.. Lopputulos tulee väistämättä kaipaamaan kriittistä tarkastelua ja päivittämistä. • . .. Parista asiasta on kuitenkin syytä pitää huoli. ... .. .. Ensimmäisen vaiheen aikana syntyi arviointimalli, Joka pelkistää ja jäsentää moniulotteisen kentän prosesseja. Tällä arviointikierroksella tietoperustan kohentamiseksi tehdyt temput ovatkin pääosin sellaisia, että ne tuottavat kiinnostavampia tuloksia todennäköisesti vasta tulevaisuudessa. Arviointimalli auttaa myös pitkäjänteisen seurannan ja tietoperustaisen johtamisen kannalta välttarnättömien seurantajärjestelmien pohdinnassa ja ylipäätään poliittisten tavoitteiden ja arviointikriteerien työstämisessä. ETSI MASSA n nescis, mi Iili, quaru.illa prudentia mundus regatur", näin kerrotaan suurvaltaRuotsi n vai tak u n nan kansleri n Axel Oxenstiernan rohkaisseen poikaansa, kun tämä oli lähdössä kolmekymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluihin. Loppuvaiheessaan oleva arviointiprosessi ja sen tuottamat tulokset tulevat osaltaan paljastamaan, miten toimiva malli kokonaisuudessaan on. JÄRJELLISEMPIÄ TAPOJA .. ~ ~. pasi.koski@utu.fi ~ ~Jl(i) 'i7:flf\IDrt.1 lbllbrim!mmJOrmm~ ~~ ~ •n~ b wwrAl;]lmJm -~ tmw!.la ~ ;,ifr.l @IJl!!-.! mlffl ltamlumt~ ~ ~~ll'&J !!ml~~ ~l==~ nmmmmm ~ ~ ~~ 13tml~ ~~~:: Glmnm .. Nyt saadaan kokemusta kokonaisvaltaisesta arvioinnista. Arviointia tuskin koskaan saadaan aukouomaksl ja riskinä on, että määrällisten ilmaisimien yksinkertaistetuissa tulkinnoissa nähdään vain kolikon toinen puoli tai vain pieni osa siitäkin. Nyt on tartuttu ylätason ja politiikkatason arviointiin. On kuitenkin muistettava, että nyt lähdettiin umpihankkeen. ... ... ... Kyseessä on monille tuttu lentävä lause: "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan." Noista sanoista on kulunut yli kolme ja puolisataa vuotta, mutta onko itse asiassa tapahtunut muutosta. Onko hallinnassa, hallinnossa enemmän järkeä. . Joka tapauksessa pie'' PASI KOSKI nellä säädölläkin työkalu on jo tässä vaiheessa osoittautunut arvokkaaksi. Oppia on ollut tarjolla monille eri tahoille. Nyt arvioinnista on tulossa kokonaisvaltaista julkisen politiikan tietotuotantoa. Näin laajat yritykset eivät ole olleet kovin yleisiä meikäläisessä valtionhallinnossa. .. .. Ramboll Managementin toteuttama arviointi merkitsee isoa periaaueel Iista askelta, sillä aiemmin liikuntapolitiikan äärellä tehty arviointityö on keskittynyt yksittäisiin hankkeisiin, toimijatahoihin ja ruohonjuuritason toimintaan. . Kaiken kaikkiaan uskon, että arvioinnista tulee olemaan liikuntakuluuurillemme vielä paljon iloa. Olemassa oleva tietoperusta ei kovinkaan usein tarjoa 111ahdol lisu utta pitkäjänteisen kehityksen seurantaan. .. =-:.__ ~ ~-~ ,. ... lilm~ ~ Mm@ ~•!pmlffl ctm3B ~ ll1I!rnm!BRM ~-t#m~~ llllllmml~~ Dllllmiilil-u= ®•t=m®lltmilJ!: _: . Tiettävästi mikään muu hallinnon ala Suomessa ei kuitenkaan ole lähtenyt näin kattavaan yritykseen. Jatkuvuus tai pysyvyys onkin niin arvioinnin näkökulmasta kuin valtionhallinnon toimenpiteitä koskien teema, jota kannattaa pohtia. Parhaillaan on liikuntakulttuuria koskien käynnissä valtion liikuntaneuvoston lakisääteiseen tehtävään liittyvä valtionhallinnon toimenpiteiden vaikurusten arviointi. Yksi keino järjellisempien tapojen löytämiseksi on arvioida jo käytössä olevia toimintamalleja. Tuotantoa, joka onnistuessaan on korvaamaton väline tietoperustaiseen johtamiseen. .. .. Toivoa siis sopii, etteivät asioista vastuussa olevat lankea tähän ansaan.Jos nimittäin niin käy, saa Oxenstierna virnistellä pilvenreunallaan entiseen malliin. Kyse on siis uraauurtavasta työstä, mikä ote muuten ei ole liikuntakulttuurin toimijoille ollut ennenkään vierasta. .. .. Määrällisten mittareiden tuottaman tiedon ohella on syytä pitää huoli myös laadullisen aineiston hyödyntarnisesta. Mitkään indikaattorit eivät saisi sokaista tervettä järkeä ja kriittistä ajattelua. ... Ei ehkä saada kovin konkreettisia tuloksia, mutta päästään kiinni eri reema-alueiden arvioinnin haasteisiin, kuten tiedon puutteisiin, tai tavoitteiden epämääräisyyteen. .
Pipsa Nieminen, Kati Salminen 54 Nuorten miesten liikuntatottumusten muutos varusmiespalveluksessa. Mikä on muuttunut. Lihakset ovat eteviä mukautumaan ja oireet ovat osa normaalia palautumista. Anu Kangasniemi 89 Liikunnan biotieteiden maailmasta. Harri Piitulainen 20 Harri Syväsalmi: Urheilulle pikaisesti selkeä toimivalta. Ohjaajista muodostuva järjestelmä on ainutlaatuinen, Toni Piispanen, Kari Koivumäki 76 PELASTAKAA TIEDEMIES REINO: Juokse Reino juokse! 76 Hellitä Reino hellitä! Antti Kyl!iäinen 79 EMERITUS IHMETTELEE:Tekeekö tulosperusteinen avustuspolitiikka itse tulosta. Arja Sääkslahti 87 Liikuntasosiologian maailmasta. luokalta 9. Sisähiihtopaikoista kaivataan vetoapua lajin suosion säilymiseksi, Suvi Määttä, Hanna Vehmas, Pertti Huotari 12 Eläkkeelle siirtyminen tuo liikunnan yhä useamman arkeen. Marko Kantamaa, Twja Tammelin, Hanna Ebeling, Anja Taanila 38 Koululaisten fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian muutokset 7. Pelkona on, että puhutaan vain ammattilaisjalkapallosta, Eurooppalainen urheilu ei voi olla vain sitä, Pekka Aaltonen TUTKIMUSARTIKKELIT 2010 OSA 1 24 Miksi doping kiellettiin 1928. Kari Kalliokoski 90 Väitösuutiset. Lähes jokainen on kokenut lihasarkuutta oudokseltaan harrastetun liikunnan jälkeen. Liikuntatieteistä väitelleet tohtorit ovat työllistyneet hyvin, mutta työympäristöt ovat keskittyneet vain muutamien työnantajien tarjoamiin mahdollisuuksiin. Jouko Kokkonen 85 Vesa Linnamosta hyvinvointiteknologian professori TUTKIMUSUUTISIA 86 Liikuntapedagogiikan maailmasta. Erkki Vettenniemi 30 Liikunnan vaikutus nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. Opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi varoittaa urheilukeskustelun yksipuolistumisesta EU:ssa. Pauli Vuolle 72 Erityisliikunnanohjaajajärjestelmän synty laadukasta liikuntaa jo yli 25 vuoden ajan. Helena Huhta, Suvi Nipuli AJASSA 82 Vuoden 2010 Liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voitto Riitta Luodolle 84 LTS strategia 2020 korostaa tiedeviestintää 84 Rakenteilla liikuntatieteen tutkijaja asiantuntijaverkosto. Käsitys, että lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus olisi laskenut ajan kuluessa, ei saa tukea tutkimustuloksista, Myöskin se, että inaktiiveja olisi entistä enemmän, kumoutuu ainakin osittain. Suomen kunnissa on noin sata päätoimista erityisliikunnanohjaajaa. Jenni Wessman 61 Leikkikenttien turvahiekkojen iskunvaimennusominaisuudet eri kosteusolosuhteissa. Mitä sanovat tutkimukset. Tapani Jäniskangas 67 Kirjoituskutsu ja aikataulu 2011 67 Kirjoitusohjeet 2011 Kuva: ANTE RO AA LTO NEN 69 Liikuntatieteiden tohtoreilla kapeat työmarkkinat. luokalle. Yliopisto on niistä ylivoimaisesti merkittävin. Arto Gråsten, Jarmo Liukkonen, Sami Yli-Piipeti, Timo Jaakkola 45 Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys viiden maan liikunnanopiskelijoiden kokemana. Pasi Koski 4 Näin Suomen lapset ja nuoret liikkuvat vai liikkuvatko. Vanhuuseläkeläisistä vain runsas viidennes kuului liikunnallisesti passiivisiin, kun taas vanhemmista työssä jatkaneista neljännes oli passiivisia. Lajikulttuurin moninaistuminen ja trendien vaihtelut asettavat paineita maastohiihdon suosiolle. Henrik Meinander 18 Lihasarkuutta, turvotusta ja jäykkyyttä ei tarvitse pelätä. Kerstin Ehnholm 81 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikuntatutkimuksen hyödyntämisen haasteista. Tulokset käyvät ilmi seurantatutkimuksesta, jossa tarkasteltiin eläkkeelle siirtymisen vaikutusta liikunta-aktiivisuuteen, Jouni Lahti, Mikko Laaksonen, Eero Lahelma, Ossi Rahkonen 17 KOLUMNI: Liikuntakulttuurista Suomen uusi Nokia. Hanna Vehmas 88 Liikuntapsykologian maailmasta. TÄSSÄ NUMEROSSA ,, 2 Pääkirjoitus. Heimo Nupponen 8 Meneekö hiihto putkeen
Kuva: ANTE RO AA LTO NEN UIKU~A & TIEDE 47, 5 /2010 5. Missä kunnossa koululaiset ovat. Yleensä mielipiteet ovat huolestuneita. Mikä on muuttunut. Mitä sanovat tutkimukset. Suomessa ei ole äskettäin tehty koko maata kattavaa koululaisten kunnon selvitystä. Koululaisten kunnon tila on myös kestosuosikki. Kunto koostuu useasta ominaisuudesta, jotka jakautuvat neljään ryhmään: kestävyys, voima, nopeus ja notkeus/nivelliikkuvuus. Vertailut ajan mukaan ja kansainvälisesti ovat lähes ainoat keino sanoa asiasta jotain perusteltua, koska riittävää kunto-ominaisuuksien tasoa on lähes mahdotonta määritellä. Myöskin se, että inaktiiveja olisi entistä enemmän, kumoutuu ainakin osittain. Lihaskunnossa puolestaan on sekä myönteistä että osin kielteistä kehitystä. 2000-luvun alussa todisteltiin, että 1970-lukuun verrattuna koululaisten kestävyys oli romahdusmaisesti laskenut, mutta muilla kunnon osa-alueilla oli vain vähäistä laskua, joiltakin osin jopa nousua. Kuntokeskustelussa yleinen väärinkäsitys on, että kunto on kuin möhkäle, jota voi kuvata yhdellä tunnusluvulla. Teksti: HEIMO NUPPONEN Keskustelu lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden tasosta ja suunnasta ryöpsähtää silloin tällöin. Käsitys, että lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus olisi laskenut ajan kuluessa, ei saa tukea tutkimustuloksista. Suomessa on käynnistetty noin vuosikymmenen välein hankkeita koululaisten liikkeelle saamiseksi: 1970-luvun presidentti Kekkosen käynnistämästä kuntokampan jasta viimeisimpään, Liikkuva koulu -hankkeeseen. Myös varusmiesten ja reserviläisten kestävyyskunto on heikentynyt. Sitä se ei ole. T utkimuskirjallisuudessa liikunta-aktiivisuutta ja kuntoa käsitellään usein rinnakkain, vaikka niiden yhteys poikittaisaineistoissa on alhainen
Kuntoennuste kouluiästä aikuisikään on kohtuullinen. Tutkimuksen päätulos oli, että fyysisissä suorituskyvyissä tapahtui selkeää paranemista ikåväl illå 3-8 vuotta. Kouluikäisten kuntokykyjen muutoksista iän mukana on saatu tietoja lähinnä poikittaist utkimuksista. WHO-koululaistutkimuksen Suomen aineisto ja Kouluterveyskysely tukevat pääosin näitä Nuorten terveystapatutkimuksen havaintoja. Se näytti lisääntyneen, joskin 2000-luvulla enää vain kaksi prosenttiyksikköä. Vuosien 1995 ja 2009-2010 välillä kysyttiin 3-6-vuoliaiden lasten vanhemmilta lasten liikunta-aktiivisuuden määrää. 9-12-vuotiaat ovat makuulla 16 prosenttia ja istumista on 33 prosenttia valveillaoloajasta eli fyysisesti passiivista aikaa on noin puolet nukkumisen ulkopuolisesta ajasta vuorokaudessa. Siinä verrattiin kuuden maan (Belgia, Tsekki, Viro, Suomi, Saksa, Unkari) kuudennen ja kahdeksannen luokan oppilaiden kuntoa viidellä testillä. Kuntoerot kasvavat iän myötä Alle kouluikäisten kuntosuoritusten tasosta ja vaihtelusta on tehty Suomessa ensimmäinen valtakunnallinen tutkimus. Muissa valtakunnallisissa maiden välisissä koululaisten kuntovertailuissa Suomi ei ole viime vuosina ollut mukana. Varovaista aikatrendiarviota alle kouluikäisistä voidaan tehdä gallup-tyyppisten kyselyjen perusteella. Liikunta-aktiivisuuden ennuste kouluiästä aikuisikään vaihtelee tutkimuksesta toiseen. 12-vuotiaista lähtien 18-vuotiaisiin asti näiden riittävästi liikkuvien osuus laskee noin puolesta noin neljäsosaan. Sen mukaan organisoituun liikuntaan osallistumisen trendi on nouseva vuodesta 1991 vuoteen 2005, minkä jälkeen on havaittavissa vähäistä laskua. Yhteenvetona voi todeta, että suomalaisten sijoitusten keskiarvo oli hieman kuuden maan keskiarvon yläpuolella (sijaluku pojilla 3.0 ja tytöillä 3.1). 6 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Tosin tyttöjen liikunnassa lisäys ei ole aivan suoraviivaista. Notkeus oli tässä vertailussa suomalaisten koululaisten vahvuus. Poikien lihaskunto jatkaa kasvuaan selkeästi ikävuoden 12 jälkeen, mutta tytöillä lihaskunnon kasvu lähes pysähtyy. Tyypillistä on myös tyttöjen harrastuksen poikia jyrkempi lisääntyminen, niin että vuonna 2009 harrastustiheydet ovat lähes samalla tasolla. Puolet alle koulu-ikäisistä liikkuu suositellun kaksi tuntia päivittäin Suomessa on annettu suosituksia vähimmäisajasta, jonka varhaiskasvatusja kouluikäisten tulisi liikkua, jotta liikkumattomuuden aiheuttamia terveyshaittoja voitaisiin vähentää. Poikien kehitys oli tyttöjä jyrkempää nopeusvoimassa, mutta ei muissa suorituskyvyissä. Noin 25 prosenttia aikuisiän kunnosta selittyy kouluiän kunnolla. Kun tiedetään, että päivittäin yli tunnin käyttää sisäleikkeihin 69 prosenttia, television katseluun 40 prosenttia, tietokoneella työskentelyyn 5 prosenttia ja musiikin kuunteluun 3 prosenttia 3-6-vuotiaista, voidaan arvioida, että varsin suuri osa päivittäisestä valveillaoloajasta on fyysisesti passiivista oleskelua. Vähintään tunnin liikkuu yli puolet 912-vuotiaista. Tytöt ovat kaikissa ikäryhmissä poikia selvästi notkeampia. Esimerkiksi WHO:n tutkimuksessa useimpina viikonpäivinä liikkuvien 11-vuotiaiden poikien osuus oli lisääntynyt kolmasosasta kahteen kolmasosaan ja vastaavasti samanikäisten tyttöjen ryhmässä viidesosasta puoleen (52 %) vuosien 1986 ja 2002 välillä. Valtakunnallista tietoa alle kouluikäisten istumisen määrästä ei ole saatavissa. Aika on määritelty alle kouluikäisillä vähintään kahdeksi tunniksi ja kouluikäisillä 1-2 tunniksi liikuntaa päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Alle kouluikäisistä yli puolet täyttää esitetyn vähimmäismäärän ja 7-8-vuotiaidenkin liikuntamäärän keskiarvo on yli kaksi tuntia. Omatoimisessa liikunnassa on myös hienoista lisääntymistä vuodesta 1985 lähtien ja poikien ja tyttöjen trendi käyrät ovat viime vuosina olleet lähes yhtenevät. Yli kahden tunnin pituisia isturnajaksoja tulisi välttää. Kouluiässä selkeä liikuntaaktiivisuudessa taitekohta on 12 vuoden iässä (liikuntaa 2: 6 kertaa viikossa pojista noin kolmasosa, tytöistä noin viidesosa), johon asti aktiivisuus on melko tasaista ja alkaa laskea sen jälkeen niin, että 18-vuotiaiden liikunnan yleisyys pojilla enää noin 12 prosenttia ja tytöillä 5 prosenttia. Harvojen pitkittäistutkirnusten tieto tosin vahvistaa poikittaistu tk irnuksista saatua kuvaa: useimmissa kuntokyvyissä alkaa tasanne 12-vuotiaana ja uusi nopean kehityksen vaihe on 14-15-vuotiaana. Liikunnan harrastaminen myötätuulessa Toisin kuin kunnon aikavertailussa, suomalaisten lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus ei ole vähentynyt viime vuosikymmenien kuluessa. 12-, 14-, 16ja 18-vuotiaiden liikunta-aktiivisuuden trendeistä saadaan kuitenkin varmempi kuva joka toinen vuosi vuodesta 1977 lähtien tehdystä Nuorten terveystapatutkimuksesta. Yksilöiden väliset kuntoerot kasvavat iän myötä. Poikien sijaluku hieman heikkeni ja tyttöjen sijaluku parani siirryttäessä kuudennelta luokalta kahdeksannelle luokalle. Eräillä kouluiän kuntotestituloksilla on voitu osoittaa ennustettavan myös aikuisiän terveyttä. Valtakunnallisten aineistojen kuntovertailu on tehty viimeksi eurooppalaisten nuorten elämäntapatutkimuksessa 1990-luvun puolivälissä. Ennuste on yleensä sitä pienempi, mitä pitempi tarkasteltava aikaväli on. Alle kouluikäisten päiväkotiajan ulkopuolinen liikunnan määrä lisääntyy melko tasaisesti +-vuotiaista 6-vuotiaiksi. Tosin 13ja 15-vuotiaiden ryhmissä lisäykset olivat selvästi vähäisemmät. Yleishavainto kuitenkin on, että liikunta-aktiivisuuden ennuste on heikompi kuin kunnon ennuste. Koululaisten kohdalla olennaisin tulos on kuitenkin se, että erot yksilöiden välillä olivat systemaattisesti lisääntyneet kaikissa kunto-ominaisuuksissa
Voi kysyä, eivätkö nämä ole niitä Urho Kekkosen mainitsemia tekosyitä. Siksi onkin ihmeteltävä, että meni varsin kauan, ennen kuin liikuntatutkimuksiin alettiin liittää myös muuta kuin varsinaisiin liikuntaharrastuksiin sisältyvää fyysistä aktiivisuutta. Euroopan maiden vertailussa vuosina 2005/2006 Suomen l I-vuotiaiden liikunta oli kolmanneksi yleisintä (pojat 48 % ja tytöt 37 %), kun kriteerinä oli keskiraskas tai raskas liikunta (MVPA) ainakin tunnin päivässä. Lisäksi on yhä yleisemmin alettu käyttää käsitettä koulun liikunta, joka kattaa oppituntien ulkopuolista liikuntaa monessa muodossa, mm. Suomelle on tyypillistä, että tyttöjen liikunta-aktiivisuus lähentyy poikien liikunta-aktiivisuutta. Ainakin on niin, että vasta aivan viime vuosien tulokset viittaavat myös keskimääräiseen liikunnan vähenemiseen. Ristiriitaa selittää arkiliikunnan väheneminen ja liikuntaharrastusten muuttuminen fyysisesti vähemmän rasittaviksi. Heimo Nupponen LitT Liikuntakasvatuksen dosentti Turun yliopisto Sähköposti: heimo.nupponen@utu.fi LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 7. Liikuntaa tapahtuu toki paljon muutenkin kuin vapaa-aikana. 13-vuotiaiden ryhmässä suomalaiset olivat pudonneet sijalle 20 ja 15-vuotiaiden ryhmässä sijalle 30 maiden välisessä vertailussa. kun hanketta pitäisi oikeasti hyödyntää. Kuten kuntotutkimuksessa on jo ollut pyrkimyksenä, myös liikunta-aktiivisuuden tutkimuksessakin tulisi päästä menetelmien standardointiin. Liikuntaa harrastamattomien motiivien selvittäminen on useissa harrastuksia koskevissa tutkimuksissa laiminlyöty. välitunneilla, koulumatkoilla, kerhoissa, kilpailutoiminnassa, monitoimipäivinä jne. "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat" -periaate jää liian vähälle huomiolle. Kouluvuosien lajivalinta heijastuu liikuntaan aikuisena siten, että kouluiässä kestävyyslajeja harrastaneet harrastavat niitä myös aikuisena ja joukkuelajeja kouluikäisenä harrastavat siirtyvät varsin usein yksilölajeihin aikuisiässä. Niin hankkeissa kuin tutkimuksissa liikuntaa harrastamattomiin kiinnitetään liian vähän huomiota. Tutkimustuloksissa on jonkin verran ristiriitaa, mikä johtuu mm. Väite, että inaktiiveja olisi entistä enemmän, kumoutuu ainakin osittain. Käsitys, että lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus olisi laskenut ajan kuluessa, ei saa tukea tutkimustuloksista. Myös muun kuin seurassa tai muussa yhteisössä tapahtuvan liikunnan lisäksi lapset ja nuoret järjestävät omaehtoista ja omatoimista liikuntaa ja saattavat osallistua perheen liikunnallisiin arkitoimintoihin. Melko säännöllisin väliajoin Suomessa käynnistetään hankkeita, joiden tarkoituksena on lisätä kansalaisten liikunta-aktiivisuutta. Keskeisimpiä liikuntaa harrastamattomuuden syitä harvoissa liikkumattomia koskevissa tutkimuksissa ovat "Ei ole aikaa liikuntaan", "Aika kuluu muissa harrastuksissa" ja "En ole liikunnallinen tyyppi". 15-vuotiaista pojista enää 15 prosenttia ja tytöistä yhdeksän prosenttia täytti mainitun kriteerin. Onneksi uusimmissa tutkimuksissa (sykemittareilla, askelmittareilla ja liikeantureilla sekä myös kyselylomakkeilla tehtävissä tutkimuksissa) on alettu ottaa huomioon kokonaisliikuntamallia. Toivottavasti nämä seikat otetaan huomioon tulevissa liikuntahankkeissa, joita varmaan hallitusten vaihtuessa tulevaisuudessakin käynnistetään. Vaikka suomalaisia pidetään Euroopan liikkuvimpana kansana, WHO:n selvitys kertoo toista 13-15-vuotiaista koululaisista. Monesti toistettu totuus on se, että organisoituun liikuntaan osallistuu noin puolet ikäluokasta (nuoruusiässä tätäkin vähemmän) ja koululiikuntaan osallistuu viikoittain koko ikäluokka ainakin perusopetuksen loppuun saakka. Ristiriitaa selittää lähinnä arkiliikunnan väheneminen ja liikuntaharrastusten luonteen muuttuminen fyysisesti vähemmän rasittaviksi. Lasten ja nuorten kestävyyskunto on laskenut, vaikka liikunta-aktiivisuus on saamaan aikaan noussut. Seuranta ja tutkimusmenetelmien standardisointi tarpeen Suomalaisen liikuntatutkimuksen alkuvuosina lasten ja nuorten liikuntaa tutkittiin lähes yksinomaan vapaa-ajan liikunnan harrastuksena. Jälkiseuranta jää usein tekemättä. WHO-koululaisvertailussa vain yksi ikäryhmä Euroopan kärkeä World Health Organisation (WHO) on vertaillut toistuvasti 11-, 13ja 15-vuotiaiden liikunta-aktiivisuutta. Tehdään selvityksiä, pilotteja ja aika usein väsähderään. Yleisimpien lajien kouluikäisistä harrastajista noin joka kymmenes lopettaa kokonaan liikunnan aikuisikään tultaessa. Nähtävissä on kestävyyskunnon lasku ja liikunta-aktiivisuuden samanaikainen nousu. siitä, että kullakin tut kirnusryhmällä on erilaisia tapoja kysyä asioita ja käytössään erilaisia skaaloja. Joskus tuntuu siltä, että kyseessä on vain vanhan viinin tarjoaminen uusissa leileissä
2004. British Journal of Sports Medicine 44, 968-972. Mielikuva perinteisestä ja maaseutumiljööseen liitettävästä ikääntyvän väestön liikuntamuodosta asettaa myös omat haasteensa lajin suosiolle. Physical fitness, sporting lifestyles. Teksti: SUVI MÄÄTTÄ, HANNA VEHMAS, PERTTI HUOTARI Lajikulttuurin moninaistuminen ja trendien vaihtelut asettavat paineita maastohiihdon suosiolle. Trends in leisure time physical activity among young people in Finland 1977-2007. Fyysismotorinen suorituskyky Ia sitä selittävät tekijät 3-8-vuotiailla lapsilla). & Vuolle, P. 1997. & Telama, R. L. Laakso, L., Nupponen, H., Rimpelä, A., Pere, L. & Kujala, U. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen. Obesity Facts 2 (31, 179-186 Telama, R .. 2008. Kannas, L. 2008. WHO Europe. Vuori, M .. Health behaviour in school-aged children. and Olympic ideals: cross-cultural studies on youth sport in Europe. Koulun kuntotestistö aikuisiän kunnon ja terveyden ermustajana 25 vuoden pitkittäistutkimus). 2007. & Tynjälä, J. Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 1986-2002. Laakso. Liikunnan ja kansanterveyden [ulkaisuja 200. Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2001 :1. Helsinki. INEOUALITIES IN YOUNG PEOPLE'S HEALTH. Jyväskylän yliopisto Meneekö hiihto putkeen. LIKES-Research Reports on Sport and Health 106. European Physical Education Review 14 (21, 139-155. 2010. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LI KES. Secular trends in aerobic fitness performance in 1318-year-old adolescents from 1976 to 2001. & Miettinen, M. 2007. Nupponen, H. 9-16-vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. 2007. Teoksessa Lasse Kannas (toim.) Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. 2002. Suomalaisia kiehtovat monet uudet, dynaamiset, aggressiiviset ja trendikkåät lajit, mikä on vähentänyt maastohiihdon kiinnostavuutta nuorten keskuudessa. The university of Edinburgh. Halme, T. Child and adolescent health research unit. KÄYTETT YÄ KIRJALLISUUTTA Fogelholm, M., Paronen, 0. Naul, R., Nupponen, H., Rychtecky, A. Tracking of physical activity from childhood to adulthood: A review. Schorndorf: Karl Hofmann. Lahden dopingskandaali vuonna 2001 vaikutti kielteisesti kilpahiihclon menestykseen ja mielikuvaan maastohiihdosta usean vuoden ajan. Telama. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 207. Mikkelsson, L. International report from the 2005/2006 survey Health policy for children and adolescents no 5. Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 2/2004. 2009. M aastohiihdon asema on ollut suomalaisessa liikuntakuluuurtssa koetuksella viimeisen vuosikymmenen aikana. Lisäksi monilla aikuisilla saattaa olla epämieluisia muistoja kouluvuosien "pakkohiihdosta'' väärillä voiteilla ja heikoilla välineillä. (Zacheus 2008; Koski 1998.) 8 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Jyväskylä: LIKES-Research Center for Sport and Health Sciences. Huotari, P., Nupponen, H .. Doping-skandaalien lisäksi Suomen kansallisurheilun selviytymiskamppailua vaikeuttavat ilmastolliset ja taloudelliset tekijät. Jyväskylä Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. R. Sisähiihtopaikoista kaivataankin vetoapua lajin suosion säilymiseksi
Sisähiihtopaikkojen asemaa suomalaisessa maastohiihdossa on tutkittu vähän, vaikka niiden olemassaolo on herättänyt runsaasti keskustelua hiihtoharrastajien keskuudessa. Vakaat olosuhteet valttina Sisähiihtopaikka on ainutlaatuinen ja uudehko liikuntapalvelu, joka mahdollistaa hiihtämisen ympärivuotisesti vakioidussa lämpötilassa muutaman kilometrin pituisella luonnonlumesta tai tekolumesta tehdyllä ladulla. Ensimmäinen sisähiihtopaikka rakennettiin Sotkamon Vuokattiin vuonna 1998. 2009.) Yhdeksi ratkaisuksi hiihdon säilymiseen suomalaisena perinnelajina on nähty hiihtoputket ja muut vastaavat sisähiihtopaikat. Hiihtäjät kysyvätkin, miksei myös hiihdolle voisi rakentaa sisätiloja. Onkin ennustettu, että tulevaisuuden suomalaiset jakautuvat niihin, jotka osaavat hiihtää ja nauttivat siitä sekä niihin, jotka eivät ole edes kokeilleet hiihtämistä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa kaikki koulut eivät pysty tarjoamaan hiihtotunteja, eikä kaikilla perheillä ole varaa matkustaa pohjoisen lumille. Harrastamiseen on alkanut kohdistua yhtä enemmän maantieteellisiä ja sosioekonomisia ehtoja, ja hiihtäjien on täytynyt sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. On joko matkustettava lumivarmoille alueille tai investoitava uusiin hiihtomahdollisuuksiin. Sisätiloissa LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 9. Maastohiihdon asema tasa-arvoisena ja kaikkia kiinnostavana liikuntalajina on uhattuna. I I I Kuva: ANTE RO AALTO NEN Kaikilla suomalaisilla ei ole ollut mahdollisuuksia harrastaa hiihtoa 2000-luvun leutojen talvien aikana. Useat perinteiset ulkoliikuntalajit, kuten uinti ja luistelu, ovat siirtyneet sisätiloihin jo muutama vuosikymmen sitten. 2005; Pouta ym. Kaikki suomalaislapset eivät enää ole päässeet kokeilemaan hiihtoa. (Sievänen ym. Tutkimusta varten haastateltiin Vuokatin ja Ylläs-hallin vastuuhenkilöitä sekä kerättiin kyselyaineisto (n=96) hiihtäjiltä syksyllä 2009. Suomessa on tällä hetkellä kuusi sisähiihtopaikkaa, ja usealle paikkakunnalle harkitaan tilan rakentamista. Sisähiihtopaikat heijastavat modernia teknologistunutta liikuntakulttuuria, jossa liikunnan harrastaminen on entistä enemmän keskittynyt sisätiloihin. Tutkimuksen kohteina olivat Vuokatin hiihtotunneli Sotkamossa ja Helsingin Ylläs-halli. Tämä artikkeli pohjautuu laadulliseen tapaustutkirnukseen, jossa tarkasteltiin miten sisähiihtopaikat heijastavat suomalaisen maastohiihdon haasteita ja mahdollisuuksia
Suurin osa ilmoitti olevansa valmis etsimään hiihto-olosuhteita tulevaisuudessa, jos vähälumiset talvet lisääntyvät. Muina vuodenaikoina on hiljaisempaa. Hiihto oli myös harrastus, jonka myötä he olivat valmiita matkustamaan. Kokeilijat olivat päätyneet hiihtämään sisälle, mutta olisivat yhtä hyvin voineet liikkua muullakin, esimerkiksi kuntosalilla tai uimahallissa. Hiihtäjät kysyvätkin, miksei myös hiihdolle voisi rakentaa sisätiloja. Vakavuutta, nautiskelua ja kokeilunhalua harrastuksen moottorina Sisähiihtopaikat rakennettiin alunperin kilpahiihtäjien käyttöön. Vakavia hiihtäjiä yhdistivät samankaltaiset arvot, uskomukset ja aatemaailma sekä valmius matkustaa harrastuksen vuoksi (ks. Myös rakentaminen on kallis investointi. Vakavat hiihtäjät olivat nähneet paljon vaivaa saavuttaakseen nykyiset hiihtotaitonsa. Tämä havainto innosti tyypittelemään hiihtäjät kolmeen ryhmään. He korostivat enemmänkin hiihdon sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä, kuten laadukkaan vapaa-ajan viettämistä perheen ja ystävien kanssa, rentoutumista tai hiihdon terveysvaikutuksia. Vuokatin ja Ylläs-hallin kyselyvastaukset osoittivat, että sisähiihtäjien suhtautumisessa hiihtoon oli eroja. Maksukyvystä ja -halukkuudesta tulee aiempaa merkittävämmin harrastamista erotteleva tekijä. Perustelut ilmensivät vapaa-ajan trendejä ja tietyn ajankohtaisen lajin tai liikuntapaikan kokeilua. Sisähiihtopaikat ovat uudenlasina liikuntapaikkoina monin tavoin haasteellisia. Syyskausi sesonkiaikaa Sisähiihtopaikat ilmentävät myös suomalaisen liikuntakulttuurin kaupallistumista ja yksityisten liikuntapalveluiden kasvavaa tarjontaa. Osan kokeilijoista voi odottaa siirtyvän maastohiihdon säännöllisiksi harrastajiksi. Tämän artikkelin taustalla olevassa tutkimuksessa tyypillinen hiihtäjä oli 46-vuotias, korkeasti koulutettu mies, joka hiihti vajaat 1100 kilometriä yhden kauden aikana. Kokeilijoille hiihto ei puolestaan näytellyt merkittävää roolia elämässä, vaan monet heistä olivat ensikertalaisia sisähiihtopaikoissa. Vakavilla hiihtäjillä oli kilpailullisia hiihtotavoitteita, jonka vuoksi harjoittelun oli oltava säännöllistä. pystytään teknologisin ra tkaisuin takaam aan vakaat olosuhteet ym pärivuotiselle harra stam iselle. Hiihto oli ikään kuin luonnollinen, mielihyvää ja iloa tuottava osa heidän vapaa-aikaansa. Kaupalliset palvelut pyrkivät vastaamaan elämäntyylien ja vapaa-ajan trendien vaihteluun. Heillä on erilainen hiihtotausta sekä erilaisia motiiveja hiihtämiselle. Näyttää siis siltä, että hiihto ei vielä välttämättä kiinnosta kesäisin, vaikka siihen olisi sisätilojen myötä jo mahdollisuus. Hiihto oli nautiskelijoille harrastus, jonka he taisivat hyvin, ja jota he olivat mahdollisesti harrastaneet lapsuudesta saakka. Selvä enemmistö sisähiihtäjistä aikoi hiihtää Useat perinteiset ulkoliikuntalajit, kuten uinti ja luistelu, ovat siirtyneet sisätiloihin jo muutama vuosikymmen sitten. Sisähiihtopaikkojen energiakustannukset ovat suhteellisen suuria, koska tila on pidettävä kylmänä läpi vuoden. Jotkut olivat löytäneet hiihtoharrastuksen uudelleen usean vuoden harrastamattomuuden jälkeen. Hiihto oli vakaville hiihtäjille tärkeä osa heidän elämäänsä ja identiteettiään. Hiihto lumisissa luonnonolosuhteissa on monelle hiihtäjälle edelleen kiinnostavampaa kuin sisähiihto. Erityisen tärkeää olosuhteiden vakaus on kilpailijoille ja aktiivihiihtäjill e, jotka ovat m yös valm iita investoim aan harra stukseensa. Myös sisähiihtopalveluiden tarjoajiin kohdistuu taloudellisia haasteita. Olosuhteiden etsintä merkitsi joko matkustamista Pohjois-Suomeen tai sopivan sisähiihtopaikan löytämistä. Vakavilla hiihtäjillä ja nautiskelijoilla oli jo lähtökohtaisesti vahva suhde hiihtoon, ja harvat heistä olivat valmiita luopumaan harrastuksestaan. Lisäksi monet harkitsevat kummankin vaihtoehdon yhdistämistä. Harrastajista löytyy eri-ikäisiä, eri puolelta Suomea tai jopa ulkomailta kotoisin olevia hiihtäjiä. Stebbins 2005). Syyskausi on sesonkiaikaa, jolloin hiihtäjiä on tiloissa jopa tungokseen asti. Hiihtäjät olivat valmiita sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, jotta hiihto säilyisi harrastuksena. Nykyisin sisällä hiihtävien joukko on varsin heterogeeninen. Hiihdosta puhuttiin usein ja innostuneesti myös muille. Valmiita malleja ja ohjeita esimerkiksi hiihtoalueen rakentamiseen tai sisähiihtoon soveltuvan lumen laadulle ei juuri ole tarjolla. Nautiskelijat hiihtivät myös paljon joka talvi, mutta heillä ei ollut kilpailullisia tavoitteita. Olosuhde-etsijöiden rinnalla osa hiihtäjistä aikoi pitää hiihtoharrastuksen samalla tasolla kuin nyt, mutta he eivät tarkemmin erotelleet säilyttämiskeinoja. 10 LIIKUNTA & TIEDE 47, 5 /2010. Lisäksi he olivat valmiita sitoutumaan entistä houkuttelevampiin ja kiinnostavampiin tavoitteisiin tulevaisuudessa. Vähemmistö kertoi vähentävänsä hiihtoharrastusta tulevaisuudessa, jos vähälumiset talvet lisääntyvät. Kokeilijoilla ei ollut erityisen syvää tai merkityksellistä suhdetta hiihtoon, ja hiihdosta saatettiin luopua uusien kiinnostavien harrastusten ilmaantuessa. Sisähiihtoa perusteltiin kokeilunhalulla, uteliaisuudella ja satunnaisuudella. Hiihdolla oli tärkeä merkitys elämässä. Palveluntarjoajat joutuvat itse kokeilemaan ja kehittämään menetelmiä sisähiihtopaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon
Tätä perusteltiin aidon luontoympäristön merkityksellä hiihtokokemuksessa ja maastohiihdon vähäisellä kiinnostavuudella nykypäivänä. olosuhteista riippumatta aktiivisesti myös tulevaisuudessa, mikä luo uusia mahdollisuuksia talvimatkailusektorille. Sisähiihtopaikoilla on mielenkiintoinen rooli suomalaisen maastohiihdon tulevaisuudessa. Master"s Thesis in the Master"s Degree Programme in Sport Science and Management. Vastaavasti Ylläs-halliin tuli Helsingin ulkopuolelta vajaat puolet vastaajista. FINADAPT Working Paper 11, Finnish Environment Institute Mimeographs 341, Helsinki, 46. Ylläs-hallin tavoitteena on puolestaan houkutella Helsingin kansainvälisiä kesäturisteja vierailemaan kohteessa. 12009). 12008). 12010). Lisäksi maastohiihdon ei nähty olevan enää erityisen suosittua suomalaisten keskuudessa eikä sen arvioitu enää liikuttavan suuria massoja. Pouta, E., Neuvonen, M. Vähemmistö hiihtäjistä näki sisähiihtopaikkojen roolin kielteisenä. Tällöin sisähiihtopaikat voivat olla ainoa lähihiihtopaikka monille suomalaisille. 11998). Samalla on kuitenkin syytä pohtia, onko ekologisesti tai muutenkaan järkevää siirtyä luonnonmukaisesta liikkumisesta suurin kustannuksin rakennettuihin ja keinotekoisiin liikkumisympäristöihin. Ensinnäkin paikat takaavat hiihtäjille sääolosuhteista riippumattomat harrastusmahdollisuudet. Toiseksi paikat tasapainottavat alueellisia eroja tarjoamalla hiihtomahdollisuuksia varsinkin Etelä-Suomessa, jossa luonnon hiihto-olosuhteita voi olla vaikea tulevaisuudessa löytää. and Peltonen, A. Luontoelämyksellä nähtiin olevan keskeinen merkitys hiihdossa. Maastohiihtoa harrastaa yhä noin miljoona suomalaista. Lisäksi loukkaantumisriski on hiihdossa suhteellisen pieni verrattuna moniin muihin lajeihin. Hiihtopaikkojen myötä harrastajamäärät voivat kasvaa, sillä ne tarjoavat aktiiviharrastajille laadukkaat ja sääoloista riippumattomat harjoitteluolosuhteet. University of Jyväskylä. Erityisesti vakaville hiihtäjille sisähiihtopaikka on houkutteleva tekijä matkustaa kauaskin. Vuokatti onkin onnistunut houkuttelemaan ulkomaalaisia kilpahiihtäjiä leireilemään alueella. lndoor Ski Facilities Potentials and Challenges of Cross-Country Skiing in Finland. lnclination to Participate in Organized Serious Leisure: An Exploration of the Role of Costs, Rewards, and Lifestyle. Maastohiihdon soveltuvuutta nimenomaan terveyttä edistäväksi liikuntaharrastukseksi painotetaan yleisesti. Tämä voisi ylläpitää ja kasvattaakin hiihdon harrastajamåäriä ylipäätään. Se. 12005). Participation in Cross-country Skiing in Finland under Climate Change: Application of Multiple Hierarchy Stratification Perspective. Stebbins, R.A. Journal of Leisure research. 3511 ), 6-7 Määttä, S. Yksi sisähiihtopaikkojen tulevaisuuden tehtävä voisi olla tarjota lähihiihtopaikkoja aloittelijoille ja perheille. Maastohiihtoa ei pidetty enää kansakunnan perinnelajina. Paikkojen merkitys korostunee entisestään tulevaisuudessa, jos vähälumiset talvet jatkuvat. Nautiskelijoille sen sijaan sisähiihtopaikka on yksi houkutus muiden joukossa. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. Suksivalmistajat ovat kehitelleet helposti voideltavia tai valmiiksi voideltu ja suksia, jolloin harrastuksen aloittaminen on helpompaa. Sekä hiihtäjät että palvelun tarjoajat mieltävät sisähiihtopaikkojen roolin tärkeäksi tulevaisuudessa. 41, 11), 91-108. Laji on yhä tärkeä ulkona liikkumisen muoto ja vapaa-ajan harrastus suurelle joukolle suomalaisia. Yksi sisähiihtopaikkojen tulevaisuuden tehtävä voisikin olla tarjota lähihiihtopaikkoja aloittelijoille ja perheille, jotka näin pääsevät harjoittelemaan hiihdon perustekniikoita laadukkaissa olosuhteissa ja suhteellisen helpoilla laduilla. (Social Sciences of Sport) Kirjoittaja on Jyväshylän yliopiston lii/iuntahallin11011 hansainvälisestä maisteriohjelmasta (Master's Degree Program in Sport Science and Managemenl) valmistunut liihuntatieteiden maisteri. Hiihto talvihangilla metsän keskellä luo rauhoittavan tunnelman, ja tätä olotilaa oli vaikea saavuttaa sisätiloissa. Liikunta & Tiede. Sievänen, T., Tervo, K., Neuvonen, M., Pouta, E., Saarinen, J. Joka tapauksessa viime talven lumisuus vahvisti hiihtoinnostusta eri puolilla Suomea. Zacheus, T. & Sievänen, T. Leisure, 2912), 183-201. Ainutlaatuisuutensa vuoksi sisähiihropaikat ovat vetovoimatekijä myös ulkomaalaisille turisteille. Tällä on merkitystä erityisesti aktiivihiihtäjille. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Tämän artikkelin pohjana olleen Vuokattia koskevan kyselyosion (n=46) vastaajista 87 prosenttia oli matkustanut hiihtämään Vuokattiin Sotkamon ulkopuolelta. Hiipuuko hiihto, uupuuko yleisurheilu. SUVI MÄÄTTÄ, M. Sisähiihtopaikoista voi olla myös aluetaloudellista ja matkailullista hyötyä alueiden yrittäjille laajemminkin. HANNA VEHMAS, FT Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi PERTTI HUOTARI, Litl Liikuntapedagogiikan lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pertti.huotari@jyu.fi LÄHTEET: Koski, P. Annales UniversitatisTurkuensis C 268. 12005) Nature-based tourism, outdoor recreation and adaptation to climate change. LIIKUNTA & TIEDE 47 • 512010 11. Lähihiihtoa hallissa
Eläkkeelle siirtyminen tuo liikunnan yhä useamman arkeen 12 LIIKUNTA& TIEDE47•5/2010. Tulokset käyvät ilmi suomalaisesta seurantatutkimuksesta, jossa tarkasteltiin eläkkeelle siirtymisen vaikutusta liikunta-aktiivisuuteen. Kohtu u II isesti rasittava n liikunnan harrastaminen lisääntyi vanhuuseläkkeelle siirtymisen myötä keskimäärin noin puoli tuntia viikossa. Teksti: JOUNI LA HTI, MIKKO LAA KSONEN, EERO LAHELMA, OSSI RAHKONEN Vanhuuseläkeläisistä vain runsas viidennes kuului liikunnallisesti passiivisiin, kun taas vanhemmista työssä jatkaneista neljännes oli passiivisia
Missään työssäjatkaneiden ikäluokassa ei havaittu vastaavaa muutosta, kuten ei myöskään työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiltä. Myös liikunnallisesti aktiivisten osuus lisääntyi vanhuuseläkkeelle siirtyneiden joukossa (kuvio 2). Kuva. Työelämässä olevat neljäkymmentävuotiaat käyttivät liikuntaan enemmän aikaa kuin vanhemmat LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 13. Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden joukossa myös liikunnallisesti passiivisten osuus väheni enemmän kuin työssä jatkaneilla (kuvio 1). ANTE RO AA LTO NEN T utkimuksen aineistona on käytetty Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusta (Helsinki Health Study), jossa tarkastellaan työntekijöiden terveydentilaa, toimintakykyä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelujakson kuluessa vanhuuseläkkeelle siirtyneet naiset lisäsivät kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa, kuten kävelyä tai reipasta kävelyä keskimäärin puoli tuntia viikossa ja miehet hieman enemmän ( 40 min/viikko) (taulukko 1). Neljä kymmenestä vanhuuseläkeläisestä (naisista 39 prosenttia ja miehistä 45 prosenLtia) oli liikunnallisesti aktiivinen. Vanhuuseläkkeelle siirtyneet kåyuivät myös keskimäärin enemmän aikaa liikuntaan kuin ansiotyössä jatkaneet. Vanhuuseläkeläisistä vain runsas viidennes kuului liikunnallisesti passiivisiin, kun taas vanhemmista työssä jatkaneista neljännes oli passiivisia. Tutkittavat vastasivat peruskyselyyn vuosina 2000-2002ja seurantakyselyyn vuonna 2007
Liikunnallisesti aktiivisten osuudet (%) peruskyselyssä ja seurannassa sukupuolittain, vanhuuseläkkeelle siirtyneet verrattuna työssä jatkaneisiin (55-60 v.) 50 40 30 20 10 1 1 miehet 2000-02 . Neljäkymmentävuotiaat käyttivät myös enemmän aikaa rasittavaan liikuntaan kuin vanhemmat ikäryhmät etenkin miesten keskuudessa. TAULUKKO 1. Naiset puolestaan harrastivat enemmän kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa. Liikuntaan käytetyn ajan (minuuttia viikossa) muutos peruskyselyn ja seurannan välillä sekä seurannassa (2007) liikuntaan käytetty aika sukupuolen ja seurannan työmarkkina-aseman mukaan Liikunnan Liikuntaan Muutos Aika 2007 Muutos Aika 2007 muutos käytetty aika kohtalaisesti kohtalaisesti rasittava rasittava 2007 rasittava rasittava liikunta liikunta liikunta liikunta Naiset Työssä kaikki 7 318 2 278 5 40 40 vuotta 9 329 -4 269 13 59 45 vuotta 7 320 1 276 6 45 50 vuotta 1 318 -1 284 2 35 55-60 vuotta 11 304 11 281 23 Vanhuuseläkkeellä 29 324 31 304 -2 20 Sairauseläkkeellä -7 268 -3 257 -4 11 Miehet Työssä kaikki 318 8 239 -7 79 40 vuotta -7 342 3 223 -9 119 45 vuotta 4 315 -6 227 10 88 50 vuotta -6 308 6 245 -11 63 55-60 vuotta 8 313 25 257 -17 57 Vanhuuseläkkeellä 42 344 42 291 -0 52 Sairauseläkkeellä 16 291 19 264 -4 27 KUVIO 1. Vanhuuseläkkeelle 2000-02 . 2007 Työssä 55-60 v. 14 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Eläkkeelle siirtyminen tuo uusia mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseen naiset sllrtyneeet naiset miehet slirtyneeet miehet Eläkkeelle siirtyminen lisää vapaa-aikaa. Siirryttäessä työelämästä eläkkeelle vapaa-aika lisääntyy noin 40 viikkotunnilla. 2007 ikäryhmät (taulukko 1). Vanhuuseläkkeelle Työssä 55-60 v. Nämä sukupuolierot kuitenkin osittain tasoittuvat vanhemmissa ikäryhmissä ja edelleen eläkkeelle siirryttäessä. Myös muut syyt kuin vapaa-ajan puute saattavat vaikuttaa liikunta-aktiivisuuteen tässä elämänvaiheessa. Sosiaaliset suhteet muuttuvat ja huoli terveydestä ja itsenäisestä selviytymisestä myöhemmällä iällä saattavat kannustaa liikunnan harrastamiseen. Tähän verrattuna liikunnan lisääntyminen noin puolella tunnilla viikossa ei ole paljoa. Myös liikuntaa aktiivisesti harrastavien osuus kasvoi eläkkeelle siirryttäessä, vaikka vapaa-ajan liikunta yleensä vähenee iän myötä (DiPietro 2001). Koska vapaa-ajan puute on usein mainittu syy vähäiseen liikunnan harrastamiseen, voisi eläkkeelle siirtymisen olettaa vaikuttavan myönteisesti liikunta-aktiivisuuteen. Vanhuuseläkkeelle Työssä 55-60 v. Liikunnallisesti passiivisten osuudet(%) peruskyselyssä ja seurannassa sukupuolittain, vanhuuseläkkeelle siirtyneet verrattuna työssä jatkaneisiin (55-60 v.) 30 20 10 Työssä 55-60 v. Miehet harrastivat muutenkin ikäluokasta ja työmarkkina-asemasta riippumatta enemmän rasittavaa liikuntaa kuin naiset. Mutta kun liikunta lisääntyi aiemmin passiivisten joukossa, ovat tulokset liikunnan ja kansanterveyden näkökulmasta myönteisiä. Vanhuuseläkkeelle naiset sllrtyneeet naiset siirtyneeet miehet Kuvio 2
LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 15. 2004). 2004). Monet liikunnasta saadut myönteiset vaikutukset ovat vastakkaisia sille, mitä fyysinen vanheneminen tuo tullessaan (Heikkinen & Ilmarinen 2001). Aineisto muodostuu vuosina 2000, 2001 ja 2002 toteutetuista peruskyselyistä sekä vuonna 2007 toteutetusta seurantakyselystä. Uudet aikuisille suunnatut terveysliikuntasuositukset sisältävät lihasvoiman ja liikehallinnan harjoittamisen kahdesti viikossa. Viisi kertaa viikossa reipasta kävelyä puoli tuntia kerrallaan (15 MET-tuntia/viikko) suojaa useimmilta passiivisuuden aiheuttamilta haitoilta (Fogelholm ym. Liikunnan aloittaminen viimeistään tässä elämänvaiheessa onkin tarpeen. Viimeisen puolen vuoden aikana eläkkeelle jääneet luettiin työssä jatkaneiksi, koska liikunnan mittaaminen ajoittui edelliselle vuodelle. Yli 65-vuotiaille lihasvoimaharjoittelun tärkeyttä on tosin painotettu jo aiemmissa suosituksissa. analyyseissä vertailuryhmänä (1066 naista ja 282 miestä). Rasittavan liikunnan ei ehkä voida olettaa lisääntyvän tässä elämänvaiheessa etenkään aiemmin liikuntaa harrastamattomilla. Eläkkeelle siirtymisen ei sen sijaan ole todettu vaikuttavan rasittavan liikunnan harrastamiseen. Yhteensä otokseen kuului 13 346 henkilöä, joista 8 960 vastasi peruskyselyyn (67 %). Kyseisinä peruskyselyvuosina kyselylomake lähetettiin 40, 45, 50, 55, ja 60 vuotta täyttäneille Helsingin kaupungin työntekijöille. Aikuisväestön terveyskäyttäytymistä vuosittain selvittävän (Helakorpi ym. Yleensä rasittavammat liikuntamuodot vähenevät iän myötä ja saattavat jäädä myös kokonaan pois (DiPietro 2001). Rasitusta kuvattiin yleisimmillä liikuntamuodoilla, kävely, reipas kävely, hölkkä ja reipas juoksu. Tämä ryhmä on vain muutaman vuoden nuorempi. Sairausperusteisella eläkkeellä olevat (187 naista ja 44 miestä) eroteltiin vanhuuseläkkeelle siirtyneistä (802 naista ja 255 miestä). Liikunnallisesti passiivi.siksi luokiteltiin alle 14 MET-tuntia viikossa liikkuvat ja aktiivisiksi yli 30 MET-tuntia viikossa liikkuvat. Liikunta hidastaa monia iän myötä väistämättä tapahtuvia fyysisiä muutoksia ja niiden mahdollisesti aiheuttamaa elämänlaadun heikkenemistä. Aiempia suomalaisia seurantatutkimuksia eläkkeelle siirtymisen vaikutuksista liikunta-aktiivisuuteen ei ole. Kävelyä ja reipasta kävelyä vastaava liikunta on kohtuullisesti rasittavaa ja hölkkää ja reipasta juoksua vastaava rasittavaa liikuntaa. kuin vanhuuseläkkeelle siirtyneet ja keskimääräinen liikuntaan käytetty aika peruskyselyssä oli molemmissa ryhmissä yhtä suuri. 2009) raportin T utkimuksen aineistona on käytetty Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusta (Helsinki Health Study), jossa tarkastellaan työntekijöiden terveydentilaa, toimintakykyä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä (Lahelma ym. Muusta syystä työelämästä poistuneet (n=l94), kuten työttömät poistettiin analyyseistä. Muissa maissa on viime vuosina kuitenkin julkaistu muutamia tutkimuksia NÄIN TUTKITTIIN (esim. Liikunta ylläpitää ja parantaa fyysistä kuntoa sekä on yhteydessä parempaan toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Tässä analyysissä kysymyskohtaisten puuttuvien tietojen takia on yhteensä 6 706 henkilöä, joista naisia on 5 453 ja miehiä 1253. 2010). Vastaajia pyydettiin arvioimaan ensin millaista rasitusta kukin heidän harrastamansa liikuntamuoto vastaa ja sitten, paljonko viikossa he keskimäärin kutakin rasitusastetta vastaavaa liikuntaa harrastavat. Liikunnallinen passiivisuus vähenee vanhuuseläkkeelle siirryttäessä Nykyisin eläkkeelle siirtyvät ovat paremmassa kunnossa ja terveempiä kuin aikaisemmin eläkkeelle siirtyneet. Seurantakyselyyn (2007) vastasi 83 % peruskyselyyn vastanneista. Berger ym. 2009). Osa-aikaeläkeläiset luettiin työssä jatkaneiksi. Riittävä fyysinen kunto on keskeisessä asemassa itsenäisen selviytymisen kannalta etenkin myöhemmällä iällä. Seurannassa kysyttiin myös, oliko vastaaja siirtynyt eläkkeelle, eläkkeen alkamispäivä sekä millä eläkkeellä vastaaja kyselyhetkellä oli. Työssä jatkaneiden vanhin ikäluokka (peruskyselyssä 55-60 v.) toimi. Liikunnan harrastamista viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana kysyttiin samalla mittarilla molemmissa kyselyissä. Liikunta myös tukee henkistä hyvinvointia (Heikkinen & Ilmarinen 2001) ja keski-iässä aloitettu liikunnan harrastaminen alentaa kuolleisuutta samassa määrin kuin tupakoinnin lopettaminen (Byberg ym. Liikunta jaettiin neljään rasi.tusasteeseen. Näiden tutkimusten tulokset eivät ole täysin johdonmukaisia, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että eläkkeelle siirtyminen lisää kohtuullisesti rasittavaa aktiivisuutta, mikä vastaa myös tämän tutkimuksen havaintoja. Tässä tutkimuksessa on käytetty liikunnallisen passiivisuuden rajana 14 MET-tuntia viikossa ja aktiivisuuden rajana 30 MET-tuntia viikossa edelliseen terveysliikuntasuositukseen perustuen. Liikunnallisesti passiivisia tutkimassamme kohortissa oli verrattain vähän, noin neljännes työssä jatkaneista ja runsas viidennes vanhuuseläkkeelle siirtyneistä. Aiemmissa suosituksissa lihasvoimaharjoittelun tärkeyttä ei tuotu yhtä selkeästi esille. 2005; Touvier ym. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä on kuitenkin 7 ,5 prosenttia työikäisistä ja keskimäärin eläkkeelle jäädään jo noin 60-vuotiaina (Kannisto ja Hiltunen 2010)
Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2009. Suomen Lääkärilehti 2004;59(19):2040-42. 2010;7:14. Työntekijöiden terveydentilan vaihtelu ammattiaseman mukaan: Helsinki Health Studyn tuloksia. Riittääkö puoli tuntia kävelyä päivässä. Aikuisväestön terveyskäyttäytymistä vuosittain seurattaessa on käynyt ilmi, että nykyisen lihasvoimaharjoittelua sisältävän liikuntasuosituksen mukaisesti liikkui vuonna 2009 vain noin viisi prosenttia 55-64-vuotiaista. Lahelma E, Martikainen P. Changes in leisure-time physical activity and sedentary behaviour at retirement: a prospective study in middle-aged French subjects. 2005:25;181-95. 16 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Fogelholm M, Oja P. Vanhuuseläkkeelle siirtyminen lisää vapaa-ajan liikuntaa. DiPietro L. lnt J Behav Nutr Phys Act. Byberg L, Melhus H, Gedeborg R, ym. Etenkin vanhemmille ikäluokille suositeltua lihasvoiman harjoittamista ei saavutettu, vaikka kestävyystyyppistä liikuntaa usein harrastettiin suositusten mukaisesti. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. Br J Sports Med 2009;43:482. Helsinki. Eläketurvakeskuksen tilastoraportteja 5/2010. JOUNI LAHTI, TtM, tohtorikoulutettava Hjelt-instituutti, Kansanterveystieteen osasto Helsingin yliopisto Sähköposti: jouni.mm.lahti@helsinki.fi MIKKO LAAKSONEN, FT, dosentti Hjelt-instituutti, Kansanterveystieteen osasto Helsingin yliopisto Sähköposti: mikko.t.laaksonen@helsinki.fi OSSI RAHKONEN, VTT Professori Hjelt-instituutti, Kansanterveystieteen osasto Helsingin yliopisto Sähköposti: ossi.rahkonen@helsinki.fi EERO LAHELMA Professori Hjelt-instituutti, Kansanterveystieteen osasto Helsingin yliopisto Sähköposti: eero.lahelma@helsinki.fi Kannisto J ja Hiltunen M. 2001 ;56 Spec No 2:13-22. Eläkkeelle siirtymisikä suomen eläkejärjestelmässä. Liikunta säilyttää työkykyä ja ikääntyneiden toimintakykyä. Säännöllisen liikunnan aloittaminen viimeistään tässä elämänvaiheessa tuottaa terveyshyötyjä ja tukee itsenäistä selviytymistä ikääntymisen edetessä. The impact of retirement on physical activity. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 41, 2004 95-107 Touvier M, Bertrais S, Charreire H, ym. mukaan nykyisen lihasvoimaharjoiLLelua sisältävän liikuntasuosituksen mukaisesti liikkui vuonna 2009 vain noin viisi prosenttia 55-64-vuotiaisLa ja alle kymmenen prosenttia 4554-vuotiaista. LÄHTEET: Berger U, Der G, Mutrie A, Hannah MK. Passiivisten osuudeksi arvioitiin noin 35-40 prosenttia 55-64vuotiaista. Raportti 7/2010 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Helsinki. Toimintakyvyn säilymisen kannalta lihasvoiman harjoittaminen on keskeistä ja sen tärkeyttä tulisi korostaa entisestään. Aging&Society. Rahkonen 0, Roos E, Saastamoinen P. Heikkinen E ja Ilmarinen J. Duodecim 2001 ;117(6):653-660 Helakorpi S, Laitalainen E, Uutela A. Rinne M, Suni J, Vuori 1. Liikunnan harrastamiseen tulee kannustaa eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä olevia, sillä lisääntyvä vapaa-aika tarjoaa hyvät mahdollisuudet liikuntaan ja sen lisäämiseen. Physical activity in aging: changes in patterns and their relationship to health and function. Total mortality after changes in leisure time physical activity in 50 year old men: 35 year follow-up of population based cohort. Tässä tutkimuksessa ei kysymyksenasettelun vuoksi saatu tietoja lihasvoimaharjoittelun määrästä
Merkittävä osa uimahalleistamme rakennettiin nimenomaan näinä vuosina ja vähitellen nostettiin myös muiden urheiluhallien määrää ja varustetasoa. Kuntourheilu löi itsensä läpi 1970-luvulla. Suomi oli kaupungistunut. Yksi keskeisistä tekijöistä on kyseisen maan suhteelLIIKUNTA& TIEDE47°5/2010 17. Sodanjälkeisessä nopean rakennemuutoksen Suomessa suurimmat haasteet löytyivät kuntaja läänitason liikuntahallinnossa, kun maa alkoi kehittyä teollisuusyhteiskunnaksi ja luoda kattavia hyvinvointipalveluja. Taloudellinen kantokykymme ei välttämättä tulevaisuudessa riitä kustantamaan nykyisen tasoisia hyvinvointipalvelujamme. L iikunta heijastaa aikaansa. Yksi olennainen ulottuvuus on kuitenkin mielestäni jäänyt paitsioon. Tällä en tarkoita jonkun tietyn aktiviteetin kuten hölkäri, sauvakävelyn tai joogan läpimurtoa kuntourheilussa. Toistuvasti esiin nouseva selitysmalli näyttää olevan, että kulttuuriseen ja taloudellisen menestykseen vaaditaan monen suotuisan tekijän yhteisvaikutus. 1920ja 1930-luvuilla suomalaisen urheiluhallinnon haasteina oli kansalaisyhteiskunnan eheyttäminen kilpa-urheilun avulla, kansanterveyden kohentaminen ja urheilupaikkojen rakentaminen. KOLUM NI Teksti: HENRIK MEINANDER Liikuntakulttuurista Suomen uusi Nokia. Enemmänkin sitä, että tavassamme harrastaa liikuntaa on kokonaisuudessaan tapahtunut niin merkittävää lajikohtaista ja asenteellista laajentumista ja eriytymistä, että hyvällä syyllä voitaisiin puhua uuden elämäntavan nopeasta leviämisestä. Liikuntakulttuurin historiaa voi ja pitääkin tarkastella myös yhteiskuntamme kehitysvaiheitten asettamissa raameissa. Seuraavalla vuosikymmenellä sekä kuntourheiluliitot että urheiluopistot olivat päässeet valtiontuen piiriin, mikä kasvatti edelleen valtion urheiluhallinnon valvorua-, valistusja seurantavastuuta. Omaleimainen liikuntamme Suomalaisten liikuntatottumuksia on tutkittu jo hyvin monesta eri näkökulmasta. Ainakin sen asian korostamista, etteivät elintapojen Ja arvojen muutokset välttämättä ole vain heijastumia jostain suuremmasta rakennemuutoksesta yhteiskunnassamme tai länsimaisessa kulttuurissa yleisemmin. Tämän päivän historiantutkimuksessa ollaan laajasti kiinnostuneita siitä, miksi tietyt alueet ovat kehittyneet merkittäviksi kasvukeskuksiksi ja miksi toiset taas menettävät vetovoimansa ja uudisturniskykynsä. Samalla näissä hankkeissa liikkui myös entistä enemmän rahaa, ja seurauksena oli, että niin valtiovalta kuin poliittiset puolueetkin pyrkivät yhä tarkemmin ohjaamaan liikuntasektorin kehitystä. Viisikymmentäluvun alussa urheiluhallinnossa alettiin järjestelmällisemmin puhua kansanurheilun tukemisesta, eli nykytermein lähinnä kuntourheilun edistämisestä. Menestyvä yhteiskunta on avoin ja nopeasti sopeutuva Mitä tietoa ja taitoa pölyinen historiantutkija voi oikeastaan tarjota tällaisessa tulevaisuutta luotaavassa liikuntapoliittisessa keskustelussa. Kehityksen vauhtia ja muutosten vaativuutta osoittaa esimerkiksi se, että vielä 1940luvun lopussa aliravitsemus, erilaiset puutostaudit ja ruumiillisen työn raskaus olivat keskeisesti agendalla kun maan urheilutoimintaa ja terveysvalistusta suunniteltiin ja toteutettiin. Hyvin harva on nimittäin järjestelmällisesti pohtinut millä tavalla suomalaisten liikunta on viimeisten 30 vuoden aikana muokannut identiteettiämme. Siitä huolimatta muut tekijät, kuten yhä joustavampi teknologinen ympäristö, nouseva koulutustaso ja siihen liittyvä kasvava ekologinen tietoisuus yhdistettynä maamme harvinaisen hyvin kuntoiluun sopivaan luontoon tarjoavat kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiselle erinomaiset mahdollisuudet. Maahan oli ennätysvauhdissa syntynyt laajoja lähiöitä ja esikaupunkeja, joiden asukkaille haluttiin tarjota kelvolliset puitteet kuntourheilulle. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, kylmän sodan lopussa, suomalaisten elintaso ja ravitsemustottumukset olivat muuttuneet niin tyystin, että ongelmiksi olivat nousseet ennen kaikkea ylipaino, arkiliikunnan vähäisyys ja niistä johtuvat elintapasairaudet. Maailmalla tiedetään, että suomalaisilla on aivan erityinen suhde saunomiseen luonnon helmassa. Jos hyvin käy, maailmalle voi parin vuosikymmenen kuluessa olla levinnyt vastaavanlainen tieto suomalaisesta liikunnallisuudesta, erityisen läheisestä kansallisesta omakohtaisen liikunnan arvostamisesta
