Rangell :'TUNTEMATON RHEILUJOHTAJA rnu t k i m u s a r t ifk k e Ii t 2 O O 7. il ' e· ki Savolainen, IMISTELU JA 8 OMALAISUUS . W
Tuloksekkaampaa toimintaa olemassa olevilla resursseilla haetaan rakenteita uudistamalla kaikilla yhteiskunnan sektoreilla samanaikaisesti. Erilaisia korkean tahon ja tavoitteiden toimenpideohjelmia valmistuu niin runsaasti, että niiden yhteen sovittamisesta on muodostumassa valtava urakka. Elintapojen pysyvä muuttaminen on vaativaa niin muutokseen kannustavalle valmentajalle kuin muutokseen pyrkivälle henkilölle itselleenkin. Tuleva vuosi on sekä valtakunnallisten että eurooppalaisten ohjelmien vuosi. Siitä ei selvitä ilman tehokasta koordinaatiota. Tänä vuonna päättyy Suomen Diabetesliiton päävastuulla ollut viisivuotinen kakkostyypin diabeteksen ehkäisyyn tähtäävä ohjelma. Tässäkin tehtävässä Liikunta&: Tiede -lehti on hyvä kumppani myös tulevana vuonatena. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Terhi Huovinen Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Pasi Koski Raija Laukkanen Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kansi: Suomen Urheilumuseo Kuvat: Suomen Urheilumuseo Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Urheilun, yhteiskunnan ja politiikankin yhtymäkohdat näyttäytyvät usein nimekkäiden henkilöiden kautta. Kuntarakennetta uudistamalla etsitään riittäviä voimavaroja suurten yhteiskunnallisten vastuiden hoitamiseksi. TUTKIMUS, TIETO, OHJELMAT .. Näihin periaatteisiin perehdyttäminen kuuluu luonnollisesti yliopistoille ja korkeakouluille. katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (va Kari L. Liikunta&: Tiede-lehden tutk irnusartikkeliliite toimii korkeakoulujen tutkijakoulutuksen yhtenä kumppanina. vuosikerta ISSN 0358-7010. 'Terveyttä kaikkeen politiikkaan' -periaate on hyvä periaate. Juhlavuosi antaa aihetta tarkastella, miten nykypäivään on tultu. Verkkosivuilta löytyvät yksityiskohtaiset kirjoitusohjeet, jotka korostavat hyvän tieteellisen käytännön periaatteita. JA KAYTANTO Liikunta &:Tiede 6/2007 KATRIINA KUKKONEN-HARJULA uosi 2007 on Suomen Olympiakomitean 100vuotisjuhlavuosi. Alkuvuodesta on valmistumassa kansallinen liikuntaohjelma, joka määrittää koko väestön liikunnan edistämisen suuntaviivat. Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 44. .. Se tarjoaa julkaisuareenan liikuntatieteen eri alojen suomen kiel isi l le alkuperäistutki m uksille. .. Tutkimusartikkelit ilmestyvät myös sähköisesti lehden verkkosivuilla (ww w.lts.fi > Liikunta&: Tiede> tutkimusartikkelit 2007), ja vuoden 2008 tutkimusartikkelien käsikirjoitusten jättöaika on 14.4.2008. Asiantuntijoiden vertaisarvioinnin perusteella hyväksyttyjä tutkirnusartikkeleja julkaistaan nyt kahdeksatta kertaa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut kehittää avoterveydenhuollon ravitsemusja liikuntaneuvonnan käytäntöjä niin, että ne jäisivät toimipaikkoihin pysyviksi. Terveydenhuollon ja liikunta-alan toimijoiden yhteistyössä on keskeistä sujuvien palveluketjujen luominen. Kenakeskustelu ei riitä, vaan tarvitaan yhteisesti tehty pienin askelin etenevä suunnitelma, jota seurataan riittävän pitkään. Kun tutkimus on julkaistu, on lisäksi yhtenä tärkeänä osana tiedottaa tutkimuksen tuloksista ja käytännön sovellutuksista myös liikuntaja terveysalan toimijoille sekä suurelle yleisölle. Hallituksen terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa ajetaan terveyden edistäminen kaikkiin politiikkoihin, ja siinä liikunta saa tuntuvasti lisää tilaa terveellisen ravitsemuksen ohella. Euroopan yhteisöjen komissio jatkaa julkaisemansa 'Urheilun valkoisen kirjan' linjausten työstämistä ja purkamista siten, että se johtaa kansalaisten Ii i kuntaa edistäviksi päätöksiksi Euroopan eri maissa. Tässä numerossa urheilun ja Suomenkin historiaa valotetaan yhden laajasti tunnetun ja kahden vähemmän tunnetun urheilun vaikuttajan kautta. Tutkimuksessa ja koulutuksessa korkeakoulujen yhdistäminen etenee ripeästi kuten myös eurooppalaisten liikunnan alan tutkintojen yhtenäistäminen
Suuren yleisön kiinnostuksen säilyminen on koko huippu-urheilun kannalta avainkysymys. Jouko Kokkonen 14 J. 2007-kilpailun voitto Riikka Kivelän tutkimusryhmälle. KOK:n jäsenenä vuosina 1938 -1967 toiminut Johan Wilhelm Rangell oli merkittävä toimija ja linjanvetäjä. Jouko Kokkonen 19 Hevos-Heikki, voimistelu ja Suomi. Heikki Savolaisen saavutukset osuivat aikaan, jolloin rakennettiin yhteistä suomalaisuuden arvoperustaa. Pipsa Nieminen, Reetta Ahonen, Saija Tamminen 38 Hip-hop -kerho lukion liikunnanopetuksessa silta nuorisokulttuurista koulukulttuuriin. Tanssipedagogiikan opiskelijoiden kokemuksia lastentanssin opetusharjoittelukurssista. Kiistelty ja kiitelty urheilujohtaja käytti asemaansa päästäkseen apuna sekä hyviä suhteita että kovia otteita. Nyt on välitilinpäätöksen aika. Esa Rovio, Jari Eskola, Olli Salmi, Taru Lintunen. Aarni Koskela TUTKITTUA 71 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Johanna Tyyskä, Esa Rovio, Jari Eskola 50 Tapaustutkimus sosiometriasta ryhmän kiinteyden ja dynamiikan arvioinnissa ja kehittämisessä. Kalervo llmanen & Hannu Itkonen 24 Olympiakomiteasta huippu-urheilun veturi. Arja Sääkslahti 72 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. Tällaista ongelmaa ei ole koskaan aikaisemmin ollut ratkaistavana. Esa Rovio, Alexander Holthoer POHDITTUA 64 Liikkumattomuus syy lihavuuteen vai oire yhteiskunnallisesta kuormasta. 59 Liikunta tieteellisenä toimintana. Jari Kanerva 28 POLTTOPISTEESSÄ: Urheilun PARAS. Kari Kalliokoski TUTKIMUSARTIKKELIT 2007 30 Matkalla opettajuuteen. Erwin Borremans, Virpi Remahl 63 ROVIOLLA: Sitä ei löydä ellei sitä etsi. .. Rangell tuntematon urheilujohtaja. Huippu-urheilun tulevaisuutta pohtinut työryhmä esitti 2004, että huippu-urheilun kehittäminen tulisi siirtää Suomen Olympiakomitean vastuulle. Jospa liikkumisen vähyys ei ole lihavuuden tai elämäntapasairauksien synnyn ensisijainen syy vaan rinnakkainen oire, peräisin samasta alkulähteestä kuin muutkin elämäntapasairaudet ja sosiaaliset häiriöt. Kari Keskinen, Jari Kanerva AJASSA 58 Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus. W. Yhtä olennaista on urheilun kansalaistoiminnan säilyminen elinvoimaisena. Alexander Holthoer 69 Suuri muutos on jäänyt huomiotta. 61 Luonnossa, yhdessä! Seikkailuviikko Lapin erämaassa erityistukea tarvitseville nuorille näytti, että vaativammissakin olosuhteissa retkeilystä voi löytää uusia ulottuvuuksia. Anna-Maria Nurmi, Mirja Hirvensalo 43 "Yhdessä ollaan ja yhdessä tehdään" Kiinteys muodostelmaluistelujoukkueessa. .. Siinä missä Nurmesta tuli kansainvälisessä urheilujulkisuudessa tunnettu "Lentävä suomalainen'.' Savolainen sai jäädä kansalliseen "Hevos-Heikin" rooliin. On monessa suhteessa vaarallista, jos nyt kasvamassa olevasta sukupolvesta vai osa pystyy tekemään töitä fyysisen jaksamattomuuden seurauksena. Hannu Itkonen 9 Erik von Frenckell Mies, jolla oli olympiaunelma. Katriina Kukkonen-Harjula 4 Ateenasta ammattilaisuuteen sata vuotta suomalaista olympiaurheilua. Kalervo llmanen & Hannu Itkonen 23 Kahden sankarin poikkeavat 100-vuotisjuhlallisuudet. TASSA NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Heikki Roiko-Jokela 60 Tommi Vasan kari UKK-instituutin johtajaksi
1 sata vuotta 1 suomalaista -~olympianrheilua 4 LIIKUNTA& TIEDE 4' • 612007
uomalaisurheilijoiden olympiamenestyksen takominen alkoi jo vuotta ennen kansallisen Olympiakomitean perustamista. Suuren yleisön kiinnostuksen säilyminen on koko huippu-urheilun kannalta avainkysymys. Hymyileväksi Hannekseksi nimetty kestävyysjuoksija loi juoksuillaan edellytyksiä kansallisten urheilumyyttien rakentamiselle. Ateenan (1906) kisoista oli tuomisina värikkäiden vaiheiden siivittämänä neljä olympialaista mitalia (Vettenniemi 2007). Toinen olennainen seikka on etenkin suomalaisissa käytännöissä urheilun kansalaistoiminnan säilyminen elinvoimaisena. Varsinainen menestyshuuma koettiin vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa, joiden sankariksi nousi kolmella kultaisella ja yhdellä hopeisella mitalillaan Hannes Kolehmainen. (Viita 2003, 334-345.) Suomessa urheiluorganisoitumisen * ja siten myös varhaisen olympiaurheilun on arveltu kiinnittyneen LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007 5. Suomalaisen olympiaurheilun ehdittyä 100-vuoden ikään on arvioitava myös tulevaisuutta
Hannes Kolehmainen ei ollut Tukholman kisojen ainoa suomalaismenestyjä. Omat olympialaiset Suomalaisten menestyminen arvokilpailuissa synnytti kotimaassa suoranaisen olympiainnostuksen. Parhaiten menestyttiin Pariisissa 1924 (37 mitalia) ja Antwerpenissa 1920 (34 mitalia). Virallisiin kilpailuihin Tukholmassa osallistui 164 suomalaisurheilijaa, ja mitaleja tuli kestävyysjuoksun lisäksi kiekonheitosta, keihäänheitosta, kuulan työnnöstä, painista, joukkuevoimistelusta, purjehduksesta ja hirviammunnasta. Suomi urheilun suurvaltana Mitalein mitattuna suomalaisen olympialaisen kesäurheilun menestyksekkäimpänä ajanjaksona voidaan pitää vuosien 1908-1936 kisoja. Suomalaisen urheilun varhaisen organisoitumisen kiinnittäminen ainoastaan kansakunnan syntyyn on auttamatta liian yksiulotteinen tulkinta. Tuon ajan olympialiike oli korostetun eurooppalainen ja pohjoisamerikkalainen. Kohei Murakososta tulikin 10 000 metrin juoksun selostuksen ansiosta tuon ajan tunnetuin japanilainen. Edelle kiilasivat ainoastaan Yhdysvallat, Englanti ja Ruotsi. Edellä esitetyt seikat on hyvä pitää mielessä lähdettäessä arvioimaan suomalaisen olympiaurheilun menestyksiä ja merkityksiä. Maiden välisessä vertailussa Suomi sijoittui neljänneksi. Berliinin (1936) olympiamenestystä saatiin seurata ensimmäisen kerran suorina radiolähetyksinä. Kisahuuman vallassa elettiin 1930-lopun vuosina, kun Suomelle myönnettiin järjestettäväksi vuoden 1940 olympialaiset. Lukuisina toistoiria jälkipolvet ovat saaneet kuulla, kuinka "Murakoso jää, Murakos jää". On myös muistettava, että ennen toisen maailmansodan vuosia osanottajamaiden määrä jäi nykyisiin kisoihin nähden varsin vähäiseksi. Kaikissa vuosien 1920-1936 kesäkisoissa suomalaiset ylsivät yli 20 mitaliin. (Hentilä 1989, 213-216.) Myös kansainvälisessä olympialiikkeensä toimivat omat jakonsa. Tällöin urheilu on liitetty myös osaksi suomalaisten itsenäisyyskamppailua, jolle etenkin 1900-luvun alun olympialaiset tarjosivat omat näyttämänsä. Vaikka etenkin Hymyilevän Hanneksen maineteot kiirivät Suomen maan eri kolkkiin, myös muiden urheilijoiden menestys oli omiaan vauhdittamaan suomalaisen seuratoiminnan organisoitumista. Juuri näitä kisoja on Suomessa muisteltu *niinä viimeisinä oikeina olympialaisina*. Tilaisuus olympialaisten järjestämiseen tarjoutui Japanin luopuessa maalle myönnettyjen kisojen järjestämisestä. Yksin Neuvostoliiton omassa joukkueessa oli 4 000 edustajaa. (Nygren 1968, 48-58; Riordan 1977; Hentilä 1982, 215-217.) Samana vuonna järjestetyissä Amsterdamin olympialaisissa oli mukana 17 eli kaksi maata vähemmän kuin Moskovan spartakiadeissa (Itkonen & Stranius 2002, 23-24). Maailmansotien välisenä aikana Suomen urheilu olikin jakaantunut kahtia *valkoiseen* ja *punaiseen* leiriin. Radioselostukset muuttivat suomalaista urheilujulkisuutta. Aivan mitättömistä tapahtumista ei ollut kyse, sillä esimerkiksi vuoden 1928 Moskovassa pidetyille työläisten spartakiadeille osallistui 650 urheilijaa peräti 19 maasta. 1 1 e I s i n g j 11 , , t t o < k n 1 9 ~ 2 k i s a t o l ivat , n c r k i t t ä v ii t a p ah t t II n a 1nyös koko ol vmpiuliik kccu laajcur-misr-u kannalta. Ensinnäkin suomalaisen liikuntakulttuurin varhaisimmille ilmentymisja järjestäytymismuodoille ei ole löydettävissä minkäänlaisia yksiselitteisiä yhteiskunnallis-poliittisia motiiveja. Olympiahaave jäi kuitenkin elämään ja kisaisännyys saatiin vuodeksi 1952. Niinpä Suomessa ei liikuntakulttuurin kansallisia tavoitteita ei esitettykään selkeinä manifestaatioina. Esimerkiksi Ateenassa (1906) oli mukana 20 ja Tukholmassa (1912) 27 maata. Sosialistiset maat pysyivät poissa olympialaisilta kentiltä järjestäen omia kansainvälisiä koitoksiaan. E 11 s i I n n I ii i s <' 11 k <' r r a n 111 u k a 11 a o l y 1111 > i a I a i s 1 a i s 1 o i s s a ol iva: .\et1vostolji1011 urhr-ilijat . kansakunnan syntyyn kiinteämmin kuin kenties missään muualla. Toisen maailmansodan vuoksi kisat jäivät kuitenkin pitämättä, ja näin kävi myös vuoden 1944 kisojen suhteen. Kyseisen ajanjakson kesäolympialaisista suomalaisurheilijat saalistivat peräti 196 mitalia. Aivan syyttä kyseistä jaksoa ei ole nimitetty suomalaisen urheilun suurvalta-ajaksi tai huippu-urheilun kultakaudeksi (Ylikangas & llmanen 1982; Laine 216-221). Legendaarisen radioäänen Martti]uholan kestävyysjuoksujen selostukset ovat muuttuneet ääniarkistojen klassikoiksi. Kisoista saavutettiin kaikkiaan 27 mitalia. Itse asiassa jo kisojen valmisteluvaiheessa suomalaiset organisaattorit asettivat tavoitteeksi "oikeiden" olympialaisten järjestämisen vastapainona suurten valtioiden itsetehostukselle 6 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /';007. (Hentilä 1989, 216.) Toiseksi Hentilän mukaan Suomen urheiluorganisoituminen kytkeytyi osaksi luokkapohjaisen kansalaisyhteiskunnan muodostumista. Urheilijasukupolven vaihdoksen myötä voitiin paikallisten kykyjen sijasta puhua radion taistelijoista (Itkonen & Knuuttila 1992). (Sjöblom 2007, 36.) Olympiamenestys jatkui ensimmäisen maailmansodan jälkeen järjestetyissä kisoissa. Seppo Hentilä on nostanut organisoitumisen tarkasteluissaan esille kaksi merkittävää seikkaa
Talviolympialaisten mitalitaulukoita tutkailtaessa huomio kiinnittyy muutamaan suomalaisurheilijaan. Helsingin kisojen pettymyksenä voi pitää, että vanha paraatilajin, yleisurheilun menestys jäi vaatimattomaksi. Kilpailun kiristyminen Toisen maailmansodan jälkeisissä olympialaisissa suomalaisurheilijat eivät niittäneet samanlaista menestystä kuin aiempina vuosikymmeninä. Niinpä vuosien 1960-2004 kesäolympialaisissa Suomi saavutti tavanomaisesti 4-8 mitalia. Menestyksen hiipumiseen oli olemassa omat syynsä. Suomalainen urheilu aina huippu-urheilua myöten säilyi varsin pitkään amatööripohjaisena, mikä merkitsi väistämättä menestysrnahdollisuuksien rajallisuutta. Etenkin suurvaltojen urheilijat olivat joko markkinaja valtioarnmattilaisia. Eniten mitaleja eli 71 on kertynyt maastohiihdossa. Kun ensimmäisissä talviolympialaisissa ( Chamonix 1924) ohjelmassa oli ainoastaan 16 virallista lajia, niin Torinossa (2006) tavoiteltiin mitaleita jo 84 lajissa. Lontoon 1948 kisoissa saavutettiin 24 mitalia ja omista Helsingin kisoista ainoastaan kaksi mitalia vähemmän. Myös sekä naisettä miesjääkiekkoilijat ovat kartuttaneet suomalaisten mitalitiliä. Raskaat sotavuodet, maan jälleenrakennus ja sotakorvausten maksaminen vaativat veronsa. 'Tiiliiin muutoksr-cu 011 t avtvnvr sopeutua 111~-ils Snonu-u Olvrup iakomit ('cl I1. Ensim m äisen kerra n m ukana olyrnpialaistaistoissa olivat Neuvosto liiton ur heilijat. Olym pialaiset antoivat lisävauhtia verkalleen m odern isoituvalle Suom elle. Menestystä talvilajeissa Talviolympialaisten mitaleiden saavuttaminen on ollut helpompaa kuin kesäkisoissa. Olympiaosanoton laajeneminen on osaltaan vaikeuttanut Suomen kaltaisten pienten maiden me1980-lttYlllla alk anutt a ja nvkvpii iviiu ulot t uvau ajanjaksoa voiclauu pj1iiii olvurp ia liik k ct-u kaupallis: n111isc11 aikana. (Kokkkonen 2007, 10 8.) Olym piakisojen järjestäm inen oli m erkittävä asia sodasta to ipuvalle m aalle. (Viita 2007, 86-88) Mäkihyppääjä Matti Nykänen ylsi urallaan viiteen olympiamitaliin. Ainoastaan Los Angelesin kisoissa (1984) yllettiin 12 mitaliin. Kilpaurheilun koveneminen vaati vähitellen totaalista, organisoitua valmennusta, jossa myös lääketieteelle tuli tärkeä osa. (Laine 2007, 174.) Aivan heikko olympiamenestys ei kuitenkaan ollut. Om at olym pialaiset olivat m yös maan kansainvälistym isen kannalta tärkeä tapahtum a. Suomalaisurheilijat ovat keränneet vuonna 1924 käynnistyneistä talviolympialaisista kaikkiaan 151 mitalia. Olym pialaiset olivat m erkittävä näyteikkuna, jolla suom alaiset halusivat näyttää erityisesti organisoint ikykyään. Peräti viisi mitaleista oli kultaisia. Menestystä on tullut erityisesti pohjoismaisissa hiihtolajeissa, joissa on saavutettu 107 mitalia. Tämän on joutunut tunnustamaan myös Kansainvälinen Olympiakomitea. LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007 7. Mäki hypystä on tullut 22 ja yhdistetystä hiihdosta 14 mitalia. Urheilun organisoiminen ei ollut aina asioiden tärkeysjärjestyksessä ensimmäisellä sijalla. Lumen ja jään kisoihin osallistuvien maiden määrä on rajallinen. Pikaluistelussa suomalaisurheilijat ovat saavuttaneet 24 mitalia. Uusimmiksi mitalilajeiksi ovat nousseet alppihiihto, curling, freestylehiihto ja lumilautailu. Esimerkiksi Ateenan kisoihin 2004 osallistui 201 maata ja 10 625 urheilijaa. Olym pialaisten m yötä etenkin pääkaupunkiseudulle ra kennettiin useita uusia ur heilupaikkoja. Tosin myös osanottajamaiden määrä oli noussut 16:sta 80 maahan. Hiihtäjistä seitsemään olympiamitaliin ovat yltäneet Marja-Liisa Kirvesniemi ja Eero Mäntyranta. Neljä kertaa Nykänen sai nousta korkeimmalle korokkeelle. Laajeneminen on toinen olympialiikkeen muutosta kuvaava piirre. Lisäksi talvikisojen lajimäärä on jatkuvasti lisääntynyt, mikä on helpottanut mitalitilin kartuttamista. Kilpailun kiristyminen olympiakisoissa johtui myös urheilun ammattimaistumisesta. Helsingin vuoden 1952 kisat olivat m erkittävä tapahtum a m yös koko olym pialiikkeen laajenem isen kannalta. Parhaiten on menestynyt pikaluistelija Clas Thunberg, joka saavutti vuosina 1924-28 seitsemän olympiamitalia. Kilpailun kiristyminen uusien osanottajamaiden tullessa olympiaperheeseen hankaloitti suomalaisurheilijoiden menestysmahdollisuuksia. Niinpä 1980-luvulla alkanutta ja nykypäiviin ulottuvaa ajanjaksoa voidaan pitää olympialiikkeen kaupallistumisen aikana. Helsingistä alkoikin vuosikym m eniä jatkunut suur valtojen välinen kam ppailu, jossa keinoja kaihtam atta Yhdysvalto jen ja Neuvostoliito n ur heilijat kilpailivat keskinäisestä parem m uudesta. M yös uusia rakennuksia ja teitä ra kennettiin. Melbournen 1956 kisoista suomalaisurheilijat saavuttivat vielä 15 mitalia. Tähän muutokseen on täytynyt sopeutua myös Suomen Olympiakomitean. M onet Hel sinkiin m atkustaneet suom alaiset näkivät ensim m äisen kerran m uista m aista tulleita kilpailijoita. Ammattimaiseen olympiaurheiluun Kansainvälisessä huippu-urheilussa on kuljettu viime vuosikymmeninä entistäkin ammattimaisempaan tekemisen kulttuuriin
Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 131 Helsinki. Gaudeamus. Tampere. Suom en Olym piakom iteassa ryhdyttiin pohtim aan voim allisesti kansallisen huippu-urheilun am m attim aistam ista. Nygren, Helge. Itkonen, Hannu 11996). Ylikangas, Heikki & llmanen, Kalervo 11982). Alati kiristyvässä kilpailussa huippu-urheilun sekä lapsija nuorisoliikunnan välisen yhteistyön on sujuttava mutkattomasti. Tutkimuksia 1/2004. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja. Itkonen, Hannu 12007). Olym piakom iteassa nähtiin myös ajanm ukaisen tutkim ustiedon tarve. Liikettä Venäjän Karjalassa. Vuonna 2004 julkistetussa mietinnössä nähdään, että Suomen Olympiakomitealla on sekä erityinen tehtävä kansallisen huippu-urheilun organisaattorina että merkittävä rooli suomalaisen liikunta järjestelmän ja -kulttuurin työnjaossa. Helsinki. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. Suomen työläisurheilun historia 1. Hymyilevä Hannes. Kirjayhtymä. N:o 137. Vaasa. Viita, Ossi 12003). Joensuu. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. WSOY Porvoo. Mikäli huippu-urheilu lakkaa kiinnostamasta kansalaisia, aiheutuu monenlaisia muitakin ongelmia. Sillanrakennusta ja tehovalmennusta. Kenttien kutsu. Suom en Olym piakom iteassa onkin ryhdytty to im iin, joilla luotaisiin edellytyksiä suom alaisurheilijoiden m enestykselle m yös tu levaisuudessa. Vapaaehtoiset seuratoimijat vastaavat paikallisista urheiluseuratoiminnoista. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Menestyksen taustalla. Sen sijaan huippu-urheilusta huolehtimisen vastuu on entistä suuremmassa määrin annettu Suomen Olympiakomitean tehtäväksi. Teoksessa Alapuro, R., Liikanen, 1., Smeds, K. Karisto. Vettenniemi, Erkki 12007) Pohjolan helleenit. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. (toirn.) Citius, altius, fortius. Tällöin olympiaurheilukin on entistä ammattimaisempaa. Laine, Leena 12007). Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. ltoim.) Kansa liikkeessä. Kokkonen, Jouko 12007). Liikuntakulttuurin pirstoutumisen jatkuessa toimijat joutuvat arvioimaan alati uudelleen omaa asemaansa ja merkitystään. & Ranto, E. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi Suomalaisen olympialiikkeen historia. Sankareista mediatähtiin. (Itkonen 2007, 309.) Tutkimustenkin mukaan suomalainen urheiluja liikuntajärjestelmä nähdään hyvin toimivaksi (llmanen et al. Ensinnäkin suuren yleisön kiinnostuksen säilyminen on koko huippu-urheilun kannalta avainkysymys. Urheilun julkisuuskuva. Olym piakom iteassa oltiin aloitteellisia vuonna 1991 toim intansa aloittaneen Kilpaja huippu-ur heilun tutkim uskeskuksen (KIH U * Research Institute for Olympic Sports) perustamisessa. Suomen Olympiayhdistys ry 1907-1982. Teoksessa Olin, K., Itkonen, H. 8 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /'2007. Suomen Olympiakomitean tehtävät ovat laajentuneet entisestään johtuen sekä komitean omasta tavoitteellisuudesta että ulkopuolisten organisaatiolle kohdistamista odotuksista. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Viime kädessähän huippu-urheilumenestyksen takominen aloitetaan ruohonjuuritasolta eli vapaaehtoisesta lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnasta. Helsinki. Sjöblom, Kenth 12007). Hentilä, Seppo 119891. Erityistä huom iota on kiinnitetty huippu-urheilijoiden taustojen kohentam iseen ja valm ennusedellytysten parant am iseen. Urheilujulkisuuden muodonmuutos. WSOY Porvoo. Jyväskylän yliopisto. Hämeenlinna. Tammi. llmanen, Kalervo, Itkonen, Hannu, Matilainen, Pertti & Vuolle, Pauli 12004). Riordan, James 11977). Suomalaisen olympialiikkeen historia. Helsinki. Helsinki. nestysm ahdollisuuksia. Teoksessa Nygren, H. Urheilu, kansakunta ja luokat. & Stenius, H. Työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa. Historiallisia tutkimuksia 233. (Itkonen 2007, 308-309.) Toinen olennainen seikka on etenkin suomalaisissa käytännöissä urheilun kansalaistoiminnan säilyminen elinvoimaisena. Development of sport and physical education in Russia and the USSR. HANNU ITKONEN, YTT Liikuntasosiologian professori, dosentti Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@sport.jyu.fi LÄHTEET Hentilä, Seppo 119821. Otava. Miksi Suomi on urheilun suurvalta. ltoim.) Liikunnan muutos, murros vai kaaos. Autonominen olympiamaa. Suomalaisen olympiaurheilun synty. Tällöin nousee esille kaksi olennaista seikkaa. Tampere. Ammattimaiseen olympiaurheiluun. Sport in Soviet Society. Punainen olympia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Suomi urheilun suurvaltana. WSOY Porvoo. Teoksessa Pyykkönen, T ltoim.) Suomi urheilun suurvaltana. Itkonen, Hannu & Stranius, Pentti 12002). Suomalaisen olympialiikkeen historia. *Oikeiden olympiakisojen maa*. 1990-luvun puolivälissä Suomen Olympiakomiteassa tärkeiksi valtakunnallisiksi huippu-urheilun kysymyksiksi nähtiin huippuurheilun aseman ja rahoituksen turvaaminen, valmentajien yleisja peruskoulutuksen kehittäminen, huippu-urheilun tutkimustoiminnan edistäminen sekä urheilijoiden koulutusmahdollisuuksien kohentaminen. Joensuun yliopisto. WSOY Porvoo. Suomalaisen olympialiikkeen historia. Itkonen, Hannu & Knuuttila, Seppo 119921. 2004, 39-41). Lähtökohtana uudistu styölle oli jo 1980luvulla tehty tulkint a, jonka m ukaan palkkatyön ja urheiluvalm ennuksen menestyksellinen yhteensovittam inen ei onnistu. TUL kansainvälisen työläisurheilun vaiheissa 1920-30luvuilla. Työväen Urheiluliitto. Laine, Leena 11992). WSOY Porvoo. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. Cambridge. Olympiakomitean uudet tehtävät Tuorein laajamittainen arvio Suomen Olympiakomitean asemasta ja merkityksestä sisältyy silloisen opetusministeriön ylijohtaja Kalevi Kivistön johdolla istuneen huippu-urheilutyöryhmän muistioon. Keuruu Viita, Ossi 12007). Suomalaisen Olympiaurheilun ehdittyä 100-vuoden ikään on arvioitava myös tulevaisuutta. Tällöin kaikkoavat myös taloudelliset tukijat, eikä huippuurheilun yhteiskunnallinen merkitys kohoa arvostukseen. Suomalaisen olympialiikkeen historia
Kiistelty ja kiitelty urheilujohtaja käytti asemaansa päästäkseen apuna sekä hyviä suhteita että kovia otteita.. Erik von F renckel = ~ ~ !}.tj cdzy J]) pllll _ 1 • Teksti: JOUKO KOKKONEN Erik von Frenckellin (1887-1977) suurin haave oli saada olympiakisat Suomeen. Von Frenckell ajoi asiaa vuosikymmeniä ja pääsi johtamaan vuoden 1952 Helsingin olympiakisojen järjestelyjä
Ingmar Björkmanin mukaan suomalaissaavutukset saivat myös Erik von Frenckellin lausahtamaan nuorikolleen, että tuolloin Venäjään kuulunut Suomi järjestää joskus olympiakisat itsenäisenä valtiona. Hän aiheutti lokakuussa 1938 pienimuotoisen skandaalin esittämällä Tukholmassa, että ammattilaisten olisi päästävä mukaan olympiakisoihin. Varmaa on, että von Frenckell esitti ajatuksen olympiakisojen saamisesta Suomeen vuonna 1915 Helsingin Pallokentän vihkiäisissä. Kansainvälisessä jalkapalloliitossa vuodesta 1922 toiminut ja Suomen olympiahauissa näkyvästi esillä ollut von Frenckell oli kiistatta kansainvälisesti tunnetumpi kuin Rangell, jonka ansiot olivat lähinnä kotimaisia. Hän paukautti Suomen Urheilulehdessä, ettei hän ollut komitean ja varsinkaan Urho Kekkosen suosiossa. Von Frenckell pyysi kuitenkin kirjeellä 27. Kriisi ratkesi jakamalla olympiavalmistelut uudelleen järjestelytoiLIIU«A&a , •61200 7. W Rangell. Ernst Krogius kiirehti vakuuttamaan Henri de Baillet-Latourille, että olympiakisojen isäntämaa on edelleen amatöörisääntöjen takana. Helsinki saavutti enemmistön (27-20) Berliinin tulleiden KOK:n jäsenten äänistä, mutta Tokio sai isännyyden valtakirjaäänien turvin. Tulevien akselivaltojen Saksan, Italian ja Japanin KOK-jäsenet ryhmittyivät kuitenkin tiukasti Tokion taakse. Rangellista tuli KOK:n jäsen syyskuun alussa 1938. Kisaisännyyden seurauksena KOK kutsui jäsenekseen toisen suomalaisen. M. Kisajärjestelyiden johtoon nousivat poliittiseen keskustaan lukeutuneet sisäministeri Urho Kekkonen ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen]. Myös vuoden kisajärjestelyjen aikana von Frenckell kiersi ulkomailla puhumassa kisoista. Hänen mukaansa Suomi ei yrittänyt muovata KO K:n jäsenten kantoja hallitusten ja lähetystön kautta. Vuoden 1940 kisajärjestäjästä päätti KOK:n Berliinin olympiakisojen alla kokoontunut kongressi. heinäkuuta itseään Adolf Hitleriä vaikuttamaan saksalaisjäseniin, jotta nämä tukisivat Helsingin ehdokkuutta. Poliittinen ilmapiiri vaikutti myös KOK:n uuden suomalaisjäsenen valintaan. Von Frenckell arvosteli syksyllä 1934 lehdistössä Suomen olympiakomitean ja KOK:n suomalaisjäsenen Ernst Krogiuksen saamattomuutta ja tarttui itse toimeen. Von Frenckell ennakoi olevan lähellä ajan, jolloin "luonnoton ero amatöörien ja ammattilaisten välillä häviäisi urheilun luonnollisemman ja terveemmän kehityksen tieltä". Kauaskantoisin hänen ajatuksistaan oli perustella hakemusta Suomen poikkeuksellisen vahvalla urheilumenestyksellä, joka antoi urheilun suurvaltana tuolloin esiintyneelle maalle eräänlaisen moraalisen oikeuden saada kisat. Rakennustöiden aloittamista viivästytti 1930-luvun alun yleismaailmallinen talouslama ja ne pääsivät käyntiin vasta vuonna 1934. Erik von Frenckell oli pitänyt Suomea eri yhteyksissä esillä mahdollisena kisaisäntänä. Yksi suomalaisten urheiluhistorian väkevistä myyteistä onkin juuri Tukholman olympiakisojen tulkitseminen itsenäisyystaistelun alkupisteeksi. Keväällä 1939 von Frenckellin asema järjestelytoimikunnassa heikkeni, kun V: A. Sigfrid Edström kysyi elokuun aikana Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtajan Antti Hackzellin mielipidettä Rangellista. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 von Frenckell oli yksi niistä, joka piti olympia-ajatusta esillä. Suomalaiset olympiahaaveet alkoivat saada muotoa, kun maan urheiluelämän eri toimijat yhdistivät vuonna 1927 voimansa stadionin rakentamiseksi. Valituksi ei tullut ehdokkaista ilmeisin Erik von Frenckell, vaan J. Olympialaisiin ympyröihin moinen ääneen ajattelu ei kuitenkaan sopinut. Karikoskesta tuli kisojen pääsihteeri. Sivurooli vuoden 1940 järjestelyissä Helsinki sai vuoden 1940 kisat järjestääkseen, kun Tokio joutui luopumaan isännyydestä heinäkuussa 1938 Japanin Kiinassa käymän valloitussodan vuoksi. KOK:n varapuheenjohtaja]. Suomalaiset katsoivat japanilaisten voittaneen poliittisella pelillä ja mikä pahinta, urheilullisesti vähäpätöisten maiden äänillä. Hänestä tuli Suomen olympiakomitean jäsen vuonna 1919. KO K:n ainoa suomalaisjäsen Ernst Krogius ryhtyi kisaisännyyden varmistuttua ajamaan Suomen Voimisteluja Urheiluliiton puheenjohtajana vuodesta 1935 toimineen Rangellin jäsenyyttä. Kekkosesta tuli Suomen olympiakomitean puheenjohtaja ja Rangellista järjestelytoimikunnan puheenjohtaja. Sinänsä kanta ei ollut yllätys, sillä von Frenckell oli pitänyt aiheesta esitelmän FIFA:n kongressissa vuonna 1932. Hän toivoi myös saavansa keskeisen roolin kisajärjestelyissä, mutta toisin kävi. W Rangell. Samaan aikaan suomalaiset ryhtyivät hakemaan tosissaan vuoden 1940 olympiakisoja. Jälkikäteen von Frenckell väitti vain Japanin käyttäneen politiikkaa kisojen saamiseksi, kun Suomen edustajat sen sijaan varoivat sekoittamasta politiikkaa urheiluun. 10 uomalaisten olympiaisännyyshaaveet heräsivät Tukholman vuoden 1912 kisojen menestyksen innoittamina. elokuuta 1938. metsästysharrastuksen kautta tuntemansa Rangellin ehdokkaaksi 10. Järjestelytoimikunnan jäseneksi hän kuitenkin pääsi. Krogius nimesi mm. Päätöksestä sydämistynyt von Frenckell ilmoitti eroavansa. Kansainvälisille kentille von Frenckell pääsi tultuaan valituksi Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n hallitukseen vuonna 192 7 Helsingissä. Helsingin apulaiskaupunginjohtajana toiminut von Frenckell ei tullut kysymykseen, sillä keskustalaisten lisäksi sosiaalidemokraatit vieroksuivat hänen oikeistolaisuuttaan. Erik von Frenckellista tuli pian hankkeen toteuttamiseksi perustetun säätiön vahva mies. Järjestön kongressin saaminen jalkapallo kääpiön isännöirnåksi oli näyte von Frenckellin kyvyistä urheiludiplomatiassa. Edström välitti saamansa suosituksen Baillet-Latourille ja muistutti vielä, ettei Krogius ollut tullut kysymykseen järjestelytoimikunnan johtoon puutteellisen suomenkielen taitonsa takia. Rangellin kutsuminen KOK:n jäseneksi oli epäilemättä suuri pettymys Erik von Frenckellille, joka oli ilmeisesti jo aiemmin yrittänyt saada Krogiuksen luopumaan paikastaan hyväkseen. Hackzell luonnehti miehen olevan "järkevä Ja toimelias ihminen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen"
Helsingin hakemuksen esittelivät shaketteihin pukeutuneet kaupunginjohtaja Erik von Frenckell, TUL:n puheenjohtaja Olavi Suvanto, Kansainvälisen painiliiton puheenjohtaja Viktor Smeds ja IAAF: n hallituksen jäsen Lauri Miettinen. Suomen Olympiakomitea valmistautui vastaamaan Tukholmassa mitä erilaisimpiin kysymyksiin. Hel singin kisavalm isteluja varjosti koko ajan kireä m aailm anpoliittinen tilanne. Toinen m aailm ansota syttyi syyskuun alussa Saksan hyökättyä Puolaan. Kaupunki otti vastuulleen m m . Ern st Kro gius lähetti puolestaan KO K: n puheenjohtajalle Baillet-Latourille ra uhoittelevan kirjeen, jossa hän katsoi von Frenckellin ero nneen tur ham aisuuttaan. marraskuuta. Järjestelytoim ikunnan sisäiset kiistat herättivät huom iota etenkin Ruotsissa, jonne von Frenckellill ä oli hyv ät suhteet. Olympialiikkeen johto korosti kuitenkin, että kisarytmiä ei muuteta. huhtikuuta, mutta tieto maan hallituksen kannasta puuttui. Komitea oli mm. Kukin hakijakaupunki esitteli Tukholman kokouksessa ensimmäisen kerran KOK:n historiassa yksityiskohtaisesti kisasuunnitelmansa. lsännyysedellytysten selvittelyn lisäksi hän joutui sovittelemaan urheilun keskusjärjestöjen SVUL:n ja Työväen Urheiluliiton sekä ruotsinkielisen urheiluliiton välisiä kiistoja, jotka uhkasivat olympiakisojen hakua. Ensimmäiset toisen maailmansodan jälkeen järjestetyt kesäolympiakisat järjestettiin Lontoossa. Kro gius arveli aivan oikein von Frenckellin palaavan järjestelytyöhön, sillä hän oli tehnyt eniten kisojen saam iseksi Helsinkiin. Ennen ratkaisevaa istuntoa suomalaiset olivat lisäksi muokanneet mieliä erityisesti KO K:n jäsenille suunnitellulla jäärevyyllä. Kesällä 1944 jatkosodan loppuvaiheessa hän esitti, että olympiakomitea järjestäisi stadionilla seremonian, jossa Suomi "arvokkaalla seremonialla luopuisi XII olympiadista, mutta samanaikaisesti julkisuudessa ilmoittaisi olevansa valmis järjestämään ensimmäiset todelliset rauhan merkeissä järjestettävät olympiakisat". Yksi Suomen valteista oli eurooppalaisille edulliset matkakustannukset. Suomessa olympianäkymät synkkenivät Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 30. Helsinki 1952 aloite koko ajan von Frenckellillä Helsinki asettui keväällä 194 7 ehdokkaaksi vuoden 1952 olympiakaupungiksi, mikä oli hyvin pitkälti Erik von Frenckellin ansiota. Rangell ilmoitti radiopuheessaan 15. Erik von Frenckell jaksoi tämänkin sodan aikana pitää yllä Helsingin isännyyshaavetta. Päätökset jäivät Suomessa viime hetkiin. Hän huomautti toisaalta, että Berliinin kisojen tapaisten "mammuLtikisojen" sijaan olisi terveellistä Järjestää Suomeen "kääpiökisat." Ruotsalaiset halusivat saada varman tiedon HelsinKansainvälisille kentille von Frenckell (oikealla) pääsi tultuaan valituksi Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n hallitukseen vuonna 1927 Helsingissä. Ajatus oli Suomen ja Saksan läheisen yhteistoiminnan vuoksi vailla toteutumisedellytyksiä. KOK:n jäseniä arvelutti Helsingin ehdokkuudesLIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 11. ur heilupaikat, liikennejärjestelyt, ja m uiden kuin ur heilijoiden m ajoituksen. Suomalaisen olympiaisännyysunelman täyttymistä helpotti vahvana ehdokkaana pidetyn Tukholman edustajien von Frenckellille maaliskuun alussa 1947 antama ilmoitus jättäytyä pois hakukilpailusta, mikäli Helsinki tavoittelee tosissaan kisoja. Erik von Frenckell elätteli kuitenkin vielä talvisodan päätyttyä toiveita, että KOK antaisi luvan järjestää kisat vuonna 1941 tai 1942. W. Järjestelytoimikunta totesi puolestaan huhtikuussa 1940, ettei edellytyksiä kisojen järjestämiseen enää ollut. Järjestel ytoim ikunnan puheenjohtaja J. Suomi kävi vuosina 1941-1944 Saksan rinnalla jatkosodan Neuvostoliittoa vastaan. huhtikuuta mennessä, sillä maan urheilujohto kokoontui tuolloin käsittelemään suhdettaan olyrnpiakysymykseen. Kansanhuoltoministeriöltä komitea sai tietää, että "suurenkin vierasjoukon" muonittaminen onnistuu vuonna 1952. saanut tiedon, että amerikkalaiset saattaisivat kysyä Suomen viisumipolitiikasta. Von Frenckell käytti puheenvuoronsa aikana neljää kieltä ja onnistui hälventämään Helsingin mahdollisuuksiin kohdistuneita epäilyksiä. m ikunnan ja Helsingin kaupungin välillä. Von Frenckell myönsi kisajärjestelyjen tuottavan Suomelle enemmän vaikeuksia kuin ennen toista maailmansotaa. Suom essa virisi heti keskustel u XII olym piakisojen kohtalosta. Suomen hallitus antoi väljästi muotoillun lupauksen tukea kisa järjestelyjä, minkä jälkeen Helsingin kaupunginvaltuusto päätti lopulta yksimielisesti jättää hakemuksen. Erik von Frenckell kävi itse vauhdittamassa asian käsittelyä valtioneuvoston istunnossa, mikä oli äärimmäisen poikkeuksellista. syyskuuta, että valmistelut jatkuvat, joskin supistettuina. Järjestön kongressin saaminen jalkapallokääpiön isännöimäksi oli näyte von Frenckellin kyvyistä urheiludiplomatiassa. Helsingin kaupunginvaltuuston oli määrä käsitellä kisahakemusta 23. Erik von Frenckell oli sitä ennen saanut kaupunginvaltuustossa ajettua läpi päätöksen jatkaa rakennustöitä. gin kaupungin ja Suomen valtion kannasta 26
Helsingin kisaisännyys antoi Erik von Frenckellille uutta pontta toteuttaa pitkäaikainen haaveensa KO K:n jäsenyydestä. Asianosainen itse kiisti Olympiakomitealle antamassaan selvityksessä jyrkästi koskaan pyrkineensä KOK:n jäseneksi tai kehottaneensa Krogiusta eroamaan. KOK:ssa oli kuitenkin jo kaksi suomalaisjäsentä. Helsingin valinnan vuoden 1952 kisaisännäksi saattoi perustellusti olettaa lisäävän Neuvostoliiton halua nopeuttaa liittymistään olympialiikkeeseen. Suomi oli tässä mielessä riskeistä huolimatta poliittisesti hyvä ja tasapainottava valinta. Egyptiläinen Mohamed Taher Pasha muistutti kuitenkin tulenaran kansainvälisen tilanteen olevan maailmanlaajuisen: "Jos sota tulee, se ei koske vain Suomea, vaan koko maailmaa." Helsingin lisäksi kisoja tavoittelivat Amsterdam, Chicago, Detroit, Los Angeles, Minneapolis ja Philadelphia. Krogius yritti ratkaista hankalan tilanteen KOK:n Lontoon istunnossa heinä-elokuussa 1948 niin, että KOK ottaisi kolmannen suomalaisjäsenen. KO K:n ranskalaisjäsen, markiisi de Polignac arvioi Uuden Suomen mukaan, että "ehkä Suomen välityksellä, kun olemme päässeet niin pitkälle, voimme lähentää länttä ja itää toisiinsa". Valtuuskunta paheksui Suomen urheilujärjestöjen joutuneen sivuutetuksi KOK:n uutta suomalaisjäsentä valittaessa. Von Frenckell pyysi kuitenkin kirjeellä itseään Adolf Hitleriä vaikuttamaan saksalaisjäseniin, jotta nämä tukisivat Helsingin ehdokkuutta. Suomen Olympiakomitea vaati asianomaisia laatimaan selonteon tapahtumista. Kuitenkin hänen mielestään "olympiakisat järjestävän maan järjestelytoimikunnan puheenjohtajan tuli olla KO.K:n jäsen". Hänestä tuli järjestelykomitean puheenjohtaja syyskuussa 1947. Tilanne laukesi vasta helmikuussa 1950, kun urheilujärjestöt sopivat olympiarauhan takaamisesta Helsingin olympiakisojen yli. Helsingissä piti vielä majaansa neuvostoliittolaisten johtama liittoutuneiden valvontakomissio ja Punaarmeijalla oli 20 kilometrin päässä pääkaupungin keskustasta sotilastukikohta. KOK:n halu saada Neuvostoliitto mukaan olympialiikkeeseen vaikutti ilmeisesti joidenkin jäsenten ratkaisuihin Helsingin hyväksi, vaikka idän suurvaltaa kohtaan tunnettiin toisaalta syvää epäluuloa KOK:ssa. Hänen ponnistuksensa Neuvosto12 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /'MJ7. Von Frenckell yritti saada yli 80-vuotiaan Ernst Krogiuksen luopumaan paikastaan. Toive toteutui pääosin, vaikka syksyllä 1949 SVUL sanoi irti yhteistoimintasopimuksen. Miesten välit olivat kuitenkin vanhastaan huonot ja keväällä 1948 Krogius kallistui yhä enemmän Suomen olympiakomitean puheenjohtajan, vuorineuvos William Lehtisen kannalle. Lontoon kisojen lähestyessä von Frenckell lisäsi ponnistelujaan. Olympiakomitean valtuuskunta käsitteli valintakuohuja marraskuussa 1948. Välittäjinä toimivat Helsingin kaupungin ylipormestari Eero Rydman ja Erik von Frenckell. Järjestelyjen vetäjä oli saanut aikaisempien olympiakisojen alla yleensä tämän kunnian. Nuhteet olivat von Frenckellille alhainen hinta kauan eläneen toiveen täyttymisestä. Järjestö pystyi päätöksellään todistelemaan, ettei politiikka suoranaisesti vaikuttanut sen ratkaisuihin. Suomalaisten tärkein toive täyttyi, kun Neuvostoliitto ilmoittautui Helsingin kisoihin vuoden 1951 lopussaja esiintyi siten olympiaareenoilla ensimmäisen kerran. Neuvostoliiton osallistuminen Lontoon kisoihin näytti vielä kesällä 1947 mahdolliselta. Komitean ytimen muodostivat konservatiiviset urheilumiehet ja myös TUL oli edustettuna. KOK valitsi kuitenkin von Frenckellin uudeksi jäsenekseen. Sigfrid Edströmiä. Krogiuksen mukaan von Frenckell oli jo yli kymmenen vuotta painostanut häntä eroamaan KOK:sta. Mahdollisimman monta maata Helsinkiin Yksi Erik von Frenckellin keskeisistä tavoitteista oli saada Helsingin olympiakisoihin mahdollisimman monta maata. Von Frenckell toimi myös aktiivisesti, jotta Helsingin kisoja edeltänyt soihtuviesti olisi kulkenut Neuvostoliiton kautta, mutta tämä tavoite ei toteutunut. Erik von Frenckell harjoitti kisojen osallistujamaiden lukumäärän kasvattamiseksi myös omaa diplomatiaansa. Tässä vaiheessa Krogius yritti omien sanojensa mukaan perua eronsa. Hänen ajatuksenaan oli ehdottaa KO K:n jäseneksi sekä Erik von Frenckelliä että William Lehtistä. sa erityisesti Suomen epävarma poliittinen asema. Erik von Frenckell piti olympiajärjestelyt tiukasti johdossaan Helsingin isännyyden varmistuttua. Von Frenckellin mukaan Suomi ei yrittänyt muovata KOK:n jäsenten kantoja hallitusten ja lähetystön kautta. Von Frenckell toivoi syksyllä 194 7 suomalaisten urheilujärjestöjen rauhoittavan olympiavalmistelut kiistoiltaan. Krogius väitti von Frenckellin hiostaneen myös KO K:n puheenjohtajaa J. Se edellytti, että ennen uuden jäsenen ehdottamista oli neuvoteltava urheilujärjestöjen kanssa. Hän oli kyllästyttyään tilanteeseen päättänyt jättää paikkansa. KOK:n toimeenpaneva komitea hylkäsi Krogiuksen ehdotuksen ja päätyi esittämään Erik von Frenckelliä järjestön uudeksi suomalaisjäseneksi. Vuoden 1947 pohdiskelut "kääpiökisoista" vaihtuivat pian siihenastista suurimman osanoton tavoitteluun. Helsinki sai ensimmäisellä äänestyskierroksella 14 ääntä, ja jäi vain yhden äänen valinnasta. Toisella kierroksella Helsinki sai tarvitsemansa lisääänen ja tuli valituksi vuoden 1952 olympiakisojen isäntäkaupungiksi
Edström ehdotti, että vain Formosan (Taiwanin) kiinalaisen olympiakomitean joukkueen urheilijat saisivat kilpailla. Von Frenckell ajoi kuitenkin vuoden 1952 puolella edelleen sitkeästi "suomalaista vaihtoehtoaan". Hän ehdotti tammikuussa 1952, että saksalaiset perustaisivat yhteistä olympiaedustusta valmistelevan komitean, jossa länsisaksalaisilla olisi neljä ja itäsaksalaisilla kolme paikkaa. Molempien osanottoa puoltanut kanta voitti kuitenkin äänin 29-22. Erik von Fren ckell yritti laukaista tilanteen om ato im isesti, m ikä suututti J. Maat olivat KOK:n näkökulmasta kuitenkin liian myöhään liikkeellä, sillä kansalliset olympiakomiteat oli mahdollista tunnustaa vasta Helsingin kongressissa. Päiväkirjassaan hän antoi erityistunnustusta von Frenckellille, jonka totesi "ylittäneen itsensä". Saksan osanotto näytti ra tkeavan keväällä 1951, kun Saksat näyttivät keväällä 1951 olevan lähdössä yhdessä Oslon ja Helsingin kisoihin. Sen sijaan jaetu n Saksan ja kahden Kiinan kysym yksissä von Frenckellin aktiivisuus ärsytti KO K: n johto a. Hän tiedotti 9. Kiinan kansantasavallan joukkue saapui Helsinkiin niin myöhään, että vain yksi uimari ehti osallistua kilpailuihin. Aavistelut pitivät paikkansa, sillä järjestelytoimikunta oli antanut Kiinan kansantasavallalle ymmärtää maan olevan olympiakelpoinen ja kiinalaisurheilijoita oli tulossa Helsinkiin, vaikka KOK:n asenne oli kielteinen. KOK:ssa von Frenckellillä oli varsin näkyvä asema. Edström pelkäsi Neuvostoliiton saattavan aiheuttaa tämän vuoksi vaikeuksia. Hän tuli tunnetuksi mm. Helsinkiin jo saapunut Taiwanin joukkue kieltäytyi osanotosta. Ehdotus ei toteutunut sellaisenaan, mutta vaikutti osaltaan valmennuksen tehostumiseen Suomessa. Järjestön toimeenpaneva komitea hyväksyi kuitenkin hänen hahmottelemansa yhteiskomission perustamisen. Hän ei suostunut 1960-luvun lopussa luovuttamaan paikkaansa Suomen olympiakomitean valitsemalle seuraajaehdokkaalle, vaan piti kiinni jäsenyydestään niin kauan, että sen peri hänen suosikkinsa Peter Tallberg. liiton saam iseksi olym pialiikkeeseen eivät aiheuttaneet päänvaivaa KO K:lle. JOUKO KOKKONEN, VTM Tutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan ja Leena Laineen teksteihin Suomen olympiakomitean satavuotishistoriassa sekä Ingmar Björkmanin teokseen "The Great Olympian'.' LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 13. Näin KOK:n omapäinen suomalaisjäsen ajoi kotimaassaan käytännössä ammattiurheilun asiaa vastoin järjestön virallista amatörismiä. Saavutettu sovint o ra ukesi kuitenkin syy skuussa 1951. Sigfrid Edström piti Helsingin kisoja onnistuneina, vaikka nekään eivät yltäneet Tukholmassa 1912 "vallinneen loiston, juhlallisuuden ja urheilullisen hengen" tasolle. Kotimatkallaan von Frenckell tapasi Frankfurtissa KOK:n saksalaisjäsenen Karl Ritter von Haitin, jolle hän esitti Berliinin keskustelujen sisällön toisessa valossa. Von Frenckell johti myös järjestön sääntöuudistuksen valmistelua. Sen työskentely tyrehtyi maaliskuussa 1952 periaatekysymyksiin. Von Frenckell puolusti toimiaan Edströrnille kesäkuussa 1952 väittämällä toimineensa Pierre de Coubertinin hengessä, jotta mahdollisimman moni maa voisi osallistua. Edström oli arvioinut sovun mahdollisuudet pieniksi. Helsingissä KOK joutui päättämään kiinalaisten osanotto-oikeudesta. KOK:n pitkälti von Frenckellin aloitteesta järjestämä sovitteluyritys epäonnistui. Sigfrid Edströmin. Valmennettaville olisi järjestetty työpaikat ja maksettu kaikki valmennuskulut. Suomessa von Frenckell esitti Leena Laineen mukaan keväällä 1965, että maahan olisi perustettava uusi valmennusjärjestelmä, joka olisi keskittänyt kaiken valmennuksen kansalliselle olympiakomitealle. lausuneensa, ettei DDR voi osallistua itsenäisesti kisoihin. Li ittotasavallassa toim iva Saksan olym piakom itea pääsi KO K:n jäseneksi to ukokuussa 1950 pyy dettyään anteeksi natsiSaksan hirm utöitä. Von Frenckell joutui Saksan-matkansa jälkeen tunnustamaan Edströmille, ettei DDR osallistu kisoihin. kesäkuuta Avery Brundagelle, että Kiinan kansantasavalta ja DDR olivat ilmoittautuneet kisoihin. KOK:n puheenjohtaja vaati jo syyskuussa 1951, ettei von Frenckell enää neuvottelisi suoraan itäsaksalaisten kanssa. Hän väitti mm. Erik von Frenckellin KOK-urajatkui vuoteen 1977. Von Frenckell ei totellut ja matkusti 9. KOK lähtikin tämän jälkeen siitä, että Helsingin kisoihin osallistuu Saksan Liittotasavalta. Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon ymmärtäjänä KOK:n asiaa käsitelleessä komiteassa. Itse kisoista isäntämaa Suomi ja järjestelyjä päävastaava saivat valtaosaltaan myönteistä palautetta. Edström pyysi häntä lopettamaan yritykset, sillä "ne aiheuttavat meille vain ongelmia". KOK: n puheenjohtajan tehtävän elokuussa 1952 jättänyt J. Edström seurasi huolestuneena von Frenckellin toimia. Hän epäili aiheellisesti suomalaisen kutsuneen salaa sekä DDR:n että Kiinan kansantasavallan kisoihin ja yrittävän siten pakottaa KO K:n hyväksymään molemmat maat jäsenekseen. DDR:n olympiakomitea hylkäsi tarjouksen, sillä se olisi halunnut ennakkoon vakuudet tunnustamisesta. Von Frenckell sen sijaan halusi kiihkeästi saada ItäSaksan mukaan. kesäkuuta Berliinin, jossa hän ehdotti, että itäsaksalaiset matkustaisivat Helsinkiin odottamaan KOK:n päätöstä olympiakomiteansa asemasta. Helsingin kisat olivat yhtä aikaa siihenastisista suurimmat ja ilma piiriltään inhimilliset, vaikka vuonna 1952 elettiin kylmän sodanjäätävimpiä vuosia
(Jukka) Rangellista (18871982) hallitsee hänen näkernisensä presidentti Risto Rytin kuuliaisena luottomiehenä toimineena jatkosodan alkupuolen pääministerinä vuosina 1941-943. 5 Sopiva ja pätevä urheilujohtajaksi Lyhyen itsenäisen lakimiesuran jälkeen Rangell siirtyi Osuuskassojen Keskus Oy:n lainopilliseksi johtajaksi vuonna 1925. Hänen omasta poliittisesta ajattelustaan on säilynyt melko vähän tietoa. Tähän loppui Rangellin urheilu-ura kansallisella huipputasolla. Vuonna 1935 Rangell kuului komiteaan, joka käsitteli urheilijoille maksettavan enimmäispäivärahan suuruutta. Rangellista tuli vuoden 1932 alussa liittohallituksen lisäjäsen. Hänen itsenäistä poliittisesta toimintaansa on suorastaan vähätelty. Opiskeluaikoinaan Rangell osallistui aktiivisesti Hämäläis-Osakunnan toimintaan ja hoiti sihteerin ja kuraattorin virkoja. Rangell tuntematon urheilujohtaja Suomen Voimisteluja Urheiluliittoa kahteen otteeseen johtanut ja KOK:n jäsenenä vuosina 1938-1967 toiminut Johan Wilhelm Rangell on asemaansa nähden Suomen tuntemattomimpia urheilujohtajia. pataljoonan 1. ]. Niiniluotoon, joka toimi SVUL:n puheenjohtajana vuosina 1932-1934. Rangellin henkilökuvaansa on leimannut myös sotasyyllisyystuomio. W. K äsitystä J. SVUL:n jäsenliitot saivat sala-ammattilaisuuden torjumiseksi oikeuden maksaa lajinsa kansainvälisen liiton salli maa enimmäispäivärahaa.s SVUL:n liittokokouksessa 1934 Rangell alusti urheilumielen velvoituksista. W. Rangellia käsittelevässä artikkeli teoksessa esitellyt hänen urheilujohtajan uransa pääpiirteet, mutta etenkin Rangellin keskeinen rooli vuoden 1940 olympiajärjestelyissä ja sen yhteys poliittiseen yleistilanteeseen on jäänyt Uinolle epäselväksi. Kansallisarkistossa säilytettävä yksityiskokoelma, jota käytin kirjoittaessani artikkelia olympiakomitean historiaan, on melko laaja, mutta kertoo Rangellin ajatuksista melko vähän. Sisällissodassa Rangell toimi valkoisella puolella Helsingissä maan alla yliopiston voimistelulaitoksen opettajan Klaus V. Saman ovat todenneet muutkin Rangellia tutkineet. Etenkin vuosina 1935-1940 Rangellilla oli merkittävä asema toimijana ja linjanvetäjänä. Suomela johtaman Helsingin Valkokaartin 1. 2 laaja kirjeenvaihto kertoo, että hänellä on ollut monipuolinen kotija ulkomainen yhteysverkosto. Samalla Hämeenlinnan Tarmoa edustanut Rangell ylitti ensimmäisenä suomalaisen 14 metrin rajan. W. 14 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /2007. Hän korosti urheilun tehtävänä olevan inhimillisten kykyjen jalostaminen. 1 Myös urheilujohtajana Rangellista on hankala saada otetta. Uino korostaa Rangellin kilpaurheilu-uran merkitystä hänen urheilijajohtajuudelleen, mutta mitenkään määräävä se ei hänen urheilujohtajuudelleen ollut.3 Pikemminkin Rangell oli ensimmäisiä eturivin suomalaisia urheilujohtajia, jonka toimintaan oma urheilijatausta ei vaikuttanut ratkaisevasti, vaikka hän nuorena miehenä oli Suomen parhaita kolmiloikkaajia ja voitti vuonna 1912 Suomen mestaruuden tuloksella 14,09. Aloitettuaan lainopin opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1913 hän kilpaili enää akateemisissa kilpailuissa." Samalla alkoi lähes 20 vuoden tauko urheiluelämään osallistumiseen, vaikka Rangell oli noinakin vuosina toki kiinnostunut urheilusta. joukkueessa. J. komppanian 1. Ari Uino on J. Valkoisen Suomen urheiluelämä otti tuolloin monta askelta vasemmalle. Seuraavana vuonna hän uusi mestaruutensa ja ylsi samana kesänä uransa parhaaseen tulokseen 14,20. OKO:n toimitusjohtajana hän työskenteli vuosina 1933-1937, jolloin hänestä tuli Urho Kekkosen myötävaikutuksella Suomen Pankin johtokunnan jäsen.6 Osuustoiminnan parissa työskennellessään hän tutustui SOK:n johtajaan V. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen hän kuului vuosina 1916-1917 ja toimi vuoden 1921 sen puheenjohtajana. Jo maaliskuussa 1932 hallitus nimesi hänet Niiniluodon ja Kekkosen ohella selvittämään amatöörisääntöjen rikkomuksia.
