' ,·..,( . . 1,., "~. • " ' ,.1~ .• . // un a &TIEDE LIIKKUMATTOMASTA LIIKKUJAKSI, MUTTA MITEN. Å Å Å Å Å !J~ .. ~ ' ' 1 ' TUTKIMUSARTIKKELIT 2013 OSA 1. ,. ; .. a. ·/ \ '. ~lmlmDI -~~-~EIII/.~ 1 PJ IKarl • ._ ' 1 } '1 \ ...
Tätä soveltaen voidaan ajatella, että meillä on ollut vaihe, JOSsa papiston p talonpoikain mallit olivat vallalla Teollistumisen myötä ajattelun valtavirta otti ideansa insinööriapttel ust a p viimeiset pari kolmekymmentä vuotta on menty ekonomien ja juristien aivoit ust cn suunnassa. Tai jos kouluissa ei uskalleta opettaa lapsia hiihtämään juridisten vastuukysymysten takia. jälkimmäisessä taas l ä t a k on viereen saapunut alkaa kädet lanteillaan ihmetellä, kenenkähän toimenkuvaa luuu uamine n kuuluisi. Olisi ymmärrettävä p hyväksyttävä, että liiketoiminnassa, julkishallinnossa, yh d ist yst o irni n nassa ja vaikkapa perheessä on kussakin omanlainen toimintalogiikkansa, eikä yhden p saman kaavan väkinäinen soveltaminen niissä kaikissa voi toimia. t i jahm eållä mcncu e lyllä. Paino: Forssa Print 2013 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Asetelma on tuttu niin tieteen kuin liikunnankin maailmassa. PIIMAA LATTIALLA PASI KOSKI Liikunta &Tiede 6/2013 Ien liikuntaja urjäykkiä rniu arist oja ja te h o k k uusl u k uja , heiluseuraväelle pujoita voidaan hallinnoida tietotekniikan huessani käyttänyt avulla, mutta jotka usein pian käyttöönesimerkkiä, jossa kuou onsa jälkeen ovat jo osin vanhentuvi t e l laa n , että seuraneita ja liian suppeiksi osoittautuneita väki on kokoontunut Monimutkaistumisen ongelmaa yritetään seurantalolleen p tauon aikana on yhteiratkaista Joustamattomalla ja ajallisessen tilan lattialle kaatunut litra pi imää. Käytännössä Tilanteessa on karkeasti ottaen kaksi tullaan tilanteeseen, Jossa Jäädään ihmett oi m i ru.amall ia: yhteisöllinen tai sopimukse llincn. Ensin mainitun mukaisesti toimittaessa e nsirn mäine n, Joka asian huomaa, ryhtyy snvoarnaan p muut tulevat saman tien auttamaan. Eikö silloin olla harhassa, jos päiväkodin arvioinnissa pääpaino on talousluvuissa, eikä siinä, onko lasten hyvä o l la. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kannen kuva: Gorilla / Ester Sorri Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan Ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Ekonomip j urisuajauelussa on eittämättä paljon pii rtc itä.j ot ka yhteiskunnan toimivuuden kannalta ovat valuämäuömiä. Viimeksi mainittu on merkinnyt talousnäkökulman korostumista kaikissa asioissa p kaikilla tasoilla samalla kun asiat ovat myös ju r id iso itu ne et p yhä yksityiskohtaisempien normistojen rooli on korostunut. Naulan hakkaarnine n sahalla on vaikeaa, oli saha miten hyvä tahansa. Sosiologian kantaisänä pidetty Auguste Comle väitti aikanaan, että yhteiskunnassa on vallallaan kunakin ajankohtana tietynlainen ajattelun valtavirta, joka perustuu jokin tietyn arn m at t i k u n nan aptusmalleihin. 50. Eihän kirvesmicskaän käyu äisi vain yhtä työkalua, vaikkapa sahaa, kaikkiin työvaiheisiin. Monimutkaisessa maailmassa t a rvi tt a i s i i n k i n joustavia ja dynaamisia toimintamalleja. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Kehitys on osittain seurausta yhteiskunnan monimutkaistumisesta, pidemmälle viedystä työnjaosta ja eriytymisestä Käytännössä hankalasti hallittavia asioita varten on alettu laatia pasi.koski@utu.fi telemään, kenen toimenkuvaan piimän siivoaminen kuuluikaan. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, jos yritetään soveltaa samaa ajau e lun työkalua kaikkiin tilanteisiin p konteksteihin
Lasse Kannas 17 LIIKUNTA & TIEDE 50 vuotta 2000-luku. Saija Karinkanta 27 Erityisliikunnan ammattilaisista on tullut konsultteja ja kehityskumppaneita eikä täysin ongelmitta. Anita SaaranenKauppinen, Esa Rovio, Liisa Parikka 47 Reipas liikunta takaa lasten motoristen perustaitojen kehityksen mutta kevyttäkin tarvitaan! Arto Laukkanen, Taija Finni, Arto Pesola ja Arja Sääks/ahti 53 Yksilöja joukkueurheilevien urheilulukiolaisten koulumenestystä selittävät tekijät. Niina Kilpelä, Aija Saari LUETTUA 88 Liikuntapedagogiikka avautuu yhteiskuntaan. Esteettömyys on laatutekijä, josta hyötyvät kaikki. Mikko Salasuo 86 Esteettömyyden edistäminen lähtee faktojen tunnistamisesta. Pirkko Numminen 83 OPISKELIJA OUNASTELEE: Keskustelukulttuuri kehittyy haaste tieteelle. .. Satu Liimakka, Piia Ja//inoja, Ne/Ii Hankonen 40 "Mähän ajattelin, että lapsen voi viedä vauvaparkkiin" Perheenäitien arjen jännitteet liikuntasuhdetta rakentamassa. Liikunta ja kaverit ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien nuorten elämänkokonaisuudessa. "Geeniteknologia tulee myös urheiluun. Aija Saari, Virpi Remah/ 30 KOLUMNI: Tutkija yhteiskunnallisena vaikuttajana oikeus, velvollisuus vai kirous. Ohjauksen tehtävä on löytää, tunnistaa ja tehdä ne näkyviksi. Liikuntatieteellinen tiedekunta juhli 50-vuotista taivaltaan. Piimää lattialla. Vesa Linnamo 72 Liikuntatieteellinen tiedekunta on ehtinyt aikuisen ikään. Kokematon opettaja tai ohjaaja voi tarvita apua, jos vammainen lapsi tai aikuinen on tulossa omaan liikuntaryhmään. Harri Sievänen 23 Vakaasti ja vammoitta monipuolinen liikuntaharjoittelu ehkäisee iäkkäiden kaatumisia ja kaatumisvammoja. Meillä kaikilla on jonkinlaisia liikuntaa tukevia tietoja, taitoja ja kokemuksia. Pauli Vuolle, Risto Telama AJASSA 76 Vankkaa näyttöä ja uusia haasteita. Pasi Koski 4 Liikkumattomasta liikkujaksi, mutta miten. Kansainvälinen urheiluyhteisö ole oikein vielä käsittänyt, mitä uusilla menetelmillä voidaan tehdä jo aivan lähitulevaisuudessa." 19 Liikkumaton liikkuja ilmi kysymällä vai mittaamalla. TASSA NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. Pilvikki Absetz 8 Osallistavalla otteella nuoret kumppaneiksi terveyden edistämisen tutkimuksessa. Henrik Öhrnberg, Marja Kokkonen 59 Vapaaehtoistyöntekijöiden motiivit vuoden 2012 yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuissa. Tiedekunta ei jatkossa ole ainoa koulutusja tutkimusyksikkö liikuntatieteiden alueella. Kaisu Aarno-Kaisti, Harri Virolainen 66 Vuoden 2014 aikataulu ja kirjoitusohjeet 68 Liikuntateknologia tukee talviurheilun valmennusta. Moni itseään riittävästi liikkuvana ja liikunnallisena pitävä voi todellisuudessa olla kaukana siitä. Mikael Fogelholm 31 TUTKIMUSARTIKKELIT 2013 OSA 1 32 Liikutaan ja/vai hengaillaan. Anna Aistrich, Pilvikki Absetz 16 POLTTOPISTEESSÄ: Juureva ja verevä liikuntatieteellinen tiedekunta. Riikka Tupala 91 Matti liitää pakoon määritelmiä. Lasse Saari POHDITTUA 84 Kestämättömän kehityksen malli. Tiina Kujala 90 Liikunnan myönteisten vaikutusten saavuttaminen mahdollista kaikille. .. Myyvätkö urheiluseurat todella sitä tuotetta, jonka vanhemmat kuvittelevat lapselleen ostavansa. Jouko Kokkonen TUTKITTUA 93 Tutkimusuutiset 97 Väitösuutiset. 79 ProfessoriTaru Lintunen LTS:n puheenjohtajaksi 80 Vuoden 2013 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun vitto Saija Karinkannalle 80 Kari Kalliokoskelle Suomen Akatemian palkinto yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta 81 EMERIITTA IHMETTELEE: Pysähtymisen paikka
Teksti: PILVIKKI ABSET Z Liikkumattomasta liikKujaksi, mutta 4 UlKlJNTA & TIEDE 50 • f/2013
jonkinlaisia liikuntaa tukevia tietoja, taitoja ja (KokemuKsia. Jokaisen osion ..L.Jia--• käsittelyn päättää lihavoidulla tekstillä kirjoitettu kiteytys, joka tarjoaa kysymykseen motivoivan, voimaannuttavan ohjauksen näkökulman. Koulutuntien ulkopuolella vähintään neljä kertaa viikossa hikiliikuntaa harrastavien osuudet osoittavat samankaltaisia eroja näiden ikäryhmien välillä. löytää, tunnist~aitehdä ne ~ näkyviksi. · .... Viisitoistavuotiaissa heitä oli jo neljännes molemmista sukupuolista. Kevään 2012 tulosten (Helldän ym. Esimerkiksi Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimuksessa 15-64-vuotiaiden liikuntaa on kartoitettu useista eri näkökulmista sekä työrnatkan ja työajan että vapaa-ajan osalta. Yksi kymmenestä arvioi kuntonsa melko tai erittäin huonoksi. WHO:n koululaistutkimuksen mukaan liikuntasuositusten mukaisesti liikkuvien määrät romahtavat pojilla ja tytöillä 11 ja 15 ikävuoden välillä (Aira ym. Kokonaisliikunta-aktiivisuudella mitattuna vähän liikkuvia (enintään kaksi kertaa viikossa vähintään 60 minuuttia) oli 11-vuotiaista pojista joka kymmenes ja tytöistä joka kahdeksas. umattomuus on yksi kansakuntaa tänä päivänä eniten puhuttavista terveysongelmista. 2013) perusteella miehistä kaksi kolmannesta ja naisista reilu puolet ei liiku työmatkoillaan. "Suomalaiset eivät liiku ainakaan tarpeeksi." Usein kuultu väite pohjaa tutkimustietoon. Reilu neljännes molemmista sukupuolista ilmoittaa, ettei liiku tai rasita itseään paljonkaan vapaaajallaan. Olisiko liikunnan lasi sittenkin puoliksi täysi. tai toisessa. Entä jos tilastoja katsoisi toisesta näkökulmasta eikä lasi olisikaan puoliksi tyhjä vaan puoliksi (tai jopa läL.lKl.t/T A& TIEDE 50 • 6/2013 5. .,, Jokaisen iuomalaiselelämäälil kuuluu Yåi on jossain vaiheessa • ~ ,. lstumatyössä on naisista lähes 60 prosenttia ja miehistäkin melkein puolet. kuulunut liikuntaa iuo4aossa. Meillälkaikill~ on. Tämä jo toimii, täm~n· , osa·an ja tiedån, tästä tyk~~ä~~ KyReneväisyyden ~nne ' kasvaa ja sen pohjalle1ån 'i helpompi rakentaa uutta .• .. . 2013). "Lapsilla liikunta vähenee dramaattisesti teini-iässä." Tämäkin väite perustuu kyselytutkimuksiin. suhdetta liikuntaaa' miten. Ohjauksen tärkeä ~tävä on .:,,,,,_ -. Tässä artikkelissa tarkastelen liikkumista ja liikuntamotivaatiota viiden kysymyksen/väittämän kautta
hes) täysi. Ulkoinen säätely pyrkii motivoimaan rangaistuksen ("Jos jäät harkoista pois, et pääse pelaamaan"), palkkioiden C'Voittaja saa suurimman pokaalin") ja sosiaalisen hyväksynnän kautta ("Valmentaja tai vanhemmat odottavat, että toimit näin"). Puutenäkökulma lähtee liikkeelle toivotun tulevaisuuden ja nykytilan välisen kuilun tunnistamisesta. "Tästä heikkoudesta pitäisi päästä eroon" tai "tänne saakka pitäisi yltää, mutta vielä puuttuu" ovat puutenäkökulrnan lähtökohtia. (Elliot & Sheldon 1997). 2013 ) perusteella näyttää siltä, että suurin väheneminen suomalaisnuorten liikunnassa on tapahtunut erityisesti ohjatussa liikunnassa ja koulu matkoissa, ei niinkään omaehtoisessa liikunnan harrastamisessa. 2013). lisäksi eri tutkimuksista koottujen tulosten (Aira ym. "No en mä nyt ihan passiivinen ollutkaan onhan mullajo taitoja ja jotain hyviä totturnuksiakin". Masennuksesta tai masennusoireista kärsivillä ihmisillä puutenäkökulma on yleensä jo valmiiksi olemassa tai käynnistyy helposti itsestään. "Joka päivä pitäisi pystyä tunti liikkumaan ... Puutenäkökulrna kaventaa ihmisen ajattelua ja tarkkaavaisuutta. Vahvuusnäkökulm asta katsottuna kaikkien suomalaisten elämään kuuluu liikuntaa ainakin jossain muodossa tai on ainakin kuulunut jossain vaiheessa. Kolme neljästä urheiluseurassa lopettaneesta mainitsi merkittäväksi lopettamisen syyksi kiinnostumisen muista asioista ja joka kolmas liian kilpailullisuuden; joka neljäs oli kokenut, ettei ollut riittävän hyvä tai että kaverit olivat lo6 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. Sisäistetty säätely perustelee toimintaa sen välinearvolla ("Treenaamalla saan hyvän kropan ja ihailua") tai samastumisen kautta ("Fiksut ja menestyvät treenaa, luuserit ei liiku. Amerikkalaisilla yliopistojoukkueeseen kuuluvilla urheilijoilla liikuntamotivaatio perustui useammin ulkoisiin palkkioihin ja harvemmin sisäiseen motivaatioon verrattuna opiskelijoihin, jotka harrastivat liikuntaa vapaa-ajallaan omaehtoisesti tai harrasiajakerhon jäsenenä. Muutoksen tekemisessä puuienäkökulman on havaittu olevan yhteydessä vähäisempään tyytyväisyyteen, ja tämä koskee sekä tavoitteissa etenemistä että elämää yleensä. Hikiliikkujien osuus 11-15-vuotiaiden poikien ja tyttöjen keskuudessa on vaihdellut eri tutkimusvuosina vuoden 1986 ja 2010 välillä, mutta se on sekä 11-, 13että 15-vuotiailla edelleen huomattavasti suurempi kuin 1980ja 1990-lukujen vaihteessa. Miksi kilpaileminen ei välttämättä kanna voittoa pitemmälle. Tulevaisuutta tarkastellessaan se näkee vajavuuden. En halua olla luuseri, joten mun on pakko liikkua"). Sisäiseen motivaatioon perustuva ja keskeisiä psykologisia tarpeita palveleva urheileminen näyttää myös suojaavan nuorta urheilijaa loppuunpalamiselta (Li ym. Siksi negatiiviset tunteet, pettymykset ja epäonnistuminen sekä alentunut pystyvyyden tunne ovat puutenäkökulrnan yleisiä sivutuotteita. Miksi puutenäkökulma häviää vahvuusnäkökulmalle. Hyvän tunnistamisen avulla ohjaus lisää ohjattavan pystyvyyden tunnetta ja valmiutta vahvistaa vanhaa hyvää ja kokeilla uutta. "Menestynyt urheilija lopettaa uransa päätyttyä lajinsa harrastamisen ja joskus ikävä kyllä myös muun urheilun." Tämä ei ole aivan tavatonta, mutta miksi näin tapahtuu. Teiniikäisillä espanjalaisilla jalkapalloilijoilla harrastuksen lopettaneiden motivaatio oli useammin ulkoinen tai sisäistetty ja he olivat myös tyytymättömämpiä yhteenkuuluvuuden ja autonomian tarpeiden toteutumiseen kuin harrastusta jatkaneet ( Calvo ym. Aikuisista lähes kolme neljästä liikkuu vapaa-ajallaan vähintään neljä tuntia viikossa, yli puolet arvioi kuntonsa melko tai erittäin hyväksi. Se voi myös vaikuttaa heihin vielä muita vahvemmin, kun negatiivisten ajatusten, epäonnistumisissa märehtimisen, jaksamattomuuden ja syyllisyyden kehä pyörii heillä muutenkin. Sisäinen säätely ja motivaatio lähtee sekä arvoista ("Hyvä kunto ja kyky liikkua on mulle arvokasta sinänsä") että nautinnosta ("liikkuminen tuntuu hyvältä, en osaa olla ilman"). ltsemääräytymisen teorian avulla on tutkittu muun muassa nuorten l iikuruaharrastusta. Kun huomio keskittyy tavoitteen ja toiminnan väliseen kuiluun, etenemiseen liittyviä positiivisia tunteita on vähemmän. Urheilijan autonomiaa tukeva valmennustapa ennusti samastumisja sisäistä motivaatiota sekä positiivista kokemusta joukkueesta, ja erityisen merkittävä tämä yhteys oli yliopistojoukkueen urheilijoilla (Sheldon & Watson 2011). mutta en mä millään pysty. Kun liikunnanohjauksessa pohditaan ja muistellaan asiakkaan eri elämänvaiheiden liikuntamuotoja, löytyy jokaisesta ihmisestä hyvää liikuntaa tukevia tietoja, taitoja ja positiivisia kokemuksia. Löydetyn hyvän päälle on helppo yhdessä rakentaa lisää hyvää. Vahvuusnäkökulrna kasvattaa jo lähtökohtaisesti pystyvyyden tunnetta tekemallä näkyväksi olemassa olevia vahvuuksia. Eilenkin ehdin vain vartin." Epäonnistumisesta seuraa syyllisyyden tunne ja jatkuvista epäonnistumisista toivottomuus. Sen mukaan ihminen toimii kolmenlaisten psykologisten tarpeiden pohjalta: 1) tarve kokea yhteenkuuluvuutta toisten kanssa, 2) tarve kokea olevansa omaehtoinen, autonominen toimija sekä 3) tarve kokea olevansa kykenevä ja pystyvä. Sama teoria määrittelee ihmisen motivaation sen kautta, mikä säätelee hänen toimintaansa. Nykytilaa tarkastellessaan se tarttuu helposti siihen, mikä on huonosti ja välteuävää. 2010). ltsernääräytymisen teoria antaa kysymykseen vastauksia. Lasissa näyttäisi siis olevan vahvasti sisältöä. Myös suomalaiset tutkimukset tukevat itsernääråytymisteorian oletuksia. Vahvuusnäkökulma lähtee liikkeelle vahvuuksien tunnustamisesta: tämä jo toimii hyvin, tämän osaan ja tiedän, tästä tykkään. Muutoshalu lisääntyy ja hyvä lähtee leviämään. Ohjauksen tärkeä tehtävä on löytää ja auttaa tunnistamaan jokaisessa ihmisessä olevaa hyvää
2013). Milloin "tiedosta asenteiden kautta toimintaan" kulkeva ketju ei toimi. Toiminnan omaehtoisuus on näille nuorille keskeistä. Joskus ihminen toimii ensin, toiminnasta syntyy kokemus, ja jos kokemus on jollain tavalla positiivinen ja olosuhteet suotuisat, toiminta saattaa vakiintua tavaksi. Vaikutusten ketju ei välttämättä kulje tiedosta toimintaan. Kokemuksen pohdinta johtaa oppimiseen ja opitun suunnitelmalliseen ja aktiiviseen uudelleen kokeiluun. Tai niin paljon ennen, että olet jo ehtinyt unohtaa muistutuksen ja siirtyä automaattiohjaukselle. Mitä yksinkertaisemmasta toiminnasta on kysymys, sitä varmemmin tieto voi olla toiminnan laukaisija näin toimivat esimerkiksi portaiden ja hissin väliin sijoitetut portaiden kävelyn terveyshyödyistä kertovat muistutukset. Ulkoinen säätely ja siihen perustuvat motivoinnin keinot eivät tue elämänmittaista harrastusta tai tuota pysyvää elämäntapaa. Jos muistutus näkyy vasta kun olet automaattisesti ehtinyt painaa hissin nappia, siitä ei ehkä ole yhtä paljon hyötyä. Elämän suolat tekevät elämästä mielekästä." (ernt., s. Kilpailu motivoi parhaiten voittajia ja huonommin pärjääviltä se voi viedä motivaation kokonaan. Ensimmäinen kokeilukerta voi olla puhdas vahinko, sosiaalisten tai muiden tilannetekijöiden tulos. "Se lauta nyt vaan oli siinä lojumassa, joku oli sen siihen unohtanut ja kaverit sanoi että mitä jos lainataan ja kokeillaan". Masentuneella aikuisella, jolle liikkeelle lähteminen on muutenkin vaikeaa, tiedon kautta toimintaan johtava polku saattaa olla kokonaan epäonnistumisten, toivottomuuden ja syyllisyyden sulkema. Lisäksi meidän tulee uskaltaa lopettaa turha ja usein myös haitallinen kontrollointi. Samansuuntaiset ajatukset tulevat monessa kohdassa vastaan myös suomalaisnuorten liikuntaa ja liikkumattomuutta pohtivassa Nuorisotutkimusverkoston paml1etissa (Harinen & Rannikko toim. Piispa kirjoittaa sosiaalisuutta ja elämyksellisyyttä korostavasta uudesta urheilukulttuurista nuorille tarjoutuvana vaihtoehtona. Tämä ei välttämättä tarkoita lasten ja nuorten jättämistä yksin liikuntaharrastuksen kanssa vaan omaehtoisuutta tukeva valmentaja (Sheldon & Watson 2011) ja toimiva kaksisuuntainen vuorovaikutus nuoren ja valmentajan välillä (Tiirikainen & Konu 2013) on merkittävässä asemassa keskeisten psykologisten tarpeiden toteutumiselle. lajien piirissä kannustetaan oman luovuuden ja nokkeluuden käyttämiseen sekä oman tyylin löytämiseen. Kuinka säilyttää Go hard and rebel -meininki ja samalla tukea nuorten mahdollisuuksia omaehtoiseen liikkumiseen?" Ainakin osittainen vastaus nuorten osalta voisi olla: Meidän aikuisten tulee luoda mahdollisuuksia monipuolisiin liikuntakokemuksiin, jotka vastaavat lasten ja nuorten yhteenkuuluvuuden, omaehtoisuuden ja pystyvyyden tunteen tarpeisiin. Yksinkertaisimmillaan siihen tarvitaan kuuntelua, hyväksynnän ilmaisemista ja kykyjen huomioimista jokaisen lapsen kohdalla sekä yhteisiä pelisääntöjä, joiden avulla kukaan ei jää ulkopuolelle. Tähän suuntaan kulkevaa vaikutusten ketjua hyödyntää muun muassa kokemuksellisen oppimisen menetelmä (Kolb ym. Edellytyksenä on myös, että toiminta on rationaalisen päätöksenteon alaista, ei automaattista. Samalla tavalla myöskään muiden arvostelua ja heidän yksilöllisyytensä ja ilmaisunvapautensa kahlitsemista tai rajoittamista ei nähdä lajien luonteeseen kuuluvina." On selvää, että monet nuoret eivät kaipaa ulkoista motivointia ja kontrollia, vaan ne saattavat jopa ajaa heidät pois liikuntaharrastusten parista. LIIKUNTA & TIEDE 50, 6/2013 7. Muun muassa Mikko Piispa pohtii näin (emt., s. Kun tarjotaan matalan kynnyksen mahdollisuuksia monipuolisiin liikuntakokemuksiin, jotka vastaavat yhteenkuuluvuuden, omaehtoisuuden ja pystyvyyden tunteen tarpeisiin, luodaan parhaat edellytykset sisäisen motivaation synnylle ja pysyvien liikuntatottumusten muodostumiselle. 48): " ... Liikanen ja Rannikko kuvaavat vaihtoehtolajien harrastajien maailmaa näin (emt., s. pettaneet samaan aikaan (Myllyniemi & Berg 2013). Kaikki nuoret eivät nauti kilpailua ja paremmuutta korostavasta urheilusta, eikä useista lajeista edes löydy kilpailemattomuuteen perustuvia vaihtoehtoja." Kati Kauravaara jatkaa samaa teemaa kuvatessaan nuorten, vähän liikkuvien miesten valintoja, joita "ohjaa viisi elämän suolaa: hetkessä eläminen, kiireettömyys, vapaa-ajan runsaus, mahdollisimman vähällä pääseminen ja kaverit. Itsensä muihin vertaamista ja kilpailua muiden kuin itsensä kanssa pidetään yleensä lajeihin kuulumattomina ja suorastaan niille haitallisina. Liikanen ja Rannikko kysyvät Nuorisotutkimusverokoston paml1etissa (emt., s. 15): "Voikin olla, että urheilun sisäisessä logiikassa on jotain sellaista, joka työntää tämän päivän nuoria pois sen parista. Asenteiden muutos voi tapahtua pikku hiljaa jälkijunassa. 21). Joskus on tärkeää sanomisen sijasta ottaa mukaan ja tehdä yhdessä. Terveyskasvatuksessa oletetaan tavallisesti, että kun ihminen saa uutta tietoa, hän muuttaa asenteitaan ja pikku hiljaa myös toimintaansa. 51): ". Jos vahinkolautailusta tulee hyvä kokemus eli jos se täyttää kokeilijan psykologisia perustarpeita "yhtäkkiä osasinkin jotain", "oli kivaa kavereiden kanssa", "tuli vapauden tunne" ja tuntuu vielä fyysisestikin hyvältä, siitä saattaa kehittyä sisäisen motivaation varassa elävä tapa. Näyttää siltä, että nuoret hakevat myös liikunnassa enenevässä määrin sellaisia tekemisen muotoja.jotka perustuvat sisäiseen motivaatioon ja onnistuvat täyttämään psykologisia perustarpeita omaehtoisuutta, yhteenkuuluvuutta ja kykenevyyden tunnetta. 2000). Päiväkodissa, koulussa ja liikunnanohjauksessa on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa liikkumiseen suoraan myönteisten kokemusten kautta. kuinka tukea nuorista itsestään lähteviä intentioita pilaamatta niitä liialla kontrollilla ja laimealla kunnollisuuden leimalla. Mistä löytyy sisäinen motivaatio
T ämän katsauksen tarkoituksena on kuvata lyhyesti, mitä osallistavalla tutkimusotteella tarkoitetaan, kuvata osallistavan tutkimuksen eri vaiheita ja niitä hyötyjä, joita sillä voidaan saavuttaa nuorten parissa ja kuvata keskeisiä menetelmiä, joita nuorten osallistamiseksi voidaan käyttää tutkimuksen eri vaiheissa. Mainemelis, C. Teoksessa: Päivi Harinen & Anni Rannikko (toirn.). Sheldon, K.M. DOI: 10.1016/j.psychsport.2013.04.009 Liikanen, V. 2013. 2011. Ss. Miksi lapset ja nuoret katoavat liikuntaja urheiluseuroista rnurrosiässäv Teoksessa: Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. PILVIKKI ABSETZ, PsT Terveyden edistämisen dosentti Tampereen yliopisto Sähköposti: pilvikki.absetz@gmail.com LÄHTEET: Aira, T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. & Uutela, A. V. Huipulle vai huvin vuoksi mikä 2000-luvun suomalaisnuoria liikuttaa. Nuorisoasiain neuvottelukunnan julkaisuja ISSN 2341-5568 (verkkojulkaisu). OT perustuu tutkijoiden ja yhteisön panokseen tutki8 LIIKUNTA& TIEDESO • 612013. Nuorten vaihtoehtoliikunnan viehätys. Lisäämällä nuorten mahdollisuuksia osallistua liikuntainterventioiden suunnitteluun ja toteutukseen voitaisiin luoda tehokkaampia ja kestävämpiä toimintatapoja. Kolb, D.A., Boyatzis, R.E. Relationships between self-determined motivation and burnout among athletes: A systematic review and meta-analysis. & Berg, P. Me puhumme osallistavasta tutkirnusotteeesta (OT) tai osallistumisesta, riippuen siitä onko näkökulma tutkijan vai nuoren ja käytämme sanaa yhteisö kuvaamaan tutkittavien edustamaa yhteisöä. F Zhang (Toim.). OT sen sijaan lähtee siitä, että tutkimus ja toimeenpano on yhteistyötä tutkittavien ja heidän yhteisönsä kanssa. 2013. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 65. 2013. 1997. käyttämällä useita eri menetelmiä osallistamiseen ja varmistamalla, että käytetyt menetelmät mahdollistavat osallistumisen erilaisilla sitoutumisen asteilla. J., Pyun, D. Myllyniemi, S. Teoksessa: Päivi Harinen & Anni Rannikko (toim.). Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 65. & Rannikko, A. Coacb's Autonomy Support is Especially lmportant for Varsity Compared to Club and Recreational Athletes. Using Self-Determination Theory to Explain Sport Persistence and Dropout in Adolescent Athletes. Jotkut tarvitsevat kaivon kaivamisessa enemmän apua kuin toiset. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3 Calvo, T.G., Cervell6, E., .Iirnenez, R., lglesias, 0., Moreno & Murcia, J.A. & Konu,A. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raport1i 15/2013 Kauravaara, K. H. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. 2000. Päivi Harinen & Anni Rannikko (toim.) 2013. Li, C., Wang, C. 2013. Kadonnut motivaatio lähtee parhaiten löytymään, kun ihmistä ohjataan tunnistamaan hänellä jo olemassa olevaa hyvää ja keskitytään ensin sen vahvistamiseen. Mutta kun kaivoa kaivaa tarpeeksi syvältä, alkaa vettä löytyä: aiempia hyviä kokemuksia hetkistä, joissa liikunnan iloa on ollut, sekä liikkumista tukevaa tietoa ja taitoja. Teoksessa: Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta. Tutkimus ja toimeenpano yhteistyössä tutkittavien kanssa Osallisuudesta ja osallistamisesta puhutaan enenevässä määrin niin hallinnon kuin palvelujärjestelmän piirissä. NJ: Lawrence Erlbaum, 2000. & Kokko, S. Avoidance achievement motivation: A persona! goals analysis. Tässä seison enkä muuta voi. J. Elliot, A. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 65. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. & Kee, V. Ikävä kyllä, epäonnistumiset ja porukan ulkopuolelle jääminen sekä ulkoinen kontrolli voivat kuivata kaivon. Teksti: ANNA AISTRICH, PILVIKKI ABSETZ Teini-iässä vähenevä fyysinen aktiivisuus on kasvava kansanterveysongelma, johon ei ole toistaiseksi löytynyt tehokkaita ratkaisuja. Tässä seison enkä muuta voi. 2013. Samalla ohjattavalle herää tunne, että hän on oman elämänsä asiantuntija, ja halu uuden kokeiluun kasvaa. Sternberg & L. Kun lapsi syntyy, hänellä ei vielä ole juuri kykyä liikkumiseen, mutta halu ja tarve on. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 65. 13-16. nro 49. & Sheldon, K. M. Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässa. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2012. Helldån, A., Helakorpi, S., Virtanen, S. Tuloksissamme korostuu sekä tutkimuksen että nuorten hyötyminen osallistavasta tutkimusotteesta, mikäli se mahdollistaa osallistumisen nuorille sopivilla tavoilla ja sitoutumisen tasolla. LearningTheory: Previous Research and New Directions. & Watson, A. Perspectives on Thinking, Learning, and Cognitive Styles Ss. Tässä seison enkä muuta voi. Löysimme näyttöä siitä, että osallistaminen vaikuttaa myönteisesti interventioiden tuloksiin ja että laaja osallistuminen on mahdollista saavuttaa, kun nuorille on tarjolla riittävästi eri tasoisia ja heidän tarpeisiinsa sopivia osallistumismahdollisuuksia. Kun valitaan kokeiluja, jotka vanhan hyvän vahvistamisen lisäksi täyttävät ihmisen tarpeita tuntea yhteenkuuluvuutta, omaehtoisuutta ja pystyvyyttä, löytyy sisäinen motivaatio ja tie kestävään muutokseen aukeaa. Osallistumismahdollisuuksien määrän ja kirjon voi maksimoida ottamalla nuoria mukaan mahdollisimman moneen tutkimusvaiheeseen. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. 2013. Vähäinen liikunta nuoren miehen mielekkäänä valintana. K. 20-24. & Experiential. Tiirikainen, M. 227-248. Ss. International Journal of Sports Science & Coaching, 6, 1. Psychology of Sport and Exercise. 47-52. Tässä seison enkä muuta voi. Journal of Personality and Social Psychology, 73, 171-185. Motivaatio on kuin vesi kaivossa. Perinteisessä tutkimusouccssa tutkijat/asiantuntijat kehittävät hypoteeseja aiemman tutkimuksen perusteella ja testaavat niitä tulkittavilla joko laboratoriossa tai luonnollisissa ympäristöissä. J. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. 2010. Teoksessa: R. Teoksessa: Päivi Harinen & Anni Rannikko (toim.). 2013. Myös tutkirnusrahoittajat alkavat edellyttää osallistavaa tutkimusotetta, joka huomioi sen yhteisön tarpeet ja olosuhteet, jossa tutkimus toteutetaan. Ss. Englanninkiclessä eri tieteenalat saattavat käyttää osallistavasta tutkimusotteesta eri termejä Imuun muassa "Parucipaiory Action Research (PAR)" ja "Cornmunity-Based Pariicipatory Research (CBPR)") kuitenkin samaa ilmiötä tarkoittaen. Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. The Spanish Journal of Psychology, 13(21, 677-684. Piispa, M. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3. Silloin kaivo ei täyty vettä kantamalla
sallista oret ku }t yden e tutK1 uksess ao ella a iksi tämisen