Muuttuvat käytännöt kertovat arvoista Liikuntakulttuurimme voisi toimia tällaisena menestystekijänä. Huippu-urheilun kuluttajina arvoissamme on tapahtunut läpimurto kohti avarakatseisempaa maailmankuvaa. Tänään suomalaiset innostuvat ja arvostavat aidosti myös muiden maiden huippujen suorituksia. Kipuaistimus johtuu tuntohermopäätteiden aktivoitumisesta lihassoluvälitilassa, lihaksesta ja sidekudoksesta vapautuvien aineosien (proteiinien, molekyylien, ionien) vaikutuksesta. Itsenäisyytemme ensimmäisten 50-60 vuoden aikana suomalaisten huippu-urheilijoiden kansainvälinen menestys oli tärkeä tekijä liikuntavalistuksen edistämisessä ja myönteisen kansallisen itsetunnon nostattamisessa. Liikunnan alalla parhaillaan tapahtuvien toimintatapojen ja odotuksien muutokset ovat selviä viestejä tästä. Samaa voi sanoa myös suomalaisten muuttuvista arvoista ja käytännöistä huippu-urheilun kuluttajina, penkkiurheilijoina. Huippu-urheilu ymmärretään yhä enemmän yhtenä viihteen muotona muiden joukossa, mikä on itse asiassa rehellisempää ja aidompaa kuin entisaikojen tiukkapipoinen urheilunationalismi. 18 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 ireita tuntuu, jos kyseinen liikuntamuoto on uusi tai liikunnan harrastamisesta on ollut taukoa. Erotuksena vakavammista lihasvammoista, kuten lihasrevähtymät, lihasvaurioon liittyvä kipu tai lihasarkuus alkaa viiveellä, ei tunnu levossa ja lievittyy lihaksen lämmetessä. Uudet mikroskooppikuvat antoivat merkkejä \ihaskudoksen mikrovaurioista, kuten lihassoluja ympäröivän lihassolukalvon repeämistä. Lihaksella kuten liikuntaelimistöllä yleisimminkin on oiva kyky optimoida ominaisuutensa ulkoisten vaatimuksien mukaan. Suomella voisi olla siihen aivan realistiset mahdollisuudet. lisen suvaitseva, avoin ja siksi nopeasti sopeutuva arvomaailma, joka edesauttaa uuden teknologian ja muun tietotaidon omaksumista ja hyödyntämistä muita maita tai alueita nopeammin. Ilmiö on havaittu ja kuvattu jo viimevuosisadan alussa, mutta yksiselitteistä syytä siihen ei ole löydetty. 1980-luvulla päästiin tutkimaan lihasvaurion merkkejä lihaskudoksessa tarkemmin mikroskooppien kehityksen myötä. Liikuntakulttuurimme on monen kiinnostavan muutoksen ja haasteen edessä. Tämän vuoksi kipuaistimuksen aikaansaava mekanismikin eroaa tyypillisestä varsinaisen kudosvaurion aiheuttamasta kivusta. Kuormituksen lisääntyessä lihas vahvistuu ja kuormituksen vähetessä surkas. Tällöin alettiin puhua \ihasvauriosta. lihasvaurion yhteydessä esiintyvä lihasarkuus on tyypiltään erilaista kuin todellinen jomottava kipu tai särky. Helsingissä pitämään esitelmään Teksti: HARRI PIITULAINEN Lihasarkuutta, turvotusta ja jäykkyyttä tarvitse pelätä • e1 Lähes jokainen on kokenut lihasarkuutta ja lihasheikkoutta oudokseltaan harrastetun liikunnan jälkeen päivän tai parin viiveellä. HENRIK MEINANDER Historian professori Helsingin yliopisto Sähköposti: henrik.meinander(at) helsinki.fi Kolumni perustuu liirjoittajan valtion liiliuntaneuvoston 90-vuotisjuh/assa 13.10. Ne jatkuvat monesti useita päiviä vaikuttaen työkykyyn ja vapaaajan aktiviteetteihin. Kyynisempi tulkinta tästä on tietenkin, että näin tapahtuu koska kotimaiset kykymme eivät enää pärjää kansainvälisillä areenoilla. Lihakset ovat eteviä mukautumaan ja oireet ovat osa normaalia palautumista
Keskeisessä asemassa on myös lihasaktiivisuuden tyyppi, sillä etenkin lihastyötapa, jossa lihas aktiivisesti vastustaa venymistään (eksentrinen Iihastyötapa), kuten alamäki kävely polven ojentajille, aiheuttaa herkemmin lihasvaurion oireita, kuin muut lihastyötavat (isometrinen ja konsentrinen). Vaikka lihasvaurion syntymekanismeja on tutkittu vuosikymmeniä, niin vieläkään ei kyetä selittämään yksiselitteisesti biologista mekanismia pitkäaikaiselle lihasheikkoudelle lihasvaurion yhteydessä. Myös erillinen liikkuvuusharjoittelu, jossa lihas viedään toistuvasti liikelaajuuden äärirajoille saattaa suojata pahimmilta oireilta. Selvää näyttää olevan, että ilmiöön ei ole vain yhtä syytä, mutta etenkin lihassolun kalvoston toiminnassa, joka välittää hermoston supisturruskäskyn voimaa tuottaville rakenteille lihassolussa on ongelmia. Tähän vaikuttaa yksilön liikuntatottumuksien, liikuntahistorian ja perimän yhteisvaikutus henkilön anatomiaan, lihassolujakaumaan ja motorisiin taitoihin. Etenkin eriasteisia lihasdystrofioita sairastavavilla henkilöillä lihasvaurio saattaa johtaa jopa lihassolujen ennenaikaiseen kuolemaan. Kärjistäen voidaan todeta, että lihassolujen tulee muokkautuessaan isommiksi ja vahvemmiksi liikuntaharjoittelun seurauksena hajottaa rakenteitaan, jotta uusia rakenteita voidaan rakentaa. Kevyt liikunta yhdistettynä riittävään proteiinien saantiin saattaa jopa hieman nopeuttaa palautumista ja oireet usein hetkellisesti lievittyvät lihaksen lämmetessä liikunnan tai hieronnan aikana. Tutkimukset viittaavat tosin myös siihen, että lihasvaurion oireiden aikana suoritettu raskaampi harjoitus ei välttämättä ole järkevää, sillä lihaksistosta ei saada läheskään niin paljoa irti kuin palautuneessa tilassa, joten harjoitus voi mennä hukkaan. Sopivan nousujohteinen jaksotus harjoitusohjelmassa ajaa saman asian kuin edellä mainittu niin sanottu suojaharjoitus. Tässä suojaavassa kuormituksessa intensiteetti voi olla selkeästi alhaisempi. Voimakkaidenkin lihasvaurion oireiden aikana voi harrastaa liikuntaa, sillä tutkimuksissa ei ole havaittu raskaankaan kuormituksen merkittävästi hidastavan palautumista. Lihassolukalvon toiminta heikkenee lihasvaurion yhteydessä Tietyt ihmiset ovat herkempiä lihasvauriolle. Näyttääkin siltä, että mikroskoopilla havaitut lihasvaurion merkit ovat osa normaaleja tärkeitä lihaskudoksen mukautumisen merkkejä, eivätkä niinkään viitteitä vakavista vaurioista. Nämä oireet ovat osa normaalia palautumista. Lihassolukalvon toimintahäiriö selittää vain lihasvaurion alkuvaiheen lihasheikkoutta. Lihassolukalvon toiminta häiriintyy lihasvaurion yhteydessä, mutta vain muutamiksi tunneiksi tai korkeintaan noin vuorokaudeksi, itse liikuntasuorituksen jälkeen. tuu. Tämä oli yllättävä tulos, sillä koehenkilöiden lihasten voimantuottokyky oli alentunut useiksi päiviksi. Lihassoluilla on mekanismi sulkea kalvonsa repeärnät nopeasti, jonka jälkeen kalvon toiminta näyttää hiljalleen palautuvan. Lihasvauriossa on useimmiten kyse lihaksen normaalista mukautumisesta edellä mainittuihin uusiin ulkoisiin vaatimuksiin. Lihasvaurion oireita voi vähentää sopivalla harjoitusohjelmalla Tutkimuksissa on havaittu, että lihasvaurion oireet ovat merkittävästi vähäisemmät, jos muutamia päiviä ennen varsinaista raskaampaa kuormitusta suoritetaan selvästi kevyempi niin sanottu suojaava kuormitus. Tämän alkuvaiheen aikana lihakset eivät ole juurikaan vielä kipeytyneet, sillä lihasarkuus alkaa voimistua vasta noin vuorokausi liikuntasuorituksen jälkeen. Tämä on tärkeää lihassolujen hengissä selviämisen kannalta, sillä pitkäaikaiset repeämät lihassolun kalvorakenteissa johtavat nopeasti solukuolemaan. Vaikka lihassolukalvon vaurioita on havaittu mikroskooppikuvissa, ei ole tiedossa, kuinka nämä muutokset vaikuttavat lihassolukalvon toimintaan, joka on äärimmäisen tärkeää lihassolun supistumisen ja siten koko lihaksen voimantuottokyvyn kannalta. Harjoituksen voi suorittaa "puoli tehoilla", jolloin voi keskittyä esimerkiksi suoritustekniikan hiomiseen. Terveillä näin vakavia liikunnan aiheuttamia vaurioita juurikaan havaita, mutta lihasvaurion oireiden voimakkuus vaihtelee suurestikin yksilöstä toiseen. Kiusallisia oireet kuitenkin saattavat olla ja voivat merkittävästikin haitata työntekoa ja vapaa-ajan aktiviteetteja. Näin näyttää todella tapahtuvankin, sillä lihasvaurion yhteydessä havaitut mikrovauriot eivät Ull(lJNTA & TIEDE 47 • 512010 19. Lihassolu hajottaa rakenteitaan tullaakseen vahvemmaksi Lihassolukalvon normaalin toiminta palautuu siis suhteellisen nopeasti. Myös muut lihastyötavat johtavat selkeisiin lihasvaurion oireisiin, jos niitä toistetaan riittävän pitkään riittävän kovalla intensiteetillä. Lihassolukalvo välittää lihassolun tuottamaa voimaa lihassolua ympäröivälle sidekudokselle, joten etenkin maksimaalisessa eksentrisessä lihastyössä lihassolukalvoon kohdistuu suuria voima ja venytyksiä. Suojaharjoitus on paikallaan, jos aloittaa harjoittelun pitemmän tauon jälkeen tai siirtyy harjoitusohjelmassa selkeästi raskaampaan vaiheeseen. Tämän vuoksi lihasvaurion oireita, lihasarkuutta, turvotusta, jäykkyyttä ja lihasheikkoutta on turha pelästyä
Naurava hyväntuulinen seuramies on kuitenkin ollut koko ikänsä urheilun ja liikunnan viemänä. Opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi, 58, palasi alkusyksystä Brysselistä perusvirkaansa Suomeen. Syy pitkäaikaiselle voirnanlaskulle saattaa sijaita lihassolun kalvorakenteissa, mutta ei uloimmassa Ii hassolukalvossa (sarkolernma), jonka toimintaa tässä tutkimuksessa mitattiin. Nämä "vauriot" ovat liikunnan aktivoirnien proteolyyttisten (rakenteita hajottavien) entsyymien aikaansaamia ja siten osa lihaksen normaalia uudisrn uodostusprosessia. Hän on selvästi luontainen lobbari. Nyt tehty tutkimuksemme tuki aiempia löydöksiä, sillä etenkin nopeimmat ja vahvimmat lihassolut vaikuttivat olevan alttiimpia lihassolukalvon toiminnan häiriintymiselle. Näin lihassolukalvon toiminnan estyminen "sulkee" nopeiden ja vahvimpien lihassolujen toiminnan, suojatakseen niitä liiallisesta kuormitukselta ja siten myös solukuolemalta. Tämä on sinällään järkevää koko lihaksen kannalta, sillä nopeimpien ja vahvimpien lihassolujen on tarkoitettu vain hetkellisiin suuritehoisiin suorituksiin, joten niiden ei kuulu toimia pitkiä aikoja, kuten hitaiden ja kestävämpien lihassolujen. M iehestä ei tule urheilu ensimmäisenä mieleen. Eurooppalainen urheilu ei voi olla vain sitä. Lihassolun kalvorakenieet jatkuvat kuitenkin syvemmälle lihakseen (t-tubulukset). Vuonna 2000 Syväsalmi lähti Lausanneen uuden antidopingtoimiston Wadan pääsihteeriksi ja johtajaksi. Väliin mahtuu paikallisen menon tarkastelua Syväsalmen sanoin "yhdeksän vuotta 10000 metrin korkeudesta". Tähystyspaikkoina ovat olleet Maailman antidopingtoimisto (Wada) Lausannessa ja Montrealissa sekä Suomen EU-toimisto Brysselissä. Euroopan suurimpiin kansanliikkeisiin kuuluva urheilu otettiin EU:n toimivallan 20 LIIKUNTA& TIEDE47, 5/2010. HARRI PIITULAINEN, LitT Tutkija Aivotutkimusyksikkö, kylmälaboratorio Aalto yliopisto Espoo Sähköposti: harri@neuro.hut.fi Teksti: PEKKA AALTONEN HARRI SYVÄSALMI: Urheilulle pikaisesti selkeä toimivalta Opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi varoittaa urheilukeskustelun yksipuolistumisesta EU:ssa. Syväsalmen Brysselissä oloaikana urheilu sai EU: lta erityisaseman. Syväsalmi aloitti opetusja kulttuuriministeriön urheilupomona 1990. Urheilun nykyisten suurimpien uhkien, sopupelin ja dopingin, torjumisessa tarvitaan valtioiden välistä yhteistyötä sekä valtioiden ja urheiluliikkeen yhteistyötä. Näiden syvempien rakenteiden toimintaa ei vielä kyetä mittaamaan ihmisiltä, mutta on viitteitä, että nämä rakenteet ovat keskeisessä asemassa pitkiuyneessä lihasheikkoudessa lihasvaurion yhteydessä. Pelkona on, että puhutaan vain ammattilaisjalkapallosta. Lihassolukalvo saattaakin toimia tärkeänä suojamekanismina. Suomen urheilutoiminnan uhkiin kuuluvat myös kansainväliset rahapeliyhtiöt, jotka tekevät töitä hartiavoimin kumotakseen kansalliset rahapelimonopolit. Tie on ollut pitkä ja vaihteleva porilaiselle Rosenlewin Urheilijoiden kasvatille. EU-lobbari Syväsalrnesta tuli 2006, kun hän lähti Brysseliin Suomen ulkoministeriön erttyisasiaruuntijana päätyönään ensin kulttuurija nuorisotoiminta ja sen perään urheilu ja kansallisen rahapelimonopolin puolustaminen. Aikaisemmat mikroskopiatutkimukset ovat osoittaneet, että rnikrovaurioi ta lihassoluissa havaitaan selkeästi useammin nopeimmissa ja vahvimmissa lihassoluissa. rajoitu vain liikunnan lopeuamisenjälkeisiin tunteihin, vaan rnikrovaurioita havaitaan vielä päiviä kuormituksen jälkeen
Terveysliikunta, paikallinen kansalaistoiminta ja urheilun sosiaaliset vaikutukset koettiin tärkeiksi. Siinä työssä tarvitaan valtioiden yhteistyötä. Pelkona on, euä puhutaan vain ammattilaisjalkapallosta. EU:n apua Syväsalmi perää urheilun nykyisten suuripien uhkien, sopu pelin ja dopingin, torjumisessa. piiriin. Eli ykkösasiana on kansalaisten hyvinvointi. marraskuuta päätelmät koskien jäsennellyn vuoropuhelun aloittamisesta hallitusten, EU-instituutioiden sekä olympiaja urheiluliikkeen välillä. EU-tason vuoropuhelussa on tärkeätä muistaa, että myös kansallista urheiluliikettä on kuultava ensisijaisesti kansallisella tasolla, linjaa Harri Syväsalmi. Esimerkiksi vapaa työvoiman siirtymien ei sovi urheilujärjestelrniin. Eurooppalainen urheilu ei voi olla vain sitä. Nykyinen järjestelmä suojelee hänen mielestään myös parhaiten pelaajia. Ei myöskään voittoa tuottavien peliyhtiöiden hyväntekeväisyyteen. Urheilun pitää saada päättää niistä itse, Syväsalmi sanoo. Toistaiseksi EU:ssa ei ole otettu kantaa pelimonopolien purkamiseksi, vaikka niin on väitetty. Mahdollisten lisenssien suuriin tuottoihin ei uskota. Urheiluasioita käsiteltiin neuvoston kokouksessa toukokuussa. Lissabonin vuoden takaisessa sopimuksessa EU sitoutuu edistämään Euroopan urheiluna. Odotukset olivat siellä korkealla. Syväsalmi on vakuuttunut siitä, että nykyinen monopoli tukee parhaiten liikuntaa ja muita edunsaajia. LIIKUNTA I!, TIEDE 47 • 5 /2010 21. Kyllä kai maltalaisen lisenssin omaava peliyhtiö pyrkii siihen, että se voi toimia sillä Maltan lisenssillä myös Suomessa, Syväsalmi arvioi. Kansalaisten hyvinvointi ensin Kotimaassa Syväsalmi pitää ykkösasiana hoitaa liikuntaa niin, että "saavutetaan mahdollisimmat monet; eri-ikäiset, eri osissa maata asuvat". Syväsalmi vaatii urheilulle omissa asioissaan selkeää toimivaltaa. Veikkauksen ja RAY:n tuottojen edunsaajat ovat liputtaneet nykyjärjestelmän puolesta. Eikä ole hyvä asia, euä näitä asioita selvitetään EU-tuomioistuimessa tapaus kerrallaan. Urheiluasioissa neuvosto hyväksyi 18. Suomen urheilutoiminnan uhkiin kuuluvat myös kansainväliset rahapeliyhtiöt, jotka tekevät töitä hartiavoimin kumotakseen kansalliset rahapelimonopolit. Sopimuksessa luvataan ouaa huomioon urheilun erityispiirteet, joita ei kuitenkaan määritellä. Syväsalmi pelkää myös urheilukeskustelun yksipuolista keskittymistä EU:ssa. Syväsalmi odottaa nyt EU:lta myös toimia, sillä alalla on ollut perin hiljaista. Aikaisemmin oli säädelty ainoastaan tämän huutolaispojan taloudellisia toimia
-Ruohonjuuritason seuratukikokeilu on todettu hyväksi. Nyt Syväsalmi puhuu luottamuksesta kansalaistoimintaan. Nykyisin hän lukeutuu terveysliikkujien joukkoon. Huippu-urheilu pitää saada yhden sateenvarjon alle, Syväsalmi toivoo. Missä se viisaus piilee, jos ei siellä. Jukka Pekkalan johtamalta huippu-urheilun muutostyöryhmältä Syväsalmi odottaa muiden rakennuspalikoiden ohella selkeää ehdotusta järjestökentän perusparannukseksi. Niiden välinen rahanjakokaan ei ole ongelma. Yhteiskunta loi toiminnan edellytykset antamalla tukipotin, ei määräämällä, miten se jaetaan. OpiskeliJoiden Li/kuntaliiton tutkimusJa koulutussihteeri 1980-1984. Me seuraamme ja keskustelemme, on Syväsalmen ohje. Punaisen talon pihapiiri maalaismaisemassa tarjoaa uudenlaista liikunnallista tulosorientunutta toimintaa. Edessä on toimintatapojen muutos. Opetusministeriön liikuntayksikön JohtaJa 1990-2000, 2006-2007 Ja 2010-. Wadan pääsihteeri Ja JohtaJa 2000-2003. Perinteisesti valtion toiminta-avustukset ovat menneet kokonaisuudessaan valta kunnallisille järjestöille. Aivan kaikesta ohjailuvallasta Syväsalmikaan ei halua irti. Syväsalmi on kohtalaisen klubipelaajan tasoa (hcp 20,2) Koti löytyy nykyisin Varsinais-Suomesta Loimaalta. Seura porras on ollut ja on edelleen suurimmaksi osaksi kuntien avustusten, vanhempien kukkaroiden ja sponsoreiden tuen varassa. Aikaisemmin liikunnan valtiolta saamat avut jaettiin järjestöjen parissa. Kansalaistoiminta saa tukensa ja päättää siitä itse. MM-vleisurheilu 7983 kisakvlän JohtaJa 1980-1983. Vuosien mittaan ministeriö laajensi valtapiiriään. Ulkoministeriön erityisas,antuntiJa EU·ssa, Bryssel 2006-2010. Kun järjestöt sitoutuivat hyviin asioihin, tasa-arvotyöhön, kotouttamiseen jne., ne saivat niihin rahaa. Jatkossa järjestöille on luvassa aikaisempaa isompi osa perusavustuksena. Eli erikoisliittojen hoitama huippu-urheilu ja Olympiakomitean toiminta yhdistettäisiin yhdeksi paketiksi. Vantaan nuorisotoimen JohtaJa 1984-1989. -Syksyn lehtien haravoiminen on sellaista parhaasta päästä. 22 LIIKUNTA& TIEDE47•5/2010. Ei ehkä aivan 180 astetta, Syväsalmi sanoo, Kärjistetysti sanoen 20 vuotta nuorempana Syväsalmi uskoi liikunta-alan korkeimman ymmärryksen kuuluvan ministeriön väelle. Kansalaisjärjestöjen kaitsemiseen alettiin käyttää erityisavustuksia. -Nyt halutaan selvästi parempaa. Sitä jatketaan ainakin toistaiseksi. Syväsalmi muistuttaa, että urheilulla on oma itseisarvonsa. Urheilijana Syväsalmi on ollut parhaimmillaan lentopallon akateeminen mestari. Pelkkä liikuntatoiminnan arvo ei enää riittänyt. -Päättäkää itse. Uudelle rakenteelle Syväsalmella on oma nimiehdotus: "Suomen Liikunta ja Olympiakomitea". -Jos asiat menevät hyvin, siitä ei edes keskustella. HARRI SYVÄSALMI Varanotaari Turun viiopistoste. Ja Suomessahan huippu-urheilun on osa kansalaistoimintaa, Syväsalmi sanoo ja myöntää samalla, että viime aikoina suomalaisella huippu-urheilulla ei ole mennyt hyvin. Syväsalmi ei näe ristiriitaa kansalaisten terveysliikunnan ja huippu-urheilun välillä. Monen muun keski-ikäisen miehen tavoin hän löytänyt golfista sen kiehtovan liikuntamuodon, joka saa innolla muistelemaan kesän huikeita hetkiä. Syväsalmi haluaa siirtää valtaa takaisin urheilujärjestöille K ansainvälisellä kentällä WADAn ja sittemmin EU:n urheiluasioiden parissa vietettyjen vuosien aikana Syväsalmen näkemys suomalaisesta liikuntaelämästä on muuttunut, ainakin kun on puhe kansalaisjärjestöjen tukemistavoista. Takki on kääntynyt siitä opetusministeriön liikuntayksikköön tulovuodesta 1990. Silloin sanotaan, että ne tukevat toisiaan. Joustovara erityistarpeisiin toki tulee säilymään
luokalle 38 Arto Gråsten, Jarmo Liukkonen, Sami Yli-Piipari, Timo Jaakkola Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys viiden maan liikunnanopiskelijoiden kokemana 45 Pipsa Nieminen, Kati Salminen Nuorten miesten liikuntatottumusten muutos varusmiespalveluksessa 54 Jenni Wessman Leikkikenttien turvahiekkojen iskunvaimennusominaisuudet eri kosteusolosuhteissa ..... 24 Erkki Vettenniemi Liikunnan vaikutus nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen........ luokalta 9. . TUTKIMUSARTIKKELIT 2010 OSA 1 www.lts.fi Miksi doping kiellettiin 1928. 61 Tapani Jäniskangas Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2011 67 Kirjoitusohjeet 2011 67 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Pasi Koski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Hannu Itkonen Kari L. Keskinen Urho Kujala Pirkko Numminen Risto Rinne Tutkimusartikkelit 2010 osa 1 on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi. 30 Marko Kantamaa, Tuii« Tammet/n, Hanna Ebeling, Anja Taanila Koululaisten fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian muutokset 7
Yhdysvaltalaiset päättäjät olivat aktiivisia molemmilla suunnilla. Tuonnempana pyrin tosin osoittamaan, että oikeustieteilijä Amosin analyysi jätti kaikista ansioistaan huolimatta tilaa tarkentaville tulkinnoille. Silloin hyödynnän hyvin pitkälti kotimaisia keskusteluja, ja sen teen siinä vakaumuksessa, että Suomessa vallinneet uskomukset ja huolenaiheet vaikuttivat muuallakin urheilevassa maailmassa. Sähköposti: ersavett@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Vettenniemi E., Miksi doping kiellettiin 1928. Kiihotusaineiden haittojen ajateltiin siirtyvän tulevien sukupolvien taakaksi. IAAF, PIRISTEET JA ROTU-USKOMUSTEN VOIMA ERKKI VETTENNIEMI Yhteyshenkilö: Erkki Vettenniemi, Historian ja etnologian laitos, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. Ensimmäisessä alaluvussa esittelen IAAF:n päätöksen aikalaistekstien nojalla, ja siinä ohessa lyhyesti katsastan dopingkiellon vastaanottoa tiedotusvälineissä. . Jos ja kun lääkeaineiden väärinkäyttö katsotaan 2000-luvun urheilun kipeimmäksi epäkohdaksi, siitähän ei vielä seuraa, että "doping" olisi aina ymmärretty identtisellä tavalla. Crucially, drugging of horses had been carlier Iorbidden for Icar of spoiling the principles of breeding, and norions of raeial purity were reeognized in human sports, too. Artikkelissa punnitaan päätöksen aikaisempia tulkintoja sekä muotoillaan hevosurheilun esimerkkiä painottava näkemys sen taustoista. Paul Dimeon A History of Orugs i11 Sport 1876-.1976 on hieno esimerkki tutkimuksesta, joka on kiinteässä dialogissa nykyhetken kanssa. Toisaalta amerikkalaisurheilijoita pidettiin johtavina piristeidenkäyttäjinä. At thc same time, American athletes werc eommonly perceived as rcckless drugtakers. 1 lcvostcn piristehoitoa paheksuttiin, koska se oli vastoin rodunjalostuksen ihannetta, ja ihmisurheilussakin uskottiin hankittujen ominaisuuksien pcriytyrnisccn. Liikunta & Tiede 47 (6), 24-29. Antidopingiin hän viittasi vallankäyttönä, jota on sävyttänyt moraalinen paniikki ja harhautunut idealismi. The IAAF, Stimulants and the lmpact of Racial Beliefs. Shifting through previous interpretat ions and providing sornc new clues, 1 seck to rnake sense of the historie prohibition. (Dimeo 2007, x-xi, 127-129.) Historiantutkimuksen rajallisen selitysvoiman myöntäminen ei merkitse sitä, että kirjoittaja voisi perustella tulkintojaan millä tahansa tekstimassalla. MIKSI DOPING KIELLETTIIN 1928. Seddon avoimesti kehottikin historioitsijoita tutkimaan mennetVettenniemi E., Why Was Doping Banned in 1928. Kenties tärkeintä, mitä hurnanistiuukija voi saavuttaa, on kirjoitushetkellä vallitsevien olctustcn kyseenalaistaminen. Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF kielsi ensimmäisenä hevosurheilun ulkopuolisena urhcilujärjcsrönä dopingin eli "kiihoiuavat aineet" 1928. Artikkelissani paneudun sen päätöksen taustoihin,ja kysymyksenasetteluni on juuri niin yksinkertainen kuin otsikkoni antaa ymmärtää. Ameriean offieials were prominently involved in thosc cffons, and American sports leadcrs apparcntly raised the doping issue in 1928. . ln 1928, the International Amateur At hlct ic Federation (IAAF) banned the use of surnularus as the first sports organization beyond horseracing. Samalla termit "doping", "st i mu larut i" ja "drugs" olivat leimautuneet kielteisesti urheilun ulkopuolella. IAAF, piristeet ja rotu-uskomusten voima. Miten IAAF:n dopingkielto on selitettävissä toisaalta sisällön eli substanssin ja toisaalta ajoituksen suhteen. Harvoin enää puolletaan romanttista ajatusta, jonka mukaan arkistoissa uurasiava historioitsija kykenisi paljastamaan un kimuskohtccnsa "puhtaan, ikimuistoisen totuuden tai olemuksen". Negatiiviset konnotaatiot näkyvät kansainvälisissä sopimuksissa, joilla "huumeiden" levitystä säädeltiin ja jotka edelsivät dopingkieltoa. Dimco onnistui muun muassa horjuttamaan käsitystä antidopingin jatkumosta käsitystä, jonka mukaan dopingkicllot olisivat luonteva reaktio lääkkeiden asettamaan "ongelmaan". (Seddon 2009, 2-4) Dopingin ja antidopingin tutkimuksessa Seddonin suosituksen arvoa on mielestäni mahdotonta liioitella. l listoriallisena pidettävää kieltopäätöstä on sivuttu aikaisemmassa tutkimuksessa ylimalkaisin maininnoin. Moreovcr, international agrecments t.o restriet acccss to habit-indueing drugs preeeded the IAAF dccision. TUTKiMUSAATIKKELI, M1ks1 doping k1eUett11r 1928?. 24 LIIKUNTA& TIEDE 47 · 6 2010. Seuraavaksi arvioin aikaisemman tutkimuksen näkemyksiä vuoden 1928 vaiheilta, minkä jälkeen lausun täydentävän tulkinnan varhaisesta dopingpykälästä. Conceived in haste and without proper discussion, the IAAF doping ban held no morc than symbolie valuc, until, deeades later, it was superscded with novel anti-doping arguments and measures. Omasta puolestani haen vastauksia historioitsijana, mutta tietoisena siitä, että historiantutkimuksella ei ole yleisesti hyväksyttyä metodia eikä päämäärää (Veyne 1996, 23-26). Merkittävin poikkeus on Anne Amosin väitöskirja, jota tekijä puolusti Sydneyn yliopistossa 2008, ja jossa IAi\F:n dopinglinjaukseen syvennytään kokonaisen luvun pituudelta. AsiC1sc111at: C111ticlopi11g, ud1cilulätilleticc/c, wliciluliistcnia, ylcisud1cil11 JOHDANTO lhmisurheilujen ensimmäinen dopingkielto koski yleisurheilijoita ja siitä sovittiin Kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF) kokouksessa 1928. Liikunta & Tiede 47 (6), 24-29. J<cyworc/s: anti-doping, sport meclici11c, sport history, tracl, and fielcl atlilct ies syyttä, jotta he voisivat sitä kautta analysoida nykyisyyttä. IAAF:n linjaus olikin julistus vailla käytännön merkitystä, ja sen yhteydet 1960-luvulla alkaneeseen moderniin antidopingiin ovat ohuet. Doping was seen as synonymous with drugs and stimulants, terrns thai earried negative connotations of non-sportive origin. Sitaatteihin erottamani katkelma tulee Toby Seddonilta, tässä yhteydessä perin relevantin A Histo,y of Orugs -tut kimukscn tekijältä
Siitä puun ui muuan avaintermi, kuten vertailu alkuperäiseen englantilaiseen muotoiluun osoittaa: "Doping is the use of any st imulant not normally ernploycd to increase ihe power of action in athletic cornpct it ion above the average." (Handbook 1. Oikeastaan vasta John I-lobermanin ja Paul Dimeon tekstit 1990-luvulta alkaen ovat Luoneet esiin fyysisen suorituskyvyn lääketieteellisen manipuloinnin pitkän tarinan ja problematisoineet uskomuksen lääkkeiden ikimuistoisesta paheksuuavuudcsta. 11928, 55.) Kotimaisessa kirjallisuudessa dopingpykälän loinen kappale tunnetaan parhaiten Markku Siukosen 1980-luvulla julkaiseman suomennoksen ansiosta: "Dopingiksi nimitetään kiihoittavien aineiden joko sisällistä taikka ulkonaista käyttämistä siinä tarkoituksessa, että siten keinotekoisesti voitaisiin saavuttaa tosiasiallista kuntoa parempi urhcilurulos." (Siukonen 1982, 17. Ks. & TIEDE 47. Nämä urhcilupäattäjät katsoivat, että niin sanotut kiihotusainect voitiin jakaa normaalisti ja ei-normaalisti käytettäviin valmisteisiin. Se oli varhaisen dopingpykälän ilmeinen heikkous, jonka osoittaminen ei ole takautuvan katseen mahdollistamaa viisastelua. 612010, TUTKIMUSARTIKKELI, M1ks1 doping kieuottsn 1928. Sanomaja urheilulehdistön laajempi kartoitus varmasti toisi lisää mainintoja, muua periaatteellisten pohdintojen löytymistä sopii epäillä. Amerikkalaisuutiset ovat monella tavoin kiinnostavia, näkökulmani kannalta jopa kiehtovia, ja niihin palaan tuonnempana Tässä vaiheessa totean väliyhteenvetona, cuä IAAF:n dopingkiclro takautuvasti ajatellen historiallinen pykälä ei antanut vuonna 1928 aihetta väkeviin otsikoihin. .. Sekä Suomen että Ruotsin sanomalehdissä IAAF:n kokous noteerattiin pikku-uutisena vailla viittausta piristepäätökseen (esim. Puhdas urheilu, likaiset lääkkeet Aikaisemmassa kirjallisuudessa IAAF:n dopingpykälää ja kyseisen ajankohdan dopingasenteita on arvioitu kirjavin tuloksin. myös Pänkäläinen 1993, 15; Myllymäki 2007, 11.) Näin hahmottuva ajatuskulku on luonteeltaan lähinnä teleologinen: koska doping kiellettiin, "ongelman" olemassaolo tuli todistetuksi vailla LIIKUNT,A. Kokous pidettiin Amsterdamissa, jonne IAAF:n johtajia olisi joka tapauksessa saapunut kansainvälisten olympiakisojen tähden. Amsterdamin pöytäkirja paineltiin samana vuonna ilmestyneeseen IAAF:n käsikirjaan. Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti, "minkä jälkeen seurasi vilkas keskustelu asiassa omaksuttavan tekstin suhteen". (Handbook 1 ... Sääntövaliokunnan mielestä IAAF:n tuli tehdä "lääkkeiden [drugs] ja kiihotusaineiden [stimularus] käytön urheilukilpailuissa kieltävä pykälä". Aloitan nyt kotimaisista teksteistä ja ercnen ulkomaisiin kommentaareihin, jotka tavallaan huipentuvat 2000-luvun väitöskirjaan. (Handbook 1.. Amsterdamissa hyväksytyn säännön kirjaimellinen tulkinta tuottaa vain uusia pulmia. Vastaavalla tavalla oli kokousicuu Pariisissa 1924, kun taas kahdeksalta kongressia oli isännöinyt I-laag 1926. Aikalaistekstit eivät siten tarjoa tyydyttävää vastausta alkuperäiseen kysymykseen. myös Pänkäläinen 1993, 18; Veucnnicmi 2009, 23.) Siukosen versio jonka hän kopioitu t u nt c matt ornaksi jäävästä tekstistä ei kuitenkaan ollut täsmällinen. 1 1928, 55 ) Amsterdamissa ei siten eroteltu stimulanttien "sisäistä" ja "ulkoista" käyttöä. Hufvudstadsbladet 7.8.1928) Näiden maiden johtavat urheilujulkaisutkaan Suomen Urheilulehti ja ldrousbladet eivät kertoneet dopingista Amsterdamin kisojen yhteydessä yhtään mitään. 25. (Siukonen 1982, 16. 1 1928, 39, 55) Dopingsääniö koostui kahdesta kappaleesta, joista pidempi oli omistettu sanktioille. Elokuun 7. Ks. Mitä pahaa lääkkeissä lopulta oli. Suomen edustajiin Amsterdamin kokouksessa lukeutui Lauri Pihkala, tämän maan urheilurientojen silloinen suurhahrno. Pihkalan kongressiraponti ilmestyi Suomen Urheilulehdessä (82/1928), ja vaikka hän selosti enimmäkseen muita sääntörevisioita kuin dopingia, hän tuli maininneeksi pitkälliset keskustelut, joiden jäljillä kyseinen pykälä hyväksytt iin. Jos taas kyseessä oli urheilijaa dopingrikkeessä avustanut henkilö, tämän ei salliuaisi näyttäytyä tapahtumissa, "joissa nämä säännöt ovat voimassa". Koska IAAF:n sääntövaliokunnalla oli työstettävänään vaihtoehtoisia ilmauksia, lopullisen sananvalinnan on uskottava olleen tarkan harkinnan tulos. "Jonkinlainen ongelma lääkeaineiden käyttö 1920-luvulla nähtävästi kuitenkin oli", Siukonen tarkensi, mainiten silloin IAAF:n päätöksen. Minkäänlaista mekanismia näiden oletusten verifioinniksi ei ollut olemassa. "Doping ei ollut amatööriurheilun ongelma laajemmassa mitassa vielä ennen toista maailmansotaa, mutta yksittäistapauksia ilmeni aika ajoin", lausahti Siukonen, ja siten muoto ilt ua näkemystä on suomalaisessa kirjallisuudessa siitä lähtien toistettu. Englantilaisista sanomalehdistä silmäilin tuloksetta Timesin. Sen syvällisempiä kornrnenucja en ole muista kotimaisista aikalaisteksteistä tavoittanut. IAAF:n päättäjät eivät siis halunneet, että heidän määräysvaltansa alaiset urheilijat yltäisivät lääkeaineiden avulla "keskimääräistä" parempiin tuloksiin. Sen mukaan dopingaihe nousi kongressin esityslistalle sääntövaliokunnan toimesta; mutta muitakin uudistuksia oli vireillä, ja kenties kiivaimpia tunteita nostatti kysymys naisten osal1 istu misoi keudesia yleisu rhei I uki I pai I ui h i n. Dopingiksi voidaan julistaa aineet ja menetelmät, joiden katsotaan kohentavan suorituskykyä, vaarantavan urheilijan terveyden, tai polkevan "urheilun henkeä" (Mallcr 2010, luku l ). Suluissa ja huutomerkin kera hän huomautti, että "tavallisuudesta poikkeava" vaikutti varsin "venyvältä käsitteeltä". Tätä artikkelia kirjoittaessani yleisurheilussakin vaikuttavia dopingmääräyksiä oikeutetaan kolmella argumentilla. Mutta miksi urheilijat eivät saisi yliuää aikaisempia saavutuksiaan tämän tai tuon stimulant in turvin. päivänä valiokunnan ehdotus meni IAAF:n delegaattien "lyhyen keskustelun" jälkeen sellaisenaan läpi. Mikäli urheilijan todcuaisiin "tietoisesti" syyllistyneen dopingrikkeeseen, hän menet tåisi osanottokelpoisuutensa IAAF:n alaisiin kilpailuihin tarkemmin määrittelemättömäksi ajaksi. Suositukset sananvalinnoista annettiin sääntövaliokunnan pohdittaviksi, ja seuraavan päivän yleisistunnossa ääncsteuäisiin lopullisesta tekstistä. Ilmaisu aclmi11is1cri11g of clrugs tarkoitti nimenomaan lääkkeiden luovuttamista, ja saman lehden mukaan amerikkalaisten aloitteessa jo ehdotetuin sanktioiden rajaamista niihin henkilöihin,joiden todettaisiin osallistuneen mainittuun aktiin (New York Times 28.7.1928). Kritiikkiin kykenivät myös aikalaiset, mikä on todettavissa kot irnaisestakin, lajissaan ehdottoman harvinaisesta kommentaarista. He myös antoivat ymmärtää, euä urheilijan suorituskyvystä oli havaittavissa "keskimääräinen" taso, ja että (Siukosen versiota lainaten) kunkin urheilijan "tosiasiallinen kunto" oli jollain keinolla määriteltävissä. Kirjavuus selittyy sillä, että päteviä tutkimuksia aiheesta on niukalti, joten kevyesti kyhätyt tulkinnat ovat välittyneet ja väliu yvät yhä kirjoittajalta loiselle. Kiihottavien aineiden kielto Vuonna 1913 perustetun Kansainvälisen yleisurhei luli iron kongressi tämän järjestön korkein päättävä elin kokoontui yhdeksännen kerran heinäja elokuun vaihteessa 1928. Sitä vastoin New York Timesista (8.8.1928) voitiin lukea Amsterdamissa päivätty näkemys, jonka mukaan IAAf' tunnusti "lääkkeiden annostelun olemassa olevaksi pahuudeksi [evil ] " yhdysvaltalaisten johdolla, uncler A111erica11 leaclership. Sitä vastoin urheilijoiden terveydestä tai kilpaurheilun niin sanotusta hengestä ei kanneltu tuolloin huolta tai ainakaan sellainen huolenpito ei heijastunut dopingkiellossa. Näin myös tapahtui. Niihin kysymyksiin on siuemmin keksitty lukuisia ratkaisuja. Sen sijaan tuorniu iin sellaiset aineet, joita urheilijat eivät "normaalisti" nauttineet. Näistä perusteluista vain ensimmäinen tunnustettiin 1928. Pihkalan jutun mukaan yleisurheilijoilta oli vastedes kielletty "tavallisuudesta poikkeavain kiihoitusaineitten" käyttö
Anne Amosin mukaan mitään sattumanvaraista ei ollut siinä, että huomattava osa urheilussakin käytetyistä aineista oli joutunut kansainvälisen säätelyn piirin ennen IAAF:n päätöstä. Jos ja kun vedonlyönti kertoimia määriteltäessä oli syytä selvittää kilpailijoiden saama lääkehuolto, kuten Hoberman (1992, 281) sanoi, sehän ei vielä edellyttänyt lääkeaineiden stigmatisointia. John Hoberm an (1 992, 140-141) on lisäksi tähdent änyt, että "dopingin" käsitteellistäm inen oli alun perin hankalaa: term illä viitattiin kiihottaviin aineisiin, joita ei kuitenkaan osattu tai haluttu yksilöidä. Ks. H änen nähdäkseen urheilum aailm aa elähdytti m aailm ansotien välisinä vuosina ongelm attom an edistysuskon henki, joka sitten 1950-luvulta lähtien vähitellen väistyi "antidopingetiikan" tieltä (D im eo 2006, viii). Se ei silti ollut puheena olevana periodina puhtauden johtava mittapuu. Oopiumin, heroiinin ja kokaiinin tapaisten aineiden saatavuutta pyrittiin rajoittamaan sopimuksilla, joista merkittävimmät allekirjoitettiin 1912 ja 1925. lhmisrotua jalostamassa Edellä siteeraamani New York Timesin uutisen mukaan yhdysvaltalaiset yleisurheilujohtajat olisivat olleet aktiivisia Amsterdamin dopingpohdinnoissa 1928. Tässäkin asiassa tulisi kaihtaa kategorisia väitteitä. Siitähän to disti IAAF:n päätöksen tarkoituksellisen väljä sananvalinta. Kun Paavo Nurm elta riistettiin IAAF:n toim esta oikeus kilpailla olym piakisoissa, järjestön johtajat olivat kotim aisen uutistekstin m ukaan ryhtyneet "puhdistam aan am atööriur heilua" (Suom en Urheilulehti 27/1932). M utta sekin ajatus selkeiden terveysriskien kavahtam inen oli toistuvasti kiistetty: terveyttä uhkasi kilpaurheilu sinänsä, joten lääkeaineiden käyttö voitiin hyv äksyä tera pian nim ellä. Ks. Lääkeaineiden vastustam inen urheilun parissa selittyy Am osin mukaan farm akologisten om inaisuuksien sijasta sym boliikalla. (Pereira &: Gleyse 2005, 94-96.) Siihen tapaan on argum entoinut m yös Paul Dim eo. myös Seddon 2009, luku 3.) Amosin päättelyketju on vakuuttava. Syljestä otetun näytteen oli määrä paljastaa, oliko eläimen etenemisnopeuteen vaikutettu "huumeilla tai stimulanteilla" (drugs or stimulants), kuten asia ilmaistiin Englannissa. Kuinka laajalti naiivia edistysuskoa lopulta tunnustettiin, uskoa, jonka vallitessa lääketieteen suom at apukeinot eivät olisi nostattaneet närkästystä. Toisessa tekstissään Dim eo (2007, 40-41) nosti esiin saksalaism aininnan dopingin "pahuudesta" vuodelta 1933 ja arveli sen olleen ensim m äinen kerta, kun fyysisen suorituskyv yn vuoksi nautittavat aineet tuom itt iin niin jyrkässä äänensävyssä. Hänen oikeustieteellinen tutkim uksensa valm istui 2008 ja se on toistaiseksi kunnianhim oisin yritys ra tkaista käsillä olevan artikkelin otsikon ilm aisem a kysym ys. Mutta sitä hän ei sanonut, millaisten argumenttien varassa lääkeaineita oli hevosurheilussa paheksuttu, ja missä määrin ne perustelut mahdollisesti omaksuttiin ihmisurheilujen suunnalla. Kun lA AF sam aisti dopingin stim ulantteihin, sananvalinnalla oli paljastava historiansa. Beje päätteli, että pyrinnöt m ääritellä "doping" m uuten kuin lääketieteellisesti olivat epäonnistuneet. Ks. U rheilijan ja urheilun "puhtaus" tarkoittikin am atööri-ihanteiden noudattam ista eli ra hapalkkioista pidättäytym istä. Terttu M äm m elän mukaan lAA F:n linjaus oli "merkittävä edistysaskel antidopingto im innan suuntaan" ja varhainen linkki ur heilujärjestöjen kam ppailussa "puhtaan ur heilun" puolesta (M äm m elä 2003.) Tällainen arvio dopingkont ro llin historiasta on taas anakro nistinen: kirjoittaja ra kentaa ant idopingille vaikuttavan kaaren lukem alla Am sterdam in kannanottoa 2000-luvun testauskoneistoa ohjaavan ajattelun vara ssa. (Amos 2008, 151-155. m yös Kanerva 2007, 253.) Edellisten m erkint öjen peru steella dopingiin ei yhdistetty voim akasta m ora alista tuohtum usta ennen 1930-lukua. Suom alaiseen urheiluun dopingin eettisluonteinen paheksunt a näyttäisi joka tapauksessa asettuneen 1930-luvu lla. Dopingia oli kaikki se, m ikä ei kuulunut urheilijan "norm aaliin" lääkintään. Englannin drug tarkoittaakin pohjimmiltaan pelkkää lääkettä, mutta 1920-luvulle tultaessa sillä viitattiin arkikielessä huumeisiin (habit-forming substances), joiden oletettua "pahuutta" urheilun ulkopuolella torjuttiin. Samalla Amos muistutti kieliolakiajattelun voimasta: myös urheilussa tavoiteltiin kertaluonteista ratkaisua totaalisen kiellon kautta. New York Tim es tosin puhui "pahuudesta" jo Am sterdam in kongressin yhteydessä 1928, kuten edellä huom autin. (Amos 2008, 157-162. Käsitteellä "puhdas urheilu" on sinänsä m onitahoinen menneisyy tensä. Se oli täysin kielteinen assosiaatio, joka on sittemmin tullut tutuksi siitä symmetriasta, joka huumeita ja dopingia vastaan käydyistä "sodista" erottuu. Dopingia määritelleet urheilujohtajat operoivat toisaalla vakiintuneen symboliikan vaikutuksen alla. MKIMUSARTIKKELI, Miksi doping joeuettnn 19287. (H oberm an 1992, 134-13 5, 142-144.) Toisin kuin Hoberm an, Anne Am os pureutui spesifisti vuoden 1928 kieltopäätöksen taustoihin. Englannin kielen stimulant oli jo kauan ennen sitä päätöstä assosioitunut muista kuin lääketieteellisistä syistä käytettyihin aineisiin. (K okkonen 2007, 147. Tiettyjen m aiden urheilum enestystäkin tunnetusti selitettiin väitetyillä ro tuom inaisuuksilla. Hänen analyysinsa kattoi niin terminologian, asianomaiset lääkeaineet kuin kansainväliset sopimuksetkin, ja tulokset osoittivat yhteen ja samaan suuntaan. Omia tavoitteitani nämä havainnot eivät silti tyhjennä. Lääketieteilijöiden m ietiskelyt ur heilijoille sallittavista rohdoista velloivat kiivaina, ja eräänlaisen yhteenvedon ne saivat tanskalaislääk äri Ove Bejen 1939 ilm estyneessä artikkelissa. Hobermanin ansiosta on kuitenkin tiedossa, ettäjuoksijahevosille annetut lääkkeet aiheuttivat keskustelua 1900-luvun alkuvuosina keskustelua, joka johti 1910-luvulla historian ensimmäisiin dopingtesteihin. "Lehti koro sti elim istön suorituskyvyn kohottam isen keinotekoisin lääk in nällisin keinoin rikkovan sekä urheiluaateua että reilun pelin kirjoittam attom ia lakeja vastaan." Epäilyt eivät kohdistuneet suom alaisiin urheilijoihin, ja kun Kansainvälinen olym piakom itea (KO K) to teutti Berliinin kisojen jälkeen kyselyn dopingin suosiosta maailm alla, Suom en olym piakom itea sanoi kotim aisten ur heilijoiden olevan tyy stin tietäm ättöm iä dopingin suhteen. Dopingia olivat kaikki kuviteltavissa olevat stimulantit, vaikka neutraalejakin termejä ja vaihtoehtoisia menetelmiä olisi voitu suosia. Kieltopäätös olisi käytännössä tehty heidän aloitteestaan, mihin ei sinänsä ole mahdotonta' uskoa, mutta ironinen vivahde siitä kuviosta erottuu. Yhdysvaltoja pidettiin modernin ur26 LIIKUNTA & TIEDE 47 · 6/2010. H oberm an ei tiennyt sen pykälän olem assaolosta, m utta hänen ansiokkaat kartoituksensa maailm ansotien välisten vuosien saksalaisesta keskustelusta kertovat, m issä m äärin IAAF:n dopingkant a viritti periaatteellista pohdint aa josta oli enteitä jo A rn sterdarn ia edeltäviltä vuosilta. (Hoberman 1992, 269-271.) Se jäi tosin Hobermaniltakin täsmentämättä, miksi edes hevosille ei olisi sallittu suorituskyvyn lääketieteellistä manipulointia. Eric Pereiran ja Jacques Gleysen innovatiivinen artikkeli urheilullisen puhta uden (purete) vaihtelevista tulkinnoista 1900-luvun alusta m odern in antidopingin kehkeytym iseen eli 1960-luvulle asti m uistuttaa ro tuopillisten uskom usten olleen kilpaurheilun varhaisin puhtauskriteeri. Doping tuli ihmisurheiluun hevosurheilusta sekä terminä että suorituskykyyn kajoavana käytäntönä, minkä Amos (2008, 149-151) itsekin totesi. Käsitys siitä, että "puhtauden" tulisi pitää sisällään ur heilijoiden ravint o ja lääk ek aap p i, yleistyi vasta vuosisadan puolivälin vaiheilla. myös Parascandola 1995.) Kansainvälinen huumekontrolli pääsi vauhtiin Amsterdamin kongressia edeltävinä vuosina. Jouko Kokkonen on löytänyt helsinkiläislehdestä m ainint oja niin kokaiinista, kofeiinista kuin arsenikistakin Berliinin olym piavuodelta 1936. Ei-lääketieteellisin perustein käytetyt aineet olivat moraalisesti tuomittavia; niitä vastaan piti määrätietoisesti kamppailla; ja säätelypolitiikan tehokkaimmaksi aseeksi miellettiin täydellinen kielto. varsinaista evid enssiä
Mutta samojen sivujen alaviitteessä hän joutui toteamaan, että Paavo Nurmelta ei ollut pyynnöistä huolimatta saapunut lausuntoa. Oopiuminja morfiinin lisäksi kokaiinia ja heroiinia oli LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010. Kiihottavilla aineilla ei ollut sijaa urheilussa, koska niistä saatu hyöty oli lyhytaikainen, kun taas oraksuuu haitat periytyisivät suoraan alenevassa polvessa. Hankittujen ominaisuuksien periytyminen oli laajalti omaksuttu opinkappale toisen maailmansodan vuosiin asti. Selvää siis 011, että se, jaha hevostaan myrhyillään hiihoittaa, vahingoittaa sehä itseään että eläintään. ] Kun täten heinotehoisesti lwetetaan veltosta hevosesta tehdä tulinen juo/1sija, on se liatsottava törheähsi petohselisi, sillä selvää on, että tällaiselta eläimellä velttous sittenkin periintyy." (Wilskman 1906.) Wilskman ei kertonut, mistä ilmansuunnasta hänen tietonsa olivat peräisin, mutta kuvitusta myöten informaation täytyi tulla muualta kuin Suomesta. Kirjallinen ilmaisu oli hänelle tuttu harraste, ja joitakin vuosia myöhemmin hänen artikkelisarjansa ilmestyi amerikkalaisen uutistoimiston levittämänä kautta maailman. Uutta oli nyt se, että hän oli kerännyt urheilijoilta kommentteja, jotka toistivat tekijän viestiä piristeiden ja huumeiden turmiollisuudesta. "Ponnistelumme hyödyntävät siten koko ihmiskuntaa." (Handbook [ ... Sitä vastoin yhdysvaltalaisten juoksijoiden hän oli todistanut ottaneen viinaa kilpailu vireensä vuoksi: "Olen sitä mieltä, että urheilija, joka käyttää alkoholia tai muita kiihoitusaineita, vaikkapa vähemminkin, tulee aikaa myöten leväperäiseksi ja haluttomaksi mihinkään kovempaan, rasittavaan ja kestävyyttä kysyvään yritykseen." (Wilskman 1924, 51-52.) Sellaista palautetta Wilskman oli avustajiltaan tietysti toivonutkin. Kestävyysjuoksu vaati harjoittajaltaan Wilskmanin sanoin "ensiluokkaista ruumiillista kuntoa". Kansakunnan tai peräti ihmiskunnan rotu puhtauden vaaliminen oli urheilupäättäjien ja juhlapuheiden pitäjien velvollisuus, mikä nähdään Wilskmanin vanhuusvuosienkin tekstistä. Väkijuomia taas käytettiin piristeinä sekä hevosettä ihmisjuoksuissa (Vettenniemi 2006, 271; Vettenniemi 2008, 105). Valtameren takaa tulleiden hevosurheilijoiden vauhtia oli lisätty lääkityksellä, mihin käytänt öön ei Englannissa ollut totuttu. Sankari ei ollut osanottajista fyy sisesti vahvin, raportissa huomautettiin, mutta hänet oli pidetty "m ekaanisessa liikkeessä lääkkeiden avulla". (Meller 2010, 94-99.) Tietty kulttuurinen kuilu näyttäisi kuitenkin vallinneen kahden mantereen välillä. {. Suomessa Lauri Pihkala oli rodunjalostuksen sinnikkäirnpiä puoltajia: hän ei pitänyt aluksi edes itseään kelvollisena lisääntymään kunnes otti ja avioitui 1910-luvulla (Salimäki 2000, 165-166) Wilskmanin lehdessään ilmaisema närkästys ei siis johtunut tämän tai tuon aineen vaarallisuudella sinänsä, eikä "petoksella" ollut tekemistä ikään kuin epäurheilijamaisen käytöksen kanssa. (Nurmi 2010, 70.) Mitä olikaan Wilskman kirjoittanut oopiumista ja morfiinista. Sellaiset termit antavat ymmärtää, että lukuisten lääkkeiden yleinen halveksunta oli Anne Amosin kuvaamalla tavalla tihkunut Suomessakin urheilun pariin. (Ks. Aineiden orjuutta vai kokeilunhalua. Kilpailun voittanut amerikkalaisjuoksija sai reitin varrella muun muassa strykniiniä ja alkoholia, ja onnistuneesta kokeilusta julkaistiin tuoreeltaan yksityiskohtainen kuvaus. Hevosten suorituskyvyn lisääminen "keinotekoisten ja vahingollisten kiihoitusaineiden avulla" on päässyt muodostumaan "yleiseksi paheeksi", kirjoitti lehden päätoimittaja Ivar Wilskman, kotimaisen voimistelun ja urheilun keskeisin vaikuttaja. .. Kymmenkunta vuotta aikaisemmin myös IAAF: n puheenjohtaja oli painottanut, että hänen järjestönsä toimintaan osallistuvien kansojen fyysinen hyvinvointi väistämättä vankistuu. Tilapäinenkin käyttäjä "vaipuu varmasti varsin pian ja aivan auttamattomasti näiden petollisten huumausaineiden ainaiseksi orjaksi" (Wilskman 1924, 5-6). (Lucas 1905, 46, 51-55) Vastaavia eksperim enttejä oli tehty Euro opassakin, ennen kaikkea pyöräilyssä, joka oli heti syntyessään nykyaikaista urheilua. Louisin olympiamaratonilla 1904. Lyhytaikaista, säännötöntä hiihoitusta seuraa herpous. Vuonna 1910 lausutun saksalaisnäkemyksen mukaan juuri Yhdysvalloissa oli menty pisimmälle urheilijoiden piristehuollossa, ja valtameren takaisten taikajuomien sanottiin olevan tarkoin varjeltuja salaisuuksia (Hoberman 1992, 140). Niin sanotun degeneraation pelko oli saanut rotuhygienian kannattajat vaatimuksineen liikkeelle kautta läntisen maailman. Alkoholiakin hevosille oli juotettu, vaikka uusin tietämys sen aineen haitoista "pitempiaikaisissa ponnistuksissa" oli kumonnut muinaiset uskomukset: "Samoin on laita kaikkien muidenkin kiihoittavien aineiden. M odern in lääketieteen mahdollisuudet otettiin sen vuoksi luont evasti vastaan pyöräilyn parissa. heilun mahtim aana paitsi tulostasonsa puolesta myös ur heilijoille suodun lääketieteellisen avun vuoksi. 27. Minkä tähden kilpailijoiden kasvanutta vauhtia joidenkin toimesta vieroksuttiin. Siinä yhteydessä keväällä 1932 hän tuli viitanneeksi alkoholiin, oopiumiin ja morfiiniin. Urheilijoiden ei suinkaan tarvinnut sitoutua ylätason rotuopillisiin uskomuksiin. Brittein saarilla oli koettu 1800-luvun viim eisinä vuosina niin sanottu "am erikkalainen invaasio". Wilskman omisti fyysiselle suorituskyvylle ja "huumausaineille" kokonaisen kirjan 1920-luvulla. (Mattila 1999, osa 1.) Urheilupiireihin rotuajattelu levisi hevoskilpailujen myötä, olihan rodunjalostus tehokkain perustelu, jolla ravija laukkatapahtumia voitiin oikeuttaa (Vettenniemi 2008, luku II). myös Halmesvirta 1995, 15-16, 31-36.) Amatööriurheilun korkeimpana tavoitteena on "ihmisrodun kehittäminen", vakuutti Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja 1937,jajuuri siksi "dopingin käyttöä" täytyi kaikin keinoin vastustaa (Stokvis 2003, 6-7). Urheilijan kutsumuksena oli vain ja ainoastaan oman fyysisen suorituskykynsä kehittäminen. Missään vaiheessa hän ei vihjannut, että suomalaisessa urheilussa suosittaisiin kyseisiä "myrkkyjä", eikä niiden hyödyntämisestä ole alkoholia lukuun ottamatta myöhemminkään tavoitettu viitteitä vuotta 1906 edeltäneeltä ajalta. Hän mainitsi muun muassa heroiinin, strykniinin ja kokaiinin, ja havainnollisti kuvasarjalla, kuinka näitä aineita annettiin hevosille joko injektiona tai "myrkkyyn kasteltuna sokuripalana". (Vamplew & Kay 2005, 16-18.) lh misurheilujen varhainen ja ujo ste le rn a to n esim erkki suorituskyvyn lääketieteellisestä virittäm isestä nähtiin St. Nurmi ei halunnut sellaiseen säikyttelyyn osallistua ehkä jo sen vuoksi, että se oli hänelle älyllisesti vierasta, mutta ennen kaikkea siksi, että kyseiset aineet olivat hänelle omakohtaisesti tuttuja. Arvelisin, että Nurmen kuuluisa vaiteliaisuus ei tätä asiaa selitä. Samalla Wilskmanilta lainaamani ote kertoo kaiken oleellisen niistä vakaumuksista, joiden varassa suorituskyvyn kohentamista lääkeaineilla vastustettiin: kiihottava vaikutus veisi vääjäämättä veltostumiseen, jonka oletettiin siirtyvän seuraavankin sukupolven taakaksi. Vastaus voidaan tavoittaa Suomen Urheilulehden vuosikerrasta 1906, ja vieläpä vastaus, joka on yleistettävissä koskemaan muuallakin urheilumaailmassa vallinneita mielipiteitä. Niitä kaikkia hän kertoi maistaneensa samalla kun ilmoitti säälivänsä henkilöitä, jotka olivat jääneet näiden nautintoaineiden "orjiksi". J 1926, 60.) Yleisurheilijat eivät sinänsä muodostaneet kuin minimaalisen murto-osan edustamiensa kansojen väestöstä, mutta johtajan näkemys tuleekin ymmärtää tähän tapaan: kansakuntien rotuominaisuudet jalostuvat pitkällä tähtäimellä, kun valioyksilöt luovuttavat jälkeläisilleen urheilukentillä hankkimiaan ominaisuuksia. Taannehtivasti ajatellen Wilskmanin (1906) tekstistä erottuu haastavia ilmauksia, kuten "petos", "pahe", ja tietysti "myrkky". Hannes Kolehmainen oli saavuttanut siihen mennessä neljä olympialaista kultamitalia, viimeksi maratonvoiton 1920, ja Wilskmanille hän vakuutti, ettei ollut urheilijana turvautunut edes alkoholiin. TUTKIMUSARTIKKELI -Miksi doping kiellettiin 1928
Maininta stimulanttien avulla saavutettavasta "keskimääräistä" korkeammasta suorituskyvystä palauiunee jälleen hevosurheiluun: vedonlyöntiperinteen vuoksi karsastettiin kilpailuja, joissa joidenkin osanottajien "tosiasiallista" kuntoa oli lääkityksellä manipuloitu. Hobermanin analysoimat 1920-luvun saksalaiskeskustelut epäilemällä antoivat pääuäjille virikkeitä, multa lääkeaineet olivat olleet yleisurheilussa esillä jo ennen maailmansotaa, kuten vuoden 1904 olympiamaratonin selostus osoiu i. Kun kerran urheilijoiden ei sovi olettaa sisäistäneen IAAF:n stimulanttisääntöä, vakuuttiko se edes toisia urheilujohtajia) 28 LIIKUNTA & TIEDE 47. Terminologian tasolla lAAF:n tuomitsemat st imulam it oli raskauteuu kielteisillä konnotaatioilla, ja näin oli aluksi tapahtunut muissa kuin urheilullisissa yhteyksissä. Mutia sehän on myöhemmiltä eli modernin amidopingin vuosilta tuttu asetelma. Merkityssisältöjen muutos voidaan tiivistää yhdysvaltalaisiin teksteihin, jotka paikallisti n vuosilta 1904 ja 1928. Vasta seuraavan vuosikymmenen lopulla yleisurheilijoiden lääkehuolto heräili urheilujohtajien mielenkiinnon. Siksi tarjoan nyt elerncrutejä,joita yhdistelemällä kyseisen päätöksen syntyä voisi mielekkäästi hahmottaa. Louisi n olympiamaratonilla lääkkeet (drugs) mahdollistivat sankarillisen juoksu-urakan, Amsterdamin kongressista raportoinut lehti puhui saman termin symboloimasta "pahuudesta". jolloin urheilijat olisivat kilpahevosten Lavoin olleet syyntakeettomia saamaansa iaäkehuoltoon. Opettavaista on silti huomata, että hän julkisesti mainitsi nauuineensa oopiumia ja morIiinia vielä sen jälkeen, kun IAAF oli tehnyt päätöksen paheell isten lääkeaineiden kieltämisestä. Kansainvälisen huumekontrollin kiristyminen 1920-luvulla näyttäisi ohjanneen urheilujohtajien ajattelua, mistä esitin lisätodisteena amerikkalaisten keskeisen aseman molemmilla lääkeriruarnilla. Ajoituksen suhteen on ensinnäkin todettava, euä riiuavät ainekset dopingin paheksunnalle olivat olemassa kauan ennen Amsterdamin kokousta. Miksi doping k1ellett11n 1928?. Niiden käyuöä ei ollut kriminalisoitu ja etenkin taiteilijoille kokaiini oli inspiraation h irnoiu u kiihottaja. Rodunjalostuksen ihanne tunnustettiin ihmisurheiluissakin, ja sen kaikuja on mielestäni luettavissa vuoden 1928 teksteistä. Saksalaisnuorukainen Martin Brustmann osallistui olyrnpiakilpailuihin Ateenassa 1906, minkä jälkeen hän vei lukunsa loppuun ja matkusti Tukholmaan 1912 Saksan joukkueen lääkärinä. Sen pidemmälle menevät vastaukset ovat jo tulkintoja, ja ainakaan monokausaaliset selitykset eivät tekisi oikeutta inhimillisen todellisuuden monimuotoisuudelle; ne olisivat johdannossa lainaamaani varoitusta haastavia yrityksiä tavoittaa dopingkiellon "iki rnuistoinen totuus tai olemus" (ks. Päättelisin, että IAAF:n dopingsääniö oli jäänyt lähernpien määräysten ja laajempien keskustelujen puuttuessa kuolleeksi kirjaimeksi, ja siksi Nurmi ei tuntenut tarvetta sovitella sanojaan 1930-luvun jutussaan. Kun miehet sitten kohtasivat stimulanLtisyytösten ilmestymisen jälkeen, Nurmi sanoi niiden olleen lehtimiesten scpiuärna herja, minkä selityksen saksalainen hyväksyi. Toistaiseksi on olemassa vain epämääräisiä väitteitä, joiden mukaan IAAF:n kannanono omaksuttiin ripeästi muidenkin urheilujärjestöjen toimesta (Kanerva 2007, 253; Amos 2008, 141) Kansainvälinen olympiakomitea kiivaili dopingia vastaan 1930-luvulla, kuten edellä kävi ilmi; multa yleisurheilun ulkopuolelta ei ole lllotu esiin yhdenkään urheilujärjestön virallista dopingkieltoa siltä vuosikymmeneltä. Yksiscliue istä syytä dopingin kieltämiselle juuri 1928 on tässäkin vaiheessa vaikea erottaa. 6/2010. Äänessä oli jälleen saksalainen lääkäri, joka Brustmannin Lavoin puhui dopingista kiihkottomasti sekä opasti urheilijoita soveliaina pitämiensä surnulanruen annostelussa (Hoberman 1992, 132-133). Hobermanin esimerkki maailmansotaa edeltävästä kirjallisuudesta on vuodelta 1913. Erikseen korostin hevosurheilun pioneeriroolia. myös Veyne 1996, 281, 301). 1920-luvun Suomessa suhteellisen helposti saatavissa. Hevosten parissa sylkinäylleitä tuolloin jo analysoitiin. Lääkeaineiden farmakologiset ominaisuudet eivät olleet sinä aikana muuttuneet, multa urheilijoiden suosimiin aineisiin oli toisaalla iskostunut kielteinen leima, joka ilmeisen tehokkaasti heijastui urheiluvaikuttajien asenteisiin. Muna kteltopäåtös tehtiin vasta 1928, mikä vahvasti vihjaa ei-urheilullisten syiden suuntaan, kuten Anne Amos on painottanut. Miksi kiellosta ei sovittu IAAF:n edellisessä kongressissa (1926) tai sitäkin varhaisemmissa tapaamisissa. Doping siis kiellettiin 1928, koska IAAF:n kongressi niin pääni. Tässäkin asiassa allekirjoittaisin Arnosin päätelmät. (Ylikangas 2009, 65-83) Annostelusta riippuen niistä valmisteista oli apua urheilijoillekin, mutta siitähän Nurmi ei sanonut yhtään mitään. IAAF:n kongressin osanottajien täytyi olla huhuista ja syytöksistä tietoisia, kuten ehkä siitäkin, että useilla urheilijoilla ei ollut estoja kokeilla aineita, jotka rotuopillisessa katsannossa olivat tuhoisia myrkkyjä. Angloamerikkalaisessa keskustelussa pelkkiin lääkkeisiin muinoin viitannut termi cfrugs ymmärrettiin huumausaineiden synonyymiksi. IAAF:n päätös sikisi kaikkea muuta kuin rationaalisen tai rauhallisen harkinnan varassa. Nurmikin sot keu ii n silloin julkiseen dopingkiisiaan: hänen väitcuiin kesällä 1927 epäilleen kilpakumppaniaan kiihotusaineisiin turvautumisesta. (Venenniemi 2010.) Epäilyt ja vaiucct siten edelsivät Amsterdamin dopingpäåtostä. LOPUKSI Yksinkertaisiin kysymyksiin on lupa toivoa selkeitä vastauksia. TUTKIMUSA.RTIKKELI. Kun St. Kyse oli saksalaisesta Otto Peltzeristä, joka oli scnsaauornaisest i kukistanut Nurmen Berliinissä 1926ja jota Martin Brustrnann avusti sekä valmennuksellisissa euä lääketieteellisissä aiheissa. Mikä siis esti testien kehittelyn ihmisurheiluissa) Toinen tehtävä olisi varhaisimpien dopingpykälien kartoitus eri urheilumuodoissa. Yhdysvaltain yleisurheilujohtajat näköjään kaavailivat sanktioita yksinomaan lääkkeiden aruaji llc. Silloin laatimaansa valmennuskirjaan hän sisållyui luvun, jonka otsikko oli "Das Doping", ja jossa seikkaperäisesti käsiteltiin suorituskykyä kohentavien aineiden käyttöä sekä todettiin urheilijoiden kahlusernaton kokeilunhalu (Brustmann 1912, luku XX). Dopingkielroon toki lopulta kirjattiin vaatimus urheilijoidenkin rankaisemisesta. Kun Dimeo (2007, 108-109) huomautti yleisten huumekeskustelujen vaikutuksesta 1960-luvulla vauhditt uneeseen dopingkomrolliin, analogia 1920-lukuun rakentuu vaivattomasti.Jatkotutkimuksen muuan haaste olisikin mietLiä, miksi vuoden 1928 dopingkielto ei johtanut ponnisteluihin dopingtestien hyväksi