Rangellista tuli vuoden 1941 alussa yllättäen pääministeri. Rangell tuomitsi sekä ammattiurheilun että sala-ammattilaisuuden. Rangell olisi ollut halukas jatkamaan tehtävässä pääministerinäkin, mutta Risto Ryti kehotti häntä luopumaan paikasta.12 Nostetta uralle vuoden 1940 olympiajärjestelyistä Helsinki sai Järjestääkseen heinäkuussa 1938 vuoden 1940 olympiakisat, joista Tokio joutui luopumaan. Rangellin. Rangell (oikealla) Suomi-Ruotsi maaottelumarssilla toukokuussa 1941. SVUL:n liittohallitus valitsi hänen seuraajakseen yksimielisesti J. Samalla lähti nousuun J. Ruumiin kehittämisen rinnalla oli jalostettava henkisiä ominaisuuksia. Myös tähti urheilu ja ennätysinto saivat kuulla kurmiansa. W Rangellin ura urheiluLIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 15. 10 Niiniluodon yllättävä ero helpotti Rangellin valintaa, sillä se ei jättänyt aikaa puheenjohtajakysymyksen laajemmalle kåsittelylle." ' Hän oli sikäli helposti hyväksyttävä ehdokas, ettei hän ollut minkään erikoisliiton tai voimakkaan urheiluseuran mies. Tuolloin luonteeltaan elitistisen liiton puheenjohtajana hän toimi vuosina 1937-1941. W. Suomen olympiakomitean ja KOK:n jäsenenä Rangell pysyi senkin jälkeen, kun hänet pidätettiin marraskuussa 1945 sotasyyllisyyslain perusteella. Presidentti Risto Ryti ja pääministeri J.W. Rangell ei voinut sotasyyllisyystuomionsa takia osallistua komitean työskentelyyn kunnolla ennen kuin vuonna 1949. Rangellin suhdeverkoston kannalta tärkeä oli Suomen Metsästäjäliiton hallituksen jäsenyys vuosina 1935-1941. Kesällä 1934 uudelleen valittu Niiniluoto ilmoitti tammikuussa 1935, ettei hän suostu jatkamaan puheenjohtajana. Toiminta urheilujohtajana silotti jossakin määrin Rangellin tietä tehtävään
Valintaan vaikutti 1930-luvun loppuvuosien poliittinen ilmapiiri. Valituksi ei tullut ehdokkaista ilmeisin Erik von Frenckell, vaan J. Krogius muistutti kirjeessä Baillet-Latouria keskustelusta, jossa hän oli ilmeisesti tuonut esiin von Frenckellin rasittaneet oikeistolaisuuden ruotsinkielisyyden. Rangellista tuli KOK:n jäsen syyskuun alussa 1938.18 Rangellin kutsuminen KOK:n jäseneksi oli epäilemättä suuri pettymys Erik von Frenckellille. Rangell onnistui kuitenkin nopeasti vakuuttaa KOK:n sisäpiiri kyvyillään. Kansainvälisessä jalkapalloliitossa toiminut ja Helsingin vuoden 1940 olympiahakemuksen näkyvimpinä puhemiehenä toiminut von Frenckell oli kiistatta kansainvälisesti tunnetumpi kuin Rangell, jonka ansiot olivat urheilujohtajana kotimaisia. l5 Kisavalmisteluista sai vastuulleen Rangellin vetämä järjestelytoimikunta, johon lähti mukaan myös työväenliikkeen edustajia. Rangell. Yhteistoimintaneuvottelut, joissa Rangelilla oli tärkeä rooli, alkoivat jo tammikuussa 1938 ja olympia isännyys vauhditti niitä. Kisaisännyyden seurauksena KOK kutsui jäsenekseen toisen suomalaisen. Valituksi ei tullut ehdokkaista ilmeisin Erik von Frenckell, vaan J. Lisäksi Sosialistinen urheiluinternationaali antoi syksyllä 1938 jäsenmaidensa työlåisurheilijoille oikeuden osallistua "porvarillisiin" olympialaisiin. Hän kuului Helsingin kaupungin ja valtioneuvoston edustajien muodostamaan yhteiskomiteaan, joka selvitti heinä-elokuussa olympiakisojen jårjestarnisedellytyksiä.U Kisajärjestelyjen henkeen vaikutti oleellisesti varsinaisen järjestelytoimikunnan kokoonpano. Tosimielellä urheilu eheyttäjänä Vuoden 1940 olympiaisännyys oli porvarillisten urheilujärjestöjen suursaavutus. Edströrn välitti saamansa suosituksen Baillet-Latourille ja muistutti vielä, ettei Krogius ollut tullut kysymykseen järjestelytoimikunnan johtoon puutteellisen suomenkielen taitonsa takia. Käytännössä yhteisymmärryksen saavuttaminen osoittautui vaikeaksi. metsästysharrastuksen kautta tuntemansa Rangellin ehdokkaaksi 10. Olympiakomitean johtoon valtuuskunta valitsi yksimielisesti SUL:n puheenjohtajan Urho Kekkosen, joka toimi tuolloin myös sisäministerinä. Von Frenckell oli sen sijaan kuulunut komiteaan jo vuodesta 1919. Olympiakomitean valtuuskunta ei säilyneiden tietojen perusteella ottanut seuraavalla viikolla pidetyssä kokouksessaan kantaa Rangellin KOK-ehdokkuuteen. KOK:n suomalaisjäsen Ernst Krogius ryhtyi kisaisännyyden varmistuttua ajamaan Rangellin jäsenyyttä. Sigfrid Edström kysyi Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtajan Antti Hackzellin mielipidettä Rangellista. Hän oli tunnettu rauhallisena, maltillisena ja käytännöllisenä miehenä.!. Myös KOK:n tekniseksi asiantuntijaksi lähettämä saksalainen Werner Klingeberg kehui aluksi Rangellia ja luonnehti tätä rauhalliseksi ja erittäin älykkääksi mieheksi, joka teki päätöksensä kuultuaan kaikkia osapuolia. Ei-toivotuksi johtajaksi "Sasu" nimesi Erik von Frenckellin, joka ei Lapuanliikkeen ydintä lähellä toimineena "sopinut kansanvaltaisen yhteiskunnan edustajaksi" .14 Uudet säännöt keväällä 1938 saaneen Olympiakomitean valtuuskunta kokoontui ensimmäisen kerran 18. W. W. Valintaan vaikutti 1930-luvun loppuvuosien poliittinen ilmapiiri. Kisaisännyyden seurauksena KOK kutsui jäsenekseen toisen suomalaisen. Suomen Sosialidemokraatin "Sasu Punanen" (kansanedustaja Yrjö Räisänen) vaati, "että ensimmäisenä miehenä asioita johtamassa olisi suomalainen mies ja demokraatti". johtajana. Erityisesti oikeiston kanssa kovaa kiistaa käynyt Kekkonen ei tullut kysymykseen. helmikuuta esityksen, minkä jälkeen SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Väinö Tanner taivutteli TUL antamaan urheilijoilleen luvan osallistua kansainvälisiin edustustehtäviin. W. Hackzell luonnehti miehen olevan "järkevä ja toimelias ihminen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen". Lokakuussa 1938 Helsinkiin Tokiosta saapunut salaperäinen Klingeberg oli paitsi urheilumies myös todennäköisesti Kolmannen valtakunnan palveluksessa ollut vakoilija. Ennen Rangellin valintaa KOK:n ruotsalainen varapuheenjohtaja]. TUL:n liittokokous hylkäsi 5. 16 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007. Rangell. Klingeberg väitti huhtikuussa 1939 Henri de BailletLatourille Rangellin kunnioittavan liiaksi Kekkosen asemaa sisårninisterinä.!. TUL ja koko vasemmisto olivat kuitenkin tervehtineet kisojen saamista ilolla. Hän osallistui varmuudelle järjestelytoimikunnan sisäisiin valtapeleihin Erik von Frenckellin käsityksiä myötäillen. elokuuta 1938, jolloin sen oli nimettävä sekä komitean johtokunta että kisojen järjestelytoimikunta. Urheilun kahden leirin välisen kuilun ylittäminen näytti olympiahuumassa mahdolliselta. elokuuta 1938. SVUL esitti vuoden 1939 alussa TUL:lle sopimusta, jonka hyväksyminen olisi merkinnyt yhteistyötä urheiluedustuksen lisäksi paikallistasolla. Rangell oli toiminut olympiavuosien 1932 ja 1936 keräystoiminnan vastaavana, mutta Olympiakomitean jäsen hänestä tuli vasta vuonna 1938. Rangellista tuli hallituksen jäsen SVUL:n edustajana. Näin olympiahankkeella oli periaatteessa laajamittainen tuki, vaikka Työväen Urheiluliitto ei ennen vuotta 1940 ollut olympiakomitean jäsen.!v Rangell oli poliittisesti sopiva mies johtamaan olympiajärjestelyjä. Hän nimesi mm. Suomen Olympiakomitea ei ollut edes järjestäytynyt, kun Krogius kertoi elokuun alussa kirjeessään KOK:n puheenjohtajalle Henri de Baillet-Latourille ilmoittavansa lähiaikoina ehdokkaansa, joka oli myös hänen suosikkinsa järjestelyjen johtajaksi. Hän kuului edistyspuolueeseen, mutta ei ollut mukana päivänpolitiikassa. J
SYUL julkaisi samansisältöisen kannanoton seuraavana päivänä ja Rangell perui eronpyyntönsä. Myös Suomi-Neuvostoliitto-Seura liittyi hänen eroaan vaatineiden rintamaan. Urho Kekkonen pyysi joulukuussa 1941 Rangellia järjestämään 30-40 yleisurheilun huipun siirron pois etulinjasta. W. Molemmat joutuivat eroamaan Suomen Pankista kesäkuussa 1945_33 Rangell oli sodan päätyttyä alkanut hoitaa myös SVUL:n puheenjohtajan tehtäviä. Puheen tarkoituksena oli tehdä tyhjäksi kisojen kohtalosta liikkuneet huhut.26 KOK: n puheenjohtaja Henri de Baillet-Latouria kirjoitti Werner Klingebergin neuvosta Rangellille ja kehotti suomalaisia KO K:n jäseniä toimimaan niin, että päätös kisojen kohtalosta tehtäisiin huhtikuussa 1940-27 Maailmansodan pitkittyessä ja talvisodan sytyuyä kisojen järjestäminen näytti yhä epävarmemmalta. Urheilujohtajat ajattelivat sotavuosina myös tulevia kisoja. Suomela kehotti Työkansan Sanomissa Rangellia eroamaan. Edström vastasi, että seuraavat kisat on myönnetty Lontoolle, mutta kehotti myöhemmin Rangellia matkustamaan Lontooseen keskustelemaan asiasta, vaikka piti brittien luopumista epätodennäkötsenä.z. SVUL:n puheenjohtaja]. Toiminta urheilujohtajana silotti jossakin määrin Rangellin tietä tehtävään. Urho Kekkonen osallistui Berliinissä heinäkuussa 1942 pääministeri Rangellin kehotuksesta Uuden Euroopan urheiluoloja käsitelleeseen kokoukseen.V Pääministerikautensa jälkeen Rangell siirtyi Suomen Pankin pääjohtajaksi. huhtikuuta TUL:n liittotoimikuntaa antamaan julkilausuman, jossa se lupautuisi myötävaikuttamaan kisojen onnistumiseen. Urheilujohtajuus tuki valintaa pääministeriksi Rangellista tuli vuoden 1941 alussa yllättäen pääministeri. Sigfrid Edströmille, että Helsinki saisi vuoden 1944 kisat. Olympiarauhan vaarantumisen säikåyttamä yleinen mielipide kääntyi yhteistoiminnan hylänneitä vastaan ja pakotti etsimään sovinnon.z+ Kisajärjestelyt etenivät kesän 1939 aikana hyvää vauhtia. Jatkosodan aikana Rangelilla ei ollut juuri aikaa urheilupolitiikalle. huhtikuuta 1939 TUL:n hyväksymän sopimuksen. J. Rangellin ero oli itse asiassa taktinen siirto, jolla hän ja Kekkonen pakottivat SVUL:n oikeiston nielemään yhteistoiminnan jossakin muodossa. Pääministerin henkilöstä päätettäessä ratkaisevassa asemassa oli juuri SDP, jonka osallistuminen hallitukseen oli välttämätön. Liittokokouksen enemmistö taipui suppeamman yhteistoiminnan kannalle. Hän luopui paikastaan tasavallan presidentin virasta eronneen Risto Rytin hyväksi ja siirtyi johtokunnan jäseneksi. Rangell ilmoitti radiopuheessaan 15. Rangell katsoi parhaaksi jättää paikkansa.ö+ Suomen olympiakomitean ja KOK:n jäsenenä Rangell sen sijaan pysyi senkin jälkeen, kun hänet pidätettiin marraskuussa 1945 sotasyyllisyyslain perusteella, eikä tilanne muuttunut vankeustuomion julistamisen jälkeen. Henri de Baillet-Latcur vakuutti helmikuussa J. Vaikeissa neuvotteluissa hän oli oppinut tuntemaan työväen urheiluliikkeen vaikuttajien lisäksi SDP:n johtohenkilöitä. Olympiarauha näytti turvatulta.o' SVUL:n liittohallituksen enemmistö hyväksyi uuden yhteistoiminta mallin, Jonka arvostelu kuitenkin lisääntyi Etenkin Suomen Urheilulehti moitti pitkin kevättä SVUL:n liehittelevän työläisurheilijoita tarpeettomasti. SVUL:n kannan jyrkkenemisen takana oli porvarillisen urheiluliikkeen oikea laita, joka näki Kekkosen ja Rangellin ottaneen olympiakisat urheilusovun pelinappulaksi. W. Rangell ilmoitti tämän jälkeen eroavansa ja jättävänsä paikkansa myös olympiakisojen järjestelytoimikunnan johdossa. TUL:n puheenjohtaja Urho Rinne ilmoitti asian loppuunkäsitellyksi liittonsa osalta. W. Rangellin hyväksyivät henkilönä puolueen eri siipiin kuuluneet poliitikot.ö. Rangell oli tämän ehdon täyttyessä luvannut jatkaa järjestelytoimikunnan johdossa. Takkinsa täysin kääntänyt Klaus U. Toinen maailmansota syttyi syyskuun alussa Saksan hyökättyä Puolaan. Rangellille tekevänsä kaikkensa, jotta Helsinki saisi seuraavat kisat "maailman urheilijoiden kiitollisuuden ilmauksena työstä, jonka suomalaiset ovat tehneet maailman pelastamiseksi barbarisrnilta'l.sf Tämän jälkeen Rangell ehdotti KO K:n varapuheenjohtajalle j. Myös Uusi Suomi otti kriittisen kannan sopimukseen juuri liittokokouksen alla.2l SVUL: n liittokokous hylkäsi 15. Samalla kannalla oli myös RKP:n enemmistö. TUL sitoutui antamassaan julistuksessa maan edun nimissä osallistumaan olympiakisoihin ja niiden järjestelyihin. Tämä vähensi niiden vaikutusvaltaa kisajårjestelyisså.e-' Olympiarauha oli joka tapauksessa turvattu. Järjestöt eivät siis tehneet mitään varsinaista sopimusta. Hänet nähtiin kesäkuussa 1942 järjestettyjen "Karhumäen olympialaisten" katsomossa ja kisoja seurasivat myös Urho Kekkonen ja TUL:n puheenjohtaja Urho Rinne. J. Erityisen kärkevästi heitä arvosteli IKL:n lehdistö.22 Punamultahallituksen kuuluneiden puolueiden lehdet katsoivat kisojen olevan vaarassa yhteistoiminnan kariuduttua. Hän oli vuosina 1938-1939 osoittanut todella olevansa SVUL:n ja TUL:n yhteistyön takana. syyskuuta, että valmistelut jatkuvat, joskin supistettuina. Suomessa virisi heti keskustelu Xll olympiakisojen kohtalosta. Tämä oli tarpeen heidän säästämisekseen tuleviin urheilutehtäviin.3 1 Urheilulla oli oma roolinsa Saksan-suhteiden hoidossa. W. Rangell ei voinut sotasyyllisyystuomionsa takia osallistua komitean työskentelyyn LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2.(JJ7 17. SVUL:n liittohallitus joutui pyytämään 20. SKDL asetti Rangellin eron SVUL:n ja TUL:n yhteistoiminnan jatkamisen ehdoksi. Hän suostui jatkamaan tehtävässä, mitä etenkin kansandemokraatit arvostelivat erittäin kärkevästi. W. Saksa toimi aktiivisesti johtamansa Uuden Euroopan urheiluelämän järjestämiseksi ja kanssasotija Suomen oli myötäiltävä jonkin verran näitä suunnitelmia. Helsingin järjestelytoimikunta päätti luopua huhtikuussa 1940 kisoista, joilta Saksan hyökkäys Norjaan ja Tanskaan oli vienyt viimeisetkin edellytykset. Suomen olympiakomitean edustajat esitteli Ernst Krogiuksen ja ]. Rangellin johdolla KOK: lie Lontoossa 6.-9.6.1939 valmisteluja, jotka KOK hyväksyi.z> Valmisteluja varjosti kuitenkin kireä maailmanpoliittinen tilanne
Rangell pääsi ehdonalaiseen vapauteen 21. Rangellilla oli aitoa halua etsiä molemmille keskusjärjestöjen hyväksyttävissä olevaan ratkaisua. S. 68. Suomalaisen olympialiikkeen historia. Hän yritti kautensa aikana järjestää TUL:lle mahdollisuuden palata komitean työhön. 206. 7-8. Nuori J. Häneltä löytyi ymmärtämystä esimerkiksi TUL:n esillä pitämälle kansanurheilulle. Edströmin kirjeet J. kunnolla ennen kuin vuonna 1949. Sigfrid Eostromin kirje H. W Rangell Tuntematon pääministeri. 24Kokkonen, 2007, s. J. 72 Juha K. 477-478. 130-131. 36LJino 1998, s. 2.1949 sotasyy llisistä toiseksi viimeisenä ennen Rytiä.J> Toinen kierros urheilujohtajana SVUL:n puheenjohtajaksi kesällä 1945 valittu STK: n toimitusjohtaja V. W Rangell tuntematon pääministeri. 64-67 70 SVUL'n liittohallituksen kokous 13.1.1935, SuA. Vares 1998, s. Helsinki 1998, s. 22Hieman kylmää vettä, A1an Suunta 21.4.1939. Teoksessa Jukka-Pekka Pietiäinen, J. 7 5 Jouko Kokkonen, Oikeiden olympiakisojen maa. Ari Uino on tulkinnut, että Rangellin valinta olisi nostattanut TUL:ssa toiveita urheiluelämän eheytymisestä.36 Tämä koskee kuitenkin TUL:n sosiaalidemokraatteja ja heitäkin vain tiettyyn rajaan saakka. 63. Rangell luonnehti istunnon olleen "asiallisesti järjestetty". Uino 1998, s. 124. Helo ja Pekkala olivat puoluekannaltaan sosieelkiemokreetteie. S. 71938, HKA. W Rangellin kirje J. 3BKokkonen, s. Hämeenlinna 1982, s. Suomalaisen olympialiikkeen historia. 119-120. TUL:n edustajia ei valittu vuonna 1961 olympiakomitean hallitukseen ja valtuuskuntaan. 121. 471-476. 71938. 11 ja 17-18. 3 Vrt. 13 Helsingin kaupunginhallituksen kokoukset 14. J. A. 439 ja s. Klingebergillä oli myös läheiset yhteydet Saksan Helsingin-lähetystöön 1a hän seurasi saksalaismielisten Järjestöjen toimintaa Suomessa. 14 Mitä Sasulle kuuluu, Suomen Sosialidemokraatti 16. Rangellin kohdalla yksi olympiavuoden erikoisimmista tapahtumista oli toimiminen Helsingin kisajärjestelyihin tuiustuneiden Neuvostoliiton olympiakomitean edustajien yhtenä isäruänä.öf KOK:n jäsenenä hän pääsi vuonna 1962 käymään Neuvostoliitossa, jonne hän ei ollut Yhtyneitten Paperitehtaitten hallintoneuvoston puheenjohtajana hän saanut viisumia.ö. Rangellin toisen puheenjohtajakauden aikana vuosina 1951-1954 oli esillä kamppailu urheilun valtakunnanliitosta. 29J. de Baillet-Latourille Tukholma 29.8.1938, KOK:n arkisto, Lausanne. 10 ja 27-22. 87-88. 35Eskola 1998, s. 30Hannu Soikkanen, Tuntematon Rangell. 2BJ. 23Hentilä 1982, s. Ote Brundagen kirjeestä liitteenä. Kairikko, Seitsemän vuosikymmentä metsästykselle. Edströmille 12.2.1940 Rangellin arkisto, Kansallisarkisto (KAJ. 81-83. 39Eskola, s. Tämän seurauksena yhtään TUL:n urheilijaa ei kuulunut Suomen joukkueeseen Rooman vuoden 1960 olympiakisoissa. Se sittemmin motivoi häntä panostuksiin urheiluelämässä." 4 Vares 1998, s. Suomen Metsästäjäliitto -Finlands Jägarförbubd r.y.n historiikki 1921-1991. W Rangell tuntematon pääministeri. Teoksessa Jukka-Pekka Pietiäinen. 27Kokkonen 2007, s. 26Kokkonen 2007, s. Valtioneuvoston istunto 15.71938, KA. W Rangellille 9.2.1940 Rangellin arkisto, Kansallisarkisto (KA). 11. de Baillet-Latourille 4.8.1938 Ja 108 1938. Rangell yritti ajaa läpi TUL:a tyydyttävät paluun vähimmäisehdot, mutta olympiakomitean enemmistö ei niitä hyväksynyt. Porvoo 2007, s. 1102-1104. 17 Vares 1998, s. Helsingin keupunkia edustivat kaupunginjohta1at Erik von Frenckell ja Johan Helo ja valtiota Metsähallituk· sen pääjohtaja Mauno Pekkala ja sotaväen ylipäällikkö, kenraaliluutnantti Hugo Österman. W Rangellille 29.1.1940, Rangellin arkisto, Kansallisarkisto (KAJ. 32Urho Kekkosen kirje J. Porvoo 2007, s. 37 Urho Kekkosen kirje J. 33Seikko Eskola, Pääministeriepisodin jälkeen Teoksessa Jukka-Pekka Pietiäinen, J. 11 Vrt. EK-Valpo 1, Ulkomaalaiset sanomalehtimiehet Suomessa, KA. Myös vastaanotto oli "ystävällinen ja vieraanvarainen" _40 Rangell toimi Suomen olympiakomitean puheenjohtajana vuosina 1961-1963. 63. Henti-Beillet-Letourin kir1e J. Komitean ja KOK:n jäsenenä Rangell toimi vuoteen 1967. 117 16 Suomen olympialaisen komitean vuosikertomus 1938. 7 2 Vrt. Hanko 1991, s. 76. 40uino 1998, s. 25Ernst Krogiuksen kir1e Henri de Baillet-Latourille, Helsinki 24.10.1938 KOK.·n arkisto, Lausenne. 23. Mitä ilmeisemmin tämä joudutti Rangellin eroa puheenjohtajan paikalta,jolta hän erosi huhtikuussa 1963. 758. W Rangell Tuntematon pääministeri Risto Ryti seuran julkaisuja 4. "Monien aikansa urheilujohtajansa tavoin hänellä oli vankka urheilutausta. Risto Ryti seuran Julkaisuja 4. senaattori Kaarlo Cestren, vuorineuvos Petter Forrström, tohtori ja Suomen Pankin johtokunnan Jäsen Kaaperi Kivialho, toimitusjohtaja Heikki Reenpää, Helsingin yliopiston voimistetuteitocsen Johtaja Kalle Rikala ja kenraali Väinö Valve. 132. Helsinki 1998, s. 6 Mts. 37Mts. 2 7 Sr., Sikermä, Uusi Suomi 15.4.1939. S Edströmin kirje J. W Rangell. Karikoski luopui tehtävästä toukokuussa 1951 pidetyssä liittokokouksessa ja järjestön johtoon palasi Rangell. 34LJino 1998, s. 18 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6 /'2f/J7. 74 -75. Uino 1998, s. SVUL:n ja TUL:n yhteistoiminta katkesi kokonaan kesällä 1959. Werner Klingebergin kirje Henri de Baillet-Latouril/e 16.3.1940, KOK:n arkisto, Lausanne. Toimikuntaan kuuluivat olympiakomitean valtuuttamina Urho Kekkonen, Ernst Krogius ja J. de Baillet-Latourille 26.4.1939. SVUL:ssa tosiasiallista valtaa käyttivät kuitenkin kovan linjan miehet, jotka olivat valmiita valtakunnanliittoon järjestönsä sanelemin ehdoin.3 7 Helsingin vuoden 1952 olympiakisajärjestelyissä Rangellin rooli ei ollut kovin merkittävä, sillä Erik von Frenckell johti järjestelyjä itsetietoisin ottein. 9 Uino 1998, s. B SVUL:n ylimääräisen liittokokouksen pöytäkirja 16.6.1935, SuA. 7 SVUL:n liittohallituksen pöytäkirJa 18.3.1932, Suomen Urheiluarkisto (SuA), Helsinki. Klingeberg toimi joulukuusta 1939 uutistoimisto ONB:n palveluksessa, kun hänen työsuhteensa vuoden 1940 Järjestelykomitean kanssa oli päättynyt. 122.39Leena Laine, Sillanrakennusta 1a tehovalmennusta. W Rangellille 28.12.1941, Rangellin arkisto, KA. Hän osallistui myös vettekunnan urheilujohtajan Hans von Tschammer und Ostenin ohjelman jär1estämiseen kolmimaaottelun aikana syyskuussa 1940 20Seppo Hentilä, Suomen työläisurheilun historia I. J. Helsinki 1998, s. Helsinki 1998, s. W Rangell. Ari Uino, Rangell urheilumiehenä, Jukka-Pekka Pietiäinen, J. 77-78. 78 Ernst Krogiuksen kirjeet H. Hallitukseen kuuluivat Rangellin kanssa samaan aikaan mm. 41 JOUKO KOKKONEN, VTM Tutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi 1 Vesa Vares. 7 9 Werner Klingebergin kirje H. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. Teoksessa Sadan vuoden olympiadi. Suomen Urheilulehti 24.1.1935, tr-vuotiaana Suomen mestari 1a ennstvsmies Rangell muisteli artikkelissa, että hänen "urheilu· ninnostuksensa tappoi se, että kun olin tottunut pienissä oloissa harjoittelemaan yksin tai perin tutussa piirissä, niin minua ujostutti Helsingissä harjoittelu, täällä kun oli urheilukenttä aina täynnä väkeä ja meno ja meteli melkoinen." 5 Vares 1998, s. W Rangellille 15.2.1940 ja 2.4.1940, Rangellin arkisto, KA. 7 ja 19. M. W Rangellille 6.8.1942, Rangellin arkisto, KA
Heikki Savolaisen syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Teksti: KA LERVO ILMANEN & HANNU ITKONEN Hevos-Heikki, voimistelu ja Suomi Heikki Savolaisen ja muiden suomalaisvoimistelijoiden aavutukset osuivat aikaan, jolloin rakennettiin yhteistä suomalaisuuden arvoperustaa. LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/'2007 19
1910-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa lajivalinta kohdistui yleisurheiluun, hiihtoon, painiin tai voimisteluun. Kansainvälisten huippujen vierailut osoittivat, että Joensuussa oli syntynyt vahvaa voimistelun lajikulttuuria. Ajan tavan mukaan urheilu oli nuorison suosituinta ajanvietettä. Yleisurheilu kiinnosti Savolaista, mutta voimistelukärpäsen purema korjasi voiton. Savolaisen lajivalintaan saattoi vaikuttaa myös henkilöhistorialliset tekijät. Amatööriys ihanteena Urheilun ammattilaisuus nousi esille Suomessa jo ennen toisen maailmansodan vuosia. Liiallisen rahan seurauksena Savolainen arveli olympiaurheilunkin tulevan tiensä päähän. Voimistelussa eivät liikkuneet ruskeat kirjekuoret, sillä ainoastaan matkoja tai ansionmenetyksiä saatettiin korvata. Saavutu kset antavat aihetta pitää Savolaista yhtenä kaikkien aikojen m enestyksekkäim pänä suom alaisur heilijana. Heikki Savolaiseen on jälkikäteen lyöty varsin voimallisesti amatööriurheilijan leima. Nurmen tiedettiin saaneen juoksuistaan huomattavia rahasummia. Muidenkaan lajien harrastamisesta ei ollut haittaa, sillä voittaessaan MM-kilpailussa 1931 voimistelun yleiskilpailun Savolainen joutui keräämään pisteitä myös 100 metrin juoksussa, kuulan työnnössä ja korkeushypyssä. Harrastettavia lajeja ei ollut kuitenkaan tarjolla runsaasti. Pari vuotta myöhemmin Joensuussa vieraili slovenialainen Leon Stuhelj, joka voitti Pariisin 1924 olympialaisissa kaksi kultamitalia. Sotatoimissa ja puolustusvoimien palveluksessa kuluivat vuodet 1939-1946. Jälkeenpäin Savolainen lääkärinä totesi, ettei Nurmi olisi kyennyt kisoissa juoksemaan edes viittä kilometriä (Säkkinen 1992, 181). Riittävät olosuhteet saatiin toteutettua omatoimisesti. ~ rheilijana Savolaisen ur a hakee vertaistaan. Luontaishoidoista innostunut isä näki voimistelun ryhtikasvatuksen välineeksi. Amatööriys ei merkinnyt pelkästään urheilemista ilman rahallisia palkkioita, vaan myös urheilun arvottamista. Savolaisen eläm änvaiheet on kuvattu seikkaperäisesti viim e vuonna ilm estyneessä Eero Marttisen elämäkertateoksessa, johon kiinnostuneilla lukijoilla on mahdollisuus tutustua (Marttinen 2006). Savolaisen syntymäkaupungissa järjestetyssä Suomen OlympiaAkatemian istunnossa Joensuun kaupunginjohtaja Juhani Meriläinen totesi Hevos-Heikin olleen "esimerkki aidosta amatööriurheilijasta usean vuosikymmenen ajan". Lapsuudessaan tuleva voimistelijasuuruus oli varsin hentoinen ja isän arvion mukaan alikuntoinen. Lajin harrastaminen ei edellyttänyt kaksisia välineitä tai tiloja. Hän saavutti viisissä olym pialaisissa (1928, 1932 ja 1936 ja 1948 ja 1952) yhdeksän m italia, m aailm anm estaru uden (1 931) ja 29 Suom en m estaru utta. 1910ja 1920-luvun Joensuussa voimisteluharrastukseen tarjoutui hyvät mahdollisuudet. Kyseistä teosta olemme hyödyntäneet Savolaisen elämänvaiheiden jäljittämisessä. Tunsin, että voin vannoa valan siinä kuin muutkin. Tätä kautta avautuu myös se, miksi Savolainen voimistelijatovereineen menestyi niin hyvin kansainvälisillä kilpakentillä. Paikkakunnalla oli myös voimistelun lajiosaamista. Helsingin kisojen olympiavalan vannomista mies muisteli seuraavin sanankääntein tunnistaen myös urheiluelämän poikkeavat käytännöt: "Se oli juhlahetki elämässä. Olin puhdas amatööri, jota suinkaan kaikki muut lippujensa takana stadionin nurmella seisoneet urheilijat eivät olleet." Urheilun tehtävä Amatööri-ihanteen hengessä Savolainen katsoi, että rahalla on urheilua turmeleva vaikutus. Kuuluisin jupakka käytiin Paavo Nurmen osallistumisoikeudesta vuoden 1932 Los Angelesin olympialaisiin. Joiden kin tu lkintojen m ukaan Savolainen on jopa kaikkien aikojen paras suom alainen olym piaurheilija (Säkkinen 1992, 180-181.) Arviointeja tehtäessä on syy tä m uistaa, että voim istelijasuuru uden ura n aikana kahdet olym piakisat jäivät sodan vuoksi järjestäm ättä. Sen sijaan Savolainen oli koko urheilu-uransa ajan amatööri. Voimistelunopettajaksi ja lääkintävoimistelijaksi Savolainen valmistui vuonna 1931. Kyseisenä vuonna Savolainen osallistui paikallisen voimisteluseura Kalevaisten kilpailuihin. Myös Savolainen itse piti amatööriyttään ylpeyden aiheena. Varsinaisesti Savolaisen urheilu-ura alkoi 1922 eli 15-vuoden iässä. Ensinnä valotamme sitä, miten Heikki Savolainen kiinnittyi kansalliseen liikuntakulttuuriin sekä millaiseksi hänen asemansa ja näkemyksensä voimistelusta ja urheilusta muodostuivat. Hevos-Heikin ajan ur20 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /'2007. Varsinainen työura ajoittui vuosiin 1933-1939 ja 1946-1970, joista jälkimmäisen ajanjakson Savolainen toimi Kajaanissa erilaisissa lääkärin tehtävissä. Kyseiset lajit kuuluivat tuolloin yleiskilpailun 15 lajin joukkoon. Seuraavassa tekstissä tarkastelemme kuitenkin kahta keskeistä Savolaiseen liittyvää ilmiökokonaisuutta. Ajan hengen mukaan ryhdikkään voimistelun katsottiin olevan sopivaa "lääkettä". Osa urheilijoista, ja etenkin urheilujärjestöjen johtajat näkivät rahapalkkiot turmiolliseksi lompakkourheiluksi. Savolaiselle amatööriys vaati urheilu-uran, opiskelun ja työn yhteensovittamista. Joensuussa keskeinen voimisteluvaikuttaja oli Kustaa Emil Levälahti, joka toimi paikkakunnalla vuosina 1912-1919. Toiseksi selvitämme, millainen oli voimistelun asema suomalaisen kansakunnan rakennustyössä. Menestyksen myötä Savolaisen omimmaksi lajiksi muodostui voimistelu. Voimistelun imu Heikki Savolainen syntyi Joensuussa syyskuun lopulla 1907. Kasvatusopin tutkinto oli vuorossa 1932 ja lääkärin oikeudet Savolainen sai 1939. (Itkonen & Knuuttila 1997.) Voimistelunopettajan ja lääkintävoimistelijan tutkinnon hankkinut Savolainen teki diagnoosin Nurmen akillesjänteen pahasta tulehduksesta
Marraskuussa Liikuntaueteellisessä Seurassa pitämässään alustuksessa Savolainen esitti LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/'2007 21. Näin menetellen voitaisiin terveyttä vaalia aiempaa paremmin. Kajaanissa toimiessaan Savolainen ei katsonut suopeasti enempää palloiluhallin kuin hiihtoputkenkaan rakentamista. Hänen mielestään urheilusta ei saanut koskaan muodostua elämän pääsisältöä. Urheilijan tuli myös olla elärnäntavoiltaan esimerkillinen. Lääkärinä Savolainen ilmeisesti tiesi dopingista enemmän kuin julkisuudessa kirjoitettiin tai urheilun sisäpiiriläiset halusivat kertoa. Hän tiesi esimerkiksi 1940-luvulla hiihdetyn Suomen mestaruuksia kyseisiä valmisteita käyttäen. Vuonna 1985 antamassaan haastattelussa, eli vuosi Martti Vainion Los Angelesin olympialaisissa tapahtuneen dopingrikkeen jälkeen, Savolainen ei yhtynyt siihen kuoroon, joka vaati dopingvalvonnan ehdotonta tiukentamista (Marttinen 2006, 268-269.). Esimerkiksi itämaiset kamppailu lajit ja golf saivat täydellisen tuomion. Arvovaltaisuuttaan vaalivan SVUL:n ei tullutkaan Savolaisen mielestä ottaa ohjelmaansa moisia lajeja. Tunsin, että voin vannoa valan siinä kuin muutkin. Savolainen piti amatööriyttään ylpeyden aiheena. Urheilijan tuli urheilun ohessa hankkia itselleen ammatti. Helsingin kisojen olympiavalan vannomista hän muisteli: "Se oli juhlahetki elämässä. Itse asiassa Savolaisen mielestä saattoi olla jopa parempi, jos dopingin käyttö sallittaisiin. Savolaisen näkemykset urheilun merkityksestä säilyivät loppuun saakka. Savolainen oli jo ennen toisen maailmansodan vuosia ajan hermolla, sillä vuoden 1934 kesällä hän teki tutustumismatkan Saksan ja Unkarin urheilulääkäri toimintaan. Haastattelussa Savolainen viittasi sota-aikana kaukopartiomiehien käyttämään amfetamiiruin. Savolainen oli konservatiivi sekä uusien lajien että voimistelun muutoksen suhteen. Yhden asian suhteen Heikki Savolainen teki kuitenkin merkittävän irtioton. Raittiuden tuli olla urheilijalle itsestäänselvyys. Esimerkiksi rekin liikesarjat olivat muuttuneet puhtauden ja esteettisyyden kustannuksella pelkäksi akrobatiaksi. Myös oman lajinsa, voimistelun Savolainen katsoi kulkeneen huonoon suuntaan. Golfia hän piti pelkkänä ulkoiluna. Olin puhdas amatööri, jota suinkaan kaikki muut lippujensa takana stadionin nurmella seisoneet urheilijat eivät olleet." heilun käytännöistä kertoo jotain se, että Savolaisen oma matka voimistelun MM-kisoihin mahdollistui vasta seuraväen ja paikallisen sanomalehden kerättyä osallistumisen mahdollistavat matkarahat
Sen keskeistä sisältöä olivat laajat joukkuevoimisteluesitykset. Suomalaiset miesvoimistelijat olivat maailman parhaimmistoa sekä yksilöinä että joukkueena vuoden 1928 Amsterdamin olympialaisista aina vuoden 1952 Helsingin kotikisoihin asti. Toimenpiteen perusteluna oli tuolloin valtaa pitäneiden ylimpien säätyjen huoli omien jälkeläistensä terveydestä ja hyvinvoinnista. Voimistelu ja ennen muuta joukkuevoimistelu sopivat tähän tarkoitukseen erinomaisen hyvin. Vuoden 1908 Lontoon olympialaisissa Suomen voimistelu joukkue sai pronssia ja neljä vuotta myöhemmin Tukholmassa hopeaa. Joukkoesiintymisten ohella voimistetusta haluttiin tehdä myös osa jokaisen ihmisen itsekasvatusta, ruumiin ja hengen kokonaisvaltaista kehittämistä, eikä ainoastaan fyysisen kunnon ylläpitämistä (Ojanen 1992, 182.) Suomen kaltaisissa pienissä maissa urheilua on aina tilaisuuden tullen käytetty nationalististen pyrkimysten esiin tuomiseen. (Sjöblom 2007, 27-30.) Olympiakisat olivat näyttämö, joka tarjosi suomalaisille mahdollisuuden omien kansallisten pyrkimystensä esiin tuomiseen. Voimistelulla haluttiin ylläpitää ja kohentaa oppilaiden kuntoa. Silti voimistelun merkitys vuonna 1917 itsenäistyneen nuoren kansakunnan rakennustyössä ei vähentynyt. Valkoisen Suomen toimijoiden ohella myös työläisurheilijat ja ruotsikieliset urheilupiirit tuottivat omanlaistaan sisältöä hyviksi määrittämilleen asioille. Urheilussa se tarkoitti ennen muuta rehellisyyden, reippauden ja raittiuden hyveitä. (Jukola 1953.) Heikki Savolaisen ja muiden suomalaisvoimistelijoiden saavutukset osuivat aikaan, jolloin rakennettiin yhteistä suomalaisuuden arvoperustaa. Laji kuitenkin poistettiin olympiakisojen ohjelmasta vuonna 1920. Niitä esiintyi useissa Euroopan maissa. Voimistelu liitettiin Suomen koulujen opetusohjelmiin 1800luvun puolivälissä. Valtioiden muodostaminen ja kansakuntien rajojen uudelleenjärjestely johtivat sotiin. Joukkueen ohjelmat koostuivat molemmilla kerroilla pääosin vapaaja sauvaliikkeistä. Meinander 1994). Miesten ja naisten joukkuevoimistelu oli usein keskeinen ohjelmanumero 1900-luvun alun suurissa kansan juhlissa. (Kokkonen 2007, 126-127.) Voimistelu kansakuntaa rakentamassa Suomalaisen voimistelun alkujuuret liittyvät kouluvoimisteluun (ks. (llmanen 1982, 39-40.) Toisen merkittävän perustelunsa voimistelu sai armeijan suunnasta. (Vasara 1997, 640-649.) Toinen väylä olivat erilaiset voimisteluun liittyneet joukkoliikkeet. Tähän kouluvoimistelu tarjosi yhden väylän. Suuri joukkuevoimisteluesitys vahvisti mielikuvaa yhtenäisestä ja yhtä jalkaa astuvasta suomalaisesta kansasta. Hevos-Heikin ajan urheilun käytännöistä kertoo jotain se, että Savolaisen oma matka voimistelun MM-kisoihin mahdollistui vasta seuraväen ja paikallisen sanomalehden kerättyä osallistumisen mahdollistavat matkarahat. Joukkuevoimistelu lujitti suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olympiavoimistelu oli aluksi eri lajien sekoitus, johon kuului telinekilpailuja ja kansallisten voimistelijajoukkueiden näytöksiä. Suomessa otettiin eniten vaikutteita Saksasta ja siellä vaikuttaneesta turnariliikkeestä. Urheilun keskusjärjestöjen suurkisojen ja liittojuhlien mittavilla joukkuevoimisteluesityksillä vahvistettiin yhteenkuuluvuuden tunnetta ja me-henkeä sekä ilmaistiin kuriin ja järjestykseen tottuneen joukon voimaa. 22 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /'l007. Eichberg 2004.) Nykyaikaisten olympialaisten ohjelmassa voimistelu oli mukana ensimmäisistä, vuoden 1896 Ateenan kisoista lähtien. Myös naisten suosimaan ruotsalaiseen voimistelu järjestelmään kuului joukkuevoimistelu. Sen keskeisenä tehtävänä oli viestiä lujasta ja vahvan yhtenäisen tahdon omaavasta kansasta, joka pyrki itsenäistymään omaksi valtiokseen. (Ks. (Sama ja Heikkinen 1992, 66-67.) Sotilaat tuli myös kasvattaa sotilaan ammattiin. Verisen sisällissodan kahtia repimässä nuoressa tasavallassa amatööriyden ja korkean urheilijamoraalin nimeen vannoneet voimistelijasankarit olivat esikuvia, joita hyödyntäen voitiin nuorisoa kasvattaa omaksumaan oikeaksi katsottuja arvoja. 1800-luvulla Euroopassa elettiin kansallisvaltioiden muodostamisen aikaa. On kuitenkin syytä muistaa, että näiden hyveiden vaalintaa tehtiin luokkaja kielisidonnaisissa kulttuureissa. Liiallisen rahan seurauksena Savolainen arveli olympiaurheilunkin tulevan tiensä päähän. 1920-luvun lopulla alkoi suomalaisen telinevoimistelun menestystarina, jonka yhtenä ja tärkeänä tekijänä oli Heikki Savolainen. tosin tuloksetta urheilulääkärin palkkaamista seuraamaan olympiaurheilijoiden harjoittelua. Joukkuevoimistelu tarjosi tähän yhden väylän. Ne vaativat sotilaita ja armeijoita. Tästä lähtien olympialaisissa voimisteltiin vain telineillä ja joukkuepisteet laskettiin kunkin maan yksittäisten voimistelijoiden suoritusten perusteella
& Roiko-Jokela, H. (toirn.) Se toinen Paavo Nurmi ja varjoon jääneet. Nurmi ja Savolainen kohtasivat toisensa usein kilpailumatkoilla ja ainakin kolmissa olympialaisissa. Suomalaisesta kestävyysjuoksun menestyksestä saatiin nauttia vielä Nurmen jälkeisinä vuosikymmeninä. Heikki Savolaisen syntymän 100-vuotisjuhlallisuuksia on vietetty kuluvana vuonna. Suomalainen voimistelunopettajakoulutus 100 vuotta 1882 1982. Kokkonen, Jouko 12007). Amsterdamissa 1928 molemmat osallistuivat kilpailuihin. Vammala. Savolainen vannoi kisavalan. Heikki Savolainen oli viimeiseen saakka amatööri. Yleisurheilulajeissa on mittaamalla etsitty "rekordeihin" yltäviä maailman parhaita. Teoksessa Mäkelä, P. Jyväskylä Heikkinen, Antero 11992). Valkoisen Suomen urheilevat soturit. Säkkinen, Jorma 119921. (toirn.) Kilpakenttien sankarit 1. Teoksessa Halmesvirta, A. Ojanen, Eero 11992. LTS:n julkaisu nro 84. Savolaista on toki muistettu hänen pitkäaikaisessa kotikaupungissaan Kajaanissa ja Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa, jonka kunniatohtoriksi olympiavoimistelija vuonna 1982 nimettiin. Sulkava. & Voutilainen, T Jumpasta tiedekunnaksi. Teoksessa llmanen, K. Meinander, Henrik 11994). LTS:n julkaisu nro 131. Nurmen saalistaessa yhdeksän olympiakultaa ja kaksi hopeaa, Savolainen ylsi yhdeksään olympiamitaliin. Sen sijaan voimistelussa menestys on ollut joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta rajallista ja pienin harrastajaja taustajoukoin tuotettua. Sjöblom, Kenth 120071 Autonominen olympiamaa. LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/';flJ7 23. ltoim) Sadan vuoden olympiadi. JUOKSIJOIDEN KUNINGAS JA HEVOS-HEIKKI Kahden sankarin poikkeavat 100-vuotisjuhallisuudet z w z ~ !:: ::, z z < ::c ~ z w z < :E :::! ~ a: w ...1 ~ P aavo Nurmea ja Heikki Savolaista on pidetty suomalaisen olympiaurheilun sankareina. Pohdintoja ruumiillisesta liikunnasta. Nurmen perinteellä on ollut vahvemmat vaalijat kuin Savolaisella. Sen sijaan voimistelun esteettinen sulavuus on ollut suhteellisempaa ja tuomareiden arvioimaa. "Oikeiden olympiakisojen maa" Teoksessa Tikander, V, Viita, 0., Vilen, M. KALERVO ILMANEN, FT Yliassistentti, dosentti Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kalervo.ilmanen@sport.jyu.fi HANNU ITKONEN, YTT Liikuntasosiologian professori, dosentti Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@sport.jyu.fi LÄHTEET Eichberg, Henning 12004) Identiteetin ilmaisemisen ristiriitaiset mallit. ltoim I Sadan vuoden olympiadi Suomalaisen olympialiikkeen historia. Valtion Painatuskeskus. Neljä vuotta myöhemmin Los Angelesissa Savolainen voimisteli, kun taas Nurmi julistettiin ammattilaiseksi. Marttinen, Eero 12006) Heikki Savolainen voimistelun jättiläinen. Kaikkiaan juhlinta on ollut vain varjo Nurmen juhlinnasta. Voimistelunopettajakoulutuksen kuusi ensimmäistä vuosikymmentä. Helsinki. Tutkimuksia 3/2004. Nurmi toi olympiasoihdun stadionille. VPK-kustannus. Nurmen syntymän satavuotistaivalta juhlittiin kymmenen vuotta sitten lukuisin eri tavoin. Suomalaisen olympialiikkeen historia. poliittisista ideologioista ja olympialaisesta humanismista. Suomen Historiallinen Seura. Bovs' Physical Education in Nordic Secondary Schools 1880-1940. Jukola, Martti 11953) Suuri Olympiakirja. Hiilimurskan kylmä valtias. Teoksessa Mäkelä, P. Teoksessa Pyykkönen, T (toirn.) Suomi uskoi urheiluun. Towards a Bourgeois Manhood. Vasara, Erkki 11997). Commentationes Scientiarum Socialum 47 Helsinki. WSOY Helsinki. Nurmi esiintyi ammattilaisena rahapalkintoja juoksuistaan saaden. Kertoivatko heidän roolinsa jotakin paitsi erilaisista urheilijoista myös poikkeavista urheilulajeista. Kun urheilijoiden saavutuksia arvioitiin Suomen ulkopuolella, jossa tunnettiin myös ammattilaisurheilun käytännöt, Nurmen suoritukset nousivat näkyvämmin esille. WSOY Porvoo. Bibliotheca Historica 23. Teoksessa Tikander, V, Viita, 0, Vilen, M. & Paavola, E. Kansainvälisessä urheilujulkisuudessa yleisurheilu on kautta historian peitonnut voimistelun. Kaikkien aikojen paras. Ohjelmaan sisältyi muun muassa juhlapostimerkin julkistaminen, juhlarahan painaminen, seminaareja sekä pääjuhla Finlandia-talossa Helsingissä. Voimistelua vai urheilua. & Paavola, E. Pelit ja kentät. Helsinki. Suojeluskuntajärjestön urheiluja kasvatustoiminta vuosina 1918-1939. Siinä missä Nurmesta tuli kansainvälisessä urheilujulkisuudessa tunnettu "Lentävä suomalainen", niin Savolainen sai jäädä kansalliseen "Hevos-Heikin" rooliin. Vuodet 1882 1942. Tammi. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 1997 Jyväskylä. llmanen, Kalervo 11982). Kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Sulkava. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. ltoim.) Kilpakenttien sankarit l Tammi. Voimistelun läpimurto. (toirn.). Miehet saivat kilpailuvuosiensa aikana osakseen poikkeavaa julkisuutta. Kahden olympiasankarin juhlinnan erojen taustalla saattaa vaikuttaa seuraavia tekijöitä. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Teoksessa 11manen, K. WSOY Porvoo. Urheilun myyttien rakennustyössä keskija pitkänmatkan juoksut muodostuivat tärkeimmäksi suomalaisen kestävyyden ja sisun ilmentäjäksi. Viimeinen kohtaaminen osui Helsingin olympialaisten avajaisiin. Itkonen, Hannu & Knuuttila, Seppo 11997). Siinä missä Savolainen esiintyi voimistelusaleissa ja kotimaisen lehdistön palstoilla, Nurmi juoksi suurilla kansainvälisillä areenoilla aina Amerikkaa myöten ja esiintyi kansainvälisen julkisuuden näyttämöllä. WSOY Porvoo
Puheenjohtajansa Kalevi Kivistön mukaan nimetyn asiantuntijajoukon lähtökohtana oli Suomen Olympiakomitean, Suomen Liikunta ja Urheilun ja opetusministeriön yhKuva: SUOMEN HIIHTO LIITO •A1 24 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6 /'2007. Teksti: JARI KANERVA KIVISTÖN RAPORTIN VÄLITILINPÄÄTÖS: Olympiakomiteasta huippu-urheilun veturi Vuosina 2003-2004 suomalaisen huippu-urheilun tulevaisuutta pohtinut työryhmä esitti, että kansainväliseen menestymiseen tähtäävän huippu-urheilun kokonaiskoordinaatio ja kehittäminen tulisi siirtää Suomen Olympiakomitean vastuulle. petusministeriö asetti maaliskuussa 2003 työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin tehdä ehdotus huippu-urheilun valtakunnallisten kehittämisja toimintavastuiden sekä työnjaon selkiyttämiseksi opetusministeriön tukipolitiikan näkökulmasta. Nyt kolme vuotta myöhemmin on välitilinpäätöksen aika
Työryhmän visiona oli että, "Huippu-urheilu on tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Kansanedustajille vuonna 2004 tehdyn kyselyn mukaan 83 % kansanedustajista pitää menestystä hyvin tai melko tärkeänä. Tähän vastuuseen kuuluisi myös valmennustuen jakaminen nykyisille olympiastatuksen omaaville ja myös ei-olyrnpialajeille. "Huippuyksilölajiliittojen" tukea nauttivat urheilijat taistelevat joko LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/'2007 25. Huippu-urheilu tähtää menestykseen Työnsä aluksi työryhmä määritti, että huippu-urheilulla tarkoitetaan: "määrätietoista kansainväliseen menestykseen tähtäävää, eettisesti kestävää yksilöja joukkueurheilua." Samalla suljettiin valtion tukipolitiikasta ulos taloudelliseen voittoon tähtäävää ammattilaisurheilu. Talermon mukaan tämä antaa erinomaisen oikeutuksen ja pohjan huippu-urheilun kehittämistyölle. Tukiohjelmaan nimettyjen lajien yksinomainen tavoite on olympiamitali. "Peräpeiliin katsomisesta on siirrytty pitkäjänteiseen tukipolitiikkaan: ensin Pekingiin ja sitten Vancouveriin. Näin muurattiin suomalainen huippu-urheilunperusta. Tukijärjestelmän tavoitteena on aikaisempaa pitkäjänteisemmin olympiadin mittaisella periodilla kohdentaa ja seurata Olympiakomitean tuen käyttöä lajiliitoissa, sillä meillä ei ole varaa hukata yhtään arvokisamenestyjää", toteaa Purentakanen. Suomen Olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen kertoi syyskuussa SLU:n ja opetusministeriön organisoimilla Järjestöpäivillä, että Suomen Olympiakomitea on linjannut lähivuosien keskeisimmiksi huippu-urheilun kehittämiskohteiksi valmennuksen tehostamisen ja päätoimisten valmentajien määrän lisääminen nuorille urheilijoille, nuorten lupaavien urheilijoiden tukiohjelman tehostamisen, ohjaaja-valmentajakoulutuksen uudistuksen läpiviemisen sekä joukkuepalloiluprojektien käynnistämisen siten, että lähivuosina olympiatai MM-lopputurnauksissa olisi mukana myös suomalaisia joukkueita. Työryhmän muistion mukaan vision toteutuminen oli mahdollista vain jos suomalaisen liikunnan ja urheilun kansalaistoimintaan, lasten Ja nuorten liikuntaan ja kansalaisten tasa-arvoisiin osallistumismahdollisuuksiin perustuva liikuntakulttuuri säilyttää perusarvonsa ja kehittyy ihmisten odotuksiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin vastaten. Suomen Paralympiakomitean pääsihteerin Maria Laakson mukaan Suomen Paralympiakomitealla on vastaavat tehtävät varnrnaishuippu-urheilun saralla: kehittäminen, koordinointi, valmennustukien jakaminen huippu-urheilukriteerit täyttäville paralympia ja eiparalympia lajeille ja urheilijoille. Kivistön työryhmän keskeinen esitys oli siirtää kansainväliseen menestymiseen tähtäävän huippu-urheilun kokonaiskoordinaatio ja kehittäminen Suomen Olympiakomitean vastuulle ja saman tehtävän varnmaishuippu-urheilussa hoitaisi Suomen Paralympiakomitea. Vuosina 2005 (kesälajit) ja 2006 (talvilajit) käyttöön otetun tukijärjestelmän tavoitteena on pitkällä aikavälillä täsmentää Olympiakomitean tuen käyttöä lajiliitoissa. Talermo korostaa, että myös Suomen kansa halusi uudistaa huippu-urheilun "valtakirjan", sillä vuonna 2006 valmistuneen Suuren liikuntatutkimuksen mukaan 75 % suomalaisista (naisista 74 % ja miehistä 77 %) pitää huippu-urheilijoiden kansainvälistä menestystä ehdottoman tai melko tärkeänä. Se toimii eettisesti ja yhteiskuntavastuullisesti ja se on kansalaisten arvostamaa sekä kansainvälisesti menestyvää ja näkyvää toimintaa". "Homma hoidetaan jos rahaa löytyy" Suomen Olympiakomitean puheenjohtajan Roger Talennon mukaan Olympiakomitean rooli on merkittävästi laajentumassa perinteisistä olympialiikkeen tehtävistä koko suomalaisen huippu-urheilun vastuun-kantajaksi, kehittäjäksi, koordinoijaksi ja edunvalvojaksi. "Suomalaisen urheilun sankaritarinat jatkuvat" Jouko Puron takasen mukaan valmennustukien jakamisessa on vuoden 2007 aikana siirrytty uudenlaiseen tuki-politiikkaan. teisesti laatimat huippu-ur heilun strategiat vuosilta 1998 ja 2001. Puron takanen korosti, että "homma hoidetaan jos rahaa löytyy". Aikaisempien urheilijakohtaisten menestykseen perustuneiden tukien myöntämisen sijasta tuetaan lajiliittojen valmennusjärjestelmää, myös yksittäisiä urheilijoita jos oma lajiliitto ei pysty ylläpitämään kriteerit täyttävää valmennusjärjestelmää. Haasteitakin on, sillä esimerkiksi yhteistyökumppaneiden saanti on ollut vaikeaa ja näin toiminnan rahoituksessa on edelleen parannettavaa. Lisäksi kummatkin yhdistykset selvittävät yhteistyönsä synergiaetuja. Työn tuloksena syntyi 26-kohtainen lista asioista huippu-urheilun kehittämiseksi. Suomalaisen urheilun työnjako Työryhmän pohdinnat ja ehdotukset julkaistiin heinäkuussa 2004. Muita ehdotettuja painopisteitä huippu-urheilussa olivat valmennuksen tehostaminen, valmentajakoulutus, urheilijoiden henkilökohtaiset tuet, antidopingtoiminta ja huippu-urheilun koordinaatio. Olympiakomitea ilmoitti opetusministeriölle heti työryhmän työn valmistuttua olevansa valmis vastaanottamaan huippu-urheilun laajan koordinointivastuun, kuitenkin Olympiakomitean valtionavustuksen kasvun määrittämässä tahdissa. Kivistön työryhmä esitti mietinnössään, että suomalaisessa huippu-urheilussa tulee selkiyttää ja keskittää toimintavastuita ja -valtuuksia, jotta ainakin kansallisesti keskeisissä lajeissa kansainvälinen huipputaso voidaan säilyttää tai saavuttaa. lajiliittojen roolina on kehittää oman lajinsa huippu-urheilua ja paikalliset urheiluseurat vastaavat lasten ja nuorten liikunnan harrastuksen järjestämisestä, aktivoimisesta sekä sen ohjauksesta
