Liikunta & Tiede 6/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

_, ,· 1 • l ' ,1 JÄRKE~IIN ODOTUKSIIN MAHDOLLISII MAALEIHIN TUTKIMUSARTIKKELIT 2012 OSA 1. . _// n &TIEDE :· LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTAAN KANNATTAA PANOSTAA
Paino: Forssa Print 2012 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 33 euroa Vuositilaus: 37 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä esientuntiieertikkeleisse käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Yleinen perustelu ihmettelyihin, miksei mukuloita laiteta itse kulkemaan kouluun, onkin se, että koulujen lähistön vilkkaan liikenteen vuoksi koulumatkat ovat vaarallisia. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kannen kuva: Lehtikuva/Serny Pernebjerg Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Vanhemmilla on ymmärrettävä huoli siitä, onko lasten kulku kouluun turvallista. Autojen määrän kasvun ja työaikojen yleistyneen joustavuuden myötä muidenkin koululaisten koulurnatkojen motorisoituminen vanhempien avustuksella on yleistynyt. Alle kymmentä poikkeuskertaa lukuun ottamatta matka taittui pyörällä, suksilla tai kävellen. uomessa siirryttiin koululaisten kyyditsemiseen laajemmassa mitassa joskus 1970-luvulla. Ne eivät tuota vain liikettä yksittäisille koululaisille, vaan luovat myös pohjaa fyysisesti aktiivisemmalle kulttuurille. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. -·i' .( ··~\ . ".::; ~· :;.~ · .. Lakisääteisesti kuljetusten piiriin pääsevät vähintään viiden kilometrin päässä koulusta asuvat, mutta kunnittain vaihdellen taksit poimivat kulkijoita lyhyemmänkin matkan päästä. Olemmeko tehneet tuleville sukupolville karhunpalveluksen, kun olemme luoneet käytäntöjä ja kulttuuria, jossa ei oteta säännöllisen arjen hyötyjä lasten liikunnalle ja hänen kehitykselleen. KARHUNPALVELUS KOULULAISILLE Liikunta &Tiede 6/2012 Kuva: MJJMäkinen PASI KOSKI . Tähän kun vielä otetaan mukaan mopojen määrän nopea lisääntyminen myöhäisteinien keskuudessa sekä lähikoulujen lakkauttamiset, voidaan todeta, että olemme onnistuneet tehokkaasti motorisoirnaan lastemme koulumatkat. Vuosien varrella olen ollut todistamassa vilkasta liikennettä useankin koulun lähistöllä. Pitäisikö mopoistumiskehitys saada taittumaan polkupyöraist ym iskehit yksen avulla. Pitäisikö yhdyskuntaja liikennesuunnittelussa olla sellainen nuotitus koulujen lähiympäristöjen osalta, että keskeisimpänä lähtökohtana olisi lasten turvallinen kulku omin voimin. Pitäisikö koululaisille esitettyjen pyöräilykieltojen sijaan kieltääkin vanhempia autoilemasta paria kilometriä lähempänä koulua. 49. Pitäisikö koulujen lähellä asuvat koululaiset kuljettaa aamulla kauemmas, jotta heillekin tulisi jokapäiväinen koulumatka-annoksensa. Tuon neljän vuoden aikana tulin hankkineeksi siis noin 40005000 kilometrin liikunnallisen etumatkan niihin koululaisiin, jotka ovat vastaavan ajan hankkineet kokemusta autonpenkillä istumisesta. Pitäisikö kunnan ryhtyä säästämään koulukyydeissä niin että kyytiläiset jätettäisiinkin kävelymatkan päähän koulusta. Järjestelmä on varmaan aamu-unisten koululaisten, heidän vanhempiensa ja myös taksiyrittäjien kannalta hyvä juttu. pasi.koski@utu.fi Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. ~ . Hölmöä hommassa vain on se, että tuo ajoittain ruuhkaksi asti yltyvä liikennöinti syntyy pääasiassa lapsia kouluun tai sieltä pois kuskaavien vanhempien sukkuloinnista. Liikunnallisen passiivisuuden ongelma ja uhka on kansakunnan keskuudessa niin suuri, että säännöllisesti liikettä tuottavia ratkaisuja kannattaa etsiä todenteolla. En haikaile menneisyyteen, enkä halua nostaa tunnelmaa synkistä ja pimeistä oppinen kulkemisista metsänpeiojen ja muiden vaarojen keskellä, mutta leikitteIen ajatuksella, euä asiat voisivat olla toisinkin. Itselläni oli neljänä ensimmäisenä kouluvuotenani koulumatkaa kolme kilometriä yhteen suuntaan. Mitä sitten voisi tehdä. Olenkin ryhtynyt pohdiskelemaan, pitäisikö asialle tehdä jotakin. l ...
.. Kari Keskinen 16 NÄIN MAAILMALLA: Liikunnanopettajaksi italialaisittain. Heikkinen, Rauno Huttunen, Jyri Pesonen 23 Luokanopettajaopiskelijoiden koulutusja työkokemustaustojen yhteydet käsityksiin hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta. Aino Sarje 66 Helsingin Sanomien urheilu-uutisoinnin ominaispiirteet tapauskohtaisessa tarkastelussa vuoden 2009 tennisjutut. Meidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota mielemme hyvinvoinnin ja tasapainon saavuttamiseen. Jouko Kokkonen 85 Realistinen kuva reissumiehestä. .. Huippu-urheilun perinteinen rakenne on monien haasteiden edessä. Antti Laine, Elviira Välimäki 74 Kirjoituskutsu ja aikataulu 2013 75 Kirjoitusohjeet 2013 Tutkijat Sari Aaltonen ja Mika Venojärvi palkittiin Vuoden 2012 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailussa Liikuntalääketieteen päivillä. POHDITTUA 82 Tarvitaanko urheiluun totuuskomissiota. Erkki Vettenniemi 83 Ei muuten onnistu. Juha Valtonen, Heikki Ruismäki 29 Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun sosiaalistumisessa. Hannu L. Drop out voi olla liikunnallisen elämäntavan omaksumisen kannalta jopa haitallisempaa kuin urheiluun osallistumattomuus. Mariana Siljamäki, Juha Perttula, Arja Sääkslahti, Eeva Anttila 60 Hilma Jalkasen voimistelujärjestelmän tyylianalyysiä. Claes Andersson 77 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikettä, ruumista ja ihmisen kuvaa. Timo Jaakkola 80 PIIKKARIT-palkinto Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitokselle. Jääkiekon nousukiito Helsingissä. Pasi Koski 4 LASERl-tutkimus: Lasten ja nuorten liikuntaan kannattaa panostaa. Urheilussa ei kilpailla vain lajien sisällä vaan yhä enemmän myös niitten välillä. Hyvä konsertti voi olla terveellisempi kuin monen tunnin rehkiminen kuntosalilla tai juoksulenkillä. Petri Järvinen AJASSA 78 Vuoden 2012 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voitto Sari Aaltoselle 79 ICEPA kongressi: Aivot saavat lisätehoja liikunnasta. Kirsi Kuuttila, Mirja Hirvensalo, Lauri Laakso 52 Tanssinharrastajien kokema voimaantuminen eri kulttuureista lähtöisin olevissa tanssimuodoissa. Ei ole samantekevää, miten nuorisourheilu hoidetaan. Lapsuuden ja nuoruuden liikunnalla on selvä yhteys aikuisiän terveyteen ja hyvinvointiin. TASSA NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. 76 EMERITUS IHMETTELEE: Ruumis on sielun koti. Mikäli julkiseen ja kauan kestäneeseen narraamiseen suhtaudutaan aikomista vaativana ongelmana, selvitystyö kannattaisi aloittaa luvatonta lääkitystä isommasta valheesta. Amatöörisäännöt olivat voimassa lähes sata vuotta ja niitä rikottiin surutta. Risto Telama, Xiaolin Yang, Mirja Hirvensalo 10 Järkeviin odotuksiin mahdollisiin maaleihin. Donna Sääkslahti 17 TUTKIMUSARTIKKELIT 2012 OSA 1 18 Liikuntakasvatuksen eetos. Karhunpalvelus koululaisille. Liikunnan asiantuntijalaumat eivät tavoita liikkumattomia. Outi Aarresola, Niilo Konttinen 36 Juniorigolfarien motivaatio ja viihtyminen golfharrastuksessa ja koululiikunnassa. Jouko Kokkonen TUTKITTUA 87 Tutkimusuutiset 93 Väitökset. Lavatanssin fyysinen aktiivisuus ja kuormittavuus sekä niihin yhteydessä olevat tekijät. Esa Rovio LUETTUA 86 Stadin kingit ja Hesa n narrit. Ammattimaistuneita, kaupallistuneita ja kansainvälistyneitä lajeja ei yksinkertaisesti voida kehittää kansallisista huippu-urheilustrategioista lähtien, kuinka hyvin niitä sitten ikinä toteutetaankaan. T. Roope Nieminen, Pipsa Nieminen 45 Lavatanssiko liikuntaa. Mikael Lindfelt 15 POLTTOPISTEESSÄ: ME-hengessä yhdessä ja erikseen
LASERI-TUTKIMUS: Lasten ja nuorten kannattaa panostaa ---4 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 612012
liikuntaan Teksti: RISTO TELAMA, XIAOLIN YANG, MIRJA HIRVENSALO Sepelvaltimotaudin riskitekijöitä kartoittanut LASERl-seurantatutkimus osoittaa, että lapsuuden ja nuoruuden liikunnalla on selvä yhteys aikuisiän terveyteen ja hyvinvointiin. Liikunta nuorena ennustaa myös hyvää kuntoa aikuisena ja hyvä kunto vähentää työstressiä. Drop out voi olla liikunnallisen elämäntavan omaksumisen kannalta jopa haitallisempaa kuin urheiluun osallistumattomuus. Urheilun harrastamisen nuoruudessaan lopettaneiden liikuntaaktiivisuus oli aikuisena yhtä matalaa tasoa kuin niillä, jotka eivät olleet osallistuneet organisoituun liikuntaan lainkaan.Ei ole samantekevää, miten nuorisourheilu hoidetaan. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 5. Urheilun harrastus jo 9-12 vuoden iässä ennustaa vähäisempää metabolisen oireyhtymän esiintymistä aikuisiässä 21 vuotta myöhemmin
Vuoden 1980 urheilun harrastus luokiteltiin kolmeen luokkaan siten, että urheilijoita olivat ne, jotka osallistuivat urheiluseuran harjoituksiin vähintään kaksi kertaa viikossa ja osallistuivat vähintään piiritason kilpailuihin. LASERln aineistossa oli tutkimuksen alkaessa vuonna 1980 kuusi ikäryhmää poikia ja tyttöjä, joista neljä vanhinta ryhmää 9-, 12-, 15ja 18-vuotiaat otettiin mukaan tähän tutkimukseen, koska 3-6-vuotiailta ei kysytty urheiluun osallistumista. Useiden lapsuuden riskitekijöiden kuten korkean LDLkolesterolin, matalan HDLkolesterolin ja korkean verenpaineen joukossa, vähäinen liikunta ja vähäinen hedelmien syönti valikoituivat monimuuttuja-analyysissä ainoiksi IMT:tä merkitsevästi ennustaviksi tekijöiksi. Urheiluun osallistuminen vuonna 1980 oli selvästi yhteydessä metaboliseen oireyhtymään vuoden 2001 kaikissa ikä-sukupuoliryhmissä (p<0.00). Sen sijaan on kovin vähän luotettavaa tutkim ustietoa siitä, miten varhaisen iän liikunta on yhteydessä fyy siseen tai henkiseen terveyteen aikuisiässä. Laseritutkimuksessa on todettu metabolisen oireyhtymän lisääntyneen suomalaisten 24-vuotisiden aikuisten keskuudessa vuodesta 1986 vuoteen 2001 (Mattsson ym. Eniten oli oireilijoita ei-urheilijoissa ja vähiten urheilijoissa. Lisäksi olemme tutkineet myös sitä, miten lapsuuden liikunta ja urheilu ovat yhteydessä kahteen aikuisiän hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeään tekijään, työstressin kokemiseen ja metabolisen oireyhtymän esiintymiseen. Johtopäätös oli, että kiinnittämällä huomiota elämäntapoihin, kuten liikuntaan ja ravintoon riittävän ajoissa jo kouluiässä, voidaan ehkäistä sepelvaltimotautia. Myös osallistuminen organisoituun nuorisourheiluun, ja varsinkin pysyväisluontoinen osallistuminen, ennusti erittäin hyvin myöhempää liikunnallista elämäntapaa. Pitkäaikaisia, yli kaksikym mentä vuotta kestäviä, tutkimuksia, joissa myös liikunt a on ollut mukana, on toistaiseksi toteutettu erittäin vähän. Keskeisin tulos oli, että yhdellä kertaa nuoruudessa mitattu liikunta korreloi merkitsevästi aikuisiän aktiivisuuteen, mutta korrelaatio oli matala. Kaulasuonen paksuutta ja varsinkin sen lisääntymistä pidetään sepelvaltiomotaudin alkutai ennakko-oireena. Metabolinen oireyhtymä eurooppalaisen tutkijaryhmän (EGlR) mukaan: Kohonnut insuliini ja vähintään kaksi seuraavista oireista: Korkea veren sokeri Korkea triglyseriini Korkea verenpaine Matala HDL-kolesteroli 6 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012. Urheilevalla nuorella pienin metabolisen oireyhtymän todennäköisyys Metabolinen oireyhtymä voi ennakoida sekä kakkostyypin diabetesta että sydänja verisuonitautia. 2007). 2006). 2005; 2006; Telam a 2009). Metabolista oireyhtymää on määritelty eri tavoin. Lapsuuden ja nuoruuden liikunta ja urheilu luo pohjaa liikunnalliselle elämäntavalle Olemme jo aikaisemmin kertoneet siitä kuinka hyvin lapsuuden ja nuoruuden liikunta ennusta aikuisiän liikuntaa (Telama & Yang 2005; Telama, Yang &Hirvensalo 2007). (juonala ym. Luotettavan tiedon lapsuuden liikunnan ja aikuisiän terveyden välisestä yhteydestä voi saada vain pitkäaikaisesta monitieteisestä seura ntatutkimuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin, miten lapsuuden ja nuoruuden riskitekijät vuonna 1980 ovat yhteydessä kaulasuonen paksuuden (IMT) muutoksiin vuosien 2001 ja 2007 välillä. Meitä on kiinnostanut erityisesti se, että voisiko varhaisella liikunnalla olla yhteyttä aikuisiän terveyteen ja hyvinvointiin, ja miten mahdollinen yhteys on selitettävissä. ika paljon alkaa olla jo tutkim ustietoa siitä, että liikunta, ja varsinkin pysyväisluontoinen ja intensiivinen liikunta kouluiässä ennustaa aktiivista elämänt apaa aikuisiässä (Telama ym. Osallistujat kävivät seuran harjoituksissa korkeintaan kerran viikossa, mutta eivät juuri urheilukilpailuissa. Urheiluharrastukseen liittyi myös sellainen mielenkiintoinen tulos, että urheilun harrastamisen nuoruudessaan lopettaneiden liikuntaaktiivisuus oli aikuisena yhtä matalaa tasoa kuin niillä, jotka eivät olleet osallistuneet lainkaan urheiluharrastuksiin nuoruudessaan (Telama ym. 2010) LASER! -projektin liikuntatutkimusryhmä on keskittynyt selvittämään liikuntakäyttäytymisen kehittymistä elämän kaarelle lapsuudesta aikuisikään, erityisesti liikunnan pysyvyyttä, sen muutoksia ja liikuntaan vaikuttavia tekijöitä. Yksi mielenkiintoisimmista ja merkittävimmistä viimeaikaisista tuloksista korostaa erityisesti lapsuuden liikunnan merkitystä. Jos verrataan pysyvämpää, esimerkiksi kolme vuotta kestänyttä liikunta-aktiivisuutta ja aikuisiän liikuntaa, on yhteys huomattavasti voimakkaampi. LASERl-projektissa on selvitetty sepelvaltimotaudin riskien syntymistä ja kehittymistä lapsuudesta aikuisikään ja liikunta on ollut yhtenä tärkeänä elärnäntapatekijänä mukana lukuisissa analyyseissä. Ullwpuolisia olivat ne,jotka eivät kuuluneet kahteen edellä mainittuun ryhmään. Me käytimme eurooppalaisen tutkijaryhmän määrittelyä, jossa oireyhtymän kriteerinä on raja-arvon ylitys insuliinissa ja poikkeava arvo vähintään kahdessa muussa metabolisessa mittauksessa (Taulukko 1). Yksi harvoista tällaisista on LASERl-tutkim us (Lasten ja Nuorten Aikuisten Sepelvaltim otaudin riskit (LASERl) -tutkim us, katso Tietoruuiu 1). Merkittävää on, että urheilun harrastus jo 9-12 TAULUKKO 1
2009) Pitkäaikaisella urheilulla erityistä merkitystä Koska olimme havainneet, että aikuisilla erityisesti pitkäaikainen (9 vuotta) kestävä liikunta vähentää metabolisen syndroman esiintymistä (Yang ym. Jaoimme nuoret neljään ryhmään vuosien 1980 ja 1983 mittausten mukaan siten, että ne, jotka osallistuivat molemmilla kerroilla organisoituun urheiluun, nimettiin al1tiiviurheilijoiksi, ja ne, jotka eivät osallistuneet vuonna 1980, mutta osallistuivat vuonna 1983, olivat aloittajia. Akl11n11111c1ltJlll CAlot118Jat . Jonkin verran on aikaisempia tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, euä liikuntaa harrastavilla on vähemmän stressiä kuin liikunnallisesti passiivisilla. Pitkäaikaisen liikunnan ja sen muutoksen vaikutusten selvittämiseksi tutkittavat jaettiin sekä vuosien 1992 että 2001 mittausten mukaan pysyvästi aktiiveihin = aktiivinen sekä 1992 että 2001, aktiivisuutta lisänneisiin, aktiivisuutta vähentäneisiin ja pysyvästi passiivisiin. Ne, jotka osallistuivat vuonna 1980, mutta eivät osallistuneet vuonna 1983, olivat iopettajia, ja ne, jotka eivät osallistuneet kumpanakaan vuonna, olivat ei-urheilijoita. Metabolisen oireyhtymän riski aikuisiässä lapsuuden ja nuoruuden urheiluharrastuksen mukaan vuoden iässä ennustaa vähäisempää metabolisen oireyhtymän esiintymistä aikuisiässä 21 vuotta myöhemmin. Lisäksi nuorempien miesten ja vanhempien naisten ryhmissä myös !opettajilla eli drop out-tapauksilla on merkitsevästi suurempi riski kuin pysyvillä urheilijoilla. Passiivisuus altistaa myös työstressille Työhön liittyvä stressi on toiseksi yleisin työn aiheuttama terveysongelma. Standardipistemäärän ja myös sen summan keskiarvo on nolla ja riski kasvaa kuviossa ylöspäin ja vähenee alaspäin. Työstressin taso 2001 oli erittäin selvästi LIIKUNTA& nEDE 49 • 6/2012 7. Kaikissa ryhmissä ei-urheilijoiden riski on tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin aktiiviurheilijoiden riski. Koska lapsuudessa havaitut sepelvaltimotaudin riskit, myös metabolinen oireyhtymä, ennustavat aikuisiän riskejä, on mahdollista, että yhteys nuorisourheilun ja aikuisiän metabolisen oireyhtymän välillä syntyy siitä, että ei-urheilijoilla on ollut jo varhaisella iällä metabolisen oireyhtymän suuntaista taipumusta, mikä jatkuu aikuisikään. Tulos ei siitä muuttunut. Työstressi voidaan määritellä, kuten LASER! -tutkirnuksessa, työn psyykkisten vaatimusten ja työn hallintamahdollisuuksien suhteeksi. LASER! -tutkirnuksen aikuisaineistossa todettiin, että liikunnallisesti aktiivinen kolmannes vuonna 1992 koki selvästi vähemmän työstressiä vuonna 2001 kuin liikunnallisesti passiivinen kolmannes. 2008), halusimme tutkia myös pitempiaikaisen nuorisourheilun yhteyksiä aikuisiän metaboliseen syndromaan. KUVIO 1. Metabolista oireyhtymää mitattiin myös niin sanotulla riskipistemäärällä, jossa kaikki riskimuuuujat (ks. Siksi se mitattiin myös lähtötasolla ja otettiin tilastollisesti huomioon analyyseissä. Kun aikuisiän liikunta otettiin analyyseissä huomioon, yhteys oli edelleen merkitsevä. Stressi on kova, kun työn vaatimukset ovat suuret, mutta työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työhön ovat pienet. Vapaa-ajan liikunta siis ennusti työstressin tasoa yhdeksän vuotta myöhemmin. 0.2 0.1 -0.1 -0.2 -0.3 -0.4 Pojat 9-12-v. Taulukko 1) otettiin huomioon laskemalla muuttujien standardoidut (z) pistemäärät yhteen. Toinen selitys nuoruuden urheilun ja aikuisiän metabolisen oireyhtymän väliselle yhteydelle voisi olla se, että nuoruuden urheilu lisää aikuisiän liikuntaa, mikä puolestaan on yhteydessä metaboliseen syndromaan. Pojat 15-18-v. Kuviosta 1. nähdään, että metabolinen riski kasvaa lähes suoraviivaisesti siirryttäessä aktiiviurheilijoista aloittajien ja lopettajien kautta ei-urheilijoihin. p< 0.01 p < 0.05 .------'-----, . ( Yang ym. p <0.01 p < 0.05 r-1-----7 Tytöt 912-v. Pitkittäistutkimuksia liikunnan ja työstressin yhteyksistä on vähän. Lop dlllllttt p < 0.01 Tytöt 15-18-v
Naisilla sen sijaan yhteys säilyi vaikka aikuisiän liikunta otettiin huomioon. Johtavuudella tarkoitetaan kilpailunhaluisuutta, suosiota toveripiirissä, taipumusta tulla usein valituksi johtajaksi, halua voittaa sekä monina harrastuksina ilmenevää aktiivisuutta (Hintsa & Hintsanen 2011). Myös liikuntaa lisänneillä stressi oli vähäisempää kuin pysyvästi passiivisilla. Esimerkiksi kodin sosioekonominen status on yhteydessä nuorten liikuntaan ja myös aikuisiän sosiaaliseen asemaan, mikä puolestaan on yhteydessä aikuisiän liikuntaan. Koska nuorena liikkuvat ovat myös aikuisiässä aktiivisempia, saattaisi selitys vähäiselle stressille löytyä aikuisiän liikunnasta. Näin ei kuitenkaan ollut asian laita. Mittaukset on toistettu heille vuosina 1983, 1986, 1989, 1992, 2001, 2007 ja 2010. Tähän yhteyteen ei vaikuttanut ikä, koulutus eikä ammattiasema. Tutkittavien sosiaalinen asema aikuisiässä ei kuitenkaan selittänyt nuoruuden liikunnan ja aikuisiän hyvinvoinnin yhteyttä. Lisäksi naisten joukossa myös urheilun lopettaneilla oli merkitsevästi enemmän stressiä kuin aktiiviurheilijoilla (Yang ym. Se, että nuoruuden liikunnan ja aikuisiän hyvinvoinnin välillä ei aina löydy suoraa yhteyttä, ei suinkaan vähennä nuoruusiän liikunnan merkitystä aikuisiän terveyden kannalta. Tutkimusta ovat olleet toteuttamassa kaikki viisi yliopistollista lastenklinikkaa ja lukuisia muita yliopistollisia laitoksia edustaen muun muassa psykologiaa, ravitsemustiedettä ja genetiikkaa. Selitysmalli on siis seuraava: nuoruuden liikunta lisää aikuisiän liikuntaa ja sitä kautta myös kuntoa mikä edistää terveyttä ja hyvinvointia aikuisiässä. Sekä miesten että naisten joukossa oli passiivisilla ei-urheilijoilla merkitsevästi enemmän työstressiä kuin aktiiviurheilijoilla. Lisäksi jaoimrne ei-urheilijat liikuntaindeksin mukaan ahliivisiin ja passiivisiin ei-urheilijoihin. Nuorena paljon liikkuvat ovat aktiivisempia myös aikuisena ja liikkuvat aikuiset jaksavat työssä paremmin, kokevat vähemmän stressiä ja ovat terveempiä. Liikunnan osuudesta ovat vastanneet Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitos ja LIKES-tutkimuskeskus. Eli tietynlaiset ihmiset hakeutuvat tietynlaisiin toimintoihin, kuten urheiluun, ja reagoivat työhön tietyllä tavalla. Toisin sanoen osallistuminen liikuntaan, varLasten ja Nuorten Aikuisten Sepelvaltimotaudin riskit (LASERI) -tutkimus L asten ja Nuorten Aikuisten Sepelvaltimotaudin Riskit (LASERI) -tutkimus on monitieteinen projekti, jossa vuonna 1980 mitattiin kaikki yleisimmät sepelvaltimotaudin riskitekijät 3-, 6-, 9-, 12-, 15-, ja 18-vuotiailta (n = 3596) lapsilta ja nuorilta. Sen sijaan johravuudeksi kutsuttu luonteen piirre osoittautui ainakin osittain tällaiseksi kolmanneksi tekijäksi. Sen sijaan, kun otettiin huomioon aikuisiän kunto, yhteys hävisi. Liikunta nuorena ennustaa hyvää kuntoa aikuisena ja hyvä kunto vähentää työstressiä (Yang ym. Toisaalta tutkimustuloksemme ovat osoittaneet, että liikunnan ja johtavuuden yhteys voi olla kaksisuuntainen. Koska tiedämme nuoruuden liikunnan ennustavan liikunnallista aikuisuutta, on yksinkertaisin selitys otsikon kysymykselle aikuisiän liikunta. Tutkimuksen koordinaattoreita ovat professorit Olli Raita kari ja Jorma Viikari Turun yliopistosta. 2010a) Koska tulostemme mukaan lapsuuden ja nuoruuden liikunta ja urheilu ennustaa aikuisiän liikuntaa ja terveyttä, halusimme nähdä, onko nuorena paljon liikkuvilla myös työstressiä vähemmän kuin vähän liikkuvilla. 20106). 1998) että aikuisiän työstressiin (Hintsa ym.2010), voisi johtavuus olla nuoruuden liikunnan ja aikuisiän työstressin yhteyttä selittävä tekijä. Useimmissa tapauksissa ei aikuisiän liikunta kuitenkaan selittänyt nuoruuden liikunnan tai urheilun ja myöhemmän hyvinvoinnin yhteyttä. Liikunnan ja työstressin yhteys oli riippumaton henkilön iästä, koulutuksesta ja ammattiasemasta. Selvitimme LASERlssa myös mahdollisten kolmansien tekijöiden vaikutusta. Miksi varhaisen iän liikunta edistää aikuisiän terveyttä ja hyvinvointia. Koska liikunta pitää yllä tai parantaa kuntoa ja kunto puolestaan vähentää sepelvalumotautiriskiä ja auttaa jaksamaan työssä vähentäen stressiä, voi kunto selittää nuoruuden liikunnan ja aikuisiän hyvinvoinnin yhteyttä. Varhaisen iän liikunta vuonna 1980 ja varsinkin vuosien 1980 ja 1983 yhteenlaskettu liikunta oli yhteydessä vähäisempään työstressiin vuosina 2001 ja 2007. Tämän pystyimmekin osoittamaan LASERlssa pienellä näytteellä. 8 Ull<UNTA& TIEOE49•612012. Koska johtavuuden on todettu korreloivan sekä nuoruuden liikuntaan (Yang ym. Miten organisoitu nuorisourheilu ennustaa myöhempää työstressiä. Sitä varten nuoret jaettiin kuten edellä ensin neljään ryhmään: ahliiviurheilijat, aloittajat, /opettajat ja ei-urheilijat. 20106). ja merkitsevästi alhaisempi pysyvästi aktiiveilla kuin pysyvästi passiivisilla. (Yang ym. Toinen asia on, jos voidaan osoittaa, että Jokin kolmas tekijä on yhteydessä molempiin ja selittää nuoruuden liikunnan ja aikuisiän hyvinvoinnin yhteyden. Liikunta on ollut mukana kaikissa mittauksissa. Miehillä yhteyttä selitti aikuisiän liikunta. Nuoruuden liikunnan ja aikuisiän stressin yhteys oli riippumaton aikuisiän liikunnasta. Pysyvästi passiivisilla oli neljä kertaa suurempi todennäköisyys kokea stressiä kuin pysyvästi aktiivisilla
Viikari, J. European Physical Education Review 411 ), 21-23. Liikunnanopettaja 2, 46-47. (2010) Leadership component ofType A behavior predicts physical activity in early midlife. Välimäki, 1. Yang, X. & Raitakari, 0. 120091 Tracking of physical activity from childhood to adulthood; A review. Yang, X. Rhe Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Elovainio, 0. & Viikari, J. Hirvensalo, M.& Raitakari, 0. The Cardiovascular Risk in young Finns Studv. European Heart Journal, 31, 14, 1745-1751 Telama, R. & Telama, R. Keltikangas-Järvinen, L. Yang, X., Telama, R., Hirvensalo, M., Mattson, N., Viikari, J. 11998). Yang, X., Telama, R., Hirvensalo, M., Viikari, J. Medicine & Science in Sports & Exercise 40,8, 1424-1431. Wanne, 0. Type Abehaviour as a determinant of participation in physical activity and sport among adolescent. sinkin pitkäaikainen osallistu m inen organisoituun ur heiluun näyttää vahvistavan johtavuutta (Yang ym . Pitkäaikaisen urheiluun osallistumisen vastakohta näyttää olevan urheilusta poisjäänti eli drop out. 12008) The longitudinal effects of physical activity history on metabolic syndrome. Urheilujärjestöt pahoittelevat drop outia, katoavien harrastajien ja mahdollisten tulevien kykyjen menettämisen vuoksi. 12007) Nuorisourheilusta vauhtia aktiiviseen elämäntapaan. Yang, X & Hirvensalo M. European Physical Education Review 411). 12006) Participation in organised sport as predictor of adult physical activity; a 21-year longitudinal study. Meidän havaintomme osoittavat lisäksi sen, että lyhytaikainen osallistuminen ja sitten poisjäänti urheilusta voi olla liikunnallisen elämäntavan ja myöhemmän terveyden kannalta haitallista ja jopa haitallisempaa kuin urheiluun osallistumattomuus. KIRJALLISUUS Hintsa, T. Liikkuva lapsi, 1,20-21. Pitkäaikaisesta harrastamisesta eniten terveyshyötyjä Drop outin haitat osallistumattomuuttakin suurempia Tuloksemme viittaavat siihen, että erityisesti pitkäaikainen osallistuminen intensiiviseen liikuntaan on yhteydessä myöhempään liikunnalliseen elämäntapaan ja terveyteen. 12006) Nuorten aikuisten liikunnan taustatekijät. Telama, R. Hirvensalo, M., Hintsanen, M., Pulkki-Råback, L., Viikari, J. The influence of temperament on longterm job strain and its components. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, 9, 120-127 Yang, X., Telama, R., Keltikangas-Järvinen, L. Occupational Medicine, 60,369-375 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 9. 12010) The Benefits of sustained leisure time physical activity on job strain. 2010, 49, 700-7 oli05 Juonala, M., Viikari, J. A 21-year tracking study. 12009) Sustained participation in youth sport decreases metabolic syndrome in adulthood. Ovatko työstressin juuret lapsuudessa. & Raitakari, 0. Teoksessa P Pietikäinen ltoim.) Työstä, jousta ja jaksa, työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus. Obesity Facts, The European Journal of Obesity, 3, 187-195 Yang, X., Telama, R., Keltikangas-Järvinen, L. Pitkäaikainen osallistuminen voi olla omatoimista liikunnan harrastusta, mutta parhaiten pitkäaikainen intensiivinen liikunta näyttää toteutuvan osallistumisessa organisoituun urheiluun. Hintsanen, M. Telama, R. Tulostemme merkitystä lisää se, että vastaavia monitieteisiä pitkän ajan seurantatutkimuksia on tehty kovin vähän. Kipinät, tietoa ja kokemuksia terveysliikunnasta, LIKEStutkimuskeskus, 1, 17-19. Jokela, M. (20101 Life-time risk factors and progression of carotid atherosclerosis in young adults. & Raitakari, 0. International Journal of Obesity, doi 10.1038/ijo.2009.171 Yang, X., Telama, R., Hirvensalo, M., Hintsa, T., Pulkki-Råback, L., Hintsanen, M., Keltikangas-Järvinen, L., Viikari, J. 2011, 45-54 Hintsa, T. 11999) Factors explaining physical activity of young adults; the importance of early socialization. Kaiken kaikkiaan lapsuuden ja nuoruuden liikunnan yhteys aikuisiän terveyteen ja hyvinvointiin näyttää Laserin tulosten mukaan varsin selvältä. Type Abehaviour as a determinant of participation in physical activity and sport among adolescent. Koska ohjattu toiminta tapahtuu yleensä tiettyinä aikoina, se on säännöllistä ja sen vuoksi se myös muistetaan hyvin, mikä on tärkeää kyselytutkimuksessa. & Yang, X. Raitakari, 0. Kähönen, M.,Taittonen, L., Laitinen, T., Hutri-Kähönen, N., Lehtimäki, T., Jula, A., Pietikäinen, M., Jokinen, E., Telama, R., Räsänen, L., Mikkilä, V., Helenius, H., Kivimäki, M. American Journal of Preventive Medicine28,3,267-273 Telama, R. Telama, R. International Journal of Behavioral Medicine, DO1 10.1007/s12529-010-9134-5 Yang, X., Telama, R. Leino, M. Yang, X. Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mirja.hirvensalo@jyu.fi K. Tämä on jälleen uusi muistutus siitä, että lasten ja nuorten liikuntaan kannattaa satsata ja siitä, että ei ole samantekevää, miten nuorisourheilu hoidetaan. 11998). Tämä saattaa parantaa kognitiivista kyvykkyyttä kestää työelämän stressitilanteissa. Yang, X. 2010) m ikä puolestaan on eduksi stressin sietäm isen kannalta. Personality and lndividual Differences. 12005) Liikunnallinen elämäntapa, mutta miten. 21-23. & Räikkönen, Julkisessa keskustelussa on lisäksi tuotu esiin, että kilpaurheilun harrastaminen saattaa kehittää selviytymisstrategioita stressitilanteisiin, joita voivat olla loukkaantumiset, valmentajien tai vanhempien painostus ja virheet urheilusuorituksissa. & Hintsanen, M. Pediatric Exercise Science, 17, 76-88 Telama, R. RISTO TE LAMA, LitT Liikuntapedagogiikan emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto ja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: risto.telama@jyu.fi XIAOLIN YANG, LitT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: xiaolin.yang@likes.fi MIRJA HIRVENSALO, LitT Professori (ma). & Raitakari, 0. 12005) Physical activity from childhood to adulthood. & Räikkönen, K. & Raitakari, 0
Teksti: M IKAEL LINDFELT Järkeviin odotuksiin mahdollisiin maalethin • Kuva: ANTERO MLTONEN 10 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012
Urheilussa on siksi "luonnollinen" ansioihin perustuva eliitti. 34). Uusien tuulien uskottiin todenteolla alkavan puhaltaa, kun opetusministeriö 6.11.2008 asetti Veikkauksen silloisen johtajan Risto Niemisen johtaman ja eturivin urheiluvaikuttajista koostuvan työryhmän. Urheilua on helppoa ymmärtää ... Emme nimittäin voi lähteä siitä, että huippu-urheilun "muutoskolmio" (kaupallistuminen, medialisoituminen ja ammattimaistuminen) olisi jättänyt modernin huippu-urheilun edellytykset entiselleen. Vain muutama kuukausi raportin julkistamisen jälkeen olympiakomitea asetti uuden työryhmän, jonka tavoite oli "kääntää sanat teoiksi". Kutsun mallia huippu-urheilun perinteiseksi rakenteeksi. Odotuksia on syytä selkeyttää ja sopeuttaa nykytodellisuudessa vallitseviin ehtoihin. Tätä rakennetta halutaan nyt eri tavoin parantaa. Raportti on nimeltään Sanoista teoiksi. Huippu-urheilun perinteinen rakenne on m onien haasteiden edessä. Am m attim aistuneita, kaupallistuneita ja sen m yötä kansainvälistyneitä lajeja ei yksinkertaisesti voida kehittää kansallisista huippu-urheilustrategioista lähtien, kuinka hyvin niitä sitten ikinä toteutetaankaan. Urheilussa ei kilpailla vain lajien sisällä vaan yhä enem m än m yös niitten välillä. Nyt kokonaisuutta rakennetaan uudelleen, uusiin rakenteisiin ja uusin sisällöin. Jos em m e halua, että yksin m edia ohjaa m itä lajeja on tarjolla, voidaan kansallisessa strategiassa valita lajit, joihin Suom i panostaa. Perspektiiviä voi sanoa vertiliaaliseksi ja se perustuu järjestökarttaan, joka rakentuu maantieteellisille tekijöille paikallisesta kansalliseen ja maailmanlaajuiseen. Kilpa-urheilu on helppoa, tai ainakin sitä on helppo ymmärtää. Nämä eliitit kilpailevat kukin oman lajinsa kansainvälisissä kilpailuissa ja mittaavat itseään muiden maiden parhaita vastaan. Samaan aikaan kun huippu-urheilua 1990-luvulla Suomessa hajautettiin, kansainvälinen huippu-urheilu kaupallistui, ammattimaistui ja medialisoitui. Voittaja on juossut nopeimmin tietyn matkan, hypännyt korkeimmalle tai heittänyt pisimmälle, lajin sääntöjen puitteissa. Säännöt ovat sidoksissa yksittäisiin lajeihin, eikä voida soveltaa toisiin lajeihin. Siinä on säännöt, joitten mukaan kilpaillaan tai pelataan ja joitten perusteella on helposti määriteltävissä kuka kilpailun tai ottelun voittaa. Joku tai jotkut muodostavat aina huipun. On tarpeen ymmärtää, mitä hyvin läpiviety huippuurheilukulttuurin muutos voi saada aikaan ja mitä sen minun nähdäkseni tulisi yrittää saavuttaa. Päällimmäisin tunne nyt meneillään olevasta työstä on ehkä hämmästys siitä, että muutostarpeen näkeminen on kestänyt näin kauan. LI KUNTA& TIEDE 49 • 612012 11. Tavoitteena on kansallinen suomalainen malli, joka ilmentää suomalaisen huippu-urheilun kilpailukykyä ja joka on selkeästi suunnattu Suomessa asuville, kasvaville ja harjoitteleville urheilijoille. Aloite ja tavoite ovat tervetulleita. Paikka huipulla on lunastettava. Kun vuosien varrella valmistuneet lukuisat mietinnötkään eivät ole auttaneet laskevan trendin kääntämisessä oli aika käynnistää perusteellinen uudistusprosessi. Huippu-urheilun muutosryhmä aloitti toimintansa SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkalan johdolla ja valitsi menestyksekkään mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkosken päätoimiseksi huippu-urheiluyksikön johtajaksi. Suomalaisessa urheilussa tällaisia alahuippu-urheiluja on yhtä monta kuin lajiliittojakin, eli 74. Siirtyminen kilpa-urheilusta huippu-urheiluun on jotakuinkin yhtä selkeää. Huippu-urheilutyöryhmän ajatuksia suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi (OPM 2010:13). V iime vuosina kansainvälistä huippu-urheilua seuranneet eivät ole voineet välttyä huomaamasta, ettei Suomi enää pärjää kilpailussa tavalla, johon aiemmat penkkiurheilijasukupolvet ovat tottuneet. Kilpaurheilussa on aina selkeät, etukäteen annetut säännöt, jotka määrittävät mitkä suoritukset ovat ratkaisevia ja milloin joku on muita menestyksekkäämpi. Kyse voi olla myös siitä että tekee eniten maaleja, osuu lähimmäs tiettyä aluetta, käyttää vähiten lyöntejä, voittaa ratkaisevat pisteet, tekee ratkaisevan suorituksen (kuten tyrmäyksen nyrkkeilyssä tai selättää vastustajansa, kuten painissa). On tärkeää huomioida, että suomalaisen huippuurheilun muutostyö perustuu tähän lähtökohtaan. Haluan kuitenkin tuoda esiin eräitä vaikeuksia, joita kulttuurinen muutos kohtaa. Ehdotukset ovat pääosin sekä perusteellisesti harkittuja että riittävän radikaaleja vastaamaan haasteeseen. Seuraukset noteerasi myös Niemisen työryhmä "suomalaisen huippu-urheilun kehittäminen on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pudonnut kansainvälisen huippu-urheilun vauhdista" (OPM 2010:13, s. Työryhmän 7.4.2010 julkistettu raportti kertoo jo nimellään, että odotuksiin on yritetty vastata. Tästä seuraa, että jokaisessa lajissa on myös oma huippu-urheilunsa ja eliittinsä
Jo tämä merkitsee eri asioita eri lajeille, sillä kansainvälistä kilpailua eikä sen myötä lajin perusedellytyksiä voida määritellä kansallisesti. Lisäksi toiset lajit tarvitsevat muita enemmän hyviä kansallisia kehittymisympäristöjä ja soveltuvat niihin paremmin. Huippu-urheilun kaupallistuminen merkitsee myös sitä, että urheilullista kompetenssia arvioidaan uudella tavalla. Paine verrata eri urheilulajeja keskenään kasvaa koko ajan. Nämä valinnat olisivat kiintoisia anekdootteja urheilun maailmasta, elleivät ne samanaikaisesti heijastaisi jotain vakavampaa. Sen toiminta voi toisinaan liittyä perinteiseen maantieteelliseen toimintaperiaatteeseen, rnut ta sitä pitävät yllä aivan muut tavoitteet. Niitten välissä suunnistaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. On mielenkiintoista huomata, että Suomen ainoasta täysin arnmattimaistuneesta lajista, jääkiekosta, ei ole koskaan valittu vuoden urheilijaa Suomessa. 30-31, 41). Sen sijaan lajien välinen vertailu näkyy hyvin kaupallisen ja myös vähemmän kaupallisen median uutisoinnissa; siinä mitkä urheilut näkyvät, mitkä urheilijat kiinnostavat ja mitkä urheilun arvokisat saavat huomiota. Suomalainen huippu-urheilu ymmärretään paikallisena ja kansallisena asiana. Nykyisin toimii noin sata miesten ja noin neljäkymmentä naisten urheilun ammattilaisliigaa. Kansallinen lähtökohta, kansainväliset pelisäännöt Suomalaisen huippu-urheilun uusien raamien rakentamisessa ollaan enemmän tai vähemmän huippuurheilun perinteisen ja kaupallisen kornpetenssirakenteen välisen jänniueen vankina. Kaupallistuneessa huippu-urheilussa kilpailut heijastavat tapaa, jolla urheilusponsorit ja urheilumedian toimijat arvottavat eri lajeja. Kaupallistuminen on tässä yksi urheilullinen kilpailuehio. Esimerkki valaisee asiaa. Kyse on urheilijoiden ja urheilun kuluttajien priorisoinneista, Joita kaupalliset intressit ja media vahvistavat. Tämä valinta heijastaa enemmän sitä, mitä lajeja Suomessa edelleen pidetään kiinnostavina kansallisesta ja perinteisestä näkökulmasta katsottuna. Suomessa vertailu ei vielä näy vuosittaisessa urheilugaalassa, jossa muun muassa valitaan vuoden urheilija. Toi12 LJIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012. Jokerien tai Kärppien tähtipelaajat vaikka eivät ole lähelläkään maailman huipputasoa lajissaan saavat paljon enemmän huomiota kuin maailmanmestari keilauksessa. Liikuntakulttuuri ei ole tässä suhteessa tietenkään muusta kulttuurista irrallaan. Sen myötä kaupallisuus vaikuttaa suoraan myös puhtaasti urheilulliseen kompetenssiin. (OPM 2010:13, ss. Aiempaa monisärmäisempi huippu-urheilu Kuva nykypäivän huippu-urheilusta on huomattavasti aiemmin kuvattua monisärmäisempi. Yksilötasolla tällä ei ole suurta merkitystä, mutta koska kaupallistuminen koskee lajeja kokonaisuuksina, lajien välinen kilpailu merkitsee sitä, että jotkut lajit saavat huomattavasti paremmat edellytykset kehittää huippu-urheilijoitaan kaikilla tavoilla. Voidaan sanoa, että urheilun sisäinen kilpailu on lwrisonlaalistunul. Riittävät taloudelliset resurssit urhei I ijoiden kehi ttärn iseksi kansainvälisen huipun tasolle voivat olla hyvinkin erisuuruisia eri lajeissa. Tätä kehitystä voi kutsua huippu-urheilun haupallisehsi hompelenssirahenteelisi. Huippuurheilun perinteinen rakenne on monien haasteiden edessä. Vaikka asiakirjassa painotetaankin, ettei nykyaikaisen huippu-urheilun yhteiskunnallista merkitystä muuttuneessa toimintaympäristössä ole vielä selvitetty, on hämmästyttävää, että sen merkitystä perustellaan näin kliseisesu , naivisti, ja jopa suorastaan sinisilmäisesti. Näitä ovat ennen kaikkea lajit, jotka eivät ole erityisen kaupallistuneita lajien välisessä kilpailussa, kuten esimerkiksi useimmat pienet olympialajit. Lähtökohtana on ja pitää olla paikallinen ja kansallinen, olkoonkin euä lajien välinen kilpailu määriuyy kansainvälisesti ja eri tavoin eri lajeissa. Koripallossa ei päästä kansainväliselle huipulle, vaikka koripalloliitossa satsauaisiin huomattavasti enemmän huipputason kehittämiseen kuin esimerkiksi salibandyssä. Kaupallistuminen ei tässä yhteydessä mikä on tärkeä huomata koske ensisijaisesti rahaa, vaan lajin ec/ellytylisiä liilpai//a horhcimma//a mahc/o//ise//a lwnsainvälisellä tasolla. Urheiluun kehittyy kaupallinen järjestelmä, joka perustuu eräänlaiseen ylikansalliseen, globaaliin logiikkaan. Median suosimaa lajia arvostetaan suhteettoman paljon enemmän kuin lajia, joka ei pärjää mediajulkisuudessa. Kansallinen agenda on tietysti kohtuullinen lähtökohta, mutta kysyä voi, onko huippu-urheilulla edelleen merkitystä "kansakunnan elinvoimaisuuden" mittarina tai että "koko yhteiskunta mittaa rajojaan huippu-urheilussa" kuten strategia-asiakirjassa huippu-urheilun tarpeellisuutta perustellaan. Muutoksen reunaehtojen ymmärtämiseksi on katsottava toiseen suuntaan. Lajit kilpailevat monilla markkinoilla Huippu-urheilun perinteisen rakenteen rinnalle on yhä vahvemmin rakentunut lajien suosioon perusi uva järjestelmä, joka pohjautuu lajin ammattimaistumiseen sekä viihc/carvoon. Ratkaisevaa on se, miten korkea taso on kansainvälisillä areenoilla. Tämänkaltaisten perustelemattomien muotoilujen kritisoiminen ei kuitenkaan johda kohti niitä todellisia haasteita, joiden edessä valittu lähtökohta on. Esimerkiksi jääkiekko on suositumpi ja harrastetumpi laji kuin jousiammunta, hiihto voittaa vastaavasti suosiossa sulkapallon. Kompetenssit voivat luonnollisesti osua yhteenkin, jos kyse on suositusta urheilulajista, mutta ei välttämättä. 31, 41). Urheilussa ei kilpailla vain lajien sisällä, vaan yhä enemmän niitten välillä. Kansallinen lähtökohta merkitsee muun muassa sitä, että huippu-urheilijoille pyritään luomaan mahdollisimman hyvät kansalliset kehittymisympäristöt. Halutaan luoda "suomalainen tapa toimia", "urheilun suomalainen identiteetti" ja vastata kysymykseen "mistä suomalainen huippuurheilu tunnetaan Y'(Of'M 2010:13, ss
Kyse on toiminnasta, joka ei mahdollista esimerkiksi opiskelua samalla, mutta panostus urheiluun voi parhaimmassa tapauksessa tuottaa taloudellisen riippumattomuuden loppuiäksi. Jos listaan lisätään jalkapallo, jääkiekko, lentopallo, koripallo ja vastaavat tulee kuvasta vielä kaupallisempi ja näkymä perustuu rahakkaisiin kansainvälisiin toimijoihin, jotka eivät noudata mitään kansallista agendaa. Peukalosääntönä on, että mitä vanhempi ja vakiintuneempi laji on, sen korkeampi on sen kansainvälinen tulostaso. Tämän ajattelun pohjalta on luonnollista, että urheilullista potentiaalia arvioidaan suhteessa vallitseviin maailman huippuihin, esimerkiksi eri lajiliitoissa ja yhteistyössä uuden johtojärjesiön kanssa. Kansallisen logiikan ohella on myös toinen ajattelutapa, joka perustuu eri lajien suosioon. Vastauksena on huippu-urheilun tukijärjestelmän rakentaminen niille lajeille, jotka eivät ole ammattimaistuneet. Historia merkitsee tässä sitä, että lajilla on perinne ja sen ympärille rakentuva suorituskulttuuri (kuten esimerkiksi hiihdolla tai jääkiekolla Suomessa). Käytännöllä on myös kääntöpuolensa. Molemmissa käsittelemissäni rakenteissa (perinteinen ja kaupallinen rakenne) huipun tasoa muovaavat harrastajamäärät kansallisesti ja maailmanlaajuisesti mutta myös historiallisesti. Se seuraa urheilun sisäistä kilpailulogiikkaa ja asettaa eri lajit kilpailemaan keskenään vetovoimallisuudellaan. Kunkin lajin sisäinen, kontekstisidonnainen todellisuus saa myös sijaa pohdinnoissa. Yksittäisen, riittävän määrätietoisen ja lahjakkaan urheilijan on hakeuduttava näihin ammattilaisyrnpyröihin menestyäkseen korkeimmalla mahdollisella tasolla. Näin tunnutaan ajateltavan myös suomalaisessa strategiassa. Lajeilla, jotka eivät kiinnosta suuria massoja, ei ole sijaa tässä ajattelussa. Jos kyseessä lisäksi on yksilölaji, joka rakentuu pääosin ammattilaisten tour-k isoihin tai gaaloihin (kuten golf, pyöräily, nyrkkeily ja tennis) ei kansalliselle tukipanostukselle jää paljonkaan tehtävää. UIKUNTA& TIEDE:49•612012 13. Monisyinen tilanne pakottaa huippu-urheilua tukevat tahot strategioihin, jotka eivät ole sen paremmin läpinäkyviä kuin yleisesti legitimoituJakaan. Jokainen voitettu olympiamitali katsotaan yhtä arvokkaaksi suomalaiselle urheilulle. Tämä näkyy muun muassa siinä, että eri lajeja tuetaan hyvin eri tavoin riippuen menestyspotentiaalin analyysistä ja siitä mitä katsotaan kohtuullisiksi edellytyksiksi kansainvälisen huipputason saavuttamiseen. Ja näissä lajeissa nykyinen taso myös näkyy. Suomalaisen huippu-urheilun nykyisestä lajirikkaudesta ei olla tässä ajattelussa kovinkaan huolissaan. Lajilla voi olla paljon harrastajia kansallisesti, vaikkei se olisi kovinkaan laajasti harrastettu maailmanlaajuisesti tai päinvastoin. Seurauksena on usein, että niitä lajeja, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä panostaa huippu-urheiluun tuetaan suhteellisesti ottaen paljon enemmän. Menestys miesten jalkapallossa on tällöin paljon kiinnostavampaa ja tärkeämpää, kuin menestys olympialaisten jousiammunnassa. Sitä voi kutsua median johtamaksi lwupallisehsi urheilun logiilwhsi. saalta lajeissa, kuten tennis, golf, moottoriurheilu, nyrkkeily ja ratsastus, tie kansainväliselle huipulle on kaupallistunut kussakin lajissa omalla tavallaan niin, ellei kansallisilla satsauksilla välttämättä muuteta mitään. Sen mukaan eri lajeja voi ja tulee arvottaa, mutta vain niitten mediaja yleisövetovoirnan näkökulmasta ja toisaalta tarkastelemalla kuinka tärkeää menestys on niin sanotuissa suurissa lajeissa. Liikeyrityksinä toimivat seurat ja seurojen akaterniat houkuttelevat nuoria lahjakkuuksia koko maailmasta. Nämä edellytykset ovat olemassa eri tavoin kaikissa kansainvälisesti ammattimaistuneissa lajeissa. Tässä mielessä kansallinen panostus huippuihin on selkeä vastapaino kaupallistuneelle urheilurakenteelle. Urheilun kansallisessa logiilwssa menestystavoitteena on saada mitaleita laajalla rintamalla esimerkiksi olympialaisissa. Tämä on nimenomaan urheilullinen, ei taloudellinen ehto. Mikä tehtävä kansalliselle huippu-urheilustrategialle jää. Sama koskee lajeja, joita mediassa pidetään suurina suomalaislajeina salibandya, yleisurheilua, hiihtoa ja mäkihyppyä lukuun ottamatta. Osin siksi, että "omat "kyvyt eivät välttämättä ole kansallisen urheilujärjestelmän piirissä, osaksi siksi että maajoukkueena toimiminen näissä lajeissa on melko minimaalista. Jokaista lajia arvostetaan siksi samalla tavalla. Mediajohtoinen kaupallistunut ajattelutapa ei näe itseisarvoa urheilun monimuotoisuudessa. Seurauksena on, että vain harvat lajit ovat kiinnostavia. Voidaan panostaa lajeihin, joissa meillä on lahjakkaita harrastajia, joissa on syntynyt menestyksen tai voittamisen kulttuuri ja joissa kansainvälisen huipun tulostaso ei näytä olevan aivan liian kaukana. Mitalien määrän vai lajien suuruuden mukaan. Nämä huippu-urheilua koskevat ajattelutavat elävät rinnakkain liikuntakulttuurin todellisuudessa. Jari Litmasta ei kutsuttaisi tänään Kuningas Ln maseksi, ellei hänen tiensä olisi kulkenut Amsterdamiin, Barcelonaan ja Liverpooliin, vaan hän olisi valinnut jäämisen Lahden Reippaaseen. Lahjakkaimmat pojat (useimmiten pojat, tenniksessä tytöt) voivat tulla harkitun ja ammattimaisen valmennustoiminnan pariin tai sponsorien kiinnostuksen kohteeksi jo 14-16 vuoden ikäisinä. Näkökulma voi houkutella tekemään tietoisesti valikoivia priorisointeja, jotka perustuvat menestyrnistoiveisiin
Kun perinteinen käsitys huippu-urheilusta kohtaa kaupallisen urheilun ja mediavetoisen kaupallisen logiikan sen taustalla on luontevaa kysyä: Mikä merkitys huippu-urheilulla ylipäätään on yhteiskunnallisesti ja kaupallisella urheilulla erityisesti. 3031) sen sijaan, että yritetään muovata erityistä tapaa tehdä suomalaista huippu-urheilua. Vaihtoehtona on toimia kuten Tanska ja Team Danmark huippu-urheilustrategiassaan eli valita kansallisella tasolla tietoisesti ne lajit, joihin rajalliset resurssit suunnataan. MIKAEL LINDFELT, TT, FL Dosentti Åbo Akademi Sähköposti: mlindfel@abo.fi Kirjoittaja on teologian tohtori ja filosofian lisensiaatti, jolw muun etiikan ja elämänlwtsomustuthimu/1se11 ohella on /1irjoitta11ut tieteellisiä teoksia hilpailuurheilun etiikasta, urheilun olemuksesta ja a,--vomaailmasta. Toisin on niissä lajeissa, jotka tukeutuvat pääasiassa kansallisiin huippu-urheilun tukijärjestelmiin. Kaupallistuneet lajit tarjoavat yhä useammalle yksilölle mahdollisuuden kehittää urheilullista lahjakkuuttaan ammatiksi asti ilman, että urheilijan tarvitsee yltää korkeimmalle kansainväliselle huipputasolle. Perustelu on kaksijakoinen: Siihen ei ole resursseja ja sellainen kehitys vie kohti kansalaistoimintaan perustuvan urheilutoiminnan ja viihdeurheilun eriytymistä, kohti jakautumista jota ei haluta edesauttaa (OPM 2010:13, s. Samoin se, että strategia olisi sopusoinnussa huippu-urheilun kehitystä ohjaavan todellisuuden kanssa.Lisäksi se mahdollistaisi kompetenssin ja resurssien keskittämisen niin, että kohtuullinen menestyminen on mahdollista. Ja miten tämä ilmenee ja miten se legitimoidaan. Mitä jää käteen. Näissä lajeissa vain kansainväliset huiput tai mahdolliset sellaiset voivat harjoittaa lajiaan ammattina. Nyt ajankohtainen strategiaraportti jättää kysymyksen osittain avoimeksi, mutta ottaa samalla etäisyyttä ajatukseen, että suomalaisen huippu-urheilun tukijärjestelmästä tulisi tuki viihdeja amrnauiurheilulle. Siten voitaisiin myös muovata käytäntö, joka todella vastaa strategian kysymykseen, "mistä suomalainen huippu-urheilu tunnetaan?" (OPM 2010:13, s. Resursseilla voidaan tukea huippu-urheilua laajasti 74 eri lajissa, joita maassamme julkisin varoin tuetaan. Se on samalla tukijärjestelmä lajeille ja urheilijoille, joilla on mahdollisuuksia päästä kansainvälisen hu4?un tasolle, mutta jotka eivät saa erityisen paljon mediahuomiota tai joiden urheilullinen kilpailurnuoto ole pysynyt kaupallisen logiikan vauhdissa. Mikä tehtävä kansalliselle huippu-urheilustrategialle sitten jää 7 Vastauksena on huippu-urheilun tukijärjestelmän rakentaminen niille lajeille, jotka eivät ole ammattimaistuneet. Samalla on myönnettävä, että kansallinen huippu-urheilustrategia on näissä tapauksissa melko halpaa tuotekehitystä, jonka ammattimaiset ja kaupalliset toimijat kiitollisina ottavat vastaan. Tällainen priorisointi hyväksyy sen tosiasian, ettei sen paremmin resursseja kuin julkisuuden kiinnostustakaan riitä kaikille lajeille. Suomalaisen huippu-urheilun menestymisen odotushorisontti tarkentuisi. Toisaalta on kyse siitä, että pidetään yllä monipuolisuutta, mikä kiinnostaa yhä harvempia. Kysymys priorisoinnista tulee tällöin ajankohtaiseksi. Urheilulajien kilpailuttaminen on jo siinä vaiheessa, että eräänlainen valinta on jo tehty, mutta se voidaan myös tehdä näkyvämmin ja strategisemmin kuin mitä kaupallinen media tekee. Näissä lajeissa voidaan ainoastaan kehittää lapsija nuorisourheilua niin, että lahjakkuuksilla on edellytykset siirtyä ulkomaille ja kehittyä ammattimaisissa olosuhteissa ja toisaalta toivoa, että he haluavat edustaa Suomea kansainvälisissä kilpailuissa (esimerkiksi NHL-pelaaja osallistuu MM-kisoihin tai Jarkko Nieminen Davis Cupiin). Hän on tehnyt tutkimusyhteistyötä Ruotsin Rilcsiclrottsförbuncletin lwnssa ja osallistuu pohjoismaiseen liikuntatuthimuliseen oman erilioisa/ansa perspehtuvistå, enimmäliseen Ruotsissa. Se puolestaan näkyy taloudellisissa edellytyksissä ja sen myötä suoraan urheilullisissa edellytyksissä. Ne kilpailevat keskenään etenkin siinä, miten eri lajeja arvostetaan, kunnioitetaan ja tehdään näkyviksi. 33). Tällainen priorisointi edellyttää poliittisesti kiistaalusta ratkaisua, mutta sellaista ei sen paremmin strategia-asiakirjassa kuin johtavien urheilupoliitikkojen parissakaan ole uskallettu tehdä. Kyse on urheilijoista, jotka eivät ole laajasti tunnettuja ja jotka eivät näin myöskään toimi urheilullisina esikuvina vahvasti medialisoituneessa maailmassa. Näin se olisi linjanveto sen puolesta, ettei valintaa jätetä yksin kaupallisille toimijoille. 14 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6t2012. Armnauirnaistuneita, kaupallistuneita ja sen myötä kansainvälistyneitä lajeja ei yksinkertaisesti voida kehittää kansallisista huippu-urheilustrategioista lähtien, kuinka hyvin niitä sitten ikinä toteutetaankaan. Toisaalta taas on kyse pyrkimyksestä saavuttaa menestystä lajeissa, jotka kiinnostavat laajasti, olkoonkin että silloin siirrytään kaupallisten toimijoiden alueelle, jolla kansalliseen menestykseen ei voida vaikuttaa. Hyvin toteutettu huippu-urheilustrategia voi silloin tuoda meille mitaleita olympialaisista sekä MMja EM-tasolta esimerkiksi painissa, taekwondossa, uinnissa, yleisurheilussa, hiihdossa ja ampumaurheilussa. Mitä tällaisella priorisoinnilla vo itettaisiin. Kun tämä linjaus on tehty, varsinaiseksi kysymykseksi muodostuu, miten kansallinen tukijärjestelmä muodostetaan niin, että rajalinjat ja kilpailutilanne erityyppisten urheilujen välillä ja tulee näkyväksi. Jos emme halua, että yksin media ohjaa mitä lajeja on tarjolla, voidaan kansallisessa strategiassa valita lajit, joihin Suomi panostaa
Ristivetoa liikuntatieteen sisällä on puolestaan aiheuttanut se, että huolimatta laadukkaasta työstä, on liikuntabiologian ja bio(lääke)tieteen rahoitusasema OKM:n kautta jaettavan tutkimusrahoituksen osalta heikentynyt. Ehkä sitäkin tarvitaan yhteisen kielen löytämiseksi. Vastaavanlaista vahvaa ME-henkeä oli aistittavissa kuukautta aiemmin kun Liikunnan ja terveystiedon opettajat (LIITO ry) juhli olemassaolonsa 100-vuotisuutta. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LIIKUNTA& TIEDE 49 • 612012 15. Yhteishenkeä on erityisesti nostattanut se, että liikuntabiologinen tutkimus on saanut kansainvälistä tunnustusta viime vuosien arvioinneissa. Siinä missä vielä muutama vuosikymmen sitten Helsingistä ja Jyväskylästä valmistuneiden liikunnanopettajien välillä oli jopa kärjekästä mielipiteenvaihtoa, ei lokakuun tapaamisessa siitä näkynyt enää jälkeäkään. POLTTOPISTEESSÄ ME-hengessä yhdessä ja erikseen V aikka liikuntatiede on nuori tieteenala verrattuna vanhoihin perustieteisiin kuten biologia, fysiikka, kemia tai matematiikka, on sille kehittynyt vahva tutkimusperinne ja tieteen tunnusmerkit. Osallistujien joukossa oli paitsi samana syksynä opintonsa aloittaneita myös eläkkeelle siirtyneitä 1960-luvulla opintonsa suorittaneita laitoksen kasvatteja. Näin toteaa maailman liikuntatieteen kattojärjestö ICSSPE (International Council of Sport Science in Physical Education) vuoden vaihteessa ilmestyvässä Directory of Sport Science teoksessaan. Tähän saakka erillisyys ja liikuntalajeittain eriytynyt toiminta on ollut pääasiallinen toimintamalli. Koska liikuntatieteellinen tutkimus on perusluonteeltaan monialaista, poikkitieteellistä ja kaikki elämänalueet kattavaa, ei sitä voi kuvata yhden yhteisen mallin avulla. Yhteiseen hiileen puhaltamalla liikuntakasvattajat yrittävät pitää koulujen liikunnanopetuksen puolta muiden oppiaineiden puristuksessa. Lajikateus on kukkinut jopa niin, että eri lajien huippu-urheilijat ovat väheksyneet toinen toistensa saavutuksia ja liittojen välisestä aidosta yhteistyöstä on vain vähän esimerkkejä. Liikunnan käytännön toimijoiden ja liikuntatieteilijöiden yhteys on myös ollut pääsääntöisesti heikko vaikka yhteistyötä on ollutkin. Marraskuun pimeydestä huolimatta, tai ehkä jopa sen ansiosta, kutsua noudatti lähes kaksi ja puoli sataa osallistujaa. Suomen liikuntatieteille tarjoutuu otollinen tilaisuus hengen nostatukselle Liikuntatieteellisen Seuran juhlistaessa 80 vuotista taivaltaan yhteistuumin 50 vuotisuuttaan juhlivan Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan kanssa LIIKUNTATIETEEN VUOSI 2013 merkeissä. Liikuntatieteen osa-alueet eroavat toisistaan merkittävästi ja jopa niin, että liikuntatieteestä voi yksikkö-muodon sijaan puhua yhtä hyvin monikossa. Yhteiseen hiileen puhaltamisesta on perimmiltään kysymys myös Suomen urheilun ja liikunnan yhdentymisprosessissa. Paikalle oli saapunut edustava joukko sekä Jyväskylän yliopistossa opiskelleita että Helsingin jumpalta 1940-1960 -Iuvuilla valmistuneita. Suomen liikuntatieteen toimijat toivottavatkin uudistuneen liikunnan ja urheilun toimijat paitsi juhlimaan yhdessä myös yhteistyöhön entistä paremman Suomen puolesta, ME-hengessä, yhdessä ja erikseen. KARI L. Liikunnan ja liikuntakasvatuksen merkitys koko nyky-yhteiskunnalle on noussut niin suureen merkitykseen, että yhteinen huoli erityisesti koululiikunnasta on ajanut ohi kuppikuntaisuuden. Omaleimaisuudestaan huolimatta liikuntatieteen tietoperusta nojaa sen taustalla oleviin perustieteisiin ja näiden kehittämiin tutkimusmenetelmiin. Liikuntabiologinen ME-henki tuntui vahvana vaikka eri puheenvuoroissa tulikin jatkuvasti esille oma sisäinen kisailu laitoksen eri oppiaineryhmien välillä. Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitos houkutteli sekä entisiä että nykyisiä opiskelijoitaan viettämään yhteistä iltaa ja muistelemaan laitoksen opintojen parissa viettämiään vuosia. ICSSPE:n pyrkimys koota yhteen liikuntaa tutkivat tieteet, on maailmanlaajuisesti merkittävä ME-hengen kohotus
Myös aikatauluja noudatettiin eri tavalla kuin Suomessa. Ihmisen kokonaisvaltaisuus oli kaikki kaikessa. Noin puolet kokeista oli monivalintakokeita, joissa oli tyypillisesti 30 kysymystä. Tällä hetkellä jatkan matkaani maisteriohjelrnassa kohti litkunnanopettajuutta Suomessa. Liikunta koettiin yhdeksi ensisijaiseksi väyläksi opettaa muita teoriapainotteisia aineita. Italiassa teoriapainotteinen opiskelu painottui vahvasti yleistietämykseen ihmiskehosta ja sen toiminnoista. Koearvosana piti myös erikseen hyväksyttää ja käydä leimauuarnassa kurssin opettajalla, muuten se ei ollut pätevä. Opiskelutoverini toivottivat jokaisen tervetulleeksi kouluun poskipusuilla, mutta opettajia tervehdittiin muodollisesti. Toinen suosittu koemuoto oli suullinen koe. Lääketiede ja doping olivat monen luennon kestoaiheet. Olin viettänyt siellä kaksi ja puoli vuolta au pairina ja mielessäni oli kypsynyt ajatus siitä, että haluan tulla liikunnanopettajaksi. Näin saatoin yhdistää kaksi intohimoani oppia italian kieltä ja opiskella samalla unelma-ammattiini 1 Opiskelu osoittautui erilaiseksi kuin Suomessa. Toisaalta ihmetytti, ettei opintoihin sisältynyt lainkaan jalkapalloa. Aineen opeuarnista sivuu iin vain hieman, sillä suuri osa kolmevuotisesta kandidaatin tutkinnosta tähtäsi henkilökohtaisten perustaitojen kartuttamiseen. Teitittely oli ehdotonta. Anatomia, fysiologia ja kinesiologia olivat kaikille pakollisia aineita, ja niitä pideu i in suuressa arvossa. Ensimmäiset kolme vuotta olivat hyvin käytäntöpainotteisia. Vastausaika oli 20-30 minuuttia. Tutkintoon kuului monta kurssia, jotka koskivat erityisoppilaiden opettamista ja integrointia norrnaaliluokkaan. Myös ravinnon merkitystä pyrittiin korostamaan, mutta erillisiä kursseja siitä ei ollut. vuosikurssin opiskelija Jyväskylän yliopisto Italiassa teoriapainotteinen opiskelu painottui vahvasti yleistietämykseen ihmiskehosta ja sen toiminnoista. Kinesiologian opettaja teki minuun suuren vaikutuksen lisäämällä opetukseen muun muassa tietoa kiinalaisen lääketieteen toimivuudesta. Myös kehon hahmottamisessa kannustettiin käyttämään paremmin aisteja hyväksi sekä erityisettä tavallisilla oppilailla. Integrointi ei koskenut pelkästään erityisopetusta, vaan liittyi vahvasti kehon hyväksikäyttöön myös muussa opetuksessa. Otti oman aikansa, ennen kuin se alkoi sujua luontevasti. Vaikka rnassaluentoja oli paljon, suurin osa opiskelusta keskittyi käytäntöön. Italiassa palloilulajien etenkin korija lentopallon asema oli vahva. Kehollisen oppimiskokemuksen kautta kognitiivinen opetus jättää syvemmän muistijäljen ja oppilas sisäistää asian paremmin. Kurssit sisälsivät hieman teoriaa, mutta ennen kaikkea paljon käytännön harjoiueita ja oman suorituskyvyn parantamista. Tapauksesta riippuen koe saattoi olla hyvinkin nopeasti ohi. Sekä opettajat euä oppilaat saattoivat olla myöhässä. Ja koen kulttuurishokkia nyt täällä! DONNA SÄÄKSLAHTI Liikuntapedagogiikan 4. Anatomia, fysiologia ja kinesiologia olivat kaikille pakollisia aineita, ja niitä pidettiin suuressa arvossa. Kieli ei ollut ainut kulttuurishokki. Vaihtoehtoinen lääketiede jakoi mielipiteitä, mutta sen hyviä puolia korostettiin lakkaamatta. Koesekä kurssi merkinnät kirjattiin opintokirjaan, johon jokainen opettaja antoi nimikirjoituksensa sekä leiman. Myös uinnin opetus ja rytmiikka sekä telinevoimistelu koettiin hyvin tärkeiksi. Teksti: DONNA SÄÄKSLAHTI NÄIN MAAILMALLA Liikunnanopettajaksi italialaisittain A loitin kolmivuotiset liikuntatieteen kandidaatin opinnot Italiassa, Torinon yliopiston liikuntatieteellisessa tiedekunnassa vuonna 2008. Jouduin joskus odottamaan omaa vuoroani kuulusteluun jopa tunteja. 16 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6, 2012. Ensimmäisten kolmen vuoden opinnot ovat kaikille samanlaiset. Opettajat olivat ammattilaisia, jotka katsoivat ihmisen kokonaisuutta monipuolisesti. Minun piti lisäksi omaksua uudet sosiaaliset tavat. Tentit olivat erilaisia kuin mihin Suomessa olin tottunut. Lyhyellä varoitusajalla tapahtuneet tuntien peruutukset olivat arkipäivää. Sen jälkeen valitaan oma kiinnostuksen kohde ja keskitytään joko pedagogiikkaan tai valmennukseen
Keskinen Urho Kujala Pirkko Numminen Tutkimusartikkelit 2012 osa 1 on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi. 36 Roope Nieminen, Pipsa Nieminen Lavatanssiko liikuntaa. Liikuntakasvatuksen eetos 18 Hannu L. T Heikkinen, Rauno Huttunen, Jyri Pesonen Luokanopettajaopiskelijoiden koulutusja työkokemustaustojen yhteydet käsityksiin hyvästä alakoulu n liikunnanopetuksesta 23 Juha Valtonen, Heikki Ruismäki Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun sosiaalistumisessa 29 Outi Aarresola, Niilo Konttinen Juniorigolfarien motivaatio ja viihtyminen golfharrastuksessa ja koululiikunnassa .... Lavatanssin fyysinen aktiivisuus ja kuormittavuus sekä niihin yhteydessä olevat tekijät 45 Kirsi Kuuttila, Mirja Hirvensalo, Lauri Laakso Tanssinharrastajien kokema voimaantuminen eri kulttuureista lähtöisin olevissa tanssimuodoissa 52 Mariana Siljamäki, Juha Perttula, Arja Sääkslahti, Eeva Anttila Hilma Jalkasen voimistelujärjestelmän tyylianalyysiä 60 Aino Sarje Helsingin Sanomien urheilu-uutisoinnin ominaispiirteet tapauskohtaisessa tarkastelussa vuoden 2009 tennisjutut 66 Antti Laine, Elviira Välimäki Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2013 74 Kirjoitusohjeet 2013 75 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Pasi Koski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Hannu Itkonen Kari L
Artikkelissa tarkastellaan liikuntakasvatuksen eetosta koulujen liikunnanopetuksen ja liikunnanopeuajakoulutuksen perustana. The article focuses on the ethos of physical education as a foundation of PE i n schools and the education of PE teachers. T. Opettajassa käydystä keskustelusta löytyvät edustettuina kaikki nämä urheilun eetoksen muodot. Jn the empirical analysis of ihe data we apply the classification cleveloped by Hämäläinen (2008), which identifies five climensions of the sport ethos: work, success, virtuosity, fun ane! care; ali of which can be clistinguished in the public debate in 'Opettaja'. HEIKKINEN, RAUNO HUTTUNEN, JYRI PESONEN Yhteyshenkilö: Hannu L. The Ethos of Physical Education. Sähköposti: hannu.1.t.heikkinen@jyu.fi TIIVISTELMÄ Heikkinen H., Huttunen R., Pesonen Jyri. At the philosophical level, we introcluce the concept of the ethos of physical education and its etymological origins. Kirjoittajien näkemys on, että erilaisten näkökulmien huomioiminen parantaa myös liikunnanopetuksen käytänteitä. Perimmäisenä päämääränä on, euä liikuntakasvatuksen eetos rakentuisi positiivisen tunnustuksen dialektiikan varaan, jossa jokaiselle annetaan asianmukainen tunnustus työstä ja osaamisesta omalla persoonallisella tavalla. Liikunta ja urheilu voidaan nähdä yhtenä sosiaalisena kenttänä muiden joukossa, jolla ihmiset identifioituvat, hakevat tunnustusta ja keräävät sosiaalisia pääomia (Bourclieu 1986). Liikuntakasvatuksen eetos tarkoittaa liikunnanopetuksen toimintaa ohjaavia rakenteita, käytänteitä, tottumuksia, tapoja, uskomuksia ja arvostuksia. Kirjoittajat tarkastelevat myös kysymystä, onko syytä rajata keskustelu liikunnanopetuksen arvoista ja päämääristä liikunnanopetuksen asiantuntijoiden väliseksi asiaruum ijadiskurssiksi. Siksi urheilutoimintaa toimintaa ohjaavat tottumukset, tavat, uskomukset ja arvostukset siirtyvät helposti tulevien opettajien liikunnanopetusta ohjaavaksi eetokseksi. Monilla tasoilla yhteiskunnassa myös koulutuksessa on erilaisia pärjäämisen ja näyttämisen kenttiä,jolloin koulutus muodostuu kamppailuksi tunnustuksen saamisesta (Huttunen & Heikkinen 2004). Filosofisella tasolla tarkastellaan ensin eetoksen käsitteen merkitystä yleisesti, sen merkitystä ja käsitehistoriaa. ln the article, the beliefs of PE teachers about the practices of PE are mirrorecl against a given philosophical view. ln the authors' view, bringing the debate closer to the public sphere serves to enrich physical eclucation practices. Filosofisessa tarkastelussa esillä ovat kysymykset hyvästä elämästä sekä liikunnan merkityksestä sen edistäjänä. Tällaista lähestymistapaa kuvataan 18 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSAATIKKELI • Lukuntakasvatuksen eetos. Yksi perustavimpia kysymyksiä on, kuinka perinteinen kilpaurheilun eetos ja fysiologis-biologinen ihmiskäsitys ovat vaikuttaneet liikuntakasvatuksen käytänteisiin. (Kari 2011; Kalaja 2012.) . . Liikunnan opettajiksi valikoituu näin liikunnallisessa mielessä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka ovat tottuneet kilpailemaan ja pärjäämään kilpailussa. Our starting point is the question of how to promote good life through physical eclucation. Kasvatuksen ja opetuksen kannalta on kuitenkin syytä kysyä, mitä seuraa, jos kamppailua korostava urheilun eetos on koululiikuntaa määräävä tekijä. Siksi voidaan myös ajatella niin, että koululiikunnassa tehdään sitä mitä muuallakin ja valmistetaan kasvavia lapsia ja nuoria kohtaamaan elämän realiteeneja. Aineistona on Opettaja-lehdessä syksyllä 2011 käyty keskustelu tästä teemasta. Liikunnan opettajaksi opiskelevien joukossa on paljon nuoria, joilla on vahva urheilija tausta, ja osalla heistä aktiivinen urheilijaura jatkuu edelleen koulutuksen aikana. The ultimate goal is to builcl the ethos of physical eclucation upon a 'positive circle of recognition' in which different capitals of experuse are acknowledgecl by other participarus in the cliscussion. Artikkelin perimmäinen tarkoitus on pohtia, missä määrin urheilun eetos heijastuu liikunnanopetuksen eetokseen. Asiasanat: liikuntakasvatuksen eetos, urheilun eetos, sivistys, liiku1111anopettaja/10ulutus, liiliunnan opetus, autenttinen elämä JOHDANTO Tämän artikkelin tarkoituksena on pohtia liikuntakasvatuksen eetosLa ja sen suhdetta urheilun eetokseen. Urheiluun kuuluva kilpailu, kamppailuja pärjäämisen vaatimukset ovat itse asiassa ajallemme tyypillisiä. The fundamental airn of this article is to study the question of to what exieru the ethos of physical education derives from the ethos of sport. LIIKUNTAKASVATUKSEN EETOS HANNU L. Liikunta &Tiede 49 (6), 18-22. Myös luokanopettajakoulutuksessa liikuntaa sivuaineena opiskelevaksi hakeutuu tyypillisesti aktiivisia urheilijoita. Artikkeli perustuu filosofiseen näkökulmaan, jonka pohjalta tarkastellaan opettajien käsityksiä liikunnanopetuksesta ja siihen liittyvästä asiantuntijuudesta. Liikunnanopettajan koulutuksen opiskelijavalinnoissa on perinteisesti ollut painoa sillä, millaiset ovat hakijoiden laji taidot ja motorinen lahjakkuus. ABSTRACT Heikkinen H., Huttunen R., Pesonen Jyri. Keywords: ethos of physica/ eclucation, sporl etl,os, eclucation, PE teac/1er eclucation, physical eclucation, aut.hentic life Urheilun eetos on osa liikunnan opetuksen eetosta, eivätkä siihen liittyvät tavat ja arvostukset ole vieraita inhimilliselle toiminnalle koulujen ulkopuolella. Our empirical data consists of a public debate that took place in auturnn 2011 in the weekly magazine 'Opettaja' of the Trade Union of Eclucation in Finland. T. Opettaja-lehdessä käydyn keskustelun analysointiin sovelletaan Kirsi Hämäläisen väitöskirjatutkimuksen jäsennystä, jossa eroteltiin viisi erilaista urheilun eetosta: työn, menestyksen, virtuositeetin, hauskuuden ja huolenpidon eetokset. The authors of the present article quest ion whether the physical eclucation debate shoulcl be extended beyoncl the experts in the Iield. 050-3421346. Heikkinen, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto. The concept of the 'ethos of physical educauon' refers to a set of practices, social structures, habits, routines, beliefs and values that guide us in physical education. Puh. Liikunta & Tiede 49 (6), 18-22. Joskus liikuntakasvatuksen eetos on tietoisesti rakentunut tällaiselle pohjalle. Liikuntakasvatuksen eetos
