Liikunta-alan koulutus liikunta-opistoissa, ammattikorkeakQuluissa ja yliopistoissa elää muutosten aikaa. Montako yliopistoa ja ammattikorkeakoulua tällä alalla Suomessa tarvitaan. Keskinen Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Pilvikki Heikinaro-Johansson Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Markku Ojanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat, Acteco Aaltooen 1 Ulkoasu: Jonna JunttilaNKP. POLTTOPISTEESSATUTKIMUS JA KOULUTUS KATRIINA KUKKONEN-HARJULA T ässä numerossa julkaistaan tutkimusartikkeleita nyt kuudetta kertaa. Näille molemmille ryhmille kiitos työstä, joka kuuluu tutkijakoulutukseen, mutta josta saa vähemmän materiaalista kunniaa. Bolognan prosessi työllistää yliopistoja. vuosikerta ISSN 0358-7010. Tässä numerossa ilmestyy ensi kertaa myös lehden uusi vakiopalsta POLTTOPISTEESSÄ, jolla Liikuntatieteellinen Seura osallistuu liikuntaja liikuntatiedepoliittiseen keskusteluun liikuntakulttuurin ja -tieteen ajankohtaisista aiheista. Nämä kysymykset nostaa polttopisteeseen Liikuntatieteellisen Seuran pääsihteeri Kari Keskinen. katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Liikunta &Tiede 6/2005 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: (09) 4542 720 fax: (09) 4542 7222 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (vas Kari L. Myös toisen asteen liikunnan alan koulutus on uudistunut, ja se on hyvin monimuotoista. Tutkimusartikkeleiden toimittamisesta vastaa oma toimitusryhmänsä, joka on nimennyt käsikirjoituksille arvioijat, pitänyt yhteyttä heihin ja kirjoittajiin sekä lukenut käsikirjoitukset useaan kertaan arviointiprosessin eri vaiheissa. Jul2 LIIKUNTA & TIEDE 42 • 612005 kisuudessa käyty keskustelu yliopistojen yhdistämisestä ei ole erikseen maininnut liikuntatieteitä ja siihen lähialueena kuuluvia terveystieteitä. Nykytilanne ja lähitulevaisuuden haasteiden tarkastelu on toinen tämän numeron teema. Vuodesta 2000 alkaen on julkaistu yhteensä 55 artikkelia, jotka ovat käyneet läpi asiantuntijaeli vertaisarviointiprosessin. Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehtr Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: (09) 4542 720 fax: (09) 4542 7222 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 42. Lunta vielä Etelä-Suomeen odotellessa toivotan rentouttavaa jouluaikaa ja puhtia uuden vuoden toimintoihin. Liikuntalääketieteelliseen tutkimukseen ja sen rahoitukseen ottaa puolestaan kantaa Opetusministeriön ylijohtaja Sakari Karjalainen puheenvuorossaan lokakuisilta liikuntalääketieteen päiviltä. Tänä vuonna hyväksyttiin seitsemän käsikirjoitusta, jotka käsittelevät liikuntakasvatusta, liikuntalääketiedettä, liikuntahistoriaa sekä liikunnan sosiaalitieteitä. Artikkelit ilmestyvät myös sähköisesti lehden internetsivuilla ( www.lts.fi, > Liikunta & Tiede, > tutkimusartikkelit)
f ! 1 ! 2 Pääkirjoitus Katriina Kukkonen-Harjula 4 Koululiikuntaa vain osan vuotta. Keskinen 12 Bolognan prosessi yhtenäistää korkeakoulututkintoja Eurooppalaisten yliopistoja korkeakoulututkintojen yhtenäistämiseen tähtäävä prosessi otetaan Suomessa vakavasti. Petri Turunen TUTKITTUA: 79 Liikuntapaikkarakentaminen ja maankäytön suunnittelu TUTKIMUSARTIKKELIT 2005 22 liikunnanopettajaksi opiskelevien kokemuksia kouluharjoitteluviikosta ja koulujen liikunnan opetuksesta Sanna Palomäki, Pilvikki Heikinaro-Johansson, Mirja Hirvensalo 30 Reasons for exercise inventory koulukyselyssä: mittarin reliabiliteettija rakennevaliditeettitarkastelua Kristiina Ojala, Mika Vuori, Raili Välimaa, Jari Villberg, Jorma Tynjälä, Lasse Kannas 39 liikunta-aktiivisuutta koskevien kysymysten stabiliteetti WHO-Koululaistutkimuksessa Mika Vuori, Kristiina Ojala, Jorma Tynjälä, Jari Villberg, Raili Välimaa, Lasse Kannas 47 Lääkäreiden toteuttama liikuntaneuvonta erikoissairaanhoidossa Heli Starck, Harri Selänne, Satu Raiski-Ahola, Timo Ståhl 51 Amatööristä ammattilaiseksi. Alexander Holthoer TAPAHTUNUTTA 75 Panostus lasten liikuntaan on sijoitus huomiseen Antti Uutela 76 Liikuntalääketieteen johtotähtenä terveempi ja onnellisempi elämä Sakari Karjalainen 78 Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2005: Liikuntaharjoittelu vähentää merkittävästi ikääntyneiden naisten lonkkamurtumien riskitekijöitä. Matti Kauppinen 18 Ammattitutkintoon avautuu uusia väyliä Liikunnanojauksen perustutkintoa suorittamaan pääsee vuosittain vain noin joka kymmenes hakijoista. Vanhusten liikuntaneuvonta saattaa olla kestävän kehityksen keino, jonka avulla toimintakyvyn heikentymistä voidaan hidastaa, toteaa gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantanen. Kävelyn terveysvaikutukset puhuttivat ACSM:n kongressia Katriina Kukkonen-Harjula, Raija Laukkanen 84 Tuija Brax: Rakenteet kuntoon arjen liikunnalle Asuntopolitiikka ja työelämän käytännöt nakertavat perheitten mahdollisuuksia arkiliikuntaan. Eeva Tulisalo 15 Ammattikorkeakoulut: Haasteena tulevan tunnistaminen uudistuvissa rakenteissa Liikuntaja vapaa-aika-ala on kasvussa. Leena Nieminen 85 Liikkeessä -projekti avasi ulko-ovia Eeva Tulisalo POHDITTUA 85 Liikkuminen on jatkuvaa oppimista Kotimaisessa lihavuuskeskustelussa on pidetty ruumis ja mieli liiaksi erillään toisistaan. Leena Kaivola 74 Onko brändi kunnossa. Valmisteilla oleva laki aikuiskoulutuksesta korostaa joustavia koulutusmuotoja. Suuri osa lukioiden ja ammatillista perusopetusta antavien oppilaitosten oppilaista jää nykyisin ilman säännöllistä koululiikuntaa. Erotuomari osana jalkapallon kulttuurimuutosta Arto Nevala 58 lmpivaarojensa etsijät Tulkinta luontokokemuksen rakentumisesta Mikko Simula 65 Urheilun ja julkisen suomalaisuuskäsityksen suhde 1900-luvun alussa Jouko Kokkonen 72 Käsikirjoitukset toimitukseen 28.4.2006 mennessä 72 Kirjoitusohjeet 2006. 79 Pauli Vuolle jatkaa LTS:n puheenjohtajana 2006 80 Markkinatalouden pelisäännöt huono kumppani eettisesti kestävälle urheilulle Taloudelliset menestysodotukset ovat johtaneet monien urheilun parissa toimivien ihmisten aseman täydelliseen muutokseen. Tiinu Wuolio 11 Polttopisteessä: Liikuntaja terveystieteiden superkorkeakoulu Kari L. Entistä paremmassa taloudellisessa asemassa oleva eläkeläisten joukko luo alalle uutta kysyntää, johon markkinoiden on reagoitava. Pauli Vuolle 83 Montako askelta päivässä. Lauri Laakso, Heimo Nupponen, Lea Saarni, Lasse Pere, Arja Rimpelä 9 Tutkimusta tosi elämää varten Yhä useampi elää vanhaksi
Teksti: Lauri Laakso, Heimo Nupponen, Lea Saarni, Lasse Pere, Arja Rimpelä Koululiikuntaa vain osan vuotta . Koululiikunta osalle ainoaa liikuntaa Koululaisen fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä voi koostua monista eri osatekijöistä: harrastuksista, arkiaktiivisuudesta, liikuntatunneista, koulumatkoista, taukoja välituntiliikunnasta, kerhoja iltapäivätoiminnasta. Fyysisen aktiivisuuden korostaminen, myös liikuntatunneilla, on kuitenkin perusteltua nykytilanteessa, jossa nuorison fyysisen kunnon on osoitettu heikentyneen ainakin tietyillä osa-alueilla ja fyysiseen inaktiivisuuteen kytkeytyvät kansanterveysongelmat, kuten lihavuus ja 2-tyypin diabetes lisääntyvät paitsi aikuisilla myös kouluikäisillä. Eduskunnan vahvistamassa tuntijakopäätöksessä määritellään kunkin oppiaineen minimituntimäärät, mikä liikunnassa samalla tarkoittaa inaktiivisen oppilaan fyysisen aktiivisuuden määrää. Lukioiden omien arvioiden perusteella liikunta nähtiin oppiaineena, joka soveltuu huonosti luokattomasti toimivaan lukioon (Luokattoman lukion toimivuus 2000). K oulujen liikuntatuntien merkitys oppilaiden fyysiselle aktiivisuudelle on monitahoinen kysymys. Pedagogisesta näkökulmasta liikuntatunneilla on keskeistä taitojen oppiminen ja sitä kautta liikehallinnan kehittyminen. Huolestuttavin tilanne on niiden oppilaiden kohdalla, joiden fyysinen aktiivisuus rajoittuu lähes kokonaan koulun liikuntatunteihin. Tuntijakopäätöksessä ei kuitenkaan määritellä sitä, miten tunnit tulee sijoittaa koulun vuositai jakso-ohjelmaan. Liikuntatunnit eivät kuitenkaan voi olla pelkästään "treenitunteja", joilla ainoana tavoitteena on parantaa fyysistä kuntoa. Liikunnanopetuksen, kuten kaiken muunkin kouluopetuksen, päätehtävä on oppimisen edistäminen asetettujen tavoitteiden suunnassa. Suuri osa lukioiden ja ammatillista perusopetusta antavien oppilaitosten oppilaista jää nykyisin ilman säännöllistä koululiikuntaa. Ajoittain nousee esiin näkemys siitä, että koulujen liikuntatunneilla voitaisiin myös taata mahdollisuus liikunnan "harrastamiseen", jopa kompensoida oppilaiden vapaa-ajan inaktiivisuutta. Opetussuunnitelmissa selvästi korostetaan liikunnan oppimiseen ja opettamiseen liittyviä tavoitteita sekä kasvatusta liikuntaan ja liikunnan avulla. Terveysnäkökulmasta liikuntatunnit voidaan nähdä sekä välittöminä terveyshyödyn tuottajina (fyysisen kunnon ylläpito, virkistäytyminen) että pitkällä aikavälillä terveysliikunnan tärkeyden ja merkityksen lisääjinä sekä terveysliikuntatottumusten juurruttajina. Viime aikoina on havaittu, että joidenkin oppilaiden fyysinen aktiivisuus rajoittuu lähes kokonaan liikuntatunteihin. Opetushallituksen tekemässä tutkimuksessa selvitettiin eri oppiaineiden sopivuutta luokattomaan työskentelyyn. Suomen koulujärjestelmässä siirryttiin lukiolain muutoksen myötä luokattomaan työn organisointiin vuonna 1994 (Takala 1994, 24). Liikuntatuntien sijoittaminen koulun jaksojärjestelmään on ongelmallista. Monissa oppiaineissa jaksoluku on tarkoituksenmukaista, mutta liikunnanopetuksen periodistaminen aiheuttaa katkoksen fyysiseen aktiivisuuteen ainakin osalla oppilaita ja on terveysnäkökulmasta erittäin huono ratkaisu. lnaktiivisilta oppiLIIKUNTA & TIEDE 42 . Mikäli liikuntatunnit sijoitetaan vain joillekin jaksoille, tulee lukujärjestykseen vastaavasti jaksoja, jolloin liikuntaa ei ole lainkaan. Ihanteellinen koulu olisi sellainen, jossa oppilaiden (ja opettajien) fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen olisi järjestetty erikseen ja liikuntatunnit voitaisiin käyttää ensisijaisesti niille asetettujen oppimistavoitteiden toteuttamiseen. Liikunnan kaltaisen oppiaineen erityisongelmaksi on tämän muutoksen myötä muodostunut luokattomissa kouluissa käyttöön otettu jaksojärjestelmä, joka antaa mahdollisuuden sijoitella kurssit tietyille jaksoille, joita on yleensä viisi tai kuusi lukuvuoden aikana. Tämä on mahdotonta jo siitä syystä, että käytettävissä oleva aika ei riitä ainakaan kestävyyskunnon parantamiseen. Ammattitaitoinen liikunnanopettaja osaa toki järjestää opetuksensa niin, että tunneilla on riittävästi fyysistä aktiivisuutta samalla kun oppimistavoitteet toteutuvat. Fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä nousee tällöin merkitykselliseksi ja kaikki ne toimenpiteet, joilla aktiivisuutta voidaan lisätä, ovat arvokkaita. 6/2005 5
Harrastetut liikuntamuodot ja -lajit vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, ja säännöllisen harrastuksen takaamiseksi oppilaille tulisi opettaa eri vuodenaikoihin sopivia harrastusmuotoja. Koululiikuntakysely osana Nuorten terveystapatutkimusta Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää koululaisten fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaharrastuksia vuonna 2005. Fyysistä kuntoa ei voi varastoida, ja siksi oppilaita tulisi ohjata kohti säännöllisesti toistuvaa fyysistä aktiivisuutta. Tutkimus toteutettiin osana valtakunnallista Nuorten terveystapatutkimusta keväällä 2005. lailta poistuu tällöin se vähäinenkin fyysinen aktiivisuus, jonka koulun liikuntatunnit voivat tarjota. Nämä toteamukset on esitetty ainoastaan Liikunta -oppiaineen kohdalla, eikä niiden tueksi ole olemassa sen paremmin lainsäätäjän kuin opetushallituksenkaan asettamia velvoitteita. Tiedetään kuitenkin, että pakollisen liikunnanopetuksen lisäksi oppilailla on mahdollisuus osallistua valinnaiseen liikunnanopetukseen, sillä Opetussuunnitelmatutkimuksen mukaan peruskoulun vuosiluokilla 7-9 järjestettiin keskimäärin 4.6 ja lukiossa 5.4 liikunnan valinnaiskurssia yhden lukuvuoden aikana (HeikinaroJohansson 2003). Maailman ihmisistä vain hyvin pieni osa elää vastaavissa ilmasto-oloissa. Suomalaiseen luontoon ja siten myös suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluu neljä vuodenaikaa. Joukosta poimittiin ja opettajien fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen olisi järjestetty erikseen ja liikuntatunnit voitaisiin käyttää taitojen ja liikehallinnan kehittämiseen. Näidenkään sijoittumisesta eri jaksoille ei ole tutkittua tietoa. 2001). Lisäksi tarkastellaan koululiikunnan määrän ja vapaa-ajan liikuntaharrastuksen yhteyttä. Uusissa opetussuunnitelmissa on asiaan kiinnitetty huomiota toteamalla, että "opetuksessa tulee ottaa huomioon luonnon olosuhteet ja vuodenajat" (Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2004, 246), "liikuntaa opetetaan monipuolisesti ottaen huomioon vuodenajat ja paikalliset olosuhteet" (Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003, 206) tai että "keskeinen sisältö on liikunnan eri muotojen harjoittaminen erilaisissa ympäristöissä ja eri vuodenaikoina" (Muutos ammatillisten perustutkinIhanteellisessa koulussa oppilaiden tojen ... Tiedot kerättiin postikyselynä. Vain yhden vuodenajan liikuntaa. 6 LIIKUNTA & TIEDE 42 . Erityisen vahvasti tämä yhteys ilmastoon näkyy suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Liikunnanopetuksen periodistamiseen liittyy myös opetuksen sisällöllinen ongelma. Terveysja toimintakykyvaikutusten kannalta tärkeintä on liikunnan säännöllisyys. 6/2005 r 1.. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, mikäli liikuntatunnit sijoitetaan vain tiettyyn aikaan lukuvuotta. Lomake postitettiin 12-, 14-, 16ja 18-vuotiaille nuorille ja vastausprosentiksi saatiin 66 % (N=6503). Koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin pohjautuvaa tietoa siitä, miten liikunnanopetus on sijoitettu, ei ole kattavasti olemassa. Osana tätä tehtävää kysyttiin koulun liikuntatuntien määrää sekä tunneille osallistumisen intensiteettiä, joita raportoidaan erikseen tässä artikkelissa
Ilmeisesti 18-vuotiaista suuri osa oli abiturientteja, eikä heillä enää ollut koululiikuntaa kysyttynä ajankohtana. Tuntimäärät koulumuodoittain keväällä 2005 Ei heng. Koulussa tapahtuvan liikunnan suhde vapaa-aikana tapahtuvaan liikuntaan antaa tietoa siitä, kompensoivatko oppilaat vähäistä koulussa tapahtuvaa 60 , ~ 50 +----.,-------------; 40 30 20 10 KUVIO 1. Onko liikunta oppitunneilla rasittavaa. Noin kolmasosa 16-vuotiaista lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten oppilaista jäi ilman yhtäkään liikuntatuntia viikossa edeltävän periodin aikana. Ilman liikuntatunteja oli vastaavana aikana 68 % ammatillisten oppilaitosten 18-vuotiaista. Lukiolaisten ja ammatillisten oppilaitosten oppilaiden jako 16ja 18-vuotiaiden ryhmiin paljasti kuitenkin niin suuria eroja, että on syytä tarkastella ryhmiä erikseen. Perusopetuksessa yli puolella oppilaista tuntimäärä oli kaksi tuntia viikossa. Vaihtoehdot olivat: ei yhtään tuntia viikossa, yksi tunti viikossa, kaksi tuntia viikossa, kolme tuntia viikossa, neljä tuntia viikossa, yli neljä tuntia viikossa, en ole koulussa tai en voi osallistua. ja hikoilua Vähän heng. Vaihtoehdot olivat: en hengästy enkä hikoile, hengästyn ja hikoilen vähän, hengästyn ja hikoilen jonkin verran, hengästyn ja hikoilen runsaasti. Heitä oli 79 %. Toiseksi kysyttiin: Mikä seuraavista vaihtoehdoista parhaiten kuvaa Sinun KOULULIIKUNTAASI. Lukion pojista 20 % ja lukion tytöistä 8 % ilmoittaa hengästyvänsä ja hikoilevansa runsaasti liikuntatunneilla. Vanhimmasta ikäryhmästä osa ei ole enää koulussa, joten he jäivät tarkastelun ulkopuolelle. Kun kysyttiin rasittavuutta hengästymisen ja hikoilun perusteella, yli puolet peruskoululaisista ja ammatillisten oppilaitosten oppilaista ilmoitti, että he hengästyvät ja hikoilevat korkeintaan vähän (kuvio 1). Koululaisilta kysyttiin: Kuinka monta tuntia KOULULIIKUNTAA Sinulla on ollut keskimäärin viikossa viime jakson aikana, tai jos luokallasi ei ole jaksolukua, niin viime kuukauden aikana. 1 erikseen liikuntakysymyksiin vastanneet perusopetukseen osallistuvat (N=3197), lukiolaiset (N=l930) ja ammatillisessa peruskoulutuksessa olevat nuoret (N=1033). Vapaaajan liikunnan rasittavuutta kysyttäessä vaihtoehdot olivat samat kuin koululiikunnan rasittavuuskysymyksessä. 1 4 tuntia tai enemmän/viikko 25.3 17.9 10.2 20.0 15.8 13.6 6.3 Yhteensä 100.0 100.0 100.0 100.0 100.0 100.0 100.0 LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 7. 18 v Lukio 16 v Lukio 18 v % % % % % % % Ei liikuntatunteja 0.8 50.9 53.2 34.2 67.7 30. Puolet vailla liikuntaa Lukiolaisista 53 % ilmoitti, ettei heillä ollut kysytyn jakson aikana ollut lainkaan liikuntatunteja (taulukko 1). Tällaisia oppilaita oli ammatillisissa oppilaitoksissa enemmän kuin lukioissa. Vähintään neljä tuntia liikuntaa oli yli neljäsosalla perusopetuksen oppilaista. Lukio Amm. ja hikoilua Jonkin verran Runsaasti Peruskoulu Amm.oppi l. 1 78.7 1 tunti/viikko 1.6 4.1 2.7 5.3 3.0 4.2 1. Ammatillisten oppilaitosten oppilailla vastaava luku oli 51 %. 1 2 tuntia/viikko 56.6 214 26.6 32.7 9.9 41.9 9.9 3 tuntia/viikko 15.7 5.7 7.3 7.8 3.6 10.2 4. Poikien ryhmässä on ilmoituksensa mukaan liikuntatunnilla runsaasti hengästyviä ja hikoilevia lähes kaksi kertaa niin paljon kuin tyttöjen ryhmässä. 16 v Amm. Peruskoulun ja ammatillisten oppilaitosten tytöistä vastaava osuus on vielä pienempi (5 ja 6 %). Vapaa-ajan liikuntaharrastuksen (seuraliikunta, muu liikunta) määrää kysyttäessä vastausvaihtoehdot olivat: en lainkaan ( 1) , harvemmin kuin kerran kuukaudessa (2), 1-2 kertaa kuukaudessa (3) , noin kerran viikossa (4) , 2-3 kertaa viikossa (5), 4-5 kertaa viikossa (6) ja suunnilleen joka päivä (7). Hengästyminen ja hikoilu liikuntatunnilla TAULUKKO 1. Runsaasti hengästyviä ja hikoilevia oli oman ilmoituksensa mukaan joka viidestoista peruskoulun, joka kahdeksas lukion ja joka kymmenes ammatillisen oppilaitoksen oppilas
Se vaikeuttaa myös tavoit.,;:14 .... 1994. Näin saadussa vapaa-ajan liikunnan summamuuttujassa ( vaihteluväli 2-14) laskettiin varianssianalyysit käyttämällä luokittelijana koululiikuntamuuttujaa. Kummankin asteikko oli 1-7. Sekä koko ryhmässä että poikien ja tyttöjen ryhmissä varianssianalyysin perusteella erot koululiikuntaryhmien välillä ovat erittäin merkitsevät. Takala, P. LÄHTEET Heikinaro-Johansson, P. 8 liikuntaa vapaa-ajan liikunnalla vai onko koulussa tapahtuva liikunta virikkeenä myös vapaa-ajan liikunnalle. Helsinki: Opetushallitus, D Enintään 1 t/vko "' 12 -+-----------------------! LIIKUNTA & TIEDE 42 . Liikunta ja tiede 40 (2), 7-8. Blom (toim.) Lukion tila 1994. Opetushallituksen määräys 1.8.2001. Vertailua varten koululiikunnan tuntimäärät luokiteltiin kolmeen luokkaan: enintään yksi tunti koululiikuntaa, kaksi tuntia koululiikuntaa ja vähintään kolme tuntia koululiikuntaa. Lukion kehitys 1970-1994. 6/2005 E 11 E :::1 10 1/1 "' 9 1: 8 :::1 2 t/vko Vähintään 3 t/vko -+---~K=o..Y..h.aliiku ta 7 C: 6 "' 5 ·qr 4 "' "' 3 C. Mikäli liikuntatunnit sijoitetaan vain joillekin jaksoille, tulee lukujärjestykseen vastaavasti jaksoja, jolloin liikuntaa ei ole lainkaan. Teoksessa , R. Opettajien ja opettajankouluttajien tulisi ottaa tämä huomioon liikunnanopetuksen sisältöjä ja menetelmiä suunnitellessaan. Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003. Vaikka tiettyihin jaksoihin sijoitettu liikunnanopetus täyttäisikin muuten sille asetut tavoitteet, antaa tuntien epäsäännöllinen sijoittelu virheellisen kuvan tavoitteena olevasta elinikäisestä liikuntaharrastuksesta. Vapaa-ajan liikunnasta muodostettiin summamuuttuja laskemalla yhteen urheiluseurassa tapahtuva liikunta ja muu vapaa-ajan liikunta. Helsinki: Opetushallitus. 2003. Kun tänä päivänä osalla oppilaista vapaaajan fyysinen aktiivisuus jää varsin vähäiseksi, voisi säännöllisesti toteutettu koululiikunta taata edes minimiaktiivisuuden. 13 teeksi asetettua monipuolisten, eri vuodenaikoihin sijoittuvien liikuntamuotojen opettelua. Kun ryhmiä verrataan koulumuodoittain, säilyvät ryhmien väliset erot erittäin merkitsevinä ammatillisia oppilaitoksia lukuun ottamatta. Vastaavasti ne oppilaat, joilla koululiikuntaa on vähiten, korkeintaan tunti viikossa, osallistuvat myös vapaaaikanaan vähiten liikuntaharrastuksiin. Luokattoman lukion toimivuus 2000. lnaktiivisilta oppilailta poistuu tällöin se vähäinenkin fyysinen aktiivisuus, jonka koulun liikuntatunnit voivat tarjota. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2004. Liikuntatuntien sijoittaminen koulun jaksojärjestelmään vaikuttaa ongelmalliselta, sillä varsin suuri osa lukioiden ja ammatillista perusopetusta antavien oppilaitosten oppilaista jää ilman säännöllistä koululiikuntaa. Niissä koululiikuntaryhmien väliset erot ovat merkitseviä. Vapaa-ajan liikunnan määrä (liikuntasumma) koululiikunnan tuntimäärien mukaan. JakkuSihvonen& H. "' 2 > Kaikki Pojat Tytöt KUVIO 2. Tämä pitää paikkansa varsinkin poikien ryhmässä. Opetushallituksen moniste 6/2000. Liikunnanopetuksen jaksottaminen aiheuttaa ongelmia myös koululaisten kokonaisaktiivisuuden kannalta. Tulokset osoittivat myös itse arvioidun intensiteetin olevan koululiikunnassa varsin alhaista. Helsinki: Opetushallitus. Itse tehty innostaa: liikunta suosittu va linnaisaine. Helsinki: Opetushallitus. Kuvio 2 osoittaa, että vähintään kolme viikkotuntia koululiikunnassa mukana olevat oppilaat harrastavat vapaa-aikanaan selkeästi enemmän liikuntaa kuin ne oppilaat, joilla on vähemmän koululiikuntaa. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat kuitenkin, että koululiikunnan määrä on yhteydessä vapaa-ajan liikuntaan, joten koululiikunnan puuttuminen merkitsee joidenkin oppilaiden fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän romahdusmaista laskua. Muutos ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteissa annettuihin liikunnan ja terveystiedon määräyksiin 2001
Lisäksi meillä on käynnissä merkittävä valtakunnallinen kampanja Voimaa vuosiin, jolla pyritään levittämään voimaharjoittelupainotteista liikuntaa vanhusväestön keskuuteen" , Rantanen mainitsee. Elinikää ei voi tutkia kokeellisesti Taina Rantasen oma tutkijantyö on keskittynyt lihaksen ja toimintakyvyn ja terveyden yhteyksiin. Kahdeksankymmentävuotiaiden osuus väestöstä on jatkuvasti kasvamassa. Hän on mm. "Meillä on esimerkiksi valtioneuvoston periaatepäätös, jossa ehdotetaan terveysliikuntaan laatusuosituksia, ja ne on myös toteutettu. Kun tieto kulkee puolin ja toisin, uusia asioita voidaan viedä käytäntöön nopeastikin. Kahdessa vuosikymmenessä siitä tuli vanhenemistutkimusta. Nykyisin heitä on 3,4 prosenttia ja vuonna 2030 heitä ennakoidaan olevan 8 prosenttia. Tästä aineistosta on peräisin myös havainto, jonka mukaan käden puristusvoima ennustaa elämän pituutta ja toiminnanvajauksien riskiä. Rantasta hymyilyttää, kun hän muistaa, miten kyseisen tutkimusartikkelin julkaissut tieteellinen julkaisu torjui ensin havainnoivaan menetelmään perustuvan tutkimuksen ja olisi halunnut saman tiedon kokeellisin menetelmin.. T oimintakyvyltään heikentyneiden vanhusten liikuntaan aktivoiminen ja ulkoilumahdollisuuksien tukeminen ovat hyvinvoinnin ja inhimillisyyden kannalta asioita, joihin tarvitaan uusia toimivia ratkaisuja, toteaa Rantanen. Teksti:Tiinu Wuolio Tutkimusta tosi elämää varten Yhä useampi elää vanhaksi. Myös yliopistolta edellytetään, että se vaikuttaa ympäröivän yhteiskunnan kehittymiseen ja hyvinvointiin. Hyvinvoinnin lisäämisessä sosiaaliset innovaatiot ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin teknologiset, eikä jälkimmäisiä voi irrottaa ensimmäisistä. ollut mukana raportoimassa tuloksia Honolulu Heart Program -tutkimuksesta, joka on käynnistynyt 1965 ja jossa on seurattu yli 8000 keski-ikäistä miestä ja selvitetty sydäntaudin riskitekijöitä. Meidän on tehtävä tutkimuksia, jotka liittyvät tosielämään, eikä ainoastaan sellaisia, joita tehdään kontrolloiduissa oloissa." Rantanen muistuttaa, ettei tieto siirry käytäntöön itsestään. "Kaiken tämäntyyppisen tutkimuksen tulee perustua ihmisen toimintalogiikan ymmärrykseen", Rantanen sanoo. Professori Rantasen mukaan Suomessa on kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen intensiivinen keskustelusuhde tutkijoiden, kolmannen sektorin toimijoiden ja virkamiesten kesken. Tarvitaan niin sanottua translational research -tutkimusta, jonka tuloksia voidaan soveltaa suoraan palvelujärjestelmään. "Ollakseen eettistä, ihmistieteellisen tutkimuksen on tähdättävä ihmisten hyvään. "Vanhenemisen tutkimisen kannalta on hienoa, että tämä kohortti on pysynyt niin hyvin koossa Hawaijilla. 40 vuoden aikana aineistosta on kertynyt tiedon aarreaitta ihmisen eliniästä kiinnostuneelle tutkimukselle", Rantanen toteaa. Tutkijat tekivät muuttujia pois sulkemalla kaikkensa kyseenalaistaakseen liian ilmeiseltä vaikuttaneen tuloksensa, mutta efektistä ei päästy eroon. Vanhusten liikuntaneuvonta saattaa olla kestävän kehityksen keino, jonka avulla toimintakyvyn heikentymistä voidaan hidastaa, toteaa gerontologian ja kansanterveyden professoriTaina Rantanen. Vuonna 1970 Suomen väestöstä noin yksi prosentti oli yli 80-vuotiaita
Kokeellisin menetelmin voidaan tutkia esimerkiksi sairauksien tai vammautumisen riskitekijöitä, mutta väestön tasolla elämän pituus on kuitenkin paras indikaattori, eikä elinikään liittyvää tutkimusta voi tehdä kokeellisesti." Vaikuttavuus vielä arvoitus Lihasvoiman merkitystä korostavat terveysliikuntasuositukset perustuvat sekä pitkän aikavälin havainnoivaan että kokeelliseen tutkimukseen. "Yritämme tehdä todelliseen maailmaan suhteellisen low tech -neuvontamallin, jolla pystyttäisiin vaikuttamaan vanhusten käyttäytymiseen, kuntoon ja itsenäiseen toimintakykyyn pitkällä aikavälillä." Liikuntatieteiden tohtori Taina Rantanen nimitettiin gerontologian ja kansanterveyden professoriksi 1.8.2005 alkaen liikuntaja terveystieteiden tiedekuntaan. Tätä varten hänen on täytynyt perehtyä käyttäytymisgenetiikan tutkimukseen. Rantanen on toiminut eri tehtävissä Jyväskylän yliopistossa 1980-luvulta lähtien viimeisimmäksi Suomen Akatemian akatemiatutkijana vuodesta 2001 lähtien. Tosin liikunnan kipinän sytyttyä myös vanhat ihmiset pystyvät melkein mihin vain ja heistä saattaa tulla ennennäkemättömän ahkeria kuntosalin käyttäjiä. Lisätietoja: Professori Taina Rantanen, puh. Ohje monta kertaa viikossa tapahtuvan intensiivisen liikunnan harrastamisesta saattaa tuntua niin ylivoimaiselta, että jos se on ainoa tarjottu malli, niin sitten ei tehdä mitään", Rantanen toteaa. Vertaamalla toisiinsa geneettisesti toistensa kaltaisia kaksossiskoja, joista toinen harrastaa liikuntaa ja toinen ei, saadaan uutta tietoa liikunnan terveysmerkityksestä. Näen mahdollisena synnyttää uusia sovelluksia levittämällä yhden alueen tietämystä ja sovelluksia toiselle tieteenalalle", Rantanen sanoo. Toinen meneillään oleva tutkimus liittyy asiakaslähtöiseen liikuntaneuvontaan. "Liikunnan alallakin voi olla ihmisille lempeä, koska on todettu, että vaikkapa vain kerran viikossa tapahtuva voimaharjoittelu tuottaa tulosta. Tutkimme, onko eri piirteiden takana yhteisiä vai eri geenejä. "Luulen että tiede kehittyäkseen tarvitsee myös minun kaltaisiani integroivan tutkimuksen edustajia. Hän on vastikään ollut tutkijana USA:ssa Women's Health and Aging Study -tutkimuksessa, jossa on seurattu yli tuhatta kotona asuvaa iäkästä naista, joilla on kohonnut riski toiminnanvajaukseen. Siinä ei rekrytoida tutkittavia varta vasten järjestettäviin palveluihin vaan ohjataan heitä olemassa oleviin Jyväskylän kaupungin sosiaalija terveystoimen sekä liikuntatoimen järj estämiin palveluihin. Rantanen on työskennellyt tutkijana Yhdysvalloissa National Institute on Aging -tutkimuslaitoksessa sekä Sveitsissä WHO:n päämajassa. "Kun puhutaan yli 75-vuotiaista, ikäluokan terveydessä alkaa joka tapauksessa ilmetä yhtä ja toista. Rantanen ei pidä itseisarvona ohjeiden antamista optimaalisista harjoitteista parhaan mahdollisen harjoitusvasteen aikaan saamiseksi, jos niistä seuraa se, että vanhat ihmiset toteavat suositusten mukaisen liikunnan olevan heidän mahdollisuuksiensa ta voittama ttomissa. " "Lisäksi etsitään pareja, jotka poikkeavat toisistaan terveyden jonkin riskitekijän osalta. Silti tietoa on jo niin paljon, että parhaan saatavilla olevan tiedon pohjalta suosituksia terveyttä edistävään voimaharjoitteluun voidaan hyvin antaa", Rantanen vakuuttaa. Lihasvoimaharjoittelun tiedetään vähentävän vanhenemiseen liittyviä terveyden riskitekijöitä. Ikuista nuoruutta tai viehätysvoimaa korostava Anti aging -hype ei ole löytänyt täältä kovin vahvaa jalansijaa, mikä Taina Rantasen mielestä johtuu ehkä perinteistämme ja esimerkiksi naisten suhteellisen vahvasta asemasta. Liikuntatutkimuksia kritisoidaan juuri siitä, että ei tiedetä, poikkeavatko liikunnan harrastajat muusta väestöstä esimerkiksi juuri perimänsä suhteen. Hän on Suomen gerontologian tutkimuskeskuksen johtaja. " Ulos lähteminen tärkeää Rantanen tähdentää, että oikean tiedon lisäksi on pystyttävä vaikuttamaan myös siihen, että ihmisillä olisi liikuntaan ja erityisesti voimaharjoitteluun mahdollisimman matala kynnys. "Toimintakyvyn ja elämänlaadun kannalta on ratkaisevan tärkeää, pääseekö ihminen itse kävelemään ja lähtemään ulos asunnostaan tapaamaan muita ihmisiä", Rantanen sanoo. "Täytyy ottaa huomioon se, että ihmiset ovat valmiita käyttämään harjoitteluun esimerkiksi vain tietyn ajan viikossa. "Tässä on paljon alueita, joita ei vielä tarkkaan tunneta, ja uusia tutkimusmenetelmiä ja tuloksiakin tulee jatkuvasti. "Yritämme selvittää, kuinka suuri osuus tietyistä fysiologisista asioista, kuten esimerkiksi voima, tasapaino tai kuulo, määräytyy geneettisesti ja kuinka paljon ympäristötekijöistä. Miten paljon jää kokematta ja näkemättä, jos kaiken pitää olla ehdottoman riskitöntä?" Voimaharjoittelun ja fyysisen aktiivisuuden edistämisessä tärkeintä on löytää keinoja, joilla liikunnan kipinä saadaan viritettyä vanhallakin iällä. (014) 260 4592, taina@sport.jyu.fi 10 LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 "Terveyteen liittyvissä tutkimuksissa elämän ehdotonta päätepistettä kun ei voi tutkia mitenkään muuten kuin havainnoimalla. Häntä kuitenkin askarruttaa, kuinka varmaa ja turvallista liikunnan ja elämän yleensä pitäisi olla. Kaksostutkimuksissa tätä pulmaa ei ole." Rantanen kertoo, että tilanteesta riippuen hän esittelee itsensä joskus liikuntatieteilijänä ja toisinaan taas epidemiologina tai gerontologina. "Jos esimerkiksi liikkui ulkona edes yhden korttelinvälin päivässä, se ennusti tässä toiminnanvajauksesta kärsivässä ryh. VANHENEMISEN TUTKIMUSTA TIETEENALOJEN RISTEYKSESSÄ Professori Taina Rantanen johtaa parhaillaan meneillään olevaa Finnish Twin Study on Aging -tutkimusta, jonka osanottajat ovat kaksosia. Monotsygoottisten sisarusten suurempi samankaltaisuus osoittaa, että ilmiöllä on geneettinen tausta. Suomessa kiinnostus ikääntyvien liikuntaan yleensä tähtää elämän laadun parantamiseen ja ihmisten itsenäisen toimintakyvyn ylläpitämiseen. Rantasen mukaan on hämmästyttävää, miten suuri merkitys pelkästään ulkona liikkumisella on ihmisen toimintakyvylle
Vain vahdi low-tech voi taata siellä näiden asioiden eteenpäin menemisen." Millaisia ovat uudet vanhenevat ikäluokat, on vielä vaikea sanoa. Taina Rantanen on kiinnostunut sekä high-techettä low-tech -suuntauksesta. Jyväskylän yliopiston Liikuntaja terveystieteiden tiedekuntaa täydentää viisi liikunta-alan ja 19 terveydenhoitoalan ammattikorkeakoulua. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan historia on jo ehtinyt osoittaa, että liikunnan ja terveydenhuollon korkeakoulutuksen ja tutkimuksen yhdistäminen on hedelmällistä. Kansakuntamme tulevaisuuden kannalta tärkeät tieteenalat pitäisi kuitenkin nostaa samalle viivalle. Tieteellinen tutkimus osoittaa, että riittävä liikunta on edellytys terveenä pysymiselle. Toistaiseksi kaikki viittaa siihen, että ne ovat entisiä terveempiä ja hyväkuntoisempia. mässä parempaa toimintakykyä ja pitempää elinikää." Sekä high-tech että low-tech tarpeen Voimaharjoittelua voidaan edistää tehokkaasti sekä korkean teknologian avulla että ilman kalliita tai vaikeasti saavutettavia teknisiä laitteita tai tiloja. Siellä on saatava käyttöön tehokkaita mutta yksinkertaisia mittausmenetelmiä esimerkiksi kuntoutuksen vaikutusten seurantaan, jotta he voivat tehdä omaa tutkimusta. Erityisesti hoitotieteeseen nojaava hoitoala saattaisi vierastaa liikuntatieteitä. HS:n artikkelissa hahmotus alalle puuttuu. Liikunta-alan koulutuksesta ei artikkelissa puhuttu, vaikka kantaa otettiin mm. Liikuntapolitiikka Liikuntaja terveystieteiden superkorkeakoulu S uomalainen korkeakoulutuspolitiikka oli esillä Helsingin Sanomien 17.11.2005 julkaisemassa artikkelissa "Korkeakoulujen karsinta lisäisi tehoa". Koulutus ja erityisesti korkeakoulutus on elintärkeää Suomen tulevaisuudelle. Toivottavasti liikuntaja terveystieteellinen ala löytää uudessa järjestyksessä luontevan paikkansa. Kari L. Liikunta tuntuu unohtuvan kaavailuista, vaikka se on ihmisen perustarve. Jos ajatusta jatkaa, tuntuisi loogiselta, että Suomeen luotaisiin yksi koko Suomen käsittävä liikuntaja terveystieteiden tutkimusja korkeakoulutuskokonaisuus. Uusia uhkia voidaan pelätä, kun elämä käy niin helpoksi, ettei päivittäin tarvita enää fyysisiä ponnistuksia. Suomella on yksi kansainväliset mitat täyttävä liikuntaja terveystieteiden tutkimusja korkeakoulutusyksikkö. Silti hän ymmärtää, etteivät kaikki ole orientoituneet samalla tavalla, vaan ihmisten itselleen kehittelemät ratkaisumallit ovat esimerkiksi hyvinvoinnin ja kansanterveyden näkökulmasta yhtä tärkeitä. Pelkästään liikuntaan keskittyvä koulutus taas jäisi vaille luonnollista yhteyttään terveydenhuoltoon. 6/2005 11. taidealaan ja korkeakoulutuksen kielikysymyksiin. "Kehittyvissä maissa väestö ikääntyy samalla tavalla. Väestöltään vanhenevassa Suomessa, jossa arkiliikunnan määrä vähenee ja lihavuus lisääntyy, liikunnan ja terveyden välisen yhteyden ilmentymismuotoihin sekä niiden tutkimukseen ja koulutukseen pitää kiinnittää kasvavaa huomiota. Näin liikuntaja terveystieteisiin syntyisi alan todellinen superkorkeakoulu, jolle tulisi ohjata tieteenalan kehittymisen kannalta olennaiset resurssit. Aktiivinen odotettavissa olevan elinikä esimerkiksi Suomessa on noussut. Keskinen, LitT, ft Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura ry LIIKUNTA & TIEDE 42 . Fysioterapiaja toimintaterapiakoulutus voisivat tuntea olonsa kotoisaksi liikuntaja terveystieteiden superyksikössä. Artikkeli hahmotteli Suomeen seitsemää monitieteistä superyliopistoa ja kuutta alueellisesti vahvaa keskusammattikorkeakoulua. Entisenä kuulantyöntäjänä hän on aktiiviurheilijavuosistaan lähtien ollut kiinnostunut harjoittelun optimoinnista. Hahmotus painii samassa sarjassa kuntauudistuksen ja Suomen terveydenhuollon miljoonapiirien kanssa. HS:n keskustelunavaus on tervetullut. He eivät jää neuvottomiksi, vaikkei kaikki viimeisin teknologia olisikaan käytettävissä", Rantanen huomauttaa ja kertoo näkemästään vallan toimivasta reisilihaksen kuntoutuslaitteesta, joka oli tehty omin neuvoin kankaasta ja kivistä. Käynnissä olevassa suuressa muutoshuumassa korkeakoulujen menestyksen eväitä on syytä pohtia myös liikuntaja terveysalalla. Rantanen viittaa heikkoihin signaaleihin vastaiskusta istuvalle elämäntavalle ja liian helpolle elämälle. Superkorkeakoulun keskuspaikka ja sen toimipisteet voitaisiin sijoittaa kustannustehokkaasti sopiviksi katsottaville paikkakunnille Suomen maantiede huomioiden. "Jotkut haluavat asua vanhassa hirsitalossa, pilkkoa puita ja lämmitellä uuneja" , hän sanoo viitaten itseensä ja niihin satoihin tuhansiin suomalaisiin, jotka haluavat viettää vapaa-aikansa kesämökeillään. "Nykyvanhukset ovat urheilleet nuoruudessaan, jolloin ei juuri ollut saatavilla välineitä. Hahmotelman toteutuminen on kuitenkin haasteellinen, sillä terveydenhuollon laitokset ovat kantavia voimia monista toisilleen vieraista erikoisaloista kirjaville keskusammattikorkeakouluille
Prosessista on järjestetty kolme ministeritasoista seurantakokousta: Prahassa vuonna 2001, Berliinissä vuonna 2003 ja Bergenissä vuonna 2005. Suomi on prosessin läpi vieneitten maiden kärkeä. Prosessin seurantaa ja työohjelman laatimista hoitaa seurantaryhmä, Bologna Follow-up group, jossa on edustaja kustakin prosessiin osallistuvasta maasta. Kokouksissa on hyväksytty menettelytavat prosessin laajentamiselle ja keskeiset keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Niihin on myös lisätty mm. European Credit Transfer System (ECTS) ja tutkintotodistuksen liite (diploma supplement) on otettu käyttöön Suomessa kaikissa korkeakouluissa niin liikuntaja terveystieteiden kuin muidenkin alojen koulutuksessa. ECTS ja diploma supplement on otettu käyttöön Suomessa kaikissa korkeakouluissa niin liikuntaja terveystieteiden alan kuin muidenkin alojen koulutuksessa tämän vuoden syyskuun alusta lähtien.. Sorbonnen julistus, joka koski eurooppalaisten korkeakoulututkintojen järjestelmien harmonisointia. Seuraava seurantakokous järjestetään Lontoossa vuonna 2007. Bolognan prosessin aloitti 1998 Saksan, Ranskan, Italian ja Iso-Britannian korkeakoulutuksesta vastaavien opetusministereiden allekirjoittama ns. ECTS:n mukaan lukuvuoden työmäärä on 60 ECTS-yksikköä eli opintopistettä ja se vastaa 1600 tunnin työmäärää. opiskelijoiden LIIKUNTA & TIEDE 42. Yksi opintoviikko vastaa 1,5 opintopistettä ja yksi opintopiste keskimäärin 27 tunnin työpanosta. Yhteisen eurooppalaisen korkeakoulutusalueen synnyttämiseen vuoteen 2010 mennessä pyritään kuudella osatavoitteella. P yrkimyksenä on ollut prosessin mukanaan tuomien muutosten hallinta. Liikuntaja terveystieteissä Suomessa on nyt luotu pohja tulevaisuuden eurooppalaiselle koulutuspolitiikalle. Ryhmä sopii mitä kansainvälisiä tilaisuuksia prosessin puitteissa järjestetään, mitä selvityksiä laaditaan ja miten prosessin etenemisestä raportoidaan ministereille. Selkeisiin tutkintorakenteisiin opintosuoritusten mitoituksella Ymmärrettävientutkintorakenteidenaikaansaamiseksi työkaluina käytetään ECTS (European Credit Transfer System) -opintosuoritusten siirtoja mitoitusjärjestelmää sekä tutkintotodistuksen liitettä (diploma supplement). 6/2005 osallistuminen prosessiin, elinikäinen oppiminen, yhteisten tutkintojen (joint degrees) luominen sekä uskottava ja läpinäkyvä korkeakoulutuksen laadunvarmistusjärjestelmä. Prosessin vaikutuksia liikuntaja terveystieteiden alan korkeakoulutukseen tarkastellaan tässä näiden osatavoitteiden toteutumisen näkökulmasta. Uudistus rakentuu kuudesta osatavoitteesta Bolognan prosessista on muodostunut tärkeä eurooppalaista korkeakoulutusta muuttava tekijä. Seuraavana vuonna 29 Euroopan maan opetusministerit allekirjoittivat uuden Bolognan julistukseksi kutsutun asiakirjan. Tarkoituksena on lisätä eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa muihin maanosiin verrattuna. Teksti: EevaTulisalo Bolognan prosessi uudistaa ja yhtenäistää tutkintoja 12 Eurooppalaisten yliopistoja korkeakoulututkintojen yhtenäistämiseen tähtäävään Bolognan prosessiin osallistuminen otetaan Suomessa vakavasti. Asiantuntijana on toiminut Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteiden laitoksen amanuenssi LitM Heikki Herva. Yhtenäiseen korkeakoulutukseen 2010 mennessä Bolognan prosessin perimmäinen tavoite on synnyttää yhteinen eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Tällä hetkellä Bolognan prosessiin osallistuu ja seurantaryhmässä on mukana 45 maata. Diploma supplement sisältää tarkan selostuksen kunkin maan kyseessä olevan tutkinnon tutkintorakenteesta ja opintosuoritusten mitoituksesta. Siinä on myös onnistuttu. Suomi on tällä hetkellä kärkimaita prosessin läpiviemisessä
Liikun taja terveystieteiden alaan liittyvässä terveystieteiden maisteritutkinnossa puolestaan pääaineita ovat: fysioterapia, gerontologia ja kansanterveys, liikuntalääketiede, terveyskasvatus sekä toimin taterapia Jyväskylän yliopistossa ja ergonomia ja liikuntalääketiede Kuopion yliopistossa. Liikun taja terveystieteiden alaan liittyvään terveystieteiden maisterin tutkintoon johtavaa koulutusta annetaan Jyväskylän yliopiston lisäksi Kuopion yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan fysiologian laitoksella. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa Jyväskylän yliopistossa annettava koulutus johtaa liikuntatai terveystieteiden maisterin tutkintoon (300 op), joka koostuu kandidaattiopinnoista (180 op) ja maisteriopinnoista (120 op). Näitä kursseja suorittaneet pyrkivät yliopistokoulutukseen samassa kiintiössä ylioppilastutkinnon suorittaneiden kanssa. Suomeen muista maista tulevilta työnhakijoilta vaaditaan riittävän suomenkielen omaamisen varmistava kielitutkinto, joka on osoittautunut vaikeaksi suurelle osalle ulkomaisista työnhakijoista. Opintojen mitoituksessa vuosista ja kuukausista opintopisteisiin Useassa Euroopan maassa ei ole ollut käytössä opintojen mitoitusta, vaan tutkintojen laajuus on ilmoitettu vuosina tai lukukausina. Liikunnanohjaajan AMK tutkinnon suorittaneet pyrkivät yliopistokoulutukseen omassa kiintiössään. Liikunnan sivuainekokonaisuuden (60 op) suorittaminen oikeuttaa toimimaan liikunnan aineenopettajana peruskoulussa. Liikuntaja terveystieteiden alalla on toteutettu laaja tutkintorakenteen muutos, jossa opinnot on jaettu selkeästi kahteen sykliin.Tällä hetkellä ammattikorkeakoulut tarjoavat ensimmäisen syklin opetusta ja yliopistot ensimmäisen ja toisen syklin opetusta. Urheiluopistoissa suoritettavat neljän kuukauden liikunnanohjausopinnot katsotaan yleissivistykseksi, joilla ei voida korvata bachelor-tason opintoja. Suomessa liikunnanopettajan kelpoisuusvaatimukset ovat eurooppalaisittain korkeat, mikä on aiheuttanut jonkin verran ristiriitoja Suomen lainsäädännön ja EU:n direktiivien välillä. LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 13. Opintokokonaisuuden tutkintovaatimuksista ja opiskelijavalinnasta vastaa Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunta. Suomessa liikuntaja terveystieteiden alan tutkinnonuudistukseen valmistauduttiin huolella. Toisen syklin muodostavat mastertason ja tohtorin tutkinnot, jotka ovat molemmat jatkotutkintoja. Samalla on luotu yhtenäinen malli opintojen korvaavuudesta ammattikorkeakouluista yliopistoihin siirryttäessä. Liikuntatieteiden maisteritutkinnossa opetusta annetaan kuudessa pääaineessa: liikuntapedagogiikka, liikuntasosiologia, liikuntasuunnittelu ja -hallinto, biomekaniikka, liikuntafysiologia sekä valmennusja testausoppi. Liikunnanohjaajan AMK -koulutusohjelma antaa opiskelij alle valmiudet työskennellä kuntien, liikuntajärjestöjen tai yksityisten liikuntaja matkailuyritysten palveluksessa. Tavoitteena on ottaa käyttöön ECTS-yhteensopivat opintojen mitoitusjärjestelmät. Ammattikorkeakouluissa annettava koulutus johtaa liikunnanohjaajan AMK tutkintoon, joka on laajuudeltaan 210 opintopistettä (op= 27 h) tai Vierumäen liikuntainstituutissa suoritettavaan kansainväliseen liikunnan ammattikorkeakoulututkin toon Bachelor of Sports and Leisure (210 op). Ammattikorkeakoulujen ja yliopiston rooleja on selkeytetty. Työnantajat niin Suomessa kuin muualla Euroopassakaan eivät vielä ole tietoisia tutkintojen kelpoisuuksista. Sitä annetaan ammattikorkeakouluissa, Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa ja Kuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan Kajaanin opettajankoulutusyksikössä ja Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. Ensimmäisen syklin tutkinto on kolmi-nelivuotinen bachelor-tason tutkinto, jonka tulee olla relevantti myös eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Nyt koulutuksessa on siirrytty kautta linjan käyttämään eurooppalaista opintopistejärjestelmää ja todettu sen toimivuus. Joissakin tapauksissa edes yliopiston kirjoittama todistus ei ole vakuuttanut työnantajaa toisessa maassa suoritetun tutkinnon kelpoisuudesta. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että asiasta ei ole tiedotettu keskitetysti. Eri ammattikorkeakouluj en tarjoamat suuntau tumisvaihtoehdot ja syventävät opinnot poikkeavat jonkin verran toisistaan. Heille on räätälöity oma, noin kahden ja puolen LIIKUNNAN TUTKINTOJA YLIOPISTOISSA JA AMMATTIKORKEAKOULUISSA Liikuntaja terveystieteiden alan korkeakoulutus on laaja-alaista. Yleisimpiä työtehtäviä ovat joh to-, hallintoja asian tuntijateh tävät, projektitehtävät tai valmentajana, kouluttajana, ohjaajana tai itsenäisenä yrittäjänä toimiminen. Suomessa suoritetun liikuntaja terveystieteiden alan bachelor-tason tutkinnon kelpoisuudesta eurooppalaisilla työmarkkinoilla on tähän mennessä saatu pääosin hyviä kokemuksia. Tähän johtavaa koulutusta annetaan Jyväskylän yliopiston lisäksi Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan Kajaanin opettajankoulutusyksikössä ja Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa. Yhdenmukaisuutta syklimallilla Tutkintorakennetta kehitetään pääsääntöisesti kahden syklin mallin pohjalle. Liikuntaneuvojan tutkinnon korvaaviksi opinnoiksi katsottavat opinnot on määritelty erikseen ja niiden ne tarkistetaan vuosittain
Siinä pyritään pitkäjänteiseen ja vastavuoroiseen yhteistyöhön. 14 vuoden mittainen maisteriohjelma, joka sisältää kandidaatin tutkintoa täydentävät opinnot ja jossa edeltävät opinnot huomioidaan kattavasti. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa ymmärretään kuitenkin asian arvo yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Lahden Ammattikorkeakoulu, liikunnan laitos 03-82 819 www.lamk.fi/li Rovaniemen Ammattikorkeakoulu 016-334 4256 www.ramk.fi Yrkeshögskolan Sydväst/Solvalla ldrottsinstitut 09-867 8430 www.sydvast.fi, www.solvalla-finns.fi Yliopistot Jyväskylän yliopisto, liikuntaja terveystieteiden tiedekunta 014-260 2000 www.jyu.fi/liikunta/ Kuopion yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta 017-162211 www.uku.fi Oulun yliopisto, Kajaanin opettajankou lutusyksikkö 08-632 4611 www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi Turun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta 02-333 8803 www.edu .utu.fi Muita koulutuksen järjestäjiä Norrvalla Folkhälsan Folkhögskola 06-383 1081 www.folkhalsan.fi Oulun aikuiskoulutuskeskus 08-558 47711 www.oakk.fi. Opettajavaihto ei ole vain toisen maan opetusoloihin tutustumista. Yliopistoille, joiden rahoitus perustuu suoritettujen tutkintojen määrään, tutkintojaan täydentävien opiskelijoiden opiskelemaan hyväksymistä ei ole toistaiseksi tehty houkuttelevaksi. Vuosittain tutkintoaan täydentämään tulee muutamia opiskelijoita, jotka usein ovat ulkomailla opiskelunsa aloittaneita suomalaisia. fi Varalan Urheiluopisto 03-263 1111 www.varalasport.fi Vuokatin Urheiluopisto 08-619 11 www.vuokattisport.fi Alueelliset liikunnan koulutuskeskukset Itä-Suomen Liikuntaopisto 013-267 5092 www.islo.jns.fi Virpiniemen Liikuntaopisto 08-5614 200 www.virpiniemenliikuntaopisto.com Norrvalla idrottsinstitut 06-383 1081 www.folkhalsan.fi Ammatti korkeakoulut Haaga Instituutin ammattikorkeakouluNierumäen Liikunta instituutti 03-8424 1022 www.haaga.fi, www.vierumaki.fi Kajaanin ammattikorkeakoulu/Kajaanin yliopistokeskusNuokatin Urheiluopisto 08-618 991 www.kajak.fi, www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi, www.vuokattisport.fi. Opiskelijavaihdon minimiaika on kolme kuukautta ja yleisimmin se kestää puolesta vuodesta vuoteen. Ulkomaisia opiskelijoita vierailee Jyväskylässä noin 40 vuodessa. Jatkossa opettajavaihtosopimuksiin liitetään myös tutkimusyhteistyön vaatimus. 6/2005 Valtakunnalliset liikunnan koulutuskeskukset Eerikkilän Urheiluopisto 03-424 9900 www.eerikkilasport.fi Kisakallion Urheiluopisto 019-31 511 www.kisakallio.fi Kuortaneen Urheiluopisto 06-516 6111 www.kuortane.com Lapin Urheiluopisto 016-334 411 www.santasport.com Liikuntakeskus Pajulahti 03-885 511 www.pajulahti.com Solvalla ldrottsinstitut 09-867 8430 www.solvalla-finns.fi Suomen Urheiluopisto 03-842 411 www.vierumaki.fi Tanhuvaaran Urheiluopisto 015-739 000 www.tanhuvaara.fi Urheiluopisto Kisakeskus 019-223 0300 www. Opiskelijoitten ja opettajien liikkuvuus lisääntyy Opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja korkeakoulujen muun henkilökunnan liikkuvuuden esteitä pyritään poistamaan. Myös opettajavaihto on lisääntynyt. Suomesta käy ulkomailla noin kymmenen opettajaa lukukaudessa. Opiskelijaksi hyväksyminen edellyttää tällöin Bachelor-tutkintoa. Opiskelijavaihto alkoi vilkastuaJyväskylän yliopiston Liikuntaja terveystieteiden laitoksella 1990-luvun alussa. Nyt vaihdossa käy säännöllisesti 30-40 opiskelijaa vuosittain. Opettajat opettavat normaaliin lukujärjestykseen kuuluvia kursseja. Laadun arviointiin eurooppalainen ulottuvuus Laadunarviointiin liittyvää eurooppalaista yhteistyötä lisätään yhteisten menetelmien ja tasomäärittelyjen LIIKUNTA & TIEDE 42 . kisa keskus
Opiskelijoiden aktiivista osallistumista prosessiin pidetään tärkeänä ja toivottavana mutta ymmärretään myös vähentyneet, lähinnä ajalliset resurssit ajaa omia asioitaan. Ammattikorkeakoulusta valmistuneet puolestaan sijoittuvat useammin asiantuntijaja esimiestehtäviin tai yrittäjiksi. Elinikäisen oppimisen tavoitteen kohdalla tiedekunta tähtää siihen, että voitaisiin luoda jatkumo edeltävistä opinnoista tutkintoon valmistavien opintojen kautta jatkokoulutukseen. ENQA-verkosto (European Network of Quality Assurance in Higher Education) on tässä keskeisessä roolissa. Jyväskylän yliopistossa on vahva itsearvioinnin perinne jo 1990-luvulta saakka. Liikunnasta haetaan myös elämyksiä, niin luonnossa rauhoittumista kuin extreme -kokemuksiakin. Liikuntaneuvojat on alalla uusi ammattikunta, mutta tulevaisuudessa heillä on varmasti suuri vastuu nimenomaan käytännön ohjaustoiminnassa. Liikunta-alan perinteiset koulutusrakenteet ovat uudistuneet voimakkaasti viime vuosina osana valtakunnallista kehitystä. Vaativampaa opiskelua Suomessa liikuntaja terveystieteiden koulutusalalla opiskelu on muuttunut tutkinnonuudistuksen myötä yhä vaativampaan suuntaan. Kuopion yliopisto on edelläkävijä laadunarvioinnissa Suomessa. Väestön ikääntyminen asettaa kasvavia haasteita toimintakyvyn ylläpitämiselle. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa mietitäänkin keinoja opiskelijoiden osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi ja lisäämiseksi. Opetuksen arviointijärjestelmän auditointi on meneillään, opetuksen laatukäsikirja on laadittu ja sisäisiä auditointeja osittain suoritettu. Myös Lahden ammattikorkeakoulun liikunnan laitos aloitti toimintansa Pajulahdessa, mutta koulutus siirrettiin kokonaisuudessaan Lahteen elokuussa 2004. Entistä paremmassa taloudellisessa asemassa oleva eläkeläisten joukko luo alalle uutta kysyntää, johon markkinoiden on reagoitava. Eeva Tulisalo Projektipäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: eeva.tulisalo@lts.fi Teksti: Matti Kauppinen AMMATTIKORKEAKOU LUT: Haasteena tulevan tunnistaminen uudistuvissa rakenteissa Liikuntaja vapaa-aika-ala on kasvussa. N äihin haasteisiin vastaa uudistuneella koulutuksellaan viisi liikunnan ammattikorkeakouluyksikköä eri puolilla Suomea. Päämääränä on tämän koulutusjatkumon selkeä määrittely, julkisuus ja läpinäkyvyys. Urheiluopistojen rooli on muuttunut siten, että ne vastaavat nykyisin toisen asteen ammatillisesta peruskoulutuksesta, liikunnanohjauksen perustutkinnosta, joka kestää kolme vuotta ja johtaa liikuntaneuvojan ammattiin. löytämiseksi. Tällä hetkellä kartoitetaan ja dokumentoidaan nykytilannetta ja kehitetään suunnittelujärjestelmiä sekä suunnitellaan sisäisen auditoinnin toteuttamista. Tämän vuoden joulukuun alussa aloitetaan myös opetuksen ulkoiset auditoinnit. Uusimpana liikunnan yksikkönä aloitti tänä syksynä Kajaani, joka tähtää tulevaisuuteen osana Kainuun ja Vuokatin kasvavaa talviliikunnan osaamiskeskittymää. Haaga Instituutin ammattikorkeakoulu Vierumäellä, Rovaniemen ammattikorkeakoulu ja YH Sydväst Solvallassa ovat jatkaneet toimintaa opistoasteen liikunnanohjaajakoulutuksesta vastanneiden urheiluopistojen tiloissa. LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 15. Henkilökohtainen hyvinvointi, terveys ja työssä jaksaminen kiinnostavat ihmisiä entistä enemmän. Ammattikorkeakoulujärjestelmä vakiinnutettiin vuonna 1999
Järjestöjen ja liikuntaseurojen rooli aikuisväestön terveysliikunnassa kasvaa. Sekä nuorten että aikuisten suomenkielisten liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelmien ohella Vierumäellä on tarjolla myös kokonaan englanninkielinen liikunnan ammattikorkeakoulututkintoon johtava ohjelma Degree Programme in Sports and Leisure Management. Liikunnanohjaajat (AMK) työskentelevät esimerkiksi matkailuja vapaa-aikakeskuksen ohjelmapalveluyrityksissä tai vastaavat suuren yrityksen henkilöstön työhyvinvoinnista. Nuorten koulutuksen ohella järjestetään myös aikuiskoulutusohjelmia, joissa osassa edellytetään aiempaa liikunnallista peruskoulutusta. Aluksi ammattikorkeakouluille asetettu tutkimustehtävä LIIKUNTA-ALAN AMMATTIKORKEAKOULUT SUOMESSA Haaga Instituutin amk, Vierumäki Kajaanin amk Lahden amk Rovaniemen amk YH Sydväst, Solvalla Tutkinto: Liikunnan ammattikorkeakoulututkinto 210 op, Liikunnanohjaaja (AM K) Koulutusohjelmat: liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma utbildningsprogrammet för idrott och hälsopromotion ( YH Sydväst) Degree Programme in Sports and Leisure Management (HAAGA) Lisäksi 30-60 op:n laajuisia erikoistumisopintoja LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 synnytti runsaasti kriittisiä kannanottoja, mutta nykyisin monet ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat alueellisen verkottumisen kautta löytäneet hyödyllisiä toisiaan tukevia yhteistoimintatapoja. Harjoittelujaksot ja laaja opinnäytetyö opintojen loppuvaiheessa antavat sekä näkökulman alan työelämään että vahvistavat itsenäisen työskentelyn valmiuksia. Kaikki saavat liikkeenjohdon ja yritystoiminnan perusvalmennuksen. He toimivat kilpaja huippu-urheilun parissa tai järjestöjen ja kuntien liikuntatoimen tehtävissä. Lisäksi opiskelussa painotetaan kielitaitoa ja valmiuksia kansainväliseen työskentelyyn. Sen opiskelijoista hieman yli puolet on suomalaisia ja loput tulevat eri puolilta maailmaa. Uusia haasteita työmarkkinoilla Ammattikorkeakoulujen tuottamaa korkeatasoista asiantuntijuutta yhdistettynä hyvään käytännön osaamiseen tarvitaan liikunnan työmarkkinoilla entistä enemmän. Tämän lisäksi monet ammattikorkeakoulut tarjoavat monipuolisia palveluja elinkeinoelämälle tutkimusja tuotekehitysprojekteista yrityshautomoihin. Aloituspaikkoja oli tarjolla yhteensä 170. Ulkomailta tulevien opiskelijoiden rekrytoinnissa tehdään tiivistä yhteistyötä Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kanssa. Yhä useammat työllistyvät yrittäjinä, ammatinharjoittajina tai erilaisissa projektitehtävissä, joissa vaaditaan myös asiakaspalvelun ja liiketoiminnan hallitsemista. Usein ne ovat osa jotain laaj empaa tutkimusja kehityshanketta. Nykyinen lainsäädäntö perustuu kor. Tutkinnonsuuntautumisopinnoissa perehdytään erityisesti jääkiekon ja muiden joukkuepelien valmennukseen. Sillä on käytössään stipendijärjestelmä, jonka avulla ulkomaisten opiskelijoiden asumista ja oleskelua Suomessa voidaan tukea. Suuntautumisopinnoissa voi perusteellisemmin syventyä valitsemalleen alalle, mm. Rakennemuutoksia edelleen luvassa Keskustelu koko suomalaisen korkeakoululaitoksen kokoamisesta suurempiin yksiköihin käy parhaillaan vilkkaana. Nämä myllerrykset tulevat mitä todennäköisimmin koskettamaan myös liikunnan ammattikorkeakouluopetusta antavia yksiköitä 16 Opetusta ja aluekehitystä Liikunnan ammattikorkeakoulututkinto (liikunnanohjaaja AMK) on ollut yksi suosituimmista opintolinjoista koko olemassaolonsa ajan. Alueellisina vaikuttajina ammattikorkeakoulut ovat panostaneet vahvasti yhteistyöja kehityshankkeisiin elinkeinoelämän kanssa. Koulutukseen haki viime keväänä ensisijaisesti lähes pari tuhatta nuorta. Korkeakoulutettavien nuorten ikäluokat pienevät väistämättä ja työvoimatarpeen painopisteet muuttuvat. Tutkinto perustuu monipuoliseen liikuntaosaamiseen ja ohjaustaitoihin. Aluekehitystä ja opetusta palveleva soveltava tutkimus ja muu kehitystoiminta on nykyisin ammattikorkeakoulujen lakisääteinen perustehtävä. Haaga-Vierumäki suurin kouluttaja Vierumäellä Suomen Urheiluopiston yhteydessä toimiva Haaga Instituutin ammattikorkeakoulun liikuntayksikkö on alan suurin koulutuskeskittymä. Terveysliikunnan haasteet sekä työikäisten että ikääntyvien toimintakyvyn edistämisessä kasvavat. Tavoite on, että enin osa opiskelijoiden opinnäytetöistä tehdään elinkeinoelämän toimeksiannosta. valmennukseen, terveystai erityisliikuntaan, liikuntamatkailuun tai luontoliikuntaan. IIHF:n avulla myös kaikille halukkaille voidaan tarjota kansainvälisiä harjoittelutyöpaikkoja jääkiekon kehitysja tutkimustehtävissä
Ammattikorkeakoulut järjestävät nykyisin ensimmäisen syklin (Bachelor-taso) koulutusta, mutta ylempään ammattikorkeakoulututkintoon tähtäävä koulutus käynnistynee alalla viimeistään vuonna 2007. Asia luonnollisesti kytkeytyy laajempaan koko yhteiskuntaa koskevaan palveluja koulutusrakenteiden uudistamiskeskusteluun, jossa keskeinen kysymys on tulevaisuuden väestökehitys sekä ikärakenteen että alueellisen kehityksen näkökulmasta. Yksikköhinnan laskentamekanismi muuttuu koko sosiaali-, terveysja liikunta-alaa koskevaksi ja tämän vuoksi liikunnan koulutuksen vaatimiin erityistiloihinja liikuntapaikkoihin ei enää kohdennu samassa määrin yksikköhintarahoitusta kuin aiemmassa tutkintokohtaiseen kustannuslaskentaan perustuneessa järjestelmässä. Yhdessä kohti Bolognaa Yhtenäiseen eurooppalaiseen korkeakoulututkintojen järjestelmään tähtäävä Bolognan prosessi näkyy myös liikunta-alan koulutuksessa. Korkeakoulutettavien nuorten ikäluokat pienevät väistämättä ja työvoimatarpeen painopisteet muuttuvat. Koulutusohjelmia ja -rakenteita on arvioitu ja kehitetty yhteisvoimin. Toistaiseksi kuitenkin suurin huolenaihe on liikunnan koulutuksen rahoitus, joka vuoden 2006 alusta on heikkenemässä olennaisesti. Tulevaisuudessa Bolognan prosessin kautta myös yliopistossa kandidaatin tutkinnon suorittaneille avautuu vastaava mahdollisuus jatkaa opintoja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ohjelmissa. Tämä merkitsee sitä, että liikunta-alan ammattikorkeakoulujen on tavalla tai toisella löydettävä tilakustannuksiin rahoitus muiden toimintojensa kustannuksella. Parhaillaan käytävässä keskustelussa on esitetty erilaisia mahdollisuuksia ammattikorkeakoulujen ylläpitojärjestelmäksi, on väläytelty jopa korkeakoululaitoksen valtiollistamista ja yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen liittämistä yhteen alueellisiksi yksiköiksi. Tämä koituu opiskelijoiden hyväksi siten, että päällekkäisyydet ja tarpeettomat opinnot on karsittu ja maisteriohjelmassa voidaan keskittyä olennaiseen. Nämä myllerrykset tulevat mitä todennäköisimmin koskettamaan myös liikunnan ammattikorkeakouluopetusta antavia yksiköitä. keakoululaitoksen duaalimalliin, jota ei ainakaan vielä olla muuttamassa. Matti Kauppinen Koulutusjohtaja Haaga Instituutin amk Vierumäen liiikuntainstituutti Sähköposti: matti.kauppinen@vierumaki.fi LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 17. Se rinnastetaan eurooppalaisessa viitekehyksessä toisen syklin eli Master-tason koulutukseen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ohjelmat eroavat yliopiston vastaavista eniten siinä, että pääsyvaatimuksena edellytetään riittävää työkokemusta ja opiskeluprosessit suunnitellaan siten, että opiskelu on mahdollista työn ohella. Talvilajien urheilijoille räätälöidyssä koulutuksessa opiskeleva tuleva liikuntaneuvoja ja JVP:n jääkiekkoilija Carlo Grunn auttaa tulevaisuuden lupausta kuperkeikan teossa. Tiivistä yhteistyötä on tehty myös Jyväskylän yliopiston kanssa, joka on uraa uurtavasti käynnistänyt liikunnanopettajakoulutuksessa maisteriohjelman, johon liikunnan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet voivat hakea suoraan. Liikunnan ammattikorkeakouluyksiköt ovat yhdessä tehneet tutkinnoistaan ydinainesanalyysiä ja osaamiskuvauksia, jotka liittyvät meneillään olevaan ammattikorkeakoulujen valtakunnalliseen ECTS-projektiin