Kullekin valmennustukiurheilijalle kuuluivat Olympiakomitean valmennuksen tukipalvelut: sairaus kuluvakuutus, ja 2500 euron rahallinen valmennustuki,josta minimissään 40% on suunnattava valmentajan valmennuskuluihin. Nyt suunnitelmat ulottuvat 2010 saakka. Purontakasen mukaan "Olympiakomitean tehtävänä on varmistaa, että suomalaisen urheilun sankari tarinat jatkuvat" Nuorten tuki kokonaisvaltaiseksi Suomen Olympiakomitean vuonna 2005 aloitettu yksilölajien lahjakkaiden urheilijoiden tukijärjestelmä on saanut urheilijoilta ja valmentajilta myönteistä palautetta. Keskeisenä tehtävänä valmentajalla on valmennusryhmään nimettyjen urheilijoiden valmennus ja kasvatus. Valmennuksen tehostaminen, johon kuuluvat Suomen Olympiakomitean ja Suomen Paralympiakomitean toiminta-avustukset ja eettiset kehittämishankkeet, 2. Tällä hetkellä Olympiakomitean rahoitusosuus on noin 30 % valmentajan palkkauskuluista, jokaisen valmentajan kohdalla lajiliiton on oltava mukana omalla rahoitusosuudellaan. Tukiohjelmaa kehitetään yhteistyössä valtakunnallisten valmennuskeskusten ja Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHU:n kanssa. Valmennustukien käytöstä urheilijat sopivat valmentajineen lajiliittojen vastuuvalmentajien kanssa. Nuorten tukiohjelmaan kuuluu myös urheilijoiden uraohjaus, jonka perustana ovat urheilijoiden täyttämät opiskelusuunnitelmat. Muita tehtäviä päiviLtäisvalmennuksen lisäksi voi olla sopimuksen mukaan maajoukkuevalmennustehtävät ja valmentajien koulutustehtävät. Suunnitelmissa on, että vuoteen 2010 mennessä pestataan yhteensä 60 nuorten olympiavalmentajaa. Seuraavana vuonna tuki pysyi samana ja 2006 toiminta-avustus kohosi 3,4 miljoonaan euroon ja 2007 päästiin 3,67 miljoonaan euroon. Työnantajina ovat pääsääntöisesti lajiliitot, lisäksi työnantajina on seuroja sekä urheiluopistojen valmennuskeskus. Vuoden aikana Olympiakomitea teki 19 yhteistyösopimusta valmentajien palkkauksista. Se luo yhteiset pedagogiset puitteet oppimiselle ja lajiliitojen roolina on mallin taa käytännön koulutus lajin omista lähtökohdista. VOK:n tärkein tehtävä on lajiliitoissa tapahtuva koulutuksen käytännön kehittämistyö, jota VOKverkosto asiantuntijoineen tukee. Uudella koulutusjärjestelmällä on tarkoitus vakiinnuttaa jatkuva kehittämisajatus lajiliittojen koulutuksessa. Oleellista on lisätä yhteistyötä ja vuorovaikutusta verkoston kaikilla tasoilla ja tuottaa käytännön ratkaisuja lajiliittojen koulutustoiminnan ongelmiin. Vuonna 2004 valmistunut selvitystyö oli VOK: n perusta ja toiminta käynnistyi 2005 opetusministeriön 133 000 euron tuella, jolloin saatiin päätoimiset tekijät VOK-tiimiin. Tähän toiminta-avustukseen sisältyvät 26 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 612007. urheilijoiden henkilökohtaiset tuet, ja neljäntenä antidopingtoiminta ja huippu-urheilun koordinaatio. mitalitai pistesijoista. VOK on pedagogiikkaa Kivistön työryhmä ehdotti kansallisen ohjaajaja valmentajakoulutukseen lisää varoja, kuitenkin euroja enemmän tarvittiin yhteistä tahtoa rakentaa suomalainen valmentajakoulutusjärjestelmä uudelleen 1990-luvun romahduksen jälkeen. Prosessin ydin on valmentajakoulutuksen uudistaminen lajiliittojen lähtökohdista. Pitkäkestoisen operatiivisen tukiohjelman avulla on tavoitteena nostaa näiden "pienten olympialajien" valmennusjärjestelmä kansainväliselle tasolle. OPM rahoittajan roolissa Järjestöpäivillä Kivistön työryhmän muistion taloudellisia vaikutuksia opetusministeriön näkökulmasta valottanut opetusministeriön Liikuntayksikön johtajan Raija Mattilan mukaan kaikkia kirjattuja tavoitteita ei ole saavutettu. Vuonna 2006 ohjelmassa oli mukana yhteensä 160 urheilijaa ja valmentajaa. Kaikkiaan Kivistön työryhmä esitti 4,6 miljoonan euron rahanlisäystä huippu-urheilulle, josta vuosina 2004 2007 on toteutunut 2,65 miljoonaa euroa. valmentajakoulutus, 3. Tässä työssä keskeisellä paikalla on Olympiakomitean opintokoordinaattori, jonka tehtäviini kuuluu urheilijoiden opiskeluja urakehitykseen liittyvien asioiden tiedottaminen lajiliitoille ja koulutustehtävät liittojen ja muiden urheiluorganisaatioiden tilaisuuksissa. Nuoren Suomen, Suomen Liikunta ja Urheilun, Suomen Olympiakomitean, Suomen Kuntoliikuntaliiton ja Suomen Valmentajien yhteisponnistuksesta syntyi valmentajaja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke, kotoisesti VOK. Ohjelman käytännön toteutuksesta vastaa Adeccon palveluksessa työskentelevä projektipäällikkö yhteistyössä Olympiakomitean opintokoordinaattorin kanssa. Hänen mukaansa muistion ehdotukset voidaan koota neljään kokonaisuuteen: 1. Urheilijoiden työllistymistä tuetaan Olympiakomitean ja Adecco Finland Oy:n yhteisen Huippu-urheilijoiden Uraohjelman (ACP) kautta. Tilastojen mukaan vuonna 2004 Suomen Olympiakomitea sai opetusministeriöltä toiminta-avustusta 2,76 miljoonaa euroa. Vuonna 2007 palkattujen valmentajien määrä nousi 26: een, jotka edustavat 19 lajia. Ammattimainen ote valmennukseen Vuonna 2006 käynnistettiin nuorten Olympiavalmentajien palkkausprosessi, jonka tavoitteena on nostaa päivittäisvalmennuksen tasoa palkkaamalla nuorille opiskelupaikkakunnille päätoimisia arnmattivalmentajia, henkilökohtaisten valmentajien tueksi. Hankkeen tavoitteena on urheiluseurojen vapaaehtoisten valmentajien ja ohjaajien osaamisen lisääminen tasoilla 1-lll siten, että eri lajeissa samalla tasolla Järjestettävä koulutus on osaamistavoitteiltaan ja vaatimustasoltaan yhdensuuntaista. Uuteen järjestelmään kuuluu oleellisena osana Olympiakomitean taloudellisen tuen käytön sekä lajikohtaisen maajoukkuetoiminnan ja huippuyksilöiden valmennuksen suunnittelun ja toteutuksen seuranta
Opetusministeriön urheilija-apurahaa saa vuonna 2007 64 urheilijaa. Vielä Barcelonan Paralympialaisissa 1992 Suomi oli mitalitilaston 15. Tolosta kommentoinut Suomen Urheiluliiton puheenjohtajan Antti. "Muuten huippu-urheilun juna jättää" toteaa Viitasalo. Siellä suomalaiset saavuttivat 10 mitalia, joista yksi oli kultamitali. Tulos tai ulos huippu-urheilussa menestys on ainoa mittari KlHU:n johtaja Jukka Viitasalon mukaan suomalaisessa huippu-urheilussa on tultu siihen vaiheeseen, että on tehtävä valintoja lajien välillä. Siksi parhaiten läksynsä lukeneet maat hakevat kansainvälisiä tapahturnia erittäin aktiivisesti. Apurahat myönnetään veikkausvoittovaroista. Tappiontakuusta kumppanuuteen Järjestöpäivillä opetusministeriön uutta suurtapahtuma linjausta esitellyt ylitarkastaja Hannu Tolonen painotti kulttuurin muutosta, jossa valtiovalta muuttuu arvokisojen perinteisestä tappiotakuun maksajasta kumppaniksi. Urheilijoiden henkilökohtaisten tukien kohdalla ei työryhmän esittämä tavoite ole täyttynyt. Antidopingtoimintaan suunnattu avustus on noussut lievästi 1,2 miljoonasta eurosta 1,4 miljoonaan euroon. Vuonna 2000 Sydneyssä suomalaisten sijoitus mitali taulukossa oli 43. Urheilijoiden ja valmentajien apurahat, nuorten urheilijoiden valmennustuet, urheiluopistojen käytön mahdollistaminen nuorille urheilijoille ja opiskeluapurahat ovat lisääntyneet 500 000 euroa, kun lähtötaso 2004 oli 1,9 miljoonaa euroa. Toimikunnan esittämä kasvutavoite oli 3,0 miljoonaa euroa. Vuosina 2000-luvulla Suomi on saavuttanut aikuisten arvokisamitaleja seuraavissa olympialajeissa: alppihiihto, ammunta, ampumahiihto, curling, freestylehiihto, hiihto,jääkiekko, lumilautailu, nyrkkeily, paini, painonnosto, pikaluistelu, purjehdus, ratsastus, soutu, taekwondo, uinti ja yleisurheilu. Valmentajakoulutuksen valtakunnalliseen kehittämiseen ja urheiluopistojen valmennuskeskustoimintaan opetusministeriö on satsannut vuosina 2004-2007 405 600 euroa, joka on kaksinkertainen määrä esitettyyn. Jos Suomi haluaa olla tässä kehityksessä mukana, meidän on Suomalaisten liikunnan ja urheilun kansainvälisten painopisteiden linjassa siirryttävä seuraavalle tasolle", kommentoi Pihlakoski. Tapahtumien myönteisistä vaikutuksista on lukuisia todisteita ja tutkimuksia maailmalta. Tasaisuuden selittää vuoden 2001 budjetin kaksinkertaistuminen 600 000 eurosta 1,2 miljoonaan euroon (2002) Lahden dopingkäryjen ja antidopingtoiminnan, liikuntalääketieteen ja kuntotestauksen uuden työnjaon myötä. Pihlakosken mielestä, tapahtuman budjetti näyttelee korostettua roolia kansainvälisiä tapahtumia arvioitaessa. Heistä 31 edustaa kesäolympialajeja, 17 talviolympialajeja, viisi ei-olympialajeja ja 11 vammaisurheilua. Tolosen mukaan Suomen Olympiakomitea on luonnollinen konsultoija ja koordinoija Suomessa järjestettävien arvokisojen tiedon ja kokemusten välittämisessä. Kuluvana vuonna 2007 verovapaa urheilija-apuraha on 15 000 tai 6 000 euroa. Tapahtumasta riippuen kumppanuuden työkalut ovat: investointituki suorituspaikkojen rakentamiseen tai korjaukseen tai avustukset hakuprosessiin tai kisajärjestelyihin, lisäksi voidaan harkita tappiontakuuta tapahtumien riskien hallitsemiseen. Erilaisten laskentatapojen mukaan Suomessa on huippu-urheilijoita noin 2000 ja näistä vajaa 1000 urheilijaa saa pääasiallisen elantonsa kilpaja huippuurheilusta. Suomi on ollut yksi vammaisurheilun menestyjämaista, mutta tulostason, välinekehityksen ja vammaishuippu-urheilun ammattimaistumisen myötä suomalaiset arvokisamitalit ovat yhä harvempien urheilijoiden varassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että osa olympialajien arvokisamitaleista on tullut EM-kisoissa, joissa taso saattaa olla huomattavasti heikompi kuin olympialaisissa. Vastaavasti Suomen Paralympiakomitean läh tötasosta 383 300 euroa avustus on kasvanut 635 000 euroon, parannusta siis 251 000 euroa. Suomen Olympiakomitean pääsihteerin Jouko Purontakanen on Viitasaloa maltillisempi: "Olympiakomitean näkökulmasta on erittäin tärkeää, että koko suomalaista huippu-urheilua, niin olyrnpialajeja kuin myös kisaohjelman ulkopuolella olevia lajeja, voitaisiin tulevaisuudessa kehittää nykyistä tehokkaammin". Vammaishuippu-urheilun kansainvälistä tasoa on nostanut entisten sotaja kriisialueiden panostus ja lisääntynyt mielenkiinto vammaisurheiluun. JARI KANERVA, FM Koulutusja viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 27. Apurahan tavoitteena on taata urheilijalle taloudellinen perusturva ammattimaista harjoittelua ja valmentautumista varten. Suomalaiset saavuttivat 25 mitalia, joista kultamitaleja oli 8. Kivistän työryhmän ehdotusten tulouttama lisäys olympiakomitean koordinoimalle huippu-urheilulle on siis 0,9 miljoonaan euroa. Suomalaisten menestyvien urheilijoiden ja menestyslajien määrä ja kirjo on laajentunut viime vuosina. lajiliittojen tehostamistuet, valmentajien tuki ja eiolympialajien valmennuksen tehostaminen. "Suomessa asiaa katsotaan edelleen liian paljon vain tapahturnajärjestäjän talouden silmin, jolloin kokonaisuus hämärtyy. Hänen mukaansa paras mittari huippu-urheilussa on saavutetut tulokset; olympiaja MM-tasolla se merkitsee saavutettuja mitaleita ja finaalipaikkoja. Kaikkiaan toiminta-avustusten kasvu on ollut 1,5 miljoonaa euroa vuodesta 2004 vuoteen 2007
Kun muu maailma on sen jälkeen saanut Suomen etumatkan kiinni, on mitalipallilla ollut hiljaisempaa. Kamppailulajeissa painitaan, budotaan, nyrkkeillään, miekkaillaan, ja ammutaan erilaisilla aseilla. Vastuu kansalaisten koulutuksesta, terveydenhuollosta, sairauden hoidosta ja yleisestä infrastruktuurista edellyttävät suurempaa kuntien yksikkökokoa. Ehkä kuntahallinnossa meneillään olevalla PARAShankkeella olisi jotakin annettavaa. KARI L. Suurkunta-ajattelua mukaillen voisi Jääurheiluliitto vastata jääkiekon ohella kaikista niistä lajeista, joissa urheilijalla on luistimet jalassaan, kuten jääpalloilussa, taitoluistelussa, pikaluistelussa, kaukalopalloilussa varmasti myös Curling mahtuisi tähän joukkoon. Tästä huolimatta menestystä on viime vuosina tullut uusissa lajeissa eli niissä, joissa kilpailu ei vielä ehtinyt kaventua huippuunsa. POLTTOPISTEESSÄ Urheilun PARAS P ekingin Olympiakisat lähestyvät ja menestymisen paineet kasvavat niin yksittäisillä urheilijoilla kuin lajiliitoillakin. Sisäpalloiluliitossa yhteisenä tilana voisi olla sali, jossa toiminta tapahtuu, olipa kyseessä sitten sulka-, tennis-, koritai lentopallo. Mikä olisi Suomen urheilulle paras ratkaisu. Keskustelun käynnistämiseksi tarvitaan tutkimusta, mallintamista ja testausta, mutta ennen kaikkea ennakkoluulotonta mieltä. Meillä menestyspiikin muodostavat kansalliset menestyslajit kuten mäkihyppy, keihäänheitto ja jääkiekkoilu, joissa harrastajamäärät ovat Suomessa suhteellisen suuret ja lajit itsessään maailman mittakaavassa pieniä. Näille kaikille sopisi yhteiseksi elärnänohjeeksi heikompien ja vähäväkisten puolustaminen. Urheilun PARAS-hankkeessa muodostettaisiin riittävän suuria yksikkökokoja niin, että pienliittoja kerätään suurliittojen siipien suojiin. Vesiurheiluliitossa puolestaan urheillaan sananmukaisesti vedessä olipa kyseessä uiminen, koskimelonta tai purjeiden pullistaminen. Kuntahankkeen ideana on muodostaa sirpaleisesta kuntakartasta aikaisempaa yhtenäisempi niin, että laajaa väestöpohjaa edellyttävät toiminnat voitaisiin hoitaa aiempaa paremmilla resursseilla. Huipulle pyrkijöitä ilmaantuu jopa maailman köyhimmistä kalkista. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura kari.keskinen@lts.fi JARI KANERVA Koulutusja viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura jari.kanerva@lts.fi 28 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /'2007. Patenttilääkkeenä on ollut perinteisiin lajeihin satsaaminen eli juuri niihin lajeihin, joissa suomalaiset ovat aina ennenkin kahmineet mitaleja. Näin syntyvien superliittojen tehtävänä olisi, paitsi pitää huolta valtalajien jatkuvasta menestyksestä, pitää myös huolta allianssissa mukana olevien pien lajien edellytyksistä kivuta maailman huipulle. Olisiko tässä ideaa myös urheilun järjestökentän kehittämiselle 7 Urheilun PARAS-hankkeella pyrittäisiin samoihin päämääriin eli yksikkökokoja kasvattamalla eri urheilulajit voisivat paremmin vastata ohjaajaja valmentajakou lu tuksesta, urheilijoiden harjoi tte1 uolosuhteiden kehittämisestä, liikuntapaikkojen tehokkaasta hyödyntämisestä, järjestöjohtamisesta ja panostuksesta paikallistason toimintaan. Mitaleita toivotaan hartaasti, mutta nollalinjan pelko jyskyttää takaraivossa. Viimeaikaisen olympiamenestyksemme niukkuus on seurausta kovenevasta kilpailusta: suomalaisten huippujen suhteellinen osuus on maailmanlaajuisesti pienentynyt ja pienentyy koko ajan lisää. Yleisurheilussa on jo nykyisellään elementit kaikista fyysisistä perusominaisuuksista, joten sen siipien suojissa voitaisiin yhä monipuolisemmin kehittää voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja moninaista kehon hallintaa. Edellä mainittujen esimerkkien innoittamana suomalainen urheiluliike voisi ottaa tavoitteekseen kymmenen tasavahvan lajikeskittyrnän muodostamisen. Suomalainen urheilukulttuuri on ollut taitava aistimaan uusia trendejä ja ottamaan uusissa lajeissa etulyöntiasemaa itselleen pienellä panostuksella on tullut hyvä tuotto. On korkea aika ratkaista mikä on urheilun PARAS. Lumiurheiluliitto puolestaan vastaisi kaikista niistä lajeista, joissa urheilusuoritus perustuu lumessa tapahtuvaan toimintaan mukaan lukien kelkkailut potkien tai maaten. Meillä ratkaisuksi on kerta toisensa jälkeen ehdotettu panosten keskittämistä nykyistä harvempiin lajeihin. Ulkopalloilussa kuningas jalkapallo ottaisi kehittämisotetta amerikkalaisen jalkapalloilun ohella maahockeystä, rugbysta, pesäpallosta ja muista ulkona pelattavista peleistä. Moottorivoimin liikkuvat laitteet olisi yhteinen nimittäjä moottoriliittoon kuuluville lajeille
30 Pipsa Nieminen, Reetta Ahonen, Saija Tamminen Hip hop -kerho lukion liikunnanopetuksessa Silta nuorisokulttuurista koulukulttuuriin 38 Anna-Maria Nurmi, Mirja Hirvensalo "Yhdessä ollaan ja yhdessä tehdään" Kiinteys muodostelmaluistelujoukkueessa 43 Johanna Tyyskä, Esa Rovio, Jari Eskola Tapaustutkimus sosiometriasta ryhmän kiinteyden ja dynamiikan arvioinnissa ja kehittämisessä....... .. Tanssipedagogiikan opiskelijoiden kokemuksia lastentanssin opetusharjoittelukurssista. 50 Esa Rovio, Jari Eskola, Olli Salmi, Taru Lintunen Käsikirjoitukset toimitukseen 14.4.2008 mennessä. TUTKIMUSARTIKKELIT 2007 www.lts.fi Matkalla opettajuuteen. Keskinen Urho Kujala Risto Rinne Tutkimusartikkelit 2007 on julkaistu myös pdf-tiedostoi osoitteessa www.lts. 56 Kirjoitusohjeet 2008 56 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Katriina Kukkonen-Harjula päätoimittaja Leena Nieminen itus äällikkö Päivi Atjonen Mirja Hirvensalo Hannu Itkonen Kari L. ·
Osa opiskelijoista tyytyi kertomaan päiväkirjoissaan ensisijaisesti tuntien sisällöistä, kulusta sekä lasten käyttäytymisestä. Kehityksessään pisimmällä olleet kykenivät pohtimaan laajemmin opetustaan, lasten oppimista ja asetettuja kasvatustavoitteita. This qualitative case study can be defined as action research. Kurssin itseohjautuvuus koettiin positiivisena, mutta kurssia haluttiin laajentaa sekä ennen kaikkea palautetta toivottiin lisää. The Iinal purpose of the study was to develop a new program course by investigating the teaching experiences of STs and their opinions about the course. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 14 tanssipedagogiikan erikoisturnisopintoja suorittavan opetusharjoittelijan kokemuksia ensi sijassa päiväkodeissa suoritetusta lastentanssin operusharjoiuelukurssista. A proposecl improvement for the future was to increase both feedback ancl the nurnber of the classes each STs taught. Avainsanat: tanssipedagogiikka, opetusharjoittelu, lastent.anssi, koliemuliset ABSTRACT: Nieminen, P.,Ahonen, R. Content analysis revealed the following themes: fear of Iailure; controlling a group defines success; I as teacher child as learner; learning leads to motivation; feedback worrisome but desired; a new concept about dance and a beneficial course. In the beginning of the course STs were concerned about their problems of mastering a group or choosing age appropriate content for the children. lt is difficult to categorize STs into only one certain stage rather their behaviour varies between different stages. It appearecl that the course reachecl its airns of serving as a positive teaching experience for most STs motivating them to teach dance for children in the future. Aineistosta nostettiin seuraavat teemat: alun epävarmuus, ryhmän hallinta onnistumisen määrittäjänä, minä opettajana oppilas oppijana, oppiminen ja onnistuminen motivaation lähteenä, pelätty mutta haluttu palaute, uusi tanssi käsitys sekä antoisa kurssi. Jotkut pohtivat jo käytöshäiriöiden syitä sekä erilaisia motivointikeinoja, joilla niihin voisi puuttua. Liikunta & Tiede 44 (6), 30-37. Matkalla opettajuuteen. This indicates that the STs were still in the early stages of becoming skilled teachers Some STs were able to consider the reasons for children's unrnotivated behaviour and their learning. Liikunta & Tiede 44 (6), 30-37. MATKALLA OPETTAJUUTEEN. On the Road to Becoming a Teacher. Lasten kanssa työskenteleminen ja ryhmän hallinta aiheuttivat jännitystä kurssin alkaessa. & Tamminen, S. PL 35, 40014, Jyväskylän yliopisto Puh: 014-260 2108, sähköposti: pipsa.nieminen@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ: Nieminen, P., Ahonen, R. Tanssipedagogiikan opiskelijoiden kokemuksia lastentanssin opetusharjoittelukurssista. Oppimispäiväkirjoissa ryhmänhallinta nousi keskeisimpään osaan. written stories of student teachers, their diaries, peer assessrnents and individual iruerviews. TANSSIPEDAGOGIIKAN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA LASTENTANSSIN OPETUSHARJOITTELUKURSSISTA PIPSA NIEMINEN, REETTA AHONEN JA SAIJA TAMMINEN Yhdyshenkilö: Pipsa Nieminen, Liikuntatieteiden laitos. Aineiston analyysivaiheessa tutkimustehtävää, kurssin kehittämistä opiskelijoiden kokemusten pohjalta, lähestyttiin aineistolähtöisesti, kirjallisuuden perusteella sekä vaiheittain tapahtuvan opettajuuden kehittymismallin näkökulmasta. . Kurssin toteutuksessa korostui opiskelijoiden itseohjautuvuus ja reflekiio. Tutkimusaineisto koostui muun muassa opetusharjoittelijoiden kirjoittamista alkukertomuksista, oppirnispäivakirjoista, haastatteluista sekä vertaisarvioinneista. The STs' earlier technique-orierued concept of clance changed and wiclened while participating in the course. . The data were drawn frorn multiple sources including e.g. Opiskelijat osallistuivat yhdessä tutkijaopettajan kanssa kurssin suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Pedagogical literature and the stages of skill development in teaching were used as a theoretical framework. Opiskelijoiden kokemusten pohjalta oli tarkoitus kehittää tanssi pedagogiikan tutkintovaatimuksiin kuuluvaa uutta kurssia. The primary focus of this paper is on the teaching experiences of student teachers (STs) during the course "teaching dance for children". Experiences of dance students in learning to teach dance for children. Self-directed learning and self-reflect ion was emphasized during the course. Results indicated that prior to taking the course many STs expressed exciternent and fear which reflecied the initial discornfort stage. Tämän aineiston perusteella opetusharjoittelijoiden luokittelu vain johonkin tiettyyn kehitysvaiheeseen tuntuisi vaikealta, koska samakin opiskelija eri yhteyksissä pohti eri tasoille tyypillisiä asioita. lt appeared that even during a short experience STs can improve their teaching skills. Tutkimusta voidaan pitää tapaustutkimuksena, joka toteutettiin pitkälti toimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Keywords: cl1ildren, dance, student teacher, tead1ing, experience 30 LIIKUNTA & TIEDE 44 · 6/2007 · TUTKIMUSARTIKKELI, re-ssrcossesoceo kokemuksia. Opiskelijat kokivat kehittyneensä kurssin aikana ja heidän tanssilajija tekniikkaperusteinen tanssikäsityksensä laajentui. &Tamminen, S. Subjects were 14 female dance siudents, who represented various major programs at the University of Jyväskylä. The content of the classes and the behaviour of the children where discussed more ihan the learning by the children
Tästä syystä hän korostaa opetusharjoittelun tarjoamien kokemusten, itsereflekuon sekä motivaation tärkeyttä aloittelevan opettajan opetustaitojen kehittämisessä. Omien asenteiden perusteella opettaja voi ymmärtää väärin oppilaitaan ja tämä saattaa vaikeuttaa ongelmien ratkaisemista (Hollingsworth 1989) Myös koettu pätevyys suuntaa opettajan käyttäytymistä. Siedentopin (1991, 11-12) liikunnanopetukseen kehittämässä viisivaiheisessa opetustaitojen kehittymistä kuvaavassa mallissa edetään kokemattomuudesta kokeneeseen harjoittelijaan. Kolmannessa vaiheessa opetusharjoittelija pystyy keskittymään useaan asiaan, jolloin hän voi keskittyä paremmin oppilaiden ohjaamiseen. Ensimmäisessä vaiheessa opettajaopiskelija tuntee itsensä epävarmaksi toimiessaan auktoriteetin roolissa. Opettajankoulutus pyrkii tukemaan tätä monitahoista prosessia muun muassa kehittämällä itseohjautuvaa oppimista sekä siirtämällä oppijalle vastuuta oman kehityksensä ohjaamisessa ja itsereflekuossa. Opinto-oppaan mukaan kurssin tavoitteena on UIKUNTA & TIEDE 44. Samoin monien ulkomaisten tutkimusten mukaan aikaisemmat tanssin opetuskokemukset lisäsivät opiskelijoiden koettua pätevyyttä opettaa tanssia (Cape! & Katene 2000; Chedzoy 2000; Rolfe 2001; Maclean 2007). tsrssocosesoon kokemuksia 31. Koska tulevien opettajien kokemuksiin, asenteisiin sekä koettuun pätevyyteen voidaan vaikuttaa cpettajakoulutuksessa, antaa tämä melkoisia haasteita tanssinopetukselle yhtenä tärkeänä Ii i kunnanopeuajakoul utukseri osa-alueena. Harterin (1978) mukaan koettu pätevyys sisältää ihmisen oman subjektiivisen käsityksen taidoistaan ja tiedoistaan. Tästä syystä opettajankoulutuksessa tulisi korostaa omien uskomusten jatkuvaa kriittistä tarkastelua (Väisänen & Sikelä 2000, 36-39). Koulujen tanssinopetuksesta vastaa alaluokilla useimmiten luokanopettaja ja yläluokilla sekä lukioissa liikunnanopettaja. Tutkijoiden mukaan aloitteleva opettaja ei voi hallita kaikkia opetukseen liittyviä asioita uransa alkuvaiheessa, vaan opetuskokemuksen lisääntyessä opetustilanne ja siihen vaadittavat taidot jäsentyvät pala palalta suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Persoonallisuus on opettajan tärkein työväline, sillä opettaminen on sidoksissa yksilön persoonaan, jonka varassa opettajaidentiteetti muodostuu (Aho 1998, 1-27). Opettajaksi kehittyminen Monet tutkijat ovat selittäneet opettajaksi kehittymisen tapahtuvan vaiheittain siten, että opettajan nähdään etenevän omasta itsestään ohjeiden antoon ja siitä vaiheittain yhä enemmän oppilaan ja hänen oppimisensa huomioimiseen (Berliner 1988; Fuller & Brown 1975; Siedentop 1991). Opetusharjoittelijoiden on todettu peilaavan omia asenteitaan ja kokemuksiaan oppilaiden asenteisiin (Hollingsworth 1989). Seuraavassa vaiheessa opiskelija kantaa huolta opetuksen sisällöistä ja viimeisessä vaiheessa opetuksen tavoitteesta eli oppilaan oppimisesta. Opettajankoulutuksessa, varsinkin luokanopettajien koulutuksessa tanssiopinnoilla on hyvin marginaalinen osuus. Opettajan ammatillinen kehittyminen on tiedollista, sosiaalista sekä myös persoonallista. Fuller ja Brown (1975) kuvaavat opettajuuden kehittyvän asteittain neljän eri vaiheen kautta. MKIMUSARTIKKELI. Tämän jälkeen opiskelija on huolestunut itsestään ja omasta toiminnastaan. Vaiheittainen opettajuuden kehittymisen malli on herättänyt myös kritiikkiä monien tutkijoiden keskuudessa. Opettajaksi kasvu edellyttää ammatillisen minäkäsityksen kehittymistä, asenteiden muuttumista sekä pedagogis-didaktisten taitojen kehittymistä. Grossman (1992) ottaa kantaa kokonaisvaltaisen, konstruktivistisen oppimiskäsityksen puolesta. Hän arvostelee artikkelissaan Kaganin (1992) ja Siedentopin (1991) esittämää näkemystä opeuajuuden vaiheittaisesta kehittymisestä, minkä mukaan luokan hallinta ja ohjeiden anto olisivat ensimmäinen kehitysvaihe aineen hallinnan jäädessä taka-alalle. Subjektiivinen käsitys on koko ajan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja ihmiset etsivät tilanteita, joissa he saavat onnistumisen kokemuksia. Maclean (2007) korostaa tuoreessa tutkimuksessaan, että opettaakseen tanssia koulussa, opettajalta edellytetään hyvää itsetuntoa, mikä on yhteydessä koettuun pätevyyteen opettaa tanssia. Opettajan positiiviset asenteet tanssiin ovat yhteydessä opettajan kokemiin hyviin henki lökoh taisi i n tanssi taitoihin ja tanssinopetustaitoihin (Nieminen & Varstala 2001). Tosin aineenhallinnan tärkeyttä onnistuneen opetuksen kriteerinä korostavat esimerkiksi Cape! ja Kate ne (2000). (Väisänen & Silkelä 2000.) Siedentopin (1991, 2,16) mukaan opettajaksi ei voida oppia pelkästään teoreettisten opintojen avulla, vaan itse tekeminen opettaa paljon opettajan työstä. Yksi opintoihin kuuluvista kursseista keskittyy lasteruanssin opetusharjoitteluun. Siedentopin mielestä vähäiset aineenhallintataidot tai oikeiden opetustyylien hallinnan puute eivät haittaa opettajaksi kehittymistä silloin,jos opettajalla riittää motivaatiota työhönsä. (Väisänen & Silkelä 2000, 24-27.) Uusi kuva itsestä, joka kehittyy varsinkin opetusharjoittelun aikana, auttaa opiskelijoita ymmärtämään paremmin myös oppilaiden toimintaa (Bullough & Knowles 1989). Suomalaisten liikunnanopiskelijoiden aikaisempi tanssin opetuskokemus näytti olevan positiivisessa yhteydessä koettuun opetustaitoon tanssissa (Nieminen ym. Viidennessä eli kehittyneimmässä vaiheessa opettajan käyttäytyminen on varmaa ja hän pystyy aistimaan luokan ilmapiirin sekä ennakoimaan erilaiset tilanteet. Tämä tuli ilmi myös suomalaisten liikunnanopettajien tanssiasenteissa siten, että mitä positiivisempi opettajan oma asenne tanssia kohtaan oli sitä positiivisempina hän koki myös oppilaiden asenteet (Nieminen & Varstala 2001). Seuraavassa vaiheessa opetusharjoitteli]a on rohkeampi ja hän osaa antaa oppilaille palautetta. 6/2007. Asenteet ja koettu pätevyys opettajan käyttäytymisen suuntaajina Kouluissa annettavan tanssinopetuksen määrä ja sisällöt riippuvat pitkälti liikunnasta vastaavan opettajan asenteista. Jyväskylän yliopistossa on kuitenkin mahdollisuus opiskella tanssipedagogiikan erikoistumisopintoja, jotka ovat laajuudeltaan 35 opintopisteitä (ennen 20 ov). Grossmanin mukaan aloittelevan opettajan on kiinnitettävä huomio yhtä hyvin opetuksen eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin kuin luokan hallintaja ohjeidenantotaitoon. Opettajuuden kehittymiseen vaikuttavat voimakkaasti opiskelijan aikaisemmat kouluja oppimiskokemukset, joiden pohjalta opettajaksi opiskelevat muodostavat käsityksiä hyvästä opettamisesta ja omasta opettajuudestaan (Bennett 1991; Kagan 1992; Väisänen & Sikelä 2000, 36-38). Esimerkiksi Cape! (1998) pitää opettajaksi kehittymistä suhteellisen monimutkaisena tapahtumana, missä tie opeuajuuieen ei ole suoraviivainen vaan opettajaksi opiskeleva voi palata kehityksessä jopa taaksepäin. JOHDANTO Opettamaan oppiminen ja kasvaminen opettajaksi on kokonaisvaltainen jatkuva prosessi, jota voidaan tarkastella sekä yksilöllisenä että sosiaalisena tapahtumana. Cape! toteaa myös, että joillakin opiskelijoilla opettajuus saattaa kehittyä vasta työelämässä. Opettajan ammatillinen kasvu voidaan nähdä tietojen lisääntymisenä ja uusien merkitysten rakentumisena, opettajana toimimisen oppimisena sekä vuorovaikutuksen oppimisena. Koulutuksen tulisi tukea opiskelijan realistisen ja vahvan minäkäsityksen ja opettajaidentiteetin muodostumista. Nämä uskomukset toimivat suodattimina, joiden läpi opiskelija tulkitsee kokemuksiaan, ajattelee ja toimii. 2003). Neljännessä vaiheessa opetusharjoittelija pystyy käyttämään eri tilanteiden edellyttämiä taitoja ja antamaan relevanttia palautetta. Ennen opettamisen alkamista opiskelija samaistuu oppilaisiin ja opettajan rooli on vielä hyvin selkiintymätön. Näitä kaikkia tekijöitä vapaasti kokeilemalla ja yhdistelemällä aloittelevan opettajan taidot voivat kehittyä monipuolisesti heti alusta lähtien
Opetusharjoittelijoiden aikaisemmat opetuskokernukset vaihtelivat suuresti. Tunnin jälkeen pidetyn palautekeskusielun tarkoituksena oli antaa harjoittelijalle mahdollisuus kertoa omista kokemuksistaan ja ongelmistaan mahdollisimman avoimesti ja yrittää ratkaista yhdessä mahdollisia ristiriitatilanteita kannustavassa ilmapiirissä. Opiskelijoita ohjeistettiin etsimään itselleen opetusryhrna päiväkodista tai peruskoulun 1-2 luokista. Opetusharjoittelijat opiskelivat pääaineenaan liikuntapedagogiikkaa, liikuntafysiologiaa, kasvatustiedcuä (OKL ja varhaiskasvatus), musiikkia, saksan kieltä sekä taidekasvatusta. Kurssin alussa opiskelijoilta kysyttiin suostumusta osallistua tutkimukseen ja kerrou iin kurssin itseohjautuvuudesta. Kurssi arvosteltiin dikotomisesti: suoritettu ei suoritettu, joten hyvän arvosanan tavoittelu ei ohjannut opiskelijoiden toimintaa. Loppuseminaarissa opiskelijat täyttivät pienen kyselylomakkeen, missä kysyttiin muun muassa opetusharjoittelijan tanssija opetustausiaa sekä asennetta lasten tanssin opettamiseen. Opiskelijat ohjeistettiin päiväkirjojen tekemiseen ja niiden merkitystä korostett.iin opetusharjoiuelijoiden omana työvälineenä, missä omien tuntojen, onnistumisten tai epäonnistumisten rehellinen pohtiminen tehdään itseä eikä ohjaavaa opettajaa varten. Tämän mukaisesti tutkimuksella pyrittiin saamaan tietoa ja kehittämään tutk imusvaatimuksissa olevaa kurssia yhteistyössä ohjaavan opettajan ja opetusharjoittelijoiden kanssa (vrt. Aloitusserninaarissa opiskelijat saivat halutessaan valita itselleen työskeruelyparin. Toisaalta tutkimuksen voidaan katsoa muodostuneen vain yhdestä syklistä, johon sisältyi kuitenkin toimintatutkimukselle tyypillinen suunnittelu, toiminta sekä arvioiminen (vrt Heikkinen ym. Jokainen opiskelija sai pitää ensimmäisen opetusharjouustunnin ilman ulkopuolisia seuraajia. Yhtenä kurssin tärkeänä periaatteena oli rohkaista opiskelijoita omaperäisiinkin kokeiluihin ilman, että harjoittelijan pitäisi pelätä tulevansa nolatuksi epäonnistuessaankaan (vrt. lähestyä tanssinopetusta lasten liikeilmaisun vahvistamisen ja liikemahdollisuuksien tarjoamisen näkökulmasta. Samoin selvitettiin opiskelijoiden ennakko-odotuksia sekä asennetta opettaa lasten tanssia kurssin jälkeen. Knowles 1975, 18; Atjonen 2003). Harjoitustuntien jälkeen pidettiin palaute keskustelu, jossa olivat mukana kaikki tuntia seuranneet henkilöt. Useilla oli aiempia opeuajakoulutukseen liittyviä pedagogisia opintoja, mutta vain muutama opiskelija oli opettanut säännöllisesti tanssia lapsille tai nuorille. Vasta toista kertaa toteutettu kurssi sisältyi tanssipedagogiikan 20 opintoviikon (nykyisin 35 op) laajuisiin erikoistumisopintoja. Seminaarissa jokainen opiskelija kertoi kokemuksistaan ja lopuksi opiskelijat pohtivat pienryhmissä kurssin toteuttamiseen liittyviä positiivisia ja negatiivisia asioita. Tutkijacpeuaja seurasi jokaista opetusharjoiu elijaa yhden kerran. Tällä tavoin opiskelijoille pyrittiin tarjoamaan mahdollisuus heti kurssin alussa oppia hyödyntämään myös vertaisryhmän tieto-taitoa sekä omaksua itseohjautuvampi työskentelytapa kuin lukiossa toteutetun, aikaisemmin suoritetun tanssin opetusharjoiuelukurssin kohdalla. Tutkimusaineistoa kerättiin kurssin aikana eri vaiheessa. Heikkinen jaJyrkämä (1999) kertovat kyseessä olevan toimintatutkimuksen, jos tutkija toimii yhteisössä, jossa yksilöt pohtivat ja kehiuävät omaa toimimistaan, analysoivat kuinka toiminta on kehittynyt aikaisemmasta, kehittelevät vaihtoehtoisia ratkaisuja ja tuottavat uutta tietoa omasta toiminnastaan. Ryhmissä keskusteltiin pienten lasten opettamiseen liittyvistä erityispiirteistä. Yleensä toirniruatutkimusta kuvataan sykleittäin eteneväksi prosessiksi, missä toiminnan reflektointi ja uudet suunnitelmat seuraavat toisiaan sykleittäin (Kemmis & McTaggart 2000). Tutkimusaineiston muodosti: • opetusharjoiuelijoiden kirjoittamat alkukertomukset opetusharjoitteluun liiuyvistä ajatuksista, odotuksista ja peloista • opetusharjoittelijoiden pitämät oppimispäiväkirjat sekä vertaisseurantalornakkeet , joihin he kirjasivat kokemuksia ja ajatuksia omista sekä toisten harjoitustunneista • pienryhmien koostamat nimeuömat yhteenvedot kurssin päätösseminaarissa • loppuseminaarissa täytetyt lyhyet kyselylomakkeet • kurssin lopussa tehdyt teemahaastauelut , jotka käsittelivät opiskelijan opetustausiaa, opetusryhmää, tanssin merkitystä lapsille, oppimiskokemuksia harjoittelun aikana, tuntien seurantaa sekä niistä annettua ja saatua vertaispalauteua, asenneua lasten tanssin opettamiseen kurssin jälkeen sekä ehdotuksia kurssin kehittämisestä. Vastuullisuutta omasta oppimisesta edellyteu iin myös monissa kurssiin liittyvissä käytännön järjestelyissä. Kurssin lopussa suoritettiin 30-45 minuutin mittaiset yksi löhaastauelut, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin. Tämä tutkimus voidaan nähdä myös tapaustutkimuksena, jossa tutkitaan käytännön ilmiötä omassa ympäristössään todellisessa tilanteessa (Stake 2000, 436). Opiskelijoiden opetusaikataulut sekä päiväkodin tai koulun osoitteet ilmoitettiin ilmoitustaululla. Yhteisesti sovittiin, että omia opetuskerioja piti olla vähintään kuusi ja vertaisseurantoja vähintään neljä. Heikkinen 2006). Seminaarissa opiskelijat jaettiin pienryhmiin niin, että jokaisessa ryhmässä oli vähintään yksi lasten kanssa jo koulutuksensa puolesta tekemisissä ollut opiskelija. ltseohjautuvuuden periaatteiden mukaan opiskelija 011i keskeisin osin vastuun omasta oppimisestaan määrittelemällä itse muun muassa oppimistarpeensa, -tavoiueensa sekä oppimistulosten arvioinnin (vrt. 1995) Tutkimuksen kohderyhmän muodosti 14 naisopiskelijaa, jotka osallistuivat yhden opi nt oviiko n laajuiseen lastentanssin opetusharjoittelukurssiin. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tässä tutkimuksessa on piirteitä sekä toimintatutkimuksesta että tapaustutklmuksesta. Opetusharjoittelukurssin kulku Opetusharjoiuelukurssi ajoittui kevätlukukaudelle. 2006). Vertaisseurantoihin liittyen opiskelijat täyttivät jokaisesta tunnista vapaamuotoisen lomakkeen, jonka he palauttivat kurssin opettajalle tutkimusta varten. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää tanssi pedagogiikan koulutusta ja siihen sisältyvää opetusharjoiuelukurss!a selvittämällä opiskelijoiden kuvaamia kokemuksia ja näkemyksiä lastentanssista, vertaisseurannoista ja palautteesta, omasta kehityksestään, lasten oppimisesta sekä kurssin toteuttamistavasta ja kehiuärnisestä. Ryhmät kirjasivat ajatuksensa nimettömiin papereihin, jotka annettiin tutkimuskäyttöön. 32 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007, TUTKIMUSARTIKKELI · TanSSlnopiskehpden kokemuksia. Tapaustutkimuksen piirteet, kuten yksilöllistäminen, kokonaisvaltaisuus, monitieteisyys, luonnollisuus, vuorovaikutuksellisuus, mukautuvaisuus ja arvosidonnaisuus toteutuivat kaikki ainakin osittain tässä tutkimuksessa (Syrjälä ym. Tässä opiskelijoiden itseohjautuvuuua edellyuävässä toimintatutkimuksessa jokainen opetusharjoiuelijan pitämä tunti, sen reflektointi ja seuraavan tunnin suunnittelu edellisen pohjalta voidaan nähdä pieninä toisiaan seuraavina sykleinä. Myös vertaisseurantavaraukset tehtiin ilmoitustaululla oleviin listoihin. Seminaarissa kerrattiin lyhyesti lastentanssiin liittyviä tavoitteita ja työmuotoja ja opiskelijoille jaettiin luettelo lastentanssiin liittyvästä lähdemateriaalista. Koska tämä tutkimusraportti keskittyy opiskelijoiden kokemuksiin, tutkijaopcuajan kirjoittamat muistiinpanot rajattiin aineiston ulkopuolelle siitäkin huolimatta, että toimija-tutkijan omat havainnot nähdään keskeisenä toirniruatutkimuksessa. Aho 1995)
Vaikka opetusharjoittelijoiden motivaatio oli yleensä hyvä, pohtivat jotkut päiväkirjoissaan sitä, kuinka suuri vaikutus opettajan UIKU'IJTA & TIEDE 44 • 6/2007, TIJTKJMUSARTIKKELI, Tanss1nopiskelij()iden kokemuksia 33. Oman opellajuuden pohtiminen tai lasten oppiminen samoin kuin syvällisempi käyttäytymisen syiden analysoillli puullui vielä monelta opetusharjoittelijalta, kuten seuraavasta päiväkirjamerkinnästä ilmenee: "Ha1joituhset wimivat pääasiassa hyvin, tosin ongelmiakin ilmeni. Opetusharjoillelijat pohtivat erilaisia motivointi keinoja ja kertoivat kokeilleensa joko uutta työ tapaa, selkeämpää tehtävänantoa tai kiinnostavampia harjoituksia, joiden avulla moni kertoi onnistuneensa seuraavalla kerralla paremmin. Kyseisten tutkijoiden mukaan opetusharjoittelija saattaa kokea vieraat oppilaat aluksi jopa vastustajinaan. Tutkimustehtävää, kurssin kehittämistä opiskelijoiden kuvaamien kokemusten pohjalta, lähestyttiin aineistolähtöisesti, aikaisemman kirjallisuuden perusteella sekä vaiheittain tapahtuvan opeuajuuden kehittymismallin näkökulmasta. En tiedä johtuiho tämä ha,joituhsista vai lapsista, mutta en aihein osannut suhtautua sellaisiin lapsiin". (Mcneely & Mertz 1990). Esimerkiksi Saana kirjoitti Sonjan opetuksesta seuraavasti: "Hiuhan tiuhempi lwmento ja selvemmät säännöt heti aluhsi olisivat auttaneet". ja toinen keskittyi päiväkirjojen, opetussuunnitelmien sekä loppuseminaarin yhteenvetojen analysointiin. (vrt. Tällä pyriu iin välttämään tutkijaopettajan kommenttien vaikutus opetusharjoutelijoiden kokemusten värittymiseen. Minä opettajana oppilas oppijana Opettajuuden kehittymisen ensimmäisistä kehitysvaiheista kertovat päiväkirjakommentit, missä opiskelija kuvaa toteavasti vain tuntien sisältöjä sekä sitä, miten harjoitteet olivat onnistuneet tai miten lapset olivat käyttäytyneet. Mitä enemmän opettajalla on opetuskokemusta ja mitä paremmin hän tuntee oppilaat, sitä parempi käsitys hänellä on oppilaiden käyttäytymisestä tunnilla (Mcneely & Mertz 1990). Ryhmänhallinnan kokivat haasteelliseksi varsinkin ne opetusharjoiuelijat, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta lasten kanssa työskentelemisestä. Vastaavasti Placek ja Dodds (1988) totesivat artikkelissaan, että suurin osa liikunnan opetusharjoittelun aikana saaduista hyvistä sekä huonoista opetuskokemuksista johtui juuri oppilaiden käyttäytymisestä. Kurssin jälkeen hän kokosi yhteen kyselylomakkeista saatavat määrälliset kurssia koskevat yleisarviot sekä opiskelijoita koskevat taustatiedot. Hän kirjoitti tunnin jälkeen: "Ensimmäinen tunti oli täynnä tus/wa ja kaaosta. Tutkijaopeuajan omat päiväkirjamer kinnåt eivät kuitenkaan olleet mukana tämän raportin aineistossa eivätkä tuikijaopiskelijat missään vaiheessa lukeneet niitä. Erilaisista kokemustaustoista huolimalta tuleva kurssi näytti jannittavan useimpia opiskelijoita. He pohtivat omia heikkouksiaan puuttua ongelmatilanteiden ratkaisemiseen, kuten voidaan todeta seuraavasta Ullan kommentista: "Tämä oli ensimmäinen hena, hun johu hieltäytyi tehemästä jotain ja olin aluhsi aivan neuvoton. Lopulta teemoiksi valittiin: alun epävarmuus, ryhmän hallinta onnistumisen määriuäjänä, minä opettajana oppilas oppijana, oppiminen ja onnistuminen motivaation lähteenä, pelätty mutta haluttu palaute, uusi tanssikäsuys sekä antoisa kurssi. Keskeiseksi onnistumisen kriteeriksi noussut ryhmänhallinta oli useimmille opiskelijoille myös se taito, jossa he kokivat kehiuyneensä eniten tämän kurssin aikana (vrt. Muistiinpanoja täydennettiin oppirnispäiväkirjojen lukemisen yhteydessä. Opiskelijat kertoivat jänniuävänsä myös pienten lasten kohtaamista siksi, elleivät he tunteneet lapsia eivätkä osanneet arvioida ryhmän taitotasoa, kuten seuraavasta Ullan kommentista ilmenee: "Mua jännillää se jullu ja mä en tiedä oikein et löydänks mä yhteistä säveltä, koska mä 0011 niin vähän ollu pienten lasten hanssa" Ryhmän hallinta opettajan onnistumisen määrittäjänä Ryhmänhallinta oli ehdottomasti yleisin opetuksen onnistumista määriueleva tekijä, jonka harjoittelijat mainitsivat sekä oppirnispäivåkirjoissaan euä haastatteluissa. Tutkijaopeuaja tarkasteli teemoja vielä opiskelijoiden kirjoittamien vertaispalauueiden sekä omien tuntien seurantoihin liittyneiden kornmenu ten pohjalta. Opetusharjoittelijoiden negatiiviset kokemukset lii11yivät juuri oppilaiden häiriökäylläytymiseen. MATKALLA OPTTAJUUTEEN OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSET JA NIIDEN POHDINTAA Alun epävarmuus Opettajan käytännönläheiseen työhön liittyvä opetusharjoiuelu koetaan yleensä merkityksellisenä ja kehiuävanä opiskeluvaiheena (Niemi 1995, 77-78; Kiviniemi 1997, 84). Taidekasvatuksen opiskelijalla, Sonjalla, jolla ei ollut lainkaan aikaisempaa kokemusta opettamisesta eikä lapsista, oli samankaltaisia kokemuksia. Huovinen & Rovio 2006). Tutkimusaineiston analysointi Tutkijaopeuaja luki opiskelijoiden kirjoittamat alkukenornukset ensimmäisen kerran heti aloitusserninaarin jälkeen ja toisen kerran ennen loppuhaastatteluja. Opetusharjoiuelijoiden pelkojen on todettu olevan melko yleisiä ja suurimmat pelot liittyvät juuri opetusharjoiuelijoiden tarkkailuun sekä arviointiin (Cape! 1997). Tällä pyrittiin siihen, että molemmat aineistot saisivat tasavertaisen ja itsenäisen aseman. Opetusharjoittelijoiden huolenaiheet liittyivät hyvin usein pelänyyn epäonnistumiseen sekä "ulkopuolisten henkilöiden" läsnäoloon ja heiltä saatavaan palautteeseen kuten seuraavasta päiväkirjakomrneruista ilmenee: "Täytyy myöntää, ellä epäonnistuminen ja negatiivinen palaute pelottavat" (Mi,ja). Opetuskokemuksen puute koeu iin epävarmuutena, jota lisäsi työskeruelerninen itselle vieraan ikäryhmän kanssa. Analysointivaiheessa mukaan tulleet tutkijaopiskelijai, jotka tekivät opinnäytetyönsä kyseisestä aineistosta, tutustuivat ensin alkukertomuksiin ja jakoivat sen jälkeen päätutkimusaineistort: haastattelut ja oppimispäiväktrjat keskenään siten, että toinen aloitti haastattelujen liueroinrun ja teernoiuelun. Hän kertoi: "Mää pelkäsin Jotenkin niinliu sitä et apua jos ne hai/1hi lapset niinhu vaihha pelkää mua ... Oman ryhmänhallinnan lisäksi he melko usein kommentoivat veriaispalauueessaan myös toisten opeiusharjoittelijoiden taitoa toimia lasten kanssa. Myös tähän tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden kirjoittamista alkukertomuksista välittyi innostunutta odotusta, mutta usein myös pelonsekaista jännitystä. Vaikka aineiston hankintaa osallistui vain uukijaopeuaja, tutkijatriangulaation mukaisesti aineiston varsinainen analysointi ja sen tulkinta aloitettiin myöhemmin artikkelin kolmen kirjoittajan yhteistyönä (vrt. Ensimmäinen tunti ei parantanut Sonjan olotilaa. Paikallaan pysyminen ja hitaasti liihkuminen oli muutamalle lähes mahdotonta. Pelkäsin aivan hirveästi mennä sinne ja lwikhi huvittelemani painajaiset kävivät toteen.---. En osannut varautua lainhaan tällaiseen tilanteeseen ja se sai minut jälhihäteen miettimään, millä heinoin olisi parasta hohdata samanlaisia tilanteita". Samoin hän kuunteli läpi jokaisen nauhoittamansa haastattelun ja kirjoitti niiden pohjalta ensimmäiset muistiinpanot jokaisen opetusharjoiuelijan osalta haastaueluteemoja seuraten. tai hal'lwa niinhu käsistä, menee sinne jonnekin seinille ja sille mä vaan siellä, että tulkaa alas, niinhu että, hei voisitleks". Aineistosta nostettuja teemoja yhdisteltiin ennen kuin niitä lähdettiin tulkitsemaan tutkimustehtävän mukaisesti aikaisemman kirjallisuuden ja vaiheittain tapahtuvan opeuajuuden kehittymismallin näkökulmasta. Molemmat toimivat itsenäisesti. Monet opiskelijat kokevat sen kuitenkin ahdistavana ja itsetuntoa koettelevana (vrt.Jyrhämä 2003). Vasta sitten kun molemmat analysoijat olivat lukeneet aineiston useampaan kertaan ja teernoitelleet sen, kokoonnuimme keskustelemaan teemoista yhteisesti. Nimipiirissä palloa ei heitelty kaikille tasapuolisesti eivätkä pojat malt.taneet olla paiskomatta toisiaan pallolla". Eskola 2001)
