Tämän vuoden viimeisessä numerossa ilmestyy yhdeksännen kerran tutkimusartikkeleita. katriina.kukkonen-harjula@uta.fi puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (vast.) Kari L. TEKSTEISTATEKOIHIN KATRIINA KUKKONEN-HARJULA Liikunta &Tiede 6/2008 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki nsi vuoden suuri haaste on useamman liikuntaa sisältävän valtakunnallisen ohjelman jalkauttaminen. Liikkumisreseptissä on haluttu saada liikuntatottumukset osaksi terveydenhuollon potilastietojen ydintietoja. vuosikerta ISSN 0358-7010. Vaikka tarjottujen käsikirjoitusten määrä on vaihdellut hieman vuosittain, näyttää siltä, että Liikunta&: Tiede -lehti on suomenkielisenä julkaisuareenana vakiinnuttanut paikkansa erityisesti liikuntapedagogiikan alueella. Keskinen 1 1 Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Pasi Koski Raija Laukkanen Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kansi: Gorilla/ Jukka Rapo Kuvat: Antero Aaltonen, Gorilla/Jukka Rapo Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan Ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Ne ovat tutkimusartikkelitoimitusryhmän yhdessä vertaisarvioijien kanssa hyväksymiä julkaisuja alkuperäistutkimuksien tuloksista. Kyseessä ovat kansallinen liikuntastrategia, sosiaalija terveysministeriön terveyden edistämisen politiikkaohjelma sekä valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislin joista. Toivotan seuraajalleni Pasi Koskelle inspiroivaa kautta ja lehden lukijoille rentouttavaa vuodenvaihdetta. Liikkumisreseptistä voisi tulla esimerkki siitä, miten sähköistä tietojärjestelmää voidaan käyttää potilaiden elintapaseurannassa. Yhtenä yksityiskohtana näissä kaikissa on mainittu liikkumisresepti, joka on lääkärin tai muun terveyden alan ammattilaisen potilaalle laatima yksilöllinen ohje. Resepti on oiva apu myös terveysneuvonnassa, jota useat eri ammattilaiset tekevät yhteistyössä ja palvelut ketjuttaen liikunta-alan ammattilaisten kanssa. Näin järjestelmävoi reagoida liian vähäiseen liikuntaan ja lähettää muistutteen liikkumisreseptin laatimisesta. Oma nelivuotinen olympiadini lehden päätoimittajana on päättymässä on ollut mielenkiintoista hypätä tutkijan roolista sivutoimisesti lehden tekemiseen. Artikkeleita ilmestyy myös vuoden 2009 ensimmäisessä numerossa. Liikkumisreseptillä ei ole tarkoitus 'medikalisoida' liikuntaa, vaan kannustaa liikkeelle terveytensä kannalta liian vähän liikkuvaa. Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 45. Vuoden 2009 tutkimusjulkaisuun tarjottavien käsikirjoitusten määräaika on 17.4.2009 ja tarkemmat kirjoitusohjeet löytyvät lehden nettisivuilta ( www.lts.fi)
Hyvääkään koulupihaa ei arvosteta, jos sen mahdollisuuksia ei ole opittu tuntemaan. Usein sanotaan, ettei terveyttä voi mitata rahassa. Liikkumattomuuden syitä on useita. Tiina Karvonen, Armi Rahkola, Heimo Nupponen 13 Koulut liikkeelle: Lisää liikuntaa koulupäivään yhdessä tekemällä. 72 Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelien 2009 kirjoitusohjeet.. Päivi Mäkilä, Mirja Hirvensalo ja Terttu Parkatti 55 ltsepuolustusharjoittelun soveltuvuus ikääntyville ihmisille. .. Heikki Roiko-Jokela 77 LTS 75 vuotta:Tiedon voimalla vaikuttavasti. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on keskeinen näkökulma tutkimusta arvioitaessa. Fyysinen kunto on yhteydessä työkykyyn ja elämänlaatuun, mutta harvat fyysisen kunnon testausmenetelmät näyttävät soveltuvan työkyvyn ja elämänlaadun mittaamiseen. .. TASSA NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Erkki Vettenniemi TUTKITTUA 88 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Kouluikäisiä motivoi liikkumaan se, että liikunta on kivaa ja terveellistä. Liikuntatieteellisen Seuran tavoitteissa ja toimintastrategiossa vaikuttavuudenarvioinnin tulee olla itsestään selvä, sisäänrakennettu ominaisuus. Kari Kalliokoski TUTKIMUSARTIKKELIT 2008/OSA 1 24 Opettajan pedagogisen ajattelun kehittyminen liikunnanopettajakoulutuksen aikana. Aino Sarje 72 Tutkimusartikkelit 2009 Käsikirjoitukset toimitukseen 17.4.2009 mennessä. LUETTUA 87 Vammaisurheilun kehitys kulttuurisena ilmiönä. Arja Sääkslahti, Pertti Huotari, Eeva Luukkonen, Kati Huotari ja Unto Luukkonen 44 Suomalaisnuorten ravintolisien käyttö suorituskyvyn parantamiseksi vuosina 1995 ja 2005 sekä käytön yhteys liikuntaharrastukseen. Pasi Koski, Riitta Asanti, Leena Koivusilta, Olli J.Heinonen, Sanna Salanterä, Minna Aromaa, Sakari Suominen, Anu Oittinen 20 Keravan lähiliikuntapaikkaprojekti: Koulupihan remontti yksin ei riitä. Lasten liikunnallisuus vaikuttaa heidän arvioonsa pihan liikuntamahdollisuuksista. Katriina Kukkonen-Harjula 4 Keski-ikäisten miesten työkyky ja elämänlaatu kulkevat käsi kädessä. Sanna Palomäki, Pilvikki Heikinaro-Johansson 31 Yläkoululaisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen. Poliitikot ja media kyllä voivat. Ulla Järvi ~ ) ,I' \ 'l. Pilvikki Heikinaro-Johansson, Väinö Varstala ja Mikko Lyyra 38 Kuudennen luokan oppilaiden itsearvioidun ja mitatun fyysisen kunnon yhteydet. Kyse on kansantaloudellisesta hyveestä. Koulupäivään mahtuu lisää liikuntaa, kun opettajat ja lapset saadaan ideoimaan asiaa yhdessä. Turun Koulut liikkeelle -hankkeen myötä etenkin välitunnit vilkastuivat. Hannu Itkonen 66 Elin Kallion voimistelujärjestelmä suomalaisen naisvoimistelun perusta. 80 Anu Valtonen ja Tuomas Kilpeläinen jakoivat Vuoden nuori liikuntalääketieteen tutkija 2008 -palkinnon. Keskinen 74 LTS 75 vuotta: Aktiivisena ajassa vaikuttajana yhteiskunnassa. Myös ulkomuodon kohentaminen on noussut merkittäväksi liikunnan motiiviksi. Mikael Fogelholm 22 POLTTOPISTEESSÄ: Muutos on tullut Kari L. Lars Sörensen 8 "En ole liikunnallinen tyyppi" sanoo aiempaa useampi kouluikäinen. Joonas Soila, Rauno Pietiläinen, Mirja Hirvensalo 60 Vanhaa ja uutta Venäjän Karjalan urheilu ja liikunta muutoksessa. Pauli Vuolle AJASSA 80 Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2008 -kilpailun voitto Kati Pasaselle. Terveys ei enää olekaan tärkeää vain ihmisarvoisen elämän vuoksi. Arja Sääkslahti 89 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. POHDITTUA 82 Liikunta, terveys ja media. Lauri Laakso, Arja Rimpelä, Lasse Pere, Heimo Nupponen & Risto Telama 50 Iäkkäiden jyväskyläläisten liikuntaharrastus ja sen muutokset 16 vuoden seuruututkimuksessa
Keski-ikäisten miesten ja elämänlaatu kulkevat käsi 4 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008
Liikunnan ohjauksessa ja liikkumisessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota myönteisten elämyksien . saamiseen. Fyysistä aktiivisuutta ja fyysistä kuntoa koskevat seurantatutkimukset ovat kohdistuneet pääosin varsin heterogeenisiin ryhmiin, jossa ikä, sukupuoli, fyysisen aktiivisuuden taso, ammatti ja sosiaalinen ~ asema ovat vaihdelleen laajasti. Näin ollen fokusoi~ tua tietoa em. Työterveyshuollon kannattaa ohjata fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan jo työuransa alussa olevia; aktiivisuus varhaisessa keski-iässä ennustaa vapaa-ajan liikuntaaktiivisuutta myöhemminkin. muuttujien suhteen identtisistä ryh~ mistä on vähän. T yöterveyshuollon ja kuntoutuksen näkökulmasta on tärkeätä tietää, miten yksittäisen ammattiryhmän fyysinen aktiivisuus ja fyysinen kunto muuttuvat työuran aikana ja mitkä tekijät vaikuttavat erityisesti vapaaajan fyysiseen akliivisuuteen. Teksti: LARS SÖRENSEN työkyky kädessä Fyysinen kunto on yhteydessä työkykyyn ja elämänlaatuun, mutta harvat fyysisen kunnon testausmenetelmät näyttävät soveltuvan työkyvyn ja elämänlaadun mittaamiseen. ~ Painavaa Lieteellistä näyttöä on varsin paljon lii:::: kunnan ja terveyden välisistä yhteyksistä, mutta ~ tietoa siitä, mitkä asiat saavat meidät liikkuman, on <..'.l vähän. Keskeinen syy tiedon vähyyteen on sama kuin ~ edellä; pääosa hankkeista.joissa on tutkittu fyysiseen ""' LIIKUNTA & TIEDE 45 • 612008 5
Näin saatua tietoa on vaikea hyödyntää yksilöllisessä neuvonnassa. Vatsalihastestin tulos vuonna 1981 ennusti poliiseilla myös koettua työkykyä vuonna 1996. Tämä selittyi mm. Tietomme fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä on kuitenkin puutteellista. aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä, keskittyy varsin heterogeenisiin populaatioihin. Näyttää siltä, että fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttaa merkittävästi perimä ja jo varhaislapsuudessa omaksutut tottumukset ja ajatusmallit, joten tutkimustyötä tällä suunnalla tulee jatkaa. Työterveyshuollossa ja kuntoutuksessa vaikuttavuutta on kyllä mitattu, mutta laaja-alaisia elärnånlaatumiuareita on käytetty vähän. 6 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. Terveyteen liittyvä elämänlaatu on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana otettu terveydenhuollossa tärkeäksi vaikuttavuuden mittariksi. Sekä työterveyshuollossa että kuntoutuksessa tulee vakavasti harkita, mihin rajalliset resurssit käytetään. Poliisien fyysinen aktiivisuus ja fyysinen kunto varhaisessa keski-iässä ennustivat fyysinen aktiivisuuden Ja kunnon tasoa myöhäisessä keski-iässä. Yllättävää on myös se, että fyysisen aktiivisuden yhteyttä työkykyyn ei ole pystytty osoittamaan kovin vakuuttavasti. Samoin erilaisten kuntotestien ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä työ kykyyn ja elämänlaatuun on tutkittu niukasti, vaikka yksittäisiä kuntotestejä tehdään pelkästään Suomessa satojatuhansia, todennäköisesti yli miljoona kappaletta vuosittain. Ei riitä että verenpaine laskee lääkkeellä, jos sivuvaikutukset ovat hankalat ja elämänlaatu kärsii. Fyysisen kunnon testaamiseen vai neuvontaan. fyysisen kunnon testaamiseen vai neuvontaan. painon lisääntymisellä. Tutkimuksessa todettiin selkeä yhteys koetun työkyvyn ja elämänlaadun välillä, mutta ne eivät ole tietenkään sama asia. Uskon kuitenkin, että yksittäiset henkilöt hyötyvät testauksesta ja neuvonnasta, mutta näinä niukkenevien resurssien aikoina lienee melkoista tuhlausta tehdä kaikille kaikkea. Liikuntaan liittyviä myönteisiä tunteita tulisi korostaa, kun työkykyä, terveyttä ja elämänlaatua halutaan edistää. Koetun työkyvyn ja terveyteen liittyvän elämänlaadun välillä näytti olevan selkeä tilastollinen yhteys. Paino nousi keskimäärin 7.2 kg, mikä selitti merkittävällä tavalla hengitysJa verenkiertoelimistön kunnon heikkenemistä. Tutkimusten mukaan fyysinen aktiivisuus ei näytä lisääntyvän kuntotestien avulla, joskin tutkimuksia on tehty hyvin vähän. Tutkimillamme henkilöillä työkyvyn ja terveyteen liittyvän elämänlaadun fyysisillä dimensioilla oli enemmän yhteyttä kuin työkyvyllä ja elämänlaadun Sekä työterveyshuollossa että kuntoutuksessa tulee vakavasti harkita, mihin rajalliset resurssit käytetään. Teemmekö oikeita asioita. Tämä tutkimuksessa ei myöskään pystytty osoittamaan yhteyttä fyysisen aktiivisuuden ja työkyvyn välillä. Elämänlaatumittarit mittaavat erityisesti asiakasnäkökulmaa; kokeeko terveydenhuollon asiakas hyötyneensä erilaisista toimenpiteistä ja interventioista. Tämän tutkimuksen perusteella erityisesti liikuntaan liittyviä myönteisiä tunteita tulisi korostaa neuvonnassa, kun työkykyä, terveyttä ja elämänlaatua halutaan edistää. Fyysisen kunnon mittareista kahden kilometrin kävelytestin ja yläraajojen dynaamisen toisto testin tuloksella oli selkein yhteys koettuun työ kykyyn ja elämänlaatuun lievästi ylipainoisilla miehillä. Ehkä hieman yllättäen ergometritestillä suoraan tai epäsuorasti mitatulla hapenottokyvyllä ei ollut yhteyttä työkykyyn tai elämänlaatuun tässä tutkimuksessa. Liikuntaan liittyvällä ilolla oli merkittävä yhteys tutkittujen poliisien liikunnan harrastukseen ja fyysiseen kuntoon. Kustannustehokkainta lienee antaa lyhyttä neuvontaa niin terveyden hoitajien, lääkärien, f ysioterapeuitien, psykologien, liikunnan ohjaajien, liikunnan opettajien ja muiden ammattihenkilöiden tapaamisissa integroituna muuhun terveyden edistämiseen. Tuoreessa UKK-instituutin tutkijan Minna Aillasal.on väitöskirjassa työterveyshuollossa toteutetulla interventiolla ei saavutettu lisäarvoa kuntotesteillä, kun haluttiin edistää fyysistä aktiivisuutta. Aktiivisuus nuorena ennustaa kuntoa keski-iässä Poliiseilla toteutetun seurantatutkimuksen tulokset osoittivat, että keski-ikäisten alipäällystössä tai päållystössä toimivien poliisien vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus lisääntyi 15 vuoden seuranta-aikana, mutta fyysinen suorituskyky huononi. Käytetäänkö resurssit esim. Aktiiviliikkujaksi jo työuran alussa Koska poliiseilla varhaisessa keski-iässä omaksutut liikuntatottumukset näyttivät ennustavan vapaaajan fyysistä aktiivisuutta myöhäisessä keski-iässä, työntekijöitä tulisi ehkä kannustaa fyysiseen aktiivisuuteen jo työuran alussa. Terveyteen liittyvä elämänlaatu on huomattavasti laajempi käsite kuin työkyky
Onhan neljännesmiljoonasta työkyvyttömyyseläkkeen saajasta noin puolet työkyvyttömiä nimenomaan heikentyneen mielenterveyden vuoksi. Fyysistä kuntoa mitattiin kumpanakin vuonna mm. Tutkimuksen keskeiseksi tavoitteeksi nousi työkyvyn ja elämänlaadun välisten yhteyksien selvittäminen. Asiakastyytyväisyyden mittaaminen on tärkeää, mutta sitä ei pidä sekoittaa todelliseen vaikuttavuuteen. LARS SÖRENSEN, Laukaan Terveyspalvelut Oy Sähköposti: lars.sorensen@fimnet.fi NÄIN TUTKITTIIN: T ämä artikkeli perustuu kirjoittajan väitöstutkimukseen Work ability and health-related quality of life in middle-aged men: the role of physical activity and fitness (Työkyky ja elämänlaatu keski-ikäisillä miehillä; fyysisen aktiivisuuden ja kunnon merkitys), jonka kahden ensimmäisen osatyön kohteena olivat poliisiopistossa vuonna 1981 alipäällystöja päällystö kurssilla olleet miehet, joilta oli mitattu fyysistä kuntoa ja aktiivisuutta kyseisenä vuonna. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin kyselytutkimuksella. Työkykyä mitattiin Työterveyslaitoksen kehittämällä työkyky-indeksillä. Seurantatutkimus tehtiin 1996, eli saatiin yhtä ammattiryhmää koskeva 15-vuotisseuranta. Kumpaakin kyselyä on käytetty tutkimustarkoituksessa useissa maissa. Poliiseja oli kaiken kaikkiaan 94, ja heidän vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta mitattiin samalla kyselylomakkeella vuosina 1981 ja 1996. Sama koskee luonnollisesti yksittäisiä terveysja kuntotestipalveluita tuottavia yksiköitä. Kolmannen ja neljännen osatyön kohteeksi tuli otos Kelan varhaiskuntoutukseen osallistuneita keski-ikäisiä miehiä. Erilaiset laatujärjestelmät korostavat aivan liikaa ulkoisia muotoseikkoja; teemmekö asioita oikein. Fyysistä kuntoa mitattiin kolmannessa osatyössä submaksimaalisella ergometritestillä ja neljännessä osatyössä lisäksi maksimaalisella suoralla ergometritestillä, UKK-instituutin 2-km kävelytestillä, sekä ns. RAND-36 sisältää kahdeksan eri dirnensioita; neljä fyysistä ja neljä psykososiaalista dimensio ta. Neljänteen osatyöhön valikoitiin hieman ylipainoisia fyysisesti kuormittavissa ammateissa (rakennusala, raskas teollisuus) työskenteleviä miehiä. lääketiede, ISBN 978-951-27-09588. http://www. Vaikuttavuuden näkökulmasta tulisi mitata sisältöä; teemmekö ylipäätänsä oikeita asioita. Väitöskirja Work ability and health-related quality of life in middle-aged men: the role of physical activity and fitness (Työkyky ja elämänlaatu keski-ikäisillä miehillä; fyysisen aktiivisuuden ja kunnon merkityson julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D. u ku. fi/kirjasto/julkaisu toimi n ta/jul kmyyn.sh tmi LIIKUNTA & TIEDE 45 • 612008 7. psykososiaalisilla dimensioilla. Samalla selvitettiin fyysisen kunnon ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä työ kykyyn ja elämänlaatuun. submaksimaalisella ergometritestillä ja lihaskuntotesteillä. Fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä kyseltiin Greenin PRECEDE-PROCEED-mallin mukaisilla kysymyksillä vuonna 1996. Nähdäkseni tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa käytetty työkyvyn mittari työkyky-indeksi ei ehkä mittaa kovin hyvin elämänlaadun psykososiaalista puolta, joka kuitenkin tämän päivän työelämässä tulee korostetusti esiin. Kalmannessa osatyössä tutkittiin 194 kuntoutujaa, ja neljännessä osatyossä 104 kuntoutujaa. Yllättävää on, että fyysisen aktiivisuden yhteyttä työkykyyn ei ole pystytty osoittamaan kovin vakuuttavasti. Toisaalta tämän tutkimukset kuntoutujat olivat fyysisesti raskaassa työssä, jossa työkyvyn ja elämänlaadun fyysisten osa-alueiden yhteys voi tulla korostetusti esiin.Joka tapauksessa niin työterveyshuollossa kuin kuntoutuksessakin pitää systemaattisemmin mitata toiminnan vaikuttavuutta asiakasnäkökulmasta. Soukan lihaskuntotesteillä sisältäen yläraajojen, vartalo lihasten ja alaraajojen testauksen. Heidän työkykyään mitattiin työkyky-indeksillä ja terveyteen liittyvää elämänlaatuaan RAND-36 kyselyllä
8 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008
2004; Zacheus ym. Liikunta on kivaa, terveellistä, virkistävää ja rentouttavaa Liikuntaharrastuksen motiiveja selvitettiin väittämillä: Harrastan liikuntaa sen vuoksi, että.. 2003). Motivaation laaja tarkastelu on jäänyt vähemmälle. Yhteiskunnan tulisi erityisesti kiinnittää huomiota lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen liittyviin motiiveihin, jotta he omaksuisivat liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan (Vuori & Miettinen 2000, 110). Noin 95 % oppilaista painotti näitä motiiveja. Vaikka on tärkeää tietää, mitkä ovat liikuntaharrastuksen motiivit, kenties vielä tärkeämpää on tuntea ne syyt, jotka estävät tai haittaavat liikuntaharrastuksen syntymistä tai säilymistä. Motiiveihin ulkoilu ja luonnossa liikkuminen, ystävien ja kavereiden tapaaminen, kunnon hoitamisen velvollisuus sekä vartalon ulkomuodon parantaminen vastasi noin 10 prosenttia vähemmän kuin kolmeen yleisimpään motiiviin. Kehhosen kuuluisimpia lausumia oli: Kaikki syyt, jotka estävät meitä harrastamasta liikuntaa, ovat tekosyitä. Kyseessä on samoissa kouluissa samoilla kysymyksillä tehty kysely vuosina 1985, 1988 ja 2003. Varsinaisia aikavertai lututkimuksia on niiden tyoläyden ja pitkäkestoisuuden vuoksi vähemmän. Tutkimukseen osallistui Lapista ja LounaisSuomesta kaikkina kolmena vuotena yhteensä 1294 oppilasta. Tämän valitsi 40 % oppilaista. Tutkimuksen otanta tehtiin 1980-luvulla valitsemalla kahdeksan peruskoulun yläastetta Lounais-Suomesta ja Lapista maaseudulta ja kaupungeista. sanoo aiempaa useampi kouluikäinen Kouluikäisiä motivoi liikkumaan se, että liikunta on kivaa ja terveellistä. Motivaatiovertailuja aikaväleittäin ei ole juuri tehty. Tai miksi nuoria ei innosta liikkuminen. P residentti. Vaikka lausuman "kaikki" sanasta voidaan olla eri mieltä, siinä on tärkeä viesti myös nykypäivänä. Kun kriteerinä pidettiin sitä, että vastaaja oli yhtä mieltä väittämän kanssa suuressa määrin tai jossain määrin, kolme yleisintä liikunnan harrastamisen motiivia vuoden 2003 aineistossa olivat terveyden säilyttäminen, liikunnan kokeminen kivaksi sekä virkistyminen ja rentoutuminen. Kysely liittyy osana 1980-luvulla aloitettuun Tehostetun koululiikunnan tutkimukseen (Nupponen ym. En ole liikunnallinen kokee jostain syystä aiempaa useampi kouluikäinen. 2000; Kannas & Tynjälä 1998; Laakso ym. Kun kriteerinä on väittämien vaihtoehto: Pitää LIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008 9. Vastausvaihtoehdot olivat: Pitää paikkansa kohdallani suuressa määrin, jossain määrin, ei lainkaan, en osaa sanoa. Jälkimmäinen aineisto kerättiin kyselylomakkeella syksyllä 2003 samoilla mittareilla ja samoissa kouluissa kuin vertailuaineistot syksyllä 1985 ja keväällä 1988. 1991) ja sen jatkotutkimukseen nimeltään Koululiikunnan vaikuttavuus (KOVA). Tässä artikkelissa selvitetään liikunnan harrastamisen ja liikuntaa harrastamattomuuden syitä aikavertailuna 1980ja 2000-luvuilla. Hämäläinen ym. 2006, 4; Metsämuuronen 1995; Nupponen 1997, 190; Nupponen & Telama 1998, 119; Stakes 2005; Telama 1986; Telama & Laakso 1983; Vuori ym. Liikuntaa harrastamattomuuden syistä huomiota herättää liikunnallisuuden puute. Vähiten merkitystä oli opettajan suositus -motiivilla. Väittämiä esitettiin 12 aikaisempien tutkimusten (mm. Mikä innostaa nuoria nykypäivänä liikkumiseen. Telaman (1972) koululaisten liikuntaharrastuksia ja Silvennoisen (1987) liikuntamotiiveja koskevien klassikkoturkirnusten jälkeen Suomessa on tehty runsaasti näihin teemoihin liittyvää tutkimusta, jotka kuitenkin ovat koskeneet ensisijaisesti liikuntaharrastusta (mm. Parin viime vuosikymmenen aikana myös ulkomuodon kohentaminen on noussut merkittäväksi liikunnan motiiviksi niin pojilla kuin tytöillä. Silvennoinen 1987) mallin mukaisesti. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on paljolti keskitytty motivaatiotutkimuksessa tavoiteorientaation ja motivaatioilmaston tarkasteluun, myös koululaisilla (laakkola 2002; Kokkonen 2003; Liukkonen 1998)
Opettajan suositus oli voimakas motiivi alle 10 %:lie liikuntaa harrastaneista (kuvio 1). Pojat taas painottivat tyttöjä yleisemmin kavereiden harrastamista, kilpailuissa 100 menestymistä sekä sitä, että liikunta on vanhempien mielestä hyödyllistä liikuntansa motiiveina. Mistä nuorelle on syntynyt tällainen käsitys itsestään. "suuressa määrin" 1 Kuvio 2. Liikuntaa harrastamattomuuden motiivien painotuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä keskiarvoeroja poikien ja tyttöjen välillä. Väittämä kuitenkin kuului: En yleensä harasta liikuntaa sen vuoksi, että ... Tämän motiivivaihtoehdon valitsi lähes puolet vastanneista. Heitä oli aineistossa 72. Liikuntaharrastuksen motiivien yleisyys vuoden 2003 aineistossa paikkansa suuressa määrin, kaksi yleisintä liikunnan harrastamisen motiivia olivat "se on kivaa" (74 %) ja "kykenen säilyttämään terveyteni" (67 %). liikunnallisuuden puute muut harrastukset väsyminen kilpailu hyödyn vähäisyys vie liiaksi aikaa ikävä kaverit eivät harrasta 1 1 1 1 1 1 ~ 1 10 20 30 40 % . Tytöt painottivat poikia enemmän notkeuden ja joustavuuden lisäämisen sekä virkistymisen ja rentoutumisen motiiveja. 10 L!IKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. 50 Vastaavasti noin 10 prosenttiyksikköä vähemmän oli niitä, jotka pitivät harrastamauornuutensa syynä ajan kulumista muissa harrastuksissa. Liikuntaa harrastamattomuuden motiivien yleisyys vuoden 2003 aineistossa En ole liikunnallinen, aika menee muissa harrastuksissa, liikunta väsyttää Liikuntaa harrastamattomuuden motiiveja arvioitiin samalla asteikolla kuin liikuntaharrastuksen motiiveja. Tällöinkin ylivoimaisesti yleisin liikuntaa harrastamattomuuden motiivi oli "en ole liikunnallinen tyyppi" (liikunnallisuuden puute). Liikuntaa harrastamattomuuden motiivikysymykseen oli vastannut 16 % oppilaista. Väsymistä piti yhtenä syynä 60 % vastanneista. Ystävien ja kavereiden tapaamismotiivin valitsi noin 50 % oppilaista. Kotona, koulussa, kaveripiirissä vai onko se sisäsyntyinen. Näitä väittämiä oli 8 kappaletta. Virkistysja rentousmotiiviin sekä vartalon ulkomuodon parantamisen motiivin valitsi noin 45 % vastanneista. Yleisin liikuntaa harrastamattomuuden motiivi (kriteerinä "Pitää paikkansa kohdallani suuressa määrin tai jossain määrin") oli liikunnallisuuden puute, jota syynä liikkumattomuuteen piti 79 % harrastamattomuuskysymykseen vastanneista. Hieman yllättävää oli, että yhdeksännen luokan oppilaille kavereiden "En ole liikunnallinen tyyppi". Kaksi seuraavaksi yleisintä motiivia tälläkin kriteerillä olivat "aikani kuluu muissa harrastuksissa" ja "väsyn helposti", joita valittiin noin puolet vähemmän kuin yleisintä liikuntaa harrastamattomuuden motiivia (kuvio 2). kiva terveys ys tävät ja kaverit virki stym inen vartalo n ulkom uoto notkeus ja joustavuus ulko ilu kunnon hoitam inen kilpailu hyödyllisyys kavereiden harra stam inen opettajan suositus 1 1 1 1 1 l=J 20 40 60 80 % 1 CJ"suuressa määrin"! KUVIO 1. Lisäksi käytettiin kriteeriä "Pitää paikkansa kohdallani suuressa määrin". Vähiten eroja tyttöjen ja poikien välillä oli, kun liikunnan motiiveina olivat ystävien ja kavereiden tapaaminen sekä velvollisuus hoitaa kuntoaan. Kolme seuraavaksi yleisintä motiivia olivat "voin tavata ystäviäni ja kavereitani", "koen virkistyväni ja rentoutuvani" sekä "voin parantaa vartaloni ulkomuotoa"
Tarkasteltaessa ainoastaan vaihtoehtoa "pitää paikkansa kohdallani suuressa määrin" vartalon ulkomuodon parantamisen motiivin oli valinnut ensimmäisellä mittauskerralla noin 26 % ja toisella mittauskerralla 3 7 %. Yhdeksännen luokan oppilailla oli erittäin merkitsevä ero mittauskertojen välillä liikunnallisuuden puute motiivissa. Kolmessa liikunnan harrastamisen moti ivissa oli merkitseviä eroja mittauskertojen välillä. Liikuntaa harrastamattomuuden motiivien aikavertailussa erittäin merkitsevää eroa oli liikunnallisuuden puute -motiivissa. Mikäli kysymys kuuluu, LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 11. Ystävien ja kavereiden tapaamisen rnotiivissa yksilöiden välinen variaatio oli toisella mittauskerralla suurempi, kun taas motiivissa liikunnan kokeminen kivaksi se oli suurempi ensimmäisellä miuauskerralla. Seitsemännen luokan oppilaat painottivat kavereiden harrastamattomuuden motiivia yleisemmin ensimmäisellä kuin Loisella mittauskerralla, kun taas liikunnallisuuden puute -rnot iivia he painottivat enemmän toisella mittauskerralla. Tilannemotiivit liittyvät paljolti ajankäyttöön ja kaveripiirin vaikutukseen. Liikunnan kokeminen kivaksi -motiivi oli koettu jonkin verran tärkeämmäksi Loisella mittauskerralla. Vuonna 2003 tämä motiivi oli paljon merkitsevämpi kuin vuosina 1985 ja 1988. Vakavin kysymys liittyy liikunnallisuuden puulleen kokemiseen. Nämä motiivit oli valittu yleisemmin ensimmäisellä mittauskerralla 1985 ja 1988 kuin vuonna 2003. Mittauskertojen välillä merkitsevää eroa oli myös motiiveissa ulkoilu ja luonnossa liikkuminen sekä notkeuden ja joustavuuden lisääminen. Muiden yksittäisten liikuntaa harrastamattomuuden motiivien keskiarvot ovat pysyneet lähes muuttumattomina. Kolmas motiiviluokka liittyy hyötyajatteluun. Poikien ja tyttöjen aikavertailuiulokset olivat monilta osin erilaisia. Tilastollisesti erittäin merkitsevää muutosta oli vartalon ulkomuodon parantamisen motiivissa. Motiiveissa virkistyminen ja rentoutuminen, ulkoilu ja luonnossa liikkuminen, terveyden säilyttäminen, notkeuden ja joustavuuden lisääminen sekä liikunnan kokeminen kivaksi tyttöjen keskiarvot nousivat ja poikien laskivat mittauskertojen välillä. Huomio liikkumattomuuden syihin Yleisin liikunnan harrastamisen motiivi oli edelleen terveyden säilyttäminen. Herää kysymys, mistä tällainen käsitys on syntynyt. Lisäksi tutk ittiin mittauskertojen välisiä eroja sukupuolittain ja luokkatasoittain. Toisella mittauskerralla tämä motiivi koettiin paljon tärkeämmäksi kuin ensimmäisellä m it tauskcrral la. Motiivien ulottuvuudet Vuoden 2003 aineistossa liikuntaharrastuksen motiivit muodostivat neljä ulottuvuutta seuraavasti: Virkistysja terveysmotiivit virkistys ja rentoutuminen ulkoilu ja luonnossa liikkuminen terveyden säilyttäminen notkeuden ja joustavuuden lisääminen liikunnan kokeminen kivaksi Velvollisuusmotiivit kunnon hoitamisen velvollisuus hyödyllisyys vanhempien mielestä opettajan suositus Sosiaalisuusmotiivit ystävien ja kavereiden tapaaminen kavereiden harrastaminen kilpailussa menestyminen Fyysisen itsetunnon motiivit vartalon ulkomuodon parantaminen Liiku n taa harrastamat tomu uden motiivien I uok itus oli seuraava: Liikunnan yksilöllisen arvon kieltävät motiivit liikunnan kokeminen ikäväksi väsyminen liikunnassa liikunnallisuuden puute Tilannemotiivit ajan kuluminen läksyjenluvussa kavereiden harrastamattomuus kilpailu ajan kuluminen muissa harrastuksissa Liikunnan välineellisen arvon kieltävät motiivit siitä ei ole mitään hyötyä Liikunnallisuuden puute ja väsyminen liikunnassa näyttävät liittyvän yhteen ja siitä saattaa seurata liikunnan kokeminen ikäväksi. Terveyden rinnalle noussut ulkomuodosta huolehtiminen Liikunnan harrastamisen ja liikuntaa harrastarnauomuuden muutoksia tutkittiin vertailemalla vuosien 1985 ja 1988 (ensimmäinen mittauskerta) aineistoja vuoden 2003 (toinen mittauskerta) aineistoon. Kolmessa motiivissa (kavereiden harrastaminen, hyödyllisyys vanhempien mielestä sekä notkeuden ja joustavuuden lisääminen) yksilöiden välinen vaihtelu oli suurempaa vuonna 2003 kuin 1980-luvun mittauksissa. Ajan kuluminen läksyjen luvussa ja muissa harrastuksissa liikuntaa harrastarnattornuuden syynä oli lisääntynyt tytöillä mutta vähentynyt pojilla mittauskertojen välillä. Liiallinen kilpailuhenkisyys näyttää myös karkouavan osaa koululaisista. Sen sijaan motiivien kavereiden kanssa harrastaminen, kilpailu ja liikunnan hyödyllisyys painoarvo oli pojilla lisääntynyt ja tytöillä vähentynyt tutkitulla aikavälillä. harrastamattomuus oli perusteena omalle harrastamattomuudelle yleisemmin kuin seitsemännen luokan oppilaille. Yhdeksännen luokan oppilaat painottivat tätä motiivia varsinkin toisella mittauskerralla. Onko käsitys syntynyt kotona, koulussa, kaveripiirissä vai onko se sisäsyntyinen. Virkistymisen ja rentoutumisen motiivissa erot yksilöiden välillä olivat täsmälleen yhtä suuria molemmilla miuauskerroilla
Jyväskylä LIKES-tutkimuskeskus Liikuntapedagogiikan väitöskirja. 2004. Suomalaisten nuorten liikuntaaktiivisuus Katsaus nykytilaan, trendeihin ja ennusteisiin. R. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Koulun liikunnan kehittäminen saattaisi edistää mielenkiinnon lisääntymistä liikuntaa kohtaan myös liikuntaa harrastarnau ornllla, sillä koulu on ainoa instituutio ja koululiikunta ainoa liikuntakulttuurin muoto,joka tavoittaa lähes kaikki nuoret. 1986. Liikunnan Ja kansanterveyden Julkaisuja 50, 149-176. Lääkintöhallituksen julkaisuja. Saatavilla wwwmuodossa: <URL: http://www.stakes.fi/Kouluterveys/taulukot/trendi/index. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. Telama, R. 2000. Nupponen, H. Tämän motiivin merkitys kasvoi myös iän myötä. Telama & L. Liikuntapedagogiikan väitöskirja Metsämuuronen, J. & Heinonen, 0. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. and sport competence as a result of modifications in school phvsical education teaching practices. Research Reports on Sport and Health 114. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Changes in students' exercise motivation, goal orientation. Turun yliopisto. 1991. html (Luettu 10 112005) Telama, R. Kannas (toim.) Koululaisten terveys Ia terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Turun yliopisto. 2003. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Tehostetun koululiikunnan tutkimus: Peruskoulun oppilaiden liikunnalliset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat kolmen lukuvuoden aikana. Liikunta & tiede 4. & Tynjälä, J. 1987. Liikuntaa harrastamattomuuden syistä ylivoimaisesti painavin oli liikunnallisuuden puute ("en ole liikunnallinen tyyppi"). Sitoutuminen. WHO Koululaistutkimus 1986-1998 Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen Julkaisuja 142. Teoksessa P Vuolle. Kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 201. Enjoyment in youth sports: a goal perpectives approach. Nuorten terveystapatutkimus 1977-1979. Teoreettinen tausta. Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto, 113-139. Tutkimuksia 146. Liukkonen, J. Research Reports on Sport and Health 131. 2002. & Telama, R. & Miettinen, M. 1998. & Tynjälä, J. Silvennoinen, M. Koululainen liikunnanharrastajana: Liikuntaharrastusten ja liikuntamotiivien sekä näiden yhteyksien muuttuminen iän mukana peruskoululaisilla Ja lukiolaisilla. Kuinka tärkeää liikunta on terveydelle Ja toimintakyvylle. Oleellisin muuto s 1980-luvulLa 2000-luvulle oli vartalon ulkomuodon parantarnismotiivin merkityksen lisääntyminen molemmilla sukupuolilla. Pojilla kavereiden harra stam inen, kilpailuissa menestym inen sekä hyödyllisyys vanhempien mielestä -m otiivien merkitykset lisääntyivät ja tytöillä vähenivät rniuauskertojen välillä. Mikä liikunnassa kiinnostaa liikuntamotivaatio. Nuorten terveystapatutkimus Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. Virkistys-ja terveysm otiivien merkitykset lisääntyivät tytöillä ja vähenivät pojilla mittauskertojen välillä. & Telama, R. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16-vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Sarja Tutkimukset 4/1983 Vuori, 1. Julkaisussa Nuorten terveystavat Suomessa. Teoksessa L. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. 4-13. physical education and health 22. Research reports on sport and health 106. Julkaisuja 2. Liikunta Ia tiede 43 (11. Kokkonen, J. rakenneanalyysi Ia sitoutuminen. 12 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. 1972. mikä on todella tärkeä ("Pitää paikkansa kohdallani suuressa määrin") motiivi, ykköseksi nousi se, euä liikunta on kivaa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124. 411 Jaakkola, T. motivaatio ja coping. Liikuntakasvatuksen laitos. Julkaisusarja A: 146. Kouluterveyskysely Muutokset 1996/97, 1998/99 ja 2000/01. Liikuntaharrastus. Liikuntapedagogiikan väitöskiria. Erityishuomiota tulisikin ki innittäå liikuntaa harrastamauornien nuorten syihin olla liikkumalta, koska nuoruusiän liikunnan harrastaminen tai liikuntaa harrastamatrornuus ennustaa aikuisiän liikunnallista elämäntapaa. Research Reports on Sport and Health 138. Changes in students' perceptions of task-involving motivational climate, teacher's leadership style, and helping behaviour as a result of modifications in school physical education teaching practices. Vaitoskirja. 2006. Kannas, L. 1998. & Rimpelä, M. Sen merkitys myös lisääntyi eniten miuauskertojen välillä sukupuolesta ja luokka tasosta riippumatta. Nupponen, H., Halonen, L., Mäkinen, H. 1983. Oppikoululaisten fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset IV Selittävä osa ja yhteenveto. 1995. Lähtökohdat, menetelmät Ia aineiston kuvailu. TIINA KARVONEN, KM Rauman opettajankoulutuslaitos Sähköposti: tiina.karvonen@loimaa.fi ARMI RAHKOLA, KM Rauman opettajankoulutuslaitos Sähköposti: apmrah@gmail.com HEIMO NUPPONEN, LitT Rauman opettajankoulutuslaitos Sähköposti: heimo.nupponen@utu.fi LÄHTEET Hämäläinen, P., Nupponen, H., Rimpelä,A. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus, 91-121 Vuori, M., Kannas, L. & Pehkonen, M. Studies in sport. 1998. Terveyskasvatus. Zacheus, T., Tähtinen, J., Rinne, R., Koski, P. Liikunta Ia tiede 37 161. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Miettinen ltoim.) Haasteena huomisen hyvinvointi Miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Nupponen, H. 1997.9-16 -vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Teoksessa M. J. 2000. Helsingin yliopisto. 4-10. & Laakso, L. Helsinki: Valtion painatuskeskus Telama, R. Jyväskylän yliopisto. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. Laakso, L., Nupponen, H., Rimpelä, A. Kaupunkilaisten liikunta ikäpolvittain: Turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. 2003. Jyväskylän yliopisto Liikuntapedagogiikan väistöskirja Stakes. Harrastukset Ia omaehtoinen oppiminen. Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 1986-2002
Itse asiassa lwihlii se on sitä liihuntaa, jaha tuo hyvinvointia." (rehtori) Panostusta vähän liikkuviin Eräs muutos ajattelutavassa liittyi kohderyhmään. Hankkeen rinnalle luotiin vaikuttavuuden ja koulujen muutosten analysoimiseksi Turun yliopistossa toteutettava monitieteinen tutkimusprojekti. Kerhotoiminnan merkitys korostui myös koulujen kokemuksissa, erityisesti liikunnallisesti passiivisten lasten aktivoinnin näkökulmasta. Prosessien edetessä hahmottuivat koulujen keskeiset kehittämisalueet sekä kouluille tuotetut ja niissä käyttöön otetut käytännön työkalut ja toimintatavat. Se on meille helpotus, riidat ja lwiliki vähenee. Koulut olivat tyytyväisiä "ideapankkityyppiseen" toteutustapaan, joka antoi heille mahdollisuuden valita parhaiten sopivat työkalut, toimintaja toteutustavat. Koululähtöisessä ajattelutavassa ymmärretään, että kukin koulu, sen opettajat, henkilökunta ja oppilaat ovat parhaita oman toimintaympäristönsä tuntijoita ja siten myös sen kehittäjiä. 14 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. Uudet ideat pyrittiin "tuotteistamaan" ja saamaan nopeasti kouluille sopivaan, houkuttelevaan ja konkreettisesti käytettävään muotoon, työkaluiksi. Hankkeen eräänä tärkeänä tehtävänä olikin tukea koulujen omia kehittymisprosesseja vuorovaikutteisesti. Näin hankkeen yhden osa-alueen kautta pyrittiin oppilaiden terveysja hyvinvointierojen kaventamiseen. sen ei. Hankkeen tavoitteiden, niin liikunnallisen aktiivisuuden lisäämisen kuin oppilaiden hyvinvoinnin ja koulussa viihtymisen kehittämisen kannalta oli tärkeää ymmärtää oppilaat itsenäisinä aktiivisina toimijoina. Uusia oivalluksia voitiin näin jakaa edelleen hyödynnettäviksi ja kehitettäviksi. Larvi olla kilpailua, liikunta voi olla leihinomaista. Toimintaa nimittäin suunnattiin erityisesti vähän liikkuvien lasten aktivoimiseksi. Tarve tällaiselle, terveysja hyvinvointierojen kaventamiseen tähtäävälle toiminnalle olisi suuri jatkossakin. Tällaisen kerhon ohjaaminen antoi samalla myös opettajalle uusia ajatuksia koulun liikuntatunneille. Vaikka lähtökohta monissa kouluissa aluksi koettiinkin haastavaksi, havaitsivat kerhotoimintaan mukaan lähteneet koulut sen toiminnan tulokselliseksi ja palkitsevaksi. Käytännössä hankkeessa käytiin yhteisesti ja erikseen yksittäisten koulujen kanssa läpi suunnittelu-, keskusteluja ideointiprosesseja. Koulujen omista lähtökohdista ponnistavien ja osallistavien toimintaprosessien kautta on mahdollista muuttaa koulujen toimintakulttuuria. Tässä artikkelissa kootaan yhteen keskeiset havainnot Koulut liikkeelle -hankkeen vaikutuksista koululaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja alakoulujen toimintakulttuurin muutokseen. Tutkimus keskittyy hankearvioinnin lisäksi myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin, terveyden ja elämäntavan monialaiseen tutkimiseen (www.med.utu.fi/koulutliikkeelle). ko u I u tl i i k keel le. Koulun tehtävänä oli löytää keinot houkutellakseen kohderyhmänsä mukaisia lapsia kerhoon ja niiden toimintaan. "Oppilaita on ohjatlu uudenlaisen liilwnnan pariin ... Tämä puolestaan edesauttoi liikuntakäsitteen uudenlaista ymmärrystä. Ajattelutavassa korostui lasten ja nuorten osallistaminen ja heidän hyvinvointinsa kehittyminen omien osallistumismahdollisuuksien lisääntyessä. Koulu määritteli tarkemmin kohderyhmän, sillä liikkumattomuuden syyt olivat monenlaisia (ylipaino, perheen tuen puute, lapsen vuorovaikutustaitojen heikkous yms.). T urussa toteutettiin vuosina 2004-2007 Koulut liikkeelle -hanke, jonka tavoitteena oli lasten koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisääminen koulun toimintakulttuuria ja -ympäristöä kehittämällä. välituntikorit leikkijulisteineen ja tempputauluineen, koulujen omat pihaprojektit, "Huiskaus!" -karnpanja, koulurnatkakartat sekä välituntileikittäjätoiminta. Ei seistä tuolla niin kuin jos/ms ennen vanhaan seisliin, niitä pahantehijöitä seisos häytävässä ocloltamassa puhuttelua, niin ei ollenkaan enää. Tällaisia olivat mm. On nämä stänclit lossa pihalla ja ne isot taulut ja tää Huislwus. Uusi näkökulma ja uudet työkalut muutoksen perustana Hankkeessa korostettiin koulukohtaisia toimintaprosesseja. Asanti & Oittinen, 2006; http:// www. Muutos on ailwmoinen." (rehtori)* "Lasten vastuu, se on uus asia, eli isol lwntaa pienistä huolta ja lei hityttää heitä." (yhclysopetlaja) Liikunta on enemmän kuin kilpailua Koska tavoitteena oli koulupäivän liikunnallistaminen, eikä esimerkiksi liikuntatuntien lisääminen, piti työkaluston olla uudenlaista ja osittain yllättävääkin. Uusien työkalujen lisäksi merkittävä osa muutosprosessia oli uudenlainen näkökulma toimintatapoihin. Lähestymistapa kirkastui hankkeen edetessä. (vrt. Kerhon ohjaaja saattoi olla muukin kuin liikuntaa opettava opettaja. (ks. Kouluhyvinvointityöryhmän muistio OPM 2005:27, Nousiainen & Piekkari, 2007.) (Artikkelissa esiintyvät suorat lainaukset ovat mukana olleiden koulujen rehtoreiden, yhdysopettajien ja terveydenhoitajien arvioita hankkeesta sen loppuvaiheissa.) "Tää on niin valtava muutos, siinä mielessä ellä opettaja ei oo sanomassa, ei käshemässä. Kyse oli myös koulun toimintakulttuurin kehittämisestä suuntaan, jossa oppilaat nähdään aktiivisina oman toimintansa suunnittelijoina ja toteuttajina. Esimerkiksi hankkeen kerhotoiminnan tuen edellytykseksi määriteltiin toiminnan kohdentaminen vähän liikkuville tai liikunnallisesti passiivisille lapsille. fi/Portals/0/Do k u men ti t/Kou1 u tli ikkeelle -valiraportti.pdl). Liikunta alettiin entistä enemmän nähdä perinteisen kilpailutai tapahtumakeskeisen toiminnan sijaan päivittäisenä hyvinvoinnin ja osallistumisen välineenä. Hankkeessa koottiin koulujen kehittämisideoita ja luotiin eri koulujen yhdysopettajille mahdollisuuksia yhteisiin tapaamisiin, kokemusten vaihtoon ja yhteiseen ideointiin
2008) ja 2006 kerättyjä aineistoja, joiden kohteena olivat vuoden 2004 neljäsluokkalaiset (v. 2·3 tuntia/pv ClYli3 tunli1/ v KUVIOT 1a ja 1b. Kerho on toimi.nut hyvin ja lapset olleet tyytyväisiä; kerranliin heikot liikkujat saavat osallistua liikuntaan ilman "huippuliihhujien" aiheuttamaa suorituspainetta. 2,3 tuntia/pv ClYlikolme tuntia/pv 100 1 90 1 80 1 70 1 60 1 50 1 40 1 30 1 20 1 10 1 ' ~ 1-Vuonna Vuonna Vuonna Vuonna 04 06 04 06 (n=435) (n=420) (n=404) (n=376) Tytöt Pojat DE nintiin tunti/pv o 1-2 tunti1/pv . Sen sijaan hankekoulujen oppilaiden keskuudessa kahden tunnin rajan ylittävien osuus oli kasvanut lähes yhdeksällä prosenttiyksiköllä. Lisäksi vertailupohjana käytettiin Turun koululaisten keskuudesta aiemmin kerättyä "Liikunnan polut" -tutkirnushankkeen aineistoja. 2004 n= 1097 ja v. Onnistumisen elämyksiä." (rehtori) "He sai itse ideoida ja jokainen pääsi kokemaan onnistumista, mitä heille ei tule liihuntatunnilla lrnn siellä 011 25 jotka lwrrastaa ja pelaa heslienään ja osa seisoo siellä tumput suorina lrnn he ei uslwlla mennä tai pärjää. Tyttöjä ja poikia erikseen tutkittaessa huomattiin, että muutossuunnat olivat samansuuntaiset, mutta pojilla erot olivat selvemmät. Hankkeella pyrittiin kuitenkin ensisijaisesti vaikutVuonna 04 (n=872) Vuonna 06 (n=856) . " (yhclysopettaja) "Ne lapset, joilla 011 liihuntaharrastus, niillä on yleensä perheen tuhi talwna, niitä lapsia hushataan ympäri lwupunhia. Enintään tunti/pv O1-2 tuntia/pv . Siellä tuli jokaiselle, että hei mä sain pallon hii ja mä osaan heittää. Ne lapset, joilta se harrastus puuttuu, ei löydy perheestä sitä voimavaraa, se tarttis löytää tästä läheltä." (terveydenhoitaja) Fyysinen aktiivisuus lisääntyi pojilla Hankkeen vaikuttavuuden mittaaminen oppilaiden toteutuneiden määrällisten käyttäytyrnismuutosten perusteella ei ole helppoa eikä yksiselitteistä. Siirilä ym. Hankekoulujen tyttöjen keskuudessa vähintään kaksi tuntia liikkuvien osuus kasvoi noin 42 prosentista noin 47 prosenttiin, kun vastaava muutos pojilla oli 47 prosentista 60 prosenttiin. Kyseessä ei ole puhdas satunnaistettu koeasetelma. Äskettäin julkaistut kotimaiset kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suositukset esittävät, että 1012-vuotiaiden tulisi liikkua päivittäin 1,5 2 tuntia (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 2008). Kokonaisliikuntaa koostui kouluviikon aikaisesta liikunnasta, vapaa-ajan liikunnallisesta aktiivisuudesta sekä kävelyyn ja pyöräilyyn käytetystä ajasta. Väliintulevia tekijöitä on useita ja hankkeen vaikutuksen erottaminen omakseen on vähintäänkin haastavaa. Turkulaisista vuoden 2004 neljäsluokkalaisista vähintään kaksi tuntia liikkuvia oli vuonna 2004 44,l prosenttia ja vuonna 2006 heidän ollessaan kuudesluokkalaisia 48,8 prosenttia. Analyysissä käytettiin hankkeen tutkimusosiossa samassa alakoululaiskohortissa vuosina 2004 (ks. He pääsi siellä tavallas loi.stamaan .. Koululaisten kokonaisliikunta-aktiivisuus (koulun aikainen ja vapaa-ajan liikunta sekä kävely ja pyöräily) päivässä vuosina 2004 ja 2006 LIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008 15. "Saavutimme juuri ne lapsetjotlw pitiliin. 2006 n=ll39, joista 986 oli sarnoja vastaajia kuin vuonna 2004). (kuviot l a ja lb) Kun verrattiin hankekoulujen oppilaiden lukuja ei-hankekoulujen oppilaiden tietoihin, huomattiin, että ei-hankekoulujen oppilaiden liikuntaan käyttämä aika oli pysynyt jokseenkin samalla tasolla tarkastelujakson aikana, ellei haluta ottaa esiin lievää vähenemistä erittäin paljon liikkuvien osuudessa. Tyttöjen fyysinen aktiivisuus oli pysynyt ennallaan (41,6 % ->42,6 %), mutta pojilla kahteen tuntiin yltävien määrä oli kasvanut (48,0 % -> 55,3 %)
Lapset liikkuivat pienryhmissä, ylempien luokkien oppilaat leikittivät pienempiään, leikkikuluuuri rikastui ja lapset loivat itse sääntöjä toiminnalleen. Tämän mahdollistaa tutkimusaineisto, joka oli kerätty eräistä hankekouluista vuonna 2003 (siis ennen kuin hanke oli käynnistynyt) ja jossa välituntiliikuntaa oli kysytty samanlaisella kysymyksellä. 100 '11 90 '11 80 '11 70 '11 60 '11 50 '11 40 '11 30 '11 20 '11 10 '11 '11 . En yhdellik lln . Se on sellanen, Johon ei ole ennen tätä projehtia mitenliään tietoisesti hiinnitetty huomiota." (yhdysopettaja) 16 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. "Ainaliin välitunti/rnlttuuri on ylis sellanen, miliä on muuuunut. Usein liikunnalfinen Ei hanke 2 004 Hanke Ei hanke 2006 Hanke Lamaan koulunkäyntiin liittyvän liikunnallisen aktiivisuuden lisäämiseen. Tämän vuoksi välituntien liikunnallisuuden aktivointi onkin eräänlaista passivoi turn iskehityksen hidastamistaistelua. Kaksi vuotta myöhemmin usein välitunnilla liikunnallisten osuus oli pudonnut selvästi, mutta hankekouluissa heidän osuutensa oli säilynyt suurempana kuin ei-hankekouluissa (56 % vs. Llhts k>ikill1 Kuloset 2003 Kuloset 2006 (n•223) (n•324) Liik unnall~ia leikk eji Kutosel2003 Kutos,12006 (n•231) (n•327) P1lop11tjl KUVIO 3. Hrnoill1 . Eila inka .n liik unna line n . Liikunnan lisäämisen kannalta välitunnit ovatkin otollinen kehittämiskohde ja tähän tartuttiin myös Koulut liikkeelle -hankkeessa. Hankeja ei-hankekoulujen välillä ei ollut juuri eroa tässä asiassa (kuvio 2). Rehtorien ja opettajien mukaan hankkeen aikaan saama merkittävin muutos oli nimenomaan väli tuntien aktivoituminen. Liikunnallisen välitunnin osuudet eräiden hankekoulujen kuutosluokan oppilailla vuosina 2003 ja 2006 Liikuntatunteja on suomalaisessa perusopetuksessa eurooppalaisesti vertaillen vähän. Muutoksen arvioitiin syntyneen hankkeen avulla kouluihin saaduista välituntivälineistä, koulupihojen pienimuotoisesta ja lasten ideoimasta kunnostuksesta sekä erilaisista muista aktivoi n titoimenpiteistä. Välituntiliikunta hankekouluissa ja ei-hankekouluissa samoilla oppilasryhmillä vuosina 2004 ja 2006 80 \ . Peruskoul ulaisi lla on keskimäärin vain kaksi liikunnan oppituntia viikossa (yhteensä 90 min). Nyt on välineet ja pihamaalauhset ja välituntiliihuttajat, ne on tuonut ihan hirveesti välitunneille lisää. Kymmenvuotiaina lapset vielä yleensä touhuavat pihalle päästessään aktiivisesti, mutta pari vuotta vanhempana alkaa etenkin tyttöjen passiivisempi oleilu olla yleisempää. 46 %). Syksyllä 2004, kun analyysin kohteena olleet oppilaat olivat neljäsluokkalaisia, lähes yhdeksän kymmenestä liikkui useimmilla tai kaikilla välitunneilla leikkien liikunnallisia leikkejä tai pelaten pallopelejä. Kun vuonna 2003 näissä kouluissa liikunnallisten leikkien parissa vietti aikaa kuutosluokkalaisista lähes kaikilla tai useimmilla välitunneilla noin joka viides oli osuus vuoden 2006 kuutosluokkalaisten keskuudessa lähes kolminkertainen (kuvio 3). Useimm ill1 . Välitunneilla oppilas on peruskoulun aikana lähes 2000 tuntia. Harvoin li~unnallinen . Hankkeen ansio välitunuliikunnan aktivoimisessa tulee selvemmin esille, kun verrataan tiettyjen samojen koulujen kuutosluokkalaisia aikaisemmalta vuodelta vuoden 2006 kuutosluokkalaisiin. Pallopelien osalta kehityssuunta oli sama, mutta nousu ei ollut aivan yhtä suuri. Perusopetuksen ajanjaksolla tämä merkitsee kaikkiaan noin 600 tuntia. Välituntiliikkuminen lisääntyi KUVIO 2
"Pihamaalauliset ja -välineet ovat käytössä ihan koko ajan välitunnit ovat paljon rauhallisempia (siis kai hilla tehemistäja turhat nahistelut ja lwhistelut ovat jääneet pois)." (yhdysopellaja) "Pihaleikit ovat nyhyään liiinteä osa liihuntatunteja. Välineistä huolehtiminen on myös pääosin ollut oppilaiden vastuulla,ja näin opettajat eivät "työllistyneet" asiasta hyvä asia. Peruskoulun aikana tämä merkitsee kaikkiaan noin 600 tuntia. Opettajat myös näkivät omin silmin välineiden konkreettisen ja välittömän vaikutuksen niin lasten akuvoiturnisena kuin kiusaamisen ja nahistelun vähenemisenäkin. osallistua toimintaa." (yhdysopettaja) Myös välituntiliikuttajatoiminnasta saatiin rohkaisevia arvioita. Itse tehtyinä maalaukset ja välineet olivat ehkä vielä houkuttelevampia kuin ne valmiina saatuina olisivat olleet. Isommat saivat ottaa vastuuta toiminnan järjestämisestä ja pienemmät saivat nauttia isompien huomiosta ja ohjauksesta. Joissakin kouluissa leikkikulttuurin vahvistamisen nähtiin vaikuttavan myös liikuntatuntien sisältöihin siten, että suorituspaineettomampi tekeminen lisääntyi. Kyseessä oli näkyvä kaikille kohdennettu toiminta, joka oli helppo toteuttaa kouluissa ilman suurta opettajien työpanosta. Välitunnit ovatkin otollinen kohde liikunnan lisäämisen kannalta. "(yhdysopettaja) Miltei yhtä toimiviksi arvioitiin koulujen omat pihaprojektit (yhdessä tehdyt pihamaalaukset ja pienimuotoiset leikkija liikuntavälineet) yhdistettynä "Huiskaus!" -kampanjaan. Lopulliset vaikutukset ovat nähtävissä usein vasta vuosien kuluttua ja todentaminen silloinkin hankalaa. Kulttuuriset ja toiminnalliset muutokset tapahtuvat hitaasti. Kauaskantoiseen muutokseen tarvitaan koulujen lisäksi muita toimijoita. Oleellista on se, ettei kouluissa tarvitse keksiä kaikkea itse, vaan jokainen saattaa hyötyä pitkäjänteisestä yhteisestä ideoinnista ja tuotteistamisesta. Koulut arvioivat välituntikorit hankkeen aikana tuotetuista "työkaluista" toimivimmiksi. Muut opettajathin huomasivat nonureettisesti, että liihunta voi olla holw Jwulua yhdistävä asia. Liiuuntatuntien rakenteeseen on tullut muutosta pihkuhiljaa." (yhdysopettaja) "Monille maahanmuuttajaoppilaille Huishaus -välineet tarjosivat ensimmäistä liertaa mahdollisuuden konhreettisesti havaita ja hohea, mitä haravalla tai lapiolla tehdään." (yhdysopettaja) "Myös ne opettajat,jotlrn eivät ole itse hovin lii/wnnallisia, ovat voineet Huiskauhsen hautta luontevasti. Myös niiden vaikutus näkyi sekä aktiivisuuden lisääntymisenä että nahistelun ja kiusaamisen vähentymisenä. Lapset leililiivät mielellään ja vähän liikkuvat lapset osallistuvat ahtiivisesti leihkeihin, ilman painetta. VälituntileikiLtäjätoiminnasta onkin muotoutunut vuosittain toistuva yhteistyömuoto kaupungin opetustoimen ja Turun yliopiston Turun opettajankoulutuslaitoksen välille. "Vaihlw oppilasaktivaattoritoiminta ehhä oliliin ailw pieni osa hokonaisuudesta, minusta tuntuu että juuri se vailiutti koho koulun toimintahulttuuriin lwihhein eniten. Välitunneilla oppilas on lähes 2000 tuntia. Välituntikorien käyttöön ottoon liittyvät käytännöt olivat tärkeä osa onnistumisessa: miten käytön tasa-puolisuus varmistettiin, miten lapset osallistettiin ja innostettiin, miten korien ylläpito varmistettiin. Kouluissa pidettiin erityisen myönteisenä sitä, että uudenlaisten välineiden ja pihamaalausten myötä lapset loivat luontevasti keskenään niihin liittyvät säännöt ja tavat ilman, että aikuisten tarvitsi puuttua asiaan. Sen koettiin luoneen uutta sisältöä koulun arkeen ja antaneen onnistumisen elämyksiä niin isommille kuin pienemmillekin oppilaille. Nämä tosiasiat asettavat haasteen LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 17. Sen onnistumisesta puhuttiinhin monet herrat." (yhdysopettaja) Tämä ei jää tähän Koulujen välinen vuorovaikutus ja yhteisen kehittämisprosessin jatkuminen sekä sen koordinointi kaupunkitasoisesti todettiin hankkeen edetessä tärkeäksi. Se hoshetti ihan jolwista lasta pienimmästä suurimpaan. Niiden koettiin tukeneen niin liikkumaan aktivointia, yhdessä tekemisen kulttuurin syntymistä kuin liikunnallisesti passiivisten aktivoimistakin. Liikuntatunteja on vähän. Peruskoululaisilla on keskimäärin kaksi liikunnan oppituntia viikossa. "Oppilaiden liikkumisen tehostaminen vaatii aina myös välineitä, ja näin luokkalwhtaisten liikuntavälineiden saaminen oli kaikille luokille hieno asia
Helsinki: Opetusministeriö. Turun yliopisto, Kasvatus-tieteiden laitoksen julkaisut A:201. Opetusministeriö 2005 27 Nousiainen, L. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Siirilä,J., Koski, P., Suominen, S., Heinonen,0.J., Salanterä,S., Asanti, R. Koulun toimintakulttuuria kehittämässä. Turun koulut liikkeelle -hankkeen väliraportti. 2008. 2004. Vuori, M., Kannas, L. (20031 Kaupunkilaisten liikunta ikäpolvittain: Turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. HEINONEN, LT Professori Terveysliikunnan yksikkö sekä Paavo Nurmi -keskus Turun yliopisto Sähköposti: olli.heinonen@utu.fi SANNA SALANTERÄ, TtT Professori Hoitotieteen laitos Turun yliopisto Sähköposti: sanna.salantera@utu.fi MINNA AROMAA, LT Ylilääkäri Turun terveystoimi Lasten ja nuorten poliklinikka Turun kaupunki Sähköposti: minna.aromaa@turku.fi SAKARI SUOMINEN, LT Professori (mvs) Kliininen laitos Turun yliopisto Sähköposti: sakari.suominen@utu.fi ANU OITTINEN, LitL Koulut liikkeelle -hankkeen projektipäällikkö Kehityspäällikkö Turun kaupunki Sähköposti: anu.oittinen@turku.fi LÄHTEET Asanti, R. Kirjapaino Uusi Aura Oy Raisio. Sen verran uskoa Turusta on löytynyt, että toimintaa on päätetty jatkaa ja laajentaa. & Heinonen, 0. & Piekkari, U. & Tynjälä, J. Liikkuuko kymmenvuotias riittävästi. Helsinki OPM ja Nuori Suomi. 2007 Osallistuva oppilas-yhteisöllinen koulu: koulun kehittämisen kansio. Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 1986-2002. Näihin panostetaan tulevina vuosina kaikissa perusopetuksen kouluissa "Aktiivinen ja turvallinen koulupäivä" -teemalla laajan toimijajoukon vuorovaikutuksella. 2005. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus.113-139. & Oittinen, A. 18 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. 2008. Teoksessa L. 2006. Kannas (toirn.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Huusko, J. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. Zacheus, T., Tähtinen, J., Rinne, R., Koski, P. Liikunnasta hyvinvointia ja viihtyvyyttä kouluun. Aktiivinen elämäntapa, viiteryhmät ja osallistuminen nähdään tulevaisuuden hyvinvoinnin ja elämänhallinnan lähtökohtina. PASI KOSKI, FT Erikoistutkija Kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi RIITTA ASANTI, KT Liikunnan didaktiikan lehtori Turun opettajankoulutuslaitos Turun yliopisto Sähköposti: riitta.asanti@utu.fi LEENA KOIVUSILTA, FT Lehtori lnstitutions and Social Mechanisms Turun yliopisto Sähköposti: leena.koivusilta@utu.fi OLLI J. Esitys Turun koulut liikkeelle -hankkeen yhteistapaamisessa 172.2005. Kouluhyvinvointityöryhmän muistio 2005. tämän kaltaisen työn uskottavuuden luomiselle. & Aromaa, M. Duodecim 124(5):538-43
Koulumatkakartta jaetaan kaikkien Turun koulujen koulutulokkaille kotiin vietäväksi ja vanhempien kanssa tutustuttavaksi. Tällä hetkellä kaikki perusopetuksen koulut ovat toiminnan piirissä. "norsupalloja". @) "Huiskaus!" -kampanjalla pyrittiin hyötyliikunnan ja yhdessä tekemisen edistämiseen koulupäivän aikana. Viimeisimpänä uutuutena koulut saivat mm. Leikittäjiä ovat alakoulujen vanhimmat oppilaat, jotka alkavat opettajansa tukemana leikittää ja liikuttaa pienempiä lapsia välitunneilla. Lisätietoja: Asanti & Oittinen, 2006; http:llwww.kou1utliikhee11e.fi/Porta1sl0/Dokumentit/Kou1utliikkeel!e_va1iraportti.pdf LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 19. Perusopetuksen 1-6 -luokkien koulut saivat käyttöönsä pihanhoitovälineitä, kuten haravoita, harjoja, lumilapioita ja -kolia sekä puutarhamultaa, kukkasipuleita ja marjapensaita. Oleellista on toiminta tutussa ympäristössä välittömästi oppituntien jälkeen, tutun ohjaajan kanssa ja ilman liiallisia suorituspaineita. Lähtökohtana tälle toiminnalle oli se huomio, että monelle "ei liikunnalliselle" nuorelle voi "perinteinen" ryhmässä liikkuminen tuntua ikävältä tai ahdistavalta. ~ Koulumatkakarttojen tavoitteena on ollut koulumatkaliikkumisen aktivointi ja turvallisuusnäkökulmien esille tuominen samanaikaisesti. esimerkiksi kuvataiteessa omia pihamaalauksia ja niitä myös toteutettiin yhdessä. ~ Kerhotoiminnalla pyritään Turussa houkuttelemaan koulujen liikuntakerhotoimintaan vähän liikkuvia lapsia ja nuoria. ~ Koulujen omat pihaprojektit osallistivat lapsia oman liikkumisympäristönsä suunnitteluun ja kehittämiseen. ~ Välituntileikittäjätoiminta on yksi lasten ja nuorten osallistamisen muoto. Jokainen luokka sai oman korinsa ja koulu aktivointijulisteita ja julisteständit. Koulut liikkeelle -TYÖKALUPAKKI ~ Välituntikorit leikkijulisteineen ja tempputauluineen toumvat konkreettisena avauksena hankkeelle. Omiin tuotoksiin myös sitoudutaan eri tavalla kuin "ulkoa tulleisiin". Joka syksy Turun OKL:n liikuntaan erikoistuvat opiskelijat järjestävät osana opintojaan välituntiliikuttajien koulutusja aktivointi tilaisuuksia kouluissa. Vuosittain toistuvalla projektilla saadaan jatkuvasti muutosta ja elävyyttä lasten liikkumisympäristöön. Toimintaa painotetaan koulujen kerhotuntikiintiöitä jaettaessa. Yläkouluissa samantyyppiseen toimintaan on pyritty SPIN-oppilastoiminnan kautta tavoitteena niin vålituntikuin kaveriporukkatoiminnankin aktivointi. Lapset suunnittelivat. Välineistöä täydennetään säännöllisin väliajoin myös kaupungin toimesta. ~ Koulun oma "persona} trainer" on Luostarivuoren yläkoulussa kehitetty toimintamalli, jossa nuoren, vähän liikkuvan oppilaan kanssa aletaan henkilökohtaisesti keskustella ja etsiä sopivia tapoja liikkua. Monessa koulussa vanhempainyhdistykset osallistuvat korien täydentämiseen
Toisaalta hyvin toteutettu perinteinen keskustelukin toimii lnternetpohjaisen keskustelun toteuttaminen on resurssikysymys. 20 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin antia voi tarkastella itse toteutuksen (prosessin) ja sen tulosten (vaikuttavuuden) näkökulmasta. Siksi on tärkeää, että vähemmän liikkuvia lapsia innostetaan kokeilemaan ja oppimaan oman koulupihan käytöstä. Liikuntatoimi oli mukana suunnittelussa, mutta toteutuksen päävastuu oli kaupunkitekniikalla. Hyvääkään koulupihaa ei arvosteta, jos sen mahdollisuuksia ei ole opittu tuntemaan. Jälkimmäisen etuina olivat tasapuolisuuden lisääntyminen ja varsinkin tyttöjen äänen saaminen kuuluviin. Vaikka mielipiteet tästä asiasta jakautuvat varmasti edelleenkin kahtia, onnistuttiin yhteistyössä kuitenkin hyvin. K eravan lähiliikuntapaikkaprojekti käynnistyi vuonna 2002. Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin yksi erikoisuus oli yrityssponsorin vahva panos sekä suunnittelussa että rahoituksessa. Uudet liikuntapaikat muuttivat liikuntatilannetta, mutta eivät lisänneet liikuntaa. Projektissa käytettiin osallistuvaa suunnittelua sekä perinteisellä tavalla (keskustelutilaisuuksia) että käyttämällä lnternetpohjaista keskustelualustaa. • Yritysyhteistyö onnistui sekä projektin että yrityksen näkökulmasta. Keskusteluja ei Internetissä pystynyt kukaan dominoimaan. • Kaupungin hyvä ja hallinnonrajat ylittävä sisäinen yhteistyö oli tärkeää. Keskeisiä prosessista saatuja oppeja olivat seuraavat: • Ohjaavassa organisaatiossa oli hyvä yhdistelmä kaupungin virkamiehiä (kaupunkitekniikka, liikuntatoimi), asukkaita (koululaisia, heidän vanhempiaan) ja ulkopuolisia asiantuntijoita. Hyvänä esimerkkinä tästä oli lähiliikuntavaunu, joka tuo liikuntavälineitä eri lähiliikuntapaikoille ja lisää näiden käyttömahdollisuuksia. Toiseksi esimerkiksi Keravalla uudet leikkivälineet ja pallokenttä innostivat monia lapsia liikkumaan, mutta samalla tämä oli poissa aiemmasta muusta liikkumisesta. Tällä on onnistuttu toteuttamaan kaupungin sisäistä alueellista tasa-arvoa. Projekti toimii erinomaisena mallina hyvästä poikkihallinnollisesta suunnitteluja toteuttamisprosessista. Keravalla otettiin tietoinen riski yrityksen valinnassa, sillä kaikkien mielestä McDonald'sin kytkeminen terveyden edistämisen hankkeeseen ei ole hyväksyttävää. Liikuntatoimen ja kaupunkitekniikan yhteistyö sujui hyvin ja työnjako oli selvä. Prosessi oli opettavaisempi kuin mitä yksinomaan saavutetut tulokset antavat ymmärtää. Tutkijoiden ja yrityssponsorien mukanaolo koko projektin ajan oli toinen merkittävä asia. • Käyttäjät saatiin mukaan ja heiltä tuli ideoita monipuolisella osallistuvalla suunnittelulla. • Lähiliikuntapaikkoja alettiin suunnitella Keravalle heti alusta lähtien verkostomaisella ajattelulla. Teksti: M IKAEL FOG ELHO LM KERAVAN LÄHILIIKUNTAPAIKKAPROJEKTI: Koulupihan remontti yksin ei riitä Lasten liikunnallisuus vaikuttaa heidän arvioonsa pihan liikuntamahdollisuuksista. Tavoitteena oli ensisijaisesti kohentaa kaupungin ala-asteiden pihoja sellaisiksi, että ne innostaisivat lapsia lisäämään liikuntaa sekä välitunneilla että koulun jälkeen. McDonald'sin markkinointiprofiili projektin osalta oli monikansalliseksi suuryritykseksi poikkeuksellisen alhainen. Toisaalta liikuntatoimi on ollut aktiivisesti suunnittelemassa lähiliikuntapaikkojen jatkokäyttöä. Liikunnan lisäämisen osalta tulokset tuottivat lievät pettymyksen: etenkään vähän liikkuvien lasten fyysistä aktiivisuutta ei tälläkään tavoin voitu lisätä. Esimerkiksi lähiliikuntapaikoille ei tullut yrityksen tunnusta. Projektin tuloksellisuus arvioitiinkin tavanomaista huolellisemmin
Keravalla kaupunkirakenne tarjoaa mahdollisuuksia Ympäristön mahdollisuuksien luova käyttö liittyy nuorempiin koululaisiin erityisesti ja Keravan kaltaisiin pienempiin kaupunkeihin. Vaikka luovia liikunnallisia ratkaisuja keksivät lapset voivat olla aktiivisia vähän huonommillakin pihoilla, on siitä huolimatta inhimillisesti oikein parantaa heidän ympäristöään. Niinpä kun lähiliikuntapaikkoja kehitetään, ne ilmeisesti tarjoavat uusia mahdollisuuksia etenkin jo aikaisemmin paljon liikkuneille. MIKAEL FOGELHOLM, ETT Dosentti,Yksikön johtaja, Suomen Akatemia, terveyden tutkimus Sähköposti: mikael.fogelholm@aka.fi Tämä artikkeli on tiivistelmä Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin loppuraportista "Liikettä koulupihoille" (Mikael Fogelholm, toim, 71 s.). Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin kaltaisten hankkeiden merkitystä ja arvoa pohdittaessa on hyvä myös muistaa muut seikat, kuin juuri kyseisen hankkeen vaikuttavuus yhteen ainoaan asiaan (tässä tapauksessa fyysiseen aktiivisuuteen). Vapaamuotoiseen välituntiliikuntaan ei missään tapauksessa kaivata systemaattista valmennusta, mutta ehkä nimenomaan vähän liikkuvat tarvitsisivat rohkaisua ja innostusta. Onnea tarvittiin siksi, ettei kyseessä ollut vahvasti paikallinen yritys. Tämä myös selittää tämän projektin tuoman näkemyksen siitä, että uudet välineet ja pallokentät enemmän muuttavat kuin lisäävät liikuntaa. Näiden havaintojen takia on helppo ymmärtää, ettei Keravan koulupihojen parantaminen ollut niin ratkaiseva toimenpide, kuin mitä olisi ollut asfalttipihan muuttaminen lähiliikuntapaikaksi. Lopputuloksena ei voitu osoittaa suuria muutoksia 3. ja 6.-luokkalaisten välituntiliikunnassa tai kokonaisliikunnassa. Koulupihojen laatu koululaisten oman arvioin mukaan parani, mutta tähän subjektiiviseen arvioon liittyy tietysti uutuudenviehärystä. Tutkimukseen osallistui riittävästi koululaisia, jotta ainakin selvät muutokset olisi pitänyt havaita. Auttaisiko heitä, jos kouluissa välitunneilla valvovan opettajan roolia muutettaisiin "liikkumaan innostajaksi". Tällä tarkoitetaan sitä, että jo ennen uusia leikkivälineitä ja pallokenttiä Keravan koulupihat sisälsivät tarjoumia eli rakenteita ja paikkoja, joita varsinkin liikkumisesta pitävät nuoremmat lapset mielellään käyttävät. Koulupihojen leikkivälineet, kiipeilytelineet yms. eivät tähän enää ole ratkaisu. Keravalla oli siis havaintoja siitä, että muutokset muuttivat jonkin verran, mutta eivät lisänneet liikuntaa. Keravalla on myös hyvä kevyenliikenteen väylästö ja ainakin vielä tätä kirjoitettaessa jonkin verran helposti saavutettavissa olevia lähimetsiä. Keravalla ei ollut "asfalttierärnaapihoja", vaan kurjimmissakin oli kuitenkin löydettävissä luovia mahdollisuuksia erilaiseen tekemiseen. Helsingin kantakaupunki) tai hyvin maaseutumaiseen kuntaan (esim. Monilla uudet leikki välineet ja pallo kenttä innostivat liikkumista, mutta samalla tämä oli poissa jostain muusta liikkumisesta. Kolm anneksi yrityssponsoro inti kohdistui suoraan ra kentam iseen, eikä tutkim ukseen. Välitunnille "liikkumaan innostaja" Yksi keskeinen jatkopohdinnan aihe onkin se, miksi pelkästään koulupihan muuttaminen liikunnallisesti houkuttelevammaksi ei riitä vähemmän liikkuville. Toinen huomio tutkimuksesta liittyy iän merkitykseen. paikkojen avaustilaisuuksissa pro jekti salli yrityksen jakaa koululaisille vain hedel m iä ja m iniporkkanoita, m ikä nim enom aan kertoi siitä, että yrityksellä on m yy nnissä terveyden kannalta m yös kiistatta hyviä tu otteita. Ehkä kokonaisuudessa nuorten liikunnan aktiivisuuden lisäämiseksi huomion kiinnittäminen juuri alakoulun viimeisiin luokkiin ja sen jälkeen yläkouluun olisi erityisen tärkeää mutta myös hyvin haasteellista. Kunnan on joka tapauksessa kehitettävä asuinympäristöä ja tähän kuuluvat myös erilaiset liikuntapaikat. Mistä sitten vähäinen vaikuttavuus johtui. Kuhmon kaupunki) on todennäköisesti erityispiirteitä, jotka Keravan hankkeessa eivät ole tulleet esille. Tärkeää ja sympaattista oli havaita, että lähirnetsä on edelleenkin lapsille tärkeä liikuntapaikka. Jälkimmäistä ei ehkä ollut edes realistista odottaa, mutta edellinen oli kieltämättä pieni pettymys. Tulosten analysoinnissa kiinnitettiin huomiota siihen, että parhaimmat liikkujat ovat aktiivisimpia liikkujia myös välitunneilla. Kera van lähiliikuntapaikkaprojektin yrityssponsorin saannissa oli tietysti myös hyvää onnea, sillä juuri projektin käynnistymisen aikoina McDonald'silla oli ollut tarve kokeilla sponsorointiprofiilinsa laajentamista. Miten yleistettäviä Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin kokemukset ovat. Näin tutkim us säilytti neutraalin asem ansa. Lähiliikuntapaikkaverkoston toteuttamisessa hyvin kaupunkimaiseen ympäristöön (esim. Selvää on, että näin laajan projektin sponsoriksi tarvitaan yritys, jolla on mahdollisuus n. Uudet leikki välineet innostavat vielä 3.-luokkalaisia, mutta jo 6.-luokkalaisilla näkyy leikkimielisen liikkumisen vähentyminen. Suuret odotukset yllättävät tulokset Projektin vaikuttavuudesta oli alussa monenlaisia odotuksia. Kaupungin rakenne on tiivis, mutta ei urbaani. 100 000 euron tukeen. Hoidettu ja kehitetty asuinympäristö on viihtyisä, turvallinen ja osana kunnan imagoa myös houkuttelevuustekijä. Keravan lähiliikuntapaikkaprojektissa tehtiin siis oikeita asioita (fyysisen ympäristön kehittäminen liikkumiselle myönteisemmäksi) oikealla tavalla (yhteistyössä ja käyttäjiä kuuntelemalla). Sen sijaan liikunnallisesti passiivisimmat eivät uusissa paikoissakaan näe itselleen soveltuvia mahdollisuuksia samalla tavalla. Raportti on saatavissa ja luettavissa verkkoosoitteista http.//www.ukkinstituutti.fi/fi/179 ja http.//www.nuorisuomi.fi/koulu_materiaalit LIIKUNTA & TIEDE 45 • 612008 21
Vapaan markkinatalouden luonnonvoimat ovat ottaneet ylivallan ja muutokset etenevät omalla logiikallaan kuin metsäpalot Kaliforniassa. Globaalin muutoksen merkkejä on tässäkin nähtävissä. Suomen koululaiset eivät menesty eurooppalaisissa vertailuissa fyysiseen aktiivisuuteen käytettävässä ajassa, koska Suomen kouluissa liikuntaa varten varatut tuntimäärät on minimoitu. KARI L. Koulun jälkeen Suomen puolustusvoimat eivät enää saa hyväkuntoisia varusmiehiä, eikä työelämä suorituskykyisiä työntekijöitä. Koululaiset kärsivät päänsärystä ja hartiat ovat jumissa. Liikunnan taistelu muita oppiaineita vastaan näyttää tällä hetkellä ratkaisevalla tavalla hävityltä. Suomen kouluissa eletään tänä päivänä tyytyväisinä hyviin lukuaineiden oppimistuloksiin PISAtesteissä. KESKINEN Muutos on tullut M uutos on tullut Amerikkaan! Näin julisti USA:n vastavalittu presidentti Barach Obama heti kun vaalien lopputulos oli selvinnyt. Mitkä tekijät sairauksien kehittymistä ehkäisevät, jäävät vähemmälle seurannalle. Viihtyminen kouluissa on ollut huonoa vuosien ajan ja vakavaa häiriökäyttäytymistä ilmenee. Toivo paremmasta huomisesta virisi ihmisten mielissä, mutta samalla jäi elämään epäilys voiko yksi henkilö omalla toiminnallaan saada muutosta aikaan koko maailman tasolla. On seurattu vääriä mittareita ja nyt ei kukaan tunnu tietävän miten syntyneet ongelmat voitaisiin ratkaista. American College of Sports Medicine on julkaissut yhteistyössä USA:n terveysviranomaisten kanssa uudet terveysliikuntasuositukset ja EU on valmistelemassa omia suosituksiaan. Maailmantalouden rahoitusjärjestelmä on menettänyt luottamuksensa rahoituslaitosten kyräillessä toisiaan. Epäterveellisistä elintavoista johtuvien kansansairauksien kehittyminen tilastoidaan tarkasti ja tilastojen pohjalta yhteiskunnat varautuvat hoitamaan kansalaistensa sairauksia. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi 22 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. Samaan aikaan myös taistelu liikunnallisesti inaktiivista arkielämää vastaan on hävitty. Teksti: KARI L. Suomi ei kamppaile yksin liikkumattoman elämäntavan mukanaan tuomia ongelmia vastaan. Seurataanko tässäkin asiassa vääriä mittareita vai onko mittarista liian karkea kun ainoastaan sairauden puhkeamiseen reagoidaan 7 Samalla kysytään voidaanko yksilö velvoittaa terveelliseen elämään sairauksien välttämiseksi. Sääntely ei toimi ja maailmasta tuntuu talousviisaus äkillisesti kadonneen. Voiton ovat vieneet istumiseen ja paikallaan oloon perustuvat lukuaineet. Valitettavasti samaan aikaan muut mittarit raksuttavat huolestuttavia tuloksia. Obamasta riippumatta globaali muutos on kuitenkin jo käynnissä. Näillä suosituksillaan USA ja Eurooppa viestittävät yhteistuumin, että liikuntaa lisäämällä jokaisella on mahdollisuus ottaa vastuuta terveytensä ja toimintakykynsä vaalimisesta ja vaikuttaa tulevaisuuteensa
_. Keskinen Urho Kujala Risto Rinne Tutkimusartikkelit 2008 OSA 1 on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi. ,_ .... . .. . -----·---31 Pilvikki Heikinaro-Johansson, Väinö Varstala ja Mikko Lyyra Kuudennen luokan oppilaiden itsearvioidun ja mitatun fyysisen kunnon yhteydet 38 Arja Sääkslahti, Pertti Huotari, Eeva Luukkonen, Kati Huotari ja Unto Luukkonen Suomalaisnuorten ravintolisien käyttö suorituskyvyn parantamiseksi vuosina 1995 ja 2005 sekä käytön yhteys liikuntaharrastukseen -·--·--·------_., ., __ .,, 44 Lauri Laakso, Arja Rimpelä, Lasse Pere, Heimo Nupponen ja Risto Telama Iäkkäiden jyväskyläläisten liikuntaharrastus ja sen muutokset 16 vuoden seuruututkimuksessa ·-·-------------·---·---·-·------·-·--------------•-----.. .. ., 60 Hannu Itkonen Elin Kallion voimistelujärjestelmä Suomalaisen naisvoimistelun perusta ., __ .,._.,, 66 Aino Sarje Vuoden 2009 käsikirjoitukset toimitukseen 17.4.2009 mennessä _. . . ., ... ... . .. _,_ .. TUTKIMUSARTIKKELIT 2008 OSA 1 www.lts.fi Opettajan pedagogisen ajattelun kehittyminen liikunnanopettajakoulutuksen aikana ., ., 24 Sanna Palomäki, Pilvikki Heikinaro-Johansson Yläkoululaisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen-·--·-·-·-·-·--·-------------·---·---·-·----------------.. .... __ ......... ------.. ... 72 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Katriina Kukkonen-Harjula päätoimittaja Teijo Pyykkönen sihteeri Päivi Atjonen Mirja Hirvensalo Hannu Itkonen Kari L. 55 Joonas Soila, Rauno Pietiläinen ja Mir1a Hirvensalo Vanhaa ja uutta -Venäjän Karjalan urheilu ja liikunta muutoksessa. __ . _. _ ... . .,_ .. 72 Kirjoitusohjeet 2009 .. . ... ,------·--------------·-·50 Päivi Mäkilä, Mirja Hirvensalo ja Terttu Parkatti ltsepuolustusharjoittelun soveltuvuus ikääntyville ihmisille __ .,., ., ., .,., .