OPPIAINEEN EETOS Eetoksen käsitteen avulla on tarkasteltu koulutuksen käytäntöjä monesta näkökulmasta. Siveellisyyden käsiueellä on kuitenkin yleiskielessä vahva normatiivinen konnotaatio: siveellisyys liitetään yleensä johonkin yleisesti hyväksynävään, tavoiteltavaan ja ihanteelliseen. Martin 1-leideggerin mukaan et.hos tarkoitti antiikin kreikan kielessä alun perin ihmisen asuinsijaa, olinpaikkaa, asemaa, Lai jalansijaa. Rauno Huttunen on ammatiltaan filosofi, joka on aikaisemmin tarkastellut muun muassa hyvän elämän, hyveiden ja eetoksen merkitystä kasvatuksessa ja opetuksessa. Tässä erityisesti tarkastelun kohteena on liikunnan oppiaineen eetos, joka ilmenee niin kouluopetuksessa kuin liikunnanopeuajien koulutuksessakin. Se, jolrn on lwva itselleen, lunastaa oilieuclen olla lwva myös tnuilCI lwhwan." (Adorno 2007, 231) Tämäntapaiset ajatukset liikuntakasvatuksessa ovat olleet pinnalla esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella, kun liikunta nähtiin yhtenä soulaskunioisuuua rakentavana kouluopetuksen muotona. Eetoksen käsilleellä on pitkät etymologiset juuret antiikin Kreikasta saksalaisen hengentieteellisen filosofian kauua tähän päivään. Tutkimme kirjoituksia ensin siinä valossa, miten niissä heijastuvat Kirsi Hämäläinen (2008) kuvaamat erilaiset urheilun eetokset. Tällä tarkoitetaan pakotuksesta vapaata vhteisöä, jossa toista ei alisteta, aliarvioida tai holhota. Hul). (. (Heidegger l978; Kupiainen 2005;Joensuu 2003; Sivenius 20 l2.) Eetos on lähellä Snellmanin käyttämää käsitettä siveellisyys, joka on tullut suomen kieleen ruotsinkielisen sanan sedlighet käännöksenä. Sillä viitataan myös tukeen (saks. Voidaan myös puhua oppilaitoksen eetoksesta, joka viittaa yhteisön toimintaa ohjaavia rakenteisiin, käytänteisiin, tottumuksiin, tapoihin, uskomuksiin ja arvostuksiin: "Eetoksessa realisoituvat toimintaa ohjaavat arvostclmai, joiden avulla voidaan erottaa arvostelut päämäärät vähäarvoisista, hyväksyttävä toiminta paheksuttavasta ja toivottavat lopputulokset kartettavista (Sivenius 2012, 130)" Esiuelernme tässä käsilleen oppiaineen eetos, jolla tarkoitamme tietyn oppiaineen opetukseen liiuyviä tapoja, uskomuksia, puhetapoja ja arvostuksia. Freigabe-tyvppinen hvvätapaisten ihmisten unioni on mvös "kriittisten ystävien" unioni. Siveellisvvteen kuuluu mvös valmius kehittää itsessään kvkvä ottaa vastaan asiallista kritiikkiä. 49, 6, 2012, TUTKIMUSAATIKKELI -LJM!akasvalUtSe(I eetos 19. Tätä eetoksen epäkoherenssia voidaan myös kuvata sanomalla Kirsi Hämäläisen (2008) Lapaan, cuä itse asiassa löydettävissä onkin useita erilaisia eetoksia samanaikaisesti. Tällöin ei tehdä hovinlrnan sellieää eroa oman ja toisten liärsimyksen välillä. Liikunnanopenajien ajattelutavan laajenemista hyvinvoinnin suuntaan ovat edistäneet osaltaan terveystiedon oppiaineen tuleminen opetussuunnitelmaan ja liikunnanopeuajien laaja pätevöityminen tcrveystiedon opettajiksi. Tästä huolimatta myös tuo perinteinen, lajilåht öinen ja kamppailuun perustuva urheilun eetos on edelleen läsnä koulujen liikunnanopetuksessa. Jyri Pesonen on kokenut liikunnan aineenopeuaja ja opeuajankouluuaja. Jyri Pesonen (2011) on soveltanut liikuntakasvatukseen eetosta tutkiessaan liikunnan aineenopetLajien pätcvöityrniskoulutusta. Tämä muistuttaa Aristotelella Ja muilla antiikin filosofeilla kävtössään ollutta käsitettä polis, joka tarkoittaa siveellisten ihmisten muodostamaa valtiota, jossa hvveelliset ihmiset pvrkivät mahdollistamaan itselleen ja toisilleen hvvän elämän (Hadot 2005). Yhtenä tämän artikkelin inspiraation lähteenä on ollut Opettajalehdessä syksyllä 2011 käyty keskustelu koulujen liikuntaopetuksesta, jossa oreu iin kantaa myös liikunnanopellajakoulutuksen kysymyksiin. Tämä eetos ohjaa sekä opetustyötä kouluissa että kyseisen alan opettajankoulutusta. Hait) ja suojaan tai laitumeen (saks. Käsitteen avulla tarkastelemme, millaiset käytänteet ja tavat ovat tyypillisiä liikunnanopeuajakoulutukselle ja koulujen liikunnanopctukselle sekä millaisiin perinteisiin, arvoihin ja ajattelutapoihin ne perustuvat. Ruotsiin käsite tulee suoraan saksasta, jossa sana Sittlichlieit on puolestaan Hegelin käännös e!l1os-käsitteestä. He ovat. Hämäläisen mukaan kutakin urheilulajia leimaa oma erityislaatuinen eetoksensa, joka saattaa siirtyä sel1 Parhaimmillaan siveellistä vhteisöä voi kuvata hvvätapaisten ihmisten vhteenliittvmäksi Jota kuvaa osuvasti saksalaisperäinen Hegelin kävttämä ilmaisu Freigabeunioni. LI ,<UNTA & TIEDE. Sittemmin c!hos on alkanut tarkoiuaa yhteisön eettistä ja moraalista pohjavireuä, yhteisistä tavoista nousevaa me-henkeä ja solidaarisuutta. Kirjoittajina edustamme erilaisia, mutta toisiaan täydentäviä näkökulmia. Siveellisyys ja eetos viiuaavat näin etymologisesli tarkalleen samaan asiaan 1. Sitä on sovellettu muun muassa aikuisoppilaitoksissa vallitseviin toimintaja ajattelutapoihin (Sivenius 2012), urheilun perimmäisiin arvokysymyksun (Hämäläinen 2008) ja mediakasvaiukscen (Kupiainen 2005). Hannu Heikkinen on puolestaan taustaltaan liikuntaa opettava luokanopettaja, sittemmin opeuajankouluuaja ja kasvatusueieen tutkija. Käsite juontuu kahdesta kreikankielisestä sanasta, ethos (muinaiskreikaksi i:0oc;,) ja ethnos (muinaiskreikaksi Wvoc;). Keskustelijoina eivät olleet pelkästään lukunnanopettajat, vaan mukana oli eri alojen opcuajia. Tässä artikkelissa tarkastelemme systemaauisen lähiluvun avulla Opeuaja-lehden liikunnanopelllkseen liiuyvää keskustelua syksyllä 2011 (12.8.-28.10.2011; 8 kirjoilllsta). osuvasti Theodor Adornon klassisessa esseessä Kasvatus Auschwitzin jälkeen: "Toisaalta urheilu11 mo11issa lajeissa ja 111e11euelytavoissa voidaa11 edistiW aggressiolCI, raalwuua ja sadismia etenl1in henhilöissä, jotlrn eivät itse asetu alttiil1si urheilun vaatimalle rasituhselleja lwrille vaa11 ovat mulrnna pe/11kinä sivustalrntsojina. Hämäläinen llltki urheilijoiden (264 henkilöä) kirjoittamia tarinoita urheilun maailmasta ja löysi niistä viisi erilaista eetosta: työn, menestyksen, vinuositeetin, hauskuuden ja huolenpidon eetokset. Tämä ei tarkoita sitä, ettei toiselle voisi antaa kriittistä palautetta, mutta sen voi antaa rakentavassa, välittävässä ja arvostavassa hengessä. MIKÄ OHJAA LIIKUNTAKASVATUSTA. .. Myös liikunnanopetuksen eetos koostuu monenlaisista elementeistä, jotka ovat osittain keskenään jänniucisiä. niilä,joilla 011 tapana lrnrjua url,ei/uhentillä. Eetoksen käsitettä sitä vastoin käytetään yleensä deskriptiivisemmässä merkityksessä: se viiuaa tapojen, käytänteiden ja uskomusten järjestelmään, olkoot nämä siucn hyväksylläviä tai eivät. Olemme ottaneet nämä keskustelupuheenvuorot sysiernaauisen lähiluvun kohteeksi ja pyrkineet hahmottamaan niiden avulla, millaisia käsityksiä liikuntakasvatuksen eetoksesta opeuajien käsityksistä löytyy sekä miten ne kytkeytyvät urheilun eetokseen. Tässä artikkelissa jatkamme tätä keskustelua syveruäcn tarkastelua kasvatuksen filosofian ja etiikan suuntaan. Lehdessä julkaistiin elo-lokakuun välisenä aikana 201] kahdeksan kirjoitusta, joissa tarkasteltiin liikunnanopetuksen käytänteitä, opettajankoulutusta sekä opiskelijavalintoja. Ethos puolestaan tarkoinaa vakiintunutta paikkaa, Lapaa ja moraalista luonnetta. ) Ylistclly kovuus, johon tuon häsityl1se11 11111lrnan tulisi hasvattaa, merkitsee välinpilämällömyytlä l1ipua ja tushaa kohwan. ELl111os viittaa kansaan, etniseen ryhmään, asuinpaikkaan ja ihmisyhteisöön, joka jakaa samanlaiset loltumuksel, lavat ja kullluurin. Kenenkään itsenäisyvttä, vksilöllisvvttä tai tvön arvoa ei Freigabe-vhteisössä kiistetä tai kvseenalaisteta (Huttunen 2011). Liikunta tukee ihmisten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä vahvistaa toimintakykyisyyuä. Tätä kautta etenemme pohtimaan hyvän elämän ulottuvuuksia filosofisena kysymyksenä, jossa liikunta nähdään yhtenä tapana elää aurenuista elämää. Enää tällainen ajattelu ei kuitenkaan ole liikunnanopetuksen valtavirtaa. Eetos ei väluärnäuä ole koherentti ja ristiriidaton uskomusten ja käytänteiden järjestelmä, vaan se saattaa sisältää myös ristiriitaisia elementtejä. Keskustelua käydään pikemminkin siitä, miten tukea liikunnan avulla oppilaiden hyvää elämää ja terveyttä
Onko kyse sittenkin vain edunvalvonnasta ja kapeasti ajattelevan ryhmän profiilin nostamisesta7 Jos keskustelu liikunnan opettamisesta rajataan vain koulutetulle eliitille, suurin osa kansalaisista jätetään siihen älyllisen alaikäisyyden tilaan, josta valistusfilosofi Immanuel Kalll varoitti (Kant 2007): "On niin mulwvc1a olla alaikäi11e11. Virtuositeetin eetoksessa painottuu lajien osaaminen. 1904) on kuvannut klassisessa kirjoituksessaan proresiantusen työn etiikasta. Holhoojat, jotlw ovat hyvä11tal11oisi111min ollaneet ihmiset valvontaansa, pitävät huolen siitä, että valtaosa ihmisistä (.. Työn eetos on myös kilpaurheilulle tyypillinen tapa lähestyä liikunnan kokemuksia. Kuten yksi kirjoittajista toteaa, eiväthän lcntokaptecnitkaan ota neuvoja lentoernännihä (26.8.201 l) eivätkä keskusteluun matematiikan oppisisällöistä voi osallistua maallikot, jotka välttämättä eivät osaa edes kertotaulua (28.10.2011). Muun muassa Ivan lllich (]971) on kritisoinut professionaalista yhteiskuntaa demokratian ja vapauden vähentymisestä (lllich 1971, Konttisen 1989, 76 mukaan): "On liuitenliin aika asettaa kysymys jalwvatko professiot todellisuudessa palveluitaan näin altruistisesti ja rilwstuttavatlw heidän palvelunsc1 todellisuudessa meitä vai jouclummc/10 itse niicle11 lwutta cilistetuil1si (. Tämä johtaa myös ruumiin välineellistämiseen: omaa ruumista kohdellaan kuin konetta, jonka arvo mitataan nopcutena, voimana ja taitona, jota ruumis halutulla hetkellä tuottaa (Kari 2011, 51). )yli JO vuoden tahaiset traumat puhuttavat vielähin" (9.9.2011). Haushuuclcn ja l111olc11piclon eetokset kuvaavat erityisesti ensimmäistä, keskustelun kaynntstänvuä kirjoitusta (12.8.2011) sekä kahta viimeisintä kirjoitusta (7.10.201 l ja 28.10.2011). Opettaja-lehden keskustelusta löytyy merkkejä kaikista Hämäläisen mainitsemista urheilun eetoksista. Urheiluseuraan liittyvä nuori kasvaa vallitsevaan eetokseen, ja eetoksesta voi tulla itsestäänselvyys hänen omassa toiminnassaan (Hämäläinen 2008, 114). Kirjoittajan mukaan (14.10.2011) liikuntatairojcn painottaminen opiskelijavalinnoissa tuo esille ne nuoret, jotka ovat menestyneet kilpaurheilijoina. laisenaan toimintaan urheiluseurassa. Niissä kuvataan liikunnanopettajan työn muuttumista taitoja ja fyysistä toimintakykyä korostavasta opetuksesta kohti nuorten kasvun ja kehityksen tukemista. Tätä luonnehditaan lajitaitavuutcna ja liikumapedagogisena osaamisena: "Kyllä opettajan pitää olla hyvä juuri siinä, mitä opettaa. Muutamassa aineiston Opeuaja-lehden kirjoituksessa annetaan ymmärtää, että vain pätevät, maisterin tutkinnon suorittaneet liikunnanopettajat ovat asiantuntijoita, eikä muiden pitäisi osallistua keskusteluun. Asiantuntijuuden viitan alle piilotetaan paljon vallankäyttöä, joka ei ole yhteiskunnan avoimuuden ja demokratian kannalta eduksi. .) professiot ovat tiulwsli orga11isoitu111alla saavuttaneet valw-aseman sosiaalisiin pyrhimyksiimme ja l1äyttäytymisee111111e 11ähcle11 (. Minun ei ole tarpeen ajatella, 111il1äli vain pystyn 111c1/isamaa11; toiset hoitavat l1yllä il1ävät asiat puolestani. Jos minulla 011 l,i,ja, jolw ymmärtää puolestani, tai sielu11pai111cn, jolla 011 omatunto puolestani, tai lääkäri, jolw mää,·ää ruolwvalioni puolestani jne, niin silloin minun ei tcirvitse vaivata itseäni. Valintaperusteita tulisi kirjoittajan mukaan pohtia uudella tavalla soveltuvuutta, ei laji taitoja painottaen. Mikseivät muut kuin yliopistotutkinnon suorittaneet liikunnanopettajat voi keskustella koululiikunnasta. Molemmille keskustelussa esitetyille esimerkeille voidaan helposti löytää vastaargumentteja. Tässä lajitaitojen hallinnalla on ratkaiseva merkitys. Virtuositect in ja menetyksen eetokset vaikuttavat urhcilutaustaisrcn liikunnanopettajien toimintaan siten, että kilpailuhenkisyys ja menestyksen tavoittelu ovat myös liikunnan opetusta ohjaavia arvoja. Pyrkimykset rajata keskustelu sisäpiiriin edustaa asiantulllijavaltaa, josta demokratiaa tavoittelevat yhteiskuntafilosofit ovat varoittaneet (mm. . Jaana Karin (2011) empiirisen tutkimuksen mukaan tähän huoleen onkin syytä: urheilutaustaisuus näkyy selvästi opiskelijoiden ajattelutavoissa (Kari 2011, 51). Tässä on kysymys professionalisoituneen yhteiskunnan ongelmasta, joka koskee asiantuntijoiden ja maallikoiden välistä suhdetta. .. Tärkeämpää kuin mitä tehdään liikuntatunnilla on se, miten asiat koetaan ja kuinka liikunta tukee nuoren kasvua. 20 LIIKUNTA & TIEDE 49. Virt uosueerin eetos saa myös kritiikkiä osakseen Opettaja-lehden keskustelussa. TVTKIMUSARTIKKELI. Yhdessä kirjoituksessa (14.10.2011) otetaan kantaa liikunnanopeuaji ksi valittavien opiskelijoiden vai intapcrustcisii n , joissa lajitaidoilla on suuri merkitys. Miten liilwnnanopet.taja muuten näyttää juuri aihein, miten liihe tehdään?" (28.10.2011). Lentäjän ammattitaitoon kuuluu toki hyvä kommunikaatio muun lentävän henkilöstön kanssa, samoin matematiikan opetuksen kehittämisessä tarvitaan näkemystä sen sovellettavuudesta ihmisten arkielämään. Tämän perusteella eräässä kirjoituksessa (7.10.2011) ihmetellään perinteinen lajisisältoisen opetuksen soveltuvuutta tämän päivän kouluun. Tällöin painouuvat pitkåjanteinen ja tavoitteellinen harjoittelu, kärsivällisyys ja uskollinen valmennusohjelman seuraaminen. Me11est.yhse11 eetos on kilpaurheilulle erityisen tunnusomaista: kilpailuista haetaan menestystä, mainetta ja voittamisen kokemuksia. Olen saanut todistaa mahtavia tulosparannulisia huntotesteissä, ln111 aiemmin liihlw,nattomat ovat innostuneet vapaa-ajallaan hölhhäämään tai harjoittelemaan pu11ncr-ruhsia tai vatsalilwhsia" (7.10.2011). Valintakokeet sinänsä voidaan mieltää myös kilpailuna,jossa voittajaksi selviää vuosittain vain muutama prosentti hakijoista. Tai, kuten kirjoittaja asian esittää: "Onko se sopinuL siihen koslwan?" (7.10.2011) KETKÄ SAAVAT KESKUSTELLA LIIKUNNANOPETUKSESTA. Kirjoittajat korostavat koululiikunnassa tapahtunutta muutosta. Voidaan kuitenkin kysyä, mihin perustuu diskurssista poissulkeminen. Myös liikunnan opettaminen voidaan nähdä erityisosaamisen lajina sinänsä, joka kohoaa pcdagogiseksi virtuositeet iksi lajuairojen virtuositeetin pohjalta. .. Näin lajissa, urheiluseurassa tai urheilijoiden keskuudessa vallitseva eetos siirtyy kouluopetukseen. 6/2012. Menestyksen eetoksen kääntöpuolena on se väistämätön tosiasia, että jokaista kilpailun voittajaa kohti on suuri määrä niitä, jotka kokevat tappion Tällaiseen eetokseen perustuva liikunnanopetus onkin vuosikymmenten aikana tuottanut kokemuksia, joiden myötä ihmiset kokevat koululiikunnan vastenmielisenä ja itsetuntoa heikentävänä: "(. " Kantia soveltaen voisi sanoa, että jos meillä on liikuntapedagogiikan maisterien, tohtorien ja professorien asiantuntemus käytettävissämme, ei meidän muiden tarvitse vaivata itseämme sillä kysymyksellä, millainen liikunta olisi hyväksi. ) pitää hc/1itystä täysi-ikäisyytee11 paitsi vaivalloiscnc1, myös l10vi11 vaarallisena. Foucault 1969 ja 1980; Bourdieu 1986; illich 1971; Kant 2007). l.J1~t.r1lak.asva lu<sef'I eetos. Missään Opeuaja-Iehden kirjoituksista liikunnanopetusta ei kuitenkaan kuvata menestyksen eetosta positiivisten esimerkkien avulla, vaan se tulee esille negaation kautta: kokemuksina siitä, kun liikunnassa ei ole pärjännyt. Työn eetos juontuu luontevasti suomalaiselle luorueenlaadulle tyypillisestä työn ja uurasiarnisen arvostuksesta, jota Max Weber (2010, alkup. Työn eetos tulee esille kirjoituksessa, jossa oppilaidenkin väitetään pyytävän opettajaa järjestämään kuntorestcjä: "Kuntotcstejä pidetään ja niitä jopa toivotaan. Kirjoituksista välittyy kuva liikunnanopettajasta korkeasti kouluteuuna, osaavana ja arnmau irairoisena asiantuntijana. Liikunnanopettajien erityisosaamista painotetaan kolmessa kirjoituksessa (28.10.2011, 26.8.2011; 14.10.20lla). ) meistä 011 tullut passiivista asiakashuntaa: riippuvaisia, mairiteltuja, alistettuja, wlo11del/isest i riistettyjä ja fyysisesti schä henkisesti vaurioitettuja juuri 11iicle11 ihmisten toimestajoiclen raiso11 cl'et1T 011 c1ut1.aminen." lllichiä mukaillen voidaan kysyä, mistä kertoo pyrkimys rajata liikunnanopetuksen asiantuntijuus vain tietylle vihkiytyneelle ihmisjoukolle. Jaana Karin empiirisen tutkimuksen mukaan kilpaurheilutaustaiset opiskelijat sitoutuvat voimakkaasti kilpaurheilukuluuurun ja sen vaatimuksiin kehittymisestä ja menestymisestä (Kari 2011, 46)
Samoin liikunnanopettajien koulutukseen tarvittaisiin näkemyksiä myös "laatikon ulkopuolelta" eikä vain niiden ihmisten joukosta, jotka ovat kasvaneet ja toimineet vallitsevien uskornusjärjestelrnien vahapiirissä. Hyvin toimivan oppilaitoksen eetos lähtee kasvamaan ihmisten välisestä rakentavasta vuorovaikutuksesta, jota voidaan kutsua tunnustuksen positiiviseksi kehäksi (Huttunen & Heikkinen 2004) Kehä lähtee keriytymään siitä, että siihen osallistujat antavat toisilleen vastavuoroisesti tunnustusta. Perimmäisenä päämääränämme on, että liikunnanopetus tukee kasvavien lasten ja nuorten hyvää elämää toisia kunnioittavassa pelin ja leikin eetoksessa, johon kuuluvat hauskuus ja huolenpito sekä dialoginen suhde omaan ruumiiseen ja toisiin ihmisiin. Kalaja toteaakin, että liikunnanopettajan toimenkuva on muuttumassa siihen suuntaan, että hänen odotetaan olevan yhä enemmän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjä pikemmin kuin liikuruataitojen ja tietojen jakaja (Kalaja 2012, 143-144). Parhaimmillaan tämä voi johtaa hämmästyttäviin oppimiskokemuksiin ja oppimistuloksiin Joskus tärkeimpänä oppimisen kokemuksena voikin itse asiassa olla se, että ihmiset oppivat elämään yhteisössäsiveellisesti ja tätä kautta kehittää itseluottamustaan, itsetuntoaan ja itsearvostustaan. (Huttunen & Heikkinen 2004.) menestyäkseen myös toisten näkemyksiä ja tukea. Ammattimainen suurisieluisuus näkyy siinä, että henkilö tunnistaa oman osaamisensa, mutta myös oman tietämättömyytensä rajat. Parhaimmillaan taas tunnustuksen kehä muuttuu rikastuuavaksi vuorovaikutukseksi, jossa ihmiset antavat vastavuoroisesti arvoa toistensa työlle, saavutuksille ja osaamiselle. Näemme Opettaja-lehden keskustelussa piirteitä negatiivisesta tunnustuksen dialekriikasta, jossa omaa arvoa pyritään kasvattamaan vähättelemällä toista ja korostamalla samalla omaa asiantuntijuutta. Pidämme Kalajan esittämää aikalaisanalyysia liikunnan opettamisen ja liikunnanopettajakoulutuksen uudistamisen tarpeista erittäin näkemyksellisenä ja ajankohtaisena puheenvuorona. Oppilaiden hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että liikunnanopettajien toimintaa ei dominoi kilpailun, kamppailun, voittamisen ja ruumiin välineellistämisen eetos. Edellä kuvattuja kehämäisiä prosesseja voimme nähdä sekä liikunnanopetuksessa että siitä käytävässä keskustelussa. Minun tulee viettää eli11päiviä11i tätä tapaa seuraten eikä jäljitellä muitten tapoja. Tämän vuoksi myös liikunnanopettajakoulutuksen valintamenettelyjä olisi hyvä uudistaa. Myös niille, joilla ei ole itsellään liikunnan erityisosaamista, kuten liikuntarajoitteisille. Liikuntakasvatus voi erityisen hyvin edistää sellaisen yhteisön muodostumista, jossa alkaa kehittyä tunnustuksen positiivinen kehä. Tällöin pedagogisen yhteisön perimmäisenä motivoivana voimana on pyrkimys tukea hyvän elämän edellytyksiä niin oppilaiden kuin opettajienkin osalta. Kysymys hyvän elämän ja liikunnan välisestä suhteesta kuuluu kaikille. Samansuuntaisia ajatuksia esittää myös Teppo Kalaja: hänen mukaansa lajitaitoja mittaavia testejä voisi huomattavasti pelkistää ja keventää (Kalaja 2012, 141-143). Tätä tunnustuksen dialektiikan kehärnäistä luonnetta on hahmoteltu kuviossa l. Suurisieluisten ammattilaisten yhteisössä erilaisia näkemyksiä kunnioitetaan ja arvostetaan. Hän ei ole perso imartelulle, mutta toisaalta ei myöskään ota liian vakavasti itseensä kohdistuvaa, joskus kohtuutontakin arvostelua. Hän tunnustaa, että hän tarvitsee työssään positiivinen kehä vastavuoroisten tunnustussuhteiclen kautta rakentuu luottamus ja oppimisen ilo l Liikkumisen ilo Vahva yhteisöllisyys negatiivinen kehä osapuolet hakevat arvonantoa vähättelemällä toista l Nujertamiseen perustuva kilpailu Vähättelyn noidankehä KUVIO 1. Demokraattisen tahdonmuodostuksen periaatteisiin kuuluu, että kaikilla asianosaisilla tulisi olla oikeus osallistua diskurssiin, jonka luonteen tulisi olla sekä avoin että kriittinen. Tässä kuvio on sovellettu erityisesti liikuntakasvatuksen alalle. Pahimmillaan vuorovaikutus muuttuu toisten nujertamiseen tähtääväksi kamppailuksi, jolloin toisen vähättelyyn ja nujertamispyrkimyksiin vastataan samalla mitalla. Myös niille, joita ei tavallisesti lueta liikuntakasvatuksen asiantuntijoiden joukkoon. Kyseinen kuvio on sovellus Huttusen ja Heikkisen aikaisemmin julkaistusta (2004) kuviosta, jossa tarkastellaan yleisesti koulutusta tunnustuksen kamppailun kenttänä. Tarkoituksenamme on tukea liikuntakasvatuksen eetoksen kehittymistä positiivisen tunnustuksen dialektiikan pohjalta. (Huttunen & Kakkori 2007.) Hyvän oppimisyhteisön eetoksen peruspilareja on se, että ihmiset osoittavat tunnustusta toisilleen. Suurisieluinen ihminen ei pyri vähättelemään toista, vaan on valmis antamaan tunnustuksen toiselle ihmiselle tämän osaamisesta. Bourdieu 1986). Nähdäksemme aitoa siveellisyyttä liikuntakasvatuksesta käydyssä keskustelussa edustaa sellainen asenne, jossa aktiivisesti huomioidaan ja arvostetaan erilaisia tapoja kokea liikuntaa ja liikuntakasvatusta ja annetaan puheoikeus kaikille niille, jotka haluavat asiasta keskustella. On tyypillistä, että kun henkilö saa arvostusta ja huomiota toiselta, hän luonnostaan osoittaa vastavuoroisesti tunnustusta ja arvonantoa tätä kohtaan. Liikunta on tai ainakin se voi ja sen tulisi olla osa hyvää elämää kaikille ihmisille riippumatta liikunnallisesta lahjakkuudesta tai erityistaidoista. jurgen Habermasin oikeuden diskurssi teoriassaan kehittämä malli demokraattisesta tahdonrnuodostuksesta antaa hyvän pohjan pohdittaessa tätä suhdetta (Habermas 1996; Huttunen & Heikkinen 1998). Luonnollisesti me tarvitsemme myös liikuntakasvatuksen asiantuntijoiden panosta pohtiessamme hyvää elämää sekä liikuntakasvatuksen käytäntöjä. Oppiaineen tai oppilaitoksen eetos voi parhaimmillaan rakentua ammatillisen suurisieluisuuden pohjalta. Suurisieluisuus on Aristoteleen filosofiassa kaikkein korkein hyve. Suurisieluisuus ei ole toisaalta paksunahkaisuutta: kritiikistä otetaan toki oman kehittymisen kannalta tärkeä palaute vastaan. Liikunta voi toimia näin autenttisen elämän (Taylor 1995) mahdollistajana: "On jokin tietty ihmisenä olemisen l.apa,jolia 011 minun tapani. Tällaista asennetta heijastavat erityisesti ne puheenvuorot, joiden mukaan liikuntakasvatuksesta keskusteleminen pitäisi antaa vain Iiikunnanopeuajakoulutuksen saaneiden väliseksi. Siksi liikunnanopettajiksi tarvitaan myös yksilöitä,joiden liikuruakokernukset eivät pohjaudu voittopuolisesti menestyksen tai virtuositeetin tavoittelemiseen. Mutta samalla tulee en11en11äkemält.ömä11 tärkeäksi, että olen rehelliLIIKUNTA & TIEDE 49 , 6/2012 , TUTKJMUSARTIKKEU O l.Jkl.l'Ttakasvatuksen eetos 21. Siksi mielestämme liikunnan opettaminen ei voi olla asiantuntijadiskurssin sisäinen asia ei ainakaan valistuneessa yhteiskunnassa, joka tähtää jäsentensä tåysi-ikäisyyteen. Erilaisuuden ja eri näkökantojen hyödyllisyyden tunnustaminen tarjoaa liikunnanopetuksen eetokseen uudistavia näkökulmia. Oleellista on, minkälainen professionaalien ja maallikkojen välisen suhteen tulisi olla tai käyttääksemme bourdieulaista ilmaisua, millä tavalla keskustelussa arvotetaan eri kentiltä tulevia asiantuntijuuden pääomia (vrt. Tunnustuksen positiivinen ja negatiivinen kehä liikuntakasvatuksessa. Tällaisen diskurssin osallistujat toteuttavat kantilaista täysi-ikäisyyttä asiantuntijayhteiskunnassa
fi/vp/ekirjat/valistus. Taylor, C. Power/Knowledge. Fenomenologinen tutkimus mediakasvatuksen etiikasta. Koivisto, M. Kupiainen, R. 1971. 1986. Opettaja 2011 (41), 14. Lapin yliopisto. 2005. Studies in Sport, Phvsrcal Education and Health, 165. Studies in Sport, Physical Education and Health 181. The forms of capital. N11n & Näin 11 ), 86-94. Harmonian takuumiehiä vai etuoikeuksien monopolisteja. Parhaani teen, mutta se ei riitä (nimimerkki). Mäki & T Uusitupa ltoim.) Mitä on valistus. 1969. & Heikkinen, H. Niskanen Kirsi. Liikunnan aineenopettajakoulutuksen op,skelijavalinnat muutoksessa. Jyväskylän yliopisto. Vastapaino, 223-241: http://www.vastapa1no. Between facts and norms: action research in the light of Jiirgen Habermas's theory of communicative action and discourse theory of jusuce. SoPhi: Jyväskylä, 131-156. Acta Universitatis Lapponiensis 64. Sivenius. Opettaja (41). Philosophy as a way of life: Spiritual Exercrses from Socrates to Foucault. Studies in Philosophy and Education: 00110.1007/ s 11217-011-9278-z Huttunen, R. Opettaja 2011 (32). LÄHTEET: Adorno, T. Kumma ettei opettaja saa osata (28.10.2011 b). Richardson (to.m.) Handbook of Theory and Research for the Sociology of Educatron (New York, Greenwood), 241-258. 2004. Heideggerin muodollisen "etiikan" periaatteista. Hämäläinen, K. Liikunta & Tiede 48 16), 46-54. Opettaja 2011 (36), 10 Liikunnasta iloa ja virkistystä (7.10.2011). Opettaja 2011 (43), 13. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto lllich, 1. Heidegger, M. Kasvatus Auschwitzin jälkeen. 2007. Urheilija ja valmentaja urheilun maailmassa: Eetokset, ihanteet Ja kasvatus urheilijoiden tarinoissa. Teaching and the Dialectic of Reccqrunon. 2007. org/10.1080/14681360400200194 Huttunen, R. Koulujen liikuntakasvatus ja opettajankoulutus voivat tukea identiteettityötä, jonka kautta yksilö löytää oman tapansa olla maailmassa eksistoivana ja liikkuvana olcru ona kukin persoonallisella ja erityisellä tavallaan. vastapaino. Kant, 1. New York: Pantheon Books. & Heikkinen, H. Nieminen Aleksi. Akateeminen väitöskirja (käsikirjoitus). A. Pekkarinen Jaana. Mediakasvatuksen eetos. Contnbutions to a Drscourse Theo ry of Law and Democracy. 1989. 1980. pdf Kalaja, T. 102011 b). 307-322 Huttunen, R. Autenttisuuden etukka Gaudeamus: Helsinki. Opettajat opouoina. 2011. Teoksessa J. Wegmarken. Koivisto, M. 12. Mäki &T Uusitupa (toim) Mitä on valistus. (Alkup. f i/vp/ekr rjat/vahs tus.pdf Bourdieu, P. Hegelians Axel Honneth and Robert Williams on the Development of Human Morality. Toimintatutkimus liikunnanopettajien pätevöittämiskoulutuksen käynnistämisestä ja kehittämisestä. Deschooling societv. 1995. http://ees.net.nz/info/DeschoolingSociety. Cambridge, Massachusetts: The M IT Press Hadot, P. 1904) Die protestantische Ethik und der Geist des Kapitalismus. Kakkori (toim.) Katseen tarkentaminen: Kirjoituksia Martin Heideggerin Olemisesta Ja ajasta. Teoksessa J. & Kakkori, L. Miinchen: Verlag C. l'archeolcqie du savorr. Teoksessa L. Konttinen, E. 1978. 11c11 itscllc11i.Jos 11i111illäi11 en ole, lwdota11 clä111ä11i 111cd1ityl1sC11, lwdotan 0111a11 aim1tlaatuiscn i/i111isyytc11i." (Taylor 1995, 58.)" Tämä autenttisuuden ihanne koskee liikuntaa siinä missä muitakin ilmaisun ja olemisen tapoja. pdf Kari, J. London: Wiley-Blackwell. 1996. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. Vastaus kysymykseen: Mitä on valistus. Aikuislukion eetos opettajien merkityksenantojen valossa. Opettaja 2011 143), 12. Huttunen, R. Weber, M. 2007. 2012. 2008. Vastapaino, 85-94: http://www. Moilanen Panu. 1998. Jyväskylän yliopisto. Joensuu, K. 2003. Between facts and norms. AINEISTONA KÄYTETYT OPETTAJA-LEHDEN MIELIPIDEKIRJOITUKSET Mistä iloa liikuntaan (128.2011) Dufva Hanna. Pesonen, J. Foucault, M. Foucault, M. 2010. 2005. Opettaja 2011 (40), 12. Frankfurt am Main: Vittorio Klostermann. Liikunnanopettajakoulutuksen rima korkealla (14. Aristoteles ja pedagoginen etiikka. Tarvittaisiin tuoretta tietoa liikunnanopetuksesta (9.9.2011). Selected lnterviews and other writinqs 1972-1977. Pedagogy, Culture and Society 112)2, 163-173: http://dx.doi. Paris: Gallimard. Luottamusta liikunnanopettajien ammattitaitoon (26.8.2011). 14. Beck. Teoksessa J. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Opettaja 2011 134), 16. Habermas, J. 2011. 22 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6.12012 • TlJTKIMUSARTIKKELI • U1kuntakasva!ukseri eetos. Curriculum Studies 6 (3). H. Jokaisella on oikeus liikunnan iloon 128 102011 a) Ahlsrand Anita ja Wecksröm Christer. Urheilu-uralta opettajaksi opiskelemaan neljä kilpaurheilijamiestä liikuntakokemustensa tulkitsijoina luokanopettajaopintojensa alussa. Huhtiniemi Mikko ja Mäkelä Kasper. 2012. 2011. Liikunnanopettaja on paljon vartijana (14.10.2011 a)
Schooling and work experience in coaching or instructing physical activities scerned to increase the menuons of vcrsatile physical education and promoting the fitness, skills and hcalth. ASIASANAT: opettajasosialisaalio, luohanopettajahoulutus, häsityliset, liihuntataust.a, hyvä /iihunnanopetus JOHDANTO Monilla luokanopeuajanopiskelijoilla on pitkän oppilaskokemuksen ja monipuolisen li ik uruatausran lisäksi liikunnanopetuskokernusta sekä urheiluvalmennuksen ja liikunnanohjauksen työkokemusta ja kouluttautumista. KEYWORDS: teacl1er socialiscaion, c/ass teacl1er training, conceptions, be/iefs, worh experience, coaching, instrucling rovaikutustilantect liikunnanopellajien ja luokkatovereiden kanssa. Wallheadin & Buckworthin (2004) mukaan koululiikunnassa viihtyminen on yhteydessä aktiivisuuteen niin liikuntatunneilla kuin koulun ulkopuolella. Keskeisinä tuloksina todettiin, että luokanopeuajaopintonsa aloittavien käsitysten mukaan myönteisyys, mot ivoivuus ja monipuolisuus olivat keskeisiä alakoulun hyvän liikunnanopetuksen tunnusmerkkejä. However, the mentions focusing to ihe pupils were decreasing at thc sarne urne. LIIKUNTAA OPETTAVAKSI OPETTAJAKSI SOSIAALISTUMINEN LUOKANOPETTAJAOPISKELIJOIDEN KOULUTUSJA TYÖKOKEMUSTAUSTOJENYHTEYDET KÄSITYKSIIN HYVÄSTÄ ALAKOULUN LIIKUNNANOPETUKSESTA JUHA VALTONEN, HEIKKI RUISMÄKI Yhteyshenkilö: Juha Valtonen, Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos, PL 8, 00014 Helsingin yliopisto. Koulutuksen kehiuämisen kannalta tärkeitä kysymyksiä ovat, miten erilaiset kokernustaustat näyttäytyvät käsityksissä hyvästä liikunnanopetuksesta ja miten ne vaikuttavat opiskelijan koulutettavuuteen. 2011). Analyysimenetelminä käyteuiin sisällönanalyysia ja ristiin taulu koi n t ia. Tutkimuksessa havaittiin myös viiueuä siitä, että alakoulun liikunnanopetuskokemuksen myötä käsitykset myönteisyyden merkityksestä laatukriteerinä lisääntyivät. Puh. Aineisto kerättiin verkkokyselynä Helsingin yliopistossa Iuokanopeuajakoulutuksen vuosina 2007-2010 aloiuaneilta opiskelijoilta (n= 412). This study aimcd to explore t he connections between the schooling/work experience backgrounds of pre-service class teachers and their conceptions of good physical education. Viihtymisen tai viihtymättömyyden voidaan oleltaa olevan sekä suoraan ellä aktiivisuuden kaulta välillisesti yhteydessä käsityksiin hyvästä 1 i i kun nanopetukscsta. The concepuons of good physical educauon of pre-service class teachers need to be studied, especially at the beginning of their formal teacher educauon. Liikunta & Tiede 49 (6), 23-28. Sähköposti: juha.valtonen@helsinki.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Valtonen J., Ruismäki H. Tässä tutkimuksessa selviteltiin liikunta-alan kouluuauturnise n ja työkokemuksen yhteyksiä luokanopeuajaopiskelijoiden käsityksiin hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta. Liikunta &Tiede 49 (6), 23-28. The conceptions have been found to be like Iilrers affecting their capability to absorb new information and skills in teacher training. . Kouluttautuminen ja työkokemus sekä urheiluvalmennuksessa euä liikunnanohjaustehtävissä lisäsivät suuniaa-antavasti mainintoja monipuolisesta ja fyysistä suorituskykyä edistävästä liikunnanopetuksesta, multa vähensivät oppilaiden huomiointia korostavia käsityksiä. The conceptions were seen lO express the socialicing effects of schooling!work experiences. Liikuntatoiminnan mielekkyys on merkityksellistä henkilökohtaisten kokemusten syntymisessä, ja nämä taas vaikuuavat käsitysten muodostumiseen. Liikuntaa opettavaksi opettajaksi sosiaalistuminen luokanopettajaopiskelijoiden koulutusja työkokemustaustojen yhteydet käsityksiin hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta. . The main findings indicated that the most common charasteristics of good physical education were: positive, motivating, and versatile. Hänen kokemuksensa voivat olla ristiriidassa opettajankoulutuksessa esiteltävien periaalteiden kansLIIKUNTA & TIEDE 49 · 6/2012, TUTKJMUSARTIKKEU l.Jlk.untaa opettavaksi sosiaahstU'Tlinen 23. lncreased work experience as a subsuiute ieacher seerned to increase i he mentions of positive physical education. Socialisation into teaching physical education the conceptions of good teaching of preservice class teachers in the light of work and schooling experience of sports and physical activities. Käsitysten nähtiin ilmentävän kyseisten taustojen liikunnanopetukseen sosiaalisiavaa vaikutusta. Opettajakoulutuksen haasteena on tunnistaa työkokemuksen ja kouluttautumisen yhteydet opiskelijoiden käsityksiin hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta, koska niiden on havaittu vaikuttavan opetuskäyuäytymiseen (Kember & Kwan 2000; Kember 2003; Parpala ym. Käsitysten on havaittu syntyvän kokemusten kautta (Lortie 2002; Väisänen & Silkelä 2001, 132). The data were collecied from rhe pre-service class teacher studerus of the University of Helsinki (n= 412) during the years 2007-2010. 09-1912 9756. Liikuntatoiminnan mielekkyyteen vaikultavat lisäksi fyysiset toimintaympäristöt, liikuntavälineistö, opetusryhmän ryhmä koko sekä liikuntatuntien määrä. Opiskelijoiden käsityksiin hyvästä liikunnanopetuksesta vaikuttavat muun muassa kouluaikaiset vuoValtonen J., Ruismäki H. On-line quesuonnaire was used to gather the data. Luokanopellajaopiskclijan käsitykset ilmentävät hänen subjektiivista kokemustaan opetuksesta
Myös liikunnanopetusja urheiluvalmennuskokemuksen on havaittu olevan yhteydessä koettuun opetuspätevyyteen ja -valmiuksiin (Callea ym. 1993; Hutchinson ym 1993; Morgan&: Hansen 2008; Penttinen 2003). Akkulturaatiovaiheen liikuntakokemusten on todettu olevan yhteydessä koettuun pätevyyteen. Tutkimuskysymyksiksi muodoswivat: • Miten luokanopettajaopiskelijal kuvaavat hyvää alakoulun liikunnanopetusta. Erilaiset taustat vaikuttavat opiskelijoiden lapaan valikoida ja omaksua tai olla omaksumatta opeuajakouluiuksessa annettavaa informaatiota ja toimia myöhemmin liikuntaa opettavina opettajina (Matanin 2003). 2006). (Lortie 2002, 49-50.) Hyvää liikunnanopetusta määritellään monin tavoin. (Lehmuskallio 2011.) Liikuntaan sosiaalistuminen ja liikuntasuhde ilmenevät myöhemmin muun muassa arvoina, asenteina _ja toimintarnalleina opettajankoulutuksessa sekä edelleen liikunnanopeuajana. Käsityksille on tyypillistä, että ne voivat olla piintyneitä ja voimakkaita. Lortie esitti oppipoika-aikana tehtyjen havaintojen ja saatujen kokemusten vaikuttavan opettajaksi hakeutumiseen. (Morgan & Hansen 2008) Opettajan koululiikuntataustan on havaittu olevan yhteydessä myös oppiainekseen, sillä opettajien on havaittu sisällyttävän usein opetusohjelmaan sellaisia lukuntalajeja, jotka ovat tuttuja heille itselleen omalta kouluajalla (Morgan &: Hansen 2008) Opettajan omalla lajisuuntautuneisuudella on myös havaittu olevan laajempiakin yhteyksiä opetuksen painotuksiin ja tavoitealueisiin. (Loruc 2002, 61-67.) Lawson kehitti Lortien tutkimuksiin tukeutuen liikunnanopetrajaksi sosiaalistumisen kolmivaiheisen mallin, jossa syntymästä opettajankoulutuksen alkamiseen kestävää sosiaalistumisen vaihetta kutsutaan akkulturaatioksi (Lawson 1983). 1993; Matanin ym. Käsitteellä "apprenticeship of observation" Lortie viittasi yleissivistävään koulutukseen kahdentoista vuoden pituisena 'oppipoika-aikana'. 1991), sillä kokemukset eivät ole objektiivisia totuuksia, vaan ne muodostuvat arvioijasidonnaisesti. Käsitykset ovat tutkimusten mukaan pysyviä (Murphy ym. Liikuntaan sosiaalistuminen ja oman liikuntasuhteen määrittely alkaa jo varhaislapsuudessa jatkuen lähes läpi elämän (Koski 2008). Käsitykset muodostuvat opettajien esimerkin lisäksi rnyös valmentajien ja harrastustoiminnan ohjaajien toiminnan observoinnin myötä ja toimintaan liittyvien kokemusten myötä (Dooliule ym. Koulussa oppilaat alkavat koota käsityksiä hyvästä opettajasta ja opettamisesta ainakin toiselta vuosiluokalta alkaen (Murphy ym. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004, 248) mukaan liikunnanopetuksen päämääränä on vaikuttaa myönteisesti oppilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin huomioiden hänen yksilöllisyytensä ja yhteisöllisyytensä. Liikunnanohjauksessa ja urheiluvalrnennuksessa toirnitaan vuorovaikutuksessa lasten ja nuorten kanssa ohjaaja-ohjattavatai valmentaja-valrnenneuavasuhteessa, joten rnyös näiden tehtävien voidaan olettaa sosiaalistavan liikunnanopetukseen. Tyypillisirnmät yhteydet näyttävät kulkevan liikuntaharrastuneisuuden ja koetun pätevyyden kautta. Lehrnuskallion mukaan tärkeirnpiä liikuntaan sosiaalistajia ovat kaverit, ohjaajat ja valmentajat sekä vanhemmat. Lisäksi he pyrkivät olemaan tietoisempia liikunnallisesti heikompien tarpeista. Mikäli opettajien omat koululiikuntakokemukset olivat kielteiset, niin he harrastivat epätodennäköisernmin liikuntaa ja heidän itseluottamuksensa opettaa liikuntaa oli alhaisempi kuin niillä, joilla oli enemmän myönteisiä kokemuksia (Morgan & Bourke 2008; Morgan &: Hansen 2008). 2004; Rink &: Hall, 2008; Siedentop &: Tannehill 2000). 2004), ja mitä aiemmin ne ovat muodostuneet, sitä vaikeampi niitä on muuttaa (Chinn ym. 1993; Doolittle ym 1993, Pajares 1992). 2011; Fensterrnacher &: Richardson 2005; Murphy ym. Kotimaisessa tutkimuksessa on havaittu viitteitä siitä, että luokanopcuajaopiskelijoiden sukupuoli, liikuruanurnero ja vapaa-ajan liikuntaharrastuneisuus ovat yhteydessä heidän käsityksiinsä hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta (Valtonen ym. Käsityksiin on tutkirnuskirjallisuudessa viitattu myös käsitteillä uskomus, luulo ja mielipide. Näiden tehtävien parissa nuorelle voi muodostua käsitys siitä, että hänellä on sellaisia orninaisuuksia tai taitoja, joita tarvitaan opettajan työssä. 24 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6 12012 • TlJTKIMUSARTlKKEU • L11Kuntaa opettavaksi sosaal1stum1neri. Mitchellin tutkimusryhmä havaitsi, että liikuntataustaltaan passiivisemmat opiskelijat kiinnittivät useammin huomiota observointitehtävässä oppilaisiin, kun taas liikuntataustaltaan kokeneemmat tarkkailivat ennemminkin oppitunnin sisältöä (Mitchell ym. 2008; Webster ym. Hyvä liikunnanopetus voidaan pelkistää niin, että rnikäli tavoitteet saavutetaan, niin opetus on ollut hyvää. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ovat Lortien 1973 julkaisemassa kirjassa 'Schoolteacher, a Sociological Study' esittämät havainnot opettajaksi sosiaalistumisesta (Lortie 2002). 2005). sa (Nespor 1987; Richardson ym. Yhteenvetona voidaan todeta, että liikuruataustalla on havaittu olevan yhteyksiä ja vaikutuksia koettuun pätevyyteen, asenteisiin ja aikomuksiin opettaa liikuntaa sekä toimintamalleihin liikunnanopettajana. Akkulturaatiovaiheen aikana tapahtuva opettajaksi sosiaalistuminen kauaa tällöin myös koulun ulkopuolisen liikuntatoiminnan. Opettajan toirnintaa ohjaavat valtakunnallisten opetussuunnitelrnien perusteiden pohjalta laaditut kuntaja koulukohtaiset opetussuunnitelmat Niissä esitetään yhteiskunnassa vallalla olevien arvojen mukaiset liikunnanopetuksen tavoitteet ja suuntaviivat. Siten ne vaikuttavat suodattimena koulutuksessa esitettävän tiedon omaksumiseen (Lortie 2002, 39-40, 53). 20 l0). Opettajaopiskelijoiden käsitysten muodostuminen on yhteydessä moniin eri tekijöihin. Opettajat saattavat rnyös siirtää kielteiset asenteensa ja kokemuksensa omille oppilailleen. Tänä aikana tehdyt havainnot koulukulttuurista, opettajasta, opettajan toiminnasta ja vuorovaikutuksesta opettajan kanssa vaikuttavat osaltaan opiskelijoiden käsityksiin hyvästä tai huonosta (liikunnan) opetuksesta. Tässä tutkimuksessa tarkastelu rajataan siihen, miten liikunta-alan koulutus ja työkokemus ovat yhteydessä heidän käsityksiinsä hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta. Viitteitä siitä antaa esirnerkiksi tutkimus, jonka mukaan joukkuepallopelejä harrastaneet liikunnanopettajat painottivat opetusryössäån muita opettajia enemmän sosiaalista vastuullisuutta (Curtner-Smith & Meek 2000) Akkulturaatiovaiheeseen ajoittuvan liikunta-aktiivisuuden on todettu ennustavan luokanopeuajaopiskelijoiden aikomuksia opettaa liikuntaa alakoulussa (Faulkner&: Reeves 2000; Penttinen 2003). Toisaalta opettajat voivat pyrkiä välttämään kouluaikoina huonoiksi koettuja toimintatapoja. Kokemusten yhteydet asenteisiin ja varsinkin opetuskäytänteisiin voivat olla ketjuuntuneita. Englanninkielisessä tutkirnuskirjallisuudessa käytetään yleisirnmin käsitteitä effective teaching, quality teachingja good teaching, jotka sisältävät niin opetuksen laadullisia kuin määrällisiä kriteereitä (Chen ym. 2012). 1991 ). 2010) Liikunnanohjausja -valmennustehtäviin hakeutuivat ne, joilla oli myönteisiä liikuntakokemuksia ja parempi koettu liikuntapätevyys (Websier ym. Rink &: Hall (2008) nostavat yläkäsitteeksi laadukkaan opetuksen (qualit y teaching), joka sisältää sekä hyvän että tehokkaan opetuksen. Liikunnallisesti aktiivit luokanopeuajat käyttivät enemmän aikaa oppilaiden fyysisen kunnon harjoittamiseen kuin vähemmän aktiivit kollegansa (McKenzie ym. Hänen tutkimuksessaan opettajan todettiin vaikuttaneen monen lapsen liiku nt akiirmostusta vähentävästi. Myös liikunnanopetussijaisuudet, liikunnanohjaustai urheiluvalmennustehtävissä toimiminen sekä niihin liittyvät koulutukset vaikuttavat opiskelijoiden käsityksiin hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta. Kukin oppilas tarkastelee opettajan toimintaa oman viitekehyksensä, kuten arvojen, asenteiden, kokemusten ja osaamisen kautta (Nespor 1987; Richardson ym. 1999). asenteisiin ja opetuskäytäntöihin (Curtner-Smith 2001; Faulkner&: Reeves 2000; Hutchinson ym. 2003; Morgan &: Bourke 2008; Morgan &: Hansen 2008; Stidder & Hayes 2006; Tabacnik &: Zeichner 1984; Webster ym 2010)
Kymmenien tuntien koulutustausta oli noin joka kuudennella (16 %) ja vähintään sata tuntia noin 3 %:lla vastanneista. Luotettavuuden lisäämiseksi vastaukset lueuiin useaan kertaan. Opiskelijoiden käsityksiä hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta tarkasteltiin ensinnäkin prosenuiykstkoinä, jolla kuvattiin, kuinka suuri osa vastaajista oli maininnut kyseiseen kategoriaan kuuluvan laatukriteerin. yhteistyön oppiminen ja luokkahengen kehittyminen ihmisenä kasvu rehtiys. Koska aineisto on kerätty Helsingin yliopiston opiskelijoilta, saatuja tuloksia ei voi yleistää koskemaan luokanopettajaopiskelijoita valtakunnallisesti. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin taustamuuuujakohtaisesti ristiintaulukoinnilla. Ensinnäkin tiedusteltiin vastaajan ohjausja valmennuskokemusta seuraavasti: "Kuinka paljon sinulla on liikunnanohjaustai valmennuskokemusta (urheiluseuroissa, järjestöissä tms.)?" Toiseksi kysyu iin työkokemuksen määrää alakoulun liikunnanopetuksesta seuraavasti: "Miten suuri osa liikunnanopetuskokemuksestasi koulussa sijoittuu ala-asteelle?" Molemmissa kysymyksissä annettiin viisi vastausvaihtoehtoa, ääripäiden ollessa ei lainkaan ja yli 200 tuntia. Aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella ensimmäisen kevätlukukauden alussa ennen liikunnan didaktiikan opintojen ensimmäistä opintojaksoa. innostavuus. • Miten liikunta-alan työkokemus on yhteydessä opiskelijoiden käsityksiin hyvästä alakoulun liikunnanopetu ksesta. Hieman alle puolet vastanneista mainitsi laatukriteeriksi inkluusion ( 40 %). kannustavuus ja rohkaisevuus monipuolisuus liikuntalajien ja opetusmenetelmien monipuolisuus inkluusio kaikki oppilaat mukaan osaamisesta. Teoriasidonnaisen sisällön analyysin katsotaan sisältyvän teoriaja aineistolähtöisen tarkastelun väliin (Eskola 2001). Yksittäisten koulutusten ajalliset kestot saatiin koulutusta järjestäneiden tahojen verkkosivuilta. Seuraavaksi käsityksiä raportoidaan muiden tutkimuskysymysten mukaisessa järjestyksessä. Taustamuuuujina käytettiin vastaajien sukupuolen lisäksi heidän liikunta-alan koulutustaan ja työkokemustaan. Teoriasidonnaisen sisällön analyysin avulla päädyttiin muodostamaan 12 kategoriaa (taulukko 1), joiden katsottiin edustavan opiskelijoiden luonnehdintoja hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta. Koulutustaustoja tarkasteltiin niiden ajallisen keston perusteella. Käsitykset hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta Alakoulun hyvän liikunnanopetuksen tunnusmerkeiksi mainittiin useimmiten myönteisyys (83 %), molivoivuus (67 %) ja monipuolisuus (59 %). OnnistumiLIIKUNTA& TIEDE 49-6/2012, TUTKIMUSARTIKKEU -Liikt.r1taaopettavak.9 sosaalis tlJTW'lEJ1 25. Vailla liikunta-alan koulutusta olleista opiskelijoista monipuolisuuden mainitsi 57 %, kun eniten koulut tautuneista 79 % ilmaisi sen kriteerikseen. paljon liikuntaa yhteistoiminnallisuus yhdessä tekeminen. kyvyistä tai motivaatiosta riippumatta liikunnallinen elämäntapa jatkuva liikuntaharrastus ja liikunnallisen elämäntavan merkitys ei-kilpa i lul I isuus ei kilpailevaa, vertailevaa ja mittaavaa onnistumisen kokemukset oppimisen ja edistymisen kokemukset henkilökohtaisella tasolla ja myös muiden nähden oppilaslähtöisyys oppilaiden kuunteleminen ja toiveiden huomiointi fyysinen suorituskyky fyysisen kunnon. liikuntataitojen ja terveyden edistäminen haasteellisuus ja toiminnallisuus riittävästi haasteita taitotasosta riippumatta. TULOKSET Tutkimustuloksissa tarkastellaan ensin opiskelijoiden käsityksiä hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta. Liikunta-alan työkokemusta mitattiin kahdella monivalintakysymyksellä. Hyvän alakoulun liikunnanopetuksen kategoriat ja niiden kuvaukset Kategoria Kuvaus myönteisyys myönteisyys, hauskuus ja leikinomaisuus motivoivuus motivoivuus. Opiskelijoiden käsityksiä hyvästä liikunnanopetuksesta rnitauiin avoimella kysymyksellä: "Määrittele omin sanoin hyvä liikunnanopetus perusopetuksen alaluokilla". Vastausprosenui kyselyihin oli korkea (85 %), ja miesten ja naisten vastausosuudet noudattelivat opiskelijoiden sukupuolijakaumaa. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimukseen osallistuivat Helsingin yliopiston luokanopeuajakoulutuksen lukuvuosina 2007-2010 aloittaneet opiskelijat. Käsitykset koulutuksen mukaan tarkasteltuina Tyypillisimpiä koulutuksia olivat Nuori Suomi ry:n lyhyet ohjauskoulutukset sekä eri lajiluuojen valmennusja ohjaajakoulutukset. oikeudenmukaisuus sekä voittamisen ja häviämisen käsittely päädyttiin luokittelemaan yksittäisten koulutusten yhteenlasketun ajallisen keston pohjalta. Kuitenkin on syytä todeta, euä maininnat monipuolisuudesta hyvän alakoulun liikunnanopetuksen kriteerinä lisääntyivät vastanneiden koulutustaustan pidentyessä (taulukko 2). reiluus. Eroavuuksien tilastollista merkitsevyyttä tutkittiin khiin neliö -tesullä ja eroavuuksien efektikokoa sukupuolen osalta Cramerin V-testillä ja muiden taustamuuttujien osalta Etatestillä, sillä ne olivat järjestysasteikollisia. Liikunta-alan koulutusta mitattiin avoimella kysymyksellä: "Mitä liikunta-alan koulutuksia olet suorittanut?" Aineistolähtöisen analyysin perusteella koulutus TAULUKKO 1. Harvemmin esiin tuotuja hyvän ala koulun liikunnanopetuksen tunnusmerkkejä olivat liikunnallinen elämäntapa (20 %), ei-kilpailullisuus (14 %), onnistumisen kokemukset (13 %), oppilaslähtöisyys (12 %),fyysinen suorituskyky (11 %), haasteellisuus ja toiminnallisuus (10 %), yhteistoiminnallisuus (10 %) sekä ihmisenä kasvu (6 %). Kyselyyn vastasi kaikkiaan 412 opiskelijaa, joista naisia oli 341 (82,8 %) ja miehiä 71 (17,2 %). Korkeintaan kaksikymmentä tuntia opetus-, ohjaustai valmennuskoulutusta oli 81 %:lla opiskelijoista. Vastausten perusteella muodostettiin kolmiluokitus: llkorkeintaan 20 tuntia, 2) kymmeniä tunteja sekä 3lsata tuntia tai enemmän liikunnanohjaus-, liikunnanopetustai valmennuskoulutusta. Aineiston tilastollisessa käsittelyssä todettiin alkuperäinen viisiluokitus liian laajaksi ja vinoksi, joten luokkia yhdistettiin kolmiluokitukseksi: llkorkeintaan muutamia tunteja, 2lkymmeniä tunteja ja 3) vähintään sata tuntia työkokemusta .. Koulutus ei ollut tässä aineistossa tilastollisesti merkitsevällä tasolla yhteydessä minkään hyvän alakoulun liikunnanopetuksen kategorian kanssa. • M iten liikunt a-alan koulutus on yhteydessä opiskelijoiden käsityksiin hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta . Teoriasidonnaisuuteen päädyttiin, koska teksteissä kuvatut käsitykset perustuivat aikaan ennen formaalia opeuajankoulutusra, multa kuitenkin pitkään kokemukseen oppipoikana
Prosentuaaliset erot olivat kuitenkin pienehköjä eikä tilastollisesti merkitseviä eroja havaittu. Tässä tutkimuksessa tarkastelu rajattiin siihen, miten opetus-, liikunnanohjausja urheiluvalmennuskouluttautuminen sekä työkokemus erottelevat luokanopettajaopiskclijoiden käsityksiä hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta Näiden akkulturaatiovaiheen osatekijöiden katsottiin sosiaalistavan liikunnanopetukseen. Keskeisimmät havainnot käsityksistä alakoulun liikunnanopetuskokemuksen mukaan tarkasteltuina (vähiten mainintoja saaneet tai vähiten ryhmiä erottelevat kriteerit on poistettu . Vastaavasti he ilmoittivat muita harvemmin inlduusion, ei-liilpailullisuuden, onnistumisen lwlicmuhset ja oppilaslälitöisyyden laatukriteerikseen. rivisummat poikkeavat luvusta 100) monionnistumisen oppilasyhteistoiminpuolisuus kokemukset lähtö isyys nallisuus korkeintaan f 189 45 44 34 20 t % 57 % 14 % 13 % 19% (n=334) kymmeniä f 44 7 5 6 tunteja % 69 % 11 % 8% 9% (n=64) 100 t tai f 11 1 1 1 enemmän % 79 % 7% 7% 7% (n=14) TAULUKKO 3. Keskeisimmät havainnot käsityksistä koulutuksen keston mukaan tarkasteltuina (vähiten mainintoja saaneet tai vähiten ryhmiä erottelevat kriteerit on poistettu . Käsitykset alakoulun liikunnanopetuskokemuksen mukaan tarkasteltuina Alakoulun li ik unnanopetukse n työkokemusta vähintään kymmeniä tunteja oli joka neljännellä (28 %) ja vähintään sata tuntia 8 °/o:lla opiskelijoista. rivisummat poikkeavat luvusta 100) myönteisyys motivoivuus inkluusio eioppilasfyys kilpailu! lisuus lähtöisyys suorituskyky enintään f 240 196 114 44 39 29 muutamia t % 82 % 67 % 39 % 15% 13% 10% (n=293) kymmeniä f 70 55 37 9 11 10 tunteja % 82 % 65 % 44 % 11 % 13% 12 % (n=85) vähintään f 29 23 9 3 6 sata tuntia % 94 % 74 % 29 % 10 % 0% 19% (n=31) 26 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikuntaa coetevass sos aalstomren. Opiskelijat joilla oli pisin työkokemus liikunnan ohjaus-ja valmennustehtävissä mainitsivat useammin monipuolisuuden ja fyysisen suorit.ushyvyn hyvän alakoulun liikunnanopetuksen tunnusmerkkeinä (taulukko 3) Vastaavasti he mainitsivat oppilaslähtöisyyden (x2 (l, n= 411) = 5,078, p = 0,025, Et.a = 0,100) sekä inhluusion harvemmin kuin opiskelijatoverinsa joilla oli vähemmän työkokemusta. Tähän rajaukseen päädyttiin, koska akkulturaation yhteyksiä käsityksiin ei ole juurikaan tutkittu. Keskeisimmät havainnot käsityksistä liikunnan ohjauksen ja valmennuksen työkokemuksen mukaan tarkasteltuina (vähiten mainintoja saaneet tai vähiten ryhmiä erottelevat kriteerit on poistettu . Miehillä vähintään kymmenien tuntien opetuskokemus oli joka kolmannella (37 %) ja naisista joka neljännellä (27 %). POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tekijät tiedostavat, että käsitysten syntymiseen on yhteydessä monia tekijöitä joiden yhteisja välilliset va ikutu kset käsityksiin vaativat laajempaa tutkimusta. Opiskelijat, joilla oli pisin alakoulun liikunnanopetuskokemus, mainitsivat muita useammin myönteisyyden, motivoivuuden sekä fyysisen suoritusliyvyn hyvän alakoulun liikunnanopetuksen tunnusmerkkeinä (taulukko 4). TAULUKKO 4. Käsitykset liikunnanohjausja valmennuskokemuksen mukaan tarkasteltuina Kymmeniä tunteja työkokemusta oli 38 °/o:lla opiskelijoista, ja noin joka viidennellä (22 %) oli työkokemusta vähintään sata tuntia. TAULUKKO 2. Joka toisella miesopiskelijalla (51 %) oli työkokemusta vähintään kymmeniä tunteja kun naisten vastaava osuus oli 35 % (x2 (2, n= 411) = 9,241, p = 0,010, Eta = 0,150). rivisummat poikkeavat luvusta 100) moniinkluusio oppilasfyys suoripuolisuus lähtöisyys tuskyky enintään f 146 107 35 26 muutamia t % 57 % 42 % 14% 10% (n=255) kymmeniä f 40 26 11 4 tunteja % 63 % 41 % 17 % 6% (n=64) vähintään f 58 30 4 14 sata tuntia % 63 % 33 % 4% 15% (n=92) sen /wlmnusten, oppilasläl1Löisyyden sekä yhteistoimintaa korostavien laatukriteereiden maininnat vähenivät systemaattisesti koulutuksen keston lisääntyessä
Esimerkiksi koetun fyysisen pätevyyden ja liikuntaharrastustaustan merkitykset käsitysten muodostumisessa ovat mielenkiintoisia. Myös fyysinen suorituskyky mainittiin useammin opeuajakokernuksen lisääntyessä, kun taas inhluusio ja ei-hilpailul/isuus ilmoitettiin harvemmin. Käsitysten voidaan katsoa heijastavan opintonsa aloittavien arvoja ja myönteistä suhtautumista liikuntaan, mikä voi myöhemmin todentua näiden arvojen suuntaisena opetuksena (Curtner-Smith 2001; Faulkner & Reeves 2000; Hutchinson ym. Havainto saa tukea myös Morganin ja Bourken (2008) sekä Morganin ja Hansenin (2008) tutkimuksista, joiden mukaan osaamisestaan epävarmat opettajat saattavat pitäytyä opetustyössä itselleen koululiikunnasta tuttuihin liikuntalajeihin. Jatkotutkimuksissa on mahdollista syventää käsitysten tarkastelua esimerkiksi lisäämällä taustamuut tujien määrää. Vastaajien ajatuksissa monipuolisen liilwnnan mainitseminen laatukriteerinä saattaa kuitenkin sisältää implisiittisesti myös esimerkiksi liikuntataitojen opettamisen. LltKUNTA 8 TIEDE 49, 612012, TUTKlMUSARTIKKEU ,1.Jkll'ltaa openavaksl sooaal&sll.rnnen 27. Erilaiset koulutusja työkokemustaustat olivat suuntaa antavasti yhteydessä opiskelijoiden käsityksiin, mutta vahvoja tilastollisesti merkitseviä eroja ei kuitenkaan havaittu. Laajemman taustamuuttujapatterin avulla saataisiin paremmin selville muuttujien vaikuuavuuksia sekä keskinäisiä riippuvuuksia ja vaikutuspolkuja. Yhteenvetona voidaan todeta, että luokanopettajaksi Helsingin yliopiston opeuajankouluiuslaitoksessa opintonsa aloittavilla on samansuuntaiset myönteisen liikunnanopetuksen merkitystä korostavat käsitykset hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta. Tutkimustulosten perusteella kannattaisi opettajankouluttajien kartoittaa opiskelijoiden liikuntataustoja ja käsityksiä liikunnanopetuksesta, jotta ne voidaan ottaa huomioon koulutuksessa ja edelleen sen kehittämisessä. 2005; Valtonen ym. Tulos on samansuuntainen tässä tutkimuksessa tehtyjen havaintojen kanssa koulutuksen keston yhteydestä käsityksiin. Substanssin korostaminen näyttää kytkeytyvän ainakin tässä aineistossa siihen, että kiinnitetään vähemmän huomiota oppilaaseen. Tulos tukee havaintoja siitä että liikuntataustaltaan kokeneemmat opettajat tai opiskelijat kiinnittävät enemmän huomiota toimintaan, kun taas liikuntataustaltaan passiivisemmat huomioivat oppilaan (Mitchell ym. Onko niin, että akkulturaatiovaiheen aikainen työskentely lasten kanssa vahvistaa käsityksiä myönteisen ilmapiirin merkityksellisyydestä alakoulun liikunnanopetuksessa. 2005; Valtonen ym. 2008; Jung 2011; Kagan 1992; Penttinen 2003, 124). Kokemuksellisuutta korostavien laatukriteereiden painottuminen antaa viitteitä liikunnanopetuksen lähitavoitteiden merkityksellisyydestä. Työkokemus liikunnan ohjausja urheiluvalmennustehtävissä lisäsi hieman monipuolisen liilwm,an ja fyysisen suorituskyvyn mainintoja, mutta vähensi inhluusion ja oppilaslähtöisyyden mainintoja. (Mitchell ym. Tämä onkin luonnollista, koska opeuajaopinnot ovat vasta alkamassa. Lähi tavoitteiden ja kokemuksellisuuden painottuminen tukee Lortien (2002, 62) havaintoja siitä, että ennen formaalia opettajankoulutusta esitetyt käsitykset heijastavat erityisesti oppilaan, eikä niinkään opettajan näkökulmaa hyvään liikunnanopetukseen. Olennaisinta on kuitenkin se, että opiskelijat saadaan tiedostamaan omaksumansa käsitykset ja mallit liikunnanopetuksesta. 2010). Kokeneemmat opiskelijat vastaavasti keskittyivät enemmän tunnin sisältöön. Omien käsitysten tunnistaminen on samalla omien arvojen ja asenteiden reflektoiruia ja siten myös julkilausumista, mitä voidaan pitää opettajaksi kehittymisen elementtinä (Husu ym. Mielenkiintoisena havaintona oli myös ei-hilpailullisuuden esiin tuominen hyvän opetuksen kriteerinä. Tämä asettaa haasteita liikunnanopetuksen toteutustavoi lie ja arvioinnin kehittämiselle. Opiskelijoilla ei ollut vastatessaan formaalia opettajankoulutusta, joten myönteisyyden ja substanssin painottamisen perusteena saattaa olla ammattitaidon puute opettaa oppilaslähtöisesti, osallistavasti ja ilman kilpailullisuutta. Opettajankoulutusta edeltävä työkokemus vaikutti suuntaavan käsityksiä yleisen myönteisyyden korostamisen lisäksi enemmän kohti oppiaincsisältöä ja fyysisen suorituskyvyn painottamista. 2012). 2003; Morgan & Bourke 2008; Morgan & Hansen 2008; Sudder & Hayes 2006; Websier ym. havainnoille, että opiskelijat joilla on passiivinen liikuntatausta, keskittyvät enemmän oppilaaseen kuin sisältöihin. Alakoulun liikunnanopetuskokemus oli muuttujista ainoa,johon liittyi autenttisia kokemuksia opettajan työstä. 2012) Kuten aiemmin todettiin, niin fyysisen suorituskyvyn edistäminen ei noussut esille opiskelijoiden vastauksissa. 1993; Matanin ym. Koulutuksen havaittiin lisäävän mainintoja monipuolisuudeslCI, mutta vähentävän mainintoja oppilaslähtöisyydeslä, onnistumisen kokemuksista ja yhteistoiminnasta hyvän alakoulu n liikunnanopetuksen kriteerinä. Käsitysten muuttumista ja vaikutusta opetuskäyuäytyrniseen on syytä tutkia pitkittäistutkimuksella. Näin koulutusja kehityshaasteet kohtaavat toisensa nykyistä paremmin. Onko niin, että lapset odottavat liikuntatunneilta ennen kaikkea mukavia kokemuksia ja myönteistä ilmapiiriä. Prosentuaaliset erot olivat kuitenkin pienehköjä eikä tilastollisesti merkitseviä eroja havaittu. Lähitavoitteiden painottumista tukee myös se, ettei vastauksista nouse painotetusti esiin käsityksiä fyysisen suorituskyvyn (liikuntataitojen, kunnon ja terveyden) edistämisestä, jotka kuitenkin ovat liikunnanopetuksessa keskeisiä. Tämä tulos tukee Morganin ja Hansenin (2008) tutkimuksessa havaittua omien kouluaikaisten myönteisten kokemusten ja havaintojen toistamisesta ja kielteisten välttämisestä omassa opetuksessa. Havainnot ovat samansuuntaisia kuin Mitchellin tutkimusryhmän sekä Valtonen ym. Tämän tutkimuksen tulokset antoivat suuntaa siitä, miten koulutusja työkokemustaustat ovat yhteydessä heidän käsityksiinsä hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta. Opiskelijat ilmaisevat negatiiviseksi koetun liikunnanopetuksen piirteen välttämisen hyvänä opetuksen piirteenä. Opettajakokemuksen lisääntyminen näyttäytyi siten, että myönteisyys ja 1110Livoivuus korostuivat hyvinä alakoulun liikunnanopetuksen tunnusmerkkeinä. Työkokemus valmennuksen ja liikunnanohjauksen parissa sekä liikunta-alan koulutus näyttivät tukevan käsityksiä monipuolisen liikunnanopetuksen tärkeydestä. Kilpailun ja vertailun välttäminen nähdään siis tärkeäksi osaksi hyvää liikunnanopetusta. Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksissä hyvästä alakoulun liikunnanopetuksesta painottuivat selkeästi laatukriteerit, joita voidaan pitää oppilaan kokernusmaailrnasta nousevina. On syytä pohtia toteutuuko pyrkimys monipuoliseen koululiikuntaan oppilaiden kustannuksella, vai halutaanko korostaa koulutuksen tuomaa liikunnallista osaamista. Hyvän liikunnanopetuksen näkeminen myönteisenä, monipuolisena ja kaikki oppilaat osallistavina, on opettajankoulutuksen näkökulmasta hyvä signaali. Useimmin mainitut laatukriteerit myönt.eisyys, moLivoivuus, monipuolisuus ja inliluusio sisältyvät perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004, 248) esitettyihin päämääriin ja painotuksiin sekä hyvästä liikunnanopetuksesta kansainvälisesti esitettyihin kriteereihin (Fensterrnacher 1986; Fensterrnacher & Richardson 2005; Rink & Hall 2008; Seidel & Shavelson 2007; Siedentop & Tannehill 2000)
2002. 2004. 2011. Chen, W., Hendricks, K., & Archibald, K. Sport, Education & Society, 6 (1), 81-105. 2012. Murphy, P. Teachers College Record, 107 (1 ), 186-213. Nespor, J. 1999. Rink, J. 2007. Physical Education & Sport Pedagogy, 17 121, 1-19. C. Koski, P. J. 2011. Research on etfect1ve teaching in elementary school phys1cal education. F. Toward a Model of Teacher Socialization in Physical Education: The Subjective Warrant, Recruitment, and Teacher Education (Part 11. 1984. International Review for the Sociology of Sport, 43 121, 151-163. Review of Educational Research, 63 (1 ), 1-49. The occupatronal sociafizanon of a first-year phvsical education teacher with a teaching onentation. Seidel, T., & Shavelson, R. Fenstermacher, G. Non-specialist teachers' confidence to teach PE: The nature and influence of persona! school experiences in PE. Nuoruuden kasvuympäristö! ja opettajankoulutus opettajuuden kehitysteki1öinä. Jyväskylä: PS-kustannus, 133-157. E., & Hall, T. Longitudinal analys1s of preservice teachers' beliefs about teach1ng phys1cal education. 2004. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Faulkner, G., & Reeves, C. Rev1ew of Educational Research, 77 (4), 454-499. 1992. Journal ofTeaching in Physical Education, 1983, 2 (31, 3-16. The focus, role, and meaning of experienced teachers' reflection in phvsrca! education. D., & Richardson, V. Pajares, M. 19 131, 311-324. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 9 11 ), 37-51. 1993. Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. 2001. Matanin, M. Fenstermacher, G. & Zeichner, K. (toim.l, Ikkunoita tutkimusmetodeihin 11. 2011. Doolittle, S. Webster, C., Monsma, E., & Erwin, H. The impact of the student teaching experience on the development of teacher perspectives. Journal ofTeaching in Physical Education, 19, 126-132. D. The role of biographical characterist1cs ,n preservice classroom teachers' school physical activity promotion attitudes. Students' conceptions of good teaching in three ditferent disciplines. Lehmuskallio, M. Ouest, 56, 285-301. Phys1cal activity relationship (PARI. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. 2000. 2003. Research in Education, 1791, 67-75. ln M. Teachers' beliefs and educational research: Cleaning up a messy construct. & Rytkönen, H. 2008. Stidder, G., & Hayes, S. American Educational Research Journal, 28 131, 559-586. 1983. Väisänen, P., & Silkelä, R. Jung, J. Journal of Teaching in Phvsical Ecucatron. 2005. Väitöskirja. Chinn, C. Journal ofTeaching in Physical Educauon. A,, & Brewer, W. 2008. Professional growth among preservice and beginning teachers. 12 (41, 344-354. Wallhead, T. 2008. Ei villegalle vaan vertaiset, valmentajat ja vanhemmat lasten ja nuorten näkemyksiä liikuntakiinnostukseensa vaikuttajista. On making determinations of quality in teaching. Kagan, D. The role of anomalous data in knowledge acquisiuo n: A theoretical framework and rmphcations for science instruction. 2008. Liikunta ja Tiede, 48 (6), 24-31. Studies in Educat1on, Psychology, and Social Research 219. D., & Meek, G. Teoksessa Aaltola, J. K., Delli, L. New York: Macmillan, 37-49. Primary school teacher perceived self-etficacy to teach fundamental motor skills. Hutchinson, G. Sport, Education & Society, 13(4), 373-391. Prospective teachers' perspectives on teaching phvsical educatron: An interview study on the recruurnem phase of teacher socianzation. A longitudinal study of physical education trainee teachers' experiences on school placements in the south-east of England (1994-2004) European Physical Education Review, 12 (3), 317-338. B., Spittle, M., O'Meara, J., & Casey, M. Opetushallitus. J. E. Pnrnarv school student teachers' physical self-perceptions and attitudes toward teachmq physical education. C. Mitchell, M., Doolittle, S., & Schwager, S. Siedentop, D., & Tannehill, D. Procedia Social and Behavioral Sciences, 45, 595-604. McKenzie, T. Parpala, A., & lindblom-Ylänne, S. & Valli, R. Journal of Teacher Educat1on, 35 161, 28. 1991. 1987. Journal of Experimental Education, 72 121, 69-92. M. 1992. Teaching effectiveness research in the past decade: The role of theory and research design in disentangling meta-analys1s results. Jyväskylän yliopisto. Journal of Teaching in Physical Education, 29 (41, 358-377 28 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6, 20' 2 • TIJTKIMUSARTIKKELI • UU\l.l'ltaa opett avak.51 sosaaakS !l.JITW'61. Mountain View, Calif: Mayfield. J., & Sallis, J. F. J., & Hansen, V. School-teacher: A sociological study, with a new preface, 2nd ed. Valtonen, J., Autio, 0., Reunamo, J., & Ruismäki, H. R. Persistence of beliefs about teaching during formal training of preservice teachers. Physical Educat1on and Sport Pedagogy, 13 (1 ), 1-29. Journal of Teaching in Physical Education, 12 (4), 355-365. The relationship between pre-service class teachers' various backgrounds and conceptions of good physical education. The role of beliefs in the practice of teaching. Teoksessa: Enkenberg, J., Väisänen, P & Savolainen, E. L., & Buckworth, J. The role of physical education in the promotIon of youth physical activity. Tabachnick, B. 2011. The relationship between teachers'beliefs and practices in reading comprehension instruction. Vammala: Vammalan kirjapaino. Husu, J., Toom, A., & Patrikainen, S. Assessment & Evaluation In H1gher Education, 36 (5),549-549. Richardson, V., A., P., Tidwell, D., & Lloyd, C. LÄHDELUETTELO Callea, M. lnstructional Science, 28 151, 469-490. Kember, D., & Kwan, K. (to1m ), Opettajatiedon kipinöitä Kiqoituks1a pedagogiikasta. Kember, D. 2000. Studies in Continuing Educat1on, 25 (21, 239-239. N. The influence of experience on pre-service teachers' perceptions of good and bad aspects of a lesson. 2006. Morgan, P. The good teacher and good teaching: Comparing beliefs of second-grade students, preservice teachers, and 1nservice teachers. Assessing pre-service teachers' quality teaching practices. Journal of Teaching ,n Physical Education, 22 121, 153-153. l., laMaster, K. Elementary School Journal, 108131, 207-218. 1993. A. Wittrock (eds.l, Handbook of research on teaching. Penttinen, S. 2004. Developing teaching skills in physical education, 4th ed. 2008. Guided reflection as a means to demonstrate and develop student teachers' retlecuve competencies. 2000. F. Curtner-Smith, M. Review of Educational Research, 62 (21, 129-169. Curtner-Smith, M. Eskola, J. Joensuun yliopisto, Savonlinnan Opettajankoulutuslaitos, 132-153. Classroom teachers· le1sure physical activity and their conduct of physical education. lortie, D. 2005. Physical Educator, 62 (21, 66-75. Journal of Curriculum Studies, 19 (4), 317-328. 2000. Part 1 lnfluencing the development of selfdeterm,nation. M., & Edwards, M. 2001. 2003. 2003. 1986. Laadullisen tutkimuksen analyysi vaihe vaiheelta. Lecturers' approaches to teaching and the1r relationship to conceptions of good teaching. 2008. Morgan, P., & Bourke, S. A. Adult students' perceptions of good teaching as a function of their coriceptions of learning. Teachers' value orientations and therr compatibility with the national cumculum for physical education. Review of Educational Research, 62 131, 307-332. Philosophy of research on teaching:Three aspects. European Physical Education Review, 6 (1 ), 27-45. lawson, H.A. Uskomukset opettajaksi opiskelevien ammatillisessa kehityksessä. Reflective Pracuce. 1993. Educational Research & Evaluation, 17 (1 ), 13-32. The relationship between PE biographies and PE teaching practices of classroom teachers. 2010. A. Chicago: University of Chicago Press. 2000