Oppiminen ja onnistuminen motivaation lähteenä Opetusharjoiuelijat kirjoittivat koko kurssin ajan päiväkirjaa, missä he reflektoivat lasten oppimista ja käyuäytyrrustä sekä käyuäytyrnisen syitä. Kuitenkaan hän ei vielä tullut ajatelleeksi sitä, miten hän olisi voinut opettaa lapsille sosiaalisia taitoja tanssin keinoin. Opetusharjoittelijat kertoivat, että he olisivat halunneet olla lasten kanssa rauhassa ilman ulkopuolisia tarkkailijoita, jolloin he olisivat uskaltaneet kokeilla uusia asioita rohkeammin. Olin valmistautunut huonosti, olin epäinnostava, tylsä ja mie/ihuviluhseton. Toiset, opettajuuden kehittyneemmällä tasolla olevat opiskelijat aseu ivat opetukselleen jo huomattavasti vaativampia kasvatustavoiueua kuten lasten itsetunnon kehittymisen. Ohjaajan ei tulisi suoranaisesti puuttua harjoittelijan toimintatapoihin, vaan saada hänet reflektoimaan oman toimintansa perusteita (Kiviniemi 2003). ---Halusin hurssin punaisehsi langahsi itsetunnon ja oman itseyden horostamisen. Palautteen antoon liittyvät toiveet olivat osiltain ristiriitaisia, koska moni sanoi toisaalta pelkäävänsä muiden arvostelua ja palautetta, multa halusi saada sitä kuitenkin enemmän. Vain muutama opiskelija mainitsi tanssitaidot tai tanssitekniikan. Se, eltä opiskelijan havainnot kohdistuivat ennen kaikkea tunnin sisältöön eikä esimerkiksi opettajan tai oppilaiden toimintaan, saaltaa osoittaa opetusharjoiuelijan kamppailevan itse juuri tuntisisältöjen valinnan parissa. Pohdiuaessa sitä, mitä tanssi voi antaa lapsille, moni opiskelija mainitsi sosiaaliset taidot, rohkeuden itseilmaisuun, kehon tuntemuksen, motoriset perustaidot sekä positiiviset kokemukset. Jäi todella hyvä mieli hoho projehtistal Ihania lapsia'" Myös Kiviniemen (2003) mukaan juuri vuorovaikutuksen syntyminen lasten kanssa koettiin opetusharjoittelussa antoisaksi. Uusi tanssikäsitys Tanssin käsilleen määrittelyä on pidetty yleisesti hankalana. Esimerkiksi Anni kirjoilti päiväkirjassaan: "Olisin haivannul opelta enemmän palautetta, mulla puhulliin enemmän vaan lapsista". Annin kommentti osoittaa, että hän olisi kaivannut suorempaa palautetta omasta toiminnastaan opeltajana. Opiskelijat kertoivat kehittyneensä kurssin aikana tiedollisesti, taidollisesti sekä opeuajaidenriteetiltään. Useat opetusharjoinelijat suunnittelivat pelkästään harjoitusten sisällöt ja asettivat tavoitteiksi harjoitteiden onnistumisen. Tuulan kornrneruu viestii itsereflektoinnin taidosta, joka on kehittyvän opettajan tärkein työväline, sillä vain omat vahvat ja heikot kehitysalueensa tiedostava opeuaja kykenee pohtimaan omaa toimintaansa ja etsimään erilaisia ratkaisuja ei-tyydyuävän toiminnan parantamiseksi. Huolellisesti tehdyn, mutta joustavan tunusuunnuelman tärkeyttä sekä tunnille aseteltuja tavoitteita ja niiden toteutumista oli kuvattu monissa päiväkirjoissa eri näkökulmista. mä oon nyt niin täynnä luovuutta". Minttu kirjoitti: "Suunnittelin valmiit harjoituhset ensimmäistä tuntia vartrn, muua ne vaihtoivat rajusti paihhaa. Pelätty mutta haluttu palaute Päiväkirjoissa kommentoitiin melko niukasti muiden pitämiä tunteja, vaikka jokaisesta venaisseurannasta kirjoitettiin yleisarvio, joka toimitettiin tutkijaopettajalle. Osa opiskelijoista pohti opetustaan jo melko kypsästi lasten tarpeista käsin. Yksi edellytys opeuajuuden kehittymiselle on taito suunnitella ja asettaa tavoitteita (Siedentop 1991, 2,16). Useasti tunnin jälkeen pidettävät palautekeskustelutjäivät lyhyiksi opiskelijoiden aikataulujen kiireellisyyden vuoksi. Tunneilla jokainen seuraaja kirjoitti opetusharjoitustilanteesta kirjallisen palautteen, joka anneltiin kuitenkin vain ohjaavalle opettajalle tutkimuskäyttöön. Tunnin teemana ollut tila olisi vaalinut paljon mie/ihuvia, jolla se olisi jahsanut innostaa lapsia". Esimerkiksi Minna, jonka opetusryhmä muodostui peruskoulun 1-luokkalaisista, koki ristiriitaa siitä, euä hän opettaa lapsille "vain tanssia"; pyöreitä muotoja ja plie -aseruo ja, vaikka heille olisi pitänyt opettaa ensiksi sosiaalisia taitoja, kuten toisen huomioonottamista ja oman vuoron odottamista. Minnan reflektointi osoittaa, että hän on melko pitkällä omassa opeuajuuden kehityksessään. "Ulkopuolisten seuraajien" läsnäolon herättämät tunteet omalla tunnilla oli kirjattu lähes jokaisen päiväkirjaan. Oppimisesta ja onnistumisesta viestii seuraa toteamus: "Oli monta todella haushaa ja opettavaista hetheä ja tuntui hyvältä, liun sain joitain ongelmalwhtia rathaistua. Tuula kirjoitti: "Neljännestä tunnista jäi jotenhin tylsä fiilis. Päinvastoin näytti siltä, että kurssin tarjoamat positiiviset kokemukset olivat merkityksellisempiä kuin negatiiviset kokemukset. Valtaa käyttävän ohjaavan opettajan merkitys on ratkaisevassa asemassa harjoittelukokemusten kannalta. Toisaalta taas monet olivat sitä mieltä, ettei tutkijaopettajalta ja muilta vertaisharjoittelijoilta tullut riittävästi palautella tai se oli liian "ympäripyöreää". Kuitenkin ensimmäisten opetusharjoiuelujen on todettu usein myös laskevan motivaatiota (Väisänen & Silkelä 2000, 11). Harjoittelijan onnisturnisenkokernukset liittyivät usein myös positiiviseen palautteeseen, jota he olivat saaneet lasten omalta opettajalta, ohjaavalta opettaja ja joskus myös lasten vanhemmilta. Seuraajien mielestä joskus olisi ollut helpompi kirjoittaa ja antaa nimetön palaute, joskin suullisen palautteen hyvinä puolina mainiuiin mahdollisuus todelliseen dialogiin. Niikon (2000) mukaan opeuajuuden kehittyminen on oppimisprosessi, jossa ammatilliset tiedot ja taidot sekä persoonallinen kasvu kehittyvät reflektion avulla. nyt haluaisin ohjata tyllöjä ,yhmän edessä seisten .tytöt tehisivät se/lasta perusjazzia, missä olisi selheät sarjat eihä liihaa tilaa luovuudelle ... Harjoitustuokion jälkeen pidettävät palautekeskustelut pideuiin suullisena. Myös haastattelujen yhtenä teemana oli pohtia toisten harjoiuelijoiden tuntien seuraamiseen liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Bullough ja Knowles (1991) toteavat Brownin (1975) kehitysvaiheiden mukaisesti, että opetusharjoittehjan huomio kiinnittyy ensin omaan käyuäytymiseen, sen jälkeen ohjeiden aruoon ja vasta myöhemmin oppilaiden tarpeisiin ja kehittymiseen. Onnistuneen ja huolellisesti suunnitellun opetuksensa päätteeksi peruskoulun 1-luokkalaisia opettanut Riitta totesi haastattelussa voipuneella äänellä: " .. Jotkut opiskelijat kuvailivat palautteissaan myös erilaisia, lasten kanssa hyvin toimeentulevia openajapersoonallisuuksia sekä opettajan ja oppilaan toimivaa vuorovaikutusta, joka ilmeni muun muassa opetusharjoittelijan kyvyssä huomioida lapsilta tulleet ideat ja ehdotukset ja liiltää ne osaksi opetustaan, aivan kuten Tuulan palautekirjoituksesta ilmenee: "Et antanut valmiita vastauhsia, hyselit heiltä ja annoit aina myös palautella". Tämän saattoi lukea monista päiväkirjamerkinnöistä. Vedin harjoiluhset läpi ilman innostavia elementtejä. Monista onnistumisen kokemuksista huolimaua, pari opiskelijaa kertoi loppuhaastauelussa, euä he haluaisivat opettaa tulevaisuudessa varttuneempia nuoria tai aikuisia, sillä "lastentanssi ei oo se mun juttu", kuten joku asian ilmaisi. Opetusharjoitteluun liiltyvä palautteenanto on herkkä vuorovaikutuslilanne, joka herältää monenlaisia tuntoja. Myös omaa toimintaa opettajana kuvailtiin sekä onnistumisten että erilaisten ongelmien muodossa. Samoin he oppivat näkemään tanssin ennen kaikkea kasvatuksen välineenä. Opetusharjoiuehjat sekä ohjaajat pitävät opetusharjoiuelua yleisesti tärkeänä oppimisprosessin vaiheena. asennoitumisella ja mielialalla on tunnin ilmapiiriin. Harjoiuelijoiden mielestä heidän opeiustauonsa kehittyivät, tanssikäsitys muuttui ja he saivat lisää itsevarmuutta toimia lasten kanssa. Suunnittelun syvyys ja opetukselle asetetut tavoitteet vaihtelivat suuresti opetusharjoiuelijoiden välillä. Tähän tutkimukseen osallistuneiden opetusharjoiuelijoiden kohtaamat erilaiset ongelmatilanteet eivät latistaneet heidän motivaatiotaan. Suurin osa opiskelijoista koki oppivansa jotain uuua ja saaneensa ideoita omaan opetukseensa seuratessaan vertaisharjoittelijoiden tunteja. Tämän tavoilleen alla halusin antaa lapsille esimerlihejä perustanssitelrniihoista". Myös lastentanssin määrittely hämmensi montaa opiskelijaa vielä kurssin 34 UIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007, TUTKIMUSARTIKKELI • Tanss1nopiske!1J()iden kokem..iksla
Jotta lukija voisi arvioida tutkimuksen luotettavuutta, on tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat, tutkimustehtävät, aineiston hankinta ja tulkinta prosessit pyritty kuvaaman ja perustelemaan mahdollisimman tarkasti koko prosessin ajan (vrt. Samasta syystä tutkimuksen toteuttamisen vuosilukua ei ole mainittu raportissa. Tutkimuksen luotettavuudesta Toimintatutkimuksen pätevyyttä voidaan tarkastella näkemyksestä, kuinka hyvin se on kehittänyt yhteisön toimintaa. Kyseinen opetusharjoittelija oli hämmentynyt ja joutui itsekin kyseenalaistamaan opetuksensa mielekkyyttä. Sain omilta tunneilta sehä muiden tuntien seuraamisesta paljon uusia hohemuhsiaja ideoita". TUTKIMUSAATIKKELI. Kuitenkin moni oli suorittanut Lapsi ja tanssi -kurssin niin aikaisin, että he eivät pystyneet parhaalla tavalla liittärnään näitä kahta kurssia yhdeksi jatkumoksi ja hyödyntämään aikaisemmalla kurssilla opetettuja asioita. Eniten opetusharjoittelijat jäivät kaipaamaan palautetta omasta opetuksestaan. Mikäli pinnalliset kuvaukset johtuvat vain opiskelijan viitseliäisyyden puutteesta, saattavat tulkinnat opettajuuden kehittymisen asteesta olla tältä osin harhaanjohtavia. Tämän tutkimuksen analyyseihin sekä tutkimusraportin tekemiseen osallistui kolme henkilöä. O salla opiskelijoista täm ä ero oli ollut selkeä ennen kurssia, m utta kurssin m yötä aikaisem pi tanssikäsitys hajosi, ilm an että he olisivat pystyneet m uodostam aan uutta tanssikäsitystä. Koska tutkijaopiskelijat eivät olleet mukana kurssin toteutusvaiheessa, ei heille ollut syntynyt minkäänlaisia ennakko-odotuksia, vaan heidän työnsä pohjautuu pääsääntöisesti kurssista olemassa olevaan faktatietoon. Antoisa kurssi Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kurssin kehittäminen opiskelijoiden kokemusten pohjalta. Vilkka 2005, 157-160). Kurssin lopussa useimmat opiskelijat totesivat kuitenkin tanssikäsityksensä muuttuneen ja laajentuneen. Tanssmop1sketi100en kOl<.emuksia 35. Pääasiassa opiskelijat olivat tyytyväisiä yhden opintoviikon antavan kurssin työmäärään. Opetusharjoittelijat, joilla oli vähemmän kokemusta lapsista ja opettamisesta, pitivät hyödyllisenä alkuseminaarin pienryhmätyöskentelyä, missä opiskelijat vaihtoivat aikaisempia kokemuksiaan lasten kanssa työskentelystä. Lapsi ja tanssi -opintojakson samoin kuin varttuneempien nuorten tanssinopetukseen keskittyvan opetusharjoittelukurssien koettiin tukevan tätä kurssia. Tutkimuksen toteuttamisessa pyrittiin noudattamaan tutkimuksen tekemisen eettisiä arvoja ja sääntöjä estämällä tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden henkilöllisyyden tunnistamisen. Metsämuuronen (2003,195) toteaa, että laadullisen aineiston analyysissä ongelmalliseksi voivat nousta tutkijoiden voimakkaat ennakkokäsitykset. M onet kert oivat halunneensa tehdä selvän ero n liikunnan ja tanssin välille. Näiden suurten kysymysten pohtimiseen yhdessä ohjaavan opettajan tai vertaisryhmän kanssa tulisi järjestää enemmän mahdollisuuksia kurssin aikana (vrt. jälkeenkin. Tämän oivaltaminen edellyttää tekniikkakeskeisen ja lajisidonnaisen tanssikäsityksen hylkäämistä, eivätkä kaikki opiskelijat olleet valmiita tähän. Tosin lukuisat yhteiset keskustelut ovat tietoisesti pyrkineet antamaan laajempaa näkökulmaa kurssiin ja tällöin tutkijaopettajan esittämät subjektiiviset näkökulmat ovat voineet vaikuttaa heidän tulkintoihinsa. Päiväkirjojen sisältöjen tulkintaa on voinut vääristä se, että osa opiskelijoista pohti toimintaansa syvällisemmin, kun taas toisissa lähinnä vain kuvattiin tunnin kulkua. Tutkimuksessa ei esiinny myöskään päiväkotien, koulujen eikä opetusryhmiin kuuluvien lasten nimiä. Opiskelijat antoivat hyvin paljon positiivista palautetta kurssin itseohjautuvuutta korostavasta työtavasta, jonka koettiin lisäävän opiskelijoiden vastuuntuntoisuutta. "Mä aauelin sitä enemmän siitä lähtökohdasta, miten mä ite hwjoittelen tanssia, silloin hun käyn tanssitunneille. Heistä käytettiin peitenimiä koko tutkimuksen ajan. Yleisesti ottaen kurssi koettiin erittäin hyödyllisenä ja siitä annettu palaute oli positiivista, mikä ilmeni myös seuraavasta kommentista: "Kokonaisuutena tämä harJoittelujakso oli todella positiivinen ja hyödyllinen hurssi. Esimerkiksi Anita, pitkään tanssia harrastanut liikuntapedagogiikan opiskelija kertoi, miten hän ennen ensimmäistä tuntia alkoi suunnitella tanssisarjaa ja sen rytmittämistä. Ovatko opetusharjoittelijat osanneet kuvata päiväkirjoissaan ja haastatteluissa kielellisesti kokemansa juuri niin, kuin he olivat kokeneet ja säilyvätkö opetusharjoittelijoiden kokemukset myös tulkinnoissa. Monet totesivatkin, että kurssi oli työläs mutta antoisa. Kun vielä houlussahin, kun ne opettajat niillä on se tanssin käsitys silleen hatara, että nehin kyselee lapsilta ja multa, että mitäs liihheitä te opitte". Atjonen 2003). Siirrettävyyden arviointi perustuu tutkimusprosessin seikkaperäiseen kuvaukseen, jolloin lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä, ovatko tutkimustulokset tässä tapauksessa siirrettävissä seuraavaan vastaavaan kurssiin tai esimerkiksi johonkin toiseen opetus-oppimisprosessiin. Kuitenkaan lastentanssi ei perustu mihinkään tiettyyn tanssimuotoon vaan pyrkii tutustuttamaan lapset liikkeen elementteihin sekä ennen kaikkea omaan kehoon liikunnallisen ilmaisun välineenä. Onnehs mä en menny ehalle herralle minkään semmosen tanssisa,jan kanssa". Eräs opetusharjoittelija kertoi, kuinka hänellä oli hankaluuksia kuvailla muille, mitä lapset oppivat konkreettisesti tunnilla. Tämä viestii sitä, että oman opetuksen itsenäistä reflektiota ei nähdä yksinään tarpeeksi luotettavana vaan ulkopuolisen henkilön haluttiin vahvistavan tai kenties kumoavan omia tuntemuksia. Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan tarkastella vahvist.avuuden , vastaavuuden ja siirrettävyyden näkökulmista. Opetustilanne on erittäin monitahoinen tapahtuma, johon astuessaan aloitteleva opettaja joutuu miettimään ehkä ensimmäistä kertaa omaa opettajuuttaan, ohjeidenantotapaansa ja omaa persoonansa opettajana. 1999.) Tämän toimintatutkimuksen pätevyyden kriteereitä voidaan pohtia tarkasteltaessa aineiston analysointia sekä opetusharjoittelijoiden toiminnan kehittymistä että toimintatutkimuksen antamia ehdotuksia kurssin kehittämiseksi. hun sitä on tottunu tanssin alueella kattoon sen aihasehssaamisen niin erilailla, et se nähyy hun tehniihha parantuu ja haihhi tehään samalla lailla ... Vahvistavuus pyrittiin varmistamaan kuvaamalla prosessi mahdollisimman seikkaperäisesti. Tästä huolimatta moni olisi jopa halunnut lisätä omien opetuskertojen määrää, sillä he kokivat oppineensa tuntemaan lapset paremmin vasta viimeisillä tunneilla. (Huttunen ym. Yksi keskeisimmistä luotettavuuskysymyksistä on se, kuinka hyvin todellisuus ja aineistoista tehdyt tulkinnat vastaavat toisiaan. O piskelijat joutuivat kur ssin aikana tunteja suunnitellessaan ehkä yllättäen pohtim aan om aa tanssikäsitystään, joka ei tuntunut sopivan uuteen tilant eeseen. Tosin samakin opiskelija saattoi kuvailla ensin vain tunnin sisältöjä ja muita tapahtumia, mikä on tyypillistä alkavalle opettajalle, mutta jatkaa pohdintaansa oppilaiden kasvatustavoitteista, mikä kertoo toisaalta jo melko kypsästä opettajuudesta (vrt. O piskelijan aikaisem pi kokem usm aailm a oli m uokannut useim pien opiskelijoiden tanssikäsitystä voimakkaasti tanssimuotoja tekniikkakeskeiseksi, missä "laitetaan musiihhi soimaan ja lasketaan kahehsaan" kuten eräs opiskelija totesi. LOPPUPÄÄTELMÄT Opetusharjoittelijat reflektoivat omaa ja muiden harjoittelijoiden opetusta hyvin eri tavoin osoittaen olevansa eri vaiheissa opettajuuden kehittymisessä. Haastatteluissa annettujen vastausten suotuisuuteen samoin kuin päiväkirjamerkintöihin on voinut vaikuttaa se, että kurssin opettaja toimi haastattelijana sekä luki oppimispäiväkirjat. LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007. Kaikilla tavoilla arvioituna opiskelijat joutuivat tekemään erittäin paljon työtä yhden opintoviikon laajuisen kurssin eteen. Hän kertoi: "Välillä tulee semmonen olo, että saaho tässä mitään aihaisehsi .. Onnistunut toimintatutkimus siis merkitsee järkevämpää uutta käytäntöä
Proceedings of the 1988 ETS lnvitational Conference, 39-68. Boston, Northeastern University Press. Helsinki, Kansanvalistusseura, 94-113. Opiskelijoiden tanssikäsityksen pohtiminen ja tietoiseksi tekeminen onkin haaste ei vain tulevien opetusharjoittelukurssien ohjaajille vaan myös kaikille muille tanssipedagogiikan opettajille. Sarja A: Tutkimuksia 8. Atjonen P 120031 Opettajan didaktisten ajatteluja toimintavalmiuksien kehittäminen. Juva, WSOY. Siedentop 1991, 11-12). Kurssin onnistumisesta kertoo se, että alun epävarmuuden jälkeen suurin osa opetusharjoittelijoista katsoi kurssin antaneen heille uutta tietoa, lisänneen motivaatiota ja itsevarmuutta sekä kehittäneen heidän opettajaidentiteettiään (vrt. Heikkinen H 120061 Tutkiva ote toimintaan. Kurssin kehittämisessä koko palautteenantojärjestelmää tulisi miettiä uudelleen. European Physical Education, 4121. 46-70. Heikkinen H & Jyrkämä J (19991 Mitä on toimintatutkimus?Teoksessa Heikkinen H, Huttunen R & Moilanen P ltoim.l "Siinä tutkija missä tekiiä'Toirnintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Teoksessa Heikkinen H, Rovio E & Syrjälä L (toirn.) Toiminnasta tietoon. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja 1. Chedzoy S 120001 Students' perceived competence to teach physical education to children aged 7 to 11 years in England. Erilaisissa opetusryhmissä ja eri koulutuksen vaiheissa tapahtuvan opetusharjoittelun tulisi hänen mielestään olla myös riittävän pitkä. Bennett C 119911 The teacher as decision maker program: An alternative for career-change preservice teachers. Tämä saattaa osoittaa, että opettajuuden eri kehitysvaiheet eivät välttämättä ole irrallisia toisistaan vaan kulkevat ainakin osittain limittäin. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Tällaisen toiminnan on todettu korostuvan varsinkin silloin, kun harjoittelusta annetaan arvosana (Niemi 1995, 84). Goffman E 119861 Frame analysis. Huttunen R, Kakkori L & Heikkinen H 119991 Toiminta, tutkimus ja totuus. European Journal of Physical Education, 5, 104-127. Jymämä, R. Laadullisen tutkimuksen analyysi vaihe vaiheelta. Koska ohjaava opettaja seurasi opiskelijan tuntia vain yhden kerran, eikä kurssia arvosteltu, ei opetusharjoittelijoiden tarvinnut juurikaan keskittyä ohjaajan miellyttämiseen, eli teatraalisen harhautuspelin pelaamiseen (vrt. Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja. New Directions for Teacher Assessment. Tosin muutama opiskelija sai vahvistuksen ajatukselleen, että lastentanssin opettaminen ei ole heidän "juttunsa". An essay on the organization of experience. American Educational Research Journal, 26, 160189. Eskola J 120011 Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja 8:48, 9-38. Reviw of Educational Research, 62 121, 171-179. Teoksessa Silkelä R ttoirn.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. Juva, WSOY. European Physical Education, 6 (11. Teoksessa Heikkinen H, Rovio E & Svrjälä L (toim.) Toiminnasta tietoon. Teoksessa Aaltola J & Valli R (toirn.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11. Silkelä 2000, 27, 42-44). Kyseistä ilmiötä on Goffmanin (1986, 124-125) ajatuksia tulkiten verrattu esitykseen, jossa opetusharjoittelija pyrkii suoriutumaan opettajan roolista mahdollisimman hyvin katsojien silmissä. Human Development 21, 34-64. LÄHTEET Aho S 119951 Minän ja minäkäsityksen kehittyminen opettajakoulutuksen aikana. Tässä tutkimuksessa omaan opettajan rooliin keskittyminen selittynee pikemminkin opiskelijan pedagogisten ja didaktisten taitojen puuttumisella, mistä syystä opetusharjoittelijan tärkein tavoite oli selvitä "kunnialla" suunnittelemastaan tunnista. Teacher education. Tosin tästä huolimatta jokainen opiskelija halusi varmasti onnistua parhaalla mahdollisella tavalla myös vertaisharjoittelijoiden silmissä. Teoksessa Heikkilä J & Aho S (toirn.) Muutosagenttiopettaja luovuuden irtiotto. 25-62. Näiden mallien muuttumien vie aikaa, sillä vasta tiedostamalla aikaisemmin syntyneitä mielikuvia ja pohtimalla niiden vaikutuksia voi opiskelija alkaa muodostaa omaa, erilaista identiteettiään esimerkiksi tanssiopettajana (vrt. Oualitative Studies in Education, 4, 121-140. Opetusharjoittelijoiden asenne opetukseen parani ja moni heistä halusi jatkaa lastentanssin opetusta myös tulevaisuudessa. Itsereflektion rinnalla vertaispalautteen käyttäminen kehittää sekä palautteen antajaa että palautteen vastaanottajaa, mutta molempien arviointitapojen omaksuminen edellyttää opiskelijan ohjausta. Grossman P L 119921 Why models matter: An alternative view of professional growth in teaching. Joensuu, Suomen harjoittelu36 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/'l007 • Ml<JMUSARTIKKEU • Tanssinop;skoijcideo kd<1,m.Jks,a. Opettajan ajatteluja toimintavalmiuksien kehittäminen. Kiviniemi 2003). Kuitenkaan opetuskokemusten pelkkä määrällinen lisääminen ei Atjosen mukaan riitä, vaan opetuskokemuksia on myös aktiivisesti reflektoitava. 74th Yearbook of the national society for the study of education, pt 11, 25-52. Helsinki, Kansanvalistusseura, 15-38. Huovinen T & Rovio E 120061 Toimintatutkija kentällä. Capel S & Katene W 120001 Secondary PGCE PE students' perceptions of their subject knowledge. Kiviniemi 2003). Aho S 119981 Tavoitteena muutosagenttisuus. Atjonen P 119951 Opetustapahtuman kuvaaminen didaktisessa prosessilaboratoriossa. Chicago, University of Chicago Press. Atjonen (1995, 6577) korostaa opetustaitojen oppimisessa tarpeeksi yksityiskohtaisen ja riittävän palautteen annon tärkeyttä. Muutosagenttikoulutuksen valinnat ja opettajaksi opiskelevien minäkäsityksen, itsetunnon ja minän kehitystason muutokset koulutuksen aikana. Bullough RV Jr & Knowles J G 11991 ITeaching and nurturing: Changing conceptions of self as teacher in a case study of becoming a teacher. 120031 Ohjaus pedagogisena päätöksentekona tutkimuksen ydinkohdat. Hollingsworth S 119891 Prior beliefs and cognitive change in learning to teach. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Turun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisusarja A: 188. Osa 2. Heikkinen H, Rovio E & KiilakoskiT 120061 Toimintatutkimus prosessina. Jyväskylä, PS-kustannus, 133-157. Teoksessa Silkelä R (toirn.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. Joensuu, Suomen harjoittelukoulut, 101-111. Joillekin opiskelijoille oma suoriutuminen ryhmän edessä oli keskeisempää kuin oppilaiden oppiminen. 127-144. Koska tanssi ei ole "pakollinen" kouluaine, on sen asema liikuntakasvatuksen yhtenä osa-alueena suuresti riippuvainen opettajan asenteista, motivaatiosta ja koetusta pätevyydestä. Journal ofTeacher Education, 42 (21, 119-130. Helsinki, Kansanvalistusseura. Saattaa olla, että monien vuosien aikana muodostuneet vahvat kulttuuriset mallit ovat muokanneet opiskelijan tanssikäsitystä sekä tanssinopettamiseen liittyvää ammatillista identiteettiä ja toimintatapoja tiedostamattomalla tavalla. Opetustaitojen oppimisessa palautteen saaminen on aina koettu tärkeäksi, vaikka palautteen antotavoista onkin esitetty monia erilaisia näkemyksiä. Tässä tutkimuksessa monien opiskelijoiden mielestä heidän saamansa palaute oli liian vähäistä. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja 1. Berliner D C 119881 lmplications of studies on expertise in pedagogy for teacher education and evaluation. Princeton, NJ, Educational Testing Service. Capel S 119981 Experiences of physical education students in learning to teach. Fuller F F & Bown O H 119751 Becoming a teacher. Harter S 119781 Effectance motivation reconsidered. Teoksessa Heikkinen H, Rovio E & Syrjälä L (toirn I Toiminnasta tietoon. Teoksessa Heikkinen H, Huttunen R & Moilanen P (toim.) "Siinä tutkija missä tekijä"Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat
Kiviniemi K (19971 Opettaiuuden oppimisesta harjoittelun harhautuksiin. Aikuisopiskelijoiden kokemuksia opetusharjoittelusta ja sen ohjauksesta luokanopettajakoulutuksessa. Rolfe L 12001) The factors which influence primary student teachers to teach dance. Syrjälä J,Ahonen S, Syrjäläinen E & Saari S (1995) Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Tanssirq)iskelijoidefl kokemuksia 37. Vilkka H (2005) Tutki ja kehitä. CA, Sage, 435-454. Maclean J 1 2007) A longitudinal study to ascertain the factors that impact on the confidence to undergraduate physical education student teachers to teach dance in Scottish schools. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja A:3. Opettajankoulutuksen arviointi oppimiskokemusten ja uuden professionaalisuuden viitekehyksessä. 129-169. 6/2007. Joensuu: Suomen harjoittelukoulut, 61-72. Facing change. Teoksessa: Denzin N & Lincoln Y (toim.) Handbook of qualitative research, 2nd ed. ltoim I Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. LIIKUNTA & TIEDE 44. Kiviniemi, K 12003) Opetusharjoittelun tulkintakehykset Miten opiskelijat tulkitsevat harjoittelutilanteen. 59 141. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja 1. New York, Association Press. Knowles MS 11975) Self-directed learning: A quide for learners and teachers. Joensuun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita 76. Research Ouarterly for Exercise and Sport. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 132. European Physical Education Review, 13 11 ), 99-116. Varstala V, Hännikäinen, R & Suni M (20031 PE students' estimated competence in dance and their general thoughts about dance. CA, Sage, 567-605. Jyväskylä, Gummerus. Osa 2. Kirjoituksia pedagogiikasta. Teoksessa Silkelä R. Helsinki, Kirjayhtymä. Teoksessa Denizin N & Lincoln Y (toim.) Handbook of qualitative research. Väisänen P & Silkelä R 120001 Luokanopettajiksi opiskelevien ammatillinen kasvu ja kehittyminen pitkäkestoisessa ohjauksessa -Tutkimushankkeen teoreettisen mallin 1a menetelmien kehittelyä. Kagan DM 119921 Professional growth among preservice and beginning teachers. Mcneely S R & Mertz NT 119901 Cognitive constructs of preservice teachers: research on how student teachers think about teaching. koulut, 142-162. Niikko A 120001 Portfolio oppimisen ja kasvun välineenä. Stake R 12000) Case studies. Boston. Reviw of Educational Research, 62 121. AIESEP World Sport Science Congress. Niemi H 119951 Opettajien ammatillinen kehitys. MKIMUSAATIKKEU. Mountain View, CA, Mayfield Publishing Company. 351-358. Congress proceedings book, Dialogos Possiveis, 317-324. Dance and the Child International Conference. European Physical Education Review, 7(21. Placek J H & Dodds P 119881 A critical incident study of preservice teachers' beliefs about teaching success and non-success. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. 157-75 Siedentop D 11991) Developing teaching skills in physical education. Teoksessa Enkenberg J, Väisänen P & Savolainen E ltoim I Opettajatiedon kipinöitä. Kemmis S & McTaggart R 120001 Participatory action research. Paper presented at the annual meeting of the American Educational Research Association. Jyväskylän yliopisto. Joensuu, Joensuun yliopistopaino, 103-119. Metsämuuronen J 120031 Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. School of Health & Human Performance, Central Oueensland University, 263-271 Nieminen P. Helsinki.Tammi. Nieminen P & Varstala V (2001) A study of male and female physical education teachers' perceived competence in dance and their opinions about dance in schools and in physical education teacher education
(Laine 1997, 15-20; Laine 2000, 99-102.) He viettävät paljon aikaa television, tietokonepelien ja virtuaalitekniikan parissa (Hutchby & Moran-Ellis 2001, 13-27; Kiviniemi 2000, 187; Luukkainen 1998, 166). 2007. According to the study, various forms of youth culture, such as hip hop dance, can well be recommended for a much wider use in physical education. With the help of the hip hop club the aim was to narrow the gap between youth culture and school culture. The research materia! consisted of 22 student diaries, interviews, surveys and the diary of the researcher-teacher, which were ali analyzed using content analysis. (Heikinaro-Johansson 2003, 106; Telarna 1999.) Koulun ja nuorten suhde on muuttunut nuorisokulttuurin voimistumisen myötä. Oppilaiden pätevyyden kokemukset sekä yhteisöllisyyden tunne voimistuivat. Three different kinds of experiences were found. Kohdejoukkona olivat 15-20-vuotiaat tytöt (n=22) lukion 1-3. The theoretical starting points for this work were in constructivism and experiential learning. Lisäksi kouluja hip hop -kuluuurin kohtaaminen tuli kokemuksissa esiin. Opetusohjelman laadin taa ohjasivat konstruktivistinen oppimiskäsitys ja kokemuksellisen oppimisen teoria. (2002) mukaan liikuntakulnuuri kytkeytyy muun populaarikulttuurin tavoin myös yleisiin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Opettajat ovat tuoneet esiin oman rajoittuneisuutensa nuorten kulttuurin ymmärtämisessä. Hip hop -kerho synnytti kolmenlaisia kokemuksia. TlfTKIMUSARTIKKELI Hip hop-ke<ho lukion hlkunnanopetuksessa. Tutkimus toteutettiin länsisuomalaisessa keskisuuressa lukiossa lukuvuonna 2004-2005. The research was carried out in a mid-sized high school in Wesiern Finland during the school year 2004-2005. The purpose of this research was to investigate students' experiences of hip hop dance and the learning of it. Tämä kulttuurin muutos merkitsee haastetta opettajalle, kouluyhteisölle ja liikunnalle oppiaineena. Liikunta &Tiede 44 (6), 38-42. Liikunta & Tiede 44 (6), 38-42. . Koululiikunnan avulla kohdataan kaikki kouluikäiset nuoret ja lapset. Nuoret suuntautuvatkin aikaisempaa enemmän harrastuksiin, kulutukseen, kaveri piiriin ja mediaan. 1995) ja saavat näissä ympäristöissä valittavakseen uusia liikuntamuotoja (Nupponen & Telama 1998). The club offered 37 hours of activity. Lisäksi liikunta on myös yksi pidetyimmistä oppiaineista koulussa. Keywords: youth culture, physical education, hip hop, dance, case study JOHDANTO Nuorten kulttuuri on kaupallistunut ja viihteellistynyt. Avainsanat: nuorisokulttuuri, koululiikunta, tanssi, hip hop, toimintatutkimus ABSTRACT Nurmi A-M., Hirvensalo M. Kerhon tavoitteita olivat oppilaiden aktiivisuus, itsenäisyys, taitojen kehittyminen ja yhteisöllisyys. Health Behaviour in School-aged Children -tutkimuksen (Currie ym.2001/2002, 43) mukaan 13-15-vuotiaiden nuorten koulutyytyväisyys on Suomessa maailman alhaisimpia. 1995). Urheilulajien monipuolistuminen, hauskanpito sekä uusien kehon habitukseen ja kulttuuriin liittyvien ilmiöiden syntyminen kuvastavat nykyistä liikuntakulttuuria (Koski 2000, 19-20). The aim of the club was to develop students' activity level, independence, dance skills, as well as sense of community. ln this action research study a curriculum for a hip hop club was developed. . Hip hop club in high school physical education a bridge between youth culture and school culture. Tutkimusaineisto koostui oppilaiden päiväkirjoista, haastatteluista ja kyselyistä sekä tutkijaopettajan päiväkirjasta, joiden analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä. Nuorisokulttuurin muotoja, kuten hip hop -tanssia, voi toteutetun tutkimuksen perusteella suositella yleisemminkin liikunnan opetuksen sisällöksi. Nuoret eivät tarkastele maailmaa enää pelkästään koulun antamien välineiden avulla, vaan he arvioivat koulua myös maailmasta käsin ja sen antamien arvojen avulla (Aittola ym. Hip hop -kerhon laajuus oli 37 tuntia. HIP HOP -KERHO LUKION LIIKUNNANOPETUKSESSA SILTA NUORISOKULTTUURISTA KOULUKULTTUURIIN ANNA-MARIA NURMI, MIRJA HIRVENSALO Yhteyshenkilö: Anna-Maria Nurmi, Liikuntatieteiden laitos, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto Puh: 014-260 2107, sähköposti: anna-maria.nurmi@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Nurmi A-M., Hirvensalo M. The students' sense of competence and sense of community gained strength, and school culture and hip hop culture were bridged in the studerus' experiences. Entertainment and commercial values are being emphasized in today's youth culture, leading young people more often than before towards hobbies, media, consumption and friends. Hip hop -kerho lukion liikunnanopetuksessa silta nuorisokulttuurista koulukulttuuriin. Tultaessa 2000-luvulle uusimpien suosiotaan kasvattaneiden lajien joukossa ovat muun muassa rullalautailu, lumilautailu ja uudet tanssi muodot 38 UIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007. Nuorten kulttuurin viihteellistyminen ja kaupallistuminen suuntaa nuoria aikaisempaa enemmän harrastuksiin, mediaan, kulutukseen ja kaveripiiriin. Tähtisen ym. Siten nuoria koskettavat erityisesti kaksi aikakauden keskeistä prosessia: yksilöllistyminen ja globalisoituminen (Beck 1997, 5-33). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää oppilaiden kokemuksia hip hop -tanssista ja sen oppimisesta. Koulu näyttää menettäneen asemaansa nuorten elämää jäsentävänä keskiönä. luokilta. Hip hop -kerhon avulla nuorisokulttuurin ja koulukulttuurin välistä kuilua pyrittiin kaventamaan. Koulun lisäksi nuoret sosiaalistuvat liikuntaan seuroissa, tanssikouluissa, kaduilla ja pihoilla (Aittola ym. 2007. Toimintatutkimuksessa kehitettiin hip hop -kerhon opetussuunnitelma. Esimerkiksi breakdance -harrastuksessa keho toimii kulttuuristen merkitysten fyysisenä väylänä (jokinen 1989, 138-141). Globalisoituminen, nuorisokulnuurin voimistuminen ja arvojen muutos eivät voi olla näkymältä myös nuorten liikuntaharrastuksissa. School seems to have lost its central meaning in young peoples lives, and teachers have expressed their limited competence in understanding youth culture
Kiviniemen (2000, 106) tutkimuksessa opettajat ja opeuajankouluttajat toivat esiin oman rajoittuneisuutensa nuorten kulttuurin ymmärtämisessä. Hip hop -kulttuuri otti omakseen neljä samaan aikaan kehittynyttä taidon lajia; DJ:n-, me.nja b-boyn eli tanssijan taidot ja graffitit. Se on breakdanceen verrattuna liikevarastoltaan laajempi ja vähemmän kilpailullinen. Hip hop -kulttuurin ja -tanssin kokemista nuorten osallisuuden näkökulmasta ei ole aikaisemmin tutkittu koulukontekstissa. Koulun toimintaan vaikuttavat koululainsäädäntö, opetussuunnitelmat sekä esimerkiksi järjestyssäännöt (Suoranta 2005, 199) kun taas nuorisokulttuurissa korostuu omaehtoisuuden tunne ja itsemäärääminen (Helve 2005, 207). Koko vuoden osallistumisesta sai liikunnan kurssimerkinnän. (Driver 2000, 230-234.) Suomessa hip hop -kulttuuria on tutkittu Helsingin lähiöiden nuorisokulttuuri-ilmiönä (Lähteenmaa 1991) sekä koululaistutkimuksessa (Saarinen 2003, 3-60), joka selvitti nuorten kokemuksia Power Mover -tanssista. Kerho jakautui lukion neljään eri jaksoon siten, että koeviikoilla ei ollut kerhoa. Tutkimuksen viitekehys TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimus oli laadullinen tapausja toimintatutkimus (Eskola&Suoranta 2003, 126-130; Saarela-Kinnunen & Eskola 2001, 158-159), jossa keskityttiin opetus-oppimisprosessiin ja oppilaiden kokemuksiin hip hop -tanssista. kuten esimerkiksi hip hop (Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006, 10) Hip hop -kulttuuri syntyi jengisotien vaivaamassa köyhässä Bronxissa New Yorkissa 1970-luvulla (Fricke & Ahearn 2002, 3-5; Emmet & Price, 2006 21). HIP HOP-KULTTUURI KOULU Omaehtoisuus Koululait Itsemäärääminen Yierasmääräytyneisyys Vastarinta Myötä virta Uutta luova tehtävä Säilyttävä tehtävä Kaupallisuus Julkisuus l (Suoranta 2005) KOULUN TOIMINTA YMPÄRISTÖN MUUTOSTENDENSSIT Koulun/opettajan arvovallan mureneminen. Oooilaiden yksilöllisten erojen kasvu. Tutkimus toteutettiin länsisuomalaisessa keskisuuressa lukiossa lukuvuonna 2004-2005. (Fricke & Ahearn 2002, 3-5; Emmet & Price, 2006 21.) Driverin (2000, 230-234) mukaan 1980-luvun puolivälissä hip hop tyyliset tanssi liikkeet ilmestyivät musiikkivideoille ja hip hop -tanssi alkoi syrjäyttää b-boyille ominaisen breakdancen. Tutkijaopettaja (ensimmäinen kirjoittaja) pyrkii selvittämään millaisia ilmiöitä hip hop -tanssin oppimiseen sisältyy ja miten kouluja nuorisokulttuuri näyttäytyvät aineistossa. Oppilaiden aktiivisuus/itse tekeminen. Power Mover -tanssi, jossa on vaikutteita hip hop -tanssista, koettiin mukavaksi ja haastavaksi musiikin ja tanssin yhdistelmäksi. Hip hop -tanssi yhdistävänä tekijänä nuorisokulttuurin ja koulun välillä. Hip hop -kulttuurin perusarvot, yksilöllisyyden korostaminen, erilaisuuden sietäminen ja ylpeys omasta itsestä, antoivat nuorille jotakin omaa ja he tunsivat olevansa osa ympäristönsä sosiaalista ryhmää. Nuorten kulttuurin monipuolistuminen, viihteellistyminen, kaupallistuminen. Tutkimuksessa tutkijaopettaja kehitti lukion valinnaisen hip hop -kerhon opetusohjelman. Tanssimisen ja tanssin oppimisen kuvaaminen kirjoittamalla tai puhumalla oli haasteellista. Hip hop liikkeet perustuivat ja perustuvat nykyäänkin reggaeihin, souliin ja kamppailulajeihin. Yhden jakson aikana kerhoa oli 7-8 tuntia, yhteensä 37 tuntia.jokaisen jakson päätteeksi opiskelijat kirjoittivat päiväkirjaa, joka sisälsi tutkija-opettajan laatimia apukysymyksiä. Kansainvälisessä tieteellisessä tutkimuksessa (Cutler 1997) on tutkittu hip hop -kulttuurin vaikutusta valkoisten amerikkalaisten teini-ikäisten puhekieleen. Tanssin tunnekokemus ei voi koskaan täysin vastata sanallista tai kirjoitettua ilmaisua. Tutkimuksen mukaan nykypäivän nuoret rakentavat identiteettiään monella eri tapaa. Nämä kahden kulttuurin vastakohtaisuudet voivat aiheuttaa ristiriitoja oppilaiden ja opettajien kohdatessa koulussa. luokilta. Opetusohjelman laadintaa ohjasivat konstruktivistinen oppimiskäsitys (Tynjälä 1999) ja kokemuksellisen oppimisen teoria (Dewey 1963; Kolb 1984), jotka molemmat korostavat oppilaan aikaisempia kokemuksia ja toiminnan kautta opittuja tietoja ja taitoja. Opettajilla onkin edessään nuorten maailman ja kulttuurisen ympäristön ymmärtämisen haaste. Preston-Dunlcp (1998) vertaa tanssista kirjoittamista muurin ylittämiseen ilman tikkaita. Cutler (1997) toteaakin, että hip hop -kulttuurin yhteinen puhekieli voi auttaa nuoria löytämään paremmin paikkansa ryhmässä. i (Kiviniemi 2000) HJP HOP -KERHON TAVOITTEET Koulukulttuurin yhteisöllisyys. Niemisen (2003, 176) mukaan koululiikunnassa hip hop -kulttuurin ja -musiikin omaksumista helpottavat tv-sarjat, elokuvat ja musiikkivideot,joista oppilaat näkevät ammatti tanssijoiden taidonnäytteitä Halu tanssilajin kokeiluun syntyy. Tutkimuksen pyrkimyksenä oli kuitenkin saada tietoa opetus-oppimisprosessista oppilaiden näkökulmasta, joten oppilaiden päiväkirjatja haastattelut olivat tutkimuksen merkittävin UI KUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 , MKIMUSARTIKKEU , Hip ~ ·kerho Uoon ~ikunnar.opetuksessa 39. Artikkelissa keskitytään oppilaiden kokemuksiin hip hop -tanssista ja sen oppimisesta osana koululiikuntaa. Tutkimuksen viitekehyksenä toimivat hip hop -kulttuurin ja koulukulttuurin vertailun lisäksi koulun toimintaympäristön muutosrendenssit, joihin pyritään vastaamaan lukiossa toteutetun hip hop -kerhon toiminnassa (kuvio 1). Tämän lisäksi opiskelijat täyttivät alkukyselyn ja osallistuivat loppuhaastatteluun. Koulukulttuuria ja hip hop -kulttuuria vertailtaessa voidaan havaita kahden kulttuurin vastakohtaisuuksia. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat 15-20vuotiaat tytöt (n=22) lukion 1-3. KUVIO 1. Hip hop -kerhon tavoitteina olivat oppilaiden aktiivisuus, itsenäisyys, taitojen kehittyminen ja yhteisöllisyys. Opettajat kokivat oman arvovaltansa sekä koulun arvovallan heikenneen, koulun vastaisen alakulttuurin voimistuneen sekä oppilaiden yksilöllisten erojen kasvun. Oppilaat osallistuivat koko lukuvuoden ajan hip hop -kerhoon, joka toteutettiin kerran viikossa koulun jälkeen. Tuikijaopeuaja täytti myös omaa havaintopäiväkirjaansa koko vuoden ajan. Koulussa vallitseva kulttuuri sisältyy koko yhteiskunnan kulttuuriin. Tapaustutkimukselle luonteenomaisesti prosessia pyrittiin kuvaamaan kokonaisvaltaisesti (Saarela-Kinnunen & Eskola 2001, 158-159). (Kiviniemi 2000, 106.) Tässä tutkimuksessa nuorisokulttuurin ja koulukulttuurin välistä kuilua pyrittiin kaventamaan tuomalla kouluun pala nuorten omaa kulttuuria hip hop -kulttuuria. Hip hop -tanssissa tarvitaan I ujaa jalka työtä ja vähemmän akrobatiaa. Opetustyönsä kannalta opettajalle on tärkeää ymmärtää oppilaiden ajattelumaailmaa ja heidän vapaa-ajan kulttuuriaan