Aineiston keruu perustui stimulated recall -menetelmän mukaisesti opiskelijan suorittamaan oman opetuksen analysointiin ja kommentointiin videolta. Opettajan muusta ajattelusta pedagogisen ajattelun erottaa opetuksen konteksti, jota kouluopetuksessa määrittää opetussuunnitelma (Kansanen 2004, 88). The subjects in this study were four physical education students. 2008. Opettajan pedagogisen ajattelun taustalla vaikuttavasta tiedosta on tutkimuksissa käytetty varsin paljon erilaisia käsitteitä ja konstruktioita. Opettajien ajattelua on lähestytty myös mielikuvien (Calderhead & Robson 1991; Niikko 1995), merkittävien oppimiskokemusten (Carter & Gonzalez 1993; Silkelä 1999) tai opettajan tuottamien ohjeiden ja reseptien 24 LIIKUNTA & TIEDE 45 , 6/20Cl8 , TLJTKIMUSARTIKKEU , Opettajan pedagoginen ajattelu. . Opetusharjoittelijat tiedostivat oman toimintansa vaikutuksia oppilaisiin sekä havainnoivat oppilaiden reaktioita ja toimintaa opetuksen aikana. Liikunta &Tiede 45 (6), 24-30. Opettajaksi opiskelevien pedagogisen ajattelun lähtökohtien ymmärtäminen ja opettajan ajattelun valmiuksien kehittäminen ovat keskeisiä tavoitteita opettajakoulutuksessa. The main focus of this study was to investigate how the pedagogical thinking of preservice teachers changed throughout a PETE program. Opetustilanteessa ilmenevä interaktiivinen ajattelu ei kuitenkaan voi olla aina tietoista ja reflektiivistä vaan opettajan päätöksenteossa on mukana myös tiedostamattomia, rutiininomaisia ja spontaaneja piirteitä (Mitchell & Marland 1989). This information can provide valuable insights into pre-service teachers' professional development and may help teacher educators to better understand and support the learning of their students. By the end of their training, preservice teachers had learned to think of physical education from the perspective of the pupil and observe how pupils respond to instruction and tasks. After each videotaped lesson the subjects participated in a tape-recorded, stimulated recall interview. Tarkoituksenmukaisten ratkaisujen tai toimintatapojen löytäminen esimerkiksi ryhmänhallinnan parantamiseksi oli opetusharjoittelijoille välillä vaikeaa. Opettajan pedagoginen ajattelu ja siihen kuuluva päätöksenteko muodostaa perustan opettajan toiminnalle opetustilanteessa ja vaikuttaa olennaisesti myös siihen, minkälainen opetus-oppimisprosessista oppilaan näkökulmasta muodostuu. ln teacher education the video feedback and stimulated recall technique should be used more effectively to prornote the development of preservice teachers' pedagogical thinking. The lnfluence ofTeacher Education on the PedagogicalThinking of Physical Education Preservice Teachers. Tällöin tietoiseksi tuleminen, tavoitteellisuus ja pedagogisen päätöksenteon perusteleminen ovat pedagogisen ajattelun olennaisia piirteitä (jyrhärnä 2002, 8). The relationships between teacher pedagogical thinking, teacher behaviour, pupils' behaviour and pupils' achievement are reciprocal. Their classroom instruction was recorded on videotape at two different stages a) during second-year autumn semester and b) during their one year teacher training practicum as fourthor fifth-year students. Asiasanat: liikunnanopettajat koulutus, pedagoginen ajattelu, stimulated recall -menetelmä, opetusharjoittelu ABSTRACT Palomäki S., Heikinaro-Johansson P. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnanopettajiksi opiskelevien pedagogisen ajattelun kehittymistä koulutuksen aikana. Puh: 014-260 2117, 050-401 6964, sähköposti: sanna.palomaki@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Palomäki S., Heikinaro-Johansson P. By the end of their training preservice teachers were also better able to provide explanations to their teaching behaviour and they made more suggestions for improving the lesson. Tutkijat puhuvat muun muassa käyttöteoriasta, praktisesta tietämyksestä, pedagogisesta sisältötiedosta tai implisiittisistä ja subjektiivisista teorioista (ks. . 2008. The results suggest that the teacher education program had a positive impact on the pedagogical thinking of preservice teachers. Opettajan pedagogista ajattelua voidaan kuvata pohtivana eli reflektoivana tilanteissa, joissa ratkaisut eivät vaadi välitöntä toteuttamista, ja opettajalla on aikaa miettiä ja analysoida vaihtoehtoja (Kansanen 1996, 46). Videopalautteen ja stimulated recall menetelmän mahdollisuudet tulisi hyödyntää entistä tehokkaammin opettajankoulutuksessa esimerkiksi opetusharjoitteluihin liittyvien ohjauskeskustelujen tukena. Tulokset osoittivat, että koulutuksen loppupuolella olevien opetusharjoittelijoiden pedagoginen ajattelu oli vähemmän opettajakeskeistä ja enemmän opettaja-oppilas -vuorovaikutukseen suuntautunutta kuin toisena opintovuonna. On the other hand, student teachers still had occasional difficulties in deciding how to respond effectively to the actions of pupils in the classroom, especially those with disruptive or inappropriate behaviour. Key words: physical education teacher education, teacher's pedagogical thinking, stimulated recall metlwd, student teaching JOHDANTO Pedagogiseksi ajatteluksi kutsutaan opettajan ajattelua, joka kohdistuu opetus-oppimistapahtuman aihepiiriin ja sen eri tekijöihin (Kansanen, Tirri, Meri, Krogfors, Husu & Jyrhämä 2000, 5-6; Kansanen 2004, 87). Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin sisällönanalyysiä. Opettajan pedagogisen ajattelun kehittyminen liikunnanopettajakoulutuksen aikana. Tutkimukseen osallistui neljä liikuntapedagogiikan pääaineopiskelijaa, kaksi naista ja kaksi miestä. Content analysis was used to analyse and compare the resulting data. Opiskelijoiden pedagoginen ajattelu sisälsi opetusharjoitteluvaiheessa enemmän perusteluja opetuksessa tehdyille ratkaisuille ja jonkin verran enemmän ehdotuksia opetuksen kehittämiseksi kuin toisena opintovuonna. Väisänen & Silkelä 2003). Liikunta & Tiede 45 (6), 24-30. Opiskelijoiden opetusta videoitiin kahdessa eri vaiheessa koulutusta: toisen opintovuoden syyslukukaudella ja opetusharjoitteluvaiheessa opintojen loppupuolella. OPETTAJAN PEDAGOGISEN AJATTELUN KEHITTYMINEN LIIKUNNANOPETTAJAKOULUTUKSEN AIKANA SANNA PALOMÄKI, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON Yhdyshenkilö: Sanna Palomäki, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos, PL 35, 40351 Jyväskylä. Pedagogical thinking refers to the teachers' thinking that deals with different aspects of the teaching-learning process
Opettajan ajatteluun ja toimintaan vaikuttavat myös ns. Opettajan ajattelun ja ammatillisen kehittymisen tutkimus on ollut viime vuosina Suomessakin vireää (Aaltonen 2003; Atjonen 1998;Jeronen 2003;Jyrhämä 2002; Laine 2004; Patrikainen 1997; Pitkäniemi 1998; Silkelä 1999; Toom 2006; Tomberg 2000). 11w gi ' )> w )> c.. =< :::, m )> ,, ;o )> "' AJATTELU ;,:: ;o I= ~ VAIKUTUKSET )> ;,; :::!< z 05 ~'~ :I:-,, c w -t m -t "' z Ou, C -tC :.:: 3: C en :::, :::! :::, . Nämä ajattelun osa-alueet ovat keskenään kiinteässä vuorovaikutuksessa, eikä niiden erottaminen käytännön opetustoiminnassa ole yksiselitteisesti mahdollista. Opettajan ammatillinen kehittyminen on pitkäkestoinen ja monimutkainen oppimisja sosiaalistumistapahtuma, joka sisältää muutoksia opettajaidentiteetissä, tietopohjassa, tieteellisessä ajattelussa, pedagogisessa ajattelussa ja opetuskäyttäytymisessä (Väisänen 2004 ). )> \ OPETTAJAN TIETO, TEORIAT, / '-I KÄSITYKSET JA USKOMUKSET tietoista ja tiedostamatonta OPPILAIDEN OPPIMINEN KUVIO 1. (ks. c.. Kurssilla opiskelijat suunnittelivat ja opettivat 15 minuutin pienoisopetustuokion itse valitsemastaan aiheesta harjoiLIIKUNTA & TIEDE 45. Edellä kuvattu tapahtumaketju on vastavuoroinen ja esimerkiksi oppilaan toiminta vaikuttaa osaltaan opettajan opetuskäyttäytymiseen. Kuviossa 1 on esitelty tutkimuksen viitekehys, joka on laadittu tunnettua Clarkin ja Petersenin (1986, 257) opettajan ajattelun ja toiminnan mallia soveltaen. TUTKIMUSAATIKKELI .Ooenasn pedagogifl€!1 ajattelu 25. 6/20Cl8. opetuksen kehystekijät, jotka luovat mahdollisuuksia ja toisaalta myös rajoittavat opetustoimintaa. Palomäki & HeikinaroJohansson 2003). Ensimmäiset videoinnit _ja niihin liittyneet stimulated recall -haastattelut toteutettiin syksyllä 2001 Didaktinen observointi ja pienoisopetus -kurssin yhteydessä (ks. Samalla kuitenkin opetuksen aikainen, interaktiivinen ajattelu on videoidun opetustilanteen kautta vahvasti Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaista liikunnanopettajaksi opiskelevien pedagoginen ajattelu on opintojen loppupuolella, opetusharjoittelu vaiheessa, ja mitä mahdollisia muutoksia pedagogisessa ajattelussa on tapahtunut verrattaessa sitä toisena opiskeluvuonna, aineopintojen vaiheessa kerättyyn aineistoon. Väisäsen ja Silkelän (2003, 38) mukaan opettajaksi opiskelevien ammatillinen kasvu ja käsitysten muuttuminen kohti koulutuksen tavoittelemia tiedollisesti monipuolisempia ja jäsentyneempiä käsityksiä edellyuää erilaisia kognitiivisia prosesseja, kuten tietoiseksi tulemista, käsitysten haastamista, teoreettisen ja kokemuspohjaisen tiedon integrointia sekä uudelleen käsittecllistärnistä. Keskeisenä Väisänen ja Silkelä pitävät myös opiskelijan oman toiminnan itsesäätelyä, joka auttaa rakentamaan siltaa uskomusten, teoreettisen tiedon ja käytännön toiminnassa kehittyvät tiedon välille sekä muodostamaan henkilökohtaista käyuöteoriaa. Opetuksen suunnittelua ei työssä varsinaisesti tutkittu, mutta ennen opetusta suoritettu ajattelutyö ja tehdyt päätökset heijastuvat luonnollisesti sekä opetustilanneajatteluun että reflektiiviseen ajatteluun. Tutkimukseen osallistui neljä liikunnanopettajaopiskelijaa, kaksi naista ja kaksi miestä.joiden opetusta videoitiin kahdessa eri vaiheessa koulutusta. Tutkimus on seurantatutkimus, jonka aikaisempi osa on julkaistu vuonna 2004 (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2004). en c.... Clark & Petersen 1986) Tämä tutkimus sijoittuu opettajan pedagogisen ajattelun malliin (kuvio 1) siten, euä tutkimuskohteina ovat opetuksen aikainen interaktiivinen ajattelu ja opetuksen jälkeinen reflektiivinen ajattelu. Mallissa opettajan ajaucluprosesseja käsitteellistetåän ja kuvataan opetusta edeltävänä suunnitteluna, opetuksen aikaisena ajatteluna ja opetuksen jälkeisenä reflektiona. Uskomusjärjestelmän "sisältö" on osin tiedostettua, mutta osin tiedostamatonta (Kansanen 1996; 2004, 96) läsnä ja opiskelijan reflektion kohteena. OPETUKSEN KEHYSTEKIJAT rajoitukset ja mahdollisuudet oppimisympäristö, opetussuunnitelma OPETTAJAN INTERAKTIIVINEN OPPILAIDEN TOIMINTA JA AJATTELU JA PÄÄTÖKSENTEKO KÄYTTÄYTYMINEN 1/ OPETUSTILANTEESSA ~ / ~ rationaalista ja intuitiivista :::, ,, z ....1 m w w -t z ~r=~ I= C :iil ::o"' 3:3:0 z OPETTAJAN m en z >OPETTAJAN TOIMINTA ~~~ z .., m <( !;: :::, PEDAGOGINEN ,z ~,<( JA SEN HAVAITTAVAT . Ajatuksena edellä mainittujen käsitteiden käytössä on se, että niiden avulla voidaan päästä helpommin kiinni opettajan ajattelun taustalla vallitseviin arvioihin ja implisiittisiin teorioihin (Kansanen 2004, 93-95). Tutkittavien opiskelijoiden suorittama oman opetuksen kommentointi videolta stimulated recall -tilanteessa edustaa itsessään opetuksen jälkeistä, reflektiivistä ajattelua. Opettajan pedagogisen ajattelun perustan muodostavat ne henkilökohtaiset teoriat ja uskomukset, joita opettajalla opettamista ja oppimista koskien on. Opettajan pedagogisen ajattelun ja toiminnan malli (alkuperäinen lähde: Clark & Peterson 1986, 257; mallin aiemmat suomalaiset versiot:Tornberg 2000, 5;Aaltonen 2003, 8) Opettajan pedagogisen ajattelun tunteminen ja tutkiminen on tärTUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT keää, koska sillä on suora vaikutus opettajan toimintaan opetus-oppimistilanteessa, tätä kautta oppilaan toimintaan ja edelleen vuorovaikutukseen, ilmapiiriin ja oppimiseen, jota luokassa tapahtuu (kuvio 1: oikea ympyrä). c.... kaut ta (jyrhämä 2002)
Samansuuntainen muutos havaittiin yksilötasollakin kaikilla neljällä opiskelijalla. Sen sijaan opiskelijat käsittelivät enemmän opettaja-oppilas -vuorovaikutusia, jonka osuus nousi toisen opiskelu vuoden l5 prosentista 33 prosenttiin (kuvio 2). Ehdottavat muutosehdotus organisointiin, harjoitukseen, tehtävien antoon jne. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kokeneet opettajat pystyvät kohtaamaan oppilaitaan yksilöinä, kun taas aloittelevat opettajat näyttävät ennemminkin keskittävän huomionsa koko ryhmään ja tällöin TAULUKKO 1. Opettajan puhetapaa, äänenkäyttöä, olemusta ja eleitä käsiteltiin sen sijaan opetusharjoitteluvaiheessa selvästi vähemmän (f = 6) kuin toisena opintovuonna (f = 28). Molemmissa tilanteissa opettajalta edellytetään oppilaiden lähtökohtien ja tarpeiden tiedostamista sekä oppilasiekijöiden huomioon ottamista opetuksessa, mutta koulun liikuntatunnilla nämä vaatimukset korostuvat. Arvioivat opettajan opetuskäyttäytymisen, oppilaan suorituksen jne. Opetettava! tunnit olivat kaikki kaksoisturueja ja niiden aiheet määräytyivät kunkin liikuntaryhmän suunnitelman mukaisesti. tavoitteet, välineet, tilat, opetustilanne jne. Toiveena oli, että opiskelija tuottaisi ajatuksiaan mahdolhsimrnan paljon ääneen. KOMMENTIN LAATU Kuvailevat kertomusta ja kuvausta tunnin tapahtumista, oppilaan käyttäytymisestä jne. Tutkija pyrki videon katselun aikana myötäilem ään ja rohkaisemaan, mutta ei ohjailemaan opiskelijaa. Opettajan omaa toimintaa koskevan pedagogisen ajattelun osuus vähentyi opetusharjoiueluvaiheessa keskimäärin puoleen siitä, mitä se oli toisena opiskeluvuonna. Lopulliset luokat syntyivät kuitenkin myös aincistolähtöisesti, eivätkä ne suoraan perustu mihinkään aikaisempaan tutkimukseen. Tällöin tutkimukseen osallistuneet opiskelijat olivat 4. tai 5. Opetusulanteiden erilaisuus on varmasti jossakin määrin vaikuttanut saatuihin tuloksiin. Muiden sisältöjen (muun muassa harjoiueet , tavoitteet, menetelmät, tilat, välineet) käsittely oli molempina ajankohtina suhteessa vähäisintä. Opiskelijat valikoituivat tutkimukseen satunnaisesti ja vapaaehtoisuuteen perustuen. Oppilas oppilaan suoritus, osaaminen, käyttäytyminen, ilmeet jne. Yhtäläistä opetusharjoitteluvaiheen ja toisen opintovuoden opettaja-kommenteille oli se, että instruktioon eli tehtävien selitykseen, ohjeistukseen ja näyttöihin kiinnitettiin paljon huomiota. 0/is pitänyt ottaa tiuhempi linja siinä, että olis aina odottanul, euä tulee todella hiljaista ja siuen vasta [antanut ohjeet} .. tusryhmän muille opiskelijoille (8-10 oppilasta). Lisäksi oppilaiden toimintaa käsittelevän pedagogisen ajattelun osuus oli hieman suurempi opetusharjoitteluvaiheessa. Myös opetuksen suunnittelun lähtökohdat ovat erilaiset, kun siirrytään pienoisopetustilanteen vapaasta aiheenvalinnasta, valtakunnallisen ja koulukohtaisen opetussuunnitel man raamittamaan opetusharjoi uel uiunt iin. Aika opetustilanteesta str-haastettelun suorittamiseen vaihteli 2-3 päivän välillä. Tutkimustulosten tulkinnassa on otettava huomioon tutkittavien pieni määrä ja se, että vertailussa oli mukana tavoitteiltaan, sisällöiltään ja opetusryhmiltään erilaisia opciustapahtumia. Luokitusjärjestelmän (taulukko 1) luonnissa käytettiin apuna aikaisempia tutkimuksia (Graham, French & Woods J 993; McCallister & Napper-Owen 1999; Tsangaridou & O'Sullivan 1994), joten voidaan puhua teoriaohjaavasta sisällönanalyysistä (Tuo mi & Sarajärvi 2002, ] 16). Analysointiyksikkönä olivat opiskelijoiden tuottamat ajaruskokonaisuudet, joista tutkimuksessa käytetään nimeä komrnemu. 26 LI KU"JTA & TIEDE 45, 6/2008, TUTKIMUSARTIKKELI .Ocettaan pedagcg1nen aiattelu. Aineiston analysoinnin etenemistä ja sen luotettavuuden varmistamista on kuvattu tarkemmin aikaisemmassa tutkimusartikkelissa (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2004). Opiskelijoilla oli opetettavanaan harjoiitelukoulujen oppilasryhmiä peruskoulun ylälu o k k ala isista lukion oppilaisiin ja ryhm äkoot vaihtelivat 12-30 oppilaaseen. Opettaja oppilas vuorovaikutus opettajan ja oppilaan toiminnan vaikutukset toisiinsa Muu sisältö harjoitukset, sisällöt. (}: mies) Opetusharjoiuclijat arvioivat oppilaiden liikuntasuorituksia ja osaamista str-haastattelun aikana 3-7 kertaa. Vaikka oppilaiden suorituksiin kiinnitettiin keskimäärin hieman enemmän huomiota opetusharjoiueluvaiheessa kuin toisena opintovuonna, voidaan todeta osan tutkituista opetusharjoittelijoista keskittyneen oppimisen arviointiin varsin vähän. Opetettavan ryhmän vaihtuessa omista opiskelijatovereista opetusharjoittelussa kohdattuihin koulun oppilaisiin ilmeni pedagogisessa ajattelussa uutena sisältönä opettajan ryhmänhallintaa ja kurinpitoa käsittelevät kommentit. Str-rn enetelrn än mukaisesti (Marland 1984; Patrikainen & Toom 2004) opetustilanne palautettiin videon avulla opiskelijan mieleen ja hän sai vapaasti havainnoida, analysoida ja kommentoida sitä, mitä nauhalla tapahtui. Koulun liikuntatunti on yleensä luonteeltaan kompleksisernpi ja yllätyksellisempi kuin vertaisryhmän kanssa toteutettu pienoisopetusulanne. Tuomi & Sarajärvi 2002). Toisaalta opetus-oppimistapaht umaa ja opettajan ajattelua tutkittaessa on myös hyväksyttävä se tosiasia, että jokainen opetustapahtuma on erilainen ja ainutlaatuinen, dynaaminen ja kompleksinen luonteeltaan, eikä sen tekijöitä voida täysin vakioida. Tulkintojen uskottavuus on pyritty osoittamaan esiuämallä aineistositaatteja ja lyhyitä kuvauksia opetustapahturnista sekä tulkintatcorioira. Toisen kerran videoinnit ja str-haastattelut tehtiin opiskelijoiden suorittaessa opetusharjoittelua, joka kuului opettajan pedagogisten opintojen kevätlukukauden opintokokonaisuuteen. Toisena opintovuonna ja opetusharjoitteluvaiheessa kerättyjä aineistoja vertailtiin sekä koko aineiston että yksilöaineistojen tasolla. Aineiston analysointi perustui sekä kvantitatiiviseen sisällön erittelyyn ja luokitteluun että sanalliseen, tulkitsevaan sisällönanalyysiin (ks. Haastattelunauhurin avulla ialuoidut str-haastattelut litteroi tiin nauhoilta tekstiksi. Artikkelissa ei käytetä opiskelijoiden nimiä, vaan tunnisteena toimii kunkin opiskelijan kohdalla annettu kirjaintunnus ja sukupuoli. ja l1011trolloi11ul, että menee ohjeet perille. Str-aineiston sisällönanalyysissä käytetty luokitusjärjestelmä. Str-haastattelussa videoidusta tunnista katsottiin kolme viiden minuutin otosta tunnin eri vaiheista eli yhteensä 15 minuuttia, jotta str-tilanne olisi ajallisesti yhtenevä vuonna 2001 toteutetun haastattelun kanssa. TULOKSET Pedagogisen ajattelun sisällöt Toisen vuoden liikunnanopeuajaopiskelijat käsittelivät str-tilanteen aikana enimmäkseen opettajaan ja opetuskäyuåytyrniseen (eli omaa itseen) liittyviä sisältöjä. Oppimisen arviointi ja ohjaaminen on opettajalle monen oppilaan luokassa haasteellinen tehtävä. vuosikurssin opiskelijoita riippuen siitä, milloin he olivat hakeutuneet opettajan pedagogisiin opintoihin. PÄÄLUOKAT ESIMERKKI KOMMENTIN SISÄLTÖ Opettaja opettajan opetuskäyttäytyminen, opettajan ajatukset jne. arviointia Selittävät perustelu opettajan ratkaisulle, harjoitteen valinnalle jne
Kuitenhin ne /oppilaat] halus aina, että olisin lähteny tuossa edellä /voimistelusarjaa harjoite/laessa/ Sen verran huitenhin ... Toinen harjoinelija huomasi jo alkuverryuelypelissä, että oppilaat olivat rauhattomia, tönivät toisiaan ja peli sujui huonosti. Opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen käsittely osoitti, että opetusharjciuelijat tiedostivat oman toimintansa vaikutuksia suhteessa oppilaisiin ja heidän toimintaansa ja olivat myös jossakin määrin kehittyneet oppilailta tulevien viestien ja vihjeiden vastaanottamisessa. chhä sille epävarmoja itsestään, että eivät halunneet esille. Woods, Goc Karp ja Escamilla (2000) seurasivat liikunnanopenajaopiskelrjoiden oppimista kenuäharjoiuelujakson aikana. Aloittelevalla opettajalla vastaavaa taitoa ei välttämällä vielä ole (McCaughtry & Rovegno 2003). Liikunnanopettajaksi opiskelevien pedagogisen ajattelun sisällöt toisena opintovuonna (f =178) ja opetusharjoitteluvaiheessa (f=202) tietoisuus yksntäisistä oppilaista ja heidän oppimisestaan voi jäädä heikoksi. Eräs harjoittelija huomasi, että osa oppilaista moitti toisiaan ja käytti epäasiallista kieltä tunnilla, multa hän koki, ettei osannut puuttua tähän kåynäytymiseen. Opetusharjoittelu 10,4 Opettaja Opettaja-oppilas vuorovaikutus Opettajan pedagogisen ajattelun sisältö Oppilas Muu sisältö KUVIO 2. Se oli aiha yllättävää, että pitää tosi tarhhaan ohjata, että ehhä sitä on olettanut seishaluokhalaisten olevan nopeampia toimimaan monissa asioissa (}: mies) Erityisesti tilanteet, joihin opetusharjoinelija ei ollut osannut ennalta varautua, esimerkiksi ryhmässä yllättäen esiintyvä levottomuus tai hämokäyuåytyminen sai harjoittelijan helposti neuvottomaksi. (Griffey & Housner 1999.) Opetusharjoiueluularueessa oppilaiden yksilöllistä kohtaamista voi rajoiuaa myös oppilaantuntemuksen puute ja tilanteen "harjoiueluluonteisuus". TUTKIMUSARTIKKELJ .Opeuaao pedagoginen ajattelu 27. Opetusharjoittelijat havainnoivat ja kommentoivat esimerkiksi sitä, miten oppilaat kuuntelivat ja ymmärsivät ohjeet, miten oppilaat ottivat vastaan opettajan ohjausta ja palautella, miten erilaiset ryhrniuelyt vaikuttivat oppilaiden toimintaan, miten opeuajan läsnäolo tai poistuminen toisen ryhmän luo vaikutti oppilaiden toimintaan sekä miten oppilaat toimivat erilaisissa järjestelyja organisoi ntiti lanteissa. 6/2008. ja sil siitä tuli sellaista ikävää kielenkäyttöä tyttöjen kesken.Ja en mäjotenki siihen sitte osannu puuttua lai jotenki mä koen, euä mulla ei oo sellaista asemaa vielä. Hän ei kuitenkaan osannut puuttua oppilaiden toimintaan tai pelin kulkuun ohjeilla vaan päätti, ettei jatka peliä kovin pitkään ja siirtyy seuraavaan harjoitukseen. Hän oletu myös, että oppilaat olisivat osanneet käynnistää pelin itsenäisesti ja hämmästeli sitä, ellei toiminta tahtonut lähteä käyntiin. Myös Napper-Owen ja McCallister (2005) havaitsivat tutkimuksessaan, euä opintojensa loppuvaiheessa olevat liikunnanopeuajaopiskelijat osasivat reflektoida opetustoimintaansa siten, että he kiinnittivät huomiota oppilaiden reaktioihin. Sen sijaan oppilaiden tunnetilojen, innostuneisuuden ja ilmeiden käsittely oli tutkimuksen molemmissa vaiheissa määrällisesti varsin vähäistä (osuus noin 2%). 701,-61,2 14,6 33,2 23,3 . Toinen opintovuosi . Esimerkiksi yksi harjoittelijoista ei neuvonut oppilaille, kuinka pelikentälle tuli ryhmluäytyä, koska samaa pelitapaa oli kaytet ty jo edellisellä tunnilla. Tutkijat huomasivat, että jakson lopussa opiskelijoiden harjoinelupäiväkirjat olivat kehittyneet sisällöllisesti siten, että niissä käsiteltiin opetustoiminnan ja luokanhallinnan lisäksi aikaisempaa enemmän myös opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta. Nyt tulee lasi hyviä lyöntejä muutama, että näillä tytöillä oli ihan se/l1eesli se/sulkapallon/ pitkä lyönti hallussa (A: nainen) Oppilaiden käyuäytymistä käsiuelevä puhe lisääntyi opetushar[oitteluvaiheessa 5 prosentista 10 prosenttiin. Toisaalla oppilaiden osaamista saatettiin välillä arvioida myös virheellisesti. Toisaalla opetusharjoitteluvaiheessa jokaiselta tulkitulta löytyi ainakin yksi kommentti, joka osoitti opetusharjoittelijan kykyä oppilaiden tunteiden ymmärtämiseen. Kommenteista kävi ilmi, että opeiusharjoinelijat esimerkiksi kertasivat asioita, jotka olivat oppilaille epäselviä; antoivat lisäohjeita harjoitukseen, joka ei sujunut; siirtyivät seuraavaan vaikeampaan tehtävään, kun huomasivat oppilaiden jo osaavan helpomman tehtävän tai jättivät jonkin asian opettamalla, koska pitivät oppilaiden valmiuksia vielä riiuämäuöminä. (A: nainen) Griffey ja Housner (1999) uskovat, että aloittelevan opettajan LIIKUNTA & T!EDE 45. Ne ei toiminul niin hyvin yhteen /pelissä] ... Tutkimuksissa on havaittu, että kokeneet opettajat pyrkivät ymmärtämään oppilaidensa tunteita ja käyttävät tätä tietoa hyväkseen tuntitilanteen päätöksenteossa (Hargreaves 1998; McCaughtry 2004). Opetusharjoittehjoiden näytti olevan helpompi reagoida oppilaiden suorituksiin ja osaamiseen kuin kayuäytymiscen tai ryhmän sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen. Opiskelijoiden huomio oli videon kommentointitilanteessa kuitenkin vielä useammin omassa opetuskäyttäytymisessä kuin siinä, mitä oppilaat tunnilla tekivät. (K: nainen) Oppilaiden tunteiden havaitsemista ja tunnistamista voidaan pitää yhtenä keskeisenä osana opettajan pedagogista tierotauoa
Esimerkiksi Graham, French ja Woods (1993) havaitsivat tutkimuksessaan, että ensimmäisen vuoden liikunnanopetlajaopiskelijoiden kommentointi oli 70 % kuvailevaa, mutta kolmannen vuoden opiskelijoilla kuvailevien kommenttien osuus oli enää 41 %. Kivinimen (2003) mukaan opetusharjoittelussa on kyse myös sopeutumisesta harjoittelujärjestelmään ja tietyn harjoitteluluokan tilanteeseen. Aloittelevalla opettajalla ei myöskään ole käytössään sellaista laajaa pedagogisten ratkaisujen kirjoa, jonka avulla kokeneet opettajat voivat ohjata oppilaiden oppimista ja aktiivisuutta tunnin aikana. Joku oppilaista kuitenkin ilmoitti, ellei halua opettajaa peliinsä, ja niin harjoittelija perui päätöksensä. Toisen opetusharjcittelijan kommentista käy ilmi, miten oma kokemus oppimisesta oli vaikuttamassa opetusmenetelmän valintaan. Myös Klemola (2007) havaitsi tutkimuksessaan liikunnan opetusharjoiuelijoiden kokevan, että harjoittelussa vuorovaikutustilanteisiin ja oppilaiden asioihin tuli puuttua vähemmän kuin tulevassa omassa opettajan työssä. Opiskelijoiden tuottamia selittäviä kommentteja tarkasteltiin tutkimuksen molemmissa vaiheissa sen suhteen, minkälaisen syyn tai perustelun harjoittelija antoi kommentissa opetusulanteen tapahtumille tai opeuajan toiminnalle (ks. Monet liikunnanopettajakoulutuksen käytänteet pyrkivätkin harjaannuuamaan opiskelijoita tällaiseen reflektiivisee n ajatteluun (ks. Kun aloitteleva opettaja huomaa opetuksessa ongelmia, on tyypillistä, että hän esimerkiksi siirtyy uuteen harjoitukseen, eikä varsinaisesti ratkaise eteen tullutta ongelmaa. Opetusharjoitteluvaiheessa kuvailevan pedagogisen ajattelun osuus väheni selvästi ja seliuävän ajattelun osuus puolestaan kasvoi (kuvio 3). Kuvailevien kommenttien osuuden laskua voi pitää aikaisempien tutkimusten pohjalta odotettuna tuloksena. Opetusharjoittclijat kertoivat toimineensa muutamia kertoja myös oppilaiden toiveita noudattaen. Toisena opiskeluvuonna opiskelijat tuottivat enemmän opettajasta lähtöisin olevia perusteluja ( 4 7 %) , kuin oppilaasta lähteviä perusteluja (29 %) tai muita perusteluja (24 %). Opetusharjoittel ijoiden tuottamat opettajasta lähtevät perustelut (41 %) olivat samantyyppisiä kuin tutkimuksen aikaisemmassa vaiheessa. Eräs opetusharjoiuelija oli tunnilla päättänyt, että menee itse oppilaiden peliin mukaan, jolla voisi sitä kautta paremmin ohjata heikosti sujunuua peliä. Harjoittelun ohjauksella on ratkaiseva merkitys opiskelijoiden kokemusten muotoutumisessa. ongelm at johtuvat siitä, että hänellä ei ole vielä riittävästi tietoa ja ymmärrystä tunnin mahdollisista tapahtumista ja oppilaiden todennäköisistä reaktioista. Opetusharjoittelu 11,4 Arvioivat Selittävät Ehdottavat Opettajan pedagogisen ajattelun laadulliset piirteet KUVIO 3. Yksi harjoittelijoista kertoi, että jos kyseessä olisi hänen oma luokkansa, eikä harjoittelutilanne, hän olisi varmasti tiukempi ja vaatisi oppilaita esimerkiksi kuuntelemaan ohjeet paremmin. Selittävien kommenttien lisääntyminen opetusharjoitteluvaiheessa antaa viitteitä siitä, että opettajaksi opiskelevat ovat koulutuksen myötä oppineet pohtimaan valintojaan ja perustelemaan ratkaisujaan. Toinen opintovuosi . Esimerkiksi yksi opiskelijoista palasi useamman kerran str-tilanteen aikana hiljattain päättyneeseen kenttäharjoitteluun ja siitä saatuihin kokemuksiin. Liikunnanopettajaksi opiskelevien pedagogisen ajattelun laadulliset piirteet toisena opintovuonna (f=178) ja opetusharjoitteluvaiheessa (f=202) Kuvailevat 28 LIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008 • MKIMUSARTIKKELI -Coettaan pedagog~ $ttelu. Arvioivien kommenttien osuus oli samanlainen molempina tutkirnusajankohtina, multa opetusharjoiueluvaiheessa opiskelijat esittivät jonkin verran enemmän ehdotuksia opetuksen kehittämiseksi kuin toisena opiskeluvuonna. Opetusharjoitteluvaiheessa opiskelijat tarjosivat aikaisempaa enemmän oppilasperusteluja ( 46 %) , joissa huomioitiin oppilaiden valmiudet, taidot, osaaminen, oppilasryhmän ominaisuudet tai oppilaista saadut ennakkotiedot. Ongelmallinen ja oppimista estävä tilanne muodostuu Kiviniemen (2003) mukaan silloin, jos opiskelija kokee opetusharjoittelun eräänlaisena selviytyrnispelinä ja ohjaajaa tyydyttävien näytösten esittämisenä. Se, miten opiskelijat suhtautuvat tähän harjoitteluluonteisuuteen vaihtelee. Aikaisempien opetusja ohjauskokemusten merkitys ratkaisujen perusteena tuli jälleen selvästi esille. Toi mulla tulee aika usein, että koittakaa ensin omaan tahtiin, että saa rauhassa ensin tutustua ite liikkeeseen ennenkö lähdetään sitten sitä 40 ,----------------------------------, 35,6 35 33, 1 34,3 30 25,3 25 '#20 15 10 5 . Palomäki & Heikinaro-Johansson 2004). Palomäki & Heikinaro-Johansson 2003; Palomäki, Heikinaro-Johansson & Hirvensalo 2005; Huovinen, Hirvensalo,Johansson & Heikinaro-Johansson 2007 ). Pedagogisen ajattelun laadulliset piirteet Toisena opiskeluvuonna toteutetussa str-haastattelussa opiskelijoiden pedagoginen ajattelu oli laadullaan enimmäkseen arvioivaa (34 %) ja kuvailevaa (33 %). (Griffey & Housner 1999.) Operusharjoiuelijoiden kommenteista näkyi myös se, että he olivat usein epävarmoja ratkaisuistaan ja siitä, mikä olisi "oikea" toimintatapa. Opetusharjoiueluularueeseen saattaa liittyä myös tavallista voimakkaampi halu välttää ristiriitatilanteita oppilaiden kanssa
Mä tuossa annoin nuo perusjuoksusuunnat, mitä on [amerikkalaisessajalkapallossa/ ja sit niistä kokoajan rakennettiin lisääja sit ne/oppilaat/ keskenään sopi, että miten juoksee, että en mä halunnu sanoa, että juokse sinä tästä tonneja sinä näin .. Lisäksi opetusharjoittelijoita pitäisi rohkaista käyttämään oppilaiden ohjaamisessa tehokkaammin erilaisia pedagogisia keinoja, joita voivat olla esimerkiksi kannustaminen ja kehuminen, runsaampi kysymysten käyttö opetuksessa, oppilaiden käyttäminen mallisuorituksissa tai oppilaiden yksilöllinen huomioiminen. Patrikainen & Toom 2004.) Tutkimuksen aikana havaittiin, että str-rnenetelmällä ei ollut pelkästään tutkimuksellista arvoa, vaan sillä oli myös opettajaksi opiskelevan havaintoja laajentava ja itsereflektiota virittävä vaikutus. Behets & Vergauwen 2006). Opetusharjoittelijoiden ehdotusten olisi sisällöltään voinut olettaa olevan monipuolisempia, kuin tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa, mutta tulokset eivät tukeneet tätä oletusta. Video antoi uuden mahdollisuuden myös oppilaiden liikuntasuoritusten arviointiin ja str-tilanteiden aikana syntyikin oivalluksia esimerkiksi sen suhteen, miksi oppilailla oli ongelmia tehtävän kanssa. Opetuksen havainnointi ja opetusta koskeva ajattelu oli vähemmän opettajakeskeistä ja enemmän opettaja-oppilas -vuorovaikutusta käsittelevää opetusharjoitteluvaiheessa kuin toisena opintovuonna. Lisäksi opiskelijat tuottivat opetusharjoitteluvaiheessa enemmän perusteluja ja selityksiä opetuksessa tehdyille ratkaisuille ja niissä oli aiempaa useammin huomioitu oppilaiden näkökulma. Opetusharjoittelijoiden tulisi oppia myös tekemään joustavasti muutoksia opetukseensa ja valittuihin harjoitteisiin, jotta he voisivat edistää oppilaiden oppimista. (M: mies) Ehdottavien kommenttien lisääntyminen opetusharjoitteluvaiheessa viittaa siihen, että opiskelijat olivat kehittyneet erilaisten vaihtoehtojen havaitsemisessa ja tunnistivat opetuksen kehittämisen mahdollisuuksia paremmin kuin koulutuksen aikaisemmassa vaiheessa. Opettajankoulutuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, että opiskelijat saavat riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia oppilaantuntemuksen kehittämiseen niin, että he oppisivat ymmärtämään erilaisten oppilaiden tarpeita ja kiinnostuksen kohteita. Toisaalta str-rnenetelmää kohtaan voidaan esittää myös kritiikkiä koskien muun muassa tutkimushenkilön kykyä kertoa omista ajatuksistaan, tutkijan roolia prosessissa ja syntyvän aineiston laatua. Opetusharjoittelijat tiedostivat toimintansa vaikutuksia oppilaisiin sekä havainnoivat oppilaiden reaktioita ja toimintaa opetuksen aikana. TUTKIMUSAATIKKEU ,Opettajan pedagoginen ajattelu 29. Voitaneen pitää vähintäänkin hyvänä, ellei erinomaisena saavutuksena sitä, että opettaja pystyy tunnistamaan kustakin oppitunnista 4-7 kehitettävää asiaa, kuten tämän tutkimuksen opetusharjoittelijat. Opettajankouluttajien tehtävänä on, auttaa opettajaksi opiskelevia tiedostamaan, selkeyttämään ja kyseenalaistamaan niitä arvoja ja käsityksiä, joita heillä oppimista ja opetusta koskien on sekä tukea opiskelijaa oman opetusfilosofian ja opetuksen toteutuksen välisen yhteyden muodostamisessa. LJIKUNTA & TIEDE 45. Tutkimuksen tulokset osoittivat oletuksen pitävän paikkansa, sillä tarkennuksella, että opiskelijoiden huomio näyttäisi siirtyvän omasta opetustoiminnasta nimenomaan oppilaan ja opettajan väliseen vuorovaikutukseen, eikä niinkään suoraan oppilaan oppimisen havainnointiin. annoin ne eri vaihtoehdot, että tämmösiä on olemassa ja sitte sanoin, että voitte kyllä kehsiä myös ihan omia. Myös tässä tutkimuksessa käytettyihin tutkimusmenetelmiin ja aineiston analysointitapoihin liittyy sekä etuja että rajoituksia. Videon avulla opettaja voi palauttaa tuntitilanteen mieleen luotettavasti. Myös aiemmista tutkimuksista löytyy vahvistusta tälle näkemykselle (Napper-Owen & McCallister 2005; Woods, Goc Karp ja Escamilla 2000). Videon avulla käyty str-haastattelun tyyppinen ohjauskeskustelu voisi olla esimerkiksi opetusharjoittelussa vaihtoehto niin sanotulle perinteisemmälle palautekeskustelulle, jossa opiskelijan rooli saattaa helposti jäädä enemmän palautteen vastaanottajaksi kuin sen aktiiviseksi, itsereflektiiviseksi tuottajaksi. Syntynyt aineisto on yleensä rikasta, vapaata kaavamaisista vastauksista, mutta kuitenkin tutkimusaiheen mukaista. Kiviniemi 2003). palautetta antamaan tai kattomaan tarkemmin. Mä oon itse sellainen, että inhottaa,jos ei itse yhtään saa tehdä, että tuntee sen liikkeen kautta (K: nainen) Opetuksen suunnittelu ohjasi osaltaan harjoittelijoiden opetustilanneratkaisuja ja he saattoivat kertoa toimintansa perusteluksi sen ajatuksen tai idean, joka heillä oli ollut tietyn asian opettamisesta. Opiskelijoiden ehdotukset olivat toisena opintovuonna ja opetusharjoitteluvaiheessa yhteneviä sen suhteen, että molemmissa vaiheissa instruktioon eli tehtävien selityksiin ja ohjeistuksiin liittyviä ehdotuksia tuotettiin eniten. (M: mies) Olis pitänyt mennä ehkä ohjaamaan sitä [edelliseltä tunnilta poissaollutta oppilasta] enemmän, koska me viimeksi jo harjoiteltiin niitä syöttöjä (A:nainen) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tulosten mukaan liikunnanopettajaksi opiskelevien pedagogisessa ajattelussa tapahtui koulutuksen aikana myönteistä kehitystä. johdanto) sekä tutkimuksellisten lähestymistapojen erilaisuus, mikä hankaloittaa tutkimustulosten vertailua ja suhteuttamista toisiinsa. Edelleen on tarpeellista kehittää sellaisia menetelmiä, jotka auttavat opettajaksi opiskelevia opetusoppimistilanteen analysoinnissa ja edistävät reflektiivistä ajattelua, sekä tarjota opettajankouluttajille välineitä opettajaksi opiskelevien ammatillisen kehittymisen seuraamiseen ja ohjaamiseen (ks. Opetusharjoittelijat kaipasivat esimerkiksi selkeämpiä ja tiiviimpiä ohjeistuksia sekä suoritusnäyttöjä selitysten tueksi. Ohjaavien opettajien on tärkeää tunnistaa ja pyrkiä ratkomaan myös niitä haasteita, joita opetusharjoittelun "harjoitteluluonteisuus" aiheuttaa (ks. Oppilaiden ohjaamista suoritusten aikana käsiteltiin viidessä ehdotuksessa. Jo tutkimuksen aikaisemmassa vaiheessa (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2004) esitettiin teoriatietoon pohjautuen oletus, että oppilasnäkökulma vahvistuisi opiskelijoiden havainnoissa koulutuksen edetessä ja opetuskokemuksen karttuessa. Opettajan pedagogisen ajattelun tutkimukselle on ollut tyypillistä käytettyjen käsitteiden moninaisuus ja monitasoisuus (ks. Eräs harjoittelija esitti, että oppilaita olisi voinut aktivoida enemmän tehtävän opettamisen aikana. Lisäksi muutamissa ehdotuksissa käsiteltiin harjoitteiden variointia, tunnin järjestelyjen muutamista sekä ryhmän hallinnan parantamista. Mä olisin voinut sen /heittotekniikan] näyttää yleisesti siinä alussa, kun ne kaikki [oppilaat] oli siinä kaaressa, että näyttää siinä heiton ydinkohtia. Opetusharjoittelijat tuottivat myös jonkin verran enemmän ehdotuksia opetuksen kehittämiseksi. (ks. (ks. O'Sullivan 2003) Opettajankouluttajien tulisi ohjata opetusharjoittelijoita suuntaamaan huomiota enemmän oppilaiden oppimiseen ja liikuntasuorituksiin. 6/2008. Sir-menetelmän etuna voidaan pitää sitä, että se mahdollistaa opettajan ajattelun tutkimisen kiinteässä yhteydessä todelliseen opetustoimintaan ja konkreettisiin oppitunnin tapahtumiin. Aikaisemmin muun muassa Atjonen (1998, 69) on luokanopettajakoulutusta koskeneissa tutkimuksissaan todennut, että opetuksen videointi voi lisätä opettajaopiskelijoiden tietoisuutta oppilaiden näkökulmasta. (Griffey & Housner 1999.) Opetusharjoittelujen suunnittelussa on tärkeää pohtia sekä erilaisia rakenteellisia että ajoitukseen liittyviä vaihtoehtoja, jotta koulutuksen tarjoama formaalitieto ja käytännön opetuskokemukset kohtaisivat ja integroituisivat tarkoituksenmukaisella tavalla (O'Sullivan 2003). Kahdella opetusharjoittelijalla, joilla molemmilla oli opetettavanaan lukion oppilasryhmät, esiintyi perusteluissa pyrkimys viedä opetusta oppilaskeskeisempään suuntaan
2000. LÄHTEET Aaltonen, K. Ennis (Eds) Student learning in physical education. Liikunnanopettajaksi opiskelevat oman opetuskäyttäytymisen kehittäjinä Didaktisen observoinnin kurssilla. 1997 Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys luokanopettajan pedagogisessa ajattelussa. Soveltavan kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 276. Kansanen, P. Behets, D. Human Kinetics: Campaign, IL, 275-294. Luokanopettajaksi opiskelevien ammatillinen kasvu ja kehittyminen pitkäkestoisessa ohjauksessa tutkimushankkeen teoreettisen mallin ja menetelmien kehittelyä. Carter, K. Laine, T. 1993. Observation and analysis skills of student teachers in physical education. 2004. Opetusharjoittelun tulkintakehykset Miten opiskelijat tulkitsevat harjoittelutilanteen ?Teoksessa: R. 1991. 2004. & Marland, P. Luokanopettajakoulutus ammatillisen identiteetin rakentajana. Journal ofTeaching in Physical Education 14 (1 ), 13-33. New York: Peter Lang. Teoksessa: S. Macdonald & M. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 52. Hargreaves, A. Klemola, U. Helsinki: Tammi. Physical Educator 62 12), 76-84. 1986. Silkelä (toim.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. & O'Sullivan, M. Tsangaridou, N. Helsingin yliopisto. & Sarajärvi, A. 2003. London Kogan Page, 156-165. Tornberg, A. Telama & E. Acta Universitatis Tamperensis 1016. Tuomi, J. Joensuun yliopisto. Teoksessa: R. Journal of Teaching in Physical Education 13 (1 ), 46-61. Observing and interpreting teaching-learning processes: Novice PETE students, experienced PETE students, and expert teacher educators. Beginning teachers' knowledge of classroom events. Liikunta & Tiede, tutkimusartikkelijulkaisu 161, 43-49. McCaughtry, N. 1989. 2006. Kiviniemi, K. Kasvatus 38 (51, 432-443. Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 162. 2005. 1999. Husu, J. Learning to teach physical education. Palomäki, S. 115-128. Väisänen, P. 30-47 McCaughtry, N. Opetuksen käsitemaailma. Teoksessa: 0. Journal ofTeaching in Physical Education 23 (1). Huomisen opettajat. Huovinen, T. Silverman & C.D. 2nd edition. Clark, C.M. Silkelä Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. 2004. Väitöskirja. 1984. Helsingin yliopiston Lahden tutkimusja koulutuskeskus. Calderhead, J. Teoksessa: CA Hardy & M. 1998. 2003. & Housner, l.D. Väitöskirja Jyrhämä, R. 1999. 30 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 612008 TUTKIMUSARTIKKEU • Oceneeo pedagoginen aia,ttelu. Jyväskylä. lmages of teaching: Student teachers' early conceptions of classroom practice. Opetustaan integroivan opettajan tietoperusta lähihoitajakoulutuksessa. Palomäki, S. Wittrock (Ed.) Handbook of research on teaching. 1993. 2003. Journal of Teaching in Physical Education 20 11 ), 15-39. Teachers' thought processes. & Heikinaro-Johansson, P. PS-kustannus. & Heikinaro-Johansson, P. Liikunta & Tiede, tutkimusartikkelijulkaisu 16). Marland, P. Väitöskija. Miten liikunnanopettajaksi opiskelevat näkevät oman opetuksensa 7 Liikunnan opetus-oppimistapahtuman havainnointi Ia analysointi. 1995. Preservice teachers learning about students and the teaching-learning process. & Rovegno, 1. Zuber-Skerritt (Ed.) Video in higher education. Patrikainen, R. & Toom, A. Learning to teach in the field. 1996. & Heikinaro-Johansson, P. Applying research to enhance instruction. Helsingin yliopisto. O'Sullivan, M. Teoreettisia lähestymistapoja opettajaksi kasvun tukemiseen opetusharjoittelussa. Teoksessa: P Kansanen & K. C. Opettajan pedagoginen ajattelu ja sen "opettaminen" Teoksessa S. Oppimateriaaleja 55, 45-50. Ojanen (toim I Tutkiva opettaja 2. Tutkimus neljän opettajaksi opiskelevan ammatillisesta minästä ja sen muutoksesta. Proceedings of the 2006 AIESEP world congress held on 5-8 July 2006 in Jyväskylä, Finland, 186-189. Napper-Owen, G. 2006. New York, MacMillan, 255-296. Väitöskirja. 2003. & McCallister, S. London, Sage, 407-424. Pedagogisen ajattelun ja toiminnan suhde. Kansanen, P. McCallister, S. & Escamilla, E. Teaching & Teacher Education 7 11 ), 1-8. Graham, K.C., French, K.E. Using pedagogical reflective strategies to enhance reflection among preservice physical education teachers. Research on teacher thinking The next phase. Development of pedagogical content knowledge: Moving from blaming students to predicting skillfulness, recognizing motor development, and understanding emotion. Hirvensalo, M. Persoonallisesti merkittävät oppimiskokemukset tutkimus luokanopettajaksi opiskelevien oppimiskokemuksista. Becoming a teacher in the crossfire of videocameras. Palomäki, S., Heikinaro-Johansson, P. Acta Universitas Ouluensis E65. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:o l Joensuun yliopistopaino, 27-42. Silkelä, R. Joensuun yliopisto. Helsingin yliopisto. Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 10. & Peterson, P.l. 1999. Teoksessa: D. The emotional dimensions of teacher's pedagogical content knowledge: lnfluences on content. Soveltavan kasvatustieteen laitos, 31-45. & Silkelä, R. 2005. Keskustelua 2000-luvun opettajankoulutuksen ydinaineksesta. Luokanopettajaopiskelijoiden ammatillisten käsitysten kehittymien päartöharioirteluiakson biologian ja maantieteen opetuksessa. 1 Osaraportti. 2003. 2004. Physical Educator 56111, 19-31. Väitöskirja. 2000. 2004. 1998. & Gonzalez, L. Väitöskirja Atjonen, P. 2007 Vuorovaikutuskoulutus purkaa opettajan ammattitaidon myyttejä. O'Sullivan (Ed.) The handbook of physical educator. Patrikainen, S. & Napper-Owen, G. What elementary physical education student teachers observe and reflect upon to assist their instruction. Seurantatutkimus luokanopettajaksi opiskelevien suunnitteluorientaation, sisäisten mallien, opetustilanneajattelun ja reflektion kehityksestä. Kasvatustieteellisiä julkaisuja N:o 36. Kirk, D. Mawer (Eds) Learning and teaching in physical education. curriculum, and pedagogy. 3rd edition. Opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 236. Opettajuus persoonallisena toimintatapana. 2007 Supporting the professional growth of pre-service teachers through statf-tutoring. Ohjaus pedagogisena päätöksentekona. Jyväskylä: PSkustannus, 239-260. Liikunnanopettajaksi opiskelevien kokemuksia kouluharjoitteluviikosta ja koulujen liikunnan opetuksesta. Uusikylä (toim.) Opetuksen tutkimuksen monet menetelmät. Teoksessa: P Atjonen & P Väisänen (toim.) Osaava opettaja. Joensuun yliopisto. & Jyrhämä, L. Liikunta & Tiede 40 15-6) tutkimusartikkelijulkaisu, 10-15. McEvoy (Eds.) The role of physical education and sport in promoting physical activity and health. Joensuun yliopisto. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Teacher thinking and decision making in physical education: Planning, perceiving, and implementing instruction. Teoksessa: P Heikinaro-Johansson, R. Teachers' pedagogical thinking. & Vergauwen, L. Tacit pedagogical knowing: At the core of teacher's professionalitv. 2002. The emotional practice of teaching. 22-29. Journal ofTeacher Education 44 (3), 223-232. Stimulated recall from video: lts use in research on the thought processes of classroom participants. Acta Universitasis Ouluensis E34. 1998. 1994. Jeronen, E. 2003. Griffey, D.C. Valistus on viritetty. 2000. Teaching and Teacher Education 14 (8), 835-854. Pitkäniemi, H. Mitchell, J. Väisänen, P. Kasvatustieteellisiä julkaisuja N:o 89. Opettajaksi opiskelevien opetustilanneajattelun sisällöt ja oppitunnin toteutus. 2002. Niikko,A. 2004. Toom, A. Journal of Teaching in Physical Education 22 (4), 355-368. Woods, M., Goc Karp, G. Johansson, N. Acta Universitatis Lapponiensis 35. Kansanen, P., Tirri, K., Meri, M., Krokfors, L. Teoksessa: M. Theoretical landscapes, practical challenges. & Woods, A.M. 2003. & Hirvensalo, M. Stimulated recall opettajan pedagogisen ajattelun ja toiminnan tutkimisen menetelmä. Väitöskirja. London, Falmer, 203-214. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:o l Joensuun yliopistopaino, 61-72. & Robson, M. G. Teaching &Teacher Education 512)
Erityistä huolta aiheuttaa lasten ja nuorten lihavuus, joka on lisääntynyt samanaikaisesti liikkumisen vähentymisen ja passiivisen elämäntavan yleistymisen kanssa (Brettschneider & Nau! 2007). lndividual interest was measured by "lrnportant Facrors in Physical Education" Scale. Tutkimus on osa Hyvinvointia koululiikunnalla -tutkimushanketta, jossa tulkitaan koululiikunnan mahdollisuuksia tukea lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää tyttöjen ja poikien suhtautumista sekä henkilökohtaista kiinnostusta koululiikuntaan. Liikunta & Tiede 45 (6), 31-37. The data was collected by a questionnaire. Puh: 040 724 3352, sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. Koululiikunnalla on erityinen merkitys niille oppilaille, jotka vapaa-ajallaan eivät harrasta liikuntaa lainkaan tai liikkuvat eriuäin vähän. 2008; Nupponen ym. Pojat puolestaan pitivät fyysistä aktiivisuutta tärkeämpänä kuin tytöt. Henkilökohtaisen kiinnostuksen osalta oppilaat pitivät tärkeimpinä liikunnanopetukseen ja tunnilla viihtymiseen liittyviä asioita. Lukuisat tutkimukset raportoivat ihmisten lisääntyneistä terveysongelmista (Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report 2008). Parhaimmassa tapauksessa liikuntatunneilla omaksutut tiedot ja taidot innostavat oppilaan harrastamaan liikuntaa vapaa-ajallaan. ln addition, the relationship among students' individual interest, general opinions of physical education, and their leisure time physical activity was explored. Liikunnanopetuksen tavoitteet ja terveyttä edistävän liikunnan suositukset Liikunnalliseen elämäntapaan ohjaaminen on laajalti hyväksytty LIIKUNTA & TIEDE 45. Yläkoululaisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen. Keywords: physical education, youtli, leisure time physical activity, interest, teaching physical education JOHDANTO Koululiikunta tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden vaikuttaa nuorten liikuntatottumuksiin, sillä se tavoittaa lähes kaikki lapset ja nuoret. TUTKIMUSARTIKKEU • Koululiikunta osana terveys/1ikuntaa 31. School physical education can enhance students' physical activity and understanding about the importance of lifelong physical activity The purpose of this study was io describe boys' and girls' individual interest in physical education and the irnportance of different PE goals and aspects in a teaching-learning situation. 2008. ln the individual interest domain, students evaluated the most irnportant factors as those dealing with the teaching-learning process and enjoyment in PE. lnformation about school physical education, students' leisure tirne and background was collected. The study is part of the "Promoting Well-being and Health through Physical Education" research project where the goal is to study the potential of physical education for supporting the overall well-being of children and young people. Tutkimusten mukaan noin viidennes suomalaisista oppilaista kuuluu tähän ryhmään (Huisman 2004; Laakso ym. Koulun liikunnalla on mahdollista edistää oppilaiden fyysistä aktiivisuutta ja vaikuttaa liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen. VLÄKOULULAISTEN KIINNOSTUS KOULULIIKUNTAAN JA KIINNOSTUKSENVHTEVDETVAPAA-AJAN LIIKUNNAN HARRASTAMISEEN PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, VÄINÖ VARSTALA, MIKKO LYYRA Yhteyshenkilö: Pilvikki Heikinaro-Johansson, Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden laitos, PL 35, 40351 Jyväskylä. Lisäksi tulkittiin oppilaiden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta ja sen yhteyttä suhtautumiseen ja oppilaan henkilökohtaiseen kiinnostukseen. Tytöt pitivät omaa hyvinvointia, opetusta sekä tunnin ilmapiiriä tärkeämpinä kuin pojat. ja Lyyra M. 2008. Koululiikunnalla on mahdollista edistää oppilaiden fyysistä aktiivisuutta ja vai kultaa liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen. Henkilökohtaista kiinnostusta tutkittiin koululiikunnan tavoitteiden ja liikunnanopetukseen liittyvien tekijöiden pohjalta. The participants were 879 students from 14 mielelle schools (age 13 to 15 years). Henkilökohtaista kiinnostusta selvitettiin "Oppilaiden tärkeinä kokemat asiat koululiikunnassa" mittarilla. 6/2008. Asiasanat: koululiikunta, nuoret, liilwnnan harrastaminen, kiinnostus, liikunnanopetus ABSTRACT Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. Tutkimukseen osallistui 879 yläkoulun oppilasta, 14 eri koulusta. . 1997, Tammelin 2003). Oppilaskysely käsitteli oppilaiden taustaa, koululiikuntaa ja vapaa-aikaa. Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa suhtautumisessa koululiikuntaan eikä vapaa-ajan fyysisessä aktiivisuudessa. Oppilaat olivat iältään 13-15-vuotiaita. From these students, 63% were enthusiastic about PE Iessons. Vapaa-ajallaan liikuntaa harrasti enintään kerran viikossa 16 % nuorista. . Tulosten mukaan oppilaista 80 % suhtautui innostuneesti koululiikuntaan. ja Lyyra M. Tarkastelun kohteena oli myös aktiivisten ja passiivisten oppilaiden henkilökohtainen kiinnostus koululiikuntaan. Results showed thai 80% of ali students felt enthusiastic iowards physical education. Liikuntatunneilla oppilaat saavat tietoa liikunnan terveysvaikutuksista. Girls reported well-being, teaching, and class climate factors being more important than boys. He oppivat muun muassa liikuntataitoja, toimimaan yhteistyössä luokkatovereiden kanssa ja säätelemään omaa käyttäytymistään. Liikuntakasvatus on saanut viime aikoina yhä enemmän tukea julkisen terveydenhuollon puolelta (WHO 2007). ln contrast, boys, more ihan girls, reported the physical activity factor as significant. Liikunta & Tiede 45 (6), 31-37. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen perustuu siihen, miten hyvin lapset ja nuoret saadaan motivoitua liikkumaan. Middle School Students' lndividual lnterest in Physical Education and the Relationship Between lndividual lnterest and Leisure Time Physical Activity. Oppilaista, jotka liikkuvat korkeintaan kerran viikossa, jopa 63 % suhtautui innostuneesti koululiikuntaan. 16% of students were physically active only once a week or less
(N A SPE 2004; Tro st 2006.) Li ikuntatu nneilla oppilaiden tulisi liikkua vähint ään puolet sen kestosta ja 30 pro sentt ia liikunnasta tulisi olla fyy sisesti riittävän ra sittavaa (U SD H H S 2000). Li säksi julkaisussa todetaan, ett ä päivittäiseen liikunt a-annokseen tulisi sisältyä useita vähint ään 10 m inuutt ia kestäviä reippaan liikunnan jaksoja. Nuorten arkiliikuntaa on koulumatkojen kulkeminen kävellen tai pyörällä. Tutkimus osoitti, että oppilaiden sukupuolella ei ollut yhteyttä tilannekohtaiseen kiinnostukseen, sen sijaan liikuntataidoilla oli yhteyttä. Vastaavia kouluikäisille suunnatt uja fyy sisen aktiivisuuden suosituksia on laadittu eri m aissa. (Chen & Ennis 2004.) Oppilaiden kiinnostusta koululiikuntaan on tutkittu vähän. Koululla on tärkeä tehtävä opettaa kestäviä arvoja ja vastuuntuntoisuutta. Koululaisilla poikien liikuntaharrastus on yleisempää ja rasittavampaa kuin tytöillä. koululiikunnan päätavoite (N A SPE 2004; Peru sopetuksen opetussuunnitelm an peru steet 2004; Puhse & G erber 2005; Trost 2006). Suomessa on tutkittu Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin soveltuvuutta yläkoulun poikien liikunnanopetukseen (Rantala & Heikinaro-Johansson 2007). Li ikunnanopetus tukee oppilaiden hyv invointia ja terveyttä parhaiten , kun se on säännölli stä, tarjoaa oppilaille m yönt eisiä liik u n tae läm yksiä ja ott aa huom ioon oppilaiden ikä tason. Oppilaiden näkemyksiä tutkimalla voidaan selvittää esimerkiksi, mitä tytöt ja pojat, liikuntaa paljon harrastavat ja harrastamattomat tai eri taitotasolla olevat ajattelevat heidän liikunnanopetuksestaan. Kumpikin kiinnostuksen muoto on kuvattu yksilön ja ympäristön välisenä interaktiivisena rakenteena. Myös koulumatkojen kulkeminen kävellen tai pyörällä on verrattain yleistä Suomessa. Kuuntelemalla oppilaitaan opeuaja saisi kuitenkin arvokasta tietoa opetuksensa suunnitteluun ja toteuttamiseen (Dyson 2006). Rantalan tutkimus osoitti, miten tärkeää liikunnanopetuksessa on opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus sekä oppilaiden mielipiteiden arvostaminen (2006). Vapaa-ajan liikunta sisältää organisoitua, omaehtoista ja arkiliikuntaa. Eri tavoitealueet huomioiva opetussuunnitelma tarjoaa haastavia tehtäviä, joissa liikunnallisen elämäntavan omaksumisen edellyttämät tiedot, taidot ja arvot saavutetaan tehokkaasti. Kasvatustieteellinen tutkimus on auttanut tutkijoita määrittelemään kiinnostuksen dikotomisen viitekehyksen avulla, joka käsittää henkilökohtaisen kiinnostuksen ja tilanteeseen liittyvät kiinnostuksen. Oppilaiden kokemuksia ja mielipiteitä on selvitetty etupäässä tutkimuksissa, joissa on käytetty tiettyä liikuntaohjelmaa (Dyson 2006; Heikinaro-Johansson & Klemola 2007; Heikinaro-Johansson & Ryan 2004). (Peru sopetuksen opetussuunnitelm an perusteet 2004, 159.) O petushallituksen asett am ien koululiikunnan tavoitteiden lisäksi Suom essa on julkaistu asiantunt ijatyöryhm än laatim a fyy sisen aktiivisuuden suositus kaikille kouluikäisille. (Rink & Hall 2008.) Koululiikunnan lisäksi nuoret liikkuvat vapaa-ajallaan. 2002; 2005; Vuori ym. Kiinnostus on avain oppilaiden koululiikuntamotivaatioon kaikissa oppimisen vaiheissa. Organisoitu liikunta on pääosin urheiluseurojen järjestämää. 2006; W insley & Arm strong 2005). 2007.) Oppilaiden mielipiteet koululiikunnasta Locke (1977) on todennut jo kolmekymmentä vuotta sitten, että liikunnanopetusta ei tulisi liiaksi rakentaa oppilaiden toiveiden varaan. Mallin keskeisenä ajatuksena on vastuun jakaminen oppilaiden kanssa sekä oppilaiden mahdollisuus osallistua suunnitteluun, päätöksentekoon ja arviointiin. Kysymällä oppilailta itseltään heitä koskevia tietoja ja heidän mielipiteitään, saataisiin parempi kuva siitä, mitä he pitävät tärkeänä koululiikunnassa (Dyson 2006; Subramaniam & Silverman 2007). Li ikunnan tulee olla m yös m onipuolista, jolloin huom ioidaan terv eyteen liittyv än kunnon eri osa-alueet. Tutkimusta, jossa on selvitetty oppilaiden käsityksiä tavoitteiden ohjaamasta, tyypillisesti useita liikuntamuotoja sisältävästä koululiikunnasta, on vähän. Suomessa nuorten omaehtoinen liikunnanharrastus on yleisempää kuin useissa muissa maissa. Liikunnanopeuajan erityisenä haasteena ovat yhä heterogeenisemmat oppilasryhmät. Eri tahojen koro staessa fyy sisen aktiivisuuden m erkitystä on tärkeää m uistaa, että koululiikunnalla on m uitakin tärkeitä tavoitt eita kuin fyysisen aktiivisuuden edistäm inen. Oppilaan tulee tietää ja ymmärtää asioita, jolla hän motivoituisi liikkumaan. Toisaalta liikuntakokemusten olisi oltava myönteisiä, kiinnos32 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 , TUTKIMUSARTIKKEU • Koululiikunta osana terveysliikuntaa. (Chen & Ennis 2004; Chen & Darst 2001; 2002.) Chen ja Darst (2001) ovat tutkineet tilannekohtaisen kiinnostuksen yhteyttä motivaatioon yläkoulun liikuntatunneilla. Tilannekohtainen kiinnostus (situational interest) tarkoittaa sitä, miten vetovoimaisena henkilö kokee toiminnan. Henkilökohtainen kiinnostus (individual interest) viittaa siihen, mitä ihminen pitää tärkeänä toiminnassa. Suom essa liikunnanopetu ksen pääm ääränä on vaikuttaa m yönteisesti oppilaan fyysiseen, psyy kkiseen ja sosiaaliseen to im int akykyyn ja hyvinvointiin sekä ohjata oppilasta ym m ärt äm ään liikunnan terveydellinen m erkitys. Päivitt äisen liikunnan tulisi sisältää m yös tehokasta, ra sitt avaa liikuntaa, jonka aikana nuori selvästi hengästyy ja sydäm en syke nousee huom att avasti. Suositu s on laaditt u terveysliikunnan näkökulm asta ja sen m ukaan 13-18-vuotiaan tulisi liikkua 1-1,5 tunt ia päivässä (Tam m elin & Karvinen 2008). Liikunnan sosioemotionaalisten tavoitteiden edistäminen on haasteellista, koska oppilaiden motiivit liikunnan harrastamiseen vaihtelevat. 2006; Telama ym. (Laakso ym. Tutkimukset kertovat nuorten voimakkaasta henkilökohtaisesta kiinnostuksesta liikuntaan, multa ne kertovat vähän kiinnostuksen ja motivaatioon yhteydestä koululiikuntaan. Rinkin ja H allin (2008) m ukaan pyrittäessä kohti liikunnallista eläm änt apaa kaikkein tärkein tavoite on saada oppilaat arvostam aan liikunt aa. Chenin ja Ennisin (2004) mukaan liikunnan opetussuunnitelmissa pitäisi erottaa suoriutumista eli pätevyyttä koskevat tavoitteet muista tavoitteista. Joissakin tutkimuksissa on selvitetty sitä, mistä liikuntalajeista oppilaat pitävät tai eivät pidä. Pikem m inkin he liikkuvat siksi, että nauttivat yhdessäolosta muiden kanssa, toimintaan liittyvästä haasteesta, mahdollisuudesta ilmaista itseään tai siitä ilosta, mitä pelaaminen tai rytmissä liikkuminen tuottaa. Kuitenkaan suur in osa nuorista ei liiku terv eyden takia. Yhtäältä oppilaiden on liikuttava riittävän tehokkaasti ja ymmärrettävä liikunnan merkitys terveyttä edistävän liikunnan kannalta. Henkilökohtainen kiinnostus ja tilannekohtainen kiinnostus tulisi ottaa huomioon ensisijaisina motivaation lisääjinä opetussuunnitelmia laadittaessa, jotta oppilaat nauttisivat opetustilanteista sekä saavuttaisivat pätevyyteen liittyviä tavoitteita. Reippaalla liikunnalla tarkoitetaan liikunt aa, jonka aikana sydäm en syke ja hengitys kiihtyvät ainakin jonkin verr an. Kiinnostus on sisällöstä riippuvaista ja siihen sisältyy sekä kognitiivinen että affektiivinen puoli. Oppilaiden motivointi liikuntaan Chenin ja Ennisin (2004) mukaan tutkijat ovat jo kauan olleet sitä mieltä, että oppilaan osoittama kiinnostus (interest) on oppilaan motivaation kannalta olennaista (Dewey 1913). 2006; Vuori ym. Yle isesti huom ioidaan liikkum isen tuom a hyöty terveydelle ja terveysvaikutuksia pidetään toivott avana palkkiona liikkum isesta. (Laakso ym. Omaehtoisella liikunnalla tarkoitetaan kaikkea sitä liikuntaa, jota harrastetaan organisoimattomasti koulun ja urheiluseurojen ulkopuolella, kodin lähiympäristössä kavereiden kanssa. Suositukset vaihtelevat jonkin verran eri m aiden välillä, m utt a useim m issa m aissa suositellaan 60 m inuuttia liikunt aa päivitt äiseksi liikunt a-annokseksi (N A SPE 2004; Trost 2006; W elk tm . 2007.) Tutkimusten mukaan fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä ja kilpaurheilun harrastaminen vähenevät murrosiässä. Li ikunt a nähdään toim innallisena oppiaineena, jossa edetään leikin ja taitojen oppim isen kautt a kohti om aehtoista harrastuneisuutta. (Chen & Ennis 2004.) Eri tavoitteiden rinnakkainen huomioiminen asettaa haasteen myös tutkijoille