Suomalainen doping. 2007. 50-51 Meller, V. 1995. & Gleyse, J. Faculty of Law, University of Sydney. 2005. 1996. Jyväskylä Atena. Hevoset Ja kiihoitusaineet. Lucas, C. Jyväskylä: Scandia-kirjat, 9-32. Helsinki: Hanki ja Jää. The Olympic Games 1904. Liikunta ja Tiede 40 (5-61. Huumeet Suomessa 18001950. Stokvis, R. Teoksessa: V Tikander ym. Viren riemastutti, Vainio itketti. A History of Drugs in Sport 1876-1976: Beyond Good and Ev1I. Wilskman, 1. 2000. 2007. spiidiä. Kokkonen, J. Vettenniemi, E. 2006. 2006. 2008. 2007. Olympisches Trainierbuch. Myllymäki, T. Handbook of the International Amateur Athletic Federation 1925-1926. 1928. Cambridge: Cambridge University Press. 1999. (toim.) Sadan vuoden olympiadi. pdf> (tarkistettu 28.9 .20101. Helsinki: SKS. Encyclopedia of British Horseracing. 1995. Helsinki: WSOY, 234-265. Mattila, M. 2008. Wilskman, 1. Moral Entrepreneurship and Doping Cultures in Sport. Vettenniemi. Porter ja M. 156-167. Joutavan juoksun Jäljillä. Berlin: lllustrierter Sport. 2009. Salimäki, H. Lauri Pihkala modernin urheiluaatteen esitaistelijana. 1924. Dopingin historiaa. London: Routledge. 2009. PhD thesis. 29. Veyne, P. Kestävyysjuoksun varhaisvaiheet Suomessa. Unileipää, kuolonvettä. Dimeo (toim.) Drugs, Alcohol and Sport. 1993. London: Routledge. Vamplew, W. A Historv of Drugs: Drugs and Freedom in the Liberal Age. Suomalaisen urheilun synty. TUTKIMU$.A.ATIKKELI M1ks1 doping k1ellett1in 1928. Helsinki: NutriMed, 9-16. Piikit ja pillerit. Pereira, E. Kansan elinvoimaa kokoamassa. Teoksessa A. Helsinki SKS. 1912. Le dopage dans quatre grands periodiques francais de 1903 aux annees soixante. Handbook of the International Amateur Athletic Federation 1927-1928. Brustmann, M. Nurmi, P. London: Routledge. 2010. Helsinki: Teos. London: Routledge. Halmesvirta, A. Vesterås IAAF. Alaranta ym. The Ethics of Doping and Anti-Doping: Redeeming the Soul of Sport. Suoraa puhetta dopingista. Teoksessa: R. Mämmelä, T. Toim. Siukonen (toim I Doping. Vesterås: IAAF. STAPS 26 (41, 89-107. lntroduction. Journal of Sport History (ilmestyy). Helsinki: Teos. Pänkäläinen, S. Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti. 2003. LIIKUNTA& TIEDE 47, 6/20\Q. Runners. 2010. Teoksessa: P. Pässinkiveksistä desiqnsreroideihin. 1992. Miehen tarmo, sotilaskunto Ja huumausaineet. Isänmaan ja urheilu-uskon mies. Vettenniemi, E. Parascandola, J. Dimeo, P. <http://ses.library.usyd.edu.au/ bitstream/2123/5437 /1 /am-amos-2009-thesis. Vettenniemi, E. Mortal Engines: The Science of Performance and the Dehumanization of Sport. Helsinki: WSOY. Amsterdam School for Social Science Research, Working Papers 04/2003 <http:// dare uva.nl/document/2264> (tarkistettu 28.9 2010). New York: The Free Press. Louis: Woodward & Tiernan. KIRJALLISUUS Amos, A. Te.ch (toim I Drugs and Narcotics in Historv. 1906. 108-173. Hoberman, J. Raportti lääkeaineiden väärinkäytöstä. London: Routledge, vii-ix Dimeo, P. (toim.) Lääkkeet ja lisäaineet urheilussa Suorituskykyyn ja kehon koostumukseen vaikuttavat aineet. Nevala (toim.) Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 1995. 2010. Suomalaisen olympialiikkeen historia. E. 2003. Oikeiden olympialaisten maa. 1926. Ivar Wilskmanin voimistelun ja ruurniinhoidon ideologiaa 1870-1920. Vettenniemi, E. Ravisportti 1800-luvulla ja sen vaikutus ihmiskilpailuihin Helsinki SKS. Kansamme parhaaksi. Suomalaisen olympialiikkeen historia. Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia. Siukonen, M. 1982. The Drug Habit: The Association of the Word "Druq" with Abuse in American History. Joensuu, 13-40. Anti-Doping Policy Rationale or Rationalisation. Suomen Urheilulehti 9 151, 588-589. Antidopingtoiminta ison urakan pieni historia. Kanerva, J. 2009. St. Helsinki: WSOY Ylikangas, M. Helsinki: SKS. 1905. Paris: Seuil. Comment on ecrit l'histoire. Teoksessa: A. Le secret, le pur et l'irnpur. Teoksessa: M. Teoksessa V Tikander ym. 2005. (toim.) Sadan vuoden olympiadi. Seddon, T. & Kay, J. 2007. Rumors, and Reams of Representations: An lnquiry into Drug Use by Athletes in the 1920s
Lisäksi liikunnallinen aktiivisuus, vähäiset käyttäytymisen häiriöt sekä vanhempien korkea sosioekonominen asema olivat toisistaan riippumatta yhteydessä nuorten hyvään koulumenestykseen ja opintosuunnitelmiin. Keywords: ado/escent, behavioura/ symptoms, education, exercise, selfrated heallh, socio-economic f actors Asiasanat: koettu terveys, /10ulutus, l1äyttäytymishäiriöt, liikunta, nuoret, sosioekonominen asema, tunne-elämän häiriöt 30 LIIKUNTA & TIEDE 47, 612010, MKIMUSARTIKKEU · Lnkunta. LIIKUNNAN YHTEYS NUORTEN TUNNE-ELÄMÄN JA KÄYTTÄYTYMISEN HÄIRIÖIHIN, KOETTUUN TERVEYTEEN JA KOULUMENESTYKSEEN MARKO KANTOMAA, TUIJA TAMMELIN, HANNA EBELING, ANJA TAANILA Yhteyshenkilö: Marko Kanto maa, LIKES-tutkimuskeskus, Viitaniementie 15, 40720 Jyväskylä. Logistic regression moclels were used to stucly the associations between ihese factors. 2010. 2010. Muuttujien välisiä yhteyksiä testattiin logistisella regressioanalyysilla. Liikunta & Tiede 47 (6), 30-37. . The role of physical activity on emotional and behavioral problems, self-rated health and educational attainment among adolescents. Developmentally appropriate and enjoyable physical activity could have an important role in enhancing aclolescents' health, wellbeing, ane! eclucational attainment. Physical activity provicles important physical health benefus for young people. Liikunnan vaikutuksista nuorten koulumenestykseen ja mielenterveyteen on kuitenkin vähän tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikunnan yhteyksiä nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. However, the information on physical activity in association with various social, educational ane! mental health Iactors among aclolescents is scarce. This stucly aimed to evaluate how physical activity is relatecl to aclolescents' emotional and behavioural problems, self-rated health, educational attainment and parental socio-economic position, and how these factors interrelate with each other. Vanhempien korkea sosioekonominen asema oli yhteydessä nuorten liikunnalliseen aktiivisuuteen. Vähäinen liikunnan harrastaminen liittyi tunne-elämän häiriöihin, sosiaalisiin ongelmiin, ajatusja tarkkaavuushäiriöihin sekä sosiaaliseen käytöshäiriöön. terveys Ja koulutus nuorilla. ln addition, higher levels of physical activity, fewer behavioural problems, and higher parental socio-economic position were associatecl with high self-perceived academic performance and future plans for higher education. . Physical inactivity, emotional, behavioural ane! social problems, ane! low parental socio-economic position were relatecl to poor self-rated health. Data on physical activity, emotional and behavioural problems, self-ratecl health, eclucalional attainment ane! parental socio-economic position at age 15-16 years was collected by postal inquiries in 2001-2002 (N= 5457-7002). Kantomaa M., Tammelin T., Ebeling H., Taanila A. Physical inactivity cluring aclolescence is associated with several emotional and behavioural problems, and poor self-ratecl health, whereas being physically active is related to higher eclucational attainment. Liikunta & Tiede 47 (6), 30-37. High parental socio-economic position was associated with being physically active among adolescents. Liikunta edistää lasten ja nuorten fyysistä terveyttä. Puh: 0400 247 467, sähköposti: marko.kantomaa@likes.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Kantomaa M., Tammelin T., Ebeling H., Taanila A. Liikunnan yhteys nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. Physical inactivity was related to emotional, social, thought ane! attention problems, and rule-breaking behaviour. Lisäksi selvitettiin liikunnan, terveyden, koulutuksen ja perheen sosioekonomisen aseman keskinäisiä suhteita. Tässä tutkimuksessa käytettiin kohortin 15-16-vuotistutkimuksen aineistoa (N = 5457-7002), jossa liikunta-aktiivisuus, perheen sosioekonominen asema, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöiden esiintyvyys, koettu terveys ja koulumenestys selvitettiin posti kyselyllä vuosina 2001-2002. Vanhempien sosioekonominen asema sekä nuorten liikunta-aktiivisuus, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt, koettu terveys ja koulumenestys ovat yhteydessä toisiinsa, muodostaen nuorten elämänkulun kannalta merkittävän kokonaisuuden. The study population consisted of the Northern Finland Birth Cohort 1986. Vähäinen liikunta, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt sekä vanhempien alhainen sosioekonominen asema liittyivät huonoon koettuun terveyteen. On mahdollista, että monipuolisen, ikäja kehitystasolle sopivan liikunnan avulla voidaan edistää nuorten terveyttä ja hyvinvointia sekä koulutuksellisia edellytyksiä. Tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986
Vaikka nuorten sosioekonomisen aseman, liikunnan, terveyden ja koulutuksen välisistä yhteyksistä on tietoa yksittäisten muuttujien tasolla, eivät aikaisemmat tutkimukset ole tarkastelleet näiden muuttujien välisiä yhteyksiä samassa tutkimusasetelmassa. Nuorten liikunta-aktiivisuuden ja siihen yhteydessä olevien tekijöiden syvällisempi ymmärtäminen edellyttääkin aikaisempaa kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa. Tämä tutkimus perustuu 15-16-vuotisaineistoon, jossa nuorten liikunta-aktiivisuutta, mielenterveyttä, koulumenestystä ja opintosuunnitelmia sekä koettua terveyttä selvitettiin postikyselyllä. Päivittäisen tunnin vähimmäistavoitteen (Tammelin & Karvinen 2008) saavuttaa vain hieman alle puolet suomalaisista nuorista (Fogelholm ym. Tutkimuksia laajoilla ja edustavilla epidemiologisilla aineistoilla sekä erilaisilla sosioekonomisen aseman mittareilla on kuitenkin vähän. Liikunnan yhteyksistä varsinaiseen koulumenestykseen ja koulutuksellisiin edellytyksiin on kuitenkin vähän tietoa. 2008) sekä hyvään koettuun terveyteen (Breidablik ym. fyysisen aktiivisuuden) merkitystä terveydelle sekä sosiaalista taustaa, joka vaikuttaa terveyteen aineellisten, psykososiaalisten ja käyttäytymiseen liittyvien tekijöiden välityksellä (Brunner & Marmot 2006). Monissa tutkimuksissa on myös käytetty alun perin aikuisille kehitettyjä mielenterveyden mittareita, joiden luotettavuutta ei ole testattu nuorilla. Aikaisempien tutkimusten perusteella sosiaaliset tekijät, kuten perheen korkea tulotaso (Gordon-Larsen ym. Samaan aikaan vanhemmat vastasivat omaan kyselylomakkeeseensa, jossa kartoitettiin mm. 2008; Mikolajczyk ym. Monissa aikaisemmissa tutkimuksissa tiedot perheen tuloista tai vanhempien koulutustasosta on kerätty nuorilta tai niitä on arvioitu alueellisten muuttujien perusteella. Aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin painottaneet liikunnan ja tunne-elämän häiriöiden välisiä yhteyksiä käyttäytymisen häiriöiden ja sosiaalisten ongelmien jäädessä selvästi vähemmälle huomiolle. 2008) ovat positiivisesti yhteydessä nuorten liikunta-aktiivisuuteen. vanhempien koulutustasoa ja perheen kokonaistuloja. 2007; Lasheras ym. 2008). 2008). LiiTyö Psykologiset tekijät Terveyskäyttäytyminen Kulnuurl Aivot Neuroendokrllnlnen ja Immuuni vaste Patolyslologlset muutokset Ellnvauriot Sairastavuus Kuolleisuus Terveyden sosiaaliset määrittäjät. Tässä tutkimuksessa selvitettiin perheen sosioekonomisen aseman ja nuorten liikunta-aktiivisuuden välistä yhteyttä niiden 5457 nuoren osalta, joilta oli saatavissa tieto sekä liikunta-aktiivisuudesta että sosioekonomisesta asemasta. 2004; Wiles ym. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986, joka lähtötilanteessa käsitti 9432 lasta, joiden laskettu syntymäaika oli välillä 1.7.1985 ja 30.6.1986 (järvelin ym. 2007). Liikunta parantaa nuorten fyysistä kuntoa, ehkäisee sydänja verisuonisairauksien riskitekijöiden ilmaantumista, vahvistaa luusioa sekä vähentää masennuksen ja ahdistuksen oireita (Physical Activity Guidelines Advisory Committee 2008). 2000). Lisäksi selvitettiin liikunnan, terveyteen ja koulutukseen liittyvien tekijöiden, sekä perheen sosioekonomisen aseman keskinäisiä suhteita. 2000; Lasheras ym. Sosiaaliset tekijät vaikuttavat terveyteen aineellisten, psykososiaalisten ja käyttäytymiseen liittyvien tekijöiden välityksellä (Brunner & Marmot 2006). Fyysinen aktiivisuus näyttäisi edistävän myös kognitiivista toimintaa, kuten muistia ja keskittymiskykyä (Hillman ym. 2008). Nuorten kyselylomakkeen palautti 80 % (N= 7344) ja vanhempien kyselylomakkeen 76 % (N= 6985) kohortin jäsenistä. Malli painottaa käyttäytymisen (esim. 2007; Tammelin ym. Liikunta vaikuttaa myönteisesti nuorten kognitiiviseen toimintaan ja oppimisvalmiuksiin, millä voi olla positiivisia vaikutuksia oppimiseen ja koulumenestykseen (Hillman ym. 2001; Lee & Cubbin 2002) ja vanhempien korkea koulutustaso (Chen ym. LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010. 2001; Singh ym. Yhden lähestymistavan tähän tarjoaa Terveyden sosiaalisten määrittäjien malli, jossa tarkastellaan terveyteen vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaikutusmekanismeja sosiaalisen taustan valossa (Kuvio 1). Huolimatta liikunnan merkittävistä terveyshyödyistä ja muista positiivisista vaikutuksista elämän kulkuun, suuri osa lapsista ja nuorista liikkuu huolestuttavan vähän. 1993). Jotta nuorten fyysistä aktiivisuutta pystytään tukemaan, tarvitaan tietoa aktiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä; niiden syistä ja seurauksista. 2002; Motl ym. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikunnan yhteyksiä nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. JOHDANTO Liikunnalla on paljon mahdollisuuksia nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. TUTKIMUSARTIKKELI -Liikunta, terveys ja koulutus nuorilla 31. Liikuntaja terveysinterventioiden kannalta erityisen tärkeää olisi kuitenkin tieto näiden yhteyksien välisistä mekanismeista ja taustoista. Aktiivinen liikunnan harrastaminen nuoruudessa näyttäisi olevan yhteydessä vähäisempiin tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin Sosiaalinen rakenne Aineelliset tekijät (Donaldson & Ronan 2006; Kirkcaldy ym. Epidemiologisissa tutkimuksissa on laajasti selvitetty yksittäisten muuttujien yhteyksiä nuorten liikunta-aktiivisuuteen (Sai lis ym
biologiassa, kemiassa ja fysiikassa) verrattuna muihin samanikäisiin nuoriin. 2000) Vanhelllpien liikunta-aktiivisuus kysyttiin suoraan vanhemmilta ja se luokiteltiin kolmeen luokkaan: 1) aktiivinen (ripeää liikuntaa kaksi kertaa viikossa tai useammin), 2) kohtuullisen aktiivinen (ripeää liikuntaa kerran viikossa) ja 3) inaktiivinen (ripeää liikuntaa harvemmin kuin kerran viikossa). Vastausvaihtoehdot olivat 1) ei sovi lainkaan (0 pistettä), 2) sopii jossain rnääri n tai toisinaan (1 piste), 3) sopii erittäin hyvin tai usein (2 pistettä). 2007). Vaiuårnistå saadut pisteet laskettiin yhteen syndroomaskaaloittain, maksirnipisternäärän vaihdellessa skaalasta riippuen välillä 16-34. Vanhelllpien koulutustaso luokiteltiin Kansainvälisen koulutusluokituksen (ISCED) (Statistics Finland 2001) lllukaan neljään luokkaan: l) perusaste, 2) keskiaste, 3) korkea-aste ja 4) muu tai tutkinto kesken. YSR on 11-18-vuotiaille nuorille tarkoitettu kysely, joka sisältää 105 tunne-elämään ja käyttäytymiseen liittyvää väittamäa. Vastausvaihroehdot olivat (suluissa vastausten pisteytys) 1) keskitasoa paremmin (4 pistettä), 2) kcskitasoiscsti (3 pistettä), 3) keskitasoa huonommin (2 pistettä) ja 4) ala-arvoisesti (1 piste). kunnan ja mielenterveyden, koetun terveyden ja koulumenestyksen välisiä suhteita selvitettiin niiden 7002 nuoren osalta, jotka täyttivät ihe Yout h Self-Report (YSR) -kyselylomakkeen nuorten tunne-elärnän ja käyttäytymisen häiriöihin liittyen. terveys Ja koulutus nuorilla. Nuorilta kysyttiin myös heidän opintosuunnitelmiaan peruskoulun jälkeen. Tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt Tunne-elämän ja käyuäytyrnisen häiriöitä selvitettiin posti kyselyyn sisältyneellä the Youth Self-Report (YSR) -kyselylomakkeella (Achenbach & Rescorla 2001). Asuinpaikka luokiteltiin kolmeen luokkaan: 1) kaupungit, 2) kaupunkien läheinen Jllaaseutu ja 3) ydinlllaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu (Keränen ym. Vastaajat arvioivat terveydentilaansa viisiportaisella asteikolla (erittäin hyvä, hyvä, kohtalainen, huono, erittäin huono). Vastausvaihtoehdot olivat en lainkaan, kerran kuukaudessa tai harvernmin, 2-3 kertaa kuukaudessa, kerran viikossa, 2 kertaa viikossa, 3 kertaa viikossa, 4-6 kertaa viikossa ja päivittäin. Otokset eivät merkittävästi poikenneet lähtötilanteen aineistosta, eivätkä 15-16-vuotistutkillluksen poikkileikkausaineistosta nuorten liikunta-aktiivisuuden ja äidin koulutustason osalta. Tämän mittarin reliabiliteeui on arvioitu erittäin hyväksi suomalaisilla nuorilla tcst i-uusintaresumiuauksessa (luokan sisäinen korrelaatiokerroin 0,83) (Tammelin ylll. Vastausvaihtoehdot olivat lukio ja ammattikorkeakoulu tai yliopisto, lukio ja a mmat illine n tutkinto, lukio, amrnaullinen tutkinto, en aio jatkaa opiskelua, en tiedä. ja 95. Nuoret luokiteltiin kolrneen ryhmään heidän viikoiuaisen liikunta-aktiivisuutensa mukaan: 1) aktiivinen (neljä tuntia tai enemmän ripeää liikuntaa viikossa), 2) kohtuullisen aktiivinen (2-3 tuntia ripeää liikuntaa viikossa) ja 3) inaktiivinen (tunti tai vähemmän ripeää liikuntaa viikossa). historiassa ja uskonnossa), rnaternatiikassa ja luonnontieteissä (esim. Täillä on aikaisemmissa tutkimuksissa yleisesti käytetty kysymys ja sen on todettu ennustavan hyvin kuolleisuutta ja terveydentilan kehitystä sekä terveyspalvelujen käyttöä (ldler & Benyamini 1997; Sing-Manoux ylll. 2006). persentiilin yläpuolella. Vanhempien tuloja ja koulutusta kysyttiin kyselylomakkeella suoraan vanhemmilta. Perheen kokonaistulot suhteutettiin asuntokunnan muodostamaan kulutusyksikköön, jossa ensi mmåi nen aikuinen saa painoarvon 1.0, jokainen seuraava 18 vuotta täyttänyt painoarvon 0. ltsearvioitu koulumenestys Nuoria pyydettiin arvioimaan menestymistään äidinkielessä, yleisissä aineissa (esim. 32 LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010, TUTKIMUSARTIKKELI, L11kunta. Niiden osalta, jotka eivät osallistuneet terveystarkastukseen, käytettiin kyselylomakkeessa itse ilmoitellua painoa ja pituutta. Nuoret luokiteltiin perherakenteen perusteella neljään luokkaan: l) avio/avoliitossa lapsen Olllan isän ja äidin kanssa, 2) yksinhuoltaja, eronnut, 3) eronnut, uudessa avio/avoliitossa ja 4) aina yksinhuoltaja. 7 ja jokainen alle l8-vuotias painoarvon 0.5 (OECD 1982). Liikunta-aktiivisuus Liikunta-aktiivisuutta 15-16-vuotiaana selvitettiin kyselylomakkeen kysymyksellä "Kuinka paljon yhteensä harrastat ripeää liikuntaa kouluajan ulkopuolella)" Kysymyksessä ripeä liikunta oli mäaruelty li iku ntana , joka aiheuttaa ainakin lievää hengåstyrnistä ja hikoilua. Nuoret luokiteltiin vastaustensa perusteella kahteen luokkaan: l) korkeakoulutus (suunnitelmissa jatkaa opintoja lukioon ja arnmauikorkeakouluun tai yliopistoon) ja 2) alempi koulutustaso (kaikki muut vaihtoehdot). Perheet luokiteltiin kulutusyksikköön suhteutettujen kokonaistulojen perusteella neljään luokkaan: 1) <9200 €, 2) 9200-13599 €, 3) 13600-18599 € ja 4) >18600 E vuodessa. persentiilin välissä ja lihaviksi nuoret, joiden painoindeksi on tässä tutkimusaineistossa 95. Muuttujien välisiä yhteyksiä testattiin logistisella regressioanalyysilla ja kuvalliin OR-luvuilla (OR) sekä 95 % luottamusväleillä (LV). Nuoret luokiteltiin suositeltujen raja-arvojen perusteella (84.-90. Paino ja pituus mitattiin nuori !ta 15-16-vuotisterveystarkastuksessa. Koettu terveys Koettu terveys mitan iin kysymyksel!ä "Minkälaiseksi arvioit ierveydentilasi tällä hetkellä". Väit tåm ien perusteella voidaan muodostaa kahdeksan syndroornaskaalaa: l) ahdistuneisuus, 2) syrjään vetäytyneisyys, 3) somaattiset oireet, 4) sosiaaliset ongelmat, 5) ajatushäiriöt, 6) tarkkaavuuden häiriöt, 7) sosiaalinen käytöshäiriö ja 8) aggressiivinen käytöshäiriö. persentiili) syndroornaskaaloiuatn kahteen luokkaan: 1) norrnaalialue ja 2) ongelma-alue. Perheen tulotaso ja vanhempien koulutus Perheen kokonaistuloja ja vanhempien koulutustasoa käytettiin perheen sosioekonomisen aseman miuareina. Nuoret vastasivat väittämiin edellisten kuuden kuukauden perusteella. YSR on arvioitu luotettavaksi nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöiden rniuausrnenet elmaksi Suomessa (Helsielä & Sourander 2001). Kaikkien oppiatneiden/ameryhrmcn pisteet laskettiin yhteen ja nuoret luokiteltiin 30. persentiilin perusteella kahteen ryhmaän: l) hyvä koulumenestys (yhteispisternäärä 14-16) ja 2) keski måäräinen tai huonompi koulumenestys (yhteispistemäärä 4-13). Tätä tu t kirnusta varten nuoret luokiteltiin koetun terveytensä perusteella kahteen ryhmään, 1) hyvä koettu terveys (terveydenula arvioitu erittäin hyväksi tai hyväksi) ja 2) huono (terveydentila arvioitu kohtalaiseksi, huonoksi tai erittäin huonoksi). Ylipainoisiksi luokiteltiin nuoret, joiden painoindeksi oli 85. Nuorten painoindeksi llluodostelliin painon suhteesta pituuden neliöön. Sekoittavat tekijät Tilastoanalyyseissa vakioivina tekijöinä käytettiin perherakennetta, asuinpaikkaa, vanhelllpien liikunta-aktiivisuutta ja painoindeksiä
Vaikka perheen tulotaso sinänsä ei ollut yhteydessä nuorten liikunta-aktiivisuuteen, perheen korkeat kokonaistulot olivat yhteydessä nuorten urheiluseura-aktiivisuuteen (pojat OR 2.4, LV l .7-3.4; tytöt OR 2.7, LV 1.8-3 9) Pojilla vähäinen liikunta liittyi ahdistuneisuuteen (OR 2.9, LV 1.5-5.7), syrjään vetäytyneisyyteen (OR 2.8, LV 1..8-4.2), sosiaalisiin ongel111iin (OR 3.6, LV 1.8-7.0), ajatushäiriöihin (OR 2.3, LV 1.15.2) ja tarkkaavuuden häiriöihin (OR 1.9, LV 1.0-3.4), verrattuna aktiiviseen liikunnan harrastamiseen. LIIKUNTA & TIECE 47, 6/2010 · TUTKIMUSARTIKKELI · Lrkunta. huonoksi tai erittäin huonoksi. kohtuullisen kuormittavan aktiivisuuden perusteella: 11 aktiivinen (,>4 hl. TAULUKKO 2. DR 195 % LV) DR 195 % LV) Li ikunta-aktiivisuuss Aktiivinen 8.8 1.00 1.00 Kohtuullisen aktiivinen 14.8 1.801137-236) 2.1311.56-2 91) lnaktiivinen 253 3.51 12.75-449) 3.4412 59-457) Tunne-elämän häiriötd Ei 13.5 1.00 1.00 Kyllä 33.3 3.22 12 66-3.89) 2.08 ll 64-2 64) Käyttäytymisen häiriöt8 Ei 12.8 1.00 1.00 Kyllä 30.5 3.011251-360) 2.2011 77-273) Sosiaaliset ongelmat Ei 15.8 1.00 1.00 Kyllä 53.9 6.251449-869) 3.231216-484) Äidin koulutus 1 Korkea-aste 11.6 1.00 1.00 11 Keskiaste 17.3 1.5911.15-2.21) 1 5511 09-219) 111 Perusaste l:C:9 years) 204 1.9411 27-2 96) 17111 08-271) IV Muu tai tutkinto kesken 16.8 1.5311 01-2.32) 1561101-243) a Käsittää nuoret. 21 kohtuullisen aktiivinen (2-3 hl ja 31 inaktiivinen (Sl h) d Sisältää ahdistuneisuuden, syrjään vetäytyneisyyden Ja somaattiset oireet. e Sisältää sosiaalisen ja aggressiivisen käytöshäiriön. Huono koettu tervevs1%) Vakioimaton Vakioitu. Aktiivinen 7.9 1.00 1.00 Kohtuullisen aktiivinen 15.0 2.0711 57-2 72) 1.911141-258) lnaktiivinen 23.9 3.6612 89-4 64) 3.62 12 80-4 69) Tunne-elämän häiriötd Ei 12.5 1.00 1.00 Kyllä 31.6 3.2412 54-415) 24011 77-3.27) Käyttäytymisen häiriöte Ei 12.3 1.00 1.00 Kyllä 26.7 2.5912 07-3.24) 2.0911 60-2.74) Sosiaaliset ongelmat Ei 14.1 1.00 1.00 Kyllä 29.5 2.5411.61-3.99) 1.11 10 65-1 89) Äidin koulutus 1 Korkea-aste 11.3 1.00 1.00 11 Keskiaste 14.5 1.33 I0 95-1 86) 1.181083-167) 111 Perusaste l:c:9 years) 154 143 (0 91-2 23) 1.29 I0 81-2 06) IV Muu tai tutkinto kesken 15.2 1401091-216) 1.20 10.76-1 89) a Käsittää nuoret, jotka arvioivat yleisen terveydentilansa kohtalaiseksi. Tytöillä myös äidin alhainen koulutustaso oli yhteydessä huonoon koettuun terveyteen. Vähäinen liikunta, tunne-elämän ja käyuäytymtsen häiriöt sekä äidin alhainen koulutustaso olivat yhteydessä nuorten huonoon koettuun terveyteen (Taulukot l ja 2). terveys Ja koulutus nuorilla 33. LV 1.7-6.1), tarkkaavuuden häiriöihin (OR 2.1, LV 1.3-3.2) ja sosiaaliseen käytöshäiriöön (OR 1.9, LV 1.4-2.5), verrattuna aktiiviseen liikunnan harrastamiseen. Tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt olivat yhteydessä huonoon koettuun terveyteen pojilla (Taulukko 1). 95 % luottamusväli. 21 kohtuullisen aktiivinen (2-3 h) ja 31 inaktiivinen ('."1 hl d Sisältää ahdistuneisuuden. kohtuullisen kuormittavan aktiivisuuden perusteella: 11 aktiivinen (,>4 hl. syrjään vetäytyneisyyden ja somaattiset oireet. Huono koettu tervevs1%) Vakioimaton Vakioitu" DR 195 % LV) DR 195 % LV) Liikunta-akti ivisuus. Tytöillä sekä tunne-elämän häiriöt, käyttäytymisen häiriöt että sosiaaliset ongelmat liittyivät huonoon koettuun terveyteen (Taulukko 2). Koettu terveys tytöillä liikunta-aktiivisuuden, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöiden sekä äidin koulutustason mukaan. c Liikunta-aktiivisuus määriteltiin viikottaisen. huonoksi tai erittäin huonoksi b Vakioitu kaikilla mallin muuttujilla. e Sisältää sosiaalisen ja aggressiivisen käytöshäiriön. Äidin ja isän korkea koulutustaso oli yhteydessä sekä tyttöjen eitä poikien liikunnalliseen aktiivisuuteen (tilastollisesti merkitsevät OR-luvut vaihtelivat välillä 1.6-2.0). Myös kohtuullisen aktiiviset nuoret kokivat yleisen terveydentilansa huonoksi (pojat OR 1.9, LV 1.4-2.6; tytöt OR 2.1, LV 1.6-2.9) useammin kuin liikunnallisesti aktiiviset nuoret. Tytöillä vähäinen liikunta oli yhteydessä syrjään vetäytyneisyyteen (OR 2.3, LV l.5-3.6), sornaattisiin oireisiin (OR 1.4, LV 1.0-1.9), sosiaalisiin ongelmiin (OR 3.2, TAULUKKO 1. Vähäinen liikunta oli yhteydessä huonoon koettuun terveyteen sekä pojilla (OR 3.6, LV 2.8-4.7) että tytöillä (OR 3.4, LV 2.6-4.6). 95 % luottamusväli. Koettu terveys pojilla liikunta-aktiivisuuden, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöiden sekä äidin koulutustason mukaan. TULO KSET Vanhempien korkea sosioekonominen asema oli yhteydessä nuorten liikunta-aktiivisuuteen. c Liikunta-aktiivisuus määriteltiin viikottaisen. b Vakioitu kaikilla mallin muuttujilla OR, OR-luku; 95 % LV. jotka arvioivat yleisen terveydentilansa kohtalaiseksi. OR, OR-luku; 95 % LV
d Sisältää sosiaalisen ja aggressiivisen käytöshäiriön. 2007; Lasheras ym. Hyvä koulumenestys Suunnitelmissa korkeakoulutus (%) Vakioimaton Vakioitus (%) Vakioimaton Vakioitu" DR (95 % LV) DR (95 % LV) DR (95 % LV) DR (95 % LV) Liikunta-akti ivisuusb Aktiivinen 218 1.00 1.00 239 1.00 1.00 Kohtuullisen aktiivinen 29 9 1 53 (123-1 90) 1.61 (1 26-2 06) 32.3 1.52 (1.23-1 88) 1.57 (1 24-2 00) lnaktiivinen 36.1 2.02 (1 68-244) 219 (177-270) 38.0 1.95 (1 63-2.33) 1.97 (1 60-242) Tunne-elämän häiriötc Ei 30.2 1.00 1.00 32.0 1.00 1.00 Kyllä 304 1.01 (0 80-1 28) 1.16 (0 86-158) 336 1.07 (0 85-1.36) 1 .30 (0 97-175) Käyttäytymisen häiriötd Ei 32.6 1.00 1.00 34.2 1.00 1.00 Kyllä 17.7 044 (0.35-0 56) 043 (0.33-056) 22.0 0.54 (044-0 68) 0.54 (042-070) Sosiaaliset ongelmat Ei 30.2 1.00 1.00 32.3 1.00 1.00 Kyllä 31.5 1.06 (0 68-1 67) 1.36(077-241) 297 0.88 (0 56-140) 1 10 (0 63-1 90) Äidin koulutus 1 Korkea-aste 22 9 1.00 1.00 21.6 1.00 1.00 11 Keskiaste 284 1.34 (1.00-1 80) 1.34 (0 97-1 85) 29.6 153(113-207) 168(121-2.35) 111 Perusaste (:S9 years) 531 382 (271-5.38) 351 (243-509) 56.6 475 (335-6 72) 4 86 (332-7 11) IV Muu tai tutkinto kesken 29.0 1.38 (0 96-1 99) 141 (0 95-2 11) 34 9 1.95 (1.35-2.81) 2.23 (149-332) a Vakioitu kaikilla mallin muuttujilla. 5-2 2) . 8-2.7; tytöt OR 1. Liikunta, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt, äidin koulutustaso sekä koulumenestys pojilla. Lisäksi liikunnallinen aktiivisuus, vähäiset käyttäytymisen häiriöt sekä vanhempien korkea sosioekonominen asema olivat toisistaan riippumatta yhteydessä nuorten hyvään koulumenestykseen ja opintosuunnitelmiin. 2001; Singh ym. 2008). Tässä tutkimuksessa perheen kokonaistulot eivät olleet yhteydessä nuorten liikunta-aktiivisuuteen, viitaten siihen, että Suomessa vanhempien koulutustaso voi olla nuorten liikunta-aktiivisuuden kannalta merkittävämpi sosioekonominen taustatekijä kuin perheen tulotaso. 8, LV 1. 2007; Lasheras ym. On myös mahdollista, että jotkin muut tekijät, joita ei tässä tutkimuksessa ole mitattu (esim. 8, LV 1. c Sisältää ahdistuneisuuden, syrjään vetäytyneisyyden ja somaattiset oireet. 4-2.1) sekä suunnitelm iin jatkaa opintoja lukiossa ja korkea-asteen koulutuksessa (pojat OR 2.0, LV 1. 6/2010, TUTKIMU$ARTIKKELI · Liikunta, terveys ja koulutus nuorilla. TAULUKKO 3. Aktiivinen liikunnan harra staminen liittyi hyv ään koulumenestykseen (pojat OR 2.2, LV 1. Pojat (Taulukko 3) ja tytöt (Taulukko 4), joilla esiintyi käyttäytymisen häiriöitä, raportoivat harvemm in menestyv änsä hyvin koulussa ja jatkavansa opint oja lukiossa ja korkea-asteen koulutuksessa, kuin nuoret, joilla ei esiintynyt käyttäytym isen häiriöitä. Vähäinen liikunta, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt sekä vanhempien alhainen sosioekonominen asema liittyivät huonoon koettuun terveyteen. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa vanhempien korkea sosioekonominen asema oli yhteydessä nuorten liikunnalliseen aktiivisuuteen. 2008). Useissa aikaisemmissa tutkimuksissa tutkittavien joukko on sisältänyt nuorten lisäksi myös lapsia (Lasheras ym. OR, OR-luku; 95 % LV, 95 % luottamusväli. Li ikunnallinen aktiivisuus, vähäiset käyttäytymisen häiriöt sekä äidin korkea koulutustaso olivat yhteydessä nuorten hyvään koulumenestykseen ja opinto suunnitelm iin (Taulukot 3 ja 4). 2001; Singh ym. 2008). Poikkileikkausasetelmasta johtuen emme voi tehdä vahvoja johtopäätöksiä syy-yhteyksistä sosioekonomisen aseman ja liikunta-aktiivisuuden välillä. 34 LIIKUNTA & TIEDE 47. Monissa aikaisemmissa tutkimuksissa on kuitenkin käytetty vain toisen vanhemman, yleensä korkeampaa, koulutustasoa perheen sosioekonomisen aseman mittarina (Chen ym. 2001; Singh ym. b Liikunta-aktiivisuus määriteltiin viikottaisen, kohtuullisen kuormittavan aktiivisuuden perusteella: 1) aktiivinen (2'.4 h), 2) kohtuullisen aktiivinen (2-3 h) ja 3) inaktiivinen (:Sl h). Äidin korkea koulutustaso oli yhteydessä hyvään koulumenestykseen sekä suunnitelm iin jatkaa opintoja lukiossa ja korkea-asteen koulutuksessa sekä pojilla (Taulukko 3) että tytöillä (Taulukko 4). 6-2.4 ; tytöt OR 1. Vähäinen liikunnan harrastaminen liittyi tunne-elämän häiriöihin, sosiaalisiin ongelmiin, ajatusja tarkkaavuushäiriöihin sekä sosiaaliseen käytöshäiriöön. Tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan vanhempien koulutustaso on positiivisesti yhteydessä nuorten liikunta-aktiivisuuteen (Chen ym
Lnkcnta. 95 % luottamusväli. 612010. TUTKIMUSARTIKKELI. d Sisältää sosiaalisen ja aggressiivisen käytöshäiriön. 2002; Steptoe & Butler 1996; Wiles ym. 2008). Nuorten mielenterveysongelmien yleisyyden ja mielenterveyspalvelujen ongelmien (Liimatainen 2000) vuoksi nykyisten hoitomuotojen rinnalle tarvitaan kipeästi uusia keinoja nuorten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. TAULUKKO 4. On mahdollista, että mielenterveyden ongelmista johtuen osa nuorista raportoi liikkuvansa vähän. Liikunta voi kehittää lapsen ja nuoren kykyä kuunnella ja noudattaa ohjeita, odottaa vuoroaan, ohjata havaitsemistaan tilanteen tai tehtävän kannalta olennaisiin ympäristön piirteisiin sekä kykyä valita tilanteeseen soveltuvat toimintatavat. OR, OR-luku; 95 % LV. 2007). Poikkilcikkausascielmasta johtuen emme voi kuitenkaan tehdä vahvoja johtopäätöksiä näiden tekijöiden välisistä syy-yhteyksistä. 1994) Liikunnan avulla on mahdollista parantaa fyysistä kuntoa, LIIKUNTA & TIEDE 47. Liikunnan ja käyttäytymisen häiriöiden välistä yhteyttä voivat selittää liikunnan kautta tarjoutuvat mahdollisuudet tunteiden purkamiseen ja niiden käsittelyyn, sekä yhteistyön ja sääntöjen noudattamisen oppiminen. Ryhmätyötaidot, uscohjaui uvuus ja kyky toimia erilaisten ihmisten kanssa, joita liikunta parhaimmillaan kehittää, voivat osaltaan selittää sitä, että liikunnallisesti aktiivisilla nuorilla esiintyy vähemmän sosiaalisia ongelmia kuin vähän li ik kuvilla nuorilla. ympäristöön liittyvät tekijät), sekoittavat perheen sosioekonomisen aseman ja nuorten liikunta-aktiivisuuden välistä yhteyttä. b Liikunta-aktiivisuus määriteltiin viikottaisen, kohtuullisen kuormittavan aktiivisuuden perusteella: 11 aktiivmen 1>4 hl, 21 kohtuullisen aktuvinen 12-3 h) Ia 31 inaktuvinen l:o1 h) c Sisältää ahdistuneisuuden, syrjään vetäytyneisyyden ja somaattiset oireet. Hyvät kcskiuyrnisja havainnointikyvyt, joita monet liikuntamuodot kehittävät, voivat olla yhtenä selityksenä sille, että liikunnallisesti aktiivisilla nuorilla esiintyy vähemmän tarkkaavuudcn häiriöitä kuin vähän liikkuvilla nuorilla. Tällä hetkellä ei tarkkaan tiedetä mekanismeja, joiden kautta liikunta vaikuttaa nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin. Ei 31.6 1.00 1.00 46.6 1.00 1.00 Kyllä 21.5 0.60 (0 50-0.71) 0.64 (0 52-0.79) 32.6 0.55 (047-0 65) 0.58 (048-0.71) Sosiaaliset ongelmat Ei 29.0 1.00 1.00 43.4 1.00 1.00 Kyllä 28.5 0.98 (0 68-140) 1.53 (0 99-238) 33.6 0.66 (046-0 94) 1 03 (0 67-1.58) Äidin koulutus 1 Korkea-aste 22.5 1.00 1.00 29.2 1.00 1.00 11 Keskiaste 29.0 141(105-1.89) 141(102-1.94) 42.7 1 80 (137-237) 1.84 (136-248) 111 Perusaste (:S 9 years) 48.6 3.25(231-459) 3.23 (2 23-4 68) 64.8 445(3.19-620) 433 (3.03-6 20) IV Muu tai tutkinto kesken 26.5 1.24 (0 86-1.79) 1.26 (0 84-1 87) 42.8 1.81 (130-2 53) 1 89 (131-2 72) a Vakioitu kaikilla mallin muuttujilla. Tämä tutkimus on tietääksemme ensimmäinen, joka selvittää laaja-alaisesti tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöiden sekä liikunta-aktiivisuuden välisiä yhteyksiä suomalaisilla nuorilla. Tutkimuksessa tyydyttiin liikunta-aktiivisuuden, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöiden sekä koulumenestyksen itseraponointiin, mitä voidaan pitää tutkimuksen heikkoutena. Hyvä koulumenestys Suunnitelmissa korkeakoulutus (%) Vakioimaton Vakio itua (%) Vakioimaton Vakioitu'' OR (95 % LV) OR (95 % LV) OR (95 % LVI OR (95 % LV) Liikunta-akti ivisuus'' Aktiivinen 22.9 1.00 1.00 35.7 1.00 1.00 Kohtuullisen aktiivinen 30.0 145(121-1.73) 140(114-214) 44.9 147(125-173) 137 (113-165) lnaktiivinen 36.5 1.94 (1 63-232) 175(144-214) 517 1.93 (1 64-2 27) 1.84 I 1 53-2 22) Tunne-elämän häiriötEi 29.8 1.00 1.00 443 1.00 1.00 Kyllä 25.5 0.81 (0 67-0 98) 0.88(069-1.11) 38.0 77 (0 65-0 92) 0.95 (0.76-1.18) Käyttäytymisen häiriöt. Myös heikot motoriset taidot,jotka liittyvät esimerkiksi laaja-alaisiin oppimisen vaikeuksiin, voivat osaltaan selittää tarkkaavuudcn häiriöiden yleisyyttä vähän liikkuvilla nuorilla. Liikunnan harrastaminen voi tarjota mahdollisuuksia aikuisen tukeen ja roolimallin omaksumiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jotka suojaavat nuorta sosiaaliselta syrjåyt yrniseltä ja tunne-elämän häiriöiltä (Desha ym. Mielenterveysongelmat liittyvät yleiskunnon heikkenemiseen, puutteelliseen minäja kehonkuvaan sekä heikentyneeseen itsetuntoon (jansma ym. Liikunta, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt, äidin koulutustaso sekä koulumenestys tytöillä. terveys Ia koulutus nuorilla 35. Tulokset liikunta-aktiivisuuden sekä tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöiden yhteyksistä ovat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan vähäinen liikunnan harrastaminen on yhteydessä tunne-elämän häiriöihin yleensä, masennukseen, ahdistuneisuuteen, somaattisiin vaivoihin ja sosiaalisiin ongelmiin (Kirkcaldy ym
36 LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010, TUTKIMUSARTIKKEU. Poikkileikkausasetelmasta johtuen tässä yhteydessä ei ole mahdollista tehdä vahvoja johtopäätöksiä kuviossa 2 esiteltyjen tekijöiden välisistä syy-yhteyksistä. Näyuåisi siltä, että kokemus omasta terveydentilasta on suhteellisen pysyvä käsitys nuoruudessa, johon vaikuttaa mcrkiuåvästi tcrveyskäyuäytyminen, kuten liikunta (Breidablik ym 2009). Syntymäkohortti tarjoaa hyvä! mahdollisuudet tutkia harvinaisiakin ilmiöitä, kuten eräitä tunne-elämän ja käyuäytymiscn häiriöitä. Oikein toteutettuna liikunta voi toimia yksinkertaisena, vähäriskisenä ja kustannustehokkaana välineenä nuorten mlclcrucrvcystyössä. Liikunnan avulla on myös mahdollisia edistää nuorten sosiaalista kanssakäymistä ja tukea mielenterveyttä edistävien sosiaalisten kontaktien solmimista. Liikunta voi myös lukea nuoren persoonallisuuden ja terveen itsetunnon kehittymistä, millä on positiivisia vaikutuksia koulumenestykseen ja opintosuunnitelmiin (Coe ym. Kuviossa 2 on esueuy hypoteettinen malli vanhempien sosioekonomisen aseman, liikunta-aktiivisuuden, terveyden ja koulutuksen välisistä yhteyksistä, joita tämän tutkimuksen tulokset osallaan tukevat. 1997; Trernblay ym. 1990). Näiden tekijöiden välille voi muodostua yksilöllisiä polkuja, joilla on monenlaisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. 1997). Nämä tulokset vahvista! aikaisempien llltkimusten tuloksia, joiden mukaan vähän liikkuvat nuoret kokevat yleisen terveydentilansa huonommaksi kuin liikunnallisesti akt iiviset nuoret (Breidablik ym. Laaja aineisto mahdollistaa myös monipuolisen sckoinavicn tekijöiden huomioimisen ja kontrolloinnin. 1996; Pate ym. 1996; Sigfusdottir ym. 2000). 2008). 2003; Thorlindsson ym. Yhdessä nämä tekijät muodostava! kokonaisuuden, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin sekä nuoruudessa euä myöhemmissä elämän vaiheissa. Tässä tutkimuksessa vanhempien sosioekonominen asema sekä nuorten liikunta-aktiivisuus. Tutkimusten mukaan on mahdollisia, euä liikunta lisää aivojen verenkierron tehokkuutta, vaikuttaen positiivisesti vireystilaan, tarkkaavuutecn ja keskittymiskykyyn (Coe ym. On myös mahdollista, cuä liikunta tukee oppimista stimuloimalla aivojen kognitiivisista toiminnoista vastaavia osia, parantaen näin kognitiivista suorituskykyä, kuten muistia (Hillman ym. Nämä tekijä! muodostavat nuorten elämänkulun kannalta mcrkiuävän kokonaisuuden, joka on tärkeää huomioida nuorten liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä. Liilwnta & Tiede -lelicien hirjoitusohjeiden mulwan muulla hielellä aic111111i11 jullwistuja alhuperäistuthimu/1sia voidaan hyväksyä jullwislava/1si,111ihäli tut/1i111u/1sella lwtsotaan olevan erityisen suuri hansallinen 111cr/1itys. 2008; Mikolajczyk ym. Kyselyyn vastanneiden osuus oli hyvä sekä nuorten (80 %) että vanhempien (76 %) osalta. (2006) mukaan vain raskaalla liikunnalla on positiivisia vaikutuksia koulumenestykseen. tunne-elämän ja käyuäytymisen häiriöt, koettu terveys ja koulumenestys olivat yhteydessä toisiinsa. Tämän llltkimuksen perusteella vanhempien sosioekonominen asema sekä nuorten liikunta-aktiivisuus, tunne-elämän ja kåyttäyiyrnisen häiriöt, koettu terveys ja koulumenestys ovat yhteydessä toisiinsa. Tämän hetkisen tiedon valossa on epäselvää miten liikunnan harrastaminen on yhteydessä koulumenestykseen ja opintosuunnitelmiin. l 990). Oulun yliopisW. jatkotutkirnuksissa olisi kuitenkin tärkeää selvittää liikunnan mahdollisuuksia sosiaalisten terveysja koulutuserojcn kavcruarnisessa. 2008). Liikunnallisesti aktiiviset nuoret polttavat ja kåyu ävät alkoholia vähemmän, raportoivat vähemmän mielenterveysongelmia ja ovat fyysisesti paremmassa kunnossa, kuin vähän liikkuva! nuoret (Pastor ym 2003; Thorlindsson ym. terveys ja koulutus nuorilla. Kiitolisct Tut/1i111usta on rahoittanut Opetusja lwlttuuriministeriö. 2007). kchiuää kehonkuvaa ja -t ictoisuutta , lievittää jännitystiloja ja oppia rentoutumaan. mieleruervcysongelmat sekä fyysinen kunto. Sekä tupakointi, alkoholin käyttö, mielenterveysongelmat että huono fyysinen kunto taas ovat yhteydessä nuorten huonoon koettuun terveyteen (Pastor ym 2003) Aktiivinen liikunnan harrastaminen nuoruudessa oli yhteydessä hyvään koulumenestykseen, mikä on linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa (Fisher ym. 2006; Shephard ym. Poikkileikkausasetelmasta johtuen ei kuitenkaan ole mahdollisia tehdä vahvoja johtopäatöksia muuttujien välisistä syy-yhteyksistä. (2006) taas raportoivat, että liikunnan täytyy vaikuttaa positiivisesti fyysiseen kuntoon, ennen kuin sillä on positiivisia vaikutuksia kognitiiviseen toimintaan ja koulumenestykseen. Tutkimusten mukaan liikunnalla on sekä itsenäisiä cuä epäsuoria vaikutuksia nuorten koettuun terveyteen (Pastor ym. Tosin Coe ym. Huang ym. Epäsuoria vaikutuksia selittävät esimerkiksi tupakan ja alkoholin käyttö. Acta Universit.at.is Ouluensis, D 1043. VANHEM M AT NU O RET Sosioekonominen asema Terveys ja hyvinvointi Koulutus Vanhempien sosioekonomisen aseman sekä nuorten liikunta-aktiivisuuden, terveyden ja koulutuksen väliset yhteydet (Kantamaa 2010). 2006; Shephard ym. 2008; Heard ym. Laaja, valikoimaton, syntymäkohorttiin perustuva tutkimusaineisto on tämän un kirnuksen vahvuus. Liikunta. Tarvitaan lisää näyttöä liikunnan vaikuruksista nuorien tunne-elämän ja käyuäytym.sen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen sekä pukiuäisettä iruervern iotutkimuksista. Arlihheli perustuu pääosi11 Mar/10 Kanw111aa11 vuonna 2010 tarlwstettuun väitöshi1jc1C111 "The role of physiwl activity 011 emotional and behavioural prob/ems, self-rated liecdtli anci eciuwliona/ attainment wnong aciolescents". On mahdollista, cuä ikäja kehitystasolle sopivan liikunnan avulla voidaan katkaista terveyden ja hyvinvoinnin kannalta epäsuotuisa kehityskaari ja tukea terveyttä ja koulutuksellisia edellytyksiä sosiaalisesta taustasta riippumalla
Desha, L. Social organization. 329-334. T., Goran, M. J., Reeves, M. C. Gordon-Larsen, P., McMurray, R. & Malina, R. Pediatric Exercise Science 9121. Journal of Health and Social Behavior 38 (11, 21-37 Jansma, P., & French R. R., Heath, G. F., Prochaska, J. & Taylor, W. Oxford: Oxford University Press, 6-30. A. F. Associations between physical activity and other health behaviors in a representative sample of US adolescents. S., lnman, J. Englewood Clitts. Chen, M. & Allegrante, J. Physical Activity Guidelines Advisory Committee. 2010. and academic achievement in 12-year-old children. Sports participation and emotional wellbeing in adolescents. Factors associated with physical activity among Spanish youth through the National Health Survey. LIIKUNTA & TIEDE 47. & Lydersen, S. 428-436. 1997 Self-rated health and mortality: a review of twenty-seven community studies. Journal of Adolescent Health 18 151. V., Shiao, Y. G. G. Health Education Research 22 (11. 113-126. & Karvinen, J. Shephard, R. British Journal of Obstetrics and Gynaecology 100 141. 773-797 Helstelä, L. Fisher, M., Juszczak, L. 1996. 2000. 369-389. terveys ja koulutus nuonlla 37. 2008. Sallis, J. & Darnell, R. Paris: OECD, Organisation for Economic Co-operation and Development. Pastor, Y., Balaguer, 1., Pons, D. & Goldberg, M. Brunner, E. G. Mental Health in the Workplace Situation Analysis Finland. J. Journal of Sport & Exercise Psychology 29 141. & Rantakallio, P. Huang, T. J. & Kapinus, C. A. 2008. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 37(111, 544-550. E83. 1. Washington, DC: Department of Health and Human Services. & El Ansari, W. Scandinavian Journal of Public Health 36 (11. & Popkin, B. Wilkinson (toirn.) Social Determinants of Health. Pediatric Exercise Science 12 131, 312-323. 2001. J. M. & van Dyck, P. & Friedman, S. Medicine and Science in Sports and Exercise 32 (51. & Siefen, R. lndependent and joint etfects of socioeconomic. 2007 Physical activity and depressive symptoms in American adolescents. Helsinki Ministry of Social Atfairs and Health. G. behavioral. Kirkcaldy, B. Population Research and Policy Review 27 (61. 2008. Tammelin, T. Lancet 347 (90181, 1789-1792. W., Dowda, M. 1994. 2000. & Butler, N. D., Siahpush, M. 12-20. f i/isbn9789514261077 / Keränen, H., Malinen, P. Heard, H. Manual for the ASEBA School Age Forms & Profiles. & Spruijt-Metz, D. Donaldson, S. 2008. Kajaanin kehittämiskeskus & Suomen aluetutkimus FAR. Marmot & R. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 43 (101, 765-772. P., Pivamik, J. 2008. J. The OECD List of Social lndicators. LÄHTEET Achenbach, T. The relationship between physical activity and self-image and problem behaviour among adolescents. Special Physical Education: Physical Activity, Sports, and Recreation. The relationship between physical activity, self-esteem. 455-464. J., Meland, E. Helsinki: Nuori Suomi ja Opetusministeriö. Nature Reviews. W. Neuroscience 9 (11, 58-65. Preventive Medicine 32 (61. 1993. 2000. Pediatrics 105 161. Kantamaa, M. M. K., Kogan, M. The State and Development of Health-Enhancing Physical Activity in Finland. Lasheras, L., Aznar, S., Merino, B. Journal of Adolescence 26 161. & Aulaskari, 0. 1577-1581. J. & Valgeirsson, G. G. 2009. 1067-1074. P. Fogelholm, M., Paronen, 0. Statistics Finland. M., Martin, G. 1-10. 2007 Health behaviour and academic achievement in lcelandic school children. Geneva: ILO, International Labour Ottice. Sigfusdottir, 1. Thorlindsson, T., Vilhjalmsson, R. Determinants of adolescent physical activity and inactivity patterns. & Willms, J. Acta Universitatis Ouluensis, D 1043. European Journal of Public Health 19111, 73-78. Teoksessa M. 2007 Physical Activitv A Possibility for Welfare Policy. NJ: Prentice Hall Järvelin, M. C. M., Lawlor, D. 310-315. & Garcia-Merita, M. L. K. 1996. M., Nicholson, J. Journal of Epidemiology and Community Health 60 (41. Research Center for Children. R. & Näyhä, S. 1997 Curricular physical activity and academic performance. ldler, E. Neighborhood context and youth cardiovascular health behaviors. BMC Public Health 8, 215. 2008. American Journal of Public Health 92 131. The etfects of sports participation on young adolescents' emotional well-being. Youth. 1996. 2000. 2003. M. A., Macfarlane, G. 2007 Comparison of adolescent healthrelated behavior in ditterent family structures. J., Jones, G. Singh-Manoux, A., Martikainen, P., Ferrie, J., Zins, M., Marmot, M. & Families Breidablik, H. & Miettinen, M. 963-975. Medicine and Science in Sports and Exercise 38181, 1515-1519. and health. 2006. Labor induction policy in hospitals of ditferent levels of specialization. T., Haase, A. American Journal of Public Health 86(111. Self-reported competence and emotional and behavioral problems in a sample of Finnish adolescents. H., Erickson, K. Tremblay, M. & Kramer, A. Hillman, C. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report, 2008. Journal of Community Health 33 (41, 206-216. Wiles, N. Helsinki: Statistics Finland Steptoe, A. M. 2008. & Lopez, E. stress. 2007 Physical activity and sedentary behaviors among Finnish youth. R. Testing direct and indirect ettects of sports particrpation on perceived health in Spanish adolescents between 15 and 18 years of age. Coe, D. Liimatainen, M. MKIMUSARTIKKELI. Adolescence 41 11621. & Lydersen, S. Physical activity and emotional problems amongst adolescents: a longitudinal study. D., Shephard, R. Medicine & Science in Sports & Exercise 39 171. 534-543. W. Lee, R. Family structure and selfrated health in adolescence and young adulthood. & Lewis, G. E., Gorman, B. Nordic Journal of Psychiatry 55 161. 2001. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. & Cubbin, C. Mikolajczyk, R. 2006 What does self rated health measure 7 Results from the British Whitehall 11 and French Gazel cohort studies. Sports participation in an urban high school: academic and psychologic correlates. and neighborhood characteristies on physical inactivity and activity levels among US children and adolescents. E. & Sourander, A. The Journal of Nursing Research 15 111. Lnsunta. M., Womack, C. 2001. 2002. Obesity 14 1101, 1839-1845. Breidablik, H. Self-rated health during adolescence: stability and predictors of change (Young-HUNT study, Norwavl. L. Self-rated health in adolescence: a multifactorial composite. 717-730. 2001. L. 2000. 2008. 2006. 1990. http//herkules .oul u. Burlington, VT: University of Vermont. E. Sport participation and perceived health status: a study of adolescents. N., Ziviani, J. & Gau, Y. B. Associations of adiposity with measured and self-reported academic performance in early adolescence. 1. D. 2006. Pate, R. OECD. & Ronan, K. T., Brzoska, P., Maier, C., Ottava, V., Meier, S., Dudziak, U., llieva, S. Suomen maaseututyypit. & Rescorla, L. D., Kristjansson, A. 364-372. Väitöskirja. 70-80. & Marmot, M. 387-385. The Role of Physical Activity on Emotional and Behavioural Problems, Self-Rated Health and Educational Attainment among Adolescents. UNESCO's International Standard Classification of Education ISCED 1997: Finnish lmplementation Manual 2000: Appendix 1 to The Finnish Standard Classification of Education 2000. C. J., Meland, E. Oulun yliopisto. R., Hartikainen-Sorri, A. & Trost, S. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille. 6/2010. 2002. J. Singh, G. & Benyamini, Y. 1982. Social Science & Medicine 31 151, 551-556. Be smart, exercise your heart: exercise etfects on brain and cognition. 2006. Oulun yliopisto. Tammelin, T., Ekelund, U., Remes, J. Efiect of physical education and activity levels on academic achievement in children. Factors associated with self-rated health status in university students: a cross-sectional study in three European countries
. ln the analysis, time and gender were determined as independent variables. The strongest correlations werc found in thc measure point of 9th grade. Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida koululaisten fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian muutoksia 7. Välituntiliikunnan ja koululiikunnan eri sisältöihin tarvitaan interventiotutkimuksia, joissa selvitettäisiin liikuntakerhojen sekä liikunnallisen välituntitoiminnan yhteyksiä koululaisten vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen. luokalta 9. grade. PA and perceived autonomy in PE were determined as dependent variables. The purpose of this study was to analyze changes in studerus physical activity (PA) and perceived autonomy in physical education (PE) from 7th gradc io 9th grade. Mittauskertojen eroja tutkittiin LSD-parittaistestien avulla. luokalle. luokalle. Sitä vastoin koululaisten liikuntatunneilla koettu autonomia lisääntyi 7. Keyworcis: physical activity, perceived autonomy, motivation, physiwl eclucation 38 LIIKUNTA & TIEDE 47 · 6/2010 · MKIMUSAATIKKEU, Fyysisen akt11v1suuden Ja autonomian muutokset. luokalta 9. Liikunta & Tiede 47 (6), 38-44. . Koululaisten fyysinen aktiivisuus väheni 7. luokalle. grade. Pitkittäisaineisto kerättiin 2007-2009 viidellä mittauskerralla, jotta alakoulusta yläkouluun siirtymisen jälkeistä kehitystrendiä voitiin seurata. Tulokset osoittivat, että fyysinen aktiivisuus ja liikuntatunneilla koettu autonomia korreloivat voimakkaimmin 9. The instruments involved in this study have been used regularly and shown ro be valid and reliable in bot h international studies and previous Finnish PA and PE research. 2010. 2010. Significant differences between different rneasure points were analyzed with LSD-tests. Oppilaiden itseraportoitua fyysistä aktiivisuutta mitattiin kahdella WHO:n (2004; 2008) koululaiskyselyissä käytetyllä kysymyksellä. The number of eight secondary schools and 32 PE groups involved in this study. Tutkimukseen osallistui 8 koulua ja 32 opetusryhmää. Analysis of the longitudinal data was accomplished with repeated measures of variance (ANOVA). Tulosten analysoinnissa käytettiin toistettujen mittausten varianssianalyyseja (ANOVA), joissa aika ja sukupuoli olivat riippumattomia muuttujia. Pcrceived autonomy in PE was measured with Somis (2006) motivational climate scales. KOULULAISTEN FYYSISEN AKTIIVISUUDEN JA LIIKUNTATUNNEILLA KOETUN AUTONOMIAN MUUTOKSET 7. Tutkimuksen tuloksista nousi myös muutamia jatkotutkimusehdotuksia. LUOKALTA 9. Fyysinen aktiivisuus ja liikuntatunneilla koettu autonomia määriteltiin riippuviksi muuttujiksi. Koettua autonomiaa mitauiin Soinin (2006) koululiikunnan motivaatioilmastomittarilla. Tutkimuksen osanottajiksi valittiin 639 (tytöt; 296, pojat; 343) keskisuomalaista koululaista, jotka olivat tutkimuksen alkaessa seitsemäsluokkalaisia. ln addition, correlations betwcen perceived autonomy and PA werc analyzed in this study A sarnple of 639 students (girls; 296, boys » 343) from Central Finland were followed up across the time period of 2007-2009. Asiasanat: fyysinen al1Uivisuus, hoettu autonomia, motivaatio, houluliihunta Gråsten A., Liukkonen J., Jaakkola T., Yli-Piipari S. Mitt.aukset suoritettiin strukturoiduilla kyselyillä. These findings suggest that further research is required to understand the connections of students' social-cognitive motivational factors ane! PA in physical education and leisure time. Such interventions could give better understanding of the dcvelopment of slUdents· PA patterns and their motivational determinants. Lisäksi tutkittiin liikuntatunneilla koetun autonomian yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. ln contrast, perceived autonomy in PE increased from 7. luokan syksyn mittauksessa, joskin korrelaatiot olivat heikkoja. luokalle. LUOKALLE ARTO GRÅSTEN, JARMO LIUKKONEN, TIMO JAAKKOLA, SAMI YLI-PIIPARI Yhteyshenkilö: Arto Gråsten, Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden laitos, PL 35 (Viv), 40014 Jyväskylä Puh: +358 14260 2133, sähköposti: agrasten@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Gråsten A., Liukkonen J., Jaakkola T., Yli-Piipari S. Studerus self-reportcd physical activity was rneasurcd with ihe Health Behaviour in School-aged Children Research Protocol (WHO 2004; 2008). Changes in students physical activity and perceived autonomy from 7th grade to 9th grade. grade to 9. Results showed that correlations betwcen PA and perceived autonomy in PE were generally weak. Koululaisten fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian muutokset 7. grade to 9. luokalta 9. luokalta 9. Liikunta &Tiede 47 (6), 38-44. Studerus PA decreased from 7