This paper examines the role and significance of parerus in ihe socialization of youihs into sports. The more intensive the hobby, the rnore intensively parents are involved. More specifically, the research questions include the parerits' own sporting background, experience of the parerus' impact and the parents' involverneru. Statistical analysis of the data was based on a comparison between two groups at differern participation levels in each sport. Suomen Liikunta ja Urheilu, Nuori Suomi ja Kunto yhdistyvät uudeksi kauojärjestöksi, joka pyrkii neljällä strategisella valinnalla toteuttamaan visiota maailman liikkuvimmasta urheilukansasta. The parents were especially significant in the socialization of cross country skiers, and they were the mosl indifferent when it came to football. ln youth sports, parents are traditionally seen as being a source of pracrical support. Parents as a multifaceted factor in the socialization into competitive sports. Aineiston tilastollinen analysointi perustui kahden aineistosta konstruoidun, eri tasolla harrastavan ryhmän tosikisaajien ja harrastekisaajien vertailuun. 2012. Vanhemmat näyuäyryivåt erityisen merkittävinä maastohiihtäjien urheiluun sosiaalistumisessa, jalkapalloilijoilla vähiten merkittävinä. 2012. ln sports poliucs as well, parents are more recognized ihan previously as player in youih sports. Liikunta &Tiede 49 (6), 29-35. Nuorten kilpaurheilun pohdiuavia kysymyksiä ovat esimerkiksi kilpailullisuus, drop out sekä lahjakkaiden tunnistaminen ja tukeminen. Key words: socia/ization, competitive sports, youth, parents Yhtälö kaikille mahdollisuuksia luovasta ja toisaalta myös menestykseen tähtäävästä nuorisourheilusta on vaikea. Mitä intensiivisempi harrastus on, sitä tiiviimmin myös vanhemmat osallistuvat harrastukseen. VANHEMMAT MONI-ILMEINEN VAIKUTTAJA KILPAURHEILUUN SOSIAALISTUMISESSA OUTI AARRESOLA, NIILO KONTTINEN Yhteyshenkilö: Outi Aarresola Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Rautpohjankatu 6, 40700 Jyväskylä Puh. Tosikisaajien vanhemmat olivat harrastekisaajien vanhempia useammin 1) kilpaurheilutaustaisia, 2) vaikuttaneet vahvasti nuoren kiinnostukseen urheiluharrastusta kohtaan sekä 3) osallistuneet eri Lavoin nuoren harrastukseen. 040-672 5515. However, research results have shown that the role of parents changes with the development of a childs sports participation. . Samaan aikaan aikuisurheilun käytännöt valuvat nuorisourheiluun (ks. esim. Sähköposti: outi.aarresola@kihu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Aarresola, 0., Konttinen, N. Ali together, the differences between the siudied sports were even more significant t han ihe differences between participation groups. Vanhemmat on aiempaa vahvemmin tunnusteuu nuorisourheilun yhdeksi toimijaksi myös käytännön urheiluelämässä. The questionnaire was answered by 2430 young athleies. Valinnat ovat 1) Seuratoiminnan laadun kehiuäminen 2) Liikunnallisen elämäntavan edistäminen 3) Vaikuuaminen ja 4) Huippu-urheilu (Uusi liikuntajärjestö ry 2012) Liikunnallisen LIIKUNTA & TIEDE 49, 6/2012, TUTKIMUSJi.RTIKKEU, vanhem ma t kJ/paLKMIUU'I sosiaall sturusessa 29. Kirjavoituminen näkyy myös urheilun järjestäjien linjauksissa. ln comparison to the parerus of recreational participants, the parents of competitive participants 1) rnore often had a sporting background thernselves, 2) more often had a strong irnpact on t he young athletes' interest in sports and 3) were rnore involved in the sports of their child. Nyt 2010-luvulla suomalaisen urheilun muutokset näkyvät myös nuorisourheilussa. Tulokset vanhempien monitahoisesta vaikuttamisesta ja osallistumisesta antavat aihetta pohtia, voidaanko vanhempien osallisuutta tarkastella kaikissa lajeissa vain perinteisen kuljettamisen, kustantamisen ja kannustamisen kauna. The research data consists of a survey sent to 14 tolS year old licensed participants of football, ice hockey, basketball, athleucs and cross country skiing. Thus, there is a reason to rethink the parents' traditiona! support role of transportation, financing and encouragemenl. Asiasanat: sosialisaatio, liilpaurheilu, nuoret, vanhemmat JOHDANTO Kilpaurheilu heräuää sekä harrastuksena että keskustelunaiheena intohimoja. Tutkimusaineisto muodostui 14-15-vuotiaille kilpaurheilijoille tehdystä kyselystä, johon vastasi 2430 jalkapallon, jääkiekon, koripallon, yleisurheilun ja maastohiihdon lisenssiurheilijaa. Kokonaisuudessaan lajien väliset erot muodostuivat suuremmiksi kuin erot tosikisaajien ja harrastekisaajien kesken. Tässä artikkelissa tarkastellaan vanhempien roolia ja merkitystä nuorten kilpaurheiluun sosiaalistumisessa. Fraser-Thomas, Cöie & Deakin 2008). Nuorten urheilun tavoitteet ovat kuitenkin eriytyneet. ll would be valuable to undersland the complex dynamics between compelilive spons and family life when considering actions aimed at the parents of young athletes. Nuorten urheilijoiden vanhempiin kohdistettavien toimenpiteiden suuntaamiseksi olisi arvokasta ymmärtää nuoren kilpaurheilun ja perheen välistä monitahoista dynamiikkaa. The results show multifaceted impacts and levels of involvement by parents. Vanhemmat moni-ilmeinen vaikuttaja kilpaurheiluun sosiaalistumisessa. Tutkittavia osa-alueita olivat vanhempien urheilutausta, kokemus vanhempien vaikuuavuudesta ja vanhempien osallistuminen. Liikunta & Tiede 49 (6), 29-35. Aarresola, 0., Konttinen, N. Kilpaurheilu voidaan nähdä eräänlaisena liikuntakulttuurin "kovana ytimenä" tai yhtenä "tienä" kunnon ja hyvinvoinnin rinnalla (Pekkala & Heikkala 2007). . The groups were constructed from the data and are labelled "cornpeuuve participants" and "recreational participarus". Nuorisourheilussa vanhemmat on perinteisesti nähty harrastuksen mahdollistajana. Tutkimukset ovat osoiuaneet, euå lasten harrastuksen muuttuessa myös vanhempien rooli muuttuu
Samastumisen kautta lapsi myös oppii tunnistamaan itsensä. Sosiaalisen elämän avoimuus, auktoriteettien moninaisuus ja toiminnan moniarvoistuminen johtavat siihen, euä elämäntyylistä tulee tärkeä identiteetin ja päivittäisen toiminnan perusta. (2010) urheiluseuraa koskevassa tapausuukimuksessaan. Tämän vuoksi perhekontekst in ymmärtäminen nuorten kilpaurheilussakin on erityisen tärkeää. Koruekstuaalisissa iarkasielutavoissa urheilijaksi kehiuymistä tutkitaan yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksena. Yksilön sosiaalistuminen ei ole sikäli valinnainen prosessi, vaan se tapahtuu vääjäämättä ja osin myös tiedostamatta (Antikainen 1998, l4, l03; Handel 2006, 16;Jokinen ja Saaristo 2004, 78-79). Carlson (1988, 1993) tutkiessaan ruotsalaisia huippu-urheilijoita ja myös Henriksen ym. Yhteisöön sosiaalistuminen onkin kehitystä, joka kulkee samanaikaisesti yksilön kehittymisen kanssa. (Berger & Luekmann 1994, 150, 157-164). Erilaisissa konteksteissa valitaan erilaisia toimintatapoja ja tyylejä, esimerkiksi harrastuksissa ja tietyissä ihmissuhteissa. esim. urheilujärjestöt, kansalliset kulttuurin erityispiirteet ja muut yhteiskunnalliset tekijät. Edellä mainituissa tutkimuksissa urheilijan mikroympäristöön on luettu kuuluvaksi vanhemmat, ystävät, valmentaja, seura, koulu, naapurusto ja yleisesti "urheiluilmapiiri". Prosessimalleissa taas kuvataan sosiaalistumisen etenemistä esimerkiksi vaiheittain. (Berger & Luckmann 1994, 157-164). Artikkelissa keskitytään urheiluun sosiaalistumiseen (socialization into sport), vaikka urheilun ja sosialisaation suhdetta voidaan tarkastella laajemmin myös urheilun välinearvon kautta (socialization via sport) (Loy, McPherson & Kenyon l 978, 2 l6). 2008). On syytä tähdentää, että tutkimusasetelma ei sisällä arvoascielmaa siitä, mitä liikunnan ja urheilun pitäisi olla, kenelle sitä pitäisi järjestää tai miten lapsia ja nuoria siihen tulisi sosiaalistaa. Edellä esitetyt tulkinnat ovat tärkeitä lähtökohtia tälle artikkelille. Artikkeli kiikaroi sosiaalistumista erityisesti kilpaurheilun näkökulmasta. (Damon 2006, 4). Primaarisosialisaatio on yksilön kannalta tärkein vaihe, joskin sekundaarisosialisaauo on yhtä väistämätöntä. (Giddens 1991, 3-5, 83). Myöhäismoderni (late modernity, high modernity) yhteiskunta tarjoaa lukernauornia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja minuuden rakentamiseen. Urheilijaksi sosiaalistuminen prosessina ja kontekstissa Urheilijaksi kehiu yrnisestä (athlcie development) on kansainvälistä kirjallisuutta runsaasti (esim. Samalla opitaan yhteisön toiminnan edcllyuärmä yhteisiä normeja ja arvoja sekä sitä, mitä odotusarvoja yhteisöstä yksilöön kohdistuu. Sekundaarisosialisaat io on vähemmän tunnelatautunutta kuin primaarisosialisaatio ja se vaatii vähemmän samastumista toisiin. Mallia ovat soveltaneet mm. Primaarisosialisaatiota seuraa sekundaarisosialisaatio, jossa yksilö omaksuu uusia sosiaalisia osa maailmoja ja yhteiskunnallisia ilmiöitä sekä institutionaalisia kenttiä. Tässä artikkelissa katseet on suunnattu vanhempien osallisuuteen nuorten kilpaurheilussa. Hanketta toteuttaa Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU ja rahoittaa opetusja kulttuuriministeriö. Tässäkin artikkelissa tutkimusaiheen erityisesti urheilijaksi kehiuyrnisen tiimoilta on hyödynnetty myös urheilu psykologista kirjallisuuua, jossa painottuu sosiologista tulkintaa enemmän yksilönkehityksellinen näkökulma. Sosialisaatio on sosiologinen käsite, mutta sillä on vahvoja yhteyksiä sekä kasvatusrieteisim että psykologiaan (ks. Näin tutkimuksen yksi tarkoitus on osallistua ajankohtaiseen järjestö kentällä meneillään olevaan keskusteluun. Tässä artikkelissa tarkastellaan vanhempien merkitystä ja roolia nuoren kilpaurheilijan urheiluun sosiaalistumisessa. Härkönen 2007). Tällöin tutkimuksellinen mielenkiinto on kehityksessä harrastavasta lapsesta aikuiseksi urheilijaksi ja siirtymisessä vaiheesta toiseen. Tämä tekee erilaiset institutionaaliset pyrkimykset hankalaksi. Nämä sisäisteuyään yksilöstä tulee yhteisön jäsen. Varhaislapsuuteen ajoiuuvassa primaarisosialisaatiossa lapsi kohtaa tämän maailman merkityksellisten toisten (signifieant others) hänestä huolehtivien ihmisten välityksellä. Myös sosiaalisturnista on kuvattu eri näkökulmista, jotka tässä artikkelissa jäsennetään kontekstuaalisiin ja prosessirnaisiin tarkastelutapoihin. Tässä artikkelissa keskitytään vanhempiin, eli tarkastelu on mikrotasolla. Sekundaarisosialisaatio rakentuu jo sisäistetyn maailman ja jo rakentuneen minuuden päälle. Urheiluyhteisöt ovat tärkeitä kilpaurheilun sosiaalistaja, mutta toimivat pääasiassa sekundaarisosialisaation kentällä. (Antikainen 1998, 111-112). Laajempiin tasoihin kuuluvat mm. Samalla kun opitaan ja tullaan tietoiseksi yhteisön odotuksista, yksilö kasvaa yhä enemmän erilliseksi, rcflcktoivaksi persoonaksi. Nuorten k i I paurhei lussaki n merkitykset rakentuvat pri maarisosial isaaliossa sisäistetyn maailmankuvan päälle. Empiiriset tutkimukset pyrkivät ensisijaisesti tarkastelemaan sitä, mit.en erilaiset 1e/1ijät vailiuttavat yksilön sosiaalistumiseen. Sosiaalistuminen on siten myös sosiaalistumista yhteiskuntaan ja kuluuuriin, joka sisältää monenlaisia abstraktejakin tasoja. Bergerin ja Luekmannin (1994) mukaan sekundaariset sisäisiymät on kuitenkin helppo syrjäyuää, koska primaarisosialisaatio hallitsee maailmankuvaa. Myös Antikainen (1998, 105) painottaa, euä esimerkiksi rationaalinen harkinta tai muoti ja viehätys ohjailevat ryhmien toimintaa. Urheiluseuratoimintaan tullaan varhaislapsuuden, primaarisosialisaation kokemusten kautta. Ku luuuri ja ympäristömme ihmiset vaikuttavat siihen, mitä tavoitteita asetamme ja mikä on meille mahdollista. Lapsi samastuu merkityksellisiin toisiin ja sitä kautta sisäistää roolit ja asenteet. Handcl 2006, 2; Saaristo & Jokinen 2004, 80). Sosialisaatiolla on integroiva tehtävä ja yksilö]listymisellä erotteleva tehtävä. Lavallee & Wylleman 2000), että myös kykyjen kehittymistä (talent development) psykososiaalisesra näkökulmasta 30 LIIKUNTA 8 TIEDE 49 • 612012 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhemmat kllpaurt'e/wl sosiaal!StlIDsessa. Nämä molemmat sosiaalisen kehittymisen prosessit ovat tärkeitä elämään sopeutumisen kannalta ja jatkuvat läpi elämän. Durkheim (1980, 375) näkee asian siten, että yhteisön ideaalit saavat persoonallisia muotoja sitä mukaa, kun yksilönkin persoonallisuus kehittyy ja hänestä tulee autonomisen toiminnan lähde. Gerald Handel (2006, 12) ilmaisee asian yksinkertaisen tyhjentävästi: biologinen potentiaali kehittyy sosialisaation kautta. Tutkimus on osa laajempaa uukimushankeua, jossa tarkastellaan monitieteisesti nuoria urheilijoita. Lisäksi vuonna 2010 Suomen Olympiakomitea ja Paralympiakomitea perustivat opetusja kulttuuriministeriön tuella Huippu-urheilun muutosryhmän elähdyttämään kilpaja huippu-urheilua. Ajassa etenevää, prosessimaista urheilijaksi sosiaalistumisen näkökulmaa edustavat sekä siirtymävaiheisiin (carcer transitions) liittyvä tutkimus, (esim. Näiden prosessien eroa kuvaa hyvin myös ajatus, että primaarisosialisaatiossa muodostuu persoonallinen identiteetti ja sekundaarisosialisaatiossa sosiaalinen idcru itceui (Antikainen 1998, 104) Myöhäismodernissa kulttuurissa sekundaarisosialisaation merkitys korostuu. elämäntavan edistäminen käsittää myös vanhempiin vaikuttamisen. Monet kontekstuaaliset mallit perustuvat alkujaan Bronfenbrennerin vuonna 1979 esit tämää n ekologiseen systeemiteoriaan, jossa yksilöä ympäröivät mikro-, meso-, eksoja makrotason systeemit (ks. Sosialisaatiota tutkittaessa on lisäksi hyvä muistaa, että ihmiselämä on tarkoituksellista ja ihmiset asettavat varhaisvuosista lähtien iavoiueua toiminnalleen. Tarkastelu perustuu kahden eri tasolla harrastavan ryhmän vertailuun. Lapsen kasvaessa nuoreksi perhe ei häviä mihinkään, vaan säilyy muiden elämän piirien ohella sosiaalisena ympäristönä. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaisia yhteyksiä nuorten kilpaurheiluun on 1) vanhempien kilpaurheilutaustalla 2) nuoren kokemalla vanhempien vaikutuksella ja 3) vanhempien osallistumisella urheiluharrast ukseen. Bruner ym. Sosialisaatio käsitteenä Sosialisaatiossa on kyse vuorovaikutuksesta, jossa yksilö kehittyy, kiinnittyy toisiin ihmisiin, mielipiteet ja tunteet muodostuvat sekä kieli omaksutaan
Monet vanhemmat ovat kuitenkin valmiita panostamaan lasten harrastuksiin ja tinkimään jostain muusta. 2003). Rauiava ym. Sosiaalistuminen etenee kyllä ajassa, mutta ei aina vaiheittain lineaarisesti. Cöte 1999, ks. Rahaa tarvitaan muun muassa vaatteisiin ja varusteisiin, harjoittelumaksuihin, lisensseihin, kisamaksuihin ja -rnatkoihin. Koska tutkimuskohteena ovat kilpaurheilevat nuoret, on näkökulma haettu urheilijaksi kehittymisen tutkimuksista. Malli tarjoaa kuitenkin hyvän apuvälineen sosialisaation prosessimaiseen hahmottamiseen. Pahimmillaan vanhemmat kuitenkin kokevat taloudellista ahdinkoa johtuen kilpaurheiluharrastuksen kuluista. Varlle'nmat ktl~ soseetsnmsessa 31. Aikaresurssina tarkasteltuna vanhempien rooli näkyy mm. Kay 2000; Kirk, Carlson, ym. Tätä näkökulmaa ei ole kyetty tavoittarnaan kaikissa urheilun sosialisaatiotutkimuksissa. TVTKIMUSARTIKKEU. Pääpaino on leikinomaisessa harrastamisessa. Kansallisen liikuntatutkimuksen (2010, 15) mukaan 3-6-vuotiaista lapsista 29 % harrastaa urheilua ja liikuntaa urheiluseurassa. 1997; Puronaho 2006) Vähän kuitenkin tiedetään siitä, kuinka usein nuoren lupaavan urheilijan ura katkeaa kustannuksiin. Sosialisaatiota tulee pitää ieoreeuisena yleiskäsitteenä, mutta empiirisessä tutkimuksessa tarvitaan rajoittuneempia tutkimuskäsiueuä. harjoituksiin kuljeuamisena, kisoissa mukana olemisena ja "huoltojoukoissa" toimimisena. Antikaisen (1998) arvion mukaan sosialisaatioteorianja empiirisen tutkimuksen välit ovat sen verran mutkikkaat, ettei sosialisaatiosta voida suoraan johtaa sosiaalisen käyttäytymisen tai yksittäisen ilmiön selityksiä. Tässä artikkelissa ei kuitenkaan tarkastella perheen sosioekonomisia tekijöitä, vaan keskitytään sisällöllisesti urheiluun liittyviin tekijöihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin eroa tavoiuecllisesti kilpaurheilevien LIIKUNTA & TIEDE 49, 6/2012. Vanhemmat toimivat usein myös alullepanevana voimana organisoituun urheiluharrastukseen kiinnityttäessä (esim. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen perusjoukon muodostavat vuonna 1995 syntyneet jalkapallon, jääkiekon, koripallon, yleisurheilun ja maastohiihdon lisenssiurheilijat. Kilpaurheiluharrastus johtaa helposti tuhansien eurojen kuluihin vuositasolla. Tutkimuskirjallisuudessa puhutaan toisinaan vanhemmista, toisinaan perheestä. Esimerkiksi Cöte & Hay (2002) ovat esiuäncer, että sosiaalistuminen urheiluun kulkee yleisesti kokeiluvuosien (sampling years) kautta erikoistumisvuosiin (specializing years), joista taas siirrytään panostusvuosiin (investment years). Kay 2000; Lehmuskallio 2007; Laakso ym. Se tähdentää sitä, että sosiaalistumisen edetessä harrastamisen luonne muuttuu. Vanhemmat osallistuvat myös käytännössä monella tapaa lasten urheiluharrastukseen. Joissakin tapauksissa vanhemmat myös valmentavat tai urheilevat lapsen kanssa itse. Perheen rooli ja vaikutus urheilijaksi kehittymisessä on dynaaminen kokonaisuus. Jokaisessa vaiheessa on mahdollista kadota keruuen ulkopuolelle (drop out) tai siirtyä harrastevaiheeseen (recreational years). Tutkimusaineisto kerätriin postikyselyllä kevät-kesällä 2010, joten vastaajat olivat vastaushetkellä 14-15-vuotiaita. Vanhempien rooli on myös ohjata urheilu-uran ja muun elämän tavoitteenasettelua. Psykologisessa kirjallisuudessa muutosta kuvataan useimmiten yksilönkehityksen ja henkilökohtaisen suhteen näkökulmasta, mutta tässä artikkelissa vaiheista toisiin etenemistä hahmotetaan myös kulttuurisessa kehyksessä. On selvää, että tässä vaiheessa vanhemmat luovat edellytykset urheilutoimintaan osallistumiselle. Harrastuksen edetessä harrastamisen luonne muuttuu, perheenjäsenten roolit muuttuvat ja myös näiden vaikutussuunnat saavat uusia muotoja. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaisia yhteyksiä nuorten kilpaurheiluun on 1) vanhempien kilpaurheilutaustalla 2) nuoren kokemalla vanhempien vaikutuksella ja 3) vanhempien osallistumisella urheiluharrastukseen. On haluttu jäljittää, mikä on ominaista erityisesti huippu-urheilijaksi kehittymisen mahdollistavassa sosiaalisturnisprosessissa. Vanhemmat ja urheiluun sosiaalistuminen Perheen ja erityisesti vanhempien merkitystä liikuntaan tai urheiluun sosiaalistumisessa on tutkittu paljon ja sosialisaatioagentteina vanhemmat nähdään erittäin merkittävinä. (ks. Koskea (2004) mukaillen voidaan puhua kilpaurheilun sosiaalisesta maailmasta ja siihen sosiaalisturnisesta: lapsi aistii vanhempien tärkeänä pitämät asiat, kuulee esimerkiksi tarinoita urheilusuorituksista ja seuraa vanhemman kanssa urheilua arjen keskellä. Vanhempien emotionaalinen tuki näyuäytyy lähinnä keskusteluina ja ylipäätään harrastuksessa läsnä olemisena. Tässä yhteydessä käsitteitä ei analysoida sen kummemmin, mutta todetaan kuitenkin, että vanhemmilla viitataan luonnollisesti erityisiin henkilöihin, kun taas perheeseen kuuluvat myös sisarukset ja se on yhdenlainen sosiaalinen ympäristö, jossa nuori urheilija kasvaa. Erityisesti vanhempien taloudellinen ja ajallinen resursointi kasvaa. Kun urheilutoimintaan on tultu mukaan, vanhemmat voivat edesauttaa harrastamista tukemalla sekä henkisesti että käytännössä. Tätä kontekstia tarkastellaan urheilijaksi kehittymisen prosessissa keskittyen tutkimusjoukon mukaisesti harrastamisen erikoistumisvaiheeseen. Kilpaurheilun polulla harrastuksesta tulee ennen pitkää koko perheen projekti. Myös vanhemman hilpaudieilutausta on selvästi yhteydessä siihen, euä jälkikasvu kilpaurheilee (esim. Vaikka vanhempi ei enää itse harrastaisi urheilua aktiivisesti, vaikuttaa vanhemman suhtautuminen urheiluun ja urheilusaavutuksiin myös lasten suhtautumistapaan esimerkiksi kilpailuorientaatio "periytyy" (ks. Useissa tutkimuksissa on raportoitu vaatimusten perheen suuntaan kasvavan merkittävästi, kun kilpaurheilun polulla siirrytään kokeiluvaiheesta erikoistumisvaiheeseen. Ajankäytön vaatimukset kuitenkin vaihtelevat lajeittain ja ovat kytköksissä esimerkiksi harjoitusmatkojen pituuteen ja lajin kilpailukalenteriin. Länsimaisissa yhteiskunnissa liikuntaa harrastavat lapset, kuten myös kilpaurheilevai, tulevat muita useimmin korkeista sosiaaliluokista ja kahden vanhemman perheistä (esim. Tutkimuksissa onkin raportoitu perheen arkirutiinien ja perheen loma-aikojen rnukauttamisesta kilpaurheiluun sopivaksi. Vastausprosentti oli 20,5 (vastaajista tarkemmin, ks. Baxter-Jones & Maffulli 2003). Näitä tekijöitä verrataan kahdella ryhmällä, joista kerrotaan seuraavassa tarkemmin. Cöten ja Hayn (2002) malli on sinänsä yksinkertainen ja esitystavassaan harhaisen suoraviivainen. Kokeiluvuosina lapset harrastavat monia lajeja ja tärkeimpiä motivoivia tekijöitä ovat ilo ja hauskuus. Aarresola & Konttinen 2012). myös Bloom 1985). Varhaislapsuudessa liikuntakokemukset muodostuvat yhdessä vanhemman kanssa. Nykyään vanhempien merkitys urheiluun kiinnittymisessä korostuu entisestään, koska seuratoimintaan tullaan yhä nuorempina. Yksi tutkituimmista urheiluun liittyvistä taustatekijöistä lienee vanhempien oma liikunnallisuus. (Antikainen 1998, 103.) Tässä artikkelissa lähestytään sosiaalistumista kontekstuaalisesti vanhempien roolin ja merkityksen kautta. Kontekstuaalisen mallin kuvaamat vaikuttavat tekijät, niiden merkitys ja rooli myös muuttuvat ajassa. Liukkonen 1998, 63). käsittelevä tutkimus (esim. Kilpaurheilun taloudelliset ja ajalliset vaatimukset ilmenevät osin myös siten, että perheen sosioekonomisen aseman on havaittu olevan yhteydessä urheiluharrastukseen. Panostusvuosina tähdätään selkeästi urheilu-uralle. 2006; Baxter-Jones & Maffulli 2003; vrt. Carlson 1988). 1997; Soini 2011; Wolfenden & Holt 2005) Urheiluharrastuksen taloudelliset vaatimukset lisääntyvät siirryttäessä kokeiluvaiheesta ensin erikoistumisvaiheeseen ja siitä vielä panostusvaiheeseen. Kyselyyn vastasi 2430 urheilijaa, 813 tyttöä ja 1617 poikaa. (Cöte 1999; Kay 2000; Kirk, O' Cormor, ym. Erikoistumisvuosina harrastetut lajit vähenevät ja tavoiueellinen harjoittelu lisääntyy. Tässä yhteydessä luodaan lyhyt katsaus erilaisiin "perheiekijöihin", jotka vaikuttavat kilpaurheilijaksi sosiaalistumiseen
Va11hempie11 url1ei/u1austaa selvitettiin isän ja äidin osalta erikseen. Äitien osalta eroa ilmeni myös kuntoilijoiden ja liikuntaharrastamauomien välillä: tosikisaajilla oli harrastekisaajia useammin kuntoileva kuin liikuntaa harrastamaton äiti (p=0,03). Tällä lavoin saatiin kustakin lajista ja kustakin sukupuolesta yhteensä siis kymmenestä eri osajoukosta joukko, jota tässä tutkimuksessa päädyttiin nirniuärnään wsil1isaajil1si. Äidit (59,7%) olivat harrastaneet isiä (37,1 %) useammin vain kuntoilumielessä. Tosikisaajien joukon ulkopuolelle jäävät urheilijat nimettiin harraste/1isaajiksi. Lajin ja harrastusryhmän vaikutusta vanhempien osallistumiseen (kolme dimensiota) tarkasteltiin monimuuttujaisella varianssianalyysillä (MANOVA). Päåkornponentille "tukijoukkona toimiminen" (P 1 ) latautuivat muuttujat: a) harjoituksiin/peleihin/kisoihin kuljettaminen, b) koripelierv-kisojen seuraaminen, c) vieraspelien/-kisojen seuraaminen, d) harjoitusten seuraaminen, e) talkootoimintaan osallistuminen ja O varusteiden huolto. Vanhempien osallistumista kuvaavat surnmamuuuujar ristiintaulukoitiin eri lajien sekä harrastusryhmien kesken. Va11he111pie11 osallislumisesla kerättiin tietoa kysymyksellä, joka koostui 13 osallistumista kuvaavasta asiasta. Isien osalta tilastollisesti merkitsevää eroa ei syntynyt. Kun tarkasteh iin vanhempien merk it ystå sosiaalistumisprosessissa, verrauiin näitä kahta aineistosta konstruoitua ryhmää, tosikisaajia ja harrastekisaajia, keskenään. Kolme pääkornponenu ia selitti 56,7 % aineiston varianssista. Aineisto luokiteltiin uudelleen siten, cuä kahta ensimmäistä vastausvaihtoehtoa tarkasteltiin omana ryhmänään (ei harrastustaustaa tai kuntoilurausia) ja kolmea viimeistä omanaan (kilpaurheilutausta). Tosikisaajien isistä peräti 24,5 % oli harrastanut kilpaurheilua vähintään SM-tasolla, harrastekisaajien isistä 16,9 %. Harrastekisaajien vanhemmissa oli enemmän niitä, joista /1u111pihaan ei ollut harrastanut liikuntaa tai oli harrastanut vain kuntoilumielessä (sovitetut jäännökset=5,3). Näin tehty tilastollinen tiivistäminen havaittiin soveltuvaksi. Ehtona oli, että urheilija l) kuuluu sarjakauden kokonaisharjoitusajan suhteen yläkvartiiliin JN TAI 2) on osallistunut liiton toimintaan, mikä kyselyssä tarkoittaa lähinnä leiritystä (maastohiihdossa seura leirejä ei laskettu mukaan). jalkapalloilijatytöt, rnaasiohiihtäjäpojat). Kullekin pääkomponentille laskeu iin osiopistemäärien keskiarvo. Harrastekisaajat ovat laji liiton lisenssiurheilijoita, mutta eivät harrasta yhtä intensiivisesti kuin tosikisaajat. Tosikisaajien osuus kussakin lajissa vaihteli sukupuolittain välillä 31,1-51,5 %. Tosikisaajilla taas oli harrastekisaajia useammin kilpaurheilutaustainen isä ja äiti (sovitettll jäännökset=4,7). Näihin osallistumisen vastusvaihtoehtoina oli 1) ei lainkaan, 2) satunnaisesti, 3) melko usein tai 4) jatkuvasti. Vaihtoehtoina oli suuri vaikutus, vähäinen vaikutus ja ei lainkaan vaikutusta. Näin muodostui neljä luokkaa: 1) äiti ei/kunto+ isä ei/kunto, 2) äiti ei/kunto+ isä kilpa, 3) äiti kilpa+ isä ei/kunto ja 4) äiti kilpa+ isä kilpa. Tilastollisia eroja tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja khiin-neliö-testillä. Aineistolle suoriteu iin pääkomponenttianalyysi, josta saatiin kolme osallistumista kuvaavaa dimensiota. Kysymyksessä oli viisi vaihtoehtoa: 1) ei ole harrastanut, 2) vain kuntoilumielessä, 3) piirikunnallisella tasolla tai alemmilla sarjaiasoilla, 4) SM-tasolla ja 5) kansainvälisellä tasolla. TULOKSET Va11hempic11 hcnrcistustausla oli selvästi yhteydessä nuoren harrastustasoon (Pearsonin khiin-neliö= 36,9, df=3, p=0,000). TAULUKKO 1. Aineisto ristiintaulukoitiin siten, euä tarkasteltiin vanhempien osalta "suuri vaikutus" vastanneita eri lajien, eri ryhmien ja eri harrastusvaiheiden kesken. Koko tutkimusjoukossa isillä (93,8 %) oli äitejä (90,5 %) useammin ylipäätään liikuntaharrastustaustaa,ja kilpaurheilutausta etenkin. Muuttujista harjoitusaika ja osallistuminen liiton toimintaan edustivat ulkoista iasotarkastelua, kun taas kokemus omasta tasasia ja tulevaisuuden odotukset ilmensivät nuoren henkilökohtaista kokemusta ja suhdetta kilpaurheiluun. Vanhempien yhteisvaikutusta lajikohtaisesti tarkasteltuna tilastollisesti merkitseviä eroja (p<0,05) ilmeni jalkapallossa, jääkiekossa ja yleisurheilussa. Tyuojen ja poikien määrien erot eri lajeissa iasoiuuivat koko aineistossa niin, että tosikisaajien osuudeksi tuli 44 % sekä tytöissä eua pojissa. Rist iintaulukoi nnin ja khiin-neliö-testin sekä tarkemmin soviteltujen jäännösten (adjusted residuals) avulla tarkasteltiin tosikisaajien ja harrastajien eroja Va11/ie111pien vailiutusta selvitettiin kysymyksellä, jossa nuoria pyydettiin arvioimaan eri henkilöiden vaikutusta urheilukiinnostukseen sekä harrastuksen aloitusvaiheessa että vastaushetkellä. "/k Äiti ei/kunto 1 ·· k.l Äiti kilpa 1 ·· °/k Äiti kilpa 1 ·· k"I 32 LJIKUNTA & TIEDE 49 • 6 / 2012 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vartierrrnat kllpalXheilu..n sosiaailS ti.msessa. Lisäksi vanhempien tarkastelu yhdistettiin uuteen muuttujaan kodin u rhe ilu taustaksi. Ensin mainitut poirniu iin aineistosta neljän muuttujan avulla, kustakin sukupuolesta ja lajista erikseen (esim. Pääkomponentille "organisointi" (P 3 ) latautuivat muuttujat: j) joukkueen/seuran johtamiseen liittyvät tehtävät, k) joukkueen/seuran valmentaminen, 1) joukkueen/ryhmän huoltamiseen li itt yvät tehtävät ja m) yhdessä pelaaminen/liikkuminen. Lisäksi edellyieuiin, että urheilija 3) pitää itseään vähintään samaniasoisena kuin muut ikäisensä harrastajat JA että 4) uskoo harrastavansa lajia vielä 18-vuotiaana. Taulukossa 1 on esitetty vanhempien yhdistetty, uudelleen luokiteltu harrastustausta ja sen yhteydet nuorten harrastustasoihin. Vanhempien yhdistetyn harrastustaustan yhteys nuoren harrastustasoon. nuorten ja muiden välillä. Näin toimien pyriu iin tavoittamaan niitä asioita, jotka ovat yhteydessä nimenomaan huippu-urheilun mahdollistavaan kilpaurheiluun, eli olivat yhicydessä iosikisaajiin. Pääkomponentille "lajin seuraaminen" (P 2 ) latautuivat muuttujat: g) lajin katsominen tv.stä , h) lajista keskusteleminen ja i) lajin seuraaminen tapahtumissa. Tosikisaajicn osuus oli koripallossa muita alhaisempi. sa et unta sa 1pa sa e1 unta sa t1pa Tosikisaajat n 299 369 94 276 % 28,8 % 35,5 % 9,1 % 26,6 % sovitetut -5,3 0,8 0,8 4,7 jäännökset Harrastekisaajat n 514 444 106 241 % 39,4% 34,0% 8,1 % 18,5 % sovitetut 5,3 -0,8 -0,8 -4,7 jäännökset Äiti ei/kunto , .. Muodostettuja komponentteja testattiin vielä alfa-reliabiliteetilla (P 1 =0,779, P 2 =0,687, P 3 =0,694) ja faktoripistemuuttujan reliabilueetilla (P 1 =0,829, P 2 =0,809, P 3 =0,713)
Vanhempien vaikutuksen suhteen ilmenee tilastollisesti erittäin merkitseviä eroja myös eri lajien harrastajien välillä (aloitusvaihe Pearsonin khiin-neliöeöå.J, df=8, p=0,000; vasiaushetki Pearson khiin-neliö=46,8, df=8, p=0,000). Harrastuksen aloitushetkellä vanhemmilla oli muita henkilöitä selvästi useammin suuri vaikutus kiinnostukseen urheiluharrastusta kohtaan (56,5 % vastasi suuri vaikutus). 3,0 tosikisaajat/2,8 harrastekisaajat) ja vähiten 3) organisoimalla itse urheilutoimintaa (ka. Sen sijaan vastausherkellä nuoret arvioivat kavereiden vaikuttavan vahvemmin. Organisointi 1= ei lainkaan 2= satunnaisesti 3= melko usein 4=jatkuvasti KUVIO 1. Maastohiihtäjistä 80,1 % ja jalkapalloilijoista 50,2 % raportoi, että vanhemmilla oli aloitusvaiheessa suuri vaikutus kiinnostukseen urheiluharrastusta kohtaan. Vanhempien vaikutus nuoren kiinnostukseen urheiluharrastusta kohtaan, "suuri vaikutus" -vastanneiden osuus(%). 3,0 tosikisaajat /2,9 harrastekisaajat), toiseksi 2) seuraamalla lajia (ka. Tukijoukkona toimimisessa, kuten ylipäätään kaikessa osallistumisessa, eniten osallistutaan harjoituksiin ja peleihin tai kisoihin kuljettamiseen (jatkuvasti: Tk=67,3 %, Hk=61,3 %) sekä kotipelien ja -kisojen seuraamiseen (jatkuvasti: Tk=62,4 %, Hk=54,6%). Merkillepantavaa on, että tosikisaajistakin 18 % katsoi, ettei erikoistumisvaiheessa vanhemmilla ollut lainkaan vaikutusta kiinnostukseen urheiluharrastusta kohtaan. Vastaushetkestä samoin ajatteli maastohiihtäjistä 53,0 % ja jalkapalloilijoista 31,1 %. Lähes kaikkien nuorten urheilijoiden (98,5 %) vanhemmat osallistuivat jollain tapaa nuoren harrastukseen vähintään melko usein. Vastaushetkellä, harrastuksen erikoistumisvaiheessa, vanhempien vaikuttavuus pienenee ja tilastollisesti ero ryhmien välillä tasoittuu hieman (Pearsonin khun-nehö-BB, df=2,p=0,02). Myös lajikohtaisesti tarkasteltuna tosikisaajien vanhemmat osallistuivat harrastelijoiden vanhempia useammin nuoren harrastukseen (kuvio 1). Tukijoukkona toimiminen . Vanhemmilla on suuri merkitys varsinkin maastohiihdossa ja yleisurheilussa, sekä lajiharrastuksen aloitusvaiheessa että vastaushetkellä. 1,8 tosikisaajat/ 1,7 harrastekisaajat). Tosikisaajien ja harrastekisaajien vanhempien osallistuminen nuoren harrastukseen lajeittain (ka.) LIIKUNTA & TIEDE 49 , 6/2012 • MKIMUSARTIKKELI , Vanhemmat kllpaurheduun sosaesumsessa 33. Harrastusta aloitettaessa vanhempien vaikuttavuus on merkitsevästi suurempi tosikisaajilla kuin harrastelijoilla (Pearsonin kh iin-nelioe l ö.L, df=2, p=0,000). Tukijoukkoina toimimista ja lajin seuraamista yhdessä tapahtui keskimäärin 'melko usein' kummallakin vertailuryhmällä. Tässä tutkimuksessa vaikuttavuuden eroa ryhmillä voidaan selittää mm. Aloitusvaihe Erikoistumisvaihe Harrastekisaajat Tosikisaajat Harrastekisaajat Tosikisaajat Jalkapallo 46,6 54,6 28,7 34,1 Jääkiekko 54,9 61,2 34,4 32,4 Koripallo 49,8 60,4 32,3 41,7 Yleisurheilu 60,7 73,0 34,8 50,8 Maastohiihto 79,3 81,2 47,6 59,4 Kaikki 52,9 61,1 32,6 37,9 Vanhempien vail1utus hiinnoswhseen urheiluharrastusta lwhtaan. harrastuksen aloitusiällä, joka oli tosikisaajilla keskimäärin 7,1 vuotta ja harrastekisaajilla 8,1 vuotta. Harrastaja ryhmien väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä (p 1 =0,001, p 2 =0,000, p 3 =0,004), vaikka eivät käytännössä ole suuria. Lajin seuraaminen . Mitä nuorempana harrastus aloitetaan, sitä varmemmin vanhemmat ovat siihen vaikuttamassa. Intensiivinen harrastaminen on siten yhteydessä van4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 f-f-~ f-~ f-f-,f-f-,~ ~ ~ Tk Hk Tk Hk Tk Hk Tk Hk Tk Hk Jalkapallo Jääkiekko Koripallo Yleisurheilu Maastohi ihtc Tk= tosikisaajat Hk=harrastekisaajat . Urheiluseuratoiminnan organisointiin osallistuttiin selvästi harvemmin, keskimäärin "satunnaisesti". Vanhemmat osallistuivat nuoren urheilu harrastukseen useimmin l) toimimalla tukijoukkoina (ka. Tosikisaajat ilmoittavat vaikutuksen suuremmaksi kuin harrastekisaajat kaikissa muissa lajeissa ja vaiheissa, paitsi jääkiekossa vastausheikellä (taulukko 2). TAULUKKO 2. Taulukossa 2 tarkastellaan vanhempien vaikutusta iosikisaajien ja harrasrekisaajien kesken lajeiuain
Miksi näin on7 Mahdollista on, etteivät tällaiset nuoret ole joko vastanneet kyselyyn (vastausprosentti oli varsin alhainen), ole enää mukana urheiluseuratoiminnassa nuoruusvaiheessa tai heitä ei yksinkertaisesti tule sen enempää urheilutoimintaan. Myös lajin edellytykset esimerkiksi välineiden hankinnassa, huollossa ja kuljettamisessa aiheuttavat eroja Lajin seuraamisessa esiintyviä eroja jääkiekon ja maastohiihdon hyväksi taas voi selittää se, että ko. Ero on varsin selvä erityisesti harrastuksen organisoinnissa. hempien voimallisempaan osallistumiseen nuoren harrastukseen. Cötc & Hay 2002). lajit ovat muutoinkin seuratuimpia lajeja kansallisesti. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Lajikulttuuri ja harrastustaso yhteydessä vanhempien merkitykseen Tässä artikkelissa tarkasteltiin vanhempien roolia kilpaurheiluun sosiaalistumisessa, perustuen nuorille urheilijoille tehtyyn kyselyyn. Urheilijaksi kehittymisessä ei enää ole kyse vain urheilijan polusta, vaan urheilijan koko perheen prosessista, jopa elämäntavasta. Tutkituista lajeista crouuu erityisesti maastohiihto, joissa vanhemmilla on em. Onko kilpaurheilu tarkoitellu vain niille, joiden vanhemmat ovat siitä kiinnostuneita ja joilla on siihen aikaja talousresursseja7 Artikkelin aineistossa oli vain muutama kymmenen sellaista urheilijaa, joiden vanhemmat eivät juuri osallisLU urheiluharrastukscen. "Vanhempiin vaikuttamisesta" dynaamiseen näkemykseen Käytännön urheiluelämässä vanhemmat on tunnusteltu tärkeänä taustavoimana. Kilpaurheilevan nuoren harrastus ei kuitenkaan automaallisesli, resurssien käytöstä huolimatta, sosiaalista va11/ie111pia urheilukuluuuriin. Soini 2011). Myöhäismodernil nuoruuden 34 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vanhemmat kJlpaurhaluun soSlaal1stum1sessa. esim. Aineiston analyysissä lajikuluuuriset erot näyuäytyivät tärkeänä erottelevana tekijänä, joten ne oteu iin mukaan vanhempien merkityksen tarkasteluun. perhetekijöihin. Aineistossa tosil?isaajien ja lwrrastc/1isaajiet1 välille muodostui eroja lwi/1issa urheiluun liittyvissä, vanhempien molia tai mcrliityslä lwvaavissa muuttujissa. osa-alueiden suhteen suuri merkitys. Harrastajaryhmällä ja lajilla on yhdysvai kut us pääkomponenteista vai n organisoinnin suhteen (p=0,009). Kun vanhempien rooli ja merkitys näyttäytyy kilpaurheilussa niin keskeisenä, voidaanko urheilijaksi kehittymisessä ylipäätään enää puhua nuorten kilpaurheilusta, vai t u lisiko puhua perhckilpaurheilusta. Lajikuluuurien lähempi tarkastelu lisäisi yrnrnårrystä tästäkin aiheesta. Toisaalta on pohdittava myös, kuinka mahdollista on kilpaurheilun harrastaminen ilman vanhempien osallisLUmista. Vaikka käytännössä mielellään pohditaan, mitä voitaisiin tehdä vanhempien avustuksella, 1Ltlisi myös pohtia, mitä voitaisiin tehdä vanhemmista riippumalla tai huolimalta. Erot tosikisaajicn ja harrastekisaajien välillä eivät kuitenkaan käytännössä muodostuneet kovin suuriksi. Tosikisaajien vanhemmat olivat harrastckisaajicn vanhempia useammin l) kilpaurhe ilutaustaisia, 2) vaikuttamassa vahvasti nuoren kiinnostukseen urheiluharrastusta kohtaan sekä 3) osallistumassa nuoren harrastukseen. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että kiinnostus kilpaurheiluun "periytyy" ja cuä tavoitteellinen kilpaurheiluharrastus asettaa erilaisia vaatimuksia myös urheilijan perheelle kuin löyhempi harrastaminen. Kaupunkiympäristössä sosiaalinen ympäristö on maaseutua moniulotteisempi, jolloin sosiaalistumiseenkin vaikuttavat monenlaiset tekijät. Yleisesti vaihtelua vanhempien osallistumisen dimensioissa selittävät merkitsevästi (MANOVA) sekä harrastajaryhrnät (F(l), Wilksin lambda=0,092, p=0,000) että lajit (F(4), Wilksin lambda=0,766, p=0,000). Järjestökenlän toimenpiteenä "vanhempiin vaikuuamlnen" cdcllyuää, euä tunnetaan kilpaurheilu ilmiönä myös pcrhckorucksussa. (KIHU 2012) Lajien välisten erojen tulkinnat vaatisivat kuitenkin tätä tutkimusta seikkaperäisempää tarkastelua ja tutkimuksen suuntautumista syvällisemmin lajikuluuureihin. Erot lajien välillä muodostuivat merl1it1ävihsi, kun tarkastellaan vanhempien vaikutusta nuoren kiinnostukseen ja vanhempien osallistumista harrastukseen. Tässä artikkelissa tuotiin esiin sekä aiemman tutkimuksen cuä esitettyjen tulosten perusteella, euä osallistumisen tapoja voidaan 1arlwstclla paljo11 wtuuua mo11iulolleisc111111i11. Lisäksi tulisi ymmärtää myös vaikutuksia ja merkityksiä, jotka nuoren kilpaurheilulla on perheelle. Vanhempien rooli ja merkitys näyttää siten riippuvan paljolti lajikuluuurista. Ohuimmillaan vanhempiin vaikuttaminen jää eräänlaiseksi pcrhcirucrvcrn ioksi, jossa vanhemmat nähdään vain valistuksen tarpeessa olevana joukkona ja resurssilähteenä. Tässä esitetyt tulokset eivät myöskään juuri tavoita urheiluun sosiaalist urnista yksilön prosessina,jossa voitaisiin tarkastella vanhempien merkityksen tai roolin muuttumista prosessin edetessä. Onkin kysyttävä, mihin merkityskenllään kilpaurheilun "pyörityksessä" olevat vanhemmat oikeastaan kiinnittyvät urheilukulttuurissa. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida päätellä, mikä on vanhempien osallistumisen vaikuiussuurua vaikuttaako vanhempien osallistuminen nuoren harrastarnisiruoon vai toisin päin. Todennäköisesti tämä on itseään vahvistava kehä, joka ilmentää myös sosiaalistumisprosessin vuorovaikutuksellista luonnetta. Jos kiinnittymispintaa ei seurassa ole, jää vanhempien rooli kasvatuksellisten ja vanhemmuuden merkitysulotlLtvuuksien varaan. Tällöin ryhmien erot eivät tule yleensäkään kovin suuriksi, koska moni vastaaja on lähellä koko joukon keskiarvoa. Tutkimustarpeet kulminoituvat siihen, että tarvitaan lisää laadullista, rnonit iete iståk in tutkimusta kilpaurheilun ja perheen dynamiikasta nimenomaan suomalaisessa urhcitukuluuurissa. Keskeisin tutkimuksen tulos kuitenkin on, että erot tosikisaajicn ja harrastekisaajien välillä todentuivat kaikilla tarkastelluilla muuttujilla. Tietysti osa vanhemmistakin innostuu itse lajista nuoren urheiluharrastuksen myötä (ks. Monet vanhemmat osallistuvat nykyään niin voimallisesti lastensa urheiluharrastukseen, cuä oikeastaan hekin ovat ryhtyneet "harrastamaan" kilpaurheilua lastensa kilpaurheilua. Lajien välisiä eroja selittää esimerkiksi urheilijoiden asuinpaikka: joukkuepalloilulajit ovat pääasiassa kaupunki lajeja, yleisurheilu ja maastohiihto maaseutumaisempia. Tulosten analysoinnissa tarkastelu kohdistet ti in erityisesti eroihin harrastustasossa, koska aikaisemmissa tutkimuksissa tavoiucelliscn kilpaurheilun oli havaittu olevan yhteydessä nk. Tähän vaikuttaa se, että vastaajina olivat saman ikäluokan lisenssiurheilijat, jotka oli jacuu kahteen joukkoon. Tässäkin aineistossa lähes kaikkien (98,5 %) nuorten urheilijoiden vanhemmat osallistuivat jollain lapaa nuoren harrastukseen vähintään melko usein. Perinteisesti on puhuttu kuljettamisesta, kustantamisesta ja kannustamisesta. Kuviosta L kuitenkin nähdään, että erityisesti maastohiihdossa harrastekisaajienkin vanhemmat osallistuivat selvästi aktiivisemmin kuin monessa lajissa tosikisaajien vanhemmat. Tulos on siinä mielessä mielenkiintoinen, cuä sosiaalistumisen näkökulmasta kilpaurheilun tarkastelu "pcrhcprojekuna" ei näyttäydykään tärkeältä vain huipulle tähtäävillä nuorilla vaan erityisesti tietyn lajin nuorilla. vanhempien suhtautuminen kilpaurheiluun, vapaaehtoistyöhön, vapaa-aikaan yleensä ja vanhernmuuteen (ks. Soini 2011, Kay 2000). Vanhempien merkitys urheiluharrastuksessa synnyttää kysymyksiä varsin monesta näkökulmasta. Tällöin tarkasteltavaksi tulevat mm. Toinen eroja tasoittava tekijä voisi olla se, ettei tosikisaajien muodostaminen valituin kriteerein ollut paras mahdollinen tapa kuvata potentiaalisia huippu-urheilijoita, jotka ovat erikoistumisvaiheessa menossa kohti panostusvaihetta (ks. Edellä esitetty johdattaa ajattelemaan urheilun omaleimaisuuua sosiaalistumisen välineenä ja kohteena. Olennaista on yrnmärtää sitä dynamiikkaa, joka perheiden ja kilpaurheilun välille syntyy
Teorian ja tutkimuskohteen vuorovaikutus Bronfenbrennenn ekologinen systeemiteoria ihmisen kehittymisestä. Tracing the origins of athlete development models in sport: a citation path analysis. E. & Heikkala, J. 2006. The economic impact on families of children's participation in junior sport. & Roessler, K. A guide to the analysis, problems, and literature. 1998. 2003. 2004. New York: Ballantine Books, 507-549. Näkökulmia yhteiskunnan ja liikunnan kansalaistoiminnan tulevaisuuteen. 2006. Sporunq excellence: a family affair. Liikunta & Tiede 5-6 erikoisliite 2003, 26-32. Enjoyment in youth sports: A goal perspectives approach. 2000. Journal of Sports Medicine & Physical Fitness 43 121, 250-255. 108-126. The lnfluence of the Family in the Development of Talent in Sport. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 20 121, 122-132. Pro gradu -tutkielma. European Journal of Physical Education 2 (1). Antikainen,A. Pelllkka & E. & Glover, S. Examining Adolescent Sport Dropout and Prolonged Engagement from a Developmental Perspective. Pekkala, J. 2010. Helsinki: Tammi (Alkuteos julk . Elämisen olosuhteet ja erityisesti eläm änvaiheet ovat kirjavoituncet ja eriytyneet toisistaan, mikä mahdollistaa vanhemmista irrallisen kiinniuymisen yhteisöön. Uskontoelämän alkeismuodot: australialainen toteemijärjestelmä. Nuorisotutkimus. UIKUNTA & TIEDE 49. Eklund & G. Teoksessa R. Jyväskylän yliopisto. & Glover, S. Helsinki: SLU. J. & Abernethy, B. Luettu 13.3.2012. Teoksessa G. Teoksessa K. Liikuntasuhde liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. Carlson, R. 1980. 2007. Vanhempien merkitys 5.luokan oppilaiden liikuntaharrastuksessa. Puuronen, V. Stanford: Stanford University Press. min rinnalle on tullut valitseminen. Suom. Cöte, J., Baker, J. L. l.irkuntakulutus kaupunkilaislasten ja -nuorten liikuntasuhteessa. Berlin: Walter de Gruyter, 3-26. Voidaan k u e y u ää, eu ä sosiaalistumisessa periytymisen tilalle tai maltilliscrnLÄHTEET Aarresola, 0. Laakso, L., Nupponen, H., Koivusilta, L., Rimpelä, A. & Deakin J. 612012, TUTKIMUSARTIKKELI, Vanhemmat kllpaurhe«.n.rl sosaaallstumsessa 35. Engel (toim I The Social World of Adolescents. Nuori Urheilija -tutkimus: 14-15-vuotiaiden joukkueurheilijoiden harjoittelu, urheilupolut ja mikroympäristö KIHUn julkaisusarja, nro 30. Bloom, M. llmanen (toim.) Pelit ja kentät: kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Tenenbaum (toim.) Handbook of Sport Psychology. Liikuntakasvatuksen laitos. 2006. & Wylleman, P. 2008. painos. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 3 131, 170-177. 1988. http://slu-fi-b1n.directo.fi/@Bin/02902c0314e9608ccf97fc4931 c l d 3e8/1331637401 /application/pdf/120799/The Tulevaisuusraportti.pdf. European Physical Education Review6(2I, 151-169. 2012. 2004. Handel ltoim.) Childhood Socialization. & Kenyon G. Koski, P. Teoksessa: A. tarkastelut painottavat, eu ä vertaisryhmien merkitys sosialisaatiossa on kasvanut. Henriksen, K., Stambulova, N. Talent Development In Elite Junior Tennis: Perceptions of Players, Parents and Coaches. Tampere: Vastapaino. 2004. 2006. & Holt, N. Helsinki: WSOY Baxter-Jones, A. 1993. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, 21-39. Härkonen, U. W., McPherson, B. Takalo, S. KIHU 2012. 2003. Hoboken, NJ: Wiley, 184-202. Journal of Applied Sport Psychology 17 (2). Rautava, P., Laakso, L. Liikuntatieteiden laitos. Tämä tarkoittaa kilpaurheilulle rajallisia mahdollisuuksia kamppailla asemasta yhtenä nuorten identiteetin ja elärnäruyyl!n rakennuspalikkana. & Maffulli, N. Wolfenden, L. Kirk, D., Carlson, T., O'Connor, A., Burke, P., Davis, K. & Telama, R. Morgantown: Fitness lnformation Technology. 2007. Children's lnvolvement in Sport: A Developmental Perspective Teoksessa J M. 2007. The Path to the National level in sports 1n Sweden. 2012. Sociology of Sport Journal 5 131, 241-256. New Brunswic k: Aldine Transaction, 3-9. Kay, T. 1978. 5. Hurrelmann, K. Giddens, A. 1998. K. International Perspectives. 1966). 2006. Turun yliopiston julkaisuja C 163. The Socialization of Elite Tennis Players in Sweden: An Analysis of the Players' Backgrounds and Development. & Nupponen, H. Jyväskylä Studies in Business and Economics 52. 2000. Bruner, M., Erickson, K., McFadden, K. Socialization and lndividuation. Lisensiaatintyö. Lehmuskallio, M. The Social World of Adolescents: A Sociological Perspective. Practice and Play in the Development of Sport Expertise. & Hay, J. Cöte. Nuoret ovat suuntautuneet vanhemmista riippumauornan, persoonallisen elämäntyylin kehittämiseen (Hurrclmann 1989; Puuranen 2006, 148-167) . J. 1997. Lavallee, D. Silva & D. & Konttinen, N. Sport and social systems. 2009. Sosiologia. Successful talent development in track and freld: considering the role of environment. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. 1999. Luettu 13.3.2012. Kasvatus, elämänkulku ja yhteiskunta. Career Transitions in Sport: International Perspectives. http://www.kihu.fi/faktapankki/ faktaalueet/index.php 7media_tv Luettu 14.3.2012. cöte. Suom. Vesa Raiskila. Carlson, R. Lapset ja nuoret. & LuckmannT. Savolainen (toim.) Oppimista, opetusta, monitieteisyyttä. 395-417. Liukkonen, J. Jyväskylä Likes Research Reports on Sport and Health 114. D. Kuka minua liikuttaa 7: Sosiaalisen ympäristön koettu merkitys 10-12-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuuteen. J. Teoksessa K. Liikkuvaksi nuoreksi kasvaminen on monen tekijän summa. Helsinki: Gaudeamus (Alkuteos julk. Treenimatkoja kuljetusyhteiskunnassa: kilpaurheilevan lapsen vanhemmuus. 27-33. 2011. 1997. 2nd ed. Modernity and self-identity: self and society in the late modern age. Fraser-Thomas, J., Cöte, J. Damon, W. Jyväskylän yliopisto. Helsinki: SLU:n julkaisusarja 7 /2010. Jokinen, K. Huippu-urheilun faktapankki media. 19121. E. Bloom (toim.) Developing Talent in Young People. Australian Journal of Science & Medicine in Sport 29 (21. 1985. Sport Psychologist 13 (4). 1989. New Brunswick: Aldine Transaction. 51-73. Parental influence on sport participation in elite young athletes. Seppo Randell. 2007. Time commitments in junior sport: social consequences for participants and their families. Loy, J. Yksilö valitsee mihin ja millä tavoin haluaa sosiaalistua. Uusi liikuntajärjestö ry. Helsinki: WSOY Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010. Boston (MA): Allyn and Bacon, 484-502. Puronaho, K. Niikko, 1. Joensuun yliopisto. Kirk, D., O'Connor, A., Carlson, T., Burke, P., Davis, K. http://www.uusijarjesto.fi/ Luettu 25.8.2012. Luk untaseurojen lasten Ia nuorten liikunnan markkinointi: tutkimus lasten Ia nuorten liikunnan tuotantoprosessista, resursseista Ja kustannuksista. 2002. Tässä suhteessa vanhempien mahdollistama kilpaurheilu ei näyttäydy jouhevana vcrtaissosialisaation kenuänä, vaan jää ikään kuin traditionaalisen sosialisaatiomallin kahlitsemaksi. Hurrelman & U. Teoksessa B. 2005. Soini, T. International Review of Sport and Exercise Psychology 2 11 ), 23-37. Stevens (toim I Psychological Foundations of Sport. 3rd ed. http://www.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2012_aar_nuon_urhe_sel46_27641.pdf. Childhood socialization. Journai of Applied Sport Psychology 20 131, 318-333. 2nd ed. Berger, P. Liikunta & Tiede 43 121, 4-13. & Saaristo, K. Handel, G. & Cöte. 1994. Generalizations About Talent Development. Durkheim, E. Jyväskylän yliopisto, liikunnan sosiaalitieteiden laitos, 189-208. Reading MA: Addison-Wesley. Liikunnan kansanliikkeen 'neljäs tie'. Jyväskylän yliopisto
The level of junior golfers' motivauon in golf was much higher ihan in physical eclucation cvcn though the motivation in PE was also relauve high for ali factors except perceived auionomy However autonomy seems to be an important factor in PE because it was strongly related to ali other motivational factors and to enjoyment. The correlations between motivational factors in golf and in PE challenge further research to investigate the ways in which these factors interact between PE and a leisure-time sport. & Nieminen, P. Except for physical cornperence, which was measured in general, the other motivational factors in golf and PE were investigated by using parallel measurernents. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja vertailla juniorigolfareiden motivaatiota ja viihtymistä golfharjouuksissa ja koululiikunnassa sekä etsiä motivaatiornuuttujia, jotka selittävät parhaiten viihtymistä golfharjouuksissa ja koululiikunnassa. Tutkimukseen osallistui 158, 12-18 vuoden ikäistä nuorta 31 eri golfseurasta. Koululiikunnan mouvaauorekijoiden korrclatiiviset yhteydet golfin mot ivaat iotekijö ihi n haastavat tulevat tutkijat selvittelemään lii kuruarnot ivaatiota eri konteksteissa sekä motivaation mahdollista siirtymistä liikuntakoruekstista toiseen. 2012. Puh: 040-8053965. JUNIORIGOLFAREIDEN MOTIVAATIO JA VIIHTYMINEN GOLFHARRASTUKSESSA JA KOULULIIKUNNASSA REETU NIEMINEN, PIPSA NIEMINEN Yhteyshenkilö: Pipsa Nieminen, Liikuntakasvatuksen laitos, PL 35, (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. Juniorigolfareiden motivaatio ja viihtyminen golfharrastuksessa ja koululiikunnassa. Pojat kokivat sekä golfin että koululiikunnan motivaatioilmaston kilpailullisemmaksi kuin tytöt, jotka puolestaan kokivat koululiikunnassa sosiaalista yhteenkuuluvuutta enemmän kuin pojat. Sähköposti: pipsa.nieminen@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Nieminen, R. & Nieminen, P. The internal consistencies of ihe scales were good. ln addition ihe combinations of mouvauonal Iaciors which best predictecl enjoyment in golf ancl in PE were analyzed. Junior golfers' motivation and enjoyment in golf and physical education. Viihtymistä golfharrastuksessa ja koululiikunnassa selittivät parhaiten rehtåväilrnasro ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. The data were collected by using a quesiionnaire in which juniorgolfers' perceived autonorny, social rclaiedness, physical cornpetcncc, task involving climatc and ego involving climate were measurecl. ln adclition, perceived competence and autonomy predicted enjoymenl in PE. Regression analyses showecl that task involving climate and social relatedness emerged as the best preclietors of enjoyment both in golf and in PE. 2012. Näiden lisäksi koululiikunnassa viihtymistä selittivät myös koettu pätevyys ja autonomia. . Nieminen, R. Tulosten mukaan golfjunioreiden golOiarrastukseen liittyvä motivaatio oli merkitsevästi korkeampi kuin koululiikunnan motivaatio. Autonomia osoittautui kuitenkin tärkeäksi rnotivaatiotekijåksi.joka oli voimakkaassa positiivisessa yhteydessä kaikkiin muihin koululiikunnan mot ivaat iornuu uuji i n sekä viihtymiseen. The airn of t his study was 10 invesugate and cornpare juniorgolfers' motivation and enjoyrneru in golf and in school physical education (PE). Koetun pätevyyden mittaria lukuun ouamaua golfharjouusten ja koululiikunnan motivaatiota tutkittiin omilla rinnakkaisilla mittareilla. Tutkimustulosten perusteella valmentajien ja varsinkin liikunnanopenajien tulisi suosia tehtäväpainoueista ilmastoa ja käyttää työtapoja, jotka edistävät oppilaiden yhteistyötä, mahdollistavat onnistumisen kokemukset ja ottavat oppilaat mukaan päätöksentekoon lisätäkseen oppilaiden viihtymistä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa selviteltiin juniorigolfareiden viihtymistä sekä motivaatiota koetun autonomian, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, koetun pätevyyden sekä tehtäväja kilpailupainotteisenilmaston osalta. Liikunta & Tiede 49 (6), 36-44. Kuitenkin myös koululiikunnan motivaatiota voidaan pitää hyvänä lukuun ottamatta alhaiseksi koettua autonomiaa. . Liikunta & Tiede 49 (6), 36-44. Keyworcls: molivatio11, enjoyment, golf, physical eclucalion Avainsanat: motivaatio, viihtyminen, golfharrastus, lwululiiln111t.a 36 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSARTIKKEU • JulllOnen golfha rras !us J3 k0U ul11kun ta. Golfjuniorit viihtyivät hyvin koululiikunnassa ja varsinkin golfharrasiuksessa. The results stress the importance for PE teachers and coaches to promote task-involving climates, social relatedness, competency and autonomy, especially to enhance adolescents' enjoyment in PE. The boys perceivecl the rnotivational clirnate in golf and PE to be higher in ego involvement than clid the girls The girls perceived social relateclness higher in PE than clid the boys.Junior golfers enjoyed PE ancl especially enjoyed golf. Mittareiden sisäistä luotettavuutta osoittavat Cronbachin alfakertoirnet olivat hyviä. The participants were 158, 12-18 -year old juniorgolfers representing 31 golf clubs in different parts of Finland
2001). Tosin yksilö saattaa jatkaa toimintaa, vaikka se ei täyttäisikään kaikkia kolmea perustarvetta. Monet urheiluun (Hollembeak & Amorose 2005; Reinboth ym. Nuorten liikuntamotivaatiota on tutkittu paljon sekä koululiikunnassa että vapaa-ajan urheilussa. Suomalaisia tutkimuksia tästä näkökulmasta ei ole aikaisemmin tehty. 2003.) Vaikka motivaatioilmasto ymmärretään tiettyä ryhmää koskevaksi psykologiseksi ilmapiiriksi, kokee jokainen henkilö ilmaston yksilöllisesti. Samoin sen on todettu vähentävän viihtymistä (Liukkonen 1998; MacDonald 2011; Wang ym. 2010). Aikaisempien tutkimusten mukaan viihtymisen on todettu olevan yhteydessä nuorten kokemaan autonomiaan ja tehtäväilmastoon (Soini 2006; Spray ym. Liikunnan harrastaminen edellyttää motoristen perustaitojen oppimisten lisäksi liikuntamyönteisiä motivaatiota. Sosiaalista ympäristöä määrittelevä motivaatioilmasto voidaan ymmärtää psykologisena ympäristönä, joka voi olla selkeästi tehtävätai kilpailupainotteinen. 2006; Wallhead & Ntoumanis 2004; Weiss ym. Koululiikunnan keskeinen tavoite, jatkuvan liikuntaharrastuksen synnyuäminen, perustuu ajatukseen, jonka mukaan koululiikunnassa motivoitunut oppilas motivoituu liikkumaan myös vapaa-ajallaan. Useimmiten viihtyminen liitetään sosiaalisissa tilanteissa henkilökohtaisten kokemusten kautta syntyneisiin positiivisiin tunnereaktioihin. Autonomian tarpeen tyydyuärninen edellyttää, että yksilö tuntee toimivansa vapaaehtoisesti itse valitsemansa aktiviteetin parissa (Deci & Ryan 2000). 2003; Weiss ym. 2003; 2009). Omia kykyjä arvioidaan aina vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristön kanssa ja esimerkiksi liikuntaan liittyvät pätevyyden kokemukset syntyvät sekä itsevertailun että yksilöiden välisen vertailun perusteella. (Liukkonen 1998; Soini ym. JOHDANTO Koululiikunnan yksi keskeinen tehtävä on kasvattaa oppilaista aktiivisia liikunnanharrastajia. Tällöin yksilön motivaatio on kuitenkin vähäisemmässä määrin usemääräytyvåä. (Standage ym. 2004) sekä koululiikuntaan (Ntoumanis 2001; 2005; Siandage ym. Teoreettisesti viihtyminen on laaja käsite, johon liittyvät tunteet ja kognitiot, kuten koettu pätevyys ja asennoituminen. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus liittyy ihmisen tarpeeseen olla turvallisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tällöin koululiikunnan motivaation oletetaan olevan yhteydessä liikuntaharrastuksen motivaatioon. Viihtymisen on todettu olevan keskeinen tekijä motivaation kannalta. Myös koululiikuntaan liittyvän motivaatiotutkimuksen yksi keskeinen tehtävä on ollut selvittää sitä, miten nuorten koululiikunnan motivaatio on yhteydessä vapaa-ajan liikuntamotivaatioon ja liikunta-aktiivisuuteen (Kalaja 2012; Soini 2006; Yli-Piipari 2011). 2009). 2007.) Viihtymisen merkityksellisyys liikunnassa korostuu osittain juuri siksi, eitä sen tiedetään olevan yhteydessä motivaatioon jatkaa tai lopettaa liikuntaharrastus (Weiss & Petlichkoff 1989). Pätevyys ja onnistuminen määritellään vertailemalla suorituksia joukkuetovereiden tai vastustajien kanssa. Mutta ovatko he motivoituneita myös koululiikunnasta ja viihtyvätkö he liikuntatunLIIKUNTA& TIEDE 49, 612012, Tl.JTKjMUSARTIKKEU ,..h.nonefl golt'iarrastus Ja kCllÖktr\ta 37. (2011) mukaan urheilijoiden viihtymistä selittivät tehtäväilmasto yhdessä kavereiden ja itsevertailuun perustuvan pätevyyden kanssa. 2003.) Tehtäväilrnaston on todettu monissa tutkimuksissa olevan yhteydessä korkeaan viihtymiseen koululiikunnassa (Ferrer-Caja & Weiss 2000; Soini ym. 2009) sekä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen (Cox & Williams 2008; Soini 2006). Kokemus voi riippua esimerkiksi oppilaan tavoiresuuntautuneisuudesta tai sukupuolesta. 2007). Kuitenkin toistaiseksi vain muutamissa kansainvälisissä tutkimuksissa on selvitelty samojen nuorten liikuntamotivaatiota rinnakkain sekä koululiikunnassa eitä vapaa-ajan urheilussa (Hagger ym. Teorian mukaan ne tekijät, jotka lisäävät koettua pätevyyttä, autonomiaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, vahvistavat itsemääräämisen tunnetta, kun sitä vastoin ne tekijät, jotka vähentävät edellä mainittuja asioita, lisäävät kontrollin kokemusta ja ei-motivoitunutta käyttäytymistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin tarkastella ja vertailla juniorigolfareiden liikuntamotivaatiota ja viihtymistä samanaikaisesti kahdessa erilaisessa liikuntakontekstissa, golfharrastuksessa ja koululiikunnassa. Viihtyvyys on tärkeä sisäisen motivaation kannalta, sillä sellainen toiminta, jossa yksilö kokee viihtyvänsä, kasvattaa todennäköisesti sisäistä motivaatiota (Scanian & Simons 1992). Vaikka kouluviihtyvyydessä maamme sijoittui huonosti muihin Euroopan maihin verrattuna, on koululiikunta pidetty oppiaine, ja suomalaiset nuoret viihtyvät hyvin koululiikunnassa (HeikinaroJohansson ym. (Carroll & Loumidis 2001.) Pätevyyden kokemukset ovat tärkeitä motivaation syntymisen ja säilymisen kannalta sekä vapaa-ajan liikuntaharrastuksissa (Reinboth ym. Tehtäväilmasto ja koettu autonomia selittivät oppilaiden viihtymistä koulu liikunnassa Wallheadin ja Ntoumanisin (2004) tutkimuksessa ja vastaavasti MacDonaldin ym. Samoin sen on todettu edistävän koetun pätevyyden, autonomian sekä jossakin määrin myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemusta (Cox & Williams 2008; Sarrazin ym. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat vapaa-aikanaan golfia harrastavat nuoret, jolloin voidaan olettaa, eitä he ovat motivoituneita ja viihtyvät omassa harrasiuksessaan. 2009) varsinkin niiden oppilaiden osalta, jotka eivät ole jo ennestään motivoituneita liikunnasta (Ntoumanis 2005). (Reeve & Jang 2006.) Autonomia lisää itsemääräämisen tunnetta ja on yhteydessä parempiin oppimistuloksiin koululiikunnassa (Shen ym. 2003) liittyvät tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä paremmin nämä tarpeet tulevat tyydytetyiksi sitä voimakkaampi on yksilön itsemääräämismotivaatio. Autonomiaa tukevassa ympäristössä opettaja kuuntelee oppilaiden mielipiteitä sisällöistä päättäessään, kannustaa oppilaita, on joustava ajan käytössään ja saa näillä toimenpiteillä vahvistettua oppilaiden sisäistä motivaatiota. 2009.) Kilpailuilmaston on todettu olevan negatiivisessa yhteydessä autonomiaan, koettuun pätevyyteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen (Sarrazin ym. Viihtyminen voidaan täten ymmärtää prosessina tai tunnetilana, jolla on vaikutuksia motivaatioon ja käyttäytymiseen. 2001). 2011; Weiss ym. (Duda 1992; Standage ym. 2011; Soini ym. Koska kouluja harrastusryhmät ovat erittäin keskeisiä sosiaalisia ympäristöjä nuorelle, tulisi niiden tukea itsemääräämiseen perustuvaa oppimista tarjoamalla nuorille tilanteita, jotka tyydyttävät heidän tarvettaan kuulua ryhmään ja tuntea, eitä kaverit hyväksyvät hänet. Liikuntaympäristössä voi olla nähtävissä myös molempien motivaatioilmastojen piirteitä. Tehtäväpainotteista motivaatioilmastoa kuvataan ympäristönä, jossa oppilaita tai urheilijoita palkitaan yriuärnisestä, henkilökohtaisesta edistymisestä ja uuden oppimisesta. Koska myös ulkoiset motiivit, kuten raha ja voittaminen, voivat olla motivoivia tekijöitä liikunnassa, eivät sisäinen motivaatio ja viihtyminen ole toistensa synonyymeja. 2003.) Kolmas perustarve, pätevyys, liittyy yksilön haluun tavoitella hänelle tärkeitä asioita ja tuntea onnistuvansa. Joissakin tutkimuksissa poikien on todettu kokevan liikuntatuntien motivaatioilmaston kilpailupainotteisemmaksi (Jaakkola 2002; Kokkonen 2003; Soini 2006) ja tyttöjen tehtäväpainotteisemmaksi (Kokkonen 2003). (Standage ym. 2007) sekä urheilussa (MacDonald ym. Toiminnassa korostuu itsevertailu ja virheet nähdään luonnollisena osana oppimisprosessia. Viime vuosina oppilaiden ja urheilijoiden motivaatiota on pyritty ymmärtämään muun muassa itsemääräämisteorian (Deci & Ryan 2000) avulla. Itsemääräämiseen perustuvan motivaation tukeminen niin koululiikunnassa kuin vapaa-ajan liikunnassa on tärkeää, koska tiedetään, että ne nuoret, joiden itsemääräämismotivaatio on vahvempi, pysyvät toiminnassa pidempään, yrittävät enemmän, viihtyvät paremmin sekä ovat fyysisesti aktiivisempia vapaa-ajallaan kuin alhaisemman itsemääräämismotivaation omaavat oppilaat (Hollembeak & Amorose 2005; Ntoumanis 2001; 2005). 2004) että varsinkin "pakollisessa" koululiikunnassa (Ntoumanis 2001). (Ferrer-Caja & Weiss 2000; Standage ym. Kilpailupainoueiselle motivaatioilmastolle on tyypillistä yksilöiden välinen sosiaalinen vertailu sekä lopputuloksen korostaminen
", "meillä pelaajilla on seuramme harjoituksissa ... Heistä poikia oli 99 ja tyttöjä 59, ja he olivat harrastaneet golfia keskimäärin 4 vuolla. (2010) ja Kalaja (2012).Joidenkin osioiden sanallista ilmaisua tarkennettiin siten, että kaikissa mittareissa motivaatiota mitattiin ryhmätasolla käyttämällä sanamuotoja: "me seuramme juniorigolfarit ... Pelitasoitukseltaan 51 prosenttia junioreista sijoittui välille 0-20, 36 prosenttia välille 21-36 ja 13 prosenu ia junioreista oli vasta-alkajia, joiden pelitasoitus oli suurempi kuin 36. Osa aineistosta kerätum kahdella urhciluopistossa järjestetyllä golf-rippikoululeirillä. neil la. Samoin tutkimuksessa tarkastellaan viihtymistä ja etsitään viihtymistä parhaiten selittäviä motivaatiornuurtujia koululiikunnassa ja golfharrastukscssa. Lopullisessa aineistossa juniorit edustivat yhteensä 31 golfseuraa. Golfharrastuksen motivaatiomuuttujien faktorianalyysi: Cronbachin aitat, faktorilataukset ja kommunaliteetit Motivaatiofaktorit Fl F2 F3 F4 F5 h2 Koettu fyysinen pätevyys (alfa= 0,88) Olen hyvä urheilussa ja liikunnassa ,93 ,85 Onnistun helposti urheilussa ja liikunnassa ,86 .77 Olen mielestäni parhaimmasta päästä urheilussa ja liik ,82 .70 Luotan omiin taitoihini urheilussa ja liikunnassa ,80 .71 Kuulun niiden joukkoon, jotka valitaan näyttämään .78 ,69 Olen tyytyväinen suorituksiini urheilussa ja liikunnassa .75 ,64 Kilpailupainotteinen ilmasto (alfa= 0, 83) Pidämme tärkeänä toistemme voittamista ,88 .73 Kilpailemme paremmuudesta toistemme kanssa ,83 .71 Vertaamme suorituksiamme toistemme kanssa ,82 ,66 On tärkeää osoittaa olevansa muita parempi .70 ,65 Sosiaalinen yhteenkuuluvuus (alfa= 0,85) Me juniorit "puhallamme yhteen hiileen" ,92 .75 Me juniorit tunnemme kuuluvamme yhteen ,81 .71 Me juniorit olemme tärkeitä toisillemme .78 .70 Me juniorit toimimme yhdessä .76 .73 Autonomia (alfa= 0,84 ) Meillä pelaajilla on mahdollisuus valita harjoitteita ,94 .73 Meillä pelaajilla on valinnanvapauksia harjoituksissa ,87 .75 Meidän pelaajien mielipiteitä kuunnellaan harjoituksissa .70 ,65 Me pelaajat voimme vaikuttaa siihen, mitä treenaamme ,68 ,59 Tehtäväpainotteinen motivaatioilmasto (alfa= 0.72) Pidetään tärkeänä omien taitojen parantamista ,86 .71 Pidetään tärkeänä, että kehitymme omissa taidoissamme .78 ,54 Pidetään tärkeänä, että yritämme aina parhaamme ,53 .46 Kenenkään ei tarvitse pelätä virheitä tai epäonnistumisia ,38 ,51 yht Sel itysaste 25,15 19,84 12,03 6.41 4.46 67,89 38 LI KUNTA& TIEDE 49 • € 2012 • TUTKl\.1JSARTIKKELI • aoooeo go'fharrastus;a ~ «ora. Autonomiaa, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä tehtäväja kilpailupainoueista motivaatioilmastoa mitattiin kutakin neljän osion mittarilla erikseen golfharrasiuksen ja koululiikunnan osalta. ", "meillä oppilailla on liikuntatunneilla ... Seurojen juniorityöstä vastaavat kontakti henkilöt organisoivat omissa seuroissaan lomakkeiden täyttämisen ja palauuarnisen. " ja "liikuntatunneillamme pidetään tärkeänä .. " ja "harjoituksissamme pidämme tärkeänä ... ". Kyselylomakkeessa koehenkilöt vastasivat mittarin jokaiseen väittämään käyttäen 5-portaista Li ken-asteikkoa (l = ehdottomasti eri mieltä ... ". Mittarit pohjautuivat Soini n (2006) koululiikunnan motivaauoilmastomittariin, jota ovat käyttäneet viime vuosina muun muassa Gråsten ym. Yli 70 prosenttia junioreista nimesi golfin ykkössijalla tai jaetulla ykkössijalla olevaksi harrastuksekseen muun muassa jalkapallon, jääkiekon, salibandyn tai tanssin ohella. 5 = ehdottomasti samaa mieltä). Näihin kysym yksiin etsitään vastauksia tarkastelem alla juniorigolfareiden rnot ivaat iora golfissa ja koululiikunnassa autonomian, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, koetun pätevyyden sekä tehtäväja kilpailuilmaston osalta. Alaikärajana pideuiin 12 vuoden ikää, koska tätä nuorempien saattaa olla vaikea ymmärtää kyselylomakkeen kysymyksiä. Nuorten kokemaa autonomiaa mitatt iin väittämillä, jotka käsittelivät nuorten mielipiteiden kuuntelua, valinnan vapautta ja mahdollisuutta vaikuttaa harjoitusten/liikuntatuntien kulkuun. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, koska tutkimukseen pyritt ii n saamaan kouluikäisiä juniorigolfareita eri puolilla maatamme olevista seuroista. Sosiaalista yhteenkuuluvuutta mittaavat osiot käsittelivät yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhteen hiileen puhaltamista, yhdessä TAULUKKO 1. Golfin mouvaatiomiuar in instrukuossa vastaajaa pyydettiin arvioimaan oman seuransa golfharjou uksia ja koululiikunnan motivaatiomittarin osalta oman koulunsa liikuntatunteja. Vastaavat ilmaisut koululiikunnan mouvaauorniuarissa olivat: "me oppilaat .. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen kohde joukkona oli l58 junioriorigolfaria, jotka olivat iältään 12-18-vuotiaita