2012). 4) Tutkimuksen suunnittelu ja toteutus yhteistyössä auttaa varmistamaan, että tutkimuksen asetelma sekä aineiston keruun ja intervention menetelmät soveltuvat ympäristöönsä. 2008, Jacquez ym. OT painottaa yhteistyötahojen moninaisuutta ja pyrkii tasavertaiseen osallistumiseen ja omistajuuteen, vastavuoroisuuteen, yhdessä oppimiseen ja muutokseen (Israel ym. Heillä on myös omat sosiaaliset verkostonsa, joista voi löytyä yllättäviä uusia yhteistyökumppaneita. Nuorten osallistumisesta tutkimusprosessin eri vaiheisiin on hyötyä Yhteistyö nuorten kanssa OT:n keinoin voi olla ratkaiseva apu terveyttä edistävien ohjelmien ja poliriikkatoimenpiteiden kehittämisessä (Soleimanpour ym. Nuorten on aikuisia helpompi saavuttaa toisten nuorten luottamus, joten heidän roolinsa voi olla merkittävä tutkittavien valinnassa, rekrytoinnissa ja sitouttamisessa niin tutkimukseen kuin sen tulosten käytäntöön viemiseen. Osallistava tutkimus on käyttökelpoinen yhteistoiminnan malli Nuorten ja aikuisten välinen vallanjako on tyypillisesti epätasa-arvoinen. Tasapuolisen vallan ja vaikutusmahdollisuuksien jakautumisen kautta OT huomioi perinteisesti syrjään jäävät yksilöt sekä heidän mielipiteensä ja tarpeensa. mutta informoitu E1 osallistumista 3 Osanottajat nienni1sutf mukana 2 Osanottajat "koristeena" 1 Osanottajat manipuloinnln kohteena KUVIO 1. Yhteinen päätöksenteko voimaannuttaa nuoria kehittämään ratkaisuja, joiden toimeenpanoon he voivat itse osallistua. Suomessa nuorten kuulemisen velvoite on kirjattu Nuorisolakiin (2006). Kun nuorille taataan sananvalta tutkimuskysymysten asettamisessa, on todennäköisempää, että he myös pitävät tuloksia merkityksellisinä ja omaksuvat niitä käyttöönsä (Powers & Tiffany 2006). Nuoret hyväksyvät helpommin toisten nuorten tekemän tutkimuksen ja sillä on myös paremmat mahdollisuudet saada aikaan muutoksia nuorten käyttäytymisessä (Powers & Tiffany 2006). 1 8 Aloite os,noru1ilta, jadtu joht11uus asiantuntijoiden kanssa j 1 Alolte J• johto osanott111ll1 6 Asiantunu,allhtolnen, mutta ieettu 1oht;,juus os,nottajlen kanssa 5 Osanottaji1 konsultoitu JI info,mcutu 4 Osanott111t valittu. 2012) pystyi luokittelemaan OT:n toteutuneen aidosti vain 15 prosenttia nuorten parissa tehdyistä tutkimuksista. Useissa tutkimuksista nuoret ovat mukana vain muodon vuoksi tai parhaimmillaankin vain konsultoitavina tai tiedotuksen kohteina (lacquezm ym. Monet nuorten asioita tarkastelevista tutkimuksista oli tehty nuorisotyötä tekevien organisaatioiden tai nuoria edustavien aikuisten kanssa, eivätkä ne ottaneet nuoria itseään mukaan tutkimusprosessiin. 2) Yhteisön vahvuuksien tunnistus ja dynamiikan kartoitus tukee ratkaisujen löytymistä yhteisöstä. Paljon on siis vielä tehtävissä nuorten ottamiseksi mukaan heitä itseään koskeviin tutkimuksiin ja kehittämishankkeisiin. 3) Tärkeimpien terveyteen liittyvien tarpeiden tunnistaminen ja tutkimuskysymysten asettaminen sitouttaa yhteistyökumppanit ratkaisukeinojen etsimiseen. Erilaisten menetelmien käyttö tuottaa laajemman ja syvemmän perspektiivin ja antaa nuorille mahdollisuuden valita heille sopivat osallistumisen muodot. Mukaan pääsy alusta saakka synnyttää sitoutumisen ja tuen hankkeelle. 10 LIIKUNTA & TIEDE 50 , 612013. Nuorilla saattaa olla aikuisista poikkeava perspektiivi yhteisön vahvuuksiin ja siihen, millä organisaatioilla on valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia muutokseen. musprosessin joka vaiheessa (Minkler & Wallerstein 2008). 2005). Yhteinen toimintatapojen ja OT:n periaatteiden määrittely takaa tasavertaisuuden ja vallan jakautumisen kaikkien sidosryhmien kesken. Kuviosta 1 ilmenevät osallistamisen eri tasot. Äskettäin ilmestynyt katsaus (lacquez ym. Kun nuorten on mahdollista arvioida ja reflektoida omia terveyteen liittyviä tarpeitaan, heille syntyy parempi ymmärrys siitä, mitkä tekijät heidän elämässään vaikuttavat niihin keskeisimmin ja mitä he itse pitävät tärkeimpinä. Osallistumisen tasot (Hart 1992) Osallistumisen tasot 2012). OT:n tuottamat tulokset ovat merkityksellisiä yhteisön omassa kulttuurissa ja nivoutuvat tutkittavien arkeen. 2005): 1) OT:n kumppanuuksien luominen muodostaa pohjan ja rakenteen kaikille muille tutkimusvaiheille. Siksi ne ovat helpommin käänneuåvissä toiminnaksi kuin tieto, joka kumpuaa pelkästään akateemisista teorioista tai ulkopuolisen perspektiivistä (lacquez ym. Kuviossa 1 esitettyjen aidon kumppanuuden sisältävien osallistumisen tasojen (6-8) varmistamiseksi on tärkeää tarkastella eri tutkimusvaiheiden tarkoitusta ja osallistamisen mahdollisuuksia sekä hyötyjä niiden kuluessa (Israel ym. 2012 ). Yhteistyö nuorten, yhteisön johdon sekä muiden sidosryhmien edustajien kanssa synnyttää luottamusta ja ihmisten välisen suhdeverkoston, jota ilman prosessi ei toimi. Vaikka OT nuorten parissa ei ole uutta, vaan koko ajan yleistymässä, nuorten osallistumisen ja yhteistyön aste vaihtelee käytännössä paljon. Siksi OT tarjoaa erityisen käyttökelpoisen yhteistoiminnan mallin nuorten terveyden edistämiseen. Maailman terveysjärjestö WHO on jo pitkään pitänyt nuorten osallistamista sekä suunnitteluun että toteutukseen yhtenä edellytyksenä tehokkaiden terveysohjelmien kehittämiselle (WHO 1993)
Nuorten esittäminä tulokset myös saavat aitoutta ja arvovaltaa, joka kiinnittää aikuisten huomion. Hamptonin mallissa (kuvio 2) on eroteltu kolme osallistumispolkua, joita kolmion eri kerrokset kuvaavat. Nuorten tulkinnat saattavat poiketa merkittävästi aikuisten tulkinnoista, joten heidän apunsa tulosten todenmukaisuuden ja aitouden arvioinnissa on tärkeä (Powers & Tiffany 2006). Nuoret pystyvät usein paremmin arvioimaan, mitä tietoa toiset nuoret pitävät tärkeimpänä ja minkä tuloksen tulisi johtaa lisätutkimukseen tai politiikkatoimenpiteisiin. Nuorten osallistumisen vaaliminen voi vaatia enemmän panoksia, sillä heillä ei välttämättä ole kokemusta tällaisesta työskentelystä ja lisäksi heidän ajankäytöstään kilpailevat monet asiat. Yksi mallikelpoinen lähestymistapa sopivan osallistumisen tason ja muotojen löytämiseksi on antaa kaikkien osanottajien valita, missä vaiheissa he haluavat olla mukana (Wang ym. Näin voidaan lisätä halukkuutta sitoutua hankkeeseen laajemminkin. Osallisuus päätöksentekoon voimaannuttaa ja kasvattaa tunnetta hankkeen omistajuudesta (Soleimanpour ym. Malli järjestää osallistumisen eri tasoille, mutta kyseessä on mahdollisuuksien hierarkia pikemminkin kuin yksilöiden hierarkia (Carlson 2006) Kolmion perustalla osallistumismahdollisuuksia tarjoavat toimet ovat konkreettisia, yleensä lyhytkestoisia, ja ne vaativat vain vähän opastusta tai erityisLIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 11. 5) Tuloksia koskeva palaute ja tulkinta kaikkia yhteistyökumppaneita kuullen vahvistaa osallistumista ja tuo vaikutusvaltaa. Tulokset voivat levitä nuorten toimesta toisten nuorten keskuuteen laajemmin, tehokkaammin ja uskottavammin. 2008). Esittelemme seuraavassa osallistamiseen soveltuvan viitekehyksen sekä siihen istutettavia menetelmiä, joita voi käyttää edellä esitetyissä OT:n eri vaiheissa. Sen sijaan jokaisen pitäisi voida valita osallistumisensa taso, riippuen omasta kiinnostuksesta, tarpeista, taidoista ja käytännön mahdollisuuksista osallistua. Tutkimusprosessiin osallistumisesta voi olla nuorille myös henkilökohtaista hyötyä. 1998). Vallan antaminen tutkittaville voi tuntua riskialttiilta ilman tarkempaa käsitystä siitä, miten ja millä menetelmillä osallistumista voi tukea järjestelmällisesti. 6) Tulosten levittäminen ja siirtäminen käytäntöön vahvistaa yhteistyökumppaneiden sitoutumista ja tukee heidän halukkuuttaan olla mukana kehittämisessä myös jatkossa. Yhteiskuntaan osallistamisen prosessi Hamptonissa Yhdysvalloissa osoitti, että luomalla erilaisia nuorten kannalta merkityksellisiä tilaisuuksia osallistumiseen, nuoria saatiin mukaan paljon ja he osallistuivat laaja-alaisesti erilaisiin toimintoihin (Carlson 2006). 7) Kumppanuuksien vaaliminen ja arviointi on kaikkien tutkimusvaiheiden läpi kulkeva prosessi. Vaikka päämääränä nuoria koskettavissa hankkeissa on mahdollistaa tasavertainen osallistuminen kuvion 1 ylimmän tason mukaisesti, kaikkien tutkimuskohteena olevan yhteisön jäsenten osallistuminen kaikissa vaiheissa ei yleensä ole mahdollista eikä välttämättä edes toivottavaa. OT:n yhteistoiminnan (muun muassa yhteinen päätöksenteko, kaksisuuntainen vuorovaikutus, konfliktien rakenTeksti: ANNA AISTRICH, PILVIKKI ABSETZ tava ratkaisu) prosessin ja vaikutusten arviointi auttaa ylläpitämään kumppanuuksia. Tasavertaisen osallistumisen toteutumiseksi on tärkeää, että nuoret arvioivat yhteistyön toteutumista omasta perspektiivistään. ANNA AISTRICH, MPH (Master's of Public Heath) Projektikoordinaattori Valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipsykologian yksikkö, Helsingin yliopisto Sähköposti: anna.aistrich@helsinki.fi PILVIKKI ABSETZ, PsT Terveyden edistämisen dosentti Tampereen yliopisto Sähköposti: pilvikki.absetz@gmail.com Sopiva viitekehys ja monet menetelmät avain osallistamiseen Monien menetelmien yhdistäminen ja yhtäaikainen käyttö vahvistaa nuorten osallistumista mutta lisää myös tutkimuksen luotettavuutta, tuottaa syvällisempää tietoa ja auttaa todentamaan tutkimuksen tuloksia V aikka useimmat terveystutkijat varmasti näkevät osallistavan tutkimusotteen (OT) hyödyt, monilla ei ole kokemusta tämän tyyppisestä lähestymistavasta. Aktiivinen osallistuminen opettaa uusia taitoja, tuo kokemuksen yhteenkuuluvuudesta niin nuorten kuin aikuisten kanssa ja kasvattaa valmiuksia ongelmien ratkaisuun
Lisäksi käytiin läpi näiden artikkelien lähdeluettelot sekä haettiin elektronisista tietokannoista vastaavia tutkimuksia C'related-article searches"), Mukaan otettiin vain elektronisessa muodossa saatavilla olevat artikkelit. Hamptonin malli: osallistumisen polut ja mahdollisuuksien hierarkia (Carlson 2006 taitoja. Menetelmien kirjo (taulukko 1) kattaa laadulliset ja määrälliset, sanalliset, kuvalliset ja toiminnalliset sekä yksilöja ryhmärnuotoiset. Osallistuminen vastaa kuvion 1 tasoja 4-5. Kun osallistumisen kynnys ja vaatimukset ovat alhaiset, useammat nuoret voivat löytää itseään kiinnostavia toimintoja hankkeen piiristä ja tulla mukaan itselleen sopivalla osallistumisen tasolla. Menetelmiä valitessa kannattaa maksimoida nuorten valinnan mahdollisuudet ja antaa heidän valita omalle sitoutumisen asteelle soveltuvat osallistumisen muodot. 2005). Mitä enemmän tarjolla on merkityksellisiä yhteistoiminnan mahdollisuuksia eri osallistumisen tasoilla, sitä laaja-alaisemmin ja enemmän nuoret osallistuvat. Hakusanoina käytettiin "community based participatory research" tai "participatory research" ja "physical activity" tai "exercise" ja "youth" tai "adolescents." Mukaan otettiin artikkelit, jotka kattoivat kaikki kolme aluetta. Monien menetelmien yhdistäminen ja yhtäaikainen käyttö vahvistaa nuorten osallistumista mutta lisää myös tutkimuksen luotettavuutta, tuottaa syvällisempää tietoa ja auttaa todentamaan llltkimuksen tuloksia (Israel ym. p1lvelukset KUVIO 2. 2012; Darbyshire ym. Nevalottavat osanottajien kokemuksia eri näkökulmista ja lisäävät siten niiden merkitystä ja painoarvoa eri sidosryhmien keskuudessa (Darbyshire ym. Mitä syvemmälle he pääsevät mukaan yhdellä polulla ja näkevät uusia toimintamahdollisuuksia, sitä enemmän heitä voi alkaa kiinnostaa osallistuminen myös seuraavalla polulla (Carlson 2006). Haku tuotti 15 kriteerit täyttänyttä artikkelia (merkitty *:llä lähdeluetteloon), joista yksi systemaattinen ja yksi narratiivinen katsaus ja 13 alkuperäistutkimusta. Aineisto on kerätty kirjallisuushaulla PubMed -tietokannasta. Samalla nuoret näkevät, että aikuiset tunnustuvat heidät aktiivisina toimijoina ja oman maailmansa kehittäjinä (Darbyshire ym. 2005) ja olla hyödyllisiä kun lisätään yleistä tietoisuutta fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä (Findholt ym. kuvion 1 tasot 5-6). Jokainen kuvion 2 poluista on merkittävä nuorten osallistarnisprosessissa, siksi niiden tulisi tarjota nuorten kannalta merkityksellisiä toimintamahdollisuuksia. tehtint. Eri lähestymistavat ovat pikemminkin täydentäviä kuin päällekkäisiä. svött, ld•n ontami n•n jO konsultolnj Projektit. Jokaiseen menetelmään voi sisältyä vaihtelevasti osallistumisen tasoja ja ne soveltuvat useaan eri llltkimusvaiheeseen. Kun nuorille annetaan ainakin osittainen kontrolli osallistumisen muotojen määrittämisessä, heidän sitoutumisensa ja kiinnostuksensa vahvistuu. 2005). 2005). Esimerkiksi visuaaliset menetelmät voivat välittää katsojalle monipuolisen käsityksen liikuntaa tukevista tai haittaavista ympäristöistä (Darbyshire ym. 2005; Morrow 2001; Powers & Tiffany 2006; Suleiman ym. Tuloksissamme korostuu sekä llltkimuksen että nuorten hyötyminen osallistavasta tutkimusotteesta, mikäli se mahdollistaa osallistumisen nuorille sopivilla tavoilla ja sitoutumisen tasolla. Toimet edellyttävät enemmän laitoja ja sitoutumista ja kohdentuvat yleensä järjestelrnätason muutoksiin. Keskimmäinen polku mahdollistaa nuorille neuvoaantavan roolin kehittämisprosessissa. Taulukkoon 1 on koottu menetelmiä nuorten osallistamiseksi OT:n eri vaiheisiin liikunnan edistämishankkeissa kuvion 2 polkujen mukaan. Vallan ja vastuiden jaosta riippuen liikutaan osallistumisen tasoilla 6-8 (kuvio 1). Osallisturnismahdolhsuuksien määrän ja kirjon voi maksimoida ottamalla nuoria mukaan mahdollisimman moneen tutkimusvaiheeseen, käyttämällä useita eri menetelmiä osallistamiseen ja varmistamalla, että käytetyt menetelmät mahdollistavat osallistumisen sitoutumisen eri asteilla. Vaikka heillä on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, aikuiset yleensä tekevät lopulliset päätökset (vrt. Systemaattinen katsaus osoitti, että osallistaminen on yhteydessä parempiin ja kestävämpiin tuloksiin (Krishnaswami ym. Ylimmällä polulla nuoret pääsevät johtamaan, jakavat vastuun työn etenemisestä ja voivat merkittävästi vaikuttaa hankkeen lopputuloksiin. 2011). 2012). ANNA AISTRICH, MPH (Master's of Public Heath) Projektikoordinaattori Sosiaalipsykologian yksikkö, Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Sähköposti: anna.aistrich@helsinki.fi PILVIKKI ABSETZ, PsT, dosentti Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: pilvikki.absetz@gmail.com 12 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 612013. 2006) tulokset tukivat ajatusta siitä, että nuorille on tarjottava kaikissa OT:n vaiheissa mahdollisimman monipuolisesti eri tasoilla ja eri menetelmillä toteutettuja osallistumisen mahdollisuuksia. Narratiivisen katsauksen ja useiden alkuperäistutkimusten (Iaquez ym
palvelukset keskustelujen fasilitointiin kouluNuoret ovat ryhmissä keskustelijoina auttamassa Kohtalainen: tetut nuoret/ tutkijakehittämään tutkimuskysymyksiä, suunnittelemaan Syötteiden fasilitoijat, kokoonmittausmenetelmiä ja mittareita, kehittämään ja antaminen & tumistila arvioimaan interventiomenetelmiä ja keskeisiä viestejä, konsultointi pilotoimaan materiaaleja ja tulkitsemaan ja todentamaan tutkimustuloksia. palvelukset Vertaisten Nuoret kehittävät luovia tapoja saavuttaa toisia Matala: ProjekVaiheet 1-3; Nuoret, ohjaaja, rekrytointi nuoria (erityisesti vaikeasti tavoitettavia) ja/tai tit, tehtävät, kokoontumistila tai tavoiltarekrytoivat osanottajia suoraan omista verkostoistaan. Aineiston Projektit, 2,3,4 tai tietokoneet, voi yhdistää voimavarojen kartoitukseen saatavuutta tehtävät, nuoret, ohjaaja koskevien alueellisten erojen selvittämiseksi. palvelukset minen Nuoret kehittävät nuoria puhuttelevia yhteenvetoja ja Kohtalainen: Vaiheet esityksiä tutkimustulosten levittämiseksi heidän Syötteiden 5&6 verkostoihinsa. Vaihe 7 haastattelujen tekesyvähaasmiseen ohjeistetut tattelut Nuoret auttavat kehittämään haastattelu kysymyksiä. Nuoret toimivat ryhmissä haastatteli joina. antaminen & telutila konsultointi FokusNuoret toimivat ryhmien kirjureina. Matala: Vaiheet Paperia ja väri kyniä kyselyt Projektit, 3 &4; tai tietokoneet, Nuoret ovat mukana toteuttamassa kyselyjä: tehtävät, Vaihe 7 kyselyjen toteutuk1) vastaajia rekrytoimalla palvelukset seen ohjeistetut ja 2) valvomalla ja ohjaamalla kyselyn täyttää opastetut nuoret, ohjaaja, kokoonNuoret auttavat kyselyjen suunnittelussa ja tulosten Kohtalainen: tumistila analyysissa: Syötteiden 1) tunnistamalla nykytiedon keskeiset puutteet ja antaminen & alueet, joilla uutta tietoa tarvitaan konsultointi 2) muokkaammalla kyselyjen kieltä ja aineiston keruun tapoja kulttuuriinsa sopiviksi 3) kehittämällä lomakkeelle kysymyksiä 4) tunnistamalla kerätystä aineistosta yhteisiä teemoja ja arvioimalla jatkotutkimuksen/interventioiden tarvetta StruktuNuoret toimivat kirjureina haastatteluissa. TAULUKKO 1. Matala: Vaiheet Muistiinpa novä Ii neet ryhmät tai Projektit, 2-5; 7 (paperi tai tietokone), keskusteluNuoret ovat ryhmissä keskustelijoina antamassa tietoa tehtävät, äänityslaite, nuoret/ ryhmät itsestään ja yhteisöstään. Kohtalainen: nuoret/ tutkimusSyötteiden haastattelijat, haastatNuoret toimivat haastattelijoina. LIIKUNTA & TIEDE 50, 6/2013 13. antaminen & konsultointi LomakeNuoret tuottavat tietoa vastaamalla kyselyihin. Nuoret konsultoivat fokustai keskustelu ryhmässä käytettävien kysymysten suunnittelua ja/tai fasilitoivat ryhmäkeskusteluja. Nuorten osallistamisen menetelmiä Menetelmä Menetelmän kuvaus ja nuorten rooli siinä Osallistumisen Soveltamisen Tarvittavat resurssit taso vaihe VoimaNuoret piirtävät kartan (tai käyttävät oikeaa esim. palvelukset kokoontumistila HavainNuoret havainnoivat ja dokumentoivat yhteisön Matala: Vaiheet Paperia ja värikyniä nointi tarjoamia liikuntamahdollisuuksia ja paikkoja. Matala: ProVaiheet Muistiinpa novä Ii neet roidut, jektit, tehtävät, 3 & 4; (paperi tai tietokone), puolistrukNuoret ovat haastateltavina antamassa tietoa itsestään palvelukset äänityslaite, nuoret/ turoidut tai ja yhteisöstään. sähMatala: Vaihe 2 Paperia ja väri kyniä varojen köistä karttaa pohjana) naapurustosta, koulusta tai Projektit, tai tietokoneet, kartoitus muusta kohdealueesta ja merkitsevät kartalle alueella tehtävät, nuoret, ohjaaja, olevat liikuntaa tukevat asiat
konsultointi lua fa silitoiva henkilö päiväkirjat) AsiantuntiNuorista koottu asiantuntijaryhm ä antaa syötteitä Kohtalainen: Vaiheet 1-7 Vahva tuki ryhm än ja ryhm ä hankesuunnitteluun ja päätöksentekoon pro sessin joka Tiedon toim innan käytännön vaiheessa. Valokuvia käytetään keskustelun antam inen & kam erapuhelim ia, virikkeinä, keskeisten vaikuttavien tekijöiden ja teem okonsultointi arviointia ja keskusjen tunnistam isessa sekä intervention kohteiden ja telua fasilitoiva keinojen valinnassa. kehittämässä ja arvioimassa interventiokeinoja Syötteiden tai fasilitoijat, 2. OhjausNuoret jakavat vastuuta kaikista hankkeen toimista ja Korkea: Jaettu Vaiheet 1-7 Järjestämisen tuki, ryhmä/ tuloksista ja/tai johtavat keskeisiä toimintoja kuten johtajuus jos nuoria kokoontumistila, tiimityö vertaisten koulutus tai vertaisille kohdistuvat asian on hankmahdolliset korvaukpuolesta puhumisen toimenpiteet tai ympäristötai keen set tai palkkiot. antam inen & ja keskustelua ym päristön konsultointi fa silitoiva henkilö kartoitus Kirjalliset Nuoret kuvaavat liikuntaan liittyviä kokem uksiaan tai Kohtalainen: Vaiheet Paperia/vihkoja tai selvitykset ym päristöjään, tuottavat ja argum entoivat erilaisia Syötteiden 2& 3 kartt oja ja värikyniä, tai kuvaukratkaisuja ja/tai kuvaavat om aa tulevaisuuden visiotaan. kehittämässä strategiaa hankkeen tai sen tulosten ylläpitämiseksi. ja tuloksia Korkea: Jaettu 4. VertaisNuoret osallistuvat ja sitoutuvat vahvasti ja vastaavat Korkea: Jaettu Vaihe 4 Järjestämisen tuki ja/ koulutus ja itse interventiosta tai asian puolesta puhumisesta. suunnittelemassa politiikkatoimenpiteitä tai keinoja, johtajuus joilla asiaa voidaan ajaa 5. antam inen & järjestelyille, ainakin konsultointi yhden nuoren tulisi olla yhteisössään avainhenkilö, kokoontum istila, m ahdolliset korvaukset tai palkkiot Valokuvat Nuoret dokum entoivat sosiaalisia ja fyysisiä toim inKohtalainen: Vaiheet Kertakäyttökam ero ita taym päristöjään valokuvaam alla liikuntaa tukevia ja Syötteiden 2-4, 6 /digikam eroita/ haittaavia tekijöitä. antam inen & arviointia ja keskusteset (esim . johdossa Vaiheet 4&6 VertaisNuoret opastavat vertaisiaan esimerkiksi aineiston Korkea: Jaettu Vaihe 3 Järjestämisen tuki, opastus keruuseen (haastattelijoiksi, keskustelujen fasilitoijiksi, johtajuus kokoontumistila, kirjureiksi) ja arviointiin, mentorointiin tai asian Vaihe 4 mahdolliset korvaukpuolestapuhumiseen. Työpajat Nuoret toim ivat osanottajina tai työpajojen vetäjinä: Kohtalainen: Vaiheet 4-7 Järjestäm isen tuki ja/ 1. henkilö Nuoret käyttävät valokuvia ajaessaan asiaansa ja Korkea: Jaettu pyrkiessään saam aan aikaan politiikkatai toim intajohtajuus tapam uutoksia. politiikkamuutosten ajaminen. tulkitsemassa ja validoimassa kerättyä aineistoa set tai palkkiot. Kokem ukNuoret johtavat kävelyitä tai tekevät kartt oja osoittaakKohtalainen: Vaiheet Paperia tai kartt oja ja selliset seen liikuntaa tukevia tai haittaavia tekijöitä sosiaaliSyötteiden 2& 3 värikyniä, arviointia kävelyt tai sissa ja fyysisissä toim intaym päristöistään. johtajuus tai aikuiset fasilitoijat puolesta Vaihe 6 tai mentorit, kokoonpuhuminen tumistila, mahdolliset korvaukset tai palkkiot. opastamassa/ kouluttamassa nuoria projektin eri antaminen & kokoontumistila, toimintojen edellyttämissä taidoissa konsultointi mahdolliset korvauk3. 14 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 612013. set tai palkkiot
Getting to social action: The youth empowerment strategies (YES'I project. American Journal of Preventive Medicine 44131, S215-S224. Public Health Nursing 2812), 186-192. 2012. 2010. Progress in Community Health Partnerships: Research, Education, and Action 5(1), 19-25. 2006. 2005. LÄ HTEET *Bogart, L. Photovoice engages rural youth in childhood obesitv prevention. *Uyeda, K., Bogart, L. American Journal of Community Psychology 41 (3-4), 278-289. A. Using community-based participatory research to identify potential interventions to overcome barriers to adolescents' healthy eating and physical activitv. Public Health Reports 123(6), 709. D., Harris, K. San Francisco: JosseyBass, 3-26. Texting for Health: The Use of Participatory Methods to Develop Healthy Lifestyle Messages for Teens. Perceived facilitators and barriers to physical activitv for rural youth: an exploratory study using photovoice. World Health Organization. Translating the diabetes prevention program for Northern Plains lndian youth through community-based participatory research methods. Darbyshire, P., MacDougall, C., & Schiller, W. 2010. M. Youth action for health through youth-led research. P., Cruz, G. 2012. J., Harris, J. *Perry, C., & Hoffman, B. *Goh, V. Public Health Nursing 27(21. The health of young people: A challenge and a promise. McDonagh, J. Preliminary healthy eating outcomes of SNaX, a pilot community-based intervention for adolescents. 2010. M., &Wagner, E. Assessing Tribal Youth Physical Activity and Programming Using a Community Based Participatory Research Approach. 2009. lntroduction to methods in CBPR for health. M., Sipple-Asher, B. P., Wiersma, L., Briand, G., Faletau, V., Lepule, J., Nacpil, L., & Eichenauer, J. Journal of Community Practice 1411/2), 89-106. K., Uyeda, K., HawesDawson, J., Olarita-Dhungana, J., Ryan, G.W. lncorporating youth-led community participatory research into school health center programs and policies. 2011. E., & Bateman, B. The Diabetes Educator 36161, 924-935. 2011. 2008. Carlson, C. K. American Journal of Preventive Medicine 43(1 ), 81-91. N., Uyeda, K., Hawes-Dawson, J., Klein, D. W., Fox, B., Hubbard, E., & Moret, L. Combining photovoice and focus groups: engaging Latina teens in community assessment. M., Elliott, M. Ozer, E. *Hannay, J., Dudley, R., Milan, S., & Leibovitz, P. Archives of disease in childhood-Education & practice edition 97(2), 55-60. A. Rural and Remote Health, 12(1842). Journal of Public Health Management and Practice, 12, S79-S87 *Soleimanpour, S., Brindis, C., Geierstanger, S., Kandawalla, S., & Kurlaender, T. Suleiman, A. Progress in Community Health Partnerships 3(3), 249-255. S. 2005. Engaging youth in participatory research and evaluation. 2011. 125-145. Journal of Adolescent Health 48(2), 196-202. *Brown, B. Morrow, V. Powers, J. Community-engaged interventions on diet, activity, and weight outcomes in US schools: A systematic review. BMC Public Health 11(1), 658. Hart R. 2008. Children's participation from Tokenism to Citizenship. England: Macmillan/Clays. J., Cantor, J. & Schuster, M. UIKUNTA& TIEDE 50, 6/2013 15. Health Education Research 16(3) 255-268. L., & Davis, M. 2012. Consultation and participation with children in healthy schools: Choice, conflict and context. American journal of community psychology 1-14. L., Parker, M., Ricci, C., & Noonan, C. A. *Krishnaswami, J., Martinson, M., Wakimoto, P., & Anglemeyer, A. Journal of Community Practice 14(1-2). 2008. V., Bogart, L. Development and implementation of a school-based obesity prevenuon intervention: lessons learned from community-based participatory research. J., & Schuster, M. Teoksessa: Methods in communitybased participatory research for health. C. 2001. *Findholt, N. Journal of Behavioral Medicine 32151, 491-502. 2012. E., Michael, V. Wilson, N., Minkler, M., Dasho, S., Wallerstein, N., & Martin, A. *Tanjasiri, S. L., & Tiffany, J. 1993. Israel, B., Eng, E., Schulz, A., & Parker, E. Journal of Nutrition Education and Behavior 4511 ), 12-19. 167-178. 2006. The dittusion of youth-led participatory research in urban schools: The role of the prevention support system in implementation and sustainability. & Perry, J. 2011. 2006. 104-114. *Walia, S., & Liepert, B. B., Soleimanpour, S., & London, J. 2009. 'Nothing about us without us': considerations for research involving young people. *Okely, A., Cotton, W., Lubans, D., Morgan, P., Puglisi, L., Miller, J., Wright, J., Batterham, M.J., Peralta, L.R. 1992. Balancing community and university aims in community-based participatory research: a Pacific lslander youth study. 2013. Youth as partners, participants or passive recipients: A review of children and adolescents in community-based participatory research (CBPR). The Hampton Experience as a New Model for Youth Civic Engagement. Using qualitative methods to elicit young people's perspectives on their environments: some ideas for community health initiatives. Multiple methods in qualitative research with children: more insight or iust more 7 Oualitative Research 5(4), 417-436. *Jacquez, F., Vaughn, L. Health Promotion Practice 9(4), 395-403. A school-based intervention to promote physical activity among adolescent girls: Rationale, design, and baseline data from the Girls in Sport group randomised controlled trial. M., Hawes-Dawson, J., & Schuster, M. *Duckett, P., Kagan, C., & Sixsmith, J. Florence: UNICEF lnnocenti Research Centre *Hingle, M., Nichter, M., Medeiros, M., & Grace, S. American Journal of Community Psychology 4611-2). 2012