18 A mmatillista peruskoulutusta järjestetään ammatillisissa oppilaitoksissa ja oppisopimuskoulutuksena. Esimerkiksi Suomen Urheiluopistolle haki tänä vuonna 210 nuorta, joista opiskelemaan pääsi 25, eli noin 12 prosenttia kaikista hakijoista. Hakeutuminen ja opiskelu Liikunnanohjauksen perustutkinnolle ei hakeuduta opiskelemaan yhteishakujärjestelmän kautta, vaan oppilaitoksiin hakeudutaan suoraan oppilaitoksen omilla hakulomakkeilla ja kukin oppilaitos järjestää omat pääsykokeensa. Koulutuksen aloittaneiden valmistumisluvut ovat olleet yleensä hyviä, sillä opiskelijat ovat erittäin motivoituneita ja vahvasti liikunta-alalle suuntautuvia. kuntien liikuntatoimien, yksityisten liikuntalaitosten, liittojen, seurojen ja SLU:n alueiden kanssa. Urheiluopistot kouluttavat Liikunta-alan peruskoulutuksen järjestäminen on rajattu tapahtuvaksi urheiluopistoissa. Liikunnanohjauksen perustutkintoon kouluttavat Kisa kallion Urheiluopisto (Lohja), KuorLIIKUNTA & TIEDE 42. Tämä koulutusmuoto edellyttää voimassa olevaa työsopimusta. Ammatillisia perustutkintoja on 52. Koulutus on ollut erittäin suosittua. Yhteensä näissä oppilaitoksissa opiskelee yli 500 opiskelijaa. Liikunta-alalla on yksi tutkinto, liikunnanohjauksen perustutkinto, jolta valmistuvan ammattinimike on liihuntaneuvoja. Suomen Urheilupisto järjestää perustutkintokoulutusta monimuoto-opetuksena urheilijoille. Työssä oppiminen ja ammattiosaamisen näytöt Uutena asiana ammatillisiin perustutkintoihin liitetään ensi vuodesta alkaen ammattiosaamisen näytöt, jotka suoritetaan työssä oppimisen yhteydessä ja joiden painoarvo kokonaisarvioinnista on 50 prosenttia. Uutena asiana liikunnan ammatillisiin perustutkintoihin liitetään ensi vuodesta alkaen ammattiosaamisen näytöt, jotka suoritetaan työssä oppimisen yhteydessä. Valmisteilla oleva laki aikuiskoulutuksesta korostaa joustavia koulutusmuotoja. Koulutukseen on pääsääntöisesti osallistunut jalkapalloilijoita ja jääkiekkoilijoita, mutta lisäksi myös lentopalloilijoita hiihtäjiä, mäkihyppääjiä ja. Kaikki ammatillinen perusopetus on laajennettu kolmivuotiseksi. Ammatillisen perustutkinnon suorittaminen kestää kolme vuotta ja se tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkeaasteen koulutukseen. Ammatillinen peruskoulutus rakentuu perusopetuksen oppimäärälle ja tarjoaa opetusta lähes kaikilla työelämän aloilla. Joustavia koulutusmuotoja Ammatillisia perustutkintoja voi opiskella valtionosuusjärjestelmän kautta rahoitetun päiväopiskelun lisäksi oppisopimusteitse ns. näyttötutkintona. Lisäksi Suomen Urheiluopistolla on näyttöjen järjestämislupa. Oppisopimuskoulutuksen tietopuolista koulutusta ja tutkinnon näyttöjä järjestävät Lapin Urheiluopisto, Liikuntakeskus Pajulahti ja Varalan Urheiluopisto. Teksti: Leena Kaivola Ammattitutkintoon avautuu uusia väyliä Liikunta on suosittu ammattiala. Tutkinnon laajuus on 120 opintoviikkoa, mikä sisältää 90 opintoviikkoa ammatillisia opintoja ja niitä tukevaa työssä oppimista, 20 opintoviikkoa yhteisiä opintoja ja 10 opintoviikkoa vapaasti valittavia opintoja. internaattikoulutuksena, jossa opiskelijat saavat opetuksen lisäksi ilmaisen majoituksen ja ateriat. Tanhuvaaran Urheiluopisto on saanut kaksi kertaa Opetushallituksen myöntämän koulutuksen tuloksellisuuspalkinnon yksialaisten oppilaitosten sarjassa ja Liikuntakeskus Pajulahti kerran. 6/2005 taneen Urheiluopisto, Lapin Urheiluopisto (Rovaniemi), Liikuntakeskus Pajulahti (Nastola), Solvallan Urheiluopisto (Espoo, ruotsinkielinen koulutus), Suomen Urheiluopisto (Vierumäki), Tanhuvaaran Urheiluopisto (Savonlinna) ja Varalan Urheiluopisto (Tampere). Lähiopetusajat on räätälöity erikseen kesäja talvilajien urheilijoille. Suomessa on yksitoista urheiluopistoa, joista kahdeksassa voi suorittaa liikunnanohjauksen perustutkinnon. Liikunta-alalla yhteistyötä työssä oppimisessa ja tulevaisuudessa myös ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamisessa työelämän kanssa tehdään monilla eri sektoreilla, kuten mm. Ammatillinen peruskoulutus on mahdollista myös ylioppilaille; heidän koulutusaikansa on 0,5-1 vuotta lyhyempi lukio-opintojen hyväksi lukemisen vuoksi. Liikunnanojauksen perustutkintoa suorittamaan pääsee vuosittain vain noin joka kymmenes hakijoista. Koulutus toteutetaan ns
Oppimista tapahtuu kaikissa elämänympäristöissä Olennaista näyttötutkinnoissa on elinikäisen oppimisen oivaltaminen koulutusjärjestelmässä ja muissa yhteyksissä tapahtuvan oppimisen kokonaisuudeksi. Osatutkinnon suorittaneita naiset suorittaneita 28144 16629 13770 32 28 19 6 5 16 2 47 2 15 30 5 9 131 42 43 den perusteella järjestetyt näytöt ja näyttöjen arviointi johdetaan työelämästä. Koulutus ja opiskelu säilyttävät aikuisillakin tärkeän asemansa. Moderni oppimiskäsitys tunnustaa, että oppimista tapahtuu kaikissa elämänympäristöissä eikä yksin kouluissa ja oppilaitoksissa. Tässäkin mielessä näyttötutkinnot ovat avanneet uusia mahdollisuuksia. Tutkintojen suorittaminen ja valmistavan koulutuksen toteuttaminen edellyttävät entistä enemmän yksilöllisiä toteutustapoja. Liikunta-alan näyttötutkintohin osallistuneet ja suorittaneet tutkinnoittain vuonna 2004 kaikilla aloilla ja liikunta-aloilla. Näytöt toteutetaan omassa työyhteisössä tai muuten työelämälähtöisesti. Näyttötutkinnot otettiin käyttöön vuonna 1994. Koulutusta on järjestetty vuodesta 2000 alkaen ja urheilijoita on tähän mennessä osallistunut koulutukseen yhteensä 87. Näytöt ja koulutus johdetaan työelämästä Tutkinnot hyväksytään, tutkintovaatimukset valmistellaan, tutkintotoimikunnat muodostetaan ja tutkintosuoritusten laatu varmistetaan aina kolmikantaisena yhteistyönä, jossa ovat mukana työelämän sekä oppilaitosten edustajat. Perustutkinnossa osoitetaan ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeelliset tiedot ja taidot, ammattitutkinnossa osoitetaan alan ammattityöntekijältä vaadittu ammattitaito ja erikoisammattitutkinnossa alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Ammatillisen osaamisen arviointijärjestelmä ja oppilaitosten työelämäyhteydet nousevat järjestelmässä keskeiseen asemaan. (Tilastokeskus) Osallist. LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 19. Aikuiset pystyvät tutkintojen näytöillä osoittamaan eri tavoilla saavuttamansa osaamisen ja saamaan virallisen tutkinnon. Ammattija erikoisammattitutkinnot Näyttötutkinnot ovat aikuisille suunnattuja ammattitaidon hankkimistavasta ja opiskelutavasta riippumattomia perus-, ammattija erikoisammattitutkintoja. Osallistuneita naiset Kaikki tutkinnot yhteensä 51564 28823 Liikunnan at 51 36 Liikunnanohjauksen 7 5 perustutk Liikuntapaikkamestarin eat 16 2 Liikuntapaikkojenhoitajan at 62 3 Valmentajan eat 59 11 Liikunta-ala yhteensä 195 57 muita yksilölajien urheilijoita. Tutkintovaatimukset, niiKoko tutkinnon Koko tutk. Näyttötutkintojen suorittaminen pelkän työkokemuksen ja työssä oppimisen varassa on ollut vähäistä myös liikunta-alalla. Näyttötilaisuuksia ei laadita ja suunnitella olemassa olevan koulutuksen mukaan, vaan valmistavan koulutuksen järjestäjille keskeisenä ohjenuorana ovat tutkintovaatimuksissa määritelty ammattipätevyys sekä sen arviointia koskevat perusteet. Vain niiden avulla voidaan eri yhteyksissä tapahtunutta oppimista arvioida samalla mitalla
henkilökohtaistamisesta, jossa pelkkää hyväksilukua laajemmin huomioidaan yksilön aiemmat oppimiskokemukset ja hänen tilanteensa ja työnsä asettamat vaatimukset. Liikunta-alan tutkintoja on viisi: liikunnanohjauksen perustutkinto, liikuntapaikkojenhoitajan ammattitutkinto, liikuntapaikkamestarin erikoisammattitutkinto, valmentajan erikoisammattitutkinto sekä uusimpana liikunnan ammattitutkinto, jossa on neljä eri suuntautumisalaa (aikuisliikunta, lasten liikunta, liikuntaja ohjelmapalvelut sekä seuratoiminta). Erityisliikunnan Päivillä tavataan kollegoita ja alan asiantuntijoita, toimijoita ja harrastajia sekä paneudutaan soveltavan liikunnan järjestöjen ja tutkijoiden töihin. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja: Eeva Tulisalo, Liikuntatieteellinen Seura, eeva.tulisalo@lts.fi, (09) 4542 7215 LIIKUNTA & TIEDE 42. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen Aikuiskoulutusta säätelevän lain muutos on parhaillaan Eduskunnan käsiteltävänä ja astuu näillä näkymin voimaan 1.1.2006. Lisäksi Opetuministeriön käsittelyssä on valmentajan ammattitutkinnon lisääminen tutkintojärjestelmään. Jos ammattitaitoa pitää vahvistaa, ohjataan tutkintoa suorittamaan hakeutuvat joko valmistavaan koulutukseen tai heille suunnitellaan jokin muu tapa vahvistaa osaamista. Demonstraatioissa kokeillaan soveltavan liikunnan hyviä käytäntöjä ja posteri-, järjestöja kaupallisessa näyttelyssä tutustutaan alan uusimpaan kehitykseen. Liikunta-alan tutkintoihin osallistui vuonna 2005 yhteensä 195 henkeä, joista tutkinnon suoritti 131 henkeä ja osatutkinnon 43 henkeä. Tilastokeskuksen tiedon mukaan näyttötutkintoihin osallistui vuonna 2004 yhteensä 51 564 henkeä. 2003 http://ww w.oph.fi/page.asp?path=1,438,4171,4193,4195 LIIKUNTA SOVELTUU KAIKILLE!· 20 6. Tutkintoja suoritetaan paljon Näyttötutkintoja on yhteensä 356,joista 52 on perustutkintoa ja yli 300 ammattija erikoisammattitutkintoa. Liikunta-alan tutkintojen suorittamista vuonna 2005 on kuvattu taulukossa 1. Leena Kaivola Apulaisrehtori Haaga Instituutin amk Vierumäen liiikuntainstituutti Sähköposti: leena.kaivola@vierumaki.fi LÄHTEET http://www.oph.fi/page.asp?path=1, 17629, 18771 , 18786 Risto Hakkarainen 271. Liikuntatieteellinen Seura, Valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaosto ja Opetusministeriö. Puhutaan ns. Tutkintojen perusteisiin pohjautuvia osaamiskartoituksia voi tehdä nettiosoitteessa www.osaan.fi. 6/2005 J. Erityisliikunnan Päivät 23. Koko tutkinnon suoritti 28 144 henkilöä ja osatutkinnon 13 770 henkilöä. Tutkinnon hakeutumisvaiheessa tehdään osaamiskartoitus, jossa osaaminen tunnistetaan ja jos se vastaa tutkinnon perusteissa esitettyä ammattitaitovaatimusta ja täyttää sen arvioinnista annetut kriteerit, se voidaan myöskin tunnustaa. Lain muutoksen myötä tutkintojen yksilöllisten toteutustapojen vaatimus korostuu entisestään. 24.8.2006 Paviljonki, Jyväskylä Välitöntä tunnelmaa, tuottoisaa vuorovaikutusta ja tiiviistä yhdessä tekemistä! Teemoja: • Kuntien erityisliikunnanohjaajien työn arviointi ja kehittäminen • Erityisliikunnan ja vammaisurheilun sekä muiden liikunta-alan organisaatioiden yhteistyö • Soveltavan liikunnan kansainväliset suuntaukset ja koulutusohjelmat • Erityisliikunnan kehitystavoitteet Teemaseminaareissa käsitellään ajankohtaisia erityisliikunnan osa-alueita ja läpäisyperiaatteella koulutusta, tutkimusta, rahoitusta ja tulevaisuudennäkymiä
TUTKIMUSARTIKKELIT 2005 www.lts.fi Liikunnanopettajaksi opiskelevien kokemuksia kouluharjoitteluviikosta ja koulujen liikunnan opetuksesta ...................... 22 Sanna Palomäki, Pilvikki Heikinaro-Johansson, Mirja Hirvensalo Reasons for exercise inventory koulukyselyssä: mittarin reliabiliteettija rakennevaliditeettitarkastelua ............................ 72 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Katriina Kukkonen-Harjula päätoimittaja Leena Nieminen vastaava toimittaja Hannu Itkonen Kari L. 65 Jouko Kokkonen Vuoden 2006 käsikirjoitukset toimitukseen 28.4.2006 mennessä ............ 30 Kristiina Ojala, Mika Vuori, Raili Väli maa, Jari Villberg, Jorma Tynjälä, Lasse Kannas Liikunta-aktiivisuutta koskevien kysymysten stabiliteetti WHO-Koululaistutkimuksessa ...................................................................... 51 Arto Nevala lmpivaarojensa etsijät Tulkinta luontokokemuksen rakentumisesta ..... 72 Kirjoitusohjeet 2006 ...................................................................................... Keskinen Urho Kujala Mirja Hirvensalo Heimo Nupponen Harri Suominen Tutkimusartikkelit 2005 on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi. 58 Mikko Simula Urheilun ja julkisen suomalaisuuskäsityksen suhde 1900-luvun alussa .. 39 Mika Vuori, Kristiina Ojala, Jorma Tynjälä, Jari Villberg, Raili Välimaa, Lasse Kannas Lääkäreiden toteuttama liikuntaneuvonta erikoissairaanhoidossa ......... Erotuomari osana jalkapallon kulttuurimuutosta ....................................... 47 Heli Starck, Harri Selänne, Satu Raiski-Ahola, Timo Ståhl Amatööristä ammattilaiseksi
Tutkimuksessa oli mukana 62 liikunnan aineenopettajaopiskelijaa, jotka osallistuivat kenttäkouluissa toteutettuun harjoitteluun tammikuussa 2004. Opiskelijat näkivät koulujen liikunnanopetuksessa paljon myönteisiä piirteitä. Hirvensalo M. Reflections on field experiences are an important consideration in trying to understand and improve teacher education practices. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin sekä tilastollista käsittelyä että tekstien teemoittelua ja luokittelua. The "teacher as a researcher" approach can aisa bridge the gap between theory and practice in field experience situations. 2005. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä, johon opiskelijat vastasivat harjoittelun jälkeen. Keywords: teacher education, physical education, field experience, student teaching. LIIKUNNANOPETTAJAKSI OPISKELEVIEN KOKEMUKSIA KOULUHARJOITTELUVIIKOSTA JA KOULUJEN LIIKUNNAN OPETUKSESTA SANNA PALOMÄKI, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, MIRJA HIRVENSALO Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden laitos Yhteyshenkilö: Sanna Palomäki, Liikuntatieteiden laitos, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. Both quantitative and qualitative methods of analysis were used. Koulutus, joka tähtää tutkivan opettajan taitojen ja asenteen omaksumiseen, voi auttaa opiskelijaa ymmärtämään teoria-käytäntöyhteyksiä myös opetusharj oi t te! u tilanteissa. Liikunta &Tiede 42(6), 22-29. Lisäksi taustalla on opettajaksi kehittymisen viitekehys. Opettajankoulutuksen kehittämisen kannalta opiskelijoiden kokemusten tutkiminen on tärkeää, sillä niillä on selvä merkitys oppimisen laadussa. Tulokset osoittivat suurimman osan opiskelijoista pitäneen kouluharjoittelua hyödyllisenä, mielenkiintoisena ja motivoivana tulevaa työtä ajatellen. Liikunnanopettajaksi opiskelevien harjoittelukokemuksiin vaikutti mm. Prior research on field experiences, student teaching and on the underlying framework of teachers' professional development provides a theoretical frame for the study. Despite the heterogeneity of the class groups, pupils behaved well and the majority of pupils were physically active during lessons. The reflections of physical education preservice teachers on early field experiences. These preservice teachers stated that they had formed positive relationships with their supervising teacher, had been actively involved in the teaching process and had gained positive teaching experiences. 2005. The findings show that early field experiences may play a critical role in the career choices and professional development of preservice teachers. Asiasanat: opettajankoulutus, liikunnanopettajat, opetusharjoittelu, koululiikunta, kenttäharjoittelu, tutkiva opettaja 22 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005, TUTKIMUSARTIKKELI, Kouluharjoittelu ABSTRACT Palomäki, S., Heikinaro-Johansson P. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat opetusharjoittelun tutkimukset. Lisäksi aineistoon kuuluivat opiskelijoiden harjoitteluraportit. Työrauhaa pidettiin hyvänä ja oppilaiden osallistumista aktiivisena. Lessons were found to be safe and well organized. se, missä määrin harjoittelija sai osallistua opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen, miten yhteistyö liikunnanopettajan ja oppilaiden kanssa sujui sekä miten harjoittelija koki onnistuneensa opetustehtävissään. The purpose of this study was to investigate the reflections of second-year preservice teachers (n=62) during their one week early field experiences. The majority of preservice teachers reported that the early field experience was meaningful and educational. One key issue in planning the PETE program is ensuring that theoretical and practical studies in sport pedagogy are combined to support reflection by students on their professional development. Tutkimuksen kohteena ollut kouluharjoitteluviikko oli osa liikuntapedagogiikan ja -didaktiikan toisen vuosikurssin opintoja. Liikunnanopettajaksi opiskelevien kokemuksia kouluharjoitteluviikosta ja koulujen liikunnan opetuksesta. The preservice teachers evaluated physical education lessons quite positively. Puh: 014-2602117, sähköposti: sanna.palomaki@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Palomäki S., Heikinaro-Johansson P., Hirvensalo M. The data were collected via questionnaire and through the analysis of reports made by preservice teachers. Oppilasryhmien arvioitiin kuitenkin olleen varsin heterogeenisiä. In addition, the preservice teachers were asked to observe and evaluate school physical education lessons. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnanopettajaksi opiskelevien kokemuksia kouluharjoitteluviikosta ja koulujen liikunnanopetuksesta. Tutkimuksen tulokset tukivat aikaisempien opetusharjoittelututkimusten havaintoja siitä, että kouluharjoittelukokemuksilla on erityistä merkitystä opettajaksi kasvussa ja opettajan uramotivaation kehittymisessä. Liikunta &Tiede 42(6), 22-29. Tunnit arvioitiin turvallisiksi ja toiminnallisiksi
Tang (2003) painottaa, että opetusharjoittelun haasteiden ja harjoittelijan saaman tuen on oltava sopivassa suhteessa, jotta harjoittelusta muodostuu ammatillista kasvua edistävä prosessi. Positiivisiin harjoittelukokemuksiin vaikuttivat seuraavat tekijät: opiskelijan ja ohjaavan opettajan välille muodostunut myönteinen ohjaussuhde, koulun ilmapiirin kokeminen hyväksi, opiskelijan saamat tarkoituksenmukaiset opetustehtävät sekä ohjaavan opettajan antama säännöllinen ja hyödyllinen palaute opiskelijalle. On tärkeää, että opiskelijat saavat harjoitusta havainnointiin, sillä varsinaisella observoinnilla ja luokassa istumisella on suuri ero. (Väisänen & Atjonen 2005) Opetusharjoittelun merkitystä opettajan ammatilliselle kehittymiselle ovat korostaneet paitsi opettajaksi opiskelevat niin myös kentällä työskentelevät opettajat ja opettajankouluttajat. JOHDANTO Opettajaksi opiskelevan ammatillinen kehittyminen opettajuuteen on pitkäkestoinen oppimisja sosiaalistumistapahtuma, jossa kognitiivinen, affektiivinen, sosiaalinen, eettis-moraalinen ja persoonallinen kehitys integroituvat toisiinsa. Kenttäharjoittelujaksojen tarkoituksena on tarjota opiskelijalle mahdollisuus toimia oikeiden oppilasryhmien kanssa, harjoitella pedagogisia taitoja sekä antaa opiskelijalle realistinen kuva tulevasta työkentästä (Dodds 1989). Opettajuuteen kasvua tuetaan Kuvio 1. Opinnot on suunniteltu siten, että ne tarjoavat opiskelijalle kokemuksellisen oppimisen periaatteiden mukaisesti mahdollisuuden tutkia ja reflektoida omaa opetustoimintaa ja opettajuuttaan sekä arvioida liikunnanopetuksen tavoitteita, sisältöjä ja menetelmiä. Koulutuksen tulee ohjata opiskelijaa omien voimavarojen käyttöönotossa sekä herättää opiskelijassa kiinnostus pohtia ja kyseenalaistaa vallitsevia opetuskäytänteitä ja omaa toimintaansa (Väisänen & Atjonen 2005). Usein harjoittelijan tehtäviin suositellaan kuuluvan myös tuntien seuraamista ja observointia. Niin opettajankoulutuksen teoriaopinnoilla ja opetusharjoittelulla kuin opiskelijan opiskelu taidoilla ja itsereflektiolla on keskeinen merkitys tässä kehityksessä. Negatiiviset kokemukset johtivat siihen, että opiskelija alkoi epäillä haluaan toimia liikunnanopettajana. Opetusharjoittelun järjestelyt kokonaisuudessaan ja erityisesti harjoittelijan saama ohjaus vaikuttavat siihen, minkälaisiksi oppimiskokemukset muodostuvat. Tässä artikkelissa kenttäharjoittelujaksosta käytetään nimitystä kouluharjoittelu liikunnanopettajakoulutukseen vakiintuneen käytännön mukaisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää: 1) Minkälaisia kokemuksia opiskelijoilla on kouluharjoitteluviikosta. Opettajankoulutukseen ja myös liikunnanopettajakoulutukseen sisältyy yleensä sekä varhaisvaiheen kenttäharjoittelua (early field experiences) että loppuvaiheen opetusharjoittelua (student teaching) (Goodman 1985; Placek & Silverman 1983). Qohnston 1994; Jyrhämä 2002, 164-166; 2003; Kiviniemi 2003; O'Sullivan 2003; Zeichner 1980.) Opettajankoulutuksen ja opetusharjoittelun tehtävänä on tukea opettajaksi opiskelevien reflektiivistä ajattelua opetuksen ja kasvatuksen kysymyksissä (Curtner-Smith & Sofo 2004; Posner 2000, 21-25; Zeihner 1992). (ks. Kooluharjoittelu 23. Sitä vastoin oppilaiden häiriökäyttäytyminen ja heikko liikuntamotivaatio olivat tekijöitä, jotka saivat harjoittelijan kyseenalaistamaan uranvalintansa. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että harjoitteluun voi liittyä opettajaksi opiskelevan kehittymisen kannalta sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä. Varhaiset harjoittelukokemukset tarjoavat opiskelijalle niitä selviytymisen eväitä, joiden varassa siirtyminen varsinaiseen opetusharjoitteluun tapahtuu pehmeämmin (Atjonen 2003; Placek & Silverman 1983). Dodds 1989; Goodman 1985; Johnston 1994; Prater & Sileo 2002). Jonesin (1992) tutkimuksen mukaan oppilaiden myönteiset reaktiot ja ohjaavalta opettajalta saatu positiivinen palaute olivat kaksi keskeisintä tekijää, jotka vahvistivat liikunnanopettajaharjoittelijoiden uran valintaa. 2) Miten opiskelijat arvioivat koulujen liikunnanopetusta harjoitteluviikon perusteella (semanttisen differentiaalin menetelmä) 7 ja 3) Minkälaisia havaintoja opiskelijat tekivät koulujen liikuntatunneilla ( observointitulokset). Näiden opiskelijoiden mukaan oppilaat käyttäytyivät huonosti tunneilla, ohjaava opettaja ei opettanut oppilaille juuri mitään eikä myöskään antanut harjoittelijalle esimerkkiä siitä, miten ryhmän kanssa tulisi toimia. Liikunnanopettajakoulutukseen sisältyvät pedagogiikan ja didaktiikan opinnot sekä kouluharjoittelujaksot ensimmäisenä ja toisena opintovuonna 1.vuosi 2.vuosi Liikunnan pedagogiikka ja didaktiikka 1 Liikunnan pedagogiikka ja didaktiikka 2 Liikuntapedagogiikan perusteet ja Tutkiva opettaja johdatus liikuntadidaktiikkaan -tutkiva opettajuus, oman opetuksen -perehtyminen tieteenalan perusteisiin kehittäminen, liikunnan opetusoppimistapahtuman tutkimus ja arviointi, erilaiset observointimenetelmät, itseja toveriarviointi -opetuksen videointi ja videopalautteen hyödyntäminen Kouluharjoitteluviikko 1 Kouluharjoltteluvllkko 11 -koulutyöhön ja liikunnanopetukseen -llikunnanopettajan työhön perehtyminen tutustuminen -opettajana toimiminen ja opetuksen -kenttämuistiinpanot ja opettajan observointi haastattelu -koulun ja liikunnan opetussuunnitteluun -harjoitteturaportti ja palauteseminaarit tutustuminen -harjoitteluraportti ja palauteseminaarlt Liikunnan opetusprosessin tekijät ja Opetuksen suunnittelu opetuksen didaktiset periaatteet -kasvatuksen ja koulutuksen -liikunnan opetuksen taustatekijät, arvolähtökohdat, lait, asetukset ja tavoitteet, oppisisällöt, työtavat, arviointi, opetussuunnitelman perusteet palaute ja ohjaus -liikunnan opetussuunnitelmat eri -didaktisten periaatteiden demonstrointi kouluasteilla, koulutuksen ja oppilaan pienryhmäharjoitusten avulla arviointi Opettajatuutorointi (1.-5.vuosi) -reflektiivinen ajattelu opettajan ammattiin kasvussa, dialoginen keskustelu, opettajan työhön ja koulutusalaan liittyvät ajankohtaiset asiat, oman opiskelun suunnittelu ja arviointi LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 • TUTKIMUSARTIKKELI. Tämän tyyppistä systemaattista kyselytutkimusta, johon koko vuosikurssin opiskelijat osallistuivat, ei ole kuitenkaan tehty. (Atjonen 1995, 94-118; 2003) Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että kenttäharjoittelukokemukset voivat joko vahvistaa tai heikentää opiskelijan uranvalintamotivaatiota. Kolmen opiskelijan negatiivisiin harjoittelukokemuksiin oli vaikuttanut se, että he kokivat koulun liikunnanopetuksen laadultaan huonoksi tai koulun liikuntaohjelman yksipuoliseksi. (Smith 1993.) Suomalaiseen liikunnanopettajakoulutukseen sisältyvistä kenttäharjoittelujaksoista on aiemmin tehty muutamia selvityksiä (Heikinaro-Johansson, Hirvensalo, Huovinen & Lumela 2001; Hirvensalo & Numminen 1997). Smithin (1993) mukaan se, miten laadukkaana opiskelija oli koulun liikunnanopetusta pitänyt, vaikutti hänen kokemukseensa kenttäharjoittelun hyödyllisyydestä. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista toisen vuoden opiskelijoista oli tyytyväisiä harjoitteluunsa. Liikunnanopettajakoulutukseen kuuluvat pedagogiikan ja didaktiikan opinnot käynnistyvät jo ensimmäisenä opintovuonna, samoin kuin erilaiset opetusharjoitukset (kuvio 1). Tällainen opettajan työhön orientoiva harjoittelu voi olla myös opettajaksi aikovien opiskelumotivaation ja teoreettisen tarttuma pinnan kannalta hyödyllistä (Väisänen & Silkelä 2000, 90). Opintojensa alussa olevalta opiskelijalta ei tarvitse harjoittelussa heti edellyttää kokonaisten oppituntien pitämistä, sillä esimerkiksi apuopettajana toimiminen, pienryhmien ohjaaminen tai yhteisopetus opiskelijatoverin kanssa voivat tarjota arvokkaita kokemuksia harjoittelijalle. Jos opiskelijat eivät ole saaneet riittäviä mahdollisuuksia varhaiseen kenttäharjoitteluun, voi opetusharjoittelu muodostua heille "todellisuussokiksi" ( ChepyatorThompson & Liu 2003). Hyvin suunniteltu kenttäharjoittelu tarjoaa opettajaksi opiskelevalle mahdollisuuden tutkia omia käsityksiään opettamisesta, koulusta ja opettajan roolista nuorten kasvattajana (O'Sullivan & Tsangaridou 1992)
Koska tutkimuksen tarkoituksena oli ensisijaisesti kuvata opiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä, perustui analysointi lähinnä frekvenssija keskiarvotietoihin. Opettajan toimintaa arvioitiin 15 vastinparin avulla, oppilaan toimintaa 6 vastinparin avulla ja opetuksen ilmapiiriä 4 vastinparin kautta. Tässä käytetyssä mittarissa erityisesti koulun liikunnanopetusta koskenutta osaa voinee pitää kattavana sen käsittäessä kolme pääulottuvuutta (opettajan toiminta, oppilaan toiminta ja liikunnanopetuksen ilmapiiri) ja yhteensä 25 vastinparia. Muutamia opiskelijoita oli hakeutunut urheiluopistoon, Steiner-kouluun ja kansainväliseen kouluun. Harjoittelupaikkojen erilaisuus on osaltaan vaikuttanut siihen, että opiskelijoiden kokemukset harjoittelusta vaihtelivat. Ennen kouluharjoittelua opiskelijat osallistuvat syyslukukaudella Tutkiva opettaja -kurssille. kolme keskeisintä observointitulostaan, jotka perustuivat annettuihin observointitehtäviin, sekä kolme keskeisintä muuta havaintoaan harjoitteluviikon ajalta. Opiskelijoiden kouluharjoittelukokemuksia selviteltiin vain neljän vastinparin avulla. Mittarin sisällöllistä validiutta voidaan tarkastella keskiarvojen ja -hajontojen avulla. Jos vastinparien keskiarvot ovat lähellä asteikon. liikunnanohjaajatausta). Harjoitteluraporteista valittiin analysoitaviksi 15 naisopiskelijan ja 15 miesopiskelijan raportit. Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksessa käytetty kysely laadittiin tätä tutkimusta varten. Tarkoituksena on, että opiskelija valitsee koulun tai oppilaitoksen, josta hänellä ei ole aiempaa kokemusta. Suurin osa opiskelijoista oli aloittanut liikuntapedagogiikan opintonsa syksyllä 2002 ja kouluharjoittelu oli osa heidän toisen opintovuotensa liikunnan pedagogiikan ja didaktiikan opintoja. Kouluharjoittelun tavoitteena on perehtyä liikunnanopettajan työhön. Opiskelijoiden harjoittelupaikat ja tehtävät kouluharjoitteluviikolla Opiskelijoista enemmistö harjoitteli yläkoulussa (21 opiskelijaa) tai yläkoulussa ja lukiossa (21 opiskelijaa). Tuntien seuraamiseen käytettiin harjoittelussa aikaa hieman yli 6 tuntia. Loput vastinparit käsittelivät koulun liikunnanopetusta (taulukot 2 ja 3). opettajatuutoroinnin avulla (Heikinaro-Johansson, Huovinen & Hirvensalo 2002). Kouluharjoitteluviikon aikana opiskelijat toimivat opetustehtävissä keskimäärin 16 tuntia. Kouluharjoittelujakson päätteeksi opiskelijat laativat harjoitteluraportin. Opiskelijat täyttivät kyselyn kouluharjoittelun palauteseminaarien yhteydessä harjoitteluviikkoa seuranneella viikolla tammikuussa 2004. Raporteista etsittiin ja luokiteltiin erityisesti sellaiset tekstikohdat, jotka antoivat tarkentavia selityksiä harjoittelijoiden kyselyssä antamiin vastauksiin, esimerkiksi minkälaiset asiat harjoittelijat olivat kokeneet harjoittelussa mielenkiintoisiksi tai mitä ei pidetty hyödyllisenä. Kysely sisälsi kouluharjoitteluviikon ja liikunnan opetuksen arviointia semanttisen differentiaalin menetellä. Semanttisen differentiaalin mittariin valittavien käsitteiden ja vastinparien tulee olla tutkimusongelman kannalta relevantteja ja tutkimusalueen hyvin kattavia (Meri 2004). (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2003.) Kouluharjoittelua varten opiskelijat saavat itse valita harjoittelupaikkansa. Lisäksi kysely sisälsi muutamia avoimia kysymyksiä. Tämän tutkimuksen kohteena oleva kouluharjoitteluviikko ajoittuu opinto-ohjelmassa toisen vuoden tammikuulle. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat Tutkimuksessa oli mukana 62 liikunnan aineenopettajaopiskelijaa, jotka osallistuivat kouluharjoitteluun 12.-16.1. Oman kyselyn käyttöä voidaan perustella sillä, että kysely haluttiin kohdentaa nimenomaan tähän liikunnanopettajakoulutuksen kouluharjoittelukontekstiin. Ensimmäiset neljä vastinparia käsittelivät opiskelijan kokemuksia kouluharjoitteluviikosta (taulukko 1). Teemoittelulla ja luokittelulla haettiin aineistosta sekä usein esiintyviä, tyypillisiä kokemuksia että niistä poikkeavia kokemuksia ja käsityksiä. Kyselyn monivalintakysymysten vastukset koodattiin SPSS-ohjelmaan 11.5 tilastollista analysointia varten. opettajainkokoukset ja suunnittelupalaverit, koulun kerhot, infotilaisuus oppilaille, kouluun tutustuminen, päivänavaus, välituntivalvonta, tilojen ja välineiden järjestelyt, vanhempainilta, oppilashuoltopalaveri, kokeenvalvonta ja tarkistus, koulun kilpailutai valmennustoimintaan osallistuminen ja tuomarina toimiminen koulun peleissä. Opiskelijaa kannustetaan valitsemaan harjoittelupaikka oman kiinnostuksen mukaan, jopa tulevaa työpaikkaa ajatellen. Tämän kurssin aikana opiskelijat tutustuvat liikunnan opetustapahtumaa koskevaan tutkimukseen ja sen arviointiin erilaisten systemaattisten ja epäsystemaattisten observointimenetelmien avulla. Viidellä opiskelijalla oli suoritettuna luokanopettajaopintoja. Tällä tavalla raporttien tekstimassan käsittelyssä rajauduttiin vain tutkimusongelman kannalta oleellisiin aiheisiin. Liikunnanohjaajatutkinnon oli suorittanut kahdeksan opiskelijaa ja lisäksi joukossa oli kaksi liikuntaneuvojaa. Rinnakkaisena aineistona tutkimuksessa käytettiin opiskelijoiden harjoitteluraportteja. Kaikkien tehtävien tuntimäärissä oli melko paljon vaihtelua eri opiskelijoiden kesken (kh 1,61-6,14). Lisäksi opiskelijat analysoivat, tutkivat ja kehittävät omaa opetustaan videoja observointipalautteen avulla. Palauteseminaareissa keskustellaan harjoittelukokemuksista sekä käsitellään observointitehtävien tuloksia. Tarkoituksena on, että opiskelija 1) hankkii kokemusta opettamisesta ja 2) havainnoi kokeneen opettajan toimintaa sekä liikuntatuntien tapahtumia erilaisia observointimenetelmiä hyödyntäen. Sekä opetuksen suunnitteluun että muihin tehtäviin opiskelijat raportoivat käyttäneensä keskimäärin hieman yli tunnin. Opiskelijoille annetut liikuntatuntien observointitehtävät sisältävät opettajan toiminnan ja ajankäytön tarkkailua, palautteenannon, työtapojen ja vuorovaikutuksen tarkkailua sekä oppilaiden fyysisen aktiivisuuden, häiriökäyttäytymisen ja ilmapiirin tarkkailua. Opiskelijoista 31 oli naisia ja 31 miehiä. Siinä vastaajat arvioivat toisilleen vastakkaisten sanaparien paikkansa pitävyyttä asteikolla 1-7, kun arvio 4 edusti asteikon keskikohtaa. Avoimet vastukset poimittiin kyselyistä ja luokiteltiin teemoittain. Raportit valittiin siten, että tutkimukseen saatiin mukaan mahdollisimman edustava otos eri kouluasteilla harjoitelleita naisia ja miehiä sekä erilaisen opintotaustan omaavia opiskelijoita (esim. Raporttien analysointi perustui myös teemoitteluun. Ennen vastaamista opiskelijoille kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta ja heiltä pyydettiin suostumus osallistua tutkimukseen. 24 LIIKUNTA & TIEDE 42 . Miesja naisopiskelijoiden käsitysten eroja testattiin t-testillä. Eskolan ja Suorannan (2000, 174) mukaan teemoittelulla saadut tutkimustulokset voivat palvella parhaiten juuri erilaisia käytännön intressejä, kuten tässä tutkimuksessa kouluharjoittelun kehittämistä. Opiskelijoita ohjeistetaan observoimaan vähintään kaksi oppituntia. Alakoulun oli valinnut harjoittelupaikakseen kahdeksan opiskelijaa ja yksi opiskelija harjoitteli sekä alaettä yläkoulussa. Lukiossa harjoitteli kuusi opiskelijaa. 2004. 6/2005 , TUTKIMUSARTIKKELI, Kouluharjoittelu Aineiston keruu ja analysointi Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmesivuisella kyselylomakkeella. Rinnakkaisena aineistona käytettiin opiskelijoiden harjoitteluraportteihin kirjaamia kokemuksia. Opiskelijoita pyydettiin kirjaamaan kyselyyn mm. Kysely suunniteltiin asiantuntijapaneelissa (kolme opettaja-tutkijaa) ja semanttisen differentiaalin osiot valittiin aikaisempiin koululiikuntatutkimuksiin pohjaten. Muita tehtäviä olivat mm
Tässä tutkimuksessa tämä vaatimus toteutuu, sillä kaikkien vastinparien keskihajonnat ovat välillä 1,75-0,91. Kysely toteutettiin uudelleen tammikuussa 2005 vastaavassa kouluharjoittelussa olleiden opiskelijoiden kanssa. Eräs opiskelija totesi päivien olleen fyysisestikin yllättävän raskaita, koska ulkona liikkumista oli ollut paljon. Harjoittelijankokemus 2 3 4 5 6 7 ka kh Harjoittelijan kokemus Hyödytön 9 3 10 15 24 5,63 1,49 Hyödyllinen Tylsä 3 3 13 8 23 12 5,31 1,39 Mielenkiintoinen Kevyt 3 12 15 10 15 6 3,71 1,48 Raskas Motivoi tulevaan työhön 17 16 9 8 7 4 2,81 1,69 Harkitsen muuta ammattia LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005, TUTKIMUSARTIKKELI, Kouluharjoittelu 25. Kouluharjoittelu tuli mielestäni juuri oikeaan paikkaan. Lisäksi toisen vuoden liikunnanopettajaopiskelijoilla on jo varsin paljon sellaista liikuntapedagogista ja -didaktista tietoa, jota he voivat käyttää arviointinsa tukena. Osa harjoittelijoista oli saanut kannustavaa palautetta opetuksestaan myös liikunnanopettajilta. Vaikka opiskelijoiden kykyä suorittaa tarkoituksenmukaista koulutuksen arviointia on kritisoitukin, on opiskelijoiden kokemuksilla kiistaton merkitys oppimisen laadussa ja siksi näitä havaintoja ja tulkintoja oppimisympäristöistä on hyvä tutkia (Väisänen 2000, 39). Vastausten jakautuminen eli frekvenssit asteikon eri luokissa, keskiarvot ja keskihajonnat. Myös liikunnanopettajan työn kiireet, siirtymiset paikasta toiseen ja välineiden kantaminen liikuntapaikkojen välillä oli tullut tutuksi opiskelijoille. Liikunnanopetusta havainnoidessaan opiskelijoilla oli käytössään systemaattisen observoinnin menetelmiä ja he olivat saaneet koulutusta niiden käyttöön. Monissa raporteissa opiskelijat kuvasivat sitä, miten harjoittelu oli vahvistanut heidän käsitystään siitä, että he ovat oikealla alalla ja haluavat tulevaisuudessa liikunnanopettajiksi. Opiskelijoiden (n=62) kokemukset kouluharjoitteluviikosta . Viikko oli rankka sillä tuntien suunnittelu vei paLJon aikaa, mutta toisaalta omien tuntien suunnittelu ja pitäminen oli todella opettavaista ja antoi oikean kuvan liikunnanopettajan työstä. Monet harjoittelijat mainitsivat lisäksi, että keskustelut opettajien kanssa olivat olleet hyödyllisiä ja että he olivat saaneet opettajilta erilaisia neuvoja ja vinkkejä tulevaan työhönsä. Semanttisen differentiaalin menetelmällä hankittujen tulosten tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että opiskelijoiden arvioinnit kuvaavat lähinnä heille muodostunutta yleiskäsitystä koulujen liikunnanopetuksesta, eivätkä arvioinnit edusta suoraa kuvausta koulujen liikuntatuntien todellisuudesta. Onnistumiseni siinä toi lisää itseluottamusta. Nl8 Useimpien opiskelijoiden arviot viikon kuormittavuudesta sijoittuivat kyselyssä käytetyn asteikon (1-7) keskivaiheille (taulukko 1). Raporttien mukaan raskaimpana, vaikkakin samalla myös antoisimpana, tehtävänä harjoittelussa pidettiin omien tuntien suunnittelua ja opettamista. Opettajien toiminnan seuraaminen oli herättänyt harjoittelijat pohtimaan myös omaa opettajuuttaan ja sitä, miten he itse opettajina olisivat vastaavissa tilanteissa toimineet. Harjoitteluraporttien ja niiden liitteinä olleiden observointilomakkeiden avulla voitiin todeta, että nämä aineistot olivat yhteneviä opiskelijoiden kyselyyn antamien vastausten kanssa ja vahvistivat saatuja tuloksia. N4 Taulukko 1. Itse asiassa tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että olen oikealla alalla. Harjoitteluraporttien mukaan useimmat opiskelijat kokivat, että kenttäharjoittelu oli antanut heille hyvän kuvan liikunnanopettajan työstä sekä tarjonnut eväitä oman opettajuuden kehittymiseen. Harjoittelijat kokivat itseluottamuksen opettamiseen lisääntyneen. keskikohtaa, tulisi niiden hajontojen poiketa riittävästi nollasta, jotta vastinparia voisi pitää pätevänä selvittämään tutkittavien käsityksiä (Kerlinger 1973, 571; Meri 2004). Vuonna 2005 opiskelijat arvioivat koulun liikuntatunnit fyysisesti jonkin verran rasittavammiksi (p=0,031 *) ja opettajien käyttämät työtavat monipuolisemmiksi (p=0,022*) kuin vuonna 2004. Viikko herätti siinä, että oppilasaines on nykykoulussa hyvinkin kirjavaa ja erilaisten oppilaiden kanssa on vain pärjättävä. M44 Useat harjoittelijat kertoivat harjoitteluraporteissa olevansa tyytyväisiä siihen, että opettajat olivat antaneet heille opetusvastuuta ja luottaneet heihin niin, että he saivat suunnitella ja pitää tunteja itsenäisesti. Opiskelijoiden arviointien keskiarvot erosivat t-testin mukaan vain kahden muuttujan kohdalla. Nl2 Useimmat harjoittelijat (68 %) olivat kokeneet kouluharjoitteluviikon motivoivana tulevaa työtä ajatellen (arviot 1-3). Luotettavuustarkastelun apuna tutkimuksessa voitiin käyttää myös toisilleen rinnakkaisia aineistoja. Lisäksi koin onnistuneeni, kun tunnilla kuului innostumisen ja onnistumisen kiljahduksia. Semanttisen differentiaalin mittarilla saatiin jopa yllättävän samankaltaisia tuloksia vuosina 2004 ja 2005, vaikka opiskelijat ja kouluharjoittelupaikat eivät olleet samoja. Koin tanssin opettamisesta olevan itselleni paljon hyötyä, koska se ei ole vahvimpia alueitani. Sain paljon hyviä vinkkejä liikunnanopettaja/ta opettamisesta ja nuorten kohtaamisesta. Nyt oli hyvä päästä kokeilemaan oppeja käytännössä. Monet harjoittelijat olivat kouluissa, joissa työskenteli useampia liikunnanopettajia ja he kokivat antoisaksi sen, että saivat seurata erilaisten opettajien toimintaa ja näkivät erilaisia opetustyylejä. Oli myös hyödyllistä nähdä opettajan toimimista eri opetustilanteissa. TULOKSET Opiskelijoiden kokemukset kouluharjoitteluviikosta Kouluharjoittelukyselyn mukaan 79 % opiskelijoista arvioi kouluharjoittelun olleen hyödyllinen ja 70 % piti sitä mielenkiintoisena (taulukko 1: arviot 5-7). Nautin olostani koulussa ja sain paljon uutta ajateltavaa opettajuudesta. Kenttäharjoittelun tärkeimpinä anteina raporteissa mainittiin toistuvasti omat opetuskokemukset ja toisaalta kokeneemman liikunnanopettajan toiminnan seuraaminen. Harjoittelukokemusten todettiin antaneen motivaatiota myös opiskelujen jatkamiseen ja tarjonneen koulumaailman näkökulmaa sekä jo opittuun että tuleviin opintoihin. M49 Koin onnistuvani opettajana silloin kun oppilaat yrittivät parhaansa ja kun joku otti neuvostani vaarin. Oppilaiden innostuneisuus ja oppiminen koettiin palkitsevana. Paras käsitys mittarin kyvystä tuottaa harhatonta ja käyttökelpoista tietoa voidaan saada uusintamittauksen avulla. Tärkeä kysymys luotettavuuden kannalta on myös se, miten pätevinä liikunnanopettajiksi opiskelevia voidaan pitää arvioimaan kouluharjoittelukokemuksiaan ja kouluissa tapahtuvaa liikunnanopetusta
Kouluharjoittelu rasittavuutta arvioitaessa 45 opiskelijaa sijoitti arvionsa keskimmäisiin luokkiin 3-4-5. Eniten kritiikkiä opiskelijat kohdistivat harjoittelun lyhytkestoisuuteen. Etenkin opettajien palautteen antotavoissa voi arvioiden perusteella tulkita olleen paljon eroja. Kouluharjoittelukyselyyn vastanneista 18 opiskelijaa toivoi, että harjoittelu olisi ollut pidempi. Harjoittelijat uskoivat, että kaksiviikkoisessa harjoittelussa olisi oppinut tuntemaan koulua ja oppilaita paremmin, mikä olisi helpottanut myös opetuksen suunnittelua ja tuntien pitämistä. Palautteen annan määrää, sen spesifisyyttä, tavoitteiden selkeyttä ja selityksen määrää arvioitaessa opiskelijoiden vastaukset hajosivat tasaisemmin useampien arviointiluokkien kesken. Kyselyssä harjoittelijoilta tiedusteltiin myös, mitä mieltä he olivat annetuista observointitehtävistä. Toinen harjoittelukokemuksiin keskeisesti vaikuttanut tekijä oli harjoittelijan kokemus siitä, miten hän oli onnistunut opettajana ja miten oli tullut toimeen oppilaiden kanssa. M48. Jakso olisi mielestäni saanut olla vielä viikon pidempi. Lisäksi tunneilla arvioitiin olleen selvät säännöt, hyvä työrauha ja paljon toimintaa. M50 Jotkut opiskelijoista harmittelivat sitä, että viikko oli ollut opetussisällöiltään melko yksipuolinen. Toinen tekijä oli harjoittelijan suhde koulun liikunnanopettajaan sekä yhteistyön sujuminen opettajan kanssa. Miesja naisopiskelijoiden arviot Taulukko 2. Kriittisimmin kouluharjoitteluviikkoa arvioivat ne opiskelijat, joilla oli jo suoritettuna opetusharjoittelua sisältäneitä muita opintoja, kuten liikunnanohjaajaopinnot tai luokanopettajaopinnot. Liikunnanopetusta toteutetaan kouluissa enimmäkseen siten, että naisopettajat vastaavat tyttöjen opetuksesta ja miesopettajat poikien opetuksesta. Harjoittelijoiden mukaan heidän oli vaikea ottaa etenkin yhteisopetustilanteessa todellista vastuuta opettamisesta, vaan he helposti myötäilivät opettajan käytänteitä, eivätkä uskaltaneet puuttua opetustilanteisiin, vaikka olisivatkin halunneet tehdä jotakin toisella tavalla. Samaan tapaan jotkut oppilaista olivat osanneet tehtävät hyvin ja toiset taas huonommin. Harjoitteluraporttien perusteella tiedettiin, että miesharjoittelijat seurasivat pääosin miesopettajien tunteja ja naisharjoittelijat naisopettajien tunteja. Viikon jakso on liian lyhyt muodostaakseen varsinaista kuvaa opettajan työstä, etenkään siitä puolesta, josta ei vielä ole niin hyvää kuvaa eli kaikesta muusta kuin näkyvästä toiminnasta. Opiskelijat arvioivat, että oppilaat noudattivat liikuntatunneilla ohjeita, olivat aktiivisia ja innostuneita liikunnasta ja heidän toimintansa oli vastuullista. Opiskelijoiden arvioiden perusteella liikuntatunneista ja erityisesti opettajien toiminnasta tunneilla muodostuu myönteinen kuva. Opiskelijoiden arviot koulujen liikunnanopetuksesta Keskiarvojen perusteella voidaan tulkita, että enemmistö opiskelijoista arvioi liikuntatuntien olleen turvallisia sekä tilanja ajankäytöltään tarkoituksenmukaisia (taulukko 2). Itsekin olen ohjannut niin paljon ryhmiä, että oli vaikea löytää punainen lanka harjoittelulle. Harjoitteluraporteista oli löydettävissä erityisesti kaksi sellaista tekijää, jotka näyttivät vaikuttavan paljon harjoittelijan kokemuksiin harjoittelusta. Opettajan työtavoista suurin osa opiskelijoista (35 opiskelijaa) antoi arvion 4 tai 5 ja sen perusteella voi tulkita, että liikunnanopetuksen työtapoja ei pidetty erityisen monipuolisina. Todennäköinen tulkinta näille tuloksille on se, että oppilaissa arvioitiin olleen sekä hyväkuntoisia että huonokuntoisia. Opiskelijat eivät pitäneet liikuntatunteja fyysisesti erityisen raskaina, mutta eivät aivan kevyinäkään. Vastaava ilmiö on hyvin tunnettu opetusharjoittelun tutkijoiden keskuudessa Qohnston 1994). Nämä havainnot ovat yhdensuuntaisia Jonesin (1992) ja Smithin (1993) raportoimien tulosten kanssa. Joidenkin opiskelijoiden oli ollut vaikea löytää tarkkailuun sopivaa tuntia ja aikaa, koska joko opettaja tai opiskelija itse oli katsonut apuopettajana toimimisen tarpeellisemmaksi. Suurin osa opiskelijoista oli kokenut, että observointitehtävistä oli jonkin verran Cf=27) tai vähän Cf=21) hyötyä. Liikuntatuntien ilmapiiriä voi opiskelijoiden arvioiden mukaan luonnehtia enemmän tehtäväsuuntautuneeksi kuin kilpailusuuntautuneeksi (taulukko 3). Nyt tunnit olivat vähän irrallisia, hun oppilaita näki kutakin vain herran. Tunnit turvallisia ' Paljon vaaratilanteita Tilankäyttö ' Tilankäyttö tarkoituksenmukaista ' epätarkoituksenmukaista ' Tunneilla selvät *24. Kaikkien vastanneiden (n=60-62) keskiarvot* asteikolle 1-7 sijoitettuina. Tunneilla epäselvät säännöt 'i säännöt Tunneilla paljon * ' Tunneilla vähän toimintaa ,.r toimintaa Tunneilla hyvä * ' Tunneilla paljon työrauha 2,! häiriökäyttäytymistä Opettaja tarkkaili *2fs1 Opettaja tarkkaili paljon vähän Ajankäyttö •' Ajankäyttö tarkoituksenmukaista 2173 epätarkoituksenmukaista Opettaja hyvä ·r··' Opettaja huono järjestelijä järjestelijä Tunnit suunniteltu ~2,98 Tunteja ei hyvin suunniteltu Tunneilla selvät * Tuntien tavoitteet 3,35 tavoitteet epäselvät Tunnit fyysisesti *3 69 Tunnit fyysisesti rasittavia kevyitä Opettaja antoi paljon *3 73 Opettaja antoi vähän palautetta palautetta ~~~ttsaJ:~ifi:1autteen * nrettajan palautteen ,85 anto yleistä Monipuoliset 4,13 Yksipuoliset työtavat työtavat Opettaja selitti Opettaja selitti paljon vähän. Tunneilla oli opiskelijoiden arvion mukaan paljon vuorovaikutusta, mutta päätösvaltaa käytti silti enimmäkseen opettaja. Tähän liittyen kirjoitettiin esimerkiksi siitä, miten opettaja suhtautui harjoittelijaan, oliko opettaja kannustava harjoittelijaa kohtaan sekä kokiko harjoittelija, että häneen luotettiin ja saiko hän mielestään sopivasti vastuuta opetuksesta. Opiskelijoiden arviot koulujen liikunnanopetuksesta ja liikunnanopettajien toiminnasta. Kehitettävää sitä vastoin saattaisi olla opettajien palautteen antotavoista ja työtapojen monipuolisessa hyödyntämisessä. Oppilaiden kuntoa arvioitaessa 56 opiskelijaa sijoitti vastauksensa keskimmäisiin arviointiluokkiin (3-4-5). Opiskelijoiden mukaan useat tärkeät perusasiat kuten turvallisuus, selvät säännöt, tarkoituksenmukaiset järjestelyt ja toiminnallisuus olivat kunnossa liikuntatunneilla. Eräs opiskelija ehdotti, että harjoittelijat voisivat mennä kouluihin työpareittain ja pari voisi toimia observoijana toisen opettaessa. Myönteiset kokemukset oppilaiden kanssa toimimisesta, heidän oppimisestaan ja aktiivisuudestaan mainittiin usein uranvalintaa vahvistaneita tekijöinä. Pyydettäessä kehittämisehdotuksia kouluharjoitteluun useat opiskelijat korostivat pidemmän harjoittelun ohella nimenomaan oman opettamisen merkitystä ja määrää harjoittelussa. Muutamat harjoittelijat kirjoittivat, että he olivat toisinaan kokeneet oman roolinsa ja tehtävänsä epäselviksi. Tuntien fyysistä 26 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 , TUTKIMUSARTIKKELI . Sitä vastoin tehtävien osaamista ja erityisesti oppilaiden kuntoa ei arvioitu yhtä myönteisesti. Opiskelijat antoivat myös oppilaiden toiminnasta varsin myönteisiä arvioita (taulukko 3). Opiskelijoiden arvioiden mukaan liikunnanopettajat suunnittelivat tuntinsa hyvin, he olivat hyviä järjestelijöitä ja tarkkailivat tunneilla melko paljon. Demokraattisia piirteitä liikunnanopettajassa oli nähnyt 31 opiskelijaa (arviot 5-6-7) ja autoritäärisiä piirteitä puolestaan 19 opiskelijaa (arviot 1-2-3)
Toisaalta tutkijat epäilivät oliko liikuntatuntien ilmapiiri liiankin rento, sillä oppilaat liikkuivat harvoin hikeen asti. Oppilaiden liikunta-aktiivisuuden osuus on todettu kansainvälisessä vertailussa suureksi, noin 50 % tunnista. Opiskelijoiden arviot oppilaiden toiminnasta ja ilmapiiristä koulujen liikuntatunneilla. Sekä opiskelijoiden havainnoista että semanttisen differentiaalin menetelmään perustuvista arvioista löytyy monia yhtymäkohtia liikunnanopetuksen observointitutkimusten tulosten kanssa. Silloin kun tutkittavina on ollut kokeneita ja ammattitaitoisia opettajia on havaittu, että he ovat hyviä järjestelijöitä eikä oppilaiden tarvitse käyttää paljon aikaa odottamiseen. Opiskelijoiden havainnot liikuntatunneista Opiskelijoiden havaintojen mukaan liikuntatunneilla esiintyi varsin vähän häiriökäyttäytymistä. Useiden opettajien palaute painottui enemmän yleiseen kuin spesifiin palautteeseen.Joku opiskelijoista piti opettajan palautteen antaa kannustavana, mutta toisen mukaan opettaja olisi voinut antaa oppilailleen enemmän positiivista palautetta. Suomalaisen koululiikunnan sisältötutkimuksen tulokset olivat yhdensuuntaisia edellä kuvattujen erojen kanssa (Varstala, Telama &: Heikinaro-Johansson 1987; Varstala 1996). Opettajien palautteen antaa observoidessaan opiskelijat saivat varsin erilaisia tuloksia. (Griffey &: Housner 1991) Suomalaisten liikunnanopettajien on havaittu käyttävän järjestelyihin noin 20 % tunnista. Tämä kysymys on opettajaksi opiskelevien arvioiden mukaan ajankohtainen myös suomalaisessa koululiikunnassa, sillä he eivät pitäneet tunteja fyysisesti erityisen rasittavina. Sisältötutkimuksessa osoittautui, että miesliikunnanopettajat tarkkailivat enemmän kuin naisopettajat ja naisliikunnanopettajat puolestaan käyttävät tehtävien selittämiseen enemmän aikaa kuin miesopettajat. Tällöin myös aktiivista toiminta-aikaa jää oppilaille enemmän. koulujen liikunnanopetuksesta erosivat toisistaan kuitenkin melko vähän. Esimerkiksi eri medioissa käytävässä keskustelussa häiriökäyttäytymisen on arvioitu lisääntyneen kouluissa selvästi. Useat opiskelijat kehuivat tuntien ilmapiiriä hyväksi, jotkut jopa mahtavaksi. Opiskelijat mainitsivat myös, että opettajan suhde oppilaisiin oli kunnossa ja että opettaja huomioi oppilaat yksilöinä. Harjoittelijoiden havainnot oppilasryhmien heterogeenisyydestä sekä suurista taitoja kuntoeroista ovat linjassa viimeaikaisten kuntotutkimusten kanssa (ks. Kaikkien vastanneiden (n=61-62) keskiarvo* sijoitettuna asteikolle 1-7. Siedentop ym. Ainoastaan neljä opiskelijaa kirjasi havaintoihinsa, että tunnilla oli ollut vähän toimintaa tai niihin oli sisältynyt paljon odottelua. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tulosten perusteella voidaan todeta, että tyytyväisimpiä harjoitteluunsa olivat ne opiskelijat, jotka saivat osallistua kouluissa aktiivisesti opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ainoa tilastollisesti melkein merkitsevä ero syntyi arvioitaessa opettajien tarkkailutoimintaa, sillä miesopiskelijat arvioivat liikunnanopettajien tarkkailleen enemmän kuin naisopiskelijat (p=0,017*). Opiskelijat pitivät tärkeänä sitä, että harjoittelussa he pääsivät kokeilemaan, minkälaiset liikunnanopetuksen sisällöt soveltuvat kouluun ja miten heidän omat taitonsa ja tietonsa eri sisällöistä riittävät. Miesja naisopiskelijoiden keskiarvojen erotus oli näiden muuttujien kohdalla 0,46-0,87, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Liikuntatuntien ilmapiiristä ja opettajaoppilas -vuorovaikutuksesta oli tehty paljon myönteisiä havaintoja. Mosston &: Ashworth 2002). Lisäksi he pitivät ilmapiiriä hieman kilpailusuuntautuneempana kuin naisopiskelijat. Päätösvalta opettajalla oppilailla Opettaja ·4,,1, Opettaja autoritäärinen demokraattinen oppilasryhmien heterogeenisyys sekä erot oppilaiden taidoissa ja aktiivisuudessa. Yleisin havainto, jonka opiskelijat olivat tehneet oppilaista, oli Taulukko 3. Kahdeksantoista opiskelijaa piti tätä yhtenä keskeisimmistä havainnoistaan. (1994) kuvailivat liikuntatuntien ilmapiiriä kouluissa myönteiseksi ja rennoksi. Liikuntatuntien ilmapiiriä kuvailtiin myös sanoilla rento ja leppoisa. Pelkkää tuntien seuraaminen ei tuntunut harjoittelijoista enää tässä opettajaksi opiskelun vaiheessa mielekkäältä, sillä monet harjoittelijat halusivat päästä testaamaan omien opettajataitojensa riittävyyttä erilaisten oppilasryhmien kanssa. Joitakin havaintoja tehtiin myös oppilasjohtoisemmista työtavoista, kuten ohjatusta oivaltamisesta, vuorovaikutustyylistä, omatoimisesta harjoittelusta ja oppilaiden itse ohjaamista harjoituksista (ks. ' : : ' Oppilaat: ' Oppilaat: ' ' Noudattivat * ' Eivät noudattaneet ohjeita 2.5, ohjeita Aktiivisia tunneilla * ' 2,5, Passiivisia tunneilla Innostuneita *2,i9 Eivät innostuneita liikunnasta liikunnasta Toiminta vastuullista ·r-•2 Toiminta vastuutonta Osasivat tehtävät '* Eivät osanneet hyvin ! 3,18 tehtäviä Hyväkuntoisia i *, 63 Huonokuntoisia Ilmapiiri: Ilmapiiri: Paljon * ' Vähän vuorovaikutusta 212 vuorovaikutusta Tehtäväsuuntautunut *' Kilpailusuuntautunut 2184 Päätösvalta l. Suurin osa käytetyistä työtavoista oli opiskelijoiden havaintojen mukaan opettajajohtoisia ja selvästi yleisimmät työ tavat olivat harjoitus tyylin ja komentotyylin opetus. Kriittisimmin harjoittelua arvioivat ne opiskelijat, joilla oli jo muita aikaisempia harjoittelutai opetuskokemuksia. Opiskelijat olivat havainneet, että esimerkiksi pelitilanteessa vain osa oppilaista oli aktiivisesti mukana toiminnassa ja osa oli vain "pelaavinaan". Naisopiskelijat puolestaan pitivät opettajia jonkin verran demokraattisempina, liikuntatunteja turvallisempina ja työrauhaan parempana kuin miesopiskelijat. Osa tutkijoista on pitänyt liikunnanopettajien palautteen antaa liian vähäisenä ja todennut, että etenkin positiivista ja oppilaan suoritusta ohjaavaa palautetta tulisi antaa enemmän (Placek &: Locke 1986). Liikunnanopettajien on havaittu käyttävän tunnista noin 30-43 % oppilaiden toiminnan tarkkailuun ja etenkin palloilutunneilla tarkkailun osuus usein korostuu (Varstala 1996, 80, 85). Lisäksi opiskelijoiden observointitulokset kertoivat, että suurin osa tunneista sisälsi toimintaa yli puolet tunnista eikä järjestelyjen osuus vienyt kohtuutonta osuutta tunnin ajasta. Joillakin tunneilla opettajan palautteen anto oli ollut vähäistä (alle 10 kertaa), kun taas toisilla tunneilla oppilaat olivat saaneet paljon palautetta (yli 40 kertaa). Erityisesti kaivattiin pidempää harjoittelua. Miesopiskelijat arvioivat myös tuntien pitäneen sisältäneen hieman enemmän toimintaa ja vähemmän tehtävien selitystä kuin naisopiskelijat. Opiskelijoiden havainnot liikuntatuntien ilmapiiristä ja vuorovaikutuksesta olivat samansuuntaisia esimerkiksi Siedentopin, Doutisin, Tsangaridoun, Wardin ja Rauschenbachin (1994) tutkimustulosten kanssa. Suurimmalle osalle opiskelijoista muutamat itsenäisesti pidetyt tunnit toivat sopivasti haastetta viikkoon, mutta jotkut olisivat halunneet opettaa itsenäisesti enemmän. Yksittäisten opettajien palautteen antotapojen on havaittu poikkeavan paljonkin toisistaan (Silverman 1991). Opiskelijoiden oman tavoitteenasettelun ja harjoitteluLIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005, TUTKIMUSARTIKKELI, Kouluharjoittelu 27. Nupponen &: Huotari 2002). (Varstala 1996, ll8). Lisäksi miesliikunnanopettajien tunneilla oppilaiden liikunta-aktiivisuus oli hieman suurempi. Opettajien suhtautumista oppilaisiin pidettiin ystävällisenä, välittömänä ja tasapuolisena. Hieman yllättävänä tuloksena voi pitää sitä, että suurin osa harjoittelijoista piti häiriökäyttäytymistä liikuntatunneilla vähäisenä ja arvioi oppilaiden noudattavan sovittuja sääntöjä
Atjonen, P. 1995. 1992. 12nd ed.) Champaign IL: Human Kinetics, 275-294. Applying research to enhance instruction. Kaiken kaikkiaan tutkimukseen osallistuneiden liikunnan opettajaopiskelijoiden harjoittelukokemuksia voi pitää varsin tyypillisinä, sille ne ovat yhteneviä useiden aikaisempien opetusharjoittelututkimusten kanssa (mm. Vanhassa vara parempi käsiteanalyysia kvantitatiivisin keinoin. Dodds, P. Liikunnanopettajan työ: monen roolin summa. Uusikylä (toim.) Opetuksen tutkimuksen monet menetelmät. Opettajankouluttajien sitoutuminen oman työn tutkimiseen ja jatkuvaan kehittämiseen on perusedellytys opettajankoulutuksen ja opiskelijoiden oppimiskokemusten laadun parantamiseksi (Väisänen 2000, 40) . Helsingin yliopisto. Ryhmäohjaajat tulevien opettajien tukena liikunnanopettajakoulutuksessa. Tutkimuksia 236. O'Sullivan, M. Teoksessa : R. 1992. & Suoranta, J. Osa 2. Tampere: Vastapaino. Pre-service teachers' reflections on student teaching experiences: Lessons learned and suggestions for reform in PETE programs. TUTKIMUSARTIKKELI, Kouluharjoittelu LÄHTEET Atjonen, P. Journal ofTeacher Education 36 (6), 42-48. Silverman & C.D. & Numminen, P. Atjonen 1995, 77). Meri, M. & Soto, S. lndianapolis: Benchmark Press, 81-104. O'Sullivan, M. Oulun yliopisto. Pedagogiset teoriat ja käsitteet eivät itsestään siirry käytännön pedagogiseen toimintaan, vaan opiskelijat tarvitsevat ohjausta ja yhdessä pohtimista erilaisissa käytännön tilanteissa (Patrikainen 2005). Physical Educator 49, 205-212. ln S.J. 1997. 2001 Yhteisöllisyys opettajuuden voimavarana. Kummikoulussa tapahtuva kenttäharjoittelu mahdollistaa sekä pedagogiikan ja didaktiikan opintojen että liikuntaopintojen integroimisen niin, että opiskelija voi helpommin havaita ja oivaltaa teoria-käytäntö -yhteyksiä. Supporting professional growth in PETE. ln TJ . Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja. Curtner-Smith, M.D. Silkelä (toim.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. 1994. Opiskelijat, jotka olivat pohtineet ja perustelleet harjoittelu paikkansa valintaa, olivat aktiivisia harjoittelutehtävien suunnittelussa ja hoitamisessa sekä olivat käsitelleet ja arvioineet kokemaansa, saivat harjoittelusta luonnollisesti enemmän irti kuin opiskelijat, jotka syystä tai toisesta lipuivat passiivisemmin harjoittelun läpi (ks. & Housner, L.D. 28 LIIKUNTA & TIEDE 42. Research Ouarterly for Exercise and Sport 62 (2), 196-204. suunnitelman kautta harjoittelua olisi mahdollisesti voinut suunnata siten, että kunkin opiskelijan opettajaksi kehittymisen vaihe olisi tullut yksilöllisemmin huomioiduksi. 2002. Nuorten kuntoerojen kasvu huolestuttaa. What undergraduate physical education majors learn during a field experience. Koska yhteistyön sujuminen ja myönteisen ohjaussuhteen syntyminen koulun liikunnanopettajan kanssa on merkittävä tekijä harjoittelun onnistumisen kannalta, tulisi kenttäkoulujen opettajia kouluttaa harjoittelijoiden ohjaamiseen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että joidenkin harjoittelijoiden voi olla vaikea mieltää varsinaisen opetuksen ulkopuolelle jääviä tehtäviä, kuten opetuksen tarkkailua, osaksi opettajaksi oppimisen prosessia, siksi että se ei vastaa heidän käsitystään opettajan työstä Qohnston 1994). Jyväskylä: PS-Kustannus, 99-111. Varela (Eds.) Preparaci6n professional y necesidades sociales. 2003. Research Quarterly for Exercise and Sport 63 (4), 381-392.. AIESEP Congress 22.-25.10.2002 Espanja, La Coruna . Harjoittelukokemukset osoittivat myös opiskelijan oman aktiivisuuden merkityksen harjoittelun onnistumisessa. Silkelä (toim.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. Mielekkäitä ja kokonaisvaltaisia oppimisympäristöjä pyritään rakentamaan myös integroimalla ja eheyttämällä opintojaksoja. Student teachers: lncidents that lead them to confirm or question their career choice. & Lumela, P. Liikunta & Tiede 39 (3), 4-9. Vaikka osa opiskelijoista piti systemaattisten observointimenetelmien käyttöä harjoittelun aikana työläänä ja vaikeana, on perusteltua ja tärkeää tukea harjoittelijoita tällaisten opetuksen tutkimusmenetelmien käytössä. Foundations of behavioral research. Tällaisista itselle asetetuista kehitystehtävistä on saatu varsin myönteisiä kokemuksia esimerkiksi luokanopettajakoulutuksen opettajaharjoitteluissa (Sarja, Kiviniemi &: Hämäläinen 2005). Opettajapersoonan kehittäminen on aina myös itsensä kehittämistä ja siksi opiskelijan aktiivisella roolilla on keskeinen merkitys koulutuksen tavoitteiden saavuttamisessa (Patrikainen 2005). Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:o 1, 142-162. Johnston 1994; Jones 1992; Jyrhämä 2002, 164-166; O'Sullivan &: Tsangaridou 1992; Smith 1993; Tang 2003). Journal of Teacher Education 45 (31, 199208. Jones, R. Nupponen, H, & Huotari, P. Learning to teach physical education. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:o 1, 61-72 . Trainees, field experiences and socialization into teaching. 1989. 6/2005. 4. Templin & PG. Ohjaus pedagogisena päätöksentekona -tutkimuksen ydinkohdat. painos. Liikunnanopettaja (2), 34-37. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 2002. Suomalaiseen opettajankoulutukseen tulisikin mahdollisimman pian luoda järjestelmä, jonka kautta opettajilla olisi mahdollisuus osallistua säännöllisesti täydennyskoulutukseen. Heikinaro-Johansson, P., Huovinen,T. Goodman, J. Heikinaro-Johansson, P., Hirvensalo, M., Huovinen, T. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:o 1, 101-111. 2002 . ln M. Varhaisen vaiheen kenttäharjoittelu tullaan tulevaisuudessa toteuttamaan läpi lukukauden jatkuvana kummikoulutoimintana, mikä vahvistaa opiskelijan mahdollisuutta pitkäjänteisempään vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa sekä tukee opettajaksi opiskelevan oppilaan tuntemuksen kehittymistä. Physical Educator 60 (2), 2-13. Griffey, D.C. 2003. Ohjaus pedagogisena päätöksentekona. Opetustapahtuman kuvaaminen didaktisessa prosessilaboratoriossa. Sarja A: tutkimuksia 8. Kerlinger, F.N. What students learn from early field experiences: A case study and critical analysis. Teoksessa P Kansanen & K. Jyrhämä, R. Mosston, M. Kiviniemi, K. Chepyator-Thompson, J.R. Opetusharjoittelun tulkintakehykset miten opiskelijat tulkitsevat harjoittelutilanteen 7 Teoksessa R. Luonteva paikka tällaiselle ohjaajakoulutukselle olisi esimerkiksi opettajien täydennyskoulutus. 2002 . 1991. 2003. 2003. 1973. Tutkiva opettajuus voi siirtyä osaksi opettajan arkea vain, jos siihen on harjaannuttu jo koulutuksen eri vaiheissa. Observointimenetelmät auttavat harjoittelijaa kiinnittämään huomiota opetus-oppimistilanteessa monipuolisesti erilaisiin tekijöihin ja niiden avulla opetuksesta saadaan lisäinformaatiota, jota harjoittelija voi hyödyntää oman reflektiivisen ajattelunsa tukena (Palomäki&: Heikinaro-Johansson 2003). Teoksessa R. Sport, Education and Society 9 (1), 115-142. &Tsangaridou, N. Differences between experienced and inexperienced teachers' planning decisions, interactions, student engagement and instructional climate. Schempp (Eds.) Socialization into physical education: Learning to teach. Opettajan didaktisten ajatteluja toimintavalmiuksien kehittäminen. Experience is the best teacher: Or is it7 An analysis of the role of experience in learning to teach. 2000. lnfluence of a critically oriented methods course and early field experience on preservice teachers' conceptions of teaching. Tutkinnonuudistusprosessin myötä myös liikunnanopettajakoulutuksen opetusharjoittelukäytänteitä kehitetään ja uudistetaan. 2003. Teaching physical education (5th ed.) San Francisco: Benjamin Cummings . Jyrhämä, R. Opettajan didaktisten ajatteluja toimintavalmiuksien kehittäminen. Ennis (Eds.) Student learning in physical education. 12nd ed.) London: Holt, Rinehart and Winston. Silkelä (toim.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. Liikunta &Tiede 34 (2), 48-51 Johnston, S. Kun harjoittelijat toimivat kenttäkouluissa, he kohtaavat erilaisia opettajia, joiden kokemustausta liikunnanopettamisesta ja harjoittelijoiden ohjaamisesta vaihtelee paljon. Hirvensalo, M. Eskola, J. 1985. Opettajankoulutuslaitos. & Hirvensalo, M. & Liu, W. Valerio, J Molina & J. 2004. & Ashworth, S. 2004