Vastaavasti 15-vuotiaat pojat olivat Iyysisesti aktiivisia 3,4 päivänä viikossa ja tytöt 3,2 päivänä viikossa. kun normatiivinen vertailu ja kilpailu liikuntatunneilla vähenevät ja yhteenkuuluvuuden kokemukset lisääntyvät. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia, miten koululaiset kokevat liikuntatunnit ja miten kokemukset ovat yhteydessä heidän fyysisen aktiivisuuden määrään. Fyysisen aktiivisuuden lisääntymistä selitettiin urheiluseurojen toimintaan osallistuvien nuorten määrän kasvulla. Oppilas kokee, että toiminta on täysin ulkoaohjattua ja kontrolloitua (Deci & Ryan 2000). Liikunnan oppimistuloksia peruskoulussa on arvioitu myös Opetushallituksen raportissa (Huisman 2004), jonka mukaan yhdeksäsluokkalaisista pojista 46% ja tytöistä 38% ilmoitti liikkuvansa vapaa-ajallaan vähintään viisi kertaa viikossa ja vähintään 3,5 tuntia viikossa. 2003). Fyysisen aktiivisuuden Ja autonomian muutokset 39. Koululiikuntaa pidetään yhtenä parhaista konteksteista lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä, sillä se saavuttaa koko ikäluokan (McKenzie 2007). 2005) ja 15% (v. Muutokset ovat usein erityisesti heikommin menestyvien nuorten motivaation kannalta haitallisia, sillä yläkoulussa tavoiueenasettelu, sosiaalinen vertailu ja kilpailu korostuvat (Simmons & Blyth 1987). 2004; Sproston & Primatesta 2003) Yksi keskeisistä muutoksista kyseisenä ajankohtana on siirtyminen alakoulusta yläkouluun, mikä muuttaa nuorten sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä verkostoja. luokkalaisista 17% (v. Weissin (2000) mukaan sisäisesti motivoitunut oppilas osallistuu toimintaan siitä saatavan mielihyvän vuoksi,jolloin liikuntaan osallistuminen lisääntyy. Sisäistä motivaatiota pidetään puolestaan ratkaisevana tekijänä fyysisen aktiivisuuden omaksumisprosessissa (Standage ym. 2000). Vastaavasti autonomiaa lisäämällä tuetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta. 2009) ilmoitti osallistuvansa koulutuntien ulkopuolella fyysisesti rasittavaan liikuntaan noin tunnin päivässä. Tutkimukset ovat osoittaneet, euä liikuntaharrastuneisuudessa löytyy sukupuolieroja. Lisäksi liikuntatunneilla koetun autonomian määrässä on havaittu eroja tyttöjen ja poikien välillä, sillä Soinin (2006) tutkimuksessa pojat kokivat liikuntatunneilla enemmän autonomiaa kuin tytöt. 2003), toimia vertaisopettajina alkulämrniuelyiden ja taitoharjoiueiden toteuttamisessa sekä peleissä tuomareina (Wallhead & Ntoumanis 2004). Käytännössä opetussuunnitelman iavoiuctden saavuttamista voidaan tukea autonomiaa lisäämällä erilaisten didaktisten ratkaisujen avulla, esimerkiksi antamalla oppilaille mahdollisuus osallistua pelisääntöihin ja harjoitteisiin liittyvien päätösten tekoon (Digelidis ym. Ulkoisen motivaation ollessa kyseessä käyttäytymistä ohjaavat ulkoiset tekijät, kuten palkinnot ja rangaistukset.jolloin käyttäytyminen ei ole autonomista, vaan ulkoaohjauua (Deci & Ryan 1985; 2000). 2004; Sai lis ym. JOHDANTO Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on vähentynyt viime vuosikymmenenä niin Suomessa (Kouluterveyskysely 2009; Nuorten terveystapatutkimus 2005; Yli-Piipari ym. Uuden suomalaisen lasten ja nuorten liikuntasuosituksen (Nuori Suomi 2008) mukaan kaikkien alakouluikäisten tulisi liikkua vähintään puolitoista tuntia sekä yläkoululaisten vähintään tunti päivässä. 2004). Aiemmat kehityspsykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten autonomia lisääntyy kognitiivisen, fyysisen ja sosiaalisen kehityksen seurauksena (Eccles ym. Fyysisen aktiivisuuden ja sen taustatekijöitä analysoivien tutkimusraporttien tarkastelu osoittaa kuitenkin, ettei yläkouluikäisten nuorten liikuntaharrastuneisuudesta ja sen taustatekijöistä ole tehty pitkittäistutkimuksia Suomessa. Tämä trendi on todeuu sekä Suomessa (Kouluterveyskysely 2009; Telama & Yang 2000; Yli-Piipari ym. 2003; Soini 2006; Wallhead & Buckworth 2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2004) koululiikunnan keskeisiä tavoitteita 5-9-luokilla on tukea oppilaiden kasvua itsenäisyyteen ja luoda valmiuksia omaehtoiseen liikunnan harrastamiseen. 2003) ja 13-16-vuotiaiden fyysistä aktiivisuutta vapaa-aikana (Hagger ym. Vähäiset autonomian kokemukset puolestaan tuottavat ulkoista motivaatiota sekä amotivaatiota. 2003; 2005). (Deci & Ryan 1985; Vallerand 1997.) Mitä enemmän toiminta pitää sisällään autonomiaa, sitä todennäköisemmin toimintaan osallistuvat motivoituvat sisäisesti. 6/2010. Eri tutkimustulokset eivät ole suoraan verrattavissa toisiinsa erilaisten fyysistä aktiivisuutta mittaavien menetelmien vuoksi. 2009) kuin muissa länsimaissa (WHO 2004; 2008). Nuorten terveystapat utkirnuksen (2005) mukaan vähintään neljä kertaa viikossa [yysisesu aktiivisten 14-vuotiaiden tyttöjen määrä lisääntyi 24%:sta 38%:iin ja poikien 38%:sta 45%:iin vuodesta 1991 vuoteen 2005. 2001), 16% (v. 2005) ja fyysiseen aktiivisuuteen (Hagger ym. Pojat ovat tyttöihin verrattuina Iyysisesu aktiivisempia sekä Suomessa (Huisman 2004; Jaakkola ym. Tämä on selvä puute fyysisen aktiivisuuden tutkimuksessa, sillä koululiikunnan autonomian kokemusten on todettu olevan yhteydessä liikuntatuntien ulkopuoliseen aktiiviLIIKUNTA & TIEDE 47. Tässä tutkimuksessa [yysinen aktiivisuus määritellään toiminnaksi, joka kestää vähintään 60 minuuttia, tapahtuu 1-7 päivänä viikossa ja saa osallistujan hikoilemaan ja hengästymään (WHO 2008). Lasten ja nuorten Iyysistä aktiivisuutta on tutkiuu laajalti, mutta siihen li ittyviå sosiaalis-kognitiivisia motivaatiotekijöitä ei tarkasti tunneta (Malina ym. Myös koululiikunnassa oppilaiden koetun autonomian on todettu olevan yhteydessä sisäiseen liikuntamotivaatioon (Deci & Ryan 1987; Standage ym. 2009) että muissa länsimaisissa kulttuureissa (Corbin ym. Lisäksi WHO:n (2004) nuorten elämäntapoja ja terveystottumuksia selvittävässä tutkimuksessa suomalaiset 13-vuotiaat pojat olivat Iyysisesu aktiivisia vähintään tunnin 3,9 päivänä viikossa ja tytöt 3,4 päivänä viikossa. 2005). 2009; WHO 2004; 2008) että muissa maissa (Duncan ym. Amotivaatio on alhaisinta autonomiaa edustava motivaatioluokka. TUT)(JMUSAfnlKKEU. ja 9. Tutkimustulokset osoittavat, että autonomia on keskeinen motivaatiotekijä koululaisten fyysisen aktiivisuuden taustalla. Autonomialla tarkoitetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaan toimintaan sekä tehdä valintoja (Deci & Ryan 1985). Eri arvioiden mukaan suomalaisista 12-18-vuotiaista pojista 16-35% ja tytöistä 17-41 % ei saavuta lasten ja nuorten liikuntasuosituksen määrää (Kouluterveyskysely 2009; Huisman 2004; Nuorten terveystapatutkimus 2005). Kyseisen kehityksen vuoksi fyysisen aktiivisuuden edistäminen erityisesti kouluiässä on tärkeää, sillä tutkimusten mukaan liikuntaharrastus siirtyy nuoruudesta aikuisuuteen (Kirk 2005; Ntoumanis 2005; Telama ym. Edellä referoiduista tutkimuksista voidaan kuitenkin päätellä, että vain pieni osa suomalaisista lapsista ja nuorista saavuttaa fyysisen aktiivisuuden suosituksen (Nuori Suomi 2008). ltsemääräämisteoriaa (Deci & Ryan 1985; 1991; 2000) on viimeaikaisissa tutkimuksissa yhä enemmän käytelty selittämään fyysisen aktiivisuuden taustalla olevia motivaatiotekijöitä (Ryan & Deci 2006). 1991; Zimmer-Gembeck & Collins 2006). Kouluikäisten fyysiseen aktiivisuuteen liittyvien motivaatiotekijöiden tutkiminen on erityisen tärkeää siksi, että tutkimuksissa on osoitettu tyttöjen ja poikien fyysisen aktiivisuuden vähenevän 12-vuotiaasta lähtien. Kouluterveyskyselyissä suomalaisista 8. Autonomian tukeminen liikuntatunneilla tukee myös koetun pätevyyden kehittymistä (kuvio 1), koska valinnanvapauden lisääntyessä oppilas valitsee toimintoja, joissa hän kokee pätevyyttä. Teorian mukaan motivaatio luokitellaan autonomian määrän perusteella sisäiseksi, ulkoiseksi tai täydelliseksi motivaation puuttumiseksi eli amot ivaauoksi , joistasisäinen motivaatio edustaa puhtaasti autonomista motivaatiota (Deci & Ryan 2000). Erityisissä interventioissa koetun autonomian edistäminen liikuntatunneilla on lisännyt 7-luokkalaisten fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla (Digelidis ym. Fyysinen aktiivisuus määritellään toiminnaksi, joka nostaa sydämen lyöntitiheyttä ja saa ihmisen hengästymään (Bouchard & Shephard 1994)
2009). Soini n (2006) tutkimuksessa mittarin rakennevaliditeetin ja sisäisen yhdenmukaisuuden todettiin olevan hyväksyttävällä tasolla. Neljä motivaatioilmaston ulottuvuutta käsittävässä mittarissa autonomian summamuuttuja koostui seuraavista väittämistä: "Oppilailla on mahdollisuus vailiuuaa liihunlatu111.ien toteu1u/1sce11", "Oppilailla on merhilläväsli valinnan vapaulisia liiln1111atu11neil/a", "Oppilaat voivat vail1utwa liiliu11wtw111in hullzuun", "Oppilailla 011 mahdollisuus valiw lwrjoitteila oman micle11/1iin11011 mulwan" ja "Oppilailla 011 merhittäväsli päälösval1aa liilw11/atun11ci/la". luokalla maalis-huhtikuussa ja viimeinen 9. Kolmas tehtävä oli analysoida tyttöjen ja poikien liikuntatunneilla kokeman autonomian muutoksia 7. Koetun autonomian mittari. Koettua autonomiaa mitattiin Soini n (2006) koululiikunnan motivaatioilmastomittarilla, joka validoitiin testaamalla 4397 yhdeksäsluokkalaista suomalaiskoululaista kolmivaiheisessa tutkimuksessa. Ensimmäinen tutkimustehtävä oli analysoida liikuntatunneilla koetun autonomian ja itseraportoidun fyysisen aktiivisuuden yhteyttä. luokalle. KUVIO 1. Lisäksi LLLtkimuslupa kysyttiin oppilaiden huoltajilta. Tämän vuoksi on tärkeää analysoida koululaisten fyysisen aktiivisuuden sekä koululiikunnassa koetun autonomian kehittymistä pitkittäisasetelman avulla. 2003; Hagger ym. Tutkimukseen osallistui 8 koulua ja 32 opetusryhmää. 2009) mittarin validiteetti ja reliabiliteetti on todettu riittäväksi koululaisilla. Mittausjärjestelyt olivat yhdenmukaiset kaikille ryhmille jokaisessa mittauksessa. luokalta 9. Oppilaiden itseraportoitua fyysistä aktiivisuutta mitattiin kahdella WHO:n (2004; 2008) koululaiskyselyissä käytetyllä kysymyksellä, joiden avulla selvitetään 11-, 13ja 15-vuotiaiden elintapoja ja ierveyuä useissa Euroopan ja PohjoisAmerikan maissa joka neljäs vuosi. Koska aikaisempia tutkimustuloksia liikunratunneil!a koetun autonomian muutoksista ylakouluikäisillä ei ole raportoitu, emme asettaneet uukirnustehtävälle hypoteesia. 2003; Soini 2006). 5 = täysin samaa mieltä). Aikaisempien tutkimusten perusteella oletimme, että fyysinen aktiivisuus vähenee tutkimusjakson aikana (Kouluterveyskysely 2009; WHO 2008; Yli-Piipari ym. Jyväskylän yliopiston eettinen toimikunta antoi tutkimuksesta puoltavan lausunnon. luokalla maalis-huhtikuussa, kolmas 8. Li ik untamoti vaatia Autonomian tukeminen 1 i i kuntatunnei l la Kognitiiviset motivaat iotek ijät Koettu autonomia Koettu pätevyys Yhteenkuuluvuus Sisäinen motivaatio Ulkoinen motivaatio Amotivaatio Fyysinen aktiivisuus + Koetun autonomian määrä suureen (Hagger ym. Aiemmissa tutkimuksissa (WHO 2004; 2008; Yli-Piipari ym. Oppilaat täyttivät kyselylomakkeet tutkijoiden valvonnassa koulun l iikuntarurmeilla. 2003). Koetun autonomian ja fyysisen aktiivisuuden väliset suhteet koululiikunnassa (Deci & Ryan 1985; 2000; Vallerand 1997). luokalle. luokalla loka-marraskuussa, neljäs 8. Koska puuttuvat havainnot eivät olleet systemaattisia eivätkä edustaneet mitään tiettyä koulua tai ryhmää, voidaan olettaa, että ne eivät vääristäneet tuloksia. luokalla loka-marraskuussa. Toisena tutkimustehtävänä oli analysoida tyttöjen ja poikien fyysisen aktiivisuuden muutoksia 7. Aikaisempien tutkimusten perusteella oletimme, että liikuntatunneilla koetulla autonomialla on yhteys fyysiseen aktiivisuuteen (Digelidis ym. Väittämistä muodostettiin kcskiarvornuuuuja.jonka arvot ilmoitettiin viisiportaisella Likertin asteikolla 1-5 (1 = täysin eri mieltä ... Toisietuissa mittauksissa esiintyi ennalta odotetusti puuttuvia havaintoja. luokalta 9. Kuluneen viikon päivittäistä liikunta-aktiivisuutta kysyttiin seuraavasti: "Kuinlw monena päivänä ole/ viimeisen 7 päivän ailwna harras/anul liiliunwa vähintään 60 minuul/ial" Tavallista viikkoa koskeva päivittäisen liikunta-aktiivisuuden kysymys oli: "Kuinlw monena päivänä olet /avallisen viilwn aikana lwrrastanut liiliu111aa vähintään 60 minuuttia?" Kysymyksistä muodostettiin keskiarvornuuuuja, jonka arvot vaihtelivat välillä 0-7. Ensimmäinen mittaus toteutettiin 7. Mittarit Fyysisen aktiivisuuden mittari. luokalla loka-marraskuussa, toinen 7. Kahta päivittäistä liikunta-aktiivisuutta kuvaavaa kysymystä edelsi vastausohje: "Seuraavissa l1ysymyl1sissä liiliunnalla 1arlwitc/aa11 lwilil,ea sellaisia toiminwa, jaha nostaa sydämen lyöntitiheyUä ja saa sinut het.l1cl1si hengästymään esimerl1i/1si urheillessa, ystävien lwnssa pelatessa, houlumathalla lai lwulun liil1untatun11eilla. Fyysisen aktiivisuuden kyselyn osalta puuttuvia 40 LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010, TUTKIMUSAATIKKELI · Fyysisen akthvrsuuden ia autonormao muutokset. Mittaukset suoritettiin strukturoiduilla kyselyillä. TUTKIMUSAINEISTO JA-MENETELMÄT Aineisto Tutkimuksen osanottajiksi valittiin 639 (tytöt = 296, pojat = 343) keskisuomalaista koululaista, jotka olivat tutkimuksen alkaessa seitsemäsluokkalaisia. Pitkittäisaineisto kerättiin 2007-2009 viidellä rniuauskerralla, jotta alakoulusta ylä kouluun siirtymisen jälkeistä kehitystrendia voitiin seurata. Tilastolliset analyysit Ennen tilastollisia analyyseja aineistoa tarkasteltiin puuttuvien ja poikkeavien havaintojen sekä normaalisuuden kannalta. Liiliuntaa 011 esimerhi/1si juoliseminen, ripeä l1ävely, rullaluislelu, pyöräily, tanssiminen, rullalautailu, uinti, lasliettelu, hii/110, jallwpallo, lwripallo ja pesäpallo"
luokalta 9. Analyyseissa löydettiin 25 poikkeavaa havaintoa, jotka poisteu.iin aineistosta. luokan syksyn (p < 0,001) mittauksessa. Seitsemännen luokan kevään mittauksessa koululaiset olivat niin ikään fyysisesti aktiivisempia kuin 8. luokalle. KUVIO 2. luokalle (kuvio 2, taulukko 1 ). Näin havaintojen puuttuminen ei pudottanut tutkittavaa kokonaan pois analyysista. luokan syksyn (r = 0,144, p = 0,000) mittauksissa. luokan syksyn (p<0,001) mittauksissa. luokalle Toistettujen mittausten varianssianalyysi (ANOVA) osoitti, että tyttöjen liikuntatunncilla kokema autonomia ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi poikien liikuntatunneilla kokemasta autonomiasta 7. 3,65 1,645 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 6/2010 · TUTKIMUSARTIKKELI · Fyysisen aknvisuuoen Ja autonornian rnuutokset 41. Mutauskcrtojcn eroja tutkittiin LSD-parittaistestien avulla. 3,89 1,756 8Ik kevät tytöt 3,69 1,565 pojat 3,96 1,660 yht. TULOKSET Fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian välinen korrelaatio Korrelaatiokenoimien vertailu osoitti, euä tytöillä 8. Koululaisten liikuntatunneilla kokema autonomia 7. luokalle. luokan syksyn mittauksessa, joskin korrelaatiot olivat heikkoja. luokan syksyn (r = 0,115, p = 0,034) mittauksissa. havaintoja oli keskimäärin 16% ja koetun autonomian osalta 17%. luokan kevään (r = 0,103, p = 0,009), 8. Koululaisten fyysinen aktiivisuus 7. luokalle Toistettujen mittausten varianssianalyysi (ANOVA) osoitti, euä tyttöjen fyysinen aktiivisuus ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi poikien fyysisestä aktiivisuudesta 7. Miuauskerrotsta muodostettujen surnmamuuuujien välisen korrelaation tarkastelu osoitti, että fyysinen aktiivisuus ja liikuntatunneilla koettu autonomia korreloivat keskenään tilastollisesti merkitsevästi (r = 0, l57, p = 0,000) Tulokset osoittivat, että fyysinen aktiivisuus ja liikuntatunneilla koettu autonomia korreloivat voimakkaimmin 9. luokalle. Samoin 8.luokan kevään mittauksessa koululaiset olivat fyysisesti aktiivisempia kuin 9. luokan syksyn (p < 0,001), 8. luokan syksyn (p < 0,001) mittauksissa. Toistettujen mittausten varianssianalyyseissa korrelaatioiden ollessa ryhmien sisällä eri rnit tauskerroi lla poikkeavat, f"-testin vapausasteet korjattiin HuynhFeldt-korjauksella. 4,24 1,673 8Ik syksy tytöt 3,66 1,614 pojat 4,09 1,849 yht. Pojilla fyysinen aktiivisuus ja autonomia korreloivat tilastollisesti merkitsevästi keskenään 7. Koululaisten fyysinen aktiivisuus väheni 7. Puuttuvia havaintoja sisältäviä havaintoyksiköitä ei poistettu, vaan täydennetu!n EM-imputoinnin (Expected maximum) avulla (Tabachnick & Fidell 2007). luokan syksyn mittauksessa koululaiset olivat fyysisesti aktiivisempia kuin 8. Fyysisen aktiivisuuden mittausten keskiarvot ja keskihajonnat (n = 639; tytöt= 296, pojat= 343). Parit taisresussa 7. 3,84 1,621 9Ik syksy tytöt 3,62 1,665 pojat 3,69 1,628 yht. luokan kevään (p<0,001)ja9. luokalta 9. Koululaisten fyysinen aktiivisuus 7. Fyysinen aktiivisuus ja liikuntatunneilla koettu autonomia määriteltiin riippuviksi muuttujiksi. Koska ajalla oli päåvaikutus, tutkimme miuauskcrtojcn eroja LSD-parittaisTAULUKKO 1. luokalta 9. Kahdeksannen luokan syksyn mittauksessa koululaiset olivat fyysisesti aktiivisempia kuin 9. Koettua autonomiaa mittaavien muuttujien arvot eivät jakautuneet normaalisti, vaan muuttujien jakaumassa havaittiin huipukkuuu a. Koko osanouajajoukolla (n= 639) suoritetussa tarkastelussa tilastollisesti merkitsevä korrelaatio löytyi 7. luokan kevään (r = 0,120, p = 0,027) ja 9. luokalta 9. luokan kevään (r = 0,120, p = 0,039) ja 9. Muuttujien välisiä korrelaatioita analysoitiin Pearsonin tulomomentti korrelaatioiden avulla. 4,26 1,626 7Ik kevät tytöt 4,06 1,561 pojat 4,39 1,751 yht. luokan kevään (r = 0,096, p = 0,016) ja 9. luokan kevään (p < 0,001) ja 9. luokan syksyn mittauksessa (p < 0,01). luokan syksyn (r = 0, 174, p = 0,003) mittauksissa fyysinen aktiivisuus ja autonomia korreloivat tilastollisesti merkitsevästi keskenään. Sen sijaan mit tauskcrrat poikkesivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (F (4, 2548) = 5,519, p < 0,001). luokan syksyn (p < 0,001), 8. Koska ajalla oli päävaikutus, tutkimme miuauskertojcn eroja LSD-parittaistestien avulla. Poikkeavia havaintoja analysoitiin standardoitujen arvojen(± 3,29) ja Mahalanobiksen etäisyyden (p < 0,001) avulla (Tabachnick & Fidel! 2007). luokalta 9. Sen sijaan miuauskcrrat poikkesivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (F (3,75, 2386) = 36,272, p < 0,001, Huynh-Fcldt-korjaus). Muuttujien arvot generoitiin uudelleen keskiarvoihin ja -hajoruoihin perustuvalla satunnaislukufunktiolla (Field 2009), jonka jälkeen muuttujien arvot jakautuivat normaalisti. luokalta 9. 4,3 "' 4,2 ::, ::, "' 4,1 ;~ _;. EM-imputointi suoritettiin siten, kahden fyysistä aktiivisuutta ja viiden liikuntatunneilla koettua autonomiaa kuvaavan muuttujan avulla laskettiin puuttuville havainnoille oletetut maksimiarvol. "' 4 C Q) C "iii 3,9 >>LL 3,8 3,7 3,6 7Ik syksy 7Ik kevät Blk syksy Blk kevät 9Ik syksy Mittaus Ryhmä ka kh 7 lk syksy tytöt 4,09 1,556 pojat 4,41 1,672 yht. Tulokset analysoitiin toistettujen mittausten varianssianalyyseilla (ANOVA), joissa aika ja sukupuoli olivat riippumattomia muuu ujia
luokalta 9. Toisaalta koululaiset osallistuivat liikuntatunneille vain kaksi tuntia viikossa, mikä voi olla liian vähän liikuntatunneilla koetun autonomian ja viikoittaisen fyysisen aktiivisuuden yhteyden havaitsemiseksi. 2,97 1,186 8Ik syksy tytöt 2,94 1,236 pojat 3,04 1,172 yht. Koulujen välituntiliikunnan ja iltapäiväkerhojen kchiuämlnen sekä määrän lisääminen olisivat lisäksi yksi mahdollinen keino opetussuunnitelman perusteissa mainitun (Opetushallitus 2004) fyysisen aktiivisuuden kehiuämtstavoiucen saavuttamiseksi. Myös 8. Tämän tutkimuksen vahvuus on, eitä samoja oppilaita seurattiin lähes heidän koko yläkoulunsa ajan viidellä miuauskcrralla. Haggerin ym. testien avulla. Jos tutkimuksessa olisi voitu erottaa liikuntatuntien ja vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus, niin yhteys olisi voinut olla samansuuntainen aikaisempien tutkimusten kanssa. luokalta 9. KUVIO 3. Sitä vastoin Soinin (2006) tutkimuksessa arvioitiin yhdeksäsluokkalaisten koetun autonomian ja fyysisen aktiivisuuden intensiteetin yhteyttä koululiikunnassa. luokan syksyn (p < 0,01) rniuauksessa. luokalla 3 tuntia l8 minuuttia viikossa. 2009). Erityisissä interventioissa (Digelidis ym. luokalla enää 3,7 päivänä viikossa. Tulokset osoittivat, että fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian yhteys oli heikko, mikä ei tukenut aikaisempien tutkimusten (Digelidis ym. WHO:n (2004; 2008) mittarissa liikuntatuntien ja vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta ei erotella. luokan kevään mittauksessa koululaiset kokivat liikuntatunneilla vähemmän autonomiaa kuin 9. WHO:n (2004) raportissa vastaavat luvut olivat hieman alhaisempia, eli 7. Tutkimus oli ensimmäinen, jossa yläkoulu ikäisten oppilaiden liikuntatunneilla koetun autonomian kchiu ymistä seurattiin lähes kolmen vuoden ajan usean mittauksen avulla. 2,91 1,223 7Ik kevät tytöt 2,93 1,222 pojat 3,00 1,156 yht. Lisäksi tutkimus osoitti, että koululaisten liikuntatunneilla kokema autonomia lisääntyi 7. Liikuruatu nncilla koettu autonomia ja fyysinen aktiivisuus korreloivat voimakkaimmin 9. Lisäksi analysoitiin fyysisen aktiivisuuden ja liikuruatunncilla koetun autonomian yhteyttä. luokalla 6% koululaisista. luokalta 9. luokalla 3,7 ja 9. Aiemmat uu kirnukset ovat pääosin olleet toisteltuja kohorttitutkimuksia, jolloin koehenkilöt eri mu tauskcrrotl!a ovat vaihtuneet. Tässä tutkimuksessa havaitlll heikko yhteys saattaa johtua mittausmenetelmästä. luokalla 13% ja 9. luokalle (kuvio 3, taulukko2) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida 639 keskisuomalaisen koululaisen fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian muutoksia 7. luokan syksyn miuaukscssa (p < 0,01). Kahdeksannen luokan syksyn mittauksessa koululaiset kokivat autonomiaa vähemmän kuin 9. TUTKIMUSARTIKKELI. Luvuista voidaan päätellä, että vain pieni osa koululaisista saavuttaa fyysisen aktiivisuuden suosituksen. Koululaisten fyysinen aktiivisuus väheni 7. Fyysisen aktåvrsuuden Ja aotorormar, muutokset. 3,2 "' .E 3,1 C: :, "' :, = ., :.:: 3 2,9 71k syksy 71k kevät 81k syksy 81k kevät 91k syksy Mittaus Ryhmä ka kh 7 lk syksy tytöt 2,96 1,259 pojat 2,86 1,192 yht. luokalla 3,3 päivänä viikossa. luokan syksyn (p < 0,001) miu aukscssa. (2003) tutkimuksessa tarkasteltiin liikuntatunneilla koetun autonomian ja vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden yhteyttä 13-16-vuotiailla. luokan mittauksessa, kun yhteyttä tarkasteltiin koko osanottajajoukolla. luokalle. Tulokset tukivat asetettua hypoteesia (Kouluterveyskysely 2009; WHO 2008; Yli-Piipari ym. Koululaisten liikuntatunneilla kocuu autonomia lisääntyi 7. luokan syksyn (p < 0,001) mittauksessa. 2003; Soini 2006) perusteella asetettua hypoteesia. 2003; Wallhead & Nioumanis 2004) autonomiaa lisättiin liikuntatuntien motivaatioilmastoa manipuloimalla, jonka seurauksena fyysinen aktiivisuus liikuntatunneilla lisääntyi. luokan syksyyn. Pariuaistcsussä 7. Liikuntatunneilla koetun autonomian mittausten keskiarvot ja keskihajonnat (n = 639; tytöt= 296, pojat= 343). Seitsemännen luokan kevään mittauksessa koululaiset kokivat autonomiaa niin ikään vähemmän kuin 9. Yläkouluikaistcn liikuntasuosituksen (vähintään tunti päivässä) ja tässä tutkimuksessa raportoidun fyysisen aktiivisuuden ero oli 7. luokan syksyn mittauksessa koululaiset kokivat autonomiaa liikuntatunneilla vähemmän kuin 9. Tietoomme ei ole tullut aiempia yhtä laajoja fyysisen aktiivisuuden seurantatutkimuksia yläkouluikäisillä oppilailla. 2003; Hagger ym. Liikuruaturuicn lisääminen perusopetuksen tunt ijaossa lisäisi osaltaan oppilaiden fyysistä aktiivisuutta. luokalle. 2,99 1,203 8Ik kevät tytöt 2,88 1,269 pojat 3,08 1,173 yht. luokan syksystä 9. Fyysisesti aktiivisia vähintään tunnin päivässä seitsemänä päivänä viikossa oli 7. luokalla 2 tuntia 42 rninuuuia ja 9. Kaikkien yläkouluikäisten tulisi liikkua suosituksen (Nuori Suomi 2008) mukaan vähintään tunti päivässä. Tulosten mukaan 7. luokalle. Aiemmat kehityspsykologiset tutkimukset TAULUKKO 2. Pelkästään tuntien lisääminen ei kuitenkaan vielä tiittäisi kuromaan suosituksen ja raportoidun fyysisen aktiivisuuden välistä kuilua. luokalla oppilaat liikkuivat vähintään tunnin päivässä 4,3 päivänä viikossa ja 9. 2,99 1,221 91k syksy tytöt 3,16 1,194 pojat 3,20 1,122 yht. Tämä palvelisi myös opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2004) mainitun oppilaiden toimintakyvyn ja omaehtoisen liikunnan harrastamisen kehinämistavoiueen saavuttamista yläkoulun liikunnanopetuksessa. luokalta 9. Koululaisten liikuntatunneilla kokema autonomia 7. 3,18 1,155 42 LIIKUNTA & TIEDE 47 · 612010
Physical education, youth sport and lifelong participation: the importance of early learning experiences. Lisäksi oppilaiden kognitiivisen kehityksen vaikutusta liikuntatuntien autonomian kokemusten lisääntymiseen olisi hyvä analysoida erilaisten menetelmien avulla. luokilla. luokkalaisia voisi aktivoida 7. 1-8. Laadullisten tutkimusmenetelmien käyttö syventäisi tietoa koululaisten liikuntaharrastuksen taustalla olevista tekijöistä. Hagger, M., Chatzisarantis, N., Culverhouse. Control versus autonomy during adolescence. R. T. & Virtanen, P. Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin huomioitava tosiasia, että fyysisen aktiivisuuden mittaaminen itsearvioinneilla ei ole luotettavin menetelmä. International proceedings and concensus statement. & Ryan. & Ryan, R. Shephard & T Stephens ltoim.) Physical activity, fitness and health. Näin välituntitoiminnalla tueuaisiin opetussuunnitelman (Opetushallitus 2004) tavoitteita. Kirk, D. luokalta 9. Muuttujien avulla koululaiset arvioivat mahdollisuuksiaan vaikuttaa liikuntatu ntien kulkuun, toteutukseen ja valinnanvapauksiin. 1987. L. J. 1024-1037 Deci, E. Teoksessa: R. Body image and physical activity in British secondary school children. & Ryan, R. Fyysisen aktiivisuuden ja autonomian muutokset 43. 2004. Tulos koululiikunnan autonomian kokemusten lisääntymisestä tukee myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus 2004) keskeistä liikunnanopetuksen tavoitella, jolla tuetaan oppilaiden kasvua itsenäisyyteen. 1991; Zimmer-Gembeck & Collins 2006). New York: Plenum Press. ovat osoiuancet, että nuorten autonomia lisääntyy kognitiivisen, fyy sisen ja sosiaalisen kehityksen seurauksena (Eccles ym. 2003), kun autonomiaa lisätt iin antamalla oppilaille mahdollisuus osallistua pelisääntöihin ja harjoitteisiin liittyvien päätösten tekoon. Jatkossa olisi mielenkiintoista myös tutkia, mitkä tekijät ovat liikuntatunneilla koetun autonomian lisääntymisen taustalla yläkoulun aikana. 1985. ja 8. L. Dienstbier ltoim.) Perspectives on motivation: Nebraska Symposium on Motivation. luokkalaisten lukuvuoden mittaisessa iruerve m iossa (Digelidis ym. & Ryan, R. 2003. L. Ensinnäkin jatkossa olisi tärkeää tutkia, miten koettu autonomia, fyysinen pätevyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus kehittyvät erityisessä interventiossa, jossa selvitettäisiin liikuntakerhojen ja liikunnallisen välituntitoiminnan yhteyksiä koululaisten vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen. 195-210. Discovering Statistics Using SPSS. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003 Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. M. Teoksessa: C. Liikuntatunneilla koetun autonomian lisääntymisen 7. luokalle voisi ottaa huomioon välituntiliikunnan ja liikuntakerhojen kehittämisessä. Koetun fyysisen pätevyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden analysoiminen koetun autonomian rinnalla olisi voinut antaa tarkempaa tietoa sisäisen motivaation ja fyysisen aktiivisuuden välisestä yhteydestä. 2003. 1991. J. Field, A. S., Miller Buchanan, C., Flanagan, C., Fuligni, A., Midgley, C. Esimerkiksi Espanjassa 14-15-vuotiaille suunnatussa iruerveruiossa (Wallhead & Ntoumanis 2004) oppilaiden autonomian kokemukset lisääntyivät, kun he saivat toimia koripallojakson aikana vertaisopettajina alkulämmiuelyiden ja taitoharjoiueiden toteuttamisessa sekä peleissä tuomareina. Exercise 4 131. Bouchard, R. 2004. Tutkimuksen rajoiueena on se, enä fyysistä aktiivisuutta analysoitiin ainoastaan itsearviointien avulla. luokkalaisten autonomiaa Iisattåisiin antamalla heille mahdollisuus osallistua erilaisten fyysistä akt iivisuutta edistävien välituntitoimintojen toteuttamiseen, myös heidän fyysinen aktiivisuutensa voisi lisääntyä. Deci, E. Physical activity, fitness, and health: The model and key concepts. 6/2010. Tällaisissa interventiotutkimuksissa on myös tutkiuava fyysisen aktiivisuuden kehittymistä interventioajaksojen aikana ja niiden jälkeen. Interventioita voitaisiin kohdistaa erityisesti oppilaille, jotka liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. C. Tuloksista voidaan päätellä, että 9. European Physical Education Review LIIKUNTA & TIEDE 47. luokkalaisille suunnatun välituntiliikunnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. A one -year intervention in 7th grade physical education classes aiming to change motivational climate and attitudes towards exercise. R.M. Vaikka itsearviointeja on käytetty eniten fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa, ei niitä kaikissa tutkimuksissa ole todettu täysin luotettaviksi (Shephard 2003). A. The processes by which perceived autonomy support in phvsical education promotes leisure-time physical activity intentions and behaviour: A trans-contextual rnodel. luokkalaisille. Lisäksi koululiikunnan eri sisältöihin tarvitaan iruervenuounkimuksia, joiden tavoite on tukea koettua autonomiaa, fyysistä pätevyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta esimerkiksi lisäämällä valinnanmahdollisuuksia eri liikuntasisällöissä. TUTKIMUSJ•Jff1KKEU. M. Champaign, IL: Human Kinetics, 77-97 Corbin, C. T. Esimerkiksi antavatko opettajat 9. 97-111. Huisman, T. The Presidents Council of Physical Fitness and Sports Research Digest 52 121. 2009. Psychology of Sport and olisi ollut mahdotonta aineiston koon sekä mittauskertojen määrän vuoksi. luokkalaisille enemmän valinnanvapauksia liikuntatunneilla kuin 7. & Yee, D. Psychological lnquiry 11 141, 227-268. Journal of Educational Psychology 95 141, 784-795. Deci, E. The "what" and "whv" of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. 2009. 1991. 2004. Deci, E.L. Jutila. Kun 9. Physical activitv for chidren: Current patterns and guidelines. The support of autonomy and the control of behavior. Toisaalta mittauksilla selviteltiin koululaisten kokemuksia opettajan toteuttamista didaktisista ratkaisuista liikuntatunneilla. 2005. & Jones. & Christodoulidis. & Le-Masurier, G. ja 8. B., Pangrazi, R. ja 8. Eccles, J. M. luokalla koululaiset kokivat voivansa vaikuttaa enemmän liikuntatuntien toimintaan kuin 7. Lisäksi tutkimuksessa mitattiin viikoittaista kokonaisaktiivisuutta, jolloin liikuntatuntien ja vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta ei voitu erottaa. Jaakkola, T., Kalaja, S., Liukkonen, J., Watt, A .. Opetushallitus. Digelidis, N., Papaioannou, A., Laparidis, K. Lincoln, NE: University of Nebraska, 237-288. Vastaava havainto tehtiin Kreikassa 7. Koulujen 9. P. Duncan, M., AI-Nakeeb, V., Nevill, A. Observointitutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, muuttuuko opettajan käyttämät opetusmenetelmät oppilaiden iän karttuessa. Helsinki: Yliopistopaino. & Shephard, R. Journal of Social lssues 47 14), 53-68. 1994. & Biddle, S. Journal of Personality and Social Psychology 53 161. Autonomian tukeminen liikuntatunneilla edellyttää opettajalta didaktisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan tukea yhtä lailla fyysisenpätevyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kehittymistä. 2000. London SAGE Publications Ltd. lntrinsic motivation and self-determination in human behaviour. Tutkimuksen tuloksista nousi myös muutamia jatkotutkimusehdotuksia. Tässä tutkimuksessa havaittu liikuntatunneilla koetun autonomian lisääntyminen saattaa osin johtua tästä luonnollisesta kehityksestä. European Physical Education Review 10 13), 243-260. A motivational approach to self: lntegration in personality. Toisaalta tässä tutkimuksessa objektiivisempien miuausrnenetelrnten käyttö LÄHTEET Bouchard, C. Relations among physical activity patterns, lifestyle activities and fundamental movement skills for Finnish students in grade 7 Perceptual and Motor Skills 108111. M
2000. & Blyth, O.A. Teoksessa: M. R. Adams & M. 2007 Using Multivariate Statistics. Brinsh Journal of Sport Medicine 37 (31, 197-206. F., Prochaska, J. Paronen & M. fi/koul uterveyskysely/Fl/tulokset/index. and Bar-Or, 0. 2005. 2006. British Journal of Educational Psychology 75 (3), 411-433. Ouda, J.L. A test of self-determination theory in school physical education. A prospective study of participation in optional school physical education using a self-determination theory framework. Standage, M., Ouda, J.L. Hawthorn, NY: Aldine de Gruvter. & Yang, X. Malina, R.M., Bouchard, C. Väitöskirja. Opetushallitus 2004. Champaign, IL: Human Kinetics. Sallis, J. 1987 Moving into adolescence The impact of pubertal change and school context. Shephard, R. Teoksessa: M. D. Self-regulation and the problem of human autonomy: Does psychology need choice, self-determination and vvill. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. & Pieron, M. World Health Organ1zation. World Health Organization. Medicine and Science in Sports and Exercise 32 (9), 1617-1622. Limits to the measurement of habitual physical activity by questronnaires. Motivaatioilmaston yhteys yhdeksäsluokkalaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja viihtymiseen koulun liikuntatunneilla. Kouluterveyskysely 2009. Helsinki Edita Prima. World Health Organization (WHO) 2008. Wallhead, T L. Motivating kids in physical activity. Sproston, K. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18 -vuotiaille. Wallhead, T L. The Health of Children and Young People. & Ntoumanis, N. & Taylor, W. Telama, R., Nupponen, H. Health Survey for England 2002. Berzonsky (toim.) Blackwell Handbook of Adolescence. European Physical Education Review 11 (21, 115-137 Telama, R. Tabachnick, B. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. 2003. Pres1dent's Council on Physical Fitness and Sports Research Digest, 3 (111, 1-8. P Zanna (to1m.) Advances in experimental social psychology. The role of physical education in the promotion of youth physical activity. & Ntoumanis, N. Journal of Personality 74 (61, 1557-1586. C. 11 (3), 239-255. & Jaakkola, T. Ettects of a sport education intervention on students' motivational responses 1n physical education. Journal of Educational Psychology 97 (31, 444-453. Fogelholm, 0. 2005. Liikunta ja tiede 46 (6), 61-67 Zimmer-Gembeck, M. J. & Collins, W.A. 2004. Autonomy development during adolescence. Boston Allyn and Bacon. Vallerand, R. J. lnequalities in young people·s health. L. & Deci, E. sta kes. M. Saatavilla wwwmuodossa h ttp://i nfo. London: The Stationery Ottice. 2009. Nuori Suomi 2008. & Buckworth, J. Ouest 59 (1), 346-357 Ntoumanis, N. Helsinki: Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008 Nuorten terveystapatutkimus 2005. Ryan, R. Decline of physical activitv from youth to young adulthood in Finland. HBSC International report from the 2001/2002 survey. 2000. Journal of Teaching in Physical Education 23 (1 ), 4-18. & Ntoumanis, N. Simmons, R.G. 44 LIIKUNTA & TIEDE 47 · 6/2010, TUTKIMUSARTIKKELI. 2000. 2005. Teoksessa: G. 2006. World Health Organization (WHO) 2004. Ouest 56 (31, 285-301. Fyysisen aktiivisuuden ja autonomian muutokset. 2007 The preparation of phvsical educators: A public health perspective. 2003. J. G. Medicine and Science in Sports and Exercise 32 (51, 963-975. Jyväskylän yliopisto Studies in Sport, Physical Education and Health 120. 2006. J. Health Behaviour in School-aged Children. New York Academic Press, 271-359. A model of contextual motivation in physical education: Using constructs from self-determination and achievement goal theories to predict physical activitv intentions. 2004. 2004. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. 1997 Towards a hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivat1on. McKenzie, T. Standage, M. Soini, M. HBSC International report from the 2005/2006 survey. & Fidell, L.S. Journal of Educational Psychology 95 (1 ), 97-110. htm, 8.9.2010. 2003. Weiss, M.R. Koululaisten fyysisen aktiivisuuden seuranta 6.luokalta 8.luokalle. Physical activity among young people in the context of lifestyle. Growth, maturation, and physical activitv. Miettinen (toim.) Liikunta hvvinvointipoli.ttinen mahdollisuus. Oxford, UK Blackwell Publishing Ltd, 175-204. and Primatesta, P. Yli-Piipari, S., Liukkonen, J. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2007 1, 26-40. Liikkuvatko suomalaiset terveytensä kannalta riittävästi. L
Factor analysis of Lhe individual items resulted in the following six objeclive factors: Morality and Ethics; Fitness; Positive auitude Lowards exercise & physically active lifestyle; Social capabililies; Sport & Motor skills; and Expression & Crealivity. The sLUdents rated highesl positive attit.ude Lowards exercise & physically active lifestyle. Liikkumattomuuden aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat ovat laajentaneet koululiikunnan tehtäviä siten, että koululiikunnan Lavoiuciden tulisi huomioida myös elinikäisen liikunta-aktiivisuuden näkökulma (Hardman 2008). Key words.· physical cducation, objectives, curriculum, PETE students LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010. PE students' perceptions of the imponance of PE objectives reflecl nol only their national core curriculum but the underlying values of the sponing culture. (Hardman 2008.) ln working towards the achieverncru of the new, broad airns of PE, ieachers should value the objecuves of their national core curriculums. 2010. The aim of this srudy was to invcsugatc Finnish, Swedish, Durch, Greek andjapanese PE siudcnts' perceptions of the imponance of the objectives of PE. The paruciparus were 917 PE studerns involved in tcachcr Lraining programs. Liikunta & Tiede 47 (6), 45-53. Liikunta & Tiede 47 (6), 45-53. Physical education students' perceptions in five countries. . The importance of the objectives of physical education. The purposes of school PE are being refined L0 accornrnodate broader lifelong educational outcornes including the promotion of a physically active lile-style and persona! well-being. There wcre however many differences between the students' perceplions in five countries. Asiasanat: liiliuntalrnsvalus, lavoilteet, opetussuunnitelma, lii/wnna11opishel ijat Nieminen P., Salminen K. Differenccs between the groups in relation to nationality, gender, and school level were compared using ANOVA and l-tests. Toimiakseen menestyksellisesti, liikunnanopettajien tulisi kokea koululiikunnalle asetetut tehtävät iavoiuelemisen arvoisiksi. VIIDEN MAAN LIIKUNNANOPISKELIJOIDEN ARVIOT LIIKUNTAKASVATUKSEN TAVOITTEIDEN TÄRKEYDESTÄ PIPSA NIEMINEN, KATI SALMINEN Yhteyshenkilö: Pipsa Nieminen, Liikuntatieteiden laitos, PL 35 (L), 40010 Jyväskylän yliopisto puh: 014-260 2108; sähköposti: pipsa.nieminen@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Nieminen P., Salminen K. Eri maiden opiskelijoiden näkemyksissä oli monia eroja Suomalaiset ja ruotsalaiset naisopiskelijat pitivät useimpia tavoitteita tärkeämpinä kuin miehet. 2010. However, il is unrealistic to assume that as the fuwre PE teachers they can reach all these objeclives within the actual Lime allocation for PE in schools. TUTKIMUSARTIKKEU. . Fyysistä kuntoa pidettiin vähiten tärkeänä tavoitteena. Muiden maiden osalta sukupuolten näkemykset erosivat vain vähän. Eri maiden, sukupuolten ja eri opiskeluvaiheessa olevien opiskelijoiden välisiä eroja vertailtiin käyuäen ANOVAa ja Scheffen Lestiä sekä t-tcsuä. Kuitenkin tärkeänä pidettyjen tavoitteiden saavuttaminen nykyisten tuntimäärien puitteissa tuntuu epärealistiselta Siksi asetettuja tavoitteita tulee tarkastella kriitt isest i ja niiden toteutumista tulee seurata jatkuvasti. Opinnoissaan pidemmällä olevat näkivät myönteisen liikunta-asenteen ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan sekä sosiaalisuuden tavoitteet tärkeämpinä kuin opintonsa alussa olevat opiskelijat. Viiden maan liikunnanopiskelijoiden arviot liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeydestä. The developmenl of social capabilities; sport & motor skills and morality & ethics were rated the second, third and founh highcst while both cxpression & creativity ane! fitness were rated lowest by the PE students. A physieally passive lifestyle is strongly associaied with long-terrn hcali h problems and rcpreserus a major challenge to school Physical Education (PE). There were only few differences between the male and female students· perceptions among other sludents. Eri maiden liikunnanopiskelijoiden näkemyksissä tavoilleiden tärkeydestä heijastuvat kunkin maan opetussuunnitelmassa painotetut tavoitteet sekä maan li ikuntakulttuuri arvoineen. Kansainvälisesti keskeinen liikuntakasvatuksen tavoite, myönteisen liikunta-asenteen ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan synnyltäminen nousi tärkeimmäksi tavoitteeksi. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selviuää suomalaisten, ruotsalaisten, alankomaalaist.en, kreikkalaisten ja japanilaisten liikunnanopiskelijoiden näkemyksiä liikuntakasvatukselle asetettujen tavoitteiden tärkeydestä. Tavoiieosiot tiivistettiin faktorianalyysillä seuraaviin kuuteen tavoueulou uvuuieen: Moraali ja eettisyys; Fyysinen kunto; Myönteinen liikunta-asenne & fyysisesti aktiivinen elämäntapa; Sosiaalisuus; Liikurualajit ja motoriset taidot; 1 tseilrnaisu & luovuus. Sosiaalisuuden kehittäminen, li ikurualaji t ja motoriset taidot sekä moraali ja eettisyys olivat seuraavaksi tärkeimpinä pidetyt iavoiueet. Senior sLUdents rated higher both promoting positive allitude towards exercise & physically active lifestyle and social capabililies than junior students. The Finnish and Swedish female sLUdents perceived the imponance of most objectives higher than the male sLUdents. The data wcre collecred by using a quesLionnaire in which st uderus were asked to rate siatements aboul PE objectives using a six-point Li ken scale. IL is imponant therefore, Lo critically question the objectives and constantly examine learning outcomes of school PE. Tavoitteiden tärkeys 45. Tutkimukseen osallistui 917 liikunnanopiskelijaa, jotka arvioivat kyselylomakkeella esiteltyjen tavoitteiden tärkeyttä 6-ponaisella asteikolla
Liukkonen 2009; Trost 2006). Liikunnan opetussuunnitelman taustalla vaikuttavat yhteiskunnassa ja koulussa yleisesti hyväksytyt arvot. Monet maat ovat sitoutuneet lainsäädännössään parantamaan ja kehittämään oman maansa liikuntakasvatusta. Liikuntakasvatuksen tavoitteet on johdettu yleisistä kasvatustavoitteista ja molempien tehtävänä on auttaa lapsia oppimaan ja kehittymään. Suomessa, samoin kuin myös Japanissa ja Englannissa, liikuntakasvatuksen tavoitteet nähdään kaksiulotteisesti, jolloin puhutaan oppilaiden kasvattamisesta liikuntaan sekä kasvattamisesta liikunnan avulla (Green 2008, 16; Okade 2005; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004). Edellyttääkö kyseinen tavoite sitä, että myös koululiikunnan tulisi olla hauskaa, ei käy kuitenkaan tarkemmin ilmi. Liikuntakasvatuksen identiteetin samoin kuin sen perimmäisen tarkoituksen katsotaan olevan selkiintymätön niin monissa Euroopan maissa kuin USA:ssakin (Crum & Stegman 2005; Larsson & Redelius 2008; Nau\ 2003). Kyseiset tavoitteet nähdään keskeisenä liikuntakasvatuksen tavoitteena Alankomaita lukuun ottamatta kaikkien muiden tähän tutkimukseen osallistuneiden maiden opetussuunnitelmissa (Annerstedt 2005; Heikinaro-Johansson & Telama 2005; Kellis & Mountakis 2005; Okade 2005; Crum & Stegman 2005). (Brettschneider & Do\1-Tepper 2000.) Kansalaisten lisääntyvä lihavuus ja siihen liiuyvat terveysongelmat ja elinikäiseen oppimiseen liittyvä aktiivinen elämäntapa on saanut aikaan sen, että yhä useamman maan koululiikuntaa koskevien opetussuunnitelmien tavoitteet joudutaan entistä enemmän määrittelemään siten, että niissä otetaan huomioon elämänkulun näkökulma sekä siihen liittyvät terveyden ja hyvinvoinnin vaatimukset (Graham 2010; Hardman 2008). Suomessa molemmat ovat itsenäisiä oppiaineita, joskin niillä on monia yhteisiä tavoitteita. Tämä on pakottanut liikunnasta pääuävät viranomaiset pohtimaan tarkemmin liikuntakasvatuksen tavoitteita ja sisältöjä sekä uudistamaan opetussuunnitelmia ja perustelemaan muuttuvia koululiikunnan tehtäviä (vrt. Liikuntakasvatuksen kokonaisvaltaista kasvatustehtävää perustellaan useissa maissa juuri fyysisten, psyykkisten sekä sosiaalisten tekijöiden kautta (Annerstedt 2005; Graham ym. Motoriset perustaidot ja liikuntataidot ovat olleet hyvin keskeisessä asemassa eri maiden opetussuunnitelmissa ja niitä käytetään monessa maassa liikunnan arvioinnin kriteereinä. Liikuntataitojen katsotaan olevan edellytys aktiiviselle liikunnanharrastamiselle. (Annerstedt 2005; 46 LIIKUNTA & TIEDE 47 · 6/2010, MKIMUSARTIKKELI , Tavoitteiden tärkeys. Kasvattaminen liikuntaan Kasvattaminen liikuntaan perustuu ajatukseen, että liikunnalla itsessään nähdään olevan joko itseisarvoa tai välinearvoa ja sen tavoitteena on läpi elämän jatkuvan liikuntaharrastuksen syntyminen (Laakso 2007). Esimerkiksi Japanin opetussuunnitelman mukaisen elinikäisen liikunta-aktiivisuuden toteuttamisen edellyttämillä valmiuksilla tarkoitetaan taitoa pelata pelejä sekä ymmärrystä seurata, arvostaa ja tukea urheilua (Okade 2005). Kreikassa terveys on yläasteella vapaaehtoinen oppiaine (Kellis & Mountakis 2005), kun sitä vastoin Alankomaiden opetussuunnitelman mukaan oppilaiden terveydestä tai kunnosta huolehtimista ei katsota koulun tehtäväksi (Crum & Stegman 2005). Koska koululiikunta ei ole päättäjien mielestä pystynyt ratkaisemaan sille asetettuja vaatimuksia, on koululiikuntaa oppiaineena kritisoitu varsinkin kahden viimeisen vuosikymmenen aikana ja sen asema on ollut jopa uhattuna joissakin maissa. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004.) Tämän päivän liikunnan opetussuunnitelma sisältää yhä laajemmin yleisiä kasvatustavoitteita, sillä opettaminen ei voi enää olla vain liikuntaan liittyvien tietojen tai taitojen siirtämistä opettajalta oppilaalle. Ta voineet voidaan nähdä rajallisesti vain lasten ja kouluikäisten nuorten näkökulmasta, mutta niitä voidaan tarkastella myös koko elämänkaaren mittapuun mukaan. Liikunnan perusopetuksen opetussuunnitelman (2004) mukaan liikunnanopetuksen, jonka tulee pohjautua kansalliselle liikuntaperinteelle, tavoitteena on vaikuttaa myönteisesti oppilaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen sekä ohjata nuoria omaksumaan terveellinen elämäntapa. Urheilullisten taitojen oppiminen on Kreikan opetussuunnitelman mukaan liikuntakasvatuksen päätavoitteena ja tähän tavoitteeseen pyrittäessä uskotaan saavutettavan myös kuntoja terveystavoite sekä elinikäisen liikunta-aktiivisuuden synnyttäminen (Kellis & Mountakis 2005). Terveys ja liikunta muodostavat yhteisen oppiaineen Ruotsissa sekä Japanissa (Annerstedt 2005; Okade 2005). Alankomaissa elinikäisen liikunnanharrastamisen saavuttamiseksi koululiikunnalla pyritään kehittämään positiivinen side oppilaan ja liikunta-aktiivisuuden välille opettamalla oppilaille nykyisen liikuntakulttuurin edellyttämiä tietoja ja taitoja sekä myönteistä asennetta (Crum & Stegman 2005). Nämä mot ivaat ioilrnasioon liittyvät liikuntakasvatuksen tavoitteet on mainittu kaikkien tutkimukseen osallistuneiden viiden maan opetussuunnitelmissa (Annerstedt 2005; Crum & Stegman 2005; Heikinaro-Johansson & Telama 2005; Kellis & Mountakis 2005; Larsson & Redelius 2008; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 ). Unescon toimesta vuonna 1999 pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin julistus, joka korostaa liikuntakasvatuksen merkitystä yksilön inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen tukijana ja elinikäisen oppimisen välineenä sekä kannustaa jäsenmaita huolehtimaan siitä, että liikuntakasvatukselle annetaan sille kuuluva asema koulujen opetusohjelmissa (Punta del Esti n julistus ja suositukset liikuntakasvatuksesta ja urheilusta 1999). 2010, 4-5; Kellis & Mountakis 2005). Liikuntakasvatuksen tavoitteita on määritelty myös kansainvälisesti. Aktiivisen elämäntavan ja liikuntataitojen välistä yhteyttä perustellaan eri maissa eri tavoin. Fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumisen katsotaan edellyttävän muun muassa motorisia perustaitoja sekä eri liikuntamuotoihin liittyviä tietoja ja taitoja (Annerstedt 2005; Crum & Stegman 2005; Kellis & Mountakis 2005; Okade 2005). Liikuntakasvatuksen tavoitteita voidaan määritellä eri tavoin eri kuluuureissa, eri aikoina tai erilaisten poliittisten näkemysten mukaan. Crum 1993; Crum & Stegman 2005; Hardman 2008; Telama 1999). Hauskuuden ja viihtymisen ylikorostunutta asemaa liikuntakasvatuksen tavoitteena on kritisoitu voimakkaasti kasvatuksellisen näkökulman puuttumisen vuoksi ainakin Ruotsissa ja Alankomaissa, missä liikuntatunti nähdään usein ainoastaan virkistävänä taukona muiden oppiaineiden lomassa. Tällöin vaarana on se, että liikuntaa ei mielletä oppiaineeksi, jossa oppilaiden tulisi myös oppia uusia asioita. Tämä tavoite tarkoittanee sitä, että liikuntakasvatuksen avulla pyritään kehittämään fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti tasapainoisia ihmisiä. Fyysisesti aktiivisen elämäntavan ja terveyden edistäminen on melko uusi, viime vuosikymmenien yhteiskunnan ja kansanterveyden esiin nostama suuri haaste koululiikunnalle. JOHDANTO Vaikka liikunta on ollut vuosikymmeniä oppiaineena useimmissa maissa, on sitä varsinkin viime vuosikymmeninä kritisoitu voimakkaastikin. Japanissa liikuntakasvatukselle on asetettu vaativa tavoite opettaa oppilaat arvostamaan ja tavoittelemaan onnellista ja iloista elämää (Okade 2005). Tosin nykyään taitojen keskeistä asemaa on myös kritisoitu, sillä tutkimukset motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden välistä yhteyksistä ovat osittain ristiriitaisia (vrt. Taitojen rinnalla tärkeinä elinikäisen liikunta-aktiivisuuden toteutumisen kriteereinä pidetään positiivisia liikuntakokemuksia, onnistumisen elämyksiä sekä niiden synnyttämää positiivista asennetta liikuntaa kohtaan (Liukkonen 2009). Kuitenkin Hardmanin (2008) mukaan Euroopan liikuntakasvatuksesta vastaavien ministereiden vuonna 2002 sopimien koulujen liikuntakasvatusta edistävien toimenpiteiden toteutus on jäänyt monessa maassa puolitiehen
