijat voivat operoida. Kampanjan ilmentymänä kymmenet maailman maat Suomen lisäksi viettävät Liiku terveemmäksi -päivää tiistaina 10.5.2005 teemalla "Liikkumista tukevat ympäristöt". Joel Jupin muistelmat: Pääsihteerin päällimmäiset, julkaisu 158. Saatavilla on hankkeen logo, kirjelomake sekä juliste. Toiminta paikallistasolla Liikuntatieteellinen Seura koordinoi hanketta, mutta varsinainen toiminta tapahtuu paikallistoimijoiden voimin. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Liikuntatieteellinen Seura on tarjonnut]upille harvinaisen tilaisuuden kuvata työrupeamansa hyvin henkilökohtaiselta kannalta. Aikaväli on viitteellinen ja toiminta voi olla mitä tahansa liikkumisen edistämiseen liittyvää. L 11 I( 1ERVEEMM)(I( (J s, . Tämän päivän lukijalle kirjoittaja kertoo, mikä hänelle oli. (09) 4542 7217, tiina.heinonen@lts.fi. Tätä ennen lisätietoja saa Liikuntatieteellisestä Seurasta Tiina Heinoselta puh. liian lähellä ja samalla liian jäävi tekemään varsinaista historiaa." Kun historian kirjoittamisen lähestymistapa oli pois suljettu, valitsi kirjoittaja lähestymistavakseen muistelmat. Teksti: Aarni Koskela PITKÄN.PÄIVÄTYÖN HENKILOKOHTAINEN KUVAUS Joel Juppi: Pääsihteerin päällimmäiset muistelmat Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro158 Tammer-Paino Oy, Tampere 2004 ISNB 951-8982-69-4 ISSN 0356-746X Liikuntatieteellinen Seura on julkaissut yli kolmekymmentä vuotta seuraa palvelleen pääsihteerin fil.tri. Maailman terveysjärjestö WHO on haastanut kaikki maailman maat toimenpiteisiin, joilla kansalaiset saadaan liikkumaan oman terveytensä kannalta riittävästi. Kirjan lähestymistavan ratkaisi seuran hallitus todetessaan eläkkeelle siirtyvän Jupin olevan ". Toimijat saavat rekisteröitymistä vastaan käyttöönsä Liiku Terveemmäksi aineistoa sähköisessä muodossa. Suomessa Liikuntatieteellinen Seura haastaa edelleen kaikki liikuntatoimijat mukaan tähän maailmanlaajuiseen kampanjaan. Toiminnalla voidaan esimerkiksi liikuttaa ihmisiä, tiedottaa liikunnasta osana terveellisiä elintapoja tai esitellä, kartoittaa ja arvioida paikallisia liikuntamahdollisuuksia. Hankkeeseen pääsee mukaan informoimalla asiasta Liikuntatieteellistä Seuraa. Tammikuussa avattavilta internet-sivuilta tulee löytymään myös muuta taustamateriaalia hankkeesta. Liiku Terveemmäksi työryhmä ja neuvottelukunta toivovat toimijoita käyttämään mielikuvitustaan ja olemaan aloitteellisia, jotta "Liiku Terveemmäksi" -hanke ilmentyy mahdollisimman monenlaisena toimintana paikallistasolla. Harvinaisen siksi, yleensä yhteisö edellyttää tarkastelun kohdistuvan yhteisöön eli mitä, miksi, koska ja kenen toimesta sille on tapahtunut. Seuran kannalta kirjalliset muistelmat säilyvät historian kirjoittajalle runsaana lähdeaineistona. ·' Teksti: Tiina Heinonen Liiku Terveemmäksi 10.5.2004 Tammikuussa 2004 käynnistetty suomalainen LiikuTerveemmäksi -hanke etenee. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni liikuntaja kansanterveysjärjestö, yhdistys, kunta, koulu, työpaikka tai muu yhteisö järjestää sellaista toimintaa, joka edistää liikuntaa osana terveellisiä elintapoja. 134 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 Toiminnan toivotaan aJ01ttuvan Maailman terveyspäivän 10.5.2005 ympärille, mieluiten aikavälille 7.-15.5.2005. Yhteisön toiminnan arviointiin voidaan valita useita tarkastelutapoja ja niitä toteutettaessa painottaa eri tavoin käsiteltäviä asioita
Juppi mainitsee, että joistakin opiskelukavereista tuli rehtoreita. Liikuntatieteiden tohtoritutkintojen määrää voisi käyttää yhtenä alan kehittymisen mittarina. Tällöin valtion urheilulautakunnan, myöhemmin -neuvoston ja sitten liikuntaneuvoston kokoonpano muutoksineen ja rooli olisi kannattanut kuvata. Tutkimuksen sisältö ja ongelmien käsittely monipuolistuivat. Vaikuttavuuden arviointia Rahoitettujen yhteisöjen toiminnan tuloksellisuuden arviointia käsiteltiin useina vuosina liikuntatieteellisessä toimikunnassa 1980-luvulla. Sana liikuntakasvatus esiintyy kirjassa usein. Aihe on jälleen ajankohtainen ja odotin Jupin kommentoivan silloista yritystä. Seuran toiminnan avautuminen jäseninä useille ammattiryhmille oli tärkeää. Tuettavaksi esitettyjä yhteisöjä oli kymmenkunta. Liikuntatieteiden kehittymisestä kiinnostuneille suosittelen kirjan lukemista. Sama koskee liikuntatieteellisen toimikunnan rahoitusesitysten leimaamista nollatutkimuksen tukemiseksi ja ajatuksia liikuntatieteen rahoituksen siirtämistä Suomen Akatemian tehtäväksi. Niiden rahoitus oli kestänyt yli kymmenen vuotta. Se on edelleen ilmeisesti alaltaan laajin urheilun ja yhteiskunnan välisiä yhteyksin käsitellyt tilaisuus. Jatko-opintonsa Juppi suuntasi valtiotieteellisessä tiedekunnassa Helsingissä ja Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteellisessä järjestödemokratiaan, urheilun rahoituspolitiikkaan ja sen liittyvyyksiin valtion liikuntapolitiikkaan sekä muuhun yhteiskuntakehitykseen. Järkevä rahan käyttö kun on yksi tärkeimmistä keinoista varmistaa toiminnan jatkuvuus. Muutkin liikuntaelämässä toimineet voisivat kertoa näkemyksistään ja kokemuksistaan yhtä avoimesti. Esimerkiksi olisiko osallistuminen liikuntatoimintaan