Tieteenalojensa kehittämisvastuussa olevia professoreita on lähes 30. Sopii kysyä, omaako tiedekunnassa 2010-luvulla valmistunut maisteri ja tohtori sellaiset osaarnisvalmiudet, että hän pystyy menestyksellisesti ja kehittävällä otteella työskentelemään seuraavat 30-40 vuotta alati muuttuvassa yhteiskunnallisessa ympäristössä ja onko hän motivoitunut päivittämään osaamisensa vähintään kerran vuosikymmenessä. Juurevat ja verevät onnittelut Teille juhlavuotenanne. Tällainen tiedekumppanuus on ilahduttavasti lisääntynyt maassamme. Tänä päivänä tiedekunnassa työskentelee noin 200 tutkijaa ja opettajaa ja muuta henkilökuntaa. Liiku n ta & Tiede POLTTOPISTEESSÄ Juureva ja verevä liikuntatieteellinen tiedekunta nko siitä todella jo viisikymmentä vuotta. Monikulttuurinen opiskelija joukko on rikkaus. Toisaalta koulutusvienti on keskeisiä kansainvälistymisen haasteita tulevaisuudessa. 50 vuoden aikana on valmistunut noin 230 väitöskirjaa. Viisikymmentä vuotta sitten aloitti opintonsa yhteensä 60 naisja miesopiskelijaa. Yksi merkittävimmistä saavutuksista kuluneen 50 vuoden aikana on ollut voimakas kansainvälistyminen. Tässä elinikäinen koulutus on taikasana. Yhteiskunnalliset ja globaalit muutosturbulenssit heijastuvat yhä nopeutuvina muutoksina liikuntaja terveysalojen ammattitehtävien sisällöissä ja osaamisen tarpeissa. Liikuntatieteen juhlavuonna 2013 LASSE KANNAS Dekaani Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto 16 UIKUmA & TIEDE 50 • 612013. Porstuat ovat kuitenkin ahtaita ja eri maiden vientiosaajilla kova kilpailu. Olemme kolkutelleet ovia Aasiassa, erityisesti Kiinassa. Vuosittain Liikunnalla ahertaa runsas sata ulkolaista opiskelijaa 1300 suomalaisen opiskelijan lisäksi. Tiedekunnassamme on mahdollista opiskella useassa englanninkielisessä maisteriohjelmassa. Liikuntatieteellisen tiedekunnan tarina on eittämättä akateemisen koulutuksen ja tieteellisen tutkimuksen menestystarina. Tiedekunnasta valmistuneita alumneja on lähes 4000. Tämä liikunta-alan tutkimusosaajien rekrytointi on lisännyt tervettä kilpailua liikuntatieteellisen tutkimuksen rahoituksesta. Kuinka nopeasti vuosikymmenet vierivätkään. Tiedekunnan historiatarinalle on ollut tunnusomaista monitieteisyyden lisääntyminen ja terveystieteiden aseman vahvistuminen vuosikymmenien saatossa. Monitieteisyys on suuri mahdollisuus ja kilpailuetu. Henkilökuntaa oli vain kourallinen. Verratonta ajan lukutaitoa osoittaisi sellainen täydentävän rahoituksen taho, joka osoittaisi resurssit esimerkiksi määräaikaiseen liikunnan tulevaisuustutkimuksen professuuriin. Ja kuinka paljon opiskeluyhteisörnme onkaan muuttunut vuosikymmenien saatossa. Tulevaisuusskenaarioita me tarvitsemme nyt jos koskaan. Tiedekunnan tieteenalarakenne on huomattavasti monipuolisempi kuin useimmissa vastaavissa liikuntatieteellisissä tiedekunnissa, instituutioissa tai liikunta-alan yliopistoissa Euroopassa tai muualla maailmassa. Näistä merkittävä osa on tutkijakoulutettavien väitöskirjatöihin liittyviä osa-artikkeleita. Uudet tieteelliset kumppanuudet eri tiedeyhteisöjen välillä ovat tervetulleita ja kansainvälisen tieteellisen kilpailukyvyn tae. Pelkästään viiden viime vuoden aikana tutkijamme ovat julkaisseet lähes tuhat kansainvälistä ja kotimaista tieteellistä julkaisua. Parhaiden tutkijaryhmien kannattaa myös yhdistää voimansa. Eikä nykyinen suomalainen lainsäädäntö ainakaan helpota korkeakouluosaamisen vientiponnisteluja Tiedekunta on liikuntatieteellisen ja liikuntailmiöihin kohdistuvan terveystieteellisen tutkijakoulutuksen kansallinen sampo. Näin pohdiskeli tunteikkaasti moni vuonna 1963 liikunnanopettajaopiskelunsa aloittanut seniorialumni halatessaan kurssikavereitaan ja muita aikalaisia Liikunnan 50-vuotisjuhlissa. Liikuntatieteellinen Seura ja Liikunta & Tiedelehti ovat vuosikymmenet olleet keskeisiä liikuntatieteellisen tiedekunnan kumppaneita ja tukijoita. Liikuntatieteellinen tiedekunta tunnetaan erinomaisesti maailmalla. Suuri joukko tiedekunnasta valmistuneita tohtoreita ja tutkijoita edistää liikuntailmiöiden tutkimusperinnettä muissa tutkimusyhteisöissä eri puolilla maata
Liikunta & Tiede 3-4/2001 Leikkisä liikunta suojelukohteeksi Liikuntakulttuuri potee leikkisyysvajetta. Professori Bengt Saltin haastattelussa Liikunta tuo perustutkimukseen vahvan stimulanssin, Liikunta & Tiede 3/2000. Lehdistökatsauksessa Kymmenen tuhannen otsikon viikko, Liikunta & Tiede 2/2001: EU-komission tiedottaja Reijo Kemppinen Metro-lehdessä 12.3. Ohjelmajohtaja Juha Heikkala artikkelissa Liikunta laajenee hyvinvoinnin suuntaan entä rakenteet. Euroopan yhteisöjen komissio jatkaa julkaisemansa Urheilun valkoisen kirjan linjausten työstämistä ja purkamista siten, että se johtaa kansalaisten liikuntaa edistäviksi päätöksiksi Euroopan eri maissa. ~ 19il Liikunta & Tiede 50 vuotta 2000-luku Geeniteknologia tulee myös urheiluun Doping-ongelmat eivät lopu EPO-testiin. Hallituksen terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa ajetaan terveyden edistäminen kaikkiin politiikkoihin ja siinä liikunta saa tuntuvasti lisää tilaa terveellisen ruokavalion ohella. Se on vakava puutostauti, jonka oireita ovat tosikkornaisuus, liikunnallisen ruumiinkielen tukahduttaminen olympialajien liikestandardeihin, urheilijan ja arkiliikkujan kasvojen harras vakavuus, liikkumisen muuttuminen yhä enemmän suorittamiseksi, terveysliikunta mukaan lukien. Alkuvuodesta on valmistumassa kansallinen liikuntaohjelma, joka määrittää koko väestön liikunnan edistämisen suuntaviivat. Istuminen on todennäköisesti myös yksi lihavuusepidemian keskeinen syy. Vaihtoehtoina ovat olleet SLU, Urheilulääketieteen Säätiö ja vahvimmin Liikuntatieteellinen Seura. Ne eivät kuitenkaan välttämättä tue sellaisten ihmisten liikunnan harrastamista, joiden liikkumisen motiivina painottuu hyvinvointi. Kansainvälinen urheiluyhteisö ole oikein vielä käsittänyt, mitä uusilla menetelmillä voidaan tehdä jo aivan lähitulevaisuudessa, sanoo professori Bengt Saltin. Kymmenen tuhannen otsikon viikko ... LTS liikuntalääketieteen ja kuntotestaustoiminnan uudeksi kotipesäksi. Istumisen ja terveyden yhteyksien selvittämiselle on syitä enemmän kuin aiemmin on ymmärrettykään. Ilkka Vuori ja Raija Lauhlianen artihhelissa Mihsi istumisen tutkiminen on tärheää. Liite ry:n muut toiminnot liikuntalääketieteen ja kuntotestauksen koordinointi ja edistäminen puolestaan siirretään muualle. Liikunta & Tiede 112009 UIKU'ITA& TIEDE 50, 6/2013 17. Liikuntakulttuurin rakenteet toimivat hyvin perinteisen urheilun ja liikunnan alueilla. Geeniteknologiasta on hyvää vauhtia tulossa uusi dopingkeino. Liikunta & Tiede 6/2007 Liikunta laajenee hyvinvoinnin suuntaan entä rakenteet. Eräs Lauri Tarastin johtaman Lahden dopingtapauksia tutkineen työryhmän suositus koski antidopingtoimintaa. Hyvinvoinnin tie tarjoaa seuratyölle houkuttelevia uusia toimintaja resurssirnahdollisuuksia, mutta edellyttää perinteisestä poikkeavaa toimintatapaa ja identiteettiä. Urheilutoimittajat saisivat hävetä. Sitä varten on nyt rakenteilla uusi, itsenäinen toimielin WADA:n mallin mukaisesti. Istumme pääosan päivää jo lapsuudesta alkaen. Antidopingtyölle uusi järjestö: LTS liikuntalääketieteen ja lmntotestaustoiminnan uudeksi kotipesäksi. Liikunta & Tiede 3-4/2007 Miksi istumisen tutkiminen on tärkeää. Katriina Kukkonen-Harjula pääliirjoituksessa Tutkimus, lieto, ohjelmat ja häytäntö. Erilaisia korkean tahon ja tavoitteiden toimenpideohjelmia valmistuu niin runsaasti, että niiden yhteen sovittamisesta on muodostumassa valtava urakka. Istuminen on lähes lepoa vastaava fyysisesti passiivinen olotila. Päivittäinen runsas ja yhtäjaksoinen istuminen on niskaja hartiavaivojen taustalla jo nuorilla. Rakenteita tarkastellessa on syytä miettiä, kuinka laajalle liikuntakulttuurin alue halutaan ulottaa. Lasse Kannas pääkirjoituksessa Leikkisä liikunta suojelukohteeksi, Liikunta & Tiede 112004 Ohjelmien vuosi ... Jos dopingin käyttö on hiihdossa niin yleistä, kuin nyt näyttää, toimittajat ovat joko täydellisen ammattitaidottomia ( lue: eivät tienneet) tai syyllistyneet eettisesti erittäin arveluttavaan toimintaan (lue: aina on epäilty, mutta kukaan ei tehnyt mitään.) Länsimaisen journalismin eräs kivijalka; yhteiskunnallisten epäkohtien paljastaminen on loistanut poissaolollaan
Mitä ei voi mitata, sitä ei voi muuttaa Liikunnan säännöllinen harrastaminen on tunnetusti yksi kustannustehokkaimmista keinoista estää monia elintapasairauksia ja vähentää niistä aiheutuvia haittoja ja kustannuksia. Useiden suurien epidemiologisten tutkimusten mukaan liikkumattomuus on itsenäinen kuolleisuuden vaaratekijä, joka on riippumaton harrastetun liikunnan määrästä. Teksti: HARRI SIEVÄNEN Liikkumaton liikkuja ilmi kysymällä vai mittaamalla. Moni itseään riittävästi liikkuvana ja liikunnallisena pitävä voi todellisuudessa olla kaukana siitä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Säännöllinen, oikein annosteltu liikunta on turvallinen ja edullinen lääke moneen kansansairauteen ja niiden ennaltaehkäisyyn. Sen sijaan liikkumattomuuden (makuulla olo, istuminen, seisominen, matkustaminen) tai vain vähän kuormittavan liikkumisen (hyvin hidas liikkuminen, liikuskelu, kevyt puuhastelu työssä tai vapaaaikana) kokonaiskeston ja päivittäisen jakautumisen luotettavaksi arvioimiseksi ei ole toistaiseksi ollut analysointimenetelmiä, vaikka liikuntamittarien kolmesuuntaiset, riittävän herkät kiihtyvyysanturit ja jatkuva tiedon keräys mahdollistavat myös tämän. Mikäli työ on tämän lisäksi vähän fyysisesti kuormittavaa ja pääsääntöisesti istumista liikkumattomuuden kokoLIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 19. Toisin sanoen liikkumattomuus lisää yleisesti kuolleisuutta ja erityisesti sydänja verisuonitautien sairastavuutta, vaikka henkilö liikkuisikin liikuntasuositusten mukaisesti mitä pidempään ja yhtäjaksoisesti päivittäin istuu, sitä suurempi riski on kuolla ennenaikaisesti. Objektiivinen aktiivisuuden mittaaminen on ollut pitkään mahdollista joko askelmittareiden avulla tai kiihtyvyysantureihin perustuvien liikuntamittareiden avulla. Se on merkittävämpi tekijä kuin ylipaino, kohonnut kolesteroli tai alkoholi. Väestön fyysistä aktiivisuutta, kestoa ja tehoa sekä istumisen määrää on perinteisesti arvioitu erilaisilla kyselymenetelmillä, haastatteluilla ja päiväkirjoilla, jotka kaikki ovat lähtökohtaisesti subjektiivisia ja siten alttiita yksilölliselle tulkinnalle sekä virheille. F yysisen aktiivisuus ja liikuntaharjoiuelu edistävät tunnetusti terveyttä ja toimintakykyä. Liikuntamittareiden tuotekehitys ja niillä tehty tutkimus on ensisijaisesti kohdistunut kuitenkin kuntoiluja urheilupuolen sovelluksiin, eri liikuntamuotojen tunnistamiseen sekä niiden energiankulutuksen arviointiin. Liikkurnattornuus puolestaan on Maailman terveysjärjestö WHO:n tuoreen arvion mukaan neljänneksi suurin elintapasairauksiin liittyvän kuolleisuuden aiheuttaja. Mutta miten voi tietää, onko suositusten mukaisesta ja jopa ne ylittävästä liikunnan harrastamisesta huolimatta myös haitallisen paljon paikallaan terveytensä kannalta 7 Vaikka liikkuisikin suositusten mukaisesti siis vähintään kymmenen minuutin jaksoissa useampana päivänä viikossa yhteensä joko 150 minuuttia reippaalla tai 75 minuuttia rasittavalla tasolla liikkumattomuudelle jää runsaasti aikaa, jopa 80-90 prosenttia käytettävissä olevasta viikoittaisesta vapaa-ajasta. Fyysisen aktiivisuuden, liikunnan ja liikkumattomuuden suora mittaaminen liikuntamittarilla on ainoa täsmällinen tapa kun halutaan tietää liikkuuko henkilö terveytensä kannalta riittävästi ja onko hänen istumiskäyttäytymisensä samalla sellainen, että se ei todennäköisesti vaaranna terveyttä. Koska liikunta vaikuttaa suotuisasti niin verenpaineeseen, sokerija rasva-aineenvaihduntaan kuin ylipainoon, voi helposti ajatella, että liikkumattomuus on liikunnan kääntöpuoli, jolloin vain yksinkertaisesti liikuntaa lisäämällä on mahdollista vähentää liikkumattomuuden haittoja. Viime aikoina onkin alettu vakavasti pohtia haitallisen liikkumattomuuden määrän sisällyttämistä kansainvälisiin fyysisen aktiivisuuden suosituksiin. Haasteena tässä työssä on toistaiseksi luotettavan ja laajasti käytettävän liikkumattomuuden mittausmenetelmän ja näin saatujen väestöpohjaisten tutkimustulosten puuttuminen
::;; 200 150 100 50 1.1, .1 li1 ,, 6:00:00 8:00:00 10:00:00 12:00:00 14:00:00 16:00:00 18:00:00 20:00:00 Kellonaika KUVIO 1. Aamun ja iltapäivän työmatkapyöräilyt erottuvat selvästi kuten myös eri tilanteissa tapahtuneet kävelyt (mm. Artikkelin kirjoittajan eräs työpäivä liikuntamittarilla mitattuna. :_;;; "' 800 QJ -"" C QJ 600 -0 > ~ 400 '?:' ..c 200 ;;;; 19:00:00 19:10:00 19:20:00 19:30:00 19:40:00 19:50:00 Kellonaika naismäärä päivässä voi nousta hyvinkin suureksi. Päivittäinen fyysinen aktiivisuus, varsinainen liikunnan harrastaminen (mikäli sitä on) ja liikkumattomuus muodostamat monipiirteisen jatkumon, jota kuvaavat rasittavuudeltaan eritasoisten aktiivisuuksien kestot ja niiden jakautuminen valveillaoloajalle, istumisja makaamisjaksojen kestot ja lukumäärät, ylösnousut, sekä kevyiden seisoskeluja liikkumisjaksojen kestot ja lukumäärät (kuvio 1). Kyselyt ja liikuntamittarit mittaavat eri asioita Subjektiivisten kyselytai päiväkirjatietojen sekä objektiiviset mittaustulokset tunnetusti korreloivat merkitsevästi. 250 .. Tässä vaiheessa voi olettaa, että kuormittavuudeltaan vähäisellä liikuskelulla tai puuhastelulla sekä istumisjaksojen keskeytymisten määrällä on positiivinen yhteys yksilölliseen terveyteen. .§. Jalkapallo-ottelun puoliajan fyysinen aktiivisuus liikuntamittarilla mitattuna. Subjektiivisilla menetelmillä ei saada kattavasti kiinni kaikkia liikunnan ja liikkumattomuuden erityispiirteitä. KUVIO 2. Hyväkään korrelaatio ei välttämättä takaa riittävän samanlaisia yksittäisen henkilön tuloksia ja näin ollen yhtenevää luokittelua riittävästi liikkuviin tai liian vähän liikkuviin ei voi tehdä molemmilla menetelmillä liikkumattomuuden tai istumiskäyttäytymisen luokittelusta puhumattakaan. Henkilökohtaisen palautteen antamisessa ja neuvonnassa tai terveysyhteyksien määrittämisessä mahdollisimman tarkasti mitattu yksilöllinen tieto liikkumisen ja liikkumattomuuden määrästä ja niiden erityispiirteistä on välttämätöntä. Kyselyja päiväkirjamenetelmät mittaavat henkilön käyttäytymistä ja samalla hänen omaa tulkintaansa siitä, mikä on liikunnaksi luokiteltavaa liikkumista ja kuinka rasittavaksi se koetaan. Selitys on yksinkertaisesti se, että nämä menetelmät mittaavat lähtökohtaisesti eri asioita. Nyt käynnissä olevat suomalaisten väestötutkimusten liikuntamittaritulosten analyysit antavat tähän varmasti lisävalaistusta. Valveillaoloajan täsmällinen kuvaaminen on niin monimutkaista, että siitä on täysin mahdotonta saada täsmällistä kuvaa pelkkien kyselyjen tai päiväkirjojen avulla. liikuntamittarin avulla tämä onnistuu, kunhan mittaria käytetään tarkoitetulla tavalla ja tiedetään mitä mittari oikeasti mittaa. Varsinaisen liikuntaharjoittelun kirjaaminen on vielä mahdollista suhteellisen tarkasti, mutta muu arviointi jää vääjäämättä karkealle tasolle. 1800 G' .s 1600 "' E 1400 "' QJ 1200 -"" -"" "ö 1000 a. Vielä ei tosin tiedetä, kuinka relevantteja kiihtyvyysdatasta määritetyt yksilölliset piirteet ja niistä lasketut muuttujat ovat terveyden kannalta tai kuinka hyvin ne ennustavat sairastavuutta ja kuolleisuutta aiempaan tilanteeseen verrattuna. Väitöskirjaansa UKK-instituutissa tekevän Dl Henri Vähä-Ypyän kehittämän fysiologisen mallin (vihreä käyrä) perusteella voi arvioida, että koko puoliaika on pelattu rasittavalla (> 6 MET) tasolla. Työajan liikkumattomuus on silmiinpistävää lukuun ottamatta lyhyitä siirtymiä paikasta toiseen. 20 LIIKUf/TA& TIEDE50 • 6/2013. 500 450 400 350 300 .. Pelaamiselle ominaiset lyhytkestoiset ja korkeatehoiset spurtit näkyvät selvästi. lyhyet koiranulkoilutukset). Liikuntamittari mittaa vain siihen kohdistuvaa kiihtyvyyttä. Miksi subjektiiviset ja objektiivisesti mitatut tulokset poikkeavat toisistaan. Keltainen alue vastaa karkeasti reippaan liikunnan tasoa (3 6 MET). Näin ollen myös liikuntasuositukset tulevat täsmentymään ja istumisen vähentämiselle tulevat omat suosituksensa. Kukaan ei jaksa tai viitsi kirjata tarkasti kaikkea tekemistään minuutin tai edes varttitunnin tarkkuudella ja arvioida samalla tekemisiensä rasittavuutta. Keltainen alue vastaa karkeasti reippaan liikunnan tasoa (3 6 MET). Yli kymmenen tunnin kokonaisistumisaika päivässä ei ole harvinaista
Hyvänä esimerkkinä mittausten eroavuudesta toimii puulaakijalkapallo-ottelu, johon osallistunut keskimääräistä huonokuntoisempi pelaaja voi merkitä päiväkirjaansa 90 minuuttia rasittavaa liikuntaa, vaikka olisi istunut vaihtopenkillä puolet peliajasta ja kentällä ollessaankin pääsääntöisesti seisoskellut. Koska liikuntamittarin tarkasti mittaama, ajan Viime aikoina on alettu vakavasti pohtia haitallisen liikkumattomuuden määrän sisällyttämistä kansainvälisiin fyysisen aktiivisuuden suosituksiin. UIKU'ITA & TIEDE 50, 6/2013 21. Varsinaisen liikuntaharjoittelun (esimerkiksi vakiolenkki tai jumppatunti) subjektiivinen arviointi kohtalaisella tarkkuudella on varmasti täsmällisempää kuin liikkumattomuuden tai satunnaisen liikkumisen arviointi. Liikkumattomuuden mittaaminen sen sijaan on hyvin suoraviivaista. Tästä huolimatta liikuntamittari ei vielä ole kaikkivoipa ratkaisu. Monissa kuntosaliharjoitteissa lantio on melko liikkumaton, jolloin myös mitatut kiihtyvyydet jäävät pieniksi ja harjoittelun arvioitu rasittavuus liian matalaksi. Päiväkirjaan helposti kirjattava toimistotyöpäivän kokonaiskesto ei ole sama kuin istumisaika. Oma ajanotto tai arviointi ei pääse lähellekään tätä tarkkuutta. Liikuntamittari mittaa vain ja ainoastaan kehon liikettä ilman subjektiivista vaikutusta, jolloin jokainen lyhytkestoinenkin liike tai liikkeen pysähtyminen aiheuttaa tietyn suuruisen kiihtyvyyden tai hidastuvuuden, mikä tallentuu laitteeseen sekunnintarkasti. Vastaavan merkinnän voisi tehdä myös hyväkuntoinen, koko pelin ajan rivakasti liikkunut pelaaja (kuvio2). Liikkumisen arvioinnin kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa: pystytäänkö liikunnan teho (hapenkulutus) arvioimaan riittävän tarkasti liikkumisen rasittavuuden luokittelemiseksi, saadaanko kaikki todellinen liikunta mitattua ja pystytäänkö se erottamaan virhelähteistä, esimerkiksi liikenteen aiheuttamasta tärinästä. Jyrkässä ylämäessä liike hidastuu ja mitattu kiihtyvyys pienenee, jolloin liikkumisen rasittavuus tulee aliarvioiduksi. Eri nopeudella jalkaisin tapahtuvan liikkumisen tarkka tehon arviointi on mahdollista nykyisillä liikuntamittareilla. Kyselytutkimuksissa liikkumattomuuden arviointi perustuu yleisesti television katselun määrään, koska tutkittavat yleensä muistavat katsomansa ohjelmat ja siten myös katselun kokonaiskesto tiedetään hyvin. On myös huomattava, että vesiliikunta yleisesti ei sovi monille liikuntamittareille, mutta vesitiiviys ja tiedonsiirto ovat teknisesti ratkaistavissa. Suurempi haaste liittyy niihin liikuntamuotoihin, jotka eivät aiheuta suoria reaktiovoimia maata vasten, kuten esimerkiksi pyöräily, uinti, soutu tai hiihto kuntosaliharjoittelusta puhumattakaan. Tällöin myös liikuntamittarin kolmesuuntaisen tiedon avulla voidaan arvioida todellinen istumisaika. Nämä liikuntamuodot erottuvat yleensä kevyen liikuskelun tasosta, mutta niiden rasittavuutta tai tehoa ei pysty yksinkertaisilla tavoilla määrittämään. Henkilön sukupuoli, ikä, fyysinen kunto, liikuntahistoria ja ylipaino ovat ilmeisiä sekoittavia tekijöitä kyselyjen ja päiväkirjojen kohdalla. Kaikki ajanjaksot, jolloin liikettä ei ole havaittu, ovat lähtökohtaisesti liikkumattomuutta edellyttäen, että mittaria on käytetty tarkoitetulla tavalla. Toisaalta alamäessä kiihtyvyydet voivat taas olla suurempia tasaisella tapahtuvaan liikkumiseen verrattuna, jolloin keskimääräinen mittaustulos voi olla hyvin lähellä totuutta. Liikuntamittauksen kannalta ihanteellinen tilanne olisi, että tutkittavaan olisi kiinnitetty liikuntamittarit ranteeseen, vyötäröön ja nilkkaan, käytössä olisi ajallisesti synkronoitu sykemittaus ja GPSpaikannus yhdistettynä paikkaja korkeustietoihin. Liikkumisen nopeudella on vahva fysikaalinen yhteys kiihtyvyyssignaalin suuruuteen, kuten myös sykkeeseen ja hapenkulutukseen. Sen sijaan nousujen tai ylimääräisen taakan aiheuttamaa rasitusta ei liikuntamittari pysty erottamaan. Rasittavuudeltaan vähäinen liikuskelu tai arkiset askareet jäävät kyselyissä tai päiväkirjoissa helposti kokonaan rekisteröimättä. Kuka muistaa, kuinka monta kertaa on päivän aikana noussut ylös ja kuinka monta kertaa ja kuinka pitkään istui yhtäjaksoisesti. Tällä hetkellä edellä mainitut puutteet on laitekohtaisesti otettava huomioon, kun liikuntamittauksesta annetaan palautetta. Liikuntamittari ei ole yleispätevä ratkaisu vielä Liikuntamittarilla saadaan käytännössä kiinni kaikki päivittäinen liikkuminen kestoineen ja ajankohtineen sekä liikkumattomuusjaksot jopa useiden viikkojen ajalta ilman katkoja, mikä mahdollistaa yksilöllisen ja yksityiskohtaisen liikuntaja liikkumattomuusprofiilin tekemisen. Liikuntamittarilla tämä kirjautuu yksilöllisen tarkasti. Pienissä kokeellisissa lyhytkestoisissa tutkimuksissa tämä voisi olla mahdollista, mutta laajoissa väestötutkimuksissa mitä ilmeisimmin ei. Suurella osalla väestöstä television katsominen on kuitenkin vain murto-osa päivittäisestä kokonaisistumisajasta, mikä koostuu myös matkustusajasta autossa tai bussissa sekä työssä istumisesta ja muusta ruutuajasta
Olem m e siirtym ässä vähitel len paperittorn aan aikaan liikunnan ja liikkum attom uuden arvioinnissa, m ikä on m yös tulkittaville helpom paa. Äärimmäisissä urheilusuorituksissa (kolmiloikka) maahan kohdistuvat reaktiovoimat voivat olla suuruudeltaan jopa 20 G:tä, mutta norrnaalielämässä kiihtyvyydet ovat paljon maltillisempia. suhteen todellinen kiihtyvyy ssignaali on digitaalisessa m uodossa, sofistikoituneiden signaalianalyysim enetelm ien avulla voidaan m äärittää erilaisia laskennallisia param etreja ja fysiologisia m alleja kuvaam aan niin liikkum isen kuin liikkum attom uuden eri piirteitä. Tutkirnuskäytössä kerätyn liikuntadatan käsittely ja analysointi tehdään yleensä keskitetysti. Kiihtyvyysanturit mittaavat jatkuvasti liikkeen aiheuttamaa kiihtyvyyttä kolmesta, toisiinsa nähden kohtisuorasta suunnasta tosin joissain mittareissa hyödynnetään vain kahta suuntaa. Mikäli tietoa ei käsitellä keräyksen rinnalla, valtavan tietomassan käsittely ja analysointi voivat viedä paljon aikaa. Normaali kävely aiheuttaa noin kahdesta kolmeen G:n real.tiovoimia ja kovalla vahdilla juostessa yli kymmenen G:n kiihiyvyydet ovat mahdollisia. HARRI SIEVÄNEN TkT, dosentti Tutkimusjohtaja UKK-instituutti Sähköposti: harri.sievanen@uta.fi Liikuntamittari poimii yksityiskohtaista tietoa K aikki liikkumine.n ja liike aiheuttavat voimia, jotka voidaan mitata kehoon kohdistuviua kiihtyvyyksinä ja hidastuvuuksina maan vetovoiman kerrannaisina eli Gvoirruna. Vyötärö on ensisijaisesti suositeltu paikka, vaikka ranne on käytännön kannalta mukavampi. 22 LIIKUNTA & TIEDE 50 • IY2013. Paikallaan ollessa mitattu kiihtyvyys ei poikkea yhdestä G:stä. On todennäköistä, että jo lähitulevaisuudessa erilaiset liikuntam uodot, niiden kestot ja rasiuavuudet pystytään yksityiskohtaisesti arvioim aan ilm an m erkittåviå puutteita tai virheitä joko itse liikuntam ittarissa tai niihin yhdistettävissä selainpohjaisissa analyysija palautepalveluissa. Tämän vuoksi liikuntamittarit käsittelevät mittausdataa keräyksen rinnalla tai data siirretään käsiteltäväksi ulkoiseen palveluun säännöllisin väliajoin. Kiihtyvyyttä mitataan jopa sata kertaa sekunnissa, jolloin liikkeen aiheuttama kiihtyvyyssignaali saadaan yksityiskohtaisesti mitattua, mutta tietoa kertyy samalla varsin paljon jo lyhyessä ajassa. Nykyaikainen liikuntamittari on pienikokoinen ja kevyt kiihtyvyysantureilla varustettu elektroninen laite, jota yleensä pidetään joko vyötäröllä tai ranteessa. Nykyisin tiedon tallennuskapasiteetti ei ole ongelma, vaan jatkuva tiedon keräys voi kestää jopa muutamia viikkoja
Teksti: SAIJA KA RIN KANTA Vakaasti ja vammoitta monipuolinen liikuntaharj oittelu ehkäisee iäkkäiden kaatumisia ja kaatumisvammoja Kuva: LEHTIKUVNJOCHEN ECKEN LIIKUNTA & TIEDE 50, 6/2013 23
2012) Joskin osassa tutkimuksista liikunnan, erityisesti kävelyn, on todettu myös altistavan murtumille. Iäkkään toipuminen kaatumisvammasta on usein hidasta ja voi siten vaatia useita terveydenhuollon kontakteja sekä sairaalahoitoa. 2010) Ei pidä myöskään unohtaa liikunnan merkitystä erilaisten iän myötä yleistyvien sairauksien kuten diabeteksen, nivelrikon ja masennuksen, ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Erityisesti kotiharjoittelun tulee perustua yksilölliseen ja kaatumisvaaraan arviointiin pohjautuvaan suunnitteluun. Vaikka vain noin 2-3 prosenttia kaatumista aiheuttaa pelätyn lonkkamurtuman, lähes kaikki iäkkäille tapahtuvat lonkkamurtumat, yli 7 000 vuosittain, ovat seurasta kaatumisista. Nämä voidaan jakaa niin sanottuihin sisäisiin eli yksilöstä riippuviin ja ulkoisiin vaaratekijöihin. Esimerkiksi siihen saako iäkäs henkilö kaatumisesta aiheutuvan murtuman, vaikuttavat paitsi kaatumiseen johtavat sisäiset ja ulkoiset vaaratekijät myös kaatumisen voimakkuus, joka taas yhdessä luun terveyteen vaikuttavien tekijöiden kanssa vaikuttaa siihen ylittääkö luuhun kohdistuva kuormitus yksilön omaavan luun lujuuden (kuvio 1). (Karinkanta ym. Kotona tai ryhmässä mutta säännöllisesti, riittävästi ja turvallisesti Tällä hetkellä on olemassa vahva tieteellinen näyttö siitä, että tasapainoja lihasvoimaharjoitteita sisältävä monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää hyvinkin erikuntoisten kotona asuvien iäkkäiden kaatujien ja kaatumisten määrää. Iäkkäiden kaatumiset ovat yllättävän yleisiä. Tyypillisiä ulkoisia vaaratekijöitä ovat erilaiset ympäristötekijät (kuten kynnykset, alustan liukkaus tai epätasaisuus ja huono valaistus) ja epäsopivat jalkineet. Samoin lähes kaikkien iäkkäiden rannemurtumien ja joka kolmannen nikamamurtuman taustalla on kaatuminen. (Appleby ym. Lisäksi tasapainoharjoittelun on oltava riittävän haastavaa mutta turvallista ja harjoittelun kokonaisuudessaan nousujohteista. 2010) 24 LIIKUNTA & TElE 50 • 612013. 2008; Nikander ym. (Karinkanta ym. Lisäksi on tärkeää huomata, että useat samat tekijät altistavat iäkkään sekä kaatumiselle (sisäiset vaaratekijät) että luun lujuuden heikentymiselle (kuvio 1). Arviolta 20-30 prosenttia kotona asuvien iäkkäiden kaatumista aiheuttaa vamman, joka vaatii hoitoa. KAAMU5-tutkimuksessa havaittiin, että vuoden kestävä intensiivinen ja monipuolinen liikuntaharjoittelu pienensi merkittävästi iäkkäiden naisten riskiä saada murtuma tai muu terveydenhuollon kontaktia vaativa kaatumisvamma jopa viiden vuoden ajan harjoittelun päättymisestä. Sen sijaan sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hyvään hoitoon on mahdollista ja tärkeää kiinnittää huomiota. Osaan näistä vaaratekijöissä, kuten korkeaan ikään ja naissukupuoleen, emme toki voi vaikuttaa. Kun iäkäs ihminen kaatuu voi seurauksena olla kivun ja vamman lisäksi myös arkiliikkumisen väheneminen, joka heikentää toimintakykyä ja altista uusille kaatumisille. Joka kolmas yli 65-vuotias kaatuu vähintään kerran vuodessa, ja näistä puolet vähintäänkin toistamiseen. Se aiheutuuko kaatumisesta jokin vamma, riippuu itse kaatumisen lisäksi kaatumiseen liittyvistä olosuhteista ja yksilön muista ominaisuuksista ja vaaratekijöistä. 2010; Pajala 2012) Iäkkäiden kaatumisten aiheuttamat välittömät ja välilliset kustannukset yhteiskunnalle ovat suuret. (Karinkanta ym. 2013; Feskanich ym. (Gillespie ym. Sen sijaan tiedämme useisiin laajoihin kohorttiaineistoihin perustuen, että säännöllinen liikunta näyttäisi suojaavan iäkkäitä yhdeltä keskeiseltä kaatumisvammaryhmältä: murtumilta. Isoja epidemiologisia tutkimuksia, jossa liikunnan yhteyksiä iäkkäiden vammakaatumisiin olisi selvitetty, ei ole tehty. ( Cooper ym. K aatumiset voivat aiheuttaa yksilölle pienempiä tai suurempia vammoja, kipua sekä erilaisia toiminnanrajoitteita, jotka haittaavat päivittäistä elämää ja itsenäistä selviytymistä. Osalle iäkkäistä syntyy myös kaatumisen pelkoa, jonka seurauksena heidän liikkumisensa ja toimeliaisuutensa vähenevät ja siten heikentyvän toimintaja liikkumiskyvyn myötä he altistuvat uusille kaatumisille. 2000; Parkkari ym. Lonkkamurtuman saaneista iäkkäistä noin joka neljäs kuolee ensimmäisen tapaturmaa seuranneen vuoden aikana ja joka viidennelle jää jokin haitta joka uhkaa heidän kotona selviytymistään. (Kannus ym. Näitä ovat erityisesti alentunut lihasvoima, heikentynyt tasapaino ja liikkumisja toimintakyky sekä liikkumattomuus. Onkin varsin aiheellista miettiä ja arvioida mitkä ovat liikunnan mahdollisuudet ehkäistä iäkkäiden kaatumisia ja vammoja aiheuttavia kaatumisia eli niin sanottuja vammakaatumisia (engl. 2002; Michaelsson ym. (Cauley ym. 1992; Pajala 2012; Palvanen ym. Keskeistä on, että harjoittelu on säännöllistä ja kokonaisvolyymiltaan riittävää esimerkiksi kaksi kertaa viikossa tapahtuva harjoittelu vähintään puolenvuoden ajan. Harjoitteluvaikutukset ovat saavutettavissa sekä ryhmässä tapahtuvalla että kotiin ohjatulla harjoittelulla. Osa aiemmin kotona asuneista iäkkäistä joutuukin lonkkamurtuman seurauksena siirtymään pysyvään laitoshoitoon. 2011; Rikkonen ym. 2010; Pajala 2012) Lisäksi kaatumisten ja luun lujuuden heikentymisen taustalla on useita tekijöitä, joihin on mahdollista vaikuttaa liikunnan avulla. 1999) Kirjallisuudessa on laajasti kartoitettu tekijöitä, jotka altistavat iäkkään henkilön kaatumisille. 2005; Karinkanta ym. injurious falls). 2007; Morseth ym. 2012; Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn Iysioterapiasuositus 2011) Kaatumisvammojen suhteen tutkittua tietoa on ollut vähemmän saatavilla. 2010; Pajala 2012) Kaatumisen ulkoisiin vaaratekijöihin, kuten jalkineisiin sekä kodin ja ympäristön vaaranpaikkoihin on mahdollista vaikuttaa erilaisin toimenpitein