Challenge and support: the dynamics of student teachers' professional learning in the field experience. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N: o 3, 7-15. Vuoropuhelua ohjauksen kehittämisestä. 1991. Posner, G. Teoksessa J. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 52. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita N:o 76. Vuoropuhelua ohjauksen kehittämisestä. J. Studies in Sport, Physical Education and Health 45. Varstala, V. Zeichner, K. Vuoropuhelua ohjauksen kehittämisestä . Prater, M.A. Palomäki, S. Teoksessa P Väisänen & P Atjonen (toim.) Kohtaamisia ja kasvun paikkoja opetusharjoittelussa. 1986. Väisänen, P. Koulun liikuntatuntien sisältötutkimus. 1992. A national descriptive study. Research Ouarterly for Exercise and Sport 62 (4), 352-365 . (5th ed.) NewYork: Longman. & Locke, L.F. Enkenberg, P Väisänen & E. 2003. Teoksessa P Väisänen & P Atjonen (toim.) Kohtaamisia ja kasvun paikkoja opetusharjoittelussa . Physical Educator 50 (31, 151-169. 2000. & Heikinaro-Johansson, P. Varstala, V., Telama, R. Silverman, S. Don't sweat gym! An analysis of curriculum and instruction. Journal ofTeacher Education 31 (61, 45-55. Journal of Teaching in Physical Education 13 (4), 375-394. Pedagoginen vuorovaikutus ammatillista kasvua edistävän ohjaussuhteen kohteena ja välineenä. Kouluharjoittelu 29. Journal of Teaching in Physical Education 2 (31, 48-54. & Silverman, S. Harjoittelu raportti ammatillisen itseohjautuvuuden välineenä luokanopettajien koulutuksessa. Placek, J.H. Journal of Teacher Education 37 (4), 24-28. 2005. Väisänen, P. & Rauschenbach, J. A guide to reflective teaching. Menetelmäraportti. Luokanopettajaksi opiskelevien ammatillinen kasvu ja kehittyminen pitkäkestoisessa ohjauksessa Tutkimushankkeen teoreettisen mallin ja menetelmien kehittelyä. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunnilla. Kohti oppimiskeskeistä pedagogiikkaa opettajankoulutuksessa. Field experience. Joensuun yliopisto. Väisänen, P. & Hämäläinen, S. Research on teaching physical education New knowledge and cautious optimism . Patrikainen, R. Opetuksen teorian ja käytännön kohtaaminen opetusharjoittelun ohjauksessa. Teoksessa P Väisänen & P Atjonen (toim.) Kohtaamisia ja kasvun paikkoja opetusharjoittelussa. 2000. 2003. 1994. Smith, M.D. Jyväskylän yliopisto. 2000. Joensuun yliopisto. & Sileo, T.W. 1996. Kirjoituksia pedagogiikasta. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja No 3, 29-43. Savolainen (toim .) Opettajatiedon kipinöitä. Remedial and Special Education 23 (6), 325-334. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, 34-60. 1983. & Atjonen, P. 2005. Early field teaching requirements in undergraduate physical education programs. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:o 3, 44-51. Journal ofTeacher Education 43 (4), 296-307. An examination of a generic field experience from a physical education perspective. Zeichner, K. Liikunnanopettajaksi opiskelevat oman opetuskäyttäytymisen kehittäjinä Didaktisen observoinnin kurssilla . Siedentop, D., Doutis, P., Tsangaridou, N,, Ward, P. LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005, TUTKIMUSAATIKKELI. Myths and realities: Field-based experiences in preservice teacher education. 1993. Rethinking the practicum in the professional development of school partnership. 2005. & Silkelä, R. Tang, S.Y.F. 1980. School-university partnerships in special education field experiences. 1987. Liikunta & Tiede 40 (5-6), Erikoisliite: tutkimusartikkelit 2003, 10-15. Sarja, A., Kiviniemi, U. Placek, J. Teaching and Teacher Education 19 (5), 483-498. Research on teaching in physical education. & Heikinaro-Johansson, P. 2002
& Kannas, L. Mittaria esitestattiin WHO-Koululaistutkimuksen vuoden 2006 kyselyä varten osana esija luotettavuustutkimusta, joka toteutettiin Itäja Länsi-Suomen lääneissä helmikuussa 2005. The grouping of the items related to the weight contra! and appearance varied between the girls and the boys. Liikuntasyyulottuvuuksien, liikunta-aktiivisuuden ja kehotyytyväisyyden välisissä korrelaatiotarkasteluissa havaittiin mielekkäitä yhteyksiä ja vastaavuuksia aikuisilta saatuihin aikaisempiin tuloksiin, mm. The Pearson's correlations of the factors between the first and the second measurement varied between 0.66-0.80 for the boys and 0.64-0.91 for the girls. The children completed another, similar questionnaire within a fortnight of the first one. The inventory was included in a pilot and test-retest study conducted in the provinces of Eastern and Western Finland during February 2005. The factors related to the reasons for exercise and physical activity and body satisfaction approximated to the corresponding data for the adults; for example, the adolescents who regarded weight contra! and appearance as important reasons for exercise were more frequently dissatisfied with their bodies than the other adolescents. Liikunta &Tiede 42(6), 30-38. The stability of the REI responses was investigated by test-retest correlations Ontraclass Correlation Coefficients, Spearman's rank correlation coefficients, Pearson's correlation). The factor structure somewhat differing from the original REI and the gender differences in the groupings of the weight contra! and appearance factors require further investigation and validation. Tässä artikkelissa raportoidaan aikuisille kehitetyn Reasons for exercise inventory:n (REI) käyttökokeilua yläkoululaisilla. The inner consistence of the factors, based on the principal component analysis, was estimated by Cronbach alfas and the stability of the factors by testretest correlations. 2005. Reasons for exercise inventory in a school survey: contemplations of the inventory's reliability and structure validity. TUTKIMUSARTIKKELI, AEl-miUari koulukyselysså ABSTRACT Ojala, K., Vuori, M., Välimaa, R., Villberg, J., Tynjälä, J. REI-mittarin pysyvyyttä voidaan pitää kohtalaisena ja liikuntasyyulottuvuuksien sisäistä yhdenmukaisuutta hyväksyttävänä ainakin tytöillä. Ulottuvuuksien sisältö vastasi osittain aikuisten tuloksia. REI-mittarin väittämiin vastasi 194 seitsemäsja yhdeksäsluokkalaista peruskoululaista. Finally, the ecological validity of the modified inventory was examined by looking at the correlations between the factors and physical activity, body weight, and body satisfaction. Asiasanat: Reasons for exercise inventory, nuoret, koulukyse!y, reliabiliteetti, liikunta-aktiivisuus, kehotyytyväisyys 30 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 . REI-mittarin pysyvyyttä arvioitiin testi-uusintatesti-korrelaatioiden (Intraclass-korrelaatiokerroin, Spearmanin järjestyskorrelaatio, Pearsonin tulomomenttikorrelaatio) avulla. Lopuksi mittarin ekologista validiteettia arvioitiin tarkastelemalla ulottuvuuksien yhteyksiä liikunta-aktiivisuuteen, painoon ja kehotyytyväisyyteen. REASONS FOR EXERCISE INVENTORV KOULUKVSELVSSÄ: MITTARIN RELIABILITEETTIJA RAKENNEVALIDITEETTITARKASTELUA KRISTIINA OJALA, MIKA VUORI, RAILI VÄLIMAA, JARI VILLBERG, JORMA TYNJÄLÄ, LASSE KANNAS Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos Yhteyshenkilö: Kristiina Ojala, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. Keywords: Reasons for exercise inventory, adolescents, school survey, re!iability, physical activity, body satisf action. Liikunta & Tiede 42(6), 30-38. Puh: 014-260 4574 sähköposti: kristiina.ojala@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Ojala, K., Vuori, M., Välimaa, R., Villberg, J., Tynjälä, J. Oppilaat täyttivät kaksi samansisältöistä kyselyä kahden viikon välein. Pääkomponenttianalyysin avulla saaduista liikuntasyiden ulottuvuuksista muodostettujen summamuuttujien sisäistä yhdenmukaisuutta arvioitiin Cronbachin alfakertoimen avulla ja pysyvyyttä ensimmäisen ja toisen mittauskerran välillä Pearsonin korrelaation avulla. The test-retest stability was found to be acceptable for most of the inventory items. Esitutkimusaineiston tuloksia verrattiin aikaisempiin aikuisten tuloksiin. The inner consistences of the factors were satisfactory at !east for the girls according to the Cronbach's alfa values. Reasons for exercise inventory koulukyselyssä: mittarin reliabiliteettija rakennevaliditeettitarkastelua. Painoon ja ulkonäköön liittyvät väitteet ryhmittyivät eri lailla tytöillä ja pojilla. 2005. The structure validity of the REI was assessed by comparing the factors to the adults' corresponding factors. Ulottuvuuksille lasketut, kahden eri mittauskerran väliset Pearsonin korrelaatiot vaihtelivat välillä 0.66-0.80 pojilla ja 0.640.91 tytöillä. WHO-Koululaistutkimuksen esitutkimuksen perusteella REI-mittari soveltuu yläkoululaisten kyselyyn kohtuullisesti, muttei täysin ongelmitta. & Kannas, L. painonhallintaa ja ulkonäköä tärkeänä liikunnan harrastamisen syinä pitävät nuoret olivat muita nuoria yleisemmin tyytymättömiä kehoonsa. According to this pilot study the Reasons f or exercise inventory appears to be fairly satisfactory for the adolescent surveys. The questionnaire was completed by 194 school children aged 13 and 15 years. The aim of this article was to report the pilot use of the modified Reasons for exercise inventory (REI), originally developed for adults, in a school survey. Mittarin asioitten alkuperäisestä hieman poikkeava ryhmittyminen ja erot sukupuolten välillä vaativat lisäselvityksiä
Liikunnan harrastamisen syitä ja motiiveja voidaan lähestyä useista eri näkökulmista, joita mm. 1988). Kansainvälisessä vertailussa viidesosa eurooppalaisista koululaisista piti ulkomuotoa erittäin tärkeänä liikunnan motiivina (Nupponen & Telama 1998, 82). Tähän tarkoitukseen soveltuvaa liikuntaharrastuksen syiden mittaria, jossa painonhallintaan liittyvät syyt olisivat mukana, alettiin etsiä valmiiden mittareitten joukosta Suomen esitutkimusta varten. Nupposen ja Telaman (1998) tutkimuksessa liikunnan harrastamisen motiivifaktorit olivat kunto ja hyvänolontunne, kilpailu-ura, yhdessäolo liikunnassa ja hyödyllisyys ulkomuodolle. Liikkumisen ja laihduttamisen ääri-ilmiönä mainittakoon "ideaalikehon" tavoittelu ja anoreksiaan liittyvä pakonomainen liikkuminen (Yates 1991). 1996). Terveyskäyttäytymistutkimuksissa liikuntamotiiveja on tutkittu lähinnä aikuisten käyttäytymisen muutosta tukevien ja vaikeuttavien tekijöiden näkökulmasta (Marcus ym. Cashin ym. Tavoiteorientaatioihin ja pätevyyskokemuksiin liittyvät liikuntamotivaation väitesarjat olivat mukana myös WHO-Koululaistutkimuksessa vuonna 1998 (ks. Suomalaisnuorten liikuntaharrastuksen syitä kyselyjen avulla ovat selvittäneet Silvennoinen (1987) , Nupponen ja Telama (1998) ja Huisman (2004) esittämällä valmiita vaihtoehtoja väitteelle "Harrastan liikuntaa, koska .. Syömishäiriöiden oireita omaavien yhdysvaltalaisnaisten on todettu harrastavan liikuntaa painoon liittyvistä syistä yleisemmin kuin muiden naisten (Cash ym. Esitestattavaksi valittiin lopulta kyseiset osiot sisältävä Reasons for exercise inventory (Silberstein ym. 1994; Silberstein ym. Aikuisille kehitettyä mittaria päätettiin kokeilla yläkoululaisilla, koska mentaalisen kypsymisen seurauksena liikunnan harrastamisen motiivirakenne alkaa teini-iässä jäsentyä ja lähestyä aikuisten motiiveja (Telama ym. Varsinainen laihduttaminen on kuitenkin usein väliaikainen ja varsin hitaasti tulosta tuottava liikunnan harrastamisen yllyke. 1999; Sarlin 1995; Soini ym. Meganck 2001; Nederhof 2002). . HBSC-tutkimusprotokolla edellyttää uusien kysymysten kokeilukäyttöä ensin yksittäisissä, testauksesta kiinnostuneissa maissa ennen kuin ne voidaan ottaa valinnaisiksi asioiksi kansainväliseen tutkimukseen. Kuntoilu on yleisin laihdutuskuurilla olleitten tyttöjen ilmoittama painonhallinnan keino (Ojala ym. Vuoden 2006 kyselyn valmistelun yhteydessä tuli esille tarve selvittää nuorten liikunnan harrastamista ylipainoisuuden ehkäisyn ja kehotyytyväisyyden edistämisen näkökulmista, koska sekä nuorten ylipainoisuus että laihduttaminen ovat yleistyneet (Kautiainen 2005, Välimaa & Ojala 2004, Välimaa ym. Näihin näkökulmiin keskittynyt liikuntamotivaatiotutkimus on ollut Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana runsasta liikuntapsykologianja liikuntakasvatuksen aloilla (ks. Osa tytöistä liikkuukin pysyäkseen hoikkana, hyvänmuotoisena tai laihtuakseen. Cash ym. Tutkimuksen tarkoitus Tämän esitutkimuksen tarkoituksena on selvittää Reasons for exercise inventory:n käyttökelpoisuutta koulukyselyssä. 2005). Kaikissa osallistujamaissa esitettäviksi pakollisiksi kysymyksiksi uudet kysymykset voivat tulla HBSC-tutkimusprotokollan mukaisella päätösmenettelyllä vasta mainitun käytännön jälkeen. Kokkonen 2002; Laakso 2005; Lintunen 1995; Lintunen ym. Aineisto koostui yhdysvaltalaisista, keski-iältään 19-vuotiaista yliopisto-opiskelijoista. (1994) lisäsivät alkuperäiseen Silbersteinin ym. Ennen mittarin lisäämistä kansallisesti edustavaan WHO-Koululaistutkimuksen vuoden 2006 kyselyyn ja myöhemmin kansainväliseen HBSC-tutkimukseen LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005, TUTKIMUSARTIKKELI , REl-mittari koulukyselyssä 31. Liikunnan harrastamisen useutta käsitteleviä kysymyksiä on ollut mukana WHO-Koululaistutkimuksessa useampana vuonna. (1994) tutkimukseen osallistuneet olivat yhdysvaltalaisia, yliopistossa opiskelevia, keski-iältään 25-vuotiaita naisia. WHO-Koululaistutkimus ja liikuntaharrastuksen syyt WHO-Koululaistutkimus kuuluu Maailman terveysjärjestön kanssa yhteistyössä toteutettavaan Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) tutkimukseen, joka selvittää 11-, 13ja 15-vuotiaitten nuorten elämäntyyliä ja terveyttä useissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa joka neljäs vuosi strukturoidun, useita aihealueita sisältävän kyselyn avulla (Currie & Smith 2002, 2; Villberg & Tynjälä 2004, 241). 2004). Vastaaja otti kantaa väitteiden tärkeyteen seitsemänportaisella asteikolla (erittäin tärkeä ei ollenkaan tärkeä). Lisäksi tiedetään, etteivät kaikki laihduttajat ole painonpudotuksen tarpeessa. Nupposen ja Telaman (1998) kansainvälisessä ja Huisman (2004) koululiikunnan arviointiin keskittyvässä tutkimuksissa oli mukana liikuntamotivaatiota tavoiteorientaatioiden ja pätevyyskokemusten näkökulmista selvittävät väitesarjat. Plonczynski (2000) on esitellyt tarkemmin yhteenvetokatsauksessaan. He valitsivat liikunnan harrastamisen syitä selvittävään mittariinsa 28 väittämää edustamaan painonhallinnan, kunnon, terveyden, kehonmuokkauksen, fyysisen viehättävyyden, mielialan ja nautinnon aihealueita. Joka viides 15-vuotiaista suomalaispojista pitää itseään liian laihana (Välimaa & Ojala 2004). Silvennoinen (1987) nimesi nuorten liikuntamotiiviulottuvuudet seuraavasti: motorinen kyvykkyys, sosiaalisuus, normatiivinen terveys, ulkomuoto, virkistys-rentoutuminen, ulkoilu, suorituskorostuneisuus ja toiminnallinen terveys. Huismanin (2004) mukaan liikunnan harrastamisen tärkeimmät motiivit nuorilla olivat liikunnan myönteiset vaikutukset kuntoon ja ulkonäköön sekä se, että liikunnassa tapaa ystäviä ja uusia ihmisiä. 2003). Pituudeltaan soveltuvia olisivat olleet edellä mainitut Nupposenja Telaman (1998) ja Huismanin (2004) käyttämät väitesarjat, mutta näistä puuttuvat suoraan painonhallintaan ja laihduttamiseen liittyvät väittämät. Erityisesti liikuntaan keskittyneessä vuoden 1985/1986 kyselyssä oli mukana kysymys "Mikä urheilussa on sinulle tärkeää?", jossa nuoret ottivat kantaa asteikolla hyvin tärkeää melko tärkeää ei ole tärkeää 11 asiaan: "hauskan pitäminen, olla hyvä urheilussa, voittaminen, saada uusia kavereita, oman terveydentilan parantaminen, hyvään kuntoon pääseminen, hyvännäköiseltä näyttäminen, nautin siitä, että saan käyttää omaa ruumistani liikuntaan, ollakseni urheilusankarien kaltainen, miellyttääkseni vanhempiani" (Wold 1989). Silvennoinen (1987, 79) totesi jo aiemmin koululaisten liikuntaharrastusta ja -motiiveja käsittelevässä väitöskirjassaan vartalon ulkomuodon parantamiseen tähtäävän liikuntamotiivin merkityksen kasvavan tytöillä iän myötä. 1988). Reasons for exercise inventory Silberstein ym. (1988) kehittämään kyselyyn väittämän sosiaalisista normeista ja odotuksista. He päätyivät tutkimuksessaan neljään ulottuvuuteen: 1) kunto/terveys, 2) ulkonäkö/paino, 3) stressin ja mielialan hallinta ja 4) kanssakäyminen. Väitesarjaa ei ole esitetty WHO-Koululaistutkimuksessa sen jälkeen. Usean kymmenen väitteen tai osion uudet mittarit eivät tulleet kysymykseen, koska lomake pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä. Pojilla syömishäiriökäyttäytyminen on harvinaisempaa kuin tytöillä. ". Lopullisessa REImittarissa oli 24 väittämää, joista muodostui seitsemän liikuntasyyulottuvuutta: 1) painonhallinta, 2) kunto, 3) mieliala, 4) terveys, 5) ulkonäön viehättävyys, 6) yhdessäolosta saatu nautinto ja 7) kehonmuokkaus. 1986, 66) . JOHDANTO Yhdeksäsluokkalaisten peruskoululaisten tärkeimpiä liikuntamotiiveja ovat liikunnan myönteiset vaikutukset kuntoon ja sen edulliset vaikutukset ulkonäköön (Huisman 2004, 133). (1988) kehittivät Reasons for exercise inventory:n (REI) tutkiessaan liikunnan harrastamisen yhteyttä kehotyytyväisyyteen, itsetuntoon ja laihduttamiseen. Pojille vartalon kuntoon saattaminen liikunnan avulla tarkoittaa useimmiten lihasmassan kasvattamista eikä hoikkana pysymistä tai laihtumista
Kyseiset läänit valittiin lähinnä resurssisyistä, mutta myös siksi, että aineistoa haluttiin kerätä useammilta paikkakunnilta ja erikokoisista kouluista. Lomakkeessa oli ennen kysymystä selvennys, jossa kerrottiin liikunnalla tarkoitettavan kaikkea sellaista toimintaa, joka nostaa sydämen lyöntitiheyttä ja saa hetkeksi hengästymään esimerkiksi urheillessa, ystävien kanssa pelatessa, koulumatkalla tai koulun liikuntatunneilla. Lopuksi arvioidaan mittarin ekologista validiteettia tutkimalla mittarin ulottuvuuksien yhteyksiä nuorten liikunta-aktiivisuuteen, keho tyytyväisyyteen ja painoon. Koulut valittiin harkinnanvaraisesti niin, että mukaan saatiin sekä kaupungissa että maalla asuvia nuoria. Lisäksi edellä kuvattuun aineistoon kuulumaton, pieni joukko seitsemäs(N=24) ja yhdeksäsluokkalaisia (N=21) erillisestä koulusta vastasi avoimeen kysymykseen heille tärkeistä liikunnan harrastamisen syistä. Tämän myös koululiikunnan sisältävän kysymyksen vastausvaihtoehdot olivat nollasta seitsemään päivään. Kullekin pääkomponentille voimakkaasti latautuneista (> 0.50) muuttujista muodostettiin liikuntasyiden ulottuvuuksia kuvaavat summamuuttujat laskemalla yhteen. Nuorten liikunta-aktiivisuutta kuluneen viikon aikana arvioitiin seuraavalla kysymyksellä: Kuinka monena päivänä olet viimeisen seitsemän päivän aikana harrastanut liikuntaa vähintään 60 minuuttia. Vastausvaihtoehdot koodattiin edellisessä järjestyksessä neljästä yhteen. Kehonkuvasta ja kehoon kohdistuvista tunteista ja asenteista esitettiin 13-19-vuotiaille nuorille kehitetyn Body investment scale:n (Orbach & Mikulincer 1998) kuusi väittämää: 1) Olen pettynyt ja turhautunut ulkonäkööni, 2) Olen tyytyväinen ulkonäkööni, 3) Vihaan ruumistani, 4) Olen sinut kehoni kanssa, oloni on mukava, 5) Tunnen suuttumusta ruumistani kohtaan ja 6) Pidän ulkonäöstäni sen epätäydellisyyksistä ja puutteista huolimatta. Muut vastausvaihtoehdot asumispaikkakuntaa koskevaan kysymykseen olivat maaseudulla kirkonkylässä tai asutuskeskuksessa ja maaseudulla kirkonkylän tai asutuskeskuksen ulkopuolella. Nuorten painoindeksit (BMI = kglm2) laskettiin heidän ilmoittamistaan pituuksista ja painoista. Mittarin rakennetta selvitettiin lisäksi vertaamalla pääkomponenttirakennetta faktorirakenteeseen (EFA, Oblimin). Kyselyyn osallistuneista 7-luokkalaisista 55 % ja 9-luokkalaisista 56 % ilmoitti asuvansa kaupungissa. Kyselyiden ajankohdat valittiin niin, ettei koululaisten talviloma ollut niiden välissä. Toisen mittauskerran yhteydessä oppilaille korostettiin, ettei heidän tarvitse tai pidä muistella ensimmäisen mittauskerran vastauksiaan Kyselyjen lopuksi tutkija keräsi oppilaiden kirjekuoriin sulkemat lomakkeet. Nuorten esitutkimusaineiston tuloksia verrataan aikuisten aikaisempiin tuloksiin. Vastausvaihtoehdot olivat: Päivittäin, 4-6 kertaa viikossa, 2-3 kertaa viikossa, kerran viikossa, kerran kuukaudessa, harvemmin kuin kerran kuukaudessa, en koskaan. Seitsemäsluokkalaisten keski-ikä oli 13 vuotta 8 kuukautta (keskihajonta 5 kuukautta) ja yhdeksäsluokkalaisten 15 vuotta ja 7 kuukautta (keskihajonta 4 kuukautta). Mittarin kattavuutta arvioidaan vertaamalla väitteitä nuorten avoimeen kysymykseen ilmoittamiin liikunnan harrastamisen syihin. Kysymyksistä koodattiin siis käänteisesti ensimmäinen, kolmas ja viides. (1988) alkuperäistutkimuksessa sukupuolet erosivat toisistaan. Lisäksi laskettiin intraclasskorrelaatiokertoimet (ICC), jotka mittaavat tässä tapauksessa oppilaan kahden erillisen vastauskerran vastauksien keskimääräistä samankaltaisuutta vastausten keskinäisen aseman suhteen lisäksi. Esimerkeiksi liikunnasta oli annettu juokseminen, ripeä kävely, rullaluistelu, pyöräily, tanssiminen, rullalautailu, uinti, laskettelu, hiihto, jalkapallo, koripallo ja pesäpallo. Mittarin pysyvyyttä arvioidaan testi-uusintatesti-korrelaatioiden avulla. REI-mittarin ulottuvuuksia tarkasteltiin vertaamalla suomalaisnuorten väittämävastausten ryhmittymistä alkuperäistuloksiin, minkä takia analysoinnissa käytettiin pääkomponenttianalyysiä (Principal component analysis, PCA) suorakulmaisella eli ortogonaalisella Varimax-rotaatiolla alkuperäisten yhdysvaltalaistutkimusten tavoin. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen aineisto kerättiin Suomessa helmikuussa 2005 osana WHO-Koululaistutkimuksen luotettavuusja esitutkimusta. on kokeiltava, kuinka hyvin nuoret ymmärtävät aikuisille kehitetyn mittarin väittämät. REImittarin lisäksi kyselylomake sisälsi demografisia asioita ja kysymyksiä ruokatottumuksista, kehon ja painon kokemisesta, itsetunnosta, koetusta terveydestä ja liikunnasta. Mittarin mitta-asteikon vuoksi laskettiin ensin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimet (rs), joiden rinnalle lisättiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimet (r) tuloksen varmentamiseksi. Lopullisessa aineistossa oli 94 seitsemäsluokkalaista, joista 51 oli poikia, ja 100 yhdeksäsluokkalaista, joista poikia oli 41. Vastausvaihtoehdot olivat: Täysin samaa mieltä, samaa mieltä, olen epävarma kannastani, olen eri mieltä, olen täysin eri mieltä. Mittarista jätettiin pois seksuaalista haluttavuutta ja kehon eri osien muokkaamista koskevat väittämät, koska kyseessä oli koulukysely. Lomakkeessa kysyttiin molemmilla mittauskerroilla oppilaan nimeä. Tyttöjen ja poikien ryhmiä tarkasteltiin erillisinä, koska vastauksissa oli sukupuolten välillä tilastollisesti merkitseviä eroja (taulukko 1) ja myös Silbersteinin ym. Oppilaat vastasivat kahteen samansisältöiseen kyselyyn kouluaikana koululuokissa kahden viikon välein. (ks. Khiin neliötestien ja korrelaatiotarkastelujen perusteella ikäryhmät eivät tässä tutkimuksessa eronneet toisistaan, joten aineisto eroteltiin vain sukupuolen mukaan. Kuudelta 7-luokkalaiselta ja neljältä 9-luokkalaiselta vastaajalta puuttui jompikumpi mittauskerroista tai lomakkeesta puuttui nimi. 2001). Vastaajille painotettiin, ettei kyseessä ole koe ja että rehellinen vastaaminen on tärkeää. Nimien perusteella ensimmäisen ja toisen mittauskerran aineistot yhdistettiin testi-uusintatesti -analyyseja varten. Koulun sisällä kyselyyn osallistuvat, vähintään 15 oppilaan opetusryhmät, valitsi koulun rehtori. Väittämät oli käännetty ensin suomeksi ja uudelleen englanniksi, jotta suomenkielinen käännös olisi mahdollisimman hyvä ja sisältö pysyisi mahdollisimman samanlaisena molemmilla kielillä. Nuorten vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuutta arvioitiin kysymyksellä: Koulutuntien ulkopuolella: Kuinka usein tavallisesti harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi niin, että hengästyt tai hikoilet. Prochaska ym. Oppilailla oli mahdollisuus kysyä selvennyksiä tutkijalta, joka antoi ohjeet kyselyn täyttämiseen luokassa. Mittarin pysyvyyttä arvioitiin ensimmäisen ja toisen mittauksen välisten korrelaatioiden avulla. Kyselyn täyttäneet oppilaat eivät edusta koko Suomea. Kysymyssarja koodattiin niin, että siitä muodostettu kehotyytyväisyyden summamuuttuja sai sitä suuremman arvon mitä tyytyväisempi vastaaja oli kehoonsa. Kahta viikkoa pidetään yleisesti sopivana aikavälinä testi-uusintatesti-tutkimuksissa, koska mitattavan ominaisuuden ympäristön olosuhteet eivät todennäköisesti ehdi suuresti muuttua, mutta ensimmäisestä mittauskerrasta on kulunut aikaa sen verran, etteivät vastaajat enää välttämättä muista edellisen kerran vastauksiaan. Alkuperäinen seitsenportainen asteikko muutettiin vastaamisen helpottamiseksi neliportaiseksi: Erittäin tärkeää, kohtalaisen tärkeää, ei kovin tärkeää, ei ollenkaan tärkeää. Jokainen oppilas on sekä kohde (target) että myös arvioitsija itselleen (judge) ja siksi ICC:n laskemiseen käytettiin yksisuuntaisen varianssianalyysin satunnaisvaikutusmallia (one-way ANOVA random effects model) (Shrout & Fleiss 1979). Tämän tutkimuksen analyyseihin hyväksyttiin 32 LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 • TUTKIMUSARTIKKELI • REl-mittari koulukyselyssä nuoret, jotka olivat ilmoittaneet harrastavansa liikuntaa vähintään kerran viikossa. Aineisto kerättiin peruskoulun yleisopetukseen osallistuvilta suomenkielisiltä koululaisilta 14 opetusryhmästä Itäja Länsi-Suomen lääneistä. Reason for exercise inventory:n täyttöohjeessa nuoria pyydettiin miettimään, kuinka tärkeitä lomakkeeseen listatut 19 asiaa (taulukko 1) ovat heille liikunnan harrastamisen syinä. Edellisen lisäksi mittarin reliabiliteettia arvioidaan tarkastelemalla pääkomponenttianalyysin avulla muodostettujen liikuntasyysummamuuttujien sisäistä yhdenmukaisuutta ja pysyvyyttä
Ainoastaan pojat mainitsivat lihasten kasvun, tarpeen liikkua ja liikunnan omana aikana, jolloin saa olla rauhassa. Väittämät, jotka käsittelivät nykyisessä painossa pysymistä ja alakuloisuuden, stressin tai ahdistuksen lieventämistä eivät latautuneet muiden osioiden kanssa. Pojilla vastakkaisen sukupuolen viehättäminen ja ulkonäön parantaminen latautuivat omalle komponentilleen ja laihtuminen, nykyisessä painossa pysyminen ja hoikkuus omalle komponentilleen toisin kuin tytöillä. (Taulukko 2.) Sukupuolet eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi minkään väittämän pysyvyydessä Pearsonin korrelaatioarvojen testissä. Edellisten väittämien lisäksi ICC-arvojen 95 %:n luottamusvälien alarajatjäivät arvon 0.4 alapuolelle molemmilla sukupuolilla väittämässä fyysisen hyvinvoinnin ylläpito, pojilla väittämissä tarmokkuuden/energisyyden parantaminen, terveyden parantaminen, toisten ihmisten odotusten täyttäminen ja fyysisen kestävyyden parantaminen ja tytöillä väittämissä sydämen ja verenkiertoelimistön kunnon vahvistaminen ja lihasvoiman lisääminen. REl-mittarin pysyvyys Mittarin pysyvyyttä arvioitiin kahden eri mittauskerran välille laskettujen Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointen (rs) , Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointen (r) ja intraclass -korrelaatioiden (ICC) avulla. Useita väittämiä sisältävät pääkomponentit nimettiin sisällön mukaan seuraavasti: 1) kunto/terveys, 2) ulkonäkö/paino ja 3) yhdessäolo. Mittausmenetelmänä tarkempana pidetyn intraclass-korrelaatiokertoimien (Streiner & Norman 1995, 114-116) luottamusvälien perusteella vain hoikkuus-väittämän pysyvyys oli tytöillä tilastollisesti merkitsevästi korkeampi kuin pojilla. Muitakin REI-mittarissa mukana olevia asioita kuten ulkonäkö, ystävien kanssa oleminen, uusien kavereitten saaminen, laihduttaminen, rentoutuminen, jaksaminen ja kestävyys tuli esille. Tytöillä yhdeksän väittämän pysyvyys oli hyvä ja viiden väittämän erinomainen(> 0.74). Erillistä mielialan hallintaan liittyvää komponenttia ei muodostunut vaan alakuloiLIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 , TUTKIMUSARTIKKELI, REl-mittari koulukyselyssä 33. Nuoret eivät olleet jättäneet vastaamatta säännönmukaisesti mihinkään tiettyyn, yksittäiseen väittämään. (Taulukko 2.) REl-mittarin pääkomponentit Esitutkimusaineiston tytöille muodostui viisi REI-mittarin pääkomponenttia, jotka selittivät 69 % mittarin kokonaisvaihtelusta. Ulottuvuuksien sisäistä yhdenmukaisuutta tarkasteltiin ensimmäisestä mittauksesta laskettujen Cronbachin alfa -kertoimien avulla ja pysyvyyttä testiuusintatestikorrelaatioiden avulla. Suoran summamuuttujan käyttöön päädyttiin sekä vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi aikaisempiin tutkimuksiin että käytännöllisistä syistä: mahdollisessa tulevassa kansainvälisessä käytössä suoran summamuuttujan muodostamisen ohjeistus ja erityisesti kansainvälinen vertailu ovat ongelmattomampia kuin pääkomponenttipisteiden käyttö. (1994) tutkimuksen opiskelijanaisilla. Cicchettin ja Sparrowin (1981) raja-arvojen mukaan 11 väittämää 19 väittämästä voidaan pitää pysyvyydeltään hyvinä pojilla. Esitutkimukseen osallistuneitten nuorten yleisimmin erittäin tärkeäksi ilmoittama liikunnan harrastamisen syy oli hauskanpitäminen, toiseksi yleisin terveyden parantaminen ja kolmanneksi yleisin fyysisen hyvinvoinnin ylläpito. Ensimmäinen mittauskerta. Nykyisessä painossa pysyminen ja toisten ihmisten odotuksiin liittyvä syy maiTaulukko 1. Liikunnan harrastamisen syiden tärkeys(%) vähintään kerran viikossa liikuntaa harrastavilla 7ja 9-luokkalaisilla pojilla (n=85) ja tytöillä (n=97). Kustakin näistä korrelaatioista laskettiin keskiarvot koko mittarin pysyvyyden estimaatiksi. Tutkimuksen analyysit tehtiin SPSS 12 for Windows -ohjelmistolla. (Taulukko 3.) Esitutkimusaineiston tyttöjen REI-mittarin pääkomponenttien sisällöt olivat samankaltaisia kuin Cashin ym. Lopuksi liikuntasyyulottuvuuksien ja liikunta-aktiivisuuden, painoindeksin ja keho tyytyväisyyden välisiä yhteyksiä kuvattiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatioiden avulla. Nämä kuusi komponenttia selittivät 72 % REI-mittarin kokonaisvaihtelusta. REI-mittarin pysyvyyttä voidaan pitää sekä pojilla että tytöillä hyvänä, jos kriteerinä käytetään raja-arvoja 0.60-0.74 (Cicchetti & Sparrow 1981). latautuneiden väittämien vastauspistemäärät (1 = ei ollenkaan tärkeää, 2 = ei kovin tärkeää, 3 = kohtalaisen tärkeää, 4 = erittäin tärkeää) ja jakamalla summa väittämien lukumäärällä. Esitutkimusaineistonkeruun yhteydessä nuoret esittivät tutkijoille REI-mittaria koskevia kysymyksiä hyvin vähän. Pojat puolestaan ilmoittivat vastakkaisen sukupuolen viehättämisen ja toisten odotusten täyttämisen tärkeiksi syiksi harrastaa liikuntaa yleisemmin kuin tytöt. Nuorten tärkeinä pitämiä liikuntasyitä, jotka eivät ole mukana REI-mittarissa, olivat kilpailemiseen liittyvät tavoitteet ja liikuntasuorituksen aikaansaama onnistumisen tai hyväolon tunne. 7, jota Barrett (2001) pitää hyväksyttävyyden raja-arvona. Kirjoita alla oleville viivoille sinulle tärkeät syyt tärkeysjärjestyksessä niin, että kaikista tärkein syy on ensimmäisenä". TULOKSET Kaikkiin REI-mittarin väittämiin vastasi ensimmäisellä mittauskerralla 92 % ja toisella mittauskerralla 90 % nuorista. (Taulukko 1.) Liikuntasyitä selvitettiin myös siten, ettei nuorille annettu valmiita vastausvaihtoehtoja. Pieneltä joukolta (N=45) nuoria kysyttiin liikunnan syitä seuraavasti: "Mieti seuraavaksi syitä, miksi liikut tai harrastat liikuntaa. Keskiarvot jäivät kuitenkin kaikki alle 0. Erot erilaisten korrelaatioiden arvojen välillä olivat pieniä. Tyttöjen vastauksissa tulivat esille myös itseilmaisu ja esiintyminen sekä uuden oppimisen ja lajissa kehittymisen aikaansaama tyytyväisyys. Esitutkimusaineiston pojille analyysi tuotti kuusi pääkomponenttia, jotka nimettiin seuraavasti: 1) kunto/terveys, 2) fyysinen/henkinen kestävyys 3) ulkonäkö, 4) yhdessäolo, 5) sosiaaliset odotukset/ hyvinvointi ja 6) paino. Fyysisen kunnon kasvattaminen ja ylläpito, hauskanpito ja terveys olivat yleisimmät ja useimmiten tärkeimmiksi mainitut liikunnan syyt. Yksittäisten REI-mittarin väittämien pysyvyys vaihteli pojilla kohtuullisesta hyvään ja tytöillä kohtuullisesta erinomaiseen. Paras toistettavuus oli korrelaatioarvojen perusteella laihduttamista koskevalla väittämällä. Yleensä ottaen tyttöjen ja poikien tärkeinä liikunnan syinä mainitsemat asiat erosivat toisistaan vain vähän. Erittäin Kohtalaisen El kovin El ollenkaan tärkeää tärkeää tärkeää tärkeää t t t 1 hauskanpitäminen 54 53 36 35 10 10 2 terveyden parantaminen 42 57 47 36 11 6 fyysisen hyvinvoinnin ylläpito 43 56 43 39 15 4 fyysisen kestävyyden parantaminen 43 49 52 44 5 7 ystävien kanssa oleminen 37 53 47 30 16 14 3 paremmalle tuulelle tuleminen 27 62 52 34 17 4 4 lihasvoiman lisääminen 38 38 46 38 16 46 16 notkeuden, kehonhallinnan 28 35 46 51 24 13 2 1 parantaminen sydämen ja verenkiertoelimistön kunnon 28 28 37 57 29 13 6 2 vahvistaminen* tamiokkuuden/energisyyden 24 29 53 52 22 18 parantaminen alakuloisuuden, stressin tai 14 26 41 49 32 19 13 6 ahdistuksen lievittäminen• nykyisessä painossa pysyminen 11 27 49 45 31 20 9 8 vastustuskyvyn parantaminen 16 30 57 49 24 21 2 painonpudottaminen (1aihtuminen) 11 22 29 32 37 29 23 17 vastakkaisen sukupuolen 21 6 43 29 27 46 9 19 viehättäminen* ulkonäön parantaminen 11 15 30 40 49 37 10 7 uusien ihmisten tapaaminen 10 15 38 44 41 35 11 6 hoikkuus* 4 19 47 44 41 31 9 6 toisten ihmisten odotusten 11 3 33 21 41 52 15 25 lä äminen• • = tilastollisesti merkitsevä ero poikien ja tyttOjen välillä, testi, p < 0.05 nittiin vain kerran. Matalia, alle 0.5 korrelaatioarvoja oli sekä tytöillä että pojilla väittämässä paremmalle tuulelle tuleminen ja pojilla väittämässä terveyden parantaminen. Tässä rajallisessa aineistossa tytöt pitivät hoikkuutta sekä alakuloisuuden, stressin tai ahdistuksen lieventämistä ja sydämen ja verenkiertoelimistön kunnon vahvistamista tärkeinä liikunnan harrastamisen syinä yleisemmin kuin pojat
(1994) tutkimuksen ulottuvuuksia ja Taulukko 5. Pojilla arvot vaihtelivat välillä 0.66-0.80 ja tytöillä välillä 0.81-0.91. Tytöillä kunto/terveys -summamuuttuja oli edellisen lisäksi tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vapaa-ajan liikunnan harrastamisen useuteen. Esitutkimusaineiston pojilla kaikkien summamuuttujien Cronbachin alfakertoimien arvot olivat matalampia kuin tytöillä, joskin nekin olivat arvoltaan vähintään 0.68. Tytöillä ulottuvuudet vastasivat sisällöltään pitkälti Cashin ym. Muita tilastollisesti merkitseviä, mutta korrelaatioarvoiltaan matalia, yhteyksiä pojilla oli fyysinen/henkinen kestävyys -summamuuttujan ja kehotyytyväisyyden välillä ja yhdessäolo -summamuuttujan ja päivittäisen liikunta-aktiivisuuden välillä. Tämän esitutkimuksen perusteella nuoret vaikuttivat ymmärtävän REI-väittämät hyvin. Liikuntasyysummamuuttujien ja painoindeksin välillä ei havaittu yhteyttä tytöillä eikä pojilla. Poikien aineiston alfakertoimet vastasivat suuruusluokaltaan Silbersteinin ym. suuden, stressin tai ahdistuksen lieventämisen osio latautui samalle komponentille sydämen ja verenkiertoelimistön kunnon ja toisten ihmisten odotusten osioiden kanssa. Kahden eri mittauskerran välisten korrelaatioiden keskiarvojen perusteella koko mittarin pysyvyyttä voidaan pitää joidenkin lähteiden mukaan jopa hyvänä (Cicchetti & Sparrow 1981). (1994) tutkimuksessa vastaavalla tavalla muodostettujen summamuuttujien Cronbachin alfakertoimista, joiden arvot vaihtelivat naisilla välillä 0.73-0.91. 0.16 0.16 0.00 0.06 0.13 -0.08 0.01 -0.08 0.14 -0.23• 0.11 -0.32** 0.00 -0.08 -0.11 -0.05 0.06 -0.26* 0.19 ••• = p < 0.001, •• = p < 0.01 , • = p < 0.05 LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 . Hyväksyttävyydeltään kyseenalaisia olivat pojilla neljä summamuuttujaa (ulkonäkö, yhdessäolo, sosiaaliset odotukset/hyvinvointi ja paino), koska niiden Cronbachin alfakertoimien 95 %:n luottamusvälien alarajat olivat arvoltaan alle 0.6. Kunto/terveys -pääkomponentin väitteet hajaantuivat eri faktoreihin: väitteistä notkeuden/kehonhallinnan parantaminen ja fyysisen hyvinvoinnin ylläpito latautuivat fyysinen/henkinen kestävyys faktoriin, lihasvoiman lisääminen ulkonäköfaktoriin ja terveyden parantaminen sosiaalisten odotusten/ hyvinvoinnin faktoriin. 1988) eli REI -mittarin käyttökokeilua yläkoululaisilla. Pysyvin ulottuvuuksista oli pojilla kunto/terveys (r = 0.80) ja tytöillä ulkonäkö/paino (r = 0.91). Useampia väittämiä sisältävien summamuuttujien yhdenmukaisuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa -kertoimien avulla. Ensimmäisen mittauksen faktorirakenne noudatti tytöillä pääkomponenttirakennetta yhden väitteen latautumista lukuun ottamatta. (Taulukko 3.) Käsillä olevasta aineistosta saadut tulokset eivät suuresti poikenneet Cashin ym. Luottamusvälin ilmoittamista pidetään alfan arvoa tärkeämpänä luotettavuuden arvioinnissa (Knapp 1991). (Taulukko 4.) Esitutkimusaineiston tyttöjen ja poikien liikuntasyysummamuuttujille laskettiin Pearsonin korrelaatiot ensimmäisen ja toisen mittauskerran välille arvioimaan ulottuvuuksien pysyvyyttä. Liikuntasyysummamuuttujien yhteys liikuntaaktiivisuuteen, kehotyytyväisyyteen ja painoindeksiin Liikuntasyysummamuuttujien yhteyksiä liikunta-aktiivisuuteen, kehotyytyväisyyteen ja painoindeksiin tarkasteltiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatioiden avulla. Tytöt Kunto/terveys Ulkonäkö/paino Yhdessäolo Nykyisessä painossa pysyminen Alakuloisuuden ym. Pojilla muuttujarakenteeltaan toisiaan vastaavia pääkomponentteja ja faktoreita olivat paino ja yhdessäolo. (Taulukko 4.) Esitutkimusaineiston poikien kuudesta pääkomponentista kolme paino, ulkonäkö ja yhdessäolo sisälsivät samat REI-väittämät kuin Silbersteinin ym. REI-mittarin väitteet kasaantuivat mielekkäiksi liikuntasyyulottuvuuksiksi. Liikuntasyysummamuuttujien reliabiliteetti Ensimmäisessä mittauksessa kullekin pääkomponentille voimakkaimmin latautuneista muuttujista muodostettiin liikuntasyyulottuvuuksia kuvaavat summamuuttujat laskemalla yhteen kyseiselle pääkomponentille latautuneiden (> 0.50) väittämien vastauspistemäärät ja jakamalla summa latautuneitten väittämien lukumäärällä. (Metsämuuronen 2003, 395). Esitutkimusaineiston pääkomponenttirakennetta verrattiin saman aineiston vinorotatoituun faktorirakenteeseen. lieventäminen Pojat Kunto/terveys Fyysinen/henkinen kestävyys Ulkonäkö Yhdessäolo Sosiaaliset odotukset/hyvinvointi Paino Vapaa-ajan liikunta Liikunta-aktiivisuus Kehotyytyväisyys Painoindeksi -+ usein -+ usein -+ korkea -+ korkea 0.21· 0.07 0.03 0.17 0.07 0.21 -0.00 0.06 -0.09 -0.17 0.19 0.23* 0.12 0.19 0.11 0.01 0.26* 0.08 0.14 0.27* 0.04 -0.19 0.11 0.11 -0.48 ... (1988) tutkimuksessa saatuja arvoja, jotka vaihtelivat välillä 0.67-0.81. 1994; Silberstein ym. Matalana voidaan pitää myös tyttöjen tilastollisesti merkitsevistä korrelaatioarvoista korkeinta, -0.48 arvoa ulkonäkö/paino -summamuuttujan ja kehotyytyväisyyden summamuuttujan välillä. Kunto/terveys -summamuuttujan ja päivittäisen liikunta-aktiivisuuden välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys sekä tytöillä että pojilla. Väite sydämen ja verisuonielimistön kunnosta latautui samalle faktorille kuin väitteet alakuloisuuden, stressin tai ahdistuksen lievittämisestä. Myös pojilla havaittiin yhteys erillisten painoja ulkonäkö -summamuuttujien ja kehotyytyväisyyden summamuuttujan välillä, mutta korrelaatioarvot olivat matalia. (Taulukko 5.) POHDINTA Käsillä olevassa artikkelissa raportoidaan aikuisille kehitetyn Reasons for exercise inventory:n (Cash ym. Vastaamatta jätti vain muutama oppilas eivätkä puuttuvat vastaukset kasautuneet millekään yksittäisistä väitteistä. Korrelaatiot edellisten muuttujien välillä olivat kuitenkin varsin matalia. Poikien aineistosta faktoreita muodostui viisi kuuden pääkomponentin asemesta. Pearsonin korrelaatiot liikuntasyysummamuuttujien ja vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden, päivittäisen liikuntaaktiivisuuden, kehotyytyväisyyden ja painoindeksin välillä tytöillä ja pojilla. (1988) alkuperäistutkimuksen vastaavat pääkomponentit painonhallinta, ulkonäön viehättävyys ja yhdessäolosta saatu nautinto. Tytöillä kaikkien kolmen summamuuttujan, jotka sisälsivät useamman väitteen, sisäistä yhdenmukaisuutta voidaan pitää hyvänä vähintään 0.8 Cronbachin alfakertoimien perusteella. TUTKIMUSARTIKKELI • REl-mittari koulukyselysså 35
Herkkänä pienten aineistojen menetelmänä pidetyn intraclass-korrelaatioiden luottamusvälien perusteellakin tyttöjen ja poikien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero vain hoikkuus -väittämän toistettavuudessa. Länsimaisten naisten normatiivinen halu olla laihempi esiintyy jo teini-iässä, sillä lähes joka toinen 13ja 15-vuotiaista tytöistä on mielestään liian lihava (Välimaa & Ojala 2004). Näyttäisi siltä, että pojat erottavat painokysymykset ulkonäöstä kun taas hyvännäköisen tytön kuuluu olla hoikka (Välimaa 2001). Mittaria tulisi kuitenkin vielä testata suuremassa aineistossa ja sen käyttöä harkita syistä, joita tarkastellaan seuraavassa. Nuorten painolla oli vain vähän vaikutusta siihen, mitä he pitivät tärkeinä syinä harrastaa liikuntaa, koska liikuntasyysummamuuttujilla ja painoindeksillä ei havaittu yhteyttä tytöillä eikä pojilla. (1994) tarkastelivat tutkimuksessaan REI-mittarin validiteettia ja totesivat sen olevan neljän ulottuvuuden sisäisesti yhdenmukainen, naisten liikuntasyiden ilmiön riittävän laajasti kattava mittari. REI-mittari vaikuttaa väitesarjalta, joka voitaisiin liittää WHOKoululaistutkimuksen kyselyyn vuonna 2006 vastaamisen helppouden ja nopeuden takia. Jos taas pyritään selvittämään nuorten tärkeinä pitämiä liikunnan syitä, jotta niitä voitaisiin korostaa liikuntaharrastuksen edistämisessä, näkökulma on toinen. Tästä huolimatta sekä tyttöjen että poikien liikuntasyysummamuuttujien ja liikunta-aktiivisuuden ja kehotyytyväisyyden välillä havaittiin korrelaatiotarkasteluissa mielekkäitä yhteyksiä, vaikka korrelaatioiden arvot jäivätkin mataliksi. (1988) alkuperäistutkimuksessa. 1988). Kummankaan tutkimuksen taustalla ei ole liikuntamotiiviteoriaa. Yhtäältä valmiiden, jo kehitettyjen mittarien käyttö lisää teoreettista tietämystä kyseessä olevasta ilmiöstä, toisaalta uusien pätevien mittarien kehittäminen edellyttää vankkaa teoreettista lähestymistä. Vastaavia tuloksia terveydestä ja kunnosta liikunnan motiiveina on saatu edustavimmista aineistoista (Huisman 2004; Nupponen & Telama 1998). Tytöillä ulkonäkö/paino -ulottuvuuden muodostivat sekä painon että ulkonäön parantamisen, viehättävyyden ja toisten ihmisten odotusten osiot. Alkuperäinen REI-mittari (Silberstein ym. Lisäksi vastakkaisen sukupuolen viehättämisen väite latautui pojilla samalle komponentille kuin ulkonäön parantaminen. Yhtenevä tulos aikaisempiin oli myös, että painonhallintaa ja ulkonäköä tärkeinä liikunnan harrastamisen syinä pitävät esitutkimusaineiston nuoret olivat muita nuoria todennäköisemmin tyytymättömiä kehoonsa. REI-mittarin vertailu liikuntamotiivitutkimuksiin, esimerkiksi Silvennoisen (1987) käyttämään Kenyonin (1971) teoriaan pohjautuvaan liikuntamotiivimittariin tai johdannossa mainittuihin pätevyysja tavoiteorientaatiotutkimuksiin, ei ole mielekästä, koska REI-mittarin taustalla ei ole vastaavaa teoriaa. Mittari näyttäisi soveltuvan myös kohtalaisen pysyvyytensä vuoksi. Tässä esitutkimusaineistossa tytöt ilmoittivat painoon liittyviä asioita erittäin tärkeiksi liikunnan harrastamisen syiksi yleisemmin kuin pojat. Saadut tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiempien 36 LIIKUNTA & TIEDE 42. Käsillä olevassa artikkelissa puhutaan tietoisesti liikunnan harrastamisen syistä ja liikuntasyyulottuvuuksista liikuntamotiivien sijasta, vaikka esimerkiksi Huisman (2004, 133, 155) esittää hyvin samankaltaisen liikunnan harrastamisen syyt -väitesarjan tulokset liikuntamotiivitarkasteluna. Tämä esitutkimus on osa valintaa, jonka eteen WHO-Koululaistutkimuksen kaltaisissa kyselyissä joudutaan lomakkeen pituuden asettamien rajoitusten vuoksi. Luotettavia vertailuja on siis mahdollista tehdä vain näiden väitteiden kohdalla (ks. Tulos oli yhtenevä aikaisempiin tuloksiin (Cash ym. Telama (1986, 173) raportoi jo aikaisemmin painonsäätelyn olevan erityisesti nuorten naisten liikuntamotiivi. Lisäksi mittarin luotettavuutta horjuttaa se, että pojilla useimpien liikuntasyysummamuuttujien sisäistä yhdenmukaisuutta arvioivien Cronbachin alfakertoimien luottamusvälien alarajat olivat matalia. Lisäksi arkisen liikkumisen syyt voivat olla erilaisia kuin varsinaista liikuntaharrastusta ylläpitävät syyt, eikä niitä välttämättä tavoiteta REI-mittarin kaltaisella välineellä. TUTKIMUSAATIKKELI, REl-mittari koulukyselysså tutkimusten tulokset, sillä jo Silbersteinin ym. Tilastollisesti merkitsevää eroa vastausten pysyvyydessä ei sukupuolten välillä kuitenkaan ollut. Lihasmassan kasvattaminen lienee osa liikunnan hyödylliseksi kokemista viehättävyyden saavuttamisessa, sillä joka viides 15-vuotias suomalaispoika kokee olevansa liian laiha (Välimaa & Ojala 2004). Esimerkiksi sisäisen motivaation mittaaminen voisi olla hedelmällistä, jos pyritään ennakoimaan liikuntaharrastuksen pysyvyyttä. REl-mittari sopii tytöille entä pojille. (1988) tutkimuksessa naiset ilmoittivat painonhallinnan liikunnan syyksi yleisemmin kuin miehet. 1994; Silberstein ym. Cook & Campbell 1979, 43). Sukupuolten välisten erojen tarkastelussa on hyvä ottaa huomioon, etteivät vastausten pysyvyyttä arvioivat ICC-korrelaatiot ylittäneet pojilla Barrettin (2001) esittämää hyväksyttävää raja-arvoa 0.70 kuin painonpudottamisen ja vastakkaisen sukupuolen viehättämisen väittämillä. (1988) ja Cashin ym. Aineiston pieni koko aiheutti tässä esitutkimuksessa muitakin ongelmia, joihin palataan myöhemmin. Kysymysten relevanttiutta ja kattavuutta 1. Tulokset antanevat kuitenkin viitteitä liikunnan harrastamisen ja ulkomuodon suhteen erilaisuudesta tyttöjen ja poikien välillä. poikien pääkomponentista puolet sisälsi samat REI-väittämät kuin Silbersteinin ym. Esitutkimusaineiston pieni koko aiheutti todennäköisesti sen, ettei vastaavaa eroa löydetty Pearsonin korrelaatiossa. Ennen REI-mittarin käyttöä WHO-Koululaistutkimuksessa tulisi uudelleen pohtia, riittääkö ilmiön selvittäminen tässä artikkelissa esitetyllä tarkkuudella ja yhteyksillä, vai halutaanko selvittää liikuntaharrastuksessa tärkeinä pidettyjä syitä jonkin teorian pohjalta. Mittarin ulottuvuudet vaikuttavat tarkoitukseensa käyttökelpoisilta. 6/2005. Tämän esitutkimusaineiston tyttöjen vastaukset REI-väittämiin näyttivät olevan korrelaatiotarkastelun perusteella pysyvämpiä kuin poikien vastaukset lukuun ottamatta väitteitä notkeudesta ja kehonhallinnasta, sydämen ja verisuonielimistön kunnon vahvistamisesta ja lihasvoiman lisäämisestä. Esitutkimusaineiston pojat ilmoittivat vastakkaisen sukupuolen viehättämisen tärkeäksi liikunnan harrastamisen syyksi yleisemmin kuin tytöt. Riittääkö REl-mittari. Pojilla nykyisessä painossa pysyminen, painonpudottaminen ja hoikkuus liikunnan harrastamisen syinä muodostivat oman, sisällöltään selkeän ulottuvuutensa. Kunto/terveys -summamuuttujalla oli positiivinen, tilastollisesti merkitsevä yhteys päivittäiseen liikunta-aktiivisuuteen molemmilla sukupuolilla ja tytöillä myös vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen. Teoreettisen vastaamattomuuden vuoksi käsillä olevassa tutkimuksessa on pitkälti pitäydytty vertailuihin vain Silbersteinin ym. Jo 150 tytön ja 150 pojan aineistoissa vastaava korrelaatioarvojen ero Pearsonin kahden mittauskerran korrelaatiossa olisi ollut tilastollisesti melkein merkitsevä (p = 0.049). (1994) tuloksiin. Pojille yhdessäolo ja hauskuus liikunnan harrastamisen syinä olivat tässä esitutkimusaineistossa merkityksellisiä: mitä suuremman arvon yhdessäoloksi nimitetty summamuuttuja sai, sitä useampana päivänä poika oli liikkunut vähintään tunnin kyselyä edeltävällä viikolla. Lisää tyttöjen ja poikien välisiä eroja tuli esille ulkonäköön ja painonhallintaan liittyvien syiden ryhmittymisessä. Cash ym. 1988) kehitettiin kehotyytyväisyystarkastelujen yhteyteen. Yhtäältä näistä tuloksista mieleen nousee kysymys soveltuvatko samanlaiset liikuntasyiden väittämät molemmille sukupuolille, toisaalta esitutkimuksen yhteydessä kerätyn erillisen aineiston tyttöjen ja poikien (N=45) liikunnan harrastamisen syinä mainitsemat asiat eivät poikenneet paljoa toisistaan. Pääkomponenttianalyysin perusteella muodostettujen liikuntasyysummamuuttujien sisäistä yhdenmukaisuutta voidaan pitää tytöillä hyvänä mutta pojilla korkeintaan kohtuullisena, koska peräti neljän ulottuvuuden sisäinen yhdenmukaisuus oli kyseenalainen. Edellinen tulos kuitenkin kertonee, että tytöistä hoikkuus on paitsi erittäin tärkeänä pidetty, myös pysyvämpi syy harrastaa liikuntaa kuin pojilla
Lopuksi Dishman ja Sallis (1994) esittävät, että motivaation ymmärtäminen on avainasia pyrittäessä edistämään terveyttä liikunnan avulla. Toisaalta kehotyytymättömyys ja liikunnan harrastaminen tästä syystä voi kertoa ongelmista: hyvin intensiivinen liikunta voi olla syömishäiriön oire. & Campbell, D.T. Cook, T.D. Tytöillä pääkomponenttija faktorirakenteet vastasivat toisiaan, mutta pojilla rakenteet poikkesivat toisistaan jonkin verran. REl-mittari koulukyselyssä 37. Sen sijaan huomion voisi kääntää tämän esitutkimusaineiston nuorten yleisimmin erittäin tärkeäksi ilmoittamaan syyhyn harrastaa liikuntaa: hauskanpitämiseen. 2002 . 2001. Sosiaalisesti hyväksyttävien vastausten antaminen on jossain määrin kaikkien kyselyjen ongelma. Vaikka ulkonäkö on nuorille tärkeä asia, sen korostaminen liikunnan yhteydessä teini-ikäisille, joiden muuttuva ulkomuoto on muutoinkin jatkuvasti tarkastelun kohteena, voi olla kohtuutonta. Ouasi-experimentation. REI-mittari täytti kuitenkin ainakin osittain sille alun perin asetetut odotukset selvittää nuorten liikunnan harrastamista ylipainoisuuden ehkäisyn ja kehotyytyväisyyden edistämisen näkökulmista. pyrittiin tässä esitutkimuksessa arvioimaan esittämällä erilliselle koululaisryhmälle avoin kysymys tärkeistä liikunnan harrastamisen syistä. Faktorianalyysin avulla löydettyjen liikuntasyyulottuvuuksien luotettavuutta olisi voitu tarkastella GENREL -reliabiliteettimitalla, jota pidetään Cronbachin alfakerrointa luotettavampana tapauksissa, joissa ulottuvuuksia on useampia ja lataukset ovat suuria (Leskinen 2003, 129-135). Mukana saattoi olla kouluja, joissa oltiin erityisen kiinnostuneita liikuntaan tai terveyteen liittyvistä asioista ja niihin liittyvään kyselyyn vastaamisesta. Yllä mainittujen liikunnan harrastamisen syiden ja liikuntamotiivien käsitteiden käytön pohdinta kuvastanee osittain REI-mittarin teoreettisen taustan ohuutta. Nuorten fyysisen aktiivisuuden taustalla olevien tekijöiden selvittäminen on kansanterveydellinen haaste, koska liikuntaharrastuksen yleisyys vähenee nuorilla yläkouluiässä (Vuori 2004, 125) ja viitteitä ylipainon yleistymiseen samassa iässä on nähtävissä erityisesti pojilla (Kautiainen 2005; Välimaa & Ojala 2004). & Smith, B. & Grant, J.R. Mittarin rakennevaliditeettia olisi myös syytä tarkastella perusteellisemmin $EM-analyysien (Structual Equation Modelling) avulla. Jos liikunnallinen elämäntapa tulee osaksi nuoren elämää myönteisten tunnekokemusten kautta, erilliseen painonhallinnan pohdiskeluun ei ehkä tule tarvetta. Nuoret saattoivat ilmoittaa normatiivisia liikuntamotiiveja (Telama 1986, 155), joiden vaikutus käyttäytymiseen eli varsinaiseen liikunta-aktiivisuuteen voi olla vähäinen. Tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida vertaamalla tuloksia jonkin toisen luotettavan tutkimuksen tuloksiin ja juuri tähän pyrittiin valitsemalla samanlaiset analyysimenetelmät kuin aikaisemmissa Silbersteinin ym. Smith (Eds.) Health Behaviour in school-aged children: a World Health Organisation cross-national study. Developing criteria for establishing interrater reliability of specific items: applications to assessment of adaptive behavior. Saatavissa http//www.pbarrett.net/rater.pdf. Samdal, W Boyce & B. Osittain tämän aikarajoituksen vuoksi erityisesti poikien ryhmän koko jäi melko pieneksi (n= 85) verrattuna muuttujien määrään (19 kpl) (Metsämuuronen 2003, 521). REI-mittarin soveltuvuutta erityisesti pojille voitaneen harkita vasta näiden tarkastelujen jälkeen. [luettu 13.09.2005.] Cash,T.F., Novy, P. Esitutkimusaineiston keruuaika rajattiin helmikuuksi, etteivät erilaiset mittausajankohdat toisi vaihtelua tuloksiin. Factor analysis and further validation of the Reasons for Exercise lnventory. Myös kieltäytymisiä tapahtui eli vain halukkaat koulut ja halukkaat opetusryhmät niiden sisältä osallistuivat esitutkimukseen. Currie, C. American Journal of Mental Deficiency 86 (2), 127-137. Lisärajoituksena oli, ettei koululaisten talviloman haluttu osuvan testi-uusintatestin kahden mittauskerran väliin. Why do women exercise. General description of HBSC study. Vaikka tämän esitutkimuksen tarkoituksena oli REI-mittarin kokeilu yläkoululaisilla eikä yleistettäviin tuloksiin tässä vaiheessa pyrittykään, aineiston pieni koko, satunnaistamattomuus ja edustamattomuus ovat seikkoja, jotka antavat aihetta kriittiseen tarkasteluun. LÄHTEET Barrett, P. Toisaalta nuoret ovat erittäin tietoisia ulkomuodostaan ja varsinkin tytöt tuntevat itsensä liian lihaviksi ilman todellista ylipainoa (Välimaa & Ojala 2004; Välimaa ym. Vaikka esitutkimuksessa pyydettiin nuoria vastaamaan rehellisesti ja korostettiin, että tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita heille tärkeistä liikunnan harrastamisen syistä, emme voi tietää kuinka paljon nuoret vastasivat "niin kuin kuuluu vastata". Otannaltaan kattavan ja aineistoltaan mittavamman kyselyn jälkeen mittarin rakennevaliditeettia voitaisiin arvioida perusteellisemmin. (1988) aineiston rakenteesta, poikien aineiston eksploroimista pitäisi jatkaa suuremmalla aineistolla. Design & analysis issues for field settings. Rand Chicago: McNally College Publishing Company. Cicchetti, D.V. (1994) tutkimuksissa. Jatkotutkimustarpeita Käsillä olevassa tutkimuksessa pääkomponenttianalyysin tuloksia pyrittiin varmentamaan vertaamalla niitä eksploratiivisen faktorianalyysin (EFA, Oblimin) tuloksiin. Pääkomponenttianalyysin valintaa menetelmäksi voidaan arvostella, koska REI-mittarin dimensiot tunnettiin aikaisempien tutkimusten perusteella. Perceptual and Motor Skills 78 (2), 539-544. Tällaisissa tapauksissa konfirmatoriset faktorianalyysit puoltaisivat paikkaansa. Research protocol for the 2001/02 survey. Ulkonäkö ja paino liikkumisen kannustimena voi olla positiivista tai negatiivista. Todennäköisyys tehdä vääriä päätelmiä esimerkiksi ryhmien eroamattomuudesta kasvaa, kun otos on pieni ja merkitsevyystasot ovat matalia (Cook & Campbell 1979, 42). 2005). 1994. 1979. Esitutkimuksen toteutuksen arviointia Käsitteiden määrittely on perustavaa laatua oleva asia tutkimuksen pätevyyden arvioinnissa. Yhtäältä kehoonsa tyytymätön nuori voi "saada kehonsa kuntoon" liikunnan avulla ja tyytyväisyys kehoon kasvaa. Mittarin luotettavuuden arvioinnissa olisi toki ollut apua jonkin rinnakkaismittarin lisäämisestä esitutkimukseen REI-mittarin lisäksi. (1988) ja Cashin ym. Child and Adolescent Health Research Unit, University of Edinburgh 2001, 1-10. ln C. Liikunnan osuus painonhallinnassa on kiistatonta ruokavalion ohella. Nuorten vastausten kirjoissa tuli esille sekä REI-mittarin väitteiden kanssa yhteneviä syitä että siitä puuttuvia syitä, jotka viittasivat useisiin liikuntamotivaationtutkimuksen osa-alueisiin. Opetusryhmien käyttö näyteyksikköinä yksinkertaisen satunnaisotannan sijasta aiheuttanee tuloksiin vaihtelua ryhmien välillä, mutta juuri otannan puuttumattomuuden ja pienen aineiston vuoksi ryvästymistä ei ollut mahdollista hallita. Currie, 0. & Sparrow, S.S.1981. Voi olla, että efekti kertaantui oppilasaineksessa. Alustavassa LISREL-analyysissä aineiston pienuus tuotti taas ongelmia. LIIKUNTA & TIEDE 42. Eräänlaista valikoitumista tapahtui siinäkin, että tutkimukseen osallistuneet koulut olivat resurssisyistä Itäja Länsi-Suomen lääneistä. 6/2005 . Koska poikien pääkomponenttirakennekin erosi alkuperäisen Silberstenin ym. TUTKIMUSARTIKKELI . Muuta huomautettavaa on, että tässä tutkimuksessa käytetty suorakulmainen rotaatio merkitsee oletusta dimensioitten riippumattomuudesta (Metsämuuronen 2003, 522) ja liikuntasyiden ulottuvuudet eivät välttämättä sitä ole. Assessing the reliability of rating data Revised March 2001
F. 2001. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. Meganck, J. Teoksessa L. Telama & L. 1995. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16-vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. 38 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005, TUTKIMUSARTIKKELI, REl-mittari koulukyselyssä Shrout, P.E. Health Education Research 15 (6), 695-705. Liikuntamotivaation yhteys 9-luokkalaisten oppilaiden hengitysja verenkiertoelimistön kuormittuvuuteen ja fyysiseen aktiivisuuteen koulun liikuntatunneilla. WHO-Koululaistutkimuksen aineistot 19842002. Self-perceptions, fitness and exercise in early adolescence: A four-year follow-up study. 2005. Välimaa, R. 1989. 2004. & Rodin, J. Kokkonen, J. Jyväskylän yliopisto: Studies in Sport, Physical Education and Health 22. Predicting physical activity intentions using a goal perspectives approach: a study of Finnish youth. Orbach, 1. Health Measurement Scales. Prochaska, J.J., Sallis, J. A conceptual model for characterizing physical activity. Lifestyles and physical activity A theoretical and empirical analysis of socialization among children and adolescents. 2003. 2001. Motivaatio ja syke. Koululiikunnan motivaatioilmastomittarin validointikoetun liikunnallisen pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden yhteys itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen . Telama & L. Teoksessa A. New York: Brunner/Mazel.. Kautiainen, S. Helsinki: Yliopistopaino. Ojala, K., Välimaa, R., Villberg, J., Tynjälä, J. Teoksessa P Vuolle, R. Välimaa (toim) Nuori Ruumis. Jyväskylän yliopisto. Nupponen, H. Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 1986-2002. 1999. Leskinen, A-L. Teoksessa H. Faculty of Human Movement Sciences, Netherlands. Knapp, T.R. & Bock, B.C. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 9 (6), 344-352. 2000. Psychological Bulletin, 86 (2), 420-428. 2004. Oja Tilastolliset analyysimenetelmät. Lisensiaattityö. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. Metsämuuronen, J. 1996. 1994. Shephard & T Stephens (Eds.) Physical activity, Fitness, and Health. 2nd edition. 2. Nissinen & H. & Vuolle, P. Changes in student's perceptions of task-involving motivational climate, teacher's leadership style and helping behaviour as a result of modifications in school physical education teaching practices. Dishman, R.K. 2004. Högmander, A. Jyväskylän yliopisto. 1991. Katholieke Universiteit Leuven. Väitöskirja. Silvennoinen, M. Scandinavian Journal of Nutrition 49 (1 ), 4-14. Oppimistulosten arviointi 1/2004. Measurement of motivation for exercise. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön tutkimuslaitos, 150-175. Behavioral and psychological implications of body dissatisfaction: Do men and women differ. Coefficient Alpha conceptualizations and anomalies. 1986. Determinants and interventions for physical activity and exercise. A reader on the sociology of sport. A Practical Guide to Their Development and Use. Sex Roles 19 (3/4), 219-233. Helsinki: International Methelp Ky. 2005. Teoksessa P Vuolle, R. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. Puuranen & R. 2003. Telama, R. 15-vuotiaitten nuorten paino, painon kokeminen ja laihduttaminen Euroopassa, Israelissa ja Pohjois-Amerikassa. Nuorten paino, laihduttaminen ja painon kokeminen 1984-2002. & Ojala, K. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön tutkimuslaitos, 49-66. Marcus, B.H., King, T.K., Clark, M.M., Pinto, B.M. Universtity of Bergen: Faculty of psychology. Soini, M., Liukkonen, J. Compulsive exercise and the eating disorders: toward an integrated theory of activity. Minäkokemuksen merkitys liikuntamotivaatiotekijänä. Jyväskylän yliopisto Studies in Sport, Physical Education and Health 40. lntraclass correlations: Uses in assessing rater reliability. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. Leskinen, E. & Kannas, L. ln C. Välimaa, R., Ojala, K., Tynjälä, J., Villberg, J. Tyttöjen painonpudottaminen, painonhallintakeinot ja liikunta-aktiivisuus. Kurssimateriaalia. 2004. & Fleiss, J.L. Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja. 2003. 1991. Liikunta & Tiede 40 (5-6), 66-73. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. 2004. Theories and techniques for promoting physical activity behaviours. & Sallis, J.F. Välimaa, R. Telama, R., Silvennoinen, M. Väitöskirja. & Tynjälä, J. Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Jyväskylän yliopisto:Terveyden edistämisen tutkimuskeskus julkaisuja 2, 114-139. Kenyon, G.S. Lyyra, K. Archives of Paediatrics & Adolescent Medicine, 155 (5), 554-559. Kankainen, R. Liikunta &Tiede 41 (6), 58-63. Matematiikan ja tilastotieteen laitos. Oxford: Oxford Medical Publications. &Telama, R. uudistettu painos. Suomen Lääkärilehti 60 (47): 4843-4849. Wold, B. ln J W Jr Loy & G.S. & Mikulincer, M. Kenoyn (Eds.). WHO-Koululaistutkimus. Laakso, T. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. & Tynjälä, J. Huisman,T. Väitöskirja. 1998. & Norman, G.R. Pääkomponenttianalyysi, eksploratiivinen faktorianalyysi ja reliabiliteettianalyysi . Liikuntakasvatuksen Julkaisuja 1. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Doctoral thesis. Streiner, D.L. Bouchard, R.J . 1995. Sarlin, E-L. Mikä liikunnassa kiinnostaa liikuntamotivaatio. Helsinki Gaudeamus, 89-106. Nederhof, E. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. Vuori, M., Kannas, L. Kouluikäisten liikuntakäyttäyminen. Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus julkaisuja 2, 240-246. A physical activity screening measure for use with adolescents in primary Care. Opetushallitus. Sports Medicine 22(5), 321-331. Trends in adolescent overweight and obesity in the Nordic countries. & Jaakkola, T. 1987 Koululainen liikunnanharrastajana: Liikuntaharrastusten ja liikuntamotiivien sekä näiden yhteyksien muuttuminen iän mukana peruskoululaisilla ja lukiolaisilla. Teoksessa L Kannas (toim) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Teoksessa L. Yates, A. 1986. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Lehtonen, E. Sport, culture and society. 1971. Lintunen, T., Valkonen, A., Leskinen, E. 2002. Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Attitudes towards exercise activity among Finnish adolescents. 2002. Differences in motivational orientation, exercise activity, perceived competence, sedentary lifestyle, and psychosocial well-being between participants in different sport events among Finnish 11to 15-year old students. Villberg, J. 1995. Nuoret ja ulkonäön tärkeys. Master's degree in exercise and sport psychology. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 138. Silberstein, L.R., Striegel-Moore, R.H., Tim ko, C. Master's degree in exercise and sport psychology. Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus julkaisuja 2, 55-78. 1988. & Kannas, L. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. 1998. & Long, B. 2005. TILA04 Tilastomenetelmien jatkokurssi, syksy 2003. Body investment scale: Construction and validation of a body experience scale. Champaign, Illinois: Human Kinetics, 214-238. Plonczynski, D.J. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. London: The MacMillan Company, 71-81. 1979. Psychological Assessment 10 (4), 415-425. Lintunen, T. Research in Nursing & Health 14 (6), 457-460. Jyväskylän yliopisto: Studies in Sports, Physical Education and Health 41. 2001. & Biddle, S.J.H