Yhden faktori n ratkaisu selitti 72,15 prosenttia golfharrastuksessa viihtyrniscstä ja 76,48 prosenuia koululiikunnassa viihtymisestä. ,85 .73 Onnistun helposti urheilussa ja liikunnassa ,81 ,73 Luotan omiin taitoihini urheilussa ja liikunnassa ,77 ,69 Kuulun niiden joukkoon, jotka valitaan näyttämään ,76 ,68 Olen tyytyväinen suorituksiini urheilussa ja liikunnassa ,68 ,68 Sosiaalinen yhteenkuuluvuus (alfa= 0,86) Me oppilaat "puhallamme yhteen hiileen" ,85 .76 Me oppilaat toimimme yhdessä liikuntatunneilla ,81 ,71 Me oppilaat tunnemme kuuluvamme yhteen ,81 ,73 Me oppilaat olemme tärkeitä toisillemme ,68 ,60 Autonomia (alfa= 0,88) Meillä oppilailla on mahdollisuus valita harjoituksia ,88 ,80 Meillä on merkittävästi valinnan vapauksia ,85 ,80 Liikuntatunneilla voimme vaikuttaa, mitä harjoittelemme ,81 ,74 Meidänoppilaiden mielipiteitä kuunnellaan ,66 ,62 Kilpailupainotteinen ilmasto (alfa= 0. Viihtymistä golfharrastuksessa ja koululiikunnassa mitattiin käyttäen Sport Enjoyrneru Scale-mittarin (Scanian ym. Mittarin pohjana oli the Physical Sclf-Perceprion Profile -mittarin (Fox & Corbin 1989) suomenkielinen versio, jonka kuuteen väittämään vastattiin tässä tutkimuksessa 5-portaisella asteikolla, jossa l = ei pidä ollenkaan paikkaansa, .. Faktoreidcn sisäistä yhdenmukaisuutta osoittavat Cronbachin alfakertoirnet olivat golfissa välillä 0,72 ja 0,88 ja koululiikunnassa 0,86-0,88 lukuun ottamalta teht aväi lrnastoa , jonka alfa jäi matalaksi ollen 0,62. 5 = pitää erittäin hyvin paikkansa. Viiden faktorin ratkaisu selitti 67,89 prosenttia 22 golfiin liiuyvän väittämän varianssisia ja 72,36 prosenttia 21 koululiikuntaan liittyvän väittämän varianssisia. että yritämme aina parhaamme ,67 ,61 yht Selitysaste (%) 30,90 18,09 10,89 6,55 5,92 72,36 toimimista sekä tunnetta olla tärkeä toisille. Koettua fyysistä pätevyyttä ei sitä vastoin mitattu erikseen golfissa ja koululiikunnassa, vaan siinä vastaajia pyydettiin arvioimaan itseään yleisesti liikunnassa ja urheilussa (olen mielestäni parhaimmasta päästä urheilussa ja liikunnassa ... onnistun helposti urheilussa). 88) Liikuntatunneilla kilpailemme paremmuudesta toistemme kanssa ,94 ,86 Vertaamme suorituksiamme toistemme suorituksiin ,92 ,75 Liikuntatunneilla pidämme tärkeänä toistemme voittamista ,86 ,77 On tärkeää osoittaa olevansa muita parempi ,64 ,77 Tehtäväpainotteinen ilmasto (alfa= 0,62) Tunneillamme pidetään tärkeänä, että yrittää parantaa omia taitojaan ,81 ,68 Tunneillamme pidetään tärkeänä sitä, että kehitymme ,75 ,66 Tunneillamme pidetään tärkeänä. TAULUKKO 2. Motivaatiomittareiden sekä viihtymisen mittarin etukäteen oletettua teoreettista faktorivaliditeettia tarkasteltiin prornax-rotatoidun faktorianalyysin avulla, joka tuotti teoreettisen odotuksen mukaiset viisi Iakroria. (Taulukko 3) TULOKSET Kilpailupainotteista rnotivaatioilmastoa lukuun ouarnaua juniorigolfarit kokivat kaikki muut golfharrastukseen liiuyvät mot ivaatiotckijät tilastollisesti erutäin merkitsevästi korkeammiksi kuin koululiikunnassa. (Taulukot 1 ja 2) Faktorianalyysi tuotti myös golfissa viihtymisen ja koululiikunnassa viihtymisen osalta yhden odotetun faktorin. kenenkään ei tarvitse pelätä virheitä", hylättiin matalan kornrnunaliteeti n perusteella. Myös koululiikunnassa junioreiden motivaatiota voidaan pitää melko hyvänä lukuun ouarnaua koettua autonomiaa. Koululiikunnan tehtäväilrnaston väiuärnä, " .... Tehtävä painotteista motivaatioilmastoa mittaavissa asioissa painotettiin yrittämistä, laitojen parantamista, kehittymistä sekä ilmapiiriä, jossa ei tarvitse pelätä virheiden tekemistä. Viihiymisen mittareiden Cronbachin alfakertoirnet olivat edellä mainitun osion hylkäämisen jälkeen 0,80 golfharrastuksessa ja 0,84 koululiikunnassa. Koska molemmissa analyyseissä väittämän "golfharjoituksia/liikuntatunteja saisi olla enemmänkin" kommunalueeui oli alhainen, hyläu iin kyseinen, tätä tutkimusta varten laadittu osio. Kilpailupainotleista motivaatioilmastoa mittaavat osiot käsittelivät suoritusten vertailuja, toisten voittamista sekä kilpailua paremmuudesta. Koululiikunnan motivaatiomuuttujien faktorianalyysi: Cronbachin aitat, faktorilataukset ja kommunaliteetit Motivaatiofaktorit F1 F2 F3 F4 F5 h2 Koettu fyysinen pätevyys (alfa = 0,88) Olen hyvä urheilussa ja liikunnassa ,92 ,83 Olen mielestäni parhaimmasta päästä urheilussa ja liik. 1993) suomalaisen version (Soini 2006) pohjalta tätä tutkimusta varten muokattua mittaria Osiot mittasivat harjoituksista/koululiikunnasta pitämistä, hauskuutta, ajan nopeaa kulumista sekä toivomusta saada lisää harjoituksia/liikuntatunteja. Kuitenkin LIIKUNTA & TIEDE 49 · 6/ 2012 • MKIMUSAATIKKEU • Juniorien gci~rrastus )8 koululiikunta 39
(Taulukko 6.) Koululiikunnassa tehtäväpainotteinen ilmasto korreloi positiivisesti kaikkiin muihin motivaatiomuuttujiin kilpailuilmastoa lukuun ottamatta. Sitä vastoin tytöt kokivat sosiaalista yhteenkuuluvuutta koululiikunnassa jonkin verran poikia enemmän. (Taulukko 5) Golfharrastuksessa koettu tehtäväilmasto korreloi positiivisesti autonomiaan, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja heikosti koettuun fyysiseen pätevyyteen. Myös kilpailuilmasto korreloi positiivisesti, joskin melko heikosti koettuun fyysiseen pätevyyteen mutta negatiivisesti tehtäväilmastoon. Pojat kokivat sekä goln1arjoitusten että koululiikunnan rnouvaatioilmaston tyttöjä kilpailupainotteisemmaksi. Voimakkain yhteys oli koetun autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden välillä. Motivaatiomuuttujien ja viihtymisen vertailu tyttöjen ja poikien välillä golfharrastuksessa sekä koululiikunnassa (t-testi) Golfharrastus Koululiikunta Motivaatiotekijät Ka Kh t-arvo p-arvo Ka Kh t-arvo p-arvo Autonomia pojat 3,80 ,93 2,69 1,12 tytöt 3,88 ,74 ,56 ns 2,84 ,96 ,90 ns Sosiaalinen yhteenkuuluvuus pojat 3,81 ,77 3,27 ,94 tytöt 3,92 ,91 ,88 ns 3,65 ,92 2,39 ,018* Tehtävä ilmasto pojat 4,41 ,60 3,69 ,73 tytöt 4,47 ,56 ,66 ns 3,89 ,73 1,55 ns Kilpailuilmasto pojat 2,78 1,07 3,13 1,16 tytöt 2,33 ,82 2,87 ,005** 2,70 1,05 2,31 ,022* Koettu pätevyys 11 pojat 3,86 ,77 3,86 ,77 tytöt 3,73 ,72 1,07 ns 3,73 ,72 1,07 ns Viihtyminen pojat 4,28 ,78 3,76 ,99 tytöt 4,27 ,69 ,06 ns 3,86 ,97 ,54 ns •ps, 01 "mitettu vain yleisellä tasolla koululiikuntaa pidettiin voimakkaammin kilpailupainotteisena kuin golfharjouuksia. Koululiikunnassa myös kilpailupainotteinen motivaatioilmasto korreloi positiivisesti koettuun fyysiseen pätevyyteen ja autonomiaan, mutta sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sillä ei ollut yhteyttä. yhteenkuuluvuus 141 3,85 ,82 3,44 ,93 4,88 .ooo··· Tehtäväilmasto 139 4,42 ,59 3,86 ,83 7,56 ,000*** Kilpailuilmasto 142 2,59 1,00 2,99 1,14 5,17 ,000*** Koettu pätevyys 11 151 3,81 ,75 3,81 ,75 Viihtyminen 149 4,28 ,74 3,80 ,98 .ooo··· '**ps,001 1/mitartu vain yleisellä tasolla TAULUKKO 5. Koska koettua fyysistä pätevyyttä mitattiin vain yleisellä tasolla, sitä ei voitu vertailla golfharrastuksen ja koululiikunnan välillä. Golfharrastuksessa ja koululiikunnassa viihtymisen faktorit TAULUKKO 4. Autonomia, yhteenkuuluvuus ja koetun fyysinen pätevyys olivat kaikki yhteydessä toisiinsa. Sosiaalisella yhteenkuuluvuudella oli korkea korrelaatio sekä autonomiaan että tehtäväilmastoon. Tosin keskiarvoja tarkastelemalla koettu fyysinen pätevyys sijoittui koululiikunnassa melko korkealle ja golfharrasiuksessa melko matalalle muihin motivaatiotekijöihin verrattuna (Taulukko 4). TAULUKKO 3. Motivaatiomuuttujien vertailu golfharrastuksessa ja koululiikunnassa (Paired Samples t-testi) Fl h2 Viihtyminen golfissa (alfa= 0,80) Seuramme golfharjoituksissa on hauskaa ,89 ,79 Pidän seuramme juniorigolfareiden harjoituksista ,84 ,70 Seuramme golfharjoituksissa ei tule aika pitkäksi ,82 ,67 Selitysaste 72, 15% Viihtyminen koululiikunnassa (alfa= 0,84) Koulumme liikuntatunneilla on hauskaa ,89 ,80 Pidän koulumme liikuntatunneista ,89 ,80 Koulumme liikuntatunneilla ei tule aika pitkäksi ,84 ,70 Selitysaste 76,48% Golfharrastus Koululiikunta Motivaatiotekijät 11 Ka Kh Ka Kh t-arvo p-arvo Autonomia 139 3,82 ,87 2,74 1,06 9,97 .ooo··· Sosiaal. (Taulukko 7) Golfharrastukseen ja koululiikuntaan liittyvien motivaatiotekijöi40 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSARTIKKELI • Jun!Onen go!lharrastus J8 k.oululukunta. Tyttöjen ja poikien golfharrastukseen ja koululiikuntaan liittyvien motivaatiomuuttujien vertailu osoitti vain muutamia pieniä eroja. Tytöt ja pojat viihtyivät yhtä hyvin sekä golfharrasiukscssa että koululiikunnassa
Sitä vastoin autonomian kokemukset eivät olleet yhteydessä toisiinsa. (Taulukko 8) Viihtyminen golfharrastuksessa korreloi melko voimakkaasti koettuun autonomiaan, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä tehtäväilmastoon, mutta sillä ei ollut yhteyttä koettuun fyysiseen pätevyyteen eikä kilpailuilmastoon. yhteen kuu I uvuus ,51 *** ,54*** Koettu pätevyys ,00 ·,01 ,08 Tehtäväilmasto ,58*** ,60*** .49*** ,18* Kilpailuilmasto ·,11 ·,02 ·,00 ,24** ·,18* TAULUKKO 7. TAULUKKO 6. Tilastollisesti merkitsevä joskin melko heikko korrelaatio osoitti, että mitä paremmin juniorigolfari viihtyi golfharrastuksessa sitä paremmin hän viihtyi myös koulu liikunnassa. Koululiikunnassa viihtyTAULUKKO 9. ilmasto ilmasto Viihtyminen ,24** Autonomia ,14 Sos. Golfharrastuksessa viihtymistä selittivät tehtäväilmasto ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. yhteenkuu I uvuus ,59*** .49** Koettu pätevyys ,35*** ,26** ,27** Tehtävä ilmasto .47*** ,36*** ,35*** ,26** Kilpailuilmasto ,01 ,23** ·,09 .43*** ,12 TAULUKKO 8. Selvästi vahvin korrelaatio oli kilpailuilmastojen välillä (r = ,64). Tämä neljän muuttujan joukko selitti viihtymisestä 47 prosenttia. Golfharrastuksen ja koululiikunnan motivaatiotekijöiden väliset korrelaatiot Koululiikunta Golfharrastus ViihtvAutoYhteenTehtäväKilpailuminen namia kuuluv. Motivaatiomuuttujien ja viihtymisen väliset korrelaatiot koululiikunnassa ViihtvAutoYhteenKoettu TehtäväKilpailuminen namia kuuluv. pätevyys ilmasto ilmasto Viihtyminen Autonomia .48*** Sos. yhteenkuuluvuus ,35*** Tehtävä ilmasto ,27** Kilpailuilmasto ,64*** den välisten korrelaatioiden avulla haluttiin selvittää ovatko kahden tutkittavan liikuntakontekstin: golfharrastuksen ja koululiikunnan motivaatiot yhteydessä toisiinsa. (Taulukko 9) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Juniorigolfareiden motivaatio koululiikunnassa oli huomattavasti matalampaa golfharrastukseen verrattuna, mutta myös koululiikunnassa junioreiden motivaatiota voidaan pitää hyvänä. Nämä kaksi muuttujaa selittivät viihtymisestä 44 prosenttia. Golfharrastuksessa ja koululiikunnassa viihtymistä selittävät muuttujat (Stepwise regressioanalyysit) R R2 p-arvo Golfharrastuksessa viihtymistä selittävät muuttujat: Tehtävä ilmasto ,606 ,368 ,000*** Sosiaalinen yhteenkuuluvuus ,660 .435 ,000*** Koululiikunnassa viihtymistä selittävät muuttujat: Sosiaalinen yhteenkuuluvuus ,591 ,350 ,000** Tehtäväilmasto ,651 .424 ,000*** Koettu pätevyys ,674 .454 ,008** Autonomia ,686 .470 ,041 * mistä selittivät sosiaalinen yhteenkuuluvuus, tehtäväilmasto, koettu fyysinen pätevyys sekä autonomia. pätevyys ilmasto ilmasto Viihtyminen Autonomia ,47*** Sos. Myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemisessa ja tehtäväilmastoissa golfharrastuksen ja koululiikunnan välillä oli kohtalainen korrelaatio. Koululiikunnassa kaikki muut motivaatiornuuuujat kilpailuilmastoa lukuun ottamatta korreloivat tilastollisesti merkitsevästi viihtymiseen. Kuitenkin autonomia, joka on itsemääräämisteorian mukaan yksi keskeinen sisäistä motivaatiota heijastava tekijä (Deci & Ryan 2000) koettiin LIIKUNTA & TIEDE 49, 6/2012 • TUTKIMUSAATIKKEU ,JUf'1K)1'1811 golfharrastus 18 koulU~kLJ"lta 41. Golfharrastuksen ja koululiikunnan yhteyttä tarkasteltiin myös viihtymisen osalta. Motivaatiomuuttujien ja viihtymisen väliset korrelaatiot golfharrastuksessa ViihtyAuto· YhteenKoettu Tehtävä· Kilpailuminen namia kuuluv
Tämä tulos on yhdensuuntainen Liukkosen (1998) lul42 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/20\2 • TUTKIMUSAATIKKELI • Jur.K)rlen golfharras1us )ei k0Ul ul11kunta. Vaikka molemmissa liikuntaympär ist oissä kilpailuilrnasto koettiin tehtäväilmasroa selvästi vähäisemmäksi, koettiin koululiikunnan olevan erittäin merkitsevästi kilpailupainouctscmpaa kuin kilpailulajina tunnettu golf. Mouvaat iotckijöidcn vertailu poikien ja tyttöjen välillä osoitti vain muutamia pieniä eroja. Poikien on iodcuu olevan tavoiteorientaatioltaan kilpailullisempia kuin tyttöjen (Jaakkola 2002; Kokkonen 2003; Liukkonen ym.1998) ja ravoucorieruaauon tiedetään puolestaan olevan yhteydessä koettuun rnouvaauo ilmasroon siten, että k ilpailuorie ntoi tunect henkilöt kokevat myös mot ivaat ioil rnaston kilpailupainotteisemmaksi kuin tcluåväoricntouuncct (Ntoumanis & Biddlc 1999). Koululiikunnan k ilpailullisuuua kritisoidaan usein yleisökirjoituksissa, mutta myös tämä tutkimus nostaa esiin kysymyksen koululiikunnan suorituskeskeisyydestä ja siihen mahdollisesti liittyvästä piilokilpailusta sekä oppilaiden tarpeesta osoittaa pätevyyttään. Samoin golfharrastus perustuu vapaaehtoisuuteen, joten voidaan olettaa, että golfharrastukscssa koettu korkeampi autonomia heijastaa voimakkaampaa uscmääräytyväa sisäistä motivaatiota (Ntoumanis 2005; Standage ym. 2007) ja urheiluun liittyvissä tutkimuksissa (MacDonald ym. Pojat kokivat molemmat liikuntaympäristöt kilpailupainouciscmmiksi kuin tytöt. Nuori voi saada tärkeitä pätevyyden kokemuksia sekä tehtäväettä kilpailuilmastossa (Fcrrcr-Caja & Weiss 2000). Viihtyminen koululiikunnassa oli samalla tasolla kuin 9-luokkalaisten viihtyminen Soinin (2006) tutkimuksessa. Golfharrastus ei myöskään rajoitu pelkästään ohjattuihin harjoituksiin, vaan harrastajalla on lähes rajaton mahdollisuus omaehtoiseen toimintaan ohjatun valmennuksen lisäksi. 2003). Täm ä tulos kertoo juniorigolfareidcn kokevan, että golfh arjouuksi!n verra ttuna heillä on koululiikunnassa vain vähän valinnanvapauksia ja vaikutta m ism ahdollisuuksia. Koululiikunnassa kilpailuilmasto oli ainoa motivaatiomuuttuja, jolla ei ollut yhteyttä viihtymiseen. Juniorigolfarit viihtyivät hyvin koululiikunnassa ja varsinkin gollharrastukscssa. Sitä vastoin golfissa koettu pätevyys oli melko matala suhteessa muihin motivaat iomuu uujii n ja se oli yhteydessä vain tehtäväja kilpailuilmastoon. 2007) Vastaavasti Yli-Piipari (2006) totesi tyttöjen viihtyvän poikia paremmin kilpatanssiharrastukscssa: Tchtäväilmasto oli voimakkaassa yhteydessä viihtymiseen. Yllättävää oli kuitenkin huomata, että golfharrasiukscssa koettu fyysinen pätevyys oli matala eikä se korreloinut muihin motivaatiomuuttujiin eikä viihtymiseen. 2011; Weiss ym. Koululiikunnassa pätevyyden ja kilpailuilrnasron välinen korrelaatio oli huomattavasti korkeampi kuin golfharrasiukscssa. Tyttöjen ja poikien viihtymiscssä ei ollut eroja, vaikka joidenkin aikaisempien tutkimusten mukaan poikien on todettu viihtyvän tyttöjä paremmin koululiikunnassa (Carroll & Lournidis 2001; Soini ym. 2003). Golfharrastuksessa juniorit viihtyivät yhtä hyvin kuin Yli-Piiparin (2006) tutkimat 14-vuotiaat tanssia harrastavat nuoret kilpatanssissa ja paremmin kuin jalkapalloa harrastavat nuoret jalkapalloharjoituksissaan (Liukkonen l 998). Golfissa valmentaja on vapaampi ottamaan valmennettavien mielipiteet huomioon toimintaa ja sisältöjä suunniteltaessa. Koululiikunta on perinteisesti ollut melko opcuajajohtoista ]a sitä rnääriuelee valtakunnallinen opetussuunnitelma. 2009). Koululiikunnan sosiaalinen yhteenkuuluvuus oli toinen motivaatiotckijå, jossa sukupuolten välillä oli pieni ero siten, että tytöt kokivat liikuntatunneilla korkeampaa yhteenkuuluvuutta. Esimerkiksi yleistä liikunnallista pätevyyttä mittaavaan väittämään, "Olen mielestäni parhaimmasta päästä liikunnassa ja urheilussa" kielteisesti vastannut juniori voi kuitenkin kokea olevansa pätevä golfissa ja viihtyä hyvin harrastuksessaan. (2007) tutkimuksessa pojat kokivat koululiikunnan enemmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukevaksi kuin tytöt. Tulos saattaa ainakin osittain olla yhteydessä tavoit cor ieruaatioon. Toisaalta tiedetään, että motivaatioilmaston kokemus on yksilöllinen ja se riippuu monista eri tekijöistä kuten esimerkiksi oppilaan koetusta pätevyydestä. Tchtävailrnasto koettiin erittäin korkeaksi sekä koululiikunnassa että gollissa Tämä osoittaa, että juniorigolfaril kokivat yrittämisen ja edistymisen olevan tärkeää koululiikunnassa ja varsinkin golfharjou uksissa. 2001; Soini 2006) sekä koettuun fyysiseen pätevyyteen (Ferrer-Caja & Weiss 2000; Reinboth ym. 2004; Standage ym. Vastaavaan tulokseen on päätynyt myös Kokkonen (2003). Vaikka tämä tulos ei sinällään ollut uusi, on se merkittävä, sillä se osoittaa kuinka tärkeä opettajan tai valmentajan luoma koululiikunnan tai liikuntaharrastuksen yksilöllistä oppimista ja edistymistä korostava ilmapiiri on oppilaiden ja urheilijoiden viihtymiselle ja tätä kautta myös oppimiselle (Scanian & Simons 1992). Varsinkin kilpailuilmasiossa normatiiviseen vertailuun perustuvat pätevyyden kokemukset ovat tärkeitä itsetunnon kannalta, mutta myös teluäväilmastossa itsevertailuun perustuvat ja omaa kehitystä osoittavat pätevyyden kokemukset ovat keskeisiä. Tässä tutkimuksessa tyttöjen ja poikien koettu pätevyys ei eronnut toisistaan, joten se ei voi selittää kyseistä eroa. Koululiikunnassa koettu fyysinen pätevyys oli melko korkea suhteessa muihin rnot ivaauornuuuujun ja se oli positiivisessa yhteydessä kaikkiin muihin motivaatiomuuttujiin. Tämä tulos saattaa johtua siitä, että koululiikunta koetaan pätevyyden osalta vaativammaksi kuin golfharrastus siksi, että koululiikuntaan osallistuminen on pakollista ja siinä oppilaiden tulisi hallita moniin hyvinkin erilaisiin liikuntalajeihin liittyviä lajitauoja (Biddle 2001). Nämä tulokset antavat syyn epäillä, että tässä tutkimuksessa käytelty yleiseen liikuntaan ja urheiluun liittyvä pätevyysmiuari ei pysty tavoittamaan golfpätevyyden keskeisiä tekijöitä. Golfharjoitustcn tchtäväilmasto arvioitiin tässä tutkimuksessa huomattavasti korkeammaksi kuin jalkapalloharjoitusten tch taväilrnasto Liukkosen ( 1998) 14-vuotiaita nuoria käsittelevässä tutkimuksessa. Tehiåväilmaston ja viihtymisen välisiä positiivisia yhteyksiä on raportoitu myös monissa aikaisemmissa koululiikuntaan (Soini ym. Golfin nerokas itsevertailuun perustuva tasoitusjärjestelmä antaa eri tasoisille pelaajille pätevyyden kokemuksia, joita nyt käytetty mittari ei todennäköisesti ole pystynyt tavoittamaan. Kuitenkin koululiikunnassa koettu autonom ia oli yhteydessä kaikkiin m uihin motivaauornuuuujiin sekä vhhtymtseen.ja autonomia valikoitui koululi ikunnassa viihtymistä selittävien muuttujien joukkoon, joskin sen selitysosuus oli hyvin pieni. Sitä vastoin Soinin ym. Tämä voi lisätä oppilaan tarvetta osoittaa pätevyyttään saadakseen luokkatovereiden arvostuksen sekä ansaitakseen hyvän arvosanan, jolla opettaja palkitsee monipuolisia eri liikuntalajeissa taitavia oppilaita. Aikaisempien tutkimusten mukaisesti myös tässä tutkimuksessa sekä koululiikunnassa että golfharrasiuksessa koettu tclu äväilrnasio oli positiivisessa yhteydessä autonomiaan ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen (Sarrazin ym. koululiikunnassa jonkin verra n matalam m aksi, varsinkin poikien osalta, verra ttuna aikaisem piin suom alaisiin tutkim uksiin (Soini 2006; Grå sicn 2009). Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden on todettu olevan erityisen tärkeä niille oppilaille, jotka eivät ole erityisen motivoituneita itse liikunnasta (Reeve 2002). Kuitenkaan tässä tutkimuksessa tyttöjen voimakkaampaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemusta ei voida selittää vähäisemmällä kiinnostuksella koululiikuntaa kohtaan, koska he viihtyivät koululiikunnassa yhtä hyvin kuin pojat. Tämä vaikuttanee osaltaan siihen, että oppilaiden autonomian kokemukset jäävät vähäisiksi koululiikunnassa, joka ei voi koskaan toteutua puhtaasti sisäisen motivaation kriteerien pohjalta. Tämä tulos on yhdenmukainen aikaisempien tutkimusten kanssa (Jaakkola 2002; Kokkonen 2003; Soini 2006), ja se saattaa osoittaa sitä, että poikien liikuntatunnit ovat todellisuudessa kilpailupainoueisempia kuin tyttöjen tunnit. Koetun pätevyyden tärkeys ilmeni tässä tutkimuksessa myös siinä, että pätevyys valikoitui yhdeksi koululiikunnan viihtymistä selittäväksi muuttujaksi. Nämä osoittavat autonomian keskeistä roolia koululiikunnan motivaatiossa. Kuitenkin golfharjouukset pidetään usein sekaryhmissä, jolloin mot ivaat ioilmasto on todellisuudessa samanlainen tytöille ja pojille, vaikka pojat kokivat myös golfharjouukset kilpailupainotteisimmiksi
Aineiston hankinnan osalta sitä vastoin luotettavuuteen tulee suhtautua kriittisesti. • Koululiikunnassa koetun autonomian yhteydet muihin motivaatiotekijöihin sekä viihtymiseen antavat haasteen liikunnanopettajille, joiden tulisi pyrkiä koululainsäädännön sallimissa rajoissa lisäämään oppilaiden autonomian kokemuksia antamalla oppilaille enemmän päätäntävaltaa. Koululiikunnan pakollisuus ja monipuolisuuden vaatimukset voivat olla myötävaikuttamassa siihen, euä varsinkin ei-motivoituneille oppilaille sosiaalinen yhteenkuuluvuus voi muodostua tärkeäksi vuhryvyyuä selittäväksi motivaatiotekijäksi (Cox & Williams 2008; Rccvc 2002). 6/2012. (2007) tutkimustulosta, jossa yhteenkuuluvuuden todettiin korreloivan koululiikunnassa viihtymiseen. LIIKUNTA & TIEDE 49. • Kocuu pätevyys golfissa maär iuyy todennäköisesti eri kriteerein kuin pätevyys koululiikunnassa ja sen mittaaminen golfissa on haaste tuleville golfia käsitteleville mouvaauouu kimuksille. Koululiikunnassa viihtymistä selitti osaltaan myös koettu pätevyys. 2007). Golfharrastuksecn ja koululiikuntaan liiu yvien mouvaariornuuuujien väliset korrelaat iot osoittivat mouvaauotekijöiden olevan yhteydessä toisiinsa. (2011) mukaan sosiaalinen yhteenkuuluvuus oli oppilaiden mielestä koululiikunnassa jopa tärkeämpi kuin opetussuunnitelmissa korostettu terveyden edistäminen tai fyysinen aktiivisuus. JOHTOPÄÄTÖKSET • Juniorigolfareiden koululiikunnan ja liikuntaharrastuksen rnot ivaat iossa sukupuolten välillä oli vain muutamia eroja. • Koululiikunnan ja liikuntaharrastuksen tehtäväja varsinkin kilpailuilrnastojen välinen korkea korrelaatio vahvistaa aikaisempaa uskomusta, että motivaatioilmaston kokeminen on vahvasti yksilöllinen kokemus. Myös koululiikunnassa sosiaalinen yhteenkuuluvuus scliu! viihtymistä vahvistaen Soinin ym. Kuitenkin korrclatiiviset yhteydet kahden liikuntakontekstin välillä herättävät monia kysymyksiä. Koululiikunnassa pätevyyden kokemukset liittyvät liikuntataitojen oppimiseen ja yleensä oppilas pitää tärkeänä niitä alueita, jotka hän tuntee osaavansa, ja juuri nämä ovat merkityksellisiä viihtymisen ja itsetunnon rakentumisen kannalta. TUTKltv'USARTIKKELI .Jrooreo golfharrastus Ja koululukunta 43. Vastaavasi i koeu uun pätevyyteen rinnasteuavan liikuntanumeron on todettu olevan yhteydessä oppilaiden viihtymiseen koululiikunnassa (Soini ym. Esimerkiksi kyselylomakkeiden täyttämiseen liittyvät menettelytavat ovat saattaneet olla hyvin erilaisia, ja yhteyshenkilöt ovat voineet itse päättää kenelle tai kuinka monelle seuransa juniorille he ovat antaneet kyselylomakkeet. Näin ollen liikunnanopettaja voi lisätä oppilaiden viihtymistä monilla erilaisilla toimenpiteillå kuten esimerkiksi suosimalla tehtäväilmastoa, valitsemalla yhteistyötä edistäviä työtapoja, ottamalla oppilaat mukaan päätöksentekoon ja eriyttämällä tehtäviä niin, että jokainen voi saada onnistumisen kokemuksia. Sehnyykö yhteys Vallerandin (2001) hierarkkisen mouvaauomallin avulla siten, että juniorigolfaril ovat yleismotivaatioltaanja persoonallisilta ominaisuuksiltaan liikunnallisia ja vuorovaikut ushak uisia henkilöitä, jotka innostuvat yhtä hyvin sekä koululiikunnasta että vapaa-ajan li ikunnasta. Vaikka koruakrihenkilöinä toimiville seurojen nuorisovastaaville annettiin ohjeet sekä puhelimitse että kirjallisesti, ei heidän toimintaansa voitu kontrolloida. 2009)7 Jos motivaatio siirtyy, tapahtuuko siirtyminen koululiikunnasta liikuruaharrastuksccn vai päinvastoin. Heikinaro-Johanssonin ym. Näillä toimenpueillä opettaja voi vahvistaa oppilaiden liikuntamotivaatiota ja viihtymistä sekä luoda hyvät lähtökohdat jatkuvalle liikunnanharrastukselle. Tämä saattaisi olla viite siitä, euä golfharrastus yhdenmukaistaa nuorten motivaatiota. Vaikka mouvaatiornuuuujicn väliset korrelaatiot olivat näinkin pienessä aineistossa tilastollisesti merkitseviä, jäivät niiden selitysosuudet kilpailuilmastoa lukuun ottamatta melko alhaisiksi. Kuitenkin koululiikunnan perustelujen kannalta olisi toivottavaa, että voitaisi osoittaa koululiikunnassa syntyneen motivaation siirtyvän vapaa-ajan liikuntaharrastuksun. Tästä syystä myöskään vastausprosenuia ei voida mainita. • Tehtäväilmasto selitti golfharrastuksessa ja koululiikunnassa viihtymistä ja oli yhteydessä autonomiaan, koettuun pätevyyteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen molemmissa liikuntaympäristöissä. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus yhdessä ichtäväilmaston kanssa seluu viihtymistä golfharjouuksissa. Toisaalta voitaisiinko näitä yhteyksiä selittää trans-kontekstuaalisen mallin mukaisella motivaation siirtymisellä kontekstista toiseen (Hagger ym. Tutkimuksen luoteuavuuua voidaan pitää melko hyvänä käytettyjen miuareiden osalta, vaikka tehtåvåpainottciscn ilmaston mittarista ja viihtymisen mittarista jouduttiin molemmista hylkäämään yksi osio. • Mot ivaauotckijötden korrelatiiviset yhteydet golfharrastuksen ja koululiikunnan välillä antavat aihetta olettaa, että motivaatio voi ilmetä osittain samansuuntaisena rinnakkaisissa liikuntakonteksteissa tai kenties siirtyä kontekstista toiseen. • Koululiikunnassa viihtyminen selittyy laajemmin eri motivaauorckijöiden kautta kuin go\Oiarrastuksessa. kirnuksen kanssa,joissa rodeuun, cuä k ilpai luilrnasto on joko negatiivisessa yhteydessä viihtymiseen tai kyseisten rnotivaauornuuuujien välillä ei ole tilastollista yhteyttä. Vaikka golf on yksilölaji, pelataan golfia 2-4 hengen ryhmissä, ja harrastuksen parhaiksi puoliksi mainitaankin usein lajin sosiaalisuus. Näiden yhteyksien selvittäminen antaisi uutta tietoa motivaatiosta, jonka avulla voitaisi vielä vahvemmin perustella koululiikunnan tärkeyttä. Koska tämä tutk imus ei ollut seurantatutkimus, ei pelkkien korrclatiivisten yhteyksien perusteella voida tehdä päätelmiä syy-seuraussulu eesta. Valmentajien ja liikunnanopettajien tulisikin suosia tehtäväilrnastoa, varsinkin kun tiedetään, että kyseisten tarpeiden tyydyuaminen lisää sisäistä motivaatiota sekä tehtävään sitoutumista. • Koululiikunnassa koetun kilpailuilmaston voimakkuus golfiin verrattuna on haaste liikunnanopettajille ja liikunnanopeuajakoulutukselle
Hilmola (toirn.) Taitoja taideaineiden oppimistulokset asiantuntijoiden arviointia. Motivaat1oilmaston yhteys yhdeksäsluokkalaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja viihtymiseen koulun liikuntatunneilla. Jaakkola, T. Opetushallitus 2011 :11, 249-258. Liikunnan Ja kansanterveyden julkaisuja 114. Jyväskylä, LIKES-tutk1muskeskus. 2008. Vallerand, R. & Yli-Piipari, S. 2006. Liikunnan Ja kansanterveyden julkaisuja 138. Coaching behav1ors, motivat1onal cl1mate, and psychological outcomes among female adolescent athletes. Teoksessa G. Studies In Sport. Motivation In sport settings: A goal perspective approach. Scanlan,T. 2012. Fundamental movement skills, physical activuv. Wang, J. 1-9. Charnpaiqn. The role on percerveo teacher support, mouvational climate, and psychological need satistacnon in students' physical education motivation. The development of student' physical education motivation and physical activity: a 3.5-year longitudinal study across grades 6 to 9. The role of enjoyment and motivational climate in relation to the personal development of team sport athletes. & Loumidis, J. Liikunnan Ja kansanterveyden julkaisuja 131. LÄHTEET Biddle, S. A self-determination approach to the understanding of motivation in physical education. Reeve, J.& Jang, H. Champaign, IL: Human Kinetics, 263-319. Standage, M., Duda, J. Roberts ltoim.l Motivation in sport and exercise. Ryan (toim.l Handbook of self-determination research. The effect of coach's taskand egoinvolving climate on the changes in perceived competence, relatedness, and autonomy among girl handballers. Jyväskylän yliopisto. and monvauon toward Finnish school physical eoucauon: A fundamental movement skills intervention. H. 2010. D. MacDonald, D. &WilkoA. Reinboth, M., Duda, J. & Biddle, S. The Sport Psychologist 25, 32-46. 2001. Pediatric Exercise Science 21, 475-492. R. & Simons, J. Teoksessa S. 2003. 45-51. Ferrer-Caja, E. An introduction to the sport commitment model. 2001. Journal of Educational Psychology 91, 209-218. European Journal of Sport Science 6111, 43-51. Psychological lnquirv 11, 227-268. M. B. Studies in Sport, Physical Education and Health 170. 2005. D1mensions of coaching behav1or, need satisfaction, and the psychological and physical welfare of young athletes. Jaakkola, T. Wallhead, T.L. European Physical Education Review 7. G., Woon, C.L., Chatzisarantis, N. Viitattu 6.1.2012 http//www.oph. Hagger, M.S., Chatzisarantis, N., Culverhouse, T. 2009. & Biddle, S.J.H. 2001. Journal of Sport and Exercise Psychology 15, 1-15. 44-54. Teoksessa G. C. 38-44. Champaign, IL: Human Kinetics, 101-127 Carroll, B. British Journal of Educational Psychology 71, 225-242. Liikunta & Tiede 44 111. & Corbin, C. Liikunta & Tiede 47 161. L. Rochester, NY: The University of Rochester Press. & Keeler, B. luokalle. Journal of Sport and Exerc1se Psychology 32 131, 324-338. & Deakin, J. Kokkonen, J. L. Ped1atric Exerc1se Science 1, 195-211. 1992. Effects of a sport education intervention on students' motivational responses in physical education. Laitinen & A. 12-16-vuotiaiden kilpatanssiJoiden viihtyminen yhden harjoituskauden aikana. Research Ouarterly for Exercise and Sport 71, 267-279. Deci, E. 2006. Sarrazin, P., Guillet, E. Raportit ja selvitykset. & Ntoumanis, N. Champaign, IL: Human Kinetics, 199-215. 1992. C. Kalaja S. Motivat1on and Emotion 28, 297-313. Deci & R. Perceived coecbino behaviors and college athletes' intrinsic rnouvation: A test of self-deterrmn atron theory. Spray, C. Predicting motivational regulations in physical education: the interplay between dispositional goal orientations, motivational climate and perceived competence. J. Teoksessa G. K. & Leemans, S. 2009. 2005. Jyväskylä, LIKES-tutk1muskeskus. K. A prospectIve study of participation in optional school physical education using a self-determination theory framework. J., Biddle, S. 1989.Children's motivation for participation In and withdrawal from sport: ldentifying the missing links. 44 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 612012 • TUTKIMUSARTIKKELI • Juf'\IOflOO golfharrastus Ja koulul11kunta. Journal of Applied Sport Psychology 17 111. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. & Cury, F. S., Chatzisarantis, N.L., Hein, V., Soos, 1., Karsai, 1., lintunen, T. Understanding motivation in sport: An experimental test of achievement goal and self determination theories. Self-determination theory applied to educational settings. Shen, B., McCaughtry, N .. Changes in student's perceptions of task-mvolvmq chmate, teacher's leadership style, and helping behavior as a result of rnodifications in school physical education teachmq practices. & Ntoumanis, N. & Fahlman, M. Soini, M. Martin, J. Ntoumanis, N. & Williams, L. J. 2000. J. Roberts (toirn.) Motrvatron In sport and exercise. The construct of sport enjoyment. Soini, M., Liukkonen, J., Jaakkola, T., Leskinen, E. & Kurppa, J. Koululaisten fyysisen aktiivisuuden ja liikuntatunneilla koetun autonomian muutokset 7 luokalta 9. Predictors of intrinsic rnouvation among adolescent students in physical ecucanon. 2007. 1999. 2006.What teachers say and do to support students' autonomy during a learning activity. 2009. The physical self-perception profile: Development and preliminary validation. Psychology and Health 24 161, 689-711. M. Ntoumanis, N. & Rantanen, P. 2010. 2001. lnfluence of perce1ved mot1vational climate on achievement goals in physical education: A structural equation mixture modeling analysis. & Jaakkola, T. Jyväskylän yliopisto. J. 2004. European Journal of Sport Science 1141. Effects of teacher autonomy support and students· autonomous motivation on learning in physical education. Children's perceived competence and enjoyment in physical education and physical activity outside school. L. A review of motivational climate in physical act1vity Journal of Sport Sciences 17, 643-665. Hagger, M. Duda, J. 2004. 20-36. Scanian, T., Schmidt, G., Simons, J. Research Ouarterly for Exercise and Sport 80111. Gråsten, A., Liukkonen, J .. Yhdeksäsluokkalaisten mielipiteitä liikunnanopetuksen mieluisuudesta ja sekaryhmäopetuksesta. M., Wang, C. J., C6te, J., Eys, M. C. Yli-Piipari, S. & Weiss, M. 2002. 2011. & Lim, C. Journal ofTeaching in Phys1cal Education 23, 4-18. The processes by which perceived autonomy support in physical education promotes leisure-time physical activity intentions and behavior: A trans-contextual model. Liikunta & Tiede 43 16). & Chatzisarantis, N. Enjoyment in youth sports: A goal perspectIves approach. L. Journal of Sport Sciences 21, 631-64 7. Heikinaro-Johansson, P., Palomäki, S. 2002. 2000. 2006. B. 1993. 2011. Physical Educanon and Health 183. Studies in Sport, Physical Education and Health 120. Journal of Educational Psychology 95, 784-795. Motivaatioilmasto ja viihtyminen koululiikunnassa. Journal of Sport & Exercise Psychology 30, 222-239. fi/download/131643 Hollembeak, J. H. Koululiikunnassa viihtyminen. 183-203. 2003. L. R. L. Roberts (toirn.) Motivation in sport and exercise. Liukkonen, J. R.,Amorose,A. 2001. Reeve, J. Weiss, M. & Ntoumanis, N. The "what" and "whv" of goal pursuits human needs and the setf-deterrninanon of behavror. IL: Human Kinetics, 57-91. 1998. & Amorose, A. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic mot1vation in sport and exercise. 24-43. Journal of Educational Psychology 97 131, 444-453. Enhancing motivation In pnvsical education. J. Roberts ltoim.l Advances in motivation In sport and exercise. & Petlichkoff, L. Cox, A. Yli-Piipari, S. 2003. 52-56. M. Teoksessa E. Changes in student's exercise motrvauon, goal onentauon and sport competence as a result of rnodrtrcauons in school phvsical education teaching practices. 1989. Weiss, M. 2011. & Ryan, R. L. Teoksessa G. Fox, K.R. Jyväskylän yliopisto. Journal of Sport and Exercise Psychology 11, 408-430. Ntoumanis, N. Teacher, peer and parent autonomy support in physical education and leisure-time physical activity: A trans-contextual model of rnotivation in four nations
Terveysja kuntoliikuntamuotona sitä on tutkittu varsin vähän. 2012. Oman fyysisen kuntonsa heikommaksi arvioivien ryhmässä sekä energiankulutus että otettujen askelten määrä olivat suurempia kuin oman kuntonsa paremmaksi kokevien ryhmässä (p; 0,021, p; 0,022). Tanssi-illan aikana myös askelia kertyi fyysisen aktiivisuuden kannalta huomattava määrä. LAVATANSSIKO LIIKUNTAA. ln the past few clecades, social dancing has gained increasecl popularity in Finland. Aktiivista tanssiaikaa kertyi kaksi ja puoli tuntia ja otettuja askelia 8522 ± 2778. Liikunta & Tiede 49 (6), 45-51. The higher the amount of time a participant tolcl he/she spent clancing every month, the higher was his/her number of steps, average heart beat ane! energy consurnption (p < 0,001, p; 0,031, p; 0,038). The average active clancing time was two and a half hours, and the number of steps was 8522 ± 2778. 2012. Lavatanssiko liikuntaa. Tutkimukseen osallistui 58 vapaaehtoisesti ilmoittautunutta tanssin harrastajaa. The nurnber of sieps cluring the evening was also significant in view of physical activity. Backgrouncl information was collected by means of an electronic questionnaire. The physical load on clancers was measurecl in one dance evening injanuary 2011 with heart rate monitors ane! physical activity with pedometers. LAVATANSSI-ILLAN FYYSINEN AKTIIVISUUS JA KUORMITTAVUUS SEKÄ NIIHIN YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT KIRSI KUUTTILA, MIRJA HIRVENSALO, LAURI LAAKSO Yhteyshenkilö: Kirsi Kuuttila, Suurikkalanpolku 11, 23500 Uusikaupunki. Men's average energy consurnption was 2043 ± 562 kcal/3h ane! wornen's 1631 ± 624 kcal/3h. There was no statistically significant connection between the gender or dancing skills and physical loacl. Sukupuolella ja tanssitaidolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä fyysiseen kuormittavuuteen. 040 840 7704.Sähköposti:kirsi_kuuttila@hotmail.com TIIVISTELMÄ ABSTRACT Kuuttila K., Hirvensalo M., Laakso L. Tanssi-illan korkein syke oli sitä korkeampi, mitä useampaa tanssi lajia lavoilla tutkittava yleensä ilmoitti tanssivansa. 6/2012, TUTKIMUSARTIKKELI ,LavatanssHlan ty)'s1nen aklii\11SUUS 45. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lavatanssiliikunta riittää täyttämään viikoittaisen terveysliikuntasuosituksen 150 minuutin reippaan tai 75 minuutin rasittavan kestävyysliikuntasuosituksen useimmilla tulkittavilla. The purpose of this siudy was to determine the physical activity ane! load involved in social dancing and relatecl factors. Askel määrä, keskisyke ja energiankulutus olivat sitä korkeampia, mitä enemmän henkilö ilmoitti käyttävänsä aikaa tanssimiseen kuukaudessa (p < 0,001, p; 0,031, p; 0,038). The study showecl that for most of the participants, social dancing met the criteria of the weekly healih enhancing recommendation, i.e. Keywords: social dancing, physical activity, load, heart rate, energy consumption, steps LIIKUNTA & TIEDE 49. The physical activity of Finnish social dance and factors related to it. Both the energy consumption ane! the number of steps was higher among those who esumaied their physical condition poorer than average comparecl with those who estimated their physical conclition better than average (p; 0,021, p; 0,022). . Lavatanssi-illan fyysinen aktiivisuus ja kuormittavuus sekä niihin yhteydessä olevat tekijät. 150 rni nutes of moclerate exercise or 75 minutes of vigorous exercise. There is, however, little research available on social clancing as health or fitness enhancing exercise. Liikunta & Tiede 49 (6), 45-51. Puh. A total of 58 recreational clancers participated in the siudy !n the three-hour social clance session, the average heart rate of the participants was 116 ± 16 6pm, the maximum rate being 160 ± 15 6pm. Avainsanat: lavatanssit, fyysinen aktiivisuus, liuonnitus, syhe, energiankulutus, askeleet Kuuttila K., Hirvensalo M., Laakso L. Taustatietoja kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Kolmen tunnin lavatanssi-illan aikana tutkittavien keskisyke oli 116 ± 16 6pm, korkein syke 160 ± 15 6pm, ja energiankulutus miehillä 2043 ± 562 kcal/3h ja naisilla 1631 ± 624 kcal/3h. Yhden tanssi-illan aikana tammikuussa 2011 tanssijoiden fyysistä kuormittavuutta mitattiin sykemittareilla ja fyysistä aktiivisuutta selvitettiin askelmittareilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lavatanssin fyysistä aktiivisuutta ja kuormittavuutta sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Lavatanssi on kasvattanut suosiotaan viime vuosikymmeninä. The rnore different clance styles a participant tolcl he/she did cluring a clance evening the higher was his/her heart beat.
Tutkimukseen osallistui 3657 satunnaisesti valittua suomalaista. Tässä tutkimuksessa vain osa tiedoista oli käytettävissä (ikä, sukupuoli, paino ja harjoituksen aikainen syke), joita hyväksi käyttämällä sykemittariin asennettu yleinen syke-energiankulutusyhtälö laski henkilön kokonaisener46 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSARTIKKELI • tavatarss-äan fyysinen aktiivisuus. (2004) tutkimuksessa liikuntalajien ja arkiliikuntamuotojen turvallisuutta selvitettiin suomalaisten 15-74-vuotiaiden keskuudessa. Yleisen ohjeistuksen jälkeen mittarit jaettiin noin viiden minuutin aikana, jonka jälkeen tulkittavilta kului 5-10 minuuttia miuareiden kiinnitykseen. Myös UKK-instituutin terveysliikuntasuosituksissa yhtenä esimerkkinä liikehallintaa ja tasapainoa kehittävistä lajeista mainitaan tanssiliikunta (UKK-instituutti 2009). Tanssi oli yksi harvoista perinteisistä liikuntalajeista, joka oli kasvattanut sekä lajin harrastajamääriä että potentiaalisia harrastajia viime vuosikymmenen aikana. Potentiaalisia harrastajia lavatanssilla oli varsinaisten harrastajien lisäksi 137000. Sykkeen lisäksi tutkimuksessa käytettiin mittarista poimittuja energiankulutuksen arvoja Team 2 sykernittari käyttää energiankulutuslaskentaan harjoituksen aikaista sykettä sekä henkilökohtaisia tietoja painosta, kunnosta, leposykkeestä ja rnaksirnisykkeesta, mikäli ne on mittariin etukäteen syötetty. 2008), multa lavatanssin fyysisestä kuormittavuudesta ei ole julkaistu tutkimuksia. Nykyään tanssilavoille tullaan useimmiten tanssikoulujen ja -kurssien kautta. (Pesola 1996.) Tanssin harrastajamäärät aikuisväestössä (19-65-vuotiaat) ovat kasvaneet tasaisesti Suomessa vuodesta 1994 lähtien. Tutkimuksessa selvitettiin myös fyysiseen aktiivisuuteen ja kuormittavuuteen yhteydessä olevia tekijöitä. (Nieminen 2008, 8.) Tansseihin tullaan monien eri syiden innoittamina. Tutkimuksessa tanssin todettiin olevan yksi turvallisimmista liikuntalajeista. Tanssin on todettu olevan varsin turvallinen liikuntamuoto ja siltä osin sopivan hyvin terveysliikuntamuodoksi. Fyysisen kuormittavuuden ja fyysisen aktiivisuuden mittarit Syke rn itat t ii n Polar Team 2 Pro -sykerniuarilla (Polar, Kempele), joka on tärähdyssuojattu ja jonka häiriön ottaminen muista lähetti mistä on estetty. Tanssin energiankulutuksen on arvioitu olevan kohtuullisella tasolla eli 5-7 MET:iä perusaineenvaihduntaan verrattuna (Hiilloskorpi 2004; Kotiranta ym. Mitkä tekijät olivat yhteydessä lavatanssin fyysiseen aktiivisuuteen ja kuormittavuuteen' Onko sukupuolella, kuntoarviolla, tanssi taidolla, tanssiajalla, tanssien lukumäärällä, tanssimisen syillä, fyysisen aktiivisuuden määrällä ja tanssi harrastuksen kokonaismäärällä yhteyuä sykearvoihin, askel määriin ja energiankulutukseen. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen toteutus Tutkimushenkilöt etsittiin sähköpostitse lähetetyllä tiedotteella 4508 tanssin harrastajan joukosta Suomen Media & Actionin ( 4038) ja Tanssikoulu Happy Dancen (470) sähköposti listojen kautta. JOHDANTO Suomalaisen lavatanssin juuret löytyvät 1800-luvulta. Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan vuonna 1994 tanssinharrastajia oli 40000, kun vuonna 2001-02 harrastajia oli 67000 ja vuonna 2009-2010 jo 114000. Tanssilla uskotaan olevan positiivisia yhteyksiä tasapainoon, asennon ja liikkeiden hallintaan, koordinaatioon, rytmikykyyn ja nopeuteen (Karinkanta 2005). Mittarin asentamisen jälkeen tutkittavat viettivät mahdollisimman normaalin tanssi-illan kello 24.00 asti. (Parkkari ym. Tanssikurssien myötä kuviot ovat monipuolistuneet ja erilaisia pyörähdyksiä ja kurkotuksia nähdään nykyään enemmän kuin ennen. (Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010.) Ennen vanhaan tanssitaito siirrettiin perintönä sukupolvelta toiselle (Kahila & Kahila 2006, 7), isä opetti tanssit tyttärelleen ja äiti pojalleen. Tanssi on liikuntamuoto,joka kehittää kehonhallintaa, koordinaatiota, liikkeen rytmiikkaaja aivojen toimintaa (Laakso 2005, 267). Sykeja askelmittaritutkimus toteutettiin keskiviikkona 5.1.2011 tanssipaikka V2:lla Harjavallassa. Valitun parin kanssa tanssitaan tavallisimmin yksi tahti, eli kaksi orkesterin soittamaa samankaltaista kappaletta. Tanssin fyysistä kuormittavuutta on tutkittu esimerkiksi kilpatanssissa (Palenius 2008) ja koululiikunnassa (Pelclovä ym. Tutkittavat kiinnittivät sykemittarin lähettimen rintakehänsä ympärille ohjeistuksen mukaan. Minkälaisia olivat lavatanssijoiden sykearvot , askelmäärätja energiankulutus yhden tanssi-illan aikana' 2. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Otteet, tempo ja pukeutuminen ovat lavoilla vapaamuotoisia (Nieminen 2008, 8). Haussa korostettiin, että tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista, ja ettei taitotasolla tai tanssi määrällä ollut merkitystä. Mittari tallensi tietoja reaaliajassa lähettimen sisäiseen muistiin, joten tanssia mahdollisesti häiritseviä vastaanottimia ei ranteessa tarvittu. Tutkimushenkilöiden tuli olla 35-55-vuotiaita naisia ja miehiä. Tätä uskomusta tukee tutkimus, jossa ikääntyvien naisten tasapainoa ja ketteryyttä saatiin parannettua tanssiharjoittelulla (Shigematsu ym. Toisessa vaiheessa tutkimushenkilöt tanssivat kolme tuntia askelja sykemittareiden rckisteroidessä tietoja tanssin fyysisestä aktiivisuudesta ja kuormittavuudesta. Tanssikulttuurin ponnahduslautana toimivat ohjelmalliset iltamat. 2004.) Terveysliikunnan viikoittaisen 150 minuutin reippaan tai 75 minuutin rasittavan kestävyysliikuntasuosituksen täyttymisestä (Haskell ym. Talvija jatkosodassa maassamme vallitsi täydellinen tanssikielto. Lajilla on runsaasti potentiaalisia harrastajia myös vähemmän liikuntaa harrastavien ryhmien keskuudessa. Mittaukset toteutettiin klo 21.0024.00 välisenä aikana. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selviuää yhden lavatanssi-illan fyysistä aktiivisuutta ja kuormittavuutta askelmäärien, sykkeen ja energiakulutuksen avulla. Parkkarin ym. Edellä mainituista eniten lavoilla tanssitaan valssia, tangoa, foksia ja humppaa, sen sijaan polkkaa, jenkkaa ja masurkkaa tanssitaan harvemmin (Hakulinen & Yli-Jokipii 2007, 167-176). Suomalaisten tanssilavojen perustansseihin kuuluvat nykyään seuraavat 13 tanssi lajia: valssi, hidas valssi, polkka, jenkka, masurkka, tango, faksi, humppa, rumba, cha cha, samba, jive ja bugg (Hakulinen & Yli-Jokipii 2007, 167; Nieminen 2007). Myöskään 9000 tai 10000 päivittäisen askeleen askelmääräsuositusten täyttymisestä ei ole tanssiin liittyviä tutkimustuloksia (Hatano 1993; Tudor-Locke & Basset 2004; UKK-instituutin Kävelyn portaat 2010). 2007, 14-15). Ensimmäisessä vaiheessa ilmoittautuneet täyttivät sähköisen kyselylomakkeen, jossa kysyttiin taustatietoja, lavatanssiharrastukseen liittyviä tietoja ja tietoja tutkimushenkilöiden fyysisestä aktiivisuudesta viimeisen kolmen kuukauden ajalta. Tutkimukseen ilmoittautui 68 henkilöä ja mittauksiin osallistui 58 henkilöä (29 naista ja 29 miestä) eli 85 prosenttia ilmoittautuneista. Ennakko-ohjeiden mukaan mittareita otettiin vastaan joustavasti kello 24.00 jälkeen puolen tunnin ajan. Perusaineenvaihdunnan kautta myös sukupuolella ja iällä on vaikutusta energiankulutuslaskennassa. 2007; UKK-instituutti 2009) ei sen sijaan ole aikaisempia tutkimustuloksia. Energiankulutusta arvioitaessa yhden METin oletetaan vastaavan kilokaloria painokiloa kohden tunnissa (1 MET = lkcal x kg1 x h-l) (Mänttäri 2006). Itsensä ilmaiseminen, sosiaaliset kontaktit, musiikki ja tanssin tuoma nautinto sekä terveyden ja kunnon ylläpitäminen ovat tärkeitä syitä tanssiharrastukselle (Nieminen 1998). Sotien jälkeen tanssitilaisuudet kuitenkin lisääntyivät samaa tahtia ihmisten toimeentulon kanssa. Tutkimusongelmiksi muodostuivat seuraavat kysymykset: 1. 2002). MET-luvulla kuvataan fyysisen aktiivisuuden tasoa eli liikunnan kuormittavuutta (Fogelholm 2005a). Lavoilla toimii joko miesten haku, naisten haku tai sekahaku, jolloin miehet ja naiset saavat hakea yhtä aikaa
Aineistoa kuvailtiin frekvensseillä, prosenttiarvoilla, minimija maksimiarvoilla, keskiarvoilla ja keskihajonnoilla. Tanssin fyysistä kuormittavuutta tarkasteltiin myös erikseen naisten ja miesten ryhmissä (taulukko 1). Hyväkuntoiset arvioivat oman kuntonsa joko TAULUKKO 1. Muiden mitattujen muuttujien (keskisyke, korkein syke, otetut askeleet) keskiarvoissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja naisten ja miesten ryhmien välillä. giankulutuksen mittausten ajalta. Maksimissa askelmäärä oli yli 13000 ja minimissä noin 2 400 askelta. Kuviossa 1 on esimerkki yhden tutkimushenkilön sykekäyrästä. Lavatansseissa orkesteri soittaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aina kaksi kappaletta samaa tanssilajia. Näiden kahden kappaleen välillä musiikki iaukosi keskimäärin 20 sekunniksi. Tangoa soitettiin yksittäisistä tanssilajeista eniten, kaikkiaan neljä tahtia, eli kahdeksan kappaletta. Askelm ittareina tutkim uksessa käytettiin kiihtyvyysanturitekniikkaan peru stuvaa Om ro nin W alking Style One HJ-152K-E mittaria. liian musiikkitarjonta noudatti perinteistä kaavaa: yksi tahti, eli kaksi kappaletta humppaa, jenkkaa, polkkaa ja masurkkaa. Mittausten aikana soi myös useampi latinalaistanssi ja perinteinen valssi. Miehet painoivat 84 (± 14) kg ja olivat 180 (± 8) cm pitkiä ja heidän painoindeksinsä oli keskimäärin 25,7 kg/m-. Lisäksi soitto taukosi aina silloin, kun orkesteri vaihtui roiseenjolloin tauon pituus oli 25-142 sekuntia. Aineiston analysointi Askelmittareiden tiedot syötettiin PASW Statistics 18 -ohjelmaan, johon kyselylomakkeen tiedot automaattisesti siirtyivät. Lavatanssin fyysinen aktiivisuus ja kuormittavuus Kolmen tunnin tanssi-illan aikana tutkimushenkilöt ottivat 8522 ± 2 778 askelta. Pearsonin korrelaatiokertoimella selvitettiin kahden muuttujan välistä riippuvuutta. Kun mittarin tuloksia verra ttiin ActiGraph (GT lM ) kiihtyvyy smittarin askeltuloksiin seitsemän päivän ajan Spearmanin järjestyskorrelaatioksi saatiin 0,942 (p<0,001) (Hirvensalo ym. Kun paino vakioitiin, sukupuoli ei ollut enää yhteydessä energiankulutukseen. Strukturoitujen kysymysten avulla selvitettiin lisäksi tanssitaitoa, tanssiaikaa, tanssilajeja ja syitä tanssiharrastukseen sekä tutkimushenkilöiden fyysistä aktiivisuutta viimeisen kolmen kuukauden aikana. Tutkimusiltana tauko oli noin puoli minuuttia. Kokonaisenergiankulutus saatiin sykemittarin syke-energiankulutusyhtälöstä, jossa maksimisyke arvioidaan laskennallisen kaavan (220 ikä) avulla. Miesten energiankulutus (2043 ± 562 kcal/3h) oli tilastollisesti merkitsevästi naisten kulutusta (1631 ± 625 kcal/3h) korkeampi (p = 0,013). Osittaiskorrelaatiokertoimella selvitettiin kahden muuttujan välistä riippuvuutta, kun kolmas muuttuja oli vakioitu. Ohjelmaan poimittiin sykemittarien tiedoista energiankulutus, keskisyke ja korkein syke. Kuntoarvio luokiteltiin uudelleen kahteen ryhmään, hyväja kohtuukuntoisiin. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin 0,05. Omaa fyysistä liuntoa tuli arvioida ikätovereihin verrattuna viisiportaisella asteikolla, vaihtoehdosta selvästi huonompi vaihtoehtoon huomattavasti parempi. Naiset painoivat 66 (± 11) kgja olivat 166 (± 5) cm pitkiä, joten painoindeksiksi muodostui 23,9 kg/m 2 . 2011) Taustamuuttujat Sähköisellä kyselylomakkeella kysyttiin tutkimushenkilöiden ikä, paino, pituus, sukupuoli ja oman fyysisen kunnon arvio. Naiset olivat hieman nuorempia (48 ± 6 v) kuin miehet (51 ± 5 v). TULOKSET Tutkimushenkilöiden keskimääräinen ikä oli 49 vuotta(± 5 v). Fyysistä aktiivisuutta arvioitiin askelm ittarien avulla. Ryhmien erojen testaukseen käytettiin LSD-testiä. Keskisykkeen keskiarvo oli 116 ± 16 bpm/3h ja korkeimman sykkeen keskiarvo 160 ± 15 bpm/3h. Tilastollisina analysointimenetelminä käytettiin t-testiä kahden ryhmän keskiarvoerojen testaamiseen. Lavatanssin fyysiseen kuormittumiseen yhteydessä olevat tekijät Kuntoarvio ja fyysinen kuormittuminen. Tanssi-ilta Mittausillan orkestereina toimivat Pekkaniskan Pojat ja Teuvo Oinas & Kiintotähti. Kolmen ryhmän vertailussa käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysiä. Kyseessä olevan naishenkilön keskisyke oli 149 bpm/3h ja korkein syke 180 bpm/3h. Tutkimushenkilöiden keskisykkeen, korkeimman sykkeen, sykemittarista saadun laskennallisen energiankulutuksen ja otettujen askelten keskiarvot (ka) ja keskihajonnat (kh) sekä minimija maksimiarvot kolmen tunnin mittausten ajalta n ka kh minimi maksimi Kaikki keskisyke lbpm) 57 116 16 76 154 korkein syke lbpm) 57 160 15 135 190 energiankulutus 57 1826 620 401 3143 lkcal/3h) askeleet 11km) 55 8522 2778 2366 12661 Naiset keskisyke lbpm) 28 117 18 76 149 korkein syke lbpm) 28 162 15 135 189 energiankulutus 28 1631 625 401 3143 lkcal/3h) askeleet 11km) 29 8315 2621 2366 11607 Miehet keskisyke lbpm) 28 116 15 89 154 korkein syke lbpm) 28 159 13 140 190 energiankulutus 28 2043 562 834 3107 lkcal/3h) askeleet 11km) 27 8736 2960 3799 12661 LIIKUNTA S TIEDE 49 · 612012, TUfKJMUSARTIKKEL, ,L.ava tanssi -11af'\ tyysr'l8I'\ aktNVISUUS 47. Kysyttäessä tanssi lajeja ja tanssi harrastuksen syitä, tarjottiin lisäksi avoin vastausvai h toehto. Kahden kappaleen jälkeen orkesteri usein pitää hieman pidemmän tauon, jotta halukkaat ehtivät vaihtaa tanssiparin. Sykkeestä ja henkilökohtaisista tiedoista johdettu energiankulutus tunnissa oli keskimäärin 609 kcal ja kolmen tunnin mittausten aikana 1826 ± 620 kcal/3h. M ittari on kooltaan 5,3cm x 5,3cm x 2,6cm ja painaa 33 gram m aa. Maksim isykkeen arviona mittari käyttää kaavaa 220 ikä. Askelm äärän mittauksen luotettavuuden on todettu olevan hyvää tasoa aikaisem m assa kävelytutkim uksessa (Kuortane Testing Lab, 2007). Mittarit kiinnitettiin myös vara kiinnityksellä (lanka) hajoam isen ja tanssin häiriintym isen minim oim iseksi. Naisten haku tanssipaikalla oli kello 21-2 l.30 ja 23-24. Tutkittavat kiinnittivät askelm ittarin ohjeistuksen mukaan lantion vasem malle puolelle, jottei se häiritsisi tanssia edes syliotteessa. Kolmen tunnin tanssi-illan aikana musiikki soi 2 tuntia 35 minuuttia. Syketiedot ladattiin Polar Electro OY:n Team' -mittareille tarkoitettuun ohjelmaan
Suurin osa (67 %) tutkimushenkilöistä arvioi kuuluvansa tanssitaidoltaan ryhmään jat.hotaso. Energiankulutus ja otettujen askelten määrä eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi näiden kahden ryhmän välillä. Fyysisen aktiivisuuden summamuuttujan perusteella tanssi-illan aikainen energiankulutus oli sitä korkeampi, mitä fyysisesti passiivisempi henkilö ilmoitti olevansa. Tanssiaikaa selvitettiin kysymällä kuinka paljon aikaa tutkimushenkilö käyttää yleensä tanssimiseen siitä ajasta, jonka hän on iltatansseissa paikan päällä. -.......,.. Tutkimushenkilöiltä kysyttiin, kuinka monta kertaa viikossa he harrastavat verkkaista tai rauhallista liikuntaa mukaan lukien työrnatka-, arkija hyötyliikunta, kun lavatanssi in liittyvää aktiivisuutta ei huomioida. Kysymyksissä oli viisi vastausvaihtoehtoa passiivisesta aktiiviseen (1-5), joista laskettiin fyysisen aktiivisuuden summamuuttuja (3-15 pistettä). Tanssitaito ja tanssiaika. Hyväkuntoisten naisten energiankulutus oli kohtuukuruoisten naisten energiakulutusta alhaisempi (p = 0,045). Vaihtoehdon /1011/iariwso valitsi 21 prosenttia. .---,......,.. .--.......,.. Syke lbpm) K ::: "'170 160 150 140 130 120 110 100 90 80 10 60 50 '° JO 20 10 o_._ _. Tanssitaidolla oli eniten yhteyttä sykkeen nousuun. Esimerkki yhden naishenkilön sykekäyrästä mittausten ajalta jonkin verran tai huomattavasti ikätovereitaan paremmaksi (51 %), ja kohtuukuruoiset arvioivat kuntonsa ikätovereihin verrattuna yhtä hyväksi tai sitä huonommaksi (49 %). Tutkimuksessa TAULUKKO 2. Verrattaessa hyväkuntoisten ja kohtuukuntoisten naisten ja miesten energiakulutusta ja keskisyketta, ero oli tilastollisesti merkitsevä vain naisten energiakuluiuksessa. Energiankulutus oli suurempi ja keskisyke korkeampi kohtuukuntoisten ryhmässä verrattaessa sitä hyväkuntoisten ryhmään (taulukko 2). Lisäksi tarkennettiin, että liikunta on ripeää ja reipasta, kun se aiheuttaa ainakin jonkin verran hikoilua ja hengityksen kiihtymistä. Energiankulutuksen ja keskisykkeen keskiarvot (ka) ja keskihajonnat (kh) oman kunnon arvion ryhmissä, t-testin p-arvot Oman kunnon n ka kh t-testi arvio Kaikki EnergiankuluKohtuu28 2028 627 tus lkcal/3h) kuntoiset Hyväkuntoiset 28 1646 578 p = 0,021 Keski syke Kohtuu28 121 16 lbpm) kuntoiset Hyväkuntoiset 28 111 16 p = 0,022 Naiset EnergiankuluKohtuu12 1866 627 tus lkcal/3h) kuntoiset Hyväkuntoiset 12 1397 548 p = 0,045 Keskisyke Kohtuu12 123 15 lbpm) kuntoiset Hyväkuntoiset 12 110 18 p = 0,057 Miehet EnergiankuluKohtuu13 2143 605 p = 0,245 tus lkcal/3h) kuntoiset Hyväkuntoiset 14 1895 509 Keski syke Kohtuu13 119 16 p=0,313 lbpm) kuntoiset Hyväkuntoiset 14 113 14 48 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TVTKIMUSARTIKKELI • Lava tanssi -illan fyysnEfl ak\JVtsuJS. Myös kokeneiden tanssijoiden keskisyke (118 ± 15 6pm) oli huomattavasti korkeampi kuin aloittelevien tanssijoiden keskisyke (l.05 ± 20 6pm) (p = 0,051). Oman arvionsa mukaan kukaan ei kuulunut allieistasolle, ja a/11eisjatlwtasollehi11 itsensä mielsi vain 12 prosenttia tanssijoista. -00:00 00:20 00:40 01:00 01:20 01:40 02:00 02:20 02:40 03:00 Aika lh) KUVIO 1. Fyysisen aktiivisuuden mittarina käytetty summamuuttuja ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä muihin mitattuihin muuttujiin (keskisykc, korkein syke ja otetut askeleet). Tutkimushenkilöt luokiteltiin uudelleen kahteen luokkaan. Hyväja kohiuukuruoisten välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero sekä energiankulutuksessa että keskisykkeessä (p = 0,021, p = 0,022). Kokeneiden tanssijoiden korkein syke (162 ± 14 6pm) oli yli kymmenen lyöntiä korkeampi kuin aloittelevilla tanssijoilla (151 ± 11 6pm) (p = 0,044). Aloitteleviin tanssijoihin luokiteltiin alkeisjaikotason valinneet ja kokeneisiin tanssijoihin jatkotai konkari tason valinneet tanssijat. Otettujen askelten määrä ja korkeimmat sykearvot eivät eronneet näissä kahdessa ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi. Tanssijat arvioivat tanssi taitoaan neljän taitotason avulla: alkeistaso, osaat eri tanssi lajeista pääasiassa perusaskeleer, vienti ja seuraaminen ovat epävarmoja, allieisjatkotaso, tunnet jo hallitsevasi alkeet, pysyt suunnilleen rytmissä ja osaat viedä tai seurata,jc,thotaso, perustanssi sujuu, osaat viedä ja seurata useita variaatiota ja haastaviakin kuvioita ja /1011/iaritaso, hallitset perustanssin ja riittävästi kuvioita, pystyt keskittymään yksityiskohtiin ja tanssin hienosäätöön niin musiikillisesti kuin kehollisesti. Ryhmät luokiteltiin kolmeen ryhmään sen mukaan oliko tanssimisen määrä suuri (lähes koko ajan), kohtalainen (kolme neljäsosaa ajasta) vai pieni (puolet ajasta tai alle). Kysymykset vastaavat UKK-instituutin Terveysseulan kysymyksiä (2007). Kolmannella kysymyksellä tiedusteltiin, kuinka monta tuntia viikossa un kimushenkilö harrastaa hengästyttåvää liikuntaa tanssimisen lisäksi mukaan lukien työrnatka-, arkija hyötyliikunta. Vastausvaihtoehdoista suosituin (65 %) oli lähes koko ajan, toiseksi yleisin (26 %) oli kolme neljäsosaa ajasta ja vajaa 9 prosenttia ilmoitti tanssivansa noin puolet ajasta tai yhden neljäsosan ajasta. Toisella kysymyksellä tiedusteltiin ripeän tai reippaan liikunnan määrää. Tutkimushenkilöiden fyysistä alitiivisuuu.a viimeisen kolmen liuuliauden aikana selvitettiin kyselylomakkeen kolmella strukturoidulla kysymyksellä
Kohtaan 15 sai kirjata mikäli tanssi muita tansseja kyselylomakkeessa valmiiksi mainittujen lisäksi. Kolmasosa ilmoitti käyttävänsä tanssimiseen aikaa 15 tuntia tai sitä vähemmän. Tanssiharrastuksen ja tanssilajien määrä. Tutkimukseen osallistuneista henkilöistä kolmannes (36 %) ilmoitti tanssivansa yleensä vähintään 14 eri tanssia illan aikana. Muita tanssi lajeja (jive, rumba.jenkka, cha chaja humppa) tanssi vähintään 77 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. Otettujen askelten keskiarvo (ka) ja keskihajonta (kh) tanssimiseen käytetyn ajan eri ryhmissä, varianssianalyysi, LSD-testi Tanssimiseen käytetty aika n askeleet ka askeleet kh ANOVA LSD Suuri= lähes koko ajan 36 9294 1912 F = 11,900 R1 > R2* Kohtalainen=¾ ajasta 14 7824 2240 df = 2,52 R1 > R3*** Pieni=½ ajasta tai alle 5 4914 1650 p = 0,000 R2 > R3** ***p < 0,001; **p < 0,01; *p < 0,05 otettujen askeleiden määrä oli lineaarisesti yhteydessä tanssimiseen käytetyn ajan arvioon siten, että otettuja askeleita oli sitä enemmän mitä enemmän henkilö ilmoitti käyttävänsä aikaa tanssimiseen. Muina syinä mainittiin seuraavat: lavatansseissa tilaa tanssia, ei humalaisia, lavatanssijat tanssitaitoisia, rentoutuminen, palautuminen, yhteinen harrastus puolison lwnssa, taidon ylläpito, ralillaus, tuottaa iloa muille ja vietävänä oleminen. Kaikki tutkimushenkilöt ilmoittivat tanssivansa fuskua. Syitä lavatanssiharrastukseen kartoitettiin kysymyksellä, jossa tutkimushenkilöiden tuli merkitä tärkein syy/ syyt (enintään 3) lavatanssiharrastuksecnsa (Nieminen 1998). TAULUKKO 3. Muita tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden harrastamia tansseja olivat kävelyjenkka, hidas valssi, lindy hop, boogie woogie, argentiinalainen tango, wanha tango ja discoswing. Tanssijoiden keskisyke oli 116 6pm ja korkein syke 160 bpm. TAULUKKO 4. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lavatanssin fyysistä aktiivisuutta ja kuormittavuutta sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Kolmen tunnin mittausten aikana askelia kertyi keskimäärin 8500, kaloreita kului miehiltä noin 2 000 ja naisilta noin 1600. Mitä useampaa tanssia henkilö ilmoitti tanssivansa, sitä korkeampi oli hänen korkein sykkeensä (r = 0,382, p = 0,03) ja sitä enemmän askeleita hän otti tanssi-illan aikana (r = 0,366, p = 0,006). Yhden tanssi-illan fyysisen kuormittavuuden voidaan todeta olevan vähintään kohtuullisella tasolla. Tanssilajeista vähiten tanssittiin sambaa (51 %), salsaa (54 %), polkkaa (58 %) ja masurkkaa (65 %). Tanssittujen tanssi lajien lukumäärällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä energiankulutukseen tai keskisykkeisiin. *p < 0,05 Suurin osa (90 %) kertoi tanssivansa fuskun lisäksi valssia, foksia, tangoa ja buggia. Otettujen askelten, energiankulutuksen ja keskisykkeen keskiarvo (ka) ja keskihajonta (kh) tanssiharrastuksen määrän (h/kk) mukaisissa ryhmissä (R1-R3), varianssianalyysi, LSD-testi Tanssimäärä ka kh ANOVA LSD otetut askeleet Rl: yli 25h/kk 9043 1881 F = 4,45 R1 > R3* R2 15-25h/kk 9165 2118 df = 2.52 R2 > R3** R3 alle 15h/kk 7191 2569 p = 0,016 energiankulutus R1: yli 25h/kk 2186 486 F = 3.48 R1 > R2* (kcal) R2 15--25h/kk 1727 523 df = 2,53 R1 > R3* R3: alle 15h/kk 1687 761 p = 0,038 keskisyke (bpm} R1 yli 25h/kk 124 15 F = 3.70 R1 > R3** R2 15-25h/kk 117 13 df = 2,53 R3 alle 15h/kk 109 19 p = 0,031 ***p < 0,001; **p < 0,01. UKK-instituutin kävelysuosuuksen, Kävelyn portaiden (2010), mukaan suositeltava päivittäinen fyysinen aktiivisuus on 9000 askelta, josta päivittäisissä askareissa arvioidaan kertyvän keskimäärin 2000-5 000 askelta. Taustarnuuuujana selviteltiin myös tanssilajeja, joita tutkimushenkilöt yleensä illan aikana tanssivat. Varhaisempien kansainvälisten suositusten ja luokitusten mukaan 10 000 askelta päivässä on aktiivisen harrastajan askelmäärä (Hatano 1993; Tudor-Locke & Basset LIIKUNTA& TIEDE 49°6/2012, MKIMUSAATIKKEU ,Lava!.M"lSSHlan tyysd')enakl.MSWS 49. 2007; UKK-instituutti 2009) täyttyi useimmilla tutkittavilla. Tanssimisen syyt. Voidaan myös olettaa, että terveysliikunnan viikoittaisen 150 minuutin reipas tai 75 minuutin rasittava kestävyysliikuntasuositus (Haskell ym. Kyselylomakkeen tarjoamista vaihtoehdoista suosituin oli nautinto, jonka valitsi 68 prosenttia vastaajista. Tutkimukseen osallistuneista lähes puolet (42 %) ilmoitti tanssivansa noin 15-25 tuntia kuukaudessa. Seuraavaksi yleisimpiä olivat musiil,lii ja liuntoilu, joita valitsi 4 7 prosenttia vastaajista. Neljäsosa (26 %) ilmoitti käyttävänsä aikaa lavatanssimiseen yli 25 tuntia kuukaudessa, kun huomioidaan sekä iltatanssit että kurssit. Ihanteellinen aktiivisuus UKK-instituutin suosituksen mukaan on yli 13 000 askelta. Tanssiharrastuksen määrää tiedusteltiin kuudella vastausvaihtoehdolla: noin l-5h/ kk edeten viiden tunnin välein vaihtoehtoon 25h/kk tai enemmän. Valmiit vastausvaihtoehdot olivat valssi, foksi, tango, humppa, Iusku, bugg, jive, polkka, masurkka, jenkka, rumba, salsa ja cha cha. Tutkimushenkilöt, jotka valitsivat tanssi harrastuksensa syyksi musiikin, kuluttivat mittausten aikana vähemmän kaloreita (1653 ± 578 kcal/3h) kuin he, jotka eivät ilmoittaneet musiikkia tanssi harrastuksensa syyksi (1996 ± 635 kcal/3h) (r = -0,0275, p = 0,040). Vähintään kymmentä eri tanssilajia tanssi kolme neljäsosaa (76 %) tutkimushenkilöistä. Tämän jäi keen tulivat päivittäisistä rutiineista irtautuminen (42 %),ystävät (28 %) ja liontaliti vastalihaiseen sulwpuoleen sekä uuden oppiminen (26 %). LSDtestillä havaittiin, että kaikki kolme ryhmää erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan (taulukko 3). Mitä enemmän tutkimushenkilö ilmoitti käyttävänsä tanssimiseen aikaa kuukaudessa, sitä enemmän hänelle kertyi kolmen tunnin mittausten aikana askeleita ja sitä korkeampi oli myös energiankulutus ja keskisyke (taulukko 4 ). Muilla tanssimisen syillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä keskisykkeeseen, korkeimpaan sykkeeseen, energiankulutukseen tai otettujen askelten määrään
(Palenius 2008.) Latinalaisja vakiotanssien kilpailutilannetta stimuloivassa tutkimuksessa vakiotansseissa kcskisykc oli noin 170 6pm ja lat inalaistansseissa hivenen tätä korkeampi (Blanks6y & Reidy 1988). Konkaritason tanssijoiden tanssi tekniikka saattaa olla liukuvampaa ja siten askelmittaritutkimuksen kannalta epäluotettavampaa kuin kokemauomampicn tanssijoiden askeltavarnpi tekniikka. Vapaaharjoitukset ovat lyhycmpikestoisia ja intensiteetiltään lavatanssi-iltaa kovempia, joten syke-erot ovat luonnollisia. Tutkimus toi uutta tietoa lavatanssien fyysisestä kuormittavuudesta, mutta jätti myös monia kysymystä avoimeksi. Alueellisesti tanssijat tulivat todennäköisesti Länsitai Etelä-Suomesta, koska tanssipaikka sijaitsi Harjavallassa. Rasituksen lisäksi sydämen sykkeeseen on yhteydessä myös monia muita tekijöitä, jotka saauavat vääristää sykelukemaa. 2010). Toisaalta vapaaehtoisten tanssijoiden joukko oli monipuolinen niin kuntotasoltaan kuin tanssitaidoltaankin, joten on todennäköistä, että se edusti melko hyvin suomalaisia lavatanssijoita. Konkaritason tanssijoiden askelmittarit rekisteröivät tanssiaskeleen todennäköisesti harvemmin kuin kokemattomampien tanssijoiden mittarit. Tarkempien 50 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 612012 • TUTKIMUSARTIKKEU • tevaterss-sen ~ aktlMSWS. (2004) Polar S4 I O mittarin luoteuavuusuukunukscssa toden iin, eitä sykemittarin energiakulutuksen arvo oli melko karkea estimaatti. Sama asia saattaa ilmetä myös monissa muissa tansseissa. Myös oman kunnon arvion yhteys energiankulutukseen ja sykkeeseen, saattaa selittyä tanssitckruikalla. Askeleita kertyi yli 9 000 niille LUtkimushenkilöille, jotka ilmoittivat tanssivansa suurimman osan tanssi-illan ajasta, noin 8000 tutkittaville , jotka ilmoittivat tanssivansa kolme neljäsosaa ajasta ja 5 000 tulkittaville, jotka ilmoittivat tanssivansa noin puolet ajasta tai sitä vähemmän. Tulokset ovat yleisteuäviä vain aktiivisiin 1anssijoihin, joiden tiedot löytyvät Suomen Media & Actionin sähköposti listalta. Tutkimuksen luotettavuuteen yhteydessä olivat mittausten ja mittareiden luotettavuus sekä otanta. Yliarvioita askelmittarin tallennukseen saattavat aiheuttaa tärinää aiheuttavat toiminnot, kuten autolla tai pyörällä ajo epätasaisella alustalla (Hiilloskorpi 2004). Mitään tämäntapaista lavatansseissa ei ole, joten yliarviota askel mittari tuskin aiheutti. Paleniuksen (2008) tutkimuksessa Suomen maajoukkueleirille osallistuneiden kilpata nssijoiden (n= 10) keskisyke oli 110 lyöntiä minuut issa, kun vastaava sykckcskiarvo lavatanssit utk irnukscssa oli 116 lyöntiä minuutissa. Tutkimus-illan aikainen suuri askelmäärä oli yhteydessä myös suureen kuukausittaiseen tanssi määrän ja laajaan ianssivalikoimaan. Voisi olettaa, että nämä paljon tanssineet konkarit ovat tanssineet jo pitkään ja opetelleet niin sanottuja oikeita askeltekniikoita tanssi kursseilla, tanssileireillä tai esimerkiksi yksityisopetuksessa. Kun tutkimushenkilöiden paino (keskiarvo 75 kg) otettiin huomioon, voidaan energiankulutuksen todeta olleen selvästi Fogelholmin (20056) liikuntalajien energiakulutusta koskevan artikkelin arvioita suurempi. Askelmiuareista 3 ei rekisteröinyt askeleita. Tutk imusjoukkoa ei voida pitää siis kaikkia lavaianssijoita edustavana otoksena, multa 58 henkilön tutkimustulokset antavat suuntaa tuleville tanssiliikunnan kuormittavuutta arvioiville tutkimuksille. Sen sijaan askelmittari todennäköisesti aliarvioi tanssissa syntyvän askelmäärän koska tanssiaskclcct poikkeavat kävelyja juoksuaskelecsta. 2004; McArdle ym. Tämän perusteella voidaan todeta, että tanssissa on mahdollista saada syke kohoamaan huomattavan korkeaksi. Lavatanssitutkimuksessa alhaisemmat keskisykkcet selittyvät osaksi pitkällä mittausajalla. Kevyessä tanssissa (valssi, foxtrot) 80 kg painavan henkilön arvioitiin kuluttavan 241 kilokaloria eli saman verran kuin rauhallisessa kävelyssä. Täm än tutkim uksen noin 8 500 askelta tarkoitt aa vähintään suositeltavaa päivittäistä fyysistä aktiivisuutta, kun huom ioidaan, että lukem assa ei ole päivittäisissä askareissa kertyneiden askelten m äärää. Energiankulutuksen suuri vaihteluväli, minimi oli 400 kcal/3h (nainen) ja maksimi 3143 kcal/3h (nainen), kertoo tutkittavien illan kuluneen vaihtelevasti. Tulos on looginen ja kertoo jonkin verran myös kyselylomakkeen vastausten luotettavuudesta. Vaikka askelmiuarciden luoteuavuuua tanssissa ei ole aikaisemmin tutkittu, tiedetään 13 eri mittarin verrailuuu kimuksesta Omron Walking Style One mittarin jonkin verran yliarvioivan tuloksia (Schneider ym. Kolmen tunnin tanssi-ilta sisälsi väistämättä myös passiivisempia ajanjaksoja. Todennäköistä on, että hyväkuntoinen ja mahdollisesti myös taitavampi tanssija ei rasitu, eikä hänen sykkccnsä nouse, vauhdikkaissakaan tansseissa yhtä korkealle kuin huonokuntoisemmalla tanssijalla. Askelmittarit rekisteröivät enemmän askeleita henkilöillä, jotka ilmoittivat tanssivansa paljon, kuin henkilöillä jotka raportoivat tanssivansa lavalla yleensä vain osan iltaa. Rasittavassa tanssissa (disko, jenkka, polkka, humppa) kulutuksen on arvioitu olevan 482 kilokaloria. 2004). 2011 ). Heidän keskim ääräinen päivittäinen askel m ääränsä oli 7 500 askelta (H irvensalo ym . 2004 ). Henkilökohtaiset syke-energiankulurusyluälöt ovat tarkempia (Fogelholm 2005a), mutta käytännöllisistä syistä tutkimuksessa tyydyttiin ylcistcuyyn yhtälöön. Tutkimuksessa sykcrniuari muodosti tutkimushenkilöiden maksimisykkeen laskennallisen kaavan (220 ikä) avulla. O tettuja askeleita m itattiin vain kolm en tunnin jaksolta, joten todellisuudessa lavatanssi-illan aikana askel m äärä kasvaa täm än yli, m ikäli illan kesto kasvaa. Yhden sykemittarin tietoja ei pystytty purkamaan ja yksi sykepiikki havaittiin ja poistettiin manuaalisesti tutkimusajalta. Vapaaharjoituksissa sykekeskiarvo oli 1-+0 6pm ja korkein syke oli 192 6pm. Kun 8 500 askeleeseen lisätään päivitt äisissä askareissa m inim issään kert yvät 2000 askelta, nousee luku jo 10 500:aan. Muun muassa hitaassa valssissa liike ylös ja alas on suhteellisen voimakasta, mutia samalla pehmeän eleganttia (Nieminen 2008, 25), jolloin tärähdys jää vähäiseksi ja askclrniuari ei väluämäuä rekisteröi askelta. Esimerkiksi energiankulutuksen arvioiminen sykemittarin avulla on vain suuntaa antava. Yksittäisen tutkimushenkilön tanssimia tansseja ei kuitenkaan kontrolloitu tarkemmin. Tutkimushenkilöt ilmoittautuivat tutkimukseen vapaaehtoisesti, joten heillä ei todennäköisesti ollut tarvetta johdattaa tutkijaa tarkoituksella harhaan. Mittareiden häiriöstä tai muista ongelmista ei raportoitu tanssien aikana. Alkeisjatkotasolle itsensä ilmoittavat ottivat keskimäärin noin 8 500 askelta, jatkotasolle itsensä ilmou tancet noin 8 700 askelta ja konkari tasolle ilmoittaneet noin 8 100 askelta. Lista koostuu tanssikurssilaisista ja muista henkilöistä, jotka haluavat tietoja tulevista tapahtumista ja kursseista. Mielenkiintoinen ja askelmittarin luotettavuuteen Hiuyvan tutkimustuloksen mukaan taitavammat, konkaritanssijat, ottivat muita vähemmän askeleita. Vaikka tällainen arvio on väestötasolla riutävän tarkka, ei sitä pidetä tutkimuksen kannalta riittävän luotettavana (Keskinen ym. Osa tutkittavista on viettänyt tanssi-iltaa hyvin passiivisesti kun taas osa tanssijoista on liikkunut erittäin aktiivisesti. Maajoukkueleirin vapaaharjouuksissa sykkeen keskiarvo ja korkein arvo nousivat reippaasti lavatanssi-illan keskiarvoja korkeammiksi. Tanssijoiden energiankulutuksen keskiarvo oli 18 26 ± 620 kolmessa tunnissa, joka tarkoittaa noin 600 kilokaloria tunnissa. Sykelukemien perusteella arvioituna lavatanssi-illan fyysinen kuormittavuus oli samaa luokkaa kuin kilpatanssijoiden yksu yistunneilla. Mitä paremmaksi tanssija arvioi kuntonsa, sitä alhaisempi oli hänen energiakulutuksensa ja kcskisykkccnsä. Suom alaisessa LA SERl-lll tkim uksessa, 18 53 työikäisestä, 30-45-vuotiaasta m iehestä ja naisesta päivittäisen 10 000 askeleen suosituksen saavutt i vain 20 pro senttia naisista ja 15 pro sentt ia m iehistä. Sykeja askelrniuaukset sujuivat ennalta suunnitellusti. Esimerkiksi Crouicrin ym. Arvioitaessa juoksun, pyöräilyn ja soudun energiakulutusta maksimaalisen hapenkulutuksen ja maksimisykkeen cst irnaau icn avulla, mittari yliarvioi huomattavasti erityisesti naisten energiakulutusta (2-3 kcal x mtn+). Korkeimman sykkeen keskiarvo lavatanssissa oli 160 lyöntiä minuutissa ja kilpatanssijoilla se oli 157 lyöntiä minuutissa. (Fogelholm 20056.) Tutkitun tanssi-illan aikana tanssittiin sekä fyysisesti kuormittavia tansseja että kevyesti kuormittavia tansseja