sen eri tehtävissä kasvattanut heistä johtajia. Karvonen toi tutkimusmenetelmät osaksi opinnäytetöitä, lisäsi näin opiskelijoiden ja työelämään siirtyneiden valmiuksia osallistua tutkimusten raportointitilaisuuksiin myös omien tutkimustensa esittäjinä ja otti opiskelijoiden edustuksen mukaan laitoksen kehittämistä pohtineeseen työryhmään. Jälkimmäinen vaihe päättyi opetusministeriön, akatemian, Jyväskylän yliopiston ja toimikunnan yhteiseen mietintöön. Tärkeinä tapahtumina ja toimintoina Juppi esittää liikuntapoliittisten neuvottelupäivien ketjun käynnistämisen, liikuntasuunnittelun tarpeen herättämisen, mielenterveyden edistämisen liikuntaa välineenä käyttäen, erityisryhmien liikuntaprojektin, Kainuun liikuntaja terveystutkimuksen, Liikunta ja kansainvälinen yhteisymmärrys sekä Kuntoliikuntatutkimuksen maailmankongressien isännöimisen, Scandinavian Journal of Sport Sciencelehden aikaan saamisen, ICSSPE:n toimintaa osallistumisen, hyvän yhteistyön opetusministeriön ja Jyväskylän yliopiston kanssa, Stadionja myöhemmin Liikunta & Tiede -lehden tuottamisen sekä seuran jäseneksi pääsyn tekemisen mahdolliseksi kaikille halukkaille. Tutkimusrahoituksen parantuessa mielenkiinto liikuntatieteitä lähti kasvuun. Samoista kisoista julkaistiin tutkimus : Urheilu maailman kulttuurikuvassa (Sports in the Cultural Pattern of the World). Kokeilussa onnistuttiin. Tutkimuksen olemassaolo osoitetaan tuloksia esittelemällä tuloksia tutkijoiden keskeisissä tilaisuuksissa ja julkaisuina. Henkilöiden suhdetta seuraan ja kirjoitta jaan valaisevat omien kokemusten lisäksi runsaat tekstilainaukset ja haastatteluissa kerrotut muistelot. Kulttuuria tarkasteltiin maan koon, naisten osallistumisen, heidän kilpailumenestyksensä, sosiaalisen asemansa ja esteettisten kriteerien, kuolleisuuden, syntyvyyden, talous tyypin ja tulojen, vammaisten osallistumisen, ravinnon määrän ja laadun, urheilijoiden iän ja maan ilmaston valossa. Ajatuksesta voisi edetä muihinkin yhteiskunnan johtamistehtäviin eli LIIKUNTA & TIEDE 6/2004135. Samaan ajatuksenkulkuun liittyen olisi voinut tarkastella seuraa suorana ja epäsuorana vaikuttajana ja pohtia, mitä pitäisi tehdä vaikuttavuuden arvioinnin kehittämiseksi. Tietääkseni ensimmäinen urheilulääketieteellinen kokous Suomessa järjestettiin Helsingin olympialaisten yhteydessä vuonna 1952. Tämä tapahtui 1950-luvun alkupuolella eli paljon ennen mies ja ääni ottelua ja lienee vieläkin korkeakoulumaailmassa ainoalaatuinen toimenpide. Pääsihteerin pitkäaikaisen työn, laajan kontaktiverkoston ja opiskelun sisällön huomioon ottaen olisin ollut kiinnostunut kirjoittajan näkemyksistä joidenkin seuran ulkopuolisten seikkojen merkityksen arvioinnista toiminnan mahdollisuuksia ja tuloksia tarkastellen. Rahoituksen aukeamisessa ja sen säilymisessä oli ratkaiseva osuus osastopäällikkö Heikki Klemolalla. Kansleri Kaarlo Hartialan onnistunut ponnistelu urheilulääketieteeseen pätevöitymisen aikaansaamiseksi oli myös tärkeä edistysaskel sekä akateemisesti että käytännön toiminnan kannalta. Sen sisällöstä olisi halunnut lukea näkemyksiä. Osa yhteisöistä tuotti jotain arvokasta, jotkut selvästi vähemmän. Tapahtumien ja toimintojen yksityiskohdat ja mukana olleet löytyvät kirjan sivuilta. Hänen tukenaan olivat kansliapäällikkö Jaakko Numminen sekä opetusministerit Kalevi Kivistö ja Kaarina Suonio. L tärkeää, millaisena hän näki aikansa poliittisen pelin ja millaisessa henkilöja organisaatioympyröissä seura päämääriään toteutti. Urheilun liittyvyyksiä yhteiskuntaan käsiteltiin vuonna 1959 Suomen hallituksen, UNESCO:n toivomuksesta ja tuella järjestämässä maailmanmittaisessa konferenssissa: Urheilu, työ ja kulttuuri (Sport, Work, Culture). Yhteiskunnassa esiintyvä mielenkiinto uutta, aukeamassa olevaa aihetta kohtaan painaa merkittävästi yleisen hyväksymisen vaa·assa. Tiedot osanottajista saatiin ilmoittautumislomakkeista, jokaisen urheilijan ja joukkueen saavutus lajissaan otettiin mukaan, kun mitattiin maiden menestymistä. Juppi kertoo taustaksi lapsuutensa vaiheet, missä hän on koulunsa käynyt ja opiskellut, kuinka työnsä kokenut, keiden kanssa työskennellyt henkilökemiaa korostaen ja mitä heiltä saanut, mitä saavutuksiaan hän arvostaa, millaisia vaikeuksia kohdannut, mistä pääsihteerin ura alkoi ja millaisena hän seuran jätti eläkkeelle siirtyessään. Samaa merkitsi tiedekunnan perustaminen Jyväskylän yliopistoon. Ulkomaille väittelemään lähteneet ja kotimaahan palanneet osoittivat että liikuntatieteet on oma tutkimusalueensa. Kerran päästiin kokeileman ajatusten toimivuutta käytännössä. Rahoituksen järjestyminen työn tärkeä reunaehto Rahoituksen järjestyminen on ollut seuran työn onnistumisen reunaehto. Tärkeimpiin heistä hän viittaa kolmisenkymmentäkin kertaa. Tavattuja henkilöitä Suomessa ja ulkomailla Juppi mainitsee lähes kolmesataa. Toimiessaan voimistelulaitoksen johtajana silloinen dosentti ja eläkkeelle siirtyessään kenraali Martti J