MVPA and VPA items measure different dimensions of physical activity, and it is highly desirable to extend the research to daily total activity. Suurin osa siirtymistä oli enintään yhden vastausluokan suuruisia. The sample consisted of 252 11-, 13and 15-year-old pupils. Erot ikäryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Liikunta &Tiede 42(6), 39-46. Testi-uusintatesti tehtiin Itäja Länsi-Suomen lääneissä seitsemässä eri koulussa helmikuun 2005 aikana. askelmittarit) että itsearviointiin perustuvia menetelmiä. According to this test-retest study, both MVPA and VPA items in the HBSC study can be considered as reliable instruments for measuring the physical activity of children and adolescents. 2005. WHO-Koululaistutkimuksessa on selvitetty koululaisten liikunta-aktiivisuutta vuodesta 1986 lähtien. 11-vuotiailla koululaisilla vapaa-ajan liikuntaharrastukseen käytetyn ajan kysymyksellä oli alhaisin ICC-arvo. Vuonna 2002 tutkimuksessa kysyttiin kansainvälisiin terveysliikunnan suosituksiin pohjautuen päivittäistä liikunta-aktiivisuutta tutkimuksessa jo aikaisemmin kysytyn vapaa-ajan liikunnan harrastuneisuuden lisäksi. Päivittäisen liikunta-aktiivisuuden ja vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden mittareilla oli kohtalaisen hyvä pysyvyys tutkimuskertojen välillä. Samansisältöinen kysely toistettiin samoille oppilaille kaksi viikkoa ensimmäisestä mittauksesta. Most of the response shifts between the categories occurred in the range of perfect stability to one category. The same survey was administered to the same pupils two weeks apart. This test-retest study was conducted in the provinces of Eastern and Western Finland during February 2005. pedometers) and self-report methods are needed in the future in developing reliable and valid instruments for measuring physical activity. The test-retest stability was found to be at !east moderate for both MVPA and VPA items. Liikunta &Tiede 42(6), 39-46. The stability of physical activity survey items in the HBSC study. TUTKIMUSAATIKKELI ,Liikunta-aktiivisuuskysymysten stabiliteetti 39. Luotettavuustarkastelujen tulisi kohdistua tulevaisuudessa myös päivittäiseen liikuntaan, mikä edistäisi arkiliikunnan tarkempaa tutkimista. Kysymysten vastausluokkien välisiä siirtymiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla ja vastausten pysyvyyttä tutkimuskertojen välillä tutkittiin intraclass-korrelaatiokertoimien (Intraclass Correlation Coefficients, ICC) sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimien ja Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimien avulla. Puh: 014-260 4598, sähköposti: mika.vuori@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Vuori, M., Ojala, K., Tynjälä, J., Villberg, J., Välimaa, R., Kannas, L. Combinations of objective methods (e.g. ICC-arvot vaihtelivat päivittäisen liikunta-aktiivisuuden kysymyksillä pääsääntöisesti välillä 0,70,8 ja vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden kysymyksillä välillä 0,60,7. Tarkasteltuja päivittäisen liikunta-aktiivisuuden ja vapaa-ajan liikunnan harrastuneisuuden mittareita voidaan pitää käyttökelpoisina lasten ja nuorten liikunnan mittaamisessa tämän reliabiliteettitutkimuksen perusteella. 2005. Key words: School children, school survey, physical activity, measure, adolescents, reliability LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 . The ICC values for the MVPA items varied for the most part between 0.7 and 0.8 and for the VPA items between 0.6 and 0. The Spearman's and Pearson's correlation coefficients matched with the ICC values. The response shifts between the response categories were examined by cross-tabulations and the stability of the responses was investigated by Intraclass Correlation Coefficients (ICC) , Spearman's rank correlation coefficients and Pearson's product-moment correlation coefficients. 7. LIIKUNTA-AKTIIVISUUTTA KOSKEVIEN KYSYMYSTEN STABILITEETTI WHO-KOULULAISTUTKIMUKSESSA MIKA VUORI, KRISTIINA OJALA, JORMA TYNJÄLÄ, JARI VILLBERG, RAILI VÄLI MAA, LASSE KANNAS Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos Yhteyshenkilö: Mika Vuori, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. Asiasanat: Koululaiset, koulukysely, liikunta-aktiivisuus, liikuntaharrastus, mittari, nuoret, reliabiliteetti ABSTRACT Vuori, M., Ojala, K., Tynjälä, J., Villberg, J., Välimaa, R., Kannas, L. Spearmanin ja Pearsonin korrelaatiokertoimien arvot vastasivat hyvin ICC-arvoja. The purpose of this study was to investigate the test-retest-reliability of the physical activity items in the HBSC study questionnaire. Aineisto koostui 252:sta 11-, 13ja 15-vuotiaasta koululaisesta. Luotettavien mittareiden kehittämiseksi tarvitaan tutkimuksia, joissa käytetään samoilla havaintoyksiköillä sekä objektiivisia menetelmiä (esim. Liikunta-aktiivisuutta koskevien kysymysten stabiliteetti WHO-Koululaistutkimuksessa. Two items concerning daily moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) were introduced in the HBSC (Health Behaviour in Schoolaged Children) study in 2002 in addition to the previous items of leisure time vigorous physical activity (VPA). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää WHO-Koululaistutkimuksen päivittäisen liikunta-aktiivisuuden ja vapaa-ajan liikunnan harrastuneisuuden mittarien pysyvyyttä
2003). Kyselytutkimuksen reliabiliteettia ja validiteettia ei voi verrata laboratoriomittauksin saatuihin tuloksiin. 1986; Zacheus ym. Erityisolosuhteet tai -välineet voivat myös tulla liian kalliiksi, mikä saattaa estää laajojen epidemiologisten tutkimusten tekemistä. Rohkaiseminen liikuntaharrastuksen pariin tukee fyysisen aktiivisuuden lisäämisen ohella muitakin terveyden edistämisen tavoitteita. Liikunta on muun muassa biologis-fysikaalinen ilmiö, harrastus, terveystottumus, osa elämäntyyliä ja kulttuuria, sosiaalinen toimintamuoto ja kasvatuksen väline (Telama 2000; Telama ym. Poikien vastaukset erosivat accelerometer-mittarin aktiivisuustuloksista enemmän kuin tyttöjen vastaukset. Lapselle liikunta on luontaista, mutta iän myötä liikunta muuttuu harrastuksenomaiseksi. Fyysinen aktiivisuus on tarkasti määriteltynä kehon luustolihasten tuottamaa liikettä, joka saa aikaan energiankulutusta. Liikunnalla taas tarkoitetaan useimmiten yksilön omaehtoista liikkumista tai osallistumista ohjattuihin liikuntatapahtumiin. 1998, 3; Department ofHealth 2004, 23.) Päivittäinen liikunta-aktiivisuus koostuu lapsilla ja nuorilla kahdesta eri osatekijästä. 1998, 2.) Liikuntaharrastus on yksilön omaan kiinnostukseen perustuvaa, jäsenneltyä ja toistuvaa vapaa-ajan liikuntaa elämän eri olosuhteissa (Telama ym. Päivittäisen liikunnan mittaamiseen laboratorio-olosuhteissa ja erityisvälineillä liittyy kuitenkin haittapuolia. 1986). Suhteellisen edullisesti toteutettavissa oleva kyselytutkimus on kuitenkin usein taloudellisesti järkevin vaihtoehto. Tutkittavat voivat mieltää liikunnan eri tavalla kysymystavasta riippuen, ja esimerkiksi liikunnan rasittavuuden kokeminen perustuu sekä yksilöllisiin fysiologisiin ominaisuuksiin että olosuhteisiin. Tässä tutkimuksessa päivittäisen liikunta-aktiivisuuden katsotaan muodostuvan kouluajan ulkopuolisesta liikunnasta (vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus) ja koululiikunnasta (kouluajan liikunta-aktiivisuus) . Esimerkiksi Hedbergin (2000) tutkimuksessa kiihtyvyyttä mittaavan accelerometrin ja liikuntaan käytettyä aikaa mittaavien lomakekysymysten vastaukset vastasivat kohtuullisen hyvin toisiaan. Ollakseen terveysvaikutteista liikunnan keston tulisi olla vähintään tunti päivittäin. Nupponen (1997, 20) esitteli osatekijät jakamalla lasten ja nuorten liikuntaaktiivisuuden nelikenttään, josta ilmenevät sekä liikunta-aktiivisuus kouluajalla että kouluajan ulkopuolella (Kuvio 1). Käytettävien instrumenttien tulee olla riittävän hyvin testattuja ja päteviä, jotta esimerkiksi liikunnan ja terveyden välistä yhteyttä voitaisiin tutkia ja ymmärtää paremmin. Liikunta-aktiivisuuden mittaamismenetelmiä Sirardja Pate (2001) erottelivat aikaisempien tutkimusten perusteella kolme eri tasoa liikunnan mittaamisessa: primaari-, sekundaarija subjektiiviset mittaukset. Tässä tutkimuksessa liikunta-aktiivisuuden käsitteellä tarkoitetaan sekä liikuntaa että liikuntaharrastusta. Kuvio 1. (Sirard &: Pate 2001.) Eri metodeilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tässä tutkimuksessa ei tarkastella WHO-Koululaistutkimuksen liikunta-aktiivisuutta koskevien mittareiden validiteettia, vaan sitä käsitellään tarkemmin tulevissa julkaisuissa. Kouluaikana lapset ja nuoret liikkuvat pääsääntöisesti välitunneilla ja liikuntatunneilla. Luotettavien menetelmien avulla tutkimuksissa on mahdollista tunnistaa liikunnallisesti passiiviset lapset ja nuoret. Erityisesti lapsilla ja nuorilla vastaukset saattavat vaihdella paljonkin kysymysajankohdan mukaan. Mittaamisella on rajoituksensa, jotka liikunta tutkimuksessakin on tunnistettava. Sekundaarisista menetelmistä eniten käytettyjä ovat sykkeen monitorointi sekä askelja muut liikemittarit. (Biddle ym. Nykyiset terveysliikunnan suositukset korostavat päivittäisen liikunta-aktiivisuuden merkitystä. Muokattu) 40 LIIKUNNAN AKTIIVISUUS KOULUTUNTIEN AIKANA Kouluajan liikunta-aktiivisuus Määrä Intensiivisyys Suuntautuminen KOULUTUNTIEN ULKOPUOLELLA Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus Määrä Intensiivisyys Suuntautuminen Päivittäinen liikunta-aktiivisuus KIINNOSTUS LIIKUNTAA KOHTAAN Koululiikunnan toiveet ja odotukset Kokemukset Asenteet LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 , TUTKIMUSARTIKKELI , Liikunta-aktiivisuuskysymysten stabiliteelli Toiveharrastukset Liikuntaharrastusmotiivit. JOHDANTO Ihmisen liikunta-aktiivisuuden monimuotoisuus asettaa erityisiä haasteita sen luotettavalle mittaamiselle. Liikunnan fysiologiset vaikutukset saadaan luotettavasti selville vain laboratoriomenetelmillä. Liikuntatunnit ja välitunnit eroavat toisistaan myös siten, että välitunneilla koululaiset tekevät itse päätöksen liikkuvatko vai eivät. 2003). (Biddle ym. Liikuntailmiön mittaamisen haastavuutta lisää myös se, että lasten ja nuorten liikunta eroaa aikuisten liikunnasta. Tämän vuoksi on tärkeää kehittää siinä käytettäviä mittareita mahdollisimman luotettaviksi. Subjektiivisia tekniikoita ovat esimerkiksi kyselytutkimukset, haastattelut ja päiväkirjat. Primaarimittauksia ovat esimerkiksi observointi, suora hapenkulutuksen mittaus ja kaksoismerkityn veden käyttäminen. Käytetyimmät menetelmät suomalaisissa lasten ja nuorten liikuntaa tarkastelevissa tutkimuksissa ovat olleet kysely ja haastattelu. Liikunta-aktiivisuutta on kuvattu useiden eri käsitteiden avulla. (Nupponen 1997, 34.) Vaikka käytetyt menetelmät olisivat samoja, on tutkimustulosten keskinäinen vertailu suhteellisen vaikeaa. Liikuntaa koskevia kysymyksiä ja kokonaisia kyselylomakkeita on validoitu objektiivisten mittausmenetelmien avulla. Muuttuvat olosuhteet voivat saada aikaan käyttäytymisen muutoksia, jolloin esimerkiksi liikunta lisääntyy tavanomaisesta tasosta. (Hedberg 2000.) Myös aikuisväestöllä tehdyssä validointitutkimuksessa kansainväliseen käyttöön tarkoitetut liikuntakysymykset todettiin riittävän luotettaviksi ja päteviksi (Craig ym. Liikunnan kokonaisvaltainen tarkastelu vaatii monitieteistä tutkimusotetta ja laajan valikoiman menetelmiä, eikä tämäkään välttämättä takaa täydellistä onnistumista ilmiön ymmärtämisessä. Kouluikäisen lapsen ja nuoren liikunta-aktiivisuuden pääulottuvuudet (Nupponen 1997, 20. Kyselyja haastattelumenetelmillä on pyritty selvittämään liikuntaharrastuksen kokonaismäärää, intensiteettiä, tiheyttä ja suuntautuneisuutta
Lopullinen aineisto koostui 252:sta 11-, 13ja 15-vuotiasta koululaisesta (Taulukko 1). Viikoittaisten liikuntaharrastuspäivien ja -tuntien lukumääriä käsittelevien mittarien pysyvyys oli heikoin hänen tutkimistaan liikuntamittareista. Kahta päivittäistä liikunta-aktiivisuutta koskevaa kysymystä edelsi yhteinen vastausohje: "Seuraavissa kysymyksissä liikunnalla tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, joka nostaa syLIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2CXJ5, TUTKIMUSARTIKKELI, Liikunta-aktiivisuuskysymysten stabiliteetti 41. Tutkimuksen tarkoitus Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää WHO-Koululaistutkimuksen liikuntakysymysten reliabiliteettia tarkastelemalla päivittäisen liikunta-aktiivisuuden ja vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden mittarien pysyvyyttä tutkimuskertojen välillä sekä selvittää päivittäisen liikunta-aktiivisuuden ja vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden mittarien välisiä yhteyksiä. 2001.) WHO-Koululaistutkimuksen vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuutta koskeva mittari oli Torsheimin ym. Neljältä 13-vuotiaaltaja kuudelta 15-vuotiaalta vastaajalta puuttui jompikumpi mittauskerroista tai heidän vastauksensa jouduttiin nimen puuttumisen vuoksi hylkäämään. Syynä muutokseen olivat erityisesti kansainväliset terveysliikunnan suositukset ja päivittäistä liikuntaaktiivisuutta selvittävään mittariin liittynyt kehitystyö (Prochaska ym. Heikoimmat pysyvyystulokset saatiin kysymyksistä, jotka mittasivat kohtalaista liikunta-aktiivisuutta. WHO-Koululaistutkimuksen tulosten mukaan suomalaisten kouluikäisten lasten ja nuorten vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuus on yleistynyt vuosien 19862002 välisenä aikana (Vuori ym. Liikunta-aktiivisuuden mittarit WHO-Koululaistutkimuksessa WHO-Koululaistutkimuksessa on selvitetty kouluikäisten lasten ja nuorten vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuutta vuodesta 1986 lähtien. Tulokset viittaavat moniulotteiseen liikunnan ilmiöön. Myös Boothin ym. 2004). WHO-Koululaistutkimus (Health Behaviour in School-aged Children, HBSC) on 11-, 13ja 15-vuotiaitten nuorten elämäntyyliä ja terveyttä selvittävä tutkimus, joka toteutetaan yhteistyössä Maailman terveysjärjestön kanssa joka neljäs vuosi useissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa (Villberg & Tynjälä 2004, 241). Tutkijat suosittelivat kahta kysymystä, joilla arvioidaan vähintään tunnin ajan kestänyttä liikunta-aktiivisuutta sisältävien päivien lukumäärää kyselyä edeltävällä viikolla ja tavallisen viikon aikana. 2004). (Prochaska ym. 2001). (1991) havaitsivat 3-9-luokkalaisia koululaisia tutkiessaan, että koululiikunta-aktiivisuutta mittaavalla kysymyksellä oli parempi pysyvyys kuin liikuntaharrastuneisuutta mittaavalla kysymyksellä. Ensimmäiseltä tai toiselta tutkimuskerralta joko sairauden tai muun syyn takia poissa olleiden oppilaiden vastaukset luokiteltiin puuttuviksi. Osasyy näihin jossain määrin jopa ristiriitaisiin tuloksiin saattaa olla kyselylomakkeissa käytettyjen liikuntamittareiden heikko luotettavuus. Prochaskan ym. Liikuntakysymysten toistoreliabiliteetti oli Flisherin ym. Sen sijaan urheiluseuraharjoituksiin osallistumisen vastauksilla pysyvyys oli hyvä. Aikaisempia tutkimuksia liikuntakysymysten reliabiliteetista Shephard (2003) totesi katsausartikkelissaan, että huolimatta liikuntaa mittaavien kysymysten vuosikymmenten ajan kestäneestä käytöstä, on niiden reliabiliteetti ja validiteetti korkeintaan kohtalainen. Nupponen (1997) tarkasteli väitöstutkimuksessaan toistoreliabiliteettia (test-retest reliability) korrelaatiokertoimien avulla. Esitutkimuksen tarkoituksena oli testata uusia kysymyksiä ja tutkia aiemmin käytettyjen kysymysten luotettavuutta vuoden 2006 kansainvälistä kyselyä varten. (2000). (2001) mukaan WHO-Koululaistutkimuksessa käytetyillä vapaaajan liikuntaharrastusta koskevilla kysymyksillä oli vähintään tyydyttävä reliabiliteetti ja validiteetti. Suomalaisissa liikuntatutkimuksissa yksittäisten mittarien pysyvyyttä on tarkasteltu varsin vähän. Näyttää mahdolliselta, että kyselyihin vastatessaan tutkittavat lisäävät helposti varsinaiseen liikuntaan käytettyyn aikaan myös liikunnan toimintaympäristöissä vietetyn ajan (Pate ym. Otos oli harkinnanvarainen, ja aineistoon pyrittiin saamaan mukaan oppilaita sekä maaseudulta että taajamista ja erikokoisista kouluista. Liikunta vaihtelee ajassa enemmän, eikä ole niin pysyvä ilmiö kuin esimerkiksi tupakointi, jonka pysyvyys perustuu erityisiin riippuvuustekijöihin. Tutkija keräsi oppilaiden itse kirjekuoriin sulkemat lomakkeet oppilailta. (Nupponen 1997, 105.) Nupponen ym. (Brown ym. Luokissa oli läsnä opettaja ja tutkija, joka antoi ohjeet kyselyn täyttämiseen. Koululaisten fyysistä kuntoa selvittäneissä tutkimuksissa kestävyyskunnon on todettu romahtaneen 1970-luvulta tähän päivään (Huisman 2004, 131; Huotari 2004). Kyselylomake sisälsi demografisten osioiden lisäksi kysymyksiä ruokatottumuksista, kehon ja painon kokemisesta, itsetunnosta, koetusta terveydestä ja liikunnasta. Liikuntaharrastuneisuus oli rajattu hengästymistä tai hikoilua aiheuttavaan vapaa-ajan liikuntaan vuoteen 2002 saakka, jolloin tutkimuksessa kysyttiin ensimmäisen kerran myös päivittäistä liikunta-aktiivisuutta (Due ym. Mittarien todettiin olevan luotettavia ja korreloivan tilastollisesti merkitsevästi accelerometer-mittarin kanssa. Esitutkimukseen osallistui peruskoulun yleisopetukseen osallistuvia, suomenkielisiä koululaisia 14 opetusryhmästä Itäja LänsiSuomen lääneistä. (1997, 15) tutkimuksessa yksi pysyvimmistä tarkasteltujen mittarien joukossa. (2001) tutkimuksen tavoitteena oli kehittää luotettava mittari liikunnan arvioimiseksi lasten ja nuorten kyselytutkimuksiin. Oppilaat vastasivat kahteen samansisältöiseen kyselyyn kouluaikana koululuokissa kahden viikon välein. (2004) vertailivat aikuisväestöllä neljän eri itseraportointiin perustuvan liikunta-aktiivisuusmittarin pysyvyyttä tutkimuskertojen välillä. 2001). Kyselyyn osallistuneista 11-vuotiaista 48 %, 13-vuotiaista 55 % ja 15vuotiaista 56 % ilmoitti asuvansa kaupungissa tai kaupunkimaisissa olosuhteissa. 2004.) Samankaltaisia tuloksia saivat myös Washburn ym. Itseraportoinnin avulla voidaan kuitenkin saada arvokasta tietoa lasten ja nuorten eri liikkumismuodoista ja niiden muutoksista ajan kuluessa. Lomakkeessa kysyttiin oppilaan nimeä molemmilla mittauskerroilla. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen aineisto kerättiin helmikuussa 2005 osana WHO-Koululaistutkimuksen luotettavuusja esitutkimusta. 2002) , mikä voi heikentää saatujen tulosten luotettavuutta. Brown ym. (McMurray ym. Oppilailla oli mahdollisuus kysyä, elleivät he ymmärtäneet jotakin kysymystä. Aineiston ominaisuudet tulee ottaa huomioon tuloksia arvioitaessa. (2004) tutkimuksessa alhaisempi kuin riskikäyttäytymistä mittaavilla mittareilla, jotka saivat hyvin korkeita arvoja. Liikunnan annostelun ja määrän yksityiskohtainen tarkastelu on itseraportointiin perustuvilla välineillä liian monitulkintaista. Tulosten mukaan tutkittavien oli helpompi muistaa jäsentyneempiä ja rasittavampia liikuntamuotoja kuin kohtalaista päivittäistä aktiivisuutta. Otoksen valinnassa ei käytetty satunnaistamista, eikä ryvästymistä voitu hallita. Kyselyiden ajankohdat valittiin siten, ettei koululaisten talviloma ollut niiden välissä. Luotettavuustutkimukseen valitut liikuntakysymykset käsittelivät päivittäistä liikunta-aktiivisuutta kyselyä edeltäneen ja tavallisen viikon aikana sekä vapaa-ajan liikunnan harrastamisen useutta ja siihen käytettyä aikaa
Lisäksi kahden eri tutkimuskerran välistä eroa tarkasteltiin efektikoon (effect size, Cohenin d) avulla (Cohen 1988, 20). Koska aikaisemmassa tutkimusraportoinnissa on käytetty kaikkia edellä mainittuja analyysitapoja, käytettiin tässä tutkimuksessa vertailtavuuden mahdollistamiseksi kaikkia kolmea edellä mainittua korrelaatiokerrointa. ICC mittaa havaintoyksikön (oppilas) kahden vastauskerran vastauksien keskimääräistä samankaltaisuutta, eikä pelkästään vastausten keskinäisen aseman suhdetta. Liikuntakysymysten vastausten pysyvyyttä tutkimuskertojen välillä tarkasteltiin intraclass-korrelaatiokertoimien (Intraclass Correlation Coefficients, ICC) ja Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimien (rs) sekä Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen (r) avulla. Kuluneen viikon aikaista päivittäistä liikunta-aktiivisuutta kysyttiin seuraavasti: "Kuinka monena päivänä olet viimeisen 7 päivän aikana harrastanut liikuntaa vähintään 60 minuuttia?" (tulososassa: MVPAl 1) Tavallista viikkoa koskeva päivittäisen liikunta-aktiivisuuden kysymys oli lähes samankaltainen: "Kuinka monena päivänä tavallisen viikon aikana harrastat liikuntaa vähintään 60 minuuttia?" (tulososassa: MVPA2) Kumpaisenkin kysymyksen vastausvaihtoehtoehtojen asteikko oli nollasta seitsemään päivään. Siirtymiä tarkasteltiin myös laskemalla pysyvyyttä kuvaava Cohenin Kappa (Cohen 1960). Vapaa-ajan liikunnan harrastamisen useutta kysyttiin seuraavasti: "Koulutuntien ulkopuolella: Kuinka usein tavallisesti harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi niin, että hengästyt tai hikoilet?" (tulososassa: VPAl 2) Vastausvaihtoehdot olivat seuraavat: "Päivittäin", "4-6 kertaa viikossa", "2-3 kertaa viikossa", "kerran viikossa", "kerran kuukaudessa", "harvemmin kuin kerran kuukaudessa" ja "en koskaan". ICC:n on katsottu olevan luotettavampi pysyvyyden estimaatti kuin esimerkiksi Pearsonin korrelaatiokertoimen, sillä tulomomenttikorrelaatiokerroin on kehitetty selvittämään kahden eri sarjan riippuvuutta, eikä saman sarjan riippuvuutta kahden eri mittauskerran välillä (Baumgartner &: Jackson 1975, 86). Tutkimusaineiston käsittelyssä eri tutkimuskertojen vastaukset koottiin yhteen tunnistamalla vastanneiden lomakkeet nimien avulla. Ikäryhmien välillä esiintyi hieman eroja kuluneen seitsemän päivän liikunta-aktiivisuutta käsittelevän kysymyksen (MVPAl) vastauksissa. Ensimmäisen ja toisen tutkimuskerran välillä tapahtuneista siirtymistä 80 % oli enintään yhden vastausluokan suuruisia kummallakin päivittäisen liikunta-aktiivisuuden mittarilla (MVPAl ja MVPA2). (Kuvio 2.) Yhden vastausluokan siirtymät olivat MVPAl-mittarilla yleisimpiä 11-vuotiailla vastausluokkien "kolmena päivänä" ja "neljänä päivänä", 13-vuotiailla "neljänä päivänä" ja "viitenä päivänä" ja 15-vuotiailla "kahtena päivänä" ja "kolmena päivänä" välillä. Taulukko 1. Tavallisen viikon päivittäistä liikunta-aktiivisuutta koskevan kysymyksen (MVPA2) vastaussiirtymissä ei ikäryhmien välillä juuri ollut eroja. Vapaa-ajan liikuntaharrastukseen käytettyä aikaa kysyttiin seuraavasti: "Koulutuntien ulkopuolella: Kuinka monta tuntia viikossa tavallisesti harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi niin, että hengästyt tai hikoilet?" (tulososassa: VPA2) Vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen käytetyn ajan vastausvaihtoehdot olivat: "En yhtään" , "noin½ tuntia", "noin 1 tunnin", "noin 2-3 tuntia", "noin 4-6 tuntia" ja "7 tuntia tai enemmän". Vaikka käytetyt muuttujat olivat järjestysasteikollisia, otettiin mukaan myös Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerroin. Tilastollisissa analyyseissa käytettiin SPSS 12.0 for Windows -ohjelmistoa. Tämän vuoksi ICC:n laskemiseen käytettiin yksisuuntaisen varianssianalyysin satunnaisvaikutusmallia ICC = BMS-WMS BMS +WMS jossa BMS = Between target mean square, WMS = Within target mean square (Shrout &: Fleiss 1979, 423). Päivittäisen liikunta-aktiivisuuden ja vapaa-ajan liikunnan muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin polykoristen korrelaatioiden avulla. Lisäksi Pearsonin korrelaatiokerroin ei ole niin herkkä systemaattiselle virheelle (reliabiliteetin puute) kuin ICC (Streiner &: Norman 1996, 115). Vapaa-ajan liikunnan harrastamista selvitettiin kahdella eri kysymyksellä, joiden vastausluokkien lukumäärä erosi sekä toisistaan että myös päivittäistä liikunta-aktiivisuutta käsittelevistä kysymyksistä. Päivittäistä liikunta-aktiivisuutta viimeksi kuluneen seitsemän päivän aikana ja tavallisen viikon aikana selvittäneisiin kysymyksiin vastasi samalla tavalla molemmilla kerroilla noin 40 % koululaisista. Vastausten siirtymiä ei voi suoraan verrata muuttujien välillä, sillä. TUTKIMUSARTIKKELI . 42 1 Moderate-to-vigorous physical activity 2 Vigorous physical activity LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 . 13-vuotiaista noin puolet vastasi toisella tutkimuskerralla samalla tavalla kuin ensimmäisellä, kun taas 11ja 15-vuotiaista noin joka kolmas vastasi molemmilla kerroilla samalla tavalla. ICC:n laskeminen perustuu varianssianalyysin laskentamenettelyyn ja se voidaan laskea kuudella eri tavalla taustaolettamuksien mukaan (Shrout &: Fleiss 1979). MVPA2-mittarin siirtymät erosivat hieman MVPAl-mittarin vastaavista. Polykoriset korrelaatiot laskettiin LISREL 8.54 -ohjelmalla erikseen ensimmäisen ja toisen tutkimuskerran osalta. TULOKSET Vastausluokkien väliset siirtymät Vastausten siirtymiä tutkimuskertojen välillä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Liikunta-aktiivisuuskysymysten stabiliteetti 11v8kk(4) 13 v 8 kk (5) 15v7kk(4) Vastausten pysyvyydessä ikäryhmien välillä ilmenneiden erojen tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin laskemalla ICC:lle 95 %:n luottamusvälit sekä Pearsonin tulomomenttikertoimelle p-arvot. Liikuntaa on esimerkiksi juokseminen, ripeä kävely, rullaluistelu, pyöräily, tanssiminen, rullalautailu, uinti, laskettelu, hiihto, jalkapallo, koripallo ja pesäpallo." Lisäksi koululaisia opastettiin vastatessaan laskemaan yhteen aika, jonka he käyttivät päivittäin liikunnan harrastamiseen. Tutkimuksen aineisto n(% poikia} Keski-ikä (vuotta, kuukautta} (keskihajonta kuukausina} 11-vuotiaat 13-vuotiaat 15-vuotiaat 58 (50) 94 (54) 100(41) Yhteensä 252 (48) dämen lyönti tiheyttä ja saa sinut hetkeksi hengästymään esimerkiksi urheillessa, ystävien kanssa pelatessa, koulumatkalla tai koulun liikuntatunneilla. Kyselylomakkeeseen vastaavat koululaiset arvioivat itseään kysymysten vastausvaihtoehtojen suhteen ja näin kysymykseen vastaaja oli itse kohde (Target) ja arvioitsija Qudge). Vastausluokkien välisiä siirtymiä tutkittiin ristiintaulukoinnin avulla siten, että toisen testikerran vastauksia tarkasteltiin ensimmäisen testikerran vastausten suhteen. Siirtymät luokiteltiin siten, että muuttumattomien vastausten lisäksi yhden, kahden ja kolmen tai useamman luokan siirtymät ensimmäiseen tutkimuskertaan nähden saatiin selville. Tavallisen viikon päivittäistä liikunta-aktiivisuutta selvittävän kysymyksen osalta 11-vuotiailla yleisimpiä olivat siirtymät viiden ja kuuden päivän sekä 13-ja 15-vuotiailla kahden ja kolmen päivän välillä
Ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä (p = 0,11). VPA2-mittarilla muutoksia esiintyi yleisimmin luokkien "2-3 tuntia viikossa" ja "4-6 tuntia viikossa" välillä kaikilla ikäryhmillä. Ei muutosta 1 luokka 2 luokkaa 3 luokkaa tai enemmän 11-wotiaat ;;: CL 13-wotiaat > ::;: 15-wotiaat 11-wotiaat N <( CL 13-wotiaat > ::;: 15-wotiaat 0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100% Kuvio 2. Alhaisimmat korrelaatiokertoimien Taulukko 2. Noin joka kolmannella 11ja 15-vuotiaista ja 40 %:lla 13-vuotiaista vastaus muuttui yhden luokan jompaankumpaan suuntaan toisella kerralla. Vapaa-ajan liikuntaan käytettyä aikaa käsitelleen kysymyksen (VPA2) osalta vastaus oli ensimmäisellä ja toisella kerralla identtinen 58 %:lla 11-vuotiaista, 62 %:lla 13-vuotiaista ja 50 %:lla 15-vuotiaista. Erityisen paljon vaihtelivat vapaaajan liikuntaan käytetyn ajan (VPA2) ICC-arvot: VPA2-mittarin ICC oli pienin 11-vuotiailla, 13ja 15-vuotiailla vastaava kerroin oli lähes korkein. Vapaa-ajan liikunnan harrastamisen useutta koskevaan kysymykseen (VPAl) vastasi toisella tutkimuskerralla samalla tavalla kuin ensimmäisellä 55 % 11-vuotiaista, 54 % 13-vuotiaista ja 59 % 15vuotiaista koululaisista. (Taulukko 2.) Mittarien pysyvyys tutkimuskertojen välillä Taulukossa 2 on esitetty neljän liikuntamittarin intraclass-korrelaatiokertoimien (ICC), Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimien (rs) ja Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimien (r) arvot 11-, 13ja 15-vuotiailla. (Taulukko 2.) Vapaa-ajan liikunnan harrastuneisuuden mittareiden ICC-arvot vaihtelivat enemmän ikäryhmien välillä kuin päivittäisen liikunta-aktiivisuuden mittareiden ICC-arvot. Tarkasteltujen mittareiden pysyvyys (ICC) oli vähintään kohtalaista koko aineiston osalta, mutta ikäryhmittäin tarkasteltuna mittareiden välillä esiintyi joitakin eroja. 11-vuotiaiden tyttöjen vastausten pysyvyys oli ICCarvon mukaan heikko (ICC = 0,23) kun taas vastaavan ikäisillä pojilla pysyvyys oli kohtalaista (ICC = 0,60). VPA2-mittarilla esiintyi 13-vuotiailla korkein kappa kerroin ( 0,51). Yleisimpiä yhden vastausluokan muutokset olivat VPAl mittarilla 11ja 13-vuotiailla luokkien "2-3 kertaa viikossa" ja "4-6 kertaa viikossa" välillä sekä 15-vuotiailla "kerran viikossa" ja "2-3 kertaa viikossa" välillä. 13-v p = 0,08; 11-v vs. Kaikilla ikäryhmillä vähiten vaihteli MVPAl mittari, jonka ICC koko aineistossa ylitti 0, 70. 15-v p = 0,09) Vastaavasti 15-vuotiaiden VPAl mittarin ICC arvo oli hivenen alhaisempi kuin 11ja 13-vuotiailla. Vastausluokkien siirtymät tutkimuskertojen välillä kysyttäessä päivittäistä liikunta-aktiivisuutta kuluneen 7 päivän (MVPA1) ja tavallisen viikon (MVPA2) aikana siirtymät riippuvat myös alkuperäisten vastausluokkien lukumäärästä. TUTKIMUSAATIKKELI -Liikunta-aktiivisuuskysymysten stabiliteetti 43. Korrelaatiokertoimien mukaan mittareiden riippuvuus kahden eri tutkimusajankohdan välillä oli kohtalaista tai voimakasta. Ikäryhmien välinen ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (11-v vs. ICC:n ja kahden muun korrelaatiokertoimen perusteella pysyvin oli MVPA2-mittari 15-vuotiailla. Liikuntakysymysten intraclass-korrelaatiot (ICC, 95 % luottamusvälit, LV) Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimet (rs), Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimet (r), vaikutuksen suuruus (Effect Size, ES) ja Cohenin K-kertoimet 11-vuotiaat 13-vuotiaat 15-vuotiaat ICC ICC ICC r, r ES K r, r ES K rs (±95 % LV) (±95 % LV) (±95 % LV) MVPA1 0,74 0,74 0,78 0,73 0,74 2,22 a 0,75 0,74 2,20 0,41 0,77 (0,60-0,85) (0,63-0,83) (0,68-0,85) MVPA2 0,74 (0,60-0,84) 0,75 0,73 2,19 0,22 0,67 (0,53-0,77) 0,70 0,67 1,81 0,81 0,32 (0,72-0,87) 0,80 VPA1 0,63 0,74 0,57 0,62 0,63 1,61 0,44 0,68 0,74 2,21 a 0,61 (0,44-0,77) (0,63-0,83) (0,41-0,69) VPA2 0,46 0,79 0,78 0,46 0,47 1,05 a 0,78 0,79 2,59 0,51 0,77 (0,23-0,65) (0,70-0,86) (0,69-0,85) LV = Luottamusväli ES = Effect Size, Cohenin d a = Cohenin K ei voitu laskea eri vastauskertojen jakaumien epäsymmetrisyyden vuoksi MVPA1 = "Kuinka monena päivänä olet viimeisen 7 päivän aikana harrastanut liikuntaa vähintään 60 minuuttia?" MVPA2 = "Kuinka monena päivänä tavallisen viikon aikana harrastat liikuntaa vähintään 60 minuuttia?" r 0,78 0,81 0,57 0,78 ES 2,47 2,76 1,39 2,52 VPA1 = "Koulutuntien ulkopuolella: Kuinka usein tavallisesti harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi niin, että hengästyt tai hikoile!?" K 0,22 0,33 a 0,47 VPA2 = "Koulutuntien ulkopuolella: Kuinka monta tuntia viikossa tavallisesti harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi niin, että hengästyt tai hikoile!?" LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 . Sen sijaan melko alhaisia kappakertoimia saatiin MVPA2mittarilla, jonka kertoimet jäivät eri ikäryhmillä välille 0,22-0,33. (Taulukko 2.) Sukupuolten välillä oli vain vähäisiä eroja korrelaatiokertoimissa. Suurimmat erot poikien ja tyttöjen välillä ilmenivät VPA2-mittarin ICC-arvoissa. Noin kolmanneksella 11-, 13ja 15-vuotiaista vastaus muuttui yhden luokan jompaankumpaan suuntaan. Voimakkainta riippuvuus oli 15-vuotiailla MVPA2-mittarin vastauksissa (rs.= 0,80, r = 0,81; n= 90). Ikäryhmistä ainoastaan 15-vuotiailla MVPA2ja VPAl-mittarin ICC-arvot erosivat huomionarvoisesti siten, että MVPA2-mittarin ICC oli korkeampi. Samalla mittarilla 15-vuotiailla kappa kerroin oli 0,47. Kappakertoimet jäivät kaikilla muuttujilla melko alhaisiksi, taisitten niitä ei voitu laskea. Myös 15-vuotiailla tytöillä VPA2mittarin ICC-arvot olivat alhaisemmat kuin samanikäisillä pojilla. Vastaavasti VPAl-mittarin ICC-arvot olivat tytöillä suuremmat kuin pojilla. (Taulukko 2.) Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimet ja Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimet olivat hyvin samansuuruisia ICC-arvojen kanssa. Molemmat MVPA-mittarit olivat melko pysyviä kaikissa ikäryhmissä
Tässä tutkimuksessa paikalla olleiden tutkijoiden kokemusten mukaan eniten kysymyksiä lomakkeen kysymyksistä esittivät juuri 5-luokkalaiset (11-vuotiaat) koululaiset. Erityisesti ajankäyttöä arvioivan mittarin luotettavuus näyttäisi paranevan. Rasmussenin ym. Voimakkaimpia yhteydet olivat päivittäisen liikunta-aktiivisuuden mittareiden välillä, mutta myös vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden mittareiden välinen yhteys oli kohtalainen. Olosuhteet eivät ehdi vielä muuttua suuresti, eivätkä vastaajat enää välttämättä muista edellisen kerran vastauksiaan. Ruotsalaisessa tutkimuksessa alhaisin pysyvyys liikuntamittareista oli hieman tai kohtalaisesti rasittavaan liikuntaan käytettyä aikaa koskevalla mittarilla. (Taulukko 3.) POHDINTA Liikunta-aktiivisuuden mittarien pysyvyys kohtalaisen hyvä WHO-Koululaistutkimuksen päivittäistä liikunta-aktiivisuutta ja vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuutta mittaavilla kysymyksillä oli vähintään kohtalainen pysyvyys kahden viikon välein toistettujen mittausten välillä. Päivittäistä liikunta-aktiivisuutta koskevat kysymykset saivat yleisesti ottaen hieman korkeammat ICC-arvot kuin vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden kysymykset. Vapaaajan liikunnan harrastamisen useutta käsittelevällä kysymyksellä vastausluokkia oli seitsemän ja vapaa-ajan liikuntaan käytettyä aikaa selvittävällä kysymyksellä vastausvaihtoehtoja oli kuusi. (2000) suosittelevat aikaisempien tutkimusten perusteella, että itseraportointia ei tulisi käyttää tutkittaessa alle 10vuotiaiden lasten liikuntakäyttäytymistä. Vapaa-ajan liikuntaharrastukseen käytetyn ajan vastausten pysyvyys oli heikoin 11-vuotiailla koululaisilla. Kohl ym. Tulos ikäryhmien välisistä eroista on samansuuntainen kuin Boothin ym. Pitkän ajan kuluessa olosuhteiden muutokset vaikuttavat vastauksiin. Ainoastaan VPAlja VPA2-mittarin välinen korrelaatio oli toisella tutkimuskerralla pienempi kuin ensimmäisellä tutkimuskerralla, kun taas muut korrelaatiot pysyivät joko lähes samoina tai olivat suurempia. Ainoastaan päivittäistä liikunta-aktiivisuutta koskevien kysymysten keskinäinen vertailu vastausluokkien siirtymien osalta oli mahdollista, sillä molemmissa vastausluokkia oli kahdeksan. Tässä tutkimuksessa mittausajankohtien välillä oli kaksi viikkoa, mitä pidetään tyypillisenä testi-uusintatesti-tutkimuksen toteuttamisessa (McDowell & Newell 1987, 330). Vapaa-ajan liikuntaharrastukseen käytetyn ajan mittari oli pysyvämpi 11ja 15-vuotiailla pojilla kuin tytöillä. lntraclass-korrelaatioiden (ICC) arvot vaihtelivat vain hieman ikäryhmien ja kysymysten välillä. Mittarien välisiä vertailuja ensimmäisen ja toisen vastauskerran välisten siirtymien osalta voi tehdä vain silloin, kun mittareilla on yhteismitalliset asteikot. Havaitut kappakertoimet olivat pieniä, mikä osittain johtuu kertoimen tilastollisesta ankaruudesta. (2004, 38) luotettavuustutkimuksen tutkimuskertojen välinen aika oli kuukausi, mikä voi olla syynä heidän ja tämän tutkimuksen tulosten erilaisuuteen. (Taulukko 2.) Liikunta-aktiivisuusja liikuntaharrastuneisuusmuuttujien väliset yhteydet Polykoristen korrelaatioiden avulla tarkasteltuna muuttujien väliset yhteydet olivat melko voimakkaita koko aineistossa. Luotettavuuden paraneminen saattaa johtua osittain siitä, että yläkouluikäiset nuoret keskittyvät paremmin vastaamiseen ja näin luotettavuus paranee (Booth ym. (Taulukko 3.) Tutkimuskertojen välillä esiintyi vain hieman eroja muuttujien välisissä korrelaatioissa. (2004, 127) tutkimuksessa. Vastausluokkien väliset siirtymät olivat etupäässä enintään yhden luokan suuruisia. (2001) tutkimuksessa,jossa itseraportointiin perustuvien liikunta-aktiivisuusmittareiden toistettavuus parani vastaajien iän myötä. 2001). Taulukko 3. Lisäksi, erot eivät olleet samankaltaisia kaikkien ikäryhmien välillä, mikä taas osoittaa vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden mittareiden olevan alttiimpia suuremmalle vaihtelulle kuin päivittäisen liikunta-aktiivisuuden mittareiden. (Taulukko 2.) Efektikoko laskettiin kullekin mittarille kuvaamaan tutkimuskertojen välisen riippuvuuden voimakkuutta. Myös efektikoot vastasivat hyvin korrelaatioita. Suurempi vastausluokkien lukumäärä antaa enemmän mahdollisuuksia vastaamiselle, joten luonnollisesti tällöin vastauksen muuttamisellekin on suurempi mahdollisuus. Kappa ei tässä tutkimuksessa yksinään antanut oikeaa kuvaa mittarien pysyvyydestä, vaan siihen tarvittiin muitakin käytettyjä menetelmiä. Erot sukupuolten välillä saattavat viitata eroihin vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden käsitteen ymmärtämisessä. Lasten ja nuorten saattaa olla helpompi muistaa lyhyet rasittavan liikunnan jaksot kuin arvioida liikuntaansa kokonaisuutena. Sukupuolten välillä esiintyi huomionarvoisia eroja ainoastaan vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden mittareiden ICC-arvoissa, mutta nekään eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Vastaavasti vapaa-ajan liikuntaharrastuksen useuden pysyvyys oli 15-vuotiailla pojilla heikompi kuin tytöillä. Päivittäisen liikunta-aktiivisuuden kysymyksien vastauksista vain noin viidesosa siirtyi enemmän kuin yhden luokan jompaankumpaan suuntaan toisella vastauskerralla. Päivittäisen liikunta-aktiivisuuden ja vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden muuttujien väliset polykoriset korrelaatiot ensimmäisellä (diagonaalin alapuolinen kolmio) ja toisella (diagonaalin yläpuolinen kolmio) mittauskerralla MVPA1 MVPA2 VPA1 VPA2 MVPA1 1,00 0,83 0,54 0,50 MVPA2 0,86 1,00 0,57 0,51 44 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 , TUTKIMUSARTIKKELI , Liikunta-aktiivisuuskysymysten stabiliteetti VPA1 0,68 0,71 1,00 0,51 VPA2 0,49 0,60 0,34 1,00. Vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden useutta ja siihen viikossa käytettyä aikaa mittaavien kysymyksien vastauksista suurin osa pysyi samana myös toisella vastauskerralla. Heikoin yhteys pelkän korrelaatiokertoimen perusteella tarkasteltuna oli MVPAl ja VPA2 mittareiden välillä. Lisäksi iän myötä kehittyvät kognitiiviset taidot ja kysymykset ymmärretään paremmin tutkijan toivomalla tavalla. Muitakin eroja ikäryhmien välillä vastausten pysyvyydessä esiintyi, mutta ne eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkimuskertojen väliset korrelaatiot rs, r ja ICC-arvot olivat hyvin samansuuntaisia, mikä varmentaa edelleen saatua tulosta. Päivittäisen liikunta-aktiivisuuden ja vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden mittareiden välillä yhteys oli niin ikään kohtalainen. arvot todettiin VPA2-mittarin osalta 11-vuotiailla, mikä vastasi myös ICC-tarkastelun alhaisinta arvoa. Toisella kerralla saatiin yleisesti hieman parempia korrelaatiokertoimia. Päivittäisen liikunta-aktiivisuuden mittareiden ja vapaa-ajan liikunnan harrastusmittareiden välinen vertailu ICC-arvojen perusteella tuotti hieman erilaisen kuvan kuin Rasmussenin ym. Efektikoon arvot olivat hyvin samansuuntaisia korrelaatiokertoimien kanssa, ja voimakkain efekti ilmeni MVPA2-mittarilla 15-vuotiailla
E., Baath, M. Kolmas rajoite liittyy mittauksen satunnaisvirheisiin, joidenka positiivinen korrelaatio ensimmäisen ja toisen kerran välillä yliestimoi reliabiliteettia. LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005, TUTKIMUSARTIKKELI ,liikunta-aktiivisuuskysymysten stabiliteetti 45. Ilmiön pysyvyyttä mittaamalla voidaan arvioida reliabiliteettia, vaikka enemmän stabiliteetti kertoo itse ilmiöstä kuin mittavälineestä. J., Evans, J,, Muller, M. Journal of Adolescence 27, 207-212. & Cavill, N., 1998. Lisäksi aineistossa voi esiintyä ryvästymistä, jota ei valitussa asetelmassa pystytty hallitsemaan. Tämä tutkimus tehtiin talviaikaan, mutta esimerkiksi loma-aikana tai syksyllä saadut tulokset voivat poiketa tässä esitetyistä. Cohen, J. Baath, M. rasittava kohtalaisesti rasittava kevyt liikunta), riippuvat tulokset kuitenkin aina liikunnan toimintaympäristöstä sekä siinä toimivasta yksilöstä. Cavill (Eds I Young and Active. Craig, C. Toisaalta, Nupponen (1997, 21) analysoi liikuntaharrastus-käsitettä niin, että se sisältää organisoituna osallistumisen esimerkiksi urheiluseuran toimintaan, mutta järjestäytymätön liikuntaharrastus koostuisi myös kaikesta muusta vapaa-ajalla tapahtuvasta liikunnasta, johon kuuluu myös spontaani liikunta. Kolmatta rajoitetta pyritään hallitsemaan esimerkiksi pidentämällä mittausajankohtien väliä ja kysymysten määrää lisäämällä lomakkeissa, jolloin muisti vaikuttaa vähemmän vastaamiseen. Lisäksi kyselytutkimuksen etuja ovat suhteellisen vaivaton ja edullinen toteutus. A. Boston: Houghton Mifflin. J., Trost, S. London: Health Education Authority, 3-16. (Bollen 1989, 210-211.) On syytä myös huomata, että liikuntaa koskevat tulokset vaihtelevat, vaikka mittarit olisivat samoja. Kyselyistä välittyy monipuolisempi kuva esimerkiksi erilaisista liikunnanharrastajaryhmistä (Montoye ym. Brown, W. Policy framework for young people and health enhancing physical activity. 2004. Kuten kansainvälisessä tutkimuksessa yleensä, kieli ja eri kielten käsitteistön erot tuottivat vaikeuksia. Department of Health. Statistical Power Analysis for the Behavioral Sciences. Hillsdaly: Lawrence Erlbraum Associates. S. Flisher, A. Kyselylomakkeen avulla ei saada yhtä tarkkaa tietoa liikunnan fysiologiasta tai energiankulutuksesta kuin laboratoriotutkimuksilla, eikä siihen pidäkään pyrkiä. 2003. Young people and health-enhancing physical activityevidence and implications. 1996, 59) . ln S Biddle, J. A report from the Chief Medical Officer. Testi-uusintatesti-menetelmällä on rajoituksensa, joita Bollen (1989, 210211) käsitteli kirjassaan. Koululaisten koettuun liikunta-aktiivisuuteen vaihtelua aiheuttavia taustatekijöitä ovat muun muassa yksittäisen oppilaan kyvyt, ympäristötekijät, ryhmädynamiikka, vertaispaineet ja odotukset fyysistä suorituskykyä kohtaan. Second edition. G., Bauman, A., Mummery, K. 1975. & Owen, N . & Bauman, A. 1960. A coefficient of agreement for nominal scales. Polykoristen korrelaatioiden avulla tarkasteltuna mittareiden väliset yhteydet olivat voimakkaimmat päivittäisen liikunta-aktiivisuuden muuttujilla, mutta myös vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuuden muuttujien välillä oli kohtalainen yhteys. Suurempi otoskoko mahdollistaa myös monipuolisemmat analyysimenetelmät kuin mitä tässä tutkimuksessa käytettiin. London: Department of Health. & Jackson, A. & Woynarowska, B. At least live a week: Evidence on the impact of physical activity and its relationship to health. Lisäksi Sallis & Saelens (2000) päätyivät tutkimuksessaan johtopäätökseen, että lapset ja nuoret yliarvioivat liikunta-aktiivisuuttansa itseraportoinnissa, koska aktiivisuus on sosiaalisesti ja myös kulttuurisesti toivottavaa. L., Okley, A. 2002). British Journal of Sports Medicine 35, 263-267. (Yelling & Penney 2003.) Vaikka liikuntaa mitattaessa pyritään saamaan selville eri rasittavuustaso (esim. Bollen, K. Structural Equations with Latent Variables. D., Chey, T. Myös kyselyajankohdan vuodenajalla on todennäköisesti merkitystä. Toisen tutkimuskerran hieman suuremmat korrelaatiot voivat viitata kysymysten muistamiseen ensimmäiseltä kerralta. Liikunta-aktiivisuus, "physical activity", voi tarkoittaa fyysistä aktiivisuutta, liikuntaharrastusta ja liikuntaa. Samankaltaisia liikuntakysymyksiä on käytetty ja voidaan edelleen käyttää muissakin vastaavissa kyselytutkimuksissa. Medicine & Science in Sports & Exercise 35 181, 1381-1395. Mikä tahansa itseraportointiin perustuva menetelmä onkaan kyseessä, esiintyy itse raportoidun ja objektiivisesti mitatun liikuntaaktiivisuuden välillä huomattavia epäjohdonmukaisuuksia (Pate ym. Tässä tutkimuksessa tarkastellut liikuntaa mittaavat kysymykset ovat toistettavuutensa puolesta käyttökelpoisia lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuutta arvioitaessa. Roberts, C., Todd, J. HBSC Protocol for 2001/02, 59-70 . Rajoitukset liittyvät tosipisteen saavutettavuuteen mittauksessa. 1988. 2001. WHO-Koululaistutktimuksessa alun perin englanninkieliset kysymykset on pyritty kääntämään mahdollisimman hyvin suomen kielelle. 2004. A., Marshall, A. Cohen, J. L., Ainsworth, B. & Oja, P. Vaihtelu on hyvin luonnollista ja johtuu itse liikunnan ilmiöstä. Tutkimuksen aineisto oli kohtalaisen pieni, eikä se edusta esimerkiksi maantieteellisesti koko Suomea. Näin liikunnallisesti passiivisten lasten ja nuorten määrä voi olla todellisuudessa suurempi kuin on raportoitu. Lisäksi vastaavia luotettavuustarkasteluja tulisi tehdä kansainvälisesti eri kulttuureissa. Hieman alhaisemmat korrelaatiot viittaavat siihen, että kysymykset todella mittaavat liikunnan eri ulottuvuuksia, mikä on ollut tutkimuksessa tavoitteena. Toiseksi, myös uudelleen samoihin kysymyksiin vastaaminen voi muuttaa tosipistettä joko niin, että uudelleen vastaaminen tai aikaisemman vastauksen muistaminen vaikuttaa reliabiliteettiin. Tynjälä, J. Brief report: Testretest reliability of self-reported adolescent risk behaviour. Biddle, S., Sallis, J. Journal of Medicine and Science in Sport 7 (21, 205215. Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden pysyvyyteen vaikuttavat lyhyenkin ajan sisällä olosuhteiden muutokset, kuten sairastuminen, yleinen väsymys tai esimerkiksi perheen kuljetusongelmat urheiluseuran harjoituksiin. Sai lis & N. Päivittäistä liikunta-aktiivisuutta mittaavissa kysymyksissä kuitenkin esiintyy harrastus-sana, mikä saattaa hämätä vastaajaa. Ajan kuluessa testien välillä tosipiste saattaa muuttua. Testretest reliability of four physical activity measures used in population surveys. Mittaamisessa on oletuksena, että tosipiste on täydellisen pysyvä, vaikka todellisuudessa useassa tapauksessa tämä on mahdotonta. & Lombard, C. 1989. Due, P., Hickman, M., Komkov, A., Gaspar De Matos, M., Mendoza, R. Toimenpidesuosituksia ja jatkotutkimustarve Koululiikuntaan keskittyneessä tutkimuksessa on korostettu, että on tärkeää tunnistaa myös muita kuin fysiologisia tekijöitä tutkittaessa oppilaiden itsensä raportoimaa liikunta-aktiivisuutta. Mittareiden luotettavuutta tuleekin tutkia vielä koko maata edustavilla aineistoilla, jotta nähdään muuttuvatko tulokset mahdollisesti otoksen myötä. New York John Wiley & Sons. The reliability and validity of the physical activity questions in the WHO health behaviour in schoolchildren (HBSC) survey: a population study. (Sallis & Saelens 2000.) Luotettavien ja pätevien mittareiden kehittämiseksi tarvitaan edelleen validointitutkimuksia, joissa sekä vakiintuneita että uusia liikuntamittareita tarkastellaan yhdistämällä objektiivisia ja itseraportointiin perustuvia mittausmenetelmiä. E., Pratt, M., Ekelund, U., Yngve, A., Sallis, J. 2001. Educational and Psychological Measurement 20, 37-46. Measurement for Evaluation in Physical Education. L., Sjöström, M., Bauman, A. International Physical Activity Ouestionnaire: 12-Country Reliability and Validity. LÄHTEET Baumgartner, T. Physical Activity, focus area rationale. Tuloksia tulkittaessa on tärkeää kuitenkin ottaa huomioon muutamia tutkimuksen rajoituksia. A. 2004
& Tynjälä, J. Physical Activity in Physical Education: Pupil Activity Rating, Reason and Reality. F., Saelens, B. Review Article. & Norman, G. Vuori, M., Kannas, L. L. E. 2004. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. 2000. Oppimistulosten arviointi 1/2004. Ett magisterarbete i Sjukgymnastik vid Karolinska lnstitutet. 55-79. L., Gonzales, V., Almeida, M. British Journal of Sports Medicine 37, 197-206. & Pehkonen, M. Champaign: Human Kinetics. & Long, B. Zacheus, T., Tähtinen, J., Rinne, R., Koski, P. Pate, R. Shrout, P. Assessment of Physical Activity by SelfReport: Status, Limitations, and Future Directions. Washburn, R. Liikunnan ja kansanterveyden Julkaisuja 50 . Nupponen, H., Halonen, L., Mäkinen, H. W. 2004. Archives of Paediatrics & Adolescent Medicine 155, 554-559. & Dowda, M. & Fleiss, J. Health Measurement Scales. E. C., Sirard, J., Trost, S. & Heinonen, 0. 46 LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005, TUTKIMUSARTIKKELI , Liikunta-akliivisuuskysymysten stabiliteetti Shephard, R. Teoksessa L Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Hedberg, M. & Laakso L. Prochaska, J. Rapport 2004:l Stockholm: Samhällsmedicin, Stockholms läns landsting och Statens folkhälsoinstitut. Jyväskylän yliopisto:Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Julkaisuja 2. Rasmussen, F., Eriksson, M., Bokedal, C. W. & Tynjälä, J. H., Pickrel, J. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. R. 114-139. W. & Caspersen, C. Streiner, D. Telama & L. Kuinka liikunta ja urheilu tukevat kasvua ja sosiaalista kehitystä kouluiässä?Teoksessa M. Yelling, M. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu 11: tutkimuskatsaus . Jyväskylän yliopisto: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, julkaisuja 2. J., Sallis, J. Universitetet i Bergen: HEMll:senteret. 2003. Villberg, J. C. 2003. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Sports Medici ne 31 (6), 439-454. Research reports on Sport and Health 106. Kohl, H. Annals of Epidemiology 12, 303-308. Sallis, J. Lisensiaatintutkimus. & Pate, R. & Sallis, J. 119-140. A Practical Guide to Their Development and Use. 2004. & Newell, C. Liikunta yksilön elämässä ja yhteiskunnassa. European Journal of Physical Education, 8. L. 2000. Suomalaisten koululaisten fyysinen kunto vuosina 1976 ja 2001 Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Huisman, T. Miettinen (toim.) Haasteena huomisen hyvinvointi miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Research Ouarterly for Exercise and Sport 71 (2), 1-14. Preventive Medicine 31, S54-S76. F. Oxford: Oxford Medical Publications. S., Sallis, J. Limits to the measurement of habitual physical activity by questionnaires. R., Schmitz, K. Helsinki: Opetushallitus. S., Welk, G. 2004. Assessment of Physical Activity among Children and Adolescents: A Review and Synthesis. B., Treuth, M. R. & Jackson, A. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. Teoksessa L. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Nupponen, H. 1979. Teoksessa P Vuolle, R. Turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 162. Torsheim, T., Wold, B., Samdal, 0. J. 2000. J. & Washburn, R. A., Heath, G. Research Ouarterly for Exercise and Sport 71 (21, 104-113. Kaikki kunnossa. Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 1986-2002. Montoye, H., Kemper, H., Saris, W. 2001 A Physical Activity Screening Measure for Use With Adolescents in Primary Care. McDowell, 1. 240-246. Väitöskirja. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. 1996. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124. Fysisk aktivitet hos 15-åringar mätt med frågeformulär (IPAO) och rörelsemätare (CSA). 2003. A., Rohm Young, D. Jyväskylä LI KES-Research Center for Health and Sport Sciences. Compliance with Physical Activity Guidelines: Prevalence in a Population of Children andYouth. Measuring Physical Activity and Energy expenditure. R., Freedson, P. F. 1995. Comparison ofTwo Approaches to Structured Physical Activity Surveys for Adolescents. Psychological Bulletin, 86, 420-428. Turun yliopisto: Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 146. 2004. Fysisk aktivitet, matvanor, övervikt och självkänsla bland ungdomar COM PASS en studie i sydvästra Storstockholm. WHO-Koululaistutkimuksen Suomen aineistot 1984-2002. J., Pate, R. Medicine & Science in Sports & Exercise 36 (12), 2135-2143. Telama, R. 1997 9-16-vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. Turun yliopisto: Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:201. Preventive Nutrition and Physical Activity Reports Nummer 7 Stockholm: Karolinska Institute!. Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. & Penney, D. 1997 Test-retest reliability of survey indicators measuring adolescent health and health behavior. Telama, R., Vuolle, P. Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvailu. 2004. 2000. 111, Fulton, J. J. Kaupunkilaisten liikunta ikäpolvittain. 1526. Reliability and validity issues concerning large-scale surveillance of physical activity. McMurray, R. E. J. F., Taylor, W. New York: Oxford University Press. G., Ring, K. Huotari, P. & Haugland, S. 2001 Physical Activity Assessment in Children and Adolescents. lntraclass correlations: Uses in assessing rater reliability. 2nd edition. 1991 Tehostetun koululiikunnan tutkimus: Peruskoulun oppilaiden liikunnalliset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat kolmen lukuvuoden aikana. R. Sirard, J. G. 1986. 1987 Measuring Health A Guide to Rating Scales and Ouestionnaires. 2002. & Schäfer Elinder, L. 2000. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003
Lääkäreiden toteuttama liikuntaneuvonta erikoissairaanhoidossa. Although the health benefits of physical activity are well known, people do not exercise enough to maintain their health. Liikunta &Tiede 42 (6), 47-50. Physical activity counselling by physicians within special health care in hospitals. Liikunta & Tiede 42 (6), 47-50. Keywords: physica! activity councelling, specia! hea!th care LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005, TUTKIMUSAAT\KKELI ,Liikuntaneuvonta erikoissairaanhoidossa 4 7. Liikuntaneuvonnalle on erikoissairaanhoidossa otollinen maaperä ja sitä tulee jatkossa systemaattisesti edistää. Liikunnalla on kuitenkin tärkeä rooli myös sairauksien hoidossa. 42% of the physicians feel they need training related to physical activity counselling. Mukana oli lääkäreitä kuudesta läänin alueella toimivasta sairaalasta. Lisäksi selvitettiin, miten erikoissairaanhoidossa työskentelevät lääkärit toteuttavat liikuntaneuvontaa tällä hetkellä, lääkäreiden tarvetta liikuntaneuvontaan liittyvään koulutukseen sekä liikkumisreseptin soveltumista erikoissairaanhoitoon. Liikuntaneuvontaan liittyvää koulutusta kaipasi 42% vastaajista. There is a favourable atmosphere towards physical activity counselling within special health care and in the future the counselling procedure should be systematically developed. The study examined the physicians' viewpoints on the impact of physical activity in the treatment of diseases, as well as their estimates on their own knowledge on how exercise affects a person's health. Tulosten mukaan erikoissairaanhoidossa työskentelevät lääkärit (n=36) pitävät liikuntaa tärkeänä oman erikoisalansa sairauksien hoidossa, ja 98% tietää mielestään erittäin tai melko hyvin liikunnan vaikutuksista sairauksien hoidossa. The results show that physicians (n=36) find physical activity to be an important part of disease treatment, and 98% of them reported to have excellent or good knowledge on the effects of physical activity in treating diseases. However, physical activity is important also in the treatment of various diseases. 2005. LÄÄKÄREIDEN TOTEUTTAMA LIIKUNTANEUVONTA ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA HELI STARCK1, HARRI SELÄNNE2, SATU RAISKI-AHOLA3, TIMO STÅHL 4 1 Itä-Helsingin lähimmäistyö Hely ry, 2 LIKES Liikuntalääketieteen klinikka, 3 Länsi-Suomen Lääninhallitus, 4 Stakes Yhteyshenkilö: Heli Starck, Hely ry, Yläkiventie 7, 00920 Helsinki Puh: 050 462 0005, sähköposti: heli.starck@welho.com TIIVISTELMÄ Starck H., Selänne H., Raiski-Ahola S., StåhlT. Tämä Länsi-Suomen lääninhallituksessa tehty tutkimus toteutettiin lähettämällä kyselylomake erikoissairaanhoidossa työskenteleville lääkäreille. A study was implemented by sending a questionnaire to physicians working in special health care units at six different hospitals. Additionally, the study looked at how physicians working in special health care units implement physical activity counselling, the physicians' need for training on the subject and how the exercise prescription has been applied in special health care. 2005. Liikuntaneuvonnan toteuttaminen tapahtuu pääasiassa suullisesti, sillä kirjallisten liikkumisohjeiden antaminen on harvinaista. Asiasanat: liikuntaneuvonta, erikoissairaanhoito ABSTRACT Starck H., Selänne H., Raiski-Ahola S., StåhlT. Fyysisen aktiivisuuden edullinen vaikutus terveydelle on tiedossa, mutta ihmiset liikkuvat edelleen liian vähän terveytensä kannalta. Tutkimuksessa tarkasteltiin lääkäreiden näkemyksiä liikunnan merkityksestä sairauksien hoidossa sekä heidän arviota omista, liikunnan terveysvaikutuksiin liittyvistä tiedoistaan. Liikuntaneuvontaa on edistetty perusterveydenhuollossa huomion ollessa tällöin sairauksien ehkäisyssä. Physical activity councelling has been promoted in primary health care, emphasizing the role of physical activity in the prevention of diseases. Physicians mainly give ora! counselling on physical activity to their patients, because it is rare that exercise instructions are given in writing
Vähintään neljä kertaa viikossa vastaajista liikkui 26%, kahdesta kolmeen kertaan viikossa 54% ja kerran viikossa tai harvemmin 20%. Liikunnan tärkeyttä oman erikoisalan sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa kysyttiin vastaavanlaisella viisiluokkaisella asteikolla. 1994; Physical Activity and Health 1996). JOHDANTO Säännöllisen fyysisen aktiivisuuden on todettu olevan terveydelle edullista (Bouchard ym. Ylilääkäreitä muistutettiin lomakkeiden palauttamisesta puhelimitse tai sähköpostin välityksellä. Terveysliikunnan katsottiin olevan riittävää, jos liikuntaa tapahtui vähintään neljä kertaa viikossa ja se johti vähintään lievään hengästymiseen ja hikoiluun. Tällöin on korostettu liikunnan merkitystä sairauksien ehkäisyssä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erikoissairaanhoidossa työskentelevien lääkäreiden näkemyksiä liikunnan tärkeydestä sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa, omien tietojen riittävyydestä liikuntaneuvontaan, liikuntaneuvonnan koulutuksen tarpeesta sekä liikuntaneuvonnan ja liikkumisreseptin soveltumisesta erikoissairaanhoitoon. Vastaavalla luokituksella kysyttiin myös, kuinka usein lääkärit täydentävät liikkumisohjeita kirjallisella materiaalilla. Vastaajat olivat iältään 25-62-vuotiaita keski-iän ollessa 44 vuotta. Tulosten analysoinnissa käytettiin SPSS-tilasto-ohjelmaa. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimus toteutettiin huhti-kesäkuussa 2003 kuudessa Länsi-Suomen läänin alueella toimivassa sairaalassa: Turun yliopistollinen keskussairaala, Tampereen yliopistollinen sairaala, Keski-Suomen keskussairaala Qyväskylä), Seinäjoen keskussairaala, Rauman aluesairaala ja Jokilaakson sairaala Oämsä). Kyselylomakkeet lähetettiin kootusti kullekin ylilääkärille. Erikoisala Tehtävä nimeke Ikä Sairaala Sukupuoli Vastausprosentti Fysiatria 10 % 78% Ylilääkäri 11 % 25-34-vuotiaat 19 % TaYS 35 % Mies 57% Keuhkosairaudet 14% 40% Apulaisylilääkäri 7% 35-44-vuotiaat 34% TYKS 30% Nainen 43% Kirurgia 5% 27 % Osaston ylilääkäri 10 % 45-54-vuotiaat 29 % SKS 15 % Ortopedia 7% 41 % Erikoislääkäri 38 % yli 55-vuotiaat 18 % KSKS 12 % Sisätaudit 63% 70 % Erikoistuva lääkäri 28% Jokilaakso 4% Muu 1% Muu 6% Rauma 4% Yhteensä 100% 59% 100 % 100 % 100 % 100 % TaYS = Tampereen yliopistollinen sairaala, TYKS = Turun yliopistollinen keskussairaala, SKS = Seinäjoen keskussairaala, KSKS = Keski-Suomen keskussairaala (Jyväskylä), Jokilaakso= Jokilaakson sairaala (Jämsä), Rauma = Rauman aluesairaala 48 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005. Lääkärit palauttivat täytetyt kyselylomakkeet ylilääkärille, joka lähetti osastonsa lomakkeet kootusti tutkijalle. Ennen lomakkeiden lähettämistä kunkin erikoisalan ylilääkäreihin kussakin sairaalassa otettiin yhteyttä puhelimitse ja kerrottiin tulevasta selvityksestä. Lääkäreiden toteuttamalla liikuntaneuvonnalla väestön liikuntaaktiivisuutta voidaan lisätä ainakin lyhytaikaisesti (Calfas ym. Terveys 2000-tutkimuksen mukaan ainoastaan hieman yli 25% suomalaisista aikuisista harrastaa riittävästi terveysliikuntaa. 1995). Liikkumistottumusten kysymistä koskeva kysymys dikotomisoitiin siten, että vähintään joka kolmannen potilaan liikuntatottumuksia kysyvät lääkärit katsottiin Taulukko 1. 2002.) Fyysisesti passiivisten henkilöiden liikkumaan aktivointi olisi tärkeää, mutta se on osoittautunut vaikeaksi siitä huolimatta, että 63% aikuisista liikkuu myös omasta mielestään liian vähän terveytensä kannalta (Helakorpi ym 2002). Kyseiset sairaalat valittiin, jotta selvitykseen saataisiin mukaan erikokoisia ja eri puolilla lääniä sijaitsevia sairaaloita. Esimerkiksi kansanterveydellisesti merkittävien tyypin 2 diabeteksen, verenpainetaudin ja koronaaritaudin hoidossa liikunnalla on todettu olevan selvää hyötyä (Kujala 2004 ). Lomakkeita palautui 136, joten vastausprosentiksi muodostui 59 (taulukko 1). Analysointia varten vastausvaihtoehtoja yhdistettiin. Ylilääkärit arvioivat osastollaan tarvittavien lomakkeiden lukumäärän. Yhteensä lomakkeita lähetettiin 230 kappaletta. Nykyisten liikuntasuositusten mukaan puolen tunnin liikunta kohtalaisella teholla useimpina päivinä viikossa riittää positiivisten terveysvaikutusten aikaansaamiseksi (Pate ym. Toisaalta liikunta voi auttaa sairauden kanssa elämistä. Sillä voidaan vaikuttaa suoraan itse sairauteen. Menetelmät Tietämystä liikunnan terveysvaikutuksista oman erikoisalan sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa ja tietojen riittävyyttä liikuntaneuvonnan antamiseen kysyttiin viisiluokkaisella asteikolla: erittäin hyvin, melko hyvin, melko huonosti, erittäin huonosti ja en osaa sanoa. Lisäksi kysyttiin liikuntaneuvontaan liittyvää koulutuksen tarvetta, mielipidettä liikuntaneuvonnan soveltumisesta sairaalaan sekä arviota Liikkumisreseptin soveltumisesta liikuntaneuvontaan ja sen käyttöä jatkossa. Liikunnalla on kuitenkin merkitystä myös sairauksien hoidossa. Erikoisaloista ortopedia ja kirurgia yhdistettiin yhdeksi luokaksi. Liikuntaneuvonnan toteutumisesta erikoissairaanhoidossa ei kuitenkaan ole tietoa. (Starck ja Raiski-Ahola 2003). Tutkimukseen otettiin mukaan lääkäreitä erikoisaloilta, joissa liikunnan positiivisista vaikutuksista sairauksien hoidossa on näyttöä, näin ollen fysiatrian, keuhkosairauksien, kirurgian, ortopedian ja sisätautien lääkärit. Liikuntaneuvonnan toteutumista selvitettiin kysymällä, kuinka usean potilaan liikkumistottumuksia lääkärit kysyvät. Tästä tiedosta huolimatta useimmat suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. 1998). Tämän vuoksi liikuntaneuvonnalla on tärkeä rooli myös erikoissairaanhoidossa. 1996). Terveydenhuollon mahdollisuuksia liikuntaneuvontaan on viime vuosina edistetty systemaattisesti etenkin perusterveydenhuollossa (Ståhl 2005). Muuttujien yhteyttä toisiinsa tarkasteltiin x 2-testin avulla. (Uutela ym. TUTKIMUSARTIKKELI -Liikuntaneuvonta erikoissairaanhoidossa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Vastausosuudet erikoisalan, tehtävänimekkeen, iän, sairaalan ja sukupuolen mukaan. Esimerkiksi kroonisessa alaselkäkivussa säännöllinen liikunta vähentää kipuja ja ehkäisee toimintakyvyn heikkenemistä, vaikka sillä ei itse sairautta pystytäkään parantamaan (Vuori 2001). Useimmiten lomakkeen palauttivat fysiatriaan ja sisätauteihin erikoistuneet lääkärit. Kysyttyjä asioita tarkasteltiin sukupuolen, iän, vapaaajan liikunnan, tietojen riittävyyden liikuntaneuvontaan ja erikoisalan suhteen. Miehiä vastaajista oli 57% ja naisia 43%. Vastausvaihtoehdot olivat miltei kaikilta, kahdelta kolmesta, joka toiselta, joka kolmannelta, harvemmalta tai ei lainkaan. Kirjallisten ohjeiden yhdistäminen verbaalisen liikuntaneuvontaa näyttää olevan pelkkää suullista neuvontaa tehokkaampaa (Swinburn ym