Taimela & U. 2004. 2004. 2008. & Basett, D. 2007) viikoittaisen 150 minuutin kestävyysliikuntasuosituksen ja päivittäisen askelsuosituksen (UKK-instituutin kävelynportaat 2010). Teoksessa: Terveysliikunnan tutkimusuutiset liikkeestä liikehallintaa -mikä laji, mikä annos. Medicine & Science in Sports & Exercise 39 (8), 1423-1434. Physical activity and public health: updated recommendation for adults from the American college of sports medicine and the American heart association. Aerobisen kestävyyden arviointimenetelmät. Miesten ja naisten välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Accuracy of Polar S410 Heart Rate Monitor to Estimate Energy Cost of Exercise. Parkkari, J., Kannus, P., Natri, A., Lapinleimu, 1., Palvanen, M., Heiskanen, M., Vuori, 1. Jyväskylä: Gummerus. Sports Medicine 34, 1-8. Hatano, Y. Studies in Sport, Physical Education and Health 55. Nieminen, P. Jyväskylä: Gummerus, 20-32. & Bauman, A. Peltonen (toim.) Rillumarei ja valistus: kulttuurikahakoita 1950-luvun Suomessa. 2005b. Dance-based aerobic exercise may improve indices of falling riskin older women. & Katch, VL. Kun Suomi sanoi: saanko luvan. 2004. Vuori, S. 2005. Kallinen (toim.). Baltimore: Lippincott. UKKinstituutti. Helsinki: WSOY, 284-298. Medicine and Science in Sports and Exercise 36, 331-335. Keskinen, O.P., Mänttäri, A., Aunola, S. Scandinavian Journal of Public Health 39 (7). Journal of the International Council for Health, Physical Education, Recreation, Sport, and Dance 29, 4-8. Kujala (toim.) Luk untalääketiece. Prehrrunarv pedometer indices for public health. & Järvinen, M. painos. Keskinen, K. & Tanaka, K. & Yli-Jokipii, P. 2008. Karinkanta, S. 2007. Liikunta & Tiede 43 (21, 29-30. UKKinstituutti. UKK-instituutin Terveysseula 2007. Liikuntafysiologian pro gradu-tutkielma. & Raitakari, 0. Crouter, S. Heart rate and estimated energy expenditure during ballroom dancing. Tanssiurheilun käsikirja. UIKUNTA & TIEDE 49 · 612012 · TUTKIMUSARTlKKEU -Lavatenss-aan /yysinef1 akllMSUUS 51. Schneider, P.L., Crouter S.E. http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka. Kunto Testissä -METit kertovat. 7. British Journal of Sports Medicine 22 (2), 57-60. Use of the pedometer for promoting daily walking exercise. Tanssikiellosta lavatansseihin. Teoksessa: P Heikinaro-Johansson & T. Age and Ageing 31, 261-266. Dance and aerob.c dance in physical education lessons: the influence of the student's role on physical activity in girls. JR. Palenius, S. Porvoo: AtlasArt. Häkkinen & M. University of Jyväskylä. 2006. 1993. McArdle, WD., Katch, FI. & Kahila, P. Daily steps among Finnish adults: variation by age, gender, and socioeconomic position. http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/292ukkterveysseula.pdf Luettu 179.2012. Mänttäri, A. Four dance subcultures. Espoo: Kultanuotti. Teoksessa: M. Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010, aikuisliikunta. http://www.ukkinstituutt1.fi/ filebank/271-KAVELYNPORTAAT.pdf. Duodecim. & Startton, G. www.kuortanetestinglab.fi Laakso, E. & Bassett, D.R. SLU n [ulkeisusarja 6/2010 Suomen kuntoliikuntaliitto. 2009. 2008. Pedometer measures of free-living physical activity: comparison of 13 models. Helsinki: Edita, 167-182. E., Albright, C. Hidas nopee nopee: paritanssin opetuksen ABC. Hiilloskorpi, H. 2002. 1996. Duodecim. Exercise physiology: nutrition, energy, and human perlormance. Energiankulutuksen ja fyysisen aktiivisuuden arviointi. Fogelholm, M. Teoksessa K.L. & Keskinen, K.L. Tampere: Tammer-paino, 78-103. R. sykepäätelmien tekemiseksi tulisi mitata llltkimushenkilöiden paino ja pituus sekä todellinen maksimisyke ja leposyke tanssi-illan eri vaiheissa. Kotiranta, K., Sertti, P. Lihaksen energiantuotanto ja energia-aineenvaihdunta. 2004. Hiilloskorpi. 669-677 Kahila, H. UKK-instituutti. Active living and injury risk. Shigematsu, R., Chang, M., Yabushita, N., Sakai, T., Nakagaichi, M., Nho, H. Luettu 20.10.2011. Fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan arviointi. Hakulinen, K. Nieminen, P. Medici ne and Science in Sports Exercise 36 (81, 1433-1439. Tanssiurheilun harjoittelumuotojen ja kilpailunomaisen suorituksen kuormittavuus sekä tanssiurheilijoiden fyysisiä ominaisuuksia. Liikkujan ravitsemus -teoriasta käytäntöön. International Journal of Sports Medicine 25 (31, 209-216. Tällöin voitaisiin vertailla sitä miten suuren osan tanssi-illasta kukin tanssija oli liikkunut eri kuormitusalueilla. Ensimmäisessä lavatanssin fyysistä kuormittavuutta selvittäneessä llltkimuksessa todettiin, että yhden tanssi-illan aikana suurin osa tutkittavista saavutti terveysliikunnan (Haskell ym. Jyväskylän yliopisto. Acta universitatis palackianae plomucensis. UKK-instituutin Kävelyn portaat. Liikuntapiirakka. Tanssilavakirja: tanssista, lavoista ja lavojen tansseista. 1988. Vuori (toim.). 2005a. 2004. The Semäioki Technology Centre and Kuortane Sports Institute. Fogelholm & 1. Tanssin monet kasvot. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 156. & Schroderus, T. A study of non-professional dancers socialization, participation motives, attitudes and stereotypes. LÄHTEET Blanksby, B.A. Pesola, S. Luettu 6.4.2012. Hirvensalo, M., Telama, R., Schmidt, M.D., Tammelin, T., Yang, X., Magnussen, C.G., Viikari, J. Nieminen, P. Jr. Hämeenlinna: Karisto, 77-91. Haskell, W.L., Lee, 1-M., Pate, R.R., Powell, K.E., Blair, S.N., Franklin, B.A., Macera, C.A., Heath, G.W., Thompson, P.D. 2007. Fogelholm, M. 2007. 2011. Tanssimallako taitoa ja tasapainoa. Helsinki: Suomen tanssiurheiluliitto. 2010. Teoksessa: 1. 2005. Gymnica 38 (2), 85-90. Huovinen (torm.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Hyvän kunnon käsikirja. 2004. 2006. & Reidy, P.W. 1998. Fogelholm & H. Terveysliikunta. 2010. Reliability and follow-up study report. How many steps/day are enouqh. Tudor-Locke, C. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 105-126. Jyväskylä: Docendo Sport WSOY. Pelclovå, J., Frömel, K., Skalik, K. 2007. & Bassett D.R. 2004. Kuntotestauksen käsikirja. Teoksessa: M. Teoksessa: P Borg, M. Kuorta ne Testing Lab 2007
Heille annetut ohjeet pohjautuivat fenomenologiseen lähestymistapaan perustuvaan van Manenin (2003) kehittämään kirjoittamisen tapaan. Merkitykselliset kokemukset voivat olla tanssijoille positiivisia tai negatiivisia eli mitä tahansa tanssinharrastajille tärkeitä kokemuksia. Eri alojen tutkijat lähestyvät 52 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSARTIKKELI • TanSSlrharrastaioen kokema VOITT\aarlli..moef'I. Ne ovat voimaantumisen (empowerrnent) kokemukset ja voimaantumista estävät (disernpowerment) kokemukset. 2012. They kept a diary of their experiences of dancing during six dance classes wit hin three months. Suomalaiset tutkimukset tanssijoiden kokemuksista ovat painottuneet pääosin Siljamäki M., Anttila E., Perttula, J. Tutkimuksemme keskeiset käsitteet nousivat aineistosta. Sitä tarvitaan erityisesti pedagogiikan kehittämiseksi, tanssinja liikunnanopetuksessa sekä alan opettajankoulutuksessa. Sähköposti: mariana.siljamaki@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Siljamäki M., Anttila E., Perttula, J. Aineiston analyysi tapahtui seuraamalla kahta fenomenologisen metodologian keskeistä periaatetta: sulkeistamista ja mielikuvatasolla tapahtuvaa muuntelua. Puh. Liikunta & Tiede 49 (6), 52-59. . Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kehofenomenologian näkökulmasta tanssinharrastajien kokemuksia eri kulttuureista lähtöisin olevista tanssimuodoista: länsiafrikkalaisista tansseista, itämaisesta tanssista ja Ilarnencosta. Asic1sa11at: Ke/1ofc1101nrnologia, voimac11111ullavat ja voimaa11tu111ista estävät l10/1emul1sct, eri lwl11uurciclrn tanssimuoclot JOHDANTO Viimeisten parin vuosikymmenen aikana suomalaisten tanssin harrastuksessa on alkanut heijastua monikulttuurisuuden lisääntyminen ja kulttuurien välinen vuoropuhelu. Tutkimuskysymyksemme on, mitä ovat tanssimisen merkitykselliset kokemukset näiden tanssimuotojen harrastajille. Tanssimisen kielteiset merkitykselliset kokemukset ilmenivät voimaantumisen esteinä. Voimaantuminen ilmeni arjesta irrottautumisen tunteena, kehollisena mieli hyvänä ja flow-kokcmuksina, uuden oppirnisena, tanssin ja musiikin yhteydestä ja sen kautta itsensä ilmaisemisesta sekä tanssiyhteisön tuesta. The posirive meaningful experiences of dancing were inicrprcted as crnpowerrnent created by the feeling of detachment Irorn everyday lilc through dance, bodily pleasurc and flow experience, by learning new, by the connection between dance and music and self-expression via this, and by the support of the dance community. Tanssijoiden kokemusten tutkiminen on noussut tärkeäksi suomalaisen tanssintutkimuksen näkökulmaksi 1990-luvulta lähtien (Esim. länsimaisiin tanssimuotoihin (Esim. Tutkimuksen kohteena ovat länsiafrikkalaiset tanssit, itämainen tanssi ja namenco. Niistä keskeisimmät olivat epäonnistumisen, turhautumisen ja häpeän kokemukset tanssijan taitotasolle liian vaativissa harjoituksissa. The most significant negative experiences were connectcd with excessively demanding practice for thc dancer's skill level, failures, and self-objectification through the use of the dance studio mirror. TANSSINHARRASTAJIEN KOKEMA VOIMAANTUMINEN ERI KULTTUUREISTA LÄHTÖISIN OLEVISSA TANSSIMUODOISSA MARIANA SILJAMÄKI, EEVA ANTTILA, JUHA PERTTULA, ARJA SÄÄKSLAHTI Yhteyshenkilö: Mariana Siljamäki, Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. . Rouhiainen 2003). He olivat iältään 11-70-vuotiaita ja olivat harrastaneet tanssi muotoaan 4-20 vuotta. 2012. 040-5325416. Lisäksi tanssisalin peilin käyttö aiheutti oman kehon objekuvoinua ja vierauden tunnetta. Recreational dancers' experiences of empowerment in connection with transnational dances. The instructions were based on ihe method ofwriting about lived experience introduced by Max van Manen (2003). Tutkimukseen osallistui 36 tanssin harrastajaa. Eri kulttuurien tanssimuodot ovat nousseet jo aikaisemmin vakiintuneiden tanssimuotojen rinnalle monipuolistamaan tanssi kulttuuriamme. & Sääkslahti, A. The negative meaningful experiences of dancing were interpreted as disempowerment. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää syvemmin, mitä annettavaa eri kulttuureista lähtöisin olevilla tanssimuodoilla on suomalaisille 1anssinharrastajille. Kcyworcls: Plirnon1e110/ogy of the bocly, empowen11ent, clisempowen11c111, trcrnsncllio11al clances ns. The purpose of the siudy was to explore, from the perspect ive of the phenomenology of t he body, the experiences of recreational dancers in dance forms originating from different culiurcs: West African dances, Oriental dance and Ilarnenco. Liikunta & Tiede 49 (6), 52-59. Parviainen 1994, 1995). The materia! was analysed observing the two central prineiples of the phenomenological methodology: bracketing and irnaginauve variation. Tanssinharrastajien kokema voimaantuminen eri kulttuureista lähtöisin olevissa tanssimuodoissa. Tutkimustulosten perusteella voimaantumiseen liittyvien kokemusten merkityksestä tanssin ja liikunnan harrastamisessa tarvitaan lisää tietoa. Tässä tutkimuksessa laajennamme kehollisiin kokemuksiin painollllvaa tanssinllltkimusta eri kulttuureista lähtöisin oleviin tanssimuotoihin. Tanssimisen myönteiset merkitykselliset kokemukset tulkittiin tanssijan voimaantumisena. & Sääkslahti, A. lt is also needed in dance and physical education and the related teacher education. Tanssin harrastajat kirjoittivat kokemuspäiväkirjaa tanssimisen kokemuksistaan kuudella tanssitunnilla kolmen kuukauden aikana. The study involved 36 dancers between the age of 11 and 70 who had pursued t heir specific dance forms for 4-20 years. Based on the research results, more information is needed on the meaning of empowerment in dance and physical education, panicularly for developing the pedagogy
Suomessa fenomenologisia tutkimuksia on tehty sekä liikunnan että erityisesti tanssin alalla. Tiedossamme ei kuitenkaan ole väiiöskirjatasoisia fenomenologisia tutkimuksia, joissa tarkastelun kohteena ovat olleet tanssinharrastajien kokemukset länsiafrikkalaisista tansseista, itämaisesta tanssista tai llamencosta. Kaikki tutkimukseen osallistuvat tanssinharrastajat harjoittelevat koreografioiden ohella omalle tanssi muodolleen ominaisia liikekielen perusperiaatteita ja tanssitekniikkaa. empowerment-käsitettä omista lähtökohdistaan. Siljamäki, Arutila & Sääkslahu 2010.) Tutkimukseen osallistuvat länsiafrikkalaisten tanssien harrastajat tanssivat tansseja, jotka ovat kotoisin esimerkiksi Guineasta, Malista tai Norsunluurannikolta. Tästä huolimatta he vaikuttavat olevan tietoisia suomalaisen tanssi pedagogiikan kehityssuunnista ja painopisteistä, esimerkiksi kokonaisvaltaisesta ja somaattisesta lähestymistavasta. Bell & Gilbert 1996). Tämä heijastuu tutkimiemme tanssirnuotojen harrastajien kokemuksiin tanssinopettajien toiminnan kautta. Tutkimukseemme valitsemiamme tanssi muotoja tanssitaan niiden "kotimaissa" sekä ammattilaisten esittämänä että esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa, kuten erilaisissa juhlissa. (Parviainen 1995; Rouhiainen 2011.) Kehoa voi tarkastella ainakin kahdesta näkökulmasta: eleuynä UIKUNTA & TIEDE 49. Kaikissa edellä mainituissa tutkimuksissa tanssijoiden kokemusta lähestytään fenomenologian keinoin, mikä yhdistää ne omaan tutkimukseemme. (Hayes 2009, 75-80.) Tutkimukseen osallistuvat flamencotanssin harrastajat tanssivat tiettyihin tyylilajeihin (palos) perustuvia koreografioita. Flamencoon on sulautunut useiden eri kulttuureiden vaikutteita, joita on ammennettu esimerkiksi romaneilta ja intialaisilta. Kaikki mainitsemamme tutkimukset ovat omalla tavallaan luoneet tanssin uutta ajattelutapaa sekä käsitteistöä, joissa tanssin merkityksellistyrnisen kysymyksiä lähestytään tanssikokernusten kautta. Suomessa myös muut tanssintutkijat, kuten Pasanen-Willberg (2000), Monni (2004), Anuila (2007) ja Heimonen (2009) ovat julkaisseet Ienornenologispainotteisia tutkimuksia. Näkökulmasta riippuen empowermeru-käsiueestä käytetään erilaisia suomenkielisiä vastineita, kuten voimauttaminen, valtauttarninen ja valtauturninen (Siitonen 1999, 82-85). Ennen kuin opimme ajattelemaan käsitteellisesti, ymmärrämme maailmaa keholhsesu. myös Rauhala 2005, 38-47). Tutkimukseen osallistuvat itämaisen tanssin harrastajat tanssivat pääasiassa egyptiläiseen tanssiperinteeseen kiinnittyviä tansseja. Ylösen tutkimus paikantuu etnografiaan, mutta myös fenornenologiseen perinteeseen. Monet arkipäivän toimet edellyttävät kehollista tietoa. Itämainen tanssi on alkujaan levinnyt Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä muualle maailmaan kuten Suomeen. Laukkanen 2012 itämaisesta tanssista.) Tämän lisäksi tanssipedagogiikka on saanut Suomessa koulutuksen ja tutkimuksen myötä omanlaisiaan piirteitä. Ensimmäiset suomalaiset liikunnan fenomenologiset tutkimukset on julkaistu 1990-luvulla. Tanssinharrastapeo KO!<.ema V01maant1JT111)1Jl 53. Tutkijoina teemme tulkintoja omista taustoistamme käsin. (Anttila 2009, 84-85.) Näin yhteys voimaantumisen ja voimaaruurnista estäviin kokemuksiin on nähtävissä aiemmissa fenomenologisissa tutkimuksissa (Esim. Ylönen (2004) tarkasteli väitöskirjassaan tanssia ruumiillisena tietona sekä tanssin dialogisuutta. Lisäksi käytämme peilauspintana aikaisemmin tekemäämme fenomenologista tutkimusta, jossa olemme käyttäneet samaa aineistoa kuin tässä tutkimuksessa (Siljarnäki, Perttula, Sääkslahti & Anttila 2012). Ihminen kantaa kehossaan laajaa tiedon ja taidon kapasiteettia, vaikka sitä ei koskaan käsitteellistäisi. Lisäksi fenornenologista tanssitutkirnusta ovat tehneet yhdysvaltalaiset SheetsJohnstone (2009) sekä Fraleigh (1999). Vuonna 1994 ilmestynyt Parviaisen tutkimus Tanssi ihmisen elisistenssissä oli päänavaus Suomessa vahvan jalansijan saaneelle Ienornenologiselle tanssintutkimukselle (Ks. Järvinen 2007; Siitonen 1999.) Tutkimuksemme tanssimuodoiksi olemme valinneet länsiafrikkalaiset tanssit, itämaisen tanssin ja flarnencon Kaikilla tanssi muodoilla on omat etniset ja kulttuuriset juurensa, multa niitä voidaan pitää ylirajaisina tanssimuotoina, koska ne ovat muuttuneet jo omissa "kotimaissaan" erilaisten vaikutteiden ja ihmisten liikkumisen myötä. FENOMENOLOGINEN LIIKUNTAJA TANSSINTUTKIMUS Fenomenologisia tutkimussuuntauksia yhdistää pyrkimys ymmärtää ihmisen elämään kuuluvia asioita koeuuina (Perttula 2012). Kokemusten tuottamat merkitykset ovat vahvasti myös henkilökohtaisia. Bond & Stinson 2007). Flamenco on kehittynyt Espanjan eteläisessä osassa, Andalusiassa. Tässä tutkimuksessa käytämme voimaantumisen käsitettä siten, että tanssimisen myönteiset merkitykselliset kokemukset ilmenevät tanssijoille voimaannuttavina kokemuksina. Lähtökohtamme tämän tutkimuksen tekemiseen kumpuavat taustoistamme liikunnanja ranssinopeuajakouluruksista vastaavina opettajina ja alan tutkijoina. (Ks. Tanssin tuottamia kokemuksia tarkastelevien, fenomenologisella asenteella tehtyjen tutkimusten perusteella on mahdollista todeta, että tanssimisen kokemukset ovat moniulotteisia. Hän pohti väitöstutkimuksessaan, millaisena ilmiönä Ireelanceranssuaiteilijuus näyttäytyy neljän suomalaisen tanssitaitelijan haastatteluista syntyneen aineiston asettuessa dialogiin lähinnä Merleau-Pontyn fenomenologian kanssa. Siitä syystä peilaamme uukimustuloksiamme niihin fenomenologisiin tutkimuksiin, jotka käsittelevät muiden tanssimuotojen tai liikunnan harrastajien kokemuksia. (Merleau-Ponty 1962/1989; ks. Näiden maiden perinteisiin kuuluu useiden etnisten ryhmien, kuten Malinkeja Susu-ryhmän tansseja. Kasvatustieteellisen kirjallisuuden lisäksi empowerment-käsitteeseen on perehdytty mm. Näin myös opettajan toiminnalla ja tanssiyhteisöllä on tärkeä merkitys tanssinharrastajien kokemuksiin. Tutkimuksessa edustettujen tanssimuotojen opettajat eivät useinkaan ole opiskelleet tanssipedagogiikkaa yliopistossa. 6/2012. Tanssi muodot ovat muuttuneet myös matkatessaan uusiin paikkoihin (Vrt. MKIMUSARTIKKEU. Viitatessamme artikkelin ensimmäiseen kirjoiuajaan, käytämme nimeä "Mariana", Muussa tapauksessa viittaamme kaikkiin kirjoittajiin. (Vrt. yhteisöpsykologiassa, sosiologiassa ja hououeteessä, (Siitonen 1999, 82-85.) Lisäksi käsitettä on hyödynnetty opettajan ammatillisen pätevyyden kehittymisessä (Esim. Klemola (1990) pohti tutkimuksessaan sitä, miten liikunta ja keholliset harjoitukset voivat viedä kohti varsinaista itseä. Tällaiset kokemukset ovat henkilökohtaisia, mutta ne syntyvät ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja ovat yhteydessä myös laajempaan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Parviaisen useiden fenomenologisten kirjoitusten lisäksi Rouhiainen (2003) on kirjoittanut fenomenologiaan painottuvia julkaisuja. Koski (1991) tarkasteli joogaja budoperinteiden liikuntaharjoituksia painottaen liikunnan filosofian yleisinhimillistä, kulttuurista ja ajasta riippumatonta luonnetta. Sen vuoksi voimaantumisen tai voimaantumista estävien kokemusten syntymiseen liittyy vahvasti myös sosiaalinen näkökulma. Kielteiset merkitykselliset kokemukset taas ilmenevät voimaaruurnisia estävinä kokemuksina. Muita fenomenologian kautta tanssiin orientoituneita tutkimuksia ovat tanskalaisen tanssija liikuntapedagogin Svender Nielsenin väitöskirja (2008), jossa hän tutkii oppilaiden kokemusrnaailmaa sekä yhdysvaltalaisten Bondin ja Stinsonin tutkimus (2007), jossa he kuvaavat noin 600 nuoren tanssijan kokemuksia. Arkipäiväinen elämämme toimii kehollisen tietämisen varassa. myös Parviainen 1995, 2006). Tässä kehofenomenologisessa tutkimuksessamme keho on inhimillisen ymmärryksen perusta. fenomenologista lähestymistapaa. Välipakan väitöstutkimus (2003) käsitteli monenlaista tanssimista hyödyntäen 111111. Näin perinteinen, opettajajohtoinen pedagogiikka pitää sisällään myös vuorovaikuueisuuua ja oppilaiden kokemusten kuuntelemista ja huomioimista
Tämä tutkimusartikkeli koskee kahta muuta teemaa.jotka empiirisen analyysin päätteeksi nimesimme voimaantumiseksi ja voimaaruumisen esteiksi. Tanssijat olivat iältään I l-70-vuotiaita, 35 naista ja yksi mies. 2012). Eletyn kehon käsite viinaa kehoon koettuna ja siitä käytetään myös termiä "subjckukeho". Mariana kävi tutkijana läpi refleki iivisest i mielessään lukuisia kuviteltavissa olevia vaihtoehtoja etsiessään osuvinta tapaa kuvata kokemusten olennaisinta merkityssisältöä. Perttula 2008.) Empiirisen aineiston analyysi eteni käytännössä siten, että aluksi Mariana perehtyi kokemuspäiväkirjoihin mahdollisimman avoimin mielin pyrkien hahmottamaan kokonaisvaltaisesti tanssin harrastajien tapaa jäsentää kokemuksiaan. Tämän vuoksi kutsumme tämän tutkimuksen metodologiaa lcnomenologis-hermeneuttiscksi. Sen sijaan tutkija pyrkii olemaan kiinnittämättä niihin huomiota,jotta ilmiö itsessään voisi nåyuäytyä kaikessa moninaisuudessaan. Tutkimuksemme tuottaman tiedon perustana ovat 54 LIIKUNTA & TIEDE 49. ranssröerastaeo kOkMill V01maantum1nen. Fenomenologista ascnncua noudat tavan analyysin tavou tccna oli muodostaa tutkimustehtäväämme vastaava käsiucc lllncn muotoilu aineistolähtöisesti. Kuvaamme seuraavaksi tarkemmin näitä kahta teemaa sekä sitä, mistä alateemoista ne muodostuvat. Marianalla on pitkä kokemus erityisesti afrikkalaisten tanssien tanssimisesta ja opettamisesta. Tanssin harrastajat tanssivat yhdistysten järjestämillä tunneilla, yksityisissä tanssi kouluissa tai kansalaisopistossa kolmessa kaupungissa ja yhdessä rnaaseut ukunnassa eri puolilla Suomea. Tämän jälkeen Mariana k i rjoi t t i mielikuvatasolla tapahtuvaa muuntelua noudattaen jokaisen aineistosta poimitun kohdan keskeisen rnerkityssisällon. Sen avulla toisten kokemuksiin on helpompaa sukeltaa ja näin tavoittaa ymmärrystä tanssinharrastajien kokemusmaailmasta. Alaikäisten (kolme tanssijaa) huoltajilta saimme osallistumiseen kirjallisen luvan. Tässä tutkimuksessa clcuy keho ilmenee tanssinharrastajien tapana kokea kehonsa tanssiessaan. Nämä kokemukset auttoivat eläytymään tutkiuavien kokemuksiin ja tukivat tulkintaprosessia. Tanssinharrastajat pitivät päiväkirjaa tanssimisen kokemuksista kuudella tanssitunnilla. Perttula 2012.) Seuraavassa vaiheessa Mariana muodosti keskeiset stsälröaluccr eli tutkimusaineistoa jäsentävät teemat, joita kukin aincisiokokonaisuus ilmensi. Kun tutkija sulkeistaa omia oletuksiaan tai ennakkoluulojaan, hänen ei tarvitse kieltää niitä. (Ks. kehona ja objekti kehona. Sulkeistamisen tavoitteena on nähdä ilmiö uudella tavalla, eri näkökulmista. Niistä kaksi li iuyi vahvasti siihen, millä tavalla tanssirnuotojcn kulttuuritausta rakensi tanssin harrastajien tanssimisen kokemuksia. Paukkunen 2006.) Käytännössä sulkeistaminen tarkoitti sitä, että Mariana tiedosti ennen analyysin aloittamista omat esiolctuksensa. Näin kinesteettisen empatian käyttö ei ole ristiriidassa sulkeistamisen kanssa. Tämä metodologinen oletus tuo tutkittavan ilmiön kuvauksen rinnalle tulkintaa. Yksi keino kohti ymmärrystä on kinesteettinen empatia. Vaihtoehtoisia teemoja olivat, miltä tanssiminen tuntui, mikä tanssimisessa oli antoisinta tai vaikeaa sekä millainen merkitys oli sillä, miltä tanssii tavat liikkeet nåyuivät. Seuraavaksi hän poimi jokaisesta päiväkirjasta un kiuavan ilmiön kannalta merkittävät ja itsenään ymmärrettävät kohdat. Tässä tutkija toteutti edellä kuvailua sulkeistamisen periaatetta. Tutkijan on kuitenkin oltava varovainen, ettei hän rinnasta omia kokemuksiaan suoraan tutkiuavien kokemuksiin. (Ks. Koska tutkimuskohteena olivat tanssin harrastajien kokemukset, Mariana pyrki tutkijana kchiuämään ymmärrystään tutkimuskohteesta kokonaisvaltaisesti. Tavoitteena oli muuntaa tanssinharrastajien sanallisesti ilmaisemat kokemukset tutkijan kielelle.joka ei kuitenkaan sitoudu teoreettisiin käsitteisiin. (Ks. Sen lisäksi, että eletty keho kantaa henkilökohtaista historiaa, ovat yhteisölliset tavat ja tou umuksct osa sitä. TUTKIMUKSEN KULKU JA MENETELMÄT Tutkimukseen osallistui 36 tanssinharrastajaa, jotka olivat harrastaneet länsiafrikkalaisia tansseja, Ilarncncoa tai itämaista tanssia 4-20 vuolta. (Vrt. Heille annct ut kirjouusohjcct perustuivat van Manenin (2003) kch+uåmään kirjo ittarnisccn tapaan, joka pohjautuu fenomenologiseen lähestymistapaan. Keho objektina on se keho, jonka näemme ikään kuin ulkopuolisin silmin tai anatomiaan pohjautuvana tietona kehosta. Näiden yhteisenä tavoiueena oli tunnistaa ilmiölle olennaisimmat asiat siirtäen syrjään ilmiön kannalta epäolennaiset asiat. TUTKIMUSARTIKKELI. Tanssitunnit ajoittuivat kolmen kuukauden ajalle. Päiväkirjojen yhteispituus oli 16-1 sivua (Times New Roman, 1,5 riviväli). Kaikki osallistuivat tutkimukseen vapaaehtoisesti. Tanssinharrastajar kuulivat mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen omilta tanssinopcuajihaan. Niitä koskeva tutkimusraportti on toteutettu erikseen (Siljamäki ym. Yksi Itäisten päiväkirjojen pituus vaihteli yhdestä sivusta 12 sivuun. Sen lisäksi kehotimme heitä pohtimaan antamistamme teemoista niitä, jotka he kullakin tanssikerralla kokivat merkityksellisiksi. Tarkasteltuaan teemojen välisiä suhteita ja havaittuaan yhteneväisyyksiä niiden välillä, Mariana vähensi teemojen määrän ensin kahdeksaan, sitten neljään. Tämä tapahtui vaihtoehtoisten merkitysten analyysin avulla. Tässä vaiheessa teemoja oli useita. Pyysimme tanssinharrastajia kirjoittamaan itselleen mcrkuykscllisistä asioista. Tutkiessamme kokemusta, tutkimme samalla sitä, mistä kokemus on (Perttula 2008). AINEISTON ANALYYSI FENOMENOLOGISELLA ASENTEELLA tanssijoiden kokemukset, eivät niitä koskevat teoriat tai tutkijoiden etukäteisoletukset. (Parviainen 1994, 40-·+3.) Koska tutkimme tanssijoiden kokemuksia, myös situaatio eli elämäntilanne on olennainen käsite tutkimuksessamme. Perttula 2012.) Empiirisen aineiston analyysi noudatti kahta fenomenologisen asenteen kannalta tärkeää periaatetta: sulkeistamista ja mielikuvatasolla tapahtuva muuntelua. Heistä länsiafrikkalaisia tansseja harrasti 13, llamcncoranss!a l 1 ja itämaista tanssia 12. Näin elelty keho on sekä yksilöllinen että sosiaalis-kuluuuri ncn. Jolta t utkittavillc oli kertynyt riittävästi tanssimisen kokemuksia, valintakriteerinä pidimme vähintään kahden vuoden kokemusta tanssi muodosta. (Ks. Perttula 2009, 2012.) Fenomenologisessa tutkimuksessa tutkija on sidoksissa omiin tapoihinsa hahmottaa maailmaa. Tässä tutkimuksessa tanssijoiden elämäntilanteella, kuten työllä, ihrnissuhtcilla ja kaikilla muilla arkielämään kuuluvilla asioilla oli tärkeä merkitys siihen, miten he tanssimisen kokivat. Toisen fenomenologisen asenteen kannalta tärkeän periaatteen, mielikuvatasolla tapahtuvan rnuuruclun tarkoituksena, oli seuloa esiin tutkimuskohteena olevien kokemusten keskeiset merkitykset. Fenomenologisesti orientoituneen tutkimuksen kannalta tapa hankkia aineistoa on yhtä tärkeä kuin tapa analysoida sitä. Tavoitteenamme oli, eitä osallistujat kirjoittavat mahdollisimman avoimesti tanssimisen kokemuksistaan, esimerkiksi tunnin aikana heränneistä tuntemuksista ja ajatuksista. Pyrimme luomaan aineistonhankinnalle kontekstin, jossa t utk imuksccn osallistuva! pystyivät ilmaisemaan kokemuksiaan mahdollisimman avoimesti, sellaisena kuin ne heille ilmenivät. 612012. Situaatio viittaa kaikkeen siihen, johon ihmisen kehollisuus ja tajunnallisuus on suhteessa (Rauhala 2005)
Käytämme tanssinharrastajien synonyyminä sanaa "tanssijat". Kehon keveyden tuntu sai elämänkin näyttämään valoisammalta. Csikszentmihalyi (2005, 114) kirjoittaa tanssin tarjoamasta mahdollisuudesta intensiiviseen keskittymiseen ja paneutumiseen. Tämän ymmärtämiseksi hyödyllinen työkalu on Parviaisen (2006, 86-91) Steinin pohjalta kehittämä kehon topografia. Flowtutkimuksen pioneeri Csikszentmihalyi (2005, 17-19) viittaa käsitteellä voimakkaaseen mielihyvän tunteeseen, johon liittyy kokemus ympäristöön sulautumisesta. Tanssn'larrastaiieri kokema VOIT\aal'1ttmnen 55. Kun tanssinharrastajat katsoivat toisten tanssia, he oppivat tunnistamaan sitä myös omassa kehossaan, kinesteettisesti. Tässä tutkimuksessa halusimme tietää, mitkä tanssimisen kokemukset vahvistavat tanssijoiden sisäistä voimantunnetta eli ovat voimaannuttavia, ja mitkä tanssimisen kokemukset puolestaan heikentävät tanssijoiden sisäistä voirnaruunneua eli ovat voimaantumisen esteitä. Tanssijoille kielteisistä merkityksellisistä kokemuksista käytämme käsitettä voimaantumisen esteet. (Länsiafrikkalaisten tanssien harrastaja) Tanssimisen fyysinen luonne tulee monissa kuvauksissa esille merkityksellisenä kokemuksena. Uusien taitojen oppiminen itsessään oli tanssijoille tärkeää. (Rauhala 2005, 41-46.) Tanssimista kuvattiin elämän ilon ja voiman lähteeksi. Tanssimisen flow-kokemuksissa tulee esille rajojen ylittäminen ja toisenlaisen olemisen tavan löytäminen. Tanssien irti arjesta ja flow Eräs täd1eimpiä asioita itämaisen tanssin lwrrastamisessa on sen arjest.a irti päästävä vaihutus. Seuraavaksi tarkastelemme tarkemmin tanssijoiden kokemuksia peilaren niitä kirjallisuuteen. Tanssin harrastajat kirjoittivat, että tanssi ja musiikki johdattavat heidät omaan aikaan ja tilaan, jossa on nautinnollista olla. Taidot, tavat, muistot ja tottumukset kerrostuvat kehoon ja muuttavat kehon LOpografiaa mahdollistaen sekä oman että toisen liikekokemuksen ymmärtämisen sisältä käsin. Hiki, väsymys ja tunne siitä, että sai itsestään irti, olivat voimaantumiseen kietoutuvia tanssimisen kehollisia tiloja. Irti arjesta -pohdintoihin tanssinharrastajat liittävät usein oman elämäntilanteensa. Situaatio on fenomenologian mukaan ihmiseen kuuluva, ei mikään ulkopuolelta vaikuttava asia. Voimaantumista estävät asiat taas ilmenivät epävarmuuden ja häpeän tuntemuksina sekä turhautumisen kokernuksina. Voimaantumisessa on kyse prosessista, johon kuuluu itseymmärryksen kasvu, henkinen vahvistuminen ja toimintakykyisyyden lisääntyminen. Hän käyttää flow-kokemuksesta myös käsitettä optimaalinen kokemus. Hän jatkaa, kuinka tanssi erottuu jokapäiväisen olemassaolon "ensisijaisesta todellisuudesta". Tanssiyhteiso kuuluu tanssijan elämäntilanteeseen. Kehon topografia tarkoittaa kehoa eräänlaisena maastona, josta erilaiset tuntemukset nousevat esiin ja jota opitut taidot ja tekniikat sekä tavat ja tottumukset muovaavat. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tanssimisen voimaannuttavuus ilmeni arjesta irrottautumisen turueena, kehollisena mielihyvänä ja flowkokemuksena, uuden oppirnisena, tanssin ja musiikin yhteytenä ja sen kautta itsensä ilmaisemisena sekä tanssiyhteisön tukena. (Itämaisen tanssin harrastaja) Tämä kokemus kuvaa useimmille tanssinharrastajille merkityksellistä teemaa: tanssiminen tuottaa arjesta poikkeavia kokemuksia, jotka puolestaan antavat voimia selviytyä jokapäiväisestä elämästä. Kokonaisvaltainen tunne syntyi vähitellen, tanssimisen kestäessä. TUTKIMUSTULOKSET Voimaantuminen ja voimaantumisen esteet Käytämme voimaantumisen käsitettä kuvaamaan tanssimisen myönteisiä merkityksellisiä kokemuksia. Kokemus oli tiiviisti yhteydessä siihen, tavoittivatko tanssijat tanssille antautumisen tunteen. Tanssinharrastajien kokemuspäiväkirjoista otetut suorat lainaukset ovat tekstissä kursivoituna. Eräs tanssija vertaa flow-kokemusta puhdistuneeseen oloon. Monille ne olivat peruste jatkaa tanssi harrastustaan vuodesta toiseen Tällaiset kokemukset tukivat tanssijoiden sisäisten voimavarojen löytämistä ja olivat voimaannuttavia. Tanssiylueisön näkökulma voimaantumiseen on fenomenologisesti tärkeä, koska kokemus käsitteenä tarkoittaa elämän tilanteelle annettua merkitystä, ei mielensisäistä asiaa. Sen sijaan he nauttivat tanssimisen kautta saamastaan tehokkaasta ja fyysisesti haastavasta liikunnasta. Tämä edellytti kuitenkin oman kehon topografian kokernuksellista tuntemista. Pihliu/ii/jaa väsymy/1seni allwi jäädä pois mielestäni ja tanssi al/wi "elää" /1elwssani. Flow-kokemuksia tanssinharrasrajat kuvasivat monin eri tavoin: it l1ic/1s i11, huippulioliemus tai oma olemus hämärtyy ja oleminen on il,anaa ja ylisinliertaista. Vaikka tanssitunnille lähteminen tuntui usein raskaalta väsymyksen tai kiireen takia, tunnin aikana keho alkoi tuntua vähitellen keveämmältä. Voimaantumisen tarkastelu vain yksilön sisäisenä voiman turueena avaisi ilmiötä yksipuolisesti. Fenomenologisesti on perusteltua käyttää empowermeru-käsuteestä suomenkielistä vastinetta voimaantuminen samaan tapaan kuin Heikkilä-Laakso ja Heikkilä (1997), joiden mukaan käsite tarkoittaa ihmisestä itsestään lähtevää sisäistä voiman tunnetta. Varsinliin /10l111as liiliesarjajossa piti pyörähtää puolitoist.a liierrosta nopeast i ympäri ja hallita jatho pyörtymättä sai minut vauhtiin. Koska käytämme voimaaruumisen käsitettä osana fenomenologista tutkimusperinnettä, lähestymme sitä sekä yksittäisten tanssijoiden sisäisen voirnaruunteen että tanssiyhteisön näkökulmista. Sisäinen voimantunne ei ole sisäsyntyinen inhimillinen ominaisuus, vaan se muotoutuu yksilöittäin ja ulanteiuain. Myös peilin käyttö herätti ristiriitaisia tuntemuksia. Flow-kokcmukset. (Parviainen 1995.) Oppiminen on kokonaisvaltainen prosessi, jossa sekä oppijan että opettajan subjektiivinen, koettu maailma kaikkine kokemuslaatuineen on tärkeä. Ihanaa, vapauttavaa. Itsensä kykeneväksi tunteminen on osa voimaantumisen prosessia. Kiinnostavaa on, että monet tutkimukseen osallistuvat kertoivat, etteivät pidä itseään kuntoilutai urheiluihmisinä. Tanssijat kuvailivat pääsevänsä irti arkirutiineista silloin, kun he pystyivät keskiuymään kokonaisvaltaisesti tanssimiseen. Myös sisäinen voimantunne kokemuksena vahvistuu tai heikentyy, kun tanssija tanssii yhdessä toisten kanssa opettajan läsnä ollessa. Se mitä tanssija harjoitellessaan oivaltaa, on kchollista tietoa Kehollinen tieto sisältää harjoittelun kautta saavutetun tanssitaidon , kehon hallinnan sekä tanssimiseen liittyvät kehon kokemukset. Jotkut tanssinharrasrajat esimerkiksi kuvaavat, kuinka tanssi on ollut heidän elämänsä pelastusrengas, koska siihen on voinut purkaa muun elämän tunteita ja se on auttanut jaksa maan eteenpäin vaikeissakin elämäntilanteissa. Opi imaalisen kokemuksen tavoittaminen edellyttää taitojen oppimista, LIIKUNTA & nECE: 49 · 612012 · TVTKll.,,1\JSARTIKKELI. Tanssin liikuntahyödyn koettiin tulevan "siinä sivussa, tiskin alta." Fyysisen tanssi harjoituksen jälkeen tanssijat kuvailivat oloaan raukeaksi ja rentouruneeksf , mikä liittyi heidän kuvailemaansa toisenlaiseen tilaan. hurrnioiturniscn hetket, olivat tanssinharrastajille merkityksellisiä. Tanssinharrastajat kuvasivat, kuinka tärkeää heille oli oppia paitsi opettajalta myös toisten tanssia katsomalla tuntien sitä omassa kehossaan siis kinesteettisen empatian avulla. Tämän tanssin avulla olen selvinnyt monesta elämäni raskaasta vaiheest.a. Ihminen on kietoutunut maailmaan situaationsa mukaisesti ja kulloinenkin situaat io vaikuttaa hänen tulkintoihinsa elämän asioista. Tällaiset kokemukset liittyivät tanssitunnilla tehtäviin liian vaativiin harjoituksiin tai epäonnistumisiin toisten katseiden alla. Tällaisen tunteen he kokivat esimerkiksi alkulärnmiuelyn aikana, jolloin kehon kankeus ja jähmeys poistuivat vähitellen ja samanaikaisesti muuhun elämään liittyvät asiat alkoivat kaikota. Fenomenologisen ajattelutavan mukaan ianssuaidon saavuttaminen edellyttää etsimistä, harjoittelua ja ponnisteluja
Csikszentmihalyi 2005, 94-100.) Musiikin tuottamat kokemukset Tanssijat pohtivat musiikin merkitystä monesta näkökulmasta. Epäonnistumisia Tanssi harjoitusten vaativuudesta ja niiden aiheuuamasta turhautumisesta kirjoittivat eniten Ilarnencotanssijat. Esimerkiksi Ilamencotanssijat tuottivat rytmejä jaloillaan, kopuiuksin sekä kätten taputuksin, sormien napsuueluin sekä lyömällä kämmenillä reisiin tai rintaan. Toisaalta 0amencotanssin harrastajissa oli myös eniten niitä, jotka kaipasivat tunneille lisää haasteita ja vaativampia harjoituksia. Näin iskuista muodostui rytmisiä sarjoja. Tähän tutkimukseen osallistuneiden tanssin harrastajien opettajat käyt tivät opetuksessaan yleensä musiikkitallenteita. Muusikot työskentelevät tanssijoiden kanssa sosiaalisissa tilanteissa kuten juhlissa sekä esiintymistilanteissa. Tanssiharjoittelu vaikuttaa ianssijaan monella tavalla. Ylänen (2004, 26-27, 35) kirjoittaa, että jokaisen tanssi on osa kollektiivista kehon kommunikaatiota. Se on samaan aikaan yksilöllistä ja ainutkertaista oman elämän kerrontaa. Koemme lwil1'1i itsemme hyvälisytyilisi tuossa tanssiporulwssa lwihl1ine omituisuuhsinemme riippumat.ta luonteestamme, kehostamme, t.w1ssityylistämme, houlutul1sestammc, työstämme, työttömyydestämmc, sairau/1sistwn111e, varallisuudesl.amme, l1yvyistämme. He kuvailivat tanssimisen ja rytmin tulevan yhdeksi, ikään kuin rumpujen rytmin lävistävän ruumiin. Käytämme sanaa tanssiylueisö ryhmän sijaan, koska se kuvaa paremmin ja kokonaisvaltaisemmin tanssinharrastajien ja opettajan muodostamaa kokonaisuuna. Lisäksi se energia, jolla toiset tanssivat, vaikutti omaan tanssimiseen. josta esimerkkinä seuraava tanssijan kuvaus. Esimerkiksi ponnistelut ymmärtää toisesta kulttuurista lähtöisin olevia rytmejä toivat oman mielenkiintonsa tanssimiseen. Anttila 2004; Bond & Stinson 2007) Flamencotunneilla tehtiin ajoittain yksin tekniikkaharjoituksia, erityisesti jalkojen koputusharjoituksia. Toisaalta ne johtavat myös epäonnistumisen kokemuksiin. Osa tanssijoista kirjoitti musiikin olevan itselleen jopa liikettä tärkeämpi. Käsitteen valitsemiseen vaikutti myös se, että monet tanssin harrastajat käyttivät päiväkirjoissaan itse sanaa "yhteisö". Seuraavassa sitaatissa tanssija kuvaa kokemustaan, jossa epäonnistumiseen kietoutuu kokonaisvaltainen häpeän tunne. Myös surullisella musiikilla ja sen herättämillä tunnekokemuksilla oli tärkeä paikkansa. Muusikoiden säesräessä tanssijoiden kokemus liikkeen ja musiikin yhteydestä oli vahvempi. Ainoastaan länsiafrikkalaisten tanssien harrastajat tanssivat tunneilla, joita muusikot ajoittain säestivät. Näin on esimerkiksi Guineassa, Egyptissä ja Espanjassa. Musiikin kuvattiin ohjaavan liikettå hyvällä ja koherentilla tavalla. Green (2001) pohtii sitä, millainen merkitys sillä on että ryhmän jäsenet tarkkailevat toistensa tanssisuorituksia. Koputusharjoituksia yksin tehtäessä opettajan ja muiden tanssijoiden oli mahdollista kuulla, sujuiko harjoitus rytmisesti oikein. Tässä tutkimuksessa tanssiyhteisön voimaaruumista edesauttoivat pitkäaikainen suhde opettajaan, hyväksyvä ja vapautunut tanssitunnin ilmapiiri sekä kommunikatiivinen kehollisuus tanssijoiden kesken. Tanssiyhteisön voima Keskeinen teema tanssin harrastajien päiväkirjoissa oli tanssiyhteisön kokeminen elämänilon mahdollistavana paikkana, sellaisena jossa he voivat olla omana itsenään. Syynä saattoivat olla esimerkiksi kehon kiputilat, harjoitusten liian suuri vaatimustaso omaan iauotasoon nähden tai toisaalta riiuävien haasteiden puuttuminen. Musiikki liittyi vahvasti myös tunteisiin, joka todentui erityisesti musiikin tulkitscrnisena ja ilmaisemisena kehon liikkeiden avulla, mielikuvatyöskentelynä sekä tunteiden purkamisena. 56 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6.12012 • TVTKIMUSARTIKKELI • Tanssmarrast~ l(()ke,:na ','()l(l)a,clrlll.ll™let1. Musiikki tarjosi myös keinon käsitellä mielessä olevia ajatuksia ja päästä irti murheista. Tanssijat kuvasivat arvostamansa opettajan ominaisuuksia innostavuutena, huumorintajuna ja tapana käyttää opeuaessaan mielikuvia. Vahvan tunteen liikkeen ja musiikin yhteydestä toi myös se, euä tanssijat tuottivat itse tanssiessaan musiikkia, kuten erilaisia rytmejä ja laulua. Harjoittelu kehittää tanssitckniikkaa, multa samalla harjoittelu vaikuttaa tanssijan suhteeseen omaan kehoon, itseen ja maailmaan. Laulu lwshettaaja tuo muistoja menneiltä vuosilta. Musiikki tuotti itsessään, ilman liikettäkin vahvoja tunnekokemuksia rauhoittaen, reniouuaen tai energiaa tuoden; tilanteesta ja musiikin luonteesta riippuen. Flamencotunneilla harjoitetaan monipuolisesti tanssimuotoon Hiu yvää tekniikkaa, kuten käsien liikkeitä, keskivartalon hallintaa sekä jalkojen työskentelyä. (Länsiafrikkalaisten tanssien harrastaja) Kommunikatiivisella kehollisuudella tarkoitamme sitä, miten tanssijat kommunikoivat toisten tanssijoiden ja opettajan kanssa myös sana uoman vuorovaikutuksen keinoin. Tanssiyhteisö oli tanssinharrastajien kuvausten mukaan yksi keskeinen voimaantumista tukeva asia. Toiset, kuten tässä tutkimuksessa opettaja ja muut tanssijat voivat kuitenkin tukea häntä tässä prosessissa. Hän näkee tällaisen toiminnan valvonnan tehostamisen tapana. Sen lisäksi musiikki herätti tanssijoissa paljon mielikuvia omasta elämästä. Kutsumme tätä tanssimisen merkityksellistä puolta musiikin tunnemerkityksiä tutkineen Laihon (2005) tapaan mielikuvatyöskentelyksi. Tällaisia olivat esimerkiksi iskut päkiällä tai kengän korolla sekä harjaavat askeleet. (Flamencotanssin harrastaja). Tanssmharrastajat kuvailivat myös erilaisia syitä, miksi he eivät aina tavoittaneet Ilow-kokernusta. Näissä harjoiwksissa tanssijat kokivat eniten epäonniswmisen tuntemuksia, jotka muodostuivat voimaan Lumisen esteiksi. Ihminen löytää itse voimavaransa, eikä toinen voi häntä voimaannuttaa. Sieluun asti kylmäsi. Tanssijat kuvasivat pääsevänsä tanssimisessa uudelle tasolle. Tutkimissamme tanssi muodoissa elävällä musiikilla ja muusikoilla on tärkeä rooli. (Vrt. Tanssiystävän vieressä oleminen, muutama sana ja katse, hulluuelut ja muut kontaktinotot olivat tärkeitä hetkiä. Tanssimuodon kurinalaisuus ja liikkeiden tekninen vaativuus aiheuttivat monissa tanssijoissa riittämättömyyden tuntemuksia. Voin jo eläytyä ja uppoutua musiikin sisälle. Toisten sanattomiin viesteihin, kuten eleisiin ja ilmeisiin vastaaminen ja nauru vahvistivat yhteisöön kuulumisen tunncua. Joskus keho jäi tekniseksi suorittajaksi ja ajatukset kiitivät omia menojaan, eikä flow-kokernusra syntynyt. Tällöin tanssijan oma keho toimi instrumenu ina, jolla musiikkia tuoteuiin. Koputukset koostuivat erilaisista iskuista lattiaan. Tähän tutkimukseen osallistuneilla tanssijoilla palaute oli useimmiten kehollinen, sisäinen kokemus siitä, että liike sujui toivotulla tavalla. Suomalainen opettaja toimi heille myös eri kulttuurista lähtöisin olevan tanssi muodon ku lttuur it ul kkina. tavoitteellisuutta sekä palautetta. Green näkee, että valvonta ja tarkkailu, myös tanssijan itsetarkkailu saattavat aullaa tanssijaa edistymään. Se vaikutti vahvasti myös siihen, miltä liike tuntui. Tanssijat kuvasivat tarkasti tunnin aikana tehtyjä tekniikkaharjoit uksia ja niiden sujumista, multa myös niitä tuntemuksia, joita epäonnistuminen tanssiessa heissä heräili. Opettajan hyväksyvän ja kannustavan toiminnan lisäksi myös muiden tanssijoiden ei-kilpailullinen suhtautuminen ryhmässä tanssiviin oli merkityksellistä. (Fosier 1997.) Monissa tutkimuksissa on havaiu u samanlaista ahdistuneisuutta, huolestuneisuutta ja motivaation puutetta tanssijoilla, jotka kokevat haasteet liian koviksi omiin taitoihinsa nähden (Esim. Opettajaansa tanssijat arvostivat hänen asiantuntemuksensa ja hyvien pedagogisten taitojensa perusteella
Voimaanlumisen kokemista tukevat tekijät ovat moninaisia. Sen sijaan musiikintutkijat ovat olleet yhä kiinnostuneempia musiikin herättämistä kokemuksista sekä tunteiden ja musiikin välisestä yhteydestä (Esim. Osa tanssijoista piti peiliä hyödyllisenä, jopa välttämättömänä apuvälineenä. liman peiliä tanssimisen sosiaalisuus ja yhteishenki olivat tanssijoiden mukaan vahvempia. Musiikin tärkeyttä osana tanssimista pidetään yleensä tärkeänä ja sitä arvostetaan ianssinopetuksessa. Nostamme tässä luvussa tarkastelun kohteeksi joitakin näkökulmia, jotka liittyvät voimaanturuista tukeviin tai estäviin tekijöihin. Tanssnharras!8jl0tl kokema vornaantuntn81 57. Tästä huolimatta vain harvoissa tanssintutkimuksissa on tarkasteltu musiikkiin liittyviä kokemuksia. Voirnaanturnisen esteinä ilmenevät tanssimisen kielteiset merkitykselliset kokemukset l iiu yivåt epäonnistumisen ja häpeän kokemuksiin tanssijan taitotasolle liian vaativissa harjoituksissa. Tästä syystä ulkopuolinen katsoja näkee vain objekti kehon liikkeet, jonka avulla tanssija ilmaisee itseään. Näemme kiinnostavana un kirnustuloksena sen, että hyvin eri-ikäiset LIIKUNTA & TIEDE 49. Siihen liittyi olennaisesti musiikin ilmentäminen omalla keholla sekä mielikuvatyöskentely. Näistä tanssimuodoista käytämme käsitettä ylirajaiset tanssit, koska ne liikkuvat maasta ja maanosasta toiseen saaden uusia vaikutteita ja sopeutuen uuteen kulttuuriympäristöön. Tanssija katsoo liikkeitään ikään kuin ulkopuolisin silmin. Koetun kehon alueelle sen sijaan ulkopuolinen katse ei voi tunkeutua. Tulokset osoittavat, että länsiafrikkalaisten tanssien, itämaisen tanssin ja Ilarnencon tanssiminen voi olla monella tavoin voimaannuttavaa. Flow-kokemuksia ei syntynyt, jos tanssi harjoitusten vaatimustaso oli liian korkea tai matala suhteessa omiin taitoihin. Harjoitussalin peilin käyttö liittyi osalla tanssijoista myös voimaantumista estäviin kokemuksiin. Väli pakka (2003, 28) kirjoittaa, että länsimaisen tanssijan tekniikoita, kuten balettia ja modernia tanssia koskeva kehollinen tieto määrittyy usein suhteessa harjoitussalin peiliin. Taitojen vähäinen kehittyminen ja Ilow-kokernusten puute voimaaruurnista estävinä tekijöinä saivat tanssijat myös pohtimaan tanssi harrastuksen lopettamista muita useammin. Länsiafrikkalaisissa tansseissa, itämaisessa tanssissa ja Ilamencossa tanssinharrastajien ikäjakauma on Suomessa poikkeuksellisen laaja. Kuten aikaisemmin mainitsimme, yhdenlaisia vo irnaaruurn ist a estäviä tekijöitä olivat koettu taitojen vähäinen kehittyminen sekä Ilow-kokemusten puuttuminen. Jolwinen joutui lwputte/emaan yksin ja olin vuorossa viimeinen enliä hcrt.a haihkiaan saanut jalkojani toimimaan. Kyseessä on tällöin hänen oman toimintansa reflekuivinen tarkastelu. Sen mukaan tällaista kokemusta on vaikea saavuttaa silloin, kun tehtävissä ei ole riittävästi haasteita. Kokemukset vuorottelevat, sillä emme voi olla samalla kertaa sekä katsojan että katsottavan asemassa. Klemola (1995) pohtii, että peili ei pysty välittämään koetun kehon kokemusta. Turhautumisen kokemuksista liian matalan vaatimustason harjoituksissa ovat raportoineet myös Bond ja Stinson (2007), jotka tarkastelivat nuorten tanssijoiden kokemuksia. Tämä tulkinta on yhdenmukainen flow-tcorian kanssa. Tutkimuksessamme tuli esille, että Välipakan huomiot näyttävät koskevan muitakin tanssi muotoja. (Klemola 1995, 81-86.) Ristiriitainen peili Peilin käyttö ja sen merkitys nousi ristiriitoja herättäväksi teemaksi monen tanssijan päiväkirjassa. Koska musiikin rooli voimaantumisessa osoittautui tämän tutkimuksen rnukaan erittäin tärkeäksi, tarvittaisiin tanssipedagogiikan kehittämiseksi tieteidenvälistä tutkimusta, jossa eri alojen tutkijat tarkastelisivat liikkeen ja musiikin yhdessä herättämiä kokemuksia. Pitkäaikaisen ja sitoutuneen tanssiharrastuksen aikana tanssijat olivat saaneet paljon kokemuksia, jotka tukivat heidän suhtautumistaan itseensä hyväksyvämmin. Peilin avulla he pystyivät näkemään, mitkä liikkeet jo sujuivat ja mitkä liikkeet vaativat korjaamista. (Flamencotanssin harrastaja) Nähdessään itsensä toisen silmin tanssija pyrkii ymmärtämään, miten toinen hänet näkee. Moni tanssija koki kuitenkin, että peili sitoi liikaa heidän huomiotaan ja hallitsi tanssimista. Tanssimisen kehollinen luonne tekee sen sanallistarnisesta haasteellista. (Vrt. Masentaa. Kun tanssija on katseen kohteena, hän paljastaa ainoastaan objektiivisen kehonsa. Siksi kokemuspäiväkirjoilla aineistonhankintatapana sekä aineiston pohjaha tekemillämme tulkinnoilla on myös heikkoutensa. Fenomenologian näkökulmasta itsen näkemiseen liittyy vielä vierauden elementti. Ylirajaiset ianssimuodot eivät pelkästään ime itseensä vaikutteita muista kulttuureista, vaan vaikuttavat myös itse aktiivisesti uudessa kulttuuriympäristössä, kuten Suomessa. Laiho 2005.) Musiikki tuotti vahvoja tunnekokemuksia rentouuaen tai energiaa tuoden myös ilman liikettä. Re!lektion avulla tanssijalle paljastuu, milloin hän on toisten edessä epäonnistunut tai onnistunut. Eräällä tavalla subjektiivinen ja objektiivinen kokemus kuitenkin yhdistyvät. Pieni nopea hopuwssarja oli eclelleen minulle liian vailiea, liäclet 011 ihan mahclotonta yhclistää. Peilin käyttö osana tanssiharjoittelua vaatii enemmän kriittistä pohdintaa sekä lisätutkimuksia sen merkityksestä tanssijoiden kokemuksiin. He liittivät peililtä tanssimiseen sellaisia myönteisinä pitämiään asioita kuin subjektiivisten kokemusten vahvistumista sekä luottamuksen kehittymistä omiin, fyysisiin tuntemuksiin. Heimonen 2009, 168.) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksessamme olemme selvittäneet ja pyrkineet ymmärtämään eri kulttuureista lähtöisin olevien tanssinharrastajien merkityksellisiä kokemuksia. Lisäksi tanssisalin peilin käyttö aiheutti voimavaroja kuluttavaa oman kehon objektivointia ja vierauden tunnetta. Peilin kautta katsoessaan tanssija voi objektivoida itsensä, nähdä objektiivisen kehon ja ruumiin pinnan. (Itämaisen tanssin harrastaja) Myös ne tanssijat, joilla ei ollut peiliä käytössään, pohtivat sen käyttöä. Tutkimukseemme osallistuvat tanssijat olivat iältään 11-70-vuotiaita. Voirnaaruurnista tuottivat oman tilan ja ajan löytäminen, kehollinen mielihyvä, flowkokemukset, uuden oppiminen, tanssin ja musiikin yhteys ja sen kautta itsensä ilmaiseminen. Inhottavaa olla lwilikien silmätildn111a. Musiikin keskeinen rooli osana tanssimista oli yksi keskeisistä, voimaantumista tukevista tekijöistä. Tällaiset kokemukset tukivat tanssinharrastajien kykyä kohdata arkielämän haasteita ja suhtautua voimavaroja kuluttaviin tilanteisiin vaihtoehtoisin keinoin. Olemme nostaneet esille oman tulkintamme mukaan aineistossa keskeisimmin esiintyviä merkityskokonaisuuksia. Keho tuntuu subjektiivisena kokemuksena tutulta, mutta oman kehon objektivoinnin vuoksi kokemus muuttuu ja tuntuu vieraalta. Mielikuvatyöskeruelyn avulla tanssijat löysivät keinon käsitellä ja purkaa monenlaisia omaan elämäänsä liittyviä tunteita. En lwtsonut itseäni lopputunnista enää lainlwan peilistä. Kiinnostavalla tavalla tanssijat kuvailivat myös sitä, miten he kokivat peilittömyyden vaikuttavan positiivisesti ryhmän yhteishenkeen. TUTKIMUS,4.ATIKKEU. Joskus tanssijat kokivat turhautumista myös liian helpoissa harjoituksissa. Eerola 201 l). Tämän he kuvasivat johtuvan siitä, että peili ei etäännyttänyt tanssijoita toisistaan vaan läsnäolo oli paremmin hetkessä kiinni olevaa. Lisäksi tanssiyhteisön tuki oli voimaanlumisen kokemisessa tärkeä. (Vrt. Lopputu1111in tunsin olevan huono lwihessc1. 6/2012. Halusin huunnella musiikkia ja kehoani hesliittyä subjehtiiviseen liili/1ee11 holwnisec11 sen sijaan, että tarl1kailisin ilseäni "ullwpuolelta". Hihi valui otsalta. Huomasin, etten lClnssi lähesliään niin sulokhaasti liuin millaisen olon tanssi minulle tuottaa. Flow-kokemuksen voi tavoittaa vain silloin, kun tanssijan taidot ovat tasapainossa harjoitusten vaatimustason kanssa. (Klemola 1995, 83-84) Salissa oli peili, miliä masensi itseäni hieman
tts work. Teoksessa: J. Monissa tutkimuksissa on tullut esille erityisesti nuorten tanssinharrastajien ulkonåkopaincct ja hoikkuuden ihannointi (Esim. Järvinen, T. Bond, K. Filosofinen tutkielma tanssista. Department of Education. Tieto 1a tietäminen itämaisessa tanss1ssa. Research in Dance Education 2 12), 155-173. 2009. Tutkimusprojektimme jatkuu tarkastelemalla opettajan toiminnan merkitystä tanssinharrastajien kokemuksiin. itsensä hyväksymistä, naiscudcn ilmentämistä sekä ylpeyttä itsestään. Teoksessa S. Teoksessa: T. London: Routledge. Manninen. 2004. Laukkanen, A. Csikszentmihalyi, M. Hellsten. 2008. Helsinki: Teanerikorkeakoulu. Acta Un1vers1tatis Tamperens1s 1244. O m aa, pitkäaikaista opettajaansa tanssijat pitivät keskeisenä osana yhteisöä ja hänen roolinsa voimaanlumisen tukemisessa oli merkittävä (Vrt. Perttula, J. & Gilbert, J. Acta Scenica 19, 79-99. Filosofisia tutk1muks1a Tampereen yliopistosta XII. painosi. University of Tampere. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta 51. Desmond (toirn.) Mearunq 1n menon. Perttula, J. Smith. Musiikin tunnemerkitykset nuoruudessa. Sukellus liikkeeseen hikeirnprovisaatio tanssimisen 1a nämä tanssimuotojen piirteet liittyvät niiden kuluuuruaustaan ja he kokevat, euä niitä arvostetaan suomalaista kulttuuria enemmän niiden "kotimaissa", kuten Guineassa, Egyptissä tai Espanjassa. Kokemus 1a kokemuksen tutkimus: Fenomenologisen erityistieteen tieteenteoria. Monenlaisista taustoista tulevien tanssinharrastajien kanssa toimiessaan opettajat joutuvat kiinnittämään erityistä huomiota oppilaidensa yksilöllisiin eroihin. Koski, T. Latomaa ltoim.) Kokemuksen tutkimus. Eerola, T. Meduusan liike. work: young people's experiences of effort and engagement m dance. .'.' Understanding the individual training of a selection of young dancers. Järnefelt, E. 115-162. 1999. Eerola & PToiviainen ltoim.) Suomen mus11kintutki1oiden symposiumin satoa. Teoksessa J. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Eerola (toirn I Musiikki. H. Tanssin uuden paradigman taidefilosofisia tulkintoja Martin Heideggerin ajanelun valossa sekä taiteellinen työ vuosilta 1996-1999. Jefferson. Paukkunen, E. valtakunnallinen symposium. work. Heirnonen. Empowerment. Flow. Witnessing the Frog Pond. Hollo. Musiikin suunta 4. Kauppila & P Salosaari ltoim.) Ways of knowinq 1n dance and art. Helsinki: Theatre Academy. Parviainen, J. Merkitys tulkinta ymmärtäminen. Pasanen-Willberg, R. Helsinki: Teanerikorkeakoulu. 1997. Green, J. Flamenco. Hämäläinen. 2010. Kulttuurintutkimus 29 131. Experience and Methods 4121, 9-36. Laukkanen 2012)."Tutkimalla eri kulttuurien tanssi muotoja harrastajien kokemana saadaan arvokasta tietoa myös pedagogiikan kehittämiseksi. Helsinki: Theatre Academy. Käännös C. 2009. (Siljarnåki ym. NC: McFarland & Company Publishers. Suomen mus11kintutkijoiden 9. Niin & näin 2 141. Monni, K. 2006. 2007. S Hämäläinen & T. Vanhenevan tanssijan problematiikasta dialogisuuteen koreografin näkökulma. Washington, DC: Falmer Press. Kehollisuuden 1a tanssiteoksen olemuksesta. Musiikki ja mieli. Acta Scenica 15. work. Löytänen (toirn.) The same difterence. Parviainen, J. Heimonen, K. Helsinki: Gaudeamus. Mind the body: Unearthmq the affiliation between the conscious body and the reflective mind. Elämän virta. Olemisen poeeninen liike. 29-38. (Vrt. 2012) Eri kulttuurien tanssimuotoja harrastavat näyuävät haastavan ja luovan kulttuurista dialogia tanssimuotonsa kautta. Engelsrud 2010). 2007. E. "To allow oneself to dance ... Teoksessa A-M. education and research 1, 31-44. 2000. Hartikainen, M. Helsinki: Opetushallitus. E. 2005. Jyväskylän yliopiston Mus1ik1n laitos, 63-67. Horton & P Hanstein. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta XVII. Routuarnen. 2006. Laiho, S. Tampere: Talf1t. Contlictrnc histories of the dance. T ärkeiksi vo im aan tu m ista tu keviksi tekijö iksi yh teisö ssä m u od o stu ivat hyväksyvyys, ei-kilp ailu llisu u s ja san ato n vu o ro vaiku tu s. Teoksessa: L. Ethical and potiucal perspectives 1n dance. innovatiivisuutta etsimässä. 1991. Mobiiliajan tiedonmuodostuksen filosofiaa. Dance learning as practice of freedom. Helsinki: Teanerikorkeakoulu. Merleau-Ponty, M. Suomentaja R. Heimonen 2009, 89-90). Social Work. 2009. 2004. Liikunta tienä kohti varsinaista itseä. Turun yliopisto kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisusarja B 57. Teoksessa T. Rouhiainen. Ruumiillisen tiedon jäljillä. kirjoinamisen lähteenä. Tanssin kosketus. ja erilaisista tau sto ista tu levat tan ssijat vo ivat m u o d ostaa näin kiin teän , vo im aan tu m ista tu kevan yh teisö n . 1996. F. Tanssi ihmisen eksistenssissä. 33-37. 2009. Ketonen, M. Kauppinen, H. Foster, S. Anttila, E. 1994. Pittsburqh: University of Pinsburgh Press. S. ln Researching Dance: Evolving Modes of lnquiry. 2007. New cultural studies of dance. 3-14. Siljamäki ym. Tanssiharjoittelun kautta opitaan myös kulttuurisia kehoihanteita. Yhdenlaisesta tanssin kuluuuruaustasta ei voida siis puhua, vaan se muovautuu opetust ilaruecssa opettajan ja tanssinharrastajien välisessä vuorovaikutuksessa. 58 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 612012 • TUTKIMUSAATIKKEU • Tanssnharrasta,Jien kok€1Tla Y01maantum1re,. Suomalaiset opettajat tuovat tanssi muotojen kuluuuritaustoja opetuksessaan esille painottaen edellä mainitsemiamme tanssimuotoihin liittyviä piirteitä. Dancing Bodies. 2011. Aikaisemmassa tutkimuksessamme länsiafrikkalaisten tanssien, itämaisen tanssin ja Ilarnencon tanssijat kuvasivat löytävänsä tanssimuotonsa kautta mm. Durham, London: Duke Uruvers.tv Press. Helsinki Suomen Musiikkitieteellinen Seura 41, 3-5. Klemola, T 1990/1995 12. Tanssijoiden mukaan LÄHDELUETTELO Anttila, E. 2012. Fraleigh, S. Research in Dance Education 8 12), 155-183. Helsinki: Rasalas. Perttula & T. Anttila. Nordic Journal of Dance pracnce. Bell, B. Taideteoksen kehollisuus. E. 235-257. A challenge of non-governmental organizat1ons 1n development cooperat1on partnerships. Tässäkin opettajan rooli korostuu, koska kulttuuritaustan käsitteeseen liittyy vahvasti se, mitä asioita suomalaiset opettajat kokevat opettamansa tanssimuodon kulttuurista merkityksellisiksi oppilailleen välittää. Aro, M. H. Teoksessa: L. 1997. Yksilöllisiä eroja kunnioittavalla pedagogiikalla näyuäisi olevan tärkeä merkitys tanssinharrastajien voimaannuttavien kokemusten muodostumisessa. Anttila, K. Acta Scenica 6. Phenomenology of perception. The possibility of a descriptive orientat1on to psycho-social work: towards the conceptual origins. 2005. 2001. Pietilä & P Sinko (torm.) Taito ja taide kiinni elämässä. 1995. "Dialogi koskee sitä, millaista on "oikeanlainen" kehollinen ilmaisu ja mitä sukupuoleen liittyviä ominaisuuksia arvostetaan (Vrt. Engelsrud, G. H. C. Acta Scemca 17. 2010.) Voisiko tutkimissamme tanssimuodoissa itsessään olla jotakin sellaista, joka tukee tanssijoiden voimaantumista. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Mielenkiintoista on, että kaikkein nuorimmat tutkimukseen osallistuvat eivät maininneet ulkonäköasiaa lainkaan. Acta Scenica 24. Hayes, M. 1962/1989. Tässä tutkimuksessa tanssinharrastajat toivat ulkouäköönsä liiuyviä kielteisiä kokemuksia esille hyvin vähän. imonoa keskinkertaisuudesta. L11kunnan projektien fenomenolog1nen tarkastelu. Socially constructed bodies in American dance classrooms. W. & Heikkilä, J. Parviainen, J. Heikkilä-Laakso, K. Fenomenologinen tutkimus liikunnan merkityksestä ihmisen kokonaistumisessa. Liikunta ja kehollisuus perenniaalisessa filosofiassa. Kiil.ä111111c Opetusja Ku/1tuuri111i11isteriölci lcimän 1uthi111ul1se11 tuliemiscsta. Anttila, E. Teacher development: A model from science educauon. M. H. & Stinson, S
Rouhianen, L. 2003. Into the movement: a performative phenomenological field study on embodiment. Acta Universitatis Ouluensis E 37. Siljamäki, M., Anttila, E. Research lived experience. LIIKUNTA & TIEDE 49. Helsinki: Yliopistopaino. Living transformative lives. Jyväskylän yliopisto. Teoria, käytäntö, tutkija. Rouhiainen, L. Kiviniemi, K. Länsiafrikkalaisten tanssien. Finnish freelance dance arnsts brought into dialogue with Merleau-Ponty's phenomenology. Oulun yliopiston opettajankoulutuslaitos. 2004. & Sääkslahti, A. 2011. Anttila (toim I Taiteen jälki. Exeter: lmprint Academic. Mikä tekee kokemuksen tutkimisesta fenomenologista. Fenomenologinen näkemys oppimisesta taiteen kontekstissa. Tanssien sanat. itämaisen tanssin ja flamencon kulttuuritaustan merkitys suomalaisten harrastajien kokemana. Studies In Sport, Phvsical Education and Health 96. Acta Scenica 13. Helsinki: Teatterikorkeakoulu. 2008. 2012. Rauhala, L. 1999. Pedagogical conceptions of Finnish teachers of transnational dances. Van Manen, M. Oriental dance and flamenco. Ylönen, M. Nordic Journal of Dance practice, education and research 2, 39-54. The corporeal turn: An interdisciplinary reader. 2003. Svendler Nielsen, C. Siljamäki, M., Perttula, J., Sääkslahti A. Koivisto, T Latomaa, M. Siitonen, J. (2nd ed). 2005. Sanaton dialogi. 6/2012. Fenomenologisen ajatteluni kehityspolkuja. TUTKIMUSARTIKKELI · tarssoreoasraeo kOkema vo1maantum1nen 59. Albany: State University of New York Press. Teoksessa L. 2012. University of Copenhagen. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Tanssikulttuurisia kohtaamisia. Merilehto, P Sandelin & T Suorsa (toim.) Kokemuksen tutkimus 111. Välipakka, 1. Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Tanssi ruumiillisena tietona. Representoiva koreografia, eletty keho 1a naistanssi. meaning and creauvitv in children's learning processes in movement education in school. 2010. 2003. Human science for an action sensitrve pedagogy. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 319-336. 2009. Teoksessa E. Helsinki: Edita. Joensuun yliopiston humanistisia julkaisuja 34. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 40. Sheets-Johnstone, M. Pertt ula, J. E. Cases: African dance. & Anttila, E. Kulttuurintutkimus 29 131, 15-27. Ihmiskäsitys ihmistyössä
Asiasanat: /-lilmajallwsrn voimistelujä1jestel111ä, tyylia11alyysi, voimistelun arvot JOHDANTO Hilrna jalkane n (1889-1964) ja hänen votrnistelujärjestclmänsä ovat toisen maailmansodan jälkeisen suomalaisen naisvoimistelun sy111boli niin kotimaassa kuin ulkomailla. Jalkasen tyylin täsmentämistä ajankohtaistaa myös se, että joukkuevoimistelun kansainvälistyu yä kiinnostus hänen voimisteluaan kohtaan on kasvanut ulkomailla. Analyysin lähtökohtana on ajatus, että Jalkanen kypsytteli tyylinsä aineksia koko elämänsä ajan. "Hilma oli innostunut työstään vielä 1950-luvun lopullajumppa oli hänelle elä111ää suurempi paikka. Itse asiassa Jalkasen voimistelujärjestelmään liittyy monia epäselvyyksiä, esimerkiksi hänen tyyliinsä omaksumien vaikutteiden alkuperästä sekä hänen kirjallisen tuotantonsa pääteoksesta, jonka usein ajatellaan jääneen tekemättä. Tukea päätelmille antoivat hänen oppilaittensa kanssa käydyt keskustelut. Liikunta & Tiede 49 (6), 60-65. (Barthes 1987) Jalkanen oli saanut kosketuksen moniin voimistelutyylinsä keskeisiin arvoihin jo opiskeluvuosinaan. Jalkanen julkaisi huomattavan määrän artikkeleita voimistelunäkemyksensä avainkohdista sekä kaikkiaan seitsemän voimistelun opaskirjaa ja yhden metodi kirjan. 2012. 1923, 183). Sarje,A. Jalkanen suomensi teoksen Naisvoi111istc/u-nimisenä (1 osa 1920 ja II osa 1926). HilmaJalkanen and her gymnastic style, the new Finnish worncn's gymnastics, arc thc symbols of Finnish women's gymnastics culture after the Second World War. ln addition,Jalkanen's gymnastic system was identified in relation to different pedagogical traditions and gymnastics systems. Björksten oli uudistanut naisten perinteisen ruotsalaisen voimistelujärjestelmän mukaisen kuntovoimistelun taidevoimisteluksi sovelta111alla asentovoi111isteluun ryunillisiä ja ilmaisullisia kvaliteettcja. Niinpä jälkipolvi lie ei ole jäänyt yksiselitteistä käsitystä siitä, mitä Ja! kanen todella tarkoitti. HILMA JALKASEN VOIMISTELUJÄRJESTELMÄN TYYLIANALYYSIÄ AINO SARJE Yhteyshenkilö: Aino Sarje, Tiirasaarentie 23, 00200 Helsinki. ln addition,Jalkanen's gymnasties survived ro a great extent through her students. . Artikkelissa eritellään Jalkasen voimistelujärjestelmän ominaislaatua, sen arvoja, liikekieltä , metodia sekä pedagogiikkaa tyylianalyysin avulla. Lisäksi hän suunnitteli valiovoimistelijoil!c useita tunnettuja ohjelmia, csimerkikst kulttiohjelman aseman saavuttaneen Keveyu å ja voimaa. 09-797475. Hilma Jalkasen voimistelujärjestelmän tyylianalyysiä. (Nokkala, haastattelu 2012) Jalkanen oli ensisijaisesti taiteilija ja opettaja. Siellä hän sai työskennellä toiveittensa materiaalin kanssa," Jalkasen oppilas Anneli Nokkala arvioi. In the art iclc, the special quality of Jalkanen's gyrnnasuc systcm: pedagogic, values, method and movement language, is analyzed and defined. Hil111a oli loistava pedagogi ja opetti liikuntaa paljon systemaattisemmin kuin luennoi. Jalkasen kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1949 Tukholman Lingiadeilla, joilla hänen voimistclijoiu ensa esitys lumosi koko yleisön. Artikkelissa Jalkasen voimistelutyyliä määritetään hänen kirjallisen tuotantonsa pohjalta. Hilma Jalkanen ja hänen kehittämänsä voimistelutyyli, uusi suomalainen naisvoimistelu, ovat toisen maailmansodan jälkeisen suomalaisen naisvoimistelukulttuurin symboli niin kotimaassa kuin ulkomailla. Sähköposti: aino.sarje@gmail.com TIIVISTELMÄ ABSTRACT Sarje, A. Puh. Liikunta & Tiede 49 (6), 60-65. 2012. Jalkanen published several articles about her idcas, and seven gymnasucs manuals and one merhcd book. Jo hänen ensimmäisessä oppaassaan Komentolwrjoituhsia vuodelta 1922 on useita liikemuotoja, jotka olivat käytössä vielä 60 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSARTIKKELI • Hilma Jalkasen vom1stell,n tyy1iar.afy)'Sja. Hän katsoo, että tällaisen tyylin 111uodostu111inen on henkilökohtainen prosessi, joka tapahtuu välttä111ättömyyden lailla. However, there is not a precise idea of whatJalkanen rneant or Irorn where her influcnces carnc. Lisäksi paikannettiin Jalkasen voimistelutyyliä voimistelun eri perinteiden ja järjestelmien suhteen. (Kopponen 1968; haastattelut, Uitto 2011 ja Nokkala . With the help of Jalkanen's manuals and aruclcs, and conversat ions wu h her trusted stuclents, the key concepts of her system were recognized. J. "[alkanen ei analysoinut, hän opetti mallista ja kertoi, kuinka piti tehdä. Keyworc/s: /-li/111ajal/1w1cri's gy11111astic systcm, stylc a11alysis, valucs af gy11111astics 2012). Banhes kuvaa luovan persoonallisuuden tyyliä elämänkerrallisena, lähinnä muistiin perustuvana, reOeksinomaisenaja tiedostamattomana "käsialana". Lisäksi hän aloitti itse laatimiensa ohjelmien julkaisemisen. Hilma Jalkanen's gymnastic system; a style analysis. Hän oli tarkoin 0111aksunut opettajansa Elli Björkstenin näke111ykse1 ja oli tämän luotto-oppilas (H. Analyysi perustui Jalkasen kirjalliseen tuotantoon ja suoritettiin yhteistyössä noin kolmenkymmenen hänen luotto-oppilaansa kanssa kyselyn ja haastattelujen avulla. Tästä huolimatta ei ole syntynyt yksiselitteistä kuvaa siitä, mitäJalkanen todella tarkoitti tai mistä hän oli omaksunut vaikutteensa. Björkstcn esitteli voimistelutyylinsä kaksiosaisessa, 914-sivuisessa metodi kirjassaan Kvi1111ogy11111asti/1 (1 osa 1918 ja 11 osa 1923). Koumaassa jalkasen voimistelutyyli muorouu i naisvoimistelua useilla tahoilla: kouluissa, seuroissa sekä opettajaja ohjaajakouluiuksessa. The students answered a questionnaire and some of them were interviewed. ArtikkelissaJalkasen voimistelutyyliksi ymmärretään hänen toisen 111aailmansodan jälkeen viimeistele111ää tyyliään, uutta suomalaista naisvoi111istelua. lnnostuneella ihmisella luennot karkailivat," Nokkala muisteli. Lisäksi Jalkasen voimistelujärjestelmä jäi elämään hänen oppilaittensa välityksellä. Roland Barthesin 111ukaan luova persoonallisuus ei kehity sattumalta, vaan taustalla ovat kaikki tämän teke111ät valinnat