Mutta tutkimuskirjallisuutena Kopran teoksessa käytetään välillä sangen kyseenalaista tekstiä. Kopra kuittaa Wetzellin käryn käytännössä yhtä lehtiuutista siteeraten. Syksyllä 2003 Helsingin Sanomat uutisoi muun median mukana, miten "Liitto puhdisti Wetzellin maineen". Yleisönosastokirjoitukset ovat selväpiirteistä lähdemateriaalia. Pääsihteeri on esittänyt kirjansa sivuilla ansiokkaasti päällimmäisensä. Yleisönosasto kansalaismielipiteen näyteikkuna. Lukijan on helppo ymmärtää, että tutkija analysoi kansalaisten mielipiteitä. Eero Mäntyranta jätettiin vielä rauhaan vuonna 1972, mutta Martti Vainiota pommitettiin 1984 sitten senkin edestä. Lehtitietojen piikkiin menevät muutamat harmilliset asiavirheet. Kuinka suuri osa lehtiin lähetetyistä kirjoituksista edusti mitäkin näkökulmaa. Miten hyvin julkaistut mielipidekirjoitukset edustivat kyseisiin lehtiin lähetettyjä lukijoiden kirjoituksia. Ilman tarkempaa kvantitatiivista analyysia yleisönosastokirjoituksista herää kysymys, kuinka edustavia kirjaan päätyneet esimerkit lopulta ovat. Vertailuaineistoksi kerrotaan erilaisia kansalaisten dopingnäkemyksiä luodanneita gallup-tutkimuksia, joiden tulokset näyttävät olevan linjassa Kopran johtopäätösten kanssa. Vastuu jää valitettavasti edelleen sääntörikkomuksesta kiinnijääneelle urheilijalle. Jääkiekkomaajoukkueen maalivahdin dopingkäry Helsingin MMkisoissa 1974 herätti huomattavan kansallisen tunnereaktion. Urheilutoimittajat totesivat, ettei Vainion kirjassa ollut mitään uutta. Muita sivuttavia aiheita olisivat voineet olla arvojen toteuttaminen käytännön liikuntatilanteissa, työttömät ja liikunta, maahanmuuttajat ja liikunta, liikkumattomuuden mitattava yleistyminen, sen haittarajojen etsiminen ja liikkumattomuuden tauottaminen esimerkiksi koululuokissa. Kansallisen identiteetin käsittees. 136 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 KANSALLISEN HÄPEÄN KARTOITUSTA Sari Kopra: Mäntyrannan tahrasta Lahden skandaaliin. Kirjoittaja käyttää mm. Kopran valitseman aineiston perusteella suomalaisten suhde dopingista kärynneisiin urheilijoihin piirtyy selvänä kehityskulkuna. Sinänsä tapaus Wetzell tuskin muuttaisi Kopran teoksen rakennetta tai johtopäätöksiä. Liikuntatieteellisen seuran Impulssi XXIII, 2004. Jääkiekkoon liittyy kiistämättömiä kansallisia mielikuvia, voitonhan vie nimenomaan Suomi, tai valtiollisen vaakunan mukaisesti Leijonat. Hän jäi eläkkeelle Työterveyslaitoksen fysiologian osaston johtajan toimesta 1991. Wetzell ei henkilönä ollut kansallissankari, mutta hänen kärynsä merkitsi, että kansalliseksi ykköspeliksi jo noussut jääkiekko menetti pelaamalla hankitun MM-mitalin ensimmäisensä. vastavirtaan politiikasta ja talouselämästä kilpaurheilun johtotehtäviin siirryttäessä. Tämän selvittäminen liikunnassa voisi kirvoittaa ajattelemaan myös sitä, mihin suuntaan työntekoa tulisi kehittää muuallakin kuin painottomuuden tilassa liikkumisen ja liikkumattomuuden kannalta tarkastellen. Juppia vanhempana eläkeläisenä olen kertonut, millaisia pohjimmaisia asioita mielestäni esiintyy liikunnan monisärmäisessä kuviossa alan alkuaikojen kokemusten valossa tarkastellen. Jokaisella lukijalla on luonnollisesti oma asioiden tärkeysjärjestyksenä, jonka mukaan ohjaa ajatuksiaan ja toimintaansa. Ja miten hyvin mielipidekirjoitukset ylipäänsä edustavat kansan mielipidettä. Tutkimukseen valitut kolme, epäilemättä kansallisen identiteetin muokkautumiseen vaikuttanutta, dopingtapausta luovat jäntevän rakenteen: Eero Mäntyrannan positiivinen dopingnäyte haluttiin painaa villaisella urheilun korkeinta johtoa myöten, Martti Vainion käry 1984 sai jo tunteet käymään kuumana ja Lahden dopingskandaali 2001 suorastaan räjähti julkisuudessa. Mielihyvän tunteminen liittyy läheisesti tarpeiden tyydyttämiseen. Kopra sen sijaan vyöryttää aineistossaan satojen lehtijuttujen viiterakennelmaa, joka tarjoaa monia kiinnostavia huomioita dopingkeskusteluun. Asiatietonahan otsikko ei pidä paikkaansa: Wetzell sai dopingtuomion efedriinikärystä eikä asiaa ole uskottavasti selitetty. Urheilu ja suomalainen identiteetti vuosina 1972-2001 doping-tapausten valossa. Kun suuri osa kärkihiihtäjiä kärysi Lahdessa 2001, syyttäjien sanat olivat entistä terävämpiä, Kopra linjaa mutta muistaa myös mainita, ettei yhtenäistä linjaa mielipiteistä ole löydettävissä. Aarni Koskela Kirjoittaja on ollut seuran aktiivinen jäsen ja keskustelunherättäjä 1950-luvulta lähtien sekä toiminut lähes kaksi vuosikymmentä valtion liikuntatieteellisen toimikunnan puheenjohtajana. Pikaisesti kasattu, virallisesti anonyymin tekijäkaartin "Dopingin musta kirja", Pertti Hemanuksen häpeilemättömän poleemiset dopingkirjoitukset sekä Pekka Kaarnisen lähteensä salaava "Murheilua" vievät lähteinä paikoitellen uskottavuutta. Vielä ongelmallisempaa tutkimusmateriaalia ovat lehtien uutisjutut. Lähteenä on Suomen Urheilulehden artikkeli "Anaboleista ei lisävoimaa" ... erheellistä rinnastusta "anaboliset steroidit eli kasvuhormonit". Samana päivänä Sari Kopran Turun yliopiston historian laitoksella tehdyn gradun pohjalta muokatun "Mäntyrannan tahrasta Lahden skandaaliin" kanssa julkistettiin Martti Vainion elämäkerta