(Thomas ym. -korkea Ikä -aikaiset vaihdevuodet -myöhäinen kuukautisten a lkamlnen -matala BMI -llhashetkkous -reuma -fyysinen i nakttlvlsws -diabetes -fmmobilisaatto -hoitamaton keliakfa -tupakointi -masennus -0-\litamiinin puutos -anoreksia -vähäinen kalsiumin saanti -runsas alkoholin käyttö . Useiden tutkimuksen tuloksia yhdistävät mela-analyysit ovat aiemmin osoittaneet muun muassa tasapainoa ja lihasvoimaa parantavan OTAGO-kotiharjoitusohjelman vähentävän yli 80-vuotiaiden vammakaatumisia mutta olevan tehoton nuorempien iäkkäiden vammoja aiheuttavien kaatumisten ehkäisyssä. (El-Khoury ym. 2013) Vuoden mittainen harjoitteluinterventio viiden vuoden hyötyvaikutukset Liikunnan vaikutuksista iäkkäiden kaatumistapaturmiin ollaan oltu kiinnostuneita UKK-instituutissa jo pitkään. -aiempi murtuma -~~stosa1ra~et -lähiomaisen -k1lp1rauhassa1raudet osteopor oottinen murtuma KUVIO 1. Kirjoittajan parin vuoden takainen väitöskirjatyö pohjautui Ikäihmisten liikuntatutkimukseen (KAAMU), jonka tarkoituksena oli tarkastella kahden eri liikuntaharjoitteluohjelman sekä näiden yhdistelmän vaikutuksia kotona asuvien iäkkäiden naisten kaatumisten ja niihin liittyvien murtumien vaaratekijöihin sekä arvioida vaikutusten pysyvyyttä. verrokki ryhmä. Analyyseihin kelpuutettiin mukaan 17 satunnaistettua ja kontrolloitua liikuntainterventiotutkimusta, jotka raportoivat vammakaatumisten tai kaatumisvammojen, kuten murtumien, määrää. pooled estimated rate ratio), suluissa on annettu esiintyvyyssuhteelle 95 % luottamusvälit. Mihin vaikutti Paljonko vlhensl Liikunta harjoittelu vammakaatumiset3 7% 10 tutkimusta RR 0.63( 0.51 -0.n) Liikuntaharjoittelu hoitoa vaativat 30 % 8 tutkimusta vammakaatumiset RR 0.70 (0.54-0 .92) Liikuntaharjoittelu vakavat 43 % 7 tutkimusta vammakaatumiset RR 0.57 (0.36 -0 .90) Liikunta harjoittelu murtumat 61 % 6 tutkimusta RR 0.39 (0.22 -0 .66) murtumien keskeisessä vaaratekijässä: alaraajojen lihasvoimassa, toiminnallisessa tasapainossa ja ketteryydessä, luun lujuudessa sekä fyysisessä toimintakyvyssä. Vammakaatumiseksi määriteltiin tapahtuma, jossa henkilö LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 25. Liikuntainterventioiden kesto vaihteli muutamasta viikosta 1,5 vuoteen ja seurattava aika puolesta vuodesta kahteen ja puoleen vuoteen. voimaharjoittelu-, 2. Lähde: Karinkanta ym. Satunnaistetuissa ja kontrolloiduissa liikuntainterventiotutkimuksissa kaatumisvammoja tai vammakaatumisia raportoidaan suhteellisen harvoin ja silloin kun raportoidaan, usein vasta toissijaisena muuttujana,jolloin tilastollinen voima ei riitä luotettavaan tarkasteluun. yhdistetyn harjoittelun ryhmä, joka teki sekä voima että tasapaino-hyppelyharjoittelua ja 4. 2010) Äskettäin arvostetussa British Medical Journal -lehdessä julkaistu mela-analyysi tuo kaivattua lisävalaistusta asiaan, sillä se tarkastelee liikuntainterventioiden vaikutuksia kaatumisvammojen ehkäisyssä kotona asuvilla iäkkäillä. Iäkkäiden kaatumisten ja luun lujuuden heikkenemisen vaaratekijät ja murtumien synty. Harjoitteluryhmiin arpoutuneet osallistuivat intensiiviseen, kolme kertaa viikossa tapahtuvaan ohjattuun liikuntaan 12 kuukauden ajan. Mela-analyysin keinoin tarkasteltiin liikuntaharjoittelun vaikutusta kaikkiin raportoituihin vammakaatumisiin, hoitoa vaativiin vammakaatumisiin, vakaviin vammakaatumisiin sekä kaatumisten aiheuttamiin murtumiin. Tuoreen meta-analyysin tulokset liikuntaharjoittelun vaikutuksista vammakaatumisiin (EI-Khoury ym. 2013). 2010 TAULUKKO 1. (Karinkanta 2011) KAAMU-tutkimuksessa sataneljäkymmentäyhdeksän 7078 -vuotiasta tamperelaisnaista satunnaistettiin yhteen neljästä ryhmästä: 1. -korkea ikä -natssul<upuoll -aiempi kaatuminen ·lihashetkkous -tasapalnovaikeudet -heikentynyt l likkumlsja toimintakyky -heikentynyt näkö -alentunut kognitlo -lääkitys -alkoholin käyttö -kipu -masen nlfi -huimaus -sairaudet Ulkoiset vaaratekijät -petvnytkudoksen määrä -kaatumisen lcori<eus -alustan kovuus uus Murtumariskt = Luuhun kohdistuva kuonmitus Luun lujuus Luun heikentymisen vaaratekijät mm. Suurin hyötyjä oli yhdistetyn harjoittelun ryhmä, jossa selkeätä parannusta oli nähtävissä useissa kaatumisten ja Kaatumisen sisäiset vaaratekijät mm. Liikuntaharjoittelu selkeästi vähensi vammakaatumisia ja vaikutus näytti olevan sitä suurempi mitä vakavammasta vammasta oli kyse (taulukko 1). tasapaino-hyppelyharjoittelu-, 3. Tästä heräsikin kysymys, voitaisiinko tällaisen intensiivisen ja monipuolisen harjoittelun myötä vähentää iäkkäiden kaatumisia ja vammoja pitemmälläkin aikavälillä. RR = arvioitu esiintyvyyssuhde (engl. Myös liikuntaharjoittelun sisältö ja harjoittelufrekvenssi vaihtelivat mutta yhteistä tutkimuksille oli, että kaikki harjoitteluohjelmat sisälsivät tasapainoharjoittelua. Harjoittelun hyödyt näyttivät myös säilyvän yllättävän hyvin ja vuosi harjoittelun lopettamisen jälkeen osa harjoittelun avulla saavutetuista hyödyistä oli vielä nähtävissä. 12 kuukauden harjoitteluintervention päätyttyä kaikki harjoitteluryhmät olivat hyötyneet harjoittelusta verrokkiryhmään verrattuna. KAAMUtutkimuksen jatkoksi käynnistetyn viiden vuoden seurantatutkimuksen (KAAMU5) erityisen mielenkiinnon kohteeksi valikoituivat vammakaatumiset ja kaatumisen aiheuttamat murtumat, jotka selvitettiin terveydenhuollon potilasrekistereistä viiden vuoden ajalta liikuntaintervention päättymisestä
M. asettama työryhmä. 26 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. 2012. R., Lu, Z. Journal of American Geriatric Society 6117): 1080-1088. A. Liikuntalääketieteen tutkimuskilpailun abstrakti. Leisure time physical activity and risk of non-vertebral fracture in men and women aged 55 years and older: the Tromso Study. Yhdistetyn harjoittelun ryhmässä oli yli puolet vähemmän kaatumisvamman saaneita henkilöitä sekä vammakaatumisia. C. Saatavilla: hnp://www. & Halbert, J. 2008. E., Roddam, A. Karinkanta, S., Kannus, P., Uusi-Rasi, K., Heinonen, A. N., Allen, N. & Dargent-Molina, P. & Colditz, G. Tampereen yliopisto. & Parkkari, J. Opas 16. & Key, T. PLoS Medicine 416): e199. Karinkanta, S., Piirtola, M., Sievänen, H., Uusi-Rasi, K. Physical therapy approaches to reduce fall and fracture risk among older adults. itse oli ottanut yhteyttä terveydenhuoltoon (lääkärin tai sairaanhoitajan käynti) tai hänet oli viety sairaalaan kaatumisen vuoksi. Osteoporosis International 11 (10) 822-831. J., Sherrington, C., Gates, S., Clemson, L. J. Does the 'Otago exercise programme' reduce mortality and falls in older adults7: a systematic review and meta-analysis. To Keep Fit and Funcnon Effects of three exercise programs on multiple risk factors for falls and related fractures in home-dwelling older women. & Mackey, D. Rikkonen, T., Salovaara, K., Sirola, J., Karkkainen, M., Tuppurainen, M., Jurvelin, J., Honkanen, R., Alhava, E. Liikunta & tiede. Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy Tampere, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2007. 2013 ) Vieläjulkaisemattoman KA AMU5-tutkimuksemme tulokset siis ovat erittäin hyvin linjassa juur i julkaistun ja aiemmin tässä artikkelissa esitellyn vammakaatumisten ehkäisyä liikunnan avulla tarkastelleen mela-analyysin kanssa (El-Khoury ym. Objective measures of physical activity, fractures and falls: the osteoporotic fractures in men study. Pajala, S. 2013. Voidaankin sanoa, että tieteellinen näyttö liikuntaharjoittelun hyödyllisyydestä paitsi kaatumisten myös vammoja aiheuttavien kaatumisten ehkäisyssä on vahvistunut huikeasti tämän syksyn aikana. & Melton, L. 1992. Parkkari, J., Kannus, P., Palvanen, M., Natri, A., Vainio, J., Aho, H., Vuori, 1. M., Ensrud, K. On myös tarpeen korostaa entistä suuremmalla rintaäänellä liikunnan keskeistä merkitystä iäkkäiden toimintakyvyn ja terveyden ylläpitämisessä. A., Bjomerem, A., Emaus, N., Jacobsen, B. European Journal of Epidemiology 2716): 463-471. & Jorgensen, L. 2013 ). 2002. W. Age and Ageing 39(6): 681-687. 2010. Kannus, P., Sievanen, H., Palvanen, M., Jarvinen, T. K., Joakimsen, R., Stormer, J., Wilsgaard, T. Jama 288118): 2300-2306. väitöskirja. Journal of Bone and Mineral Research 712): 221-227. Suomen fysioterapeuttien ry. Walk,ng and leisuretime activitv and risk of rup fracture ,n postmenopausal women. & Jarvinen, M. 1999. L., Cawthon, P. Gillespie, L. E., Orwoll, E. Cauley, J. J., Ebeling, P. Leisure physical activity and the risk of fracture in men. 2011. Z., Shaw, J. The effect of fall prevention exercise programmes on fall induced injuries in community dwelling older adults: systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Physical activity and fracture risk: a prospective study of 1898 incident fractures arnonq 34,696 British men and women. 2013. 2010. Palvanen, M., Kannus, P., Parkkari, J., Pitkajarvi, T., Pasanen, M., Vuori, 1. Bristish Medical Journal 347: f6234. & Lamb, S. Lisäksi kaatumisen seur auksena tulleita murtumia oli yli 70 pro senttia vähemmän verro kkiryhmään verrattuna. Physical activity slows femoral bone loss but promotes wrist fractures in postmenopausal women: a 15-year follow-up of the OSTPRE study. lnterventions for preventing falls in older people living in the cornmurutv Cochrane Database Svsternatic Reviews 9: CD007146. Nyt onkin aika ottaa seuraava askel se tärkein ja saada hyväksi havaitut liikuntaharjoitteluohjelmat iäkkäiden ihmisten ja heidän kanssaan toimivien ammattilaisten ja vertaisohjaajien käyttöön. 2013. Vierivä kivi ei sammaloiclu eikä murru! SAIJA KARINKA NTA FT, ft Tutkija UKK-instituutti Sähköposti: saija.karinkanta@uta.fi Michaelsson, K., Olofsson, H., Jensevik, K., Larsson, S., Mallmin, H., Berglund, L., Vessby, B. & Jarvinen, M. & Kannus, P. Lancet 366(9500): 1885-1893. W., Magliano, D. Cooper, C., Atkinson, E. The injury mechanisms of osteoporotic upper extremity fractures among older adults: a controlled study of 287 consecutive patients and their 108 controls. Karinkanta, S. f i/dtk/sfs/avaa ?p_artikkeli =sf s00003 Thomas, S., Mackintosh, S. 2012. X., Zimmet, P. 2012. A., Harrison, S. E. 2005. KAAMU5-tutkimuksessa havaittiin, että vuoden kestävä intensiivinen ja monipuolinen liikuntaharjoittelu pienensi merkittävästi iäkkäiden naisten riskiä saada murtuma tai muu terveydenhuollon kontaktia vaativa kaatumisvamma jopa viiden vuoden ajan harjoittelun päättymisestä. Feskanich, D., Willett, W. lncidence of clinically diagnosed vertebral fractures: a population-based study in Rochester, Minnesota, 1985-1989. C., Gillespie, W. E. Nature Reviews Endocrinology 617): 396-407. Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuositus. Journal of Bone and Mineral Metabolism 2612): 191-198. 2011. Calcified Tissue International 65(3): 183-187. 2011. & Daly, R. D., Robertson, M. M. M. & Sievänen, H. Prevention of falls and consequent iruunes ,n elderly people. & Melhus, H. E., Danielson, M. tervevsportti. Monipuolinen liikuntaharjoinelu vähentää iäkkäiden naisten kaatumisvammoja:12 kuukauden satunnaistetun ja kontrolloidun liikuntaintervention 5 vuoden seuranta. (Karinkanta ym. Frequent walking, but not total physical activity, is associated with increased fracture incidence: a 5-year follow-up of an Australian population-based prospective study (AusDiab) Journal of Bone and Mineral Research 26(7) 1638-1647. J., O'Fallon, W. LÄHTEET: Appleby, P. EI-Khoury, F., Cassou, B., Charles, M. Morseth, B., Ahmed, L. & Kroger, H. Journal of Bone and Mineral Research 25(11 ): 2332-2340. Nikander, R., Gagnon, C., Dunstan, D. J., 3rd. 2000. Majority of hip fractures occur as a result of a fall and impact on the greater trochanter of the femur: a prospecnvs controlled hip fracture study with 206 consecutive patients. 2010. Acta Universitatis Tamperensis 1643
Kokematon opettaja tai ohjaaja voi tarvita apua, jos vammainen lapsi tai aikuinen on tulossa omaan liikuntaryhmään. Teksti: AIJA SAARI, VIRPI REMAHL Eri tyisliikunnan ammattilaisista on tullut konsultteja ja kehityskumppaneita eikä täysin ongelmitta Yhä useammat liikkumisja toimimisesteiset lapset käyvät omaa lähikouluaan ja nuoret opiskelevat ammattiin muiden ikäistensä kanssa sekä haluavat liikkua tavallisessa liikuntaryhmässä tai urheiluseurassa. 1 UD<UNTA&TIEDE50•6/2013 27
Haasteellisinta on opetuksen ja ammatillisen osaamisen näyttöjen arviointi. Kokenut opettaja voi tehdä konsultointia myös muun työn ohessa. Konsultaation tarve on suurin koulutuksen alussa, kun opiskelijat erityispiirteineen eivät ole kaikille tuttuja. Esimerkiksi Jyväskylän alueella kokeiltiin vuosina 2007-2008 toimintamallia, jossa palkattiin kokopäiväinen konsultoiva erityisliikunnanopettaja tukemaan liikuntaa opettavia. Liikunnanopettaja Virpi Remahl auttaa muita opettajia opetuksen suunnittelussa, kurssin tavoitteiden yksilöllistämisessä, käytännön tuntien toteuttamisessa ja arvioinnissa. Konsultaation aikana saattaa kehittyä sivupolkuja, joita ei ole etukäteen suunniteltu. Opetuksessa eteen tulevista asioista keskustellaan myös opettajien kokouksissa, viikkopalavereissa tai jopa kahvipöydässä. Ensiksi kuvaamme lyhyesti konsultoivan eruyisliikunnanopettajan mallia ja kerromme esimerkin urheiluopiston liikunnanopettajan arjesta. (Kampwirth 2003, 218.) Konsultoitava voi olla opettajan ohella myös vanhempi tai hallintoviranomainen, ja konsultteja voi olla myös useita, joista kukin edustaa omaa asiantuntijuusal uettaan. Käytännössä konsultoiva erityisliikunnanopettaja toimii tukena sellaisille liikuntaa opettaville, joilla on ryhmässään erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Ensin arvioidaan lähtötilanne, sitten suunnitellaan ja toteutetaan opetus ja lopuksi arvioidaan. Ideaalitilanteessa myös opiskelijat itse osallistuvat opetuksen suunnitteluun ja toimivat oman vamman tai erityispiirteensä asiantuntijana. Seuraavaksi esittelemme kehityskumppanuutta, josta on tullut osa kuntien erityisliikunnanohjaajien ja vammaisurheilun toimihenkilöiden normaalia työtä. (Heikinaro-Johansson 1995, 42-45.) Suunnitelmallinen, säännöllinen ja intensiivinen erityisliikunnan opettajan konsultaatio vaatii onnistuakseen aikaa sekä eri osapuolten halukkuutta paneutua liikunnanopetuksen kehittämiseen (emt., 69-70). 28 UIKLINTA & TIEDE 50 • &'2013. K oulumaailmassa erityisammattilaisen antamasta tuesta ja neuvonnasta käytetään konsultoinnin tai konsultoivan työotteen käsitteitä. Kurssit räätälöidään tavoitteita, toteuttamista ja arviointia myöten henkilökohtaisesti, mutta ammattitaitovaatimuksista tinkimättä. Hanke kaatui jatkorahoituksen puutteeseen. Konsultoiva erityisliikunnanopettaja -malli on esimerkki toimintatavasta, joka lupaa paljon, mutta jonka etenemistä on toistaiseksi hidastanut sen kalleus. Teemaseminaariin osallistuneet erityi.sliikunnanohjaajat kertoivat, että perinteisen ohjaamisen rinnalla tehdään yhä enemmän konsultointia. Työnkuvan muutos näkyy myös nimikkeissä, sillä ohjaaja-nimikkeen sijaan kuntiin ja järjestöihin rekrytoidaan yhä usearnJyväskylässä erityisliikunnan aineopintoihin sisältyy viiden opintopisteen laajuinen opintokokonaisuus "Konsultaatio soveltavassa liikunnassa". Siinä on hyötyä kokemuksesta, verkostoista ja omasta asenteesta. Malli perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön, jota toteutetaan vaiheittain. Liikuntakeskus Pajulahdessa opiskelee useita vammaisia opiskelijoita liikunnanohjauksen perustutkintoon tähdäten. Koulussa tehtävä konsultaatiotyö tulee ymmärtää prosessina, joka ei onnistu ilman huolellista valmistelua ja johon tarvitaan mukaan koko henkilökunta, oppilas ja vanhemmat (Dettmer, Thurston ja Dyck 2002, 5-6). Myös konsultoitavia voi olla useampia henkilöitä samanaikaisesti, samoin kuin oppilaita voi olla enemmän kuin yksi. Yhteistyö kodin, kuntoutuksen, valmentajien ja opettajakollegoiden kanssa on tärkeää. Konsultoiva erityisliikunnanopettaja tukee koko työyhteisöä Erityisliikunnan kentillä konsultaatio yhdistetään yleensä koulumaailmaan. (emt., 14-15.) Pilvikki Heikinaro-Johansson (1995) on kehitellyt mallin konsultoivan erityisliikunnanopettajan työlle. Jos konsultoinnin tarve on näin ilmeinen, eikö siihen liittyvää koulutusta pitäisi lisätä myös ammattikorkeakoulujen ja urheiluopistojen liikunta-alan koulutuksiin. Käsittelemme tässä artikkelissa konsultointia ja kehityskumppanuutta kolmesta näkökulmasta. Laajemmista, esimerkiksi liikuntaja urheilujärjestöille suunnatuista kaikille avoimen toiminnan tukitoimista puhutaan myös kehityskumppanuutena (Saari 2011, 130-131). Kehityskumppanuus ei onnistu ilman kokemusta, verkostoja ja asennetta Toukokuussa 2013 järjestetyssä kuntien erityisliikunnan ohjaajien työseminaarissa pohdittiin konsultointia ja kehityskumppanuutta kuntien erityisliikunnanohjaajien työssä. Lopuksi pohdimme millaisiin uusiin tilanteisiin inkluusion eteneminen kehityskumppaneita vie
Kollegat eivät ehkä arvosta konsultaatiota tai käyttävät sitä pika-apuna. Jos konsultoinnin tarve on näin ilmeinen, eikö siihen liittyvää koulutusta pitäisi lisätä myös ammattikorkeakoulujen ja urheiluopistojen liikunta-alan koulutuksiin 7 Kulttuurintutkija Ulf Hannertz (2003, 217-218) hahmottelee kehityskumppaneita aikamme kulttuurisina teknikkoina, jotka yrittävät käytännön tasolla avustaa asiakkaitaan näiden asioidessa "erilaisen kulttuurisen taustan" omaavien kanssa. Kuntien erityisliikunnanohjaajat hahm ottelivat kolm enlaista kehityskum ppanuutta. 4. Toiseksi törmätään käytännön ongelmiin työyhteisössä. Konsultointi painottui tapahtum ien järjestäm iseen ja esteettöm yyteen, lajien sovel tam iseen sekä välineisiin. Seurantatyökaluja kuitenkin tarvitaan, koska työnantajat ja rahoittajat haluavat yhä hanakammin seurata työn tuloksia ja vaikuttavuutta. Nuoren ja vasta työyhteisöön tulleen työntekijän voi olla vaikea tarjota muiden käyttöön osaamistaan. lncluding Students with Special Needs in Physical Education. Hannertz, U. Saari, A. Studies in Sport, Physical Education and Health 39. Erityisliikunnan ammattilaiset joutuvat oppimaan pois vanhaa ja suunnistamaan uusien ilmiöiden kanssa ilman päivitettyä karttaa. Consultation, Collaboration and Teamwork for Students with Special Needs. 2011. Kolmanneksi meiltä puuttuvat työkalut konsultoinnin ja kehityskumppanuuden arviointiin. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta on ainoa liikunta-alan kouluttaja, joka valmistaa opiskelijoita tähän muutokseen. Konsultoivaa työotetta ei tunnisteta kouluympäristön ulkopuolella. Lehtonen & Löytty ltoim.) Erilaisuus. Boston: Allyn & Bacon. Jyväskylässä erityisliikunnan aineopintoihin sisältyy viiden opintopisteen laajuinen opintokokonaisuus "Konsultaatio soveltavassa liikunnassa". painos. Kulttuurien määritelmien yhteentörmäys. Neljänneksi peräämme koulutusta. Heikinaro-Johansson, P. University of Jyväskylä. 2002. Effective Practices for Students with Learning and Behavior Problems. Ja siirrytäänkö kehityskumppanuuden puolelle, kun erityisosaaja tukee esimerkiksi urheiluseuratoimijoita erityiskysymyksissä, kouluttaa ja kulkee rinnalla, kunnes hänen tukeaan ei enää tarvita. Studies in Sport, Physical Education and Health 174. painos. Vam m aisurheilussa konsultoinnin tarve lisääntyy sitä m ukaa kun lajiliittoint egra atio etenee. 2003. 2003. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 29. Onko kyse konsultoivasta työotteesta, kun erityisliikunnan ammattilainen saattaa erilaisen harrastajan yleiseen ryhmään. Mistä esimerkiksi tietää, onko onnistunut, onko käytetty työaika suhteessa tuloksiin ja miten ennalta arvaamattomia tai epäsuoria tuloksia kirjataan. Asiaa mutkistaa inkluusion ilmiölle ominainen paradoksi, jossa inkluusio muuttuu edetessään yhä näkymättömämmäksi. Jyväskylän yliopisto. Lisensiaattityö. Väitöskirja. Liikunnanopettaja Liikuntakeskus Pajulahti Sähköposti: virpi.remahl@pajulahti.com LÄHTEET Dettmer, P., Dyck, N. Ensiksikin ihmetellään, onko se oikeaa työtä. 2. Erityisliikunnanohjaaja voi toim ia yksilötasolla konsulttina ja tukena tilanteessa, jossa vam m ainen liikkuja etsii itselleen sopivaa harra stuspaikkaa, esim erkiksi ur heiluseur aa. Esimerkiksi kuntien erityisliikunnanohjaajat kuvasivat, että heidän toimintansa vaikuttavuutta arvioidaan yleisimmin sellaisten tilastojen, hankeraporttien ja satunnaisten palautekyselyjen avulla, jotka eivät sovellu konsultaation tai kehityskumppanuuden seurantaan. Li säksi erityisliikunnanohjaaja voi tukea om assa työyhteisössään tai kunnan erilaisissa organisaatioissa m uita työntekijöitä ym m ärtäm ään ja huom ioim aan liikkum isja toim im isesteisten henkilöiden erityistarpeita. 2000. m in suunnittelijoita, koordinaattoreita ja kehittäjiä. Suom en Vam m aisur heilu ja -liikunta VAU ry:n toim ihenkilöt kirjasivat vuoden 2013 alkupuoliskolla saadut puhelut ja avunpyy nnöt sekä niistä seur anneet toim enpiteet. 1995. Teoksessa M. Uusi työtapa, uudet ongelmat Erityisammattilaisten siirtyminen konsulteiksi ja kehityskumppaneiksi ei suju ongelmitta. & Thurston, L. Jyväskylän yliopisto. Soveltava liikunnanopetus muuttuvassa koulussa. Joillekin konsultointi on ammattitaitoa vaativaa lisätyötä, josta halutaan lisäkorvaus. Miten näkymätöntä arvioidaan. Tutkimuspäällikkö Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry Sähköposti: aija.saari@vammaisurheilu.fi VIRPI REMAHL, LitM. Kokeneella konkarilla on verkostoja ja luonnollista auktoriteettia, mutta hän ei välttämättä osaa tai ehdi siirtää hiljaista tietoaan eteenpäin. Jyväskylä: Gummerus, 213,-232. Mistä kehityskumppanina toimiva voi tietää milloin toiminta on siirtynyt tasolle, jossa tukea ei enää tarvita. Väitöskirja. Huovinen, T. J. Hän voi toim ia toim int aa to teuttavan ryhm än tai yhteisön kehityskum ppanina opastam alla, kouluttam alla tai tuottam alla m ateriaalia. AIJA SAARI, LitT. Noin puolet yhteydenoto ista johti erilaisiin jatkoto im enpiteisiin, esim erkiksi tapaam iseen , jossa pohdittiin leirin tai tapahtum an esteettöm yy ttä, tai koulutukseen, jossa seur an toim ijoita autettiin havaitsem aan toim innan esteitä ja soveltam aan om aa lajiaan erilaisiin tarpeisiin. Inkluusion nosteet ja esteet liikuntakulttuurissa Tavoitteena kaikille avoin liikunnallinen iltapäivätoiminta. Collaborative Consultation in the Schools. Liikuntatieteen laitos. Kampwirth, T. Eniten yhteyden ottoja saatiin lajiliitoista, m uista valtakunnallisista organisaatioista, ur heiluseuro ista ja oppilaitoksista. New Jersey: Prentice-Hall
Pidän itseäni aktiivisena vaikuttajana, sillä luennoin eri kohderyhmille, twiittaan, kirjoitan mielipidekirjoituksia, ja istun lisäksi joissakin valtionhallinnon ja järjestöjen työryhmissä. Tutkijalla on minusta jopa velvollisuus olla kontaktissa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Annetaan päälle satavan kuonan vain valua alas. He havaitsevat, että on paljon mukavampaa esitellä tuloksiaan tieteellisissä kongresseissa ja tiedelehdissä. MIKAEL FOGELHOLM Ravitsemustieteen professori Helsingin yliopisto 30 LIIKU'1TA & TIEDE 50 • 612013. Mihin tämä johtaa. Palammeko silloin takaisin ajassa kauas, kauas aikaan, jolloin voitiin kysellä naapurilta, mutta kaikki piti kuitenkin testata oman kantapään kautta. Oma asiantuntijaroolini rajoittuu ja antaa mahdollisuuden yrittää vaikuttaa siihen mitä ihmiset syövät. Tässä keskustelussa ei tiede ole enää kovin kovaa valuuttaa. Minusta ei ole myöskään oikein, jos professorin tittelin avulla yrittäisin vaikuttaa vaikkapa rokotuksiin tai ortopedian tai verisuonikirurgian käytäntöihin. Ei lähdetä samaan leikkiin. Valtaa ei kuitenkaan saisi käyttää ilman vastuuta, joka tutkijalla on ennen muuta eettinen. Velvollisuuden lisäksi tutkijalla on tiedon ja joskus asemankin ansiosta valta vaikuttaa. KOLUMNI Teksti: MIKAEL FOGELHOLM Tutkija yhteiskunnallisena vaikuttajana oikeus, velvollisuus vai kirous. Tyypillistä on myös henkilökohtaisuuksiin meneminen, herjaaminen ja solvaaminen. Ehkä juuri tämän takia tutkijoiden rinnalle yhteiskunnallisiksi keskustelijoiksi ovat tulleet ihan muut ammattilaiset ja myös tavalliset ihmiset. ' ' E i tutkijan pidä yrittää aktiivisesti vaikuttaa yhteiskuntaan!" Näin minulle sanottiin seminaarissa, kun puhuin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ravitsemustieteilijän silmin. Sen sijaan maailmankuvaa ja totuutta aletaan rakentaa potilastapausten ja omien kokemusten kautta. Mutta ennen kaikkea perustelen aktiivisuuttani yliopiston kolmannella tehtävällä (yhteiskunnallinen vuorovaikutus). Välillä oikeasti pidän näistä yhteiskunnallisista kontakteista. Pahin visio on se, että tutkijat alkavat itse epäillä yhteiskunnallisen vaikuttamisen mielekkyyttä. Tutkijan roolin tulee liittyä vain siihen, missä hän oikeasti on asiantuntija. Tieteenalamme kuulostavat ymmärrettäviltä, kun voidaan puhua makkarasta, sokerista, kävelystä ja kehon painosta. Yritämme vaikuttaa ja keskustella rehellisesti ja eettisten periaatteiden mukaisesti, mutta meitä syytetään valehtelijoiksi, natseiksi ja teollisuuden kätyreiksi. Vaikka kuinka haluaisin vastustaa luonnontilaisen suon ojittamista turpeenottoa varten, en voi kahliutua kaivinkoneeseen ja väittää sen olevan asiantuntijavaikuttamista. Suostun usein median haastattelupyyntöihin. Jokaiselle ihmiselle oma kokemus on tietysti ainutkertainen ja varmasti samalla oikea. Mitä tapahtuu, jos tämänkin maan terveysviestintä on ihmisten omien kokemusten ja potilastapausten varassa. Lisäksi kun tutkin enimmäkseen julkisella rahalla, on oikeus ja kohtuus antaa sille vastinetta. Jotkut rakentavat salaliittoteorioita tutkijoiden tavoitteena on näiden teorioiden mukaan kansakunnan sairastuttaminen, jotta lääketeollisuuden voitot kasvavat. Mitä meidän tutkijoiden nyt pitäisi tehdä. Omat sanomiset on aina tarkistettava todella huolellisesti ja oltava, paitsi rehellinen, myös johdonmukainen. Saatu palaute voi sielläkin olla kriittistä, mutta se on yleensä rakentavaa ja asiallista. Tutkijan tulisi vaikuttamisellaan edistää yleistä hyvää, ei omaa etua. Meidän tulee vastata rauhallisesti tutkittuun tietoon viitaten, ei menemällä henkilökohtaiseen herjaukseen. Väite oli hämmentävä. Kuka tahansa näyttää kelpaavan asiantuntijaksi ja heti saadaan hienot lööpit ja twiitit juupas-eipäs asetelmasta. Meidän on kylmetettävä mielemme loanheitolle. Mutta jos me tutkijat lopetamme yhteiskunnallisen osallistumisen, mitä jää jäljelle. Tätä media rakastaa on avautunut loistava mahdollisuus lietsoa "sotaa" eri osapuolten välille. Kuka viitsii enää antaa haastatteluja lehdille, jos näistä seuraa herjaavia sähköposteja tai vähintäänkin rankkaa tekstiä useilla blogipalstoilla. Jos tiedän, etteivät urheilijat oikeasti tarvitse proteiinivalmisteita, mutta puheissani annan toisenlaisen kuvan, en toimi tutkijana oikein. Viime vuosina julkinen terveyskeskustelu on muuttunut, jopa enemmän ravitsemuskuin liikuntatieteissä. Lopputulos on kuitenkin se, että usein tieteen kuva todellisuudesta poikkeaa kovastikin siitä, mikä saadaan omien kokemusten tai potilastapausten avulla. Meille tutkijoille tilanne on kiusallinen
. . . . .. . . . .. . . . 59 Kaisu Aarno-Kaisti, Harri Virolainen Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2014 66 Kirjoitusohjeet 2014 66 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Pasi Koski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Hannu Itkonen Kari L. . .. .. .. . . . . .. . . . . . . TUTKIMUSARTIKKELIT 2013 OSA 1 www.lts.fi Liikutaan ja/vai hengaillaan. . . . .. . 32 Satu Liimakka, Piia Jallinoja, Ne/Ii Hankonen "Mähän ajattelin, että lapsen voi viedä vauvaparkkiin" Perheenäitien arjen jännitteet liikuntasuhdetta rakentamassa 40 Anita Saaranen-Kauppinen, Esa Rovio, Liisa Parikka Reipas liikunta takaa lasten motoristen perustaitojen kehityksen mutta kevyttäkin tarvitaan!............. . . . . . . . . . . . . . . . 47 Arto Laukkanen, Taija Finni, Arto Pesola, Arja Sääkslahti Yksilöja joukkueurheilevien urheilulukiolaisten koulumenestystä selittävät tekijät 53 Henrik Öhrnberg, Marja Kokkonen Vapaaehtoistyöntekijöiden motiivit vuoden 2012 yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuissa . .. . . . . . . . Keskinen Urho Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2013 osa 1 on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Liikunta ja kaverit ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien nuorten elämänkokonaisuudessa.