liikuntaneuvontaa toteuttaviksi ja tätä harvemmin liikkumistottumuksista kysyvät liikuntaneuvontaa toteuttamattomiksi henkilöiksi. Miehet antoivat ohjeita naisia ja vapaa-ajallaan usein liikkuvat harvemmin liikkuvia useammin. Heistä kaikki arvioivat neuvonnan soveltuvan sairaalaan ja 79 prosenttia arvioi neuvonnan soveltuvan sairaalaan Taulukko 2. Liikuntaneuvontaan liittyvää koulutusta sanoi tarvitsevansa 42 prosenttia lääkäreistä, 36 prosenttia ei mielestään tarvitse koulutusta ja 22 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa kantaansa. Taustamuuttujien yhteys liikkumistottumusten kysymiseen ja kirjallisten liikkumisohjeiden antamiseen Liikkumistottumusten Kirjallisten liikkumisohjeiden kysyminen (%) antaminen (%) n Kyllä Ei x2 n Kyllä Ei x2 -arvo -arvo Sukupuoli 0,127 0,Q28 Mies 75 81 19 75 21 79 Nainen 55 91 9 55 7 93 Ikä 0,377 0,607 25-34 25 76 24 25 12 88 35-44 45 84 16 45 11 89 45-54 38 90 10 38 21 79 yli 55 24 92 8 24 17 83 Vapaa-ajan liikunta 0,473 0,036 Vähintään 4 kertaa viikossa 35 91 9 35 23 77 2-3 kertaa viikossa 74 84 16 74 16 84 Korkeintaan kerran viikossa 27 81 19 27 100 Tietojen riittävyys liikunta-neuvontaan 0,003 0,124 Hyvin 113 89 11 113 17 83 Huonosti 23 65 35 23 4 96 Erikoisala 0,076 0,003 Fysiatria 14 100 14 36 64 Keuhkosairaudet 19 95 5 19 5 95 Sisätaudit 85 84 16 85 9 91 Ortopedia ja kirurgia 17 71 29 17 35 65 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005, TUTKIMUSAATIKKELI ,Liikuntaneuvonta erikoissairaanhoidossa 49. Liikuntaneuvonnan katsottiin soveltuvan sairaalaan niiden vastaajien mielestä, jotka olivat vastanneet kysymykseen erinomaisesti tai soveltuu, mutta ensisijaisesti jossain muualla. Yleisimmin ( 41 %) vastaajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että liikuntaneuvonta soveltuu kyllä sairaalaan, mutta neuvontaa pitäisi toteuttaa ensisijaisesti jossakin muualla. TULOKSET Lääkäreiden tiedot ja arviot liikunnan tärkeydestä sairauksien hoidossa Puolet kyselyyn vastanneista lääkäreistä piti liikuntaa erittäin tärkeänä ja lähes puolet melko tärkeänä oman erikoisalansa sairauksien hoidossa. Miehet (37%) ja yli 55-vuotiaat lääkärit (25%) arvioivat koulutuksen tarpeensa vähäisemmäksi kuin naiset (47%) ja nuoremmat lääkärit (36-60%). Vastaajista 18 prosenttia arvioi neuvonnan soveltuvan sairaalaan satunnaisesti ja kahden prosentin mielestä se ei sovellu lainkaan sairaalaan. Liikuntaneuvonnan toteuttamista selittävät tekijät Puolet vastaajista kysyi liikkumistottumuksista vähintään kahdelta kolmesta potilaalta ja vähintään joka kolmannen potilaan liikkumistottumuksista kysyi 85 prosenttia. Erittäin hyvät tiedot omaavista lääkäreistä 98 prosenttia arvioi tietonsa riittävän hyvin myös liikuntaneuvonnan antamiseen, mutta melko hyvät tai huonot tiedot omaavista lääkäreistä näin arvioi ainoastaan 74% (p<0,001). Kirjallisten ohjeiden antamista selitti sukupuoli, vapaa-ajan liikunta ja erikoisala. (taulukko 2) Liikuntaneuvonnan soveltuminen sairaalaan Kolmannes lääkäreistä arvioi liikuntaneuvonnan soveltuvan erinomaisesti sairaalaympäristöön. Melko huonot tiedot on kahdella prosentilla lääkäreistä. Erikoisaloista fysiatrian, ortopedian ja kirurgian lääkärit antoivat kirjallisia ohjeita sisätautien ja keuhkosairauksien lääkäreitä useammin. Vapaa-ajan liikunta (p=0,045) ja erikoisala (p= 0,056) selittivät suhtautumista liikuntaneuvonnan toteuttamiseen sairaalassa. Vapaa-ajallaan aktiivisesti liikkuvista ( vähintään 4 krt viikossa) 94 prosenttia ja vastaavasti harvemmin liikkuvista 75 prosenttia arvioi liikuntaneuvonnan soveltuvan sairaalaan. Kirjallisten liikkumisohjeiden antamista koskeva muuttuja dikotomisoitiin vastaavalla tavalla. Vastaajista 17 prosenttia arvioi tietojensa riittävän huonosti liikuntaneuvonnan antamiseen. Kirjallisia liikkumisohjeita vähintään joka kolmannelle potilaalle antoi 15 prosenttia lääkäreistä. 37 prosenttia heistä arvioi tietonsa erittäin hyviksi ja 61 prosenttia melko hyviksi. Satunnaisesti, ei lainkaan ja en osaa sanoa vastanneiden ei katsottu kannattavan liikuntaneuvonnan toteuttamista sairaalassa. Liikkumistottumuksista kysymistä selitti koettu tietojen riittävyys liikuntaneuvontaan (taulukko 2). Miltei kaikki lääkärit (98%) tietävät mielestään hyvin liikunnan vaikutuksista oman erikoisalansa sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Tietojen riittävyyttä koskeva kysymys dikotomisoitiin siten, että luokat erittäin ja melko hyvin yhdistettiin, samoin kuin luokat melko ja erittäin huonosti. Myönteisimmin liikuntaneuvonnan antamiseen sairaalassa suhtautuivat fysiatrit. Vähintään joka kolmannen potilaan liikkumistottumuksia kysyi tietonsa hyväksi arvioivista lääkäreistä 89 prosenttia ja tietonsa huonoksi arvioivista 65 prosenttia
Lääkäreillä on myös omasta mielestään hyvät tiedot liikunnan terveysvaikutuksista. Näin ollen liikuntaneuvonnalle on olemassa otollinen maaperä myös erikoissairaanhoidossa. Tilastoja . Suomen lääkäriliitto 2002. Charnpaign, IL: Human Kinetics. Länsi-Suomen lääninhallituksen julkaisusarja nro 14/2003. Jyväskylä. Lääkärikyselyssä vähintään joka kolmannen potilaan liikkumistottumuksista kysyi 57% erikoissairaanhoidossa työskentelevistä lääkäreistä, kun tässä selvityksessä mukana olleista lääkäreistä näin teki 85%. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Liikuntaneuvonnalla väestön tuki tutkimus lääkärien liikuntaneuvonnan yleisyydestä sekä väestön tarpeesta ja hyväksynnästä neuvonnalle. Kyselylomakkeista palautui 59 prosenttia, siitä huolimatta, että henkilökohtaista karhuntaa ei voitu tehdä, vaan lomakkeiden palauttamisesta muistutettiin kunkin sairaalan ja erikoisalan yhteyshenkilöä. Starck H ja Raiski-Ahola S. Ne lääkärit, joilla ei mielestään ollut riittävästi tietoa neuvontaan, kysyivät liikuntatottumuksista harvemmin kuin tietonsa hyväksi arvioivat. Prev Med 1996;25 225-33. Liikkumisresepti -hankkeen arviointi. Kyselyssä ei selvitetty, mitä koulutusta vastaajat kaipaavat. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2002. 2003. International Proceedings and Consensus Staternent. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Erikoissairaanhoidossa työskentelevien lääkäreiden kokemuksia liikunnan merkityksestä sairauden hoidossa ja kuntoutuksessa, tietojen riittävyydestä neuvontaan, liikuntaneuvonnan soveltumisesta sairaalaan ja liikuntaneuvonnan toteuttamista selittäviä tekijöitä tutkittiin nyt ensimmäistä kertaa. Lisäksi on muistettava, että tutkimus keskittyy ainoastaan lääkäreiden näkemyksiin, ei muun hoitohenkilökunnan tai potilaiden. Reseptillä liikkeelle. Liikuntaneuvontaa olisikin systemaattisesti edistettävä niillä erikoisaloilla, joilla on näyttöä liikunnan positiivisesta vaikutuksesta sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä liikuntaneuvonnan asemasta erikoissairaanhoidossa. Kirjallisia ohjeita antoivat muita enemmän miehet, vapaa-ajallaan usein liikkuvat sekä fysiatrian, ortopedian ja kirurgian lääkärit. Kolmanneksi otokseen valittiin ainoastaan niiden erikoisalojen lääkärit, joilla liikunnalla on todettu olevan merkitystä sairauksien hoidossa ja/tai kuntoutuksessa. TUTKIMUSARTIKKELI ,Liikuntaneuvonta erikoissairaanhoidossa kuitenkin sitä mieltä, etteivät omat tiedot riitä liikuntaneuvonnan antamiseen. Selvitys liikuntaneuvonnan toteutumisesta Länsi-Suomen läänin erikoissairaanhoidossa. Näiden rajoitusten vuoksi tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia erikoislääkäreitä tai muihin lääneihin. 1994. Selvitys osoitti, että erikoissairaanhoidossa työskentelevät lääkärit suhtautuvat liikuntaneuvontaan varsin positiivisesti. Ensinnäkin vastaajajoukko on melko pieni. Department of Health and Human Services Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion . A Controlled Trial of Physician Counseling to Promote the Adoption of Physical Activity. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 170. Lisäksi 42 prosenttia lääkäreistä tarvitsee mielestään koulutusta liikuntaneuvonnan antamiseen. Lisäksi suurin osa lääkäreistä on sitä mieltä, että liikuntaneuvonta sopii sairaalassa toteutettavaksi, ja kolmannes vastaajista arvioi sen soveltuvan sairaalaan erittäin hyvin. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Aro AR, Uutela A 2002. Leikkauksista parantumisen kannalta kirjalliset liikkumisohjeet ovat usein välttämättömiä, mutta ihmisen kokonaisvaltaisempaan liikuntaan ei kiinnitetä huomiota. Lähes kaikki vastaajat olivat kuulleet Liikkumisreseptistä ja yli 60 prosenttia heistä arvioi liikkumisreseptin soveltuvan liikuntaneuvontaan erittäin tai melko hyvin. Esimerkiksi kirurgit kyllä antavat potilailleen liikkumisohjeita, mutta eivät kysy potilaidensa liikkumistottumuksista. American Journal of Public Health 88, 288-291. Physical Activity and Public Health. Aikaisemmat tutkimukset ovat liittyneet perusterveydenhuollossa tapahtuvaan liikuntaneuvontaan. Yksityiskohtaisen liikuntaneuvonnan antamista erikoissairaanhoidossa saattaa vaikeuttaa myös aikapula. Selvityksen luotettavuutta voidaan pitää vastausprosentin perusteella kohtalaisena. Aromaa & S. The Journal of American Medical Association 273, 402-407. Evidence for exercise therapy in the treatment of chronic disease based on at !east three randomized controlled trials summary of published systematic rewievs. Kirjallisten liikkumisohjeiden antaminen oli vähäistä, sillä niitä antoi vain kuudennes lääkäreistä. The Green Prescription Study: A Randomisezed Controlled Trial of Written Exercise Advice Provided by General Practioners. Helsinki Kujala UM 2004. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 14, 339-345 Pate RR, Pratt M, Blair SN, Haskell WL, Macera CA, Bouchard C, Buchner D, EttingerW, Heath GW, King AC, Kriska A, Leon AS, Marcus BH, Morris J, Paffenbarger jr RS, Patrick K, Pollock ML, Rippe JM, Sallis J & Wilmore JH 1995. Vaasan palveluyksikön painatuspalvelu. LÄHDELUETTELO Bouchard C, Shephard R, Stephens T. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002. 2005. Physical Activity, Fitness, and Health. Ero selittynee sillä, että tähän tutkimukseen valittiin mukaan lääkärit sellaisilta erikoisaloilta, joissa liikunnalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia. Calfas KJ, Long BJ, Sallis JF, Wooten MD, Pratt M, Patrick K. Koskinen (toim) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Swinbum BA, Walter LG, Arroll B, Tilyard MW & Russell DG 1998. Helsinki, 25-30. A Recommendation From the Centers for Disease Control and Prevention and the American College of Sports Medici ne. Medicine & Science in Sports & Exercise 33, S551-586.. Toiseksi otos muodostettiin harkinnanvaraisesti yhden läänin erikoissairaanhoidon sairaaloista. StåhlT. Physical Activity and Health: A Report of the Surgeon General 1996. Neljännes vastaajista ei osannut kommentoida reseptin soveltuvuutta. Elintavat. Tuloksia tarkasteltaessa on muistettava tutkimuksen rajoitukset. Tässä tutkimuksessa ainoa kysymistä selittävä tekijä oli koettu tietojen riittävyys neuvonnan toteuttamiseen. Atlanta, GA. Uutela A, Prättälä R, Aalto A-M, Alho H, Aro AR, Heliövaara M, Isotupa S, Knekt P, Koponen P, Lahti-Koski M, Mälkiä E, Männistö S, Oja P, Pietinen P, Raitasalo R, Reunanen A, Suominen S, Vahtera J, Valsta L, Vehkalahti M, Viikari-Juntura E 2002. erinomaisesti, kun esimerkiksi ortopedian lääkäreistä vain 55 prosenttia arvioi sen soveltuvan sairaalaan. 2004. Mielenkiintoinen havainto on se, että kirjallisten ohjeiden antamisessa selittäviä tekijöitä oli enemmän kuin liikuntatottumusten kysymisessä. Dose-response of physical activity and low back pain, osteoarthritis, and osteoporosis. Tulosten mukaan erikoissairaanhoidossa työskentelevät lääkärit kokevat liikunnan tärkeäksi sairauksien hoidon ja kuntoutuksen kannalta. Liikkumisreseptin aikoi ottaa käyttöön kolmannes vastaajista. Suomen Lääkärilehti 59, 3729-3734. Kirjallisten liikkumisohjeiden antaminen saattaa kuitenkin jatkossa yleistyä, sillä yli puolet vastaajista arvioi Liikkumisreseptin soveltuvan hyvin sairaalaympäristöön ja kolmannes vastaajista aikoi ottaa liikkumisreseptin käyttöön. Vuori 1 2001. Ståhl T, Borodulin K, Kujala S, Jousilahti P. Liikkumistottumusten kysyminen potilailta on varsin yleistä ja selvästi yleisempää vuoden 2002 lääkärikyselyn tuloksiin verrattuna (Suomen lääkäriliitto 2002). Hyvät tiedot liikunnan terveysvaikutuksista viittaisivat kuitenkin siihen, että luultavimmin koulutusta tarvitaan nimenomaan liikunnan annosteluun sekä liikuntaneuvonnan toteuttamiseen liittyen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 12/2002. U.S. Teoksessa A. Kirjallisten tai muiden yksityiskohtaisten ohjeiden antamista saattavat vaikeuttaa useat tekijät. Vaikka lääkärit omaavatkin mielestään hyvät tiedot liikunnan terveysvaikutuksista, on kuudesosa lääkäreistä 50 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 . Lääkäri kysely 2002
Heidän palkkauksensa on hyvä ja työnkuvaan sisältyy mahdollisuus säädellä omaa ajankäyttöä. Erotuomaritoimintaa voi myös pitää omana jalkapallon alakulttuurina, jossa sisäinen motivaatio ja vertaisyhteisön arvostus menevät taloudellisten etujen edelle. Jalkapallon kehittyminen pelinä 1990-luvun alusta lähtien on pohjautunut sääntöuudistuksiin, joilla perinteisiä käytäntöjä on muutettu. Moreover, in the debate concerning the possibility of introducing professional referees in future, many basic questions including that of the salary level remain unclear. Jalkapallon kulttuuriset muutokset, rahan merkityksen kasvu sekä lajin näkyvyyden lisääntyminen ovat myös muuttaneet oleellisesti erotuomarien toimintaympäristöä ja nostaneet ammattilaisuuden mukaan keskusteluun. An analysis of top class referees shows that they occupy good positions in working life: they are well-paid and have flexible working hours. At the same time the cultural changes in football and the growing importance of money and the mass media have meant fundamental changes in refereeing on top. Esimerkkinä olkoon Saksan liigassa esille tullut ja erotuomareita koskettanut lahjontavyyhti. This means that for many referees such factors as inner motivation, affection to football, and colleagues' appreciation are much more important that mere money making. Esimerkiksi erotuomarin ja avustavan erotuomarin tehtävät erotettiin selkeästi toisistaan 1990-luvulla, jolloin myös niin sanottu neljäs erotuomari tuli mukaan otteluihin. Usually a football referee becomes a public figure only if something negative happens, as was the case with the corruption scandal in German football in spring 2005 owing to the significant role of referees in the event. Erityisesti pohditaan, miksi erotuomaritoiminta on huippujalkapallon lohkaista ammattilaistunut hitaimmin. Ammattierotuomariuteen siirtyminen nousi keskusteluun 1990-luvulla, mutta toistaiseksi asiassa ei ole edetty konkreettisiin toimiin. Huipputuomarien ammattijakauman analyysi osoittaa, että useimmat heistä ovat korkeassa, jopa johtavassa asemassa työelämässä. 2005. This means that they must be in good shape physically and pass physical tests. During the hundred years of professional football, refereeing has occasionally become a topic for fierce criticism. Liikunta &Tiede 42 (6), 51-57. The development of the game since the early 1990s has been based on reforms concerning the mies of the game. In the early 2000s, international referees are in principle amateurs. Until the 1990s the pressures from outside of football were much weaker as later, and improvements in refereeing were based on established practices and a traditiona! way of working. Kansainväliset erotuomarit ovat silti 2000-luvun alussa muodollisesti amatöörejä. Erotuomarit ylittävät huippu jalkapallossakin julkisuuskynnyksen yleensä, kun jotain negatiivista tapahtuu. 1990luvulle asti kuitenkin lajin ulkopuoliset paineet tuomaritoiminnan kehittämiseen olivat vähäisiä ja tarvittavat uudistukset tehtiin perinteisen toimintakulttuurin ja käytäntöjen pohjalta. Päävastuu sääntöuudistusten läpiviemisestä soveltamisesta on jäänyt amatöörien eli erotuomarien vastuulle. Erotuomareiden rooli huippujalkapallossa on monella tavalla erikoinen. The age limit of international referees was also lowered to 45 years from the former maximum age of 48. AMATÖÖRISTÄ AMMATTILAISEKSI. In world-class football the role of the referee isin many ways unique. EROTUOMARI OSANA JALKAPALLON KULTTUURIMUUTOSTA ARTO NEVALA Joensuun yliopisto, Historian laitos Yhteyshenkilö: Arto Nevala, Joensuun yliopiston historian laitos, PL 111, 80101 Joensuu Puhelin: 013-2514395, 050-3097154, sähköposti: arto.nevala@joensuu.fi TIIVISTELMÄ Nevala A. Erotuomareista on pyritty tekemään aikaisempaa enemmän huippu-urheilijoita kiristämällä fyysisten testien vaatimuksia ja laskemalla kansainvälisen erotuomarin yläikäraja 45 vuoteen. As the only amateurs in world-class football, referees have been responsible for applying the new mies. Furthermore, today's referees are much more like top athletes unlike earlier. Erotuomaritoiminnan kehittäminen on runsaan sadan vuoden aikana silloin tällöin noussut näkyvästi esiin kansainvälisessä jalkapallossa. These changes have also partly highlighted the question of professional referees. Keywords: sport, football, referee, cultural change, rules of the game LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 , TUTKIMUSARTIKKELI , Erotuomari ja jalkapallon muutos 51. During the past few decades refereeing has also changed and improved. Asiasanat: Urheilu, jalkapallo, erotuomari, kulttuurimuutos, säännöt ABSTRACT Nevala A. Tässä artikkelissa huippujalkapalloa kuitenkin katsotaan erotuomarin näkökulmasta. Amatööristä ammattilaiseksi. 2005. Liikunta &Tiede 42 (6), 51-57. From amateurs to professionals?The referee as a part of change in football culture. The question of professional referees was not voiced before the early 1990s. Erotuomari osana jalkapallon kulttuurimuutosta. At the same time a new member was added to the refereeing team, when the socalled fourth official was introduced. It is the aim of this article to examine world-class football from the referee's point of view. In my discussion, I will concentrate on the issue why professionalization has occurred very slowly in the field on refereeing. Thus the temptation to trade a secure job into an uncertain career as a professional referee is rather limited. Erotuomaritoimintakin on toki kehittynyt. For example, the specialised linesmen, nowadays known as assistant referees, were introduced in the early 1990s. Houkutus vaihtaa "normaali" työ lyhyeen ja epävarmaan ammattierotuomarin uraan ei ole siksi suuri. Toisaalta monet mahdolliseen ammattituomariuteen liittyvät asiat palkkauksen tasosta alkaen ovat epäselviä. One explanation for amateur referees in world-class football may also be that refereeing can be understood as a subculture
Sekään ei ole varsinainen tutkimus, vaan toimittajan tekemä populääri yleisesitys, joka toki käsittelee tosin painokkaasti brittiläisestä näkökulmasta erotuomarien asemaa, roolia ja käytäntöjä jalkapallon varhaisvaiheista 1990-luvun lopulle. Esimerkiksi vuoden 2002 MM-lopputurnaukseen kelpuutettiin yhteensä 36 erotuomaria. Gordon Thomsonin (1998) kirja on harvoja erotuomariuteen paneutuvia julkaisuja. Paras esimerkki viimeksi mainitusta on ruotsalaisen huippuerotuomari Anders Friskin päätös lopettaa uransa, koska hänen perheensä oli saanut tappouhkauksia helmikuussa 2005 pelatun Mestarien Liigan ottelun Barcelona Chelsea jälkeen. Saman ajatuksen ovat esittäneet monet muutkin jalkapallomaailman näkyvät vaikuttajat. Lajikulttuurin muutos Nykymuotoisena pelinä reilusti yli satavuotias jalkapallo on muutaman viimeisen vuosikymmen kuluessa kokenut kolme isoa murrosta. 2004) tarkastelee yhdessä luvussa pinnallisesti sääntöjä ja erotuomariutta. (esimerkiksi UEFA 2005a) Rajaan tarkastelun koskemaan tässä yhteydessä vain mieserotuomareita. Hän piti ammattierotuomariuteen siirtymistä ainakin huipputasolla ratkaisuna, jolla epäilykset lahjonnasta ja epärehellisyydestä saataisiin hälvennetyksi. Silti on hyvä muistaa, että esimerkiksi suomalaiset naiserotuomarit ovat useita vuosia kuuluneet lajin kansainväliseen eliittiin: Katriina Elovirta on tuominnut kaksi kertaa MM-kisojen välieräottelun ja Emilia Parviainen toimi avustavana erotuomarina Ateenan olympialaissa naisten finaaliottelussa (Nevala ym. Lanfanchi ym. Lisäksi, kuten tutkimuksissakin on todettu, jalkapallon viime vuosikymmenten taloudelliset muutokset ovat koskettaneet selvästi vähemmän naisjalkapalloa. 2004, 139). 1999; Sudgen & Tomlinson 1999) Toinen olennainen muutos on tapahtunut kansallisen ja kansainvälisen sarjatoiminnan suhteessa. Tutkimuksen painopiste on vähitellen siirtynyt huliganismi-teemasta jalkapallon sosiaalisiin ja kulttuurisiin ulottuvuuksiin sekä aivan viime vuosina lajin kaupallistumisen ja globalisoitumisen myönteisten ja kielteisten ilmiöiden analysointiin (esimerkiksi Bolling 2002). Yleinen käsitys erotuomarikunnan sisällä kuitenkin on, että hyvin tehtävästään suoriutunutta oikeudenjakajaa ei sarjatasosta riippumatta juuri noteerata (esim. Tähän tavoitteeseen ei päästy vielä uuden vuosituhannen alussakaan. Kotimainen merkkiteos Jalkapallon Pikkujättiläinen (Kanerva ym. Tämän kehityksen yhtenä osana mainokset sekä myöhemmin sponsorointi tulivat olennaiseksi osaksi jalkapalloilua (Lanfanchi ym. (Refereeing statistics 2004) Jalkapalloa koskevaa tutkimusta on 1980-luvulta lähtien ilmestynyt erittäin runsaasti. Tavoitteena on tuoda mukaan huippujalkapallon muutoksien analysointiin vähän esillä ollut erotuomarinäkökulma. (esimerkiksi Lanfanchi & Taylor 2001) 1 " He tarvitsevat enemmän aikaa otteluihin valmistautumiseen ilman, että tarvitsee ajatella työtä tai liiketoimia ... Toisaalta erotuomaritoimintaan kuuluu väistämättä negatiivisen, joskus kohtuuttomuuksiin asti menevän, julkisen kritiikin sietäminen. Huippuerotuomarilla tarkoitan maailmanmestaruuskisojen, maanosan mestaruuskisojen tai olympialaisten lopputurnauksessa mukana olleita oikeudenjakajia. Perustelen valintaa sillä, että naisten huippuerotuomarius on ilmiönä varsin lyhytikäinen, vajaan kahden vuosikymmenen mittainen. Tässä artikkelissa pohditaan, miksi erotuomaritoiminta on kansainvälisen huippujalkapallon lohkaista ammattilaistunut hitaimmin. JOHDANTO "They need more time to prepare f or matches without having to thinh about worh or business commitments.. Toisaalta koetetaan etsiä konkreettisia syitä siihen, miksi huippuluokan huippupalkkaisten pelaajien keskellä erotuomarikunta toimii edelleen periaatteessa amatööripohjalta. Lisäksi hyödynnetään erilaisia jalkapallon tietokantoja ja turnausten sivustoja, joista löytyy erotuomareita koskevaa taustamateriaalia. Televisiointitulot, sponsorisopimukset ja erilainen oheistuotteiden kauppa yhdessä huikeasti kasvaneiden pelaajapalkkioiden kanssa ovat nostaneet rahan keskeiseksi elementiksi kansainvälisessä huippu jalkapallossa. Kysymystä lähestytään tarkastelemalla viime vuosikymmenten muutoksia jalkapallossa kahdesta lähtökohdasta. Tämän artikkelin keskeistä aineistoa kirjallisuuden ohella ovat painetut tai sähköisessä muodossa löytyvät artikkelit, joissa käsitellään erotuomareita tai erotuomarina toimimista. Vain harvoin julkisuus johtaa perusteelliseen uudelleen arviointiin erotuomarin asemasta tai toiminnasta. Pelaajaliikkuvuuden rajun kasvun takia puhtaasti kansalliset jalkapallosarjat ovat lähes tyystin hävinneet. Mukana tarkastelussa eivät ole avustavat erotuomarit. Eikä ammattilaisuuteen siirtymisen pitäisi olla kiinni rahasta: "There's so much money in prof essional f ootball, there has to be enough for the referees to be paid properly, by which I mean well-paid"2 (Blatter 2005). Jalkapallon lajikulttuurin muutos nopeutui viimeistään 1960-luvulla, jolloin televisioinnin yleistyminen lisäsi rajusi näkyvyyttä. Pajunen 1999). Vaikka huippupelaajat ehkä keskittyvät entistä harvempiin suuriin ja maksukykyisiin seuroihin, kansainvälistyminen on koskettanut miltei kaikkia maita. Vaikka pelaajien siirtymistä maasta toiseen tapahtui jo toista maailmansotaa edeltäneenä aikana, liikkuvuuden lisääntyminen 1990-luvun alusta lähtien on ollut ennennäkemätöntä. mitä nopeammin heille maksetaan kunnon korvaus tekemästään kovasta työstä, sen parempi heille ja pelille." 2 "Ammattilaisjalkapallossa liikkuu niin paljon rahaa, että erotuomareille on voitava maksaa kunnolla, millä tarkoitan, että heille maksetaan hyvin." 52 LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005, TUTKIMUSARTIKKEU, Erotuomari ja jalkapallon muutos. Ammattituomarien tulo jalkapalloon saattaa kestää vielä jonkin aikaa, vaikka Sepp Blatter julisti jo 1990, että kahdeksan vuoden kuluttua MM-lopputurnauksessa erotuomarit ovat ammattilaisia (Salmenkylä 1990, 3). Erotuomareita toki virallisissa yhteyksissä arvostetaan ja heistä puhutaan myönteiseen sävyyn osana jalkapallon kokonaisuutta. 2005). Jalkapallon kaupallistumista ja siihen kytkeytyvää viihteellistymistä onkin tarkastelu useissa viime vuosina ilmestyneissä tutkimuksissa usein hyvin kriittisestä näkökulmasta. the sooner they get properly paid for the toughjob they do, the better for them and the game in general"1, totesi jalkapalloseura Arsenalin manageri Arsene Wenger syyskuussa 1997 perätessään englantilaisillekin liigakentille täysipäiväisesti tehtävänsä keskittyviä erotuomareita (Thomson 1998, 218). Erotuomareita tai erotuomariutta koskevaa tutkimusta löytyy kuitenkin erittäin vähän (esim. Jalkapalloa on pelattu ammattilaispohjalta jo reilun vuosisadan ajan, mutta silti ovat amatöörit erotuomarit säilyttäneet paikkansa maailman suosituimman lajin huipulla 2000-luvulle saakka. Kansainvälisen jalkapalloliiton 100-vuotishistoria (Lanfanchi ym. 2003) taas kuittaa asian kahdella sivulla. (esimerkiksi Dempsey & Reilly 2001; Hamil ym. Se on toisin sanoen säilynyt "amatöörimäisempänä" kuin miesten jalkapallo (esimerkiksi Hong & Mangan 2004). Huippuerotuomareita on vain pieni osa noin 3 000:sta kansainvälisen liiton FIFA:n listoilla olevasta erotuomarista ja vain murto-osa maailman kaikkiaan noin 720 000 erotuomarista. Siihen vaikutti yhtäältä itäisen Euroopan maiden liikkumisrajoitusten purkautuminen sosialismin romahtamisen jälkeen sekä toisaalta hyvin tunnettu niin sanottu Bosman-tapaus, jonka seurauksena pelaajien vapaa siirtyminen sopimuksen päätyttyä seurasta toiseen helpottui. Esimerkiksi kansainvälisen liiton puheenjohtaja Sepp Blatter puuttui asiaan Saksan jalkapalloilua ravistelleen ja erotuomareita koskettaneen vedonlyöntiskandaalin jälkeen. 2004). Yhtäältä pohditaan jalkapallossa tapahtuneiden pelillisten ja kulttuuristen muutosten vaikutuksia erotuomarina toimimiseen ja sen reunaehtoihin; ovatko muutokset erityisesti ajankohtaistaneet keskustelua ammattilaistuomarien tarpeellisuudesta
Hyvä esimerkki sääntöjen tiukentumisesta on, että takaapäin tapahtuvasta väkivaltaisesta taklauksesta on 1990-luvun alusta lähtien seurannut pääsääntöisesti kentältäpoisto. Erotuomari toiminta jäi kuitenkin kehityksessä selvästi jälkeen. Jalkapalloa pidetään konservatiivisena pelinä, jonka peruskäytännöt muuttuivat kovin vähän 1800-luvun lopulta 1980-luvulle asti (esimerkiksi Lover 2005). Tämä tarkoitti sitä, että maalivahdilta poistettiin mahdollisuus pelata käsin kanssapelaajan hänelle tarkoituksellisesti ja jaloilla palauttamaa palloa tai heittämää rajaheittoa. Sääntömuutokset ovat tapahtuneet samanaikaisesti jalkapallon lajikulttuuristen muutosten kanssa ja tavoite on ollut sama: pelin viihteellisyyden lisääminen. Aikaisemman kahden pelinohjaajan ("umpires") tilalle tuli 1880ja 1890-lukujen vaihteesta lähtien vähitellen erotuomari apunaan kaksi rajamiestä ("linesman"). Ensimmäinen tavoite oli maalien määrän lisääminen hyökkäävää peliä suosivilla sääntöuudistuksilla. Silti oikeudenjakajista ei tullut pelaajien tapaan ammattilaisia. Erotuomariuden muutos Vallitsevan käsityksen mukaan jalkapallon sivilisoituminen nykymuotoa muistuttavaksi peliksi tapahtui 1800-luvun puolivälin tienoilla erityisesti englantilaisissa yläluokkaisissa kouluissa. Lisäksi joukkueita ja pelejä oli varsin vähän, eikä ammattilaisuus taloudellisestikaan ollut mahdollista. Samalla sääntöjä lisättiin ja tiukennettiin, mutta myös erotuomarin toimivaltaa kasvatettiin. Lopulta asiaan vaikutti myös, että tuomaritoiminnassa eli pitkään tietynlainen englantilaisten sisäoppilaitosten opettajaperinne. (Thomson 1998, 3234) Lyhyesti sanottuna englantilainen ammattilaisjalkapallo tuli siis alkuvaiheissa hyvin toimeen pääosin koulumaailmasta osaamisensa hankkineilla amatöörituomareilla. Niinpä MM-lopputurnauksissa tuominneet erotuomarit joutuivat usein vaativan tehtävän eteen soveltaessaan uusia sääntöjä isoin panoksin pelatuissa otteluissa, joita seurasi satoja miljoonia ihmisiä eri puolilla maapalloa. Englantilaisten poissaolo tuntui erityisen selvästi erotuomaritoiminnassa, joka 1930-luvun kansallistunteiden kyllästämissä arvokisoissa oli heikkotasoista, joskus lähes katastrofaalista. Paitsiosäännön uusi sisältö suosii siis hyökkäävää joukkuetta ja tekee toisaalta säännön soveltamisen aikaisempaa hankalammaksi eli asettaa tuomaristolle suurempia vaatimuksia. Tavoitteena on ollut, että taitavat pelaajat saisivat entistä näkyvämmän roolin kentällä ilman pelkoa joutua väkivaltaisen taklauksen uhriksi. Jalkapallon leviäminen sekä kansainvälisen liiton perustaminen ja kilpailutoiminnan laajentuminen sävyttivät lajin kehitystä 1900luvun alusta toiseen maailmansotaan saakka. Kansainvälinen jalkapalloliitto on tiukentanut sääntöjä jatkuvasti 1990-luvun alusta lähtien määräämällä sekä pelitilanteissa että jälkikäteen entistä kovempia sanktioita väkivaltaiseen peliin syyllistyneille. Ammattilaisuuden läpimurtoon liittyi irrottautuminen perinteisestä yläluokkaiseen koulumaailmaan, amatööriyteen ja reiluun peliin pohjautuneesta ajattelusta. (Sääntömuutokset: Jalkapallon sääntökirjat 19902005; Lanfanchi ym. Sen jälkeen sääntöjä ja käytäntöjä kuitenkin muutettiin niin olennaisesti, että pelin luonne sai selkeästi uusia ulottuvuuksia. Vain erotuomariuteen vihkiytyneitä ihmisiä oli harvoja ja ainakin aikalaisarvioiden mukaan tuomaroinnin tason vaihtelut olivat melkoisia. Samaan aikaan kansallisille liitoille ohjattiin erotuomaritoiminnan kehittämiseen tarkoitettua rahaa. Tuolloin Englannin Jalkapalloliitto katkaisi suhteensa FIFA: an ja pysytteli pois kansainvälisiltä kentiltä toisen maailmansodan päättymiseen saakka. Pääasiallinen vastuu uusien sääntöjen soveltamisesta ja pelikäytäntöjen luomisesta on ollut erotuomareilla, huippujalkapallon ainoalla amatööriryhmällä. Nopeuttamiseen tähtäsi myös aikaisempaa useampien pelipallojen käyttöönotto, vaikka tämän uudistuksen soveltaminen ei suoranaisesti ollutkaan erotuomarien vastuulla. Sääntömuutoksilla myös rajoitettiin aikaa, jonka kuluessa maalivahdin on laitettava vangitsemansa pallo takaisin peliin. Myöhemmin sääntö on ulotettu koskemaan myös muulta kuin takaapäin tapahtuvia väkivaltaisia taklauksia. Oleellista myös oli, että tuomareillekin alettiin jo 1880-luvulta lähtien maksaa korvausta tuomitsemisesta ja ottelu paikalle matkustamisesta (Thomson 1998, 43). Samaan aikaan itse peli kehittyi ja nopeutui huomattavasti. Puhtaammin, hyökkäävämmin, nopeammin Kolmantena ulottuvuutena on oikeutettua puhua jalkapallon pelillisestä muutoksesta. Vaikka tulkintaa on osin pidetty liian yksioikoisena (esim. 1990-luvulta alkaen toteutetut sääntömuutokset tähtäsivät kolmeen päämäärään. Holt 1988) , jalkapallon muotoutumisen ja ennen kaikkea ammattilaisuuteen pohjautuvan kilpailutoiminnan alkamisen osalta Iso-Britannia oli avainasemassa. Kansainvälisessä liitossa (FIFA) erotuomarien painoarvo oli vähäinen, ja toiminnan kehittämiseen oli oikeastaan paneuduttu tosimielellä vain Englannissa. (Thomson 1998, 38-39 ja 43) Ammattilaisuuden yleistymisen myötä erotuomarien riippumattomuus ja osaaminen nousivat entistä tärkeämpään asemaan. 6/2005 . Ammattimaistuminen muutti myös erotuomarien asemaa ja merkitystä. Monet alkuaikojen näkyvistä tuomareista olivat koulujen opettajia tai rehtoreita, jotka yhtäältä halusivat olla mukana harrastuksessa ja jotka toisaalta olivat harjaantuneita vallankäyttäjiä. Samalla uudet, kaupunkilaisuuteen kiinnittyneet seurat, nousivat johtaviksi (Holt 1988, 69-77; Thomson 1998, 49). Yleiskieleen sääntöuudistus vakiintui niin sanottuna aktiivisena paitsiona, eikä paitsioasemassa olemisesta enää rangaistu. Erotuomareiden kannalta uudistus merkitsi etenkin alkuvaiheissa rankaisuvallan lisääntymistä, mutta myös suurta vastuuta pelin "siistiytymisestä". Tämän kehityksen osana Englantiin perustettiin maailman ensimmäinen erotuomariyhdistys 1893. Erotuomarien rajautuminen selkeästi omaksi ryhmäkseen alkoi voimistua 1950-luvulta lähtien. Myöhemmissä, viimeksi kesällä 2005, hyväksytyissä paitsiosäännön tulkinnoissa painotetaan erityisesti hyökkääjän aktiivista osallistumista peliin ja avustavan erotuomarin osuutta tämän tulkitsemisessa. Asetelman poikkeuksellisuutta korostaa se, että kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA on tavannut ottaa isot sääntöuudistukset käyttöön ensimmäisen kerran kansainvälisessä turnauksessa, tavallisimmin MM-lopputurnauksessa. Näin tapahtui esimerkiksi Ranskan MM-kisoissa 1998, jolloin näkyvästi markkinoitiin väkivaltaisen pelin kitkemistä sanktioimalla kaikki takaapäin tapahtuvat taklaukset (Thomson 1998, 68). Selkein esimerkki tästä oli paitsiosäännön tarkentaminen niin, että paitsion tuomitseminen edellyttää paitsioasemassa olevan hyökkääjäpelaajan osallistumista peliin. Kolmas sääntöuudistusten kokonaisuus tähtäsi pelin kaikinpuoliseen nopeuttamiseen. 2004, 14014 2) Toisen maailmansodan päättymistä seuranneina vuosikymmeninä kansainvälinen liitto FIFA panosti voimakkaasti "erotuomarikriisistä" selviytymiseen. Sen myötä he saivat paitsi omat tarkasti määritellyt oikeutensa ja velvollisuutensa, myös vaikutusvaltaisen taustatuen omalta kansalliselta sekä kansainväliseltä liitolta (Thomson 1998, 4 7). (Thomson 1998, 4 7-54; Lanfanchi ym. Siksi brittiläiset oikeudenjakajat hallitsivat kansainvälisiä kenttiä aina vuoteen 1928 saakka. Yhtä aikaa panostettiin myös tuomaroinnin sisällölliseen kehittämiseen esimerkiksi järjestämällä eri puolilla maailmaa huippuerotuomareille tarkoitettuja kursseja, joissa käsiteltiin toiminnan teoreettisia lähLIIKUNTA & TIEDE 42 . Syynä amatöörinä pysymiseen voi pitää ensinnäkin sitä, että toimivaltuuksien kasvattamisesta huolimatta erotuomarien asema englantilaisessa jalkapallo-organisaatiossa oli 1800ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla vielä melko vaatimaton. Sillä tarkoitetaan tavallisesti pelin sääntöjen ja ohjeiden muuttumista, mutta kehitys on tosiasiallisesti osa koko jalkapalloilmiön isoa muutosta, pelin tekemistä entistä viihdyttävämmäksi. Väkivaltaisen pelinennen kaikkea jalkoihin kohdistuvien taklausten ja potkujen lisääntyminen on vaivannut jalkapalloa Englannin MM-kisoista 1966 lähtien. TUTKIMUSARTIKKELI , Erotuomari ja jalkapallon muutos 53. 2004, 126-139; Lover 2005; Lutz 2004) Kokonaisuutena tarkastellen jalkapallon säännöt ja niiden sovellutukset ovat runsaassa vuosikymmenessä muuttuneet ehkä enemmän kuin 1990-luvun alkuun mennessä yhteensä
(Thomson 1998, 69) Päinvastaisen esimerkin erotuomarivalinnoista tarjoaa jääkiekko, jossa jopa World Cupin ratkaisuottelut tuomitsivat pohjoisamerikkalaiset ammattituomarit, vaikka USA:n ja Kanadan joukkueet ovat mukana (www.wch2004.com). Lisäksi erotuomarina toimiminen oli aikaisemmin selvästi arvostetumpaa, mikä saattoi näkyä huipputuomarien välinpitämättömänä suhtautumisena rajamiehen tehtävään (Thomson 1998, 67; Tamminen 1986, 215). Etenkin huippuotteluissa tilanteita ja tuomioita voidaan kelata loputtomasti useasta kuvakulmasta. Erotuomareille asetetut henkilökohtaiset vaatimukset ovat kasvaneet pelin kehittymisen ja sääntöuudistusten seurauksena. (Collina 2003, 32-39; Roth 2003, 11; UEFA 2005b) Jalkapalloerotuomarit yleensäkin pitävät itseään muiden palloilulajien oikeudenjakajien tapaan urheilijoina siinä, missä pelaajiakin (Pajunen 1999; Roth 2003, 11). Julkisuu54 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005, TUTKIMUSAATIKKELI ,Erotuomari ja jalkapallon muutos dessa ja erotuomarien omassa keskuudessakin kyseenalaistettiin yläikärajan mielekkyys. Läpinäkyvämmän julkisuuden avulla voidaan jälkikäteen rangaista esimerkiksi epäurheilijamaisuuteen syyllistynyttä pelaajaa. Ranskan kisoissa vuonna 1998 erotuomareille sen sijaan maksettiin turnauksesta jo 16 000 puntaa ja avustaville erotuomareille 12 000 puntaa (Thomson 1998, 66). Erotuomarien riippumattomuutta ja puolueettomuutta pyritään kansainvälisessä huippujalkapallossa varjelemaan tarkasti. Vaatimusten muutoksen voi tiivistää niin, että nykypäivän erotuomarien pitää olla aikaisempaa nuorempia, nopeampia, kestävämpiä ja entistä kovempia suorituspaineita sietäviä, aikaisempaa urheilullisempia. Käytäntö on herättänyt keskustelua, sillä sen takia on suurkisojen ratkaisupeleihin valikoitunut pienten jalkapallomaiden tuomareita. Tuomaroinnin tasoa saatiinkin oleellisesti nostettua, sillä vuoden 1970 MM-lopputurnaus Meksikossa oli menestys sekä urheilullisesti että erotuomaritdiminrtan kannalta. Erotuomarien kannalta olennaisempaa on kuitenkin, että otteluja kuvataan nyt jopa kymmenillä kameroilla, jolloin miltei kaikki kentällä tapahtuva tallentuu nauhalle. Sen lisäksi tuomareille maksetaan matkakorvaukset ja päivärahat erillisen sopimuksen mukaan (www.palloliitto/kilpailutoiminta/erotuomarit). Ero tuomarien on pysyttävä juoksemaan yhdessä testi tilaisuudessa 50 metriä 7,5 sekuntiin (kaksi kertaa), 200 metriä 32 sekuntiin (kaksi kertaa) ja vielä Cooperin testissä vähintään 2 700 metriä. Toisaalta kansainvälisen erotuomarin yläikäraja on 1990-luvulta lähtien ollut 45 vuotta. com/officials). Sekä Collina että Nielesen kuitenkin ilmoittivat noudattavansa säätöjä kuten erotuomarit yleensä tekevät, eikä poikkeusmenettelyyn lopulta turvauduttu. 1990luvun kuluessa voimaan tulleet uudet säännöt ja niihin pohjautuneet pelikulttuurin muutokset ovat muuttaneet erotuomaritoiminnan käytäntöjä. (Lanfanchi ym. Eräs turnauksessa mukana ollut eurooppalainen erotuomari uhkasi jopa lähteä ennen turnauksen käynnistymistä, koska katsoi, ettei hänellä kulujen takia ollut varaa elättää perhettään (Thomson 1998, 65-66). Toisaalta usein televisiokuva voi myös osoittaa erotuomarin tehneen oikean ratkaisun kiistanalaisessa tilanteessa. Ensimmäisenä esimerkkinä vaatimustason noususta olkoon erotuomarien kuntotestien merkityksen korostuminen. Kansainväliset huippuerotuomarit harjoittelevatkin ohjatusti ja määrätietoisesti fyysisen kuntonsa ylläpitämiseksi. Vaikka televis10mnin lisääntyminen toi jalkapallokulttuuriin lisää rahaa, erotuomarit toimivat huipputasollakin puhtaassa amatöörihengessä: vuoden 1970 MM-lopputurnaukseen osallistuneet oikeudenjakajat saivat korvauksena noin 20 punnan suuruisen päivärahan ja maksoivat lisäksi itse osan kuluistaan. Silti huippuerotuomarit suhtautuvat periaatteessa myönteisesti tv-kameroiden lisääntymiseen. Vielä 1970-luvulla testejä tehtiin huippuerotuomareillekin harvakseltaan, eikä niiden painoarvo ollut erityisen suuri (Thomson 1998, 154; Collina 2003, 35). Tämä on tarkoittanut yhtäältä, että erityisesti seurajoukkueiden keskeisiä kansainvälisiä huippuotteluita pelataan aikaisempaan huomattavasti enemmän jopa niin paljon, että niiden on katsottu haittaavan maajoukkueiden valmistautumista lopputurnauksiin (esimerkiksi Platini 2004). Esimerkiksi jääkiekon ammattilaissarja NHL: n useilla tuomareilla on uraa takanaan jo kolme vuosikymmentä ja ikääkin reilusti yli jalkapallossa omaksutun "eläkeiän" (www.nhl. FIFA panosti voimakkaasti myös tuomarien fyysisten valmiuksien parantamiseen sekä sääntöjen, tulkintojen ja ohjeiden kääntämiseen usealle eri kielelle. Rajapyykin jälkeen oikeudenjakaja joutuu jättämään kansainväliset ottelut, vaikka hän voi jatkaa kotimaansa huipputasolla. Tärkeä osa toimintaympäristön muutosta on ollut myös jalkapallon televisionäkyvyyden nopea lisääntyminen. (esimerkiksi Frisk 2004; UEFA 2005d) Kohti ammattimaistumista Erotuomarit huippujalkapallossa ovat edelleen muodollisesti amatöörejä, mutta silti tuomaritoiminta on monelta osin 2000-luvun alussa varsin ammattimaista (esimerkiksi Collina 2003, 153-157; Roth 2003). Huonotasoinen, vähämaalinen ja paljon väkivaltaista peliä sisältänyt turnaus johti koko lajin olemusta uudistaneisiin päätöksiin. Tämän kentän reunalla "varamiehenä" olevan tuomarin vastuulle tuli muun muassa pelaajavaihdoista huolehtiminen ja ottelu tapahtumien kirjaaminen (Lutz 2004, 13). Aikaisemmin esimerkiksi MM-kisoissa mukana olleet tuomarit toimivat sekä erotuomarina että rajamiehenä. tökohtia ja sääntöjen tulkintoja. Seuraavan kerran erotuomaritoiminta joutui uudelleen arvioinnin kohteeksi Italian vuoden 1990 MM-lopputurnauksen jälkeen. Nykyään testit ovat arkipäivää, eikä niissä ole vara epäonnistua. 2004, 142-146) Toiminnan tason nostaminen ja uusiin haasteisiin vastaaminen saattoi siis tapahtua erotuomarikulttuurin sisäisten käytäntöjen avulla perinteisiä toimintatapoja kunnioittaen. Käytäntö nousi keskusteluun alkuvuodesta 2005, kun kaksi eurooppalaista kärkituomaria, italialainen Pierluigi Collina ja tanskalainen Kim Milton Nielsen, lähestyivät yläikärajaa. Lajin ulkoiset tekijät, kuten vaikkapa pelien suuret taloudelliset panokset tai mediajulkisuus, eivät vielä tuossa vaiheessa kyenneet luomaan painetta pitkäaikaisten toimintatapojen muuttamiseksi. MM-kisojen kohdalla muutaman kymmenen euron päivärahat olivat todellisuutta vielä 1970-luvun alussa. Esimerkiksi MM-kisojen pudotuspelivaiheessa mukanaan selviytyneiden maiden tuomarit yleensä jätetään ratkaisuotteluiden ulkopuolelle. Muutokset ovat kytkeytyneet lajikulttuurin yleisempään kehitykseen, ennen kaikkea pyrkimyksiin lisätä pelin viihteellistä markkina-arvoa. Niinpä esimerkiksi ammattilaiserotuomarien tarpeellisuutta ei tuossa vaiheessa juuri pohdittu. (UEFA 2005c) Jalkapallossa omaksuttu yläikärajakäytäntö on suurissa palloilulajeissa varsin poikkeuksellinen. Näkyvä esimerkki on erotuomarin ja avustavan erotuomarin (vanhoilla termeillä rajamiehen) tehtävien erottaminen toisistaan vuonna 1992. Kokonaisuutena tarkastellen jalkapalloerotuomarin toimintaympäristö on muuttunut oleellisesti 1990-luvun alusta lähtien. Erotuomareihin liittyvät asiat on kansallisissa ja kansainvälisissä organisaatioissa erotettu omaksi toiminnakseen, jossa pyritään hyödyntämään uransa lopettaneiden huippuerotuomarien asiantuntemusta ja auktoriteettia (Lanfanchi ym. 2004 ). Eurooppalaisissa seurajoukkueiden kilpailuissa (Mestarien Liiga ja UEFA-cup) palkkiot riippuvat sekä ottelun tasosta että tuomarin "rankkauksesta" eli siitä, mihin kategoriaan hän kuuluu.. Pelin nopeutuminen ja paitsiosäännön muuttuminen pakottivat kuitenkin sivurajalla toimivan tuomarin erikoistumaan vain omaan tehtäväänsä. Osa erotuomaritoiminnan ammattimaistumista on peleistä maksettujen korvausten nouseminen. Heillä ei välttämättä ole ollut huippupelien edellyttämää kovuutta ja kokemusta, eikä esitys siksi ole ollut paras mahdollinen. Eri maiden sarjoissa palkkiot luonnollisesti vaihtelevat, mutta Euroopan huippumaissa pääsarjoissa maksetaan erotuomareille ottelusta noin 3 000 euroa; Suomessa liigaerotuomarin ottelupalkkio on kymmenesosa eli runsaat 300 euroa. Samoihin aikoihin eli 1990-luvun puolivälissä alkoi ensin arvoturnauksissa yleistyä niin sanotun neljännen erotuomarin käyttäminen
Seuraava taulukko ei siis anna aukotonta tietoa erotuomarien asemasta työelämässä, mutta kokonaiskuva siitä kyllä selviää. Esimerkiksi eurooppalaisiin kärkituomareihin kuuluvasta slovakialaisesta Lubos Michelistä tuli kansainvälinen erotuomari jo 26-vuotiaana 1994 (UEFA 2005e). 6/2005 , TUTKIMUSARTIKKELI ,Erotuomari ja jalkapallon muutos 55. Seuraavaksi onkin syytä tarkastella, millaista siviilityötä tekevät huippuerotuomarit, joiden harrastus on sitovaa ja vie paljon aikaa. Samalla myös ammattilaistuomarien eläke-, vakuutusym. Palkkiot eivät ole varsinaisesti julkisia, mutta esimerkiksi Mestarien Liigan ottelu tuo huippuerotuomarille noin 3 000 euron tulot. Joka tapauksessa kansainvälisen erotuomarin uran enimmillään runsaat 15 vuotta jälkeen on ammattilaisenkin löydettävä uusi leipäpuu. Vaikka erotuomaripalkkiot ovat nousseet, maksetut korvaukset ovat edelleen vain murto-osan huippupelaajien palkkioista. Kansainvälisellä huipulla erotuomarina toimimisen perusedellytys näyttää siis olevan riittävän Taulukko 1. Kun englantilainenkin ottelu vie valmistautumisineen ja matkoineen yhdestä kahteen päivään, voi laskea Pollilta kuluneen aikaa peleihin noin 90 vuorokautta. Tyypillisenä esimerkkinä voi pitää englantilaisen kansainvälisen erotuomarin Graham Pollin ottelulistaa kaudelta 2004-2005. Keskustelun kiihtymisen voikin tulkita yhdeksi merkiksi jalkapallon ulkopuolisten, lähinnä taloudellisten, intressiryhmien yrityksestä levittää "ammattimaista" ja bisnesorientoitunutta kulttuuria lajin eri lohkoille. Lisäksi viestintäteknologian kehittyminen on vähentänyt työpaikalla olon merkitystä; puhelimen ansiosta voi olla tavoitettavissa lähes missä päin maailmaa tahansa (esimerkiksi Frisk 2004). Tuomarina toimiminen ei voi enää olla pelkkä harrastus. asiat hoidettaisiin normaalien työelämän käytäntöjen mukaisesti. Ruotsalainen Anders Frisk (2004) puolestaan laskee olleensa vuonna 2002 poissa erotuomariuden takia kotoa yli 100 yötä. 1990-luvulla tapahtunut kansainvälisen erotuomarin yläikärajan laskeminen 45 vuoteen nuorensi huippuerotuomarien kaartia. Mahdollinen ammattilaisuus tuskin olisi houkutellut hyvässä työpaikassa olevaa erotuomaria täyspäiväiseksi oikeudenjakajaksi, varsinkin kun monet sen keskeistä elementeistä ovat pitkään olleet täsmentymättömiä. Erotuomarien työelämässä saavuttama hyvä asema selittää osaltaan myös <1mmattilaistumisen hidasta etenemistä tällä huippujalkapallon lohkolla. Hyvään asemaan liittyy todennäköisesti myös työn itsenäisyys ja mahdollisuus säädellä omaa ajankäyttöä erotuomaritoiminnan kannalta tarkoituksenmukaisesti (Collina 2003, 154-155). FIFA:n puheenjohtaja Sepp Blatter on asettunut voimakkaasti ammattilaserotuomarien kannalle ja paalutti ensimmäistä kertaa heidän vuosittaisen palkkansa tasoksi noin 100 000 euroa, kylläkin maasta ja sarjatasosta riippuen. Päätavoitteena näyttää toistaiseksi olleen ammattierotuomariuden periaatteen markkinoiminen; asian muut ulottuvuudet ovat jääneet vähälle huomiolle (Blatter 2005). Ammattierotuomariuden toteutumisen edellytyksiä onkin, että se mielletään selkeästi vain yhdeksi elämänvaiheeksi, jonka päätyttyä on siirryttävä tekemään jotain muuta. Tosin palkkauksen taso jäisi kauas huippupelaajien saamista korvauksista. MM-kisoihin 1986, EM-kisoihin 2004 ja Ateenan olympialaisten (2004) miesten jalkapalloturnaukseen osallistuneiden erotuomarien asema työelämässä ammatin perusteella. Yhdeksän kuukauden aikana Poli tuomitsi yhteensä 37 ottelua joko Englannin Valioliigassa, Mestaruusliigassa (League Championships) tai Englannin Cupissa sekä yhteensä kahdeksan ottelua Mestarien Liigassa ja MM-karsinnoissa (www.soccerbase.com/refs2). Suurin osa analysoiduista erotuomareista kuuluu asemansa perusteella työelämässä johtavaan tai ylempään kerrokseen. Toisaalta yläikäraja myös lyhentää aikaa toimia huipulla, vaikka nykyään kansainvälisiin erotuomaritehtäviin mielellään rekrytoidaan alle 30-vuotiaita. (esimerkiksi Blatter 2005; Collina 2003, 155) Hyvästä työpaikasta ammattierotuomariksi siirtymistä jarruttaa varmasti myös uran epävarmuus. Esimerkkien valossa on selvää, että säännöllinen, tiukkarajainen kokopäivätyö ei ole mahdollista kansainväliselle huippuerotuomarille. Lukuun eivät sisälly esimerkiksi erotuomarikoulutukseen, valmentautumiseen tai PR-toimintaan käytetty aika. korkea asema työelämässä. Thomson 1998, LIIKUNTA & TIEDE 42 . Palkkioiden vaatimattomuudesta huolimatta erotuomaritoiminnan ammattimaistuminen huipulla vaatii tuomareilta sitoutumista ja ajankäyttöä, jotka selkeästi ylittävät amatööriyden rajat. Oheiseen taulukoon on tiivistetty kolmen kansainvälisen turnauksen erotuomarien asema työelämässä siviiliammattien perusteella. Toisin kuin julkisuudessa erityisesti valmentajien suulla esitetään myös erotuomarit joutuvat jopa huipputasolla "hyllylle" epäonnistumisen jälkeen tai elleivät noudata annettuja ohjeita kentällä ja sen ulkopuolella (esimerkiksi Thomson 1998, 114-115). Hyvä siviilityö ei houkuta ammattilaiseksi. Tähän yritykseen ovat erityisesti mahtiseurojen managerit ja tiedotusvälineet lähteneet hanakasti mukaan (vrt. Tuon tasoisella palkkauksella erotuomarin ammatista tulisi ainakin varteenotettava mahdollisuus, sillä se takaisi ammattilaiseksi ryhtyvälle kohtuullisen toimeentulon. Ura saattaa katketa myös loukkaantumiseen tai johonkin ennalta odottamattomaan tapahtumaan kuten aikaisemmin esillä ollut ruotsalaisen Anders Friskin tapaus osoittaa. Huippuerotuomarin onnistumisen paineet ovat samanlaisia kuin pelaajillakin. Äärimmäinen esimerkki uran katkeamisesta on kolumbialainen erotuomari Alvaro Ortega, jonka pyssymiehet ampuivat hänen ollessaan palaamassa hotelliin ottelun jälkeen (Thomson 1998, 106). Erotuomarien siviilitaustaa koskevien tietojen saaminen on hankalaa, eikä yhtenäistä aineistoa ole tarjolla. Vaikka luokittelu pelkän ammattinimikkeen perusteella sisältää epävarmuustekijöitä, kertoo taulukko ainakin sen, että huipulle yltäneet erotuomarit ovat myös työelämässä saavuttaneet korkean aseman. Ratkaisuotteluissa summa voi vielä olla selvästi suurempi (Roth 2003, 11). Italialainen Pierluigi Collina (2003, 156) taas arvioi erotuomaritoiminnan enimmillään vievän jopa 160 vuorokautta vuodessa. (Blatter 2005) Toinen pullonkaula ammattilaisuuteen siirtymisessä on ollut huippuerotuomarin uran lyhyys ja epävarmuus. Entä miten varmistetaan, että ammattilaisiksi todella valikoituvat kyvykkäimmät erotuomarit, eivätkä vain ne, joille ammattilaisuus on siviili työn näkökulmasta kiinnostava vaihtoehto. Ammatti asema lukumäärä % Yrittäjät tai johtavassa asemassa olevat 26 40 Ylemmät toimihenkilöt tai vastaavat 30 45 Keski kerros 8 12 Työntekijät tai vastaavat 2 3 Yhteensä 66 100 Taulukon lähteet:Tamminen 1986, 230-237; ISEM-futisliite 2004, 63; www.fifa.com./ men's & youth/ olympic football tournament/referees. Nykyinen palkkiotaso ei myöskään mahdollista ammattierotuomariutta sitä varten palkkioita on korotettava (esimeriksi Blatter 2005). Erotuomarikeskustelussa on miltei kokonaan pohtimatta jäänyt kysymys, nostaako mahdollinen ammattilaisuuteen siirtyminen tuomaritoiminnan tasoa kansainvälisellä huipulla. Kansainvälisiin otteluihin kuluu tavallisesti vähintään kolme päivää. Ammattinimikkeitä tällöin ovat esimerkiksi urheilujohtaja, teollisuusyrittäjä ja IT-johtaja (johtavassa asemessa olevat) tai opettaja, lääkäri ja insinööri (ylemmät toimihenkilöt tai vastaavat). Analyysin perusteella näyttää pitävän paikkansa julkisuudessa esitetty arvio, että huippuerotuomareihin lukeutuu paljon hyviin asemiin päätyneitä ihmisiä; he ovat siis menestyneet "oikeassakin" elämässä (Pokkinen 2005). Keskikerrokseen tai työntekijöiden ryhmään kuuluu yhteensä vajaa kuudennes kaikista otoksessa mukana olleista erotuomareista
Kalervo Ilmanen (2005, 166-168) on pohdiskellut haastavasti ammattilaisja amatööriurheilun kehitysvaiheita ja arvoperustaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että riippumattomuus kuuluu jo sinänsä erotuomari toiminnan luonteeseen (esimerkiksi Pajunen 1999). 217-232). Etenkin huipputasolla tuomaroinissa korostuu kyky tulla toimeen erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa sekä kyky viestiä ja tulla ymmärretyksi sanattomistakin viesteistä (Collina 2003; Frisk 2004; Möller 2004). Sisäänpäin kääntyneen ja itseriittoisen organisaation sijasta erotuomariutta voi tarkastella yhtenä jalkapallon alakulttuurina eli organisaation sisään muodostuneena, arvomaailmaltaan ja toimintatavoiltaan poikkeavana suuntauksena. Jatkossa amatööriyden elementtejä koetetaan karsia ja amatöörimäisyyden mielikuvaa vähentää entisestään huippujalkapallon 3 "Tosiasia on, että entiset ammattipelaajat eivät haaveile erotuomariurasta, eivät edes sellaiset, jotka jäävät eläkkeelle melkein tyhjätaskuina. Hänen mukaansa amatööriys oli periaatteessa pitkään olympiaurheilun eettinen lähtökohta. Tällaisina voi pitää esimerkiksi erotuomarien vahvaa, toiminnasta itsestään lähtevää motivaatiota, joka konkretisoituu vertaisyhteisön arvostuksen tärkeyteen ja onnistumiskokemusten painottumiseen. 1988; Armstrong 1998). Se olisi heistä kuin petturiksi ryhtymistä." 56 LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 . 2004, 149; Elleray 1998). Ilmasen amatööriyteen liittämillä termeillä asian voisi tulkita vapaaehtoiseksi hakeutumiseksi harrastukseen ja motivaation löytymiseksi urheilemisen tuottamasta ilosta. Rahan tai taloudellisten etujen merkitystä toiminnan taustavoimaksi ei juuri tunnusteta, vaan erityisesti korostuu halu olla jollain tavoin mukana jalkapallossa (Collina 2003, 128-129; Roth 2003, 11). Kun paineet varsinkin huippuotteluissa ovat kovat ja myönteistä palautetta tulee harvoin, erotuomariksi ryhtynyt saa tavan takaa vastata kysymykseen: "Miksi kukaan ihminen ylipäänsä haluaa olla erotuomari?" (Garcia-Aranda 2003). Amatööriyden rinnalla on kuitenkin jatkuvasti elänyt vahvana ammattilaisurheilu, jonka vaikutuksesta sala-ammattilaisuus, korruptio ja lahjonta rehottivat amatööripuolella. Monille erotuomaritoimintaan mukaan lähteminen kytkeytyy lajirakkauteen ja haluun olla mukana, vaikka ei pelaajana menestystä saavuttaisikaan. TUTKIMUSARTIKKELI , Erotuomari ja jalkapallon muutos. Huippuerotuomarin ominaisuuksissa korostuvat siksi johtamistaitoja ihmisten käsitteleminen. Kovan haasteen edessä onnistuminen antaa nautinnon, jota rahallakaan ei voi mitata. Jalkapallo on ollut yli sata vuotta leimallisesti ammattilaisurheilua, jonka arvopohja on siten selkeästi erilainen kuin olympialaisessa amatööriurheilussa. Huippuerotuomarit eivät suoranaisesti sano nauttivansa vallan käyttämisestä kuuluisia ja palvottuja pelaajia kohtaan, mutta myöntävät egoistisen elementin olevan ehkä tiedostamatta osa heidän persoonaansa (Thomson 1998, 133-134; Lanfanchi ym. Amatööri, ammattilainen, tuote. Erotuomaritoiminta on kuitenkin koko tuon ajan kyennyt kehittymään ja uusiutumaan omien, amatööriyteen kytkeytyneiden mekanismiensa ja käytäntöjensä varassa. Näin pyritään suojelemaan oikeudenjakajia painostukselta ja asiattomilta yhteydenotoilta (Blatter 2005; Roth 2003). Siihen liittyy erottamattomasti isojen haasteiden vastaanottaminen ja niihin vastaaminen eli äärirajojen etsiminen. Tulkintani mukaan kansainvälisen huippujalkapallon erotuomaritoiminnassa onkin 2000-luvulle asti säilynyt piirteitä, jotka Ilmanen liittää nimenomaan amatööriyden ihanteisiin. Niinpä esimerkiksi Mestarien Liigan otteluihin nimetyt tuomarit julkistetaan yleensä vasta viime hetkellä. Uran tässä kohdassa oman yhteisön arvostus ja tuki ei ilmeisesti pysty vielä kompensoimaan vaikkapa juniorien vanhemmilta tullutta asiatonta arvostelua (Garcia-Aranda 2003; Thomson 1998; Svenska Dagbladet 2005). Erotuomariorganisaation oma arviointijärjestelmä sen sijaan antaa palautteen toiminnasta yksityisesti, jolloin se jää tavallisesti vaille huomiota, vaikka saattaakin olla vastakkainen julkisuudessa esitetylle. Eniten erotuomariuden motiiveissa näyttäisi kuitenkin korostuvan onnistumisesta ja arvostuksesta nauttiminen. Tutkimustietoa ei tästä näkökulmasta juuri ole, vaikka jalkapallon alakulttuurisia ilmiöitä on tutkittu paljon ja monesta näkökulmasta (esimerkiksi Dunning ym. Erotuomariuden alakulttuuriluonteesta kertovat kuitenkin osaltaan toiminnassa mukana olevien motiivit. Yksi jalkapallon alakulttuureja. 2003). Rahalla tai muilla ulkopuolisilla tekijöillä ei ainakaan julkilausutusti näytä olevan yhtä motivoivaa vaikutusta. Silti pelkästään vallankäytön innostama erotuomari ei kentällä menesty, eikä saa arvostusta erotuomarien omassakaan yhteisössä. Toinen erotuomarina toimimisen tärkeä motiivi liittyy johtamiseen ja vallankäyttöön, jopa tietynlaiseen itsekeskeisyyteen. Sen sijaan yleisön ja muun peli yhteisön arvostuksen pienuus on erotuomaritoiminnan keskeisiä ongelmia palloilulajeissa (Pajunen 1999). Lisäksi monet ammattilaisena pelanneet eivät vain yksinkertaisesti halua palata uransa jälkeen kentälle erotuomareina, tavallaan "vihollisen" paidassa: " The fact is this: former professionals, even those who retire without a penny, wou!d never dream of becoming a referee. Tuomarit eivät tietenkään voi, eivätkä halua, paistatella julkisuudessa samalla tavalla kuin tähtipelaajat tai kuuluisat managerit. Onnistumiskokemusten lisäksi ennen kaikkea oman vertaisyhteisön eli kanssaerotuomarien arvostus on erittäin tärkeää ja pitää yllä motivaatiota vaikeissa tilanteissa. Siksi julkinen, tiedotusvälineiden levittämä kuva ero tuomarien onnistumisesta muotoutuu yleensä varsin kritiikittömästi pelaajien ja managerien lehdistötilaisuuksissa antamien lausuntojen pohjalta (Thomson 1998, 217-232). Jalkapallon erotuomarikuntaa tavataan pitää sulkeutuneena ja sisäänlämpiävänä piirinä, joka kaiken lisäksi harvoin on tehtäviensä tasalla (esimerkiksi Tamminen 1986, 215-216). (Thomson 1998, 131-136; Elleray 1998). Kysymys on siis tavallaan superkokemusten saamisesta (Collina 2003; Frisk 2004; Thomson 1998) eli ilmiö on periaatteessa verrattavissa elämysmatkailuun tai extreme-lajeihin (esimerkiksi Rinehart ym. Mielipiteitä painavampia näyttöjä tai jalkapalloyhteisön virallisia kannanottoja huippujalkapalloilun erotuomaritoiminnan tason ongelmista ei sen sijaan ole esitetty. Monilla erotuomareilla on taustalla omaa pelaajakokemusta, mutta ura on päättynyt joko menestymättömyyden tai esimerkiksi loukkaantumisen seurauksena. Raha ei silti huipputasolla ole merkityksetön elementti. Suurten kansainvälisten pelien ilmapiirissä onnistumisesta nauttiminen on mahdollista vain huipputasolle yltäneille oikeudenjakajille, mutta vaatimattomammallakin tasolla myönteiset kokemukset ovat tärkeitä. Varsinaisia huipputasolla pelanneita on erotuomareissa kuitenkin erittäin vähän. Jalkapallon erotuomaritoiminnassa on säilynyt amatööriyden elementtejä pitempään kuin lajin huipulla yleensä, mutta varsinaista amatööriurheilua se ei perimmäisessä mielessä ole ollut enää pitkään aikaan. It would be almost like a betrayl"3 (Thomson 1998, 137). Perimmältään kysymys on siis ihmisten käsittelemisestä, jossa jokaisen oma persoonallisuus on avainasemassa, vaikka sääntöjen ja määräysten rajoissa on pysyttävä (Thomson 1998, 14 7-148). Erotuomariyhteisön sulkeutuneisuutta voi pitää osittain näkö harhana. Arvostuksen puute ja varsinkin tuomariuran alkuvaiheisiin osuvat negatiiviset kokemukset puolestaan ovat tärkeimpiä syitä siihen, että vasta mukaan tullut erotuomari lopettaa uransa jo varhaisessa vaiheessa. Ruotsalainen kansainvälinen erotuomari Martin Ingvarsson (2003) tiivisti asian niin, että jalkapalloerotuomarina saatu käytännön johtamiskoulutus ja -taito on hyvin kilpailukykyinen kalliiden johtamiskurssien kanssa. Tämä selittyy sillä, että huipulle pääseminen vaatii vuosien työn, joten pelaajauran jälkeen tuomariksi ryhtynyt on yleensä jo liian vanha tavoittelemaan kansainvälisiä meriittejä.Jalkapallossa ei myöskään ole luotu jääkiekon kaltaista "oikotietä", jota myöten vankan pelaaja tausta omaavalla olisi mahdollisuus nopeasti kivuta kansalliselle ja kansainväliselle huipulle (Garcia-Aranda 2003). Sen merkitys on jalkapallon viime vuosien muutosten, etenkin taloudellisten panosten kasvun, takia korostunut