Eichberg kirjoittaa identiteetin kokemisesta urheilussa ja tavoilleen uskollisena soveltaa siihen tuttua kolmijakoaan. Miksi juuri Suomessa heräsi niin voimakas kansallinen dopingkohu 2001. Itse olin samana vuonna asialla Arto Tiihosen ja Soile Veijolan kanssa Urheilukirjalla, jossa pyrittiin esittelemään urheilun kulttuurin tutkimusta.Kolmantena vertailukohtana voisi mainita Erkki Vettenniemen toimittaman Piikki lihassa. Kalevi Olin, Hannu Itkonen ja Esko Ranto kasasivat vuonna 1992 TUL-kytkentäisen valikoiman Liikunnan muutos, murros vai kaaos. Tavoitteena voi olla merkitä tutkimusalan senhetkinen eturintama. Tässä kokoelmassa se tehdään laajasti, liikunnan yhteiskuntatieteellinen tutkimuksen keskeisiä aihepiirejä esitellen, esipuheessa todetaan. Martti Hintikka Osastonjohtaja Suomen urheilukirjasto sähköposti: matti. Peruskäsitteitä ovat "perinne ja yllätys, kilpailu ja nauru, taito ja juoppous". Mikä oli esimerkiksi ranskalaisen yleisön reaktio, kun maan merkittävin urheilutapahtuma, pyoräilyn Tour de France, sotkeutui 1998 perusteellisesti dopingiin. Jos Kopra itse jatkaa urheilututkimuksen polulla, uskallan ennustaa, että seuraava tutkimus on vielä merkittävämpi etappi suomalaisessa urheilukirjallisuudessa. Artikkelikokoelmat suunnitellaan ja ilmestyttyään ne asettuvat tiettyyn kenttään. Etiikasta vauhtia. Tässä kohtaa jo lukijana hyppäsin. LIIKUNTA & TIEDE 6/200413 7. Ja-sanaan tukeudutaan Pelit ja kentät -kokoelman otsikoinnissa, ja jopa kahdesti. Tolstoilaisen laveaksi kokoelma avartuukin, kun matkaan päästään, ei niinkään shokeeraavaksi, urheilun kellareihin kaivautuvaksi dostojevskiläisyydeksi, niin urheilututkimuksen jokeri, hämmentäjä Henning Eichberg kuin sen avaakin.Eichbergin ohella kokoelmassa esiintyy 17 suomalaistutkijaa, joista neljä naisia. Unelma puhtaasta urheilusta (1998), joka osoittaa, että antologia on koottavissa myös terävästi yhdestä näkökulmasta. Keskusteluasetelman selventämiseksi olisi ehkä ollut syytä mainita näiden "keskusteluiden" dynamiikasta jotakin. pelitjakentät kirJ01tuks1a l11kunnastaJa urheilusta ,1 , lrn • n , , Perinne ja yllätys, kilpailu ja nauru Niin toimittajalle kuin lukijalle 333 sivua artikkelikokoelmaa on maratoniin vertautuva suoritus. Jyväskylän yliopisto, Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Niiden avulla Eichberg kehittelee kolme identiteettimallia. Häntä ei tyydytä perinteinen humanismi (urheilu hyvänä kertomuksena), mutta ei myöskään Andrew Jenningsiin henkilöityvä paljastuskirjoittelu. hintikka@stadion.fi Teksti: ESA SIRONEN TRULLIN, GOLEMIN JA JOKERIN VÄLISSÄ Kalervo llmanen (toim.): Pelit ja kentät. Sellaisena sitä kuitenkin moni tulee hyödyntämään, ja sellaiseenkin käyttöön se on hyvää, perusteellista työtä. Heidän tähän kokoelmaan kirjoittamansa tekstit on jyvitetty neljään osastoon, joita ovat etiikka, historia, sosiologia ja suunnittelu. Sellainenkin motiivi löytyy Ilmasen kokoelmasta. Tutkimuksia 3/2004. Eichberg, samoin kuin häntä seuraava Jussi Kotkavirta ovat kokeneita pedagogisoijia, joiden mukana tempautuu ehkä liiankin hulppeaan vauhtiin. Sen verran Suomen rajojen ulkopuolelle tutkimuksessa mennään, että käsitellään norjalaisten ja ruotsalaisten lehtien Lahden skandaalin jälkeen käynnistämää keskustelua suomalaisesta dopingista. On olemassa kirjallinen koulukunta, joka sitä välttää, vaikka tunnustettuja poikkeuksiakin on, kuten Tolstoin Sota ja rauha. Ne ovat trulli suoritusperiaatteen ja markkinoiden logiikka), golem (valtio eli juutalaistarun savesta muovattu apuolento, joka itsenäistyy ja kääntyy isäntäänsä vastaan) sekä jokeri (nauruun purskahtava kansalaisyhteiskunta). sä on aina kiinnostavaa, millaiset ilmiöt liittyvät ylipäänsä kansallisen identiteetin, millaiset nimenomaan suomalaisen identiteetin muotoutumiseen. "Totuus ei ole tässä eikä tuolla", Eichberg yleistää, "se on jossain siellä välillä." Oman vuoropuheluun pyrkivän positionsa Eichberg määrittää analyyttiseksi lähestymiseksi urheilun sisäisiin ristiriitoihin. Teos on moniulotteinen kartoitus, josta löytyy runsaasti uuden tutkimuspolun päitä. Tosin fontti on aika iso ja lähtökin alamäkeen. Samoin lienee paikallaan muistuttaa, että useimmiten yleisönosastokirjoitus on dialogia toimittajan tekemän uutisen, ei itse uutisen aiheen kanssa. Kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Sen ensimmäinen osasto, etiikka, ja kirja ylipäätään sai esipuheen mukaan kimmokkeen Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingsotkuista. Jatkossa keskustelusta muodostuu sitten yleisönosastoon kirjoittavien keskinäistä sanallista sotaa, minkä Kopra hyvin tuo esiin. Sosiologia-osastossa Pasi Koski käsitteellistää liikuntasuhdetta, sitä kuinka kohtaamme liikunnan sosiaalisesti rakentuvana maailmana. Jos ruotsalainen iltapäivälehti repii yliampuvat otsikot ja suomalainen kollega hehkuttaa niiden pohjalta, miten meitä vastaan hyökätään, kyseessä tuskin on mikään laaja ruotsalaisten näkemys. Sari Kopran uurastuksen tulosta "Mäntyrannan tahrasta Lahden skandaaliin" ei ole tarkoitettu kattavaksi suomalaisen dopinghistoriaksi. Vastaavia sekä tutkijoille että lukevalle yleisölle tarjoiltuja koosteita tulee viime vuosilta mieleen hetimmiten pari, kolme. Sari Kopran kanta on selvä: kansainvälinen vertailu ei kerro totuutta suomalaisesta urheiluhulluudesta, vaan olennaista on se, miten suomalaiset itse kokevat oman suhteensa urheiluhulluuteen.Jonkun toisen tehtäväksi jää vertailla urheilun osuutta suomalaisen ja yleensä kansallisen identiteetin muotoutumiseen