Many of the adolescents described a discrepancy, reflection , or time scheduling choice between hanging out with friends and physical activity (or exercise). Esimerkiksi vertaisryhmän tärkeys ja nuorten omat vapaa-ajan mieltymykset asettuvat erityisasemaan varsinkin hengailijakategoriassa. The adolescents solved and experienced the dilemma between exercise and hanging out with their [riends in different ways, and these solutions, in turn, were related to their physical activity relationship. The study offers implications for intervention design. Nuoret jaoteltiin ajankäytöllisten valintojen ja näihin liittyvien arvotusten sekä liikkumisen tapojen, muodon ja päämäärän pohjalta kolmeen eri liikuntasuhdekategoriaan: tavoitteelliset (kilpa)urheiluseuraliikkujat , omatoimiliikkujat ja hengailijat. Nuoret ratkaisivat sekä kokivat liikunnan ja kavereiden kanssa hengailun välisen dilemman eri tavoin,ja nämä ratkaisut puolestaan olivat yhteydessä nuorten liikuntasuhteeseen. Physical activity promotion might require, at least partly, different approach for mernbers of the three physical activity relationship categories. Exercising and/or hanging out. The study sheds light onto the manifold physical activity relauonships and motives also within the group of vocational school students. Approximarely half of Finnish adolescents are insufficiently physically active. Tutkimuksessa tarkasteltiin laadullisin menetelmin ammatillisessa oppilaitoksessa ensimmäistä vuottaan opiskelevien nuorten liikuntakokemuksia, -käsityksiä ja -käytäntöjä osana heidän muuta elämänkokonaisuuttaan. Liikunta ja kaverit ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien nuorten elämänkokonaisuudessa. Liikunta & Tiede 50 (6), 32-39. & Hankonen, N. Noin puolet suomalaisista nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi. Students in vocational schools are less physically active than those in high schools, but there is little research about the meanings they associate with physical activity. Monet nuorista kuvasivat ristiriitaa, pohdintaa tai ajankäytöllistä valintaa kavereiden kanssa hengailun ja liikunnan välillä. This study used qualitative methods to investigate experiences, beliefs, and practices related ro physical activity among youth in their first year of study in vocational schools. . . The analyses proceeded through the principles of interpretative phenomenological analysis, from interpretations and thematization of the meanings in each individual interview, to outlining themes that were similar and different for the whole data. Physical activity and friends in the lives of adolescents in vocational schools. Tutkimuksen pohjalta voidaan löytää useita implikaatioita interventioiden suunnittelulle. Analyysi eteni tulkitsevan fenomenologisen analyysin periaatteiden mukaisesti kunkin yksittäisen haastattelun sisältämien merkitysten tulkinnasta ja teemoittelusta kohti koko aineistolle yhteisten ja eroavien teemojen hahmottamista. Liikutaan ja/vai hengaillaan. Adolescents were categorized based on their leisure time use choices and the valuation of these as well as rnodes, forms and goals of physical activity into three different physical activity relationships: target-oriented spons club youth, independent exercisers and hanging around. 2013. Liikunnan edistäminen saattaisi edellyttää kolmen liikuntasuhdekategorian osalta osin erilaisia toimenpiteitä. & Hankonen, N. Tutkimus valottaa moninaisia liikuntasuhteita ja liikkumisen motiiveja myös ammattiin opiskelevien nuorten keskuudessa. Sähköposti: satu.liimakka@helsinki.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Liimakka, S., Jallinoja, P. 2013. Keyworcls: aclolesceiits, pl1ysical activity relationship (PAR), vocational sc/100/, friencls, lei sure 32 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • MKIMUSARTIKKEU • Amma11a1 Ol)ISkelevle(1 ru:,1en ij..,I.Tltasuhde. Fifteen adolescents were interviewed. LIIKUTAAN JA/VAI HENGAILLAAN. LIIKUNTA JA KAVERIT AMMATILLISESSA OPPILAITOKSESSA OPISKELEVIEN NUORTEN ELÄMÄNKOKONAISUUDESSA SATU LIIMAKKA, PIIA JALLINOJA, NELLI HANKONEN Yhteyshenkilö: Satu Liimakka, Sosiaalitieteiden laitos, PL 54, 00014 Helsingin yliopisto. Aineisto muodostuu 15 nuoren haastattelusta. Asiasanat: nuoret, lii/wntasuhclc, ammatillinen oppilaitos, lwverit, vapaa-ai/w Liimakka, S., Jallinoja, P. Liikunta&Tiede 50 (6),32-39. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat nuoret harrastavat liikuntaa vähemmän kuin lukiolaiset, mutta aiheesta puuttuvan tutkimuksen vuoksi heidän liikkumisensa taustoista ja liikunnalle antamista merkityksistä ei tiedetä. For exarnple the "pull" of hanging out with Iricnds, i.e., importance of peer group and the preferences for leisure-time, are important especially in the "hanging out" category
2009; Rovio & Pyykkönen 2011). Liikunnan nykyistä merkitystä nuoren elämässä paikannetaan myös muutoksiin tai jatkumoihin nuoren liikunnassa ja vapaa-ajan vietossa elämänkaaren varrella. Tämänhetkisen tilanteen lisäksi haastattelussa kysyttiin nuoren vapaa-ajanvietosta ja liikunnasta peruskoulun ajalta sekä nuoren ajatuksia omasta lähitulevaisuudestaan. 2009; Saaranen-Kauppinen ym. 2006; Hanson& Chen 2007) ja ammattiryhmien väliset erot liikunta-aktiivisuudessa (Kahma 2012; Borodulin ym. Omakohtainen liikuntasuhde koostuu muun muassa liikuntakäytännöistä, niiden intensiteetistä ja päämäärästä (2008, 158). Haastattelussa kysyttiin muun muassa nuoren tyypillisestä arkipäivästä ja viikonlopusta, liikuntakäytännöistä, liikuntaan liittyvistä kokemuksista, käsityksistä ja motiiveista, kavereiden ja perheenjäsenten liikunta-asenteista ja -käytännöistä sekä nykyisen koulun liikuntakulttuurista. 2012) näkyvät jo nuoruudessa: ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat nuoret harrastavat liikuntaa vähemmän kuin peruskoulua ja lukiota käyvät lapset ja nuoret (Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010; THL, 2011). Liikunnan käytännöt ja liikuntaan liitetyt merkitykset ja niiden tärkeys liittyvät toisiinsa: yksilön ajankäytöllisiä ja muita valintoja ohjaa se, millaisia merkitysrakenteita hän on sisäistänyt (Koski 2008, 156). Nuoria pyydettiin osallistumaan tutkimukseen heidän opettajiensa kautta. Nuorten liikunnan harrastaminen vähenee (murros)iän myötä (Dumith ym. 2011). Haastattelut kestivät noin puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Tulkitseva fenomenologinen analyysi on fenomenologiasta ja hermeneutiikasta ammentava, psykologian parissa kehitetty laadullinen tutkimusmenetelmä. Tutkijat ovatkin peräänkuuluttaneet liikunta-aktiivisuuden tutkimuksessa yksilön arkielämän, elämäntilanteen, sosiaalisten suhteiden ja ryhmäjäsenyyden tarkastelua sekä kokemusmaailman tavoittamista laadullisin tutkimusmenetelmin (Rovio ym. 2011). 2008). Lähes kuudesosa (15 %) ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista nuorista ei harrasta liikuntaa ollenkaan (Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010). Sosiaalinen vertaisryhmä voikin edistää tai ehkäistä liikunnallista aktiivisuutta (Sallis ym. Menetelmä nojaa kaksoishermeneutiikan LIIKUNTA & TIEDE 50, 6/2013. Haastateltavat olivat iältään 16-17-vuotiaita. Liikuntasuhteen muutokset puolestaan voivat yhdistyä laajempaan elämänkokonaisuuteen, erityisesti elämän muutosja murrosvaiheisiin (Saaranen-Kauppinen ym. 2013). Tämä tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, jonka päätavoitteena on kehittää ja arvioida interventio ammattiin opiskelevien nuorten liikunnan lisäämiseksi ja paikallaan istutun ajan vähentämiseksi. 2011). Ensimmäistä syksyään ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat nuoret ovat elämässään murrosvaiheessa: uusi koulu tuo mukanaan uusia opittavia asioita, uuden (ammatillisen) identiteetin, uuden sosiaalisen ympäristön arvoineen, normeineen ja käytäntöineen sekä mahdollisesti myös uudet aikataulut elämään. Kultakin koulutuslinjalta haastateltiin viisi opiskelijaa. Artikkelissa haastateltaviin viitataan peitenimillä (esim. Ne toteutti artikkelin ensimmäinen kirjoittaja. Kosken ja Tähtisen (2005, 7) mukaan "liikuntasuhde on se kiinnittymisja suhtautumistapojen kokonaisuus, jonka kautta yksilö arvottaa, hahmottaa ja kohtaa liikunnan sosiaalisen maailman ja sen kulttuuriset merkitykset". Koska tarkoituksena oli tavoittaa monipuolisesti liikuntaan liitettyjä merkityksiä, tutkimukseen pyrittiin saamaan kultakin koulutuslinjalta vähän, keskimääräisesti ja paljon liikkuvia. Liikkuminen voidaan kokea elämän ja sosiaalisen ympäristön muutoksissa ja murroskohdissa haasteelliseksi (Saaranen-Kauppinen ym. Haastattelut litteroitiin sanatarkasti haastateltavien puhekielisiä ilmaisuja noudattaen. H9). Alat eroavat toisistaan sukupuolijakaumaltaan: kokkialaa opiskelevat lähes yhtä paljon tytöt ja pojat, kun taas sähköja automaatiotekniikan opiskelijat ovat pääsääntöisesti poikia ja lähihoitaja-cpiskelijat tyttöjä. Tässä artikkelissa liikunta asetetaan osaksi muuta elämänkokonaisuutta hyödyntämällä liikuntasuhteen käsitettä (Koski & Tähtinen 2005; Koski 2008). Vaikka nuorten liikuntaa koskevaa tutkimusta on tehty vuosikymmeniä, juuri ammattiin opiskelevien nuorten liikuntasuhdetta ei ole tutkittu lähes lainkaan. JOHDANTO Arviolta 50-60 prosenttia suomalaisista nuorista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän (Fogelholm ym.2007). ) pidempään taukoon puheessa. Toisaalta vain vähäistä liikkumisen mallia antava sosiaalinen ympäristö, jollaisena ammatillinen oppilaitos saattaa nuorille näyttäytyä (Kauravaara 2013), voi muodostaa liikkumattomasta elämäntyylistä itsestään selvän normin. .. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten liikunta nivoutuu ammatillisessa oppilaitoksessa ensimmäistä vuottaan opiskelevien nuorten elämänkokonaisuuteen. Nuorilta pyydettiin myös kirjallinen suostumus tutkimukseen osallistumisesta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Monimutkaisten interventioiden kehittämisessä suositellaan vaiheittaista lähestymistapaa, jossa ennen intervention suunnittelua ja testaamista tehdään huolellista esitutkimusta kyseisessä kohdejoukossa (Craig ym. Sosioekonomiset terveyserot (Gidlow ym. Tutkimukseen haastateltiin yhteensä 15 opiskelijaa (9 poikaa, 6 tyttöä). Aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (lPA) (Smith ym. Naurahdukset, tauot ja muut puheen "oheisaktiviteet.it" kirjattiin litterointiin. Tutkimuksissa on paikannettu vähän liikkuvien ryhmiä, mutta vähän liikkuvien liikunnan motiiveista, merkityksistä ja taustoista ei tiedetä vielä paljoa (Rovio ym. Haastateltavat nuoret opiskelivat ensimmäistä vuottaan Uudellamaalla sijaitsevassa ammatillisessa oppilaitoksessa. Vertaisryhmästä tuleva samankaltaisuuden paine voi liikuntakeskeisessä kontekstissa, kuten varusmiespalvelussa, lisätä aiemmin liikuntaan kiinnittymättömän liikunta-aktiivisuutta (Wessman 2010, 57). Kvantitatiivisissa tutkimuksissa kartoitettu keskimääräinen liikunnan määrä ei kerro, millaisia liikkumisen merkityksiä enemmän ja vähemmän liikunnallisiin vapaa-ajan valintoihin sisältyy tai millaisiin arjen kokonaisuuksiin nämä merkitykset kytkeytyvät. Litteroinnissa (.) viittaa lyhyeen ja (. 2000). Kosken (2008) erittelemästä neljästä liikuntasuhteen osa-alueesta omakohtainen liikunta, penkkiurheilu, liikunnan tuottaminen, urheilullistuneen kulttuurin merkitysten kuluttaminen tämä artikkeli keskittyy vain yhteen, omakohtaiseen liikuntaan. Kaikki valitut alat valmistavat ainakin jonkin verran hyvää fyysistä kuntoa vaativaan ammattiin. Liikuntasuhde ei ole vain suhde liikuntaan, vaan se kietoutuu ihmisen identiteettiin, elämänhistoriaan, sosiaalisiin suhteisiin ja arjen lähiympäristöön (Rovio ym. Liikuntasuhde pitää sisällään sekä yksilön liikuntakäytännot ja -kokernukset että yksilön liikuntaa koskevat asenteet ja liikunnalle uedostetusu tai tiedostamatta annetut arvolataukset (Koski & Tähtinen 2005, 7; Koski 2008). Mahdollisimman laajan opiskelualojen kirjon ja silti riittävän yhtenäisen tutkimusaineiston tavoittamiseksi tutkimukseen valittiin kolme koulutuslinjaa: sähköja automaatiotekniikka, kokit ja lähihoirajat. Ennen haastattelua nuorille annettiin kirjallinen tiedote, jossa kerrottiin, että tutkimus kartoittaa ammattiin opiskelevien nuorten mielipiteitä ja kokemuksia liittyen liikuntaan ja paljon istumista sisältävään elämäntyyliin. TUTKIMUSARTIKKEU -Ammattitn opiskelevien nUOl1en hikuntasuhde 33. 2011; Koski & Tähtinen 2005). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Artikkelin aineisto koostuu yksilö haastatteluista, jotka tehtiin marrasja joulukuussa 2012 haastateltavien koululla. Anonymiteetin varmistamiseksi nuoria ei yksilöidä koulutuslinjan ja pääsääntöisesti myöskään harrastetun liikuntalajin mukaan. Menetelmän keskiössä on pyrkimys yksilöllisen kokemuksen tavoittamiseen, mutta samalla ymmärrys siitä, että kokemuksen kuvaaminen on aina jo itsessään tulkinta. 2009) periaatteita soveltaen
Tämän päälle tulivat kilpailut, sillä kaikki myös kilpailivat lajissaan. Hengailijoiden arkeen saattoi sisältyä sallin naista liikuntaa, muna liikkuminen ei ollut toiminnan päämäärä. Toiminnan turhaksi nimeäminen saattaakin kertoa enemmän suoritusyhteiskunnan kuin nuorten omista asenteista. Usea ryhmän nuorista sai kavereiltaan palautella, jossa kaverit toivoivat nuoren viettävän heidän kanssaan enemmän aikaa. Melkein kaikki nuoret hengailivat kavereiden kanssa ainakin jossain määrin, multa eri liikuntasuhdekategoriat eroavat toisistaan siinä, miten suhde liikuntaan ja suhde kavereihin arjen käytännöissä ylläpideuiin ja arvotettiin. Hengailu saattoi olla istumista, seisoskelua, "oleilua", kävelyä, liikuntaa tai kevytmoouoripyörållå ajelua. Aikahaasteet olivat hetkilläin tuoneet mieleen lajin lopeuamisen. Hengailijoiden vapaa-ajan vietto keskittyi kavereiden kanssa hengailuun. Tavoiueellisista (kilpa)urheiluseuraliikkujista kolme harrasti joukkuelajia ja yksi yksilölajia. Kavereiden kanssa hengailua kuvattiin kuitenkin hyvin yhdenmukaisesti liikuntasuhdekategoriasta riippumalla. Analyysissä pidettiin mahdollisimman paljon kiinni haastateltavien omista ilmaisuista heille keskeisten merkitysten tavoittamiseksi. Omatoimiliikkujien ryhmä oli moninainen sisältäen enemmän ja vähemmän aktiivisia liikkujia, joista useimmilla liikunta oli melko säännöllistä. Tässä artikkelissa keskitytään teemaan, joka oli keskeinen usean nuoren haastattelussa: pohdinta ja kuvaus siitä, käyttääkö tällä hetkellä aikansa ennen kaikkea kavereihin, liikuntaan vai molempiin. Tähän ryhmään sijoittui neljä nuorta (3 poikaa, l tyuö). Hengailijal taas priorisoivat kavereiden kanssa oleskelun kaiken muun edelle. Analyysissä eriteltiin kuvatut liikuntaja vapaa-ajankäyiännöt kokemusten, käsitysten ja motiivien kuvauksista ja verrattiin näitä toisiinsa. Seuraavaksi kuvataan tarkemmin kolme liikuntasuhdekategoriaa ja niihin sisältyvät liikkumisen ja vapaa-ajan merkitykset. Hengailupaikkoja olivat esimerkiksi ostoskeskus, nuorisotalo, kaverin koti, puiston penkki, uimaranta tai pallokenuä. Niistäkin nuorista, jotka eivät itse ilmaisseet kokevansa kavereiden ja liikunnan välistä ristivetoa, osa mainitsi tematiikan yleisemmällä tasolla. Yksi nuori oli viimeksi nähnyt kavereitaan "kunnolla" puoli vuolla sillen. Analyysi eteni haastattelu kerrallaan yksittäisen haastattelun alustavasta kommentoinnista kohti haastauelukohtaisten teemojen muodostamista ja teemojen ry hm ittelyä. 34 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • MKIMUSA,ATIKKEU • AA1mat111n opskeleve-1 noo1en l11kuntasuhde. Hengaaja liikkui, jos hengailukaverit liikkuivat. Nuoret jaoteltiin tältä pohjalta kolmeen eri liikuruasuhdekategoriaan: tavoitteelliset (kilpa)urheiluseuraliikkujat, omatoirniliikkujat ja hengailijat. Kärjistäen sanottuna siinä missä liikunta oli (kilpa)urheiluseuraliikkujille elämäntapa, hengailu oli hengaajille elämäntapa. Heille liikunta oli elämäntapa. Koulun ulkopuolinen arki saauoi olla "jossain bussis istumisia ja harkois olemist" (Hll). Hengailua tehtiin, koska se oli kivaa: "ei me yleensä hirveesti mitää hienoo tekernist keksitä mu (.) iha jees se on silti istuu jossai kavereiden kaa" (H4). ajatukseen: tutkija tulkitsee haastateltavan tekemiä tulkintoja kokemuksestaan (Smith ym.2009, 35). Suurin osa aineiston nuorista kuvasi kavereillaan olevan samankaltaisia vapaa-ajanvieuotapoja kuin itsellä. Viikonloppuisin hengailu saattoi sisältää myös juhlimista. Lisäksi kaikki tekivät ja pyrkivät tekemään aikataulun sallimissa rajoissa oman lajinsa ulkopuolista liikuntaa: lenkkeilyä, kuntosalilla käymistä, "kotiharkkaa" tai omatoimista kuntopiiriä. Tavoitteelliset (kilpa)urheiluseuraliikkujat Tavoitteellisten (kilpa)urheiluseuraliikkujien liikunta oli aktiivista, säännöllistä ja omaan lajiin sitoutunutta. Ryhmän muut nuoret tuntuivat tyytyväisiltä aikataulutetlUun "kahden kalenterisuunnitelman" (Hl 1) elämäänsä, jossa koulun kalenteria täydensi vapaa-ajan liikuntakalenteri. Paljon liikkuvilla oli keskimääräistä enemmän paljon liikkuvia kavereita ja vähän liikkuvilla tyypillisemmin vähän liikkuvia kavereita. Siinä missä tavoiueelliset (kilpa)urheiluseuraliikkujat priorisoivat ajan käytössään liikunnan ja [åuivät kavereille "rippeet", omatoimiliikkujat usein jakoivat vapaa-aikaansa tasaisemmin elämän eri osa-alueiden välillä. Suurin osa nuorista piti myös kavereiden seuraa tärkeänä, mutta kavereiden tapaaminen oli mahdutellava koulun ja liikunnan väliin jääviin aukkoihin. Kavereiden kanssa oleminen näyttäytyi jopa moraalisena vaateena, johon pitää yriuää vastata: "jostain pitää aina tinkiä ni sit se lähtee vähän sielt kavereisl sille pois (.) ku ne on jo Lottunu et mä oon niitten kaa paljon ni (.) sil ne kokee sen just ikäväks et mä en oo niitten kaa paljo (.) ko-koitan olla mahollisimman paljo niitten kaa" (HS). Nuoret eivät kuitenkaan asettaneet näitä puheessaan ajankåytöllisesti vastakkain liikunnan kanssa siinä määrin kuinkavereiia. Kavereiden kanssa oltiin "jossain välissä", treenienjälkeen tai viikonloppuisin. Muita nuorten ajankäyttöön vaikuttavia tekijöitä olivat koulu ja vapaa-ajalla tehtävät koulutehtävät, koulumatkat (osalla hyvinkin pitkiä), muu harrastus (vain yhdellä nuorella), seurustelu ja viihdemedian käyttö. Kavereilla viitataan artikkelissa vapaa-ajan kavereihin; vaikka useat joukkuelajien harrastajat mielsivät myös joukkuekaverit kavereikseen, ajankäytollistä ristiriitaa ei tässä tapauksessa ilmennyt. Omatoimiliikkujal liikkuivat pääsääntöisesti yksin ja omaehtoisesti soviuaen liikunnan muihin aikatauluihinsa. TULOKSET Vapaa-ajan dilemma: kaverit vai liikunta Nuorten tämänhetkistä liikuruasuhdena määrittelivät ajankäytolliset valinnat ja näihin liittyvät arvotukset (kuinka paljon nuori käytti ja halusi käyttää aikaa liikuntaan ja muihin asioihin arkielämässään) sekä liikkumisen Laval, muoto ja päämäärät (seurassa/omatoimisesti, säännöll isest i/satu n naisesu, yksi n/sosiaal isest.i, ta voi ueel lisesti/fi i lispoh ja I ta). Lisäksi muutama nuori oli aiemmin omannut tämän elämän lavan, multa luopunut siitä. Nuoret kävivät lajinsa treeneissä 4-6 kertaa viikossa. Nuoret kuvailivat hengailua muun muassa toimintana, jossa "tapetaan aikaa" (HS), "jos ei oo muää järkee mut iehään sitä kuitenki" (H6) ja esimerkiksi "mennää jonnekki ja istu taa ja jutellaa jotai turhaa (.) jotkut poluaa siellä" (H9). "Tyhjä kalenteri" voisi tuntua tylsältä: H4: kaverien kaa olisin varmaa paljo enemmän et tota (.) jo-jäis enemmä vapaa-aikaa mut--kai siin vois vähä(.) tylsää tulla ku ei (.) nii (.) jos koko päivän on vaan. Tavoitteelliset (kilpa)urheiluseuraliikkujat olivat aineiston aktiivisimpia ja säännöllisimpiä liikkujia.He liikkuivat organisoidusti seurassa ja kilpailivat aktiivisesti lajissaan. Osa esimerkiksi kertoi omien kavereidensa tai luokkakavereidensa lopettaneen liikuntaharrastuksen, koska kavereille ei jäänyt riinåvästi aikaa.Nuoret ratkaisivat ja kokivat liikunnan ja kavereiden kanssa oleskelun välisen dilemman eri Lavoin, ja nämä ratkaisut puolestaan olivat yhteydessä nuorten liikunrasuhteeseen. Näiden nuorten liikunta oli liikuntaseuran organisoimaa ja noudatti ulkopuolelta annettuja aikatauluja. Oma laji tai oman lajin ja muun liikunnan yhdistelmä vei lähes kaiken vapaa-ajan arkisin. Kunkin haastattelun omien teemojen muodostamisen jälkeen hahmoteltiin koko aineistolle yhteisiä ja erottavia teemoja, ja tätä kautta iarkenneuun jo muodostettuja teemoja. Monien liikuntapuheessa toistuivat usein kaverit ja kavereiden kanssa vietetty aika, joka useimmiten kuvattiin "hengailuksi" Suuri osa haastatelluista nuorista kuvasi jonkinlaista ristiriitaa, pohdintaa tai ajankäytöllistä valintaa kavereiden kanssa hengailun ja liikunnan välillä. Liikunta ei ollut harrastus vaan "elämäntapa" (H14), "koko elämä" (Hl4) tai ainakin "iso osa elämää" (HS). Yksi nuorista kuvasi läpi haastattelun ajankäytöllistä ristiriitaa liikunnan, kavereiden ja tyuöystävän välillä. Liikunta merkityksellistyi ajallisesti sekä hyödyllisenä ja hauskana tapana käyllää aikaansa ellä myös eräänlaisena "ajan Lappamisena" (H9)
Toinen heistä piti selvänä, että oman lajin harrastaminen korvautuu vähäisemmällä omatoimisella liikunnalla, mikäli hän ei tavoita tavoittelemaansa lajin "huipputasoa". Kaikilla nuorempana aloittaneilla aloite liikuntaharrastukseen oli tullut vanhemmilta, ja vanhemmat, erityisesti isä, kuvattiin vahvasti liikuntaharrastusta tukevana pitkin matkaa. Tähän ryhmään sisältyi myös aineiston ainoat kaksi nuorta, jotka kuvasivat vapaa-ajastaan kuluvan paljon aikaa koulutehtävien tekemiseen. Tässä ryhmässä usean mielestä peruskoululiikunta ei ollut liikuntaa vaan "istumista", jossa "sy k e k ään ei noussut". Monelle omatoimiliikkujalle liikunnan vapaamuotoisuus ja omaehtoisuus olivat tärkeitä, niin sisällöllisesti kuin aikataulullisesti. Ryhmän nuorten liikuntaa kuvasi vahva tavoitteellisuus ja kunnianhimo: omassa lajissa pyrittiin kehittymään koko ajan paremmaksi ja nousemaan korkeammalle tasolle. Yksi nuorista kertoi lopettaneensa aiempia urheiluseuraharrastuksiaan, koska kavereille ei jäänyt riittävästi aikaa. Omasta lajista täysin vapaa päivä kuvattiin "vapaapäiväksi". Omatoimiliikunnan suuri hyöty, aikataulullinen vapaus, oli osalle nuorista myös sen suuri haaste. Keskeistä oli voittaa toinen joukkue tai henkilö ja olla paras. Osalla omatoimiliikkujista harrastetun liikuntalajin vapaus ulkopuolisista aikatauluista oli keskeinen syy juuri sen harrastamiseen: omatoimisen liikunnan voi tarvittaessa aina siirtää seuraavalle päivälle. Koska omatoimiliikkujilla on kokemuksia sekä säännöllisestä liikkumisesta että liikunnan puutteesta, heidän voi olla helpompi huomioida vaihteluja olossaan sen mukaan miten on liikkunut.Tavoitteellisilla (kilpa)urheiluseuraliikkujilla liikunta saattaa olla niin itsestään LIIKUNTA & TIEDE 50, 6/2013, TUTKJMUSAATIKKEU ,Arrrna tt1r1 opiskelE:MErl noneo liikLrrtaSl.h:I 35. Neljäs harrasti kaikkea joukkuelajinsa ulkopuolista liikuntaa mieluiten yksin. Ryhmässä on kuitenkin joitakin nuoria, joiden nykyinen liikuntasuhde saattaisi myös ennakoida liikunnan vähentymistä tai kokonaan pois jäämistä, ellei liikunnan asema omassa elämässä muutu keskeisemmäksi. Kosken ja Tähtisen (2005) tutkimuksessa aktiiviset seuraliikkujat korostivat kilpailullisuutta ja tavoitteellisuutta enemmän kuin muut. Haaste oli itsensä liikkeelle motivoimisessa: Hl: No siis liikunnasta tulee tosi hyvä mieli --monet ei välttämättä harrasta ku se on nii vaikee lähtee sinne(.) treeneihin (.) tai salille tai ihan mitä vain harrastaaki ni se on (.) tosi vaikeeta (.) mulle ainaki itelleni se et C) niin ku kamppailee iuensä kaa et jaksaa lähtee sinne. Liikunnasta pitäminen kuvattiin tärkeämmäksi liikunnan motiiviksi kuin hyvä kunto. Liikuntaharrastus oli kuitenkin tyypillisesti alkanut sitä kauna, euä kaveri pyysi mukaan tai kaveritkin harrastivat samaa lajia. Keskeisin tätä ryhmää muista erottava tekijä oli kuitenkin liikunnassa hyvin suoriutumisen tärkeys. Voittamisen, kilpailun ja haasteiden lisäksi tämän ryhmän nuoria motivoivat liikkumaan liikunnan hauskuus ja liikunnan tuottama hyvä olo, uuden oppiminen ja halu kehittyä, hyvä kunto, liikunnasta saatu energia ja joukkuetoverit. Tämän ryhmän nuorista enemmän liikkuvat tyypillisesti kuvasivat vahvaa halua säännölliseen liikkumiseen, muna vähemmän liikkuvatkin jonkinlaista motivaatiota, ainakin haastatteluhetkellä, liikkua melko säännöllisesti ainakin jollakin tavalla. Nämä nuoret liikkuivat ryhmän aktiivisempia liikkujia vähemmän ja kertoivat harvemmin liikunta-aktiivisuuden jatkumiseen liittyvästä tavoitteesta tai vahvasta halusta jatkaa liikuntaa. Keskeistä omatoimiliikkujien ryhmälle on se, että nuoret haluavat harrastaa liikuntaa omalla tavallaan ja ajallaan. Myöhemmin urheilun aloittanut ei kertonut vanhemmillaan olleen minkäänlaista roolia harrastuksen aloittamisessa tai sen jatkamisessa. Liikunta ei välttämättä määrittynytkään vapaa-ajaksi, vaan sillä oli muita funktioita. Hll: ---jos ei ois tätä harrastusta ni ois aiva liikaa aikaa(.) ni sitte (.) pitää käyttää aikansa johonki hyödylliseen --Nuorten suhtautuminen liikkumiseen kavereiden kanssa vaihteli. Esimerkiksi Hl5 kuvasi, että"mä oon aina tykänny liikkuu mut (.) just mä vihaan kaikkii tällasii pakkoliikuntaa", painottaen "vapaan liikkumisen" tärkeyttä. ) ja muut ihmiset niin ku ihailee sitä sun suoritusta --Hl l: --yrittää koko ajan sillain tehä parhaansa ---tehä paremmin ku viime kerralla(.) koko ajan yrittää sillain niin ku (.) ylittää iuensä ja sitte (.) kehittyy ni---ittesä koettelemista. Toisaalta jotkut kuvasivat liikkuvansa mieluummin seurassa. Kaksi nuorista (joukkueja yksilölajin harrastaja) kuvasivat liikkuvansa mieluiten kavereiden kanssa ja ryhmässä. Lisäksi heidän tutkimuksessaan menestys ja voittaminen olivat pojille liikunnassa tärkeämpiä kuin tytöille. Tuki oli rahallista, harrastukseen kuljettamista ja psyykkistä (kuten kilpailujen seuraaminen ja kannustaminen). Suurin osa heistä myös harrastaa ja haluaa harrastaa liikuntaa yksin. Kolmas harrasti oman joukkuelajinsa ulkopuolella kuntosalilla käymistä mieluiten motivoituneiden joukkuekavereiden kanssa. Omatoimiliikkujat Omatoimiliikkujien ryhmä sisälsi liikunnan määrältä ja säännöllisyydelta erilaisia liikkujia.Tähän ryhmään sijoittui seitsemän nuorta (3 poikaa, 4 tyttöä). Liikunta saattoi olla hetkittäin hyvinkin säännöllistä, mutta sisältää myös pitkiä taukoja: H 1: ---siin nyt on aina silleen mulla on ollu silleen et mä vedän jotain puol vuot jaksaa sit-sit taas tulee sitä taukoo ja sit taas alkaa uudestaan et se on ollu vähän sellanen (.) rikkonainen harrastus. .. Toisin kuin muissa ryhmissä, tähän ryhmään sijoitettujen nuorten elämäntapa ja arjen ajankäyttö ei kiertynyt intensiivisesti ja ryhmän sisällä yhtenäisesti yhden asian, kuten liikunnan tai hengailun, ympärille. Kaksi nuorista toivoi päätyvänsä lajinsa ammattilaiseksi. Myös tässä tutkimuksessa kilpailu, tavoitteellisuus ja voittaminen olivat keskeisiä tavoitteellisille (kilpa)urheiluseuraliikkujille. Omatoimiliikkujien ryhmään sisältyykin jonkin verran isompia ryhmän sisäisiä eroja kuin kahteen muuhun ryhmään. Lisäksi suurin osa muista aineiston pojista esitti samankaltaisia ajatuksia voittamisen tärkeydestä. Hyvä liikuntakokemus muodostuu toisten tai itsensä voittamisesta, onnistumisesta ja saavuttamisesta, omissa ja toisten silmissä suoriutumisesta: HS: --jos on voittanu jonku turnauksen ja tommoset niin ku (.) isot tärn rn öset saavu tukset C) saavutuksen tunne et sä oot saavuttanu jotai se on paras tunne --siit saa jonkulaist niin ku mielihyvää ku on saavuttanu jotai (.) suurta (. Huolimatta liikunnan tuottamista hyvistä kokemuksista liikunta saattoi jäädä välistä tai liikkumiseen saattoi tulla pidempiä taukoja. Sen sijaan tutkimuksen tytöistä kaksi liikunnallisesti aktiivisinta, (kilpa)urheiluseuraliikkuja ja omatoimiliikkuja, kuvasivat ennemminkin itsensä voittamisen kokemusta liikunnassaan keskeisenä. Varsinkin salilla nuoret kertoivat käyvänsä pääsääntöisesti mieluiten yksin, koska kavereiden kanssa saliaika menee jutteluun. H6: ---mä en ollu ny vähän aikaa tos koulun alus käyny sali! ku tuo uuvutti koulu sillee (.)