Liikunta & Tiede 6/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

// un a &TIEDE , TUTKIMUSARTIKKELIT 2009 OSA 1
Spo ru isel ta liikunnanopett ajalt a vaaditaankin empaattisia erityistaitoja, jotta hän kykenisi tarjoamaan sopivan lähcst ymisk u l man myös Bja etenkin C-ryhmän oppilaille. Asia ei koskisikaan vain liikunnanopettajia, vaan koko kouluyhteisöä. Koulussa tavoitetaan herkässä kasvuvaiheessa olevat lapset: ihmiset, joiden ajatteluun ja käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa niin, että tulokset näkyvät pitkäjänteisesti kunkin elämäntaipaleella. Mitäpä jos koko koululaitoksen yhdeksi päätehtäväksi asetettaisiin liikuntakulttuurin edistäminen, liikunnalliseen elämäntapaan ja kulttuuriin kasvattaminen ja tehtävään valjastettaisiin koko koululaitos. Mutta miten mahtaa olla ryhmän C kanssa. Tuoreet väittelijät, sekä Ulla Klemola että Sanna Palomälii, kirjoittavat arPASI KOSKI tikkeleissaan, miten oleellista liikunnankin näkökulmasta on, se kuinka yksittäinen lapsi/nuori yksilöllisesti kohdataan. Siinähän jokainen lapsi ja nuori tulee alleviivaten luo ki tet u ksi liikunnallisesti pätevien, keskitason tai luusereiden joukkoon. Erityisesti jälkimmäisen ryhmän kannalta voisi ajatella, että ei vain se ole merkityksellistä, mitä liikuntatunneilla tapahtuu, vaan myös se, miten kouluympäristö, koulun ilmapiiri ja toimintakulttuuri luovat puitteita myönteisen liikuntasuhteen kehittymiselle. Liikunnan viestinviejien osalta voisi ainakin ajatella, että ryhmästä A lähtöisin olevat sporttiset asianedistä_jät osaavat toimia vanhemmissakin ikäryhmissä kohderyhmän A kanssa, ehkä he myös kykenevät puhuttelemaan ainakin osaa B-ryhmään kuuluvista. Siellä kohdataan ne, joilla luontaisesti tai muusta syystä suhtautuminen liikuntaan muovautuu myönteiseksi ja aktiiviseksi (A-ryhmä), ne, joilla suhde liikuntaan virittyy neutraaliksi (Bryhmä) ja myös ne, joiden käsitykset liikunnasta alkavat muotoutua tai ovat jo muotoutuneet pikemminkin kielteisiksi kuin myönteisiksi (C-ryhmä). fi Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Leikitäänpä ajatusleikkiä,jossa koul u maa i lmaa muokattaisiin painottuneesti liikunnan näkökulmasta, eikä sinällään lisättäisi liikunnan oppituntien määrää paria kolmea viikkotuntia enempää. Entäpä, kun lavennetaan ajatusleikkiä liikunnalliseen elämäntapaan kasvamisesta koulujen ulkopuolelle ja koko väestöön käyttäen pohdinnassa kuviteltuja ryhmiä A, B ja C7 Millainen olisi liikunnalliseen elämäntapaan kasvattava elinympäristö ja yh t cisk u n ta. Ainakin ajatusleikin tasolla heillä voisi olla asiassa annettavaa. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Muiden kuin liikunnanopettajien keskuudesta varmaan löytyy niitä, jotka ovat _jossain elämänsä vaiheessa kuuluneet toiseen ja kolmanteenkin mainituista ryhmistä. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kansi: Antero Aaltonen Kuvat: Antero Aaltonen Esa Nykänen Lehtikuva Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti: Paino: Painotalo Auranen Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa pasi .koski@ lts. 46. Liikunnanopettajat ovat pääsääntöisesti mainitun A-ryhmän edustajia ja siihen ehkä koko ikänsä kuuluneita. Liikunta &Tiede 6/2009 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Tällaisessa koulussa kaikille tuttu ja monilla liikuntatunneilla käytetty "kapree n ija ko " ei varmaankaan tulisi kysymykseen. LIIKUNNALLISEEN ELAMANTAPAAN KASVATTAMASSA oululaitos on kansakunnan liikunnallisen tulevaisuuden kannalta merkittävässä roolissa. Tai ainakin se voisi olla
Ulla Klemola 8 Oppilaslähtöisen ajattelun tukeminen on tärkeä osa liikunnanopettajien koulutusta. Pirjo Komulainen tutkimusryhmineen voitti ensimmäisen palkinnon Vuoden 2009 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailussa. Leena Nieminen 70 KOLUMNI: Kieroa terveyskansalaisuutta. 73 Rakenteisiin vaikutetaan politiikalla. Eikä liikuntaa pidä nähdä pelkästään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen välineenä. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Olli Paakkari, Sanna Palomäki 15 Vanhanakin aloitettu liikunta antaa lisää toimintakykyisiä vuosia. Keskinen 22 Raija Mattila: Liikuntajärjestelmämme kaipaa tehostamista. Keski-iässä tai vanhanakin aloitettu säännöllisen liikunta pidentää elinikää ja siirtää kroonisten sairauksien ilmaantumista myöhempään ikään. Teppo Kalaja 54 Liikunnanopettajien käsitykset vuorovaikutustaidoista liian hyvää ollakseen totta. Arja Sääkslahti 83 Tutkimusuutisia liikuntasosiologian maailmasta. Ulla Palonen-Tikkanen Kuva: ESA NYKÄNEN POHDITTUA 75 OPISKELIJA OUNASTELEE: Luodaan lapsille mahdollisuuksia luistella. Mikaela von Bonsdorff 19 Keski-ikäisten jaksamista ja työhyvinvointia kannattaa tukea. Janne Vuorinen 76 EMERITUS IHMETTELEE: Hinnalla millä hyvänsä urheilua. Monika von Bonsdorff 21 POLTTOPISTEESSÄ: Liikunta etsii paikkaansa kansallisissa eheytystalkoissa. Liikunnan merkitys on tunnustettu, mutta sitä järjestetään, edistetään ja ohjataan edelleen turhan hajanaisesti, sirpaleisesti, ristiin ja päällekkäisin organisaatioin. Visio liikunnan lisätunnista voisi pitää sisällään ajatuksen, että sen avulla pyrittäisiin erityisesti oppilaiden omaehtoisen liikkumisen lisäämiseen. Jukka Virta, Taru Lintunen 61 Koululaisten fyysisen aktiivisuuden seuranta 6. Tärkeimpänä tavoitteena olisi löytää jokaiselle oppilaalle vähintään yksi liikuntamuoto, jonka harrastamisen hän kokee mielekkääksi ja itselleen sopivaksi. Aino Sarje 48 Tuoreiden ylioppilaiden ja aiemmin ylioppilaiksi tulleiden valmiudet liikunnan aineenopettajan valintakokeessa. Mikko Salasuo AJASSA 71 Hengitysja verenkiertoelimistön hyvä kunto voi ehkäistä dementiaa. Mikko Simula 80 TÄTÄTUTKITAAN: Löytyvätkö liikkumattomuuden syyt yksilöstä, yhteiskunnasta vai molemmista. Tuomas Zacheus 41 Voimisteleva nainen Suomen kansakunnan symbolina. luokalta 8. Jokaisen oppilaan kykyjen, kiinnostuksen kohteiden ja tarpeiden tunteminen ja huomioon ottaminen on haaste liikunnanopettajalle. Esa Rovio, Harto Hakonen, Anna Kankaanpää, Jari Eskola, Matti Hakamäki, Tuije Tammelin, Satu Helakorpi, Antti Uutela, Eino Havas 34 Liikunnan merkitykset vuosina 1923-1988 syntyneiden suomalaisten nuoruudessa. Hanna Vehmas TUTKIMUSARTIKKELIT 2009 OSA 1 26 Vähän liikkuvien nuorten aikuisväestöryhmien tunnistaminen Suomessa. Kari L. Opetusharjoittelu on siksi tärkeä koulutuksen elementti. luokalle. Vuorovaikutustaitojen avulla synnytetään myönteisiä koululiikuntamuistoja. Juhani Kirjanen 74 Toimitukselle. Pauli Vuolle 77 Sosiaalinen tila määrittää ihmisten liikkumista. Sami Yli-Piipari, Timo Jaakkola, Jarmo Liukkonen 68 Kirjoituskutsu: Tutkimusartikkelit 2010 68 Kirjoitusohjeet 2010. Pasi Koski 4 Vuorovaikutustaidot auttavat poistamaan liikkumisen tunne-esteitä. Ossi Rahkonen TUTKITTUA 82 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Sanna Palomäki 12 Kenen ehdoilla koululiikuntaa kehitetään. Liikuntaa estävien tunteiden ja pelkojen tunnistaminen ja ymmärtäminen on tärkeää. Liikunta ansaitsee arvostetun aseman omana itsenään, korostaa pitkän linjan kansainvälinen liikuntavaikuttaja Raija Mattila. Terveyden heikkenemistä ja toiminnanvajautta aiheuttaviin elintapoihin voidaan vaikuttaa
4 EDE 46, 612009 LIIKUNTA & TI
Boyatz ym. 0. il:,.. · _ tul<ea jo P.eliusl<oulutul<sensa ai ien. ·\': , • 1 ·, avulla synnytetään " myönteisiä koulu:: liikunta'muistoja. Vuorovaikutusopintoja liikunnanopettajakoulutukseen tilit.1 pettajan työn ydintä on vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Jotta opettaja tässä tukemisessa onnistuisi, hänellä pitäisi olla kyky kohdata erilaisia oppijoita niin yksilöinä kuin ryhminä. Yuorovaikutuskoulutuksen avulla etsittiin keinoja opettajan ja oppilaan välisen suhteen kehittämiseen sekä haettiin tukea koulun aikuissuhteiden hoitamiseen. Tutkimus toi näin oman lisänsä koulun sosiaalisia tilanteita selvittäneisiin tutkimuksiin, kuten erilaisten oppilaiden kohtaamiseen (Seppälä-Pänkäläinen 2009), koulukiusaamisen ehkäisyyn (Hamarus 2006; KiVa-koulu 2009) ja erilaisten opetuskäytänreiden kehittämiseen (Kahila 1993). Tunnetaidoilla tarkoitetaan omien tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja ilmaisua sekä tunteiden säätelyä (Mayer&: Salovey 1997). f . . Kouluterveysja -menestystutkimukset (Hautamäki ym. Opetustyö on jatkuvaa älyllistä, sosiaalista ja tunteita herättävää ilaiden, koilegoiden ja van e ijärvi 2006, 21-22.) Opettajien työtodellisuutselvittävien tutkimusten (mm. Cothran ym. ' i, s..J, · 11 ~-e avaa opettaJ~.,,-~1::r·/ · mahdolfisuuden-tukea' , · ¼ .• , • . , .... :, ._, Opettajat tarvitsevat vuorova(klJ.,,t~ksen ja opetuKsen ha·a--steisiin:>, .. Taitojen käyttö pohjautuu toista ihmistä kunnioittavaan, tasa-arvoiseen asenteeseen. . Teoreettisesti työ pohjautui humanistiseen psykologiaan, clialogifilosofiaan ja kokemuksellisen oppimisen teoriaan. .._ ·-·•· ··oppilasta ~:arjoit:t:el'emaan .,,.", .. Tutkimusaineisto koostui opiskelijoiden oppimisKuva. Tutkimuskirjallisuus (mm. Nämä ongelmat ovat yhteisiä maailmanlaajuisesti (mm. Vuorovaikutustaitoja taas ovat selkeä itseilmaisu minäviestein, kuunteleminen ja ongelmanratkaisutaidot (Gordon 2006). . . lkoje tukijana (Tynjälä 2004). ,,. 2000) on osoittanut, että ihmisten välistä vuorovaikutusta edistävät taidot ovat opittavissa olevia taitoja. Opettajat tarvitsevat vuorovaikutuksen ja opetuksen haasteisiin tukea jo peruskoulutuksensa aikana. . Koulutuksessa opiskeltavat taidot eritteli n tunneja vuorovaikutustaicloiksi. ~Ja oppimaan. Kiviniemi 200iia).28-151).lodin huolet vaikeuttavat lasten ja nuorten keskirrymistä oppimiseen, mikä kuormittaa eri tavoin myös opettajia. Seuraavassa luon kokonaiskatsauksen liikunnanopettajaopiskelijoiden vuorovaikutuskoulutusta käsittelevän väitöskirja tutkimukseni toteutukseen ja tuloksiin. __ rnrnärtäminen on tar: eaa. 2009; Poulou 2007). Ensimmäisessä vaiheessa suunnittelin, toteutin ja arvioin tunneja vuorovaikutustaitoja kehittävän opintojakson. Toimintatutkimukseen (ks. •. Lähestyin vuorovaikutustaitoihin kouluttamista liikuntapedagogisesta ja kasvatustietee llisestä näkökulmasta pyrkimyksenä kehittää opettajankoulutusta. , .~,.,. Vuorovaikutustaidot eivät siten ole temppukokoelma vaan käytännön ilmausta siitä, millaisen arvon antaa itselleen ja toiselle ihmiselle. 2008) kertovat oppilaiden hyvistä kognitiivisista tiedoista, mutta myös siitä, että oppilaat eivät viihdy koulussa. ,><•~_,,,, · '. • .,., . Yhteiskttnnalliset muutokset synnyttävät lasten kasvuympäristössä pahoinvointia, joka näkyy konkreettisesti opettajan tyO!III (mm. Opetusalalla vuorovaikutustaitoihin kouluttamista käsittelevää tutkimusta on kuitenkin ollut hämmästyttävän vähän niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. \, -~ u~i!ta!!li~en ja {.. Tutkimus jakautui kahteen vaiheeseen. Heikkinen 2006) osallistui itseni lisäksi 33 liikunnanopettajaopiskelijaa. __ Vuorovaikutustaitojen" .... Kouluyhteisön sosiaaliseen ja tunneilmapiiriin on siis mitä ilmeisimmin syytä kiinnittää huomiota. 2008; Kämppi ym. Tulosten mukaan nuoret kokevat, että opettajia eivät heidän kuulumisensa kiinnosta. '• : :,-:,,, .. LKJMARKKU ULANDER LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /200, 5. miskäsitykset korostavat opettajan toimintaa oppimisen ohjaajana ja tiedon yksilöllisen prosessoinnin Väitöstutkimukseni tarkoitus oli kehittää vuorovaikutustaitojen opetusta liikunnan aineenopettajakoulutuksessa sekä tutkia opiskelijoiden kokemuksia taitojen käytöstä ja oppimisesta. Nykyiset konstruktivistisesti painottuneet oppi.... ~-,=,--~,. Kiviniemi 2000; ontoniemi 2003; Sutton &: Wheatley 2003; Säntti 2007) mukaan opettajat ovat pitäneet taitojaa~oitaa kou!QQ,Jhmissuhteita ja selvittää riaffiitfatilanteita riittämättöminå. ~ -~~~,....
Vaikka opiskelija havaitsi oppilaan tunteita, eteen tuleviin tilanteisiin ei voinut varautua etukäteen. Myös liikkumisen polaroituminen estyy, kun vähemmän liikkuvat saavat positiivisia liikuntakokemuksia. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun oppilaat poistuivat juoma tauon aikana tupakalle. Tapaustutkimuksen (ks. Opiskelijoiden yksimielinen halu oppia vuorovaikutustaitoja kertoo mahdollisuudesta rakentaa omanlaista opettajuutta ja vapautua annetuista opettajamalleista. Toisinaan taas oppilaiden käyttäytyminen aiheutti opiskelijoissa niin suurta tunnekuohua, että oma työskentely tunnilla vaikeutui. Ovatko opettajuuden myytit kenties syy myös siihen, että vuorovaikutuskoulutusta ja -tutkimusta on opetusalalla ollut niin vähän. Kyse saattoi olla esimerkiksi oppilaiden yliaktiivisuudesta tai passiivisuudesta. Keskustelut, taitojen käytön demonstraatiot ja harjoittelu sekä omista vuorovaikutuskokemuksista kertominen koettiin toimiviksi opetusmenetelmiksi. Koulutus ravisteli kuvaa opettajuudesta Liikunnanopiskelijat törmäsivät opetusharjoittelussaan myös ristiriitaisiin tuntemuksiin. Vastakohtaisuudet ilmensivät jännitteistä pohdintaa siitä, millainen opettajan tulisi olla. päiväkirjoista ja kyselyistä, omasta tutkijaopettajan havaintopäivåkirjastaui sekä videotallenteista yhden opiskelijaryhmän oppi tunneilta. Ne analysoin narratiivien analyysin (Polkinghorne 1995) ja piiloisten merkitysrakenteiden tulkintaan pyrkivän laadullisen sisällönanalyysin (Moilanen & Räihä 2001) avulla. Erityisesti oppilaan tunteen kuunteleminen auttoi opiskelijaa katsomaan tilannetta oppilaan näkökulmasta, mikä puolestaan tuki nuoren selviytymistä tehtävästä, esimerkiksi antoi uskallusta laskea rinne alas. Vuorovaikutustaitojen avulla synnytetään myönteisiä koululiikuntamuistoja, Tunteet olivat esillä myös opiskelijoiden koulussa kohtaamissa hankalissa vuorovaikutustilanteissa. Ihmisillä on paljon kokemuksia erilaisista vuorovaikutteisista tilanteista. Oppilaiden tunteet vaihtuivat nopeasti ja opettajaksi opiskelevien huomiota vaativat myös oppitunnin järjestämiseen liittyvät tehtävät. Monipuoliset menetelmät olivat paitsi hyödyllisiä myös "meheviä ja kannustavia", kuten eräs opiskelija ilmaisi. Vuorovaikutuskoulutus alkoi ravistella opettajuuteen liittyviä uskomuksia ja purkaa opettajan ammattitaidon myyttejä. Vuorovaikutustaitojen käyttö ei myönteisistä kokemuksista huolimatta ollut opiskelijoille helppoa. Tieto, käytäntö ja omat kokemukset kohtasivat Vuorovaikutustaitoja kehittävä opintojakso oli toimiva kokonaisuus. Liikunnanopiskelijat pitivät opintojakson sisältöä tarpeellisena oman opettajuutensa kehittymisessä. He halusivat päästä lähelle oppilaitaan, mutta pelkäsivät samalla auktoriteettiasemansa puolesta. Myyttisessä opettajakuvassa opettaja hallitsee synnynnäisesti opetustilanteet ja pitää ohjat käsissään hän tietää ja sanoo. Tunne-esteiden poistaminen lisää liikuntaa, millä taas on keskeinen merkitys yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille. Sutton 2004) osoittautunut harvinaiseksi opettajan toimintatavaksi. Liikunnanopiskelijoille myyttinen opettajakuva loi turvaa, mutta se oli riittämätön, kun he pyrkivät pääsemään lähelle oppilaitaan. Myyttinen käsitys kaikkivoipaisesta opettajasta näyttäisi aineiston perusteella saavan sijaa myös tämän päivän opiskelijoissa. Kun opettaja huomaa ja ymmärtää liikkumista estäviä tunteita, vapauttaa se oppilasta harjoittelemaan ja oppimaan. Näissä tilanteissa opiskelijat eivät moittineet oppilasta, vaan puuttuivat nuorten käytökseen ilmaisemalla omia tunteitaan tapahtuneesta, mikä on aiemmissa tutkimuksissa (mm. Miksi tunneja vuorovaikutustaidot kolahtivat eli koskettivat opiskelijoita. Aiemmissa aikuisten vuorovaikutuskoulutusta selvittäneissä tutkimuksissa (mm. Eniten he käyttivät kuuntelun taitoja. Tunteet pinnassa liikuntatunneilla Toisessa vaiheessa tutkimus osoitti, että teoria siirtyi käytäntöön: liikunnanopiskelijoista suurin osa kertoi käyttäneensä oppimiaan vuorovaikutustaitoja opetusharjoittelunsa aikana. Lehtonen 2007) aineistona olivat kyselylomakevastaukset ja kahdeksan videoitua ryhmähaastattelua, joissa oli mukana 17 opiskelijaa. Tässä tutkimuksessa opittiin kokemuksen kautta, miten yhdistää käytännön kokemukset ja uudet vuorovaikutustiedot ja -taidot. Opintojakson saama hyvä vastaanotto kertoo myös siitä, että vuorovaikutuskoulutukselle on opettajankoulutuksessa selkeä tilaus ja tarve. Erityisesti sellaiset tilanteet, jotka eivät ole luonnistuneet, herättävät tarpeen toimia toisin. Opiskelijan omaa tunnekokemusta kuvaava viesti muutti oppilaiden käytöstä, ja ongelmatilanne poistui. Tässä tutkimuksessa kehitettyä vuorovaikutuskoulutusta voidaan soveltaa myös muuhun opettajankoulutukseen ja täydennyskoulutukseen 6 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /200,. McNaughton ym 2008; Rasku-Puttonen 1997) on havaittu samaa myönteisyyttä. Vastakkain asettuivat tiukkuus ja inhimillisyys sekä oppilaiden aktiivinen liikuttaminen ja vuorovaikutukseen antautuminen. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kehitin vuorovaikutustaitoja syventävän kurssin ja tutkin eri kohdejoukolla, millaisia haastavia vuorovaikutustilanteita liikunnanopiskelijat kohtasivat ja miten he käyttivät oppimiaan taitoja nuorten kanssa liikuntatunneilla opetusharjoittelunsa aikana. Analysoin aineiston vaiheittain etenevän sisällönanalyysin ja tyypittelyn avulla (Eskola 2001). Opintojakson vahvuutena oli teoreettisen tiedon ja käytännön kokemusten linkittyminen toisiinsa. Opiskelija sai mahdollisuuden harjoitella uutta tapaa toimia. Opiskelijat toivoivat yksimielisesti lisää vuorovaikutusopintoja peruskoulutukseensa. Vuorovaikutustaidoilla on siten merkitystä liikuntatietojen ja -taitojen oppimiselle. Esimerkiksi, kun oppilaat "lintsasivat" alkuverryttelystä, opiskelija kertoi pettyneensä poikien toimintaan. He halusivat olla aitoja ihmisiä ja opettajia, mutta tunnustivat tarpeensa harjoitella vuorovaikutustaitoja
Laine, J. Cothran, D., Kulinna, P. Koulukiusaaminen ilmiönä-yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta. Peruskoulun 5., 7. & Wheatley, K. Jyväskylä: PS-kustannus, 44-67. & Salovey, P. 2006. & Garrahy, D. R. Rasku-Puttonen, H. 2007. Nummenmaa & J. 2003. sekä urheiluvalm ennuksen ja työel äm än tarpeisiin. Oppijoiden moninaisuuden kohtaaminen suomalaisessa lähikoulussa: etnografia kouluyhteisön aikuisten yhdessä oppimisen haasteista ja mahdollisuuksista. Opettajankoulutuslaitos. 2001. Syrjälä (toim.) Toiminnasta tietoon. Poulou, M. 2000. Opettajuuden rakentuminen ja muuttuminen sotienjälkeisessä Suomessa opettajien elämäkertojen valossa. Jyväskylän yliopisto. http:// www.kivakoulu.fi. ULLA KLEMOLA, LitT Lehtori Opettajankoulutuslaitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: ulla.klemola@edu.jyu.fi Artikkeli perustuu l1i1joittajan 29.8.2009 Jyväsliylän yliopistossa tarlwstettuun väitöskirjaan "Opettajaksi opiskelevien vuorovaikutustaitojen kehittäminen liikunnan aineenopettajakoulutuksessa". Rovio & L. 2006. Polkinghorne, D. Välijärvi, J. Viitattu 10.2.2009. Kupiainen, S., Laaksonen, S. 2007. Aaltola & R. Opettajien perusja täydennyskoulutuksen ennakointihanke (OPEPRO) selvitys 14. Nyt käytetyn haastattelu-, oppim ispäiväkirjaja kyselyaineisto n rinnalle tarvittaisiin observointim enetelm iä, jotta kuva tunneym m ärryksestä ja vuorovaikutustaitojen käytöstä liikunnanopetuksessa tarkentuisi. Wisniewski (toim.l Life history and narrative. Opettajan työn yhteiskunnallisten ehtojen muutos. Säntti, J. Savolainen. Sutton, R. "Milloin sinä otat itseäsi niskasta kiinni?" Opettajien kokemuksia alisuoriutujista. & Rhee, K. Tästä voi päätellä, että vuorovaikutustaitojen harjoittel em inen ei olisikaan taakka vaan hel pottaisi usein voim ia vieviä ihm issuhdetilanteita. T Heikkinen, E. luokan oppilaiden koulu kokemukset ja koettu terveys. M ielenkiintoista olisi m yös selvittää tarkem m in, m iten oppilaan tunteiden huom ioim inen vaikuttaa itse liikuntataidon oppim iseen. Teoksessa M. Valli (toim I Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11 näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Lehtonen, P. Toimiva koulu. Pellon pientareelta akateemisiin sfääreihin. LIIKUNTA l!, TIEDE 46 • 6 /20CJ9 7. & Räihä, P. Opetusministeriön julkaisuja 44. Bamberg & P Jokinen (toim.) Tapaustutkimuksen taito. 2009. Theory, development, assessment and application at home, school and in the workplace. 2008. 2000. Educational Psychology Review 15 141, 327-354. Toimintatutkimuksen lähtökohdat. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 288. 2004. WHO-koululaistutkimuksen trendejä vuosina 1994-2006 Jyväskylän yliopisto. Valli Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11 näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Tynjälä, P. Koska opettajatutkim ukset ovat osoittaneet, että LÄHTEET Boyatzis, R., Goleman, D. Jyväskylän yliopisto. Attributions for and consequences of student misbehavior. Täm ä tutkim usaineisto anto i vastauksia vuorovaikutuskoulutuksen toteuttam isen käytännön kysym yksiin sekä selvitti kerro ttujen kokem usten avulla vuoro vaikutu staitojen oppim ista. PISA 06 Finland: analyses, reflections and explanations. Clustering competence in emotional intelligence: insights from the emotional competence inventory. Jyväskylän yliopisto. Topics in Early Childhood Special Education 27 14), 223-231. Välijärvi (toim.) Opettajan työ ja oppiminen. Physical Education and Sport Pedagogy 14 (2), 155-167. New York, NY Basic Books, 3-31. Narrative configuration in qualitative analysis. Sluyter (toim.) Emotional development and emotional intelligence: educational implications. Eskola, J. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että vuorovaikutustaidot tarjoavat välineitä sekä jämäkkänä että välittävänä opettajana toimimiseen. McNaughton, D., McCarthy, J., Head-Reeves, D. T. 2009. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. What is emotional intelliqence. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. kylä Studies in Education, Psychology and Social Research 210. 2003. 2004. KiVa Koulu-toimenpideohjelma. Suom. Teoksessa J. Kontoniemi, M. Jyvväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 364. Suomen Kasvatustieteellinen Seura. 2008. Teoksessa J. M. Kahila, S. San Francisco, CA: Jossey-Bass, 343-362. London: Falmer Press, 5-23. Teoksessa P Salovey & D. Asiantuntijuus ja työkulttuuri! opettajan työssä. Teoksessa M.-L. & Scheinin, P. Jyväskylän yliopisto. Tapausja toimintatutkimuksen yhdistäminen. 2008. Moilanen, P. 174-190. Learning to listen. 2001. 2009. Jyväskylä: PS-kustannus, 133-157. Mayer, J. Viime kädessä olennaisinta on, että jokainen lapsi ja nuori voisi koulussa tuntea olevansa tärkeä ja ainutlaatuinen ihminen, jonka tarinoita kannattaa kuunnella. Kansankynttilästä tietotyön ammattilaiseksi. Teachers emotions and teaching: a review of the literature and directions for future research. Jyväsvanhat mallit koulun vuorovaikutustilanteiden käsittelemiseksi eivät riitä, tarjoaa vuorovaikutustaitojen käyttö uudenlaisia mahdollisuuksia muuttaa opettajien ja oppilaiden koulutodellisuutta. Bar-On & J. 1995. Opetushallitus. Hamarus, P. Teoksessa J. 2006. "Ymmärrän myös itseäni paremmin" Vuorovaikutus opettajan ammatissa -opintojakson kehittäminen. Studies in Sport, Physical Education and Health 39. Lavonen, J., Pehkonen, E., Rantanen, P. Koulutuksen tutkimuslaitos, 9-30. Helsinki: Gaudeamus, 245-253. & Kannas, L. Kasvatus 35 (2). Social Psychology of Education 7, 379-398 Sutton, R. Helsinki: Kansanvalistusseura, 16-38. Opetuksen perusteita ja käytänteitä 31, 69-75. Aaltola & R. ja 9. Jyväskylän yliopisto. Kiviniemi, K. 1993. L. Teoksessa H. Hatch & R. Seppälä-Pänkäläinen, T. Jyväskylän yliopisto. L. Parker (toim.) The handbook of emotional intelligence. Emotional regulation and strategies of teachers. 1997. Heikkinen, H. Teoksessa A. Helsinki: Opetushallitus. Hautamäki, J., Harjunen, E., Hautamäki, A., Karjalainen, T. Helsinki: LK-kirjat. Kämppi, K., Välimaa, R., Tynjälä, J., Haapsalo, 1., Villberg, J. Teaching active listening strategy to preservice education professionals. 1997. Opettajan työtodellisuus haasteena opettajankoulutukselle Opettajien ja opettajankouluttajien käsityksiä opettajan työstä, opettajuuden muuttumisesta ja opettajankoulutuksen kehittämishaasteista. Opettajiin kohdistuvat odotu kset ja vaatim ukset kun ovat jo tällä hetkellä varsin suuret (Välijärvi 2006). Nikki (toim.) Opettajankoulutuksen laatua kehittämässä. Gordon, T 2006. Vuorovaikutuskoulutuksen ja -taitojen käytön avulla voidaan siten saada kaivattua muutosta koulun moninaisten ihmissuhteiden hoitoon. Merkitysrakenteiden tulkinta. Opettajia saattaa nyt askarru ttaa, luovatko vuoro vaikutustaidot ja niiden oppim inen heille taas uusia velvoitteita. & Schreiner, M. (2007) Student-teachers· concerns about teaching practice, European Journal ofTeacher Education, 30 (1 ), 91-110. Opetusmenetelmän merkitys prososiaalisessa oppimisessa: auttamiskäyttäytymisen edistäminen yhteistyöskentelyn avulla koululiikunnassa. Vaikka liikunnanopiskclijat kohtasivat vaikeuksia vuoro vaikutustaitojen soveltam isessa, he eivät kyseenalaistaneet taito jen opiskelua. Kasvatusalan tutkimuksia Research in Educational Sciences 31. Teoksessa R
Oppilaslähtöisen ajattelun tukeminen on tärkeää liikunnanopettajien koulutuksessa
Opettajan tulisi pystyä huomiomaan tämä pedagogisissa ratkaisuissaan ja huolehtia siitä, että liikuntatuntitilanne on oppilaalle sekä fyysisesti että psyykkisesti turvallinen ja kannustava. Opettajan pedagoginen ajattelu ja siihen kuuluva päätöksenteko muodostaa perustan opettajan toiminnalle ja vaikuttaa olennaisesti myös siihen, minkälaisia kokemuksia opetus-oppimistilanne oppilaalle tarjoaa. omien kouluvuosien aikana ja jatkuu vielä koulutuksen jälkeen työelämässä. Teksti: SANNA PALOMÄKI Oppilaiden yksilöllisten kykyjen, tarpeiden ja kiinnostuksen kohteiden huomioon ottaminen opetuksessa on suuri haaste liikunnanopettajille. Liikunnassa oppiminen ja opettaminen on luonteeltaan näkyvämpää kuin monissa muissa kouluaineissa. Opiskelijoiden kokemuksilla on kiistaton merkitys oppimisen laadussa, ja siksi näitä havaintoja ja tulkintoja oppimisympäristöistä on tärkeää tutkia (Väisänen 2000, 39). Opetusharjoittelu on tärkeä koulutuksen elementti. Liikunnan oppiminen on kokonaisvaltaista ja elämyksellistä. Parhaimmillaan koululiikunta tuottaa oppimisen ja liikunnan iloa, lisää yhteisöllisyyttä ja aktivoi oppilaita omatoimiseen liikkumiseen. Koska liikunnanopettajien tehtävänä on kannustaa jokaista oppilasta liikkumaan, on tärkeää, että he pystyvät tällaiseen oppilaslähtöiseen ajatteluun. Ammatillista kehittymistä lähestyttiin erityisesti opiskelijoiden pedagogisen ajattelun ja opetusharjoittelukokemusten näkökulmista. Opettajan työllä voi olla hyvinkin tärkeitä ja kauaskantoisia vaikutuksia oppilaiden elämään. Negatiivisilla koululiikuntakokemuksilla voi olla kohtalokkaat LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009 9. Tällaisella oppilaslähtöisellä ajattelulla on suuri merkitys liikunnanopettajan työssä, jonka keskeisimpänä tavoitteena on antaa oppilaille asenteelliset, tiedolliset ja taidolliset eväät liikunnalliseen elämäntapaan. Ammatillisen kehittymisen myötä tapahtuu muutoksia opettajaidentiteetissä, tietopohjassa, ajattelussa ja opetuskäyttäytymisessä. Väitöstyössäni tarkastelin opettajaksi opiskelevien ammatillista kehittymistä liikunnanopettajakoulutuksessa. Kuva: ESA NYKÄNEN pettajan ammatillinen kehittyminen on pitkäkestoinen ja moniulotteinen ilmiö, johon liittyy opettajan itsensä kannalta sekä tiedostettuja että tiedostamattomia aineksia. Se tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia erilaisten oppilaiden kohtaamiseen ja oman opettajuuden kehittämiseen. (Kari & Heikkinen 2002; Lauriala & Kukkonen 2005; Väisänen & Atjonen 2005) Ammatillisen kehittymisen seuraaminen on tärkeää, sillä se luo perustan sekä opiskelijoiden ohjaamiselle että koulutuksen kehittämiselle. Suuri haaste opettajan työssä on oppilaiden yksilöllisten lähtökohtien, kykyjen, kiinnostuksen kohteiden ja tarpeiden tunteminen ja huomioon ottaminen opetuksessa. (Väisänen 2004) Opettajuus ei kehity pelkästään opettajankoulutuksessa vaan kaikissa niissä suhteissa, joissa opiskelija elämässään on. Pedagoginen ajattelu määritellään opettajan ajatteluksi, joka kohdistuu opetus-oppimistapahtuman aihepiiriin ja sen eri tekijöihin (Kansanen 2004, 87; Kansanen, Tirri, Meri, Krokfors, Husu & Jyrhämä 2000, 5-6). Opettajan työ on vaativaa ja vastuullista Opettajan ammatti on vaativa ja eettisesti vastuullinen ihmissuhdeammatti. Ammatillisen kehittymisen prosessi on alkanut jo ennen koulutukseen tuloa 111111
Tutkimuksessa käytettiin useita erilaisia aineistoja ja menetelmiä: kyselyjä, opiskelijoiden harjoitteluraportteja, opetusten videointeja ja observointeja, haastatteluja sekä stimulated recall -menetelmää. Opiskelijoiden käytössä on mm. Suurin osa opiskelijoista myös onnistui kehittämään opetustaan tavoitteen suunnassa. Opetuksen videointi ja analysointi tukee opettajan ajattelua Väitöstutkimukseni sisälsi kuusi osajulkaisua, joissa tutkittavien opiskelijoiden määrä vaihteli 4 62 välillä. Tavoitteena on, että tulevat opettajat omaksuisivat tutkivan ja kehittävän asenteen omaa työtään kohtaan. Tutkiva ote on myös liikurmanopettajakoulutuksessa läpäisevä teema, jota opiskellaan useilla eri kursseilla. seura ukset. Viime vuosina (2002-2006) pyrkijöitä on ollut 700-900 ja koulutuspaikka on voitu tarjota vajaalle kymmenelle prosentille hakijoista (Mäkelä, Palomäki, Kalaja, Keskinen & Hirvensalo 2008, 58). Fyy sisesti passiivinen eläm äntapa näkyy työssä jaksam isessa, terveydessä ja yleisessä hyv invoinnissa. Liikunnanopettajien koulutusta toteutetaan pedagogis-didaktisesti orientoituneen, integroidun koulutusmallin mukaisesti, jossa aineen opinnot ja pedagogiset opinnot kulkevat rinnakkaisina koko koulutuksen ajan. Opettajuuden tukeminen ja opetusharjoittelu aloitetaan jo ensimmäisenä opintovuonna ainelaitoksella. Perusopetuksessa ja lukiossa 20 prosenttia päätoimisista liikunnanopettajista oli vailla muodollista kelpoisuutta. Suosituimpia tavoitteita opiskelijoilla olivat palautteen armon kehittäminen, opettaja-oppilas -vuorovaikutuksen lisääminen ja tehtävien selitysten selkeyttäminen. Keskeisin menetelmä erilaisten tekstiaineistojen analysoinnissa oli sisällönanalyysi. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että opiskelijat tarvitsevat videopalautteen lisäksi ohjausta ja työkaluja, esimerkiksi observointimenetelmiä, opetuksen analysoinnin tueksi ja pedagogisen ajattelun kehittämiTeksti: SANNA PALOMÄKI Koulutettujen opettajien tarve kasvaa petushallituksen (2009) selvityksen mukaan suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa työskentelee useita satoja liikunnanopettajia, joilta puuttuu muodollinen pätevyys tehtävän hoitamiseen. Sen varassa heillä oli mahdollisuus pohtia myös opetuskäyttäytymisen syitä ja asettaa opetuksen kehittämiseen tähtääviä tavoitteita. 10 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 612009. Ensi kevään opiskelijavalinnoissa koulutuspaikkaa tarjotaan vain 50 uudelle opiskelijalle. Vuodesta 2002 lähtien liikunnanopettajatarpeeseen on voitu vastata koulutuksessa laajennushankkeen ja pätevöittämiskoulutuksen keinoin, mutta nyt nämä toiminnot ovat uhattuina. (Niemi 2005, 212). Opiskelijat motivoituneita ja liikunnallisia Liikunnanopettajakoulutukseen hakeutuminen on varsin suosittua. Tällaisella koulutusmäärällä epäpätevien määrä pysyy tulevaisuudessa vähintäänkin samana, ellei jopa kasva suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Opiskelijat (n= 58) pitivät videon ja eri observointimenetelmien kautta saatua palautetietoa monipuolisena ja luotettavana. Kurssilla hyödynnetään opetusten videointeja ja erilaisia observointimenetelmiä. Koulutuspoliittisesti tilanne on tällä hetkellä erityisen huolestuttava, sillä liikunnanopettajakoulutukselle ei ole osoitettu tarvittavaa resurssia lisäkoulutukseen. Tutkivalla otteella eväitä opetuksen kehittämiseen Suomalaista opettajankoulutusta voidaan kutsua tutkimuspohjaiseksi. Tärkeän lähtökohdan vaitöstyölleni muodosti liikuntapedagogiikan aineopintoihin kuuluva Tutkiva opettaja -kurssi, jonka tavoitteena on lisätä opiskelijan tietoisuutta omasta opetustoiminnasta, kehittää reOektiivistä, pedagogista ajattelua ja antaa valmiuksia opetuksen kehittämiseen. Osatutkimuksissa käytettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia analysointimenetelmiä. (Opetusministeriö 2007) Opettajan työ ei voi perustua staattisesti valmiiden mallien soveltamiseen, vaan se vaatii taitoa ymmärtää luokassa ilmeneviä tapahtumia ja syy-seuraus suhteita sekä valmiutta muuttaa toimintaa kokemusten perusteella. Ammatillisessa koulutuksessa pätevien liikunnanopettajien puute on vielä hieman suurempi. Opiskelijat ovat sisäisesti motivoituneita ja alalle suuntautuneita (Hirvensalo & Palomäki 2006; Mäkelä, Palomäki, Kalaja, Keskinen & Hirvensalo 2008, 60). Stimulated recall -menetelmä perustuu opetustilanteen videointiin ja opettajan suorittamaan opetuksen analysointiin videolta. Opetuksen videointi ja analysointi on tehokas keino lisätä opettajaksi opiskelevien tietoisuutta sekä omasta opetuskäyttäytymisestä että oppilaiden tunti toiminnasta ja oppimisesta. liikunnanopetuksen tarkkailuun suunniteltu tietokonepohjainen observointiohjelma LOTAS. Oma liikunnallisuus, halu toimia lasten ja nuorten kanssa sekä välittää positiivisia liikuntakokemuksia heille ovat tyypillisiä lähtökohtia ammattiin hakeutumiselle (Heikinaro-Johansson, Hirvensalo, Huovinen & Lumela 2001; Sissala & Turppa 2008)
Videopalautetta olisi m ahdollista hyödyntää nykyistä tehokkaam m in opettajankoulutuksessa. Opetusharjoitteluvaiheessa opiskelijoiden pedagoginen ajattelu sisälsi aiempaa enemmän perusteluja opetuksessa tehdyille ratkaisuille ja ehdotuksia opetuksen kehittämiseksi. Liikunnanopettajaksi opiskelevien pedagogisessa ajattelussa tapahtui koulutuksen aikana myönteistä kehitystä. Kummiluokkaharjoittelussa oppilas tulee tutuksi Opetusharjoittelukokemuksilla on erityistä merkitystä opettajaksi kasvussa ja opettajan urarnotivaation kehittymisessä. Opiskelijoiden käsitykset hyvästä liikunnanopetrajasta ja omasta opetustavasta kehittyivät opiskelun edetessä oppilas keskeisempään ja konstruktivistisen oppimiskäsityksen suuntaan. Opettaja on opetustilanteen aikana monenlaisten haasteiden edessä, eikä aina pysty toimimaan ihanteidensa mukaisesti. oppilaiden aktivoinnista ja halusta saada oppilaat ajattelemaan, oppilasta lähellä olemisesta ja yhdessä tekemisestä, oppilaiden kuuntelusta ja ideoiden huomioimisesta sekä oppilaiden omatoimisuuden korostamisesta ja pyrkimyksestä oppilaskeskeisten opetusmenetelmien käyttöön. SANNA PALOMÄKI, LitT Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylä yliopisto Sähköposti: sanna.palomaki@sport.jyu.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan 21.1.1. Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin huomioitava seurantatutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden pieni määrä (n= 4) ja se, että vertailussa oli mukana erilaisia opetustilanteita. Kansanterveydellinen näkökulma asettaa liikunnanopettajien työlle tulevaisuudessa entistäkin keskeisemmän haasteen. Esim erkiksi stim ulated recall -m enetelm än käyttäm inen opetu sharjoittelun ohjaustilanteissa, saattaisi vahvistaa opiskel ijan ro olia palautekeskustelussa ja tarjota ohjaavalle opettajalle tarttu m apintaa opiskelijan pedagogiseen ajatteluun. Häiriökäyttäytymiseen liittyviä havaintoja tehtiin jopa yllättävän vähän. Enemmistö koki, että liikuntatunnit olivat turvallisia, tilanja ajankäytöltään tarkoituksenmukaisia ja että tunneilla oli selvät säännöt, hyvä työrauha ja paljon toimintaa. Opiskelijat kokivat, että oppilaat olivat pääosin liikunnasta innostuneita. Suurin osa opiskelijoista (n= 62) piti kenttäharjoittelua hyödyllisenä, mielenkiintoisena ja motivoivana tulevaa työtä ajatellen. Opettaja-oppilas -vuorovaikutus kehittyy ja teoria-käytäntö -yhteyksien muodostaminen tehostuu pitkäkestoisen harjoittelun aikana. Koulun liikunnanopetukseen tarvitaan lisää sekä määrää että laatua, jotta voisimme aktivoida nuoria liikkumaan hyvinvointinsa kannalta riittävästi. 2009 Jyväskylän yliopistossa tarkastettuun väitöskirjaan "Opettajaksi opislielevien pedagoginen ajattelu ja ammati 1/inen kehittyminen Ii iuunnanopettajanoulutuhsessa ". Liikunnanopettajat isojen haasteiden edessä Suomalainen yliopistotasoinen, maisterintutkintoon johtava liikunnanopenajakoulutus antaa hyvän pohjan opettajien ammatilliselle kehittymiselle ja luo mahdollisuuksia myös koulutuksen kehittämiselle. Opiskelijoiden oppilaskeskeinen ajattelu ei tarkoita suoraan oppilaskeskeistä opetuksen toteutusta. Oppilaiden suorituksiin ja osaamiseen osattiin reagoida helpommin kuin oppilaiden muuhun käyttäytymiseen tai ryhmän sosiaalisiin suhteisiin. Pidempikestoisella kummiluokkaharjoittelulla, jossa opiskelijat kohtaavat saman luokan viikoittain, on kuitenkin selviä etuja. Esimerkiksi oppilaiden yksilöllinen huomiointi isossa ryhmässä ei ole helppo tehtävä. Perusteluissa tuli selvästi ilmi myös aikaisempien opetusja ohjauskokemusten merkitys, eli perustelut pohjasivat usein käytännön toiminnassa muotoutuneeseen tai vahvistettuun praktiseen tietoon. seksi. Opiskelijat arvioivat koulujen liikunnanopetusta myönteiseen sävyyn. LIIKUNTA. Opetusharjoittelijat tiedostivat oman toimintansa vaikutuksia oppilaisiin ja havainnoivat oppilaiden reaktioita ja toimintaa opetustilanteessa enemmän kuin seurantatutkimuksen aikaisemmassa vaiheessa. Oppilasnäkökulma vahvistui sekä opetustilanneajattelussa että opetusta koskevissa käsityksissä. Oppilasryhmiä pidettiin kuitenkin heterogeenisinäja oppilaiden välisiä kuntoja taitoeroja suurina. & TIEDE 46, 6 /2009 11. Koulutuksesta valmistuvilla liikunnanopettajilla on myönteinen kuva sekä omasta ammatillisesta pätevyydestä että tulevasta työstä oppilaiden kanssa (]ohansson, Heikinaro-Johansson, Hirvensalo, Palomäki & Huovinen 2009). Tulevien liikunnanopettajien tulisi kasvaa sellaiseen pedagogiseen ajatteluun, että heillä on kykyä asettua myös niiden oppilaiden asemaan, jotka ovat liikunnallisesti passiivisia tai taitotasoltaan heikompia. Opetusharjoittelijat puhuivat mm. Opettajaksi opiskeleville tulee tarjota jo koulutuksen aikana monia mahdollisuuksia erilaisten oppilaiden kohtaamiseen ja oppilaantuntemuksen kehittämiseen. Opettajaksi opiskelevat pääsevät kehittämään oppilaantuntemustaan ja voivat ottaa opetuksessaan paremmin huomioon sekä ryhmän että yksilöiden tarpeet. Perustelut olivat useammin oppilastekijöistä johdettuja kuin aiemmassa vaiheessa. Opettajien tulee osata kuunnella oppilaitaan, etsiä vaihtoehtoja ja kehittää oppimisympäristöjä, jotta löydetään keinoja kaikkien oppilaiden fyysisen aktiivisuuden tukemiseen. Kohti oppilaslähtöistä ajattelua Koulutuksen loppupuolella olevien opetusharjoittelijoiden pedagoginen ajattelu oli vähemmän opettajakeskeistä ja enemmän opettaja-oppilas -vuorovaikutukseen suuntautunutta kuin toisena opintovuonna. Harjoittelussa voidaan saavuttaa merkityksellisiä oppimiskokemuksia jo viikon intensiivisen kouluelämäjakson aikana
Terveyttä tarkastellaan sen kansantaloudelle aiheuttamien säästöjen tai kulujen näkökulmasta. & Turppa, H. Liikunta voidaan nähdä koulussa päivittäisenä hyvinvoinnin osatekijänä ja osallistumisen välineenä (Koski ym. Kansanen, P. 2008. Joensuu, 31-46. Lauriala, A. K oululiikunnan merkitystä ja kehittämistä pohdittaessa vastaukset riippuvat luonnollisesti siitä, keneltä kysytään. 2005. Opetettavia aihekokonaisuuksia, oppiaineita tai niiden tuntimääriä valitessa käydään samalla keskustelua siitä, mitä yhteiskunnassa pidetään arvokkaana ja tavoiteltavana, ja millaisella osaamisella tulevaisuudessa pärjätään. Kenen ehdoilla koululiikuntaa kehitetään. Theoretical landscapes, practical challenges. & Kukkonen, M. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, 34-60. & Palomäki, S. Husu, J. Joensuu, 91-107 Mäkelä, K., Palomäki, S., Kalaja, T., Keskinen, 1. Liikuntatieteitä opiskelemaan hakevien uravalintamotiivit. New York: Lang. & Hirvensalo, M. Liikunnanopettaja 121, 34-37 Hirvensalo, M. Liikunta tarjoaa virkistystä ja vastapainoa lukuaineille, sekä mahdollisuuden sosiaaliseen toimintaan. Koululiikunnasta puhuttaessa nämä perusteet ovat kuitenkin vain yksi osa moninaista merkitysten ja motiivien kenttää. Liikuntatieteiden laitos. Sissala, M. Teachers' pedagogical thinking. Factors that influence Finnish students to apply to physical education teacher education. AIESEP World Congress 5-8 July, Jyväskylä, Finland, 180. Savolainen (toim.) Opettajatiedon kipinöitä. 2001 Yhteisöllisyys opettajuuden voimavarana. Liikunnan aineenopettaJakoulutuksen opiskelijavalinta vuosina 2002-2007 Jyväskylän yliopisto. T. Kari, P Moilanen & P Räihä (toim.) Opettajan taipaleella. Jyväskylä PS-kustannus, 187-218. Pedagoginen vuorovaikutus ammatillista kasvua edistävän ohjaussuhteen kohteena ja välineenä. & Atjonen, P. Väisänen, P. Väisänen, P. Kasvatusalan koulutuksen kehittämislinjoja. Liikuntatieteiden laitos. & Jyrhämä, L. Teoksessa P Heikinaro-Johansson & E. (Eriksson 2003; Huisman 2004; Loueniva, Vehviläinen & Nupponen 2008) Tietämistä korostavassa koulumaailmassa tällaisille tekijöille on varmasti tarvetta oppilaan hyvinvoinnin säilyttämiseksi ja edistämiseksi. 2005. Opettajankoulutuslaitos Jyväskylä, 41-60. Teoksessa P Väisänen & P Atjonen (toim.) Kohtaamisia ja kasvun paikkoja opetusharjoittelussa. & Huovinen, T. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:03,7-15. 2008). Mediassa palstatilaa saavat usein aikuisten muistelmat kielteisistä koululiikuntakokemuksista ja niiden seurauksista. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007 44. Teoksessa P Atjonen & P Väisänen (toim.) Osaava opettaja Keskustelua 2000-luvun opettajankoulutuksen ydinaineksesta. On hyvä muistaa, että oppilaan elämä on tulevaisuuden lisäksi tässä hetkessä. Kari, J. Media ja päättäjät nostavat liikuntakeskustelussa usein esiin yksilön tuottavuuteen, pitkäikäisyyteen, hyväkuntoisuuteen sekä työja toimintakykyisyyteen liittyviä teemoja. Teoksessa P Väisänen & P Atjonen (toirn.) Kohtaamisia ja kasvunpaikkoja opetusharjoittelussa. Teoksessa J. Enkenberg, P Väisänen & E. Opettajaksi kasvaminen. 2. 2006. Jyväskylä: PS-Kustannus. Niemi, H. Suomalainen opettajankoulutus valmiina jo pitkään eurooppalaiseen korkeakoulualueeseen. 2000. Kuitenkin oppilailta kysyttäessä on todettu, että liikunta on koulun mieluisin oppiaine, ja noin 80 prosenttia oppilaista suhtautuu siihen 12 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6 /2009. Kumpulainen (toim.) Opetusministeriö 2007 Opettajankoulutus 2020. 2004. Opettajat Suomessa 2008. 2008. LÄHTEET Heikinaro-Johansson, P., Hirvensalo, M., Huovinen, T. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto. Kirjoituksia pedagogiikasta. Teoksessa J. Teoksessa R. Kohti oppimiskeskeistä pedagogiikkaa opettajankoulutuksessa. Uskalletaanko sille antaa arvoa. Ryhmäohjaajat tulevien opettajien tukena liikunnanopettajakoulutuksessa. Liikunnanopettajaopiskelijan ammatilliset valmiudet työelämän kynnyksellä ja käsityksiä tulevasta työtodellisuudesta. Jakku-Sihvonen (toim.) Uudenlaisia maistereita. 2004. & Heikkinen, H.L.T 2002. painos Jyväskylän yliopisto. Väisänen, P. Kenen äänen tulisi kuulua ja missä määrin. Mitkä ovat niitä arvoja, joiden pitäisi näkyä. Opetuksen käsitemaailma. Koulun opetusja kasvatustyön lähtökohtana on huolehtiminen oppilaiden kokonaisvaltaisesta kehittymisestä ja hyvinvoinnista. 2009. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:o 3. 2005. Ammatillisen identiteetin rakentuminen harjoittelusituaatiossa. Yhteiskunnan, talouselämän, opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa taholta esitetään monenlaisia vaatimuksia siitä, mitä koulun tulisi olla ja mitä siellä tulisi oppia. Tutkimuksia 2/2008. 2000. Jyväskylän yliopisto. McEvoy (toim.) The role of physical education and sport in promoting physical activity and health. Opetushallitus 2009. Opetus 2000. Liikunnan monet merkitykset Liikunnalla on osoitettu olevan positiivinen yhteys koulussa viihtymiseen, oppimistuloksiin ja keskittymiskykyyn. Teoreettisia lähestymistapoja opettajaksi kasvun tukemiseen opetusharjoittelussa. & Lumela, P. Kansanen, P., Tirri, K., Meri, M., Krokfors, L. LIITO, Liikunnan ja Terveystiedon opettaja (1), 42-45. Johansson, N., Heikinaro-Johansson, P., Hirvensalo, M., Palomäki, S
Perinteisen ryhmäliikuntaja palloiluvoittoisen koululiikunnan sijaan opetuksen sisällöissä voisivat painottua erilaiset kuntoja harrasteliikunnan muodot sekä tutustuminen oppilaiden kanssa valittuihin liikuntalajeihin ja -ympäristöihin. Oppilaalle on tärkeää, että hänen liikuntasuorituksista ollaan kiinnostuneita, mutta palautteenannossa opettajalta edellytetään herkkyyttä ja hienotunteisuutta. Oppilaiden oikeus myönteisiin liikuntakokemuksiin tulisi turvata kehon ominaisuuksista tai liikunnallisista kyvyistä huolimatta. Tärkein tavoite olisi löytää jokaiselle oppilaalle ainakin yksi liikuntamuoto, jonka harrastamisen hän kokee mielekkääksi ja itselleen sopivaksi. Keskeisenä työmuotona voisi olla henkilökohtainen liikuntaneuvonta. Vähäiselle koululiikunnallemme on vaikea löytää perusteita. Opettajan vastuu on siinä, miten näitä yksilöitä kohdellaan ihmisinä. Tuntijakotyöryhmää on ohjeistettu myös huomiomaan lasten ja nuorten mahdollisuudet saada vaikuttaa työryhmän ehdotuksiin. Valitettavasti oppilaan käsitys osaamattomuudesta saattaa saada vahvistusta myös oppilastovereiden kommenteista ja jopa opettajan palautteesta sekä arvioinnista. Tunteen syntymiseen vaikuttaa osaltaan liikuntasuoritusten näkyvyys ja siitä seuraava vertailun helppous. 2009; Heikinaro-Johansson, Varstala & Lyyra 2008). Tutkimustulosten mukaan oppilaista yli puolet toivoo lisää liikuntatunteja kouluun, ja vain noin viisi prosenttia olisi valmis vähentämään sitä nykyisestä määrästä (Huisman 2004; Paakkari 2007). Visio liikunnan lisätunnista voisi pitää sisällään ajatuksen, että sen avulla pyrittäisiin erityisesti oppilaiden omaehtoisen liikkumisen lisäämiseen. Koska hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on vahvistaa taitoja taideaineiden asemaa, on syytä asettaa odotukset korkealle ja toivoa, että liikunnanopetus tulee saamaan lisää resursseja. (Telama 1999) Koululiikuntaa tarvitaan lisää Suomi sijoittuu eurooppalaisessa vertailussa viimeisten joukkoon, kun tarkastellaan koulun liikuntatuntien määrää (Hardman & Marshall 2009). Perusopetuksen tuntijakoa uudistavan työryhmän on määrä saada tehtävänsä päätökseen ensi vuoden toukokuuhun mennessä. Perusopetuksen valtakunnallisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistaminen tarjoaa mahdollisuuden korjata koululiikunnan asemaa ja panostaa lastemme kouluviihtyvyyteen, oppimiseen, terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin. Opettajan roolissa korostuisivat tällöin oppilaiden kuuntelu ja kannustaminen, vaihtoehtojen esittäminen ja mahdollisuuksien järjestäminen. Liikunnan ilo ja halu pitää hauskaa, terveyden ylläpitäminen, ystävien ja kavereiden harrastaminen, liikunnan elämyksellisyys ja tunnepitoisuus, liikunnan jännittävyys ja innostavuus, virkistyminen ja rentoutuminen sekä ulkomuodon kohentaminen ovat syitä, jotka saavat oppilaat liikkumaan (Karvonen, Rahkola & Nupponen 2008; Vuori ym. henkilökohtainen liikuntaneuvonta ja sellaiset joustavat opetusjärjestelyt, jotka sallisivat valinnaisuuden sekä yksin ja ryhmässä liikkumisen. Opettajan tehtävänä on valvoa, ettei oppilailla koulun liikuntatilanteissa ole vaaraa joutua muiden kritiikin, pilkan tai naurun kohteeksi. myönteisesti (Aira ym. Terveyden, tehokkuuden ja tuottavuuden rinnalla on muistettava liikunnan itseisarvo ja inhimilliset merkitykset. Suomalaiset koululaiset suhtautuvat koululiikuntaan myönteisemmin kuin kouluun yleensä (Nupponen & Telama 1998). Kansanterveydellisten ongelmien kasvu koskettaa yhtä hyvin meitä kuin muitakin länsimaita. Joissakin liikuntatilanteissa, kuten joukkuepeleissä ja erilaisissa kisailuissa psyykkisesti turvalliseen ja kannustavaan ilmapiiriin LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009 13. Kielteisten koululiikuntakokemusten taustalla on usein tunne huonommuudesta, tunne siitä etten osaa, enkä kelpaa. Terveytensä kannalta liian vähän liikkuvia nuoria on noin puolet ikäluokasta ja viidennes ei liiku koulun liikuntatuntien ulkopuolella lainkaan (Huisman 2004). Tärkeimpänä tavoitteena olisi löytää jokaiselle oppilaalle vähintään yksi liikuntamuoto, jonka harrastamisen hän kokee mielekkääksi ja itselleen sopivaksi. Oppilaat osallistuvat liikuntatunneille koko persoonallaan laittaen alttiiksi tunteensa, minänsä ja itsetuntonsa. Erilaiset liikkujat erilaiset liikuntakokemukset Jokaisella oppilaalla on tarve olla hyväksytty yksilönä ja osana ryhmää, sekä tarve tuntea onnistuvansa. Tutkimustulosten mukaan oppilaista yli puolet toivoo lisää liikuntatunteja kouluun, ja vain noin viisi prosenttia olisi valmis vähentämään sitä nykyisestä määrästä. Keskeisenä työmuotona voisi olla Liikunnan lisätunnin avulla voisi pyrkiä oppilaiden omaehtoisen liikkumisen lisäämiseen. 2007). Koululiikunnan tiedetään tavoittavan lähes kaikki lapset ja nuoret, myös ne, jotka liikkuvat vapaa-ajallaan vähän eivätkä hakeudu liikunnallisiin harrastuksiin. Kannustettaessa oppilaita liikkumaan yksi tärkeimmistä lähtökohdista on oppilaan oma kokemusmaailma ja sen selvittäminen, miten liikkuminen voisi kytkeytyä osaksi oppilaan arkea ja jo olemassa olevia kiinnostuksen kohteita
Liikunnan ja Urheilun Maailma 22/99, Tiinu Wuolio. L. Koulut liikkeelle -hanke Lisää liikuntaa koulupäivään yhdessä tekemällä. & Oittinen, A. ICSSPE. & Marshall, J. Nupponen, H. Opettajan yli-innokkuus ja tehokkuus voivat kuitenkin olla myös sammuttamassa niiden oppilaiden liikuntakipinää, jotka eivät koe liikuntaa yhtä innostavana. 2008. Yläkoululaisten kiinnostus koululiikuntaan ja kiinnostuksen yhteydet vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen. & Kannas, L. Kannas. Jyväskylän yliopisto. Oppilaiden erilaisuus ja ryhmien heterogeenisyys on opettajalle monella tapaa iso haaste. Liikuntatieteiden laitos. Liikunnassa voidaan harjoitella paitsi voittamista ja häviämistä niin myös yhteistyötä, toisten auttamista ja vastuun kantamista. 2004. mi ned u. Olli Paakkari, LitL Lehtori Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: olli.paakkari@jyu.fi Sanna Palomäki, LitT Lehtori Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.palomaki@sport.jyu.fi LÄHTEET: Aira, T., Tuominiemi, A-M., Välimaa, R., Villberg, J. fi/lum/22_99/slu-yhteiso/risto_telama_koululiikunta_on_ta/ Vuori, M., Ojala, K .. Peltonen & T Aira (toim.) Kokemuksia ja näkemyksiä terveystiedon opetuksesta yläkoulussa. Motorik, koncentrationsförmåga och skolprestationer En interventionstudie i skolor 1-3. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. Opetushallitus. Jo kuulluksi tuleminen voi auttaa oppilasta käsittelemään ja hyväksymään tunteitaan. Saavutetaanko liikuntasuositukset. Paakkari, 0. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. 9-12. 2008. http://wwwslu. Liikuntatuntien lisääminen on tehokkain keino vähän liikkuvien oppilaiden tavoittamiseen ja heidän fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. Liikunta & Tiede 45 (4), 36-39. Eriksson, H. Koski, P., Asanti, R., Koivusilta, L., Heinonen, 0., Salanterä, S., Aromaa, M., Suominen, S. Tynjälä, J., Villberg, J., Välimaa, R. Karvonen, T., Rahkola, A. "En ole liikunnallinen tyyppi" -sanoo aiempaa useampi kouluikäinen. 1998. Koulun liikunnan kehittämisestä esimerkiksi välituntiliikunnan ja kerhotoiminnan keinoin hyötyvät helposti eniten ne oppilaat, jotka jo kuuluvat aktiivisiin liikkujiin. & Telama, R. 2007. Koulu liikunta vireyttää. Liikunta & Tiede 45 (6), 12-18. Yksilöt arvostavat liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia eri tavoin, ja hyvä elämä on erilaista eri ihmisille. Malmö högskola, Malmö Studies in Educational Sciences No 6. f i/O PM/Tiedotteet/2009/04/tuntijako.html7Iang=fi 14 LIIKUNTA & TIEDE 46•612009. Heikinaro-Johansson, P., Varstala, V. Liikuntatuntien määrällinen lisäys ja ryhmäkokosuositusten noudattaminen antaisi opettajille entistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa sellaista koululiikuntaa, jossa oppilaiden yksilölliset tarpeet ja toiveet tulevat huomioiduksi. Tuntijakotyöryhmän tiedotteita osoitteessa: http //www. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. & Kannas, L. & Lyyra, M. Lisätunti antaa mahdollisuudet huomioida erilaiset liikkujat Vaikka koululiikunnan tavoitteeksi voidaankin asettaa myönteiset liikuntakokemukset ja liikunnan ilo, on syytä hyväksyä se tosiasia, että negatiiviset tuntemukset ja kokemukset ovat luonnollinen osa ihmiselämää. Liikunta vaatii myös ponnistelua ja vaivannäköä, joka saattaa toisinaan tuntua ikävältä ja raskaalta. & Nupponen, H. Osaa oppilaista liikunnallinen kilpailu motivoi, mutta osa saattaa kokea sen hyv in vastenm ieliseksi. Telama, R. Liikunta & Tiede 44 (2), 10-14. Jyväskylä: Yliopistopaino. Opettajien toimintatapojen yhteydet 9-12-vuotiaiden oppilaiden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen. Opettajalla tulee olla kykyä ymmärtää tämä ja kykyä asettua myös liikunnallisesti passiivisen oppilaan asemaan. 2003. 1999. 2008. Final Report. Liikunta & Tiede 45 (6), 31-37. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16-vuotiaiden eurooppalaisten elämäntapaa. 2008. 2009. Terveystieto oppilaiden kokemana tuloksia oppilaskyselystä. Huisman, T. Oppimistulosten arviointi 1/2004 Opetushallitus. Koululiikunta on tärkein liikuntakasvattaja. Koulun liikuntatu nneilla tulisikin välttää liiallista kilpailullisuutta. Second world-wide survey of school physical education. Loueniva, J., Vehviläinen, J. Liikuntakaan ei aina ole kaikissa tilanteissa ja kaikkien mielestä hauskaa. Onkin tärkeää, että liikuntatunneilla on toiminnallisuuden ohessa sijaa myös oppilaiden erilaisille ajatuksille ja tunteille. Liikunta & Tiede 45 (6). Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Jyväskylän yliopisto. H. & Nupponen, H. on kiinnitettävä erityistä huom iota. 2007. 11-, 13ja 15vuotiaiden liikunta ja tärkeimmät liikuntasyyt WHO-Koululaistutkimuksessa vuonna 2006. Opettajan innostuneisuudella on useimmiten positiivinen yhteys oppilaiden innostuneisuuteen ja oppimiseen. Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Hardman, K