Pätevyyden tunteet korostuivat onnistumisen kokemusten myötä. Kuitenkin päiväkirjan lopuksi hän totesi: "Hip hop on kuitenkin sellainen tanssilaji, mitä kaikki voivat oppia, eikä se loppujen lopuhsi mullekaan ole mahdottoman vaiheaa ollut. Täällä kaikki on samaa ryhmää, se tuo luottavaisen olon/mielen" (/1 jakson päiväkirja). Hip hop -kerhon alkaessa yhteisöllisyyden tunne ei ollut vielä kovin voimakas. Kaikille oppilaille yhteisiä olivat kuitenkin onnistumisen kokemukset ja elämykset. " 1 jahson sarja oli helpompi, siis mun tasoa -> onnistumisen elämyhsiä 0" (11 jahson päivähirja). Kerhossa oppilaat tunsivat itsensä samanarvoisiksi huolimatta siitä, millä luokka-asteella he olivat. Vaikka tämän tutkimuksen perusteella ei voida osoittaa, että hip hop -tanssin oppimisprosessi toteutuisi samalla tavalla jossakin muussa kontekstissa (Eskola & Suoranta 2003, 210), voivat prosessissa esiin tulleet ilmiöt kuitenkin auttaa opettajia ja tutkijoita aihealuetta kehitettäessä. Vielä neljännenkin jakson päiväkirjassaan hän kirjoitti viihtyneensä ryhmässä huonosti, koska hän koki muiden olevan paljon itseään parempia tanssijoita. Analyysiä olisi kuitenkin rikastuttanut videoaineiston käyttö, joka olisi voinut syventää tutkittavaa ilmiötä. Hip hop ·kef'hO ~ lliklJYlcl'IOP6!U<SeSSa. "Olen oppinut paljon uutta. Aineiston käsittely pohjautui sisällönanalyysiin (Tuomi ja Sara järvi 2002, 110-115), joka eteni seuraavasti. Hänen huono viihtyvyytensä liittyi pätevyyden kokemuksiin, joita hän ei ollut kerhon aikana saanut. Suurelle osalle oppilaista tanssiminen ja erityisesti hip hopin tanssiminen oli uutta. Hän ilmaisi asian ensimmäisen jakson päiväkirjassaan näin: " olen kaikista huonoin tanssija tässä ryhmässä, joten se vähentää viihtyvyyttäni." Tuntui siltä, että oppilaan epävarmuus omasta itsestään ja mahdolliset aikaisemmat negatiiviset kokemukset koululiikunnasta vaikeuttivat hänen kykyään ottaa vastaan positiivistakin palautetta. "Olan yli heitto oli hivaa' Q Varmaa sihs hu ainoa ahrobatia mitä osasin jonhun verran" (IV jahson päivähirja) ja "Madot (maassa) ja ahrobatia on ollu ihan muhavaa hommaa, ehhä siks hun siinä huomaa edistyksen suht helposti -" (/1 jakson päivähirja). TULOKSET Pätevyyden kokemukset Oppilaiden saamat kokemukset kerhosta olivat monimuotoisia ja yksilöllisiä. Myönteinen pätevyyden tunne oli keskeinen voimavara, kun oppilaat tekivät havaintoja itsestään kerhossa. "En tuntenu parii ihmistä, mut ny sanotaan jo niinhu moi käytävilläkin ja muutenki aina hyvä fiilis" (I jakson päiväkirja) ja " enää ei ole vaikeaa eikä tunnu tyhmältä esittää liikheitä toisille, eikä epäonnistuminen enää hirvitä niin paljoa. Kuitenkin Hanna (1979, 3-5) ja Hoppu (2003, 20) näkevät, että tanssiin liittyy toisen ihmisen kohtaaminen, sosiaalisuus ja kulttuurisuus. Näin muodostuivat ensimmäiset alateemat. Akrobatiaa harjoiteltaessa oppiminen oli helposti havaittavissa ja liikkeet tuntuivat alussa aina haasteellisilta, joten onnistumisen elämykset olivat myöhemmässä vaiheessa suuria. Pätevyyden tunne liittyy motivaatioon ja psyykkiseen hyvinvointiin. Lopulta yläteemat tiivistyivät kolmeksi oppilaiden kokemuksia kuvaavaksi pääteemaksi: pätevyyden kokemukset, yhteisöllisyys ja kahden kulttuurin kohtaaminen. Nämä tanssin sisällöt toteutuivat myös hip hop -tanssissa oppilaiden kohdatessa toisiaan ja sosiaalistuessa toisiinsa tunnilla. Esiintymiset olivat vapaaehtoisia ja tärkeitä tapahtumia. Teemoittelu jatkui siten, että alateemat yhdisteltiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi, yläteemoiksi. Sisällönanalyysi perustuu tutkijaopettajan omaan tulkintaan ja päättelyyn ja siten tutkijaopeuaja on osa tutkimusta subjektiivisine kokemuksineen (Tuomi ja Sara järvi 2002,115; Tynjälä 1991, 395). Tässä osatutkimuksessa keskityttiin oppilaiden kokemuksiin ja siten tutkijaopettajan oma työssä kehittymisen näkökulma rajautui pois. Nämä korostuvat erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa kuten koulun liikuntatunneilla. Tässä tutkimuksessa, niin kuin laadullisen tutkimuksen luonteeseen kuuluu, eivät empiirisesti yleistettävissä olevat päätelmät ole mahdollisia. Siten myös pätevyyden kokemukset olivat niukempia. Jatkossa tutkimus pureutuu tutkijaopettajan omaan työssä kehittymiseen, joka on yksi toimintatutkimuksen tavoitteista. Analyysiyksikkönä toimi sana, esimerkiksi viihtyvyys ja esiintyminen. Tutkimuksen luotettavuutta pyrittiin parantamaan monipuolisella aineiston keruulla sekä systemaattisella aineiston analysoinnilla ja tulkinnalla. Tanssi on ruumiillisuuden voimakas ilmenemismuoto, jossa yksilö, muut ihmiset ja yhteiskunta ovat läsnä. Tutkijaopettajan näkökulmasta oppilaiden käyttäytyminen muuttui rennommaksija ryhmähenki tiivistyi."Tunnilla on rento ilmapiiri ja tytöt 40 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007, TUTl(!MlJSARTIKKEU. Oppilaiden kokemusten teemat nousivat aineistosta esiin sisällönanalyysin avulla. Toiseksi aineisto ryhmiteltiin analyysiyksiköiden avulla. Tutkijaopettajan havaintopäiväkirja-aineistoa käytettiin vain oppilaiden kokemusten tutkimisessa. Kerhovuoden aikana heillä oli esiintymistilaisuus joulujuhlassa, keväällä oppilaskunnan päivänä sekä kevätjuhlassa. Kun nähee peilistä, että johu liihe menee hyvin, niin tulee onnistumisen iloa" (I jahson päivähirja). Erilaisiin videoanalyysimenetelmiin ja niiden antiin tutkimukselle on syytä jatkossa kiinnittää huomiota. Kuitenkin mitä pidemmälle kerhovuosi eteni, sitä voimakkaammaksi yhteenkuuluminen kasvoi. Lopulliseen koreografiaan sisällytettiin oppilaiden omia koreografioita. Tutkimuksen raportoinnissa on pyritty käsittelemään kaikki sellainen tieto, joka vaikutti aineiston keräämiseen, analyysiin ja tulkintaan. Joskus kokemuksen kohteen tunnistaa helposti ja joskus on vaikea käsittää, mistä kokemus tulee. (Lintunen 1999, 117-119) Taitojen, uskalluksen ja rohkeuden karttuessa onnistumisen elämyksiä syntyi paljon, välillä kuitenkin epätoivokin valtasi mielen. He harjoittelivat innokkaasti hyppytunneilla ja koulun jälkeen omalla ajallaan saavuttaakseen tavoitteensa. Oppilaat toimivat esiintymisiä suunniteltaessa ja harjoiteltaessa itsenäisesti ja aktiivisesti. Oman aktiivisuutensa kautta oppilaat saivat lisää pätevyyden kokemuksia. Elämys on joka tapauksessa oppilaalle todellinen, vaikka kokemuksen kohde olisi epäselvä. "Päätin tulla henheäni uhaten vaikhen osaa tanssia hovin hyvin" (IV jakson päivähirja) ja "Haluan kasvattaa itsetuntoani ja voittaa itseni" (IV jakson päiväkirja). "Täällä muuten ei ole verhoa ykkösten, kakkosten ja kolmosten välillä, vaikka muulloin se koulussa ilmenee. Osaa paremmin nauraa itellekkin" (/1 jakson päiväki1ja). Ihan kivaa se on ollut." Viimeisen jakson päiväkirjassa hän pohti oman viihtymättömyytensä syitä; "Jos mulla olisi ollut enemmän rohkeutta ja parempi itseluottamus, olisi hip hopin tanssiminen ja kerhossa käyminen ollut mukavampaa." Yhteisöllisyys Kokemuksellisesti tanssi on yksilöllinen ja siten sen ruumiillisuus ilmenee myös yksilöllisenä. Ne mainittiin erikseen loppuhaastattelussa, " no kohokohtia varmaan tai siis ainakin nytten ollu jos me mennään oikeesti esittään se kevätjuhlaan, niin se on varmaan ainakin tosi siistiä." Oppilaista yksi kirjoitti kaikissa päiväkirjoissaan viihtyvänsä ryhmässä huonosti. Osa esiintyvistä oppilaista oli tehnyt itselleen vaikean päätöksen esiintyessään koko koululle. Perttulan (2006, 116-117) mukaan kokemukset syntyvät tajunnan valitessa kohteensa, jolloin kohde ilmenee oppilaalle jonakin ja hän kokee elämyksen. Ensiksi tekstija haastatteluaineisto litteroitiin. Hip hop vaatii säännöllistä harjoittelua, jotta voi kehittyä. Litteroituja sivuja oli yhteensä 169 rivivälillä 1,5 kirjoitettuna. Vastattaessa kysymykseen mikä oli vaikeinta, lähes kaikki oppilaat vastasivat "No ne haihhi ahrobatia jutut! Q en aiheen hallitse niitä, niin se on siinä varmaan päällimmäisenä syynä -" (III jahson päivähirja). "Tuntuu, että palautteet eivät mene perille, ainakaan jos ne ovat positiivisia" (tutkijaopettajan havaintopäiväkirja 10.3 2005). lähdeaineisto
Teoksessa Auweele. Perttula, J. J. Yes yes v'all. Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006. skeirtaajia opiskelijat ja nuoret liikunnanharrastajina, uuden liikuntakulttuurin edelläkäviiöinä ja ruumiillisuuden muuttajina Opiskelijoiden liikuntaliitto. 1998. YV (ed.) Psychology for physical educators. Sosioemotionaaliseen oppimiseen tunteita pulpetille. Tulevaisuuden tekijät. New York: Doubleday. 2004. Hip hop suomalaisessa kontekstissa. Teoksessa Perttula, J. Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003. Koski, T. 2000. Opettajan työtodellisuus haasteena opettajankoulutukselle: opettajien ja opettajankouluttajien käsityksiä opettajan työstä. W. Experience and education. & Latomaa. Kolb, D, A. T, Laine. Luukkainen, 0. J. Emmet, G & Price 111. Oppilaiden 1a opettajien kokemuksia Power Mower tanssiprojektista ja tanssista koulussa. 2003. 1991 Näkyvä nuorisokulttuuri 50-luvulta tämän päivän ilrruörhin. Looking at dances. The impacts of technologies in children's everyday lives. T (toirn.) Kokemuksen tutkimus. maailmankuvien ja katsomusten muutokset. First published Verve Publishing Saarela-Kinnunen, M. Uuden opettajuuden mahdollisuudet. 1995. London: Hamlyn. Teoksessa H. A hundred years of musicalmovement. Lähteenmaa ja L. Johdatus liikuntadidaktiikkaan. 1997 Kinder der Freiheit: Wider das Lamento uber den wertverfall. Sosiologisia kirjoituksia rockista ja rockkulttuurista. ja Suoranta, J. New York: Macmillan. 1984. Englewood Cliffs, N. Opetushallitus. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Telama, R. Ei ghettoja, ei ees kunnon katuja. Liikunta ja tiede 39111. Nuorten arvojen. Nupponen, H. Kokemus ja kokemuksen tutkimus: Fenomenologisen eritvistieteen tieteenteoria. 1989. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 2005. Filosofinen tutkimus liikunnan merkityksestä, esimerkkeinä jooga ja zen-budo. Teoksessa J. Lasten ja nuorten liikunta. SLU:n julkaisusarja 4/06 Kiviniemi, K. Teoksessa Beck. Heikinaro-Johansson, P. Fernando Jr, S., H. Helsinki: Paino Kirjakas. Britain and Canada. Teoksessa K. Tampere Tammerpaino. Laine, K. opettajuuden muuttumisesta sekä opettajankoulutuksen kehittämishaasteista. Illinois: Human Kinetics. Jyväskylä: Gummerus. 1989. Teoksessa P Heikinaro-Johansson, T Huovinen & L. Sahlberg, P. Frankfurt: Suhrkamp Brake, M. 2001Tapaus 1a tutkimus= Tapaustutkimus. Teoksessa Hoikkala. Tampereen yliopisto. Jyväskylän yliopisto. 1994. 1963. Saaristo ltoim.) Hyvää pahaa rock'n'roll. Tynjälä, P. U. Nuorison kapinan teoriaa ja käytäntöä Nuorisotutkimusseura julkaisuja 52. 1997 Ameba pulpetissa Yhteiskuntatieteiden, valtio-opin 1a filosofian julkaisuja 13. Me Pherson, B. Hip hop culture. 2003. Helve, H. L. The Social Significance of Sport. Development of self-perceptions during the school years. Kytökorpi (toirn.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 33-44. Comparative Youth Culture. 1991. The sociology of youth culture and youth subcultures in America. New York University: Department of Linguistics. Tähtinen, J., Rinne, R. Saarinen, A. Jyväskylä Gummerus. 1998. Juva: WSOY Suoranta, J. Experiential learning: experience as the source of learning development. 1999. and Rasmussen, V. Helsinki: Hakapaino. The new beats. Lintunen, T. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämää. Siurala (toirn.) Nuoret ja muutos. Eskola, J. 1997 Yorkville Crossing: a case-study of the influence of hip hop culture on the speech of a white middle class teenager in New York City. Oral history of Hip Hop's First Decade. (toim.) Mitä on tehtävä. Fricke, J. USA ABC-Clio. 1999. United States of America: Human kinetics. 1999. Kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien luotettavuudesta. 1998. Health Behaviour in School-aged Children IHBSCI study: international report from the 2001/2002 survey. Liikuntakulttuurin muutos Ja elämäntyylien eriytyminen. A century of dance. J. 2000. E. Liikuntakasvatus ja muuttuva maailma: Asema rakentuu vastuusta ja laadukkaasta opetuksesta. Tulkintoja ryhmistä Ja ryhmiin kuulumisten ulottuvuuksista. & Moran-Ellis. Dewey, J. Great Britain: The Bath Press. 0., Curtis, J. Koulukuv,a Koulu nuorten kokemistilana. Beck, U. 387-398. Merkitys tulkinta ymmärtäminen. 2003. An introduction to the sociology of sport. Nuorisotutkimusseura Julkaisuja 52. Liikunta ja tiede 36161. Teoksessa Hölkkääjiä, sählääjiä. Turenki: Kirjapaino Jaarli. 2006. Myöhä,smoderni nuorisokulttuuri. Tampere: Tammerpaino. Opetushallitus. Hutchby, 1. & Tikkanen, J. & Laine, J. 2003. Teoksessa Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Tuomi, J.& Sarajärvi, A. Jyväskylän yliopisto. USA Da Capo Hanna, J. Currie, C., Roberts, C., Morgan, A., Smith, R., Settertobulte, W., Samdal, 0. Kasvatus 22 15/61. 44-47 Tynjälä, P. Helsinki: Paino Kirjakas. Nupponen, H. 2005. LÄHTEET Aittola, T., Jauhiainen, J., Joki, H., Lain pelto, V., Partanen, R. Nieminen, M. Juva WSOY. Liikunta ja Tiede 41141. & Loy. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Yliopistopaino. J.: Prentice-Hall. 2001. Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma. & Telama, R. (ed.) Young people's health in context. 2006. Opettajana koulun muutoksessa. "Koulua käydään tulevaisuutta varten, vapaa-ajasta nautitaan nyt" Koulun ulkopuolisten oppirnisvrnpäristöjen tarkastelua. & Eskola, J. London: Routledge & Kegan Paul. Jyväskylän yliopisto, Chydenius-lnstituuti. Nuorison kapinan teoriaa ja käytäntöä. & Heinonen, 0. 2000. 1985. Hoppu, P. Tanssintutkimus tienhaarassa. IHgl Kinder der Freiheit. 2002. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Lähteenmaa, J. Driver,1. Tampere: Vastapaino. Nuor,sotutkimus 13131. Hiphopin poliittinen epäpuhtaus Teoksessa Hoikkala, T, Laine, S & Laine. London: Routledge Falmer Jokinen, K. Jyväskylä: Gummerus. Laine, K. ltoim.) Mitä on tehtävä. 47-55. 2003. 1998. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. from waltz to hip hop. Preston-Dunlop, V. Kulttuureja Ja tulkintoja. Texas: University of Texas. & Ahearn, C. 2000. Helsinki: Hakapaino Lähteenmaa, J. 42 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007, TlITKIMUSAATIKKEU Hip hop -ketc lukion l11kunnanopetukSassa. 2002. (ed.) 2001 Children, technology and culture. Vammala: Vammalan kirjapaino. Helsinki: WSOY. Cutler, C. Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä. Vantaa: Dialogia. Skeittaus, break 1a muuttuva ruumiinkulttuuri. 1979. To dance is human: a theory of nonverbal communication. 2002. 14-17. Saarikoski (tcim.l Tanssi tanssi. Lintunen, T. Oppiminen tiedon rakentamisena. S
The participants of this case study are members of a synchronized skating team, consisting of twenty 10-15-year-old females. 1998, 213.) Määritelmä perustuu ajatukseen kiinteyden neljästä perusominaisuudesta (Carron ym. However, the members belonged to the team for very differeru reasons. 2005, 227-231): Kiinteys on (1) ilmiönä moniulotteinen. (3) lnstrurnentaalisuudella tarkoitetaan kiinteyden tehtävään liittyvää ominaisuutta eli ryhmä muodostuu aina jonkin tarkoituksen ja tehtävän ympärille. Kiinteys on myös (2) dynaaminen, kaiken aikaa muuttuva ilmiö. Expectations and goals of the members for themselves and for the team varied among team members. Tutkimuksen tulosten perusteella yhdeksi keskeiseksi haasteeksi varsinkin nuorten urheilijoiden joukkuevalmennuksessa ja joukkueen toiminnassa muodostuu se, miten samaan joukkueeseen kuuluvat ja lajia erilaisista syistä harrastavat yksilöt voivat toimia samassa joukkueessa ja löytää joukkueelle yhteiset tavoitteet, joihin kaikki voivat sitoutua ja kokea yhteisen toiminnan mielekkääksi ja palkitsevaksi sekä kiinteyden sosiaalisella että tehtäväulottuvuudella tarkasteltuna. 03-3556088, sähköposti: jari.eskola@uta.fi TIIVISTELMÄ Tyyskä, J., Rovio, E., Eskola, J. 2007. Ryhmän kiinteydellä voidaan tarkoittaa "dynaamista prosessia, joka ilmenee ryhmän pyrkimyksenä pysyä koossa ja yhtenäisenä suoritettaessa ryhmän perustehtävää. Kiinteyden tehtäväulottuvuus puolestaan muodostuu ryhmän perustehtävästä, suorituksesta ja ryhmän toiminnan tuloksesta. Joukkueen jäsenet kuitenkin kuuluivat joukkueeseen hyvin monista eri syistä. "Being and doing together" Cohesion in a synchronized skating team. Asiasanat: joukkueurheilu, muodostelmaluistelu, ryhmädynamiikka, laadullinen tutkimus ABSTRACT Tyyskä, J., Rovio, E., Eskola, J. Se myös näkyy tyytyväisyyden kokemuksina siitä, että ryhmä tyydyttää jäsentensä tunnetarpeita "(Carron ym. . "Yhdessä ollaan ja yhdessä tehdään" Kiinteys muodostelmaluistelujoukkueessa. Jälkimmäisen aineiston muodostavat tutkimuksen aikana havaintojen pohjalta kirjoitettu havainnointi päiväkirja ja joukkueen jäsenten teemahaastattelut. 2007. The aim of the present study is to clear up, how cohesion appears in a synchronized skating team and what kind of unofficial roles exists in the group. . Joukkueen jäsenten keski-ikä oli 13 vuotta. Keywords: team sports, synchronized skating, group dynamics, qualitative research JOHDANTO Urheilujoukkueen kiinteys nähdään usein ennen kaikkea joukkuetta yhdistävänä tekijänä. According to the results of this study one central challenge especially among young tearn athletes is the fact that , how the individuals of the group, who are in the same team for different reasons and motives, can cooperate and work together and find common goals. Joukkueen jäsenten sekä joukkueelle että omalle kehitykselleen asettamat tavoitteet vaihtelivat joukkueen jäsenestä toiseen. Aiemmin kiinteä ryhmä ei välttämättä ole sitä tulevaisuudessa. Neljäs ryhmää koossapitävä voima, (4) affektiivisuus, perustuu jäsenten välisiin tunnesuhteisiin ja sosiaaliseen yhtenäisyyteen. "YHDESSÄ OLLAAN JA YHDESSÄ TEHDÄÄN" KIINTEYS MUODOSTELMALUISTELUJOUKKUEESSA JOHANNA TYYSKÄ, ESA ROVIO, JARI ESKOLA Yhteyshenkilö: Jari Eskola, Kasvatustieteiden laitos, 33014 Tampereen yliopisto Puh. Tutkimuksen mukaan joukkue muodosti joukkueen jäsenille tärkeän sosiaalisen viiteryhmän. Tutkimusta varten kerättiin sekä määrällinen että laadullinen aineisto. Kuitenkaan normaali urheilujoukkue ei tarvitse kiinteyttä pelkästään yhdistävänä, siis yksilöitä yhdenmukaistavana tekijänä. Liikunta &Tiede 44 (6), 43-49. Useat, jokaiselle ryhmälle ominaiset yksilölliset piirteet vaikuttavat sen kiinteyteen eli vetovoimaisuuteen ja yhtenäisyyteen. Liikunta &Tiede 44 (6), 43-49. The approach was abductive. Kiinteyden sosiaalisen ulottuvuuden muodostavat ryhmä (joukkue) ja joukkueen jäsenten välinen vuorovaikutus. Goals should be so sensible and rewarding, that every members of the team could commit those from the viewpoint of task and social cohesion. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kiinteys ilmenee muodostelmaluistelujoukkueessa ja minkälaisia epävirallisia rooleja ryhmässä on. Sama ryhmä voi kiiriteyden eri ulottuvuuksilla tarkasteltuna olla esimerkiksi hyvin yhteLIIKUNTA & TIEDE 44. The qualitative data were analysed by theory based rnethod meaning, that analysis was conducted by the relevant theories of the concerning research area. 6/2007, TUTKIMUSARTIKKEU, Kiinteys muodostelmaluistelu)OUkkueessa 43. Joukkue muodostuu aina ryhmästä yksilöitä (esim. lt was found, that the team was an important social group to its members. Analyysi eteni aineiston teemoittelun kautta aineiston liittämiseen laajempaan tutkimukselliseen ja teoreettiseen kontekstiin johtoajatuksia apuna käyttäen. The data were derived from interviews with the team members, continuous observation by the principal researcher, and a diary based on observations. Rovio 2002) ja toisaalta monet joukkuelajit suosivat nimenomaan sitä, että joukkueessa on erilaisia toimijoita. Joukkue muodostui erilaisista yksilöistä, jotka harrastivat lajia monista eri syistä, kuten aineiston pohjalta laaditusta tyypittelyistä ilmenee. Esimerkiksi jalkapallojoukkueessa on ja sen menestyminen ehdottomasti vaatii sitä, että kaikki eivät pelaa samaan paikkaa ja että joukkueesta löytyy kvalifikaatioiltaan erilaisia pelaajatyyppejä, tarvitaan niin puhtaita maalintekijöitä kuin puolustajiakin. Teemahaastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti ja analyysia ohjasivat aikaisempiin tutkimuksiin ja teoriaan perustuvat johtoajatukset. Analysis showed, thai team was a group of individuals, which members were interested in the sport for different reasons. Tutkimus on tapaustutkimus ja sen tapaus muodostuu yhdestä noviisi-ikäluokkaan (10-15-vuotiaat) kuuluvasta rnuodostelmaluistelujoukkueesta, johon kuuluu 20 luistelijaa. Lähestymistapa oli näin abduktiivinen
Tavoitteisiin pääseminen vaatii usein joukkueen jäseniltä kovaa harjoittelua ja tinkimistä rennosta yhdessäelosta. Osaltaan tähän varmastikin vaikutti myös se, että haastattelun aihe, oma harrastus, oli haastateltaville tuttu ja mieluinen puheenaihe. 2001; Rovio ym. Tämä keino jäsentää yhteyksiä on ongelmallinen, koska luokkia ei voi pitää itsenäisinä. 2006; Rovio ym. Jokainen joukkue on myös erilainen siinä suhteessa, mitkä ominaisuudet tekevät siitä hyvän tai huonon joukkueen joukkueeseen kuuluvan yksilön näkökulmasta katsottuna. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kiinteys ilmenee muodostelmaluistelujoukkueessa ja minkälaisia epävirallisia rooleja ryhmässä on. 1994; Hardy ym. 2005; Paskevich ym. Lisäksi useat luokan sisällä olevat yksittäiset tekijät olisi mahdollista sijoittaa myös useampaan kuin yhteen edellä mainittuun luokkaan. Mielekkäämpi tapa kiinteyteen liittyvien tutkimuksien tarkastelussa voisi olla jakaa ne neljään teemaan. Joukkueeseen kuuluvan yksilön toimintaan joukkueessa vaikuttavat hänen roolinsa ja jäsenyytensä joukkueessa, hänen persoonallisuutensa, sekä hänen vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät toimintamallinsa. Ilmeisesti sosiaalisesti kiinteässä ryhmässä voi syntyä painetta konformismiin eli yhdenmukaisuuteen. 2005, 229.) Jokainen joukkue, hyvä tai huono, toimiva tai toimimaton, muodostuu erillisistä urheilijayksilöistä. Kiinteyttä edistäviä tekijöitä ovat ryhmän pieni koko, ryhmän yksilöllinen tapa erottautua, fyysinen läheisyys, uhrautuminen, ryhmän jäsenten osallistuminen tavoitteenasetteluun sekä demokraattinen ja osallistuva ohjaajan käyttäytyminen kuten opettaminen, neuvominen, sosiaalinen tukeminen ja positiivinen palautteenantaminen. Tähän tutkimukseen on valittu kohteeksi yksi tapaus, yksi joukkue, jonka harjoitteluun ja muuhun toimintaan pyrittiin tutustumaan tutkimusongelmien puitteissa mahdollisimman tehokkaasti. Sosiaalipsykologinen näkökulma tarjoaakin mahdollisuuden selittää, kuinka yksilöt toimivat vuorovaikutuksessa urheilu joukkueessa ja kuinka joukkue ja sen sisäinen vuorovaikutus vaikuttavat joukkueen ja joukkueeseen kuuluvien yksilöiden toimintaan ja suoritukseen. Vastavuoroinen suhde on havaittu olevan selkeällä, urheilijan hyväksymällä roolilla sekä tyytyväisyydellä. Kolmanneksi, tutkijat ovat havainneet keinoja kiinteyden edistämiseksi (Carron ym. Kinteys rruodoot-t~. 2001; Rovio ym. Toiseksi, tutkijat ovat etsineet muita kiinteyteen yhteydessä olevia myönteisiä asioita (Carron ym. Joukkue ja joukkueeseen kuuluminen antaa urheilijalle paljon, mutta vaatii myös vastineeksi sitoutumista joukkueeseen, sen aikatauluihin, tavoitteisiin ja harjoittelemiseen. Haastateltaviksi pyrittiin samaan nk. 2003). Tämä ilmeni halukkuutena puhua aiheesta ja jakaa omia kokemuksia haastattelijan kanssa. Kuitenkin tutkimus on kohdentunut ainoastaan muutamiin teemoihin, kiinteydelle myönteisiin yhteyksiin ja kiinteyttä edistäviin keinoihin. näinen ja tehokas perustehtävää suorittaessaan, mutta sosiaalisella ulottuvuudella eli ryhmässä viihtymisen tasolla ryhmä ei koekaan yhteenkuuluvuutta, eikä viihdy yhdessä. 2003). Joukkueen jäsenistä haastateltiin teemahaastatteluna kuu44 LIIKUNTA & TIEDE 44. T\/TKIMUSARTIKKEU. 2003). Tämä yhteys on havaittu vastavuoroiseksi: kiinteys edistää ryhmän suoritusta ja ryhmän suoritus edistää kiinteyttä. Tästä jaksosta laadittiin havainnointipäiväkirja. Haastateltaville korostettiin myös, ettei heitä ole mahdollista tunnistaa tutkimuksen raportointivaiheessa (tämä on yksi syy siihen, että olemme keskittyneet ennen kaikkea tematisointiin). (Carron ym. 2001; Rovio ym. Kriittisesti arvioituna emme tiedä, mitä kiinteys ja yhtenäisyys ryhmän sisältäpäin tarkasteltuna oikein on eli miten kiinteys ryhmässä ilmenee. Ohjaaja, joka haluaa edistää kiinteyttä ottaa ryhmänsä jäsenet mukaan tavoitteenasetteluun, on kiinnostunut heistä ja heidän suorituksensa kehittämisestä, etsii heille sopivaa tehtäväroolia ryhmässä ja käyttää pienryhmätyöskentelytapoja. Joukkueen harjoittelua havainnoitiin 13 kertaa kolmen viikon aikana, yhteensä noin 17 tuntia. Esimerkiksi johtamistekijät vaikuttavat joukkuetekijöihin ja päinvastoin. Haastateltavien valinnassa ehdoton edellytys oli haastattelun vapaaehtoisuuden korostaminen. Ensinnäkin, kiinteyden tutkimuksen perustaa ja oikeutusta on haettu havainnoista, jotka osoittavat kiinteyden ja suorituksen välistä myönteistä yhteyttä (Carron ym. 6/1007. Tämä voi johtaa heikkoon päätöksentekoon ja ilmetä yksimielisyyden tarpeena, vaihtoehtojen havaitsemisen vähentymisenä, moraalisena itsetyytyväisyytenä, itsesensuurina (ryhmäajattelu), mielipide siirtyy kohti enemmistön kantaa (ryhmäpolarisaatio) ja ryhmässä syntyy samansuuntainen harhaista käsitys todellisuudesta, toisten uskomuksista asenteista ja käyttäytymisestä (joukkoharha). Lisäksi tutkimushavaintoja kiinteyden, etenkin sen sosiaalisen dimension haitallisuudesta on jo useita (Canon ym. Nuori urheilija joutuu tekemään valintoja erilaisten vaihtoehtojen välillä, uhrauksiakin, luopuessaan muista itselleen tärkeistä asioista sitoutuessaan joukkueen jäsenyyteen. 2005; Paskevich ym. Neljäs orastava teema on keskustelu ja havainnot kiinteyden kääntöpuolista. Kaikki haastattelut nauhoitettiin heidän omalla luvallaan kertoen, etteivät nauhat ole haastattelijan lisäksi kenenkään muun kuunneltavissa tai muuten käytettävissä. (Rovio 2002.) Joukkueena toimiminen edellyttää, että joukkueen jäsenet hyväksyvät joukkueen heille asettamat roolit ja velvollisuudet, asettavat joukkueen edun ja tavoitteet etusijalle ja tarjoavat joukkueen toisille jäsenille sekä tukea että palautetta heidän toiminnastaan osana joukkuetta. 2005; Paskevich ym. 2001; Rovio ym. Liikuntapsykologiassa kiinteyden tutkimuksessa havaittuja lukuisia yhteyksiä on tarkasteltu jakamalla ne neljään luokkaan: ympäristö-, persoonallisuus-, johtamisja joukkuetekijät (Carron ym. Aikaisempi ryhmän tutkimus perustuu ajatukseen, että yhtenäinen ja kiinteä ryhmä on hyvä asia ja, että ohjaamistoimilla ryhmästä pitäisi pyrkiä tekemään entistä kiinteämpi. 2003). (Hagger & Chatzisarantis 2005, 160.) Pelkkä viihtyisä yhdessäolo ei useinkaan riitä tavoitteellisesti toimivassa urheilujoukkueessa, vaan yhdessäololla ja harjoittelulla on tarkemmin määrätty tarkoitus ja tavoite, kuten millä tahansa muullakin ryhmällä. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkittavaan joukkueeseen tutkimusryhmän empiirisen aineiston kerännyt tutkija aloitti keräämällä kyselylomakkeen (jonka tuloksia ei esitellä tässä yhteydessä) ja suhteellisen tiiviillä havaintojaksoilla. Tämä oli erityisen merkityksellistä tutkimuksen tapaustutkimuksellisen luonteen takia. Näin haastattelija tuli tutuksi ryhrnäläisille jo ennen haastattelujen tekemistä. Jos kiinteys lisääntyy, myös suoritus paranee, ja jos suoritus paranee, kiinteys lisääntyy. informantteja. Sosiaalisesti kiinteässä ryhmässä voi olla painetta kokea yksimielisyyden tunteen ja yhtenäisyyden säilyttäminen suorituksen arviointia tärkeämmäksi. Kiinteys on myönteisellä tavalla yhteydessä normien noudattamiseen ja uskollisempaan ryhmäkäyttäytymiseen, harjoitusaikataulujen noudattamiseen, harjoittelun intensiteettiin, vastuun kantamiseen, ryhmää häiritsevien ja hajottavien tekijöiden käsittelemiseen, sosiaaliseen laiskotteluun sekä ryhmän tunteeseen pystyvyydestään. Kaikki pyydetyt suostuivat haastatteluihin, jotka toteutettiin neutraalissa ympäristössä. On myös havaittu, että sekä sosiaalinen että tehtävä kiinteys vaikuttavat ryhmän suoritukseen. 2005; Paskevich ym. 2005; Hoigaard ym. 2004). Haastatteluissa pyrittiin mahdollisimman rentoon ja keskustelunomaiseen ilmapiiriin ja niinpä haastateltavat vaikuttivat haastatteluissa vapautuneilta ja rennoilta, sekä kertoivat vapaasti ja avoimesti sekä kielteisiä että myönteisiä kokemuksiaan joukkueen toimintaan ja muihin haastattelun aihepiireihin liittyen. Joukkue antaa jäsenilleen tietoa ja palautetta sekä joukkueen toiminnasta ja sen tehokkuudesta että joukkueen jäsenen omasta yksilösuorituksesta osana joukkueen kokonaisuutta. Edellä esitetty kiinteyden määritelmä ja siihen liitetyt perusominaisuudet näkevät kiinteyden moniulotteiseksi ilmiöksi. Kiinteyden ja suorituksen myönteistä yhteyttä ei ole havaittu yksiselitteisesti
Tulosten yleistettävyyttä arvioitaessa ratkaisevaa ei ole aineiston koko ja sen tilastollinen yleistettävyys, vaan ennen kaikkea perustellut ja syvälliset tulkinnat, jotka mahdollistavat tulosten siirrettävyyden esimerkiksi toiseen toimintaympäristöön tai toiseen tapaukseen (Eskola&: Suoranta 1998, 68). Sen sijaan epävirallisia rooleja muodostelmaluistelujoukkueessa on havaittavissa, aivan kuten missä tahansa muussakin ryhmässä. Eskola 2001). Joukkueessa roolit voivat olla sekä virallisia (kapteeni, puolustaja, hyökkääjä) että epävirallisia (sosiaalinen johtaja, hauskuuaja, huolenpitäjä). Toiset rooleista ovat joukkueessa usein arvostetumpia ja keskeisemmässä asemassa joukkueen suorituksen kannalta kuin toiset, ja jotkut joukkueen jäsenet saattavat joutua tyytymään vähemmän arvostettuun rooliin ja toimimaan siinä parhaansa mukaan joukkueen hyväksi. Roolilla tarkoitetaan yksilöltä sosiaalisessa tilanteessa edellytettyä käyttäytymismallia tai käyttäytymiseen kohdistettua odotusta (Carron ym. Yksilöt kuuluvat joukkueeseen erilaisista syistä. Teemoittainjärjestettyä aineistoa tarkasteltiin systemaattisesti pyrkien löytämään erilaisia yhtäläisyyksiä ja poikkeavuuksia sen suhteen, mitä joukkueeseen kuuluminen ja sen jäsenenä harjoitteleminen yksilölle merkitsee, sekä millaisia kokemuksia joukkueeseen kuuluvalla yksilöllä on joukkueensa toiminnasta ja omasta harjoittelustaan. Viralliset roolit joukkueessa ovat usein tarkemmin määriteltyjä ja joukkueen rakenteeseen ja organisaatioon liittyviä. Joukkueen jäsenet tyypiteltiin viiteen eri luokkaan haastattelujen ja havainnoinnin peLIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007, TVTKIMUSARTIKKEU, Kiinteys muodostelmalutStelujcx.A<.kuaessa 45. Esimerkiksi havainnoinnin tavoitteena ei olekaan pelkästään tiedon kerääminen ryhmän toiminnasta tutkittavan ryhmän sisällä ja ryhmän näkökulmasta, vaan tämän tiedon sijoittaminen laajempaan perspektiiviin ja kontekstiin, sosiaaliseen ja sosiaali tieteelliseen ulottuvuuteen (Fetterman, 1998, 11). Tapaustutkimuksen aineistoa voidaan kerätä myös useita eri tutkimusmenetelmiä käyttäen, jolloin yhdestä tapauksesta saadaan tietoa mahdollisimman monipuolisesti. Kaikki joukkueen jäsenet olivat tyttöjä. Tyypittelyjen avulla pyritään pääsemään lähemmäksi näitä syitä ja joukkueelle annettuja merkityksiä osana yksilön kokemusmaailmaa. (Saarela-Kinnunen&: Eskola 2001, 158.) Laadullisessa tutkimuksessa pyrkimyksenä onkin tilastollisten yleistysten sijaan luoda kuvauksia tapahtumista, ymmärtää tutkittavaa toimintaa tai tarjota teoreettisesti mielekäs tulkinta tutkittavasta ilmiöstä (Eskola&: Suoranta 1998, 61). Joukkueen jäsenillä on yhteisiä kokemuksia ja yhteisiä merkityksiä: he ovat osa joukkueen yhteistä merkitysten perinnettä ja jatkumoa. Epäviralliset roolit muodostuvat joukkueessa vähitellen joukkueen vuorovaikutuksen ja kehityksen tuloksena. Tutkimuksen kautta voidaan pyrkiä löytämään yhteisesti jaettu tulkinta esimerkiksi jostakin tilanteesta, toiminnasta, prosessista tai tapauksesta. (Tuomi&: Sarajärvi 2002, 98-99.) Tässä artikkelissa esitämme ainoastaan aineistosta konstruoidut ryhmän jäsenten tyypit. Kyseessä on abduktiivinen päättelyn (ks. Joukkueeseen kuuluvat yksilöt toimivat tavoitteellisesti sekä omien tavoitteidensa että joukkueen yhteisten, yhteisöllisten, tavoitteiden saavuttamiseksi. Suorituksen aikana kaikki ovat joukkueessa samalla viivalla. Ratkaisun takana on huoli tematisoinnin nimissä tapahtuvan löysän sitaattien esittelyn yleisyydestä laadullisessa tutkimuksessa: enemmän tai vähemmän satunnaistesti poimittujen sitaattien oletetaan olevan tutkimuksen tulos. Tyypit eivät edusta suoraan tiettyjä yksittäisiä joukkueen jäseniä, vaan pyrkimyksenä on kuvata tyypillistä joukkueen jäsentä jo eri ulottuvuuksilla (koheesio, motivaatio, tavoite, palaute, normit) pyrkien muodostamaan kokonaiskuvaa joukkueesta ja siihen kuuluvista yksilöistä. Grönfors 1982, 33) logiikka, jossa aineiston analyysissa tutkijan ajatteluprosessissa vaihtelevat aineistolähtöisyys, valmiit mallit ja teoreettiset kytkennät. Vaikka jokainen joukkueen jäsen on erilainen ja erillinen yksilö, jokaisen joukkueen jäsenen kokemusten kautta voi paljastua myös jotakin yleistä, koko tutkittavaa yhteisöä koskevaa. Näin myös tässä tutkimuksessa. Se, miten ja millaisena joukkueen jäsenet tämän uhrauksen kokevat, vaikuttaa luonnollisesti myös joukkueen jäsenten joukkuetta kohtaan kokemaan tyytyväisyyteen ja joukkueen kiinteyteen. (Saarela-Kinnunen&: Eskola 2001, 159.) Tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan joukkueen toiminnalle annettuja merkityksiä suhteessa sekä yksilön että yhteisön (joukkueen) kokemusmaailmaan. Suorituksen aikana ja suoritukseen liittyen ei joukkueessa ole virallisia rooleja (valmentajan roolia lukuun ottamatta). Tyypit eivät suoraan edusta yksittäisiä joukkueen jäseniä, vaan ne on koostettu eri aineistoja yhdistellen kattamaan mahdollisimman laajasti koko joukkueen muodostaman kokonaisuuden ja siihen kuuluvat yksilöt. Tapaustutkimus tutkimusstrategiana tarkoittaa tutkimusta, jossa yksittäisestä tapauksesta kerätään mahdollisimman yksityiskohtaista tietoa tavoitteena ilmiöiden kuvailu. Haastattelujen määrää voi pitää riittävänä (vrt. Tapaustutkimusta ei voida sitoa pelkästään laadullisen tutkimuksen piiriin: tapaustutkimuksen menetelmät ja aineistot voivat olla sekä määrällisiä että laadullisia. TULOKSET Urheilujoukkueessa joukkueen jäsenillä on erilaisia rooleja. Haastatteluteemat pohjautuivat aikaisempiin tutkimuksiin, teoriakirjallisuuteen ja joukkueen havainnointiin. Roolit ja joukkueen kiinteys ovat suhteessa toisiinsa ennen kaikkea liittyen siihen, miten joukkueen jäsenet hyväksyvät roolinsa joukkueessa ja toimivat niiden mukaan. Tyypittelyssä pyritään analyysissä pidemmälle, siinä aineisto ryhmitellään ryhmiksi samankaltaisia tarinoita tiivistäen ja tyypillistäen teemojen mukaan järjesteltyä aineistoa (Eskola&: Suoranta 1998, 182). Teoriasidonnainen analyysi ei kuitenkaan pohjaudu suoraan teoriaan, eikä siinä aikaisemman tiedon merkitys ole teoriaa tutkimuksen avulla testaava. Joukkueeseen kuulumisella on jäsenille tietty merkitys ja he kokevat joukkueeseen kuulumisen ja sen merkityksen jokainen omalla tavallaan. 2005, 153). si, haastattelujen kesto vaihteli 30-40 minuutin välillä. Haastattelut liueroitiin perinteiseen tapaan mahdollisimman sanatarkasti, kaikkiaan haastatteluja kertyi noin 80 liuskaa. Teoriasidonnaisesta analyysista on tunnistettavissa aikaisemman tiedon vaikutus uusia ajatusuria aukovana, analyysia ohjaavana ja auttavana. (Hagger &: Chatzisarantis 2005, 174.) Muodostelmaluistelujoukkueessa virallisia rooleja ovat useimmiten vain kapteenin ja varakapteenien roolit, jotka kuitenkin erottuvat joukkueen normaalissa arjessa yleensä suhteellisen vähän muusta joukkueesta. Tämän tarkastelun pohjalta aineistosta muodostettiin viisi eri tyyppiä, jotka edustavat joukkueeseen kuuluvia erilaisia yksilöitä ja heidän kokemuksiaan. Eskola 2007). Roolikonflikti, roolin epäselvyys ja suhteessa rooliin koettu minä-pystyvyys (eli yksilön usko omiin mahdollisuuksiinsa selviytyä roolin vaatimuksista) vaikuttavat siihen, yksilö roolinsa kokee ja miten hän roolinsa asettamista vaatimuksista joukkueensa edustajana selviytyy. Kun tutkimuksen aineiston kooksi määritellään yksi tapaus.joudutaan aina tinkimään tilastollisesta yleistenävyydestä tutkimuksen tulosten suhteen. Laadullinen tutkimusaineisto (haastatteluaineisto ja havainnointipäiväkirja) analysoitiin teoriasidonnaisesti (ks. Tapaustutkimus tutkimusstrategiana asettaa omat rajoituksensa perinteisille tutkimuksen pätevyyden ja luotettavuuden arvioinneille. Tyypittelyjen avulla pyritään tässä tutkimuksessa tuomaan esille etenkin joukkueeseen kuuluvia yksilöitä ja heidän sekä joukkueelleen että harrastukselleen antamia merkityksiä, jotka muodostuvat usein suhteessa heidän epävirallisiin rooleihinsa joukkueessa. Haastattelurungon pääteemat olivat lajinvalinta, tavoitteet, harjoitteleminen, kilpaileminen, palaute sekä yksilö ja joukkue. Joukkueeseen kuuluvan yksilön suoriutuminen roolissaan on keskeisessä asemassa joukkueen toiminnan ja suorituksen kannalta. Joukkueeseen kuuluvat yksilöt muodostavat yhteisön, joka antaa toiminnalleen erilaisia merkityksiä omassa kontekstissaan toimiessaan
Omaan uraan orientoitunut pyrkii tuomaan julki joukkueen normit ja niiden merkityksen joukkueen toiminnalle ja estämään näin niiden rikkomisen. viihtyminen. TehtäväHarjoitteleminen ja Kokee ajoittain harjoiHarjoittelee ahkerasti Ei koe harjoittelua Ajoittain vaikeuksia ulottuvuus joukkueen suorituktukset liiankin raskaikja pyrkii jatkuvasti pakovin mielekkääksi. malta yhdessäololta. Omaan uraan orientoitunut ei välttämättä lajia harrastaisi, ellei tarjolla olisi mahdollisuutta kilpailla. koja ja vaativia tavoitmillaisiin tavoitteisiin millaisia tavoitteita den asettamiseen. Joukkueen Asettaa joukkueelle Ei haluaisi asettaa Antaa vanhempien joukEi ole erityisen Ei osallistu aktiivisestavoitteet tavoitteita ja pitää niijoukkueelle liian tarkkueen jäsenten päättää, kiinnostunut siitä, ti joukkueen tavoitteitä erittäin tärkeinä. TAULUKKO 1: Yksilöt joukkueessa Tyyppi Omaan uraan Sosiaalisuutta koTulokas Etääntyjä Vetäytyjä orientoitu nut rostava Sosiaalinen Joukkuehenki tärSosiaalinen ulottuvuus Hakee paikkaansa Keskeiset sosiaaliset Epävarma omasta ulottuvuus keää joukkueen keskeisen tärkeää joukkueessa.Joukkue suhteet siirtyneet asemastaan ja viihmenestymisen edisjoukkueen toiminmuodostaa tärkeän sojoukkueen ulkopuotymisestään joukkutäjänä nassa. Omaan uraan oricntoitunut ystävystyy ja viihtyy useimmiten varsinkin toisten samanhenkisten joukkueen jäsenten kanssa. sa ja omien yksilöllisten uuden roolin lövtänenä ja urheilijana. Harjoittelun suhteen omaan uraan orientoitunut luistelija on ahkera ja tinkimätön. Omaan uraan orientoitunut luistelija ja joukkueen jäsen pyrkii usein ohjaamaan joukkueen tavoitteiden asettelua ja hän voi asettaa joukkueelle (julkilausumattomia) (lopputulos)tavoitteita, joihin hän olettaa ja edellyttää myös muiden joukkueen jäsenten sitoutuvan. motivoitua harjoitsen parantaminen si ja ajattelee niiden rantamaan suoritustaan Vaikeuksia motivoitelemaan. Omaan uraan 01-ientoitunut on tarvittaessa valmis vaihtamaan parempaan joukkueeseen, jos oma kehitys urheilijana ja omiin tavoitteisiin pääseminen sitä edellyttävät. siä tavoitteita tavoitteisiin haluaa itse lisiä tavoitteita. Hänen mielipiteitään ja antamaansa palautetta kuunnellaan ja uskotaan. Sosiaalisuutta korostava on usein hyvissä väleissä tasapuolisesti kaikkien joukkueen jäsenten kanssa ja hänellä on myös omia läheisempiä ystäviä joukkueen sisällä. lelle. Omaan uraan oricntoitunut on usein taitava ja arvostettu joukkueen jäsen. 6/2007. Omaan uraan orientoitunut asettaakin itselleen ja luistelu-uralleen usein omia yksilöllisiä tavoitteita myös joukkueen tavoitteiden ulkopuolella. Olennaista Kehittyminen, kilpaiJoukkueeseen kuuluOman aseman vakiinSiirtyminen pois Oman roolin löytämileminen ja menestyminen ja joukkueessa nuttaminen joukkueesjoukkueesta ja oman nenjoukkueenjäseminen. itse pyrkiä. Kilpaileminen on omaan uraan orientoituneelle tärkeää ja se muodostaa keskeisen osan hänen harrastamisestaan. Yksilölliset Asettaa selkeitä yksiEi juuri aseta yksilölliEpävarma, millaisiin Ei aseta enää yksilöiEpävarma, millaisiin tavoitteet löllisiä tavoitteita. Omaan uraan orientoiwnut pitää tarkasti kiinni joukkueen säännöistä ja normeista ja huolehtii, että myös muut noudattavat joukkueen sääntöjä. Harjoittelun tehokkuus ja oma sekä joukkueen onnistuminen koetaan palkitsevana, eikä omaan uraan orientoitunut koe tekevänsä uhrauksia muun elämän (ystävyyssuhteet, vapaa-aika, koulu) suhteen harjoitteluun ja joukkueen aikatauluihin sitoutuessaan. Sosiaalisuutta korostava urheilija pitää arvossa etenkin harrastuksensa sosiaalista ulottuvuutta ja yhdessä tekemistä, jotka muodostavatkin hänen harrastukselleen keskeisen motivoivan tekijän. kuitenkin kehittää joukkueen toiminjoukkueen vapaammansajoukkueessa. Omasta suorituksestaan hän haluaa palautetta ennen kaikkea korjaavaa palautetta, kritiikkiä ja parannusehdotuksia. Sosicwlisuulla korostava huolehtii mielellään 46 LIIKUNTA & TIEDE 44. rusteella (taulukko 1) Vahvasti omaan luistelijan uraansa ja joukkueen perustehtävään orientoitunut joukkueen jäsen asettaa useimmiten urheiluun, edistymiseen ja kilpailemiseen liittyvät asiat etusijalle harrastuksessaan. nassa. TUTKIMUSARTIKKELI. tavoitteisiin haluaa pyrkiä. Hän haluaa harjoitella "kovaa ja täysillä" eikä harjoitusten fyysinen rasittavuus tuota hänelle ongelmia, koska hänen mielestään harjoittelun rasittavuus kuuluu kiinteästi lajiin. KJ1nteys muodostelmalu1steluj0Ukkueessa. joukkueella on tulevaisuudessa. itseään ja taitojaan. Hänen kilpailumotivaationsa ei ole sidottu kilpailemiseen juuri tietyn "oman" joukkueen jäsenenä. eessa. Hänelle on tärkeää, että joukkue, johon hän kuuluu, on tasoltaan hyvä ja kehityskelpoinen, joukkueella on mahdollisuus osallistua kilpailuihin ja myös menestyä kilpailuissa omalla tasollaan. Omaan uraan orirntoitunut kokeekin turhauttavana muiden joukkueen jäsenten motivaation ja tavoitteellisuuden puutteen. Hän pyrkii motivoimaan muita joukkueen jäseniä harjoittelemiseen ja analysoi tarkasti ja kriittisesti omia suorituksiaan, sekä joukkueen kokonaissuoritusta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Joukkueen oheistoiminta ja vapaamuotoisempi yhdessäolo harjoitusten ulkopuolella ovat hänen mielestään tärkeitä. joukkueena pyritään. Motivaatio harrastaa ja harjoitella lajia liittyy juuri kilpailemiseen. siaalisen viiteryhmän. Yhteishengen ja ryhmän kiinteyden lisäämiseksi omaan uraan orientoitunut toimii erityisesti siksi, että kokee yhteishengellä olevan merkitystä myös joukkueen menestymisen kannalta. tavoitteiden asettamiminen joukkueen nen. Haluaa keskeisin ulottuvuus vievän paljon aikaa vakiinnuttaakseen asetua harjoittelemaan. Omaan uraan orientoilunut luistelija osallistuu usein itse aktiivisesti joukkueen harjoituksissa antaen palautetta, korjaten joukkuetovereiden suorituksia, neuvotellen valmentajan kanssa ja pitäen yllä järjestystä. Sosiaalisuutta korostava on usein aktiivinen joukkueen yhteishengen luoja. teita. Hänelle tärkeän osan harrastuksesta muodostavat joukkueen yhteishenki ja yhdessä viihtyminen eli kiinteyden sosiaalinen ulottuvuus. ulkopuolella