Päädyin tutkimusaineiston jäsennyksessä seuraavaan ryhmittelyyn: Tasolla (1) kuvataan Jalkasen voimistelun liikekieltä: liikesanastoa, liikelaatuja, rytmiä ja musiikinkäyttöä. 1923; 1926). Analyysissä etsitään tutkittavaa tyyliä olennaisesti yhdistäviä piirteitä, konventioita, ilmaisukeinoja ja säännönmukaisuuksia. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTOT Jalkasen voimistelutyylin ominaislaatua lähestyin ensinnäkin hänen kirjallisen tuotantonsa pohjalta. (Parviainen 2006, 91-98) Anneli Nokkala kuvasi, kuinka "salilla Hilma ilmaisi selvästi sen, mihin pyritään. Voimistelulaitokselta valmistuneille Hilma oli kaikki, ei ollut mitään muita vaikutteita." (haastattelut, Kivistö 2004 ja Nokkala 2012) Jalkasen voimistelujärjestelmän keskeisiä arvoja selvitin myös kyselyllä, johon vastasi 23 Jalkasen oppilasta maaliskuussa 2012. Tuolloin ikään kuin pestäisiin pois tyylin kulttuurihistorialliset kvaliteetit. Tyylianalyysiä varten kävin liikunnanopettaja Anneli Nokkalan kanssa läpi Jalkasen voimistelukirjallisuuden liikemateriaalin ja ohjelmat. Ns. Vuonna 1927 hän julkaisi Helvi Salmisen kanssa oppaan Tie terveyteen ja lwu11eutee11. lurnipallornenetelrnää sovellettaessa tutkimushenkilöitä valitaan yksi toisensa jälkeen aineiston kokonaisvaltaisuuden kannalta kyllästymispisteeseen asti, eli niin kauan kun LIIKUNTA & TIEDE 49, 6/2012. Vuonna 1938 Jalkasen aloittaessa Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen johtavana naisvoimistelun opettajauarena hän kirjoiui Kisahentässä suunnitelmistaan ja kertoi opettavansa uutta suomalaista naisvoimistelua. Tosin sen olemukseen kuuluu, että hiljaisen tiedon haltijat tietävät enemmän kuin pystyvät sanoin kertomaan. Pari vuolla myöhemminjalkanenjulkaisi uusista ajatuksistaan radikaalimman version Uusi Naisvoimistelu (1930) 1930-luvun alun konservatiivisessa, klassismia ihannoivassa suomalaiskansallisessa kulttuuri-ilmapiirissä Jalkanen teki täyskäännöksen. Jalkanen korosti, ellei tämä voimistelu ollut saksalaista, vaikka niin yleensä oleteuiin. Tyylianalyysiä varten olin yhteydessä kaikkiaan noin kolmeenkymmeneen Jalkasen oppilaaseen haastattelujen ja kyselyn välityksellä. Valokuvista on mahdollista hahmottaa tarkkaan Jalkasen tyylin yksittäisiä liikkeitä ja liikekieltä kokonaisuudessaan. Jalkasen oppilaiden haastatteluja olen kerännyt jo vuodesta 2004. Kyllä meistä joka ikinen osasi perusasiat, vaikka olis yöllä herätetty kesken unien." Myös Maila Kivistön mukaan "hyvin puhtaana siirtyivät Hilman opit. Kyselyn vastaanottajat tunnistivat voimistelun arvoja käsutävästå luettelosta niitä arvoja, jotka heidän mielestään kuuluivat Jalkasen voirnistelujärjestelrnäån. Hän kirjoitti harhapoluista naisvoimistelun alalla ja luopui monista Uusi 11aisvoimistelu -teoksessaan esittämistään ihanteista (jalkanen 1934). Vastaajia valitsin mahdollisimman tasaisesti eri vuosikursseilta 1940-1950-luvuilta. Jalkasen voimistelijat muodostuivat suorastaan suomalaisen naisvoimistelun symboliksi Berliinin olympialaisissa vuonna 1936 esittämällään kenttänäytöksellä. Lisäksijalkanen laati kaikkiaan seitsemän voimistelun opaskirjaa ja yhden metodikirjan. Hiljainen tieto karttuu jäljittelemällä ja identifioi tumalla toiminnallisen ja kehollisen kokemuksen kautta. Lisäksi he måäri tt ivät niitä sen mukaan, kuuluivatko ne 1. Saksalaisessa uudessa voimistelussa hän arvosti liikesanastoa ja ruotsalaisessa voimistelussa muun muassa pyrkimystä puhtaaseen muotoon. Neljännellä tasolla osoitetaan ne arvot, joiden puitteissa kyseistä tanssia tulee arvottaa. J. Sittemmin Jalkanen monen nuoren voirm sielunopeuajan tapaan matkusti mannermaalle, etenkin Saksaan, perehtymään sen ilmaisuvoimistelun ja rytmillisen voimistelun uusiin virtauksiin (H. Otoksen liikunnanopettajat olivat aloittaneet opintonsa Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella seuraavasti: 6 henkilöä vuosina 1938-1949, 10 henkilöä vuosina 1950-1952 sekä 7 henkilöä vuosina 1953-1957. Jalkasen voimistelutyylin jäsentelyä varten mallia oli yksinkertaistettava. Tukea päätelmille sain Jalkasen luouo-oppilaan Pirkko Vilppusen Jalkasen kuoleman jälkeen kokoamasta teoksesta Hilma Jallianen. (jalkanen 1938) Artikkelissa jäljitetään, kuinkajalkanen yhdisti voimistelujärjestelmäänsä elämänsä eri vaiheissa omaksumia vaikutteita. Seuraavassa tyylianalyysillä tunnistetaan Jalkasen tyylin sisäistä yhtenäisyyttä ja muista tyyleistä erottuvia näkökohtia, jotka muodostavat tyylin ykseyden. Elna Kopposen mukaan sen ohjelmat olivat vielä lähellä Björ kstenin silloista voimistelutyyliä (Laine 2003, 19). Voimistelujärjestelmä sekä valokuva-analyysistä (Sarje 2004). aina, 2. Tämän lisäksi Jalkasen voimistelu jäi elämään hänen oppi laillensa voimistelunäkemyksissä. Ensimmäisellä tasolla hahmotetaan tyylille ominaiset peruselementit: liikkeet, liikelaadut, tanssijat, visuaaliset tekijät ja ääni maailma. Valokuvanäytteitä sain Jalkasen opaskirjoista, Kisahentäst.ä sekä Jalkasen oppilaiden leikekansioista. Tasolla (3) kuvataan voimistelun kasvatuskulttuuria. Adsheadin metodi on vaativa, sillä siinä otetaan huomioon suuri määrä tutkittavan tyylin yksityiskohtia sekä analysoidaan tyylin eri tasoja kiinteässä keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Vastaajien määrän kriteerinä oli se, euä otoksen edustavuus ei yleensä paljoakaan parane havaintojen määrän ylitettyä tietyn rajan (Hirsjärvi & Hurme 1988, 30, 36, 58-59). Tyylianalyysin neljännellä tasolla hahmotellaan niitä arvoja, joiden suhteen Jalkasen tyyli identifioi tui muihin tyyleihin nähden. Tasolla ( 4) identifioidaan Jalkasen voimistelun keskeisiä arvoja. Tunnetun bruuläisen tanssiteoreetikonj. Artikkelit ilmestyivät pääosin Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton äänenkannattajassa Kisalient.ässä. Tyylissä oli vain joitakin saksalaisia vaikutteita. Kolmannella tasolla määritellään kyseisen tyylin laji ja yhteisölliset pyrkimykset, tosin sanoen mihin lajiin tyyli sijoittuu sekä minkälaisessa kontekstissa tyyliä toteutetaan. Hilma oli koko ajan silmä kovana, että kaikki teki oikein. Toki nämä arvot sisältyvät tyylin kaikkiin tasoihin: liikekieleen, muotoon ja pedagogiikkaan, mutta keskeisten arvojen tunnistamisella osoitetaan, mihin kyseisessä tyylissä tulee kiinnittää erityistä huomiota. harvoin ei koskaan Jalkasen voimisteluun. Samaan aikaan Jalkanen ryhtyi kehittelemään nimenomaan "suomalaista" naisvoirnistelun tyyliä yhdistämällä opettajansa Elli Björksienin klassistiseen voimisteluun ilmaisuvoimistelun keskustaliikuntaa. (Sarjala 2002, 128-133) Analyysin jäseruelyperusteet valitsin tanssintutkimuksen piiristä, sillä varsinaista voimistelujärjestelmän tai -tyylin analyysi mallia ei ollut käytettävissä. Hän oli sitkeä eikä hävennyt toistaa yksinkertaisiakaan liikkeitä. Olisi kuitenkin pinnallista olettaa, euä Jalkasen voimistelutyyli oli vain tietty liikernateriaali. Tästä syystä tyyliä eritellään sen eri tasoilla, sillä kullakin tasolla tehdyistä valinnoista seuraa tietynlaisia tyylillisiä ratkaisuja. Tasolla (2) analysoidaanjalkasen voimistelun muotoa. Toisella tasolla tutkitaan tyylille ominaista rakennetta, toisin sanoen kuinka tyylissä liikkeitä, visuaalisia tekijöitä ja ääni maailmaa yhdistetään ja muokataan tietyllä tavalla luomaan tiettyä muotoa. TVTKIMUSARTIKKELI -Hilma Jalkasen voo,1stelun tyY11anatyyslä 61. Heidän asiantuntemuksensa perustui kokemuksiin salilla ja oli suurelta osin niin kutsuttua hiljaista tietoa. hänen lopullisessa tyy lissään. usein silloin tällöin vai 3. JALKASEN VOIMISTELUN TYYLIANALYYSI Selvää on, euä Jalkasen vaikutuksesta keskustaliikunnasta ja aaltoliikkeistä tuli suomalaisen naisvoimistelun tunnuspiirteitä. Uudessa suomalaisessa naisvoimistelussa hän halusi tasapainoisesti sovittaa yhteen saksalaisen ja ruotsalaisen voimisteluperinteen parhaina pitämiään pyrkimyksiä. Jalkanen kirjoitti kymmeniä artikkeleita kulloisenkin voimistelunäkemyksensä avainkohdista. Adsheadin (1988) ja hänen työryhmänsä kehiuärnällä tanssin analyysimenetelmällä on mahdollista saada hyvinkin tarkka ja monipuolinen kuva tutkittavasta teoksesta tai kokonaisesta tyylistä. Mallissa lähestytään tanssia neljän erilaisen tason vuorovaikutuksena
Liikkuessa voimankäyLLö oli suhteessa lihaksien suuruuteen ja jatkui lihasryhmästä toiseen aina jäsenten ääriosiin asti. Taas aaltoliikkeissä liike lähti läheltä vartalon painopistettä, suurista lihaksista ja eteni aaltomaisesti periferiaan. Jalan kaari heittoihin oli mahdollista liittää askeleita, jolloin vauhdikkuus lisääntyi ja liikeratoihin saatiin vaihtelua. Vastaliikkeen lailla tarkoitettiin sitä, eitä asennoissa ja liikunnassa tulee vierekkäisten ruumiinosien toimia vastakkaiseen suuntaan. Opas kuului Jalkasen oppimateriaaliin Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella, ja siitä otcuiin uusintapalnokset vuosina 1949 ja 1957. Olin hiljaa onnellinen balettitaustastani, kun oli valmiiksi hyvä jalkatyö." Helena Enckell muisteli puolestaan Jalkasen sanoneen hänelle: "Tampereen tyttö, mitä varten sinä ojentelet nilkkojasi, tämä on voimistelulaitos eikä mikään tanssikoulu." (haastattelut, Enckell 2004 ja Isotalo 2008) Tanssillisuuden sijaan Jalkanen tavoitteli voirnistclusta itsestään syntyvää elävyyttä. Kun opetin, niin niistä mä otin teemat. "Lähdettiin ylijännityksestä ja siuen rentoutettiin erityisesti ylävanaloa," Tellervo Pentilä muisteli. Jalkasen tunneilla tavallisin rentouttamisharjoitus oli poistaa kesrojännuystä etenkin hartioista. Tärkeitä liikkeitä olivat jo perusaseruo, käynti ja juoksu.Jalkaselle ominaisia harjoitteita olivat myös tyylitelty lantiojohtoinen käynti, jossa liikuttiin painovoimaa hyödyntäen tai kaarijuoksu lantiojohtoisesti, vauhdikkaasti ja keveästi. Harmonisen asennon lain mukaan seisova ruumis ei lepää tasan molemmilla jaloilla, vaan tukijalalla ja lepojalalla. legato-luontoiset liikkeet, joissa voima virtaa ojentajalihaksia pitkin ylöspäin ja alaspäin, 2. Niitä olivat harmonisen asennon laki, harmonisen vastaliikkeen laki sekä harmonisen lihastoiminnan laki. oleellisesti uusia asioita ilmenee vastauksissa (Bertaux & BertauxWiame 1981 ). Lisäksi yhä tuolloin oletettiin naisten voimakkaan harjoittelun telineillä aiheuuavan heille erityisiä fysiologisia ongelmia (Nokkala, haastattelu 2012). (haastattelu, Peruilä 2008) Voimistelun ytimenä oli keskustaliikunta ja liikkeen virtaavuus. keskivanalon koonto, joka jatkuu käsien ja jalkojen koukistajalihaksiin sekä 3. "Pystyrentoutus, jännityksen purkaminen ja hengittävä liike olivat Hilman suuri idea. Jalkanen kuitenkin kannatti suppeaa vaikkakin mahdollisimman tarkoituksenmukaista liikcvarastoa. Perinteisessä naisvoimistelussa lantio piti olla liikkumaton samaan tapaan kuin klassisessa baletissa tai tclinevoimistelussa. Liikkeen virtaavuuden tuli olla harmonisen hallittua eikä Baden tapaa ekspressiivistä. koko ruumiin staattiset jännitysharjoitukset, joissa suurin jännitys oli keskustassa. Jalkasen mielestä liike on täysin harmoninen silloin, kun siinä samanaikaisesti toteutettiin sekä vastaliikkeen että harmonisen lihastoiminnan lakeja. Liikunnan tuli olla Björkstcnin voimistelun tapaan tyylitelt)'ä, ei enää hervotonta, kuten Jalkasen ilmaisuvoimistelun kautena. HILMA JALKASEN VOIMISTELUJÄRJESTELMÄN TYYLIANALYYSIN NELJÄ TASOA Taso 1: Jalkasen voimistelun liikekieli: liikesanasto, liikelaadut, rytmi ja musiikinkäyttö Jalkasen kypsän voimistelutyylin, uuden suomalaisen naisvoimistelun liikekielrä jäsennetään seuraavassa sen liikcsanasion, liikelaatujcn, rytmin ja musiikinkäyton suhteen. Se oli sellaista hupiohjelrnaa, ei mitään hurjaa, joskus ehkä puolapuille kiivettiin." (Nikki, haastattelu 2008) Vaikka Jalkasen liikevarasto oli suppea, hän ei enää kypsässä tyylissään hyväksynyt tanssillisia vaikuneita. Jalkasen oppilas Arna Nikki muisteli, euä jalkasen tunneilla kuitenkin käytiin läpi tavallisimmat telineet, vaikkakin ajan myötä yhä harvemmin, sillä "ei Hilma haaskannut tunteja telineliikkeisiin. Tässä tutkimuksessa kyllästymispisie saavutettiin, kun oli ylitetty 20 vastausta. (haastattelut, Enckell 2004 ja Perttilä 2008) Oppaan jokaiseen ohjelmaan sisältyy myös telineliikkeitä, mutta käytännössä Jalkanen ei pyrkinyt yhdistämään keskustaliikuntaa ja tel inevoirnistelua, koska nämä edellyttivät aivan erilaista ruumiinhallintaa ja liikkeen painopistettä. Liikevarastoon kuului jalkaliikkeiiä, painonsiirtoja, aaltoliikkeitä, kaari heittoja sekä rentoutus-, venytysja vauhtiliikkeitä. Sen sijaan Uusi naisvoimistclu -reosta (1930) ei käytetty laitoksen oppikirjana (Nokkala, haastattelu 2012). Mentiin läpi, mitä sanotaan esimerkiksi koonnosta, käynnistä, mistä siinä lähdetään, kaikki yksityiskohdat aaltoliikkeestä, miten tullaan virtaavaan kokonaisliikuntaan." (Ahlqvist, haastattelu 2005) Oppaan liikevarastoon sisältyi sekä perinteisiä ruotsalaisen voimistelun mukaisia perusliikkeitä, kuten järjestysliikkeitä ja telineliikkeitä euä uuden saksalaisen naisvoimistelun liikemateriaalia. Ei minun aikanani ollut muita ohjelmakirjoja." (Perttilä, haastattelu 2008) Oppaassa ohjelmien suoruusohjeet ja komennon kulku oli kirjattu yksityiskohtaisesti. Keskustaliikunnan avulla voimisteluun saatiin virtaavuutta, joka oli uutta massavoimistelun yhteydessä. (haastattelu, Perttilä 2008) Jalkasen voimistelu suoritettiin luonnollisena kokonaisliikuntana, jossa kaikki lihakset osallistuvat jokaiseen liikesuoritukseen vaikka eriasteisesti. Hänestä voimistelun luonnollinen kauneus luotiin tarkoituksenmukaisella liikunnalla, jossa ei ollut turhia liikeratoja. Pystyrentous oli hallittava, jolla sai liikkeen lähtemään keskustasta, se oli alkusykäys," Anja Isotalo selosti. Harmonisessa lihastoiminnassa on voimankäyttö suhteellista lihaksien suuruuteen nähden. Hannele Ahlqvist kertoi, että "Voi111is1e/u11 opetusliarjoitulisia oli kerta kaikkiaan uusi testamenttini, siinä oli perusasiat. Rentoutusharjouuksi lla poistettiin epätarkoituksenmukaiset jännitystilat ja pyrittiin taloudelliseen voimankäyttöön. Jalkasen tyylissä keskustaliikunta siirsi voimistelun painopisteen ylävanalosta lantionseudulle, jossa tapahtui ensin pudotus ja sitten liike. Liikesanastoa tutkinjalkasen voimistelukirjallisuuden vaikutukseltaan tärkeimmän teoksen, vuonna 1946 ilmestyneestä Voimistelun opctuslrnrjoitu/1sia (1946a) pohjalta. Te linel iikkcet oli muutenkin ristiriidassa k lassist isen esteettisyyden tavoittelun kanssa. Liikkeiden tuli olla myös yksinkertaisia vastakohtana monimutkaisuudelle. Keskustaliikunnan myötä suomalaiseen naisvoimisteluun tuli uutta liikesanastoa, kuten vauhti heitot ja aaltoliikkeel. (Jalkanen 1947b; 1959b, 339) 62 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSAATIKKELJ • Hl!ma Jalkasen V01m1stelln tyyhanalyysla. (Nokkala, haastattelu 2012) Luonnolliseen liikkumiseen kuului myös pyrkimys voimistelun reruoutcen, mikä oli uutta massavoimistelun yhteydessä. Hän korosti saaneensa plastisen voimistelun ideaalinsa Francoise Delsanen antiikin taiteesta tunnistamista liikunnan harmonian laeista. Hyppyjä oli useita erilaisia: keveä hyppely, jousto hyppy, hyppyaske}, harppaushyppy, tasaponnist ushyppy, saksi hyppy, varsahyppy sekä heilahdushyppy, jossa ylävartalo myötäili. Voimistelu ei saanut olla missään suhteessa ristiriidassa ihmisen ruumiin rakenteen tai toiminnan kanssa. Pystyrentoutusta korostettiin vauhtiheitossa, vauhtiviennissä, joustokävelyssä ja hyppelyissä. Kirja tuki hyvin opettajan työtä, sillä melko pitkien ohjelmien kehiuelyvaiheet oli kuvattu tarkoin, mikä antoi suppeahkolle kokoelmalle paljon käyttömahdollisuuksia. Tellervo Perttilä tunnusti, että "Jalkasen Voimistelun opetuslrnrjoitulisia oli katkismukseni. Hän ei vaatinut äärimmäisyyksien tavoittelua, esimerkiksi äärimmäistä noi kcuua," Anneli Nokkala arvioi. Liike alkaa ruumiin keskustan suurista lihaksista ja virtaa spiraalimaisesti vähenevällä voimalla periferiaan. Ja eräs saksalainen opettaja sanoi, että on ihmeellistä, että teillä tehdään samalla lailla kuin Boden koulussa." (Enckell, haastaLLelu 2004) Tosin Jalkanen korjasi lopullisen tyylinsä liikekielen ekspressiivisyyttä vielä 1950-luvulla. Olimme hyvin vähän telineillä. Jalkanen jakoi keskustaliikunnan sisäisen virikkeen ja lihastoiminnan perusteella kolmeen ryhmään: l. (Jalkanen 1947a) "Hilma pysyi jokaisen omissa rajoissa. Ei ne (teemat) olleet hirveen pitkiä, sillä tunnilla tehtiin useita. Anja Isotalo kertoi, että "balettia Jalkanen ei hyväksynyt ollenkaan, teennäistä asentoilua. (Jalkanen 1947a, 235; Vilppunen 1967, 68-76) Helena Enckell arvioi, että Jalkasen voimistelun "liikkeen virtaavuus oli Bodelta saatua." Hän kertoi tavanneensa "Saksassa Boden koulun käyneitä, ja ne tekivät täysin samalla lailla
(Bruhn 1968) ]alkanen seurasi herbartilaista pedagogiikkaa, mikä merkitsi asteittain etenevää, tarkkaa ja johdonmukaista opettamista sekä oppilaiden virheiden korjaamista. Koskaan ei ollut yksittäisiä liikkeitä vaan aina se kehittely, josta tuli kokonaisuus. Opetuksessa noudatettiin muodollisten asteiden kaavaa. Hän katsoi voimistelijoita ja siitä improvisoi. (haastattelu, Perttilä 2008; Vilppunen 1967, 9, 70-75) ]alkanen kannusti henkilökohtaiseen ilmaisuun, omailmeisyyteen, mutta vain harjoituksissa. Hilma antoi meille mielikuvan 'tytöt nouskaa taivaisiin'. ja kyllästymiseen saakka parannettiin suoritusta." (haastattelut, Perttilä 2008 ja Nokkala 2012) Puhdas liikesuoritus oli yhteydessä Jalkasen näkemykseen liikkeiden tyylittelystä. 1949) Myös Björkstenin opetuksessa Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella noudatettiin herbartilaista kasvatusajattelua. mutta meidän ei pidä suorittaa liikesukuja eristetysti, vaan kokonaisja keskustaliikuntana." (lalkanen 1947a, 216) ]alkanen ei kuitenkaan ollut ehdoton Lingin kaavan suhteen, vaan lyhensi kaavaa ja sai sen tällä tavalla tarkoituksenmukaisemmaksi kouluvoimisielussa. Herbartilaisuudessa korostettiin opettajan työn järjestelmällisyyttä sekä opettajan merkitystä ja tehtävää oppimisprosessissa. Ei Hilma nuoteista tai soinnutuksesta tiennyt mitään, eikä sävel lajeista." Musiikkiin ja rytmiin liittyvissä ongelmissajalkanen sai tukea erinomaisilta säestäjiltään. Hänellä oli tarkka näkemys, mitä hän halusi jostain liikkeestä. Heikel, Björksten ja Vartia) tavoitteena oli kauneus, joka ymmärrettiin täsmållisyyienä, tarkkuutena ja vaivattomuutena. Hänestä rytmin harjoittamisella saataisiin aikaan uudistuksia voirnistelussa, ei ainoastaan keveyden, vapautumisen ja viehättävyyden hyväksi, vaan myös vilkkauden ja ilon herättämiseksi voimistelutunneilla. Liikunnan tuli olla Björkstenin voimistelun tapaan tyyliteltyä, ei enää hervotonta, kuten Jalkasen ilmaisuvoimistelun kautena. Liikkeet tuli suorittaa yhtäaikaisesti klassisen linjakkaita ryhmittelyjä muodostaen. Myös Anneli Nokkalan mukaan "Hilma toteutti ohjelmiaan ankaran systemaattisesti. Anja Isotalo arvioi, että "nykyään käytetään enemmän aikaa lämmittelyyn. ]alkanen kirjoitti: "Lingin normaaliohjelma on fysiologisessa suhteessa erittäin nerokkaasti suunnuellll. Sulouden saavuttaminen edellytti teknillisen valmiuden lisäksi sisäistä panosta, sielullista eläytymistä liikkeisiin. Marja,' Hilma kysyi useasti, ja Marja katsoi sieltä flyygelin takaa, onko hyvä. Ensinnäkin ruumis tuli kouluttaa niin taipuisaksi ja rennoksi, että sen liikkeet ovat vapaita ja estotLomia ja siten kauniita. ]alkanen seurasi Bjorkstenin käsitystä musiikin tehtävästä voimistelussa; musiikin tuli säestää voimistelua ja vaikuttaa voimistelijaan tunnetilalla ja rytmillä (Wichmann 1965, 186-189). ]alkanen kuitenkin arvosti liikunnan ilm aisullisuutta. (Björksten 1920, 30-39, 249) Myösjalkasen voimistelun tuli ilmaista keveyttä, voimaa ja kauneutta, ja "niissä liikkeissä, joita Hilma opetti, tämä tuli esiin. Sulous oli opittavissa. Lihasten piti olla niin voimakkaat, että näyttää keveältä. Helena Enckell kertoi, ettäjalkasen ohjelmissa tehtiin yleensä "neljään tai kolmeen ja triolia. "Jo staattisessakin asennossa tuli olla dynaaminen pohjavire. ]alkanen tutustui kasvatustieteilijä ja koulumies Mikael Soinisen herbartilaiseen pedagogiikkaan jo kouluaikanaan sekä Heinolan seminaarissa, josta valmistui hospitantiksi eli kuunteluoppilaana kansakoulunopettajaksi. (Isotalo, haastattelu 2008) ]alkanen oli omaksunut rytmin ja säestyksen vo imisteluunsa jo 1920-luvulla. Tellervo Perttilän mielestä "Lingin kaava oli hyvä systeemi aloittelevalle opettajalle. (Enckell, haastattelu 2004) Jalkaselle oli "erittäin tärkeä puhdas liikesuoritus ja muotokieli, ja siinä Hilma pyrki täydellisyyteen. Toteutettiin Hilman valmiiksi ajattelemia liikelinjoja. Katkelmista oli mahdollisuus koostaa jopa koko voimistelutunnin säestys. Herkistyttiin liikkeen tekemiseen," Anneli Nokkala kuvasi. "Jokainen teki persoonallisella tavalla. Ihmettelen, jos ei silloin tapahtunut mitään vaurioita." (Isotalo, haastattelu 2008) Taso 3: Herbartilainen kasvatuskulttuuri ]alkanen oli ennen kaikkea pedagogi (Kopponen 1968), ja näin ollen voidaan olettaa, että hänen kasvatusajattelunsa on vaikuttanut hänen voimistelujärjestelmänsä olemukseen. Tuntui kuin tytöt eivät koskettaisi lattiaa," Helena Enckell muisteli. ]alkanen ei sanonut, tehkää kauniisti vaan tehkää oikein," Anneli Nokkala muisteli. Tyylittely oli keino vapautua tavanomaisista liikkeistä, joilla oli esimerkiksi terveydellinen peruste. (haastattelu, Perttilä 2008) Jalkasen ohjelmista Perttilä kertoi, että ne "eivät olleet koskaan monimutkaisia, vaan puhtaan voimistelullisia, esimerkiksi symmetrisiä. Ei kuitenkaan "saanut tappaa liikkumista liiallisella kaavamaisuudella. Tellervo Perttilä muisteli, että "Hihnalla oli aina jokin teema, esimerkiksi käynti ja sitä mentiin nurkasta nurkkaan. Hän tiesi tuntia valmistaessaan, että pitää olla sellaista ja sellaista." (Perttilä, haastattelu 2008) Tosin ]alkanen jätti pois monia alustavia ja rauhoittavia liikkeitä. Jalkasen mielestä liikunta oli elävää vasta sitten, kun siihen paneuduttiin myös tunteella ja koko olemuksella (Vilppunen 1967, 9, 70-75).Jalkanen kuvasi artikkelissaan Kasvatus kauneuteen suloutta voimistelunsa päämääränä. Hän pyrki puhtaaseen liikesuoritukseen. Vilppunen ja Kopponen ovat vahvistaneet Jalkasen harjoittaman pedagogiikan olleen björksienläistä vielä 1950-luvullakin (Vilppunen 1967, Kopponen 1968). Hilma opetti, että ei voi tehdä matkimalla·:;, Anja Isotalo muisteli. Hän käytti paljon polkua ja haki sillä voimaa. Suomalaisen uusklassistisen voimistelun (esim. Hilma korosti, että tärkeää ei ole mitä tehdään, vaan miten tehdään." Niin herkkien kuin voimakkaidenkin liikkeiden saaminen kokonaisilmaisuksi oli pitkän harjoittelun tulos. Björkstenin mielestä koko elämäntunne oli rytmillisyyden hallitsemaa, ja siksi rytmin luoma ihmeellinen tiedostamaton voima vapautti voimistelusuorituksen. (Bjorksten 1920, 51-55) Rytmisestijalkasen ohjelmat olivat kuitenkin yksinkertaisia. Sooloilua ei harrastettu, kaikilla piti olla samanlainen tyyli, määrätyt linjat vauhtiheitoissa ja vartalon käytössä," Tellervo Perttilä muisteli. Anja Isotalo kuvasi, että "Hihnalla oli hyvät säestäjä! ja hän tiesi, mitä pitää säestäjälle sanoa, jotta saa toivomansa." Enckellin mielestä "Marja Tarasti oli suuri vaikuttaja Hihnan takana. Tuolloin hän myös julkaisi oppaan Voimistelun rytmiharjoituksia 111usiil1in mulwan (1925), johon oli koonnut yksittäisiä voimisteluliikkeitä varten nuotinnettuja katkelmia tutuista musiikki kappaleista ja kansanlauluista. 'Eikö niin. (Paavalainen ym. Se hioi ja korjasihan henkilökohtaisesti. Sitä käyntiäkin tehtiin, ei se ollut kerrallaan valmis," Tellervo Perttilä kuvasi. "Jalkasen opetuksen voima oli siinä, että hän jaksoi syventyä liikesuorituksen hiomiseen, toistaa ja taas Loistaa tärkeäksi katsomiaan perusharjoitteita. Hän oli huippusäestäjä ja sai voimisteluun rytmin. Hilma kuunteli aina, miten Tarasti soittaa ja he aina sopivat yhdessä." (haastattelut, Enckell 2004 ja Isotalo 2008) Taso 2: Jalkasen voimistelun muoto Jalkasen voimistelulle oli tyypillistä uusklassistinen muotokieli: tarkat ja tyylitellyt liikkeet sekä yksinkertaiset ryhmittelyt ja hienot, selkeät linjat. Tarasti oli oivaltanut, millaista musiikkia Hilma tarvitsi. Esimerkiksi Hihnan suosima trioli-juoksu oli sykähdyttävä näky. Hilma piti pelkistetyistä asioista eikä mistään ungeltangeltsta, vaan piti olla selkeää." Jalkasen ohjelmien muotoon vaikutti myös Lingin kaavan noudattaminen. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä jalkanen oli useaan otteeseen kosketuksissa herbart-zilleriläiseen kasvatusajaueluun. Liikkumisen tuli olla muotopuhdasta mutta kevyttä ja vapautunutta. Kun joku onnistui, ja Hilma antoi sille siunauksensa, muiden piti löytää sama tapa tehdä se liike." Mutta "näytöksissä ei saanut erottua, vaan ryhmän piti olla kokonaisuus. (lalkanen 1959a, 268-270) Liikunnan "esteettisyys kehittyi treenauksen kautta. Lähdettiin esimerkiksi LIIKUNTA & TIEDE 49, 6/2012 · TIJTKIMUSARTIKKELl ,Hilma Jalkasen votm1stejun tY)1iana½'S@ 63. Tyylitellyt liikkeet tuli suorittaa silti luonnollisella ja yksinkertaisella tavalla ja sommitella aisti kkaasti yhteen
Arvot on esitetty siinä järjestyksessä, jossa oppilaat olivat niistä yksimielisimpiä. Ei voinut kuvitellakaan, että myöhästyisi tunnilta. Kaikki Jalkasen oppilaat (23 mainintaa) katsoivat, että hes/1ustaliihu11ta-, holwnaisliihuntaja puhdas liihesuoritus -tavoite kuuluivat ainaJalkasen voirnisteluun. Vastaajien mukaan ]alkanen arvosti voimistelun terveysvaikutuksia, mutta ei pitänyt terveyttä keskeisenä tavoitteena. Hän kehitti herbanilaisia vireisyysja ryhdikkyyskäsityksiä Siegfried Eberhardtin näkemyksien avulla. Epävireisyyttä eivät aiheuttaneet vain ryhtivirheet vaan myös kestojännitys. Hyviin tapoihin kuului täsmällisyys. Taulukon sarakkeessa "aina" ovat ne arvot, jotka oppilaiden mielestä kuuluivat aina ja sarakkeessa "usein" ne arvot, jotka heidän mielestään kuuluivat usein tai silloin tällöinJalkasen voimisteluun. ]alkanen kuvasi, että vireä ihminen on elämänhaluinen, rohkea, ilmaisullinen ja luova. Nämä ovat siis jollakin tavoin ehdottomia arvoja, ja voidaan ajatella, että niiden on aina oltava läsnä Jalkasen tyylin mukaisessa voirnistelussa. Jalkasen oppilaat olivat ymmärtäneet hänen voimistelutyylinsä keskeisiksi arvoiksi myös ilmaisullisuuden ja esteettisen lwsva1u/1sen. Vireisyys merkitsi jotain hyvin dynaamista, ja tämä piti tulla ulos hänen ohjelmistaan," Anneli Nokkala kertoi. (Nokkala, haastattelu 2012) ]alkanen ihaili Hellaan ruumiillista kasvatusta.jossa ruumis ja sielu ymmärrettiin yhtenäisenä kokonaisuutena. ]alkanen piti ryhtivoimistelun tärkeimpänä tehtävänä lisätä ihmisen vireisyyttä, elämänhalua. Noin puolet heistä nimesi myös luovuuden ja rytmillisyyden Jalkasen tyylin tunnusmerkeiksi. Tästä syystä hänen mielestään "elävään vireiseen ryhtiin pyrittäessä on ruumis ensin vapautettava kestojännityksestä." Muita vireän ryhdin esteitä olivat epätaloudellinen lihastoiminta, heikot lihakset, hengityshäiriöt, estot ja lihavuus. TAULUKKO 1. Vaikka voimistelijoiden ryhti olisi muodollisesti oikein, se oli silti epävireinen. Jalkasen mielestä voimistelu oli omiaan kasvattamaan poikkeuksellisia yksilöitä, sillä juuri vireät ihmiset ovat yhteiskuntamme huomattavia vaikuttajia. Tunnin alussa seistiin rivissä ja tervehdittiin. Luvuista käy ilmi, kuinka moni 23 vastaajasta nimesi kyseisen arvon. (jalkanen 1946) "Vireisyys oli Hihnan lempi käsite, se oli kuin polttoöljyä Hilmalle ja hän intoutui maalailemaan ja hän lisäsi siihen aina jotain hyvää. Hilma oli hyvin tarkka niiaarnisesta," Anneli Nokkala muisteli. (Soininen 1911, 84-87, 98-100; Björksien 1920, 4-5,14-21, 127; ]alkanen 19596, 339) Vireisyys oli Jalkasen mukaan synnynnäistä, eri ihmisillä eriasteista, mutta elinolosuhteet vaikuttivat siihen joko ylläpitävästi ja edistävästi tai ehkäisevästi. Heti alkumarssissa hän huomasi, jos ei ollut ryhdikäs, piti niin kauheen pitkäksi vetää koko vartalo. Perinteisessä naisvoirnistelussa terveys oli ollut ehdoton tavoite. Hän "koki, että jos olet liikunnalle vihkiytynyt, olet avoin kauneudelle ja luonnolle," Anneli Nokkala muisteli. ARVOT AINA USEIN Keskusta! iikunta 23 Puhdas liikesuoritus 23 Kokonaisl iikunta 23 Luonnollinen liikunta 20 3 Dynaamisuus 20 2 Harmonisuus 20 2 Vire isyys 20 2 llmaisullisuus 18 4 Esteettinen kasvatus 18 4 Ryhdikkyys 17 6 Sielul lis-ruumiillinen kokonaisuus 17 5 Luovuus 13 10 Rytmi 11 isyys 13 9 Musikaalisuus 10 10 Luonteenkasvatus 8 10 Lingin kaava 8 6 Yksinkertaisuus 6 12 Tapakasvatus 5 14 Tarko ituksenm uka isu us 5 8 Tyylitelty 4 14 Terveys 3 17 Sosiaalinen kasvatus 2 10 Hygienia ja terve elämäntapa 12 Leikki 7 Taloudellisuus 3 Työn rappeuttavan vaikutuksen ehkäisy 3 64 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSARTIKKELI • Hilma Jalkasen vomstelun tY'f11anaJwsia. Hän edellytti ankaraa itsekuria ja järjestystä sekä hyvää käytöstä. (jalkanen 1939, 179; 1946, 82; Vilppunen 1967, 14-20) Jalkasen oppilaat valloittivat ryhdikkyydellään. jostakin lantion liikkeestä, koonnosta, vauhtiheitosta. Näissä kvaliteeteissa näkyy Jalkasen taidevoimistelupainotus, mutta oppilaiden mukaan Jalkasen voimistelun ei välttämättä tarvinnut olla rytmillistä tai luovaa. Ote lattiaan täytyi säilyttää ja siitä kasvaa ulos." Salme Nissinen lisäsi: "Piti olla ryhdikäs olemus sekä istuessa että liikkuessa. Aikaisempaa vähemmälle jäivät myös voimistelijoiden luonteen kasvatus ja tapakasvatus. Mirjami Syvänen muisteli, kuinka "Hilma korosti ryhtiä. Seuraavan ryhmän arvot olivat nekin lähes ehdottomia (20 /23 mainintaa). Jalkasen oppilaille lähetetyn kyselyn tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon. Näin esimerkiksi voimistelijoiden ryhdikkyys kuvasti näiden ryhdikästä elämänasennetta. "Tunnille tultiin ajoissa. Liikkeeseen liitettiin ehkä käsiliikeja sitten vielä kierto jne. Ei ne teemat hirveen pitkiä olleet, sillä tunnilla tehtiin useita." (Perttilä, haastattelu 2008) Herbartilaisessa kasvaiusajauelussa arvostettiin kauneuden tajua ja kykyä nauttia kauneudesta pidettiin ihmiselle luontaisena. Seuraavassa yhteenvedossaJalkasen voimistelun keskeiset arvot on kursivoitu erotukseksi kaikista mainituista arvoista. 1950-luvulla voimisielijoiden luonteen kasvattaminen perinteisessä herbartilaisessa hengessä ei enää ollut ajankohtaista, mutta Jalkaselle oli läheistä tapakasvatus. Jalkasen voimistelun arvot 23 hänen oppilaansa nimeämänä. Tästä syystä kasvu ikään tuli kuulua ryhtikasvatusta,jolloin se vaikuttaisi kasvavien sielullis-ruumii lliseen kokonaiskehuykseen. (Nokkala, haastattelu 2012) Jalkasen mielestä naisvoimistelun perinteinen kaavamainen eristysvoirnistelu jäykisti ryhdin kuolleeksi. Vireisyys merkitsi suurta voimanlisää niin yksilölle kuin kansalle. Ryhti tehtiin venymällä, lähtee keskustasta, venyy, venyy, venyy" (haastattelut, Nissisen ja Syväsen 2004) Taso 4: Jalkasen voimistelun keskeiset arvot Jalkasen voimistelutyylin arvojen analyysissä lähtökohtana on ajatus, että hänen oppilaittensa muistikuvat vahvistavat ne arvot, joita jalkanen itse ensisijaisesti korosti. (haastattelu, Nokkala 2012) Herbanilaisuudessa keskityttiin luonnetta muodostavaan oppiainekseen, mikä tapahtui luonteenkasvatuksen ja sosiaalisen kasvatuksen avulla. Suuntauksen mukaan kauniit suhteet ja muodon kauneus herättivät esteettistä harrastuneisuuua. Niihin kuuluivat dynaamisuus, han11011isuus, vireisyys ja ryhdili/1yys. Ryhti syntyi painamalla kantoja lattiaan ja venymällä. (Soininen 1911, 98-100, 109-110) Myösjalkaselle esteettinen kasvatus oli tärkeää.Jalkasen mielestä liikunta vapautti ja kohotti sitä harjoittavan ihmisen mielen silloin, kun tämä eläytyi siihen koko sielullaan
1947b. Parviainen, J. Jalkanen, H. Jalkanen, H. 1946. Uitto, Eila, lajipäällikkö, Svoli ry., Helsinki, 21.9.2011. Kivistö, Maila, Jalkasen oppilas, Tampere, 20.3.2004. Tutkimuskirjallisuus: Adshead, J. Jalkanen, H. Sarjala, J. Elämäntehtävänä naisvoimistelu: Elna Kopponen (os. Kisakenttä 116). Uuden voimistelun alkuperä. mauakaan siitä, kuinka paljon kilpaileminen on muuttanut käsitystä voimistelun tavoiteltavista arvoista. Naisvoimistelu, osa 1. Laine, L. Kisakenttä (13-141, 179. Vilppunen, P. Helsinki: Otava. Mensendieckin voimistelusysteemi. 216-217. Haastattelut: (haastattelijana Aino Sarje) Ahlqvist, Hannele, liikunnanopettaja, Vantaa, 15.4.2005. Elli Björksten. 1911. Nissinen, Salme, Jalkasen oppilas, Tampere, 26.3.2004. 2004. Isotalo, Anja, Jalkasen oppilas, Tampere, 31.10.2008. 1922. Heinolan seminaari, 1899-1949. Kisakenttä (10-11 ), 82. Fontana Press. Voimistelujärjestelmä. Vähän uusien naisvoimistelusuuntien alkuperästä Saksassa. Jalkanen, H. 1968. 1959a. Miten tutkia musiikin historiaa7Tietolipas 188. 1920. Jalkanen, H. Perttilä, Tellervo, Jalkasen oppilas, Helsinki, 23.10.2008. Barthes, R. Hilma Jalkanen. Jyväskylä Jyväskylän kirjapaino. Liikunta ja vireisyys. Wichmann G. Tyylianalyysistä kävi ilmi, euä jalkasen voimisteluun sisältyi vaativia tyylipiirteitä. Onko ylimalkaan puoli vuosisataa 1-lilmajalkasen kuoleman jälkeen enää mahdollista täysin jäljittää, mitä hän viimekädessä tarkoitti. Helsinki: Otava. Teoksessa H. & Hurme, H. 1930. 1987. Viita (toim ), Olympialapset. Jalkanen, H. lmage-music-text. Helsinki: Yliopistopaino. 2006. Enckell, Helena, Jalkasen oppilas, Tampere, 23.3.2004. 1968. London: Dance books. painos. (toim.), Naisvoimistelun jäljillä. Voimistelun rytmiharjoituksia musiikin mukaan. Nokkala, Anneli, Jalkasen oppilas, Lohja, 31.1.2012. 1938. Nordisk! förbund för kvinnogymnastik, Finlands svenska kvinnogymnastikförbund Helsingfors. Tie kauneuteen ja terveyteen. Muu aikalaiskirjallisuus: Björkstån, E. 1939. Teoksessa Bertaux, D. (HS. Vireisyys ja ryhti. Uusia voimia uusia aloitteita. 1981. 4. Jalkanen, H. Jalkanen, H. 1927. Helsinki SKS. Jalkanen, H. Kisakenttä 181, 178-183. Helsinki: Otava. 1934. Mobiliajan tiedonmuodostuksen filosofiaa. (toim 1 1949. U.SA.: SAGE. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2004, Jyväskylä: Ateena Kustannus, 161-170. Teemahaastattelu. & Sarje, A. Sironen & 0. H. Tamminen) 1906-2000. Sarje, A. Helsinki: Otava. Helsinki: Otava. Keskustaliikunnasta. 30.3.1968) Soininen, M. Kisakenttä (15). Muistoteos Hilma Jalkasesta. Kisakenttä (10), 227-228. Jalkanen, H. 1988. Bertaux, D. Helsinki: Valistus. Kopponen, E. Nikki, Arna, Jalkasen oppilas, Helsinki, 23.10.2008. 1947a. Helsinki: Otava. Glasgow. Kisakenttä 171, 112-113. VOIKO JALKASEN VOIMISTELUN OMINAISLAATUA ENÄÄ TAVOITTAA. & Salminen, H. 1988 (ed.). (85-103) Bruhn, K. Valokuvat naisvoimistelun peileinä. Life stories in the Babers' trade. Kisakenttä 110), 268-270. Naisvoimistelupiireissä ollaankin erimielisiä siitä, missä määrin Jalkasen voimistelu enää elää 2010-luvulla. 1900-luvun pedagogisia virtauksia. Voimistelun opetusharjoituksia. Dance Analysis: Theory and practice. (koonnut) 1967. Syvänen, Mirjami, Jalkasen oppilas, Tampere, 22.3.2004. Yleinen kasvatusoppi. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 61 2012 , TVfKJ'AUSARTIKKEU • Hima Jakasen vomcstell..rl ~ 65. 1925. Ne eivät mitenkään itsestään selvästi toteudu aina, kun voimistellaan niin kutsutunjalkasen järjestelmän mukaan. Helsinki: Otava. J. Teoksessa Laine, L. Harhapolkuja naisvoimistelumme alalla. Jyväskylä Jyväskylän yliopisto liikuntatieteiden laitos, 11-21 Paavalainen, V., Ahomäki, H. Tämä merkitsee myös sitä, että muutos yhdellä tasolla vaikuttaa kaikkien muiden tasojen yksityiskohtiin. J. Ratkaisematta jää, kuinka paljon voi poiketaJalkasen voimistelun keskeisistä arvoista ja edelleen voimistellaJalkasen tyylin mukaisesti. Näin ollen esimerkiksi Jalkasen pedagoginen orieruoitumien on yhteensopiva hänen liikemateriaalinsa kanssa ja kääntäen. (ed.), Biography and society: the life historv approach in the social sciences. Uusi naisvoimistelu. Meduusan liike. Helsinki: Weilin + Göös. 1965. & Sirkkola, M. Kisakenttä (12), 339. 2003. 1926. PuhuLÄHTEET Hilma Jalkasen tuotanto: Opaskirjat: Jalkanen, H. 2002. Helsinki: Gaudeamus. 235. Artikkelit: H. Hirsjärvi, S. Jalkanen, H. Artikkelin lähtökohtana oli ajatus, että Jalkasen voirnistelutyylille on ominaista sen arvojen, liikesanasion, muodon ja kasvatuskuhtuurin yhteensulautuminen eheäksi kokonaisuudeksi, jossa nämä tasot ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. Mitä esimerkiksi Jalkasen voirnistelujärjestelmän kannalta merkitsee herbartilainen opettaja keskeisyyden joutuminen ristiriitaan nykyisten kasvatuskäsuysien kanssa' Myös voimistelijapersoonallisuus on muuttunut, kun herbartilaisen kasvatuskuluuurin periaatteiden mukaista kasvatusta ei enää katsota voimisteluliikkeen tehtäväksi. 1923. Jalkanen, H. 1946a. Kasvatus kauneuteen. Antiikin liikunnan ylösnousemus. & Bertaux-Wiame, 1. Roiko-Jokela, E. Kisakenttä 114), 258-259. Komentoharjoituksia. 1959b
The analysis indicates that sport journalismin Helsingin Sanomat is a mixt ure of Iactual sport reponing ane! sport entenainment. Sanomalehdetkin raportoivat siitä, mikä lukijoita kiinnostaa. Urheilujournalismissa käytetään uutismaista esitystapaa ja se täyttää monia muitakin faktapohjaiselle journalismille tyypillisiä tehtäviä. Valtaosa urheilujournalismin seuraamasta urheilusta on ammattiurheilijoiden harjoittamaa kilpaja huippu-urheilua. Helsingin Sanomien urheilu-uutisoinnin ominaispiirteet tapauskohtaisessa tarkastelussa vuoden 2009 tennisjutut. Urheilun suhde mediaan on hyvin ammattimainen, sillä huippu-urheilun elinehtona on tarkkaan harkiuu yhteistyö median kanssa. Urheilujournalismi on siten monisärmäinen, viihteen ja faktapohjaisen journalismin välimaastossa liikkuva ilmiö. JOHDANTO Urheilu on esimerkiksi sanomalehtien palstatilan ja television katsojalukujen perusteella suosituimpia joukkotiedotuksen osaalueita. Characteristics of Sport Reporting in the Newspaper Helsingin Sanomat Case ofTennis Articles Published in 2009. HELSINGIN-SANOMIEN URHEILU-UUTISOINNIN OMINAISPIIRTEET TAPAUSKOHTAISESSA TARKASTELUSSA VUODEN 2009TENNISJUTUT ANTTI LAINE, ELVIIRA VÄLIMÄKI Yhteyshenkilö: Antti Laine, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. Analytic, cr it ical, ane! outspoken views are rarely expressed. Päätehtävänä on yksittäisen urheilumuodon yhden vuoden aikaista uutisointia tutkimalla sclviuää. esim. Research methods used are quani itauve ane! qualitative corueru analyzes. Urheilumediat raportoivat markkinalogiikan mukaisesti itselleen kannauavimmista tapahtumista ja lajeista. 2012. Liikunta & Tiede 49 (6), 66-73. Puh. Fyysisistä urheilusuorituksista ja urheilukentillä seurattavista kilpailuista on viestintävälineiden kehittymisen myötä muodostunut mcdiavälitteistä viihdettä (Heinonen 2004, 238-239), millä tarkoitamme tässä merkityksessä kevyttä ajanvietettä. Tutkimuksen sanomalchtiaineisto on jaettu neljään osaan, joista keskeisin sisältää kaikki Helsingin Sanomien urheilusivuilla vuonna 2009 julkaisi ut tennistä käsittelevät jutut. Asiasc111ar: Urheilujournalis111i, sanomalehti, sisällö11a11alyysi. Analyysimenetel mänä on käyte! t y määrällistä ja laadullista sisällönanalyysiä. Artikkelissa tarkastellaan Helsingin Sanomien urheilujournalismia lehdessä vuonna 2009 julkaistujen tennisjuuujen perusteella. Urheilutoirniuajat myötäilevät tulkinnoissaan urheilijoiden mielipiteitä ja esittävät harvoin analyyttisiä, kriittisiä sekä kantaa oltavia näkemyksiä. . The rescarch materia! consists of four differeru iypes of newspaper segments. Lehdet pitää saada kaupaksi ja ilmoitustilaa myydyksi. Boyle 2006, 8-11; Brookes 2002, 2.) Urheilujournalismin tutkimukseen on alettu kiinnittää huomiota vasta ueuyjen lieveilmiöiden kuten dopingin ja vedonlyöntivilpin tehdessä siitä kelvollisen tutkimuskohteen (Koljonen 2000, 2). 040-805 3958. (Koljonen 2000, 4-6) Huippu-urheilu muodostaa yhdessä median ja markkinoiden kanssa tiiviin kolmiyhteyden. (Itkonen ym. Analyysi osoittaa, että Helsingin Sanomien urheilu-uutisointi on sekoitus Iaktapohjaista journalismia ja urheiluviihdettä. (Ks. Tutkijoita urheilujournalismi ei ole silti paljoa kiinnostanut. taa journalismin viihdelohkoon. The rnost central segment includes all art icles related to tennis that werc publishcd in thc sport pages of Helsingin Sanomat during the year 2009. juttujen keskiössä ovat tulokset, mikä tekee urheilu-uutisoinnista sisällöihään ja näkökulmiltaan yksipuolista sekä kaavamaista. mitkä ovat levikiltään Suomen suurimman sanomalehden urheilu-uutisoinnin ominaispiirteet. Sähköposti: antti.laine@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Laine A., Välimäki E. Jotta urheilujournalismi täyttäisi monipuolisemmin journalismin kriteerit, llllisi urheilutoimittajien tarkastella nykyistä syvällisemmin 66 LIIKUNTA & TlEDE 49 • 61 2012 • TIJTKIMUSARTIKKEU • HElslrgsn Saromien 1.1tffl.H.A.J11sorit1. Vaikka huippu-urheilu on vain pieni osa urheilukulttuuriamme, juuri sen tarjoamat elämykset kokoavat ihmiset joukkoviestimien äärelle. Kuten Koljonen (2000) kuitenkin osuvasti huomauttaa, urheilujournalismia ei voi yksiselitteisesti sijoitLaine A., Välimäki E. . Heikkoon kiinnostukseen on vaikuttanut muun muassa se, etteivät kaikki tutkijat ole pitäneet urheilujournalismia oikeana journalismin muotona, vaan ovat luokitelleet sen viihteeksi. By analyzing one year reporting of a single sport in this casc tennis during 2009 thc main objective is to scrutinize newspaper's qualiues of sport reponing in general. Kcywords: Sporr journalism, 11ewspc1pc1; co11tc11r analysis. The majority of the newspaper's arucles deals with professional tennis, especially success in maiches. 2007, 15-16.) Raha ja sponsorivalta määräävät tahdin myös mediataloissa. Erityisesti markkinalogiikka pätee urheilun lähetysoikeuksiin suuria summia investoineisiin televisiokanaviin, mutta myös tässä suhteessa riippumattomampiin viestimiin. This ani ele exarnines characteristics of sport journalismin Finland's most widely distributed newspaper Helsingin Sanomat. ln their published interpretations spori journalists reiell athleies' opinions. Match rcsults play a central role in the an icles, which directs spon reporting iowards Iorrnal ane! one-sided vicwpoi nts ane! contents. Suuret media yleisöt houkuttelevat sponsoreita ja kasvauavat tulovinoja. Liikunta & Tiede 49 (6), 66-73. Valtaosassa juttuja raportoidaan menestyskeskeisesti huippu-urheilusta. 2012
Koska sähköiset viestintävälineet esittävät tapahtumat ja kertovat tulokset, sanomalehtien tulisi muun muassa taustoittaa tapahtum ia sekä keskittyä tuloksiin vaikuttaviin tekijöihin (ks. Urheilujourn alism in muodot monipuolistuivat 1980ja 1990-luvulla, kun sanom alehtien, radion ja tel evision rinnalle tulivat tekstitelevisio sekä intern et online-tulospalveluineen. Ikävistä asioista tiedotetaan, mutta niitä ei tongita, jos kaupallisesti kannattavia uutisvoittoja ei ole luvassa. Sähköisten viestintävälineiden kehityksen myötä kilpailu urheilusta uutisoivien tiedotusvälineiden kesken on kiristynyt (leanrenaud & Kesenne 2006, 3). Vaikka journ alism in tulisi olla kriittistä sekä tuottaa tasapuolisesti kaikkia yksilöitä edustavia toim intatapoja ja merkityksiä, on valtayleisön mieltym ysten kuunt eleminen lopulta urheilut oim ittajien elinehto. Täm ä olisi tärkeää urheilujourn alism in uskottavuuden kannalta, sillä osana joukkotiedotusta ur heilujourn alismin tehtäviin kuuluu yhteiskuntajärjestelm än ja yhteisten etujen valvont a. Urheiluto im ittajien kannattaisi esimerkiksi perint eisten tapahtum ara portt ien sijaan kirjoittaa lukukokem uksellisesti kiinnostavia kertom uksia, jotka mahdollistavat sähköisistä viestimistä seura ttujen ur heilutapahtu m ien uudelleenkokem isen (ks. Olemme jakaneet aineiston neljään osaan. Ensisijaisena tutkimustehtävänä ei kuitenkaan ole selvittää, miten erityisesti tenniksestä HS:ssa uutisoidaan, vaan yksittäiseen urheilumuotoon keskittyen vuositasolla tutkia, mitkä ovat levikiltään Suomen suurimman sanomalehden urheilu-uutisoinnin ominaispiirteet. pesäpallo) ja tenniksessä sekä miesettä naisurheilijat kilpailevat samoissa urheilumedian perinteisesti tarkasti seuraamissa kansainvälisissä arvoturnauksissa (vrt. Nykyisin urheilu viestint ään osallistuvat verkkosivustojen ja blogien muodossa lukuisat tahot. Urheilumuodoksi on valittu tennis, jonka uutisoinnin määrän ennakoimme tutkimusekonomisesti sopivaksi vuoden mittaiseen mediaseurantaan ja kerätyn aineiston analyysiin. Taulukossa 1 esitämme yhteenvedon tutkimuksen sanomalehtiaineistonimityksistä, aineistojen sisällöistä ja analyysi tavoista. lumilautailu), tenniksessä kilpaillaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla (vrt. Tutkimusaineisto koostuu vuonna 2009 julkaistuista Helsingin Sanomista. Sanomalehtito imittajien olisi myös tärkeää tunnistaa kaikille merkitykselliset kiinnekohdat ja laittaa tarinallisuudella laajan lukijakunnan mielikuvitus liikkeelle (ks. Laine 2011, 124-129) raportoidaan toisella tapaa kuin mediassa marginaaliin jäävästä ringetestä. Kvantitatiivisen analyysin avulla esitetään aineiston kokonaiskuva ja edetään kvalitatiiviseen analyysiin. Viihdyttäm isen paine kuitenkin siirtää huom iota pois yhteiskunnallisista kysymyksistä. Muita urheilumuodon valinnassa huornioituja kriteereitä olivat, että tenniksestä raportoivat useat HS:n urheilutoimittajat, tennis on pitkien perinteiden takia useimmille lehden lukijoille tuttu urheilumuoto (vrt. Kaikki HS:n urheilusivuilla vuonna 2009 julkaistut tennisjutut muodostavat määrällisen tennisaineiston ja määrällisestä tennisaineistosta kvalitatiiviseen tarkasteluun valitut aineistotypologiat laadullisen tennisaineiston. (Ks. 6/2012, TUTl<.IMUSARTIKKELI ,H~singin Sarxxn1en urhetlu-uut1S0tnt1 67. TAULUKKO 1. myös Laine 2011 , 221 ). golf). Sanomalehtiaineistonimitykset, aineistojen sisällöt ja analyysitavat Aineistonimitys Sisältö Analyysitapa kokonaisaineisto HS:n kaikki sivut vuonna 2009 Sivumäärävertailu Urheiluaineisto HS:n kaikki urheilusivut vuonna 2009 Pa lstam i 11 i metri laskentaan perustuva sivumäärävertailu Määrällinen tennisaineisto HS:n kaikki tennisjutut vuonna 2009 Määrällinen sisällönanalyysi Laadullinen tennisaineisto Määrällisestä tennisaineistosta Laadullinen sisällönanalyysi valitut aineistotypologiat LIIKUNTA & TIEDE 49. Seppänen 2002, 10-11 ). Hujanen 2007, 262). erilaisten yhteiskunnallisten ilm iöiden yhteyttä huippu-ur heiluun. HS:n sivumääriä vuonna 2009 nimitämme kokonaisaineistoksi ja lehden urheilusivumääriä urheiluaineistoksi. Valitsemamme lähestymistapa mahdollistaa luotettavasti muun muassa sen selvittämisen, millaiset urheiluaiheet ylittävät vuositasolla HS:n uutiskynnyksen. Yhdeksi sanom alehtien selviytym iskeinoksi uutiskilpailussa on havaittu mielipidejutut, joissa toim ittajat ottavat personoidusti kantaa ajankohtaisiin aiheisiin (Kivioja 2008, 52-53; ks. Urheilumediakentän monipuolistum isen myötä etenkin sanomalehdet ovat joutuneet miettimään urheilujournalismiaan uudesta näkökulm asta. Laine 2011 , 237-238.) Urheilutoim ittajat ovat kiinnostu neita urheilun mora alista vain, jos se antaa aihetta myyv iin juttuihin (Virtapohja 1998, 242). Urheilutoim ittajilta on arvioitu puuttuvan am m attim ainen etäisyys tarkastelemaansa ilm iöön (Beck & Bosshart 2003, 15). Toisaalta haluamme korostaa, että aineiston rajaaminen yksittäistä urheilumuotoa käsitteleviin juttuihin asettaa tiettyjä rajoituksia tutkimustuloksien yleisteuävyyteen. Jokaisen urheilumuodon uutisoinnilla on tiettyjä kulttuurisidonnaisia erityispiirteitä. (Ks. Boyle 2006, 143) TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTOT JA-MENETELMÄT Tutkimuksessa selvitetään, millaista on levikiltään Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien (HS), urheilu-uutisointi lehdessä vuonna 2009 julkaistujen tennisjuttujen perusteella. Mikäli olisimme koostaneet aineiston tietyn urheilutapahtuman uutisoinnista (esim. Emme pyri tavoittamaan urheilu-uutisoinnin urheilumuotokohtaisia erityispiirteitä, vaan analysoimaan yleisemmällä tasolla urheilu-uutisoinnin ominaispiirteitä. Olemme kuitenkin huomioineet tämän sekä tehtäväasettelussa että aineiston analyysissä. Boyle 2006, 3-5.) Laineen (2011 ) suomalaisten ja ru otsalaisten iltapäivälehtien urheilujourn alism iin kohdistuneen tutkimuksen mukaan ur heilujourn alism i sisältää ru nsaasti urheilusuorituksiin ja urheilun sääntöihin liittyv ää kritiikkiä, mutta hyv in vähän urheiluorganisaatioihin ja ur heilun yhteiskunnalliseen asemaan liittyv ää kritiikkiä. Tutkimuksessa yhdistyvät määrällinen ja laadullinen tarkastelutapa. olympiakisat), tällainen ei olisi mahdollista. Vaatimukset sanomalehdissä julkaistaville jutuille ovat kasvaneet. Laadullinen tutkimusaineisto on analyysin luotettavuuden takia rajattu yksittäiseen urheilumuotoon. (Heinilä 2000, 279-280.) Urheilut oim ittajien tulisi muun muassa paneutua urheiluun sisältyv ien väärinkäytösten ja eettisten ongelm ien tu tkimiseen sekä esittäm iseen (Wanta 2006, 109). Esimerkiksi suomalaisten suosikkilajista jääkiekosta (ks
Taustoittavien juttujen luokkaan sijoitimme suoranaisesti ajankohtaisiin kilpailuja ou elutapahtumiin liittymättömät jutut sekä niiden käsittelyä täydentävät jutut (esim. Yhdeksässä 11:sta juttu kokonaisuudesta henkilötoimijoina ovat miesurheilijat ja kahdessa naisurheilijat. Ainoastaan kaksi prosenttia vuoden aikana julkaistuista jutuista tarkasteli kansallisen tason tennistä. (Taulukko 2.) Tennisuutisoinnin määrä vaihteli huomattavasti kuukausittain (0,5-6,1 %) . Kahdeksassa prosentissa juttuja kohteena oli vähintään yksi miesja naishenkilö. Tilastollinen menetelmä soveltui hyvin tennisaineiston määrälliseen tarkasteluun. ATP-turnauksia edustaa kahdeksan juttukokonaisuutta ja WTA-turnauksia yksi juttu kokonaisuus. Kuudessajuttukokonaisuudessa urheilijat ovat ulkomaisia, neljässä kotimaisia ja yhdessä sekä kotiettä ulkomaisia. Valitut juuukokonaisuudet koostuvat 19 jutusta, jotka edustavat koko vuoden tennisuutisoinnin tyypillisimpiä aiheita, sisältöjä ja näkökulmia.jokaisen valitun juttukokonaisuuden aihealueena on huippu-urheilu. Vuoden aikana julkaistuista tennisjutuista 76 prosenttia oli tiedottavia ja 24 prosenttia taustoittavia. Juttutyyppiluokittelun rajasirnrne taustoittavien ja tiedottavien tennisjuuujen määrälliseen vertailuun (vrt. 68 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSAATIKKEU • HelS1ng1n Sanomien urt~lu-uL111S01nti. Laadullisessa tulososiossa pohdimme lisäksi aihetta juuutyyppien vertailunäkökulrnasta. Määrällisen mittausja luokittclutyöu perusteella muodostimme laadullisen tennisaineiston. Juttukokonaisuuksista noin viidennes sisälsi vähintään yhden taustoittavan jutun. LAADULLISEN ANALYYSIN TOTEUTUS Kvantitatiivisen analyysin perusteella valitsimme 11 määrällistä iennisaineistoa typologisoivaa juttukokonaisuutta yksityiskohtaisempaa teksti tason kvalitatiivista sisällönanalyysiä varten. Urheiluaineiston päivittäiskohtainen sivukeskiarvo oli 2,9. Vuoden 2009 aikana HS:n urheilusivuilla julkaistiin 238 tennistä käsittelevääjuttua,joista muodostui 188 juttukokonaisuutta. Kokonaisaineistosta laskimme sivu määrät ja urheiluaineiston mittasimme palstamillimetreinä. (Taulukko 3.) Kaikki HS:n urheilutoimittajien jutut olivat miestoimittajien kirjoittamia. Osuudet olemme laskeneet juttujen 1 u ku määristä. Kymmenes juttukokonaisuus tarkastelee suomalaismiesten menestystä Davis Cup -turnauksessa ja 11 juuukokonaisuus on Jarkko Niemisesta julkaistu henki löhaasiauel u. Aloitimme kokonaisja urheiluaineiston mittaamisesta. Sivumäärinä tarkasteltuna määrällisen tennisaineiston laajuus oli runsaat 30 sivua, mikä oli kolme prosenttia urheiluaineistosta. ennakkoja tapahturnajuiut, ranking-sijoituksia käsittelevät uutiset sekä uutissähkeet). Palstamillimetrien suhdeasteikkona käytimme sivumääriä. taulukko 1.) Raportoimme laadullisen tennisaineiston rajauksesta ja laadullisen analyysin toteutuksesta esiteltyämme määrällisen analyysin tulokset. Tiedottaviksi jutuiksi jäsensimme ajankohtaisia kilpailuja ottelutapahtumia käsittelevät jutut (esim. henkilöjututja mielipidejutut). Grand Slam -turnauksista julkaistujen juttujen osuus oli 36 prosenttia kaikista vuoden aikana julkaistuista jutuista (taulukko 2). Juttujen henkilötoimijoista 49 prosenttia oli kotimaisia, 48 prosenttia ulkomaisia ja kolme prosenttia kotija ulkomaisia (taulukko 3). Tennisjutuista 98 prosenttia käsitteli kilpaja huippu-urheilua. Urheiluaineiston osuus kokonaisaineistosta vastaa muita lehdestä 2000-luvulla tehtyjä tutkimuksia. Kotimaisista henkilöistä uutisointi keskittyi voimakkaasti kansainvälisellä tasolla kilpaileviin urheilijoihin. Juttukokonaisuudella tarkoitamme samalle sivulle tai aukeamalle asemoiduista yksittäisistä jutuista muodostuvaa kokonaisuutta. Ai n oas taa n kahdessa jutussa aihealueena oli tennis harrastuksena ja kuntoilumuotona. Kilpatenniksen hierarkiassa ylimpänä ovat miesten ATPja naisten WTA-ammattilaisturnaukset, joista julkaistujen juttujen osuus oli 72 prosenttia kaikista tennisjutuista. Jutun aihealue Aihealue Jutut(%) Aihealue Jutut(%) Huippu-urheilu 98 ATP/WTA 36 Harrastus ja kuntoilu 1 ATP/WTA Grand Slam 36 Muu 1 Muu 28 Yhteensä 100 Yhteensä 100 TAULUKKO 3. WTA-turnauksesta julkaistun juttukokonaisuuden aiheena on naisten maailmanlistan silloisen ykköspelaajan (Dinara Safina) putoaminen USA:n avointen kolmannella kierroksella. Tuomi & Sarajärvi 2009, 103-106). (Ks. Esimerkiksi Pusan (2004) mukaan vuonna 2003 urheilun osuus oli HS:ssa 6,6 prosenttia Uutisseurannassa oli kyseisenä vuonna mukana 86 eri lajia (Pusa 2004). Määrällisesti eniten juttuja julkaistiin niinä kuukausina, kun pelattiin neljää ATPja WTA-tason Grand Slam -arvot urnausta (Australian, Ranskan, Wimbledonin ja USA:n avoimet). Taulukoissa 2 ja 3 havainnollistamme määrällisen tennisaineiston prosentuaalista jakautumista aineistolähtöisesti muodostamiimme sisältöluokkiin. ATP-turnauksista julkaistuista juttukokonaisuuksista kaksi käsittelee Australian ja USA:n avointen loppuotteluja, kaksi Ranskan avointen ja Wimbledonin välieräotteluja, yksi kahden suornalaispelaajan (jarkko Nieminen ja Henri Kontinen) kohtaamista ATP-haastajaturnauksen välierässä, yksi Henri Kontisen ATP-debyyttiä Tukholman turnauksessa, yksi Jarkko Niemisen puolivälieräottelua Tukholman ATP-turnauksessa sekä yksi yleisemmällä tasolla miespelaaj ien ATP-listasijoituksia. MÄÄRÄLLISEN ANALYYSIN TULOKSET Kokonaisai neiston päivittäiskohtainen sivu keskiarvo oli 4 7 ,8, josta urheiluaineiston osuus oli tasan kuusi prosenttia. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä, jossa yhdistyvät määrällinen ja laadullinen tutkimusote. Jutun henkilötoimijan sukupuoli ja kansalaisuus · Sukupuoli Jutut(%) Kansalaisuus Jutut(%) Mies 77 Suomalainen 49 Nainen 15 Ulkomaalainen 48 Molemmat 8 Molemmat 3 Yhteensä 100 Yhteensä 100 Pelkästään mieshenkilöitä käsittelevien juttujen osuus oli 77 prosenttia ja pelkästään naishenkilöitä käsittelevien juttujen osuus 15 prosenttia. TAULUKKO 2. Mittaustyön jälkeisessä määrällisessä sisällönanalyysissä järjestelimme tennisaineistoa aineistolähtöisesti määrittelemällä luokkia ja laskemalla niiden esiintymistiheyttä. Kotimaisista pelaajista juttuja julkaistiin selvästi eniten Jarkko Niemisestä. Keljonen 2000, 26-29). Luokittelun perusteella selvitimme 1) kuinka paljon vuoden aikana uutisoitiin erilaisista tenniskilpailuista, -tapahtumista ja -ilmiöistä, 2) millainen oli uutisoinnin kohteeksi valittujen urheilijoiden sukupuolija kansalaisuusjakaurna sekä 3) millaisista juttutyypeistä aineisto koostui. Tutkimustarkoitusta varten räätälöidyn analyysitavan tavoitteena on pelkistäen ollut tutkittavasta ilmiöstä tiivistetyn ja yleisessä muodossa olevan kuvauksen muodostaminen sekä tekstin merkityksien tunnistaminen (ks
2004, 50-51). Tenniksen tuloskeskeisyydestä ja kaavamaisuudesta esimerkiksi soveltuu lajissa käytettävä ranking-järjestelmä, joka perusLUu kauden aikana kerättyjen ATPja WTA-pisteiden määrään. Tulosorientoituneisuudella emme viittaa urhcilusivujen lopussa oleviin tulospörsseihin, vaan muihin juuuihin sisältyvään tulosuutisointiin. Ensin analysoimme aineistoa etsimällä yksittäisten aineistokatkelmien välisiä samankaltaisuuksia. Eräässä HS:n tennisjutussa toimittaja tosin kyseenalaistaa osuvasti ranking-järjestelmän toimivuuden urheilijoiden tason mittarina. Varmistuaksemme, että olimme jäsentäneet jokaisen jutun aineisrokat kelrniksi yhdenmukaisesti, roistirnrne saman prosessin useita kertoja. Urheilutoimittajien kielellisten valintojen symbolisten ja myyttisten merkitysten ymmärtäminen vaatii yksittäisten juttujen tarkastelua suhteessa suomalaisen urheilujournalismin perinteisiin ja tutkimukseen (ks. Sisällyttämällä muutamia päätuloksista poikkeavia esimerkkejä raporttiimme, pyrimme osoittamaan, että turhan yleistäviin tulkintoihin tulee suhtautua varauksellisesti. Etenimme aineistolähtöisesti, päämääränämme tutkimusongelmaa valaisevien teemojen tunnistaminen. Tämän jälkeen käsittelimme aineistoa luokkakohtaisesti, mikä tarkoitti käytännössä luokkien vaiheittaista yhdistelyä, jäsentelyä ja rajausta. Paklw 11oi11 400 pyl1älän ero Lenni/1sen ATP-listalla on jossain näl1yä, kun Jarldw Nieminen ja Kypro/1scn Pliotos Kallias lwhwsival Davis Cupin avauksessa Salossa. Ymmärtääksemme HS:n urheilujournalismin taustalla vaikuttavia toimintatapoja selvitämme, miten juttujen sisällöt ovat rakentuneet kielellisesti ja millaisia valintoja sisältöihin on tehty: mitä on jätetty pois ja mitkä merkitykset ovat keskeisimpiä. Runsaasti tulostietoa ja vähän analysointia Huippu-urheiluun keskittyvässä urheilujournalismissa tärkeintä ovat tapahtuma ja siinä tehty tulos (Koljonen 2000, 5-7). Jokaisesta teemasta on muodostettu erillinen ala luku, vaikka sisällöllisesti teemat ovatkin osittain päällekkäisiä. Aloitimme analyysin tutkimalla, millaisista kielellisistä aineistokatkclrnista yksittäiset jutut koostuvat. Sisällyttämällä laadulliseen aineistoon monipuolisesti eri toimittajien kirjoittamia ja tyypiltään erilaisia juttuja varmistimme, että analyysin kohteena on yleisesti HS:n urhcilujournallsmi, eikä uctyt juuutyypu tai yksinäisen urheilutoirniuajan esitysiavat. Teimme alustavia jäsennyksiä suhteuttaen tekemämme havainnot jutun kielelliseen kokonaisuuteen. Tiedotusvälineiden kieltä analysoidaan kriittisesti, jolla pystyttäisiin osoittamaan tekstien taustalla olevia arvoja, uskomuksia ja toimintatapoja (ks. Käytimme analyysityössä apuna tekstinkäsittelyohjelmaa. Huomionarvoista on, etteivät teemat ole yksiselitteisiä, vaan aineistoon sisältyy yksinäisiä aineisrokatkclmia, jotka ovat ristiriitaisia esittämiemme päätuloksien kanssa. Jokinen ym. Tavoitellaan voittoja ja kerätään pisteitä. Laadullisen sisällönanalyysin pää tulokset ovat: 1) runsaasti tulostietoa ja vähän analysointia, 2) kritiikitöntä huippu-urheilijoiden ja urheilutapahtumien kuvailua, 3) keskipisteessä menestyminen sekä 4) urheilutoimittajan vaimennettu puheääni. Sen jälkeen kiinnitimme huomiota poikkeaviin tapauksiin. Merkkimäärältään tiivistettyjen uutissähkcidcn ei ole tarkoitus esittää syvällistä kuvausta käsiteltävästä aiheesta, mutta laajemmilta juuutyypeiltä sitä sen sijaan sopii odottaa. Juuukokonaisuuksista neljä sisältää toimittajan kommenttiosion. Rowen 0999, 108) mielestä analyyuincn tulosten selittäminen ja tulevien tapahtumien ennakoiminen kuuluisi olla olennainen osa urheilujournalismia. Päätulokset kysecnalaistavien sisältöjen osuus on kuitenkin kokonaisuudessa niin marginaalinen, etteivät ne vaikuta tulkintoihin urheilu-uutisoinnin keskeisimmistä ominaispiirteistä. Osallistujat ja LU!okset vaihtelevat, mutta perusrakenne on aina sama. Kommentit ovat pää juttujen ohessa julkaistuja rnielipidcjuuuja. jäsenneuyåmrne laadullisen tennisaineiston aineistokatkelmiksi, aloitimme aineistokatkelmista muodostuvien teemojen tyypittelyn. Kalliokoski 1996, 37). Laadulliseen aineistoon valitut jutut ovat viiden HS:n urheilutoimiuajan kirjoittamia ja lisäksi joukossa on STT:n julkaisemia uutissähkeitä. Luokkakohtaisen analyysin lopputuloksena muodostuivat urheilu-uutisoinnin ominaispiirteitä luonnehtivat teemat, jotka ovat LUtkimuksen edetessä aineistolähtöisesti tarkeruunciden havaintojen synteesi. Tämän jälkeen jatkoimme aineistokatkelmien jäsennystyötä juttukohtaisesti. Jäsensimme laadullisen tennisaineiston havaintoyksikkönä käyttämiimme aineistokatkelmiin. Tulosten tarkastelu perustuu teorian ja empirian vuoropuheluun. Esittelemme lomittain aihetta käsittelevää kirjallisuutta ja yksittäisiä teemoja typologisoivia aineistokatkelmia, joihin esitetyt tulkinnat teemakohtaisesti tukeutuvat. Venäläinen 011 naistc1111iilse11 tilastoyhhö11e11, vaililw saavu111hset eivät asemaa tue. Safinc1 ei ole koslwan voittanut y/1tää11 neljästä Grand Slwn-turnau/1sesta. Fairclough 1997, 136-139, 157). HS:n urheilutoimittajien jutut ovat pidempiä ja perusteellisempia kuin tietotoimistojen julkaisemat jutut, mutta myös HS:n urheilutoimittajien kirjoitukset sisältävät paljon numeerista tulosja tilastotietoa. Tämän takia useat HS:n urheilutoimittajien kirjoittamat jutut muistuttavat sisällöltään tietotoimistojen tuottamia uutissähkeitä. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi laadullisessa analyysissä analyysiyksiköt oli järkevää määrittää suhteessa isompiin rakenteisiin. Tukeudumme ajatukseen tekstin kokonaistarkastelusta, jossa tutkitaan tekstissä ilmenevien asioiden asettelua suhteessa toisiinsa. (HS 19.9.2009.) Pänkäläinen (1998, 6) muistuttaa, että huippu-urheilu itsessään on vuodesta toiseen toistuvien pitkien sarjojen ja tapahtumien muodossa kaavamaista. (Ks. Numeroiden ja tilastojen käyttö on runsainta niissä HS:n urheilu-uutisissa.jotka ovat tietotoimistojen tuottamia. TUTKIMUSARTIK.Kfl1 -~ Scnlmien lrh8 • .H.IUl1S01nt1 69. Tämän vuoksi valtaosasta juttuja puuttuu analyyttinen tarkastelu ottelun tapahtumista, eikä lukija pääse selville tulosten taustalla vaikuttavista tekijöistä. Juttukokonaisuuksien laadullinen analyysi eteni induktion mukaisesti yksittäisistä ilmauksista kohti käsitteellisempää tulkintaa. Urheilijoiden kuvailussa tutkimme myös yksittäisiä sanoja, mutta pääasiassa sulauumrne yksittäiset sanat ja lauseet osaksi yleisempiä merkityksiä saavuttaaksemme juttukokonaisuuksien tarkastelusta eheän kokonaisuuden. Tämä edellytti monivaiheista luokittelua ja rinnakkaista teoriaan tutustumista. Jäsennettyämme jokaisen jutun kertaalleen, vertasimme tekemiämme aineistokatkelmaluokituksia laadullisen tennisaineiston tasolla. Erityisesti laadullisen aineiston analyysiin tarkoitettuja tietoteknisiä ohjelmistoapuvälineitä emme käyttäneet, sillä koimme paperilehtien kanssa työskentelyn luontevammaksi. LAADULLISEN ANALYYSIN TULOKSET Raportointia varten olemme tiivistäneet aineistokatkelmat neljäksi teemaksi. Koska voittajan selvittäminen on oleellinen osa kilpaurhcilua, on luonnollista, euä urheilujournalismissa keskitytään tuloksiin. [---/ Kalliasi11 ATP-rc111/dwus on 475:s, Nieminen löytyy tällä viilwlla sijallCI 62. Havaimoyksikköinä toimivat yksittäisten sanojen ja lauseiden sijaan aineisrokatkelmat, jotka koostuivat useammasta lauseesta. Jatkoimme analyysiä niin kauan, että olimme muodostaneet aineiston ominaispiirteitä havainnollistavan luokiLUsrungon ja jäsentäneet jokaisen aineistokatkelman tiettyyn luokkaan. Eil1ä voiLCI 11yLl1ään, sillä alavircisen naisen uraklw L IKLiNTA & TIEDE 49, 612012. Laadullisessa tennisaineistossa otteluiden lopputuloksia perustellaan ja tulevia tapahtumia ennakoidaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta numeerisilla tiedoilla, joita ovat esimerkiksi listasijoitukset , pelaajien ikä sekä keskinäisten kohtaamisten voiuoulasior