Kirjoittaja oivaltaa, vaikkei vie havaintoaan loppuun saakka, että käsitteillä "liikunta" ja "matkailu" sekä toisaalta "urheilu" ja "turismi" on erilainen viritys ja käypyysalue. Kuitenkaan Koski ei analyysissaan risteytä näitä jaotteluja, vaan tyytyy valikoiduin esimerkein ja tutkimustuloksin luonnehtimaan määrittelemiään alueita. Ote on kartoittava, organisaatioiden tasolta katsova ja suuria kaaria luova. Kirjoittaja kiittelee Palloliiton "Kaikki pelaa" -projektia, mutta vie pallon teologeille, joiden nurkasta sitä ei artikkelissa muille lainata. Hanna Vehmas taittaa artikkelinsa jo kokoelman soveltavalle loppusuoralle. Artikkeli on hyvä perusluento, joka lopuksi kiteytyy kysymykseksi urheilun vanhasta ja uudesta etiikasta. Antologia voi parhaimmillaan olla enemmän kuin osiensa summa. Kirjoittajakin uupuu niiden taakse näkymättömiin niin, että ei edes mainitse Lahden 2001 shokkia puhumattakaan että ottaisi sen esimerkikseen.Historia-osaston avaa Juha Sihvola, jonka antiikkiesityksestä käy ilmi, että Platon oli urheilulliselta identiteetiltään painija, Aristoteleen, kuten Salimäen esittelemän Paavalin ollessa lähinnä penkkiurheilija. Kotkavirta, ovat omassa sosiaalisessa maailmassaan tunnettuja maratoonareita. Kirjoittaja lupaa olla subjektiivinen ja kertoa Opetusministeriön virkatyön eettisestä arjesta, mutta tyytyy referoimaan lakeja, julistuksia ja ohjeistoja. Toisaalta Koski piirtää neljä liikuntaan osallistumisen aluetta (omakohtainen liikunta, penkkiurheilu, liikunnan tuottaminen ja sportisointi). Antologian käyttäjä joutuu tekemään omana lisätyönään sen, mikä kirjoittajille ja toimittajalle kuuluisi: selkiyttämään käsitekarttaa, luomaan sisäisiä kontaktipintoja sekä etsimään yhteyksiä ja eroja. Artikkeli vaikuttaa kesken jääneeltä urheilusosiologialta, jossa ei myöskään hakeuduta muiden sosiaalisia maailmoja pohtineiden suomalaissosiologien (Arto Noro, Jussi Vähämäki) seuraan. Aino Sarje jäsentää suomalaista naisvoimistelua Foucault'n ja Bourdieun käsitteistöllä. Myöskään Seppo Paavola ei ota vauhtia edeltäjiltään pohtiessaan liikunnan päätöksenteon eettisiä perusteita. Ihan siihen ei tämä teos yllä, kuten ei aikanaan oma Urheilukirjanikaan. Kirjan päättää professori Pauli Vuolteen jäähyväisluento, joten siltäkin osin Ilmasen luotsaama kokoelmaantaa hyvän kokonaiskuvan laitoksen ja sen viiteryhmien tutkimuspyrkimyksistä. Perinteisesti urheilun on ajateltu kasvattavan oikeudenmukaisuuden ja reiluuden tuntoja, mutta ammattimainen huippu-urheilu tuo koko ajan esiin myös tästä poikkeavaa, ristiriitaista, vähintäänkin harmaata moraalista suhtautumista. Voi vain valittaa, että hän ei ole ehtinyt ottaa mukaan arviota Sami Kosken, Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen kunnianhimoisesta Antiikin urheilu -teoksesta, joka ilmestyi keväällä 2004. Esa Sironen YTT, Jyväskylä sähköposti: esa.sironen@jippii.fi. Juottopaikka on syytä sijoittaa tämän mäen alle, tai sitten rohkeasti vain ammentaa artikkeleiden antia luontokokemuksesta ja jalkapallofaniudesta. Leena Laine tarkastelee urheilun sukupuolittumista ja nostaa tarkasteluun naisurheilua 1920-luvulla kohdanneen takaiskun. Yhtäältä hän esittelee Unruh'n ideaalityypit sosiaalisiin maailmoihin osallistumiselle (muukalainen, turisti, regulaari ja insaideri). Vastikään väitelleet Anna-Katriina Salmikangas ja Ari Karimäki esittelevät osallistuvaa suunnittelua ja vaikutusten arviointia, joita kummassakin tapauksessa sovelletaan paikallisiin ilmiöihin. Stoalaisten filosofien joukossa oli innokkaita kestävyysjuoksijoita, kun sen sijaan myöhemmässä uusplatonismissa huomio keskitettiin ruumiittomaan sieluun. Aiheena on liikuntamatkailu, ja sen käsittelyssä palvellaan kahta herraa, paikoitellen jopa samassa virkkeessä. Se on hieman surullista. Samaa voi sanoa Kimmo Suomen artikkelista, jossa pohditaan Weimarin työläisurheilun aitoutta. Kohteensa periodisointiin pyrkivät Hannu Itkonen ja Pentti Stranius aiheenaan neuvostovenäläinen urheilukulttuuri ja sen murrokset. Ei niinkään shokeeraavaksi, urheilun kellareihin kaivautuvaksi dostoj evskiläisyydeksi. Kun kolmannes kirjasta on taitettu, vuorossa on historiallisten katsausten varjoisa tasanne. Viimeinen osasto käsittelee suunnittelua, jonka kerrotaan olevan julkaisijan, Liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen vahvinta aluetta. Kotkavirta avaa kirjan etiikkakeskustelun rauhallisella, nyansoidulla esityksellä nykytutkimuksesta ja sen kytkennöistä klassikkoihin. Jo artikkelin otsikossa "liikuntamatkailu postmodernin yhteiskunnan ilmentymänä" kietoutuvat nämä molemmat tiedonintressit, yhtäältä luokittelu toisaalta tulkinta. Tämän kokoelman molemmat filosofit, Sihvola ja 138 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 Tolstoilaisen laveaksi kokoelma avartuukin, kun matkaan päästään. Harri Salimäki jatkaa suhteuttamalla urheilun moraalia kristilliseen arvomaailmaan. Mikko Simula on luonnossa liikkumisen, Harri Heinonen faniuden ja Hanna Vehmas