Muut joukkueen jäsenet pyrkivät usein myönteisellä palautteella motivoimaan etääntyjää työskentelemään joukkueen tavoitteiden eteen. LIIKUNTA & TIEDE 44, 612007. Tu/ohas myös sitoutuu voimakkaasti joukkueeseen ja sen normeihin, on harjoituksissa hiljainen ja ahkera, sekä kuuntelee saamansa palautteen tarkasti ja pyrkii välittömästi korjaamaan suoritustaan saamansa palautteen mukaisesti. Urheilun harrastamista ei välttämättä koeta enää yhtä motivoivaksi kuin aikaisemmin, eikä se enää tarjoa urheilijalle samanlaista tyydytystä kuin ennen. Vetäytyjä on motivoitunut harjoittelemaan, vaikka hän ajoittain kaipaisikin enemmän tukea ja palautetta joukkuetovereilta. Harjoituksissa suorituksestaan saamansa kielteisen palautteen ja kritiikin hän ottaa helposti henkilökohtaisesti ja pitää joskus tapaa, jolla palautetta annetaan tarpeettoman töykeänä ja epäystävällisenä. Vaikka hän ei olekaan enää kovin innostunut harjoituksista ja harjoittelemisesta, saattaa hän vielä kokea kilpailut ja kilpailutilanteen motivoivina. Etääntyjä ei enää koe joukkueen moraalia, normeja ja sääntöjä omikseen, eikä enää aktiivisesti sitoudu niiden noudattamiseen. Harjoituksiin hän saattaa osallistua enemmänkin velvollisuudesta kuin innostuksesta lajia kohtaan tai halusta oppia uutta. Kilpailuissa hän toivoo joukkueena onnistumisen lisäksi onnistuvansa myös omassa suori tuksessaan joukkueen jäsenenä varmistaakseen jäsenyytensä kilpailevassa joukkueessa myös tulevaisuudessa. Hän ei kuitenkaan halua palautteen olevan iöykeää tai epäystävällistä. Hänen mielestään joukkueen yhteisten tavoitteiden asettelun tulisi olla selkeää. Vetäytyjällä on hyvät tai neutraalit välit useimpiin joukkueen jäseniin, sekä muutama läheisempi ystävä joukkueessa. Tu/ohas haluaa osoittautua saamansa luottamuksen arvoiseksi ja lunastaa paikkansa joukkueen täysivaltaisena kilpailevana jäsenenä. Sosiaalisuuua lwrostava nauttii kilpailuissa tiivistyvästä yhteishengestä ja kilpailujen tunnelmasta, ja hän kokeekin yhdessä kilpailemisen palkitsevaksi. Kun!eys mUOOOS1elmaJwstelu1ouk.kueessa 47. Vetäytyjä haluaa kehittyä luistelijana, kehittää omaa osaamistaan ja taitojaan. Etääntyjälle kertyy poissaoloja harjoituksista ja etääntyjä saattaa muutenkin rikkoa joukkueen normeja välittämättä erityisemmin saamistaan sanktioista tai joukkuetovereiden mielipiteistä. Vetäytyjä ei yleensä anna palautetta muille joukkueen jäsenille eikä muutenkaan osallistu aktiivisesti joukkueen toimintaan tai vuorovaikutukseen tiettyjä joukkueen normeja ja toimintatapoja hän tarkastelee kriittisesti, mutta ei pyri aktiivisesti niitä omalla toiminnallaan muuttamaan. Päätös lopettaa on vapaaehtoinen ja perustuu haluun hankkia uusia kokemuksia ja kohdata uusia haasteita muilla elämän alueilla ja osana toisia sosiaalisia ryhmiä. Esimerkiksi hänen ystäväpiirinsä on pääasiassa siirtynyt joukkueen ulkopuolelle, vaikka muutamia läheisempiä ystäviä hänellä saattaa edelleen olla myös joukkueen sisällä. TUTKIMUSARTIKKELI. Tulohhaalla on usein vielä melko vähän kokemusta kilpailuista, mutta hän on vahvasti motivoitunut harjoittelemaan ja kilpailemaan. Menestyspaineetja tarkat suoritustavoitteet hän kokee helposti joukkueen yhteishenkeä uhkaaviksi ja kokee niiden aiheuttavan stressiä ja vastakkainasettelua joukkueen jäsenten välillä. Hän ei anna kovin usein ainakaan kielteistä palautetta toisille joukkueen jäsenille, eikä osallistu harjoituksissa kovin aktiivisesti esimerkiksi ohjelman muutosten suunnitteluun tai ohjelman kehittämiseen. Etääntyjän ura urheilijana kyseisessä joukkueessa on tullut luonnolliseen päätökseensä. Joukkue kokonaisuutena on tulokkaalle vielä vieras ja hän viihtyy enimmäkseen muiden tulokkaiden seurassa. Hänen suorittamisensa saattaa helposti muodostua rutiininomaiseksi ja hän pitää harjoituksia fyysisesti raskaina, sekä ohjelman jatkuvaa toistamista puuduttavana. Ennen kaikkea hän haluaa rakentavasti kriittistä palautetta, selkeitä ohjeita ja opastusta. Kovin läheisiin ystävyyssuhteisiin hän ei joukkueen jäsenten kanssa pyri. Hän haluaa palautetta suorituksestaan ja kokee helposti saavansa liian vähän palautetta ja jäävänsä vaille huomiota, sekä onnistuessaan että epäonnistuessaan. Etääntyjä on usein suhteellisen kokenut luistelija ja joukkueen jäsen, joka on tarvittaessa joukkueen tukipilareita ja tasaisen varma suorittaja. lkäerot joukkueessa eivät hänestä välttämättä ole kuitenkaan ongelmallisia, koska joukkue ei joka tapauksessa ole enää hänelle keskeinen sosiaalinen viiteryhmä, eikä näin ollen joukkueen kokoonpanolla ole hänelle yhtä suurta merkitystä kuin mahdollisesti muille joukkueen jäsenille. Hän pyrkii ottamaan mallia vanhemmista joukkuetovereista ja kuuntelemaan annettuja ohjeita tarkasti. Myös kilpaileminen on hänelle tärkeää, erityisesti "oman" joukkueen kanssa ja hän kokee kilpailemisen kuuluvan joukkueen yhteiseen toimintaan siinä missä harjoittelunkin. Hän etenee joukkueen mukana ottaen mallia kokeneemmilta luistelijoilta ja kilpailukokemusta keräten. Etääntyjä edustaa usein joukkueen vanhempaa sukupolvea ja varsinkin joukkueen nuoremmat ja uudemmat jäsenet ovat hänelle vieraampia. Sosiaalisuutta lwrostava ei yleensä asetakaan omia kilpailullisia tavoitteita tai suunnittele luistelu uraansa "oman" joukkueensa yhteisten tavoitteiden ulkopuolella. Sosiaalisuutta lwrostava ei kuitenkaan kyseenalaista saamaansa palautetta ja sen aiheellisuutta, vaan pyrkii korjaamaan omaa suoritustaan palautteen mukaisesti. Hän haluaa myös tuoda esiin omaa osaamistaan kilpailemalla ja saada näin arvostusta myös joukkueen jäsenenä. Etääntyjä kokee saaneensa harrastukseltaan jo kaiken mitä siltä haluaa ja aikoo siirtyä eteenpäin muiden kiinnostuksen kohteiden pariin. Vetäytyjä on usein kuulunut joukkueeseen jo jonkin aikaa, mutta ei ole vielä onnistunut löytämään tai vakiinnuttamaan paikkaansa (epävirallista rooliaan) joukkueen jäsenenä. Tulokas on joukkueen nuorimpia jäseniä ja hän on usein vasta vähän aikaa sitten siirtynyt joukkueeseen pienempien luistelijoiden joukkueesta. Joukkueessa käydään usein moraalista dialogia etääntyjän toimintaan ja normien rikkomiseen liittyen ja muut joukkueen jäsenet kokevat helposti, ettei etääntyjä harjoittele ja toimi joukkueen normien ja moraalin edellyttämällä tavalla. Sosiaalisuutta horostava ei mielellään halua joukkueelle liian tiukkoja yhteisiä sääntöjä rajoittamaan yhdessäoloa ja mahdollisesti huonontamaan yhteishenkeä. Etääntyjä suunnittelee harrastuksensa lopettamista kuluvan kauden loppuun mennessä ja päätös lopettaa on usein kypsynyt jo pitemmän aikaa. Vetäytyjä ei ole edes varma, haluaako hän kuulua kyseiseen joukkueeseen ja sitoutua sen normeihin ja tavoitteisiin. Hän on suhteellisen välinpitämätön joukkueen yleisestä mielipiteestä, eikä pyri omalla toiminnallaan varmistamaan asemaansa joukkueessa. Vetäytyjän omat luistelu-uraa koskevat tavoitteet ovat vielä epäselvät: toisaalta hän sitoutuu joukkueen yleisempiin tavoitteisiin, toisaalta erityisesti oman luistelun kehittäminen ja uuden oppiminen on hänelle tärkeää. Tulohhaalle joukkueen normit ja säännöt (erityisesti julkilausumattomat) ovat vielä epäselviä ja hän pelkää rikkovansa joukkueen kirjoittamattomia sääntöjä. Toisaalta hän kuitenkin pelkää, että varsinkin yksiselitteiset sijoitustavoitteet heikentävät joukkueen yhteishenkeä, aiheuttavat vastakkainasettelua joukkueen jäsenten välillä ja nostavat vaatimustasoa liian korkealle. toisista joukkueen jäsenistä ja auttaa tarvittaessa. Harjoituksissa tärkeää on yhdessäolo ja itse harjoitukset sosiaalisuutta horostava kokee ajoittain fyysisesti liiankin raskaina. Vetäytyjä ei ole varma siitä, mitä hän harrastukseltaan haluaa, eikä hän vielä tiedä, onko hänen mahdollista saavuttaa omat tavoitteensa kyseisen joukkueen jäsenenä. Jo kauden aikana ctääntyJä ottaa ainakin jonkin verran etäisyyttä joukkueeseen ja joukkueen jäseniin. Omat tavoitteet luistelu-uran suhteen ja joskus myös joukkueen tavoitteet ovat tulokkaalle vielä epäselviä. Joukkueen vuorovaikutuksessa hän pyrkii välttämään avoimia konflikteja joukkueen jäsenten välillä ja osoittaa ymmärrystä myös normien rikkojia kohtaan. Hän ei myöskään valita harjoitusten rasittavuutta ja pyrkii väsymyksestä huolimatta tekemään parhaansa osoittaakseen vahvan harjoittelumotivaationsa ja halunsa kuulua joukkueeseen. Myöskään harjoituksissa saamaansa palautteeseen etääntyjä ei suhtaudu enää kovin vakavasti, eikä välttämättä reagoi siihen mitenkään
Kun pelaajarooleiltaan eriytyneiden joukkuelajien valmennuksessa haetaan optimaalista kiinteyden tasoa (kuinka paljon joukkueessa tarvitaan kiinteyttä ja yhdenmukaisuutta, kuinka paljon sisäistä kilpailua), niin vaikkapa muodostelmaluistelun kaltaisissa yhdenmukaista toimintaa suosivissa lajeissa tilanne onkin toinen. Näitä joukkueen toimintaan liitettyjä odotuksia ja joukkueen jäsenten tarpeita pyrittiin tutkimuksessa kartoittamaan tyypittelyjen avulla, jolloin ulkoisesti varsin yhtenäisestä joukkueesta löytyi lopulta monia pinnan alla olevia joukkueeseen kohdistuvia odotuksia ja tarpeita, jotka joukkueen toiminnassa ja kehittämisessä olisi syytä huomioida. Jalkapallossa ja jääkiekossa joukkueen jäsenet toimivat erilaisissa rooleissa ja tehtävissä: hyökkääjinä, puolustajina tai maalivahteina. Jo yhden luistelijan sitoutumattomuus joukkueeseen ja huono harjoittelumotivaatio voivat vaarantaa koko joukkueen suorituksen onnistumisen, menestymisen ja tavoitteiden saavuttamisen, sekä mahdollisesti pahimmillaan koko joukkueen toiminnan jatkuvuuden. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kiinteys ilmenee muodostelmaluistelujoukkueessa ja minkälaisia epävirallisia rooleja ryhmässä on. Joukkueen kokonaisuuden kannalta olisikin tärkeää löytää tasapaino näiden ääripäiden välille niin, että joukkue pystyisi vastaamaan mahdollisimman hyvin siihen kuuluvien yksilöiden tarpeisiin, toiveisiin ja tavoitteisiin. Joukkueen kiinteyden muodostumiseen vaikuttavat joukkueen jäsenten joukkueen toimintaan kohdistamat odotukset, jotka saattavat olla myös julkilausumattomia ja siksi vaikeasti havaittavia. Kyseessä onkin joukkuelaji sanan varsinaisessa merkityksessä. Joukkueen ilmapiiri nousee tärkeäksi erityisesti joukkueen suoritusta yhtenäistävänä tekijänä ja menestymismahdollisuuksien parantajana. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Muodostelmaluistelu lajina eroaa monista muista joukkuelajeista, eikä sitä juuri ole tutkittu liikuntatai urheilupsykologian piirissä joukkueen kiinteyden, motivaation tai muiden suoritukseen vaikuttavien tekijöiden näkökulmasta. Samassa joukkueessa saattaakin olla hyvin erilaisia yksilöitä, jotka eroavat toisistaan sekä tavoitteenasettelultaan, kunnianhimoltaan että harjoittelumotivaatioltaan. Kun tavoitteet on asetettu yhdessä ja kaikki ovat niihin sitoutuneet, on jokaiselle joukkueen jäsenelle myös selvempää, mitä ja millaista toimintaa näihin tavoitteisiin pääseminen joukkueena heiltä yksilösuorituksen tasolla edellyttää. Vaikka koko joukkue pyrkisikin samaan, yhdessä määriteltyyn tavoitteeseen, saattaa joukkueen sisällä olla eroavuuksia siinä, miksi tämä tavoite ja siihen pyrkiminen koetaan tärkeäksi ja millaisilla keinoilla tavoitteeseen ollaan valmiita pyrkimään. On toki mahdollista ainakin joissakin joukkueissa korvata huonosti motivoitunut luistelija esimerkiksi varaluistelijalla. Onko kyseessä sovittamaton ristiriita lajiin ja sen harrastamiseen eri tavoin suhtautuvien joukkueen jäsenten välillä vai onko eri asenteet ja tavat harrastaa mahdollista kuitenkin sovittaa yhteen samassa joukkueessa joukkueen kiinteyden ja harjoittelumotivaation turvaten 7 Vaikuttaisi siltä, että yhteisten tavoitteiden asettaminen yhteisen keskustelun ja pohdinnan kautta voisi olla yksi ratkaisu ongelmaan. Tärkeimmäksi nousee tällöin joukkueen suoritus ja sen paraneminen, sekä kilpaileminen ja mahdollisuus menestyä kilpailuissa. Tällaisissa lajeissa yksi jäsen ei voi kerätä pisteitä muiden pelatessa nollanollaa, vaan joukkueen suoritus koostuu yksilöiden samanlaisista suorituksista. TUTKJMUSARTIKKEU, looleys rro:xlostelmallJSl~. Joukkue on riippuvainen kaikista jäsenistään ja kaikkien jäsenten sitoutumisesta harjoitteluun, yhteisiin tavoitteisiin ja joukkueen toimintaa koskeviin sääntöihin. Joukkueen ilmapiiri ei välttämättä nouse tällöin ensisijaiseksi kehittämisen kohteeksi, eikä esimerkiksi joukkuetovereille annetun kielteisen palautteen vaikutuksesta joukkueen kiinteyteen ja ilmapiiriin olla huolestuneita. Silloin nämä samaan joukkueeseen kuuluvat erilaiset urheilijayksilöt kykenisivät omalla toiminnallaan ja vuorovaikutuksellaan tekemään joukkueesta mahdollisimman toimivan kokonaisuuden.jossa erilaisten joukkueen jäsenten on hyvä kehittää sekä itseään että joukkueen toimintaa. Jokaisen joukkueeseen kuuluvan yksilön suoritus on ratkaiseva joukkueen suorituksen onnistumisen kannalta. Joukkue koostuu aina erillisistä yksilöistä ja joukkueeseen kuuluvat yksilöt motivoituvat harjoittelemaan joukkueessa erilaisista syistä. Yksi keskeinen ero lajien välillä muodostuu siitä, että muodostelrnaluistelujoukkueessa jokainen joukkueen jäsen suorittaa täsmälleen samaa tehtävää muiden joukkueen jäsenten kanssa. Osa joukkueen jäsenistä saattaa olla valmiita kovaan harjoitteluun ja tinkimään viihtyisästä yhdessäelosta, sekä joukkueen muusta sosiaalisesta toiminnasta. Ainoa löytämämme muodostelmaluisteluun liittyvä tutkimus koski muodostelmaluistelijoiden painonhallintaan ja ulkonäköön liittyviä paineita ja odotuksia, sekä niiden aiheuttamaa ahdistusta muodostelmaluistelijoissa (Greenleaf 2004). Suurin ristiriita ja kiinteyttä uhkaava tekijä joukkueen jäsenten välillä vaikuttaisi muodostuvan siitä, miten vakavasti lajiin, harjoitteluun ja tavoitteisiin on tarpeen suhtautua ja miten erilaisia katsantokantoja näissä asioissa edustavat voisivat harjoitella ja kilpailla samassa joukkueessa niin, että kaikkien viihtyvyys joukkueessa olisi turvattu kuitenkin mahdollistaen joukkueen tehokkaan harjoittelun ja tavoitteisiin pyrkimisen. kuten jalkapallosta ja jääkiekosta. Tavoitteiden selkeän asettamisen kautta jokainen joukkueen jäsen tiedostaisi aikaisempaa selkeämmin, mitä häneltä joukkueen jäsenenä odotetaan ja hän voisi tämän tiedon varassa itse päättää, vastaavatko nämä vaatimukset ja joukkueen tarjoamat mahdollisuudet sitä, mitä hän harrastukselta, lajilta ja joukkueelta odottaa. Ellei tätä vaihtoehtoa ole tarjolla (kaikissa joukkueissa ei ole varaluistelijoita ja joukkue voi muutenkin jo valmiiksi olla esimerkiksi loukkaantumisten takia miehitykseltään vajaa), on tilanne muun joukkueen kannalta hyvin ongelmallinen. Jokainen joukkueen jäsen voi henkilökohtaisesti arvioida, millaista suoritusta ja panosta tämä joukkue häneltä edellyttää, ja onko hän valmis antamaan aikansa ja voimavaransa joukkueen käyttöön. Muodostelmaluistelussa kaikki joukkueen jäsenet ovat samalla viivalla ja samojen haasteiden edessä: joukkueen kokonaissuoritus on todellakin osiensa summa. Tällöin kaikki joukkueen jäsenet voisivat sitoutua tavoitteisiin ja niihin pyrkimiseen omista lähtökohdistaan käsin. Toisin kuin monissa muissa joukkuelajeissa, muodostelmaluistelussa ei joukkueen jäsenillä ole toisistaan eroavia tehtäviä tai rooleja suorituksen aikana. Lajina muodostelmaluistelu poikkeaa selvästi monista muista aiemmin runsaastikin urheilupsykologian piirissä tutkituista joukkuelajeista. Muodostelmaluistelujoukkueen muiden jäsenten kannalta jo yhdenkin joukkueen jäsenen sitoutumattomuus joukkueeseen, sen tavoitteisiin ja harjoittelemiseen on erityisen ongelmallista. 48 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/'l007. Keskeistä ei olisikaan se, miksi joukkueeseen halutaan kuulua, vaan millaisiin tavoitteisiin ollaan valmiita sitoutumaan ja miten näihin tavoitteisiin yhdessä pyritään
Toimintatutkimus juniorijääkiekkojoukkueessa. Greenleaf, C (2004) Weight pressures and social physique anxiety among collegiate synchronized skaters. Tuomi, J, Sarajärvi, A (2002) Laadullinen tutkimus 1a sisällönanalyysi Helsinki, Tammi. Hoigaard R, Säfvenbom R, Tonnessen FE (20061. Morgantown, WV: Fitness lnformation Technology, 213-226. (Teema)haastattelututkimuksen toteuttamisesta. Tampere, Vastapaino. Jyväskylä, PS-kustannus, 158-169. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Hardy J, Eys MA, Carron AV (2005). Saarela-Kinnunen, M, Eskola, J (20011 Tapaus ja tutkimus =Tapaustutkimus. Teoksessa Viinamäki, L, Saari E (toim.) Polkuja soveltavaan yhteiskuntatieteellisen tutkimukseen. Small Group Research, 36, 166-187. Glasgow, Open University Press. Rovio, E (20021 Joukkueellinen yksilöitä Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. LÄ HTEET Carron A, Brawley L, Widmeyer W (1998) The measurements of cohesiveness in sport groups. Journal of Sport & Exercise Psychology, 16, 246-258. (2004) Ryhmän kiinteys Haitallistako. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Carron A, Hausenblas H, Eys MA (20051 Group dynamics in sport, 3 rd ed. London, Ontario: Fitness lnformation Technology. Teoksessa: Aaltola, J, Valli, R (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Thousand Oaks, CA, Sage. Teoksessa: Duda J (toim.) Advancements in sport and exercise psychology measurements. Grönfors, M (19821 Kvalitatiiviset kenttätyömenetelmät. The relationship between group cohesion, group norms, and perceived social loafing in soccer teams. Teoksessa: Aaltola, J, Valli, R (toim I Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11 näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin Jyväskylä, PS-kustannus, 133157. Small Group Research, 37, 217-232. Exploring the potential disadvantages of high cohesion in sport teams. Eskola, J, Suoranta, J (19981 Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Journal of Sport Behavior 27, 260-276. Eskola, J (2007) 6-8. Rovio, E, Eskola, J, Klemola, U, Lintunen, T. 2 painos New York: John Wiley & Sons, 4 72-494. Laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Liikunta & Tiede 6, 73-80. Rovio E, Kemppainen V, Eskola J, Lintunen T (20031 Ryhmän kiinteys urheilujoukkueessa Liikunta & Tiede, 1, 28-32. Fetterrnan, DM (19981 Ethnography step by step. Teoksessa: Singer R, Hausenblas H, Janelle C (toim.) Handbook of sport psychology. LIIKUNTA & TIEDE 44 , 6/2007 • TVTKIMUSARTIKKEU • Kinteys mo:xlosterM\JistelUfOUkkueessa 49. Porvoo, WSOY Hagger, M, Chatzisarantis, N (20051 The social psychology of exercise and sport. Helsinki, Tammi, 32-46. Carron AV, Prapavessis H, Grove JR (1994) Group effects and self-handicapping. Eskola, J (20011 Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Paskevich D, Estabrooks P, Brawley L, Carron A (20011 Group cohesion in sport and exercise. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle
The results of this study contract the largely approved idea, that Group Environment Questionnaire would be the only and the correct tool for measuring cohesiveness in sport groups. Asiasanat: kiinteys, sosiometria, joukkueurheilu, ryhmädynamiikka ABSTRACT Rovio E., Eskola J., Salmi, 0., Lintunen T. Tutkimuksessa kerättiin määrällistä aineistoa sosiometrisillä tunnesuhde-, kommunikaatioja valtamittareilla Aineisto analysoitiin laskemalla yhteen valintojen määriä, sumrnapistemääriä sekä laatimalla ryhmän dynamiikkaa kuvaava sosiogrammi. The observations made were applied in ihe practise as a way to increase group cohesion. The data was analysed by counting quantifies of the choices and sums and formulating sociogram, which describes the dynamics of the group. Tämän tutkimuksen perusteella laajalti tunnustettu ja hyväksytty ryhmän kiinteyttä mittaava ryhmäilmapiirimittari ei ole ainoa ja oikeakaan tapa mitata ryhmän kiinteyttä. 2007. In this way a leader of the group can direct his/her counselling better in the course of the group basic task. Tapaustutkimus sosiometriasta ryhmän kiinteyden ja dynamiikan arvioinnissa ja kehittämisessä. Liikunta & Tiede 44 (6), 50-55. Attraction is only one central part of t he group relauons. By using sociometric questionnaire for measuring attraction, communication and status the social positions of the individuals in the group or group dynamics can be understood. . Because sociometric questionnaire of auraction measures social cohesion the observations are compared to ihe largely used Group Environment Questionnaire (GEQ) in sport psychology. . The Group Environment Questionnaire measures group cohesion broadly from the view of task and social, but sociometric questionnaire measures, how the cohesion appears inside the group, how the individuals are dynamically related to each oiher as social uni ts. The participants of this case study were members of a junior league ice hockey team, consisting of a head coach, two assistant coaches, and twerny-two 15-16-year-old male players. Sosiornetrisien tunne-, kommunikaatioja vahamiuareiden avulla voidaan ymmärtää yksilöiden sosiaalisia asemia ryhmässä eli sen dynamiikkaa. Puh: 050-4011951, sähköposti: esa.rovio@lts.fi TIIVISTELMÄ Rovio E., Eskola J., Salmi, 0., Lintunen T. 6/2007. Trustworthiness of the sociometric as a tool to understand group dynamics is more accurate, when status and communication relations are also evaluated. Huomio täsrneruyi yhteen ryhmän kiinteyden kannalta keskeiseen pelaajaan. Liikunta &Tiede 44 (6), 50-55. The quantitative data consist of measurements of the sociornetric attraction , communication and status relations. Tutkimuksen kohderyhmä oli SM-sarjaa pelaava juniorijääkiekkojoukkue, johon kuului kolme valmentajaa ja 22 iältään 15-16-vuotiasta pelaajaa. Se myös näkyy tyytyväisyyden kokemuksina siitä, että ryhmä tyydyttää jäsentensä tunnetarpeita." (Carron, 50 LIIKUNTA & TIEDE 44. Keywords: cohesion, sociometry, team sport, group dynamics JOHDANTO Liikuntapsykologiassa ryhmän kiinteys eli koheesio on ollut yksi tutkituimmista ryhmän ilmiöihin liittyvistä aihealueista. Tunnesuhteet ovat vain yksi keskeinen osa ryhmän suhdejärjestelmiä. TUTKIMUSARTIKKELI -Sosometna Ja kiinteys. Laajalti hyväksytyn määritelmän mukaan kiinteydellä tarkoitetaan "Dynaamista prosessia, joka ilmenee ryhmän pyrkimyksenä pysyä koossa ja yhtenäisenä suoritettaessa ryhmän perustehtävää. 2007. Tutkimuksessa havaittiin, että ryhmän sosiaalisen kiinteyden arvioimisessa on hyvä käyttää sosiometrista tunnesuhdemiuaria. Tutkimuksessa pyrittiin vaikuttamaan ryhmän kiinteyteen soveltamalla sosiometrialla saatuja tuloksia käytäntöön. Focus isin position of the individual mernber. The aim of the present study was to describe and understand group dynamics by using sociometric questionnaires for measuring attraction, communication and status relations. According to this study it seerns importanl to use sociometric questionnaire in measuring social cohesiveness in a tearn. Ryhmän sosiaalista kiinteyttä arvioivan sosiornetrisen tunnesuhdemittarin soveltuvuutta verrattiin ryhmän kiinteyden mittaamisessa liikuntapsykologiassa laajalti käytettyyn ryhmäilmapiirimiuariin (GEQ). TAPAUSTUTKIMUS SOSIOMETRIASTA RYHMÄN KIINTEYDEN JA DYNAMIIKAN ARVIOINNISSA JA KEHITTÄMISESSÄ ESA ROVIO, JARI ESKOLA, OLLI SALMI, TARU LINTUNEN Yhteyshenkilö: Esa Rovio, Liikuntatieteellinen Seura, Olympiastadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki. Sosiometrian luotettavuus ohjaajan välineenä ymmärtää ryhmän pinnan alla olevaa dynamiikkaa tarkentuu, kun tarkastelun kohteena ovat myös valtaja kommunikaatiosuhteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli sosiometristen tunne-, kommunikaatio-, ja valtasuhderniuareiden avulla arvioida ryhmän kiinteyttä ja dynamiikkaa. Finally, the attention was focused on a one player. A case study of sociometry as a way to evaluate and advance group cohesion and group dynamics. Siinä missä kiinteyden mittaamiseen kehitelty ryhmäilmapiirimittari mittaa ryhmän kiinteyttä laajemmin (sosiaalinen ja tehtäväulottuvuus), sosiometrinen tunnesuhdemittari arvioi kiinteyden ilmenemistä ryhmän sisällä, jäsenten dynaamisina ja sosiaalisina asemina suhteessa toisiinsa niin, että tarkastelun kohteena on yksinäisen jäsenen asema. Näin ohjaaja voi suunnata entistä paremmin toimintaansa ryhmän tarkoitusta tukevaksi
Tutkimuksen lähtökohtana on oletus siitä, että ryhmän sisäiseen dynamiikkaan päästään näin syvemmälle kiinni kuin käyuamällä ainoastaan perinteistä kiinteysmittaria. Ryhmän koossapysymiseen ja yhtenäisyyteen vaikuttavia tekijöitä on useita ja nämä tekijät vaihtelevat riippuen ryhmästä. Nämä artikkelit ovat olleet tärkeä lähtökohta ryhmän kiinteyden ja tehokkuuden tutkimukselle. Mielenkiintoista on se, että ainoastaan Martens ja Petersen käyttivät kiinteyden mittaamisessa enää sosiometrisia kysymyksiä. Ensimmäisissä tutkimuksissa ei mitattu niinkään kiinteyttä. Kiinteyden mittaamista laajennettiin tehtävädimensioon ja ryhmän yhtenäisyyteen (Yukelson ym. Ryhmäilmapiirimittari mittaa kiinteyttä yleisellä tasolla (vrt. Liikuruatieteilijöiden tapa käyttää sosiometriaa henkilöiden nimeäminen tunnistaa ryhmän 'suosikit' ja 'hyljeksityt'. Oletuksena oli, että ryhmädynaamiset tekijätkuten samankaltaisuus (Fiedler 1954), ryhmän toimintaan sopeutuminen ja yhteistyökyky (Myers 1962) sekä myönteiset ihmissuhteet (McGrath 1962) vaikuttavat ryhmän tehokkaampaan suoritukseen. Jäsen Len välinen vetovoima säilyi mi uareiden toisena keskeisenä dimensiona. Liikuntaan liittyvä kiinteyden tutkimus on aloueuu 1950-luvulla (Carron ym. Brawley ja Widmeyer 1998, 213.) Kiinteys koostuu neljästä perusominaisuudesta (Carron, Hausenblas, & Eys 2005, 229-231): Ensinnäkin kiinteys on ilmiönä moniuloueinen. Tutkimuksen kohderyhmä 1 GEO-ryhmäilmapiirimittari käsittää yhteensä 18 kysymystä asteikolla yhdestä yhdeksään. Ryhmän sisäisten ystävyyssuhteiden ajateltiin olevan voima, joka auttaa ryhmää pysymään yhdessä ja kiinteänä sen kokiessa vastoinkäymisiä. Niinpä kuva ryhmän attraktiosuhteista laajenee ja monipuolistuu, jos kukin ryhmän jäsen arvioi kaikki toverinsa asteikolla yhdestä viiteen. LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 , MKIMUSAATIKKELI , Soscrretra Ja kiinteys 51. Samoin käsitys ryhmän dynamiikasta laajenee entisestäänkin, jos tunnesuhteiden (toisesta pitäminen tai ei-pitäminen) lisäksi arvioidaan myös ryhmän kommunikaatiosuhteita (toiseen kommunikaatioyhteydessä oleminen tai yhteyden välttäminen) ja valtasuhteita (toisen dominoiminen tai toisen hallintaan alistuminen) Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin (1) sosiometristen tunne-, kommunikaatio-, ja valtasuhdemittareiden avulla arvioida ryhmän kiinteyttä ja dynamiikkaa arvioimalla jäsenten välisiä tunnesuhteita asteikolla yhdestä viiteen. myös Loy & Kenyon 1971). Tässä tapaustutkimuksessa huomio täsmentyy lopulta yhteen ryhmän pelaajaan. (2) Tutkimuksessa pyritään vaikuttamaan ryhmän kiinteyteen soveltamalla sosiometrialla saatuja tuloksia käytäntöön. (3) Lopuksi ryhmän sosiaalista kiinteyttä arvioivan sosiometrinen tunnesuhdemittarin soveltuvuutta verrataan ryhmän kiinteyden mittaamisessa liikuntapsykologiassa laajalti käytettyyn ryhmäilmapiirimittariin (GEQ). Neljänneksi, kiinteys voi liittyä ryhmän jäsenten välisiin sosiaalisiin suhteisiin, tunnesuhteisiin (social cohesion, sosiaalinen kiinteys). Kolmanneksi, kiinteys voi liittyä myös tehtävään (task cohesion, tehtäväkiirueys). Ryhmän kiinteyden, sosiaalisen vetovoimaisuuden, yhtenäisyyden ja ystävyyssuhteiden arvioinnissa on käytetty Jacob Morenon (esim. Liikuntapsykologisen ryhmäilmiötutkimuksen ohella tutkimus ulottuu teoreettisesti myös sosiaalitieteisiin. 1998, Carron ym. Viime vuosikymmeninä liikuntapsykologiset kiinteystutkimukset ovat harvoja poikkeuksia (Bergeles & Hatziharistos 2003, Copeland & Straub 1995) lukuun ottamatta käyttäneet aineistonkeruumenetelmänään ryhmäilmapiirimittaria. Toiseksi, kiinteys on dynaaminen ilmiö. esimerkiksi kysymys "Tässä joukkueessa tärkeimpiä ystäviäni ovat?"). Jäsenten väliset myönteiset tunnesuhteet ovat usein ajan myötä kehittyvä, ryhmää koossapitävä voima. 1978) perinteikästä (vuodesta 1934) sosiometriaa. Ryhmän sosiaalista kiinteyttä saattaisi olla nykyäänkin perusteltua mitata myös sosiometrisilla kysymyksillä arvioimalla jäsenten keskinäisiä suhteita, kuten kiinteyden mittaamisen alkuvuosikymmeninä tehtiin. Ryhmä, joka on aiemmin ollut kiinteä, ei välttämättä ole sitä tulevaisuudessa. Jäsenten välistä attraktiota, toisesta pitämistä ja ei-pitämistä, arvioitiin pääasiassa nimeämällä ryhmän jäseniä (Fiedler 1954; Klein & Christiansen 1969; Lefebvre & Cunnigham 1977; Lenk 1969; McGrath 1962; Vanfraechem-Raway 1976), esimerkiksi valitsemalla ne henkilöt, joiden kanssa olisi mieluiten ja toisaalta ne, joiden kanssa viihtyy huonoimmin. esimerkiksi mittarin kysymykset "Jotkut parhaista ystävistäni kuuluvat tähän joukkueeseen" tai "Minulle tämä joukkue on yksi tärkeimmistä ryhmistä, joihin kuulun"). Ryhmän kiinteys on hyvä, jos ryhmä koetaan vetovoimaiseksi ja yhtenäiseksi suhteessa tehtävään (kiinteyden tehtäväosa-alue) sekä suhteessa muihin ryhmän jäseniin (kiinteyden sosiaalinen osa-alue) l . Ohjelman menetelmiä olivat joukkueen ja sen yksittäisten pelaajien tavoitteenasettelu, roolien selkiyttäminen, suorituksen profilointi sekä etenkin alkukaudesta käytetyt tutustumisja ryhmäytymisharjoitteet. Liikuntapsykologiassa kiinteyttä mitattiin 1970-luvulle saakka sen sosiaalisena tekijänä. 1984, l 05-106). Liikuntapsykologiassa Carronin ja hänen tutkimusryhrnänsä tapa määritellä kiinteys sekä heidän kehiuelemänsä ryhmän kiinteyden käsitteellinen malli (Carron 1982) ja siitä johdettu ryhmäilmapiirimittari on hyvin yksimielisesti tunnusteltu ja hyväksytty. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusaineisto on kerätty osana laajempaa ryhmän toiminnan kehittämisen ohjelmaa (Rovio 2002), jonka tarkoituksena oli edistää jääkiekkojoukkueen tehtävän suorittamista ja kiinteyttä yhden pelikauden mittaisen kenttä jakson ajan. Sosiometrisilla kysymyksillä on mahdollista tunnistaa jäsenten välistä attraktiota ja sen suuntautumista ryhmän sisäisessä dynamiikassa Dynamiikkaan voidaan pyrkiä myös vaikuttamaan tunnistamalla ryhmäsuhteita ryhmän dynamiikassa. Sosiometria taas mittaa kiinteyttä ryhmän jäsenten välisissä suhteissa (vrt. Valinnoilla on taipumus kasaantua tietyille henkilöille. Kuitenkin, Robert Weinbergja Daniel Gould (2005, 182) kritisoivat, että ryhmäilmapiirimittari (GEQ) ei tavoittaisi sitä, kuinka ihmiset ovat ryhmässä suhteessa toisiinsa esimerkiksi ystävyyssuhteita, ristiriitoja ja klikkejä tai eristetyksi joutumista. Toinen tapa on ollut arvioida jokainen ryhmän jäsen käyuämällä asteikkoa yhdestä kuuteen (Myers 1962) tai yhdestä yhdeksään (Martens & Peterson 1971; Landers & Crum 1971) 1970-luvulla kiinteyden mittaamisessa siirryttiin moniulotteisiin mittareihin (Gruber & Gray 1981; Martens & Peterson 1971; Yukelson , Weinberg, & Jackson 1984). Esimerkiksi Carronin ja hänen tutkimusryhmänsä kehittämällä moniulotteisella ryhmäilmapiirimiuarilla The Group Environment Quesuonaire, lyhennettynä GEQ (Carron, Widmeyer & Brawley 1985; Widmeyer, Brawley & Carron 1985) arvioidaan yksilön ryhmää kohtaan kokemaa vetovoimaa ja ryhmän yhtenäisyyttä ja sekä tehtäväettä sosiaalisesta näkökulmasta. Keskitymme aluksi tutkimusongelmiin yksi ja kaksi. Kiirueyuä tutkiuiin mittaamalla ryhmän sosiaalista vetovoimaisuutta ja ystävyyssuhteiden määrää ja laatua. Jokaisella ryhmällä on tarkoitus, yhteinen jaettu päämäärä ja perustehtävä, jonka ympärille se muodostuu ja jonka vuoksi se kokoontuu. Tunnesuhdemittarin soveltuvuutta (ongelma 3) arvioimme lähinnä artikkelimme pohdintaosassa. 2005; ks. Mittari koostuu neljästä osa-alueesta: ryhmän vetovoimaisuus tehtävän suhteen i'mire-tetnsve, lnterpersonal Attractions ta the Group-Task, ATG-T, nelJä kysymystä), ryhmän yhtenäisyys tehtävän suhteen ('ryhmä-tehtävä; Group lntegration-Task, GI-T, viisi kysymystä), ryhmän sosiaalinen vetovoimaisuus i'mine-sosiselinen', lnterpersonal Attractions ta the Group-Social, ATG-S, viisi kysymystä) ja ryhmän sosiaalinen yhtenäisyys ('ryhmä-sosiaalinen; Group inteqretion-Socist, GI-S, neljä kysymystä)
Hänen tunnesuhteiden surnmapistemääräänsä verrattiin joukkueen kaikkien pelaajien summapistemääristä koostuvaan keskiarvoon. Tutkimuksessa kerättiin määrällistä aineistoa sosiometrisillä tunnesuhde-, kommunikaatioja valtamittareilla. Tutkimuksessa pyritään tuottamaan uutta tietoa vastaamalla käytännössä havaittuun ongelmaan sekä kehittämään ryhmän toimintaa paremmaksi yhteistyössä sosiaalisen yhteisön, erityisesti joukkueen päävalmeruajan kanssa. Sosiogrammissa yksittäinen joukkueen pelaaja on kuvattu numeroidulla ympyrällä, jonka tunnesuhteen suuntaa joukkuetoveriin kuvaa yksitai kaksisuuntainen nuoli. Joukkue jakaantui kolmeen pienempään ryhmään. Ryhmän sosiaalista kiinteyttä, ryhmän ja sen jäsenten sosiaalista vetovoimaisuutta ja yhtenäisyyttä eli toisesta pitämistä, hyväksyntää, läheisyyttä ja liittymistä, mitattiin sosiometrisella tunnesuhdemittarilla (ks. Sosiogrammi rakennettiin voimakasta pitämistä osoittavien 5-valintojen perusteella. 6/2007, TUTKIMUSARTIKKELI, Sostometna 18 k11nteys. Tapaustutkimukselle luonteenomaisesti (Dobson 2001; Stake 2005) tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena olivat tietyn ihmisryhmän ja tietyn toiminnan yksityiskohtaiset rakenteet sekä luonnolliset tilanteet. TULOKSET Tunnesuhdevalintojen perusteella joukkue (n = 22) jakaantui kolmeen pienempään ryhmään (kuviot 1-3). Tämä toiminta ja tarkentava analyysi kohdennetaan yhteen tapaukseen eli ryhmän kiinteyden kannalta tärkeään pelaa jaan ja hänen sosiaaliseen asemaansa ryhmässä. 12 13 14 15 Yht. Mittaria käytettäessä kukin pelaaja arvioi kaikki joukkuetoverinsa asteikolla yhdestä viiteen. Tutkimuksen keskeisen tapauksen, yhden pelaajan (pelaaja numero 10) saamia tunnesuhdevalintoja arvioitiin kaikkien kolmen (touko-, marrasja maaliskuu) mittauskerran osalta. Ryhmän tunnesuhteita mitattiin kauden aikana kolmesti sekä kommunikaatioja valtasuhteita kerran. Kuvion piirtämisen pohjana oli tunnesuhdevalinnoista laadittu ristiintaulukointi. Joukkueen tunnesuhdeverkosto esitetään sosiogrammina. Tapauksena oli yksi joukkue, sen kiinteys ja dynamiikka. Toiseen mittauskertaan mennessä ryhmäsuhteet olivat jo rakentuneet ja ne olivat myös suhteellisen pysyviä. Kommunikaatlovallnnat myönteinen 2 7 1 10 2 1 1 24 3 13 2 18 42 vuorovaik.tapa kielteinen 1 5 1 1 8 8 vuorovaik.tapa niukka 1 1 1 4 11 14 30 1 1 2 33 vuorovaik.tapa YHTEENSÄ 2 1 1 12 1 11 2 1 2 33 1 4 11 14 30 3 14 2 1 20 83 Valtavallnnat hengen luoja 2 5 9 4 5 1 1 5 32 2 17 2 21 53 taitopelaaja 3 3 11 3 5 5 19 1 50 1 1 51 esimerk. Pistemäärä viisi annetaan pelaajalle, jonka kanssa viihtyy parhaiten ja yksi sille, jonka kanssa viihtyy huonoimmin. Tulkintojen perustana käytettiin myös kohtuullisen voimakasta pitämistä osoittavia 4ja voimakasta ei-pitämistä osoittavia 1-valintoja. Pelaaja/ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Yht. Kaikki, Alaryhmä yht. Aho & Laine 1997). 3 3 4 10 1 6 2 1 10 2 1 13 1 2 19 39 joukkuepelaaja kapteeni 3 1 2 4 3 13 1 1 18 1 19 33 varakapteeni 6 2 4 10 1 23 3 3 2 3 1 6 32 YHTEENSÄ 9 3 3 27 15 11 27 6 21 6 128 1 10 2 1 14 4 2 2 51 3 4 66 208 52 LIIKUNTA & TIEDE 44. Kommunikaatioja valtavalintojen määrät pelaajien, kolmen alaryhmän ja joukkueen osalta (n=22). Kommunikaatioja valtavalintojen jakautumista tarkasteltiin näiden kolmen alaryhmän sisällä laskemalla jokaisen pelaajan saamat valintojen määrät yhteen Lisäksi kolmen alaryhmän saamat valinnat laskettiin yhteen. Tutkimuksessa on myös toimintatutkimuksellisia piirteitä (vrt. Koko joukkueen yksittäisten pelaajien tunnesuhdevalinnoista käytettiin ainoastaan toisen mittauskerran tuloksia. Valmennusohjelmalla pyrittiin vaikuttamaan joukkueen kiinteyteen ja dynamiikkaan. Ensimmäisen, 'valtaa käyttävien' -ryhmän (n= 11) (kuvio 1 ja taulukko 1) pelaajat saivat paljon aktiivista myönteistä (24 valintaa 42:sta kaikista joukkueen sisällä TAULUKKO 1. Kommunikaatiosuhteita arvioitiin pyytämällä kutakin pelaajaa nimeämään ryhmänsä jäsenistä korkeintaan viisi henkilöä, jotka ottavat kantaa keskusteluun positiivisessa, negatiivisessa mielessä, hyvin vähän tai ei ollenkaan. oli SM-sarjaa pelaava juniorijääkiekkojoukkue, johon kuului kolme valmentajaa ja 22 iältään 15-16-vuotiasta pelaajaa. Valtasuhteita arvioitiin vastaavasti pyytämällä kutakin joukkueen pelaajaa nimeämään ryhmänsä jäsenistä korkeintaan viisi henkilöä, jotka joukkueen pelaajista ovat tärkeitä hengen luojina, taidollisesti, esimerkillisinä joukkuepelaajina, sopisivat kapteeniksi tai varakapteeniksi. Taulukosta ilmeni kaikkien pelaajien antamat ja saadut valinnat. 16 17 18 19 20 21 22 Yht. Tutkimuksen päätutkija (ensimmäinen kirjoittaja) toimi psyykkisen valmennuksen asiantuntijana joukkueen valmentajille sekä vastasi tutkimusaineiston keräämisestä ja analysoinnista. Tutkimuksen keskeisen tapauksen (pelaaja numero 10) osalta laskettiin yhteen kolmen mittauskerran eri tunnesuhdevalintojen (1-5) määrät ja näiden valintojen summapistemäärät. Heikkinen 2006)
Kuvioon on piirretty ryhmän sisäiset ja ulospäin suuntautuvat tunnesuhdevalinnat (5 -valinnat). Kuvioon on piirretty ryhmän sisäiset ja ulospäin suuntautuvat tunnesuhdevalinnat (5 -valinnat). Joukkueen pelaaja numero 10 saamat tunnesuhdevalinnat kolmen mittauskerran osalta. Sosiogrammi joukkueen alaryhmästä "Valtaa käyttävät" (n= 11/22 pelaajaa). Tämän ryhmän pelaajat osallistuivat keskusteluihin mielipiteillään satunnaisemmin, tilanteen mukaan. Etenkin 'hiljaiset' suuntautuivat tähän ryhmään. Kolmannen ryhmän, 'väliryhmä' (n= 7) (kuvio 3 ja taulukko 1), kuuluivat pelaajat, jotka saivat jonkin verran myönteistä kommuni1,5,20t 1,22 /~ C0 ------+---. Sosiogrammi joukkueen alaryhmästä "Hiljaiset" (n = 4/22 pelaajaa). Hän ei saanut lainkaan 1ja 2valintoja eli oli hyväksytty ja pidetty koko joukkueen keskuudessa. Kuvioon on piirretty ryhmän sisäiset ja ulospäin suuntautuvat tunnesuhdevalinnat (5 -valinnat). Tähän ryhmään kuului pelaaja (pelaaja numero 20), joka koettiin koko joukkueen myönteisimpänä vuorovaikuttajana ( 13 valintaa) ja vallan käyttäjänä (51 valintaa) eli hengen luojana, esimerkillisenä joukkuepelaajana ja kapteeniehdokkaana (taulukko 1). 4, 11 7, 9, 11 ' 1 ! 8 -0 \ \ /0~ 0-----i Yksija kaksisuuntainen pitämistä osoittava tunncsuhdcvalinta KUVIO 3. Tällä ryhmällä oli valtaa ja he myös käyttivät sitä. Ryhmän jäsenillä oli tunnesuhdevalintojen perusteella ystävyyssuhteita kahteen edellä kuvattuun ryhmään. 16 -0 16 3 -/" 6 7 Yksija kaksisuuntainen pitämistä osoittava tunncsuhdcvalinta KUVIO 1. Toiseen ryhmään, 'hiljaiset' (n = 4) (kuvio 2 ja taulukko 1) kuuluivat niukasti sosiometrisiä valtavalintoja (14/208) saaneet pelaajat. @---+1,20,22 ~/ + 19,20 Yksija kaksisuuntainen pitämistä osoittava tunnesuhdevalinta KUVIO 2. 5 B .!: iii 4 > 3 2 TW<d<w tv'araskuJ Mttauaajaridia 01-1airnt 02-1.airTEt o3-\Birnt . 10 9 8 7 ;~ E 6 C: .. 4-IBirTEt . Myös kommunikaatiovalinnoissa nämä pelaajat koettiin niukasti vuorovaikutukseen osallistuviksi ja hiljaisiksi (30/33). Sosiogrammi joukkueen alaryhmästä "Väliryhmä" (n= 7/22 pelaajaa). kaatiota osoittavia valintoja (18/42) sekä valtavalintoja (66/208). TäLIIKUNTA & TIEDE 44 , 6/2007 , TUTKIMUSARTIKKEU • Sosiome tna ja kjinleys 53. Mielenkiintoista on se, että hän ei saanut lainkaan taitovalintoja. 5-1.airTEt lvtaikw KUVIO 4. Nämä pelaajat koettiin positiivisesti keskusteluun kantaa ottavina, hengen luojina, esimerkillisinä joukkuepelaajina, taitopelaajina ja kapteeniehdokkaina. annetuista valinnoista) että kielteistä (8/8 valintaa) kommunikaatiota osoittavia valintoja sekä valtavalintoja (128/208)
Taidollinen valta on osaamista,joka kohdistuu ryhmän perustehtävän suorittamiseen. Lisäksi turme-, valta-, ja kommunikaatiosuhteita arvioimalla on mahdollista tunnistaa ryhmän sisäistä dynamiikka ja ymmärtää ryhmän jäsenten käyttäytymistä. Sosiometrisia tietoja ei voi paljastaa ryhmän jäsenille ellei tietoja ole purkamassa ryhmän kanssa pitkäkestoisessa yhteistyössä tähän tarkoitukseen koulutettu alan ammattilainen. Ryhmäilmapiirimittarin mukaan tutkimuksen keskeinen tapaus viihtyi joukkueessa erinomaisesti. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tutkimuksen tarkoituksena oli siis sosiometristen tunne-, kommunikaatio-, ja valtasuhdemiuareidcn avulla arvioida ryhmän kiinteyttä ja dynamiikkaa. Siinä missä kiinteyden mittaamiseen kehitetty ryhmäilmapiirimittari mittaa laajemmin ja yleisellä tasolla ryhmän kiinteyttä (sosiaalinen ja tehtävä ulottuvuus), sosiometrinen tunnesuhdemittari arvioi kiinteyden ilmenemistä ryhmän sisällä, jäsenten dynaamisina ja sosiaalisina asemina suhteessa toisiinsa. Vaikka ryhmäilmapiiri mittaa ryhmän sosiaalista kiinteyttä, niin tällä mittarilla ei ollut mahdollista tunnistaa häntä ja hänen asemaansa ryhmässä. Kauden edetessä hänen käyttäytymisensä muuttui ja arvostuksensa ryhmässä lisääntyi. Ryhmän sosiaalista kiinteyttä arvioivan sosiometrinen tunnesuhdemittarin soveltuvuutta verrataan ryhmän kiinteyden mittaamisessa liikuntapsykologiassa laajalti käytettyyn ryhmäilmapiirimittariin (GEQ). Hän sai niukasti valtavalintoja, lähinnä omasta ryhmästään. Tässä tutkimuksessa sosiometrialla tunnistettiin yksi pelaaja ja hänen edustamansa ala ryhmä. Tässä tutkimuksessa saavutettuja tietoja pyrittiin käyttämään ryhmän ja sen yksilöiden hyväksi. Tutkimuksen keskeinen tapaus, pelaajan numero lO kuului joukkueessa aktiivisesti vuorovaikutukseen osallistuvien ja valtaa käyttävien ryhmään (kuvio 1). Tutkimuksessa pyrittiin vaikuttamaan ryhmän kiinteyteen soveltamalla sosiometrialla saatuja tuloksia käytäntöön. Mittaamisen osalta tarkasteltuna tunnesuhteita arvioitaessa henkilöiden nimeämistä parempi tapa on asteikon 1-5 käyttäminen. Tunnesuhteet ovat kuitenkin vain yksi keskeinen osa ryhmän suhdejärjestelmiä. Vaikka tässä tutkimuksessa tulokset tunnesuhdevalintojen osalta on selkeyden vuoksi esitetty 5-valintojen muodossa, niin tulkintojen pohjana on käytetty myös 1ja 4-valintoja. Tähän haluttiin puuttua ja ryhmälle luotiin avointa ja arvostavaa vuorovaikutusta tukevat säännöt. Valmentaja kiinnitti huomiota ja tarvittaessa puuttui tämän pelaajan tapaan noudattaa ryhmän sääntöjä. Mittarin osa-alue ('minä-sosiaalinen", lnterpersonal Attractions ta ihe GroupSocial, ATG-S, viisi kysymystä) arvioi ryhmän sosiaalista kiinteyttä yksilön kokemana. Kauden alussa hänen tunnesuhdevalintojensa summapistemäärä oli joukkueen alhaisin (48, ka 72). Ryhmäsuhtcna (tunne-, valtaja kommunikaatiosuhteer) arvioiva sosiornetria kertoo myös ryhmän sisäisestä dynamiikasta. Juuri tässä on käytettyjen mittareiden suuri ero ja niiden annin poikkeavuus toisistaan; syy siihen miksi pelkkä ryhrnäilmapiirimiuari ei riitä eikä toimi yksinään. Vaikka näitä kahta k iinteyden perusominaisuutta korostetaan, niin tutkimuksessa ne ovat jääneet kuitenkin niukalle huomiolle. Myös surnmapisternäärät nousivat tasaisesti (63, ka 71 ja 67, ka 72). Myös ryhmäilmapiirimittarilla (GEQ) mitattiin joukkueen kiinteyttä pelikauden aikana neljä kertaa. Ryhmän koossa pysymiseen ja yhtenäisyyteen vaikuttavia tekijöitä on useita; kaikki tekijät eivät saata olla ainoastaan myönteisiä, ja ne vaihtelevat ryhmästä riippuen. Sosiometrialla oli mahdollista saada tietoa ryhmän jäsenten välisistä suhteista, kuten läheisistä ystävyyssuhteista, suuryhmän sisällä olevista pienemmistä ryhmistä, henkilöiden ja pienempien ryhmien välisistä klikeista, valtaa käyttävistä tai eristetyistä henkilöistä. Sosiometrian luotettavuus ohjaajan välineenä ymmärtää ryhmän pinnan alla olevaa dynamiikkaa tarkeruuu, kun tarkastelun kohteena ovat myös valtaja kommunikaatiosuhteet. Tämä tutkimuksen perusteella liikuntapsykologiassa lähes kritiikittömästi hyväksytyn ja tunnustetun Carronin ja hänen työryhmänsä ryhmän tekemä kiinteyden tutkimus on uusien haasteiden edessä. 54 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007. Etenkin vallankäyttäjien tunnistaminen on tärkeää, sillä näiden henkilöiden vaikutus ryhmän ohjautumiseen on suuri. Valinnat eivät polarisoidu (esimerkiksi suosituin tai epäsuosituin) ja kuva ryhmän dynamiikasta laajenee. Esimerkiksi neljän mittauskerran osalta ainoastaan kaksi pelaajan keskiarvoa kuudestatoista (neljä rniuauskertaa x neljä mittarin osa-aluetta) oli joukkueen keskiarvoa alhaisempia. lhmissuhdeverkostot ovat monimutkaisia. Kiinteys kytkeytyy myös ryhmän kehitysvaiheisiin. Kauden edetessä torjuvat valinnat vähenivät ja myönteiset lisääntyivät. Myös muut kiinteyden tutkimuksissa havaitut muuttujat voivat liittyä ryhmän kehitysvaiheisiin. Sosiometria paljastaa ryhmän dynamiikasta tietoja, joiden hyödyntäminen käytännön ohjaustyössä vaatii tarkkaa harkintaa. Sosiometrian käyttäminen tutkimusvälineenä on myös eettisesti vaativaa. Vaikka joukkueen kapteeni kuului toiseen ryhmään ja oli arvostettu, hänellä ei kuitenkaan ollut taitoon perustuvaa valtaa. Toisaalta jo pelkkä mittausten tekeminen voi aiheuttaa ryhmän jäsenille epäsuotuisaa vertailua ja arviointia ryhmän jäsenten paljastaessa toisilleen tekemiään valintoja ja tehden näiden perusteella omia päätelmiään. Yleisesti käytössä oleva kysely, ryhmäilmapiirimittari, on ainoastaan poikkileikkaus tietystä tilanteesta ja tietystä näkökulmasta. Tässä joukkueessa vallankäyttäjät kuuluivat samaan ryhmään. Soscmema ia knnteys. mä voi olla yksi syy, miksi pelaaja ei tunnesuhdevalintojen perusteella kuulunut valtaa käyttävien ryhmään. Ryhmän kiinteys on haastava tutkimusalue. Mielenkiintoista on se, että tutkimuksen keskeistä ryhmän kiinteyteen vaikuttavaa tapausta ei ollut mahdollista tunnistaa ryhmäilmapiirimittarilla, vaan ainoastaan sosiometrialla. Kiinteyden määritelmä, käsitteellinen malli ja siitä johdettu mittari vaatii uudelleen arviointia. Sosiometria analyysimenetelmänä on haastava. Sosiometrian käyttö on perusteltua käytännön näkökulmasta. Hän kuului arvostettuun ryhmään, mutta käytti asemaansa väärin. TUTKIMUSARTIKKEU. Sosiometrisen tunnesuhdemittarin mukaan kauden alussa hänet koettiin kielteisesti (kuvio 4) joukkueen toisesta ja kolmannesta alaryhrnästä. Tämän tutkimuksen päätuloksen perusteella ryhmän sosiaalisen kiinteyden arvioimisessa on hyvä käyttää sosiometrista tunnesuhdemittaria. Tämän pelaajan sosiaaliseen asemaan joukkueessa kiinnitettiin huomiota ensimmäisen mittauksen jälkeen. Myös kielteiset tunnesuhdevalinnat vähenivät ja myönteiset lisääntyivät. Tunnistamalla yksilöiden sosiaalisia asemia ryhmässä, eli sen dynamiikkaa, ohjaaja voi kohdistaa huomionsa paremmin ja suunnata ohjaamistekonsa ja palautteensa koko ryhmän tarkoitusta palvelevalla tavalla. Ryhmä muodostuu tavallisesti tehtävän vetovoiman ympärille ja sosiaaliset tunnesuhteet vasta myöhemmin. Mittarin antaman informaatiomäärän jäseniämmen sosiogrammiksi tilanteessa, missä ryhmäkoko on viisitoista henkilöä tai enemmän ei ole yksiselitteistä. Häneen kohdistui lukuisia torjuvia valintoja ja vain niukasti myönteisiä valintoja. Tämä on tutkimuksen toinen keskeinen tulos. Pelaajan neljän mittauskerran keskiarvo oli 8.25, joukkueen 7.67. Valtaa käyttävien pienryhmän jäsenenä hän pilkkasi ja arvoni kahden muun, etenkin hiljaisten pienryhmän jäseniä. Mittari tarkastelee kapeasti ryhmän kiinteyttä ja siihen vaikuttavia muutoksia. Sosiometrisen tunnesuhdemittarin mukaan tutkimuksen keskeinen tapaus, yksittäinen pelaaja numero 10, oli tärkeä ryhmän kiinteyteen vaikuttava henkilö. Kiinteyttä ryhmäilmiönä olisi helpompi ymmärtää, mikäli sitä tutkittaisiin enemmän sen omilla ehdoillaan eli moniulotteisena ja dynaamisena ilmiönä. Tähän verkostoon on luonteva liittää kommunikaatioja valtavalinnat. Sosiometrisen tunnesuhdemittarin avulla ryhmän ohjaaja voi tunnistaa ryhmän sosiaalisen yhtenäisyyden kannalta keskeiset henkilöt