---mut nyt mä sain taas sen kiinni et mä rupesin käymään siel ni huomasin niin ku ihan et I.) tulee paremmin (.) niin ku jaksaa(.) koulupäivät ja (.) saa nukuttuu paremmin--Ryhmänä omatoimiliikkujat tuottivat rikkaampia kokemuskuvauksia liikunnasta kuin muut kaksi ryhmää. Tavoitteellisilla (kilpa)urheiluseuraliikkujilla oli pitkä, aktiivinen liikuntahistoria: Kolme nuorta oli aloittanut liikunnan harrastamisen urheiluseurassa 6-7-vuotiaina ja yksi 10-vuotiaana. Monet nuorista viettivät paljon aikaa kavereiden ja jotkut seurustelukumppaninkin kanssa. Tämä saattaa johtua osin siitä, että liikunta on melko säännöllinen osa heidän arkeaan, toisin kuin hengailijoilla, mutta heillä on liikunnasta myös taukoja. Samaten Wessmanin (2010) tutkimuksessa "pro-liikkujiksi" nimetyt paljon liikkuvat nuoret miehet eivät kokeneet armeijan varusmiespalveluksen tarjoavan riittävästi liikuntaa. Tyypillisin liikuntaharrastus tämän ryhmän keskuudessa oli kuntosali. Joukkuelajin harrastajan mielestä joukkuelaji oli kiva juuri siksi, koska siellä oli muita. Koska liikuntaharrastus oli oman aikataulun mukainen, se ei estänyt kavereiden kanssa hengailua
Nuori haki itselleen ja elämäntilant eeseensa sopivaa liikuntasuhdetta: Hl5: --et se merkkas (.) niin ku (.) yleisesti liikunta mulle paljo enemmän niin ku ennen ku nykyään et t.) kuitenki niin paljo liikuin siihe yhteen aikaan ja nyt ehk vähä vähemmälle jäänyt mut se on ehkä ihan hyväki vaa et ei oo ollu nii rankkaa sillai nyt on vaan sellast et mitä itsestä tuntuu ni on hyvä tehä. Muutama tytöistä mainitsi terveyden, pojista ei kukaan. selvä osa arkea, että liikunt a ei paradoksaalisesti "tunnu miltään" tai tuntumista voi olla vaikea sanoittaa. Monet tämän tutkimuksen nuorista totesivatkin, että ierveyskampanjat ja liikuruasuositukset eivät vaikuta heihin itseensä tai ikätovereihin. Hengailijoiden ryhmään luokitelluista nuorista ei voi sanoa, että he eivät liikkuisi lainkaan. Hengailijoiden päivärytmi oli muutenkin erilainen: hengailijoista kolme kuvasi tyypillisen nukkumaanmenotai nukahtamisaikansa arkipäivänä myöhäisemmäksi kuin muut haastatellut nuoret. Yksi kuvasi liikuntansa säännöllistyneen ja toinen lisäänt yneen, muutamalla taas liikunta tai sen tärkeys olivat vähentyneet. Näiden kahden nuoren miehen kommenteissa, tämänhetkisessä liikuntasuhteessa ja kokemuksessa omasta kunnosta on samankaltaisuutta Rovion ja kumppaneiden (2009, 31) vähän liikkuvia nuoria aikuisia koskevan tutkimuksen "kuolemattomiksi nuoriksi miehiksi" nimetyn alaryhmän kanssa. On mahdollista, euä "sporuisessa" porukassa hengailija saa liikuntaa enemmän kuin omatoimisesti säännöllisesti kaksi kertaa viikossa lenkkeilevä. Lisäksi hyv ää oloa tuotti oman kehittym isen näkeminen sekä onnistumisen ja jaksamisen kokemukset. Päämääränä ei ole hyvä kunto vaan hauska hengailu. Myös H7 toteaa, että painon nousu saisi hänet liikkumaan. Kun kokemus huonosta terveydestä tai kunnosta puuttuu, ei liikunnan terveysvaikutuksilla argumentoiminen todennäköisesti riitä voittamaan hengailun "imua". Keskeinen osa omatoimiliikkujien liikuntakuvauksia oli liikunnan tuottama "hyv ä olo" tai "hyv ä fiilis". Berg 2012). Samoin tupakoitsijoiden puheesta on löydetty erilaisia vakuutteluja omasta terveydestä: tämän hetkinen hyvä terveydentila, oireettomuus tai lääkäriltä saadut "puhtaat paperit" toimivat viesteinä siitä, että juuri itse ei sairastu vaikka tupakoikin (Heikkinen ym. Tällä hetkellä hengailijoiden liikkuminen tuli lähinnä arjen kautta: "lähinnä semmost (.) liikkumist mitä siin tulee automaanisesti et t.) kävelee vaik pihalla" (H2) tai "siinä ku shoppaillaan" (H7). Hengailuun voi kuitenkin sisältyä liikuntaa, pääsääntöisesti siinä samassa lähiympäristössä, missä muutenkin hengaillaan: "välillä jossai tyylii (.) käydää lätkää pelaamas jossai tai niin ku (.) kavereil on taloyhtiös kuntosali ni siellä käydää'' (Hl4). Tällaisena puhe voi mennä kohteensa ohi, sillä omasta mielestään nuori "kyl nyt tietää mitä tekee" (H8) eikä "hirveesti auktoriteettihahmojen mielipiteitä sillee kuuntele et mä teen mieluummi oman pään mukaan" (H14). 2010). Sekä H2 euä Hl4 kokevat, euä heidän kuntonsa ei ole huonontunut säännöllisen liikuntaharrastuksen lopettamisen jälkeen. Hl 4: --se kunto nyt on pysyny täs niin ku samassa aikalailla pari vuolla ei oo muää niin ku muutosta tapahtunu semmone iha (.) hyvä peruskunto--Sekä H2 että Hl 4 ovat lopettaneet säännöllisen liikuntaharrastuksen noin vuosi sitten. Hän myös toteaa, että "sit hä se ois huono juttu", jos ei harrasta mitään liikuntaa, koska "kunto laskee ja paino nousee ja ( ... Terveyskysymyksiin saatetaan havahtua vasta "kantapään kautta" (H14) ja vanhemmiten, kun nuorena "lujaa meneminen" kostautuu (H7). ) sit se on vaikee (.) vaikuttaa". Kysyttäessä mistä tietää millainen kunto on, H2 vastaa naurahtaen "no kylhä sen näkee itestää" ja myöhemmin kertoo käyvänsä silloin tällöin vaa'alla. Nykyisessä elämäntilanteessa (säännöllisen) liikunnan voi yksinkertaisesti korvata muu, palkitsevampi toiminta, kuten hengailu. Pitkään ja monta kertaa viikossa joukkuelajia harrastanut H2 toteaa, euä paino ei ole noussut eikä omasta mielestä fyysinenkään kunto laskenut paljoa harrastuksen loputtua. Hengailussa olennaista on nimenomaan toimiminen suunniuelernaua, fiihspohjalta ja kaveriporukan tahdissa: "mitä tekee fiilis tehä ni sitä sit rehää" (Hl4). Ryhmän miehet olivat pääasiassa alle 25-vuotiaita, naimattomia, opiskelevia ja työtä tekeviä, heillä oli paljon epäterveellisiä ruokailutottumuksia ja he tupakoivat keskimääräistä enemmän. Säännöllisen liikuntaharrastuksen puuttumisesta huolimaua kunto saatettiin kokea riittävän hyväksi: H2: vaik emmä sinänsä harrasta mitää nii ei mul mum mielest rnikää huono kunto oo varsinaisesti (.) se säilyy siinä. Oman autonomisuuden korostus ierveysodotusta kohtaan voi olla vahva: "elän miten elän" (H8). Useat omatoimiliikkujista olivat aiemmin harrastaneet organisoitua seur aliikunt aa muutaman vu oden ajan tai pidempäänkin. Kaksi heistä kuvasi olevansa "hyvin väsynyt monesti" (H7) tai "melkee aina" (H14) Ryhmänä hengailijat ei määrity johdonmukaisesti liikuntavastaiseksi: osalla on liikuntaan myönteinen ja osalla kielteisempi tai ristiriitainen suhde. Ulkopuolisen ja ehkä hengailijan itsensäkin on vaikea arvioida, paljonko hengailijalle kertyy liikuntaa. Yksi ulottuvuus hengailussa onkin se, että ei tehdä sitä, mitä "pitäisi tehdä" ei vastata kulttuurin, vanhempien tai terveydenedistäjien odotuksiin aktiivisesta, harrastavasta ja liikkuvasta nuoresta (ks. Hyvä olo tuli liikunnasta itsestään, mutta hyv ä olo liittyi myös tietoon siitä, että oli tullut liikuttua. Ajanvieton logiikka on hengailumoodissa erilainen kuin suunnitellussa liikunnassa, joten hengailija itsekään ei seuraa tai tavoittele ueuyä liikunnan kokonaismäärää. He olivat fyysisesti ja psyykkisesti terveitä, ja heidän joukossaan oli kaikkein vähiten terveyden edistämisestä kiinnostuneita. Hengailijat Tässä tutkimuksessa hengailijoiksi nimettiin neljä nuorta (3 poikaa, 1 tyuö), joiden vapaa-aika kiertyi kavereiden kanssa oleilun ympärille. Jotkut omatoimiliikkujat kuvasivat, että liikunnasta tulee "rauhallinen", "puhdas" tai "raikas olo". Liikunnan muodon lisäksi sen merkitys oli saattanut muuttua matkan varrella. Kaikki saavat ja jotkut myös tietoisesti hakevat jonkinlaista liikkumista elämäänsä esimerkiksi kävelemällä "norrniportaat" rullaportaiden sijaan, venyttelemällä välillä, 36 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • TVTKIMUSARTIKKEU • Ammatt11n ccseeeo nuort8(1 l1ikuntasuhde. Hengailijat viettivät käytännössä lähes kaiken koulun ulkopuolisen vapaa-aikansa kavereiden kanssa. Kaikki hengailijat olivat jossain vaiheessa elämäänsä osallistuneet organisoituun liikuntaharrastukseen, osa hyvinkin aktiivisesti ja pitkäaikaisesti. Kunto määrittyy siis ruumiin painon ja ulkonäön perusteella. Psyy kkinen onnistumisen ilo ja fysiologinen kehollisen tekemisen hyv ä olo sekoittuivat toisiinsa: "et on tosi(.) onnistumisen ja semmone (.) ilone olo ja ---semmone raitis --et sä oot tehny jotai et sun (.) elimistö --ne niin ku kehon osat on joutunu kans niin ku tekee et C) sä et vaa istu" (Hl3 ). Terveysvalistus voi näyttäytyä ylhäältä alaspäin vuodateuuna terveysauktoriieeu ien itseään toistavana puheena: "et kyl sitä on ennenki kuultu mitä ne tulee puhuu" (H8). Omatoimiliikkujien liikunnalleen nimeämiä syitä olivat hyvä olo, hyvä kunto, liikunnan tuottamat tulokset (esimerkiksi lihakset), energian ja voiman saaminen, hyvinvoint i ja uuden oppim inen. Varsinkin kuntosalilla käymiseen liitettiin hyvän kunnon tavoittelu, kun taas lumilautailun ja laskettelun kaltaisia lajeja harrasteuiin hauskuuden vu oks i, koska itse tekeminen oli"sikakivaa". Hl4 kuvaa, miten 16-vuotiaana säännöllisen liikuntaharrastuksen lopettamisen jälkeen kavereiden määrä kasvoi "räjähdysmäisesti", samoin kavereiden kanssa vietetty aika: H 14: --enne siel oli niin ku (.) har (.) harras (.) oli niin ku (.) kolmeen osaan jaeuu kaveru I.) niin ku (.) koli ja (.) harrastukset ni nyt niin ku harrastukset on nolla koti kakskyt prosenttii (.) kaverit kahekskyt prosenttii (naurahtaa). Yksi nuorista hengaili osan ajasta kavereiden kanssa ja osan ajasta tietokoneella, multa yhteydenpito kavereihin oli keskeisin toiminta myös tietokoneella hengailussa. Itse tekemisen aikana liikunta saattoi tuntua rankaltakin, mutta jälkiolo palkitsi
Joillakin taas elämäntilanteeseen liittyvät paineet ja raskaus (uusi koulu, pitkät koulumatkat ja aikaiset aamuherätykset) saattoivat uuvuttaa niin, että liikkuminen väheni. Löytyykö tilalle ehkä erilaista merkityssuhdeua, joka aktualisoituisi riittävän säännöllisinä liikuntakåytåruöinä 7 Suurimmalle osalle tämän tutkimuksen nuorista liikunta oli kuitenkin ainakin jossain muodossaan mieluista, ja liikuntaan liittyi myönteisiä kokemuksia ja ajatuksia, toki myös kielteisiä kokemuksia. Kaksi hengatlijoista ilmaisivat ajatusta että "pitäisi liikkua" tai haluaisi alkaa liikkua enemmän: H7: Et miten mä tässäki 0011 puhunu et joo joo mä tiedän et pitäis liikkuu mut sit mul on semmone mä tiedän sen mut mä en tee asialle mitää (.) et mä haluaisin et mä (.) tiedän sen ja tekisin asialle jotai (.) se on (.) se pitäs vaa (.) lähtee menee(.) niin ku tekee sitä asiaa. Pojilla hengaamiseen voi muun toiminnan ohella sisältyä vaihtelevasti liikuntaa (kuten sähly nuorisotalolla tai jalkapallo lähikentällä), kun taas tytöillä hengailu näyttäytyy lähes pelkästään istumisena (kauppakeskuksen portailla, kahvilassa, ravintolassa, kaverilla, leffassa) ja välillä kävelynä (kaupalta toiselle ostoskeskuksessa). tekemällä kotona punnerruksia useamman kerran viikossa, käymällä joskus koulun kuntosalilla, pelaamalla talvisin ulkona lätkää kavereiden kanssa tai nuorisotalolla satunnaisesti sählyä. Ulkopuolelta aikataulutetun ja aikuisjohtoisen liikkumisen tilalle oli tullut kavereiden kanssa hengailu ja osalla tämän rinnalle omatoiminen liikunta, jossa liikutaan silloin ja sillä tavalla kuin itseä huvittaa, joko yksin tai osana kaveriporukan kanssa pyörimistä, satunnaisesti tai säännöllisesti. H2 toteaa, että voisi harkita joskus vielä jatkavansa liikuntaa, jota aiemmin harjoitti urheiluseurassa, mutta "iha harrastelun vuoks" ja "sillee ettei oteuas nii vakavasti sitä koko juttuu". Tämä tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia sosiaalisten suhteiden ja vertaisten merkityksestä nuorten liikunta-aktiivisuudelle (Lehmuskallio 2011; Sallis ym. 2000; Van Der Horst ym. liikunnan merkitysten perinteinen nivoutuminen maskuliinisuuteen (Silvennoinen 2001, 58) ja poikien tyttöjä isompi liikunta-aktiivisuus (Koski & Tähtinen 2005; Sallis ym. Mikäli samanlaiset elämän tavalliset vapaa-ajan valinnat yhdistävät koulukavereita, koulun sosiaalinen ilmapiiri tällaisessa tilanteessa vahvistaa kyseistä elämäntapaa vaikka valintoja ei suoranaisesti yhdessä toteutettaisikaan. Toisaalta yksi hengailijoista kommentoi, että sillä ei ole väliä, liikkuuko muiden kanssa vai yksin. Erityisen mieluista liikunta oli "oman lajinsa" löytäneille ja sitä aktiivisesti seurassa tai omatoimisesti harjoittaville. 2007). = MUSAA TIKKE LI -ArrmanJI\ o,i,sl«lle,,.,1 ""'1 1>'l iiM 1asctde 37. Tämäkin saauaa kehystää joidenkin nuorten valintaa siirtyä organisoidusta ja tavoitteellisesta seuraurheilusta vähemmän tavoitteelliseen ja kaverijohtoiseen hengailuun. Tyypillinen vastaus kysymykseen kavereiden ajatuksista nuoren vapaa-ajan vietosta ja/tai liikunnasta lähtikin siitä, että kaverit eivät ajattele siitä mitään, koska oma toiminta on "normaalia". Kaverit eivät siis kyseenalaista nuoren toimintaa. Jallinoja ym. Liikunnan hyötyjä muun muassa kunnolle kuvattiin, ja lähes kaikille terveys oli ainakin periaatteen tasolla tärkeä arvo. Kavereiden kanssa hengailu voi toimia itsenäistymisreittinä, jossa siirrytään pois aikuisten organisoimasta ja ohjastamasta liikunnan ja elämän mallista kohti omaehtoisempaa elämäntapaa ja liikuntasuhdetta. Prosessi on kaksisuuntainen: oma käsitys norrnaalista vaikuttaa siihen, minkälaiseen ryhmään nuori hakeutuu ja ryhmä puolestaan vaikuttaa omaan käsitykseen normaalista. 2007) näkyy myös hengailun sukupuolittuneesta liikuntasuhteesta. "Normaali" menee jo käsitteenä lähelle normia, oman sisäryhmän ja laajemmin kulttuurin jakamaa käsitystä siitä, mikä on tavoiteltavaa, hyvää ja hyväksyttyä. Yhdenlainen merkityssuhde liikuntaan oli päättynyt tai katkolla elämän murrosvaiheessa. Vähäisen liikunnan syy ei siis väluärnäuä löydy siitä, että liikunta ei ylipäänsä olisi mieluista tai ei ymmärrettäisi liikunnan hyötyjä. Omat liikuntaharrastukset saatettiin kuvata "sellaisiksi perusharrastuksiksi" ja "normaaliksi", kuten hengailukin. 2000; Van Der Horst ym. Usean haastateltavan kohdalla kyse näyttäisi olevan enemmän siitä, että tässä elämäntilanteessa liikunnalle ei ole tai sille ei haluta löytää aikaa tai se ei tunnu niin merkitykselliseltä kuin muut asiat, joille haluaa omistaa aikansa. "Normaali" ja "perus" olivat yleisiä minäkuvauksia nuorilla. Hl 4: ---kaikki nää mun(.) urahaaveetki ku ne vaatii sen niin ku (.) hyvän kunnon ni (.) emmä (.) emmä niin ku sohvaperunaks aikonu ryhtyy. Tässä tutkimuksessa suuri osa nuorista kuvaili hengailevansa vapaa-ajalla vanhassa kaveriporukassaan, ei niinkään nykyisten koulukavereiden kanssa. Mikä sitten saisi hengailijan liikkumaan enemmän ja säännöllisemmin. Osa oli yksinkertaisesti kyllästynyt säännölliseen liikuntaan urheiluseurassa ja lopettanut sen. Kavereiden kanssa hengailulla voi tässä elämäntilanteessa olla nuorelle monta funktiota. 6/2013. Kaikki haastateltavat olivat jossain vaiheessa elämäänsä harrastaneet edes lyhyen aikaa jotain liikuntaa,ja usealla oli takanaan useita vuosia kestänyt säännöllinen liikuntaharrastus. Pääsääntöisesti nuoret kuvasivat kaverinsa vapaa-ajan vietoltaan, harrastuksiltaan ja liikunta-aktiivisuudeltaan samankaltaiseksi kuin itsensä. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa osalla nuorista liikuntasuhde oli pysynyt melko samana elämänkaaren varrella, multa osalla oli tapahtunut isojakin muutoksia. Kauravaaran tutkimus kohdistui vähän liikkuviin nuoriin, jotka muistuuavatkin eniten tämän tutkimuksen hengailijoiden liikuntasuhdekategoriaan sijoittuvien elämäntapaa. Myös Kauravaaran (2013, 101) tutkimuksessa ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat nuoret miehet kuvasivat vapaa-ajan viettoaan kavereiden kanssa hengailuna, jonka keskiössä on "ei minkään tekeminen". Tämä ei välttämättä muutu opiskeluvuosien aikana: Kauravaaran (2013, 102) tutkimuksessa ammatillisen oppilaitoksen kolmannen vuosikurssin opiskelijat hengailivat yhä vapaa-ajalla pääsääntöisesti vanhassa kaveriporukassaan, eivät koulukavereiden kanssa. Hengailijoiden kaverivetoisesta ja fiilispohjaisesta liikkumisesta puuttuu kuitenkin omatoimiliikkujien jokseenkin säännölliselle liikunnalle antama merkityksellisyys ja sen seurauksena säännölliselle liikkumiselle tarkoituksella otettu aika. Kaikilla, joilla liikunta oli vähentynyt, oli tapahtunut muutos pois organisoidusta, aikataulutetusta liikunnasta. Kavereiden kanssa vietetty aika ja sen tärkeys näyttää kuuluvan juuri tähän elämänvaiheeseen sen olennaisena tai joillakin jopa kaikkein olennaisimpana osana. Ammatillisen oppilaitoksen nuorelle tarjoama "normaalin" liikkumisen malli vaaliikin tutkimusta. Myös pojat kuvasivat toteuttavansa paljon näitä istuvan ja kävelevän hengaamisen muotoja. H7 ja Hl 4 korostavat kavereiden motivoivaa roolia liikunnassa. Merkittävää on kuitenkin, euä tässä tutkimuksessa myös paljon liikkuvat hengailivat LIIKUNTA & TIEDE 50. Koski ja Tähtinen (2005, 5) arvelevat, että nuorten organisoitu liikunta saattaa olla aiempaa aikuisvetoisempaa ja ammattimaisemmin orientoitunutta. Tärkeämpänä prioriteettina osalla oli kavereiden kanssa vietetty aika, hengailu. 2010). Omien itsenäisten ja vanhempien toiveista riippumattomien valintojen toteuttaminen on keskeinen osa nuorten siirtymistä kohti aikuisuutta. Tässä tutkimuksessa tiettyyn liikuruasuhdekategoriaan sijoittuminen ei siis automaattisesti tarkoita tiettyä liikunnan määrää tai rankkuustasoa, mutta luo reunaehtoja todennäköiselle liikunnan määrälle ja laadulle. Poikien hengailu saattoi kuitenkin olla yhtä lailla fyysisen pallopelin kuin pelikonsolipelin pelaamista. Niin kauan kuin nuorten arjen lähiympäristössä ja laajemmassa kulttuurisessa ilmastossa vähäinen liikkuminen ja esimerkiksi koulussa ja muissa aikuisjohteisissa konteksteissa pakotetusti istuminen on "normaalia" "perus" toimintaa, on todennäköistä, että moni nuori päätyy paljon istuvaan elämäntapaan liikunnan sijasta (vrt
Yksi keskeinen löydös onkin amm atillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten liikuntasuhteiden moninaisuus yhdistettynä ik äkaudelle tyypillisiin teemoihin. Liikuntaan liittyvät hauskuus, hyvä olo ja ilo tulivat esiin usean nuoren haastattelussa. Koska hengailijat eivät toivo aikatauluteuua elämää, heitä lienee turha taivutella ohjelmoidun urheilun pariin vaan pikemminkin pyrkiä muuttamaan hengailua liikunnallisemmaksi. Osalla nuorista oli motivaatio ja halu liikkua, mutta aikomus ei kääntynyt toiminnaksi. Kiinnostava jatkotutkim uksen aihe olisi tarkastella, onko kavereiden kanssa spontaanisti toteutuva hengailu erityisen keskeistä juuri amm atillisten oppilaitosten oppilaiden elämäntavalle. Michie ym. Vähemmän kilpaorientoituneen seuratoiminnan takaaminen on liikunnan edistämisessä tärkeää. Nuoria motivoivat liikuntaan sekä halu olla yksin omassa rauhassa että halu olla kavereiden kanssa (Myllyniemi & Berg 2013, 74). Kauaskantoiseen terveyteen liittyvillä seikoilla argumentointi ei siten liene vaikuttavaa nuorten liikunnan edistämisessä. myös Hankonen ym. Kuntoilusta nauttiminen on monille prosessi, jossa aktiivinen harrastaja tietää kokemuksensa kautta liikunnan tuottavan nautintoa (Crossley 2006). Kategoriat ero sivat selvästi toisistaan myös hengailun määrässä, mutta hengailun merkitys ja toteuttamisen lapa näyuäisi olevan kaikissa liikuntasuhdekategorioissa melko samankaltainen. lkäkaudelle tyypillisesti haastatellut nuoret halusivat irtautua vanhempien valitsemista harrastuksista. 2013). On mahdollista, että tutkim uksen ulkopuolelle jäi joukko ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevia nuoria, jotka eivät liiku eivätkä hengaile kavereiden kanssa. Laajemmin suomalaiseen seuratoimintaan pesiytynyt nuorisoliikunnan ammattimaisuus (Koski & Tähtinen 2005, 5) saattaa paradoksaalisesti ajaa nuoria lopettamaan liikunnan. Tutkimus toi myös esiin, että nuori voi mieltää kuntonsa olevan riittävä ilman liikuntaa ja terveytensä siten hyvä. vapaa-ajalla kavereiden kanssa. Tutkim uksen löytämät kolme liikuntasuhdekaiegoriaa ero sivat toisistaan liikkum isen lavoissa, muodossa ja päämäärässä. Hengailijoiden liikunnan edistämisessä todennäköisim min toim isi julkisissa sisäja ulkotiloissa juuri sellaisten liikkum ismuotojen tarjoam inen, joita ei ensisijaisesti mielletä liikunnaksi vaan yhdeksi kaverihengailun muodoksi. 2010). Kavereiden kanssa hengailun voikin tulkita olevan osa laajem paa nuorisokuluuuria, kun taas liikunta merkityksellistyy vain osalla nuorista keskeiseksi osaksi elämää. Muidenkin tutkimusten mukaan koettu terveysriski ei motivoi nuoria liikuntaan yhtä voimakkaasti kuin keski-ikäisiä (esim. Renner ym. 38 LIIKUNTA& TN:DE50• 6/2013•MKIMUSARTIKKEU • .tvrrnan.,opiskalev6l rucrtmliioslra51.hje. Potentiaaliset omatoimiset yksin liikkujat taas löytänevät liikkumisen motivaation ennemmin muista liikunnan tuomista myönteisistä kokemuksista ja seurauksista kuin sosiaalisesta yhdessä tekemisestä. Monen nuoren kohdalla liikuntaan aktivoim inen voisi to im ia, mikäli nuorta ympäröivä kaveriporu kka tai vertaisryhm ä innostuisi liikunnasta ja liikkum isesta tulisi juttu, mitä poru kalla tehdään eli sisäänr akennettu osa ryhm än identiteettiä ja toim intatapoja. Liikuntaa satunnaisesti harrastavat eivät koe liikuntaa erityisen miellyuäväksi, ja näin patistaminen ja terveyden ylläpitämiseen liittyvä velvollisuuderuunne ovat tyypillisiä motiiveja liikunnalle (jallinoja ym. Pelkkä motivaation vahvistaminen ei välttämättä riitä, vaan itsesäätelyn ja tavoitteellisen toiminnan keinot, kuten lavoilleen asettaminen, suunnittelu ja omaseuranta (esim. Kavereiden kanssa hengailun "im u" on sen verra n suur i, että näistä merkityksistä edes hetkellisesti irtaannuttava liikuntaharra stus, ilman samoja kavereita, voisi olla sekä ajankäytöllisenä että identiteettivalintana nuorelle mahdoton ajatus. Valittu tutkimusmenetelm ä kuitenkin mahdollisti syv entym isen kohdejoukon elämän kokonaisuuden ja siihen liitettyjen merkitysten tarkasteluun. lruerventiosuunniuelun kannalta tutkimus nosti esiin kiinnostavia havaintoja. Tässäkin tapauksessa vertaisryhmän liikkumiskäytäntöjen ja -kokernusten malli voisi vahvistaa oman myönteisen liikuntasuhteen rakentumista. Liikunnan edistämisessä voidaan pyrkiä vetoamaan ihmisiin kunnonkohotusargumenteilla, muna tässä tapauksessa otollisempaa olisi ohittaa kunnosta puhuminen ja korostaa kokonaisliikkumisen hyötyjä. 2007, ks. Nuoren tässä iässä kohtaamat elärn änhaasteet voivat olla moninaiset, eikä liikuntaodotuksen tuom inen yhdeksi haasteeksi muiden joukkoon esim erkiksi rerveysargum enueihin vetoam alla välttämättä toim i. Lisäksi vailla selkeitä tavoitteellisia päämääriä olevaa ja spontaanisti toteutettua kaverihengailua on haasteellista sovittaa sellaiseen liikunnan malliin, jossa liikutaan säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Tällaisen mahdollisen kohderyhmän tavoittam inen ja merkuysrn aailm an kartoittam inen olisi jatkotu tkim uksissa tärkeää. Haastattelem alla erityy ppisiin am m atteihin opiskelevia nuoria, sekä poikia että tyttöjä ja liikkuvia ja vähem m än liikkuvia, täm ä tutkim us kyken i nostamaan esiin liikunt asuhteiden erilaisia variaatioita. Tällaisten kokemusten havainnoiminen lähipiirissä tai hankkiminen yhdessä voisivat toistuessaan kannustaa nuoria säännölliseen liikuntaan. 2009), voivat auuaa lisäämään haluttua toimintaa. lnterventiomahdollisuutena on tarjota nuorille itsenäistymistä ja autonomisuutta tukevaa väylää nuorta kiinnostavan ja omaehtoisemman liikunnan kautta. Toinen kiinnostava havainto oli, euä nuoret tiedostivat mahdolliset aikuisiällä tulevat terveysongelmat. Osalle nuorista ierveysmouvaauon korostaminen, itselle mieluisan lajin löytäminen ja harrastamisen mahdollistaminen voisi olla riittävä kipinä liikunnan lisäämiseen. Laajemm alla tutkirn usaineistolla toteutettuna liikuntasuhteiden kirjo olisi saattanut olla osin erilainen. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että nimenomaan kokeneet ja aktiiviset kuntoilijat toisin kuin satunnaiset kuntoilijat saavat liikunnasta mielihyvää (Sassatelli 1999; Smith Maguire 2002). Tässä tutkim uksessa kaikki haastateltavat olivat sijoitettavissa löydeu yih in kolm een kategoriaan