Asioista pitäisi kuitenkin puhua niiden oikeilla nimillä. Kielteisiä ilmauksia sisältyy aineistoon paljon vähemmän. HS:n urheilutoimituksen esimiestehtävissä 18 vuoden ajan toimineen Ari Pusan (2004) mukaan urhcilujutut ovat muuttuneet analyyuisemmiksi. Otsikko viestii, Ko11ti11en lwatui Tu/1'10/massa taistellen. Tunteetonta tietol1011etw vastaan 011 turha rimpuilla. Värlll,i hertoo, että Safina 011 numero uno. Urheilijoita kruunataan esimerkiksi Suomen lwilil1ie11 ailwjen padwalisi ja tenni/1se11 l1eulahuvalisi. Lisäksi toimittaja muistuttaa, että vastustaja oli voittanut kolme vuotta sitten Helsingissä haastajatason turnauksen. Orell (2001, 14) toteaakin ironisesti, miten hienoa on, että vastoinkäymistenkin keskellä löydetään urheilijan suorilllksista aina jotain myönteistä. Rowen (1999, 108-111) mukaan urheilutoimittajat käyttävät epämuodollista kieltä ja värikkäitä ilmauksia tietoisesti. Urheilijoiden luonnehdinta on paikoitellen varsin fiktiivistä. Huippu-urheilun viihteelliset ja draamalliset piirteet ovat juuri niitä elemenuejä, joista urheilumedia on kiinnostunut (Virtapohja 1998, 84-85). Kuutin (1993, 120-121) mukaan journalistinen tiedonhankinta perustuu usein valmiiseen aineistoon ja tiedonhankinnan prosessit ovat rutiininomaisia. Toistuessaan kirjavista titteleistä ja värikkäistä luonnehdinnoista muotoutuu osa urheilijan mediapersoonaa. Representaatioissa käytetty kieli on usein dramatisoitua ja liioittelevaa (ks. Kielen toistaessa itseään se antaa asioille pysyviä merkityksiä (Kuusela 1997, 6). Jos urheilijat menestyvät oletetulla tavalla, täyttyvät lehtien sivut voittajien tarinoista. Voittajan ylivoimaa korostamalla hävinneellekin on helppo antaa tunnustusta. ja suorituksen arvoa korostetaan toteamalla, että Kontinen raivasi harsi11tojen liautta itsensä liahsi11peli11 pääsarjaan ja uralwi neljän päivän ailw11a yhteensä viisi ottelua. HS:n urheilutoimituksen esimiehenä vuoden 2012 syyskuun alussa aloittanut Kari Räisänen (2012) kirjoitti esiuayryrnisartikkelissaan: "Pyrimme tarjoamaan teille mielenkiintoisia uutisia, analyyseja tulosten takaa, hienoja tarinoita ja kiehtovia ihmisiä. Teksteissä ei syvennytä kilpailusuoritukseen vaikuttaneisiin tekijöihin, vaan tapahtumista esitetään tulosja tilastopainotteinen kuvaus. (HS 19 9 2009) Se, että tämä ja sitä ennen esittämämme aineistokatkelma ovat laadullisen tennisaineiston analyyuisimpia, viestii olennaisen: analyyttisten aineistokatkelrnien määrä on kokonaisuudessaan vähäinen ja tehdyt analyysit ovat varsin pinnallisia. Dramatiikkaa luodaan esimerkiksi vastakkainasetteluilla (ks. myös Laine 2011, 252-253), joissa pelaajia nimitetään saaliillsi ja saalistajahsi. /-fän haastoi huiten/1in välievästi vastustajansa. Esimerkiksi iltapäivälehdissä myös epäonnistumisista revitellään nykyisin räväkästi (ks. Tiedostamme, että analyysien kirjoittaminen on työläämpää kuin runsaasti tuloksia ja sitaatteja sisältävien tapahtumajuuujen, mutta toisaalta juuri analyysit tarjoavat sanomalehdille yhden keinon perehdyttää lukijat sähköisten mediamuotojen välittämien tapahtumien taustoihin. Syötöt liulllivat aiempien olle/uiden tapaan, ja aggressiivinen pelitapa tuoui pisteitä Ottelu päättyi Kontisen tappioon erälukemin 2-0. Leipätekstissä esitetään, että Nuori Henri Kontinen tel1i lwililie11sa. HS:ssa tällaisten juttujen sävy on kuitenkin suhteessa menestyskenomuksiin maltillinen. Kritiikitöntä huippu-urheilijoiden ja urheilutapahtumien kuvailua Urheilijoiden ja urheilutapahtumien kuvailussa olemme aineistokatkelmien ohella syventyneet yksittäisiin sanoihin. Enää ei tyydytä yksipuolisesti raportoimaan, mitä tapahtui, vaan jutuissa pyritään vastaamaan myös kysymykseen miksi. Tappiota pohjustetaan sillä, enä edelliseen yöhön venynyt nelinpeliottelu Jarli/io Niemisen l1a11ssa päällyi hi1l1erää11 talwislwun ... Tila1111c 011 111ielenl1ii11toi11en, liun molemmat rakentavat liuntoa pcilatahseen tahaisin huipulle. HS:n tennisuutisointi on kuitenkin pääosin juuri pinnallista ja kritiikitöntä suoritusraportointia. Te arvioitte päivittäin, miten tässä onnistumme." Tutkimuksemme osoittaa, että ainakin tulosten taakse menemisessä työsarkaa riittää. Nyliyisillä ra11/ilwul1silla ei ole siinä lwmppailussa mitään 111crl1itystä, eil1ä Davis Cup yleensäl1ää11 nojaa paljon listasijoitul1sii11. (HS 7.9.2009.) Vicsiiikö esimerkki, että urheilujournalismi ei enää ole niin pinnallista kuin usein on kritisoitu. Esimerkiksi HS:n (21.10.2009) Henri Kontisen tappioon päättynyttä ATP-debyyniä käsittelevässä jutussa hänet representoidaan nuoreksi ja sisukkaaksi taistelijaksi, joka pelasi erittäin hyvän ottelun. Analyyuisimrnät piirteet keskittyvät yhteen juttukokonaisuuteen, jossa käsitellään Suomen ja Kyproksen kohtaamista Davis Cupissa. Sanomalehtien urheilusivut ja niiden sisältämä urheiluviihde koostuu pääasiassa värikkäistä kilpailuselostuksista, sankarikertornuksista sekä tarinoista suurten tähtien tekemisistä (Heinilä 2000, 276). Kun urheilijoiden kuvailussa käytetään pääasiassa vain myönteisiä, liioittelevia ja urheilijaa ihailevia sanavalintoja, uutisointi viihteellistyy, tosiasiapitoisuus vähentyy ja luotellavuus heikentyy. Tennisjuttujen liioittelu on lähes poikkeukselta positiivisvaritteistä ja kritiikitöntä. HS:ssa tennistapahtumia kuvaillaan muun muassa tri/leri/1si ja spel1taali/1elihsi. Joukkoviestimet elävät huippu-urheilun tähti hetkistä ja suurista saavutuksista. Analyysien tekeminen edellyttääkin urheilutoimittamiseen juurtuneiden toimintatapojen uudistamista: vaatimustason nostoa ja uskallusta siirtyä pois mukavuusalueilta. HS:n urheilujournalismi ei ole kovinkaan analyyttistä ja kyseenalaistavaa. Kontisen vastustajan toimittaja representoi kokeneeksi, raamikkaaksi ja hanakasti hyökkääväksi. (Heinilä 2000, 276.) Jos menestysodotukset eivät toteudu, raportoidaan epäonnistujista. Myös Itkosen (2001, 45-47) mielestä urheilujournalismissa on siirrytty kohti analyyuisernpää journalismia. Urheilijoita represemoidaan esimerkiksi sanoin aatclisl1erho11 elidolws ja väl1ivahva chdolws harvojen herrahlubii11. Su1111u11tai huipentuu ensi111111äisen l1erra11 Niemisen ja Marcos Baghdatisi11 ouelussa. Tarkastelu keskittyy kuitenkin otteluiden eri vaiheiden kuvailuun, eikä lopputulokseen tai urheilijan suorituksen vaikuttaneiden tekijöiden analysointiin. Meriläisen (2001, 4) mielestä pelkkä tapahtumien kuvailu ja tulosten raportointi eivät urheilujournalismissa riitä. /---} Pitäisil1ö ra11/ii11gjärjest.elmä n.dwta uuteen uslwon. Oman maan edustamisessa piilee niin paljon arvoitulise/lisia teliijöitä, vaililw l1yseessä ovatl1i11 yhsilöurheilijat. Urheilijoiden saavutuksia ylistäviä ilmauksia käytetään sen sijaan runsaasti. Myös odotuksia tulevista otteluista arvioidaan muutenkin kuin pelaajien rankingsijoituksien perusteella. Yhdestätoista juuukokonaisuudesta neljässä tarkastellaan yksityiskohtaisesti ou.e lutapaht umia. Tuomen ja Pyykkösen (1995, 104108) mielestä huippu-urheilu tarvitsee liioiu elevaa urheilukieltä, sillä sen avulla urheilu pysyy omana, todellisuuua ihmeellisempänä elämänalueena. Eriävät mielipiteet osoittavat, miten monella tapaa suomalaisen urheilujournalismin laatuun ja sisältöihin suhtaudutaan. Laine 2011, 244), mutta aamulehdille tällainen on harvinaisempaa. päättyi jo halisi11peli11 l10/111a,111ella hierrolisella. Tutkimuskohteena ovat urheilijoiden ja urheilutapahtumien rnediarepresentaauot. 70 LIIKUNTA& TIEDE 49 • 6 2012 • MKJ~USARTKKEI.J • Hestngt1 Sanom o01 Ltt'-el,u-w15()1"11. Ei siis ihme, että Kontinen hävisi voittamatta erääkään. Muiden tutkimusteemojen mukaisesti analyysi on kuitenkin rajattu käytettyyn kieleen ja siinä tuotettuihin mcrkityksi in. esim. Dahlen 2008, 84-85). Selvää joka tapauksessa on, että analyysien merkitys tiedostetaan. Orell (2001, 14) sen sijaan kritisoi, että urheilujournalismista puuttuu edelleen analyyttisyys ja kyseenalaistaminen. Voittajan suoritusta ei kategorisoiden ylistetä tai hävinnyttä vähätellä. Toimittajat luovat ja ylläpitävät saavutettuun menestykseen perustuvaa arvojärjestystä, johon he systemaattisesti kirjoituksissaan tukeutuvat
Boylen (2006, 80-84) m ukaan ur heilutoim ittajien resurssit eivät kuitenkaan riitä kriittisten ja syvällisten näkökulm ien esittäm iseen. Toimittajat käyttävät jutuissa vähän niin sanottua epäsuoraa esitystapaa, jolla he tiivistäisivät omin sanoin haastateltavan ajatuksia ja kommentteja. Puolivälieräottelu Oliver Rochusia vastaan oli ensimmäinen todellinen testi. Pelasin omaa aggressiivista peliäni, Kontinen sanoi, mutta myönsi, ettei se ihan purrut. Suhteessa sanottuun on yllättävää, että HS:n tennisjutuissa toimittajien puheääni esiintyy kuitenkin varsin vaimeana. Urheilijoiden media-arvo määräytyykin pitkälti heidän menestyksensä pohjalta. Kyse on m yös toim ittajien tahdosta, am m attitaidosta ja kunnianhim osta. Ajatuksena on, että lukijat haluavat tietää, mitä mieltä heidän suosikkitoimittajansa on tapahtumista (Virtapohja 2006, 130-131). Parempi pelaaja yleensä pystyy nostamaan tasoa. Valittujen näkökulmien ohella olennainen juttutyypeistä tekemämme havainto on, että aineisto on melko yksipuolinen ja kaavamainen. (Ks. Esimerkiksi havainnollistavaa grafiikkaa sisältyy ainoastaan kahteen juttukokonaisuuteen ja vuorovaikutteisuus HS:n verkko lehden kanssa rajoittuu yksittäisiin tulosmainintoihin. Toimittajat eivät paljoa kyseenalaista eivätkä kritisoi urheilijan näkemyksiä. Suomalaispelaajista julkaistuista jutuista Niemis-uutisoinnin osuus oli 53 prosenttia. Esimerkiksi Jarkko Niemisen henkilöhaastattelussa käsitellään muitakin kuin urheiluun liittyviä asioita, mutta urheiluun liittymättömät asiat ovat kuitenkin jutussa painoarvoltaan vähäisempiä kuin tieto siitä, että urheilija on palaamassa tenniksen huipulle. esim. (HS 19.9.2009.) Toimittajien personoitujen mielipiteiden määrä sanomalehtien urheilusivuilla on lisääntynyt ja merkitys kasvanut (ks. Menestyskeskeisyys luonnehtii koko laadullista tennisaineistoa, niin juttuihin valittuja aiheita, niissä esitettyjä näkökulmia kuin sanavalintojakin. Se päättyi takaiskuun, mutta antoi merkhejä uudesta tulemisesta. Hän oli kolme kuukautta sivussa peleistä rannevamman takia. Jarkko Nieminen on koko 2000-luvun ajan ollut suomalaisen tenniksen keulakuva. Oli kyse sitten loukkaantumisista, sairasteluista tai haastajatason kisoista, Nieminen säilyi otsikoissa. Urheilutoimittajan vaimennettu puheääni Jutuissa esiintyviä puheääniä tarkastelemalla esitämme, miten HS:n urheilutoimittajat ilmaisevat mielipiteitään. Puheäänet eivät esiinny teksteissä tasapuolisesti, sillä toisia korostetaan ja toisia marginalisoidaan. Vuosi 2009 oli kuitenkin Niemiselle vaikea. HS:n urheilutoimittajien puheäänien ja personoitujen mielipiteiden olettaisi siten erottuvan selkeästi ainakin kommenteiksi nimetyistä mielipidejutuista. Jotkut puheäänet voivat saada painoarvoa esimerkiksi ollessaan osa toimittajan puhetta. emt., 107.) Mielenkiintoinen tennisjutuissa esiintyvistä puheäänistä tekemämme havainto on, että analyyttisimpiä sisältöjä ovat urheilijoiden tai toimituksen ulkopuolisten asiantuntijoiden esittämät ja muusta tekstistä sitaatein erotetut näkemykset. Urheilujournalismin ja huippu-urheilun menestyskeskeisyys on sidonnainen yhteiskunnallisiin arvostuksiin. Myös lehden tennistä käsittelevissä mielipidejutuissa toimittajien puheäänet ovat kuitenkin varsin vaimeita ja personoitumisen sävyt laimeita. myös Laine 2011 , 321-323.) Keskipisteessä menestyminen Journalismi ja myös urheilu journalismi ovat kiinteässä vaikutussuhteessa ympäröivän yhteiskunnan sekä kulttuurin kanssa. Koska urheilua seuraava yleisö rakastaa omiensa voittoja, kaupallisesti kannattavinta urheilujournalismia ovat kansallistunnetta pönkittävät menestyskertomukset. M ielestäm m e kriittinen tarkastelutapa ei ole sidottu ainoastaan resur sseihin. Itkosen ym . Mielipiteet ilmaistaan harvoin suorasanaisesti ja personoituen. Urheilua pidetään hyveenä, jonka itseisarvoa ei tarvitse kyseenalaistaa ja näin voidaan keskittyä menestysarvoon. HS:n urheilutoimittajat käyttävät urheilijoiden tulkintoja rakennusosina kaikissa laajoissa tennisjutuissa. Myös huippu-urheilua tukevat yhteistyökumppanit haluavat, että urheilumediassa käsitellään näkyvimmin menestyneimpiä urheilijoita. Yksi osoitus tästä on, että toimittajien näkemykset ovat lähes poikkeuksetta yhteneviä urheilijoiden kanssa. Uutisointi keskittyy yksipuolisesti huippu-urheiluun ja mitä menestyneempi urheilija on kyseessä, sitä näkyvämmin hänestä raportoidaan. (HS 24.10.2009.) Vaikka tenniksestä julkaistiin runsaasti myös taustoittavia juttuja, niissäkin uutisoinnin kohdetta lähestyttiin samasta menestyskeskeisestä näkökulmasta kuin tiedottavissa jutuissa. Pietilä ja Sondermann (1994, 305) esittävät, että urheiluuutisoinnin viihteellisen luonteen takia HS:n urheilusivuilla oman mielipiteen ilmaiseminen on helpompaa kuin lehden muilla osastoilla. Lukijagallupit ja asiantuntijoiden kiertohaastattelut puuttuvat kokonaan. (järvinen 1994, 126.) Urheilutoimittajien maailmankuvassa ja sitä kautta urheilu journalismissa urheilun menestysarvo on erityisen korostunut (Itkonen ym. Vuoden lopussa Niemisen ATP-ranking (88) oli huonoin sitten vuoden 2000, jolloin hän siirtyi ammattilaiseksi. Fairclough 1997, 105-108.) HS:n tennisjutuissa urheilijoiden kommentit on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta erotettu sitaatein muusta tekstistä. Jutun pääotsikko, Nieminen hinkuujo tositoimiin (HS 19.7.2009), viestii olennaisen: keskiössä ovat ottelut ja ennen kaikkea niissä menestyminen. Tämä on ymmärrettävää, sillä urheilijoiden näkemykset monipuolistavat tapahturnaraportointia ja tarjoavat lisätietoa ottelu tapahtumat sähköisistä viestimistä seuranneille lukijoille. Urheilijat muun muassa arvioivat pelin tapahtumia, omaa ja vastustajan suoritusta sekä ilmaisevat tunteitaan. 2008, 29). Juttujen lukumäärävertailun perusteella kaikista vuoden 2009 tennisjutuista 29 prosenttia käsitteli Niemistä. (2008, 29-31) m ielestä kriittisen ja m ahdollisim m an totuudenm ukaisen urheilujourn alism in toteuttam inen vaatisi toim ittajilta huom attavasti lisää ponnisteluja. Aihevalinta ja siihen valittu tulokulma ovat jo toki sellaisenaan mielipiteitä, mutta toimittajien henkilökohtaiset näkemykset välittyvät teksteistä harvoin selkeästi. (Ks. Ja vaikka vuosi oli vaikea, menestykseen jaksettiin uskoa. LIIKUNTA & TIEDE 49 , 6/2012 • TUTKIMUSARTIKKELI • Helsingin Sanorrnen urheilu-uutisointi 71. HS seurasi kuitenkin Niemistä tiiviisti. Laine 2011, 221). Tyypillisimmillään tennisuutisointi koostuu ottelu raportista ja sen oheen liitetystä suppeasta kommentista. Puheäänten tarkastelu ei ole selvärajaista tekstissä esiintyvien henkilöiden tai itse kirjoittajan kommenttien erottelua, sillä moninaiset puheäänet nivoutuvat uutisteksteissä hienovaraisiksi verkostoiksi. (Ks. (llmanen ym. Tiivistämisellä pyritään eri puheäänten välisen rajan häivyttämiseen, kun taas sitaateissa olevat kommentit erottuvat selvästi muusta tekstistä. Tällä tavalla toimittajan ja urheilijan näkemyksien välistä rajaa pidetään tiukasti yllä. Purasen (2000, 26) mukaan kolumnityyppiset kommentit ovat ainoita juttu tyyppejä, joissa suomalaistoimittajat kokevat voivansa ottaa kantaa. 2004, 16-18.) HS:n tennisuutisointi vahvistaa käsitystä. Tämä löysi e/1stralyönnin, liun tarvitsi sitä, Kontinen sanoi Baghdatistista
Paitsi urhei I ijat , myös mediayleisöt ja sponsorit janoavat voittoja. Tuloskeskeisyyden seurauksena HS:n urheilujournalismi pohjautuu monilta osin faktatietoihin. Jyväskylän yliopisto. Urheilutoimittajat tarjoavat harvoin selityksiä lopputuloksiin vaikuttaneista tekijöistä, ja silloinkin syitä lopputulokseen haetaan usein tilastoista. Itkonen, H., llmanen, K. Yksiseliueincn vastauksemme on, että analyysi on tehty aineistolähtöisesti. Tutkimuksia 1/2004. & Bosshart, L. Teoksessa: C. Mediayleisöjen suhtautumista eri urheilumuotoihin on selvitetty laajalti, mutta mielipiteitä raportoinnin kohteistajulkaistaviin juttuihin ei ole systemaattisesti tutkittu. 2002. Jyväskylä studies in humantties 68. Tutkimuksia 1/2008 Jeanrenaud, C. Sport and the Media. Diskurssianalyysin aakkoset. myös Heinilä 2000, 280) Urheilutoimittajien kriittisten ja huolellisesti perusteltujen puhcäänien voimistuminen olisi toivottavaa.Journalistin ohjeiden mukaisesti lukijoiden on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta, mutta mielipiteet toimittajien tulisi esittää suorasanaisesti sekä personoitucn. Millainen rooli urheilujournalismilla on yhteiskunnassa 7 Teoksessa: M. Urheilutoimittajat itse kokevat, että syvällisten analyysien sijaan yleisö kaipaa kevyttä viihdettä (Rowe 1999, 37-38), mutta onko tämä myös kuluttajien toive: onko urheilumedia sittenkään juuri sellainen kuin sen halutaan olevan (ks. Teoksessa: K. Se, että tutkimustulokset ja esittämämme pohdinnat mukailevat aiemmin urheilujournalismista sanottua osoittaa, miten vakiintuneita tietyt urheilujournalismin konventiot ovat. Liikuntatieteiden laitos. Esimerkiksi huippu-urheilun rakenteisiin kritiikkiä ei kohdennettu ja esitetyn suorituskritiikin sävy oli laimea. Sports Journalism: Context and lssues. Tulospainoueisessa urheilu-uutisoinnissa huomio kohdistetaan voiuajiin ja muihin mencst yjiin. Fairclough, N. Mielipideaineiston määrä suomalaisten sanomalehtien urheilusivuilla on lisääntynyt, mutta esimerkiksi toimittajien brändääminen lukijoita kiinnostaviksi tavaramerkeiksi on vielä melko harvinaista (ks. 2001. Tutkimuksia 3/2004, 231-247. Tämä on sikäli yllättävää, että lukijoita kiinnostavat tavaramerkit oivaltavine analyyseineen ja personoituine kommenueinecn ovat painetun sanan valtteja sähköisten mediamuotojen puristuksissa. Urheilu on osa yhteiskuntaa ja sen asemaan olisi syytä pureutua myös ulkoapäin. 2006. YHTEENVETO JA POHDINTA Tutkimuksemme pääiuloksct mukailevat monilta osin urheilujournalismiin liitettyjä ja kliseisiksikin muodostuneita käsityksiä. Jyväskylän yliopisto. Tennisjuttujen perusteella tarkastelemamme HS:n urheilu-uutisoinnin ominaispiirteet herättävät kysymyksiä. Analysoimassamme aineistossa tällainen oli hämmästyttävän vähäistä. Sports and Media: Communication Research Trends 22 14), 3-43. Tällainen saattaa hcräuää kysymyksen, olemmeko antaneet aiemmin uu ku un ohjata tulkintoja, onko analyysiä siucnkään tehty aincistolähtöisesu. 2003. Itkonen, H. 2004. & Kesenne, S. Laine 20! 1, 229). Tennisuutisoinnin perusteella HS:n urheilujournalismi on tuloskeskeistä. Osaltaan esteenä ovat rajalliset resurssit ja aikataulukysymykset, mutta kyse on myös tahdosta ja ammattitaidosta. Urheilun sponsorointi Suomessa. Oletettavaa on, että ainakin tietyt iltapäivälehdille ominaisct juuukäytännöt yleistyvät. Hulluna urheilusta penkkiurheilu ja fanius tutkimuskohteena. Itkonen, H., llmanen, K., Matilainen, P. Urheilun Julkisuuskuva. Taustoittavien juuutyyppicn suuri määrä huomioiden palstatila juttutyyppien monipuolistamiseen on jo olemassa. Jyväskylän yliopisto. Mikäli tutkimuskohteena olisi ollut esimerkiksi kansanjuhlien raportointiin pääuynyt miesten jääkiekon vuoden 2011 MM-kisauutisointi, LUtkimustekstit olisivat luultavimmin ilmentäneet yhtetsöllisyyuä toisella tapaa. Heinonen, H. Liikunta & Tiede 38 141, 44-47. Brookes, R. llmanen, K., Itkonen, H., Matilainen, P. Jokinen, A., Juhila, K. On mielenkiimoista nähdä, miten vuoden 2013 alussa tapahtuva siirtyminen tabloidikokoon muuttaa HS:n urheilu-uutisointia. Hujanen, E. & Suoninen, E. Urheilumediat toki vastaanottavat runsaasti palautetta tekemästään työstä, mutta tulkintojen tekeminen ki1javasta mielipidepaljoudesta on haastavaa. Heinilä, K. Boyle, R. Etenkin tiedouavicn ja tausto iuavien juuuiyyppien välistä rajaa voisi urheiluuutisoinnin kaavamaisuuden takia selkeyttää. & Jaskari, L. Tutkimuksia 1/2007. 2007. Pohdimme asiaa knuusesu julkaisuprosessin loppuvaiheessa. Jutuissa yhdistyvät sekä urheilujournalismin että urheiluviihteen piirteet. Myös yhteisöllisyyden ilmentämisestä oli merkkejä, mutta suomalaisten tennispelaajien kansainvälinen menestys ei tarjonnut tähän riittävästi aineksia. Fairclough 1997, 21) näkyy myös HS:n urheilujournalismissa. Sport och medier: Kristiansand: IJ-Förlaget. Jeanrenaud & S. 1997 Miten media puhuu. 2004. Liikuntatieteiden laitos. Samalla sekä juttujen aihekirjo että niiden tarkastelutavat kuitenkin yksipuolistuvat Urheilu-uutisten tehtäviksi on nimetty muun muassa yhteisöllisyyden ilmentäminen, lukijan vi ihdyttämincn ja informaation välittäminen. 72 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 • TUTKIMUSARTIKKELI • Helsingin Sanornien urhelu-uut1S01nt1. Myös HS:ssa meneillään oleva monikanavainen kehitystyö luultavimmin lisää vuorovaikutusta paperija verkkolehden välillä. Miettinen (toirn.) Haasteena huomisen hyvinvointi miten liikunta lisää mahdollisuuksia 7 Jyväskylä Likes, 273-284. set ariessa. Toimittajat myötäilivät urheilijoiden kommentteja tai pidättäytyivät tapahtumien neutraalissa kuvailussa. Ovatko kritiikiuörnät ja kaavamaiset tapahturnaraportu sekä sankari kertomukset sisältöjä, joita sanomalehtien lukijat kaipaavat. Toisaalta mediassa tapahtuva, faktatiedon ja viihteen välisen rajan hohyrruscnä ilmenevä, sisäisen rakenteen muutos (ks. Tuttuja ja turvallisia tapahiurnaraporucja sekä runsaasti sitaatteja sisältäviä haastattelujuttuja on helpompi kirjoittaa kuin esimerkiksi analyysejä tai laajoja reportaaseja. & Vuolle, P. London: Arnold. Tampere: Vastapaino. Media urheilun tulkkina ja teki1änä Jyväskylän yliopisto. Viimeiset kuiskaukset: Doping urheilun, journalismin ja yhteiskuntatutkimuksen kestohaaste. llmanen (toim.) Pelit ja kentät: Kirjoituksia liikunnasta Ja urheilusta. Tapahtumaraportoinnin ohella urheiluilmiöiLÄHTEET Beck, D. 3. Tulosja tilasto-osioiden ohella tulokset näkyvät vahvasti niin ouelusclostuksissa kuin toimittajien kornmcnu iosioissakin. juu utyyppikirjoa olisi suositeltavaa monipuolistaa. Kesenne (toim.) The Economics of Sport and the Media. 2006. Piirre on ymrnärrcuävä, koska voittojen metsästys heijastaa urheilun syvintä olemusta, kilpailua paremmuudesta. Jyväskylän yliopisto. Cheltenham: Edvard Elgar, 1-25. London: SAGE. 2004. Journalismi n perusarvoihin I uettavaan kriittisyyteen aineksia aineistossamme olisi ollut, mutta toimittajat esiuivät kritiikkiä verrattain vähän. Dahlen, P. Tällainen edellyttää kuitenkin työrutiineista irtautumista ja urheiluilmiöihin uusista tulokulmista tarttumista. Eniten arvostetaan kansainvälistä menestystä, mikä puolestaan vaikuttaa urheilutoimittajien aihevalintaan: mitä menestyneempi urheilija, sitä enemmän hänestä kirjoitetaan. Fak tai iedot ja fiktiiviset ilmaukset sekoittuvat toisiinsa, sillä urhcilutoimiuajie n käyttämä kieli on tunnepitoista ja liioiuclevaa. (Ks. 2008. 2000. Lukijakunnan rajamailla: Sanomalehden muuttuvat merkityktä olisi syytä tutkia ja kyseenalaistaa. 2008. 2007. Tausroit tavat jutut on HS:ssa eroteltu selkeästi erillisiksi juuutyypeiksi, multa niissäkin toimiuajat keskittyvät tuloskeskeisesti huippu-urheilun rncnestysarvoihin. & Matilainen, P. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Representing Sport. Nieminen 2001, 85)7 Jotta kysymyksiin pystyttäisiin vastaamaan, urheilujournalismin kuluttajien näkemyksiä olisi syytä LUtkia. Analysoimissamme aincisioissa täyuyivät viihdyttämisen ja informaation välittämisen tehtävät. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos
2006. Tam pere: Vastapaino. 2012. K. 1993. Tampereen yliopisto. K. 1999. Teoksessa H. Kalliokoski (toim.) Teksti 1a ideologia. painos. 10-11. Helsinki: Päivälehden museo. Virtapohja, K. Virtapohja, K. Tampereen yliopisto. Jyväskylä: Likes, 121-135. 2001. Liikuntatieteellisen seuran moniste nro 20. Nieminen & J. Koljonen. 1997 Petos kalkkiviivoilla. & Sondermann. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura. Buckingham: Open University Press. Liikunnan ja urheilun joukkotiedotus. Suomalainen urheilujournalismi. "Tässä tarvitaan vakavaa urheilujournalisrrua" Suomalaisen journalismin tutkivuus amerikkalaisen investigate reporting-perinteen valossa. Teoksessa J. Helsinki: Tammi. 2006. Helsingin Sanomat 2 9.2012. 2001. Tuomi, T. Raney & J. Mahwah. Rowe. 1996. Seppänen. P. Puranen, T. Julkaisuja A 47 67-100. Iltapäivälehdet mediakentän ja yhteiskunnan muutoksessa. Kunelius & S Ridell (toirn.) Kaksi katsetta journalismiin. LIIKUNTA & TIEDE 49. Kaikki tieto ei mahdu urheiluruutuun. Helsinki Edita. 2002. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen julkaisuja. Tampere: Vastapaino. Tiedotusopin laitos. Haukilahti & M. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisu N:o 90. Viestintätieteiden laitos. Taiteiden tutkimuksen laitos. 1995. Journalismin tutkimusyksikkö. Lehdistön kirjoittelu on jo kriittisempää ja kovempaa. Teoksessa R. The Coverage of Sports in Print Media. Räisänen, K. 1\/TIOMUSAATIKKEU -Helsrlgn Sarom,e<i lJheju-wtJsooh 73. Pänkäläinen, S. 1998. Kuutti, H. Julkaisuja A 106. 2008. Ydin 36 141. Sihvonen (toirn I Mediatutkimus: Näkökulmia ja kartortuksia. Urheilutoimittajat nuo journalistikunnan nandiheimolaiset. Asiamiesten selostuksista ammattilaisten analyyseihin: Helsingin Sanomien urheilujournalismi vuosina 1973-1998. Vertaileva tutkimus suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien Ateenan 2004 ja Torinon 2006 olympiauutisoinnista. Kieli, tunteet ja ideologia uutisteksteissä. Journalisti 73 1151. Orell, J. Tuomi, J. W. Päivälehden museossa 21.1-31.8.2005 pidetyn Hopea ei ole häpeä -näyttelyn aineisto. Fair play 34 141. 2001. Jyväskylän yliopisto. 4-5. Tiedotusopin laitos. 2000. 1994. Laine, A. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Sankareiden salaisuudet: Journalistinen draama suomalaista urheilusankaria synnyttämässä. Meriläinen, R. Teoksessa T. Tukholma Sveriges Centralförening för ldrottens Främjande, 124-135. Urheilu elämän tärkein sivuseikka. 14. Tampere: Tampereen yliopisto, 1-81. Teoksessa: A. Teoksessa: R. Kalliokoski, J. D. Julkaisuja A 95. Fair Play 33 151. & Pyykkönen, T. Wanta. 6. M. NJ: Lawrence Erlbaum Associates, 111-123. Kuusela. 6/2012. 2009. Ilmarinen ltoim.l Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu. 37-97 Kivioja, P. Pietilä, K. 2011. ·: Laadullinen tutkimus Aamulehden uutistoimittajien yleisösuhteesta. Jyväskylä: Atena. Bryant (toirn.) Handbook of Sports and Media. Järvinen, H. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura. Teoksessa:T. Turun yliopisto. ·· Mä vaan kirjota n .. Journalistiikan lisensiaatintyö. Urheilujournalismin Suomi-Ruotsi-maaottelu. Finsk sportjournalistik står inför nya utmaningar. Sanomalehden yhteiskunta. Pusa, A. Edling ym. 2004. 2000. Sport, Culture and the Media. Pyykkönen (toirn.) Kevyt alkusoitto liikuntauralle. Suomalainen viestintämaisema ja eettinen pluralismi. B5. Urheilua Helsingin Sanomien palstoilla 1904-2004. (toirn.) ldrottshistoriskt symposium 2005. 1994. & Sarajärvi, A. 1998. Nieminen, H. 99-110. Poikkeuksellisen kiinnostava maraton
Otsikkosivu lähetetään sähköisessä muodossa erillisenä tiedostona. Näiden perusohjeiden laiminlyönnit johtavat siihen, ettei käsikirjoitusta kelpuuteta arviointiprosessiin. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. Kuviot ja taulukot lähetetään erillisinä tiedostoina (mieluiten tiff-muodossa) sähköpostin liitteenä yhdessä teksuuedoston kanssa. Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi ko. Sähköposti: toimisto@lts. Paperikopioiden sivut numeroidaan. Käsikirjoituksen tekstiin omalle riville kirjoitetaan kuvioiden ja taulukoiden numero ja otsikko siihen kohtaan tekstiä.johon kirjoittaja haluaisi sen sijoitettavan tekstiä taueuaessa. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@u tu.fi Kari L. TUTKIMUSARTIKKELIT 2013 Kirjoitukset toimitukseen 12.4.2013 mennessä. Artikkelin edellytetään olevan sisällöllisesti ja kielellisesti hyvin viimeistelty. Paperikopioiden osalta riittää post ileirna, sähköinen versio on lähetettävä viimeistään 12.4. Julkaistavaksi tarjottavat käsikirjoitukset tulee toimittaa LIIKUNTA & TIEDE -Iehdentoimitukseen (os. Kirjoitusohjeet on julkaistu Liikunta & Tiede -lehden numerossa 6/2012 sekä niitä voi tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuntatieteellisestä Seurasta. Kokonaislaajuuteen kuuluvat otsikkosivu, tiivistelmät, kuviot ja lähteet. 3. Kirjoituskutsu LIIKUNTA & TIEDE -lehu julkaisee tieteelliseen asiantuntija-arviointiin perustuvia suomenkielisiä tutkimusartikkeleita sekä sähköisesti Liikuntatieteellisen Seuran Internet-sivuilla www .lts.fi. 74 LIIKUNTA & TIEDE 49, 6/2012. Tarkemmat Vancouver-ohjeet, katso ww w.icmje.org. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittåa englanninkielinen otsikko ja tiivistelmä. lausuntojen perusteella. Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Käsikirjoitusten laajuus ei kokonaisuudessaan saa ylittää 20 liuskaa, kun tekstin riviväli on 1,5, marginaalit 25 mm, fontti Times New Roman ja fonttikoko 12 pts. Hyväksytyt artikkelit julkaistaan ensisijaisesti Liikunta & Tiede -lehden vuoden 2013 viimeisessä numerossa sekä LTS:n Internetsivuilla (www .lts.fi). Tekijöiden nimet merkitään näkyviin vain erilliselle otsikkosivulle. Aikataulu Käsikirjoitukset toimitetaan 12.4.2013 mennessä lehden toimitukseen osoitteeseen Liikuntatieteellinen Seura, Liikunta & Tiede -lehti, Olyrnpiastadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artikkeleita ei saa julkaista samansisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Liikunta & Tiede-lehden tutkimusartikkelinumeron 2013 kirjoitusohjeet 1. Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (katso Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet 2002, www.tenk.fi sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto, www.icmje.org). Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Teksti kirjoitetaan vasen reuna tasattuna ja ilman tavutusta. Käsikirjoituksen tekijyys hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin tekijyys edellyttää, että kirjontajiksi ilmoitetuilla on merkittävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, että he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunnitteluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan että artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. Tiivistelmä Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. Artikkelin tiedosto lähetetään lehden toimitukseen (toimisto@lts.fi). Käsikirjoituksen otsikoinnissa suositellaan noudatettavan soveltaen seuraavaa jaottelua: Otsikkosivu Otsikkosivulta ilmenee käsikirjoituksen otsikko (enintään 120 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), lyhyt otsikko (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), kirjoittajien nimet, yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköpostiosoite). Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivujen ylätunnisteena. fi. Kuviot ja taulukot toimitetaan erillisinä painokelpoisina paperikopioina eikä niitä sijoiteta käsikirjoitustekstin sisälle. Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki 12.4.2013 mennessä. Käsikirjoitukseen on liitettävä saate kirje, jolla kirjoittajat lisäksi vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. Käsikirjoitukset lähetetään lehden toimitukseen sekä kolmena paperikopiona että sähköisenä tallenteena. Lisäksi voidaan artikkelin kiitososassa mainita henkilöt.jotka ovat edesauttaneet tutkimuksen toteuttamista. tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa.Julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä em. 2. Kansainvälisissä julkaisuissa muulla kielellä aiemmin julkaistuja alkuperäistutkirnuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys
New York: Academic Press. Teoksessa: PB. LEHTIARTIKKELIT Kannas, L. Vuori & S. pd f. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. Welsman, J. Rovio, E. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä, tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. (Roberts & Ommundsen 1996). WHO-Koululaistutkimus 1986-1998. Kuvioille annetaan erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. SARJAJULKAISUT Penttinen, S. OPINNÄ YTTEET Mikkelsson, M. Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Kari L. Heikinaro-Johansson, P. Turun yliopisto. Lerner, R.M. 1998. 6. New York, NY: Random Kun lähteenä käytetään INTERNETIN KAUTTA TAHouse. filj yk/ko koe I rna t/sarj ao hj eet. 1995. Liikuntakasvatuksen laitos. Liikunta & Tiede -Iehden tutkimusartikkelit 10 vuotta. Taulukot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla lehden toimitukseen yhdessä tekstitiedoston kanssa. 1982. Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: http://www.lts.fi Lisätietoa tutkimusartikkelin kirjoittamisesta saa myös artikkelista Itkonen, H. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Liikunta & Tiede 4 7 (1), 32-34. 1983. Artikkelin pdf löytyy LTS::n Internet-sivuilta. 147-157. Kirjallisuusviittaukset Alkuperäisartikkelin lopussa lueteltujen käytettyjen lähteiden määrä voi olla enintään 40. (Telama ym. 2002). Joukkueellinen yksilöitä. Jyväskylän yliopisto. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 54-68. Taulukoista toimitetaan kaksi erillistä paperikopiota. HAASTATTELUT Nurmi, Paavo, olympiavoittaja, Helsinki, 19.7.1952. & Mechling, H. Helsinki: WSOY. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden merkitään internetin hakemistopolku ja päivämäärä, mittaus. Väitöskirja. Dimensionen sportmotorischer Leistungen. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Physical activity patterns in secondary schoolchildren. Kuvioitten takapuolelle merkitään käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi, kuvion numero. Liikunta & Tiede 35 (41, 4-10. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Concepts and theories of human development, 2nd ed. RAPORTTISARJAT Youth and drugs 1973. Huovinen, T. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari. "Pehkonen (1999, 69) osoitti, että ... & Kokkonen J. " Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. (toim.) 2003. 2002. 2000. VOITETTUA ARTIKKELIA, kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artikkelin lähdetiedot. Self-control and continuity from Lisätietoja: childhood to late adolescence. Asiasanat 3-8 kpl Johdanto Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tulokset Pohdinta ja johtopäätökset Tämän osan toivotaan sisältävän myös lyhyehkön taustoiuavan arvion siitä, miten esitetyt tulokset ja johtopäätökset täydentävät tai kyseenalaistavat aiempaa tutkimustietoa, mitkä ovat mahdollisiajatkotutkimustarpeita sekä mitkä ovat tulosten mahdollisia käytännön sovelluksia. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. 4. 161/18.2.1972. World Health Organization Technical Report Series 516. Turun yliopiston julkaisuja D 320. Uronen, V. 1986. Komiteanmietintö 1976: 42. Väitöskirja. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Musculoskeletal pain and fibromyalgia ,n preadolescents. Kuviot Kuvioiden tehtävänä on täydentää tekstiä. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. Liikuntalääketiede. KOMITEANMIETINNÖT Perhekasvatustoimikunnan mietintö. Pehkonen 1999, 69). 2010. Esimerkkejä lähdeluettelon laadinnasta KIRJAT Bös, K. Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi painokelpoista paperikopiota. Kuviot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla yhdessä tekstitiedoston kanssa. Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. 2003. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. (Duda 2001; Lintunen 2000). Päätoimittaja 63-105. Viitattaessa tällaiseen materiaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus "julkaisernaton". Pulkkinen, L. Report of a WHO study group. Mikäli artikkeli LUVUT KOKOOMATEOKSESSA on julkaistu vain sähköisesti, lähdetietojen lisäksi Oja, P. Yksityiskohtien tulee olla riittävän selkeitä niin, että ne erottuvat myös kuviota pienennettäessä. 5.Taulukot Taulukot numeroidaan ja otsikoidaan selkeästi. Nuoruuden kasvuympäristöt ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Lisensiaatintutkimus. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdeluettelossa. Schorndorf: Hoffmann. 1998. & Armstrong, N. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. Baltes & O.G.Brim (toim.l Life-span development Pasi Koski and behavior, voi. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Geneve. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta http ://k i rj as to .j yu. & Tynjälä, J. Taimela (toim.) milloin osoite on tarkistettu. European Journal of Physical Education 5 (21. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä, esim. Lähdeluettelo Taulukot kuviot ja kuvatekstit 4. Prospective 1-year follow-up study. & Kytökorpi, L. 2003. LIIKUNTA & TIEDE 49, 6/2012 75. 7. Teoksessa: 1. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim
Halaus, suukko ja hyvä seksi on taatusti hyvää terveyden hoitoa ja sairauksien ennaltaehkäisyä. Puolet kansasta on lihavia tai ainakin ylipainoisia. Rohkenen kuitenkin väittää, euä emme yhtä tarmokkaasti ja innostuneesti pidä huolta henkisestä vireydestämme, mielemme huippukunnosta, eli sielustamme. liman kiintymistä, kosketuksia, väiiuämistä meistä tulee yksinäisiä, onnettomia ja ehkä katkeriakin. liman toisia ihmisiä emme ole mitään. Elintoimintamme, verenkienomme, sydämemme, ruoansulatuksemme, tahdonalainen ja tahdoton hermostomme, koko monimutkainen ruumiimme monine kytkentöine Ja termostaatteine ovat erittäin riippuvaisia siitä, minkälainen mielentilamme on. Suomen kielen sana "ruumis" on, paitsi sanana kaunis, myös sana joka totuudellisesti ja kauniisti yhdistää elämää ja kuolemaa. Ruumis on lahjomaton. Sana syntyi Lääkintöhallituksen entisen pääjohtajan Niilo Pesosen intoilusta keksiä suomalaisia uudissanoja. Ahdistus, stressi, vastoinkäymiset, sydänsurut, ihmissuhdeongelmat, työpaineet, yksinäisyys ja kuoleman pelko ovat monen sairauden taustalla. Ruumis puhuu korkeaa verenpainetta, allergiaa, selkäja nivelvaivoja, vatsavaivoja, päänsärkyä. Ja ruumis on viisas. Persona! trainer on korkeinta muotia, ikään kuin olisimme päiväkoti-ikäisiä avuttomia lapsia. Ruumis ilmentää kaikkea sitä mistä emme pysty tai uskalla puhua. Ruumis puhuu kun itse vaikenemme. Suomessa kiinnitetään valtavasti huomiota meidän ruumiilliseen terveyteemme ja hyvinvointiimme. häntä liäsillään CLAES ANDERSSON Kirjailija Espoo Ki1joiLtaja toimi huluuuriministerinä vuosina 1995-98. Jopa urheiluslangin sana "kroppa" on jossain yhteydessä hyväksyttävämpi kuin tuo ontonhalju epäsana "keho". Ruumiin kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on viisasta ja kannatettavaa. 76 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012. Tällä tarkoitan sitä, että meidän tulisi kiinnittåä enemmän huomiota mielemme hyvinvoinnin ja tasapainon saavuttamiseen. Toista ei ole ilman toista, ne ovat keskenään ikuisesti liitossa toisiinsa. Ruumis on sielun koti ja mielemme hyvinvointi vaatii paljon muutakin kuin trimmatun ja hyvin harjoitellun ruumiin. Itse olen tyhmyyttäni kokeilut kaikkia mahdollisia ruokavalioita, rasvanpolttorohtoja, magneettirenkaita, lävistyksiä, laastareita, kurkkudieettejä, kivikauden ruokavalioita ja karppausta, Kun eräs lääkäri antoi ohjeen: syö vähemmän ja liiku enemmän' Pidin häntä täysin asian tuntemattomana ja kahjona. EMERITUS IHMETTELEE Teksti: CLAES ANDERSSON Ruumis on sielun koti E nsin muutamasta käsitteestä. Meille kerrotaan mitä saamme syödä ja mitä ei pidä syödä, mikä laihduttaa ja mikä lihottaa. Ja totta on: me voimme yhä paremmin, elämme yhä vanhemmaksi, moni meistä on todellinen teräsvaari tai -rnurnrno. Sana on tarpeeton, ontto ja ruma, eikä sitä tulisi käyttää. Mitä vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja ja hivenaineita meidän tulisi käyttää jotta ei hukka perisi. Kaiken tuloksena oivallus: ainoastaan laihdunaja lihoa! Meille myydään askelmittareua, kuntosalin kausikortteja, kuntopyöriä ja muita vempaimia. Sen sijaan muotiin tullut sana "keho" herättää minussa puistatuksia ja pahaa oloa. Nykyään ovat harvassa ne tv-ohjelmat joissa ei valmisteta ruokaa. Näin olen asian runossani ilmaissut: Meistä tulee ihmisiä hunjohu hosliettaa meitä Hiulisista tule ilmiishiuhsia vasta lwnjohu siliLLää niitä hädellään Hymy nähyy vasta hun joliu lwulee sen //wua meillä ei ole sielua Kun johu hosheLLaa hän Lasiaan lwshettaa meitä Meistä tulee todellisia vasta hun jolw on lwsheLLanut IhmishasvoL elävät vasta liunjoliu on hosheuanut niitä häsillään PiiLLaamat.011 ei piiltaa ei hosheta hetään Kulwan ei ole iliinä lwsheLtanuL häntä josta on tullut pi iltaa maton Hänestä tulee ihminen vasta lwn johu on hyväillyt. Ruumista ei voi huiputtaa eikä se usko valheisiimme. Hyvät välit lapsiin, lastenlapsiin tai lähiystäviin on mitä tehokkainta pahoinvoinnin ehkäisyä. Hyvä konsertti voi olla terveellisempi kuin monen tunnin rehkiminen kuntosalilla tai juoksulenkillä
Tottahan on tietysti sekin, että elävät organismit liikkuvat vain tietyn ajan. Miten siis on mahdollista, että ihminen joka on onnistunut luomaan ruumiinsa ympärille niin valtavan ihmeellisen universumin muoreineen, kulttuureineen ja kansanperinteineen on joutunut tilanteeseen, jossa tuo ruumis on alkanut rapistua. Alkaa olla aika löytää keinoja, joiden avulla sisäinen voi saada fyysisen muodon, ei tuhoavana vaan rakentavana. Päätinkin siis ilmeisesti ounastella tulevaa ihmistä, joka pakenee omaa ruumistaan. He ovat fyysisiä ideaalisymboleja. Paljon lasten kanssa työskentelevänä olen saanut huomata, että pienet lapset ovat oikeastaan motorisia taitureita sanan parhaassa merkityksessä. Kun liike lähestyy loppuaan, muoto alkaa rapistua, kuihtua ja lopulta se kuolee pois kadoten näkyvistä. Onko mahdollista, että oma ruumis onkin ahdisiava. Onko meillä rohkeutta antaa muotoa omalle kokonaiselle itsellemme vai elämmekö vain tuon kalpean peilikuvamme kanssa. Kun pitäisi ilmaista omaa ruumiinkuvaa fyysisesti, siihen ei olekaan keinoja. Voisiko olla, että se magia, joka houkuttelee virtuaalisessa mielikuvitusmaailmassa on kuva ruumiimme sisäisestä maailmasta, joka ei saa muotoa liian valmiiksi arvotetussa fyysisessä maailmassamme. Ja kun peilikuva ei enää riitä, virtuaalimaailma tulee "pelastamaan" ja pahimmassa tapauksessa sisäinen kuva saa muodon muiden fyysisten hahmojen surmaamisena omassa lähipiirissä. Ruumiinkuvassa on nimittäin myös sisäinen puoli, joka voi olla jotain muutakin kuin peilistä näkemäsi liikkuva ja hengittävä hahmo. Kaikki elävä saa muuttuvan muotonsa liikkeessä. Minun tuskin tarvitsee liittää tähän tilastoja näyttämään fyysisen kivun, ylipainon ja inaktiivisuudesta sikiävien sairauksien lisääntyvää määrää yhteiskunnassamme. Sama ilmiö toistuu musiikkiartistien kanssa. Meille on tarjolla valmiiksi luotuja ideaaleja esimerkiksi urheilulajien, taiteen, muodin ja perheen suhteen ja nuo ideaalit kutsuvat ihmistä liikkumaan kanssaan. liman liikettä ei ole muuttuvia muotoja, joita elävä organismi tarvitsee ollakseen olemassa. Elävä organismi puolestaan tarvitsee ravinteita, jotta se voi jatkaa liikkeen ylläpitämistä. Ainakin kaksi olennaista asiaa elämisen kannalta ovat liikkuminen ja syöminen. Näin siis ruumiimme esittää meille tiettyjä vaatimuksia joiden parissa yksilö joutuu tasapainottelemaan ja kamppailemaan elämänsä varrella. Ainakin fyysinen olornuoto katoaa. Myös kulttuuri kautta historian on ollut esteettisesti kiinnostunut ihmisen ruumiin kuvasta. Se alkaa rakentua varhaisessa lapsuudessa ja muuttuu jatkuvasti elettävän elämän matkalla. Ruumiinkuva tarkoittaa yksilön mielikuvia omasta ruumiistaan ja sen toiminnoista. Entä jos nuo asiat eivät liikutakaan. Samoin liike ja liikkuminen saa kulttuurissamme tiettyjä jumalallisia rooleja. Joku voisi jopa puhua palvonnasta. Tämä näkyy esimerkiksi urheilulajeissa ja suoranaisessa urheilijoiden ja heidän fyysisten ominaisuuksiensa ja ulkomuotojensa ylistämisessä. Olit sitten nuori tai vanha. Virtuaalisilla universurneilla tarkoitan tietokoneyms. PETRI JÄRVINEN Fysioterapeutti opiskelija Laurea AMK Sähköposti: ftpetri.jarvinen@gmail.com Voisiko olla, että se magia joka houkuttelee virtuaalisessa mielikuvitusmaailmassa on kuva ruumiimme sisäisestä maailmasta, joka ei saa muotoa liian valmiiksi arvotetussa fyysisessä maailmassamme. On mielenkiintoista minkälaiseen tilanteeseen yksilö voi joutua oman kulttuurinsa valtatekijöiden pyörityksessä ja näin ollen nuo perustoiminnot voivat vinoutua. Perustavanlaatuinen olemus itsestä ja omista ruumiillisista kokemuksista sitoutuu juuri tuohon ruumiinkuvaan ja näin ollen se on identiteetin ydinaluetta. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 612012 77. Peilistä ei katsokaan se ihminen joka sisälläni on kun suljen silmät. pelimaailmoja jotka kokoavat niitä halajavan eteen upeita fantasioita ja mielikuvitusmaailmoja, joissa voit olla juuri sellainen, kuin kuvittelet haluavasi olla. Teksti: PET RI JÄRVINEN OPISKELIJA OUNASTELEE Liike, ruumis ja ihmisen kuva N ykyisin muodissa ovat aiheet, jotka liittyvät ylipainoisuuteen, fyysiseen inaktiivisuureen ja virtuaaliuniversumeihin. Olen kuullut puhuttavan, että tämä sama ongelma on leviämässä yhä nuorempiin ihmisiin. Lapsi oppii JO varhain millaisin tavoin lähipiiri ja kulttuuri sallivat hänen toimia oman ruumiillisuutensa suhteen. He ovat liikkeen ja liikkumisen mestareita. Kauneus, seksuaalisuus ja voima liitetäänkin usein juuri tuohon fysikaaliseen ulkomuotoon. Se on muoto, jota ei tyrkytetä, vaan se löydetään
Viimeisessä seuranta-ajankohdassa kaksosia oli 4531. Tutkittavia seurattiin noin 16-vuotiaasta aina noin 25 ikävuoteen saakka. Aaltonen Sari 1, Ortega-Alonsoalfredo-, Kujala Urho M.l, Kaprio Jaakko2,3_ Kirjoittajien taustayhteisöt: 1 Terveys tieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto 2 Kansanterveystieteen osasto, Hjelt-instituutti ja Suomen Molekyylilääketieteen tutkimuslaitos FlMM, Helsingin yliopisto 3 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 78 UO<\JNTA& TIEDE 49, 6/2012. Sekä miehillä että naisilla geneettiset tekijät selittivät nuoruusiän vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden vaihtelusta 16-vuotiaana noin 52 prosenttia. Liikunta-aktiivisuus arvioitiin liikuntakertojen määränä, ja kaksoset jaoteltiin tämän perusteella kolmeen ryhmään; liikkumattomat, kohtalaisen aktiivit ja aktiivit. liikuntalääketieteen päivien yhteydessä järjestettyyn kilpailuun osallistui 34 suomalaista liikuntalääketieteellistä tutkimusta. geneettisten tekijöiden osuus kummallakaan sukupuolella ei juuri muutu tutkittaessa liikunta-aktiivisuuden vaihtelua nuoruudesta nuoreen aikuisikään. Yksilölliset ympäristötekijät sen sijaan pysyivät varsin vakaana kummallakin sukupuolella nuoruudesta nuoreen aikuisikään ja selittivät noin 20-30 prosenttia liikuntaaktiivisuuden vaihtelusta tänä aikana. Tutkija Sari Aaltosen mukaan Lisätietoja: Sari Aaltonen, puh. Tultaessa nuoreen aikuisikään kummallakin sukupuolella geneettisten tekijöiden osuus oli laskenut noin 30 prosenttiin. VUODEN 2012 LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN TUTKIMUS -KILPAILUN VOITTO SARI AALTOSELLE: Geneettiset ja ympäristötekijät vaikuttavat liikkumattomuuteen ja liikunta-aktiivisuuden vaihteluun Kuva: LTS Sari Aaltonen tutkimusryhmineen voitti ja Mika Venojärvi sijoittui toiseksi Vuoden 2012 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailussa. Sari Aaltonen valittiin myös vuoden nuoreksi tutkijaksi. Tutkimuksen seuranta-aineisto koostui yhteensä 5 216 vuonna 1975-1979 syntyneestä kaksosesta. Tutkimus on osa laajaa suomalaista Nuorten Kaksosten Terveystutkimusta. Kuitenkin erityisesti yhteisillä ympäristötekijöillä näyttäisi olevan merkitystä varsinkin naisten liikunta-aktiivisuuden vaihtelua selittävänä tekijänä. J yväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen tohtorikoulutettava Sari Aaltonen ja hänen tutkirnusryhmänsä voitti ensimmäisen sijan ja vuoden nuori tutkija -palkinnon Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämässä Vuoden 2012 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailussa. Tämä olisikin syytä ottaa huomioon mietittäessä liikuntaneuvontaa ja mahdollisuuksien mukaan kohdistaa neuvontaa nuorille miehille ja naisille hieman eri tavalla. Voittaneessa tutkimuksessa selvitettiin geneettisten ja ympäristötekijöiden osuutta liikuntaaktiivisuuden vaihtelussa siirryttäessä nuoruudesta nuoreen aikuisikään. Yhteisten ympäristötekijöiden selittävä osuus liikunta-aktiivisuuden vaihtelusta kasvoi seuranta-aikana miehillä 18 prosentista 43 prosenttiin ja naisilla 26 prosentista 49 prosenttiin. 040 805 3544, sari.s.aaltonen®jyufi Tutkimuksen otsikko ja tekijät: Perimän ja ympäristön vaikutus liihliumattomuuteen ja liihunta-ahtiivi.suuteen: pithittäistuthimus nuoruudesta nuoreen aihuisihään
VUODEN 2012 LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN TUTKIMUS -KILPAILUN TOINEN SIJA MIKA VENOJÄRVELLE: Sauvakävelyharjoittelu hillitsee ylipainosta johtuvaa kroonista tulehdusreaktiota T utkija Mika Venojärven tutkimuksessa selvitettiin, miten liikuntainterventio vaikuttaa metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin, glukoosiaineenvaihduntaan ja rasvakudoksen erittämiin adipokiineihin miehillä, joiden glukoosin säätely on heikentynyt. Hän tutkimuksensa osoittavat yksiselitteisesti, että liikunnalla on valtaisa positiivinen vaikutus aivojen toiminnallisen kapasiteetin kehittymiseen. Hänen tutkimuksensa ovat myös osoittaneet, että ylipainolla ja epäterveellisillä ravintotottumuksilla on negatiivinen yhteys aivojen kehittymiseen ja kognitiiviseen kapasiteettiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sauvakävelyharjoittelu hillitsee ylipainosta johtuvaa kroonista tulehdusreaktiota, ja voi siten ehkäistä rasvamaksan syntyä myös silloin, kun glukoosin säätely on jo heikentynyt. Tutkimuksen otsikko ja tekijät: Sauvakävelyja kuntosaliharjoittelu vähentävät chemeriinin pitoisuutta 40-65-vuotiailla miehillä, joilla on heihentynyt glukoosin säätely randomisoitu kontrolloitu tutkimus. Tutkijat toteavat, että sauvakävely sopii hyvin painonhallinnan tueksi ja kestävyyskunnon kohottamiseen. Lisa Barnett Deakinin yliopistosta Melbournesta puolestaan esitteli tutkimustuloksiaan lapsuuden motoristen perustaitojen yhteyksistä nuoruuden ja LIIKUNTA& TIEDE 49 • 6/2012 79. Kongressi keräsi yhteensä noin 300 osallistujaa. Hillman on myös havainnut yhteyksiä fyysisen kunnon ja koulumenestyksen väliltä. Charles Hillman lllinoisin yliopistosta USA:sta on tutkinut liikunnan ja kognitiivisen kapasiteetin välisiä yhteyksiä. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa lisää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Aerobinen kunto on yhteyksissä esimerkiksi muistiin, tarkkaavaisuuteen ja keskittymiseen. Huono kestävyyskunto, ylipaino ja ei-alkoholiperäinen rasvamaksa liittyvät metaboliseen oireyhtymään. 010 778 6606 tai jonne.kamsu/a@lts.fi ICEPA KONGRESSI: Aivot saavat lisätehoja liikunnasta J yväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 1.-3.11.2012 järjestetyssä International Congress on Enhancement of Physical Activity and Motor Skills (ICEPA) kongressissa tarkasteltiin motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden välisiä yhteyksiä, motoristen taitojen oppimista ja opettamista sekä liikunnan ja kognitiivisen suoriutumisen välistä yhteyttä. Siihen liittyy myös usein maksan insuliiniresistenssiä, joka lisää huomattavasti sydänsairauksien riskiä. Teksti:TIMO JAAKKOLA Venojärvi Mikal.2, Wasenius Nikoå, Manderoos Sirpa3,4, Heinonen Olli j.>, Hernelahti Miikaå, Lindholm Harri6, Surakka Jukka 7, Lindström Jaana 8, Aunola Sirkka+, Atalay Mustafa", Eriksson johan G.3 Kirjoittajien taustayhteisöt: 1 Itä-Suomen yliopisto, Kuopio 2 Turun ammattikorkeakoulu, Turku 3 Helsingin yliopisto, Helsinki 4 Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Turku 5 Paavo Nurmikeskus ja Terveysliikunta Turun yliopisto 6 Työterveyslaitos, Helsinki 7 Arcada, Helsinki 8 Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Helsinki Lisätietoja kilpailusta: Jonne Kamsula puh
Lisätietoja: www.icepa.fi, timo.jaahlwla@jyu.fi Piikkarit-palkinto Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitokselle Vuoden 2012 liikunnan tasa-arvotyön Piikkarit-palkinto on myönnetty Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitokselle ja Piikkarit-tunnustuspalkinto Suomen Urheiluliitto (SUL) ry:n tyttöja naisurheilun kehittämisohjelmalle. Lapsuudessa opitut motoriset perustaidot ennustavat nuoruuden ja aikuisiän [yysistä aktiivisuutta. Tyttöja naisliikunnan talous on niin ikään ollut 2000-luvun alkupuolen yhtenä tutkimuskohteena liikunnan yhteiskuntatieteissä. Eri lajien tasa-arvokysymyksiä on pohdittu lukuisissa opinnäytetöissä, joissa on perehdytty muun muassa naisten jalkapalloon, golfiin ja purjehdukseen. Liikun nanopetta jakoul u tuksessa varmistetaan molempien sukupuolten yhtäläiset mahdollisuudet kiintiöidyillä aloituspaikoilla. Markus Gruber Konstanzin yliopistosta Saksasta kuvasi mitä aivoissa tapahtuu motoristen taitojen oppimisen aikana. Sukupuolten välisen tasa-arvon kysymykset ovat nousseet laitoksen eri oppiaineiden tutkimuksessa esiin jo 70-luvulta alkaen silloisella liikuntasuunnittelun laitoksella Kalevi Heinilän toimesta sekä vuosikymmen myöhemmin Liikunta ja naiset (LIINA) -tutkimusprojektin myötä. L iikuntakasvatuksen laitoksella on erityisasema Suomessa. Barnett kannustaakin liikuntapedagogeja lisäämään ja tehostamaan välineenkäsittelytaitoja erityisesti tyttöjen ohjauksessa ja opetuksessa. ICEPA lwngressi jä1jeslivät yhteistyössä Jyväskylän yliopisto, Opetusja Kulttuuriministeriö, Jyväskylän lwupunlii, Nuori Suomi ,y, Suomen Valmentajat ry ja Suomen urheilupsykologinen yhdistys. Barnettin tutkimukset ovat osoittaneet, että motorisista perustaidoista erityisesti välineenkäsittelytaidoilla on suuri merkitys myöhemmän aktiivisuuden kannalta. Taitojen oppimisen kannalta on keskeistä, että harjoittelun aikainen aivojen aktiivisuus pysyy aivokuorella. Silloin aivot eivät enää aktiivisesti etsi ratkaisuja tehtävien sisältämiin ongelmiin, jolloin vastaavaa oppimistakaan ei tapahdu. Myös maahanrnuuuajien liikunnasta tehdyissä tutkimuksissa sukupuoli 80 L.,IKUNTA& TIEOE49•6l2012. Gruberin tutkimukset osoittavat, että jo muutaman samanlaisen suorituksen peräkkäinen toistaminen kääntää aivojen aktiivisuuden alemmille aivojen osille. Keskeisin johtopäätös Gruberin tutkimuksissa on se, että taitoharjoittelun tulee sisältää riittävästi vaihtelua. Sitä saadaan esimerkiksi tehtäviä, välineitä ja harjoitteluympäristöjä varioimalla. Yhtenä muuttujana on käytetty sukupuolta, mikä on antanut lisätietoa tyttöjen ja poikien osallistumisen eroista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Pauli Rintala, AnnaKatarina Salmikangas ja Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitokselta sekä kunniamaininnan saaneet SUL:n Jarmo Mäkelä, Tellervo Haapaniemi-Koskinen ja Anni Kirvesniemi-Bosco . Hän esitteli tuloksia Transcranial Magnetic Stimulation (TMS) tutkimuksistaan. aikuisiän fyysiseen aktiivisuuteen. Jyväskylässä on jo lähes viiden vuosikymmenen ajan koulutettu kaikki maamme liikunnanopettajat ja iso osa liikuntahallinnon johtavassa asemassa olevista ammattilaisista. Tasa-arvon toteutumista on tutkittu liikuntapaikkapalveluiden saatavuuden kannalta laajalla seurantatutkimukscl!a, jossa yhtenä muuttujana oli sukupuolten välinen tasa-arvo. Laitoksen koulutusja tutkimustoiminta vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkiin Suomessa koulua käyviin lapsiin ja nuoriin sekä laajasti koko suomalaiseen liikuntakulttuuriin. Kuva: OKM/LAAVOLA Palkinnon ottivat vastaan Säätytalolla 6.11. Liikuntapedagogiikan näkökulmasta on tutkittu lasten ja nuorten osallistumista liikuntaan niin liikuntatunneilla kuin muuten koulupäivän aikana, samoin kuin heidän osallistumismotiivejansa
Erilaiset mallit tyttöja naisurheilun kehittämiseksi ovat täten erityisen arvokkaita. . ' /~:~.<~ ' .... SUL:n kehittämisohjelmassa on hyödynnetty kokeneiden naisurheilijoiden ja muiden lajin toimijoiden osaamista. 010 778 6601. Naisurheilijoiden leirejä on resursoitu ohjelman myötä aikaisempaa enemmän, ja lisäksi seurojen naisvalmentajien sekä muiden naistoimijoiden toimintaa on tuettu eri tavoin. U KUNTA & TIEDE 49, 6/2012 81. ;:t ... .: ; :, ' ' ••. Sukupuolten tasaarvo ollut keskeisesti esillä myös laitoksen järjestämissä tiedekongresseissa. näyttää olevan erotteleva tekijä. Lajiliittotasolla vastaavia kehittämisohjelmia on toistaiseksi hyvin vähän. julkaisu nro 168, 527 sivua, 2012) innat: 604! (nom,.), ~€ (LTS:n jäsenet), 40 € (opisk.) +toim.ku1ut. ~ 1 1 THtRtfrffar\ "/• .. Tänä vuonna palhinnot myönnettiin yhteisöille. R)hmätilaukset erikseen. ; :1 h>k:;s:). ~.....,. i·., ·:.:; :· 1:t} ·· våt _. Vuoteen 2013 asti jatkuvan ohjelman tavoitteen on lisätä edelleen naisten määrää urheilijoina, valrnentajina, vapaaehtoistoimijoina sekä päättäjinä. ,J,:'· ; ': _;C~ •~·,< ,•_,.,'••; ,,. _· Pauli Rintala, Terhi Huovinen ja Satu Niemelä: tava IHkunta (U. Piihlwrit-palliinto on opetusja lmlttuuriministeriön vuosittain myöntämä tunnustus liihunnanja urheilun suhupuolten välisen tasa-arvon ja moniarvoisuuden edistämisestä. l'. Suomen Urheiluliiton tyttöjen ja naisten yleisurheilun kehittämisohjelma tukee tasa-arvoisuutta kaikilla toiminnan tasoilla Suomen Urheiluliiton tyttöjen ja naisten yleisurheilun kehittämisohjelma tukee yleisurheilun tasaarvoisuutta ja pyrkii hyödyntämään aktiivisten naistoimijoiden verkostoja tyuöja naisurheilijoiden tukijoina. Kehiuärnisohjelrna käynnistettiin vuonna 2007, kun huomattiin yli 20-vuotiaiden naisurheilijoiden, -valmentajien ja -toimijoiden määrän lasku. Ohjelman ensimmäinen hankekausi päättyi 2010, minkä jälkeen käynnistettiin toinen hankekausi 2011-2013. Lisätietoja: Kulttuuriasiainneuvos Päivi Aalto-Nevalainen (OKM), puh. U11111iiitoJ,a Ja tilaukset: www.lts.fl f tuula.valli@lts.fi I p. 0295 3 30054 an {erityisliikunnan tys Soveltava liikunta on perusoppikirja liikuntaja terveysalan opiskelijoille sekä käsikirja alan ammattilaisille kuten liikunnanopettajille, -ohjaajille ja fysioterapeuteille. Tyttöjen ja naisten osuus on tällä hetkellä maajoukkueessa 50 prosenttia ja nuorten EM-ryhmässä 44 prosenttia, ja suunta on ollut nouseva. Urheilijoille on tarjottu mahdollisuus vaihtaa kokemuksia vertaisryhmässä ja näin saada tukea oman urheilu-uran kannalta merkityksellisissä valinnoissa. Yhtenä keskeisenä toimintamuotona ohjelmassa on ollut urheilijamentorointi. Naisurheilijoiden määrä on kasvanut 14 prosenttia vuosien 2007-2011 aikana, ja naisvalmentajien osuus 14 prosentista 20 prosenttiin. Tämä on mahdollistanut nuorten, varttuneempien sekä jo uransa lopettaneiden naisurheilijoiden aiempaa paremman vuorovaikutuksen. Myös naisten osuus liiton eri luottamuselimissä on kasvanut. .if~ C ' j)>pv<:~~ '.:'\/ ~~ 'i: .. \ 1 '· · d,,,.," ~·':_:,, .:) o:sr~e, .;;• c3.; ) ; .. Teos tarjoaa apua harrasteja vertaisohjaajille sekä vanhemmille ja itse liikkujille esittelemällä laajasti eri liikuntamuotojen soveltamismahdollisuuksia
Jotkut tarkkailijat tosin ovat tästä eri mieltä. Kun silloinen oikeusministerijohannes Koskinen ehdotti selontekoa kotimaisesta dopinghistoriasta, valmentajakonkari Sulo Repo ihmetteli Keskisuomalaisen (27.2.2001) mukaan, pitäisikö hanke ulottaa Veli Saarisen päävalmentajavuosiin asti. Halosen dokumentissa lausuttu väite tietystä hiihtäjästä ja anabolisista steroideista nostettiin heti pääuutislähetyksiin. Pohdiskeleva antologia ilmestyi viime syyskuussa, sattumoisin samoihin aikoihin kun toisaalla virisi keskustelua urheilullisesta menneisyydestä. Mutta miten varmistaa heidän kelvollisuutensa. Ensin olisi määriteltävä käsitteet, laajennettava pesänselvitys kaikkiin urheilumuotoihin, pohdittava hyvityskysymystä, ja varmistettava suhteellisuudentajun säilyminen mediassa. Stimuloivien aineiden käyttö kuitenkin kiellettiin vasta 60-luvulla. Kymmeniltä suomalaisurheilijoilta udeltiin, olivatko he urallaan turvautuneet kielletyiksi tiedettyihin tai sittemmin pannaan julistettuihin keinoihin. Sallittu keino ei ole kielletty konsti Ensimmäinen fakta olisi kai se, että dopinghistorian perkaaminen voi kohdentua vain ja ainoastaan sääntörikkeisiin. Virtsanäytteiden puuttuessa olisi nojattava tunnustuksiin tai motiiveiltaan hämäriin ilmiantoihin. Lööppien äärellä on nimittäin vaarassa unohtua, että fyysistä suorituskykyä kehittävien lääkkeiden käyttö ei ole järisyttävä yhteiskunnallinen epäkohta. Hopealla alun perin palkittu urheilija saattaisi yrittää kaataa voittajansa panettelemalla tätä, vaikka hänen lääkekaapissaan olisi ollut täsmälleen samoja tuotteita. Sen päämäärä (estoton keskustelu) oli kunnioitettava, mutta metodi (kohun lietsominen) väärä, joten tuloksena oli taas kerran vaikenemista ja kiistämistä. Esimerkiksi Arto Halosen kohuttu dokumenttifilmi Sinivalkoinen valhe (2012) asettaa "dopingin" vastapooliksi "puhtaan urheilun" ilman että määrittelisi kumpaakaan käsitettä. Elokuvan maailmassa kaikki sellainen on tuomittavaa, mikä tällä hetkellä luokitellaan kielletyksi. Nämä puheenvuorot kiinnittyivät hiihtoon ja dopingiin, kuten Helsingin Sanomien (1.9.2012) päätoimittajan Mikael Pentikäisen kolumni, jonka mukaan "olisi paras, että vanhat sontatunkiot siivottaisiin ja suomalaisille kerrottaisiin totuus". Vastaava tapaus on Aamulehden (10.9.1995) usein siteerattu kysely, joka oli osa juttukokonaisuutta, jolle myönnettiin tutkivan journalismin palkinto. Eikö tutkimusten tulisi ulottua muihinkin lajeihin 7 Kenelle kultamitalit kuuluvat Kolmanneksi olisi varauduttava hyvitysvaatimusten esilletuloon. Repo taisi ajatella piristeitä, joita ilmeisesti suosittiin Saarisen menestyksekkään kauden (1937-68) koko pituudelta. Moralisointi kieltopäätöstä edeltäneistä teoista tuskin olisi mielekäs valinta. Kuinka oikeudenmukaista olisi jatkaa yksinomaan hiihtourheilun "sontatunkion" kaivelua. Totuuskomission toimivuudelle tuollaiset kysymykset olisivat tuhoisia. Kieltolistaa muokataan jatkuvasti, joten vaikkapa kreatiini tai alppimaja voidaan vielä määritellä dopingiksi. 82 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012. Pyöräilyssä ja yleisurheilussa on jo koettu takautuvia diskvalifiointeja, joiden jäljiltä ensimmäinen sija on jätetty pysyvästi avoimeksi, ja sellaiset ratkaisut taitavat vain yleistyä jatkossa. Tuollaisia kannanottoja on itse asiassa kuultu Lahden kaoottisista MM-hiihdoista lähtien. Kuten historioitsija Heino Nyyssönen tähdentää Löfströrnin antologiassa, "perusfaktojen tunnistamista voidaan edellyttää kaikilta neuvottelijapuolilta" eritoten silloin, kun aihe nostattaa poikkeuksellisen intensiivistä uteliaisuutta. Teksti: ERKKI VETTEN NIEMI POHDITTUA Tarvitaanko urheiluun totuuskomissiota. Neljänneksi sopisi miettiä, miten mediaa voisi ohjeistaa dopingaiheen suhteen. '' Historian julkiseen moraaliseen jälkiarviointiin ja hyvittämiseen kohdistuva suuri mielenkiinto on melko tuore ilmiö", toteaa tutkija Jan Löfström toimittamassaan kirjoituskokoelmassa Voiko historiaa hyvittää. Ironista kyllä, juuri tuo elokuva pyrki tekemään totuuskomission tarpeettomaksi. Toinen perustavaa laatua oleva tosiasia lienee se, että hiihtäjien osuus dopingrikkeistä ei ole suomalaisessa urheilussa mitenkään hallitseva, ja globaalisti tarkastellen se on suorastaan minimaalinen. Jos komissio kykenisi osoittamaan mestari urheilijoiden syyllistyneen rikkeisiin, pokaaleille ja palkintorahoille olisi hetkessä uusia ottajia. Edes todistetun dopingrikkeen ei luulisi olevan valtakunnan ykkösuutinen, vielä vähemmän silkan spekulaation, joka viittaa kaukaiseen menneisyyteen. Paheksunnalle ei ole sijaa, jos rikettä ei ole tapahtunut. Mahdollisen totuuskomission olisikin aluksi päästävä yhteisymmärrykseen siitä, mihin aineisiin ja menetelmiin huomio suunnattaisiin. Tilinteon oikea järjestys Edellytykset kotimaisen urheilun totuuskomissiolle vaikuttavat siis huterilta. (Gaudeamus 2012)
Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Rovio, T Lintunen, & 0. Jos, ette usko minua, niin lainataanpa hieman suoraselkäistä ja totuutta etsivää emeritusprofessori Markku Ojasta: "Jos ei koskaan ole liikkunut omaehtoisesti on turha vedota vastuuseen tai kannustaa terapeuttisesti, koska potentiaalinen liikkuja ei tätä viestiä tajua" (Ojanen 2001, 200-201). Teoksessa E. Kerrataanpa vielä: liikkumatonta ei nykyvisioilla ja -tavoitelauseilla saada liikkeelle. Valaistaanpa hieman: liikkumattoman mikrokulttuurissa ei yksinkertaisesti ole tilaa liikunnalle. 2009. Erilaiset piilevät ja olemassa olevat sairaudet, kuten diabetes, sydänja verisuoni-, tukija liikuntaelinsairaudet sekä masennus estävät muutoksen. Salmi (toim.) Ryhmäilmiöt liikunnassa. Korotetaan panosta: tehkää tutkimuslaitoksessanne opetusja kulttuuriministeriölle vaikkapa viidensadantuhannen euron hakemus, jossa lupaatte saada edes 20 prosenttia tällaisista kohderyhmän jäsenistä liikkeelle niin, että liikunnasta tulisi heille osa elämäntapaa. ESA ROVIO, LitT, Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: esa.rovio@likes.fi VIITTEET: Ojanen, M. LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 83. Esittäkää minulle sellainen aineisto. Päätöksenteko ja suorittaminen ryhmässä. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 153. Haluan nähdä sen tutkijan, joka saa tällaisen liikkumattoman liikkeelle. Saaranen-Kauppinen, A., & Rovio, E. Tällaista henkilöä on lähes mahdoton tavoittaa ja saada lopulta sitoutumaan muutokseen. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seuran julkaisu nro 163, 31-58. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ja LI KES-tutkimuskeskus. Reaalimaailman todellinen tilanne ja esimerkiksi liikkumattomuuden ilmiön todelliset värisävyt ja mahdollisuudet jäävät tunnistamatta. Pikemminkin se kertoo suurryhmässä (yli 10 henkilöä) tuotetusta fantasiasta. Jos epäonnistutte, palautatte rahat. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. Suurryhmälle on tyypillistä tiedon tulvaa edes jollakin tavalla jäsentääkseen suuntautua päätöksenteossaan ääripäihin, esimerkiksi miehet-naiset, oikeaväärä, liikkuvat-liikkumattomat. 2011. Viime vuosina näkyvästi käsitellyt historian vääryydet koskevat sotien, joukkomurhien ja pedofilian kaltaisia hirmutekoja. 2001. Dopingsääntöjä edeltäneet amatöörisäännöt olivat voimassa lähes sata vuotta ja niitä rikottiin surutta; harva urheilija kehtasi tunnustaa vilpin, sitäkin useampi Teksti: ESA ROVIO kiisti kaiken. Suurryhmän jäsenet valitaan liian usein legimitoidun valta-aseman eikä ryhmän toimintaa määrittävän perustehtävän perusteella. Etenkin, jos suurryhrnå ei ole koskaan kohdannut liikkumatonta henkilöä. Suurryhmien sijaan tarvitaan isoihin ja luoviin päätöksiin kykenevää, kooltaan pientä iskuryhmää, jolla on riittävästi osaamista, valtaa, voimaa ja rahaa toteuttaakseen näkemyksiään (Rovio & Pyykkönen 2011), muuten homma menee savolaiseksi lapasten läpsyttelyksi. Amatööri-ihanteen alasajon ansiosta ilmapiiri voisi olla sen verran lauhtunut, että saisimme jo kuulla täyden totuuden urheilun moraalia rapauttaneista raharikkeistä. Alussa ainoa vaihtoehto on pakottaminen ilman poisjäämisen mahdollisuutta. Lopuksi vinkki: aivan aluksi kannattaa ylätason visioiden viilailujen sijaan tunnistaa arjen liikkumattomuuden värisävyt ja niiden ympärille rakentuvat kulttuurit. Usein soppaa hämmentävät väärät kokit. ERKKI VETTENNIEMI, YTT Tutkija Jyväskylä Sähköposti: erkki.s.vettenniemi@student.jyu.fi El MUUTEN ONNISTU Liikunnan asiantuntijalaumat eivät tavoita liikkumattomia T ulkitsen Teijo Pyykkösen Liikuntapolitiikan iltapäivästä (23.10) tekemää rehellistä ja moneen suuntaan avautuvaa yhteenvetoraporttia (lts.Ii) niin, että liikkumattomista on tulossa hallinnon, tutkijoiden ja toimijoiden kiinnostuksen pääkohde. Haastava visionne ei kohtaa reaalimaailmaa. Sen projektin jälkeen sopisi yrittää lääkerikkeiden penkomista. Vuosien saatossa rakentuneet arvot, asenteet, käyttäytyminen ja roolia määrittävät ihmissuhteet eivät tue aktiivisuutta. Suurryhmät kuten liikkumattomuuden ympärille kasatut asiantuntijaryhmät eivät pysty vaikuttavaan päätöksentekoon, vaan tuottavat pikemminkin ristiriitoja, liittoumia, regressiota, ja ryhrnäajattelua (SaaranenKauppinen & Rovio 2009). Rovio, E., & Pyykkönen,T. Mikäli julkiseen ja kauan kestäneeseen narraamiseen sitten suhtaudutaan aikomista vaativana ongelmana, silloin kannattaisi selvitystyö aloittaa luvatonta lääkitystä isommasta valheesta. Ei muuten onnistu. Arvoisat asiantuntijaryhmät, olette ajamassa miinaan. Liiku oikein voi hyvin. Jopa alkaisivat tutkimuslaitoksillakin strategiat ja perustehtävä realisoitua. liikkumattomuuden kierre aiotaan katkaista liikunnan asiantuntijaryhmien kokouksissa
84 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012. ... ' Liikuntatieteellisen Seuran hankerekisteri ·tuntahankkeet. • Haku eri kriteereillä tai vapaalla asiasanalla. • Yhdistää hanketoimijoita. • Levittää tietoa hankkeestasi jos niin tahdot. Raportissa tarkastellaan hallinnon uudistumista ja projektiyhteiskuntaan siirtymistä sekä kuvataan liikunnan hankemaailman kehitystä ja laajuutta, arvioidaan ohjelmatyön ""'merkitystä sekä hahmotellaan hyvien ..käytäntöjen kriteerejä. • Esittelee hankkeiden rahoitusmahdollisuuksia. f www.lts.fi. 1 1,, , • , 1, (Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 4 (60 sivua, 2012). liikuntahankkeet