Ruotsin opetussuunnitelman mukaan tanssi ja luova liikunta kuten muutkin liikuntamuodot palvelevat terveellisen elämäntavan tavoitetta (Annerstedt 2005). Alankomaiden opetussuunnitelman mukaan oppilaiden tulisi saada taitoja ja ymmärrystä ratkaista liikuntaan liittyviä ongelmia yhdessä muiden kanssa ja heidän tulisi pystyä kriittisesti käsittelemään liikunnan eettisiä ja sosiaalisia tekijöitä (Crum & Stegman 2005). 6/2010. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen kohderyhmä Tutkimukseen osallistui yhteensä 917 liikunnanopiskelijaa Suomesta, Ruotsista, Alankomaista, Kreikasta ja Japanista. TUTKIMUSARTIKKELI, Tavoitteiden tärkeys 47. Tämä puolestaan edellyttää sitä, että liikunnanopetuksen tavoitteiden tulisi näkyä mahdollisimman ristiriidattomasti liikunnanopettajien koulutuksessa ja liikunnanopiskelijoiden tulisi hyväksyä oppiaineelle asetetut tavoitteet jo opintojensa aikana. Sosiaalisen ja moraalisen kasvatuksen lisäksi liikuntakasvatus voi olla myös taidekasvatusta, sillä se voi sisältää monia luovuutta ja esteettisyyttä korostavia elementtejä. Jotta liikunnanopeuajat voisivat toimia opetussuunnitelman mukaisesti, tulisi heidän kokea liikuntakasvatukselle asetetut tavoitteet mielekkäiksi ja tavoittelemisen arvoisiksi. Toisena tutkimustehtävänä on selvittää miten tavoitteiden arvioitu tärkeys eroaa eri maiden liikunnanopiskelijoiden, miesja naisopiskelijoiden sekä eri opintovaiheessa olevien opiskelijoiden kesken. Suomalaisille liikunnanopettajille vuosituhannen alussa tehdyn Heikinaro-Johanssonin (2003) raportoiman tutkimuksen mukaan myönteiset Iiikuntakokernukset, positiivinen liikunta-asenne ja liikunnan ilo nähtiin tärkeimmiksi tavoitteiksi. Tästä syystä on tärkeä olla tietoinen myös liikunnanopettajaksi opiskelevien näkemyksistä liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeydestä. Kansainvälinen vertailu monista haasteistaan huolimatta antaa näkemystä siitä, miten eri maiden liikuntakulttuurit ja koulutuspolitiikka mahdollisesti heijastuvat opiskelijoiden näkemyksiin liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeydestä. Yhdysvaltojen liikuntakasvatusjärjestön yhteenvedossa mainitaan liikuntakasvatuksen kasvatuksellisina mahdollisuuksina opettaa vastuullisuutta, itsehillintää, omien tavoitteiden asettamista, ystävyyssuhteiden ja itsetunnon vahvistamista sekä stressin vähentämistä (Graham ym.2010, 4-5). (vrt. Tutkimukseen osallistuneet liikunnanopiskelijat edustivat viittä liikunnanopettajakoulutuksesta vastaavaa yliopistoa ja kolmea alankomaalaista liikuntainsutuuuia. Sitä vastoin Kreikan opetussuunnitelman mukaan oppilaan kyky arvostaa liikkeen esteettisiä elementtejä sekä omata tietoa perinteisistä tansseista nähdään yhtenä keskeisenä liikuntakasvatuksen tavoitteena (Kellis & Mountakis 2005). Opiskelijoista 501 oli miehiä ja 416 naisia. Vuorovaikutukseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvien taitojen opettaminen on yksi keskeinen tavoite myös liikuntakasvatuksessa, sillä yhteiskunta edellyttää kaikilta yhä enemmän yhteisöllisiä taitoja ja odottaa, että koulu sosiaalistaa lapset osaksi yhteiskuntaa niin, euä he osaisivat toimia yhteisten sääntöjen mukaisesti sekä noudattaa reilun pelin periaatteita (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, 248). Kritiikkiä on kuitenkin herättänyt se, että opettajat eivät useinkaan osaa perustella liikunnan kasvatuksellisia merkityksiä, vaan liikuntaan osallistumisen katsotaan automaattisesti kehittävän oppilaan luonnetta, moraalia, terveyttä sekä eettistä ja esteettistä ajattelua. Sitä vastoin laji taidot ja -tiedot sekä kansallinen liikumakulttuuri samoin kuin myös Hardmanin (2008) raportissa mainittu ilmaisutaito, nähtiin suomalaisten liikunnanopettajien keskuudessa vähiten tärkeinä tavoitteina. Tutkimus käynnistyi Suomen ja Japanin välillä Niigatan yliopiston esittämästä vierailukutsusta, joka toteutettiin Japanin opetusministeriön taloudellisen tuen turvin. Suomalaisia samoin kuin alankomaisia opiskelijoita oli noin 300, ruotsalaisia 166, LIIKUNTA & TIEDE 47. Liikunnan kasvatuksellisina tavoitteina mainitaan useiden maiden opetussuunnitelmissa juuri sosiaalisuuden, moraalin, terveyden ja itseilmaisun kehittäminen. Kasvattaminen liikunnan avulla Silloin kun liikuntaa käytetään kasvatuksen välineenä, sen avulla pyritään vaikuttamaan yleisiin kasvatustavoitteisiin, jotka liittyvät keskeisimmin juuri persoonallisiin, sosiaalisiin ja eettis-moraalisiin tavoitteisiin (Liukkonen 2009). Viihtyminen ja fyysiseen aktiivisuuteen liittyvä ilo oli sitä vastoin keskeisin koululiikunnan tavoite haastattelututkimukseen osallistuneiden ruotsalaisten liikunnanopettajien mielestä (Larsson & Redelius 2008; Meckbach 2004). Tämä tutkimus pyrkii omalta osaltaan vastaamaan edellä esitettyyn haasteeseen selvittelemällä suomalaisten, ruotsalaisten, alankomaalaisten, kreikkalaisten ja japanilaisten liikunnanopiskelijoiden näkemyksiä liikuntakasvatuksen tavoiueiden tärkeydestä. Viimeisimpinä mainitaan viihtyminen, urheiluun liittyvä tietämys sekä esteettisyys ja ilmaisu (Hardman 2008). Moraalisten arvojen oppiminen, itsetunto, itsehillintä, vastuuntunto ja tavoitteellisuus mainitaan myös Kreikan opetussuunnitelmassa sosiaalisten taitojen oppimisen yhteydessä (Kellis & Mountakis 2005). Kreikan olympia-aatetta heijastava opetussuunnitelma nostaa kuntotekijät liikuntataitojen ohella tärkeimmiksi liikuntakasvatuksen tavoitteiksi (Kellis & Mouruakis 2005). Yhteistyötaidot sekä terveellinen elämäntapa ja toimintakykyisyys olivat suomalaisten liikunnanopettajien mielestä myös tärkeitä tavoitteita. Green 2008, 7). Alankomaiden ja Ruotsin opetussuunnitelmissa ei puhuta fyysisestä kunnosta, mutta Japanin opetussuunnitelmien mukaan kunnon kohottaminen ja testaaminen on keskeisessä asemassa kaikilla kouluasteilla (Okade 2005). Esteettisyyteen ja ilmaisuun liittyvät tavoitteet maamme uusimman opetussuunnitelman mukaan ilmaistaan lyhyesti mainitsemalla itseilmaisun tukeminen (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004). Crum & Stegman 2005; Larsson & Redelius 2008.) Fyysinen kunto on ollut yhtenä koululiikunnan keskeisenä tavoitteena ja arvioinnin kriteerinä niin meillä kuin monissa muissakin maissa. Näin esimerkiksi esteettisten tavoitteiden uskotaan toteutuvan oppilaiden osallistuessa tanssitunneille ja kilpaurheilun sekä joukkuepelien katsotaan kritisoimatta edistävän Iair playn periaatteita ja kehittävän oppilaan itsehillintää sekä sosiaalisuutta. (Heikinaro-Johansson 2003.) Liikunnanopetusta määrittelevinä keskeisinä kysymyksinä voidaan pitää seuraavia: Mitä oppilaiden tulisi tietää, mitä heidän tulisi kyetä tekemään tai mitä heidän tulisi arvostaa liikunnanopetuksen perusteella. Seuraavana ovat terveyspainoueincn kunto, aktiivinen elämäntapa, moraalin kehittäminen sekä eri liikuntamuotoihin liittyvät lajitaidot. Eurooppalaisten maiden mukaantulo tutkimukseen perustui tutkijaopeuajien pitkäaikaiseen opettajavaihtoon ja sen seurauksena syntyneeseen haluun tutkimusyhteistyöstä. Liikunnan katsotaankin tarjoavan erilaisia tilanteita, joissa oppilas voi oppii jotain itsestään, toisista sekä oikeasta ja väärästä. Valtakunnallisista opetussuunnitelmista tulisi löytyä vastaukset edellä esitettyihin kysymyksiin. Alankomaiden ja Japanin liikuntakasvatuksen opetussuunnitelmissa ei tuoda esiin itseilmaisuun liittyviä tavoitteita, vaikka eri tanssimuodot mainitaan Japanin opetussuunnitelmien sisältöalueina kaikilla luokka-asteilla (Okade 2005). (Alderson & Crutchley 1990; Green 2008, 10.) Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys aikaisempien tutkimusten mukaan Hardmanin (2008) eurooppalaisia eri maiden opetussuunnitelmia käsittelevän raportin mukaan motoristen taitojen sekä persoonallisuuden ja sosiaalisuuden kehittäminen ovat keskeisimpiä koululiikunnan tavoitteita Euroopassa
Tavoiteosiot oli laadittu lähinnä suomalaisen opetussuunnitelman pohjalta (Perusopetuksen opetussuunnuelrnan perusteet 2004), mutta tavoiueiden kansainvälistä relevanttiutta arvioitiin myös ulkomaisen liikuntapedagogisen kirjallisuuden sekä liikuntakasvatukselle laadittujen kansainvälisten normien mukaan (International Standards for Physical Educauon and Sports for School Children 2001). Cronbachin alfa -kerroin oli tässä Iaktorissa 0.77. Erilaisiin liikurualajeihin tutustuminen ja motoristen taitojen oppiminen samoin kuin moraaliin ja eettisyyteen liittyvät tavoitteet olivat seuraavaksi tärkeimmät tavoiteulottuvuudet. Sukupuolten välisiä eroja ja opintovaiheen yhteyttä tavoitteiden arvioituun tärkeyteen testattiin t-tesullä TULOKSET Liikuntakasvatuksen tavoitteiden arvioitu tärkeys Liikunnanopiskelijoiden mielestä selvästi tärkeimmät tavoiteulottuvuudet olivat myönteisen liikunta-asenteen ja aktiivisen elämäntavan oppiminen sekä sosiaaliset vuorovaikutukseen liittyvät tavoitteet. Tavoitteiden tärkeyttä eri maiden välillä tarkasteltiin vertailemalla tavoitefaktoreista muodostettuja surnmakeskiarvoja käyttäen MANOYAA sekä ANOYAA ja Scheffen testiä. kreikkalaisia 70 ja japanilaisia 74. Kuudennelle faktorille latautuneet tavoitteet liittyvät ilmaisuun, luovuuteen sekä kehotietoisuuteen ja se nimettiin "Ilmaisu & luovuus" -faktoriksi. Ensimmäiselle "Moraali & eettisyys" -faktorille latautui viisi muun muassa käyttäytymisen kontrollointia ja sääntöjen noudattamista kuvaavaa tavoitemuuttujaa. TAULUKKO 3 Opiskelijoiden arvioinnit liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeydestä (n=901) Tavoitefaktorit Ka Kh Myönteinen liikunta-asenne ja fyysisesti aktiivinen 4,92 ,60 elämäntapa Sosiaalisuus 4,77 ,65 Liikuntalajit ja motoriset taidot 4,29 ,65 Moraali ja eettisyys 4,24 ,75 Ilmaisu ja luovuus 3,89 ,73 Fyysinen kunto 3,60 ,84 48 LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010, TUTKIMUSARTIKKELI, Tavortteden tärkeys. Kolmas faktori nimettiin "Myönteinen liikunta-asenne & fyysisesti aktiivinen elämäntapa". Näyttää siltä, että liikunnanopiskelijat liittävät mielessään kehonhuoltomenetelmät kuten esimerkiksi Pilateksen nimenomaan ilrnaisulliseen tavoiteulottuvuuteen, vaikka kehonhuoltotekniikat on kehitetty jokaiselle kehostaan huolehtivalle. (Taulukko 1) TAULUKKO 1. (Taulukko 2) Aineiston analysointi Mittarin reliabiliteettia tarkasteltiin kunkin faktorin Cronbachin alfa-kertoimen avulla, jotka olivat viidettä faktoria (0.62) lukuun ottamatta vähintään tyydyttäviä vaihdellen 0.75-0.83 välillä (Taulukko 2). Opiskelijoiden keski-ikä oli 22.4 vuotta. Faktorin Cronbachin alfa-kerroin oli 0.83. Faktori kuvaa hyvin kasvattaminen liikuntaan -käsiueeseen liittyviä tavoitteita. Sisäisen loogisuuden perusteella tähän faktoriin liitettiin myös osio "opettaa urheilijamaista, reilun pelin henkeä". Liikuntakasvatuksen tavoitemittarilla kerätty aineisto tiivistettiin tavoiteulottuvuuksiksi käyttäen pääkomponenttianalyysil lä ja vinorotaatiolla syntynyttä kuuden faktori n ratkaisua, jonka seliiysaste oli 52,5lprosenttia. 6; erittäin tärkeä). Korrelaatiomatriisin osoittamat faktoreiden väliset korrelaatiot olivat melko alhaisia vaihdellen välillä .09-.42, mikä osoittaa, että faktorit olivat melko riippumattomia toisistaan. Tämän faktorin voidaan katsoa kuvaavan monia yleisiä kasvatustavoitteita, joihin oppilaita pyritään kasvattamaan liikunnan avulla. Tutkimuksen kohdejoukko Maa miehet naiset ikä yhteensä alkavat muut Ka N opiskeopiskelijat lijat Suomi 141 160 24,4 301 111 190 Ruotsi 96 70 24,4 166 85 81 Alanko183 123 20,1 306 198 108 maat Kreikka 29 41 21,5 70 20 50 Japani 52 22 20,2 74 42 32 yhteensä 501 416 22,4 917 456 461 Tutkimusaineiston keruu ja tutkimuksessa käytetty mittari Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella vuosina 2006-2009 osana laajempaa tutkimusaineistoa. Tämän faktorin Cronbachin alfa-kerroin oli 0.78. Kyseiselle faktorille hyväksyttiin myös osio" liikuntakasvatuksen tulisi toimia integroivana tekijänä kouluyhteisossä". (Taulukko 2) Neljäs faktori, "Sosiaalisuus", muodostui erilaisista sosiaalisuuteen ja vuorovaikutukseen liittyvistä osioista kuten yhteistyö, vastuuntunto, muiden huomioiminen sekä oppilaan itsetunnon edistäminen. Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeyttä selviuelevä mittari käsitti 37 tavoiteosiota, joiden tärkeyttä opiskelijat arvioivat 6-portaisella asteikolla (1 ; ei lainkaan tärkeä;. Tämän faktori n Cronbachin alfa oli 0. KMO ja Bartlettin testi (x 2 ; 10459.70; p; 0.000) osoittivat, että korrelaatiomatriisi oli sovelias faktorianalyysin suorittamiseen. Opintojen alkuvaiheessa olevia opiskelijoita oli 456 ja pidemmällä olevia opiskelijoita oli 461. Faktori sisältää myös ei-liikkuvien motivoinnin sekä liikunnan ilon. 75. Vähiten tärkeinä liikunnanopiskelijat pitivät ilmaisuun ja luovuuteen sekä fyysiseen kuntoon liittyviä tavoitteita (Taulukko 3). Kolme osiota hylättiin faktorianalyysin yhteydessä, jolloin lopulliseen ratkaisuun jäi 34 tavoiteosiota (Taulukko 2). Toinen faktori "Fyysinen kunto" käsitti neljä kuntotekijää sekä painon kontrolloinnin, joka hyväksyttiin samaan ulottuvuuteen, vaikka se ei kuulu kunto-ominaisuuksiin. Suomenkielinen kyselylomake käännettiin ruotsiksi sekä myös englanniksi, jonka pohjalta se käännettiin kolmen muun tutkirnusmaan kielelle. Kirjallisuuden perusteella, tähän faktoriin siirrettiin myös iavoiteosio "antaa tietoa terveellisistä elämäntavoista". Faktorin Cronbachin alfa-kerroin oli 0.79. Viides faktori muodostui neljästä liikuntalajeihin, tekniikkaan sekä motoristen taitojen kehittämiseen liittyvästä tavoitteesta ja se nimettiin "Liikuntalajit & motoriset taidot" Faktori n Cronbachin alfa jäi melko alhaiseksi ollen 0.62
Moraali ja eettisyys (a 0.78) vähentää väkivaltaista käyttäytymistä ,80 -,32 ,13 -,32 ,04 -,25 ,67 parantaa itsekontrollia ,78 -,29 ,11 -,36 ,14 -,34 ,66 toimia integroivana tekijänä kouluyhteisössä ,69 -,30 ,15 -,26 ,11 -,40 ,55 opettaa sääntöjen noudattamista ,57 -,29 ,33 -,34 ,27 -,04 ,45 opettaa tavoitteellista työskentelyä ,55 -,32 ,08 -,26 ,36 -,25 ,41 2. 4 sta) ,37 -,38 ,38 -,40 -,02 -,18 ,37 4. Fyysinen kunto (a083) kehittää fyysistä kuntoa ,21 -,85 ,15 -,08 ,22 -,24 ,74 parantaa hengitysja verenkiertoelimistön kuntoa ,29 -,82 ,20 -,08 ,24 -,23 ,70 parantaa lihasvoimaa ,26 -,82 ,18 -,15 ,26 -,27 ,68 parantaa notkeutta ,25 ,69 ,18 -,27 ,23 -,55 ,59 opettaa kontrolloimaan omaa painoaan ,41 -,55 ,05 -,01 ,22 -,39 ,45 3. Myönteinen liikunta-asenne ja fyysisesti aktiivinen elämäntapa (a 0.77) lisätä myönteistä asennetta liikuntaan ,14 -,17 ,78 -,19 ,13 -,16 ,62 motivoida oppilaita omaksumaan fyys. aktiivinen elämäntapa ,07 -,21 ,75 -,15 ,21 -,19 ,59 kasvattaa lapsia liikuntaan ,28 -,20 ,70 -,15 ,27 -,07 ,56 sytyttää ei-liikkujien liikuntamotivaatio -,01 -,23 ,62 -,31 -,09 -,18 ,48 antaa mahdollisuus kokea liikunnaniloa ,01 -,08 ,57 -,38 ,06 -,08 ,39 tarjota mahdollisuus toteuttaa itseään liikunnallisesti ,28 -,27 ,46 -,34 ,28 -,15 ,32 antaa tietoa terveellisistä elämäntavoista (siirr 6 sta) ,10 -,44 ,40 -,36 -,07 -,48 ,48 rentouttaa ja vähentää ahdistusta (siirr. Itseilmaisu ja luovuus (a 75) opettaa nauttimaan liikkeestä taiteellisen ilmaisun välineenä ,30 -,32 ,18 -,24 ,21 -,77 ,62 tarjota esteettisiä kokemuksia ,33 -,28 ,22 -,21 , 17 -,74 ,60 rohkaista luovuuteen ,11 -,23 ,11 -,57 ,15 -,58 ,57 lisätä tietoisuutta omasta kehosta ,23 -,45 ,42 -,34 ,31 -,55 ,50 opettaa erilaisia kehonhuoltotekniikoita ,33 -,47 ,23 -,21 ,32 -,52 ,42 Selitysaste % 25,89 8,24 6,84 4.13 3,96 3,45 52,51 LIIKUNTA & TIEDE 47 · 6/2010 · TUTKIMUSARTIKKELI, Tavoitteiden tärkeys 49. Jsta) ,36 -,25 ,43 -,37 ,28 -,29 ,37 5. Liikuntalajit ja motoriset taidot (a 0.62) opettaa eri urheilulajien suoritustekniikkaa ,18 -,34 ,02 ,01 ,75 -,16 ,62 tutustuttaa oppilaat omaan liikuntakulttuuriin ,19 -,29 ,19 -,21 ,63 -,40 ,51 tutustuttaa oppilaat eri liikuntamuotoihin ,07 -,16 ,47 -,20 ,63 -,09 ,56 kehittää motorisia taitoja ,15 -,35 ,36 -,30 ,42 -,22 ,33 6. TAULUKKO 2 Faktorimatriisi liikuntakasvatuksen tavoitteista Liikuntakasvatuksen tavoitteet Fa ktoril ata ukset Fl F2 F3 F4 F5 F6 h2 1. Sosiaalisuus (a 0.79) opettaa yhteistyötaitoja ,18 -,12 ,18 -,76 ,11 -,21 ,59 opettaa vastuuntuntoa ,28 -,24 ,16 -,69 ,15 -,28 ,52 toisen ihmisen huomioiminen ,44 -,05 ,34 -,68 ,16 -,08 ,58 opettaa hyväksymään erilaisuutta ,38 -,04 ,17 -,64 ,00 -,18 ,48 kehittää emotionaalisia ja sosiaalisia taitoja ,31 -,12 ,39 -,63 ,09 -,06 ,47 edistää oppilaan itsetuntoa ja itseluottamusta ,28 -,31 ,41 -,60 ,01 -,24 ,46 opettaa urheilijamaista, reilun pelin henkeä (siirr
TAULUKKO 4 Liikuntakasvatuksen tavoitteiden vertailu viiden maan liikunnanopiskelijoiden kesken (ANOVA; Scheffen testi) MAAT Suomi Ruotsi Alankomaat Kreikka Japani n=299 n=154 n=303 n=70) n=74 Tavoitefaktori Ka Kh Ka Kh Ka Kh Ka Kh Ka Kh Anova+ Scheffen Eta2 p-arvo testi Myönteinen liikunta-asenne ja fyysisesti 5,23 ,52 5,15 ,57 4,59 ,50 4,80 ,64 4.73 .46 ,000*** S,R>K.J,A 22,0 aktiivinen elämäntapa Sosiaalisuus 4,82 ,65 5,16 ,60 4,61 ,52 4,65 .78 4,55 ,63 .ooo··· R>S>K,A.J 9,1 Liikuntalajit ja motoriset taidot 4,25 ,65 4,30 .74 4.24 ,58 4,50 ,81 4.43 ,57 ,01 •• ei eroja 1,8 Moraali ja eettisyys 4,14 .74 4,30 .75 4,04 ,66 4,87 .76 4.70 ,55 .ooo··· K,J>R,S.A 11,9 R>A Ilmaisu ja luovuus 3.75 .71 4,35 .70 3,64 ,58 4,60 ,69 3,92 ,61 ,000*** K.R>J,S,A 14,5 Fyysinen kunto 3,51 .73 3,84 ,81 3,26 .74 4,50 ,82 4,19 ,63 .ooo··· K.J>R>S>A 21,8 TAULUKKO 5 Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys naisja miesopiskelijoiden arvioimana maittain (t-testi) Tavoitefaktorit MAAT Suomi Ruotsi Alankomaat Kreikka Japani m=141 n=160 m=87 n=66 m=180 n=123 m=29 n=41 m=52 n=22 Ka Kh sig Ka Kh sig Ka Kh sig Ka Kh sig Ka Kh sig Myönteinen liikunta-asenne ja fyysisesti aktiivinen elämäntapa miehet 5,12 ,54 5,06 ,64 4,62 ,51 4,65 ,61 4,65 .47 naiset 5,32 .48 ,001 ••• 5,30 ,39 ,005** 4,55 .49 ns 4,91 ,64 ns 4,90 ,36 ,026* Sosiaalisuus miehet 4.70 .71 4,98 ,61 4,60 ,54 4.47 .76 4.47 ,67 naiset 4,92 ,58 ,004** 5.41 .48 ,000*** 4,63 ,55 ns 4.78 ,77 ns 4.73 .49 ns Liikuntalajit ja motoriset taidot miehet 4,14 ,72 4,18 ,81 4,27 ,61 4,37 ,69 4.42 ,60 naiset 4,35 ,56 ,005** 4.47 ,61 ,013** 4.21 ,53 ns 4,59 ,88 ns 4.48 ,51 ns Moraali ja eettisyys miehet 4,16 .72 4,22 ,81 4,01 ,68 4,60 .75 4,63 ,57 naiset 4,13 .76 ns 4.43 ,67 ns 4,09 ,64 ns 5,05 .71 ,012** 4,86 .46 ns Ilmaisu ja luovuus miehet 3,59 .74 4.22 .73 3,65 ,59 4.48 ,66 3,81 ,61 naiset 3,89 ,65 .ooo··· 4,55 ,61 ,004** 3,62 ,57 ns 4,68 .70 ns 4,19 ,55 ,013** Fyysinen kunto miehet 3.43 ,81 3.72 ,83 3,22 .79 4,30 ,87 4.12 ,68 naiset 3,57 ,65 ns 4,00 ,77 032* 3,23 ,66 ns 4,64 .76 ns 4,33 .46 ns Liikuntakasvatuksen tavoitteiden arvioitu tärkeys eri maissa Liikuntakasvatuksen iavoiueide n tärkeyden tarkastelu maittain aloucuiin MANOVA-analyysillä, jossa riippuvina muuttujina oli kuusi tavoitefaktoria ja riippumauomana muuttujana maa. Parivenailu tehtiin käyttäen Scheffen testiä, jonka mukaan liikuntalajeihin ja rnotorisii n taitoihin liittyvien tavoitteiden tärkeyserot eivät yltäneet tilastolliseen merkitsevyytcen maiden välillä. Ruotsalaiset opiskelijat arvioivat sosiaalisuuteen li itt yvåt tavoitteet vielä erittäin 50 LIIKUNTA & TIEDE 47 · 6/2010. Analyysi samoin kuin Eta-kertoirnet osoittivat, euä tavoitteiden tärkeys oli tilastollisesti erittäin merkitsevästi yhteydessä siihen minkä maan opiskelijoista oli kyse. (Taulukko 4) Suomalaiset ja ruotsalaiset liikunnanopiskelijat pitivät myönteiseen liikunta-asenteeseen ja aktiiviseen elämäntapaan l iit tyviå tavoitteita sekä sosiaalisia iavoiueua merkitsevästi tärkeämpänä kuin kreikkalaiset, japanilaiset tai alankomaalaiset opiskelijat. TUTKIMUSARTIKKELI, Tavouteoen tärkeys. Tarkempi maiden välinen tarkastelu suoritettiin käyttäen ANOVAA, joka osoiu i, euä maiden välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja kaikissa tavoiteulouuvuuksissa
Moraaliin ja eettisyy teen samoin kuin fyysiseen kuntoon liittyv iä tavoitteita pidettiin tärkeämpinä Kreikassa ja Japanissa kuin Ruotsissa, Suomessa ja Alankomaissa. (Taulukko 6) TAULUKKO 6 Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys opintojen alkuaiheessa (n = 456) ja pidemmällä olevien opiskelijoiden (n = 461) näkemänä (t-testi) Tavoitefaktorit Opintojen vaihe Ka Kh t-arvo p Myönteinen liikunta-asenne ja fyysisesti aktiivinen elämäntapa alkuvaihe 4,84 ,60 loppuvaihe 5,00 ,59 3,92 ,000*** Sosiaalisuus alkuvaihe 4.71 ,64 loppuvaihe 4,83 ,65 2,62 ,009** Liikuntalajit ja motoriset taidot alkuvaihe 4,26 ,61 loppuvaihe 4,31 ,69 1,23 ns Moraali ja eettisyys alkuvaihe 4,23 .71 loppuvaihe 4,22 .78 ,60 ns Ilmaisu ja luovuus alkuvaihe 3,94 ,66 loppuvaihe 3,85 .79 1,90 ,05* Fyysinen kunto alkuvaihe 3,63 .75 loppuvaihe 3,56 ,92 1,30 ns POHDINTA Suomessa niin kuin monissa muissakin maissa koululiikunnalla perätään vastuuta kasvattaa lapset ja nuoret, tulevat aikuiset, fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan sekä kasvattaa heistä sosiaalisia, vuorovaikutustaitoisia, yhteisesti sovittuja sääntöjä noudattavia yhteiskunnan jäseniä. Liikuntakasvatuksen tavoitteiden maiden välinen vertailu osoitti monia mielenkiintoisia eroja mutta myös yhtäläisyyksiä. (Taulukko 5) Japanilaiset naisopiskelijat näkivät positiivisen liikunta-asenteen ja aktiiviseen elämäntapaan kasvattamisen sekä ilmaisun ja luovuuden tavoitteet tärkeämmiksi kuin miesopiskelijat ja Kreikan aineistossa naisliikunnanopiskelijal arvioivat moraaliin ja eettisyyteen liit tyvat tavoitteet tärkeämmäksi kuin miesopiskelijat. Alankomaissa miesja naisopiskelijoiden näkemykset liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeydestä eivät sitä vastoin eronneet toisistaan. merkitsevästi tärkeämmiksi kuin suomalaiset opiskelijat. Se, mitä tällä kuruoterrnilla tarkoitetaan liikunnanopetuksessa tai miten se eroaa perinteisestä kuruokäsitteestä, ei liene kovinkaan selvä. Hardmanin (2008) raportissa puhutaan terveyspainotteisesta kunnosta, jota pidettiin melko keskeisenä liikuntakasvatuksen tavoitteena Euroopan maiden opetussuunnitelmia käsittelevässä yhteenvedossa. Ruotsalaisten ja suomalaisten miesja naisopiskelijoiden näkemykset tavoitteiden tärkeydestä erosivat useimpien faktoreiden osalta, sitä vastoin Japanin ja Kreikan aineistossa sukupuolten näkemykset erosivat vain muutaman tavoitefaktorin osalta. Kasvattaminen liikuntaan eli positiivinen liikunta-asenne ja fyysisesti aktiivinen elämäntapa, samoin kuin sosiaalisuuden kehittäminen liikunnan avulla koettiin hyvin tärkeäksi molemmissa maissa. Nämä tavoitLIIKUNTA & TIEDE 47 · 6 1 2010 · TUTKIMUSARTIKKELI · Tavortteoen tärkeys 51. Sen sijaan fyysistä kuntoa koululiikunnan tavoitteena ei pidetty kovinkaan tärkeänä Kreikkaa ja Japania lukuun ottamalla. (Taulukko 5) Liikuntakasvatuksen tavoitteiden arvioidun tärkeyden yhteys opiskeluvaiheeseen Opiskelijat jaettiin opiskeluvuoden mukaan kahteen ryhmään siten, että ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat muodostivat alkavien opiskelijoiden ryhmän ja kaikki muut opiskelijat luokiteltiin opinnoissaan pidemmällä olevien ryhmään (Taulukko 1). Japanissa liikuntalajeihin ja motorisiin taitoihin liittyv ien tavoitteiden tärkeys arvioitiin lähes tasavertaiseksi sosiaalisten tavoitteiden kanssa ja vastaavasti kreikkalaiset opiskelijat pitivät ilmaisuun ja luovuuteen liittyv iä tavoitteita yhtä tärkeinä kuin sosiaalisuuden kehittämistä. (Taulukko 4) Tarkasteltaessa tavoitteiden arvioitua tärkeyttä maiden sisällä, huomattiin, että myönt eisen liikunta-asent een ja aktiivisen elämäntavan oppiminen sekä sosiaaliset vuorovaikutukseen liittyvät tavoitteet olivat tärkeimmiksi arvioidut tavoitteet nimenomaan Suomessa, Ruotsissa ja Alankomaissa. (2009) mielestä koululiikunnan tulisikin panostaa enemmän liikkumisen edistämiseen kuin kuntoon, mikäli liikunnalla halutaan vaikuttaa kansalaisten terveyteen ja toimintakykyyn, jonka keskeistä asemaa pitkäntähtäimen yhteiskunnallisena tavoitteena korostetaan entistä enemmän kaikkialla maailmassa. (Taulukko 5) Ruotsalaiset naisopiskelijat pitivät miesopiskelijoita tärkeämpinä kaikkia muita tavouefaktoreua lukuun ottamatta moraalia ja eettisyyttä. (Taulukko 4) Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeys miesja naisopiskelijoiden näkemänä maittain Tämän tutkimuksen tulosten mukaan kaikki sukupuolten väliset tilastollisesti merkitsevät erot osoittivat naisopiskelijoiden arvioivan tavoitteet tärkeämmäksi kuin miesopiskelijat. Heikinaro-Johanssonin ym. Sitä vastoin ilmaisuun ja luovuuteen liittyv ät tavoitteet nähtiin erittäin merkitsevästi tärkeämmiksi Kreikassa ja Ruotsissa kuin muissa maissa. Suomen ja Ruotsin liikunnanopettajakoulutuksen erilaisuudesta huolimatta opiskelijoiden näkemykset liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeydestä ovat hyvin samansuuntaisia. Taulukossa 4 olevat Eta luvut osoiuavat, että maa selittää tavouefaktoreiden arvioidun tärkeyden vaihtelusta 9-22 prosenttia lukuun ottamatta liikuntalajien ja motoristen taitojen Iaktoria, jossa seluysaste jäi hyvin alhaiseksi. Motoristen taitojen katsotaan tukevan liikuntalajien oppimista ja edistävän liikunnallista elämäntapaa. Japanilaiset liikunnanopiskelijat pitivät moraaliin ja eettisyy teen liittyviä tavoitteita toiseksi tärkeimpänä ja kreikkalaisten opiskelijoiden mielestä kyseiset tavoitteet olivat kaikkein tärkeimpiä. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan tulevat liikunnanopeuajat näkevät nämä tehtävät tärkeiksi liikuntakasvatuksen tavoitteiksi. Tulosten mukaan opinnoissaan pidemmällä olevat pitivät tärkeämpänä sekä myönteisen liikunta-asenteen ja aktiivisen elämäntavan synnyttämistä että sosiaalisuuden kehittämistä. Sitä vastoin ilmaisuun ja luovuuteen liittyviä tavoitteita pidemmällä olevat opiskelijat pitivät vähemmän tärkeinä kuin aloittelevat opiskelijat. Vastaavasti Suomessa naisja miesopiskelijat näkivät moraaliin ja eettisyyteen sekä myös fyysiseen kuntoon liittyvät tavoitteet yhtä tärkeiksi, mutta kaikkia muita tavoitteita naisopiskelijat pitivät tärkeämpinä kuin miesopiskelijat
Voisiko nuorille tarjouu liikunnanilo tässä ja nyt olla itsessään tavoillelemisen arvoista7 Samoin on syytä kysyä, kuinka suuri vastuu koululiikunnalle voidaan antaa kaikista niistä tärkeistä kasvatustavoilleisla, joihin liikunnalla katsotaan voitavan vaikuttaa. Tosin tämä llltkimus ei ollut pukiuåistutkimus. (Okade 2005.) Sekä Kreikan että Japanin opetussuunnitelmissa korostetaan liikuntatauojcn tärkeyttä ja tämän tavouculouuvuudcn keskiarvot olivat korkeimmat juuri kreikkalaisten ja japanilaisten opiskelijoiden arvioinneissa. Vastaavasti vähemmän tärkeäksi arvioitujen ilmaisuun ja luovuuteen liiu yvicn tavoitteiden tärkeys näytti alenevan opiskeluvuosien myötä. Fyysiseen kuntoon liit tyviä tavoitteita alankomaalaiset opiskelijat arvostivat vielä vähemmän kuin muiden maiden opiskelijat. Kreikan opetussuunnitelmassa sekä koulujen uudessa "Olympic Educai ion" ohjelmassa korostetaan moraalisten arvojen, Iair play -periaatteiden sekä sosiaalisuuden kchittämista. Kun liikuntakasvatuksesta ja sen tehtävistä keskustellaan, poliitikot ja muut päättäjät vetoavat yhteiskunnallisesti ja nimenomaan taloudellisesti keskeisiin terveystekijöihin. Samoin sosiaalisuuden ja fair play -pcriaaucidcn oppiminen nähdään myös Japanissa tärkeänä liikuntakasvatuksen tavoitteena. Ruotsissa korostetaan myös hauskuutta ja viihtymistä ja näiden katsotaan edesauttavan oppilaiden sosiaalisten taitojen sekä positiivisen minäkuvan kchiu yrnista (Larsson & Redelius 2008). Tutkimuksen tulokset vahvistavat osaltaan tätä oletusta, sillä opinnoissaan pidemmällä olevat opiskelijat näkivät kaksi tärkeimmiksi arvioitua liikuntakasvatuksen tavoitella: myönteisen liikunta-asenteen ja aktiivisen elämäntavan sekä sosiaalisuuden kehittämisen, tärkeämpinä kuin alkavat opiskelijat. Päättäjien, opellajien ja tutkijoiden on kuitenkin jatkuvasti kyseenalaislellava asetetut tavoitteet ja seurallava niiden todellista toteutumista. Voidaan kuitenkin kysyä, pitäisikö kasvatuksellisista kysymyksistä pääuää taloudellisin perustein ja tulisiko kansalaisten terveyden olla koululiikunnan keskeisin tavoite. Näin ollen voidaan olettaa, että opiskelijoiden näkemykset tavoitteiden tärkeydestä voivat muuttua opiskeluvuosien aikana. Liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeysjärjestys oli samanlainen alankomaalaisten ja suomalaisten opiskelijoiden näkemänä, vaikka alankomaalaiset opiskelijat arvioivat kaikki muut tavoitteet paitsi liikuutalajit ja motoriset taidot, moraalin ja ecu isyyden sekä ilmaisun ja luovuuden vähemmän tärkeiksi kuin suomalaiset opiskelijat. Kansainvälisesti keskeisin liikuntakasvatuksen tavoite, kasvauarninen liikuntaan, eli fyysisesti aktiivisen elämäntavan ja myönteisen liikunta-asenteen synnyttäminen oli tulevien liikunnanopettajien mielestä tärkein tavoite. Koko aineistossa ilmaisu ja luovuus nähtiin toiseksi vähiten tärkeänä tavoitteena. (Kellis & Mouniakis 2005.) Myös Japanin uusi opetussuunnitelma korostaa criuäin voimakkaasti kuntoa kaikilla kouluasteilla. (Kellis & Mouniakis 2005.) Ylläuävänä vastakohtana edelliselle Kreikan taitopainotteisuuteen liittyvälle kritiikille, kreikkalaiset ja yhtä yllättävästi myös ruotsalaiset opiskelijat arvioivat ilmaisun ja luovuuden tärkeämmäksi kuin muiden maiden opiskelijat. Kuinka hyvin opettajat pystyvät toteuttamaan tärkeänä pitämiään tavoitteita tulevassa työssään, on olennainen kysymys nykyisessä muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa kouluille samoin kuin koululiikunnalle asetetaan yhä uusia tavoiueita. Naisten ja miesten erilaista näkemystä liikuntakasvatuksen tavoitteiden tärkeydestä kuvaa yhteinen piirre, jonka mukaan naiset arvioivat tavoitteiden tärkeyden korkeammalle kuin miehet. Tämä johtuu todennäköisesti maiden melko pienistä tapausmääristä. Ilmaisuun ja luovuuteen liittyvien tavoiueidcn suuri tärkeys kreikkalaisten opiskelijoiden arvioinneissa seliuyncc maan opetussuunnitelman perusteella, jossa mainitaan muun muassa rytmin, kehollisen ilmaisun ja luovuuden kehittäminen, perinteisten tanssien ja musiikin tunteminen sekä kyky arvostaa liikkeen esteettisiä elemenucjä (Kellis & Mouniakis 2005). Oppiaineelle asetellujen tavoitteiden arvostus on välttämätön, joskaan ei vielä riillävä ehto niiden saavullamiseksi. Tämä tulos heijastaa Alankomaiden opetussuunnitelmaa, jonka mukaan oppilaiden fyysisestä kunnosta ja terveydestä huolehtimista ei edes katsota koululiikunnan tehtäväksi (Crum & Stegeman 2005) Moraalin ja cctusyydcn samoin kuin fyysisen kunnon iavoiucct kocu ii n tärkeämmiksi Kreikassa ja Japanissa kuin muissa maissa. Suomalaisten naisten ja miesten erilaisia näkemyksiä ei voi seliuää edes tyttöjen ja poikien erillisopet uksclla, koska yhictsopctukscn nimeen vannovassa Ruotsissa miesja naisopiskelijoiden näkemykset eroavat samoin kuin Suomessa. Tämä selitys ei kuitenkaan kerro sitä, miksi esimerkiksi tasa-arvoisissa pohjoismaissa naisten ja miesten näkemykset eroavat toisistaan huomattavasti enemmän kuin sukupuolikuluuureja voimakkaammin crouclevassa Kreikassa tai Japanissa, tai miksi Alankomaissa molempien sukupuolten näkemykset liikuntakasvatuksen lavoiucidcn tärkeydestä ovat täysin samanlaiset. Sosiaaliset tavoitteet todettiin keskeisiksi myös eurooppalaisia maita käsiuclcvässä Hardmanin (2008) raportissa, mutta liikunnalliscsu aktiivinen elämäntapa oli raportin mukaan vasta neljänneksi keskeisin tavoite. Opetussuunnitelmien iavoiucct pyritään huomioimaan myös liikunnanopcuajicn koulutusohjelmissa, jotta tulevil!a liikunnanopettajilla olisi tarvittavat valmiudet toimia opetussuunnitelmien aseuamicn tavoitteiden mukaisesti tulevassa työssään. ANOVA-testi ositti maiden välillä olevan eroja (p< .01), multa Scheffen testin mukaan erot eivät kuitenkaan yltäneet aivan tilastollisen merkitsevyyden tasolle (Taulukko 4). joten tuloksia ei voi tulkita suoraan opiskeluaikana tapahtuviksi muutoksiksi. Huolimatta oppiaineen vankasta statuksesta Kreikassa ja liikunnan ainccnopeuajakoulutuksen saaneista opcuajisra, on koululiikunnan tavo iu e it a kyseenalaistettu ja opettajien käyttämien didakusrcn mallien katsotaan olevan valmennuspainotteisia ja sopivampia urheiluseuroihin kuin koululiikuntaan. teet ovat vahvasti esillä molempien maiden opetussuunnitelmissa ja näitä iavoiucira pidcn iin tärkeinä myös aikaisemmassa suomalaisia liikunnanopettajia käsittävässä tutkimuksessa (Heikinaro-Johansson 2003). Myös Ruotsin kansanterveyslaitos korostaa oppilaiden itsetunnon ja sosiaalisten valmiuksien kehiuåmiscn tärkeyttä koululiikunnassa oppilaiden fyysisen ja psyykkisen terveyden kannalta (Borgling & Lindgren 2005, 9, 12) Hämmästystä herättää sitä vastoin se, että ruotsalaiset opiskelijat pitivät ilmaisuun ja luovuuteen liiuyviä tavoitteita kolmanneksi tärkeimpinä tavoitteina, siitäkin huolimatta, cuä Larssonin ja Redeliuksen (2008) mukaan ruotsalaista koululiikuntaa dominoivat liikuntamuodot suuntautuvat enemmän [yysisyyuä ja kuntoa korostavaan miehiseen liikuntakulttuuriin kuin luovuutta, lunneherkkyyttä ja csiccuisyyuä korostavaan kuluuuri!n. Perinteisesti osallistumisen pallopelcihin samoin kuin yhicisopctukscn katsotaan kehittävän nimenomaan oppilaiden sosiaalisia taitoja sekä luokan myönteistä ilmapiiriä. Näin myös Hardmanin (2008) eurooppalaista koululiikuntaa käsittelevän raportin sekä Heikinaro-Johanssonin (2003) suomalaisia liikunnanopcuajia koskevan raportin mukaan. Samoin fyysisen kunnon kchiuamista pidetään opetussuunnitelman mukaan liikuruatairojcn ohella tärkeimpänä liikuntakasvatuksen tavoitteena. Yhteenvetona voidaan todeta, cua liikunnanopiskelijoiden näkemykset tavoitteiden tärkeydestä heijastavat kunkin maan opetussuunnitelman korostamia tavoit te ita ja samalla ne heijastavat myös maan li i k uruaku lt t uur ia ja sen arvoja. Taitojen tärkeys ja kilpaurheilun arvot heijastuvat Kreikan liikunnanopetuksessa, jossa toteutetaan muun muassa lahjakkaille nuorille iarkoueuua "urheiluluokka-ohjelmaa". On ilmeistä, että naiset arvioivat monia kasvatukseen liittyviä asioita tärkeämmiksi kuin miehet. 52 LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010, TUTKIMUSARTIKKEU, Tavo1tteden tärkeys. Sosiaalisia tavoitteita ei pidelty Suomessa yhtä tärkeinä kuin Ruotsissa, jossa vannotaan yhteisopetuksen nimeen ja jossa pallopelien sanotaan dominoivan opetusta kaikilla asteilla
Concepts. Liukkonen, J. problems, prospects. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. in Sweden. Graham, G., Holt/Hale, S. Trost, S. painos. http://www.m1nedu.fi/OPM/Kansainvael1set_asiat/kansainvaelisetjaerjestoet/unesco/sopimukset/puntadelestenjulistusjasuositukset. 2006. & Mountakis, K. Conventional thoughts and practice in physical education: Problems of teaching and implementations for change. LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010, TUTKIMUSARTIKKELI • Tavo1tte1den tärkeys 53. Green, K. Teoksessa H. (1999). & Telama, R. 2004. Physical education in Greece. Hardman (toim.) Physical education: deconstruction and reconstruction issues and direcuons. Ett ämne i förändring eller är allt sig likt. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2005. 2005. London: Sage Publication. D. Aachen: Meyer & Meyer. Teoksessa P Heikinaro-Johansson & T Huovinen (toim.). problems. Schorndorf: Hofmann, 35-53. Public health and physical education. Hardman, K. Oxford: Meyer & Meyer Sport, 252-271. Annerstedt, C. Hyvästä parempaan norrniohiaukselta. & Crutchley, D. 2007. PGhse & M. 2005. Telama, R. & Lindgren L. Physical education and sport: changes and challenges. O'Sullivan (toim.) The handbook of physical education. Heikinaro-Johansson, P. Gerber (Eds.) International comparison of physical education. Physical education in Japan ln U. Stockholm: Gvrnnasukoch ldrottshögskolan, GIH. Luettu 7.1.2010 http://eprints.bibl.hkr.se/archive/00000398/01/fhp02_1isalindgrensofiaborg pdf Brettschneider, W. London Sage, 163-187. Heikinaro-Johansson, P., Mckenzie, T. The state of physical education in the Netherlands. Uimpöiset hiitol1set tuthimusyhteistyöstä seuraaville henhilöille: Kaoru Tal1izawa, Niigata University, [apan Ban Crum, Free University Amsterclam, Nether/a,1c/s Dimitris Coulimaris, Democritus University, Creecc Rei/10 Salwshita, Kumamoto University, japan Suzanne Lundvall, CIH, Stochlwlm Jane Mec/1/Jach, Cl/-1, Stocli/10/111 LÄHTEET Alderson, J. Oxford: Meyer & Meyer Sport, 417-439. Liikuntakasvatuksen haasteena: Kasvattaminen liikuntaan 1a kasvattaminen liikunnan avulla. Children moving. Oxford Meyer & Meyer Sport, 605-629. Larsson, H. Teoksessa D. Helsinki: Opetushallitus. Koululiikunta käyttämätön voimavara liikkumisen edistämiseen. Heikinaro-Johansson, P. Sport, Leasure and Physical Education 2. Punta del Estin julistus ja suositukset liikuntakasvatuksesta ja urheilusta 1999. Crum, B. Concepts. ln U. Högskolan Kristianstad/lnstituticnen för hälsovetenskaper. PGhse & M. Physical Education and Sport Pedagogy, 13, 4, 303-318. Gerber (Eds.) International comparison of physical education. Teoksessa K. & Doll-Tepper G. Gerber (Eds.) International comparison of physical education. Larsson & K. A reflective approach to teaching physical education. Physical education and the national curriculum. 2009. & Johansson, N. 2005. 2005. International Standards for Physical Education and Sports for School Children 2001. Liikuntakasvatus ja muuttuva maailma: Asema rakentuu vastuusta ja laadukkaasta opetuksesta. 2003. Gerber (Eds.) International comparison of phvsical education. 1993. PGhse & M. Concepts, problems, prospects. Armstrong (toim.) New Direction in Physical Education l Champaign. & Redelius K. Laakso, L. & Stegman, H. 2008. Concepts, problems, prospects. 54. Teoksessa N. 2009. Borgling, S. 2008. European concepts of physical education. Human Movement 9 (1 ), 5-18. Liikunta & Tiede 2, 4-9. lntroduction to the school system and PE. Oxford: Meyer & Meyer Sport, 460-471. ln U. Understanding physical education. Meckbach, J. Liikunta & Tiede 46 12-3), 5-9. Okade, V. Kirk. Physical education and health in Sweden. Kellis, S. G. Teoksessa ICHPER & UNESCO (toim.) Cornrnitment toward the delivery of quality physical education to school children and youth worldwide. (toim.) 1996. 1990. Swedish physical education research questionned current situation and future directions. Liikunta & Tiede 6, 44-47. 2010. Naul, R. Elevers upplevelser av extra anpassad skolidrott en mterviustudie. 2008. D.Macdonald & M. 2003. Bilder av ämnet idrott och hälsa. Crum, B. IL: Human Kinetics, 37-62. Physical Education and Sport Pedagogy 13 (4), 381-398. Concepts, problems, prospects. 2008. Gerber (Eds.) International comparison of physical education. Liikunta & Tiede 46 (4), 34-36. A. The situation of physical education in schools: A European perspective. ln U Puhse & M. Helsinki WSOY, 14-24. 2005. Liikuntakasvatuksen ja liikuntapedagogiikan perusteet. Redelius (toim.) Mellan nytta och nöje. Annerstedt, C. L. Physical education in Finland. PGhse & M. & Parker, M. luettu 10.1.2010. Oxford: Meyer & Meyer Sport, 329-344. ln U. Ouest 32 (1 ). Physical education in Scandinavian with focus on Sweden: a comparative perspective. prospects. 8. NY: Me Graw Hill
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Ainoastaan ne aineiston nuoret, jotka sulautuvat omat liikuntatottumuksensa helposti sotilaskoulutukseen, kokivat lii kurua-akt iivisuustasonsa säilyneen lähes entisellään. The young who were least active in sport prior to military service benefu the most. Armeijan liikuruakasvatuksellinen eetos ei ole itsestäänselvyys yhdistettynä armeijan sotilaalliseen koulutustehtävään. Combining the young mens individual habits of physical acuvuy with the military service was not a simple task. The aim of this article is to find out how military service in Finland changes young mens physical act ivity, This qualitative research consists of 21 Finnish conscript iruerviews. Wessman J. This competition can neglect the individual habits of physical aclivity. Varusmiesten liikuntatotturnusten muutos. Liikunta & Tiede 47 (6), 54-60. Tarkastelen artikkelissa nuorten miesten liikuniatouumusten muutosta varusmiespalvelusaikana. The period of service has become a baule between physical ane! combat training. Sen toteuttaminen oli kuitenkin haasteellista totaalisessa ympäristössä. Tällöin nuorten aiemmat liikuntatottumukset pakotettiin muuttumaan instituution antamien normien ja puitteiden mukaisiksi. 2010. The totalitarian narure of t he military set clifferent boundaries to young's exercise habits. Nuorten yksilöllisten lnkuruatouurnusten ja varusmiespalveluksen yhdistäminen ei artikkelin aineiston perusteella ollut yksinkertaista. Tällöin myös nuorten yksilölliset liikuntatottumukset ovat vaarassa jäädä huomioimalla. KEY WORDS: young, habits of physical activity, conscript service, a,-my ASIASANAT nuoret, liihuntatottumus, varusmiespalvelus, anneija 54 LIIKUNTA & TIEDE 47. 6/2010, TUTKIMUSARTIKKELI. The young were forced to diverge to ihe norms and regulations of the military institution. Erityisesti ennen palvelusta vähän liikkuvat nuoret hyötyivät eniten palveluksen tuomasta liikunnasta. Aineisto koostuu 21 nuoren haastatteluista, jotka tehtiin varusmiespalveluksen aikana Kainuun Prikaatissa. Nämä nuoret joutuivat muuttamaan liikuntatapojaan puolustusvoimien tavoitteiden mukaisiksi. Others thought the service was just a mandatory walkthrough. Only ihe group of young men, who inicgrated their exercise habits to the military training, Ielt that their acuveness towards exercise remained almost unchanged. Samanaikaisesti liikunta-aktiivisuuden vastuuta siirrettiin myös nuorille itselleen. Combining the military institution's purpose to train soldiers with its educational vision towards physical education is not straight forward. The conscript service challenged especially the active young, who had to change their exercise habits ane! activeness in sports the most. This still means that individual habits in sports ane! exercise should be more carefully taken into account. Liikunta & Tiede 47 (6), 54-60. Näistä nuorista osa intoutui myös virittämään tulevaisuuden liikuntaharrastuksia. Osa nuorista sen sijaan koki armeijan rajoittavan omia liikuntatouumuksiaan. Varusmiespalvelusaika sisältää kuitenkin oivan mahdollisuuden toimivaan liikuntakasvatukseen, jos yksilöllisiin liikuntatottumuksiin kiinnitetään enemmän huomiota. Nevertheless, the military service provides an excellent opportunity for physical educalion. Varusmiespalvelusaika haastoi erityisesti aktiivisesti liikkuvien nuorten liikuntatottumukset. . Nuorten miesten liikuntatottumusten muutos varusmiespalveluksessa. Armeijan totaalinen luonne asetti erilaisia rajoja yksilön palvelusta edeltäville liikuntatottumuksille. NUORTEN MIESTEN LIIKUNTATOTTUMUSTEN MUUTOS VARUSMIESPALVELUKSESSA WESSMAN JENNI Yhteyshenkilö: Jenni Wessman Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Mannerheimintie 166, PL 30, 00271 Helsinki Sähköposti: jenni.wessman@thl.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Wessman J. Change of physical activity among ypung men during military service. 2010. Varusmiespalvelusajan sisällöstä taistelevatkin vuoroin sotilaskoulutus ja vuoroin Iiikuruakoulutus. . The interviews were conducted in the brigade of Kainuu during 2008
myös Foucault 2005). Totaalisuuden luonteeseen kuuluu tilan hallinta, valvonta ja vallan epätasainen jakautuminen (Goffman 1969, 6; ks. Tällöin urheilu ilmenee sellaisessakin toiminnassa, joka ei suoranaisesti liity urheiluun. Palvelusaika on myös yksilöllisten liikuntatotturnusten kannalta erityinen vaihe (Mikkola ym. Omakohtainen liikunta tarkoittaa konkreettista toimintaa ja sen intensiteettiä. Armeijan vallitsevimpia elementtejä ovat vahva sitovuus ja ehdottomuus. myös Ojajärvi 2009). Liikunta on nykypäivänä tärkeä osa sotilaskoulutusta ja sotilaan hyvinvointia sekä toimintakykyä (Santtila 2003, 121). Mikael Fogelholmin ym (2007, 40) liikuntaja terveystutkimuksista tekemän katsauksen mukaan vain noin 40-50 prosenttia nuorista liikkuu riittävästi terveytensä kannalta. Erilaisista liikuntataustoista tulevien nuorten sopeutuminen armeijan liikuntatarjontaan ei ole itsestään selvää. myös Pipping 1978). Liikuntasuhde pitääkin sisällään myös yksilön harrastustaustan, liikuntaan liitetyt mieltymykset ja tämän artikkelin kannalta olennaiset yksilölliset liikuntatottumukset. 2009). Kolmannella Koski (2004) viittaa organisoidun liikuntaan tuottamiseen eli esimerkiksi harrastetoiminnan ylläpitoon. Ylipäätään laadulliseen aineistoon perustuvaa tutkimustietoa Suomen armeijasta on suhteellisen vähän (ks. JOHDANTO Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu nuorten koululiikunnan, vapaa-ajanliikunnan, harrastamisen sekä seuraja arkiliikunnan vähenemisestä (Karumo & Savolainen 2009; Rovio ym. 192). Liikuntasuhde koostuu Kosken (2004, 190-191) mukaan sille annetuista merkityksistä. Varusmiespalvelus on esimerkiksi osoittautunut hyödylliseksi ylipainoisille nuorille (Mikkola ym. Yksilölliset liikuntatottumukset totaalisessa instituutiossa Pasi Koski (2004, 190-191; ks. Santtila 2010; Wessman 2010; Mikkola ym. Puolustusvoimat ja liikunta ovat olleet monen tutkimuksen ja pro gradu -tutktelrnan aiheina (ks. Mikäli tämä tavoite toteutuisi, voitaisiin puhua jopa kansallisesta kuntoremoruista. Vaikka nuorten harrastuksiin pohjaava liikunta-aktiivisuus on 2000-luvulla lisääntynyt, ovat liikunta-aktiivisuuden ääripäät karkaamassa toisistaan (Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006, 7) Myös erittäin vähän liikkuvia nuoria on tutkimuksesta riippuen jopa 20-25 prosenttia (Fogelholm 2007, 40). Liikuntasuhde pitää sisällään tiedostamattoman ja tiedostetun ilmikäyttäytymisen lisäksi myös liikunnalle annetut arvolataukset (Koski & Tähtinen 2005, 7). Holmes 2003; Hockey 2002; Wollinger 2000; Moskos 1970; Stouffer ym. Tarkastelen tässä artikkelissa laadullisen aineiston kautta "Suomen suurimpaan kuntokouluun" astuvien nuorten miesten liikuntatottumuksia ja sitä, miten ne muuttuvat varusmiespalveluksen aikana. 2009). Se pyrkii vaikuttamaan nuorten kuntoon asettamalla yhdeksi tehtäväkseen herättää nuorissa siviiliin asti hehkuvan liikuruakipinän. Puolustusvoimat onkin nimittänyt itseään julkisuudessa "Suomen suurimmaksi kuniokouluksi". Neljäs puolestaan on prosessi, jossa urheilun merkitykset ovat lävistäneet yksilön elämän eri osa-alueet. Omakohtaisen liikunnan osa-alueen sisältö vaihtelee yksilöittäin, mikä tekee liikuntasuhteesta kaikille yksilöllisen (ml. Instituutio sulkeekin yksilön omat tottumukset ja tavat kasarmin porttien ulkopuolelle. Artikkeli pohjaa pro gradu -tutkielrnaani Liikkuva nuori, liikkuva varusmies?, jossa tarkastelin varusmiespalveluksen merkitystä nuorten liikuntatottumusten muovaajana (Wessman 2010) 1. myös Hockey 2002) kuvaa varusmieskoulutuksen alun kuluvan yhtenäisen liikkumisen ja oman ruumiinkontrollin opettelemiseen armeijan normien mukaisesti. Varusmiespalvelusaika on nuorten näkökulmasta eräänlainen poikkeustila (ks. Varusmiesten l11kuntatottumusten muutos 55. Yhtenä tarkoituksena on myös kuvata sitä jännitettä, jossa yksilöllisiin liikuntavalintoihin tottuneet nuoret kohtaavat armeijan totaalisen instituution. 2006). Se erottaa nuoret totutusta ympäristöstä ja arjesta laittaen tilalle omat norminsa. Myös vähän tai ei lainkaan liikkuvien varusmiesten osuus on kasvanut (Liesinen & Sahi 2000, 24-25) Samanaikaisesti puolustusvoimat on pyrkinyt antamaan varusmiespalveluksesta kuvan tärkeänä vaikuttajana nuorten miesten terveyskäynäytymisessä (Salasuo & Ojajärvi 2009; Puolustusvoimien liikuntastrategia 2007-2016). Nuoren päivittäistä liikunta-aktiivisuutta ohjaa ennalta suun nitel1 Tutkielma on osa VARU -hanketta. Armeija on totaalinen instituutio, joka säätelee jäsentensä eri elämänpuolia (Goffman 1969, 15; ks. 2009; Salasuo & Ojajärvi 2009; STT 19 5 2009). joka on Nuorisotutkunusverkoston, Terveydenja hyvinvoinnin laitoksen sekä Puolustusvoimien yhteistyöhanke. Nuorten liikuntaan liittyvän keskustelun yksi näkyvimmistä teemoista on ollut varusmiespalvelukseen astuvat nuoret (Karjalainen 2009; Eriksson 2006; STT 12.7.2002). Kuntoremontin toteuttaminen ei ole kuitenkaan yksinkertainen tehtävä. 2009). Varusmiespalvelukseen astuva nuori kohtaa palvelukseen astuessaan armeijan päivärytmiin, jossa hänen liikkumistaan ohjataan ja kontrolloidaan puolustusvoimien toimesta. Nuorten liikunnan harrastamisen merkitykset ja motiivit jakautuvat terveydellisiin, sosiaalisiin ja identiteetin hahmottamisen tai rakentamisen luokkiin (Koski & Tähtinen 2005, 11-13, 20-21; Nupponen & Telarna 1998, 67-68). myös Ojajärvi 2009; Hoikkala ym. kuitenkin Hoikkala ym. 2009; Ojajärvi 2009; Salo 2004; Laisi 1998; ks. Toinen osa-alue tarkoittaa liikunnan seuraamista esimerkiksi urheilutapahtumissa. Varusmiespalveluksen aloittavien nuorten kunto on viime vuosina heikentynyt ja keskimääräinen paino noussut (Santtila 2010, 59; Santtila ym. 2009; Francke 2006; Tähtinen 2005; Vähätalo 2005; Santtila ym. Liikuntasuhde on yhtä hyvin myös niillä, jotka eivät liiku lainkaan kuin niillä, jotka lenkkeilevät päivittäin. LIIKUNTA & TIEDE 47, 612010, MKIM\JSARTIKKEU. Liikuntasuhde koostuu neljästä osa-alueesta: omakohtaisesta liikunnasta, penkkiurheilusta, liikunnan tuottamisesta ja sportisoinnista. Konkreettisimmillaan se näkyy instituution saanamisena ympäröivältä maailmalta (Goffman 1969, 6; Leimu 1985, 29-30). 2006; Santtila 2003;Joenväärä 1999; Vertio 1984; Puska 1973). Samuel Stoufferin ym. Näiden lisäksi liikuntasuhde rakentuu myös ajallisesta ulottuvuudesta, jolloin se tarkoittaa esimerkiksi yksilön mennyttä liikuntahistoriaa (Zacheus 2008, 27-28). Totaalisuus näkyy armeijassa kurin ja kuuliaisuuden ympäristönä, jossa myöskään orna-aloiueisuudelle ei ole paljoa tilaa. Esimerkiksi 1970-1980-luvuilla syntyneille nuorille fyysisyys ja rentoutuminen ovat nousseet liikunnan tärkeimmiksi merkityksiksi (Zacheus 2009). myös Koski 2008) kutsuu yksilön kiinnittymistä liikunnan maailmaan liikuntasuhteeksi. kuitenkin Hoikkala ym. Kuntokoulun perustana toimii vuonna 1994 säädetty laki, jossa määritellään puolustusvoimien merkitys kansan kunnon kohottajana (Laki Puolustusvoimista 402/74; Santtila 2003, 132). Artikkeli käsittelee nuorten aiempien liikuntatottumusten sulautumista varusmiespalveluksen arkeen nuorten oman kokemuksen kautta. (1965, 55) mukaan armeija eroaa siviili maailmasta hierarkkisen käskyvallan ja kunnioituksen sekä niiden laiminlyömisestä seuraavien rangaistusten takia. (rnt., 192-194.) Tässä artikkelissa keskitytään ensimmäiseen liikuntasuhteen osaalueeseen, omakohtaiseen liikuntaan. Ulkomaista armeijatutkimusta on sen sijaan tehty enemmän (esim. Ojajärvi (2009; ks. Suuri osa tutkimuksista on kuitenkin ollut liikunnallis-Iysiologisesu painottuneita, jolloin varusmiesten oma kokemus on jäänyt puuttumaan (ks. 1965). 2009; Salo 2008; Salo 2004; Laisi 1998; Pipping 1978). Huoli nuorten liikunnasta on siis aiheellinen. Tämä on osa-alueista kenties näkyvintä eli liikunnan ilmi käyttäytymistä. esim
Wessman 2010, 49-52). Näistä teemoista liikunta-aiheiset kysymykset rajattiin tämän artikkelin aineistoksi. Liikuntatottumukset sopeutetaan palvelusaikana armeijan arjen mukaisiksi. Kaikki haastateltavat aioiu ivat palveluksensa tammikuussa 2008. (Wessman 66-67.) Akriiviliikkujie n viisihenkinen ryhmä koostui aktiivisista harrastajista, joilla oli pitkäaikaisia lapsuudesta asti jatkuneita liikuntakytköksiä. myös Ho1kkala ym. 2009, 29). Ryhmän jäsenet määrittelivät suhteensa liikuntaan ei-aktiiviseksi. Liikunta oli myös enemmänkin arkista touhuamista ja kavereiden kanssa pelailua kuin suoritus keskeistä toimintaa. (Wessman 2010, 88-90.) Liikuntaan kunntu yrnäuömat nuoret olivat liikunnan merkitysmaailman ulkopuolella. Heillä on erilaiset liikuruataustat harrastuksincen tai ilman. Tyypiuely perustuu Pasi Kosken (2004, 190-191) hikumasuhteen käsiuecscen. Vapaa-ajan hikuntalaj it ja mahdollisuudet oli määritelty prikaatin liikuruakcskukscn tarjonnan mukaan, mihin nuoret olivat haastattelujen perusteella hyvin tyytyväisiä. Pro-liikkujat kuvasivat itseään kovan luokan treenaajiksi. Liikunnalle ei myöskään nähty tilaa tai tarvetta armeijaa edeltävässä elämäntilanteessa. Nuorilla on kuitenkin myös mahdollisuus liikkua omatoimisesti päivittäisen koulutusohjelman ulkopuolisella vapaa-ajalla esimerkiksi ilta-vapailla armeijan päivärutiinien raameissa. Unruh (1980.163-164) puolestaan tyyp1ttelee sosiaaliseen maailmaan osalllstuJat vieraisiin. Liikuruaprofiilu painottavat nuorten omaan kokemusta ja kuvausta itsestään liikkujana ennen armeija-aikaa. turisti, regulaan ja 1nsa1deri. Tälle joukolle liikunnalla oli tärkeä sija elämässä, mutta se ei kuitenkaan ollut noussut elämänsisällölliseksi asiaksi (vrt. Toinen kartoitti tarkemmin palvelusajan kokemuksia ja tehtiin palveluksen loppupuolella erikoistai jatkokoulutuskaudella. Koski (2004) perustaa jaouelunsa David Unruhin (1980) sosiaalisen maailman tyyppeihin>. Nuorten kertomat lukuisat liikuntakokemukset ja -rouurnukscr on tiivistetty neljään luokkaan: pro-liililwjien, liikuntaan /1ii1111i1ty111ät/ö111icn, epäsäännöllisten ja ahtiiviliililwjien ryhmiin. He eivät harrastaneet liikuntaa seuroissa tai omatoimisesti. Haastatteluihin osallistui 21 varusmicst ä" ja ne kestivät noin 20 minuutista kahteen tuntiin. Nuoret liikkuivat omaksi ilokseen, ajan kuluksi tai kuntonsa ylläpidon sekä liikunnan sosiaalisuuden ulottuvuuden takia. Hoikkala ym. Yhteensä yhtätoista nuorta yhdisti vakituisen liikuntaharrastuksen puuuumi ncn, Epäsäännöllisten liikkujien liikuru.asuhdcua voi kuvata eritasoisiksi pistayt yrnisiksi liikunnan kentillä. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Artikkelin aineisto koostuu haastatteluista.jotka tehtiin vuoden 2008 aikana Kainuun prikaatin varuskunnassa kahdessa eri yksikössä". turisteihin, vakio1h1n, ja s1säpi1nlä1s1in 56 LIIKUNTA & TIEDE 47 .612010. 4Haastateltavat valiko1tu1va1 Kainuun prikaat1ssa etnograf1aa tehneiden tutk1Joiden, Ho1kkalan Ja Salasuon, tasoryhmatäin määräytyneiden tupasi101tuspaikko1en mukaan 5Koski {2004, 190-191) käyttää l11kuntasuhdetyype1stä n1m1tyks1ä muukalainen. Liikunta tapahtui useimmiten varuskunta-alueella. Aktiiviliikkujien liikunta oli vahvasti seuratoiminnallista. Palveluksen loppupuolella tehdyt haastauclut luovat pohjan tyyppikohtaisren liikuruarottumusten muutoksen seuraamiseen varusmiespalvelusaikana. 30) 3Tutkimusryhmään kuuluivat artikkelin tekijän lisäksi VTT, dosentti Tommi Hoikkala, vn dosentti Mikko Salasuo, VTM Anni 01a1ärv1. Tämä ryhmä koostui kolmesta nuoresta. Analysoin aineistoa aineistolähtöisesti tyypiuelcmällä nuorten palvelusaikaa edeltäviä liikuruaiouumuksia (ks. Siinä missä liikuntaan knnniuyrnäuömät nuoret eivät ollenkaan harrastaneet liikuntaa, saattoivat epäsäännölliset liikkujat innostua satunnaisesti esimerkiksi joukkueurheilusta. Viillä nuorista haastateltiin vain kerran. Liikuntaprofiilit eivät ole tarkkarajaista, vaan muutama nuori on sijoitettavissa useampaan ryhmään tai niiden välimaastoon. He olivat esimerkiksi tietoisia vähäisestä liikunnastaan ja sen merkityksestä terveydelleen. Kutsun näitä ryhmiä liilw11taprofiilei/1si. Tämän lisäksi nuorilla oli mahdollisuus liikkua vapaasti loma-aikoinaan varuskunnan ulkopuolella. Heihin lukeutui kuuden, yhdeksän ja kahdentoista kuukauden millaista palvelusta suorittavia varusmiehiä. 2009. (Wessman 2010, 55-57) Epäsäännöllisten liikkujien joukko oli aineiston suurin. Ne ovat myös weberiläisten ideaalityyppien kaltaisia todellisuuden uhentymiä ja liioiteltuja yksinkertaistuksia. nJTKIMUSARTIKKEU, Varusmiesten h1kuntatottumusten muutos. Tällä ryhmällä vapaa-aika, rutiinit, elämäntavat ja identiteetti k ietoutu ivat tiukasti oman lajitrecnin ympärille. Nuorten etäinen suhde liikuntaan ei välttämättä ollut tiedostamatonta toimintaa. Pro-liikkujien ryhmässä liikunta oli noussut clämänsisällöl liseksi asiaksi, jota voisi pitää eräänlaisena sportisaation piirteenä (Koski 2004, 194). Puolustusvoimien liikuruastratcgia 2008). Varusmiespalveluksen aloittavilla nuorilla on kuitenkin palvelukseen astuessaan jokaisella yksilöllinen liikuruasuluccnsa. Jatkoin Kosken (2004) tyypiuelyä ja nimesin luokat uudelleen aineistooni sopivalla tavalla. t u koulutusohjelma (ks. Tutkimuksen kohteena olevassa varuskunnassa, Kainuun pri kaat issa , oli aineiston keruun aikaan yleensä mahdollista harrastaa liikuntaa iltaisin kolme tuntia kuudesta yhdeksään. Haastattelujen välinen ajallinen ero mahdollisti palvelusaikaistcn liikuruatou urnustcn muutosten seuraamisen. Painorin tyypiuelyssä sitä, millaisiksi li ik kuj iksi nuoret itsensä måär ittelivåt ja millainen harrastusiausta heillä oli ennen varusmiespalvelusta (ks. Syynä tähän olivat muun muassa sairastumiset tai vaikea tavoitettavuus sekä kahden nuoren varusmiespalveluksen keskeyttäminen. Ensimmäinen haastattelu oli luonteeltaan elämäkerrallinen ja tehtiin alokasajalla palveluksen alussa pcruskoulutuskaudclla. Aktiiviliikkujista vain muutama nuori oli täysin seuratoiminnan ulkopuolelle rajautunul omatoimiliikkuja.(Wessman 2010, 67-68) 2To1nen yks1kö1stä val1tt11n tutkimusryhmän toimesta puolustusvo1milta saatu1en va1htoehtoJen Joukosta Ja toinen valikoitui 1nformantt1en saadessa smron uuteen yksikköön (ks. He olivat liikunnan suhteen myös hyvin tavoitehakuisia sekä sitoutuneita omiin lajeihinsa. Haastateltavat olivat 18-22 -vuoriaiia miehiä ja kotoisin pääosin Pohjanmaan ja Pohjois-Savon sekä Kainuun ja Keski-Suomen seuduilta. Pro-liikkujat olivat myös oman lajinsa asiantuntijoita, mikä näkyi esimerkiksi hiottuina ruokavalioina. Liikullla olikin pikemminkin tiiviin harrastamisen ja harrastustoiminnan asemassa. Haastattelut ovat luonteeltaan tcernahaastaueluja.jorka tehtiin yhdessä koko tutki musryhrnån ' kanssa. Liikuntaan kiinniuymättömiä nuoria oli aineistossa kaksi. pro-liikkujat). esim. Nuoret eivät kuitenkaan olleet kiinnittyneet tai halunneet k iin niu yä säännöllisemmin liikuntaharrastuksiin, joten liikunnallisuuden ilmentyrnisct olivat vain pikaisia pyrähdyksiä tai hetkellisiä kunnostautumisia. Sen fyysinen osuus koostuu pakollisista harjoitteista, kuten marssija taistcluharjoiue ista sekä erillisestä liikuruakoulutukscsta (Santtila 2003, 144-147) Osassa harjoiucisia liikunnallinen raskaus vaihtelee tasoryhmittäin, joihin varusmiehet jaotellaan palveluksen alussa tehdyn kuntotestin mukaan. Nuoria haastateltiin kahdesti. Haastattelujen teemat määrit tyivät VARU -hankkeen tutkimuskysymysten mukaan, jossa selvitettiin varusmiesten ruokailuja tcrvcystou umuksia sekä tcrveyskasnyksiä (ks. lisää Wessman 2010, 51-52) Tyypittely pohjaa ensimmäisiin haastatteluihin