& Schwarzer, R. Kahma, N. 2013. Kunnon kansalaisia kasvattamassa vanhempien ja valmentajien näkemyksiä kodin ja urheiluseuran kasvatustehtävistä. Rovio, E. SLU-julkaisusarja 7/2010 Helsinki: Suomen Liikunta ja Urheilu. 18-23. Lehmuskallio, M. Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. Dumith, S.C., Gigante, D. Journal of Behavioral Medicine 30 13), 263-285. Medicine and Science in Sports & Exercise 32 15), 963-975. Kouluterveyskyselyn tulokset. Nuorisotutkimus 23 11 ), 3-21. Myllyniemi, S. Heikkinen, H.,Patja, K. Ruumiillisuus liikunnanopettajaopiskelijoiden kerronnassa. 2011. Liikunta &Tiede 46 16), 26-33. 2006. Viitattu 26.9.2013 osoitteeseen http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/Fl/tulokset/index.htm. Toward identifying a broader range of social cognitive determinants of dietary intentions and behaviour. 2007. Psychology & Aging 22 13), 482-493. socresonline.org.uk/4/3/sassatelli/html. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. lnterpretative phenomenological analysis: Theory, method and research. Liikunta & Tiede 48 (6). 2010. 2013. Nuorten miesten liikuntatottumusten muutos varusmiespalveluksessa. 1999. & Lautamatti, L. 67-74. THL. Does age make a differ.ence 7 Predicting physical activity of South Korea ns. Van Der Horst, K., Paw, M.J., Twisk, J.W. & James, D. Sociological Research Online 4. Vähän liikkuvat juoksuttavat päättäjiä ja tutkijoita. Physical activity change during adolescence: A systematic review and a pooled analysis. Ei VilleGalle vaan vertaiset,valmentajat ja vanhemmat lasten ja nuorten näkemyksiä liikuntakiinnostukseensa vaikuttajista. 2009. health 14 12), 115-130. "Kaino löysi parin, mutta jatkaa liikunnan harrastamista edelleen" Sosiaaliset suhteet ja liikunta-aktiivisuus. 2001. Effective techniques in healthy eating and physical activity interventions: A meta-regression. Developing and evaluating complex interventions: The new Medical Research Council guidance. International Review for the Sociology of Sport 37 13-4), 449-464. & Taylor W.C. Viitattu 26.9.2013 osoitteeseen http://www. London: Sage. A brief review on correlates of physical activity and sedentariness in youth. & Pyykkönen, T. Sassatelli, R. ln the gym: Motives, meaning and moral careers. 2013. 2007. & Chen, E. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura & LIKES-tutkimuskeskus. Liikunta & Tiede 50 11). 2009. 2013. 118-135. 2012. Applied Psychology: Health and Well-Being 5 11). & Gupta, S. Toimintatutkimukseen osallistuneen perheenäidin liikuntasuhde osana identiteettiä. 34-52. Teoksessa: A. Renner, B., Spivak, V., Kwon, S. Smokers' accounts on the health risks of smoking: Why is smoking not dangerous for me 7 Social Science & Medicine71 15), 877-883. Rovio, E., Hakonen, H., Kankaanpää,A., Eskola, J., Haka mäki, M.,Tammelin, T., Hela korpi, S., Uutela, A. 2011. Health Psychology 28 16), 690-701. Leisure time physical activity in a 22-year follow-up among Finnish adults. 2008. & Van Mechelen, W. Medicine & Science of Sports & Exercise 3918), 1241-1250. Body lessons: Fitness publishing and the cultural production of the fitness consumer. Fitness gyms and the local organization of experience. International Review for the Sociology of Sport 47 (1), 113-130. Lapset ja nuoret. 685-698. & Prättälä, R. Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Mitä sitten, jos ei liikuta. Puuronen & R. Välimaa ltoim.) Nuori ruumis. 2011. & Jallinoja, P. Liikunta & Tiede 47 (6), 54-60. Hankonen, N., Absetz, P., Kinnunen, M., Haukkala, A. Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010. Koski, P. Liikunnan merkitykset nuoruudessa. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 26. & Berg, P. Smith J.A., Flowers P. 2000. LÄ H TEET Berg, P. Michie, S., Abraham, C., Whittington, C., McAteer, J. & Eskola J. & Tähtinen, J. 338-367. 2007. 2010. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 276. Wessman, J. Fogelholm, M., Paronen, O.& Miettinen, M. British Medical Journal 337:a1655.doi: 10.1136/ bmj.a1655. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9:121 doi: 10.1186/1479-5868-9-121. Nuorisotutkimus 30 14). Koski, P. International Review for the Sociology of Sport 43 12), 151-163. 2011. doi: 10.1037/a0016136. Physical activity relationship (PAR). Crossley, N. Health Education Journal 65 14). Mikä sienirihmasto siellä alla piileekään. &Absetz, P. Negotiated pleasures in health-seeking lifestyles of participants of a health promoting intervention. & Havas, E. Kauravaara, K. Smith Maguire, J. 2002. P., Domingues, M.R. Jyväskylä: LIKEStutkimuskeskus. 2008. Liikunta&Tiede 48 (6), 24-31. Craig, P., Dieppe, P., Macintyre, S., Michie, S., Nazareth, l.&Petticrew, M. 2011. Saaranen-Kauppinen A., Rovio E., Wallin A. International Journal of Epidemiology 40 13). Vähän liikkuvat nuoret aikuiset alaryhmien tunnistaminen. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusseura. Jallinoja, P., Pajari, P. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2007:1. LIIKUNTA & TIEDE 50 , 6/2013 , TUTKIMUSARTIKKEU ,Ammatti~ opiskelevien nlJOften liikuntasuhde 39. & Kohl, H.W. Helsinki: Gaudeamus, 45-59. & Larkin M. 2007. Sport and social class: The case of Finland. Nuorisoasiain neuvottelukunnan julkaisuja 49/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 140. 2010. Socioeconomic status and health behaviors in adolescence: A review of the literature. Rovio, E., Saaranen-Kauppinen, A., Pirkkalainen, M. Body & Society 12 13), 23-50. Gidlow, C., Johnston, L.H., Crone, D., Ellis, N. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. &Jallinoja, P. Hanson, M.D. A systematic review of the relationship between socio-economic position and physical activity. Etnografinen tutkimus nuorista miehistä. 2009. 2012. Sallis J.F., Prochaska J.J. Silvennoinen, M. 2005. Borodulin, K., Mäkinen, T.E., Leino-Arjas, P., Tammelin, T.H., Heliövaara, M., Martelin, T., Kestilä, L. 2012. 2006
yhdessä. velvollisuus, 3) perheaika vs. & Parikka, L. present, 2) lreedom vs. Äidit kävivät vuoropuhelua erilaisten liikkumiseen ja äitiyteen liittyvien sosiaalisten represeruaauolden sekä omien tarpeidensa ja toiveidensa välillä. persona! time, and 4) alone vs. lndividual's relationship to social representations on motherhood and physical activity is related to their physical acuvity relationship. "I thought I could just take the child to the baby park" mothers' everyday life tensions and physical activity relationship. However, motherhood and other areas of everyday life have been less talked about. Tulokset kertovat perheenäitien "hyvään äitiyteen" ja liikuntaan liiuyvistä monitasoisista pohdinnoista. While promoling physical activity individual cannot be detached from the sociocultural context. 020 762 9530, sähköposti: anita.saaranen-kauppinen@likes.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Saaranen-Kauppinen, A., Rovio, E. 2013. Saaranen-Kauppinen,A., Rovio, E. Asiasanat: äitiys, arki, liikuntasuhde, liikunta-aktiivisuus, sosiaaliset representaatiot. Työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista naisen näkökulmasta on puhuttu runsaasti. Liikuntaja äitiyskulttuuri kohtaavat toisensa, mutta eivät ongelmilla. Tutkimuksessa kysytään, kuinka naiset käsittelevät äitiyttä ja liikkumista kertoessaan arjestaan pienten lasten kanssa. Liikunta & Tiede 50 (6), 40-46. . "MÄHÄN AJATTELIN, ETTÄ LAPSEN VOI VIEDÄ VAUVAPARKKIIN" PERHEENÄITIEN ARJEN JÄNNITTEET LIIKUNTASUHDETTA RAKENTAMASSA ANITA SAARANEN-KAUPPINEN, ESA ROVIO, LIISA PARIKKA Yhteystiedot: Anita Saaranen-Kauppinen, Erikoistutkija, LIKES-tutkimuskeskus, Viitaniementie 15a, 40720 Jyväskylä Puh. The results reflect the tensions the mothers face in their daily lives. "Mähän ajattelin, että lapsen voi viedä vauvaparkkiin" Perheenäitien arjen jännitteet liikuntasuhdetta rakentamassa. There has been a lot of talk about the challenges women face when trying to fit together family life and working life. oma aika ja 4) yksin vs. together. nykyisyys, 2) vapaus vs. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten vähän liikkuvien perheenäitien suhdetta liikkumiseen. . Yksilön liikuntasuhde on suhde kulttuurisiin, elämäntavan ja arjen jännitteisiin. ln conclusion, the women reflected upon "good motherhood" and physical activity in postmodern society. responsibility, 3) family time vs. The tensions are related to their physical activity relationship, and they consist of four thematic dimensions: 1) past vs. Tutkimusaineisto koostuu 13 perheenäidin teemahaastatteluista, joita on analysoitu laadullisesti. 2013. Liikunta & Tiede 50 (6), 40-46. The data consists of qualitatively analysed thernatic interviews of 13 mothers. & Parikka, L. Vähemmän sen sijaan tuodaan esille, millaisia jännitteitä ja ristiriitoja naisen sosiaaliseen rooliin äitinä ja muihin arjen alueisiin kuin työhön voi liittyä. Tulokset kuvaavat perheenäitien arjessa kokemia jännitteitä ja sitä, kuinka nämä jännitteet rakentavat naisten liikuntasuhdeua. The aim is to increase knowledge on rnothers' everyday life and its relationship to physical activity by examining how the women describe their way ofliving and daily routines as mothers. Keywords: motherhood, everyday life, physical activity relationship, physical activity, social representations. Liikuntasuhteen ja sen mahdollisten ristiriitaisten elementtien ymmärtäminen mahdollistaa suhteen työstämisen yksilölle mielekkäällä tavalla. 40 UI KUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • TUTKIMUSARTIKKEU • Arjen jär{1rtteet ia liikunta.siJlde. This study focuses on the physical activity relationship of physically inaclive Finnish women with small children. Jännitteet koostuvat puheessa ilmenevistä ulottuvuuksista, jotka voidaan tiivistää seuraavasti: 1) menneisyys vs
Arki rut iineineen ja tehtävineen on toisaalta itsestäänselvyys, johon ei väluämäuä liity juurikaan refleksiivisyyuä (esim. Ne myös vaalivat vähintäänkin jonkinasteisen yhteisymmärryksen ollakseen juuri sosiaalisia represeruaatioi La. Sukupuoli ja siihen liittyvät odotukset näyttäytyvät erilaisina riippuen myös siitä, millaista aikaa eletään ja millaisen kuluuurin ja sosiaalisen ryhmän edustaja asiaa tarkastelee. Äitiyden sosiaalisten representaauoiden ydin on laajalti yhteisesti jaettu, muna äiuyskäsityksissä ja -toirnijuudessa on kuitenkin jännitteitä: perheenäidin arjen valintojen ja tekojen suhteisiin liittyy vastakkaisia, toistensa kesken ristiriidassa olevia voimia ja intressejä (Korvela 2003, 46-47, 79-80). LIIKUNTA & TIEDE 50. Jaetut tulkinnat ilmiöistä ja asioista, sosiaaliset representaatiot (Moscovici 1961/1976), luovat järjestystä ja mahdollistavat kommunikoinnin. Omaa äitiyden arkea rakennetaan ajattelussa, puheessa ja teoissa suhteessa olemassa oleviin sosiaalisiin representaatioihin äitiydestä ja samalla osallistutaan itse eri tavoin äiuyskäsuysten ja -toimijuuden muodostamiseen ja uusin Lamiseen. Esimerkiksi perheen ja työn yhteensovittamisen vaikeuksista naisen näkökulmasta on puhuttu runsaasti naisten palkkatyöhön siirtymisen myötä ja puhutaan edelleen. Esimerkiksi medialla erilaisine foorumeineen on tärkeä rooli liikkumiseen liittyvien sosiaalisten representaatioiden synnyttämisessä. Keskiössä analyysissamme on perheenäitien kielellinen 3 kerronta, jota tulkitsemme edellä kuvatussa sosiaalisten represeruaauoiden viitekehyksessä, jossa nivotaan yhteen psykologista ja sosiologista katsantoa yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin ilmiöihin. Salmi 1991), mutta toisaalta taas esimerkiksi nykypäivän perheenäiti pohtii ja keskustelee eri Lavoin enemmän tai vähemmän millainen äidin tulee olla ja kuinka hänen pitäisi toimia. Nykypäivän ajan henki asettaa myös käsitykset "hyvästä äitiydestä" uudelleen arvioitaviksi. Etenkin pienten lasten äitien liikkuminen saattaakin olla hyvin vähäistä (Fell ym. Esimerkiksi työaika ja vapaa-aika sekä työelämä ja perhe-elämä ovat arjen (näennäisiä) erotteluja, joita pyritään sovittamaan yhteen. Tarkastelemme tutkimuksessamme suomalaisten vähän liikkuvien perheenäitien suhdetta liikkumiseen. Naisiin ja miehiin liittyviin yhteisesti jaettuihin käsityksiin sosiaalistutaan vähitellen lapsuuden ja nuoruuden aikana, ja sosialisaatio jatkuu myös aikuisuudessa (Duveen 2001; Lorenzi-Cioldi & Clernence 2004, 306). Jaettu ymmärrys ei siis merkitse täyttä yksimielisyyllä jostakin asiasta tai ilmiöstä vaan pikemminkin yhteisiä kielen, kuvallisen aineksen ja rituaalien muodostamia käytäntöjä, joista on tullut osa sosiaalisen elämän hiljaista tietoa ja itsestäänselvyyksiä (Rose ym. Sosiaaliset representaariot ovat itsestäänselvyyksiä, luonnollistettuja näkemyksiä ja arjen touumuksia, jotka siirtyvät huomaamatta sukupolvelta toiselle esimerkiksi erilaisten käytäntöjen, teesien ja ohjeiden muodossa (Markovä 2007, 224-226; Moscovici & Vignaux 2000). Julkipuheessa liikunnasta tai liikkumisesta 2 rakennetaan ilmiötä, joka liittyy aktiivisen, hyvän kansalaisen toimintaan. Liikkuminen voidaan nähdä perheenäidin sosiaalista roolia työstävän naisen identiteettiä haastavana asiana, sillä sitä ei ole totuttu yhdistämään äitiyden sosiokulttuuriseen tarinaan (Duveen 2001; Breakwell 2001). 6/2013 .1\/Tl(J M\JSAA TIO<ELJ ·/vi91 ,;mtteet ~ ii<ulta>.hle 41. Äidiksi tulleen naisen sosiaalinen rooli länsimaisessa ja suomalaisessa kontekstissa näyttäytyy niin julkisen puheen ja arkikeskusteluiden kuin tieteellisten tutkimustenkin perusteella haasteellisena. Vähemmän sen sijaan puhutaan siitä, millaisia jännitteitä naisen sosiaaliseen rooliin äitinä ja muihin arjen alueisiin I ja elärnäntapavalintoihin kuin työhön voi liittyä. Naiseuteen ja äitiyteen ilmaistaan liittyvän risupaineua, kun hoivaa, huolenpitoa ja yhteisöllisyyttä vasten asetetaan työelämän tehokkuuden ja tuottavuuden vaade sekä yksilökeskeisyyden trendi (julkunen 2008). Äitiys puolestaan on totuttu näkemään kiinteästi lapsiin sidoksissa olevaksi rooliksi ja toiminnaksi, jossa oman edun tulee astua syrjään lasten edun ollessa tärkein. Suhdetta liikkumiseen rakennetaan erilaisten instituutioiden kautta ja lukuisissa arjen sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa ja käytännöissä. Esimerkiksi erilaisten sosiaalisten ryhmien represeruaauoi eroavat usein jollakin Lavalla toisistaan, vaikka käsityksissä olisikin yhteinen ydin. Perherooleihin liittyy sosiaalisesti rakeruuneita ja jaeuuja käsityksiä, asenteita, arvoja, uskomuksia ja käytäntöjä siitä, mitä on olla nainen ja äiti tai mies ja isä nykypäivän yhteiskunnassa. Se legitimoidaan ja normalisoidaan etenkin terveyttä edistäväksi toiminnaksi, josta yksilöllä itsellään on päävastuu. Naisten työt ja miesten työt tai naisten vahvuudet ja miesten vahvuudel sosiokulttuuriset käsitykset sukupuolesta ja sukupuolirooleista ovat yhteisesti ymmärrettyjä, hyväksyttyjä ja suhteellisen pysyviä. Modernisoitumiskehityksen yhteydessä arjen eri alueet ovat erkaantuneet voimakkaasti toisistaan. Sosiologisesti voidaan puhua liikuntasuhteesta, jolla tarkoitetaan yksilön kokonaissuhdeua liikunLakulttuuriin ja liikkumiseen (Koski 2004). JOHDANTO Liikkumiseen muodostuu väistämåttä jonkinlainen suhde näin siinäkin tapauksessa, ellei itse liiku. Kysymme, kuinka naiset käsittelevät äitiyttä ja liikkumista kertoessaan arjestaan pienten lasten kanssa. Esimerkiksi lapsiperheen perustaminen on elämänmuutos, jossa aiempaan verrauuna uudet sosiaaliset roolit koettelevat identueetuå käsitystä siitä, kuka ja millainen on, mitä arvostaa ja kuinka asemoituu suhteessa muihin ihmisiin ja ryhmiin. (Salmi 7991.) 2Käytämme tutkimuksessa käsitteitä liikkuminen ja liikunta synonyyminomaisesti. Liikuruasuhteen luomisen ja muotoutumisen voidaan ajatella olevan osa laajempaa yksilöllisen ja sosiaalisen identiteetin rakentamisen prosessia, joka jatkuu läpi elämän. 3Kielen tarkasteleminen on relevanttia, sillä sosiaalisesti rakentuneet ja jaetut käsitykset ovat ikään kuin varastoituneita kieleemme; ne ovat sekä vuorovaikutuksen ja kommunikaation tuote että samalla kommunikaatiota mahdollistavia ja ohjaavia (Duveen 2000, 13). 1995, 3). Artikkelimme 7 Arki käsitteenä on syntynyt modernin teollisuusyhteiskunnan myötä (Jokinen 2005, 20). Sosiaalisten representaatioiden kehyksen sisällä hyödynnämme arkeen, sukupuoleen ja liikuntaan kytkeytyvää teoriaa ja käsitteistöä. Sosiaalisiin represeruaauoihin liittyy kuitenkin myös variaariota, kontekstuaalisuuua ja dynaamisuuua. 2008) äitiyteen liittyvien sosiokulttuuristen arvojen suunnatessa toiminnan ja käyieuävissä olevan ajan lapsiin ja kotiin. Liikkuminen tai vähäinen liikkuminen on siis monimuotoisesti sosiokuluuurisessa ympäristössä ajan myötä muotoutuvaa. Media tarjoaa lukuisia esimerkkejä terveellisen ja liikunnallisen elämäntavan luomiseen sekä oman elämän ja minän "tuunaarniseen", eli kuten sosiaalisten represeruaauoiden teoriakehyksessä ilmaistaan, ajattelevan yhteiskunnan (thinking society) ihmiset saavat aineksia, ajatuksen ruokaa (food for thought), ajatteluunsa, sosiaaliseen vuorovaikutukseensa ja toimintaansa (Moscovici 2000, 28-30). Arjen perustavanlaatuinen ongelma ovatkin eronteot ja niiden toistuva työstäminen. Sosiaaliset representaatio/ ovat myös toimintaa ja esimerkiksi erilaisia visuaalisia muotoja, mutta tässä tutkimuksessa keskitymme nimenomaisesti kielelliseen ilmaisuun. Tarkoitamme liikkumisella väljästi kaikkea arki-, hyöty-, kuntoja terveysliikuntaa, joka saa aikaan hengästymistä ja lihasten aktivoitumista. Elämänkulussa erilaiset sosiaaliset roolit tuovat lukuruasuhteeseen uusia ulottuvuuksia. Liikunta tuotetaan asiaksi, joka tuo hyvää kaikille yksilöille, sosiaalisille ryhmille ja koko yhteiskunnalle. Perinteiseksi ja tutuksi miellettyä äitiyden tulkintaa sovitellaan puheessa ja arjen käytännöissä jälkimodernin ajan käsityksiin ja odotuksiin
TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Aineistomme koostuu vähän liikkuvien perheenäitien (N= 13) teemahaastatteluista. Tutkittaviksi valikoitui muutostarvetta kokevia, ryhmämuotoisesta toiminnasta kiinnostuneita, useimmiten korkeakouluasteisen tutkinnon suorittaneita naisia, jotka olivat ennen lasten saamista liikkuneet aktiivisesti, osa myös harrastanut kilpaurheilua. Teernahaastaueluissa, joissa kussakin oli kaksi haastattelijaa ja yksi haastateltava kerrallaan, keskusteltiin tutkittavien arjesta ja nykyisestä liikunnallisesta aktiivisuudesta. Tutkimukseen haettiin erään suomalaisen suuren kaupungin alueelta vähän liikkuviksi itseään määrittäviä äitejä, joilla olisi vähintään yksi vauvaikäinen lapsi ja jotka olisivat näin ollen elämäntilanteessa, jossa suhde liikkumiseen joutuu usein murrokseen. Näin ollen esimerkiksi lasten kanssa leikkiessä tai ulkoiltaessa tapahtuvaa hikoilua ja hengästymistä ei välttämättä pidetä liikuntana varsinkaan, jos ennen lasten saamista on harrasteuu "oikeaa, kunnollista ja varsinaista liikuntaa". yhdessä. Tekstianalyysimme vahvisti jo haastatteluiden yhteydessä alustavassa analyysissa tehtyä havaintoa haastatteluaineiston saturouumisesta. Lasten ollessa pieniä perheenäidin arkeen voi kuulua jopa runsaasti fyysistä aktiivisuutta (Vuori ym. 2006). H7, 2). Osa tutkimukseen osallistuneista naisista pyrkikin aluksi, lapsen syntymän jälkeen, yhdistämään entisen liikunnallisen elämäntapansa äitiyteen. Haastateltavat puhuivatkin usein liikunnasta silloin, kun tarkoittivat muuta kuin lasten ehdoilla tehtävää liikkumista ja arkeen moninaisesti kuuluvaa liikettä, ja toivat esiin, ettei heidän elämäntilanteessaan ollut juurikaan mahdollisuutta liikuntaan. Tulososamme aineistolainaukset olemme valinneet siten, että ne säilyttävät tutkittavien anonymiteetin. Digitaalisesti tallennettua aineistoa kertyi litteroituna yhteensä 120 sivua (Arial 12, rivivåli 1). He kaikki elivät vakituisessa parisuhteessa, yhtä lukuun ottamatta myös avioliitossa. Sitaattien tunnistetietoina esitämme haastateltavan järjestysnumeronja lasten lukumäärän (esim. Tutkimuksemme haastateltavatkin liikkuivat monella tapaa, mutta eivät juuri siten, jonka he olisivat itse mieltäneet hyväksi. TULOKSET Menneisyys vs. Perheenäidit haastateltiin ryhmiin hakeutumisen yhteydessä ennen varsinaisen ryhmätoiminnan aloittamista. nykyisyys, 2) vapaus vs. 2005), kuten monenlaista puuhastelua, ulkoilua, leikkimistä ja kotitöiden tekemistä. Hienoiset erot haastateltavien kerronnan sisällöissä liittyivät lähinnä perheen lasten määrään ja kokemukseen puolison tai vertaisten tuen puutteesta, joista kerromme tuloksissamme. Eihän siinä mitään ja näin. Teemat ovat ristiriitaisista tai tietyllä tapaa vastakkaisina pidettävistä ulottuvuuksista koostuvia dikotomioita, joita voidaan tulkita käsiteltävän puheessa monin eri tavoin. Tarkastelimme kukin haastattelujen tuottamaa aineistoa yksityiskohtaisesti laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Teemat kuvastavat perheenäitien arjen jännitteitä, jotka rakentavat suhdetta liikkumiseen. Temaattisten dimensioiden avulla kerrotaan itsestä, omasta arjen toimijuudesta ja suhteesta liikkumiseen. Haasiaueluaineiston analyysissa olemme hyödyntäneet nk. Toisaalta he kuitenkin kertoivat tahtovansa juuri sitä, "kunnollista" liikuntaa. Arki ja liikkuminen eriytetään toisistaan, mikä kertoo kulttuurin muutoksesta. Omaa liikkumista peilataan kulttuurisiin ja laajalti yhteisesti jaettuihin ideaaleihin siitä, mitä liikunta on ja millainen on liikkuva ihminen. Tutkittavia etsittiin toirnintatutkimukselliseen interventioryhmään, jonka tarkoituksena oli edistää naisten liikunta-aktiivisuutta. Olemme pyrkineet antamaan kullekin tulosluvussa esittämällemme arjen jännitteelle sen ydinsisältöä kuvaavan nimen, jossa tiivistyvät kunkin jännitteen ulottuvuudet: 1) menneisyys vs. Analyysiprosessimme lopuksi kokosimme havaintoluokista laajempia temaattisia kokonaisuuksia. Osa aiemmin aktiivisesti liikkuneista haastateltavista oli ennen lapsiperheen perustamista osallistunut seuraja harrasteryhmiin ja ollut mukana myös ammatumaisernrnassa urheilutoiminnassa. Olemme jättäneet esimerkiksi sosioekonomiseen taustaan liittyvät tai demografiset yksityiskohdat esittelemättä, sillä ne eivät analyysimme perusteella näkyneet selkeästi haastauelupuheessa. Esimerkiksi aiemmin elämäntapaan luontevasti kuulunutta organisoitua liikuntaa ei enää pidettykään nykyiseen elämäntilanteeseen ja pienten lasten äitiyteen sopivana: Mähän ajattelin, että lapsen voi viedä vauvaparld1iin. Liikkuminen on liikuntaa, jossa on erilaisia lajeja ja erityisiä suoritusyrnpäristöjä ja -paikkoja. tutkijatriangulaatiota: Samaa aineistoa on tarkastellut ja analysoinut useampi tutkija, jolloin tehtyjä havaintoja on ollut mahdollista vertailla keskenään, mikä on osaltaan vahvistanut tutkimuksen luotettavuutta. "Varsinainen" liikkuminen ilmeni perheenäideille toimintana, jota tehtäisiin kodin ulkopuolella ja etäisempänä äidin roolista. oma aika ja 4) yksin vs. Yhdessä näistä jännitteistä rakentuu kokonaisuus, jota läpäisevät perheenäitien pohdinnat siitä, millainen "hyvä äiti" on, mitä hänen kuuluu arjessa tehdä, mitä liikunta merkitsee ja kuinka siihen tulisi suhtautua. Jäsensimme aineistoa koodien ja luokitusten avulla ja vertailimme sisältöjä. Mun sydän ei kestänyt sitä. Aineistossa esiintyneet käsitykset liikkumisesta heijastavat hyvin nykyisiä yleisempiä sosiokulttuurisia käsityksiä, joiden mukaan liikuntaa suoritetaan sille erityisesti varatussa ajassa ja paikassa irrallaan muusta arjesta ja kodista (Zacheus 2008). Aineistossamme variaatio tutkittavien tausroissa ei siis ollut selvästi ja merkittävästi yhteydessä haastattelu puheeseen ja haastateltavien puhetapaan. velvollisuus, 3) perheaika vs. Haastateltavat kuvasivat toivovansa arkeensa pääasiassa jotakin muuta kuin senhetkiseen elämäntilanteeseen kuulunutta "kärryuelyä", lasten kanssa leikkimistä, ulkoilua tai muuta perheen kanssa puuhastelua. Se otti ens alliuun aiha hoville, mutta se tunne siitä, että mä olin jättänyt sen lapseni ja se selvästi huusi 42 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • TIJTKJMUSARTIKKELI • .AIJ8'l fåmtteet J8 luk1.11tasuhde. nykyisyys Tutkittavat olivat perheenäitejä, jotka halusivat muutosta nykyiseen vähäiseen liikunta-aktiivisuuteensa. "Hyvä kansalainen" edistää terveyttään ja liikkuu hikoillen, hengästyen ja lihaksiaan rasittaen useita kertoja viikossa useita tunteja. Vähän liikkuvalla tarkoitamme henkilöä, joka liikkuu vapaa-aikanaan kolmena päivänä viikossa tai harvemmin siten, euä ripeää liikuntaa, joka aiheuttaa hengästymistä, kertyy yhteensä 30 minuuttia päivässä. Tutkittavat olivat iältään 29-42-vuotiaita ja heillä oli yhteensä 2-4 lasta, joista yksi oli vauvaikäinen. Aineiston elementtien sisäisen logiikan voitiin nähdä "täyttyvän" ja toistuvan, joten tutkittavana olevan materiaalin voidaan ajatella olevan riittävä tulosten, tulkintojen ja päätelmien esittämiseksi (Guest ym. Tarvittaessa lainauksista on poistettu identifioimiseen johdattavia tietoja, kuten ihmisten tai paikkojen nimiä. Se oli iso kynnys, että mä jouduin jättämään jumppani kesken ja lähtemään hakemaan sitä hirhuvaa lasta ja mennä lwtiin. Haastateltavien kuvausten perusteella perinteisen terveysja liikuntavalistuksen sanoma suosituksineen on tiedostettu hyvin. Jeesus, kun se vauva huusi siellä vauvaparkissa! Kuulin sen bodypumppiin sen huutamisen. lopuksi pohdimme, millainen merkitys sosiokuluuurisuudella ja sosiaalisesti jaettujen käsitysten tarkastelernisella on liikkumiseen liittyvälle tutkimukselle ja liikunnan edistämiselle. Koostamamme teemat luonnehtivat keskeisesti haastauelupuheua haastateltavien kerronta ankkuroituu niihin läpi haastatteluiden. Tutkimukseen osallistujat löydeuiin neuvolan, muiden tutkimukseen rekrytoitujen naisten sosiaalisten suhteiden sekä sanomalehti-ilmoituksen avulla. Äitiyden voidaan kuitenkin nähdä jahdattaneen tutkirnusaineistornme naiset toisenlaiseen arkeen ja liikkumiseen