Koululiikuntakysymykset käsittelivät muun muassa oppilaiden suhtautumista koululiikuntaan, valinnaiskursseille osallistumista sekä liikuntalajeja, joista oppilaat pitävät ja eivät pidä. Tämän artikkelin tulokset pohjautuvat oppilaiden taustakyselyyn, johon vastasi 879 yläkoulun oppilasta. Aluksi selvitettiin oppilaiden kokemuksia koululiikunnasta ja näiden tulosten pohjalta muokattiin tässä tutkimuksessa käytetty 23 osiota sisältävä mittari, jonka avulla tutkitaan oppilaiden henkilökohtaista kiinnostusta. Oppilaiden kiinnostuneisuutta koululiikunnasta selvitettiin "Oppilaiden tärkeinä kokemat asiat koululiikunnassa" mittarilla. Oppilaat vastasivat sekä avoimiin että monivalintakysymyksiin. Tällöin tutkijoiden on huom ioitava opetussuunnitelm an tavoitt eet ja oppilaiden kyv yt. Tutkim us on osa H yv invointia koululiikunnalla -tutkirn ushanketta, jossa on tutkitt u koululiikunnan m ahdollisuuksia tukea lasten ja nuort en kokonaisvaltaista hyv invointia ja sitä, m iten koulujen liikunnanopetu s vastaa terveytt ä edistävän liikunnan vaatim uksiin. Tutkimusjoukko muodostui 14 keskisuomalaisen yläkoulun oppilaista. H enkilökohtainen kiinnostus liikuntaan on vahvassa yhteydessä om aan itseen, erityisesti sukupuoleen ja liikuntam uotoon. Lähtökohtana mittarin laadinnassa ovat olleet yläkoulun liikunnanopetuksen tavoitteet sekä keskeisiä tekijöitä liikunnan opetus-oppimistapahtumasta. tavia ja sellaisia, ett ä ne m otivoisivat kaikkia oppilaita liikkum aan, vaikka liikunta tunt uisi välillä epäm iellyttävältäkin. Taustakysely koostui 30 kysymyksestä, jotka käsittelivät oppilaiden taustaa, koululiikuntaa sekä vapaa-aikaa. Koulut valittiin tutkimukseen mukaan harkinnanvaraisesti. Tutkim uspro jektissa on selvitett y sitä, m illä tavoin liikunnanopetu ksella on m ahdollista tukea oppilaitt en fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyv invoint ia. Oppilaiden koululiikuntaan suhtautumista selvitettiin kysymyksellä: Minkälainen on suhtautumisesi koululiikuntaan. Täm än art ikkelin tarkoitu s on selvitt ää tytt öjen ja poikien suhtautum ista sekä henkilökohtaista kiinnostusta koululiikuntaan. Tarkastel un kohteena on m yös aktiivisten ja passiivisten oppilaiden henkilökohtainen kiinnostus koululiikuntaan. 2005). Tutkimuksen tilastolliset analyysit suoriteuiin SPSS for Windows (versio 16.0) ohjelmalla. Vastausvaihtoehdot olivat seuraavat: Hyvin innostunut, innostunut, samantekevä, kielteinen, hyvin kielteinen. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koko Suomen yläkoululaisia kattavaksi. (C hen & Ennis 2004.) Tässä art ikkelissa ra port oidaan tuloksia oppilaiden henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, jota on m itatt u koululiikunnan tavoitteiden sekä opetus-oppim istapahtum an näkökulm asta. Tutkim uksessa selvitetään oppilaiden vapaa-ajan liikunt a-aktiivisuutt a ja sen yhteyttä suhtautum iseen ja oppilaan henkilökohtaiseen kiinnostukseen. TAULUKKO 1. Kaikkien osioiden kornmunaliteetit vaihtelivat välillä 0.44-0.73. Lomakkeet saatiin takaisin kaikilta läsnä olleilta oppilailta. Otokseen pyrittiin saamaan mukaan oppilaita erikokoisista kouluista sekä taajamista että maaseudulta. Sekä oppilaat että opettajat vastasivat kahteen eri kyselyyn: tunnin jälkeen esitettyyn kyselyyn ja taustakyselyyn. H enkilökohtaista kiinnostusta tut kitaan koululiikunnan tavoitt eiden ja liikunnanopetu kseen liittyv ien tekijöiden pohjalta. Taustakyselyyn vastasi 412 tyttöä ja 467 potkaa.joista 91 % oli seitsemännen ja kahdeksannen luokan oppilaita. Oppilaiden henkilökohtaista kiinnostusta tarkasteltiin käyttämällä pääkomponenttifaktorointia ja varirnaxrotaatiota. Tätä osiota ei otettu mukaan minkään faktorin summapisternäärään. Oppilailla oli mahdollisuus kysyä, mikäli jokin kysymys oli epäselvä. Taustakyselyyn vastasi vähemmän oppilaita kuin välittömästi liikuntatunnin jälkeen esitettyyn kyselyyn (n=l011). Oppilaan henkilökohtaista kiinnostusta kuvaavien muuttujien lataukset pääfaktorille 1 faktori: Hyvinvointi _ Opin huolehtimaan omasta terveydestäni Opin uusia taitoja Kuntoni kohoaa Saan tietoa omasta hyvinvoinnistani huolehtimiseen Luonnossa liikkuminen Saan tietoa omasta kunnostani kuntotestien avulla .74 .72 .71 .71 .59 .51 11 faktori: Liikunnanopetus _ Liikunnanopettaja on asiantuntija Asianmukaiset liikuntavarusteet Liikunnanopettaja on kannustava Hyvät tilat ja välineet Voin liikkua oman kunnon ja taitojen mukaan .75 .63 .62 .50 .49 111 faktori: Fyysinen aktiivisuus _ Kisailu ja kilpaileminen Pelaaminen Voin kokeilla omia rajojani Hengästyn ja hikoilen tunnilla IV faktori: Ilmapiiri _ Saan liikkua yhdessä luokkakavereiden kanssa Liikuntatunneilla on hauskaa Pääsen pois luokkahuoneesta liikkumaan Luokassa on hyvä ilmapiiri Saan tutustua uusiin lajeihin .83 .60 .52 .50 .71 .57 .55 .50 .46 V faktori: Vaikutusmahdollisuus _ Tunnilla on minulle mieleinen laji Joillakin tunneilla voin valita tehtävän mieleni mukaan .83 .64 LIIKUNTA & TIEDE 45 , 6/2008 • TUTKIMUSAATIKKEU , Koululiikunta osaa terveysliikuntaa 33. Mittaria on kehitetty useiden pilottitutkimusten kautta, joita ei ole julkaistu, vaan ainoastaan raportoitu opiskelijoiden pro gradu-tutkielmina (Hiltunen 1998; Karjalainen 2002; Rahkonen 2003). Aineiston keruun lähtökohtana olivat liikuntatunnit. Latausrakenne oli muuten selkeä, lukuun ottamatta yhtä osiota (tunnit sopivan rasittavia), joka latautui kolmelle eri faktorille. Jott a koululiikunnalla voidaan edistää kiinnostuksen aikaansaam aa m otivaatiota, tulee ym m ärt ää sukupuolen ja liikuntataitojen yhteys kiinnostukseen. Ennen taustakyselyyn vastaamista tutkija kertoi oppilaille tutkimuksen tarkoituksesta ja antoi ohjeet lomakkeen täyttämiseksi. Mittari sisältää asioita, jotka liittyvät sekä koululiikunnan että terveysliikunnan tavoitteisiin ja liikunnan opetus-oppimisprosessiin. Oppilaiden taustakyselyn vastausprosentti oli 87 %. Tutkimuksen sisäiseen validiteettiin pyrittiin vaikuttamaan siten, että tässä tutkimuksessa käytetty mittari laadittiin asiantuntijapaneelin ja esitutkirnusten tulosten pohjalta (Thomas ym. Lähtökohta faktorianalyysin tekemiselle oli hyvä, sillä osiot korreloivat riittävästi keskenään (KMO-indeksi =.94) ja pääkornponenttianalyysin selitysaste oli korkea 61.2%. Tämä johtui siitä, että osa oppilaista ei ollut koulussa silloin, kun taustakysely käytiin esittämässä. Esim erkiksi tytöt voivat pitää eri asioita tärkeinä koululiikunnassa kuin pojat. Lomakkeen täyttöön oppilailta kului aikaa noin 20 minuuttia. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2005-2007. Aineisto koostui 98 videoidusta liikuntatunnista, joihin osallistui yhteensä 1011 oppilasta. Tämän vuoksi tuloksia ei tarkastella ikäryhmittäin. Liikuntatunteja piti 31 liikunnanopettajaa. Vastaajaa pyydettiin arvioimaan tärkeiksi kokemiaan asioita viisiluokkaisella asteikolla (1 = ei lainkaan tärkeä, 2 = vähän, 3 =jonkinverran, 4 = tärkeä, 5 = erittäin tärkeä)
TUTKIMUSARTIKKELI, Kooluliikunta osana terveysh1kuntaa. Myös "hyvinvointi" (ka 3.56) ja "fyysinen aktiivisuus" (ka 3.34) koettiin tärkeinä. Vapaa-ajan harrastuksista tässä artikkelissa tutkittiin oppilaiden liikunta-aktiivisuutta, fyysistä kuormittavuutta ja liikuntaharrastuksia. Oppilaat pitivät siis tärkeinä opettajan toimintaan ja liikunnanopetuksessa tarvittaviin resursseihin sekä tunnilla viihtymiseen liittyviä asioita. 73 ja 0.51. 75, 0. Vastausvaihtoehdot olivat seuraavat: Päivittäin, 4-6 kertaa viikossa, 2-3 kertaa viikossa, kerran viikossa, kerran kuukaudessa, harvemmin kuin kerran kuukaudessa, en koskaan. Pojat puolestaan pitivät fyysistä aktiivisuutta tärkeämpänä kuin tytöt. Tyttöjen (n=402) ja poikien (n=462) henkilökohtaisen kiinnostuksen faktoreiden keskiarvot ja -hajonnat (t-testi) Kiinnostuksen Tytöt Pojat faktorit ka kh ka kh t df p Hyvinvointi 3.66 .73 3.46 .79 3.79 842 p<.001 Liikunnan3.97 .66 3.71 .76 5.16 836.9 1) p<.001 opetus Fyysinen 3.22 .79 3.44 .84 -3.91 845 p<.001 aktiivisuus Ilmapiiri 3.86 .72 3.73 .78 2.66 851 p<.01 1) varianssit erisuuruisia Oppilaiden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus Oppilaista 54 % oli vapaa-ajallaan hyvin aktiivisia, 20 % ilmoitti liikkuvansa viikon jokaisena päivänä ja 34 % 4-6 kertaa viikossa. Faktorianalyy si tuott i viisi fa ktoria. (Taulukko 1). Oppilaista 85 % ilmoitti hengästyvänsäja hikoilevansa liikkuessaan vapaa-ajallaan. (Taulukko 3). Pojista 23 % ja tytöistä 14 % ilmoitti hengästyvänsä ja hikoilevansa runsaasti. Oppilaat, jotka liikkuivat korkeintaan kerran viikossa ja suhtautuivat koululiikuntaan samantekevästi tai kielteisesti, nimitettiin passiivisiksi (n=5 l). Tyttöjen ja poikien sekä aktiivisten ja passiivisten oppilaiden henkilökohtaista kiinnostusta vertailtiin t-testin avulla. Toinen faktori "liikunnanopetus" sisältää viisi osiota, jotka liittyvät opettajan toimintaan ja liikunnanopetuksen resursseihin. Kielteisesti koululiikuntaan suhtautuvia oppilaita oli ainoastaan 3 %. Kolmas faktori "fyysinen aktiivisuus" muodostui neljästä osiosta, jotka käsittelevät kilpailemista, pelaamista, tunnin fyysistä rasittavuutta sekä omien rajojen kokeilemista. Poikien liikunta oli kuormittavampaa kuin tyttöjen (x2=14.96, df=2, p<.001). Mittarin reliabiliteettia tarkasteltiin Cronbachin alfa-kertoimen avulla. Näiden muuttujien pohjalta muodostettiin yksityiskohtaisempaa tarkastelua varten aktiivisten ja passiivisten oppilaiden ryhmät. Vapaa-ajan liikunnan kuormittavuutta kysyttiin seuraavasti: Kuinka harrastat liikuntaa. Reliabiliteettiarvoja voidaan pitää korkeina, paitsi viimeisessä faktorissa, jossa se oli matalahko. Lisäksi oppilailta kysyttiin avoimella kysymyksellä, mitä liikuntalajeja he harrastavat talvella ja kesällä. Oppilaista 16 % ilmoitti liikkuvansa enintään kerran viikossa. Talvella tytöt harrastivat eniten luistelua (45 %), maastohiihtoa (31 %) ja 34 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008. Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa vapaa-ajan liikunnan määrässä (x2=1.30, df=3, p=.729). Alfakertoimet olivat faktorijärjestyksessä 0.85, 0.84, 0. Pojista 12 % ja tytöistä 18 % eivät hikoilleet tai hengästyneet lainkaan. Tässä artikkelissa verrataan oppilaiden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta ja suhtautumista koululiikuntaan. Viides faktori jätettiin tämän vuoksi tulososassa tarkastelun ulkopuolelle. Vapaa-ajan liikunnan useutta kuvaavasta muuuujasta muodostettiin myös dikotominen muuttuja, josta laskettiin prosenttiosuudet ja niiden 95 %:n luottamusväli. TAULUKKO 3. 2008) käytettyyn koetun kuormittavuuden kysymykseen. Tyttöjen ja poikien harrastamat liikuntalajit erosivat toisistaan. Vapaa-ajan liikunnan harrastamisen määrä ja kuormittavuus olivat yhteydessä toisiinsa siten, että ne nuoret, jotka liikkuivat eniten, myös ilmaisivat hengästyvänsä ja hikoilevansa enemmän kuin harvemmin liikkuvat nuoret (x2=89.71, df=6, p<.001). Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden ja koetun kuormittavuuden kysymykset pohjautuvat WHO-Koululaistutkimuksessa käytettyyn liikunnan harrastamisen useus kysymykseen (Ojala ym. Neljäs faktori "ilmapiiri" sisälsi viisi osiota, jotka mittaavat tunnilla viihtymistä ja vuorovaikutusta luokkatovereiden kanssa. Tytöt pitivät omaa hyvinvointia, liikunnanopetukseen ja resursseihin sekä tunnin ilmapiiriin liittyviä asioita tärkeämpinä kuin pojat. Oppilaita, jotka liikkuivat vapaa-ajallaan päivittäin ja suhtautuivat koululiikuntaan erittäin innostuneesti, nimitettiin aktiivisiksi (n=65). Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin x2-testin ja Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen avulla. Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa suhtautumisessa koululiikuntaan (x2=1.14, df=3, p=.77). Tyttöjen ja poikien suhtautuminen kouluvointi", sisälsi kuusi osiota, jotka käsittelevät omaa hyvinvointia, liikuntaan terveyttä ja kuntoa, liikuntataitojen oppimista sekä luonnossa liikkumista. Viides faktori "oppilaan vaikutusmahdollisuus" sisälsi kaksi osiota koskien tehtävien mieluisuutta sekä eriyttämistä. TULOKSET Oppilaiden suhtautuminen koululiikuntaan Tutkimukseen osallistuneista oppilaista 80 % suhtautui innostuneesti ja 18 % suhtautui sarnantekevästi koululiikuntaan (Taulukko 2). df=3, p=0.77 Oppilaiden henkilökohtainen kiinnostus Oppilaat pitivät tärkeimpinä "liikunnanopetus" (ka 3.84) ja "ilmapiiri" (ka 3.79) ulottuvuuksia. Tytöt harrastivat enemmän yksilölajeja ja pojat joukkuelajeja. Ensim m äinen fa ktori "hyvinTAULUKKO 2. Suhtautuminen Tytöt% Pojat% Yhteensä%· koululiikuntaan Hyvin innostuneesti 22.8 23.4 23.1 Innostuneesti 57.8 55.2 56.4 Samantekevästi 16.4 18.8 17.7 Kielteisesti tai hyvin 3.0 2.6 2.8 kielteisesti Yhtensä 100% 100% 100.0% (403) (462) (865) x2=1.14. Vapaa-ajan liikunnan harrastamisen useutta kysyttiin seuraavasti: Kuinka usein harrastat liikuntaa vapaa-aikanasi. 2005) sekä koululiikunnan sisältötutkimuksessa (Varstala, Telama & Heikinaro-Johansson 1987) ja Nuorten terveystapatutkimuksessa (Laakso ym. 2005; Rangul ym. 2008; Vuori ym. Vastausvaihtoehdot olivat seuraavat: En hengästy enkä hikoile, hengästyn ja hikoilen jonkin verran, hengästyn ja hikoilen runsaasti
MKIMUSARTIK.KELI, Koululiikunta osana terveysliikuntaa 35. Poikien kiinnostus suuntautui tyttöjä enemmän fyysiseen aktiivisuuteen, kuten kilpailemiseen, pelaamiseen ja omien rajojen kokeilemiseen. Passiivisten oppilaiden arvioissa eri ulottuvuuksien järjestys oli vastaava kuin aktiivisilla oppilailla. (Taulukko 6). Liikunta on myös valittu yhdeksi suosituimmista kouluaineista aikaisemmissa tutkimuksissa (Heikinaro-Johansson & Telama 2005). (Taulukko 5). Oppilaille oli tärkeää, että liikunnanopettaja on kannustava. Palloilu oli poikien suosituin vapaa-ajan harrastus, jääkiekkoa harr asti 34 % kaikista vastanneista. Myös oppilaista, jotka liikkuvat enintään kerran viikossa, suuri osa eli 63 % suhtautui myönteisesti ja 37 % samantekevästi tai kielteisesti. Tulos viittaa yleistä suhtaumista koululiikuntaan LIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008. Seuraavaksi yleisimmät liikuntamuodot olivat maastohiihto (27 %), luistelu (21 %) ja lumilautailu (18 %). Tässä tutkimuksessa tyttöjen ja poikien henkilökohtaista kiinnostusta selvitettiin oppilaskyselyn avulla. Varsinkin liikunnanopetuksessa tarkoituksenmukaisilla tiloilla ja välineillä sekä sopivan kokoisilla oppilasryhmillä on suuri merkitys. Kiinnostusfaktoreiden korrelaatiot koululiikuntaan suhtautumiseen ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen (n = noin 850 oppilasta) Kiinnostuksen Suhtautuminen Vapaa-ajan faktorit koululiikuntaan lllkunta-aktiivi1uu1 Hyvinvointi 0.46*** 0.28*** Uikunnanopetu1 0.47*** 0.25*** fyysinen aktiivl1uu1 0.52*** 0.24*** Ilmapiiri 0.50*** 0.27*** ***=p<.001 Aktiivisten ja passiivisten oppilaiden henkilökohtainen kiinnostus Aktiiviset oppilaat pitivät tärkeimpinä "liikunnanopetukseen" (ka 4.33) sekä tunnin "ilmapiiriin" (ka 4.27) liittyviä asioita. Tutkimuksessa selvitettiin myös oppilaan henkilökohtaisen kiinnostuksen ja koululiikuntaan suhtautumisen välistä yhteyttä. TAULUKKO 6. Liikunnanopetukseen (ka 3.06), ilmapiiriin (ka 2.81), hyvinvointiin (ka 2.68) ja fyysiseen aktiivisuuteen (ka 2.47) liittyvät asiat koettiin jonkin verran tärkeiksi. Liikunta on säilyttänyt suosionsa, sillä jo 30 vuotta sitten 88 % oppilaista piti liikuntatunneista (Varstala ym. eri pallopele jä. Koululiikuntaan suhtautumisen ja kiinnostavuusulottuvuuksien väliset korrelaatiot olivat kohtalaista tasoa kaikissa neljässä faktorissa (r=0.46 0.52). Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan oppilaiden mielipiteet esille tutkimalla oppilaiden henkilökohtaista kiinnostusta koululiikuntaan. Tulosten mukaan varsinkin tytöt olivat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan ja pitivät siihen liittyviä tavoitteita tärkeinä koululiikunnassa. He pitivät myös tärkeänä sitä, että liikunnassa on hyvät tilat, välineet ja varusteet. Oppilaille oli tärkeää, että tunneilla on hauskaa. Liikuntatunnilla vallitseva sosioemotionaalinen ilmapiiri oli tärkeä sekä tytöille että pojille. Teoreettisena käsitteenä kiinnostus koostuu henkilökohtaisesta ja tilannekohtaisesta kiinnostuksesta ( Chen & Ennis 2004). Henkilökohtainen kiinnostus kuvaa asioita, joita oppilas pitää tärkeinä koululiikunnassa. Liikuntatunteihin liittyvän tilannekohtaisen kiinnostuksen mittaaminen suoritettiin välittömästi liikuntatunnin jälkeen. Valitettavasti kouluihin kohdistuneet säästötoimenpiteet ovat leikanneet resursseja. TAULUKKO 4. Aktiivisten ja passiivisten oppilaiden henkilökohtainen kiinnostus erosi toisistaan siten, että aktiiviset oppilaat kokivat kaikki koululiikunnan kiinnostuksen ulottuvuudet tärkeämmiksi kuin passiiviset oppilaat. Aktiivisten (n=65) ja passiivisten (n=51) oppilaiden henkilökohtaisen kiinnostuksen faktoreiden keskiarvot ja -hajonnat (t-testi) Kilnnoatu ksen Aktiiviset Panilvlaet faktorit ka kh ka kh t df p Hyvinvointi 3.99 .69 2.68 .93 8.52 108 p<.001 Ulkunnanopatua 4.33 .46 3.06 1.02 8.69 108 p<.001 fyysinen 3.86 .71 2.47 1.00 8.66 111 p<.001 aktiivl1uu1 Ilmapiiri 4.27 .57 2.81 .93 10.26 112 p<.001 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää oppilaiden henkilökohtaista kiinnostusta koululiikuntaan, tutkimalla heidän suhtautumistaan koululiikuntaan ja sitä, miten tärkeänä he pitävät koululiikunnan eri tavoitteita sekä liikunnanopetukseen liittyviä tekijöitä. 1987, 95). Oppilaiden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden yhteys suhtautumiseen koululiikuntaan Suhtautuminen Vapaa-ajaa koululiikuntaan llikunta-aktilvltuua 1 krt/viikko tai 2-3 krt/viikko tai Yhteensä harvemmin% useammin% % Innostuneesti 63.0 82.7 79.5 (96%1v} (52.7-73.31 (79.5-85.91 Samantakevlsti 37.0 17.3 20.5 tai kieheilffli (23.5-50.51 (10.5-24.ll (96o/olv} Yhtaand 100 % 100 % 100 % (1381 (7171 (8551 x2=27.48, df=l, p<.001 Vapaa-ajan liikunnan ja kiinnostavuusulottuvuuksien väliset korrelaatiot olivat heikkoja vaikkakin tilastollisesti merkitseviä (r=0.24 0.28). Yleisen suhtautumisen ja kiinnostuksen eri osa-alueiden väliset korrelaatiot olivat kohtalaista tasoa (noin 0.50). Aikaisemmat tutkimukset, joissa on selvitetty sekä opettajien että oppilaiden kokemuksia liikunnanopetuksen tavoitteista, ovat myös korostaneet myönteisten kokemusten ja ilmapiirin merkitystä (Heikinaro-Johansson & Telama 2005). Tärkeinä pidettiin myös "hyvinvointia" (ka 3.99) sekä "fyysistä aktiivisuuta" (ka 3.86). Olisi tärkeää, että oppilaat voisivat vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Oppilaiden henkilökohtaiseen kiinnostukseen vaikutti eniten liikunnan opetus-oppimistilanne. Samanlaiseen tulokseen viittaa Soinin (2006) tekemä yläkoululaisten motivaatioilmastotutkimus, jossa kilpailu oli tärkeämpi motiivi pojille kuin tytöille. Oppilaista, jotka harrastavat liikuntaa päivittäin, 83 % suhtautui koululiikuntaan innostuneesti ja 13 % suhtautui samantekevästi tai kielteisesti. Yhteydet muuttujien välillä tuntuvat järkeviltä. (Taulukko 4). Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa. Tulosten mukaan liikunta on erittäin suosittu oppiaine yläkoulussa. Peräti 80 % tutkimukseen osallistuneista oppilaista suhtautui innostuneesti koululiikuntaan. TAULUKKO 5. Tilannekohtaisen kiinnostuksen tuloksia raportoidaan myöhemmin
Koska liikuntatuntien määrä on niin vähäinen, ne voivat vaikuttaa vain rajallisesti nuorten päivittäiseen liikuntaan. 2004. Contemporary Educational Psychology 27 (21, 250-269. Aikaisempien tutkimusten mukaan riittävä määrä laadukasta liikunnanopetusta voi merkitsevästi vaikuttaa oppilaiden tehokkaan, rasittavan liikunnan määrään (Trudeau & Shephard 2005). Erilaiset kyselyt antavat joskus hyvinkin toisistaan poikkeavia tuloksia,jolloin esimerkiksi terveytensä kannalta riittävästi ja riittärnättömåst i liikuntaa harrastavien lasten ja nuorten määrää ei ole aina helppo arvioida (Rangul ym. D. Research Ouarterly for Exercise and Sport 72 (21. Aktiiviset oppilaat suhtautuivat erittäin innostuneesti koululiikuntaan ja harrastivat liikuntaa päivittäin. Tarvitaan tutkimusta siitä, miten koululiikunta voisi edistää liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Poikien liikunta oli fyysisesti rasittavampaa kuin tyttöjen. 2007.) Nykyinen koululiikunta, jossa oppilailla on yleensä kaksi 45 minuutin pituista liikuntatuntia viikossa, ei mahdollista liikunnanopetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, varsinkaan terveysliikunnan näkökulmasta. Dyson, B. Dale, D., Corbin, C.B. Viikossa pitäisi olla vähintään yksi kaksoistunti, mieluiten kaksi kaksoistuntia liikuntaa. Vuoren ja ryhmän (2004) tutkimuksessa harvemmin kuin kerran viikossa liikuntaa harrastavia oli alle l O % kaikkien ikäryhmien nuorista. McKenzien (2001) mukaan niinä päivinä, kun yläkoulun oppilailla on liikuntaa, he liikkuvat enemmän ja erityisesti rasittavan liikunnan osuus on suurempi. Korkeintaan kerran viikossa liikuntaa harrastavia nuoria oli 16 %. Liikunnan vähäiset tuntimäärät, suuret oppilasryhmät sekä välineiden puute ovat keskeisiä huolenaiheita paitsi Suomessa niin myös muissa maissa. 2004; Varstala ym. Talvella tytöt harrastivat eniten luistelua, maastohiihtoa ja eri pallopelejä. Tyttöjen ja poikien harrastamat liikuntalajit erosivat toisistaan. Kiitokset Tutkimusta ovat rahoitLaneet Opetusministeriö ja Suomen Akatemia. Passiiviset oppilaat puolestaan suhtautuivat samantekevästi koululiikuntaan ja harrastivat liikuntaa vapaa-ajallaan enintään kerran viikossa. Naul (toim.) Obesity in Europe: Young people's physical activity and sedentary lifestyles. Passiivisille oppilaille koulun liikuntatunnit ovat ainoa säännöllinen osa viikoittaista liikunta-annosta. Kansainvälinen vertailu osoittaa, euä Suomessa on vähän koululiikuntaa. Tutkimustuloksissa on havaittu myös selkeä ero itsearviointiin ja suoraan mittaamiseen perustuvien menetelmien välillä. 2005). Aktiivisten ja passiivisten oppilaiden henkilökohtainen kiinnostus erosi toisistaan siten, että aktiiviset oppilaat kokivat kaikki koululiikunnan kiinnostuksen ulottuvuudet tärkeiksi, passiiviset jonkin verran tärkeiksi. & Dale, K.S. 2008; Vuori ym. O'Sullivan (toirn.IThe handbook of physical education London, Sage Publications, 326-346. Palloilu oli poikien suosituin vapaa-ajan harrastus. Terveysliikuntaan liittyvän niin sanotun liikunta-annoksen tutkiminen ei ollut siten mahdollista. 2000. 2006. 2007) tutkimustuloksia. Chen,A. Opetushallituksen arvioinnissa korkeintaan kerran kuukaudessa koulun liikuntatuntien ulkopuolella liikkuvia poikia oli 17 % ja tyttöjä 21 % (Huisman 2004). 2007 Obesity in Europe. Liikuntatuntien määrää tulisikin lisätä kaikilla kouluasteilla. Jotta voitaisiin paremmin ymmärtää kouluympäristön ja olemassa olevien toimintatapojen merkitys, olisi tärkeää tutkia liikuntaa makrotasolla. Teoksessa W.-D. Restricting opportunities to be active during school time: do children compensate by increasing physical activity levels after school. 2006). (Heikinaro-Johansson & Telama 2005; Puhse & Gerber 2005; Welk ym. Research Ouarterly, Exercise and Sport 71 (31, 240-248. 2007). 2000). Students' perspectives of physical education. & Darst, P.W. Macdonald & M. Koululiikunnassa tulisi siksi nykyistä selkeämmin painottaa asioita, joilla myös passiiviset oppilaat saadaan kiinnostumaan liikunnasta. Oppilailta ei kysytty erikseen vapaa-ajan liikuntaan käyteuyä aikaa. 2008; Nupponen ym. Tutkim ukseen osallistuneista nuorista 83 % ilmoitti liikkuvansa vähintään 2-3 kertaa viikossa. 150-164. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että positiiviset koululiikuntakokemukset ovat tärkeitä, sillä ne heijastuvat oppilaiden vapaa-ajan liikunnan harrastukseen (Graham 2008). Tässä tutkimuksessa selvitettiin myös aktiivisten ja passiivisten oppilaiden kiinnostusta koululiikuntaa kohtaan. m ittaavan kysym yksen luotettavuuteen. 2002. Lisäksi tarvitaan tietoa siitä, minkälaisella liikunnanopetuksella saadaan mahdollisimman moni oppilas kiinnostumaan liikunnasta ja minkälaiset liikuntatunnit edistävät oppilaiden fyysistä aktiivisuutta. Tulos vastaa aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia (Huisman 2004; Laakso ym. Vapaa-ajan liikunnan kuormittavuutta tutkittaessa oppilaista peräti 85 % oppilaista ilmoitti hengästyvånsä ja hikoilevansa liikkuessaan vapaa-ajallaan. & Darst, P.W. 1997, Tammelin 2003). Koululiikuntaa ei voidakaan pitää yksinään ratkaisuna taistelussa liikkumattomuutta ja lihavuutta vastaan. Kirk. Näyttää siltä, että kyselytutkimukset antavat liian positiivisen kuvan oppilaiden fyysisen aktiivisuuden tasosta (Sallis ym. Sen sijaan, koululiikunta pitäisi nähdä säännöllisesti liikuntaa kaikille oppilaille tarjoavana oppimisympäristönä, jossa edistetään oppilaiden fyysistä aktiivisuutta tarkoituksenmukaisilla liikuntatunneilla yhdistettynä muuhun koulun toimintaympäristössä järjestettävään liikuntaan. The Journal of Educational Research 97 161, 329-338. 2006; Tammelin 2003; Vuori ym. & Ennis, C. and learning in physical education. Seuraavaksi yleisimmät liikuntamuodot olivat maastohiihto, luistelu ja lumilautailu. Young people's physical activity and sedentary lifestyle. Teoksessa D. (Heikinaro-Johansson ym. 36 LIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008, TUTKIMUSARTIKKEU °Koulul11kunta osana te<Veysli1kuntaa. Suomessa lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta on seurattu jo pitkään kyselytutkimuksilla, joissa on käytetty isoja ja edustavia väestöotoksia (Laakso ym. Tytöt harrastivat enemmän yksilolajeja ja pojat joukkuelajeja. Vastakkaisia tuloksia saatiin kuitenkin tutkimuksissa, joissa selvitettiin oppilaiden liikkumisen määrää palloilutunneilla. Lasten ja nuorten fyysisistä aktiivisuutta on tutkittu paljon (Trost 2004; Welk ym. Tutkimusten mukaan liikuntatunneilla saavutetaan vain pieni osa terveyttä edistävän liikunnan suositusten mukaisesta liikunnasta (Trost 2006). Brettschneider & R. Valitsemalla liikuntatuntien lajisisältöjä, toteuttamalla erilaisia työtapoja, tarjoamalla oppilaille valinnanmahdollisuuksia ja käyttämällä liikuntaan soveltuvia opetusrnalleja voitaisiin mahdollisesti lisätä näiden oppilaiden kiinnostusta liikuntaan. Situational interest in physical education: A function of learning task design. Pakollisten liikuntakurssien lisäksi olisi tärkeää tutkia liikunnan valinnaiskursseja sekä liikuntakerhoja. LÄHTEET Brettschneider, W.-D. 2001. Frankfurt, Peter Lang, 7-26. lndividual and situational interest:The role of gender and skill. On myös viitteitä siitä, että niinä päivinä, kun oppilailla ei ole koululiikuntaa, he eivät kompensoi sitä liikkumalla vastaavasti enemmän vapaa-ajallaan (Dale ym. 2000) Tämän tutkimuksen tulosten pohjalta vahvistuu käsitys, että oppilaiden hyvinvoinnista huolehtiminen yhteistyössä koulujen, kotien ja liikuntaa järjestävien tahojen kesken on tärkeää. Useat tutkimukset osoittavat, että liikuntaan käytettävällä ajalla on keskeinen merkitys, kun tavoitteena on oppia liikuntataitoja ja saavuttaa riittävän fyysisen kuormittavuuden tavoite (van der Mars 2006). Goals, interests. Vapaaajan suosituimmat liikuntamuodot vastasivat Tammelinin (2003) ja liikunnan seuranta-projektin (Laakso ym. Chen, A. 2006). & Naul, R. Chen, A. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus ja kuormittavuus olivat yhteydessä toisiinsa siten, että ne nuoret, jotka liikkuivat eniten, myös ilmaisivat hengästyvänsä ja hikoilevansa enemmän kuin harvemmin liikkuvat nuoret. Mikäli halutaan täyttää kohtuullisesti rasittavan liikunnan tavoite, liikunta pitäisi järjestää kaksoistunteina (eli kesto 90 minuuttia). Kaksoistunneilla saavutettiin riittävän fyysisen rasittavuuden tavoite
2001 Promoting physical activity in youth: focus on middle school environments. London. 2006. Teoksessa D. 2008. 157-161 Varstala, V., Telama, R., & Heikinaro-Johansson, P. & Midthjell, K. Opetushallituksen julkaisu. Jyväskylän yliopisto. Physical activity, physical fitness, health and young people. & Klemola, U. O'Sullivan (toim.)The handbook of physical education. Helsinki Yliopistopaino. & Telama, R. (luettu 15.3.2008) LIIKUNTA & TIEDE 45 · 6/2008, TUTKIMUSAATIKKELI, Kooluliikunta osana terveysliikuntaa 37. UK, Meyer & Meyer. Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 1989-2002. 2006. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. Health-related physical activity in children and adolescents: a bio-behavioral perspective. Public health and physical education. National Association for Sport and Physical Education (NASPE) 2004. Liikuntakasvatuksen laitos. 2004. Department of Health and Human Services (USDHHS) 2000. Telama & E. Telama R., Nupponen, H. 241-249. Secondary school students' physical activity during ball game lessons. Koululaisten kunto ja liikuntaaktiivisuus jäitä hattuun. Physical activity from adolescence to adulthood and healt-related fitness at age 31 cross-sectional and longitudinal analyses of the Northern Finland birth cohort of 1966. & Kannas, L. Macdonald & M. Trends in leisure time physical activity among young people in Finland, 1977-2007. Proceedings of the Pre-Olympic Congress in Thessaloniki, 251 Heikinaro-Johansson, P. 2005. Contribution of school programmes to physical activity levels and attitudes in children and adults. O'Sullivan (toim I The handbook of physical education. McKenzie, T.L. (toim.) 2008. Tammelin, T. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. & Silverman, S.J. 2005. Saavutetaanko liikuntasuositukset. & Shephard, R.J. Physical education in Finland. 2003. Children's and adults' perceptions of elementary school physical education. Voiko vastuuntuntoisuuteen kasvattaa. Acta Universitatis Ouluensis Medica D 771 Tammelin, T. Thomas, J.R., Nelson, J.K. & Karvinen, J. Varstala, V., Heikinaro-Johansson, P., Lyyra, M. Suomalaisten nuorten liikunta-aktiivisuus Katsaus nykytilaan, trendeihin ja ennusteisiin. Opetushallitus. 2008. 207-218. Healthy People 2010. Physical fitness, sporting lifestyles and Olympic ideals: Cross-cultural studies on youth sport in Europe. & Gerber, M. Liikunta & Tiede 44 (1), 36-44. Ouest 53 131, 326-334. Soini, M. Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health 120. 2000. & Pere, L. Rantala, T. Lisensiaatintutkimus. 13ja 15-vuotiaiden liikunta ja tärkeimmät liikuntasyyt WHO-Koululaistutkimuksessa vuonna 2006. Reasons for exercise inventory koulukyselyssä: Mittarin reliabiliteettija rakennevaliditettitarkastelua. Teoksessa L. & Ryan, S. London. Liikunta & Tiede 41 141, 4-8. & Pieron, M. Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli osana seitsemännen luokan poikien liikuntatunteja. University of Oulu. Sage, 665-684. Liikunta & Tiede 42 (61. Macdonald & M. & Heikinaro-Johansson, P. 2006. & Palomäki, S. School physical education in the post-report era: an analysis from public health. The Elementary School Journal 108 (3). & Kannas, L. World Health Organization (WHO) 2007. Rink, J. Heikinaro-Johansson, P., Breilin, 0., Hasanen, L. International comparison of physical education. & Timonen, P. http://www.biomedcentral com/14 71-2288/8/4 7 (1 uettu 10.10.2008) Rantala, T. Teaching andTeacher Education 23 (5), 602-611. European Physical Education Review 11 (2), 115-137. Government Printing Office. Liikunta &Tiede 43111, 4-12. Kirk, D. Liikunta & Tiede 42 (6). Liikunta-aktiivisuutta koskevien kysymysten stabiliteetti WHO-koululaistutkimuksessa. 2005. Rangul, V., Holmen, T.L., Kurtze, N., Cuypers, K. Sage, 163-187. & Laakso, L. 2005. European Physical Education Review 4 (21. Physical activity among young poeple in the context of lifestyle. 2002. Laakso, L., Telama, R., Nupponen, H., Rimpelä, H. Macdonald & M. Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. 52. Vuori, M., Kannas, L. 2006. U.S. London, Sage, 189-213. The Elementary School Journal 108 (31. Nupponen, H., Telama, R. van der Mars, H. Reliability and validity of two frequently used self-administered physical activity questionnaires in adolescents. Telama, R., Naul, R., Nupponen, H., Rychtecky,A. (toim.) 2005. Washington, D.C.: U.S. Toimintatutkimus Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin käyttömahdollisuuksista osana perusopetuksen liikuntatunteja. Teoksessa K. O'Sullivan (toim I The handbook of physical education. (Doc EUR/06/5062700710) http://www.euro.who.int/document/E9019lpdf. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report, 2008. Washington. Jyväskylä Jyväskylän yliopisto, 113-139. Motivaatioilmaston yhteys yhdeksäsluokkalaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja viihtymiseen koulun liikuntatunneilla. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja, No. International comparison of physical education. Kirk, D. Teoksessa D. Research methods in physical activity 15 painos). & Silverman, S. Green & K. Steps to health. Heikinaro-Johansson, P. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Trudeau, F. 2004. Opetusministeriö ja Nuori Suomi. 2007. 2004. Hardman (toim.) Physical education: Essential issues. Vuori, M., Ojala, K., Tynjälä, J., Villberg, J., Välimaa, R. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. Moving into the future: National standards for physical education (2nd ed.) Reston, VA: Author. Time and learning in physical education. Tulevaisuuden koululiikunta terveyttä edistävää liikuntakasvatusta. Journal ofTeaching in Physical Education 23 (4), 318-337. Trost, S.G. Schorndorf: Hoffmann. 2007. Teoksessa P Heikinaro-Johansson & T Huovinen (toim) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. & Kannas, L. Sallis, J.F., Prochaska, J.J. BMC Medical Research Methodology 8 (47), doi: 10.1186/14 71-2288/8/4 7. Liikunnanopettajan vuorovaikutusosaaminen ja opetusmallit. 2007. London, Sage, 63-77. 1987. 30-38. & Tynjälä, J. Graham , G. 2007. 39-46. 11-. & Dollman, J. Research on effective teaching in elementary school physical education. 2004. 2004. E. Jyväskylä, Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. 2005. Koulun liikuntatuntien sisältötutkimus, menetelmäraportti. Welk, G.J., Eisenmann, J.C. & Taylor, W.C. McEvoy (toim.)The role of physical education and sport in promoting physical activity and health. Winsley, R. 2008. 2007. 139-155. A European tramework to promote physical activity for health. Teoksessa D. DC, U.S.Department of Health and Human Services. Helsinki Opetushallitus. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. 2005. Piihse, U. & Armstrong, N. Helsinki, WSOY, 140-151 Heikinaro-Johansson, P. Sports Medicine 35 (2), 89-105. &Vuolle, P. Liikunta & Tiede 34 161, 4-7. Students' heart rate and perceived physical exertion in PE classes. 2006. University of Jyväskylä. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus 1a koululiikuntaan asennoituminen. 1997. Medicine and Science in Sports and Exercise 32 (51, 963-975. Ojala, K., Vuori, M., Välimaa, R., Villberg, J., Tynjälä, J. Trost, S.G. Liikunta & Tiede 44 (2), 10-14. 2008. 2005. Champaign, IL: Human Kinetics. & Hall, T.J. Subramaniam, P.R. Teoksessa P Heikinaro-Johansson, R. Oulun yliopisto. Middle school students' attitudes toward physical education. Kirk, D. &Telama, R. Laakso, L., Nupponen, H., Rimpelä,A. UK: Meyer & Meyer, 252-271 Huisman , T. 2006. Vuori, M., Ojala, K., Tynjälä, J., Villberg, J., Välimaa, R
Puh: 014 260 2105. The self-estirnation scores involved categorized values (l, 2 or 3), so a Spearrnans correlation was used ta evaluate the relationships between the self-report data ane! the scores of the physical tests. oppilaiden itsearviointitaito_ja. Koska itsearviointi oli kategorinen muuttuja, tilastollisten yhteyksien selvittämiseksi käytettiin Spearmanin korrelaatiotestiä. The paruciparus (n= 68, 31 girls ane! 37 boys) af this study were 11 to 12 years ole!. Liikunta &Tiede 45 (6), 38-43. The purpose of this study was to examine if 6th graders are able to estimate ane! appraise their own physical fitness. Pojat arvioivat omaa fyysistä kuntoaan seuraavasti: itsearviointi kestävyydestä korreloi 2000111 juoksuajan kanssa (r = .77; p < .001); itsearvioitu voima korreloi 50m juoksunopeuden (r = .72; p < .001), vauhdittoman pituushypyn (r = -.78; p < .001), leuanvedon (r = -.70; p < .001), sukkulajuoksun (r = .66; p < .001) ja isturnaannousutestin tuloksen kanssa (r = -.69; p < .001). Girls self-estimation af endurance scores correlated significantly with their 1500m running time (r = .55; p = .004) ane! self-estimation af strength correlated significantly with the results af 50111 running (r = .55; p = .012), standing longjump (r = -.55; p= .004), shuttle run (r = .46;p = .021) ane! sit ups (r = .-59; p = .001). . The continuing use af self-reports af physical fitness abilities is recommended as a method af implementing recommendations proposed within the Finnish Core Curriculum. Keywords: children, physica/ fitness, self-assessment Asiasanat: lapset, fyysinen kunto, ilsearvioinU 38 LIIKUNTA & TIEDE 45. Fyysinen kunto mitattiin 1500111 (tytöillä) ja 2000111 juoksutestillä (pojilla), 50111 _juoksutestillä, vauhdittamalla pituushypyllä, 30s istumaannousutestillä, sukkulajuoksulla, koukkukäsiriipunnalla (tytöillä) ja leuanvedolla (pojilla) sekä eteentaivutustestillä. Tyttöjen itsearviointi notkeudesta korreloi eteeruaivutustuloksen kanssa (r = -.53; p = .004). Boys assessed their physical abilities as follows: endurance correlated with 2000111 running (r =. Tyttöjen kestävyyden itsearviointi korreloi 1500m juoksun tulokseen (r = .55; p = .004) ja arvio omasta voimatasosta korreloi merkitsevästi 50m juoksuaikaan (r = .55; p = .012), pituushypyn pituuteen (r = -.55; p = .004), sukkulajuoksuaikaan (r = .46; p = .021) sekä istumaannousutestin tulokseen (r = -.59; p = .001). KUUDENNEN LUOKAN OPPILAIDEN ITSEARVIOIDUN JA MITATUN FYYSISEN KUNNON YHTEYDET ARJA SÄÄKSLAHTI, PERTTI HUOTARI, EEVA LUUKKONEN, KATI HUOTARI, UNTO LUUKKONEN Yhteyshenkilö: Arja Sääkslahti, Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko kuudennen luokan oppilaiden fyysisen kunnon itsearvioinnit yhteydessä mitauuun kuntoon. Perusopetuksen opetussuunnitelman (2004) mukaan perusopetuksen tulisi edistää 111111. The National Core Curriculum for basic education in Finland (2004) states that basic education should promote pupils capabilities for self-assessment. 2008. ABSTRACT Sääkslahti, A., Huotari, P., Luukkonen, E., Huotari, K., Luukkonen, U. . 6/2008, TUTKIMUSARTIKKELI .Fyysisen kunnCfl Itsea rv1omtI. 2008. The pupils completed a questionnaire that asked them ta estimate their own abilities in relation ta their physical fitness in relation to endurance, strength ane! Ilexibility Actual fitness levels were measured using the following test items: 1500111 running for girls ane! 2000m running for boys: 50m running; standing longjump; sit ups (completed in 30s); shutt le run (4 x 10111); shoulder hang Ior girls; pull-ups for boys; ane!, forward bend. Liikunta & Tiede 45 (6), 38-43. Kuudennen luokan oppilaiden itsearvioidun ja mitatun fyysisen kunnon yhteydet. The results af this study indicated that 6th graders have learned sufficient skills to adequately undertake self-assessments. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuudesluokkalaiset olivat oppineet arvioimaan realistisesti omaa fyysistä kuntoaan. Assosiation Between Self-estimated and Measured Physical Fitness among 6th Graders. Poikien itsearviointi notkeudesta korreloi eteentaivutustuloksen kanssa (r = -.49; p = .008). Sähköposti: arja.saakslahti@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Sääkslahti, A., Huotari, P., Luukkonen, E., Huotari, K., Luukkonen, U. Tutkimuksen koehenkilöinä olivat yhden koulun kaikki kuudennen luokan oppilaat (n= 68; 31 tyttöä ja 37 poikaa), joiden ikä oli ] 1-12 vuotta. Boys estimation of flexibility correlated with their bending (r = -.49; p = .008). Määrätietoinen itsearviointiin ohjaaminen ja kannustaminen onnistuvat koulun liikuntatunnilla, ja siksi se on mielekäs tavoite kansallisen opetussuunnitelman toteuttamisessa. Oppilaat täyttivät itsearviointilomakkeen, _jossa he arvioivat oman fyysisen kuntonsa osa-alueista kestävyyttä, voimaa ja notkeutta arviointiasteikolla l-3. Girls self-esumation of flexibility correlated significantly with the bending (r = -.53; p = .004). 77; p < .001); strength correlated with 50m running (r = .72; p < .001), standing longjump (r = -.78; p < .001), pull-ups (r = -.70; p <.001), shuule run (r = .66; p < .001) ane! sit ups (r = -.69; p = <.001)
Koettua kuntoa on tutkittu jonkin verran (mm. Sukkulajuoksutesti ( 4x lOm), 30s istumaannousutesti sekä eteentaivutustesti olivat samoja sekä tytöille että pojille. Fyysisen kunnon mittaaminen Oppilaiden fyysistä kuntoa mitattiin koulun läheisyydessä olevalla 300111 pitkällä yleisurheilukentän tartan-päällysteisellä juoksuradalla toukokuussa 2007. Koetun fyysisen kunnon paraneminen voi johtua liikunnallisen minäkäsityksen paranemisesta, mikä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita objektiivisen kunnon paranemista. miten rasittavaa ja hengitysja verenkiertoelimistöä kuormittavaa liikunta kulloinkin on. Vuonna 1986 tyttöjen subjektiivinen kuntoarviointi osoitti, että 49 % kokee fyysisen kuntonsa vähintään hyväksi. Ne kuvaavat niitä liikuntaan liittyviä taitoja, tietoja sekä käyuäytymiseen heijastuvia asenteita, jotka näkyvät koulun liikuntatunneilla. (2007, 13) taas määrittelevät kunnon yksilön kyvyksi suoriutua riittävällä tavalla fyysistä kuntoa vaativissa tehtävissä erilaisissa ympäristöissä. JOHDANTO Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan arvioinnin tehtävänä on mm. Bouchard ym. Koettu fyysinen pätevyys on osa yleistä minäkuvaa ja se jakaantuu liikunnalliseen pätevyyteen, kehon ulkoiseen kuvaan, koettuun fyysiseen voimaan ja fyysiseen kuntoon (Fox & Corbin 1989, 414). Sen lisäksi perusopetuksessa tulee kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Toisella liikuntatunnilla tytötjuoksivat l500mja pojat 2000111. auttaa oppilasta muodostamaan realistinen kuva oppimisestaan ja kehittymisestään. Opetussisältö Oppilaat ovat harjoitelleet liikunnan itsearviointia ensimmäisestä luokasta lähtien. Näihin kysymyksiin heidän tuli valita vastaus kolmesta eri vaihtoehdosta: a) "hyvin" b) "keskinkertaisesti" tai c) "heikosti". Koettua kuntoa ja terveyttä on mitattu WHO:n koululaistutkirnuksissa 11-, 13ja 15-vuotiailta nuorilta. Vuonna 2006 vastaavat luvut olivat tytöillä 65 % ja pojilla 69 %. (Vuori ym. Tutkimusta on tehty vuosina l 986-2002 noin neljän vuoden välein. Fy{Sisen kunnon nseevcou 39. Soenströrn & Morgan 1989). Ryhmäkool vaihtelivat 16-24 oppilaaseen. Heistä oli tyttöjä 31 ja poikia 37. Tänä aikana koululaisten kocuu kunto on parantunut. Ennen tämän tutkimuksen toteuttamista kouluun hankiuun Polarin sykernittarit (malli E40). Oppilailla oli ollut koulussa liikuntaa 1-2 vuosi luokilla 2 tuntia viikossa ja kolmannesta luokasta eteenpäin kolme 45 minuutin liikuntatuntia viikossa. Alkuopetusvuosina 0-2 lk) naisliikunnanopetta]a oli pitänyt kaksi viikkotuntia liikuntaa sekaryhmissä ja kolmannesta vuosi luokasta eteenpäin tytöillä oli ollut naisliikunnanopettaja ja pojilla miesliikunnanopellaja. He vastasivat kolmeen kysymykseen: 1) "Jaksan tehdä kestävyyssuorituksia", 2) "Jaksan tehdä lihasvoimaa vaativia tehtäviä" sekä 3) "Pystyn tekemään notkeuua vaativia tehtäviä". Vain muutama oppilas oli käyttänyt sykemittareita aikaisemmin omalla vapaa-ajallaan. Liikunnanopetuksen arviointia määrittää erityisesti perusopetuksen opetussuunnitelman määriuelernät hyvän osaamisen eli arvosanan kahdeksan kriteerit. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Koehenkilöt Tutkimuksen koehenkilöinä (n= 68) olivat yhden keskisuomalaisen kaupungin keskustan alueen koulun kaikki kuudesluokkalaiset oppilaat. Tutkittava koulu valittiin harkinnanvaraisesti. Oppilaalla oli halutessaan mahdollisuus juosta matka useita kertoja. Liikuntatuntien aikana sykemittareita riitti liikuntaryhmän jokaiselle oppilaalle yhtä aikaa käytettäväksi. Oppilaat kävivät myös seuraamassa yhden oppitunnin aikana Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) järjestämää fyysisen kunnon testaustilannetta nuorille urheilijoille. Näiden lisäksi itsearviointiin on liittynyt myös oman käyttäytymisen arvioiminen liikuntatuntien aikana. 2004, 264.) Vaikka perusopetuksen opetussuunnitelmassa opettajia velvoitetaan opeuarnaan oppilaille realistista itsearviointia, liikuntaa koskeva tutkimustieto aiheesta puuttuu vielä kokonaan. Kunto on osa ihmisen toimintakykyä, terveyttä ja hyvinvointia. Fyysinen kunto saadaan selville suorittamalla kuntotesti tai jokin muu suorituskykymittaus. Sydämen toiminnan ja sitä kuvaavien sykelukemien yhteydestä fyysiseen kuntoon keskusteltiin sopivissa yhteyksissä, samoin kuin siitä, miten fyysistä kuntoa voi ylläpitää ja kehiuää. Muut oppilaiden fyysistä kuntoa kartoittavat testit tehtiin koulun liikuntasalissa (koko noin 17111 x 10111). Pojilla vastaava luku oli 53 %. Näistä nopein aika kirjattiin tulokseksi. Koettu fyysinen pätevyys tarkoittaa yksilön kokemusta omasta fyysisestä suorituskyvystään ja ulkoisesta olemuksestaan. Yläraajojen voimaa testattiin tytöillä koukk ukäLIIKUNTA & TIEDE 45. Tässä tutkimuksessa oppilaiden eri fyysisiä ominaisuuksia kuvaavia kuntorestituloksia verrauiin heidän omaan itsearvioonsa mita uavasta kunto-ominaisuudesta. Tämä matka juostiin vain yhden kerran ja testiin osallistuivat kaikki kyseiseen liikuntatuntiin osallistuneet oppilaat. Arviointiasteikko muokauiin kolmiluokkaiseksi sillä perusteella, että opettajien kokemuksen mukaan oppilaat saattaisivat pystyä arvioimaan omia kunto-ominaisuuksiaan kyseisellä tarkkuudella. Kunto koostuu monista ominaisuuksista kuten fyysinen ja psyykkinen kunto, motorinen kunto ja fyysis-motorinen kunto sekä kehonrakenne (Caspersen ym. (Lintunen 1995, 38.) Sarlinin (1995, 23) mukaan koettu fyysinen pätevyys tarkoittaa sitä, millaiseksi lapsi arvioi omat fyysiset ominaisuutensa sekä suoriutumisensa liikunnassa. Fyysisen kunnon itsearviointi Kuudennen luokan keväällä, toukokuussa 2007, oppilaat täyttivät itsearviointi kyselylomakkeen. Siksi tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, osaavatko kuudesluokkalaiset oppilaat arvioida oman fyysisen kuntonsa osa-alueita realistisesti. Mitattu fyysinen kunto ilmaistaan yleensä nurnerotietoina, kun taas koettu fyysinen pätevyys kuvataan usein yksilölle itselleen parhaiten sopivana sanallisena vaihtoehtona. Ensimmäisinä vuosina itsearviointi on kohdistunut lähinnä oppilaan kokemuksiin eri liikunramuodoista ja -sisällöistä sekä oman tuntiaktiivisuuden arvioimisesta. Koehenkilöt olivat 11-12-vuotiaiia. Kuudennen luokan aikana miuarit olivat käytössä noin kymmenellä eri liikunlatunnilla, joiden aikana oppilaita opeteltiin seuraamaan sydämen sykelukemia ja tekemään niistä johtopäätöksiä, esim. Testi tilaisuuteen tutustumisen yhteydessä oppilailla oli mahdollisuus vertailla kilpaurheilun vaatimia fyysisen kunnon ominaisuuksia ja niiden testaamiseen käytettyjä menetelmiä heidän itsensä tekemiin jokavuotisiin kuntotesteihin. Tyuöjä ja poikia opetettiin omissa liikuntaryhmissään. Koetun ja mitatun kunnon välisistä yhteyksistä on olemassa tietoa aikuisilla (Mikkelsson 2005), mutta lasten ja nuorten itsearvioidun ja mitatun fyysisen kunnon välisistä yhteyksistä ei vielä ole kattavaa tietoa saatavilla. TUTKIMUSARTIKKELI. 1985, 128; Åstrand & Rodahl 1977, 8, 292) Useiden määritelmien yhteenvetona Nupponen (1997,17) toteaa, että fyysinen kunto kuvaa elimistön energiantuouoja siirtojärjestelmän, hengityksen ja verenkierron, lihaksiston ja muun pehmytkudokscn toimintaja sopeutumiskykyä fyysisessä rasituksessa. Kaikki liikuntatuntiin osallistuneet oppilaat juoksivat 50111. 6/2008. (HeikinaroJohansson & Hirvensalo 2007; Opetussuunnitelman perusteet 2004, 260, 262.) Vaikka valtakunnallinen opetusuunnitelma velvoittaa opettajia ohjaamaan oppilaitaan itsearvioinnin kehittämiseen, toistaiseksi on vielä hyvin vähän tietoa siitä, miten liikunnanopeuajat voisivat tukea oppilaittensa itsearviointitaitojen kehiuymista ja kuinka realistista eri-ikäisten lasten itsearviointi on
Heikosti omien arvioiden mukaan kestävyyssuorituksia jaksoi tehdä tytöistä 16 % ja pojista 14 %. Tytöistä 58 % ja pojista 41 % arvioi jaksavansa tehdä hyvin lihasvoimaa vaativia tehtäviä. Keskinkertaisesti kestävyyssuorituksia arvioi jaksavansa tehdä tytöistä 39 % ja pojista 32 %. Keski hajonta on lähes yhtä suuri kuin keskiarvo riipunnassa (ka = 17.1; kh = 16) ja leuanvedossa (ka = 3; kh = 3). Tuloksissa esitetään myös tyttöjen ja poikien mitattujen kuntotestitulosten keskiarvot (ka) ja keskihajonnat (kh). Keskinkertaisiksi lihasvoimansa arvioi tytöistä 32 % ja pojista 51 %. O ppilaspari laski hyväksytyt suoritukset. 797; p = .007). TUTKIMUSARTIKKEU, Fyysi~ kunnon nseevcru. Tytöistä 39 % ja pojista 48 % arvioi että pystyy tekemään hyvin notkeutta vaativia tehtäviä. siriipunnalla (s) ja pojilla leuanvedolla (krt ). Testiosiot mittaavat useita ominaisuuksia ja yhtä ominaisuutta voidaan myös mitata usealla testillä. Sisätestien tekem iseen kului aikaa alkuverryuelyineen yhdestä kahteen oppituntia. Testit suoritett iin norm aalin liikunt atunnin yhteydessä ja liikuntaryhm än om a koken ut liikunnanopett aja oli ajanott ajana kaikissa aikaa m itt aavissa testiosioissa (1 500 m /2000 m , 50 m , sukkulajuoksussa ja koukkukäsiriipunnassa). (Nupponen 1981, 14.) Fyysisten ominaisuuksien, motoristen taitojen ja lajispesifisten kykyjen mittaaminen ovat perinteisesti sisältyneet koulujen liikunnan opetukseen ja oppilaiden edistymisen seurantaan. Heikoksi notkeutensa arvioi 19 % tytöistä ja 11 % pojista. (Taulukko 2) Taulukko 2. Tytöt (66 cm± 5 cm) olivat poikia (58 cm ± 4 cm) merkittävästi notkeampia (t = 6.581; p < .001). Heikosti lihasvoimaa vaativia tehtäviä arvioi jaksavansa tehdä 10 % tytöistä ja 8 % pojista. Näistä testiosioista pojat (187 cm ± 19 cm) hyppäsivät tyttöjä (174 cm± 28 cm) pidemmälle vauhditonta pituutta (t = -2.083; p = .042) ja pojat (ka 11.3 sek ± 0.7 sek) juoksivat sukkulajuoksun tyttöjä (ka 11.9 ± 0.8) nopeammin (t = 2. (Taulukko 1) TAULUKKO 1. Kuntomittauksen luotettavuus Tutkimusten mukaan yksittäiset kuntotestit ovat yleensä valideja, mutta yksittäinen testiosio ei ole puhtaasti yhden ominaisuuden mittari. 6/2C08. Tässä tutkimuksessa käytettävät kuntomittarit perustuvat Kansainvälisen kuntotestien standardoimiskomitean (ICSPFT) tekemään testistöön, joka pitkäaikaisen ja monipuolisen tutkimusja asiantuntijatyön jälkeen antoi suositukset kunnon mittausmenettelyjen yhtenäistämiseksi (Larson 1974). Vauhditt am assa pituushypyssä sekä eteentaivutustestissä m itta-asteikko oli kiinnitetty suoritusalustaan ja oppilaspari katsoi tuloksen . 6-luokkalaisten tyttöjen ja poikien itsearvioinnit fyysisen kunnon eri osa-alueista Tytöt Pojat Yhteensä Fyysisen kunnon osa-alue (n= 31) (n =37) (n =68) n % n % n % Jaksan tehdä kestävyyssuorituksia hyvin 14 45 20 54 34 50 keskinkertaisesti 12 39 12 32 24 35 heikosti 5 16 5 14 10 15 Jaksan tehdä lihasvoimaa vaativia tehtäviä hyvin 18 58 15 41 33 49 keskinkertaisesti 10 32 19 51 29 42 heikosti 3 10 3 8 6 9 Pystyn tekemään notkeutta vaativia tehtäviä hyvin 12 39 18 48 30 44 keskinkertaisesti 13 42 15 41 28 41 heikosti 6 19 4 11 10 15 Kuudennen luokan oppilaiden kuntotestituloksia tarkasteltaessa on huomioitava, eitä keskihajonnat ovat sekä tytöillä että pojilla eriuäin suuria. Testitunneilla ei käytelty sykem i ttarei ta. lstum aannousutestissä 30 sekunnin aikana testatt ava teki niin m ont a istum aannousua kuin ehti. Tyttöjen ja poikien välisten erojen selvittämiseksi tehtiin Studeni'n t-testi niiltä osin kuin mitattavat kuntomuuttujat olivat molemmilla sukupuolilla samat. 6-luokkalaisten tyttöjen ja poikien kuntotestitulokset Kuntotesti Tytöt Pojat n ka kh n ka kh t p 1500m / 2000m 26 7.8 1.0 32 9.6 1.6 juoksu (mini 50m juoksu (sek) 20 8.4 0.7 33 8.3 0.7 0.228 .820 Vauhditon 25 174 28 33 187 19 -2.083 .042 pituushyppy (cm) Riipunta/ leuan24 17.1 16 32 3 3 veto ( s / krt) Sukkulajuoksu 25 11.9 0.8 32 11.3 0.7 2.797 .007 (sek) Istumaan nousu 27 23 6 31 25 6 -1.122 .267 30sek (krt) Eteantaivutus 27 66 5 31 58 4 6.581 .000 (cm) 40 LIIKUNTA & TIEDE 45. O ppilaat olivat tehneet näm ä testit kolm annesta luokasta alkaen 1-2 kertaa vuodessa. Tyuöjen ja poikien kuntotesteistä olivat samoja osioita 50mjuoksu, vauhditon pituushyppy, sukkulajuoksu, 30 sekunnin istumaannousu sekä eteentaivutus. Mitattujen kuntotestimuuttujien keskinäiset korrelaatiot tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. Keskikertaiseksi notkeutensa arvioi 42 % tytöistä ja 41 % pojista. Erilaisia kuntotestejä on siis käytetty jo pitkään koululaisten kunnon testaamiseen. TULOKSET Tutkittavan koulun kuudesluokkalaisista tytöistä 45 % ja pojista 54 % arvioi jaksavansa tehdä kestävyyssuorituksia hyvin. 50111 juoksussa ja istumaan nousu testissä ei ollut sukupuolten välisiä eroja. Tilastollinen käsittely Tuloksissa kuvataan tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden itsearviointien jakautuminen eri vastausvaihtoehtoihin koko tutkimusjoukkoon suhteutetuilla prosenttiosuuksilla (%). Kuudennella luokalla testien suoritt am inen oli heille jo hyvin tult ua. Koska fyysisen kunnon itsearviointi oli kategorinen muu Ituja, tilastollisten yhteyksien selvittämiseksi itsearviointien ja mitattujen muuttujien yhteyksien selvittämiseksi käytettiin Spearmanin korrelaatiotestiä