Tämän varusmiehen kohdalla omien liikuntatottumusten ylläpidon hankaluus ja odotusten aiheuttama ristiriita johtivat kokonaisvaltaiseen turhautumiseen. haastattelu). Totaalinen instituutio loi palvelukseen astuvien ympärille kuuliaisuuden ilmapiirin, jossa käskyjä kuului seurata, vaikka oma jaksaminen välillä arvelutti. ) vittu hiitett.ävä l1Untoinclc/1si ja liultainen ampujamerli/1i ni meil,äläinen tuolla touhustellee. Tämä tarkoitti myös liikuntaan kiinnittymättömien nuorten liikunnallista aktivoitumista. haastattelu). Mclelw rangaistuksen pistivät, mistä/iän se johtuu, CII /,yllä ymmänä" (Varusmies Salo, 2. haastattelu). Siinä vaiheessa oli 11ii11lzu, sitte l1itenhi mä e11 viittiny sanoa, etlä otwlrna 11111t 11y hyytii11, vaihlw se [varusmiesjolitaja[ siinä sanoi, että pääsetsä 11i [vastasin, että} kyllä 111ä pääsen. Pro-liikkujia haittasi myös oman treeniajan puute, sillä t rceniajankohdat määräytyivät viikko-ohjelman mukaisesti. .. Ennakko-oletuksista huolimatta nuoret ottivat liikunnan lisääntymisen positiivisin mielin vastaan: "Täällä 011 ollu 111ulrnvi11ta lii/n,ntalwulutus, siitähi11 oli liirveetä äyshäröi11tiä, etlä se mulrn tulee olemaan hirvcctä olisentwnista ja rieliun1istc1. haastattelu). He olivat varautuneet siihen ja kertoivat palvelusajan olevan enemmänkin hetki miettiä omaa tulevaisuutta urheilijana. Armeija näyttäytyi heidän silmin mahdollisuutena haastaa omat fyysiset rajat. Tällöin myös koulutuksen sisältämästä liikunnasta oli vaikea kieltäytyä. haastattelu) Varusmiesajan ryysisyys merkitsi liikuntaan kiinnittymättömien ryhmässä selkeästi siviilin liikuntatottumusten muutosta. Heidänkään kohdalla liikuntakoulutus ei kuitenkaan riittänyt kaikilta osin pitämään yllä palvelusta edeltävää liikunnan tasoa: "Kestävyys/1111110 011 parantunu, terävyys ja tämmönen on hcihe11tyny"(Varusmies Mäkinen, 2. Osa nuorista kertoi osanneensa aavistaa palveluksen tuoman muutoksen. .. esim. Ei täällä ao, jotenlii 11ii11/n1 lwllit.a sitä cil1ä sitä ao ollC11hlwan oliojclnwssa meillä millään tuo1111noslll. Sitä mulrn yrittää 111eiclä11 ln111toa nostaa, ei 11oillc1 aamureippailuilla yhtään nosta mä voisin sa11oa"(Varusmies Salo, 2. Oli /:yllä loppujrn lopullsi siinä viimeisellä hilo111et rillä, että ei jahsa 11111tta siitä nyt meni lopp111111" (Varusmies Hei kala, l. Siviilipuolella kovaan treeniin tottuneet nuoret pitivät armeijan liikuntakoulutusta liian "arkisena kokemuksena". haas ta ue I u 6). Nuorten ennakko-odotukset pohjautuivat varusm iespalvclukscsta kerrottu i h i n armeijatarinoihin, joita he olivat kuulleet ystäviltä ja sukulaisilta (ks. Vaikka palvelus oli kevyempi liikunnallisesti kuin nuoret olivat odottaneet, motivoi liikuntaa sisältävä palvelustehtävä kuitenkin näitä nuoria suorittamaan hyvin myös oman varusmiespalveluksensa. Liikuntatottumusten muutos näkyi kaikkien pro-liikkujien ryhmän jäsenten kohdalla lajikohtaisen suorituksen heikentymisenä ja hetkellisenä elämäntyylin muutoksena. Sen avulla hän pystyi suorittamaan sotilaskoululUkselliset tehtävät aiempaa paremmin: "(. Liikuntaprofiilit armeijassa Pro-liikkujien armeijan mittainen treenitauko jan muoniiuspalvclujen mukaisiksi. Tiiviin liikuntasuhteen omaaville pro-liikkujille armeija tuotti eniten pulmia. Ei mua kiinnosta jos aerobincn ln111to nousee, e11 aiheestaan sillä tee mit.ään loppujen lopuhs" (Varusmies Jokisilta, 1. He kertoivat pohtineensa tarinoiden valossa oman liikuntaiaustaansa ja omaa pärjäämistään sekä selviytymistään. Ympärillä olevista varusmiestovereista kooslUva vertaisryhmä ja samankaltaisuuden paine pakottivat liikuntaan kiinnittymättömiä lisäämään harjoittelua, jotta joukkoon sulautuisi paremmin Esimerkiksi varusmies Brynner kertoi kokeneensa konkreettista hyötyä palveluksen tuomasta liikunnasta. )nyt se 011 tääl armeijassa 11iin/n, allw11u sitte, että niin/n, väliä11 scllai11en /n,tina selkään että nyt 011 tullu l1äytyä /viilwtttai11 salilla}" (Varusmies Helkala, \. Kovaan treeniin ja anaerobiseen liikuntaan tou uncilla nuorilla muutos näkyi esimerkiksi kehon lihasmassan vähenemisenä: "Omalla lw/1clalla se 011 111e1111y vaan huonoon l1untoo11 /n,n mä oil,ecstaan ajattelen vaan sitä liliaslmntoo. Armeijassa wli toimia muiden mukana ja määrätyssä tahdissa. Pro-liikkujien kohdalla paljastuikin selvimmin vapaa-ajan liikuntamahdollisuuksien näennäinen vapaus. Se oli myös intensiteetiltään kevyempää kuin osa nuorista oli odottanut, kuten varusmies Salon haastattelusitaatista käy ilmi: "No liilzunta, se ei lllriwta mitään puoli kuucllCI ylös ja käydään vittu 20 metriä juolisemmaa11. haastattelu). Liikuntaan kiinnittymättömien liikuntarytmi muuttui palveluksen myötä aktiiviseksi, jopa päivittäiseksi liikunnaksi. Pro-Iiikkujista ne, jotka olivat sijoittuneet koulutushaaransa mukaisesti kovatasoisernpaan yksikköön, olivat kuitenkin tyytyväisempiä varusmiespalveluksen tarjoamaan liikuntamäärään, vaikka palveluksen intensiteetti oli ollut jokseenkin "arkista", kuten Varusmies Jokisilta kuvasi ensimmäisessä haastattelussaan. .) l1äy11 ilta/omilla tuolla /-lcil1i11/iallilla [lwsannialucc11 lii/11.111tal1eslrns], 0011 l1C1vai1111u sen liyväl1si pailw/1si ja sitlcn aina rn11rn 11ul1l1u111ac111 mrnoa vedän scllasct pill111.1iltc1jumpc11 siil,rn. haastattelu). haastattelu). LIIKUNTA& TIEDE 47, 6<2010, MKIMUSARTIKKELI · Varusmiesten h1kuntatotturnusten muutos 57. Palvelusajan tuomaa liikuntaa oli odotettua vähemmän. Nuoret kertoivatkin huomanneensa kehossaan näkyvän liikunnan terveydellisiä hyötyjä, kuten 6 Haastateltavien nimet on muutenu. Armeija näyttäytyi ryhmän nuorten silmissä pakkoliikunnan kenttänä. Pw111e1Ta11, vcclä11 vatsalilwsliilillcitä ja sitten 1111,lla 011 scllaset sorn1ini/1sutti111ct, millä pystyy sonnii11 saanwa11 lisää voimia, niin 11iillä 111ä vedän sellaset viisl1ytl1cr1aa kumpaa11l1i11 lwuraa11, 11ii11 tulis e11en1111ä11 tuota l1äsivoi111cwja sitä lwutta näppä,yyttähin chhä" (Varusmies Brynner, l. Sama pro-liikkujien ryhmän nuori kertoi myöhemmässä haastattelussa joutuneensa huonomaineiseen yksikköön, joka tunnettiin hänen mukaansa armeijan "ghettona" Huonotasoiseen kornppaniaan siirtäminen vaikutti kyseisen nuoren liikuntamotivaatioon ja sitä kautta koko palvelusmotivaauoon. Palvelusaika vaikutti myös nuorten ruokailutottumuksiin,jotka muuttuivat arrneiLiikuntaan kiinnittymättömille syttyy liikuntakipinä Liikuntaan kiinnittymättömillä nuorilla oli armeijan liikuntaan kohdistuvia ennakko-odotuksia tulevasta palvelusajasta. Siinä vai/,eessa ja 11111utrn/1i oli ollu scllai11c11 lrnu111ei11rn olo ja oli sellainen l1y111111c11en hilomctriäjoutu hiihtää. Esimerkiksi varusmies Helkala oli kohdannut palveluksessa tilanteen, jossa hänen selkänsä oli vihoitellut hiihto-osuuden aikana, mutta hän ei ollut silti halunnut lopettaa harjoitusta kesken: "Mä lwaclui11 siinä yhclcs mäessä ja sit n,l,salili sclhä siinä. Toisille muutos tuli yllätyksenä. " (. Pro-liikkujat kertoivat yrittäneensä hakea kovatasoisiin yksiköihin, jotta saisivat kuntoaan vastaavan koulutuspaikan. Esimerkiksi varusmies Mäkinen kertoi viikoittainen treenimääränsä laskeneen huomattavasti: "Viilwssa trcenasin viis tai lmus liertaa ailwiscmmi11 ni nyt se jää semmoiseen yhteen, lrnlllcen. Hoikkala ym 2009, 30; Lahclrna 2002) Rankaista fyysisistä ponnisteluista kertovat tarinat olivat herrnostuuancct ryhmän nuoria. Armeija-aika osoittautui kuitenkin kuntokoulun sijaan pitkäksi iauoksi omasta treenistä. Lähetään vaililrn peilaamaan säl,älyä tai mun mielestä se nyt 11iinliu l10l10ttais jota/1i yhteislic11heäl1i tai jotain. Nuoret kertoivatkin kuntonsa lähteneen nousuun palveluksen aikana sekä liikuntamotivaation kasvaneen: "(. Instituution auktoriteetin lisäksi myös ympärillä olevat varusmiestoverit vaikuttivat liikuntaan kiinnittymättömien nuorten aktiivisuuteen. Vittu, vilun Ii iva. Nuoret olivat haastattelujen perusteella ajatelleet armeijan olevan luonteva jatko omille liikuntatottumuksille. Paslrnn marjat, scliä11 011 ilian älyttömän l1c1uslwa /11111 pääsee tuo1111e vähän liili/111111aan" (Varusmies Brynner, 1. J-lyvällä tuurilla lwlme" (l
Ainoastaan yksi mainitsi pohtineensa ohimennen tulevaisuuden kuntoilumahdollisuuksiaan siviilissä. haastattelu) totesi vapaa-ajan urheilun tarpeettomuudesta. Varusmies Ylelä oli ainoa, jolle täysin sotilaskoulutukseen heittäytyminen tuotti hieman ongelmia. haastattelu). (ks. Epäsäännölliset ja aktiiviliikkujat lomittuvat varusmiespalveluksessa Epäsäännöllisten ja aktiiviliikkujien ryhmät erosivat toisistaan nuorten armeijaa edeltävien liikuntakokemusten ja -touurnusren perusteella. Liikunlamäärään vaikutti eniten palvelusaikainen koulutushaara: joidenkin koulutushaarojen tehtävät olivat niin kevyitä, etteivät ne sisältäneet riittävästi liikuntaa. Kunnon paraneminen tuli ikään kuin "kylkiäisenä" itse varusmiespalveluksen ohella. Varusmiespalvelus näytti aiheuttavan joillekin ristiriidan, jossa liikuntamahdollisuuksia rajoitetaan ulkopuolelta ja samalla vastuuta liikunta-aktiivisuudesta siirretään yksilölle itselleen. .. Puolustusvoimien näkökulmasta näiden nuorten kunnon nousemisen voi ajatella osuvan suoraan kuntokoulun tavoitemaalin keskiöön. Palvelusajan totaalisessa ympäristössä tätä vaslUuta saattaa kuitenkin olla vaikea toteuttaa. ) aluhsi ei ollu mitään semmosia urheiluvarustul1sia ja mää vaan menin sinne suhlwsillaan hiippailemaan, että moro. Pelkkä kunnon nouseminen palveluksen aikana ei toisaalta saanut yhtäkään nuorista innostumaan liikunnan aloittamisesta siviilissä. Nuoret kertoivat myös kuntonsa nousseen pelkästään palveluksen tuoman rasituksen takia. haastattelu). kehon vahvistumisen ja univaikeuksien katoamisen. Epäsäännöllisissä ja aktiiviliikkujissa oli myös muutama,jotka suhtautuivat koko varusmiespalvelukseen välttämättömänä pakkona tai jokseenkin neutraalisti: "Ei mitään odotul1sia ollu. Aiemmat harrastukset vaihtuivat sen sijaan taisteluja marssiharjoituksiin sekä muihin liikuntaja sotilaskoulutuksen tuomiin vastineisiin. Tämä näkyi ensisijaisesti uusien liikuntatottumusten omaksumisena, mutta myös vanhojen harrastusten uudelleen viriämisenä. Hän joutui punnitsemaan aiempien liikuntatottumustensa ja sotilaskoulutuksessa hyvin suoriutumisen välillä: "Toisaalta täällä on vappaa-ailwa mutta sitten taas on semmosia jotain ärsyttäviä l10ulutul1sia, ni ei jahsa lähteä Heiliinhallille /liiliuntalwlli} tai muuta. Edellytyksenä kuitenkin oli, että palvelus suoritettiin kunnolla. Liikunta-aktiivisuus ulottui palvelusaikaisen liikunnan lisäksi myös vapaa-ajalle asti: "Oli rnsimmäinen herta hu punttisalilla menin sinne hatwmaan ja sitten semmoinen masliuliininen jännite hu sinne menee ne muut lietä hirveillä painoilla,ja ite siinä hahdenhilon painoilla. )jos sä hoiat hammas, teet hyvin hammas, ni pal10stal1i sun pitää liililwa siellä ees takasi" (2. Osa nuorista, Komulainen, Kansikas, Latikkajajussila, puolestaan kertoivat koulutuksen fyysisyyden nostaneen heidän kuntoaan kuin vahingossa: "Lihashunto on parantunu. Nuori laittoi tällöin mieluummin oman treenaamisensa tauolle. Sotilaskoulutus oli kolmelle nuorelle, Teräspurolle, Ylelälle ja Murtokankaalle, suhteellisen luonteva jatke aiemmalle liikuntataustalle. Ei tosiaan. Wessman 2010, 68-69.) Ensimmäinen ryhmien välinen lomittuminen näkyi nuorilla, joilla liikunta ja soulaskoulutus kietoutuivat varusmiespalvelusaikana toisiaan tukeviksi tekijöiksi. Vapaa-ajan liikunnan myötä liikuntaan kiirinittymåuorn ien liikuniasuhteet monipuolistuivat. Vielän lisäksi myös muut edellä mainitut nuoret kertoivat olevansa hyvin motivoituneita varusmiespalveluksesta. Tällöin pelkät taisteluja marssiharjoitukset riittäisivät parantamaan nuorten kuntoa (Puolustusvoimien liikuntastrategia 2007-2016, 7). Hyvin suoritettu koulutus ja siviilissä totuttu liikuntamäärä eivät mahtuneet hänen kohdallaan samaan palettiin. Kuiten/1i siellä urheillee liilwa ni sitte ei jahsa olla lwulutuhsessa mulwna lainlwan" (Varusmies Ylelä, 2. Sitte aliliersantti tuli mulle aina naureshelemaan, että toi 011 lrn1111011 url1eiluhirmu että aina tulloo" (Varusmies Brynner, 2. haastattelu). Kyllä tiesin, et kyllä tää vaan pahho on tehä pois alta" (Varusmies Mälkiä, 1. haastattelu). Tällöin liikkuminen jäi nuoren omaksi tehtäväksi, kuten varusmies Terho tokaisi: "Meillä [palvelustehtävä/ sejääpi niin ommaan varraan se liikunta" (2. Palvelus kattoikin nuorten itsensä mielestä heille riittävän liikuntamäärän: "Mun mielestä tuo palveluskin lwttaa ailrn hyvin ja siinä tulee sen verran että hunnossa pysyy" (varusmies Latikka 1. Varusmies Teräspuro totesikin ylpeänä, että: "(. Hän totesikin varusmieskoulutuksen loppupuolella, että halusi vapaa-ajalla liikkumisen sijaan mieluummin säästää voimiaan palvelusta varten. Palveluksen loppupuolella tehdyt haastattelut kuitenkin tarkensivat armeija-ajan liikuntakokemuksia ja osoittivat liikuntatoitumusten muutosten olevan ryhmien rajat ylittäviä. myös Salo 2008, 149). En mää tiedä mihs mää viimehs sain yhen ja nyt vaan vetelin, että jaaha mitä helevettiä" (Varusmies Komulainen, 2. Palveluksen tarjoama liikunta ei ollut kaikkien nuorten, Peltosen, Terhon, Hanhimäen ja Simolan, mielestä riittävän haasteellista verrattuna aiempiin liikuntatottumuksiin: ''jos/ms hu ne alussa mainosti, että Suomen suurin liihuntalwulu, ni 110 joo. Nuoret olivat odottaneet armeijan olevan liikuntapainoueista aikaa, jolloin kunto nousisi automaattisesti. Varusmiespalvelus ei kuitenkaan riittänyt tyydyttämään jokaisen liikuntatarpeita tai pitämään yllä heidän kuntoaan. Näillä nuorilla myös palvelukseen sopeutuminen sujui mutkattomasti (ks. haastattelu). Siitä mä 0011 yllättyny, että jonlwn verran 0011 jotahi pc1llopelejä häyty joslws peilaamassa, sitähi tosi harvoin, ja sille yhen l1ena11 kierrettiin lwhs henaa tuo hasannialue justiinsa hölhällä ja sitte se l1ymmenen liilometrin le11h/1i, eUä ailw vähällä liihuntahoulutuhsella justiin päässy täältä. Aineiston 4 nuorta eivät olleet harrastaneet varusmiespalvelusta edeltävänä aikana aktiivisesti liikuntaa, eivätkä he myöskään olleet kuntoilleet erityisemmin palveluksen aikana, sillä "saa tässä nyt liililwa muutenl1i11 niin", kuten varusmies Kansi kas (2. haastattelu). Nuorten liikuntatottumusten muutokset lomutuivatkin useaan otteeseen keskenään. Vatsalilwl1sia tuli enemmän ja leulwja tuli vaildw liuinha monta tällä liertaa. Mut nyt mää menin viime l1erralla ihan vaan isännän otteella si1111c ja lwhdenhymmenen hilon painoja 11ostelemaa11. Se ei kannustanut näitä nuoria liikkumaan, mutta ei toisaalta myöskään 58 LIIKUNTA & TIEDE 47 · 6/2010 · MKIMUSARTIKKELI Varusmiesten hikuntatottumusten muutos. He olivat pääosin tyytyväisiä palveluksen tuomaan liikuntaan ja pitivät palvelusta tarpeeksi liikunnallisena ja sopivan rasittavana. Kolmen nuoren, Mälkiän, Markkasen ja Järvisen, kohdalla palvelusaika ei vaikuttanut juuri mitenkään omiin liikuntatottumuksiin. haastattelu) Haastatteluesimerkin nuori oli hyvin motivoitunut varusmiespalveluksesta. Esimerkiksi varusmies Helkala innostui miettimään lapsuuden taistelulajiharrastuksensa herättämistä uudelleen ikårniessarjassa. (. Palveluksen suorittamista ja liikunnallista aktiivisuutta motivoivatkin erityisesti mieluisa koulutushaara sekä kahden nuoren, Murtokankaanja Teräspuron, kohdalla sijoittuminen varusmiesjohiajaksi. Molemmat nuorista rupesivat myös suunnittelemaan tulevaisuuden uusia liikuntaharrastuksia, mikä kertoo liikuntakipinän syttymisestä varusmiespalveluksen ansiosta ja siirtymisestä siviilin puolelle. Palveluksen liikuntamäärää ja kunnon kohottamista kohtaan asetetut odotukset eivät kuitenkaan toteutuneet, kuten varusmies Simolan kommentista käy ilmi: "se oli semmosta, niinlw suolla juosl.iin ni se semmosta, piti hoho ajan niinliu saapasta l,ishoa pois sieltä että siellä ei hovin lujcw päässy, muua niin luulis, että täällä tuolla ryynäämisellä kunto paranee, mutta ei" (2. .. En tiiä millä ne olettaa nostavansa sitä huntoo" (Varusmies Peltonen, 1. haastattelu). Esimerkiksi Varusmies Murtokangas tulkitsi oman kuntonsa nousemisen liittyvän suoraan itse palvelukseen, josta "suurin osa on [tullut/ palveluksen ailwna" (2. haastattelu). haastattelu). Nuorten mukaan palvelus ei itsessään ollut tarpeeksi liikunnallinen. Tästä seurasi, että näiden ryhmien liikuntatottumusten muutosta tarkastellaan jatkossa yhdistyneiden ryhmien näkökulmasta
Minuuden riistäjät. 2006. myös Hoikkala ym. & Ojajärvi, A. 2005. Myös nuorten aiempi liikuntatausta tulisi ottaa paremmin huomioon (ks. (Viitattu 17.3.2010.) Fogelholm, M. Lisäksi itse liikuntateemaa olisi voinut tarkastella tiiviimmin vain kyseistä teemaa koskevassa tutkimuksessa. Liikuntakoulutusta on parannettu myös lisäämällä laji tarjontaa, jotta se innostaisi mahdollisimman montaa nuorta liikkumaan. Armeijan totaalinen luonne asettaa erilaisia rajoja yksilön aiemmille liikuntatottumuksille. Varusmiesten l1ikuntatottumusten muutos 59. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. Armeija aiheutti heille harmia lähinnä keskeyttämällä meneillään olevan elämänrytmin (ks. Haastatteluaineistoa olisi voinut laajentaa koskemaan eri tupia, palvelusyksiköitä tai jopa varuskuntia, jolloin liikuntakokemuksiin olisi voitu saada vielä uusia näkökulmia. Lapset ja Nuoret. Tutkielma totaalisista laitoksista. Suurin haaste oli nuorilla, joiden liikunta-aktiivisuus oli ennen varusmiespalvelusta suuri. Karjalainen, H. Jatkossa nuorten liikuntatottumuksia olisi mielenkiintoista seurata myös varusmiespalvelusta seuraavalta ajalta. Varusmiesten liikuntaa koskevassa tutkimuksessa tulisi jatkossa panostaa erityisesti laadulliseen tutkimusotteeseen. Foucault, M. Head down, bergen on. Varusmiespalvelusaikaista liikuntakoulutusta voitaisiinkin parantaa panostamalla entisestään nuoren liikuruasuhteen kokonaisvaltaiseen vahvistamiseen osana varusmieskoulutusta. Aineistosta kävi ilmi, että nuorten liikuntatottumukset ovat monenkirjavia eivätkä yksilölliset liikuntatottumukset lomitu ongelmitta varusmiespalvelukseen. 2006. Sen tukeminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä varusmiespalveluksen sisällöstä näyttävät välillä kamppailevan vuoroin sotilaskoulutus ja vuoroin liikuntakasvatus (ks. Palvelusajasta oli eniten hyötyä ennen palvelusta vähän liikkuville nuorille,joiden kunto nousi selvästi palveluksen aikana (ks. POHDINTA Olen tarkastellut tässä artikkelissa nuorten miesten liikuntatottumusten muutosta varusmiespalvelusaikana. Armeijan totaalisuus luo haasteen nuorten yksilöllisille liikuntatottumuksille ja yksilöllisille liikuntasuhteille. Tarkkailla ja rangaista. Positiivisen liikuntasuhteen tukeminen on tärkeää, sillä se voi vaikuttaa nuorten tulevaisuuden liikuntakäyttäytymiseen. Tunnetut sotilaat. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura julkaisuja 94. myös Vertio 1984, 67; Santtila 2003, 121). Esimerkiksi liikuntakoulutuksen määrä ja laatu sekä tasainen jakautuminen kaikkien varusmiesten kesken eivät toteudu palveluksen aikana (ks. 2009. Salasuo, M. Asento vai lepo. Armeijan ympäristöön sopeutuvista nuorista osa omaksui itselleen helposti sotilaan roolin, johon myös heidän aiemmat liikuntatottumuksensa sulautuivat. Hockey, J. Jyväskylän yliopisto. Journal af political and military sociology 30 (1 ), 148-171. Francke, P. myös Santtila 2010, 72). 1999. Epäsäännöllisten liikkujien ja aktiiviliikkujien liikuntatottumukset ryhmittyivät neljäksi eri suunnaksi. 2006. Palveluksen tulisi myös tukea nuorten sijoittumista kuntoaan vastaaviin tehtäviin. Liikuntatieteiden laitos. Tarkastelun kohteeksi olisi myös voinut ottaa nuoria esimerkiksi urheiluvalmennettavien joukkueesta. Paronen, 0. Toiset puolestaan kokivat palvelusajan rajoittavan liikuntatottumuksia eikä tarjoavan luvattua kuntokoulua odotuksista huolimatta. Myös puolustusvoimien henkilöstön tulisi tukea nuorten liikkumista ja positiivista ilmapiiriä. Se sisältää paljon hyviä rakennuspalikoita, jotka tukevat nuorten liikunta-aktiivisuutta. Varusmiespalvelusaika sisältää kuitenkin oivan mahdollisuuden liikuntakasvatukseen. Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006. Tällöin pystyttäisiin tarkastelemaan varusmiespalveluksen aikaisten muutosten merkitystä tulevalle liikunta-aktiivisuudelle. Varusmies juoksee kuntotestissä yhtä pitkälle kuin edeltäjänsä. 2002. TIJTKIMUSARTIKKEU. Osa taas piti armeijaa vain läpijuoksun paikkana, jolla ei ollut liikuntatottumusten kannalta merkitystä. Helsinki: Marraskuun liike. Varusmiehen kokemus ja terveystaju. Goffman, E. Http://www.hs.fi/omaelama/arti kkeli/va rusmies+ juoksee+ kuntotestiss % C3%A4++yht%C3%A4+pitk%C3%A411e+kuin+edelt%C3%A4j%C3%A4ns %C3%A4/HS20060831 SI 1 YO0l vym. LIIKUNTA & TIEDE 47. Sitä voidaan tukea ympäristön tarjoamien liikuntamahdollisuuksien lisäksi myös vahvistaen henkilökohtaista sidettä liikuntaan esimerkiksi kehittämällä liikuntataitoja (mt.). Holmes, R. 1969. 6/2010. Tämä johtuu siitä, etteivät asiakirja tason suunnitelmat aina tavoita varusmiesten arkea (Salasuo & Ojajärvi 2009; Vähätalo 2005, 51 ). Osalle nuorista palvelusaika toimi kuitenkin kuntokouluna, jossa kunto nousi kuin vahingossa. SLU n julkaisusarja 4. Puolustusvoimien tulisi panostaa liikuntakoulutuksen määrän ja laadun tasaisempaan jakautumiseen suhteessa eri aselajeihin. Myös palvelusmotivaation ja liikuntamotivaation yhteyden tarkastelu olisi kiintoisaa. Artikkelin aineisto koostuu varusmiespalveluksessa olevien nuorten haastatteluista, joiden liikuntatottumuksia olen kartoittanut varusmiespalveluksen ajan liikuntaprofiilien kautta. myös Santtila 2010, 63). Helsinki: Otava. Joenväärä, V. Acts af war. Liikuntakipinän tarttumattomuus johtui nuorten suhtautumisesta itse palvelukseen. Pro gradu. London: Cassel military paperbacks. Pro Gradu. Se myös toisaalta mahdollistaa uudenlaisia liikuntakokemuksia. Parhaimmillaan rajojen asettaminen voi ilmetä pitkäaikaisena liikuntakipinänä, mutta pahimmillaan hyvän treenikauden katkeamisena ja jopa sitä seuraavana palvelusmotivaation laskuna. Näiden lisäksi on tärkeää kannustaa nuoria omaehtoiseen liikuntaan. Haastatteluissa ollut laaja teemojen kirjo toisaalta lisäsi kokonaisymmärrystä aiheesta ja itse palvelusajasta. The behaviour af men in battle. Puolustusvoimat on itse pyrkinyt ratkaisemaan ongelman perustamalla erikuntoisille varusmiehille eritasoisia kuntoluokkia ja lisäämällä liikuntakoulutusta. Armeija olikin heille vain läpijuoksun paikka, joka ei ollut kytköksissä nuorten aiempiin liikuntatottumuksiin. & Miettinen, M. 2007 Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Jyväskylän yliopisto Liikuntapedagogiikan laitos. Pasi Kosken (2008) mukaan liikuntaan liittyvä käyttäytyminen on moniulotteinen prosessi, jota pitää vahvistaa laajana kokonaisuutena. myös Salo 2008, 194) Nuorten ajatukset olivat kiinni pääosin vain palvelusta seuraavassa elämänvaiheessa. 2009, 316). Hnp://www. Varusmiehiä kannustetaan liikkumaan. 2009. 2003. Hoikkala, T. mind in neutral: the infantry body. Merivoimat osana suomen suurinta kuntokoulua. näyttänyt estävän liikkumista. LÄHTEET Eriksson, H. Helsinki Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 1. Myös liikunnan tarjonnan säännöllisyys ja omaehtoisen liikunnan tukeminen ovat tärkeitä tekijöitä (Rajala 2010). Erityisesti nämä nuoret joutuivat muuttamaan liikuruatapojaan puolustusvoimien palvelustavoitteiden mukaisiksi. Näyttäisi siltä, että armeijan koko liikuntakoulutuksellista potentiaalia ei ole kuitenkaan kauttaaltaan hyödynnetty (Vertio 1984, 67). Tällöin vähemmän liikuntaa vaativissa koulutustehtävissä olevat nuoret jäävät vähemmälle huomiolle
2000. 2009. Väitöskirja Santtila, M. 2010. Liikuntasuhde. 2009. Tuusula 21.112222 2000, 24-28. rntva.ti/uuuset/ arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2002/07/121534. 2009. Helsingin yliopisto. 2005. Timonen, M. Liikuntatieteen laitos. Laisi, T 1998. 2004. Puolustusvoimat. Naisten sopeutuminen sotilasorganisaatioon. Mannen i ledet. Puska, P. 2§ 5a 402/74/19.8.1994. Connecticut: Hartford. Jyväskylän yliopiston tutkimuksia 3, 189-207. Studies in sport. Pääesikunta, henkilöstöosasto. 2008. Maanpuolustuskorkeakoulu. Liikunta ja tiede 46 (5), 4-9. Hakonen, H. llmanen (toim I Pelit ja kentät. C. Salo, M. 34-40. Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos. The social organization of older people: a social world perspective. Zacheus, T. 1973. Palvelukseen astuvien nuorten fyysinen kunto. Leimu, P. Pro gradu. Eskola, J. The American soldier. Zacheus, T. Helakorpi, S. 2002. Alokkaat talon tavoille. Juuti, A-K. 2000. Stouffer, S. Maanpuolustuskorkeakoulun iulkaisusar]e 2, tutkimuksia 21 Helsmki: Maanpuolustuskorkeakoulu. Santtila, M. (Viitattu 562009) STT 12.7.2002. STT 19.5.2009. Kankaanpää, A. Komppania pienoisyhteiskuntana. Nupponen, H. Teoksessa: T Gordon, K. Liikkuva nuori, liikkuva varusmies. Determinants of military adjustment and attrition during finnish conscript service. Varusmiesten terveyskäyttäytyminen. Tammelin, T. & Mäkinen, T. Suchman E. 2005. Armeija liikuttaa symposium. Helsinki: Suomen varusmiesliitto. Http://wwwhs.fi/kaupun ki/a rtikkeli/N uonSuomi +Ark1I iikunna n+ puute+ uhkaa+ jo+ lasten+ fyysis t % C3%A4kehityst%C3%A4/HS20090423Sl1 KA02yI7 (Viitattu 5 6.2009.1 Koski, P. Salo, M. Salasuo, M. Suomen muinaismuistoyhdistys. Takt och otakt I värnpliktens skugga. Peitso, A. Uutela, A. 2009. Pro gradu. f i/koti maa/arti kkeliNa in +puolet+ u rheilevista + nuoris ta+ liikkuu+ terveytens % C3 %A4+ kannalta+ tarpeeksi/1135246080749. Kasvatustieteen laitos. Kansanterveystieteenlaitos. Puolustusvoimien kehittämiskeskuksen julkaisusarja a/3/2003, 111-174. Kyröläinen, H. Unruh, D. Sosiologisia havaintoja suomalaisesta rintamayksiköstä 1941-1944. Star, S. Lisensiaatin tutkimus. & Savolainen, J. & Havas, E. Nuorisotutkimus 2311 ), 3-21. The rank and file in todavs military. Helsinki: Otava. Liikunta ja tiede 47 (7), 44-46. Studies in Symbolic interaction 3, 147-170. Nuori Suomi: Arkiliikunnan puute uhkaa 10 lasten fyysistä kehitystä. Teoksessa: V Nissinen, (toim.) Kehittyvä varusmieskoulutus. & Tähtinen, T. Acta Universitatis Turkuensis C268. & Ojajärvi, A. Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarja 2, tutkimuksia 4. 1965. Medicine & science in sports and exercise 41 (9), 1735-1742. 2009. & Häkkinen, K. The american enlisted men. Symposiumin avaus 21.11.2000. Vasankari, T. 2009. Laakso, M. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16 -vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Palvalin, K. Adjustment during army life. &Telama, R. Keinänen-Kiukaanniemi, S. Volume 1. 1978. Jokelainen, J. Effects of Added Endurance or Strength Training on Cardiovascular and Neuromuscular Performance of Conscripts During the 8-week Basic Training Period. Miten vähän liikkuvia lapsia ja nuoria innostetaan liikunnan pariin. Hanketoiminnan tarjoamat aktivoinnin eväät. lnsuliiniresistenssiin liittyvät kardiovaskulaariset riskitekijät suomalaisilla varusmiehillä. 1998. Puolustusvoimien liikuntakoulutuksen toteutuminen. Physical activity and body composition changes during military service. 2008. Liikkumattomien sukupolvi haastaa armeijan liikuntakasvatuksen. 2010. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Lempiäinen (toim.) Suomineitonen hei' Kansallisuuden sukupuoli. Hakamäki, M. Vähätalo, S. 2003. Lahelma, E. Liikunnan merkitykset nuoruudessa. Physical fitness profiles in young finnish men during the years 1975-2004. Koski, P. 2008. Moskos. 1980. Oulun yliopisto. Sosiologian laitos. Häkkinen, A. Turun yliopisto. H ttp://www h s. Varusmiesten fyysisen koulutuksen perusteet. Tampereen yliopisto. Stockholm: Carlssons. 1985. lnitaatio Ia pennaltsrr» suomalaisessa sotilaselämässä. Wessman, J. Isänmaa, armeija Ia tasa-arvo. Liesinen, K. & Sahi, T. Santtila, M. Tiainen, S. Williams, R. Saastamoinen, E. Laki Puolustusvoimista 402/74. 2004. Mikkola, 1. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos & Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus LI KES. Teoksessa K. Suomalaisten varusmiesten kunto alamäessä. DeVinney, L. Helsinki: Gummerus Oy. Miesten koulu: armeijan vaikutuksesta varusmiesten ja miespuolisen väestön terveyteen. 38 (11), 1990-1994. 1984. ksm l.fi/uutiset/keski-suom i/frisbee-juoksuttaa-j% C3% A4ms% C3% A4n-halI1ssa/485986 (Viitattu 17 32010 1 Karumo, M. Wollinger, S. Koski, P. Väitöskirja 60 LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. 1970. Kirjoituksia liikunnasta Ia urheilusta. TUTKIMUSAATIKKELI, varusrnesten li1kuntatottumusten muutos. New York: John Wiley & Sons, inc. Maanpuolustuskorkeakoulun iulkeisusarja 2, työpapereita nro 6. (Viitattu 17.3.2010 1 Tähtinen, T. Http://www. Liikunta Ia tiede 46 (6), 26-33. 2006. Härkönen, P. 2008. Liikunta ja tiede 46 (61. Helsingin Sanomat 23.4.2009. Varusmies savuaa tupakoinnin sosiaalinen Ia kulttuurinen paikka armeijassa Yhteiskuntapolitiikka 4, 400-411 Pipping, K. 2010. Väitöskirja. Vertio, H. Jyväskylän yliopisto Liikuntabiologian laitos. Puolustusvoimien liikuntastrategia 2007-2016. 2005. Ojajärvi, A. Väitöskirja. Vain puolet urbeilevista nuorista liikkuu terveytensä kannalta tarpeeksi. Vähän liikkuvat nuoret aikuiset -alaryhmien tunnistaminen. Maanpuolustuskorkeakoulu. Liikunnan merkitykset vuosina 1923-1988 syntyneiden suomalaisten nuoruudessa. Rovio, E. Medical science sports and exercise. Tampere: Vastapaino, 10-16. Komulainen & K. Phvsical activity relationship (PARI International review of the sociology of sport 43121, 151-163. physical education and health 146. Rajala, K
The test resuhs indicate that water content significantly influences the test rcsults of the materials. Tehdyn tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että iurvahiekan iskunvaimennusominaisuudet paranevat, kun sen keskiraekoko kasvaa ja raekokosuhde pienenee. Tasarakeisen keskisoran iskunvaimennus vastaa "turvallista" putoamista 2,2 metrin korkeudelta, joten materiaali kelpaa myös monien kiipeilytelineiden alle. Lisäksi vesipitoisuuden kasvaessa hienorakeisilla hiekoilla iskunvaimennus heikkenee enemmän kuin karkearakeisilla sorilla. Keywords: playgrounds, impact attenuation, head injury criterion, critica/ fa/1 height, drop test, safety sand, acceleralion Asiasw,at: leil1hil1e11tät, ishu11vai111rn11uso111inaisuudet, HIC-arvo, lniiltincn putoamislwrlieus, puclotuslesli, turvahiel1ha, kiihtyvyys LIIKUNTA & TIEDE 47 · 6/2010 · TUTKIMUSARTIKKELI · Le1kk1kentt1en turva/liekkojen iskunva1mennus 61. Leikkikenttävälineitä koskevissa standardeissa on esitetty esimerkkejä tavallisimmin käytetyistä iskua vaimentavista kiviaincksisra. The studied safety sands whose uniformity coefficient was 1. LEIKKIKENTTI EN TU RVAHIEKKOJ EN ISKU NVAIMENN USOMINAISU UDET ERI KOSTEUSOLOSUHTEISSA TAPANI JÄNISKANGAS Yhteyshenkilö: Tapani Jäniskangas, Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustekniikan laitos, Maaja pohjarakenteet, PL 600, 33101 Tampere Puh: 040-7376791, sähköposti: tapani.janiskangas@tut.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Jäniskangas T. The impact attenuation of generally used playground safety sand surfacings was measured in the laboratory with a uniaxial accelerometer auached inside a guided headform. lmpact attenuation properties of safety sands beneath playgroud equipment in different moisture conditions. The most signilkant factor in relation 10 impact attenuation is the uniformity coefficient. Tässä tutkimuksessa mitattiin laboratoriossa leikkikenttävälineiden puroamisalustoina yleisesti käytettyjen niin sanottujen iurvahiekkojen iskunvaimennusominaisuuksia. The shape properties of the sand grains varied, howcver, which means that their effect on shock-absorbing qualities requires funhcr study. Tutkituista kosteista (vesipitoisuus> l %) kiviaineksista parhaat iskunvaimennusominaisuudet oli keskisoralla ja huonoimmat hiekoilla. The shock-absorbing qualities of wet materials werc significantly worsc than those results of the dry materials. Well graded medium gravel is "safe" for up to 2.2 111 falling height and is thus suitable beneath many climbing cquipments. Standards on playground equipment provide examples of commonly used impact attenuating aggregates. Liikunta & Tiede 47 (6), 61-66. Tutkimuksen mukaan kostealla materiaalilla on merkittävästi huonommat iskunvaimennusominaisuudet kuin kuivalla materiaalilla. Tutkimuksessa testattiin kymmenen hiekkaa ja kymmenen soraa. However, for example climbing equipments, demand more attenuation. The irnpact attenuation properties of the studied sands are sufficient for use as an impact base beneath swings. Tutkittujen hiekkojen iskunvaimennusominaisuudet riittävät putoamisalustaksi keinujen alle. Jäniskangas T. Ten sands and ten gravels were iested. Kiviaineksesta rakennetun putoamisalustan iskunvaimennukseen vaikuttavimmat materiaali tekijät ovat: keski raekoko (d 50), raekokosuhde (d 6 ofd 10), hienoainesmäärä (< 0,063 mm) ja raemuoto. On the other hand, as water content increases, impact attenuation decreases more in the case of fine granular sands than course gravels. Leikkivälineiden putoamisalustojen materiaalien iskunvaimennusta mitattiin testauslaitteistolla, _jossa on kiihtyvyysanturilla varustettu ohjattu rniuapää. 2010. ln the case of the studied wet (water content > 1 %) safety sancls, the shock-absorbing qualities of medium gravels were clearly better than ihose of wet sands. The main materia! properties of safety sand affecting its impact attenuation are: medium grain sizc (d 50), uniformity coefficient (d 6 ofd 10), amount of Iines (< 0.063 mm) and grain shape. Tutkituilla kiviaineksilla, joilla raekokosuhde oli enintään 1,7, oli n. Liikunta & Tiede 47 (6), 61-66. 2010. Esimerkiksi kiipeilytelineiden putoamisalustamateriaaliksi niiden iskunvaimennustaso ei kuitenkaan riitä. Merkittävin vaikutus kiviaineksen iskunvaimennusominaisuuksiin on raekokosuhteella. . . 45 % parempi iskunvaimennustaso kuin raekokosuhteeltaan yli 2,3 olevilla kiviaineksilla. ln summary, it can be concluded that the impact attenuation of a safety sand improves as its medium grain size increases and uniformity coefficient decrcases. 7 or lower had about 45 % better shock absorbing capacity than those whose with a uniformity coefficient was over 2.3. Tutkittujen hiekkojen raemuodon merkityksestä iskunvaimennukseen ei voida tämän tutkimuksen perusteella tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Leikki kenttien turvahiekkojen iskunvaimennusominaisuudet eri kosteusolosuhteissa
materiaaleista nimitystä rurvahiekka. Suhteistuneen kiviaineksen rakeisuuskäyrä on yleensä säännöllisesti jatkuva ja kovera. Eräässä (jäniskangas 1998, julkaisematon) Helsingin seudulla tehdyssä leikkikenttätutkimuksessa (10 kenttää) vapaa putoamiskorkeus keinusta oli luokkaa 1,35 ... 2001). Mitä jyrkempi rakeisuuskäyrä on, sitä lajiuuneempi on myös aines. iskua vaimentavista putoarnisalustoista. JOHDANTO Julkisia leikkipaikkoja koskevia turvanormeja eli turvallisuusstandardeja käsitellään SFS-EN standardeissa 1176 ja 1177. Tässä tutkimuksessa putoamisalustan hyväksyttävänä iskunvaimennuksena pidettiin miuapään maksimipudotuskorkeuua (= kriittinen putoamiskorkeus), jossa miuapäähån kohdistuva kiihtyvyys (g-max) ei ylitä arvoa 200 g eikä 1-llC-arvo ylitä arvoa 1000. Tutkittavana oli kymmenen hiekkaa ja kymmenen soraa. Maalaji on tasarakeinen, jos sen raekokosuhde on :S 5, sekarakeinen, jos sen raekokosuhde on> 5 ... Kivennäismaalajit nimetään d 50 -menetelmällä. (2001) ovat tutkimuksissaan todenneet, että putoamisalustan iskunvaimennuksen hyväksyttävän maksimi-g-arvon pitäisi olla alle 200 gjajopa alle 150 g. Eri turvahiekkojen raemuotoa voidaan arvioida vertailemalla toisiinsa niistä Sand Flow Cone-laitteistolla määritettyjä valumisaikoja (vrt. Tutkimuksessa testattavat turvahiekat olivat geoteknisen maalaji luokituksen (Korhonen & Gardemeister 1975) keskiraekoon mukaan luokiteltuna: keskihiekka (3 kpl), karkeahiekka (5 kpl), sorainen hiekka (2 kpl) hienosora (7 kpl) hiekkainen sora (2 kpl) ja keskisora (1 kpl).Turvahiekkoja testattiin eri kosteusolosuhteissa. Maalaji saa tällöin sen päälajiueen nimen, jonka alueella maalaji n rakeisuuskäyrän läpäisyprosenttia 50 vastaava raekoko sijaitsee. Suurin sallittu puioamiskorkeus leikkivälineeltä on 3,0 111. Ko. Sen sijaan tasarakeisen kiviaineksen rakeisuuskäyrä on jyrkkä. On yleisesti hyväksytty, että päähän ei aiheudu hengenvaarallisia vammoja, jos päähän kohdistuva kiihtyvyys (g-max) ei ylitä 200 g (Laforest ym. Standardissa SFS-EN 1176 (2008) esitetään, että leikki kenttien yleisimmin käytettyjä iskua vaimentavia kiviainesmateriaaleja ovat: hiekka, raekoko 0,2 111111 ... Leikkikenttien turvah1ekkojen iskunvaimennus. 15 ja suhteist unut , jos sen raekokosuhde on > 15 (Korhonen & Gardemeister 1975). 2 111111 ja sora, raekoko 2 111111 ... Testattavien hiekkojen raemuotoa arvioitiin Sand Flow Cone-testillä, joka perustuu uusiseelantilaiseen standardiin (NZS 3111:1986). Ne on vahvistettu Suomessa ja niitä noudattamalla ei leikkivälineiden valmistajaa, leikkipaikan suunnittelijaa tai leikkipaikan omistajaa voida onnettomuustapauksessa syyttää turvallisuuden laiminlyönnistä. Testillä tutkitaan kiviaineksen tyhjätilaa ja valumisaikaa. Pään kiihtyvyydestä ajan funktiona lasketun HIC-arvon (Head Injury Criterion) maksimi 1000 on kriittinen arvo. Putoarniskorkeuden ollessa yli l m alustan tulee olla turvahiekkaa tai tarkoitukseen erityisesti valmistettua turva-alustaa. Tässä tutkimuksessa käytetään em. Testaus voidaan tehdä myös ohjatulla mittapäällä, joka on varustettu yksiakselisella kiihtyvyysanturilla. Kuitenkin Laforest ym. Tärkeä pään vammojen syntymiseen vaikuttava tekijä on myös aika, jonka kiihtyvyys päähän vaikuttaa. (Kuluttajavirasto 2003) Standardissa SFS-EN 1177 (2008) edellytetään, että leikkikenttävälineiden alla on koko putoamisalueen kattava iskua vaimeruava pintamateriaali, jos vapaa putoamiskorkeus välineeltä on enemmän kuin 600 mm. Laitteisto (kuva 1) koostuu valutuskartiosta, jossa on ruostumattomasta teräksestä valmistettu valutusaukko, telineestä, vastaanottoastiasta sekä ylivalutusastiasta. Kivennäismaalajin rakeisuus voidaan määrittää seulomalla tutkittava näyte. Putoarnisalustan iskunvaimennuksen testauksessa voidaan käyttää vapaasti putoavaa metallista miuapåätä (simuloi lapsen päätä), joka on varustettu kolmiakselisella kiihtyvyysanturilla. tiimalasi eli hiekkakello). Seulonnan tulosten perusteella voidaan piirtää tutkittavan näylleen eräitä [ysikaalisia ominaisuuksia kuvaava rakeisuuskäyra. Useat tutkijat ovat esittäneet, että nämä arvot ovat liian korkeita ja niitä pitäisi pienentää, jotta putoamisvammojen määrä ja niiden vaarallisuus vähenisi (Eager & Chapman 2004). Esimerkiksi keinuissa suurin vaaratekijä oli huonon iskunvaimennuksen omaava putoamisalustamateriaali. Valumisaikaan ja tyhjätilaan vaikuttavat pääasiassa materiaalin rakeisuuskäyrä, yksittäisten rakeiden muoto sekä rakeiden pinnankarkeus. Testattaville materiaaleille määritettiin rakeisuuskayristä seuraavat tunnusluvut: keski raekoko d 50, raekokosuhde d 6 ofd 10 ja hienoainesmäärä (seulan# 0,063 111111 läpäissyt aines) Raekokosuhdetta d6ofd 10 käytetään maalaji n suhteistuneisuuden mittana. Alustan iskunvaimennus on ominaisuus, joka vähentää törmäyksen liike-energiaa alustan muodonmuutoksen tai alustamateriaalin siirtymisen ansiosta siten, että kiihtyvyys pienenee. Nykyisissä putoamisalustan iskunvaimennusta koskevissa standardeissa edellytetään koko putoamisalueen kattavalla alueella enintään 200 g maksimikiihtyvyyuä ja korkeintaan HIC-arvoa 1000 (ASTM Fl292: 1991; AS/NZS 4422: 1996). suhde on koko rakeisuuskäyrän 60 %:n läpäisyä vastaavan raekoon (d6o) suhde 10 %:n läpäisyä vastaavaan raekokoon (d 10). Viranomaisvalvonnasta vastaavat Suomessa kuluttajavirasto ja kuntien ierveystarkastajat. Suomessa hiekka on pääosin sileäpintaista ja pallornaista. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkitut materiaalit Suomessa iskunvaimennusominaisuuksia omaaville luonnon kiviaineksille on vakiintunut nimitys turvahiekka/turvasora. 1,45 m ja kiipeilytelineiltä jopa yli 2 m. 8 111111. Testillä voidaan nopeasti arvioida hiekkarakeiden suhteellista kulmikkuutta tai pyöristyneisyyttä. Suurempien rakeiden muoto voidaan nähdä silmämääräisesti, mutta pienempien hiekkarakeiden muoto on vaikeampi nähdä. !skunvaimennukseltaan hyväksyttävä putoamisalusta on sellainen, jonka kriittinen puioamiskorkeus on suurempi kuin välineen vapaa putoarniskorkeus (SFS-EN 1177: 2008) Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia raeominaisuuksiltaan (raekokojakautuma, raemuoto) ja vesipitoisuudeltaan erilaisten kiviainesten vaikutusta iskunvaimennusominaisuuksiin. Syynä tähän on kueisestä kallioperästämme kuluneiden mineraalien (kvartsi, rnaasälväi) kovuus sekä erityisesti jääkausien vaikutus, jolloin jää murskasi ja hieroi kiviainesta sekä yhdessä sulamisvirtojen kanssa pyöristi sitä. Raemuodolle ei ole esitetty vaatimuksia. Kesällä 2003 kuluttajaviraston, lääninhallitusten ja kuntien toimesta tehdyssä leikkikenttätarkastuksessa tutkittiin 906 leikkikenttää eri puolilla Suomea. Raemuoto Raekokojakautumalla ei saada selville rakeiden muotoa. Tutkimuksessa oli testattavana 20 yleisesti leikkikenttien putoamisalustamateriaalina käytössä olevaa turvahiekkaa. Esimerkiksi keinuu vapaa putoamiskorkeus määräytyy istuimen etäisyydestä putoamisalustaan keinu n ollessa 60 asteen kulmassa lepotilasta. TUTKIMUSARTIKKELI. Hyvin lajitt uneen aineksen rakeisuuskäyrä kulkee lähinnä vain yhden tai kahden raekokoluokan alueella (Uusinoka 1984). Suomessa yleinen putoamisalustamateriaali on seulottu/pesty luonnon hiekka tai sora. Hiekan rakeiden muotoa voidaan tutkia myös muilla menetelmillä kuin Sand 62 LIIKUNTA & TIEDE 47, 612010. Seulonnan tulos ilmoitetaan kunkin seulan läpäisseen materiaalin prosenttiosuutena koko näytteestä (paino-%). (SFS-EN 1177: 2008) Vapaa putoamiskorkeus leikkikenttävälineeltä määritellään suurimmaksi mahdolliseksi pystysuoraksi etäisyydeksi mahdollisesta putoamiskohdasta alapuolella olevalle putoamisalueelle. Tasarakeinen materiaali tiivistyy huonommin kuin suhreistunut materiaali. Tarkastuksessa huomautettavaa löytyi mm. Päähän kohdistuvan iskun ei uskota olevan hengenvaarallinen, jos HIC-arvo on enintään 1000
Betonilattian päälle asetettuun laatikkoon levitettiin testattavaa materiaalia 20 cm:n paksuisena kerroksena. M urskatun kiviaineksen raem uoto on särmikäs ja karkeapintainen. TUTKIMUSARTIKKELI, Leikkikentt1en turvahiekkojen iskunvaimennus 63. Kolmen pudotuksen testisarja toistettiin vähintään kolmelta muulta pudotuskorkeudelta niin, että mittauksilla saatiin selville kriittinen putoamiskorkeus. Tuloksissa on havaittavissa selvä säännönmukaisuus, sillä rnurskeen (särmikäs raemuoto) valumisaika on selvästi pitempi kuin luonnonmateriaalien. Valumisajoista voidaan päätellä raemuodon pyöristyneisyys/raepintojen sileys. raekoko 1-2 mm). Kuvasta 3 voidaan nähdä, että sorilla (keskiraekoko d 50 > 2 111111) on märkänä parempi iskunvaimennusominaisuus kuin hiekoilla. Testauslaitteiston mittapäätä pudotetaan kolme kertaa peräkkäin samasta pudotuskorkeudesta samaan testauskohtaan käsittelemättä putoamisalustamateriaalia millään tavoin testin aikana. Pudotustesti testattavalle turvahiekalle TULOKSET Valokuva: .lapaui Jäniskangas Taulukossa 1 on esitetty tässä tutkimuksessa testattujen turvahiekkojen keski raekoko, raekokosuhde, hienoainesmäärä ja raekoon 1-2 111111 valumisaika. Tällöin rakeisuuskäyrän vaikutus häviää lähes täysin. Taulukon 1 tuloksista voidaan havaita, että hiekka nro 10 valui kokeessa nopeimmin (pyöreämuotoinen, runsaasti kvartsia sisältävä hiekka) ja murske hitaimmin (särmikäs raemuoto). Tutkituista sorista keskiraekooltaan kahdella karkeimmalla saavutettiin testissä märkänä suurimmat kriittiset putoamiskorkeudet. Näin otetaan huomioon materiaalin mahdollisen tiivistymisen aiheuttamat vaikutukset. Fl ow Cone-testillä, esimerkiksi kuva-analyysin avulla. Materiaalin testaus tehtiin pohjasta avoimessa kehikossa, jonka sisämitat olivat 1 m * 1 m. Kuvassa 3 on esitetty keskiraekooltaan erilaisten turvahiekkojen kriittiset putoamiskorkeudet (g-max :S 200 g tai HIC :S 1000). Käytännön testaustyössä tämä ero näkyy materiaalin käyttäytymisessä testin aikana. KUVA 1. Pudotuskorkeuksien vaihdon välillä testikehikko tyhjennettiin ja täytettiin uudelleen. Tutkimuksessa kiviaines katsottiin märäksi, kun sen vesipitoisuus oli yli 1 paino-%. Sand Flow Cone -testillä pyrittiin selvittämään hiekkojen välisiä eroja saman raekoon (1-2 111111) valumisaikojen suhteen (taulukko 1). KUVA 2. Märän hiekan nro 10 iskunvaimennus oli testatuista hiekoista toiseksi paras. Pyöreäm uotoiset ra keet valuvat nopeamm in kuin särmikkäät rakeet. Kolmannen pudotuksen g-max / HIC-arvo on mittaustulos kyseiseltä pudotuskorkeudelta. HIC-arvo lasketaan jokaiselle aika/ kiihtyvyyskäyrälle seuraavasta kaavasta (SFS-EN 1177: 2008) : {[ 1 [" ]'·' } HIC = t, _ t, },, adt (t 2 t,) """ kaikille aikaväleille (t 1, t2),joiden t 51 an:nja lend:n välinen mittaustaajuus on vähintään 8000 Hz, jossa t,iart on aika pudotuksen alussa, kun mittapaän kiihtyvyys on nolla tai yli nollan tend on aika pudotuksen lopussa, kun mittapään kiihtyvyys on nolla tai alle nollan a on mittapään kiihtyvyys, joka ilmaistaan yksiköllä g (maan vetovoiman aiheuttama kiihtyvyys) t 1, 1 2 ovat mitkä tahansa kaksi t:n arvoa tstart.n ja tend:n välillä, aika t ilmaistuna millisekunteina. Luonnon kiviainesrakeiden raemuoto on enem m än tai vähemm än pyöristynyt ja sileäpintainen. Mittauksissa ilmenee raemuodon vaikutus hyvin, etenkin jos tutkitaan materiaaleja, joilla on samanlaiset rakeisuuskäyrär (esim. Mittapään pudotusten jälkeen märkään materiaaliin jää mittapään muotoinen kiinteä LIIKUNTA & TIEDE 47, 612010. Sand Flow Cone -laitteisto lskunvaimennuksen mittaus Turvahiekkojen iskunvaimennus mitattiin laboratoriossa 20 °C ± 5 °C lämpötilassa pudotustestillä. Materiaaleja testattiin eri vesipitoisuuksissa. Suurimmalla osalla hiekoista valumisajat eivät poikenneet paljoakaan toisistaan. Tässä tutkimuksessa käytettiin ohjattua mittapäätä putoamisalustan iskunvaimennuksen mittaamiseen (pudotustesti, kuva 2). Mittaustulosten mukaan testaustuloksiin vaikuttaa merkittävästi kiviaineksen vesipitoisuus
3,45) ( dsCF6, 19) Turvahiekka KUVA 3. TUTKIMUSAATIKKELI. Keskiraekooltaan (d 50) erilaisten turvahiekkojen kriittinen putoamiskorkeus kuivana (vesipitoisuus::=; 1,0 %) ja märkänä (vesipitoisuus> 1,0%) 64 LIIKUNTA & TIEDE 47, 6/2010. Testattaessa materiaaleja kuivina hiekkojen ja sorien kriuusisså putoamiskorkeuksissa ei ollut merkutäviå eroja. TAULUKKO 1. Näin ollen materiaali ei tiivisty samalla tavalla kuin märkänä. .lC: 1/) 1,8 E 111 _B 1,6 :::, Q. I\Aärkä turvahiekka Testattu 2kpl3kpl 3kpl 4kpl 2kpl 3kpl Skpl Skpl 3kpl 2kpl Keskihiekka Karkeahiekka Karkeahiekka Hienosora Hienosora 1 k p 1 Keskisora ( dso.0,36 .. C: 1,4 a, C: = 1,2 ·;:: :::.:::: 1,0 . Kuivaa turvahiekkaa testattaessa kuoppaan valuu materiaalia nostettaessa mittapäätä uutta pudotusta varten. 2 ,90)( dsCF3,10 ... Kuvasta voidaan nähdä, että selvästi suurimmat kriittiset putoamiskorkeudet saavutetaan sorilla, joiden raekokosuhteet ovat korkeintaan 1,7. Huonoimmat iskunvaimennusominaisuudet ovat hienoimmilla hiekoilla. Kuvassa 4 on esitelty yksinäisten eri vesipitoisuuksiin (0,1-5,7 %) rakennettujen 0,2 111 paksuisten turvahiekkakerrosten, joiden d 5 o = 1,15-2,89 ja d6o/d 10 = 2,6-4,4, testauksessa saavutetut kriiu.iset putoamiskorkeudet. Kuvassa 5 on esitelty raekokosuhderyhmittäin erilaisten märkien turvahiekkojen kriittisten putoamiskorkeuksien keskiarvotulos raekokosuhde-ryhrnittäin. Leikkikenttien turvatuekkoen rskunvaimenous. Tutkituilla turvahiekoilla ei määritelty optimivesipitoisuutta vaan seurattiin miuapään tiivistämän kuopan käyuäyryrnistä. Kuvassa 6 on esitetty keskiraekoon ja raekokosuhteen yhteisvaikutus niiden suhdelukuna ja verrattu tätä turvahiekan kriiuiseen putoamiskorkeuteen. Tästä syystä kuivalla hiekalla kolmannen pudotuksen jälkeinen miitaustulos oli usein pienempi kuin toisen pudotuksen jälkeinen mittaustulos. Kuvan perusteella voidaan todeta, että suhdeluku keskiraekoko/raekokosuhde korreloi hyvin materiaalille määritetyn kriiu iseen putoamiskorkeuden kanssa. Turvahiekkojen rakeisuuskäyrästä määritetyt tunnusluvut ja Sand Flow Cone-testillä saadut raekoon 1-2 mm valumisajat TurvaNimitys Keski raeRaekokoAlle 0,063 Raekoon hiekka koko, d50 suhde mm rakei1-2mm [mm] d5ofd10 den osuus valumis[%] aika [sek] Hk 1 keski hiekka 0,38 3,3 2,6 34,0 Hk 2 keskihiekka 0,43 3,7 2,1 34,1 Hk3 karkeahiekka 0,85 3,8 0,3 33,3 Hk4 karkeahiekka 1,11 3,0 0,8 33,7 Hk 5 karkea hiekka 1,15 4,4 1,5 32,0 Hk 6 sorainen hiekka 1,19 5,3 1,4 32,6 Hk 7 karkeahiekka 1,37 2,5 0,4 30,9 Hk 8 sorainen hiekka 1,57 6,9 0,9 32,6 Hk 9 keski hiekka 0,36 2,3 29,5 Hk 10 karkeahiekka 0,94 1,8 29,4 Sr 1 hiekkainen sora 2,20 2,6 0,7 ··1 Sr 2 hiekkainen sora 2,64 2,7 0,1 **I Sr 3 hienosora 2,70 2,6 **I Sr 4 hienosora 2,89 3,2 1,3 ··1 Sr 5 hienosora 2,90 3,3 1,2 **) Sr 6 hienosora 3,10 2,8 0,2 **) Sr 7 hienosora 3,15 1,7 0,1 **I Sr 8 hienosora 3,18 2,9 0,2 **I Sr 9 hienosora 3,20 3,2 0,2 **I Sr 10 keski sora 6,59 1,6 0,8 ··1 murske *I 40,2 kuoppa joka pudotuksen jälkeen, ts. D,43 )( dso.0,85 .. 1, 15) ( dso=1,19 ... Toisin sanoen märän turvahiekan iskunvaimennusominaisuudet paranevat, kun materiaalin keski raekoko kasvaa ja raekokosuhde pienenee. materiaali tiivistyy (parhaiten optimivesipitoisuudessa). ') Särmikäs vertailumateriaali, johon voi verrata hiekkojen valumisaikoja ") Ei tehty, raekoko pääasiassa yli 2 mm 2,4 .-, E 2,2 1/) :::, ~ 2,0 ... Kuiva turvahiekka . Kuvasta voidaan nähdä, euä vesipitoisuus vaikuttaa suuresti testaustuloksiin. 1,57) ( dsCF2,20 .. Kuopan pysyessä kiinteänä katsouun materiaalin olevan märkää, muussa tapauksessa kuivaa. Käytännön kannalta iskunvaimennusominaisuuksiltaan parhaita ovat tasarakeiset maksimiraekooltaan :S 8 111111 olevat sarat
Keskiraekoon (d 50) mukaan eri luokkiin luokiteltujen märkien turvahiekkojen kriittiset putoamiskorkeudet keskiraekoon ja raekokosuhteen (d 60 /d 10) välisen suhdeluvun funktiona LIIKUNTA & TIEDE 47 • 6/2010, TUTKIMUSARTIKKELI, Leuockenttleo turvatliekkojen iskunvannennus 65. ~ 1,8 .!!! E "' .B 1,6 :::, a. C 1,4 (1) C 1,2 ·.:: lil: d_50=6,59 -----------------y =0,1742x + 1,497 d,,=3,10 .. Hk 5 •Sr3 Sr1 2 3 Vesipitoisuus [%] 4 5 6 KUVA 4. 2,90 d 50 =0,85 d,o=0,36 .. -" 2 -" tJ) ·e 1,8 ., 1,6 ':5 Q. C: ~ 1,2 ~ Raekokosuhde §' '\ ~ -ryhmä ,~ ,~ 'o \.: '\ \.: "' ,, Kriittinen putoamiskorkeus [m] Raekokosuhde [d60/d1 O] KUVA 5. 1,57 ----------. 0,43 1 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 Keskiraekoon suhde raekokosuhteeseen [d 5 c/(d 6 c/d 10)] KUVA 6. Sr4 . Erilaisten turvahiekkojen kriittinen putoamiskorkeus vesipitoisuuden funktiona I 2,4 tJ) 2,2 :, .. 1,2 C (1) C ~ ·.:: lil: 0,8 y = -0.4286x • 2 1571 R' = 0,8929 -·= -0,2304 x + 1,80 ~ R' = 0,9609 y = ·O 06 66x • 1 828~ R'=09152 y = -0,369x + 1,9547 R' = 0,672 . Märkien turvahiekkojen (18 kpl) kriittinen putoamiskorkeus verrattuna raekokosuhteisiin 2,4 I 2,2 1/) :::, 2 (1) ~ ... 2 I 1/l 1,8 :::, (1) ~ 1,6 ~ 1/) ·e 1,4 "' 'S a. 3,45 R2 = 0,9581 d 50 =1,19 ... __ 1 , 15 • d 50 =2,20 . C: 1,4 .