Sairaalassa annettu erikoissairaanhoito vähenee ja terveyskeskusten vuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja tehostetuissa palvelutaloissa annettu pitkäaikaislaitoshoito lisääntyy. Ajatus on samansuuntainen Stanfordin yliopiston professori James Friesin alun perin 1980-luvulla esittämän teorian mukaan, jonka pyrkimyksenä on tiivistää kroonisten sairauksien ilmaantuminen mahdollisimman lyhyeen jaksoon elämän loppuvaiheessa. Osittain tämän vuoksi hoidon tarve lisääntyy keskimäärin 75 ikävuodesta alkaen. Tämä tarkoittaa pidempää aikaa kroonisten sairauksien kanssa elämän loppuvaiheessa, mikä johtaa toiminnanvajauden lisääntymisen myötä avuntarpeen sekä sosiaalija terveyspalvelujen tarpeen kasvuun. Keski-iässä tai vanhanakin aloitettu säännöllisen liikunta pidentää elinikää ja siirtää kroonisten sairauksien ilmaantumista myöhempään ikään. Sairastavuuden tiivistyminen toteutuu, mikäli kroonisten sairauksien alkamisikä kasvaa odotettua elinikää nopeammin. Mikäli kuitenkin sairastavuuden alkamisajankohta säilyy samana kuin tähän saakka, mutta elinajanodote kasvaa, seuraa tästä sairastavuuden laajeneminen. Yhä useampi elää vanhaksi Sosiaalija terveyspalvelujen tarve on usein suurinta viimeisten elinvuosien aikana. S uurin osa iäkkäistä henkilöistä toivoo elävänsä pitkän elämän ilman pitkittynyttä toiminnanvajautta ja palvelujen tarvetta elämän loppuvaiheessa. Laitoshoidossa on koko LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /'XXIJ 15. Kuva: AN TE R O M LT O N EN Vanhanak~n aloitettu liikunta ntaa lisää toim · takykyisiä • vuosia Teksti: MIKAELA VON BONSDORFF Terveyden heikkenemistä ja toiminnanvajautta aiheuttaviin elintapoihin voidaan vaikuttaa
Mikäli ennusteet eliniän pituudesta toteutuvat ja toiminnanvajaudessa nähty kehitys varsinkin yli 80-vuotiaiden henkilöiden kohdalla jatkuu samanlaisena, tulee hoidon tarve kasvamaan merkittävästi ikääntyneiden henkilöiden lukumäärän lisääntymisen vuoksi seuraavien vuosikymmenien aikana. Väitöksessä tutkittiin liikuntaneuvonnan vaikutusta asioiden hoitamiseen liittyvään toiminnanvajauteen ja kotihoidon käyttöön kotona asuvilla liikuntaa harrastamattomilla iäkkäillä henkilöillä. Lisäksi tutkittiin iäkkäiden henkilöiden keski-iästä vanhuuteen ulottuneen säännöllisen liikunnan yhteyttä viimeisen elinvuoden sairaalaja laitoshoitoon iäkkäillä henkilöillä. Lisäksi on suositeltavaa, että varsinkin henkilöt, joilla on suurentunut kaatumisen vaara, suorittaisivat erityisiä tasapainoharjoituksia. Pitkittäistutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden on todettu vaikuttavan ehkäisevästi toiminnanvajauden syntyprosessin eri vaiheisiin kuten suorituskyvyn rajoituksiin ja toiminnanvajauksiin. Säännöllinen liikunta lääkkeeksi hoidontarpeeseen Tänä syksynä tarkastetussa väitöstutkimuksessa selvitettiin oliko fyysisellä aktiivisuudella merkitystä sosiaalija terveyspalvelujen tarpeeseen vanhana. Keski-iästä lähtien säännöllistä liikuntaa harrastaneilla miehillä oli merkitsevästi pienempi riski sairaalahoitoon viimeisenä elinvuotena verrauuna miehiin, jotka olivat harrastaneet liikuntaa satunnaisesti tai eivät olleenkaan. IADL toiminnanvajauksista toipumiseen ei liikuntaneuvontainterventiolla ollut vai kusta. Monipuolista, pitkäjänteistä liikuntaan ohjaamista iäkkäälle väestölle Tällä hetkellä ei tiedetä mitä pidentynyt elinaika merkitsee sairastavuuden ja toiminnanvajauden 16 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /20'J9. Näiden interventioiden vaikutukset suorituskyvyn rajoituksiin ja toiminnanvajauksiin ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Keski-iän ja vanhuuden säännöllisen fyysisen aktiivisuuden on todettu mm. Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus osoitti, että liikuntaneuvontainterventiolla ei ollut vaikutusta asioiden hoitamiseen liittyvään toiminnanvajauteen IADL (lnstrumental Activities of Daily Living). Tämän hetkisen väestöennusteen mukaan tulevat vanhimpien ikäluokkien, varsinkin yli 90-vuotiaiden, koot kasvamaan seuraavien vuosikymmenten aikana viisinkertaiseksi. Vuonna 2008 syntyneen pojan keskimääräinen eliniän ennuste on 76 vuotta ja tytön 83 vuotta. American College of Spons Medici ne ja the American Heart Associationin vuonna 2007 julkaiseman yleisen liikuntasuosituksen mukaan tulisi ikääntyneen väestön harrastaa kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa vähintään 30 minuuttia kerrallaan viisi kertaa viikossa. Satunnaistetut kontrolloidut kokeet ovat osoittaneet liikuntainterventioiden lisänneen fyysistä aktiivisuutta aiemmin 1 i i kun taa harrastamattomi lla iäkkäillä henkilöillä. Sen sijaan alaryhmäanalyysit osoittivat, että niillä koeryhmään kuuluvilla henkilöillä, joilla ei ollut IADL toiminnanvajautta tutkimuksen alussa, oli merkitsevästi pienempi riski toiminnanvajauksien ilmaantumiseen intervention lopussa. vähentävän Alzheimerin tautiin sairastumisen riskiä. Odotettu elinaika on pidentynyt viimeisen vuosisadan aikana merkittävästi. Satunnaisissa kontrolloiduissa tutkimuksissa on terveellisten elintapojen, kuten keski-iässä tai vanhana aloitetun säännöllisen liikunnan, todettu pidentävän elinikää ja siirtävän kroonisten sairauksien ilmaantumista korkeampaan ikään. Keski-iästä lähtien liikuntaa säännöllisesti harrastaneilla naisilla oli merkitsevästi pienempi riski laitoshoitoon kuin satunnaisesti tai ei olleenkaan liikuntaa harrastaneilla. Tulokset osoittivat liikuntaneuvontaintervention vähentäneen kotihoidon käyttöä kahden vuoden intervention ja puolentoista vuoden seuruun aikana. Perusterveydenhuollossa toteutetun liikuntaneuvonnan on todettu lisäävän fyysistä aktiivisuutta, parantavan elämänlaatua ja vähentävän suorituskyvyn rajoituksia ja lievää masennusta iäkkäillä henkilöillä. Luvut ovat kasvaneet huomattavasti viimeisen vuosisadan aikana. Tämä ei toisaalta ole yllättävää, sillä fyysisen aktiivisuuden tiedetään vähenevän iän myötä osaltaan fysiologisten muutosten kuten lihaskudoksen vähenemisen ja osaltaan sairauksien ja toiminnanvajauden lisääntymisen vuoksi. Ei yhtä yksittäistä reseptiä Onko olemassa keinoja edesauttaa sitä, että elämän loppuvaihe voitaisiin elää itsenäisesti vailla pitkää kroonisten sairauksien ja toirninnanvajausten täyttämää aikaa. Vaikka säännöllisen liikunnan mukanaan tuomat hyödyt alkavat olla suhteellisen hyvin koko kansan tiedossa, tällä hetkellä kuitenkin arviolta vain 30-40 prosenttia aikuisväestöstä liikkuu terveyttä edistävällä tavalla. Keski-iässä liikuntaa harrastaneiden henkilöiden liikkumiskyvyn on todettu olevan parempi myöhemmässä iässä kuin samanikäisillä liikuntaa harrastamattomilla. Tämän lisäksi tulisi liikunnan sisältää alaja yläraajoja sekä vartaloa kuormittavia lihasvoimaharjoitteluliikkeitä vähintään kaksi kertaa viikossa eikä säännöllistä suuriin lihaksiin kohdistuvaa venyttelyä tulisi unohtaa. 65-vuotiaan miehen odotetaan elävän keskimäärin 19 vuotta ja naisen 23 vuotta. Pitkään terveeseen elämään ei ole olemassa yhtä toimivaa reseptiä, mutta vallitsevan tutkimustiedon perusteella voidaan kuitenkin todeta, että elintavoilla on merkitystä myöhemmän iän terveydelle. Termillä tarkoitetaan esimerkiksi kykyä hoitaa rahaasioita, käyttää puhelinta, laittaa ruokaa, käydä kaupassa tai noudattaa lääkehoitoa. 2000-luvun ajan ollut noin 11 prosenttia yli 75-vuotiaista. Liikkumattomuus voi liittyä myös nuoruudenaikaisiin negatiivisiin liikuntakokemuksiin, epäsopivaan ympäristöön, sairauksiin ja kipuun tai riittämättömään tietoon liikunnanharrastamisesta. Tulokset osoittivat, että sairaalahoito väheni ja laitoshoito lisääntyi iäkkäillä henkilöillä elämän loppuvaiheessa
https ://jyx. Medicine & Science in Sports & Exercise 2007;39:1435-1445. Fysioterapeutti seurasi suunnitelman toteutumista, ratkoi mahdollisia esteitä ja vastasi kysymyksiin puhelimitse neljän kuukauden välein kahden vuoden ajan. Nyt käsillä onkin tuhannen taalan kysymys: miten saada varttunut väestö harrastamaan säännöllistä liikuntaa. kannalta. Esimerkiksi ympäristön asettamia haasteita liikkumiselle, kuten hissien puuttumista, ei tulisi unohtaa. Physical activity as a predictor of disability and social and health service use in older people. Ettect of Physical Activity Counseling on Home Care Use among Older People. Journal of the American Geriatrics Society 2009;57:571-573. Liikuntaneuvonnan vaikutuksia eri-ikäisten ja erikuntoisten ikäihmisten keskuudessa tulisi tutkia tarkemmin. Physical activity history and endof-life hospital and long-term care. f i/dspace/bitstrea m/hand le/123456789/21763/97895 1393674 7pdf?sequence= 1 Nelson ME, Rejeski WJ, Blair SN, Duncan PW, Judge JO, King AC, Macera CA, Castadena-Sceppa C. Ikääntyneiden henkilöiden määrä tulee kuitenkin lisääntymään huomattavasti seuraavien vuosikymmenten aikana. Toteutetut toiminnanvajauden ennalta ehkäisemiseen tähtäävät fyysisen aktiivisuuden interventiot ovat osoittaneet, että interventioiden tulisi olla monipuolisia, suhteellisen pitkiä ja ne tulisi suunnata kohdennetulle joukolle, joka hyötyy interventiosta eniten. Studies in sport, phvsical education and health 141. Etfect of Physical Activity Counseling on Disability among Older People: A 2-year RCT. Osa tutkittavista osallistui tutkimuskeskuksessa suoritettuihin mm. Se, miksi tulisi liikkua alkaakin olla suhteellisen hyvin kansan tiedossa. Ikivihreät aineistojen seuruuaika on 10-16 vuotta, jonka aikana heitä haastateltiin säännöllisesti. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /20Cf.J 17. Liikuntaneuvontaa annettaessa on kuitenkin syytä muistaa, että toiminnanvajauksiin liittyy erilaisia sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka eivät ole ikäihmisten itsensä käsissä. fyysistä suorituskykyä mittaaviin testeihin. Tämä kehitys tarkoittaisi sitä, että liikkumiskyvyn rajoituksista kärsivien 55 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrä kaksinkertaistuisi ja kasvaisi Suomessa noin miljoonaan seuraavan 30 vuoden kuluessa. SCAMOB oli kaksivuotinen satunnaistettu kontrolloitu liikuntaneuvonta interventio, johon kuului yksi fysioterapeutin liikuntaneuvontasessio. Sciences 2009;64:778-784. Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana on länsimaissa todettu alle 80vuotiaiden toimintakyvyn parantuneen, mutta yli 80-vuotiaiden toimintakyky on pysynyt ennallaan. von Bonsdorff MB. Mikäli toiminnanvajauden kehitys jatkuu vastaavalla tavalla ja väestön määrä muuttuu Tilastokeskuksen ennusteen mukaisesti, toiminnanvajauksista kärsivien henkilöiden määrä kasvaa voimakkaasti väestön ikärakenteen vanhentuessa. Terveyden heikkenemistä ja toiminnanvajautta aiheuttaviin elintapoihin voidaan vaikuttaa. jyu. von Bonsdorff MB, Rantanen T, Leinonen R, Kujala UM, TörmäkangasT, Mänty M, Heikkinen E. LÄHTEET von Bonsdorff MB, Leinonen R, Kujala UM, Heikkinen E, Törmäkangas T, Hirvensalo M, Rasinaho M, Karhula S, Mänty M, Rantanen T. Tutkimukseen osallistujista on olemassa rekisteritiedot heidän sairaalaja laitoshoidon käytöstä tutkimuksen alusta vuosista 1988-1990 vuoteen 2004 saakka. Tutkimuksessa käytettiin kolmea aiemmin kerättyä tutkimusaineistoa. Journal of the American Geriatrics Society 2008;562188-2194. Eräs haaste onkin aktivoida sellaiset henkilöt, jotka kipeästi tarvitsevat liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä, mutta jotka usein jäävät tällaisen toiminnan ulkopuolelle. Fysioterapeutti ja koeryhmään kuuluva osallistuja yhdessä suunnittelivat yksilöllisen liikuntaohjelman, josta tehtiin kirjallinen sopimus. MIKAELA VON BONSDORFF, TtT Tutkija Suomen gerontologian tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mikaela.vonbonsdorff@jyu.fi Artikkeli pen,stuu ki1joittajan 25.9.2009 Jyväskylän yliopistossa tarnastettuun väitöski1jaan "Fyysinen aktiivisuus toiminnanvajauden ja sosiaalija terveyspalveluiden käytön ennustajana ikääntyvillä henliilöillä". Tässä perusterveyden-huollossa toteutetussa liikuntaneuvonnassa ohjattiin osallistujia käyttämään Jyväskylän kaupungin tarjoamia liikuntapalveluja. Ikivihreät-projektin prospektiivisissa tutkimusaineistoissa seurattiin tässä tutkimuksessa yhteensä 1322 yli 65-vuotiastaJyväskylän kaupungin alueella asunutta henkilöä. von Bonsdorff MB, Leinonen R, Kujala UM, Heikkinen E, Tormäkangas T, Hirvensalo M, Rasinaho M, Karhula S, Mänty M, Rantanen T. University of Jyväskylä, 2009. Journal of Gerontology: Medical NÄIN TUTKITTIIN T utkimuksessa selvitettiin oliko keski-iästä vanhuuteen ulottuneella fyysisellä aktiivisuudella merkitystä elämän loppuvaiheen hoidon tarpeeseen. Physical activity and public health in older adults: recom-mendation from American College of Sports Medicine and the American Heart Association. Lisäksi koeja kontrolliryhmää seurattiin puolitoista vuotta intervention jälkeen ja heidän kotihoitotietonsa kerättiin koko tutkimuksen ajalta Jyväskylän kaupungin rekisteristä. Tutkimuksessa käytettiin lisäksi 'Screening and Counseling for Physical Activity and Mobility among Older People' (SCAMOB) intervention aineistoa, johon osallistui 632 Jyväskylän kaupungin keskustassa asuvaa henkilöä. Lisäksi tutkittiin liikuntaneuvonnan vaikutusta asioiden hoitamiseen liittyvään toirninnanvajauteen ja kotihoidon käyttöön kotona asuvilla liikuntaa harrastamattomilla iäkkäillä henkilöillä
18 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /1rx!i!. Edellä kuvattujen lukujen mukaan on viimeisen elinvuoden sairaalaja laitos-hoidon kustannus yli 90-vuotiaalta mieheltä tällä hetkellä keskimäärin 115 311 euroa ja naiselta 181203 euroa. Perusterveydenhuollon laitoshoidon kustannus oli vastaavasti liikuntaa säännöllisesti harrastaneella naisella 18 4 23 € ja harrastamattomalla 28 359 €." Tulevaisuuden hikuntatapoja on vaikea ennustaa tämän päivän tiedoilla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 yli 90-vuotiaita henkilöitä oli Suomessa 31600 (koko väestö 5,3 miljoonaa). Yli 90-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa. • • Somaattisen erikoissairaanhoidon laskutukseen perustuva vuorokausihinta vuodelta 2008, joka todellisuudessa vaihtelee hoitotoimenpiteiden ja hoidon vaativuuden mukaan. Se sisältää tietoja sairaalaja laitoshoitopäivistä vuodesta 1988 alkaen. Jyväskylän kaupungin terveyskeskussairaalan pitkäaikaishoidon yhden hoitopäivän bruttohinta vuonna 2008 oli 207 euroa" ja Keski-Suomen sairaan-hoitopiirin somaattisen erikoissairaanhoidon keskimääräinen vuorokausihinta 660 euroa**. • Hinta on bruttokeskihinta vuodelta 2008 tervevskeskussairaalan akuuttihoidon ja pitkäaikaisen laitoshoidon laskutetuista hoitopäivistä. Tulosten mukaan säännöllistä liikuntaa keski-iästä lähtien harrastanut mies vietti viimeisen elinvuotensa aikana sairaalassa keskimäärin 12 päivää, mutta liikuntaa harrastamaton keskimäärin 22 päivää. Tiedot on kerätty hoitoilmoitusrekisteristä ja alueen vanhainkotien ja tehostettua palveluasumista tarjoavien laitosten omista rekistereistä. V äitöskirjatutkimuksessani selvitettiin vuonna 1988 Jyväskylän kaupungin alueella asuneen 846:n, 66-98-vuotiaana kuolleen henkilön viimeisen elinvuoden erikoissairaanhoidon sekä terveyskeskussairaalan akuutin ja pitkäaikaishoidon, vanhainkotihoidon ja tehostetun palveluasumisen hoitopäivät (ns. Ikivihreät-projektin seuruuaineisto on arvokas. Korkeassa iässä viimeisten elinvuosien hoidontarve kasvaa Viimeisen elinvuoden hoidontarve kasvaa merkittävästi mitä vanhemmaksi elää, pääasiassa lisääntyneen laitoshoidon tarpeen vuoksi. Jos hoidon tarve jatkuu samana ja hintojen oletetaan pysyvän samalla tasolla, voidaan näistä karkeista arvioista laskea suuntaa-antavaa tietoa hoidon kustannuksista tulevaisuudessa. Mikäli nykyinen väestöennuste toteutuu, sosiaalija terveysmenot kasvavat nykyisestä noin 53 miljoonasta eurosta 270 miljoonaan euroon vuonna 2040 pelkästään viimeisen elinvuoden sairaalaja laitoshoidon osalta. Heidän liikuntaharrastamistaan oli tiedusteltu kotihaastattelussa vähintään vuosi ennen kuolemaa. Hoidon tarvetta on tärkeä vähentää myös odotettavissa olevan hoitohenkilöstöpulan vuoksi. Resursseja ennalta ehkäisevään terveydenhoitoon Säännöllistä liikuntaa keski-iästä lähtien harrastaneen miehen viimeisen elinvuoden sairaalahoidon hinta oli tässä tutkimuksessa 7 920 € ja liikuntaa harrastamattoman lähes kaksinkertainen. laitoshoitopäivissä) tarvetta. Vanhimpien ikäluokkien kasvun myötä myös hoidon tarve ja kustannukset kasvavat todennäköisesti rajusti. Säännöllisesti aktiiviset naiset tarvitsivat laitoshoitoa vastaavasti keskimäärin 89 päivää, mutta liikuntaa harrastamaton viipyi laitoshoidossa keskimäärin 13 7 päivää elämän loppuvaiheessa. Tällainen ennalta ehkäisevä terveydenhuolto on pidemmällä tähtäimellä inhimillisesti ja kustannusvaikuttavuudeltaan kannattavaa toimintaa. Pitkäaikaishoidon vähenemisestä säästyviä resursseja voitaisiin kohdentaa iäkkään väestön ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Teksti: MIKAELA VON BONSDORFF Panostus ikääntyvien liikunnan edistämiseen kannattaa Yhä useampi meistä elää entistä vanhemmaksi. Edellä esitettyjen arvioiden perusteella voidaan kuitenkin todeta, että väestön ikääntyessä on syytä varautua hoitokustannusten kasvuun, mutta että säännöllinen liikunta pienentää hoidon tarvetta ja hoitokustannuksia. Vuonna 2040 heitä ennustetaan olevan jo 170 000 henkilöä (koko väestö 6,0 miljoonaa). Tämän tutkimuksen perusteella 66-79-vuotiaana kuollut mies tarvitsi sairaalaja laitoshoitoa keskimäärin 67 päivää ja nainen 86 päivää, kun taas 90-98-vuotiaana kuollut mies tarvitsi hoitoa keskimäärin 133 päivää ja nainen 209 päivää
Tämä näkökulma valottaa pitkän työuran tehneiden naisten ja miesten usein erilaista elämänkulkua. Elämänkulun vaiheet vaikuttavat eläköitymiseen Ikääntyvien työntekijöiden eläkeaikeita tulisi tarkastella niin yksilön kuin vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen valossa. Eläkkeellesiirtymisiän odote oli vuonna 2008 59,4 vuotta. Vuositasolla tämä tarkoitti reilun 20 miljardin euron kuluerää, josta suurin osa meni työeläkkeiden maksamiseen. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on 1980-luvun alussa kehitetty työkyvyn käsite, jolla tarkoitetaan ensisijaisesti työn ja ihmisen voimavarojen välistä suhdetta. Työssä jatkamista eläköitymisen jälkeen on kansainvälisissä tutkimuksissa pyritty ymmärtämään juuri jatkuvuuden teorian valossa. Viime aikoina on myös työhyvinvointiin liittyvien tekijöiden todettu olevan yhteydessä työntekijöiden eläkeaikeisiin ja työssä jatkarnishalukkuuteen. LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2Wl 19. Työntekijöiden ikä, terveys, työkyky, vaikutusmahdollisuudet sekä henkilökohtaiset ja perheeseen liittyvät tekijät ovat aiemmissa tutkimuksissa liitetty eläkeaikeisiin. Tulevina vuosina eläkemenojen on arvioitu kasvavan suurten ikäluokkien saavuttaessa elåkeikänsä. Tämän vuoksi olisi ensiarvoisen tärkeää tukea työntekijöiden työkykyä ja jaksamista jo keski-iässä. Jatkuvuuden teorian mukaan ikääntyvän henkilön identiteetti ja omakuva eivät muutu eläkeprosessin edetessä, eikä eläköitymistä tulisi tarkastella kriisinä, vaan pikemminkin mahdollisuutena totutun elämäntyylin ja sosiaalisten kontaktien säilyttämiseen. Suomessa jäädään edelleen varhain eläkkeelle. S uomea on pidetty kansainvälisesti edistyksellisenä työelämän ja työhyvinvoinnin kehittäjänä. Tutkimusten mukaan naiset poistuvat ja palaavat takaisin työelämään useita kertoja uransa aikana, muun muassa työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvistä seikoista. Terveysongelma keski-iässä ennakoi eläköitymistä etenkin miehillä Väitöstutkirnuksessani selvitettiin suomalaisten keski-ikäisten ja ikääntyvien työntekijöiden eläkeaikeita ja palkitsemismieltymyksiä kunta-alalla sekä Yhdysvaltain valtionhallinnon työtekijöiden työssä jatkamisaikeita eläköitymisen jälkeen. Väestön ikääntymisen on pidemmällä aikavälillä arvioitu vaikuttavan työelämään ja kansantalouteen tämänhetkistä taloudellista taantumaa voimakkaammin. Varsin vähän tiedetään kuitenkin näiden tekijöiden muutoksista elämänkulun tai sukupuolten välisten erojen näkökulmasta. Elaketurvakeskuksen tilastojen mukaan Suomessa lähes 30 prosenttia kansalaisista sai vuonna 2008 jonkinlaista omaa eläkettä. Eläketurvakeskuksen tilastot vuodelta 2008 osoittavat puolestaan, että 63-67-vuotiaista työssä oli 6,5 prosenttia ja vajaa kuusi prosenttia oli jatkanut työntekoa eläköitymisen jälkeen. Teksti: MONIKA VON BONSDORFF Keski-ikäisten jaksamista ja työhyvinvointia kannattaa tukea Työntekijöiden työhyvinvointiin ja terveyteen liittyvät tekijät näyttävät olevan yhteydessä eläkeaikeisiin aina keski-iästä alkaen. Miesten tyourat ovat tyypillisesti olleet yhtäjaksoisempia. Työkyvyn käsite alleviivaa työntekijän hyvinvoinnin merkitystä työssä suoriutumisen kannalta. Tämä näkökulma painottaa yksilöllisten ominaisuuksien, kuten työhön liittyvien psykologisten sekä perheeseen liittyvien tekijöiden merkitystä eläkkeelle siirtymisen päätöksissä. Atchleyn teoria jatkuvuuden tavoittelusta tarkastelee eläkkeelle siirtymistä mahdollisuutena säilyttää tietty elämäntapa sekä aiemmin solmitut sosiaaliset kontaktit
Tulokset osoittivat, että työntekijöiden puntaroidessa erilaisia työssä jatkamisja eläkevaihtoehtoja, korostuivat työn mielekkyyteen ja koulutukseen liittyvät seikat. Lisäksi havaittiin nuorempien ja korkeammin koulutettujen työntekijöiden suhtautuvan myönteisemmin työssä jatkamiseen, joko omalla alalla tai kokonaan uudessa työssä. Työssäkäynti jäsentää jokapäiväistä arkea, tarjoaa mahdollisuuden solmia merkityksellisiä i hmiskontakteja ja luo jatkuvuuden tunnetta elämään. Työ myös palkitsee työntekijää muuten kuin rahallisen korvauksen muodossa. Väestörakenteen muutoksen myötä tarvitaan tietoa työntekijöiden ikääntymisestä yksilöllisestä näkökulmasta, jolla organisaatioita voidaan tulevaisuudessa johtaa mahdollisimman hyvin ja tuloksekkaasti kaikenikäisiä työntekijöitä kunnioittaen. Kunta-alan työntekijöiden pitkittäistutkimus osoitti keski-iässä havaittujen työhön ja terveyteen liittyvien negatiivisten seikkojen ennustavan eläkeaikeita uran loppupuolella. MONIKA VON BONSDORFF, KTT Tutkija Työkyvyn ja terveyden edistämisen tiimi Työterveyslaitos Sähköposti: monika.bonsdorff@ttl.fi Artihlieli perustuu hirjoillajan 25.9.2009 Jyväsilylän yliopistossa tarlwstettuun väiLösliirjaan "Keshi-iiläisten ja il,ääntyneiclen työntehijöiclen eläheja työssä jathamisaiheet". Suomella on paljon annettavaa kansainväliselle eläkeja työssä jatkamisen tutkimukselle juuri työntekijöiden työhyvinvoinnin kannalta. 20 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6 /2009. Ikääntyvien työntekijöiden palkitsemismieltymysten syvällisempi tunteminen auttaa organisaatioita suunnittelemaan palknsernisjärjestelmänsä siten, että ne motivoivat ja auttavat pitämään työntekijät kauemmin työssä. Ilmiön harvinaisuuden vuoksi näitä jatkarnisaikeita tutkittiin yhdysvaltalaisen aineiston avulla. Hyväksi koetun terveyden ja työkyvyn, työhyvinvoinnin, palkitsemistyytyväisyyden, hyvien vaikutusmahdollisuuksien ja työtyytyväisyyden todettiin olevan yhteydessä vähäisiin eläkeaikeisiin. Eläkeja työssä jatkamisaikeita tulisi ymmärtää yhtäältä työn ja yksilön psykofyysisten ominaisuuksien välisen yhteensopivuuden näkökulmasta, toisaalta yksilöllisinä ratkaisuina, jotka ovat aluiita kulloinkin vallitseville yhteiskunnallisille vaikutuksille. Rahallisten palkkioiden lisäksi ikääntyvät työntekijät arvostavat tunnustusta, mabdollisuuua käyttää taitojaan monipuolisesti, joustavia työaikoja sekä työn jatkuvuutta. Yksinasuvien naisten keskuudessa esiintyi vähemmän eläkeaikeita, verrattuna parisuhteessa eläviin. Motivaatioteorioiden ja työnmerkityksellisyyden näkökulmasta, rahallinen palkitseminen on olennaista ikääntyvien työntekijöiden motivoimisessa. Työ näytteli kahdenlaista roolia keski-ikäisten ja iäkkäiden työntekijöiden elämässä. Heikoksi koettuun terveyteen liittyvät tekijät olivat voimakkaammin yhteydessä miesten eläkeaikeisiin, aina keski-iästä saakka. Toisin kuin useissa kansainvälisissä pitkittäisaineistoissa, suomalaiset tutkijat ovat keränneet useiden vuosikymmenten aikana paitsi kattavia tilastollisia tietoja, myös tietoa työntekijöiden terveydestä, työkyvystä ja hyvinvoinnista. Parhaassa tapauksessa työ toimii hyvinvoinnin lähteenä.josta työntekijä ammentaa voimaa elämäänsä, arvostuksen ja oppimisja kehiuymismahdollisuuksien muodossa. Suomessa työntekijöiden aiempaa parempi terveys, korkeampi koulutus ja työmarkkinaosapuolten yhteinen tahtotila puhuvat sen puolesta, että työntekijät saattavat yhä useammin jatkaa työssä eläköitymisen jälkeen. Tulokset voivat yhtäältä johtua eri-ikäisten yksilöiden välisestä vaihtelusta, toisaalta tutkimukseen osallistuneen organisaation palkitsemisjärjestelmän rakenteesta tai tutkimusaineistoa kerättäessä vallinneesta laajasta tyytymättömyydestä sairaalanhoitajien palkkoihin. Työhön ja itsensä kehittämismahdollisuuksiin liittyvät seikat korostuivat Yhdysvaltain valtionhallinnon työntekijöiden aikeissa jatkaa työskentelyä eläköitymisen jälkeen. Ikääntyneet työntekijät arvostivat kuitenkin rahallista palkitsemista nuoria kollegojaan enemmän. Valtaosa ihmisistä viettää rnerkiuävän osan elämästään työssä. Elämäänsä yleisesti ottaen tyytyväiset henkilöt olivat harkinneet elämäänsä tyytymättömämpiä useammin eläkkeelle jäämistä. Raha, joustavat työajat ja jatkuvuus motivoivat jatkamaan Tutkimus osoiui kunta-alalla työskentelevien sairaanhoitajien arvostavan saamiaan rahallisia Ja eirahallisia palkkioita. Mielekäs työ houkuttaa jatkamaan eläkeiän jälkeenkin Suomen ja Yhdysvaltojen eläkejärjestelmien eroavaisuuksista huolimatta, tämä tutkimus tuo uutta tietoa työssä jatkamisesta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Työn ulkopuoliset ja perheeseen liittyvät tekijät toimivat niin eläkkeelle työntävinä, kuin työhön vetävinä voimina. Alhaiseen työhyvinvointiin liittyvien seikkojen, kuten tyytymättömyyden työssä, työnvälttämisen, yleisen passiivisuuden ja osallistumishaluttomuuden, puolestaan havaittiin olevan yhteydessä naisten eläkeaikeisiin, aina keski-iästä alkaen
KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /'20Cf) 21. Silloinen ratkaisu muistutti monella tavalla EU: n tämän hetken ratkaisua. Liikunta on yksi sopimuksen hyötyjistä, sillä urheilu saa unionissa toimivaltaa sen aseman virallistuessa unionin päätöksenteossa. Terveyden edistämisen alueella tehdään selvitystä, jonka lähtökohtana on terveysjärjestojen kattojärjestön perustaminen Terveyden edistämisen keskuksen, Sosiaalija terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY: n ja Sosiaalija terveysturvan keskusliiton tilalle. Uudet lakija asetusmuutokset merkitsevät kahdeksan liikuntaavustusta saavan vammaisja kansanterveysjärjestön piirissä liikkuvien kansalaisten liikuntaedellytysten olennaista heikentymistä. Järjestöllisen eheytyksen ensimmäinen aalto on nyt valmis. Uusi järjestö voisi antaa liikunnalle merkittävästi lisää elintilaa, sillä liikunnan vaikutus ihmisen terveydelle on osoitettu kiistattomaksi. Kansallisen mittaluokan yhdentymiskehitys on ollut käynnissä myös Suomessa. Liikunta on löytänyt paikkansa urheilun rinnalla. Vaikka kansallinen itsekkyys korostui valinnoissa, saivat myös yhteiset asiat oman osansa. Urheilusta ja siihen liittyvistä asioista päätetään edelleen jäsenvaltioissa, mutta unionin tasolla voidaan jatkossa toteuttaa liikunnan ja urheilun tukitoimia sekä erilaisia toimintaohjelmia. Vaikuttaa vahvasti siltä, että liikunta palautuu juurilleen itseisarvoisena toimintana. LTS on ilmaissut huolensa kansanterveysjärjestöjen toimintaan vakiintuneen liikuntatoiminnan tulevaisuudesta. Mielenkiintoa tuleekin tarjoamaan miten uusi järjestö määrittää tehtäväkenttänsä. Lähestulkoon jokaiselle asialle löytyy puolestapuhuja ja joka vuosi perustetaan tuhansia uusia yhdistyksiä, vaikka monia myös lakkautetaan. hallituskaan pienenemistä ja mandaattipaikoista luopumista. Sekä liikunta-ala että sosiaalija terveysala ovat pelkistämässä toimintojaan omilla sektoreillaan. Ratkaisun syntyminen käynnisti välittömät toimenpiteet aikaisempaa tehokkaamman hallinnon aikaansaamiseksi. Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) ry:n syntysanat lausuttiin vuonna 1993. Eheytyksen myötä on lupa odottaa, että sekä hallinto että toiminta tehostuvat. Suomalaiselle yhteiskunnalle on tyypillistä järjestöllinen monimuotoisuus. KARI L. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että myös terveyden edistäminen on palaamassa omille juurilleen ja liikunnan rooli sosiaalija terveysjärjestöissä joutuu tekemään tilaa perinteisemmälle terveyden edistämiselle. Taustalla tässäkin fuusiossa on tiukkeneva taloustilanne, joka pakottaa järjestöt tehostamaan toimintaansa. Huippu-urheilijoilta voidaan sen myötä edellyttää enemmän olympiamitaleja ja koko väestöltä henkilökohtaista vastuuta omasta terveydestään. Urheiluja liikuntajärjestöjen eheytystyö käynnistyi kun Suomen urheilun silloinen voimamiesjuh/w Uunila piti vuonna 1989 kuuluisan linjapuheensa urheilun yhdistymisestä. Patenttija rekisterihallituksen ylläpitämästä yhdistysnetistä löytyy tällä hetkellä yli 117.000 yhdistystä. Liikunnalla on ollut merkittävä sijansa monissa Tekry:n jäsenjärjestöissä. Kansalliset intressit saivat kuitenkin erävoiton, sillä johtajiksi valittiin henkilöt, jotka jättävät vaikutusvallan suurten jäsenvaltioiden käsiin. SLU: n tämän syksyn liittokokous olikin historiallinen. Uuden järjestön on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoteen 2012 mennessä. Hallitusvalinnoissa toimittiin nyt ensimmäistä kertaa helmikuussa 2009 hyväksyttyjen uusien sääntöjen mukaisesti, mikä tarkoitti mm. Järjestöllinen eheyttäminen on tarpeen. Rakenneuudistus odotti aikansa, mutta tapahtui lopulta talousongelmien pakottamana. Vaikka valtakunnallinen katto-organisaatio saikin johtajansa, jäi johtajuus ja vaikutusvalta suurten jäsenliittojen käsiin ja hallituspaikat jaettiin mandaattijaon pohja! ta. POLTTOPISTEESSÄ Liikunta etsii paikkaansa kansallisissa eheytystalkoissa E uroopan yhdentymiskehitys harppasi aimo annoksen eteenpäin, kun Lissabonin sopimus saatiin pitkän harkinnan jälkeen vahvistetuksi. Toivottavasti liikunnan ilo löytää myös oman paikkansa. Yhdentymisen toinen aalto on käynnissä, sillä opetusministeriön hallinnonala alkaa liikuntalain tarkistamisen jälkeen kohdistaa valtionapua ainoastaan niille järjestöille, jotka ovat riittävän toimintakykyisiä ja joiden pääasiallinen toiminta kohdistuu liikuntaan ja urheiluun
Tiedepohja on tärkeä. Liikuntatieteelliseen Seuraan hän siirtyi vuonna 1972 hoitamaan tiedotusja julkaisutoimintaa. Vielä ylioppilaskeväänä Mattila suunnitteli vakavissaan voimistelunopettajan tai urheilutoimittajan uraa, mutta yhteiskuntatieteet veivät lopulta voiton. Haastattelu: PASI KOSKI, KARI KESKINEN Teksti: LEENA NIEMINEN RAIJA MATTILA: Liikuntajärjestelmämme kaipaa tehostamista Liikuntatieteellisen Seuran roolissa ei Mattilan mielestä ole isomman remontin tarvetta. Eläköitymisilmoituksensa hän jätti 17. Tällaista pohdiskelevaa ja tietoa popularisoivaa orkesteria tarvitaan. Eikä liikuntaa pidä nähdä pelkästään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen välineenä. Sattumaa oli Mattilan mukaan sen sijaan se, että uraksi valikoitui liikuntahallinto. Tuore valtiotieteitten kandidaatti hoiti Helsingin Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan sosiaalisihteerinä myös liikunta-asioita ja tuli omien sanojensa mukaan vahingossa valituksi Opiskelijoiden Liikuntaliiton johtokuntaan. Päivämäärä ei ollut sattuma, Mattila myöntää. Urheilua ja liikuntaa Mattilan elämään on sisältynyt lapsuudesta asti. syyskuuta, päivälleen kolmekymmentä vuotta siitä kun kansainvälisten asioiden hoitaminen ministeriön urheilutoimistossa alkoi. Mutta missä on se taho, joka kyseenalaistaa vallitsevia näkemyksiä ja tekee varteenotettavia liikuntapoliittisia avauksia, hän kysyy haasteena LTS:lle. Mattilan työpöydällä syntyi myös nykyisen kovatasoisen ScandinavianJournal ofMedicine and Science in Sportsn edeltäjän Scandinavian Journal of Sports Sciences 22 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /'2009. Liikunnan merkitys on tunnustettu, mutta sitä järjestetään, edistetään ja ohjataan edelleen turhan hajanaisesti, sirpaleisesti, ristiin ja päällekkäisin organisaatioin. Liikunta & Tiede (silloiselta nimeltään Stadion) -lehden toimitustyön ohella vastuulla olivat kansainväliset asiat. Liikunta ansaitsee arvostetun aseman omana itsenään, korostaa pitkän linjan kansainvälinen liikuntavaikuttaja Raija Mattila. R aija Mattilan työ liikuntaku.lttuurin vaikuttajaja johtotehtävissä opetusministeriössä päättyi joulukuun alussa
Sport for ali -ajattelu ja parlamentaarinen toimintamalli juurtuivat nopeasti ja laajasti, Mattila muistelee. Työtä teetti tällöin muun muassa Euroopan Neuvoston tiedotustoiminnan kehittäminen. Ministeri Linden pyysi minua siirtymään, selvittää Mattila. Mattila vaikutti vahvasti tässä prosessissa lähes koko 90-luvun urheilukomitean jäsenenä, sittemmin varapuheenjohtajana ja vuodet 1996-98 komitean ensimmäisenä naispuheenjohtajana. Moni entinen itäblokin maa joutui luomaan nopealla aikataululla uutta ajattelua, rakenteita ja lakeja myös liikunnassa. Mattilan aiemmat tehtävät ja erilaisten toimintakulttuuurien tuntemus antoivat hyvät eväät tehtävässä onnistumiselle. Berliinin muuri kaatui kaksikymmentä vuotta sitten. Konsensusta haettiin, vaikkei se aina pelkästään palkitsevaa ollutkaan. Johtamisen osaaminen ei ollut sisällöistä riippuvaista. Eurooppa muuttui, samoin liikuntapolitiikan tekeminen. -lehden perustamissuunnitelma ja ensimmäinen näytenumero. Aika kulttuuripuolella oli antoisaa ja pesti lie LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009 23. Kotimaassa valtioneuvoston tuore periaatepäätös liikunnan edistämisestä on merkittävä askel. Mattilan rupeama alkoi vuonna 1979 pätkätyoläisenä, vuoden mittaisilla pesteillä, kunnes virka vakinaistettiin vuonna 1984. Suomen brändinä sillanrakennus Politiikka ja liikunta kulkivat ajan hengen mukaan käsi kädessä. Suomella on ollut vuosikymmenten ajan edustajia järjestön johdossa ja eri toimikunnissa. Urakka oli mittava ja siinä tarvittiin tukea. Uusi Eurooppa rakentuu Kolmeen vuosikymmeneen mahtuu eri tavoin merkityksellisiä vaiheita. Eri hallinnonalojen yhteistä linjausta jalkautetaan yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa. Toisin kuin useissa muissa EU-maissa Suomessa ei ole EU-oikeuteen erikoistuneita asiantuntijoita, jotka seuraavat ja analysoivat EU-lainsäädäntöä urheilun kannalta. Liikuntatieteet on tosin haasteellinen alue. Sen linjaukset taas perustuvat kansalliseen liikuntaohjelmaan, jonka valmistumiseen Mattila oli vaikuttanut vahvasti. Mattilan mukaan lCSSPE:n saavutuksia ja vaikuttavuutta liikuntatieteissä ja liikuntapolitiikassa on syytä tarkastella kriittisestikin. Tähän Mattila toivoo merkittävää parannusta. Jos tavoitteena tieteen ja käytännön yhteys ja vuoropuhelu pitää tästä putkiajattelusta päästä. Euroopan neuvoston urheilukomitea CDDS oli keskeinen foorumi. Mattilan uran aikana maailmanjärjestöä myös johdettiin suomalaisin voimin, kun sen päämaja sijaitsi Jyväskylän yliopistossa professori Paavo Komin puheenjohtajakaudella 1992-96. Liikuntatieteellinen Seura oli jo mukana useissa kansainvälisissä liikuntajärjestöissä, kuten liikuntatieteen ja -kasvatuksen kattojärjestössä lCSSPE:ssä. Liikuntatutkimuksessahan pitäisi löytää luonteva yhteys niinkin erilaisten tieteenalojen kuin bioja käyttäytymistieteitten välille, hän pohtii. Suomi operoi blokkien välissä ja oli arvostettu sillanrakentaja. Turpiinkin tuli, molemmilta puolilta, Mattila naurahtaa. Mattila johti opetusministeriön taideja kulttuuriperintöyksikköa vuosina 2000-2002. Yhtenä tavoitteena on ollut liikuntatieteen eri alojen välinen laaja yhteistyö, eikä sitä Mattilan mukaan ole edelleenkään saavutettu. Liikunnassa päti sama strategia kuin muussakin kanssakäymisessä. Suomi oli yksi niistä harvoista länsimaista, joilla oli valtiollisiin sopimuksiin perustuvat ja toimivat suhteet entisiin sosialistimaihin. Myös kansainvälisesti. Kun opetusministeriössä kaivattiin asiantuntija-apua kansainvälisissä kysymyksissä, käännyttiin LTS:n ja Mattilan puoleen. Yhdeksi uran saranakohdaksi voi laskea myös poikkeamisen liikunnasta kulttuurin pariin. Liikuntatieteissä sillanrakentajan roolissa toimiva ICSSPE oli ollut Suomelle luonteva toimintafoorumi jo 1950-luvulta lähtien
Mattila olisi valmis antamaan liikuntajärjestöille huomattavan vapauden hoitaa asiansa omin voimin. Eri ikäryhmien osalta Mattila panostaisi lasten liikuntaan. Sukupuolten välisen tasa-arvon juurtuminen liikuntakulttuuriin on edelleen kesken. Liikuntakulttuurin päätöksentekijät ovat enimmäkseen miehiä ja se vaikuttaa myös tehtäviin päätöksiin, painottaa Mattila. lähtiessä oli myös tullut selväksi, että Mattila tulee hakemaan liikuntayksikön johtajan paikkaa, jos se tulee myöhemmin hakuun. Vahva liikunta vai hyvä väline . Mattilan joulukuussa alkaneet eläkepäivät eivät merkitse sitä, että tekeminen vähenisi. Liikunnan edistämisessä on kieltämällä ajettu tietoisesti kaksilla raiteilla, Mattila myöntää. Uralla eteneminen on naisille edelleen vaikeampaa kuin miehille. Nyt tuntuu hyvältä. EU-lakien vaikutusta urheiluun ei seurata EU vaikuttaa urheiluun monin tavoin, vaikkei urheilu suoraa toimivaltaa ole toistaiseksi saanutkaan. Hyvä niin. Helmikuusta alkaen Mattilaa saattaa työllistää myös kansainvälinen liikuntavaikuttaminen ja liikunnan tasa-arvotyö. Se edellyttää toki, että järjestöhallinnossa noudatetaan avoimuutta ja yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjä arvoja sekä yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Tärkeää on, että urheilun erityispiirteet ja vapaaehtoistyöhön perustuva luonne tunnustetaan, korostaa Mattila. Golfiin, kuntosalilla käymiseen ja lastenlasten liikuntaharrastuksiin kuljettamiseen jää toki hieman paremmin aikaa. Terveysargumenteilla liikuntaa on voitu perustella yhteiskunnallisesti ja se on saatu asernoitua strategisesti tärkeisiin ohjelmiin ja muille hallinnonaloille. Toki meidän pitää voida ennakoida sen tulkintaa, huomauttaa Mattila. 24 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /'2009. Nähtäväksi jää, antaako toimivalta enemmän liikkumatilaa urheilun erityispiirteitren huomioimiseen siinä miten EU-perussäädöksiä urheiluun sovelletaan. Tasa-arvolla on monta ulottuvuutta Valtioneuvoston periaatepäätös asettaa tavoitteeksi liikuntaharrastamisen lisäämisen elämänkulun kaikissa vaiheissa. Suomalaisesta liikuntakulttuurista ja sen tulevista haasteista Mattila nostaa esiin liikunnan arvostuksen ja aseman. On selvää, että liikunta on terveellistä, mutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa liikuntaa ei pidä nähdä pelkästään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen välineenä. Siinä kiinnitetään huomiota myös liikuruaerojen kaventamiseen. Muuten en olisi voinut olla mukana kaikessa siinä mielenkiintoisessa mitä tapahtui kansainvälisellä kentällä, toteaa Mattila. Tähän ei olisi tarvetta, jos liikunta olisi itsessään riittävän vahva, Mattila lisää ja hämmästelee, ettei liikuntaväellä tässä suhteessa ole ollut voimaa olla väkevämmin asiansa takana. Ongelmia on syntynyt ja syntyy, kun EU:n yleistä lainsäädäntöä sovelletaan urheiluun. Suomella on vahva ehdokas verkoston puheenjohtajaksi seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Toisin kuin useissa muissa EU-maissa Suomessa ei ole EU-oikeuteen erikoistuneita asiantuntijoita, jotka seuraavat ja analysoivat EU-lainsäädäntöä urheilun kannalta. Tehtävässä riittää haastetta. Kyse on myös tasa-arvosta. Julkisin varoin tuetussa seuratyössä pitäisikin priorisoida lapsia ja lasten valmentajiksi ja ohjaajiksi pitää saada ammattilaisia, Mattila painottaa. Esimerkiksi rahanjaossa kyse on ollut myös liikuntakentän keskinäisestä luottamuksesta tai sen puutteesta. Päällekkäisyyttä ja ristiinohjausta on paljon. Muut ikäryhmät hoituvat kyllä sitten omia aikojaan. Suunnitelmissa on myös kansalaistoimintaan osallistumista. Lasikattoja on, etenkin urheilussa. Suomi on hakenut kansainvälisen naisliikuntaverkoston International Working Group on Women and Sport (lWG) maailmankonferenssia vuodeksi 2014 ja verkoston päämajan vetovastuu ta vuosiksi 2010-2014. Tärkeintä on saada lapset liikkumaan. Esimerkiksi ensi kesänä Jyväskylässä järjestettävän kuntoliikunnan maailmankongressin vastuuväkeä Mattila herätteli hiljakkoin huomaamaan, ettei kongressin kotimaisessa järjestelykomiteassa ollut yhtäkään naista. Tähän Mattila toivoo merkittävää parannusta. Siitä hän oli kisannut jo kerran aiemminkin, 80-luvulla, mutta jäänyt kakkoseksi. Esimerkiksi analyysia yhteisöoikeuden vaikutuksista liikuntaan tehdään lähinnä vain opinnäytetöinä. Mattila näkee suomalaisessa liikuntajärjestelmässä tehostamisen tarvetta laajemminkin. Miten varmistamme esimerkiksi sen, että kaikilla on varaa harrastaa liikuntaa, Mattila kysyy. Toimivallan merkitystä Lissabonin sopimuksen astuessa voimaan on vielä vaikea arvioida. Missä roolissa, sen aika näyttää. Huippu-urheilun asemaa ja organisaatiota pohditaan parhaillaan Risto Niemisen johtamassa työryhmässä
TUTKIMUSARTIKKELIT 2009 OSA 1 www.lts.fi Vähän liikkuvien nuorten aikuisväestöryhmien tunnistaminen Suomessa 26 Esa Rovio, Harto Hakonen, Anna Kankaanpää, Jari Eskola, Matti Hakamäki, Tuije Tammelin, Satu Helekorpi, Antti Uutela, Eino Havas Liikunnan merkitykset vuosina 1923-1988 syntyneiden suomalaisten nuoruudessa 34 Tuomas Zacheus Voimisteleva nainen Suomen kansakunnan symbolina 41 Aino Sarje Tuoreiden ylioppilaiden ja aiemmin ylioppilaiksi tulleiden valmiudet liikunnan aineenopettajan valintakokeessa 48 Teppo Kalaja Liikunnanopettajien käsitykset vuorovaikutustaidoista liian hyvää ollakseen totta. 54 Jukka Virta, Taru Lintunen Koululaisten fyysisen aktiivisuuden seuranta 6. Keskinen Urho Kujala Risto Rinne Tutkimusartikkelit 2009 osa 1 on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi. luokalta 8. luokalle 61 Sami Yli-Piipan; Timo Jaakkola, Jarmo Liukkonen Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2010 68 Kirjoitusohjeet 2010 68 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Pasi Koski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Mirja Hirvensalo Hannu Itkonen Kari L
AVTK-kysely postueu iin väestörekisteristä satunnaisesti valituille 15-64-vuotiaalle suomalaiselle (n= 5000). VÄHÄN LIIKKUVAT NUORET AIKUISET -ALARYHMIEN TUNNISTAMINEN ESA ROVIO, HARTO HAKONEN, ANNA KANKAANPÄÄ, JARI ESKOLA, MATTI HAKAMÄKI, TUIJA TAMMELIN, SATU HELAKORPI, ANTTI UUTELA, EINO HAVAS Yhteyshenkilö: Esa Rovio, LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä, Yliopistonkatu 20, 40100 Jyväskylä. ln the present stucly physical inactivity in the groups of young adulis was not necessarily linkecl wuh socioeconomic status. Tämän tutkimuksen perusteella suomalaisilla nuorilla aikuisilla vähäinen liikunta ei välttämällä liity sosioekonomiseen asemaan. . Vastausprosenui oli 65 (n = 3245). Liikunta &Tiede 46 (6), 26-33. Puh: 050-4011951, sähköposti: esa.rovio@likes.fi TIIVISTELMÄ Rovio, E., Hakonen, H., Kankaanpää, A., Eskola, J., Hakamäki, M., Tammelin, T., Helakorpi, S., Uutela, A., Havas, E. The reasons for the insufficient amount of physical activity have not bcen specifiecl in cletail in the previous stuclies. Tutkimus perustui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämään Aikuisväestön terveyskäyuäytyminen -kyselyaineistoon (AVTK) vuodelta 2007. For this queslionnaire survey a ranclom sample (n = 5000) of Finnish aclults agecl 15 to 64 years was clrawn Irorn the National Population Register. Liikunta & Tiede 46 (6), 26 -33. Keywords: physical inactivity, health, adults Asiasanell: liililiumattomuus, terveys, ailwiset 26 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSARTIKKELI, Väban lnkkuvat nuoret aikuiset. Vähän liikkuvat nuoret aikuiset alaryhmien tunnistaminen. Vähän liikkuvien nuorten aikuisten alaryhmien tunnistaminen mahdollistaa paremmin vähän liikkuvien tavoittamisen ja heille suunnattujen liikuruainterveruioiden suunnittelemisen. ABSTRACT Rovio, E., Hakonen, H., Kankaanpää, A., Eskola, J., Hakamäki, M., Tammelin , T., Helakorpi, S., Uutela, A., Havas, E. 2009. Vähäisen liikkumisen syitä aikuisväestön arjessa ei aikaisemmissa tutkimuksissa ole yksityiskohtaisesti tunnistettu. The response rate was 65% (n= 3245). 2009. Recognizing the clifferent subgroups enables beuer tailoring of exercise interveruion for physically inactive people. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vähän liikkuvia nuorten aikuisten alaryhmiä on tunnistcuavissa (ryhmien keskimääräinen ikä 38 vuotta tai vähemmän). Physically inactive young adults in Finland identification of the subgroups. . Faktorija klusterianalyysillä tunnistettiin seitsemän vähän liikkuvien nuorten aikuisten ryhmää: (l.) nuoret, naimattomat opiskelijaja työruekijamiehet ("lwolemattomat nuoret miehet.", keskimääräinen ikä 23 vuotta), (2) keskimääräistä koulutetummat opiskelevat naiset ("nuoret opisl1elijanaiset", keskimääräinen ikä 33 vuotta), (3) työntekijänaiset ("valiiintuneet naiset", keskimääräinen ikä 37 vuotta), (4) raskasta työtä tekevät parisuhteessa elävät ("syrjäytymisvaarassa olevat miehet", keskimääräinen ikä 30 vuolla), (5) työuörnät ja yksin elävät miehet ("syrjäytyneet miehet», keskimääräinen ikä 38 vuotta), (6) naimisissa tai avoliitossa elävät keskimääräistä koulutetummat, työtä tekevät naiset ja miehet ("työ, ura ja perhe", keskimääräinen ikä 33 vuotta), joista (7) osalla oli huomattavan paljon sairauksia ja psyykkisiä ongelmia ("terveyt.ensä menet.täneet", keskimääräinen ikä 33 vuolla). The study is basecl on the data from the "Health Behaviour among the Finnish Aclult Population" survey in 2007. Suuri osa suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta rii ttårnättörnästi. The present stucly aimecl to examine, what clifferent kincl of physically inactive groups of young adults (agecl 15 to 38 years) can be recognizecl among Finnish aclults. Many Finnish adults fail to rneet the recommenclecl level of physical activity in orcler to maintain iheir health. Approximately 37% (1163) of the responclents were classified as physically inactive Through explorauve factor analysis ane! cluster analysis seven physically inactive groups of young aclults were recognizecl
Fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä jonkin verran lyhyellä aikavälillä, mutta harvoin pysyvästi, eikä liikuntasuositusten mukaista tasoa yleensä saavuteta. AVTKkysely postitettiin 5000 väestörekisteristä satunnaisesti valituille 15-64-vuotiaalle suomalaiselle. Liikunta-aktiivisuuden lisääminen on haastava tehtävä. Aktiivisuutta on pyritty edistämään lukuisin eri tavoin, kuten suullisella neuvonnalla, kirjallisella materiaalilla, sosiaalisella tuella, ohjatulla ryhmäharjoittelulla, harjoitusohjelmilla, käyttäytymistieteellisiin teorioihin perustuvilla ohjelmilla ja liikuntakäyuäytymistä mahdollistamalla (Kahn ym. Huom. Työmatkaliikuntaa kartoitettiin kysymyksellä: "Kuinlw mo11ta mi11uuttia l1ävelette tai pyöräilett.e työmatlwil/anne. 2003). 2003; Fogelholm ym. Liikunta tuottaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia (Biddle & Mutrie 2008; Carron ym. Nykyinen liikuntaa ja terveyttää korostava, kapeasti rajauumut ja jopa ylipainoisia tahattomasti syyllistävä keskustelu ei välttämällä tavoita liikkumauomuudcn todellisia syitä (Rovio 2007). 2009; Palosuo ym. Tutkijat, päättäjät ja liikuntaorganisaatiot eivät ole riittävällä tavalla asettuneet vähän liikkuvien asemaan. Vaarana on, että polarisoitumiskehitys jatkuu. Liikunta-aktiivisuuden mittaaminen ja vähän liikkuvien ryhmän määrittäminen Liikunta-aktiivisuuua mitattiin kahdella AVTK-kyselyn kysymyksellä (numerot 73 ja 74). 2008; Mäkinen ym. Eniten liikuntaa harrastavat hyvin koulutetut toimihenkilöt. Vaikka interventiotutkirnuksia on toteutettu jo kymmenien vuosien ajan, mitään mullistavia havaintoja liikunta-aktiivisuuden edistämiseksi ei ole saavutettu. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimus perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (aiemmin Kansanterveyslaitos) keräämään Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen -kyselytutkimuksen aineistoon (AVTK) vuodelta 2007. Käypä hoito -suositus 2008). Transtheoretical Model, Prochaska & Velicer 1997). Tässä ympäristössä tulisi tukea liikkujan omia valintoja heidän lähtökohdistaan ja kokemusmaailmastaan. Esimerkiksi nuorilla aikuisilla lasten olemassaolon perheessä, matalan koulutustason ja työskentelyn yrittäjänä on kuvattu liittyvän vähäiseen liikunnan harrastamiseen (Tammelin ym. Vaikka viime vuosikymmeninä suomalaisten terveydentila on monin osin kohentunut, sosioekonomiset terveyserot, jotka liit tyvät koulutukseen, ammattiin, tulotasoon ja työmarkkina-asemaan, ovat säilyneet ennallaan tai kasvaneet. 2008; Kinmonth ym 2008). Liikunta on keskeinen tekijä useiden kansanterveydellisesti tärkeiden sairauksien kuten sydänja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen, tukija liikuntaelinsairauksien sekä psyykkisten ongelmien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa (Liikunta. Liikkumiseen vaikuttavat lukuisat tekijät kuten sosioekonomiset ja kulttuuriset ympäristötekijät, yhteisölliset tekijät, fyysinen ympäristö, eliruavat, palvelut (saatavuus, sisältö, laatu, kustannukset) ja biologiset tekijät (vn. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia vähän liikkuvia nuorten aikuisten väestöryhmiä on tunnistettavissa Suomessa. 2006). Suomalaisille on tarjottu valistusta, suosituksia, terveysja liikuntaohjelmia sekä kampanjoita. 2007; Palosuo ym. Näissä ryhmissä esiintyy myös enemmän vakavia mielenterveyden häiriöitä ja eniten kuolemia aiheuttavien kansantautien vaaratekijöitä, kuten kohonnutta veren painella ja kolesteroli tasoa sekä ylipainoa. Keskeisessä roolissa on ollut julkinen hallinto (etenkin OPM ja STM), joka on pyrkinyt vaikuttamaan informaatioja resurssiohjauksella sekä säädöksillä kumien hyvinvointipolitiikkaan, rakenteellisiin syihin (koulutus, elinympäristö, työttömyys), liikuntapaikkojen ja ympäristön rakentamiseen liikuntaa suosivaksi sekä tukenut liikuntajärjestöjä, erilaisia liikuntaa tukevia ohjelmia, koulutusta ja tutkimusta. 2007; Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla.) Lukuisista liik unta-akt iivisuutt.a lisäävistä toimenpiteistä huolimatta suomalaiset jakautuvat edelleen liikunnan harrastamisen osalta hyväja huono-osaisiin. Liikunnan terveydelliset hyödyt ovat kiisrauomat (Liikunta. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on monivaiheinen ja paljon aikaa vaativa prosessi (vrt. Aiemman tutkimuksen, liikuntapolitiikan ja -organisaatioiden ongelmakohta on vähän liikkuvien ja syrjäytyneiden kokemusmaailman heikko tavoittaminen sekä liikuntaohjelmien ja päätösten tekeminen tuntematta heidän tarpeitaan. Liikuntamahdollisuuksia hyödyntävät liikunnallisesti lahjakkaat lapset ja nuoret, maksukykyiset aikuiset ja jo muutenkin liikkuvat (Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla). Kansallisessa liikuntaohjelmassa (Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla) korostetaan liikunnallisen elämäntavan roolia arjessa ja vapaa-aikana. Health Belief Model, Janz & Becker 1984). Johtavat liikuntapsykologian tutkijat sanovatkin fyysisen aktiivisuuden edistämiseen tähtäävän interventiotutkimuksen olevan vasta alkuvaiheessa (Biddle & Mutrie 2008). Fyysisen aktiivisuuden idea voisi olla arkielämään luontevasti sopivat liikunnan mahdollisuudet ja houkutukset. (Moisio ym. Suomessa liikunnan edistämiseksi tehdään paljon työtä julkisessa hallinnossa, terveydenhuollossa, järjestöissä, kouluissa, työpaikoilla, liikuntaseuroissa sekä erilaisissa liikuntapalveluja tarjoavissa yrityksissä. JOHDANTO Iso osa suomalaisista tarvitsisi terveytensä kannalta enemmän liikuntaa. Vastausprosentti oli 65 (n= 3245). Lisäksi alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä tupakoidaan enemmän, käytetään enemmän alkoholia seka syödään epäterveellisemmin. Tässä tutkimuksessa käytetyt osiot ovat perusdemografia (12 kysymystä), terveydentila (19), tupakointi (16), ravinto (12), alkoholin käyttö (9), liikunta (6), terveystottumusten muuttaminen (3), liikenne_ja muu turvallisuus (5) sekä terveyden edistärnistyö (11). Viime vuosikymmeninä työmatkaja asiointiaktiivisuus on vähentynyt, mutta myös nuorten miesten fyysinen kunto on heikentynyt (Santtila ym. Kysely käsittää 100 kysymystä, joiden tarkoituksena on selvittää suomalaisten terveystottumuksia (Helakorpi ym. Nykyiset ratkaisut ja ehdotukset perustuvat ajatukseen, että liikunnallisesti passiivisille luodaan aiempaa enemmän mahdollisuuksia madaltamalla liikuntakynnystä lisäämällä liikuntasektorin vetovoimaisuutta ja muiden sektoreiden liikuntaan suuntaamista. Liikunta on vähäisempää vähän koulutettujen, heikosti toimeentulevan ja huonon terveyden omaavan väestön osan keskuudessa. 2002; Kiiskinen ym. Liikunnallisesti passiivisiin henkilöihin liittyviä piirteitä on usein tunnistettu ainoastaan keskiarvotasolla ja tilastollisina tunnuslukuina. 2007; Prättälä & Paalanen 2007) Riinämäuömästi liikkuvien aktivointi on monitahoinen ja vaikea kysymys. (Fogelholm ym. Käypä hoito -suositus 2008). 2008). 2007). Erilaisten kyselytutkimusten perusteella terveyden kannalla riiuämåuomästi liikkuvia on arvioitu olevan aikuisista 35-40 % ja lapsista ja nuorista 50-60 % (Fogelholm ym. Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat iältään 15-38 -vuotiaat nuoret aikuiset. Ihmisen tärkein ympäristö on arjen ympäristö, joka rakentuu asunnon, päiväkodin, koulun, työn ja päivittäispalveluiden ympärille. wrlwittaa me110ja tulomatlwan yhtee11sä LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSAATIKKELI, Vähän liikkuvat nuoret aikuiset 27. Aikuisista vähiten liikkuvat 30-45 -vuotiaat. 2007). Vapaa-ajan liikuntaa kartoitettiin kysymyksellä: "Kui11ha usetn lwrrastaUe vapaa-ajan /ii/wntaa vähi11tään puoli tu11tia 11ii11, että ainal1in lievästi he11gästytte ja hihoilette?" Vastausvaihtoehdot olivat: 1) en voi vamman tai sairauden vuoksi harrastaa liikuntaa, 2) muutaman kerran vuodessa tai harvemmin, 3) 2-3 kertaa kuukaudessa, 4) kerran viikossa, 5) 2 kertaa viikossa, 6) 3 kertaa viikossa, 7) 4-6 kertaa viikossa, 8) päivittäin. Vallitseva liikuntakulttuuri ja tarjolla olevat liikkumisen mahdollisuudet eivät puhuttele kaikkia