Pituushyppytulos korr eloi myönteisesti riipunnan (r= .59; p = .004) ja istum aannousutestin (r = .62; p = .001) tulosten kanssa sekä käänt eisesti sukkulajuoksun kanssa (r = -.74; p < .001): m itä nopeam pi tulos sukkulajuoksutestissä sitä pitem pi pituushyppytulos. M itatut kunt om uuttujat korreloivat tytöillä seuraavasti: M olem m at juoksum atkat korr eloivat positiivisesti keskenään (r = .65; p = .002). 1500m juoksu korr eloi sen lisäksi sukkulajuoksuun (r = .66; p = .001), pituushyppyyn (r = -.65; p = .002), riipunt aan (r = -.64; p = .001) ja istum aannousut estin tulokseen (r = -.65; p = .001) eli m itä parem pi 1500m juoksija, sitä parem pi oli myös hänen sukkulajuoksuaikansa ja sitä parem m an tuloksen hän sai m yös pituushypyssä, riipunnassa ja isturn aannousutestissä. 2004). Fyysisen kunnon itsearvioinnin korrelaatiot (Spearman) mitattuun fyysiseen kuntoon 6-luokkalaisilla tytöillä ja pojilla ITSEARVIOINTI KESTÄVYYS LIHASVOIMA NOTKEUS Mitattu fyysinen kunto 1500m/2000m tytöt (n = 26) .55** .58** .38 pojat (n = 32) .77*** .75** -.48** 50m tytöt (n= 20) .62** .55* .33 pojat (n = 33) .73*** .72*** -.40* Pituushyppy tytöt (n= 25) -.44* -.55** -.45* pojat (n = 33) -.50** -.78*** .15 Riipunta/leuanveto tytöt (n = 24) -.30 -.32 -.46* pojat (n= 32) -.48** -.70*** .13 Sukkulajuoksu tytöt (n = 25) .42* .46* .38 pojat (n= 32) .72*** .66*** -.34 Istumaan nousu tytöt (n= 27) -.34 -.59** -.30 pojat (n= 31) -.51** -.69*** .38* Eteentaivutus tytöt (n = 26) -.23 -.19 -.53** pojat (n= 31) .19 .13 -.49** * p < .05 ** p < .01 *** p < .001 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vastaako tutkitun koulun kuudesluokkalaisten fyysisen kunnon itsearviointi heidän mitattua fyysistä kuntoaan. Sukupuolten välillä oli havaittavissa LIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008, TUTKIMUSARTIKKELJ .rwseen kunnon itsearviointi 41. Sukkulajuoksun tulos korr eloi istum aanousuun siten, että m itä en em m än tyttö jaksoi tehdä istum aannousuja sitä parem m an sukkulajuoksutestiruloksen hän sai (r = -.64; p = .001) . Näiden m uiden testitulosten yhteys ei saa tukea m itattujen kunt om uuttujien keskinäisistä yhteyksistä. M itä notkeam m aksi poika arvioi itsensä, sitä parem pi oli hänen eteentaivutustestinsä tulos (r = -.49; p = .008). Näm ä m uut korr elaatiot eivät saaneet vahvistusta m itattujen testim uuttu j ien keskinäisessä korrelaatiotarkastel ussa. Sen lisäksi notkeuden itsearvioint i korrel oi m yös pituushypyn (r = -.45; p = 026) ja riipuntatuloksen (r = -.46; p = .023) kanssa. 55; p = .001) . ltsearviointien perusteella eri kuntoominaisuuksiltaan itsensä heikoiksi arvioi noin 9-15%. Näm ä vastaavat yhteydet olivat havaittavissa m yös kuntotesussä m itattujen m uuttujien kesken. Itsearvioint i kestävyydestä korreloi sen lisäksi m yös 50m juoksuajan (r = .62; p = .004), pituushypyn (r = -.44; p = .027) sekä sukkulajuoksun (r = .4 2; p = .038) tuloksen kanssa. Pojilla kuntorn uuuujat korrel oivat keskenään vain hiem an eri tavoin kuin tytöillä. Poikien itsearviointi voim astaan oli yhteydessä 50 m juoksuaikaan (r = . Nopean sukkulajuoks uajan juosseet pojat hyppäsivät pitkälle pituushypyssä (r = -.53; p = .002) ja tekivät hyvän tuloksen leuanvetotesussä (r = .-59; p < .001) . Tyttöjen itsearvioint i lihasvoim asta korreloi 1500m (r = .58; = .002) ja 50m (r = .55; p= .012 ) juoksuajan, pituushypyn (r -.55; p = .004), sukkulajuoksun (r = .4 6; p = .021) ja istum aannousun (r= -.59; p = .001) tulosten kanssa. TAULUKKO 3. Notkeuden itsearviointi korreloi myös 2000m (r -.4 8; p = .007) ja 50m (r = -.40; p = .026) juoksuaikaan sekä istum aannousujen määrään (r = .38; p = .040). Riipuntatestin tulos korr eloi positiivisesti istum aannousutestin tuloksen kanssa (r = . Tyttöjen eteentaivutustestin tulos ei korr eloinut m uiden kunt otestiosioiden tulosten kanssa, m ikä on havaittu m yös aikaisem m issa tutkim uksissa (N upponen 1981; Huotari 2004). Poikien itsearviointi om asta kestävyydestä korreloi 2000m juoksutuloksen kanssa (r = .77; p < .001) (taulukko 3). 72; p < .001), pituushyppyyn (r = -.78; p < .001) , leuanveto on (r = -.70; p< .001), sukkulajuoksuun (r = .66; p < .001) sekä istum aannousuun (r = -.69; p < .001). Sam oin kuin tytöillä poikien eteentaivutustestin tulos ei korreloinut m uiden testitulosten kanssa. Vauhduon pituushyppy (r = .52; p = .003), le uanveto (r = .58; p = .001) ja sukkulajuoksu (r = -. Voim akkaiksi itsen sä arvioivilla pojilla oli m yös hyvä 2000m juoksuaika (r = .75; p < .001). Näm ä kaikki m uuttujat korrel oivat kesken ään m yös m itattuina m uuttujina. 70; p < .001) korreloivat istu m aannousun kanssa. Tämä tulos on samansuuntainen kuin WHO:n koululaistutkimuksen tulokset osoittavat (Vuori ym. Pituushyppytulos ja leuanvetojen m äärä korreloivat m yös positiivisesti keskenään (r =. Tyttöjen itsearviointi notkeudesta korreloi tilastollisesti m erkitsevästi eteentaivurustestin tuloksen kanssa (r = -.53; p = .004). Täm ä tulos oli sam anlainen kuin m itattujen m uuttujien keskinäisessä korrel aatiotarkastelussa. Tyttöjen 50m juoksu testin tulos korreloi odotetusti sukkulajuoksut estin (r = .85; p < .001) sekä pituushypyn (r = -.80; p < .001) että istum aannousutestin (r = -.56; p = .010) tulosten kanssa. M itä parem pi 2000m juoksuaika pojalla oli, sitä nopeam pi hän oli m yös juoksem aan 50m (r = .71 ; p < .001), sitä pitem m älle hän hyppäsi pituutta (r = -.45; p = .011 ) sitä enem m än hän veti leukoja (r = -.62; p < .001) , sitä nopeam m in hän juoksi sukkulajuoksut estissä (r = .83; p < .001) ja sitä enem m än hän ehti tehdä istum aannousuja 30 sekunnin aikana (r = -.78; p < .001) . 70; p < .001) ja käänt eisesti sukkula juoksun tuloksen kanssa (r = .-51; p = .014) eli m itä kauem m in tyttö jaksoi riippua sitä nopeam pi hän oli sukkulajuoksussa. Sen lisäksi arvio kestävyydestä korr el oi m itatuista m uuttujista m yös 50 m juoksun (r= .73; p < .001), pitu ushypyn (r = -.50; p = .004), leuanvedon (r= -.48; p = .009), sukkulajuoksun (r = .72 ; p < .001) sekä istum aannousutuloksen (r = -.51; p = .005) kanssa. Tyttöjen itsearvioint i om asta kestävyydestä korreloi 1500 m juoksun tuloksen kanssa (r = .55; p = .004) (taulukko 3). Yllättäen se ei kuitenkaan korreloinut m erkitsevästi riipuntatuloksen kanssa. Nopeat 50m juoksijat hyppäsivät pituushypyssä pitkälle (r = -.61; p < .001) , saivat parem m an tuloksen leuanvetotestissä (r = -.64; p < .001), olivat nopeita sukkulajuoksussa (r = .77 ; p < .001) ja tekivät ru nsaasti istum aannousuja (r = -.72 ; p < .001). Näm ä yhteydet ovat myös ennakko-oletusten peru steella odotettuja. Tutkimukseen osallistuneista tytöistä ja pojista noin puolet kuvasi jaksavansa tehdä kestävyyttä ja lihasvoimaa vaativia tehtäviä hyvin
Tässä tutkimuksessa tulosten luotettavuutta lisää se, että testit tekivät kokeneet liikunnanopettaja! ja oppilaiden taidot testisuorituksiin olivat vakiintuneet. Kuntotestin eri osa-alueet olivat oppilaille hyvin tuttuja, koska he olivat tottuneet tekemään samoja testejä joka vuosi kolmannelta luokalta lähtien . Vasta normiaineiston jälkeen voidaan suhteuttaa oppilaiden itsearviointeja kuntotekijöihin vertailemalla eri arviointitapojen samanlaisuutta tai erilaisuutta. Koska poissaoloja oli enemmän tytöillä kuin pojilla, voidaan myös hieman epäillä, heijastuuko siinä tyttöjen asennoituminen fyysistä testaamista kohtaan. Vastaavalla tavalla lähes puolet pojista ( 48 %) arvioi pystyvänsä hyvin notkeutta vaativiin tehtäviin kun tytöistä suurin osa ( 42 %) koki pystyvänsä vain keskinkertaisesti vastaaviin tehtäviin. Tämä tutkimus on toteutettu vain yhden keskisuomalaisen kaupunkikoulun kuudesluokkalaisilla, joten siitä ei voi tehdä kovin laajasti yleistettäviä johtopäätöksiä. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella näyttäisi siltä, että fyysistä kuntoa mittaavat testimuuttujat korreloivat keskenään. Fyysisiä ominaisuuksia mittaavien koulussa käytettävien kuntotestien luotettavuuteen voidaan aina esittää kritiikkiä. Jatkossa tarvitaan vastaavanlainen tutkimus laajemmalla otannalla. 2006). Liikuntaa harrastaa vapaa-aikanaan 82 % ja ohjattuun liikuntaan urheiluseuroissa osallistuu 47 % pojista (Kannas & Tynjälä 1998; Laakso ym. Kuntotesteihin osallistumisprosentit vaihtelivat tytöillä 77 %-87 % ja pojilla 84 %-89 % välillä. Pojilla juoksutestien ja yläraajojen voimaa mittaavan testiosion yhteys saattaa viitata siihen, että mitä kevyempi oppilas on, sitä paremmin hän juoksee ja sitä pitempään hän jaksaa kannatella tai nostaa omaa kehon painoaan (Okely ym. Tämä saattaa heijastaa sitä, että 11-12-vuotiaiden poikien elämässä liikunnalla ja fyysisyydellä on suuri merkitys. 2004). Realistinen 42 LIIKUNTA & TIEDE 45. Tämä saattaa myös osoittaa, että kuudesluokkalaiset tytöt eivät pidä kestävyyttä tai lihasvoimaa ja siihen liittyvää fyysisyyttä aivan yhtä tärkeänä kuin samanikäiset pojat. lstumaannoususekä leuanvetotestit näyttäisivät olevan pojilla juoksu testien ohella erittäin hyviä fyysisiä yleistestejä. Verrattaessa oppilaiden itsearvioinnin ja mitatun kunnon yhteyksiä, voidaan todeta, että tutkitun koulun kuudennen luokan oppilaat olivat oppineet arviomaan omaa fyysistä kuntoaan suhteellisen hyvin. Tämä sukupuolten välinen ero tuli esiin kestävyyden ja lihasvoiman arvioinnissa. 6/2008, TUTKIMUSARTIKKELI. Tämä tutkimus osoitti, eitä kuudennen luokan oppilaat voivat oppia arvioimaan omaa fyysistä kuntoaan realistisesti, jos sitä heille määrätietoisesti liikuntatuntien yhteydessä opetetaan. Tyttöjen ja poikien juoksutestitulokset olivat positiivisesti yhteydessä toisiinsa. Erityisesti poikien itsearvioinnin yhteydet olivat vahvoja mitattujen fyysisten ominaisuuksien kanssa. Koska tyttöjen oletetaan olevan notkeita, he saattavat arvioida itseään erittäin kriittisesti suhteessa tähän ominaisuuteen ja vastaavasti koska poikien oletetaan olevan voimakkaita, he arvioivat hyvin kriittisesti omaa voimatasoaan (Toole & Kretzschmar 1993) Tämän tutkimuksen yhden koulun kuudesluokkalaisten oppilaiden fyysistä kuntoa kuvaavien testimuuttujien suuret keskihajonnat vahvistavat aikaisemmissa tutkimuksissa esiin tullutta polarisaatioilmiötä. Tämän tutkimuksen aineisto koostui normaalien liikuntatuntien yhteydessä kerätyistä kuntotestituloksista. mielenkiintoinen ero itsearviointien jakaumissa siten, että huomattava osa (58 %) tytöistä arvioi jaksavansa tehdä voimaa vaativia tehtäviä hyvin, kun pojista suurin osa (51 %) arvioi jaksavansa tehdä vain keskinkertaisesti. Puutteelliset tiedot johtuivat oppilaiden poissaolosta kyseiseltä liikuntatunnilta. Koska itsearvionnin opettaminen kuuluu Peruskoulun opetussuunnitelmaan (2004), ei Suomessa ole mahdollista toteuttaa sellaista tutkimusta, jossa jollekin tutkimukseen osallistuvalle ryhmälle ei opetettaisi itsearviointia lainkaan. Tutkimuksen tulokset antavat kuitenkin kannustavan esimerkin liikunnanopettajille siitä, että he voivat liikuntatuntien aikana määrätietoisella ja johdonmukaisella etenemistavalla opettaa oppilaita arvioimaan omaa kuntoaan realistisesti ja tekemään johtopäätöksiä siitä, mitä fyysisen kunnon osaalueita heidän olisi hyödyllistä harjaannuttaa. Tutkimukseen osallistuneessa koulussa on ollut kolmannesta vuosiluokasta lähtien kolme tuntia liikuntaa viikossa. Vain siten voidaan saada luotettavaa tietoa 2000-luvun oppilaiden fyysisestä kunnosta. Tyttöjen itsearviointien yhteys mitattuihin kunto-ominaisuuksiin ei ollut ihan yhtä voimakas kuin pojilla, mutta samansuuntainen. Nykykoululaisista löytyy aikaisempaa enemmän sekä hyväkuntoisia että huonokuntoisia. Oppilaiden itsearvioinnit kestävyy destä, voimasta ja notkeudesta olivat yhteydessä kutakin ominaisuutta mittaavan fyysisen kunnon osa-alueen kanssa. Koska liikuntatuntien määrissä on kouluiuain ja paikkakunnittain vaihtelevuutta, myös liikuntatuntien määrän ja fyysisen kunnon yhteyttä tulisi selvittää koko Suomen kattavalla aineistolla. (Huotari 2001; Nupponen 1976.) Tähän tutkimukseen osallistuneiden kuudesluokkalaisten itsearviointien perusteella hyvän tai keskinkertaisen kunnon omaavia oli kaikkein eniten ja vain vähän (alle 15 %) heikkokuntoisiksi itsensä arvioivia. Pedagogisessa mielessä olisi hyödyllistä selvittää myös erilaisten opetusmenetelmien tehokkuutta itsearvioinnin opettamisessa. Nämä itsearvioinnit eivät saa tukea mitatuilla kuntomuuttujilla tehdyssä sukupuolten välisessä vertailussa, jossa tytöt olivat poikia parempia notkeutta mittaavassa eteentaivutustestissä ja vastaavasti pojat saivat tyttöjä parempia tuloksia lihasvoimaa mittaavissa kuntotestiosioissa. Kaikki nämä vaikuttavat yhdessä siihen, että fyysisestä kunnosta ja sen eri osa-alueista voi muodostua hyvin realistinen käsitys. Mikäli jatkossa halutaan selvittää esimerkiksi sykerniuareiden käytön osuutta oppilaiden itsearvioinnin kehittymisessä, tulisi asiaa selvittää kokeellisella koekontrolliryhmä tutkimusasetelmalla, jossa seurannan kuluessa tehtäisiin alku-, välija loppumittaukset. Vuosittain toistuvien testien avulla oppilaita on opetettu seuraamaan omaa henkilökohtaista suoriutumista ja ohjattu heitä vertaamaan kuluneen puolen vuoden tai vuoden aikaista omaa liikunnan määrää saatuihin testituloksiin. Sekä tytöillä (1500 m) että pojilla (2000 m) juoksu testi sekä sukkulajuoksutesti näyttivät olevan hyviä liikunnallisuuden yleistestejä. 2006). Poissaolojen syynä oli sairastumisia, loukkaantumisia tai jostain muusta syystä aiheutuneita poissaoloja koulusta. 50 m kuntotesti (osallistumisprosentti muuttujassa 65 %) jäi kokonaan suorittamatta yhden luokan tytöiltä, koska he eivät päässeet kyseiselle liikuntatunnille. 2007),ja he harrastavat hieman poikia vähemmän vapaa-aikanaan liikuntaa (Kannas & Tynjälä 1998; Laakso ym. Kokonaisuudessaan tyuöjen fyysisissä testisuorituksissa oli enemmän puuttuvia tietoja kuin pojilla. Näillä tekijöillä voidaan olettaa olevan myönteinen vaikutus testitulosten luotettavuuteen. Todennäköisesti tämä tulos viittaa siihen, että tytöt ja pojat ovat suhteuttaneet itsearviointinsa samaa sukupuolta oleviin luokkakavereihinsa. Jotta oppilaiden fyysisistä kuntotekijöistä voidaan tehdä vertailun mahdollistavat yhteismitalliset luokitukset, on ensin tarpeellista kerätä koko Suomen kattava normiaineisto. Juoksutestien vahva keskinäinen korrelaatio viittaa myös siihen, että hyvä juoksu tekniikka eli taito juosta, on merkittävä tekijä juoksutestien tuloksessa. Tämä tulos saattaa johtua siitä, että aikaisempien tutkimusten mukaan 11-12-vuotiaat tytöt ovat fyysisesti vähemmän aktiivisia kuin samanikäiset pojat (van der Horst ym. Tämä on saattanut motivoida oppilaita liikkumaan aktiivisesti ja kehittämään tietoisesti omaa fyysistä kuntoaan. Tehokkaasti organisoiduilla liikuntatunneilla on saattanut olla myönteinen vaikutus oppilaiden fyysiseen kuntoon (Graber & Locke 2007). Nämä liikuntatunnit ovat olleet aineenopettajan ohjaamia. Fyysisen kunnoo nseevonn. Kuntotestien tulosten palautteen käsittelyssä opettaja voi luontevasti kertoa oppilaille myös erilaisista kunnon kehittämiseen tähtäävistä harjoitusmenetelmistä. Samalla voitaisiin selvittää, onko liikuntatuntien määrä yhteydessä oppilaiden kuntotekijöiden itsearvioinnin realistisuuteen. Tähän tutkimukseen valittiin koulu harkinnanvaraisesti
Research Reports on Sport and Health 106. Nupponen, H. & Locke, L. Vammala: Vammalan kirjapaino. & Chey, T. Heikinaro-Johansson, P. M. health and work capacity. (ed.) 1974. Jyväskylän yliopisto. & Tynjälä, J. 1998. B. The legacy af physical education: lnfluences on adult lifestyle. 2006). Journal ofTeaching in Physical Education 26, 416-424. 1995. käsitys om asta fyysisestä kunnosta voi kannustaa harra stam aan liikuntaa vapaa-ajalla sekä pitämään yllä ja keh iu äm ään omaa fyysistä kuntoaan. Kannas (toim.) Terveyden edistämisen tutkimuskeskus. 1985. Relationships between body cornposition and fundamental movement skills among children and adolescents. 1997. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 162. 2006. Näistä syistä johtuen koululiikunnalla on tärkeä merkitys lasten ja nuorten fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumisessa (Paie ym. Research Ouarterly for Exercise and Sport 75 (39), 238-247. Physical activity, exercise and physical fitness: definitions and distinctions for health-related research. Åstrand, P.-O. Tammelin ja J. Opetusministeriö Ja Nuori Suomi ry. WHO-koululaistutkimus 1986-1998. Okely, A.D., Booth, M.L. Larson, L.A. A four-year follow-up study. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. J. & Nupponen, H. & Telama, R. 9-16-vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. Suomalaisten koululaisten fyysinen kunto vuosina 1976 ja 2001. Jyväskylä: LIKES. Karvinen (toim.) Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Minäkokemuksen merkitys liikuntamotiivitekijänä. 2004. Huotari, P. & Christenson, G. Saliin, E.L. 1995. Studies in Sport, Physical Education and Health 41. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Champaing:Human Kinetics. Vammalan kirjapaino. 2006. Fitness and exercise in early adolescence. Fox, K. 2000. Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. Circulation 114, 1214-1224. 2004. & Telama, R. Associations between self-estimated and measured physical fitness among 40-year-old men and women. Jyväskylän yliopisto. Medicine and Science in Sports and Exercise 21. Promoting physical activity in children and youth. Fitness. Self-perceptions. Bouchard, C., Blair, S. Scandinavian Journal af Medicine & Science in Sports 15, 329-335. Opetushallitus. Public Health Reports 100 (2), 126-131. Liikunta ja Tiede 43 (1 ), 4-13. Mikkelsson, L., Kaprio, J., Kautiainen, H., Kujala, U. Hyvän fyysisen kunnon on todettu myöhemmin aikuisuudessa ennustavan hyvää terveyttä (Shephard & Trudeau 2000; Tammelin & Telama 2008). Nupponen, H. Tuleeko liikkuvasta ja terveestä koululaisesta liikkuva ja terve aikuinen 7 Teoksessa T. & Trudeau, F. Soenström, R. Exercise and self-esteem: rationale & model. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2005. Helsinki: WSOY. International standards for assesment. P. Kannas, L. & Rodahl, K. Lintunen, T. Studies in Sport Physical Education and Health 40. Laakso, L., Nupponen, H., Rimpelä, A. University af Jyväskylä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2004. 2008. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 30. & Young, J.C. 2007. Suomalaisten nuorten liikunta-aktiivisuus Katsaus nykytilaan, trendeihin ja ennusteisiin. 2004. 2007. 1977 Textbook af work physiology. Vuori, M., Kannas, L. L. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008. The Physical self-perception profile Development and preliminary validation. R. Teoksessa P. M. New York, NY: Macmillan. Hyvällä fyysisellä kunnolla on osoitettu olevan yhteyttä nuorten päivittäiseen hyvinvointiin ja terveyteen (Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008). Conclusions and recommendations. 2007. 1989. 94-113. Jyväskylä LIKES. LÄHTEET Caspersen, C.J., Powell, K.E. & Hirvensalo, M. N., Haskell, W. Graber, K. Chapter 7: Are the national standards achievable. 1981. Kaikki kunnossa. WHO-koululaistutkimus 20 vuotta. Shephard, R.J. & Tynjälä, J. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Journal af Sport and Exercise Psychology 11, 408-430. A leadership role for schools. New York: McGraw-Hill. Tammelin, T. Koululaisten fyysis-motorinen kunto. Pediatric Exercise Science 12, 34-50. & Corbin, C. Physical Activity and Health. & Morgan, W. Jyväskylä: LIKES. 329-337. Liikunnanopetuksen suunnittelu. Pate, R.R., Davis, M.G., Robinson, T.N., Stone, E.J., McKenzie, T.L. 1989. L. Heikinaro-Johansson ja T. LIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008, TUTKIMUSARTIKKELI -Fwssen kunr,on itseaMOint1 43
Proteiinivalmisteiden käyttö lisääntyi selvästi vuodesta 1995 vuoteen 2005. SUOMALAISNUORTEN RAVINTOLISIEN KÄYTTÖ SUORITUSKYVYN PARANTAMISEKSI VUOSINA 1995 JA 2005 SEKÄ KÄYTÖN YHTEYS LIIKUNTAHARRASTUKSEEN LAURI LAAKSO,ARJA RIMPELÄ, LASSE PERE, HEIMO NUPPONEN, RISTOTELAMA Yhteyshenkilö: Lauri Laakso,Saarijärventie 5 as 11, 40200 Jyväskylä. Kouluterveyskyselyssä (Stakes 1998-2003) on 8-9 -luokkalaisten peruskoululaisten ja lukiolaisten lääkkeiden käyttöä tutkittu vuosina 1998-2003 ja sen yhteydessä on kysytty myös vitamiineja ja kivennäisaineita sekä lääkkeiden käyttöä kehon/lihasten rakentamiseen. . Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten 12-18 -vuotiaiden nuorten vitamiini-, rautaja proteiinivalmisteiden sekä luontaistuotteiden käytön yleisyyttä ja mainittujen aineiden käytön yhteyksiä organisoituun ja organisoimattomaan liikuntaharrastukseen. Changes seen over the ten-year period were parallel in both physically active and inactive respondents. Lisäksi tutkittiin, oliko aineiden käytössä sekä käytön ja liikuntaharrastuksen välisissä yhteyksissä tapahtunut muutoksia vuodesta 1995 vuoteen 2005. Puh. Suomalaisten nuorten vitamiinien ja vahvistavien aineiden käyttöä on tutkittu jo 1980 -luvulta lähtien (Poskiparta, Kannas & Tynjälä 1989; Rahkonen & Hemminki 1988; Rimpelä, Pasanen & Rirnpelä 1982). Use of iron supplements did not change at all, and use of vitamins increased only among boys. JOHDANTO Erilaisten ravintolisien käyttö on tänä päivänä osa kaupallista terveyskulttuuria. Key words: leisure Lime physical aclivity, sport participalion, nutritional supplement use, vitamins, iron, protein, natural health supplements, youth. We examined the use of vitamin, iron and protein supplements and natural health supplements among 12-18-year-old Finns, and its association with organised and unorganised physical activity. Suomalaisnuorten ravintolisien käyttö suorituskyvyn parantamiseksi vuosina 1995 ja 2005 sekä käytön yhteys liikuntaharrastukseen. Rautavalmisteiden käyttö ei muuttunut lainkaan, vitamiinien käyttö lisääntyi vain pojilla ja luontaistuotteita käyttävien osuus jopa hieman väheni etenkin 16-18 -vuotiailla tytöillä. In girls, protein supplementation was low, around 2%, but of the 18-year-old boys every fifth had used protein supplements in 2005 Youth reporting physical activity used supplements generally more often compared to respondents reporting physical inactivity, irrespective whether they participated in organised or unorganised physical activity (outside sports clubs). 30 %:sta lukiotyttöjen hieman yli 50 %:iin. Natural health supplement consumption declined somewhat, especially among 1618-year-old girls. Data were obtained from nationwide postal questionnaire surveys (The Adolescent Health and Lifestyle Survey) to 12, 14, 16 and 18-year-old adolescents. Eniten käyttivät peruskoulun 9. ln addition, we investigated if the use and association had changed from 1995 to 2005. Liikuntaa harrastavat nuoret käyttivät ravintolisiä yleisemmin kuin liikuntaa harrastamattomat riippumatta siitä harrastivatko seurassa vai seuran ulkopuolella. Tuolloin vitamiinien käyttäjiä oli ikäja sukupuoliryhmästä riippuen 20-40 % ja rautavalmisteiden kuluttajia 10-15 % ja käyttö oli lisääntymässä." Vuoden 2006 suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymisraportin mukaan oli nuorimmassa ikäryhmässä (15-24-vuotiaat) vitamiinien ja kivennäisaineiden käyttäjiä 23 % miehistä ja 32 % naisista (Helakorpi ym. 1. Vuonna 1995 vastanneita oli 8382ja vastausprosentti oli tytöillä 86 %ja pojilla 72 %. Protein supplements were an exception; their use increased clearly from 1995 to 2005. ABSTRACT Laakso, L., Rimpelä, A., Pere, L., Nupponen, H., Telama, R. The number of respondents was 8,382 in 1995 and 6,503 in 2005. Nutritional supplement use among Finnish youth changed only little during the period. Vuonna 2005 vastausprosentit laskivat tytöillä 73 %:iin ja pojilla 58 %:iin. Tytöistä kuitenkin vain pari prosenttia oli käyttänyt näitä valmisteita vuonna 2005, mutta 18vuotiaista pojista joka viides. Suomalaisnuorten ravintolisien käyttö muuttui kymmenen vuoden aikana varsin vähän proteiinivalmisteita lukuun ottamatta. Vastaavat luvut suomalaisia varusmiehiä koskevissa farmakoepidemiologisissa tutkimuksissa olivat muutamaa vuotta aikaisemmin 20 % miehillä ja 36 % naisilla (Linden 2005; Linden, Jormanainen & Pietilä 2004). Nutritional Supplement Use Among Finnish Youth in 1995 and 2005, and lts Relation to Leisure Time Physical Activity. Response rates declined correspondingly from 86% to 73% in girls and from 72% to 58% in boys. Vastanneita oli 6 503. Tiedot kerättiin valtakunnallisena postikyselynä 12-, 14-, 16ja 18-vuotiailta nuorilta. Liikunta &Tiede 45 (6), 44-49. Liikunta & Tiede 45 (6), 44-49. luokan poikien n. 050 591 9516, sähköposti: lauri.laakso@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Laakso, L., Rimpelä, A., Pere, L., Nupponen, H., Telama, R. . Vitamiinien ja kivennäisaineiden käyttäjämäärät vaihtelivat peruskoulun 8. Tytöt kuluttivat vitamiineja ja kivennäisaineita poikia yleisemmin ja lukiolaiset 44 LIIKUNTA & TIEDE 45. TUTKIMUSARTIKKELI .Bawuoeåt )<I liikunta. Asiasanat: liikuntaharrastus, urheiluseuraharrastus, ravintolisät, vitamiinit, proteiinivalmisteet, rautavalmisteet, luontaistuotteet, nuoret. Kymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset olivat samansuuntaisia niin liikuntaa harrastavilla kuin harrastamattomillakin. 6/2008. Tutkittu joukko pohjautui Nuorten terveystapatutkimuksen aineistoon. luokan pojat, mutta muuten erot olivat varsin pieniä eikä kyseisten vuosien aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia. 2008. "Jotakin lääkettä kehon/lihasten rakentamiseen" ilmoitti käyttäneensä tytöistä 0-1 % ja pojista 3-11 %. 2008. Terveyteen liitetään erilaiset ravintolisät, kuten vitamiinit, hivenaineet ja luontaistuotteet ja kokonaisuudessaankin erilaisten itsehoitolääkkeiden valikoima ja käyttö on lisääntynyt (Linden 2005). 2007)
Vuonna 1995 prosenttiluvut olivat korkeintaan yhden prosentin luokkaa, mutta kymmenen vuotta myöhemmin 16-vuotiaista tytöistä 2 % ja 18vuotiaista 3 % ilmoitti käyttäneensä proteiinivalmisteita suoritusky% 25 20 15 10 5 tytöt . Proteiinivalmisteita, anabolisia steroideja tai kasvuhormonia, rautavalmisteita, vitamiineja, luontaistuotteita, muuta". 6/2008, TUTKIMUSARTIKKEU, Ravintolisät ja liikunta 45. 3. Esitetyt tulokset perustuvat khin neliö -testin antamiin merkitsevyyksiin, vaikka testituloksia ei raportissa esitetäkään. Vuonna 1995 vastaajien kokonaismäärä oli 8382 (vastausprosentti tytöillä 86 %, pojilla 72 %). Kymmenen vuotta myöhemmin vastausprosentit olivat pudonneet tytöillä 73 %:iin ja pojilla 58 %:iin. Tuoreemmassa tutkimuksessa suomalaisten varusmiesten keskuudessa vitamiinien ja hivenaineiden käyttö näytti liittyvän yleisesti terveellisinä pidettyihin elämäntapoihin, mukaan lukien aktiivinen liikuntaharrastus ennen palvelukseen astumista (Linden 2005). 2. Liikuntaharrastusta mitattiin kahdella kysymyksellä: "Kuinka usein harrastat urheilua tai liikuntaa vapaa-aikanasi A. Kuuden tu tkim usvuoden aikana ei Taulukko 1. prote2005 pojat KUVIO 1. enem m än kuin peru skoululaiset. Muulla tavoin vapaa-aikanasi. 12-vuotiaat jätettiin kuitenkin pois ristiintaulukoinneista vähäisen tapausten määrän vuoksi. Ravintolisien käyttöä tiedusteltiin kysymällä "Oletko viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttänyt seuraavia lääkkeitä tai muita valmisteita suorituskyvyn parantamiseksi. 2) mainittujen ravintolisien käytön yhteyksiä organisoituun ja organisoimattomaan liikuntaharrastukseen sekä 3) mainittujen ravintolisien käytössä sekä käytön ja liikuntaharrastuksen välisissä yhteyksissä tapahtuneita muutoksia kymmenen vuoden aikana ( 1995 ja 2005). prote1995 . Näitä kutsutaan jatkossa ravintolisiksi tai ravintovalmisteiksi. Vastaajien määrät ja vastausprosentit ikäja selvää muutosta ollut havaittavissa, lukuun ottamatta vuoden 2001 sukupuoliryhmittäin vuosina 1995 ja 2005 kyselyä, jossa lukemat olivat kautta linjan muita vuosia alhaisemmat (Stakes 1998-2003). Muista maista on havaintoja, joiden mukaan nuoret urheilijat käyttävät useammin vitamiineja ja kivennäisaineita kuin vastaavanikäiset muut nuoret Qonnalagadda, Benardot &: Nelson 1998; Krumbach, Ellis&: Driskell 1999; Sobal &: Marquat 1994). Ravintolisien käyttöä on kyselyssä kysytty vuosina 1995 ja 2005. Koko tutkimuksen otantaa, aineiston keruuta ja luotettavuutta on kuvattu yksityiskohtaisemmin aikaisemmassa raportissa (Rimpelä ym. kuitenkin Sallinen 2000). Urheiluseuran järjestämissä harjoituksissa, kilpailuissa tai otteluissa. Sitä on tutkittu varsin vähän. Nuorten terveystapatutkimuksessa on seurattu valtakunnallisella postikyselyllä 12-, 14-, 16ja 18-vuotiaiden suomalaisnuorten terveystottumuksia joka toinen vuosi vuodesta 1977 lähtien. MENETELMÄT Tutkimusaineistona oli Nuorten terveystapatutkimuksen vuosien 1995 ja 2005 kyselyt. Suomalaisnuorten proteiinivalmisteiden käyttö vuosina 1995 ja 2005 (%) LIIKUNTA & TIEDE 45. Analyysit tehtiin erikseen kullekin ikäryhmälle ja kummallekin sukupuolelle. Lievä yhteys liikuntaharrastuksen sekä rautaja vitamiinilääkkeiden käytön välillä havaittiinl980-luvulla norjalaisnuorilla, mutta ei suomalaisilla (Poski parta ym. TUTKIMUKSEN TARKOITUS Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 1) suomalaisten 12-18-vuotiaiden nuorten suorituskyvyn parantamiseen käyttämien vitamiini-, rautaja proteiinivalmisteiden sekä luontaistuotteiden käytön yleisyyttä. Vastaajien kokonaismäärä vuonna 2005 oli 6503. 1999). Suomessa on nuorten urheilijoiden ravintolisien käyttöä tutkittu varsin vähän (ks. Entä tavallinen liikuntaa harrastava suomalainen nuori, kuuluvatko hänenkin elämäntapaansa ravintolisät. Analyysimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia. 4.TULOKSET 4.1. Sukupuolija ikäryhmittäiset vastaajien määrät on esitetty taulukossa 1. Kysely on toteutettu samaan aikaan vuodesta ja otos poimittu väestörekisteristä siten, että keski-ikä on ollut kussakin ikäryhmässä eri kyselyvuosina mahdollisimman sama. Kokonaisuutena ravintolisien käyttö esimerkiksi Yhdysvalloissa on nuorten urheilijoiden keskuudessa arvioiden mukaan lisääntynyt 1990-luvulla, mutta tuloksissa ilmenee alueellisia ja urheilulajien välisiä eroja (Krumbach ym. Analyyseja varten kumpikin harrastusmuuuuja jaettiin kolmen luokkaan: harvemmin kuin kerran viikossa, 1-3 kertaa viikossa ja vähintään 4 kertaa viikossa harrastavat. 2005). 1989). (organisoimaton)" Kummassakin Ikä Tytöt Pojat 1995 % 2005 % 1995 % 2005 % 12 424 86 418 75 395 78 395 67 14 1301 85 1189 75 1177 75 1092 64 16 1469 88 985 76 1232 72 806 57 18 1313 86 937 68 1071 67 681 49 osiossa oli seitsemän vastausvaihtoehtoa: en lainkaan, harvemmin kuin kerran kuukaudessa, 1-2 kertaa kuukaudessa, noin kerran viikossa, 2-3 kertaa viikossa, 4-5 kertaa viikossa sekä suunnilleen joka päivä. (organisoitu) ja B. Ravintolisien käyttö ja siinä tapahtuneet muutokset Proteiinivalmisteiden käyttö oli tyttöjen keskuudessa vähäistä. Usein ravintolisien käytöllä pyritään nimenomaan suorituskyvyn parantamiseen ja annostukset ovat suosituksia suurempia (Kim &: Keen 1999)
Liikuntaharrastuksen yhteys ravintolisien käyttöön Liikuntaharrastuksen yhteyttä ravintolisien käyttöön tarkasteltiin ristiintaulukoimalla. Organisoitu 40 35 30 ~ 25 . Suomalaisnuorten ravintolisien käyttö vuosina 1995 ja 2005 (%) Rauta Vitamiinit Luontaistuotteet 1995 2005 1995 2005 1995 2005 Tytöt 12 V. Käyttö oli lisääntynyt vähintään kaksikertaiseksi kaikissa ryhmissä tutkitun ajanjakson aikana. TAULUKKO 2. 11 10 41 42 18 11 18 V. 5 4 25 34 7 7 16 V. Luontaistuotteiden käytössä merkittävin muutos oli 16ja 18vuotiaiden tyttöjen kulutuksen väheneminen vuodesta 1995 vuoteen 2005 (taulukko 2). Tämä merkitsi samalla sitä, että sukupuolierot luontaistuotteiden käytössä olivat hävinneet vuoteen 2005 tultaessa. 9 10 40 39 11 8 16 V. Erityisen voimakasta käytön kasvu oli niiden l ö-vuouaiden poikien ryhmässä, jotka harjoittelivat ja kilpailivat urheiluseuran järjestämissä tilaisuuksissa. 12 13 49 53 20 13 Pojat 12 V. Heidän joukossaan oli vuonna l 995 proteiinien käyuäjiä ll %, kun vastaava luku vuonna 2005 oli noussut 29 %:iin. Niinpä 18-vuotiaista tytöistä puolet ilmoitti käyttäneensä vitamiinituotteita (taulukko 2). 5 5 35 37 7 4 14 V. Kuviosta 2 nähdään, että proteiinien käyttö oli varsin suoraviivaisesti yhteydessä sekä organisoituun että organisoimattomaan liikunnan harrastamiseen. Eniten proteiinivalmisteiden käyttäjiä oli runsaasti liikuntaa harrastavien joukossa ja kohtuullisesti harrastavienkin ryhmässä enemmän kuin harrastamattomilla niin vuonna l 995 kuin 2005. Tytöt ilmoittivat käyttäneensä rautavalmisteita useammin kuin pojat lukuun ottamatta 12-vuotiaita. 6/2008, TLJTKIMUSARTIKKEU, Ravrntohsät j8 h1kunta. r r K Lrl r rl 1 1 1 1 20 15 10 5 ~~ ~:§ ~:§ "~ '.:>~ ~ J.,, "-( --, 16 D prote 1995 . 16ja 18-vuotiaiden poikien proteiinivalmisteiden käytön yhteys liikunnan harrastamiseen vuosina 1995 ja 2005 (%) 46 LIIKUNTA & TIEDE 45. 4.2. Käyttö lisääntyi molemmilla sukupuolilla iän myötä, multa tytöillä nopeammin kuin pojilla, joten 18-vuotiaiden keskuudessa tyttöjen käyttäjämäärä (13 %) oli kaksinkertainen poikiin (6 %) verrattuna. Vaikka sukupuolten välinen ero siis olikin kaventunut kymmenessä vuodessa, oli vitamiinivalmisteiden kulutus edelleen yleisempää tyttöjen kuin poikien ryhmässä, vaikka erot eivät olleetkaan yhtä suuria kuin rautavalmisteiden käytössä. Rautavalmisteiden käytössä erot eri liikuntaharrastusryhmien välillä eivät olleet niin systemaattisia kuin proteiineissa (taulukko 3). 6 6 31 36 10 9 18 V. Proteiinivalmisteiden kulutusta tutkittiin kuitenkin vain 16ja 18-vuotiailla pojilla, koska muissa ryhmissä tapausten määrät jäivät pieniksi. 6 6 32 40 12 13 Myös vitamiinien käyttö oli yleisempää vanhemmissa ikäryhmissä sekä tytöillä että pojilla sekä vuonna 1995 että vuonna 2005. Sekä 18-vuotiaiden tyttöjen että samanikäisten poikien keskuudessa oli vuonna 2005 käyttäjiä l 3 %. kynsä parantamiseen (kuvio 1). prote 2005 KUVIO 2. Kymmenen vuoden aikana ei tyttöjen vitarniinienkåytössä ollut tapahtunut merkitseviä muutoksia, mutta pojat nauttivat Organisoimaton vitamiineja enemmän vuonna 2005 kuin vuonna 1995. 5 5 25 34 7 8 14 V. Organisoidussa harrastuksessa tulos oli samansuuntainen muilla paitsi lö-vuot iailla, Tyttöjen keskuudessa rautavalmisteiden syönti oli niin ikään yhteydessä organisoimattomaan harrastukseen 16-vuotiaiden ryhmää lukuun ottamatta, mutta yhteys organisoituneeseen liikuntaan, joka oli havaittavissa vielä 1995, näytti hävinneen vuoteen 2005 tultaessa. Poikien keskuudessa käyttäjämäärät olivat selvästi suurempia ja, 12-vuotiaiden ryhmää lukuun ottamana, kaikissa ikäryhmissä käyttäjämäärät olivat yli kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana. Rautavalmisteiden käyttö ei muuuunut vuodesta 1995 vuoteen 2005 (taulukko 2). Edelleenkin luoruaisiuoueiden käyttö näytti olevan hieman yleisempää vanhimmassa ikäryhmässä. Niinpä esimerkiksi 18-vuotiaista pojista 20 % ilmoitti vuonna 2005 käyuänccnsä proteiinivalmisteita, kun vastaava vuonna l 995 oli 9 %. Poikien organisoimaton harrastus oli yhteydessä raudan syöntiin siten, että käyuö oli yleisintä paljon harrastavien keskuudessa
TAULUKKO 5. 6/2C08. 5 3 5 3 7 6 16 V. Urheiluseurassa harrastavat pojat käyttivät vitamiineja muita poikia enemmän ja seuran ulkopuolella harrastavatkin enemmän kuin harrastamattomat. TAULUKKO 3. 42 42 42 41 39 43 18 V. Pääsääntöisesti harrastamattomat kuitenkin söivät vitamiineja vähemmän kuin muut ja urheiluseurassa erittäin runsaasti liikuntaa harrastavat käyttivät nuorinta ikäryhmää lukuun ottamatta useammin vitamiineja kuin harrastamattomat. Vitamiinivalmisteiden käytön ja liikuntaharrastuksen välinen yhteys vuosina 1995 ja 2005 (%) Organisoimaton liikuntaharrastus < 1krt/vko 1-3 krt/vko > 3 krt/vko 1995 2005 1995 2005 1995 2005 Tytöt 14v. Luontaistuotteiden käytössä erot liikuntaa harrastavien ja harrastamattomien välillä olivat pienempiä kuin muita ravintolisiä analysoitaessa Ne vaihtelivat vuodesta, ikäryhmästä ja sukupuolesta riippuen epäsystemaattisesti, mutta pääpiirteissään liikuntaa harrastavat, harrastustavasta riippumatta, nauttivat myös luontaistuotteita enemmän kuin liikuntaa harrastamattomat. 39 39 39 42 50 36 16 V. 40 42 41 37 56 55 18 V. 7 5 13 8 11 10 16 V. Kymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset eivät tätä järjestystä horjuttaneet. 13 7 18 10 22 15 18 v. 30 37 31 39 44 52 Myös vitamiinien käyttö oli yhteydessä liikuntaharrastukseen (taulukko 4). 3 4 5 5 10 9 18 V. 4 6 6 6 12 6 18 V. 8 9 9 11 14 9 16 V. 23 35 25 36 27 30 16 V. 10 8 14 9 12 8 16 V. 46 51 52 54 48 56 Pojat 14 V. 8 7 8 9 11 12 16 V. 47 51 53 58 62 55 Pojat 14v. 7 5 6 7 10 10 16 V. 6 7 9 7 12 15 18 V. 11 13 12 15 19 14 Pojat 14v. Rautavalmisteiden käytön ja liikuntaharrastuksen välinen yhteys 1995 ja 2005 (%) Organisoimaton liikuntaharrastus < 1krt/vko 1-3 krt/vko > 3 krt/vko 1995 2005 1995 2005 1995 2005 Tytöt 14 V. 6 3 4 3 6 6 16 V. 22 29 26 34 30 43 16 V. 7 6 7 7 10 8 16 V. 11 9 14 13 20 22 LIIKUNTA & TIEDE 45. 10 9 10 8 17 16 18 V. 7 13 12 13 18 16 Organisoitu liikuntaharrastus > 1krt/vko 1-3krt/vko > 3krt/vko 1995 2005 1995 211115 1995 2005 Tytöt 14 v. 15 13 22 11 23 16 Pojat 14 V. Luontaistuotteiden käytön ja liikuntaharrastuksen välinen yhteys vuosina 1995 ja 2005 (%) Organisoimaton liikuntaharrastus > 1krt/vko 1-3krt/vko > 3krt/vko 1995 2005 1995 2005 1995 2005 Tytöt 14 V. 4 4 6 5 9 8 Organisoitu liikuntaharrastus < 1krt/vko 1-3 krt/vko > 3 krt/vko 1995 2005 1995 2005 1995 2005 Tytöt 14v. (Taulukko 5). 18 10 18 12 18 8 18 v. 8 8 10 9 15 11 18 V. 28 34 31 39 37 37 18 V. 20 13 22 13 19 12 Pojat 14 V. 10 11 11 9 10 11 18 V. 34 32 42 34 42 38 16 V. 27 34 37 39 39 39 18 V. 10 9 12 13 14 16 Pojat 14v. 23 32 33 40 41 48 Organisoitu liikuntaharrastus < 1krt/vko 1-3 krt/vko > 3 krt/vko 1995 2005 1995 2005 1995 2005 Tytöt 14 V. TUTKIMUSARTIKKELI, Ravint011sät ja liikunta 47. 5 4 10 8 8 8 TAULUKKO 4. Tyttöjen ryhmässä sen sijaan tulokset vaihtelivat ikäryhmästä toiseen, eikä harrastamattomien ja ei-organisoidusti harrastavien välillä esiintynyt kaikissa ryhmissä eroja
Nupponen & Huotari 2002) ja samanaikaisesti pojat kokevat fyysisen kuntonsa muihin vastaavan ikäisiin verrattuna yhä paremmaksi (Vuori, Kannas & Tynjälä 2004), voidaan osaselityksenä esittää muuttunutta käsitystä fyysisestä kunnosta. Poikien kulutuksen lisääntymiseen ovat todennäköisesti vaikuttaneet sekä tuotevalikoiman kasvu eitä saatavuuden helpottuminen. Tulos kaipaa varmentamista ja ilmeistä on, euä urheilussa kielleuyjen aineiden käytön tutkimiseksi tarvitaan monia eri menetelmiä, kuten lääkkeiden käytön tutkimuksessa yleensäkin (Aromaa l 986, Linden 2005) Yliannostuksen arvioimiseksi olisi syytä tarkastella myös ruoasta saatavien ravintoaineiden suhdetta ravintovalmisteiden käyttöön. 5. Proteunivalmisteiden käyttö liikunnassa ei kuitenkaan liity ainoastaan lihasten kasvuun, vaan niitä käytetään myös rasituksesta palautumiseen ja ne voivat liittyä myös painonhallintaan. Jos aineita käytetään nimenomaan suorituskyvyn parantamisen, on pelättävissä, että suorituskykyyn voidaan hakea lisäparannusta annosmääriä nostamalla ja tällöin ylitetään helposti suositusten ylärajat. Tulevaisuudessa olisi hyvä selviuää myös muita motiiveja, sillä urheilijat käyttävat joidenkin havaintojen mukaan ravintolisiä erityisesti palautumiseen ja terveydentilansa kohentamiseen (Sallinen 2000). Luontaistuotreiden väheni, etenkin 16-18-vuotiailla tytöillä. Kymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset olivat kuitenkin samansuuntaisia niin liikuntaa harrastavilla kuin harrastarnattornillakin. Nuorten terveystapatuthimuksen aineistojen keruun on rahoittanut sosiaalija terveysministeriö tupakkalain 27§ määrärahasta. On myös mahdollista, että tänä päivänä kehonrakennukseen tai vastaaviin lisäravinteita suosiviin liikuntaharrastuksiin on enemmän mahdollisuuksia ja tarjontaa kuin kymmenen vuolla aikaisemmin. Tässä tutkimuksessa kysymys rajasi käytön nimenomaan suorituskyvyn parantamiseen. Pitääkö tämä paikkansa myös nuorilla ja mikä on intensiivisen urheiluharrastuksen merkitys ruokailutouurnusten kannalta, ovat niin ikään tärkeitä jatkotutkimuksen kohteita Vaikka tutkimus toteutettiin postikyselynä ja eri aineita käyttävien osuuksiin voi liittyä myös systemaattista virheitä, voidaan tutkimuksen yhteysja trenditarkasteluja pitää varsin luotettavina, sillä systemaattinenkin virhe on samanlainen eri vuosina ja eri ryhmissä. Kiitokset Tutkimusta on rahoittanut Suomen Alwtemia apurahalla numero 119537. Proteiinivalmisteiden käyttö näyttikin aivan erityisesti liittyvän liikunnan harrastamiseen, mikä kertonee lihasmassan merkityksestä liikuntaa harrastavien poikien keskuudessa. Ravintolisiä koskeneen kysymyksen yhteydessä tiedusteltiin tässä tutkimuksessa myös hormonien käyuöä. (Rimpelä ym. Suuna lihasmassaa pidetään, ainakin joissakin nuorten miesten alakulttuureissa ihailtavana ja tämä heijastuu myös poikien ruumiinkokemuksissa. Ainoa selvästi muista poikkeava ravintovalmisteryhmä olivat proteiinit, joiden käyttö oli lisääntynyt selvästi vuodesta 1995 vuoteen 2005. POHDINTA Suomalaisnuorten ravintolisien käyttö suorituskyvyn parantamiseksi oli varsin yleistä. Proteiinivalmisteiden käyttö oli lisääntynyt selvästi niin harrastajilla kuin harrastarnauomilla, multa erot eri ryhmien välillä olivat suuret. Kuitenkin hyvä ruokavalio riittää lähes aina kattamaan ravintoaineiden saannin, joten ravintolisien, esimerkiksi proteiinien käytölle ei löydy perusteita joitakin erityistilanteita lukuun ottamalla (esim. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida tehdä päätelmiä käytettyjen annosten suuruudesta. Enemmän liikuntaa harrastavat nauttivat myös useammin proteiineja, ja tulos oli sama sekä organisoidussa eitä organisoimattomassa harrastuksessa. Tämän tutkimuksen perusteella ei myöskään pystytä tekemään päätelmiä siitä, miksi lisäravinteiden käyttöön on päädytty, onko se nuoren oma valinta vai ovatko esimerkiksi vanhemmat, valmentajat tai lisäravinteiden markkinointi vaikuttaneet päätökseen. Toisaalta esimerkiksi proteiinivalmisteiden käyuö lihasmassan kasvattamiseen voi jopa olla askel kovempien aineiden käyttöön. Krumbach ja muut (1999) varoillavatkin tästä urheiluun liittyvästä "portutcoriasta", vaikka varsinaista näyttöä siitä ei olekaan. esim. Missään sukupuolija ikäryhmässä ei käyttäjien määrä yltänyt edes yhteen proserut iin. Tyttöjen proteiinien käyttö ravintolisänä oli melko harvinaista, muna 18-vuotiaista pojista joka viides oli käyttänyt protciinivalrnisteita. Esimerkiksi 15-vuotiaista pojista yli 20 % pitää itseään liian laihana (Välimaa 2000), joten on mahdollista, että ainakin osa heistä yrittää ratkaista ongelmaa proteiinivalmisteiden avulla. Kun erityisesti nuorten kestävyyskunnossa on tapahtunut mittausten mukaan heikkenemistä (ks. 48 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 • TUTKIMUSARTIKKEU • Ravintolisät ja l11kunta. Ainakin suomalaisella aikuisväestöllä on todettu, eitä ravintolisiä käyttävät yleisimmin ne, jotka muutenkin elävät, ja myös syövät terveellisemmin (esim. Jos hyvänä kuntona pidetään runsasta lihasmassaa, on yrnrnårrettåvää, euä se heijastuu toisaalta kestävyyskunnon laskuna, toisaalta proteiinivalmisteiden käytön lisääntymisenä. Jatkossa olisi syytä keskittyä tarkemmin, nimenomaan nuorten urheilijoiden ravintolisien tutkimiseen eri menetelmiä käyttäen, jolla saataisiin tarkempi kuva käytön määrästä, sen jakautumisesta eri urheilijaryhmien kesken, käytettävistä aineista sekä käyttöön vaikuttavista tekijöistä. Rautavalmisteiden käyttö ei muuttunut ja vitamiinien käyttö lisääntyi vain pojilla. Voidaan myös arvella, että muuttuneet käsitykset fyysisestä kunnosta liittyvät osaksi myös tähän ilmiöön. Erityyppisten valmisteiden tarjonnan kasvu lieneekin yksi selitys käytön runsaaseen lisääntymiseen. 2005). Urheiluseuroissa harrastavat eivät kuitenkaan eronneet seuran ulkopuolella harrastavista, joskin tyttöjen rautavalmisteiden käyne näytti liittyvän nimenomaan organisoimauomaan harrastamiseen, joten tämän tutkimuksen perusteella ei järjestöjen antama neuvonta näyttäisi ohjaavan ainakaan ravintolisien lisääntyneeseen kayttoon. Se osoittautui kuitenkin saatujen vastausten perusteella vähäiseksi, sillä vain muutama vastaaja ilmoitti käyuäneensä anabolisia steroideja tai kasvuhormonia suorituskykynsä parantamiseen. Liikuntaa harrastavat nuoret kåyuivät ravintolisiä yleisemmin kuin liikuntaa harrastamattomat riippumatta siitä harrastivatko he urheiluseurassa vai seuran ulkopuolella. Samalla tulisi tutkia, millaista raviruoneuvoruaa urheilujärjestöjen ja liikuntaviestinnän kautta välitetään ravintolisistä, ja tulisiko sitä mahdollisesti tarkistaa. Muutokset kymmenen vuoden aikana olivat muiden tuotteiden käytössä pieniä, mutta proteiinien käyttö oli lisääntynyt selvästi. Sundgot-Borgen 1993) Vaikka nyt tutkittujen aineiden yliannostukseen saattaa sisältyä riskejä, ne ovat varsin pieniä verrattuna siihen, että suorituskykyä ryhdytään parantamaan kiellettyjen aineiden, esimerkiksi anabolisten steroidien tai kasvuhormonin avulla. Ravintolisien merkityksestä ja toisaalta yliannostusten vaarallisuudesta on esitelty monenlaisia käsityksiä, osittain riippuen siitä, mistä aineesta on kysymys. 1985, Linden 2005). Klaukka ym
Studies in Sport, Physical Education and Health 68, University of Jyväskylä. 2000 Lisäravinteiden käyttö urheilevilla nuorilla aikuisilla Suomessa. 2004 Varusmiespalvelusta aloittavien miesten vitamiinien käyttö. Teoksessa L. Stakes 1998-2003 Kouluterveyskysely. & Nelson, M. 29, 355-361. Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. 4-9. & Pietilä, K. Rimpelä, A., Rainio, S., Pere, L., Lintonen, T. Liikunta & Tiede 39 (3). Krumbach, C.J., Ellis, D.R. Välimaa, R. 2002 Kaikki kunnossa 7 Nuorten kuntoerojen kasvu huolestuttaa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 23, 4, 293-305. Linden, K. 2004 Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia vuosina 1986-2002. Helsinki Stakes. & Tynjälä, J. Hela korpi, S., Patja, K., Prättälä, R. 2005 Nuorten Terveystapatutkimus, tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977-2005. Annales Medicinae Militaris Fenniae 2, Helsinki. & Tynjälä, J. Sobal, J. 1999 A report of vitamin and mineral supplement use among university athletes in a division I institution. 1986 Kyselyja haastattelumenetelmien käyttökelpoisuus väestön terveyden mittaamisessa. Väitöskirja. 1988 Vitamiinien ja vahvistavien lääkkeiden käyttö nuorten keskuudessa 1980-luvulla. 1993 Nutrient intake of elite athletes sutfering from eating disorders. 6/2008 , TUTKIMUSARTIKKELI • Ravintol~t ja liikunta 49. Helsinki: Stakes. 1985 Use of vitamin supplements in Finland. Teoksessa Terveyskasvatustutkimuksen vuosikirja. stakes.fi/kouluterveys (luettu 3.4.2008). Teoksessa Terveyskasvatustutkimuksen vuosikirja. WHO-koululaistutkimus 20 vuotta. & Hemminki, E. LÄHTEET Aromaa, A. 1998 Energy and nutrient intakes of the United States women's artistic gymnastics team. & Driskell, J.A. Kim, S.H. University of Helsinki. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 1. Sundgot-Borgen, J. 1989 Suomalaisten ja norjalaisten nuorten lääkkeiden käyttö ja sen yhteydet koettuun terveydentilaan, eräisiin terveystottumuksiin ja elinolosuhteisiin. 1982 Lääkkeiden käyttö ja koettu terveys 12-18-vuotiailla nuorilla. Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 2, 114-139. Helsinki: Lääkintöhallitus, 123-128. International Journal of Sport Nutrition 3, 431-442. 2000 Nuorten koettu terveys kyselyaineistojen ja ryhmähaastattelujen valossa. Teoksessa Terveyskasvatustutkimuksen vuosikirja. http://www. Jonnalagadda, S.S., Benardot, D. Vuori, M., Kannas, L. International Journal of Sport Nutrition 8, 331-344. & Keen, C.L. Pro gradu -tutkielma, Kuopion yliopisto, Kliinisen ravitsemustieteen laitos. http//urn.fi/URN:ISBN:952-10-2794-0. European Journal of Clinical Pharmacology. Rimpelä, M., Pasanen, M. & Uutela, A. Taulukot. & Huotari, P. 1994 Vitamin/mineral supplement use among high school athletes. Helsinki: Lääkintöhallitus, 129-141. & Rimpelä M. Helsinki: Lääkintöhallitus, 127-139. 2007 Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2006. Linden, K., Jormanainen, V. & Rimpelä, A. & Kimmel, U-M. Poskiparta, M., Kannas, L. Klaukka, T., Riska, E. International Journal of Sport Nutrition 9, 391 -405. Rahkonen, 0. LIIKUNTA & TIEDE 45. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 41 121, 118-127 Nupponen, H. & Marquat, L.F. 1999 Patterns of vitamin/mineral supplement usage by adolescents attending athletic high schools in Korea. International Journal of Sport Nutrition 9, 416-425. Adolescence 29, 116, 835-843. Sallinen, J. 2005 A pharmacoepidemiological study of medicine use among Finnish conscripts
. The only exception was increased participation of men in supervised exercise classes. Changes ln Physical Exercise ln the 16-year Longitudinal Study Among Elderly. Yleisesti voidaan todeta, että liikuntaharrastukseen käytetty aika ja intensiteetti vähenevät selvästi vasta 75-80 ikävuoden jälkeen, jolloin myös toimintakykyvaikeudet lisääntyvät ja terveys heikkenee. 2008. Iäkkäiden henkilöiden liikunnan harrastamista edistävät hyväksi koettu terveys, pitkä koulutus ja aikaisempi liikunnan harrastus (Hirvensalo ym. The data were collected in structured interviews. Asiasanat: iäkkäät ihmiset, liikuntaharrastus, ohjattu liikunta, seuruuLutliimus ABSTRACT Mäkilä, P., Hirvensalo, M. Kävelyä kauppaan voidaan esimerkiksi pitää liikuntaharrastuksena, kun se tehdään tietoisesti valittuna autolla liikkumisen sijaan. Liikunta &Tiede 45 (6), 50-54. Hirvensalo, M. 2007). Huono terveydentila, ajan puute, ikääntyminen sekä fyysinen ympäristö ilmiöineen vaikeuttavat 75-vuotiailla ja sitä vanhemmilla henkilöillä liikunnan harrastamista (Grossman & Stewart 2003; Hirvensalo ym. The proportion or people reporting physical exercise decreased in both genders over the sixteen-year Iollow-up. Toisaalta tamperelaisten ja jyväskyläläisten seuruututkimusten mukaan osa ikääntyvistä ihmisistä lisäsi liikunnallista aktiivisuuttaan vielä yli 70-vuotiaana voimistelemalla kotona (Pohjalainen & Heikkinen 1989). The sample consisted of non-institutionalizcd people aged 65-74 years at baseline in 1988. Key words: older people, physical exercise, supervised physical training, longitudinal study JOHDANTO Fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastus ovat toimintakyvyn ja terveyden ylläpitämisen kannalta tärkeitä koko elämänkaaren ajan. Huono terveydentila mainittiin vuonna 2004 liikunnan harrastamisen esteenä aikaisempaa useammin. Liikuntaharrastuksen käsitteeseen liitetään toiminnan lisäksi henkilön asennoituminen liikuntaan sekä liikunnan motiivit ja esteet (Telama ym.1986; Telama 1986). . Terveet ja vähäisistä terveydellisistä ongelmista kärsivät henkilöt korostavat puolestaan liikunnan merkitystä sairauksien ennaltaehkäisyssä (Rasinaho ym. Ohjatun liikunnan tarjonta tavoittaa tämän tutkimuksen mukaan iäkkäät miehet naisia paremmin. Mitä enemmän ihmisillä on liikuntarajoitteita, sitä tärkeämpänä he pitävät liikunnan vaikutusta sairauksien ja oireiden hoidossa. (Hirvensalo 2002; Karppi & Ollila 1997; Pohjalainen & Heikkinen 1989; Sulander ym. 1998; Rasinaho ym. This J 6-year follow-up study with a representative sample or older residents of the city of Jyväskylä was concerned with physical activity, participation in various Iorrns of physical exercise and the motives Ior and obstacles ro participation in physical training. & Parkatti, T. & Parkatti, T. Aineisto kerättiin strukturoidulla haastattelulla vuosina 191423 syntyneiltä jyväskyläläisiltä kotona asuvilta miehiltä ja naisilta vuonna 1988 ja samoilta henkilöiltä vuonna 1996 ja 2004. Ihmisen ikääntyessä terveysesteiden merkitys 50 LIIKUNTA & TIEDE 45. Tässä artikkelissa liikuntaharrastuksella tarkoitetaan henkilökohtaiseen kiinnostukseen perustuvaa fyysistä aktiivisuutta tai aktiivisen liikkumisen valitsemista vapaaehtoisesti muissa elämäntoiminnoissa. About 81 % (n=635) of the target population took part in the baseline measurement, and 87 % (n=410) and 81 % (n=220) or the eligible individuals look part in the Iollow-up interviews in 1996 and 2004, respectively. Seuruun aikana kuolleet olivat harrastaneet liikuntaa vähemmän alkututkimuksen aikana vuonna 1988 kuin muut tutkitut. Liikunta on tärkeää ikääntyneen ihmisen toimintakyvyn ylläpitämiselle ja itsenäiselle elämälle. 2003). 044 907 4543, sähköposti: paivi.makila@turkuamk.fi TIIVISTELMÄ Mäkilä, P. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää iäkkäiden ihmisten liikuntaharrastuksia sekä liikuntaan osallistumisen syitä ja esteitä ja niissä 16 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. The most often quoted obstacles for physical training were poor health and lack of interest. Iäkkäiden jyväskyläläisten liikuntaharrastus ja sen muutokset 16 vuoden seuruututkimuksessa. 6/2008, MKIMUSARTIKKEU l.J1kuntaharrastus iakkaana. The most common Iorms of physical exercise were walking Ior [imess and callisthenics at home over the entire Iollow-up. Because physical exercise has great potential Ior prcveruing the progress of disability and Ior reducing the risk of dependence among older people, it is important that they have the opportunity to participate in different forms of physical exercise. Those <lied during the sixteen-year Iollow-up were at the baseline less physically active than men and women who participated in all phases of the study. Yleisesti ottaen eri liikuntamuotojen harrastaminen väheni 16 vuoden seuruun aikana. Puh. Grossmanin ja Stewartin (2003) tutkimuksessa sekä itsenäisen toimintakyvyn säilyttäminen että terveen elämän jatkaminen perheen ja suvun kanssa olivat merkittäviä liikuntaan motivoivia tekijöitä. Liikuntaharrastus muuttaa muotoaan ja intensiteettiään ihmisen ikääntyessä. Ensimmäiseen haastatteluun osallistui 81 % (n=635), toiseen haastatteluun 87 % (n=410) ja kolmanteen vuoden 2004 seuruuhaastatteluun 81 % (n=220) tavoitettavissa olleista henkilöistä. 2007). 2008. Especially Ior older women participation in supervised physical exercise should be Iacilitated by providing relevant advice and exercise classes Ior those with functional limitations. IÄKKÄIDEN JYVÄSKYLÄLÄISTEN LIIKUNTAHARRASTUS JA SEN MUUTOKSET 16VUODEN SEURUUTUTKIMUKSESSA PÄIVI MÄKILÄ, MIRJA HIRVENSALO, TERTTU PARKAITI Yhteyshenkilö: Päivi Mäkilä, Turun ammattikorkeakoulu, Ruiskatu 8, 20720Turku. 2004 ). Pitkäikäisyyttä tärkeämmäksi tavoitteeksi nousee useimmiten jäljellä olevan elämän laatu. Kävelylenkkeily ja kotivoimistelu olivat eniten harrasieuuja liikuntamuotoja kaikissa seuruututkimuksen vaiheissa. Lajivalikoimaa ja toimintakyvyn mukaista tasoryhmittelyä tulisi edelleen kehittää ikääntyvien naisten ja miesten edellytyksiä vastaaviksi. Tämän vuoksi iäkkäiden ihmisten fyysistä aktiivisuutta tulee tukea mahdollisimman paljon,jotta he voisivat pitää yllä toimintakykyään ja elää aktiivista elämää. Vain ohjatun liikunnan harrastaminen lisääntyi miehillä merkitsevästi naisten osuuden pysyessä ennallaan. Liikunta & Tiede 45 (6), 50-54