liikuntamatkailun jäljillä. Pätevyyteni ei riitä artikkelien tarkempaan arvioon, mutta selvästikin niissä on pyrkimyksenä golemin ja jokerin välisen vuoropuhelun edistäminen. Kukaan heistä ei kuitenkaan tartu Eichbergin avaukseen, vaan suhtautuu siihen kuin ilmaan. Edellinen käsitepari liittyy teoriahistoriallisesti pyrkimykseen järjestää, luokitella ja hallita ilmiöitä, jälkimmäinen taas pikemminkin nostaa esiin kokemuksia ja merkityksiä sekä niiden tulkintoja. Paljon niitä on. Tahko Pihkala pyörsi aikaisemman tukensa urheileville naisille, ja Urheilija-lehdessä Amsterdamin hellekisoissa maaliin tulleiden naisjuoksijoiden kerrottiin lojuneen kentällä kuin "aktin jälkeen". Hänkään ei ota vastaan Kotkavirran syöttöä, vaan tuo kentälle uuden joukkueen. Selvästi näkee, että Heinosella on takanaan pitempi treeni, jonka tuloksena on hyvää, luettavaa sosiologista lauseenmuodostusta. Olisi ollut toivottavaa, että nämä kaksi artikkelia olisi luetettu tekijöillä ristiin keskinäisen kontekstin terävöittämiseksi.Sosiologia-osaston aloittaa Pasi Koski, joka jäsentää urheilusuhdetta kahdella nelijaolla. Jälleen kerran Sihvola on tuottanut käsitteellisesti jäntevän ja vivahteikkaan esityksen. Mikko Simula ja Harri Heinonen ovat väitöskirjoihin ja kulttuurintutkimukseen suuntautuneita kirjoittajia, joiden artikkelien käsitteellinen tiheys tuottaa lukijalle välillä happivaikeuksia. Käsitehelteestä sovellusten kalkeille
. . . . . Tilauksen maksaja/Vanha osoite/Osoitelipuke Sukunimi . . .. . . . . . . . . anabolisten steroidien vaikutus kestävyysharjoitteluun. . Uusia aineksia keskusteluun antoivat vuonna 1977 julkisuuteen tulleet suomalaiset hormonitutkimukset, joita professori Herman Adlercreutzin johtama tutkijaryhmä teki. . . . . . Kiitos!. . • . Posti numero ja -toimipaikka .. • . . .. Teksti: Jouko Kokkonen KYLLÄ KANSA TIETÄÄ -JA TUNTEE Tavalliset suomalaiset ovat joutuneet ottamaan kantaa dopingiin julkisuudesta saamiensa melko vähäisten tietojen perusteella palapeliä on koottava, vaikka kaikkia paloja ei ole käytössä. ..., ..., :::, a, > ca c.. . . . . . Puhelin ....•..................................... .. . . . Naurun aiheena olivat myös itäblokin miehekkäät naisurheilijat. . Julkinen suhtautuminen dopingiin kiristyi 1980-luvun alussa. . . . .......... . . Dopinguutiset herättivät 1970-luvulla lähinnä huvittuneisuutta sekä torjuntaa. . Urheilun suurimmaksi ongelmaksi 80-luvulla Adlercreutzin tutkimusten tulo julkisuuteen joista oli jo aiemmin ilman kohua raportoitu tieteellisissä julkaisuissa päätti eräällä tavalla viattomuuden ajan suuren yleisönkin parissa. . Sähköposti ................•.....•...•......... . • . . . . . Aineksia humoristiseen kansanperinteeseen antoi sekin, että Moskovan olympiakisoissa yksikään urheilija ei jäänyt kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä. .. Etunimi Jakeluosoite .............................................................•...•..........•...•......• Posti numero ja -toimipaikka .............•...•...........................•...............•...•.......• Puhelin . . . . . .. . . . • . . . . .. . . . . Etunimi ...•......•.........••..•...•........... . . . Sähköposti ....•..............•.....•...•.....•. . . . Jakeluosoite . . . Dopingnäytteitä ei tuolloin otettu muissa kuin suurkilpailuissa. olympiavuonna 1972 sattunut dopingrikkomus Eero Mäntyrannan näyttäytyi hiihtokuninkaan komean uran surkuhupaisana loppumätkähdyksenä. . . Kohun tärkeimmän viestin penkkiurheilijalle oli se, että Suomessakin on dopingtietämystä. .. . . Adlercreutz Tilaan Liikunta & Tiede -lehden Itselleni Lahjaksi Vuositilaus 36 euroa/2005 Kestotilaus 32 euroa/2005 Opiskelijavuositilaus 22 euroa/2005 (edellyttää päätoimista opiskelua, esitä voimassaoleva apiskelijakorttisi tai valokopio siitä) Liityn Liikuntatieteelliseen Seuraan Jäseneksi 33 euroa/2005 Yhteisöjäseneksi 140 euroa/2005 {kysy lisää!) Opiskelijajäseneksi 21 euroa/2005 (edellyttää päätoimista opiskelua, puolusti julkisuudessa voimakkaasti näkemystään, jonka mukaan anabolisten steroidien käyttö on täysin turvallista lääkärin valvonnassa. Samaan sarjaan liittyivät 1970-luvun suomalaisten yleisurheilijoiden kiinnijäämiset: tyhmiä olivat, kun kärähtivät. . . . . . Jyväskylässä toukokuussa 1982 kokoontuneen dopingsymposiumin julkilausuma Postimaksu maksettu esitä voimassaoleva opiskelija korttisi tai valokopio siitä) Muutan tilaukseni jatkuvaksi Muutan osoitteeni Peruutan tilaukseni . . . . .. . . Torjuntareaktion herättivät etenkin Lasse Vireniin kohdistuneet verenvaihtoväitteet. Ryhmän kiinnostuksen kohteena oli mm. .. .. 2005 alkaen Eroan LTS:n jäsenyydestä Liikuntatieteellinen Seura ry Tunnus 5005144 Lahjatilauksen saaja/ Uusi osoite Sukunimi . . .. . Ajankohtaisiin ilmiöihin yhdistellään vuosien ja vuosikymmenien varrella kertynyttä totta ja tarua dopingista. .. Allekirjoitus ....•...•...........••..•.........•..•.......•......•..•.............•..................• 00003 VASTAUSLÄHETYS Täytä lomake ja lähetä tietosi Liikuntatieteelliseen Seuraan, Stadion, etelä kaarre, 00250 Helsinki tai faksi (09) 4542 7222, sähköposti: tuula.valli@lts.fi tai soita (09) 4542 720.