Jos arvo taas on vahvasti negatiivinen, henkilö ei juo lainkaan. Taustarnuuuujicn luokkien muodostaminen toteutettiin viiden eri periaatteen mukaan: (l) Yksittäinen skaala-muuttuja luokiteltiin viiteen luokkaan, esim. Tutkittavien luokittelu vähän liikkuviin (tumman harmaa) ja muihin (vaalean harmaa) vapaaajan liikunnan ja työmatkaliikunnan perusteella Työmatkaliikunta, Vapaa-ajan liikunnan useus (vähintään puoli minuuttia päivässä tuntia kerralla, ainakin lievästi hikoillen ja hengästyen), kertaa viikossa ei työmatkaa tai moottoriajoneuvolla < 15 min 1530 min yli 30 min Vähän liikkuvia oli yhteensä 1156 henkilöä (37% kyselyyn vastanneista). olutta, väl1eviä alkoholijuomia tai viinaa, viiniä?"). ") erikseen kohdissa tupakointi, alkoholin käyttö, liikunta, laihdutus ja ruokailutottumukset. Vähän liikkuvien määritelmä perustuu siihen, että tämä liikunnan määrä ei karkeasti ottaen riitä täyttämään terveysliikunnan minirnisuosit usta, jonka mukaan tarvitaan vähintään 30 minuuttia kohtuukuorrniueista kestävyysliikuntaa viitenä päivänä viikossa tai vähintään 20 minuuttia raskasta kestävyysliikuntaa kolmena päivänä viikossa (Haskell ym. Taulukossa 2 on esitetty Iakiorilatausten voimakkuudet. Tässä tutkimuksessa saatiin 9 eri [akt oria, jotka nimettiin seuraavasti: 1) ikä, 2) koulutus, 3) työaika, 4) tupakointi, 5) alkoholin käyttö, 6) ruokailutottumukset, 7) sairaudet, 8) psyykkiset ongelmat ja 9) terveyden edistäminen. Toinen ääripää oli halukkuus muuttaa tapojaan oma-aloitteisesti tai vain yhdeltä taholta tulleesta kehotuksesta. Samalla menetelmällä saatiin laskettua yksittäiselle henkilölle faktoripistemäärät, joiden perusteella nähdään, kuinka vahvasti kukin henkilö soveltuu kuhunkin faktoriin. TAULUKKO 1. Esimerkiksi jos henkilön faktoripisternäårä on alkoholin käytössä suuri (noin 1 tai yli), kyseinen henkilö juo paljon. Ii/). "Oleuclw lmullut Kunnossa Kaihen lliää -t.oimintaohjelmasta (l<Kl-olijelma7)" ja "Oleuelw häyttänyt Syclänmer/11,i-tuot.teita viimehsi l111lu11crn vuoden (12111,) ailianc,7"). ") ja oliko henkilö vuoden aikana muuttanut terveystottumuksiaan ("Olettelw viimelisi kuluneen vuoden (121111) aikana muuttanut. kaypahoi ro. (5) Terveysiouurnusten muutosalu iuua mitattiin kysymyksillä, jotka kanoiuivat sitä, oliko henkilö saanut kehotuksia muuttaa iervevstouurnuksia ("Onko jol1u alla mainit.uista henkilöistä liuluneen vuoden (121111) ailia11a l1e/10ttanut t.eit.ä Teit.ei ... Muuttuja "muutosaluius" muodostui näiden tekijöiden luokitellusta keskiarvoista. "Kuinlw mont.a hupi/lista lial,viajuotte tavallisesti päivässä?" Vastausvaihtoehdot: 1) kuppia päivässä, 2) 1-2 kuppia päivässä, 3) 2-3 kuppia päivässä, 4) 4-5 kuppia päivässä ja 5) yli 5 kuppia päivässä. Lisäksi aktiiviseksi voidaan luokitella myös vapaa-ajan liikunnan ja työmatkaliikunnan riiuävällä yhdistelmällä taulukon 1 mukaisesti. l1äyt.et.tyä ailwa." Vastausvaihtoehdot olivat: 1) en ole työssä tai työ on kotona, 2) kuljen työmai kan kokonaan moottoriajoneuvolla, 3) alle 15 min päivässä, 4) 15-30 min päivässä, 5) 30-60 min päivässä, 6) yli tunnin päivässä). 28 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009 • TUTKIMUSARTIKKELI · Vahän liikkuvat nuoret aikuiset. t.ouumul1sian11e ... Aineiston analyysin seuraavassa vaiheessa 28 muuuujasia (viisiportaisesta kysymyksestä) muodostettiin mittareita eksploratiivisella faktorianalyysillä. Lisäksi tämä ierveysli i kunnan suositus sisältää kehotuksen harrastaa lihaskuntoa ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa. Vastausvaihtoehdot olivat: 1) päivittäin, 2) 2-3 kertaa viikossa, 3) kerran viikossa, 4) 2-3 kertaa kuukaudessa, ja 5) harvemmin tai ei koskaan. 2007; Liikunta. (2) Useampi muuttuja summau.ii n tai määritettiin niiden keskiarvo ja luokiteltiin viiteen sopivaan ryhmään, esimerkiksi muuttuja "terveyden edistäminen" muodostui useiden kysymysten kyllävastausten summasta (esim. (3) Yksittäisistä kysymyksistä yhdistettiin viisiportainen muuttuja määrittämällä maksimi/minimi eri kysymysvaihtoehdoista, esimerkiksi:" Kuinlia usein tavallisesti juotte alhoholijuomia?"(" .. Merkittäväksi Iaktorilataukseksi katsottiin arvo 0,3. Vähän liikkuvien ryhmien tunnistus taustamuuttujien perusteella Yksittäisiä taustakysymyksiä yhdistämällä muodostettiin 29 pääasiassa viisiportaista (muutama neljäportainen) muuttujaa, joiden perusteella pyrittiin tunnistamaan vähän liikkuvien ryhmiä. (4) Kysymys ja luokittelu noudattivat suoraan AVTK-kyselyä, esimerkiksi "l<uinlw usein Teillä on tapana lwrjata lwmpaanne7" Vastausvaihioehdot: l) useammin kuin kerran päivässä, 2) kerran päivässä, 3) harvemmin kuin kerran päivässä, 4) ei koskaan. Jos kehotuksia tapojen muuttamiseen oli tullut useilta eri tahoilta eikä henkilö ole muuttanut tapojaan, niin tämä oli toinen ääri pää. Käypä hoito -suosuus 2008 tai h ttp://www. Henkilö,joka harrastaa kolme kertaa viikossa vapaa-ajan liikuntaa tai päivittäin työrnatkaliikuntaa yli 30 minuuttia luokitellaan liikunnallisest i aktiiviseksi. Vastaajat jaettiin näiden kahden kysymyksen perusteella vähän liikkuviin ja liikunnallisesti aktiivisiin (Taulukko l.). Faktorit nimettiin osin s_uurimman latauksen saaneen muuttujan, osin faktorilla latautuvia muuttujia yhdistävien tekijöiden mukaan. Suosituksen tätä osiota ei huomioitu tässä tutkimuksessa, koska kysyruyspancristossa ei ollut erityisesti lihaskuntoliikuntaa mittaavia kysymyksiä
Klusteroitujen ryhmien faktoripistemäärien keskiarvot, sukupuolijakaumat ja keskimääräinen ikä hajontoineen Ryhmä n % Ikä Koulutus Työaika TupaAlkoRuokailuSairaudet Psyykkiset Terveyden Naiset Miehet Ikä Ikä kointi hali n tottuongelmat edistämi% % (vuotta) (vuotta) käyttö mukset nen keskikeskiarvo hajonta 1 81 7,0 0,45 1,07 -0,46 0,75 61,7 38,3 43,0 12,0 2 118 10,2 0,64 1,24 -0,35 44,1 55,9 44,6 9,5 3 104 9,0 -1,19 -0,37 0,31 -0,45 -0,33 -0,34 -0,71 37,5 62,5 22,5 6,2 4 138 11,9 -0,32 0,30 -1,46 -0,52 -0,39 -0,45 80,4 19,6 33,4 15,9 5 20 1,7 -1,25 1,13 0,33 -0,44 1,50 2,00 -0,70 40,0 60,0 41,9 11,5 6 23 2,0 -1,63 1,01 1,33 0,33 -0,63 26,1 73,9 37,7 13,6 7 93 8,0 0,55 1,49 -0,33 25,8 74,2 48,9 8,7 8 46 4,0 -0,66 0,56 1,40 0,48 -0,45 0,37 -0,59 13,0 87,0 29,6 8,7 9 45 3,9 -0,75 0,44 0,76 -0,72 -0,39 -0,31 -0,33 55,6 44,4 33,2 6,9 10 77 6,7 0,33 -0,54 1,77 0,32 57,1 42,9 55,5 7,6 11 33 2,9 1,23 -1,72 1,46 -0,57 27,3 72,7 54,2 10,2 12 158 13,7 0,32 0,68 -0,53 0,37 -0,45 0,30 67,7 32,3 36,6 10,7 13 24 2, 1 0,31 0,45 -1,38 -0,61 -0,50 -0,56 1,95 79,2 20,8 39,7 15,7 14 16 1,4 -0,85 0,55 0,94 -0,50 0,31 0,88 2,09 56,3 43,8 32,8 8,8 15 180 15,6 0,65 -0,53 0,58 -0,60 -0,32 48,9 51,1 51,3 12,0 Yht 1156 100 51,6 48,4 41,0 13,8 LIIKUNTA & TIEDE 46. Vähän liikkuvat nuoret aikuiset 29. TAULUKKO 3. Tähän tarkoitukseen käytettiin ryhmittelyä eli (hierarkista) klusterointia, jolla pyrittiin löytämään henkilöt, joiden Iakior ipistemäärät ovat lähellä toisiaan ja luomaan niistä ryhmiä eli klustereita. Ryhmien koot voivat vaihdella, joten tässä tapauksessa käytettiin Furthest neighbor -menerelmåä. TAULUKKO 2. 6/2{X)9, TUTKIMUSARTIKKELI. Faktorianalyysin tulokset. Tämä samankaltaisuuden etsiminen on teknisesti arvojen välisten etäisyyksien mittaamista. Klusterianalyysin tulokset. Tällä tavoin muodostettiin annetusta rajoitetusta aineistosta yhdeksän faktorin perusteella 15 eri tunnistettavaa ryhmää (taulukko 3). 1 faktori: Ikä VII Faktori: Sairaudet Ikä 0,864 11 faktori: Koulutus Kouluvuodet Työn keveys Kaupung istu neisu us Hampaiden harjaus 0,491 0,406 0,401 0,351 Sairauksien määrä Lääkkeiden käyttö BMI Ikä 0,743 0,648 0,406 0,392 VIII Faktori: Psyykkiset ongelmat 111 Faktori:Työaika Työaika 0,979 IV Faktori:Tupakointi Psyykkiset vaivat Oireilu Stressi Lääkkeiden käyttö Sairauksien määrä Sairauspoissaolot 0,757 0,632 0,506 0,355 0,335 0,316 Kuinka usein tupakoi Savuke määrä Kahvin juonti 0,903 0,868 0,371 IX Faktori:Terveyden edistäminen V Faktori: Alkoholin käyttö Alkoholimäärä Kuinka usein juo alkoholia 0,906 0,725 Terveyden edistäminen Liikenneturvallisuus Tuoreiden vihannesten/hedelmien/marjojen syönti Terveystiedon hankinta Muutoshalukkuus 0,528 0,458 0,443 0,434 0,385 VI Faktori: Ruokailutottumukset Makean syönti Pikaruoan syönti Lihan syönti 0,626 0,431 0,329 Kolmannessa vaiheessa vähän liikkuvat aikuiset luokiteltiin eri ryhmiin
Lisäksi nuorten aikuisten llikkumauornuuden arvioidaan vaikuttavan ympäristöön esimerkiksi omien lasten kautta vanhempia ikäryhmiä voimakkaammin. TUTKIMUSAATIKKELI. Vähän lnkkuvat nuoret aikuiset. Taulukossa 4 on esitetty näiden seitsemän ryhmän taustatietoja ja taulukossa 5 elintapoja, sairauksia, muutosalttiutta ja suhdetta terveyden edistämiseen. Ryhmä Sukupuoli ja Ikä, Koulutuksen Työtilanne ja työn luonne perhetilan ne vuosina, kesto, vuosina keskiarvo "Kuolemattomat nuoret miehiä 63% 23 11,6 opiskelijoita 49%, työntekijöitä 31 % miehet" parisuhteessa 33% kokoaikatyössä 49% (ryhmä 3, n=104, 9%) lapsettomia 75% "Nuoret opiskelija naiset" naisia 80% 33 vuotta 13, 7 vuotta opiskelijoita 48% (ryhmä 4, n=138, 12%) parisuhteessa 55% muita kuin koko tai osa-aikatyössä olevia lapsettomia 59% 93% "Vakiintuneet naiset" naisia 68% 37 vuotta 13,4 vuotta ylempiä toimihenkilöitä 37%, alempia (ryhmä 12, n=158, 14%) parisuhteessa 83% toimihenkilöitä 35% lapsia 70%, enemmän kokoaikatyössä 83%, osa-aikatyössä kuin yksi lapsi 55% 17% kevyt istumatyö tai kevyt liikkuva työ 76% "Syrjäytymisvaarassa miehiä 87% 30 vuotta 12,9 vuotta työntekijöitä 49% olevat miehet'; parisuhteessa 50% kokoaikatyössä 67%, osa-aikaisessa 17% (ryhmä 8, n=46, 4%) raskas tai keskiraskas työ 48% moottoriajoneuvolla työmatkansa kulkevia 78% "Syrjäytyneet miehet" miehiä 74% 38 vuotta 12,7 vuotta työttömiä 39%, opiskelijoita 35% (ryhmä 6, n=23, 2%) parisuhteessa 22% muita kuin koko tai osa-aikatyössä olevia lapsettomia 78% 83% "Työ, ura ja perhe" naisia 56% 33 vuotta 15,3 vuotta ylempiä toimihenkilöitä 28%, alempia (ryhmä 9, n=45, 4%) parisuhteessa 78% toimihenkilöitä 30% lapsia 50%, enemmän kokoaikatyössä 98% kuin yksi lapsi 33% kevyt istumatyö tai kevyt liikkuva työ 80% "Terveytensä menettänaisia 56% 33 vuotta 15,3 vuotta ylempiä toimihenkilöitä 31 %, alempia neet" parisuhteessa 50% toimihenkilöitä 31 % (ryhmä 14, n=16, 1 %) lapsettomia 63% kokoaikatyössä 75%, osa-aikatyössä 25% kevyt istumatyö 69% 30 LIIKUNTA & TIEDE 46. 6/2009. TAULUKKO 4. Vähän liikkuvien nuorten aikuisväestöryhmien taustatiedot: ryhmän nimi, numero (perustuu klusterianalyysiin), koko, sukupuoli ja perhetilanne, ikä, koulutuksen kesto, työtilanne ja työn luonne. Faktorija klusterianalyysin perusteella saadut havainnot koottiin taulukoihin 4 ja 5. Tarkastelu kohdistettiin nuorten aikuisten ryhmiin, joiden tiedetään Suomessa liikkuvan vähiten. TULOKSET Tässä tutkimuksessa tunnistettiin seitsemän vähän liikkuvien nuorten aikuisten ryhmää. Neljännessä vaiheessa jatkoanalyyseihin valittiin keskimääräiseltä iältään nuorimmat alaryhmät (ryhmän keskimääräinen ikä oli 38 vuotta tai nuorempi), joita olivat ryhmät 3, 4, 6, 8, 9, 12 ja 14. Kaikkien 15 ryhmän yksityiskohtaisempi esittäminen rajatussa artikkelissa ei olisi myöskään ollut mielekästä
Normaalipainoisten osuus ryhmässä on keskimääräistä suurempi. Ryhmässä on keskimääräistä enemmän muutosalttiutta ja kiinnostusta terveyden edistämiseen. Ryhmät 2 ja 3 muistuttavat toisiaan, mutta ryhmän 3 jäsenet ovat iältään vanhempia, työelämässä ja hankkineet lapsia. Ryhmä 2: "Nuoret opiskelijanaiset" Ryhmään 2 kuuluu pääasiassa alle 34-vuotiaita (ka. Tässä ryhmässä raskas ruumiillinen työ saattaa selittää vähäistä vapaa-ajan liikuntaa. Muissa kuudessa ryhmässä on aina yhteys toiseen ryhmään. He syövät aina aamupalan, keskimääräistä enemmän hedelmiä, marjoja ja tuoreita vihanneksia sekä käyttävät rasvaa keskimääräistä vähemmän. Ylipainoisten osuus on ryhmässä keskimääräistä pienempi ja siihen kuuluvilla on eniten alttiutta muuttaa elintapoja ja kiinnostusta terveyden edistämiseen. 37 vuotta), usein parisuhteessa eläviä, koulutettuja naisia, joilla on usein yksi tai useampi lapsi. He jättävät usein aamupalan väliin, syövät keskimääräistä vähemmän tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja sekä käyttävät keskimääräistä enemmän rasvaa, syövät varsin usein lihaa ja harvemmin kalaa ja kanaa. 33 vuotta), usein naimisissa tai avoliitossa olevia ja keskimääräistä koulutetumpia nuoria naisia. He ovat fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. He ovat työelämään suuntautuneita etupäässä ylempiä ja alempia toimihenkilöitä. Useimmat heistä ovat opiskelijoita, jotka eivät ole työelämässä tai tekevät osa-aikaista työtä. Ryhmä 1: "Kuolemattomat nuoret miehet" Ryhmään 1 kuuluu pääasiassa alle 25-vuotiaita (ka. Tässä ryhmässä on vähiten terveyden edistämisestä kiinnostuneita. Kuitenkin ylipainoisten osuus on ryhmässä keskimääräistä vähäisempi. Ryhmässä paljon niitä, joita ei kiinnosta elintapojen muutos ja terveyden edistäminen. TAULUKKO 5. Näillä naisilla on myös paljon terveellisiä ruokailutottumuksia. He syövät niukasti hedelmiä, marjoja ja vihanneksia sekä juovat sokeroituja virvoitusjuomia ja kahvia. LIIKUNTA & TIEDE 46. Ryhmän jäsenillä on paljon terveellisiä ruokailutottumuksia. He jättävät melko usein aamupalan väliin, syövät pikaruokaa, makeisia, makkaraa ja muita lihajalosteita, vähemmän kalaa ja kanaa. He ovat usein työntekijöitä.jotka tekevät raskasta tai keskiraskasta työtä ja kulkevat työrnatkansa autolla. Vähän liikkuvat nuoret aikuiset 31. TUTKIMUSARTIKKEU. Ryhmän jäsenten elin tavat ovat melko terveelliset. Ryhmässä on jonkin verran sairauksia ja oireilua kuten ruuansulatusvaivoja, selkäkipuja, päänsärkyä sekä psyykkisiä ongelmia kuten stressiä, jännitystä ja kovaa painetta. He eivät tupakoi ja käyttävät alkoholia vähän. Heillä on jonkin verran sairauksia ja oireilua kuten ruuansulatusvaivoja ja päänsärkyä sekä psyykkisiä oireita ja stressiä. 6/2(X)9. He eivät tupakoi ja käyttävät alkoholia melko vähän. Heillä on epäterveellisiä ruokailutottumuksia. Miehet tupakoivat ja käyttävät runsaasti alkoholia, usein humalahakuisesli ja jopa päivittäin. Ryhmä profiloituu selkeästi näiden seitsemän nuorten aikuisväestöryhmien joukossa aivan omaksi ryhmäkseen. Kuitenkin ryhmään kuuluvat syövät makeaa suklaata, makeisia ja jäätelöä keskimääräistä enemmän. Vähän liikkuvien nuorten aikuisväestöryhmien elintavat (tupakointi, alkoholi, ruokailutottumukset), sairaudet, psyykkiset ongelmat, kiinnostus terveyden edistämiseen ja muutosalttius Ryhmä Tupakointi Alkoholi Epäterveelliset Sairaudet Psyykkiset VälimpitämättöEi ruokailuongelmat myys terveyden muutostottumukset edistämiseen alttiutta "Kuolemattomat nuoret ++ + ++ +++ ++ miehet" (ryhmä 3, n=104, 9%) "Nuoret opiskelijanaiset" + (ryhmä 4, n=138, 12%) "Vakiintuneet naiset" + + + + (ryhmä 12, n=158, 14%) "Syrjäytymisvaarassa olevat +++ +++ +++ + ++ +++ +++ miehet" (ryhmä 8, n=46, 4%) "Syrjäytyneet miehet" +++ +++ +++ ++ + +++ +++ (ryhmä 6, n=23, 2%) "Työ, ura ja perhe" ++ + (ryhmä 9, n=45, 4%) "Terveytensä menettäneet" + + ++ +++ +++ + + (ryhmä 14, n=16, 1 %) Taulukon asteikossa merkkien määrä (hyvin vähän, +jonkinverran, ++ paljon, +++ hyvin paljon) kuvaa tilanteen haitallisuutta kyseisen ryhmän kannalta. 30 vuotta) miehiä, jotka ovat aika usein naimisissa tai avoliitossa. Ryhmä 3: "Vakiintuneet naiset" Ryhmään 3 kuuluu pääasiassa 25-44-vuotiaita (ka. Nämä nuoret miehet tupakoivat keskimääräistä enemmän, mutta käyttävät alkoholia keskimääräistä vähemmän. Samoin kuin edellisessä ryhmässä he ovat fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. 23 vuotta), naimattomia, opiskelevia ja työtä tekeviä miehiä. Nämä miehet ovat keskimääristä enemmän poissa töistä sairauden takia. He nauttivat lähes poikkeuksetta aamupalan, syövät eniten tuoreita vihanneksia ja keskimääräistä enemmän hedelmiä ja marjoja. Ryhmä 4: "Syrjäytymisvaarassa olevat miehet" Ryhmään 4 kuuluu pääasiassa alle 25-34-vuotiaita (ka. Näillä miehillä on runsaasti epäterveellisiä ruokailutottumuksia
Esimerkiksi tämän tutkimuksen perusteella hyviä interventioiden kohteita voisivat olla ryhmä 2 ("nuoret. Ryhmässä on kuitenkin paljon yksin eläviä, työuörniä ja runsaasti alkoholia käyuäviä, jotka eivät ole kiinnostuneita muuttamaan elintapojaan. Ryhmässä on keskimääräistä hieman vähemmän muuiosaltt iuua. Ryhmä 5 muistuttaa paljon ryhmää 4, mutta ryhmän 5 jäsenet ovat iältään vanhempia, naimauomia ja sairaampia. Monet elämäntilanteeseen, työtilanteeseen ja muihin terveystottumuksiin liittyvät tekijät määrittävät ryhmiä. Esimerkiksi nuorten vähän liikkuvien aikuisväestöryhmien koko suhteuteuuna koko väestöön on 576 000 ihmistä. 33 v) ja työntekijänaiset (ryhmä 3 "va/1iintuneet naiset", ka. Mielenkiintoista on se, että niukka liikunta ei tämän tutkimuksen mukaan liity yksin sosioekonomiseen asemaan. Ryhmän jäsenet syövät melko paljon pikaruokaa, multa niukasti hedelmiä, marjoja ja vihanneksia sekä juovat kahvia. Myös näillä miehillä on runsaasti epäterveellisiä ruokailurouumuksia. Lisäksi ryhmässä 4 on enemmän työntekijöitä ja ryhmässä 5 lähinnä tyouömiä. "Syrjäytyneet" on vahva ilmaisu ryhmän nimeksi. 33 vuotta), usein naimisissa tai avoliitossa olevia keskimääräistä koulutetumpia naisia (useammin naisia) ja miehiä, jotka tekevät pääasiassa kevyttä istumat yötä. Ryhmän jäsenet etsivät keskimääräistä paljon enemmän terveyden edistämiseen liittyvää tietoa, mutta he ovat kuitenkin keskimääräistä vähemmän kiinnostuneita terveyden edistämisestään. Ryhmässä on myös eniten psyykkisiä ongelmia kuten masennusta, unettomuutta, stressiä, jännitystä tai painetta, ja he käyttävät paljon masennus-, uni-, päänsärkyja rauhoiuavia lääkkeitä. Kaksi ryhmää muodosti naimisissa tai avoliitossa olevat keskimääräistä koulutetummat, työtä tekevät naiset ja miehet, jotka tekivät kevyttä työtä (ryhmä 6 "työ, ura ja perhe", ka. 612009, TUTKIMUSARTIKKELI , vähän liikkuvat nuoret aikuiset. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa tunnistettiin seitsemän vähän liikkuvien nuorten aikuisten ryhmää. Ylipainoisten osuus on keskimääräistä suurempi. Ryhmä 5: "Syrjäytyneet miehet" Ryhmään 5 kuuluu pääasiassa alle 25-44-vuotiaita (ka. Suomessa on useita nuorten aikuisten väestöryhmiä, joille liikunta ei ole luonnollinen osa arkea. Kaksi ryhmää muodosti keskimääräistä koulutetummat opiskelija(ryhmä 2 "nuoret opis/ielijanaiset", ka. Ryhmässä on myös keskimääräistä enemmän sairauksia ja oireita, esimerkiksi ruuansulaiusvaivoja. Myös osa-aikatyötä tekeviä on ryhmässä enemmän. Liikunta-aktiivisuutta tulisi pyrkiä ymmärtämään entistä enemmän myös 32 LIIKUNTA & TIEDE 46. Ryhmälle ovat ominaisia terveelliset ruokailutouumukset. Sen jäsenet eivät tupakoi, mutta juovat alkoholia hieman keskimääräistä enemmän, tasaisesti pieniä määriä, muttei hurnalahakuisesu. Ryhmä 7: "Terveytensä menettäneet" Ryhmään 7 kuuluu alle 25-34-vuotiaita (ka. Reilusti ylipainoisten osuus on ryhmässä keskimääräistä suurempi. He syövät makeaa, makeisia, pikaruokaa, useammin lihaa kuin kanaa ja kalaa sekä juodaan virvoitusjuomia. Aineistossa oli tunnistettavissa myös raskasta työtä tekevät (ryhmä 4 "syrjäytymisvaarassa olevat miehet", ka. Useilla ovat veren kolesteroliarvot koholla, joillakin on diabetes. Ryhmä 6: "Työ, ura ja perhe" Ryhmään 6 kuuluu 25-44-vuotiaita (ka. He jättävät melko usein aamupalan ja lounaan väliin, eivätkä syö puuroja, muroja, joguntia tai viiliä. Ryhmän jäsenillä on eniten Iyysisiä sairauksia ja oireita kuten ruuansulaiusvaivoja ja vatsasairauksia, selkäkipua ja sel käsairauksia, päänsärkyä, hammassärkyä, kohonnutta veren kolesterolia ja verenpainetta sekä astmaa. opislielijanaiset."), ryhmä 3 ("vcd1iintuneet naiset") ja ryhmä 6 ("työ, ura ja perhe"). Suurin tunnistetuista ryhmistä (ryhmä 3) olisi kooltaan 172 000 ja pieninkin (ryhmä 7) 17 000 ihmistä. Tärkeää olisi saada vieläkin yksityiskohtaisempaa tietoa, mitä liikkumattomuus on ihmisen arjessa. Ryhmässä on paljon sairauspoissaoloja, ja sen jäsenet käyvät hammaslääkärissä sekä lääkärin vastaanotolla keskimääräistä enemmän. 30 v) parisuhteessa olevat tai työttömät ja yksin elävät (ryhmä 5 "syrjäytyneet. Siihen kuuluvat syövät hyvin usein aamupalan, syövät keskimääräistä enemmän hedelmiä, marjoja, tuoreita vihanneksia, vähärasvaisia juusioja, vähän makeaa ja rasvaa sekä juovat rasvatonta maitoa ja virvoitusjuomien sijaan tuorernehuja. Ryhmän jäsenet lounastavat usein ravintolassa tai baarissa. He ovat [yysisest i huonompikuntoisia ja heillä on vähemmän psyykkisiä ongelmia. Tässä ryhmässä on eniten niitä, joita elintapojen muutos ei kiinnosta ja paljon niitä, joita terveyden edistäminen ei kiinnosta. 33 vuolla) usein naimisissa tai avoliitossa olevia keskimääräistä koulutetumpia naisia (useammin naisia) ja miehiä, joilla on usein yksi tai useampi lapsi. Tämän tutkimuksen havaintojen merkittävyyttä nostaa se, että tulokset ovat verrattain hyvin yleistettävissä väestötasolla ja kuvaavat siten suomalaisten liikuntatottumuksia. 33 v ja ryhmä 7 "t.erveyt.ensä meneUäneet", ka. Oikein kohdennettu ja riittävän houkutteleva viesti voisi entistä paremmin tavoittaa suomalaisia terveellisten liikuntatouumusten pariin. Iso osa ryhmän jäsenistä kokee terveydentilansa ja ruumiillisen kuntonsa huonoksi tai melko huonoksi ja useimmat heistä eivät jaksa juosta pitkähköä matkaa (yli puoli kilometriä). Ylipainoisten osuus on ryhmässä keskimääräistä pienempi. He eivät tupakoi ja juovat alkoholia keskimääräisesti. 38 v) miehet, jotka kåyu ivät runsaasti alkoholia, tupakoivat ja söivät epäterveellisesti. Ryhmä 1 "/iuolemau.omat nuoret miehet'' oli nuoret, naimattomat opiskelijaja työntekijämiehet (keskimääräinen ikä 23 vuotta), joita terveyden edistäminen ei (vielä) kiinnostanut. Siihen kuuluvat kokevat keskimääräistä vähemmän stressiä ja hakevat keskimääräistä vähemmän sairauslomaa. Sen sijaan ryhmän 4 ("syrjäytymisvaarassa oleva( mie/1et.") ja ryhmän 5 ("syrjäytyneet. Ryhmässä esiintyy myös psyykkisiä oireita kuten unettomuutta. 37 v), joilla oli paljon myönteisiä elintapoja (vähäinen tupakointi ja alkoholinkäyttö) ja ruokailutottumuksia. Alkoholin käyttö ryhmässä 5 kohdistuu ryhmää 4 useammin vakeviin. 38 vuotta) naimattomia, lapsettomia, työuorniä ja opiskelevia sekä aika usein yksin asuvia miehiä. Ryhmässä on eniten kevyttä istumat yötä tai liikkuvaa työtä tekeviä. Ryhmä 7 muistuttaa ryhmää 6, mutta ryhmässä 7 on epäterveellisempiä ruokailutottumuksia, he ovat sairaampia, ylipainoisia ja heillä on paljon psyykkisiä ongelmia. Sosioekonomista asemaa kuvaava koulutuksen pituus oli yksi tekijä monien muiden tekijöiden joukossa. Heitä kiinnosti terveyden edistäminen ja he olivat muutosalttiita. Sen jäsenillä on usein työja toimintakykyä haittaava vamma tai sairaus. Nuorten aikuisväestöryhmien tunnistaminen mahdollistaa täsmällisemmin suunnattujen liikuntainterventioiden suunnittelemisen. Kuten ryhmän 4 miehet myös ryhmän 5 miehet tupakoivat ja käyttävät runsaasti alkoholia, usein humalahakuisesti ja huomattavan usein, jopa päivittäin. Tärkeä havainto on kuitenkin se, että jokaisessa nuorten aikuisten ryhmässä on niitä, jotka olisivat otollisia kohteita elämäntavan muutokselle. Ryhmään 7 kuuluvilla oli huomattavan paljon sairauksia ja psyykkisiä ongelmia. miehet") miehiä voi terveyden edistämisen näkökulmasta olla edellisiä hankalampi tavoittaa. Tässä tutkimuksessa tunnistettiin ryhmiä tilastollisina tunnuslukuina ja keskiarvotasolla. 33 v). Ryhmän jäsenten ruokailuiouumukset ovat keskimääräistä epäterveellisempiä. Näissä ryhmissä on muutosahtiuua ja myös kiinnostusta terveyden edistämiseen. Heille liikkumauornuus on ilmeisesti osa nuorten aikuisten kulttuuria ja elämäntapaa. Heitä elintapojen muuttaminen ja terveyden edistäminen kiinnosti niukasti. Heillä on myös paljon muutoshalukkuutta muuttaa elintapoja ja kiinnostusta terveyden edistämiseen. miehet", ka
V., Hausenblas, H. Updated recommendation for adults from the American college of sports medicine and American heart association. The etfectiveness of interventions to increase physical activity. 2008. Koska määrällinen kyselymittari tavoittaa vain rajallisesti vähän liikkuvien kokernusmaailmaa, tarvitaan tulevaisuudessa myös laadullista, tapaustutkimuksellista otetta esimerkiksi haastattelemalla tutkimuksessa tunnistettuja kohderyhmien ihmisiä. Santtila, M., Kyröläinen, H., Vasankari, T., Tiainen, S., Palvalin, K., Häkkinen, A., & Häkkinen, K. H., & Mutrie, N. Vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus. Prättälä, R., & Paalanen, L. Liikunta & Tiede 4411), 66. Vähäisen liikunnan elämäntapaa ja ilmiötä tulee tutkia tilanteeseen sopivilla kohdeherkillä mittareilla ja menetelmillä. 2008. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. American Journal of Health Promotion 12 11 ), 38-48. 2007 Physical activity and public health. Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2007:1. 2nd edition. Tärkeää olisi ymmärtää, kuinka vähän liikkuvan rooli muodostuu ja kuinka yksilön arjessa olevat ihmiset pitävät sitä yllä asettumalla vastarooliin. TUTKIMUSARTIKKELI. Stakes. liikunta. Physical activity and social status in adolescence as predictors of physical inactivitv in adulthood. Liikuntapaatosta ja divisioonapäiväkäskytystä. Asemaa ryhmässä ylläpitävät myös muiden jäsenten odotukset. 2007. Psychology of physical activitv, Determinants, well-beinq and interventions. Tammelin, T., Näyhä, S., Laitinen, J., Rintamäki, H., & Järvelin, M-R. London: Routledge. Kiiskinen, U., Vehko, T., Matikainen, K., Natunen, S., & Aromaa, A. 2008. Tutkimuksia liikuntatottumusten rakentumisesta perheen arjessa ei ole. Health Education Ouarterly 11 11 ), 1-47. INTERNET-LÄHTEET http://www.health.gov/PAGuidelines/ http://www.ukkinstituutti.fi/ http://www.kaypahoito.fi/ LIIKUNTA & TIEDE 46, 612009. Kinmonth, A., Wareham, N., Hardeman, W., Sutton, S., Prevost, A., Fanshawe, T., Williams, K., Ekelund, U., Spiegelhalter, D., & Griffin, S. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B2/2007. Käypä hoito -suositus. Kahn, E., Ramsey, l., Brownson, R., Heath, G., Howze, E., Powell, K., Stone, E., Rajab, M., & Corso, P. Sosiaali psykologisesti kiinnostavia kohteita olisivat yksilö ryhmän jäsenenä ja erilaiset sosiaaliset ilmiöt ryhmässä. 2006. Carron, A. B6/2008 Janz, N., & Becker, M. (toim.). Rovio, E. 2007. F. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2008 1. liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla. Lancet 371, 41-48. 2003. LÄHTEET Biddle, S. Etficacy of a theory-based behavioural intervention to increase physical activity in an at-risk group in primary care IProActive UKI: a rendomised trial. Medicine & Science in Sports & Exercise 39 18), 1423-1434. Sosiologisesti tarkasteltuna kiinnostuksen kohteena tulisi nostaa yksilön arkielämä sekä sen sosiaaliset ja kulttuuriset muodot kuten työelämän ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, perheen yhteisen ajan jäsentyminen esimerkiksi ruokailun hetkien ympärille tai tietoyhteiskunnan kuten tietokonepelien ja internetin näkyminen perheen arjessa. 2007. Mäkinen, T., Borodulin, K., Laatikainen, T., Fogelholm, M., & Prättälä, R. Mielenkiintoista olisi ymmärtää, kuinka liikunnallisesti passiiviset puhuvat ja tuottavat rooliaan (positiotaan) yhdessä muiden heille tärkeiden ryhmien ihmisten kanssa. Fogelholm, M., Paronen 0., & Miettinen M. A systematic review, American journal preventive medicine 22 I4SI, 73-107. Liikuntatottumusten osalta ei siis ole aivan sama, missä roolissa yksilö toimii itselleen tärkeissä arjen ryhmissä. Duodecim 124 119), 2252-73. Nämä mikroryhmät vaikuttavat mitä todennäköisimmin keskeisesti yksilön liikuntatottumuksiin. Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Terveyden eriarvoisuus Suomessa, Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 19802005. 2002. Yksilö olisi tunnistettava erilaisten ryhmien, etenkin perheen jäsenenä. Elintavat ja niiden väestöryhmät Suomessa. Terveys 2000 -tutkimus. Palosuo, H., Koskinen, S., La helma, E., Prättälä, R., Martelin, T., Ostamo, A., Keskimäki, 1., Sihto, M., Talala, K., Hyvönen, E., & Linnanmäki E. 2009. Vastausten lisäksi tämä tutkimus herättää lisäkysymyksiä. Medicine & Science in Sports & Exercise 38 111 ), 1990-1994. Ryhmän jäsenen aseman kuten liikkumattomuuden purkaminen ja muuttaminen ei ehkä onnistu, jos liikkumaton henkilö on ympäristössään ainoa muutosta haluava. 2003. Alaryhmien tunnistaminen mahdollistaa paremmin suunnattujen liikuntainterventioiden suunnittelemisen ja vähän liikkuvien tavoittamisen. A., & Estabrooks, P. 2008. (toim.). A. The psychology of physical activity New York: McGraw-Hill. Moisio, P., Karvonen, S., Simpura, J., & Heikkilä, M. J. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2007. Helsinki: Kansanterveyslaitoksen julkaisuje. Preventive Medicine 37 14), 375-381. Twenty-five year socioeconomic trends in leisure-time and commuting physical activity among employed Finns. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 19121188-197. Terveyden edistämisen mahdollisuudet. 2008. 2008. 1997. Ehdotus kansalliseksi liikuntaohjelmaksi julkisen ohjauksen näkökulmasta. Vähän liikkuvat nuoret aikuiset 33. Haskell, W., Lee, M., Pate, R., Powell, K., Blair, S., Franklin, B., Macera, C., Heath, G., Thompson, P., & Sauman, A. Prochaska, J. 7984. The transtheoretical model of health behavior change. sosiologian ja sosiaalipsykologian viitekehyksistä käsin. Helakorpi, S., Prättälä, R., & Uutela, A. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:14. 2007. Suomalaisilla nuorilla aikuisilla niukka liikunta ei välttämättä liity yksin sosioekonomiseen asemaan, vaan onjo osa elämäntapaa ja kulttuuria. 0., & Velicer, W. Physical fitness profiles in young finnish men during the years of 1975-2004: The population based study. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2007 2. Sosiologisesti ja sosiaali psykologisesti tulkittuna liikkumattomuudessa on kyse monimutkaisista lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristön arvoihin sekä dynamiikkaan liittyvistä ilmiöistä. Suomalaisten hyvinvointi 2008. The health belief model: A decade later
The importance of physical toughness ane! competition has increased among girls of the two youngest generations. Health / welfare ane! sociality have been the most important meanings of physical activity during youth in every generation group. Tutkimuksen tarkouuksena on selviuää, kuinka tärkeiksi suomalaiset ovat nuoruudessaan (alle 20-vuotiaina) mieltäneet erityyppiset liikunnan merkitykset. The purpose of ihe study is 10 find out how important different meanings of physical act ivit y ane! sport are considered among young Finnish people under ihe age of 20. A 101al of 1 477 people responded, representing adequarely the Finnish population. Relaxation has been more important for girls than for boys in the youngest generations (those born in the 1980s). Tärkeimpiä liikunnan merkityskokonaisuuksia kaikkien liikuntasukupolvien nuoruudessa ovat olleet terveys ja hyvinvointi sekä sosiaalisuus. Liikunnan merkityksiä analysoitiin Zacheuksen (2008) muodostamaa viittä suomalaista liikuntasukupolvea toisiinsa verraten. Key words: young people, the 111ec111i11gs af physical aclivily 34 LIIKUNTA & TIEDE 46 · 6/2'.X)9, TUTKIMUSAATIKKELI, Nuoruuden l11kunnan merkitykset. Zacheus T. Asiasanal: nuoret, liilwnnan 111erl1ityl1set . 2009. Especially physical toughness ane! relaxauon has been more importaru for the two youngest generations (those born between the 1970s ane! 1980s) compared with the two oldes1 (those born between the 1920s and 1950s). Fyysisyys ja kilpailu ovat puolestaan olleet tärkeämpää pojille kuin tytöille 1920-1960-luvuilla syntyneillä, muna 1970ja varsinkaan 1980-luvuilla syntyneillä sukupuolten välisiä eroja ei ole enää ollut. The meanings of physical activity in the youth of Finns born between 1923 and 1988. Rentoutuminen on ollut tytöille tärkeämpää kuin pojille 1980-luvulla syntyneiden nuoruudessa. 02-333 8871, sähköposti: tuzach@utu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT ZacheusT. LIIKUNNAN MERKITYKSET VUOSINA 1923-1988 SYNTYNEIDEN SUOMALAISTEN NUORUUDESSA TUOMAS ZACHEUS Yhteyshenkilö:Tuomas Zacheus, Turun yliopisto, kasvatustieteiden laitos, 20014 Turun yliopisto. Muista merkitvskokonaisuuksista miehisyyden painoarvo pojilla ja muodikkuuden tytöillä on noussut selvästi vanhemmista nuorempiin liikuntasukupolviin siirryttäessä. . Eleven meanings for physical activity were created from 58 proposiuons using Iactor analysis. However, physical toughness ane! compelition have been more important for boys than for girls among those born between the 1920s ane! 1960s, but in the case of the 1wo youngest generations (born in the 1970s and 1980s), there has been no clifferences between genders. Liikunnan merkitykset vuosina 1923-1988 syntyneiden suomalaisten nuoruudessa. Faktorianalyysin perusteella 58 liikunnan merkityksiä kuvailevasta väittämästä muodostettiin 11 rnerkir yskokonaisuuu a. rnuua erityisesti fyysisyys ja rentoutuminen ovat olleet kahdelle nuorimmalle sukupolvelle (1970-1980-luvuilla syntyneet) tärkeämpiä alle 20-vuotiaana kuin kahdelle vanhimmalle (1920-1950-luvuilla syntyneet) vastaavassa iässä. The recent generations value alrnost ali meanings of physical activity and sports more ihan the previous generations. Lähes kaikkien merkityskokonaisuuksien painoarvo on noussut vanhemmista nuorempiin sukupolviin siirryuaessa. Liikunta & Tiede 46 (6), 34 -40. 2009. Puh. The study materia! is a retrospective enquiry which was sent torandomly selecied Finns, born between 1923 and 1988. The importance of masculinity among boys ane! the importance of fashionableness among girls has increased clearly in the recent generations. Aineistona on vuosina 1923-1988 syntyneille satunnaisotannalla valituille suomalaisille lähetetty retrospektiivinen kysely (n= 1477), joka oli tilastollisesu edustava sekä alueellisesti että vastaajien ikäjakauman perusteella. These meanings were competition, health /welfare, physical toughness, sociality, relaxation, fashionableness, masculinity, merual growth, lonely slogging, parerus expectations ane! economic afforclability. Nämä olivat kilpailu, terveys/hyvinvointi, fyysisyys, sosiaalisuus, rentoutuminen, muodikkuus, miehisyys, henkinen kasvu, yksinäinen puurtaminen, vanhempien odotukset ja taloudellinen edullisuus. These meanings were cornpared wit h the Iive Finnish physical activity generations that have been creaied by Zacheus (2008). Nuorempien sukupolvien sisällä Iyysisyys ja kilpailu ovat siis nousseet tytöillä yhtä tärkeiksi kuin pojilla. Liikunta & Tiede 46 (6), 34 -40
(Itkonen 1996; Heikkala ym. Viimeistään 1990-2000 luvuilla liikuntapaikkarakentamisen tärkeäksi muodoksi tuli energiaa kuluttavien "tekoympäristöjen" luominen. Oittinen 1994, 302-303.) Kehittyneen teknologian avulla talvi pystyttiin muuttamaan kesäksi ja kesä talveksi. 2003, 14; Zacheus ym. Roosin sukupolvijaottelun ensimmäinen sukupolvi muistaa elävästi talvija jatkosodan kauhut sekä sodanjälkeisen kurjuuden, köyhyyden, puutteen, koulunkäyntimahdollisuuksien puuttumiseen liittyvät pettymykset sekä jatkuvan työnteon ja ponnistelun. (Smith Maguire 2001, 379-381) Suuri rakennemuutos elintason nousuineen, yhteiskunnan murroksineen ja liikuntakulttuurin muuttumisineen heijastui luonnollisesti eri aikakausina syntyneiden elämänkokemuksiin, jotka ovat eri ikävaiheissa saattaneet poiketa toisistaan suurestikin. Neljäs sukupolvi on puolestaan kasvanut edeltäjiään yleisemmin maaseudun sijaan kaupunkeihin tai niiden liepeille rakennetuissa betonilähiöissä. JOHDANTO Aina 1950-luvun lopulle asti suurin osa suomalaisista asui maaseudulla ruumiillista työtä tehden. Kuntoilusta tehtiin osa palvelutaloutta ja yrityskulttuuria. Nämä ovat Perinteisen liikunnan sukupolvi (vuosina 1923-1949 syntyneet), Kuntoliikunnan läpimurron sukupolvi (1950-luvulla syntyneet), Liikuntakulttuurin murroksen sukupolvi (1960-luvulla syntyneet), Teknistyneen liikuntakulttuurin nousun sukupolvi (1970-luvulla syntyneet) ja Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvi (vuosina 1980-1988 syntyneet). Toisen liikuntasukupolven elämässä fyysiset arki toimet ovat edeltäjiinsä verrattuna vähentyneet ja keventyneet, mutta tämän vastapainona kuntoliikunnan harrastaminen on yleistynyt massatapahtumineen. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, kuinka tärkeiksi suomalaiset liikuntasukupolvet ovat nuoruudessaan mieltäneet erilaiset liikunnan merkityksiä kuvaavat väittämät. Tämä merkitsee, että yksi sukupolvi voi jakautua useaan erilaiseen sukupolvi liikkeeseen riippuen siitä, kuinka sukupolven avainkokemusta tulkitaan. (ks. (Karisto, Takala & Haapala 1998.) Suomi muuttui maatalousyhteiskunnasta teollisuusja palveluyhteiskunnaksi, elintaso nousi selvästi, Suomi kaupungistui ja hyvinvointi sekä yltäkylläisyys lisääntyivät (Karisto, Takala & Haapala 1998; Saarikangas, Mäenpää & Sarantola-Weiss 2004.) Alkutuotannon eli maaja metsätalouden osuus kutistui samalla kun teollisuuden ja rakennustoiminnan sekä palvelujen osuus kasvoi. (llmanen & Itkonen 2000, 93, 96, 107.) Maaja metsätalouden koneistumisen myötä työvoiman tarve maaseudulla kuitenkin väheni 1960-luvulla ja Suomi muuttui lyhyessä ajassa maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teollisuusja palveluyhteiskunnaksi. Tarkemmin sanottuna jokaisella sukupolvella on oltava vähintään yksi yhteisesti koettu avain kokemus elämässä, jota muut sukupolvet eivät ole kokeneet samassa elämänvaiheessa. Yleisurheilua, pesäpalloa ja jalkapalloa harrastettiin kesäisin, talvella hiihdettiin, luisteltiin ja pelattiin jääpelejä. Myös toisen sukupolven elämän alkutaipaleella on ollut vastaavia kokemuksia, mutta myöhemmissä elämänvaiheissa näihin on tullut huomattavaa kohennusta. Sukupolvitutkimus on ollut Suomessa vilkasta. Tämä kertoo meille jotain yhteiskunnan ja liikuntakulttuurin muutoksesta suomalaisten elämässä. 2003; Vasara 2004.) Kuntourheilun nousun myötä siihen liittyvät massatapahtumat alkoivat yleistyä. 2003, 59.) Liikunta kaupallistui ja siirtyi yhä selvemmin rakennettuun ympäristöön. Yhteisten kokemustensa perusteella ihmiset muodostavat siis erilaisia ryhmiä saman sukupolven sisällä. Kaikkein tunnetuin sukupolvijaottelu on kuitenkin J. (Virtanen 1999a, 84-85.) Lisäksi Purhosen (2007) mukaan sukupolven on oltava paitsi tietoinen yhteisistä kokemuksistaan ja sukupolvensa olemassaolosta, myös tuotettava itseään koskevaa sukupolvipuheua, jolle on ominaista oman sukupolven ainutlaatuisuuden esiintuominen muihin nähden. (ks. "suuri muutto" maalta kaupunkeihin, koulunkäynnin pidentyminen, koulutuksen merkityksen muutos ja elintason voimakas kohoaminen. (Mannheim 1952, 300,303; Virtanen 2001.) Vielä tiukempien sukupolvivaatimusten mukaan samanikäisten ja yhteisten kokemusten omaavien henkilöiden on lisäksi aktualisoiduitava eli muodostettava sukupolviliike. (Roos 1987, 53-59.) Suomessa on tutkittu myös liikuntasukupolvia. (Hjerppe 2004, 98-99.) Arki liikunta alkoi keventyneen työn, autoisturnisen ja lisääntyvän vapaa-ajan myötä korvautua yhä kasvavassa määrin kuntoliikunnalla. Harrastajia ja innostusta riitti syrjäisimpiäkin kyliä myöten. Liikunta muuttui miljoonaluokan bisnekseksi terveysruokineen, mitä erilaisimpine kuntolaitteineen, jumppavideoineen, kuntokeskuksineen ja näiden tarjoamine persona! trainereineen. Sadat tuhannet ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin, maatilalta palkkatyöhön. Kaikista yhteisen kokemuksen omaavista samanikäisistä henkilöistä ei kuitenkaan tule sukupolvea, sillä tämä yhteinen kokemus ei saa kaikkia ihmisiä muodostamaan omia etujaan ajavia ryhmiä. Ensimmäinen liikuntasukupolvi on elämänsä aikana harrastanut runsaasti arki liikuntaa sekä liikuntaa, joka ei vaadi juurikaan rakennettuja sisäliikuntapaikkoja, maksullisia liikuntapaikkoja tai liikuntavälineitä. Zacheuksen (2008) mukaan Suomeen on muodostunut viisi liikuntasukupolvea. Samaan sukupolveen kuuluvien on oltava suunnilleen samaan aikaan syntyneitä ja heillä on oltava yhteisiä elämänkokemuksia, jotka poikkeavat muina aikakausina syntyneiden kokemuksista. Heikkala ym. Myös Zacheuksen liikuntasukupolvet on muodostettu Roosin (1987) sukupolvikäsityksen tapaan, jolloin kuuluminen johonkin liikuntasukupolveen tarkoittaa yksinkertaisesti suunnilleen samana ajankohtana syntynyttä joukkoa, jonka kokemukset liikunnasta tähänastisen elämän aikana muistuttavat toisiaan, mutta jotka eroavat muun ikäisten liikuntakokemuksista. Kolmannen sukupolven elämää on taas leimannut ns. Yhteinen kokemus (sota, suuri muutto, lama jne.) on siis välttämätön, mutta ei riittävä ehto sukupolviyksiköiden muodostumiselle. Liikunnan kirjo monipuolistui. Nämä ovat 1900luvun kahtena ensi vuosikymmenenä syntynyt Sotien ja pulan sukupolvi, 1920-luvun puolivälin ja 1930-luvun lopun välisenä aikana syntynyt Sodanjälkeisen jälleenrakennuksen ja nousun sukupolvi, 1940-luvulla syntynyt Suuren murroksen sukupolvi ja 1950-luvulla syntynyt Lähiöiden sukupolvi. Roosin sukupolvikäsityksen perustana on ollut yhtenäinen sukupolvi, jolloin sukupolveen kuulumisen edellytyksenä ovat samankaltaiset kokemukset ja avairuapahtumat elämässä, mutta ei sukupolvien sisäinen jakautuminen sukupolviliikkeisiin Mannheimin oppien mukaisesti. LIIKUNTA JA SUKUPOLVET Sukupolvista yhteiskunnan taholla puhuttaessa tiettyjen sukupolvivaatimusten on täytyttävä. Toimintaa pystyttiin organisoimaan itsenäisesti ilman liikuntaseuroja. Kolmannen sukupolven nuoruudesLIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2(X)9 • TUTKIMUSAATIKKELI · Nuoruuden liikunnan merkitykset 35. Vaihtoehtoisia liikuntakulttuurin muotoja ilmaantui runsaasti varsinkin 1980-luvulta alkaen. P Roosin (1987) ta vai I isien suomalaisten elämäkertojen perusteella muodostamat suomalaiset sukupolvet. Tekninen viihde oli harvinaista, ajoneuvoja oli vähän ja paikasta toiseen liikkumisen perustana oli oma lihastyö. Myös lajien, seurojen, seura jäsenten ja liikuntapaikkojen määrä alkoi voimakkaasti kasvaa. 2003.) Kyläkenrillä tai kentän virkaa toimittavilla niityillä tai aukeilla harjoiteltiin ja kilpailtiin ahkerasti esimerkiksi jäseruenvålisten mittelöiden ja seuraotteluiden muodossa. (juppi 1995; llmanen 1996; Heikkala ym. Penkkiurheilussa se on seurannut perinteisiä yksilölajeja, kuten yleisurheilua ja hiihtoa. On etsitty muun muassa koulutussukupolvia (Kauppila 1996), seksisukupolvia (Haavio-Mannila, Roos & Kontula 1996) sekä nuorisosukupolvia (Hoikkala & Paju 2002). (Mannheim 1952, 303-304). Tyypillinen esimerkki avainkokemuksesta on sota tai jokin suuri yhteiskunnallinen murros
8 Muodikkuusfaktori (summernuuttuie) koostuu seuraavista asioista /latauksel): muodikkuus /0, 757) naisellisten piirteiden korostaminen /0.645), hienot välineet tai varusteet /0,639), ulkonäkö /0, 774), liikuntasuorituksen kauneus /0,4 77) 9 Henkinen kasvu -faktori koostuu seuraavista ostoiste /latauksel). henkinen kasvu /0.404), itsehillinnän kehittäminen 10,467). urtieitiiene kehittyminen (0, 758), itsensä viitteminen (0, 597), kamppailu muiden kanssa 10. Erilaisia liikuntaan liittyviä merkityksiä lueteltiin 58 kappaletta. pako rodellisuudesta /0,674) Ja luonnossa oleminen /0, 772). uusien taitojen opetteleminen /0.459). 7 Mietusvvstektori /summamuuttuja) koostuu seuraavista asioista /latauksel): kovaotteisuus /0,477), miehisten piirteiden korostaminen (0.596). 4 Fyysisyysfakton /summamuuttuja) koostuu seuraavista asioista (latauksel): kunnon kohottaminen (0,667) vtipetnot: ehkäisy /0,479). Artikkelissa käytetyt analyysit pohjautuivat kysyruyspaueriin, jossa kysyttiin, kuinka tärkeitä erilaiset liikuntaan ja urheiluun liiuyvät merkitykset ovat vastaajille olleet silloin, kun he olivat alle 20-vuotiata. Faktorianalyysin (varirnax -rotaatio) perusteella 55 liikunnan merkitystä kuvaavasta väittämästä muodostettiin kahdeksan faktoria, joiden orn inaisarvot olivat yli yhden ja yhteenlaskettu selitysosuus 63 prosenttia. 5 Sosiaalisuusfaktori /summamuuttuja) koostuu seuraavista asioista /lataukset): yhdessäolo ja ystävyyssuhteet (0, 688). Cohen & Manion (1989, l07). Neljännen sukupolven elämässä liikuntaa on harrastettu yhä yleisemmin rakennetuissa liikuntapaikoissa erilaisten välineiden avulla. Kilpaurheilu ja muu liikunta ovat selkeästi erottuneet toisistaan. Koska kysymyksessä oli satunnaisotanta, periaatteessa kenellä tahansa vuosina 1923-1988 syntyneellä suomenkielisellä suomalaisella oli yhtä suuri mahdollisuus tulla valituksi tutkimukseen 1. Tämä mahdollisti erilaisten ihmisten valikoitumisen tutkimukseen Kyselyyn vastasi 1477 henkilöä (vastausprosentti 49,2). urheilullinen ulkonäkö /0,598), ivvsmen kasvu /0,587) ja lihaskunnon kohentaminen (0,693). Toisaalta tämän tyyppinen sukupolvi käsitys on selkeämpi kuin mannheimilainen polven sisäisten eroavaisuuksien korostaminen. Samantyyppistä menetelmää on käytetty myös Kosken ja Tähtisen (2005) sekä Lehmuskallion (2007) tutkimuksissa, joissa liikunnan merkityksiä jäljueu iin kysymällä lapsilta ja nuorilta erilaisten liikuntaan ja urheiluun liittyvien asioiden tärkeyttä. Toki niitä, jotka harrastivat nuoruudessaan liikuntaa korkeintaan kerran viikossa, oli vastaajista noin 15 prosenttia ja niitä, jotka liikkuivat vähintään viisi kertaa viikossa hieman alle 30 prosenttia. mwden kannustaminen (0,543), toiminnan mooiouotisuus /0,445), älylliset virikkeet /0,550), oman elimistön tunteminen (0,587) sekä työnteko ja ahkeruus /0,566). Tutkimusote oli retrospektiivinen, sillä lornakkeessa vastaajia pyydettiin muistelemaan nuoruudenaikaisia liikuntakokemuksiaan. 770). Aineisto oli tilastollisesti edustava sekä alueellisesti että vastaajien ikäjakautuman perusteella. Surnmamuuuujien luotettavuus tarkistettiin Cronbachin Alfa -kertoimen avulla. 36 LIIKUNTA & TIEDE 46. voiman hankinta /0, 776). Lajien ja lajiliinojen, liikuntaseurojen, penkkiurheilulajien sekä liikuntavarusteiden ja liikuntavälineiden määrä on ollut suuri. Liikuntakyselyissä onkin aina riski aineiston vinoutumiseen niin, että kyselyyn vastaavat vain pääosin ne, jotka ovat liikunnallisesti aktiivisia tai joilla on myönteinen suhde liikuntaan. Perinteisten yksilölajien tilalle suureen suosioon etenkin urheilun seuraamisessa on noussut jääkiekko. Kysymykset olivat Li ken -asteikollisia, jossa 1 vaihtoehto tarkoitti, että asia (esimerkiksi kilpailu) ei ole ollut lainkaan tärkeä asia vastaajalle alle 20 vuoden iässä, kun taas 5 tarkoitti, e uä se on ollut eriuäin tärkeä. esim. Liikuntapaikat ovat monipuolistuneet. 1 Satunnaisotannan penaatteista ks. kyky kohdata vasto111käymisiä (0,638), liikunnallinen elämäntapa (0,655), terveelliset elämäntavat (0, 752). Toisaalta, vaikka muistitieto on osittain epätarkkaa yksityiskohdiltaan, se on totuudenmukaista siinä mielessä, euä siinä käsitellään ihmisten kokemuksille antamia merkityksiä. Nuoruuden liikunnan merkitykset. Myös moottoriurheilun suosio on noussut selvästi. 6 Rentoutumisfaktori /summamuuttuja) koostuu seuraavista asioista (latauksel): rentoutumismahdollisuudet /0,532), paineiden ja stressin purkaminen (0.638), murheista vapautuminen (0,695). Koska aineisto oli kooltaan kohtalaisen suuri, oli tämä omiaan pienentämään otoksen vinoutumista. ihmisenä kehittvminer: /0,425), itsevarmuuden parantaminen /0,332). vauhdikkuus /0,490), vaarojen kohtaaminen /0,680), tekniset välineet /0, 774). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Suomalaisten liikunnan merkityksiä heidän nuoruudessaan kysyttiin kyselylomakkeella, joka lähetettiin vuoden 2004 keväällä 3000:lle väestörekisteri keskuksessa suori tet u l la satunnaisotannalla vai it ulle suomalaiselle, jotka ovat syntyneet vuosien 1923-1988 välillä. Myös asioiden yksityiskohtia saattoi olla vaikea muistaa tarkasti jälkikäteen, millä on oma merkityksensä tutkimuksen luoteuavuudcllc. Elämänvaiheista nuoruuteen keskitytään siksi, että Mannheimin (1952, 3000) ja Virtasen (2003, 39) mukaan keskeiset sukupolvien muodostumisen kokemukset tapahtuvat noin 17 vuoden iässä. 784), parempien suoritusten aikaansaaminen (0, 744), epäonnistumisten minimoiminen (0,574), ponnistelun ilo 10,474), kamppailu itsensä kanssa (0.567). Tässä artikkelissa ollaan kiinnostuneita siitä, kuinka yhteiskunnan ja liikuntakulttuurin muutos näkynyt edellä mainittujen suomalaisten liikuntasukupolvien liikuntaan liittyvissä merkityksissä heidän nuoruudessaan. (Huotelin 1996, 26-28.) On myös huomioitava, että nykyhetkeen keskittyvillä poikkileikkauskyselyillä menneisyydessä tapahtuneita asioita ei pystytä saamaan selville. Toivonen (1999, 234) ja Purhonen (2002a, 9) kysyvätkin, että jos sukupolvet todella jakautuvat erilaisiin osiin.joistajoku toimii tietyllä tavalla ja joku toinen taas toisella tavalla, kuinka silloin voidaan enää puhua yhtenäisen sukupolven olemassaolosta' Toisin sanoen, jos sukupolvi on sen avainkokemuksesta lähtien ollut hajotettuna erilaisiin osiin, niin mihin enää tarvitaan koko sukupolven käsueuä. 2 Kilpailufaktori tsurnmemuuttuie) koostuu seuraavista asioista (latauksel): kilpailumenestys ja voittaminen (0,877), suorituskyvyn rajojen etsintä /0.588!. Tämä liittyy otantatutkimukseen keskeiseen ongelmaan, niin sanottuun otantavirheeseen, jolla tarkoitetaan otoksen muodostamisesta aiheutuneita tulosten vinoutumisia perusjoukon suhteen (Tähtinen & lsoaho 2001, 13). Urheilun seuraamisessa joukkueja moottoriurheilulajit ovat olleet selvästi suositumpia kuin perinteiset yksilölajit. 612009 • TUTKIMUSARTIKKELI. ta alkaen liikuntakulttuuri on kokenut murroksen niin omakohtaisen liikunnan, liikunnan seuratoiminnan, urheilun seuraamisen kuin liikuntaan liittyvän kuluttamisenkin osalta. 752), ilon tuottaminen /0,494), uudet elämykset /0,487) ja yhteistyökyky 10,483). Keskimäärin kyselyyn vastaajat liikkuivat nuoruudessaan 3-4 kertaa viikossa. Koska kyse oli menneiden tapahtumien tulkinnasta, saattoivat nuoruuden tapahtumat näyttäytyä joillekin vastaajille jälkikäteen erilaisina kuin tapahtumahetkellä. Summamuuttujiksi tulivat kilpailu 2 (13 osiota, alfa= 0,94), terveys/hyvinvoirui ' (10 osiota, alfa = 0,93), fyysisyys 4 (6 osiota, alfa= 0,86), sosiaalisuus 5 (6 osiota, alfa = 0,87), rentoutuminen 6 (6 osiota, alfa= 0,82), miehisyys 7 (5 osiota, alfa= 0,80), muodikkuus 8 (5 osiota, alfa= 0,77) ja henkinen kasvu. Ajallisen etäisyyden lisäksi vastausajankohdan elämänvaihe saattoi niin ikään vaikuttaa siihen, kuinka nuoruuden liikunnan merkityksiä on tulkittu. säännöllisen tiikumsobjetmen noudattaminen /0,458) 1a onnistumisen elämykset /0,589) 3 Terveys 1a hyvinvomtifaktori (summsmuuttuie) koostuu seuraavista asioista /latauksel): terveys /0, 742), tasapainoisuus /0. (Zacheus 2008, 269-271.) On mahdollista, eitä Roosin (1987) ja Zacheuksen (2008) suosima sukupolven yhteisiin kokemuksiin keskittyminen saattaa yleistää asioita liiaksi olettaessaan, että kaikki tiettyyn sukupolveen kuuluvien kokemukset ovat niin samanlaisia. Viidennen sukupolven elämässä liikuntakulttuuri on moninaistunut voimakkaasti. mielihyvän tuntemukset (0,509). Jos tavoitteena on antaa kattava kuva suomalaisten liikunnan merkityksistä, niin tällöin tutkimukseen tulisi myös valikoitua sekä liikuntaan myörueisesu että siihen kielteisesti suhtautuvia. uusiin ihmisiin tutustuminen /0, 679), yhteenkuuluvuus (0. Näiden perusteella rnuodosteuun kahdeksan summamuuttujaa, jotka nimettiin kullekin faktorille latautuneiden keskeisimpien muuttujien mukaan
Kun tarkastellaan nuoruuden liikunnan ja urheilun merkityksiä sukupuolen perusteella ilman sukupolvijaottelua, niin sosiaalisuus sekä terveys ja hyvinvointi ovat olleet suomalaisten nuoruudessa yhtä tärkeitä molemmille sukupuolille. Tytöt ovat siis hakeneet nuoruuden liikunnaltaan poikiin verrattuna ulkonäköä yleensä, kun taas pojille nimenomaan urheilullinen ulkonäkö on ollut tärkeämpää kuin tytöille. SOSIAALISUUS JA TERVEYS TÄRKEIMPIÄ NUORUUDEN LIIKUNNAN MERKITYSKOKONAISUUKSIA Kaikkein tärkeimpiä liikuntaan ja urheiluun liittyviä merkiiyskokonaisuuksia vuosina 1923-1988 syntyneiden suomalaisten nuoruudessa ovat olleet sosiaalisuus (keskiarvo 2,80 asteikolla 1-5) sekä terveys ja hyvinvointi (2,78). Yksittäisiä väittämiä tutkiuaessa paljastui mielenkiintoisesti, että ulkonäkö on ollut tytöille tärkeämpää kuin pojille (24 % tytöistä koki nuoruuden liikunnassaan ulkonäön tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi, kun pojista näin teki 16 %, x2 (4) = 19,ll; p = 0,001). Sen sijaan urheilullinen ulkonäkö on ollut aavistuksen tärkeämpää pojille kuin tytöille (pojat 16 %, tytöt 11 %, x2 (4) = 12,35; p<0,05). Näin saatiin 11 liikunnan ja urheilun merkityskokonaisuuua. Sukupolvella on ollut suomalaisten nuoruudessa yhteyttä sosiaalisuuden tärkeyteen (F (4) = 11,55, p<0,001), mutta sukupuolella ei (F (1) = 0,37; p>0,05). Eri merkityskokonaisuuksien tärkeyttä suomalaisten nuoru uden liikunnassa ja urheilussa tarkasteltiin syntymävuoden ja sukupuolen osalta yksija kaksisuuntaisen varianssianalyy sin sekä t-testin avulla. Erityisesti kahden liikuntaan ja urheiluun liittyvän merkityskokonaisuuden painoarvo on noussut vanhemmista nuorempiin sukupolviin siirryttäessä. Kilpailuja fyysisyys ovat olleet pojille jopa tärkeämpiä kuin esimerkiksi rentoutuminen liikunnan avulla ja lähes yhtä tärkeitä kuin terveys ja sosiaalisuus. Loput kolme väittämää, jotka eivät sopineet mihinkään summamuuttujaan (yksinäinen puurtaminen, vanhempien odotukset ja taloudellinen edullisuus), otettiin mukaan sellaisenaan. Mikäli keskiarvotest ien käytön oletukset (normaalijakauma, populaatiovarianssien samankaltaisuus) eivät toteutuneet, analyysit tarkastettiin epäparametrisia testejä käyttäen (Kruskal W allisin testi, Mann-W hitneyn U-Testi). Erityisesti 1980-luvulla syntyneelle Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvelle nämä asiat ovat olleet tärkeämpiä kuin muille (kuvio 1). Lisäksi joitain yksittäisiä väittämiä analysoitiin ristiintaulukoinnin ja khin -neliötestin avulla. Myös kilpailun (F (4, 1472) = 10,43; p<0,001), miehisyyden (F (4, 1472) = 14,37; p<0,001), sosiaalisuuden (F (4, 1472) = 12,64; p<0,001), henkisen kasvun (F (4, 1472) = 10,44; p<0,001), muodikkuuden (F (4, 1472) = 12,82; p<0,001) ja yksinäisen puurtamisen (F (4, 1472) = 6,51; p<0,001) tärkeys on noussut suomalaisten nuoruudessa, mutta ei yhtä selvästi kuin fyysisyyden ja reruouturnisen, kuten F-arvoista voidaan nähdä. Nämä ovat fyysisyys (F (4, 1472) = 43,07; p<0,001) ja rentoutuminen F (4, 1472) = 31,87; p<0,001). Sen sijaan rentoutuminen on ollut tytöille hieman tärkeämpää kuin pojille (t (1410) = 2,60; p<0,01) ja fyysisyys pojille tärkeämpää kuin tytöille (t (1472) = -6,20; p<0,001). Ero varsinkin 1920-1940-luvulla syntyneen Perinteisen liikunnan sukupolven ja 1980-luvulla syntyneen Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolven välillä on ollut suuri (keskiarvojen ero fyysisyydessä 0,83, rentoutumisessa 0,60). (4 osiota, alfa= 0,86). Fyysisyyden ohella myös kilpailu (t (1277) = -7,67; p<0,001) ja miehisyys (t (1014) = -14,82; p<0,001) ovat olleet pojille tärkeämpää kuin tytöille. Sukupolvella ja sukupuolella on ollut heikkoa yhdysvaikutusta (F (4) = 2,59; p<0,05). Sen sijaan muodikkuus (t (1472) = 7,04; p<0,001) on ollut tärkeämpää tytöille kuin pojille. Liikunnan terveysmerkitys on ollut yhtä niin ikään yhtä tärkeää molemmille sukupuolille 1920-1970-luvuilla syntyneillä, mutta jonkinlaisia eroja on ollut Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolven (1980-luvulla syntyneet) sisällä. Summamuuttujien keskiarvot suomalaisten nuoruuden liikunnassa ja urheilussa kokemien merkitysten tärkeydestä sukupolven mukaan (asteikko: 1 = ei lainkaan tärkeä, 5 = erittäin tärkeä) LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6/2009 • TVTKIMUSAATIKKEU, Nuoruuden liikunnan merkitykset 37. sukupolvi (n = 222) -----Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvi (n =216) KUVIO 1. Sen sijaan nuorimman, 1980-luvulla syntyneen Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolven tytöille sosiaalisuus on ollut tärkeämpää kuin pojille (keskiarvo tytöillä 3,32, pojilla 2,95). Terveys on ollut aavistuksen tärkeämpään Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolven tytöille kuin 3,5 3,0 .,_ ...._...,"==",::__ __ r------------~ --+Perinteisen liikunnan sukupolvi (n= 507) 2,5 +--------~----,"---d----c/---1'----2,0 1----+--=c-------;l/ff-------------1,5 i-----, i,/1-a-Kuntoliikunnan läpinurron sukupolvi (n= 307) ___...,._ Liikuntakulttuurin rrurroksen sukupolvi (n =225) ~ Teknistyneen lilk.kutt. Kun verrataan suomalaisten nuoruuden neljää tärkeintä liikunnan merkitystä sukupuolen mukaan sukupolvien sisällä, niin sosiaalisuus on ollut käytännössä yhtä tärkeää neljän ensimmäisen sukupolven (1920-1970-luvuilla syntyneet Perinteisen liikunnan sukupolvi, Kuntoliikunnan läpimurron sukupolvi, Liikuntakulttuurin murroksen sukupolvi, Teknisryncen liikuntakulttuurin nousun sukupolvi) tytöille ja pojille