Julkaistu 16.2.2005. The FIFA Centennial Book. www.nhl.com/officials. www.uefa.com/news. www.aamulehti .fi/teema/paakirjoutukset. www.uefa.com/news. 2004. Kasvatustieteen pro gradu tutkielma. Fact File: Kisojen tuomarit. Pokkinen, J. Julkaistu 1.3.2005. Att stå i centrum men helst utan att syns. Hamil, S,, Michie, J. Luettu 16.3.2005. Luettu 28.4.2005. 2001. Hong, F. (toim.) 2004. Fotbollsforskning. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2005. Amatööriys urheilun arvoperustana. Bolling H. 1999. 1999. Sudgen, J. Suomen palloliiton viralliset sivut. Luettu 26.3.2005. llmanen, K. 2004. Pronters Trento. & Mangan, J.A. Nicolas Brealey Publishing. Artikkeli julkaistu 16.3.2005. Frisk, A. 2003. Luettu 16.2.2005. Lover, S, 2005. www.palloliitto.fi. Pilli puhaltaa rahaa. Luettu 3.6. 1986. erotuomaritoiminnassa. 2003. IS-EM-futisliiteen haastattelu, kirjoittanut Juha Kanerva. www.soccerbase.com Internetin jalkapallohakemisto. The Roots of Football Hooliganism. UEFA 2005b. Nevala, A., Heinonen, H., Itkonen, H. Soccer, Women, Sexual Liberation Kicking Off a New Era. Refs Ready for Electronic Eyes. www.uefa.com/ news. Professional Referees are the Way Forward. (toim.) 2003. 2005. MM-jalkapallo Mexico '86. Taustavaikuttaja ja häikäisevä aurinkokuningas. Jyväskylä; Atena Kustannus Oy, 87-97 Pajunen, H. 2004. www.idrottsforum.org/features. 2005. Från pessimism tili optimism. TUTKIMUSARTIKKELI ,Erotuomari ja jalkapalloo muutos 5 7. FIFA Magazine; April, 7-11. ym. Teoksessa P Kauppinen ja A Nevala (toim.) Liikunnan monet kasvot kirjoituksia ihanteista, kilpailemisesta ja urheiluviihteestä. Albany; State University of New York Press. UEFA 2005e. Jalkapallon MM-kisat Italia 90. London & New York; Routledge & Kegan Paul,. 1998. Who Wants to Be a Referee. Erotuomari Collina erosi mainoskiistan takia. Dempsey, P. 2005. Teoksessa H. 1998. FIFA Magazine; June, 11-15. lngvarsson, M. Erotuomarit ovat kuitenkin väistämättä näkyvä osa kansainvälistä huippujalkapalloa, vaikka vanha ja harvinaisen huono hokema toistaa, että "paras erotuomari on sellainen,jota kentällä ei näy" (Ingvarsson 2003). Jalkapallon näkyvyyden lisääntymisen ja lajin taloudellisten merkityksen korostumisen yksi seuraus on ollut tuotteistamisen läpilyönti. ldrott och samhälle. NHL:n erotuomareiden tiedosto. The Migration of Professional Footballers. Heillä on julkisuusarvonsa, joten on mahdollista, että tulevaisuudessa tunnettu kansainvälinen erotuomari hyödyntää asemaansa ja osaamistaan myös avoimen kaupallisesti. Palloilulajien erotuomareita yhdistävät tekijät. UEFA 2005c. UEFA 2005d. Suomen Palloliiton hyväksymät versiot. & Reilly, K. Luettu 10.4.2005. Viita (toim.) Taidetta ja tehdasurheilua. Hän vetäytyi lopulta syrjään kotimaansakin tuomaritoiminnasta henkilökohtaisen mainossopimuksen tekemiseen liittyneiden kytkentöjen takia (esim. Itse peliä on isoissa linjoissa tuotteistettu esimerkiksi perustamalla uusia kilpailumuotoja (Mestarien Liiga) ja muokkaamalla sääntöjä. Julkaistu 18.4.2005. 2004. Lisäksi syksyllä 2005 järjestetyissä alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa kokeiltiin ensi kertaa palloon upotettavaa mikrosirua, jonka avulla voidaan luotettavasti todeta, ylittikö peliväline maalilinjan vai ei (UEFA 2005d). Helsinki; WSOY Lanfanchi, P., Eisenberg, C., Mason, T. Dunning, E., & Murphy, P. Luettu 2.5.2005. Yksittäisten pelaajien tuotteistamisen paras esimerkki on David Beckham. Svenska ldrottshistoriska Föreningens Årsskrift 2002. Teknisten apuvälineiden käytön lisäämistä voi pitää kansainvälisen jalkapalloyhteisön taipumisena niihin äänekkäisiin vaatimuksiin, että taloudellisesti merkittävissä huippuotteluissa tulkinnan ja inhimillisen erehtymisen mahdollisuus pitää karsia minimiin. Great Balls of Fire: How Big Money ls Hijacking World Football. Julkaistu 4.4.2005. 2005. Lanfanchi, P. Football Hooligans. Roiko-Jokela, E. Malmö, 145 154. Kirjoittanut Janne Kosunen. Soccer Rules Explained. Viitteitä tähän suuntaan antaa 2000-luvun tunnetuimman erotuomarin, italialaisen Pierluigi Collinan tapaus. Sironen ja 0. Six Days in the Life of FIFA Referee Markus Merk. Extra Time for Officials. Teoksessa JA Mangan (toim.) Pleasure, Profit, Proselytism. Videokameroita käytetään jo nyt määrättäessä jälkikäteen rangaistuksia tilanteesta, jota erotuomarit eivät ole kentällä havainneet. FIFA Magazine; September, 35-37 Rinehart, R. IS-EM-futisliitteen haastattelu. M. London; Prion. Saving Soccer from ltself. Julkaistu 1.5. The Rules of the Game. Iltalehti online 30.8.2005). & Tomlinson, A. Edinburgh; Mainstream. Moving W ith the Bali. Elleray, D, 1998. Referees Raise the Pulse. Blatter, J. Julkaistu 9.11. www.uefa.com/news . Holt, R.J. 17 Laws forTwo Billion People. Tähän mennessä kansainvälinen liitto on "tuotteistanut" erotuomareita vain hyväntekeväisyystarkoituksessa. Knowing the Score. Tamminen, J. Kun melkein kaikki kansainvälisessä huippujalkapallossa on tuotteistettu, voi pohtia onko erotuomaritoiminnan ammattilaistumisen yksi mahdollinen elementti myös näkyvä tuotteistaminen. Julkaistu 26.6.2003. Julkaistu 29.3.2005. Collinan esiintymistä automainoksessa voi joka tapauksessa pitää selkeästi uuden tyyppisenä avauksena, sillä perinteisesti jopa näkyvät ja kaikille yhteiset mainokset erotuomariasuissa ovat olleet hyvin harvinaisia. 2001. Lähtökohtia suomalaisen jalkapallotutkimuksen monipuolistamiselle. Julkaistu 14.3.2005. Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja 11. Luettu 19.4.2005. www. Big Money, Beautiful Game. Roth, T. www.fifa.com/ news. LÄHTEET Armstrong, G. Luettu 3.4.2005. 2005. Möller, 0. Jalkapallon sääntökirjat 1990-2005. & Korpela, J. Luettu samana päivänä . An Amateur Among Professionals. Garcia-Aranda, J. Tähän päämäärään tähtäävät sekä ammattilaiserotuomarien tarpeen voimakas esille nostaminen että entistä monipuolisempien teknisten apuvälineiden ottaminen erotuomarien avuksi ainakin kansainvälisissä huippuotteluissa. Guilford; The Lyons Press 2005. Helsingin yliopisto. & Tikander, V. Salmenkylä, R. Svenska Dagbaldet 2005. Lutz, W. Collina siis astui ensimmäisenä näkyvästi "rajan yli" ja halusi hyödyntää erotuomariutta taloudellisesti eli tuotteistaa jalkapallokentällä osoittamaansa osaamista. www.uefa.com/competitions/ucl/news. Ander Frisk: Oikeuden herra. A History of the Football Referee. www.fifa.com./ men's & youth/ olympic football tournament/referees . 2005. LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 . Kanerva, J., Arponen, A.,O., Heinonen, M., Tamminen, J. 2003. Joensuu; Kopijyvä Oy, 157170. 100Years of Football. Bloombury Publishing. Football and the Urban Way of Life in Nineteenth-Century Britain. 1990. 2004. A Game ofTwo Halves. London . Jalkapallon Pikkujättiläinen. Saarijärven Offset-paino. Helsinki. & Oughton, C, 1999. Berg, Oxford. Lahti. The Business of Football. Platini, M. Revised and Updated Edition. FIFA Magazine; April, 12. 2003. 1988. Referee. World Hockey Tourin 2004 viralliset tulokset. Referee Appointed for Semi-final in Liverpool. 2003. Luettu 3.4. Iltalehti online 30.8.2005. Exeter; Frank Cass, 67-85. Luettu 30.8.2005. Domaren skräms bort av föräldrar. idrottsforum.org/artiklar. 2004, 149). Olisi toisaalta surullista, jos vain suurissa peleissä tarkistettaisiin tilanteet" (Frisk 2004; Lanfanchi ym. Thomson, G. The Man in Black. 2005. &Taylor, M. & Wahl,A., 2004. IS-EM-futisliite 2004. Collina, P. UEFA 2005a. Refereeing Statistics 2004. Oxford. To the Extreme. An Historical and Sociological Study. Luettu 30.3.2005. Männen i svart: Forbolldomarteament i ljuset av Goffmans dramaturgiska teorier. UEFA Condemns Referee Pressure. Samalla kuitenkin luovutaan vähä vähältä siitä periaatteesta, että jalkapalloa pelataan kaikkialla samoilla säännöillä ja käytännöillä: "Esimerkiksi 14-15 -vuotiaille pojille pelit voivat olla todella tärkeitä, mutta heidän peleissään ei ole mahdollista tarkistaa tilannetta videolta. Alternative Sports, Inside and Out. 2005. Luettu 12.11.2004. & Williams, J. E. British Culture and Sport at Home and Abroad 1700-1914. Luettu 27.4.2005. www.wch.com. Chatham; Pan Books. Edinburgh; Mainstream. Luettu 30.3.2005
The above concepts will be analyzed using sociological and philosophical literature. Tutkimuksien mukaan luonto asettuu liikkujien elämismaailmoissa arkisten ympäristöjen vastakohdaksi. A Quest for one's own lmpivaara: Cultural construction of nature experience. lmpivaarojensa etsijät Tulkinta luontokokemuksen rakentumisesta. The study contemplates empirical studies which deal with outdoor recreation. 2005. With social constructionism as a base, I will sketch how the social world between people is constructed and how this construction is furthered through the use of language. This dissimilarity is considered a positive and valuable thing. Luonto on tila, joka koetaan vapaana arjen kaavamaisuuksista. Artikkelissani lähestyn tämän päivän yhteiskuntaa ja nykysuomalaisten arkea luonnossa liikkujan näkökulmasta. They feel that they can observe and experience themselves and become fulfilled in such an environment. Valistuksen rationalismiin ja romantismiin kohdistuvalla lyhyellä aatehistoriallisella katsauksella filosofoin luonnossa liikkujien ilmaiseman luonnon ja yhteiskunnan vastakohtaisuuden. Sijoitan veljeksien nuoruuden kahden kulttuurin rajalle. Moni ihminen pitää hyvinvointinsa kannalta tärkeänä sitä, että hän voi havainnoida, kokea ja toteuttaa itseään tällaisessa ympäristössä. Their youth is situated on the border between two cultures. Liikunta &Tiede 42 (6), 58-64. Huomioni kohdistan tässä yhteydessä merkityksellisyyden riippuvuuteen kielestä, arvoista ja arvottavasta näkökulmasta. Many consider nature important for their wellbeing. This article analyzes present day society and the everyday life of contemporary Finns from the perspective of an outdoor recreationist. Luonto mahdollistaa kokemuksen jostakin sellaisesta, joka on vapaa suhteessa arjen aikomuksiin, velvoitteisiin ja merkityksiin. When an outdoor recreationist is refreshing themselves through nature he or she is observing reality through a new perspective. Based on this interpretation, the process of the construction of the nature experience of an outdoor recreationist can be explained. Sen puitteissa rakentuvat myös liikkujan kokemukset luonnosta ja hänen luontoon liittämänsä merkitykset. Se on paikka, joka ei ole ihmisen tekemä tai joka ainakin vaikuttaa koskemattomalta. Teoreettisen analyysini tarkoituksena on selittää, miten liikkujien kokemukset luonnosta rakentuvat jokapäiväisen elämän lomassa. lt is an environment which is not made by humans or, at !east, appear to be untouched. Sosiaalisen konstruktionismin käsitteistöllä hahmotan, miten ihmisten välinen sosiaalinen maailma on rakentunut ja miten ihmiset sitä kielen välityksellä jatkuvasti rakentavat. Teoreettisen viitekehykseni puitteissa avaan näkökulman Aleksis Kiven teokseen Seitsemän veljestä. A salient point is how the significance of nature in people's consideration depends on language, values and perspective. Määritän veljeksien nuoruudessaan kohtaaman sosiaalisen maailman rakenteen. Within it, outdoor recreationists construct their experiences of nature and the meanings which they attach to them. The purpose of this theoretical analysis is to explain how the outdoor experiences of those who move in nature are integrated into their everyday lives. Within this theoretical framework, Aleksis Kivi's literary work, Seitsemän Veljestä (the Seven Brothers), is examined. Raamitan urbaanin luontokäsityksen, jonka mukaan luonnossa virkistäytymiseen liittyy eräänlainen näkökulmanvaihdos tai katsannollinen käänne. Tarkastelu jeni lähtökohtana ovat luonnon virkistyskäyttöä selvittäneet empiiriset tutkimukset. 2005. Luonto on siis erilainen kokemuksellinen tila kuin arkinen tai mikään muukaan ympäristö. The concept of nature is given an urban viewpoint which encompasses a change in perspective in relation to outdoor recreation. Nature is a space, felt to be free from the structures of the settings of weekly routine. Puh.: 014-260 2033, sähköposti: mikko.simula@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Simula M. According to these studies, in the world of outdoor recreationists, nature has a definite place in everyday life. Nature allows experiences which are free from everyday intentions, obligations and meanings. Tätä tulkintaa apunani käyttäen selitän liikkujien luonto kokemuksen rakentumista arkisen elämän ulkopuolella. As an experiential space, nature is different from other surroundings in a person's daily life. Asiasanat: luonto virkistyskäyttö, sosiaalinen konstruktivismi, kokemukset, Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä 58 LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 , TUTKIMUSARTIKKELI , Tulkinta luontokokemuksen rakentumisesta ABSTRACT Simula M. This perspective very much resembles the nature philosophy of the Seven Brothers. Tämän erilaisuuden ihmiset kokevat hyväksi ja arvokkaaksi asiaksi. Luonnossa virkistäytyessään ihminen tarkastelee maailmaa ja elämäänsä toisenlaisen viitekehyksen läpi sellaisen, joka kovasti muistuttaa muun muassa Seitsemän veljeksen luontofilosofiaa. Through a short review of the history of ideologies, focusing on enlightenment rationalism and romanticism, I philosophize on the contrast between nature and society, as seen by outdoor recreationists. Edellä muotoiltua käsitystä tutkailen sosiologian ja filosofian teksteihin tukeutuen. Liikunta &Tiede 42 (6), 58-64. IMPIVAAROJENSA ETSIJÄT-TULKINTA LUONTOKOKEMUKSEN RAKENTUMISESTA MIKKO SIMULA Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden laitos Yhteyshenkilö: Mikko Simula, Jyväskylän yliopisto, PL 35 (LI, 40014 Jyväskylän yliopisto. The structures of the social world which the brothers confront in their youth are defined. Keywords: nature-recreational use, social constructionism, experience, Aleksis Kivi-Seven brothers
Sitä vasten heijastetaan alkuvoimainen ja omalla tavallaan villi, luontoon läheisessä suhteessa oleva kulttuuri. Teoreettinen analyysini kohdistuu näiden tutkimusten vahvistamaan käsitykseen, jonka mukaan monet ihmiset kokevat luonnon paikkana, missä he voivat irrottautua arjesta ja rauhoittua. Sen sijaan ne näyttäytyvät monelle kaupunkilaiselle elämismaaseutuna toisin sanoen vapaa-ajan asuinja lomanviettoalueena (Björn 1999, 209). Tämä ristiriitaisuus ei tarkoita sitä, etteikö luonto olisi tärkeä sosiaalisen todellisuuden osatekijä ja kansallisuustunteen nostattaja myös tänä päivänä. (Simula 2004, 210.) Luonnon virkistyskäyttöä selvittäneet tutkimukset osaltaan tukevat käsitystä suomalaisten luontosuhteen muuttumisesta. (Kotkavirta 1998, 112-113.) Luonto on siis erilainen kokemuksellinen tila kuin arkinen tai mikään muukaan ympäristö. Miten se on selitettävissä. Sen seikan, että suurelle joukolle luonto saattaa tänä päivänä olla enneminkin vieras ja myyttinen tila kuin tuttu toimintaympäristö, että urbaanit elämismaailmat ovat perustavalla tavalla toisenlaisia kuin perinteiset ja että suomalaisuuden perusta valetaan nykyään todennäköisemmin kaavamaisessa kaupunkiluonnossa kuin Kolivaaran laelta avautuvassa järvimaisemassa. Heidän luontosuhteessaan korostuvatkin tuotannollisuuden sijasta muut seikat. Kysyn, miten luonnossa liikkujien merkitysmaailmat ylipäätään rakentuvat. Luonto on tila, joka koetaan vapaana arjen kaavamaisuuksista. Palaan jo kertaalleen hahmoteltuun yhteiskunnan ja luonnon väliseen vastakkainasetteluun. Suurten väkijoukkojen irtaantuminen maaja metsätalouden elinkeinoista sekä siirtyminen maaseudulta kaupunkeihin on vähentänyt ja muuttanut ihmisen ja luonnon kohtaamisia. Tarkastelujeni lähtökohtana ovat luonnon virkistyskäyttöä selvittäneet empiiriset tutkimukset. Tämän erilaisuuden ihmiset kokevat hyväksi ja arvokkaaksi asiaksi. Tutkijoiden tulkinnat luonnon merkityksestä luonnossa liikkujalle ja laajemminkin yhteiskunnalle ovat varsin yhdensuuntaisia. Esiin nousee joukko kysymyksiä. Se korostaa käsitystä, UIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 • TUTKIMUSARTIKKELI , Tulkinta luontokokemuksen rakentumisesta 59. On syntynyt vaikutelma, että täten rakentunut yhteiskunnallinen ympäristödiskurssi on syrjäyttänyt kaikki muut tavat tarkastella kulttuurin suhdetta luontoon tai ainakin vähentänyt niiden merkitystä. Ruonavaara 1998, 59-60, 68). Moni ihminen pitää hyvinvointinsa kannalta tärkeänä sitä, että hän voi havainnoida, kokea ja toteuttaa itseään tällaisessa ympäristössä. Yleisesti ottaen luonnon kokemisen todetaan olevan olennainen syy luonnossa liikkumiselle. Tällaisia kokemuksia tuottava tila kuvataan hiljaisena ja koskemattomana, mahdollisimman luonnonmukaisena ympäristönä (Hallikainen 1998, 64). Luonto määrittyy tilaksi, joka mahdollistaa ennen kaikkea irtautumisen arjesta (ks. (Vuolle & Oittinen 1994, 49-50.) Vaikka nämä tutkimukset kohdistuivat juuri luonnon virkistyskäyttöön, ei siis sen tuotannolliseen hyödyntämiseen, voidaan tuloksia pitää todistuksina elämyksellisyyteen perustuvan luontosuhteen korostumisesta. Metsät, vesistöt ja muut luonnonympäristöt määritellään sekä toiminnallisesti että kokemuksellisesti tärkeiksi vapaa-ajanviettopaikoiksi (Lyytinen & Vuolle 1992). Peltoja metsämaisemat eivät enää määritä kaupungeissa asuvien ihmisten pääasiallista elinpiiriä. Kansallisromanttinen idea urbanisoituvassa kulttuurissa Kansallisisänmaallinen idea Suomesta ja suomalaisuudesta rakentuu merkittäviltä osin kuvauksille maan luonnonoloista. Näissä maisemissa virkistäytyminen kuuluu lähes kaikkien suomalaisten vapaa-ajan viettoon ja myös suuren joukon elämäntapaan (Pouta & Sievänen 2001 , 49-50). Tämä kysymys on tärkeä. (Rannikko 2003, 161 , 175; Haila 2001, 22-23; Oksanen 2000, 14). Miksi moni ihminen aika ajoin kaipaa arkisista ympäristöistään luonnon huomaan. Luonto ei enää, samalla tavalla kuin aikaisemmin, rajoita ihmisten jokapäiväistä elämää eikä liity heidän elinkeinonharjoittamiseensa. Se on paikka, joka ei ole ihmisen tekemä tai joka ainakin vaikuttaa koskemattomalta. Mistä edellä kuvattu luontopuhe kertoo. Tarkoituksenani on täten selittää, miten liikkujien kokemukset luonnosta rakentuvat jokapäiväisen elämän lomassa. Hallikainen 1998, 119). Liikkujien sanotaan hakevan luonnosta virkistystä, rentoutumista, rauhaa, hiljaisuutta sekä erilaisia elämyksiä (Paronen 2001, 101; Hallikainen 1998, 64, 119). Näiden kysymyksien ohjaamana luotaan nyt hieman syvemmälle esille nousseen vastakohta-asetelman taustoihin. Luonto mahdollistaa kokemuksen jostakin sellaisesta, joka on vapaa suhteessa arjen aikomuksiin, velvoitteisiin ja merkityksiin. (Björn 2003, 13; Lehtinen 2003, 25-30; Haila 2004, 8). Yhä useampi kohtaa luonnon nimenomaan vapaa-ajallaan, ei niinkään toimeentuloa hankkiessaan. Tutkimusten mukaan luonnossa liikkujat asettavat luonnon arkisten ympäristöjensä vastakohdaksi. Se viittaa siihen, että luonnon merkitys kansalaisten arkea selittävänä muuttujana on toistaiseksi vähentynyt. Käsitykset luonnon merkityksestä suomalaisten arjen ja mentaliteetin määrittäjänä kyseenalaistuvat. Artikkelissani lähestyn tämän päivän yhteiskuntaa ja nykysuomalaisen luontosuhdetta luonnossa liikkujan näkökulmasta. Miten kaupunkilaiseen, alkutuotannosta ja luonnosta irtautuneeseen, elämäntapaan sosiaalistunut väestön enemmistö voi kokea luonnon identiteetilleen tärkeänä. Tarkastelujeni teoreettiseksi lähtökohdaksi otan sosiaaliseksi konstruktionisuiksi kutsutun ontologian. Se korostaa tarvetta ymmärtää ihmisten käytännöllistä suhdetta luontoon. Tarve lienee suurempi nyt kuin koskaan aiemmin. Ne nostavat esille kansallisromanttisen symboliikan ja yhteiskunnallisen todellisuuden ristiriitaisen suhteen. Onko niin, että suomalaisuuden läheinen luontoyhteys on myytti, joka elää vain kansallisromanttisissa kuvaelmissa ja matkailuesitteissä. Yhä useampi määrittää ja arvottaa luontoa uudenlaisista lähtökohdista. Luonto vapaa-ajan elämismaisema Väestön enemmistön suhde luontoon on olennaisella tavalla muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana. Mutta, on myös herännyt kysymys, mitä muuta luonto on tämän päivän ihmisille kuin kamppailujen kohde ja kokoelma uhkakuvia (Haila 2004, 9). Kysymykset ovat tässä yhteydessä retorisia. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen Eri tieteenaloilla parin viime vuosikymmenen aikana vahvistunut sosiaalisen konstruktionismin tutkimussuuntaus tarkastelee todellisuutta sosiaalisen rakentumisen näkökulmasta. Kansakunnan vaiheiden historiallis-sosiologinen tarkastelu luo kuitenkin kriittisen näkökulman kansallisromanttiseen ideaan luonnosta suomalaisuuden ontologisena perustana. Yhtäällä väitellään ympäristönkäytön oikeudenmukaisuuteen liittyvistä kysymyksistä, toisaalla pelätään ympäristöongelmia, ekokatastrofeja tai jopa ihmislajin elinolosuhteiden tuhoutumista. JOHDANTO Luonto ja ympäristö esiintyvät hyvin usein tämän päivän yhteiskunnallisessa keskustelussa kamppailujen, arvoristiriitojen sekä huolen aiheina. Missä määrin idea voi olla merkityksellinen alati teknologisoituvassa ja urbanisoituvassa yhteiskunnassa (ks. Kansallisromanttisessa kerronnassa maisema tuntuisikin muodostavan eräänlaisen vertauskuvallisen viitekehyksen, joka selittää suomalaisen elämän ja suomalaisuuden piirteet. Luonto käsitetään sekä monia harrasteita mahdollistavana ympäristönä että näiden toimien varsinaisena syynä. Pohdinnoissani kiinnityn myös Aleksis Kiven teokseen Seitsemän veljestä. He sosiaalistuvat luontoon eritavalla kuin edeltäjänsä. (Lukkarinen 2004, 38-39.) Sen puitteissa kirjoitetaan, maalataan ja sävelletään kansakunnan historian suuret linjat. Eikö olisi johdonmukaista ajatella, että urbanisoituvan kulttuurin mieli rakentuu nimenomaan urbaanissa maisemassa, että sen ontologisena viitekehyksenä on kaupunki eikä villi luonto
Näin ollen tämä teoreettinen kehys voi olla vähintään yhtä todellinen osa henkilön elämismaailmaa kuin aistihavainto ja tunteet.Joissain tapauksissa se jopa edeltää arkikokemusta, tekee tietynlaisen kokemisen mahdolliseksi. Tässä vaiheessa instituutiot eivät kytkeydy toisten henkilöhistorioihin ja subjektiivisiin tajunnantiloihin. Tässä tarkastelussa. Ne nostavat esille ne erilaiset ajattelutavat, joiden avulla ihmiset maailmaa jäsentävät ja jotka näyttäisivät olevan ristiriitaisessa suhteessa keskenään. Kieli ei liity ainoastaan jokapäiväisen elämän vuorovaikutustilanteisiin, havaintoihin ja kokemuksiin. Yhteiskunnasta tulee objektiivinen todellisuus. Tarve legitimoida tietyt toimintamallit korostuu erityisesti silloin, kun ne välitetään sellaisille ihmisille, jotka eivät ole niitä ennen noudattaneet ja jotka ovat tässä suhteessa toisia tai ulkopuolisia. Symboliuniversumit ovat kaiken kattavia teoreettisia viitekehyksiä, jotka sijoittavat jokapäiväisen elämän instituutiojärjestelmät ja niiden erilaiset merkitysalueet yhteen symboliseen kokonaisuuteen. Sen avulla mahdollistuu myös henkilön sosiaalistaminen ja sosiaalistuminen kieliyhteisöön. Heiskala 1994, 146). Legitimaatiossa instituutiot tulkitaan siten, että sen objektivoituneista merkityksistä tulee kognitiivisesti päteviä myös ulkopuolisille. public) seurauksiin. Se hahmottelee tarvittavan käsityksen siitä, miten ja mistä merkitykset saavat alkunsa. 60 LIIKUNTA & TIEDE 42. Näistä aatehistoriallisesti merkittävimmiksi ja eniten hälyä herättäneiksi hän nostaa instrumentalismiin liittyvät ristiriidat. (Berger & Luckmann 2000, 111-113.) Bergerin ja Luckmannin keskeinen käsitteistö selittää merkitysten riippuvuutta kielestä ja arvottavasta lähtökohdasta. Kaiken kaikkiaan symboliuniversumien merkitys instituutiojärjestelmien legitimoinnin lähtökohtana perustuu siihen, että ne tuottavat järjestystä. Kieli on objektiivinen merkkijärjestelmä, jonka puitteissa henkilö voi yhtäältä tuoda tuntojaan sosiaaliseen maailmaan ja sijoittaa ne sen merkityskenttiin, toisaalta puhua toisten kokemista asioista ja samaistua heidän elämismaailmoihinsa. Sen ohjaamana voidaan tarkastelut kohdistaa nyt niihin näkökulmiin, joista luonnossa liikkujat johtavat luonnon merkityksellisyyden. Tähän järjestykseen tukeutuen yksilö voi tulkita elämänkokemuksiaan kytkeä ne kaikenkattavan merkitysmaailmojen osaksi. Nämä arkikokemuksen yläpuolella häilyvät teoreettiset rakennelmat tarjoavat puitteet merkityksenantoon. Kritiikki on kohdistunut niiden mukanaan tuomiin kokemuksellisiin ja yhteisöllisiin (eng. Hän tuo esille sen, miten nykyihmisen itsetietoisuus on kehittynyt aikaisemmista minuutta koskevista käsityksistä. myös Gergen 2003, 84-85.) Puhuessaan sellaisista symbolismin perinteisistä muodoista, joita käytetään jokapäiväisen elämän perimmäisinä legitimaatioina, käyttävät Berger ja Luckmann käsitettä symboliuniversumi. Kieli mahdollistaa sekä ihmisen sisäisen maailman esille tuomisen että kokemusten irrottamisen subjektiivisista tajunnantiloista eli niiden objektivoinnin. Bergerin ja Thomas Luckmannin (2000) teoksen Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen avulla (ks. (Emt., 48-49, 51, 151.) Yleisesti ottaen voidaan todeta, että kielen välityksellä ihmiset sekä tuottavat eli artikuloivat että omaksuvat sen todellisuuden, missä he elävät. jonka mukaan inhimillisen maailman ilmiöt ja niiden merkitykset eivät ole historiallisesti yleisiä vaan niihin asiayhteyksiin, yhteisöihin ja kulttuureihin kiinnittyviä, joissa ne ilmenevät. Hän toteaa, että tämän katsannon ja sen tuottaman elämänmuodon yleistymistä on arvosteltu voimakkaasti romantiikan aikakaudelta alkaen. Tämän kaltaisista tasoista eli symbolisista järjestelmistä historiallisesti tärkeimpiä ovat uskonto, filosofia, taide ja tiede. Tästä syystä ne on selitettävä ja oikeutettava. (Berger & Luckmann 2000, 51.) Symboliikka ikään kuin asettuu ihmisen ja häntä ympäröivän todellisuuden väliin luoden ihmiselle näkökulman, jonka puitteissa hän voi jäsentää ja arvottaa maailmaa sekä liittää siihen merkityksiä. Täten rakentuvan tulkintansa modernista identiteetistä hän muotoilee moraalikulttuurin vastakohtaisuuksia korostaen. Kaiken kaikkiaan mahdollistuu asetelma, missä merkityksiä voidaan tulkita tukeutuen yhteiskuntatieteellisiin teorioihin ja aikalaisanalyyttisiin käsitteisiin (ks. Ne rakentuvat kuten instituutiotkin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Voidaan puhua ihmisen omaksumien erilaisten katsantojen tuottamasta kokemuksellisesta ristiriidasta. Berger ja Luckmann tiivistävät käsityksensä sosiaalisen todellisuuden dialektisesta luonteesta seuraavasti: "Yhteiskunta on ihmisen tuotos. Tämän lisäksi niillä on tärkeä asema jokapäiväisen elämän hahmottamisessa, järjestämisessä ja ohjaamisessa. emt., 21, 35). Symbolisten järjestelmien merkitys Bergerin ja Luckmannin teoriassa liittyy nimenomaan viimeksi mainittuun seikkaan. Merkityksen käsitteen määrittelemisen sijasta voidaan huomio kohdistaa merkityksenannon asiayhteyteen ja kulttuuriseen kontekstiin. Hän pohtii, mistä ihmisen jokapäiväisessä elämässään kohtaamat moraaliset ristiriidat kumpuavat. Nämä Taylorin pohdinnat avaavat kiinnostavan näkökulman myös luonnossa liikkujien vastakohtapuheen selittämiselle. Huolimatta siitä, että näiden teoreettisten järjestelmien tuottama symboliikka saattaa olla arkikokemuksen näkökulmasta hyvinkin abstraktia, voi sillä olla olennainen asema henkilön arkiymmärryksen ja tekojen perustana. Samalla heille muodostuu käsitys siitä, miksi heidän pitäisi toimia tietyllä tavalla ja miksi tietyt asiat ovat, kuten ovat. TUTKIMUSARTIKKELI. (Emt., 108-109; ks. Seuraavassa rakennan tämän asetelman sosiaalisen konstruktionismin klassikon, Peter L. Vain kielen avulla he voivat tehdä maailmastaan merkityksellisen (Sulkunen 1997, 28). Niitä käytetään arjen käytäntöjen perimmäisinä perusteluina. 6/2005. Tästä johtuen ne jäsentävät myös yksilöiden yksityisimpiä kokemuksia. (Berger & Luckmann 2000, 48; Gergen 2003, 47-48, 62; Sulkunen 1997, 28.) Tämä sosiaalisen ontologia, toisin ilmaistuna oppi sosiaalisen todellisuuden ymmärrettävyydestä, luo hyvän teoreettisen lähtökohdan merkitysten analysoimiselle yleensä. Luennan alle otetaan filosofisia tekstejä, jotka käsittelevät modernin ajan tärkeintä maailmankatsomuksellista kamppailua. Sen tarjoamalla käsitteistöllä voidaan tehdä näkyväksi ymmärryksen sekä merkityksellisyyden riippuvuus kielestä, arvoista ja arvottavasta näkökulmasta (Sulkunen 1997, 14, 28, 34). Taylor jakaa modernin moraalikulttuurin perustavat ristiriidat kolmeen alueeseen: hyvän lähteitä, instrumentalismia ja moraalisuutta yleensä koskeviin keskusteluihin. (Taylor 2001, 499-500.) Paneuduttaessa tähän kokemukselliseen kritiikkiin lähestytään niitä selityksiä, joiden avulla voidaan tulkita myös luonnossa liikkujien vastakohtapuhetta. Ne ovat maailmankatsomuksia, ontologioita, joista lähtien voidaan selittää niin yksilön elämänkulku kuin yhteiskunnallinen todellisuuskin (ks. (Kuusela 2003, 17, 31; Sulkunen 1997, 16.) Se esittää myös opin sosiaalisen todellisuuden perustavasta dialektisesta luonteesta: siitä, miten inhimillinen maailma rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa erimuotoisten kielellisten diskurssien välityksellä. Mutta merkityksenannon lähtökohtina, ne nousevat sosiaalisen elämänpiirin yläpuolelle. Gergen 2003, 81). Ihminen on sosiaalinen tuotos." (Berger & Luckmann 2000, 74.) Tämä yksilön ja yhteisön välinen dialektiikka inhimillisen maailman luonto on heidän mukaansa kielen tuottamaa. Sen avulla voidaan myös irrottautua arjen tosiasioista ja siirtää ajatukset symboliselle tasolle tasolle, joka on arkikokemuksen saavuttamattomissa, mutta jonka merkitys jokapäiväisen elämän todellisuudessa saattaa olla erittäin tärkeä. Sen myötä yhteisön vakiintuneista toimintatavoista tulee heille oikeutettuja. Katsannollinen kamppailu Charles Taylor tarkastelee mittavassa teoksessaan Sources of the Self (2001) modernin ihmisen identiteettiä aatehistoriallisesta näkökulmasta. Tulkinta luontokokernuksen rakentumisesta Niihin nojautuen oikeutetaan eli legitimoidaan tietyt yleistyneet toimintamallit, siis instituutiot ja instituutiokasaumat
Kaiken kaikkiaan valistuneiden mielien sosiaalinen verkosto kadottaa yhteyden luonnon ääneen. Sen myötä ihminen löytää vastauksen sisimmästään, oman olemuksensa impulsseista, siihen mitä luonto pitää merkittävänä. Tämä sisäiseksi ristiriidaksi luonnehdittava ilmiö, on havaittavissa luonnossa liikkujien kertomuksissa näin väitän! Luonto ja yhteiskunta seitsemän veljeksen nuoruudessa Aleksis Kivi ja hänen sana taiteensa ovat suomenkielisen kirjallisuuden vaikuttavimpia ilmiöitä. pitiable comfort). (Taylor 2001, 368.) Huolimatta siitä, että monet romantismin ideat ovat jo hävinneet, on tämän filosofian peruskäsitys ja -pyrkimys yhä edelleen elinvoimainen. Elämän syvimpiä merkityksiä tulee siis etsiä kuuntelemalla omaa sisäistä luonnon ääntä. Tämänlainen ajattelu muodostuu niukkuudelle perustuvassa elämäntavassa. Viimeisen reilun kahdensadan vuoden ajan se on tarjonnut viitekehyksen yhteiskuntien instituutioihin ja käytäntöihin juurtuneen instrumentalismin arvostelemiselle. Tässä yhteydessä on väitetty seuraavaa: Kun ihminen tarkastelee luontoa instrumentalistisesti, irrottaa hän itsensä niistä merkityksen lähteistä, jotka ovat luonnossa. (McDowell 2002, 174.) Sen sijaan on muotoiltu kuva luonnosta neutraalina, ainoastaan meidän tarkoituksiemme suhteen merkityksellisenä todellisuutena. Luonnontiede on riisunut maailman siitä taianomaisuudesta ja pyhyydestä sekä niistä ideoista, jotka siihen ennen liitettiin. Lukkarinen 2004, 69). (Salomaa 1999, 105-106.) Suoranaisena erehdyksenä ja virheenä hän piti tieteellisen maailmankuvan piirtämää yksiulotteista moraalikäsitystä, jonka mukaan ihmisen toiminta kumpusi yhdestä ja ainoasta halujen tuottamasta ihmisluonnosta. Tätä merkityksellisyyden katoa on selitetty monella tavalla. Tämän Euroopassa laajalle levinneen ajatussuunnan tärkeimpänä pyrkimyksenä oli ihmisen ja luonnon välisen yhteyden palauttaminen sen yhtenäisyyden uudelleen virittäminen, jonka valistuksen tuottama instrumentaalinen järki oli kadottanut. Päinvastoin rationaalisuuden lisäämiseen liittyy liian usein ihmisen moraalinen näivettyminen ja edelleen lisääntynyt riippuvaisuus toisista ja näiden mielipiteistä, siis yksilön ulkopuolisista tekijöistä. Tuolloin vauhdittunut luonnontieteiden edistys järisytti yhteiskunnallista muuttumattomuutta tuottaneen keskiaikaisen maailmankuvan perustuksia. Kapitalistisissa tai teknologisoituneissa yhteiskunnissa ongelman on väitetty syntyvän jokapäiväisen elämän välttämättömyyksistä. Olennaista on, että jokainen on kokonaisvaltainen ja vapaa itsenäinen ihminen. Sen sijaan, että hän olisi yhtynyt valistuksen henkeen, hän väitti valistuksen rationalismin ja edistysuskon turmelevan ihmistä. Hän näki onnellisuuden ja aidon moraalin piilevän siinä inhimillisessä luonnossa, joka edelsi kulttuuria. On puhuttu maailman ja luonnon lumon hävittämisestä. Hänen mukaansa ihmisen siirtyminen yhteiskuntaan turmeli tämän puhtaan ihmisluonnon. Sapere aude rohkene käyttää järkeäsi, hän huudahti. Se kadottaa elämästä intohimon. Sen myötä ovat tuhoutuneet ne olosuhteet, missä merkitykset voisivat kukoistaa. (Emt., 384-385, 500.) Instrumentaalisiin yhteiskuntiin kohdistuneet kokemukselliset hyökkäykset ovat nostaneet esille ennen kaikkea elämän merkityksellisyyden katoamisen. Yksilön instrumentalistinen suhde yhteisöön johtaa puolestaan sosiaalisten siteiden höltymiseen ja pinnallistumiseen, mahdollisesti jopa yhteisöllisyyden häviämiseen. (Taylor 2001, 355-356.) Ikään kuin vastalauseeksi valistuksen rationalismille Rousseau otti filosofiansa lähtökohdaksi esisosiaalisen, vaistoihinsa luottavan ihmisen (Salomaa 1999, 106). Instrumentalistinen luonnosta ja henkisistä auktoriteeteista vapautunut ajattelu syntyi ja vahvistui valistusaikakaudella eli 1700-luvulla (Taylor 2001, 347). Näin ollen luonto nähtiin läpikotaisin hyvänä ja sisäinen luonnon ääni moraalin lähteenä. Syitä on etsitty instrumentalismin tuottamista ja suosimista elämänkuvista, jotka tekevät syvemmät merkitykset vaikeammin tavoitettaviksi tai havaittaviksi ja joiden lähtökohtana on varmistaa alituinen mielihyvä (eng. Kiveä on tituleerattu merkittävimmäksi suomeksi kirjoittaneeksi kirjailijaksi ja hänen pääteoksensa Seitsemän veljestä on nostettu kansalliseepokseksi Kalevalan rinnalle. Hänen mukaansa valistus ei tuo ihmiskunnalle täyteläistä, hyvää ja oikeaa elämää. Maailmankatsomuksellinen ja moraalinen ajattelu tulisi virittää siten, että ne vapauttaisivat ihmisen tästä turmeltuneesta verkosta, että ihmisen ja luonnon välinen yhteys palautuisi. Sen sijaan hän korosti muutosta ihmisten tavoissa motivoitua elämiinsä eräänlaisen luontouskonnon omaksumisen tärkeyttä. 6/2005, TUTKIMUSAATIKKELI • Tulkinta luontokokemuksen rakentumisesta 61. Se noussee esille monissa niissä yksilön jokapäiväisen elämän tilanteissa, jotka hän kokee moraalisesti ongelmallisina. Tämän uuden älyllisen virtauksen etujoukoissa kulkenut Immanuel Kant määritteli valistuksen ihmisen vapautumiseksi itse aiheuttamastaan alaikäisyydestä. (Salomaa 1999, 78-79.) Kaikki eivät kuitenkaan kannattaneet valistusajattelua.JeanJacques Rousseau kyseenalaisti hyvin jyrkästi sen monille hänen aikalaisilleen itsestään selvänä näyttäytyneen ajatuksen, jonka mukaan tieteitten kehitys, valistuksen leviäminen ja kaikenlaiset ihmisten elinolojen parannukset toisivat mukanaan ihmiskunnan onnen ja menestyksen. Rousseaun kritiikki loi käsitteellisen tukijalan sellaiselle katsannolle, jota kutsutaan romantismiksi tai romanttiseksi ekspressivismiksi. Rationaalisuus ymmärrettiin ihmiskunnan väyläksi täydellisyyteen, keinoksi, jonka avulla ihmiskunta voi vapautua jumalallisiin lähtökohtiin nojautuvan epärationaalisen mielikuvituksen kahleista ja ottaa kohtalonsa täydellisesti omiin käsiinsä. Tämän edistyksen voimaksi ei tässä uudessa katsannossa ymmärretty enää Jumalaa vaan ihmisen kyky rationaaliseen ajatteluun. Syvempien merkityksien katoaminen on liitetty myös siihen, että instrumentaalinen elämänmuoto on syrjäyttänyt ne perinteiset yhteisöt ja ne aikaisemmat vähemmän instrumentalistiset elämäntavat, jotka olivat läheisessä suhteessa luontoon. (Taylor 2001, 362.) Rousseau näki ihmisen ja luonnon yhteydessä moraalisen ajattelun perustan hyvän elämän lähteen (Rousseau 1905, 110111). TarkasLIIKUNTA & TIEDE 42 . Tästä näkemyksestään hän ei kuitenkaan johtanut sellaista kantaa, että hyvän elämän edellytyksenä olisi paluu villiyteen. Se ei jätä jäljelle mitään, mikä voisi antaa elämälle syvän ja voimallisen tarkoituksellisuuden tunteen. Ei siis ole yllättävää, että kirjailijan elämänvaiheita ja hänen luovuudenvoimansa ilmentymiä on tutkittu sekä tulkittu sangen paljon. (Taylor 2001, 500.) Syitä on etsitty lisäksi toisenlaisista lähtökohdista. (Taylor 2001, 357-360.) Rousseau (1905, 110-111, 403-404) toteaakin, että ihmisen todellinen voima piilee siinä, että hänellä on vain vähän tarpeita ja että hän on tyytyväinen olennaiseen. On myös nojauduttu erottautumisenja pirstoutumisen käsitteisiin. Arjesta selviytymisen on ajateltu edellyttävän sellaisen instrumentaalisen toiminnan mallin, joka toissijaistaa ihmisen sisimmästä kumpuavat tarkoitukset. On puhuttu siitä, että instrumentalistinen katsanto tyhjentää elämän sen rikkaudesta, syvyydestä ja tarkoituksesta (ks. Syntyi usko ihmiskunnan kykyyn edistyä. Kohdistaessaan saman katsannon omiin tunteisiinsa, jakaa hän itsensä sisäisesti, erottaen järjen tunteesta. Tässä katsannossa luonto rinnastettiin Jumalaan ja ihmisen sisimmässä sykkivä luonnon ääni Jumalan ääneen. (Taylor 2001, 500-501.) Edellä hahmoteltu henkisten katsantojen välinen kamppailu, modernia moraalikulttuuria luonnehtiva ristiriita, on juurtunut syvälle edistyksellisiksi kutsuttuihin yhteiskuntiin (Taylor 2001, 384-385). vastakkain asettuvat kaksi katsannollista perinnettä, sosiaalisen konstruktionismin termein kaksi symboliuniversumia. Toisin sanoen nämä katsannot asettuvat vastakkain myös yksilön tietoisuudessa (emt., 503). Tämä vastakohta-asetelma ei kuitenkaan ilmene ainoastaan yhteiskunnallisena puheena ja liikehdintänä. Ihminen saavuttaa ylimmän onnellisuutensa elämällä tämän äänen mukaisesti, toisin sanoen kääntymällä sisimpänsä puoleen ja olemalla kokonaisvaltaisesti oma itsensä." (Taylor 2001, 362.) Tämän käsityksen Rousseau asettaa valistuksen rationalismia vastaan (Salomaa 1999, 107). Tästä syystä tulisi yhteiskunta perustaa täysin toisenlaiselle filosofialle
Hänen on toisin sanoen selitettävä ja perusteltava, miksi heidän tulisi ryhtyä yhteiskunnan kunniallisiksi jäseniksi. Kuviossa 1 havainnollistan tämän asetelman. Elämänkokemuksen kartuttua tämä ristiriitaisuus vähitellen poistui veljesten mielistä. En kuitenkaan usko, että yksikään teosta ruotinut olisi jättänyt tulkintojaan tähän. (Sihvo 2002, 11-13, 29.) Yhä edelleen nämä kohteet kiinnostavat sekä tutkijoita että kirjallisuuden ystäviä. Hän ei myöskään piittaa edistyksen ja kunniallisuuden mahdollisesti tuomasta makeasta elämästä. Hänelle Jukola kaavamaisine kulttuurimaisemineen edustaa ajattelua, joka alistaa ihmisen ulkoisille voimille ja pakottaa hänet noudattamaan yhteiskunnan määrittämää elämänrytmiä. Varttumisensa ja myönteisten kokemuksiensa myötä heidän luottamuksensa yhteiskuntaan kasvoi. Toisin ilmaistuna heidän nuoruutensa asettui kahden sosiaalisen maailman väliseen ristiriitaiseen tilaan. Impivaaran salot muodostavat hänelle ympäristön, missä voi elää vapaana, rauhassa ja kaukana maailman menosta sekä kiukkuisista ihmisistä. Sen sijaan metsä on tälle veljeskaartin nuoremman kaksosparin nuoremmalle osapuolelle tärkeä paikka. Hän ei jaa Aapon luottamusta yhteiskuntaan eikä uskoa edistykseen. Hän arvostaa talollisten kulttuurin perinteitä ja näkee ne omaksumisen arvoisina. telunäkökulmiakin on ollut useampia. Niin muodoin heidän nuoruudestaan puuttui selkeä kiintopiste. Hän puhuu yhteiskunnan normien mukaan elämisestä, lukutaidon hankkimisesta, katekismuksen opiskelusta ja ahkerasta työnteosta eli maatalouden harjoittamisesta. Laurille talollis-kristillinen yhteisö näyttäytyykin ahdistavana ja tukahduttavana. Kivi 1997, 39). Kivi määrittää Seitsemän veljeksen alkuja loppulauseissa romaanin kertomukseksi veljeksien elämästä Suomen saloissa (Kivi 1997, 3, 410). Impivaaran rauhallisuudessa ja hiljaisuudessa, yhteiskunnasta erillään ollessaan he muotoilivat omat näkemyksensä yhteiskunnallisen elämän arvosta. 62 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 • TUTKIMUSARTIKKELI, Tulkinta luontokokemuksen rakentumisesta "Heittäkäämme hiiteen tämä maailman pauhu" Näin tiivistää Lauri kantansa Aapon kunniallistamispyrkimyksiin. Veljekset kahden kulttuurin rajalla Aapo ja Lauri legitimoivat ja asettivat vastakkain ne elämänmuodot, joiden rajalla veljekset viettivät nuoruutensa. Hän, veljeskaartin vanhemman kaksosparin nuorempi osapuoli, on joukkion edistyksellinen. Hänen juurensa ovat metsässä ja eräkulttuurissa. Hänen puheessaan on piirteitä, jotka edellä olen asettanut käsitteen valistuksen rationalismi alle. Tässä yhteydessä hän turvautuu muun muassa sellaisiin näkemyksiin, joiden mukaan veljesten suhteet muihin kyläläisiin ja ennen kaikkea kulmakunnan neitokaisiin riippuvat heidän yhteiskunnallisesta asemastaan. Lauri vetoaa veljiinsä kuvaamalla sellaisen jokapäiväisen elämän, jonka rytmi määräytyy sisäistä luontoa tai luonnon ääntä kuuntelemalla. Hän piirtää kuvaa talollisten kulttuurin idyllistä. Sanon heidän eläneen rajalla siksi, etteivät he tienneet kumpaa johtotähteä, Aapon vain Laurin määrittämää, heidän tulisi kulloinkin seurata. Kymmenen Impivaarassa vietetyn vuoden jälkeen he palasivat viimein Jukolaan kunniallisina uudistilallisina. Aina otollisen hetken tullen hän kannustaa veljiään kunnialliselle tielle. Hän neuvoo veljiäänkin jättämään Jukolan. Aapon valistuksellinen tulevaisuuden visio onkin muotoiltavissa seuraavasti: Sivistettyämme itseämme ja rationalisoituamme elinkeinomme eli siirryttyämme nykyaikaiseen maatalouteen, meitä odottaa parempi ja onnellisempi huominen. Tarkemmin määritellen lukutapani liikkuu aatehistorian alueella, tasolla, jota olen edellä nimittänyt symbolistiseksi. Muun muassa Aapon toteamus, joka otsikoi tätä lukua "Parannusta, parannusta harjoittakaamme", voidaan kunniallistamispyrkimyksen lisäksi tulkita myös edistysuskon tunnustukseksi (ks. Toisinaan he päättivät ottaa vastaan pakanallisen luontonsa ja verenperintönsä kutsun metsätaipaleille, toisinaan taas astua yhteiskunnalliseen ruotuun ja noudattaa kristillis-talollista elämänrytmiä. Hän haluaa irtaantua maailman markkinoista ja seurata isiensä jalanjälkiä Impivaaran saloille. Toisin sanoen heidän tiensä yhteiskunnan jäsenyyteen kulki Impivaaran kautta (Relander 2005, 10).. Koska näin ei ole asian laita hänen veljiensä kohdalla, on hänen legitimoitava talollisten instituutioita myönteisesti arvottava puheensa. Kivi 1997, 13-14, 16, 105, 143-144.) Jukola siis näyttäytyy Laurille luonnottomana ympäristönä niin henkisessä kuin fyysisessäkin mielessä. Näistä kulttuurihistoriallisista lähtökohdista nyt itsekin veljesten tarinaa tarkastelen. Onnellista on olla sivistynyt talollinen täysivaltainen talollisten kristillisten muodostaman yhteisön jäsen. Heiltä puuttui moraalikäsitys, joka olisi linjannut heidän menneisyytensä ja tulevaisuutensa. Sitä on luonnehdittu eepokseksi tai arkistoksi, joka kattaa 1800-luvun hämäläisen kansanperinteen kaikki lajit (emt., 29). (Ks. Kivi 1997, 12, 39, 49-50, 305306, 330.) Kun Aapon lausumat sijoitetaan hahmottelemaani teoreettiseen viitekehykseen, voidaan hänen ajatuksiaan jäsentää seuraavalla tavalla: Aapo on sisäistänyt talollisten kristillisten instituutiojärjestelmän. (Sihvo 2002, 2027.) Teosta on siis pidetty ennen kaikkea kulttuurihistoriallisena dokumenttina kirjana, jonka maailma on kytkettävissä aikakautensa ja tapahtumaympäristönsä arkitodellisuuteen. Tästä johtuen heidän elämänasenteensa heiluivat kahden sosiaalisen todellisuuden, kahden symboliuniversumin ja instituutiojärjestelmän välillä. (Ks. Tätä ohjeistustaan Lauri legitimoi puheella, jota voitaisiin luonnehtia rousseaulaiseksi. Tuolloin he kuuntelivat omaa sisäistä ääntään, luonnon ääntä, ja täten he rakensivat omat moraalikäsityksensä, käsityksensä hyvästä elämästä ja hyvästä yhteiskunnasta. Hänen lauseissaan toistuvat Rousseaun ajatukset hyvästä elämästä: ylimääräisistä tarpeista vapautumisesta, luontoyhteyden ylläpitämisestä sekä vapaana itsenäisenä ihmisenä olemisesta (Rousseau 1905, 391-404). Tarkoituksenani on selvittää sitä sosiaalista maailmaa, minkä veljekset nuoruudessaan kohtasivat ja täten lähestyä luonnossa liikkujien merkitysmaailmojen tulkitsemista. Näiden käytännön läheisten esimerkkien lisäksi hän käyttää symbolista kieltä maailmankatsomuksensa oikeuttamiseksi. Kymmenen vuotta he ihmettelivät peikkojen, haltijoiden ja henkien maailmaa sekä kypsyttelivät ajatuksiaan. Hänelle tämä idylli on yhtä kuin hyvä elämä. Seitsemää veljestä on luettu muun muassa kertomuksena eteläisestä Hämeestä, hämäläisestä luonnosta, hämäläisestä kansankulttuurista ja murteesta, maakuntalaisuudesta, kansanuskosta ja maagisuudesta sekä väistyvästä pakanuudesta ja kristillisestä tulevaisuudesta toisin ilmaistuna kielletystä kiertolaisuudesta ja yhteiskunnan sivilisoimisesta. Sen vuoksi kannattaa kärsiä lukkarin lukukinkereillä ja peltotyömailla. Senpä takia on meidän valjastettava villi luontomme ja ohjattava itsemme yhteiskunnallisen edistyksen tielle. Tällä tavoin he nousivat oman elämänsä herroiksi. "Parannusta, parannusta harjoittakaamme kaikin voimin" Näin huudahtaa Aapo. Onnen Laurille tuo se, että hän saa elää yksinkertaista mutta aistikasta elämää metsän kohdussa. Päinvastoin kirjasta on löydetty hyvin monenlaisia yhteiskunnallisia viittauksia
Raiskila. Seitsemän veljestä. & Luckmann, T. P Roos (toim.) 2000-luvun elämä. Selittäessään luonnollisiksi koettujen miljöiden asemaa instrumentaalisen elämän vastapainona, se on samalla havaintojen ja kokemuksien taso tavallisen elämän varmistaminen riippuvaisuus sosiaalisista rakenteista, yhteiskunnallinen elämänrytmi itselle omistautuminen luonnollisen olotilan etsiminen, omien tunteiden kuunteleminen -·-·-·-·-·-·-·-·-·-·t-·-· -·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-·4-·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-$·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-·-· rationalismi instrumentaalinen katsanto protestanttinen etiikka luova mielikuvitus romanttis-ekspressivistinen katsanto sisäisyys legitimoivat symboliuniversumit Kuvio 2. Helsinki: Gaudeamus, 9-31 Kivi, Aleksis 1997. 1999. Luonnossa virkistäytyessään ihminen voi siis tarkastella maailmaa ja elämäänsä toisenlaisen viitekehyksen läpi kuin arkenaan. Impi vaarassa heidän asiansa ikään kuin itsekseen loksahtivat kohdalleen. Teoksessa P Kuusela & M. Haila & P Jokinen (toim.) Ympäristöpolitiikka. Suom. Björn, 1. Toisin sanoen sen on ymmärretty muotoutuneen olosuhteissa, missä luonto sijoitetaan arkisten elinympäristöjen ulkopuolelle. LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 • TUTKIMUSARTIKKELI, Tulkinta tuontokokemuksen rakentumisesta 63. Kotkavirta, J. Haila 2004, 41). Tällä erää tulkitsemiini tutkimustuloksiin sisältynyt urbaani luontokäsitys on ohjannut kirjoittamistani. Kaiken kaikkiaan on niin, että pohdinnoissani tulee jatkossa ottaa huomioon ne erilaiset aineelliset ja kulttuuriset lähtökohdat, jotka luovat puitteet ihmisten erilaisille luontosuhteille (ks. London : Sage. Luonto ympäristöhuolen aikakaudella. Helsinki: Gaudeamus, 146-172. Retkeilyn rikkaus. 3. Gaudeamus. Edellä kuvattu romanttis-ekspressivistinen luontokäsitys on määritelty juuriltaan urbaaniksi (Lukkarinen 2004, 63). Hoikkala, T. Helsinki: Suomen historiallinen seura. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Syntyy tunne kokonaisvaltaisesta olemisesta sekä mielen ja maiseman yhteen kietoutumisesta. Siiman (toim.) Jaettu jana ääretön raja Jyväskylän yliopisto. Heiskala (toim.) Sosiologisen teorian nykysuuntauksia. Sen myötä he voivat koota omia ajatuksiaan ja jäsentää elämänsä merkityksiä. Filosofian laitoksen julkaisuja 65, 108-127. Kaiken kaikkiaan hän voi syrjäyttää ne ajattelutavat, asenteet ja merkitysrakenteet, jotka ohjaavat hänen arkeaan. Täten hän voi irrottautua siitä elämänrytmistä, jonka yhteiskunta tuntuisi sanelevan toisin sanoen niistä pyrkimyksistä, jotka tavallisen elämän varmistaminen näyttäisi edellyttävän. Haila, V. 1994. Sosiaalinen konstruktionismi. Ja tästä syystä hän ymmärtää luonnon arkisten ympäristöjensä vastakohdaksi. Rovaniemi Research Station. (2000). Luonnon esteettisistä ja eettisistä merkityksistä. Tie luonnossa liikkujan omaan henkiseen Impivaaraan avautuu. Saastamoinen (toim I Ruumis, minä ja yhteisö. An invitation to social construction. painos. 2000. Heille luonto on ympäristö, missä he voivat irtaantua arjen velvoitteista ja rytmistä sekä tietyllä tavalla etääntyä riippuvuudestaan heitä ympäröivään sosiaaliseen verkostoon. Sosiaalisen konstruktionismin liike sosiaalitieteissä. Hän voi työntää mielestään yhteiskunnan tuottamat pintarakenteet ja vapauttaa syvältä sisimmästään kumpuavan tunteiden virtansa sisäisen äänensä. Ympäristöpolitiikka metsässä. Sosiologisia teorioita vuosituhannen vaihteesta. Teoksessa P Kuhmonen & S. Yhteiskuntatieteet 21, 17-44. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja n:o 14 l Gergen, K. Kuusela, Pekka 2003. Arjen kiivastempoisuuden tauottua he voivat kaikessa rauhassa kuunnella itseään sekä keskittyä täysin itseensä. Näin hän voi tehdä siitä syystä, että hän on omaksunut katsannon, symboliuniversumin, joka kovasti muistuttaa sekä Rousseaun romanttisekspressivististä ajattelua että Seitsemän veljeksen luontofilosofiaa ja joka avaa yhteyden hänen mielensä ja häntä ympäröivän luonnon välille. painos. talollisten kulttuuri kirkollinen sivistys, turpeeseen sitoutuminen, yhteiskunnallinen normisto ja elämänrytmi valistuksen rationalismi kristillis-rationalistinen maailmankatsomus kristinusko cräkulttuuri keräilytalous, vapaus yhteiskunnallisesta normistostaja elämänrytmistä, rauha, omana itsenä oleminen kansanusko ja luontomagia luontouskonto (rousseaulainen filosofia) pakanuus legitimoivat symboliuniversumit Kuvio 1. 2003. Teoksessa R. Samankaltainen suhde metsään ja luontoon ylipäätään tuntuisi olevan monella tämän päivän luonnossa liikkujalla. Luonnossa virkistäytyjän merkitysmaailmat sivuuttanut muut mahdolliset näkökulmat, joista luonnossa liikkujat voivat luontoa arvottaa. Hän voi sulkea mielestään jokapäiväisen elämän välttämättömiin toimintoihin kytkeytyvän instrumentalistisen katsannon. J. Haila, Y. The Finnish Wilderness Experience. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tunteet herkistävät hänet luonnolle. Luonnon hiljaisuudessa ja yksinkertaisuudessa voi luonnossa liikkuja irrottautua arkisista ajatuksistaan sekä kuunnella itseään. T Aittola & V. Kuopion yliopiston selvityksiä E. Mikä ympäristö, kenen politiikka. Helsinki: Kustannus Oy Taide. L. Hallikainen, V. LÄHTEET Berger, P. 2004. Tämä toteamus tuo esille tulkintani rajallisuuden. 6. Niin muodoin hän voi rakentaa kokemuksiaan ja merkityksiään toisenlaisista lähtökohdista. Hän voi kääntyä sisimpäänsä ja löytää itsestään luonnollisen olotilansa oman luontonsa. Tähän samankaltaisuuteen vedoten sijoitan nyt luonnossa liikkujien mielenliikkeet samaan teoreettiseen viitekehykseen, jonka avulla edellä kuvasin seitsemän veljeksen sosiaalista maailmaa. Heiskala, R. Joensuun yliopisto. Seitsemän veljeksen nuoruudessaan kohtaama perustava ristiriitaisuus Luonnossa virkistäytyjän urbaani näkökulma Seitsemälle veljekselle Impi vaara metsineen ja soineen oli siis paikka, missä he saivat rauhassa kypsytellä ajatuksiaan elämästä. Sen myötä hän voi kokea itseään ja ympäristöään eri tavalla kuin arkena. Finnish Forest Research Institute 711. Tampere: Vastapaino, 21-46. Björn, 1. 1998. Kaikki irti metsästä. & Roos, J.P. Onko 2000-luku elämänpolitiikan vuosituhat7 Teoksessa T Hoikkala & J. Tiedonsosiologinen tutkielma. 1998. Tarkastelun ulkopuolelle ovat jääneet muun muassa ne perinteiset luonnonkäytön muodot, jotka edelleen elävät vahvoina ja vievät ihmisiä Suomen saloille, ja joiden merkityksellisyys määrittyy ennen kaikkea elinkeinon, toimeentulon tai hyödyntavoittelun kontekstissa. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulma. 2001 "Ympäristöherätys''.Teoksessa Y. 2003. Metsän käyttö ja muutos taigan reunalla itäisimmässä Suomessa erätaloudesta vuoteen 2000
& Sievänen, T. 1994. Pouta, E. 1999. E. Teoksessa P Sulkunen & J Törrönen (toim.) Semioottisen sosiologian näkökulmia. Perinteistä nykypäivää. McDowell. Tutkimus jokamiehenoikeuden kulttuurisesta, oikeudellisesta ja luontoliikunnallisesta merkityksestä. Todellisuuden ymmärrettävyys ja diskurssianalyysin rajat. Suomalainen kulttuurilehti 12 (2), 10. Two kinds of naturalism. Teoksessa A. 2001. Lehtinen & P Rannikko (toim I Oikeudenmukaisuus ja ympäristö. 2001. Aleksis Kivi aikanansa. Paronen, 0. J. Helsinki Suomalaisen kirjallisuuden seura. 2000. McDowell, J. Ruonavaara, H. Helsinki: Gaudeamus, 9-24. Lyytinen, T. Hiidenkivi. Harvard University Press. Emile eli kasvatuksesta. Liikunnan 1a kansanterveyden julkaisuja 81. Sulkunen, Pekka 1997. (toim 1 1992. & Vuolle, P. Johdanto. Tampere: Gaudeamus, 1353. 2002. 2003. Teoksessa A. Lehtinen, A. Yhteiskunnan rakenteet ja rakennemuutokset. Koskinen (toim.) Sosiologisia karttalehtiä. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Suomi-kuvasta mielenmaisemaan. Ulkoilun hyvinvointikokemukset ja esteet. 2004. TUTKIMUSARTIKKELI . Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjapainon osakeyhtiö. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Vuolle, P. Teoksessa K. Salomaa, J. Haapala. 1998. Elävä Kivi . Luonnon virkistyskäytön kysyntätutkimuksen tulokset Kuinka suomalaiset ulkoilevat. Jyväskylän yliopisto. Teoksessa J. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 92. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802, 100-111. Ihminen luonto liikunta. Tampere: Vastapaino, 55-80. & Oittinen, A. Teoksessa T Sievänen (toim.) Luonnon virkistyskäyttö 2000. Waenerberg. Relander, J. 110th ed.). Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802, 32-76. Johdanto: ympäristö, yhteisö ja oikeudenmukaisuus. Tutkimuksia 3/2004, 209-230. Simula, M. Lehtinen & P Rannikko (toim.) Oikeudenmukaisuus ja ympäristö. llmanen (toim.) Pelit ja kentät. Lukkarinen & A. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. 2. J. Rannikko, P. Luontokokemuksen jäljillä. Teoksessa M. Lukkarinen, V. Rousseau, J. Oksanen. 1905. & A. Oikeudenmukaisuuskysymys suomalaisen ympäristöliikehdinnän aalloissa. Helsinki: Gaudeamus, 9-31. Hahl. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. painos. Taylor, C. Kansallismaisemat 1800ja 1900-luvun vaihteen maalaustaiteessa. 64 LI IKUNTA & TIEDE 42, 6/2005. Tulkinta luontokokemuksen rakentumisesta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 20-91. (toim.) Arvot ja luonnon arvottaminen. Teoksessa T Sievänen (toim.) Luonnon virkistyskäyttö 2000. 2001. Kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. (2005) Impivaaran kautta. Suom. Sources of the Self. 2003. Sihvo, H. Oksanen, M. Helsinki: Gaudeamus. Kansallisen maiseman vertauskuvallisuus ja ympäristön tila. 2004. 2002. Cambridge (Mass.) London, 167-197. The Making of the Modern ldentity. Jokamiehenoikeus. Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen ja ymmärrettävyys. Osa 2. Teoksessa K. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisusarja 50. Mind, value and reality. Kampus kustannus. Filosofian historia. Teoksessa V
Urheilusta tuli 1900-luvun alussa suomenkieliselle sivistyneistölle uusi työväline julkisen suomalaisuuskäsityksen rakentamiseen. In this article sport is analyzed as a tool of Finnish nationbuilding used by the Finnish-speaking nationalists in the beginning of the 20th century. Urheilun ja julkisen suomalaisuuskäsityksen suhde 1900-luvun alussa. Urheilun ja nationalismin suhde on ollut Suomessa erittäin kiinteä 1900-luvun alusta. These features were personified in famous long-distance runners Hannes Kolehmainen and Paavo Nurmi. TIIVISTELMÄ Kokkonen, J. Artikkelissani tarkastelen urheilua suomenkielisen sivistyneistön suomalaisen kansakunnan rakennustyössä käyttämänä työvälineenä. An idea! Finnish sportsman was hard-working, honest and humble. For the Finnish intelligentsia sport offered a new way to propagate "original" Finnish values. Kokonaisuudessaan urheilun edustama suomalaisuus näyttää palvelleen sivistyneistön asettamia päämääriä, mitä edesauttoi se, että tulkintavaltaa käyttivät urheilujohtajat ja lehtimiehet. Past and present were combined in the Finnish sport-related nationalism. Teoriaperustana on viimeaikainen kansainvälinen nationalismitutkimus. 2005. 2005.The relationship between sports and the public idea of Finnishness in the early 20th century. Toisaalta urheilun tuottamassa suomalaisuudessa on ollut sijansa kansanomaisille tulkinnoille. Kilpaurheilu sekä voimistelu tarjosivat saumattomasti nykyaikaan yhdistyneen keinon rakentaa identiteettiä. Liikunta &Tiede 42(6), 65-71. Key words: Sport, nationalism, Olympic games, Finland LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 • TUTKIMUSARTIKKELI -Urheilu nationalismin työvälineenä Suomessa 65. Urheiluun oli toisaalta helppo yhdistää vertauskuvia vanhemmasta kansallisesta kuvastosta. URHEILUN JA JULKISEN SUOMALAISUUSKÄSITYKSEN SUHDE 1900-LUVUN ALUSSA JOUKO KOKKONEN Liikuntatieteellinen Seura Yhteyshenkilö: Jouko Kokkonen, Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki, Puh: 09-4542720, sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi. Urheilusta käyttövoimansa saanut nationalismi onkin sijoittunut ylhäältä päin luodun kansakunnan ja kansan käsittämän Suomen leikkauspisteeseen. Relationship between sport and nationalism has been very close in Finland. Liikunta &Tiede 42(6), 65-71. Theoretically study is based on international critical research of nationalism. Asiasanat: Urheilu, nationalismi, suomalaisuus, sivistyneistö, olympiakisat ABSTRACT Kokkonen J. Sport heroes were aisa presented as a modern version of romantic archetype of Finn