Artikkelissa tarkastellaan sekä omaehtoisen liikunnan että ohjattuun liikuntaan osallistumisen syitä ja esteitä sekä niiden muutoksia 16 vuoden seuruun aikana. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tämä iäkkäiden liikuntaharrastustutkimus on osa laajaa suomalaista Ikivihreät-projektia, jossa tutkittiin jyväskyläläisten tutkimuksen alussa 65-84-vuotiaiden miesten ja naisten terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia. Liikuntakysymyksiin vastasi alkututkimuksessa 623-628 henkilöä ja 16 vuoden seuruututkimukseen osallistuneista 146-163 kysymyksestä riippuen. Ikääntyminen koettiin esteenä ennen kaikkea vauhdin hidastumisen, voimien vähenemisen sekä kestävyyden ja keuhkojen toiminnan heikkenemisen vuoksi (Grossman & Stewart 2003). Tilastollisena menetelmänä käytettiin ristiintaulukointia tarkasteltaessa liikuntaharrastuksen muotoja ja liikunnan harrastamiseen liittyviä syitä ja esteitä. Liikuntaharrastuksen esteitä selvitettiin alkututkimuksessa pyytämällä haastateltavia mainitsemaan kolme liikuntaharrastusta estävää tekijää tärkeysjärjestyksessä. Tutkittavat jaettiin kahteen ikäryhmään syntymävuotensa perusteella; 1904-1913 syntyneet ja 1914-23 syntyneet. Kävelylenkkeilyä harrasti alkututkimuksessa vuonna 1988 vähintään 2-3 kertaa viikossa lähes 80 % miehistä ja naisista (taulukko 1). Eri liikuntamuotojen harrastamiseen vastanneiden henkilöiden lukumäärät vaihtelivat lajeittain ollen alkumittauksessa miehillä 233-237, naisilla 388-391 ja seuruututkimuksessa miehillä 54-59 ja naisilla 92-104. (2007)) tutkimuksessa koetut liikunnan harrastamisen esteet lisääntyivät tutkittavien sairauksien ja oireiden myötä. Tässä artikkelissa kuvataan pitkittäisaineiston avulla iäkkäiden henkilöiden liikunnan harrastusta. Haastateltavilta kysyttiin myös ohjattuun liikuntatoimintaan osallistumista (0 = en, 1 = kyllä) ja mitä syitä he pitivät tärkeimpinä osallistumiselle (kolme syytä tärkeysjärjestyksessä) vastausvaihtoehtojen ollessa O = en harrasta, 1 = terveyden ylläpitäminen, 3 = pitää liikunnasta, elintapa, 4 = sosiaaliset syyt, 4 = psyykkiset syyt, 5 = terveydenhuoltohenkilön neuvo tai lähete, 6 = muu. Tutkimus on 16 vuoden seuruu tutkimus, joka toteutettiin vuosina 1988, 1996 ja 2004. Avointa vastausvaihtoehtoa käytettiin selvitettäessä kahta tärkeintä tekijää, jotka olivat olleet esteinä osallistumiselle, jos haastateltava ei ollut osallistunut ohjattuun liikuntatoimintaan. Kaikissa muissa liikuntamuodoissa aktiiviseksi harrastajaksi luokiteltiin henkilö, joka harrasti kyseistä toimintaa vähintään kerran kuukaudessa. Myös sijaishaastattelua (lähiomainen tai hoitaja) käytettiin. Liikuntaharrastuksen muotoja selvitettiin kysymällä liikuntalajeja, joita tutkittava harrasti kuntonsa ja terveytensä ylläpitämiseksi. Grossmanin ja Stewartin (2003) tutkimuksessa ajanpuute, niin sanottu vitkastelu, sekä muiden velvollisuuksien, kuten kotitöiden asettaminen etusijalle, osoittautuivat merkittäviksi liikuntaharrastusta jarruttaviksi tekijöiksi. Cochranin testiä käytettiin seuruun aikaisten muutosten arvioimiseksi sekä x 2 -testiä verrattaessa katoryhmiä 16 vuotta mukana olleisiin. Vuonna 2004 kolmasosa (n=67) oli miehiä ja kaksi kolmasosaa (n= 132) naisia. Pelot, negatiiviset kokemukset sekä sosiaaliset esteet, kuten liikuntakumppanin puuttuminen ja sopimaton ympäristö, olivat moniongelmaisilla henkilöillä yleisempiä kuin muilla (Rasinaho ym. Haastattelu kesti vuonna 1988 keskimäärin kaksi tuntia, vuonna 1996 noin kolme ja puoli tuntia ja vuonna 2004 keskimäärin kolme tuntia. Lisäksi vuonna 2004 haastateltiin 21 sellaista henkilöä, jotka oli haastateltu vuonna 1988, mutta ei vuonna 1996. Vuoden 1996 haastatteluun osallistui 87 % (n=410) tavoitettavissa olleista (n=472) ja vuoden 2004 haastatteluun 81 % (n=220) tavoitettavissa olleista (n=272). Kävelyn ja kotivoimistelun harrastajiksi luokiteltiin ne, jotka harrastivat näitä liikuntamuotoja vähintään 2-3 kertaa viikossa. Kieltäytymisen syynä oli useimmiten haluttomuus osallistua tutkimukseen tai huono terveydentila. Otoksesta poistettiin alkututkimuksen aikaan vuonna 1988 laitoksissa asuvat 33 henkilöä. Kummastakin ikäryhmästä otettiin 800 henkilön satunnaisotos. Huono terveydentila koettiin sitä ratkaisevampana tekijänä, mitä useammista liikuntaa rajoittavista oireista ja sairauksista henkilö kärsi. Katotarkastelussa haasteltavat eivät jaksaneet vastata kaikkiin kysymyksiin, joten liikuntakysymyksiin vastasi vain 215 henkilöä 223:sta katotarkasteluun osallistuneesta vastaajasta. Tutkittavat olivat alkutilanteessa 65-74-vuotiaita ja tutkimuksen päättyessä 81-90-vuotiaita. Vuonna 2004 tutkimukseen osallistuneet miehet ja naiset harrastivat kävelyä alkututkimuksessa, vuonna 1988, useammin kuin seuruun aikana kuolleet. Seuruun aikana tutkimuksessa syntyi kahdenlaista katoa; osa kuoli seuruun aikana (n= 336) ja osa kadosta johtuu muista syistä (n= 77), kuten Jyväskylästä poismuutosta tai haastatteluista kieltäytymisestä. Liikuntamuodot olivat kävelylenkkeily, kotivoimistelu, uinti, pyöräily, hiihto, tanssi, ohjattu liikuntaryhmä ja muu liikuntalaji (kuntosaliharjoittelu, pallopeli, muu). Myös Rasinahon ym. Alkuperäisessä otoksessa oli 64 % naisia (n=512) ja 36 % miehiä (n=288). kasvaa (Hirvensalo ym. Nämä henkilöt eivät sisälly 16 vuoden seuruututkimukseen, mutta ovat mukana katotarkasteluissa. Vastausvaihtoehtoina olivat 1 = lähes päivittäin, 2 = 2-3 kertaa viikossa, 3 = kerran viikossa, 4 = 1-2 kertaa kuukaudessa, 5 = harvemmin kuin kerran kuukaudessa, 6 = en harrasta. Tutkimuksen aikaisempiin vaiheisiin (vuodet 1988 ja 1996) liittyvät eettiset asiat käsiteltiin Jyväskylän yliopiston eettisessä toimikunnassa. Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan vuoden 1988 alkutilanteen liikuntaharrastusta seuruun aikana kuolleiden ja tutkimukseen koko 16 vuoden ajan osallistuneiden välillä. TULOKSET Kävelylenkkeily ja kotivoimistelu olivat iäkkäiden tutkittujen yleisimmin harrastamat liikuntamuodot. Tässä artikkelissa raportoidaan nuoremman ikäryhmän eli 19141923 syntyneiden liikuntaharrastukseen liittyviä tuloksia. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja tulkittavilla oli mahdollisuus kieltäytyä tutkimukseen osallistumisesta tai keskeyttää osallistuminen tutkimuksen missä vaiheessa tahansa. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena ja haastattelijoina toimivat Ikivihreät-projektin haastatteluihin koulutetut Jyväskylän yliopiston opiskelijat. Tutkimus esiteltiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin eettiselle toimikunnalle ja siltä saatiin puoltava lausunto tässä raportoitua tutkimusvaihetta varten 12.10.2004. Tutkittaessa lähes päivittäisen kävelylenkkeilyn ja kävelylenkkeilyä harrastamattomien osuutta (ei taulukossa) voitiin LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 • MKIMUSARTIKKELI, l..Jikuntaharrastus läkkaana 51. 1998). Sen sijaan muuhun katoon kuuluvat henkilöt (poismuuttaneetja kieltäytyneet) harrastivat edellisiä ryhmiä enemmän kävelylenkkeilyä vuonna 1988. Koko 16 vuoden seuruun ajan tutkimukseen osallistuneiden miesten ja naisten kävelylenkkeily väheni seuruun aikana, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Alkututkimukseen vuonna 1988 osallistui vuosina 1914-23 syntyneistä tavoitettavissa olleista (n= 783) 81 % (n=635). Vuosina 1996 ja 2004 osa haastatteluista suorittiin sairaaloissa, vanhainkodeissa, palvelutaloissa, tuttavien tai sukulaisten luona sekä puhelinhaastatteluina. Pitkittäistutkimuksissa on mahdollista seurata samoja ihmisiä eri ajankohtina, jolloin erityisesti vanhenemiseen liittyvistä liikuntaharrastuksen muutoksista saadaan tietoa. 2007). Haastattelulomake sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Vuosina 1996 ja 2004 tutkimuksissa käytettiin tätä valmiiksi luokiteltua kysymystä. Tavoitettavissa olleiden ulkopuolelle on rajattu kuolleet, paikkakunnalta muuttaneet ja laitoksissa asuneet. Nämä luokiteltiin harkinnanvaraisesti viiteen osa-alueeseen: (1) ajan puute, (2) ei kiinnosta, ei haluta, laiskuus, (3) huono terveydentila, (4) sosiaalisuuteen liittyvät tekijät ja (5) muu este
Tutkimuksen lopputilanteessa viidesosa miehistä ja neljäsosa naisista ei harrastanut lainkaan kävelyä. Vuonna 1996 esteet olivat samankaltaiset. Vuonna 2004 tärkein este oli oma huono terveydentila. Yleisimmin mainittu este sekä miehillä että naisilla vuonna 2004 oli huono terveydentila, toiseksi yleisin oli kiinnostuksen puute (taulukko 2). 2007) lähes päivittäistä liikuntaa kävelylenkkeilyn muodossa harrasti vain noin puolet 81-90-vuotiaista miehistä ja naisista. Seuruun aikana uinnin, pyöräilyn ja hiihdon harrastus väheni molemmilla sukupuolilla (taulukko 1). TAULUKKO 1. Naisista 68 % ja miehistä 60 % harrasti seuruu n loppuulanteessa vuonna 2004 kotivoimistelua vähintään 2-3 kertaa viikossa. Monet pitivät liikuntaa myös elämäntapana. Neljäsosa naisista ja viidesosa miehistä ei harrastanut lainkaan kävelylenkkeilyä. Seuruun aikana miesten kotivoimistelun harrastus lisääntyi jonkin verran ja naisilla se pysyi samalla tasolla. Sen sijaan miesten osallistuminen ohjattuihin liikuntaryhmiin lisääntyi lähes 30 prosenttiyksikön verran: vuonna 2004 miehistä 39 % harrasti liikuntaa ohjatuissa ryhmissä. Vuonna 2004 16 vuoden seuruun lopputilanteessa terveysliikuntaliikuntasuositusten mukaista (Nelson ym. Miesten liikuntaharrastus oli seuruun loppuulanteessa kaiken kaikkiaan aktiivisempaa kuin naisten harrastus. Taulukossa 3 on esitelty ohjattuun liikuntaan osallistumisen esteet seuruun aikana. Ei lainkaan kävelyä harrastavien osuus lisääntyi 16 vuoden aikana. Vuonna 2004 tutkimukseen osallistuneet miehet harrastivat uintia, pyöräilyä ja hiihtoa alkututkimuksessa, vuonna 1988, useammin kuin seuruun aikana kuolleet. 9,9 11,9 13,6 39,0 <0,001 10,1 8,8 17,6 0,513 Muu liikuntab 8,0 3,7 5,6 7,4 0,717 4,2 8,8 16,7 0,189 Naiset n=388-391C n=92-104c n=92-104c n=92-J04C n=144 n=188 n=59 Kävelya 79,1 82,7 81,7 73,1 0,271 84,7 71,2 89,8 0,002 Kotivoimistelua 60,1 63,1 66,0 68,0 0,822 60,9 58,3 64,4 0,772 llinti'' 19,7 24,0 10,6 6,7 <0,001 22,2 18,1 18,6 0,628 Pyöräilyb 19,8 29,1 12,6 1,0 <0,001 28,0 12,8 22,0 0,003 Hiihtob 8,5 13,6 1,9 0,0 <0,001 13,9 4,3 8,6 0,008 Tanssi. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tässä tutkimuksessa selvitettiin iäkkäiden henkilöiden liikunnan harrastamista ja siinä tapahtuneita muutoksia 16 vuoden seuruun aikana. Vuonna 1988 tärkeimpiä esteitä olivat kiinnostuksen puute ja haluttomuus, huono terveydentila, ei koettu tarvetta osallistua, ajan puute ja halu liikkua yksin. Suurimmaksi liikunnan harrastamisen esteeksi koettiin huono terveydentila. Tärkeimpänä syynä ohjattuun liikuntaan osallistumiseen eri mittauskerroilla oli hyvän terveyden ylläpitäminen. Seuruun aikana sellaisten henkilöiden osuus lisääntyi, joilla oli jokin este harrastaa liikuntaa. b Muut liikuntamuodot vähintään kerran kuukaudessa c eri liikuntamuotojen harrastamiseen vastanneiden n:t vaihtelevat lajeittain todeta, että kävelylenkkeilyä harrasti lähes päivittäin noin puolet sekä miehistä että naisista alkututkimuksessa vuonna 1988. Kaksi kolmasosaa kaikista tutkituista ilmoitti terveyden ylläpitämisen tärkeimmäksi syyksi vuosina 1988 ja 1996 ja kolme neljäsosaa vuonna 2004. Miehistä viidesosa harrasti uintia ja pyöräilyä. Kahdeksan ensimmäisen seuruuvuoden aikana kävelylenkkeily, kotivoimistelu ja ohjattuihin liikuntaryhmiin osallistuminen lisään52 LIIKUNTA & TIEDE 45. 5,4 4,9 4,9 1,9 0,325 7,7 4,3 3,4 0,307 Ohjattu liikuntaryhmä" 13,4 21,4 15,5 14,6 0,239 17,4 10,2 13,8 0,161 Muu liikuntab 1,3 2,2 4,3 0,0 0,135 1,7 2,1 0,5 0,437 a Kävely ja kotivoimistelu vähintään 2-3 kertaa viikossa. Kävelylenkkeilyn lisäksi kotivoimistelu ja ohjatuissa ryhmissä harrastaminen olivat suosittuja liikuntamuotoja. Muina syinä olivat liikunnasta pitäminen, sosiaaliset ja psyykkiset syyt. Kotivoimistelu oli kävelyn jälkeen yleisimmin harrastettu liikuntamuoto sekä miehillä että naisilla. 6/2008, TUTKIMUSARTIKKELI, l..J1kuntaharrastus iakkaanä. Liikuntaharrastuksen jakaumatiedot ja käytetyt tilastolliset testit vuosina 1914--1923 syntyneillä tutkimuksen alkaessa 65-74-vuotiailla jyväskyläläisillä miehillä ja naisilla 16 vuoden seuruututkimuksessa sekä katoryhmien vertailu (%) 16 vuoden seuruu Katotarkastelu 1988 2004 Alkututki1988 1996 2004 Cochranin OsallisKuolleet Muu kato x2-testi, p Liikuntaharrastus mus 1988 O-testi, p tuneet 2004 Miehet n=233-237c n=54-59c n=54-59c n=54-59c n=71 n=148 n=18 Kävelya 77,6 91,6 88,1 81,3 0,047 85,9 71,6 94,5 0,064 Kotivoimistelu" 44,3 48,3 55,1 60,3 0,055 54,9 56,3 44,5 0,248 Uintib 23,6 32,2 27,1 22,0 0,276 26,8 19,6 44,4 0,049 Pyöräilyb 33,3 39,0 33,9 18,6 0,004 41,4 27,4 50,0 0,036 Hiihtob 27,1 48,3 25,9 10,3 <0,001 46,9 15,2 46,2 <0,001 Tanssib 11,0 11,9 13,6 11,9 0,913 11,3 9,5 22,2 0,261 Ohjattu liikuntaryhmä. Oma huono terveydentila ja palvelujen etäisyys olivat tuolloin esteenä aikaisempaa useammalle. Vuonna 2004 osallistuneet naiset harrastivat pyöräilyä, hiihtoa ja ohjatuissa liikuntaryhmissä käymistä useammin kuin seuruun aikana kuolleet
Toisaalta syynä voi olla myös elämänhalu ja sosiaaliset tekijät. Tässä tutkimuksessa muiden liikuntamuotojen kuin kävelyn, kotivoimistelun ja ohjatun liikunnan harrastaminen väheni 16 vuoden seuruun aikana huomattavasti naisten ryhmässä. Kävelyharrastus ja kotivoimistelu ovat olleet yleisimmin harrastettu ja lajeja muissakin Suomessa iäkkäillä henkilöillä tehdyissä tutkimuksissa (Pohjalainen 1993; Sulander ym. Kun vuonna 1996 ryhmiä oli 88, oli määrä vuonna 2004 jo 154 (Erityisliikunnan kalenterit 1996 ja 2004) 1 kääntyvien henkilöiden vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen kunnon on todettu olevan yhteydessä kasvavaan kuolleisuusriskiin lukuisissa tutkimuksissa (Bokovoy & Blair 1994; Landi ym. Seuruun aikana kävelylenkkeilyn harrastus väheni jonkin verran. Tämä ero oli merkitsevä vielä yli 80-vuotiailla. 2004). (2004) mukaan fyysisesti passiivisilla alle kaksi tuntia viikossa liikkuvilla vanhoilla ihmisillä oli suurempi kuolleisuusriski kuin aktiivisilla. Liikkumiskykyisillä miehillä ja naisilla liikuntaharrastuksesta ei ollut vastaavaa hyötyä kuolleisuuden vähenemisessä. Heidän tutkimuksessaan ikääntyvien liikunnassa tapahtui lisääntymistä 68-71 ikävuosien välillä, jonka jälkeen liikkuminen jälleen väheni. 2004). Tämä tulos vastaa aikaisempia tällä ikäryhmällä tehtyjä poikittaistutkimuksia (Sulander ym. Tutkituista 81-90-vuotiaista miehistä 39 % harrasti liikuntaa ohjatuissa ryhmissä vuonna 2004. Kaksi kolmasosaa tämän tutkimuksen iäkkäistä naisista ja miehistä harrasti kotivoimistelua vuonna 2004. lkivihreät-projektiaineiston (Hirvensalo ym. Landin ym. Myös Gauthier ja Smeeding (2003) ovat todenneet liikuntaharrastuksen lisääntyvän 74-vuotiaaksi asti. 6/2008, TUTKIMUSARTIKKEU ,U'kuntaharrastus iäkkäänä 53. Kotivoimistelun suosiota selittänee esimerkiksi se, että muiden liikuntamuotojen ja kävelyharrastuksen vähentyessä koti voimistelua voi edelleen harrastaa tutussa ympäristössä oman kunnon rajoissa LIIKUNTA & TIEDE 45. Tässä tutkimuksessa yleisimmin harrastetut liikuntamuodot olivat kävelylenkkeily ja koti voimistelu. Kävelylle tärkeitä tekijöitä ovat hyvä tasapaino ja riittävä alaraajojen lihasvoima (Sakari-Rantala, 2003, 35). Liikunnan harrastamisen esteet samoilla 19141923 syntyneillä, tutkimuksen alkaessa 65-74-vuotiailla, jyväskyläläisillä miehillä ja naisilla 16 vuoden seuruututkimuksessa, (%, p} 1988 % 1996 % 2004 % miehet, n=53 Ei esteitä 71,7 Ei esteitä 67,9 Ei esteitä 34 Huono Huono Huono terveydentila 18,9 terveydentila 24,5 terveydentila 47,2 Ei kiinnosta, haluta 5,7 Ei kiinnosta, haluta 7,5 Ei kiinnosta, haluta 9,4 Ajan puute 1,9 Ajan puute 0,0 Ajan puute 0,0 Muu 1,9 Muu 0,0 Muu 9,4 Sosiaaliset tekijät 0,0 Sosiaaliset tekijät 0,0 Sosiaaliset tekijät 0,0 naiset n=98 Ei esteitä 41,8 Ei esteitä 39,8 Ei esteitä 17,3 Huono Huono Huono terveydentila 35,7 terveydentila 44,9 terveydentila 65,3 Ei kiinnosta, haluta 14,3 Ei kiinnosta, haluta 2,0 Ei kiinnosta, haluta 3,1 Ajan puute 6,1 Ajan puute 2,0 Ajan puute 0,0 Muu 2,0 Muu 10 Muu 11,2 Sosiaaliset tekijät 0,0 Sosiaaliset tekijät 1,0 Sosiaaliset tekijät 3,1 TAULUKKO 3. 1997). Ohjattuun liikuntaan osallistumisen esteet 1914-23 syntyneillä jyväskyläläisillä miehillä ja naisilla vuosina 1988, 1996 ja 2004 (tärkein este osallistua ohjattuun liikuntaan, %) Ohjattuun liikuntaan 1988 1996 2004 osallistumisen esteet n=212 n=197 n=124 % % % Ei estettä 19,8 26,9 4,0 Ei kiinnosta, haluta 23,6 22,3 20,2 Oma huono terveydentila 9,0 19,3 30,6 Ei tarvitse 8,5 3,0 4,0 Ajan puute 8,2 4,1 2,4 Halu liikkua yksin 7,1 6,1 4,8 Työesteet kotona ja muualla 4,2 4,1 2,4 Palvelut kaukana 2,8 5,6 12,1 Sitoo ajankäyttöä 2,8 1,0 1,6 Psyykkisen alueen tekijät 2,4 2,0 0,8 Sosiaalisen alueen tekijät 1,4 1,0 0,8 Ohjaus huonoa, rankkaa 1,4 0,5 3,2 Muut esteet 7,5 2,5 5,6 Tiedon puute 0,9 1,0 0,8 Ikä, vanhuus 0,0 0,5 6,5 tyivät tai pysyivät ennallaan molemmilla sukupuolilla. Tulos voi selittyä myös Jyväskylän kaupungin erityisliikunnan tarjonnalla. Tulos on samansuuntainen kuin Karpin ja Ollilan (1997) seuruututkimuksessa, jossa 65-80-vuotiaiden liikunnan harrastaminen oli yleistä ja se muuttui vain vähän tarkastellun 15 vuoden aikana. TAULUKKO 2. Sen sijaan miesten harrastus pysyi monipuolisena koti voimistelun ja ohjatuissa liikuntaryhmissä harrastamisen lisääntyessä edelleen. Nämä iäkkäät miehet ovat saattaneet aikaisemmin harrastaa muita urheilullisempia liikuntamuotoja ja jatkoivat nyt liikunnallista aktiivisuutta tämän hetkiseen toimintakykyynsä paremmin sopivammassa muodossa. Liikuntaryhmien määrä on kasvanut viime vuosikymmenen aikana. 2000) kuolleisuusanalyysit osoittivat, että liikuntaharrastus vähensi kuolleisuusriskiä erityisesti niillä tutkituilla, joilla oli liikkumisvaikeuksia. 2004; Lee ym. Kävelyn suosio iäkkäiden henkilöiden keskuudessa perustuu todennäköisesti siinä tavoiteltaviin terveysvaikutuksiin sekä vähäiseen loukkaantumisriskiin. Miesten kotivoimistelun harrastus lisääntyi sekä kahdeksan vuoden että 16 vuoden seuruun aikana. Kävely on ihmisen perusliikkumista ja luonnollinen tapa liikkua ja sitä voi harrastaa monenlaisissa ympäristöissä
Journal of Gerontology, Medical Sciences 59A. Lampinen, P. Yhä useampi ikääntynyt henkilö voi toimintaja liikkumiskyvyn ylläpitämisen avulla säilyttää autonomiansa ja asua kotonaan. Gravina, E.M. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. Liikuntaharrastuksen riittävä i otcuu arnincn edellyttää kuitenkin yhteiskunnan toimia, kuten liikuntaneuvonnan ja ohjattujen liikuntaryhmien tarjoamista. & Hakanpää, L. 2003 Iäkkäiden ihmisten liikuntaJa kuntosaliharjoittelu. Journal of American Geriatric Society 48, 493-498. Teoksessa: A.Hietanen & T.-M.Lyyra (toim.) Iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen Ia edistäminen. 2002 Liikuntaharrastus iäkkäänä. jyvaskylafi/liikunta/ palvelut/ eritvisliikuntakalenten/index.php> 12.10.2006. 2004 Physical actrv.tv and mortality in frail, community-living elderly patients. 1989 A longitudinal study of the physical activrtv of retired people. & Smeeding, T.M. Teoksessa: P Vuolle, R. Teoksessa: S. & Laakso, L. Duncan, P.W. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2003/2, Helsinki, Sosiaalija terveysministeriö, 6377. 1986. Teoksessa: T Rönnemaa & S-L Karppi (toim.) Terveyden ja toimintakyvyn muutokset terveillä 65-vuotiailla miehillä ja naisilla. Sakari-Rantala, R. 2003Toimintakyvyn ylläpitäminen ja sairauksien ehkäisy. et al, 2007 Physical acnvitv and public health in older adults: Recommendation from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Helakorpi, S. Leinonen, R. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö, Teoksessa: A.Hietanen & T.-M.Lyyra (101111 ) Iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Jylhä (toim I Vanhuusikä muutoksessa. Volume 1. Koskinen, L. Onder, G. Medicine and Science in Sports and Exercise 39, 1435-1445. Judge, J.O. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. Helsinki: SosiaaliJa terveysministeriön selvityksiä 2, Helsinki, SosiaaliJa terveysministeriö, 45-61. Landi, F. Paffenbarger, R.S.Jr. Karppi, S-L. Yksilöllä itsellään on aktiivinen rooli sen ylläpitämisessä. Ohjatun liikunnan harrastamisen lisääntyminen tässä tutkimuksessa saattaa kertoa iäkkäiden jyväskyläläisten ymmärtäneen liikunnan merkityksen sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. The American Journal of Geriatnc Cardioloqv 12,33-37 Erityisliikunnan kalenteri 1996 Jyväskylän kaupunki SosiaaliJa terveyspalvelukeskuksen ja Liikuntapalvelukeskuksen 1ulka1suJa. Hyvä elämän laatu myös elämänkaaren lopussa on tärkeä tavoite. Seurantatutkimus 80 vuoden ikään asti. Kohorttitutkimus eläkeikäisten tamperelaisten terveydestä Ja elämäntilanteesta vuosina 1979 Ja 1989. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. 1997 Fyysisen toimintakyvyn muutos Ia suoriutuminen oä.vinärsrstä toimista. Helsinki: Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B6, 10-11 Telama, R. 2000 Mobility ditticulties and physical activity as predictors of mortality and loss of mdependence 111 the community living older population. & Uutela, A. Journal of Aging and Physical Acuv.tv 2, 243-260. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 15-26. Hirvensalo, M. New York: Center for the Study of Aging, 219-224. Erityisesti sairaat ja vähän liikkuvat iäkkäät henkilöt tarvitsevat tukea harrastuksen aloittamiseen ja ylläpitämiseen. Journal of Aging and Phvsical Acivity 6, 157-68. & Äijä, M. Lattanzio, F. Erityisliikunnan kalenteri 2004 Jyväskylän kaupunki SosiaaliJa terveyspalvelukeskuksen Ja Lirkuntapalvelukeskuksen Julkaisuja. 2007). 2003; Landi ym.2004; Petrella 1999), mutta fyysiscl!ä aktiivisuudella tiedetään olevan sairautta hidastava ja toimintakykyä ylläpitävä vaikutus moniin pitkäaikaissairauksiin Sairaus tai ikä eivät saisi olla hikkurniscn esteitä. Rasinaho, M. Ikivihreät-projektin aikana vuodesta 1988 informaatiota liikunnan vaikutuksista lisäu iin sekä koko väestölle että liikuntaa järjestäville organisaatioille. Rejeski, W.J, Blair, S.N. Kauppinen, M. Fyysisen aktiivisuuden merkitys Iyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden edistämisessä ymmärretään. 1999 Exercise for older patients with chroruc disease. 54 UIKUNTA & TIEDE 45, 6:'2008, TUTKIMUSARTIKKELI, L11kuntaharrastus iakkaana. & Heikkinen, E. Huono säätila, vaikeat kulkuyhteydet, liukkaus, loukkaaru urntscn pelko, varu steiden puute ja heikko terveydentila voivat iäkkäällä henkilöllä vähen tää liikunnan harrastusta muualla kuin kotona (Rasinaho ylll. Parkatti, T. Iäkkäillä henkilöillä tulisi olla mahdollisuus yksilöllisiä tarpeitaan vastaaviin, omien liikuntalajimieltymysten mukaisiin turvallisiin terveysliikuntapalveluihin ja arkiliikunnan toteuttamiseen kotiympäristössään. Krooniset sairaudet lisääntyvät ikääntyessä ja saattavat heikentää toimintakykyä (Heikkinen ylll. Scientific and Medical Research. Huovinen, P. Lisäksi tutkimuksessa esiin nousseita miesten ja naisten välisiä eroja tulisi tutkia pe r ust eel lisernmin. Journal of Ag1ng and Physical Activity 1511); 90-102. Iäkkäiden ihmisten terveysliikunnan tutkimustyö tuotteistuksen tukena hanke. Jyväskylä: Studies in Sport, Physical Education and Health. Hirvensalo, M. LÄHTEET Bokovoy, J.L. 2003 Liikunta iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä. 2004 Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2003 ja niiden muutokset 7993-2003. Laakso ltoim.) Näin suomalaiset liikkuvat. Hirvensalo, M. Miesten liikuntaharrastus oli seuru un lopussa kaiken kaikkiaan akt iiviscrnpaa kuin naisten harrastus. 2003 "You aren't going to get better by just sitting around" phvsical acnvitv perceptions, motivations and barriers in adults 75 years of age or older. Cesari, M. Piekkarin ja Hakan pään (2007) tutkimuksessa useampi kuin joka kymmenes 6079-vuotiaista toivoo, että liikuntamahdollisuuksia kehitettäisiin lisäämällä heille sopivaa ohjailua liikuntaa. The Physician and Sportmedicine 27, 15. itselleen sopivaan aikaan, eivätkä yksittäiset tilannetekijät vaikuta voimistelun toteuttamiseen. Gross-national ditterences. Teoksessa M. Vuolle, P. Tulosta saattaa selittää se, että vuonna 2004 elossa olleet miehet ovat todennäköisesti ikäluokkansa terveintä aineista. Teoksessa: P Vuolle, R. 2007 Motives for and barriers to physical activity among older adults with mobility limitation. Rovaniemi, Lapin vliopistopaino. 1997 Physical activity, physical fitness and longevity. Usein sairauden hallinta on motiivi fyysiselle harjoittelulle erityisesti henkilöillä, joilla on liikkumisen rajoitteita (Rasinaho ym 2007). Gauthier, A.H. Jyväskylän kaupungin painatuskeskus. Jyväskylä: Liikunnan Ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Rantanen, T. 1986 Mikä liikunnassa kiinnostaa liikuntamotivaatio. Petrella, R-J. Grossman, M.D. Harris (toim.) Physical activity, aging and sports. Harris & S. 1994 Aging and exercise: A health perspective. Yhteys kuolleisuuteen ja avuntarpeeseen sekä terveydenhuolto liikunnan edistäjänä. Hirvensalo, M. Telama & L. 135187 Pohjolainen, P. & Ollila, S. Lintunen, T. King A.C. Liikunnan tulisi mahdollistaa kayuäytymtse n pysyvää muutosta aktiiviseen suuntaan siten, cuä iäkäs henkilö saisi riittävästi sosiaalista tukea, mahdollisuuden pätevyyden kokemuksiin ja itsenäisiin valintoihin. Hakanpää, P Maranen & Piekkari, J. Hennekens, C.H. 833-837 Lee, I.M. & Heikkinen, E. Heikkinen, E. Näin tuetaan ikääntyvien henkilöiden toimintakykyä ja mahdollisuutta itsenäiseen ja aktiiviseen elämään. 1998 Physical exercrse in old age: An eight-year follow-up study on involvement, motives, and obstacles among persons age 65-84. Tämän tutkimuksen hcräuåmiä jatkotutkimusaiheita ovat aikaisemman liikunnan harrastamisen sekä terveydentilan merkityksen yhteys liikuntaharrastuksen muutoksiin. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 6, 29-35. & Bernabei, R. Research on Aging 25, 247-274. Kannas, S. Sosiaalija terveysturvan katsauksia 23, Turku: Kansaneläkelaitos, 54-76. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 149-175. Liikunta yksilön elämässä ja yhteiskunnassa. Saatavissa: http://www. Aging 9, 2-11 Nelson, M.E. & Rantanen, T. Pohjolainen, P. & Rantanen, T. Telama & L. Hirvensalo, M. Nissinen, A. 1993 Elämäntyyli. Piekkari, J. Jyväskylän yliopisto. Teoksessa: R. & Laukkanen, P. 2003 Time useat older ages. Sulander, T. 2007 Pohjoinen kaupunki kolmasikäläisten elärnisympäristönä. & Stewart, A.L. & Blair, S.N. (to.rn.l Kolmasikäläisten elämää pohjoisissa kaupungeissa. Jälkiteollisessa inforrnaat ioyhteiskunnassa terveys ja toimintakyky nähdään jokapäiväisen elämän ja sosiaalisen osallistumisen resurssina. Telama, R
Ikääntyvien ihmisten liikkumismahdollisuudet ja liikunta-asenteet kuitenkin vaihtelevat. Ikääntyvien itsepuolustuskurssien kehit1ämistä voidaan perustella myös sillä, että erilaiset väkivallanteot ovat yleistyneet viime vuosina Suomessa. 2002). Liikunta & Tiede 45 (6), 55-59. Aineisto koostui havaintopäiväkirjasta ja kurssilaisille tehdyistä kyselyistä saaduista tiedoista.jotka teemoiteltiin seitsemään osa-alueeseen: tasapainoharjoit teluun, kaatumisharjoitteluun, otteista irrottautumiseen, maassa puolustautumiseen, kepin kanssa harjoitteluun, liikesarjojen harjoitteluun ja turvallisuusajatteluun. The questionaire was clividecl into the following themes: balance training, fall exercise, getting loose from a grip, self-defence on the grouncl level, training with a stick, practicing series of movements, ancl safety consicleration. The research materia! was collected during a self-clefence course of 1 J classes in autumn 2005. Näitä ovat esimerkiksi erilliset tasapaino-, voimaja liikkuvuusharjoitukset (Brudnak ym. 2001). Liikuntaharrastuksen todelliset ja koetut esteet ovat yleisesti asenteisiin liittyviä. 2008. Varsinaiseen itsepuolustukseen ja kaatumisharjoitteluun tähtääviä harrastusmuotoja ei ikääntyville ihmisille kuitenkaan ole erikseen tarjolla. Lees ym 2005) kolmeen pääryhmään: loukkaantumisen ja kaatumisen pelkoon, laiskuuteen ja negatiivisiin liikunta-asenteisiin. pehmeämpien tyylien, kuten Taichin harrastamisen terveydellisten vaikutusten selviltämiscen tai kurssin fyysisten vaikutusten mittaamiseen (vrt. The purpose of this action research was, firstly, to find out how suitable self-delence training is for the elderly as a form of exercise, ancl, secondly, to clevelop the coruerus of self-dclence courses together with the elclerly participants. Tutkimusaineisto kerättiin 11 harjoituskerran itsepuolustuskurssilta syksyllä 2005. 2008. 2002). According to the resulis, balance training, safety consicleration ancl practicing series o l movements were the most suitable tbemes Ior tbe elclerly. . Liikunta & Tiede 45 (6), 55-59. Kaatumisharjoittelua pidettiin tärkeänä multa harjoittelua hankaloittivat terveysongelmat. Kaatumisesta johtuvien vammojen ehkäisemiseksi on ikääntyviä ihmisiä ohjeistettu muun muassa käyttämään erilaisia apuvälineitä ja lisäämään alaraajojen maksimaalista voimantuottoa (Mänty ym. Vuonna 2003 joutui noin 41000 yli 55-vuotiasta suomalaista kokemaan eriasteista väkivaltaa tai väkivallalla uhkaamista. 2002). Nämä ovat kuitenkin painottuneet pääasiassa ns. Asiasanat: ll1ääntyvien liikunta, itsepuolustus, 1oimi111a1u1//inius ABSTRACT Soila, J., Pietiläinen, R., Hirvensalo, M. Nämä perinteiset liikuntamuodot auttavat monia harrastajia ylläpitämään terveyttään sekä mahdollistavat myös sosiaalisten kontaktien luomisen harrastamisen yhteydessä. Ikääntyvien ihmisten itsepuolustusharjoittelussa on tärkeää rauhallinen, omaan tahtiin tekeminen ja harjoitusvasiustajan toimintakyvyn huomioiminen. Vajaassa puolessa tapauksista, joissa syntyi fyysisiä vammoja, oli väkivallan tekijä ollut uhrilleen täysin tuntematon ja paikkana oli 17 %:ssa tapauksista katu, tori tai joku muu julkinen ulkona oleva paikka. Lievempi väkivalta tai uhkailu tapahtui noin 30 %:ssa tapauksista kotona tai kodin lähipiirissä. Väkivaltaisilta teoilta ei säästy edes ikääntyneempi väestö. JOHDANTO . The fall exercise was consiclered important but health problems hinclerecl the cxercise. Kaatumisharjoittclu sisältyy luonnollisena osana itsepuolustuslajien harjoitteluun. Väkivallan uhreista noin 8000 oli saanut fyysisen va111man. Muita suosittuja liikuntamuotoja ovat kotivoimistelu, ohjattu ryhmäliikunta, uinti, hiihto ja pyöräily (Hirvensalo 2002, 57). Kerran viikossa järjestetyissä harjoituksissa oli mukana yhteensä 33 iältään 60-87-vuotiasta henkilöä. Kaatumisista aiheutuvia vammoja voidaan yrittää vähentää myös kaatumista harjoi uelernalla. Raportteja aiemmin tehdyistä ikääntyvien itsepuolustusta sisältävistä kurssikokciluista sisällönkuvauksineen ei löydy suomeneikä englanninkielisinä. Toimintatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää itsepuolustusharjoittelun soveltuvuutta ikääntyvien ihmisten liikuntamuodoksi ja kehittää itsepuolustuskurssin sisältöä yhdessä ikääntyvien harrastajien kanssa. Keywords: exercise Jor the elderly, self-defence, aclion researc/1 Ikääntyvien ihmisten yleisin liikuntaharrastus on kävelylenkkeily. Lisäksi harjoittelulla voi olla myönteinen vaikutus kaatumisen pelkoon. Oikein suoritetulla kaauunisharjoiuelulla on onnistuttu vähentämän lonkkaan kohdistuvaa iskun tehoa kymmenillä prosenteilla (Groen ym. Kaatu111isja itsepuolustusharjoitteiden lisäksi tällaiselle kurssille voidaan sisällyttää myös muita toimintakyvyn osa-alueita kehittäviä harjoitteita. Suitability of Self-defence Training for the Elderly. Itsepuolustusja kaatumistekniikoiclcn harjoittelu voi lisätä myös alaraajojen liikkuvuutta, lihasvoimaa ja yleistä vartalonhallintaa (13ruclnak y111. Erilaisten itsepuolustustaitojen ja itsepuolustuslajeissa harjoiteltavan turvalliseen kaatumiseen tähtäävien harjoitteiden oppimiselle olisi kaatumistilastojen valossa kuitenkin tarvetta (Kannus y111 2001 ). Ne!LilKUNTA & TIEDE 45. Altogether there were 33 participants between the ages of 60 ancl 87. Harrastamisen esteet voidaan luokitella (vrt. The research materia! consistecl of the observation cliary ancl of the information collectecl from the participants through questionaire. 13ruclnak ym. Regarcling the self-clefence training Ior the elclerly, it is essential to elo the exercises slowly enough, at oncs own pace, ancl to consicler the skills ancl the capacity of the training opponent. 6,' 2008, TUTKIMUSAATIKKEU lkJantyv1en 1tsep1J01ustus 55. 2007, 18-27). Tulosten mukaan kurssi kokeilun sisällöistä tasapainoharjoittelu, turvallisuusasioiden käsiu ely ja liikesarjojen harjoittelu olivat erityisen soveltuvia aiheita ikääntyville ihmisille. Kaatumisen pelkoon onkin aihetta, ainakin kaatumisista yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten perusteella arvioituna (Kannus ym. Ikääntyville suunnatuista itsepuolustuskursseista on tehty jonkin verran Lutki111uksia. The classes were held once a week. 2007). ITSEPUOLUSTUSHARJOITTELUN SOVELTUVUUS IKÄÄNTYVILLE IHMISILLE JOONAS SOILA, RAUNO PIETILÄINEN, MIRJA HIRVENSALO Yhteyshenkilö: Joonas Soila, Aarikkalankatu 2, 33530Tampere, sähköposti: joonas.soila@koulut.tampere.fi TIIVISTELMÄ Soila, J., Pietiläinen, R., Hirvensalo, M. ltsepuolustusharjoittelun soveltuvuus ikääntyville ihmisille. Naisten osuus uhatuista ja väkivaltaa kokeneista oli 63 %
Kurssin sisällöksi suunniteltiin itsepuolustusharjoitteita, kaatumisharjoittelua sekä toimintakykyä ylläpitävää lihaskunto, -iasapainoja liikkuvuusharjoittelua. TUTKIMUSAINEISTO JA -TULOKSET Tutkimusaineisto kerättiin Jyväskylän monitoimitalon judosalissa 21.9.2005-30.11.2005 pidetyllä itsepuolustuskurssilla keskiviikkoisin kello 10.00-11.30. Keskimäärin jokaisessa harjoituksessa oli 26 osallistujaa. Tässä artikkelissa esitetyn tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää itsepuolustusharjoittelun soveltuvuutta ikääntyneiden liikuntamuotona ja kehittää ikääntyville henkilöille soveltuva liikuntakurssi. Tuloksia demonstroitiin ja esiteltiin myös kansallisilla Erityisliikunnan päivillä Jyväskylässä 2007. Tässä tutkimuksessa tehdyssä interventiossa tutkija osallistui toimintaan aktivoiden tutkittavien harjoittelua ja pyrki yhdessä kahden apuohjaajan ja kurssilaisten kanssa muokkaamaan sisältöjä kohderyhmän tarpeita vastaavaksi. n Tavoite kurssille tullessa kunnon ylläpito kunnon kohottaminen painon hallinta lihasvoiman ylläpito nivelten liikkuvuuden ylläpitäminen 15 6 4 4 4 Liikuntaharrastus kävely 18 voimistelu/kotijumppa 17 pyöräily 17 sauva kävely 9 uinti/vesijuoksu 8 kuntosali 8 hiihto 6 hyötyliikunta 6 Arvio omasta kunnosta erinomainen 3 hyvä 8 keskinkertainen 17 välttävä 4 heikko Kuinka usein harjoittelet päivittäin 15 3 kertaa viikossa tai useammin 4 2 kertaa viikossa 6 epäsäännöllisesti 7 Yleisimmät terveydelliset ongelmat oireet nivelissä 14 selkäsäryt 13 korkea verenpaine 8 korkea veren kolesteroli 6 lihavuus 5 Onko lääkäri suositellut liikunnan lisäämistä kyllä 4 ei ole keskustellut asiasta 15 56 LJIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008, TUTKIMUSARTIKKEU, Ikääntyvien 1tse pu ciustus. Tut k i muskurssin harjoituksiin osallistui enimmillään 30 henkilöä ja vähimmillään 22. Tutkijan moniroolisuus tutkimusprosessissa on toimintatutkimukselle tyypillistä (Heikkinen & Jyrkämä 1999, 40). Yli 75-vuot.iailla miehillä ei enää ollut minkäänlaisia väkivallan kokemuksia, kun taas yli 75-vuotiaat, erityisesti maaseudulla asuvat naiset olivat kokeneet fyysistä väkivaltaa (Tuominen 2005, 30, 31). Vuonna 2003 oli suurissa kaupungeissa asuviin 65-74-vuotiaisiin kohdistunut väkivalta yleisempää verrattuna samanikäisiin maaseudulla asuviin. Heidän keski-ikänsä oli 69, iän vaihdellessa 60:stä 87:ään. Havaintopäiväkirjaan kirjau iin tuntien jälkeen mitkä harjoitteet soveltuivat harjoittelijoille, mitkä tutkijan mielestä edellyttivät muokkausta, mitä muokkauksia harjoitteisiin tuli tehdä ja minkälaisia kipuja osallistujat kertoivat edellisten harjoituksien jälkeen havainneensa. Tulosten (kurssi mallin) siirrettävyydestä kertoo se, että Jyväskylän kaupungin liikuntapalvelukeskus järjesti itsepuolustuskurssin myös seuraavana keväänä. Kurssi oli kirjoittajan liikuntapedagogiikan pro gradututkimus ja se toteutettiin yhteistyössä Jyväskylän kaupungin liikuruakeskukscn kanssa. Kyselyssä haluttiin selvittää kurssin osallistujien mielipiteitä kurssin sisällön soveltuvuudesta ikääntyvien ihmisten liikuntamuodoksi. Loppukyselyn avoimien kysymysten vastauksien analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Carr & Kemmis 1986, 165-166). Näiden lisäksi lomakkeessa haettiin tietoa viisiportaisella Likert-asteikolla. Osallistujista (n = 33) naisia oli 25 ja miehiä 8. Lomakkeen lopussa vastaaja saattoi vielä perustella näkemyksiään. jäsosalle naisista oli väkivallan kokemuksia kotona sisätiloissa (Piispa & Heiskanen 2005). TAULUKKO 1. Tutkija toimi tutkimuksessa useassa eri roolissa, ollen kurssin suunnittelija, pääohjaaja, havainnoitsija ja arvioija. Asteikon numero l tarkoitti, ettei tehty asia sovellu lainkaan ja numero 5 tarkoitti, että kysytty asia soveltuu hyvin ikääntyneiden harjoittelumuodoksi. Tutkimuksen luotettavuutta testattiin antamalla viiden kurssille osallistuneen henkilön lukea tulokset. Näillä kurssilaisilla ei ollut huomauttamista tutkijan tulkintoihin. Kyselyn seitsemän eri osa-aluetta muodostuivat kurssin pääsisällöistä, jotka myös tutkijan havairuopäiväkirjassa nousivat teemoittelun avulla esiin. Ainoana poissulkukriteerinä oli, että osallistuja pystyi itsenäisesti kävelemään portaita ylös ja alas. Tutkimuksen kohderyhmällä oli toimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti keskeinen rooli prosessin kehittämisessä esim. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, jonka tuloksena pyrittiin luomaan ikääntyville harrastajille soveltuva kurssimalli. Tässä artikkelissa esitellään kurssista saadut kokemukset ja kuvataan kurssin toteutuksena syntynyt kahdeksan kerran sisältökokonaisuus. Loppukyselyn kysymykset olivat pääasiassa avoimia kysymyksiä. Kurssin aikana tehdyistä havainnoista tutkija kirjoitti havaintopäiväkirjaa, jota analysoitiin teemoittelun avulla. Osallistujien liikuntaharrastus, koettu kunto ja terveys. Terveyskyselystä saatuja tietoja käytettiin kurssin sisältöä suunniteltaessa. Tutkimusaineiston muodostavat 11 harjoituskerran aikana kerätyt terveyskyselyn tiedot, tutkijan havaintopäiväkirja ja loppukyselyistä saadut tiedot. Kirjallisesti täytetyissä terveyskyselyissä selvitettiin muun muassa osallistujien harrastaman liikunnan määrää, omaa arviota kunnosta, terveydellisiä ongelmia ja lääkitystä. kurssin osallistujilta tulleen reflekroivan palautteen muodossa (vrt. TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena,jossa kokeiltiin itsepuolustuskurssin sisällön soveltuvuutta ikääntyville harrastajille. Nämä olivat tasapainoharjoittelu, turvallisuusajattelun harjoittelu, lii kesarjojen harjoittelu, eri otteista irtautumiset, kaatumisharjoittelu, maassa puolustautuminen ja kepin kanssa harjoittelu. Tämä näkyi käytännössä esimerkiksi harjoiteltaviksi valittujen tehtävien valinnoissa ja niiden toteutustapojen muokkaamisessa, kuten kipuja aiheuttavien harjoitteiden pehmentämisessä. Tutkimuksen osallistujat valittiin ilmoiuautumisjärjestyksessä lehti-ilmoitukseen vastanneista (N=210) vapaaehtoisista, ikääntyvistä henkilöistä
Tutkimuksen alussa tehdyn kyselyn mukaan osallistujien kurssille asettamat tavoitteet liittyivät kunnon ylläpitämiseen tai kunnon kohottamiseen (taulukko 1). Hyviä liikkeitä myös jatkossa kotona harjoittelua varten .. Tätä aihetta työstettiin keskusteluissa useita kertoja. Ranneotteista irrottautumisten haiuapuolina olivat muutamat mustelmat. "Epätasaisuus parin lrnnssa aiheutti ehhä liilrna varovaisuutta" (13) Kuristuksista vapautumista harjoiteltiin myös maassa siten, että hyökkääjä istui puolustajan päällä. Moni valittikin seuraavalla kerralla kipeytyneitä kylkiään. Turvallisuusajattelun harjoittelu sopi melkein kaikkien mielestä hyvin kurssille (soveltuvuuskyselyn luku 4,6). Liikkumisessa pyrittiin oikeisiin liikesuuntiin ja oikeiden raajojen käyttöön oikea-aikaisesti. 6/2008. Kurssin edetessä muokattiin tunnin alun sisältöä siten, että pari auttoi vaativammissa tasapainoliikkeitä tukemalla. Myös painon hallinta, lihasvoiman kehittäminen ja nivelten liikkuvuuden ylläpitäminen olivat yleisiä tavoitteita. He toivoivat käsiteltävän erityisesti väkivaltaulanteiden ennaltaehkäisyä ja välttämistä. Suurin osa vastaajista ilmoitti useamman kuin yhden sairauden. Liikesarjoista pidettiin niiden kokonaisvaltaisuuden ja monipuolisuuden vuoksi sekä siksi, että niistä pystyi muokkaamaan voimistelusarjan. Hyväksi kuntonsa arvioi kahdeksan ja erinomaiseksi kolme. Tärähdyksiä ja tömähdyksiä voi vähentää käyttämällä apuvälineinä pehmeitä mattoja, lisäämällä kaatumisharjoittelua ja muistut tarnalla sekä keskivartalon lihasten käytön että parin huomioimisen tärkeydestä. Seitsemän kyselyssä esiintynyttä osa-aluetta kuvataan kuviossa 1. Kurssilaiset harjoiuelivat irrottautumista ranneoueista, rinnusoueista ja kuristusotteista. Kolme yli 70-vuotiasta kurssilaista ilmaisi mielipiteensä kaatu misharjoittelusta seuraavasti: "En pitänyt haatumisharjoittelusta, hosha lonlrnn keinonivelen vuoksi sitä varoi.lava." (1) "Meidän ikäisille hyvää treeniä." (l 9) "Osa kaatumisharjoittelusta oli vaikeita suorittaa, ehkä jännitti." (23) Kaatumisharjoittelua käytiin kurssin aikana läpi moneen kertaan. Ranneotteista vapautumista harjoiteltiin "vääntämällä" oma, levymäinen käsi irti kiinnipitävän käden peukalon suuntaan. Yleisimmät liikuntalajit olivat kävely, voimistelu, koujumppa ja pyöräily. Kurssin edetessä nostettiin esiin myös ajankohtaisia tiedotusvälineissä käsiteltyjä aiheita kuten omaisten ja hoitajien uhkaavaa käytöstä. Arviot omasta kunnosta keskittyivät keskinkertaiseen kuntoarvioon (17 vastaajaa). Yleisiä sairauksia olivat korkea verenpaine, korkea veren kolesteroli ja lihavuus. Edestäpäin kuristuksista ja edestäpäin rinnuksista kiinnipitävistä otteista irrottautumista harjoiteltiin liikkeellä, joka näyttää taaksepäin tehtävältä kuularuyonnöltä. Kurssilla harjoiteltiin esimerkiksi iskuja ja torjuntoja sisältävää 9-osaista harjoitusliikesarjaa. KaatumisharjoiLtelun tarkoituksena oli kehittää kurssilaisten tasapainoa sekä jalkojen ja keskivartalon lihaksistoa ja opettaa kaatumaan LIIKUNTA & TIEDE 45. Tulokset Kurssin sisällön soveltuvuutta ikääntyvien henkilöille kuvasi luku 4,2, kun maksimi oli 5. Tähän saatiin muutos, kun painotettiin parin huomioimista ja malttia. Kurssilaiset eivät osallistuneet näyttelemiseen mutta keskustelivat aktiivisesti turvallisuusasioista. Kurssilaisille oli melko vaikeaa yhdistää käsien ja jalkojen liikkeet. Omaan turvallisuuteen liittyvistä asioista puhuminen koettiin tärkeäksi asiaksi. Kurssilaiset pitivät selkeistä esimerkeistä ja pienistä esityksistä asioiden havainnollistamiseksi. Vain neljä piti kuntoaan välttävänä eikä kukaan arvioinut kuntoaan heikoksi. Terveydellisistä ongelmista kysyttäessä ilmeni, että yleisimmin tutkimuksen osallistujilla oli oireita nivelissä ja selässä. Ensin harjoiteltiin käsien käyttöä, ja kurssin edetessä irrouautumiseen lisättiin jalkojen ja vartalon käyttö. "Soveltuu erittäin hyvin ja oli hyvä muistuttaa meitä ennaltaehhäisevästähin puolesta." (7) ltsepuolustusliikkeiden harjoittelu Varsinainen itsepuolustusharjoittelu jaeltiin olleista irrottautumisiin, itsensä suojaamiseen maassa ja kepin kanssa sekä liikesarjoihin. ltsepuolustusharjoittelu eteni helpoista tekniikoista vaikeampiin, kuitenkin siten, että perusliikkeet pyrittiin opettelemaan huolellisesti. Osallistujat antoivat sen soveltuvuutta kuvaavaksi lukemaksi 4,7. Muita lajeja olivat esimerkiksi sauvakävely, uinti tai vesijuoksu, kuntosali, hiihto ja hyötyliikunta. ja tekstissä vastaajien arvioimassa soveltuvuusjärjestyksessä. Liikkeitä harjoiteltiin näyttöjä seuraamalla ja matkimalla. Tuloksia tarkastellaan myös tutkijan havaintopäiväkirjan ja kurssilaisten avointen vastausten perusteella. Kurssilaiset kertoivat, että tasapainoliikkeitä oli helppo tehdä myös kotona. Osa harjoitelravista asioista tuntui sopivan paremmin toisille ja osa taas toisille osallistujille. Turvallisuusajattelua pyrittiin kehittämään tiedon avulla tai demonstroimalla pikkunäytelmanä. "Erittäin tarpeellinen. Kaatumisharjoiuelun soveltuvuutta kuvaava luku oli 4,0. Liikesarjojen harjoittelu koettiin myös muistia vaativaksi toiminnaksi. Kurssilaisten mielipiteisiin kaatumisharjoittelun soveltuvuudesta vaikutti vastaajien terveydentila ja luottamus pariin. Osa osallistujista olisi toivonut vauhdikkaampaa lämmittelyä. Pienillä liikkeillä suuri teho." (/4) "Ot.teista irtautuminen on tärkeätä oppia, kunpa vain muistaisi lwmman käden suuntaan." (I) Kurssilaiset halusivat oppia takaa tulevista otteista irrottautumisia, joita ovat muun muassa kuristukset, vatsan kohdalta käsien alta nostaminen ja käsien päältä kiinni ottaen nostaminen. Kukaan kurssilla mukana olleista ei ilmoittanut tavoitteekseen itsepuolustustaitojen oppimista. Tämä osa-alue tuli yleisimmin esiin, kun loppukyselyssä tiedusteltiin kurssilta mieleen jääneitä asioita. Ranneotteista irrottautumista harjoiteltiin taistojen lisäämiseksi myös alkuverryttelyjen yhteydessä. Koska monet takaa tulevista otteista irrottauturniset vaativat jonkinlaisen hyökkääjään suunnatun iskun, nousi suurimmaksi ongelmaksi harjoitustilanteen vaatima hyökkääjän todellista tilannetta hellernpi käsittely ja sen aiheuttamat epäonnistumisen tunteet. Alkulämmittelyn yhteydessä toteutettu tasapainoharjoittelu koettiin kurssin sisällöstä parhaiten ikääntyville ihmisille soveltuvaksi liikuntamuodoksi. Liikesarjojen harjoittelu koettiin ikääntyville soveltuvaksi liikuntamuodoksi (soveltuvuutta kuvaava luku oli 4,3). Harjoittelun haittapuoli oli päällä olevan henkilön saamat tärähdykset , kun hän putosi puolustajan päältä. "Aivan uutta ja mielenkiintoista. Monet kurssilaiset pitivät myös erilaisista parin kanssa tehtävistä tasapainoharjoiueista, kuten toisen vetämisestä, työntämisestä ja toisen työnnön väistämisestä. Hyökkääjän päältä siirtämiseen käytettiin oikea-aikaista lantion nostoa. "Voi muunnella kotona ja tehdä." (2) "Sopivassa määrin verryttelyä ja lämmittelyä." (21) "Liihesarjat olivat myös hyvää aivojumppaa." (16) Otteista irtautumisien soveltuvuutta kuvasi luku 4,2. TUTKIMUSARTIKKELI ,lkaäntyvien itsepuolustus 57. Moni ilmoitti harrastavansa useampaa kuin yhtä liikuntalajia. Kurssilaisista 15 kertoi harrastavansa liikuntaa päivittäin. Alkulämmittely sisälsi erilaisia tasapainon kehittämiseen tähtääviä kävelyosuuksia ja juoksu ja vaihtelevilla nopeuksilla sekä suunnanvaihtoja, parin väistämisiä ja pysähdyksiä. Monille selkäongelmaisille tuntui sopivan parhaiten suoraan taakse tehtävät kaatumiset. " (11) "Tärkeää pitää yllä tasapainonhallintaa, lisää tätä lajia!" (19) Vaikka suurin osa kommenteista oli positiivisia, sai iasapainoharjoittelun toteutus osakseen myös kritiikkiä. Erilaisista otteista vapautumiseen tähtäävien tekniikoiden harjoittelu yllätti monet tehokkuudellaan ja harjoittelun koettiin vaativan hyvää muistia
Turvattomuuden tunne ja halu 58 LIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2()'.)8, TUTKIMUSARTIKKELI, lkaantyvieo nsepuousvs. Maassa puolustautumisen harjoittelun soveltuvuutta kuvaava luku oli 3,8. Itsensä suojaaminen maassa sujui hyvin. Suurimmalle osalle oli hankalinta laskeutua tarpeeksi alas kyykkyyn, ennen maahan laskeutumista. Kaatumisharjoillelua pidettiin tärkeänä, mutta sen harjoittelua vaikeuttivat esimerkiksi selkävaivat. Liikesarjan harjoittelun tärkeyttä on syytä korostaa, koska monet kurssilaiset kertoivat harjoitelleensa niitä myös itsenäisesti kotona. Myös liikesarjojen harjoittelulla on tutkimusten mukaan mahdollista kehittää ikääntyvien tasapainoa ja ehkäistä kaatumisia (Vuokelatos ym. siten, että kaatuminen ei aiheuttaisi mustelmia ja vammoja. 2007). Kurssin toteuttaminen edellyttänee kuitenkin jonkin verran iisepuolustuslajeihin perehtymistä. Keinoja on." (3) "Vaikea sanoa onnistuuko tositilanteessa, mulla jäi lwitenhin mieleen miten pitäisi toimia" (16) Kepin kanssa tapahtuva harjoittelu ja itsensä suojaaminen keppiä vastaan tai kepin avulla sai soveltuvuutta kuvaavaksi luvuksi 3,7. 2007). Harjoittelu aloitettiin selällä keinumisesta ja eteni osallistujien vaivoista ja uskalluksesta riippuen yksin tehtäväksi sivulle kaatumiseksi. Kepin kanssa tapahtuvalta hyökkäykseltä suojautumista harjoiteltiin väistämällä "sisään" eli astumalla askel etuviistoon lähelle keppiä piteleviä käsiä. He myös onnistuivat hyvin siirtämään harjoitellut asiat käytännönläheisiin tilanteisiin. Rauhallinen, omaan tahtiin tekeminen ja oman kehon kuunteleminen harjoiiellessa ovat piirteitä, joita myös Sakari-Rantalan (2004) kokoamassa tutktrnuskatsauksessa pidetään tärkeinä ikääntyneiden ihmisten liikunnan periaatteina. "Pelkäsin vähän sitä keppiä, en l.iedä pystyisi11l1ö paljoa puolustautumaan muuten liuin 1.öl1l1äämällä rintaan." (J 6) "Kuivahurjoittelu ei aivan vastaa todellisuutta." (20) Suositus itsepuolustuskurssin sisällöksi Kurssikokeilusta esiin nousseiden havaintojen perusteella muokattiin kurssikokeilussa toteutetuista tuntisisällöistä kahdeksan harjoituskerran kokonaisuus ikääntyvien itsepuolustuskurssin malliksi (taulukko 2). Kuitenkin myös muut itsepuolustuksen osa-alueet kuten irrottautuminen, liikesarjojen harjoittelu ja iurvallisuusharjoittelu kiinnostivat kurssin osanottajia. Jokaisen harjoituskerran kestoksi suositellaan 90 rninuutua , joka voisi sisältää myös tuntien alussa ja lopussa käytävät keskustelut. Kurssia suunniteltaessa oteu iin huomioon osallistujien tavoitteet ja harjoiteltaessa osallistujat valitsivat itse sopivan harjoitusintensiteetin tai itselleen sopivan harjoitusmuodon. Yhtä hyökkääjää vastaan harjoiteltaessa puolustautujat unohtivat ajoittain liikkumisen merkityksen ja keskivartalon lihasten käytön. Ongelma pyrittiin ratkaisemaan antamalla paljon erilaisia vaihtoehtoja alas menoon, kuten pehmeälle korokkeelle tehtävät, parin yhdellä tai kahdella kädellä avustamat ja itsekseen tehtävät kaatumisharjoittelut. Liikesarjan voi rakentaa eri itsepuolustuslajeista kuten karatesta, taekwondosta ja taijista, kunkin opettajan oman osaamisen mukaan. Pareittain tehtävässä itsepuolustusharjoit telussa huomioitiin myös harjoitusvastustajan tarpeet. Kurssin sisällöksi valittiin monissa itsepuolustuslajeissa opetettavia itsepuolustukseen tähtääviä perusasioita, joita sitten sovellettiin tarpeen mukaan. Kun näihin asioihin puututtiin, saatiin turvallisuuteen liittyvät ongelmat poistettua. Kun näihin asioihin kiinnitettiin huomiota, tuli harjoittelusta turvallista. Myös kepin kanssa tehtyä harjoittelua pohdittiin vastauksissa pääasiassa tosiularuetstin siirrettävyyden kannalta. Osallistujien arvioima itsepuolustusharjoittelun soveltuvuus ikääntyvien liikuntamuodoksi (1 = ei ollenkaan, 2 =jonkinverran, 3 = ei osaa sanoa, 4 = melko hyvin, 5 = hyvin) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tulosten mukaan parhaiten ikääntyvien liikuntaan soveltuva kurssin osa-alue oli tasapainoharjoittelu, jossa tehtiin muun muassa erilaisia kävelyjä ja suunnanmuutoksia tai vastustajaa vedettiin tai väistettiin. Harjoittelussa edetään siirtyen helpoista liikkeistä vaikeampiin kertausta unohtamatta. Seisten tehtävä harjoittelu ei vaatinut onnistuakseen monimutkaisten liikkeiden taitamista tai hyvää kuntoa, mutta kurssilaiset kokivat liikkeet hieman pelottavina. Kurssilaiset joutuivat sekä miettimään että kokeilemaan liikkumisen merkitystä itsensä suojaamisessa. Vaikka kurssin osallistujat olivat ilmoittautuneet itsepuolustuskurssille, heidän tavoitteena oli ensisijaisesti kunnon ylläpitäminen tai kohottaminen ja alkukyselyssä ei kukaan ilmoittanut ravoitteekseen itsepuolustustaiiojen oppimista. Kaatumisharjoittelun toteutuksessa tärkeimmiksi asioiksi nousivat hitaasti tekeminen, huomion kiinnittäminen keskivartalon lihaksiston huolelliseen käy u öön , pään ylhäällä pitäminen ja pariin luottaminen. Harjoitellessaan monet puolusiautujat kuvittelivat ja esittivät olevansa sauvakävelylenkillä. Turvallisesti ja tehokkaasti toteutettu kaatumisharjoittelu olisikin tärkeää ikääntyvien ihmisten toimintakyvylle (Groen ym. 5 -.---------------, 4 3 2 1 D Tasapainoharjoittelu D Turvallisuusajattelu D Liikesarjojen harjoittelu D Otteista irtautuminen . Nämä harjoitteet vaikuttivat motivoivan kurssilaisia. Kepin kanssa harjoittelu KUVIO 1. Kun hyökkääjä yritti lyödä puolustautujaa kepillä, sisäistivät monet hyvin oman liikkeen merkityksen itsensä suojaamisen apuvälineenä. He pohtivat vastauksissaan näiden harjoitteiden siirrettävyyttä tositilanteisiin: "Hyviä harjoituksia! Maahan ei todellalwan pidä jäädä passiivisena malrnamaan. Harjoituksissa painotettiin maassa tapahtuvaa liikkumista ja herkimpien ruumiinosien suojaamista. Kurssilaiset pitivät aihetta tarpeellisena ja harjoituksia hyvinä, mutta harjoittelu tuntui monelle hankalalta selän tai lonkan ongelmien vuoksi. Suurimmat ongelmat harjoittelussa syntyivät joko osallistujien kovasta yrittämisestä tai liiallisesta voimankäytöstä liikkeitä suoritettaessa. Suurin ongelma kaatumisen harjoiu.elussa olikin jokaiselle sopivan, mutta riittävän kannustavan ja vaativan harjoituksen valitseminen. Osallistujien mielestä kurssilla läpikäytyjä harjoitteita voi liittää myös kotivoimisteluun, joka onkin yksi suosituimmista ikääntyvien ihmisten liikuntamuodoista (Hirvensalo 2002). Kaatumisharjoittelu . Maassa puolustaututuminen
& Rissel, C. 2005. Monissa kunnissa voi harrastaa monipuolisesti voimistelua, tanssia, lentopalloa, kuntosaliharjoittelua jne. Luotcuavuuua tai siirrettävyyttä ei tässä tutkimuksessa voitu lisätä vertaamalla tuloksia aiempiin tutkimuksiin, koska vastaavia raportteja ei ole aikaisemmin tehty. Liikunnan ja kansanterveyden [ulkaisuja 161. Groen, B., Weerdesteyn, V. & Heiskanen, M. of benefit to senior citizens. Randomized, Controlled Trial of Tai Chi for the Prevention of Falls The Central Sydney Tai Chi Trial. & Newman, P. Kakkori, (toim I Siinä tutkija missä tekijä. Journal of Aging and Physical Activitv 13, 23-33. Itsepuolustustaitoja opettavat seurat voisivat myös tarjota ikääntyville suunnattuja kursseja. R. London: Farmer press. Kaatumistaidon harjaantuminen, otteista vapauKerrataan eri otteista vapautumisten pääperiaatteet, mahdollisimman itsenäistä kaatumisharjoittuminen, liikesarjan oppiminen telua taakse ja sivuille (patjat apuna), vapaasti tehtävää eri otteista vapautumisten harjoittelua pareittain, liikesarjan harjoittelua 8. Vaikka kurssikokeilu sai jatkoa, ei jatkokurssi suoraan kerro tuloksen siirrettävyydestä tai toistettavuudesta. 2002. Väkivaltakokemukset kaupungissa ja maalla. 2007. ltsepuolustusharjoittelua sisältäviä kursseja ei ole tietojemme mukaan taijin harjoittelua lukuun ottamatta kuntien ikääntyvien liikunnan tarjonnassa tällä hetkellä. Journal of Biomechanics 40 121. Ikääntyneiden kuntosaliharjoittelu. Helsinki: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 216. Kaatumistaidon harjaantuminen, takaa tulevista Väkivaltatilanteista ilmoittaminen, kaatumisharjoittelua pareittain kummallekin sivulle, takaa tuleotteista vapautuminen, liikesarjan oppiminen vista otteista (käsien alta ja käsien päältä) vapautumisia, liikesarjan kehittelyä 5. Medical Hypotheses 59 (41. Opas kaatumisten ja murtumien ehkäisyyn. & Van Hecke, F. Lees, F., Clark, P., Nigg, C. & Jyrkämä, J. Carr, W. Heikkinen, L.T. & Järvinen, M. Seurojen ohjaajat voisivat kehittää opetustaan siten, että vanhempien harrastajien mahdolliset rajoitteet ja tarpeet otettaisiin huomioon. M. Tutkimuksessa syntynyt itsepuolustuskurssin malli voisi olla ikääntyvien liikunnan monipuolistajana kuntien ja seurojen liikuntaohjelrnissa. Tutkimuksessa saatiin samankaltaisia tuloksia sekä havaintopäiväkirjasta ja loppukyselyistä että tulokset lukeneilta kurssin osallistujilta (member checking -menetelmä). Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Tasapainoja kaatumisharjoittelu kuten myös itsepuolustustekniikat kehittävät monipuolisesti ikääntyvien harrastajien toimintakykyä ja poistavat mahdollisesti myös kaatumisen ja väkivallan pelkoa. Helsinki Edita Prima Oy. & Duysens, J. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. 1986. Kaatumistaidon harjaantuminen, maassa suoMahdollisimman itsenäistä kaatumisharjoittelua, maassa suojautumisen pääkohtien kertaus, jautuminen, maassa tapahtuvasta kuristuksesta maassa tapahtuvista kuristuksista vapautuminen (lantion päällä istuen, jalkojen välistä) vapautuminen, kurssin kokemusten arviointi oppia itsepuolustusta saattoi olla kuitenkin taustamotiivina monelle yksinään asuvalle kurssilaiselle. & Kemmis, S. Suomalaisten tapaturmat muuttuvat rajusti-2000-luvun tapaturrnantorjunta suurien haasteiden edessä. Heikkinen. 2005. Teoksessa R. & Lounamaa, A. 2004. LÄHTEET Brudnak, M.A., Dundero, D. Tämän tutkimuksen luotettavuutta pyrittiin lisäämään käyuarnällä tiedon keräämisessä useampaa kuin yhtä tutkimusmenetelmää. Kepin kanssa harjoittelu, otteista vapautuminen Mietitään etäisyyksien ja liikkeen merkitystä osumiin, torjunta keppiä vastaan, hyökkäyksen pysäyttäminen kepin avulla 6. knowledge and action research. 2001. 1999. Voukelatos, A., Cumming, R.G., Lord, S.R. TaeKwon-Do. Journal of the American Geriatrics Society 55, 1185-1191. Tuloksia 1980-2003 kansallisista uhrihaastattelututkimuksista. 2005. Kaatumistaidon harjaantuminen, etu potkun ja Väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisy (oma toiminta uhkaavassa tilanteessa), kaatumisharjoittelua liikesarjan oppiminen pareittain, etupotkun harjoittelua pareittain, takaa tulevasta kuristuksesta vapautuminen, liikesarjan harjoittelua 4. Toimintatutkimuksen tulosta ei yleensäkään ole tarkoitus siirtää sellaisenaan uuteen ympäristöön, vaan tärkeämpää on uuden tiedon tai osaamisen kehit tyminen (Heikkinen & Jyrkämä 1999). Ikääntyvien harrastajien tulisi kiinnittää huomiota oman kehon tuntemusten kuunteluun ja harjoitteiden omaan tahtiin tekemiseen. Hirvensalo, M. Martial arts fall techniques decrease the impact forces at the hip during sideways falling. Sakari-Rantala, R. 2002. 485-491. Are the "hard" martial arts. Perusteita ja käytännön ohjeita. Harjoituskertojen yleistavoitteet Harjoituksen pääsisältö 1. LIIKUNTA & TIEDE 45 · 6/2008, TUTKIMUSARTIKKELI, lkaänlyvien itsepuolustus 59. & P Honkatukia Suomalaiset väkivallan uhreina. Mitä on toimintatutkimus7 Teoksessa H. Kuitenkin esimerkiksi tähän tutkimukseen ilmoittautuneiden suuri määrä kertoo ikääntyvien ihmisten kiinnostuksesta itsepuolustusharjoitteluun. Kannus, P., Niemi, S., Parkkari, J., Palvanen, M., Vuori, 1. Piispa, M. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kaatumistaidon harjaantuminen, otteista vapauVäkivaltatilanteiden ennaltaehkäisy (oma valppaus, missä ja miten kulkea), kaatumiskeinu ylemtuminen pää taakse ja sivuille, yhden käden ranneotteista ja rinnuksista kiinnipitämisestä vapautuminen 3. TAULUKKO 2. Kaatumistaidon harjaantuminen, maassa suoMietitään liikkeen merkitystä maassa suojautumisessa, parin kanssa taakse ja sivuille tehtävää jautuminen, liikesarjan oppiminen kaatumisen harjoittelua mahdollisimman vähällä avustuksella esim. Tässä suhteessa tutkimus täytti onnistuneen toimintatutkimuksen kriteerit. patjoille, maassa suojautuminen yhtä ja useampaa päälle karkaajaa vastaan, liikesarjan kehittelyä 7. Education. Jyväskylä: Atena. Tulokset vahvistavat kuitenkin yleistä näkemystä siitä, että ikääntyvät pystyvät harjoittelemaan samoja asioita kuin nuoremmatkin, kunhan harjoittelua vaan eriytetään riittävästi. 2007. Duodecim 117 (11), 1186-7. Barries to Exercise Behavior Among Older Adults: A Focus-Group Study. Mänty, M., Sihvonen, S., Hulkko, T. Suositus ikääntyvien itsepuolustuskurssin etenemisjärjestykseksi. Tuominen, M. Siren. Väitöskirja. Iäkkäiden henkilöiden kaatumistapaturmat. Johdatus itsepuolustuskurssiin, turvallisen kaaPelisäännöistä sopiminen, tietoa väkivaltatilastoista, kaatumiskeinu maassa taakse ja sivuille, tumisen oppiminen, ranneja kuristusotteista vapautumiset ranneotteista ja kahden käden kuristusotteista vapautuminen 2. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 29/2007. 2007. Tämän tutkimuksen vastaajat arvioivat itscpuolustuskurssin sisältöjen soveltuvan hyvin ikääntyvien ihmisten harjoituksiksi. Huttunen & L. Helsinki: Edita prima Oy. Teoksessa P Myrskylä, P Elinolot 2005 Tallella ikä eletty: Ikääntyminen tilastoissa. 458-62. Tapaturmat Ia väkivallan kokemukset. Liikuntaharrastus iäkkäänä: Yhteys kuolleisuuteen ja avuntarpeeseen sekä terveydenhuolto liikunnan edistäjänä. Becoming Critical. such as the Korean martial art. A