On myös mielenkiintoista, että kilpailu on ollut pojille tärkeämpää kuin tytöille neljän ensimmäinen sukupuolen (1920-1970-luvuilla syntyneet) nuoruudessa, mutta 1980-luvulla syntyneillä (Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvi) sukupuolten väliset erot ovat tasoittuneet. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä artikkelissa vuosina 1923-1988 syntyneet suomalaiset (n= 1477) muistelivat erilaisten liikuntaan liittyvien merkitysten tärkeyttä nuoruudessaan (alle 20-vuotiaana) Faktorianalyysin perusteella 58 liikunnan merkityksiä kuvailevasta väittämästä muodostettiin 11 merkityskokonaisuutta. Erot sukupuolten välillä ovat tulleet sitä suuremmiksi, mitä myöhemmin syntyneeseen sukupolveen siirrytään aina 1970-luvulla syntyneeseen Teknistyneen liikuntakulttuurin nousun sukupolveen asti. Vielä 1920-1940-luvuilla syntyneen Perinteisen liikunnan sukupolven nuoruudessa sillä ei ollut juuri merkitystä sen paremmin tyttöjen kuin poikienkaan liikunnassa. Sukupolvella (F (4) = 42,23; p<0,001) ja sukupuolella (F (1) = 31,59; p<0,001) on ollut selvä yhteys [yysisyyden tärkeyteen. Miehisyys on ollut odotetusti selvästi tärkeämpää pojille kuin tytöille kaikkien sukupolvien sisällä (suurin sukupuolten välinen ero keskiarvoissa 1970-luvulla syntyneellä Teknistyneen liikuntakulttuurin nousun sukupolvella 0,84 ja pienin 1920-1940-luvuilla syntyneellä Perinteisen liikunnan sukupolvella, 0,43). pojille (keskiarvo tytöillä 3,15, pojilla 2,87). Sukupolvella (F (4) = 20,56; p<0,001) ja sukupuolella (F (1) = 279,70; p<0,001) on ollut selvä yhteys miehisyyden tärkeyteen ja myös sukupolven ja sukupuolen yhdysvaikutusta on esiintynyt (F (4) = 4,25; p<0,01). Nuoruuden liikunnan merkitykset. Samoin rentoutuminen on ollut molemmille sukupuolille yhtä tärkeää neljän ensimmäisen sukupolven (1920-1970-luvuilla syntyneet) nuoruudessa, mutta 1980-luvulla syntyneellä Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvella rentoutuminen on ollut selvästi tärkeämpää tytöille kuin pojille (keskiarvo tytöillä 3,17, pojilla 2,51) Sukupolvella (F (4) = 27,58; p<0,001) ja sukupuolella (F (1) = 9,88; p<0,01) on ollut yhteys rentoutumisen tärkeyteen ja myös sukupolven ja myös sukupuolen yhdysvaikutusta on esiintynyt (F (4) = 8,37; p<0,001, kuvio 2). Erot tyttöjen ja poikien välillä ovat kuitenkin olleet kokonaisuutena niin pieniä, että sukupuolella ei ole ollut yhteyttä terveyden tärkeyteen (F (1) = 0,06; p>0,05). Sukupolvella sitä vastoin tällaista yhteyttä on ollut (F (4) = 5,14; p<0,001), mutta sukupuolen ja sukupolven yhdysvaikutusta ei (F (4) = 1,98; p>0,05). Eriytyneen sukupolvi (n= 505) läpirrurron sukupolvi rrurroksen sukupolvi Sukupolvi (n= 221) liikuntakulttuurin (n =307) (n = 225) sukupolvi (n= 216) -+-Rojat --Tytöt KUVIO 2. Fyysisyys on ollut tärkeämpää 1920-1960-luvulla syntyneiden Perinteisen liikunnan, Kuntoliikunnan Läpimurron ja Liikuntakulttuurin murroksen sukupolvien pojille kuin tytöille (keskiarvot pojilla 2,46-2,66, tytöillä 1,97-2,30), mutta 1970-1980-luvulla syntyneillä Teknistyneen liikuntakulttuurin nousun ja Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvilla erot sukupuolten välillä ovat olleet pieniä. Rentoutumisen tärkeys suomalaisten nuoruudessa sukupolven ja -puolen mukaan (asteikko: 1 = ei lainkaan tärkeä, 5 = erittäin tärkeä) 38 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSARTIKKELI. Sukupolvella (F (4) = 10,86; p<0,001) ja sukupuolella (F (1) = 52,07; p<0,001) on ollut yhteys muodikkuuden tärkeyteen, mutta näiden yhdysvaikutusta ei ole esiintynyt (F (4) = 2,37; p>0,05). Poikien keskuudessa miehisyys on tullut koko ajan tärkeämmäksi. sosiaalisuus, rentoutuminen, muodikkuus, miehisyys, henkinen kasvu, yksinäinen puurtaminen, vanhempien odotukset ja taloudellinen edullisuus. Kuinka sitten on miehisyyden, muodikkuuden ja kilpailun tärkeyden laita. Tämän jälkeen erot sukupuolten välillä alkoivat kuitenkin kasvaa ja 1970-luvulla syntyneellä Teknistyneen liikuntakulttuurin nousun sukupolvella se oli "jo" 0,44 ja 1980-luvulla syntyneellä Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvella 0,35. 2,5 1-------1,5 Perinteisen liikunnan Kuntoliikunnan Liikuntakulttuurin Teknistyneen liik.kult. Fyysisyys -merkityskokonaisuuteen kuuluvat voiman ja kunnon hankintaan ja urheilullisuuteen liittyvät asiat ovat siis tulleet nykypäivän yhteiskunnassa erityisesti tytöille aiempaa selvästi tärkeämmiksi. Nämä olivat kilpailu, terveys/hyvinvointi, Iyysisyys. Muodikkuuden merkitys taas on kasvanut erityisesti tytöillä. Sukupolvella (F (4) = 10,40; p<0,001) ja sukupuolella (F (1) = 51,16; p<0,001) on ollut yhteys kilpailun tärkeyteen, mutta sukupolven ja sukupuolen yhdysvaikutusta ei ole esiintynyt (F (4) = 1,84; p>0,05). Kaikkia sukupolvia yhtä aikaa tarkasteltaessa nimittäin ilmeni selviä sukupuolten välisiä eroja näissä merkityskokonaisuuksissa. Itse asiassa kilpailu on Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvella ollut yhtä tärkeä liikunnan merkitys sekä tytöille että pojille. Myös sukupolven ja sukupuolen yhdysvaikutusta fyysisyyteen on esiintynyt (F (4) = 2,66; p<0,01), johtuen siitä, että 1970-1980-luvulla syntyneet tytöt ovat ottaneet pojat tämän asian suhteen kiinni (kuvio 3). Näiden tärkeyttä suomalaisten nuoruudessa tarkasteltiin eri liikuntasukupolvia (Zacheus 2008) toisiinsa verraten
Lehmuskallion (2007, 86) mukaan taas hyvä olo ja mieli -merkityskokonaisuus (sisältäen 111111. Nuorimpien sukupolvien tytöt ovat siis ottaneet pojat fyysisyyden tärkeydessä kiinni. Fyysisyys on tullut liikunnassa tärkeämmäksi molemmilla sukupuolilla. Kilpailu on noussut aiempaa tärkeämmäksi erityisesti 1980-luvulla syntyneillä Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolven tytöillä. Asian ajankohtaisuuden vuoksi erilaiset nuoruuden liikunnan merkitykset ovat saauaneet näyuäyiyä heille tärkeämpinä kuin vanhemmille polville. He hakevat liikunnan harrastuksestaan puruusalilta ennen kaikkea ulkonäköä ja näkyvää lihaksikkuuua ja vasta toissijaisesti voimaa ja terveyttä. Niin ikään on huomioitava, että tässä on käsitelty vain suomalaisten nuoruutta. Voi olla, että suomalaisten aikuisuudessa kilpailurnerkityksen tärkeys on todella pienentynyt. Tämä on hieman erilaisista luokitteluista huolimatta linjassa Kosken ja Tähtisen (2005) sekä Lehmuskallion (2007) tulosten kanssa. Nuoruuden liikunnan merkitykset 39. Kilpailumerkityksen kohoaminen saattaa liittyä yleiseen kilpailun korostumiseen yhteiskunnassa ja organisoidun liikunnan yleistymiseen nuorten liikuttajana. Vaikka se on ollut pojille tärkeämpää kuin tytöille vielä 1920-1960-luvuilla syntyneillä Perinteisen liikunnan, Kuntoliikunnan läpimurron ja Liikuntakulttuurin murroksen sukupolvilla, niin 1970-1980-luvuilla syntyneiden Teknistyneen liikuntakulttuurin nousun ja Eriytyneen liikuntakuluuurin sukupolvien nuoruudessa näin ei ole enää ollut. liikunnan terveyteen liiuyvät ja sosiaaliset vaikutukset sekä rentoutumisen) oli lasten ja nuorten liikunnassa kaikkein merkittävin. Pojilla fyysisyyden korostuminen ei ole yllätys, sillä Kinnusen (2001) mukaan suuri osa nuorista miehistä ei ole tyytyväinen ulkoriäköönsä ja haluaisi itselleen lisää lihaksia. Kilpailun nousu on jonkinlaisessa ristiriidassa niiden väitteiden kanssa, joiden mukaan kilpailullisuus on uuden liikuntakulttuurin myötä menettänyt merkitystään rentoutumiseen ja elämyksiin verrattuna (ks Tähtinen ym. Mistä sitten johtuu se, että muodikkuus on ollut tyttöjen nuoruuden liikunnassa tärkeämpää kuin poikien. Muista liikunnan merkityksistä kilpailu, muodikkuus.ja miehisyys ovat tulleet aiempaa tärkeämmiksi. Fyysisyyden joka koostuu voimaan ja ulkonäköön lii ttyvista asioista voimistuminen on puolestaan linjassa Kinnusen (2001) esittämän väitteen kanssa, euä ulkonäön ja lihaksikkuuden merkitys on yhteiskunnassa noussut jatkuvasti. (2002) havaintoja uudesta rentoutumista ja elåmyksellisyyuä korostavan liikuntakulttuurin noususta. Kosken ja Tähtisen (2005, 11) mukaan nykynuorten neljä tärkeintä asiaa liikunnassa olivat yhdessäolo, kunnon kohotus, ilo ja terveellisyys. On kuitenkin otettava huomioon, euä liikunnan reruoutumismerkityksen voimistuminen on ollut suurempaa kuin kilpailun Lisäksi kilpailuksi nimetty summamuuttuja ei koostunut pelkästään kilpailuun liittyvistä asioista vaan siihen sisältyivät myös ponnistelun ilo, kamppailu itsensä kanssa, uusien taitojen opeuelernlnen, säännöllisen liikuntaohjelman noudattaminen ja onnistumisen elämykset, jotka eivät välttämättä ole pelkästään kilpaurheiluun kuuluvia asioita. Rentoutumismerkuys on nousut varsinkin naissukupuolella ja erityisesti 1980-luvulla syntyneen Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolven tytöille se on ollut selvästi tärkeämpää kuin saman sukupolven pojille. Eräs selitys tälle saattaa löytyä vastaushetken ikåva iheesta , jolloin 1970-1980-luvuilla syntyneet ovat olleet lähempänä nuoruuttaan kuin tätä aiemmin syntyneet. Eriytyneen Sukupolvi (n= 221) liikuntakulttuurin sukupolvi (n= 216) -+-Pojat -----Tytöt KUVIO 3. (Kinnunen 2001, 207-208.) Sen sijaan tytöillä fyysisyyden merkityksen nousu on yllättävämpää. Kun muita muuttujan asioita ovat hienot välineet tai varusteet, ulkonäkö ja liikuntasuorituksen kauneus, niin myös tässä mielessä Kinnusen (2001) ulkonäköä korostava teoria saa LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSARTIKKELI. (Lehmuskallio 2007, 86-87, 151) Nuoremmat sukupolvet, erityisesti 1980-luvulla syntynyt Eriytyneen liikuntakuluuurin sukupolvi, mutta osin myös 1970-luvunTeknistyneen liikuntakulttuurin nousun sukupolvi, ovat pitäneet lähes kaikkia liikunnan merkityskokonaisuuksia tärkeämpinä kuin vanhemmat sukupolvet. Fyysisyyden tärkeys suomalaisten nuoruudessa sukupolven ja -puolen mukaan (asteikko: 1 = ei lainkaan tärkeä, 5 = erittäin tärkeä) Tärkeimpiä merkityskokonaisuuksia suomalaisten nuoruuden liikunnassa ja urheilussa ovat olleet sosiaalisuus, terveys/hyvinvointi, rentoutuminen ja fyysisyys. Toki on selvää, että kun yksi muodikkuus -summamuuttujan asioista on nimeltään naisellisten piirteiden korostaminen, niin vain harvat pojat silloin vastaavat, euä heille naisellisten piirteiden korostaminen on ollut liikunnassa ja urheilussa tärkeää. 2002). 3,5 ~---------------------------------~ 2,5 t-------;.======~-=-------7-L------------------j 2 1--------=--='----____, 1,5 +----------------------------< Perinteisen liikunnan Kuntoliikunnan Liikuntakulttuurin sukupolvi (n= 505) läpirrurron sukupolvi rrurroksen sukupolvi (n =307) (n = 225) Teknistyneen liik.kult. Rentoutumismerkityksen kasvu aiempaa tärkeämmäksi tukee muun muassa Tähtisen ym. Erityisesti rentoutuminen ja fyysisyys ovat olleet 1970-1980-luvuilla syntyneille tärkeämpiä kuin 1920-1940-lukujen Perinteisen liikunnan sukupolvelle ja 1950-luvun Kuntoliikunnan läpimurron sukupolvelle
Teoksessa K. Koulutus elämänkulun rakentajana. & Ruuskanen-Himma, E. 2001. Kommentteja Matti Virtasen "sukupolvi" artikkeliin. Helsinki: SKS. harrastamaan samoja lajeja poikien kanssa ovat huomattavasti paremmat kuin aikaisemmin, mikä on lisännyt tyttöjen harrastamien lajien määrää ja samalla tasoittanut sukupuolten välisiä liikunnan merkityksiä. 1999. Kaupunkilaisten liikunta ikäpolvittain: Turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. 1995. Liikuntakulttuurin muutos Ia elämäntyylien eriytyminen. & Manion, L. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura, julkaisu nro 157. 2003. Tampere: Gaudeamus. Sosiologia 39 11 ), 4-17. London: Routledge & Kegan Paul Ltd, 276-322. Jyväskylän yliopisto: Studies in Sport, Physical Education and Health 43. Helsinki: SKS ja Stakes. 2003. 1996. Huotelin ltoim.) Oppiminen ja elämänhistoria. Suomen julkinen liikuntapolitiikka valtionhallinnon näkökulmasta vuosina 19171994. 1989. Mannheim, K. Tähtinen, J., Rinne, R., Nupponen, H. & Paju, P. Purhonen, S. & Tähtinen, J. Jatkossa liikunnan merkityksiä suomalaisten elämässä tulisi tutkia myös muiden elämänvaiheiden kuin nuoruuden osalta. Helsinki: Kansainvalistusseura; Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, 45-108. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. 0ittinen,A. Helsinki: Opetusministeriö; Nuorisotutkimusverkosto; Nuorisoasiain neuvottelukunta, 14-31. Saarikangas, P Mäenpää & M. & Kontula, 0. Haavio-Mannila, E., Roos, J.P. 2008. Antikainen & H. Fit and Flexible: The Fitness lndustry, Persona! Trainers and Emotional Service Labour Sociology of Sport Journal 1814), 379-402. terve, sopiva, oikean kokoinen, kykenevä), näyttää terveellä, luonnollisesta, urheilulliselta ja seksikkåältä. 2002. Smith Maguire, J. Jyväskylän yliopisto Studies in Sport, Physical Education and Health 36. 1952. Nuoren suomen tradition sukupolvien ketjuna. Huotelin (toirn.l Oppiminen ja elämänhistoria. London and NewYork: Routledge. Purhonen, S. 1987. Karisto,A., Takala, P. Juppi, J. jonkinlaista vahvistusta. Helsinki, SKS, 35-65. Nuorisotutkimus 23 11 ), 3-21 Lehmuskallio M. Virtanen, M. 2000. Mielenkiintoista olisi esimerkiksi tietää, millaisia ja kuinka tärkeitä merkityksiä eri aikakausina syntyneet ovat ladanneet liikuntaan ja urheiluun keski-iässä. Turun yliopiston Julkaisuja C 163. 2004. Kansalaisten liikuttajat. Valtion liikuntahallinnon historia. Helsinki: Tammi, 10-19. Rakentajien maa ja hyvinvoinnin kulttuuri. The Problem of Generations. Research Methods in Education. Fennomanian perilliset. Helsinki: Gaudeamus. Hoikkala, T. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö ILIKES), 299-305. Sukupolvitutkimus ja nuorisopolitiikka Teoksessa H. Joensuu: Pohjois-Kanalan Liikunta & Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos. Teoksessa A. 2007. 1996. Liikunnan ja urheilun maailma 17 / 2003, erikoispainos. Porvoo-Helsinki-Juva: WSOY Kinnunen, T. Hänen mukaansa nimittäin nykyajan yhteiskunnassa on tärkeää olla fil (engl. Saarikangas, K., Mäenpää, P. 2001. Virtanen, M. 2005. Toivonen, T. 1-23. Ensiaskeleet kvantiaineiston käsittelyyn, analyysiin ja tulkintaan SPSS-ohjelmaympäristössä Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisusarja C, oppimateriaalit: 13. 2001. 2003. Helsinki: Kansainvalistusseura; Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, 13-42. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisusarja A: 201. Kenttien kutsu. Teoksessa S. 1996. Tutkielma sukupolven käsitteestä, sukupolvitietoisuudesta ja suurista ikäluokista. Diskursiivisen dimension merkitys sukupolvitietoisuuden rakentamisessa. & Haapala, 1. & Heinonen, 0. Menetelmällisiä lähtökohtia elämäkertatutkimukseen. 1996. P. Tieteellinen katsaus. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Sukupolvien ongelma. Suomalaisen nuorison historia. Kansalaistoimijat Ia kunnat liikuntapalvelujen tuottajine Pohjois-Karjalassa. Sarantola-Weiss ltoim.) Suomen kulttuurihistoria 4 Koti, kylä, kaupunki Helsinki Tammi, 97-107. Zacheus, T., Tähtinen, J., Rinne, R., Koski, P. 40 LIIKUNTA & TIEDE 46. Liikunta ja tiede 3911), 47-55. Kunnallinen liikuntahallinto suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa 1919-1994. Koski, P. & Heinonen, 0. 2002. Liikuntakulutus kaupunkilaislasten ja -nuorten liikuntasuhteessa. Acta Sociologica 34 14), 409-430. (Kinnunen 2001, 200.) Liikuntaan liittyvät merkitykset sukupuolten välillä ovat yleisesti tasoittuneet. J. Sukupolven tasot, fraktiot ja elämänkaari. Teoksessa A. 2004. Nykyään naiset esimerkiksi juoksevat maratoneja ja 3000 metrin esteitä, hyppäävät seivästa, heittävät moukaria, painivat, nyrkkeilevät, harrastavat painonnostoa ja pelaavat jääkiekkoa, kun vielä muutamaa vuosikymmentä aiemmin nämä ovat olleet vain ja ainoastaan miesten puuhaa. Virtanen, M. 6/2009, MKIMUSARTIKKELI, Nuoruuden liikunnan merkitykset. Puutteesta hyvinvointiin: itsenäisen Suomen talous. 2001. llmanen, K. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia nro 251. Turun yliopiston julkaisuja C 268. 2002. Kunnat liikkeellä. Repression, Revolution and Ambivalence: The Sexual Life of Three Generations. Heikkala, J., Honkanen, P., Laine, L., Pullinen, M. Roos, J. 1994. Hjerppe, R. Tilastollisen analyysin lähtökohtia. Antikainen & H. llmanen, K. Huotelin, H. Sukupolvikäsitteen kolme ulottuvuutta. Liikunnan ja urheilun tarina. Tällaisiin tutkimuksiin luonnollisesti tarvitaan pitkittäistai retrospektiivistä aineistoja. 2007. Silvennoinen (toirn.) Nuorisopolitiikka Suomessa1960-luvulta 2000-luvulle. 1996. Kaarninen ltoim.) Nuoruuden vuosisata. & Sarantola-Weiss, M. Liikunnan merkitykset nuoruudessa. Aapala & M. 1999. Teoksessa Mannhein, K: Essays on the Sociology of Knowledge. & Itkonen, H. Kauppila, J. Teoksessa Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu. Tämä ei ole ihme, kun mietitään, että 1970ja varsinkin 1980-luvulla syntyneiden nuoruudessa tasa-arvo liikunnassa on lisääntynyt. Nykyään tyttöjen mahdollisuudet alkaa LÄHTEET Cohen, L. Vasara, E. Matkalla nykyaikaan Elintason, elämäntavan ja sosiaalipolitiikan muutos suomessa. poliittiset traditiot ja sukupolvien dynamiikka. Liikunnan kansanterveyden julkaisuja 90. Liikunta ja urheilu ympäristökysymysten ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa. 1998. Suomalaiset liikuntasukupolvet Ia liikuntakulttuurin muutos. Tutkimus tavallisten suomalaisten elämäkerroista. Sosiologia 36 131, 234-235. Teoksessa K. J. Itkonen, H. Pyhät bodarit. 2004. SarantolaWeiss ltoim.) Suomen kulttuurihistoria 4: Koti, kylä, kaupunki. Suomalainen elämä. & lsoaho, H. Saarikangas, P Mäenpää & M. Tärkeää olisi myös saada selville, millaisia vanhimpien sukupolvien liikunnan merkitykset ovat olleet kokonaisen elämänkaaren aikana nuoruudesta eläkeikään. Zacheus, T. Tähtinen, J. Sosiologia 36 12), 81-94
Nationalistisessa kerronnassa ovat olleet merkittäviä huomattaviin urheilusuorituksiin liiuyvät myytit. Nationalism is an idea! emphasizing national features and the independent existence of a national state. . 2009. 09-797 375, sähköposti: aino.sarje@gmail.com TIIVISTELMÄ ABSTRACT Sarje A. ln the analysis of Finnish nationalistic gymnastic performances 1 will apply Judith Butler's theory, according to which the actions creating cultural significances are performative, continuously repeated social performances. Käsitän suomalaisuuden ilmentämisen performatiivina, toistuvana esittävänä tekona, jonka suor iuamisessa on merkityksellistä se, kuka toimii, miten ja missä. VOIMISTELEVA NAINEN SUOMEN KANSAKUNNAN SYMBOLINA AINO SARJE Yhteyshenkilö: Aino Sarje, Tiirasaarentie 23, 00200 Helsinki. Less attention has been paid to wornens contribution as representatives of Finnishness and i he Finnish state on the international fields of corporal culture. . Voimisteleva nainen Suomen kansakunnan symbolina. Tosin voirnistelunäytösten myyttisyys ei aina ole liittynyt itse esitykseen, vaan myytin on saattanut synnyttää myös naisten näyttäytyminen tietyssä poliittishistoriallisessa kontekstissa. Each performance has reflected something essential of the then existing Finnish nation and the ideological significance of the perforrnance has shaped separaiely in each suuauon as part of the political context. Tutkimuskirjallisuus keskittyy urheilua. Keywords: female gymnastics, nat.iona/ism, the Finnish maiden, spons history, Judith But.le,; Finnish Women'.s Union of Physical Educellion (SNLL) LIIKUNTA & TIEDE 46. Artikkelissa kuvaan naisten hyvin tunnettuja, osin myyttisiä voimistelunäytöksiä. The myths linked with outstanding sports achievements have becn significant in the nationalistic narration. \n my article I will describe well-known, partly myt hical gymnastic performances. lt is true that the mythical quality of the gymnastic performances has not always been linked with ihe performance itself, bui the myth may have arisen from the women appearing in a certain political historical context. The research literature concentrates on the studies dealing with sport, myths and nationalism. Vo1m1stelevat naiset Suomi-neitoina 41. l consider the starting point of the Finnish nationalistic gymnastic performances to be the elite group led by Elli Björksten in the Stockholm Olympics in 1912 and Raija Riikkala's programme called Suomen suvi (the Finnish summer) in Zurich in 1984 as the last representative of this tradition. Nationalismi on kansallisia erityispiirteitä ja kansallisvaltion itsenäistä olemassaoloa korostava aate. Asiasanat: naisvoimistelu, nationalismi, Suomi-neuo, urheiluhistoria, Judith Butle1; Suomen Naistrn Liiliuntalwsvatusliiuo (SNLL) Sarje A. Tutkimusaineistonani ovat Kisakentän artikkelit sekä naisvoimistelukirjallisuus. The interviews with female gymnasts have been an important source. As I see it, portraying Finnishness is performative action, in whish the fact who is acting, how and where is of importance. Vähemmälle huomiolle on jäänyt naisten panos suomalaisuuden ja Suomen valtiovallan edustajina ruumiinkulttuurin kansainvälisillä kentillä. Kukin näytös on heijastanut jotain oleellista Suomen senhetkisestä kansakunnasta, ja ideologinen merkityksenanto on tapahtunut kussakin esitystilanteessa aina erikseen osana poliiuista kontekstia. 6/2009. Puh. myyttejä ja nationalismia kasiueieviin tutkimuksiin. Female gymnast as a symbol of Finnish nationality. Mcrkinävänä lähteenä ovat naisvoirnistelijoiden haastattelut. Liikunta &Tiede 46 (6), 41-47. Liikunta &Tiede 46 (6), 41-47. Suomalaisten rniesurheilijoiden kansallisesti myyttisiä suorituksia on viime vuosina käsitelty urheiluhistoriallisissa tutkimuksissa. Suomalaiskansallisten voimistelunäytösten lähtökohtana pidän Elli Björkstcnin johtamaa valioryhmää Tukholman Olympialaisissa vuonna 1912 ja viimeisenä tämän perinteen edustajana Raija Riikkalan Suomen suvi -ohjelrnaa Zurichissä vuonna 1984. Suomalaiskansallisten voirnistelunäytösten analyysiin sovellan Judith Butlerin teoriaa, jonka mukaan kuluuurisia merkityksiä tuottavat teot ovat performatiivisia, jatkuvasti ylläpidettyjä sosiaalisia esityksiä. 2009. Tl/TKIMUSARTIKKEU. My research materia\ consists of the articles in Kisakenl.lä and the literature of Finnish women's gymnastics. The nauonally significam mythical achievements of Finnish male athletes have been lately dealt with in t he sports hisiorical researches
Näin ollen myös artikkelissani näytösten myyttisyyden ja yhteiskunnallisten yhteyksien pohdinta on vahvempaa ensimmäisten suomalaiskansallisten voirnistelunäytösten osalta. Näistä tärkeimpiä ovat olleet Jouko Kokkosen tutkimus (2008) suomalaisesta urheilunationalisruista 1900-luvun alkupuolella sekä Juha Alan (1999) ja Johanna Valeniuksen (2004) Suomi-neito -hahmoa käsitteleviä tutkimukset. Aineisto on koottu osana laajempaa naisvoimistelun historiaa käsittelevää haastattelurunkoa. Suomessa nationalismi muuttui 1900-luvun alun älymystöliikkeestä laajasti puhuuelevaksi ideologiaksi, jonka ytimenä oli ajatus vahvasta valtiosta kansakunnan korkeimpana päämääränä. Sotien jälkeisien näytöksien aineistona ovat naisvoimistelijoiden haastattelut. (Laine 1992, 203) Suomalaiskansallisesti viriuyneet voirnistelunåytökset elivät 1900luvulla lähinnä SNLL:n kulttuurissa, jonka ideologia oli voimakkaasti sitoutunut suomenkielisen suomalaisuuden aateperintöön aina 1980luvulle asti. Käsitän suomalaisuuden ilmentämisen Butlerin mukaisesti performatiivina, toistuvana esiuävänä tekona, jonka suorittamisessa on merkityksellistä se, kuka toimii, miten ja missä. Valeniuksen mukaan naisten osuus ja naiseus nationalistisessa retoriikassa jäävätkin usein tunnistamatta. He kokivat suomenkielisten taholta uhkaa kieltään ja kulttuuriaan kohtaan. 42 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSARTIKKEU, vonrsstete vat naiset Suorni-nertoma. Oletan, että nämä valioiden voimistelunäytökset olivat käytäntö, joka konstruoitiin esittämään suomalaisuutta ja kutsun niitä suomalaiskansallisiksi voimistelunäytöksiksi. Performatiivisessa toistossa sosiaalisesti jo vakiinnuteuuja merkityksiä esitetään ja koetaan uudelleen. JOHDANTO Nationalismi on kansallisia erityispiirteitä ja kansallisvaltion itsenäistä olemassaoloa korostava aate, joka edellyttää kielellisesti, kulttuurisesti ja kansallisesti yhtenäistä ryhmää kansakunnan synnyttämlseksi. (Kokkonen 2008; Durkheim 1980; Valenius 2004, 34-36; Tjeder 2002; Laine 1992, 206) Artikkelissa kuvaan naisten hyvin tunnettuja, osin ruyyuisiä voimisielunäyroksiä.ja pohdin niiden välittämää kuvaa suomalaisuudesta. (Laine 2000, 127, 214-219, 1992, 204; Valenius 2004, 192-193, Meinander 1996, 54-81) Tässä yhteydessä tulee olla tarkka, ettei sekoita eri tavoin iulkiuua suomalaisuutta ja isänmaallisuutta. Anja Järvinen arvioi, että sekä FSGF että TUL pyrkivät "omien aaueiclensa pohjalta kohti parempaa tulevaisuutta, jossa lwihi/la olisi hyvä olla tässä maassa." (Kleemola 1996, 27;Järvinen, haastattelu) TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -MENETELMÄ JA LÄHTEET A rti kkel issa kuvaan suomalaiskansallisia naisvoi mistel unäytöksiä ihanteellisen suomalaisuuden edustajina kansainvälisillä kentillä. (Kielitoimiston sanakirja 2006, 170) SUOMALAISKANSALLISET VOIMISTELUNÄ YTÖKSET Myyttisten suomalaiskansallisten voimistelunäytösten perinteen lähtökohtana pidän Elli Björkstenin johtamaa valioryhmää Tukholman olympiakisoissa vuonna 1912.Joukkue edusti naisvoimistelun ensimmäistä auktorueeuijärjestöä Suomen Naisten Voimisteluliiuoa (SNVL). Tässä yhteydessä biologisen ruumiin haavoittuvuus ja kuolevaisuus sai samaistumiskohteekseen kansakunnan ruumiin. Toisto on myös näiden merkitysten oikeuttamisen rituaalinen muoto. Suomalaisuuden ymmärrän samaistumiskohteita tarjoavana aatteena, johon kuuluu suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin ihannoiminen ja suomalaisen kansanosan etujen ajaminen. Naiset osoittivat poliittista ruumiillisuutta voimistelunäytöksillä. Lisäksi haastauelin kahta TUL:n naisvoimistelijavaikuttajaa. Ensimmäisiä voimistelunäytöksiä analysoin lehtiartikkelien, etenkin SNLL: n äänenkannattajan Kisakentän naisten olympiavoimistelunäytöksiä käsittelevien kirjoituksien pohjalta. työläisolympialaisiin,jotka pidettiin 1930-luvulla Wienissä ja Antwerpenissa. Kokkonen (2008) ja Viita (2003). Toki myöhemminkin kukin näytös on heijastanut jotain oleellista Suomen senhetkisestä kansakunnasta. Valitsin haastateltaviksi harkinnanvaraisesti niitä SNLL:n voimistelijoita, jotka ovat itse osallistuneet näytöksiin joko voimistelijoina tai koreografeina. Naisten ei ole oletettu, varsinkaan 1900-luvun alkupuolella, vahvistavan Suomen mainetta kilpaurheilulla, sillä vallinneen ajattelutavan mukaan kilpailemista ei pidetty naisille sopivana. Niin ikään Elli Björksten oli tunnustettu auktoriteetti vain Suomen ruotsinkielisillä alueilla, vaikka muissa Pohjoismaissa naisten voimistelu perustui nimenomaan Björksienin kehittämälle esteettiselle ruotsalaiselle voimistelulle. Suomalaista kansallista identiteettiä koostettaessa merkittäviä olivat huomattaviin urheilusuorituksiin liittyvät myytit, etenkin 1900-luvun alun menestys kansainvälisissä urheilukilpailuissa. Lisäksi naiset pitäytyivät klassisen voimistelun arvoihin, joidenka mukaan kilpaileminen ei edistänyt kehollista sopusuhtaisuutta ja terveyttä. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä TUL:n valioiden kiertueet suuntautuivat pääosin Itä-Euroopan maihin, ja vain järjestön suurimmat edustusryhrnat esiintyivät Keski-Euroopassa. Lisäksi olen käyttänyt Irja Kleemolan SNLL:n historiaa käsitteleviä teoksia (1976) ja (1996). Tosin näytösten rnyyuisyys ei aina liittynyt itse esitykseen, vaan myytin on saattanut synnyttää myös naisten näyuäytyrninen tietyssä poliittishistoriallisessa kontekstissa. Muiden naisvoimisteluluuojen samaistuminen suomalaisuuteen tapahtui joko aatteellisista tai kielipoliittisista syistä eri pohjalta. Ideologinen merkityksenanto on tapahtunut kussakin esitysulanteessa erikseen osana poliittista kontekstia. Naisvoimistelun aatepohjana oli isänmaallisuus, ja jo Elin Kalliolle, Suomen naisvoimisteluliikkeen perustajalle, suurin innostuksen antaja oli suomalaisuuden edistäminen. Naisvoimistelun valioiden näytöksissä tulkinta suomalaisuudesta muotoiltiin yhä uudelleen aina omassa ajassaan ja toteutui performatiivisilla teoilla, liikkeillä ja symboleilla kansainvälisillä areenoilla. Emile Durkheimin mukaan myyttien ja riittien tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa symboleja, jotka vievät ihmistä eteenpäin luomalla yhteenkuuluvaisuuden tunnetta yhteisön jäsenten kesken ja uusintamalla sen kulttuuria. Työväen Urheiluliiton naiset puolestaan suuntautuivat kansainvälisyyteen veljesjärjesiöjensä kanssa osallistumalla 111111. Kansallisvaltioiden kehitykseen kuului kansallisuuskäsityksien sitominen ruumiiseen ja näin muodostui sekä sisäistynyt että ruumiillistunut poliittinen ruumis. Vähemmälle huomiolle on jäänyt naisten panos suomalaisuuden ja Suomen kansakunnan edustajina ruumiinkulttuurin kansainvälisillä kentillä. Liitto hajosi 1920-luvun alussa kahdeksi liitoksi, Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitoksi (SNLL) ja Finlands Svenska Gymnastikförbundiksi (FSGF), joiden rinnalla toimi kolmantena vaikuttajana TUL:n vahva naistoimikunta. Judith Butlerin teorian mukaan teot, joilla tuotetaan kulttuurisia merkityksiä, ovat performatiivisia, jatkuvasti ylläpidettyjä sosiaalisia esityksiä. Suomalaisten miesurheilijoiden kansallisesti myyttisiä suorituksia on viime vuosina käsitelty urheiluhistoriallisissa tutkimuksissa, esim. (Kokkonen 2008, 21; Goltermann 1998, 336) Nationalistisessa kerronnassa historiallisia aineksia käsitellään valikoiden ja korostetaan yhteiskunnallisesti kohottavia muistoja ja kokemuksia, myyttejä. Finlands Svenska Gymanstikförbundin naiset samaistuivat Ruotsiin ja Skandinaviaan. (Butler 2006, 234-236, 241, 244-245) Tut kirnuskirjallisuutena olen käyuänyt urheilua, myyttejä ja nationalismia käsitteleviä tutkimuksia. Näytösten myyuisyys oli t unt uvinta perinteen alkuaikoina suomalaisuusaatteen ollessa vahvimmillaan
Björkstenin isänmaallisuutta kuvaa sekin, että hänen oppilaansa saattoivat voimistella jonkin isänmaallisen marssin tahtiin ja liittää isänmaallisen tunteensa ilmehi/1käällä tavalla sen säveliin ja sanoihin. Samalla terävöityi väite Tukholman olympiakisoista Suomen itsenäisyystaistelun lähtölaukauksena. Tämä välilwhtaus ei liuil.enlwan vailiullanul johtajaan eihä esiintyjiin, yleisön huomio hiintyi yliä enemmän esiinlyjiinja ihastus hasvoi liihe liikheellä." Kertomuksessa naisten näytös saa jo suuremman merkityksen kuin Kisakentän aikalaiskirjoituksissa. Niin oli asianlaita myös heidän liihlieissään. Voimistelijoiden asuina olivat vaaleansiniset, lyhyet mekot, joiden suhteen ]alkanen oli ollut erittäin tarkka. venäläiset varmistivat, etteivät suomalaiset kanna omaa lippua, vaikka muodostaisivatkin erillisen olympiajoukkueensa. Heidän olemuksensa oli sangen yhdenmukainen 1800-luvun kuluessa muotoutuneen kansallisen symbolin Suomi-neidon kanssa. (Aamulehti 1935, 3; Kisakenttä 11, 1936, Peltovuori 2005, 263-272) Suomen virallisen urheilujoukkueen vahvuus Berliinissä oli 138 henkeä. Provokaatio tai ei, näihin aikoihin naisvoimistelujuhlat kiellettiin ja naisvoimistelu leimattiin poliittiseksi toiminnaksi. (Kleemola 1996, 43; Ala 1999. Yleisö osoitti voimakkaasti Suomi-sympatioita. (Jukola 1953, 48; Paasivirta 1962, 19-26, 31-32) Naisvoimistelujoukkueen jäsenet olivat pukeutuneet vaaleanharmaaseen, antiikin kreikkalaisia kaapuja muistuttava mekkoon. Myös uutta esteettistä voimistelutyyliään hän oli ryöstänyt jo pitkään. saivat erityisen suuren vertauskuvallisen merkityksen. Se oli esleeUislä voimistelua, multa sen ohessa oli pantu painoa myös fysiologisille vaalimul1sille." Toisaalta Björkstenin estetiikan esikuvana oli klassismi ja aikalaisten mukaan Tukholman esityksessä oli helleeninen henki. Kisakenttä kertoi ruotsalaislehtien ihailleen naisten plastisen voimistelun sielukasta ja naisellista leimaa: "Sisäänmarssissaan kulhival suomalaiset naiset kevyesti, vapaasti ja luonnollisesti. Suomalaiset marssivat Finland-kilpi tunnuksenaan venäläisten jäljessä, mutta kuin itsestään venäläisiin venähti väliä mielenosoituksellisesti useita kymmeniä metrejä. Suomen porvarillinen urheiluliike kannatti naisvoimistelijoiden edustusta Berliinissä, olihan sillä ollut läheiset suhteet Saksaan jo 1920-luvulta alkaen. Lisäksi kisakaupunkiin matkusti 200 SNLL:n naisvoimistelijaajoista parhaat voimat voimistelivatja muut esittivät kansantanhuja kansallispukujen riemu/1kaassa väriloislossa. (Hentilä 1992, 140; Paasivirta 1962, 19) Näissä oloissa olympiakisat. Vuonna 1938 Elli Bjorkstenin voimistelunäytöstä vuoden 1912 olympiakisoissa hehkutettiin vielä vahvemmin ja kerrottiin näytöksen olleen päivän huippukohdan ja vanginneen koko yleisön huomion, ihastuksen ja sympatian. Neito kuvattiin vaaleana, hulmuavahiuksisena ja sinisilmäisenä antiikintyylisessä vaaleassa, liehuvassa kaavussa. Vuoden 1912 Tukholman olympialaisten avajaisissa Elli Björksrenin johtama 24 naisvoimistelijan valioryhmä Gymnastikföreningen i Helsingfors -seurasta luotsasi Suomen 186 urheilijan joukkuetta kisakentälle. Voidaan arvailla, oliko Suomineidon mieleen tuova voimisteluasu provokaatio: kokonainen joukkue Suomi-neitoja. NAISVOIMISTELIJATTUKHOLMAN OLYMPIALAISISSA VUONNA 1912 Suomi-kuva eli Suomesta maailmalla muotoutunut mielikuva pienestä, itsenäisyyttään vaalivasta kansasta alkoi kehittyä 1900-luvun alussa Venäjän sortokaudella. Björksten oli tunnettu svekomaani, jonka isänmaallisuus ilmeni sitoutumisena ruotsinkielisen kulttuurin etevyyttä korostavaan Suomi-käsitykseen. Voimisteluosuus koostui kolmesta Hilma Jalkasen suunnittelemasta ohjelmasta, jotka edustivat pehmeää keskustaliikuntaa ja etenivät ruotsalaisen voimistelun liikesukujen mukaan. Äkhiarvaamaua tuli joliu sananluoja, jolw johdaU.i voimistelijoiden lipun syrjään. lipun poistamista, ja se poistettiin kentälle ryhmittymisen aikana. Jaques-Dalcrozen koulussa ja Björkstenin tiedetään vierailleen siellä. Hänestä naisten voimistelunäytöksellä voitaisiin "maailmankisoissa" erikoisen tehokkaasti mainostaa Suomea, vaikkei sillä tuotaisikaan pisteitä maallemme urheilusuoritusten tapaan. Lisäksi avajaisten lippukiellosta huolimatta naisvoimistelijat kantoivat seuransa sinivalkoista Uudenmaan vaakunalla karistettua lippua, jossa oli ruotsiksi urheiluaatteellinen teksti "Terve sielu, terveessä ruumiissa". Vielä toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeenkin välikohtaus tarjosi todistusaineistoa venäläisten petollisuudesta ja mielivaltaisuudesta suomalaisten olympiaedustuksen alkuvaiheessa. Venäläiset vaativat. Kuvaan kuuluivat kunnia ja laillisuus, mikä Paasivirran mukaan "toi Suomelle sivistyneen Euroopan kunnioituksen". Kuuden maan, mm. Voimistelupuvut saattoivat liittyä myös keskieurooppalaiseen voimisteluasuun, jota käytettiin mm. Kisakentässä kirjoitettiin vuonna 1930: "Kauneissa riveissä, l1evei11 ashelin suheltaului esiin jouli/10 johtajineen ja lippuineen. Venäjän edustajien mielestä ei ollut sopivaa, että pieni maa esiintyi omine lippuineen. "SNLL lwstansi voimistelijoille puvut, mutta hun ne saapuivat tehtaalla LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009 · TUTKIMUSARTIKKELI, Voimistelevat naiset Suorru-neitoma 43. (Kisakenttä 10, 1930; Karjalainen 1938, 163;Kokkonen 2008,240, 296,302) NAISVOIMISTELIJAT BERLIININ OLYMPIAKISOISSA VUONNA 1936 Naisvaliovoimistelijoiden osallistumiseen Berliinin olympiakisoihin vuonna 1936 liittyy niin ikään myyttejä, jotka pohjautuvat etenkin eräisiin vierailuihin Saksan poliittisten johtajien luona. Hahmo oli tunnettu Ruotsissa painetuista Suomi-neito -kuvapostikorteista,joissa Suomi-neito suojelee maamme valtiollisia tunnuksia, Suomen lippua tai Suomen vaakunaa. Olympiakisoja edeltävänä vuonna Aamulehti kirjoitti, että SNLL on täysin tajunnut olympialaiskutsun velvoituksen ryhtymällä ajoissa vakaviin valmisteluihin niin voimistelijoiden ryhdin kuin esitettävän ohjelman suhteen. Suomalaiset suorittivat ohjelman alkuosan päivänvalossa, mutta illan nopeasti pimetessä ohjelman loppuosan aikana käytössä olivat voimakkaat valonheittimet, jotka valaisivat myös kansantanhunäytöstä. Elsa Aro säesti voimistelijoita säveltämällään sibeliaanisella musiikilla. Näin voimistelijat myös Tukholmassa liikkuivat uudella tavalla, naisellisesti liikemotiiviaan ilmentäen. (Björksten 1920, 54; Wichmann 1965, 77; Collan 1912, 147; Kleemola 1976, 419; 1996, 42-43) Kertomusta Tukholman vuoden 1912 lippukiistasta ja naisvoimistelunäytöksestä toisteltiin myöhemmin todisteena venäläisten sorrosta. Alan mukaan Suomi-neito -ryhmäfantasia edusti suomalaiselle kansallismieliselle sivistyneistölle kuvaa Suomesta omana kansallisena ja valtiollisena kokonaisuutena. Skandinavian maiden voimistelijat oli kutsuttu esittämään parastaan Berliinin stadionille maailman kansoja edustavalle monikymmentuhantiselle yleisölle. Suurten valtioiden on saatava se kunnia itselleen, oli se sillen vaililwpa pienten liuslannulisella. Joissakin kertomuksissa lipun poistaminen kesken avajaisten saattoi muuttua jopa Suomen lipun häpäisyksi, johon ruotsalaiset olivat venäläisten vaatimuksesta taipuneet. Sitä paitsi Suomi-neito -perinne ja vastarintakuvat innoittivat etenkin naisasianaisia. Suomalaisten sitkeä kamppailu venäläistä sortoa vastaan herätti maailmalla laajaa myötätuntoa. 9, 14; Reitala 1983) On paikallaan pohtia, miksi valioiden asu oli uudenlainen, sillä naiset käyttivät tuohon aikaan voimisteluasuna sinisiä voimisteluhousuja ja valkoista tai sinistä puseroa. "Sinirislilippua seuraavan naisvoimistelijajou/1011 011 nyt esilellävä, mihin täällä pystytään, on osoiteuava, ellä eivät täällä Pohjolan lwrussa maaperässä yhsin miehet pysty voi111ain11äyuelyy11, eil1ä yl1sinomaan johu pieni naisten valiojouh/10 l1elpaa ruumiinha,:joiluslen avulla esiintymään, vaan ellä holw Suomen lwnsa, niin miehet kuin naisethin, on tälläkin alalla kelvollinen astumaan muide,i hansojen rinnalle." Myös SNLL:n silloinen puheenjohtaja Kaarina Kari uskoi hankkeen suureen merkitykseen Suomelle. Neidolla oli erityinen merkitys maamme kansallistunteen nostattamisessa ja vastarinnan välikappaleena
"Sodan jällieen Suomi oli suosili/1i hansa, urliollinen Suomi. Vastaanotolla tunnelma oli melkein hilpeä.Jokainen tunsi olevansa juuri se yksilö,joka erityisesti miellytti "Fuhreriä", ja useimmille hänellä oli jotain sanottavaa. Muita kestokvaliteetteja olivat tuhannet järvet, sauna ja lappi sekä Sibelius ja Nurmi. (Lähteen korva & Pekkarinen 2008, 36) Hilma Jalkanen pani alulle voimistelun valioitten valioiden suomalaiskansalliset näytöskiertueet. Tätä näkökulmaa edustaa myös Else Trangba:k käsitellessään Tanskan naisvoimistelijoiden osallistumista vuoden 1936 olympiakisojen voimistelukavalkadiin. Ensimmäinen Suomi-Tyttöjen Amerikan-kiertue oli vuonna 1962 ja käsitti yhteensä kaksitoista näytöstä yliopistoissa ja suomalaisseuduilla. Mm. Se muistuttaa tc111ssillista suloutw ja täytti voimistelun tärkeimmän vacllimuhsen: lii/1ehtimisen ilon. Miss Universumiksi valittu Armi Kuusela kiersi Suomen vasta perustettujen lähetystöjen mieluisana vieraana. Myyttisimmät esiintymiset olivat Amerikan kiertueilla. Siitä huolimaua, että Witovoimistclijwnmc lwuluvathin maailman parhaimpiin." (L. Tästä näkökulmasta naisvoimistelijoiden näytös oli poliittinen teko. Ailwa lähtöön oli vain pari päivää. 6/20C/9, TUTKIMUSARTIKKELI, Voimistelevat naiset Suom1-neitoina. Muistetaan, että nyt arvostellaan lwnsaamme meidän mulwan." (Peltovuori 2005, 268-272; Rivinainen 1936, 191-192; H T:nen 1936, 187-188, Nygren 1987, 234) Naisvoirnistelijoiden myyttistä osallistumista vuoden 1936 olympialaisiin on jälkipolvi käsitellyt ristiriitaisesti. Voimistelijoiden kuvausten perusteella silloisen Saksan johtajilla oli kyky luoda suggestiivinen kontakti nuoriin naisvoimistelijoihin. Noina vuosina Suomen edustustehtävä uskottiin kaunottarille hälventämään sotaan liittyviä ankeita mielikuvia. (Riikkala, haastattelu; Tamminen, haastattelu) Euroopassa valioryhmien matkat suuntautuivat yleensä Pohjoismaihin ja Länsi-Saksaan. Meidät otelliin aivan upeasti vastaan jolw pailwssa ihan lwr/1ei111malla wholla, lähetystöjen ja pormeslarien taholta." (Puotunen 2000, 63: Laine & Sarje 2002, 8; Riikkala, haastattelu) Suomalaisuutta edustamaan ulkomailla muodostettiin 1960-luvulla jopa kaksi valioryhmää: Suomi-Tytöt ja Finngymnasts. Suomi-kuvan kirkastamisessa naisvoimistelijoilla oli sosiaalinen tilaus luoda tulevaisuudenuskoa. 44 LIIKUNTA & TIEDE 46. Hilma Jallw11en lwuhistui: 'Minun tyttöni eivät lähde tuollaisissa puvuissc1.' Syynä oli se, että puvun vyötäisillä oli 1yppy11aulw,ja häsiä ylösnostettaessa pulw seurasi ,nuhana. Me näimme sen tyttöjen hymyilevistä lwsvoista, jotlw ilmaisivat iloa ja onnellista riemua. Ensimmäinen onnistuminen oli Italiassa kansainvälisissä voimistelukilpailuissa Firenzessä sekä Roomassa. K.1936, 189; Kleemola 1976,421-422; 1996, 12, 101-102) Kisakenuä seurasi naisvoimistelijoiden menestystä olympiakisoissa esimerkiksi siteeraamalla Olympia-Zeitung -Iehtea, joka oli kisajärjestäjien virallinen julkaisu. Osa on painottanut sitä, että SNLL osana suomalaista oikeistolaista urheiluliikettä suhtautui Saksaan myönteisesti, vaikka Saksan kisajärjestelyihi n liittyi monia ideologisia ja juutalaisvastaisia piirteitä, jotka nostivat vastalauseita maailmalla. Koho11aisuutena näytös oli sitä luohlwa, ei.leivät meidän miesvoimistclijamme yht.ei suurella jouhlweella olisi pystynyt laisinlwan naisten lwnssa l1ilpasille. SNLL:n Suomi-Tytöt olivat voimistelunopettajia, luokanopettajia ja lääkintävoimistelijoita. 1936, 190; Kisakenttä 12, 1936, 190; Levälahti, 273) Naisvoimistelujoukkueelle osoitettiin muutakin huomaavaisuutta isäntämaan taholta, sillä joukkue sai tavata useita Saksan valtion korkeimpia johtajia. Sinisissä voimistelu puvuissa tytöt marssivat stadionille täyttäen sen kauniilla liikehtimisellään, hypyillään ja tanhuillaan. Kiertueita tehtiin myös Unkariin jopa Turkkiin ja Egyptiin. Ohjaajina olivat Aino Numminen ja Raija Riikkala. Mutta lopullisesti vcdloitettiin lwtsomo sinä het/1enä, jona tytöt värililiäissä hansallispuvuissaan tanssivat lwtimaansa lw11santa11huja (ja) saavuttivat pysyvän sijan lwili/1ien katsojien sydämissä." Suomen Urheilulehdessä huippuvoirnistelija Heikki Savolainen kiitti naisten voirnistelunäytostä: "Mitalin arvoinen teho. "Tämä voimistelu 011 enemmän lwin tavallisia vapaalii/ilieitä. Hitler lausui myös Suomen pienen kansan kisamenestyksestä tunnustuksensa," -mahdatt.e olla terve ja voima/ms hansa." Kisakentän kirjoittaja kertoi, että "ylisimielisesti lwlwtimme l1äte111111e Hitler-tervehdyliseen," ja lisäsi, että "muuten ensi lierran matlwllamme." Suomessa oikeistolainenkaan urheiluliike ei suosinut kättä kohottamalla suoritettavaa olympiatervehdystä, joka muistutti natsi tervehdystä, vaikkei se muutoin arvostellut Saksassa tapahtunutta ideologista kehitystä tai juutalaisvastaisia toimenpiteitä. Raija Riikkala muisteli, että suomalaisuus oli kiertueilla ylpeydenaihe. Kumpaankin ryhmään kuului tusina voimistelijaa. (H. Valkopukuinen joukkue saavutti tavatonta huomiota, sillä solakat ja vaaleat suomalaiset olivat italialaisten suosikkeja. Tämä ompeli jouhhoineen yötä päivää sata trilwopuliua," Kaarina Vasarla muisteli. Hänen mukaansa naisten pyrkirnys oli lähinnä osoittaa kykyjään kansainvälisillä areenoilla, eikä niinkään poliittiset päämäärät. Helsingin yliopiston voimistelu laitoksen Finngymnasts-ryhmä koostui laitoksen valioista ja ohjelmistona oli pääosin Hilma Jalkasen koreografioita, kuten tunnettu ohjelma Keveyttä ja voimaa, jossa voimistelijat ilmaisivat liikkumisellaan erilaisia liikelaatuja. Siinä kerrottiin mrn., että voimistelijoiden saamat suosionosoitukset olivat toisinaan niin valtavat, että niiden pauhuun hukkui musiikki. Myös Sveitsissä lehdistö pani merkille sievien ja sorjien suomalaisvoimistelijoiden viestin, jonka he esittivät rytmillisesti jäsenten suloisella leihillä. (Nygren 1987, 234-235; Trangbeek 1997) SOTIEN JÄLKEINEN SUOMI ESITTÄYTYI Toisen maailmansodan jälkeen voimistelijoiden näytökset suuntautuivat maihin,joihin SNLL:lla oli ennen sotia läheiset yhteydet, kuten Ruotsiin ja Saksaan. Ministeri Hermann Göring vei heidät autoret kellä metsästysrnajallee.n ja oli tyttöjen mielestä äärettömän kohtelias ja heistä kiinnostunut. Esiintymisasuina puolella joukosta oli siniset ja toisella puolella valkoiset kellohelmaiset ja kaulukselliset puvut. Kutsun esitti myös itse valtakunnankansleri Adolf Hitler, mikä oli saksalaisellekin harvinainen kunnia ja saksalaisten näkökulmasta äärettömän merkityksellinen tilaisuus. Ruotsalaisten lehtien lausunnoissa kuvattiin, kuinka joukkue" oli tavattoman syhähdyllävä nähy marssiessaan esiin: ensin lu111ival/1ea jouhlw, sitten sininen kuin ylistys lipulle. Ensimmäisellä Amerikan kiertueella vuonna 1956 Jalkasen valioryhmällä oli jo yli 50 esitystä. T:nen 1936, 187; Vasarla, haastattelu; L. Ministeri Joseph Goebbels tarjosi voimistelijoille illallisen. Eeva Saurio, voimistelunopettaja ja at.eljeeompelija työllistet.tiin. Ohjelman suoritus oli täysin puhdasta ja varmaa, iauotaidetta, jossa ei ollut ainoatakaan teknistä virhettä eikä vähäisintäkään epäröintiä. Ryhmään kuuluivat hänen luottooppilaansa. American tour-esitteessä Suomen tasavallan presidentti ja rouva Kekkonen tervehtivät Amerikan voimistelijapiirejä ja toivoivat, että naisvoimistelijoiden esitykset loisivat lähempiä kulttuurisia suhteita Yhdysvaltojen ja Suomen välille. Toisaalta mahdollisuudesta esiintyä Olympiakisojen kymmentuhatpäiselle yleisölle on vaikea kieltäytyä jo sen luoman haasteen vuoksi. Vuoden 1949 Tukholman Lingiadeilla SNLL:n Elna Kopposen johtamassa joukkueessa oli 206 voimistelijaa. K. Minkkisen ohjelmissa käytettiin palloja, keiloja ja vanteita ja Riikkalan osuus koostui vauhdikkaista hypyistä, lyyrisistä sarjoista ja rytmietydeistä. Kisakernässä kerrottiin, että tilanteen jännitys ja tarjoilun runsaus sai tytöt riemastumaan siinä määrin, että Kaarina Karin piti välillä huomauttaa: "Tytöt hymyilläänpäs hillitymmin. He Ii i/1/wivat sellaisella joustavuudella ja jäntevyydellä, ettei tunsi itsensä täysin valloitetuksi." (Kleemola 1976, 430) Kylmän sodan ilmapiirissä Suomi tunnettiin maailmalla talvisodan taistelijana, velan maksajana sekä demokraattisten perinteiden vaalijana
Tarja Kankainen muisteli, ettei hänellä ollut "pitliää vaaleaa tukhaa tai komeaa varwloa. Ei olisi saanut l1äyttää hihattomia voimisteluasuja." (Kankainen, haastattelu; Tamminen, haastattelu; Riikkala, haastattelu; Kleemola 1996, 165; 1976, 345, 439) KOULUTYTÖT SUOMEA EDUSTAMASSA 1970-LUVULLA Liennytyksen aikakaudella 1970-luvun alussa maailmalla, myös Yhdysvalloissa, puhuttiin yleisesti suomettumisesta, vaikka Suomen ulkoasianhallinto vakuutti Suomen olevan puolueeton länsimainen demokratia. SNLL lähetti Amerikan-kiertueelle koulutyttöjoukkueen, joka edusti Suomen valtiota virallisena delegaationa. Hieman oli sellainen tunne, eitä he eivät yhtään arvosta, mitä me tehdään, vaan halusivat nähdä pohjoismaalaisia vaaleita naisia pienissä vaatteissa. Tarja Kankainen muisteli, että Turkissa yleisönä oli vain miehiä ja vastaanotto oli aika outo: "Mehän oltiin tietysti ilman suliliahousuja, niin siellä miehet kur/1istelivat sillä silmällä. Johtajana oli Liisa Sysi metsä Suomen edustajistosta. Voimistelu perustui musiikin ja liikkeen yhdistämiseen ja kuhunkin ohjelmaan sävellettiin oma musiikki. Liikekieli oli keskustaliikunnasta voimansa saavaa naisvoimistelua ja sommittelu ruotsalaisen voimistelun liikesukujen mukaista. Siihen aihaan Turkki oli ailw suljeuu maa. Aila Tamminen kertoi näytösten viestistä. Tellervo Perttilä kuvasi kiertueen henkeä. Armi Ratia oli pulienut meidät. Näyttämöllä tehtiin hierros ja meidät esil.eltiin. Mielikuvan muuttaminen faktoja kertomalla oli työlästä, lähes mahdotonta. Kotiin palattuaan joukkue esiintyi LIIKUNTA & TIEDE 46 · 6/2009, TVTKIMUSAATIKKELI, Voimistelevat naiset Suomi-neiloina 45. Halusimme anlaa suomalaisesta tytöstä raiklwan, iloise11 ja lwhteliaan lwva11, ja ne myös olivat sellaisia." Ohjelmat olivat hieman modernisoituaJalkasen voimistelua, jossa oli keskeistä hitauden ja nopeuden sekä voiman ja keveyden vaihtelut. Ryhmä suuntasi kiertueensa Missouriin, jonne oli kokoontunut 9000 asiantuntijaa ja vaikuttajaa ympäri maata. Vuonna 1968 Suomi-Tyttöjen Amerikan-matkaa suojelivat tasavallan presidentti ja rouva Kekkonen. "Oma lippu, Suomen itsenäisyys! Ryhmän pisin ja näyttävin tyttö lwnloi lippua. Näytös saatettiin lisäksi televisioida. Säestäjänä toimi Inkeri Simola-lsaksson, joka "oli mahtava ja oivalsi heti miten pitää säestää." Esityksissä tytöillä oli valkoiset puvut ja Suomen lippu. Matlwa varten harjoiteltiin ääretlömän jämptisti neljä lzertcw viihossa, eil1ä lwlwan ollut poissa harjoituflsissa. Me tunnettiin oil1ein, lwinlw me oltiin Suomen lähettiläitä." Tarja Kankainen täydensi, että "Suomen lipun hantami11en ullwmailla oli jolen'1i11 11iin vailwttavaa. Siihen ailwan liikkeet eivät saaneet lwvata mitään, ne olisivat olleet Wnssia, mutta tytöt osasivat elää sen musiil1in." (Tamminen, haastattelu; Riikkala, haastattelu) Kurinalaisesti valmennetuissa joukkueissa tarkkailussa oli myös tyttöjen ulkonäkö. Suomen silloisen New Yorkin pääkonsulin mukaan valiovoimistelijoiden näytökset olivat arvokkaampaa mainosta Suomelle kuin Suomen konsulaatin työ, vaikkei Suomen edustustokaan ollut toimeton. Se alkoi l1ätten liiklieillä ja sillen tuli sivutaivutuhsel, mutia se l1ät1enliihe ei olut vain liättenliihe vaan siinä oli jo sivuasl1eleita ja lopussa oli hypyt. Samalla vielii11 suomalaista 11aislwuneulta." Voimistelijoiden esiintymisasuna oli yleensä, valkoinen silkkinen kapeahko ja lyhyt mekko sekä juhlapukuina vanhaa suomalaista kulttuuria edustavat aidot kansallispuvut. Tellervo Perttilä ja Pirkko Metsälampi keräsivät voimistelijat Lauttasaaren yhteiskoulusta. Emme voineet lnivitellalwan, että lavalle 1ultaisii11 millään muulla tavalla Imin Suomen lippua lwntaen." Myös Raija Riikkala muisteli, että "lippu oli aina mulw11a, aina. Tuli sellainen lämmi11 ylpeys mieleen, olemme suomalaisia ja tulemme sellaisesta maasta, josta monella ei ole mitään häsitysta, 11imenomaan erilaisesta maasta." Aila Tamminen korosti voimistelijoiden ymmärtäneen" myös asian symbolisen puolen. "Pieniä Suomea vietiin eteenpäin. Putosin viime vaiheessa siitä Amerilwn-jouliliueesta. Suomalaisuus välittyi sillä, että voimistelu oli nii11 tyystin erilaista. Näin säestäjän panos oli huomattava näytöksen kokonaisuuden kannalta. Kaiklii vaatteet saatiin Marimelwsla iltapukuja myöden. Washingtonin suurlähetystö julkaisi useita Suomea kuvaavia kirjasia, joissa Yhdysvaltain ja Suomen suhteille omistettiin paljon huomiota. Aplodit eivät olleet wrlwitetut vain tällejouklnieelleja tälle näytöhselle, vaan voimistelulle ja suomalaiselle tytölle." (Tamminen, haastattelu; Riikkala, haastattelu; Kankainen, haastattelu) Näytökset kestivät tunnista puoleentoista ja koostuivat useammasta voimisteluohjelmasta, pianistin musiikkiesityksistä sekä sikerrnästä suomalaisia kansantanhuja. Viestimme, että olemme upea lwnsa ja että osaamme paljon. Raija Riikkala kuvasi, että voimistelijoiden olemus oli raikas, huoliteltu ja ryhdikäs, sillä "viesti11ii piti olla railwsla ja puhdasta liilw11taaja rail,lwita 11uoria 11aisia esimer/1'1ei11ä Suomen puhtaasta luo1111osta. Myös Suomen USA:ssa ja Kanadassa toimivien edustajistojen päälliköt olivat paikalla. Lehdistö kirjoitti yleensä vuolaasti suomalaisesta valioryhmästä. Tosin voimistelijoiden niukat esiintymisasut saattoivat "länsi maitten" ulkopuolella aiheuttaa pienen kulttuurisokin. Piti olla vaaleat, ai11ahin puolipitliät hiuliset ja oil1ei11 lwunis vartalo. He korostivat puheissaan matkan merkitystä maamme tunnetuksi tekemisessä vakuuttuneina siitä, että "hu11 hysymyhsessä 011 maailman parhaisiin lwuluvat 11aisvoimistelijat, niin esilylisethin olivat niin erinomaisia Imin olivat. Tämä lwihki oli maalle (Yhdysvallat) kuin todistuksena siitä, ellä vielä elää ja lwlwislaa vanhassa maassa terve, elinvoimainen, lwunis nuoriso huomispäivän parhaimpana lupauksena." (Paasivirta 1962a; Kleemola 1976, 437; 1996, 163-168; Lähteenkorva & Pekkarinen 2008, 139) Näytökset aloitettiin lippuscrernonialla sekä isäntämaan ja Suomen kansallislauluilla. Voimisteluohjelmat olivat muotopuhdasta, tarkkaa ja vaativaa voimistelua, mutta harmonista ja sulavalinjaista. Joukkueen suojelijana toimi tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Kaikki olivat sivistyneitä tyttöjä ja lwil1'1i puhuivat engla111ia liivasti. Louis, Springfield, Chicago, Detroit, Niagara Falls, New York Kuvaa Suomesta osana Pohjoismaita rasitti Juhani Paasivirran mukaan Suomen kytkeminen Neuvostoliittoon. (Perttilä, haastattelu; Lähteenkorva & Pekkarinen 2008, 351) Olettaa voi, että näissä näytöksissä suomalaiskansallisen paatoksen osuus oli vähäisempi kuin aiemmilla kiertueilla, mutta kokonaan se ei kadonnut. Tytöiltä vaadittiin tiulwt etukäteissitöumul1set käytöksen suhteen. Seuraavassa on lueteltu voim istelijoiden kiertueiden m atkakohteet eri vu osina: 1959 Länsi-Saksa: Hampuri, Berliini, Hannover 1960 Länsi-Saksa: Köln, Wesseling, Coburg, Munchen, Nurnberg 1961 Länsi-Saksa: Werden, Emden, Jewer, Nienburg, Buckenburg, Munden, Osterode, Salzgitter-Lebenstedt, Woltenbuuel, Uelz en, Hannover 1962 USA ja Kanada: New York, Springfield, Cortland, Fitchburg, Toronto, Detroit, Chicago, Washington, Philadelphia 1963 Turkki: Istanbul, Ankara, lzmir, Bursa, Efesos 1964 lso-Britania: Lontoo, Birmingham 1964 USA: Los Angeles, Sacramento, San Diego, San Francisco 1965 Egypti: Kairo, Aleksandria, Port Said, Damahur 1966 USA ja Kanada: Montreal, Ottawa, Toronto, Salt Marie, Port Arthur, Boston, Detroit, Ashland, Duluth, Iowa, Victoria, Vancouver, Seattle, Portland, Los Angeles, San Diego 1968 USA ja Kanada: St. Lähettiin Seallesta, sitten San Fransisco, Los Angeles ja San Diego. Se oli hun11iateh1äväja aina se syhähdytti, me/liein it/1etti. Lippu loi niin lwhottavan tunteen. Etenkin Yhdysvalloissa Suomen suurlähetystö tiedotti voimakkaasti hälventääkseen kuvaa Suomesta Neuvostoliiton satelliittina. Voimistelijat edustivat maatamme 11aisellisellaja hienolla tavalla." Voimistelijoiden habituksen tuli olla norja, hulmuavahiuksinen neito. Voimistelijoiden Amerikan-kiertueisiin tiivistyi elegantilla tavalla Suomen ulkopoliittinen nuorallakävely: maamme ei ottanut vastaan Marshall-apua, mutta loi silti erilaisia kulttuurisia yhteyksiä Yhdysvaltoihin. Riikkala kertoi Suomi-Tytöille tekemästään ohjelmasta: "Se oli sitä ailwa, että pitäydyi11 hyvin tarklwan Lingin lwavassa