Historia koostuu arkiajattelussa konkreettisista, toisistaan selkeästi erotettavista tapahtumista, jotka voidaan kirjata täsmällisesti ylös. Sarlin sai sovitetuksi Antwerpenin olympiasankareille riimitellyn runon yhteen värssyyn järvet, Kalevalan ja Pohjolan. "Maine mainio ja vinha viesti vierii, kautta kansain kaikkein kaiku kuulu kierii: Suomi, suomalaiset tuhatjärvein maasta, Pohjolasta, Kalevalan lauluhaasta tekee ihmehet ja kaikki hämmästyttää, voiton laakereilla maansa pyhityttää." (Sarlin 1921) Katkelma Knut Sarlinin vuonna 1920 sepittämästä "Viet· elää isän henki" -runosta sisältää keskeiset suomalaisuuden perinnekuvaston osaset. Mukaan on mahtunut myös "pyhän urheilun" isänmaallinen ja kansainvälinen tehtävä. Suomalaisuus on esitetty sukupuolettomana, vaikka suomalaisuus tukeutuu lähtökohtaisesti miehisiksi miellettyihin ominaisuuksiin. Sukupuolen merkitys ohitetaan yleensä suomalaisuudesta puhuttaessa. Säilyttääkseen johtoasemansa urheilussa sivistyneistö otti urheilun johtoonsa. Säännöllisesti toistuvat urheilutapahtumat, tulosluettelot ja mitalitilastot ovat tarjonneet ehtymättömästi raaka-ainetta menneisyyden jäsentämiseen. Tämän puhetavan he siirsivät urheiluun, joka näytti myös tarjoavan tehokkaan keinon ohjata suomalaisten vaikeasti hallittavaa "metsäläisenergiaa" sivistyneistön ha. Suomen Urheilulehti tervehti vuonna 1907 "ilahduttavana ajanmerkkinä" akateemisten kansalaisten menestystä urheilukilpailuissa: "Ompi perin tärkeätä, että ne henkilöt, joilla on, tahi tulee olemaan eniten sanottavaa isänmaan ja isänmaallisten yritysten johtoa koskevissa asioissa, ovat itse täydesti vakuutettuja järkiperäisen urheilun ja yleensä kaikenlaisten ruumiinharjoitusten hyödystä. Toivo Okkola arvioi Urheilijan Joulussa 1924, että tiede ja taide olivat "liian vaikeatajuisia antaakseen laajoille kansankerroksille tarpeeksi isänmaallista itsetuntoa". suomenkielinen teatteri ja kirjallinen kulttuuri. Toisaalta kansa oli osoittautunut lähempää tuttavuutta tehtäessä toisenlaiseksi kuin Maamme-kirja kertoi. Sillä on ollut tärkeä rooli kansallisuuden tuottamisessa. Tarvetta korostivat kokemukset venäläistämisestä, vaikka vuonna 1906 Venäjän imperiumin paine olikin tilapäisesti hellittänyt Suomessa. Ja vielä enemmän: voimistelu on näille kansoille käynyt voimakkaaksi, edistäväksi siteeksi, joka on yhteen liittänyt ei ainoastaan yksityiset voimistelijat, vaan kaikki eri kansanluokat." Rikalan puheessa kaikui halu yhdistää eri intressiryhmiksi hajaantumassa olevat suomalaiset sivistyneistön johtamaksi kokonaisuudeksi. Monilta osin sen rakentamistyötä voi luonnehtia menestystarinaksi. Urheilumenestyksen käyttöarvoa on lisännyt sen viestinnällisesti yksinkertainen perusluonne. Kansanomaiseen historiankäsitykseen urheilu on vaikuttanut syvästi. Nationalismi esittää yhteiskunnan yhtenäisempänä kuin se todellisuudessa onkaan (Lempiäinen, 24-26), mikä on urheilussa ilmennyt puheena suomalaisurheilijoista koko kansan edustajina. Voimistelu alkoi myös 1900-luvun alkuvuosina menettää asemiaan kilpaurheilulle. Sen tulkintaan ovat vaikuttaneet lukuisat yhteiskunnalliset jakolinjat: jako valkoiseen ja punaiseen Suomeen, kielikysymys ja maaseutu-kaupunki -jännite. Aitosuomalaisuus versoi 1920-luvulla tältä alustalta. Mutta elävää vakaumusta tässä kohden he luonnollisesti eivät voi saada eikä omistaa, elleivät he itse nuorina ollessaan ole käytännöllisesti harjoitelleet voimistelua ja ottaneet urheiluharrastuksiin osaa." Voimisteluliikkeen tekemän pohjatyön ansiosta kilpaurheiluun kannalle siirtyneet sivistyneistön edustajat mielsivät ruumiinharjoitukset isänmaalliseksi toiminnaksi. Nimenomaan voimistelu näytti olevan erinomainen väline kunnollisten suomalaisten kasvattamiseen. Se ei ollut onnistunut tempaamaan mukaansa laajaa rahvaan rintamaa. Tämä artikkeli keskittyy suomenkielisen sivistyneistön käsitykseen hyväksyttävästä suomalaisuudesta. Urheilu on mielletty suomalaisuuden keskeiseksi osatekijäksi noin sadan vuoden ajan. Samastuminen kansaan ei tapahtunut ehdoitta, vaan sivistyneistö halusi nostaa suomalaiset sivistyskansojen joukkoon valistamalla kansaa ja luomalla kansallisen kulttuurin. Kansallisuutta ei ole ilman kansallisiksi nimettyjä tekoja (Lempiäinen 2002, 19, 24-26.): urheilussa niitä on nähty kotimaisilla ja kansainvälisillä kentillä. Kehityksen voi kuitenkin tulkita myös urheilua harrastaneen sivistyneistön uudelleenarvioinniksi. Voimistelun avulla näytti olevan mahdollista päästä ohjaamaan kansaa oikeaksi katsottuun suuntaan. Intomielisimpien fennomaanien suomenmielisyys kehittyi kielitaisteluksi, jonka tavoitteena oli Suomen muuttaminen suomenkieliseksi. Se opettaa vielä, että siellä, missä tätä keinoa on käytetty, se aina on vienyt nopeaan edistymiseen ja lopulliseen voittoon. Urheilu uusi työkalu suomalaisuuden rakentamiseen Voimisteluja urheiluliikkeen johtomiehiä ja -naisia yhdisti 18001900-lukujen vaihteessa monille sivistyneistön jäsenille luonteenomainen idealistinen kuva Suomen kansasta. Myös kansallinen maalaustaide ja musiikki kukoistivat. Sivistyneistö suhtautui Matti Peltosen mukaan itselleen antamiinsa tehtäviin kaksijakoisesti (Alasuutari & Ruuska 1999, 218-219): "Ulospäin korostettiin suomalaisten sivistyneisyyttä, mutta kansallisessa keskustelussa valtaväestöstä puhuttiin tehtävien ja ongelmien kautta: mitä kaikkia kasvatusja valistustehtäviä sivistyneistöllä on rahvaaseen nähden." Julkinen suomalaisuuskäsitys oli 1900-luvun alussa yhä muotoutumassa. Urheiluhistoriassa on nähty raa'an kilpailun kukistaneen ylevän aatteen. TUTKIMUSARTIKKELI -Urheilu nationalismin työvälineenä Suomessa 6/1906) hahmotteli voimistelun tehtävää Tampereen voimistelujuhlilla vuonna 1906 seuraavasti: "Kun valtiollisen koettelemuksen ajat jollakin kansalla on ollut kestettävänä, kun vastoinkäymiset, tappiot ja nöyrtymiset ovat sitä kohdanneet, silloin on sille isänmaallisessa hengessä harjoitetussa voimistelussa tarjoutunut mahtava keino sen henkisen ja ruumiillisen voiman nostamiseen. Kun käsitykset kansasta ja kansallisuudesta on luotu, painotetaan niiden olevan pysyviä. Myös sivistyneistön ja rahvaan käsitykset suomalaisuudesta ovat poikenneet toisistaan. Suuri osa Suomen suuriruhtinaanmaan sivistyneistöstä samastui 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa maan valtaväestöön, kun nationalismi kehittyi aatteellisesta pohdiskelusta käytännön toiminnaksi, mitä ilmensivät nimien suomentaminen ja kielenvaihto. Urheiluun liittyvillä kirjallisilla kuvauksilla ja muistitiedolla on ollut tärkeä asema monien suomalaisten etenkin miesten tavassa hahmottaa maailmaa. Tässä suomenkielinen voimisteluliike tavoitteli samaa päämäärää kuin fennomaanien virittämä kansallinen liike. Kalle Rikala (Suomen Urheilulehti 66 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005. Urheilun käyttökelpoisuutta paransi sen soveltuvuus myytinrakentamiseen, jossa se tuottaa uusia ja ylläpitää vanhoja myyttejä. Suomalaisuuden esittäminen urheilun kautta ei kuitenkaan säilynyt samanlaisena edes 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Urheilussa myytit ovat olleet ahkerassa käytössä. Sinänsä menestyksekkään voimisteluliikkeen tilanne oli samantapainen kuin koko kansanvalistuksen. Urheilun mahdollisuudet oivaltaneet sivistyneistön jäsenet katsoivat urheilun vastaavan paremmin kansan käsityskykyä kuin korkeakulttuurin. Suomeen oli kehittynyt mm. Suomalaisten kouliminen kansanvalistuksen keinoin ei ollut tuottanut täysin toivottua tulosta. Juhlallinen runo kuvastaa hyvin käsitystä, jossa suomalaisuus muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, jonka sisältö näyttää muuttumattomalta. Urheilu on tarjonnut toistuvia tilaisuuksia vahvistaa suomalaisuutta sosiaalisesti. Suomenkielisen sivistyneistön suhde suomalaisuuteen säilyi kuitenkin ristiriitaisena. Matti Peltosen (1999, 133) sanoin "myytin pitää hengissä se, että sitä käytetään". Rohkaisevia esimerkkejä tarjosivat kansainväliset esikuvat Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta, joiden voimisteluliikkeillä oli vahva isänmaallinen kytkentä
LIIKUNTA & TIEDE 42 . Toisaalta suomalaisten rotuominaisuuksia epäiltiin länsimaissa. Toisaalta kisat tarjosivat areenan kansallisten tunnusten esittelyyn vuoden 1908 Lontoon kisoista lähtien vain kansalliset olympiakomiteat ovat voineet lähettää joukkueen kisoihin. matkailusta, urheilukalastuksesta ja koirien jalostuksesta. Sivistyneistön tehtävä määrittyi uudelleen: kansan "alkuvoimaisuus" oli osattava suunnata kansallisiin päämääriin. Kisojen perussisältö on kansainvälinen, yhdenmukaistava ja kansallisia perinteitä latistava (Eichberg 2004, 6). (Kokkonen 2003) Suomessa kansallisurheiluiksi nostettiin kestävyysjuoksu, hiihto ja pesäpallo. avajaisseremonioissa. lainaamalla eri maissa ilmestyneitä myönteisiä kirjoituksia Suomessa. Suomen sijoittaminen maailmankartalle tapahtui mm. Suomen Urheilulehti 20/1909 kertoi voimisteluseura "Katajaisten" Pietarin-matkasta. Pilalehti Velikulta ilakoi numerossaan 14/1912 Suomen näkyvyydestäjärkyttyneillä venäläisillä ja heitä liehakoineilla ruotsalaisilla: "Venäjän miesten silmissä silloin tsaju ja votka tippu, kun Suomen likkain edessä liehui se urheiluseuran lippu ja lippu. Kansainvälisyys antoi kaikupohjan ja kehykset kansallisille tulkinnoille. Suomalaiset eivät olleet saaneet järjestäjiltä lupaa lipun käyttöön. Jo suomalaisten voimistelijoiden matkakuvauksista välittyy helpotus siitä, että esitykset kelpasivat ulkomaisille arvioijille. luamaan suuntaan. Venäjällä suomalaiset esiintyivät korostetun itsetietoisesti. Suomalainen sivistyneistö tarttui hanakasti myös Tukholman olympiakisojen jälkeen ulkomailta kantautuneisiin myönteisiin lausuntoihin suomalaisten rotuominaisuuksista. Runoon on saatu mahdutettua runsaasti venäläisyyden stereotypioita. Urheilun uutuusarvo ja nykyaikaisuus lisäsivät urheilun käyttökelpoisuutta yhteiskunnallisen muutoksen välineenä ja vertauskuvana. Iwar Wilskman perusteli Suomen Urheilulehdessä 1906 suomalaisurheilijoiden osallistumista Ateenan saman vuoden olympialaisiin välikisoihin nimenomaan kansainvälisellä näkyvyydellä: "Tarkoittaahan tämäkin yritys puolestaan saada tuntematonta, useimmiten syrjäytettyä maatamme ja sen oloja edes jonkun verran yleisemmän huomion ja tunnustuksen alaiseksi. Tätä päämäärää voimisteluja urheiluliike palveli. Urheiluun oli toisaalta helppo yhdistää vertauskuvia vanhemmasta kansallisesta kuvastosta. Asiaan kuului, että "Ruotsin herrat" pettivät jälleen kerran Suomen. Anthony D. toivomuksen, "että käynti olisi voimakkaana herätyksenä Venäjän voimisteluoloille". Runoilija Yrjö Jylhä määritteli nykyajan ja urheilun suhteen vuonna 1930: "Nykyajan nuoriso on urheilevaa nuorisoa urheilu on tyypillinen, moderni aikakautemme piirre: ruusujen ja liljojen heiveröinen runous kuuluu menneille sukupolville. Suomenkielinen sivistyneistö kamppaili 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ankarasti käsityksen kumoamiseksi käyttäen välineenään mm. Kilpaurheilu sekä voimistelu tarjosivat saumattomasti nykyaikaan yhdistyneen keinon rakentaa identiteettiä. Urheilun avulla oli ensinnäkin tehtävä Suomea tunnetuksi ulkomailla. Kansainvälisyys avautui urheilussa kaksitahoisena. 6/2005 , TUTKIMUSARTIKKELI , Urheilu nationalismin työvälineenä Suomessa 67. yhtenäiset voimisteluohjelmat ja -asut. Kansakunnan rakentamiseen on kuulunut sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti yhdenmukaistaminen (Pakkasvirta 2005, 7475). Lehden sivuilla näyttää olleen sensuurioloissakin mahdollista julkaista nationalistisia kirjoituksia. Yhtä tärkeää kuin kansainvälinen huomio oli Suomen tekeminen tunnetuksi rahvaalle. Mitalitilastojen tarkastelu tarjosi helpon keinon eri kansakuntien vertailemiseen. Nykyisestä ajasta kajahtelevat nyrkkeilijän iskut kehästä, piikkikenkien ponnistus hiekkaan ja tahdikas juoksu hiilimurskaradalla." Kansainvälisen kilpaurheilun läpimurto avasi uusia näkymiä suomalaisuuden esittämiseen. urheilua. Suomen joukkue saavutti 26 mitalia, kirkkaimpana tähtenään Hannes Kolehmainen, joka voitti 5000 ja 10 000 metrin juoksut. Niillä voitiin vastaansanomattomasti osoittaa, että suomalaisuus ja Suomi ovat olemassa. Smithin mukaan kansakunnan rakentamisen menestys riippui siitä, kykenikö sivistyneistö luomaan keksityistä ja löydetyistä aineksista kansallisen menneisyyden, joka oli riittävän tuttu rahvaalle (Remy 2005, 64). (Ruotsila 2003, 24) Länsimaissa uskottiin yleisesti suomalaisten olevan mongoleja. Sisäänmarssissa Suomen joukkue kantoi helsinkiläisen naisvoimisteluseuran lippua, joka venäläisten vaatimuksesta poistettiin stadionilta. Yksi kilpaurheilusta voimansa ammentaneiden nationalististen ajatusten keskeisistä esittelykanavista oli Suomen Urheilulehti, joka muuttui urheilupainotteiseksi vuonna 1909. Urheilusuoritusten lisäksi Suomen joukkueella oli mahdollisuus korostaa erityisasemaansa Venäjän imperiumissa mm. Urheilu sopeutti suomalaisia toimimaan nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Pessimistisissä kulttuurinäyissä länsimaat kulkivat kohti perikatoa, mutta suomalaiset näyttivät muodostavan poikkeuksen. Urheilijoiden ulkomaanmatkat tuottivat runsaasti lehtikirjoituksia. Yhdenmukaisuutta painottivat mm. Nationalismin voi määritellä olevan modernisaatioon liittyvää politiikkaa ja kulttuuriin pohjautuvaa maailman ja maailmankuvan "rakentamista". Tärkeimmän areenan muodostivat olympiakisat, jotka ovat olleet Ateenassa vuonna 1896 järjestetyistä ensimmäisistä kisoista lähtien perusluonteeltaan nykyaikainen tapahtuma. Kilpaurheilu tarjosi suomalaiselle sivistyneistölle kokonaan uuden työvälineen, joita sillä ei ollut suomalaisuuden rakennustyössä liiaksi. Tämän suomalaiset jättivät mainitsematta ja tulkitsivat muutoinkin välikohtausta hyvin vapaasti. Isossa-Britanniassa suomalaisia pidettiin yleisesti slaavilaisten vaikutteiden "saastuttamina". Jorma Anttilan (1993, 112) kärjistyksen mukaan "kalevalaispakanallinen perinne, Suomen metsäluonto ja talonpoikainen rahvas olivat ainoat kulttuuri-yhteiskunnalliset ainekset, joita nouseva kansallinen sivistyneistö saattoi käyttää kansallisen identiteetin rakennusaineksina". Suomalaiset saivat kuulla mm. Käyttökelpoisen keinon menneisyyden yhdistämiseen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen on sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti tarjonnut kansallisurheilun käsite: arvon on saanut yksi tai useampi laji, joiden on katsottu ilmentävän kansallisia ominaispiirteitä ja kiinnittyvän kansalliseen menneisyyteen. Urheilun ankkurointi menneeseen Urheilusaavutusten tuottama uusi aines oli kyettävä yhdistämään aikaisempaan perinteeseen,jotta siitä saattoi kehittyä todella merkittävä suomalaisuuden määrittäjä. Sitä ennen lehden pääsisällön muodostivat voimisteluaiheiset kirjoitukset, minkä lisäksi se sisälsi aineistoa mm. Kilpaurheilu puristi kilpailusäännöillä ja tulosten tarkalla kirjaamisella suoritukset entistä tiukempaan muottiin. Woodrow Wilson vertasi 1890-luvun lopussa suomalaisten sivistysastetta hottentotteihin ja irokeeseihin. Kestävyysjuoksun kohottamisessa kansallisurheiluksi talonpoikaiset hyveet yhdistyivät uudenaikaiseen kulttuuri-ilmiöön. Ruotsin herrat ne pelkäsivät, kun Venäjän herrat itki ja itki, ja ne Ruotsin herrat ne riipasivat ne meidän liput rikki ja rikki!" Runossa olivat keskeisellä kaksi keskeistä suomalaisuuden määrittäjää, suhde Venäjään ja suhde Ruotsiin. " Etenkin vuoden 1912 olympiakisoista Tukholmassa tuli suomalaisuuden tekijöille suurimmatkin toiveet ylittänyt näytös, jonka oli mahdollistanut Kansainvälisen olympiakomitean suomalaisurheilijoille vuonna 1907 myöntämä oikeus osallistua kisoihin omana joukkueena
Pyhä liitetään määritteenä kansakunnan identiteetille positiiviseksi koettuihin arvoihin. Harvat menivät urheilu-uskossaan yhtä pitkälle kuin Pihkala. Toivo Okkola todisteli Urheilijan Joulussa vuonna 1924, että isänmaallisuus selitti viime kädessä suomalaisurheilijoiden voitot. Urheilulle etsittiin myös yhtymäkohtia sotahistoriasta. Toivo Okkola kysyi Suomen Urheilulehdessä Kalevalan päivänä 1923, onko Suomen kansan luonne muuttunut, kun se on innostunut kilpaurheilusta. Juoksussa itsessään ei ole mieltä talonpoikaisyhteisössä, mutta mielekkääksi sen teki päämäärätietoinen harjoittelu, johon innosti virallisen tulkinnan mukaan isänmaallisuus ei yksilöllinen kunnianhimo, rahasta puhumattakaan. Lauri Pihkalan itsenäisyyden alkuvuosina kehittelemä pesäpallo on nykyaikaisin Suomen kansallisurheiluista. Yksilötasolla tavoitteena on pääseminen osalliseksi pyhäksi tulkitun kohteen voimalatauksesta. Nykyaikana uhkaa sivistyskansoja rodun rappeutuminen ja kuoleminen. Peli leimautui myös nimenomaan suomenkielisten harrastukseksi. Hän pohti olympiakisojen tarjoamia ritualistisia mahdollisuuksia Suomen Urheilulehdessä vuonna 1912: "Kullakin ajalla on omat tarpeensa. 6/2005, TUTKIMUSAATIKKELI, Urheilu nationalismin työvälineenä Suomessa "Ariadne lipuu juhlallisesti laituria kohti, 30-vuotisen sodan marssin sävelet kajahtavat ilmoille valtavina. avajaisseremoniat. Heillä oli selkeä sinivalkoinen päämäärä, jonka puolesta kannatti ponnistella: "näyttää maailmalle, mihin suomalainen pystyy, kohottaa tällä toistaiseksi ainoalla mahdollisella alalla siniristilippu ylimmälle paikalle hulmuamaan". Musiikilla ja raportoinnilla ne sidottiin "vainolaisen hurmehella peittyneeseen maahan". Pihkala rakensi itselleen luonnontieteistä vaikutteita saaneen, urheiluun perustuneen uskomusjärjestelmän. Silloin jo eli tämä voittajakansa. Uskallan siis väittää, että suurpiirteisesti ajatellen urheilu pelkkänä terveydenhoi. Urheilukilpailujen avajaisja palkintoseremonioissa ovat olleet kunniapaikalla kansalliset tunnukset. Vuoden 1932 olympiakisat Los Angelesissa oli lavastettu antiikin hengessä amerikkalaisuuden ylistykseksi. Pihkalalle itselleen urheilusta ja liikunnasta tuli elämänmittainen hartaudenharjoituksen muoto (Salimäki 2000, 350). Okkola löysi kilpa urheilulle ikivanhat juuret. Kettunen lauloi perimätiedon mukaan jopa kaksi viikkoa pitäen suorituksensa aikana vain pakolliset lepotauot. Okkola viittasi tapaan kuvata suomalaista "vakaaksi kaikissa toimissaan, vieläpä hitaaksi ja saamattomaksikin, jos on kysymyksessä joittenkin uusien asioiden omaksuminen". Olympialippu liehui ensimmäisen kerran Antwerpenissa vuonna 1920 ja olympiatuli syttyi vuonna 1936 Berliinissä. Pyhyyden kokemiseen liittyvä tunnelataus ja vakiintunut käyttäytymiskoodisto vahvistavat ja ylläpitävät pyhänä pidetyn sisältöä. Harjavallan urheilukentän vihkiäistilaisuudessa vuonna 1913 puhunut lehtori Arvo Vartia (Suomen Urheilulehti 43/1913) kehotti seudun nuorisoa suorittamaan "asevelvollisuutensa rauhallisissa voimisteluja urheiluharjoituksissa tällä kentällä". Puhe pyhästä urheilusta ei silti ollut sanahelinää, vaan sitä käytettiin todisteltaessa urheilun erityismerkitystä suomalaisuuden osatekijänä. Nyt monien sukupolvien jälkeen palaavat suomalaiset taas voittajina, mutta tällä kertaa rauhan kentiltä." Pyhää urheilua Nationalismia on sanottu nykyaikaisen yhteiskunnan kansalaisuskonnoksi. Pesäpallon puolestapuhujat käyttivät 1920-1930-luvuilla kansallisuutta välineenään kilpaillessaan harrastajista "muukalaisen" jalkapallon kanssa. (Anttonen 1993, s. Kestävyysjuoksijalta vaadittiin samoja ominaisuuksia kuin esimerkilliseltä suomalaiselta, jonka ominaisuudet Jari Heinonen on tiivistänyt seuraavasti: "Itsepäinen ja omaansa luottava sitkeä, peräänantamaton ja jääräpäinen raataja ja raivaaja on pitkään ollut suomalaisuusihanteen keskeinen rakennusaihe." (Heinonen 1997, 4 7) Samoista aineksista kehittyi myös hyvä hiihtäjä. Lajina hiihto oli lähempänä suomalaista arkea, mutta sille löytyivät myös kalevalaiset juuret. Vartia nosti urheilijoiden esikuvaksi "Suomen sodan aikuiset, Porin Kuninkaallisen Rykmentin uljaat pojat": "Meidän tulee itse pyrkiä samanlaisen mielen ja ruumiin lujuuteen; Porin rykmentin hengen pitää vallata jokaisen satakuntalaisen nuorukaisen, entisten porilaisten teräksisen tarmon tulee tarttua jokaiseen satakuntalaiseen voimistelijaan ja urheilijaan." Sotahistorian merkitys urheiluvoittojen ylevöittäjänä korostui Suomen itsenäistyttyä. Tässä mielessä kilpaurheilun lyhyessä ajassa saavuttama suosio näytti yllättävältä. Ja mikä kerran on oikein polttava ajan tarve, se lyö helposti voimansa ajan uskonnolliseen ja siveellisiin käsityksiin. Urheilijan oli valmistauduttava suurkilpailuihin suurten isänmaallisten tehtävien vaatimalla huolella. (Laitinen 1983, 185, 189-192, 199-200) Kilpaurheilulle etsittiin myös historiallisia juuria. Eräiden urheiluvaikuttajien ajattelussa urheilu nousi suorastaan uskonnon asemaan. Urheilun voi sanoa ottaneen jossakin määrin evankelis-luterilaisen kirkon paikan Suomessa 1900luvun alussa. Itse urheilunkin on sanottu Suomessa olevan pyhää. 54) Urheiluun liittyvät tunne-elämykset ovat tuottaneet pyhyyttä tavoittavia kokemuksia, joita nationalistinen ulottuvuus on usein vahvistanut. Yhdeksi kansalaisuskonnon kulttipaikaksi muodostuivat eri puolille maata rakennetut "urheilupyhätöt". Muistuu mieleen esi-isiemme urotyöt kolme vuosisataa sitten Saksan maalla. Suomen Urheilulehti liitti yhteen 30-vuotisen sodan ja urheilun kuvatessaan Pariisin olympiakisoissa menestyneiden urheilijoiden vastaanottoseremoniaa 21.7.1924: 68 LIIKUNTA & TIEDE 42. Esimerkkeinä hän mainitsi Petri Kettusen ja Larin Parasken. Kisojen uskonnollinen luonne korostui Pihkalan kuvailemalla tavalla etenkin 1930-luvulla. Okkolan mukaan tämä "mystillinen isänmaanrakkaus" ja "runouden kipinä" oli vastustamattomasti vienyt suomalaiset voittoon. Larin Paraskelta oli merkitty muistiin 32 000 säettä, "mikä lienee maailmanennätys alallaan". Hän katsoi esimerkkien osoittavan, "ettei ennätyskiihko, joka nykyään niin 'räikeästi' esiintyy kilpaurheilussamme, ole suinkaan kansamme luonteelle vieras, vaan on sillä päinvastoin syvälle ulottuvat ja laajalle levittäytyneet juurensa kansassamme". Sinivalkoisen kunnian "edestä kannattaa kiristää irti viimeisetkin sisunsa, fyysillisestä tuskastakaan välittämättä, ja taistella niin kuin taistellaan ainoastaan elämästä ja kuolemasta". Heikki Lehmusta korosti Athlos-lehdessä 3/1925 isänmaallisen tunteen innoittaman urheilun olevan parasta urheilua: "Viisaasti menettelevätkin ne kansakunnat, jotka toimivat siten, että kansansielu tuntee jok'ikisen väreilynkin urheiluelämässä, siten että kansakunnan sydän voimakkaasti sykähtää jokaisesta urheiluvoitosta, jonka oman maan poika on saavuttanut, ja tahto terästyy tappiosta. Urheilulla on usein keskeinen asema tämän uskonnon seremonioiden ja pyhyyden kokemusten tuottajana. Palkintona oli luvassa kansan "lämmin kiitollisuus", joka yksinään riitti kannustamaan sankaritekoihin. Kun asiat tälle kannalle pääsevät, voivat olympialaiset saavuttaa taas uskonnollisen luonteen, joka on erityisen lähellä niiden ruumiillista puolta." Olympiakisat kehittyivät jossakin määrin Pihkalan toivomaan suuntaan, mistä olivat osoituksena mm. Esimerkiksi Lauri Pihkalalle kehittyi Harri Salimäen (2000) mukaan suoranainen urheilu-usko. Sitä on kaikin voimin koetettava estää, sillä 'eteenpäin on elävän mieli'. Okkola viittasi kirjoituksessaan myös runoniekkojen kilpalaulantoihin. Ainoastaan tällaiset voimakkaat tunneja tahtoaaltoilut kasvattavat ja nostattavat kansakuntaa, joka muuten saattaisi veltostua sekä haudata erikoisuutensa ja uinuvan lahjakkuutensa. Siten voi esim. vaatimus terveen ruumiin antamisesta jälkeläisilleen muodostua ankaraksi siveelliseksi velvoitukseksi ja kaikki rotukelpoisuutta edistävä on kohoava maineeseen. (Dyreson 1995) Berliinissä kansallissosialismin ihannoima ruumiillisuus oli pääosassa. Hän väitti urheilijoita innostavan kilpailuvietin kannustaneen runonlaulajia yhä parempiin suorituksiin. Uskontotieteilijä Ninian Smart viittaa pyhän käsitteellä "aikoihin, tiloihin ja paikkoihin, asioihin ja esineisiin sekä tapahtumiin latautuneisiin merkityksiin, jotka vaativat kunnioittavaa ja juhlavaa käyttäytymistä"
Toivo Aro (1919, 152-153) selitti teoksessa Suomi ja suomalainen sivistys, miten vaativat elinolot olivat siunaukseksi Suomen kansalle: "Pohjoisen ilmanalamme jyrkät vaihtelut, karu maanlaatu ja kansan yksinkertaiset ja luonnonmukaiset elämäntavat, ne ovat kaikkia pohjolan kansoja estäneet veltostumasta ja säilyttäneet ne terveinä ja elinvoimaisina. Nurmi otti yhteen mm. Paavo Nurmesta valmistui patsas vuosi Pariisin olympiakisojen jälkeen. (Suomen Urheilulehti 28.7.1924) Pyhän kokemiseen urheilussa on liittynyt oleellisesti myyttisenä esitetty luontosuhde. U. Suomen valtion vuonna 1924 tilaama nuoren juoksijajumalan rintakuva kasvoi Väinö Aaltosen käsissä patsaaksi. Kansainvälisesti tunnetuimpana suomalaisurheilijana Nurmi välitti kuvaa kehittyvästä tasavallasta. Kymmenistä tuhansista suomalaisista tuli 1920-luvulla olympiavoittaja Kolehmaisen tavoin pientilallisia. Nurmi edusti järjestelmällisyyttä ja konekulttuuria nykyaikaa. 6/2005 , TUTKIMUSARTIKKELI ,Urheilu nationalismin työvälineenä Suomessa 69. Lauri Pihkalan kanssa. Seppä. Yrjö Jylhä kuvasi vuonna 1931 Nurmea runossaan "Viimeinen kierros": "Hiilimurskan kylmä valtias, erämiesten veri virtaa suonissas. Urheilu yhdistää ja eheyttää. Urheilusankareista nousi 1900-luvun alkupuolella kaksi yli muiden Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi. Kolehmainen edusti ahkeraa työmiestä, joka muurarintyön lisäksi jaksoi harjoitella sinnikkäästi ja ylsi menestykseen. Sauna sai huomattavan sijan mm. dollisena asiana ja yksilöllisenä harrastusalana, ilman kansainvälistä kilpailua ja ilman patriotismia on oikeastaan vähäarvoinen. Tehtävää hankaloitti se, että vastassa olivat "rikolliset ja kurjat kodit(. Suomen Urheilulehdessä vuonna 1907 asia ilmaistiin seuraavasti: "Se (urheilun merkitys -JK) on suuri siihenkin nähden, että se voi tasoittaa kaikki haitalliset raja-aitaukset eri kansaluokkien välillä, sillä harjoituksissa, kilpailuissa ja näytöstilaisuuksissa kisailivat veljellisesti keskenään ylhäiset ja alhaiset, oppineet ja oppimattomat, varakkaat ja varattomat. Saunomisen oli arvosteltu olevan epäterveellistä ja -hygieenistä sekä polttopuita tuhlaavaa (Anttonen 1993, 100-102). Mm. Huippu-urheilun historiassaan (1935) hän väitti, että Nurmessa "oli jotakin epäinhimillisen karua ja julmaa, mutta hän valloitti maailman kirkkain asein: tahdollaan, jossa oli yliluonnollista voimaa". Suuren osan suomalaista sivistyneistöä oli 1900-luvun alussa vaikea hyväksyä erilaisten intressiryhmien saati yhteiskuntaluokkien olemassaoloa. Hän ennusti Suomen kansan olevan ilman sitä "tuhon oma". Paavo Nurmesta kirjoitettiin toisessa sävyssä. .. Suomen joukkue pystytti ensimmäisen kerran oman saunan Pariisin olympiakisoissa vuonna 1924 (Mämmelä 2004, 55-56). Heidän sankaruutensa sai sivistyneistöltä erilaisen tulkinnan. Lauri Pihkala näki urheilun voivan vetää työläisten jälkikasvun pois työväenliikkeen vaikutuspiiristä. Keskinäisten kiistojen nähtiin vaarantavan isänmaan asian. ) jotka kyllä ovat valmiita jättämään lapsien ruumiillisen ruokkimisen yhteiskunnan huoleksi, mutta kynsin hampain tahtovat pitää heidät henkisessä ilmapiirissään". (Pihkala 1919, 8) Pihkalalle urheilulla LIIKUNTA & TIEDE 42 . "Hannes" sidottiin 1920-luvun alussa vertauskuvallisesti ja käytännöllisesti turpeeseen lahjoittamalla hänelle maatila Piikkiöstä (Viita 2003, 253-270). Luontoäidin kasvatuksen ankaruutta Suomenkin kansa saa niin henkisestä kuin ruumiillisesta kasvustaan kiittää." Toiseksi suomalaisen alkuvoimaisen urheilukunnon lähteeksi Aro löysi saunan. Urheilijoiden kunnioittaminen sai jopa henkilöpalvonnan muotoja. Sen oli "kesytettävä tuhansia villiintyneitä ja luojaties miten myrkkymielisiä lapsia; johdettava heidät elävään kurintajuntaan ja totutettava ehdottomaan, eräissä tapauksissa sokeaan tottelevaisuuteen". Hannes Kolehmaisesta luotiin runebergiläis-topeliaaninen sankari, jossa henkilöityivät sitkeys ja nöyryys. Porvarillisella puolella oli osittain kyse siitä, että kansallisromanttinen kuva suomalaisuudesta oli lopullisesti särkynyt. Porvarilliset urheiluvaikuttajat puhuivat heti vuoden 1918 sisällissodan jälkeen urheilun eheyttävästä vaikutuksesta, minkä työväenurheilun aktiivitoimijat pontevasti kielsivät. Saunan liittäminen urheilun tuki jopa saunomisen säilymistä. Hän valitteli "sähköaikakauden mukavuuden jo meidänkin saloillemme ennättäneen varjoansa heittää". Kolehmainen kytkettiin kansallis-romanttiseen perinteeseen. Heikki Klemetti määritteli Suomen Urheilulehdessä vuonna 1905 Suomen "luonnostaan urheilun luvatuksi maaksi": "Vettä on paljon, pitkät matkat, lunta pyryä ja pakkasta, tiet tukossa ja kinokset korkeat. Urheilijoiden harjoittamana saunominen vahvisti suomalaisten omaakuvaa saunakansana, jota löyly oli lempeästi lyönyt. Tämä niemi se vaatii repäisevää mieltä miehiltään, se vie varpaat ja korvat siltä, joka silkissä sametissa on kasvanut." Klemetin mukaan "joka ei meidän oloissa urheilijaksi, pyryilman uhmaajaksi kehity, se on vetelys tekojaan". Kovat luonnonolot kasvoivat sivistyneistön kirjoituksissa myyttisiin mittoihin. Pihkalan mukaan sivistyneistön ("meidän") oli muistettava tehtävän olevan vaikea. Sotasankarien vähäisyyden vuoksi urheilijoiden merkitys korostui Suomessa. Kolehmainen oli myös ensimmäinen olympiavoittaja, joka verhottiin siniristilippuun. Nurmi edusti nykyaikaista suomalaisuutta kaupunkiin asettuneiden korvenraivaajien jälkeläistä. Sankarin kansanläheisyyttä korosti se, että useimmat kirjoittajat käyttivät Kolehmaisesta etunimeä. Kokoavaksi aatteeksi Seppä nimesi urheilun, jonka "lipun suojaan mahtuu jokainen säädystä ja arvosta huolimatta". Kaikki urheilua harrastavat esiintyvät tasaarvoisina, ja kun he rauhallisissa otteluissaan oppivat toinen toistaan tuntemaan, niin he alkavat myöskin toisiansa kunnioittaa, toinen toisellensa arvoa antamaan, joten on toivottavissa, että urheilun avulla saadaan vähenemään se kansamme kirous, joka tällä hetkellä vihan ja kateuden muodossa erottaa veljen veljestä, kansalaisen kansalaisesta." Yksimielisyyttä vaati myös Suupohjan urheilujuhlilla 10.8.1913 puhunut yhteiskoulun johtaja, maisteri U. Nurmen niskoittelu puhutteli niitä, joille herraviha oli läheinen tunnetila. Lapset ja nuoret oli saatava pois "vihan ja kostoaikeitten kyllästyttämässä ilmapiiristä". Urheilukirjoittajatkin ylistivät toistuvasti saunan ominaisuuksia. Luonteeltaan omapäiseksi ja etäiseksi kuvatun juoksija suosiota kasvattivat voittojen lisäksi hänen kahnauksensa urheilujohtajien kanssa. Maatilan avulla Kolehmainen kytkettiin maaseutuun tukeutuvaan suomalaisuuteen. Karu Pohjolan luonto on Suomessa ja myös Ruotsissa ja Norjassa nähty urheilijoiden ja koko kansan voimanlähteenä. Patriotismin ruokkimana se on vasta täyteläistä, elävää elämää, jota ei yksilön eikä kansakunnan tule väheksyä." Menestyneiden olympiaurheilijoiden vastaanottoseremoniat olivat 1920-1930-luvuilla suuria yleisöjuhlia, joissa valtiovallan edustajilla oli näkyvä rooli. Urheilun toivottiin ja todisteltiin yhdistävän suomalaiset ja sen uskottiin säilyvän vapaana ristiriidoista. Kansan hyvään tahtoon ei enää saanut lainkaan luottaa, vaan sitä oli koulittava määrätietoisesti. olympiakirjoissa ja siitä tuli yksi Suomen olympiajoukkueen tunnusmerkeistä. Hän kiersi rataa laskelmoiden kello kädessä. Kevätmyrskyn kiitäiss' yli maan korven syliin painut tuulta nopsempaan." Martti Jukola, yksi urheilun välittämän suomalaisuuskuvan keskeisiä määrittelijöitä, meni vielä pitemmälle. Kaksi erilaista sankaria: Kolehmainen ja Nurmi Kansakunnan rakennustyössä on käytetty kautta maailman hyväksi esimerkillisiä ja sankarillisia hahmoja
Matti Peltosen mukaan sivistyneistön kehittelemällä "suomalaiselle omakuvalle on ollut tyypillistä ominaisuuksiemme todellisten tai kuviteltujen negatiivinen arvottaminen, joskus aivan äärimmäisyyksiin menevät oman kansallisuuden vähättely, jollaista ei hevin löydä muilta Euroopan kansallisuuksilta". Kansallisuus oli näennäisen sukupuoletonta, mutta käytännössä miehisen toiminnan määrittämää. Myönteistä suomalaisuutta Sivistyneistön urheilun avulla luoma kuva suomalaisuudesta sisälsi ihanteellisen näyn rehdistä ja vaatimattomasta isänmaansa hyväksi toimivasta urheilijaksi. He eivät halunneet päästää naisia pilaamaan pyhintä suomalaislajia. Vain heiltä saattoi odottaa sankaritekoja. Jukola ehdotti, että Suomen mestaruuskilpailuiden ohjelmasta poistettaisiin naisten yleisurheilulajit "virallisen leiman antamiseksi, joka on itsestään maassamme ilmoille noussut". Ja aivan tarpeeksi on hänelle, kun hän uhraa voimistelulle ja uinnille muutamia tunteja viikottain." Jukola paalutti naisten liikuntaharrastuksen rajat ahtaalle. Porvarillinen naisvoimisteluliike, Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto, vastusti 1920-luvulla naisten yleisurheilun ottamista olympiaohjelmaan.(Häyrinen & Laine 1989, 187-188) Tässä se oli samoilla linjoilla kuin porvarillinen naisliike, joka keskittyi vaalimaan kotia ja äidillisyyttä. Te olette vieneet Suomen voittoon. Varoittavaksi esimerkiksijukola nosti Ranskan, jossa naisten yleisurheilulle löytyi ymmärtäjiä: "Mutta Ranskan esimerkki ei ole lainkaan ilahduttava. Jukolan ja Pihkalan näkemyksissä yhdistyi moraalinen paatos haluun määrittää naisten osallistumisen rajat. Sen voi sanoa olleen yhtä lailla sopeuttaja kuin eheyttäjä. Suomen Urheilulehti kysyi 21.4.1921 urheilun parissa toimivien mielipiteitä asiasta. Lisäksi naisten yhteiskunnallinen liikkumavara kaventui selvästi Suomen itsenäistyttyä. "Naiset kuuluvat sänkykamariin" Tämän artikkelin lainauksissa on viitattu sankarimiehiin ja -poikiin ja kerran likkoihin, mikä kuvaa naisille 1900-luvun alkupuolella urheilussa ja laajemmin yhteiskunnassa annettua paikkaa. Siellä jos missään naisten siveellinen taso on varsin alhainen ja hämmästyttävän suuri prosentti naisista kuluttaa vapaa-aikansa kokottija grisettielämän, niin, suorastaan prostitutsionin loassa. Te olette lujittaneet valtakuntaa myöskin sisältäpäin." Vaikka Ingman ja Kukkonen pitivät puheensa olympiasankareille, niin heidän sanansa heijastelivat vuoden 1918 sisällissodan voittajien toiveita. Lauri Pihkala ja Martti Jukola suhtautuivat kielteisesti kilpaurheileviin ja etenkin yleisurheilua harrastaviin naisiin. Mm. Kunnolla juoksemaan oppinut nainen ei edes ollut "enää mikään nainen, vaan on taas mahdollisimman kaukana myöskin naisen olemukseen kuuluvasta esteettisyydestä". (Peltonen 1999, 123) Urheilussa "sisu" on ollut suorastaan keskeinen menestyksen selittäjä tappion hetkellä on selitystä etsitty sisun puutteesta. Suomalainen urheilumenestys kiinnosti työläisiä, mitä työväenliikkeen johto ei pystynyt kiistämään. Benedict Andersonin mukaan kansakunta on kuviteltu yhteisö. (Pakkasvirta 75, 7778) Määritelmä kuvaa hyvin urheilun ja suomalaisuuden välistä suhdetta. Jukolan (Suomen Urheilulehti 70 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005, TUTKIMUSARTIKKELI ,Urheilu nationalismin työvälineenä Suomessa 25.7.1922) mukaan oli "kerrassaan onnetonta ja vastenmielistä katsella naisten pinnistävän esim. Naisten toimeliaisuus pääsi esille naisellisina pidetyillä elämänalueilla: hoivatyössä, kotitaloudessa ja maanpuolustuksen tukitoiminnoissa. Se on tuntenut ja tunnustanut teidän suomalaisen menestyksen omakseen. He eivät olleet ajatuksineen yksin kansainvälisissäkään urheilupiireissä, vaikka heidän käyttämänsä kieli oli kärjekkäimmästä päästä. Maalaisliittolainen apulaisopetusministeri Antti Kukkonen näki Pariisin kisojen suorastaan yhdistäneen Suomen kansan: (Suomen Urheilulehti 28.7.1924) "Luokkaja kielirajat ovat ainakin hetkeksi romahtaneet. oli merkittävä rooli puhdistustyössä. Sen täyttymistä uhkasivat monet vaarat: juoppous, velttous ja kansallinen eripura, jotka laajemminkin uhkasivat sivistyneistön vaalimaa käsitystä rahvaasta. Yhtenä motiivina tuli esille kisojen urheiluliikettä ja koko Suomea yhdentävä vaikutus. Kokoomukselainen pääministeri Lauri Ingman toivoi Pariisin olympiakisojen jälkeen, että "voitot edelleen vaikuttaisivat yhdistävästi omaan kansaanne, että ne lähentäisivät sen eri kerroksia toisiinsa ja siten sisäisesti lujittaisivat Suomen kansaa". Metsäläisyys on joskus nähty myönteisenä, jolloin se on nimetty "suomalaiseksi sisuksi" tai "raivaajahengeksi". Jari Heinosen (1997, 49) mukaan "kansanomaiseen kärsimykseen liittyy sitkeys, uutteruus, ahkeruus, raatajan ylpeys mutta myös herraviha, kiistämisen kulttuuri". suojeluskuntajärjestössä, jonka toimintaan osallistui vain pieni osa työväestöstä. Hänen mielestään naisten urheilu "oli ohjattava tarkoituksenmukaiseen ja oikeaan suuntaan". Kansakuntaan liittyy epätasa-arvosta huolimatta ajatus "syvästä horisontaalisesta toveruudesta", mikä mahdollistaa nimettömän yhteisöllisyyden kokemisen. Suomenkielisen sivistyneistön ihannekansakunta linnoittautui puolustamaan kotia, uskontoa ja isänmaata. Naiset toimivat miesten rinnalla ja miesten työn täydentäjinä omassa feminiinisessä elämänpiirissään. Naisten ei odotettukaan 1900-luvun alussa rakentavan suomalaisuutta urheilusaavutuksillaan. (Nevala 2002, 95) TUL:ssa suhtautuminen naisten yleisurheiluun oli paljon myönteisempää. Toisaalta naiset kehittelivät 1920-luvulla omaa kansainvälistä yleisurheilutoimintaa, mikä osaltaan pakotti KOK:n päästämään naiset olympiastadionille. Ja kukin on pitänyt kunnianaan saada kuulua samaan kansakuntaan teidän kanssanne. Nimimerkki "A. Porvarilliset urheilupiirit halusivat jo 1920-luvun alussa käyttää myös mahdollista olympiaisännyyttä eheyttämisen välineenä. Oikea kilpaurheilu oli Jukolan mielestä miehistä toimintaa. Pihkala oli tosin 1910-luvulla suhtautunut suopeasti yleisurheilua harrastaviin naisiin (Salimäki 2000, 228-229) -mielenmuutos ilmensi omalla tavallaan suomalaisen sivistyneistön muuttumista konservatiivisemmaksi maan itsenäistymisen jälkeen. KOK teki Jukolan (1928) mielestä virheen kelpuuttaessaan naiset Amsterdamin olympiakisojen yleisurheilukilpailuihin: "Naiset kuuluvat sänkykamariin, eivätkä olympiastadionille, missä on tosi kysymyksessä miehisten miesten ja kansojen kamppailuna." Lauri Pihkala näki viiden olympiaohjelmaan otetun naisten yleisurheilulajin olevan "viisi naulaa olympialiikkeen arkkuun" (Häyrinen & Laine 1989, 187-188). juoksu-, hyppytai joissain muussa sellaisessa kilpailussa". Urheilun avulla olikin kiistatta mahdollista tehdä tunnetuksi valkoisen Suomen arvoja. Monta kansallisen kokonaisuuden katkennutta sidettä on jälleen solmittu. Huippu-urheilijoiden maalaistai työläistausta helpotti samastumista urheilijoihin. Hän toteutti ohjelmaansa mm. Suomen kansa on ennenkuulumattoman yksimielisesti iloinnut teidän voitoistanne. Urheilun on ollut helppo kiinnittyä tähän ar. Jukola (1932) otti sanojaan jonkin verran takaisin 1930-luvulla. Näin myös tapahtui vuonna 1923 muutamiksi vuosiksi (Häyrinen & Laine 1987, 187-188). Huippu-urheilu tuki hyvin sivistyneistön suomalaisuuskäsitystä maailmansotien välillä. Näinä kansallisen myötäkäymisen päivinä me täällä kotimaassa ilon kannustamina olemme ojentaneet veljenkättä toisillemme. V I" arveli, että "saattaisivat tuollaiset suurkisat ainakin jonkun verran toistakin leiriä innostuttaa" Työväen Urheiluliitto (TUL) voisi kisojen ansiosta "ymmärtää kuuluvansa Suomen maahan ja sen kansaan!" Valtiovallan edustajat korostivat olympiaurheilijoiden voitonjuhlissa urheilun merkitystä eheyttäjänä. Naiselta ei suinkaan pitäisi puuttua toimintaa joutoaikoina, jos hän vain tahtoo pitää silmällä tulevaa asemaansa perheenäitinä
Lehmusta H. Juhlapuhe, jonka yhteiskoulun johtaja, maisteri U. Klemetti H. 1925. Se todisti kovan työn johtavan menestykseen yksilöja yhteiskunnan tasolla. 1905. Jylhä V. Katseita suomalaisuuteen. Nevala S-L. Lauri Pihkala modernin urheiluaatteen esitaistelijana. Karhu majapaikan vahtina. Suomalaiselle naiselle tehdään vääryyttä, jos häneltä evätään rataja kenttäurheilu, Suomen Urheilulehti 85/1932. Kokkonen J. Kirjojen Maailma 4/1930. Mämmelä T. Sarlin K. Teoksessa Pakkasvirta Jussi & Saukkonen Pasi, Nationalismit. Esitelmä, jonka tri K. U. Rahvas on saanut kuulla sivistyneistöltä kylliksi kielteisistä ominaisuuksistaan; urheilun avulla se on voinut ja saanut kokea myönteistä suomalaisuutta. 1989. Teoksessa Suomi ja suomalainen sivistys. Keuruu. Suomalaisten saavutuksista fyysillisen kulttuurin alalla. Wilskman 1. Anttila J. Mistä johtuvat suomalaisten voitot. 1922 . Suomen Urheilulehti 21.4.1921 Onko koetettava saada ensi olympialaiset Suomeen. Kansakunta pienoiskoossa lottaja suojeluskuntaperhe, teoksessa Gordon Tuula, Komulainen Katri ja Lempiäinen Kirsti (toim.) Suomineitonen hei! Kansallisuuden sukupuoli. Jyväskylä. Vartia A. 1995. Viita 0. Helsinki. Teoksessa Gordon Tuula, Komulainen Katri ja Lempiäinen Kirsti (toim.) Suomineitonen hei ! Kansallisuuden sukupuoli. 1924. 2004. Jyväskylä. Jukola M. 1930. Tampere. 1922 . Dyreson M. 2003.Hymyilevä Hannes. 1935Huippu-urheilun historia, Helsinki. Laitinen E. 1906. 1997. Pakkasvirta J. 1999.Post-patria. Urheilu ja isänmaanrakkaus, Athlos 3/1925. Globalisaation kulttuuri Suomessa7Tampere. Tampere. Teoksessa Jorma Tiainen & likka Nummela (toim.), Historiaa tutkimaan . AroT. Helsinki. Nuori Voima Jukola M. 2004. Olympica: The International Journal of Olympic Studies, Volume IV, 23-48. U. vomaailmaan. & Laine L. Työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa. Häyrinen R. Remy J. AnttonenV. Suomalaiset olympialaisissa. Suomen Urheilulehti 28.7.1924. Kansallisuuden tekeminen ja toisto. 1921. LIIKUNTA & TIEDE 42 . Bibliotheca Historica 62. Suomalaista voimistelua ulkomailla Katajaiset Pietarissa. Valtaeliitit ovat useimmiten parhaiten "kyenneet suodattamaan oman nationalistisen maailmankuvan massoille, muokkaamalla populaareja perinteitä moderneiksi tai kansallisiksi". Marketing National ldentity: The Olympic Games of 1932 and American Culture. & Ruuska P. Saarijärvi. Urheilusta käyttövoimansa saanut nationalismi on sijoittunut ylhäältä päin luodun kansakunnan ja kansan käsittämän Suomen leikkauspisteeseen. Ilmiö ei ole yksinomaan suomalainen. Käsityksiä suomalaisuudesta traditionaalisuus ja modernisuus. Puhe, jonka lehtori Arvo Vartia piti Harjavallan urheilukentän vihkiäisissä 6. Heinonen J. Teoksessa Soihdunkantajat tositarinoita kesäolympiakisoista. p:nä heinäkuuta 1913, Suomen Urheilulehti 43/1913. 6/2005. Rikala piti Tampereen voimistelujuhlassa 17.Vl.06, Suomen Urheilulehti 6/1906. 1983. Suomen Urheilulehti 7/1907. 2002. 1919. Toisinaan eliitti on joutunut myöntämään kulttuurisen valtansa rajallisuuden. Jukola M. 2003. Helsinki. Suomen Urheilulehti 21.7.1924. Suomen Antropologinen Seura. LÄHDELUETTELO Alasuutari, P. 1923. Suomen Urheilulehti 20/1909. 1919. 2000. Urheilemaan nuoriso!, Suomen Urheilulehti 8/1905 Lempiäinen K. Urheilumenestys sisälsi eräänlaisen lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. 2005.Käsitteitä, teorioita ja tulkintoja. Vammala. Urheilun avulla oli mahdollista luoda eräänlaista riippumatonta kulttuuria. Talviurheilujuhla Helsingissä 1907. Suomea suojaamaan, Helsinki. 1993. Sport, Nation und ldentität, teoksessa Klaus Heinemann & Manfred Schubert (toim.), Sport und Gesellschaften. Seppä piti Suupohjan piirin voimisteluja urheilujuhlissa Kristiinan kaupungissa 10.8.1913, Suomen Urheilulehti 18.9.1913. Churchill ja Suomi. 1999. Pysy Suomessa Pyhänä Onko Suomi uskonto?Teoksessa Mitä on suomalaisuus. Salimäki H. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXII. Ilahduttava ajanmerkki . Winston Churchillin Suomea koskeva ajattelu ja toiminta 19001955. Porvoo 2005, 7089. OkkolaT. Naisurheilu oikeille jäljille!, Suomen Urheilulehti 25.7. Suomen kansa juhlinut olympiasankareitaan . Velikulta 14/1912. Ruotsila M. 2002. 1932. Porvoo. Suomen Urheilulehti 3/1907. Suomalaisuus kansallisena omanakuvana. 1928. Jukola M. Pihkala L. Kuvittele kansakunta. Isänmaan ja urheiluuskon mies. Urheilumenestyksellä mitattuna Suomi kuului vuosina 1912-1936 suurvaltaluokkaan. 2005. Urheilijoiden omia kommentteja pääsi 1900luvun alussa julkisuuteen hyvin harvoin. Valtava vastalauseiden myrsky nousi, kun Tahko Pihkala yritti panna maaottelujuoksusta kieltäytyneen Paavo Nurmi järjestykseen vuonna 1927. Kokonaisuudessaan urheilun edustama suomalaisuus näyttää palvelleen sivistyneistön asettamia päämääriä, mitä edesauttoi se, että tulkintavaltaa käyttivät urheilujohtajat ja lehtimiehet. 1928. Rikala K. 2002. Urheilijan Joulu 1924. Olympiavoittajat kotiutuvat. Pesäpallo kansallispeli 60 vuotta . Teoksessa Mitä on suomalaisuus. Teoksessa Pakkasvirta Jussi & Saukkonen Pasi, Nationalismit. (Remy 2005, 75) Suomessa urheilu soveltui tarkoitukseen hyvin. Se on tarjonnut näyttämisen mahdollisuuksia sekä herroille että Suomen kansalle. 1993. Suomi urheilun suurvaltana (toimittanut Erkki Vasara). Viel' elää isäin henki, Suomen Urheilulehti 29.1.1921 Seppä U. Tämänvuotisen Olympian juhlat, Suomen Urheilulehti 4/1906. Nuori Voima Jukola M. Eichberg H. Helsinki. Peltonen M. Tampere. Kansakunnat kultajahdissa Urheilu ja nationalismi. Kilpailu ja kansamme luonne, Suomen Urheilulehti, 28.2.1923 OkkolaT. Porvoo 2005, 4869. Suomen Antropologinen Seura. TUTKIMUSARTIKKELI, Urheilu nationalismin työvälineenä Suomessa 71
* Tiivistelmä Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. 03-2829222 sähköposti.· katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Leena Nieminen Vastaava toimittaja Liikuntatieteellinen Seura puh: 09-45427214 sähköposti. Sen sijaan käsikirjoituksen tekstin sisälle omalle rivilleen kirjoitetaan kuvioiden ja taulukoiden numero ja otsikko siihen kohtaan tekstiä, johon kirjoittaja haluaisi sen sijoitettavan tekstiä taitettaessa. Kansainvälisissä julkaisuissa aiemmin julkaistuja tutkimuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi suomenkielisenä versiona, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityistä merkitystä. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu mm. Julkaisuoikeudet Käsikirjoitukseen on liitettävä saatekirje, jolla kirjoittajat vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. Toimitusryhmä käsittelee lehden vastaanottamat käsikirjoitukset toukokuun aikana ja valitsee niille kaksi asiantuntija-arvioijaa. Artikkelin tekstitiedosto lähetetään lehden toimitukseen (toimisto@lts.fi) sähköpostin liitteenä. Aikataulu Käsikirjoitukset toimitetaan 28.4.2006 mennessä Liikunta & Tiede -lehden toimitukseen sekä paperikopioina postiosoitteeseen Liikuntatieteellinen Seura, Liikunta & Tiede -lehti, Olympiastadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki että sähköisesti sähköpostiosoitteeseen toimisto@lts.fi. Kukin kuvio ja taulukko lähetetään omana erillisenä tiedostonaan sähköpostin liitteenä yhdessä tekstitiedoston kanssa. nieminen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Liikunta & Tiede tutkimusartikkelinumero 2006 kirjoitusohjeet 1. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää vastaava englanninkielinen otsikko ja tiivistelmä. Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Käsikirjoitusten laajuus on enintään 15 sivua. Teksti kirjoitetaan vasen reuna tasattuna ja ilman tavutusta. Kirjoitusohjeet on julkaistu numerossa 6/2005 sekä osoitteessa http://www.lts.fi ja niitä voi tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuntatieteellisestä Seurasta. Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki) 28.4.2006 mennessä. Lehti indeksoidaan kansainväliseen liikuntatieteelliseen SPORT -tietokantaan sekä kotimaiseen KATI -tietokantaan. Julkaistavaksi tarjottavat käsikirjoitukset toimitetaan LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen (os. Tekstin fontti on Times New Roman 12 pts. Käsikirjoitukset laaditaan seuraavasti: * Otsikkosivu Otsikkosivulta ilmenee käsikirjoituksen otsikko (enintään 120 merkkiä sisältäen myös välilyönnit), lyhyt otsikko (enintään 45 merkkiä sisältäen myös välilyönnit), kirjoittajien nimet, yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköpostiosoite). Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi ko. Hyväksytyt artikkelit julkaistaan Liikunta & Tiede -lehden numerossa 6 / 2006 ja LTS:n internet-sivulla (http://www.lts.fi) joulukuussa 2006. Liikunta & Tiede -lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. Tekstin riviväli on 1.5, marginaalit ovat 72 LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 25 mm (ylä, ala, vasen, oikea). Käsikirjoitusten muoto Käsikirjoitukset lähetetään lehden toimitukseen sekä kolmena paperikopiona että sähköisenä tallenteena. TUTKIMUSARTIKKELIT 2006 Käsikirjoitukset toimitukseen 28.4.2006 mennessä LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee tieteelliseen asiantuntijaarviointiin perustuvia tutkimusartikkeleita. 4. Arvioinnin perusteella hyväksytyt käsikirjoitukset julkaistaan LIIKUNTA & TIEDE -lehden numerossa 6/2006 sekä LTS:n internet-sivuilla ( ww.lts.fi). Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Toimitusryhmä voi hyväksyä julkaistavaksi myös aiemmin kansainvälisessä tiedejulkaisussa tai tieteellisen kongressin kokoomateoksessa julkaistun tutkimuksen suomenkielisen version, mikäli sillä katsotaan olevan erityistä merkitystä. Prosessin päätyttyä toimitusryhmä päättää julkaistavista artikkeleista loka-marraskuussa. Kuviot ja taulukot toimitetaan erillisinä painokelpoisina paperikopioina eikä niitä sijoiteta käsikirjoitustekstin sisälle. 5. * Asiasanat 3-8 kpl * Johdanto * Tutkimusaineisto ja -menetelmät * Tulokset * Johtopäätökset ja pohdinta Johtopäätösten ja pohdinnan toivotaan sisältävän myös lyhyehkön taustoittavan arvion siitä, miten esitetyt tulokset ja johtopäätökset täydentävät tai kyseenalaistavat aiempaa. tieteenalan kotimaista asiantuntijaa. Lisätietoja: Katriina Kukkonen-Harjula Päätoimitta1a UKK-instituutti puh. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artikkeleita ei saa julkaista samansisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. Lyhyt otsikkoa käytetään julkaisussa artikkelin sivun tunnisteena. 3. leena. lausuntojen perusteella. Julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä em. Toimitustyössä noudatetaan tieteellistä asiantuntija-arviokäytäntöä. Arviointiprosessi tapahtuu toukokuun ja syyskuun välisenä aikana. Paperikopioiden sivut numeroidaan. 2. Artikkelityypit Käsikirjoitukset voivat olla tieteellisiä alkuperäistutkimuksia tai katsausartikkeleita
Turun yliopisto. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. Jos tällaiseen materiaaliin kuitenkin viitataan, merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus "julkaisematon" eikä julkaisematonta materiaalia mainita lähdeluettelossa. Pulkkinen, L. Yksityiskohtien tulee olla riittävän selkeitä niin, että ne erottuvat myös kuviota pienennettäessä. 4. Joukkueellinen yksilöitä. 10. 161/18.2.1972. Helsinki: Duodecim, 54-68. 2000. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. Kuvioille annetaan erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. M. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. 1972. Artikkelit Kannas, L. Taulukot numeroidaan ja otsikoidaan selkeästi. Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisu vuosi ja erityisesti kirjoissa tarvittaessa myös sivunumero (esim. Prospective 1-year follow-up study. Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. 2002. Taulukoissa numeroiden desimaalierottimena käytetään pistettä, ei pilkkua. Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi painokelpoista paperikopiota. New York: Academic Press, 63-105. Luvut kokoomateoksessa Oja, P. Väitöskirja. & Armstrong, N. (Duda 2001; Lintunen 2000). tutkimustietoa, mahdollisesta jatkotutkimustarpeesta sekä tulosten mahdollisista käytännön sovelluksista. * Lähdeluettelo * Taulukot, kuviot ja kuva tekstit 6. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä, esim. ". 2003. & Tynjälä, J. Liikuntakasvatuksen laitos. Helsinki: WSOY. Komiteanmietintö 1976: 42. World Health Organization Technical Report Series 516. Dimensionen sportmotorischer Leistungen. G. Jyväskylän yliopisto. Myös niiden määrä pitää minimoida. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. New York, NY: Random House. Kivinen, P. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. Eripainokset Artikkelien eripainokset pitää tilata heti kun käsikirjoitus on hyväksytty julkaistavaksi. & Mechling, H. Vierasperäisistä termeistä käytetään suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. 1986. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteinä, kirjoitetaan ensimmäistä kertaa mainittaessa kokonaisuudessaan. Teoksessa: I. Kuviot Kuvioiden tehtävänä on täydentää tekstiä. 1998. Raporttisarjat Youth and drugs. 7. Yleisenä ohjeena alkuperäisartikkelissa lähdeviittausten määrä voi olla enintään 40 ja katsausartikkelissa enintään 120 sisältäen myös välilyönnit. LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 73. Penttinen, S. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. Artikkelien pdf-tiedosto on kopioitavissa LTS:n internet-sivulta joulukuussa 2006. (Roberts & Ommundsen 1996). 1995. Kustannukset peritään artikkelien kirjoittajilta tilauksen mukaisesti. 9. Sarja julkaisut Mikkelsson, M. Physical activity patterns in secondary schoolchildren. Teoksessa: P. B. Baltes & 0. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. & Kytökorpi, L. Turun yliopiston julkaisuja D 320. Pehkonen 1999, 69). (Telama ym. Lisensiaatintutkimus. Kuvioitten takapuolelle merkitään käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi ja kuvion numero. Väitöskirja. EuropeanJournal of Physical Education 5 (2), 147-157. Lähdeviittaukset Lähteiden määrä tulee pitää kohtuullisena. Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee pääsääntöisesti välttää. Heikinaro-Johansson, P., Huovinen, T. 1982. Huumausaineita käyttävien nuorten persoonallisuudenpiirteistä ja ja sosiaalisista taustatekijöistä, Helsingin yliopisto. Nuoruuden kasvuympäristöt ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. Brim, (toim.) Life-span development and behaviour, Vol. Self-control and continuity from childhood to late adolescence. Report of a WHO study group. Schorndorf: Hoffmann. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. "Pehkonen (1999, 69) osoitti, että ... Welsman, J. Psykologian pro gradu tutkielma. WHO Koululaistutkimus 1986 1998. Kuviot tallennetaan omiksi tiedostoikseen (mieluiten tiffmuodossa) ja lähetetään sähköpostilla lehden vastaavalle toimittajalle yhdessä tekstitiedoston kanssa. 8.Taulukot Taulukoitten määrä pitää minimoida. Väitöskirja. Lait ja asetukset Huumausaineasetus 1972. 1983. Taulukot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla lehden toimitukseen yhdessä tekstitiedoston kanssa. Liikunta & Tiede 35 (4), 4-10. 2002). Uronen, V 2003. Eripainosten kustannukset riippuvat mm. Concepts and theories of human development, 2nd ed. Geneve. Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. 1998. Jyväskylän yliopisto. Vuori & S. Lerner, R. Opinnäytteet Rovio, E. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta: http://kirjasto.jyu.fi/jyk/kokoelmat/sarjaohjeet.pdf Esimerkkejä lähdeluettelon laadinnasta Kirjat Bös, K. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lähdetietojen lisäksi merkitään internetin hakemistopolku. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Kun lähteenä käytetään internetin kautta tavoitettua artikkelia, kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artikkelin lähdetiedot. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. Komiteanmietinnöt Perhekasvatustoimikunnan mietintö. Taulukoista toimitetaan kaksi erillistä paperikopiota. 2003. sivumäärästä ja painoksen suuruudesta
Työvoimaministeriön verkkosivuilla esitellään ammatinkuvauksia. Liikuntalain perusteluissa mainitaan yhteiskunnan kehittäminen liikunnan avulla. Olemmeko auttajia vai palvelijoita. Hyvin toimeentulevat, hyväkuntoiset eläkeläiset ostavat liikuntapalveluita terveytensä tukemiseksi. Liikunnassa oli "tärkeää välttää liiallista kilpailullisuutta" ja "terveellisiä liikuntamuotoja" piti edistää vapaa-ajan ja harrastamisen sisällöissä. Terveydenhuolto natisee liitoksissaan yhä nuorempien elämäntapojensa seurauksena sairastuneiden ja korkean iän myötä terveytensä menettäneiden sumassa. . Ratkaisevaksi nousee miten uskottavuutemme, arvomme ja asenteemme sijoittuvat liikunnan ulkopuolisten tarkastelijoiden arvotuksissa. Alexander Holthoer Lehtori, tutkija Yrkeshögskolan Sydväst Sähköposti: alexander.holthoer@sydvast.fi. Liikuntaa odottavat mukavat markkinanäkymät. Vaalimamme poliittinen uskottavuus yhteiskunnallisen hyvän tuottajana heikkenee, jos liikunnan ammattilaisten toiminnan painopiste siirtyy palveluiden tuottamiseen markkinoiden ehdoilla -yhä kalliimman ja paremman tarjoamiseen yhä harvemmille. V ain yksi viidestä liikunnanohjauksen opiskelijasta toivoo ensisijaisesti työuraa julkisella sektorilla, vaikka neljä viidennestä lopulta sinne sijoittuu. Suomalaisten nopea ikääntyminen, vaurastuminen ja kasvava laatutietoisuus luovat uusia, laajoja asiakasryhmiä. Omista uskomuksistamme huolimatta liikunta saattaa edelleen olla liian hauskaa vakavasti otettavaksi. viidenneksi arvostetuimmaksi ammatiksi vuoden 2001 syyskuun tapahtumien jälkeen katastrofien, auttamisen kykynsä ja taitojensa myötä. Toisaalta liikunnan ammatillinen uskottavuus ei vielä tunnu riittävän, jotta se miellettäisiin aidoksi osaksi uutta, terveyttä edistävää terveydenhuoltosektoria. Kenen joukoissa liikunnan ammattilaisten tulisi seistä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tähänastiset kokemukset kuntavelvoitteista ilman sanktioita eivät liikunnalle paljoa lupaa. Julkinen sektori tukee opiskelijoiden toivetta siirtämällä liikuntapalveluita enenevässä määrin yksityiselle sektorille. Terveyden edistämisen asemaa lainsäädännössä ja kansanterveystyössä pyritään lähivuosina tarkentamaan. Nuoriso taas on tykästynyt taitoa ja välineitä vaativiin liikuntamuotoihin. "Ehkäisy, ennaltaehkäisy" kirjattiin kymmenessä terveydenhuoltoalan nimikkeessä. Miten tämä sujuisi liikunnan ammattilaisilta ... Teksti: Alexander Holthoer ONKO BRÄNDI KUNNOSSA. "Tärkeä" löytyi neljässä terveydenhuoltoalan, yhdesOmista uskomuksistamme huolimatta liikunta saattaa edelleen olla liian hauskaa vakavasti otettavaksi 74 LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 sä sosiaalialan ja viidessä opetusalan nimikkeessä (joukossa liikunnanopettaja) . Liikunnan ammattilaiset saavat hyödyntää asiantuntemuksensa koko kirjon ja tuottaa yhä laadukkaampia, erikoisempia ja kalliimpia liikuntaharrastuksia. Myös tulevaisuuden uhkakuvat näyttävät tukevan liikunta-alaa. Tuomo Lappalainen kertoo Suomen Kuvalehden (18/2004) "Ammattienarvostus"-tutkimuksen tuloksista kuinka arvostuksen kärki rakentui lääkärikunnan eri nimikkeistä ja kuinka palomiehet yllättäen ponkaisivat sijalta 51. Sisäisiä sankareita ja arvostusta Mutta kun liikunnan merkitystä korostetaan, puhutaanko silloin samalla liikunnan ammattilaisten merkityksestä. Kovassa ytimessä ovat silloin sosiaalija terveydenhuollon asiantuntijuudet ja toimintakulttuurit. Liikunta mainitaan tärkeänä elementtinä kaikissa merkittävissä terveydenhuollon haasteita puntaroivissa strategioissa ja ohjelmissa. Sana "edistäminen" esiintyy neljän terveydenhuoltoalan nimikkeen kuvauksissa. Valistuneet isät ja äidit edellyttävät monipuolisuutta ja ammattimaista kasvatuksellisuutta lastensa liikuntaharrastusten tuottajilta. Keski-ikäinen, koulutettu väestö on maksukykyistä, laatu tietoista ja elämyshakuista. Uskottavuus osaajina ja tekijöinä on vahva, mutta aatteiltaan ja arvoiltaan heitä saatetaan edelleen epäillä "vanhoiksi, ilkeiksi liikunnanopettajiksi" joiden vaikutuksia tulevaisuuden terveyden edistämisen tulisi rajata tekemiseen ennemmin kuin näkemiseen. Vuonna 2002 Veli-Matti Seppälän Kuntaliitolle tekemässä selvityksessä liikuntatoimien viranhaltijat arvioivat terveystoimen sitoutumisen ja kiinnostuksen yhteistyöhön keskimääräistä heikommaksi, pääosin nimelliseksi ja sopimuksenvaraiseksi, mutta näkivät yhteistyön kehittymisen seuraavan viiden vuoden aikana erittäin merkittäväksi ohittaen useimmat perinteiset kumppanuudet vapaa-aikasektorilla. Uudistuvassakin laissa oletetaan kuntien huolehtivan ja koordinoivan terveysnäkökohtien huomioon ottamista sosiaalija terveydenhuollon rakenteiden ulkopuolella. "Terveys" mainittiin yhdeksässä terveydenhuoltoalan nimikkeessä sekä liikunnanopettajan ja liikuntatoimen kuvauksissa
Vuonna 1980 alkanut Laseri-tutkimus on puolestaan tuonut runsaasti tietoa liikunnan terveysmerkityksestä. Suomessakin, jossa on nopeasti vanheneva väestö, on herätty huomaamaan ei-tarttuvien tautien torjumisen tärkeys. Kymmenen vuotta myöhemmin Lea Pulkkinen aloitti oman lapsitutkimuksensa, josta on seurannut runsaasti tietoa persoonallisuudesta ja sen sidonnaisuudesta ympäristöön. Lasten ja nuorten psyykkinen kehitys voi nyky-Suomessa olla huomattavasti parempaa kuin koskaan aikaisemmin. Valtava määrä yksilökohtaista kehitys tietoa on kertynyt ja kertyy edelleen neuvoloissa ja kouluissa. Syinä ovat ennen kaikkea synnynnäiset kehityshäiriöt, puutteellinen ravinto ja fyysisen ympäristön vaarallisuus: tarttuvat taudit, onnettomuudet ja väkivalta. On kuitenkin toisenlaisiakin olosuhteita väkivaltaa, laiminlyöntiä ja piittaamattomuutta joissa syntyy epäterveellisen kehityksen noidankehiä. Seurauksena on lasten ja nuorten pahoinvointia, psykosomaattisia ja psyykkisiä ongelmia, LIIKUNTA & TIEDE 42 -6/2005 75. Lapsikuolleisuus on Suomessa yksi maailman alhaisimmista. Lasten kehityksen seuraamisella vankka perinne Suomessa on kerätty useita lapsikohortteja, joihin kuuluvien lasten kehitystä on sitten seurattu. Myös lasten ja nuorten elämä on olosuhteiden takia fyysisesti helpompaa nyky-Suomessa ja tarttuvien tautien uhka kaikista uusista vaaroista huolimatta huomattavasti entistä pienempi. Nuorilla tulevat kuolemien aiheuttajina mukaan myös omat elintavat, jotka ovat tulosta ajautumisesta, ei omakohtaisista valinnoista. XIV Liikuntalääketieteen päivät Teksti: Antti Uutela PANOSTUS LASTEN LIIKUNTAAN ON SIJOITUS HUOMISEEN Tänä vuonna maailmassa sattuvista 58 miljoonasta kuolemasta 35 miljoonaa, eli 61 prosenttia, aiheutuu elintavoista riippuvista kroonisista sairauksista. Vastaavasti Jyväskylässä tehty WHO:n koululaistutkimuksen Suomen osuus, Tampereella tehtävä Nuorten terveystapatutkimus ja Stakesin kouluterveyskysely kaikki kertovat omalla äänellään siitä, minkälaisia muutoksia nuorten terveydessä, elintavoissa ja niihin liittyvissä tekijöissä on tapahtunut. Kaikkien ikäryhmien elämänkulku on muuttunut valtavasti sotienjälkeisessä Suomessa. Siksi on oikein pohtia lasten ja nuorten liikuntakysymyksiä juuri nyt, kun niin suuri osa julkisista terveysmenoista kuluu ikääntyneisiin ja erityisesti sairauksien hoitoon ja kun yleinen mielenkiinto koskee vain lähiaikoja. Nykyajan lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden aikuisia ja vanhuksia. Yksi näistä on Arvo Ylpön ja Arvo Lehtovaaran vuonna 1956 keräämä Terve lapsi -aineisto, jossa selvitettiin niin fyysistä kuin psyykkistäkin kehityskaarta. Lasten ja nuorten kuolemantapaukset ovat myös jatkuvasti vähentyneet. Pääsyinä tähän ovat suuri talouskasvu, elinkeinorakenteen muutos ja olennaiset kulttuurimuutokset. Erityisesti toivoisin, että lapsitutkimukset, myös liikuntaan liittyvät, ottaisivat käsittelyynsä myös Suomessa jatkuvasti lisääntymässä olevat terveyserot. Taustalla on Suomessakin suurena esiintyvä yhteiskunnallinen eriarvoisuus, joka vaikuttaa kehitysmahdollisuuksiin ja haasteisiin. Edelleen kymmenen vuotta Pulkkisen tutkimuksesta käynnistyi suuri suomalainen kaksostutkimus, joka laajentuessaan antoi mahdollisuuden tutkia geneettisten tekijöiden ja ympäristön vuorovaikutussuhteita nuoruudesta alkaen. Lasten kuolemista pääosa tapahtuu kehitysmaissa. Ja voimme odottaa vielä parempaa: Kansanterveyslaitoksessa työnsä aloittanee ensi vuonna lapsitutkimusyksikkö, joka tuo kroonisten sairauksien riskitekijätutkimuksen lapsuuteen saakka. Tämä tieto ei ole ainakaan toistaiseksi päätynyt rekistereihin ja siten niihin liittyviin tieteellisiin tutkimuksiin, mikä on vahinko. 1940luvulla kehitetty äitiysja lastenneuvolajärjestelmä ja muut tukitoimet ovat tämän merkittävän saavutuksen taustalla. Lasten kuolinsyyt ja paljon muutakin toki tiedetään. Tuore WHO:n raportti kertoo aikuisväestön osalta kuolemien aiheuttajana olevan yhä useammin ei-tarttuvien tautien myös kehitysmaissa. Näin käy varsinkin siitä syystä, että yksilökehityksen tavoitetaso asettuu nykykulttuurissamme korkealle. Liikuntalääketieteellinen keskustelu on tärkeää myös ruumiinkulttuurin rahoituksen ohjaamisen kannalta. Terveyserot käsittelyyn Edellä mainitun hyvän lisäksi toivon, että jo käynnissä olevat kohorttitutkimukset voisivat jatkua ja että uusia kohortteja edelleen poimittaisiin ja että näitä kohortteja myös seurattaisiin aktiivisesti aikuisuudessa. Kun kehityksen ehdot ja toisaalta tietopohjamme muuttuvat, uudet tutkimuskohortit ovat jatkuvasti tarpeellisia. Kaikki lapsia tai nuoria koskevat terveystiedot eivät kuitenkaan kuvasta positiivista kehityskulkua. Turun Strip baby -hanke taas on raportoinut terveellisen ruokavalion hyvistä seurauksista