Lehdessä uutisoidaan sekä merkittävistä urheiluja liikuntatapahtumista että liikuntakulttuurin organisaattoreista. Artikkelin tavoitteena on hahmottaa Venäjän Karjalan liikuntakulttuurin neuvostokauden jälkeisiä muutoksia. . Liikunta &Tiede 45 (6), 60-65. (Sakwa 2006, 160-164.) Neuvostoliiton romahtamisesta on kulunut lähes parikymmentä vuotta. The main research questions are: 1) what are the new goals of sport organizers; 2) what kind of culture is the new sport organization; 3) what are the connections between the present Russian sport organization and the previous Spvjet sport organ ization. Ensinnäkin lehdessä kirjoitetaan runsaasti urheilusta ja liikunnasta. 2008. Neuvostoliitosta irrottautuneiden ja sittemmin itsenäistyneiden maiden oli lähdettävä luomaan omaa liikuntaorganisaatiotaan. Lehti itse ilmoittaa olevansa puolueista riippumaton Karjalan väestön lehti. (Karjalan Sanomat 24.10.2007.) Lehden hyödyntämiseen tutkimusaineistona ovat omat perustelunsa. Tämän artikkelin tarkoituksena on selvittää, millaiselta Venäjän Karjalan liikuntakulttuurin tilanne näyttää nykypäivänä. Ensinnä selvitän, millaista tavoitteellisuutta urheilun ja liikunnan toimijat asettavat tekemisilleen. Lehden painos on 1500 kappaletta. Itse asiassa muutokset olivat alkaneet jo 1980-luvun loppupuolella, jolloin Mihail Gorbatshovin valtakaudella 1985-91 oli käynnistetty perestroikan nimellä tunnettu poliittinen liberalisointi. Vanhaa ja uutta Venäjän Karjalan urheilu ja liikunta muutoksessa. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat 1) millaista tavoitteellisuutta urheilun ja liikunnan toimijat asettavat tekemisilleen; 2) millaista liikunnan ja urheilun organisoitumista on toteutettu ja 3) miten venäläisen liikuntaorganisaation toimijat kiinnittävät tekemisiään Neuvostoliiton aikaiseen liikuntaorganisaatioon ja laajemminkin aiempiin perinteisiin. Keywords: Russian Karelia, Sport culture, Transformation of Sports Culture JOHDANTO Neuvostoliiton romahtaminen merkitsi mittavia muutoksia myös valtiollisesti johdetussa urheiluja liikuntaorganisaatiossa. TUTKIMUSAATIKKELI. Artikkeliani varten olen lukenut Karjalan Sanomien kaikki numerot toukokuusta 2007 helmikuuhun 2008. Asiasanat: Venäjän Karjala, liikuntakulu.uuri, muutos ABSTRACT Itkonen, H. Karjalan Sanomien julkaisijat ovat Karjalan tasavallan lainsäädäntökokous ja Karjalan tasavallan hallitus. Vuonna 2002 julkaisin yhdessä Pentti Straniuksen kanssa tutkimuksen Liikettä Venäjän Karjalassa, jossa paneuduimme yhden Venäjän Federaation "itsenäisen hallinnollisen subjektin liikuntakulttuurin uudistettuihin käytäntöihin" (Itkonen & Stranius 2002; ks. Old and New Russian Karelian Sports lnTransformation. ln rhe new sports organization, there are similarities between new practices and old traditions. myös Itkonen 2003; Itkonen & Stranius 2003). Erityisesti on suuntauduttu urheilijoiden valmennusolosuhteiden parantamiseen. Toisaalta pyritään luomaan myös uudenlaisia toimintatapoja muun muassa hakemalla yhteistyökumppaneita yrityksistä. Toiseksi jäljitän, millaista urheilun ja liikunnan organisoitumista on toteutettu. Tutkimus osoittaa, kuinka taloudellisen tilanteen parantuessa Venäjän Karjalan liikuntaa ja urheilua on alettu organisoida uusista lähtökohdista. Näin menetellen olen kerännyt tietoa sekä kesäettä talviurheilun tapahtumista. VANHAA JA UUTTA -VENÄJÄN KARJALAN URHEILU JA LIIKUNTA MUUTOKSESSA. . Erityisesti paneudun tutkimaan kolmea asiakokonaisuutta. Toiseksi Karjalan Sanomissa urheilun organisointiin liittyvät seikat ovat laajasti esillä. The rnost important work is to irnprove the circumstances of sport training. Julkaisutahot näkevät mielellään kirjoitettavan urheilusta ja liikunnasta, jotka edustavat hyveelliseksi katsottua elämänmenoa. Kolmanneksi lehden kirjoittelu ei rajoitu ainoastaan Karjalan tasavallan pääkaupungin Petroskoin tapahtumiin, sillä artikkeleissa kerrotaan koko tasavallan piirien ja seurojen tapahtumista. Venäjän KarJalan liikunta. 2008. The purpose of the article is to analyze the contemporary situation on sports culture in Russian Karelia. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Artikkelini tutkimusaineiston olen kerännyt lukemalla Petroskoissa viikoittain ilmestyvää Karjalan Sanomia. The main research result is that , in the new economic situation, participants in Russian Karelian sports will organize a new kind of sports culture. Urheiluorganisaation rakentamisessa tukeudutaan sekä vanhoihin jo neuvostoaikaisiin käytäntöihin. Artikkelin tutkimusaineisto on kerätty lukemalla Karjalan Sanomien numerot toukokuusta 2007 helmikuuhun 2008. Vaikka lähdeaineiston ajallinen raja60 LIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008. Kolmanneksi kysyn, miten venäläisen liikuntaorganisaation toimijat kiinnittävät tekemisiään Neuvostoliiton aikaiseen liikuntaorganisaatioon ja laajemminkin aiempiin perinteisiin. HANNU ITKONEN Yhteyshenkilö: Hannu Itkonen, Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden laitos, PL 35 40014 Jyväskylän yliopisto Puh 014-260 2036, 050-381 6302, sähköposti: hannu.itkonen@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ Itkonen, H. Näin ollen lehti edustaa aluetasolla sitä valtiollista politiikkaa, jonka linjauksia määritellään Moskovan Kremlistä. Venäjällä samanaikainen taloudellinen lamaannus sekä sosiaaliset ja kulttuuriset murrokset pakottivat etsimään uudenlaisia liikunnan ja urheilun organisoimisen ratkaisuja. The research materials consist of articles from the newspaper Karjalan Sanomat. Liikunta &Tiede 45 (6), 60-65. Venäjän uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa urheilu muun liikunnan ohella mielletään osaksi terveyden edistämistä
Näin on menetellyt myös Nikolaus Katzer, joka on jäljittänyt neuvostourheilun ruumiillisuuden funktioita. Kulttuurisesti konstruoitiin kuvaa ihanteellisesta neuvostokansalaisesta. (Itkonen & Stranius 2002, 17-38.) Neuvostourheilun laajenemista voidaan selittää kahdesta eri suunnasta. Yhtäältä etenkin nuoret kansalaiset kiinnostuivat lisääntyvässä määrin urheilusta. Urheilun katsott iin ehkäisevän nuorisorikollisuuden, alkoholismin tai prostituution kaltaisia lieveilmiöitä. Neuvostoliiton urheilujärjestelmän rakentaminen kesti runsaat 70 vuotta. Siten olen kerännyt talteen olennaiset tiedot kaikista artikkeleista, joissa käsitellään liikunnan ja urheilun toimijoiden tekemisiä, liikunnan ja urheilun organisoitumista sekä traditioihin liittyviä kysymyksiä. (Nygren 1968, 48-58.) Tapahtuman suuruusluokasta saa jonkinlaisen käsityksen muistamalla, että samana vuonna järjestetyissä Amsterdamin olympialaisissa oli osanottajia 17 maasta (Itkonen & Stranius 2002, 23-24). Samalla jäljitän sitä, millaisia uusia sävyjä tavoitteellisuuteen on liitetty, millainen tasavallan liikuntaorganisaatio on sekä millaisia perinteitä halutaan vaalia. Toisaalta kansalaisten lisääntyneen kiinnostuksen lisäksi neuvostourheilun suosion kasvua voi selittää valtion modernisoimispyrkimyksillä (jordan 1991, 52-63). us onkin suhteellisen lyhyt, riiuäa se hyvin vastaamaan asetettuihin tutkimuskysymyksiin. (Karjalan tasavallan liikuntalaki 1994) Urheilutavoitteet Tavoitteellisuuden laaja-alaisuus näkyy tänäkin päivänä. Yhteistyö suomalaisten yhteistyötahojen kanssa koettiin arvokkaaksi. Toiseksi neuvostourheilulla oli oma kulttuurinen funktionsa. Karjalan tasavallan urheilun kehittämistarpeisiin on laadittu pitkäaikainen tukiohjelma, sillä viranomaiset kiinnittävät urheiluun entistä enemLIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008, TlJTKIMUSARTIKKELI, V~än Karjalan liikunta 61. Juuri urheilukentillä haluttiin osoittaa, kuinka neuvostojärjestelmä kykenee tuottamaan myös maailmanluokan huippu-urheilijoita. Lisäksi on syytä huomata artikkelini olevan tietynlainen päivitys, sillä jo aikaisemmin olen tutkinut Venäjän Karjalan liikuntakulttuurin pitempiä linjoja. Erityisen tärkeiksi aineistonkeruussa nousivat tekstit, joissa kuvau iin laajasti esimerkiksi koko jalkapallokauden tapahtumia tai urheilukoulujen uusia toimintaperiaatteita. Julkisen liikuntahallinnon tehtäväksi asetettiin sellaisten yhteisöjen perustaminen, jotka keskittyvät järjestämään lasten ja nuorten urheilua ja liikuntaa, vammaisliikuntaa sekä kuntoilua ja retkeilyä. Neuvostourheilun merkitystä pohdittaessa huomiota on kiinnitetty ruumiillisuuden osa-alueisiin. Ensinnäkin urheilulla oli maanpuolustuksellinen funktio. Urheilulla oli lisäksi merkittävä asema osana Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa. Valtiollisen ruumiillisuuden kontrollin lisääntyessä kävi niin, että maanpuolustuksen, tuotantoelämän ja urheilun ruumiillisuus kietoutuivat kiinteästi toisiinsa. Työnantajien tehtäväksi nähtiin edellytysten luominen työpaikkaliikunnalle. Neuvostoliiton liittyessä 1950-luvulta alkaen osaksi maailmanlaajuista olympialiikettä ja muita arvokilpailujärjestelmiä maan urheilujoukkueet tavoittelivat lukemattomissa kilpailuissa maailman johtavan urheiluvaltion asemaa. Urheilujoukkueiden vaihdon lisäksi Venäjän Karjalaan saatiin myös liikuntakulttuurisia vaikutteita,joiden yksi ilmentymä oli tasavallassa 1994 hyväksytty liikuntalaki. (Katzer 2007, 357-358.) Neuvostourheilun eri funktioiden tunnistaminen johdattaa tutkailemaan Venäjän nykyurheilun tavoitteellisuutta. NEUVOSTOURHEILUN PERINTÖ Venäjän tasavaltojen nykyisen liikunnan ja urheilun ymmärtämisen on mahdotonta ilman katseita Neuvostoliiton jättämään perintöön. 1920-luvulla maassa käytiinkin kilpaurheilun ja laajojen kansankerrosten liikuntaa tavoittelevan Proletkult-liikkeen välinen kamppailu ruumiinkulttuurin suunnasta (Riordan 1977, 82119). Urheilu oli oivallinen väline sosiaal istettaessa kansalaisia kurinalaiseen ja suunnitelmalliseen toimeliaisuuteen. Karjalan Sanomien lukeminen on tapahtunut tutkimusteemoihini sitoutuneen aineistokeruun viitoittamana. Lisäksi urheilu liittyi kiinteästi maan teollistamiseen, jota sosialistisen modernisaation "arkkitehdit" tavoittelivat varsin säälimättömin ottein (Gooding 2002, l 20-121 ). Ensimmäisenä koko Venäjän alueella hyväksytyssä liikuntalaissa painotettiin urheilun ja liikunnan laajaalaisuutta ihmisten kaikinpuolisen kehittymisen välineenä ja terveen elämäntavan vakiinnuuajana. Urheilun suorituksellisuus rinnastui sekä maanpuolustuksen että tuotantoelämän ruumiin kuntoisuuteen. Keskeistä neuvostojärjestelmässä oli tiukka valtiojohtoisuus, mikä merkitsi ruumiillisuuden kaikkien osa-alueiden poliittista kontrollia. Lisäksi Neuvostoliiton oman joukkueen koko oli 4000 urheilijaa, mikä varmaankin miellytti myös "proletaarisen liikuntakulttuurin suunnan" edustajia. Erityisesti taloudelliset resurssit olivat niin niukat, että suunnitelmalliseen toimintaan ei juuri ollut edellytyksiä. Siirryttäessä viisivuotissuunnitelmien tavoitteellisuuteen tuli pitää huoli myös siitä, että työvoiman ruumiillinen suorituskyky oli korkea. (Katzer 2007, 356-357.) Kulttuurisen funktion lisäksi saman sukuisesta sosiaalisen kontrollin tavoitteellisuudesta oli oli kyse myös urheilun kolmannessa funktiossa eli taloudellisessa tavoitteellisuudessa. Aivan oma lukunsa olisi pohtia Neuvostoliitossa synnytettyä kollektiiviruumiillisuutta. Ruumiillisuuden hallinnointia varten luotiin omat instituutiot ja varsin tarkat normistot (Damkjaer 1998, 123-124). (Acton & Siableford 2006, 315-316.) Modernisaation yhtenä tärkeänä osana oli myös terveydenhuollon kehittäminen, jossa urheilun edellyttämällä ruumiinhoidolla oli oma sijansa (Williams 2006, 219-220). Urheiluharjoituksiin osallistuvan kansalaisen katsottiin hakeutuvan muutoinkin hyveellisen elämän pariin. Erilaisissa paraateissa hyväkuntoisilla ja hymyilevillä urheilijoilla oli merkittävä rooli (Sartorti 1990, 70-72). Erityisesti näiden kahden ruumiillisuuden kyvyn valmentautumiskeskuksiksi muotoutuivat valtiollisesti kontrolloidut CSKAja Dynamo -seurat. Esimerkiksi vuonna 1931 hyväksytty ja Neuvostoliiton rapautumiseen saakka voimassa ollut liikuntaohjelma "Valmiina työhön ja maanpuolustukseen" (GTO Gotov k trudu i oborone) määritti tarkoin tavoitteet, joihin eri ikäkausien ruumiinkasvatuksessa tuli päästä. Neljänneksi Katzer katsoo urheilun sisältäneen myös integroivaa tavoitteellisuutta. Kilpaurheilun aseman vankistumisesta viestivät lisääntyneiden ja sangen mittavien urheilukilpailujen järjestäminen. Tuohon ajanjaksoon mahtuivat sekä vallankumouksen jälkeinen sisällissota euä toisen maailmansodan raskaat vuodet. Urheiluharjoituksin kasvatettiin voimakasta neuvostokansalaista ja samalla maanpuolustukseen kykenevää sotilasta. Esimerkiksi vuonna 1928 Moskovan Dynamo-stadionilla järjestetyissä spartakiadeissa kilpaili kaikkiaan 650 urheilijaa peräti 19 maasta. Esimerkiksi eri tasavaltojen muodostamien Neuvostoliiton yhteisten urheilujoukkueiden katsottiin vahvistavan keskusvaltaan kohdistunutta poliittista lojaliteettia. Urheilevan ihmisen katsottiin olevan kaikin puolin voimakkaampi, terveempi ja toimintakykyisempi. Seuraavassa ryhdyn selviuämään, ilmeneekö Venäjän Karjalan liikuntakulttuurissa piirteitä neuvostoaikojen tavoitteellisuudesta. Katzer esittää, kuinka neuvostourheilulle asettui viidenlaisia tavoitteita. Eri hallinnonaloilla määriteltiin tarkasti ruumiillisuuden tavoitteita. Monikansallisessa Neuvostoliitossa urheilujärjestelmä palveli yhtenäisen "neuvostokansan rakennustyötä". TAVOITTEET Venäjän periferia-alueena Karjalassa elettiin vaikeita vuosia Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Sitoutuminen näihin kolmeen ruumiillisuuden osa-alueeseen muodosti käsityksen ihanteellisesta neuvostokansalaisesta. Neuvostoliitossa urheilu kiinnitettiin tiukasti laajaan yhteiskunnalliseen tavoitteellisuuteen
(KS 26.12.2007.) Urheilullisia tavoitteita asetettaessa katseet on suunnattu jo niinkin kauas tulevaisuuteen kuin vuoteen 2014 ja tuolloin pidettäviin Sotshin talviolympialaisiin. (KS 7.11 2007.) Liikuntatoimijoiden uudenlaisesta verkostoitumisesta ja samalla terveyden edistämisestä on ollut kyse käynnistetyssä Valitsen urheilun -festivaalissa. Erityistä kritiikkiä päämies esitti Petroskoihin rakennettavan Kurganin hiihtokeskuksen töiden etenemisestä. Urheilulomaprojektin yhtenä osana on tietokanta Karjalan tasavallan luokitelluista urheilijoista. keskikoulun liikunnanopettaja Lidija Jevdokimova ilmaisi huolensa lasten heikosta terveydentilasta. Talviolympialaiset vaikuttavat myös rakentamiseen. Tytön valmentaja Marina Sharova puolestaan toivoi, että pöytätenniksestä tulisi Ksenjan ammatti. Katanandov kertoi Petroskoihin, Kontupohjaan ja Kostamukseen rakennettavista useista urheilukohteista, jotka tarjoavat urheilijoille harrastusmahdollisuuksia sekä houkuuclisivat uusia lupaavia nuoria urheilun pariin. Stipendin myöntämisen edellytyksenä oli, että urheilijan tuli kuulua Venäjän kansallisiin joukkueisiin ja olla samalla olympiakisojen osanotrajachdokkaha. Suunnitelmissa ovat myös Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun uimahalli, Petroskoin judokeskus ja Pääjärven alppihiihtokeskus. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että urheiluorganisaaliota ollaan rakentamassa uusista lähtökohdista. Syksyllä 2007 tasavallan päämies Sergei Katanandov ojensi rahapalkinnot seitsemälle tasavallan parhaalle urheilijalle. Stipendien myöntäminen käynnisti urheilijoiden valmistautumisen Sotshin olympialaisiin ja oli samalla osa käynnistettyä tasavallan liikunnan ja urheilun kehittämisohjelmaa. Hankkeen rahoittajia ovat olleet tasavallan urheilukomitea, Unicef-rahasto ja Karjalan opetuksen kehittämisrahasto. Samassa yhteydessä nuorille urheil ijoi lie kerrottiin valmentautumismahdollisuuksista ja Petroskoin lasten ja nuorten urheilukoulujen parhaat valmentajat ja opiston opettajat pitivät harjoitukset. Rahaa ei ollut enempää liikunnan, urheilun ja matkailun komitealla kuin urheilun lajitoimijoillakaan. Urheilun merkityksen kasvua osoittaa myös se, että tasavallan urheiluja nuorisokornitea muutettiin vuoden 2008 alusta alkaen toimimaan liikuntaja urheilukomi teana. Kesällä 2006 tasavallan päämies Sergei Katanandov nimitti erityisen järjestelytoimikunnan, jonka tehtäväksi asetettiin urheilijoiden valmentaminen olympiakisoihin. (KS 23.J .2008.) Sotshin olympialaiset ovat nousseet esiin muissakin yhteyksissä. Samalla päätettiin perustaa myös erityinen tasavallan olyrnpiatoiveiden urheilukoulu. Grigorjeva itse ilmoitti asettaneensa päätavoitteekseen pääsyn Venäjän o lympiajoukkueeseen. män huomiota. Terveys ja olosuhteet Neuvost oliito n aikana urheilu ja terveyden edistäminen olivat kiinteästi kytkeytyneet osaksi kokonaisvaltaista kasvatusorganisaatiota. Kontupohjassa selluja paperitehtaan hiihtokeskuksessa järjestetyissä hiihtokilpailuissa Karjalan tasavallan urheiluja nuorisokomitean puheenjohtaja Maksim Antipov sanoi kilpailujen avajaisissa, että tasavallan urheilijat aikovat osallistua ja saavuttaa voittoja Sotshissa. Ensinnäkin toivotaan, että ihmiset harrastaisivat urheilua entistä suuremmalla innolla. Ksenija Grigorjeva oli voittanut Slovakian Bratisalavassa vuonna 1992 syntyneiden sarjan. TUTKIMUSARTIKKELI , Venajan Kaqalan l11kunta. Vuoden 2008 aikana on tarkoituksena perustaa olympiatoiveiden urheiluryhmä, jonka ansiosta opistoon valitut saavat ajanmukaisen ammanikoulutuksen ja korkeatasoista urheiluvalmennusta. Esimerkiksi kesällä 2007 Petroskoin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta sai käyttöönsä peruskorjatun urheilusalin (KS 12.6.2007). Festivaalin tunnus on "Urheilu huumeita vastaan". Suurin osa oppilaista on sijoitettava niin sanottuihin terveyttä kohentaviin valmennusryhmiin. Toiseksi tavoitellaan, että karjalaiset urheilijat saavuttaisivat aiempaa parempia tuloksia. Kontupohjassa selluja paperikombinaaun toimesta on rakennettu useita urheilun suorituspaikkoja, joita ovat muun muassa jäähalli ja hiihtostadion. (KS 7.11 2007) Urheilun tavoitteellisuuden yksi elementti on myös menestyksestä tiedottaminen. (KS 26.9.2007.) Runsas kuukausi aiemmin samassa lehdessä kerrottiin sam popai n i n Petroskoissa elävästä rnaai I rnan mestari ehdokkaasta ( KS 15 8 2007). Puheenjohtaja painotti, että ajankohtainen tehtävä on kiinninää huomiota 12-14-vuotiaisiin urheilijoihin. Myös Venäjän Karjalan kansanterveystyön nykykäytännöistä löytyy viitteitä siitä, että urheilun ja liikunnan merkitys on vahvistumassa. Syyskuun lopulla 2007 Karjalan Sanomissa kerrottiin karjalaisesta pöytätenniksen Euroopan mestarista. Tämän jälkeen tapahtumia on järjestetty eri puolilla Karjalan tasavaltaa. (KS 26 12 2007) Urheilumenestyksen saavuttamiseksi on ryhdytty muihinkin toimiin. Asian vauhdittamiseksi Katanandov antoi ministeriöille ja urheilukomitealle kymmenen päivää aikaa rakennussuunnitelman ja aikataulun laatimiseen. Asia nousi esiin muun muassa Lammi kuussa 2008,jolloin Karjalan opetusministerien varajohtaja Anatoli Karmazin ja urheilukomitean puheenjohtaja Maksim Antipov tapasivat urheilulornaprojekt i n osanot Lajia. 612008. Vuoden aikana Karjalan urheilijat ottivat osaa 68 kilpailuun Venäjällä sekä seitsemään EMja MM-kilpailuun Tukiohjelman mukaisesti Karjalan eri kaupunkeihin rakennetaan urheilukeskukset , jotka edesauttavat urheilullisten tavoitteiden saavuttamista. Nuorisoja urheilukomitean puheenjohtaja Maksim Antipovin mukaan ohjelmaan sisältyy kaksi erityistä tavoitetta. Taloudellisen niukkuuden oloissa muun muassa kilpailutoirninta tyrehtyi lähes kokonaan. Marraskuussa 2007 Petroskoin 46. Jevdokimonovan koulun 700 lapsesta 43 lukeutuu erityisryhmiin. Tasavallan päämies Sergei Katanandov kertoi joulukuussa 2007 Karjalan tasavallan valmistautumisesta Sotshi n kisoihin. Urheilua ja joukkoliikuntaa Venäjän Karjalan urheilua organisoidaan paikallisesti, alueellisesti, 62 LIIKUNTA & TIEDE 45. (KS 6.6.2007; KS 22.8.2007). Myönteiseen suuntaan tapahtunutta muutosta kuvasti vuoden 2007 lopulla se, että Karjalassa "järjestettiin tavallista enemmän kaikenlaisia urheilukerhoja ja -järjcstöjä'' (KS 26.12 2007.) Tukiohjelma käynnistettiin vuonna 2006 ja lähtökohtaisesti se oli kolmen vuoden millainen. (KS 19.12.2007.) LIIKUNNAN ORGANISOINTI Neuvostoliiton romahtamisella oli kauaskantoiset seuraukset myös liikunnan ja urheilun organisaatioihin. (KS 28112007.) Urheilun ravoiueellisuuteen kuuluu myös olosuhdetekijöiden kohentaminen. Tasavallan alueella onkin ryhdytty erinäisiin kunnostusja rakennustöihin. Asetukseen sisältyi myös rahapalkkioiden maksaminen olympialaisten urheilijaehdokkaille, olympiajoukkueen urheilijoille ja valmentajille. Ohjelma sisältää kaikenlaisia tilaisuuksia ja kilpailuja sekä urheilukeskusten kunnostusta. Jo vuodeksi 2007 suunniteltiin 180 urheilun laisuuua, jotka kyettiin toteuttamaan lähes täysimääräisesti. Ensimmäinen tapahtuma Petroskoin Spartak -stadionilla kokosi 700 osanottajaa. Tämän lisäksi liikuntaa on järjestettävä varsinaisille erityisryhmien lapsille. Kontupohjasta Maksimov katsoi voitavan tehdä olympiaurheilijoiden ahjon, sillä onhan kaupungissa jo alkanut toirn ia erityinen olympiakoulutuskeskus. Tasavallassa keskitytään erityisesti talvi lajeihin, joiden olympiakultaan karjalaisurheilijoista ovat yltäneet muun muassa Fjodor Tercrujev, Larisa Lazutina ja Nikolai Aksjonov. Ensi vaiheessa Katanandovin mielestä piti saada nopeasti valmiiksi nykyaikaiset valaistut ladut ja urheilukeskus sekä ampumahiihtorata, joissa urheilijoita voitaisiin valmentaa olympiajoukkueisiin. (KS 19 9 2007) Tavoitteiden saavuttamista on tuettu myös tasavallan parhaille urheilijoille myönnetyillä stipendeillä. Opettajan mukaan lapset on jaettava liikunnanopetuksessa eri tasoryhrniin, sillä täysin terveitä lapsia luokilta löytyy enintään viisi
Esimerkiksi jalkapalloilussa yritys on _järjestänyt useana vuonna osastojen välisiä kilpailuja. Laaja-alaisinta toiminta on tasavallan pääkaupungissa Petroskoissa, jossa on parhaat edellytykset urheilun harrastamiselle. Päämies sääti määräyksellään menestyneille urheilijoille ja valmentajille olympiastipendit. Kun vuonna 2004 mukana oli noin 300000 juoksijaa, niin vuonna 2006 juoksu-urakkansa suoritti 716 000 henkeä. Tapahtuman puitteet oli tehty mahdollisimman _juhlaviksi. Paikallisesti eri lajeissa järjestetään kaupunkien mestaruuskilpailuja. Syyskuussa 2007 Venäjän urheilutoimisto, Venäjän kenttäurheilun liitto ja Urheilullinen Venäjä -kansalaisjärjestö toimeenpanivat juoksutapahtuman "Kansakunnan juoksu". Esimerkiksi lokakuussa 2007 lehti uutisoi, kuinka urheilukoulun joukkue oli saavuttanut fitness-aerobicin MM-hopeaa (KS 24.10.2007). Myös pöytätenniksessä LIIKUNTA & TIEDE 45 , 6/ 2008 , fl/TKIMUSAR ! IKKEU , Venaian Kaqaen lnkunta 63. Mestaruuskilpailujen lisäksi toimeenpantiin myös cup-kilpailu ja halli turnauksia. Liikunnan sosiaalista pääomaa synnyttävät myös tasavallan yritykset. Mukana olivat myös sauvakäveli_jöiden Tonus-klubi, Soi kovin nimeä kantava hiihdon veteraani klubi ja Kukonmäen Terveys-klubi. Rusal-yrit.ys ja sosiaaliohjelmien Nadvoitsan osasto käynnistivät "Sata urheiluprojektia -kilpailut". kansallisesti _ja kansainvälisesti. (KS 19 9 2007) Loppuvuodesta 2007 julkisen sektorin tukea suunnattiin urheilukouluille ja niille peruskouluille, jotka olivat kiinnittäneet erityistä huomiota liikunnanopetuksensa kehittämiseen. Itsekin punnustennoston maailman _ja Euroopan mestaruuden voittanut voimamies on saanut myös paikkakunnan nuoret lajin pariin. Kilpailuun osallistuvien edellytetään suunnittelevan kesän ajaksi urheilukentille erilaisia tapahtumia. Kostamus on tullut kuuluisaksi nyrkkeilyharrastuksestaan. Yrityksen pääjohtaja Moisejev korosti puheessaan nuorisourheilun merkitystä ja kehotti läsnäolijoita osallistumaan kilpailuihin. Karjalassa järjestetään myös eri lajien tasavallan mestaruuskilpailuja. Tilaisuudessa puhuivat muun muassa Karjalan tasavallan päämies Sergei Katanandov, Karjalan hiihtoliiton ja lainsäädäntökokouksen puheenjohtaja Nikolai Ljovin ja Petroskoin apulaiskaupunginjohtaja Anatoli Buldakov. (KS 12.12.2007.) Useissa lajeissa _järjestetään Luoteis-Venäjän mestaruuskilpailuja, joissa menestyneet urheilijat pääsevät kamppailemaan koko Venäjän mestaruuksista. Karjalan urheiluorganisaattoreille on tärkeää, että tasavallan urheilijat menestyvät myös kansainvälisissä kilpailuissa. Julkisen sektorin toiminnassa tärkeässä asemassa ovat lasten ja nuorten urheilukoulut. l l.2007.) Venäjän Karjalan liikuntakulttuurissa vapaaehtoisuuteen perustuvan kansalaistoiminnan viriämiscstä on olemassa _jonkinlaisia merkkejä. (KS 12.9.2007.) Urheiluvalmennuksen taloudellisessa tukemisessa ryhdyttiin toimiin elokuussa 2007. (KS 23 1 2008) Aivan uudenlaisesta kansalaistoiminnasta on kyse Aunuksessa pidetyissä Serniretshje -suo-olympialaisissa, jotka järjestetään seitsemän _järven maisemissa. (KS 5.9.2007.) Myös yksittäisen urheilun entusiastin toimet saattavat synnyttää sosiaalista pääomaa. Yleisurheilulajien lisäksi suolla kisailtiin myös painissa _ja jalkapallossa. Nykytilanteessa on myös mahdollista, että Karjalan urheilijat edustavat paitsi Venäjän maajoukkuetta myös vaikkapa suomalaista suunnistusseura Kalevan Rastia (KS 30.1.2008). Katanandovin mielestä stipendit ovat voimakas kannustin kaikille niille, jotka harjoittavat urheilua ammattimaisesti. Karjalan tasavallan parhaat pelaajat ovat päässeet edustamaan Luoteis-Venäjän joukkuetta. Tuen tavoitteena oli sekä urheilullisen menestyksen saavuttaminen että lasten ohjaaminen liikunnallisen elämäntavan piiriin. Sortavalassa on keskitytty soutuun, sillä kaupungissa on Luoteis-Venäjän ainoa soudun harjoitushalli (KS 30.5.2007). Aunuslaisten vuoden 2007 suo-olympialaisten tukijoina toimivat Druz hba-matkatoirnisto, Alavoisen sahalaitos, Aunuksen leipomo ja paikallishallitus. Paikallisesti seurat ja lajientusiastit järjestävät urheilun la_jitoimintoja. Jo pitempään toimineita klubeja ovat muun muassa juoksuurheiluun keskittynyt Aino-klubi _ja sauvakävelijöiden Tonus-klubi. Juhlatunnelmaa lisäsi tapahtuman aikana saatu tieto ampumahiihtäjä Maksim Tshudovin voitosta ampumahiihdon MMkilpailuissa Ruotsissa. Neuvostoajoista poiketen uutta on se, että urheilukoulujen oppilaat joutuvat maksamaan osallistumismaksuja. Koko kilpailun tavoitteeksi kerrotti in massaurheilun kehittäminen. Ensimmäisessä divisioonassa pelasi kahdeksan ja toisessa kuusi joukkuetta. Esimerkiksi lokakuussa 2007 pelattiin pöytätenniksen avoimet Petroskoin mestaruuskilpailut, joiden sarjoihin osallistui 65 miestä _ja 23 naista (KS 17.10.2007). Hiihtojuhlan järjestäjien mukaan osanottajista 6800 tuli tuotantolaitoksista, virastoista, kouluista, opistoista ja korkeakouluista. Avantouimareiden Viktori_ja-klubi aloitti toimintansa jo 1987. Karjalan Sanomien haasiauelcrna NikitaJeremejev totesikin urheilukoulumaksujen olevan liian kalliita kahden lapsen yksinhuoltajaäidille. l l.2007). Järjestetyt kilpailut omistettiin tuleville Sotshin talviolympialaisille. Esimerkiksi jalkapallossa järjestettiin kesällä 2007 Karjalan mestaruuskilpailut kahdessa divisioonassa. Valtakunnallisen juoksuiapahtuman suosio on kasvanut vuosien myötä. Tulevaisuudessa on tarkoitus järjestää myös suokoripalloa. Hankkeesta tiedotettiin alumiinitehtaan konferenssisalissa. Etusijalle asetettiin hankkeet, joiden kautta lapsia ja nuoria saataisiin harrastamaan liikuntaa ja noudattamaan terveitä elämäntapoja. (KS 13.2.2008.) Urheilun aktivointia on toteutettu myös projektikilpailuina. Esimerkiksi Petroskoissa aloitti syksyllä toimintansa seitsemän urhcilukoulua, joissa oli mahdollista harrastaa yli 30 urheilulajia. Tällä hetkellä klubin toiminnassa on mukana 150 eri-ikäistä uimaria. Ensimmäisten [20000 ruplan stipendien saaneiden _joukossa oli kolme hiihtäjää, kaksi pöytätenniksen pelaajaa, kaksi voimistelijaa ja yksi yleisurheilija. Arvovaltainen puhujajoukko osoittaa, kuinka nimenomaan hiihdolle annetaan Karjalan tasavallassa tärkeä tehtävä sekä urhcilumenestystä että joukkoliikuntaa ajatellen. Kontu pohjassa paikallisen teollisuuslaitoksen johto on tukenut jo pitkään urheilutoimintaa rakentamalla suorituspaikkoja _ja järjestämällä kilpailuja. Osa tapahtumista sisältää ajatuksen lajitoimiruaa laaja-alaisempaan urheiluun sosiaalistamisesta tai liikunnan harjoittamisesta. Taloudellisen vaurauden lisääntyessä julkisen sektorin eli tasavallan _ja kuntien päättäjät ovat voineet lisääntyvässä määrin myöntää rahaa urheilulle. Viteleen Joensuussa tällainen aktivisti on Ivan ll_jin, _jonka aherrus punnustennoston valmentajana on Luottanut tulosta. Hiihtäjistä kolmisen tuhatta oli niin sanottuja sunnuntaihiihtä_jiä. Jalkapalloa pelasivat myös juniorit ja veteraanit. päivänä Venäjän Latu 2008 -hiihto. (KS 26.12.2007.) Vähemmän urheilua tuntevalle lukijalle on paikallaan huomauttaa, että punnustennosto on huomattavasti vähemmän harrastettu laji kuin olympialainen painonnosto. Petroskoissa järjestettyyn tapahtumaan osallistui yli 10000 eri-ikäistä osanottajaa. Luoteis-Venäjällä järjestetään myös erityisiä alueen urheilufestivaaleja. Kaikkea urheilua ja liikuntaa eivät toimeenpane urheilun lajiorganisaatiot. (KS 19.9.2007.) Talven joukkotapahtumana järjestettiin helmikuun 10. (KS 30.1.2008.) Taloudellinen ja sosiaalinen pääoma Liikunnan ja urheilun organisointi vaatii erilaisia taloudellisen ja sosiaalisen pääoman muotoja. Syksyllä 2007 toimeenpannuissa festivaaleissa kilpailtiin paremmuudesta sarnpopainissa, judossa, taekwondossa, vapaapainissa ja jiujitsussa (KS 7. Tasavallan päämies Sergei Katanandov teki useita aloitteita, joiden tavoitteena on luoda edellytyksiä Karjalan urheilijoiden olympialaisiin osallistumiselle. (KS 31.10.2007; KS 21. Kansainvälisen menestyksen uutisoinnin kynnys on erityisen matala, ja niinpä Karjalan Sanomissakin viestitään mieluusti mainetta niittäneistä. Yrityselämän läsnäolosta viesti se, että lähtöalueella näkyi valtavia sponsoreiden mainostauluja. Petroskoissa toteutettu tapahtuma kokosi yli 10000 hiihtäjää. Kontupohjassa selluja paperikombinaatin johdon mittavat satsaukset urheilupaikkarakentamiseen ovat lisänneet etenkin jääkiekkoilun ja hiihdon harrastusta
Venäjän Karjalan urheiluja liikuntatoimijoiclen perinteen vaaliminen saa käyttövoimaansa kolmesta lähteestä. Tämän on mahdollistanut maan taloudellinen vaurastuminen. PERINTEIDEN VAALINTAA Venäjän Karjalan urheilua ja liikuntaa tarkasteltaessa on helppo havaita, kuinka uutta organisoitumista rakennetaan vanhoihin toimintakäytäntöihin tukeutuen ja perinteet huomioon ottaen. Nykypäivän karjalaisessa urheiluja liikuntakulttuurissa nojaudutaan myös sosiaalisiin ja kulttuurisiin perinteisiin. Urheilun organisoitumisessa on erotettavissa viisi eri tasoa. Kesäkuussa 2007 juostiin perinteinen Pitkärannan juoksu, joka oli omistettu sekä vuosien 1939-40 talvisodan osanottajien muistolle että Murheen risti -muistomerkin vuosipäivän kunniaksi. 64 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008. Suomalaistaustainen mestarijuoksija Aarne Kivekäs on saanut omat muistokilpailut, jotka järjestetään vuosittain Äänisen rantakadulla (KS 10.10.2007). Toiseksi Karjalan tasavallan liikuntatoimijat ovat nostaneet esiin terveyteen _ja toimintakykyyn liittyvää tavoitteellisuutta. Petroskoissa järjestetään vuosittain juoksutapahtuma toisessa maailmansodassa ansioituneen sotapäällikkö, marsalkka Georgi Zhukovin kunniaksi. Ihailua kohdistettiin myös Neuvostoliiton aikaisiin jalkapallotähtiin, jotka vierailivat ystävyysottelussa Petroskoissa syksyllä 2007 (KS 3.10.2007). (KS 6.2.2008.) Myös olympiavoittoon yltänyttä Larisa Lazutinaa on muistettu perustamalla hänen entiseen kouluunsa hiihtourasta kertova pienoismuseo. Selluja paperikombinaatin johtajan arvion mukaan tehtaan osastojen väliset jalkapallosarjat ovat omiaan kannustamaan terveisiin elämäntapoihin ja torjumaan turmiollista toimeliaisuutta. VANHAA JA UUTTA Venäjän Karjalan liikunnan ja urheilun nykytavoitteellisuuden tarkastelu johtaa kahteen johtopäätökseen. Ponnekkaasti suuntaudutaan kohti vuoden 2014 Sotshin talviolympialaisia. Kiinnostavaa on havaita, kuinka tämä perinnetietoisuus ulottuu Neuvostoliiton aikaisiin vuosiin. Syyskuussa 2007 järjestetty Orzegan juoksu kokosi parisataa eri ikäistä juoksijaa. Kesällä 2007 Segezhan selluja paperikombinaatin johto ilmaisi halukkuutensa luopua urheilutalon ylläpidosta ja halusi siirtää vastuun piiri keskuksen johdon hartioille. Tasavallan johtavien päättäjien ja urheiluvaikuttajien puheet mahdollisesta tulevasta urheilumenestyksestä höystettynä aiempien saavutusten esiintuomisella antavat aiheen olettaa, että urheilun merkitys on kasvamassa niin Venäjän Karjalassa kuin laajemminkin Venäjällä. Aiemminhan komitea toimi nuorisoja urheilukomiteana. Toiseksi urheilua organisoidaan tasavallan eri piireissä. Yritystoiminnan ja liikunnan kohtaamisesta on kyse myös urheiluvälinekaupassa ja erilaisten urheiluja liikunt atapahtumien sponsoroinnissa. (KS 26.7.2007.) Liikunnan ja urheilun yritystoiminta on Venäjän Karjalassa niukkaa. Esimerkiksi Kostamus tunnetaan nyrkkeilijöistään ja Sortavalassa on pyritty menestykseen soudussa. Urheiluperinteiden vaalimisessa hyödynnetään toki muitakin kuin sotatapahtumien muistelua. Kolmanneksi halutaan synnyttää jatkumoa aiemmalle urheilumenestykselle, jolloin esille nostetaan ennen kaikkea karjalaisurheilijoiden aiemmat menestykset aina olympiavoittaja myöten. Esimerkkejä lehtiaineistostani löytyy runsaasti. Tällöin nousevat painokkaasti esille sota-ajan tapahtumat taisteluineen ja sankaritekoineen. 2008.) Aino-klubin juoksijat osallistuvat myös talvisiin maratonjuoksuihin, joiden yhteydessä muistellaan Leningradin pelastanutta Elämän tietä (KS 6 2.2008) Yksittäisten karjalaisurheilijoiden perinteen vaaliminen näyttäisi olevan jopa aktivoitumassa. Piirit ovat hallinnollisia alueita, joten niillä on oma merkityksensä myös urheilun ja liikunnan organisoinnissa. panssari prikaatin sotilaita. Juoksu on omistettu Orzegan aseman taisteluissa syyskuussa 1941 kaatuneiden NKVD:n työntekijöiden muistoksi. Esimerkiksi Kontupohja on nimetty peräti olympiaurheilijoiden kehdoksi. Karjalassa omat kisat nähdään mahdollisuudeksi, sillä tasavallan luonnonolosuhteiden katsotaan suosivan etenkin hiihtourheilua. Taloudellisen vaurauden lisääntyessä näyttää käyvän niin, että urheilukouluille ollaan valmiita suuntaamaan lisätukea. Juoksun tukijoina toimivat sisäministeriö ja tasavallan urheilukomitea. Hieman toisin kuin esimerkiksi Suomessa liikunnan ja urheilun tavoitteet nähdään sangen yhteneviksi. Perinteiden vaaliminen ei rajoitu ainoastaan Venäjän Karjalan ihmisiin tai alueeseen. Esimerkiksi urheilukoulut nähdään toimivaksi osaksi valmennusjärjestelmän kokonaisuutta. (KS 27.6.2007.) Historian muistamisessa ei ole kysymys suinkaan pelkistä perinnetapahtumista. Ensinnäkin urheillaan ja liikutaan paikallisesti Tietyt paikkakunnat ovatkin tulleet kuuluisiksi omista menestyslajeistaan. Samalla päättäjät ovat kohdentaneet talousresursseja hiihdon uusien suorituspaikkojen rakentamiseen ja entisten kohentamiseen. (KS 6.6.2007.) Täydellinen yksimielisyy s teollisuusyritysten vastuusta urheilun alueella ei kuiten kaan vallitse. Ensinnäkin muistellaan ja kunnioitetaan Karjalan tasavallan ja laajemmin Venäjän sekä Neuvostoliiton historiallisia tapahtumia. Tästähän viestii jo sekin, että vuoden 2008 alusta alkaen siirryttiin "puhtaan urheilukomitean" aikaan. Elokuussa 2007 Karjalan Sanomissa uutisoitiin purjelautailusatamasta, josta on mahdollista vuokrata välineitä ja saada maksusta lajin opastusta (KS 15.8.2007) . Juoksun uutisoinnissa todettiin, että "muisto miljoonista isänmaallisessa sodassa kaatuneista elää ikuisesti sotaveteraanien ja heidän jälkeläistensä sydämissä." (KS 9 .1. Jossakin määrin näyttäisi siltä, että kolmannen organisaatiotason eli tasavallan merkitys on viime vuosina lisääntynyt. Toiseksi perinnettä kantavat jo muodostuneet yhteisölliset traditiot, joita valtion muuttuminen Neuvostoliitosta Venäjäksi ei ole kyennyt katkaisemaan. Taloudellisen tilanteen muuttumisesta neuvostoaikojen jälkeisessä elämässä viestii se, että sekä monet urheilukoululaisten vanhemmat että uimahallin käyttäjät valittavat rahojen sa riittämättömyyttä ja maksujen suuruutta. Niinpä tasavallan urheilusta vastaavan komitean puheenjohtaja korostaakin urheilun tukiohjelmaa esitellessään kahta tavoitetta: Ihmisten urheilun harrastamista suuremmalla innolla ja karjalaisten urheilijoiden saavuttamia parempia tuloksia. Juoksun yhteydessä puhunut tasavallan sisäministeri Igor Aljoshin lupasi ministeriön tekevän kaikkensa tapahtuman säilyttämiseksi. Tasavallan pääkaupungissa Petroskoissakin liikunta-alan yritystoiminta on vähäistä. Ensinnäkin lehtiaineisto antaa vahvoja viitteitä siitä, että urheilun menestystavoitteet on nostettu arvoon aivan uudella tavoin. Juoksijoiden Aino-klubi kunnioittaa Sputnikin vuosipäivää osallistumalla Moskovan alueen Koroljovissa järjestettyyn maratonjuoksuun (KS 31.10.2007.) Myös urheilutähtien saavutuksia kunnioitetaan. Ennen Kuoleman laaksosta käynnistyneen juoksutapahtuman starttia muisteltiin Karjalan 18 jalkaväkidivisioonan ja Moskovan 5. Terveystavoitetta palvelevat myös valtiotai tasavalta_johtoisesti organisoidut massaliikuruatapahtumat. Syynä esitykseen oli se, että vuotuiset urheiluhallin ylläpitokustannukset ovat jopa seitsemän miljoonaa ruplaa. ammattiliitot ovat järjestäneet kilpailuto imintaa jäsenilleen. Hiihdon olympiavoittajalle, Karhumäen piirin Paateneen kylän pojalle Fjodor Terentjeville ollaan pysyttämässä muistopatsasta Petroskoin Kukon mäelle. Liikunnan ja urheilun organisoitumisessa ollaan vähitellen siirtymässä samantyyppiseen keskusjohtoiseen aluejärjestelmään kuin neuvostoaikoina. (KS 26.9.2007.) Erityisen kiinnostava seikka on, että NKVD on Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n edeltäjä. Pontta menestyksen tavoittelulle on haettu myös tasavallan urheilijoiden aiemmasta menestyksestä "perinteiden velvoittaessa". Tätä artikkelia varten kerätty aineisto ei kuitenkaan tarjoa mahdollisuuksia arvioida, mikä on piirien tosiasiallinen merkitys tasavallan urheiluorganisaatiossa. TUTKIMUSARTIKKEU, Venäjän Ka~alan liikunta
Gooding, J. 1.5.2007-28.2.2008. H. (Eds I Soviet Civilization between Past and Present. Sport in Soviet Society. 2006. Tällöin sekä valtiovalta eu ä suur im m at yritykset luovat edellytyksiä huippu-ur heilun valmentautumiselle. Etenkin Sotshin talviolym pialaiset luovat paineita eri alueiden urheiluto im ijoille. Nykytodellisuudessa Karjalan tasavallan liikuntakulttuuri on tiiviissä kytkennässä ja vuorovaikutuksessa yleisvenåläisten käytäntöjen kanssa. ln Malz, A., Rohdewald, S. M enestyvien ur heilijoiden valm ennuksessa keskeiseksi on nähty neuvostotyyppinen urheilukoulujärjestelm ä. Jahrhundert. Sakwa, R. Helsinki: Tammi. Tutkim usart ikkelini kolm anneksi tavoitt eeksi asetin vastaam isen kysym ykseen, m iten venäläisen liikuntakultt uurin toim ijat kiinnittävät tekem isiään N euvostoliiton aikaiseen liikuntaorganisaatioon ja aiem piin neuvosto käytäntöihin. 2002. Beiträge zur Sportgeschichte Osteuropas im 19. Koko Venäjän tasolla yritykset ovat lähteneet hanakasti m ukaan ur heilun sponsoro intiin, m istä kert ovat m uun m uassa palloilusarjojen huikeasti kasvaneet pelaajapalkkiot. TUL kansainvälisen työläisurheilun vaiheissa 1920-30-luvulla. Millaisiksi käytännöt muotoutuvat riippuu olennaisesti siitä, mikä tulee olemaan Venäjän valtiovallan ja yritysten välinen suhde. Riordan, J. & Kulavig, E. Kasautunut historia on puolestaan kuviteltava kerros kerrokselta syntyneeksi erilaisten paikallisten ja laajempien yhteyksien tuotteeksi. 206-220. Jahrhundert. 2006. (Ed.) The Culture of the Stalin Period. Vahvoja viitteitä on olemassa siitä, että liikunnassa ja urheilussa on sekä jotakin uutta mutta samalla myös jotakin perinteisemmin kasautunutta vanhaa. Hampshire: The Macmillan Press. Ven äjän vaurastum isen m yötä erinäisiä yhtäläisyyksiä on noussut esiin. 1991. Exeter: University of Exeter Press. Massey, D. Puhtaaseen valtioam m att ilaisuuteen ei ole en ää neuvostoaikojen tyy liin paluuta. & Smith, J. Fizkultura i sport v Russkoi Karelii. lssledovanijs izmenij v fizitsheskoi kulture. 41-77. Sport, Politics and Communism. Edelleen kin useissa lajeissa järjestetään LuoteisVenäjän m estaru uskilpailuja. 2002. N ähtäväksi jää, m illaisiksi m uodostu vat tuotanto laitosten ja am m attiliitt ojen tehtävät urheilun ja liikunnan parissa. 1990. (Eds.) Modernisation in Russia since 1900. Williams, C. Liikettä Venäjän Karjalassa. Cambridge: Cambridge University Press. Wiltshire: Palgrave. 2003. & Stranius, P. The Soviet Union. Venäjän valtiojohdon kannanotot viestivät yleisem m inkin, että m aalla on pyrkim ys nousta urheilun suurvaltojen joukkoon. Itkonen, H. The Body and CulturalTransition in Russia. Karjalan tasavallassa eri asem issa olevat vaikutt ajat ovat useissa yhteyksissä viitanneet am m attilaisuuteen huippu-ur heilun m enestyksen saavutt am isen edellytyksenä. ldäntutkimus 2/2003. Osnabruck: Fibre Verlag. 1984. Socialism in Russia. Riordan, J. Poikkeavaa on kuitenkin se, että Venäjän oloissa valtio ei enää huolehdi kaikista kustannuksista. Damkjaer, S. M yös lasten vanhem m at joutuvat m aksam aan jälkikasvunsa urheilem isesta. Teoksessa Kangaspuro, M. UIKUNTA & TIEDE 45, 6/2008, TUTKIMUSARTIKKEU, Vef'läiän Karjalan liikunta 65. U utta tosin on se, että nyt m yös sponsorit ovat m ukana tapahtum isen toteuttam isessa. Volume 1. Joensuu: University of Joensuu. 2006. Helsinki: Finnish Literature Society. Development of Sport and Physical Education in Russia and the USSR. Stalinism and Carnival: Organisation and Aesthetics of Political Holidays. 115-132. Katzer, N. Itkonen, H. 2008. Sartorti, R. Esim erkiksi art ikkelissa m ainitut avantouinnin ja sauvakävelyn klubit toim ivat paikallisesti ja keskittyvät ennen kaikkea om an jäsenistönsä terveyden vaalim iseen ja to im int akyvyn ylläpitäm iseen . Lenin and his Legacy, 1890-1991. & Stableford, T. Karjalan Sanomat. Punainen Olympia. (Massey 2008, 30-31) Masseyn näkemyksiä voidaan soveltaa myös Karjalan tasavallan liikuntaja urheilukulttuuriin. 160184. Liikettä Venäjän Karjalassa Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Näyttää vahvasti siltä, että Neuvostoliiton murenemisen ja mittavien talousvaikeuksien jälkeen tasavallan urheilun ja liikunnan organisaatio on rakentumassa uusiksi. 1998. LÄHTEET Acton, E. 349-369. Helsinki: Finnish Literature Society. Juuri näissä kilpailuissa m enestym inen m ahdollistaa osallistum isen koko Venäjän kilpailuihin. Tampere: Vastapaino. Sen sijaan kuntoliikunnassa ei ole ur heilun hiera rkkisuudelle om inaisia piirt eitä. N äin ollen urheiluorganisaatio on varsin sam ankaltaisen kerro ksinen kuin neuvostovuosina. 1977. Selvää on, ett ä joissakin vähem m än harra steLuissa lajeissa kansainvälistä kilpailukosketusta voidaan hakea ilm an port aitt aista järjestel m ää. Nygren, H. Teoksessa Gunther. Esim erkiksi punnustennoston m aailm an ja Euro opan m estari Ivan Iljinin ei tarvitse osallistua karsintakilpailuihin, vaan hän voi m atkustaa suoraan lajin arvokilpailuihin. The Modernisation of Russ,an Health Care: Challenges, Policy, Constraints. Teoksessa Kangaspuro, M. 2007 "Neue Menschen" in Bewegung. U rheilijan uran kansallisen m en estyksen kohokohta on Venäjän m aajoukkueeseen yltäm inen ja tätä kautta pääsy kansainvälisille kilpakentille. Mancester: Mancester University Press. Studia Fennica, Historica 12. Karjalan tasavallan liikuntalaki. Studia Fennica, Historica 12. Täm ä on sikäli ongelm allista, ett ä kaikilla vanhem m illa ei ole ra haa m aksuihin. & Stranius, P. Joensuu: Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 137 Itkonen, H. Doreen Massey on korostanut tutkimuksissaan paikkojen ainutkertaisuutta. M yös m assaliikuntatapahtum at ovat hyvin sam ankaltaisia kuin neuvostoaikoina. 1917-1940. Lisäksi kaikki suhteet ovat vuorovaikutuksessa paikan kasautuneen historian kanssa. Paluu entisenlaiseen keskusohjaukseen näkyy m yös K arjalan tasavallassa. Samanaikainen tila. N äyttääkin siltä, euä parhaillaan on synt ym ässä jonkinlainen sekam alli. Viborg: Odense University Press. & Wiederkehr, S (Hrgst.l Sport zwischen Ost und West. 1969. Zum Verhältnis von Sport und Moderne in Russland im 20. Publications of Karelian Institute 135. Paikkojen erityisyyden Massey katsoo juontuvan siitä, että kukin paikka on laajempien ja paikallisempien sosiaalisten suhteiden erityisen sekoituksen polttopiste. und 20. Ent isenkaltaisen keskusjohtoisesti asioita ei ainakaan tulla hoitam aan. & Smith, J (Eds.) Modernisation in Russia since 1900. Tasavaltaa laajem pia or ganisaatiotasoja ovat Luoteis-V enäjä ja koko Ven äjän valtio. 2003. Teoksessa Bryld, M. The Modernisation of Leadership: From Gorbachev to Putin. A Documentary History
Tutustuin Elin Kallion laajaan tuotanens gymnastics t.oon kokonaisuudessaan. Asiasanat: Elin Kallion vuimistelujä,jcstelmä, voiniislclun arvo/, ldassinen ja moderni voimis1.elul1äsilys, liil1cancdyysi, suomalainen naisvoimislelu ABSTRACT Sarje, A. ln my article, 1 will deal with t he Kallio gymnastic syster.i from ihree viewpoints: Iirst, its background and connections to differcnt gymnastics systems, second, what kind of educational objectives and social goals were included in the gymnastics sysrern, and third, what the moverncnt language, the method and thc realization practises were like. 1989). Heikel 1915; Wilskman 1909;Jalkancn 1930;Jääskeläinen ym. Niin ikään ei ole oteltu huomioon sitä, että hän ymmärsi voimistelun laaja-alaisesti klassisen liikuntakäsityksen mukaisesti, voimistelu oli fyysistä kasvatusta, liikuntakasvatusta ja sisälsi vapaaja telinevoimistelun lisäksi leikkejä ja pelejä. Elin Kallion voimistelujärjestelmä suomalaisen naisvoimistelun perusta. Artikkelissa seuraan Kallion arvostuksien kehitystä (olen tummentanut ne tekstissä). . On kuitenkin mahdollista, että juuri Elin Kallio on suomalaisen naisvoimistelun kehittäjistä kaikista voimallisimmin vaikuttanut lajin sisältöön ja osin myös sen muotoon. Elin Kallion asema maamme naisvoimisteluliikkeen perustajana ja auktoriteettina on järkkymätön. Vähälle huomiolle on jäänyt se, että hän kehitti suomalaista naisvoimistelua neljän vuosikymmenen ajan omaksi järjestelmäkseen. l<eyworcls: Elin Kallio gymnastics system, values i11 gym11astics, classical Artikkelin keskeinen lähdeaineisto koostuu voimistelun metodia11c/ modern gy11111astics cnnceptions, movemenl analysis, Finnish womkirjoista ja ohjelmakirjasista. However, her gymnastics system has been considered unimportam, even nullified. Kallio kirjoitti suomeksi, eikä näin ollen hänen voimistelujärjestelmänsä tullut tunnetuksi muualla Pohjoismaissa. 1 will study the Kallio gymnastics system through her and her contemporaries' gymnastics manuals and guides. Mikä on Kallion voimistelujärjestelmän merkitys suomalaisen naisvoimistclun myöhempien vaiheiden kannalta7 Tutkimusotteeni on Kallion voimistelujärjestelmän arvojen analyysi. Liikunta &Tiede 45 (6), 66-71. 2008. Elin Kallio Gymnastics System As the Essence of the Finnish Women's Gymnastics. ELIN KALLIO VÄÄRIN TULKITTU PIONEERI. The stereotypes directed to Kallio gymnastics system may be due to the fact that her system is classical in style, even if in corucnt it is modern in many ways. Millaisia olivat Elin Kallion voimistelujärjestelmän tausta ja kytkennät eri voimistelujärjestelmiin7 2. As the research methods, 1 usc content analysis of the manuals and movement analysis of the guides. Millaisia kasvatustavoitteita ja yhteiskunnallisia pyrkimyksiä Kallion voimistelujärjestelmään sisältyi 7 3. Millaisia olivat Kallion voimistelujärjestelmän liikekieli, metodi ja t.oteuttamiskäytännöt. ln ihe conclusions I will follow how her guidelines continued as late as the 1960s and even up to rhe present day in the Finnish wornen's gymnastics 111ove111ent. Se kertoo omasta ajastaan, kuinka seuroissa ja kouluissa on voimisteltu. 4. . 2008. Kotimaassakin hänen voimistelujärjestclmänsä on unohdettu tai siihen on suhtauduttu stereotyyppisesti sotilasvoimisteluna. Liikunta & Tiede 45 (6), 6671. Kallio on saanut tunnustusta valtakunnan laajuisesti lukuisissa huomionosoituksissa, 111111. Kallion aikalaisista miesvoimistelijat olivat Kallion voimistelun voimakkaimpia vastustajia, mutta myöhemmin mitätöinti tapahtui omien taholta (Suomela 1953, 9; Kallio 1915; esim. Lähestyn Kallion voimistelujärjestelmää 66 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 612008 , TUTKIMUSARTIKKELI • Elin Kallion vornst~uiariestelma. Elin Kallion (1859-1927) asema maamme naisvoimisteluliikkeen perustajana ja auktoriteettina on järkkymätön. Kallion voimistelua arvioitaessa ei ole kiinnitetty huomiota siihen, että Kallion klassinen voimistelu painottui modernien ideaalien mukaan. Kallion keskeiset arvostukset olivat terveys, ryhdikkyys, tarkoituksenmukaisuus, työn rappeuttavan vaikutuksen ehkäisy, leikki, Lingin kaava, sielullis-ruumiillinen kokonaisuus, yksinkertaisuus, harmonia, puhdas liikesuoritus, luonteen kasvatus, sosiaalinen kasvatus, tapakasvatus, hygieniaan ja terveystottumuksiin opastus. Päätelmissä pohdin, mitkä Kallion linjaukset säilyivät suomalaisessa naisvoimistelussa aina 1960-luvulle, jopa nykypäivään. TUTKIMUSTEHTÄVÄT, MENETELMÄT JA LÄHTEET Artikkelissani lähestyn Elin Kallion voimistelujärjestelmää neljän tutkimuskysymyksen kautta: 1. Monet Kallion linjauksista kantoivat 1960-luvulle ja osin jopa nykypäiviin asti. Elin Kallios role as thc lounder or the wornen's gymnastic movcmeru in Finland and as its greatest authority is unshakable. hänen syntymänsä 100-vuotisjuhlan kunniaksi painetulla postimerkillä. Hän hyväksyi myös urheilullisen oppiaineksen, kmen uinnin, hiihdon, mäenlaskun ja luistelun. Tutkimusmerodetna käytän metodi kirjojen sisällönanalyysiä sekä ohjelmakirjasten liikeanalyysiä. Tästä huolimatta hänen voimistelu järjestelmänsä on jäänyt vaille huomiota, jopa mitätöity Kallion voimistelujärjestelmään kohdistuvat stereotypiat saattavat johtua siitä, että se on tyyliltään klassinen, vaikkakin sisällöltään ja aatteiltaan pääosin moderni. ELIN KALLION VOIMISTELUJÄRJESTELMÄ SUOMALAISEN NAISVOIMISTELUN PERUSTA AINO SARJE Yhdyshenkilö: Aino Sarje, Tiirasaaren 23, 00200 Helsinki, sähköposti: aino.sarje@luukku.com TIIVISTELMÄ Sarje, A. (Kurvinen 1959) Kallion ansiona on pidetty myös sitä, että hän toi ruotsalaisen voimistelun maamme naisvoimisteluun. Artikkelissani kuvaan Kallion voimistelujärjestelmää kolmesta näkökulmasta: ensinnäkin sen taustaa ja kytkentöjä eri voimistelujärjestelmiin, toiseksi, millaisia kasvatustavoitteita ja yhteiskunnallisia pyrkimyksiä voimistelujärjestclmään sisältyi, ja kolmanneksi, millaisia voimistelujärjestelmän liikekieli, metodi ja totcuuamtskäytånnot olivat. Keskeisenä aineistona ovat Kallion ja hänen aikalaistensa voimistelun mctodikirjat ja oppaat