Näm ä mittarit ovat kuitenkin vain yksi tapa hahmottaa ryhmäsuhteita ja ry hmän tilannetta. Perceptual and Motor Skills, 96, 81-91 Carron AV (19821 Cohesiveness in sport groups: lnterpretations and considerations. 3rd ed. Morgantown, WV: Fitness lnformation Technology, 213-226. Journal of Sport Psychology, 6, 103-117. Landers DM, Crum TF (19711 The effect of team success and formal structure on inter-personal relations and cohesiveness of basketball teams. Widmeyer WN, Brawley LR, Carron AV (19851 The measurement of cohesion in sport teams: The Group Environment Ouestionaire. LIIKUNTA & TIEDE 44 , 6/2007 , MK!MUSAATIKKEU , Sosone tna 13 looteys 55. International Journal of Sport psychology, 7, 169-786. Teoksessa: Denzin NK, Lincoln YS (toirn.) The sage handbook of qualitative research, 3rd ed. Bergeles N, Hatziharistos D (20031 lnterpersonal anraction as a measure estimation of cohesiveness in elite volleyball teams. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Rovio E, Syrjälä L (toirn.) Toiminnasta tietoon. Moreno JL (19781 Who shall survive '. Journal of Sport Psychology, 7, 244-266. Perceptual and Motor skills, 81. Valm ennuksessa ei tulkintoja ryhmän sisäisestä dynamiikasta voi tehdä pelkästään yhden mittarin, kuten sosiornetrian, peru steella. Helsinki: Otava. Loy JW, Kenyon GS (19711 Sport, culture, and societv 3rd ed. Lenk H (19691 Top performance despite internal conflict: An antithesis to a functionalistic proposition. Journal of Sport Psychology, 4, 123-138. Teoksessa: Heikkinen HLT. Vanfraechem-Raway R (19761 Etude de la personalite sociale du sportif en function de la structuration de son equipe. Thousand Oaks Sage, 443-466. Journal of Abnormal and Social Psychology, 49, 381-388. International Journal of Sport psychology 8, 29-41. Toronto: Collier-Macmillan, 393-396. Teoksessa: Duda J (toim.) Advancements in sport and exercise psychology measurements. Sosiometristen tunne-, valtaja komm unikaatiomittareiden avulla voidaan ym m ärtää sosiaalisia asemia ryhmässä eli sen dynamiikkaa. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Research Ouarterly, 52, 19-30. Martens R, Peterson JA (19711 Group cohesiveness as a determinant of success and member satisfaction in team performance. Teoksessa: Loy JW, Kenyon GS (toirn.) Sport. Carron A, Hausenblas H, Eys MA (20051 Group dynamics in sport, 3 rd ed. Dobson PJ (20011 Longitudinal case research: a critical realistic perspective. Teoksessa: Loy JW, Kenyon GS (toim.l Sport. International Journal of Sport psychology, 2, 88-96. culture, and societv: A reader on the sociology of sport. Copeland BW, Straub WF (19951 Assessment of team cohesion: A Russian approach. Klein M, Christiansen G (19691 Group composition, group structure and group effectiveness of basketball teams. Helsinki: Kansanvalistusseura, 15-38. New York: Beacon. Lefebvre LM, Cunnigham JD (19771 The successful football team: Effects of coaching and team cohesiveness. Myers A (19621 Team competition, success, and the adjustment of group members. Eri tavoin hankittuja havaintoja ja tilastoja tulisi lisäksi suhteuttaa useisiin muihin muuttujiin, joita voivat olla esim erkiksi ottelu tulos ja suorituksen taso, jokaisen ryhm än jäsenen saama peliaika tai osallistum inen ryhm än peru stehtävään, tavoitteiden ja ro olin koettu selkeys, tyytyv äisyys tavoitteisiin, ro oliin ja sosiaaliseen asemaan ryhm ässä jne. Systemic Practise and Action Research, 14, 283-296. Stake RE (20051 Oualitative case studies. International Review of Sport Sociology, 6, 49-61 McGrath JE (19621 The influence of positive interpersonal relations on adjustment and effectiveness in rifle teams. 443-450. Väitöskirja. Näin ohjaaja voi suunnata entistä paremm in toim int aansa ryhm än tarkoitusta tukevaksi. Fiedler FE (19541 Assumed similarity measures as predictors of team effectiveness. Toronto: CollierMacmillan. Toronto: Collier-Macmillan, 393-396. culture, and society: A reader on the sociology of sport. Ryhm äilm apiirim ittari ja sosiom etria nostavat esiin kiinnostavia ilm iöitä ja ryhm än jäseniä. Yukelson D, Weinberg R, Jackson A (19841 A multidimensional group cohesion instrument for intercollegiate basketball teams. LÄHTEET Aho S, Laine K (19971 Minä ja muut: kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Champaign, IL: Human Kinetics. Carron A, Brawley L, Widmeyer W (19981 The measurements of cohesiveness in sport groups. Gruber JJ, Gray GR (19811 Factor panerns of variables influencing cohesiveness at various levels of basketball competition. Heikkinen HLT (20061 Toimintatutkimuksen lähtökohdat. Journal of Abnormal and Social Psychology, 65, 325-332. London, ON: Sport Dynamics. Carron A, WidmeyerW, Brawley L (19851The development of an instrument to assess cohesion in sport teams: The group environment questionaire. Tämän tutkim uksen peru steella laajalti tunnustettu ja hyväksytty ryhmän kiinteyttä mittaava ryhmäilmapiirim ittari (GEQ) ei ole ainoa ja oikeakaan tapa mitata ryhm än kiinteyttä. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Todellisissa käytännön tilant eissa tehdyt havainnot ovat myös tärkeitä. Weinberg RS, Gould D (20031 Foundations of sport and exercise psychology, 3 rd ed. London, Ontario: Fitness lnformation Technology. Ryhm än toim int aa tulisi myös tarkastella riittävän pitkään, esim erkiksi pelitai lukukauden ajan. Rovio E (20021 Joukkueellinen yksilöitä Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunninelusta, toteunamisesta ja arvioinnista poikien iääkiekkoioukkueessa. Journal of Abnormal and Social Psychology, 65, 365-375
Kuviot ja taulukot toimitetaan erillisinä painokelpoisina paperikopioina eikä niitä sijoiteta käsikirjoitustekstin sisälle. 2. kukkonen-harjula@uta.fi Leena Nieminen Toimituspäällikkö Liikuntatieteellinen Seura puh. Lisäksi voidaan artikkelin kiitos-osassa mainita henkilöt, jotka ovat edesauttaneet tutkimuksen toteuttamista. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. Käsikirjoituksen tekijyys hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin tekijyys edellyttää, että kirjoittajiksi ilmoitetuilla on merkittävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, että he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunnitteluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan että artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. Kuviot ja taulukot lähetetään erillisinä tiedostoina (mieluiten tiff-muodossa) sähköpostin liitteenä yhdessä tekstitiedoston kanssa. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artikkeleita ei saa julkaista samansisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. Julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä em. Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Käsikirjoitusten laajuus ei kokonaisuudessaan saa ylittää 20 liuskaa, kun tekstin riviväli on 1.5, marginaalit 25 mm, fontti Times New Roman ja fonttikoko 12 pts. Käsikirjoituksen tekstiin omalle riville kirjoitetaan kuvioiden ja taulukoiden numero ja otsikko siihen kohtaan tekstiä, johon kirjoittaja haluaisi sen sijoitettavan tekstiä taitettaessa. Teksti kirjoitetaan vasen reuna tasattuna ja ilman tavutusta. Tarkemmat Vancouver-ohjeet, katso www.icmje.org. Paperikopion sivut numeroidaan. Käsikirjoitukseen on liitettävä saatekirje,jolla kirjoittajat lisäksi vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. 010 778 6604 sähköposti leena.nieminen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelien 2008 kirjoitusohjeet 1. 3. Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. TUTKIMUSARTIKKELIT 2008 Käsikirjoitukset toimitukseen 14.4.2008 mennessä Kirjoitusohjeet LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee tieteelliseen asiantuntija-arviointiin perustuvia suomenkielisiä tutkimusartikkeleitavuoden 2008 viimeisen numeron yhteydessä sekä sähköisesti Liikuntatieteellisen Seuran internetsivuilla (www.lts.fi). (03) 282 9222 sähköposti ka triina. Lisätietoja: Katriina Kukkonen-Harjula Päätoimittaja UKK-instituutti puh. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. Aikataulu Käsikirjoitukset toimitetaan 14.4.2008 mennessä Liikunta & Tiede -lehden toimitukseen osoitteeseen Liikuntatieteellinen Seura, Liikunta & Tiede -lehti, Olympiastadion, Eteläkaarre , 00250 Helsinki. Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi ko. Käsikirjoitukset lähetetään lehden toimitukseen sekä yhtenä paperikopiona että sähköisenä tallenteena. Artikkelin tiedosto lähetetään lehden toimitukseen (toimisto@lts.fi). Käsikirjoituksen otsikoinnissa noudatetaan seuraavaa jaottelua: * Otsikkosivu 56. Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki) 14.4.2008 mennessä. tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa. Kansainvälisissä julkaisuissa muulla kielellä aiemmin julkaistuja alkuperäistutkimuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys. Sähköposti: toimisto@lts.fi). Kirjoitusohjeet on julkaistu Liikunta & Tiede -lehden numerossa 6/2007 ja niitä voi tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuntatieteellisestä Seurasta. Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (katso Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet 2002, www.tenk.fi sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto, www.icmje.org). lausuntojen perusteella. Hyväksytyt artikkelit julkaistaan Liikunta & Tiede -lehden vuoden 2008 viimeisessä numerossa ja LTS:n internet-sivulla ( www.lts.fi). Julkaistavaksi tarjottavat käsikirjoitukset tulee toimittaa LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen (os
Rovio, E. urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. Väitöskirja Uronen, V 2003. Kuvioille annetaan erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. Taulukot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla lehden toimitukseen yhdessä tekstitiedoston kanssa. & Mechling, H. Otsikkosivulta ilmenee käsikirjoitu ksen otsikko (enintään 120 m erkkiä, sisältäen myös välilyönnit), lyhyt otsikko (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), kirjoittajien nim et, yhteyshenkilön nim i ja yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköpostiosoite). " Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. Jyväskylän yliopisto. Kuvioitten takapuolelle merkitään käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi, kuvion numero. * Asiasanat, 3-8 kpl * Johdanto * Tutkimusaineisto ja -menetelmät * Tulokset * Pohdinta ja johtopäätökset Tämän osan toivotaan sisältävän myös lyhyehkön taustoittavan arvion siitä, miten esitetyt tulokset ja johtopäätökset täydentävät tai kyseenalaistavat aiempaa tutkimustietoa, mitkä ovat mahdollisia jatkotutkimustarpeita sekä mitkä ovat tulosten mahdollisia käytännön sovelluksia. & Tynjälä, J. Welsman, J. & Armstrong, N. World Health Organization Technical Report Senes 516. 4-10. European Journal of Physical Education 5 (21, 147-157. Yksityiskohtien tulee olla riittävän selkeitä niin, että ne erottuvat myös kuviota pienennettäessä. Schorndorf: Hoffmann. Helsinki: Valtion painatuskeskus. * Lähdeluettelo * Taulukot, kuviot ja kuvatekstit 4. OPINNÄ YTTEET Mikkelsson, M. Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi painokelpoista paperikopiota. Kirjallisuusviittaukset Alkuperäisartikkelissa lähdeviittausten määrä voi olla enintään 40. 5. 161/18 2 1972 RAPORTTISARJAT Youth and drugs. Prospective 1-year follow-up study. Teoksessa: PB. "Pehkonen (1999, 69) osoitti, että .... Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa Liikunta & Tiede 35 (4). Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä, tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. 1998 WHO-Koululaistutkimus 1986-1998. * Tiivistelmä Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. Kun lähteenä käytetään internetin kautta tavoitettua artikkelia, kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artikkelin lähdetiedot. 7. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. 1998 Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta http://kirjasto.jyu.fi/jyk/kokoelmat/sarjaohjeet.pdf. Turun yliopisto. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Concepts and theories of human development, 2nd ed. 1986. SARJAJULKAISUT Penttinen, S 2003 Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. Turun yliopiston julkaisuja D 320. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä, esim. (Telama ym. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen otsikko ja tiivistelmä. Pulkkinen, L. (2003). Heikinaro-Johansson, P Huovinen, T & Kytökorpi, L. Kuviot Kuvioiden tehtävänä on täydentää tekstiä. 1982. 6. Liikuntakasvatuksen laitos. Baltes & O.G.Brim, (toim.) Life-span development and behavior, voi. LEHTIRTIKKELIT Kannas, L. Self-control and continuity from childhood to late adolescence. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Geneve. Report of a WHO study group. Komiteanmietintö 1976: 42. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdeluettelossa. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lähdetietojen lisäksi merkitään internetin hakemistopolku ja päivämäärä, milloin osoite tarkistettu. LUVUT KOKOOMATEOKSESSA Oja, P 1995 Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. 2000 Physical activitv patterns in secondary schoolchildren. K. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. Nuoruuden kasvuympäristö! ja opettajankoulutus opettaiuuden kehitystekijöinä Jyväskylän yliopisto. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisu vuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus. Viitattaessa tällaiseen materiaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus "julkaisernaton". New York, NY: Random House. Pehkonen 1999, 69).Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Lisensiaatintutkimus. Esimerkkejä lähdeluettelon laadinnasta KIRJAT Bös. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. Kuviot tallennetaan omiksi tiedostoikseen (mieluiten tiff-muodossa) ja lähetetään sähköpostilla yhdessä tekstitiedoston kanssa. (Roberts &: Ommundsen 1996). Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. Vuori & S Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. 2002 Joukkueellinen yksilöitä. Teoksessa: 1. New York Academic Press, 63-105. Värtöskirja. Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. (Duda 2001; Lintunen 2000). Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2002). Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 54-68. Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivu jen ylätunnisteena. KOMITEANMIETINNÖT Perhekasvatvstoimikunnan mietintö. Helsinki WSOY Lerner, R.M. 4. 1983 Dimensionen sportmotorischer Leistungen. 57. Taulukot Taulukot numeroidaan ja otsikoidaan selkeästi. Taulukoista toimitetaan kaksi erillistä paperikopiota. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjårjestyksestä tekstissä
Neuromuscular Research Center, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 2. Toiselle sijalle ylsi Raija Korpelaisen tutkimusryhmä. Saija Karinkanta voitti Vuoden Nuori Liikuntalääketieteen tutkija 2007 -palkinnon sekä sijoittui koko kilpailussa kolmanneksi. Koch 4, Steven L. XVI Liikuntalääketieteen Päivien yhteydessä järjestettyyn kilpailuun osallistui 35 suomalaista liikuntalääketieteellistä tutkimusta. LIKES-Tutkimuskeskus, Jyväskylä, 3. Rotilla tehty tutkimus osoittaa, että perinnöllisen korkean suorituskyvyn taustalla on parantunut lihasten hapen ja ravinteiden saanti, jonka saa aikaan suurempi verisuonitus ja tehostunut aerobinen energiantuotanto, etenkin rasvojen käyttö. Bio1a ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 4. University of Mich,gan, Ann Arbor, USA Lisätietoja: riikka.kivela@likes.fi 58 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2C()7. Nämä samat tekijät voivat vaikuttaa siihen, että alhaisen suorituskyvyn rotilla aineenvaihduntasairauksien riski on lisääntynyt. AJASSA Riikka Kivelän (suluissa vasemmalle)tutkimus professori Heikki Kainulaisen tutkimusryhmässä voitti ensimmäisen palkinnon Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämässä Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2007 -kilpailussa. Britton 4, Heikki Kainulainen1,2 1. Tutkimuksessa selvitettiin perinnöllisen suorituskyvyn taustalla olevia lihasfysiologisia tekijöitä sekä sitä kuinka ne mahdollisesti voivat selittää alhaiseen suorituskykyyn liittyvää aineenvaihduntasairauksien riskiä. Kilpailuun osallistuneitten tutkimusten tiivistelmät ja päivien luennot löytyvät Liikuntalääketieteen Päivien materiaalisalkusta www.lts.fi VUODEN LIIKUNTALÄÄKETIETEENTUTKIMUS 2007: Alhainen aerobinen suorituskyky lisää riskiä sairastua aineenvaihduntasairauksiin R iikka Kivelän tutkimus professori Heikhi Kainulaisen tutkimusryhmässä antoi lisätietoa siitä, että alhainen aerobinen suorituskyky on yhteydessä lisääntyneeseen riskiin sairastua aineenvaihduntasairauksiin kuten metaboliseen oireyhtymään ja tyypin 2 diabetekseen. PERINNÖLLISEN FYYSISEN SUORITUSKYVYN TAUSTATEKIJÄT JA NIIDEN YHTEYS AINEENVAIHDUNTASAIRAUKSIEN RISKITEKIJÖIHIN Riikka Kivelä1,2, Maarit Lehti2, Mika Silvennolnent-s, Rita Rinnankoski1-2, MeriVuento1, Niina Mutanen1, Katri Pullinen 1, Tatja Purhonen 3, Hilkka Reunanen 3, Lauren G. Tämän tutkimuksen tulokset tuovat lisätietoa aineenvaihduntasairauksien taustalla oleviin tekijöihin ja mahdollisiin syntymekanismeihin. Ne voivat myös osaltaan selittää aiemmissa tutkimuksissa löydettyjä yhteyksiä fyysisen kunnon ja sairauksien välillä
Hankkeen ohjausryhmään kuuluvat Liikuntatieteellisestä Seurasta puheenjohtaja, emeritusprofessori Pauli Vuolle, pääsihteerit Ph.d. Tämän puutteen korjaaminen on tämän tutkimushankkeen keskeinen tavoite. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran ja Suomen Urheilumuseosäätiön kustantaman kolmivuotisen työn tuloksena syntynyt "Suomen urheiluja liikuntahistorian tutkimusbibliografia" (Koonnut Jyrki Talanen. Tieteen historia on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Ohjausryhmä toimii liikuntatieteiden teoreettisten ja metodologisten diskurssien asiantuntijana tukemassa hankkeen vastuullista tutkijaa. Samalla selvitetään liikuntatieteiden syntyä, kehitystä sekä eriytymistä koskevia kysymyksiä ja pohditaan liikuntatieteiden identiteettiä. Puutteen korjaaminen Liikuntatieteellisen Seuran ja Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan toimesta käynnistettiin syksyllä 2006 yhteinen tutkimushanke "Liikunta tieteellisenä toimintana: Liikuntatieteiden synty ja kehitys Suomessa." Hankkeen keskeiset toteuttajat ovat Liikuntatieteellinen Seura ja Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunta. Keskinen ja filosofian tohtori Joel Juppi; liikuntaja terveystieteiden tiedekunnasta professori Hannu Itkonen, dosentti, yliassistentti Kalervo Ilmanen ja lehtori, liikuntatieteiden tohtori Mirja Hirvensalo; emeritusprofessori (historia) Antero Heikkinen Joensuun yliopistosta ja professori Seppo Hentilä (historia) Helsingin yliopistosta. Liikuntatieteellisen Seuran ja Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan käynnistämä tutkimushanke pyrkii paikkaamaan tätä puutetta. Suomessa on julkaistu useita erinomaisia keskusjärjestö, liittoja lajihistorioita. Dosentti Heikki Roiko-Jokela Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselta toimii hankkeessa erikoistutkijana. T avoitteena on liikuntatieteiden oppihistorian ja identiteetin kirjoittaminen: kansallisen liikuntatieteellisen toiminnan kokonaisvaltainen analyysi, joka tarjoaa tapahtuneelle kehitykselle historiallista perspektiiviä sekä toimii alan tutkijakoulutuksen, tiedepoliittisen suunnittelun ja keskustelun virittäjänä ja rikastuttajana. Toimituskunta Erkki Vasara, Kenth Sjöblom, Vesa Tikander, Ossi Viita. Historiatieteen näkökulmasta kyse on metodisesti oppihistoriasta, tieteenhistoriasta, jossa selvitetään, miten käsitys tieteellisyydestä on tutkirnusajanjaksolla muodostunut ja muuttunut. Myös Ii i ku ntatieteel lis en tutkimuksen ja yhteiskunnallisen kysynnän välinen vuorovaikutus on tutkimuksen kohteena: millainen on ollut rajapinta tieteellisen, teoreettisen tutkimuksen ja käytännön tarpeiden välillä. Näin hankkeessa yhdistyvät teeman mukaisesti sekä historian että liikuntatieteiden tieteenalojen tuntemus. AJASSA Teksti: HEIKKI ROIKO-JOKELA Liikunta tieteellisenä toimintana Suomalaista liikuntaja urheiluhistoriaa on viime vuosikymmenien aikana tutkittu menestyksellisesti useista eri näkökulmista. Tähän liittyvät kysymykset liikuntatieteellisen tutkimuksen tiedon välityksestä ja tieteen seuraamisesta kansainvälisellä ja kansallisella tasolla sekä liikuntatieteiden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnista eli miten tuotettu tieto on vaikuttanut yhteiskunnassa. Seurantaryhmään kuuluvat liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan dekaani Lasse Kannas sekä tiedekunnan laitosten johtajat. Kari L. Liikuntaja urheiluhistoriallisen tutkimuksen historian tarkastelu osoittaa, että 1970-luvulta lähtenyt pyrkimys lisätä alan tieteellisellä pohjalla olevaa tutkimustietoa on kantanut tulosta. Tieteenhistoria LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/2007 59. Kokonaisvaltainen analyysi Tutkimuksessa kartoitetaan ja analysoidaan liikuntatieteidemme olemusta, kansallista ja kansainvälistä vuorovaikutusta, tutkimustraditioita ja -käytäntöjä sekä niiden syntyyn ja kehitykseen vaikuttaneita tieteenfilosofisia ja historiallis-yhteiskunnallisia tekijöitä 1960-luvulta 2000-luvulle. Aihepiiristä on valmistunut myös väitöskirjoja. Jyväskylä 2006) osoittaa kuitenkin myös, että liikuntatieteiden tieteen historia odottaa edelleen kirjoittajaa/kirjoittajia
Ota yhteyttä! Tutkimuksen menestyksellinen toteuttaminen edellyttää julkisen asiakirja-aineiston ja sitä vastaavan materiaalin ohella myös liikunnan tieteellisessä toiminnassa aktiivisesti mukana olleiden henkilöiden omakohtaisten kokemusten, mielipiteiden ja näkemysten huomioimista. sisältää teorioiden historian mutta myös sen, miten tieteellistä tietoa on hankittu, miten sitä on käytetty, millainen tieto on ollut "tieteellistä" ja millä perusteilla. Haastattelut, sähköisesti välitetyt tiedonannot tai kirjallinen aineisto ovat tervetulleita. Tutkimushanke jakautuu seitsemään osa-alueeseen: 1) liikuntatieteiden olemus 2) liikuntatieteiden hallinto ja tiedepolitiikka 3) tutkimusta tekevät laitokset ja yhteisöt 4) tutkimuksen kehitys liikuntatieteen aloilla 5) tiedonvälitys 6) kansainväliset yhteydet 7) liikuntatieteellinen koulutus Tutkimuksen painopiste on analysoida liikuntatieteellisen tutkimuksen eriytymistä perustieteistä ja kehittymistä itsenäiseksi tieteenalaksi. Kansainvälisyys ja kansainvälinen yhteistyö ovat olennainen edellytys tieteelliselle tutkimukselle, joten myös näiden osaalueiden kehitys on selvityksen kohteena. Viime aikoina uusia tutkimuslinjoja ovat olleet myös liikunnan ja henkisen hyvinvoinnin yhteydet ja aterian jälkeiseen ns. 60 LIIKUNTA & TIEDE 44•612007. UKK-instituutin edellinen johtaja, dosentti Mikael Fogelholm siirtyi syyskuussa Suomen Akatemiaan terveyden tutkimuksen johtajaksi. Tutkimuskohteena on liikuntatiede sekä perustutkimuksena että soveltavana tutkimuksena. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on ollut elintapojen vaikutus uusien sydänja verisuonisairauksien riskitekijöihin. Suomen Olympiakomitean ylilääkärinä Tommi Vasankari toimii Pekingin olympialaisiin päättyvän olympiadin ajan. postprandiaalitilaan vaikuttaminen. yli kymmenen vuotta Suomen Urheiluopiston lääkäriaseman johtajana Vierumäellä. Tutkimustyössään professori Vasankari on viime aikoina keskittynyt suurelta osin liikunnan ja ravitsemuksen terveysvaikutusten tarkempaan selvittämiseen. Tärkeää on selvittää ihmisten ajatukset asioista ja ilmiöistä. Hän toimi UKKinstituutin johtajana vuodesta 2001 alkaen. Tavoitteena on, että hankkeen osa-alueista laaditaan itsenäisiä tutkielmia ja vuoden 2010 loppuun mennessä valmistuu tieteellisellä pohjalla olevan kokonaisesityksen käsikirjoitus. Tutkimus ja koulutus kuuluvat erottamattomasti yhteen: tieteellinen jatkokoulutus ei ole mahdollista ilman korkeatasoista tutkimustoimintaa; toisaalta uusia tutkimustuloksia välitetään jo perusopetuksen tasolla. Urho Kekkosen Kuntoinstituuttisäätiön hallituksen puheenjohtaja, Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puskan mielestä UKK-instituutin vahvaa asemaa terveysliikunnan alalla kuvastaa se, että hakijajoukko oli erittäin korkeatasoinen. HEIKKI ROIKO-JOKELA Dosentti, lehtori (vs.) Historian ja etnologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: roiko@campus.jyu.fi TOMMI VASAN KARI UKK-INSTITUUTIN JOHTAJAKSI L ääketieteen tohtori Tommi Vasankari on valittu UKK-instituutin uudeksi johtajaksi joulukuun alusta alkaen. Odotan suurella mielenkiinnolla yhteistyötä laitoksen osaavan henkilökunnan kanssa. Siksi toivonkin, että henkilöt, jotka voivat edesauttaa tutkimusta ja joilla on ajallista perspektiiviä liikunnan tieteen historian kehitykseen, ottaisivat yhteyttä allekirjoittaneeseen. Tältä osin kyse on kokemushistoriasta eli miten ihmiset ovat kokeneet tieteellisyyden käsitteen. Hankkeen aineiston keräys ja analysointi on aloitettu. Osaltani pyrin edelleen vahvistamaan UKK-instituutin asemaa terveysliikunnan valtakunnallisena osaamiskeskuksena, toteaa professori Vasankari uudesta tehtävästään. Tommi Vasankarilla on laaja kokemus liikunnan kentältä terveysliikunnasta urheiluun, hän on toiminut mm. UKK-instituutti on kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä liikunnan ja terveyden edistämisen tutkimusja asiantuntijataho. Hallitus uskoo, että UKK-instituutin tärkeä työ terveysliikunnan edistäjänä jatkuu nyt hyvin professori Vasan karin johdolla, sanoo pääjohtaja Puska
Osa kurssilaisista osallistui Lapin leirikouluviikolle. AJASSA Teksti ja kuvat: ERWIN BORREMANS, VIRPI REMAHL Luonnossa,yhdessä! Seikkailuviikko Lapin erämaassa erityistukea tarvitseville nuorille näytti, että vaativammissakin olosuhteissa retkeilystä voi löytää uusia ulottuvuuksia. Kevään 2007 leirikouluviikolle huhtikuussa osallistui 7 noin 20-vuotiasta opiskelijaa neljästä eri koulusta. Erävaeltaja-kurssi oli valmistavaa koulutusta leiriviikolle. Se sisältää tietoja mm. Leiri antaa mahdollisuuden kokeilla omia rajojaan ja oppia uusia ulottuvuuksia itsestään. Kurssilla on opiskeltu erävaeltajan tietopaketti. Kurssilla on opiskeltu erävaeltajan tietopaketti. Lisäksi kurssiin kuului monipuolinen talviliikunnan opetusjakso, jossa harjoiteltiin hiihtoa, potkukelkkailua, lumikenkäilyä, luistelua ja avantouintia. Mukana oli nuoria, joilla oli erilaisia erityisen tuen tarpeita: oppimisvaikeuksia, kommunikaation Ja ymmärtämisen vaikeuksia sekä kehitysvammaisia että liikkumisesteisiä nuoria. Tärkeätä on testata välineitä ja löytää yksilölliset ratkaisut jokaiselle liikkujalle. Kaikki mukaan toimintaa ja välineitä soveltamalla Lähtökohtana on, että kaikki toiminta ja välineet sovelletaan liikkujan mukaan. Leiriviikon tavoitteena on myös innostaa nuoria elinikäisen liikunnallisen harrastuksen pariin. Tutut asiat esille uudessa oppimisympäristössä Leirikoulu viikon ohjelma sisältää joukon aktiviteetteja erilaisissa oppimisympäristöissä, jotka antavat leiriläisille kokemuksia sekä fyysisesti että kasvatuksellisesti ja edellyttävät erilaisten taitojen käyttöä ja oppimista. LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 61. Talvihauskaa ja onnistumisen kokemuksia Viikon tavoitteena on oppia liikkumaan luonnossa talvella, harjoittaa motorisia taitoja, kuten tasapainoa, kehonhallintaa, koordinaatiota, jne., kohottaa fyysistä kuntoa, saada aistielämyksiä ja rohkeutta liikkumiseen ja toimimiseen erilaisissa ympäristöissä. Lähiyrnpäristo tulee harjoittelun myötä tutuksi ja kynnys lähteä vapaa-ajalla harrastamaan madaltuu, kun ympäristö ja välineet ovat ennestään tuttuja. Opiskelijat ovat osallistuneet koulussa erävaeltajakurssille. retkeilystä ja ensiavusta, varusteista, Lapin kulttuurista, suunnistuksesta ja maastossa liikkumisesta. P ääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla toimiva Keskuspuiston Ammattiopisto (KPAO) on järjestänyt kahden vuoden ajan leirikouluja Lapin erämaassa Tunturikeskus Kiilopäällä yhteistyössä Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu ry:n (SKLU) ja Suomen Ladun kanssa. retkeilystä ja ensiavusta, varusteista, Lapin kulttuurista, suunnistuksesta ja maastossa liikkumisesta. Suotuisaan oppimisympäristöön leiriviikolla kuuluvat kauniit tunturimaisemat, motivoiva ympäristö ihmisineen, erähenkinen ilmapiiri ja toimintaan 1 . Se sisältää tietoja mm. Leiriläisten kanssa käydään läpi asioita, kuten turvallisuus, päivärepun pakkaus, ensiapu ja pelkojen tunnistaminen ja kohtaaminen (esimerkiksi mäenlaskussa tai yöretkessä). Oppimisen takuuna on, että näitä asioita käsitellään ennen leiriä. l Opiskelijat ovat osallistuneet koulussa erävaeltajakurssille
Hölsömäki, H., Kuutamo, 0. taidon oppimisen herkkyyskaudet jäädä käyttämättä esim. (tcim.). Talviliikuntaa kaikille soveltavan talviliikunnan käsikirja. mintaa soveltamalla opiskelijat pystyvät toimimaan "vaeltajan paratiisissa" kuten moni vanha Lapinkävijä. syiden takia. 2007. Kannustava palaute ja positiivisen oppimisilmapiirin luominen on jokaisen ohjaajan tärkein kaveri. Tulevaisuutta silmällä pitäen esteettömyysasiat tulisikin huomioida nykyistä paremmin Kiilopäällä ja muissakin Lapin hiihtoja retkeilykeskuksissa. jelman ja seikkailun välillä. pitkäjänteisyyttä, positiivista asennetta, ennakkoluulottomuutta, hyvää motivaatiota, rohkeutta ja luovaa mielikuvitusta kokeilla erilaisia ratkaisuja. Myöhemmällä iällä taitojen oppiminen vie entistä enemmän aikaa. Se edellyttää ohjaajilla Positiivisen oppimisilmapiirin merkitys taitojen oppimisessa. Edita. Leirikouluviikon jälkeen tehdään myös leirikouluvideo, joka käydään opiskelijoiden, vanhempien ja tukihenkilöiden kanssa läpi. Helsinki. Oppimisprosessi jatkuu leirikouluviikon jälkeen Viikon aikana kuvataan ja videoidaan paljon. 2006. Esimerkiksi riittävä valaistus, loivat luiskat, saunatiloissa kaiteet ja suihkutuolit toisivat turvallisuutta ja lisäisivät liikkujien omatoimisuutta. Suotuisassa oppimisympäristössä opiskelijoiden hiihtotekniikka kehittyy päivä päivältä, hiihtovauhti nopeutuu, kaatumiset vähenevät, virheistä opitaan ja suoritusvarmuus lisääntyy. (toim 1 2003. Osa kuvista ja videoista katsotaan jo heti paikan päällä, jolloin opiskelijat saavat välittömän palautteen päivän ja viikon tapahtumista. keskuspuisto.net www.keskuspuisto.net www.sklu.fi www.solia.info KIRJALLISUUS: Artikkelit KPAO:n toimintakertomuksesta Huovinen, T. Ympäristö huomioiden, apuvälineitä käyttämällä ja toimintaa soveltamalla opiskelijat pystyvät toimimaan "vaeltajan paratiisissa" kuten moni vanha Lapinkävijä. Ympäristö huomioiden, apuvälineitä käyttämällä ja toi62 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /2007. Leiriviikko ja sitä edeltävä valmistautuminen on intensiivinen oppimisprosessi. Ohjaajien rooli on löytää tasapaino turvallisen ohLiukkonen, J. Kysymys on usein hyvin pienistä asioista. sopivat ja soveltuvat välineet. Leiriviikon aikana hiihtotunteja kertyy jopa 30 tuntia. Helsinki. Tukihenkilöt ovat leirin jälkeen avainasemassa erityistukea tarvitsevan nuoren hiihto ja talviliikuntaharrastuksen jatkamisen mahdollistajina. Seikkailua turvallisesti Esteettömyys ja saavutettavuus Tunturikeskus Kiilopää ei ole täysin esteetön. Erityistukea tarvitsevilla nuorilla saattavat ns. Yritämme antaa onnistumisen iloisia kokemuksia minä teen osaan pystyn onnistun' Harjoitus tekee mestarin Leiriviikon toteutuksen pohjana on tehtäväsuuntautunut oppimisilmasto (Liukkonen, 2007), jossa kunkin leiriläisten taitojen oppimisen tavoitteita määritellään yksilöllisten edellytysten mukaisesti. Taidon oppimisen seminaari aineisto 13 5.2007). ERWIN BORREMANS Erityisfysioterapeutti, MSc., Keskuspuiston Ammattiopisto, Helsinki Sähköposti: Erwin.Borremans@keskuspuisto.net VIRPI REMAHL Liikunnanopettaja, Lo AMK, Pajulahti Sähköposti: virpi.remahl@pajulahti.fi Lisätietoja: Laajempi leirikoulun toimintakertomus ja Kiilopään leiri Cd-rom(ilmestyy keväälle 2008), saattavilla www. Edita. kehityksen viivästymien, ympäristötekijöiden, tms. Soveltavan liikunnan apuvälineet
Teksti: ALEXANDER HOLTHOER JA ESA ROVIO Sitä ei löydä ellei sitä etsi. Riippuvuuksien syntyjä on jo syviä piirtoja myöten tutkittu päihdepolitiikan tueksi. Näyttää siltä, että ohjeilla, säännöillä ja suosituksilla tullaan ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä edelleenkin. Pahin katalysaattori on pysyvä kiireen, vaatimusten ja kilpailun ilmapiiri, joka nakertaa suojaavia sosiaalisia verkkoja. Toimineeko tämä malli edelleen liikuntaan kannustamisessa ja terveellisten ruokailutapojen synnyttämisessä 7 Tarvitaan vain riittävästi panoksia nykyisiin järjestelmiin heti kun saadaan vakavammat ongelmat kuten vanhustenhuolto, sairaudenhoito ja sosiaalisiin ongelmiin reagointi ensin ratkaistua vaikka yksi kerrallaan. Roviolla on paikka keskustelulle. Ilmiö on yksilölle näkymätön ja yksittäisten tieteenalojen havaintorajojen äärilaidoilla. M iksi Jeppe juo, Heikki hakkaa ja Leena löhoää. Siinä tapauksessa ongelmat sosiaalisten häiriöiden nousu, lasten oireilu, kasvavat terveyserot, fyysisen jaksamisen heikkeneminen ja elämäntapasairauksien muuttuvat maisemat juontuvat yhteiskuntaa syvällisesti läpäisevistä yhteisistä nimittäjistä. Tapa ratkaista kukin ilmenevä ongelma omassa hallintokunnassaan, terveys-, sivistyssektorilla tai taloushallinnossa, ei ehkä riitä. Voit haastaa muut keskusteluun täll.ä palstalla. Miksi tieto, ymmärrys ja tarjotut mahdollisuudet eivät käännä elämäntapasairauksien murheellista kehityskäyrää 7 Asetamme suuria toiveita ihmisten oman vastuun lisäämiselle ja omaehtoisen toimintaan kannustamiselle. Kysymys on globaalista ilmaston lämpenemisestä ihmisessä. Tavoitteena on liikuntakulttuurin epäkohtien korjaaminen. Kerro, mitä epäkohtia haluat jakaa, ja mistä haluat herättää keskustelua lukijoidemme kanssa. Siirtyminen kiireeseen ja muutoksiin ja liikkumattomuuteen on tapahtunut nopeasti. Sitä ei löydä ellei sitä etsi 7 Ilmiö kumuloituu yli sukupolvien eikä jokaisen ihmislapsen tie alakaan puhtaalta pöydältä, tasaveroisena vanhempiinsa ja isovanhempiinsa, vaan isien ja äitien synnit ja huolet kertautuvat. Entä milloin otetaan kovemmat lainsäädännölliset otteet käyttöön. Päättäjien keskustelu elämäntapasairauksista, lihavuudesta ja liikkumattomuudesta on ollut kapeaalaista ja varovaista. Miksi liikuntaa tai pikemminkin vähäistä liikuntaa tarkastellaan edelleen vain Turmiolan Tommin perspektiiveistä. Vai olisiko niin, että ihminen on paitsi ominaisuuksiensa ja diagnosoitavien sairauksiensa myös käyttäytymisensä ja ihmissuhteidensa synteesi. Keskustelua on herättämässä LTS:n tutkimusja julkaisupäällikkö Esa Rovio esa.rovio@lts.fi. Eivätkö he tiedä ja ymmärrä, että se on väärin ja me kaikki joudumme maksamaan vaurioiden korjaamisesta. LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 63. Ihmisissä ja ympäristössä tapahtuvat muutokset kulkevat edellä, päättäjät ja päätökset laahaavat perässä
Lähemmin tarkasteltuna ja Liikuntapoliittisten neuvottelupäivien "Liikkumattomuus" -teernaa muistellen voidaan kuitenkin todeta, että vähäisen liikunnan ja liikkumattomuuden vastainen toiminta on ollut kaikkea muuta kuin menestystarina niinäkin vuosikymmeninä, jolloin suhteellinen resursointi oli avokätisempää. Väestön liikuntakäyttäytymisen ohjaamiseen tarjotaan joka käänteessä deskriptiivisen tiedon varassa tehtyjä johtopäätöksiä. POHDITTUA Teksti: ALEXANDER HOLTHOER LIIKKUMATTOMUUS SYY LIHAVUUTEEN VAI OIRE YHTEISKUNNALLISESTA KUORMASTA. Jospa liikkumisen vähyys ei ole lihavuuden tai elämäntapasairauksien synnyn ensisijainen syy vaan rinnakkainen oire, peräisin samasta alkulähteestä kuin muutkin elämäntapasairaudet ja sosiaaliset häiriöt. • Miten laajalla ja pitkäkestoisella kulttuurivaikutuksella on ajauduttu tähän ja miten tästä peruutetaan ulos. • Vahva usko kulttuurisen vaikuttamisen mahdollisuuksiin osaoptimoinnilla. Motiivini on lähes ahdistuksenomainen tuska liikunta-asiain kehityksen kulusta sekä päätöksenteossa että kenttätoiminnassa. Liikkumattomuuden ongelman vapaa analyysi uu64 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /2flJ7. Montako euroa maksaa siis puoli tuntia lisää rasittumista per viikko. Löytyy runsaasti aloitteita, paikallisia interventioita mutta todella vähän villoja, mikäli tavoitteena on ollut kehityksen jarruttaminen, pysäyttäminen saatikka kääntäminen. K irjoitan tämän tekstin tietoisena hyppivåstä kulustani heikoilla jäillä ja vierailla alueilla. Liikkumattomuuden torjuminen näyttäisi perustuvan viiteen kulmakiveen: • Yksilön liikkumista puoltavien perusteiden lisääminen/vahvistaminen valistuksen ja tiedotuksen kautta. Mahdollisesti esittämäni kritiikki kohdistuu asiaan, ei henkilöihin. Ajatuksiani voi vapaasti upottaa. • Onko puitteilla lopulta merkitystä, jos halu liikkua karkaa 7 • Onko kyseessä pelkkä viivytystaistelu, jos ornaehtoisuutta ei saavuteta vähiten liikkuvista ryhmistä. Elokuiset Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät jättivät ristiriitaisen tunteen uskovaisten herätysjuhlasta, jossa ilmeisesti vanhan työkalupakin uudelleen viritys on ainoa tarjottu keino kansanterveyden haasteiden kohtaamiseen. Syy-seuraussuhteet, korrelaatiot ja yhteisvaihtelu menevät suloisesti sekaisin "koska vähätuloiset liikkuvat vähemmän, niin tulojen kasvattaminen lisää liikuntaa". Liikkumattomuuden näkövinkkelistä edellä kirjatut kulmakivet näyttäytyvät seuraavasti: • Kaikkien aikojen tietotulvasta huolimatta joidenkin yksilöiden liikkumisvietti heikkenee ja erot kasvavat • Miten pitkälle liikkumisen "helpotuttarnisessa" on mentävä, jotta kriittiset väestöryhmät saavutetaan. Olen ensisijaisesti liikuntafysiologi ja siten monet tämän aiheen alle haalimani tieteenalat ovat minulla korkeintaan kevyesti omaksuttuja, joskaan ei aina edes ymmärrettyjä. Vatsanpohjan tuntu on aito pelko käänteiden kiihtyvästä muuttumisesta vielä huonommiksi itse fyysisen liikunnan osalta huolimatta yksittäisistä valon pilkahduksista. Liikkumattomuuden ongelman analyysi uusilla lähestymistavoilla loistaa vielä poissaolollaan. • Liikuntatarjonnan saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen. • Liikkumisen sisältöjen miellyttävyyden ja helppouden kuvan vahvistaminen karsimalla kilpailuelementtejä, rasitustasoja ja ajankäyttövaateita. Yksittäiset pääskyt ovat ennustaneet kevään tuloa liian pitkään. • Omaehtoisuuden saavuttaminen "Kunhan vain meidän XXX-toimintaan osoitetaan riittävästi resursseja ja YYY ryhtyy yhteistyöhön, niin taas hoidamme asiat kuntoon". Tässä artikkelissa pohdin liikunnasta luopumisen etiologiaa Teksti on lähempänä perusteltua mielipidettä kuin tieteellistä teoriaa, mutta yritän ylläpitää edes ohutta punaista, tieteellistä lankaa
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen useasti törmännyt siihen, ettei rasitusta siedetä. Outoja välähdyksiä ... Suuresta joukosta erottui kolmannes, joka koki marssin aikana kumuloituvaa rasitusta, lämpöä, kylmää, janoa, nälkää .... Tällainen johtaa vääjääm ättä priorisointiin ja keskustelu typistyy resurssikiistaksi. Li ikkum isen tarkastelu vain kaloritasapainon tiim oilta jättää m yös huom iotta eläm änt apojen ja elinym päristöjen katveesta löytyv iä m uita m ahdollisuuksia. Jospa liikunnan vähyy s ei ole lihavuuden tai eläm äntapasaira uksien synnyn ensisijainen syy vaan rinnakkainen oire, peräisin sam asta alkulähteestä kuin m uutkin eläm änt apasaira udet ja sosiaaliset häiriöt. Keskitym m e edelleen ongelm akeskeiseen ra tkaisujen etsintään koska asiahan on sel vä ... eikä edes palautunut taukojen aikana vaikka rasitukset tosiasiallisesti olivat heidän kuntoonsa nähden varsin kevyitä. tai masennus ja samanaikainen tai seurauksena alkava liikunnan väheneminen kiihdyttää ilmiöitä. Yhtälailla Opetushallituksen selvittäessä liikunnanopetuksen laatua vuosina 19982003 näkyi huomattavan suuri lasku yläasteikäisten lasten viivajuoksutestien tuloksissa se mikä viisi vuotta aiemmin oli ollut keskiarvo oli nyt parhaimmin suoTERVEYDEN EDISTÄMINEN KUVA 1. Mihin joukkoon liikuntakäyttäytymiseen vaikuttaminen sijoitetaan ja millä varustuksella. Näkem ys ongel m an laadusta m äärittää sen tärkeyden lukuisten yhteiskunnallisten ongel m ien vyy hdessä; väkivalta, huostaanoto t, tasa-arvo, oppim ishäiriöt. Kut en kuvassa 1 on esitetty ra jallisten resur ssien piirissä terveyden edistäm inen ei koskaan ohita saira uden ennaltaehkäisyä tai varhaista puuttum ista ongel m akeskeisessä lähestym istavassa. Samalla osallistuja luokiteltiin fyysisen suorituskyvyn ja hänen alkumotivaationsa perusteella. tai makean himo ... Suorituskyvyn tarkka mittaaminen ja määrittely laboratorio-olosuhteissa rajautuu aina viimeistään subjektiiviseen maksimiin. Täm än päätel m än vaara unohtuu. Jospa ensin tulee unihäiriö ... Li ikkum isella lihavuus saadaan kur iin ja viim e kädessä vastuussa ovat kasvattajat ja yksilöt itse. Li ikunnan edistäm inen jout aa aika lähelle häntää tässä jonossa, etenkin jos katsotaan että kyseessä on perheiden ja yksilöiden vastuulle viim ekädessä lankeava asia. Hapenottokyvyn, voiman tai sykkeen mittareilla emme selitä suorituksen välisiä eroja yksilötasolla. silla lähestym istavoilla ja instansseilla, riittävällä m onim uotoisuuden näkym ällä loistaa viel ä poissaolollaan. Se ei kuitenkaan vielä ole riittävä peru ste johtopäätökselle, että näiden heikkeneminen johtuisi ensisijaisesti liikunnan vähenemisestä. Sairauden ennaltaehkäisy tullaan resursoimaan varoista, jotka terveyden edistämisen rakenteiden syntyminen vaatii, ellei toisin päätetä. Toisaalta liikunnalla tuskin olisi asem aa laisinkaan, ellei sen puute aiheuttaisi niin m onta terveyshaittaa. LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/°2007 65. Tieto siitä, että fyy sinen rasitus parantaa kuntoa, vähentää painoa ja kohent aa terveyttä on tosi. Varusmiesten marssikoulutusjärjestelmää vuosituhannen vaihteessa suunniteltaessa keräsimme subjektiivisia arvioita rasittumisesta kevyiden marssisuoristusten aikana sadoilta varusmiehiltä. Terveyden edistäminen on rakenne ja tila. Tämän ryhmän jäsenet eivät poikenneet muista valmistautumisessa, alkumotivaatiossa, suorituskyvyltään, ruumiinrakenteeltaan tai liikunnan harrastuneisuudeltaan, mutta kokivat kaikki marssin ja myös seuraavien päivien palautumisen aikaiset tuntemukset huomattavasti voimakkaimpina kun muu joukko. tai liika syöminen ... Rasituksen siedon taustalla on edelleen kytkemättömiä lankoja psykologian ja biokemian välillä. Tällöin liikkumisen palauttaminen tai jo liikkumattomien väestöryhmien innostaminen ei täytä terveyden edistämisen kriteerejä