Liikuntalääketieteellistä tutkimusta koskevat eniten sektoritutkimuksen. Meidän heikkoutenamme ovat mm. Tutkimusten mukaan liikunta parantaa oppimista mm. Kysymys kuitenkin kuuluu, onko se fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti helppo saavuttaa. Liikunta tuottaa onnistumisen elämyksiä ja auttaa sietämään pettymyksiä vahvistaen näin lapsen ja nuoren itsetuntoa. XIV Liikuntalääketieteen päivät jotka väistämättä estävät tasapainoisen ja menestyksellisen aikuisuuden ja vanhemmuuden. Nykyisten lasten ja nuorten terveys ja elintavat ovat tärkeä kansakunnan tulevaisuuden varmista ja. Suomen tutkimuspanostukset ovat kuitenkin vain 0,7 prosenttia OECDmaiden yhteisistä tutkimusmenoista. Lasten ja nuorten luonnolliselle ja täysipainoista kehitystä tukevalle liikunnalle asettuu nyky-Suomessa monenlaisia haasteita. Tutkimuksen näkyvyys on siis sen määrään nähden hyvä. Nelisen vuotta sitten tehdyn kartoituksen perusteella 2,2 miljoonan suomalaisen arvioidaan harrastavan liikuntaa ainakin kolmesti viikossa. Näin järjestetystä liikunnasta tulee entistä tärkeämpää. Toisaalta on paljon muitakin harrastusmahdollisuuksia kuin fyysiset: kaupallinen tarjonta korostaa välitöntä tarpeentyydytystä ja hauskanpitoa. Tutkimusrahoitus on bruttokansantuotteeseen suhteutettuna maailman kärkiluokkaa, vuonna 2004 se oli 3,51 prosenttia. Antti Uutela, dosentti Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto Kansanterveyslaitos Sähköposti: antti.uutela@ktl.fi 76 LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 Teksti: Sakari Karjalainen LIIKUNTALÄÄKETIETEEN JOHTOTÄHTENÄ TERVEEMPI JA ONNELLISEMPI ELÄMÄ Liikunnan ja hyvinvoinnin yhteyksistä on tehty paljon tutkimusta, jonka mukaan liikunnalla on suuri merkitys kaikissa ikäryhmissä. Suomen vahvuuksia ovat tutkimusjärjestelmän toimijoiden hyvä yhteistyö sekä tieteen arvostettu asema kansalaisten keskuudessa. Liikuntalääketieteen päivillä käytävä keskustelu on välttämätöntä terveyttä edistävien toimien oikeaksi suuntaamiseksi. Olosuhteet eivät pakota liikkumaan ja ympäristöt Suomen luonnonläheisyydestä huolimatta-muuttuvat meilläkin yhä vähemmän liikuntaa suosiviksi. edistämällä aivopuoliskojen välisen yhteistyön kehittymistä. Liikuntalääketieteen asiantuntijat ovat jo tähän mennessä onnistuneet edistämään liikuntaa kaikissa ikäryhmissä. Euroopan unionin Lissabonin strategiassa tavoitellaan vuonna 2010 keskimäärin kolmen prosentin tasoa, tällä hetkellä taso on alle kaksi prosenttia. Kun vielä helposti syötävää ruokaa ja juomaa on tarjolla yllin kyllin, ei ole ihme, että liikapaino ja lihavuus lisääntyvät ja fyysinen kunto huononee. Tässä on haastetta kaikille yhteiskuntasektoreille. Tässä voisi käyttää ilmaisua: "ihmiset äänestävät jaloillaan". Suomalainen liikuntatutkimus kestää vertailun Suomalainen tutkimus voi erilaisten kansainvälisten vertailujen perusteella hyvin. Myös Suomella on omat ongelmansa ja jotain on tehtävä. Periaatepäätös sisältää toimenpiteitä, jotka koskevat yliopistoja, ammattikorkeakouluja, sektoritutkimusta, tutkimustulosten hyödyntämistä sekä tiedeja teknologianeuvostoa ja tutkimuksen rahoittajia. Liikunta liittyy vahvasti lapsen ja nuoren kasvuun ja persoonallisuuden kehittymiseen. Myös julkisen tutkimusrahoituksen osuus on Suomessa Euroopan maiden korkein yhdessä Ranskan kanssa. Valtioneuvosto teki tämän vuoden huhtikuussa julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellisesta kehittämisestä periaatepäätöksen, jolla pyritään ratkaisemaan näitä ongelmia. Puolet lapsista harrastaa liikuntaa vähintään neljästi viikossa ja 98 prosenttia vähintään kerran viikossa. korkeakoululaitoksen hajautuminen pieniin yksiköihin, tutkimusinfrastruktuurien rahoituksen jälkeenjääneisyys ja hidas kansainvälistyminen. Suomessa ei ole pulaa tutkijoista, kuten monissa muissa maissa jo on. Kansainvälinen kilpailu on tutkimuksessakin entistä kovempaa, ja tieteen menestyminen vaikuttaa kansalliseen kilpailukykyyn ja hyvinvointiin. Tuore Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset -opas korostaa alle kouluikäisten liikunnan merkitystä näiden kehitykselle. OECD-maiden julkaisuista tuotamme noin prosentin mutta suomalaiset julkaisut saavat viittauksia yli prosentin verran
Tutkimusongelmien monimutkaistuminen edellyttää myös perinteisten tieteenalarajojen ylittämisiä ja uusia innovatiivisia lähestymistapoja. Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaosto on määritellyt suuntaviivoja liikuntatieteellisen tutkimuksen tukemiselle seuraaville viidelle vuodelle. Liikunta tieteen valtionavustuksissa onkin siirrytty arvioinnin suositusten mukaisesti apurahaperusteisesta palkkaperusteiseen tutkimusrahoitukseen. Periaatepäätöksen mukaisesti opetusministeriö on tehnyt oman hallinnonalansa sektoritutkimuksen kehittämissuunnitelman. Bio-arviointi totesi liikuntatutkimuksen yleisen tason erittäin hyväksi ja kansainväliset mitat täyttäväksi. terveysliikuntaa tarkastelevan teeman. Professori Taina Pihlajaniemen johdolla työskennellyt arviointiryhmä totesi liikuntalääketieteen keskusten toteuttavan hyvin niille asetettuja tehtäviä tutkimuksen, koulutuksen, viestinnän ja palveluntarjonnan aloilla. Osa arvioinnin suosituksista kohdistui opetusministeriöön tutkimuksen rahoittajana. Tämä arviointi käynnistettiinkin vuonna 2004 ja arviointiryhmä luovutti työnsä ministeri Karpelalle kesän 2005 alussa. Liikuntalääketiede voi tuottaa suurta apua ja iloa ihmisille, jotka sen avulla pystyvät aloittamaan liikunnan tai jatkamaan liikuntaharrastustaan. Suomen Akatemian kanssa. Liikuntalääketiedettä on käsitellyt vuonna 2003 valmistunut liikunnan biolääketieteen kokonaisarviointi ja etenkin tänä vuonna valmistunut liikuntalääketieteen keskusten arviointi. Päätökset puiteohjelmasta siirtynevät Suomen puheenjohtajakaudelle syksyyn 2006. Yhtenä esimerkkinä yhteistyöstä on yhteisrahoitteisen tutkimusohjelman käynnistäminen. Sakari Karjalainen Johtaja Tiedepolitiikan yksikkö Opetusministeriö sähköposti: sakari.karjalainen@ minedu.fi LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 77. Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta sekä terveyden tutkimuksen toimikunta valmistelevat yhdessä muiden rahoittajien kanssa Työ, hyvinvointi ja 2000 -luvun haasteet -tutkimusohjelmaa. kansainvälisen tutkimusyhteistyön lisäämistä, tutkijankoulutuksen kehittämistä sekä rahoituspohjan laajentamista. Liikuntalääketieteen keskusten tulisi profiloitua liikuntaja terveydenhuoltoalojen välisenä siltana, kuitenkin niin että keskuksilla voisi olla toisistaan poikkeavia tehtäviä kunkin keskuksen alueellisen tai kansallisen roolin mukaisesti. Koulutustoiminnassa kaivataan yhteistyön tiivistämistä entisestään ja tutkimustoiminnassa fokusointia. Ryhmä esittää raportissaan useita kehittämisehdotuksia. Tohtorikoulutus arvoinnissa Vuoden loppuun mennessä valmistuu kaksi tärkeätä opetusministeriön työryhmäraporttia, joista toinen käsittelee tohtorikoulutuksen kehittämistäja toinen tutkijanuran tekemistä ennustettavammaksi ja houkuttelevammaksi. Liikuntalääketieteen piirissä eettisiä kysymyksiä on syytä tarkastella nykyistä systemaattisemmin ja laajaalaisemmin. Tutkimus tuottaa perustietoa monelta eri alueelta sekä auttaa muidenkin kuin liikunnasta johtuvien tapaturmien ja sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Lisäksi vuodenvaihteen jälkeen julkistetaan korkeakoulujen arviointineuvoston koordinoima tohtorikoulutuksen kansainvälinen arviointi. Jos esitys toteutuu, EU alkaa rahoittaa myös perustutkimusta. Bio-arviointiryhmä esitti raportissaan myös liikuntalääketieteen keskusten toiminnan kokonaisarviointia. kehittämis-toimenpiteet. Keskusten palvelutoiminnan tulisi arviointiryhmän mielestä ainakin osittain kohdistua ryhmiin, jotka ovat syrjäytyneet liikunnasta, mutta jotka hyötyisivät siitä. Liikuntalääketiede silta liikuntaja terveydenhuoltoalojen välillä Suunta-asiakirjan lisäksi liikuntatutkimuksen suuntaa ovat määritelleet säännöllisin väliajoin tehdyt tutkimuksen arvioinnit. Kaksi viikkoa sitten Suomen Lääkärilehdessä oli artikkeli aiheesta "Etiikka ja käytäntö törmäyskurssilla urheilulääketieteessä". Liikuntalääketieteen johtotähtenä on terveempi ja onnellisempi elämä. Arviointiryhmä suositteli mm. Liikuntatieteen jaosto lupaa suunnitelmassaan tiivistää yhteistyötä mm. Aihetta on vähintäänkin yhteen symposiumiin mutta myös asenteiden ja päivittäisten käytäntöjen tutkimiseen. "Tutkimus väestön liikuntakyvyn, liikuntahalun ja liikuntataitojen edistäjänä" -julkaisu on väline liikunnan tiedepoliittiseen ohjaukseen kiihtyvää tahtia muuttuvassa maailmassa. Kirjoitus ja sen taustalla olevat tapahtumat antavat aihetta pohtia, kumpi liikuntalääketieteessä on tärkeämpää: urheilijan terveys vai menestyminen kilpailussa. Näen liikuntalääketieteen tärkeänä tehtävänä liikunnan mahdolliseksi tekemisen liikunnasta aiheutuvien tapaturmien ja vammojen ehkäisyn ja hoidon avulla. Suomen vahvuuksia ovat tutkimusjärjestelmän toimijoiden hyvä yhteistyö sekä tieteen arvostettu asema kansalaisten keskuudessa. Terveyden tutkimuksen toimikunta pyrkii saamaan ohjelmaan mm. Parhaillaan ryhmän näkemykset ja suositukset ovat pureskeltavina liikuntatieteen jaostossa ja ministeriössä. Pääperiaatteena suunnitelmassa on kehittämistyön ja päätöksenteon rakentaminen entistä enemmän tutkimustiedon varaan. Sen vuoksi tavoitteena on vahvistaa kehittämistä tukevaa tutkimusta ja sen hyödyntämistä. Euroopan unionin vuoden 2007 alussa käynnistyvästä seitsemännestä puiteohjelmasta on olemassa komission esitykset, mutta rahoitustasosta ei ole vielä varmuutta. Liikuntalääketieteen tutkimuksen merkitys on tätäkin vielä laajempi. Valituilla painotuksilla halutaan myös haastaa alan tutkijat kiinnittämään huomiota joihinkin, aiemmin vähemmän tutkittuihin aloihin. Samaan aiheeseen liittyen opetusministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on vahvistaa tiedolla johtamista liikuntapolitiikassa sekä liikuntapoliittisen päätöksenteon ja suunnittelun tietopohjaa. Suunta-asiakirjan painotuksilla jaoston tavoitteena on vastata yhteiskunnallisen muutoksen synnyttämiin tarpeisiin
Havainto näyttää pätevän sekä sepelvaltimotautia sairastamattomilla että sitä jo sairastavilla keski-ikäisillä miehillä. T utkimus osoittaa, että liikuntoteutettiin ensimmäinen väestöpohtaharjoittelu ehkäisi vartalon jainen, satunnaistettu, pitkäkestoinen huojuntaa, paransi jalkalihasliikuntainterventio, jossa tutkittavat voimaa sekä kävelynopeutta ja -kesolivat ikääntyneitä osteoporoosia saitävyyttä. Yleinen käsitys on, että liikunnalla voidaan vaikuttaa luuntiheydestä riippumattomiin lonkkamurtuman riskitekijöihin. Informaatioteknologian laitos, Oulun vliopisto, Oulu.. Aiemmat interventiot on kuitenkin toteutettu pääasiassa vapaaehtoisilla, luustoltaan terveillä naisilla, ja interventiot ovat olleet lyhytkestoisia. XIV Liikuntalääketieteen Päivien yhteydessä järjestettyyn kilpailuun osallistui 41 suomalaista liikuntalääketieteellistä tutkimusta. Harjoitusohjelma, joka sisälsi hyppely-, tasapainoja lihasvoimaharjoittelua 30 kuukauden ajan, osoittautui turvalliseksi ja vaikutti merkitsevästi kaikkiin valittuihin luuntiheydestä riippumattomiin lonkkamurtuman riskitekijöihin. 6/2005 Kolmas sija Vuoden Liikuntalääketieteellinen tutkimus 2005 -kilpailussa Antti Kiviniemen tutkimusryhmä kehitti sydämen sykkeen laskentaan perustuvan menetelmän arvioida äkkikuolemaa sydäninfarktipotilailla. Huonon kestävyyskunnon lisäksi nopea sykkeen nouseminen saattaa olla merkki alttiudesta myöhemmille sydämen rytmihäiriöille. Samalla riski lonkkamurturastavia naisia. Uudella menetelmällä voidaan tutkimusryhmän mukaan arvioida äkkikuoleman riskiä infarktipotilailla. Korpelainen Raija 1,5,6, Korpelainen Juha2, Heikkinen Jorma 3, Väänänen Kalervo 4, Kaikkonen Kaisu l,2,5_ Keinänen-Kiukaanniemi Sirkka 5,6_. 1 Oulun liikuntalääketieteellinen klinikka, 2 Neurologian klinikka, Oulun vliopisto, 3 Osteoporoosiklinikka, Oulun Diakonissalaitos, 4 Biolääketieteen laitos, Turun vliopisto, 5 Yleislääketieteen ja kansantervevstieteen laitos, Oulun vliopisto, 6 Oulun vliopistollinen sairaala Lisätietoja: Tiina Heinonen / Liikuntatieteellinen Seura tiina.heinonen@lts.fi puh. 1000 euron palkinnon otti vastaan Kaisu Kaikkonen Oulun liikuntalääketieteelliseltä klinikalta. Kaatumiseen liittyneitä murtumia tapahtui 30 kuukauden seuranta-aikana liikuntaryhmässä kuusi ja kontrolliryhmässä, joka ei osallistunut liikuntaharjoitteluun, 16. Potilailla, joilla oli poikkeava sykkeen käyttäytyminen sydänfilmin pitkäaikaisseurannassa, oli 6-kertainen riski saada sydänperäinen äkkikuolema verrattuna niihin, joilla syke käyttäytyi normaalisti. Kardiologian osasto, Oulun vliopisto, Oulu, 3. Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, 2. Kansantervevden tutkimuslaitos, Kuopion vliopisto. tupakointi tai korkea verenpaine, selviää Kai Savosen johdolla tehdyssä tutkimuksessa. Antti M Kiviniemi, 1,2 Tulppa, Mikko P, 1,2 Hautala Arto J, 1,2 Mäkikallio Timo H., 3,2 Tiinanen Suv,; 4 Seppänen Tapio, 4 Huikuri HeikkiV2 Uusi svkevaihtelumenetelmä ennustaa svdänperäistä äkkikuolemaa svdäninfarktipotilailla 1. XIV Liikuntalääketieteen päivät Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2005: Liikuntaharjoittelu vähentää merkittävästi ikääntyneiden naisten lonkkamurtumien riskitekijöitä Liikuntaohjaus tulisi sisällyttää rutiininomaisesti ikääntyneiden naisten terveysneuvontaan, suosittaa Raija Korpelaisen johdolla tehty tutkimus. 78 LIIKUNTA & TIEDE 42. Liikuntalääketieteen tutkimusvksikkö, Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu, 2. Siinä selvitettiin osteoporoosin ja murtumien riskitekijöitä sekä harjoittelun vaikutusta lonkkamurtumien riskitekijöihin. Tässä tutkimuksessa Raija Korpelaisen johdolla tehty tutkimus voitti ensimmäisen palkinnon Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämässä Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2005 -kilpailussa. Lapin keskussairaala, Rovaniemi, 4. Savonen Kai 1, Lakka Timo 1, Laukkanen Jari1,2, Rauramaa Tuomas 1, Salonen Jukka r 2, Rauramaa Rainer 1: Suorituskvkv svketaajuudella 100 lvöntiä/min ja kardiovaskulaarikuolleisuus 1. (09) 4542 7217, 040 5388859 Sykkeen nopea nousu voi olla merkki alttiudesta sydämen rytmihäiriöille Toinen sija Vuoden Liikuntalääketieteellinen tutkimus 2005 -kilpailussa Uudella sykevaihtelumenetelmällä voidaan ennustaa sydänperäistä äkkikuolemaa sydäninfarktipotilailla Kun sydämen syke nousee tasolle 100 lyöntiä minuutissa jo vähäisessä ponnistelussa, se on samanlainen vaaratekijä sydämen terveydelle kuin esim. Pitkäkestoisen harjoittelun vaikutus vli 70 vuotiaiden naisten lonkkamurtumien riskitekijöihin väestöpohjainen, satunnaistettu, kontrolloitu 30 kuukauden interventio Raija Korpelaisen tutkimusryhmä palkittiin vuoden parhaasta liikuntalääketieteellisestä tutkimuksesta. miin pieneni
Rajaniemen suorittama väestökysely osoittaa, että suuri osa suosituimmista liikuntapaikoista on alun perin muuhun kuin liikunnan tarpeisiin suunniteltuja. Lisätietoja: Vesa Rajaniemi, p. Tarkoituksena oli selvittää keinoja, joiden avulla liikuntapaikkasuunnittelu olisi mahdollista kytkeä maankäyttöja rakennuslain mukaisiin kaavoitusprosesseihin. (014) 336 5277, (014) 644 319, vesa.rajaniemi@jklnilk.fi Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numero 109, 171 s., Jyväskylä, University of Jyväskylä, 2005, ISSN 0356-1070; 109, ISBN 957-39-2286-3. Vastaväittäjänä toimi professori Helka-Liisa Hentilä (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori (ma) Kimmo Suomi. Vesa Rajaniemi on väitöksessään kehittänyt menetelmiä, joiden avulla väestön tarpeet tasapuolisesti huomioon ottava liikuntapaikkasuunnittelu olisi mahdollista kytkeä maankäyttöja rakennuslain mukaiseen kaavoitukseen. Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) puheenjohtajaksi vuodeksi 2006. Liikuntasosiologian assistentti Hanna Vehmas, Jyväskylän yliopisto (lehtori Jyrki Vilhu, Lahden ammattikorkeakoulu) Varapuheenjohtajana jatkaa Kansanterveyslaitoksen terveyden edistämisen tutkimusyksikön päällikkö , dosentti Antti Uutela. Esimerkiksi asuinkortteli tai liikerakennus sijoitettuna väärään paikkaan saattaa lopullisesti katkaista tärkeän ulkoilureittiyhteyden nykyisiltä tai tulevaisuuden asuinalueilta taajamarakenteen ulkopuolisille viheralueille, Rajaniemi kertoo. Maankäytön suunnittelua Suomessa voidaan kuvata kenttänä, jossa erilaisia intressejä omaavat toimijat pyrkivät saamaan ääntään kuuluviin ja vaikuttamaan laadittavaan kaavaan. Asiantuntijat korostivat etenkin vaatimusta liikuntatoimijoiden omasta aktiivisuudesta suunnitteluprosesseissa. Koulutusohjelmajohtaja Timo Vuorimaa, Valmennuskeskus, Suomen urheiluopisto (viestintäkoordinaattori Riitta Partia, Suomen fysioterapeuttiliitto) Väitökset Dl Vesa Rajaniemen liikuntasuunnittelun väitöskirja "Liikuntapaikkarakentaminen ja maankäytön suunnittelu Tutkimus eri väestöryhmät tasapuolisesti huomioon ottavasta liikuntapaikkasuunnittelusta ja sen kytkemisestä maankäyttöja rakennuslain mukaiseen kaavoitukseen" tarkastettiin 26.11. Liikuntaystävällisten yhdyskuntien suunnittelussa liikuntatoimijoille voidaan asettaa myös toinen tärkeä tehtävä. 074-260 348 7, myynti@library.jyu.fi LIIKUNTA& TIEDE42-6/2005 79. Liikuntatieteellisen Seuran hallitus vuonna 2006: Puheenjohtaja professori Pauli Vuolle Varapuheenjohtaja Dosentti Antti Uutela, Kansanterveyslaitos, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto, Helsinki Jäsenet Erityispedagogiikan lehtori Terhi Huovinen, Jyväskylän yliopisto (henkilökohtainen varajäsen amanuenssi Olli Paakkari, Jyväskylän yliopisto) Pääsihteeri Henri Latonen, Opiskelijoiden Liikuntaliitto (Kansainvälisten asioiden päällikkö Terhi Heinilä, Suomen Liikunta ja Urheilu) Pauli Vuolle Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajaksi 2006 Järjestösihteeri Erkki Partanen, Eläkkeensaajien Keskusliitto ry (nuorisopäällikkö Tanja Kari, Suomen Salibandyliitto, Helsinki) Terveystaloustieteen professori Pekka Rissanen, Tampereen yliopisto, (fysioterapeutti Susanna Lahtela, Espoo) Projektipäällikkö Jouni Airola, Jyväskylän kaupunki (erikoistutkija Sirpa Lusa, Työterveyslaitos) Ylilääkäri HeikkiTikkanen, Helsingin Urheilulääkäriasema (ylilääkäri Jari Parkkari, Tampereen Urheilulääkäriasema) Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian emeritusprofessori Pauli Vuolle valittiin 31.10. Hän on johtanut Seuraa vuodesta 2002. Laki velvoittaa kaavan laatijan kuuntelemaan relevanttien tahojen mielipiteitä ennen kaavaratkaisun laatimista. liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa. Heidät nähdään eräänlaisina "vahteina" myös sellaisissa kaavahankkeissa, joilla ei ole varsinaisesti tekemistä liikuntapaikkojen kanssa, mutta joilla saattaa toteutuessaan olla merkitystä liikunnan harrastamismahdollisuuksien kannalta. Julkaisua saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. Kaavasuunnittelun asiantuntijoina Rajaniemi käytti kunnissa työskenteleviä suunnittelijoita
Suhteessa väestön kokonaismäärään jää urheilijoiden osuus häviävän pieneksi. Joidenkin lajien alakulttuureissa voitto keinoin millä hyvänsä, vaikka dopingin konstein saa hyväksyntää. Urheilijoiden kohdalla voimme teknisessä toteuttamisessa edetä pitkälle, lukumääräisesti meillä on kuitenkin vähän voitettavaa. Olympiassa huijauksessa diskatut urheilijat joutuivat pystyttämään patsaita stadionille johtavan tien varteen. Sääntöihin kirjaamaton käyttäytyminen voi korostaa rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja kanssakilpailijan kunnioittamista. Nämä tähän päiväänkin hyvin sopivat näkemykset kirjoitti vuonna 1928 ystävälleen Pariisin vuoden 1924 olympialaisten pääsihteerille Frantzille nykyaikaisten olympiakisojen luoja ranskalainen paroni Pierre de Coubertin. (Muller 2000, 235) Liikunta tai laajimmassa käsitteellisessä merkityksessä liikuntakulttuuri on toki paljon muutakin kuin olympialiikkeen esittelemä huippu-urheilu tai alemman tason kilpaurheilu eri muodoissaan. Markkinavoimien paineessa houkutukset kiellettyjen keinojen käyttöön menestyksen saavuttamiseksi ovat muodostuneet koko huippu-urheilun järjestelmän yhä laajenevaksi ongelmaksi. Kirjoittamattomat säännöt vaihtelevat eri lajien alakulttuureista riippuen. Modernin huippu-urheilun syntyessä olympialiikkeen uudelleenheräämisen myötä säännöstön kivijalan muodosti aristokraattisesta englantilaisesta urheilusta peräisin oleva amatöörisäännöstö. Lehdistökohu ja mestaruuksien tulva himmentävät urheilun todellisen tarkoituksen". 80 "Olympialaisten loisto ei häikäise minua lainkaan. Kirjoittamattomat säännöt ovat ennen muuta eettisiä ja moraalisia normeja ja ohjeita siitä, miten urheilijan tulee käyttäytyä urheiluareenalla ja sen ulkopuolella ja mikä on urheilijalle sopivaa ja mikä epäurheilijamaista käyttäytymistä. Kirjoittamattomien, kuten kirjoitettujenkin sääntöjen rikkomisesta seuraava suuren yleisön taholta tuleva yleinen sanktio on urheilijan käyttäytymisen paheksuminen ja joutuminen pilkanteon kohteeksi. Kirjoitettujen säännösten rikkomisesta seuraa aina oma rangaistuksensa ja sääntöjen noudattamista valvovat lajituomarit. Kirjoittamattomista säännöistä tunnetuin on muillekin elämän alueille levinnyt fair play -säännöstö. Teksti: Pauli Vuolle Markkinatalouden pelisäännöt huono kumppani eettisesti kestävälle urheilulle Sponsoreiden, tallien, urheiluseuran ja joukkueen omistajien asettamat taloudelliset menestysodotukset ovat johtaneet monien urheilun parissa toimivien ihmisten aseman täydelliseen muutokseen. Alakulttuuri säilyttää parhaiten voimansa silloin, kun sen piirissä olevat henkilöt, urheilijat, valmentajat, urheilujohto, erotuomarit, joukkotiedottajat ja katsojat ovat omaksuneet sen arvot, normit ja käyttäytymismallit (Telama 1991,6-9).. Esimerkkejä löytyy niin kuntokuin terveysliikunnan piiristä. Huijaus ja mainos peittävät todellisen tilanteen. Tällaisen häpeäpatsaan jalustassa saattoi lukea esimerkiksi: "Olympiavoitto on saavutettava jalkojen nopeudella ja ruumiin kestävyydellä, ei rahalla." Huijaus urheilussa on rikkomus urheilun eettistä koodistoa, kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä kohtaan. Hyvä perustelu myös nykyurheilun uudistamiselle. Kirjoitetut säännöt ovat joko urheilun eri suoritusmuotoa koskevia lajisääntöjä tai kaikkia lajimuotoja kattavia yleissäännöstöjä, kuten dopingsäännöstö. Stadionilla kohtaa toisensa eliitti, jonka tavoitteena on epätavallisilla suorituksillaan korostaa yksityisen urheilijan esiintymistä ja tuottaa hänelle mainetta, jota ruokkii kilpaurheilulle ominainen kilpailuja kunnianhimo. Tieto-Finlandialla palkitussa erinomaisessa teoksessa "Antiikin urheiluOlympian kentiltä Rooman Areenoille kirjoittajat Koski, Rissanen ja Tahvanainen kuvaavat, miten tuona aikana voiton kunniaa tavoiteltiin epärehellisin keinoin.(s.90) "Vilppi oli yleensä vääriä otteita tai liikkeitä ja doping-aineetkin olivat useimmiten yleisesti käytettyjä ruoka-aineita kuten viiniä ja sieniä." LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 Välineillä huijaaminen oli harvinaisempaa, sillä esimerkiksi heittolajeissa kaikki urheilijat käyttivät samoja välineitä, jotta kilpailu olisi reilua. Vilpillä on pitkät jäljet Vippaskonstien käyttö ei ole vain oman aikamme urheilun ilmiö. Huijausta ja vilppiä voi lähestyä arvioimalla sen esiintymistä ja muotoja melkein millä tahansa liikunnan osa-alueella. Kun liikunnasta tulee kulutustavaraa, jota ostetaan ja myydään, kuten mitä tahansa kaupallista tuotetta, erityisesti tuotteen mainostamiseen ja markkinointiin voi sisältyä jos ei nyt suorastaan huijausta niin urheilun kuluttajaa harhauttavaa informaatiota
Historia myös osoittaa, että huippu-urheilu kansallisena imago-tekijänä; kansallisen identiteetin rakentajana ja kansakunnan fyysisen elinvoimaisuuden indikaattorina ja jopa koko yhteiskuntajärjestelmän vahvuuden osoittimena on koettu niin merkittäväksi, että eettisten pelisääntöjen rikkominen ja huijaus tapahtuu valtion siunaamana ja sen toimeksiannosta. Lääketieteen asiantuntijoiden auktoriteetti oli niin suuri, että erityisesti 70-luvulla urheilijat osallistuivat vapaaehtoisesti tutkimuksiin, joissa selvitettiin varsinkin anabolisten steroidien, mutta myös muiden lääkeaineiden käyttäytymistä erilaisissa rasitustilanteissa niin harjoituskuin kilpailuolosuhteissa. Urheilijan motiivina menestyspaineet Kiellettyjen keinojen, erityisesti dopingin käyttöä on Suomessa tutkittu 80-luvulta lähtien. Vaikka klassiseksi esimerkiksi tässä yhteydessä nostetaan aina entisen DDR:n urheilu, tyylipisteitä eivät saa useimmat muutkaan kansainvälisessä huippu-urheilussa mukana olevat maat. urheilun harmaalla alueella menestyksen saavuttamiseksi ovat muodostuneet koko huippu-urheilun järjestelmän yhä laajenevaksi ongelmaksi. Vahvimpia auktoriteetteja asiassa ovat lääkärit ja valmentajat, jotka tavalla tai toisella ovat mukana toiminnassa. Meillä Suomessa tämä ideaali saikin poikkeuksellisen vahvan kaikupohjan suomalaisen identiteetin rakentajana ja vahvistajana erityisesti itsenäisyytemme alkutaipaleella. Idealistinen urheilumaailman perusta ja sen toimintamallit olivat vahvasti eettisiä ja moraalisia. Lievillä tuomioilla selvisivät esimerkiksi testeissä näkymättömiä doping-aineita useille eri huippuurheilijoille valmistaneet yhdysvaltalaisen Balco -laboratorion johtohenkilöt ja niitä internetin kautta välittäneet valmentajat. Harvoin nämä kuitenkaan jäävät kiinni. Mitkä tekijät sitten aikamme urheilussa ovat sellaisia, että ne houkuttelevat rikkomaan kirjoitettuja tai kirjoittamattomia sääntöjä, kuka niitä rikkoo ja miksi. Silloinkin keinot sanktioiden asettamiseen ovat vähäiset. ruskeiden kirjekuorien aika) idealismi alkoi mureta askel askeleelta ja lopulta korvautui ammattimaistuneella, kaupallistuneella sekä totaalistuneella markkinaurheilulla. Ei siis ihme, että tässä markkinavoimien paineessa houkutukset kiellettyjen keinojen käyttöön ja liikkumiseen ns. Tunnettu amerikkalainen liikuntasosiologian pioneeri, professorijohn Loy tuo muutokseen vielä yhden varteenotettavan tekijän; leikin katoamisen urheilusta. Kasvatuksessa korostettiin mm. Lukuisissa suomalaisiin huippu-urheilijoihin kohdistuneissa kyselyja haastattelututkimuksissani olen käsitellyt myös tätä teemaa. Ajankohtana, jolloin anaboliset steroidit eivät vielä olleet kiellettyjä lääkäreiden ja lääketeollisuuden aktiivinen rooli sai urheilijoiden keskuudessa aikaan laajan myönteisen asennoitumisen niiden käyttöä LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 81. Loy esittää, että leikin häviämisen lisäksi urheilusta on tieteen ja teknologian ohella tullut eräs pisimmälle rationalisoiduista instituutioista yhteiskunnassamme. Tässä päättymättömän kilpailuun (citius, a!tius, fortius) ja "menestys hintaan mihin hyvänsä" -ajatteluun johtaneessa kehityksessä omaa paremmuutta tavoiteltiin yhä yleisemmin rikkomalla yhtä idealistisessa urheilussa keskeistä on egua! terms, samat mahdollisuudet kaikille -periaatetta. Ulkopuolisten rahoittajatahojen; sponsoreiden, tallien, urheiluseuran ja joukkueen omistajien tai omistajaosakkaiden lajille asettamat taloudelliset menestysodotukset ovat samalla johtaneet monien lajin parissa toimivien ihmisten aseman täydelliseen muutokseen. voimakkaasti urheilun kansallista merkitystä. Tulos tai ulos -kohtelun ovat kokeneet ne urheilijat ja valmentajat, mutta myös muut lajin piirissä olevat toimijat, jotka eivät ole onnistuneet saavuttamaan usein kohtuuttoman lyhyelle aikavälille asetettuja eurotavoitteita. Urheilusta leikki kaukana Ensimmäistä kysymystä voidaan lähestyä huippuurheilun idealistisen perusolemuksen, geneesiksen muuttumisesta käsin. Taustan toimijat sanktioiden ulottumattomissa Vaikka käryn hetkellä myrskyn silmässä on ensisijassa kiinnijäänyt urheilija, sitten urheilunvalmentaja ja kolmanneksi "huijauksesta tietämätön urheilun johto", vastuuseen vilpillisestä käyttäytymisestä ja suoranaisesta huijauksesta voisi yhä useammassa syntyneessä skandaalissa haastaa kulissien takana piilottelevat urheilun ulkopuoliset vaikuttajat. Tästä kehityksestä on väistämättä seurannut vaikea ristiriita urheilun perusarvojen kanssa. Alunperin modernia coubertilaista urheilua ei oltu kehitetty itsetarkoitukselliseksi toiminnaksi, vaan instrumentiksi, jonka kautta kasvatetaan maailman nuorisoa länsimaisen yhteiskunnan arvomaailman kansalaisiksi. Saamieni tulosten perusteella olen luokitellut dopingin käytön motiivit viiteen eri kategoriaan: Lääketieteelliset ja terveydelliset perustelut ovat tärkeimpiä ja yleisimpiä syitä kiellettyjen aineiden käytölle tai niistä kieltäytymiselle. Me tämän päivän tutkijat puhumme urheilun hyvästä kertomuksesta, jolla viittaamme niihin kansallisiin arvoihin ja hyveisiin, joita urheiluumme on liitetty. Suosituimmista urheilulajeista on tullut markkinatalouden toimijoiden kaupallisen mielenkiinnon ja sijoitustoiminnan kohde. Amatöristisen urheilukäsityksen rappeutuessa (ns
Tällaisen kohtalon koki joitakin vuosia sitten mm. Kiellettyjen aineiden käyttöä koskevia moraaliseettisiä tai uskonnollisia perusteluja tuli urheilijoiden haastatteluissa esiin hyvin vähän. Pauli Vuolle Liikuntasosiologian emeritusprofessori Sähköposti: pauli.vuolle@sport.jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan Terveys, sairaus ja kulttuuri -seminaarissa 1111.2005 Jyväskylän yliopistossa pitämään esitelmään. Näin totesi yksi haastattelemistani huippu-urheilijoista: "Lääkäri sano, että on semmosta lääkettä että sitä annetaan leikkauksiin ja jälkihoitoon ja tätä lääkäri anto mulle ja mä huomasin, että tulokset rupes kauheesti nousemaan ja mä sanoin, että määrätään edelleen ja mä niin kuin määräsin lääkäriä, että laitetaan vaan lisää. Lahden hiihtoskandaalin aikana Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa (19.2.02) todettiin: "Opetusministeriö käynnisti paitsi eettisen myös poliittisluonteisen jahdin, joka on säikyttänyt joukkueemme vanhakantaisiin ja puhdasoppisiin menetelmiin, joita tuskin juuri mikään muu maa enää käyttää" Ja teksti jatkui: "Virallisesti Suomen reaktio Lahden käryihin oli vimmaisen puhdasoppinen. Itsepetos tuo ihmiselle usein lohtua ja helpotusta karun todellisuuden edessä. miesten pesäpallo vaikuttaessaan sopuotteluilla veikkauksen voiton jakoon. Tuossa suossa se rämpii vieläkin. Juha Räikkä, Turun yliopisto lume tietoista ja sovittua harhauttamista Potilaan kokemus hoidetuksi tulemisesta ovat todellisia ilmiöitä, eivät huijausta, johon sana lume mielikuvissamme viittaa. Toisin kuin valehtelu itsensä pettäminen ei ole tietoista. Tämä kertonee siitä, että käyttöä ei ole tiedostettu vakavana urheilun perusperiaatteiden vastaisena käyttäytymisenä tai henkilökohtaisena maailmankatsomuksellisena arvokysymyksenä. Henkilökohtaisten syiden taustalla ovat urheilijan omat ambitiot, menestyksen saavuttaminen keinoilla millä hyvänsä, tietoiset riskinotot sekä menestyksen tuottaman taloudellisen hyödyn tavoittelu. Kiellettyjen keinojen käyttöä, huijausta ja vilppiä urheilussa ei voi ymmärtää ellei sitä tarkastele myös urheiluyleisöstä käsin. Pitkällä tähtäimellä se on kuitenkin ainoa tie huijauksesta vapaaseen puhtaaseen urheiluun. Seminaarin aiheena oli Valhe ja huijaus. Tätä hyvää tunneilmastoa ei kovin helposti haluta menettää vastaanottamalla tietoa erityisesti omien urheilijoiden käyttämistä kielletyistä keinoista. Lume-termin käyttö tulisikin rajata yksinomaan lääketu tkimuksiin, jolloin harhauttaminen, lume, on tietoista ja kaikki osapuolet hyväksyvät sen. Valhe ja Huijaus Suomalainen Lääkäriseura Duodecim järjesti neljännen monitieteisen Terveys, sairaus ja kulttuuri -seminaarinsa Jyväskylässä 1111.2005. Urheilu saa yleisössä aikaan pääosin mielihyväsävyisiä emotionaalisia kokemuksia. Urheilun suurvalloissa suhtaudutaan tällaisiin ilmiöihin tyynesti eikä ylenmääräiseen leimaamiseen langeta. Jos tosiasiat kuitenkin väistämättömästi tämän varmistavat, sitä ollaan valmiita vähättelemään, yleisemmin viittaamalla siihen, että näinhän muutkin tekevät. On olemassa piste, jonka jälkeen yleisön harhauttaminen kääntyy itseään vastaan. Maailman terveysjärjestön mukaan terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Erityisesti edustustehtävät kansainvälisissä kilpailutapahtumissa ovat paineiden kasaajia. Dokumentoituja vilppitapauksia on jo antiikin ajoista lähtien. Terveyden määritelmä medikalisoi. Vastaavanlaisten epäilyjen alla on parhaillaankin kiinalaisen liikemiehen Ye Zheyunin omistukseen siirtynyt jalkapalloseura Allianssi (ry), jonka "piti tehdä rahaa nuorten pelaajien hautomana" (Allianssin pj. Huippu-urheilun tulevaisuus on kiinni sen uskottavuudesta sellaisena inhimillisenä toiminnan alueena, johon liikunnallisesti lahjakkaita nuoria voidaan vetää mukaan ilman terveydellisiä riskejä ja moraalisia ongelmia. Joidenkin urheilijoiden kohdalla elämän täydellisesti muuttanut uskoontulo oli myös merkinnyt ehdotonta kielteistä asennetta kaikkia kiellettyjä keinoja kohtaan. Risto Pelkonen, Helsingin yliopisto Tieteellinen huijaus on neliottelua Tieteellinen huijaus on tiedeyhteisön, päätöksentekijöiden ja yleisön tarkoitu ksellista tai itsepetokseen perustuvaa harhauttamista. Tu tkimusvilpin muodot ovat tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistuksen (2002) mukaan: sepittäminen, vääristely, plagiointi eli luvaton lainaaminen ja anastaminen Veikko Launis, Turun yliopisto Itsepetos tarpeen. Tämä voi tietysti olla utopiaa. Ne piti niin kuin koekaniinina" Dopingin käytön yhteiskunnallisia syitä kuvaavat ne käytön perustelut, joissa urheilijat katsovat yhteiskunnan, ennen muuta median, suuren yleisön ja kanssaihmisten kohdistaneen heihin menestyspaineita. Mahdollisimman hyvä dopingvalvonta ja kontrollijärjestelmien kehittäminen on välttämätöntä, mutta se ei tule yksin riittämään. Lajikohtaisista urheilullisista syistä on kysymys silloin, kun tietyissä lajeissa ei katsota voivan menestyä ilman dopingia ja toisaalta uskotaan, että käyttö on näissä lajeissa on maailmalla yleistä. Pekka Louhiala, Helsingin yliopisto. Itsepetos liittyy valehteluun ja harhaanjohtamiseen. kohtaan ja uskon niiden hyödyllisyydestä ja välttämättömyydestä urheilumenestyksen takaajana monessa urheilumuodossa. Kenenkään mieleen ei edes pälkähdä usuttaa poliisia tutkimaan tapahtumia. Jyrkkien tunnekuohujen ja arvojen Suomessa kuitenkin kaikki on mahdollista". Erkki Alaja Arto Nybergin TV-ohjelmassa 6.11.05) . Huippu-urheilu elää yleisöstä ja sen suosio perustuu sen ainutlaatuisiin mahdollisuuksiin tuottaa jatkuvasti uusia voimakkaita elämyksiä sitä seuraavien ihmisten elämän arkeen. Näytti siltä, että nekään ei ollut oikein perillä mikä siinä urheilijaan vaikutti. Yleisöstä elävä huippu-urheilu ei voi kuitenkaan mennä miten pitkälle tahansa kilpailun lopputu82 LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 loksen manipuloinnissa. Kaikissa tilanteissa itsepetosta on vaikeaa tuomita. Sen rinnalle tulisi kehittää vahvalle arvopohjalle rakentuva urheilun kasvatusjärjestelmä, jossa urheilijat vapaaehtoisesti sitoutuvat puhtaaseen urheiluun. Kaiken kattava määritelmä merkitsee elämän arkisten ilmiöiden lääketieteellistämistä, sillä sen mukaan kukaan voisi olla terve
Pangrazi kertoi, että tämä 'suositus' perustuu heidän tutkimukseensa 700:sta 6-12-vuotiaasta. Näissä monista tärkeänä taustatukijana on joku yksityinen säätiö (tai kaupallinen yhtiö) eikä niinkään valtiovalta. Kokouksessa oli myös laaja askelja kiihtyvyysmittarien esittely. Hänen uusin tutkimuksensa osoitti askelmittarien käytettävyyden myös koirilla! Tudor-Locken mukaan alle 5000 askelta päivässä viittaa erittäin "istuvaan" elämäntapaan. 1,5 km:n matkaa) ja lisäksi vähentää ravinnosta 100 kcal. LIIKUNTA & TIEDE 42, 6/2005 83. Käytännön kävelyn edistämistempauksena järjestettiin kokouksen aikana lounastauolla kampuskävely prof. Karttoihin oli myös merkitty eri matkojen askelmäärät. Paljon kävelevät ja terveemmät henkilöt ovat yleensä myös aktiivisempia muiden liikuntalajien harrastajia. Session avasi professori Yoshiro Hatano, joka on keksinyt 10000 päivittäisen askeleen tavoitteen jo 1960-luvulla, kun Japanissa alettiin valmistaa ensimmäisiä askelmittareita. Aamuvirkuille liikkujille oli tarjolla sauvakävelyn tekniikkaopetusta. Kokouksessa oli noin 300 osallistujaa, joista suurin osa isäntämaasta, sekä liikuntatieteilijöitä että liikunta-alan käytännön ammattilaisia. Samaten yksi meillä niin suosittu kävelymuoto eli sauvakävely oli esillä vain parin kävelysauvoja markkinoivan yrityksen näyttelyosastolla. Kokousesitelmissä käytiin läpi sekä kävelyn mittaamiseen liittyviä asioita että annettiin esimerkkejä paikallisista kävelyn edistämiskampanjoista. Lisäksi esiteltiin 100 tu tkimusposteria 17 maasta. 'America on the move' -kampanjassa tavoitteena on lisätä 2000 päivittäistä askelta (vastaa n. Hän painotti, että kävelyn pitää olla ripeävauhtista (120 askelta minuutissa). Hatanon johdolla. Robert Pangrazi (Arizonan yliopisto) puhui lasten tavoiteaskelmääristä, josta on yllättävän vähän tutkimustietoa. Catrine Tudor-Locke (Arizonan yliopisto) on edistänyt Hatanon ideaa ja tehnyt tutkimuksia myös mm. Yleensä tytöille on ehdotettu 11000 päivittäistä askelta ja pojille 13000 askelta. Tutkijan kannalta on hankalaa, että kehittyvän tekniikan myötä on vaikea verrata vanhoilla laitteilla tehtyjä mittauksia uusiin tutkimustuloksiin. Idea on suosittu edelleen, vaikka aiheesta on satunnaistettuja harjoittelututkimuksia vain harvoja. Teksti: Katriina Kukkonen-Harjula, Raija Laukkanen MONTAKO ASKELTA PÄIVÄSSÄ KÄVELYN TERVEYSVAIKUTUKSET PUHUTTIVAT ACSM:N KONGRESSIA Japanilaisten keskimääräinen päivittäinen askelmäärä on vähentynyt viime vuosikymmeninä noin 8000 askeleeseen. Vuoden 1995 USA:n terveysliikuntasuosituksia (vähintään 30 minuuttia kohtuukuormitteista liikuntaa mielellään päivittäin) vastaava askelmäärän lisäys tavanomaisten arkiaskareiden lisäksi olisi noin 3000-4000. 5000 askelta päivässä viittaa jo erittäin "istuvaan" elämäntapaan. Kymmenen tuhannen askeleen suositus jo 1960-luvulla Kokouksen mielenkiintoisin väittely käytiin aiheesta, montako askelta päivittäin tarvitaan terveyden edistämiseksi. Hatano itsekin totesi, että japanilaisten keskimääräinen päivittäinen askelmäärä on vähentynyt viime vuosikymmeninä noin 8000 askeleeseen. Siitä millainen kävely parhaiten vaikuttaa terveyteen ei vielä ole riittävää näyttöä. Lasten päivittäinen tavoite vaihtelee välillä 11000-13000 askelta USA:n arvovaltainen liikuntalääketieteen moniammatillinen järjestö American College of Sports Medicine (ACSM) järjesti kävelyaiheisen kokouksen "Walking for health: measurement and research issues and challenges" Illinoisin osavaltion yliopistossa Urbana-Champaignin kaupungissa 13.-15.10.2005. Satunnaistettuja kävelyharjoittelututkimuksia ja niiden vaikutuksia eri sairauksissa esiteltiin yllättävän vähän. Kutsuluennoitsijoina oli kansainvälisesti tunnettuja henkilöitä kuten Steven Blair, Abby King, 1-Min Lee, joista monet ovat vierailleet myös Suomessa. Toistaiseksi siis edustaviin lapsijoukkoihin perustuvia tutkimuksia eri maista on vähän, joten pelkän yhden suositusluvun antaminen saattaa osoittautua mahdottomaksi. Tällaisella 200 kilokalorin suuruisella päivittäisellä energiavajeella on jo merkitystä painonhallinnan kannalta henkilöille, joilla on liika painoa. Vaikutti siltä, että Suomessa teollisuuden keksimä englanninkielinen nimi Nordic Walking ei ollut itsestään selvä käsite edes liikuntatieteilijöille, eikä laji ole USA:ssa mikään massalaji. diabeetikoilla
Miten esimerkiksi Helsingin kokoinen kaupunki voi tehdä terveyspolitiikkaa, kun se ei ota selvää, ovatko kaupunkilaiset viime vuonna lihoneet keskimäärin paljon vai todella paljon sekä miten erilaiset liikuntainterventiot ovat vaikuttaneet kaupunkilaisten terveyteen. Brax uskoo, että on hyvä, jos työpaikoilla voidaan konkreettisestikin palkita esim. Kokous oli pienimuotoinen, pääasiassa kansallinen tapahtuma, jossa yliopiston rooli oli tärkeä. Kouluja työterveydenhoidon sekä terveyskeskusten tulee ohjata liian vähän liikkuvat sopiviin ryhmiin heti eikä seuraavana sesonkina. Niitä ne Braxin mukaan ovat ja saavatkin osaltaan olla. On lähdettävä siitä, että julkinen keskustelu ja hyvinvointipalvelumme tuottavat riittävästi informaatiota siitä, että elämäntavoillaan ihminen vaikuttaa omaan ja koko yhteisönsä tulevaisuuteen ja että jokainen saa riittävän konkreettista ohjausta ja kannustavaa palautetta elämäntapamuutoksistaan. Elinympäristön terveellisyydellä ymmärretään nykyisin lähinnä ympäristöhaittojen, kuten melun tai ilmansaasteiden vähentämistä. Elämäntapaindeksit ja terveysvaikutusten arvioinnit tulee tehdä päätöksiin näkyväksi. 1-Min Leen esityksessä tuli esille se että, epidemiologisesti näyttö ei vielä ole riittävä siitä, miten kävely vaikuttaa terveyteen ja millainen kävely (erityisesti teho) parhaiten vaikuttaa. Hyvinvointipalveluketju kuntoon Kannustuksen pitää johtaa tyytyväisyyteen uudesta elämäntavasta. Ympäristön ominaisuudet vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin ylläpitää ja edistää terveyttään arjen koulu-, työ ja asiointimatkoihin liittyvän liikunnan avulla. Elämäntapamuutos ei ole yksinkertainen asia Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Liikunnasta ja painonhallinnasta sekä ravinnosta ja päihteistä on opittava puhumaan luontevasti. Braxin mukaan yhteiskunnan kannattaisi maksaa aika paljon jokaiselle, joka onnistuu houkuttelemaan. Elinikäiset liikuntatottumukset saadaan lapsena ja nuorena. Huono työelämä luo huonoa kansanterveyttä Liikuntapalvelut mielletään usein jo liikuntaan hurahtaneiden uskonvahvistuskerhoiksi. tupakoimattomuudesta tai maratonista, mutta laajamittaisesti on mahdotonta lähestyä asiaa pelkästään yksilön taloudellisen palkitsemisen tai rankaisemisen kautta. Braxin mukaan suomalaiset pienten lasten isät tekevät Euroopan Unionin pisimpiä työpäiviä. Nämä matalan kynnyksen liikuntaryhmät tulisi löytyä helposti netistä. Esittelen muutaman onnistuneen hyvinvointipalveluketjun, jossa terveydenhoito innostaa ihmisiä liikkumaan. Terveellisyyttä on kuitenkin syytä tulkita laajemmin. Mutta niiden lisäksi pitää olla aivan eri mittaluokassa kuin nykyään liikuntaan houkuttelevia "piruuttaan liikkuvien", "ei vuosikausiin liikkuneiden" ja "ylpeänä urheilusivujen yli hyppineiden" ryhmiä, verkostoja ja tapahtumia, muistuttaa Brax. Kokousabstraktit on julkaistu vain kokousohjelmakirjasena ja ilmeisesti oletuksena on se, että tutkijoiden tärkeät tuotokset löytyvät muilta julkaisuareenoilta. Liikuntapaikatkin keskitetään yhä suurempiin yksikköihin ja autoilu lisääntyy Lähiliikuntapaikat ja lähimetsät kunniaan rakennusja maankäyttölakia pitäisi lukea uudella, terveyttä edistävällä tavalla, totesi Brax Suomen Ladun järjestämässä Ulkoilusta hyvinvointia -konferenssissa Helsingissä 10-11.11. Kokousohjelma löytyy Internetissä osoitteessa www.acsm.org/meetings/ walkingconference2005.htm. Kävely yleensä kuormittaa verenkiertoelimistöä kohtuullisesti eikä siten ole vaarallista sairaallekaan, jolloin sykemittari ei ole välttämättä tarpeen kävellessä. Sykemittareista tai intensiteetin mittaamisesta kokouksessa ei juurikaan ollut puhetta. Asuntopolitiikka ja työelämän käytännöt nakertavat perheitten mahdollisuuksia arkiliikuntaan. Nykyinen kaavoitusja asuntopolitiikka johtaa kansanedustaja Tuija Braxin mukaan entistä suurempaan istumiseen autoissa. Katriina Kukkonen-Harjula vanhempi tutkija UKK-instituutti, Tampere Sähköposti: katriina.kukkonenharjula@uta.fi Raija Laukkanen liikuntatieteellinen johtaja Polar Electro Oy, Kempele Sähköposti: raija.laukkanen@ polar.fi 84 LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 Tuija Brax: RAKENTEET KUNTOON ARJEN LIIKUNNALLE Yhdyskuntarakenteet on jätetty liian vähälle huomiolle, kun on etsitty keinoja arjen liikunnan lisäämiseksi. Paljon kävelevät ja terveemmät henkilöt ovat yleensä myös aktiivisempia muiden liikuntalajien harrastajia. Milloin perheillä on yhteistä aikaa, kysyy Brax. Vastaavasti äidit johtavat pätkätyötilastoja, mikä saa heidät raatamaan seuraavan projektin varmistamiseksi. Sykemittarit mainittiin vain esityksessä, jossa käsiteltiin liikunnan energiamäärän mittaamismenetelmiä
Moni muistaa hyvin, miten vaikeita aamutoimet olivat ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa muuton jälkeen. Ulkona liikkumisesta luopuminen on usein viimeinen askel kohti laitoshoitoa. Fyysisen toiminnan ja mielen erottamattomuutta korostetaan esimerkiksijohn Deweyn pragmatismissaja Maurice Merleau-Pontyn fenomenologiassa. Toimintakokeiluihin valittiin kirjallisen kyselyn perusteella 330 kotona asuvaa 75-vuotiasta tai sitä vanhempaa henkilöä, joilla kaikilla oli ulkona liikkumisen vaikeuksia. Projektissa olivat mukana Folkhälsan Helsingistä, Paimion Palvelukeskussäätiö ja Turun Liikuntapalvelukeskus. Suomalaisessa keskustelussa on pidetty ruumis eli keho ja mieli liiaksi erillään toisistaan. Loppukyselyyn vastasi 194 henkilöä, joista 75 oli osallistunut omalla paikkakunnalla järjestettyyn toimintaan. Ikäinstituutin koordinoimassa viisivuotisessa Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa, jonka taustatahoja ovat Sosiaalija terveysministeriö, opetusministeriö, UKK-instituutti, Suomen Gerontologinen Tutkimuskeskus Qyväskylän yliopisto) ja Kunnossa kaiken ikää -ohjelma (LIKES). teini-ikäisen liikkumaan säännöllijopa periytyvää. Liikunnan lisäämistä olisi syytä perustella inhimillisen toiminnan ruumiillisella tavoitteellisuudella. Olipa kyseessä periysesti. LIIKUNTA & TIEDE 42 • 6/2005 85. Liikkeessä (I Rörelse) -projekti 2002-2005 syventyi ikäihmisten ulkona liikkumisen ongelmiin. Lisätietoja: Elina Karvinen, puh: 040 530 2603, sähköposti: elina.karvinen@ikainst.fi. Liikunnan ja mielen yhteydet näkyvät jokapäiväisessä elämässä monin tavoin. Keinoina voidaan käyttää esimerkiksi iäkkäiden kunnon vahvistamista kotivoimistelulla, turvallisten kävelyreittien rakentamista ja kunnossapitoa ja kävelyseuran järjestämistä. Liikunnan hyödyllisyyttä pitäisi perustella nykyistä useammin siis siten, että esiin tulevat ne myönteiset tapahtumat, vaikkapa lapsuudesta, jolloin liikkuminen on ollut luonteva osa jokapäiväistä elämää. Ehkä yksi suurimpia ongelmia liikunnan ilosanoman välittämisessä olemme me "uskovaiset" itse, muistuttaa Brax. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten tavoitteet ilmenevät useimmiten toimintana ja nimenomaan fyysisinä tekoina. Useimmille on tuttua se, että pankkiautomaatille mennessä ei kannata muistella, mikä on pankkikortin tunnusluku. Siksi vertaisohjaajat voittavat meidät "besserwisserit" monesti mennen tullen. Erityisesti tulee parantaa talviajan ulkona liikkumisen turvallisuutta. Kotiin jääminen korostaa myös yksinäisyyden kokemuksia. Projektin aikana kehitettyjä toimintamuotoja levitetään mm. ULKONA LIIKKUMINEN EDISTÄÄ IÄKKÄIDEN KOTONA ASUMISTA JA ELÄMÄN LAATUA Ikääntyneet ihmiset haluaisivat edelleen liikkua kodin ulkopuolella, mutta toimintakyvyn heikkenemisen myötä elämä rajautuu usein lähes kokonaan kodin seinien sisäpuolelle. Näin voidaan myös siirtää laitoshoidon tarvetta myöhemmäksi. Lähes kaikki ulkona liikkumisen uudet palvelut jäivät testauspaikkakunnilla pysyviksi tai ulkona liikkuminen sisällytettiin osaksi perustyötä. Paluu kehon normaaliin aktiivisuuteen Paluusta ja opettelusta normaaliin toimintaan on kyse myös kuntoilussa. Viisainta on vain yksinkertaisesti laittaa sormet töihin ja näppäillä tunnusluku. Karkeasti yleistäen molemmille suuntauksille on ominaista painottaa, että tavoitteellinen toiminta ei ole vain mentaalista, vaan nimenomaan fyysistä. Käytämme koko kehoamme muistivarastona. Helsingissä, Turussa ja Paimiossa toteutettu tutkimusja kehittämishanke rakensi käytännön malleja tukemaan toimintakyvyltään heikentyneitä ikääntyneitä ulkoilemaan kodin ulkopuolella. Aamukahvin keittäminen ja hampaiden pesu sujuivat vaikeammin kuin ennen, koska kehon liikeratojen täytyi sopeutua uuden kodin tiloihin. Palautteen mukaan palveluihin oltiin myös tyytyväisiä. Myös perinteisesti urheilijoille varattu lämmitetty jalkapallostadion osoittautui mainioksi talviajan kävelyareenaksi iäkkäille. Kyse ei ole siis liikuntakulttuurissakaan vain siitä, että tietty määrä liikuntaa parantaa fyysistä kuntoa ja samalla pitää ihmiset siten hoikkina. Taipumus nauttia fyysisestä rasituksesta saattaa olla jossain määrin Teksti: EevaTulisalo tyvä tai hankittu ominaisuus, varmaa on se, että liikuntaa vieroksuva ei kovinkaan usein samaistu yliaktiiviseen huippukuntoilijaan päinvastoin. Toiminta onnistuu, koska keho ja mieli toimivat yhdessä: meille on jo syntynyt vakiintunut toimintatapa siitä, miten tunnusluvut näppäillään. Kauppa-asioinnin tukemisesta, luontoliikunnasta, kulttuurikävelyistä ja liikunnan liittämisestä kotipalveluihin saatiin erinomaisia kokemuksia. Tulosten saavuttamiseksi tarvitaan poikkihallinnollisia päätöksiä ja toimintaa, joiden avulla parannetaan iäkkäiden ulkona liikkumisen kykyä, turvataan kävellen tehtävän asioinnin jatkuvuus omassa asuinympäristössä, luodaan mahdollisuuksia esteettömään luonnossa liikkumiseen sekä poistetaan kaatumisen pelkoon liittyviä esteitä. Liikkeessä -projekti osoitti, että ikääntyneiden ulkoilua voidaan tukea ja edistää eri toimijoiden yhteistyönä. Liikunnan löytävät elämän ruuhkavuosien jälkeen huomattavasti helpommin ne, jotka pitivät siitä jo nuorena. Vuokko Ponsi, puh.(09) 6122 1623, sähköposti: vuokko.ponsi@ikainst.fi LIIKKUMINEN ON JATKUVAA OPPIMISTA Kotimaisesta lihavuuskeskustelusta puuttuu keskeinen näkökulma
Jokainen voi laihtua, kun luonnollinen suhde liikkumiseen löytyy Silloin palautuvat vanhat ja löytyvät uudet lajit. Toimintaan pitää palauttaa helppous ja luonnollisuus. Monille käy niin, että kun liike löytyy, niin sitä ei malta lopettaa. Liikkuminen on niin tärkeä osa ihmistä, että sitä voidaan tarkastella vallan näkökulmasta. Erilaiset liikkumisen tavat lisäävät ihmisen toimintamahdollisuuksia. Muuttolintujen parvet ja aurat herättävät ihastusta ihmisissä, eikä syyttä. Liikkuminen vaikuttaa sairauden kokemiseen. Eksymiset ja ohiajot johtuvat useasti siitä, että kävellen löydämme melkein minne vain, mutta liikkumista jollain muulla välineellä voi olla jo vaikeampi hahmottaa uudessa tilanteessa. Voitte olla menossa kokoukseen työpaikkanne ulkopuolelle tai opiskelemaan uuteen ryhmään. Meidän liikkumisellamme on oma kulttuurihistoriansa, jota pitää vaalia. Oma lajihan voi olla se entinen laji, johon liikeradat ovat tulleet jo kertaalleen opetelluiksi. Mitäpä muuta näin iso ja ketterä laji oikeastaan voisi yhtä mielellään harrastaa kuin liikkumista. Tila ja kokemukset tallentuvat liikeratoihin Uuteen työpaikkaan tuleva voi hahmottaa ympäristönsä liikkumisen avulla. Tämä laji on mitä parhain esimerkki siitä, miten liikuntaan liittyy uusien asioiden keksiminen. Kilpaurheilija eroaa tavallisesta liikkujasta oikeastaan vain siten, että hän on ensin opetellut ja sitten toistanut tietynlaista liikkumista ja muokkautunut liikkujana oman lajinsa kannalta tarkoituksenmukaiseksi. Lähdemme tekemään tulosta, siirrymme uusiin tehtäviin ja kurkotamme entistä korkeammalle opinnoissamme. Samalla me pohdimme ja tutkimme liikkumistamme ennakolta. Mietimme ensin, missä kerroksessa työpaikkamme on, miten 86 LIIKUNTA & TIEDE 42 , 6/2005 sinne mennään, ketkä ovat lähinnä minua. Ne voivat olla myös ilmauksia liikunnan riemusta tai muuttua hienostuneeksi taiteeksi, kuten baletiksi. Oikeastaan kaikki toimintamme on varautumista tulevaan ja siihen, miten sinne pääsee ja miten siellä liikutaan. Kaikki alkaa ihan luonnollisesti siitä, että mietimme, miten löydämme uuteen paikkaan. Jokaiselle miestä on kehittynyt erilaisia liikkumisen tapoja, kuten juokseminen kiireessä bussiin tai kevyt hölkkääminen lenkillä. Parempi tapa voisi olla ajatella liikuntaa siis kaikenlaista fyysistä tekemistä ihmisen luonnollisimpana toimintana. Ihminen ei poikkea silti tässä välttämättä muista eläimistä. Jalkapalloilijan tai telinevoimistelijan liikeradat ovat muuttuneet ja hioutuneet harjoittelun avulla. Tälläisen työn pitäisi kuulua jokaisen lajin perinteisiin yhtä tärkeänä osana lajin kulttuurihistoriaa kuin tilastojen ja tulosten tallentaninen. Me ajattelemme ja puhumme usein kaikista vaikeimmistakin asioista liikkumisena. Miettikääpä vaikkapa huomisen askareitanne. Yhtenäistä liikkumista taisteluja sulkeisharjoituksissa opetellaan niin kauan, että jokainen sotilas tietää paikkansa liikkuvassa joukossa. Tunnistamme ihmisen hänen äänestään, ilmeistään ja kehostaan. Liikuntakampanjoissa pitäisi korostaa oppimisen teemoja. Reumataudeista kärsivät tietävät, että kivut helpottuvat, kun pääsee kävelemään rauhallisesti raittiiseen ilmaan. Petri Turunen Hallintotieteiden maisteri Taideteollisen korkeakoulun opiskelija Sähköposti: petri.turunen@ sanoma.fi. Alokas huomaa hyvin pian armeijassa, miten tärkeää on, että komppania oppii liikkumaan kuin yksi eliö. Eri lajien liikesarjojen tallentaminen digitaalisesti on tapa tutkia ja vaalia liikkumisen kulttuurihistoriaa. Liikeratoja voidaan tutkia ja entistä paremmin tallentaa uuden tekniikan avulla. Siten voitaisiin saada mukaan niitäkin, jotka kaihtavat sitä, että hikoilua aiheuttavaa liikuntaa pitäisi harrastaa kolmesta neljään kertaa viikossa. Pyörällä ajamisen oppiminen, mäen laskeminen suksilla tai luistelun oppiminen kuuluvat useimpien mielestä myönteisiin liikuntakokemuksiin. Oikeat ja perustellutkin määrälliset tavoitteet muuttuvat helposti asetelmiksi, joissa pää käskee ikään kuin kehosta irrallista ruumista töihin. Parkour on uusi liikuntamuoto, jossa edetään itse keksittyjä reittejä pitkin mahdollisimman vaivattomasti yleensä kaupunkiympäristössä. Alzheimerin tautia sairastavat potilaat viihtyvät hyvin tutuissa ympäristöissä, joissa he osaavat toimia liikeratoihinsa kuuluvan muistamisen avulla. Heidän tilansa saattaa heikentyä sairaalassa, koska siellä ei voi yhtä helposti tietää ja muistaa, missä tärkeät paikat ovat. Samalla tavoin uudet ihmiset muistetaan helpoimmin heidän tavastaan olla ja liikkua. Meidän suomalaisten on erittäin helppo palata ladulle tai luistinradoille
6/2005 87. => S&.nj:: (/l -~ § CI) <! Ll"I c:c _f! UI > = :::::IM = == (/l -=-= C c::, == = c::, 0.... Liity nyt Liikuntatieteelliseen Seuraan oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi! liikuntatieteellinen Seura > ...... Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Posti numero Postitoimipaikka. . Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Esko Mälkiän ja Pauli Rintalan kirjoittamaa Uusi Erityisliikunta -kirjaa. Puhelin ............................. ..... . ........ Jakeluosoite Posti numero Postitoimipaikka Puhelin Sähköposti. LIIKUNTA & TIEDE 42. sivulla .... Sähköposti Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon. ... Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 9.1.2006 mennessä. ... 2005 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi Etunimi ..................... D Vuositilaus 36 euroa/2005 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2005 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 33 euroa/2005 D Opiskel ijajäsenyys 22 euroa/2005 (edel lyttää päätoimista opiskelua) DYhteisöjäseneksi 140 euroa (kysy lisää!) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni .......... = 3 ........ Voit osal listua äänestykseen myös osoitteessa www. Cll.,.. /. sivulla .......... Myös muu palaute on tervetullut. C ca = ... ...... ....1 F c::, PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 6/05 Kolme kiinnostavinta artikkelia ol ivat: 1 .............. CI) C0 "' => = C0 .:.:: Cll en "' C0 1CI) !:i .:.:: E 1LU C0 L.U = ::c E "i; (/l Cll =5 <! = CI. Liikuntatieteellisen Seuran jäsen edut • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 36 euroa) • Motion-lehden vuosikerta (Ti laushinta ilman jäsenyyttä 16 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista ! Esimerkiksi XVI 11 Kuntotestauspäivien osal listumismaksusta jäsenet saavat 35 euron alennuksen. .. Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS n jäsenille 44 eurolla (normaalihinta 54 euroa) Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. lts.fi tai faxil la (09) 4542 7222. sivulla. 2 3 Muuta palautetta Tilaan Liikunta & Tiede -lehden D Itselleni D Lahja ksi ....... • n
kliinisen fysiologian erikoislääkäri Harri Lindholm, Työterveyslaitos Keskustelu ja kysymyksiä 17.00 -18.30 lltapala (Hotelli Presidentti) ja näyttelyyn tutustuminen. Miten käytät METtejä testauksessa, tulosten laskennassa ja liikunnan annostelussa 7 testauspääl/ikkö Ari Mänttäri Tampereen Urheilulääkäriasema 15.00 Vi rkistystau ko 15.30 Piilevät sairaudet kuntotestauksessa Hengitysja verenkiertoelimistön sairaudet ylilääkäri HeikkiTikkanen Helsingin Urheilulääkäriasema Tukija liikuntaelinsairaudet fysiatri Olavi Airaksinen, Kuopion yliopistollinen sairaala Voiko työuupumuksessa olla myös fyysisiä oireita. professori Matti Ylikoski Työterveyslaitos Sokos Hotel Presidentti, Eteläinen Rautatiekatu 4, 00100 Helsinki 11.00 Kuntotestaus osana työpaikan, työterveyshuollon Ja liikunnan alan asiantuntijan toimintaa työterveyshuollon erikoislääkäri Kimmo Saarinen, Työterveyslaitos 12.00 Lounas 13.15 Uudet ja vanhat hyvät menetelmät Miten mitata työntekijän hengitysja verenkiertoelimistön suorituskykyä ja työn aiheuttamaa kuormitusta. Molemmat huomioimalla parempaan tulokseen. kliinisen fysiologian erikoislääkäri Harri Lindholm, Työterveyslaitos 14.15 METrt kuntotestauksessa Hapenkulutus-energiankulutus-METit. 9.00 Ilmoittautuminen, aamukahvi ja näyttelyyn tutustuminen 10.00Avaus ylitarkastaja Ritva Partinen Sosiaalija terveysministeriö 10.15 Työelämä muuttuu muuttuuko ihminen
erikoistutkija Sirpa Lusa Työterveyslaitos tutkija Tuija Tammelin Työterveyslaitos, Oulu toiminnanjohtaja Jorma Savola Suomen Kuntoliikuntaliitto ry : Kuntotestauskoulutus Suomessa Miten ja missä kuntotestausta Suomessa opetetaan. Ilmoittaudu osoitteessa www.lts.fi, sähköpostilla tuula.valli@lts.fi tai puhelimitse (09) 4542 7221. projektisuunnittelija Jyrki Aho Liikuntatieteellinen Seura 14.40 Katseet kohti vuoden 2007 Kuntotestauspäiviä: Hyvinvointija liikuntateknologian hyödyntäminen testauksessa tutkimusjohtaja Vesa Linnamo Liikuntateknologian muuntokoulutus (Vuokatti), liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto 15.00 Päätös ILMOITTAUTUMINEN Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantai 10.3.2006. Tapausesimerkkejä elävästä elämästä. PERUUTUSEHDOT Viimeinen veloitukseton peruutuspäivä on keskiviikko 15.3. Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan koko seminaarimaksu. Mihin tekijöihin kuntotestauksen viitekehyksessä kiinnitetään huomiota. Osallistumisen voi siirtää toiselle henkilölle (siirrosta ilmoitusTuula Vallille). Maksu veloitetaan myös siinä tapauksessa, että peruutusta ei ole tehty eikä osallistuja ole saapunut paikalle. Soveltuvatko terveyskuntotestit tukija liikuntaelinten toimintakyvyn arviointiin työterveyshuollossa. 8.30 Kuntotestauksen erityiskysymyksiä (rinnakkaissessiot Aja 8) , Kuntotestit työterveyshuollon välineinä Tasapainon hallinnan määrittäminen fyysisesti kuormittavissa ammateissa onko siihen välineitä. liikuntafysiologi Juha Peltonen Helsingin Urheilulääkäriasema 10.00 Virkistystauko 10.30 Kuntotestauksen erityiskysymyksiä (rinnakkaissessiot Aja 8) , Terveyttä edistävä liikunta työpaikoilla hyvät käytännöt Mitkä ovat hyvät käytännöt, kun liikuntatoimintaa toteutetaan työpaikan, työterveyshuollon ja liikunta-alan eri asiantuntijoiden yhteistyönä. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruutuksena. Miten tuleva kuntotestauksen laatujärjestelmän uudistus voisi ohjata ja tukea kuntotestauksen opetusta. SEMINAARIN HINTA Osallistumismaksu 175 € LTS:n henkilöja yhteisöjäsenet ja perustutkinto-opiskelijat 140 € (yhteisöjäseniltä edellytetään yhteisilmoittautumista) LTS:n opiskelijajäsenet 120 € (opiskelijakortti tai vastaava esitettävä) Hinnat sisältävät seminaarimateria ohjelmaan merkityt lounaat ja ka 1t sek·· iltapalan. tutkija Anne Punakal/io Työterveyslaitos erikoistutkija Jaana Suni UKK-instituutti : Millimoolimiitinki Alveolaarisen kaasujenvaihdunnan mittaaminen breath-by-breath menetelmällä liikuntafysiologian ja kliinisen fysiologian työkaluna. Kuntotestauksen laadun kehittämishanke etenee. LitM Juha Ahtiainen Jyväskylän yliopisto Ammattikorkeakoulun edustaja 12.00 Lounas 13.00 Kuntotestauksen erityiskysymyksiä Rinnakkaissessioiden yhteenvedot ja keskustelu 14.15 Testaa ko kuntotesti paikka kuntonsa. Lisätietoja Tiina Heinonen (09) 4542 7217 tiina.heinonen@lt 1
Kongressin toteutuksesta vastaavat Liikuntatieteellinen Seura ja Suomen Urheilulääkäriyhdistys. . Kongressi pidetään 9.-12. vuosi. RAUHAISAA JOULUA JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2006 •··-··•·· " ... -11 , li\i n l\ 'I The s th Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports ln collaboration with the 1 s th Finnish Conference of Medici ne and Science in Sports November 9-12, 2006 Sports Institute of Finland, Vierumäki, Finland www.scandinaviansportsmedicine.org. " : • r,. 11.2006 Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. • l... Suomi isännöi kongressia joka 8. • .. Kongressi tarjoaa nuorille tutkijoille tieteellisen jatkokoulutuksen ja tutkimusten tieteellisen esittämisen foorumin. Kongressin osallistujat ovat liikuntalääketieteen sekä liikuntaja terveysalojen tutkijoita, asiantuntijoita, päättäjiä, rahoittajia, viestijöitä, opettajia, opiskelijoita ja muita ammattilaisia sekä käytännön kentällä toimivia lääkäreitä, fysioterapeutteja, opettajia ja ohjaajia. 90 LIIKUNTA& TIEDE42 , 6/2005 ~. Kongressin tarkoituksena on esitellä uusinta liikuntalääketieteellistä ja liikuntatieteellistä tutkimusta, lisätä eri alojen ammattilaisten tietoa ja taitoa sekä lujittaa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa niin pohjoismaisella kuin kansainväliselläkin tasolla. ·1 rrrf •· u ,~ KANSAINVÄLINEN LIIKU NTALÄÄKETI ETEEN KONGRESSI the 8th Scandinavian Congress of Medicine and Science in Sports JÄRJESTETÄÄN ENSI VUONNA SUOMESSA YHTEISTYÖSSÄ LIIKUNTALÄÄKETIETEEN PÄIVIEN KANSSA Pohjoismainen Liikuntalääketieteen säätiö järjestää tieteellisen kongressin kahden vuoden välein
020 445 4775 faksi 020 445 4765 medlab.selfcare@tamro.com. Tutustu: www.kuntotesti.fi Meiltä myös Lactate Pro -1 a ktaatti mittari TamroMedlab Oy, Self Care PL 11, Rajatorpantie 41 B, 01641 Vantaa Asiakaspalvelu puh . Ammattilaisten käyttämä kuntotestausohjelmisto myös opetuskäyttöön