Mack, M. Methods of test for water and aggregate for concrete. StandardsAssociation of New Zealand. Kiviaineksissa rakennetta sitovan hienoaineksen määrä vaikuttaa materiaalin iskunvaimennukseen; hienoainesmäärän lisääntyessä iskunvaimennus heikkenee. Märillä karkeahiekoilla kyseinen ero oli 0,3 ... Geotekniikan laboratorio, tiedonanto 1. 1986. G., Sacks, J. 1,6 m (5 kpl), yhdellä kriittiseksi putoamiskorkeudeksi mitattiin 1,9 111 (silmämääräisesti pyöreä raemuoto) ja yhdellä 2,2 m (raekokosuhde = 1,7). Tarkistettu 30.3.2010. Yleinen maaperägeologia, 2. Kriittisen putoamiskorkeuden määritysmenetelmä. 1975. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. 2 mm hiekat. lnjury Prevention 2000; 6: 141-144. Sileäpintaiset, pyöristyneet kapean raekokojakauturnan omaavat rakeet eivät asetu paikalleen ja niistä valmistetuilla putoamisalustamateriaaleilla saavutetaan todennäköisesti hyvä iskunvaimennusominaisuus. Otaniemi. Wellington. Kriittiset putoamiskorkeudet Kerrospaksuus Lähde [cm] Sora l(Gravel) Hienosora Keskisora märkä I kuiva märkä 23 CPSC ·> 2,1 1 20 Tämä tutkimus 1 3-2 2 1 5-2 2 2 2 Hiekka !(Sand) Keskihiekk a Karkeahiekka märkä kuiva märkä kuiva 1,5 1 4-1 7 15-24 1 4-1 8 1 5-2 4 ·> CPSC = The United States Consumer Product Safety Comission KIITOKSET Haluan kiittää Miililw Laalisosta avusta tutkimustyössä. Homebush, NSW, Australia/ Wellington, NZ: Standars Australia/New Zealand. Testing the impact attenuation of loose-fill playground surfaces. Leikkikenttien iskua vaimentavat alustat. Standards Australia/New Zealand. 2000. 1984. Kiviaineksen hienoaineksen määrä vaikuttaa materiaalin tiivistymistaipumukseen tasarakeisellakin materiaalilla. Hienosorilla märkänä mitatut kriittiset putoarniskorkeudet vaihtelivat välillä 1,3 ... Tämä selittyi sillä, että materiaalia valui takaisin kuoppaan ennen kolmatta pudotusta. Tässä tutkimuksessa mitattujen turvahiekkojen kriittiset putoarniskorkeudet vastaavat CPSC:n (1991) esittämiä mittaustuloksia (taulukko 2). Hienosoralla märkänä testattu tulos oli vain 0,2 ... J. 0,3 m pienempi kuin kuivalla hienosoralla. SFS-EN 1177. 2008. LÄHTEET American Society forTesting and Materials. Handbook for public playground safety. Hienoaineksen määrän vaikutus iskunvaimennusominaisuuksiin kiviaineksen eri raekokojakauturnilla olisi myös tarpeellista tutkia, koska turvahiekkoina voidaan käyttää myös pesemättömiä luonnon kiviaineksia. 1991. Philadelphia, PA ASTM. 8 mm sorat ja vähemmän "turvallisia" raekoon ... 66 LIIKUNTA & TIEDE 47. B. painos. Puioamisalustan iskunvaimennuksen kannalta "turvallisimpia" ovat raekoon 4 .. Maalajien kaivuluokitus. osa: sedimentit ja sedimentaatioprosessit. NZS 3111. lnjury Prevention 2001; 7:35-40. Washington, DC: US Government Printing Ottice. Tiedote 14.72003. Uudistettu lisäpainos. Hyvän iskunvaimennuksen omaavan materiaalin edellytetään olevan hyvin tasarakeista (pieni raekokosuhde). Tämän tutkimuksen materiaalien rakeiden muodossa oli valumisaikojen perusteella jonkin verran eroja, mutta raemuodon vaikutus turvahiekan iskunvaimennusominaisuuksiin vaatisi vielä lisätutkimuksia. (2000) tutkimuksissaan; kolmannen pudotuksen mittaustulos (maxgja HIC) oli usein arvoltaan pienempi kuin toisen mittauksen tulos. AS/NZS 4422 Playground surfacing specifications, requirements, and test methods. Standard specification for impact attenuation of surface systems under and around playground equipment, Fl292-91. h ttp://www.eng.uts.edu .au/courses/short/Kidsafe_2004Mar _Eager _ Chapma n_Playg rou nd_su rfaci ng_s ta nda rds_A_d i scu ssion_pape r. Raemuodon merkitys kasvaa murskatuissa materiaaleissa, sillä niiden muoto on yleensä särmikäs. POHDINTA Tutkimuksen perusteella on saatu tarkentavaa lisätietoa kiviainestcn rakeisuuden vaikutuksesta turvahiekan iskunvaimennusominaisuuksiin. Third Kidsafe National Playground Conference, Sydney, Australia. Märillä keskihiekoilla kriittinen putoamiskorkeus oli 0,1...1,0 m pienempi kuin kuivilla keskihiekoilla. Luonnonmateriaalit ovat yleensä pyöristyneitä. 1996. Korhonen, K-H. equipment height, and the occurrence and severity of playground injuries. Playground surfaces Standard A discussion paper. 2004. Materiaalien ollessa testattaessa kosteita raekokojakautumalla (keskiraekoko, raekokosuhde) oli sen sijaan merkittävä vaikutus kriittiseen putoamiskorkeuteen. &Thompson, D. & Gardemeister, R. Surface characteristies. Kuivan turvahiekan testauksessa havaittiin vastaavanlainen materiaalin käyttäytyminen mittapään iskun vaikutuksesta kuin Mack ym. Raemuoto on yksi tärkeimmistä materiaalin osatekijöistä yhdessä rakeisuuskäyrän kanssa. Osa 1 Yleiset turvallisuusvaatimukset 1a testimenetelmät. 2008. 6/2010, TUTKIMUSAATIKKELI, Lekkikentuen turvahiekkojen rskimvannennus. CPSC:n mittaustuloksissa ei ole esitetty tarkemmin sorien/hiekkojen rakeisuutta eikä vesipitoisuutta. Uusinoka, R. 2001. SFS-EN 1176-1. Leikkikenttävälineet ja turva-alustat. Eager, D. Consumer Product Safety Comission (CPSC). & Chapman, C. Sand Flow Cone-testissä nopeimmin valuneen hiekan nro 10 iskunvaimennus oli testatuista hiekoista toiseksi paras, joten raernuodolla saattaa olla vaikutusta hiekkojen iskunvaimennukseen. Laforest, S., Robitaille, Y., Lesage, D. Kuluttajavirasto. Toisin sanoen tutkittujen hiekkaja soramateriaalien iestaustulos 0,2 m kerrospaksuudella oli samaa suuruusluokkaa. TAULUKKO 2. M. Helsingin yliopiston Geologian laitoksen moniste, 2. & Dorval, D. 1991. Tulokset osoittavat, että testattaessa turvahiekkoja suhteellisen kuivana (vesipitoisuus= 0,1...1,0 %), keskiraekoolla ja raekokosuhteella ei ollut merkittävää vaikutusta kriittiseen putoamiskorkeuteen. pdf. 0,6 m
Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Käsikirjoitusten laajuus ei kokonaisuudessaan saa ylittää 20 liuskaa, kun tekstin riviOtsikkosivu Otsik kosivulta ilmenee käsikirjoituksen otsikko (enintään 120 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), lyhyt otsikko (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), kirjoittajien nimet, yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköpostiosoite). Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (katso Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet 2002, www.tenk.fi sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto, 1. Teksti kirjoitetaan vasen reuna tasauuna ja ilman tavutusta. Hyväksytyt artikkelit julkaistaan ensisijaisesti Liikunta & Tiede -lehden vuoden 2011 viimeisessä numerossa sekä LTS:n Internet-sivuilla (www.lts.fi). tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa.julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä em. TUTKIMUSARTIKKELIT 2011 Kirjoitukset toimitukseen 15.4.2011 mennessa. Käsikirjoituksen tekijyys hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin tekijyys edellyttää, että kirjontajiksi ilmoitetuilla on merkittävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, että he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunnitteluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan että artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. Tiivistelmä Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. Otsi kkosivu lähetetään sähköisessä muodossa erillisenä tiedostona. Artikkelin tiedosto lähetetään lehden toimitukseen (toimisto@lts.fi). Artikkelin edellytetään olevan sisällöllisesti ja kielellisesti hyvin viimeistelty. väli on 1,5, marginaalit 25 mm, fontti Times New Roman ja Ionu ikoko 12 pts Kokonaislaajuuteen kuuluvat otsikkosivu , tiivistelmät, kuviot ja lähteet. Kuviot ja taulukot toimitetaan erillisinä painokelpoisina paperikopioina eikä niitä sijoiteta kåsikirjoitustekst in sisälle. lausuntojen perusteella. Kansainvälisissä julkaisuissa muulla kielellä aiemmin julkaistuja alkuperäistutkirnuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artikkeleita ei saa julkaista samansisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki) 15.4.2011 mennessä. Käsikirjoitukseen on liitettävä saate kirje, jolla kirjoittajat lisäksi vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin www.icmje.org). muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraporueja suomeksi. Käsikirjoituksen otsikoinnissa suositellaan noudatettavan soveltaen seuraavaa jaottelua: 3. Kuviot ja taulukot lähetetään erillisinä tiedostoina (mieluiten tiff-muodossa) sähköpostin liitteenä yhdessä tekstitiedoston kanssa. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. 6/2010 67. Käsikirjoitukset lähetetään lehden toimitukseen sekä kolmena paperikopiona että sähköisenä tallenteena. UIKUNTA & TIEDE 47. Lisäksi voidaan artikkelin kiitososassa mainita henkilöt.jotka ovat edesauttaneet tutkimuksen toteuttamista. Kirjoitusohjeet on julkaistu Liikunta & Tiede -lehden numerossa 6/2010 sekä niitä voi tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuntatieteellisestä Seurasta. Tarkemmat Vancouver-ohjeet, katso www.icmje.org. Paperikopioiden sivut numeroidaan. Julkaistavaksi tarjottavat käsikirjoitukset tulee toimittaa LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen (os. Sähköposti: toimisto@lts.fi. Aikataulu Käsikirjoitukset toimitetaan 15.4.2011 mennessä Liikunta & Tiede -lehden toimitukseen osoitteeseen Liikuntatieteellinen Seura, Liikunta & Tiede -Ieht i , Olympiastadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen otsikko ja tiivistelmä. 2. Käsikirjoituksen tekstiin omalle riville kirjoitetaan kuvioiden ja taulukoiden numero ja otsikko Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Kari L Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelinumeron 2011 kirjoitusohjeet siihen kohtaan tekstiä.johon kirjoittaja haluaisi sen sijoitettavan tekstiä taueuaessa. Tutkijoille ja tutkijakouluteuaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Kirjoituskutsu LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee tieteelliseen asiantuntija-arviointiin perustuvia suomenkielisiä tutkimusartikkeleita sekä sähköisesti Liikuntatieteellisen Seuran Internet-sivuilla www.lts.fi. Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivujen ylätunnisteena. Tekijöiden nimet merkitään näkyviin vain erilliselle otsikkosivulle. Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi ko
J. & Kokkonen J. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. Geneve. World Health Organization Technical Report Series 516. 7. Väitöskirja. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. Helsinki WSOY Lerner, R.M. 2000. Jyväskylän yliopisto. Lähde! ueLtelo Taulukot kuviot ja kuvateksti! 4. Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi painokelpoista paperikopiota. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. 1982. (Duda 2001; Lintunen 2000). 1983. Pehkonen 1999, 69).Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Liikuntakasvatuksen laitos. Tekstissä viiuaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. 147-157 SARJAJULKAISUT Penttinen, S 2003. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä, tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. 1986. koski®utu. Asiasanat 3-8 kpl Johdanto Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tulokset Pohdinta ja johtopäätökset Tämän osan toivotaan sisältävän myös lyhyehkön taustoitLavan arvion siitä, miten esitetyt tulokset ja johtopäätökset täydentävät tai kyseenalaistavat aiempaa tutkimustietoa, mitkä ovat mahdollisiajatkotutkimustarpeita sekä mitkä ovat tulosten mahdollisia käytännön sovelluksia. 5. Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimiuaja Turun yliopisto Sähköposti: pasi. Liikunta & Tiede 47 (1), 32-34. HAASTATTELUT Nurmi, Paavo, olympiavoittaja. & Armstrong, N. Kirjallisuusviittaukset A I kuperäisartikkelissa lähdevi i uaustcn määrä voi olla enintään 40. Artikkelin pdf löytyy LTS::n Internet-sivuilta. Joukkueellinen yksilöitä. Viitattaessa tällaiseen materiaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus "julkaisernaton". Helsinki: Valtion painatuskeskus. Komiteanmietintö 1976: 42. Heikinaro-Johansson, P Huovinen. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta h llp://ki rjasto.jyu. 1998. LUVUT KOKOOMATEOKSESSA Oja. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. 4. OPINNÄ YTTEET Mikkelsson, M. Physical activity patterns in secondary schoolchildren. Jyväskylän yliopisto. Turun yliopisto. 2010. Kuviot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla yhdessä tekstitiedoston kanssa. Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. Nuoruuden kasvuympäristö! ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoiuajille annettuja ohjeita. Kuviot Kuvioiden tehtävänä on täydentää tekstiä. Taulukoista toimitetaan kaksi erillistä paperikopiota. (Telama ym. Taulukot Taulukot numeroidaan ja otsikoidaan selkeästi. Schorndorf: Hoffmann. pdf. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa Liikunta & Tiede 35 141, 4-10. T & Kytökorpi, L. & Mechling, H. New York, NY Random House. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuJa 133. Teoksessa: PB. Concepts and theories of human development, 2nd ed. Taulukot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla lehden toimitukseen yhdessä ieksuuedoston kanssa. Self-control and continuitv from childhood to late adolescence. Prospective 1-year follow-up studv. Esimerkkejä lähdeluettelon laadinnasta KIRJAT Bös, K. KOMITEANMIETINNÖT Perbekasvatustorrmkunnan mietintö. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. Pulkkinen, L. Welsman. WHO-Koululaistutkimus 1986-1998. 2002). 6. Dimensionen sportmotorischer Leistunqen. & Tynjälä, J. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. Kuvioiuen takapuolelle merkitään käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi, kuvion numero. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. Kuvioille annetaan erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. Report of a WHO study group. Helsinki, 19.71952. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 54-68. fi/jy k/ko koel ma t/sa rjaohjeet. julkaisernauomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Teoksessa: 1. Vuori & S. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. "Pehkonen (1999, 69) osoitti, että .. Uronen, V 2003. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdelueuclossa. RAPORTTISARJAT Youth and drugs 1973. New York: Academic Press, 63-105 LEHTIARTIKKELIT Kannas, L. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: http:/ /www.lts.fi Lisätietoa tutkimusartikkelin kirjoittamisesta saa myös artikkelista Itkonen, H. 2002. Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelit 10 vuotta. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puoli pisteellä, esim. Kun lähteenä käytetään INTERNETIN KAUTTA TAVOITETTUA ARTIKKELIA, kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artikkelin lähdetiedot. Baltes & O.G.Brim (toim.) l.ite-span development and behavior, voi. Lisensiaatintutkimus. 1998. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lahdetietojen hsäksi merkitään internetin hakemistopolku ja päivämäärä, milloin osoite on tarkistettu. Ii Kari L. 68 LIIKUNTA & TIEDE 47. Yksityiskohtien tulee olla riiuävän selkeitä niin, että ne erou uvat myös kuviota pienennettäessä. 6/2010. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Junionjalkapaltoilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. " Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. P 1995. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien iääkiekkojoukkueessa. Rovio, E. 161/18.2.1972. (Roberts & Ommundsen 1996). (toim 1 2003. Väitöskirja. European Journal of Physical Education 5 (21. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. Turun yliopiston julkaisuja D 320
Tutkimuksessa tarkasteltiin väitöskirjan tekoon liittyviä kysymyksiä, koulutuksen ja työelämän vaatimusten kohtaamista ja odotuksia, joita työelämään siirtyneet tohtorit ovat asettaneet urakehitykselleen. Osajulkaisuihin perustuu 98 prosenttia biotieteilijöiclen ja 58 prosenttia terveystieteilijöiclen tohtorien opinnäytetöistå. Yliopisto on niistä ylivoimaisesti merkittävin. 512010 69. Käyttäytymistieteilijöistä 60 prosenttia ja bioja terveystieteilijöistä melkein puolet työskenteli tässä ympäristössä. Nopeimmin valmistuivat biotieteilijät ja ikääntyneimpinä väittelivät käyttäytymistieteilijät. Myös erot tieteellisissä julkaisufoorumeissa vaikuttavat väitöskirjan muodon valintaan. Käyttäytymistieteilijät olivat varttuneempia, jo 35,2 vuotta täyttäneitä ja biotieteilijät nuorimpia, keskimäärin 31,2 -vuotiaita. Aihe oli jatkoa aikaisemmille opinnäytteille 47 33 44 41 (gradu. Tieteellisen kiinnostukseni perusteella 61 65 61 63 2. Väitöskirjan aiheen valintaan on voimakkaimmin vaikuttanut oma tieteellinen kiinnostus ja se, että aihe oli jatkoa aikaisemmille opinnäytetöille. Jatko-opintojeni ohjaajan ehdotuksesta/ 22 13 30 21 suosituksesta 4.Väitöskirjan tekoa ehdotettiin yliopiston 2 3 4 2 ulkopuolelta 5.Pääsin mukaan tutkimusryhmän 14 23 13 17 tutkimusohjelmaan 6.Väitöskirjan käytännöllisen merkityksen ja 26 13 46 23 hyödynnettävyyden perusteella 7.Aihe liittyi OPM:n tukemiin liikuntatieteen 4 3 3 runko-ohjelmiin 8.Jollakin muulla perusteella 6 5 17 8 N 49 40 23 112 T iedot käyvät ilmi tuoreesta liikunnasta väitelleiden tohtorien urakehitystä kartoittavasta tutkimuksesta. Väitöskirjan valmistumiseen kului aikaa koko tohtorijoukolta keskimäärin 6,5 vuotta eli väittelyiän keskiarvo oli 39, 7 vuotta. Perusteet väitöskirjan aiheen valinnalle. Käyttäytymistieteiden piirissä kansainvälisiä referee-julkaisuja on huomattavasti vähemmän kuin biotieteissä. Käyttäytymistieteilijöiclen väitöskirjoista 82 prosenttia on monografia-tyyppisiä. Käyttäytymisja terveystieteilijöille väitöstutkimuksen käytännöllinen merkitys ja hyödynnettävyys on ollut merkittävämpi peruste aihevalinnalle kuin biolääketieteilijöille. Käyttäytymisja yhteiskuntatieteilijät (K-Y), bio-lääketieteilijät (B-L), terveystieteilijät (TT) Valinnan peruste K-Y B-L TT Yht. Se päivittää ja tarkentaa vuonna 1997 tehtyä pilottitutkimusta. Väitöskirjoja on julkaistu sekä suomeksi että englanniksi. % % % % 1. Liikuntatieteellisen väitöskirjan tekoon ryhdyttiin keskimäärin 32-vuotiaana. lisensiaattityö) 3. Biotieteilijät ovat muita useammin tuoneet esiin ohjaajan vaikutuksen aiheen valinnalle. Teksti: PAULI VUOLLE Liikunta tieteiden tohtoreilla kapeat työmarkkinat Liikuntatieteistä väitelleet tohtorit ovat työllistyneet hyvin, mutta työympäristöt ovat keskittyneet vain muutamien työnantajien tarjoamiin mahdollisuuksiin. Julkaisukielen erot selittyvät yhtäällä tieteen perinteillä, joista väitöskirjan muoto on merkittävin. TAULUKKO 1. Lisäksi monet käyttäytymistieteelliset väitöskirjat käsittelevät sellaisia kansallisia kysymyksiä, joiden LIIKUNTA & TIEDE 47. Terveystieteilijöiden jatko-opintojen aloittamisiän keskiarvo oli 33,5 vuotta. Käyttäytymistietei lijöistä 75 prosenttia on julkaissut väitöskirjansa suomeksi, kun taas biotieteilijöistä 95 prosenttia ja terveystieteilijöistä 58 prosenttia on tehnyt sen englanniksi. Tutkimuslaitoksiin oli sijoittunut neljäsosa biotieteilijöistä, mutta käyttäytymistieteen ja terveystieteen tohtorien työllistäjänä niiden osuus oli vähäinen
Muu yksityinen yritys 9. Tutkimus osoittaa tohtorikoulutuksen olevan hyvin "itseriittoista", sillä väitöskirjaan liittyvä opiskelu ulkomailla on harvinaista. Julkisen terveydenhoit 5. Tohtorien käsityksen mukaan tieteellinen koulutus onkin vastannut hyvin niitä ammatillisia haasteita, joita he ovat kohdanneet erityisesti merkittävimpien työnantajien, yliopistojen ja tutkimusyksiköiden taholta. Erittäin tyytyväinen 2. itelleiden tohtorien urakehitystä kartoittava ä ja tarkentaa vuonna 1997 tehtyä pilotti tutkiraportointi ensisijassa omalla kielellä on tarkoituksenmukaista. Tyytymättömiä oli suhteellisesti eniten terveystieteilijöissä. Keskeisen jatkokoulutuspaikan, liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan vaikutus näkyy siinä, että yli puolet vastanneista on sijoittunut Keski-Suomen alueelle. Yhdistys/järjestö 11. Oma yritys/yhtiö 8. Myös säätiöiden rahoitusosuus on muiden kuin lääketieteilijöiden kohdalla vaatimaton. NAINT Tutkimukse symyksiä, mistaja od asettaneet urakehi Kyselylomakke liikuntatieteistä, 1 1970-2008 väite ja terveystieteelli Tieteenalakohtais tymisja yhteisku terveystieteilijöitä oli 91, biotieteilij ·· Käyttäytymisj on miehiä, samoi tieteiden tohtoreis liikunnasta vä tutkimus päiviltä· musta. Melko tyytyväinen 4. Julkisen hallinnon/suu 7. a yhteiskuntatieteiden tohtoreista pääosa (62 %) n biolääketieteissä väitelleistä (68%). Poikkeuksena tästä on Jyväskylän yliopistossa väitöskirjojen osarahoittamiseen keskittyvä Artturi Nyyssösen säätiö. TAULUKKO 2. Käyttäytymistieteilijöistä 60 prosenttia ja bioja terveystieteilijöistä melkein puolet työskentelee tai on työskennellyt ennen eläköuyrnistään tässä ympäristössä. Suomen Akatemia ei ole rahoittanut lainkaan tutkimuksessa mukana olleita liikuntatieteilijöitä. Läheisten tuen merkityksen korostumisen on mielenkiintoista. Näistä 90 oli väitellyt liikuntasessä tiedekunnassa ja 15 muissa yliopistoissa. Tyytyväinen 3. Nyk Käyttäytymisja y lääketieteilijät (B-L) Työnantaja 1. 70 LIIKUNTA & TIEDE 47, S /2010 väisyys väitöskirjan ohjaukja yhteiskuntatieteilijät (Kät (B-L), terveystieteilijät (TT) K-Y B-L TT Yht % % % % 41 42 17 36 25 25 50 30 28 25 17 25 6 5 17 8 3 49 40 24 113 yinen tai viimeinen työnantaja. Tyytyväisyyttä selitti vahvimmin se, että työ vastasi koulutuksellisia odotuksia, siinä sai keskittyä omaan osaamiseensa ja että työ koettiin arvostetuksi työyh. esti vastanneet jakautuivat seuraavasti: käyttäyntatieteilijöitä oli 49, bio-lääketieteilijöitä 40 ja 24. Nykyinen asuinpaikka kertoo alueellisesta sijoittumisesta valmistumisen jälkeen. Hakeutuessaan uuteen työpaikkaan tohtorit arvioivat, että heidät on valittu tehtävään ensisijassa koulutuksellisilla ja tieteellisillä ansioilla todetun pätevyyden perusteella. Etelä-Suomeen on asettautunut neljäsosa käyttäytymisja terveystieteilijöistä sekä kolmasosa biotieteilijöistä. Väitöskirjan valmisteluun liittyvät eri vaiheet sekä työelämään sijoittuminen on koettu varsin myönteisinä. Yli 90 prosenttia tohtoreista mainitsi olevansa tyytyväisiä nykyiseen tai viimeiseen työhönsä. Yksityinen terveydenho 6. Näyttääkin siltä, että liikuntatieteistä väitelleiden tohtorien työympäristö on kapea ja keskittynyt muutamien työnantajien tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tyyty seen. ella toteutettuun tutkimukseen osallistui 113 iikuntalääketieteistä ja terveystieteistä vuosina llyttä tohtoria. Yliopisto on ylivoimaisesti merkittävin tohtorien rekrytoija ja työnantaja. Kun tohtoreita pyydettiin arvioimaan viisiluokkaisella asteikolla väitöskirjaprosessiin vaikuttaneiden tekijöiden merkitystä oma terveys, läheisten tuki ja motivaatio tulivat esiin tärkeimpinä myötävaikuttajina. Verrattuna muihin prosessin osatekijöihin se jää usein tuntemattomaksi taustavaikuttajaksi, henkiseksi tasapainottavaksi voimavaraksi. Kunkin tieteenalan edustajista kaksi kolmasosaa ilmoitti olevansa erittäin tyytyväisiä tai tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen. Tyytymätön 5. Käyttäytymis Y), bio-lääketieteilij Tyytyväisyys 1. ltä-Suomeen on sijoittunut kaksi biotieteilijåä. hteiskuntatieteilijät (K-Y), bio' terveystieteilijät (TT) oalan yksikkö itoalan yksikkö nnittelun yksikkö kkö K-Y B-L TT Yht % % % % 60 48 46 52 6 7 13 8 6 4 4 2 10 4 5 2 4 2 6 4 3 2 3 4 3 4 3 6 25 13 14 6 5 4 4 4 3 47 40 24 111 UTKITTIIN ssa tarkasteltiin väitöskirjan tekoon liittyviä kykoulutuksen ja työelämän vaatimusten kohtaaotuksia, joita työelämään siirtyneet tohtorit ovat tykselleen. Muu oppilaitos 4. Käyttäytymistieteilijöiden vastausprosentti oiden 78 ja terveystieteilijöiden 92 prosenttia. Ammattikorkeakoulu 3. Tutkimuslaitos/-yksi 10. Opetusministeriön myöntämä liikuntatieteen apuraha on ollut merkittävin yliopiston ulkopuolinen rahoituksen lähde. Riittämättömästi koulutus on sitä vastoin tuottanut johtamistaidollisia ja hallinnollisia valmiuksia, sosiaalisia taitoja, joita esimiestehtävissä usein toimivat tohtorit tarvitsevat. Erittäin tyytymätön N TAULUKKO 3. Tutkimuslaitoksiin on sijoittunut neljäsosa biotieteilijöistä, kun taas käyttäytymistieteen ja terveystieteen tohtorien työllistäjänä niiden osuus on vähäinen. Jokin muu, mikä N ~ .. Yliopisto 2. Terveysta pääosa (75 %) on naisia
julk.sekt. Kun vielä sain puettua akateemista sanomaani käytännön järjestökielelle, niin kysyntää on riittänyt ja riittää edelleen." "Yhteenvetona sanoisin, että minusta tuli tohtori osittain sattumalta, mutta erityisesti hyvien olosuhteiden ansiosta." 5 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 71. johto/ym. sckt. tcht. sekt. Tekstin yhteydessä olevat sitaatit ovat otteita em. Johto/hali. K-Y;:2,8 8-~; 2,86 TT;•2,83 Tot~I; 2,83 I K-Y; 2,53 : 8-L; 2;13 ; ,,.2 : Total; 2,50 K Y 3 4 : B-L; 3,, : 3,48 K-Y; 4,02 -L; 3,95 Tot81: 3,83 K-Y; G,78 ; 3,62; Total; 3,56 K Y 3,45 5 TT; 3,8~ I; 3,47 : K-Y; 3,19 -l; 3,14 TT; 3,21 otal; 3,17 K-V; 2,93 -t: 2,66 r,T; 2,92 T9tal; 2,9 K V; 3,6 8-L; ~,76 ,54 • tai; 3,~3 K Y 4 31 8-L; 4,59 ,38 al; 4,42 2 3 4 Artikkeli perustuu kirjoittajan tutkimukseen Liikunnasta väitel!eiden tohtoreiden urakehitys (Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 2.). Tohtorit olivat hyvin tavoiteorientoituneita. sckt. julkaisun Miten minusta tuli tohto1i -elämänkerroista. tcht. Keskiarvoa nostattaa tässä ryhmässä erityisesti kuukausitulojen kärjessä oleva lääkärikunta. Tohtorin tutkinto on avannut monia mahdollisuuksia. julk. Pian huomasin sekä teheväni alan tutkimusta että luennoivani ja kouluttavani järjestöihmisiä. Opct./koul. julk. teisössä ja yhteiskunnassa. Tutk.tehL yrit./elink.elämässä. Ohjatessani itse väitöskirjoja olen kuitenkin nähnyt, että mies saattaa kokonaan kieltää puolisoltaan väitöskirjan tekemisen, koska se saattaisi aiheuttaa epämukavuutta itselle." "Merkittävää oli myös se, että tutkimusaiheellani oli selviä käytännön ulottuvuuksia. Raportissaan "Tohtoritarve 2020 -luvulla; ennakointia tohtorien työmarkkinoiden ja tutkintotarpeiden pitkä aikavälin kehityksestä" (OKM 2010) opetusja kulttuuriministeriö esittää tohtorikoulutuksen määrällisen tarpeen selvittämistä koulutusaloittain. yksit. Ammatillinen kapea-alaisuus ja tohtori tuotannon voimakas kasvu tulostavoitteisessa yliopistossa voivat hyvinkin johtaa korkeasti koulutettujen ylituotantoon. Viesti on kohdistettu paitsi OKM: lie itselleen myös tohtorikoulutuksesta vastaaville tiedekunnille, liikuntatieteiden tohtorikoulutuksen osalta ensisijassa liikuntaja terveystieteiden tiedekunnalle. Myös valtion liikuntatieteellinen jaosto tohtorikoulutukseen merkittävästi vaikuttavana toimijana voisi esiintyä asiassa aktiivisena aloitteentekijänä. Eniten hankkivat biotieteilijät, keskimäärin 4 760 euroa. Tohtorikoulutus on tuottanut laaja-alaisesti valmiuksia työelämän eri sektoreille. Jotta koulutus vastaisi uudistuvan työelämän tarpeita ja vaatimuksia, yliopistoilla tulisi olla omissa strategisissa suunnitelmissaan ajankohtaista tietoa tulevaisuuden koulutustarpeista. Käyttäytymisja yhteiskuntatieteilijät (K-Y), bio-lääketieteilijät (B-L), terveystieteilijät (TT) Tut k.tcht .yo:ssnlt utk.yks. Parasta akateemisessa ympäristössä on ollut jatkuva itsensä kehittämisen mahdollisuus ja velvollisuuskin." "Muiden ihmisten tuki ja kannustus ovat tärkeitä. yksit. Tohtorien keskimääräinen kuukausipalkka (brutto) oli 4 510 euroa. Ainoastaan terveyskeskuksiin sijoittuneet liikuntalääketieteen tohtorit ovat todenneet, että käytännön lääkärin työssä väitöskirja ei juuri auta. Vuosina 1970-2008 liikuntatieteistä väitelleet tohtorit ovat hyvin työllistettyjä. Tilastokeskuksen vuonna 2010 päivittämän palkkatilaston mukaan tutkijakoulutuksen palkat olivat 45-69 -vuotiaiden ikäryhmissäjohon vastaajista kuuluu pääosa 5371 euroa kuukaudessa ja ylemmän korkeakouluasteen palkat vastaavissa ikäryhmissä 4 571 euroa. Suunn.1cht. Slrunn,teh1. yksit. Johto/hali. Olisiko niin, ettei esimerkiksi terveyttä edistävän ja ylläpitävän liikun taneuvonnan sisällyttämistä liikuntalääketieteen koulutukseen ole potilastyön näkökulmasta vielä riittävästi tiedostettu. Kansain vai. "Olen ollut lähes koko työikäisen elämäni yliopiston palveluksessa. tcht Kansainväl. Uraodotuksissa ei juurikaan esiintynyt toiveita edetä hallinnon tai yhdistysja järjestöelämän piirissä. tcht. Opet./koul.teht. sckt. sekt. Koulutuksen yleisestä luonteesta ja tavoitteista johtuen tutkimusja opetustehtävät, mutta myös kansainväliset tehtävät koetaan valmiuksien kärkialueiksi. PAULI VUOLLE, LitT Liikuntasosiologian emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pauli.vuolle@ljyu.fi KUVIO 1. Keskittyminen tieteelliseen tuotantoon ja paremman palkkauksen tavoittelu tulivat esiin bioja terveysneteilijöillä useammin kuin käyttäytymistieteilijöitä. tutkJopetustcht. Tohtorien palkkataso on hyvin lähellä ylemmän korkeakouluasteen suorittaneiden keskimääräistä kuukausipalkkaa. Kliininen työ vaatii erilaista osaamista kuin tutkijan työ. Enemmistö heistä halusi edetä urallaan yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa ja toivoi saavansa hyödyntää tieteellistä osaamistaan työtehtävissä. Tohtoritutkinnon tuottamat ammatilliset valmiudet eri tehtäväalueilla
Hankekunnissa toimi tuolloin 28 liikuntaryhmää vammaisille, pitkäaikaissairaille ja iäkkäille ihmisille. Siinä katsottiin, että ministeriön tuli asettaa komitea valmistelemaan erityisl ii kunnalle kehittämisohjelma. Sosiaalija terveystoimen osuus on noin 15 prosenttia. Lisäksi järjestöt liikuttavat noin 70000 liikkujaa. Prosessi pohjautui liikuntatutkimuksen tuomaan tietoon, liikuntakulttuurin ja -politiikan analyysiin sekä liikuntahallinnon verkostoitumiseen. Ohjaajille suunnattuja koulutusseminaareja järjestettiin lisäksi vuosina 1973-1975. Ehdotus alkoi toteutua varsinaisesti vasta 1990-luvun alusta, mutta Jyväskylän yliopiston li ikuntatieteellisessä tiedekunnassa oli jo tätä aiemmin erityisliikunnan opetuksesta vastaava opettaja. Toimikunta teki myös kansainvälistä vertailua. S uomessa vallitseva käytäntö on pitkällisen ja monitasoisen kehityksen tulos. Kolmivuotisen kokeilun tarkoituksena oli kehiuää toimintamallit erityisryhmien liikunnan järjestämiseksi erikokoisilla paikkakunnilla. LIIKUNTA & TIEDE 47 • 512010 73. Ryhmissä oli mukana noin 400 osanottajaa. Kuntien erityisliikuntaryhmissä liikkuu noin 80 000 liikkujaa. Järjestöjen osuus on noin neljännes. • Kuntien erityisliikunnanohjaajien toimenkuvaan on lisätty yleistä terveysliikunnan kehittämistä. Kuntien osuus on 2,5 miljoonaa euroa ja järjestöjen 3,5 miljoonaa euroa. Seuraavat tunnusluvut antavat kuvan erityisliikunnan tilanteesta tänään: • Kunnissa on nykyisin noin sata päätoimista erityisliikunnan työntekijää ja noin 500 muuta tuntija apuohjaajaa. Tämä edellytti vuonna 1979 hyväksyttyyn liikuntalakiin muutosta niin, että valtionapupohjaisten virkojen (liikuntatoimen johtaja, liikuntasihteeri, liikunnanohjaaja) piiriin tulisivat myös erityislukunnanohjaajan virat. Seura järjesti ensimmäisen kansallisen erityisliikunnan seminaarin jo vuonna 1969. Ohjattu erityisliikunta käynnistyi Suomessa paljolti Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) vauhdittama. Toimikunnan mietinnössä ehdotettiin, että yli 10000 asukkaan kunnat voivat jatkossa perustaa erityisryhmien liikunnanohjaajan viran. Ryhmiin osallistuu arvioilta 70000-80000 liikkujaa. Ratkaiseva askel otettiin vuonna 1984, kun opetusministeriössä valmisteltu liikuntalain muutos mahdollisti erityisliikunnan ohjaajien palkkaamisen kuntiin. Samaan aikaan liikuntalakikomitea valmisteli liikuntalakia, joka tuli voimaan vuoden 1980 alussa. Opetusministeriö toimi näiden ehdotusten mukaisesti ja asetti professori Eino Heikkisen johdolla toimineen erityisryhmien liikuntatoimikunnan vuosiksi 19801981. Rahoittajina toimivat opetusministeriö (nykyisin opetusja kulttuuriministeriö), lääkintöhallitus ja sosiaalihallitus (nykyisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL) sekä Kansaneläkelaitos. Viimeisin raportti kuvaa vuoden 2009 tilannetta (Ala-Vähälä 2010 Opetusministeriön työryhmärnuistioita ja selvityksiä 2010:17) Erityisliikunnan tarjonta on kasvanut koko 2000luvun. Myös liikuntalakikomitea ehdotti, että erityisryhmien liikunnan alueelle tulisi perustaa oma komitea tai toimikunta. Suositukset erityisliikunnan kehittämiseksi koottiin projektin loppuraporttiin (Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 74, Helsinki). "Erityisryhmien liikuntatoimikunnan mietinnöstä" (Komiteanmietintö 1981:44, OPM 1981) tuli opetusministeriön ja koko valtionhallinnon kehittämisohjelma erityisliikunnan alueella. Toimikunta ehdotti myös liikunnanopettaja-, liikunnanohjaajaja fysioterapeuttikoulutuksia kehitettäväksi siten, että niihin saadaan mahdollisuus erikoistua erityisliikuntaan. • Kuntien liikuntatoimi vastaa lähes puolesta kaikista kunnissa toimivista erityisliikuntaryhmistä. Myös muutamissa urheiluopistoissa alettiin lisätä erityisliiSadan kunnallisen erityisliikunnanohjaajan maa V aikka erityisliikunnanohjaajien palkkaukseen korvamerkitty valtiontuki on poistunut, Suomen kunnissa on nykyisin jo noin sata kokopäiväistä erityisliikunnanohjaajaa. • Järjestöjen ryhmissä liikkuu noin 70 000 liikkujaa. • Valtio tukee erityisliikuntaa vuosittain noin 7 miljoonalla eurolla. • Ohjattuja erityisliikunnan ryhmiä on noin 2 900. Kuntien erityisliikunnanohjaajien työn tuloksista on tehty valtakunnallinen selvitys neljän vuoden välein vuodesta 1986 alkaen. Vuonna 1976 seura käynnisti Jyväskylässä, Hyvinkäällä ja Mäntsälässä kunnallisen kokeiluprojekun erityisryhmien liikunnan kehittämiseksi. • Kunnat käyttävät vuosittain noin 5,3 miljoonaa euroa erityisliikuntatoimintaan. Kunnat tukevat järjestöjen toimintaa. Ohjaajan toimenkuva hahmotettiin ensimmäisen kerran toimikunnan mietinnössä. Se selvitti neljän muun Euroopan maan (Ruotsi, Norja, Saksan Demokraattinen Tasavalta ja Saksan Liittotasavalta) erityisliikunnan organisointitavat ja veti niistä johtopäätöksiä Suomessa tehtävälle kehittämistyölle
He ohjasivat yhteensä noin 1800 liikuntaryhmää, joissa oli noin 40 000 osanottajaa (Erityisryhmien liikunta 1990-luvulla, s. alan korkeakouluopetus, valtakunnalliset järjestöt, kuntien liikuntatoimi sekä sosiaalija terveyshallinto ja liikun ta hallinto. Liikuntalain muutos oli ratkaiseva. Talouslama taannutti vaan ei tyrmännyt Koko Länsi-Eurooppa koki taantuman 1990-luvun alussa. Liikuntaa järjestettiin ikääntyneille, liikuntatai aistivammaisille, kehitysvammaisille sekä sydänja verisuonitauteja sairastaville, mielenterveyskuntoutujille sekä keuhkoja hengityselinsairaille ja muille pitkäaikaissairaille. Erityisliikunnan erikoistumisopinnot olivat kestoltaan puolesta vuodesta vuoteen. Opetusministeriö valmisteli eduskunnalle vuoden 1983 aikana liikuntalakiin tehdyn muutoksen, jonka mukaan "yli 10000 asukkaan kuntien on mahdollista palkata erityisryhmien liikunnanohjaaja". Olennaista oli, että kuntiin osaksi julkista liikuntahallintoa ja -toimintaa saatiin uusi ammattiryhmä erityisliikunnanohjaajat. Erityisliikunta liikuntalakiin kehitys vauhtiin Vuonna 1979 hyväksytyn liikuntalain tarkoituspykälässä on julkisen liikuntatoimen tehtävää koskeva muotoilu: Kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle kehittämällä paikallista ja alueet.lista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla liikuntapaikkoja sehä järjestämällä liihuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät. Suomessa julkaistiin alan ensimmäinen perusoppikirja vuonna 1983. Myös liikunnanohjaajakoulutusta kehitettiin erityisliikunnan alueella. Virkojen määrä kasvoi 1980-luvun aikana ja 1990-luvulle tultaessa kunnallisia erityisliikunnanohjaajia oli jo 80. Ensimmäiset ohjaajat aloittivat työnsä kunnissa Erityisliikunnan ohjauksen keskeiset merkkipaalut • 1969 Liikuntatieteellinen Seura järjestää ensimmäisen erityisryhmien liikunnan seminaarin • 1976-1979 Liikuntatieteellinen Seura käynnistää Erityisryhmien liikunnan kokeiluja tutkimusprojekti • 1980 Liikuntalaki tulee voimaan • 1980-1981 Erityisryhmien liikuntatoimikunta laatii kehittämisohjelman • 1982 Erityisryhmien liikunta varten perustetaan päätoiminen suunnittelijan toimi opetusministeriöön • 1984 Liikuntalain muutos luo mahdollisuudet erityisliikunnan ohjaajan palkkaamiseen yli 10000 asukkaan kuntiin • 1984 Ensimmäiset kunnalliset erityisliikunnanohjaajat aloittavat työnsä • 1986 Ensimmäiset erityisryhmien liikunnan valtakunnalliset neuvottelupäivät • 1988 Erityisryhmien liikunnan neuvottelukunta perustetaan • 1991 Valtion liikuntaneuvostoon perustetaan Erityisryhmien liikunnan jaosto • 1992 Erityisliikunnan opetus laajeni liikunta-alan koulutusuudistuksen myötä • 1995-1996 Erityisryhmien liikunta 2000 -toimikunnan työ • 1997-1999 Liikuntatieteellisessä Seurassa käynnistyi ensimmäinen Erityisliikuntaa kuntiin -projekti • 2000-2001 Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunta perustetaan • 2002 Erityisliikunnan arviointi käynnistyi. Yleisimpiä liikuntalajeja olivat uinti ja vesivoimistelu, kuntosaliryhmät, palloilulajien ryhmät sekä tanssi. Opetusministeriöön perustettiin erityisliikunnan suunnittelijan virka vuonna 1982 sekä pysyväksi asiantuntijaelimeksi Erityisryhmien liikunnan neuvottelukunta vuonna 1988 (vuodesta 1991 lähtien Valtion liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaosto). Merkitystä oli myös Euroopan Neuvoston julkaisemalla teoksella "European Charter for Sports for Ali: Disabled People", joka käännettiin suomeksi ja jaettiin kaikkiin kuntiin ja alueella toimiville alan järjestöille. Ensimmäinen neljän vuoden välein järjestettävistä erityisliikunnan valtakunnallisista kongresseista järjestettiin vuonna 1986. Kuntien erityisliikunnanohjaajien virkoihin palkattavilta edellytettiin joko liikunnanopettajan, liikunnanohjaajan tai fysioterapeutin tutkintoa tai hyvää perehtyneisyyttä erityisryhmien liikuntaan. Ensimmäinen raportti valmistui vuoden 1984 aikana. Sama oikeus oli myös asukasmäärältään pienemmillä kunnilla, jos kaksi tai useampi kunta toimi yhdessä. Ministeriö rahoitti veikkausvoittovaroista keskimäärin puolet virkojen palkkakustannuksista. Suomessa synkimmät ajat olivat vuosina 74 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 512010. Hyvä perehtyneisyys merkitsi vähintään kolmen vuoden työkokemusta alalla. Erityisliikunta vakiintuu osaksi liikuntahallintoa, -tutkimusta ja opetusta Erityisryhmien liikuntatoiminta kehittyi voimakkaasti 1980-luvulla. Periaate on ohjannut kuntien liikuntatoimen työtä vuodesta 1980 lähtien. 26. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu 126, Helsinki 1991). Erityisliikunnan asiantuntijaelin on valittu nelivuotiskausiksi ja se kootaan alan keskeisten asiantuntija tahojen edustajista, joita ovat mm. Kuntien liikuntatoimen piirissä on yhteensä noin 5000-6000 työntekijää (2008). Vammaisliikuntajärjestöt olivat tukemassa kehitystä, koska erityisliikunnanchjaajista tuli myös näille järjestöille luontevia yhteistyökumppaneita paikallistasolla. kunnan opetusta sekä jatkoja täydennyskoulutusta jo 1980-luvulla. Ne saivat mallinsa alan kansainvälisen kattojärjestö IFAPA:n (International Federation of Adapted Physical Activity) toiminnasta. Luku pitää sisällään myös teknistä henkilökuntaa eli liikuntapaikkojen ja -kenttien hoitajia
Helsinki: Opetusministeriö, 1983. A basic textbook. Sen tarkoituksena oli kehittää keskisuurien kuntien erityisliikuntapalveluja. Se pysähtyi. Soveltava liikunnanopetus (Adapted Physical Education) Helsinki: Kouluhallitus, 1989. Erityisryhmien liikunnan kehittämisohjelma 2003-2005 (Developmental Program for Adapted Physical Activity 2003-2005). Myös erityisliikunnan arviointi oli turvattava. Edeltäjänsä tavoin vuosien 2004-2006 projekti suuntautui kuntiin, joissa ei vielä ollut erityisliikunnanohjaajaa. Professuurin lisäksi Jyväskylän yliopistossa on myös muita alaa koskevia vakansseja. Suomen Invalidien Urheiluliitto. The Ministry of Education, Helsinki 1996. Kaurala, 0. 1992-1993. Tästä huolestuneena opetusministeriö käynnisti syksyllä 1997 yhdessä sosiaalija terveysministeriön, Liikuntatieteellisen Seuran ja Suomen Kuntaliiton kanssa projektin Erityisliikuntaa kuntiin 1997 -99. Jyväskylän yliopisto, 2009. Helsinki: Opetusministeriö 1987 Translation of the Council of Europe charter. Verhe, 1. Vastaavasti 53:sta 10000-20000 asukkaan kunnasta 18 oli ilman erityisliikunnanohjaajaa. Tavoitteena oli luoda kuntakohtainen yhteistyöja toimintatapa erityisliikunnalle. 2010. New edition 2007 Erityisryhmien liikunta 2000-toimikunnan mietintö (Adapted Physical Activity in Finland Development Program to the year 2000). Helsinki: Opetusministeriö, 1981 The national pian. Teemat liittyivät erityisliikunnan kehittämiseen muuttuvassa kuntakentässä, vammaisliikunnan tulevaisuuden pohtimiseen, tasa-arvotyön edistämiseen liikunnassa, lasten ja nuorten soveltavan liikunnan kehittämiseen, ikäihmisten liikunnan edistämiseen sekä integraatioja inkluusiotyön eteenpäin viemiseen. Memorandum of the Committee on Adapted Physical Activity. ERITYISLIIKUNNAN KEHITTÄMINEN KUNNISSA Erityisliikuntaa kuntiin 2007-2009kehittämisja konsultointiprojekti, loppuraportti. Pro gradu tutkielma. Eurooppalainen erityisryhmien liikunnan peruskirja (European Charter on Sport for AII: Disabled persons). Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura, 91-92. Teache(s guide (new edition 19981 Erityisryhmien liikunta 1990-luvulla (Adapted Physical Education in the 1990s). Piispanen, T. Valtion liikuntaneuvoston arviointitehtävää erityisryhmien liikunnan osalta on helpottanut neljän vuoden välein kerätty aineisto erityisliikunnanohjaajien työstä. ERITYISESTÄ KAIKILLE AVOIMEEN LIIKUNTAAN. ESTEITTÄ LUONTOON LIIKKUMAAN (Outdoor recreation for everyone). Erityisliikunta 1-11 (Adapted Physical Activity 1-11). Vuosina 2000-2001 valtionhallintoon perustettiin terveysliikunnan kehittämisestä vastaava Terveysliikuntatoimikunta (TeLi). Also available in English: Irma Verhe & The Finnish Association of Sports for the Disabled, Helsinki 1995. 2000-luku projektien vuosikymmen Kuntien erityisliikunnassa 2000-luku oli kehittämisprojektien aikaa. Organizing handbook. Erityisryhmien liikunnan tutkimuksen kehittämisohjelma (Developmental Programme for Research on Adapted Physical Activity). Valtion tarkka ohjaus väheni ja kuntien harkintavalta lisääntyi. The Ministry of Education, Helsinki 2010. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu 164. 2009. New edition 2002. Kuntien ja valtakunnallisten vammaisliikuntajärjestöjen määrärahoja ei leikattu erityisryhmien liikunnan osalta ja ministeriö ohjeisti kuntia säilyttämään erityisliikunnanohjaajien virat. (The Developmental Work of Adapted Physical Activity in Finnish Municipalities). Valtionhallinto ei saanut enää tietoa siitä, mihin tarkoitukseen liikunnan valtionosuudet oli kunnissa käytetty. Kuntien valtionosuuksien lainsäädäntö uudistui. Helsinki, 1994. Timo Ala-Vähälä. Kaksivuotisessa projektissa oli mukana 30 yli 10 000 asukkaan kuntaa, joissa ei ollut erityisliikunnan ohjaajan virkaa. U!KUNTA & TIEDE 47, 5 /2010 75. LTS toteutti hankkeet yhdessä opetusministeriön, sosiaalija terveysministeriön, Suomen Kuntaliiton ja projektiin osallistuneiden kuntien kanssa. Tulevaisuudessa 2010-luvun alan kehittämisteemat pohjautuvat vuonna 2010 pidettyihin kansallisten Erityisliikunnan päivien suosituksiin. Kuntien määrärahat eivät enää nousseet, mikä heijastui erityisliikunnan kehittämistyöhön. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura, 1991. 1994. Erityisliikuntaa kuntiin 2004-2006 ja 2007-09 kehittämisja konsultointiprojektit olivat jatkoa vuosien 1997-1999 vastaavalle projektille. Helsinki 2010. Liikunta-alan koulutuksissa erityisryhmien liikunnan laajemmat suuntautumisopinnot alkoivat 1990-luvun alussa. Opetusministeriö ja valtion liikuntaneuvosto eivät kuitenkaan halunneet antaa laman karsia tätä liikunnan osa-aluetta. Raportti kuntien erityisliikunnan tilanteesta vuonna 2009 (Evaluation Rapport of Adapted Physical Activity in Finnish Municipalities). Erityisliikunnan muutos Suomessa julkishallinnon näkökulmasta. Myös valtakunnan tason rakenteelliset muutokset vaikuttivat erityisryhmien liikuntaan. The Ministry of Education, Helsinki 2003. Valtion liikuntahallinnon tuesta huolimatta kunnat eivät kyenneet 1990-luvulla tarjoamaan erityisryhmille riittävästi liikuntapalveluja. Projektin kotipesänä toimi Liikuntatieteellinen Seura. Jyväskylän yliopistossa vuonna 197 4 perustettu yliassistentin virka muuttui vuonna 1995 apulaisprofessorin ja vuonna 1998 professorin viraksi. Vuonna 2002 Suomen 42:sta yli 20 000 asukkaan kunnasta kolmessa ei ollut erityisliikunnanohjaajaa. Monissa yli 10 000 asukkaan kunnissa erityisliikunnanohjaajaa ei oltu vielä palkattu, eikä uusia virkoja taantuman aikana pystytty perustamaan. LTS:n tekemän pohjatyön ja projekteissa hankitun kokemuksen ansiosta erityisryhmien liikunnan järjestäminen sai toimivan mallin. Myös se on edesauttanut kuntien erityisliikunnan kehittämistä kohdennetuilla projekteillaan. New edition 1996. &Väärälä,A. Sen eteen oli tehty määrätietoisesti töitä ja toiminta oli juuri käynnistynyt. TONI PIISPANEN Koordinaattori / Liikunnan käyttäytymisja yhteiskuntatieteellinen toiminta Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: toni.piispanen@lts.fi KARI KOIVUMÄKI Suunnittelija Opetusja kulttuuriministeriö Sähköposti: kari.koivumaki@minedu.fi KIRJALLISUUS Erityisryhmien liikuntatoimikunnan mietintö (Memorandum of the Committee on Adapted Physical Activity)
Saamme seurata Reinon mietteitä matkan varrelta. Uskonnolla saattaa hyvin olla osuutta asiaan, mutta luontevampaa olisi ehkä kuitenkin tökätä syyttävä sormi pohjoisten olojen ankaruuteen. Luterilaisuuden eetoksen mukaista on hoitaa vain ja ainoastaan asialliset hommat ja seurata muutoin Ellun kanojen esimerkkiä pääpainon ollessa ehdottomasti jälkimmäisessä toiminnan lajissa. Ahdistuksen lievittämiseksi kehiteltiin erilaisia sielunhoidon käytäntöjä, joista tehokkaimmaksi osoittautui väsymätön työnteko. Tarjolla on terveyttä, elämäniloa ja pitkää ikää. Menestys työssä auttoi kuitenkin karkottamaan pelastusta koskevat epäilyt mielestä. Mistään merkeistä ei voinut päätellä, kuuluiko valittuihin. Erään tulkinnan mukaan suomalaisella työhulluudella on kalvinistiset juuret ja nykypäivän liikuntaja terveyseetoksestakin löytyy monia uskontojen piirteitä. Näillä leveysasteilla ateistillakaan ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin raataa henkensä edestä. Ja työtähän täällä taas on puskettu aina. Taivaspaikkaa liikuntauskonto ei sentään lupaa, mutta sen sijaan toisenlaisen "pelastuksen" sanomaa. Keski-ikäinen Reino kuuluu siihen ryhmään suomalaisia, joiden suhde liikuntaan on päässyt etääntymään tai jäänyt aktivoitumatta. Teksti: ANTTI KYLLIÄINEN Hellitä Reino hellitä! n ole koskaan oikein päässyt selville siitä, ketä tai mitä me suomalaiset voisimme syyttää ankarasta työmoraalistamme. Kova työ ja säästäväisyys johtivat pääomien kasautumisen myötä maallistumiseen.jota alun perin oli noustu vastustamaan. Yksi asia, joka osaltaan panee aprikoi maan kalvinististen vaikutteiden yhteyttä suomalaiseen työnteon mentaliteettiin, on niiden alkuperä. Lisäksi eri alojen asiantuntijat seuraavat ja kommentoivat Reinon taivallusta . Vaikka saarnamiesten päämääränä oli rnaailmallisuuden hylkääminen ja askeettisen säästäväinen elämäntapa, olivat seuraukset ihan muuta kuin he olivat toivoneet. Olet oikeassa siinä, että jos jollakin protestanttisuuden haaralla on työhulluuteemme ollut vaikutusta, niin ennemmin kalvinismilla kuin luterilaisuudella. Terveyden ja nuoruuden ihannointi näyttää ainakin täältä katsoen olevan kiinteä osa amerikkalaista elämänfilosofiaa. Kalvinisti sen sijaan raataa, juuri niin kuin toteat, rahan ja menestyksen kiilto silmissään saadakseen tuonpuoleisen epävarmuuden sijaan muuta ajattelemista. Kalvinismin oppien mukaan elävien ihmisten kulttuurissa varttui uupumattomia duunareita, joiden mielestä työnteko oli ylhäältä annettu elämäntehtävä. Uskonnonhistoriallisesti kalvinismi on meille vieras kristillisyyden laji. Liikunnan ja terveiden elämäntapojen puolella kalvinismin vaikutus lienee sen sijaan huomattavasti suurempi. PelusfukuG ·Uec!emies ReiDo Pelastakaa tiedemies Reino Kuluvan vuoden aikana Liikunta & Tiede -lehden lukijat saavat tutustua nimimerkillä kirjoittavaan tiedemies Reinoon. Juokse Reino juokse! hmisen maallisen taivalluksen käsikirjoitus on laadittu jo etukäteen. Se on uinut Suomeen lähinnä Amerikan ihmemaasta ja suhteellisen myöhään, pääosin vasta viime vuosisadan alkupuolella. Ahkerimmallakaan puurtajalla ei silti ollut varmuutta armoitettuihin kuulumisestaan. Aikojen alussa oli säädetty kuka sai kuoleman jälkeen armon ja kuka päätyi kadotukseen. Ihminen ei tähän armovalintaan voinut teoillaan vaikuttaa. Tämän vuoden alussa hän aloitti omasta aloitteestaan kokeilun, jonka aikana hän määrittää suhdettaan liikuntaan uudelleen. Sen viljeleminen 76 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Niin uskoivat 1600luvun kalvinistit
Mutta karu tosiasia on, että seitsentoistavuotisna on tyttö kaunehin ja pojalla samoihin aikoihin erektio kulma jyrkimmillään. Terveyden ihannointi ja kehon palvonta on muiden uskontojen tapaan johtanut myös lukuisiin ei-toivottuihin ilmiöihin. jol..;1 n11 111111111111 jo pi1·11,• . Olennainen osa tätä viisastumista on oikean asenteen löytäminen elämän katoavaisuuteen. Hyvien tavoitteiden kääntöpuolena on muun muassa syyllisyyden kylväminen kansan keskuuteen. l..111111<dli---<·1·11 j;i 1;i~d1·lli--.~ ~ u.i lil\ oill<·I<·\ ililll ~ l....,ili1i•11. Kymmenen kuukautta säännöllistä kuntoilua harjoittaneena noviisina huomaan itsekin, että sisälläni varttuu pikku piiskuri. Ihmisen elämän punaisena lankana pitäisi alusta lähtien olla luopumisen opettelu. Kun jumppaa ja juoksee, syö terveellisesti ja juo korkeintaan kohtuullisesti, elää säännöllistä elämää ja nukkuu yönsä kunnolla, voi elää satavuotiaaksi nuorena, kauniina ja terveenä. Paitsi että ei ehkä kuitenkaan. Vanheneminen on pelkkää harhaa. 1'1·n1·~--1Tt11--ji1 --iil11·11 lii1t~\i1 l..1111t11il1111--l..1111111111itil 1·rit~ j..,,•..,ti 1111111,illi--<·<·11. Jälkimmäinen johtaa vääjäämättä katkeroitumiseen ja kyynistymiseen. Meiltä ei kysytä, luovummeko kaikesta vai olemmeko luopumatta. Jokin fanaattisuuteen saakka sopii hyvin yhteen kalvinismille tyypillisen ehdottomuuden kanssa. Voi käydä niin, että elämä yllättääkin epäoikeudenmukaisuudellaan. Harvemmin muistetaan sitäkään, että pitkäikäisyys ja eläkeläisuran venyminen ne vasta kalliiksi veronmaksajille tulevatkin. Maratonin toisensa jälkeen juossut ja itsestään ja elämäntavoistaan viimeisen päälle huolta pitänyt viisikymppinen kuolee muutamassa viikossa LIIKUNTA& TIEDE 47 • 5 /2010 77. Keskuudessamme vaeltaa entistä enemmän liikkumistaan, kehoaan ja syömistään alati puntaroivia kansalaisia. ..,t;1 11itii1·11 111111di1tl:111ti1illl ~ ll1ii:tl1ii .nu u-u uju l..i,..,I..~ jii. Liikunnan samoin kuin uskonnon väitetään tuovan iloa ja merkitystä elämään, mutta jotenkin olemme onnistuneet tekemään molemmista ahdistavaa itsemme ja toistemme tarkkailua ja valvontaa. Kaiken lisäksi liikuntaja terveyskultin leviäminen Suomeen osuu myös ajallisesti hyvin yhteen amerikkalaisten vaikutteiden vahvistumisen kanssa. Syömishäiriöistä kärsivien kuntoilijoiden tai uskonnollisten ristiriitojen kanssa kamppailevien tarinoissa tuntuu olevan usein eräs yhteinen piirre. Julmimmat apostolit ovat ehdottaneet, että kuntonsa laiminlyövien ja epäterveellisesti elävien pitää itse maksaa sairaskulunsa. Ajan myötä hän ei enää tarvitse ulkopuolista käskyttäjää. Nuoren aikuisen elämä päättyy lenkkipolulle, kun synnynnäinen verisuonen pullistuma aivoissa ottaa ja puhkeaa. Enää ei tarvitse noudattaa "persona! trainerin" laatimaa kunto-ohjelmaa, sillä lenkille lähtemisen ajatus hiipii lähes päivittäin itsestään mieleeni. Omasta kunnostaan ja terveydestään piittaamaton kansalainen tulee kuulemma kalliiksi yhteiskunnalle. Kovimmassa synnin tunnossa rypevät ne,joilla siihen ei näyttäisi olevan edes minkäänlaista syytä. Syntisiä ja tuomittuja ovat vähän liikkuvat, huonokuntoiset ja ylipainoiset. Sen sijaan me voimme itse päättää, millä tavalla me asennoidumme luopumiseen, luovummeko suostuen vai suostumatta. Terveyden ihannointi ja nuoruuden palvonta ovat ilmiöinä vastakkaisia kaikelle iän mukanaan tuomalle viisastumiselle. Terveyseetos ja siihen liittyvä kuntoilu-usko uppoaa erityisesti tunnolliseen, kunnolliseen ja täydellisyyttä tavoittelevaan yksilöön, joka on tottunut jo pienestä pitäen noudattamaan ylhäältä annettuja käskyjä. Kuntoilijan sisälle muuttaa asumaan pieni armoton piiskuri, joka huutaa; juokse poika juokse 1 Näin kerettiläisiä ajatuksia saattaa herätä, kun astuu ulkopuolisena tarkkailijana liikunnan maailmaan. Sanotaan ihmisen viisastuvan vanhetessaan. Edellinen asenne antaa mahdollisuuden elää hyvää, onnellista ja täysipainoista elämää loppuun saakka. Ankarimman tuomion saavat ne, joiden voi tulkita olevan itse syyllisiä alennustilaansa. Ne pyrkivät luomaan ja vahvistamaan uskoa siihen, että mistään ei tarvitse luopua. Erään työpäivän aikana huomasin peräti odottavani, että pääsen iltapäivällä kuntoilemaani Vuoden alussa en olisi uskonut, että saan itseni vielä joskus kiinni sellaisesta ajatuksesta. Koko elämä on luopumista, olkoonkin että ensimmäisten vuosikymmenten aikana luopumisen teema pysyttelee takaalalla. Villakoiran ydin liikunnan, terveyden ja nuoruuden ihannoimisessa näyttäisi olevan täsmälleen sama kuin kalvinistis-kapitalistisessa työrnoraalissa: ikävien tosiasioiden unohtaminen. Ehkä liikunnan ja urheilun pyhyyttä kuvaa se, että toistaiseksi kukaan ei ole ehdottanut, että kiistatta itse aiheutettujen urheiluvammojen hoitokustannukset olisi jätettävä yksilön omalle vastuulle
Esim erkkitapauksina olivat jo varttuneessa iässä olevat identtiset kaksosmiehet, joill a oli täysin toisistaan poikkeavat elämäntavat. Toinen puolestaan oli elämäntavoiltaan veljen sä täydellinen vastakohta. Asiat ovat kohdallaan, kun ihminen on vapaa juoksemaan silloin, kun huvittaa, mutta myös olemaan juoksematta silloin, kun ei huvita. Silti tilastot ovat vain tilasto ja. Kertomuksesi kuntoilun merkityksestä elämässäsi kuulostaa pahasti siltä, että olet hankkinut itsellesi riippuvuuden. Fanaattisuuden vaara väijyy jokaisen kuntoilijan ja uskovaisen elämässä. tässä touhussa tuntu u koukuttavan. Saa olla sitä mitä on. Niiden avulla voi ainoastaan pyy hkiä nimen sä pois tilastollisesta riskiryhm ästä. Oikeaa asennoitumista liikuntaan ja terveyteen voisi lähteä hakemaan tuontiperäisen kalvinismin sijaan kotoisesta luterilaisuudesta ja sen kahdesta kalliista aarteesta, armosta ja vapaudesta. Nauttiminen on sallittua eikä nautintoja elämässä yleensä ole koskaan liikaa. Kun taas alzheimerin syömä eläkeläinen joutuu odottamaan dementikko-osastolla mistään mitään tajuamatta kuolemaa kaksikymmentä vuotta, huippuunsa trimmattu kroppa kun ei suostu luovuttamaan vaikka mieli lähti jo kauan sitten omille teilleen. Jos juoksu on hauskaa ja nautinnollista, kannattaa juosta edelleen. Elämä alkaa pyöriä pelkän juoksemisen ympärillä, sitä on pakko saada aina vain lisää, kunnes mikään ei enää riitä. Pian saira alasta otettiin yhteys myös kaksoisveljeen ja kehotettiin hakeutumaan tutkimuksiin. Toinen söi epäterveellisesti, tupakoi, käytti alkoholia eikä harrastanut lainkaan liikuntaa. Armo tarkoittaa sitä, että ihminen hyväksytään omana itsenään. Juuri kun aloin itsekin kuvitella, että ahkera kuntoilija kulkee pelastu ksen tiellä, saivat tut kijat ja rn ediaväki epäilyni taas heräämään. Juokseminen on aina mielessä ja vie miehen mennessään. Geenit veivät voiton. Taannoin televisiossa esitettiin uedeohjelrna, jonka teemana oli ikuisuuskysym ys ym päristön ja perimän vaikutuksista ihm isten elämään ja terveyteen. Liikunt auskoon kuuluu ajatu s siitä, että omaa elämää ja terveyttä voi hallita. Riippuvuuden selättämiseksi ja valinnanvapauden palauttamiseksi sinun on päästävä katkolle. Tämä ei tietenkään nähnyt kehotuksessa olevan mitään mieltä, mutta noudatti silti ohjetta. Suosittelen, että aloitat ensi vuoden tossuttomalla tammikuulla. Saarn am iesten lupauksista huolim atta kunt oilu ja terveet elämäntavat eivät pelasta saira uksilta. Vapautta puolestaan on kahta lajia, vapautta johonkin ja vapautta jostakin. Niin kauan kuin juoksemisesta ei ole haittaa itselle tai läheisille, antaa mennä. Ripustat lenkkarit lähimpiin sähkölankoihin ja opettelet ottamaan rennosti. Moinen haisee aivan liiaksi omavanhurskauden synnille: ihminen yrittää omin avuin, tekojensa kautta, tulla riittävän hyväksi, eikä huomaa, että on sitä jo sellaisena kuin on. Taivaaseen pääsee vähemmälläkin reuhtomisella. ANTTI KYLLIÄINEN Teologi ja kouluttaja Sähköposti: antti.kylliainen@syfron.fi 78 UIKUNTA & TIEDE 47 • 512010. Kelpaa sellaisenaan, ja kelpaisi vielä paljon huonompanakin. Ja loput arvaattekin. Yksi koskettava tarina ihmisen poikkeuksellisesta elärn äkulusta saattaa tuntua vakuuttavamm alta todisteelta kuin matemaattisiin kaavoihin ja todennäköisyy ksiin nojaavat väestötutkimukset. Jossain vaiheessa terv eysnorrn eista piittaamaton veli sai sydäninfarktin ja joutui saira alaan. Elämä eletään ainutkertaisena yksilönä ja jokainen m eistä voi olla poikkeustapaus. Jatkuva kuntoilu lievittää epävarmuutta, mutta mieleen saattaa hiipiä epäilys; ehkä ihmisen maallisen taivalluksen käsikirjoitus on sittenkin laadittu jo etukäteen 7 Reino haimasyöpään. Siksi epätietoisuus "pelastuksesta" on aina läsnä myös himoliikkujan elämässä aivan kuin menneiden aikojen kalvinisteilla. Terveellistä elämää viettänyt velikin oli jonkin ajan päästä leikkau sp öy d ällä, koska verisuonet olivat tukossa kuin Kalkutan viem ärit! Ei auttanut liikunta ja nuhteeton eläm ä. Sen sijaan se, joka juoksee vain lihaansa kurittaakseen tai kelvatakseen itselleen ja muille, lopettakoon heti paikalla. Tällä asenteella elämästä jää jotakin olennaista oppimatta. Yritän kuitenkin pysyä liikunnan kohtuukäyttäjänä vaikka annostu ksen lisääminen on välillä käynytkin mielessä. Sen.joka juoksee, kannattaisi kysyä itseltään, miksi hän juoksee. Ei tarvitse pyrkiä ja pinnistellä. Liikkum isesta tu lee ritu aali, joka rytmittää elämänmenoa ja keho alkaa vähitellen kaivata rasitusta
Tätä ei kuitenkaan passannut sanoa julki avustuspoliitAvustuspolitiikka ei suosinut lasten monipuolista liikuntaa yli lajirajojen, vaikka sitä kyllä juhlapuheissa peräänkuulutettiin. Mielenkiintoista kyllä, esimerkiksi Norjassa ei rekisteröidä alle 12-vuotiaitten liikunta-aktiivisuutta liittojen tulosperusteisessa avustuspolitiikassa. Tulosperusteinen avustuspolitiikka oli huipullaan 1990-luvulla. lainsäädännön voimin luotiin lukuisia tukijärjestelmiä taidetta, nuorisotyötä ja liikuntaa varten. LIIKUNTA & TIEDE 47, 512010 79. Valtakunnalliset järjestöt voivat järjestää tempauksia, kehittää uusia kuntoliikuntamuotoja ja houkutella esimerkein ja markkinointikampanjoin ihmisiä harrastamaan liikuntaa. Huippu-urheiluakin sai olla, kunhan se ei ollut järjestelmän päätarkoitus. Liikunnan osalta tulostavoitteinen tukipolitiikka johti mielenkiintoiseen kehitykseen. Asia on myös ollut esteenä muun muassa lasten yleisen liikuntapassin ja lajiin sitomattoman liikuntavakuutuksen kehittämiselle, ainakin lajiseuroissa. Silti liittojen avustuksista puolet perustui nimenomaan lasten ja nuorten toiminnan määrään ja laatuun. Kun Suomi oli jotenkuten toipunut sodista ja yhteiskunnan perusjärjestelmät saatu toimimaan, oli kulttuurin vuoro. lasten ja nuorten liikuntatoiminnan tukeminen asetettiin etusijalle. T yöurallani minulla on ollut mahdollisuus toimia kulttuurin eri muotojen parissa, ja edistää toimintoja lähinnä hallinnollisin keinoin. Avustuspolitiikka ei suosinut lasten monipuolista liikuntaa yli lajirajojen, vaikka sitä kyllä juhlapuheissa peräänkuulutettiin. Aikuisten kuntoliikunta on tulosperusteisessa avustuspolitiikassa saanut saman arvon kuin huippu-urheilu. Liikuntajärjestöt ovat siellä voineet luoda lasten yleisen liikuntapassin, johon sisältyy Suomessa usein peräänkuulutettu edullinen tapaturmavakuutus. liitoille tuli kiire rekisteröidä seurojensa lapsija nuorisoharrastajat nimenomaan oman toiminnan tulokseksi. Toimintojen sisältöjäkin haluttiin muokata yhteiskunnan eli valtion määräyksin. Kaikkia muutoksia ei osattu ennakoida Ongelmaksi muodostui lajiliitoissa se, että lasten ja nuorten toiminnan rahoitus hoitui ja hoituu vieläkin lähes täysin perustasolla eli urheiluseuroissa, joita ei ollut tarkoitus tuolloin tukea. Aikuisten työkykyä ylläpitävä liikuntatoiminta nostettiin niin ikään arvoonsa. Tätä filosofiaa ryhdyttiin sitten muuttamaan käytännön tukipolitiikaksi. Valtakunnallisen toiminnan näkökulmasta tämäkään toiminta ei vaadi hirveän suuria resursseja. Valtio asetti tulostavoitteet. Itse liikunnan maksavat aikuiset normaalisti itse. Kuntoliikunnan valtion rahoitus lienee kuitenkin järjestöjen näkökulmasta kohtalaisen oikealla tasolla eikä johda keinotekoisiin tulos laskelmien muutoksiin. Itse liikuntajärjestelmästäkansalaistoiminnasta ei puhuttu juuri ollenkaan. Tämä johtuu liittojen roolista ja tehtävästä koko liikuntajärjestelmässä. EMERITUS IHMETTELEE Teksti: KERSTIN EHNHOLM Tekeekö tulosperusteinen avustuspolitiikka itse tulosta. Kansalaistoimintaan nojaava huippu-urheilu haavoittuvainen Huippu-urheilu nielaisi ja nielaisee edelleen suurimman osan liittojen budjeteista. Toimintaa edellyttävät olosuhteet kehitetään ja rakennetaan pääosin yhteiskunnan varoin. Asia on myös ollut esteenä muun muassa lasten yleisen liikuntapassin ja lajiin sitomattoman liikuntavakuutuksen kehittämiselle. Lasten vakuutukset on sidottu lajiin eikä liikuntaan