1900-luvun alussa Venäjä kohdisti voimakkaita sortotoimenpiteitä Suomeen separatismipyrkimysten johdosta. 46 LIIKUNTA & TIEDE 46. (Perttilä, haastattelu) SUOMEN SUVI -OHJELMA 1980-LUVULLA Suomalaiskansallisten voimistelunäytösten viimeisenä edustajana pidän Raija Riikkalan valioiden kenuäohjelrnaa Suomen Suvi. (Kokkonen 2008, 31-32) Suomalaiskansallisissa näytöksissä suomalaisuus muotoiltiin omassa ajassaan ja toteutui tyyliteltyjen tekojen, liikkeiden ja eleiden sarjana. Juhliin osallistunut Päivi Koskela kertoi, kuinka Riikkala oli luonut jotain ennen näkemätöntä, "Suomen lipun hulmahteluista nämä kisat aina muistetaan." Myös Aira Ikonen vaikuttui siitä, kuinka "lippu saatiin liehumaan. Alan mielestä kuvaukset nuorista neidoista olivat neitseellisen, moraalisesti ylivertaisen minä-ihanteen symbolisaatio, jota hän pitää tärkeänä psykohistoriallista ryhmäprosessia ja kansakuntaa koossapitävänä moraalisena voimana. Kansalliset tunnukset, lippuaihe tai vaakuna sekä vuonna 1918 vahvistetut kansallisvärit , valkoinen ja sininen, ovat olleet aina läsnä esityksissä. Samalla ne heijastivat jotain oleellista Suomessa vallinneesta senhetkisestä kansakuntakåsityksestä. Myös merkittävät kansainväliset naisvoimistelutapahtumat ja naisvoimistelijoiden kiertueet ovat kohdentuneet nationalismin kannalta "oikealle" yleisölle. Riililwlalla oli linjat ja lii/1heeseen tuli jaloutta, erittäin lyyristä. Taustalla olivat suomalaiseen mongolialkuperään yhdistetyt väitteet suomalaisten rumuudesta. Keskeinen viesti on ollut itsenäinen Suomen valtio ja sen elinvoimainen ja kurinalainen kansa. Suomen suvi -ohjelma oli lähtökohtana myös vuonna 1983 Helsingissä järjestettyjen yleisurheilun MM-kisojen avajaisja päättäjäisnäytöksille. Naisten tehtävä oli urheilemisen sijasta todistaa kauneudellaan suomalaisten eurooppalaisuutta. (Tanuu-Porkka 2006; Reitala 1983) Modernin suomalaisen valtiovallan muodostumisen aikana Suomineidosta muodostui kansakuntamme merkityksellinen aatteellinen symboli sekä poliittinen ja nimenomaan ulkopoliittinen hahmo. "Jugoslaviassa meitä l1uljetettiin aivan upeasti ja päästiin myös Titon juhlaan. Ensinnäkin suomalaiskansallisten voimistelunäytöksien esityspaikkana tuli olla nationalismille otollinen foorumi, kuten olympiakisat tai MMkilpailut. Vastaavasti näytösten myyuisyys oli tunt uvinta perinteen alkuaikoina suomalaisuusaatteen ollessa vahvimmillaan. Alun perin ohjelma suunniteltiin vuonna 1980 Tampereella pidettäviin Suomen Suurkisoihin. (Kokkonen 2008, 28,141; Valenius 2004, 191-198) Voimistelu näytösten konkreettinen symboli oli kulttuurinen ikonografia, kaunis suomalainen nainen, Suomi-neito. Olin ylpeä siitä, eUä olin suomalainen. Puvustamisessa palattiin Suomi-neidon kaapuun. Näin voimistelijoiden liikunnasta muodostui Suomen lippu, joka lisäksi liehui. Ohjelmassa oli 1yt111i/ii/1heet, lwuniita ja vaativia, mutta ei varsinaisesti vai/uita. Tähän näytökseen osallistui 216 voimistelijaa 48 seurasta ympäri Suomea. Nationalistisilla myyteillä on taipumus tulla otetuksi totena niin kauan, kun ne palvelevat yhteiseksi koettuja kansallisia päämääriä. Olin ylpeä siitä, ellei sain olla mulwna. Alun perin Suomi-neito kuvattiin vaaleana, hulmuavahiuksisena ja sinisilmäisenä antiikintyylisessä vaaleassa, liehuvassa kaavussa. Suomen suvi -ohjelmassa kansalliset tunnukset ilrnentyivät jo musiikissa: Riikkala oli valinnut Sibeliuksen pienimuotoisia kappaleita koreografiansa perustaksi. Liiliheiden hauneus, ei sellaista oltu Viialassa nähtyliään, uudenlaista voimistelua, tanssi/lista. 6/2009, TUTKIMUSAATIKKELI, vomustelevat naiset Suomt-neitoma. myös Vuoden urheilijan palkitsemistilaisuudessa. Valeniuksen Suomi-neito analyysi (2004) kattaa Suomi-neidon hahmon koko kirjon nuoresta, sarjasta neidosta karkeaan Suometar-mammaan tai kansallispukuiseen reippaaseen toimijaan. Suomi-neidon perikuva on Edvard lston maalaus "Hyökkäys" (1899), jossa vaaleatukkainen nuori nainen taistelee hyökkäävää kaksipäistä kotkaa vastaan; kotka yrittää ryöstää neidon käsissä olevaa Suomen lakikirjan. Suomi-neito -fantasia kuuluu maamme skandinaaviseen perinteeseen jo 1700-luvulta lähtien. Vuoden 1906 suurlakon jälkeen kansallisilla tunnuksilla suorastaan hekumoitiin. Eräs osallistuja kertoi, kuinka "Raija Riililwla loi isänmaallisen tulen palon 111eihin/1in. Toiseksi näytösten liikekieli, moderni taidevoirnistelu, oli saanut suomalaisen kansallisurheilun aseman hiihdon, kestävyys juoksun ja pesäpallon tapaan. Naisvoimistelijoiden suomalaiskansallisissa näytöksissä yhdistyivät sorja neito ja reipas toimija. Teuvo Aura oli Etyh-l10/10ul1se11 isäntä ja hoiteli Belgradin niin hyvin, et.tä meidän matlwmme oli /liitos siitä," Perttilä muisteli. Suomi-neito hahmo täsmentyi 1800-luvun loppupuolella kuvanveistotaiteessa, jossa neito yleensä symbolisoi kansaa ja kansakuntaa, joskus myös valtiota ja valtiovaltaa. Näissä oloissa omista kansallisista tunnuksista tuli passiivisen aaueellisen vastarinnan välikappaleita. Tuolloin ohjelman esitti 768 valiovoimistelijaa 88 seurasta maan eri osista. Vaiheinta oli rytmin laslmninen, hun lippu liehui." (Kleemola 1996, 206-207; Asplund, haastattelu) SUOMALAISKANSALLISTEN NAISVOIMISTELUNÄYTÖSTEN OMINAISPIIRTEITÄ Kansallinen identiteetti on pysyvän olotilan sijaan prosessi.joka perustuu erityiseksi kansalliseksi perinnöksi koettujen arvojen, symbolien, muistojen ja myytuen kokonaisuuden jatkuvaan uusintamiseen ja uudelleen tulkintaan. Valioiden näytöksissä naisen kurinalainen ruumis on edustanut modernilla tavalla järjen ja suorituksen maskuliinisia periaatteita ja järjestelmiä. Kansallisten suurmiesten mitalien takasivuilla Suomi-neito oli 1900-luvun alussa itseoikeutettu aihe. Tulkitsen näytökset Suomi-neito -fantasian ilmentyminä. (Kokkonen 2008, 28, 30, 34) Naisvoimisteluliikkeessä suomalaisuusaate eli etenkin SNLL: n ideologiassa. "Siellä presidentti /1iitti meitä ja meillä 011 siitä huvahin." Myöhemmin joukkue edusti Helsingin kaupunkia Jugoslaviassa, Unkarissa ja Moskovassa. Kansallisvaltiollisen ihanteen symboliksi kehittynyt Suomi-neito edusti ihmisille sitä, mihin itse kunkin oli elämänsä aikana siveellisesti ja moraalisesti pyrittävä kohottautumaan. Kokkonen toteaa, että kansallisurheiluun liitetään tiettyjä merkuyssisältöja, joiden välityksellä aukeaa näkymä kansakunnan tärkeänä pitämiin asioihin. Muuten/1in näytös oli suomalaista naisvoimistelua par/wimmil/aan: elastista, dynaamista, sulavaa ja virtaavaa ja viimeisteltyä." (Koskela 2004, 84; Ikonen, haastattelu) Vuonna 1982 Suomen suvi -ohjelma esitettiin Zurichissä Gymnaestradassa, jossa se sai valtavat suosionosoitukset ja televisioitiin eri puolille maailmaa. Näitä hälventämään järjestettiin kauneuskilpailuja osoittamaan suomalaisille ja koko maailmalle, että suomalaiset eivät ole mongoleja vaan eurooppalaista alkuperää Myös sorjat naisvoimistelijat loivat kuvaa ihannesuomalaisesta. Analysoin suomalaisuuden ilmentämistä näytöksissä Butlerin mukaisesti performatiivina, toistuvana esittävänä tekona, jonka suorittamisessa on merkityksellistä se, kuka toimii, miten ja missä. (Reitala 1983; Ala 1999, 12, 17,214; Poutvaara 1973; Tanuu-Porkka 2006) Suomi-neito-fantasialla on ollut erityinen merkitys maamme kansallistunteen nostattamisessa myöhemminkin. 1900-luvun alkupuolella niin miesten kuin naisten suomenkielisessä urheiluliikkeessä vaikutti snellmanilaisuus yhdistyneenä amerikkalaissävyiseen edistysuskoon ja rotuoppeihin. Lisäksi ohjelmaa esitettiin kahdessa Pohjola-illassa, kahdesti ulkona Rennbahnilla ja stadionilla kisojen viimeisenä liikuntanumerona. Propagandatehtävän täyttivät Ruotsissa painetut Suomi-neito -kuvaposti kortit, joissa Suomi-neito suojelee maamme valtiollisia tunnuksia, Suomen lippua tai Suomen vaakunaa. Tässä yhteydessä naisen ruumis antoi kollektiiviselle kauneuden kokemukselle kansallisia sisältöjä. Voimistelijoiden asuina olivat pitkät liehuvat hameet, valkeita, sinisiä ja vihreitä, joilla he maalasivat kentälle kuvioita ja suuria pintoja
1944. Helsinki: Suomen Olympiakomitean julkaisuja -1962a, Suomen kuva Yhdysvalloissa. Lähteenkorva P. V 167 Kisakenttä 12, 1936. 1976. Finlands Svenska Gymnstikförbund. Men and Masculinities 5, 2002. Puotunen, M. Koskela, P. Poutvaara, M. Voimisteluohjelmat edustivat sarjaa neitoa ja kiinnittyivät varhaiseen svekomaanien Suomi-neito -hahmoon. Jyväskylä. Teoksessa Suomen historia, osa 7: Itsenäisyyden alku toisen maailmansodan aika. Lik martallen som rågfältet. 2008. Suomen osallistuminen Tukholman olympialaisiin vuonna 1912. Postia sortokaudella. Pro gradu -tutkielma Turun yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede. 2004. SKS, Helsinki. (Aino Sarje) Tarja Kankainen 25.5.2004. Osa 3., S-Ö. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 131. (Aino Sarje) Raija Riikkala 18.8.2006. Kleemola, 1. Helsinki: Naisvoimistelun Tuki ry. Suomi saksalaisin silmin 1933-1939. Sortovuosien passiivinen vastarinta postin käytössä. Olympia-Zeitung, 190. (Aino Sarje) Kaarina Vasarla 15.9.2004. SKS. Kisakenttä 12, 1936, 185-188. Symbolit vaikuttavat ihmisten kokemaan todellisuuteen synnyttämällä sitä koskevia lisämerkityksiä. Trangbrek, E. (Aino Sarje) Tellervo Perttilä 15.9.2004. SNLL, Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton julkaisu N o 34. Helsinki: Gaudeamus. Suuri olympiakirja. Helsinki: Otava. Kisakenttä 10, 1930. Työväen urheiluliikkeen naiset. Jukola, M. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Idän etuvartio. Levälahti K. HAASTATTELUT Maija Asplund 77.2005. Tellervo Perttilä mietti, että "hun näliee ohjelman kuten Riililialan Suomen suvi, tulee semmoinen hyvän olon t.unne, että pieni Suomi pärjäs." (Perttilä, haastattelu) AIKALAISJA NAISVOIMISTELUKIRJALLISUUS Aamulehti, 1935. Porvoo: WSOY Peltovuori, R. -1996. 2003. L. (Aino Sarje) Aila Tamminen 25.2.2006. Suomalaista naisvoimistelua ulkomailla. Diplomaattisia selvittelyjä. Naisliikuntaa 100 vuotta. 1962. Kulttuurisidonnaiset symbolit ja riitit liittyvät aina valtaan ja intresseihin,joiden esittämisessä on kysymys yhteiskunnallisten merkitysten antamisesta. Bibliotheca Historica 85. Helsingfors: Nordiskt Förbund för Kvinnogymnastik & Finlands Svenska Kvinnogymnastikförbund. Durkheim, E. 1998. Vapk kustannus, Helsinki. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht. (Aino Sarje) Aira Ikonen 10.5.2004. T:nen 1936. Kansakunta kilpasilla. Suomi-kuva 1945-1981. International Journal of the History of Sport 14(1997), 3, 136-156 Valenius, J. Undressing the Maid. Jyväskylä Jyväskylän yliopisto liikuntatieteiden laitos. Kielitoimiston sanakirja 2006. 1992. Tanttu-Porkka, 1. Jo vuonna 1912 Tukholman olympialaisissa suomalaisten naisvoimistelijoiden esiintymisessä oli läsnä Suomi-neito-fantasian piirteet: viehkeät ja sorjat neidot liikkuivat kevyesti ja suojelivat Suomen kansallista tunnusta. E. 1999. SNLL:n juhlien kenttänäytökset. 1953. 1983. Aamulehti 14.111935, 3. Helsinki: Suomen Naisten l.iikuntakasvatusliitto. 1912. Kisakenttä 7-8, 1912, 143150. 2006. Jokainen sukupolvi on yhdistellyt ja tulkinnut kansallista perintöä ja yhdistänyt näytöksiin uusia kuluuuLÄHTEET TUTKIMUSKIRJALLISUUS Ala, J. Elli Bjorkstsn voimistelunohjaajana Olympialaisissa kisoissa Tukholmassa v. 1965. Collan, A. Suomi-neito. Helsinki: Otava. 18.9.2006. Sarje 2002. 1973. Goltermann, S. & Pekkarinen J. Hentilä, S. Suomalaisen naisvoimistelun maailmat. H. Voimistelua Stadionilla. Hundra år finlandssvensk gymnastik. Tri Karin puhe olympialaisohjelman esittämistilaisuudessa Messuhallissa 15. Elin Kallio, Suomen Naisvoimistelun Äiti. Sarje (toim) Naisvoimistelun juhlaa. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Butler, J. Kansaruanhut olivat suomalaisvoimistelijoiden vetonaulana esimerkiksi Berliinin olympialaisissa. Vapk kustannus, Helsinki. Urheilu järjestäytyy ja politisoituu Teoksessa Teijo Pyykkönen (toimittanut): Suomi uskoi urheiluun. SNLL:n historia 1896-1975. Körper der Nation. ritekijöitä. Urheilu nationalismin kanavana ja lähteenä Suomessa 1900-1952. Kun Suomen voimistelijatvtot puristivat kaksi kertaa Hitlerin kättä ja joivat hänen luonaan kahvia. Hymyilevä Hannes. Levä kertoo urheilumuistojaan Arvi A. Kisakenttä 11, 1936. Kokkonen, J. 1920. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki. 2006. Karisto Oy. Meinander, H. Tjeder, D. Naisvoimistelu, ensimmäinen osa. 1992. Habitusformierung und die Politik des Turnens 1860-1890. Hankala sukupuoli. kolmas painos. 2005. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Lisäksi naisvoimistelijoiden juhlapukuna oli aito suomalainen kansallispuku. Teoksessa Teijo Pyykkönen (toim.): Suomi uskoi urheiluun. Wichmann, G. Olympialaiset kisat Tukholmassa. 1959. Helsinki: Gaudeamus. 1987 Ristiriitojen olympialaiset 1936. Nygren, H. 1997 Gender in Modern Society: Femininity, Gymnastics and Sport. Suomen naisvoimistelu kansojen kilpakentille Berliinin olympialaisiin. Bibliotheca Historica 119. (Aino Sarje) Anja Järvinen 13.5.2004. Kisakenttä 10-11 1938, 163-165. Lippu ei ole enää vain joidenkin neitosten kantama valtiollinen tunnus, vaan koko koreografia on ylistys lipullemme. Suomen naisten Olvrnpiajoukkueen mukana Berliinissä. 2004. Suomi-neito ja suojelusikä. Karjalainen, L. Kritische Studier zur Geschichtswissenschah, Band 126. Sortovuosien psykohistoriaa. Laine, L. Paasivirta, J. Otava, Helsinki. Kisakenttä 12, 1936, 91-92. Lehdistön ja diplomatian näkökulmia. Valioiden myyttiset voimistelunäytökset ovat heijastaneet jotain oleellista Suomen sen hetkisestä kansakunnasta, sen valtasuhteista ja ideologiasta. (Aino Sarje) Anneli Nokkala 5.9.2005. 2000. Weilin & Göös, Espoo. Helsinki. Helsinki: SKS. Austraalialainen totemiiäriestelmä Helsinki: Tammi. Ryhtiä, tytöt' Hymyilkää, tämä on hauskaa I Tutkielma turkulaisen naisvoimisteluohjaajan Lahja Salvianderin elämästä ja elämäntyöstä. Työläisurheilijan Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa. Laine ja A. Ruumiinharjoitusten monet muodot. Reitala,A. The Maiden of Finland among the elite of national symbols.www.virtual.finland.fi. (Pirjo-Liisa Vilenius) UIKUNTA & TIEDE 46 • 6/2009, TUTKIMUSARTIKKEU, Voimistelevat naiset Suomi-neitoina 47. Teoksessa L. 1980 (1912) Uskontoelämän alkeismuodot. 1938. -2000. Taas kansantanhujen esittäminen edusti fennomaanien Suomi-neito -hahmoa, joka pukeutui kansallispukuun. 2008. 2002. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 131. Viita, 0. 1912, 306-309. Rivinainen, 1936. Historiallisia tutkimuksia 223. Suomen suvi -ohjelrnassa Suomen kansakunta on jo täydessä kypsyydessään. Laine, L & A. Björksten, E. Kurvinen, H. Muistelen SNLL:n kenttäohjelmia 1970ja 1980-luvuilla. Helsinki SNLL. 1996. Elli Björksten. Kisakenttä 12, 1936, 189-190. When Character Become CapitalT he Advent of the Self-Made Manin Sweden, 1850-1900. 1936. K
Aiempien tutkimusten mukaan tuoreet ylioppilaat ovat menestyneet valintakokeessa vanhempia ylioppilaita heikommin, vaikka opiskelijavalinnan ensimmäisessä vaiheessa (kouluja ylioppilastutkintoarvosanat) heidän pistemääränsä ovat korkeammat. Kalaja T. !n recent years less than 20 % of freshmen are new high school graduates in Finnish Physical Education Teacher Education (PETE) program. 2009. ln a recent study of PETE applicants the new graduates succeeded worse on the entrance tests, even though they had higher points on the initial entry score (based on the high school and matriculation grades). lt seems that adhering to the objective of the ME by replacing older high school graduates with the current ones would not have a dramatic effect on the performance in the PE studies of the stuclent.s acceptecl for the PETE program. 48 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009. Puh: 014-260 2125, sähköposti: teppo.kalaja@sport.jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Kalaja T. Liikunta &Tiede 46 (6), 48-53. . Näyttää siltä että liikuntaja opeiustauojen osalta tuoreiden ylioppilaiden taitotaso ei olennaisesti poikkea vanhempien ylioppilaiden taitotasosta, toisin sanoen myös tuoreet ylioppilaat hallitsevat eri lajien ja didaktiikan perusteet, eikä OPM:n tavoitteen täyttäminen siten heikentäisi opiskelija-ainesta. The readiness of new and older high school graduates in the PETE program entrance examinations. TUOREIDEN YLIOPPILAIDEN JA AIEMMIN YLIOPPILAIKSI TULLEIDEN VALMIUDET LIIKUNNAN AINEENOPETTAJAN VALINTAKOKEESSA TEPPO KALAJA Yhteyshenkilö:Teppo Kalaja, Liikuntatieteiden laitos, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. TUTKIMUSARTIKKELI, Tuoreiden yhopp1la1den valmiudet L11kunnalle. 2009. The means of the PETE entrance examination tests of the current (completed high school in their year of applying Ior the course) and the older graduale groups for the 2004 intake were compared by the Mann-Whitney U-test. Tuoreilla ylioppilailla oli naisilla kolmessa ja miehillä neljässä valintakoeosiossa paremmat pisteet, vaikka tilastollisesti erot eivät olleetkaan merkitsevät miesten perusliikuntaa lukuun ottamatta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Opetusministeriön asettaman tuoreiden ylioppilaiden määrällisen tavoitteen saavuttamisen vaikutuksia valintakoeosioissa (liikuntataitotestit kahdeksassa eri lajissa, opetusnäyte, kirjallinen koe) menestymiseen luomalla kaksi vertailuryhmää vuoden 2004 liikunnan aineenopenajakoulutuksen hakijoista. Tulosten mukaan vanhemmat miesylioppilaat menestyivät tilastollisesti merkitsevästi paremmin uinnissa ja yhteispistemäärässä. . The status of the new graduates in student selection is iherefore viewed strictly. Vanhemmat naisylioppilaat saivat parempia pisteitä vapaavoimistelussa, opetusiuokiossa ja yhteispistemäärässä. The airn of this study was to analyze the differences between the entrance examination scores of a previous student cohort on the basis that the objecuves of ME had been followed. Keywonls: student selection, entrance exwnination, pliysical eclucation Asiasanat: ylioppilas, opisl1elijavalinla, vali11tahol1eet, yliopist.ot, liilwntalwsvatus, aineenopeUajalwulutus. The older female graduates scored significantly higher in the wornens gymnastics, in the micro-teaching and for the total score. Liikunnan aineenopettajakoulutukseen on viimeisten vuosien aikana hyväksytty tuoreita ylioppilaita 23-34 %, mikä on huomattavasti vähemmän kuin opetusministeriön asettama 55 % tavoite. Tuoreiden ylioppilaiden ja aiemmin ylioppilaiksi tulleiden valmiudet liikunnan aineenopettajan valintakokeessa. The current graduates, however, had higher means in ihree test items in the case of females, and in four items in males. Liikunta & Tiede 46 (6), 48-53. This is far less than the objecuve set by the Ministry of Education (ME) of Finland, which requires that 55 % of freshmen be new high school graduates. The differences between current graduale and the older applicant groups were relatively small. The resuhs show that the older male graduates were significantly bcuer in the swimming test and for the total entrance score. Näiden kahden toisistaan nippumauornan ryhmän valintakoepistemäärien keskiarvoja vertailtiin Mann-Whitneyn U-testin avulla
Vuosittain noin 35000 tuoreesta ylioppilaasta noin 75% hakee opiskelupaikkaa ylioppilaaksitulovuonna, mutta vain reilu kolmasosa pääsee jatkamaan koulutustaan välittömästi lukion jälkeen. Välivuodet eivät myöskään välttämättä ole passiivista odottelua, vaan lisäävät tehokkaasti opiskeluvalmiuksia (Kosonen 1999, 2005) ja vahvistavat nuorten persoonallisuutta sekä muita voimavaroja, joita he tarvitsevat voidakseen suoriutua tehokkaasti jatko-opinnoista _ja niiden vaatimasta itsenäisestä elämästä (Hämäläinen 1988, 1992). Tuoreiden ylioppilaiden valmiudet Uikunnalle 49. Tämän seurauksena Suomen yliopistot ovat sitoutuneet opetusministeriön tulossopimukseen, jonka yhtenä tavoitteena oli, että vuoden 2008 opiskelijavalinnoissa koulutukseen hyväksytyistä vähintään 55 prosenttia tulisi olla tuoreita ylioppilaita. Tuoreeksi ylioppilaaksi on määritelty saman kevään tai edellisen syksyn ylioppilaat. Valintamenettelyn ensimmäinen vaihe valikoi parhaat hakijat valinnan toiseen vaiheeseen aiemman kouluja ylioppilastutkintomenestyksen sekä LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSARTIKKELI. Liikunnan aineenopettajakoulutukseen hyväksytyistä kolmena viime vuotena tuoreita ylioppilaita on 23-34 %, mikä on edelleen huomattavasti vähemmän kuin opetusministeriön asettama 55 % tavoite. Yhtenä tämän hetken tärkeimpänä vaatimuksena onkin saada nuoret aiempaa varhaisemmin opiskelemaan (Hallituksen strategia-asiakirja 2007, 71) ja siten myös nuorempina aktiivisiksi työntekijöiksi ja veronmaksajiksi. Ylönen, henkilökohtainen tiedonanto 28.4.2005; E. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan liikunnanopettajakoulutuksen opiskelijavalinta toteutetaan kaksivaiheisena. Hakijakyselyn mukaan tuoreet vuoden 2002 ylioppilaat eivät kokeneet valmistautumisaikaansa merkittävästi vähäisemmäksi kuin vuoden 2001 ylioppilaat. 2008, 43, 59). Monesti hakijat käyvät ensimmäisenä hakuvuotenaan vain kokeilemassa onneaan ja tutustumassa ympäristöön, mutta seuraavalla kerralla he ovat _jo valmistautuneet kunnolla (Rantanen 2004, 37). Yliopistokoulutuksen aloittaneiden keski-ikä on noin 21 vuotta, joten monella hakijalla on edessään välivuosi. Tuoreen ylioppilaan on ollut vaikeaa saavuttaa haluttu opiskelupaikka ensimmäisellä yrittämällä. Välivuoden tarpeellisuutta ei kuitenkaan perustella pääsykokeisiin valmistautumisella. He saattavat olla tässä vaiheessa epävarmoja uravalinnastaan. Vuonna 2003 teatterikorkeakoulussa uusista ylioppilaista koulutukseen hyväksyttiin hyväksyttiin 12,7 %. Monen nuoren mielestä välivuoden pitäminen ei ollut hukkaan heitettyä aikaa, vaan se selkeytti uranvalintaa (Sajavaara ym 2002, 96-97; Ahola 2004, 18). Merkittävä osa ylioppilaaksi tulon ja opiskelun aloittamisen välisen ajan pitkittymisestä selittyy nuorten hakutoiveiden ja tarjolla olevien opiskelumahdollisuuksien välisestä ristiriidasta sekä nuorten halusta syystä tai toisesta viettää väli vuosia ja miettiä omaa uravalintaansa (Opetusministeriö 2003, 11). 1991; Stalcc ym. Jyväskylän yliopiston musiikkitieteiden opiskelijoista uusien osuus on noin 5 %. (Sajavaara ym. Kaikissa eri valintakoeosioissa tuoreet ylioppilaat saivat tilastollisesti merkitsevästi matalampia pisteitä kuin vanhemmat ylioppilaat, valintakokeiden yhteispistemäärässä (rnax. Peräkkäisinä vuosina valintakokeisiin osallistuneiden hakijoiden yhteispistemäärissä oli suuri ero sekä miehillä että naisilla. Tällä on suuri vaikutus korkeasti koulutuuujen työntekijöiden määrän lisääntymiseen Suomessa (Opetusministeriö 2003, 36). Vaikka nuoren ylioppilaan uravalinta olisikin selkeytynyt ja motivaatio alalle pyrkimiseen huipussaan, herää kysymys, onko tuore ylioppilas koulutettavuudeltaan, tässä tapauksessa liikunnallisilta ja pedagogisilta taidoiltaan, riittävän "hyvä" aloittamaan opinnot heti lukion loppumisen jälkeen. Esimerkiksi liikuntatieteissä uudelleen valintakokeeseen osallistuminen parantaa valintakoemenestystä merkittävästi. (Ahola 2004, 19.) Liikunnan aineenopettajakoulutuksen opiskeli_javalinnoista tehdyssä tutkimuksessa saman kevään ylioppilaat olivat lähtötasohaan merkittävästi heikompia kuin vanhemmat ylioppilaat. Harva hakija ehtii tai jaksaa ylioppilaskirjoitusten rinnalla samana keväänä valmistautua riittävästi laajoihin pääsykokeisiin. 1999) Tämä asettaa valintamenettelylleja erityisesti valintakokeelle ja sen eri asioille monenlaisia vaatimuksia. Hakijoiden sijoittuminen toivomalleen alalle tapahtuu keskimäärin kahden vuoden kuluttua ylioppilastutkinnon suorittamisesta, yleensä vasta toisella hakukerralla (Sajavaara ym. 260) ero vanhempien hyväksi oli 20 pistellä. Opettajankoulutukseen ei saman vuoden ylioppilaalla ole ollut juurikaan mahdollisuuksia päästä (Räihä & Nikkola 2006), ja samansuuntainen on ollut tilanne myös suosituimmissa taitoja taideaineissa. Suuresta hakijajoukosta valitaan ne, jotka ominaisuuksiensa puolesta sopivat parhaiten koulutukseen ja sen jälkeisiin työpaikkoihin. 2002, 128; Mielityinen & Moitus 2002, 91-92). Taideteollisessa korkeakoulussa heidän osuutensa on vaihdellut 2000-luvun alkuvuosien aikana kahdesta viiteen prosenttiin. (Virtanen & Vuolijoki 2004, 44-46.) Välivuosien pitäminen ei tällä hetkellä ole valtiohallinnon kannalta suositeltava asia, koska niiden katsotaan käyvän nuorille itselleen kalliiksi, ja lisäksi yhteiskunta menettää näin ollen ammattitaitoista työpanosta. Tilastokeskuksen (2008) mukaan vuonna 2006 vain kymmenen prosenttia 19-vuotiaista oli yliopistollisessa peruskoulutuksessa, mikä on kaukana opetusministeriön asettamasta tavoitteesta. Kuluvan vuosikymmenen aikana on tuoreiden ylioppilaiden asemaan kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Tutkimusongelmana oli, millainen olisi tuoreiden ylioppilaiden ryhmä valintakokeissa mitattujen liikuntaja opetustaitojen perusteella. Kosonen, henkilökohtainen tiedonanto 29.4.2005; HAREK 2003.) Liikuntatieteissä saman kevään ylioppilaiden osuus koulutukseen hyväksytyistä oli 2000-luvun alussa noin 6 % (Kalaja & Hirvensalo 2006), mutta vuosikymmenen puolivälissä heidän määränsä oli noussut jo lähes viidennekseen, johtuen muun muassa tuoreiden ylioppilaiden lisääntyneestä hakijamäärästä ja muutoksista esivalinnan lisäpisteiden myöntämisessä (Mäkelä ym. Suomalainen, henkilökohtainen tiedonanto 26.4.2005; H. (K. 2002, 116, 129.) Valinta kokeet pidetään myös yleensä jo alkukesästä, jolloin valrnistauturnisaika ylioppilaskirjoitusten jälkeen jää hyvin lyhyeksi. Kun Suomessa korkeakouluopinnot kestävät huomattavan pitkään, on kannettu huolta siitä, että vastavalmistuneet ovat työuraansa aloittaessaan liian vanhoja menestymään eurooppalaisessa työmarkkinakilpailussa. Opiskelijavalinnalla varmistetaan koulutukseen hyväksyttävien riittävä lähtötaso, mikä on edellytys opintojen suositusaikataulussa pysymiseksi ja resurssien säästämiseksi (Ahola & Kokko 2001; Honkirnäki 2006; Stalcc ym. 2002, 110). TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA-ONGELMA Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten uusien ylioppilaiclen määrän kasvattaminen opetusministeriön esittämän 55 %:n tavoitteen mukaisesti vaikuttaisi koulutukseen hyväksyttävien hakijoiden joukon valintakoeosioilla mitattaviin opiskeluvalmiuksiin. (Kalaja 2007.) Erityisesti liikumalajitaidoissa hyvän lähtötason uskotaan olevan edellytys koulutettavuudelle ja menestymiselle työelämän muuttuvassa kentässä (Silvennoinen ym. JOHDANTO Opiskelijan valinta yliopistoihin ja korkeakouluihin on tärkeä tehtävä niin hakijan itsensä kannalta kuin kansantaloudellisestikin. Oleellista on, että enemmistö piti omaa valmistautumistaan valintakokeisiin riittämättömänä edellisistä 67 _ja jälkimmäisistä 60 prosenttia. Kun valintakokeissa tentittävän kirjallisuuden määrä on suuri ja taso on vaativa, ovat erityisesti saman kevään ylioppilaat vanhoja ylioppilaita huonommassa asemassa (Häkkinen 2004, 52; Sajavaara ym. 1999)
Opetusministeriön asettaman tuoreiden ylioppilaiden määrallisen tavoitteen saavuttamisen vaikutuksia liikunnan aineenopeuajakoulutuksen valintakoeosioissa menestymiseen (liikuntataitotestit kahdeksassa eri lajissa, opetusnäyte , kirjallinen koe) tarkasteltiin luomalla kaksi vertailuryhmaa vuoden 2004 hakijoista (n = 824). Efektin vaikutus on pieni, kun ei= 0.2; keskimääräinen, kun ei = 0.5 ja suuri, kun ei = 0.8. Mikäli noudatettaisiin Opetusministeriön aset tarnaa tavoitetta ottaa koulutukseen vähintään yhtä paljon tuoreita (saman kevään ja edellisen syksyn) ylioppilaita kuin vanhempiakin, olisi 17 (miehista 8 ja naisista 9) vuoden 2004 liikunnan aineenopettajakoulutuksen sisäänotossa hyväksytyistä vanhoista ylioppilaista tullut korvatuiksi tuoreilla ylioppilailla. Painotukset ja lajisisällöt ovat vaihdelleet hieman vuosittain, rnuua pääsääntöisesti nykyisenlaisilla pääsykokeilla on jo pitkä historia. Naisilla ja miehillä, ruotsinkielisillä sekä li i k u ntavarnmaisi] la on omat kiintiönsä liikunnanopettajien koulutuksessa. Miesten tulokset on esitetty taulukossa 2 ja naisten taulukossa 3. Näiden kahden toisistaan riippumattoman ryhmän valintakoepistemäärien järjestyssijalukujen keskirnaaräisiå eroja vertailtiin Mann-Whitneyn U-testin avulla. Niiden koulutukseen hyväksyttyjen vanhojen ylioppilaiden, jotka olisivat tulleet syrjäytetyiksi kiintiöinnin takia ja niiden tuoreiden ylioppilaiden, jotka olisivat tulleet valituiksi kiintiöinnin ansiosta (jatkossa näistä käytetään nimitystä kiintiöylioppilaat), valintakoeosioiclen tuloksien keskiarvoissa ei ollut suuria eroja. Heistä 37% oli saman kevään ylioppilasta. TULOKSET Liikunnanopettajakoulutukseen hakeutuminen on ollut viime vuosikymmeninä Suomessa erittäin suosittua. Miesten piste määrät uinnissa (ryhmien välinen ero 4.1; p=.003) ja kaikkien testiosioiclen yhteispisteissä (ero 10.2; p=.000) olivat tilastollisesti merkitsevästi parempia vanhoilla kuin tuoreilla ylioppilailla, kun taas perusliikunnassa (ero 3.9; p=.006) tuoreet ylioppilaat menestyivät selvästi vanhempia paremmin. mahdollisten aiempien yliopisto-opintojen pohjalta. Vastaavasti toisen vertailuryhrnån muodostivat ne tuoreet ylioppilaat (n= 8/miehet, n =9/naiset), jotka olisivat tulleet hyväksytyiksi edellä mainitun kiintiöinnin ansiosta, syrjäyttäen toiseen koeryhrnään kuuluvat vanhat ylioppilaat. Vanhat naisylioppilaat olivat tilastollisesti rnerkuseväsu parempia ainoastaan vapaavoirnistelun (ero 4.3; p=.005) ja opetustuokion (ero 3.7; p=.001) testeissä, liikuntakokeiclen yhteispisteissä (ero 5.9; p=.006) sekä yhteispisteissä (ero 14.3; p=.000). Toisen vaiheen opiskelijavalinnassa ovat painottuneet jo pitkään hyvät lajuaidot, meriestyrni nen kirjallisessa kokeessa ja pedagogisten taitojen osoittarninen opetustuokiossa. Pyrkijöistä hyväksyttiin koulutukseen 6,3%. Lisäksi tarkasteltiin ryhmien välisten erojen käytännön suuruutta käyttämällä Cohenin efektin koko -test iä. Vuonna 2004 liikunnanopetiajakoulutukseen haki 824 opiskelijaa. TAULUKKO 1. Cohenin (1988, 24) mukaan mitä suurempi on d:n arvo, sitä suurempi on poikkeaman aste, jossa tutkittava ilrnio esiintyy. Ei-päällekkäisten havaintojen prosentuaaliset osuudet olivat kaikissa näissä tapauksissa yli 50 %, joten niiden efekti kokoa voidaan pitää kohtalaisena (ei= 0.5) tai korkeana (ei= 0.8). Ryhrnät rnuodosteu iin niistä koulutukseen hyväksytyistä vanhoista ylioppilaista (n= 8/miehet, n= 9/naiset), jotka olisivat karsiutuneet, mikäli tuoreille ylioppilaille olisi asetettu 50%:n kiintiö. Taulukossa l on kuvattu vuonna 2004 liikunnan aineenopettajakoulutuksen hakijamääriä. Liikunnan aineenopettajakoulutukseen pyrkineiden, valintakokeisiin osallistuneiden, koulutukseen hyväksyttyjen ja ruotsinkielisten hakijoiden määrät vuonna 2004 2004 Hakijoita yhteensä 824 Mieshakijoita 420 Naishakijoita 404 Ruotsinkielisiä mieshakijoita 4 Ruotsinkielisiä naishakijoita 8 Tuoreita ylioppilasmieshakijoita 145 Tuoreita ylioppilasnaishakijoita 161 Valintakokeiden kiintiö (miehet + naiset) 200 + 200 Valintakeisiin osallistuneet yhteensä 265 Valintakokeisiin osallistuneet miehet 131 Valintakokeisiin osallistuneet naiset 134 Koulutukseen hyväksytyt yhteensä 52 Koulutukseen hyväksytyt miehet 25 Koulutukseen hyväksytyt naiset 27 Valintakokeisiin osallistuneet ruotsinkieliset miehet 2 Valintakokeisiin osallistuneet ruotsinkieliset naiset 2 Koulutukseen hyväksytyt ruotsinkieliset miehet Koulutukseen hyväksytyt ruotsinkieliset naiset 1 Koulutukseen hyväksytyt tuoreet ylioppilasmiehet 3 Koulutukseen hyväksytyt tuoreet ylioppilasnaiset 2 50 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6/20Cl9 · ruTKIMUSARTIKKELI, Tuoreiden ynoppuaroen valmiudet Liikunnalle
TAULUKKO 2. 6/2009. Liikunnan aineenopettajakoulutuksen valintakokeisiin osallistuneiden naishakijoiden testipistemäärät sekä Mann-Whitneyn testin p-arvot vanhoilla syrjäytetyillä ylioppilailla (V) ja tuoreilla kiintiöylioppilailla (T) vanhat syrjäytetyt tuoreet kiintiöylikeskiarvojen p-arvo Cohenin efektin ylioppilaat (n=8) oppilaat (n=8I erotus (T-V) suuruus ka kh ka kh d alkupisteet 276 4.9 26.1 2.3 -1.5 .089 0.4 kirjatesti 377 4.1 34.5 6.2 -3.2 .031 0.6 telinevoimistelu 15.7 19 13.4 3.6 -2.2 .012 0.8 vapaavoimistelu 14.3 5.0 10.0 5.1 -4.3 .005 0.9 palloilu 10.7 6.3 11.7 6.1 1.0 .086 0.2 uinti 12.7 2.4 12.6 2.7 -0.1 .079 0.4 perusliikunta 12.8 3.7 13.1 3.7 0.3 .075 0.1 hiihto 12.7 2.6 11.3 4.2 -13 .053 0.4 suunnistus 9.3 4.2 8.0 4.6 -13 .053 0.3 luistelu 11.2 5.9 12.4 5.6 12 .066 0.2 opetustuokio 30.1 4.3 26.4 1.6 -3.7 .001 l1 musiikki 3.5 l1 3.7 1.6 0.2 .076 0.2 liikunta kokeet yht. MKIMUSARTIKKELI, Tuoreiden ylioppilaiden valmiudet Liikunnalle 51. 86.9 6.2 810 70 -5.9 .006 0.9 yhteispisteet 168.4 l1 154.1 4.0 -14.3 000 4.9 *I p<0.05 **) p<0.01 ***) p<0.001 LIIKUNTA & TIEDE 46. Liikunnan aineenopettajakoulutuksen valintakokeisiin osallistuneiden mieshakijoiden testipistemäärät sekä Mann-Whitneyn testin p-arvot vanhoilla syrjäytetyillä ylioppilailla (V) ja tuoreilla kiintiöylioppilailla (T) vanhat syrjäytetyt tuoreet keskiarvojen p-arvo Cohenin efektin ylioppilaat kii ntiöyl ioppilaat erotus (T-V) suuruus (n=8I (n=8I ka kh ka kh d alku pisteet 20.2 8.3 23.7 2.1 3.5 .046 0.6 kirjatesti 34.7 9.5 33.0 6.8 -1.7 .092 0.2 telinevoimistelu 15.4 3.0 14.3 2.2 -1.1 .043 0.4 rytmiikka 14.5 4.7 12.8 2.0 -1.8 .052 0.5 palloilu 14.5 4.6 16.1 2.5 16 .037 0.4 uinti 15.3 4.9 11.1 3.2 -4.1 .003 10 perusliikunta 11.5 4.1 15.4 3.6 3.9 .006 10 hiihto 12.9 3.0 14.1 5.8 13 .060 0.3 suunnistus 12.1 3.6 8.8 3.7 -3.4 .011 0.9 luistelu 13.4 5.6 14.3 4.6 0.9 .083 0.2 opetustuokio 29.8 3.8 26.5 4.4 -3.3 .020 0.8 musiikki 2.5 1.8 0.5 0.7 -2.0 .012 15 liikunta kokeet yhteensä 95.8 9.2 93.4 70 -2.4 .049 0.3 yhteispisteet 172.5 2.0 162.3 3.7 -10.2 .000 3.4 *) p<0.05 **) p<0.01 ***) p<0.001 TAULUKKO 3
Tuoreiden ylioppilaiden liiallista huomioimista pääsykoetilanieessa tulisi varoa (Ahola 2004, 38). 52 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 5/2009, TUTKIMUSARTIKKELI · Tuoreiden ylioppilaiden valmiudet Lekunnalle. Opetusministeriön asettaman tavoilleen täyuämiseksi tarvitaan lisää pohdintaa keinoista, miten tuoreiden ylioppilaiden asema edelleen paranisi, ja miten valirnamenetclmien oikeudenmukaisuus ja validius kohenisivat. Opiskelija-aineksen ei tämän tutkimuksen perusteella voida katsoa heikentyvän, mikäli tarkastellaan tuoreiden ylioppilaiden parhaimmiston valintakoernenestystä. 1996; Silvennoinen ym. kuten liikunnan opiskelijavalinnoissa perinteisesti on jo usean vuosikymmenen aikana tehty, nimenomaan edellytyksiä kehittyä ammatin vaatimissa taidoissa, vai onko mukana valmiuksia, jotka ovat harjoitettavissa esimerkiksi välivuosien aikana. Ilmaisevatko liikuntataitojen mittaukset. Viime hetkellä tehdyt valinnat eivät välttämättä ole kovin harkittuja, eikä vaihtoehdoista ole ehditty hankkia tarkkaa informaatiota. Gararnin ja Aholan (2001, 27) tutkimuksen mukaan nuoret eivät koe vielä lukion viimeisen vuoden syksyllä olevansa erityisen valmiita tekemään ratkaisuja lukion jälkeisestä koulutuksesta. Tulosten mukaan vanhemmat miesylioppilaat menestyivät tilastollisesti merkitsevästi paremmin kuin tuoreet miesylioppilaat eräissä valintakoeosioissa. Yksittäisten hakijoiden poikkeavan hyvä tai huono menestys joissakin valintakoeosioissa vaikuttaa vääjäämättä koko ryhmän keskiarvoon. Johtuuko "ikäongelma" valintamenettelystä (vrt. Lisäksi on huomioitava, että kaikkea ammatin kannalta relevanttia tietoa on mahdotonta sisällyttää edes tutkintoon. Näitä kysymyksiä opiskelijavalinnan toteuttava liikuntaja terveystieteiden tiedekunta joutuukin pohtimaan määrittäessään päteviä ja eettisesti hyväksyttäviä keinoja tuoreiden ylioppilaiden määrälliseen tavoitteeseen pääsemiseksi. Vaikka tämän tutkimuksen tulokset tukevat tuoreiden ylioppilaiden määrän kasvattamista, ei vastavalmistuneiden osuuden lisääminen välttämättä ole ongelmatonta. Hankkiakseen pätevän päätöksenteon prosessoinnin edellytyksiä nuoren on edistyttävä erilaisissa aikuistumiseen liittyvissä kehitystehtävissä, kuten tulevaisuuden suunnittelussa, ihmissuhteissa, arvoissaan ja maailmankuvassaan. Liikunnanopettajaksi aikovat ovat yksi hitaimmin koulutukseen sijoittuvista opiskelijoista. Iäkkäämmät opiskelijat ovat liikuntatieteen laitoksen opinnäytetöiden ohjaajien tekemien havaintojen mukaan selvinneet tästä, usein viimeisesta, opintosuorituksesta monesti nuorempia nopeammin. Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämisehdotuksen laatineen selvitysmies Aholan (2004, 55-57) esitystä mukaillen valintakokeiden muuttaminen yksinkertaisemmiksi ja kevye mmiksi. Myös itsetuntemuksen on vahvistuttava ja nuorten on itsenäistyttävä eri elämänalueilla. 1991). Liikuntaja opetustaidoissa tuoreiden ylioppilaiden taitotaso ei poikennut olennaisesti vanhempien ylioppilaiden taitotasosta, Loisin sanoen myös tuoreet ylioppilaat hallitsivat eri liikuntalajien ja didaktiikan perusteet melko hyvin, eikä OPM:n tavoitteen täyttäminen siten heikentäisi opiskelija-ainesta. "Korvaavien" tuoreiden kiintiöylioppilaiden pistemäärä. eri valimakoetesuosioista eivät merkittävästi poikenneet vanhempien ylioppilaiden pisteistä. POHDINTA Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida Opetusministeriön asettaman tuoreiden ylioppilaiden maårål lisen tavoitteen saavuttamisen vaikutuksia valintakoeosioissa menestymisessä. Tätä kautta saavutetaan ainoastaan joillakin mittareilla hyväksi osoittautunut opiskelija-aines, joka ei kuitenkaan välttämättä ole oikealla alalla. Tuoreilla ylioppilailla oli vastaavasti naisilla kolmessa ja miehillä neljässä valintakoeosiossa paremmat pisteet, vaikka tilastollisesti erot eivät olleetkaan rnerkitseviå miesten perusliikunnan testipistemääriä lukuun ottamatta. Hakijoiden parhaimmisto, sekä miehissä että naisissa, on niin hyvätasoista liikuntalajiosaamisessa, että lähes kenet tahansa läpäisyrajan lähelle sijoittuneisra voitaisiin ottaa koulutukseen ilman, että tilastollisesti merkirsevää opiskelijaaineksen hei keru yrnistä pääsisi tapahtumaan. Tämän tutkimuksen empiirisen aineiston perusteella ei kuitenkaan edellä mainittuja arvomaailman selkiytymistä ja sosiaalista sekä emotionaalista toimintakykyisyyttä kuvaavia tekijöitä voitu arvioida. valintaosioiden painotusten muuttaminen esi me rk iksi enstrnmäisen valintavaiheen pisteiden huomioiminen myös osana loppupistemäärää koulutukseen hyväksyttävien ryhrnien kiintiöiminen sekä lisäpisteiden antaminen lienevät ensimmäiset tarkasteluun otettavat tuoreiden ylioppilaiden aseman parantamismenetelmät. Myöskään opetustaidoissa ryhmien väliset erot eivät ole suuret. Tätä johtopäätöstä tukevat myös Hirvensalon ja Palomäen (2003) havainnot tuoreiden ylioppilaiden erillisryhmän valintakoernenestyksestä sekä havainnot kyseisen ryhmän opintojen etenemisestä (Kalaja 2007). Osasyynä tähän on saattanut olla heidän selkiytyneempt urasuuruaut uneisuutensa ja syvällisempi opiskeluintressinsä (Hämäläinen 1992). Tätä tukevat havainnot opinnoissa menestymisen yhteydestä koulumenestykseen, eikä niinkään valimakoemenestykseen (Ahola 2004; Rantanen 2004; Öckert 200l;Lindb\0111-Ylänne y111. (Kosonen 1983.) Pro gradu -tutkielman valmistuminen saattaa siten viivästyä elämänkokemukseltaan "köyhempien" nuorten opiskelijoiden määrän lisääntyessä. Opiskelijavalinnassa ratkaisevaksi asiaksi tulisi asettaa sellaisia opintojen ja liikunnanopettajan arnmarukvalilikaauoiden kannalta olennaisia yksilöllisiä tekijöitä, joita ei kovin helposti pystytä koulutuksessa muuttamaan. Monet näistä kehitystehtävistä jäävät lukion aikana keskeneräisiksi. Kouluarvosanat, joita liikunnankin esivalinnassa käytetään, eivät kerro yksinomaan lahjakkuudesta tai koulutusohjelman edellyttämästä orientaatiosta ja osaamisesta, vaan myös koti taustasta ja oppilaan suhteesta opettajiin ja koulun kulttuuriin (Kosonen 2007). 2002). Sajavaara ym. Kosonen (2007) kritisoi kiintiöintiä pelkästään ulkopuolelta asetetuksi määreeksi ja luokitteluksi,jonka loogiset yhteydet ilmiokentän todellisiin rakenteisiin ovat usein sattumanvaraisia. Joissakin liikuntakokeissa, esi merkiksi palloilussa, hiihdossa ja luistelussa, tuoreiden ylioppilaiden pistekeskiarvo oli jopa parempi kuin vanhemmilla ylioppilailla, jotka siis nyt ovat liikunnanopettajakoulutuksessa. Juuri koulunsa päättäneiden osuuden kasvattamisella saattaa olla kielteisiäkin seurauksia, kuten opiskelija-aineksen heikentymistä, opintoaikojen pidentymistä ja keskeyttämisten lisääntymistä. Miksi uudet uravalinnaltaan usein selkiytymättömäl ylioppilaat pitäisi asettaa erityisasemaan, varsinkin kun tuoreita ylioppilaita suosiva kiintiöinti on eduskunnan oikeusasiamiehen mielestä lainvastainen. Yhteenvetona tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, etteivät tuoreiden ylioppilaiden parhaimmiston valintakoeosioissa mitatut motoriset taidot juurikaan eroa vanhempien ylioppilaiden motorisista taidoista. Opiskelijavalinnassa tulisi siten tarkkaan harkita, minkälaista osaamista liikunnan opiskelijalta edellytetään etukäteen ja mitä voidaan opettaa tutkinnossa. Tässä Leoretisoinnissa tulee kuitenkin huomioida tarkasteltavien ryhmien pieni koko (miehet 8, naiset 9) ja pistemäärien keskihajonnat. Silti esimerkiksi hyvän palloilijan karsiutuminen hyvän uimarin tilalta ei todennäköisesti vaikuttaisi hakijan koulutettavuuteen ja ammatissa menestymiseen. Esimerkiksi vai intakokeiden opetustuokiossa suoriutumista helpottaa jo lyhytkin kokemus ohjaustehtävistä. Haasteita saattaa sen sijaan aiheuttaa aikaisemmissa tutkimuksissa todettu ammatinvalinnan epävarmuus.josta voi aiheutua opintojen keskeyttämistä ja opintojen pitkittymistä
Opetusministeriön julkaisuja 2004 19. Häkkinen, 1. Jyväskylän yliopisto. 2007. Vuoden 2002 opettajakoulutuksen valintakoeseminaarin loppuraportti Jyväskylän yliopisto Opettajankoulutuslaitos. LÄHTEET Ahola, S. 1988. Teoksessa P Räihä & T Nikkola (toim.) Valintakokeet opettajan ammatin veräjänvartijana Vuoden 2005 opettajankoulutuksen valintakoeseminaarin loppuraportti. Silvennoinen, M., Laakso, L & Turunen, J. Opettajankoulutuslaitos. Dissertation series n:o 52. V., Sadura, T. Journal of higher education policy and management 23 (2), 191-203. 2002. 17-18. Teoksessa P Räihä & T Nikkola (toim.) Sattumia vai osumia. Työvoimaministeriö, suunnitteluosasto. Sajavaara, K., Hakkarainen, K., Henttonen, A., Niinistö, K., Pakkanen, T., Piilonen, A.-R. 1999. Teoksessa P Räihä, J. Tutkimuksia 83. Hallituksen strategia-asiakirja 2007. Jyväskylä: PS-kustannus, 25-42. New York, NY: Academic Press. Jyväskylän yliopisto Opettajankoulutuslaitos Opetuksen perusteita ja käytänteitä 34, 11-20. Helsinki: Opetusministeriö. Kosonen, P. Valinta kokeet hallintoa ja tekniikkaa vai tutkimuspohjaista asiantuntemusta. Department of Economics. Yhteishausta yhteisvalintaan Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittäminen. Liikunnanopettajakoulutukseer, vuosina 2001-2002 hyväksyttyjen valintakoemenestys ja sen pysyvyys Jyväskylän yliopisto. Tutkimuksia 2/2008 Opetusministeriö 2003. Yliopisto-opintoja aloittamassa: Millaisin vaatein ja millaisessa maailmassa. 1983. Finding the best possible students student selection and its problems in the field of business. Sattuma vai teoria opettajankoulutuksen opiskelijavalintojen perustana 7 Teoksessa P Räihä & T Nikkola (toim.) Valintakokeet opettajan ammatin veräjänvartijana. Tutkimuksia 77 Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino, 229-241. Teoksessa H. Lindblom-Ylänne, S., Lonka K. Helsinki: Tilastokeskus. Lukion päättäneiden nuorten toiminta ja kehitystehtävissä edistyminen puolentoista vuoden aikana. Helsinki Opetusministeriö. Jyväskylän yliopisto. 2003. Korkeakoulujen arviointineuvosto ja Opiskelijajarjestöjen tutkimussäätiö. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 9. Jyväskylän yliopisto. 2004 Essays on school resources, academic achievement and student employment. Valtakunnallinen hakijaja opinto-oikeusrekisteri Hirvensalo, M. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B:30, 39-48. & Leskinen, E. Pro gradu -tutkielma. Swedish Institute of Social Research. Research reports no 4/2007. 2002. & Moitus, S. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Hyvärinen (toim.) Rutiinivalinnoista laadukkaisiin valintastrategioihin. & Ahola, S. 190-196. 2004. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 18. Liikuntakasvatuksen laitoksen Julkaisuja A 20. 1991. Tutkimus varsinaissuomalaisten abiturienttien koulutustoiveista, -suunnitelmista sekä niiden taustalla olevista käsityksistä. Kosonen, P. Liikuntatieteellisen tiedekunnan valintakoetutkimus. 1996. Työvoimapoliittisia tutkimuksia 44. & Palomäki S. 2001. Näkökulmia ja keskustelua. 2001. 2008. 2006. Kosonen, P. 2006. 2004. Suuntana tulevaisuus. A. Teoksessa P HeikinaroJohansson & E. Oppilaitostilastot 2006. Kari & J. Virtanen, L & Vuolijoki J-P. Tilastokeskus 2008. Opiskelijavalinta hakijan elämänkulun ja koulutusinstituution vuoropuheluna. Sosiaalialan ja hoitotyön asiantuntiiuuden kehitysehdot Ia opiskelijavalinta Jyväskylä Studies in Education, Psychology and social Research 271. Helsinki: Edita. Turku: LSLH. Stalec, N. Liikuntatieteiden laitos. Garam, 1. Teoksessa T Aittola (toim.) Korkeakouluopiskelu elämänvaiheena ja opintojen kulku. HAREK 2003. Yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus. Peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten uravalinnan valmiuksien kehittyneisyys. Valinnasta työelämään. Liikunnan aineenopettajakoulutuksen opiskelijavalinta vuosina 2002-2007. Statistical power analysis for the behavioral sciences. Yliopistojen opiskelijavalintojen arviointi. Kalaja, T. Heikkinen, P Moilanen & P Räihä (toim.) Opettajuutta rakentamassa. 1988. Rantanen, P. Selecting students for medical school: What predicts success during basic science studies. Mäkelä, K., Palomäki, S., Kalaja, T., Keskinen 1. Teoksessa J. & Nikkola, T. Korkeakoulujen opintoaikojen lyhentämisen toirnenoideohjelrna Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 27. Hämäläinen, T. A. Predictive value of the entrance examination for the academic efficiency of students at the Faculty of Physical Education in Zagreb Review of Phychology 5 (1-2), 13-21. Lukion päättäneiden nuorten edistyminen kehitystehtävissä ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Liikunnanopettajakoulutuksen valinta. & Hirvensalo, M. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino, 235-250. 2007. Opiskelijavalintojen olemuksen määrittelyä. Success of applicants in the entrance examinations of the Finnish Physical Education Teacher Education program. Ahola, S. Kasvatustieteiden laitos. Kirjoituksia Jouko Karin 60-vuotispäivänä. Räihä, P. 1992. Jyväskylän yliopisto. Ammatillisen koulutuksen Ia arnmattikorkeakoulujen opiskelijavalinnan tarkastelua. Opettajankoulutuslaitos, 85-96. Pro gradu-tutkielma. Does pre-university background rnatter. Mielityinen, 1. Honkimäki, S. Jyväskylän yliopisto. Uppsala University. Ursin, & J. LIIKUNTA & TIEDE 46 · 6/2009, MKIMUSAATIKKELI · Tuoreiden ylioppilaiden valmiudet Liikunnalle 53. 2005. 1998. & Kokko, A. Jyväskylän yliopisto. Hämäläinen, T. Kosonen, P. A cognitive approach Higher Education 31 14), 507-527. 3rd edition. McEvoy (toim.) The role of physical education and sport in promoting physical activity and health. & Hirvensalo, M. 2006. University of Jyväskylä. 2001. Länsi-Suomen lääninhallituksen julkaisusarja nro 15. Cohen, J. Economic studies 83. Liikuntakasvatuksen laitos. 2004. A. Helsinki Yliopistopaino. & Moitus, S. Kalaja, T. A. Effects of higher ecucation and the role of admission selection. Uusien ylioppilaiden menestyminen liikunnan aineenopettajakoulutuksen valintakokeissa. Öckert, B. Väli maa (toim.) Korkeakoulutus teoriassa. Department of sport sciences. University of Stockholm. Korkeakoulujen arviointineuvoston [ulkaisuja 172002. & Horga, S
Social skills are an essential part of ieachers' work, and icachers' understanding of the subject is ihe basis of their teaching. Neljänneksi vuorovaikuiustaitojen katsottiin liittyvån läheisesti niitä käyuåvän henkilön persoonan ominaisuuksiin. Secondly, t hey were understood as a positive iool to achieve something good or on the orher hand positive as themselves. The humanistic ideology behind the skills should be taken into account in the training of social and emotional skills. Physical education teachers' conceptions of social and emotional skills too good to be true. Key worcls: social sliills, physical eclucaUon teacher eclurnlion, humanislic psychology 54 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009. . Firstly the skills were seen as ways of ialking and techniques, which can be pracuced and applied in hope of a certain ouicorne. Criticism regards humanistic view of human nature as overly positive and naive. . This article examines the physical educauon teachers' conceptions of social and emotional skills based on their experiences at in-service training course and every-day life. JUKKA VIRTA, TARU LINTUNEN Yhteyshenkilö: Jukka Virta, Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteiden laitos, PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. Viimeisen teeman kriittisten näkemysten ja pääasiassa myönteisen kokonaisymmärryksen välillä oli ristiriita, jonka katsotaan aiheutuvan vuorovaikutustaitojen taustalla olevista humanistisesta psykologiasta ja humanistisesta ihmiskuvasta. Ensinnäkin taidot nähtiin neutraalina puhetapana ja tekniikkana.jota voi harjoitella, oppia ja soveltaa tietynlaisin seurauksin. The analysis was based on the principles of hermencuucal analysis. Toiseksi vuorovaikutusiaidot ymmärrettiin joko myönteisenä välineenä saavuttaa jotain hyvää tai itsearvoisesti hyvänä tapana. Vuorovaikutustaito-kouluttajien tulisi olla tietoisia vuorovaikut ustaitojen ideologisesta taustasta, joka saattaa olla esteenä taitojen soveltamisessa tai opiskelussa. Teachers' understanding on active listening and 1messages formed a multidimensional eruuy with five thernes. Nämä myönteiset taustaoletukset törmäävät opeuajien omien käsitysten ja vuorovaikutustauojen arjen sovellusten kanssa. The overall understanding of the skills was positive, but the critical aspects of the fifth theme connicted with the general positiveness. Asiasanat.: sosiaaliset taiclot, liilwnnanopettajat lwulutus, humanisti11e11 psylwlogia Virta J., Lintunen T. Tässä artikkelissa tarkastellaan liikunnanopeuajien käsityksiä täydennyskoulutuksessa harjouelluista ja sen jälkeen koulussa sovelletuista vuorovaikutustaidoista, erityisesti kuuntelusta ja minäviesteistä. 2009. The data consists of their scrni-structured interviews and one learning diary. Ne nähtiin myös laajempana "maailrnankatsomuksena'' tai periaatteina, jotka sisältävät erilaisia myönteisiä elämänarvoja ja hyveitä. Aineisto koostuu opettajien teemahaastatteluista ja yhden opettajan oppimispäiväkirjasta. Liikunnanopettajien käsitykset vuorovaikutustaidoista liian hyvää ollakseen totta. The third way of undersianding referred to a "view of the world" consisting of various values and virtues. Aineiston analysointi noudatti hermeneuttisen analyysin periaatteita. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat neljä liikunnanopeuajaa, jotka osallistuivat vuoden (30 t) kestävään vuorovaikutustaitojen täydennyskoulutukseen. Viidennen teeman kriittisten näkemysten mukaan opettajat olivat ymmärtäneet taidot tavalla, johon pahuus tai kielteisyys eivät sovi. 2009. These views collide with the real-life experiences and concepts of the teachers. Liikunta &Tiede 46 (6), 54-60. The last theme consists of critical and negative ideas concerning the idealistic side of social and emotional skills. LIIKUNNANOPETTAJIEN KÄSITYKSET VUOROVAIKUTUSTAIDOISTA LIIAN HYVÄÄ OLLAKSEEN TOTTA. Opettajien käsitykset vuorovaikutustaidoista muodostivat kokonaisuuden, jossa oli viisi teemaa. This controversy may derive from the humanistic psychology and humanistic concept of human nature behind the skills. Four female physical education teachers participated in a year-long (30 h) in-service course on social and emotional skills. Opetta11en käsitykset vuorovaikutus1a1do1sta. This study offers deeper understanding in the process of learning and applying social and emotional skills. Puh: 014-260 2104, sähköposti: jukka.virta@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Virta J., Lintunen T. Vuorovaikutustaidot ovat keskeinen osa opettajan työtä ja opettajan käsitykset niistä ovat pohjana taitojen soveltamiselle ja opetukselle. Liikunta &Tiede 46 (6), 54-60. ln the fourth theme the skills were seen either as a permanent ora changing part of the users' personality. Humanistista ihmiskuvaa onkin kritisoitu ylioptimistiseksi. TUTKIMUSARTIKKEU
TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Kurssi järjestettiin liikuntatieteiden laitoksella Jyväskylän yliopistossa täydennyskoulutuksena liikuntaa opettaville opettajille. Opettajien kokemusten mukaan häiriökäyttäytyminen koulussa on lisääntynyt ja opetusja kasvatustehtävän toteuttaminen on tullut hankalammaksi. Toisen keskeisen vuorovaikutustaidon, minäviestien, taustalla on ajatus tunteiden omistamisesta. 2006). Niihin ei sisälly arviointeja, tulkintoja eikä tuomiota. 2007), rehtoreille (Smith ym. 2008). He eivät havainneetkaan omassa tutkimuksessaan, että minäviestit olisivat sinäviestejä parempi tapa ilmaista myönteisiä tai kielteisiä tunteita. 612009. Minäja sinäviestintää on tutkittu erityisesti vihan tunteiden ilmaisussa. 1992) ja vakuutusyhtiön työntekijöille (Rautalinko & Lisper 2004). Jos opettajien ymmärrys vuorovaikutustaidoista on kovin yksipuolinen, ei taidon sovelluksen tai opetuksenkaan voi odottaa olevan kovin korkeatasoista. Myös opettajien auktoriteettiasema on heikentynyt ja kanssakäyminen oppilaiden kanssa on yhä enemmän neuvottelemista (Kiviniemi 2000, 78-79, 126-133, 135) Tässä artikkelissa käytetty käsite vuorovaikutustaidot ymmärretään synonyymiksi sosiaalisten taitojen, tunneja vuorovaikutustaitojen ja sosioernotionaalisten taitojen kanssa (Zins & Elias 2006, 1-2) ja sillä viitataan tämän tutkimuksen kohteena oleviin vuorovaikutustaitoihin: aktiiviseen kuunteluun ja minäviesteihin (Gordon 2006, 90-107, 164-189). Lisäksi on havaittu, että taitojen opiskelu opetusharjoittelun aikana on auttanut liikunnanopettajaopiskelijoita tulemaan tietoiseksi erilaisista vuorovaikutustilanteista (Klemola & Heikinaro-Johansson 2006). vähentäneet häiriokayuäytymistä (Catalano ym. JOHDANTO Opetus on ihrnissuhdetyötä, jossa keskeisiä ovat opettajan vuorovaikutukselliset taidot, ongelmanratkaisutaidot sekä kyky kohdata ristiriitatilanteita ja erilaisia ihmisiä (Kiviniemi 2000, 75-77). Sovellettuna viestintäkäyttäytymiseen se tarkoittaa sitä, että sanotaan "olen vihainen" ilmaisun "olet ärsyttävä" sijaan (Bippus & Young 2005). 2001), koulukeskeyttämisiä ja poissaoloja (Wilson ym. 2008; Kimber ym. Niiden avulla häiriökäyttäytymiseen voi puuttua oppilasta kunnioittavasti ja loukkaamatta. Vuorovaikutustaitojen tärkeydestä ollaan yhtä mieltä, ja niiden myönteisistä vaikutuksista on myös tutkimuksellista näyttöä. Vertailtaessa minäviestien ja sinäviestien vaikutuksia keskustelukumppanin reaktioihin on saatu joitakin minäviestien paremmuutta tukevia tutkimustuloksia (Kubany ym. Esimerkiksi hoitoalalla vuorovaikutustait.oja (kommunikaatiotaitoja), kuten kuuntelua, nonverbaalista viestintää sekä empatian osoittamisen taitoja, on tutkittu jonkin verran. Kurssin pääsisältöinä olivat Gordonin (2006) vuorovaikutusteorian keskeiset osat: aktiivinen kuuntelu, LIIKUNTA & TIEDE 46. Lasten ja nuorten vuorovaikutuskoulutusta on siis tutkittu laajasti, mutta aikuisiin kohdistuvaa tutkimusta on verrattain vähän. Kuunnellessaan oppilasta opettaja ei pyri ratkaisemaan ongelmaa oppilaan puolesta vaan vastuu säilyy oppilaalla. Vuoden (2005) mittaiseen koulutukseen kuului neljä kahden päivän lähiopetusjaksoa, joiden kesto oli yhteensä 30 tuntia. Tutkimusta on kuitenkin tehty eri ammattiryhmien parissa. Taitojen käytöstä on ollut myönteisiä seurauksia myös oppilaille. Euroopassa ja Pohjoismaissa tutkimusta on huomattavan vähän, eikä sovelletuilla ohjelmilla ole saatu yhtä myönteisiä tuloksia (Holsen ym. Erityisesti käytännön harjoittelua sisältävät ohjelmat (Lane & Rollnick 2007) ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Kuitenkin sekä hoitajien että lääkärien vuorovaikutustaidoissa on havaittu kehitettävää (Edwards ym. Minäviestit kertovat jotain puhujasta itsestään: tunteista, tarpeista, ajatuksista tai kokemuksista. Sosioemotionaalisten taitojen käyttö on myös auttanut opettajaa kohtaamaan rakentavasti erilaisia vuorovaikutustilanteita (Klemola & Heikinaro-Johansson 2006; Kuusela 2005, 84). Kuitenkin taitojen opettamista opettajille ja niiden oppimiseen ja soveltamiseen liittyviä prosesseja on tutkittu vähän. 2001) sekä parantaneet vuorovaikutustaitoja (Catalano ym. Vuorovaikutuskoulutukseen osallistuneet kasvatusalan opiskelijat suhtautuivat koulutukseen myönteisesti ja heidän kuuntelun taitonsa paranivat (McNaughton ym. Usein opettajat ovat viime kädessä niitä, jotka opettavat ja soveltavat vuorovaikutustaitoja koulussa. Tässä artikkelissa tarkastellaan liikunnanopettajien käsityksiä täydennyskoulutuksessa harjoitelluista ja sen jälkeen koulussa sovelletuista vuorovaikutustaidoista, erityisesti kuuntelusta ja minäviesteistä. Opettaja kertoo oppilaalle tämän käyttäytymisen aiheuttamat konkreettiset seuraukset sekä omat tuntemuksensa ja antaa oppilaalle mahdollisuuden muuttaa käytöstään (Gordon 2006, 186-190) Vuorovaikutusta ja sosioemotionaalisia taitoja on Yhdysvalloissa tutkittu lukuisten lapsiin ja nuoriin suunnattujen kehittämisohjelmien kautta useista eri näkökulmista. Tutkimukset antoivat viitteitä siitä, että aktiivisen kuuntelun taitoa on mahdollista oppia lyhyehkönkin koulutusjakson aikana. Ainoassa löytyneessä tutkimuksessa (Triliva & Poulou 2006) tarkasteltiin alakoulu n opettajien ymmärrystä sosioemotionaalisesta oppimisesta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kommunikaatiotaitoja voidaan koulutuksen avulla oppia (Heaven ym. Siksi myös opettajien käsitykset ja ymmärrys opetettavista sisällöistä tulevat merkityksellisiksi: "Opettamisen lähtökohtana on väistämättä opettajan ymmärrys siitä, mitä tulisi oppia ja miten se tulisi opettaa" (Sh uiman 1987). Kuuntelun taitoja on opetettu myös psykologian opiskelijoille (Rautalinko ym. 1995; Kubany & Richard 1992). Opettajat ovat epätietoisia, miten kohdata luontevasti erilaisia ihmisiä ja opetustilanteita sekä oppilaiden välisiä konflikteja (Savolainen 2001, 66-82). Aktiivisessa kuuntelussa kuuntelija palauttaa puhujalle tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi kuulemansa asian tai tunteet. 2006; Peräkylä ym. Kaiken kaikkiaan tutkimukset kertovat myönteisistä tuloksista: ohjelmat ovat mm. Opettajankoulutuksessa ja opettajan vuorovaikutustaitojen tutkimuksessa tilanne on hieman samankaltainen kuin terveydenhuoltoalalla. Myös liikunnanopettajaksi opiskelevat ovat pitäneet vuorovaikutuskoulutusta tärkeänä (Klemola 2003, 120). Tutkittavina oli neljä naisopettajaa, jotka osallistuivat Kohtaamisia koulutyössä -vuorovaikutuskoulutukseen. Kuuntelun seurauksena oppilaiden liikkumismotivaatio ja autonomia ovat lisääntyneet: he ovat pystyneet itse ratkaisemaan ongelmatilanteita, ja opettajan rooli on muuttunut kontrolloijasta huolehtijaksi (Kuusela 2005, 65, 74). 2002; Durlak & Wells 1997; Gansle 2005) ja suhteita vertaisiin (Durlak & Wells 1997; Gansle 2005). Koulutuksen tavoitteena oli lisätä opettajien valmiuksia kohdata koulutyön vuorovaikutustilanteita oppilaiden, opeuajakollegoiden ja vanhempien kanssa sekä antaa työkaluja oppilaiden sosioemotionaalisen kehityksen tukemiseen. Opettajan käsityksiä vuorovaikutustaidoista ei ole tutkittu juuri lainkaan. Opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen on kuitenkin tutkimuksissa huomattu kaipaavan parannusta. Bippus ja Young (2005) kuitenkin katsovat, ettei tätä intuitiivisesti järkevää viestintäkäyttäytymistä ole empiirisesti riittävästi todistettu. TUTKIMUSAATIKKELI -Ocettaiien käsitykset vuorovakutustardoista 55. Kurssille osallistui yhteensä 16 opettajaa,joista 15 oli naisia ja yksi mies. 2002; Gansle 2005; Lösel & Beelmann 2003; Wilson ym. Opettajat olivat ymmärtäneet sosioemotionaalisen oppimisen monimutkaiseksi ja vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi, joka koostuu erilaisista kyvyistä, taidoista ja hyveistä ja jossa kulttuurisilla tekijöillä on keskeinen rooli. 2005). Kuuntelu auttaa oppilasta selkeyttämään tunteitaan ja ajatuksiaan, jolloin itsenäinen ja omavastuinen ongelmanratkaisuprosessi voi lähteä liikkeelle, itsetuntemus lisääntyy sekä oppilas saa kokemuksen arvostetuksi ja hyväksytyksi tulemisesta (Gordon 2006, 94-114). 2008)
Yuorovaikutustaidot nähtiin myös tietynlaisena puhetapana, joka liittyy henkilökohtaiseen tai ryhmän vuorovaikutuskulttuuriin ja jota muut eivät välttämättä jaa. Eräs opeuaja huomasi minäviestien sopivan omaan puhetapaansa. selkeä itseilmaisu minäviestein sekä yhteistyöja ongelmanratkaisutaidot. (Opettaja 1) Ongelmanratkaisu. Haastateltaviksi valittiin tutkimustehtävän kannalta mahdollisimman informatiivisia tapauksia (Patton 2002, 242) eli opettajia, jotka olivat osallistuneet aktiivisesti koulutukseen, toimineet koulussa opettajina kurssin jälkeen ja pohtineet sisältöjä monipuolisesti påiväkirjoissaan. Mut sitte toinen {tilanne/ se ei sit vam1 lwlunnu sillä tavalla avautua se poilw. (Opettaja 2) No ehliä just se että pitäis tavallaan lrnrjot.ella pithään ja eri yht.eylisissä -. Epäselvien tai tulkintaa vaativien tekstikatkelmien merkuyssisältöjå selkeytettiin käsitekaruojen avulla. Tää ylis tyttö jaha 011 semmonen että hun emmä saa sitä lii/il1umaa11 niin sit 011 yrittäny miell.iä et mitä repliilzliejä me siel sit -. Että jos toinen 011 ihan hermona niin lwnnattaa/10 liysyä tai puhua yhtään mitään -. Kysymyksissä pyrittiin ohjaamaan haastateltava tietylle alueelle, josta hän sitten voisi vapaasti kertoa. (Opettaja 4) Myös työpaikalla oli omat puhetapansa, joihin minäviestit eivät välttämättä sopineet. Seuraavaksi erotettiin aineistosta kaikki opettajien vuorovaikutusymmärrykseen liittyvät ilmaisut ja kuvau ii n ne tutkijan omalla kielellä. Eräs opettaja oli soveltanut vuorovaikutustauoja hankalassa ryhmässä.jossa oppilaat eivät suostuneet yhteistyöhön opettajan kovista yrityksistä huolimatta. Tulososan aineistolainauksissa esiintyneitä murresanoja on muutettu tunnistettavuuden estämiseksi. Opettajien eräs tapa ymmärtää vuorovaikutustaitoja oli nähdä ne puhtaasti tekniikkoina ja taitoina, joita voi harjoitella ja jotka voi oppia sekä joita voi tietoisesti pyrkiä soveltamaan tai olemaan soveltamatta. Toisaalta kuunteluun ja minäviesteihin suhtauduttiin ongelmanratkaisutekniikkoina, joita voi tietoisesti ottaa käyttöön hankalissa tilanteissa ja toisaalta saavuttaa haluttuja seurauksia tai ei. (Opettaja 2) He näkivät taidot ikään kuin harjoiteltuina vuorosanoina, joita voisi ottaa käyttöön sopivassa tilanteessa. Opettajat katsoivat minäviest.ien olevan tapa, jonka avulla pystyy välittämään toisille oman arvomaailman myönteisiä puolia. Kurssin aikana opettajat kirjoittivat oppimispäiväkirjaa, tekivät lähijaksojen välissä etätehtäviä ja sovelsivat vuorovaikutustaitoja sekä liikuntatunneilla että muussa elämässä. (Opet.taja 2) Vaikuttaminen. Vuorovaikutustaidot nähtiin myös keinona saada oma tahto läpi, vaikuttaa oppi laissa omien toiveiden mukaista käyttäytymistä. Kuvaile jotakin tilannetta, sekä sitä, mitä ajattelit ja tunsit." Haastattelija teki myös kolme harjoitushaastattelua eri aineiden opettajille.joista kahdelle haastattelun sisällöt olivat tuttuja, yhdelle eivät. Tutkimuksessa tarkastellaan opettajien ymmärrystä ja käsityksiä, jotka katsotaan käsitteinä paällekkäisiksi (Triliva & Poulou 2006). Olisit tää yhs tyttö, jaha lint.saili,ja sen sitte otin ihan sillä tavalla tietosesti että nyt l1äytän sitä ongelmaantart.t.uvaa muotoilin sen asian tavallaan siihen, että olen huolissani, että olen huomannut näin. Tämmösillä minäviesteillä lapsille yrittäny, et äitiä harmittaa lwvasti se että liu ei aamulla syödä reippaasti että /1u jännittää äitiähi se kouluun lähtö aamu et miten ne sit sujuu ja näin. TULOKSET Opettajien käsitykset vuorovaikutustaidoista muodostivat moniulotteisen merkityskokonaisuuden, jonka sisällöissä erottui viisi teemaa: tekniikka, hyvä tapa, periaate, persoona ja ihanteet. Aineiston analyysi perustui Laineen (2001) esittämään malliin kvalitatiivisesta analyysistä. (Opettaja 4) Vuorovaikutustapa. Opettajien käsitykset vuorovaikutusta1doista. Opettajalrnoneessa ei hirveesli /1yllä liäytelä {minäviesti] -. (Opettaja 4) Toinen opettaja taas mietti oman perheensä vuorovaikutuskulttuuria ja totesi: Kyllä ne /liuuntelu ja minäviestit] ovat asioita, joista täytyy il.seä muist.uttaa perhepiirissä tietyt rutiinit ja /1eslnisteluliulttuuri on niin urautunutta -. Ensimmäinen kirjoittaja osallistui itse kurssille sekä opiskelijan että tutkijan roolissa. Eräälle opettajalle oli tulossa syksyllä ensimmäistä kertaa oma luokka, ja hän mietti, miten käyttäisi oppimiaan vuorovaikutustaitoja ryhmän kanssa. (Opet.t.aja 2), kuten eräs opettaja toteaa. (Opettaja 2) Tuossa tilanteessa /tyttöoppilas,jolw pelliäsi telinevoimistelua ja lintsaili} se huuntelu tuotti tulosta eli se oppilas /1erto avoimesti siiläja mä liuuntelin sitä alas ailw pitliäänhi siinä.ja se toimi ihan hyvin. (Opett.aja 4) Puhtaan teknisen ongelmanratkaisun lisäksi opettajat olivat ymmär56 LIIKUNTA & TIEDE 46 , 612009 , TUTKIMUSARTIKKELI . Analyysin alussa aineistoon tutustuttiin avoimesti pyrkimyksenä ymmärtää sen sisältämiä merkityksiä. Kurssin ohjaajina toimi kaksi kokenutta vuorovaikutuskouluuajaa. Ensimmäinen kirjoittaja teki rcernahaastauelut (Hirsjärvi & Hurme 2001, 48) kesän ja syksyn 2006 aikana. Analyysimetodi valittiin sen hermeneuttisen, ymmärtämään pyrkivän lähestymistavan vuoksi: ilmiö pyritään hahmottamaan merkit yksien kokonaisuutena, joka tässä tapauksessa koostuu siitä, millaisia ovat opettajien käsitykset vuorovai k utustaidoista. Haastattelu kysymykset koskivat opeuajuuua, opettaja-oppilassuhteen luonnetta sekä tunneja vuorovaikutustaitojen soveltamista opettaja-oppilassuhteessa. Ne 011 vähän uusia ne taidot, nii eihän sitä vält.tämät.tä osaa liäyt.tää -. Taito. (Opettaja 2) Taidot nähtiin myös tapana saavuttaa jotain hyvää, kuten mukava ilmapiiri luokkaan. Hyvän väline. Tekniikka Tekniseen teemaan sisältyi neljä erilaista näkökulmaa vuorovaikutustaitoihin: taito, ongelmanratkaisu, vaikuttaminen ja vuorovaikutustapa. Ajatt.elen et mä luen hyvin näit vuorovailiutustaitoasioita ja etuliäteen jo vähän miet.tis että osais sitten niilähi hyödyntää ja et sais semmosen hyvän otteen niist.ä, heti se111111ose11 hyvän meiningin. Kuhunkin teemaan liittyi useita eri näkökulmia, jotka on eroteltu alateernoiksi. He katsoivat kuuntelun ja minäviestien olevan myös tapa i Imaista omaa välittämistään ja sanoa toiselle jotain myönteistä. saa lwrmiU.aa ihan rauhassa. Mua niin hiehuttaa että, milis ne 11ii11l1u 011 semmosia ja niitä ei voi muuttaa ja vaililw huinlw ymmärtäs -. Aineisto (140 liuskaa, riviväli 1,5, fonttikoko 12, Times new roman) koostuu neljän liikunnanopettajan ieemahaastaueluista ja yhdestä oppimispäiväkirjasta,joka oli tutkimustehtävän kannalta kiinnostava. Tämän jälkeen aineistoa siirryttiin tarkastelemaan yhden haasiaueluteeman pohjalta: "Miten opettajat ovat ymmärtäneet vuorovaikutustaidot?". Taidot nähtiin joko välineinä heidän omien myönteisten pyrkimystensä ja periaatteidensa välittämiseen tai saavuttamiseen tai itseisarvoisesti myönteisinä. (Opettaja 3) Ehliä ne minäviestit ei tuntunu niin luontevalta suomalaisuuteen -. Näitä minäviestejä huomasin ett.ä 011 vähän oma tyyli/1i11 -. Kurssilaisilta pyydettiin tutkimusluvat ja heille kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta ja tutkimusmenetelmistä. (Opettaja 4) Hyvä tapa Neutraalin tekniikan lisäksi opettajat liittivät vuorovaikutustaitoihin ja niiden käyttöön myönteisen vireen. Ja JOS sille {oppilaalle} antaa t.ilaa, niin tavallaan sä voit välittää sitä omaa välittämistäs ehkä paremmin, 11äit.t.e11 taitojen myötä. Välitt.ää sitä tasa-arvosuutta -. Muut kurssilaiset olivat tästä tietoisia. Teemoittelun lopullinen muoto vahvistui, kun kahdesta haastattelusta löytyi alustava ieernoiuelurunko tai johtoajatus, joita hyödyntäen täydennettiin olemassa olevia teemoja ja lisättiin kokonaisuuteen alaieemoja koko aineistosta. (Opettaja 3) Toinen opettaja pyrki vaikuttamaan minäviestein lastensa käytökseen, siinä onnistumatta. Esimerkiksi: "Miten kuvailisit opeitaja-oppilassuhdeua?", "Oletko käyttänyt kurssilla käsiteltyjä taitoja koulussa. Mut ei se oo millään lailla parantanu tilannetta, et
Samalla se tarjoaa keinon itsehillintään: tekniikan avulla kiukun voi kanavoida, sen sijaan että hermostuisi ja toimisi ajattelematta. Ja sit sama tässä, et ei riitä että 011 vaan tämmösii tai/oja ja lwrjoitteit.a, vaan pitäs olla joku selhäranha. (Opettaja 1) Tämä vastavuoroisuus ei kuitenkaan sisältänyt käsitystä, että oppilailla olisi velvollisuus kuunnella heitä. Tulkitsemme seuraavan lainauksen pystymisen tarkoittavan nimenomaan sitä, että tietoisuus taidosta auttaa tai rohkaisee heitä ilmaisemaan omia tuntemuksia, ei sitä, euä he osaisivat tämän taidon avulla kertoa niistä paremmin. (Opettaja 3) Toiseksi vastavuoroisuus ilmenee opettajien puheissa viittauksena oppilaiden huomioimiseen ja ymmärtämiseen ajatusten ja tunteiden tasolla, niitä ilmaisten ja kuunnellen. Miehet lwliee useinhi että onl1s se naisten psyholoilavissa, että ne siinä holw ajan tull1itsee niitten (Opettaja 2) Haastateltavat olivat kaikki naisia, joten asian laajempi ymmärrys vaatisi myös miesten näkemysten tarkastelua. Opettajat mainitsivat kuuntelun taidot myös itsearvoisesti hyvänä vuorovaikutuksen tapana, vaikka näkyviä tuloksia ei aina tullutkaan. Toiseksi vuorovaikutustaidoista puhuttiin hieman sukupuolittuneena ilmiönä. Niitä on vähän heili/10 saada liili/1eelle. Taitojen tueksi toivottiin tietynlaista eetosta ja taustaperiaatteita sekä tietoisuutta siitä, mihin pyritään. Taitojen soveltamista verrattiin puoliksi huumorilla myös uskoon tuloon ja "oikeaan tiehen". Taidoista kiinnostuneen tai niiden soveltajan vastaparina oli aina mies, aviomies tai mieskollega.Jatlws hu on lwulutulisia niin vähintään lwhs lwllegaa samasta lwulusta pitäs saada mulwan. (Opettaja 4) Periaate Teknisen teeman ja "hyvän tavan" lisäksi opettajat kuvailevat taitoja laajasti hyvänä periaatteena, ikään kuin tiettyjä arvoja ja perusoletuksia sisältävänä "maailmankatsomuksena" eikä vain yksittäisinä taitoina. Vastavuoroisuus näkyi myös toiminnallisena oppilaiden toiveiden huomioimisena. Opettajat viittasivat tähän aineistossa käyttäen sanaa persoona,joka esiintyi useissa merkityksissä. Luonne. (Opettaja 4) Eräs opettajista ei halunnut soveltaa kuuntelun taitoja parisuhteessa muun muassa siksi, että mies ei osaa kyseisiä vuorovaikuwstaitoja ja voisi kokea olevansa naisen armoilla. Se on niin persoonal1ysymys et l1etl1ä pitää niit asioit.a tärkeinä -. Riippuu ihan varmaan persoonasta helle ne [vuorovaihutustaidot] sit sopii ja helle ei Jot/1ulw11 pitää hirveen et.äisyyclen oppilaisiin. Eräs opettaja miettii vuorovaikutustaitojcn opettamista koulussa: Jtellä 011 aina se et pitäs olla jolw ydinajatus siitä, että missä suhteessa tavallaan on haih/1ii11 se asia. Eri merkityksiä voidaan tarkastella jatkumona niiden pysyvyyden mukaan. Oli yl1s tyttö, jaha /intsaili tietosesti nyt häytän sitä ongelmaant.arttuvaa emmä nyt tiiä vaihuttil1s se niin paljon mutta l1yllä sille jäi selvästi edelleen se tilanne olemassa oleval1si eli sillä olijol1U hammo, tullujosta/1i siihen telinevoimisteluun -vaililw se nyt ei oo niin fyysinen se näkyvä se seuraus, niin se voi huite11/1i siellä henl1isellä puolella olla isohi. Tää anto mulle niinhö semmosta suuntaa ja osviittaa et näinhän pitää toimia ja muulenlii elämässä ja missä tahansa mä 0011 ollu, nii l1yllä mulla ai11al1i silleen, ei jes mä oon ihan oil1eella tiellä. Molempiin vertauksiin sisältyy ajatus jostain laajemmasta elämää ohjaavasta ja normittavasta rakennelmasta. (Opettaja 2) Uskonto. (Opettaja 2) Vuorovaikutustaidot tarjoavat mallin sanojen asettamiseksi, ja näin viesti on ehkä paremmin vastaanotettavissa eikä loukkaa toista. Ja mitä tutumpi ihminen on sitä huonommin häntä arjen lieshellä lwuntelee. Mut varmaan lwunteluaja omien mielipiteiden, on ne sit opetlctjan tai oppilaan, esille tuloa nii, niitä ne varmaan ne vuorovail1Utustaido1 on. Olen löytänyt minäviestin. (Opettaja 1) Luonteeltaan sosiaalisen opettajan voisi esimerkiksi olla vaikea soveltaa kuuntelun taitoa, kun tekisi jo mieli sanoa oma mielipide. Henkilökohtaiset arvostukset. Josl1i11 sehän l1yllä kovasti sillan lw ilmotlauc/uttiin niin sano et haita saaclajohu mieslwllega mulwan. Neljäs näkökulma liittyy opettajien käsityksiin opettaja-oppilassuhteesta. Semmosen tehniilwn tavallaan millä voi lähestyä vai/1eampiahi11 asioita, ilman ellä t.arvii tuntea siitä 1nitää11 huonoa omaa tuntoa tai ilman el1l1ä että hermostuu. Pelkkä kuuntelu ei riitä, vaan täytyy myös toimia eri tavalla. Eetos. (Kaili/1i oper.tajal) Persoona Edellä esitellyt teemat liittyivät opettajien ymmärrykseen vuorovaikutustaidoista, mutta heidän ymmärryksensä mukaan taidot liittyvät kiinteästi myös niitä käyttävään henkilöön. (Opettaja 2) Sukupuoli. Omaa huunteluhäyttäytymistä seuratessa olen huomannut, miten malttamaton olen. Ensinnäkin taitojen katsotaan olevan sidoksissa käyttäjän luonteeseen eli hyvin pysyvään ominaisuuteen. täneet aktiivisen kuuntelun ja minäviestien käytön myös turvalliseksi, rakentavaksi ja kunnioittavaksi tavaksi lähestyä vaikeita asioita. Käsitykset opettajaoppilassuhteen luonteesta näkyvät taitojen arvostuksessa ja siinä, miten ne kullekin soveltuvat. Etjotenl1i11 liilwnnassa11in mul on paitsi ne arvot niin mul on ne lajit.ja, nii mul 011 semmonen tavallaan eetos mi/1i11 mä pyrin. Haastatellut naisopettajat viittasivat mieskollegoihin pohtiessaan taitojen käyttöä ja käyttämättömyyttä. Sehän helpouaa, pystyy sanomaa, että miltä minusw tuntuu ja sillen ehhä ymmärtää: must tuntuu et susta tuntuu tältä. Täältä ammennetaan tietoa ja liäshyt säteet, sitte merlwtaan heti jos sä myöhästyt, merkl1i, ei mitään hysellä. (Opettaja 3) Arvot. Sitä il1ään lwin sallii itselleen unohtaa hyvät tavat. Ensinnäkin vuorovaikutustaidot ikään kuin tarjoavat luvan tai mahdollisuuden puhua itsestään. (Opettaja 1) ltsearvoinen hyvä tapa. Opettajat liittivät taitoihin myös suuren joukon erilaisia myönteisiä ominaisuuksia, arvoja tai hyveitä, joiden voi katsoa kuvaavan vuorovaikutuksen luonnetta tai seurauksia ja opettajan asennoitumista toisiin ihmisiin: inhimillisyys, ihmisyyden tunnustaminen, ihmisen hohtaaminen, vastavuoroisuus, luonnollisuus, avoimuus, tilan antaminen oppilaalle, hyväksyntä, lninnioitus, arvostaminen, myönteisyys, hyvä olo, l1ärsivällisyys, itsehillintä, ymmärrys. Ne joko sopivat itselle tai ovat jotain hyvin erilaista. Nääl1i 011 semmosii persoo11al1ysymyhsii nii vaih ne nyt on taitoja vaatisihan oiheesti 11011/neettisesti vähän muutostahin mun häyttäytymises ja tehemisessä ne i/1111iset jotlw on sellasii et kuuntelee ne on hirmu erilaisia lm mää, ihmisenä. Vuorovaikutustaidot nähtiin myös välineenä vastavuoroisuuteen. Että enhänmä voisitte tietää että, loppujen lopul1si vaikuttiko se ainahi mä toivon. E1111enl1ö mä pystyn lähteen opettaan sitä. Että lnin on iso joulilw ihmisiä ja eri motiivein ja tavallaan olis taito 11äl1dä ja lwulla, muuttaa omaa suunnitelmaa, ja sen mulwan aistia et missä mennään ottaa vastaan sieltä mitä ne ajattelee ja mitä ne haluaa. (Opettaja 2) Kuuntelusta puhuttaessa viitattiin myös yleisiin hyviin tapoihin, jotka kuuluvat ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja joita noudatetaan joka tapauksessa Eräs opettajista kuvaili miten läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus kohdelleeksi toista huonommin kuin vieraampia ihmisiä. (Opettaja 4) Käsitykset opettaja-oppilassuhteesta. Ihan niinhu mä oisin tullu uslwon [nauraa]. Kolmanneksi opettajat puhuvat persoonasta viitatessaan yksilön henkilökohtaisiin vuorovaikutustaitojen arvostuksiin: toiset arvostavat, toiset eivät. (Opettaja 3) LIIKUNTA & TIEDE 46, 612009, TUTKIMUSAATIKKELI ,Opettajien käsitykset vuorovaikutusta1doista 57. Tietoisuus hyvästä vuorovaikutustavasta antoi opettajille ikään kuin luvan puhua itsestään, kertoa omia tuntemuksiaan, mitä he välttämättä muuten eivät olisi tehneet. Se 011 sitte persoonal1ysymys, että mi11hälc1inen luonteeltaanhi on 0011 muutenhi semmonen ulospäinsuuntautunu itsehillintä tavallaan pettää ja tulee/1i tehtyä sen vanhan haavan mulwan, että avautuu vaan eihä tosiaan ota huomioon sitä toista osapuolta eil1ä /1uuntele alas. Taito on enemmän kuin vain joukko tekniikoita, se on elämänkatsomus, joka vie hyvään suuntaan
Ihm isenä kasvam inen. Käsitykseen sisältyy ajatus muutoksesta. 58 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSAATIKKELI, OpettaJ1en käsitykset vuorovaikutustaido1sta. Miten nämä negatiiviset tai myönteisen kokonaisuuden kanssa ristiriitaiset kommentit tulisi ymmärtää7 Miksi edellisen teeman ensimmäinen opettaja oli ymmärtänyt asian tällä tavalla. Sitä taantuu liuin pihkulapsi ja sanoo ennen liuin ajattelee. Vuorovaikutustaidot ymmärretään osana omaa henkistä kypsyyttä ja siinä kasvamista, ei vain teknisenä suoriltamisena tai taidon karttumisena. Mieheni on ollut vajaan vii/wn 111atkoilla. /-/aastattelija: Epätäydellisyyden hyvälisyminen. Ja sit toisaalta että on oiheushi olla tavallaan heili/10, tai euä aina se kom111u11ilwatio ei pelaa. Tämän takia hän katsoo, ellei voi soveltaa kuuntelun taitoja parisuhteessa. Semmosta että "ai /n, mä y111111änän sua ja ai lw totta hai ja musta tuntuu ja voi vitsit susia tuntuu" ja näin. Haastatt.elija:Jeesustelua. Taidothan nähtiin hyvänä tapana, hyvän välineenä ja omien myönteisten arvostusten välillämistapana, ja niihin liitelliin suuri määrä myönteisiä arvoja ja hyveitä. Puolin toisin. (Opettaja 3) Opettajan käsityksen mukaan vuorovaikutustaidoissa on jotain epärealistista, ideaalia. Toinen kriittissävytteinen sisältö liittyy taitojen realistisuuteen ja idealistisuuteen. Parisuhde on lähin ihmissuhde, jossa opettaja toivoo puolisoiden näkevän toistensa hyvät ja huonot puolet sekä myös hyväksyvän ne. Hän katsoo parisuhteen olevan luonteeltaan hyvin erilainen kuin opettajan ja oppilaan suhde tai vanhempi-lapsisuhde. Mii.en 011/wan, eitä hun väsyy ja yrittää laskea hy111111eneen tarpeeksi monta hertaaja vi/autella niitä liilm111evalojahin /tunteidenlwllintatapa], sitä vaan sitten jossain vaiheessa huomaa, ellä toimii ihan päin seiniä. Mut mä mietinjoslws sit.ä että jos hai/1/1i esimerl1i/1s sitoutuis jossahi liäyttään näitä taitoja, niin, miten ideaalia se oishaan, vai oisho se sitten liian, 111ä en tiiä että mitä sitten tapahtus. Että menisliö se sitten, oislw se vähän, semmosta teennäistä tai, en t.iiä. Kuuntelun ideaalisuus. Kuuntelun kritiikki. Ensimmäinen ristiriitaisuus syntyy siitä, kun eräs opeuaja pohtii, miksi kuuntelun taidot sopivat hänen mielestään paremmin kouluun kuin parisuhteeseen. Täytyy edetä pala palalta ja oppia vid1eist.ä. Ongelmatilanteita ei kuitenkaan ratkaista minäviestien avulla, jos vastapuolella on oppilas tai ihminen, joka vähät välillää lähelläjän tarpeista. Kun niin ylpeänä olin ajatellut, että näinhän tässä 111inäviesli1 kulliee, niin täydellinen taa11tu111a ishi sunnuntaina. Nii et me11ee/1s se liian semmosehsi tavallaan nynnyily/1s, tai että sit se homma ei hoidu tai se on seisahtunu se t.ilwrne, että sitä vaan vellotaan ja yritetään siinä olla ja lwihilla -. Eräs opettaja miett ii taitojen luonnetta: millaista olisi, jos kaikki sitoutuisivat taitojen soveltamiseen ja niiden taustaperiaaueisiiu. Viides teema kuitenkin koostui kielteisistä ja ristiriitaisista näkemyksistä, joita opeuajien oli vaikea sovillaa myönteiseen kokonaisymmärrykseen. Viilwnloppuna huo111asin [itsen} ih111isen pienuuden. Toisen opeuajan kommentteihin ideaalista, "nynnyilystä" ja täydellisyyspyrkimyksistä tiivistyy hyvin suuri osa siitä, miten edellä olevissa teemoissa on opellajien esitelty ymmärtävän vuorovaikutustaidot: niissä on jotain niin hyvää, että se kääntyy jo ihanteen puolelle. Olisiko se itse asiassa hyvä vai huono asia, ideaalia vai teennäistä. (Opet.taja 4) Ihanteet Edellisissä teemoissa opettajien vuorovaikut ustaitoja koskevat käsitykset ovat pääosin hyvin ristiriidattomia ja myönteisiä. Minäviestiin ja aktiiviseen kuunteluun sisältyy voimakkaasti ajatus vallankäytöstä pidättäytymisestä ja luottamuksesta toisen hyvään tahtoon. Humanistisen ihmiskuvan mukaisesti ihminen on pohjimmiltaan hyvä, pyrkii oma-aloilleisesti hyvään ja tekee rakentavia ratkaisuja, kun hänelle siihen tarjotaan tilaisuus ja vastuu (Kuchinke 1999; Pearson & Podeschi 1999). Opettajien kommenlleja voidaan tarkastella myös opetettujen vuorovaikutustaitojen taustoja vasten. Opellajal tuntuvat kysyvän: Kuka on tällainen7 Kuka pystyy näin täydellisesti suhtautumaan toisiin7 Kärjistäen voisi sanoa, ellä ei ainakaan opeuaja, joka kohtaa luokallisen erilaisia oppilaita erilaisista taustoista ja jonka pitää päällää ja toi111ia. Tulkinnan mukaan molempien opeuajien pohdinnoissa on kyse samasta ristiriitaisuudesta, jota voidaan pyrkiä ymmärtämään suhteessa tulosten kokonaisuuteen ja vuorovaikutustaitojen taustaan. Entä mistä kertovat toisen opeuajan pohdinnat vuorovaikutustaitojen realistisuuteen ja ideaalisuuteen liillyen. Miksi kuuntelun taito estäisi oman kiukun, pahuuden tai vajavaisuuden esilletulon. Hänhän nimenomaisesti esittää, että epätäydellisyys ei tule näkyväksi käytelläessä kuuntelun taitoa. Eihän toisen kuuntelu riidan keskellä estä oman negatiivisuuden esilletuloa esimerkiksi loukkaavina sanoina tai vääristyneinä näkemyksinä. Kuitenhi se on se lähin ihminen, niin hyllähän se nähee sut lwiliista paljaampana tavallaan hyvässä ja huonossa.Ja sille toisaalta mä 0011 vähä sen, no ehhä se on vähä julmaaki sitä lähintä ih111istä lwhtaan, mutt.a mä ajattelen, että siinä lwuluu/1i11 olla ehhä joslws epälwhtelias ja siis että ne lwuluu siihen suhteeseen.--. Liian hyvää ollakseen totta. Aktiivisessa kuuntelussa taas kuuntelija pidänäytyy ouamasta kantaa puhujan esillämiin ajatuksiin, vaan hyväksyy ne eikä käske tai määrää toista (Gordon & Burch 1974, 43-89, 125-155, 191-201). Opellajal ovat ymmärtäneet vuorovaikutustaidot (111inäviestit ja kuuntelu) tavalla, johon vajavaisuus tai pahuus eivät oikein mahdu. E111mä nyt sano ettei se /lwuntelun liäyttö] csunes olis hyvä 0111ien lasten kans, et siinä se on vähä eri asia, mutta mulle se parisuhde on se111111onen vähän, etlä se on molempienl,i scmmonen henhirci/1ä.-. Opettajat puhuvat persoonasta myös ihmisena kasvamisen merkityksessä. (Opet.taja 3) Vai olisiko vaarana, ellä ihmisiä ei hyväksyttäisikään vaan pyrilläisiin muuttamaan tietynlaisiksi7 Et se111moseen täydellisyyteen pyrl1i111ystä, t.ai ih111isten 111uutt.a111ista /1u niillä 011 erilaiset taustat ja hotilwsvaLus on erilaista -. Kuuntelun taustalla tulee olla aito, ehdoton hyväksyntä ja empaauinen ymmärrys (Rogers 1961, 282284). Kai se on hyvälisyttävä, eitä muutolisia ei tapahdu hethessä, ei ole lwsvua il111an hipua. Tästä kertovat myös aikaisemmin esitellyt viittaukset uskontoon, eetokseen ja "oikeaan tiehen", johonkin laajempaan hyvään kokonaisuuteen kuin vain puhtaat tekniikat. Vuorovaikutustaitojen (kuuntelun ja minäviestien) taustat ovat humanistisessa psykologiassa ja humanistisessa ihmiskäsityksessä (Gordon & Burch 1974; Rogers 1961). Se miliä alhuviihosta tuntui vielä helpolt.a ei olluthcwn enää sitä loppuviihosta. Opettaja: /nauraa] joo,joo, kyllä. Et se on ihan oh. /haastateltavan sana ai/wisemmin/ (Opettaja 3) Vai menisiköhän oleminen aivan nynnyilyksi, jossa toiminta unohtuu ja vain ymmärretään toisia ja yritetään luoda kaikille hyvää oloa. Katsomme, että tuloksissa esiteltyjen myönteisten käsitysten ja kriillisten ajatusten välinen ristiriita seliuyy sillä, että minäviestien ja aktiivisen kuuntelun taitojen edustama ideaali ihmisestä eli hu111anistinen ihmiskuva ja kuva ihmisten välisestä kanssakäymisestä kohtaavat opeuajien arkitodellisuuden ja hieman raadollisemmat vuorovaikutustilameet tai kenties heidän ei niin täydellisen humanistiset ihmiskuvansa. Aineistosta löytyi kuitenkin myös kriiuisiä näkemyksiä ja ristiriitaisuuksia, jotka liittyivät vuorovaikutustaitojen, erityisesti kuuntelun ideaalisuuteen. (Opettaja 2) Opettajan käsitys kuuntelusta nåyuåisi siis mielenkiintoisesti vihjaavan, että kuuntelun käyttö parisuhteessa estää oman vajavaisuuden esilletulon. Kokonaisuutena opellajien käsitykset taidoista olivat hyvin myönteisiä
Toiseksi niihin viitattiin sekä myönteisenä välineenä saavuttaa jotain hyvää että itsearvoisena hyvänä tapana. Yhtäläisiä sisältöjä tämän tutkimuksen opettajien ymmärryksen kanssa olivat vastavuoroisuus eli tunteiden jakaminen ja ymmärtäminen sekä yhteistyö opettajan ja oppilaan välillä, kohteliaisuus eli "hyvät tavat" sekä useat erilaiset hyveet, kuten luonnollisuus, avoimuus, hyväksyntä, kunnioitus ja kärsivällisyys. Kurssilaisten kokemalle ärtymykselle voi pyrkiä löytämään myös vaihtoehtoisia selityksiä. Taitojen katsottiin estävän oman vajavaisuuden tai pahuuden esilletulon ja sisältävän jotain ideaalia, teennäistä ja täydellisyyden tavoittelua. Opettajien näkemysten ristiriita ja kirjallisuudessa esitetty kritiikki tiivistyvätkin näiden taitojen alkujuurille, seuraavaan lausahdukseen Carl Rogersista, yhteen humanistisen psykologian perustajista: "The daimonic [aggression, hostility, cruelty] is perhaps the single human phenomenon that Rogers was never able 10 integrate fully in to his therapy and his life" (May 1969 Kramerin 1995 mukaan). Ennen kaikkea tarvitaan lisää yksityiskohtaisempaa tutkimusta vuorovaikutustaitojen soveltamisen seurauksista opettajan työssä. Ristiriita voi aiheutua siitä, että aktiivisen kuuntelun ja minäviestinnän (Gordon & Burch 1974) taustalla olevat humanistisen psykologian (Rogers 1961) ja humanistisen ihmiskäsityksen (Kuchinke 1999; Pearson & Podeschi 1999) näkemykset kohtaavat opettajien omat ihmiskäsitykset ja taitojen arjen sovellukset. Tulkintoja onkin paikoittain tehty melko harvojen havaintojen perusteella. Jatkossa olisi mielenkiintoista tarkastella syvällisemmin aineistosta nousseita viittauksia sukupuolen merkitykseen suhtautumisessa vuorovaikutustaitoihin. Toiseksi kritiikki on kohdistunut ajatukseen vallankäytöstä: vallankäyttöä ei voida välttää, vaan se on aina läsnä jokaisen ihmisen yksittäisissä teoissa ja puheissa. Ensinnäkin taidot nähtiin tietynlaisena neutraalina puhetapana ja tekniikkana,jota voi harjoitella, soveltaa ja saada tietynlaisia tuloksia. Lisäksi oma puhetapa koetaan hyvin henkilökohtaiseksi, ja ajatus sanojen asettamisesta tietyn mallin mukaan saattaa olla vastenmielinen. Asiasta tulisi vuorovaikutusopetuksessa olla tietoisia. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman monipuolinen aineisto, mutta kyllääntymistä ei aineistosta saavutettu, eikä kaikkien sisältöjen kohdalla voida puhua koko aineiston kattavista toistuvista kuvioista (Patton 2002, 234235). Ensinnäkin kritiikki on kohdistunut humanistisen ihmiskuvan ytimeen, käsitykseen siitä, että ihmisellä on jokin hyvään, korkeisiin arvoihin ja parempaan ihmisyyteen pyrkivä sisin (self). LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TVTKIMUSARTIKKELI, Opettajien käsitykset vuorovaiku1ustaidoista 59. Vuorovaikutustaitokoulutuksista saamiemme kokemusten mukaan taitojen periaatteet ja harjoittelu synnyttävät kursseilla lähes poikkeuksetta joissakin opiskelijoissa ärtymystä ja vastustusta. lhmissuhteeseen liittyvä ulottuvuus sisältää kaikki tunne-elämään liittyvät affektiset ja asenteelliset tekijät, jotka vaikuttavat myönteisesti terapeutti-potilassuhteeseen. Vuorovaikutustaidot voivat tilanteesta ja henkilöstä riippuen saada hyvin erilaisia merkityksiä. Viides teema kuitenkin koostui kielteisistä ja kriittisistä näkemyksistä, joita opettajien oli vaikea sovittaa myönteiseen kokonaisymmärrykseen. Kyseinen ajatus vuorovaikutuksen ulottuvuuksista toteutuu opettajien minäviestien ja kuuntelun ymmärrystä koskevassa kokonaisuudessa, jonka toisena ääripäänä ovat tekniikkaan ja taitoon, toisena periaatteisiin ja persoonaan liittyvät sisällöt. Klemola katsoi ilmiön aiheutuvan vuorovaikutuskoulutuksen tarjoaman "uuden" vuorovaikutustavan ja cpeuajuuden myyttien sekä "vanhan" vuorovaikutustavan kohtaamisesta. Kolmanteen teemaan sisältyi ymmärrys vuorovaikutustaidoista laajempana periaatteena tai "maailmankatsomuksena", johon kuuluu erilaisia myönteisiä käsityksiä vuorovaikutuksen taustalla olevista arvoista ja asenteista, henkilökohtaisista ominaisuuksista ja vuorovaikutuksen luonteesta. Raportin luotettavuutta on pyritty lisäämään kuvailemalla tutkimuksen eri vaiheita mahdollisimman avoimesti. Myös edellä esitetyt vertailut muihin aihetta tarkastelleisiin tutkimuksiin ja humanistiseen ihmiskuvaan liittyvään teoriaan tukevat tuloksia ja tulkintaa (ks. Opettajien ymmärrystä näistä taidoista kuvattiin viiden teeman tekniikan, hyvän tavan, periaatteen, persoonan ja ihanteiden kautta. Humanistista ihmiskuvaa onkin kritisoitu sen idealistisuudesta ja ylioptimistisuudesta muun muassa suhteessa ihmisluontoon ja vallankäyttöön. Näitä näkemyksiä vasten humanistisen psykologian käsitys ihmisen hyvyydestä, itseohjautuvuudesta ja vapaudesta käyttää valtaa näyttää mahdottomalta (Pearson & Podeschi 1999). Trilivan ja Pouloun (2006) tulokset alakoulunopettajien käsityksistä sosiaalisesta ja emotionaalisesta oppimisesta ovat osin yhteneviä tämän tutkimuksen tulosten kanssa. POHDINTA Tässä artikkelissa on tarkasteltu liikunnanopettajien käsityksiä täydennyskoulutuksessa harjoitelluista ja sen jälkeen koulussa sovelletuista vuorovaikutustaidoista, erityisesti kuuntelusta ja minäviesteistä. Alasuutari 1995, 97). Haastatellut opettajat olivat haastattelijalle tuttuja jo kurssilta, mikä ei liene vääristänyt keskustelun sisältöjä, vaan syntynyt luottamus palveli mahdollisesti vapautuneena puheena, mistä osoituksena ovat myös kielteiset ajatukset kurssin sisältöjä kohtaan (ks. Kokonaisuutena opettajien käsitykset vuorovaikutustaidoista olivat hyvin myönteisiä. Myös ympäröivällä kulttuurilla katsottiin olevan merkittävä rooli näiden käsitysten muodostumisessa. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä sekä vuorovaikutuskoulutuksesta että opettajien taidon oppimiseen ja soveltamiseen liittyvistä seikoista. Myöstaustaltaan pohjoisamerikkalaisten vuorovaikurustaitojen sovelluksesta suomalaiseen kulttuuriin tarvittaisiin lisää tietoa. Vastaavasta ilmiöstä on raportoinut myös Klemola (2007): vuorovaikutustaitoja harjoittelevat liikunnanopettajaopiskelijat viittasivat taidoista puhuessaan "naisten juttuihin" tai rakkauden pedagogiikkaan. Viidennen teeman sisältävät kriittiset näkemykset koskivat vuorovaikutustaitojen realistisuutta ja idealistisuutta. Ehkä oppimisen alkuvaiheessa olevat opettajat eivät vielä olleet löytäneet luontevaa tapaa yhdistää taitoja omaan vuorovaikutustapaansa, tai he eivät vielä teknisesti osanneet käyttää taitoa sujuvasti. Kelly (1997) puolestaan esittää, että kaikenlaisessa terapiatyoskentelyssä terapeutin ja potilaan väliseen suhteeseen kuuluu kaksi ulottuvuutta: ihmisuhde/humanistinen-tehtävä/tekninen. Tutkimus tosin tarkasteli opettajien käsityksiä ilman vuorovaikutuskurssin antamaa pohjaa. Vastakkaisen näkemyksen mukaan näin ei ole, vaan yksilö rakentuu ulkoapäin yhteiskunnan ja toisten ihmisen vaikutuksesta. Neljännessä teemassa taitojen katsottiin liittyvän kiinteästi niitä käyttävän ihmisen ominaisuuksiin, pysyvästi tai muutoksen mahdollisuuden sisältäen. Sama taito voidaan esimerkiksi nähdä itsearvoisesti hyvänä tapana tai toisaalta vain keinona saada ongelmatilanne ratkaistua. Vuorovaikutustaidot oli ymmärretty tavalla, johon vajavaisuus tai pahuus eivät sovi. Opettajat olivat ymmärtäneet sosioemotionaalisen oppimisen monimutkaiseksi ja vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi, joka koostuu erilaisista kyvyistä, taidoista ja hyveistä. Opiskelijat puhuvat "pehmoilusta ja lässytyksestä", kuten tämänkin tutkimuksen aineistossa. Tutkittavien pieni määrä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä. Keskeinen johtopäätös aineistostamme on, että taitojen voimakas humanistiseen ihmiskäsitykseen liittyvä tausta saattaa olla esteenä taitojen soveltamisessa tai opiskelussa. Myös tämän tutkimuksen tulkinta humanistisen ihmiskuvan epärealistisuudesta voisi osaltaan selittää samaa ärtymystä ja vastustusta. Alasuutari 1995, 245; Moilanen & Räihä 2001, 59-60). Tekninen ulottuvuus taas koostuu kaikista terapeuttisista tekniikoista ja välineistä, joilla pyritään saamaan tuloksia aikaan
Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. 3. Opettajien ja opettajankouluttajien käsityksiä opettajan työstä, opettajuuden muuttumisesta ja opettajankoulutuksen kehittämishaasteista. Lane, C. 2006. 2003. 2004. Outcomes of the social competence program Second Step in Norwegian elementary schools. W., Jr. Opettajien perusIa täydennyskoulutuksen ennakointihanke IOPEPROI selvitys 14. School-based prevention of problem behaviors: A meta-analysis. & Heikinaro-Johansson, P. 2001. Journal of Applied Communication Research 33 11 I, 26-45. Klemola, U. 1995. A. Social and emotional learning. Klemola, U. Acta Universitatis Tamperensis 830. Journal of Counseling & Development 75 151, 337-345. & Lisper, H.-O. Jyväskylä: Likes. Adult Education Ouarterly 49 14). 0. lnvestigation of interpersonal management training for educational administrators. & Rollnick, S. Teoksessa J. Rautalinko, E. & Davies, B. Knowledge and teaching: Foundations of the new reform. Ettects of train,ng reflective listening in a corporate setting. Transfer of communication skills training from workshop to workplace: The impact of clinical supervision. Savolainen. Jyväskylä: Gummerus. Shulman, L. Luettu 2.4.2009. & Schreiner, M. Adult development towards what end. 1995. Fenomenologinen näkökulma. A philosophical analysis of the concept as reflected in the research, theory, and practice of human resource development. & Enriquez, V. Journal of School Psychology 43 141, 321-341. Vuorovaikutuskoulutus purkaa opettajan ammattitaidon myyttejä Kasvatus 38 151, 432-443. Peräkylä, A., Ruusuvuori, J. 1992. Relationship-centered counseling: A humanistic model of integration. 2007. Koulu työpaikkana: työolojen itsearviointi ja kehittämistarpeet oppilaiden ja henkilöstön arvioimina. Tampere: Vastapaino. 2002. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Smith, R. 2005. Teoksessa G. Adult Education Ouarterly 50111, 41-55. 2001. "Kun oppilasta potuttaa, kuuntelen" Sosioemotionaalisten taitojen käyttö liikunnan opetusharjoittelussa. 1999. E. Miten kokemusta voidaan tutkia. Valli ltoim.l Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11. E., & Elias, M. Zins, J. London: Sage. Rogers, C. Hirsjärvi, S. 2006. 1999. Laine, T. Teoksessa J. Kiviniemi, K. Kimber, B., Sandell, R. & Young, S. Social and emotional training in Swedish classrooms for the promotion of mental health: results from an ettectiveness study in Sweden. & Bremberg, S. Aaltola & R. The birth of client-centered therapy: Carl Rogers, Otto Rank, and "the bevond" Journal of Humanistic Psychology 35 (41, 54-110. 2007. Toimintatutkimus. Bear & K. & Hurme, H. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 165. & Poulou, M. 1987. Kramer, R. New York, NY: Wyden Heaven, C., Clegg, J. I< i i toliset. Adolescense 27 11071, 505-512. Health Promotion International 23 121, 134-143. Learning to listen. Aaltola & R. 2001. 1961. Journal of CrossCultural Psychology 26 11 I, 65-83. Tutliimusta ovat rahoittaneet Opetusministeriö ja Jyväskylän yliopisto. The use of simulated patients and role-play in communication skills training: A review of the literature to August 2005. lntroduction: Professional theories and institutional interaction. Pearson, E. 2003. 2000. & Maguire, P. 1995. Gordon, T & Burch, N. Primary prevention mental health programs for children and adolescents: A meta-analytic review. 2006. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö Helsinki Yliopistopaino Holsen, 1., Smith, B. 2005. Laadullinen tutkimus. Catalano, R., Berglund, L., Ryan, J., Lonczak, H. Suom. Journal of Ouantitative Criminology 17 131, 247-271. Kuusela, M. & Hawkins, D. 2006. American Journal of Community Psychology 25121, 115-152. Humanism and individualism: Maslow and his critics. Harvard Educational Review 57111, 1-22. E. & Najaka, S. Opettajan työtodellisuus haasteena opettajankoulutukselle. Gansle, K. 2006. Patient Education and Counselinq 60 131, 313-325. Minke (toirn I Children's needs 111. On becoming a person. & Richard, D. 2006. Jyväskylän yliopisto. 2008. Bethesda, MD NASP 1-13. 1974. Oualitative research & evaluation methods. Kelly, E. Triliva, S. Edwards, N., Peterson, W. 60 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSARTIKKELI, Opettaien käsitykset vuorovaikctustaioorsta. Liikunta & Tiede 43 161, 26-32. LÄHTEET Alasuutari, P. Jyväskylä: PS-kustannus, 44-67. M., Monte Ilo, P. S. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Gordon, T. Tutkimushaastattelu. L. Communication and Medicine 2 121, 105-109. H., & Frey, K. 1997. Toimiva koulu. Bippus, A. 2001. Owning your emotions: reactions to expressions of selfversus other-attributed positive and negative emotions. 2007. Merkitysrakenteiden tulkinta. 2002. & Vehviläinen, S. 2005. & Wells, A. & Beelmann, A. The ANNALS of the American Academy of Political and Social Science 587, 84-109. Journal of Educational Research 85 141, 242-245. Lösel, F. & Podeschi, R. Kuchinke, K. http://ovidsp.uk.ovid.com/spa/ovidweb.cgi 7&S= M IP JPDBIAPHFLB BIFNG LPFFHMLDJAA00&Complete+Reference=S.sh.15.16.18% 7c1 % 7c1. G. Evaluation ot a multiple component intervention to support the implementation of a "therapeutic relationships" best practice guideline on nurses' communication skills. lmpact of labelled anger and blame in intimate relationships. 1997. Patient Education and Counsel,ng 67 11-21, 13-20. Houghton Mittlin: Boston. Rautalinko, E., Lisper, H.-O. 1992. & White, P. M. Moilanen, P. Greek teachers' understandings and constructions of what constitutes social and emotional learning. 148-162. Positive youth development in the United States: Research findings on evaluations of positive youth development programs. Toimintatutkimus sosioemotionaalisten taitojen harjaannuttamisesta, oppimisesta ja käyttämisestä perusopetuksen kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunneilla. E. M. 2001. Journal of Business and Psychology 18 131, 281-299. L. M. American Journal of Psychotherapy 61 (21, 191-209. Verbalized anger and accusatory "vou" messages as cues for anger and antagonism among adolescents. McNaughton, D., Hamlin, D., McCarthy, J., Head-Reeves, D. & Räihä, P. 2008. A. School Psychology International 27 131, 315-338. 2005. 2008. Prevention & Treatment 5, artikkeli 15. Durlak, J. Tukea vuorovaikutukseen sosioemotionaalisia taitoja kehittävä opetussuunnitelma liikunnan aineenopettajakoulutuksesse. Ettects of child ckills training in preventing antisocial behavior: A systematic review of randomized evaluations. Haluamme l1iiWiä myös Lit.T Maija l<uuselaa käsil1irjoitulisee11 saamistamme liommenteista. Kubany, E., Bauer, G., Pangilinan, M., Muraoka, M. Reflective listening in counseling: Ettects of training time and evaluator social skills. Savolainen, A. Jyväskylä PS-kustannus, 26-43. Valli (toim I Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11. Patient Education and Counseling 6311-21, 3-11. Kubany, E. Teaching an active listening strategy to preservice education professionals.Topics in Early Childhood Special Education 27 (41, 223-231. M. Helsinki: Opetushallitus Klemola, U. painos. Wilson, D., Gottfredson, D. A. TE.T Teacher ettectiveness training. The ettectiveness of school-based anger interventions and programs: A meta-analysis. School Psychology International 29111, 71-88. & Ekehammar, B. Patton, M. P
luokalta 8. Keyworcls: pliysical eclucation, pliysical activity, enjoymenl, perceivecl competence, motivation, anxiety Avainsanat.. LUOKALLE SAMI YLI-PIIPARI, TIMO JAAKKOLA, JARMO LIUKKONEN Yhteyshenkilö: Sami Yli-Piipari, Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden laitos, PL 35(L), 40014 Jyväskylä Puh: 014-620 2039, sähköposti: sami.yli-piipari@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Yli-Piipari, S., Jaakkola, T. Jokaisen kolmen profiilin oppilaiden fyysinen aktiivisuus väheni oppilaiden siirtyessä 6. Kontrastivertailut osoittivat, että fyysisen aktiivisuuden lasku tapahtui aina kevätja syysmittausten välillä. We used studerus' 6th grade physical education enjoyment, perceived compeience, amotivation, and stare anxiety as cluster variables. & Liukkonen, J. These findings suggest that further research is required to fully understand the determinants of adolescents' physical activity. Yli-Piipari, S., Jaakkola, T. luokan oppilaiden koululiikunnassa viihtymistä, koettua fyysistä pätevyyttä, amotivaatiota ja ahdistuneisuutta. luokan syksyyn. Liikunta & Tiede 46 (6), 61-67. The changes in students' physical activity from 6th grade to 8th grade. luokalta 8. The purpose of the present study was to analyze the changes in physical activity of Finnish adolescents [rorn grade 6 spring to grade 8 auturnn. 2009. LUOKALTA 8. Tutkimuksessa pyrimme klusterianalyysillä jakamaan oppilaat fyysistä aktiivisuutta ennustavien tekijöiden avulla sisäisesti mahdollisimman homogeenisiin alaryhmiin. . Tutkimus antaa aihetta selvittää laajemmin, mitkä tekijät ovat yhteydessä oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen, ja mitä nuorten elämässä tapahtuu siirryttäessä alakoulusta yläkouluun. 2009. Koululaisten fyysisen aktiivisuuden seuranta 6. & Liukkonen, J. Ryhmämuuttujina käytimme 6. . Cluster analyses ideruified three motivational proIiles which were labelled as: (1) "Negative PE profile", (2) "Contradictory PE profile", and (3) "Positive PE profile". Nimesimme klusterianalyysin avulla havaitut kolme ryhmää: (1) "Negatiiviseksi koululiikuruaprofiiliksi", (2) "Ristiriitaiseksi koululiikuntaprofiiliksi" sekä (3) "Positiiviseksi koululiikuntaprofiiliksi". Suoritimme toistettujen mittausten varianssianalyysin liikuntaakttivisuusmuuuujille käyttäen luokiuelevana muuttujana havaittuja liikumaproliileja. Liikunta & Tiede 46 (6), 61-67. Therefore we carried out ihe repcated measures analysis of variance to each cluster solution separately. Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida koululaisten itseraportouua fyysistä aktiivisuutta 6. luokalle. We used the cluster analysis technique ro identify different homogenous subgroups. A total of 417 studerus (girls = 208, boys = 209) cornpleted self-reported physical activity questionnaires. luokalle. Tutkimusaineistona oli harkinnanvarainen näyte 417 suomalaisesta 6. KOULULAISTEN FYYSISEN AKTIIVISUUDEN SEURANTA 6. luokkalaisesta oppilaasta (tytöt = 208, pojat= 209). luokan keväästä 8. We conducted a repeated measures analysis of variance to the resultaru profiles. lwululiihunta, fyysinen alitiivisuus, viihtyminen, lwew, pätevyys, lii/1untamotivaatio, ahdistuneisuus LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSARTIKKELI · Koululaisten fyysisen aktiivisuuden seuranta 61. Post hoe analyses revealed that the decline of physical activity occurred between spring and autumn measurements. The analysis revealed interaction between cluster membership and time (F (2 72, 11.42) = 5.90, p < 0.001, Huynh Feldt -correction). Koska analyysin perusteella todettiin, että fyysinen aktiivisuus kehittyi tutkimusajanjakson aikana eri liikuruaprofiileilla eri tavoin (F (2,72, 11,42) = 5,90, p < 0,001, Huynh Feldt -korjaus), teimme toistettujen mittausten varianssianalyysin jokaiselle klusterille erikseen. A decreasing pau ern was Iound in all t hree identified profiies in studcnts' self-reported physical activity when transferring Irorn grade 6 lO grade 8