JÄÄKIEKON NOUSU KIITO HELSINGISSÄ Mika Wickström: HIFK-Jokerit Taistelu Helsingin herruudesta. Suomalaisilla oli 1970-luvulla käytössään enemmän vapaa-aikaa ja rahaa, mikä loi kysyntää vapaa-ajan palveluille. Jääkiekon vahvasta asemasta suosituimpana joukkueurheilulajina kertoo se, että lajista kertovia erilaisia kirjoja on ilmestynyt Suomessa vuonna 2012 useita. Esimerkiksi Harkimon pyrky HIFK:n johtotehtäviin ja lähteminen torjunnan herättämänä kostona Jokerien vetäjäksi jää täysin ilmaan. Jääkiekkoa intohimoisesti seuraavat ovat arvostelleet Wickströmiä asiantuntemuksen puutteesta ja lajin todellisen olemuksen sivuuttamisesta, kun kirjailija käsittelee ou elutapahtumien kertaamisen sijaan runsaasti jääkiekon mediaja talouskytkentöjä. Niiden syventämisessä haastatteluista olisi ollut hyötyä. 253 s. Tammi. v( .. JOUKO KOKKONEN FT, erikoistutkija jouko.kokkonen@stadion.fi LliKUNTA& TIEDE 49 • 612012 85. Yhtä lailla maakuntien ykköslehdet ovat kiekossa kiinni. Jokerien 45-vuotisjuhlan kunniaksi on ilmestynyt Matti Hannulan kirjoittama 45 jokeria pakan päältä. Kiinnostavat yksityiskohdat kuljettavat toisinaan kokenuttakin kirjoittajaa ja sinänsä hyvät tarinat eivät kiinnity kokonaisuuteen. Onko esimerkiksi niin, että 2010-luvun markkinointiin kuuluu seurojen erojen korostaminen ja liioittelu, kun todelliset erot ovat mahdollisesti kadonneet. Ajankuvaa Wickström piirtää parhaimmillaan vahvasti. Brändeistä ja fanikulttuurista olisi pystynyt sanomaan oman käsityksensä Paavo Arhinmäki. Lajien luonteen muuttumista kuvaa se, että talouden merkitys korostuu kirjan loppupuolella. Vaikka näkökulmien ylenpalttisuus haittaa kokonaiskuvan muodostamista, niin lopputulos antaa yleiskäsityksen suomalaisen jääkiekon muutossuu nnista , ja lisää tietämystä koko suomalaisen urheiluviihdebisneksen kehityksestä. Juuriltaan tamperelainen, vuonna 1965 valmistuneen Hakametsän hallin ikäinen Wickström tuo helsinkiläisiä hiukan härnäten perustellusti esille, että Tampere oli pitkään suomalaisen jääkiekon todellinen keskus. SanomaWSOY:sta tuli seuran omistaja Rautakirjan oston kautta ja konsernin omistusosuus on sen jälkeen kasvanut. Wickström todistelee varsin onnistuneesti, että jääkiekolla on Suomessa sama asema, mitä jalkapallo on lukuisissa maailman maissa. Kovan tason haastateltavia olisivat voineet olla Harry Bogomoloff, Harry Harkimo, Ilkka Kanerva, Kalervo Kummola, Frank Moberg ja Göran Stubb. Harry Harkimon ja Kalervo Kummolan keskeisen roolin niin Jokerien kuin koko suomalaisen jääkiekon tuotteistajina Wickström tuo hyvin esille. Jääkiekkoistumisella hän tarkoittaa pienehkön joukkuelajin nousua yleisömäärillä ja medianäkyvyydellä mitattuna maan johtavaksi urheilumuodoksi. Helsingin seuroilla oli 1960-luvulla haastajan asema. Kysymys on pikemminkin haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä nähdä jääkiekko laajemmassa toimintaympäristössään, jonka merkitys on korostunut . Yksi urheilun kuluttamisen olennainen osa-alue, kannattajakulttuurin muuttuminen, jää lähes kokonaan sivuun Wickströmin tarkastelussa. Haasteluilla olisi voinut saada tähän aihepiiriin lisäsyvyyuä. Aihepiirin pohtiminen olisi auttanut avaamaan myös joukkueiden irnagojen ja brändien merkitystä. Toisaalta hän esittää kiekkorermein roiskaisuksi jääviä avauksia eri henkilöiden mahdollisista tekemisistä. Teksti: JOUKO KOKKONEN STADIN KINGIT JA HESAN NARRIT. A WICKSTRÖM K irjailija Mika Wickströmin on kirjoittanut suomalaisen jääkiekon kahden mahtiseuran, HIFK:n ja Jokerien, todellisen ja usein paisutellun jännitteen varaan rakentuvan teoksen. 2010-luvun SM-liiga vaatii ollakseen olemassa toimivat suhteet mediaan, urheiluviihteen kuluttajiin ja yhteistyökumppaneihin. Vaikka kysymyksessä ei ole tutkimus, niin rictokirjassa ne tuntuvat turhilta. . Max Ryynänen käsittelee Helsingin Sanomien vuoden esikoisteoksen arvosta kilpailevassa esseekokoelmassaan Roska maali jääkiekon estetiikkaa, mikä osaltaan kertoo Suomen jääkiekkoistumisesta. Taloutta käsitellessään Wickström tuo esille sekä uusia näkökulmia että joutuu ajoittain sivupoluille. Wickström käy sujuvasti läpi suomalaisen kiekkoilun nousun vuosikymmenet helsinkiläisestä näkökulmasta. Osuva on havainto urheilijoiden muuttumisesta viihdetähtien kaltaisiksi toimijoiksi osana populaarikulttuurin merkityksen kasvua. Myös jääkiekon kietoutuminen kaupungin ja valtakunnanpolitiikkaan olisi saauaut aueta haastattelujen kautta. Parhaimmillaan Wickström on Suomen jääkiekkoistumiseen johtaneita muutoksia seuratessaan. Asioita hoidetaan tänä päivänä eri tavalla kuin mitä Jokerien mesenaatti Aimo Mäkinen ja HIFK:n vahva mies Frank Moberg tekivät. Wickströmillä tekee pitkin teosta hyviä havaintoja, joiden kehittely jää usein kesken. Esimerkiksi seurojen brändeja ja imago ja käsitellessään Wickström on jotenkin hampaaton. Mika Wickströmin teos olisi vaatinut käsittelytavan tarkempaa rajaamista ja rönsyjen karsimista. Pelkistetysti sanottuna jääkiekko käytti tilaisuutensa läpimurtoon kaupungistavassa Suomessa. Jääkiekosta on myös tullut Suomessa aikaisempaa keskiluokkaisempi laji samaan tapaan kuin jalkapallosta Brittein saarilla. Erkki Alajan tuoreen teoksen aiheena on Helsingin jäähalli. Median ja urheilun läheisistä suhteista kertoo Sanoma-konsernin asema Jokerien suuromistajana
Erola luo uskottavan kuvan monilahjakkuudesta, jonka ei menestyäkseen täytynyt välttämättä käyttää kykyjään aina täysimittaisesti. Se osoittaa, että hyvin perinteinen lähestymistapa ilman turhaa psykologisointia voi tuottaa tasapainoisen näkemyksen kohdehenkilöstä. Kiertue-elämää ja Rautavaaran suhdetta kiertuekumppaneihin Reino Helismaahan ja Esa Pakariseen sekä iskelmäalan vahvaan mieheen Toivo Kärkeen Erola käsittelee uskottavasti ja oivaltavasti. Erola antaa tilaa rautavaaramaiselle tarinaniskennälle, mutta ottaa tarvittaessa Rautavaaran itsensä rakentaman henkilökuvan punnittavaksi, ja osoittaa "Tapsan" antaneen väriä sinänsä tosipohjaisille jutuille. Henkisesti Rautavaaran voi sanoa olleen lähellä asevelisosialisteja, vaikka hän ei juuri politikoinut. Elämäkerrasta käy hyvin ilmi, miten Rautavaara rakensi tietoisesti henkilökuvaansa 1940-luvulta lähtien. Rautavaara oli, jos kuka, jälleenrakennusajan kiteytymä. Rautavaara oli Paavo Nurmen jälkeen toinen suomalaisurheilija, joka kykeni hyödyntämään olympiamenestyksensä taloudellisesti urheiluuransa jälkeen. Hän on keskittynyt onnistuneesti urheilullisesti merkittäviin kilpailuihin ja joihinkin koko elämäntaipaleen kannalta tärkeisiin urheilukokemuksiin. T apio Rautavaarasta on jäänyt historiallisia jälkiä todennäköisesti enemmän kuin kenestäkään muusta suomalaisesta olympiavoiuajasta. Vuonna 1945 hän teki kuitenkin vaalityötä sosialidemokraattien puolesta kommunistien menestyksen patoamiseksi. LUETTUA Teksti: JOUKO KOKKONEN REALISTINEN KUVA REISSUMIEHESTÄ Lasse Erola:Tapsa -Tapio Rautavaaran elämä. Urheiluhistorian harrastaja saattaa kaivata perusteellisempaa Rautavaaran urheilu-uran läpikäyntiä. Teoksen ansioihin kuuluu elämänvaiheiden luonteva liittäminen osaksi Suomen historiaa, mikä urheilijaelämäkerroissa usein unohtuu. Sen sijaan eri laulujen taustojen pohdiskelu on toisinaan liian seikkaperäistä. Rautavaara kykeni suosionsa huipullakin pysymään vaan "Tapsana", minkä ansiosta hän sai anteeksi myös erehdyksensä. Rautavaara oli muuan muassa keihäänheiton olympiavoittaja, jousiammunnan maailmanmestari, elokuvanäyttelijä ja laulaja-lauluntekijä. Keikkansa Rautavaara kuitenkin hoiti lähes poikkeuksetta hyvin. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Sähköposti: jouko.kokkonen@ stadion.fi Tapio Rautavaaran elämäkerta kuuluu suomalaisten urheilijaelämäkertojen ehdottomaan kärkeen. Sodan käynyt mies, joka uutteruudellaan rakensi itselleen ja perheelleen parempaa elämää. Rautavaara pysyi myös yleisurheiluuransa ajan Työväen Urheiluliiton ja Oulunkylän Tähden miehenä, vaikka SVUL:n leiri houkutteli lupaamalla taloudellisia etuja häntä vaihtamaan leiriä Menestyksekkään 1950-luvun alkupuolen jälkeen Rautavaaran ura kääntyi laskuun. Hän sai muun muassa rattijuoppoustuomion 1950-luvun lopussa, jolloin sitä ei kuitenkaan pidetty yhtä pahana asiana kuin 1970-luvulta lähtien. Tapio Rautavaaran elämäkerta kuuluu suomalaisten urheihjaelärnäkertojen ehdottomaan kärkeen. Rautavaaran elinoloihin oli helppo samastua. 86 LIIKUNTA & TIEDE 49, 6/2012. Hän kykeni 1960-luvulla iltamakeikkojen vähentyessä muuntautumaan harjannostajaisia ja illanviettoja kiertäväksi trubaduuriksi. Erola lähestyy kohdehenkilöään ymmärtävän kriittisesti. Teoksen ansioihin kuuluu elämänvaiheiden luonteva liittäminen osaksi Suomen historiaa, mikä urheilijaelämäkerroissa usein unohtuu. Erolan valitseman käsittelytapa on kuitenkin tasapainoinen. Rautavaaran kanssa samana vuonna 1915 syntynyt Olavi Virta iskelmätähteyteen korskealta vaikuttaneella innolla, ja joutui kokemaan julkisuuden nurjat puolet täysimittaisesti. 400 s. Lasse Erola tuo tuoreessa Rautavaara-elämäkerrassaan hyvin esille kaikki nämä päähenkilön puolet, ja liittää ne osaksi perhe-elämää. Erola osoittaa, että julkisuudessa Rautavaara sai hyvän kohtelun. Rautavaaran menestys perustui pitkälti jatkosodan aikana kertyneeseen esiintymiskokemukseen ja omaan tekemiseen pohjautuneeseen uskottavuuteen. Ihmisiin vetosi yksinhuoltajaäidin vaatimattomissa oloissa kasvattaman pojan nousu urheiluja viihdetähdeksi. Rautavaaraa auttoi urallaan se, että hän aisti hyvin ajan hengen. Viihdetaiteilija Rautavaarasta kertova osuus on hiukan hajanainen. Helsinki-kirjat 2012. Lisääntynyt alkoholinkäyttö heikensi osaltaan reissumiehen tilannetta. Sekalaiset esiintymiset takasivat perheelle hyvän toimeentulon, ja Rautavaaralle työn, jossa hän viihtyi
Avoimet arvot olivat tärkeitä korkeasti koulutetuille ja paremmassa sosioekonomisessa asemassa oleville liikunnan harrastajille ja TV:n katselijoille Unkarilaiset ja erityisesti unkarilaiset nuoret reagoivat maan yhteiskuntajärjestyksiin muutoksiin vetäytymällä liikunnan harrastamisesta. Tosiasiassa liikunta ja urheilu saavat kuitenkin moniselitteisiä merkityksiä eri kielissä ja kulttuureissa, mikä vaikeuttaa luotettavien vertailujen tekemistä. Tutkimusaineisto koostui satunnaisotannalla 2000-luvun alussa valituista 15-29 -vuotiaista unkarilaisnuorista (N=8000). Ei-materialistisissa arvosuuntauksissa ei ollut eroja liikunnallisten ja ei-liikunnallisten välillä. in the stands, in front of the TV value orientation of youth based on participation, in and consumption of, sports. Unkarin siirtyminen sosialistisesta järjestelmästä markkinatalouteen on muokannut yhteiskunnan normistoa ja kansalaisten arvomaailmaa monin eri tavoin. On the fields. Tämä on merkinnyt muun muassa teollisten ja jälkiteollisten arvojen samanaikaisuutta unkarilaisessa yhteiskunnassa. Tutkija Szilvia Perenyin mukaan demokratisoitumispyrkimykset useilla yhteiskuntaelämän eri alueilla eivät ole valitettavasti näkyneet Unkarin vapaa-ajan liikuntaja urheilutoiminnassa. Vertailujen lähtökohtana oletetaan usein, että liikunta sport määritellään ja ymmärretään samalla tavalla eri kulttuureissa. Tämä lisää entisestään yhteiskunnallista eriarvoisuutta sekä vaikeuttaa liikunnan avulla tavoiteltavien terveyden edistämisen ja sosiaalisten hyötyjen saavuttamista. Demografisilla tekijöillä on yhteys liikunnan harrastamiseen, sillä kulttuurista pääomaa kartuttava sekä jälkiteollisia arvoja eri tavoin vaaliva vapaa-ajan toimeliaisuus ja kuluttaminen ilmentävät tänä päivänä pääosin yhteiskunnan parempiosaisten elämäntapaa. Saksalaissosiologi jurgen Habermasin teoretisointeja soveltaen Unkarissa on vaarana liikuntaharrastamisen kolonialisoituminen systeemimaailman saarekkeeksi. European Journal for Sport and Society (2010), 7 (1 ), 41-51. Myös liikunnan ja urheilun instituutiot ja tehtävät ovat olleet uudelleenmäärittelyn kohteina. Sosialismin aikainen huippu-urheiluvetoinen malli on väistynyt, mutta tilalle ei ole onnistuttu luomaan terveellistä elämäntapaa ja vapaa-ajan harrastamista suosivaa liikuntakulttuuria. Belgialaistutkijat Charlotte Van Tuyckom, Piet LIIKUNTA& TIEDE 49 • 6/2012 87. Käsitteiden merkityserot haasteena liikuntaharrastamisen kansainvälisille vertailuille . Perenyi vertasi tutkimuksessaan liikuntaa ja urheilua harrastavien, niitä paikan päällä tai televisiosta seuraavien ja vastaavasti harrastamattomien unkarilaisnuorten arvosuuntautumisia. Liikuntasosiologian maailmasta Teksti: HANNA VEHMAS Liikunnan ja urheilun kulutus eriarvoistaa unkarilaisnuoria . Sen sijaan varttuneimmille nuorille sekä urheilua paikan päällä seuraaville materialistiset arvot olivat tärkeitä. Esimerkiksi unkarilaisnuorten ja heidän vanhempiensa välinen arvomaailmojen kuilu on kasvanut nopeasti. (2010). Ainoastaan sukupuoli erotteli tätä arvosuuntausta siten, että naisille ei-materiaaliset arvot olivat miehiä tärkeämpiä. Poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen järjestelmä eivät ole muuttuneet täysin samanaikaisesti. Liikunnasta on tullut sosiaalisen aseman ja individualististen arvojen ilmentäjä. LÄHDE: Perenyi, S. Perinteiset arvot olivat tärkeimpiä varttuneille ja naispuolisille nuorille sekä urheilua paikan päällä ja TV:stä seuraaville. Liikuntaharrastamista koskevien kansainvälisten, alueellisten ja kulttuurien välisten vertailu tutkimusten määrä on lisääntynyt viime vuosina. Tarkasteltaessa demografisten tekijöiden yhteyttä arvosuuntauksiin, tutkimus osoitti, että korkeasti koulutetuille, liikuntaa harrastaville ja sitä TV:stä seuraaville materialistisilla arvoilla oli vähiten merkitystä. Tällöin harrastamisesta tulee markkinoiden säätelemää toimintaa, johon vain parernpiosaisilla on mahdollisuus. Tibori-Baerin arvoasteikolla mitatut arvoorientaatiot muodostivat neljä pääkomponenttia: materialistiset (varakkuus, auktoriteetti, kauneus, raha); ei-materialistiset (sisäinen tasapaino, rauha, perhe, turvallisuus, rakkaus); perinteiset (uskonto, perinne, sosiaalinen järjestys, kansallinen identiteetti) ja avoimet (mielenkiintoinen elämä, monipuolinen elämä, luovuus, aito ystävyys, vapaa-aika) arvo-orientaatiot
Tutkimustulosten mukaan liikuntaharrastarnisen hyötyihin liittyi merkittävää rakenteellista samankaltaisuutta. Esimerkiksi 'terveyden edistäminen· tai 'yhdessäolo ystävien kanssa· liikuntaharrastamisen hyötynä saattoi vastoin yleisiä odotuksia olla yhteydessä kilpailullisuuteen. Lähes jokaisessa Euroopan unionin jäsenmaassa pääfaktori selitti suurinta osaa vaihtelua. Tarkastelun kohteena oli barometrin kysyrnyspaueristo, jossa vertailtiin liikuntaharrastamiseen liitettyjä hyötyjä. Lisäksi haastateltiin kuusi kyselyyn vastannutta, joista osa edusti myönteistä, osa neutraalia ja osa kielteistä suhtautumista koululaisten kuntotestaukseen. Kuntotestauksen kautta oppilaat voivat oppia tuntemaan kunnon eri osa-alueita, saavat tietoa oman kunnon vahvuuksista ja heikkouksista, oppivat kehittämään kuntoaan sekä voivat motivoituvat ylläpitämään fyysisesti aktiivisista ja terveellistä elämäntapaa. Näyttää siis siltä, että kuntotestauksella ei motivoida niitä oppilaita, joita pitäisi, eli vähiten liikkuvia. Kuruotestauksen merkityksen pohtiminen on erityisen ajankohtaista nyt, kun Opeiushallitus ja yhteistyötahot ovat suunnittelemassa kouluihin valtakunnallisesti ohjeistettua fyysisen toimintakyvyn testausjärjestelmää viidennen ja kahdeksannen luokan oppilaille (Move 1 -järjestelmä). Faktorianalyysillä tutkijat osoittivat miten pääfaktorit 1) haasteell isu us/kilpail ull isu us/integraatio, 2) vi rkistys sekä 3) terveys/fitness latautuivat niitä kuvaavilla patteriston 13 kysymyksellä. . HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopistonlehtori, Sport management Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: SANNA PALOMÄKI Koululaisten kuntotestaus hukkaan heitettyä aikaa ja pahaa mieltä, vai tuloksekasta hyvinvoinnin ja fyysisen aktiivisuuden edistämistä. Vastaavasti 'Fyysinen suoritus' tai "luonteen kehittyminen· saattoi maasta riippuen lataut ua voimakkaammin muun kuin kilpailua tai haasteellisuutta kuvaavan Iaktorin kanssa. and Scheerder J. Liikunnaksi saatetaan kuitenkin Suomessa määritellä hyvin monenlaisia hyötyliikunnan muotoja. Onko kuruotestaus perusteltua ja tarkoituksenmukaista toimintaa, jolla saavutetaan positiivisia muutoksia oppilaiden motivaatiossa ja tuetaan heitä fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan. Sports idrott esporte deporte sportovni. Ne eivät ensinnäkään aina täytä terveysliikunnan kriteerejä, toiseksi, eivät täysin vastaa esimerkiksi eteläeurooppalaisten käsityksiä harrastamisesta ja kolmanneksi, selittyvät sosiaalisen normiston mukaisilla käyttäytymisodotuksilla, mikä saattaa motivoida todellisuutta myönteisemmän harrastuneisuuden raportointiin. LÄHDE: Van Tuyckom, C., Bracke, P. Koulun kuntotestauksella toivotaan olevan sekä oppilasta motivoivaa että kasvatuksellista arvoa. Kansainvälisiin vertailuihin viitataan silti usein tämä seikka huomioimatta. 85-97. Yksityiskohtaisempi analyysi paljasti, että itse asiassa eri kysymykset latauiuivat hyvin eri tavoin eri maissa. Valitettavasti testien motivoivasta vaikutuksesta on hyvin vähän tutkimusnäyttöä, ja lähinnä kuntotestien on havaittu motivoivan niitä oppilaita, jotka suoriutuvat testeistä parhaiten. (2011). Tämä ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan tarkoita sitä, että liikuntaharrastaminen ja siihen liitetyt hyödyt ymmärrettäisiin samalla tavalla eri maissa. Seuraavassa referoitu Calen ja Harrisin (2009) artikkeli ei ole aivan tuore, mutta aihe koskettaa tavalla tai toisella lähes jokaista suomalaista koululaista sekä entistä euä nykyistä. The problem of equivalence of mean,ng in comparative sports research. Liikunta-käsitteen kansainväliset merkityseroi on tiedostettu jo pitkään. European Journal for Sport and Society 2011, 8 (1/2). Tutkimusaineistoa brittitutkijat Cale ja Harris hankkivat sekä kattavan kirjallisuushaun avulla euä lähettämällä kuntotestejä koskeneen kyselyn 70:lle tutkijalle, opettajalle, päätöksentekijälle tai muulle asiantuntijalle. Esimerkiksi Suomea pidetään usein Eurobarometriin ja kansallisiin liikuntagallupeihin nojautuen liikuntaharrastamisen mallimaana. Belgialaistutkimus kannustaa pohtimaan kansainvälisten vertailujen soveltarnisiarkoitusta sekä syventämään vertailuunkirnuksia laadullisilla tutkimusmenetelmillä. Kuntotestaukseen voi 88 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 612012. Bracke ja Jeroen Scheerder tarkastelivat liikuntaharrastamisen käsitteeseen Ii i uyviä yhtäläisyyksiä ja mahdollisia eroja tukeutuen vuoden 2004 Eurobarometriin, jossa oli mukana tuolloin kaikki Euroopan unionin 25 jäsenmaata
Urheiluvammoja ja liikunnassa tulleita loukkaantumisia esiintyy lapsilla selvästi vähemmän kuin aikuisväestöllä. liittyä myös oppilaan kannalta negatiivisia tuntemuksia ja kokemuksia (stressiä, jännitystä, häpeää tai pelkoa epäonnistumisesta). Kuitenkin nykyisin tiedetään, että lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi tarvitaan toimia selvästi laajemmalla rintamalla niin, että huomioidaan sekä persoonallisia, sosiaalisia että ympäristöön liittyviä tekijöitä. Hieman yllättäen loukkaantumisriskin havaittiin olevan tytöillä poikia korkeampi, minkä arveltiin johtuvan tyttöjen poikia aikaisemmasta kasvuspurtista. Osa vanhemmista näyttää pyrkivän suojelemaan lapsiaan kaikilta mahdollisilta kolhuilta ja vaaroilta. Kuntotestien tarjoamaa näkökulmaa [yysisen aktiivisuuden edistämiseen voi pitää varsin kapeana ja individualistisena. Fyysisen inaktiivisuuden Tutkijat päätyvät tulostensa perusteella varsin lohduttomaan johtopäätökseen: koululiikunnassa toteutettu kuntotestaus on suurelta osin epärelevanttia ponnistelua koululaisten kunnon ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi, eikä sen motivoivasta tai kasvatuksellisesta vaikutuksesta ole riittävästi todisteita. 2009. Kun määrä suhteutettiin liikkumiseen käytettyyn aikaan, oli vammautumisriski vähän liikkuvilla lapsilla merkitsevästi korkeampi kuin paljon liikkuvilla. Nämä kokemukset synnyttävät pikemminkin kielteistä suhtautumista liikkumiseen. & Harris, J. Liikuntavammojen esiintymistä seurattiin yhden kouluvuoden ajan. Tätä aukkoa en usko myöskään täydennyskoulutuksella hevin paikattavan. Suhteutettuna liikkumiseen käytettyyn aikaan eniten loukkaantumisia tapahtui urheilussa, sitten liikuntatunneilla ja vähiten vapaa-ajalla. Perustan näkemykseni sekä edellä kuvattuihin tutkimustuloksiin että siihen tosiasiaan, että luokanopettajien koulutus sisältää hyvin vähän liikuntaopintoja ja tuskin mitään kuntotestausten toteuttamisesta. Lisäksi vanhemmilla tulkittavilla oli korkeampi loukkaantumisriski kuin nuoremmilla. Physical Education and Sport Pedagogy 14 (1), 89-108. Tutkimuksessa huomioitiin kaikki liikunnassa (vapaa-ajalla, urheilutoiminnassa tai koululiikunnassa) sattuneet loukkaantumiset, joita kertyi yhteensä 119 tapausta. 2012) tuloksia tulkiten kysymykseen voi antaa sekä myönteisen että kielteisen vastauksen. Liikunnanopettajat antoivat oppilaalle täytettäväksi loukkaantumislomakkeen aina kun havaitsivat vamman, joka täytti tutkijoiden asettamat kriteerit. Säästyvätkö nämä lapset liikuntatilanteissa loukkaantumisilta 7 Hollantilaistutkijoiden (Bloemers ym. Tulisiko lasten liikkumista rajoittaa loukkaantumisriskin vuoksi. Loukkaantumisen riski kasvoi erityisesti lapsilla, jotka liikkuivat vähemmän kuin viisi tuntia viikossa. Kouluikäisten testitulosten tulkitsemmenkaan ei ole ongelmatonta, ja osa tutkijoista suhtautuu kriittisesti kansallisiin vertailuarvoihin perustuvaan tulkintaan. LÄHDE: Cale, L. Toki on huomioitava, että oppilaan kokemusten synnyssä myös opettajan pedagogisilla taidoilla ja tunnin psyykkisellä ilmapiirillä on erityistä merkitystä. Ajatuksena on, että yksilö itse asettaisi tavoitteita, ottaisi vastuuta toiminnastaan ja tottumustensa muuttamisesta vieläpä pitkäjänteisesti. En kuitenkaan pidä mielekkäänä systemaattisen testauksen toteuttamista alakoulun viidesluokkalaisille. Brittitutkijoita myötäillen ehdotan, että koululaisten kunnon mittaamisen ja kehittämisen sijaan koululiikunnassa tulisi keskittyä fyysisen aktiivisuuden edistämiseen mahdollisimman laaja-alaisesti. Monet testeistä on kehitetty alun perin aikuisille ja urheilijoille,ja niiden soveltuvuutta lapsille voidaan pitää kyseenalaisena. havaittiin olevan itsenäinen liikuntavammojen riskitekijä. Erot lasten biologisessa kasvussa ja kehityksessä tekevät etenkin ennen murrosikää tapahtuvasta kuntotestauksesta epäluotettavaa ja jopa merkityksetöntä. . Toimintakykymittausten sijaan voisi toteuttaa aktiivisuusmittaukset viidesluokkalaisten kanssa esimerkiksi päiväkirjojen tai resurssien salliessa aktiivisuusmittareiden avulla. Samalla he usein myös rajoittavat lapsen mahdollisuuksia liikkua, juosta, hyppiä ja kiipeillä. Vaihtelevissa kouluolosuhteissa suoritettuina testitulosten luotettavuus on häilyvää ja testitilanteisiin saattaa liittyä jopa loukkaantumisriskejä (esimerkiksi paljain jaloin juostu sukkulajuoksutesti). Fitness testing in physical education a misdirected effort in promoting healthy lifestyles and physical activity. Tähän saattaa vaikuttaa se, että liikunnan muodot muuttuvatjonLIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 89. Koululaisten kuntotestaukseen liittyy myös useita rajoituksia ja luotettavuusongelmia, joita tutkijat ovat nostaneet esille. Suomalainen Move-järjestelmä poikkeaa perinteisestä koulujen kuntotestauksesta ainakin siinä, euä oppilaan toimintakyvystä ja sen kehittämisestä tullaan keskustelemaan yhdessä kouluterveydenhuollon ja oppilaan vanhempien kanssa, mikä voi joidenkin oppilaiden kohdalla olla toimiva ratkaisu. Silti lasten loukkaantumisilla on merkitystä: ne haittaavat ja rajoittavat liikkumista ainakin jonkin aikaa ja voivat myös vähentää lapsen kiinnostusta liikkumiseen kipua tuottavien kokemusten vuoksi. Vähän liikkuvilla 9 12-vuotiailla lapsilla (n=996) esiintyi lukumääräisesti vähiten vammoja
Kohtalaisen laajan, kokeellisen tutkimusnäytön pohjalta hyväksymisja omistautumisterapia on tunnustettu (American Psychological Association ja the Substance Abuse Mental Health Services Administration) vaikuttavaksi menetelmäksi muun muassa kroonisen kivun ja depression hoidossa. 2012. Mielenterveyspuolella taas pohditaan sitä, miten muun muassa masennus saataisiin katkaistua. & Levin, M.E. Suosittelen lämpimästi aiheeseen tutustumista käyttäytymisen muutoksesta ja muutosta edistävistä käytännön menetelmistä kiinnostuneille. LÄHDE: Bloemers, F., Collard, D., Paw, M.C., Van Mechelen, W., Twisk, J. & Verhagen, E. Lopuksi tutkijat haluavat korostaa liikuntavammojen ehkäisyn merkitystä. Acceptance and Commitment Therapy as a unified model of behavior change. Physical inactivity is a risk factor for physical activity-related injuries in children. Psykologian puolella tämä oirediagnooseista käsin lähtevä hoitoajattelu on kuitenkin todettu jossain määrin toimimattomaksi ja tuloksettomaksi lähtökohdaksi. Liikuntaja terveysalalla pohditaan terveyttä ja fyysistä aktiivisuutta edistäviä toimenpiteitä, toimia lihavuuden ja 11 tyypin diabeteksen ennaltaehkäisemiseksi. Suomessa hyvinä tienviitoittajina tällä saralla toimivat UKK-instituutin Terve koululainen ja Terve urheilija -hankkeet, joiden materiaaleja ja koulutustilaisuuksia soisi mahdollisimman monen liikunnanopettajan ja lasten seuravalmentajan toki hyödyntävän. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen lasten BMI ei ollut yhteydessä loukkaantumisriskiin, eikä yhteyttä havaittu myöskään motoriikkatestien (MOPER) tuloksilla tai vanhempien sosioekonomisella asemalla. Fyysisesti passiivisen elämäntavan yleistyttyä tulisi vammojen ehkäisy kytkeä systemaattisemmin osaksi lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden edistämistä. Se yhdistää arvokkaalla tavalla tieteellisen tiedon käytännön menetelmäksi. Yhteistä pohdinnoille on se, että usein tarkastelun kohteena on itse "oire" ja sen hoitaminen tai ainakin vähentäminen, oli kyseessä sitten liikkumattomuus, masennus tai lihavuus. Hyväksyrnisja omistautumisterapia tarjoaa kattavan teoreettisen mallin ihmisen käyttäytymisen tutkimiseen. 90 LIIKUNTA & TIEDE 49, 6/2012. LÄHDE: Hayes, S.C., Pisterello, J. 2012. Erityisesti interventiotutkimuksiin hyväksymisja omistautumisterapia tarjoaa selkeitä ja konkreettisia työkaluja muutoksen aikaan saamiseksi. Perinteinen "sairauskäsite" ei näin ohjaakaan käyttäytymisen muutospyrkimyksiä, vaan käyttäytymistä tarkastellaan paremminkin psykologisen joustavuuden näkökulmasta. Terveyteen liittyvissä ongelmissa hyväksymisja ornistautumisterapiasta on positiivista näyttöä muun muassa tupakoinnin lopettamisessa, diabeteksen itsehoidossa ja painon hallintaan liittyvissä asioissa. Psyykkisen oireilun ja epäterveellisten elämäntapojen lisääntyminen länsimaalaisessa kulttuurissa on saanut hyvinvoinnin ammattilaiset etsimään keinoja pahoinvoinnin kierteen katkaisemiseksi. Artikkeli kokoaa tiivistetysti yhteen hyväksyrnisja omistautumisterapian teoreettiset lähtökohdat, olemassa olevan positiivisen tutkimusnäytön sekä tietoa mallin toimivuudesta käytännössä. Olennaista on löytää ratkaisuja, jotka toimivat suhteessa omiin arvostuksiin ja itselle tärkeään elämään. Olennaista on löytää ratkaisuja, jotka toimivat suhteessa omiin arvostuksiin ja itselle tärkeään elämään. kin verran iän myötä, ja esimerkiksi urheiluseuroissa harrastus muuttuu kilpailullisemmaksi ja "pelit kovenevat". Tämä lähestymistapa liittyy hyväksymisja omistautumisterapiaan (Acceptance and Commitment Therapy, ACT), jota tutkijaryhmä Hayes, Pisterello & Levin (2012) esittelevät tuoreessa artikkelissaan. The Counseling Psychologist, 7, 976-1002. SANNA PALOMÄKI, LitT Yliopiston tutkija Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi Liikuntapsykologian maailmasta Teksti: ANU KANGASNIEMI Psykologinen joustavuus tukee käyttäytymisen muutosta . British Journal of Sports Medicine 46, 669-674. Uudenlaisen ajattelumallin mukaan kärsimyksen ja pahoinvoinnin katsotaan kuuluvan osana "normaaliin" elämään
Lihasmassan kasLIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012 91. Tutkijat laittoivat joukon nuoria aiemmin lähinnä satunnaisesti liikkuneita miehiä treenaamaan toista jalkaa pelkkää voimaharjoittelua ja toista jalkaa sekä voimaettä kestävyysharjoittelua. Voimaharjoituksena oli jalkaprässitreeni eli polven ojennus maksimaalisesti 4 x 7 suorituksen sarjana per harjoitus ja kestävyysharjoituksena yhden jalan pyöräily. Available online 11 August 2012. He vastasivat fyysistä aktiivisuutta ja itsearvostusta mittaavaan mittariin (Wornens Physical Activity Self-Worth lnventory, WPASWI), yleiseen itsearvostus kyselyyn (General SW Scale) ja fyysistä aktiivisuutta mittaavaan kyselyyn. Siitä huolimatta liikuntasuosituksiin yltäminen ei näytä luonnistuvan suurimmalta osalta aikuisväestöä. Molemmat harjoitusmuodot kasvattivat isornetristä voimaa ja maksimitehoa samalla tavalla, mutta yhdistelmäharjoittelu lisäsi lihasmassaa ja lihassolujen poikkipinta-alaa paremmin kuin pelkkä voimaharjoittelu. 2013. & Elavsky, S. Developing an instrument to measure physical activity related self-worth in women: Rasch analysis of the Women·s Physical Activity Self-Worth lnventory (WPASWI). Aihe on siis liikuntamotivaation ja fyysisen aktiivisuuden lisäämisen kannalta tärkeä, mutta sen tutkiminen on ollut haasteellista hyvin toimivien mittareiden puuttuessa. Lomake sisälsi erilaisia väittämiä,jotka koskivat fyysisen aktiivisuuteen liittyvää tietoa ja tietoisuutta (16 väittämää) sekä fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä emotionaalisia (13 väittämää) ja sosiaalisia ulottuvuuksia (8 väittämää). Psychology of Sport and Exercise, 14. Tutkimukseen osallistui 335 naista (kaikäe Sö. ANU KANGASNIEMI Tutkija, liikuntaja urheilupsykologi LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi Lenkkeily ei estä lihasmassan kasvua . Vastaavasti sen puuttuminen vaikuttaa negatiivisesti, mikä ei suinkaan ole edistämässä liikuttamispyrkimyksiä tulevaisuudessa. Fyysisesti aktiiviset naiset saivat korkeampia pistemääriä myös niillä osa-alueilla, jotka liittyivät fyysisen aktiivisuuden tietoiseen, emotionaaliseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen sekä yleiseen itsearvostukseen verrattuna vähän tai ei lainkaan aktiivisiin naisiin. Tämä uusi fyysisen aktiivisuuteen liittyvää itsearvostusta kuvaava mittari vaikuttaa melko käyttökelpoiselta, mutta vaatii edelleen kehittämistä. ltsearvostuksella on todettu olevan positiivinen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen, erityisesti naisilla. Vain yhdistelmäharjoittelu paransi aerobisen aineenvaihdunnan yhden tärkeimmän entsyymin eli sitraattisyntaasin aktiivisuutta. pyrkivät vastaamaan tähän haasteeseen kehittämällä kyselykaavaketta, joka mittaa itsearvostusta suhteessa fyysiseen aktiivisuuteen. Yleisesti ottaen fyysisen aktiivisuuden tärkeys tiedostetaan hyvin. Korrelaatiot WPASWI osa-alueiden ja SW:n välillä olivat kuitenkin melko alhaisia (tieto & tietoisuus, 0.201; emotionaalinen, 0.130; sosiaalinen, 0.220). Tutkimustulosten mukaan mittarilla oli hyvä rakennevaliditeetti ja väittämät olivat johdonmukaisia (Cronbach's alpha ¼ 0.90, Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI 0.87 and 0. Tutkittavat tekivät viiden viikon harjoitusjakson aikana yhteensä 15 kestävyysharjoitusta (3 krt/vk, 45 min/krt) toisella jalalla ja 12 voimaharjoitusta (2 krt/vk viikoilla 1,3 ja 5 sekä 3 krt/vk viikoilla 2 ja 4 ). Joumal of Applied Physiology -lehdessä painossa oleva tuore ruotsalaisten tekemä tutkimus vahvistaa kuitenkin muita äskettäisiä havaintoja siitä, että näin ei ole. 72) ja luotettavia (test-re-test reliability, r l/4 0.79, 0.70, 0.81). Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä itsearvostukseen . Aihe on kuitenkin ehdottomasti tutkimisen arvoinen, ja mittarin toimivuutta kannattaa selvittää tarkemmin myös esimerkiksi miesten, lasten ja nuorten keskuudessa. Erityisesti bodarien keskuudessa elää sitkeästi käsitys, että aerobinen liikunta estäisi lihasmassan kasvua. 7 vuotta). Se aiheuttaa usein myös syyllisyyttä ja saattaa johtaa jopa itsearvostuksen laskemiseen vähän liikkuvilla ihmisillä. Kestävyysharjoitukset tehtiin kuusi tuntia ennen voimaharjoitusta. Ihmiset tietävät, että liikkuminen kannattaa, jos haluaa pitää itsensä terveenä ja hyväkuntoisena. LÄHDE: Huberty, J., Vener, J., Gao, V., Matthews, J.L., Ransdell, L. Tutkijat Huberty (2013) ym. Sen rinnalla kannattaa käyttää myös muita itsearvostukseen liittyviä mittareita, joista on olemassa enemmän tutkimusnäyttöä. 111-121
Toisessa osatutkimuksessa ryhmä selkäydinvammapotilai ta harjoitteli eri t yisval misteisella polkupyöräergometrilla kuusi viikkoa, 3 x 30 min viikossa. Kolme kertaa viikossa harjoituksen piti olla vähintään 70 prosentin teholla maksimaalisesta hapenottokyvystä, mutta muuten intensiteettiä ei ollut rajattu. vuun tähtääviä voimaharjoituksia ei suositella tehtäväksi samalle lihasryhmälle kovin usein eli vain noin kaksi kertaa viikossa, joten kokonaisvaltaisempien terveysvaikutusten saamiseksi voimaharjoitusten välillä voi hyvin tehdä myös kestävyysharjoituksia, lihasmassan kasvun tai lihasten toiminnan siitä häiriintymättä. Tuoreen tanskalaistutkimuksen perusteella näin voi myös oikeasti olla. Erinäisten analyysien jälkeen tutkijat tulivat siihen Iysiologisesu mielenkiintoiseen johtopäätökseen, että kahdeksantoista eniten aktivoitunutta geeniä liittyivät kaikki rasvaja glukoosiaineenvaihduntaan, erityisesti insuliinin ja adiposytokiinien signalointiin. Sinänsä tuo otsikon tulos tuskin yllättää ketään, joka tietää liikunnan vaikutuksista aineenvaihduntaan. LÄHDE: Lundberg TR, Fernandez-Gonzalo R, Gustafsson T, Tesch PA. 92 LIIKUNTA & TIEDE 49 • 6/2012. "Lenkin jälkeen on vain entistä kovempi nälkä ja tulee syötyä enemmän" usein kuultu selitys siihen miksi liikunta ei laihduta. Aerobic exercise does not compromise muscle hypertrophy response to short-term resistance training. American Journal of Physiology Endocrinology and Metabolism, 303:E1245-E1251, 2012. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/ pubmed/23104 700 Rasvaja glukoosiaineenvaihdunnan geenit reagoivat herkästi aktiivisuuden muutoksiin . Toinen menetelmällisesti hieno oivallus oli tutkia nimenomaan lihastasolla tapahtuvia muutoksia irrallaan koko kehon aktiivisuusmuutoksista. Expression of genes involved in fatty acid transport and insulin signaling is altered by physical inactivity and exercise training in human skeletal muscle. Tämä tulos oli kuitenkin menetelmällisesti kiinnostava ensinnäkin siksi, että geenien ilmentymisen tutkimiseen käytettiin mikrosirutekniikkaa, jolla voidaan selvittää laajan joukon geneejä, tai jopa koko genomin, ilmentymistä. Nämä potilaat eivät pysty itse tuottamaan lihassupistuksia, mutta sopivalla ja hyvin ajoitetulla eri lihasten sähköstimulaatiolla heidän lihaksensa saadaan toimimaan synkronisesti ja he pystyvät polkemaan ergometrilla hieno saavutus sinänsä! Myös tämän intervention vaikutuksia geenien ilmentymiin lihaksessa mitattiin. Harjoitusten ulkopuolella elämää ei ollut mitenkään rajoitettu eli tutkittavia pyydettiin elämään mahdollisimman nor"Lenkin jälkeen on vain entistä kovempi nälkä ja tulee syötyä enemmän" usein kuultu selitys siihen miksi liikunta ei laihduta. Tämä tutkittiin kahdessa osatutkimuksessa, joista ensimmäisessä toinen jalka immobilisoitiin kolmeksi viikoksi ja mitattiin tämän vaikutuksia geenien ilmentymiin lihaksessa. Journal of Applied Physiology, painossa, 2012. Tutkijat satunnaistivat 64 jonkin verran ylipainoista tanskalaismiestä kolmeen ryhmään. Tuoreen tanskalaistutkimuksen perusteella näin voi myös oikeasti olla. Yksi näistä oli harjoittelematon kontrolli ryhmä ja kaksi muuta harjoittelivat 13 viikon ajan päivittäin 300 ja 600 kilokalorin energiankulutusta vastaavan määrän. LÄHDE: Lammers G, Poelkens F, van Duijnhoven NT, Pardoel EM, Hoenderop JG, Thijssen DH, Hopman MT. Yksi plus yksi ei aina olekaan kaksi . Ryhmien välillä harjoittelussa oli tietysti ero harjoituksenaikaisessa energiankulutuksessa ja harjoitussession kestossa, mutta keskimääräinen intensiteetti oli sama molemmilla ryhmillä. Nämä tulokset selittävätkin hyvin sitä, miksi liikunta on tärkeää erityisesti lihasten aineenvaihdunnan kannalta ja koska lihakset ovat ylivoimaisesti suurin elimemme, niiden aktiivisuudesta pitää huolehtia hyvin ja säännöllisesti
Suunnittelussa käytettiin apuna nuorten omia kokemuksia, tuntemuksia, elämyksiä ja arvomaailmaa. Osallistuvalla suunnittelulla rarkoueu iin esim. Osallistuminen tarkoittaa tässä nuorten valtaamaa julkista tilaa liikkumalla esimerkiksi parkourin, skeittauksen ja streei dancen avulla. Nuorten omatoiminen liikunta itse keksimissään "lajeissa" ilman ulkopuolista organisointia ja olympialajien säännöistä välutärnätt ä lisää voimakkaasti arkiliikuntaa. Väitöskirjassa kysytään: mikä viesti tämä on nuorisolta yhteiskunnalle. Antonio Borgognin liikunnan yhteiskuntatieteiden väuösuukimus " Keho, kaupunkisuunnittelu ja osallistuminen Nuorten roolit ja liikunta" tarkastettiin 15.11. Antonio Borgognin liikuntasuunnittelun väitöskirja käsittelee kehon kulttuurin ja liikunnan vaikutuksia kaupunkisuunnitteluun nuorten osallistumisen kautta. Vastaväittäjänä toimi professori Henning Eichberg (Southern Denmark University) ja kustoksena professori Kimmo Suomi. Esimerkiksi 200 vuolla sitten kaupunkikeskusten savupiipputeollisuuden haittavaikutukset olivat samankaltaiset kuin nykyään liikenteen aiheuttamat haitat. Väitösliirja on LIIKUNTA& TIEDE 49 • 6/2012 93. KARI KALLIOKOSKI, FT, litM Akatemiatutkija, dosentti, Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Sähköposti: Kari.Kalliokoski@tyks.fi Väitökset Nuoret haluavat näkyä ja liikkua kaupungissa M.Sc. Tulokset olivat aika yllättäviä, sillä maksimaalinen hapenottokyky parani molemmissa ryhmissä samalla tavalla. Laskelmat osoittivat, että 300 kcal ryhmä vähensi rasvakudoksen massaa paljon enemmän kuin harjoittelunaikaisen energiankulutuksen perusteella laskettiin, mutta 600 kcal ryhmällä puolestaan rasvaa lähti vähemmän kuin harjoituksenaikaisen energiankulutuksen perusteella arvioitiin. +39 348 870 4433 tai +358 40 811 8197. Rasvamuutosten perusteella tutkijat laskivat kuinka paljon päivittäinen energiatasapaino olisi pitänyt olla negatiivinen harjoitusjakson aikana, jotta rasvaa olisi palanut niin paljon kuin sitä paloi. Jyväskylässä, jossa nuorisolla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteensa esimerkiksi nuorisovaltuuston kautta ja ylipäätään alueilla,joissa on traditioita osallisuudesta kuten Huhtasuolla aikaisempien osallisuushankkeiden vuoksi. Lisätietoja: Antonio Borgogni, a./Jorgog11i@u11icas.it, puli. Nykyään Ferrara tunnetaan Maailman pyöräilyn pääkaupunkina. Samoin kehon massa, rasvakudoksen massa ja kehon rasvaton massa muuttuivat jokseenkin samalla tavalla molemmilla ryhmillä. samankaltaisten kaupunkihygienisten kehitysaaltojen vaikutus kaupunkisuunnitteluun. Ferrarassa, että nuoret itse suunnittelivat lähiliikuntapaikan puistoon, jossa he muutenkin tapasivat toisia nuoria. kaikki "kaupunkihuonekalut" penkit, välineet ja kentät. maalia elämää, myös ravinnon suhteen. Jos unohdetaan tilastolliset analyy sit, niin 300 kcal ryhmä näytti kuitenkin olevan selvästi aktiivisempi harjoitusten ulkopuolella ja syövän vähemmän, joten todennäköisesti nämä molemmat yhdessä selittävät tätä yllättävää tulosta. Jyväskylän yliopistossa. Body fat loss and compensatory mechanisms in response to different doses of aerobic exercise-a randomized controlled trial in overweight sedentary males. Borgogni selvitti, miten nuorten kokemuksia voidaan käyttää hyväksi osallistuvassa suunnittelussa tapaustutkimuksissa Barcelonassa, Pariisissa, Ferrarassa ja Jyväskylän Huhtasuolla, Helsingin Lauttasaaressa sekä Kemiön Amos-puistossa. LÄHDE: Rosenkilde M, Auerbach P, Reichkendler MH, Ploug T, Stallknecht BM, Sjödin A. American Journal of Physiology Regulatory, lntegrative, and Comparative Physiology, 303 R571-R579, 2012. Puistoon suunniteltiin mm. Barcelonasta löytyy monia esimerkkejä, joissa nuoret yleensä, mutta erityisesti maahanmuuttajanuoret osallistuvat niin voimakkaasti liikuntaharrastuksiin, että se muuttaa julkisia kaupunkiuloja nuorten liikuniapaikoiksi. . Enemmän liikkumalla ei siis välttämättä saada parempia tuloksia. Ferrarassa tulkittiin, miten sekä vanha suunnittelu liitutauluilla että uusimmalla mobiiliteknologialla internetissä soveltuivat nuorison käyttöön. Enemmän harjoitellut ryhmä siis kompensoi harjoituksessa kulutettua energiaa syömällä enemmän tai liikkumalla vähemmän. Nuorten valtaama katutila on signaali nuorten halusta tulla huomatuksi ja että he haluavat olla mukana kehittämässä kaupunkia. Pariisissa osallistuvat prosessit kaupunkisuunnittelussa ovat olleet lain mukaan pakollisia jo kymmeniä vuosia. Tutkimuksessa havaittiin mm. Tarkemmat analyysit eivät antaneet tähän lopullista selitystä, koska ryhmien pienuus esti tilastollisesti merkitsevien erojen löytämisen. Osallistuva suunnittelu toimi hyvin mm. Osallistuva suunnittelu toimi hyvin alueilla, joilla se otti huomioon kunkin alueen erityispiirteet yhtä oikeaa osallistuvan suunnittelun tapaa ei ole
1-luutoniemen tutkimus tuottaa täydentävän näkökulman uedontuotarmon hallinnointia ja sen muutoksia koskevaan keskusteluun, jossa on viime aikoina korostunut tieteen yhteiskunnallinen vastuuvelvollisuus ja tieteellisen tiedon hyödynnettävyys. Edes korkea diabetesriski ei saa turvautumaan ammattiapuun TtM Sanna M. Tulos vahvistaa myös sen, että diabetesta pitää torjua muillakin rintamilla kuin vain terveydenhuollossa: esimerkiksi perheiden raviruovalinnoilla, koulujen oppitunneilla ja pitämällä kuntien liikuntareittejä ja -paikkoja saatavilla ja houkuttelevina, Salmela toteaa. Vastaväittäjänä toimi professori Bob Frodeman, University of North Texas, ja kustoksena on professori Janne Hukkinen. Salmela, puh. Todennäköisesti pienemmän riskin henkilöiden keskuudessa on vielä vähemmän henkilöitä, jotka kokevat kaipaavansa ammattilaisten apua, vaikka heitä on määrällisesti enemmän kuin korkean riskin henkilöitä, Salmela toteaa. ISSN 0356-1070; 186, ISBN 978-95139-4928-0 (nic/), ISBN 978-951-394929-7 (PDF). Vastaväiuäjänä toimi professori Päivi Rautava (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Marita Poskiparta (jyväskylän yliopisto). Empiirinen tutkimus kohdistuu tieteiden välisen vuorovaikutuksen muotoihin yhtäältä hankesuunnitelmien sisällössä ja toisaalta niiden vertaisarviointiprosessissa. Naiset turvautuvat ammattilaisen tukeen helpommin kuin miehet. Tilauhset yliopiston kirjaston ju/liaisuyhsildiö, puh. Salmelan terveystieteen väitöstutkimus "Elintapaohjauksen lähtökohtia korkeassa diabetesriskissä olevilla henkilöillä Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn toimeenpanohankkeessa (D2D): Elintapaohjaus ennen D2D-hanketta, koettu ohjaustarve ja sovitut interventiomuodot" tarkastettiin 24.11.2012. Huutonierni tarkastelee tieteidenvälisen vastuuvelvollisuuden ilmenemistä Suomen Akatemian tutkimushankkeiden arvioinnissa. Arvioinnin viitekehykseksi tutkimus tarjoaa käsitteellisen jäsennyksen tieteidenväl isen vastuuvelvollisuuden 94 LIIKUNTA& TIEDE49•6/2012. Huutonierni esittää, että tieteidenvälisten suhteiden arvioiminen on ensisijainen mutta vähälle huomiolle jäänyt osa vastuullista tiedornuotanioa. Tulosten mukaan vain 40 prosenttia korkean riskin henkilöistä kaipasi 'ammattiapua' elintapojensa muuttamiseen. Elintapaohjausta kaikille elämänalueille Salmelan tulokset ohjaavat ajattelemaan sitä, miten ammattilaisten elintapaohjausta ja resursseja kannattaisi suunnata esimerkiksi kunnissa. Kuntalaisille suunnatut, internetissä toimivat omahoitopalvelut ovat askel oikeaan suuntaan. Analyysien kohteena on se, miten tutkijat ja arvioitsijat aktiivisesti koordinoivat, sovittelevat ja muokkaavat tieteenalojen asettamia normeja pyrkiessään tieteellisesti korkeatasoiseen tutkimukseen. Tieteellistä laatua on pääsääntöisesti arvioitu kunkin tieteenalan omista lähtökohdista käsin, mutta tieteiden välisen yhteistyön ja tieteen yhteiskunnallisen vastuuvelvollisuuden vaatimukset ovat luoneet paineita tieteenalarajat ylittävälle tiedontuotarmon hallinnoinnille. Salmela tutki elintapaohjauksen lähtökohtia niiden henkilöiden parissa, joilla on korkea riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Empiiristen löydösten sekä tieteidenvälisyyttä, tieteentutkimusta ja tiedepolitiikkaa käsittelevän kirjallisuuden perusteella Huutonierni esittää, että tieteellisten kriteerien tapauskohtainen soveltaminen, jopa uudelleen määriuely, on keskeinen elementti uuden tiedon tuotannossa ja arvioinnissa. 040 5646 937, san11a.111.sal111ela@g111ail.co111. Tämä herättää kysymyksiä aiemman ohjauksen laadusta, vaikka yksioikoisia johtopäätöksiä asiasta ei tämän tutkimuksen perusteella voikaan tehdä, Salmela toteaa. Naisista ammattilaisen elintapaohjausta kaipasi noin puolet, mutta miehistä vain noin kolmannes. Vain kahdeksan prosenttia korkean riskin henkilöistä sopi muuttavansa elintapojaan itse, ilman ammattilaisen tukea. Määrä on yllättävän pieni jos ajattelee, että ihmisellä on jo havaittu korkea riski sairastua. Jopa 70 proseriuia tutkimukseen osallistuneista ilmoitti saaneensa jo aikaisemmin elintapaohjausta. Salmelan tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomessa korkean diaberesriskin henkilöille on saatavilla hyvin eliruapaohjausta, ainakin määrällisesti. julliaistu sarjassa Studies i11 Sport, Pliysical Ec/ucation ane/ Health no 186. Huuton iemen työn keskeiset tulokset tukevat tämän näkökohdan operationalisointia ja edistämistä tutkimushankkeiden arvioinnissa. Suomalaisten keskuudessa diabetesriskisiä on jo niin paljon, että kaikille ei ammattilaisten tukea voida tarjota. 040 805 3825, 111yynti@jyu.fi. Tilauhset yliopiston hi,jaston julhaisuylisihliö, puh. Kiinnostavaa oli se, että aikaisemmin saatu ohjaus ei tunnu vähentävän lisäohjauksen tarvetta. . Lisätietoja: Sanna M. Tieteidenvälinen tutkimus haastaa tieteenalojen arviointiperusteita MMM Katri Huutoniemen yhteiskuntapolitiikan alan väitöstutkimus "Tieteidenvälinen vastuuvelvollisuus tutkimushankkeiden arvioinnissa: Näkymiä tieteenalarajat ylittävään tieteellisen laadun hallintaan" tarkastettiin väittelee 30.11. . Teos 011 julliaistu sa,jassa Studies i11 Sport, Physical Ec/ucation ane/ Health numerona 185, 118 s.,Jyväsliylä 2012, ISSN 0356-1070, ISBN 978-951-394905-l. Hän kysyy, mitä tieteidenvälinen vastuuvelvollisuus pitää sisällään, ja miten se voidaan osoittaa, todentaa ja ottaa huomioon tutkimushankkeiden arvioinnissa. 040 805 3825, 111yy11ti@jyu.fi. Omatoimisen muutoksen rooli kuitenkin kasvaa tulevaisuudessa, ja tähän terveydenhuollossa tulisi panostaa. Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Maatalousja metsätieteiden maisteri Katri Huuioniemi tarkastelee tutkimuksessaan tieteellisen arvioinnin tavoitteita ja käytäntöjä ja tuo keskusteluun tieteidenvälisen vastuuvelvollisuuden käsitteen. Salmela kuitenkin havaitsi, euä vaikka riski sairastumiseen on jo korkea, henkilö ei aina koe tarvetta turvautua ammattilaisen tukeen. University af Jyväsliylä 2012, 384 p. Tieteidenvälinen vastuuvelvollisuus asettaa tieteenaloittaisen tutkimuksen laajemman tiedeyhteisön arvioitavaksi, ja pyrkii siten parantamaan tutkimustiedon luotettavuutta ja tieteellistä relevanssia. Perinteisesti on oletettu, että korkean sairastumisriskin henkilöt kokisivat terveysarnmattilaisen tuen elintapojen muunamiselle hyödyllisenä ja tarpeellisena
Näiden lisäksi Tanskanen testasi proteiinipitoisen energialisän vaikutusta energiatasapainoon, suorituskykyyn ja nälän tunteeseen sekä mielialaan kahdeksan vuorokauden sotilaallisen rnaasioharjoituksen aikana talviolosuhteissa. Tähän saakka ei ole ollut varmuutta, kuinka fyysisesti kuormiuavaa varusmiespalvelus on erikuntoisille nuorille miehille. Marginaali-ilmiöstä on tullut osa nuorisokulttuureiden arkipäivää. Varusmieskoulutuksen kahdeksan viikon peruskoulutuskausi kehittää suomalaisen nuoren miehen kuntoa, eli slogan Suomen suurin kuntokoulu pitää paikkansa. Varusmiespalvelus parantaa kuntoa, mutta saattaa myös ylikuormittaa kehoa LitM Minna Tanskasen valmennusja testausopin väitöstutkimus " Varusmieskoulutuksen kuorrniuavuus ja ylikuormiuumisen ilmeneminen; vaikutukset aerobisen kuntoon, seerumin hormonipitoisuuksiin, oksidatiiviseen stressiin ja energiatasapainoon" tarkastettiin 3.12. Lumilautailuun on aina liittynyt sen ideologisia perusteita suojelevaa kulttuurista vastarintaa, joka on nähtävillä erityisesti lumilautailun ja kaupallisuuden välisissä suhteissa. Se luo lurnilautailun ympärille autenttisuutta ylläpitävän imaginaarisen maailman, jonka keskiössä ovat lumilautailukulttuurin arvot. Vastaväittäjänä toimi professori Stig Söderholm (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Laura Stark. Lisatietoja:Riitta Harininen, puh. Väitösl1irjaa myy Unigrafia. Jyväskylän yliopistossa. 050 368 5819, s-posti lwtri.huutoniemi@helsinki.fi. Tyyli yhdistää elämänkatsomuksen ja yhteiskuntakritiikin Tärkein kysymys tyyliä tarkasteltaessa on, mistä sen välityksellä puhutaan, eli millaista todellisuuua tyyli tuottaa. Ainoastaan kritiikin kohde on vuosien varrella muuttunut: nykypäivänä kaupallisuus on itsestäänselvyys, ja kritiikki kohdistuu lähinnä siihen, kuka saa päättää millä tavalla lumilautailua hyödynnetään mainonnassa, ja kenen hyödyksi asioita tehdään. Väitösl1irjajulkaistaa11 sarjassa Publications af the Depart111e11t af Social Research. Tutkimus lumilautailukulttuurista" tarkastettiin 1.12. Varusmieskoulutuksen talviajan peruskoulutuskauden harjoituskuorma vastaa siviilioloissa säännöllisesti raskasta vapaa-ajan liikuntaa harrastavien aktiivisuutta. Lumilautai I ukuluuurista puhu uaessa keskeisen sijan saa tietenkin myös lumilautailijan laskutyyli. Ihminen ei edes kaikessa myöhäismodernissa individualismissaan halua, eikä voi jäädä yksin. Tilaukset yliopiston l1i1jaston ju/lrnisuyl1sil1kö, puh. Ylikuormittumista voi välttää levon ja harjoituksen rytmittämisellä Palvelukseen astuvien varusmiesten fyysinen kunto on heikentynyt ja kehon paino noussut viimeisten 15 vuoden aikana. Aikaisemmin jopa anarkistiseksi luokiteltu lumilautailu on nyt yleisesti hyväksytty talvi urheilulaji ja elämäntapa. Hauskanpito, omaehtoinen tekerninen ja vapaus eivät ole vain muodikkaita iskulauseita, vaan keskeinen osa lumilautailukuluuurin ideologista perusrakennetta. Anarkistinen elementti korostaa lumilautailun erillisyyttä länsimaisen yhteiskunnan perusrakenteista. Tämä voidaan väluää valmennuksellisin toimenpitein eli levon ja rasituksen rytmittämisellä. Tieteellisten asiantunt ijoiden valinnalla ja asiantuntijapaneelin tieteenalakokoonpanolla voidaan ohjata sitä, missä määrin arvioitsijat rakent avat toistensa asiantuntemuksen ja arvostusten varaan muodostaessaan käsitystä hankkeiden laadusta. URN:lSBN:978-952-107662-6 Lumilautailukulttuurin ydin on yhteisöllisyydessä FL Riitta Hännisen etnologian väitöstutkimus "Puuterilumen lumo. Vaikka lumilautailuun liittyy myös yhtetskuntakriittisiä äänenpainoja, on sen tarkoitus luoda vaihtoehtoja länsimaisen yhteiskunnan perinteisille instituutioille, ei niinkään rikkoa tai täysin korvata niitä. Vuokatissa. Tanskanen selvitti varusmiespalveluksen peruskoulutuskauden kuormittavuutta. . Huono fyysinen kunto tai lihaLIIKUNTA & TIEDE 49 • 6, 2012 95. 044 3588202, riitla.j.han11i11e11@jyu.fi. Lisäksi hän tutki ylikuormitusoireiden ilmenemistä sekä ylikuormittuneiden ja ei-ylikuormittuneiden varusmiesten eroa aerobisen suorituskyvyn, kehon koostumuksen ja biokemiallisten mittareiden suhteen peruskoulutuskauden alussa sekä sen aikana. Elämäntavan ja -tyylin konteksteissa kysymys on viime kädessä yhteenkuuluvuuden tunteesta ja uusista yhteisöllisyyden muodoista. rakenteesta. Kuitenkin tässä tutkimuksessa, kolmanneksella varusmiehistä kuormitus kasautui, joka johti alkavaan ylikuormitustilaan. Arvioinnin toteutuksessa tutkimus korostaa tieteidenvälisen neuvotteluympäristön rakentamista. . Hänninen tutki väitöskirjassaan nuonsokuluuureiden tyylillistä ilmaisua. Teos 011 ju/lrnistu sa,jassa Jyväskylä Studies in Hu111a11ities 191,143 p. Vastaväittäjänä toimi professori Anthony Hackney (University of North Carolina, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Heikki Kyröläinen (jyväskylän yliopisto). 040 805 3825, 111yynti@jyu.fi. Lu milau tai I ukul uu u rissa tyylin ideologiset muodot ovat anarkia ja nostalgia. Hän huomasi ilmaisun olevan hyvin kokonaisvaltaista: se sulkee sisäänsä paitsi pukeutumiseen ja puheenparteen myös käyuäytyrniseen, musiikkimakuun sekä erilaisiin ideologisiin rakenteisiin liittyviä elementtejä. Siksi on vain luontevaa, euä nuoret tarttuvat lumilautailun kaltaiseen kuluuuri-ilmiöön ja käyttävät sitä henkilökohtaisen identiteettinsä rakennusaineena. Anarkia on yhteiskuntakritiikin väline, joka kommunikoi kielteisiksi koettuja asioita sekä merkitysjärjestelmän sisällä että ulospäin. (227 p.), Jyväsl1ylä 2012, ISSN: 1459-4323; 1991, ISBN: 978-951-39-4922-8 (nid.), ISBN: 978-951-39-4923-5 (PDF). Väitöslii1ja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa. Jäsennys auttaa määrillämään yksittäisen tutkimushankkeen tieteiden välisiä arvioint iperusteita kolmella ulottuvuudella: mille tieteenaloille, minkälaisesta tutkimustavoitteesta, ja minkälaisesta tutkimusprosessista hankkeessa ollaan vastuuvelvollisia. Lisatietoja: Katri Huutoniemi, puh. Tällä tavoin voidaan päästä vielä parempaan harjoitusvasteeseen, eli kunto voi nousta vieläkin enemmän, Tanskanen kertoo. Nostalgia puolestaan asettaa lumilautailun historian nykyhetkessä uusinnetun yhteisöllisyyden rakennusaineeksi. Hänninen osoittaa, euä lumilautailu tarjoaa nuorille rakentavan lähtökohdan heidän oman elämänkatsomuksensa jäsentämiseksi
96 LIIKUNTA 8, TIEDE 49 • 612012. Tilaul1sct yliopisto11 kirjaston jullwisuyhsil1kö, puli. Energialisäryhmä sai pakkausten lisäksi lisäenergiaa proteiinipitoisista energiapatu kaista. Mieliala vaikutti tiedustelukomppanian energian saantiin ja jaksamiseen Maastoha rj oi t ustu tki 111 u ksessa tutki ltava t olivat ticdustelukornppanian sissi koulutuksessa olevia varusmiehiä, jotka jaettiin satunnaisesti kontrollija energialisäryhmiin. Yksilötasolla ylikuormittum isen voi välttää kokonaisrasituksen hallinnalla; levätä kannattaa, jos siihen on mahdollisuus ja keho niin kertoo. Lisäksi voimaharjoittelun avulla voidaan optimoida kehon koostumusta. Kontrolliryhmä käytti maastoharjoituksen aikana ravintonaan ainoastaan taistelumuonapakkausten sisältöä. Tämä on erittäin mielenkiintoista ja koskee myös jokaista laihduuajaa ja painonhallitsijaa, koska heille proteiinipitoisuus on eduksi. Tämän vuoksi varusmiehiä tulee valistaa riittävästä energiansaannista etenkin kuormittavien maastoharjouustcn aikana. Voirnaharjoit tclusta on hyötyä muun muassa urheilusuorituksissa, lihasten voiman ja koon kasvattamisessa sekä voirnaruuottokyvyn ylläpidossa ikääntyessä ja ikääntymisen aiheuttaman lihaskadon minimoimisessa. Lihavuus oli kuiten kin este tehokkaalle harjoittelulle , mikä tulisi ottaa huom ioon jaettaessa varusm iehiä tasoryhm iin fyysisen koulutuksen osalta. Hyvä fyysinen kunto ennen palvelukseen tuloa suojaa sairastum isilta ja edesauttaa sopeutum ista harjoitrclukuormaan ensim mäiset neljä viikkoa. Lisätietoja: Mi1111a Tc111slw11en, puli. Viiden kuukauden muuttuvan vastuksen periaatteella toteutettu voimaharjoittelu paransi maksimitoistotestin suorituskykyä, mitä ei ilmennyt vaki ovast usva i maha rj o i ttel ussa. Vaikka lihasvoiman ja -massan kasvussa ei ollut eroa, niin muuuuvan vastuksen periaatteella toimivat laitteet olivat tehokkaampia väsymyksen sietokyvyn kehittämiseksi. Voimaharjoitlelu muuttuvilla vastuksilla hyödyttää kaiken ikäisiä miehiä LitM Simon Walkerin valmennusja testausopin vaitöstut ki mus " Akuutit hcrrnolihasjärjcstclrnän ja seerumin hormonivasrcct sekä krooniset adaptaatiot vakioja muuuuvavastuslauteilla toteutetussa voi maharjoiuelussa" tarkastettiin 1.12. Lisäksi muut tekijät, kuten mieliala, vaikuttivat ruokahaluun ja fyysiseen aktiivisuuteen raskaan maastoharjoituksen aikana. Väsymyksen sietokyky kasvoi muuttuvan vastuksen voimaharjoittelulla Muuttuvan vastuksen periaatteella toimivat laitteet vaikuttavat enemmän hermolihasjärjestelmän väsymykseen J3 kohottivat enemmän seerumin hormonipitoisuuksia (testosteroni, kasvuhormoni ja kortisoli) kuin vakiovastuslaitteet kuormituksen aikana. Vaikka voimaharjoittelu sinänsä aiheuttaa suurta kehitystä voiman ja lihasmassan kasvussa, harjoitusvaikutus on erityinen suhteessa käytettyyn kuormitustapaan. Tilaulisct yliopiston liirjasto11 jullwisuyl?sil1'1ö, puh 040 805 3825, 111yy111i@jy11.fi. 040 805 .3825, 111yy11ti@jyu.fi. Teos 011 jullwistu sarjassa St.11clies i11 Sport, Pliysical Eclucat ion a11cl /-lealth 11umcro11a 187, 109 s., Jyväsl1ylä 2012, ISSN: 0356-1070, ISBN 978-951-.394960-0. Varusmiehet nauttivat vain 58 prosenttia tarjotusta energiasta, multa huomattavasta energiavajeesta huolimaua maastoharjoitus ei heikentänyt suorituskykyä. Perinteinen voirnaharjoiuelu vaikuttaa tehokkaasti hermolihasjärjestelmän voimantuottokykyyn ja lihasmassan kasvuun. 040 805 3732, simon.walhcr@jyu.fi. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä monella tapaa. . Fry (University of Kansas) ja kustoksena professori Keijo Häkkinen. Jyväskylän yliopistossa. 050 594 8564, 111i1111a.111.tanslw11en@jyu.fi. Maastoharjoituksen aikana keskimääräinen lcpoaika oli neljä tuntia ja fyysisesti tehokasta aktiivisuutta oli lähes kuusi tuntia vuorokaudessa. Vaikka koulutetut sotilaat pystyvät suoriutumaan hetkellisesti vaativista tehtävistä energiavajeesta huolimatta, kuormituksen pitkään jatkuessaan energiavaje alkaa vaivata. Perinteisessä voimaharjoittelussa käytetään tietyn suuruisia kuormia ja koko harjoitusliikkeen ajan vastus pysyy samana, vaikka tiedämme, että rnaksirnivo imantuotto muuttuu nivelkulman mukaan. vuus varu smiespalveluksen alussa eivät vaikuuancct ylikuormittum isen ilmenemiseen, sanoo Tanskanen. Teos on jullwistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education a11cl /-lealt/1 numerona 188, 113 s.,Jyväsl1ylä 2012, ISSN 03561070; 188, ISBN 978-951-39-4978-5. Voimantuoton muutosten lisäksi harjoittelu aiheutti reisilihaksen poikkipinta-alan kasvun molemmissa ikäryhmissä, Walker toteaa. Tutkimus kuitenkin osoitti, että energiantarpeen ollessa erittäin suuri, esimerkiksi vaellusten tai monta päivää kestävien raskaiden urheilusuoritusten yhteydessä, suuri proteiinipitoisuus ei olekaan enää eduksi. Vastaväittäjänä toimi professori Andrew C. Lisätietoja: Simon Wallw; puh. Huom ioitavaa oli myös se, cu ä kuorm iuunect varusm iehet olivat ei-kuorm ittuneita aktiivisem pia peruskoulutuskauden aikana, eli harjoittelua oli en em m än. On mahdollista, cuä nämä niin sanotun muuttuvan vastuksen periaatteella toimivat laitteet aiheuttaisivat suuremman harjoiueluvaikutuksen hermolihasjärjestelmään sekä lihasmassan kasvuun kuin perinteiset vakiovasiuslai ueet. Energialisäryhmä koki vähemmän nälkää ja enemmän positiivista mielialaa kuin kontrolliryhmä. Lisäksi taistelumuonapakkausten sisältöä on tarvetta päiviuää nautittavammaksi ja helppokäyttöiseksi, summaa Tanskanen. Tosin energialisän suuri proteiinipitoisuus saattoi aiheuttaa kylläisyyden tunteen energialisäryhmällä, mikä puolestaan vähensi energian nauttimista. Maksimivoimantuotto jalkaprässissä parani huomattavasti kahdesti viikossa toteutetulla vakioja muuuuvavastusvoimaharjoiuclulla sekä nuorilla että vanhoilla miehillä. Walkerin tarkoituksena oli selvittää hermolihasjärjestelmän ja seerumin hormonipitoisuuksien akuutit vasieet sekä krooniset adaptaatiot vakioja 111 uut t uvavastuslait tei lla toteutetussa voimaharjoittelussa eri-ikäisillä miehillä
....... . Muuta palautetta . . ~ äi :! :::) => ~ lt') ~ (/) :,.:: -~ g en <x: lt') et ~ ,l9 CII > i== C=M =cc (/) ~§g Cl 0.... Tietoja käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon. . Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 63 eurolla (normaalihinta noin 81 euroa). sivulla ..... Puhelin. . D Itselleni D Lahjaksi Dvuositilaus 40 euroa/2013 D Kestotilaus 38 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 25 euroa/2013 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 38 euroa/2013 DYhteisöjäseneksi 175 euroa/2013 (kysy lisää!) D Opiskelijajäseneksi 23 euroa/2013 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni / 2013 alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n Jäsenyydestä Tilauksen maksaja / vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. . :: .,,. 2 . .....l~C, PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 6/2012 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1 .. . Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Myös muu palaute on tervetullut. . Voit osallistua äänestykseen lähettämällä palautetta leena.nieminen@lts.fi. Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 16.1.2013 mennessä. . ~---1<" ~, .... . . Etunimi Jakeluosoite Postinumero. . Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. . . Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi ,0LTS Liikuntatieteellinen Seura Finnish Society af Sport Sciences. Puhelin Sähköposti. 3 . Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. ~ C C0 = ... · ·· · · se"r, .k. . . ;~··'tt 1111t~testau1. Postitoimipaikka. Etunimi Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka .. sivulla Tilaan Liikunta &Tiede -lehden (11.-3112.) Tilatessasi lehden kesken vuotta ja maksaessasi tilausmaksun saat jo ilmestyneet lehdet takautuvasti. nse • , l .tf1ia 1 .. . . Sähköposti . en ra CI) => = ~ ra ~ Q) (1) CI) ra 1:: en !:i ~ E L.LI ra L.U C ::c E -~ (/) Q) =:s :,.:: <x: C C. . sivulla. . en ................... ! ·· ., , Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2013 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 40 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista ! • n.
Tilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen. Puhelin (03) 339 8000 varaukset puhelimitse tai sähköpostitse 6.3.2013 mennessä, tamperesration@scandichotels.com l hh 109€, 2hh 129€ (varauscunnus: LII200313) ~1J~ Päivillä voi esitellä kuntotesraarniseen liittyviä tutkimustuloksia sekä hankkeita. Maksu veloitetaan myös siinä tapauksessa, että peruutusta ei ole tehty eikä osallistuja ole saapunut paikalle. (.lgjiftta1~ UKK-instituutti, Kaupinpuisronkatu l, 33500 Tampere ~ Iltatilaisuus järjestetään Finlaysonin Palatsissa (Kuninkaankatu 1, 33210 Tampere) keskiviikkona 20.3.2013 klo 20.00 alkaen. Scandic Tampere Station Ratapihankatu 37, 33100 Tampere. 010 778 6601 CR:Dwni~ Viimeinen veloitukseton peruutuspäivä on maanantai 11.3.2013. Buffet-illallinen kuuluu seminaarin hintaan. Ilmoita varausta tehdessäsi varauscunnus. Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan koko seminaarimaksu. Osallistujille on varattu kiintiö Scandic Tampere Station -hotellista. M CD u~ SEMINAARITIEDOT E:li7iiff ,t fil 8i'lt1Jirnl Osallistumismaksu 220 € LTS:n henkilöja yhreisöjäsener 170 € (yhteisöjäsenilrä edellytetään yhreisilmolttaurumisra) Opiskelijat 160€, LTS:n opiskelija jäsenet 140 € (opiskelijakortti tai vastaava esitettävä) Hinnat sisältävät serninaarimareriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit sekä iltatilaisuuden buffet-illallisen. Osallistumisen voi siirtää toiselle henkilölle (siirrosta ilmoitus tuula.valJi@lts.fi). Posterir voivat olla joko tieteellisiä, käytännöllisiä/ ammatillisia tai menetelmiä/hankkeita esitteleviä. aJimRihlro I Ii , f1 !N d Viimeinen ilmoittaucumispäivä on maanantai 4.3.2013. Suomenkieliset abstraktit julkaistaan Kunrotesrauspäivillä osallistujille jaettavassa materiaalissa. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruuruksena. Osallisrurnismaksu laskutetaan etukäteen. llft.flfm ,fl-J! Jonne Kamsula (ohjelma) puh. 010 778 6601 cu ula.valli@lts.fi Pidärerään oikeudet ohjelman muutoksiin. Lisätietoja tuula.valli@lts.fi, p. OIO 778 6606 jonne.kamsula@lts.fi Tuula Valli (ilmoittautuminen) puh. ~ Osallistujat varaavat ja maksavat majoitukset itse. Ilmoittaudu www.lts.fi/koulutus. Abstraktit tulee lähettää sähköpostitse jonne.kamsu1a@lts.fi perjantaihin 1.3.2012 mennessä
9.00 9.30 ILMOITTAUTUMINEN JA KAHVI AVAUS VÄESTÖN KUNTOTESTAUS ENNEN JA NYT 9.45 KUNTOTESTAUKSEN HISTORIAA: VEEOOKAKSMAXIN TARINA Tutkimusjohtaja (eläkkeellä), Ph.D., Pekka Oja 10.15 TERVEYSKUNNON TESTIMENETELMIEN KEHITTÄMINEN Erikoistutkija, TtT, Jaana Suni, UKK-instituutti 11.00 Virkistystauko 11.15 TERVEYSKUNTOTESTIEN UUDET TUULET Tutkija, TtT, Marjo Rinne, UKK-instituutti 12.00 Lounas POSTEREIHIN JA NÄYTTELYYN TUTUSTUMINEN TUTKIMUKSESTA KÄYTÄNTÖÖN ALUSTUKSET 13.30 6 minuutin kävelytesti Tuotepäällikkö Ari Mänttäri, UKK Terveyspalvelut Oy 13.50 Move! fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä koulumaailmaan Rehtori, LitT, Sami Kalaja, Jyväskylän kaupunki 14.10 Liikehallintakykytestaus: ketteryys, tasapaino ja liikkuvuus Tutkija, TtT, Marjo Rinne, UKK-instituutti 14.30 Virkistystauko ja kahvi TUTKIMUKSESTA KÄYTÄNTÖÖN DEMONSTRAATIOT (kolme rinnakkaista demonstraatiota) 15.00 6 minuutin kävelytesti Tutkija, TtT, Pauliina Husu ja iiikunrasuunnirtelija, LitM, Katriina Ojala, UKK-instituutti Move! fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä koulumaailmaan Rehtori, LitT, Sami Kalaja, Jyväskylän kaupunki Liikehallintakykytestaus: ketteryys, tasapaino ja liikkuvuus Tutkija, TtT, Marjo Rinne, UKK-instituutti 17.00 AIKAA LIIKKUA JA RENTOUTUA UKK-INSTITUUTILLA 20.00 ILTATILAISUUS Ravintola Finlaysonin Palatsi 9.15 MILLAISTA TIETOA FYYSISESTÄ AKTIIVISUUDESTA KIIHTYVYYSANTUREILLA SAADAAN. Tutkija, DI, Henri Vähä-Ypyä, UKK-instituutti KOULUIKÄISTEN FYYSISEN AKTIIVISUUS 9.45 KOULUIKÄISTEN LIIKUNTA JA LIIKKUMATTOMUUS LIIKKUVA KOULU -OHJELMASSA Tutkimusjohtaja, FT, Tuija Tammelin, Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö, LIKES Järjestäjät: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikuntatieteellisen Seuran kuntotestausvaliokunta Yhteistyössä: UKK-instituutti ja Tampereen Urheilulääkäriasema 10.15 Virkistystauko ja kahvi 11.00 LASTEN FYYSISEN AKTIIVISUUS KASIT LIIKKEELLE -HANKKEESSA Tutkija, TtT, Minna Aittasalo, UKK-instituutti 11.30 LIIKETAITOJEN ARVIOINTI JA NIIDEN HARJOITTAMINEN NUORILLA LIIKUNNAN HARRASTAJILLA Kehittämispäällikkö, tutkija, FT, Kati Pasanen, UKK-instituutti 12.00 Lounas 13.00 DEMONSTRAATIO: LIIKETAITOJEN ARVIOINTI JA NIIDEN HARJOITTAMINEN Kehittämispäällikkö, tutkija, FT, Kati Pasanen, UKK-instituutti TYÖIKÄISTEN FYYSINEN AKTIIVUUS JA KUNTO 13.40 SUOMALAISTEN FYYSINEN AKTIIVISUUS JA KUNTO Tutkija, TtT, Pauliina Husu, UKK-instituutti 14.10 KUNNOSSA KAIKEN IKÄÄ SUOMI MIES SEIKKAILEE Testauspäällikkö, LitM, Jarmo Heiskanen, Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö, LIKES 14.40 LIIKKUMATTOMUUDEN KUSTANNUKSET Johtaja, LT, Tommi Vasankari, UKK-instituutti 15.10 YHTEENVETO 15.30 KOTIMATKALLE oiikun'=~eura Finnish Society af Sport Sciences © UKK-instituutti
Erinomaisen fyysisen kunnon ja tekniikan ohella on tunnettava itsensä, kehitettävä jatkuvasti psyykkisiä taitojaan ja osattava nauttia tekemisestään. Se on suunnattu valmentajille, liikunnan opettajille ja erilaisten ryhmien ohjaajille sekä liikunta-alan opiskelijoille. Moinen 'Rafifaamitr@J a1~,, ( (' Urheilupsyko/ogian perusteet (toimittaneet Leena Matikka & Martina Roos-Salmi) on 24 alan asiantuntijan kirjoittama perusteos. Hinnat: 60 € (norm. Ryhmäilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, kun organisoidaan liikuntaa, jossa viihdytään ja jota halutaan harrastaa elämänkulun eri vaiheissa. Ryhmäilmiöt liikunnassa Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 163, 338 sivua, 1009 Hinnat: 48 € (norm. Tarui.J111untnro oa,Sarr11it01m 1 Urheilupsykologian perusteet ja Ryhmä ilmiöt liikunnassa edulliseen yhteishintaan: norm. 010 778 6601 • tuula.valli@lts.fi. hinta 84 € (erikseen tilattuina 108 €); LTS:njäsenille 72 € (93 €); opiskelijoille 58 € (75). Teos auttaa ymmärtämään urheilun ja liikunnan ilmiöitä, kehittämään psyykkisiä taitoja sekä parantamaan suorituksia psyykkisen valmentautumisen tekniikoiden avulla. hoRov io. Kirja on yhdeksän suomalaisten asiantuntijan kirjoittama perusteos. hinta), 50 € (LTS:njäsen -hinta), 40 € (opisk.hinta) ~., t ~::' \ j, ,..:" ., , \ Leena Matikka ja Martina "i:::.r; Urheilupsykologian pe~~~~~:~a ' Tilaa samalla Ryhmäilmiöt liikunnassa (toimittaneet Esa Rovio, Taru Lintunen, Olli Salmi). Urheilupsykologian perusteet on hyödyllistä luettavaa yhtä hyvin huippu-urheilijoille ja valmentajille kuin liikunnan harrastajille ja ohjaajille. Jokaisen on hyvä ymmärtää mitä reittejä kulkien urheilussa voi pädstä huippusuorituksiin ja miten liikunta vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169,363 sivua, 2012. hinta), 43 € (LTS:n jäsen -hinta), 35 € (opisk.hinta) + toimituskulut LTS Liikuntatieteellinen Seura [tnnish Society of Sport Sctrnces Tilaukset: www.lts.fi p