Osuuko se tänä päivänä enää naulan kantaan. On silti kovin lyhytnäköistä supistaa valtakunnallinen toiminta pelkäksi tilitoirnistoksi. Totta on, että yleishyödyllisestä kansalaistoiminnasta oli aiemmin mainintoja vain verotuslainsäädännössä, mutta ajatuksellisesti oli viittauksia johonkin yleisesti tiedossa olevaan yhteishyvään. Peräänkuulutan tutkimusta siitä, miten tulosperusteinen avustuspolitiikka on muuttanut liittojen toimintaa. KERSTIN EHNHOLM, FM Sähköposti: kerstin.ehnholm@elisanet.fi Kirjoittaja on toiminut puolet työelämästään opetusministeriön nuorisotyö-, liiliuntaja taidehallinnossa ja toisen puoliskon urheilun kattojärjestön liikuntapoliittisena edunvalvojana. Tuloksia vain tuloslaskelmissa. 80 UIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Miten määritellä toimintaa, joka ei ole voittoa tuottavaa yritystoimintaa, mutta silti kerää tuloja toimintamenojensa kattamiseksi, joka maksaa palkkoja ja joka kilpailee asiakkaista. Jos sponsorit kohdistavat mainos-euronsa kokonaan urheilijoille, syntyy ristiriita valmennuksen, koulutuksen ja leirityksen kustannusten kattamisessa. Lillehammerin kisojen jälkeen norjalainen hiihtoliitto oli konkurssin partaalla, kun hiihtourheilijat keräsivät sponsoreiden tuet. Myös järjestöjen luonamushenkilöt suhtautuvat palkkaa nauttivaan toimistoväkeensä välillä ristiriitaisin tuntein. Lisissa keskusteluissa vielä 1990-luvulla. Onko kyse enemmän yhteiskunnassa vallitsevasta arvostuksesta tai jostain muusta ulkopuolisesta seikasta. Näitä toimintoja ja kustannuksia ei ole mahdollista eikä järkevääkään siirtää seurojen ja urhei I ijoiden kusta n nettavi ksi. Suureksi haasteeksi on edelleen jäänyt yleishyödyllisen toiminnan aseman turvaaminen eurooppalaisessa katsantokannassa ja lainsäädännössä. Pahin uhka on kilpailulainsäädännössä, jonka peruslähtökohta on palvelu eikä palvelun tarjoajan juridinen asema. Peräänkuulutan tutkimusta siitä, miten tulosperusteinen avustuspolitiikka on muuttanut liittojen toimintaa. Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa tiedämme, mitä yhdistystoiminta tarkoittaa, mutta miten sitä voi määritellä uskouavasu EU-sanoin. Järjestöjen koottu asiantuntemus oli kehittämistyössä välttämätöntä. Liikunnan julkinen tuki on tänä päivänä 25 euroa kansalaista kohden. Viranomaiset ja poliittinen päätöksentekojärjestelmä suhtautuivat hankkeisiin hämmästyttävän suurella myötämielisyydellä. Pohdittavaksi jää, mikä on takavuosien avustuspolitiikan osuus huippu-urheilun nykyiseen tilaan. Sokkihoito on nyt auttanut nostamaan huippu-urheilun kehittämistyön kohteeksi. Syntyikö haluttuja tuloksia vai onko kyse lähinnä näennäisestä tuloslaskelmien kirjausmuutoksista. Järjestelmän haavoittuvuuteen on havahduttu, kun suomalaisten huippu-urheilijoiden tulokset eivät riitä mitalisijoille kansainvälisissä mittelöissä. Onneksi kilpaja huippu-urheilulla on markkina-arvo, joka houkuttelee sponsoreita. Onko peräti niin, että toiminnan laatu ja määrä on samalla tasolla kuin 40 vuolla sitten, mutta vain rahamäärät ovat kasvaneet. Urheilijoiden ammattimainen valmennus, ammattivalmentajien kouluttaminen ja palkkaaminen, urheilijoiden leiritys, kansallinen ja kansainvälinen kilpailutoiminta maksaa paljon. Tästä on hyvä esimerkki taas Norjasta. Olemme saanet oppia tyytymään sijoituksiin sellaisissa lajeissa, joita kansalaiset eivät välttämättä pidä "oikeana" urheiluna. Syy-seuraus -yhteyksien selvittäminen ei liene ihan helppoa. Viime vuosikymmenen aikana käynnistettiin järjestelmällinen liikunnan kansalaistoiminnan kehittämistyö verotuksen, työehtojen, sosiaaliturvan ja muun lainsäädännön alueella. Silti he odottivat liitoltaan samoja palveluja kuin ennen. Yhteistä hyvää ei synny pelkissä tilitoimistoissa Avustuspoliiuisesta keskustelussa urheilujärjestöjen päivittäinen toimistossa tapahtuva toiminta on siirretty luokkaan "hallinto" ikävänä, pakollisena ja osin ylimitoitettuna eikä sitä ole voitu tulosperusteisessä mielessä määritellä. Kilpaurheilu on pitkälle voinut nojata seurojen ja niiden vapaaehtoisten valmentajien toimintaan. Tulosperusteinen avustuspolitiikka on erään aikakauden ajattelun tuote. Tulosperusteinen avustuspolitiikka on erään aikakauden ajattelun tuote. Järjestelmän näkökulmasta tässä piilee vaara. Liikuntajärjestöt tarttuivat yhdessä urheilujuridiikan asiantuntijoiden kanssa talkoisiin käyden läpi kaikki, mitä saattoi vaikuttaa liikuntajärjestöjen toimintaan. Osuuko se enää naulan kantaan
Tähän liittyy kaksi asiaa. Zacheus on pyrkinyt tunnistamaan erityisesti sukupolvien yhtenäisiä piirteitä. HELENA HUHTA, VTK Sähköposti: helena.huhta@helsinki.fi SUVI NIPULI, YTK Sähköposti: suvi.nipuli@helsinki.fi Kirjoittajat ovat sosiologian opiskelijoita Helsingin yliopistossa ja tekevät tällä hetkeUä tutkimusta Nuorisotutkimusverlwssa siitä, miten lasten ja nuorten kilpaurheilu on järjestetty muissa länsimaissa ja selvittävät aiheeseen liittyvää tutkimustietoa. Hyvinvointikatsaus 3/2006, 26-29. Zacheus, Tuomas (2008) Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen: suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. Tämä näkyy esimerkiksi liikunnan merkityksissä ja motiiveissa, joiden ymmärtäminen on ensisijaisen tärkeää, kun halutaan pitää nuoret liikunnan ja urheilun parissa. Lisäksi kiinnostavia ovat sukupolvien sisäiset erot, jotka ovat ainakin sosioekonomisia (esim. Erityisesti pienten lasten kohdalla on haasteellista saada tarpeellinen tieto välitettyä myös perheisiin sekä muille lasten kanssa toimiville aina neuvolasta kouluun. Näistä tärkeimmät ovat varmasti lajiliitot, valmentajaja ohjaajakoulutus sekä urheiluopistot. Erilaiset esteet tiedon siirtymisessä jättävät tiedon ilmaan roikkumaan sen sijaan, että sitä käytettäisiin toiminnan korjaamiseen. Tutkimuksen määrä ja laatu eivät kuitenkaan itsessään takaa tutkimustiedon siirtymistä ruohonjuuritason toimintaan. Vaarana on, että ajantasainen tieto jää käyttämättä, mikä aiheuttaa toiminnassa tyhjäkäyntiä. Ensinnäkin kentällä on ymmärrettävä tutkimustulosten soveltamisen tärkeys ja toiseksi tutkimustiedon tuottamisessa on huomioitava tulosten implementointi. Laajemmin kyse on siitä, että tieteellisellä tutkimuksella tuetaan sellaisia toimintamalleja, joiden päämääränä on edistää lasten ja nuorten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Tutkimuksia hyödynnetään luultavasti sitä enemmän, mitä tavoitteellisemmasta urheilusta on kyse. Tänään nuoruuttaan elävien kokemusmaailmaa läpileikkaavina piirteinä on pidetty muun muassa viihdeja mediakulttuurin vallitsevuutta sekä yleisen kilpailullisuuden lisääntymistä. Tutkimuksen tekemisessä ja implementoinnissa on huomioitava samuuksien lisäksi erot, jotta vaikuttavuus parantuisi, eikä tutkimus olisi luomassa uusia virheellisiä myyttejä. Toisaalta esimerkiksi hektisyys ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksien lisääntyminen eivät kosketa kaikkia nuoria samalla tavoin. Vuori, Mika 12006) Perheen tulot vaikuttavat liikuntaharrastamiseen. Yhtä selkeätä tahoa, jonka vastuulla olisi kuljettaa tietoa järjestelmän eri sopukoihin, ei ole. Vuori 2006, Berg 2010) ja maantieteellisiä (esim. Silti suurin haaste tutkimuksen näkökulmasta on se, miten tulokset saadaan jalkautettua. Liikuntasukupolvien tavoin nuoruus on ilmiö, joka sisältää sekä yhdistäviä, että erottavia tekijöitä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on tuotu esille, ettei lasten ja nuorten liikkumista voi jättää pelkästään urheiluseurojen tehtäväksi. Lapset ja nuoret ovat keskenään erilaisessa asemassa sen suhteen, ovatko heidän valmentajansa ammattilaisia, muuten tietoa oma-aloitteisesti hankkivia tai erinäisistä syistä tiedon ulkopuolelle jääviä vapaaehtoisia toimijoita. Tällaisia edellisistä liikuntasukupolvista erottavia ja uutta polvea yhdistäviä asioita ovat olleet esimerkiksi rakennettujen liikuntapaikkojen lisääntyminen, välineellistyminen sekä kilpaurheilun ja muun liikunnan erottuminen toisistaan. On olemassa kuitenkin hyödynnettävissä olevaa tutkimustietoa siitä, miten kaikkien lasten liikunnallinen varhaiskasvatus tulisi rakentaa, jotta kehitys olisi turvallista ja monipuolista. Suomalainen liikuntakenttä on monitahoinen ja tutkimuksia tilaavat useat toimijatasot. On kiinnostava pohtia, ovatko siirtymät sukupolvien välillä yhtäaikaisia eripuolilla Suomea. LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 81. Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006). Sen sijaan vastuu ja keinot tiedon välittämiseen ovat pirstaloituneina monille eri tason toimijoille. Yliopistopaino, Helsinki. Teksti: HELENA HUHTA, SUVI NIPULI Liikuntatutkimuksen hyödyntämisen haasteista L iikuntatieteellisellä tutkimuksella on pystytty kyseenalaistamaan ja purkamaan sitkeitä myyttejä liittyen harjoitteluun ja tehokkaaseen valmennukseen. Turun yliopisto, Turku. Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006 12006): lapset ja nuoret SLU n [ulkaisusarja 4/06 Helsinki Nuori Suomi. LÄHTEET: Berg, Päivi 12010) Ryhmärajoja ja hierarkioita: etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta. Tuomas Zacheus (2008) on huomannut eroja eri liikuntasukupolvien kesken. Vahva liikunnallinen pohja antaa myöhemmin mahdollisuuden valita joko tavoitteellisemman kilpaurheilupolun tai aktiivisen liikunnallisen elämäntavan. Kentän moninaisuuden vuoksi myös vaikutuskanavia on lukuisia. Olisikin tarve lisätä tutkimusyhteistyötä, josta kaikki hyötyisivät. Vaikuttaa siltä, että toimijat eivät ole kovinkaan tietoisia toistensa meneillään olevista hankkeista
;. ~ ,' \ 1'' ' ' !' ;,•' i" ' . Riitta Luoto ja hänen tutkimusryhmänsä tutki odottavia äitejä, joilla oli vähintään yksi raskausdiabeteksen riskitekijä (painoindeksi vähintään 25 kg/rn-, aiemmissa raskauksissa kohonnut raskausdiabetesriski tai poikkeavan kookas lapsi, diabetes lähisukulaisella, ikä vähintään 40 vuotta) ja normaali sokerirasituskokeen tulos raskauden alussa. Koekunnissa järjestettiin myös fysioterapeutin ohjaamia kuukausittaisia liikuntateematapaamisia. AJASSA $ ,, . Riitta Luoto (keskellä) voitti Vuoden 2010 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun. Leppänen, Sudhir Kuri ja Jari Laukkanen. VUODEN 2010 LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN TUTKIMUS -KILPAILUN VOITTO RIITTA LUODOLLE: Raskaudenaikainen liikunta on hyväksi äidin ja sikiön terveydelle Tehostetulla liikuntaja ravitsemusneuvonnalla voidaan ehkäistä äidin sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin (raskausdiabetes) liittyvää sikiön suuripainoisuutta riskiryhmään kuuluvilla synnyttäjillä. Kuvassa lisäksi muut palkitut finalistit Olli V. R askausdiabetes on yleistynyt Suomessa ja koko maailmassa ja sen esiintyvyys vaihtelee sairaanhoitopiireittäin 6-25 prosentin välillä. Riitta Luodon ja tutkimusryhmän tekemä tutkimus on ensimmäinen laaja kokeellinen tutkimus raskausdiabeteksen ehkäisystä liikunnan ja ravitsemusmuutosten avulla. 82 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. Tutkimukseen osallistui yhteensä 841 äitiä, joista koekuntien äidit saivat tehostettua ravitsemusja liikuntaneuvontaa terveydenhoitajan vastaanotolla osana normaaleja äitiysneuvolakäyntejä. Raskausdiabetes on merkittävä riski sekä äidin että lapsen terveydelle. Tutkimus toteutettiin 14 kunnassa, jotka satunnaistettiin koeja kontrollikuntiin. Nuoren Liikuntalääketieteen tutkijan palkinnon sai Saana Saltevo. Joka kolmas suomalainen äiti on ylipainoinen raskauden alkaessa, mikä lisää raskausdiabeteksen riskiä selvästi
Saltevon ja tutkimusryhmän tarkoituksena oli selvittää kahden vuoden intensiivisen elintapaohjauksen ja siihen yhdistetyn kuntosaliharjoittelun vaikutusta painoon, painonhallintaan sekä glukoosiaineenvaihduntaan verrattuna pelkkään elintapaohjaukseen. Tutkimus osoitti, että raskausdiabetekseen liittyvää sikiön suurta syntymäpainoa voidaan ehkäistä tehostamalla liikuntaja ravitsemusneuvontaa riskiryhmään kuuluvilla. Koehenkilöt satunnaistettiin kolmeen eri interventioryhmään sekä kontrolliryhmään. Tutkittavat olivat 25-65 -vuotiaita ja heidän painoindeksinsä oli yli 30 (ka 36,3). Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämään Nuori tutkija -kilpailuun osallistui 15 nuorta liikuntalääketieteen tutkijaa. Aittasalo (1 ), J. Toisen ryhmän harjoittelu ajoittui heti tutkimusjakson alkuun (0-3 kuukautta) ja toisella ryhmällä harjoittelu toteutettiin myöhemmin (69kk). Tulokas (5) 1) UKK-instituutti, 2) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 3) Newcastlen Yliopisto, UK, 4) Tampereen Yliopisto, Terveystieteen laitos, 5) Tampereen Yliopistollinen Keskussairaala VUODEN 2010 NUORI LIIKUNTALÄÄKETIETEEN TUTKIJA 2010 -KILPAILUN VOITTO SAANA SALTEVOLLE: Intensiivinen elintapaohj aus kuntosaliharjoitteluun yhdistettynä tehoaa painon pudotuksessa lihavilla työ ikäisillä L aihtumisen tiedetään parantavan lihavien henkilöiden glukoosija insuliiniaineenvaihduntaa. Paino ja 2 tunnin glukoosirasitustesti tehtiin lähtöti-lanteessa sekä kolmen, yhdeksän ja 24 kuukauden kohdalla. Kuitenkaan tässä tutkimuksessa ei havaittu eroa koeja kontrolliryhmien välillä 26-27 raskausviikolla otetun sokerirasitustestin perusteella. R. Sekä intensiivinen elintapaohjaus että nopeusvoimatyyppinen kuntosaliharjoittelu ovat tehokkaita painonpudotusmenetelmiä lihavilla työikäisillä aikuisilla. Ojala (1), K. Jokelainen (1), S. Kolmas interventioryhmä sai ainoastaan ravitsemusneuvontaan painottuvaa elintapaohjausta. Kaikkonen (3), J. Kahden interventioryhmän koehenkilöt osallistuivat lisäksi 12 viikon mittaiseen nopeusvoimatyyppisen harjoitteluun. Syntymäpaino vaikuttaa paitsi synnytyksen sujuvuuteen myös lapsen myöhempään painon kehitykseen. Raitanen (1,4), K. Kaikkonen (3), R. S. Lisätietoja: riitta.luoto@uta.fi Raskausdiabeteksen ehkäisytutkimus klusterisatunnaistettu kontrolloitu koe osana NELLI Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa -projektia. Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämään vuoden 2010 liikuntalääketieteellinen kilpailuun osallistui 44 suomalaista lii kuntalääketieteellistä tutki musta. Korpelainen (1,3), H. Koehenkilöt (120 henkilöä) valittiin satunnaisotannalla vapaaehtoisjoukosta. Suurin painonpudotus ja paras pitkän aikavälin painonhallinta saavutetaan intensiivisellä elintapaohjauksella yhdistettynä ohjattuun harjoitteluun heti laihdutusjakson alussa. Kaikki interventioryhmät saivat samansisältöistä ravitsemusohjausta intervention ajan. Lisäksi liikunnalla tiedetään olevan itsenäinen, glukoosiaineenvaihduntaa parantava vaikutus. Keinänen-Kiukaanniemi (1). Intensiivisen elintapaohjauksen ja sykeohjatun kuntosaliharjoittelun vaikutus lihavien työikäisten painoon ja sokeriaineenvaihduntaan satunnaistettu, kontrolloitu kahden vuoden interventio. 1) Oulun yliopisto, Terveystieteiden laitos, 2) Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteiden laitos, 3) Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka LIIKUNTA & TIEDE 47, 5 /2010 83. Saltevo (1,2), K. Mansikkamäki (1), P Kalu (1), T Vasankari (1,2), S. Luoto (1,2), T Kinnunen (3), M
Verkostossa on myös emotieteiden tutkijoita, jotka ovat tutkineet liikuntaan liittyviä aiheita tai joiden tutkimussuuntautuneisuus voi avata uusia ja kiinnostavia näkökulmia liikuntakulttuurin ajankohtaisiin kysymyksiin. Varsinaisten liikuntatutkijoiden lisäksi tähän joukkoon sisältyy myös liikunnan lähialueiden tutkijoita. V erkostonkehittelytyön pohjaksi tutkija Jouko Kokkonen on kerännyt perustiedot lähes 800 tutkijasta ja asiantuntijasta. 4) Parantaa liikuntatutkijoiden työllisyyttä ja vaikuttavuutta. Uuden strategian avainsanat ovat liikunta, liikuntaja terveystieteet ja tiedeviestintä. Verkoston päämääränä on tuottaa yhteiskunnallisesti puhuttelevaa, tieteellisesti pätevää ja uusia näkökulmia avaavaa tietoa. 2) Tukea liikunnasta tutkimuskohteena kiinnostuneiden tutkijoiden sekä asiantuntijoiden verkostoitumista. Se välittää tutkijoille myös tietoa lii,r kuntahallinnon sekä järjestöjen ajankohtaisista tuikimustarpeista ja -resursseista, Verkostotoiminnasta on saatu hyviä kokemuksia nuorisotutkimuksen alueella. KESKINEN LTS strategia 2020 korostaa tiedeviestintää tjLTS L iikuntatieteellinen Seura on päivittänyt strategiaansa kohti vuotta 2020. Rekisteriin tukeutuva ja sen avulla kehittyvä verkostotoiminta on perusolemukseltaan monitieteistä ja ongelmakeskeistä. 5) Lisätä liikuntatutkimuksen julkisuutta. AJASSA ' Teksti: KARI L. Perusrekisteriin merkityt henkilöt saivat syys-lokakuussa kyselyn, johon vastaamalla he saattoivat korjata ja täydentää tietojaan. LTS:n uusi strategia on kokonaisuudessaan luettavissa Internet-osoitteesta www.lts.fi Teksti: JOUKO KOKKONEN Rakenteilla liikuntatieteen tutkijaja asiantuntijaverkosto Liikuntatieteellinen Seura on vuoden 2010 aikana koonnut liikuntatieteen tutkijaja asiantuntijaverkostoa. 3) Tarkentaa kokonaisnäkemystä suomalaisesta liikuntaan liittyvästä tutkimuksesta. Verkosto keskittyy soveltavaan tutkimustietoon. Seuran toteuttamalle tiedeviestinnälle on vahva tilaus. Tavoitteena on kehittää uudenlaista yhteistyötä liikuntatutkimuksen tekijöille ja hyödyntäjille. Tutkimustieto ei automaattisesti välity tiedon soveltajalle niin, että sillä olisi vaikutusta päätöksentekoon tai toimintaan. LTS:n missio on edistää Suomessa asuvien liikuntaa, terveyttä ja hyvinvointia tiedeviestinnän avulla. Tutkimusverkoston tavoitteena on: 1) Tuottaa ajankohtaista hallinnon sekä järjestöjen päätöksentekoa tukevaa liikuntatietoa. Se rohkaisee tutkijoita keskusteluun tieteen, politiikan 84 UIKUNTA & TIEDE 47, 5/2010. Vain noin viisi prosenttia vastanneista on ilmoittanut, ettei halua sisällyttää tietojaan verkoston perusrekisteriin. LTS:n visio on, että LTS on liikunta-alan keskeinen tiedeviestijä ja asiantuntijuuden edistäjä. Marraskuun puoliväliin mennessä kyselyyn oli vastannut runsaat 300 henkilöä (vajaat 40 % kyselyn saaneista). Verkostosta on tavoitteena luoda itsenäinen ja kriittinen tutkijayhteisö, joka tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää, tieteeseen tukeutuvaa ja uusia näkökulmia avaavaa tietoa. Uusi strategia on haastava, sillä informaatiotulva ja tiedon pirstaleisuus haittaavat totuudellisen ja vaikuttavan kokonaiskuvan saamista tieteen ilmiöistä ja soveltamismahdollisuuksista. Verkoston kautta on tavoitteena rekrytoida tutkijoita ajankohtaisiin tutkimuksiin, selvityksiin ja työryhmiin
..,, f • • • 'Jjt LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 85. Tutkijoilla ja asiantuntijoille on edelleen mahdollisuus liittyä verkostoon ottamalla yhteyttä tutkija Jouko Kokkoseen. Seminaarin tuloksista kerrotaan LTS:n Internet-sivuilla. Hyvinvointiteknologian keskiössä ovat ihmisen biologia ja hyvinvointi sekä teknologia ja liiketoiminta. • }) .. •_ ·: ~ Toivottaa ,. LTS järjestää verkoston kautta tuotetun tiedon pohjalta ongelmakeskeisiä asiantuntijatapaamisia tutkijoille ja hallinnon edustajille. L0.2010 alkaen. Lisätietoja: vesa.linnamo@jyu.fi l Hauskaa Joulua • . Verkoston perusrekisteriin pohjautuva katsaus esitellään Liikunta & Tiede -lehden vuoden 2011 ensimmäisessä numerossa. Ensimmäisenä on työn alla liikuntakasvatuksen tutkijoille ja asiantuntijoille suunnattu kutsuserninaari, joka järjestetään helmikuussa 2011 . ~-:· : ....... Southern Cross (Australia), Ljubljanan (Slovenia) ja Salzburgin (Itävalta) yliopistojen kanssa. Vuodet 2003-2007 hän toimi tutkimusjohtajana Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian maisteriohjelmassa Vuokatissa. ja median areenoilla. Professuuri on sijoitettu liikuntaja terveystieteiden tiedekuntaan liikuntabiologian laitokseen. ·' > ;·.t· . Vesa Linnamosta hyvinvointiteknologian professori J yväskyläu yliopiston rehtori Aino Sallinen on ottanut l.1yvinvointiteknologian professorin tehtävään liikuntatieteiden tohtori Vesa Linnamon l. Vesa Linnamo on erikoistunut tutkimaan liikkumisen motorista kontrollia eri lihastyötavoissa ja väsymyksen yhteydessä. Linnamo on väitellyt biomekaniikasta Jyväskylän yliopistossa vuonna 2002 ja tehnyt kansainvälistä tutkimusyhteistyötä mm. Tutkimusverkoston perusteella on myös tarkentaa Lisätietoja: jouko.kokkonen@lts.fi kuvaa suomalaisesta liikuntatutkimuksesta. ~ lf· ... Hänet nimiteltiin liikuntabiologian määräaikaiseksi professoriksi vuonna 2007. ;~ja 1-=i~Yiää_ U~tta Vuotta 2011 •
Ympäristön esteettistä vaikutustakaan ei ole syytä vähätellä. Tutkimus osoitti myös, että silloin kun liikuntatunnit sisälsivät runsaasti ongelmanratkaisutehtäviä tai yksilöllisiä fyysisiä harjoitteita, eri sukupuolille tyypilliset stereotyyppiset toimintamallit hävisivät ja tilalle tuli uusia tapoja. Toisten onnistuneiden suoritusten näkeminen lisää hänen mukaansa aktiivisuutta. Tarjolla tulisi olla riittävästi kävelyja pyöräilyreittejä, liikuntapaikkojen tulisi sijoittua asuinalueiden lähelle ja koulujen tilojen iltakäyuö pitäisi olla mahdollista. Maan kasvatusta valvova katto-organisaatio (The National Agency od Education, SNAE) halusi selvittää, miten stereotyyppisistä sukupuolirooleista voitaisiin yhteisopetuksessa päästä eroon. Myös elinympäristön turvallisuudella on merkitystä. Niitä ovat yksilön henkilökohtaiset tekijät (psykologiset, biologiset ja kehitykselliset tekijät), yksilöiden väliset tekijät (ystävät, perhe, kollegat), institutionaaliset tekijät (koulut, terveydenhuolto, kirkko), asuinkuntaan liittyvät tekijät (turvallinen kävelemistä ja pyöräilyä tukeva infrastruktuuri, aktiivisuuteen houkuttavia tapahtumia, liikuntapaikkojen käyttömahdollisuudet) sekä väestöpolitiikka, kuten alempi verotus terveyttä edistäville tuotteille tai toiminnoille. Näillä keinoilla vahvistetaan itsetuntoa ja pätevyyden kokemusta, saavutetaan terveyshyötyjä, vähennetään liikunnan esteitä ja kehitetään suotuisaa asennetta liikuntaa kohtaan. Ruotsissa tytöt ja pojat ovat osallistuneet liikunnan yhteisopetukseen jo useiden vuosien ajan. Lasten verbaalinen kannustaminen ja psykologisten sekä emotionaalisten tunnetilojen hyödyntäminen auttavat silloin, kun kilpailemista vähennetään tai jopa poistetaan kokonaan. Trost korosti ympäristön vaikutuksia yksilön fyysiseen aktiivisuuteen. Kultakin luokalta seurattiin 4-6 liikuntatuntia, joten analysoitavaa observointiaineistoa kertyi yhteensä 32 oppituntia. Tutkimusryhmä observoi kuuden eri koulun liikuntatunteja. Promoting active lifestyles from a socialecological perspective: psychosocial and environmental influences on youth physical activity. Koululiikunnan yhteisopetuksessa tasa-arvoa yhteiseen tavoitteeseen tähtäävillä tehtävillä . Niillä myös lisätään nuorten aikomuksia fyysiseen aktiivisuuteen, lisätään liikunnasta nauttimista ja itsehallintaa. Näistä kouluista tutkimukseen osallistui seitsemän eri luokkaa. Aineisto paljasti, että perinteisiä sukupuolirooleja vahvistavia liikuntasisältöjä olivat tunnetut, perinteiset urheilulajit, joissa paremmuusjärjestyksellä oli keskeinen rooli. Opettajille Trostilla oli selvä sanoma: Fyysistä aktiivisuutta voi tukea pätevyyden kokemusten kautta! Trost kannusti opettajia tarjoamaan nautittavia, kehitysikään sopivia tehtäviä, jotka mahdollistavat kaikille onnistumisen kokemuksia. Näissä sisällöissä osa tytöistä vetäytyi ja jätti pojille niin verbaalisen kuin fyysisenkin tilan. AIESEP World congress 28.10.2010, A Coruna, Espanja. Tasa-arvoisessa opetuk86 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. 2010. Tutkimus osoitti, että mikäli yhteisopetuksessa halutaan rikkoa sukupuolisidonnaista stereotyyppistä käyttäytymistä ja edistää todellista sukupuolten välistä tasa-arvoa, harjoitteiden organisoimisella ja johtamistavalla (tai opettajan käyttämillä opetustyyleillä) on suuri merkitys. Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI Liikunnan edistämiseen sosioekologista näkökulmaa . VIITE: Trost, S. Niin tutkijat kuin opettajatkin etsivät aktiivisesti keinoja fyysisen aktiivisuuden ja terveyttä edistävän elämäntavan lisäämiseksi. Fyysisen aktiivisuuden tekee helpommaksi, jos kaupat sijoittuvat kävelyetäisyydelle, jalkakäytävistä on huolehdittu ja tarvittavia apuvälineitä on saatavilla. Tästä on seurannut tyttöjen ja poikien liikuntanumeroiden epätasa-arvoinen jakautuminen: liikunta on ainoa oppiaine ruotsalaisissa kouluissa, joissa pojilla on tyttöjä paremmat arvosanat. lokakuun lopussa 2010 pidetyssä kansainvälisen liikuntakasvatustutkimuksen maailmanjärjestön AlESEPin maailmankongressissa Stewart Trost esitteli sosioekologista tapaa ymmärtää, miten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä. Myös liikuntakasvatuksen edellytykset ja rakenteet tulee huomioida. Viheralueiden määrä, puut ja kasvillisuus sekä ystävällinen naapurusto houkuttavat liikkumaan. Tämä heijastui myös tunnin sosiaaliseen ilmapiiriin, osallistumisaktiivisuuteen ja roolin mukaiseen käyttäytymiseen. Näissä työmuodoissa yli puolet tunneista kului oppilailla siihen, että he yrittivät osoittaa ansaitsevansa aikaisempaa paremman liikuntanumeron. Lämpötila, päivän valoisan ajan pituus ja sademäärä vaikuttavat fyysisen aktiivisuuden määrään. Trostin mukaan tärkeitä lähestymistavan näkökulmia on useita
Kolmannen vuosineljänneksen aikana eli heinä-syyskuussa huippukiekkoilijoista oli syntynyt enää vajaa viidennes (19,5 %) ja vuoden viimeisinä kuukausina enää 12,1 prosenttia. 2010. What's at stake in the Swedish school subject physical education & health (PEH) (remarking) gender through embodied learning and management. sessa päähuomion tulisi olla yhteiseen tavoitteeseen tähtäävissä ja ongelmanratkaisua vaativissa tehtävissä. AIESEP World congress 27.10.2010, A Coruna, Espanja. ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT Pedagoginen johtaja Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi Liikuntasosiologian maailmasta Teksti: HANNA VEHMAS Alkuvuoden lapsista huippukiekkoilijoita . Kanadalaispelaajien lisäksi tutkimuksessa selvitettiin NHL:ssä pelaavien ulkomaalaisten syntymäkuukausia. SAGE Publications, 507-512. Erityisen selvänä alkuvuoden syntynetsyys näkyi WHL:n pelaajien syntymäkuukausissa, kun kumpanakin tarkastelukautena miltei 42 prosenttia pelaajista oli syntynyt tammi-maaliskuussa. Chimot ja Catherine Louveau selvittivät sitä, miten pojat ja nuoret miehet voivat harrastaa perinteisesti naisellista lajia ja silti rakentaa miehistä identiteettiään. Rytmistä kilpavoimistelua harrastavien poikien LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010 87. Hockey success and birth date: The relative age effect revisited. & Howell, G. Kaudella 1982-83 pelanneiden kiekkoilijoiden syntymäkuukausia verrattiin vuonna 1966 syntyneiden kiekkoilijoiden syntymäkuukausiin ja kaudella 2008-09 vuonna 1989 syntyneiden kiekkoilijoiden syntymäkuukausiin. Lopuksi tutkijaryhmä huomauttaa, että opettajan keskittyminen yksilöihin ei ole riittävä keino poistamaan sukupuolisidonnaisia toimintamalleja. VIITE: Lundvall, S., Fagrell, B., Larsson, H., Redelius, K. Pääsarjat olivat NHL (National Hockey League), WHL (Western Hockey League), OHL (Ontario Hockey League) sekä lisäksi kauden 2008-09 osalta QMJHL (Quebec Major Junior Hockey League). Toisen vuosineljänneksen aikana oli syntynyt 30 prosenttia pääsarjakiekkoilijoista tyyppiarvon ollessa 25,6 prosenttia. Esimerkiksi nyrkkeily, jalkapallo, voimailulajit ja pyöräily mielletään yhä miehisiksi lajeiksi, kun taas voimistelua pidetään feminiinisenä liikkumisen muotona. (2010). Ranskalaistutkijat Caroline olivat samansuuntaisia, tosin ääripäiden erot hieman kautta 1982-83 lievempiä. Tutkimustulokset havahduttavat pohtimaan sitä, kuinka varhaisessa vaiheessa ja miten systemaattisesti juniorikiekkoilijoiden harjoittelu tehostuu, jos alkuvuonna syntymisen tuoma tasoero säilyy aikuiskiekkoiluun saakka. Kaudella 1982-83 pelanneista kiekkoilijoista (n=588) keskimäärin 38,3 prosenttia oli syntynyt ensimmäisen vuosineljänneksen aikana eli tammimaaliskuussa. Tutkimustaan varten he haastattelivat 10-23 -vuotiaita rytmistä kilpavoimistelua harrastavia ranskalaisia poikia ja nuoria miehiä. Ainoan poikkeuksen tekivät suomalaiset NHL-kiekkoilijat (n=33), joista suurin osa (30,9 %) oli syntynyt toisen vuosineljänneksen aikana. Näin väitetään kanadalaistutkimuksessa, jossa selvitettiin ammattilaiskiekkoilijoiden syntymäkuukausia. Ensimmäisen vuosineljänneksen osuus oli 36,4 prosenttia ja viimeisen 15,6 prosenttia. Pelikauden 2008-9 (n=676) keskimääräiset luvut . VIITE: Nolan, J.E. Kaikista kiekkoilijoista tuona aikana vietti syntymäpäiväänsä keskimäärin noin neljännes (24,4 %). Jos tähtää huippujääkiekkoilijaksi, kannattaa olla syntynyt alkuvuodesta. & Meckbach, J. Tutkimusjoukko koostui Kanadan pääsarjoissa pelikausina 1982-83 ja 200809 pelanneista kiekkoilijoista. Vuodet edustivat kanadalaiskiekkoilijoiden tyypillisintä syntymävuotta kyseisinä kausina. Sosiaalinen ja kulttuurinen normisto ohjaavat liikunnan harrastamista eri sukupuolten välillä, vaikka periaatteessa kaikki liikuntalajit soveltuvat sekä naisille että miehille. Muissa tapauksissa tehtävät vain vahvistavat maskuliinisia normeja. Miehisyys koetuksella naisellisessa lajissa. International Review for the Sociology of Sport, 45/4 (2010) International Sociology for Sport Association. Kansallisuudeltaan 29 maata edustavista ei-kanadalaisista NHL-pelaajista enemmistö oli syntynyt vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana. Lisäksi pohdittavaksi jää, onko suhteellisella ikävaikutuksella kaukalossa esiintyvää väkivaltaa lisäävä vaikutus, jos alkuvuonna syntyneiden fyysiset ominaisuudet edistävät kiekkoilu-uralla menestymistä
Naisellisuus kuormitti liikaa poikien sukupuoli-identiteetin rakentumista. Toista selviytyrnistapaa edustivat 12ja 13 -vuotiaat pojat, jotka olivat ajautuneet rytmisen voimistelun pariin tyttökavereidensa myötä. Lisäksi he leirnautuivat naisellisiksi ystävien parissa. International Review for the Sociology of Sport, 45/4 12010) International Sociology for Sport Association. Nämä pojat kuitenkin lopettivat voimistelun, koska heidän miespuoliset perheenjäsenensä eivät heitä siihen rohkaisseet. Lieventääkseen ympäristön häneen kohdistamia rooliodotuksia ja tyttömäisyyden taakkaa, poika suunnitteli myöhemmin aloittavansa myös jonkin maskuliinisen liikuntamuodon harrastamisen rytmisen kilpavoirnistelun rinnalla. Sukupuoleen kohdistettujen ennakkoasenteiden vastainen liikkuminen aiheuttaa erilaisia paineita sukupuoli-identiteettiään rakentaville lapsille ja nuorille.Jotta erimuotoinen liikkuminen olisi mahdollista tytöille, pojille, naisille ja miehille, tarvitaan entistä enemmän sukupuolirooleihin liittyvää suvaitsevaisuutta yhteiskunnassa. Selviytyäkseen ympäristön asettamista paineista voimistelua harrastavat pojat kehittivät itselleen erilaisia tapoja tai strategioita miehisen identiteettinsä rakentamiseksi Ensimmäistä selviytymistapaa edusti kymmenvuotias poika, joka oli valinnut rytmisen voimistelun muiden naisellisten lajien, kuten tanssin ja taitoluistelun joukosta. (2010). Tutkimus rohkaisee haastamaan miesten hegemonia-asemaa urheilussa. Epäsäännölliseen liikunnanharrastamiseen liittyi puolestaan vähemmän hyväksynnän kokemuksia. Liikuntakäyttäytymistä on perinteisessä mielessä tutkittu pääosin liikuntatieteiden näkökulmasta. Tutkijat nostavatkin esille ajatuksen, ovatko liikuntaa harrastavat henkilöt yleisesti ottaen kenties enemmän tietoisesti läsnä tässä hetkessä, mikä puolestaan edistää ja vahvistaa liikuntakäyttäytymisen jatkuvuutta. Kolmatta selviytymisstrategiaa edustivat 16ja 23-vuotiaat nuoret miehet, joista toinen oli harrastanut rytmistä kilpavoimistelua lapsesta saakka ja toinen aloittanut lajin yliopisto-opiskelijana. SAGE Publications, 436-456. VIITE: Chimot, C. maskuliinisuus rakentui henkilökohtaisten sekä perheja ystävyyssuhteisiin liittyvien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. 1 h 111 issuh teidensa hankaloi tumisesta huolimatta poika jatkoi rytrnisen voi 111 istel un parissa. Käytetyn taustateorian mukaan hyväksyntä tarkoittaa elinvoimaista ja aktiivista omistautumista tälle hetkelle. Niiden avulla kartoitettiin liikuntahistoriaa, liikunnan määrää suhteessa suosituksiin, liikuntatavoitteita sekä niiden toteutumista, tietoisuustaiioja, hyväksyntää ja ajatusten tukahduttamiseen liittyviä tuntemuksia. Hän ei kuitenkaan itse pitänyt itseään tyttönä, joskaan ei myös havitellut itselleen erityisiä miehisiä taitoja. Ne tutkittavat, jotka onnistuivat jatkamaan ja ylläpitämään liikunnanharrastamista, kokivat eniten myös hyväksynnän Ja tietoisuustaitoihin liittyviä kokemuksia ja vähemmän ajatusten tukahduttamiseen liittyviä tuntemuksia. Myös perheen ulkopuolinen ympäristö kohdisti sukupuoleen liittyvien rooliodotusten vastaisesti liikkuviin poikiin normatiivisia paineita. Lukuisista liikuntainterventioista ja yrityksistä huolimatta vain murto-osa ihmisistä onnistuu muullamaan elämäntapaa liikunnallisesti aktiivisemmiksi. Sen sijaan poikien äidit suhtautuivat voirnisteluharrastukseen myönteisesti ja kannustavasti. Poika oli leimattu ympäristön taholta tyttömäiseksi. Samankaltaisia havaintoja on tehty aikaisemmin myös juoksijoiden Ilown-kokernuksista 88 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 5 /2010. HANNA VEHMAS, FT Lehtori Liikuntatieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi Liikuntapsykologian maailmasta Teksti: ANU KANGASNIEMI Psykoterapian viitekehyksestä apua liikuntakäyttäytymisen tutkimiseen . & Louveau, C. Tutkittavat (N=226) jaoteltiin liikuntahistorian mukaan joko säännöllisesti tai epäsäännöllisesti liikuntaa harrastaviin (kolme ryhmää). Becoming a man while playing a female sport: The construction of masculine identity in boys doing rhythmic gymnastics. Poikien identiteetti oli vahvasti sidoksissa voimisteluun samalla tavalla kuin kenen tahansa ei-tyypillistä lajia harrastavan identiteetti. Tutkimuksen taustateoria pohjautui psykoterapiaan, Kabat-Zinnin kehittämään tietoisuustai toihin pohjautuvaan ohjelmaan (MBSR) ja Haysin hyväksymisja ornistautumisterapiaan (ACT). Toisaalta pyrkimykset ja yritykset päästä eroon psykologisesta pahoinvoinnista saattavat puolestaan laajentaa tai voimistaa pahaa oloa. Tutkijaryhmä Ulmer, Stetson ja Salmon (2010) tarkastelivat tietoisuustaitojen, hyväksynnän ja ajatusten tukahduttamisen yhteyttä liikunnanharrastamisen jatkuvuuteen ja ylläpitämiseen aikuisiässä. Toisaalta voidaan myös ajatella, että liikunta lisää hyväksynnän ja tietoisen läsnäolemisen kokemuksia. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselylomakkeita ja määrällisiä mittareita. Perheen muiden miesten asennoituminen voimisteluharrastukseen oli pääosin kielteistä
Keltaisten korttien lisäksi jalkapallossa on paljon muitakin tilanteita, joissa tuomari tulkitsee pelitilanteita ja joutuu ratkaisemaan subjektiiviseen arvioon pohjautuen antaako tilanteesta rangaistuksen vai ei. Urheilijat kertovat haastatteluissa usein siitä, kuinka paljon yleisön kannustus Ja fanien tuki merkitsevät. Behaviour Research and Therapy (48), 805-809. Ottelu tilastoista analysoitiin tilanteita, joissa pelaajalle annettiin keltainen kortti. Alan arvostettu tutkija, kesällä 2009 Puijo Symposiumissakin aiheesta loistavasti luennoinut, Jason Gil! tutkimusryhmineen osoitti nimittäin, että vaikka syödään niin paljon kuin halutaan (ad libitum), niin sekä insuliini-, glukoosiettä triglyseridipitoisuuden nousu ovat selvästi pienempiä aterioita LIIKUNTA & TIEDE. Yleisö vaikutti vierasjoukkueelle annettujen keltaisten korttien antamiseen erityisesti niissä otteluissa, joissa tuomarit ja yleisö olivat lähellä toisiaan. Millainen merkitys on yleisöllä pelaajien motivaatioon, taistelutahtoon ja tuomareiden päätöksiin joukkueen kotiareenalla pelattaessa. Mikä on tällaisen koeasetelman käytännön sovellettavuus, kun tiedetään että liikunta parantaa ruokahalua ja liikkuvaisen tuleekin usein syötyä isompia annoksia 7 Häviävätkö nämä liikunnan hyvät vaikutukset aterian jälkeiseen aineenvaihduntaan, jos syödäänkin "maha täyteen", eikä kitkutella pienellä annoksella. Moni pähkäilee miten tulevalta ähkyltä voisi välttyä ja liikuntahan on yksi hyvä keino. & Memmert, D. 2010. Liikuntainterventioissa psykoterapian näkökulma on vielä uusi, Tietoisuustaitoihin ja hyväksymisja omistautumisterapiaan pohjatuvista interventioista on saatu hyviä tuloksia muissa terveyskäyttäytymiseen liittyv issä tutkimuksissa, kuten esimerkiksi sydänja verisuonisairauksien tai painon vähentämisen yhteydessä. VIITE Ulmer, C.S., Stetson, B.A. . Tuoreen skottitutkimuksen mukaan eivät näytä häviävän. Sekä insuliini-, glukoosi että triglyseridipitoisuuden nousu on selvästi pienempää ruokailua edeltävän liikunnan vaikutuksesta. 2010. On mielenkiintoista huomata, miten yleisö vaikuttaa tuomareiden työskentelyyn jalkapallossa ainakin keltaisten korttien osalta ja vaikuttaa näin ollen mahdollisesti välillisesti jopa ottelun lopputulokseen. VIITE: Unkelbach, C. 47 • 512010 89. Tiedetään nimittäin, että jopa 1-2 vuorokautta ennen ateriaa tapahtunut liikunta vaikuttaa ruokailunjälkeiseen aineenvaihduntaan merkittävästi. Miten yleisö todella vaikuttaa psykologisesti pelin kulkuun ei vielä tutkimuksen näkökulmasta ole täysin selvää. Voisiko perinteiseen liikuntapsykologiseen ja liikunta tieteiden tutkimukseen löytyä lisää tukea psykoterapian maailmasta. & Salmon, P.G. Tulosten mukaan vierasjoukkueen pelaajille annettiin enemmän keltaisia kortteja kuin kotijoukkueelle (p<0.001). He käyttivät apuna tilastotietoja ja hyödynsivät kokeellista asetelmaa. Crowd Noise as a Cue in Referee Decisions Contributes to the Home Advantage. Nämä löydökset ovat kuitenkin perustuneet tutkimuksiin, joissa on annettu sama standardiannos ruokaa molemmissa tilanteissa. (runners high), jotka vastaavat hyv in tietoisuustaitoharjoittelussa saavutettuja kokemuksia. yleisön ääni oli voimakkaampi ja kun keltainen kortti oli annettu ottelussa jo aikaisemmin. Tästä näkökulmasta katsottuna psykoterapian menetelmät ja teoriatausta sopivat perustellusti myös liikuntakäyttäytymisen tutkimisessa. Tutkijat Unkelbacli ja Memmert tutkivat, miten yleisö vaikuttaa tuomareiden työskentelyyn Saksan jalkapalloliigassa. Joulu ja notkuvat ruokapöydät ovat taas lähellä. Liikuntaa harrastamattomilla liikuntaan voi liittyä enemmän kamppailua erilaisten epämiellyttävien, Kotiyleisön kannustus heijastuu tuomarityöskentelyyn . ANU KANGASNIEMI, LitM, laillistettu psykologi Tutkija/psykologi LIKEStutkimuskeskus/Mehiläinen Jyväskylä Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Jouluruokaa mahan täydeltä. Aihe on mielenkiintoinen. Journal of Sport & Exercise Psychology, 32, 483-498. Herääkin kysymys, onko yleisöllä vaikutusta samalla tavoin myös muihin pelitapahtumiin (vapaapotkut, rangaistuslaukaus, punainen kortti). Kokeellisten tutkimustulosten perusteella tuomarit antoivat herkemmin keltaisia kortteja silloin, kun pahaa oloa aiheuttavien tuntemusten kanssa (kipu, alemmuuden tai jopa häpeän tunteet). Mindfulness and acceptance are associated with exercise maintenance in YMCA exerciser
Attenuation of age-related changes in mouse neuromuscular synapses by caloric restriction and exercise. Olympialaiset herättivät suomalaisissa sekä toiveita että pelkoja. Tutkijoiden mukaan nämä löydökset saattavat ainakin osittain selittyä sillä, että liikuntaharjoittelu tehtiin vasta ikääntyneenä, ja että våhäkalorisella dieetillä olleet hiiret liikkuivat luonnostaan enemmän, jolloin osa dieetin vaikutuksista saattoi johtua liikunnasta. Vastaväittäjänä toimi professori Marianne Liljeströrn Turun yliopistosta ja kustoksena professori Tuija Pulkkinen. . M enkää siis lenkill e ennen jouluateriaa ja kannustakaa ystävänne, kolleganne, sukulaisenne ym . Tuoreessa Harvardin yliopiston tutkimuksessa pureudutaan mekanistisemmin ikääntymisen aiheuttamiin muutoksiin hermosoluissa ja osoitetaan, että sekä liikunnalla että vähåkalorisella dieetillä voidaan merkittävästi hidastaa ikääntymisen vaikutuksia. Se tarkoitti myös niiden valtahierarkioiden hyväksymistä ja hyväksikäyttöä, joiden nojalla suomalaisetkin voitiin Euroopan keskuksen näkökulmasta esittää ei-aivan-valkoisina. KARI KALLIOKOSKI, FT, LitM, dosentti Erikoistutkija Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Sähköposti: kari.kalliokoski@tyks.fi Väitökset Ylirajaisia suhteita Helsingin olympialaiset, Armi Kuusela ja ylikansallinen historia VTM Maija Urposen väitöskirja "Ylirajaisia suhteita Helsingin olympialaiset, Armi Kuusela ja ylikansallinen historia"tarkastettiin Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 15. Effects of exercise on postprandial responses to ad libitum feeding in overweight men. Tutkimuksessa selvitettiin hiirillä mitä muutoksia ikääntyminen aiheuttaa hermo-lihasliitoksessa ja siihen liittyvässä hermossa sekä miten hiiren elinikäinen vähäkalorinen dieetti ja vanhana, 22 kuukauden iässä, suoritettu kuukauden mittainen liikuntaharjoittelu vaikuttaa. edeltävän liikunnan vaikutuksesta. Mainetta silmällä pitäen naisjärjestöt pystyttivät kisojen alla kampanjan nuorten naisten siveellisen ryhdin kohottamiseksi. Vai sittenkin liikuntaa ja kevyttä ruokaa. m ukaan! VIITE: Farah NM, Malkova D, Gill JM. Vaikutukset olivat osittain samansuuntaisia, mutta toisaalta erosivat esimerkiksi niin, että vain vähäkalorinen dieetti hidasti ikääntymisen aiheuttamaa lihassolujen ja matoneuronien eli liikehermojen vähenemistä. Päinvastoin, koe-elaintutkimusten perusteella tiedetään, että vähentämällä energiansaantia, voidaan elinikää pidentää huomattavasti. Täm ä löydös koro staa yksittäisen harjoituksen m erkitystä aineenvaihduntaan. Aikaisem m asta tiedetään jo, että yksittäisen harjoituksen vaikutus aterian jälkeiseen aineenvaihduntaan kestää korkeintaan noin kaksi vuoro kautta, joten ainakin joka toinen päivä olisi hyv ä liikkua, jos haluaa pienent ää veren glukoosija triglyseridipitoisuuksien heilahteluja, joilla tiedetään olevan tärkeä ro oli verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien synnyssä. Toisaalta syötävähån on joka päivä ja m ontakin kertaa päivässä, joten kyllä niitä yksittäisiä harjoitu ksia pitää tehdä joka päivä, jos haluaa m aksim oida vasteet. Armi Kuuselan avioliiton yhteydessä tuotettiin rodullistettua eroa, jossa vertauskohdan siirtyminen Euroopasta Aasiaan liitti Suomen länteen. Voisi kysyä, että tylsistyykö se elämä sitten kompensaationa, kun ei saa mässäillä, mutta tähän pitää varmaan jokaisen löytää itse vastaus. Väittelijän mukaan molemmat tiivistyivåt huoleen maan maineesta, jonka varjelemisessa naisilla katsottiin olevan keskeinen rooli. Väitöstutkimuksen mukaan olympialaisten ja Armi Kuuselan merkitys suomalaisen identiteetin kerronnalle on siinä, että niiden kautta Suomi näyttäytyy paitsi modernina ja kansainvälisenä myös rodullisesti valkoisena kansakuntana. Lisäksi vähäkalorinen dieetti vaikutti kaikkiin lihaksiin samalla tavalla, mutta liikunta vain niihin lihaksiin, joita harjoittelussa käytettiin. The Proceedings of National Academy of Science 107:14863-14868, 2010. Kun suomalaisia yleensä kehotettiin ystä90 UIKUNTA & TIEDE 47 • 5/2010. Suomalaisten "valkaistuminen" ei kuitenkaan tarkoittanut yksinomaan vanhojen rodullisten luokitusten ja hierarkioiden kumoamista. 10.2010. M iel enkiintoinen havainto oli, että kolm en päivän harjoittel uputki (harjoitus päivinä 1-3) ei vaikuttanut neljäntenä päivänä tehtyjen m ittausten vasteisiin yhtään enem pää kuin yksi harjoitus päivänä 3 tai sitä edeltäneet päivinä 1 ja 2. Olympialaisten yhteydessä Suomi liitettiin osaksi geopoliittista Pohjoista asettamalla "etelämaalaiset" miehet rodullistetun ja seksualisoidun "toisen" asemaan. Helsingin olympialaiset ja Armi Kuuselan valinta Miss Universumiksi ovat 2000-luvun alun muisteloissa symboloineet sodassa itsenäisyytensä säilyttänyttä, modernia ja kansainvälistä Suomea. Medici ne and Science is Sports and Exercise 42:20152022, 2010. VIITE: Valdez G, Tapia JC, Kang H, Clemenson GD Jr, Gage FH, Lichtman JW, Sanes JR. Joka tapauksessa tulokset vahvistavat sitä uskoa, joka tosin meillä tämän asian parissa työskentelevillä harvoin onkaan koetuksella, että monipuolinen liikunta ja sopiva ravinto ovat avaimet pitkään ja terveeseen elämään. . Vaikka liikunnalla voidaankin tehokkaasti suojautua aterianjälkeisiltä haitallisilta aineenvaihduntavasteilta, ylensyöminen tuskin on silti kovin terveellistä
Väitöskilja 011 luettavissa osoitteesta https:!!oa.doria.fi!handle/10024/63896. Mikkola tutki vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten luun lujuuden taustalla olevien perintöja ympäristötekijöiden vaikutuksia. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että tutkimusryhmässä aiemmin suomalaisille naisille kehitetty luuliikuntaohjelma oli tehokasta myös japanilaisilla työikäisillä naisilla. Tämä voi johtaa uusiin luunmurtumiin. . Aiemmat tutkimukset ovat LIIKUNTA& TIEOE47 •5/2010 91. Hormonikorvaushoito vahvistaa Tutkimuksessa tarkasteltiin myös hormonikorvaushoidon vaikutuksia luustoon. fi!isbn9789514263088/ Lihasvoima tärkeää lonkkamurtumasta toipumisessa TtM Tuija Mikkolan fysioterapian väitöskirja "Perimän ja ympäristötekijöiden vaikutus luun lujuuteen vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla" tarkastettiin 5.11.2010. Lisätietoja: Maija Urponen puh. On arvioitu, että miltei puolet yli 60-vuotiaista naisista saa loppuelämänsä aikana luunmurtuman. . Liikunnan hyödyt osteoporoosin ehkäisyssä on tunnettu jo pitkään. Olym pialaisten aikana naiset velvoitettiin kontro lloim aan seksuaalisuuttaan ja liikkum istaan, ei niinkään om an etunsa takia vaan kansallisten ra jojen suojelun ja järjestyksen ylläpitäm iseksi. Väitöskirja Measurement of bone exercise osteogenic [eatures of loading (Luuliiliunnan millaaminenja kuormitu/isen liesheiset piirteet) on luettavissa osoitteessa http:!!.oherliulesulu. Liikunnan aiheuttamaa luuston kuormitusta lonkan alueella mitattiin kiihtyvyysanturiin pohjautuvalla menetelmällä. Väitöstyössä kehitettiin myös uusi kuormitusindeksi kuvaamaan henkilön päivittäistä luustoon kohdistuvaa kokonaiskuormitusta yhdellä luvulla. M ielikuvat parem m asta tulevaisuudesta tiivistyivät M iss Universum -kilpailun voittaneeseen Arm i Kuuselaan. Vastaväittäjänä toimi MD, PhD, professori Mattias Lorentzon, Sahlgrenska Academysta, Göteborgista ja kustoksena professori Ari Heinonen, Jyväskylän yliopisto. urponen@helsin ki .fi. Tarvittava kuormitusnopeus voidaan saavuttaa nopeita liikkeitä sisältävässä liikunnassa, kuten juoksussa ja hypyissä. Vaihdevuosi-iän ohittaneet naiset ovat erityisen alttiita luun murtumille. Tuloksia voidaan hyödyntää sekä osteoporoosin geenitutkimuksessa että osteoporoosin ja siihen liittyvien murtumien ehkäisyssä. Loput erot selittyvät ympäristötekijöillä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Tohokun ja Sendain yliopistojen kanssa. Luusto sopeutuu liikunnan aiheuttamaan kuormitukseen, joten sopivalla liikunnalla voidaan ylläpitää tai lisätä luuston määrää ja lujuutta. Naisten, jotka olivat käyttäneet hormonikorvaushoitoa pitkäaikaisesti, luun lujuus oli merkittävästi, 9-26 %, suurempi kuin niiden, jotka eivät käyttäneet hormonikorvaushoitoa. Toisaalta m odern isoitum iseen ja erityisesti kansainvälistym iseen liitetty toivo parem m asta tulevaisuudesta teki ulkom aalaisten kisavieraiden ja suom alaisten naisten välisistä suhteista m yös kansallisten odotusten m ukaisia. Perimän vaikutus luun lujuuteen merkitsee, että jotkut voivat olla toisia alttiimpia luunmurtumille geeniensä vuoksi. Taukoliikunta voi riittää osteoporoosin ehkäisyyn TtM Riikka Aholan lääketieteen tekniikan alaan kuuluva väitöskirja Luuliikunnan mittaaminen ja kuormituksen keskeiset piirteet tarkastettiin Oulun yliopistossa 22.10.2010. Erityisen kiinnostavaa lonkkamurtuman jälkeisen kuntoutuksen kannalta on, että luun lujuuden alenema oli sitä suurempi mitä heikompi alaraajan lihasvoima oli. Murtumat ovat vaarallisia ikääntyville, koska ne voivat heikentää terveyttä ja toimintakykyä tuntuvasti. Kuuselan avioitum inen filippiiniläisen Virgilio Hilarion kanssa toukokuussa 1953 oli suomalaisille vaikea pala nieltäväksi. Kun luun ominaisuuksia tutkittiin aiemmin lonkkamurtuman kokeneilla naisilla, havaittiin, että lonkkamurtuma heikentää sääriluun rakennetta murtuneessa majassa vuosiksi. Vaihdevuodet ja ikääntyminen heikentävät luustoa, ja myös kaatumisriski kasvaa iän myötä. Tuija Mikkolan väitöskirjan mukaan perimä selittää 40-60 prosenttia yksilöiden välisistä jalkojen luun lujuuden eroista. Lihasvoimaa ylläpitämällä voidaan mahdollisesti ehkäistä luuston heikkenemistä murtuman jälkeen, Mikkola sanoo. Avioliitto saatettiin kuitenkin "kesyttää" osaksi kansallista kertomusta, sillä modernisoitumiseen ja kansainvälisyyteen liittyvien elementtiensä ansiosta se tarjosi suomalaisille mahdollisuuden asemoida itsensä uudella tavalla suhteessa kansainvälisiin geopoliittisiin, taloudellisiin ja rodullisiin hierarkioihin. Tällöin normaali iän myötä tapahtuva luun väheneminen hidastuu. 09-191 24325, maija. Vastaväittäjänä toimi professori Harri Suominen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Timo Jämsä. vällisyyteen , naisille ehdotettu olym pialaisten iskulause kuului: "H ym yjä olym piaviera ill em m e, m utta ei liian läh eltä!" Kaikkia kisaviera ita ei koettu ongelm aksi: eniten huolta herättivät eteläisten m aiden m iehet, joita lehdistössä luonnehdittiin "eksoottisiksi" ja "ero ottisiksi". Lyhyt 15 minuutin mittainen 50 hyppyä sisältävä ohjelma työpaikalla taukojen aikana kolmesti viikossa ehkäisi reisiluun kaulan luukatoa. Tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa liikuntaohjeistuksia osteoporoosin ja murtumien riskitekijöiden ehkäisyyn. Käsivarren luustossa perimän osuus on suurempi perimä selittää lujuuden eroista 80 prosenttia. Lisätietoja: Riikka Ahola, puh 08-537 6008, ri i lika.ahola@oulu.fi. Tätä luuliikunnan mittausmenetelmää käyttäen tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa myös, että luun sopeutuminen nousujohteiseen hyppyharjoitteluun riippuu kuormitusnopeudesta
korkialwngas@ttl Ji 92 LIIKUNTA & TIEDE 47, 512010. Tämä havainto on hyvä esimerkki siitä, että epäsuotuisaa yksilöllistä muuntelua perimässä voidaan kompensoida hyvillä elintavoilla, Ronkainen toteaa. Hormonikorvaushoito ylläpitää lihaksiston hyvää kuntoa FM Paula Ronkaisen gerontologian ja kansanterveyden väitöskirjan "Vai hdevuosioi reisiin käytettävän hormonikorvaushoidon yhteys luurankolihaksiston rakenteeseen ja toimintaan" tarkastettiin 26.11.2010 Jyväskylän yliopistossa. 978-951-39-4058-4. Tutkimuksen tuloksena syntynyt uusi liikunnallisen pääoman käsite tarjoaa työvälineen motivoivaan elintapaohjaukseen ja liikunta neuvontaan. 040 730 1982, paula. Ronkainen tutki myös perinnöllisen vaihtelun yhteyttä lihasten ominaisuuksiin. Jo aikaisemmin on selvitetty, että kyseinen vaihtelu COMT-geenissä vaikuttaa estrogeenin aineenvaihduntaan osallistuvan COMT-entsyymin aktiivisuuteen. Toisaalta he näyttivät hyötyvän eniten fyysisesti aktiivisesta elämäntavasta. (014) 260 3487, myynti@/ibrary.jyuji. Tutkimuksen mukaan li ikuntamotivaauo muodostui liikunnallisesta pääomasta, jossa on neljä toisiinsa vaikuttavaa osa-aluetta: liikunta-aktiivisuus, liikunta tottumuksena, liikunta voimavarana sekä elämäntilanteen kokeminen liikkumiselle suotuisana. (014) 260 3487, myynti@/ ibra ry.jyuji. Tulkittavistamme ne naiset, joilla oli korkeaan erusyymiaktiivisuuteen mahdollisesti johtava perimä, ja jotka olivat fyysisesti inaktiivisia, olivat kaikkein heikoimpia. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 542 naista, joiden luun lujuus arvioitiin tietokonetomografiakuvausten avulla. -Havaitsimme, että yhden nuk leotidin geneettinen vaihtelu COMT-nimisessä geenissä on yhteydessä lihasten massaan iäkkäillä naisilla. Liikkumiseen motivoivat tekijät ja liikkumista rajoittavat tekijät ilmenivät fyysisinä, psyykkisinä ja sosiaalisina tekijöinä. Liikunnallinen pääoma tarjoaa myös aikuisille uuden näkökulman tarkastella liikuntamotivaatioonsa vaikuttavia tekijöitä ja sen myötä löytää motivaatiota omaan liikkumiseen: aina ei tarvitse yltää liikuntasuositusten tasolle, vaan kaikki lisäys liikunnan määrään on askel eteenpäin. Liikunnan myönteisistä vaikutuksista terveydelle, työ kyvylle ja hyvinvoinnille on paljon tietoa. Lisätietoja: Paula Ronkainen, puh. 040 563 6699, tuija.m.mikko/a@jyuji. Vastaväittäjänä toimi tutkimusjohtaja Riitta Luoto, UKK-instituutista ja kustoksena professori Anja Taanila. Lisätietoja: Tuija Mikkola, puh. ronkainen@jyu.fi. h .a. . Vastaväittäjänä toimi professori Yrjö Konttinen Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Sarianna Sipilä. Sil.ä saa Jyväskylän yliopiston liirjaston julkaisu yksiköstä, puh. Hormonikorvaushoito on erittäin edullinen luuston kannalta vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla, mutta sen aloittamista tulee harkita yksilöllisesti hoitavan lääkärin kanssa, Mikkola toteaa. osoittaneet hormonikorvaushoidon olevan tehokas murtumien ehkäisyssä. Lisäksi hormoni korvaushoitoa kåyuavi I lä naisilla oli parempi lihasten koostumus ja suurempi lihasmassa verrattuna naisiin, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet hoitoa. Lisätietoja: Eveliina Korkiakangas puh: 0304746018, eveli ina. 03561070, ISBN. -Mielenkiintoista on, että löysimme lihaskudosnäytteitä tutkiessamme useita solunsisäisiä toimintoja, jotka näyttivät olevan eri lavoin säädeltyjä hoidon käyttäjillä verrattuna muihin. Tutkimuksessa hyödynnettiin Jyväskylän yliopiston ierveysueteiden laitoksessa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutettujen FITSAja SAWEs-kaksostutkimusten sekä Asyrnrnetria-lon kkarnu rtu matu tk i m u ksen aineistoa. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 157, 170 s, Jyväskylä 2010, ISSN: 0356-1070, ISBN.· 978-95139-4083-6. Näyttää siltä, että näihin toimintoihin liittyvien geenien aktivoiminen tai sammuttaminen vaikuttaa osaltaan siihen, että hormonikorvaushoidon käyttäjien lihasten ominaisuudet ovat paremmat, Ronkainen toteaa. Liikuntamotivaatio muodostuu liikunnallisesta pääomasta TtM Eveliina Korkiakankaan väitöskirja "Aikuisten liikuntamotivaatioon vaikuttavat tekijät" tarkastettiin Oulun yliopistossa 10.12.2010. Pelkkä tieto ei selvästikään riitä motivoimaan aikuisia liikkumaan, sillä edelleen suuri osa suomalaisista liikkuu liian vähän. Mistä aikuiset liikkujat ammentavat motivaatiota 7 Eveliina Korkiakangas selvitti aikuisten liikuntamotivaatioon vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen aineisto kerättiin neljästä osa-aineistosta: Oulun Voimisteluseuran liikuntaryhmissä käyviltä naisvoimistelijoilta, pienten lasten vanhemmilta sekä tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöiltä, jotka osallistuivat Suomalaisen Diabeteksen ehkäisytutkimuksen seurantaan Oulussa tai Työterveyslaitoksen toteuttamaan Elvira Counseling -hankkeeseen. Ronkaisen mukaan pitkäaikainen, estrogeeniä sisältävän hormonikorvaushoidon käyttö on yhteydessä hyvään liikkumiskykyyn ja lihasten voimantuottotehoon 54-62-vuotiailla naisilla. Käsitteen avulla voidaan tarkastella aikuisten liikuntamotivaaticon vaikuttavia tekijöitä erilaisissa elämäntilanteissa. Paula Ronkainen tarkastelee vai töstutki m uksessaan vaihdevuosioireisiin käytettävän hormonikorvaushoidon yhteyttä lihaksiston rakenteeseen ja toimintaan soi utasolla. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston ju/lwisu ylisi köstä, puh. Tämä tutkimus valotti mekanismeja, joilla hormonikorvaushoito vaikuttaa luuhun. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education, and Health numerona 155, 77 s., Jyväskylä 2010, ISSN. Eroavaisuuksia havaittiin erityisesti solun rakennetta ylläpitävien, soluväliaineeseen vaikuttavien sekä energia-aineenvaihduntaan osallistuvien geenien ilmeruyrnisessä.
Myös muu palaute on tervetullut. . ....1 1c, PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 6/2010 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1... . Postitoimipaikka Puhelin. 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 48 eurolla (normaalihinta noin 54 euroa). . /. . Muuta palautetta ... Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. Jakeluosoite. Voit osallistua äänestykseen myös osoitteessa wwwlts.fi tai faxilla 010 778 6619. . sivulla. :.:""'cn ................... . Postinumero. . Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 10.12011 mennessä. 2 3. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. . . . . Sähköposti .. Postitoimipaikka .. D Itselleni D Lahjaksi Dvuositilaus 37 euroa/2011 D Kestotilaus 33 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 22 euroa/2011 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 36 euroa/2011 DYhteisöjäseneksi 160 euroa (kysy lisääl) D Opiskelijajäseneksi 21 euroa/2011 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni ... . Finnish Society af Sport Sciences. Sähköposti .. Etunimi . Postinumero .. ~ C Cll = ... Puhelin. CI) "' UI ::::, = ~ "' .:.: ~ Q) en UI "' CI) !:i .:.: .g L.U "' w C ::c E (/) Q) =:s UI ~ C <! 0. .. . 2010 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi Etunimi Jakeluosoite. Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2011 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 37 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista 1 • n. sivulla. . Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon. Tilaan Liikunta & Tiede -lehden (l l-3112.) Tilatessasi lehden kesken vuotta ja maksaessasi tilausmaksun saat jo ilmestyneet lehdet takautuvasti. . sivulla. . . . . .. ~ Q)""':::, ::::, .! Lii ~ (/) -~ § CI) ~ <! cä Ln <C ~ UI> i= C =M = C c, (/) ~ C c, C) == = C) c.. . . . . Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa
_INII m dmelncn veloitubetun pena~ jillcem Jdid),id peruutuba 1U ~ ID1ÖS liiol ... .. ,,.~,,...!IMll1't r.~i -'~mw, .._ogr~. ""!llllllUil l ~ ~... Wlllt ~ • tuula. ... Väestön kunto rapistuu :i.-24.:i.20-i-1 Puolustusvoimien Urheilukoulu Hennalan kasarmialue, Lahti Järjestäjä: Liikuntatieteellinen Seura yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa 220€ ·ö ja~ \ ~~ :a qpiikelJ~ ~ ~~udcn ---.lll!ll qNID IIIU.M~ fTI:m:titmtJ 1 1, i O, Ul 11 UOIIOttte&Wia ~ 0107786601. ~ 0D ..
Kuntosali, kamppailusali ja saunat käytettävissä. vanhempi tutkija Sirpa Lusa, Työterveyslaitos 10:40 Testaajakoulutus Puolustusvoimissa liikuntasuunnittelija Kai Pihlainen, Pääesikunta 11.20 Turvallisuusalojen kommenttipuheenvuorot edellisiin luentoihin (poliisitoimi, pelasrusala, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos) 12:00 13:00 LOUNAS Posrerinäyrtely TYÖKYKY 13:30 Kuntoja terveysmuuttujat työkyvyn osatekijöinä Rajavartiolaitoksen ylilääkäri evp Perui Asplund 14.00 14:30 Terveydellisten riskien arviointi ja testin valinta kliinisen fysiologian erikoislääkäri Harri Lindholm, Työterveyslaitos VIRKISTYSTAUKO Demonstraatiot (3 x 25 min klo 15.00, 15.30 ja 16.00) osallistujat jaetaan 3 ryhmään ja kukin ryhmä osallistuu kaikkiin demonsrraatioihin • savusukellustestirata videolta (auditorio) vanhempi tutkija Sirpa Lusa, Työterveyslaitos • lihastasapainokartoitus (luokka Viren) fysioterapeutti Sari Räsänen, Puolustusvoimien Urheilukoulu • varusmiesten lihaskuntotestit (pallosali) kapteeni Pertti Laamanen, Puolustusvoimien Urheilukoulu • demonstraatioiden yhteenveto klo 16.30 (auditorio) 17 .00 Aikaa liikkua Ohjattu Military-training pallosalissa klo 17.15 18.00. 1(1:Sl(l\fll l(I(() 2:i.3.20TI 09:00 ILMOITTAUTUMINEN JA KAHVI 09:30 Avaus kun roresrausvalioku n nan puheenjoh raja 09:35 Puolustusvoimien johdon tervehdys henkilöstöpäällikkö, kontra-amiraali Antero Karumaa 09:45 Urheilukoulu esittäytyy Urheilukoulun johtaja, everstiluutnantti Reima Kuutsa 10:00 Työn vaatimukset ja toimintakyvyn edellytykset turvallisuusaloilla mitä ja miksi testataan. ERITYISOLOSUHTEET 09:00 Kuumissa olosuhteissa työskentelevien kuntotestaus ja kuumatyöstä palautuminen vanhempi tutkija Juha Oksa, Työterveyslaitos 09:45 Univaje ja vireystila sekä niiden testaaminen ja tutkiminen puhuja avoin 10:30 VIRKISTYSTAUKO SEURANTATUTKIMUKSET 11 :00 Kuntotestit TULE-sairauksien ennustajana varusmiesten selkävaivojen ja tapaturmien ehkäisytutkimus vairöskirjatutkija Henri Taanila, UKK-inscimurri & Sotilaslääketieteen Keskus Reserviläisten fyysinen kunto, kehon koostumus ja terveys sekä niiden väliset yhteydet professori Heikki Kyröläinen, Jyväskylän yliopisto, Liikuncabiologian laitos Fyysisten suorituskykytestien ennustearvo suhteessa palomiesten koettuun työkykyyn erikoistutkija Anne Punakallio, Työterveyslaitos 11.25 11.50 12:15 LOUNAS HARJOITTELUN OHJELMOINTI JA SEURANTA 13:15 14:00 14:45 Nettipohjainen harjoittelun seuranta liikunnanopettaja, merivartija Jouni Kähkönen, Rajaja merivalvoncakoulu FireFit-testitulokset harjoitusohjelmaksi esimerkki pelastusalalta fysioterapeutti Juha Koskela, Tampereen Urheilulääkäriasema tuotepäällikkö Ari Mänttäri, UKK Terveyspalvelu Oy Yhteenveto Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin. i 'l'OHS'l'i\l 24.:i.20TI ..,. 20:00 lltatilaisuus 15:00 Lahden upseerikerholla e; LTS Liikuntatieteellinen Seura
:~}' ,;o•.''··• ···.···. 010 778 601. e; LTS Liikuntatieteellinen Seura www.lts.fi p. uo on ammattilaisille Biomekaniikkakoulutusta on annettu Suomessa vuosikymmeniä. Lopuksi näkökulmat yhdistetään yhtenäiseksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi. c.·.··'· .·'· '< J i i; .--: :· &lw1 liikunn · an Ja terv,-vden J. Ihmisen biomekaniikkaan keskittyvää suomenkielistä oppikirjaa alalla ei kuitenkaan ole ollut. Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille -kirja perehdyttää lukijan biomekaniikan tieteenalaan sekä esittelee biomekaniikan eri aihepiirejä ja mittausmenetelmiä. Biomekaniikkaa hyödyntävät työssään erityisesti liikunnanopettajat, valmentajat, lääkärit, fysiologit ja fysioterapeutit. Biomekaniikkaa tarkastellaan sekä biotieteiden että fysiikan näkökulmista. ~1 . . Kirjauutuus! Kari Kauranen Niina Nurkka Kari Kauranen Niina Nurkka: Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille (435 sivua) Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 7 66, Helsinki 20 7 0