Kun yksilö kokee jonkin tekijän tai tilanteen itselleen haitallisena, vaarallisena tai uhkaavana, on kysymys ahdistuneisuudesta. Tässä tutkimuksessa viihtymisellä tarkoitetaan myönteistä affektiivista liikunta-aktiivisuuden tuottamaa vastetta. 2003; Sallis ym. 2005; Vanreusel ym. 1999). Toisena tutkimustehtävänä seurataan oppilaiden muodostamien liikuntaprofiilien itseraportoidun fyysisen aktiivisuuden muutosta 6. Väittämien (esim. Mittariin kuului neljä väittämää (esim. luokkalaisesta oppilaasta (tytöt; 208, pojat; 209). 2004) Sport Motivation -mittarista (SMS; Pelletier ym. Wallheadin ja Buckworthin (2004) pitkittäistutkimus koululiikuntakokemusten ja fyysisen aktiivisuuden välisistä yhteyksistä osoitti, että koettu fyysinen pätevyys ja viihtyminen ovat positiivisessa yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen Toisaalta teoreettisesti amotivaatiolla (Vallerand 1997) ja ahdistuneisuudella (Barkoukis 2007) oletetaan olevan negatiivinen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen. Osanottajien ikä oli tutkimuksen aloitusvaiheessa 12ja 15 ikävuoden välillä (ka; 13,04, kh; 0,23). Tällöin voidaan kokea jännittyneisyyttä, pelkoa tai hermostuneisuutta, joka mahdollisesti ilmenee kognitiivisina, somaattisina tai huolestumisen oireina (Barkoukis ym. Alkuperäisen vastausasieikon käänsimme siten, että suurempi numero heijasteli korkeampaa koettua fyysistä pätevyyttä. 2005). Tutkimusten mukaan myös koululiikuntakokemuksilla on yhteys aikuisiän liikunnallisuuteen (Trudeau & Shephard 2005). Oppilaille osallistuminen tutkimukseen oli täysin vapaaehtoista, ja heille annettiin mahdollisuus halutessaan keskeyttää tutkimus. Liikuntatuntien positiivisten kokemusten rinnalla niiden on todettu aiheuttavan myös negatiivisia kokemuksia, kuten amotivaatiota (Standage ym. Viihtymisen on todettu ennustavan liikuntaharrastuksen jatkuvuutta, ja vastaavasti alhaisen viihtymisen lisäävän liikuntaharrastuksen lopettamisen riskiä (Gil! ym. 2009) ja ahdistuneisuutta (Liukkonen ym. Aikaisempi tutkimus ahdistuneisuudesta on ollut vähäistä, eikä tutkimustuloksia ahdistuneisuuden ja liikunta-aktiivisuuteen yhteydestä ole tiedossamme. Pitkittäistutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, että liikunnallisesti aktiivinen elämäntapa lapsuudessa ennustaa fyysistä aktiivisuutta sekä terveyttä aikuisiässä (BarnekowBergkvist ym. Tutkittaessa liikunta-aktiivisuuden kaltaisia monitahoisia ilmiöitä yksinomaan keskiarvotasolla, on vaarana, että aineiston mahdollisten alaryhmien erilaisuus jää huomioimatta. 2004) Sport Enjoymcnt. Lisäksi oppilaiden vanhemmilta pyydettiin lupa aineiston keräämiseksi. 1983; Weiss & Petlichkoff 1989). 2003). Amotivaatiomittari Oppilaiden amotivation mittaamiseksi käytimme suomenkielistä versiota (Soini ym. 2003; Yli-Piipari )'111. Tässä tutkimuksessa käytimme ainoastaan amotivaatio -ulottuvuutta. 6/2C09, TUTKIMUSAATIKKELI, Koululaisten fyysisen aktnvrsuuden seuranta. luokan maalishuhtikuussa, toinen mittaus 7. Käyttäessämme yksilöorientoitunutta lähestymistapaa, voimme klusterianalyysin avulla löytää erilaisia liikuntaprofiileja.ja siten huomioida paremmin erilaiset oppilasryhrnät. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että oppilaat, jotka kokevat olevansa fyysisesti päteviä koululiikunnassa ovat alhaista pätevyyttä kokevia oppilaita fyysisesti aktiivisempia vapaa-aikanaan (Carroll 2001). Fyysisen aktiivisuuden tutkimus on ollut korostetun muuttuja keskeistä kiinnostuksen kohteen ollessa muuuujissa ja niiden välisissä yhteyksissä. luokan syksyyn neljän puolivuosittaisen mittauskerran aikana. Viihtyminen määritetään moniulotteiseksi käsitteeksi,johon liittyvät tunteet, innostus, pätevyyden kokeminen, asenne ja erilaiset kognitiot ( Crocker ym. 5; Olen huono liilzu1111assa). 1997). Mittariin kuului neljä väittämää (esim. Yhteensä 17 koulua ja 32 liikuntaryhmää osallistui tutkimukseen. 62 LIIKUNTA & TIEDE 46. Mittausajankohta ja -protokolla olivat kullekin koululle yhtenäiset jokaisen neljän mittauksen aikana. 1998; Malina 2001; Tammelin ym. 1995), joka sisältää seitsemän neljän väittämän motivaatiodimensiota. 2003; Telama ym. Oppilaat täyttivät kyselylomakkeet tutkijoiden valvonnassa koulun lii kuntatunnilla. Mittaukset toteutettiin neljässä eri vaiheessa. 1995; Wankel 1997). "Minulla on l1äsitys etten pysty pärjäämään liilwnnassa"), joista muodostimme yhden keskiarvomuuttujan. Myös koettu fyysinen pätevyys on merkittävä liikunta-aktiivisuuden taustalla oleva motivaatiotekijä (Nicholls 1989). Pätevyys kehittyy pitkällä aikavälillä jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa ympäristön kanssa (Harter 1978). Mittarin sisäinen yhdenmukaisuus oli hyvä (Cronbachin alfa 0,88). JOHDANTO Säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella on havaittu olevan positiivisia fyysisiä ja psyykkisiä yksilön elämänlaatua parantavia vaikutuksia (Sallis & Owen 1999; WHO 2002). 1993). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimusaineistona oli harkinnanvarainen näyte 417 suomalaisesta 6. Scc,le kyselystä (Scanian ym. Koetun pätevyyden mittari Oppilaiden koettua fyysistä pätevyyttä analysoitiin Physical SelfPerception Profile -mittarin (PSPP; Fox & Corbin 1989) viiden väittämän avulla. Tämä tutkimus täydentää omalta osaltaan edellä mainittuja puutteita selvittäessään voiko todettujen koululiikuntaprediktorien, kuten viihtymisen ja koetun pätevyyden, tai teoreettisten prediktorien, kuten ahdistuneisuuden sekä amotivaation, avulla muodostaa kuudennen luokan oppilaista teoreettisesti mielekkäitä alaryhmiä. Koululiikuntaa voidaan näin ollen pitää investointina kansanterveyteen (Allensworth 1997) ja se on yksi kustannustehokkaimmista tavoista parantaa ihmisten terveyttä (McKenzie 2007) Aikaisempi tutkimus on todennut viihtymisen koululiikunnassa yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden kannalta (Prochaska ym. luokan keväästä 8. "Olen hidas oppimaan uusia taitoja urheilussa -Olen nopea oppimaan uusia t.aitoja urheilussa") johdantona oli "Millainen minä olen", ja kuhunkin väittämään oppilaat vastasivat 5-luokkaisella Osgoodin asteikolla (1 ; Olen hyvä liilwnnassa ... Oppilaiden koululiikunnan amotivaatiolla on todettu olevan negatiivinen yhteys oppilaiden intentioihin fyysistä aktiivisuutta kohtaan (Standage ym. luokan oppilaille syys-lokakuussa. "Pidän liiliuntatunneista"), joista muodostimme yhden keskiarvomuuuujan. luokan oppilaille maalis-huhtikuussa sekä neljäs mittaus 8. Ensimmäinen mittaus tapahtui 6. Mittarin sisäinen yhdenmukaisuus oli hyvä (Cronbachin alfa 0,92). Mittarin sisäinen yhdenmukaisuus oli hyvä (Cronbachin alfa 0,79). Tässä tutkimuksessa amotivaatio määritellään tilaksi, jossa yksilö ei koe yhteyttä käyttäytymisen ja sen seurauksien välillä, eli motivaatio toimintoa kohtaan puuttuu kokonaan (Deci & Ryan 2002). luokan loka-marraskuussa, kolmas mittaus 7. Koululiikunnan viihtymisen mittari Koululiikuntatuntien viihtymistä mitau iin suomalaisella versiolla (Soini ym. Koettu fyysinen pätevyys ilmaisee käsityksiä, joita yksilölle on muodostunut omista kyvyistään ja mahdollisuuksistaan suoriutua onnistuneesti erilaisista ympäristön haasteista. Ahdistuneisuus koululiikunnassa puolestaan määritellään moniulotteiseksi käsitteeksi, johon sisältyvät kognitiivinen ja somaattinen ahdistuneisuus sekä huolestuneisuus (Endler 1997; Spielberger 1972). Tutkimusta varten saatiin Jyväskylän yliopiston eettisen toimikunnan myönteinen lausunto. 2009; Papaioannou & Kauli 1999)
Validoidaksemme tämän klusterianalyysin tulokset, suoritimme Kouluryhmä B:lle konfirmatorisen K-means -klusterianalyysin. Väliarvoja 2-4 ei nimetty sanallisesti. Koska klusterianalyysi on herkkä poikkeaville havainnolle, poistimme aineistosta 13 kappaletta vaihteluvälin 12,51 ulkopuolella ollutta poikkeavaa havaintoa. "Positiiviseksi koululi i kuruaprofii liksi" nimettyyn kolmanteen klusteriin kuuluvat oppilaat, jotka viihtyivät hyvin ja kokivat korkeaa pätevyyden tunnetta sekä alhaista amotivaatiota ja ahdistuneisuuua. Tätä tarkoitusta varten K-means klusterianalyysi toteutettiin Kouluryhmä B:lle. luokalle. Oppilaat, jotka kuuluivat "Ristiriitaiseen kouluhikuntaprofiiliin", kokivat myönteistä pätevyyttä liikunnassa sekä alhaista amotivaatiota ja ahdistuneisuutta, multa he viihtyivät koululiikunnassa ainoastaan kohtalaisesti. Kouluryhmä E:n "Negatiivinen koululiikuntaprofiili" oli suurempi kuin Kouluryhmä A:n vastaava, kun taas Kouluryhmä A:n "Positiiviset" ja "Ristiriitaiset koululiikuntaprofiilit" olivat Kouluryhmä B:tä suuremmat. K-means -analyysi vahvisti kolme klusteria: (l) "Negatiivinen koululiikuntaprofiili" (n =43/21%), (2) "Ristiriitainen koululi ikuntaprofi ili" (n= 45/22%) sekä (3) "Positiivinen koululiikuntaprofiili" (n= 121/58%). Kuluneen viikon aikaista päivittäistä liikunta-aktiivisuutta kysyttiin seuraavasti: "Kuinha monena päivänä olet viimeisen 7 päivän aihana harrastanut liihuntaa vähintään 60 minuutt.ia?" Tavallista viikkoa koskeva päivittäisen liikunta-aktiivisuuden kysymys oli: "Kuinha monena päivänä olet tavallisen viilwn ailiana lwnast.anut liilnintaa vähintään 60 minuuttia?" Kysymyksistä muodostettiin keskiarvomuuttuja, jonka arvot vaihtelivat Oja 7 välillä. Koululiikunnan tilanneahdistuneisuusmittari Koululiikunnan t ila nneahdistuneisuusmit tari (Barkoukis ym 2005; Yli-Piipari, Liukkonen & Jaakkola 2008) koostuu kolmesta ulottuvuudesta: kognitiivinen ahdistuneisuus (6 väittämää, esim. Hierarkkisessa klusterianalyysissä tutkimme ensiksi dendogrammia. Mittarin sisäinen yhdenmukaisuus oli hyvä (Cronbachin alfa 0,92). Nimesimme ensimmäisen klusterin "Negatiiviseksi koululiikuntaprofiiliksi" (n= 33/16%), toisen klusterin "Ristiriitaiseksi koululiikuntaprofiiliksi" (n= 61/29%) sekä kolmannen klusterin "Positiiviseksi koululiikuntaprofiiliksi" (n= 114/55%)." Negatiivinen koululiikuntaprofiili" sisälsi oppilaita.joilla oli korkea arnotivaatio, melko korkea ahdistuneisuus sekä melko alhainen viihtyminen ja koettu pätevyys. Koska kaikki klusterianalyysin muuttujat asettuivat Li ken-asteikon välille 1,00-5,00, muuttujien standardointi ei ollut tarpeellista. Suoritimme eksploratiivisen klusterianalyysin Kouluryhmä A:lle identifioidaksemme mahdolliset liikuntaprofiilit. Algoritmina käytimme Wardin metodia minimoidaksemme klusterin sisäiset erot ja välttyäksemme havaintojen ketjuuntumiselta (Aldenderfer & Blashfield 1984; Hair ym. Klusterien koot, keskiarvot ja keskihajonnat on kuvattu taulukossa 2. 2001). 2006). Aluksi jaoimme aineiston satunnaisesti kahteen homogeeniseen ryhmään. Lopuksi analysoimme koko aineiston K-means -ryhrniuelyanalyysin avulla. Kaikki kolme Kouluryhmä B:n profiilia olivat yhteneviä Kouluryhmä A:n profiilien kanssa, multa eroja löytyi oppilaiden jakautumisessa eri profiilien välillä. 5 = täysin samaa mieltä. TULOKSET Muuttujien keskiarvot, keskihajonnat ja korrelaatiot sekä mittarien sisäiset yhdenmukaisuudet ovat nähtävissä taulukossa 1. Aineiston analysointi Aluksi raportoimme tutkimuksen kuvailevat tiedot, mittarien sisäiset yhdenmukaisuudet sekä Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimet. Samankaltaisuuden mittana käytimme muuttujien euklidista etäisyyttä toisistaan. Ympyröi numero, jolw parlwiten vastaa häsilystäsi". Koulu ryhmä A sisälsi 9 koulua ja Kouluryhmä B 8 koulua. Löysimme kolme teoreettisesti mielekästä klusteria (kuvio l). 2006). Konfirmatorisen analyysin tulokset olivat samansuuntaisia eksploratiivisen klusterianalyysin kanssa. Kahta päivittäistä liikunta-aktiivisuutta kuvaavaa kysymystä edelsi yhteinen vastausohje: "Seuraavissa /1ysymy/1sissä liilwnnalla tarlwiletaan lwili/1ea sellaista toimintaa, jolia nostaa sydämen lyöntitiheyuä ja saa sinut hetlie/1si hengästymään esi111erki/1si urheillessa, ystävien ha11ssa pelatessa, lwulumathalla t.ai koulun liiliuntatunneilla. Fyysisen aktiivisuuden kysymysten välinen Pearsonin tulomomenu.ikorrelaariokerroin oli 0,88. "Negatiivinen koululiikuntaprofiili" sisälsi oppilaita, joilla oli korkea amotivaatio, melko korkea ahdistuneisuus sekä melko alhainen viihtyminen ja koettu pätevyys liikuntatunteja kohtaan. luokalta 8. Liikuntaa on esimerki/1si juohseminen, ripeä kävely, rullaluistelu, pyöräily, tanssiminen, rullalautailu, uinti, laskettelu, hiihto,jalliapallo, koripallo ja pesäpallo". Kustakin ulottuvuudesta muodostettiin väittämien perusteella oma keskiarvomuuttuja. Identifioidaksemme klusterien määrän, suoritimme hierarkkisen klusterianalyysin kouluryhmä A:lle. Lopuksi tarkastelimme aineistoa tutkiaksemme mahdollista multikollineaarisuutta, sillä klusterianalyysissa mahdolliset multikollineaariset muuttujat painottuvat liikaa. (2006) suosittelemaa menettelytapaa, jossa hierarkkisen klusterianalyysin tulos validoidaan konfirmatorisen klusterianalyysin avulla. Vahvistimme K-means -klusterianalyysin avulla koko otokselle seuraavat kolme profiilia (Kuvio 1): (1) "Negatiivinen koululiikuntaprofiili" (n = 93, 22 %), (2) "Ristiriitainen koululiikuntaprofiili" (n= 122, 29 %) sekä (3) "Positiivinen koululiikuntaprofiili" (n = 202,48 %). Näille lopullisille liikuntaprofiileille suoritimme toistettujen mittausten varianssianalyysin selvittääksemme, miten klusteroidut oppilasryhmät eroavat fyysisessä aktiivisuudessa siirryttäessä 6. Tutkiaksemme liikuntamotivaatioklustereita, käytimme Hairin ym. Koska tutkimuksen tarkoituksena ei ollut tutkia sukupuolieroja, teimme klusterianalyysit koko otokselle. Kouluryhmä B:lle suoritimme konfirmatorisen K-means -klusterianalyysin ideru ilioidaksernrne hierarkkisessa analyysissä todetut kolme koululiikuntaprofiilia. Hierarkkinen klusterianalyysi on luonteeltaan eksploratiivinen, joten on tärkeää validoida tulos riippumattomalla aineistolla. 612009 . "Suorittaessani tehtäviä lwen epävarmuuua mahdollist.en virheiden takia") Koululiikunnan tilanneahdistuneisuusmittarin instruktiona oli "Seuraavassa sinua pyydetään arvioimaan omia liilwntatuntejasi ja liiliuntatunneilla syntyneitä tuntemul1sia. Satunnaisesti valitut kouluryhmät Aja B olivat samankaltaiset ikäjakaurnan ja sukupuolen suhteen. Koululaisten fyysisen aktiivisuuden seuranta 63. Koululiikunnassa viihtymisen, amotivaation ja tilanneahdistuneisuuden miuarien vastausvaihtoehdot olivat alkuperäisten englanninkielisten versioiden mukaiset: l = täysin erimieltä ... Aldenderferin ja Blashfieldin (1984) mukaan kyseinen klusterianalyysin validointitekniikka on tärkeä, sillä jos samankaltainen klusterimuodostus on löydenävissa kahdessa samankaltaisessa aineistossa, se lisää aineiston yleistettävyyttä. WHO:n koululaiskysely kuuluu Health Behaviour in SchoolAged Children (HBSC) tutkimukseen, joka selvittää 11-, 13ja 15-vuotiaitten nuorten elämäntyyliä ja terveyttä useissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa joka neljäs vuosi strukturoidun, useita aihealueita sisältävän kyselyn avulla (Prochacka ym. MKIMUSARTIKKELI. "Minusta on vaikeaa pitää mielessä annettujen liilwntatehtävien suoritusohjeita"), somaattinen ahdistuneisuus (5 väittämää, esim. Koska muuttujien väliset Pearsonin tulomomenttikorrelaatiot eivät ylittäneet 0,90 arvoa, päättelimme, ettei aineistossa ilmennyt multikollineaar isuuua (Hair ym. Fyysisen aktiivisuuden mittari Oppilaiden itseraportoitua fyysistä aktiivisuutta mitattiin kahden WHO:n koululaiskyselyissä käytetyn kysymyksen avulla (WHO 2002). LIIKUNTA & TIEDE 46. Klusterien koot, keskiarvot ja keskihajonnat on kuvattu taulukossa 2. "Minulla on paineen tunnetta rintakel1ässä") sekä huolestuneisuus (6 väittämää, esim
kevät 4.28 1.53 .90 .02 8 Fyysinen aktiivisuus 8 lk. lk kevät 3.32 .90 .88 .40*** -.35*** -.37*** .16** .36* .20** .02 2 Viihtyminen 6. Muuttujien keskiarvot, keskihajonnat, sisäinen johdonmukaisuus sekä muuttujien väliset yhteydet (n= 417) ka kh (l 2 3 4 5 6 7 8 1 Koettu pätevyys 6. TAULUKKO 1. Klusterien keskiarvot ja keskihajonnat Koulu ryhmille Aja B Kouluryhmä A Kouluryhmä B Klusteri 1 Klusteri 2 Klusteri 3 Klusteri 1 Klusteri 2 Klusteri 3 (n:33) (n=61) (n:114) (n=43) (n:45) (n=121) "Negatiivinen "Ristiriitainen "Positiivinen "Negatiivinen "Ristiriitainen "Positiivinen koululiikuntakoululiikuntakoululiikuntakoululiikuntakoululiikuntakoululiikuntaprofiili" profiili" profiili" profiili" profiili" profiili" ka kh ka kh ka kh ka kh ka kh ka kh Koettu pätevyys 2.21 77 3.42 .65 3.77 .68 2.94 .76 2.51 .80 3.58 .82 Viihtyminen 2.60 .92 2.63 .70 4.39 .49 3.74 .75 2.16 .64 4.12 .72 Ahdistuneisuus 2.86 .53 1.86 .51 1.84 .50 301 .76 2.40 .75 176 .51 Amotivaatio 3.33 .62 1.61 .57 1.54 .62 3.00 .88 2.29 .86 132 .37 TAULUKKO 3. syksy 3 04 .70 .87 *** p<.001, ** p<.01, *p<.05 TAULUKKO 2. lk kevät 3.61 107 .92 -.25** -.35** .14** .26*** .18** .04 3 Ahdistuneisuus 6 lk. lk kevät 1.86 .91 .79 -.11 * -.18* -.15** -03 5 Fyysinen aktiivisuus 6 lk. Kokonaisotoksen klusterien keskiarvot ja keskihajonnat sekä muuttujien väliset erot eri klusterien välillä Klusteri 1 (n=93) Klusteri 2 (n:122) Klusteri 3 (n=202) Yksisuuntainen "Negatiivinen koulu"Ristiriitainen koulu"Positiivinen koululiiANOVA liikunta-profiili" liikunta-profiili" kunta-profiili" Muuttujat ka kh ka kh ka kh df F p Koettu pätevyys 2.57d.e .88 3.25d,f .68 3.71e,f .79 (2,414) 6746 < 001 Viihtyminen 2 94e 1.04 2.73 1 .67 444e,f .48 (2,414) 282.45 < 001 Ahdistuneisuus 2.93a,b .66 195 c,d .55 1.76b,c .50 (2,414) 142.69 < 001 Amotivaatio 3.11a,b .75 1.57 8 .55 1.48b .53 (2,414) 30.76 < 001 "Klusteri 1 > Klusteri 2, p< .001 bKlusteri 1 > Klusteri 3, P< .001 'Klusteri 2 > Klusteri 3, p< .001 dKlusteri 1 < Klusteri 2, p< .001 "Ktusteri 1 < Klusteri 3, p< .001 'Klusteri 2 < Klusteri 3, P< .001 64 LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSARTIKKELI, Koululaisten fyysisen actavrsuuoen seuranta. syksy 4.16 1.62 .92 .52*** .03 7 Fyysinen aktiivisuus 7 lk. kevät 5.13 113 .91 .25*** .24*** 01 6 Fyysinen aktiivisuus 7 lk. kevät 2.08 .72 .92 .54* ** 05 -.12* 06 .03 4 Amotivaatio 6
Koko otoksen klusterien koot, keskiarvot ja keskihajonnat sekä varianssianalyy sin tulokset on kuvattu taulukossa 3. Ryhmät erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi kaikissa muissa muuttujissa lukuun ottamatta viihtymistä ja amotivaatiota. luokka syksy 7. Näin pystyimme tarkastelemaan jokaisen liikuntaprofiilin muutosta ajanjaksomme aikana. luokalta 8. Kontrastivertailut eri mittauskertojen välillä osoittivat, euä oppilaiden fyysinen aktiivisuus laski siirtymien 6. Nirncsi rn rne ensimmäisen ryhmä "Negatiiviseksi koululiikuntaprofiiliksi", toisen ryhmän "Ristiriitaiseksi koululiikuntaprofiiliksi" sekä kolmannen ryhmän "Positiiviseksi koululiikuntaprofiiliksi". Oppilaiden fyysisen aktiivisuuden muutokset koko aineistossa (n= 417) 6-.-----------------------, 5,5 -1---------------------1 5-t---c---~,-----------------1 3-1------------------f---l 2,5 -1-------------------------1 6. luokka kevät 8. "Ristiriitainen koululiikuntaprofiili" -a-"Positiivinen koululikuntaprofiili" POHDINTA Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, muodostuuko kuudennen luokan oppilaista viihtymisen, koetun fyysisen pätevyyden, ahdistuneisuuden sekä amotivaation suhteen teoreettisesti mielekkäitä alaryhmiä. luokalle (F (1,92) = 20,35, p < 0,001). luokalle (Kuvio 1). "Negatiivisen koululiikuntaprofiilin" oppilaiden fyysinen aktiivisuus muuttui jokaisen mittauskerran aikana. Nämä oppilaat kokivat pätevyyttä koululiikunnassa samalla viihtyen siinä, ja heillä oli alhainen amotivaatio sekä ahdistuneisuus. Luokka kevät 7. Tutkimus pyrkii osaltaan selvittämään fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä koululiikuntatekijöitä. 7. Yksisuunt ainen varianssianalyy si osoitti, että klusterimuuttujat erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. luokalta 8. Klusterianalyyysin avulla löysimme kolme homogeenistä koululiikuntaryhmää. Tulosten validointi satunnaisten koulu ryhmien Aja B välillä vahvisti samankaltaiset ryhmäjäsenyydet. luokalle (F (1,121) = 34,61, p < 0,001) ja 7. "Ristiriitaiseen koululiikuruaprofiiliin" kuuluivat oppilaat, jotka kokivat myönteistä pätevyyttä liikunnassa sekä alhaista amotivaatiota ja ahdistuneisuutta, mutta heidän viihtyvyytensä oli koululiikuntaa kohtaan ainoastaan kohtalaista. Koska klusterijäsenyydellä ja fyysisen aktiivisuuden muutoksella ajassa oli yhdysvaikutus, teimme toistettujen mittausten varianssianalyysin jokaiselle klusterille erikseen. Toistettujen mittausten varianssianalyysi osoitti, että klusterijäsenyy dellä oli tilasto llisesti merkitsevä yhdysvaikutus eri rnittauskertojen kanssa (F (2,72, 11,42) = 5,90, p < 0,001, Huynh Feldt korjaus). luokalle (F (1,92) = 44,55, p < 0,001) ja 7. luokalta 7. luokalta 8. Suoritimme toistettujen mittausten varianssianalyysin koko otoksen liikunt aprofiilille selvittääksemme, miten klusteroidut oppilasryhmät eroavat itseraportoidussa fyysisessä aktiivisuudessa siirtyessään 6. 7. luokka syksy ½ "Negatiivinen koululiikuntaprofiili" . luokalle (F (1,201) = 193,51, p < 0,001). Teimme lisäksi LSD-testit vertaillaksemme pareittain kunkin klusteriryhmän eroja. luokalle (F (1, 201) = 57,86, p < 0,001) ja 7. Koululaisten fyysisen aktiivisuuden seuranta 65. "Ristiriitaisen koululiikuntaprofiilin" oppilaiden fyysinen aktiivisuus laski tutkimuksen aikana. "Positiivisessa koululiikuntaprofiilissa" oli oppilaita, jotka kokivat itsensä fyysisesti päteviksi ja viihtyivät koululiikunnassa. luokalta 8. Suoritimme yksisuuntaisen varianssianalyysin tutkiaksemme, löytyykö klusterien välillä eroja eri muuttujien suhteen. Oppilaiden klusterijäsenyydellä oli siis yhteys siihen, miten heidän fyysinen aktiivisuutensa kehiuyi tutkimuksemme aikana. 6/2009, TUTKIMUSARTIKKELI. luokalta 7. Kontrastivertailut mittauskenojen välillä osoittivat, euä oppilaiden fyysinen aktiivisuus laski siirtymien 6. "Positiivisen koululiikuntaprofiilin" oppilaiden fyysinen aktiivisuus laski mittausajanjakson aikana. Viihtymisen osalta klusterit 1 ja 2 sekä amotivaation osalta klusterit 2 ja 3 eivät eronneet toisistaan. luokkatason aikana, mittausten 2 ja 3 välillä, oppilaiden aktiivisuudessa ei tapahtunut muutosta (F (1,121) = l,32, p = 0,252). Oppilaat, jotka kuuluivat "Ristiriitaiseen koululiikuruaprofiiliin", kokivat myönt eistä pätevyy ttä liikunnassa sekä alhaista amotivaatiota ja ahdistuneisuutta, mutta heidän viihtyvyytensä oli koululiikuntaa kohtaan ainoastaan kohtalaista. Mittausajankohtien 2ja 3 välillä ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia (F (1,121) = 1,27, p = 0,262) KUVIO 1. Analyysin päävaikutus (F (2,72, 412) = 201,18, p < 0,001, Huynh Feldt korjaus) ja klusterijäsenyyden päävaikutus (F (1,414) = 13,31, p < 0,001) olivat tilastollisesti merkitseviä. luokalle (F (1,121) = 37,60, p < 0,001). "Negatiivinen koululiikuntaprofiili" sisälsi oppilaita, joilla oli korkeat tai melko korkeat fyysistä aktiivisuutta negatiivisesti ennustavat keskiarvot (arnot ivaatiossa ja ahdistuneisuudessa). "Positiiviseen koululiikuntaprofiiliin" kuuluivat oppilaat, joilla on korkea viihtyminen ja pätevyyden tunne sekä alhainen amotivaatio ja ahdistuneisuus. luokkatason aikana "Negatiivisen koululiikuntaprofiilin" oppilaiden fyysinen aktiivisuus nousi (F (1,92) = 5,70, p = 0,019). Tuloksemme tukevat aikaisempia koululiikuntatutkimuksia, joissa on myös havaittu kolmenlaisia oppilasryhmiä (Boiche LIIKUNTA & TIEDE 46. Toisaalta samalle profiilille oli tyypillisinä tekijöinä melko alhaiset positiiviset liikuntaprediktorit (koettu pätevyys ja viihtyminen). luokalta 7. Korurastivertailut osoittivat laskun fyysisessä aktiivisuudessa siirtymien 6
European Physical Education Review 7 111, 24-43. 2005. Children's perceived competence and enjoyment in physical education and physical activity outside school. Oppilaiden fyysistä laskua tapahtui kaikissa kolmessa profiilissa. & Gessaroli, M. Fox K. The problem of exercise adherence: Fighting sloth in nations with market economies. Dishman, R. Crocker, P. Sama suuntaus on nähtävissä myös ulkomaalaisissa tutkimuksissa (Raudsepp ym. Harter, S. Journal of Sport and Exercise Psychology 17 121, 200-205. L. Laakso, L., Nupponen, H., Rimpelä, A., Pere, L. G. Associations of health related behaviour, social relationships, and health status with persistent physical activitv and inactivitv: a study of Finnish adolescent twins. Journal of Educational Psychology 100 131, 688-564. Gill, D. 1998. E., Pelletier, L. Vanden Auweele, B. R. & Corbin C. L., Gross, J. Rochester, NY. luokan keväästä 8. Experience of state anxiety in physical education. Liukkonen, Y. Self-determination research: Reflections and future directions. "Ristiriitaisen koululiikuntaprofiilin" oppilaita olisikin tutkittava lisää pystyäksemme paremmin ymmärtämään näiden oppilaiden ristiriitaista kokemusmaailrnaa. K. luokan syksyyn ja sitten 7. Endler, N. Theodorakis (toirn.) Psychology for physical educators: Student in focus. R. Pedagogisesti tämä oppilasryhmä on erittäin haastava, ja toimiin oppilaiden koetun pätevyyden ja viihtymisen lisäämiseksi olisi ryhdyttävä. Tutkimustulos tukee aikaisempia tutkimuksia, joissa suomalaisten oppilaiden fyysisen aktiivisuuden on raportoitu laskevan kouluvuosien aikana (Aarnio ym. Human Development 21, 34-36. K. yrittäminen) muuttujia, joiden avulla voitiin jakaa oppilaat positiivisiin, negatiivisiin ja ristiriitaisiin oppilasryhmiin. 1989. Prediction of physical fitness and physical activitv level in adulthood by physical performance and physical activity in adolescence: An 18-year follow-up study. Barkoukis, V. M. Oppilailla saattaa kesäloman aikana tapahtua jotain sellaista, mikä aikaansaa fyysisen aktiivisuuden laskua. Oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lasku tapahtui aina luokkatason vaihdon aikana, ensiksi 6. 6th edition. luokalta 8. 2002; Telama & Yang 2000). E. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin kysymällä oppilaiden subjektiivista kokemusta omasta fyysisestä aktiivisuudestaan. Huomioitavaa on erityisesti se, että "Positiivisen koululiikuntaprofiilin" oppilaiden fyysinen aktiivisuus laski eniten alkutasostaan. Voisi ajatella, että korkea viihtyminen ja koettu fyysinen pätevyys koululiikunnassa ehkäisisivät fyysisen aktiivisuuden laskua, mutta tämä tutkimus ei tue kyseistä oletusta. Multivariate Data Analysis. Deci, E. E., Bouffard, M. Toisaalta on raportoitu t utLÄHTEET Aarnio, M., Winter, T., Kujala, U. Vereijken, D. Allensworth, D. Towards a developmental model. L. B. G., Frederick, M. Tämän tutkimuksen rajoituksena on itseraportoidun fyysisen aktiivisuuden mittaamisen luotettavuuteen liittyvät tekijät. (2008) ehdottavat nuorten hyötyliikunnan laskua yhdeksi syyksi selitettäessä fyysisen aktiivisuuden laskua. Barnekow-Bergkvist, M., Hedberg, G., Janlert, U. luokan syksyyn. University of Rochester Press, 431-441. Tämä tutkimus osoitti, että vajaa kolmannes 6. & Grouios, G. Erityisen tärkeää onkin tutkia ilmiötä pitkittäisasetelmalla, jossa oppilaiden kouluaikaista fyysistä aktiivisuutta seurataan aikuisikään asti. & Tatham, R. luokan keväästä 7. Jatkossa olisi tärkeää tutkia laajemmin, mitkä tekijät ovat yhteydessä oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen, ja mitä nuorten elämässä tapahtuu heidän siirtyessään alakoulusta yläkouluun. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat yksiselitteisesti fyysisen aktiivisuuden laskun oppilaiden siirtyessä 6. Perceptual & Motor Skills 100111, 118-128. "Positiiviseen koululiikuruaprofiilun" kuului lähes puolet aineiston oppilaista. Journal of Sport and Exercise Psychology, 11 (41, 408-430. Shephard (2003) on katsauksessaan todennut itseraportoitujen fyysisen aktiivisuuden mittarien reliabiliteetin ja validiteetin ainoastaan kohtuullisiksi. Olisi myös tärkeää analysoida millaisilla interventioilla pystytään vaikuttamaan lisäävästi nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. 1997. 1997. Participation motivation in youth sports. Aldenderfer, M. kimustuloksia, jossa suomalaisten nuorten urheiluseuratoimintaan osallistumisen on todettu lisääntyneen (Laakso ym. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli analysoida klusterianalyysin perusteella havaittujen eri koululiikuntaprofiilien itseraportoidun fyysisen aktiivisuuden muutoksia 6. Mielestämme keskeistä olisi, että opettaja tukisi tällaisten oppilaiden pätevyyden tunnetta antamalla oppilaalle lii kuntatunnilla sopivia haasteita ja tehtäviä, joissa hän pääsisi kokemaan onnistumisen elämyksiä. viihtyminen ja ikävystyminen) ja behavioraalisia (esim. Ryan ltoim.l Handbook of self-determination research. 2008). S., Sarrazin, P. Näissä tutkimuksissa klusterimuuuujina on ollut mouvaauornuuuujia sekä affektiivisia (esim. 2001. Boiche, J. On kuitenkin tärkeää edelleen tutkia asiaa. & Jansson, E. Koulutyö saattaa viedä enemmän aikaa syksyllä, mikä omalta osaltaan vie aikaa fyysiseltä aktiivisuudelta. & Chanal, J. & Kaprio, J. 2008; Ntoumanis 2002). 1983. 2002. luokkalaisista oppilaista kuuluu "Ristiriitaiseen koululiikuntaprofiiliin" Tämä ryhmä on sikäli mielenkiintoinen, että he kokevat olevansa fyysisesti päteviä liikkujia liikuntatunneilla, mutta heidän liikuntatuntiviihtymisensä on ainoastaan kohtalaista. Kull 2008). & Hudleston, S. 1978. Teoksessa J. P. Stress, anxiety, and coping:The multidimensional interact,on model. Upper Saddle River: Prentice Hall. E. British Journal of Sports Medicine 36 151, 360-364. Nuorten fyysisen aktiivisuuden lasku on haaste koko yhteiskunnalle, ei pelkästään koululiikunnalle. Scandinavian Journal of Medical Science & Sports 8 111, 299-308. Toisaalta suomenkielinen fyysisen aktiivisuuden mittari on todettu reliabiliteetiltään käyttökelpoiseksi lasten ja nuorten liikunnan mittaamisessa (Vuori ym. Teoksessa: E. The development of a phvsical education state anxiety scale: a preliminary study. Kyseisten mittareiden käyttöä tukee myös se, että ne ovat käytännöllisiä ja kustannustehokkaita populaation tuikimismetodeita (Dishman 2001). L. International Journal of Sport Psychology 14111, 1-14. Ettectance motivation reconsidered. & Telama, R. Toisaalta heidän amotivaationsa oli erittäin alhaista eikä se eronnut "Positiivisen koululiikuntaprofiiliin" oppilaiden vastaavista arvoista. Allermann & Y. Heille koululiikunta tuottaa pääasiassa negatiivisia kokemuksia. luokalle. 2005). Canadian Psychology 38 131, 136-153. Barkoukis, V., Rodafinos, A., Tsorbatzoudis, H. Champaign, IL: Human Kinetics, 57-72. Laakso ym. Koululiikunta voi olla erityisen voimakkaasti aikuisiän fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttava tekijä, mutta koululiikunnan ja aikuisiän fyysisen aktiivisuuden kausaalisuhteita on tutkittava laajasti. lmproving the health of youth through a coordinated school health programme. 1995. B. Students' Motivational Profiles and Achievement Outcomes in Physical Education: A Self-Determination Perspective. Cluster analysis Newbury Park Sage. S. Ouest. luokan syksyyn. 2007. 2006. Koululaisten fyysisen ak11ivisuuden seuranta. Carroll, B. Measuring enjoyment in youth sport settings: A confirmatory factor analysis of the physical activity en1oyment scale. Tämän tutkimuksen mukaan he viihtyvät koululiikunnassa hyvin. Hair, J. & Blashfield, R. F., Black, B., Babin, B., Anderson, R. Vaikuttaa siltä, että tämän liikuntaprofiilin oppilaat eivät koe tarpeeksi positiivisia koululiikuntakokemuksia viihtyäkseen koululiikunnassa. 2002. M. 2001. The physical self-perception profile: development and preliminary validation. Promotion and Education 1 141, 42-47. S. 2008. Deci & R. Huolestuttavaa on se, että noin joka viides oppilas kuuluu "Negatiiviseen koululiikuntaprofiiliin". luokan keväästä 8. 53 131, 279-294. ym. Trends in 66 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6/2009, TUTKIMUSARTIKKELI. 2008. C. 1984. & Ryan, R
2004. Nicholls, J. "Strawpersons" selective reporting and inconsistent logic: A response to Kimiecik and Harris's analysis of enjoyment. R. Contribution of school programmes to physical activity levels and attitudes in children and adults. Physical activity from childhood to adulthood A 21-year follow-up study. 1999. Pediatric Exercise Science 20 131, 251-262. W., Simons, J. Shephard, R. Motivational climate and students' emotional experiences and effort in physical education. American Journal of Preventive Medicine 28 131. M. F. Teoksessa C. Raudsepp, L., Neissaar, 1. American Journal of Preventive Medicine 24 111. J., Sallis, J. Journal of Sport and Exercise Psychology 19(11. 1993. Ouest 56 (1 ). P. Medicine and Science in Sports and Exercise 32 (91, 1617-1622. S., Vallerand, R. Psychology of Sport and Exercise 3 131, 177-194. J. Yli-Piipari, S., Watt, A., Jaakkola, T., Liukkonen, J. & Hovell, M. & Vanden Eynde, B. McKenzie, T. & Kannas, L. J., Sallis, J. & Nurmi, J-E. F. Koululiikunnan tilanneahdistuneisuusmittarin suomenkielisen version validiteetti ja reliabiliteetti. Journal of Applied Sport Psychology 11 111, 51-71. Vanreusel, B., Renson, R., Beunen, G., Claessens, A., Lefevre, J., Lysens, R. 2003. San Diego, CA: Academic Press, 271-360. Standage, M., Duda, J. 1997. & Jaakkola, T. Liukkonen, J., Barkoukis, V., Watt, A. 2005. & Kull, M. & Shephard, R. L. J., Tuson, K. L. Anxiety as an emotional state. F.,Alcaraz, J., McKenzie, T. Sallis, J. Cambridge, MA: Harward University Press. P. Spielberger (toim.) Anxiety: Current trends in theory and research. 1989. American Journal of Human Biology 13 121. Journal of Sport and Exercise Psychology 17 (1 ), 35-53. Pediatric Exercise Science 15 121. 2009. Vuori, M., Ojala, K., Tynjälä, J., Villberg, J., Välimaa, R. M. & Owen, N. 2007. Longitudinal stability of sedentary behaviors and physical activity during early adolescence. The Role of Physical Education in the Promotion of Youth Physical Activitv. & Yang, X. M. Telama, R., Yang, X., Viikari, J., Välimäki, 1., Wanne, 0. 2005. Toward a new measure of intrinsic motivation, extrinsic motivation, and amotivation in sports: The Sport Motivation Scale (SMS). Pediatric Exercise Science 1 (1). 2003. Sports Medicine 35 (2), 89-105. & Long, B. & Buckworth, J. 2003. & Keeler, B. & Raita kari, 0. 2001. & Kauli, 0. 373-387. 2008. Journal of Educational Psychology 95 121, 97-110. Health and development through physical activity and sport. The preparation of physical educators: A public health perspective. 1999. New York: Academic Press, 23-49. 2001. 346-357. A physical activity screening measure for the use with adolescents in primary care. F., Slymen, D. & Petlichkoff, L. & Jaakkola, T. Wallhead, T. & Järvelin, M-J. J., Schmidt, G. Weiss, M. Ntoumanis, N. L. Telama, R. Relationships between Physical Education Students' Motivational Profiles. Papaioannou, A. 1995. Predictors of change in children's physical activity over 20 months. 327-336. The ettect of task structure, perceived motivational climate and goal orientations on students' task involvement and anxiety. Decline of physical activity from youth to young adulthood in Finland. & Jaakkola, T. Prochaska, J. T. Ouest 59 111. Journal of Sport and Exercise Psychology 25 131. 285-301. 2000. 2005. World Health Organization (WHO) 2002. The Journal of Educational Research (painossa). Vallerand, R. Soini M., Liukkonen J. 2008. 377-401. Physical activity and fitness: pathways from childhood to adulthood. 2003. American Journal of Preventive Medicine 16 131, 222-229. International Review for the Sociology of Sport 32 (41. Koululiikunnan motivaatioilmastomittarin validointi koetun liikunnallisen pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden yhteys itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen, Liikunta & Tiede 6, 58-63 Spielberger, C. M. Archives of Pediatrics and Adolescent Medicine 155 151, 554-559. Scanian. Adolescent Participation in Sports and Adult Physical Activity. Journal of Sport Science & Medicine 8 (31. The competitive ethos and democratic education. Prochaska, J. Trudeau, F. 170-178. 2009. & Blais, M. Yli-Piipari, S., Liukkonen, J. Towards a hierarchical model of intrinsic and extrinsic rnotivation. Tammelin, T., Näyhä, S., Hills, A. 1989. 1972. Liikunta & Tiede 46111, 51-56. 162-172. Teoksessa: M. Pelletier, L. & McKenzie, T.L. G. 1997. An introduction to the sport commitment model. M., Briere, N. J. L. R. 22-28. 98-109. J. Children's motivation for participation in and withdrawal from sport: ldentifying the Missing links. Liikunta-aktiivisuutta koskevien kysymysten stabiliteetti WHO-Koulula,stutkimuksessa. 1997. leisure time physical activity among young people in Finland, 1977 -2007 European Physical Education Review 14 121. Motivational clusters in a sample of British physical education classes. 2002. Physical activity and behavioral medicine. K., Carpenter, P. & Ntoumanis, N. Wankel, L. Liikunta & Tiede 42 161, 39-46. LIIKUNTA & TIEDE 46, 6/2009, TUTKIMUSARTIKKELI, Koululaisten fyysisen aktiivisuuden seuranta 67. A longitudinal study of children's enjoyment of physical education. A model of contextual motivation in physical education: An integration of self-determination and goal perspective theories in predicting leisure-time exercise intentions. 195-221. Malina, R. Thousand Oaks: Sage. 1999. J. 2004. 139-155. Sallis, J. Geneva: World Health Organization. G., Fortier, M. A longitudinal study of youth sport participation and adherence to sport in adulthood. Limits to the measurement of habitual physical activity by questionnaires British Journal of Sport Medicine 37 131, 197-206. Enjoyment, State Anxiety, and Self-Reported Physical Activity. P Zanna (toim.) Advances in motivation sport in psychology. 267-273
Sähköposti: toimisto@lts.fi. Tekijöiden nimet merkitään näkyviin vain erilliselle otsikkosivulle. 2. lausuntojen perusteella. Kuviot ja taulukot toimitetaan erillisinä painokelpoisina paperikopioina eikä niitä sijoiteta käsikirjoitustekstin sisälle. Otsikkosivu lähetetään sähköisessä muodossa erillisenä tiedostona. TUTKIMUSARTIKKELIT 2010 Kirjoitukset toimitukseen 16.4.2010 mennessä. Artikkelin edellytetään olevan sisällöllisesti ja kielellisesti hyvin viimeistelty. Paperikopioiden sivut numeroidaan. Tiivistelmä Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. Lehti toimii myös välineenä uukijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. Käsikirjoitukseen on liitettävä saate kirje, jolla kirjoittajat lisäksi vahvistavat, euä käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. Käsikirjoitukset lähetetään lehden toimitukseen sekä kolmena paperikopiona että sähköisenä tallenteena. Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivujen ylätunnisteena. Kirjoitusohjeet on julkaistu Liikunta & Tiede -lehden numeroissa 6/2009 sekä niitä voi tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuntatieteellisestä Seurasta. Liikunta & Tiede -Iehdessä julkaistuja artikkeleita ei saa julkaista samansisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. Hyväksytyt artikkelit julkaistaan Liikunta & Tiede -lehden vuoden 20 LO viimeisessä numerossa ja LTS:n internet-sivulla (www.lts.fi). että kirjontajiksi ilmoiteLUilla on merkittävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, että he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunnitteluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan että artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. 3. Kirjoituskutsu LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee tieteelliseen asiantuntija-arviointiin perustuvia suomenkielisiä LUtkimusartikkeleita vuoden 2010 viimeisen numeron yhteydessä sekä sähköisesti Liikuntatieteellisen Seuran internetsivuilla www.lts.fi. 68 LIIKUNTA & TIEDE 46, E/2009. Kansainvälisissä julkaisuissa muulla kielellä aiemmin julkaistuja alkuperäistutkimuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys. Artikkelin tiedosto lähetetään lehden toimitukseen (toimisto@lts.fi). Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (katso Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet 2002, www.tenk.fi sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto, www. 00250 Helsinki) 16.4.2010 mennessä. Julkaistavaksi tarjottavat kåsikirjo itukset tulee toimittaa LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen (os. Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Käsikirjoi tust en laajuus ei kokonaisuudessaan saa ylittää 20 liuskaa, kun tekstin riviväli on 1,5, marginaalit 25 mm, fontti Times New Roman ja fonttikoko 12 pts. Kuviot ja taulukot lähetetään erillisinä tiedostoina (mieluiten tiff-muodossa) sähköpostin liitteenä yhdessä tekstitiedoston kanssa. Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Kari L Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelinumeron 2010 kirjoitusohjeet 1. Teksti kirjoitetaan vasen reuna tasattunaja ilman tavutusta. Käsikirjoituksen tekstiin omalle riville kirjoitetaan kuvioiden ja taulukoiden numero ja otsikko siihen kohtaan tekstiä, johon kirjoittaja haluaisi sen sijoitettavan tekstiä taitettaessa. Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tut k imustu !oksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Aikataulu Käsikirjoitukset toimitetaan 16.4.2010 mennessä Liikunta & Tiede -lehden toimitukseen osoitteeseen Liikuntatieteellinen Seura, Liikunta & Tiede -lehti, Olympiastadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki. Tarkemmat Vancouver-ohjeet, katso www.icmje.org. Julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä em. tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen otsikko ja tiivistelmä. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraporueja suomeksi. icmje.org). Käsikirjottuksen otsikoinnissa suositellaan noudatettavan seuraavaa jaottelua: Otsikkosivu Otsikkosivulta ilmenee käsikirjoituksen otsikko (enintään 120 merkkiä, sisältäen myös väli lyönnit), lyhyt otsikko (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), kirjoittajien nimet, yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköpostiosoite). Lisäksi voidaan artikkelin kiitososassa mainita henkilöt, jotka ovat edesauttaneet tutkimuksen toteuttamista. Kokonaislaajuuteen kuuluvat otsikkosivu, tiivistelmät, kuviot ja lähteet. Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre. Käsikirjoituksen tekijyys hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin tekijyys edellyttää. Kunkin käsi kirjoi iuksen arvioi vähintään kaksi ko
Prospective 1-year follow-up studv. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. Physical activity patterns in secondary schoolchildren. Esimerkkejä lähdeluettelon laadinnasta KIRJAT Bös, K. Taulukot Taulukot numeroidaan ja otsikoidaan selkeästi. 6/2009 69. & Armstrong, N. Welsman, J. 1998. Turun yliopisto. Lisensiaatintutkimus. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. Väitöskirja Rovio, E. (Telama ym. 1986. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan Helsinki: WSOY Lerner, R.M. "Pehkonen (1999, 69) osoitti, eitä. Joukkueellinen yksilöitä. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. Kuvioitten takapuolelle merkitään käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi, kuvion numero. Vuori & S. Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. New York, NY Random House. Mikäli kirjoiuajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoiuaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. Yksityiskohtien tulee olla riittävän selkeitä niin, että ne erottuvat myös kuviota pienennettäessä. pd f. Schorndorf: Hoffmann. Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. Kuvioille annetaan erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. OPINNÄ YTTEET Mikkelsson, M. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. 161/18.2.1972. Komiteanmietintö 1976 42. Baltes & O.G.Brim (toim I Life-span development and behavior, voi. Lähdeluettelo Taulukot kuviot ja kuvatekstit 4. 1982. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessäja erotetaan toisistaan puoli pisteellä, esim. 6. 1983. 2003. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdeluettelossa. KOMITEANMIETINNÖT Perhekasvatustoimikunnan mietintö. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: http:/ /www.lts.fi SARJAJULKAISUT Penttinen, S. Teoksessa: PB. Jyväskylän yliopisto Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. Dimensionen sportmotorischer Leistungen. New York: Academic Press, 63-105. Liikuntakasvatuksen laitos. LUVUT KOKOOMATEOKSESSA Oja, P 1995. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. Heikinaro-Johansson, P Huovinen, T & Kytökorpi, L. RAPORTTISARJAT Youth and drugs 1973. 7. 2000. (Roberts & Ommundsen 1996). Pehkonen 1999, 69). 2002). Kuviot Kuvioiden tehtävänä on täydentää tekstiä. Teoksessa: 1. & Tynjälä, J. Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. European Journal of Physical Education 5 (21, 147-157. LEHTIRTIKKELIT Kannas, L. Geneve. Helsinki: Valtion painatuskeskus Kun lähteenä käytetään INTERNETIN KAUTTA TAVOITETTUA ARTIKKELIA, kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artikkelin lähdetiedot. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lähdetietojen lisäksi merkitään internetin hakemistopolku ja päivämäärä, milloin osoite on tarkistettu. Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi painokelpoista paperi kopiota. Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utufi Kari L. Taulukoista toimitetaan kaksi erillistä paperikopiota. Kirjallisuusviittaukset Alkuperäisarti kkel issa lähdeviittausten määrä voi olla enintään 40. LIIKUNTA & TIEDE 46. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. 4. & Mechling, H. Turun yliopiston julkaisuja D 320. 5. Väitöskirja Uronen, V. Kuviot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla yhdessä tekstitiedoston kanssa. Asiasanat 3-8 kpl Johdanto Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tulokset Pohdinta ja johtopäätökset Tämän osan toivotaan sisältävän myös lyhyehkön taustoittavan arvion siitä, miten esitetyt tulokset ja johtopäätökset täydentävät tai kyseenalaistavat aiempaa tutkimustietoa, mitkä ovat mahdollisia jatkotutkimustarpeita sekä mitkä ovat tulosten mahdollisia käytännön sovelluksia. WHO-Koululaistutkimus 1986-1998. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuJa 133. Liikunta & Tiede 35 (4), 4-10. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. 2002. World Health Organization Technical Report Series 516. Report of a WHO study group. (Duda 2001; Lintunen 2000). Self-control and continuity trom childhood to late adolescence. Concepts and theories of human development, 2nd ed. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Viitattaessa tällaiseen materiaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus "julkaisematon". (toim.) 2003. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä, tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 54-68. 2003. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta h ttp://k i rjasto .j yu. 1998. Pulkkinen, L. Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta Ia arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Ii/jyk/ko koe lmat/sa rjao hjeet. Jyväskylän yliopisto. Nuoruuden kasvuympäristö! ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. Taulukot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla lehden toimitukseen yhdessä tekstitiedoston kanssa
Näin siis todellisuudessa, vaikka ylevissä politiikkaohjelmissa maalaillaan ihanaa hyvinvointi-suomea. Ehkä nykyisessä "hyvinvointivaltiossa" yhteisvastuu ei tarkoitakaan tekoja, vaan tärkeintä on puhua kovasti yleviä. Terveysnormia tukevia yhteiskuntarakenteita ajetaan tulosohjauksen nimissä alas ja vastuu terveyskansalaisuudesta siirretään yksilöille. Paradoksin juju on kuitenkin siinä, että yksilön tulee omata näitä pääomia. Taidan olla itse ihan hakoteillä. Tällöin jää perheen vuotuinen etelänmatka väliin, mutta hälläkö väliä. Miten edellisen tiivistäisi. Terveysjargonin takana tapahtuukin kummia, julkisten terveysja liikuntapalveluiden systemaattinen alasajo. Tässä mennään kauniissa sävelkulussa poliitikkojen, hallituksen, kuntien, virkamiesten ja koko julkisen sektorin retoriikan kanssa: liikkukaa, pitäkää huoli terveydestä n ne ja olkaa kunnon ihmisiä ja mekannustamme siihen. Jos haluaa yltää terveyskansalaisen normiin, tulee omata riittäviä taloudellisia, henkisiä, kasvatuksellisia ja monia muita pääomia. Vastuu on yksilöllä ja vain yksilöllä, sillä eiväthän instituutiot voi ottaa vastuuta. Perusi nsr ituutiornrne kuten koulu ja armeija peräänkuuluttavat liikuntakasvatusta, mutta samalla valittavat julkisesti, että yksin ei voi vastuuta liikkumisesta kantaa. Puheen takana piilottelee ajatus yksilön ja kuluttajan vastuuttarnisesta terveydestään. Haasteita sillä tiellä on kuitenkin edessä, koska saattaa olla jokseenkin nihkeää saada nykynuoria pois tosi-tv:n äärestä tai chattailemasta sienestämään. MIKKO SALASUO VTT, dosentti Nuorisotutkimusverkosto Helsinki Sähköposti: mikko.salasuo@nuorisotutkimusverkosto.fi 70 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009. Mitä yksittäiselle kansalaiselle jää tällaisesta ambivalenssista norrniohjauksesta käteen. Jos olet hyvätuloinen, fiksu ja filmaattinen, tiedät, että liikuntaan kannattaa panostaa. Vastaus riippuu siitä, kuinka paljon erilaisia pääomia yksilö omaa. Pitää liikkua riittävästi, syödä kevyt-tuotteita, ostaa kaiken maailman terveyshärpättirniä ja olla muutenkin terveystajuinen. Siinä metodissa piilee tosin pulma: puhumalla meistä ei tule terveitä tai kansalaisia. Instituutiot voivat puhua, ja puhuvatkin, yhteisvastuusta, mutta se ei koske niitä itseään: "emme voi ottaa yksin vastuuta nuorten kunnosta". Mikäli et sovi edelliseen kuvaukseen, voit säästää kuukauden palkan ja pistää lapsesi urheiluseuraan. Yhteiskuntatieteilijä lyö tässä kohdin pöytään govermentalityja tulosohjauskritiikin. Jos normia ei noudata, saa naistenlehdistä, TV:n terveysja liikuntaohjelmista, iltapäivälehdistä ja omilta vertaisryhmiltään tietää olevansa huono ihminen. Kunnat ulkoistavat liikuntapalveluitaan ja aseuelevat esimerkiksi liikuntatilojen käytölle uusia muhkeita maksulappuja. Vastuu on ensisijaisesti kodei 1la. Terveyskansalaisuuspuhe on ensisijaisesti vauraalle keskiluokalle suunnattua normiohjausta. Näin monet meistä pyrkivät elämään ja samaa meille myydään kaikkialla, aina Ostos-TV:tä myöten. Myös sienimetsä tai luontopolku on potentiaalinen terveysliikuntavaihtoehto, mikäli et kykene panostamaan lapsesi liikkumiseen satoja tai tuhansia euroja. Kannustamme ehdottomasti ja peräänkuulutamme vilpittömästi yhteisvastuuta, mutta samalla, kun ette (toivottavasti) huomaa, puramme selkienne takana tulosohjauksen nimissä kaikki mahdollisuudet tasa-arvoiseen terveyskansalaisuuteen. Tukea jaetaan kilpaurheiluun ja nuorten urheiluun, mutta liikuntaa harrastavat peruspulliaiset maksavat maltaita heille tarjottavista "palveluista". KOLUMNI Teksti: MIKKO SALASUO Kieroa terveyskansalaisuutta T erveyskansalaisuus on nykyajan normi. Lopputulema on masentava
VUODEN 2009 LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN TUTKIMUS: Hengitysja verenkiertoelimistön hyvä kunto voi ehkäistä dementiaa • Kuva: JOUNI RUUTIA/NE N Pirjo Komulainen ja hänen tutkimusryhmänsä voitti ensimmäisen palkinnon Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämässä Vuoden 2009 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailussa. Välitön muisti sekä verbaalinen ja visuaalinen suorituskyky paranivat kahden vuoden aikana, viivästetty muisti ei muuttunut. Kestävyyskunnoltaan parhaimmalla kolmanneksella oli myös 46 prosenttia alentunut vaara viivästetyn muistin heikkenemiseen verrattuna heikompikuntoisiin. Heikkilä, 1 IR. Pirjo Komulaisen ja tutkimusryhmän mukaan hengitysja verenkiertoelimistön hyvä kunto ennustaa hyvää välitöntä muistia, hyvää viivästettyä muistia ja hyvää hahmottamiskykyä kahden vuoden seuranta-aikana. Pirjo Komulaisen ja hänen tutkimusryhmänsä tutki 5778-vuotiaita naisia ja miehiä. Kouki, 11 L. VUODEN 2009 NUORI LIIKUNTALÄÄKETIETEEN TUTKIJA: Vähäinenkin liikunta suojaa tyypin 2 diabetekselta J o vähäisellä vapaa-ajan liikunnalla on itsenäinen merkitys tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Huonon kestävyyskunnon merkitys hengitysja verenkiertoelimistön sairauksien sekä mm. Tyypin 2 diabetes on maailmanlaajuinen ongelma lisääntyneen liikalihavuuden ja inaktiivisuuden myötä. Savonen, 1 )H. Kestävyyskunnoltaan parhaimmalla kolmanneksella oli 49 prosenttia pienempi vaara työmuistin heikkenemiseen kuin kestävyyskunnoltaan heikoimmalla kolmanneksella. H engitysja verenkiertoelimistön hyvä kunto suojaa älyllisten toimintojen, erityisesti muistin, heikkenemiseltä ikääntyneessä väestössä. diabeteksen riskitekijänä tiedetään hyvin. Älyllisten toimintojen ja kestävyyskunnon yhteyksiä tutkittiin kahden vuoden seurantatutkimuksella. Tutkittavat (1348 henkilöä) osallistuivat Kuopion Liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksessa nelivuotiseen liikuntatutkimukseen. Hakola, 1.7IR. Tutkimuksen otsikko ja tekijät: Kardiorespiratorinen suorituskyky muistin ennustajana ikääntyneillä miehillä ja naisilla 1 )P Komulainen, 1 )K. Wallerin ja tutkimusryhmän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, suojeleeko vapaa-ajan liikunnan harrastaminen tyypin 2 diabetekselta lähes LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009 71. Lakka, 3IV. Hänninen, 1 IH. Hassinen, 4,5IM. Samat riskitekijät ovat keskeisiä myös älyllisten toimintojen heikkenemisessä ja lopulta dementian kehittymisessä. Litmanen, 1,21 T.A. Rauramaa 11 Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, 21 Biolääketieteen laitos, Kuopion yliopisto, 31 Tietotekniikkakeskus, Kuopion yliopisto, 41 Neurotieteen ja neurologian laitos, Kuopion yliopisto, 51 Karoliininen instituutti, Tukholman yliopisto, 61 Neurologian osasto, Kuopion yliopistollinen sairaala, 71 Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, Kuopion yliopistollinen sairaala. Kiviniemi, 1)M. Tutkijat toteavat, että hengitysja verenkiertoelimistön hyvä kunto on positiivisesti yhteydessä älylliseen toimintakykyyn ja se voi olla tärkeä tekijä ikääntyvien itsenäisyyden ja elämänlaadun turvaamisessa ja jopa dementian ehkäisyssä. Muistin heikkenemistä pidetään varhaisimpana Alzheimerin tautia edeltävänä merkkinä. Liikuntalääketieteen päivien yhteydessä järjestettyyn kilpailuun osallistui 42 suomalaista liikuntalääketieteellistä tutkimusta. Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämään vuoden 2009 Nuori Liikuntalääketieteen tutkija -kilpailun voitti Katja Waller. Kivipelto, 6IT