(08) 315 2149. Hakemusasiakirjoja ei palauteta. Erytropoieteenin lyhenne tuli urheilua seuraaville tutuksi 1990-luvulla ja valtaosalle suomalaisia keväällä 2001. Eettinen, moraalinen ja moralistinen ulottuvuus vahvistuivat dopingkeskustelussa 1990-luvulta lähtien. Oulussa 17.12.2004 Henkilöstöpalvelut 140 LIIKUNTA & TIEDE 6/2004 täydessä laajuudessaan Saksojen yhdistymisen jälkeen. Moralistinen ulottuvuus dopingkeskustelussa vahvistui, kun Itä-Saksan hormonikylläisen urheilun salaisuudet paljastuivat Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän Oulun yliopistollisen sairaalan Kuntoutuksen tulosyksikössä on haettavana tammikuun 5. aloitti toimintansa. Dopinginkäryisten jutunaiheiden runsas tarjonta ei ole heikentänyt tätä ulottuvuutta. englanniksi, espanjaksi, hollanniksi, portugaliksi, saksaksi, unkariksi ja viroksi kirjoitetuista geenidopingia sivuavista artikkeleista. tuomitsi dopingaineiden käytön: "Dopingin estäminen urheilussa tulee pyrkiä sekä kasvatuksellisin että kontrollitoimenpitein niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla." Samaa linjaa kannattivat Liikunta ja Tiede-lehden vuonna 1982 haastattelemat kaksikymmentä asiantuntijaa. Palkkaus virkaehtosopimuksen mukainen. Liikuntafysiologin koulutus ja väitöskirja katsotaan eduksi sekä mielellään kokemusta tukija liikuntaelimistön toiminnan mittaamisesta ja analysoinnista. Urheilun on sanottu olevan miehistä saippuaoopperaa. Sama se, mikä mopo Kenterikseltä karkasi. Kukaan ei kuitenkaan muistele tusinan verran arvokisamitaleita voittanutta hiihtäjää vuoden 1972 käryn takia, vaan harvinaisen perimänsä vuoksi. Oman mausteensa antoi vuoristoharjoittelun edut tarjoavan alppimajan käytöstä syttynyt väittely. Nimellään ja naamallaan kaikki julistivat dopingin olevan huippu-urheilun suurin ongelma. Urheilutai yhteiskuntajärjestelmää lainkaan puolustelematta voi sanoa eriasteisten dopingpaljastusten olleen osa Itä-Saksan olemassaolon oikeutuksen mitätöimistä. Tulos kertoo julkisuudessa kerrottujen ja todellisten asenteiden välisestä ristiriidasta, joka on vaikuttanut vahvasti dopingista annettuun julkiseen keskusteluun. DDR herätti kysymyksiä Kansallinen dopingkeskustelu on saanut 1990-lvulta lähtien entistä enemmän virikkeitä kansainvälisestä julkisuudesta. Lisätietoja antaa vastuualueen johtaja, ma. Geenidoping ja muut uudet menetelmät takaavat sen, että doping pysyy otsikoissa. Hakemukset oikeaksi todistettuine liitteineen osoitetaan vastuualueen johtajalle ja lähetetään Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kirjaamoon, PL 10, 90029 OYS. Martti Vainion käry Los Angelesin olympiakisoissa oli niin suuri paukku, että se sai valtiovallan tarttumaan asiaan. Opetusministeriö suuntasi lisärahoitusta dopingtestaukseen ja myös valistukseen. Pauli Vuolteen vuosina 1981-1982 tekemän tutkimukseen osallistuneista valmentajista 47 prosenttia ja urheilu johtajista 38 prosenttia oli valmis sallimaan hormonien käytön urheilulääkärin valvonnassa. Käryt ja niiden selvittelyt tarjoavat tiedotusvälineille aineksia tunteita värisyttelevään sisällöntuotantoon. Samalla dopinguutiset saivat uuden ulottuvuuden testaajien lisäksi urheilijoiden ja heidän tukijoukkojensa kannoilla olivat poliisit. Mäntyrannan nimi löytyy mm. Suomessa muistot Itä-Saksan urheiluelämästä palasivat elävinä mieleen keväällä 2001. Suomen joukkueen lääkärinä Calgaryn talviolympiakisoissa 1988 toiminut Seppo Rehunen kiinnitti huomiota kestävyysurheilua uhkaavasta uudesta dopingaineesta, erytropoieteenista. Epo nousi todella suuriin otsikoihin pyöräilyn Ranskan ympäriajon yhteydessä vuonna 1998. Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingskandaali johti uudelleenjärjestelyihin, joiden tuloksena dopingtestauksen ja valistuksen sai hoitoonsa Antidopingtoimikunta. Virka voidaan täyttää määräaikaisesti väitöskirjatyön tekemiseksi. Vuonna 1990 toiminta tehostui edelleen, kun Liite ry. Eeva Juvonen ja Albert de la Chapelle selvittivät tutkimuksissaan Mäntyrannan ja lukuisien hänen sukulaistensa perimään sisältyvän epolle herkistävän mutaation, jonka kantajien punasolujen määrä jopa 40-50 prosenttia keskimääräistä suurempi ja hemoglobiiniarvo nousee korkeaksi. Mäntyrannan perimään sisältyvä poikkeama on yksi selkeimmistä urheilijaa urallaan hyödyttäneistä harvinaisesta mutaatiosta, minkä vuoksi se tarjoaa lähtökohtia keskusteluun geenidopingista, jonka on arvioitu yleistyvän huippu-urheilussa 5-15 vuoden kuluessa. päivään 2005 klo 15.45 mennessä Fysiatrian vastuualueella Liikuntafysiologin virka Kelpoisuusehtona virkaan on ylempi korkeakoulututkinto. Urheilu oli yksi harvoista elämänalueista, joilla Itä-Saksa kiistatta menestyi. Mäntyranta ja geenidoping Epon ansiosta Eero Mäntyranta loistaa edelleen dopingin maailmankartalla. ylilääkäri Eero Kyllönen, puh. Nimettömänä vastattaessa asenteet olivat toisenlaisia. Samalla muistui mieleen, että monet suomalaiset urheilujohtajat ja valmentajat olivat 1970-1980-luvuilla poliittiseen kantaan katsomatta olleet viehättyneitä Itä-Saksan urheilujärjestelmän tehosta. EPO on myös hyvä esimerkki siitä, että pieni osa suomalaisista tiesi sen olemassaolon jo paljon aiemmin. Muutama vuosi myöhemmin sama näytelmä nähtiin Lahden MM-hiihtojen jälkinäytöksenä Suomessa. Jouko Kokkonen tutkija Liikuntatieteellinen Seura sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi. Suuri osa viime vuosien dopingkeskustelussa on pyörinyt epon ympärillä