Muulamat osat härsivät syystä, että niitä häytelään liian paljon, toiset syystä, ellä niitä l1äytetään liian vähän. Epäkohdat liittyivät työntekoon, koulutukseen, terveyteen ja perheoloihin. (Ljunggren 1999, l 05; Kallio 1915, 2) SUOMEN KANSALLE KUNTOA JA TERVEYTTÄ 1800-luvun Suomessa herättiin huomaamaan niin naisten kuin tyttöjen asema modernisoit.uvassa yhteiskunnassa. Hän lausui järjestelmänsä päämäärät seuraavasti: "Sielun suhdetta ruumiiseen saatwa verrata häsityöläisen suhteeseen työaseeseensa, jaha hänen on pidettävä hyvässä lwnnossa, jolla lyö sujuisi kaihin puolin hyvin ja tar/10itul1senmuhaisesU.Jotta sielu voisi he/1ittää haihhia mahclollisuul1siaa11 jajoua ihminen voisi täyttää sen elämäntel1tävän, mihin Jumala hänet. Siten se l1ävisi jo11l1in verran reippaammahsi sekä hehiuyisi rohheammal1si ja pääUäväisemmähsi." (Kurvinen 1959,43;Cygnaeus 1910, 22-23) Kallio piti kansanvalistusta työnsä päämääränä, mikä vaikutti myös hänen voimistelujärjestelmänsä henkeen. Kallion kantana oli, että ruotsalainen tyttövoimistelu hyötyisi monessa suhteessa saksalaisesta voimistelusta ja, jos käytettäisiin paras molemmista, tulos voisi olla erinomainen. Etsin, mikä ohjelmissa on ollut keskeistä ja mikä muuttuvaa sekä millaista muotoa, kestoa, voimankäyttöä ja rytmiä voimistelussa on tavoiteltu. Näin pyrittiin lisäämään kansan toimintakykyisyyuå: tahdonvoimaa, itseluottamusta, urhollisuutta ja toimintahalua. (Laine ja Sarje 2002, 14; Koivusalo 1982, 41, Meinander 1996, 15, 21) Vuonna 1879 Kallio lähti kahdeksi vuodeksi Tukholmaan Kuninkaalliseen Voimistelun Keskusinstituuttiin perehtymään ruotsalaiseen voimisteluun Hjalmar Lingin johdolla. Yhtä l1iitollisia olemme aina olleet siitä hyvästä, jonlia olemme saaneet sahsalaisest.a voimislelusla. Viktor Hei kelin lempiajatus oli omaksua paras sekä ruotsalaisesta että saksalaisesta järjestelmästä ja luoda sen pohjalta suomalainen voimistelujärjestelmä. Ajatus ei ollut uusi. Kansanvalistus oli sopusoinnussa lingiläisen kasvatusopillisen voimistelun kanssa. Hänen mielestään niissä oli kyse vain terveydenhoidosta, jossa voimistelijat tekivät pääasiassa raskaita sairasvoimisteluharjoituksia telineillä tai toverin avustamina kuin potilaat sairasvoimistelulaitoksessa. (Kari 1925, 7; Suomela 1929, 107; Koivusalo 1982, 40) 1800-luvun loppupuolella kasvoi kiinnostus luonnontieteisiin, ihmisen terveyteen ja liikunnan fysiologisiin vaikutuksiin. Uno Cygnaeus oli tyttöjen koulutuksen kannalla ja kiinnostunut heidän liikuntakasvatuksestaan. TUTKIMUSARTIKKELI, Ebn Kallon vomstelujaqestelma 67. Edelleen vuonna 1914 Kallio pyysi saada antaa järjestelmässään ruotsalaiselle voimistelulle oman leimansa erilaisia aineksia yhdistämällä. Cygnaeus uskoi, että voimistelusta olisi huomattava "hyöty luonnostaan hitaalle ja saamauomalle hansallemme sen saadessa lapsuudesta saahhajärjestelmällisläja ohjattua harjoilusla ruumiinliihlieissä. kahdesta suunnasta, toisaalta hänen metodi kirjojensa sisällönanalyysillä ja toisaalta hänen ohjelmakirjastensa liikeanalyysillä. Heikel oli Kallion aikana maamme johtava miesvoirnistelun kehittäjä ja 111111. Ruotsalaisen voimistelujärjestelmän perustaja P H. Järl1iperäiscn voimistelun tulee senlähdrn vastuslaa ja oilwisla tätä jolwpäiväiseslä elämästä (tollu111uhsesta tai työtavasta) johtunuua yl1sipuolisuuua. KALLIO YHDISTI LUOVASTI ERI VOIMISTELUJÄRJESTELMIÄ Elin Kallio yhdisti voimistelujärjestelmässään luovasti kaiken alan oppineisuutensa: aikansa ruotsalaisen ja saksalaisen voimistelun. Samalla eriuelin liikkeiden lähtökohtaa ja kohdentumista ruumiin eri osiin. Suomela arvioi kuitenkin, että ruotsalaisen voimistelun kehittämisessä on nuoremmalla Lingillä vähintään yhtä suuri osuus kuin vanhemmalla. Kallion voimistelujärjestelmän analyysiäni syvensin voimistelun historian tutkimuksilla (Suomela 1929, Kurvinen 1959, Koivusalo 1982, Meinander 1996 ja Ljunggren 1999) sekä aikalaisaineistolla. Kallio omaksui Hjalmar Lingin kannan, jonka mukaan voimistelun ensisijaisena tavoitteena on luoda ja ylläpitää terveyttä. Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen yliopettaja. Tämä oli ensimmäinen naisille suunnattu voirnistelunopetta]akoulutus maassamme. Analysoin Kallion metodikirjan Voimistelun häsihirja kolmatta suomalaista painosta (] 915). Mutt.a lisähsi olemme seuranneet tieteellistä t.ut.himust.a, jota tehdään eri maissa voimistelun alueella." (Kallio 1887; Kallio 1914, 43; 111111. Kallion aikalaisten metodi kirjoista keskityn Viktor Heikelin GymnasUhens leori -teokseen (1915). Hän oli havainnut, että ''joliapäiväisessä elämässä on elimistö sangen yl1sipuolisen vailwtuhsen alai11e11. Aviopari tohtori George ja Mathilda Asp perustivat Helsinkiin vuonna 1869 yksityisen instituutin, jossa lääkitysvoimistelun lisäksi saattoi opiskella voimistelunopeuajattareksi. Kalliota voidaan hyvällä syyllä pitää suomalaisen kuntoliikunnan edelläkävijänä, ellei suorastaan perustajana.Järkiperäinen voimistelun tuli koostua sellaisista liikkeistä, jotka lyhyimmässä ajassa kehittivät ruumista ja henkeä sopusuhtaisiksi eli harmonisiksi. Ajan hengen mukaisesti Hjalmar perehtyi lääkitysvoimisteluun ja korosti voimistelun terveydellisiä näkökulmia. Elin Kallio oli ensimmäinen korjaavan voimistelun kannattaja maassamme. Kallion voimistelun keskeinen pyrkimys oli myös työn rappeuttavan vaikutuksen ehkäisy. Kallio laati myös kymmenkunta ohjelmakirjasta. Karkelon säestyksenä olevan laulun luonnetta ilmaistiin eleillä. Spiessin tytöille kehiuärnät karkeloharjoitukset (Reigenturen) olivat musiikin mukaan tehtäviä käynti-, juoksuja hyppyharjoituksia, joille oli ominaista keveys ja tanssillisuus. Hjalmar oli isänsä oppien käytäntöön saattaja. Heikelin edustaman tervevoimistelun tavoite oli liikuntakasvatus. Suomalaisten naisvoimistelijoiden nimissä hän kiitti "siitä suuresta lahjasta, jonha olemme saaneet. Kallio omaksui kasvatusopillisen voimistelun ihanteen, multa hänelle olivat läheisiä lääkintävoimistelun painotus ja voimistelun ruumista korjaava vaikutus. Voimisteluohjelmien analyysissä käytin kirjasia vuosilta 1901, 1911 ja 1916. Heikel 1912, 6) Kallio sai saksalaisen voimistelun tuntemuksensa Aspin voimistelulaitoksessa, jossa hän suoritti vuoden kurssin Spiessin järjestelmän mukaan pätevöityen opettajaksi. vast.aanouaa ruotsalaisessa voimislelussa. Nämä ta voineet jäivät suomalaiseen naisvoimistelun ytimeen. Sen täytyy valita liih/1eensä niin, että laiminlyödyt ja sen tähden heihohsi jääneet elimet saavat larpeellisla l1ehityslä." (Kallio 1915, l-4) Heikel ei arvostanut korjaavaa voimistelua eikä etenkään Hjalmar Lingin näkemyksiä. on luodessaan wrlwillanul, on hänen l1ehilellävä ruumistaan sielun terveehsi, tottelevaisehsi ja laitavalisi palvelijahsi." (Kallio 1915, l) Tässä määritelmässä Kallion ihanteena oli tarkoituksenmukaisuus ja täydellinen terveys, jonka perusta oli tasapaino ruumiin ja mielen välillä. Tosin hänen ja Kallion painotukset olivat vastakkaiset. Kallion voimistelu oli aikansa tervevoimistelun ja sairasvoimistelun välimuotoa terveysja kotivoimistelua, jonka LIIKUNTA & TIEDE 45. (Suomela 1929, 94-95; Kallio 1915, 4) Isänmaallisuus ja uskonnollisuus painottuivat suomalaisuusaatetta kannattavan Kallion arvoissa. Kasvatusopillisella voimistelulla eli kansalaisvoimistelulla pyrittiin vaikuttamaan ruumiin välityksellä sieluun sekä totuttamaan ihminen alistamaan ruumiinsa tahtonsa hallittavaksi. Tavoitteena oli parantaa myös voimistelijoiden henkistä toimintatasoa. Hjalmar Lingin oppilaana Kallio arvosti järkiperäisyyttä ja tieteellisyyttä voimistelun lähtökohtana ja pitäytyi luonnontieteellisissä tosiasioissa. Voimistelulla pyrittiin luomaan voimakkaita ruumiita tarkoin perustelluilla liikkeillä. Ling (1776-1839) tahtoi kansallisromantikkona antaa maalleen ruumiillisen kasvatuksen avulla ihanteellisen nuorison: kauniita, voimakkaita ja työkykyisiä miehiä, jollaisia hän uskoi olleen viikinkiaikana. 6/2008. Ohjelmien liikemateriaalin kehitystä seurasin Rudolf Labanin (1966) liikeanalyysin avulla. Hänen järjestelmänsä oli laaja käsittäen neljä suuntausta: sotilasvoimistelun, sairasvoimistelun, kasvatusopillisen voimistelun ja esteettisen voimistelun, joiden välillä ei ollut selviä rajoja. Hänestä tyttöjen, tulevien äitien, terveyskasvatukseen tuli sisällyttää ohjattua liikuntaa
Sentähden ei pidä rienl.ää vanhasta uuteen, ennenkuin voimistelevat tyyclyUäväsli suorittavat vanhat tehl.äväl." Kallio kuitenkin varoitti opettajaa joutumasta liiallisuuteen sekä turhan tarkkuudella ja pukäveteisyydellä tuskastuttamasta oppilaitaan, jolloin voimistelu helposti muuttuisi rääkkäykscksi. Suomalaiset olivat jäykkiä, kömpelöitä ja huonoryhtisiä. Kallion mielestä liikesarjoista piti poistaa kaikki turha, teeskennelty kauneus ja tavoitella "sitä sulavuutta,joha seuraa haihinpuolista harjaantumista." Tässä hän seurasi Hjalmar Lingin makua. Kallion voimisteluohjelmien kulmakivenä oli Lingin kaava. Tuohon aikaan näiden kahden kansanosan välillä oli suuria ero ja ja ajateltiin, "että hansaja oppihoululla on kummallakin oma erikoinen tarkoituksensa, jonka saavuttaminen vaalii aivan erilaista opetusmenettelyä." (Mantere 1918, 8, 10; Heikel 1915, 215-220; Tanner 1929, 137-139) Kallio arvosteli jo vuonna 1887 maassamme käytössä olleen saksalaisen voimistelun periaatteita. (Kallio 1915, 40, 44; Heikel 1915, 219; Meinander 1996, 15, 21) Kallio suunnitteli suuren määrän malli kaavoja ohjelmakirjasiinsa, joita hän julkaisi 1880-luvulta alkaen aina 1920-luvulle. Rauhoittavien loppuliikkeiden tarkoituksena oli sydämen ja keuhkojen toiminnan tasoittaminen. Valokuvista päätellen rivivoimistelijoiden taso oli alhainen edelleen 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninäkin. U. Varsinaisissa liikkeissä oli kolme vaihetta: alkuasento, liike jaloperus perusasenteen Kallion liikevarastoon kuului 35 erilaista alku68 UIKUNTA & TIEDE 45. Marssiharjoituksia, juoksua ja hyppäyksiä varten oli varattava vähintään neljännestunti ja neljännestunti pukemisaikaa, jos voimistelu kaikkiaan kesti tunnin verran. Hän julisti: "Tämä haava sisält.ää sen, minkä hohemus on osoittanut olevan terveellistä ja tarpeen vaatimaa ihmisruumiin sopusuhlaisuuden hehit.lämisehsi." Hjalmar Lingin suunnittelemassa kaavassa liikevarasto oli jaettu yhdeksään liikesukuun liikkeiden anatomisfysiologisten vaikutuksien perusteella ja ryhmitetty käsi-, sääri-, päänja vartaloliikkeisiin. (Kallio 1915, 4-5; Kallio 1916, Yli, IX; Ljunggren 1999, 153) Voimistelussa edettiin verkkaisesti, koska Kallion mielestä "hutiloiminen on pahin ja /mihin voimin lwrt.euava virhe. Kallion ja Heikelin välinen erimielisyys koskikin juuri liikkeiden tarkan suorittamisen ihannetta. Tämän mielestä ne liikkeet, jotka olivat tarkoituksenmukaisimpia, olivat käytännössä osoittautuneet myös kauneimmiksi. Lisäksi oli yksinkertaisia ja yhdistettyjä nojaliikkeitä sekä vapaita ja tukihyppyjä. Todellisuudesta kaavasta tuli oikeaoppisen lingiläisyyden ohjenuora. Tässä hän teki linjanvedon suhteessaan aikansa saksalaiseen voimisteluun, joka korosti liikkeiden hallintaa ja lihasvoiman kasvattamista. (Suomela 1929a, alkusanat) Ruotsalaisen voimistelun mukaisesti Kallio arvosti liikesuorituksen yksinkertaisuutta ja puhtautta, koska liike oikein suoritettuna oli myös korjaava. TUTKIMUSARTIKKEU -Elin Kallion vomstelujärjestelmä. Vielä vuonna 1925 Kaarina Kari kirjoitti: "Omassa maassamme olemme jo tarpeeksi monta hert.aa nähneet, mihin johtaa se, kun lwnheita, taitamattomia ihmisiä pannaan suorittamaan sieluhhaila ja suuria ruumiillisia kykyjä vaalivia liihheitä. Liikkeiden kohdentumisen eri ruumiinosiin ratkaisi niiden harjoittamisen tarve. Hänestä kouluvoimistelu tuli järjestää niin, että se edisti kaikkien oppilaitten kaikinpuolista sopusuhtaista ruumiillista kehitystä niin pitkälle kuin kunkin ruumiilliset luonnonlahjat ja elämänehdot myönsivät. Heikel arvosteli ruotsalaista voimistelua siitä, että samaa ohjelmaa pidettiin muuttumattomana usein viikkokausia, kuukausikausiakin niin, että oppilaat oppivat sen ulkoa ja kyllästyvät siihen. Hän puolusti kömpelöitä ja heikkovoimaisia oppilaita ja muistutti voimistelunopettajia liikunnan sopivasta määrästä, sillä muutoin voimistelu "voi johtaa ihan toisenlaisiin,jopa aivan vastakkaisiin seurauksiin, kuin mitä tarkoitimme ja ottakoon yleiseksi ohjeeksi, että määrä olkoon mieluummin liian pieni kuin liian suuri." Kallion mielestä liikuntakasvatus voi jatkua läpi elämän, kunhan voimistelua sovelletaan kunkin ryhmän tarpeiden mukaan. Hei kelin edustama saksalainen voimistelu ei väheksynyt fysiologiaa, mutta järjestelmän perustana oli didaktinen näkökulma, voimistelun tuli olla hauskaa. Kallio kävi poleemista debattia Heikelin kanssa Sport-lehden palstoilla saksalaisen ja ruotsalaisen voimistelun arvostuksista. Kallion mielestä "yhsiUäisten elinten kehittäminen toisten hust.annuksella tuhoaa elimistön kokonaisuuden, siis terveyden." Saksalaisen voimistelun lähtökohta oli oppilaiden ikä ja omaksumiskyky ja nämä periaatteet Kallio siirsi suomalaiseen naisvoimisteluun. Tämä oli suuri etu maamme miesvoimisteluun nähden. Lihasten eristämisen tarkoituksena oli liikkeitten yksinkertaistaminen ja tiettyjen yhteisliikkeitten välttäminen, jotta myös yhdistetyt liikkeet olisi mahdollista tehdä puhtaasti. tehtävä oli terveyden säilyttäm inen myös täysikasvuisilla, usein jo vanhem m illakin hen kilöillä. Kuitenkin eniten tehtiin vartalon liikkeitä, koska "vartalon onteloissa sijaitsevat elämän hallinnalle tärkeimmät elimet." Lingin kaavassa harjoitukset olivat myös "oikeassa" järjestyksessä. Eikä hänestä kasvatusopillisen voimistelun tarvinnut olla aina kaunista, kunhan vain tavoitteisiin päästiin. Jos voimistelija ei tunne itseään ruumiillisesti vapautuneel1si, vaan joka hetki tuntee kankeutta, jännitystä ja suurta taitamattomuutta liikkeitä suorittaessaan, miten hän silloin voisi henkisesti vapautua." (Kallio 1887; Kari 1925, 34) Kallion mielestä ei ollut ensiarvoista aikaansaada vahvoja ja taitavia voimistelijoita tekemään honslihhaita temppuja, vaan juuri heikot olivat hänestä eniten kehittävän ja vahvistavan voimistelun tarpeessa. Kallio halusi soveltaa voimistelua kunkin yksilön voimien ja lähtökohtien mukaan, muttei saksalaisen voimistelun tapaan, jossa kehitettiin ruumiin tiettyjä lihaksia vaan harjoitukset tuli kohdentaa huonosti kehittyneisiin ruumiinosiin. (Kallio 1915, 29-30) Toisin sanoen voirnistelutunnista yksi neljännes jäi varsinaisten liikkeiden suorittamiseen. (Suomela 1929, 105; Kallio 1911, VII; Kallio 1915, 26) Kallion erittäin monipuolinen liikevarasto sisälsi sekä ruotsalaisen voimistelun että saksalaisen voimistelun liikemateriaalia. Kallio arvioi, että alustaville liikkeille sopi varata kymmenisen minuuttia ja rauhoittaville noin viisi minuuttia. Kallion ja Hei kelin linjaristiriidassa on otettava huomioon se, että Kallio kasvatti kansaa, jopa sen syviä rivejä, mutta Vikto r Heikel en sisijaisesti lyseolaisia jopa valiovoim istelijoita, toisin sanoen heidän kohdejoukkonsa olivat erilaisia. Vielä vuonna 1929 Kl. Järkiperäinen voimistelu oli siksi "toisenlaiseksi järjestetty lapsille kuin täysikasvuisille, toisenlainen maalaisihmiselle kuin kaupunkilaiselle ja erilainen erilaisten ammattien harjoittajille." (Meinander 1996, 15; Kallio 1915, 2-4, 10, 31) KALLION VOIMISTELUJÄRJESTELMÄN LIIKEKIELI, METODI JA LIIKEMATERIAALI Kallio omaksui ruotsalaisen voimistelun metodin, mikä mahdollisti voimistelun systemaattisuuden. Ohjelmien ei Hjalmar Lingin mielestä pitänyt jäykistyä tähän muotoon vaan jonkin verran vaihdella olosuhteiden mukaan, kunhan ne alkuja loppupäästään olisivat vähemmän rasittavia kuin keskeltä. Suomen silloisissa oloissa voimistelijoita saattoi kulua pitkäkin aika ohjelman oppimiseen. Ohjelmien alustavat liikkeet olivat helppoja verryttelyliikkeitä. Harjoittelu oli aloitettava helpoimmista,jopa liiankin helpoista liikkeistä,ja edettävä vähittäin vaativampiin. Liikkeitä voitiin vaikeuttaa eri tavoin: alkuasent.oa vaikeuttamalla, harjoittamalla samassa asennossa yhä vaikeampia liikkeitä, nopeuttamalla suoritusta, käyttämällä enemmän voimaa sekä kehittämällä yksinkertaisista liikkeistä yhdistettyjä. 6/2008. Suomela totesi, että voimistelukirjallisuudessa ei toistaiseksi ole kiinnitetty mitään suurempaa huomiota poikaja miesvoimistelun opetusoppiin. Sopusuhtaisen kehityksen mahdollisti kaavan liikesukujen kohdentuminen kehoon kokonaisuudessaan, sen kaikkiin osiin ja lihasryhmiin. Hänestä saksalainen voimistelu ei palvellut kansanvalistuksen tarkoitusperiä. Kallion voimistelussa lingiläiseen tapaan ei saanut "yhdistää liihheilä niin, että jokaisesta liikheeslä tehdään käsiliihe, huten usein meillä tehdään." Jalkaliikkeitä tehtiin siis selvästi enemmän kuin käsiliikkeitä
Näin myös leikkejä koski tarkka liikemuoto, liikevaikutus ja täydellinen symmetrisyys. Tosin Kallion liikevarastoon kuului myös suuri määrä erilaisia telineillä tehtäviä nojapuu-, kiipeämis-, pujotteluja tasapainoharjoituksia sekä riipuntaa köysissä, tikkailla, jopa ratsasvoimistelua. Lisäksi käytettiin alkuasentoina polvillaan oloa ja polvilla istumaa, täysi-istuntaa ja ratsasistuntaa, päinmakuuta ja selin makuu ta sekä riipuntaa. Tässä mielessä ei voida sanoa, että Kallion ajan suomalainen naisvoimistelu olisi ollut yksitoikkoista. Kallion malliohjelmissa on loppujen lopuksi aika vähän telineliikkeitä, sillä voimistelutilat olivat Suomessa vaatimattomasti varustettuja. asentoa. Ensimmäinen alkuasento oli perusasento, josta johdettiin useimmat muut alkuasennot muuttamalla käsien ja jalkojen asemaa. Kohontaliikkeet saattoivat olla varsin voimakkaita, ja Kallio kielsi niiden määräämisen heikoille tytöille, etenkään syvässä muodossaan. Pestalozzilaisia ihanteita sovellettiin maamme yleisessä koululaitoksessa aina 1900-luvun alkuun asti, mutta naisvoimisteluliikkeessä jopa 1920-luvun loppupuolelle saakka. Foersterin ajattelusta kehittyi reformi pedagoginen kasvatussuuntaus, jolle tyypillisiä näkemyksiä seurattiin maamme naisvoimisteluliikkeessä vielä 1960-luvullakin. Vaihtoehtoisia liikkeitä on siis tarjottu voimistelunjohtajille ja -opettajille omien ohjelmien tekemistä varten. (Kallio 1901, johdanto; Suomela 1929, 323; Kallio 1915, 29, 76-77, 87; Ljunggren 1999, 153) Ruotsalaisessa voimistelussa ei ollut erityistä telineliikkeiden ryhmää, vaan telineliikkeet sisältyivät eri liikesukuihin. (Lindroth 1974, 35-36; Kallio 1915, 31-32) Kallion liikevarasto oli huomattavasti laajempi, kuin mitä hän sisällytti mallikaavoihinsa. Kallion sydämellä oli myös suomalaisten hygieniaan ja terveystottumuksiin kasvattaminen. TUTKIMUSARTIKKELJ , Elin KalllCfl V01rnistelujärjestelmä 69. Esimerkiksi koko vartalon hallintaa vaativia asentaja ja tasapainoliikkeitä harjoiteltiin vaihtoehtoisesti permannolla tai telineillä. Kauniin ja norjan ryhdin saavuttamiseksi harjoiteltiin erilaisia käyntilajeja, esimerkiksi käyntiä, juoksua ja varpailla käyntiä vuorotellen. (Jääskeläinen et al. Tosin suuri osa Kallion liikkeistä hylättiin myöhemmin, esim. Tuon ajan miesten sauva saattoi olla jopa 4-kiloinen, mihin nähden naisten sauva oli kevyt. Leikit tuli valita tarkoituksenmukaisesti niin, että ne tarjoaisivat monipuolista liikuntaa. asentoa yksi, kaksi tai kolmekin ajanmittaa (sekuntimittoja) tarpeen mukaan. Kallio varasi Naisvoimistelun käsikirjasta (1901, 1904) reilut 60 sivua lei keille ja peleille, jotka hän julkaisi vuonna 1903 itsenäisenä Kansanlasten leikkikirjan -nimisenä oppaana ja vuonna 1912 Koululaisten leikkikirjana yhdessä Anni Collanin kanssa. Kallio neuvoi, että sauvaliikkeitä sopii tehdä vasta, kun voimistelijoilla on riittävästi voimia ja osaavat tehdä vastaavat liikkeet ilman sauvaa. Kallion voimistelua on arvosteltu sotilaallisesta tahti-ihanteesta, mutta niin yksiviivaista se ei ollut. TAVOITTEENA KANSAN VALISTUS JA KASVATUS Kallio nojasi kasvatustyössään nuorempana pestalozzilaisiin ja myöhemmin reformipedagogisiin näkemyksiin. Kallion voimistelun kulmakivenä oli ryhdikkyyden klassinen ihanne. H. Mm. Kallion esittämiä leikkejä olivat mm. Loppuasennosta jatkettiin uuteen alkuasentoon ja näin harjoitteet oli mahdollista yhdistää sarjoiksi. P. juoksuleikit, sokkoja arvaamisleikit, hyppyleikit, veto-ottelut sekä palloja pussileikit. Kohotetulla rintakehällä oli lingiläisittäin myös symbolinen merkitys; hyvä ryhti kuvasti ryhdikästä olemusta. (Oksanen 1927, 44-45; Kallio 1911, 111-V) Pestalozzin aatteen mukaisesti Kallion mielestä voimistelun korkein arvo oli siinä, ettei yksikään liike ollut pelkästään ruumista varten, vaan milloin tahdon, tunteen tai älyn ilmaisemista. Tosin Kallio alkoi jo 1910-luvulla kannattaa uskonnollissävyisen elärnänfilosofin f W. Kallio neuvoi, että varsinaisten liikesukujen väliin tulee lapsille silloin tällöin lisätä voimistelullisen kehityksen kannalta vähempiarvoisia liikkeitä, välipaloja, jotka leikillisen muotonsa tai poljentonsa vuoksi miellyttävät lapsia sekä kasvattavat heissä tarkkuutta. Kallio ei edellyttänyt voimisteluliikkeiden suorittamista leikeissä, kunhan leikit valitaan tarkoituksenmukaisesti niin, että ne tarjoavat kaikinpuolista liikuntaa. Harjoitteet ovat aika vaikeita ja vaativat hyviä käsivoimia ja vahvaa ylävartaloa. Hänestä tahdissa sopivat harjoitettaviksi ainoastaan sellaiset liikkeet, joiden luonnetta tasainen tahti ei turmellut. Lingin suosittelemat voimisteluleikit olivat aika vaikeita ja tehtiin telineillä, esimerkiksi köysissä ja tangoissa. Kallio mielestä leikki oli lapsen luonnollista liikuntaa, ja siksi voimisteluun tuli kuulua mahdollisimman paljon leikkiä, mutta kasvatusopillisesti käytettynä. "Ison ja liikkuvan rintakehän l1ehiU.äminen on näel yl1si voimistelun päätarl10ituhsisla, jota ei koskaan pidä unohtaa," hän korosti. Kallion liikevarastoon kuului nelisenkymmentä erilaista askellajia, ja niistä oli mahdollista sommitella hyvinkin mutkikkaita sarjoja. Siten saattoi "vartalon/1i11 liikkeitä harjoittaa jonkinmoisessa tahdissa." (Kallio 1915, 39) Kallion voimistelu oli silti liikkuvampaa kuin yleensä oletetaan, sillä ohjelmissa on silmiinpistävän paljon järjestysja marssiharjoituksia, jotka saattoivat olla hyvinkin vaihtelevia ja monimuotoisia. Tosin muitakin liikkeitä saattoi harjoittaa tahdissa, jos käytti väli tahtia eli jatkettiin ko. Hän antoi Naisvoimistelun lläsikirjassaan telineliikkeiden tarkat ohjeet niitä voimistelijoita varten, joille oli saatavana telineitä. Vaihtelu vapaaja telineliikkeiden sekä marssija juoksuharjoitusten välillä oli niin ikään tärkeää. Hän oli varma, että voimistelu kehitti voimistelijan luonnetta tottelevaisuuteen ja tarkkuuteen sekä lisäsi hänen sielullisia ominaisuuksiaan, kuten iloisuutta, mielenmalttia, rohkeutta, päättäväisyyttä sekä kurinalaisuutta ja itsenäisyyttä. Tällaisia olivat kätten taputukset, polkerniset, notkuhypyt, käsien ja jalkojen heiluttelu ynnä kuvainnolliset leikit mutta myös varsinaiset leikit. Kallio toivoi LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2(X)8. Kallion voimistelussa naisten sauvan pituus tuli olla metrin ja paino korkeintaan kilon verran. Kallio vastusti saksalaisen voimistelun tapaa, jossa liikkeet seurasivat toisiaan ilman taukoa, mikä hänen mielestään johti siihen, ettei liikkeitä tehty kunnolla, asennot olivat huonoja ja suoritukset epämääräisiä. Kallio neuvoi, että "yhtä tärheää lrnin oikean alkuasennon huolehtiminen on huolehtia, että jokainen varsinainen voimisteluharjoitus loppuu muotonsa puolesta varmaan ja oikeaan loppuasentoon." Alkuasento ja siitä tehtävä liike suoritettiin selvästi erillisinä. Liike oli staattinen, paikallaan pysyvä harjoite luonteeltaan "pito" ja kehitti lihasvoimaa ja jäntevyyttä. Kallion liikemateriaalissa oli paljon selkää, etenkin yläselkää vahvistavia liikkeitä, jotka saattoivat olla sangen raskaita, erilaisia punnerrusharjoituksia. Lingin kaavasta kokonaan puuttuva juoksu oli Kallion ohjelmissa merkitty selkälihasliikkeiden jälkeen ja sitä oli joka tunti. Kuviomarssien liikkeitä oli mahdollista vaikeuttaa yhdistämällä ja suorittaa jopa juosten tai laulun ja soiton mukaan. Hän halusi saada lapset rakastamaan peseytymistä ja raitista ilmaa ja ymmärtämään, että pölyssä ja liassa viihtyvät terveydelle vaaralliset taudinsiemenet. Ling sisällytti liikejakoonsa voimistelullisia leikkejä vapaaliikkeiden joukossa. Tämän tuotannosta hän suositteli teoksia, kuten Kouluja luonteen kasvatus ja Osaatko elää. Ryhtiä parannettiin myös sauvaliikkeillä. 1989, 9; Kallio 1915, 21; Kallio 1916, 4-6) Voimistelun rytmi oli rauhallinen ja kulki joko komennon tai laskun mukaan tai tahdissa. Kallio suositteli lyhyttä leikkiä keskellä tuntia ja hyppyharjoituksia tunnin lopuksi tuomaan vaihtelua ja iloa voimisteluliikkeisiin. sauvaliikkeet, taakseja jännitystaivutusliikkeet, osa telineliikkeistä ja monet toverin avulla tehtävistä liikkeistä. Ruotsalaisessa voimistelussa oli mahdollista korvata telineliikkeet vapaaliikkeillä, mistä tulikin suomalaisen naisvoimistelun linjaus. Kallio piti myös kohontaliikkeitä tärkeinä rintakehän kehitykselle ja selkärangan yläosan liikkuvuudelle. Kallion sauvaliikkeet olivat tehokkaita, esimerkiksi jännitystaivutusasento varpaille nousten sauva niskassa tai ylös kohotettuna. Hänestä huono ryhti ei ollut vain ruma, vaan myös terveydelle vaarallinen. Foersterin näkemyksiä. Kallion voimistelu ei siis ollut kokonaisliikuntaa
Lisäksi hän laati kaksi leikkejä esittelevää kirjaa sekä kaikkiaan yksitoista ohjclmakirjasta, joista osa oli täysin uusia ja osa korjattuja painoksia. Käytännössä kuitenkin eletään arvojen uudelleen määrittelyn aikaa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. (Kallio 1911, V) Kirjojen lisäksi naisvoimisteluliikkeessä syntyi oma lehdistö. LÄHTEET Kirjalliset lähteet Björksten E. Kallio aloitti lähes tyhjästä, eikä tehtävä ollut helppo. & Hämäläinen R. Kallio E. Kallion linjauksista voimistelijoiden persoonallisuuden kasvattaminen ulottui aina 1970luvulle, multa jälkimodernissa yhteiskunnassa nämä pyrkimykset ovat joutuneet taustalle. Tosin Kallio oli itsekin opiskellut suomenkieltä. lokakuuta 1910. Sporten 1887: 3, 5 ja 7 Kallio E. Helsinki: Otava. 1930 Uusi naisvoimistelu. Kansalaisten tuli toiminnallaan lähentää olemassa olevaa perustuslaillista valtiota kohti ideaaliyhteisöä yhteisön päämäärää palvelemalla. Kallion voimistelun arvot siirtyivät melko puhtaina Kaarina Karin kuntovoimisteluun. (Pedersen Gurholt and Jenssen 2005, Trends in Norwegian Handbooks on Women's Gymnastics and Dance 1900-2000.Julkaisematon esitelmä pohjoismaisessa tutkijaseminaarissa Nordiska kvinnohistorikermötet, Turku 2005.) Ensinnäkin kaikkia suomalaisia naisia palvelevan votrnistelujärjestelmän luominen edellytti yhtenäistä voimistelusanastoa. Raalwulla ja rumia sanoja älhöön huhaan suvait/10, sen sijaan lwellahoonjolwinen yhdistyl1sessään loitsia esiin hilpeätä iloajc1ystävällislä lwht.elua." (Kallio 1915, 2, 9, 56, 57, 188; Kallio 1911, 111-V) Reformipedagogiikka painotti yksilöiden sosiaalista kasvatusta, ja kasvatus ymmärrettiin välineenä kokonaisvaltaiseen elämään ja yhteiskunnan uudistamiseen. Tämä on kansainvälisesti ainutlaatuista. Karisto. Elin Kallio ymmärsi, että voimistelunopettajien ja -johtajien koulutus on järjesteltävä ja koulutus edellytti kirjallisuutta. 1800-luvun loppupuolelta alkaen naisten tekemille voimistelukirjallisuudelle oli suorastaan "yhteiskunnallinen tilaus", sillä voimistelua ja ruumiinhoitoa koskevat teokset oli laadiuu yksinomaan miehille. 1920 Naisvoimistelu, ensimmäinen osa. Lisäksi voimistelusanaston suomenkiclelle kääntäminen oli suurtyö, jossa Kalliota tuki aviopuoliso, suomenkielen lehtori August Herman Kallio ( 1858-1896). Kari vannoi myös reformipedagogiikan nimeen suomalaisessa naisvoimistelukulttuurissa aina 1970-luvulle asti. (Veikkolainen 2004) LAAJA VOIMISTELU KIRJALLISUUS Kallion merkittävä linjaus oli myös suomalaisen liikuntakirjallisuuden kehinäminen. 1910 Ehdotus Suomen kansakoululaitokseksi. Toisaalta voimistelun klassisista arvoista on jäljellä esimerkiksi laaja-alainen voimistelun määritelmä, joka on lähellä nykyistä liikuntakasvatuskåsitystä. Helsinki: Kansanvalistusseura. Suomalaisen naisvoimistelun taidevoimistelun suuntauksen kehittäjistä ensinnäkin Elli Bjorkstcn ja edelleen hänen oppilaansa HilmaJalkanen omaksuivat kaikki Kallion keskeiset arvot voimistelujärjestelmiinså, mutta ajanmukaisuvat niitä ja täydensivät muilla arvoilla. Eri aikojen metodikirjoja analysoimalla havaitsin, että suomalainen naisvoimistelu on kehittynyt vähittäin ja sisältää useita kerroksia, joista Kallion arvostukset muodostavat naisvoimistelun ytimen. (Björksten 1920; Kari 1960; Vilppunen 1967; Koskinen ym. Valtion varoilla toimitettu kokoelma 100-vuotispäiväksi 12 p. Hänestä oli "tärheää, että voimisteluyhdistyhsissä vallitsee hyvä toveruuden henl1i, joha vaihuu.aa henhiseslil1i11 lwsvattavasti. Voimistelukirjallisuutta luettiin paljon ja painokset myytiin nopeasti loppuun. Suomalaista naisvoimistelua kuvataan usein katkoksina, ja liikkeen kunkin johtajan oletetaan edustavan omaa, itsenäistä voimistelujärjestelmäänsä. Koskinen ym. Cygnaeus U. 1912 Voimistelun Vapaaja Sauvaliikke,tä Hämeenlinna Arvi A. Esimerkiksi Kisakenttä alkoi ilmestyä vuonna 1911. 1989Tyttöjen kouluvoimistelu. (Uitto, haastattelu 2004) Nykyään kaava on nuorille tuntematon, eivätkä puhtaan liikesuorituksen tai yksinkertaisuuden ideaalit ole heille ehdottomia. Ruotsalaisen voimistelun metodia ei enää oteta yhtä vakavasti. Jalkanen H. kohentavansa myös voimistelijoiden tapakulttuuria. 1982) Kalliolla on kunnioitusta he räuävan laaja kirjallinen tuotanto: hän julkaisi uuden kirjan, kirjasen tai korjatun painoksen lähes vuosittain. 1915 Gymnastikens teon. 1887 Om den tyska och svenska gymnastiken. Myös eri liikuntajärjestelrnien sulauttaminen sekä aikansa tieteellisen tutkimuksen soveltaminen voimisteluun toimii edelleen. Heikel V. Yksilöiden kasvatus alistettiin kansakunnan palvelukseen. (18611 Teoksessa Uno Cygnaeuksen kirjoitukset Suomen kansakoulun perustamisesta ja järjestämisestä. (Kurvinen 1959, 131; Kallio 1915, 47; katso esim. 1982) 2000-luvulla jälkimodernissa yhteiskunnassa useimmat Kallion arvostuksista ovat joutuneet törmäyskurssille. Vielä J 980-luvulla ilmestynyt ja laajasti kentällä käytössä ollut metodi kirja Voimist.elunohjaajan häsihirja määritteli suomalaisen naisvoimistelun osittain Kallion arvojen mukaan. Enää ei katsota voimisteluliikkeen tehtäväksi voimistelijoiden tapakasvatusta tai luonteen kasvatusta kuin periaatteessa. Kallio julkaisi voimistelujärjestelmänsä kehitysvaiheista eri versioita Naisvoimistelun l1äsihirja -teoksena, josta otettiin neljä suomenkielistä (]901, 1909, 1915 ja 1921) ja yksi ruotsinkielinen (1904) painos. Selailin Svolilaisen vuosi kertoja ja näyttää siltä, että Kallion arvoista on osa periaatteessa voimassa. Helsinki: Kouluhallitus. Heikel V. Leikki on yhä tärkeä lasten voimistelussa. Luonteenkasvatuksella oli uskonnollinen perusta. Voimistelu vietiin oppaiden ja kirjasten avulla eri puolille maatamme yksiselitteisenä. 1901 Gymnastiktabeller Utgifna af Gymnastikföreningen för Fruntim70 LIIKUNTA & TIEDE 45, 6/2(-08, TUTKIMUSAATIKKELI ,Elin Kallion v~m1st~u1aqeste!mä. Kallion arvostuksista voimakkaimpina tunnistin terveyden ja työn rappeuttavan vaikutuksen ehkäisyn arvot sekä niihin liittyen opastuksen hygieniaan ja terveystottumuksiin. Jääskeläinen L., Markula K. Voimistelun tavoitteista sielullis-ruumiillinen kokonaisuus ihrniskäsitykscnä sekä harmoninen liikunta ovat edelleen eläviä, mutta ryhdikkyyttä tai tarkoituksenmukaisuutta mainitaan harvoin. Hlsingfors: Söderström & C:o Förlagsaktiebolag. Tavoitteena oli hyödyllinen kansalainen, jolla oli kyky ottaa muut huomioon. Edelleen vuonna 1915 Kallio totesi, että voimistelusanastomme on vielä vilkkaan uudestaan muodostamisen alaisena ja "sitä 011 yhä liehite/lävä lyhyhäisemmähsi, muU.a huitenhin se/välisi ja läsmällisemmähsi." Kallion suomenkielinen voimistelusanasto on osin hellyttåvää, mutta hyvä pohja tulevalle sanastolle ja osa siitä, hiukan muunnettuna jäi käyttöön suomalaiseen naisvoimisteluun. KALLIO JA NYKYAIKA Lopuksi pohdin, kuinka Kallion voimistelukulttuurin arvot ovat siirtyneet jälkipolville. Mainintoja en löytänyt voimistelun taloudellisuudesta tai yksinkertaisuudesta enkä voimistelijoiden luonteenkasvatuksesta tai tapakasvatuksesta. Itse asiassa se on taannut Suomen naisvoimistelun elämän omana perinteenään ja pitänyt suomalaisen naisvoimistelun tuoreena. Voimistelijoiden persoonallisuuden kehittämiseksi Kallio suositteli harjoituksien jälkeen luettavaksi ääneen jokunen sivu jostain todella hyvästä kirjasta. Esimerkiksi Lingin kaavaa seurattiin kirjaimellisesti 1970-luvulle asti ja vielä 1960-luvulla naisvoimistelun kilpailuohjelmissa pidettiin kaavasta poikkeamista jopa virheenä
kolmas lisätty painos. Stockholm Brutus Östlings Bokförlag Symposion. Helsingfors: Aktiebolaget Lilius & Hertzberg. 1918 Kansakoulu pohjakouluksi. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Vammala: Suomen Naisten t.iikuntakasvatusliiton julkaisu N:o 34. Wilskman 1. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Valistuksesta Wilhelm Meisteriin. Suomela KI. LIIKUNTA & TIEDE 45. Vilppunen P. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. 1999 Kroppens bildning. Kallio E. U. 1999 Modernin minän synty 1700-luvun romaanissa. 1911 Komentoharjoituksia. Kallio E. Mantere 0. 6/2008, TUTKIMUSARTIKKELI -Elin Kallion v0imistelujar1estelma 71. Hundra år finlandssvensk gymnastik. Meinander H. Saariluoma L. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. 1929 Voimistelu ja urheilu. Great Britain. Kallio E. Kansalaiskasvatuksen tavoitteet, käsitteet ja menetelmät Friedrich Wilhelm Foersterin (1869-1966) ja Georg Kerschensteinerin (1854-1932) kasvatusajattelussa ensimäistä maailmansotaa edeltävinä vuosina (1910-1912). Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Helsinki: Edistvsseurojen Kustannus oy. 1982 Voimistelu maamme oppikoulujen oppiaineena vuosina 1843 191Z Lappeenranta: Liikuntatieteellisen seuran julkaisu No 83. 1980 The Mastery of Movement. Kallio E. Suomela KI. 1914 Protest. 2004 Kunnon kansalaisen kasvatus. Kari K. Kisakenttä 2/1927, 44-45. Oksanen K.W. 1909Voimisteluolot Skandinaviassa. Koivusalo 1. Yhteiskunnan uudistus V. 2002 Suomalaisen naisvoimistelun maailmat. pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, yleinen historia, Historian ja etnologian laitos. Kari K. 1996 Lik martallen som rågfältet. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kivi. 1929a, Voimistelun opetusoppi Helsinki: Osakeyhtiö Valistus Suomela KI. Tanner L. 1901a Naisvoimistelun käsikiqa. & Näkki P. 1925 Primitiivinen eli perusvoimistelu. Teoksessa Suomen voimistelunopettajaliitto, Finlands Gymnastiklärareförbund 1. edition. Ljunggren J. Linggymnastikens manlighetsprojet 1790-1914. 1953 Viktor Heikel suomalaisen liikuntakasvatuksen luojana. Vaasa: SKS. 1982 voirnistelunchjaaian käsikirja Juva WSOY Kurvinen H. 4. Haastattelu: Eila Uiton haastattelu, 26.11.2004. Helsinki: Weilin&Göös. ja Sarje A. MacDonald and Evans LTD. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. 1927 J H. Skandinavia, englanninkieliset maata ja Japani. 1915 Voimistelun käsikirja Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki: Naisvoimistelun Tuki ry. Voimistelujärjestelmä. Kallio E. U. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Laban R. Veikkolainen P. 1960: Naisvoimistelun systemaattinen liikuntaoppi. Laine L. (koonnut) 7967 Hilma Jalkanen. toinen lisätty painos. Helsinki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainon osakeyhtiö. U. 1959 Elin Kallio, Suomen naisvoimistelun äiti. Pestalozzi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainon osakeyhtiö. Kotilieden lääkärikirja. 1929 Urheilun ja voimistelun historia 111. 1916 Komentoharjoituksia, ynnä liikevarasto luettelo liikesukuihin järjestettynä. Ekenäs: Finlands Svenska Gymnastikförbund. mer i Helsingfo rs. Koskinen S., Nokkala A
lausuntojen perusteella. Käsikirjoitukseen on liitettävä saatekirje,jolla kirjoittajat lisäksi vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. Tiivistelmä Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi ko. TUTKIMUSARTIKKELI -Koululnkunta osana te-veys!iikuntaa. Sähköposti: toimisto® lts.fi). Hyväksytyt artikkelit julkaistaan Liikunta & Tiede -lehden vuoden 2009 viimeisessä numerossa ja LTS:n internet-sivulla (www.lts.fi). Tutkijoille ja tutkijakouluteuaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimittaja (1.1.2009 alkaen) Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Kari L. Käsikirjoituksen tekijyys hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin tekijyys edellyttää, että kirjoittajiksi ilmoitetuilla on merkittävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, että he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunnitteluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan että artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. Teksti kirjoitetaan vasen reuna tasattuna ja ilman tavutusta. 3. 72 LIIKUNTA & TIEDE 45, 612008. Käsikirjoituksen tekstiin omalle riville kirjoitetaan kuvioiden ja taulukoiden numero ja otsikko siihen kohtaan teksuä, johon kirjoittaja haluaisi sen sijoitettavan tekstiä taitettaessa. Kansainvälisissä julkaisuissa muulla kielellä aiemmin julkaistuja alkuperäistutkimuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys. Paperikopioiden sivut numeroidaan. Käsikirjoitukset lähetetään lehden toimitukseen sekä kolmena paperikopiona että sähköisenä tallenteena. Artikkelin tiedosto lähetetään lehden toimitukseen (toimisto®lts.fi). lts.Ii. Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivujen ylätunnisteena. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (katso Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet 2002, www. Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Käsikirjoitusten laajuus ei kokonaisuudessaan saa ylittää 20 liuskaa, kun tekstin riviväli on 1.5, marginaalit 25 mm, fontti Times New Roman ja fonttikoko 12 pts. Lisäksi voidaan artikkelin kiitos-osassa mainita henkilöt, jotka ovat edesauttaneet tutkimuksen toteuttamista. tenk.fi sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto, www.icmje.org). Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki) 17.4.2009 mennessä. Tarkemmat Vancouverohjeet, katso www.icmje.org. 2. Kirjoitusohjeet LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee tieteelliseen asiantuntija-arviointiin perustuvia suomenkielisiä tutkimusartikkeleita vuoden 2009 viimeisen numeron yhteydessä sekä sähköisesti Liikuntatieteellisen Seuran internetsivuilla www. tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa. Käsikirjoituksen otsikoinnissa noudatetaan seuraavaa jaottelua: Otsikkosivu Otsikkosivulta ilmenee käsikirjoituksen otsikko (enintään 120 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), lyhyt otsikko (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), kirjoittajien nimet, yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköpostiosoite). Julkaistavaksi tarjottavat käsikirjoitukset tulee toimittaa LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen (os. Kirjoitusohjeet on julkaistu Liikunta & Tiede -lehden numeroissa 6/2008 sekä niitä voi tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuntatieteellisestä Seurasta. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen otsikko ja tiivistelmä. Kuviot ja taulukot lähetetään erillisinä tiedostoina (mieluiten tiff-muodossa) sähköpostin liitteenä yhdessä tekstitiedoston kanssa. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. Julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä em. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelinumeron 2009 kirjoitusohjeet 1.Aikataulu Käsikirjoitukset toimitetaan 17.4.2009 mennessä Liikunta & Tiede -lehden toimitukseen osoitteeseen Liikuntatieteellinen Seura, Liikunta & Tiede -lehti, Olympiastadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artikkeleita ei saa julkaista samansisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. TUTKIMUSARTIKKELIT 2009 Käsikirjoitukset toimitukseen 17.4.2009 mennessä. Kuviot ja taulukot toimitetaan erillisinä painokelpoisina paperikopioina eikä niitä sijoiteta käsikirjoitustekstin sisälle
Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta http://kirjasto.jyu.fi/jyk/kokoelmat/sarjaohjeet.pdf. Kuvioille annetaan erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. 1972. WHO-Koululaistutkimus 1986-1998. Prospective 1-year follow-up study. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. Kuvioitten takapuolelle merkitään käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi, kuvion numero. Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. Heikinaro-Johansson, P Huovinen, T. Baltes & O.G.Brim (toim.) Life-span development and behavior, voi. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. ristöt ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. World Health Organization Technical Report Series 516. 2003. Turun yliopiston julkaisuja D 320. & Kytökorpi, L (toim 1 2003. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lähdetietojen lisäksi merkitään internetin hakemistopolku Ja päivämäärä, milloin osoite on tarkistettu. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Welsman, J. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. Pehkonen 1999, 69). Jyväskylän yliopisto. Helsinki Valtion painatuskeskus. esim. KIRJAT Bös, K. Joukkueellinen yksilöitä Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. & Tynjälä, J. Physical activity patterns in secondary schoolchildren. keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: http://www.lts.fi 73. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. Kun lähteenä käytetään INTERNETIN KAUTTA TAVOITETTUA ARTIKKELIA, kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artikkelin lähdetiedot. 2002). Taulukot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla lehden toimitukseen yhdessä tekstitiedoston kanssa. Self-control and continuity from childhood to late adolescence. Schorndorf: Hoffmann. Uronen, V. Liikuntakasvatuksen laitos. 1982. Perhekasvatustoimikunnan mietintö. 1998. Yksityiskohtien tulee olla riittävän selkeitä niin, että ne erottuvat myös kuviota pienennettäessä. Rovio, E. " SARJAJULKAISUT Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirPenttinen, S 2003. (Telama ym. 2002. Dimensionen sportKOMITEANMIETINNÖT motorischer Leistungen. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. LEHTIRTIKKELIT Kannas, L. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä, tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. 5.Taulukot Taulukot numeroidaan ja otsikoidaan selkeästi. 6. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Concepts and theories of human development, 2nd ed. 4-10. Teoksessa: 1. Jyväskylän yliopisto. LUVUT KOKOOMATEOKSESSA Oja, P 1995. Helsinki: WSOY Lerner, R.M. Komiteanmietintö 1976 42. Liikunta &Tiede 35 (4). RAPORTTISARJAT Esimerkkejä lähdeluettelon Youth and drugs 1973. Nuoruuden kasvuympäPulkkinen, L. Viitattaessa tällaiseen materiaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus "julkaisernaton". Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. 1986. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. Turun yliopisto. Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimittaja (1.1.2009 alkaen) Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Kari L. OPINNÄYTTEET Mikkelsson, M. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari. Asiasanat 3-8 kpl Johdanto Tutkim usaineisto ja -menetelmät Tulokset Pohdinta ja johtopäätökset Tämän osan toivotaan sisältävän myös lyhyehkön tausto ittavan arvion siitä, miten esitetyt tulokset ja johtopäätökset täydentävät tai kyseenalaistavat aiem paa tutkim ustietoa, m itkä ovat mahdollisia jatkotu tkim ustarpeita sekä mitkä ovat tulosten m ahdollisia käytännön sovelluksia. Report of a WHO study laadinnasta group. Väitöskirja. Liikunnan Ja kansanterveyden Julkaisuja 133. (Roberts &: Ommundsen 1996). 7. & Armstrong, N. Kuviot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla yhdessä tekstitiedoston kanssa. Teoksessa: PB. New York, NY: Random House. 1983. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä, esim. 161/18.2. Lisensiaatintutkimus. Lähtökohdat liikuntaa opetjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, tavaksi luokanopettajaksi. Lähdeluettelo Taulukot, kuviot ja kuva tekstit 4. Geneve. 1998. (Duda 2001; Lintunen 2000). Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Taulukoista toimitetaan kaksi erillistä paperikopiota. 2000. "Pehkonen (1999, 69) osoitti, että .... Kuviot Kuvioiden tehtävänä on täydentää tekstiä. Jyväskylä, LI KES-tutkimuskeskus. & Mechling, H. Väitöskirja. European Journal of Physical Education 5 (2), 147-157. Kirjallisuusviittaukset Alkuperäisartikkelissa lähdeviittausten määrä voi olla enintään 40. Vuori & S. New York: Academic Press, 63-105. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdeluettelossa. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 54-68. 4. Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi painokelpoista paperikopiota
Siitä olivat erinomaisina esimerkkeinä muun muassa kannanotot koulujen hiihtolomakysymykseen tai vetoaminen normaalilyseoiden voimistelun, urheilun ja terveysopin opetusneuvoksen viran perustamisen puolesta. Liikunnan kenttä oli voimakkaassa liikkeessä niin yleisesti kuin kilpailunkin sektorilla. Tehtävänasettelu oli väljä ja heijasteli liikunnan ja urheilun tuolloista asemaa Suomessa. liikunta ja urheilu hakivat paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä ilmeni muun muassa keskusteluissa koululaisten ryhdistä tai lihas työn ja verenpaineen suhteesta. Liikunta ja urheilu hakivat paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. L iikuntatieteellinen Seura perustettiin 1933. Talvisodan jälkeen toiminta virisi kuitenkin jälleen. Tulisiko seurankin ryhtyä liikuntatieteellisen tutkimuksen harjoittamiseen vai riittäisikö sen tehtäväksi tutkimuksen edistäminen?Tulisiko sen ryhtyä järjestämään tutkijakoulutusta tai tukea tutkimuksen taloudellisia edellytyksiä. Sotavuodet hiljensivät seuran toimintaa, olkoonkin, että tarkkaa tietoa tästä ei ole seuran asiakirjojen kadottua ajan myllerryksissä. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA ' Teksti: HEIKKI ROIKO-JOKELA LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA: Aktiivisena ajassa vaikuttajana yhteiskunnassa Seuran ensimmäisten vuosien toiminta heijasteli ajan yleistä ilmapiiriä ja vallinneita käsityksiä. Selkeämpää rajankäyntiä oli kuitenkin jo vireillä: vuoden 1936 olympiamenestyksen turvaamiseksi Suomessa ryhdyttiin laajemminkin tehostamaan urheiluvalmennusta. Urheilu kytkettiin alkuun vahvasti terveyskasvatuksellisiin näkemyksiin, eikä kuntoliikunnan ja kilpaurheilun välistä rajankäyntiä käytännössä ollut suoritettu. Seuran mielenkiinto 74 LIIKUNTA & TIEDE 41 • 612008. Seuran ensimmäisten vuosien toiminta heijasteli selkeästi ajan yleistä ilmapiiriä ja vallinneita käsityksiä. Sen tavoitteena oli toimia eräänlaisena "keskusteluseurana", mikä tuli näkymään myös seuran säännöissä: seuran tarkoitukseksi asetettiin "seurata, pohtia ja edistää liikuntakasvatuksen alaan kuuluvia asioita". Kuvaavaa on se, että seuran taholla vaadittiin rakenteilla olevaan Helsingin Olympiastadioniin tiloja myös liikuntatieteellisten ja -kasvatuksellisten toimintojen tarpeisiin. Toinen toimintasektori oli liikunnan fysiologisten ja terveydellisten aspektien pohdinta. Olisiko luotava jonkinlainen tutkimuslaitos. Asemaansa haki myös liikunnan tutkimus. Seuran tarkoituksena oli pyrkiä vaikuttamaan liikuntakasvatuksellisiin ja -poliittisiin ratkaisuihin
Kuvaavaa on, että organisaatiossa mainituista jaostoista käynnisti toimintansa aluksi vain liikuntatieteellinen osasto. Myös toiminnan periaatteet alkoivat kiteytyä 1950-luvun loppua kohden. Odotukset ja realiteetit eivät kuitenkaan kohdanneet: aktiivisten jäsenten määrä jäi riittämättömäksi ja jäsenet olivat myös varsin iäkkäitä; rahoitus jäi vaille varmistusta ja lopulta saatu rahoitus oli riittämätöntä. Asiaa valmistelemaan nimetyn toimikunnan työ vei kuitenkin aikansa ja Urheiluakatemian sääntöehdotus otettiin käsiteltäväksi ja hyväksyttiin lopullisesti vasta helmikuussa 1949. Urheiluakatemiaan kohdistettiin suuria odotuksia: toiminnan kannalta keskeisiksi tavoitteiksi asetettiin jäsenkunnan laajentaminen ja sen "laadun" varmistaminen, liikuntatieteellisen ja urheilulääketieteellisen toiminnan edistäminen sekä uusina toimintatavoitteina urheilun/liikunnan sosiaalisten, historiallisten (muun muassa urheilumuseon perustamiseen tähtäävät esitykset) ja taiteellisten näkökohtien kehittäminen. Jäsenistön kirjo myös monipuolistui: jäseniä tuli nyt myös Helsingin ulkopuolelta, sen sosiaalinen koostumus hieman monipuolistui, vaikkakin yhdistävä tekijä oli edelleen ammatti tai toiminta liikunnan eri aloilla, naisten osuus kasvoi hitaasti mutta varmasti. Seura n toim inta tyrehtyi käytännössä täysin. Uusille urille liikuntatieteellinen Seura oli vuosien mittaan vakiinnuttanut asemansa ja toimintansa. & TIEDE 45 • 6/2008 75. Näkökulm at kytkeytyivät edelleen liikunt aan ja liikuntakasvatu kseen. Seuran olikin pysyttäydyttävä tutkimustyön muiden edellytysten turvaamiseen ja edistämiseen. Kokonaissuunnitelmaa valmistelemaan asetettiin toimikunta (1958). Tulisiko itse seurankin ryhtyä liikuntatieteellisen tutkimuksen omatoimiseen harjoittamiseen vai riittäisikö sen tehtäväksi tutkimuksen edistäminen. Vuoden 1956 lopulla vahvistettujen uusien sääntöjen mukaan liikuntatieteellinen Seura suuntaisi toimintaansa jatkossa tieteellisessä hengessä tapahtuvan liikuntakasvatuksen ja siihen liittyvien asioiden seuraamiseen, tutkimiseen ja edistämiseen. Perinteitä kunnioittaen kohti uudistuksia Vuodesta 1955 alkoi Urheiluakatemian lopullinen alasajo ja liikuntatieteellisen Seuran tulevaisuuden toimintalinjoista aloitettiin vilkas keskustelu. Sittemmin 1960 perustettiin myös niin sanottu toimitusosasto, jonka tehtäväksi määriteltiin valmistella hallituksen sille määräämät asiat sekä ideoida ja vauhdittaa seuran toimintaa. Seuran luentoja esitelmätoiminta oli vireää ja huomattava osa pidetyistä esityksistä liikkui aihepiireiltään liikuntatieteellisen tutkimuksen saralla. Tästä oli luonnollisena seurauksena suunnitelmallisuuden vaatimus: seuran oli laadittava kokonaissuunnitelma liikuntatieteellisen tutkimuksen suuntaamiseksi ajan ja yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi. Seur a oli tiukasti kytköksissä aikaansa, sill ä nuorison m aanpuolustuskasvatus oli välira uhan aikana yleisem m änkin keskustel un kohteena. Seuran uudeksi nimeksi ehdotettiin Suomen Urheiluakatemia. Toisaalta seura osallistui jo 1950-luvun loppua kohden useampienkin tieteellisten hankkeiden tukemiseen. Tilanne herätti seuran jäsenten piirissä keskustelua. Kaikkinensa Urheiluakatemia toimi vain "paperilla" etenkin, kun sen sääntöjä ei koskaan rekisteröity ja käytännössä Liikuntatieteellinen Seura oli edelleen varsinainen toimija. Senkin toiminta noudatteli pitkälti ennen sotia vallinneita käytäntöjä. Urheiluakatemian aikainen osastojako säilytettiin ja osastojen toimivaltaa itsenäistettiin, vaikkakaan käytännön tasolla osastojako ei suuremmin ilmennyt. Kysymykset eivät olleet yllättäviäolihan osa seuran jäsenistä itse alan tutkijoita. Vuosikokouksen päätös oli, että toimintaa toteutettaisiin 1934 sovittujen sääntöjen mukaisesti. Urheiluakatemia jätti kuitenkin jälkensä seuran toimintaan sikäli, että akatemialle laaditut säännöt olivat vertailukohtana ja monien uudistusten lähtökohtana. Lukuisia tutkimushankkeita esitettiin seuralle pohdittavaksi. Jatkosodan syttym inen keskeytti kuitenkin järjestelyt. Asia sai lisäpontta, kun 1962 valtion urheilulautakunnan tieteellinen valiokunta ryhtyi laatimaan LIIKUNTA. suuntautu i ajankohtaisesti m aanpuolustuksellisiin kysym yksiin. Seura otti aktiivisen kannan liikuntatieteelliseen tutkimukseen: Se hankki väliaikaiset toimitilat voimistelulaitokselta ja ryhtyi myöntämään ja hankkimaan avustuksia liikuntatieteellisen tutkimuksen tukemiseen. Toisaalta taloudellisten resurssien rajallisuus asetti omat rajoituksensa varsinaiselle tutkimustoiminnan tukemiselle. Olisiko luotava jonkinlainen tutkimuslaitos. Sotien jälkeen yhteiskunta oli muuttunut ja seura alkuperäisessä muodossaan keskusteluseurana oli auttamatta jäänyt vanhanaikaiseksi. Sen oli suunnattava toimintaansa uusille urille. Seurassa pohdittiin myös, tulisiko sen ryhtyä järjestäruään tutkijakoulutusta tai tukea tutkimuksen taloudellisia edellytyksiä. Toiminnan vähittäinen laajentuminen johti lopulta niin sanotun työvaliokunnan perustamiseen hoitamaan seuran juoksevia asioita. Urheiluakatemian paperitiikeri Vuoden 1946 maaliskuussa seura kokoontui ensimmäiseen vuosikokoukseen lähes kolmeen vuoteen. Eräänä konkreettisimmista merkeistä seuran toiminnan elpymisestä oli sen jäsenmäärän kääntyminen varsin ripeään nousuun. liikuntatieteellisen Seuran lähtökohta oli, että toimintaa haluttiin laajentaa selvästi: sen tuli kattaa jatkossa urheilun kaikki sektorit. Muutosvaatimus ja sittemmin tehdyt muutosehdotukset ovat ymmärrettäviä ja suhteessa tuolloiseen yhteiskunnalliseen kontekstiin: liikunnan arvostus ja asema olivat vahvistumassa ja vireillä olivat muun muassa urheilun järjestökentän uudistus suurkisahankkeineen, urheiluopistokentän monipuolistuminen sekä Suomen Akatemian perustamispyrkimykset. Myös aiemmin tiukasti rajattua jäsenkuntaa tuli kasvattaa. Toimitusosaston työ ilmeni etenkin seuralle määritellyssä uudessa toiminta-ajatuksessa
Seura jaotteli toimintansa kolmelle taholle: 1) kotija ulkomaisten esitelmöitsijöiden kutsuminen, ulkomaisen tutkimuskirjallisuuden seuraaminen sekä jäsenten ulkomaanmatkat, 2) seuran sisäinen toiminta, mikä piti sisällään erilaiset kokoukset, ehdotusten ja aloitteiden käsittelyt, suunnitelmat, tutkimusten ja niiden tulosten arvioinnit sekä 3) suomalaisen tutkimuksen tekeminen tunnetuksi ulkomailla, kotimaisen aikakauskirjan sekä vuosikirjan toimittaminen, seuran puolesta tehtävä pr-työ, liikuntatieteellisen kirjallisuuden luetteloiminen sekä tutkimustulosten soveltamiskohteiden etsiminen. Seuran tavoitteiden ja tehtävien muuntuminen oli heijastumaa laajemmista yhteiskunnallisista muutoksista, joista merkittävimpänä oli yleinen demokratisoitumisvaatimus. Seuran pitkäjänteinen toiminta liikuntakasvatuksen tieteellistämisen ja liikuntatieteellisen tutkimuksen kehittämisen puolesta näytti tuottaneen hedelmää. Vakiintumisen ja laajentumisen 60-luku liikuntatieteellinen Seura oli ottanut 1960-luvun alussa askeleen kohti yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Eräs virstanpylväs tällä matkalla oli liikuntatieteellisen ja -kasvatuksellisen toiminnan keskittyminenjyväskylään perustettuun (1968) liikuntatieteelliseen tiedekuntaan, johon seuran yhteydet muodostuivat kiinteiksi. Samoin valtion liikuntahallinnon uudelleenorganisointi, jonka kehittelyssä seura oli osaltaan ollut vaikuttamassa. Seura totesi jättäneensä tutkimustyön varsinaisille tutkimuslaitoksille ja yliopistoille niillä oli tähän paremmat resurssit sekä keskittyneensä muille sektoreille: seura pyrki olemaan avoin foorumi keskustelulle, eräänlainen kommunikaatioväline liikunnan ja urheilun eri sektoreiden välillä. Näitä ajatuksia-'kehiteltiin seuran sisällä ja vähitellen 1973 siirryttiin laatimaan periaateohjelmaa. Vuoden 1972 toimintasuunnitelman yhteydessä oli puolestaan keskusteltu pidemmän ajanjakson kehittämissuunnitelman laatimisesta ja ensimmäinen ajalle 1976-1980 valmistui alkuvuodesta 1976. Pehha Ojan alustus 22.11.1968.) Seuran tavoitteista oli keskusteltu pitkään. " (Liilwntatieteellisen Seuran toimintaliertomus vuodelta 1968.) Erilaisiakin mielipiteitä löytyi: "Mitä näistä tehtävistä on suoritettu, sen me kaikki tiedämme. erityisryhmien liikuntaprojekti ja eräät kansainväliseen toimintaan liittyvät hankkeet sekä ympäristönja luonnof1Wojelukysymykset yleismaailmalliseen ympäristönsuojeluteemaan 1.iittyen. Näin seura puki kirjalliseen muotoon sen, mihin käytännön toiminta oli sen jo johtanut. "Seuralla on toimintavuoden aikana edelleen merkittäviä tehtäviä jo aloitetuissa projektiluontoisissa toiminnoissa. Vastaus oli yksityiskohtainen ja suuntasi samalla myös seuran omaa tulevaa toimintalinjaa. Tämä ilmeni seuran toiminnan järjestelyissä: seuralle muun muassa palkattiin ensimmäinen vakinainen toimihenkilö (pääsihteeri) ja hankittiin toimitilat. Toisena toimintaan liittyvänä teemana-nahyy olympiavuoden vaihutus." (LTS: n toimintamuodot vuonna 1980.) Ensimmäinen pitkän ajanjakson toimintasuunnitelma linjasi seuran toimintaa kohti tulevaisuutta. Tosiasia on, että on puhuttu tutkimuksesta, mutta mitään ei ole tehty. Seuran toinen pitkän ajanjakson toimintasuunnitelma ajalle 1981-1985 ei käytännössä juuri tuonut muutoksia aiempaan. henkilöitä kiinnostavista tutkimuskohteista." (Olavi Haaskiven aloite 17.12.1965) linja valinta osoittautui pian osuvaksi. Se tähtää vain siihen, että liikuntatoiminnan eri sehtoreilla toimi.vat ja tietyistä tutkimuksista ja ideoista kiinnostuneille tarjottaisiin mahdollisuus pienissä ryhmissä keskustella ja kehittää edelleen ajatuksia tietyistä ko. Toimintansa perusteella Liikuntatieteellinen Seura voitaisiin sulattaa Helsingiwvoimistelunopettajakerhoon, jolloinka edellisen nfmi ei pääsisi enää hämäämään ja jälkimmäinen sa~i vi~saita ihmisiä riveihinsä." (Ajatuhsia Liikuntalieteellisen Seuran toiminnasta. liikuntatieteellisen Seuran yhteyksiä yhteiskuntaan lisäsi myös sen jäsenistön uudelleen muoioutuminen yhteiskunnassa yleisesti tapahtuneen nuorison esiinmarssin Ja yhteiskuntapoliittisen aktivoitumisen myötä. Toimintakertomuksessaan vuodelta 1968 seura totesikin olevansa murrosvaiheessa: "Ku.luneen puolentoista vuoden aikana se on kehittynyt yhdessäolotyyppisestä organisaatiosta enemmän päämää rätietoiselisi ja teholilwuteen pyrliivälisi organisaatioksi .. Tapahtunut kehitys edellytti uudistumista myös seuralta. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA liikuntatieteellisen tutkimuksen valtakunnallista yleissuunnitelmaa. Uudelleenorganisoinnin taustalla oli osaltaan vaikuttamassa liikuntatieteellinen Seura, joka oli edellisenä vuonna tehnyt opetusministeriölle esityksen liikuntatieteellisen tutkimuksen merkityksestä ja sen edellytysten parantamisesta. "Aloi.tteen tarlwituksena ei ole pyrkiä muodostamaan seurasta tutkimusyksikköä. Yhteistyö näiden eri instanssien kanssa oli toki mahdollista ja toivottavaakin. Esimerkiksi kansainvälisyys tuli näin mukaan entistä tiiviimmin seuran toimintaan ja myös nousevat luonnonsuojelulliset näkökohdat haluttiin huomioida. Eräs seuran 1960-luvun suurimmista saavutuksista liittyikin sen omaksumaan rooliin "välittäjänä". Mihinkä päätelmään edellä olevan perusteella voidaan tulla. Seuran oli toiminnassaan tunnustettava yhteiskunnalliset realiteetit ja keskityttävä siltä pohjalta yhteiskunnan ja liikuntakulttuurin keskeisten ongelmien tarkasteluun: kehittämään ihmisten liikuntaedellytyksiä, liikunnan fyysisiä sekä tiedollisia ja taidollisia edellytyksiä, erityisryhmien liikuntaedellytyksiä, kansainvälistä vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä, liikuntatieteellistä tutkimustoimintaa sekä näiden tutkimustulosten hyödyntämistä. Valiokunta pyysi asiassa lausunnon myös liikuntatieteelliseltä Seuralta. Vuonna 1967 opetusministeriössä toteutettiin hallinnon uudelleenorganisointi: valtion urheilulautakunta ja sen tieteellinen valiokunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin valtion urheiluneuvosto sekä valtion liikuntatieteellinen toimikunta. Tällaisia ovat mm. Seuran toiminta vakiintui entisestään, mikä väistämättä heijastui sen tavoitteidenasetteluun ja toimintaan. Lähinnä korostettiin resurssi76 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. Keskeisenä ongelmana oli, miten saada suunnitelmat käytäntöön miten saada tavoitteet ja toiminta toisiaan vastaaviksi