Tutkim uksen kohteena olivat Suom essa ennen vuotta 1958 syntyneet sam aa sukupuolta ole vat kaksosparit (20487 henkilöä). 1 )Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2)Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto, 3)Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto, Kansanterveyslaitos Lisätietoja: Tiina Heinonen Liikuntatieteellinen Seura tii na. He vastasivat vuonna 1975 kyselyyn, jossa selvitettiin m m . Liikuntatieteellinen Seura esittää, että opetusministeriö pyrkii vaikuttamaan siihen, että kansanterveysjärjestöjen liikuntatoimintaa ja liikunnan edistämiseen tähtäävää toimintaa tehostetaan järjestökenttää eheyttämällä. Liikuntatieteellinen Seura esittää myös, että kuntien liikuntatoiminnan valtionosuuden myöntämisen ehdoksi liitetään ilmoitusvelvollisuus ko. Toimenpiteellä voidaan turvata soveltavan liikunnan asema liikuntapoliittisena kehittämiskohteena. heinonen (at) lts.fi puh. Geneettiset tekijät kontro lloi tiin kaksostutkim usasetelm alla. 1 )Katja Waller, M.Sc .. Jaoston nimen LTS esittää muutettavaksi Soveltavan liikunnan jaostoksi, mikä aiempaa paremmin kuvaa toimialan sisältöä. LTS esittää työryhmän esityksestä poiketen, että soveltavaan liikuntaan keskittyvä jaosto (entinen Erityisliikunnan jaosto) mainitaan asetustekstissä pysyvänä jaostona. valtionosuuden käytöstä. Seura nnan (28 vuotta) aikana ilm aantui yhteensä 10 82 tyy pin 2 diabetes tapausta. Samalla LTS ilmaisee huolensa kansanterveysjärjestöjen toimintaan vakiintuneen liikuntatoiminnan tulevaisuudesta. Tutkimuksen otsikko ja tekijät: Vapaa-ajan liikunnan vaikutus tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä; 28 vuoden seurantatutkimus kaksosilla. 30 vu oden seur annan aikana, kun geenit ja lapsuuden ym päristö otetaan huom ioon. 2)Mikko Lehtovirta M.D., 2,3)Jaakko Kaprio, M.D., Ph.D., 2)Karri Silventoinen Ph.D., 2)Markku Koskenvuo MD., Ph.D., l)Urho M. Jaoston kohderyhmien keskiössä tulee edelleen olla perinteiset erityisliikunnan ryhmät, mutta samalla jaoston tulee arvioida ja edistää muiden liikunnasta syrjäytymisvaarassa olevien väestöryhmien liikuntaa. Li ikuntatieteellisen Seur an ja Li ikuntalääketieteen keskusten järjestäm ään Nuori tutkija -kilpailuu n osallistui 15 nuorta liikuntalääketieteen tutkijaa. liikunta-aktiivisuutta. Li ikunta-aktiivisuuden m ukaan tutkittavat jaettiin 5 aktiivisuusluokkaan. Tulokset olivat sam anlaiset sekä identtisill ä että ei-identtisiä kaksospareilla. Kujala, M.D., Ph.D. LTS painottaa, että kansanterveysjärjestöjen liikuntatoiminnan jatkuvuus tulee mahdollisimman hyvin turvata ennen kuin uudistettu liikuntalaki ja -asetus tulevat voimaan. Tulokset osoittavat, että liikunnallisesti aktiivisem m illa kaksosill a oli pienem pi todennäköisyy s sairastua tyy pin 2 diabetekseen seur annan aikana kuin inaktiivisilla kaksospareillaan. Seura kannattaa työryhmän esitystä tarkistaa liikuntaneuvoston ja sen eri jaostojen työskentelytasoa ja tehtäviä niin, että neuvosto ja jaostot keskittyvät jatkossa strategisiin kysymyksiin ja niiden operatiivisista tehtävistä pääsääntöisesti luovutaan. Liikuntatieteellisen Seuran lausunto Liikuntalakityöryhmän muistiosta "Ehdotus liikuntalain ja -asetuksen muuttamiseksi" (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:28) on luettavissa kokonaisuudessaan seuran internetsivuilla www.lts.fi 72 LIIKUNTA & TIEDE l6 • 6 /2fXJ9. Toteutuessaan esitetyt lakija asetusmuutokset merkitsevät kahdeksan liikunta-avustusta saavan vammaisja kansanterveysjärjestön piirissä liikkuvien kansalaisten liikuntaedellytysten olennaista heikentymistä. Kansallisista rekistereistä saatiin tieto tyy pin 2 diabetestapauksista seura nta-aikana 1976-2004. 010 778 6606 AJASSA LTS LIIKUNTALAIN MUUTOSEHDOTUKSESTA: Soveltavalle liikunnalle pysyvä jaosto liikuntaneuvostoon L iikuntatieteellinen Seuran on antanut lausunnon liikuntalain uudistusta pohtineen työryhmän muistiosta. LTS pitää perusteltuna työryhmän esityksiä liikuntajärjestöjen avustamiskelpoisuuden täsmentämiseksi siten, että avustamisen keskeinen kriteeri on liikuntatoiminta
Aarni Koskela tosin epäsuorasti mainitsee esimerkiksi kaavoituksen ja verotuksen, mutta jättää vastaamatta kysymykseen, entä sitten. Koslie/an Aarnin teksti oli tärkeä lisä samasta teemasta. Onko liikuntakulttuuri oma erillinen saarekkeensa, joka ymmärretään vain individualismin toteutumana vai onko se osa yhteiskuntaa ja yhteisöllisyyttä, jota ohjaavat samat voimat kuin muutakin kulttuuria. Voisi todeta vanhaa sanontaa hieman mukaillen, että politiikkaa harrastava liikkuja on parempi kuin liikuntaa harrastava poliitikko. Varapuheenjohtajaksi valittiin liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitokselta. Hän jatkaa näin toiselle puheenjohtajakaudelle. Ne heijastavat vallitsevaa ideologiaa, jota tehdyt poliittiset päätökset edustavat. Kaavoitus kuten useat muutkin yhteiskuntaa ja elinoloja muovaavat seikat ovat seurausta poliittisista päätöksistä. Tekniikka, kauppa, sokeri, lihavuus eivät sinänsä ole pelkästään eivätkä edes ensi sijassa yksilötason ongelmia, johon voidaan etsiä ratkaisuja vain yksilön käyttäytymistä manipuloimalla. Valinnat tapahtuivat seuran vuosikokouksessa 22.lokakuuta. Antti Uutela ja Taru Lintunen Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajina 2010-11 T erveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Antti Uutela on valittu liikuntatieteellisen Seuran (LTS) puheenjohtajaksi vuosiksi 2010-2011. Hän aloitti seuran varapuheenjohtajana vuonna 2007. Erityisesti kiinnitin huomiota virkkeeseen: "Teknistyneen yhteiskunnan pyörityksessä koulun ulkopuoliset tekijät ovat suurempi syy epäsuotuisalle kehitykselle kuin tuntimäärä tai opetuksen sisältö." Hieno ajatus jää mielestäni kesken ja niin valitettavasti kesken jää Koskelankin ajatus. AJASSA Rakenteisiin vaikutetaan politiikalla L uin mielenkiinnolla l&T 5.2009 pääkirjoituksen, johon oli ladattu paljon tärkeää asiaa nuorten vähäisen liikkumisen ongelmasta. Liikuntaa harrastavien ja sen hyödyllisyydestä puhuvien ihmisten olisi tämän(kin) vuoksi pohdittava entistä huolellisemmin, millainen on yhteiskunnallinen todellisuus. (liikuntatieteellisen Seuran hallituksen kokoonpano www.lts.fi) LTS:n tulevaa strategiaa valmistellaan Antti Uutelan ja Taru Lintusen johdolla. Ette sano kumpikaan selvästi, että useat viittaamistanne taustatekijöistä ovat luonteeltaan rakenteellisia. JUHANI KIRJONEN Liikuntapsykologian emeritusprofessori Sähköposti: juhani.kirjonen@jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009 73
Vastinettani urheilevan lapsen äitinä ei tarvittaisi, ellei artikkelin yhteydessä koko sivun värikuvassa esiintyisi tyttäreni, joka on 14-vuotias, rytmisen voimistelun hallitsevaa junioreiden Suomen mestari. Hänen lähdeaineistonsa on ulkomaista. Ennen kaikkea hänen kanssaan työskentelevät ammattitaitoiset valmentajat: vastuuvalrnententaja, 2-3 muuta lajivalmentajaa ja 2 balettivalrnentajaa. Hänen oppiensa mukaisesti on perheessämme laadittu tyttäreni ruokavalio. Kuvituksen perustana ovat liikuntaja urheilusuoritukset ja -tilanteet sekä kuvista välittyvä hyvä, liikuntamyönteinen tunnelma, ei kuvissa esiintyvät liikunnanharrastajat henkilöinä. Minulla itselläni äitinä on aina vastuu siitä, miten lastani valmennetaan ja kuinka hänen terveydestään pidetään huolta. Katson tämän vastineeni puhuvan puolestaan ja huomautan, että tyttäreni kuvaa on käytetty epäasiallisessa yhteydessä. Urheilurasitusta ja sen vaikutusta lapsen kasvuun ja terveyteen on seurattava jo paljon aikaisemmin ja tilanteeseen on puututtava ennen kaikkea rasituksen optimointiin tähtäävin menetelmin eikä missään tapauksessa hormonihoidollisin menetelmin. Ystävällisin terveisin Vantaalla 19.11.2009 Ulla Palonen-Tikkanen Jouki Tikkasen äiti lääketieteen toimittaja yhteiskuntatieteiden maisteri ulla.palonen-tikkanen@reumaliitto.fi Toimitukselta Liikunta & Tiede -lehden edellisessä numerossa 5.2009 käsiteltiin nuorten liikuntaa, urheilua ja valmennusta monista eri näkökulmista. Henkilökunnan ja perheiden ravitsemuskoulutuksesta vastasi tuolloin professori Aila Rissanen. Tyttäreni opiskeli viisi vuotta Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksessa. Liikunta & Tiede -lehden asiantuntija-artikkelien kuvituksena käytetään kuvatoimistojen tai ammattikuvaajien normaalisti tuottamaa yleistä kuvituskuvaa. TOIMITUKSELLE Arvoisat Liikunta & Tiede -lehden päätoimittajat ja tuotannossa työskentelevät henkilöt. LKT Hohtari ei artikkelissaan määrittele tutkimusjoukkoa, josta hän johtopäätöksensä vetää. Äitinä kavahdan LKT Hannele Hohtarin artikkelissaan esittämää näkemystä, että urheilevalle lapselleni joissakin ääriolosuhteissa annettaisiin hormonaalista hoitoa. Hänellä on oma fysioterapeutti, joka tuntee hyvin tanssia ammattina ja voimistelua harrastuksena. Koska hän on edennyt harrastuksessaan huipputasolle, on hänen terveysja ravitsernusseurantansakin vuosien saatossa kehitetty korkeatasoiseksi, jotta se vastaisi harjoitusja kilpailumäärien antamaan haasteeseen. Pyydän palstatilaa vastineelleni numerossanne 5/2009 julkaistuun LKT Hannele Hohtarin artikkeliin Kuukautishäiriöt ja alipainoisuus ovat terveysriski urheilevalle tytölle. Oma tehtäväni on huolehtia myös siitä, että lapseni saa riittävää lepoa, ravintoa ja iloa ja että hän jaksaa hyvin myös koulu työssään. Huipputasolla urheilevan nuoren sydänfilmiseuranta on mielestäni ehdottoman välttämätöntä, jotta harjoitusrasitus pysyy optimaalisena. Tyttäreni on harrastanut balettia ja rytmistä voimistelua nelivuotiaasta alkaen, siis runsaat kymmenen vuotta. Nyt tyttäreni keskittyy rytmiseen voimisteluun. Lasta seurataan fysioterapeuttisin kuormitustestein, joiden tavoitteena on harjoittelun optimointi. Säännöllisen terveystarkastuksen avulla on mahdollista puuttua harjoituskuormitukseen, jos esimerkiksi lapsen kasvukäyrissa tapahtuu pientäkin muutosta. Näin valikoituvat myös numerossa 5.2009 käytetyt kuvituskuvat. Hänellä on psykologinen valmentaja. Urheilun vuoksi sellaiseen ei koskaan pitäisi mennä. Oppilaitoksessa on korkeatasoinen, jatkuva Iysioterapeuttinen seuranta, ja opettajat ovat ammattitaitoisia balettipedagogeja, joiden sydämenasia on lasten hyvinvointi. Olisi kiinnostavaa lukea artikkeli, jossa tutkimusjoukkona olisivat esimerkiksi omat voimistelijamme tai balettioppilaarnme. Leena Nieminen Toimituspäällikkö Liikunta & Tiede 74 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009. Hänen terveyttään seurataan säännöllisesti seuraavalla tavalla: Voimistelijatyttärelleni on toteutettu Suomen Urheiluopistossa Vierumäellä kehitetty junioriurheilijoiden terveystarkastus omassa terveyskeskuksessa ja osin erikoissairaanhoidossa (sydänfilmi). Uskon, että pääsääntöisesti suomalaiset urheilevat nuoret tytöt ovat hyvässä hoidossa ja voivat hyvin. Kuvissa esiintyvillä liikunnanharrastajilla ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntija-artikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkeleissa erityisesti viitata
LIIKUNTA & TIEDE 46 • 612009 75. Suurinta vaikutus on lapsilla, jotka asuvat alle 500 m päässä lähiliikuntapaikasta. JANNE VUORINEN Master of Sport Studies-opiskelija NHL Central Scouting ex erityisluokanopettaja Sähköposti: jannevuorinen@yahoo.com Kirjoittaja suorittaa liihunnanohjaajan ylempää AMK tuthintoa Haaga-Helia AMK Vierumäen yhsihössä. Tällä hetkellä alle puolet 7-11 v lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (Hakkarainen, 2009, Hyvä harjoittelu selvitys). Entisen pelailun, kisailun ja liikkumisen vastapainoksi ovat tulleet pelikoneet ja sisällä "loikoilu" videoiden ja TV:n parissa. Puheiden aika on siis ohi ja on ryhdyttävä toimimaan. Leutojen talviemme vuoksi luistelumahdollisuudet ovat usein rajalliset luonnonjäillä ja ne todennäköisesti heikkenevät entisestään tulevina vuosina. Pieni teko jää on joustava ja ympäristöystävål Iin en ratkaisu, sillä jos yhteisön lapsiluku vähenee, niin tekojää voidaan joustavasti siirtää vaikkapa toiseen paikkaan, jossa sitä enemmän tarvitaan. Kesäisin lähiliikuntapaikat toimivatkin mainiosti, mutta talvella niiden käyttöaste on mielestäni harmittavan alhainen. Lähiliikuntapaikkarakentamisella voidaan lisätä merkittävästi erityisesti lasten liikunta-aktiivisuutta, selviää Nuori Suomi ry:n ja Opetusministeriön yhteistyönä toteuttamasta arviointitutkimuksesta. Lasten ruutuaika on kasvanut huomattavasti ja muun muassa tämäkin on lisännyt suuria ongelmia lasten terveydelle. Onkin tärkeätä saada lapset ulos, mutta mitä voimme tehdä. Nykyiset lapsemme tulevat maksamaan tämän hetkisen työssä käyvän sukupolven elättämisen tulevaisuudessa. Tutkimuksen mukaan yli 90 prosentilla lapsista välituntiliikunta lisääntyi koulupihaan rakennetun lähiliikuntapaikan seurauksena. Ehdotankin siis kunnille ympäristöystävällistä ja kustannustehokasta ratkaisua luisteluolosuhteiden parantamiseksi: Investoikaa lähiliikuntapaikkoihin ja rakentakaa niihin toimintaa talveksi pienten tekojäiden muodossa. Vastaavasti vapaa-ajan liikunta lisääntyi lähiliikuntapaikan vaikutuksesta lähes 70 prosentilla lapsista. Lähiliikuntapaikkojen olemassaolo on kuntalaisten terveyden kannalta tärkeää, koska ne ovat lisänneet kuntalaisten, erityisesti lasten, päivittäistä liikuntaa. Ratkaisuna tähän ovat pienet siirrettävät tekojäät, joilla voitaisiin luoda lapsille mahdollisuuksia luistella kotien läheisyydessä,jonne he pääsevät itse liikkumaan ilman vanhempien kuljettamista. Tekojään ympäristöystävällisyys näkyy siinä, että koska kyseessä on lasten lähiliikuntapaikka, niin kuljetuskustannukset ja ympäristöhaitat hiilidioksidipäästöjen osalta ja autoilun kautta vähenevät merkittävästi. Luokaamme siis lapsille mahdollisuuksia liikkua (myös talveksi), jotta he pystyvät lähtemään tähän haastavaan tehtävään terveinä ja fyysisesti sekä henkisesti elinvoimaisina. OPISKELIJA OUNASTELEE Teksti: JANNE VUORINEN Luodaan lapsille mahdollisuuksia luistella "Menestyvien ihmisten ja muiden välillä ei ole eroa voimassa tai tiedossa vaan halussa tehdä asioita" -Vince LombardiI tselleni sydäntä lähellä olevat lasten luistelutaito sekä ulkona liikkuminen ovat vähentyneet huomattavasti viime vuosien aikana
Eihän urheilun sakraalisia asioita pidä rahalla arvottaa. Tästä oli eräänä vahvana osoituksen se, että kun presidentti Koivisto aikanaan yritti saada voittajille soitetun kansallislaulun korvattua porilaisten marssilla, kansa ärähti, tekohan koettiin melkein pyhäinhäväistykseksi. aiheutuneisiin kustannuksiin. Urheilusankaruus nähdään ja koetaan erityisen voimakkaasti suomalaisuuden ytimen, sisun ja kansallistunteen, kansallisen identiteetin rakennuspuuna. Teksti: PAULI VUOLLE Hinnalla millä hyvänsä urheilua E meritukseksi ryhtyminen vuonna 2003 merkitsi olemisen ja tekemisen painopisteen siirtymistä yliopistolta kodin ja perheen ympyröihin. Kun Pihla päiväkoti-iässä kysyi kohtalaisen pitkään opintietä taivaltaneelta isoisältään, miten esimerkiksi kotijärven vedet pysyvät rannassa kiinni tai Tuomo 6 vee halusi vastauksen kysymykseen, miksi muurahainen kykenee kantamaan itseään suurempaa kiveä, yritin kiemurtelevin selityksin peittää tietoni puutteellisuuden näistä luonnon peruskysymyksistä. Yllä olevan asian opetus on se, että meidän työelämässä "tärkeistä" asioista keskustelevien ja päättävien ihmisten tulisi aina silloin tällöin laskeutua lasten tasolle ja kuunnella, mitä näillä kirkassilmäisillä ensi kertaa jotakin ilmiötä silmiensä edessä ihmettelevillä tulevaisuuden toivoilla on sanottavaa meille kypsille ihmisille. Vaikka omien lapsieni kohdalla tunnustan laiminlyöntejä kasvattajan vastuusta onneksi he eivät näytä siitä kuitenkaan suurempia traumoja saaneenlapsenlapset avasivat aivan uudenlaisen ulottuvuuden ihmetellä asioita. Yksi näistä suomalaisen urheilun murheenkryyneistä on usko suomalaisen huippu-urheilun kansainväliseen menestykseen myös tulevaisuudessa hinnalla millä hyvänsä. Berliini opettaa Olen aina kuvitellut olevani aika pitkälle avoin ja suvaitsevainen erilaisille yhteiskunnallisille, uskonnollisille jne. Lastenlasteni ihmettelyn aiheet herättivät minussakin, liikuntaa ja urheilua yksilöllisenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä pitkään pohdiskelleena emerituksena monia sellaisia urheilumme tilaa koskevia kysymyksiä, jotka ovat siellä taustalla muhineet, mutta joihin en ole rohjennut tarttua riittävällä päättäväisyydellä. Viime kesän Berliinin olympiakisoissa Suomi ei saanut yhtään mitalia. Yhteiskuntamme pitää sitten huolen siitä, että pian lapsuusvuosien jälkeen tämä ihmettelyn ja kysymisen kyky kyllä katoaa. jne. Kun urheilumme valmennuksesta vastaava johto analysoi heikoksi tai jopa katastrofaaliseksi tunnusSäälin ja kuitenkin kunnioitan niiden seuraihmisten toivottamalta tuntuvaa optimismia, jotka itsensä likoon panien yrittävät löytää ja tekohengittämällä kasvattaa suomalaisia juoksijoita. näkemyksille, mutta rajansa kaikella. Minun kohdallani se sattui ajankohtaan, jolloin tyttärentytär Pihla oli juuri aloittanut koulunkäynnin ja veljensä Tuomo ilmestyi ihmettelemään maailman menoa puolen vuoden päästä läksiäisistäni. 76 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /200iJ. Näitä elämänmakuisia lähtökohtia korostan siksi, että yliopiston hektisten vuosien jälkeen minusta tuli lastenlapsilleni tärkeä henkilö, päätoiminen, mutta tiedoiltani varsin vajavainen pappa. Saavutettuja mitaleita ja pisteitä onkin vaikea arvottaa rahassa, sillä ne koetaan kansalliseksi pääomaksi suurin piirtein samoin kuin taiteen saavutukset. Huippu-urheilussa ei ole tapana arvioida, saati tarkemmin laskennallisesti estimoida mitalien ja pistesijojen hintaa suhteessa urheilijoiden valmentamisesta, järjestelmän hallinnosta ja ylläpidosta jne. Vaikka Juhlia Kesliisalon kahdeksatta sijaa voidaan pitää hyvänä saavutuksena, Suomen surkeaa saldoa se ei yksin lämmitä. Vain epäisänmaallinen, antiurheilullinen kansalainen voisi kuiskata: "Jos mitaleita ei tule ja pistesijojakin on vain yksi, karkean liikeperiaatteen mukaan toiminta ei ole tuottanut mitään lisäarvoa ja kaikki syntyneet kustannukset kaatuvat veronmaksajien kontolle tulevaksi taloudelliseksi tappioksi.Jonkin talousekspertin olisi hyvä vaikkapa puolileikillään laskeskella, millaisiin tappiolukemiin vajoaisimme tällaisen epäisänmaallisen kansalaisen ajatusmallin pohjalta vuoden 2009 Berliinin MMkisojen kohdalla
Ei kurkotella pilviin, jotka ovat kauas karanneet. Tietysti urheilumenestykseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin väestöpohja, mutta lahjakkuuksien perusresurssien turvaajana se on kuitenkin merkittävin. Suoraan ja kiertelemättä sanoen se on realiteettien puute kansallisten perusresurssien riittämättömyydestä. Se on ennen kaikkea sosiaalisen toiminnan tuote ja aineellinen ilmentymä. Näissä yhteyksissä on otettu kantaa myös ihmisten ruokailutottumuksiin sekä nautintoaineiden käyttöön. (Massey 2005, 9-11.) Tätä ajatusta ovat kehitelleet LIIKUNTA & TIEDE 46 • 612009 77. Tulevaisuuden turhaumien välttämiseksi nyt kaivattaisiin niin urheiluväeltä kuin urheilua seuraavilta kansalaisilta uudenlaista asennetta ja asemointia suomalaisten urheilijoiden menestymisen odotuksista kansainvälisillä kentillä. Ruotsista ja Norjasta eihän niilläkään m ennyt juuri parem m in 1 Tekohengittämällä juoksijoita Mikä näissä kansallisen urheilumenestyksen tai menestymättömyyden arvioinneissa sitten oikein mättää. Tällä artikkelilla haluan ottaa osaa tähän ajankohtaiseen puh untaan ja kytkeä sen yhteiskuntatieteelliseen liikuntatutkimukseen. Argumenttini muotoilemisessa sovellan sosiaalisen tilan käsitettä. En nimittäin usko, että nykysukupolvet ovat edeltäjiään laiskempia saati moraalisesti huonompia. Lisäksi korkean elintason maissa, kuten Suomessa ja muissa pohjoismaissa, nuoret ovat kiinnostuneita aivan muista liikuntamuodoista kuin perinteisistä yleisurheilulajeista. Vertailulukuja haettiin m m . PAULI VUOLLE, LitT Liikuntasosiologian emeritusprofessori Jyväskylä Sähköposti: pauli.vuolle@sport.jyu.fi POHDITTUA Teksti: MIKKO SIMULA Sosiaalinen tila määrittää ihmisten liikkumista Sosiaalinen tila on yleisnimitys niille asioille, jotka ohjaavat yksilön elämää ihmisyhteisön keskellä. Kyllä minä toivon, että urheilussa yhdessä muiden luovien harrastusten kanssa tarjotaan nuorisolle mahdollisuus edetä niin pitkälle kuin kyvyt riittävät, mutta kannettu vesi ei kauan kaivossa pysy. Kansan fyysisen kunnon huonontumisen syyt eivät ole pelkästään yksilöissä. Monesti lähestymistapa on ollut moralistinen yksilöitä syyllistävä. Katsotaan, mihin omat rahkeet riittävät ja yritetään hyväksyä kansainvälisessä viihdeurheilussa tulevaisuudessa yhä vaatimattomammiksi käyvä menestyksemme tältä pohjalta ilman kansallista häpeäntunnetta. J ulkisuudessa on ollut lukuisia puheenvuoroja, joissa on todettu kansalaisten olevan aiempaa huonommassa fyysisessä kunnossa ja joissa tämä muutos on määritelty yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Kiistämätön tosiasia on sen, että väestöpohja, josta maailman kovimmat menestyjät haravoidaan, on meillä aivan liian pieni, erityisesti maailmanlaajuisesti harrastettavien lajien kohdalla. Esimerkiksi julkiset keskustelut työuupumuksesta ja työssä jaksamisesta eivät tue tämänlaisia johtopäätöksiä." Pidän ensisijaisen tärkeänä, että tätä väestötason muutosta analysoitaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten suomalaisen elämänmenon yhteiskunnalliset puitteet ovat muuttuneet. Rivien välistä on voinut tunnistaa viestin, jonka mukaan huonokuntoiseksi, ylipainoiseksi ja liikkumattomaksi luokiteltu on epäonnistunut elämänhallinnassaan. Mitä minä tässä sitten emerituksena oikein ihmettelen. Talonpoikaisjärjen käytön puutetta suomalaisessa huippu-urheilussa. tettua Berliinin tulosta, loppupäätelm ä oli jälleen tu lkittavissa siten, että em m e saavuttaneet asetettuja tavoitteita, koska m eillä ei panosteta riittävästi huippu-ur heilum m e rahoitukseen. Haluan tuoda esille epäilykseni siitä, että kansan fyysisen kunnon huonontumisen syyt olisivat pelkästään yksilöissä. Meidän, sittenkin maailmanlaajuisesti ajatellen aivan kohtuullisen kansainvälisen urheilumenestyksemme avaimia ovat hyvät valmennukselliset tekijät; korkea valmennustietous, valmennusolosuhteet, vapaaehtoiseen seuratyöhön ruohonjuuritasolla sitoutunut väki jne.Tietysti tarvitaan myös jonkinasteinen urheiluhulluus niiden nuorten keskuudessa, jotka alkavat harrastaa jotakin urheilumuotoa saavuttaakseen maailman huipun ja päästäkseen kiinni suuriin rahoihin. Tila on sosiaalisen toiminnan tuote Tila ei ole vain pinta, jonka päällä ihmiset toimivat ja yhteiskunnat ovat olemassa. Säälin ja kuitenkin kunnioitan niiden seuraihmisten toivottamalta tuntuvaa optimismia, jotka itsensä likoon panien yrittävät löytää ja tekohengittämällä kasvattaa suomalaisia juoksijoita
Muun muassa taloudellinen toiminta ja siihen liittyvät elämänkulut, sosiaaliset suhteet ja yhteenliittymät sekä kulttuuri ja sen tuottamat toiminta tilat ovat asioita, jotka suurelta osin säätelevät ihmisten arkea. (Eichberg 1987, 32-34, 87) M yös Esa Sironen avasi uraa liikuntasosiologisille tila-pohdinnoille. Rovaniem ellä pidetyn kongressin yleisesitel m ät käsittelivät talouden ja poliittisen vallan suhdetta sekä sen alueellisia ja paikallisia ilm enem ism uotoja. (ks. Eichberg 1987, 87). 2006, 15-17, 70.) Toinen tila-pohdintoja sisältävä tutkimusesimerkki liikuntasosiologian alalta sisältyy vuonna 2008 ilmestyneeseen teokseen Kylän paikka. Liikunta-käsitteen tiukkoihin määritelmiin rajautuvien tarkastelujen sijaan tulisi tutkinnan alle ottaa se, minkälaista ruumiinkulttuuria ihmiset harjoittavat eri yhteisöissä, missä he sitä harjoittavat ja kuinka he sitä harjoittavat. Heitä on yhdistänyt pyrkim ys osoittaa, kuinka tärkeää on kehittää ym m ärr ystä tilan yhteiskunnallisuudesta ja yhteiskunnan tilallisuudesta. Niihin tukeutuen havainnollistettiin, m iten eri tavoin tila, paikka ja alue voivat olla yhteiskunnallisesti ja yhteiskuntatieteellisesti m erkittäviä asioita. Ajankohtaisten teoreettisten keskustelujen lisäksi suunt aa näill e tut kim uksille ovat näyttäneet Henning Eichbergin 1980-luvun lopun kriittiset kirjoitukset urheilun ja kisailun tiloista. Hän kuvasi ur heilun ja ur heilun tilojen standardisoim iskehityksen toim innan norm ittam isen ja siirtym isen avoim esta tilasta m ääräm ittaisille kentille ja ra doille. Itkonen & Simula 2008.) Mahdollisuuksien rakenne ja toiminnan rajoite Lefevbren (2002) muotoilema sosiaalisen tilan käsite on ennemminkin yleisluontoinen teoretisointi yksilön, yhteiskunnan ja ympäristön suhteesta kuin yksityiskohtaisiin tarkasteluihin soveltuva analyyttinen työkalu. Hän totesi, m iten yksityisaut oilun ja ylipäätään liikent een lisääntym isen m yötä kaupunkien kadut m enettivät m erkityksensä lasten ja -nuorten toim intaym päristönä. Suom alaiset liikuntasosiologit ovat alkaneet kiinnostua tilaan liittyvistä analyyseistä. (Harinen et al. Päivi Harisen, Hannu Itkosen ja]uhani Rautopuron (2006) tutkimusraportissa tuotiin esille, miten skeittarit omalla toiminnallaan pyrkivät rikkomaan kaupunkiympäristöissä noudatettuja toimintanormeja ja ottamaan tilaa nuorten suosimalle tekemiselle. Väitöskirjassaan hän osoitti, että urheilu, liikunta, aika ja paikka ovat määritelmiä, jotka eivät ole merkityksiltään pysyviä. Sironen 1995, 235.) Uusimmissa liikuntasosiologian alaan lukeutuvissa tutkimuksissa tila-problematiikka on ollut esillä muun muassa rullalautailijoihin eli skeittareihin kohdistuneessa analyysissä. Julkaisuun sisältyvässä artikkelissa tarkastelin yhdessä Hannu Itkosen kanssa sitä, millaisen ruumiillisuuden ja liikkumisen paikka syrjäinen maaseutukylä on ollut ja on nykyisin. Keskeisinä tulkinnallisina apuvälineinä olivat teoreettiset keskustelut tilasta, paikasta ja alueesta. (Lefebvre 2002, 11 -26.) Tilapohdinnat ovat yleistyneet sekä kotim aisessa että kansainvälisessä sosiologiassa. Sosiaalinen tila on yleisnimitys niille asioille, jotka ohjaavat yksilön elämää ihmisyhteisön keskellä. Tätä käsitettä selventävät kirjoitukset kuvaavat, miten yhteiskunta muokkaa ympäristöä ja miten ympäristö muokkaa yhteiskuntaa. 78 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009. Lasten oli väistyttävä autojen tieltä ja etsittävä uusia paikkoja, joissa pelata ja leikkiä. (Ks. Sosiaalinen tila on yksilöille paitsi mahdollisuuksien rakenne myös toiminnan rajoite. Pohdintojensa tuloksen hän on tiivistänyt sosiaalisen tilan käsitteeseen. Tekstissämme havainnollistimme, miten olennaisella tavalla perinteinen metsäja omavaraistalouteen perustunut toimeentulomalli, siihen pohjautuva arvomaailma sekä niiden muutokset vaikuttivat paikalliseen ruumiinkulttuuriin. Skeittaus määrittyy paitsi nuorisokulttuureihin lukeutuvaksi ilmiöksi myös tavaksi ilmaista käsityksiä kaupunki tilasta ja sen käytöstä. Lefebvre puolestaan on käsitellyt näitä sam oja kysym yksiä pyrkim yksenään luoda teoria, joka kykenee selittäm ään inhim illisen eläm än eri ulottuvuuksien fyy sisen, m entaalisen ja sosiaalisen väliset yhteydet. Hän havainnollisti, m iten eri yhteiskunt aluokkien tai väestöryhm ien liikunnalliset harra steet on eriytetty om iin tiloihinsa eri aikoina. Ne olivat vuoden 2008 sosiologipäivien pääteem a. Tutkimus pohjusti tulkintaa, jonka mukaan skeittaaminen voidaan ymmärtää yhdenlaiseksi yritykseksi valloittaa takaisin nuorten käyttöön ne paikat, joista nuoret aikanaan syrjäytettiin (ks. Tällä tavalla ymmärrettynä sosiaalisen tilan käsite johdattelee samanlaisiin keskusteluihin, joita Mitkä taloudelliset, sosiaaliset, poliittiset ja kulttuuriset tekijät rajoittavat yksilön mahdollisuuksia liikkua arjessaan ja osallistua järjestettyyn liikuntatoimintaan. Edelleen arkiym päristöjen m uutokset olivat keskeisesti esillä. Esitelm issä m ääriteltiin m uun m uassa globalisaatiota, euro oppalaisuutta, eteläisyy ttä ja pohjoisuutta. Yksilöiden käyttäytymisen selityksiin liitettynä se korostaa käsitystä yhteisöllisten puitteiden ja niiden ominaisuuksien merkityksistä. m uun m uassa Henr y Lefebvre, Doreen M assey ja David Harvey. M assey ja Harvey ovat kirjoittaneet muun m uassa siitä, m iten yhteiskunnan vallitsevat tuotant ojärjestelm ät, poliittiset ideologiat ja sosiaaliset suhteet ilm enevät tilassa, m illä tavalla tilankäytöllä vaikutetaan ihm isten ajatteluun ja toim intaan sekä m iten tila on jatkuvan m uokkauksen kohde (M assey 2005, 9-11 ; Harvey 1989, 6)
esim . Teoksessa S. Näiden asioiden runsaus tuo yksilöille ja heidän muodostamilleen yhteisöille mahdollisuuksia ja tur vaa. Vakimo & M. esim . Suom. Sport and social theory. The Production of Space. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja nro 159. For space. Liikuntatieteellinen seura. Ilmonen, Kai & Jokinen, Kimmo (20021. London: The John Hopkins University Press. Tutkimuskohteena kolmas sektori. Kangas & M. Siisiäinen (toim I Mitä yhdistykset välittävät. LIKES-research reports on sport and health 100. käydään sosiaalisen pääom an käsitteen tiim oilla. Asukastoiminta sosiaalisena pääomana. ln B. Itkonen, H. Jyväskylän yliopisto. Ylipäätään mill ä tavalla erilaiset sosiologiset perusm uuttujat, kuten ikä, sukupuoli, LÄHTEET Bourdieu, Pierre (1998). Kaiken kaikkiaan sosiaalisen tilan käsite kiinnittää tutkijan huomion niihin yhteiskunnallisiin ja ympäristöllisiin asioihin, jotka yhdistävät yhtäältä paljon arjessaan liikkuvia ja liikuntaa harrastavia toisaalta vähänlaisesti ruumistaan kuormittavia. Finsveen, Ellen & van Oorschot, Wim (2008). Matthies, Aila-Leena (2003). Käsitteen operationalisointia ja kritiikkiä tapaustutkimuksen pohjalta Teoksessa S. etninen alkuperä, koulutus, ammatti, tulotaso, sosiaaliset suhteet, asumismuoto ja asuinpaikka siis elämäntilanne kokonaisuudessaan selittävät yksilön suhdetta liikuntaan ja liikkumiseen. Niiden vähäisyys puolestaan voi johtaa hyv inkin suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Millaisissa elinympäristöissä ja elämäntilant eissa fyy sisesti aktiivisen elämäntavan noudattam inen on todennäköisintä. Asfalttiprinssit. Jyväskylä: Alena, 150166. Lefebvre, Henri (2002). Sosiaalisen tilan käsitteestä ja siihen liittyvästä tutkimuskirjallisuudesta on paljon apua niille, jotka pyrkivät tunnistamaan yksilöiden fyy sisen aktiivisuuden ja ru umiin kulttuur ien yhteiskunnalliset ehdot. Ei ole käyty laaja-alaisia pohdintoja siitä, miksi kansalaisten fyysinen kunto on aiempaa heikompi. M. London: Sage. Liikuntasosiologian alalla näitä kysymyksiä on ruodittu säännöllisesti. Nyt näiden tarkastelujen laajentamiselle olisi suoranainen sosiaalinen tilaus. En ole kuitenkaan huomannut, että näissä puheenvuoroissa olisi esiintynyt varteenotettavia analyysejä yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutuksista ihmisten liikkumiseen ja liikuntaan. Simula, S. Luottamus modernissa maailmassa. Houlihan (ed.) Sport and societv. Urheilun aika ja paikka. Tampere: Vastapaino. Finsveen & van Oorschot 2008, 294-295; Matthies 2003, 156). LIKES-tutkimuskeskus. Trans! Donald Nicholson-Smith. Mitkä taloudelliset, sosiaaliset, poliittiset ja kulttu ur iset tekijät rajoittavat yksilön mahdollisuuksia liikkua arjessaan ja osallistua järjestettyyn liikuntatoimintaan (vrt. LIIKUNTA& TIEDE46•6/2009 79. MIKKO SIMULA, Litm Liikuntasosiologian assistentti Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteiden laitos Sähköposti: mikko.simula@jyu.fi Itkonen, Hannu & Simula, Mikko (2008) Kylä liikkumisen tilana Sivakan lämpimät kiireet. Siimes. Acces to resources in networks. Hänninen, A. Donnelly 2003). Sosiaalinen pääom a ilm enee esim erkiksi sosiaalisten siteiden lukum ääränä, ihm isten keskinäisenä luottamuksena, ihm isten haluna auttaa toisia ihm isiä, ihm isten pyrkim yksenä toim ia yhteisten intressien eteen ja ylipäätään ihmisten yhteenkuuluvuuden tu nnetta ilment ävinä asioina (ks. London: Sage, 11-27. Tutkimus skeittareista. Järjen käytännöllisyys. Donnelly, Peter (2003). Toisin sanoen se johdattelee liikunt atu tkijan tarkastelem aan muun muassa seura avanlaisia kysym yksiä: Millainen merkitys fyysisellä aktiivisuudella on nykyihm isten arjessa. Se liittää liikunt akäyttäytym istä koskevat selitykset muun muassa yhteiskunnan tuotantojärjestelm ään, tulonjakoon, poliittiseen toim intaan, kansalaisyhteiskuntaan, kansalaisten sosioekonom isiin asemiin, kulttuur isiin arvostuksiin ja maankäyttöön. Missä analyysi yhteiskunnan rakenteiden vaikutusmekaniikasta. Blackwell Publishing Massey, Doreen (2005). Knuuttila, P Rannikko, J. Ei ole avattu sitä, kuinka monin eri tavoin sekä yhteiskunnan rakenteet että kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman muodot toisin sanoen sosiaalinen tila määrittävät ihmisten suhdetta ruumiiseensa. SoPhi. The Urban Experience. Uusia tulkintoja Sivakasta ja Rasimäestä. Sironen, Esa (1995). Oksa, T Hämynen, H. Harvey, David (1989). Ilm onen & Jokinen 2002, 37; Bour dieu 1998, 15, 20). Yleisesti ottaen sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan niitä inhimill isiä voim avaro ja ja sosiaalisia siteitä, joita sekä yksittäiset ihm iset että yhteisöt tarvitsevat to teuttaakseen aikom uksensa (ks. Toiminnan teorian lähtökohtia. A Student introduction. Kilpeläinen, M. Toistuvasti on julistettu liikunnan terveydellistä merkitystä ja kehotettu kansalaisia pitämään huolta kunnostaan. Olisiko jo aika syventyä tähän kysymykseen. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 173-206. A Theoretical and empirical critique of networks as a proxy for social capital Acta Sociologica 51 (41, 293-307 Harinen, Päivi; Itkonen, Hannu & Rautopuro, Juhani (2006). Väisänen Kylän paikka
TutkimuksernIhmisten elinoloja on parannettava, jotta voimia jää muuhunkin kuin arjen pyörittämiseen. Tutkimuksemme on osa professori Eero Lahe/man johtamaa Helsingin kaupungin työntekijöitä koskevaa terveystutkimusta. Kuitenkin vain osa työikäisistä suomalaisista liikkuu tarpeeksi, säännöllisesti ja mielellään. Nyt on ikääntymässä valtava porukka, jonka liikunnasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä on hyvä tietää. Toki hyvä terveys ja hyvä olo on iloksi myös työelämän ulkopuolella. Liikunnan terveysedut ovat kaikilla tiedossa. Kun työskentelemme yliopistolla perustutkimuksen parissa, välitön soveltaminen on etäämmällä ja paljolti muiden vallassa. Lähes 9000 Helsingin kaupungin 40-60-vuotiaalta työntekijältä tiedusteltiin 2000-luvun alussa heidän liikuntatottumuksistaan kuten myös työoloista, elintavoista, terveydentilasta, unesta jne. Lisäksi niiden vastaajien tiedot, jotka antoivat kirjallisen luvan rekisterilinkkauksiin, on yhdistetty muun muassa sairauspoissaoloja eläkerekistereihin. Syksyllä samalle työntekijäjoukolle tehtiin seurantakysely, jossa tiedusteltiin samoja asioita. Lisäksi tutkimme, miten työkyvyttömyysja vanhuuseläkkeelle siirtyminen vaikuttaa liikuntaan. Tärkeä liikuntaa tukeva mahdollisuus on aika, jota kaiken kiireen keskeltä olisi löydyttävä. TÄTÄ TUTKITAAN Löytyvätkö liikkumattomuuden syyt yksilöstä, yhteiskunnasta vai molemmista. Mihin kysymyksiin tutkimuksella etsitään vastausta. Yhteiskuntapoliittisesti pidetään tärkeänä, että toimintakykyisenä ja töissä pysytään mahdollisimman pitkään ja liikunta tukee tällaista politiikkaa. Tässä hankkeessajouni Lahti tekee liikkumattomuudesta väitöskirjaansa. Olemme myös tarkastelleet, miten sosioekonomiset tekijät vaikuttavat liikuntaan ja muihin elintapoihin eri kulttuureissa (Suomessa, Britanniassa ja Japanissa) Miten tutkimuksen tuloksia on tarkoitus soveltaa. Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö vaikuttaa paljon siihen, miten liikumme tai liikummeko lainkaan. Olemme tutkineet liikunnan ja liikkumattomuuden syitä ja seurauksia. Miksi. Dosentti Ossi Rahkonen Helsingin yliopiston kansaterveystieteen laitokselta johtaa tutkimusta, jossa tarkastellaan mistä liikkumattomuus kertoo ja toisin päin mitkä tekijät selittävät liikkumattomuutta. Mitkä tekijät selittävät liikkumattomuutta ja mitä liikkumattomuus selittää, mihin liikkumattomuus on yhteydessä tai voimakkaammin: mihin liikkumattomuus vaikuttaa. Annamme tietysti jos ei suorasanaisia ohjeita niin -ajattelemisen aihetta niin kuntien päättäjille kuin työnantajillekin. Miten tutkimus tehdään. Keski-ikäisen väestön liikunnan tekee ajankohtaiseksi se, että Suomi vanhenee vauhdilla. Seurantatutkimuksillamme olemme tarkastelleet liikunnan yhteyttä myöhempään terveydentilaan ja toimintakykyyn, joita olemme mitanneet muun muassa fyysisellä toimintakyvyllä, sairauspoissaoloilla ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisenä. Miksi aihe on ajankohtainen juuri nyt. 80 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009. Teemme myös kansainvälistä vertailututkimusta brittiläisen Whitehall II kohortin ja japanilaisen kohortin kanssa
Täm ä ei tarkoita kalliita, monia karkottavia ur heilutiloja. Tärkeä liikuntaa tu keva m ahdollisuus on aika, jota kaiken kiireen keskeltä olisi löydyttävä. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaisi tämän tutkimuksen tietojen pohjalta rakentaa interventiotutkimus vaikkapa Helsingin kaupungin työntekijöiden keskuudessa ja tarkastella, miten liikuntaan voidaan vaikuttaa ja vaikuttaako liikunta todellakin niin ratkaisevasti kuin tutkimuksemme antaa ymmärtää vaikkapa myöhempään toimintakykyyn ja työkyvyttömyyteen. Tieteellisessä mielessä olisi hyvä validoida käytettäviä mittareita. Siksi ympäristön liikuntavaikutuksiin ja liikunnan ympäristövaikutuksiin tulisi edelleen satsata. m e tu kee sitä viisautta, että liikuntam ahdollisuuksiin kannattaa panostaa. 6.5.2010 European Congress of Adapted Physical Activity {EUCAPA) Jyväskylän Paviljonki ja Agora 6. Meillä on hyvin monitieteinen tutkijaryhmä ja rnonitieteellisyyttä on syytä liikuntatutkimuksessakin korostaa. Nyt ikääntyvät suuret ikäluokat on monella tavalla aiemmista sukupolvista poikkeava, sen liikunnan p toimintakyvyn seuraaminen ja hyvän terveyden edistäminen on tärkeätä. Mitä liikunnan tutkimuksessa tulisi jatkossa huomioida. rahlwnen@helsinhi.fi Erityisliikunnan Jyväskylän Paviljonki 5. Liikuntatutkimuksessa liikuntaa mitataan hyvin erilaisin kysymyksin ja välinein, meidän olisi hyvä tietää, mitä mittaamme kun sanomme mittaavamme liikuntaa tai liikkumattomuutta. Mikä olisi nähdäksesi mahdollisten jatkotutkimusten tavoite. Ja vaikka geenitutkimus tuntuu olevan kovin seksikästä, niin liikkuminen tapahtuu fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä ja ympäristön muuttaminenkin on vaivattomampaa kuin geenien paikkaaminen. 8.5.2010 www.eucapa201O.org LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2009 81. Lisätietoja: ossi. Ihm isten elinoloja on para nnettava, jotta voim ia jää m uuhunkin kuin arjen pyörittäm iseen. Edelleen on tärkeätä tarkastella koko elämänkaaren aikaisia vaikutuksia liikuntaan, onko elämän kaarellamme joitain tärkeitä hetkiä, jotka joko seisauttavat meidät tai pistävät meidät liikkumaan
Tässä lähestymistavassa "aika" tarkoittaa asioiden ajoittumista ihmisen kehityskulkuun. Pediatric Exercise Science 21, 329-338. Tällä hetkellä tarvitsemme runsaasti erilaisia fyysistä aktiivisuutta lisääviä interventioita ja siksi Li ja tutkijaryhmä avaa interventioiden suunnittelijoille varsin hyödyllisiä näköaloja. Johtopäätöksissään tutkijat haluavat korostaa, että liikuntaan kannustava ympäristö ja muut vahvistavat myönteiset tukitoimet saattavat edesauttaa lapsuudessa ja nuoruudessa fyysiseen aktiivisuuteen liittyvää fyysistä kuntoa. Li ym. VIITE Trudeau, F., Laurencelle, L. 82 LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /200J. Lapsuudenaikaisen fyysisen kunnon yhteyttä fyysisen aktiivisuuden määrään aikuisena on yritetty selvittää monella eri tavalla. Opetuksen painopiste voi siis huoletta olla kannustavassa ja myönteisessä ilmapiirissä samalla kun opetetaan liikuntataitoja, -tietoja ja -asenteita. Elämänkulun huomioivan näkökulman lähtökohtana on ajatus, että ihminen rakentaa itse elämänsä omilla valinnoillaan niiden edellytysten puitteissa, jotka ovat olemassa olevissa olosuhteissa mahdollisuuksien rajoissa (esim. & Settersten, R.A.(jr) 2009. Jo klassikoksi muodostuneessa Trois-Rivieres Growth and Development tutkimuksessa asiaa selvitettiin retrospektiivisesti. Tässä yhteydessä lienee tarpeellista muistuttaa, että kuntotutkijat ovat päätyneet sellaiseen käsitykseen, että fyysisessä kunnossa on geneettisesti määräytyvä osatekijä. Nykytutkijat ovat vakuuttuneet siitä, että liikuntaa täytyy lisätä jotta kaiken ikäisten ihmisten hyvinvointia ja terveyttä saataisiin kohennettua. VIITE: Li, K.-K., Cardinal, B.J. sairastuminen tai sairaudesta selviäminen). kunkin fyysinen kunto tai vamma). Tutkijat muistuttavat, että lapsuus ja nuoruus ovat aivan erityisen kriittisiä ajanjaksoja, koska inaktiiviset elin tavat ja tottumukset muodostuvat jo hyvin varhain. 2009. Opettajalle se näyttäytyy siten, että luokalla saattaa olla lapsia, joilla on liikuntamääräänsä suhteutettuna parempi kunto kuin oppilaalla, joka on sillä hetkellä fyysisesti aktiivisempi. Tämän tutkijat arvioivat johtuvan siitä, että aikaisemmista tutkimuksista poiketen tutkitut lapset olivat tavallisia koululaisia eivätkä urheilun harrastajia. . Tulosten mukaan lapsuuden fyysinen kunto ei ollut yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään 35vuotiaana. Lapsella on siis selkeästi geneettinen taipumus liikunnalliseen lahjakkuuteen erityisesti niillä alueilla, joissa fyysisen kunnon merkitys on suuri. Yhdessä interventiossa ei ehkä näitä kaikkia tekijöitä onnistuta huomioimaan, mutta niiden vaikutuksen tiedostaminen auttaa kehittämään entistä parempia, ja toivon mukaan myös vaikuttavampia, interventioita. Li, Cardinal ja Settersten tuovat artikkelissaan esiin ihmisen elämän kulkuun liittyviä mielenkiintoisia näkökulmia, joita uusia liikuntainterventioita suunnittelevien on hyödyllistä ottaa huomioon. Is fitness level in childhood associated with physical activity level as an adult. Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI Elämänkulku huomioon interventioissa Lapsuuden fyysinen kunto ei liity aktiivisuuteen aikuisena . Aktiiviurheilijoita tutkittaessa on löydetty viitteitä siitä, että lapsuusvuosien fyysinen kunto olisi yhteydessä runsaampaan fyysiseen aktiivisuuteen aikuisena. Ouest 61, 336-352. A life-course perspective on physical activity promotion: applications and implications. huomauttavat, että elämänkulun aikapisteistä on huomioitu liian vähän kehitysikää, siirtymävaiheita (kuten koulusta työelämään, yksineläjästä parisuhteeseen ja parisuhteesta perheelliseksi) sekä käännekohtia (esim. mukaan aikaisemmat liikuntainterventiot ovat painottuneet lähes pelkästään psyykkis-sosiaalisiin ja ekologisiin malleihin tai näkökulmiin. & Shephard, R. Aineistosta selvitettiin tutkimalla 35 -vuotiaana fyysisen aktiivisuuden määrää ja liitettiin se alkuperäiseen tutkimukseen osallistuneiden fyysisen kunnon osoittimiin 10-12-vuotiaana. seikka onko henkilö naimaton tai perheellinen). Li ym. Aika ja paikka ovat tärkeitä tekijöitä: aikakauden, vallitsevien ihanteiden ja normien roolia ei pidä väheksyä. Elämänkulun näkökulma korostaa, että kuhunkin yksilöön vaikuttaa merkittävästi myös hänen elämänsä linkittyminen muihin (esim. Näiden tekijöiden on osoitettu olevan myönteisesti yhteydessä valtakunnallisen opetussuunnitelmankin määrittelemiin tavoitteisiin: oppilas omaksuu fyysisesti aktiivisen elämäntavan ja löytää itselleen sopivia liikuntaharrastuksia. Tutkimus antaa vahvistusta liikuntaa opettavan opettajan työlle, koska se rohkaisee opettajaa panostamaan työssään oppilaiden psykososiaaliseen ja motoriseen puoleen
Reilu peli heikkouden merkki. Monta EU-maata, monta liikuntaan vaikuttavaa tekijää . Väkivalta on yhä useammin yhteydessä urheilun kuluttamiseen ja pakkomielteisen maksimaalisen suorituksen tavoittelemiseen. VIITE Sekot, A.2009. Liikuntasosiologian maailmasta Teksti: HANNA VEHMAS Väkivalta myy urheilussa . Urheilu väkivaltaa suosiva ja ylläpitävä kulttuurinen ja yhteiskunnallinen normisto perustuu entistä parempien tulosten ja palkintojen saavuttamiseen, menestymiseen, ihailuun ja unelmien toteuttamiseen. Tosiasiallinen väkivalta vahingoittaa fyysisesti. Logistisessa regressioanalyysissa harrastamiseen vaikuttajina tekijöinä tarkasteltiin sukupuolta, ikää, parisuhteessa elämistä (aviotai avoliitossa), lapsia perheessä (kyllä tai ei), työllisyystilannetta (töissä tai ei), koulutusta (vuosina), asuinpaikkakuntaa (maaseutu tai suuri kaupunki) sekä maahanmuuttajataustaa (itse tai vanhemmat syntyneet muussa kuin asuinmaassa tai ei). Urheiluun liittyvää väkivaltaa on historian saatossa selitetty useasta eri näkökulmasta. Liikunnan harrastamisella tarkoitettiin vähintään kerran viikossa tapahtuvaa harrastamista. Myös äärimmäiseen voitontavoitteluun tähtäävä urheilufanius voi lietsoa väkivaltaa. Väkivalta on viihdettä, se myy hyvin ja siihen ajautuvia pelaajia pidetään joukkueisiinsa ja faneihinsa sitoutuneina. Historiallisia esimerkkejä "verenhimoisesta" urheilusta löytyy jo antiikin Kreikasta ja Roomasta. Väkivalta urheilussa on reilun pelin vastaista ja kohdistuu usein heikoimpiin yksilöihin. Violence in sports. Lisäksi liikunnan ja urheilun yhteiskunnallinen ja kulttuurinen asema ja merkitys vaihtelevat maittain, jolloin luotettavien ja keskenään vertailukelpoisten harrastamiseen vaikuttavien tekijöiden selvittäminen on vaikeaa. Koko Eurooppaa koskevassa mallissa ikääntymisellä, parisuhteessa tai lapsiperheessä elämisellä LIIKUNTA & TIEDE 46 • 6 /2rnJ 83. Kaupallistunut ja vapaa-ajan liikunnan harrastamisesta voimakkaasti eriytynyt huippu-urheilu ilmentää suorittamista, tuottavuutta, paremmuutta ja voittoon "hinnalla millä hyvänsä" pyrkivää, mutta moraaliltaan ja eettisiltä periaatteiltaan löyhää arvomaailmaa, jossa myös väkivallalla on tilaa. Symbolinen väkivalta ilmentää kulttuuristen käytänteiden mukaista suorituskeskeistä urheilun spektaakkelia. Taktiseen väkivaltaan turvaudutaan, kun sen uskotaan parantavan menestymismahdollisuuksia. Merkillepantavaa medialisoituneessa väkivallan käytössä on se, että huolimatta virallisista normeista, valmentajat saattavat kannustaa väkivallan käyttöön. Liikunta ja urheilu käsitteinä määritellään ja tulkitaan eri maissa eri tavoin. Liikunnan harrastamisen kansainvälisten vertailujen ongelmana on kansallisten tilastojen ja surveytutkimusten heikko yhteismitallisuus. Väkivalta toimii voiton tavoittelun, henkilökohtaisen urakehityksen, dramaattisuuden kokemuksen lisäämisen ja kaupallisuuden edistämisen keinoina erityisesti kontaktilajeissa. Ales Sekot esittää tulkintoja kaupallisuuden, viihteellisyyden ja urheiluväkivallan yhteyksistä nykypäivän medialisoituneessa huippu-urheilussa. Taktista, symbolista ja tosiasiallista väkivaltaa Globaalin urheilun viihteellistyminen ja ammattimaistuminen ovat synnyttäneet uudenlaisia instrumentaalisia ja "dramaattisia" väkivallan muotoja aina fyysisestä kontaktista toisen osapuolen vakavaan vahingoittamiseen tai jopa tappamiseen tähtäävään väkivaltaan. Myös harrastamisen lajivalikoima, useus ja intensiteetti saavat kansallisissa selvityksissä erilaisia määritelmiä. Barometri mahdollistaa liikunnan harrastamisen tarkastelun sekä unionin alueella kokonaisuudessaan että yksittäisiä 25 maata vertaillen. Suoritus-, tuottavuusja kulutuskeskeisessä urheilussa reilun pelin periaatteita pidetään heikkouden merkkeinä. Urheiluväkivalta ei ole ilmiönä uusi. Eurobarometrissa 25 maata Grevor Hovemann ja Pamela Wicker Kölnin yliopistosta pyrkivät ratkaisemaan kansainvälisten vertailututkimusten ongelmia tarkastelemalla liikunnan harrastamiseen vaikuttavia tekijöitä Eurobarometrin (2004) valossa. European Journal for Sport and Society 2009, 6 (1 ), 37-49
Determinants of sport participation in the European Union. VIITE: Hovemann, G & Wicker, P 2009. Sukupuolten välisten harrastamiserojen tasaamiseen tähtääviin toimenpiteisiin tulisi puolestaan kiinnittää erityinen huomio Kreikassa, Espanjassa ja Kyproksella. Kolmanneksi korkealla koulutuksella oli yleisen eurooppalaisen mallin vastaisesti negatiivinen vaikutus liikunnan harrastamiseen Latviassa. European Journal for Sport and Society 2009, 6 (1 ), 51-59. Neljänneksi Puola oli ainoa EU-maa, jossa maahanmuuttajatausta ennusti liikunnan harrastamisen lisääntymistä. Lisäksi on huomionarvoista, että ainoastaan Italiassa ja Tanskassa lapsiperheissä harrastettiin liikuntaa lapsettomia perheitä vähemmän. Toiseksi ikääntyminen ennusti myönteistä vaikutusta liikunnan harrastamiseen Belgiassa ja Ruotsissa. sekä työssäololla näytti olevan kiel teinen vaikutus liikunnan harra stam iseen. Erityisen huolestuttavana tutkijat näkevät ikääntymisen kielteisen vaikutuksen liikunnan harrastamiseen Unkarissa ja Puolassa. Sen sijaan korkea koulutus ja kaupunki asuinpaikkakuntana ennustivat m yönteistä vaikutusta liikunnan harra stam iseen. Hollannissa ja Tanskassa naiset harrastavat miehiä enemmän Maakohtaiset tulokset pääosin tukivat koko unionia koskevia tuloksia. HANNA VEHMAS, VTM Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi Hauskaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2010 Toivottaa Liikuntatieteellinen Seura }) 84 LIIKUNTA & TIEDE 46, 612009. Iän ja sukupuolen ennustavuus tärkeää Tutkijat esittävät, että tutkimustuloksiin erityisesti iän ja sukupuolen ennustavuuclesta liikunnan harrastamiseen tulisi suhtautua vakavasti, kun toimenpiteitä liikunnan kautta sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan integroitumiseen suunnitellaan. Poikkeuksen yleiseen eurooppalaiseen malliin teki ensinnäkin se, että Hollannissa ja Tanskassa naiset harrastivat liikuntaa miehiä enemmän. Li säksi m iesten osuus liikunnan harra stajina koko unionia koskevassa m allissa oli naisia huom attavasti suurem pi
. . Myös muu palaute on tervetullut. Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa www.lts.fi tai faxilla 010 778 6619. . Q Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 6/09 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1.. sivulla Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 15.1.2010 mennessä. Jakeluosoite Postinumero. Jakeluosoite. Etunimi. . Postitoimipaikka Puhelin. _,I .... (1) CII "' ::> = > CII -"= ~ Q) .... Puhelin. Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi Finnish Society of Sport Sctences. . Postinumero ... . Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Sähköposti. . . Etunimi ... Muuta palautetta . Tilaan Liikunta & Tiede -lehden D Itselleni D Lahjaksi D Vuositilaus 36 euroa/2010 D Kestotilaus 32 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2010 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 35 euroa/2010 DYhteisöjäseneksi 155 euroa (kysy lisää!) D Opiskelijajäseneksi 21 euroa/2010 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni /. . ~-· ,,~,tri (aµ s~,, ·sel"· 18 J ) ' ' , ' .. Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2010 Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. . -~ ' ., ... Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. . sivulla . 2 .. >-. . •' ,... Sähköposti . . . ............. 2010 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. . ..... Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaaja rekisterin ylläpitoon. . . '>-. •t 'ft-.'·. \ •• . . sivulla. • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 36 euroa) • Motion-lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 16 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista 1 • n. Postitoimipaikka .. (1) "' CII (1) w !:i -"= E CII w C :::c E 'j C/) Q) =s :.::: C C) <( C. . 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 48 eurolla (normaalihinta noin 54 euroa). . . . Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. . . 3 ... := o:t (1) ··················· ~ cii o:t ::, ::> Si'.n~ C/) .!!! g (1) :.::: <( in ,ci: ~ .l9 111 > i== ==M = C Q C/) ~§g c.. ~ = ca :::, ..
04 uOififJ ff ,liflim Osallistumismaksu 220 € LTS:n henkilöja yhreisöjäsener 170 € (yhreisöjäseniltä edellytetään yhteisilrnoittautumista) Kysy edullisia opiskelijahincoja ryhmille. Hinnat sisältävät aamiaisen. Osallistumisen voi siirtää toiselle henkilölle (siirrosta ilmoitus LTS:lle). Varaukset: Liikuntakeskus Pajulahti, Sandra Sälke p. 03 8855205, pirjo.tillonen@pajulahti.com. 03 8855209, sandra.salke@pajulahti.com tai Pirjo Tillonen p. 010 778 6606 tiina.heinonen@lts.fi www.kuncotestaus.net. Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan koko seminaarimaksu. m, Mffi:J!U 1 111H,N i1 Viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantai 8.3.2010. ~ Osanottajat varaavat ja maksavat majoitukset itse. Opistotaso 2-3 hh 60 €/hlö Opistotaso I hh 85 €/hlö Hotellitaso 2 hh 80 €/hlö Hotellitaso 1 hh 105 €/hlö 1:2,w, 1 rw1Jm Viimeinen veloitukseton peruutuspäivä on perjantai 12.3.2010. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruuruksena. Hinnat sisältävät seminaarimateriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit sekä iltatilaisuuden aterian. Ilmoittaudu osoitteessa www.kuntotestaus.net, puhelimitse 010 778 6601 tai sähköpostilla tuula.valli@lts.fi. Osallisturnismaksu laskutetaan etukäteen. Maksu veloitetaan myös siinä tapauksessa, että peruutusta ei ole tehty eikä osallistuja ole saapunut paikalle. ~ Tiina Heinonen p
tutkija Esa Hynynen KIHU ja tuotepäällikkö Ari Mänttäri UKK Terveyspalvelut Oy Suora maksimaalinen hapenkulutuksen mittaus juoksumatolla demonstraatio (ryhmään mahtuu 20 hlöä, ilmoittaudu etukäteen) testauspäällikkö Eija Salonen, Liikuntakeskus Pajulahti 20:00 Buffet-illallinen Ravintola Iso-kukkanen, Liikuntakeskus Pajulahti KESKIVIIKKO 24.3.2010 Liikuntahalli Palloiluhalli 09:00 Lajiominaisuuksien testaaminen ja harjoittaminen tutustu eri urheilulajien lajinomaisiin kenttårestausmenetelmiin keihäänheitto, valmentaja Leo Pusa, lentopallo, valmentaja Petri Välimetsä 10:15 VIRKISTYSTAUKO 10:45 Lajiominaisuuksien testaaminen ja harjoittaminen jatkuu judo, valmentaja Arto Raekorpi, paini, valmentaja Juha Lappalainen 12:30 LOUNAS 13:30 Joukkue testissä esimerkkinä jalkapallo päävalmentaja Ilkka Mäkelä, FC Lahti 14:1S Liika on liikaa kohtuus liian vähän. Kehon Ikä -karroitus uusi näkökulma roiminrakykyisyyteen työikäisillä. LL, Mika Liukkonen, Liikuntakeskus Pajulahti 16:00 Fyysisten ominaisuuksien testaaminen vammaisurheilussa case-esimerkkeinä pöyrärennis, maalipallo ja jalkapallo valmennuksen kouluttaja ja testaaja, LitM, Marko Haverinen, Liikuntakeskus Pajulahti 17:00 Tutustu hapenkulutuksen mittausmenetelmiin: (valitse toinen) "Mistä niitä Mettejä oikein tulee?" Tucustu fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen ja arviointiin. Urheilijan näkökulma harjoittelun ja kuormittumisen seurantaan kävelijä Jarkko Kinnunen 15:00 Yhteenveto Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin Pajulahti dl~ Tavoitteista totta A Finnish Society of Sport Sciences. TIISTAI 23.3.2010 Palloiluhalli Palloiluhalli Tennishalli Palloiluhalli Nikula-halli 09:00 kuntotestausvaliokunnan puheenjohtaja Sirpa Lusa 09:10 Harjoittelun seuranta ja testaaminen meillä ja muualla Jukka Lahtinen, Sierra Nevadan huippu-urheilukeskus 09:45 Palautumisen ja kuormittumisen hallinta kestävyysurheilussa liikuntalääketieteen erikoislääkäri, LT, Arja Uusitalo, HUSLAB, Helsingin yliopisto ja Helsingin urheilulääkäriasema 10:30 VIRKISTYSTAUKO 11:00 11:45 13:30 Avaus Hiljaa hyvä tulee kuntoilijamaratoonarit ennätysjahdissa projektitutkija, LitM, Ville Vesterinen, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Fyysiset ja lajinomaiset testit tenniksessä tenniksen koulutuspäällikkö, LitM, Pekka Kainulainen, Liikuntakeskus Pajulahti 12:30 LOUNAS Fyysiset ja lajinomaiset testit tenniksessä demonstraatio tenniksen koulutuspäällikkö, LitM, Pekka Kainulainen, Liikuntakeskus Pajulahti valmennuksen kouluttaja ja testaaja, LitM, Marko Haverinen, Liikuntakeskus Pajulahti Testiasema 15:00 VIRKISTYSTAUKO 15:30 Ikä kalenterista vai kehosta
··,·101iöiden "Ryhdld ksi . Lisätietoja ja tilaukset: www.lts.fi LTS Liikuntatieteellinen Seura. . n seura u;kuntotieteel ,ne Liikuttamisen ja valmentamisen avainkysymys on miten ihminen liikuntaja valmennustilanteet kokee. ,, joukkuela1e1ssa. uutuus! Esa Rovio, Taru Lintunen ja Olli Salmi (toim.) Ryhmäilmiöt liikunnassa 11 4 /. Ryhmäilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, kun organisoidaan liikuntaa ja urheilua, jossa viihdytään ja halutaan yhdessä menestyä. minenonY oh1tta malaisten Yysuo s heikkoon tykseen menes