Toinen, viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana korostunut linjaus on ollut erityisliikunnan aktiivinen edistäminen. Sain häneltä lentomatkojen aikana asiantuntevaa opastusta vaalitaktiikasta edessä olevia kunnallisvaaleja ajatellen. Suomalaisen, maailmanennätystasoisen liikuntapaikkaverkoston toteutuminen vuosikymmenten saatossa lienee ollut valtion liikuntapolitiikan tärkein saavutus ja linjaus jo 1930-luvulta alkaen. Tehdyn työn ansiosta liikunnan harrastajien joukkoon on saatu suuri joukko henkilöitä, joille on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Tieteen saralla on tehty tutkimusta, jota myös liikuntahallinto on tarvinnut omien ratkaisujensa taustalla .... Erityisliikunnan tukemisen taustalla on ollut suomalaisen yhteiskunnan yleinen pyrkimys tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen. Opetusministeriö on kahdeksan vuosikymmenen aikana onnistunut useissa linjanvedoissaan. r 1 r L t t [ 1 '1 1 Liikuntatieteellisen Seuran uutuusjulkaisuja Erkki Vasara Valtion liikuntahallinnon historia • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 157,455 sivua • Hinta 38 €, LTS:n jäsenille 34 € (postilähetyksiin lisätään toimituskulut) ''. TUL:n piirissä näyttikin ICSPE:n toiminnan arvostus olevan suurempi kuin SVUL:ssa. .. " Joel Juppi Pääsihteerin päällimmäiset muistelmat • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 158, 208 sivua • Hinta 18 €, LTS:n jäsenille 15 € (postilähetyksiin lisätään toimituskulut) ''. Sain tuolloin hallitusvaalissa ylivoimaisesti eniten ääniä. Kolmas tärkeä linjanveto on ollut liikuntatieteellisen tutkimuksen aktiivinen tukeminen 1960-luvulta alkaen. " Sari Kopra Mäntyrannan tahrasta Lahden skandaaliin Urheilu ja suomalainen identiteetti dopingtapausten valossa 1972-2001 • Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXIII, 76 sivua • Hinta 9,20 € (postilähetyksiin lisätään toimituskulut) "Suomalaisuuden kuvaajat urheilu ja rehellisyys menetettiin molemmat samalla kerralla ja se tuntui luissa ja ytimissä asti." "Urheilu on yksi niistä suomalaisen identiteetin rakennuspuista, joka on joutunut antamaan tilaa uusille identiteetin lähteille." "Niille, joille urheilu oli merkittävä osa identiteettiä, liiallinen viihteellisyys aiheutti uhan, kun taas vapaammin urheiluun suhtautuvat halusivat urheilun tarjoavan yhä enemmän viihdettä ja dramatiikkaa." Tilaukset ja lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki, sähköposti toimisto@lts.fi, internet www.lts.fi, puhelin (09) 4542 7221, faksi (09) 4542 7222 liikuntatieteellinen Seura 4 Stadion, etelä kaarre • 00250 Helsinki • FINLAND • tel. Niitä tuli niin paljon, että järjestön varapuheenjohtaja John Coghlan, joka oli melkoinen huuliveikko, sai aiheen huudella vaalin jälkeen: "Joel Juppi to the President of Finland, Joel Juppi to the President of Finland ... .. Olin ehdokkaana Keravalla. +358 9 4542 7222 • e-mail toimisto@lts.fi • internet www.lts.fi. Myös Kalevi Olin oli mukana. lNT. ". lCSPE:n Etelä-Korean kokouksessa vuonna 1988 oli mukana TUL:n pääsihteeri Ossi Sjöman, joka tuki ja edesauttoi allekirjoittanutta merkittävästi ICSPE:n hallituksen vaaliprosessissa. Sivistysvaltiossa tieteen tukeminen on jo sellaisenaan arvo, mutta kyse on ollut muustakin. +358 9 4542 720 • fax INT
Vuoden liikuntatutkimukset kahdessa päivässä! Liikuntatieteellinen Seura järjestää yhteistyössä Lahden Ammattikorkeakoulun Liikunnan laitoksen kanssa XI Liikuntatieteen Päivät 24.-25.5.2005 Lahdessa Tule kuuntelemaan liikuntatieteen uusin tutkittu tieto ja/tai esittelemään oma tutkimuksesi! Ohjelma julkaistaan tammikuussa. Tarkkaile sivujamme: www.lts.fi Stadion, etelä kaarre • 00250 Helsinki • FINLAND •puh. (09) 4542 720 • faksi (09) 4542 7222 •toimisto@lts.fi • www.lts.fi I liikuntatieteellinen Seura 4
020 445 4775, 020 445 4784 Faksi 020 445 4765 medlab.selfcare@tamro.com. Ammattilaisten käyttämä ku ntotesta uso h j e l m isto Tutustu: www.tamromedlab.com/selfcare Fitware Pro Tamro Medlab Oy, Self Care PL 11, Rajatorpantie 41 B, 01641 Vantaa Asiakaspalvelu Puh