Kokouspöytäkirjoja, toimintakertomuksia ja toimintasuunnitelmia 1960-2006. Seuran tehtävänä oli edelleen liikuntakulttuurin edistäminen erityisesti liikuntatieteiden kautta ja toiminnan avainalueina olivat puolestaan yhä liikuntapolitiikkaan ja -tiedepolitiikkaan vaikuttaminen, tiedonvälitys, kansainvälinen yhteistyö ja liikuntatutkimuksen edistäminen. Liikuntatieteellisen Seuran tavoitteissa ja toimintastrategiossa vaikuttavuuden arvioinnin tulee olla itsestään selvä, sisäänrakennettu ominaisuus. Mainittua laajentumista kritisoin myös toisesta LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 77. Mutta palataanpa lyhyesti 25 vuotta sitten esittämiini ajatuksiin. Kansainvälistyminen sekä rajojen avautuminen, luonnonympäristön ja väestörakenteen muutokset, vakaan taloudellisen kasvun kääntyminen taloudelliseksi ja osin henkiseksikin lamaksi sekä työttömyyden huomattava kasvu on asettanut liikuntakulttuurin jatkuvaan muutostilaan myös Liikuntatieteellinen Seura on ollut ja on jatkuvien muutosvaatimusten ristipaineissa. 89. K un Liikuntatieteellinen Seura vuonna 1983 täytti 50 vuotta sain tehtäväkseni kirjoittaa liikunta & Tiede -lehteen Seuran roolista liikuntatieteiden kentässä. Kun viimeksi mainituissa jäsenistö koostuu etupäässä tutkijoista tai alan tieteellisistä kysymyksistä muutoin kiinnostuneista ihmisistä, seuran jäsenistössä tutkijat ovat lukumääräisesti vähemmistönä. "Tieteellisenä yhteisönähän seura eroaa selvästi muista tieteellisistä seuroista. Muutoksen haaste Sittemmin 1980-luvun lopulla ja edelleen 1990-luvulla seuran toiminnan kehittämissuunnitelmissa korostuivat toiminnan keskitetty suuntaaminen vuosittain jonkin teeman ympärille, seuran tiedottamisen tehostaminen sekä liikunnan poikkitieteellisen tarkastelun lisääminen. Mitä enemmän ja laajemmalla sektorilla seura pyrkii ratkaisemaan käytännön ongelmia, sitä todennäköisemmi.n se siirtyy muiden liikuntajärjestöjen reviireille ja astuu niiden herkästi haavoittuville varpaill.e". Liikuntatieteellisen Seuran arkisto. Enpä arvannut, että nyt, seitsemän vuoden puheenjohtajarupeaman jälkeen olen tilanteessa, jossa testamentti on aukaistava ja katsottava pitäisikö sitä tarkistaa ja ehkä muuttaa joltakin osin. HEIKKI ROIKO-JOKELA dosentti, historian lehtori Historia ja etnologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: heikki.roiko-jokela @campus.jyu.fi LÄHTEET: Suomen Urheiluarkisto. Tiede ja käytäntö kohtaamaan Ensinnäkin totesin tuolloin, että asia, jota olen pyrkinyt vuosikausia painottamaan on Seuran oman profiilin selkeyttäminen niin jäsenistön suuntaan kuin ovien ulkopuolellekin. Lappeenranta 1983. Seuran vaikutuspiiriin olin tullut mukaan jo 60-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin kun Joel Juppi valittiin ensimmäiseksi päätoimiseksi pääsihteeriksi. Antero Heikkinen, Liikuntatieteellinen Seura 50 -vuotta, 1933-1983. en entistä keskitetympää suuntaaTeksti: PAULI VUOLLE ruista, jotta toiminnan "syvyys" saataisiin varmistettua. Tiedon voimalla vaikuttavasti Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on keskeinen näkökulma tutkimusta arvioitaessa. Toimintaympäristö on etenkin viime vuosina muuttunut entistä nopeammin ja rajummin, mikä on asettanut toiminnalle omat haasteensa. Tilanne, jossa pitäisi palvella kahta herraa, yhtäältä tutkijoita ja toisaalta käytännön liikuntatoimen parissa työskenteleviä, osoittautuu roolia määriteltäessä ongelmalliseksi..." "Toisaalta painopisteen si.irtäminen käytännön kysymyksiin aiheuttaa pitemmållå tähtäimellä kuitenkin probleemoja. Tuon artikkelin aikoihin olin päättänyt seitsemän vuoden mittaisen varapuheenjohtajan pestin ja aloin haikeissa tunnelmissa rustata "testamenttia" Seuran toimintaideasta tuleville vastuunkantajille. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja no
Keskeisten tehtävien, liikuntatieteen edistämisen, tieteen tuloksiin nojaavan koulutuksen ja tiedonvälityksen vahvistumista, syvenemistä ja monipuolistumista ei voi selittää pysähtyneisyyttä tai urautuneisuutta kuvaavan toiminnan vakiintumisen kautta. Sanomiseni perustui selkeästi sen toimintastrategian erittelyyn ja analysointiin, jota seurassa oli johdonmukaisesti harjoitettu pitkän aikaa, eräiden asioiden osalta aina seuran perustamisesta saakka. Maanpinnalle palattiin "Uusien suuntalinjojen etsimisen kautena" ( vuodet 1956-1966), jolloin vuoden 1956 vuosikokouksessa seuran nimeksi palautettiin Liikuntatieteellinen Seura. Verkostoitumisen aikakausi Sähköisen viestinnän modernit tiedonvälitysympäristöt ovat tuottaneet uudenlaisia edellytyksiä monitieteisen asiantuntijaverkoston luomiselle. Seuran 75vuotisjuhlatilaisuudessa 12.2.08 pohdin nyt meneillään olevan kauden nimeä ja päädyin kutsumaan sitä verkostoitumisen kaudeksi. perustutkimuksellisia tehtäviä lukuun ottamatta liikuntatieteet/terveystieteet ovat ennen muuta soveltavia tieteenaloja, joissa nykyistä useammin tutkijoiden olisi kyettävä nostamaan tieteelliseen tarkasteluun liikuntakulttuurimme käytännön ongelmia. Arvo Vartian keskusteluseuraa (vuodet 1933-45) seurasi eräänlainen hapuilun kausi (vuodet 1946-1955),jolloin Seuran nimikin muutettiin Suomen Urheiluakatemiaksi. "Ominaista tälle kaudelle on erityisesti tiedonvälityksen sähköisen ympäristön kehittäminen ja siihen tarvi.ttavan seuran koko henkilökunnan lwuluttaminen "Seuran roolina ja toiminnan johtavana motiivina on tieteen popularisointi; tieteen tulosten ja käytännön sovellutusten etsiminen ja kehittäminen, niiden saattaminen alan päätöksentekijöiden, suunnittelijoiden, kouluttajien, johtajien, luottamushenkilöiden jne. Vaihetta vuodestal967 vuoteen 1982 Heikkinen kutsuu toiminnan laajentumisen ajaksi. "Koska seura /mitenkin lwntaa vastuuta esimerkiksi kansain välisten liiku n tali etee/1 isten yhteyksien hoitamisesta, käytännön liikuntatoimintaa välittömästi palvelevaa toiminnan laajentumispolitiikkaa on tämänkin roolin kannalta vaikea perustella". 78 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. Uudet kumppanuudet kehittyvä asiantuntijuus Kun nyt 25 vuotta myöhemmin tarkastelen seuran toimintaa 50-vuotisjuhlavuonna esittämieni ajatusten valossa, näyttää siltä, että varsin kaukonäköisesti onnistuin ennakoimaan tulevien vuosien kehityksen suuntaviivoja. Tästä taas seuraa, että kansall.isesti kiinnostavat tulokset tulee raportoida ensisijassa suomeksi, kun taas ne havainnot, joilla voi olla hansainväli.stä merkitystä on tärkeää viedä rajojemme ulkopuolelle, myös muilla kielillä" Tieteen popularisoinnin tärkeyden pelkistin 50-vuotisartikkelissani: "Kun jollakin alueella halutaan levittäytyä, olkoon se tämä, ja jos jollakin supistetaan, niin ei ainakaan tällä alueella". Toimintastrategiassaan vuosille 2005-2010 Seura onkin asettanut päämääräkseen edistää asiantuntijuuden kehittymistä liikuntatieteellista tietoa ja o~amista edellyttävillä yhteiskunnallisilla toimialueilla läheisessä yhteistyössä kotimaisten ja ulkomaisten toimijoiden kanssa. Näkökulman painottaminen merkitsee sitä, että seuran roolina ja toiminnan johtavana motiivina on tieteen popularisointi; tieteen tulosten ja käytännön sovellutusten etsiminen ja kehittäminen, niiden saattaminen alan päätöksentekijöiden, suunnittelijoiden, kouluttajien, johtajien, luottamushenkilöiden jne. Minua on erityisesti viehättänyt/Antero Heikkisen analyyttinen kuvaus Seuran kehitysvaiheista vuoteen 1983 mennessä. käyttöön". Nähdessäni tuthimustiedon popularisoinnin Seuran tulevaisuuden tärkeimmäksi tehtäväksi korostin kirjoituksessani sitä, että "se 011 merkittävin ohjelman kohta, joka erottaa Liikuntatieteellisen Seuran muista alan järjestöistä". Omista ennustajanlahjoistani tai arvuuttelusta ei tuossa yhteydessä kuitenkaan ollut kysymys. Samaa aihetta sivusin Liikuntatieteen Päivien avauspuheenvuorossani vuonna 2005 seuraavalla kommentoinnilla: " ... käyttöön". Testamenttaamassani toimintaideassa "kaksi peruslinjaa leikkaa toisensa ja tuloksena on tieteen ja käytännön kohtaaminen. Se kertoo kuinka seuran kehitys on yhteiskunnallisten muutosten eri vaiheissa löytänyt paikkansa liikuntatieteellisenä yhteisönä identiteettiään menettämättä. Tuloksellisuuden takana on dynaaminen kehitysprosessi, jonka merkittävin saavutus on monien uusien yhteistyökumppaneiden mukaan tulo alan tiedeyhteisöistä ja käytännön kentän toimijoiden piiristä. Vaikka olen liikuntasosiologi, olen aina ollut kiinnostunut tapahtumien historiallisista kytkennöistä. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA näkökulmasta
Näen edelleen tärkeänä, että kansallista kongressija seminaaritoimintaa jatketaan jo perinteiksi muodostuneiden tapahtumien, mutta myös uusien, kentän ajankohtaisiin tarpeisiin vastaavien "päivien" muodossa. Pidänkin haasteena näiden nuorten kasvatuksesta vastuuta kantavien avainhenkilöiden runsaampaa mukaan saamista seuran riveihin. He ovat olleet tienavaajia, joiden ansiosta liikuntatieteellisen seura on nähty yhtenä suomalaisen kulttuurin ja tieteen osa-alueena, eikä vain urheiluun vihkiytyneiden ihmisten edunvalvojana ja kohtaamispaikkana. Seuran 70-vuotisjuhlien avaispuheessani totesin: "Tieteen yhteiskunnallistaminen, sen tavoitteiden ja toimintajärjestelmien näkeminen omaa toimintakenttää laajemmissa yhteisöllisissä sfääreissä on avaintekijä etsittäessä ratkaisuja globaalistuvan maailman makroja mikro-ongelmiin. Vähitellen alkoi rakentua liikuntatieteen kehitykselle välttämätön monitieteinen tutkijaja asiantuntijaverkosto. kansainvälisen yhteistyön syventämiseksi. Sitä peräänkuulutetaan yliopistojen ja tutkimuslaitosten tuloksellisuuden yhtenä kriteerinä, vaikka mittaristot, joilla vaikuttavuutta arvioidaan, näyttävät toistaiseksi vielä olevan kovin epämääräisiä. Liikunnan ja terveyden yhteyksien tarkastelussa tieteelliseksi merkkipaaluksi muodostui Seuran toiminnan laajentuminen liikuntalääketieteen ja kuntotestaustoiminnan alueille. Liikuntahistoria ja sen organisoituminen Suomen urheilu historialliseksi seuraksi on esimerkki toiminnasta, joka menestyksekkäästi on paikannut alan akateemisessa koulutuksessa ja tutkimuksessa esiintyneitä puutteita. Seuran ja tiedekunnan toisiaan monella tavalla sivuavasta historiallisesta taustasta johtuen "työnjako" näiden välillä muotoutui jo alunperin selkeäksi. Esimerkiksi kanssakäyminen Kiinan ja Viron liikuntatieteellisten seurojen kanssa on tuottanut rohkaisevia kokemuksia. liikunta & Tiede, Motion-Sport in Finland -lehdet ja Impulssi -julkaisusarja ovat Seuran tunnettuja brändejä, joista sisällöllisesti ja teknisesti korkeatasoisina tuotteina on jatkossakin pidettävä huoli sähköisten viestintämuotojen kehittämisen rinnalla. Ajankohtaista tietoa voidaan hankkia "Liikunta & Tiede -lehden toimeenpanemalla kyselyllä sekä kongressien ja seminaarien yhteyteen liitetyillä palautelomakkeilla. Sen vaikuttavuus ja vahvuus perustuu selkeään näkemykseen toiminnan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Seuran johtoon on onnistuttu rekrytoimaan henkilöitä, jotka merkittävällä tavalla ovat edustaneet tieteen, politiikan, taiteen ja kulttuurin vahvoja nimiä. Yhteistyö laajeni ja monipuolistui sitä mukaan kun liikunnan ja terveyden ongelmia ryhdyttiin selvittämään uusissa liikunta-alan tutkimusyhteisöissä. 70-luvun poliittisesti värittyneiden mandaattivuosien jälkeen hallituksen jäsenet ovat asiantuntijoina edustaneet yhteisöjä, jotka kattavat keskeiset alueet seuran koko toimintakentästä. Erityisliikunnan tutkimus ja sen käytännön sovellutukset taas ovat osoituksia siitä, miten monet seuran innovatiiviset aloitteet tällä saralla ovat tuottaneet kansallisesti ja kansainvälisesti merkittäviä saavutuksia. Rohkeita avauksia Liikuntatieteellinen Seura ei menesty itseriittoisena yhteisönä. PAULI VUOLLE Liikuntasosiologian emeritusprofessori LTS:n puheenjohtaja 2002-2008 Sähköposti: pauli.vuolle@sport.jyu.fi Seuran perustehtävät, tieteen edistäminen, koulutus ja tieteellisen tiedon perille saattaminen tiedon tarvitsijoille eivät onnistuisi ilman tehokasta tiedonvälitystä. sähl1öisten tietovarantojen rahentamiseen ja välittämiseen liihuntaja terveystoimen laajenevalle asiantuntijaverkostol!e" . Seuran jäsenistö edustaa tällä hetkellä varsin laajaa liikunnan ja terveyden eri toimialojen piirissä työskentelevää henkilöstöä. Tästä viestivät myös seuran hallituksien kokoonpanot. Tässä suhteessa seura on ollut kaukonäköinen. Tässä kehityhsessä muhana oleminen on moraalinen velvoite myös liihuntaja terveystieteilijöi!le". Eikä sovi unohtaa niitä monia Seuran käynnistämiä uusia rohkeita avauksia, joista vuosien varrella on kehittynyt vahvoja toimialueita. Toiminta kehittyy kentältä saatavan palautteen pohjalta. Julkaisutoiminta on avainasemassa, kun tavoitellaan niitä kohderyhmiä, joiden ammatillista LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 79. Seuran jäsenistö on perusvoimavara, jonka odotukset ja tarpeet on selkeästi tiedostettava. Aliedustettuna on kuitenkin yksi hyvin tärkeä asiantuntijaryhmä, liikunnanopettajat. Samalla on syytä etsiä uusia foorumeita mm. Palautetta voidaan hankkia monella tavalla. Moderni tiedonvälitys edellyttää onnistuessaan vuorovaikutusta tiedon tuottajien ja käyttäjien välillä. liikuntatieteellisen Seuran tavoitteet ja toimintastrategiat ovat sellaisia, että niiden vaikuttavuuden arvioinnin tulee olla itsestään selvä, sisäänrakennettu ominaisuus. Seuran yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä tuli tiedekunnan tuottaman tieteellisen tiedon välittäminenjäsenistölleen ja muille kentällä oleville liikuntaja terveydenalan vaikuttajille. Kenenkään yhteistyökumppanin merkitystä väheksymättä tulevaisuuden toimintaedellytysten kannalta ratkaisevan tärkeää on ollut yhteistyö liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan kanssa. Brändit tunnetaan asiantuntemusta halutaan edistää. Vaikuttavuus olennaista Tässä artikkelissa olen pyrkinyt arvioimaan Liikuntatieteellisen Seuran toimintaa aikamme tieteellisissä keskusteluissa yhä merkittävämmäksi nousseen argumentin, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta
Yhteen alkuverryttelyyn kului aikaa 20-30 minuuttia. Anu Valtonen ja Tuomas Kilpeläinen jakoivat Vuoden nuori liikuntalääketieteen tutkija 2008 -palkinnon. Tutkijat toteavat, että asennonhallinnan ja liiketaitojen parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävän hermolihasjärjestelmän harjoittelun tulisi sisältyä pelaajien viikoittaiseen harjoitusohjelmaan ympäri vuoden. Salibandy on vauhdikas laji, jossa äkilliset alaraajavammat ovat yleisiä. AJASSA VUODEN LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN TUTKIMUS 2008 -KILPAILUN VOITTO KATI PASASELLE Kati Pasanen ja hänen tutkimusryhmänsä voitti ensimmäisen palkinnon Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämässä Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2008 -kilpailussa. Täsmäharjoittelu vähensi merkitsevästi äkillisten ilman kontaktia tapahtuvien alaraajavammojen riskiä kilpaja huipputason salibandypelaajilla. Nuori tutkija kilpailuun osallistui 17 tutkijaa. Liikuntalääketieteen päivien yhteydessä järjestettyyn kilpailuun osallistui 43 suomalaista liikuntalääketieteellistä tutkimusta. Ryhmän tutkimuksessa selvitettiin asennonhallinnan ja liiketaitojen harjoittelun vaikutusta alaraajavammojen ilmaantumiseen salibandypelaaj illa. Harjoitusryhmän joukkueille opetettiin juoksutekniikka-, tasapaino-, hyppelyja Ii haskestävyysharjoi tu ksia sisältävä alku verryttelyohjel ma, jota toteutettuun joukkueen yhteisissä harjoituksissa 1-3 kertaa viikossa kuuden kuukauden ajan. Tutkimuksessa selvitettiin salibandylle tyypillisten ilman kontaktia tapahtuvien vammojen ehkäisymahdollisuuksia asennonhallintaa ja liiketaitoja parantavan alkuverryttelyohjelman avulla. Harjoitusohjelman tavoitteena oli kehittää pelaajien lajinomaisia liiketaitoja ja kehon hallintaa sekä aktivoida ja valmistella liikuntaelimistöä salibandyharjoituksia ja -pelejä varten. Täsmäverryttely vähentää salibandypelaajien vammariskiä V uoden 2008 liikuntalääketieteellinen tutkimus -palkinnon saanut Kati Pasanen ja tutkimusryhmän suosittaa salibandypelaajille säännöllistä täsmäalkuverryttelyä. Tampereen yliopisto ja Tule-sairauksien vastuualue. 1) Kati Pasanen 1) Jari Park kari 2) Matti Pasanen 7) Hannele Hiilloskorpi 1) Tanja Mäkinen 3) Markku Järvinen 4) Pekka Kannus NEUROMUSKULAARINEN HARJOITTELU VÄHENTÄÄ ALARAAJAVAMMOJEN RISKIÄ Rvhmäsatunnaistettu kontrolloitu tutkimus selibendvr: naispelaajilla 1) Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti 2) UKK-instituutti 3) Lääketieteen laitos. TAYS 4) TapaturmaJa osteoporoosiyksikkö, UKK-instituutti 80 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. Yli puolet salibandyn pelaajien äkillisistä nilkan ja polven nivelsidevammoista sattuu ilman ulkoista kontaktia
Liikunnan lisääminen saattaa ehkäistä diabetesta tehokkaimmin niillä, jotka kantavat perimässään PPARG150 -geenin Ala12 -alleelia, arvioi Vuoden nuori liikuntalääketieteen tutkija 2008 -palkittu Tuomas Kilpeläinen ja tutkimusryhmä. 1 )Kilpeläinen TO, 1 )2) Lakka TA, 1 )3)Laaksonen DE, 4)Lindström J, 4)5)Eriksson JG, 4)Valle TT, 6)Hämäläinen H, 7)8)11anne-Parikka P, 9) 10)Keinänen-Kiukaanniemi K, 11 )Lindi V, 4)5) 12)Tuomilehto J, 1/)Uusitupa M, 3)Laakso M PPARG-GEENIN POLYMORFIOIDEN JA LIIKUNNAN YHTEISVAIKUTUS TYYPIN 2 DIABETEKSEN RISKIIN SUOMALAISESSA DIABETEKSEN EHKÄISYTUTKIMUKSESSA 1 )Biolääketieteen laitos, Fysiologia, Kuopion yliopisto 2)Kuopion l1ikuntalääket1eteen tutkimuslaitos 3)Kuopion yliopistollinen sairaala 4)Terveyden edistämisen Ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto, Diabetesyksikkö, Kansanterveyslaitos, Helsinki 5)Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto 6)D,abetesliitto, Tampere 7)Kelan tutkimusosasto, Turku B)Tampereen yliopistollinen sairaala 9)Kansanterveystieteen Ja yleislääketieteen laitos, Oulun yliopistollinen sairaala 10)Liikuntalääketieteen osasto, Oulun Diakonissalaitos 11 )Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, Kliin> nen ravitsemustiede, Kuopion yliopisto 72)Seinäjoen sairaala Vedestä voimaa Vesi harjoittelu parantaa teko nivel leikattujen I ii kku m iskykyä Vuoden nuori liikuntalääketieteen tutkija 2008 -palkittu Anu Valtonen tutkimusryhmineen suosittaa säännöllistä ja tehokasta vesiharjoittelua tekonivelleikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen. Tutkimusryhmä toteaa, että vedessä tapahtuva harjoiuelu soveltuu hyvin tehokkaaseen harjoitteluun polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Vielä ei kuitenkaan tunneta hyvin, mitkä geenit selittävät liikunnan vaikutusten yksilöllisiä eroja. Vesiharjoitteluun osallistuneiden liikkumiskyky parani merkitsevästi kontrolliryhmään verrattuna. Tutkimuksessa 5575 -vuotiailla naisista ja miehistä koostunut harjoitusryhmä osallistui nousujohteiseen, ohjattuun, voimatyyppiseen vesiharjoitteluun kaksi kertaa viikossa 12 viikon aJan. Tutkimuksessa havaittiin, että Alal2-alleelin karitajilla oli suurempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen neljän seurantavuoden aikana kuin muilla. Geenit määrittävät, miten voimakkaasti esimerkiksi liikunta vaikuttaa tyypin 2 diabeteksen riskiin. Tutkimuksessa selvitettiin, oliko rasvasolujen erilaistumisen avaintekijänä toimivan PPARG-geenin ja liikunnan välillä yhteisvaikutus diabeteksen riskiin suomalaisessa Diabeteksen ehkäisytutkimuksessa. Alal2-alleeli oli yhteydessä diabeteksen riskiin vain niillä koehenkilöillä, jotka vähensivät liikunnan harrastamistaan seurannan aikana. Myös potilaat itse kokivat liikkurniskykynsä parantuneen. Täten liikunnan lisääminen saattaa ehkäistä diabetesta tehokkaimmin niillä, jotka kantavat perimässään PPARG-geeni n Ala 12-alleelia. V äestön ikääntyessä nivelrikon ja sitä seuraavien tekonivelleikkausten tarve moninkertaistuu. Tekonivelleikatuilla on usein liikkumiskyvyn ongelmia, jotka ovat yhteydessä alentuneeseen lihasvoimaan ja tehoon. Tavanomainen kävelynopeus lisääntyi ja portaiden ylösnousunopeus paranivat. Vaikutus kuitenkin riippui liikunnan muutoksesta. 1) Anu Valtonen, 2) Tapani Pöyhönen, 3) Sarianna Sipilä, 1) Ari Heinonen VESI HARJOITTELUN VAIKUTUKSET LIIKKUMISKYKYYN SEKÄ ALARAAJOJEN LIHASTEN TEHOON POLVEN TEKONIVELLEIKATUILLA HENKILÖILLÄ 1) Jyväskylän yliopisto, Terveys tieteiden laitos 2) Kymenlaakson keskussairaala, KuntoutusJa k1pupoliklinikka, Kotka 3! Jyväskylän yliopisto, Suomen qerontotoqien tutkimuskeskus LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 81. R iski sairastua tyypin 2 diabetekseen riippuu osin geeneistä ja osin elintavoista. Toisilla liikunnan lisääminen saattaa ehkäistä tyypin 2 diabetesta tehokkaammin kuin muilla. Geeneillä ja elintavoilla on kuitenkin myös yhteisvaikutuksia. Liikuntaa lisänneillä Alal2-alleeli ei suurentanut diabeteksen riskiä. On kuitenkin viitteitä siitä, että liikunta saattaa muuntaa variaation vaikutusta niin, että Alal2-alleelin kantajat ovat herkempiä liikunnan insuliiniherkkyyttä parantavalle vaikutukselle. Tätä voidaan tutkia selvittämällä geeneissä esiintyvien DNA-variaatioiden yhteyttä liikunnan vaikutuksiin. Geenit avuksi diabeteksen yksilöllisen hoidon löytämiseksi. PPARG-geenin Prol2Ala-variaation on useissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä insuliiniherkkyyteen ja tyypin 2 diabeteksen riskiin. Liikunnallisen harjoittelun merkitys tekonivelleikanujen toiminnanvajavuuden ehkäisyssä tulee nousemaan entistä tärkeämpään asemaan
Terveyttä on edistetty muun muassa Helsingin Sanomien "Läskikapinan" ja Yleisradion TVl:n Elämä pelissä -sarjan mukana. Media ja politiikot mittaavat terveyttä rahalla Matti Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmassa todetaan, että terveys on ihmisen "tärkeimpiä arvoja ja vaikuttaa keskeisesti elämän laatuun". Lisäksi muistutetaan, että terveys on Suomen menestyksen kilpailutekijä, sillä hyvinvointi ja tuottavuus kulkevat käsi kädessä. Kyse on kansantaloudellisesta hyveestä. Myös levikkitutkimusten mukaan etenkin erikoislehdet ovat kasvattaneet suosiotaan, ja niiden joukossa on monia terveydestä kirjoittavia aikakauslehtiä. Professori Perlli Suhonen arvioi terveyden ihanteiden vahvistuneen ylipäänsä suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskuntaelämässä. Sairaanhoitopiirit ovat alkaneet julkaista omia "suuren yleisön" lehtiään, samoin yksityiset terveysasemat ja apteekki ketjut. Terveyden edistäminen on nykyisen hallituksen ohjelmassa ja se on saanut myös oman politiikkaohjelmansa. Lehtien lukijatutkimuksissa terveysaiheet nousevat yleensä kärkisijoille. Hallituksen ministerit ovat tänä syksynä jopa lupautuneet omassa elämässään muuttamaan terveyskäyttäytymistään. Tampereen yliopiston tuottamassa arvopreferenssejä mittaavassa tutkimuksessa 60 prosenttia suomalaisista ilmoitti terveyden kolmen tärkeimmän arvon joukkoon. Arkikokemuksemme terveysviestinnän kasvusta kuitenkin puhuu Suhosen näkemyksen puolesta. Tämä mediateoria sopi aikaan, jolloin journalistin ohjeet kannustivat toimittajia rauhan ja tasa-arvon edistämiseen. Valtioneuvoston katse on kansassa, ei yksilössä: "Menestyksellisellä terveyden edistämisellä ja tautien ehkäisyllä voidaan saada suoria säästöjä ja hillitä terveydenhuoltomenojen kasvua. M edian sanotaan heijastavan todellisuutta. Kilpailuun perustuvia tositv-ohjelmia on kuitenkin vaikea pitää varsinaisena terveysval istuksena. Omasta terveydestä on tullut nykysuomalaisen tärkein arvo (Suhonen, 2007). Terveyden edistäminen on saanut oman politiikkaohjelmansa. Terveys ei enää olekaan tärkeää vain ihmisarvoisen elämän vuoksi. Merki ttävi m mät taloudelliset vaikutukset saadaan kuitenkin kun väestön kohentuneen terveyden myötä työvoiman saatavuus ja suorituskyky paranevat". Myös hyviä ihmissuhteita arvostetaan lähes yhtä paljon kuin terveyttä. Yleisessä arvomaailmassa henkilökohtaisuus on korostunut, kun välitöntä ulkopuolisen konfliktin uhkaa ei ole ollut. Henkilökohtainen terveys on ohittanut takavuosien tärkeimmäksi arvoksi mielletyn rauhan. Etenkin 2000-luvulla media on hallitusohjelman 82 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. On totta, että terveyttä korostavat arvot ovat saavuttaneet käytännön politiikankin. Mitä tulee terveysviestintään ja -markkinointiin, sen volyymista meillä on varsin vähän tutkimustietoa. Lisäksi valtioneuvosto on julkistanut periaatepäätöksen "Terveyttä edistävän I ii kunnan ja ravinnon kehittärnislinjoista" (2008). Nykyteoria katsoo median myös luovan todellisuutta, ja nykyiset journalistin ohjeet korostavat toimittajan vastuuta vain yleisölleen. Poliitikot ja media kyllä voivat. Kaupallisten tv-kanavien "suurin pudottaja" tai "olet, mitä syöt" -tyyppiset ohjelmat keräävät suuret yleisöt. Millainen sitten on tämä 2000-luvun yleisö, jolle median ja toimittajien pitäisi olla vastuullisia maailmankuvan rakentajia. Suomalaisen uutismedian vuosiseuranta vuodelta 2006 (Saloniemi&Suikkanen, 2007) kertoo, että sosiaaliturva ja terveys muodostivat uutisaiheista vain noin seitsemän prosenttia. Vapaa-aikaan, kulttuuriin ja perheeseen sekä politiikkaan liittyvät aiheet muodostivat uutisten sisällöistä yhteensä puolet. Tämä on näkynyt hänen mukaansa valtiovallan ja kuntien terveysvalistuksen lisääntymisenä ja toisaalta "monimuotoisen terveysviestinnän ja terveyden markkinoinnin kasvuna" (mt., 40). POHDITTUA Teksti: ULLA JÄRVI LIIKUNTA, TERVEYS JA MEDIA: Media kannustaa, mutta myös syyllistää Usein sanotaan, ettei terveyttä voi mitata rahassa
Kyse onkin kansantaloudellisesta hyveestä. Aarvanja Lääperin mukaan tämä ilmiö LIIKUNTA & TIEDE 45 • 612008 83. On merkille pantavaa, että Esko Ahon teesit nostattivat yhteiskunnallisen keskustelun itse aiheutetuista sairauksista vasta, kun ne naulattiin talouselämän lehdessä. Esimerkiksi diabeteksen ehkäisyn tarvetta perusteltiin pääkirjoituksissa sillä, että taudin väheneminen merkitsisi "kansantaloudelle suuria säästöjä". Jo aiemmin keväällä Aho oli julkaissut näkemyksensä Terveyden edistämisen keskuksen Promo-lehden haastattelussa. Haastattelussa Aho haastoi suomalaiset laihduttamaan, liikkumaan ja lopettamaan kaikenlaiset epäterveet elämäntavat kansantalouden nimissä. lTER trendiä toistaen alkanut käsitellä terveyttä ja sairautta entistä useammin talousargumentoinnein. Terveyden tutkimuksen arnrnat t ilaisten tiedossa asiaintila oli ollut jo pitkään, mutta medianja politiikan agendalle aihe nousi, kun siihen tarttui Nokian entinen pääjohtajajonna Ollila. Terveys ei enää olekaan tärkeää vain ihmisarvoisen elämän vuoksi. Yksi selkeä merkkipaalu oli syksyllä 2005 Sitran yliasiamies Eslzo Ahon haastattelu Kauppalehdessä 31.8.05. Jos taas lenkkipolun sijasta maistuvat vain tupakka, viina ja rasva, yhteiskunta ei Ahon mielestä voi täysin kustantaa sairastelua. Kyse on ilmiöstä, jota voi kutsua terveyden ekonomisaatioksi. Terveydestään huolehtiville Aho antaisi bonushintaisia terveyspalveluita. Terveyden edistäminen näyttäytyi Helsingin Sanomain ja Aamulehden pääkirjoituksissa vahvasti talouskysymyksenä. Työstressistä todeu.iin, että sitä "voidaan ehkäistä vähälläkin rahalla, kuten hyvillä johtamistavoilla ja toimivalla töiden järjestelyllä". Terveyden ekonomisaatio -ilmiöön kiinnittivät huomiota myös Pauliina Aarva ja Pirjo Lääperi tutkiessaan terveysretoriikkaa pääkirjoituksissa (Duodecim 2005;212:171-8). Saman tyyppinen ilmiö tapahtui keskustelussa varusmiesten huonontuneesta kunnosta
Rajanveto itse aiheutetun taudin ja onnettoman kohtalon välillä on vaikeaa. Viestin pääkårki oli suunnattu suomalaisiin, ja esimerkkikansalaisiksi sekä kapinan vauhdittajiksi valittiin joukko rnärusäläläisiä laihduttajia. Ohjelman nettisivustot keräsivät Ylen internet-historian siihenastisen ennätysyleisön (Sydän-lehti, 5/2007). Sarjassa kuitenkin luvattiin käsitellä ylipainoa eri näkökulmista, "yksilön ja yhteiskunnan, omalta ja kansanterveyden kannalta." Lisäksi päätoimittaja Reella Meriläinen vakuutti, ettei aikomus ole lähestyä aihetta yksitotisesti tai moralisoiden: "Tarkoitus ei ole syyllistää hyvässä lihassa olevia lukijoita, vaan välittää tietoa ylipainon ja terveyden suhteesta, antaa välineitä henkilökohtaisiin ratkaisuihin"(HS 8.1.07). TVl jatkoi vuoden 2007 terveyden edistämisintoa ostamallaan Tarinatalo Oy:n Elämä pelissä -ohjelrnasarjalla. Mutta miten jaotella itse aiheutetut sairaudet kelpoihin ja epäkelpoihin. He saivat asiantuntijaopastusta ja muutosta seurattiin noin puolen vuoden ajan. Liikkumattomuus aiheuttaa kiistattomasti haittoja tai vähintään riskejä ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Mediaväliueisten terveyskampanjoiden vaikutuksista ihmisten rerveyskäyuåytymiseen on saatu hyvin ristiriitaisia tuloksia (Torkkola, 2007). Liikuntavalmentajalle manattiin ja tuskailtiin katsojat pystyivät kokemaan samaistumisen tunteita. Tupakkakulttuurin muutosta tutkinut Matti Piispa (1997) on todennut, että ilmapiirin muuttuminen kielteiseksi on ollut 30-vuotinen prosessi, jossa esimerkiksi 84 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. Edellisen kerran vastaava kampanja oli lehtiyhtiössä tehty Euroopan Unionin jäsenyyden puolesta. Ruokavaliota tarkasteltiin vain yksilön valintoina. Kaikki tv-katsojat pääsivät nyt kannusLamaan elämäntaparemonttia tekeviä julkkiksia. Kahdeksanosaisen ohjelmasarjan runko muodostui kuuden päähenkilön kilvoittelusta terveellisempien elämäntapojen saavuttamiseksi. Ohjelmasarjaan liittyi myös internetsivusto, jolla pystyi laskemaan itselleen odotettavissa olevan todennäköisen elinajan. Lisäksi Duodecim-kustannus julkaisi arvokkaan näköisen Elämä pelissä -kirjan. Talven edetessä kapinan uho hieman laantui; ehkä sen vuoksi, ettei läskikapina herättänyt lehden lukijoissa vain ihastusta. Onhan maratoonarin kipeä polvi yhtä itse aiheutettu kuin lihavan ihmisen nivelrikko. Liikkumattomuus aiheuttaa kiistattomasti haittoja tai vähintään riskejä ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Myös asiantuntevan valmennuksen ja ohjauksen tärkeys elämänhallinnassa tuli esiin sarjoissa. Onhan maratoonarin kipeä polvi yhtä itse aiheutettu kuin lihavan ihmisen nivelrikko. Päähenkilöiden rehkimistä kuntosalilla tai lenkkipolulla kuvattiin varsin realistisen tuntuisesti. Kakkostyypin diabetekseen tai sepelvaltimotautiin sairastuva keskivartalopunkero ei siis pysy riittävän pitkään riskittömänä tuotannontekijänä. Liikkumattomuuden syistä keskusteltaessa ei paneuduttu yhteiskuntasuunnittelun tai arkiliikunnan ongelmiin. Näistä yhteyksistä Elämä pelissä -sarja taas vaikeni. Helsingin Sanomat astui toistamiseen kampanjajournalismin tielle. Tärkeää ja hyvää molemmissa sarjoissa oli terveyden edistämisen kannalta se, että ne osoittivat elämäntapamuutosten vaativan pitkän ajan. Kapinaa ja peliä Kun Helsingin Sanomat julisti tammikuussa 2007 Läskikapinansa, kerrottiin syyksi se, että "lihavuudesta on tullut yksi vaikeimmista ja myös kalleimmista kansanterveyden ongelmista". Mutta miten jaotella itse aiheutetut sairaudet kelpoihin ja epäkelpoihin. Työtehon laskun lisäksi kansantalous kärsii myös potilaan pysyessä kotona ja poissa kuluttamasta. Rajanveto itse aiheutetun taudin ja onnettoman kohtalon välillä on vaikeaa. Median katse jäi yksilöön Tässä mediavälitteisessä terveysvalistuksessa elämäntapojen syyt ja seuraukset eivät kuitenkaan ulottuneet juurikaan yksilöä kauemmaksi. on sopusoinnussa nykyisin vallalla olevan ilmapiirin kanssa, jonka mukaan talouskasvu, kulutus, tulos ja investoinnit määräävät yhteiskunnan kehitystä. Myös tässä sarjassa liikunta sai terveyden tekijänä huomattavan merkityksen. Vain yksittäisissä Helsingin Sanomien jutuissa otettiin esille mainonnan, markkinavoimien tai elintarviketeollisuuden ja kaupan keskittymisen vaikutukset ruokakulttuuriimme. Sen sijaan Helsingin Sanomat lähestulkoon kokonaan sivuutti muut terveyteen vaikuttavat elämän elementit, kuten esimerkiksi unen, tupakoinnin tai alkoholin vaikutukset. Nyt oli kuitenkin vastassa globaali uhka, ja moraalinen paniikki synnytettiin pelottavilla otsikoilla: "Lihavuus on painava taakka" (HS 8.1.07), "Liika rasva painaa 30 miljoonaa kiloa" (HS 8.1.07), "Yhteiskunnalta keinot lopussa" (20.1.07) ja "Mäntsälän nelikymppiset miehet hälyttävän huonossa kunnossa" (HS 12.2.07). Lukuisten lihavuuden hoito tutkimusten perusteella tiedetään, että pitkäaikaista lai htu 111 istulosta edistää parhaiten valmennus, joka sisältää riittävän pitkäaikaisen elämäntapaohjauksen (Kaukua, 2003). Terveyspalveluiden ja lääkkeiden käyttö kun eivät ole bruttokansantuotetta nostavia, vaan sitä syöviä tekoja. Ohjelmasarjasta ja etenkin internet-sivustosta tuli erittäin suosittuja
valistuskampanjoiden tai journalismin vaikutuksia ei voi yksittäisinä arvioida.Juhani Wiion (1984) mukaan Pohjois-Karjala-projektiin liittyneen terveyden avaimet -tv-sarjan vaikutuksista tehty suuri kyselytutkimus osoitti uhkakuviin perustuvan terveysinformaation torjunnan ja sen, ettei pelottelulla saavuteta suotuisia muutoksia. Siinä kansalaiset olivat lasten lailla kasvatuksen ja sivistyksen kohteena. Tietoa jaettiin ylhäältä alaspäin, ja yhteiskunnallista elämää jäsensi voimakkaasti perheen metafora. Kun Helsingin Sanomat Läskikapinassaan yhdisti lihavuuteen tavallisesti sairauksiin liittyvät uhan ja pelon mielikuvat, saatiin läskiin yhdistettyä pelko sairastumisesta. Tampereen yliopisto. Helsingin Sanomat ilmoitti vain "pureutuvansa yhteiskunnalliseen ilmiöön". Tutkimus mahdollisuuksista vaikuttaa television avulla kansalaisten terveyteen liittyviin elintapoihin. LÄHTEET: Aarva, Pauliina & Lääperi, Pirjo (20051 Terveysretoriikka pääkirjoituksissa. Tutkimus alkoholipoliittisesta ja tupakkapoliittisesta mielipideilmastosta. Teoksessa Touko Perko & Raimo Salokangas & Heikki Luostarinen ltoim I Median varjossa. Teoksessa Torkkola Sinikka ltoim.) Terveysviestintä. Saloniemi, Aira & Suikkanen, Risto 120071 Suomalaisen uutismedian vuosiseuranta. Esitteitä 2008:10. Terveysvalistuksen ja journalismin yhdistäminen vaatii muutakin kuin hyvää tahtoa ja vanhaa kunnon valistushenkeä. Juhani Wiion mukaan myönteisiä esimerkkejä ja identifikaatiomalleja tarjoava terveyskasvatusinformaatio on tehokkaampaa kuin pelotteluun perustuva uhkainformaatio. Järvi, Ulla 120051 Terveys ekonomisoituu Miten Esko Ahosta tuli vuoden jahdatuin terveysterroristi. ULLA JÄRVI Lääketieteen toimittaja Suomen Lääkärilehti Sähköposti: ulla.jarvi@fimnet.fi Kirjoittaja valmistelee terveysjournalismia käsittelevää väitöskir1aa "Median terveyden lähteillä" Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle. Vammala: Acta Universitatis Tamperensis, 1997 Suhonen, Pertti 120071 Suomalaisten eriytyvät ja muuttuvat arvot. Tiedotusopin professori Hei/1hi Luoslarinen (2000) on todennut modernin journalismin syntyneen aikana, jolloin tietoa tuottivat asiantuntevat eliitit, kuten tutkijat, lääkärit ja juristit. Kun media ryhtyy valistamaan tai kapinoimaan, se ei samalla voi julistaa olevansa vain riippumaton ja objektiivinen tarkkailija. Pilottitutkimus 2006. Jo pelkästään läskiä kannattaa siis pelätä yhtä paljon kuin sairauksia. Artikkeli perustuu XVIII Terveysliikuntapäivillä 30.9. Tiimi 6/2005 A-klinikkasäätiö. Wiio, Juhani (19841 Televisio 1a arki käyttäytyminen. Journalismin tutkimusyksikkö 312:64-73. Sairauden kuvaaminen uhkaan ja taisteluun liittyvillä metaforilla on toki terveysjournalismissa hyvin tavallista (Kärki, 1998, Torkkola, 2002). Järvi, Ulla (20081 Moderni terveysvalistus ponnistaa läskikapinasta. Tampere Vastapaino, 1998. Helsingin Sanomien ja Aamulehden välittämä kuva terveyden edistämisestä vuosina 2002-2003. Media Studies, 2008. Valistajalla on huomattava vastuu vaikutuksistaan sekä yksilön että yhteisön asenteisiin. Kun tv-sarja näyttää "kohtalotovereita", jotka taistelevat ja onnistuvat, sarjaan sisältyvää terveyskasvatusta ei koeta loukkaavana eikä yksityisyyteen puuttuvana. Journalismin tutkimuslaitos Julkaisuja, sarja B 46/2007 Torkkola, Sinikka 12002) Journalistista terveyttä Näkökulmia terveysjournalismiin. Luostarinen, Heikki (2002) Moneksi muuttuva journalismi. Vammala: Tammi, 2002. Piispa, Matti 119971 Valistus, holhous, suojelu. Torkkola, Sinikka 120081 Sairas Juttu Tutkimus terveysjournalismin teoriasta ja sanomalehden sairaalasta. Jyväskylä: Mediainstituutti, 2002. Tampere University Press. Espoo Weilin&Göös, 1984. oidettvvn luentoon LIIKUNTA & TIEDE 45, 612008 85. Sini/1/w Torhlwla (2008) on todennut, ettei terveysvalistuksen suunnittelu ja toteutus ole poliittisesti tai ideologisesti neutraali prosessi, jossa vain tuotetaan parasta mahdollista terveyttä edistävää informaatiota. Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista. Journalisminkritiikin vuosikirja 2008. Duodecim 121 :1, 71-78. Kärki, Riitta (19981 Lääketiede julkisuudessa. Molemmatjuttusarjat kuitenkin puuttuivat yksilön intiimiin elämänalueeseen, jolloin media ei voi välttää terveysvalistajan rooliaan. Pelottelun, tuomitsemisen tai leimaamisen ei soisi kuuluvan modernin kasvattajan tai sivistäjän keinovalikoimaan ei edes silloin, kun kasvattajiksi ryhtyvät joukkotiedotusvälineet. Suomen Lääkärilehti 58:30-32; 3099-3100. Sosiaalija terveysministeriö. Tampere: Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston juikaisuja 4, 2007. Lapsiaan voi yrittää kasvattaa ja itseään voi koettaa sivistää. Elämä pelissä -sarja julistautui rei1 usti terveysval istusohjelmaksi. Teoksessa Sami Borg & Kimmo Ketola & Kimmo Kääriäinen & Kati Niemelä ja Pertti Suhonen: Uskonto, arvot ja instituutiot. Kaukua, Jarmo 120031 Lihavuus on muutakin kuin ylipainoa. Suomalaiset World Values -tutkimuksissa 1981-2005. Tehoaako uhkakuvien maalailu
Apurahoja voidaan myöntää rahastosta esimerkiksi a) merkittävän liikuntatieteellisen tutkimuksen palkitsemiseksi, b) merkittävän liikuntatieteellisen kehittämistoiminnan palkitsemiseksi, ei apurahana tieteelliseen kongressiin osallistumiseksi tai d) apurahana liikuntatieteellistä tutkimusja kehittämistoimintaa edistäviin hankkeisiin. Seura kiittää lahjoittajia Rahastoa on kartutettu vuosittain pääasiassa LTS:n omilla tuotoilla, muna seura ottaa vastaan myös ulkopuolisten tahojen tekemiä lahjoituksia. Rahastosta jaettiin Liikuntatieteiden päivien tutkimuskilpailuun osallistuneille nuorille tutkijoille yhteensä yhdeksän kappaletta 500 euron arvoista apurahaa. Nuorten tutkijoiden rahastoon tarkoitetut lahjoitukset tulee ohjata tilinnumerolle Sampopankki 800013-482602. Early registration by 31 May 2009 . Conference is multidisciplinary and it will be held in connection with the XVIII World Masters Athletics Championships. Rahastosta jaettiin apurahat Vuoden 2008 Liikuntalääketieteellinen tutkimus (1000 euroa) ja Vuoden 2008 Nuori tutkija (500 euroa) kilpailuun osallistuville tutkijoille. . Vuoden 2008 aikana LTS:n juhliessa 75. International conference Masters & Mentors Meanings and Methods in Older Adults' Sporting Activities invites scientists and professionals who are interested in ageing and sports. Uudet lahjoittajat seura toivottaa tervetulleiksi mukaan. LTS:n rahastot väylä nuorten tutkijoiden tukemiseen L TS perusti vuonna 2004 Liikuntatieteellisen tutkimusja kehitystoiminnan stipendirahaston, johon talletettuja varoja käytetään liikuntatieteellisen tutkimusja kehittämistoiminnan edistämiseen. Myös tätä rahastoa pyritään kartuttamaan vuosittain sekä LTS:n omilla tuotoilla että ulkopuolisten lahjoituksilla. Abstract submission date by 27 February 2009 '17 LAHTI SCIENCE ANO BUSINESS PARK 86 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 612008. We look forward to meeting you in Lahti! More information about the Conference, please visit: www.mastersmentors09.com lmportant dates . Viite Liikuntalääketieteen rahasto. toimintavuottaan rahastoa ovat kartuttaneet useat eri tahot. The main themes of the Conference are ageing and sports motivation, meanings and issues related to training. LTS ylläpitää myös entisen Liikuntalääketieteen ja testaustoiminnan edistämisyhdistykseltä, Liite ry:ltä perittyä Nuorten tutkijoiden rahastoa, josta jaetaan hallituksen päätöksen mukaisesti liikuntalääketieteen tutkijoille suunnattuja stipendejä vuosittaisten Liikuntalääketieteen päivien yhteydessä. The aim of the Conference is to bring together researchers, developers, professionals and other people who are interested in the interplay of ageing and exercise. The Conference is also suitable as further and advanced training for specialists, students and professionals and for anyone interested in the field. Liikuntatieteellisen tutkimusja kehitystoiminnan stipendirahastoon voi tehdä lahjoituksia tilinnumerolle: Sampopankki 800013-482602. The keynote speakers of the Conference are Professor Bradley Young from !he University of Ottawa, Professor Antti Karisto from the University of Helsinki, Dr Mirja Hirvensalo from the University of Jyväskylä, and Professor Jim Denison from the University of Alberta. Late registration from 1 June 2009 . Viite Liikuntatieteiden rahasto. Seura haluaakin kiittää rahastoon tehdyistä lahjoituksista hyviä yhteistyökumppaneitaan. The main focus of the Masters and Mentors 2009 Conference ison innovativeness which, for instance, is manifested in innovation sessions thai present and develop good practices and innovations in association with the main themes
Howen tutkimuksessa ärhäkäksi vir ireu yyn 2000-luvun kolmipyöräiseen kilpuriin. Kirjoittaja osallistui keskimatko_jen juoksijana vuosien 1988-2000 kisoihin.Juuri sinä aikana paralympialaiset kävivät läpi nopeutetun totalisoitumisprosessin, jota CP-juoksijan muistiinpanotkin heijastavat. Näin harpattiin tutkijan argumentointia mukaillen osallistumisparadigmasLa suoruuskeskeiseen urheiluun. Kilpailujen Iormaaui kopioiLiin coubeniniläisistä olympialaisista, osanonajien lukumäärää ja heille aseteltuja vaatimuksia tarkistettiin, ja samalla katsottiin parhaaksi omaksua vinsakontrollikin. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 87. Teksti: ERKKI VETT EN NIEMI LUETTUA TOTALISAATIOTEORIA PYÖRÄTUOLITESTISSÄ P. Toinen vastikään ilmestynyt paralympianide oli konventionaalinen historiateos. Asia erikseen on vielä se, että häilyväinen luokiuelubyrokraua tarjoaa vallankäytön ohella tilaisuuden silkkaan petokseen. Howe vakuuttaa nyt itsensä _ja muiden asianosaisten puolesta, että paralympiaurheilu on aikuistunut, toisin sanoen totalisoitunut, ja sen mukaisesti toimiuajien sopisi viestinsä muotoilla. 187 s. Howe suosii kattoterminä ilmaisua "eliiu iurhe ilija". Englanulaistutkija kirjoittaa menetyksen historiaa. Se ei ole hänellä synonyymi "huippu-urheilijalle" (highperformance athlete), jolla viitataan muihin kuin vammaisurheilijoihin. ERKKI VETTENNIEMI Tutkija Sähköposti: e.vettenniemi@webinfo.fi Media suhtautuu näihin urheilijoihin hieman liian usein holhoavasti. Howe havainnollistaa ulkopuolisten tekemässä jaottelussa piilevän valta-asetelman _ja puhuu paradoksista, joka mitätöi määrätietoisen harjoiuelun hedelmät. Seuraaviin paralympialaisiin suuntaavat reportterit eivät tuhlaisi aikaansa, _jos tutustuisivat Howen tekstiin. Tällä suunnalla Kalevi Heinilän lanseeraama totalisaatioteoria toimiikin upeasti (joskaan siihen ei kirjassa suoraan vedota). V alokuva puolen vuosisadan takaisesta pyörätuolihökotyksestä vertautuu P D. Media suhtautuu näihin urheilijoihin hieman liian usein holhoavasti, halpaa rohkaisua kaipaavina harrastelijoina. Jos esimerkiksi CP-sarjojen kilpailija oppii käyttämään kehoaan ikään kuin epåilyttåvän hyvin, hänet voidaan siirtää uuteen luokkaan, _jossa hänellä ei välttämättä ole enää minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Tulokset näkyvät osanottajien luokittelussakin. Urheilun ja ruumiillisuuden tulkinnoista kiinnostuneille tutkijoille se on suorastaan pako!] ista I uettavaa, aivan kuten Sport, Pain and Professionalism (2004), tekijän edellinen monografia, joka otti haltuun terveiksi kutsuttujen kilpailijoiden sairaan arjen. Eliittiurheilussa on kyse ennen kaikkea asenteesta, omistautuneisuuden asteesta, ei siis paljailla numeroilla mitattavista saavutuksista. David Howe:The Cultural Politics of the Paralympic Movement. London New York: Routledge 2008. Through an Anthropological Lens. Howe taas huomauttaa pyörätuolikeinottelun lisänneen kilpailijoiden välistä epätasa-arvoa, sillä uusimmat mallit ovat vain varakkaimpien maiden edustajien ulottuvilla. halpaa rohkaisua kaipaavina harrastelijoina. Siitäkin seikasta johtuen kirjoittaja surkuttelee 2000-luvun uutisoinnissa yhä erottuvaa paternalismia eli ylistämällä alistamista. Kaksi välinettä, kaksi ruumiinkuluuuria: pyörätuolin evoluuliossa tiivistyy vammaisurheilun Laiva! sotilaiden kuntoutuksesta siviilien kilpakiisielyyn. joka jo esiteltiin tässä lehdessä ( 4/2008) Sen kirjan hengen mukaista olisi ollut tervehtiä välinekehitystä ilahduttavana edistyksenä. Toista maailmansotaa seurannut periodi oli vammaisurheilun alkukoti, leppoisan kisailun idylli, josta luisuttiin teknologisen järjen ohjaamaan kamppailuun senteistä, sekunneista ja kilogrammoista
Ouest 60, 387-404. Yleensä uintia opetetaan pysyvissä ja ennalta tiedetyissä olosuhteissa ja siitä syystä sitä on harvemmin tarkasteltu konstruktivistisesta näkökulmasta. Terveyspassi oli kalenterin muotoon tehty kuvitettu vihko, jossa jokaiselle kuukaudelle oli ehdotettu viisi lasten kehitystasolle sopivaa haasteellista liikuntatehtävää. Vihkon kuvaamat tehtävät olivat kestoltaan noin 2-20 min, mutta lapsi sai halutessaan tehdä niitä niin pitkään kuin mielenkiintoa riitti. Light ja Wallian kuvaavat konstruktivistista pedagogiikkaa viidellä periaatteella: 1) oppiminen on kehittymistä, 2) epätietoisuus innostaa oppimaan, 3) rellektointi haastaa oppimaan 4) tietoisuus ja oppiminen nousevat vuoropuhelusta yhteisön kanssa sekä 5) oppiminen tuottaa merkityssisältöjä ja -rakenteita, Heidän mukaansa nämä periaatteet on omaksuttu hyvin esimerkiksi nykyaikaisessa palloilun opetuksessa, mutta niitä tulisi käyttää enemmän myös uinninopetuksessa. Terveyspassin toimivuutta hän tarkasteli Doylen (1977; 1983) ekologisen mallin näkökulmasta. Tutkimuksen tulokset olivat erittäin kannustavia. Tällaisia toimintatapoja voi käyttää niin uinnin alkeisopetuksessa kuin kilpauintivalmennuksessakin. Tehtävät eivät vaatineet erityisiä liikuntavälineitä tai tiloja eikä niiden tekemiseen tarvittu aikuisten erityistä valvontaa. VIITE: Light, R. 2008. Jokaisessa koululuokassa löydettiin viisi erilaista tapaa käyttää terveyspassia. Tutkijat kiteyttävät uinnin oppimisen vaativan kokemuksia, reflektointia ja verbalisointia. Se tapahtuu ajatusten testaamisena, ryhmän kollektiivisena kehittymisenä sekä tiedon merkityksen ymmärtämisenä. Luokanopettajat tarkistivat terveyspassit aivan saman periaatteen mukaan kuin he tarkistivat muutkin antamansa kotitehtävät. Opettajan roolina on myös oppimisympäristön rakentaminen niin, että ongelmanratkaisut ohjaavat uimaria löytämään tehokkaampia tekniikoita vedessä liikkumiseen. & Wallian, N. Uimari, joka on saanut oppia konstruktivistisesti, on itsenäinen ongelmien ratkoja suhteessa niin uintitekniikoihin kuin taktiikoihinkin ja on tutkijoiden mukaan tehokkaampi oppija kuin uimari, joka on passiivisesti vastaanottanut ja noudattanut opettajan tai valmentajan suoria käskyjä. Nämä liikuntatehtävät oli koottu sen ajatuksen mukaan, että lasten liikkuminen on luonteeltaan spontaania ja pyrähdyksittäistä. Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI Terveyspassilla lisää lasten vapaa-ajan liikuntaa . Perinteinen uinninopetus on keskittynyt vahvasti uintitekniikoiden opetteluun ja suuriin toistornääriin. ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Yliassistentti Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja,saakslahti@sport.jyu.fi 88 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6 /2008. A health passport to promote children's regular practice of physical activitv outside school. Oppilaat jakaantuivat tehtävät säännöllisesti ja huolellisesti tekeviin, muokkaajiin, "lopahtajiin", oman toimintatapansa valitsijoihin sekä kieltäytyjiin. Koululaisten vapaa-ajan fyysinen passivoiturninen on maailmanlaajuinen huolenaihe. VIITE: Blais, M. Journal ofTeaching in Physical Education 27, 416-433. Mallin mukaan opettajan tulisi ohjata uimaria tekemällä erilaisia kysymyksiä sen sijaan, että hän antaisi suoria ohjeita. Luokanopettajat olivat lupautuneet yhteistyöhön luokkaa opettavan liikunnanopeuajan kanssa. Lisäksi opettajan tulee tarjota tilaisuuksia erilaisten kokeilujen kautta oivaltamiseen, jolloin pääpaino on kehollisten kokemusten ja aistimusten tuottamisessa. 2008. Koulussa hän sai jälkeenpäin näyttää, mitä tehtävää hän oli viikon aikana tehnyt ja piirtämällä merkitä tehtävät suoritetuksi passin sivuille. Konstruktivistisesti suuntautuneessa uinninopetuksessa uimarin sekä opettajan tai valmentajan välinen keskustelu ei ole yksisuuntaista käskyttämistä vaan vuoropuhelua, jossa uimaria rohkaistaan erilaisiin uintiteknisiin kokeiluihin, häntä ohjataan tunnistamaan vedestä saatavia aistimuksia ja tuntemuksia sekä kannustetaan pohdiskelevaan vertailuun näistä kokemuksista. Terveyspassilla pystyttiin tukemaan koulun opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumista ja niiden siirtymistä myös lasten vapaa-ajan liikuntaan vahvistamalla oppilaiden sisäistä motivaatiota fyysiseen aktiivisuuteen. Joka viikko lapsi sai itse valita annetuista tehtävistä kolme tehtävää, joita hän halusi tehdä joko yksin, yhdessä ystävien tai perheen kanssa. Toinen lasten vanhemmista tai huoltajista vahvisti suorituksen omalla allekirjoituksellaan.Joka kuukauden kohdalla oli myös maininta "Mene ulos leikkimään". A constructivist-informed approach to teaching swimming. Passin toimivuutta ja käyttöä tutkittiin neljässä eri koululuokassa. Kanadalainen Mireille Blais lähti väitöskirjatutkimustaan varten kehittämään 2-4-luokkalaisille terveyspassia (Health Passport), jonka tavoitteena oli tarjota liikunnanopettajille ja luokanopettajille työkalu lasten vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Artikkelissaan Light ja Wallian esittelevät kaksi pedagogista sovellutusta uimahalliin ja avovesiin soveltuvasta konstruktivistisesta uinninopetuksesta. Myös uintia voi opettaa konstruktivistisesti
Samalla havaittiin kuitenkin, että ATP:n tuotanto ei ole lisääntynyt, joten ylimääräinen kulutettu energia vapautuu todennäköisesti lämpönä. Kuka tarvitsee huumeita, kun meillä on juoksut VIITE Boecker H, SprengerT, Spilker ME, Henriksen G, Koppenhoefer M, Wagner KJ, Vai et M, Berthele A, Tolle TR. VIITE: Hagströmer M, Elmberg K, Mårild S, Sjöström M. Arvostetussa Yhdysvaltain tiedeakatemian lehdessä julkaistussa tutkimuksessa amerikkalaistutkijat osoittivat, että kestävyysharjoitelleiden lihakset kuluttavat levossa 50 % enemmän happea (ja samalla polttavat ravintoaineita) kuin harjoittelemattomien. Tutkimusryhmä arpoi puolet 47 ylipainoisen nuoren ryhmästä harjoittelemaan kerran viikossa fysioterapeutin opastuksella ja puolet jätettiin ilman vastaavaa harjoitusta. Perinteisesti näiden vaikutusten on arveltu johtuvan aivojen erittämistä endorfiineista. VIITE: Befroy DE, Petersen KF, Dufour S, Mason GF, Rothman DL, Shulman GI. org/cgi/content/abs tract/18/11 /2523 Hyväkuntoisten lihakset hukkaavat energiaa levossa . wilev.corn/jou rnal/121506392/abstract Juoksu on parasta huumetta . Tuore ruotsalaistutkimus osoittaa nimittäin, että kerran viikossa toistettu liikunta passivoi ryhmää ylipainoisia ruotsalaisnuoria. lisäksi löydös kannustaa meitä kaikkia liikunnanedistäjiä suosimaan arki liikuntaa lapsille ja nuorille, toki myös aikuisille viikoittaisen sählyillan sijasta. Merkkiaineen kertymä oli myös kääntäen yhteydessä subjektiiviseen hyvänolotunteeseen, mikä edelleen vahvistaa löydöksiä. Tämän merkkiaineen tiedetään kilpailevan kehon itsensä tuottamien opioidireseptoreihin sitoutuvien välittäjäaineiden kanssa. . Tämä tulos varmaan osaltaan selittää miksi liikuntainterventiot eivät välttämättä toimi kovin hyvin lihavilta nuorilla. Valitettavasti 13 viikon tutkimusjakson aikana 16 nuorta joutui jättämään leikin kesken. Uusi aivotutkimus osoittaa, että näin tosiaan on. Participation in organized weekly physical exercise in obese adolescents reduced daily physical activity. Cerebral Cortex 182523-2531. Energian hukkaaminen ei kuitenkaan ole pahasta, vaan saattaa olla yksi hyvä selitys sille miksi säännöllisesti lenkkipoluilla hikoilevien on helpompi säilyttää elimistön energiatasapaino. Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Jumppa kerran viikossa lepoa loppuviikko. 2008. Niinpä tulokset osoittivatkin selvästi lisääntynyttä elimistön omien välittäjäaineiden sitoutumista opioidireseptoreihin. 0808889105 KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM, dosentti Erikoistutkija Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Sähköposti: kari.kalliokoski@tyks.fi LIIKUNTA & TIEDE 45 • 6/2008 89. The runner's high: opioidergic mechanisms in the human brain. Ohjatulla liikkumisella ei välttämättä saadakaan positiivisia vaikutuksia nuorten kuntoon. loppuun saakka jatkaneilla havaittiin kuitenkin, että harjoitteluryhmän fyysinen kokonaisaktiivisuus oli vähentynyt selvästi ja he olivat inaktiivisempia jakson jälkeen. interscience. Tulokset osoittivat, että juoksun jälkeen merkkiainetta kertyi monilla eri aivoalueilla vähemmän kuin ennen juoksua. http://wwwpnas.org/cg i/doi/10. Vilukissoille siis hyvä syy treenata enemmän. Saksalaistutkijat mittasivat aivojen endorfiinien vaikutusta välittävien opioidireseptorien toimintaa toiminnallisella kuvantamismenetelmällä, positromiemissiotomografialla (PET). http://cercor. 1073/pnas. PNAS 105 16701-16706, 2008. Acta Paediatrica, in press http://www3. lncreased substrate oxidation and m,tochondrial uncoupling in skeletal muscle of endurance-trained individuals. Koehenkilöiden verenkiertoon ruiskutettiin kahdessa eri tilanteessa (levossa ja kahden tunnin juoksulenkin jälkeen) opioidireseptoreihin tarttuvaa merkkiainetta ja sen kertymää kuvattiin PET-menetelmällä. oxfordjourna Is. Miellyttävä hyvänolontunne, sisäinen harmonia, huolet poissa tuttuja tuntemuksia mukavan pienen tai vähän pidemmänkin juoksulenkin jälkeen
. . ... . . · .,... ookkonää testooja _ t 101 .... 90 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 612008. --~ .• . . .... . -.. us :tt,'l]QQ i Kuntd~·: : tes_. ~ ... i ... . ... 010 778 6606, tiina.heinonen@lts.fi,www.kuntotcstaus.net ~LTS Liikuntatieteellinen Seura f111111,h Society of Spo,r Scicnc e .. tausn~'äiVätJ;::-;.,-: ~•-·• 'tll;. ~ 1 .,, 4 ; ~·o ··•· o~..::,9· · ::~ · .-,.-... -+·•·: Oulun Diakonissal~itos, Wegeli~i'...Sali Lisätietoja: Tiina Heinonen, p. ODL LI ll<U NTAl<LI N ll<l<A .. ' ,:: , • 4.$11 ', •.a.: . -·· .. . . ..
. Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2009 Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. > . . . . • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 36 euroa) • Motion-lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman Jäsenyyttä 16 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista 1 • n. 3 .. . Sähköposti . (1) n, UI ::, = ~ n, ~ Q) CI) UI n, ~ (1) !:i ~ E w n, LU = ::c E -~ C/) Q) =5 :>::: = 0.. Muuta palautetta ....... . Etunimi Ja ke I uosoite Posti numero. .....1 1-'" Q Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 6/08 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 23.1.2009 mennessä. 2009 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi ... Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. . Puhelin .... ... . . Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts.fi tai faxilla 010 778 6619. . . . Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi "1 Wkun!N,!/1/~Seuru Finnish Society of Sport Sr iences. sivulla. = ca ::, ... (1) ................... . <t: :.: .,,. ~ ai :! ::, ::, ,fl Ll'I ~ C/) :>::: .!!:! § (1) <t: Ll'I et ~ ,l!l UI> ~ = =M = == C/) ~ == :: == a.. . Puhelin Sähköposti. . Tilaan Liikunta & Tiede -lehden D Itselleni D Lahjaksi D Vuositilaus 36 euroa/2009 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2009 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 35 euroa/2009 DYhteisöjäseneksi 155 euroa (kysy lisaäl) D Opiskelijajäseneksi 21 euroa/2009 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni /. sivulla ....... . . sivulla ........ 10 %:n alennus seuran Julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 48 eurolla (normaalihinta noin 54 euroa). Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. . Myös muu palaute on tervetullut. Postitoimipaikka . Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Etunimi Ja ke I uosoite Posti numero Postitoimipaikka . Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon
Ryhmäilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, kun organisoidaan liikuntaa, jossa viihdytään ja jota halutaan harrastaa elämänkulun eri vaiheissa. Esa Rovio, Taru Lintunen ja Olli Salmi) ilmestyy Liikuntatieteellisen Seuran julkaisusarjassa joulu-tammikuussa • www.lts.fi.. )ou\u-ta\11 Liikuttamisen avainkysymys on miten liikuntatilanteet koetaan. Hyvään ja itselle merkittävään ryhmään tullaan uudelleen ja uudelleen. Ryhmäilmiöt liikunnassa -kirja opastaa viimeisimmän tutkimustiedon avulla ja käytännön esimerkein miten ryhmäilmiöiden hallinta omaksutaan kehityksen voimavaraksi. Toimivassa ryhmässä on "sisäistä imua". Ihminen löytää oman yksilöllisyytensä ryhmässä toisten antaman palautteen perusteella. Ryhmäilmiöiden hai Ii nta kehityksen voimavaraksi ht11t1ilt11iöt RY nnsS'1 ··kut1 111 111 . Ryhmäilmiöt liikunnassa (toim. Alan suomalaisten asiantuntijoiden kirjoittama perusteos on suunnattu valmentajille, liikunnan opettajille ja erilaisten ryhmien ohjaajille sekä liikunta-alan opiskelijoille. n rnes t'/'/ -\<.,na .,,uussa rn,"'