Toisena vuonna naishakijoiden keskimääräinen maksimisuoritus testissä heikkeni 26% ja miehillä 12%. Vika ei olisi ensisijaisesti ulkoisten tekijöiden asettelussa, henkilön motivaatiossa vaan rasittumisen sisäisen kokemuksen muuntumisessa. Fysiologisesti voimme mitata yksittäisiä vasteita, mutta subjektiiviset ja verbaaliset menetelmät hukkuvat absoluuttisissa arvioissa. Arkisimpia esimerkkejä ovat raskaana olevien naisten mielihalut ja käyttäytymisemme stressaantuneena kuuma/ kylmä, maut, hajut muuttuvat. "Paljonko syke nousee rakkauden määrällä X7" Elimistön fysiologinen tila viestittyy kuitenkin aistimusten myötä mieleen ja tietoisuuteen. Tuloksilla, joilla nyt juostaan kärki kaartissa suurissakin juoksutapahtumissa, sijoittauduttiin 1980-luvun alussa parinsadan ensimmäisen maaliintulijan joukkoon. Kumpanakin vuonna testi tilanne, -ajoitus, hakijajoukon demografia, kirjallinen pärjääminen ja lajitausta olivat muuttumattomia. Tämä muutos onjo niin pieni, että mittaamisen ulkopuolelle sijoittuvat, yksilössä havaitsemattomat muutokset voivat sosiaalisen verkon vahvistuksen kautta aiheuttaa tämän suuruisen muutoksen våestötasolla. Arvaukseni on, että Puolustusvoimien Cooperin testissä jo pitkään havaitut suuret heikkenemiset näyttäytyisivät vielä rajuimpina, jos testi olisi progressiivinen, pitkäkestoisempi tai matalatehoisempi. Pelkästään sadan kalorin päivämuutos aiheuttaa vuositasolla viiden kilon lisän massaan. Jos ongelma käännettäisiinkin toisin. Laji valinnat kuormittavat elimistöä eri tavoin ja aiheuttavat erillisiä tuntemuksia. Borgin asteikko. Muutos oli pienelläkin joukolla tilastollisesti erittäin merkitsevä ja liian raju kuvastaakseen hakijakohortin fyysisen suorituskyvyn romahdusta vuoden sisällä. 12-13 .1~:16 17-19 20 Hyvin kevyt Kevyt Kohtalainen ••••••••• Bf!~kas Hyvin raskas Maksimaalinen KUVA 2: Koetun kuormittumisen asteikko huonokuntoisilla ja hyväkuntoisilla. Kysymättä jää, miksei lapsen valinnoissa voiman, nopeuden, taidon ja kestävyyden osalta voisi olla biologinen tausta. Se on totta, jos siltä tuntuu. Pienenä arjen esimerkkinä on lapsen liikuntakäyttäytyminen tilanteessa, jossa hänellä on vielä diagnosoimaton astma. Tällöin valistuksen, sivistyksen ja tietoisuuden keinot ovat parhaimmillaankin rajalliset. Liikunnan tietoiset muodot arkiliikunnasta urheiluun saattavat sittenkin olla toissijaista tai kompensoivaa energiankulutusta. -ARKN.,ilff/JNNA(,I • • KYNNYS • • • • • • •• • •• • •• • •• •l,JRHfi/1.UN KYNNYS . Suomalaisen kestävyysjuoksun tilastojen muuttuminen kahdessakymmenessä vuodessa on aivan liian raju normaalien harjoitelleiden miesten osalta ollakseen puhtaasti fysiologiseen suorituskykyyn liittyvää. Nämä tuntemukset kuuluvat elimistön toiminnallisen tasapainon ylläpitoon ja säätelevät myös toiminnan toteutumisen todennäköisyyttä. Yksilöllinen rasituksen kokeminen ei välttämättä ole yhdenmukaisessa suhteessa fyysiseen suorituskykyyn ja rasituksen määrään. Näinä vuosina viivajuoksutestiä käytettiin osana pääsykokeita motivoivan rakenteen ja vakioitavuuden takia. Aistimukset on analysoitava, priorisoitava ja kytkettävä 66 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /2007. Tuntemukset muutoksessa Meillä ei ole perusteita olettaa, että yksilön tai edes väestön tasolla halut, aistimukset ja tuntemukset olisivat vakaita ja muuttumattomia elämän kaarella, eri tilanteissa saatikka sukupolvien välillä. Jäljelle jäävät tietoiset motivaatioon liittyvät tai tiedostamattomat rasituksen kokemista säätelevät tekijät. Mittaus tosin tarjoaa rajallisesti keinoja arviointiin. Kansallisilla hölkkätasoilla harjoittelijoiden määrä on laskenut, harjoittelun määrä vähemmän, mutta tulostaso aivan uskomattoman paljon. En usko tämän harjoittelevan joukon fyysisen suorituskyvyn laskuun, mutta kuormituksen sieto saattaa olla muuttunut. Jos aerobisen rasittumisen epämiellyttävyys ylittää endorfiinien tai sosiaalisen palkitsevuuden se jää tekemättä. Tiedämme jo, että psyykkinen tila näkyy makeanhimossa miksi ei myös liikunnan "fysiologisessa kysynnässä", rasituksen kernosensitiivisyydessä. Suurimpien muutosten näkyminen progressiivisissa tai pitkäkestoisissa suorituksissa on erikoinen piirre. Fyysinen toiminta on tärkein energiatasapainoa ylläpitävä muuttuja. vuosikymmenen kestoinen romahdus kuitataan kevyesti muiden liikuntamuotojen nousulla. Ei suorituskyvystä, ei kunnosta, ei motivaatiosta vaan tunteesta, joka nousee rasittumisen myötä. Kestävyystyyppisen lajiharrastamisen parin viime Huonokuntoiset Hyväkuntoiset Hyvin kevyt Kevyt Kohtalainen Raskas Hyvin raskas Maksimaalinen <10 10-11 l2'.-l3 ..... .. Professori Timothy Noakesin teoria rasitusta säätelevästä keskushermostollisesta suojatekijästä saa toisen vivahteen. Tietoisen liikkumisen oheen tulee vielä tiedostamaton spontaaniliikunta, jota säädellään autonomisesti. riutuneen neljänneksen rajana 7 Osallistuin myös ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajakoulutuksen pääsykokeiden järjestelyihin vuosina 2006-2007. Kokeminen on kuitenkin liikunnan kynnys tai motivaattori. ~1Q .. Tietyt liikunnat jäävät vaistomaisesti vähemmälle. Liikunta tuntuu ihan oikeasti pahalta' Tämä tunne ei ole kipua, mutta riittävä spontaanin liikkeen pysäyttämiseksi. 10-11 ............ Liikkumattomuus ja tarpeettoman liikunnan välttäminen ovat luonnollisia, aikuistuvan nisäkkään tavoitetiloja
Liian nopeat muutokset Perinteisesti väestötasolla pitkään esiintyvät taudit tai ilmentymät kytketään joko perinnölliseen tai ympäristölliseen muutokseen. Tämä tukee hypoteesia stressin ja keskivanalolihavuuden sekä psyykkisen stressin ja sairastumisriskin yhteydestä. Ong, K.K et al. Henkilön X ilmoittama Borgin numero 11 onkin entisaikojen 9 samalla kuormalla vaikka todellinen suorituskyky ei olisi muuttunut. Roernrnichin tutkimukset kytkevät kroonisen stressin myös liikkumisessa ja syömistottumuksissa havaittaviin muutoksiin. On muutos meissä, meidän ympärillä vai meidän välillä 7 Seuraavassa esitän yksittäisiä tutkimustuloksia ja pyrin kutomaan punaista lankaa näiden väliin. Eva Jablonka (2004) kuvaa kokooma-artikkelissaan epigeneettisestä epidemiologiasta, miten nisäkkäiden käyttäytymismallien periytyrnisestä on osoituksia jopa useiden sukupolvien yli seurauksina vanhempien ja isovanhempien elinympäristöistä. Kaikki tarpeet eivät sovi nykyhetken elinoloihin. Onko nykyinen 24/7-yhteiskunta syytön lasten mieltymysten ja elämäntapojen syntyyn ja kehitykseen 7 Miksi heidän vanhemmillaan olisi ensisijainen vastuu suorittaa korjaavia toimenpiteitä. Roemmich, ]N, Wright, SM ja Epstein, LH (2002) raportoivat kroonista stressiä kokevien lasten lisäävän välipalojen syöntiä kuorrnitustilanteissa, kun reaktiivista stressiä kokevat lapset sitä vastoin vähensivät napostelua. ikävuoteen mennessä. (2007) raportoivat äitien kuukautisten alkamisajankohdan yhteyksistä tyttärien kasvukäyrien muotoon ja lihavoitumiseen. "Harrastan rasittavaa liikkumista edelleen" Halu on elimistön tapa saada tarpeensa tyydytettyä. Se mikä koettiin sopivaksi eilen, onkin muuttunut kuormittavaksi tänään ja liikkumisen kynnys nousee. ikävuoteen mennessä ja kasvoi tästä 2,5 kertaa ( +1.0%->+2.5%) nopeammin 18. Edelliseen yhteenvetoon lisättynä brittinuorten lihavoituminen ja liikkumisen muutokset voivat kytkeytyä kroonistuvaan stressiin. Halu voittaa aina pitkän päälle järjen. Jos kyseessä oli pelkkä painonnousu, tuo käyrä siirtyisi ylöspäin muuttamatta muotoaan. Diabetes on pandernia, jossa taudin esiintyvyys on kuusinkertaistunut yhden sukupolven aikana ja kyseessä on tarttumaton tauti. Asteikolla pyritään ilmaisemaan kokonaisvaltaista rasittumista numeroin ja usein suhteuttamaan tämä numero kuormitukseen. Mainitsemani havainnot ovat kuitenkin liian nopeita selittyäkseen ympäristön tai perinnöllisten ominaisuuksien muutoksilla. Suomen pitkäaikainen Kansanterveyslaitoksen Nuorten terveystapatutkimus 12-, 14-, 16ja 18-vuotiaiden lasten ylipainon kehityksestä saa mielenkiintoisen vivahteen kun sitä tarkastellaan muutoksina kohorteissa 12->18v ennemmin kuin ikäluokkina. Kaikki m otivaattorit, mukaan lukien liikkum isen vietit kilpailevat käyttäytymisen säädöstä. Askelmerkkejä liikkumisen vähenemisen hidastamiseksi ja uuden liikkumisen synnyttämiseksi: • Puhutaan liikkumisesta, ei liikunnasta. Lisäksi hoikilla, keskivartalolihavilla naisilla puuttui sopeutumiskyky uusiutuvissa stressitilanteissa eivätkä heidän kortisolitasonsa laskeneet. Liikkuminen kytketään ensisijaisesti biologiaan ja vasta toissijaisesti kulttuuriin. Keskivartalolihavuus yhdistyi suurempaan psyykkiseen haavoittuvuuteen ja kortisolin reaktiivisuureen. Epel, ES. Tahdolla ja halulla on eroja. Lihavien lasten kasvu käyrät poikkeavat ja ovat myös muuttumassa muodoltaan suhteessa käytettyihin kansainvälisiin ikäkohtaisiin EMI-rajoihin. Tämän siirtymän luonne olisi muuttumassa epigeneettisten, perimään sitomattomien tekijöiden vaikutuksesta. et al (2000) tutkimusten mukaan naiset, Joilla oli suurempi keskivartalolihavuus arvioivat laboratoriokokeita uhkaavammiksi, suoriutuivat heikommin ja raportoivat enemmän kroonista stressiä. Jos näin olisi miten tulisi suhtautua subjektiivisiin kyselyihin ihmisten liikuntatavoista ja -tehoista. Sen lisäksi että ylipainoisten tyttöjen osuus kaksinkertaistui vuosina 1995-1999 vrt 1977-1981 EMI-rajojen perusteella arvioitujen ylipainoisten tyttöjen osuus pieneni puolitoista kertaa (-2.2%->-3.2%) nopeammin 12-vuotiaista 16. Yksilöllisiä eroja ilmenee, mutta olisiko mahdollista että koko väestön tasolla tuo koettu rasitus olisi muuttumassa kuten kuvassa 2 esitetään. Johtopäätös Mcf.arthyn ja Epelin tuloksista olisi, että brittinuorten, etenkin tyttöjen psyykkinen haavoittuvuus, krooninen stressi ja sairastumisriskit kasvoivat vuosina 1977 -1997. Miellyttävä aistim us ja tunt emus säätävät vasteen käytökseen yksilön tarpeet ja fysiologiset resurssit huom ioiden. Pro fessori Gunnar Borg·in kehittämä subjektiivisen rasituksen asteikko on eräs laajimmin käytettyjä kokonaisvaltaisen kuorman mittaamisvälineitä. McCarthy, HD et al (2003) tutkimuksissa kehon painon ja keskivartalolihavuuden kasvusta brittinuorten keskuudessa vuosina 1977 -1997 ilmenee, että keskivartalolihavuuden määrä kasvoi noin puolitoista kertaa nopeammin kuin lihavuus EMI:n perusteella. Ihmisten halujen välillä on eroja. . Tulkintana olisi, että lasten painonnousu ja mahdollisesti liikuntakäyttäytyminen siirtyvät paitsi kasvatuksen myös perinnöllisten tekijöiden kautta. sopivan käyttäytym isen, kuten fyy sisen rasituksen aikaansaamiseksi. Jos kyseessä olisi vain elämäntapakysymys, käyrä olisi vaakatasoinen viiva ja sukupuolten välillä ei olisi eroja. Tällä hetkellä IsoBritanniassa lihavuuden kasvun epidemia on pahinta Euroopan tasolla. Nautinnon/epämiellyttävyyden määrä optim oi käyttäytym istä. Useimm iten rasittum isen epämiellyttävyy s jää liikunnan palkitsevuuden varjoon, mutta ent äs jos ... Näillä naisilla erittyi kortisolia merkittävästi enemmän ensimmäisessä stressitestissä. • Uusien suositusten, liikuntanimikkeiden tai inLIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 67. Roemmich, JN, Gurgol, CM ja Epstein, LH (2003) osoittivat myös kahdessa suorituskyvyltään tasaveroisessa lapsiryhmässä, että kroonista stressiä kokevat lapset valitsevat stressi tilan purkuun ennemmin jännittävän videon katselun kuin fyysisen rasittumisen. Isien ja äitien eletyt elämät heijastuvat lasten fysiologiaan
Tiedusteluihin vastaavat ohjelmajohtaja Elina Karvinen p. Ikäinstituutin koordinoimalle Voimaa vanhuuteen -ohjelmalle haetaan ulkoisen arvioinnin toteuttajaa. PLoS Medicine. ALEXANDER HOLTHOER Tutkimusja koulutuspäällikkö MET Suomi Sähköposti: alexander.holthoer@ saunalahti.fi LÄHTEITÄ Roemmich, JN, Gurgol, CM ja Epstein LH: lnfluence of an interpersonal laboratory stressor on vouths choice to be physically active. Vanhustyön tuntemus katsotaan eduksi. Väestön psykososiaalinen ja metabolinen jousto on käytetty lähes loppuun. Kuoreen teksti: "Arviointi". lssue 4, e132 68 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6 /2007. i~ ~ ~ ~ VOIMAA VANHUUTEEN Epel, ES., McEwen, B., Seeman, T., Matthews, K., Castellazzo, G., Brownell, K., Bell, J. • Rakennemuutos alkaa ylhäältä • Terveyden edistäminen alkaa jo ennen syntymää. • Li ikkum attom uutta tarkasteltakoon oireena yhtälailla kuin lihavuutta. McCarthy HD., Ellis SE., Cole TJ.: Central overweight and obesity in British youth aged 11-16 years: cross-sectional surveys of waist circumference. • Yksilön järkeen edelleen vetoam inen ei korvaa yhteiskunnallista m uuto sta. Psychosomatic medicine 62:623-632 2000. Omaehtoisuuden korostaminen vie vastuun alueelle, minne se ei kuulu. Arviointiin sisältyy myös uusintakyselyn toteuttaminen hankepaikkakuntien iäkkäiden terveysliikuntapalveluiden tilanteesta. Ohjelmaa ja hankkeita rahoittaa RAY. Lisätietoja ohjelmasta www. Lisäksi tarjouksessa tulee näkyä erittely mahdollisista lisätyötuntien hinnoista sekä muista matkaja muiden lisäkustannusten veloitusperusteista • tarjouksen voimassaoloaika Valinnassa painotetaan terveysliikunnan asiantuntemusta. Arviointi koskee ohjelman tavoitteiden toteutumista, ydintoimintoja, toimintaprosesseja ja vaikutuksia sekä toimintamallin toimivuutta. voimaa vanhuuteen. • Li ikkum attom uudessakin haettava syitä syv em m ältä kuin eläm äntavoista ja harr astuksista. terventioiden kehittäm isen sijaan olisi aika nähdä eläm än m onim uotoisuus. Tarjouksessa tulee olla: • arviointityön vastuuhenkilön CV ja tiedot mahdollisesta taustaorganisaatiosta • kuvaus arvioinnin toteutuksesta, henkilöresursseista, menetelmistä ja aikataulusta • referenssit aiemmasta arviointityöstä • kokonaishinta arvioinnista ja kuntiin tehtävästä uusintakyselystä arvonlisäveroineen ja selkeät hinnoitteluperusteet ja arvio työmäärästä. Arvioinnin voi tehdä yksittäinen henkilö tai työryhmä. Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa on tällä hetkellä kolmekymmentäviisi kolmivuotista sosiaalija terveysjärjestöjen toteuttamaa hanketta. Ong, KK, Northstone, K., Wells, JCK., Rubin, C., Ness, AR, Golding, J, Dunger, DB: Earlier Mother's Age at Menarche Predicts Rapid lnfancy Growth and Childhood Obesity. • Yhteiskunnan toimintakulttuuri makaa niin kuin petaa. • Li havuusongelm an ra tkaisu vain kaloritasapainon yhtälonä; ra vinnon, ym päristön ja om aehtoisen liikkum isen pohjalta on paradigm a, joka sitoo ongel m an ra tkaisun m ahdollisuudet yhteen linjaan. Jablonka, E (2004): Review Epigenetic epidemiology, International Journal of Epidemiology 2004;33 929-935. • Valistam inen ei ole viel ä vastu un ottam ista kanssaihm isestä. fi @ Ikäinstituutti ei--Jeysliik1; f::-~ '>t,,, _:ff ~(. • Vastu un ensisijainen rajaam inen nykyiselle terveydenhuollolle ja/tai liikuntajärjestelrnälle ei anna riittäviä lähtökohtia liikkumattomuuden yhteiskunnalliseen hallintaan. Arviointi alkaa keväällä 2008 ja päättyy viimeistään vuonna 2010. Se ei ole toimintaa vaan tila. 040 530 2603 (elina.karvinen@ikainst.fi) ja ohje/makoordinaattori Päivi Niemi p. April 2007, Volume 4. 040 596 8799 (paivi.niemi@ikainst.fi). • Liikkumattomuus/liikkuminen on yhteiskuntapoliittinen asia yhtä lailla kuin koulutus-, ympäristötai veropolitiikka. BMJ voi 326 2003. Julkinen tarjouskilpailu Voimaa vanhuuteen -ohjelman ulkoisesta arvioinnista Valtakunnallisen Voimaa vanhuuteen iäkkäiden terveysliikuntaohjelman (2005-2009) tavoitteena on edistää iäkkäiden kotona asuvien ihmisten toimintakykyisyyttä ja itsenäistä selviytymistä lisäämällä kohderyhmän lihasvoimaja tasapainosisältöistä liikuntatoimintaa. Obes Res, 2003;11 :1080-1097 Roemmich, JN, Wright, SM ja Epstein LH: Dietary restraint and Stress-induced snacking in youth Obes Res, 2002;10;1123. Tarjoukset pyydämme toimittamaan kirjallisena Ikäinstituuttiin 9.1.2008 mennessä osoitteella ohjelmajohtaja Elina Karvinen, Ikäinstituutti/Voimaa vanhuuteen -ohjelma, Kalevankatu 12 A, 00100 Helsinki. ja lckovicks, JR: Stress and body shape: stress-induced cortisol secretion is consistently greater among women with central fat. • Nuorten perheiden sosiaaliset ympäristöt ovat avainasemassa
Olisiko nyt aika kysyä, miten pitkälle muutos elintavoissa mahdollisesti jatkuu ja mitkä ovat sen seuraukset elämisen menoon aikuisena. Teksti: AARNI KOSKELA SUURI MUUTOS ON JÄÄNYT HUOMIOTTA On monessa suhteessa vaarallista, jos nyt kasvamassa olevasta sukupolvesta vain osa pystyy tekemään töitä fyysisen jaksamattomuuden seurauksena. Mittaustaustulokset koottaisiin ja niistä laskettaisiin luokkien, kunkin koulun sekä paikkakunnan ja valtakunnallinen tilanne. Niiden syiden selvittämiseen voisivat tarttua asiasta kiinnostuneet. Se olisi ensiksi saatava hahmottumaan. Mihin asti ja kuinka nopeasti. He voivat liikkua omin voimin vähemmän ja syödä enemmän kuin aikaisemmin lapsuutensa ja nuoruutensa eläneet. Monet heistä ovat tarttuneet tilaisuuteen. Tästä huolimatta pidän aiheellisena korostaa, että edessämme on uusi ennen kokematon ilmiö. Näin ehkä saataisiin viitteitä siitä, mihin toimiin käytännössä olisi mahdollista ryhtyä. Mielestäni ongelman ajankohtaisuutta ja tärkeyttä voisi verrata ilmaston lämpenemiseen, energian säästämisen välttämättömyyteen ja globalisaatioon. Lähden siitä, että elintapojen muuttumisen jatkuminen ja siihen sopeutuminen johtaa riittävän pitkälle edetessään suureen joukkoon pyörätuolilla kouluaan käyviä nuoria. Huonoon suuntaan mentäessä koko paikkakuntakohtainen yhteisö olisi valjastettava yrittämään haitallisen kehityksen pysäyttämistä tai jopa sen suunnan muuttamista. Kunnan päättäjillä, virkamiehillä, rehtoreilla, opettajilla, koulun ruokahuollosta vastaavilla, kouluterveydenhuollolla, koulun juomaja ruoka-automaateista sekä lähikauppojen runsassokeristen ja -rasvaisten suu palojen myymisestä vastaavilla ja paikallisella sekä valtakunnallisella medialla olisi omat tehtävänsä hoidettavana. Kerran vuodessa mitatut pituus, paino ja vyötärönympärys kertoisivat henkilökohtaisen ja kansallisen kehityksen suunnan. LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/2007 69. Tällä hetkellä lasten hyvinvoinnista kertovat indikaattorit antavat tilanteestamme myönteisen kuvan (Hyvinvointikatsaus 3/2007 s. Tällaista ongelmaa ei ole koskaan aikaisemmin ollut ratkaistavana. Liian suuret poikkeamat johtaisivat oppilaan ohjaamiseen koulu terveydenhuollon asiakkaaksi, yhteydenottoon kotiin ja avun tarjoamiseen tilanteen korjaamiseksi. Tuloksia seurattaisiin paikkakuntakohtaisina aikaansaannoksina. Minne asti mennään ja kuinka nopeasti. 81). L apsille ja nuorille on uuden vuosituhannen taitteessa tarjottu tilaisuus, jota millään toisella sukupolvella ennen heitä ei ole ollut. Jätän pyörätuolirallin edellyttämien käytännön järjestelyjen ja kustannusten pohtimisen itse kunkin kontolle ja esitän näkemyksen siitä, mihin toimiin nyt pitäisi ryhtyä. Pitäisi seurata mittaamalla, mitä kaikille nuorille on tapahtumassa. Kunkin yksilön mittaustuloksia verrattaisiin normaalikäyriin tai -taulukoihin. Henkilökohtainen seuranta olisi kahdentai perhekeskeistä. Mikä määrä liikkumattomuutta on riskiraja. Eroja tuloksissa varmasti olisi. Apu tarkoittaisi tilaisuutta keskustella kouluterveydenhuollon edustajan ja opettajien kanssa, mahdollisuutta osallistua syömistä kotona käsittelevään valistusrenkaaseen sekä tietojen jakoa tarjolla olevista ja hyviksi tiedetyistä liikuntatilaisuuksista koulun ulkopuolella. Seurauksista ollaan varsin yleisesti yhtä mieltä. Lasten ja etenkin nuorten fyysinen toimintakyky on heikentynyt ja paino noussut. Olisiko nyt aika kysyä, miten pitkälle muutos elintavoissa mahdollisesti jatkuu ja mitkä ovat sen seuraukset elämisen menoon aikuisena. Liikkumisen tarkastelussa tulisi selvittää ja pohtia, mihin fyysisiin suorituksiin nuorten itsensä tulisi kenenkään auttamatta pystyä ja millaista harjoittelua Lasten ja etenkin nuorten fyysinen toimintakyky on heikentynyt ja paino noussut
Lisätietoja: http:/ /www.jyu.fi/sport/seppro Master's Degree Programme in Biology of Physical Activity Liikuntabiologian laitoksen maisteriohjelmassa voi pääaineeksi valita biomekaniikan, liikuntafysiologian tai valmennusja testausopin. Kysymys on siis siitä, kuinka hommat hoidetaan käytännössä. Maisteriohjelma koostuu teoriaopinnoista, valinnaisesta ulkomaan vaihto-opiskelujaksosta sekä työllistymisen kannalta arvokkaasta harjoittelusta esimerkiksi kansallisissa urheilujärjestöissä, kuten SLU:ssa, Suomen Olympiakomiteassa tai Suomen Palloliitossa. 70 LIIKUNTA & TIEDE 4' • 6 /2007. Muutosten seurantaa tulisi jatkaa työelämään siirtymiseen asti ja katsoa kuinka siinä selvitään. Hakuaika ohjelmiin päättyy 31.1.2008. alaan liittyvissä hallinnollisissa, kehitysja koulutussekä tutkimustehtävissä. Turun kokemukset tiedoksi kaikkiin kuntiin Turun kaupunki on ottanut kantaakseen oman vastuunsa lasten ja nuorten aktivoimisesta liikkumaan (Turku liikkeelle liikuntaa terveyden edistämiseksi 2006, ISBN 952-92-1159-7) sekä etsii ja kokeilee parhaillaan keinoja vaikuttaa perheiden ravitsernustottumuksiin. On monessa suhteessa vaarallista, jos nyt kasvamassa olevasta sukupolvesta vai osa pystyy tekemään töitä fyysisen jaksamattomuuden seurauksena. Ainakin kolme asiaa pitäisi mitä pikimmin selvittää: missä iässä lapset ja nuoret alkavat radikaalisti vähentää liikkumistaan, mikä määrä istumista ja siihen liittyvät ylimääräiset kilot tuottavat selvästi vahingollisia seurauksia sairausriskin kohoamisena ja fyysisen toimintakyvyn heikkenemisenä ja millaisilla toimenpiteillä liian fyysisen passiivisuuden ja syömisen aiheuttamat haitat olisivat torjuttavissa. Muutokset painon vähenemiseen ja fyysisen suorituskyvyn paranemiseen tähtääville toimenpiteille altistetuissa ryhmissä voitaisiin mitä ilmeisimmin katsoa aikaansaaduiksi vaikutuksiksi. Lisätietoja: www.jyu.fi/sport/bpa Pääsyvaatimukset ja hakulomakkeet löytyvät ohjelmien internetsivuilta. Olisi mitä suotavinta, että ainakin Turku liikkeelle -kirjan luku "Uusia ratkaisuja terveyden edistämisen haasteisiin" jaettaisiin jokaiseen kuntaan ja samalla tiedusteltaisiin, mitä puheena olevalla toimialueella on jo toteutettu ja mitä suunniteltu. Maisteriohjelmista valmistuneet voivat työskennellä asiantuntijoina mm. www.jyu.fi/nordmag (Nordic Master·s Programme in Gerontology) Master's Programme in Sport and Exercise Psychology Liikuntatieteiden laitoksen liikuntapsykologian maisteriohjelma koostuu monitieteisistä opinnoista, jotka antavat opiskelijoille tietoja ja taitoja sekä kuntoliikunnan että kilpaurheilun alueelta, mm. Koulutuksen saaneet opiskelijat voivat sijoittua mm. Pidemmässä seurannassa saattaisi näkyä elintapojaan muuttaneiden sairastumisen väheneminen ja elämänlaadun paraneminen verrattuna muutokseen mukaan lähtemättömiin. tutkimuslaitoksiin, kuntoutuskeskuksiin, urheilulääkärija testausasemille, urheiluopistoille, liikuntaja urheilujärjestöihin sekä hyvinvointiyrityksiin. AARNI KOSKELA Sähköposti: aarrni.koskela@pp.inet.fi HAKU KANSAINVÄLISIIN MAISTERIOHJELMIIN KÄYNNISSÄ Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa on käynnissä haku seuraaviin kaksivuotisiin kansainvälisiin maisteriohjelmiin: Master's Degree Programme in Sport Science and Management Liikuntatieteiden laitoksen maisteriohjelma antaa opiskelijalle erinomaiset valmiudet työskennellä liikuntasosiologian, liikuntasuunnittelun ja liikuntahallinnon monipuolisella alalla. Tarkkaan tiedetään, että paino saadaan hallintaan vähentämällä syömistä ja muuttamalla ravinnon laatua ja että fyysistä suorituskykyä voidaan parantaa harjoittelemalla. Lisätietoja: www.jyu.fi/sposmapro Master·s Programme in Gerontology ja Nordic Master·s Programme in Gerontology Terveystieteiden laitos tarjoaa kaksi maisteriohjelmaa, jotka perehdyttävät opiskelijan ikääntymisen tutkimukseen sekä ymmärtämään ikääntymisprosessiin liittyviä moniulotteisia kysymyksiä. Jos näin käy, olisi saatu aikaan vaikuttavuutta, joka voitaisiin hyvällä syyllä katsoa näytöksi toimivasta ennaltaehkäisystä. motivaatio-, stressija ryhmädynamiikkakysymysten parissa työskentelyyn. Tekemisen mahdollisuuksia on olemassa ja niitä on myös toteutettu. Jos sen esiintymisen todennäköisyys näyttää lähivuosina kasvavan, tilanteeseen varautuminen olisi aloitettava välittömästi. Tähän liittyvät vastuukysymykset edellyttäisivät perinpohjaista keskustelua aiheesta selkeiden kannanottojen hahmottamiseksi ja tekemiseksi tunnetuiksi. Nordic Master's Programme in Gerontology on monitieteinen yhteispohjoismainen ohjelma, jossa osa opinnoista suoritetaan ulkomailla Lisätietoja: www.jyu.fi/geroprogram (Master·s Programme in Gerontology. Maisteriohjelmasta valmistuneet voivat työskennellä esimerkiksi aktiivisen elämäntavan edistämisen, hyvinvoinnin ja valmennuksen psykologian asiantuntijoina tai tutkijoina. Tällaista ongelmaa ei ole koskaan aikaisemmin ollut ratkaistavana. ja elämisen ympäristön järjestelyä asetetut tavoitteet edellyttäisivät
Meta-analyysit osoittavat, että nämä lääkkeet ovat tehokkaita painonpudotuksessa yhdistettynä vähäkaloriseen ruokavalioon. Liikunnan tiedetään vähentävän ruuansulatuskanavan oireita, lisäävän HDLkolesterolia, alentavan sykettä sekä kohonnuua verenpainetta. 1 Ol 6/S0140-6736(07)61721-8 http://www.thelancet.com/audio Rucker D, Padwal R, Li SK, Curioni C, Lau DC. Sibut rarniini (myydään Suomessa nimellä Reductil®) puolestaan nosti verenpainetta ja sykettä. "Lyhyestä virsi kaunis" ... Viime vuosina on Suomenkin markkinoille rantautunut useita laihdutusvalrnisteita, joissa on hiukan eri vaikutusmekanismit, mutta sama tavoite: saada läskit lähtemään. Lance\, 370:1706-1713, 2007. Näiden valmisteiden kaikista vaikutuksista on toistaiseksi suhteellisen vähän tutkittua tietoa tai ainakin potilasmäärät ovat olleet julkaisuissa pienehköjä. Toinen samankokoinen porukka harjoitteli puolestaan tehoharjoittelua ( 4-6 kolmenkymmenen sekunnin maksimaalista puristusta 4.5 minuutin palautuksella kolmena päivänä viikossa). Weight-loss outcomes: a systematic review and meta-analysis of weight-loss clinical trials with a minimum 1-year follow-up. http://dx.doi.org/10.1136/bmj.39385.413113.25 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 6/1007 71. http://dx.doi.org/10. Harjoittelu kesti molemmilla ryhmillä kuusi viikkoa, mutta tehoryhrnällä harjoitteluun kului aikaa keskimäärin vain 1.5 tuntia viikossa, kun kestävyysryhmällä harjoittelu vei kolme kertaa niin pitkään joka viikko. Kolmas lääke eli rimonabantti (myydään Suomessa nimellä Acomplia®) lisäsi masennusta, ahdistusta ja agrressioua. Tutkimusten mukaan Orlistaatti (myydään Suomessa nimellä Xenical®) aiheutti ruuansulatuskanavan oireita ja alensi hiukan HDL-kolesterolia. http://jp.physoc.org/cgi/content/abstract/jphysiol .2007. 2007. 142109v 1 KA RI KALLIOKOSKI, FT, LitM, dosentti Erikoistutkija Valtakunnallinen PET-keskus Turun yliopisto, Turku Kari.Kalliokoski@tyks.fi Franz MJ, VanWormer JJ, Crain AL, Boucher JL, Histon T, Caplan W, Bowman JO, Pronk NP. Niinpä ei ole ihme, euä ihmiskunnan nykyvitsauksista yhden suurimmista eli liikalihavuuden hoitoon kehitetään jatkuvasti uusia entistä helpompia menetelmiä. J Physiol (Lond), in press. http://dx.doi.org/10.1 Ol 6/1.jada.200707.017 Christensen R, Kristensen P, Bartels E, Bliddal H, Astrup A. Efficacy and safety of the weight-loss drug rimonabant: a meta-analysis of randomised trials. loukkaantumisen vaara), mutta nyt olisi varmasti tuhannen taalan paikka korottaa liikunta takaisin sille kuuluvaan arvoonsa painonhallinnassa. Äskettäin on kuitenkin julkaistu kolmen eri ryhmän tekemät mela-analyysit useamman tutkimuksen johtopäätöksistä. BMJ, in press. Similar metabolic adaptations during exercise after low volume sprint interval and traditiona! endurance training in humans. Liikunnalla ei tällaisia sivuvaikutuksia ole osoitettu, pikemminkin päinvastoin. Martin Gibalan johtama tutkimusryhmä osoitti uudessa, Journa! of Physiologyssa parhaillaan painossa olevassa raportissaan, että lyhyellä, mutta tehokkaalla harjoittelulla voidaan saada aikaan samanlaisia lihasten aineenvaihdunnallisia muutoksia kuin perinteisellä kestävyysharjoiuelulla. Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KA RI KA LLIOKOSKI Laihdutuslääkkeillä ikäviä sivuvaikutuksia mahdollisuus nostaa liikunta ja ravinto uudelleen arvoonsa laihduttamisessa . 65% teholla maks. Tutkijat laittoivat viisi tervettä miestä ja saman verran naisia harjoittelemaan perinteistä kestävyysharjoiuelua (40-60 min pyöräilyä viidesti viikossa n. J Am Diet Assoc 107:1755-1767. Onpa jopa osoitettu rimonabantin lisäävän itsemurhariskiä. Onhan liikunnassakin toki omat riskinsä (esim. Tutkijoiden mukaan tehoharjoittelu voikin olla tehokas vaihtoehto ylläpitää lihasten aineenvaihduntaa, jos harjoitteluun on käytettävissä vain vähän aikaa. Ihmismieli on tunnetusti sellainen, että mahdollisimman helpolla pitää kaikesta selviytyä. . Psyykkisiä oireitakaan liikunta tuskin lisää, vaikka näyttö alentavasta vaikutuksestakin on toistaiseksi kovin vajavaista. Kanadalainen prof. Ikävä puoli laihdutuspillereissä on niiden aiheuttamat sivuvaikutukset. Burgomaster KA, Howarth KR, Phillips SM, Rakobowchuk M, MacDonald MJ, McGee SL, Gibala MJ. Long term pharmacotherapy for obesity and overweight: updated meta-analysis. Toisaalta liikunnan yhdessä vähäkaloriseen ruokavalioon osoitettiin johtavan jokseenkin samanlaiseen laihtumiseen. Harjoittelu aiheutti selkeitä muutoksia lihasten sokeritai rasva-aineenvaihduntaan, mutta mikä mielenkiintoista, harjoiuelutavalla tai määrällä ei näyttänyt olevan merkitystä aiheutuneisiin muutoksiin. hapenouokyvystä)
Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI Eri oppiaineiden integrointi kannattaa . Pysähdyttävä huomautus. Kortisoli heikentää aivojen toimintakykyä vähentämällä suunnitelmallisuutta, arviointikykyä, ongelmanratkaisua sekä aivojen osallisuutta vaativiin suorituksiin. Tavoitteiden lisäksi liikuntaa opettavien opettajien tulee ymmärtää myös oppilaiden tunteiden, aistimusten ja kokemusten sekä motiivien vaikutus heidän fyysiseen aktiivisuuteensa. Koontiartikkelinsa lopuksi tutkija muistuttaa, että liian usein kouluopetuksessa korostetaan tiedollista puolta ja väheksytään liikkumista sekä kehollisuutta. Tulosten tulkinnassa tutkijat huomauttavat, että vaikka kausaalisuhteita opettajan ja oppilaiden toiminnan välillä ei pystytty tällä tutkimusasetelmalla osoittamaan, selvä yhteys opettajan hyökkäävän puhetavan ja oppilaiden "Iair play" -käyttäytymisen välillä oli kuitenkin havaittavissa. Liikkuminen lisää myös veren virtausta aivoissa. Oppitunnin aikana lyhyt venyttelykin riittää kohottamaan välittäjäaineen pitoisuutta ja helpottaa oppimista. & Sakellariou, K. Hall, E. lntegration: Helping to get our kids moving and learning. Sisällyttämällä liikuntaa muiden aineiden oppitunneille tai lisäämällä laadukasta liikuntakasvatusta koulussa voidaan vaikuttaa myönteisesti oppilaiden menestymiseen monissa oppiaineissa. Niiden mukaan liikunnanopetuksen tavoitteena on opettaa lapsille sellaisia liikuntataitoja, jotka vahvistavat heidän motorista pätevyyttään sekä kannustaa heitä liikunnalliseen aktiivisuuteen ja osallistumaan terveyttä edistävään liikuntaan. Hall (2007) on koonnut artikkeliinsa perusteluja siitä, miksi opettajien kannattaa opettaessaan integroida eri oppiaineita. Physical education teachers verbal aggression and student's fair play behaviors. 2007. Tutkijat päättelevät, että jos opettaja haluaa edistää oppilaiden "reilun pelin" mukaista käyttäytymistä, hänen tulee kiinnittää huomiota omaan puhetapaan ja välttää kaikenlaisia hyökkääviä puheilmaisuja. Liikunnalla stressiä voidaan vähentää. Hän määrittelee integroinnin kahden tai useamman oppiaineen keskeisten oppisisältöjen yhdistämisenä siten, että ne auttavat oppilasta ymmärtämään ja oppimaan aihekokonaisuutta erilaisten opetusmenetelmien kautta. Stressi lisää elimistön kortisolipitoisuuksia. Oppilaiden käyttäytymisessä oli sukupuolten välisiä eroja, sillä pojat saivat korkeammat itsekkään käyttäytymisen pisteet kuin tytöt. Mitä enemmän isoja lihasryhmiä ja lihassäikeitä on aktivoituneina uutta asiaa opeteltaessa sitä voimakkaampaa ja konkreettisempaa oppiminen on. Opettajan hyökkäävään puhetapaan katsottiin kuuluvaksi myös henkilökohtaisista asioista huomauttelu sekä oppilaan mitätöiminen, hyljeksiminen, negatiivinen vertaileminen ja syyttely. Kumpaan joukkoon minä haluan opettajana 72 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6 /'2007. Tämä siksi, että liikuttaessa ja uutta opittaessa aivoissa aktivoituu sama alue. Käytännön opetustilanteissa oppilaat kokivat sen mm. lukemiseen ja matematiikkaan. Liikunnanopettajan hyökkäävä puhetapa on yhteydessä oppilaiden käyttäytym iseen . Kiusaaminen, pilkkaaminen, uhkaileminen, kiroilu sekä negatiivisväritteinen matkiminen kuuluivat myös näihin. Kun istumme yli 20 minuuttia paikoillaan, hermosolujen välittäjäaineen (BDNF) pitoisuus alkaa vähetä. persoonaan, pätevyyteen ja ulkonäköön liittyvinä opettajan kielteisinä ilmaisuina. 2007. 429 yläkoululaista täytti kyselylomakkeen, jolla kartoitettiin heidän toimintaa ja käyttäytymistä joukkuepeli tunneilla (kori-, lentoja jalkapallo). Hassandra, M., Bekiari, A. National Association Ior Sport and Physical Education (NASPE) on määritellyt liikunnanopetuksen kansalliset tavoitteet Yhdysvaltoihin. Lisääntynyt verenvirtaus tuo aivojen käyttöön glukoosia ja happea. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että myös meidän oman Opetushallituksemme tutkimuksessa on saatu ihan vastaava tutkimustulos' Tutkimusten mukaan liikunnan lisääminen luokkaopetustilanteissa on parantanut myös oppilaiden käyttäytymistä. Tutkijat haluavat huomauttaa, että nykyiset liikunnanopettajat ovat historiallisesti merkittävässä tilanteessa: laadukkaalla liikunnanopetuksella heillä on mahdollisuus vaikuttaa koko kansakunnan tulevaan terveydentilaan tai sitten jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Tulokset osoittivat, että opettajan käyttäessä hyökkäävää puhetapaa oppilaiden itsekäs käyttäytyminen tunneilla lisääntyi ja vastaavasti auttamiskäyttäytyminen väheni. Pitkittynyt stressi johtaa jopa aivosolujen kuolemaan. Siinä eri oppiaineiden integroimisella on tärkeä rooli. Tässä tutkimuksessa hyökkäävä puhetapa (verbal aggression) määriteltiin "verbaalisekst hyökkäykseksi yksilön minäkuvaan tai asemaan niin, että se tuottaa psyykkistä mielipahaa". Liikuntatuntien aikainen fyysinen aktiivisuus lisää aivojen verenvirtausta ja hapenkuljetusta, jotka puolestaan parantavat keskittymistä ja kognitiivisia toimintoja. Opettajien tulisi pyrkiä näiden asioiden tasapainottamiseen. Physical Educator 64 121, 94-101 Liikunnanopettajalla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa lasten terveyteen . Hyvällä fyysisellä kunnolla on positiivinen yhteys mm. Liikunnan myönteinen vaikutus oppimisen perustuu hermoverkkojen vahvistumiseen. Liikuntakasvattajina meidän tulee hyödyntää liikunnan tarjoama mahdollisuus oppilaan oppimisvalmiuksien tukemiseen. Physical Educator 64 (31, 123-128
Harjoittelu myös lievitti hieman fibromyalgialle tyypillisiä Ii haski pu tuntemuksia. Vastaväittäjänä toimi professorijuhani LIIKUNTA & TIEDE 44, 6/'XJJ. Lisätietoja: sari.stenholm@ktl.fi . • Opettajien tulee organisoida liikuntatunti siten, että oppilaat saavat liikkua kohtuullisen kuormittavasti (MVPA) eli reippaasti vähintään 50 % oppitunnin kokonaiskestoajasta. Mekanismit, pitkäaikaiset vaikutukset sekä sairauksien ja fyysisen suorituskyvyn merkitys" tarkastettiin Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveysueteiden tiedekunnassa 17.08.2007. Kävelykyky vaikuttaa olennaisesti ikääntyvän ihmisen elämänlaatuun ja hänen edellytyksiinsä selviytyä päivittäisistä toimista ilman muiden apua. Aikuistyypin diabetes ja polven nivelrikko vaikeuttavat eniten lihavien henkilöiden kävelyä. Fibromyalgiaa sairastavilla 5070-vuotiailla naisilla havaittiin alentunut lihasvoima erityisesti reisilihaksissa. Myös väsymisestä palautuminen tapahtui ryhmillä samalla tavalla. Erityisen haitallista lihavuus näyttää olevan ikääntyvillä naisilla. Liikapaino itsessään altistaa alaraajojen nivelet suurelle mekaaniselle kuormitukselle rasittaen niveliä ja rajoittaen liikeratoja. Verrattaessa normaalipainoisten ja lihavien henkilöiden energiankulutusta samanlaisissa tehtävissä, lihavien energiankulutus on huomattavasti suurempaa ja aiheuttaa näin nopeammin väsymisen tehtävässä. Koska oireyhtymän syytä ei tiedetä, sen hoito keskittyy pääasiassa oireiden lievittämiseen lääkityksen, liikunnan ja erilaisten terapiamenetelmien avulla. valkeinen@sport.jyu.fi . Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Kaisa Ma1111erl10rpi (Göteborg University) ja kustoksena professori Urho Kujala. & Locke, L. Fibromyalgia on krooninen kipuoireyhtymä, joka aiheuttaa useita oireita. 73. Keski-iässä todettu lihavuus ja heikentynyt fyysinen suorituskyky ennustavat kävelyvaikeuksia myöhemmällä iällä. He voivat kuitenkin kehittää voimantuotto-ominaisuuksiaan, kuten maksimaalista lihasvoimaa, säännöllisellä voimaharjoittelulla yhtä paljon kuin terveetkin naiset. Yksittäinen uuvuttava voimaharjoite aiheutti samanlaisia väsymisestä johtuvia muutoksia fibromyalgikkojen ja terveiden naisten voimantuotto-ominaisuuksissa ja liikunnasta johtuvissa kiputuntemuksissa. Lisätietoja heli. Väitökset . Graber ja Locke kiteyttävät laadukkaan liikunnanopetuksen seuraavasti: • Oppilailla on mahdollisuus tulla taitaviksi ja hyväkuntoisiksi liikkujiksi • Oppilaat ovat mielellään fyysisesti aktiivisia kun, opettajat pitävät tunteja, jotka lisäävät heidän tunnetta motorisesta pätevyydestään. Lihavuus ikääntyvien kävelyvaikeuksien riskitekijänä TtM Sari Ste11ho/mi11 gerontologian ja kansanterveyden väitöskirjan "Lihavuus kävelyvaikeuksien riskitekijänä ikääntyvillä suomalaisilla miehillä ja naisilla. Voimaharjoittelu sopii fibromyalgiaa sairastaville naisille THM Heli Valkeise11 liikuntalääketieteen väitöskirjan "Fyysinen kunto, kipuja väsymysoireet ja säännöllisen voimaharjoittelun vaikutukset menopaussi-iän ohittaneilla fibromyalgiaa sairastavilla naisilla" tarkastettiin Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa 26.10.2007. Henkilöillä, jotka olivat ylipainoisia tai heidän fyysinen suorituskykynsä oli heikentynyt keski-iässä, oli yli kaksi kertaa suurempi riski kävelyvaikeuksiin 22 vuotta myöhemmin verrattuna normaali painoisiin ja hyväkuntoisiin keski-ikäisiin. kuulua. Myös alhainen lihasvoima ja kohonneet tulehdusarvot heikensivät kävelysuoritusta. Väitöstutkimuksessa verrattiin 50-70-vuotiaiden fibromyalgiaa sairastavien ja terveiden naisten fyysistä kuntoa sekä yksittäisen uuvuttavan kuormituksen ja voimaharjoittelujakson vaikutuksia hermo-lihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksiin, toimintakykyyn ja oireisiin. Chapter 7: Are the national standards achievable. 2007. Säännöllinen pitkäaikainen voimaharjoittelu sai aikaan selkeän voiman kehittymisen ja lihasmassan kasvun fibromyalgiaa sairastavilla naisilla, mikä oli hyvin verrattavissa terveiden naisten tuloksiin. Journal of Teaching in Physical Education 26, 416-424. Fibromyalgiasta ja sen aiheuttamista oireista huolimatta lihasten harjoitettavuus säilyi normaalina. Uusia menetelmiä aivohalvauskuntoutukseen TtM Outi Pyöriän fysioterapian väitöskirjan "Aivoverenkiertopotilaiden toimintakyvyn luotettava kliininen mittaaminen ja fysioterapian kehittäminen Itä-Savon sairaanhoitopiirin alueella" tarkastettiin 1.9.2007 Jyväskylän yliopistossa. Lihavat eivät ole yhtenäinen joukko, vaan sairaudet, fyysinen kunto ja fyysinen aktiivisuus vaikuttavat siihen, paljonko kävely vaikeutuu. Lihavuus ja erityisesti pitkään jatkunut lihavuus on merkittävä ikääntyvien henkilöiden kävelykykyä heikentävä tekijä. Lihavuuteen liittyy myös monia sairauksia, jotka osaltaan voivat heikentää liikkumiskykyä. Graber, K. Conclusions and Recommendations. • Opettajien tulee luoda tunneille myönteinen oppimisilmapiiri, jossa käytetään hyväksi oppilaiden sisäistä motivaatiota. Vastaväittäjänä toimi professori Kaisu Pitkälä Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Taina Ra11ta11e11. Keskeisimpiä näistä ovat eri puolilla kehoa ilmenevä lähinnä lihaksistossa tuntuva kipu ja yleinen väsymys. Jyväskylän yliopistossa ja Kansanterveyslaitoksessa toteutetun väitöskirjatutkimuksen kohdejoukkona olivat 55 vuotta täyttäneet suomalaiset ja se perustui kahteen laajaan, suomalaista aikuisväestöä edustavaan terveystutkimukseen Terveys 2000 -tutkimukseen , jossa tutkittiin 3392 suomalaista, sekä sen yhteydessä tehtyyn seurantatutkimukseen, jossa tutkittiin uudestaan 22 vuotta aikaisemmin MiniSuomi-tutkimukseen osallistuneet 1278 suomalaista
Sivenius (Kuopion yliopisto) ja kustoksena professori Ari Heinonen. Jyväskylän yliopiston tutkijaryhmä aloitti vuonna 1998 yhdessä Itä-Savon sairaanhoitopiirin alueella toimivien fysioterapeuttien kanssa tutkimusja kehittämishankkeen "Aktivoiva ja omatoimisuutta tukeva fysioterapia aivoverenkiertohäiriöporilaiden kuntoutuksessa". Hän vertasi aktivoivan terapian tuloksia perinteistä fysioterapiaa saaneiden potilaiden tu!oksiin. Outi Pyöriä tutki väitöskirjassaan PCBS-testin luotettavuutta sekä kykyä seurata aivohalvauspotilaiden tasapainossa tapahtuvia muutoksia. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää rakennettaessa aivohalvauspotilaiden seurantajärjestelmiä ja tehokkaita kuntoutuspolkuja tukemaan aivohalvauspotilaiden monipuolista toimintakyvyn paranemista. Aktivoivassa fysioterapiassa tuetaan erityisesti kuntoutujan kykyä ratkaista liikkumisensa ongelmia erilaisissa ympäristöissä. Pyöriä tutki kontrolloidulla seurantatutkimuksella aktivoivan terapian vaikutuksia aivohalvauspotilaiden fyysiseen ja kognitiiviseen toimintakykyyn sekä itsenäiseen selviytymiseen kotona. Lisätietoja: outi.pyoria®miklceliamk.fi (j(auliaisaa Jou{ua ja H: yvää 'Uutta Vuotta Liik,untatietee{finen Seura 74 LIIKUNTA & TIEDE 44, 6 /2007. Aktivoivan terapian onnistumisen kannalta arvioinnilla on keskeinen merkitys. Projektin aikana kehitetty PCBS-testi osoittautui luotettavaksi arvioitaessa aivohalvauspotilaiden tasapainoa kuntoutumisen eri vaiheissa. PCBS-testi kehitettiin tukemaan tehtäväkeskeistä harjoittelua, jossa keskeistä on rakentaa harjoiteltavat tehtävät oikealle vaikeustasolle ja tukea potilaiden omaehtoista harjoittelua. Aktivoiva fysioterapia perustuu ajatukseen, että aivohalvauksen jälkeinen toimintakyvyn paraneminen on oppimisprosessi, joka vaatii toteutuakseen sekä fyysisiä että kognitiivisia toimintoja. Tätä tarkoitusta varten kehitettiin tasapainon ja asennonhallinnan testi (Postural Control and Balance for Stroke test, PCBS) yhdessä aktivoivan terapian kanssa. Projektin päätavoite oli edistää potilaiden aktiivista roolia Iysioterapiassa
Posti numero. Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Esko Mälkiän Ja Pauli Rintalan kirjoittarnaa Uusi Erityisliikunta -kirjaa. Postitoimipaikka .. Etunimi Jakeluosoite. :.: ..,. Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi i' liikuntatieteellinen Seu:,. Posti numero Postitoimipaikka Puhelin. Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon. Sähköposti . Jakeluosoite. Myös muu palaute on tervetullut. • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 36 euroa) • Motion-lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 16 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista r • n. 3 . Puhelin. CI) ra .,, :::J ::::1 > ra .:.: I= CI) 1(1) .,, ra CI) !:i .:.: E 1.1.1 ra UJ = ::i:::: E -~ (/) CI) ':3 :s,: <( = 0. C ca = ... > ... 2 Qj..,.::::) :::J ~~~ (/) :s,: .!!! g CI) <( 'lii Ln c:i:: 2 u,> i== = ::::SM ::::1 Cc, (/) ~ Cc, D :: ::::IQ 0.... sivulla . Muuta palautetta ......... 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 48 eurolla (normaalihinta noin 54 euroa) Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Tilaan Liikunta & Tiede -lehden D Itselleni D Lahjaksi D Vuositilaus 36 euroa/2008 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskeliiatilaus 22 euroa/2008 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 34 euroa/2008 DYhteisöjäseneksi 150 euroa (kysy lisäät) D Opiskeliiajäsenvvs 21 euroa/2008 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni / 2008 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. sivulla Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 11.1.2008 mennessä Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. sivulla ..... Etunimi . Sähköposti Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2008 Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts.fi tai faxilla 010 778 6619. .....1 1C, Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 6/07 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: L 2 . ..... CI) ................
um · lim)7HAB(Dmmf1~ . > -t: ,, ' i' Ii Kunt , _ äivät Seminaarin hinta Osallistumisrriaksu ~-!ft"W:11ty;Ofl3(1 f.tJ.Mffl(B MIOi;$S~ •• \\flnrun11,,0mil TR4414iill ml<I =-==~ Wtorn,41lfflll!fflt«mfflniffifthr@11tie0hl,:= ~n.,,,,ee,<J)1~~l.?mn, CilrdJlliill11flii1tifkrolh1Ji•tNlktlil~ Ohjelma ja ilmoittautuminen =-=;:;;e1ft;Jtn;;.1-fi\. \Esf ~j;L\iliii~ilil"llll!mm111j.i•Ol<Gifi• WIViVl1 1 11t(•lNiffl 1 ~1fililJ~lll111•flJtJIR 1 fih \VH11idl,e,1ffl,mft1m11;r.;~-\9:fflmr.On,fls16d ;, • ·• . ·~.," ./ ~ t' ' ~ :~ .. t -i --.~ , Kuntotestaus 'kunto,utlJksen työkaluna. mm. Tervetuloa XX Kuntotestauspäiville!