Onnistunut rutiinien kannattelu voi antaa naisille ylpeyden tunnetta ja vahvistaa näin omalta osaltaan naisten ja miesten välistä työnjakoa. Arjen sujumista ja rutiinien muodostumisen haasteita olisi loogista tarkastella yhdessä, jotta elämänvaiheen monimuotoisuus ja ristiriitaisuus tulisi selvemmin näkyväksi (Daly 2003). (H5, 2) Rutiinit organisoivat elämää ja sen sosiaalisia instituutioita, kuten perhe-elämää, ratkaisevalla tavalla. Se on sen perusturvallisuuden kannalta. Tällöin arki näyttäytyi kerronnassa useita rajoitteita sisältävänä. Haastateltavat totesivat rutiinien keskeisyyden arjessa yllättäneen heidät, vaikka heillä olikin ollut jonkinlainen käsitys rutiineista jo ennen äitiyttä nähdäänhän perheenäidin sosiaaliseen rooliin kuuluvan keskeisesti rutiinien hoitaminen ja tiettyjen rituaalien noudattaminen. Menee paremman puutteessa. (H7, 2) Vaikka haastateltavat toivoivat muutosta liikunta-aktiivisuuteensa, elämäntilanteen kuitenkin kerrottiin olevan jo lähtökohdiltaan sellainen, ettei siihen tarvitsisi kuulua muuta kuin kevyempää ja rauhallisempaa liikkumista lasten kanssa. Tätä tapahtui toistuvasti. Suunnitellut ja resursoidut rutiinit järkkyivät ja särkyivät herkästi, jolloin perheenäidin tehtävänä näyttäytyi arjen palauttaminen rutiininomaiseksi niin pian kuin mahdollista. Siks, että mä ehtisin tehdä kaikliijutut mitä mä aina suunnittelen tekeväni. Toisaalta rutiinit taas ilmentyivät aktiivisen työstämisen kohteina, keskeisenä arjen tehtävänä, johon haastateltavilla oli vaikutusmahdollisuuksia ja erilaisia vapausasteita. Kun perheessä oli useampia lapsia, siitä seurasi haastateltavien mukaan se, että perheeseen muotoutui moninainen sekoitus erilaisia rutiineja ja aikatauluja, niin kunkin perheen jäsenen omia ja erillisiä kuin koko perheen yhteisiäkin. Esimerkiksi lapsen sairastuminen, kaatuminen, kiukkukohtaus, tavaroiden särkyminen, epäsäännölliseksi muuttuva vuorokausirytmi tai puolison työmatka lukuisat pienemmät ja suuremmat rakennettua päiväjärjestystä koettelevat seikat saattoivat vaikuttaa siihen, ettei rutiinien toteuttaminen onnistunut toivotulla tavalla ja suunnitellussa ajassa. Koslw mä kuitenhin joudun luopumaan osasta mitä oon suunnitellut. Erilaisten "yllätysten" voidaankin itse asiassa nähdä olevan lapsiperheen arkeen olennaisesti kuuluvia, ei niinkään odottamattomia häiriötekijöitä (Korvela 2003, 144). Mutta on tässä loppuaika sitä tavoitella. Arki täyttyy lukuisista kodin ja lasten hoitoon liittyvistä tehtävistä ja toiminnoista. Rutiinien kannauelu on siis naistapaisia toimintaa, joka ylläpitää perheinstituutiota oleellisesti. Tästä huolimatta arki rakentuu lukuisista tehtävistä ja arkea rajataan määritellen siihen itse tehtäviä, joita ei kuitenkaan ehditä tekemään aivan siinä määrin tai tavalla kuin toivottaisiin: Mä toivoisin, että vuoroliaudet olisi 48-tuntisia. ] Nyt käyn lähikouluillajumppaamassa. Yhtäältä kaivattiin aiempaa, aktiivisen liikkumisen aikaista fyysistä olemusta, toisaalta taas kyseenalaistettiin, onko pyrkimys entiseen oikeastaan mielekästä. Rutiinit luovat ennakoitavuutta, hallittavuutta ja turvaa, multa samalla ne saauavat ahdistaa ja kaventaa arkea, sillä perusrutiinien lisäksi ei välttämättä koeta pystyttävän tekemään muuta. Vähintään kaksilapsisessa perheessä, jollaisia tutkimuksemme osallistuneiden naisten perheet olivat, tilanne oli jo toisenlainen. Rutiineihin liittyy kiinteästi ajankäyttö, sillä rutiinit suunnitellaan ja toteutetaan huomioiden niihin menevä ja käyteuävissä oleva aika. Arjessa oli vielä mahdollisuus joustoihin ja muutoksiin. Reipasta l1ävelyä. Yhtäältä rutiinit rakennettiin kerronnassa asioiksi, joille ei mahdettu mitään, sillä rutiinit vain olivat ja tapahtuivat arjessa. En mä tiedä, haluaisinko mä edes näyttää siltä, miltä mä näytin silloin. Aina aamulla mä mietin, että tänään on hyvä päivä, mä teen nämä ja nämä ja nämä. Kunnes mun mies tuli suurin piirtein repimään mut pois sieltä. Muutamat tutkimuksemme äideistä liikkuivat jonkin verran myös ilman lapsia, mutta eivät sillä tavalla, joka olisi toteuttanut heidän liikuruakäsityksensä ja -tarpeensa. Ilta lwn koittaa mä oon tehnyt 113 siitä mitä mä suunnittelin. Rutiinien avulla synnytetään yhteisesti ymmärretty ja sosiaalisen toiminnan mahdollistava arki,joka näyttäytyy usein itsestäänselvyytenä. Se oli siinä. myös Anttila 2012). Voidaankin sanoa, että kaikki mikä on ihmisille tärkeää, tapahtuu nimenomaisesti arjessa ja sen rutiineissa (Heller 1984). Muuttunut on rauhallisemmaksi. Mä en halunnut lähteä enää uudestaan. (H12, 3) Haastateltavat toivat esiin, ettei varsinaisia itsenäisiä levon hetkiä ollut arjessa juuri lainkaan. Onlw se sitten edes tavoittelemisen arvoista. Karkeasti tulkiten äitiys välittyy haastateltavien kuvauksista välillä ikään kuin orjuutena tai vankeutena, josta ei ole paluuta lähitulevaisuudessa ja johon on nyt vain tyydyttävä. En tiedä se vois olla ihan kamalaa jos vuorokaudessa olis niin monta tuntia, mutta sitä vois Jwkeilla. velvollisuus Tutkimuksemme haastateltavat toivat esiin, etteivät he olleet osanneet valmistautua arkeen perheenäitinä ja kaikkeen lasten myötä tapahtuvaan, vaikka äitiys olikin heille suunniteltu ja odotettu elämänkulun siirtymä. 6/2013 • TUTKIMUSARTIKKELI • ArJ00 )ånnrtteet Ja li~untasuhde 43. Päivittäin toistuvien toimien, tapojen ja käytäntöjen avulla rakennetaan ja uusinnetaan sosiaalista todellisuutta, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Lapsen kasvattamisen kannalta kerrottiin olevan tärkeää, että tietyt asiat toistuvat mahdollisimman samanlaisina päivästä ja viikosta toiseen: Rutiinit on J1irveän tärkeitä, ne toistuvat joka päivä. (Hl2, 3) Vapaus vs. Tavallaan mä ajattelen, että tää on tää vaihe. Puoli tuntia porasin, hun näytin omasta mielestä niin hirveeltä. Tulevaisuuteen ladattiin odotuksia samankaltaisesta liikunnasta, joka oli kuulunut arkeen ennen lapsia: Se on muuttanut muotoansa, mielellään mä hävisin vieläl1in tota monta kertaa viikossa treenaamassa, ryhmäliihuntoja mulla on varsinhin ikävä [ ... Arjen voidaankin ajatella olevan sukupuoliuunut: työkulttuuria dominoi "miestapaisuus", perhe-elämä puolestaan näyttäytyy "naistapaisena" alueena (jokinen 2005; ks. [. Toisaalta kuitenkin pikkulapsiarki muodostui haastateltaville rajalliseksi ja velvoitteista täyuyväksi tilaksi, jossa psyykkis-sosiaalis-fyysinen oleminen sitoutui tiukasti lasten, kodin ja näihin liittyvien rutiinien ympärille. .] Kyllä tietoisuus siitä, että iliinä et takaisin sitä ruhoa saa, mikä oli ennen esikoista, niin se on aika kova. Pienten lasten äitinä oleminen näyttäytyi esimerkiksi palkkatyöhön verrattuna paljon vapauksia sisältävänä elämänvaiheena, jossa on mahdollista toimia monella tapaa. Lapsi tietää aina mitä seuraavaksi tehdään. Kun perheessä oli ollut vain yksi vauvaikäinen lapsi, äidit kertoivat sopeuttaneensa toimintaansa ja aikataulujaan lapsen mukaisesti. Naisen rooliin äitinä kuuluu "huushollaarninen" eli moninaiset kotiin ja lapsiin kiinniuyvät rutiinit. Kun haastateltavat puhuivat liikkumisesta, rutiineille annettiin vahvemmin subjektin rooli: aikaa liikkua ei ollut, koska rutiinit veivät kaiken. Voidaan tulkita, että haastattelupuheessa reflektoiuin kulttuurisia käsityksiä naiseudesta ja siihen liittyvistä ulkonäköideaaleista, joita peilattiin nykyiseen elämäntilanteeseen ja äitiyteen: Menin tuolla makkarissa peilin eteen ja porasin. Rutiinit rajoittivat ja kahlitsivat äidin toimintaa. Se rauhoittuu ihan silläkin tavalla. Mutta johu l1irvittavä menetys on ollut. Perheenäideillä erilaisiin rutiineihin kuluu runsaasti aikaa. Oman ruumiin kerrottiin muuttuneen lasten saamisen myötä erilaiseksi. (H6, 2) Tutkimukseen osallistuneet perheenäidit toivat arjen kuvauksissaan esiin myös kehollisuutta ja siihen liittyviä ristiriitaisia tuntemuksia. UIKUNTA & TIEDE 50. Se on tullut joliaisen jäll1een. Sillain pääsee nopeammin ja saa sen liikunnan kuitenkin siitä. Rutiinit saivat haastateltavien puheessa sekä toimintaa ohjaavan subjektin että toiminnan kohteen objektin muodon. Äidin arkipäivää eivät säätele kirjatut velvoitteet ja ulkoa päin määritellyt ajankäytön vaateet, sillä lasten ja kodin hoitamisessa on periaatteessa lukuisia erilaisia mahdollisuuksia. Nyt tehdään ylläpitoliikuntaaja sit taas kun laps on vähän isompi, sit taas pääsee ihan kunnolla vetöän. äitiänsä
Sitä parisuhdeaihaa ei pysty niin helposti järjestämään varsinkin lwn vauva on noin pieni. Sosiaalisesti jaetut äitiyteen liiuyvät käsitykset ja arvot, eli se millaiseksi "äitiystapaisuus'' (Krok 2009) nähdään, voivat johdattaa perheenäidin suuntaamaan ajankäyttönsä ja toimintansa lapsiin, eikä muita vaihtoehtoja koeta mahdollisina. Omaan aikaan voidaan ja halutaan useimmiten yhdistää vuorovaikutus muiden aikuisten ja etenkin muiden perheenäitien kanssa. Liikkumisen ei nähty liittyvän äidin sosiaaliseen rooliin eikä siihen k ietoutuvii n huolenpidon arvoihin mitenkään selvästi. Käytännössä omaa aikaa koettiin olevan esimerkiksi lapsen päiväunien aikana, jolloin oleiltiin fyysisesti eri huoneessa kuin lapsi. Aika valjastettiin pikemminkin esimerkiksi pelkästään oleilemiseen ja lepäämiseen, kuten vaikkapa television katseluun: Isä ja äiti 011 ihan väsyneitä ja me lösähdetään tahon sol1valle ja katotaan jolw jakso jotain sarjaa, mitä me jaksetaan tai käydään saunassa. Perheenäidin suhde lapsiin voi olla muutoinkin totaalinen, ja mikäli vastuu arjen sujumisesta on pääosin äidillä, tämä korostuu. Tutkittavien kuvauksissa saakin hyvin konkreeuisen ja elävän muodon se sosiologinen ja sosiaalipsykologinen abstrakti tulkinta, euå "minän" voidaan oikeastaan ajatella olevan alati sosiaalinen toimija, ikään kuin "me", ja minuuden sijaan voitaisiin jopa puhua "rneisyydestä" (Weckroth 1988; 1991). Nyt elettiin perheaikaa ei parisuhdeaikaa eikä omaa aikaa (lallinoja 2000) Nyt mä 0011 ensisijaisesti näiden kolmen äiti. Etenkin muiden perheenäitien merkityksen arjessa kerrottiin olevan erittäin suuri. Hetl1011e11, sir mä en enää osaa alhaa sitä iltaa taisit mä en jahsa enää soittaa l1e/lehäär1. ] jolw tunti hereillä ollessa jouwu vastaan jonkun vaatimuksiin. Se vähän horpee. Just nää, että lwuppaan hun pitää haliea litra maitoa niin molemmille loppavaalteel päälle ja Prismaa11 l1ärrytteleen. Itsenäistä omaa aikaa ja lepoa tarvitaan, muttei liiaksi. Esimerkiksi eräs haastateltava kuvasi oman ajan ottamista "varastamisena" itselle, mikä kuvastaa aiempaan elämäntilanteeseen verrattuna uudenlaisen aikakåsityksen omaksumista. Sillen kello 011/1in jo yl1dehsä11. yhdessä Vaikka aineistossa tuotiin esiin oman ajan vähäisyyttä ja kaipuuta siihen, toisaalta haastateltavat kertoivat kokevansa yksinäisyyttä. Kärsimys nähdään osaksi elämää, eikä siitä pidä valittaa. Lapsista tulee äidin sosiaalisten suhteiden keskiö. Perheenäitien arjessa tämä voi saada aikaan jatkuvaa riiuärnäuomyyden tunnetta. (H4, 3) Oman ajan ottamisesta kerrottiin haastatteluissa koettavan jossain määrin huonoa ornaturuoa, Kaivattu ja toivottu oma aika saatettiin kuvata eri tavoin tietynlaisena äidin varsinaisen tehtävän syrjähyppynä. Oman ajan ottaminen on asia, jota ei tulisi tehdä, mutta joka saatetaan toteuttaa huolimatta siitä, euä sen koetaan olevan jollain tapaa väärin: Mä sanon aina, että varastan itselleni iltapäivällä, hun vauva menee nuhlwu, niin mä heitän lwpin l1ahvia. Huomaan tossa illalla, kun saan pojat nukkumaan joskus kahdeksan jälkeen ja tuun ue ylös. Se 011hi11 jännittävää, hun mä palaan töihin, sir 0011 se työntekijä, oon myös mieheni vaimo, se on se mihäjää vähimmälle tässä hohtaa, hun se yhteinen aika 011 l10rtilla. Tuntuu välillä, että 011 ihan liikaa hail1hea. Perheenäidit kertoivat haastatteluissa omaa aikaa olevan erittäin vähän, muua toisaalta keskusteluissa kävi kuitenkin ilmi myös se, että aikaa lastenhoitoon ja kotitöihin käytetyn ajan lisäksi olisi ollut jonkin verran sitä ei vain resursoitu liikkumiseen. "Hyvä äiti" määriuyy kulttuurisesti usein naiseksi, joka toimii kaikessa lastensa parhaaksi. (H13, 2) Huolimaua siitä, oliko puolison tukea saatavilla vai ei, haastateltavien puheesta huokui voimakkaasti arjen kokeminen "meidän" kautta. Toisaalta äit iyreenkin liitetään myös työelämästä tultu suorittamisen ja tuottavuuden ideaali: "hyvä äiti" käyttää ajan ja resurssit tehokkaasti. Muut kuin perheeseen kietoutuvat sosiaaliset kontaktit saattavat vähentyä merkiuäväsu elämäntilanteen ja siihen liittyen esimerkiksi asuinpaikan muutosten vuoksi. Ihmiset, joihin oltiin yhteyksissä ja joita tavattiin, olivat joko samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia perheitä, joilta koettiin saatavan vertaistukea, tai esimerkiksi isovanhempia, jotka auttoivat arjen rutiineissa ja saattoivat tarjota vanhemmille hengähdystauon lasten hoitamisesta. (H7, 2) Yksin vs. Kuten haastateltavat kuvasivat, arki kietoutui väistämättä useiden ihmisten ja asioiden ympärille, olipa sitten päivä tai yö: [ ... Muiden samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien äitien voidaan haastattelun perusteella nähdä lieviuäneen yksinäisyyden tunnetta. Se 011 jäänyt niin vähälle. Mä juon kahvia ja luen aamulehden. (HS, 2) Sosiaalisten suhteiden myös kuvattiin muuttuneen aiempaa vahvemmin tiettyyn vaihtologiikkaan perustuvaksi. Tai sit sitä pitää tapullaa ilma pihalle. Kun sen on saanut 11ul1humaa11 niin Anni herää jo ensimmäiselle yösyötölle. Koho ajan jolw puhuu ja vaatii vastausta tai ainal1i11 että kuuntelee. Individualistisissa kulttuureissa on tyypillistä, ettei kaikkea tehdä aina yhdessä muiden kanssa vaan yksilölle mielletään kuuluvan omaa, itsenäistäkin aikaa, jonka hän voi käyttää haluamallaan Lavalla. Ajanhallima ja rutiinien hoitaminen todet uin varsin vaikeiksi, sillä kaikki kerrottiin tehtävän yhdessä lasten kanssa: Ranl1inta 011 se et.tä mä 0011 sataprosenltisesti kiinni noissa lapsissa. Vertaiset tuotiin esiin myös liikkumisen kannalta merkityksellisiksi. Perheaika vs. Haastatteluista välittyikin idea siitä, että äiti on nimenomaisesti lapsia varten, ja käytettävissä oleva aika oli jo lähtökohdiltaan lasten kanssa yhteistä aikaa. Perheestä irrallista omaa aikaa voi olla vaikeaa järjestää, mikä näyttäytyi haastateltavil le jaksamista kuormiuavana tekijänä. Vaikka perheenäidin arjessa saattaa olla lapsista hieman etäisempiä hetkiä, äidit tekevät lapsiin ja kotiin liittyviä tehtäviä lähes kaiken aikaa ja yhtäaikaisesti monien toimintojen kanssa. Niin puol yhdeksän ailwan, että hethonen, nyt tulee uni. Se 011 semmoinen pah/10 ottaa, jol1u hetki siitä päivästä. (Hl, 3) Sir Lauri tulee luo/ta alal1ertaan ja se palautetaan sinne sänkyyn, sellaista unihoulullamista. Mä huomaan, että mun varmaan pitäis soittaa siinä, hun lapset ovat vielä hereillä. (H4, 3) Osa haastateltavista oli pääasiassa yksin vastuussa lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta, eikä puolison tukea ollut näin ollen juurikaan saatavilla esimerkiksi haasteellisten työvuorojen tai työmatkojen vuoksi. oma aika Haastateltavat kertoivat oman ajan ajan, jonka he ilmaisivat merkitsevän yleensä lapsista erillistä aikaa (jallinoja 2000; Anttila 2012) olevan arjessa harvinaista. Mulla 011 jäänyt harrastukset pois. Tämä voidaan nähdä haastateltavien tekemäksi "hyvän äidin" roolista poikkeamisesta seuraavaksi "huonon äidin" tulkinnaksi. Pienten lasten äitiys haastaa tällaisen ajankäyttöön liittyvän sosiaalisen representaation: kollektivistinen aikakäsitys asettuu individualistista vasten. Se ilta on älyltömän lyhyt. Jutellaan jotain. Mä en pääse mihinkään jos ne ei oo mulwna. Yksilö ja hänen toimintansa kietoutuvat tiiviisti muihin ihmisiin. (H/3, 2) Äitiyttä luonnehtii usein voimakas selviytymisen eetos tietynlainen sosiokuluuurtsesu rakentunut ja jaettu, paljolti protestanttiseen eetokseen (Weber 1980) perustuva velvollisuuden tunne siitä, euä on oltava ahkera ja kannettava taakkansa. Isompi lapsi tehee ihan mitä vaan haluaa ite tel1dä, vaihha kattoo telkkaria. Haastateltavat kertoivat, että nykyisen elämäntilanteen rutiinien hallitsevuudesta johtuen sosiaalinen elämä muuttui selvästi verrattuna aiemmin elettyyn arkeen. Perheenäiti on jatkuvasti lapsen tai lasten kanssa mutta vailla aikuista ja vertaista seuraa. Kaikki tehdään, koetaan ja tulkitaan yhdessä lasten kanssa äiti voi tuntea olevansa psyykkisesti yksin. Tällöin omaa, itsenäistä ja lapsista erillisiä aikaa ei oikeastaan ollut. Sosiaaliset suhteet olivat kaventuneet: Ystäviä vois tavata enemmän. Liikkuminen toisen äidin roolia työstävän ja 44 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • MKIMUSARTIKKEU • Ar]IY1 jilmltteet 19 lnkuntasuhde. Muu kuin lasten ja kodin hoitamiseen suuntautuva toiminta saattaakin aiheuttaa syyllisyyttä hyvin monella tapaa ja monista syistä
Sosiokulttuuristen käsitysten tarkasteleminen avaa liikunnan tutkimuksen ja edistämisen piirissä usein vielä marginaaliseksi jäävää tulokulmaa (vähäiseen) liikkumiseen. harjoittavan naisen kanssa pystyttiin ehkä m yös oikeutt am aan itselle helpom m in, sillä se ei näytt äytynyt naiselle äitiyden hylkääm isenä vaan pikem m inkin sitä tukevana to im intana. /l.rj€f1 jännitteet ja liiku'ltasuhde 45. Samalla tulokset kuvaavat, millaisia jännitteitä äitiyskäsityksiin ja perheenäitien arkeen liittyy. Käsitykset "hyvästä äitiydestä" ja liikkumisesta voivat siis saada erilaisia ilmenemismuotoja ryhmäkohtaisesti. Naiset hakeutuivat liikunta-aktiivisuuua edistävään ryhmään, sillä heidän liikunta-aktiivisuutensa oli muuttunut aiempaan verrattuna vähäisemmäksi tai erilaiseksi, eivätkä he olleet tyytyväisiä nykytilanteeseensa. Tulokset kertovat omalta osaltaan siitä, mikä äitiydessä on yhteisesti tiedettyä, tunnettua, hyväksyttyä ja normaalia. Tutkimustuloksemme valottavat, millaisia ristiriitoja aktiivisesti liikkuneilla naisilla voi olla, kun heidän elämäntilanteensa muuttuu ja heistä tulee perheenäitejä. Tutkimukseemme osallistuneet naiset olivat ennen lasten saamista olleet liikunnallisia. He olivat hakeutuneet ryhmiin, joissa liikunta-aktiivisuutta pyrittiin edistämään ja toivat liikunnallisen elämäntapamuutoshalukkuutensa monin tavoin esiin tutkirnushaastatteluissa. Tutkimuksemme perusteella pienten lasten äitiyden arki rakentuu erilaisten jännitteiden keskellä. Vert aisten, "m erkitykselli sten toisten" (M ead 1977 ), voidaan nähdä vahvistavan perheenäitien sosiaalista iden titeett iä äiteinä. Kertoessaan arjestaan ja äitinä olemisesta haastateltavat tasapainottelivat äitiyteen ja liikkumiseen liittyvien vaateiden, ihanteiden, omien resurssiensa ja toiveidensa välillä. Nykypäivän yhteiskunnassa on lukuisia tapoja olla äiti ja asemoida itsensä kulttuurisiin äitiyskäsityksiin. Yhden tapasin neuvolan äiti-lapsi-kerhossa. Liikuntasuhde voi aktivoitua neuvottelun kohteeksi etenkin erilaisissa muutostilanteissa. Yksilön liikuntakäsitykset ja -käyttäytyminen muodostuvat lukuisissa toisiinsa nähden ristipaineessa olevissa pyrkimyksissä ja intresseissä: sekä yleisesti tunnettujen arvojen ja asenteiden että omien henkilökohtaisten odotusten ja tarpeiden vuoropuhelussa. Toisaalta naiset kertoivat enemmän tai vähemmän suoraan, ettei heidän oikeastaan kuulu tai tarvitse haluta muutosta, sillä pienten lasten kanssa oleminen ja lapsista huolehtiminen on äidin päätehtävä. Yksilön suhde sosiokuluuurisiin käsityksiin rakentaa myös hänen liikuntasuhdettaan. Yksilön liikunta-aktiivisuutta edistämään pyrittäessä olisi hyvä huomioida, millaisia käsityksiä yksilöllä on esimerkiksi "hyvästä" tai "oikeasta" tavasta elää. Tulokset saattavat kertoa nimenomaisesti tietystä sosiaalisesta ryhmästä, yhdestä joukosta taustoiltaan liikunnallisia ja terveystietoisia naisia, kenties myös tietystä "äitityypistä". UIKUNTA & TIEDE 50 , 6/2013, TUTKIMUSARTIKKEU . Jälkimodernissa ajassa ja länsimaisessa kontekstissa ihmisillä onkin liikkumavaraa erilaisten elämänvaiheiden sisältöjen ja niihin liittyvien sosiaalisten roolien toteuttamisen suhteen. He kuvasivat perheelämän mukana tulleita mahdollisuuksia ja vapauksia sekä toisaalta rajoitteita ja velvoitteita. Kun ymmärretään paremmin, millaisista erilaisista elementeistä ja mahdollisista ristiriidoista liikuntasuhde koostuu, on mahdollista työstää sitä yksilölle mielekkäällä tavalla. Kaikki pienten lasten äidit eivät ole vähän liikkuvia. Ihmiset rakentavat alati suhdettaan sosiaalisesti muodostuneisiin ja jaettuihin käsityksiin ja oletuksiin siitä, mikä on oikein, sopivaa ja hyvää. Aineistosta välittyy analyysin avulla näkökulmia siihen, millaisesta sosiokulttuurisesta ilmiöstä äitiydessä on kyse ja kuinka siitä on sopivaa puhua. Omaa sosiaalista positiota ja identiteettiä on mahdollista muovata huomattavasti vapaammin kuin muutamia vuosikymmeniä sitten ja eräänlainen identiteettityö myös kuuluu ajan henkeen. Laadullinen tutkimuksemme tuo näkyväksi liikuntakulttuurin ja äitiyskulttuurin yhteensovittamiseen liittyviä haasteita: kulttuurit törmäävät. Se on ollut ihan korvaamaton apu. 2013). Haastateltavien puheesta kävi ilmi, että he kaipasivat vastauksia siihen, millä tavoin ja missä määrin heidän tulisi liikkua mikä on riittävää ja sopivaa. (H13, 2) Lähistöllä asuu yks äiti kellä on pieni lapsi. Hänen kanssaan laitetaan tekstiviestiä lähetäänl1ö kävelylle. On hyvin mahdollista ja todennäköistäkin, että tällaista ryhmää koskettavat erilaiset pohdinnat kuin esimerkiksi ennen äitiyttään liikunnallisesti inaktiivisia naisia. Kulttuurisia suuntaviittoja käsitellään omassa toiminnassa enemmän tai vähemmän tietoisesti ja aktiivisesti. Perheajan ja oman ajan suhde näyttäytyi haastavana. myös Rovio ym. Ilahduin suunnattomasti, kun hänet löysin. Sosiaalisesti jaetut mallit, ideaalit ja käytänteet antavat perheenäideille koordinaatteja ja peilauspintaa siihen, millaista äitiyttä he rakentavat ja uusintavat. Haastauelernamme äidit luonnehtivat eri tavoin elämässä tapahtuneita muutoksia sekä omaa tulevaisuuttaan. (HlO, 1) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksemme perheenäidit olivat halunneet muutosta vähäiseen liikunta-aktiivisuuteensa. Samalla he kuitenkin pohtivat, onko liikunta-aktiivisuuden lisääminen heidän elämäntilanteessaan oikeastaan edes tarpeellista ja mahdollista. Ei ollut vertaistukea. Se on sosiaalinen konstruktio: sosiaalisessa kontekstissa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvaa. Itsestään huolehtiminen, hyvä fyysinen kunto, terveellisen ja liikunnallisen elämän mallin näyttäminen lapsille ovat yhteiskunnallisesti arvostettavia asioita, mutta yhtä lailla pidetään tärkeänä, että äiti hoivaa lapsiaan. Yksilön liikuntasuhde on suhde kulttuurisiin, elämäntavan ja arjen jännitteisiin. Elämäntilanteen muutos, lapsiperheen perustaminen ja perheenäidin sosiaalisen roolin työstäminen virittivät tarkastelemaan omaa liikuntasuhdetta. Näin ollen liikuntasuhdekin voi rakentua yksilöllisenä rellektiivisenä pohdintana siitä, kuka ja millainen on, mitä elämältä haluaa ja mitä pitää tärkeänä (ks. Arjen jännitteet rakentavat myös liikuntasuhdetta. On myös mahdollista, että arkea eletään ja käsitellään sekä mahdollisia jännitteitä ratkotaan eri tavoin niin erilaisissa sosiaalisissa ryhmissä kuin yksilöllisestikin. Tuloksemme kertovat toisaalta suurta kulttuurista tarinaa, toisaalta pienempiä henkilökohtaisia tarinoita siitä, millaista on olla äiti, millaista perheen arki on äidin näkökulmasta ja miten monin tavoin tämä kaikki voi suhteutua liikkumiseen. Itsenäistä aikaa ja lepoa kaivattiin voimakkaasti, mutta yksinäisyyttä ei haluttu kokea vaan toivottiin kanssakäymistä vertaisten kanssa. Yksilö on sosiaalinen olento ja aina jollain tapaa eritasoisiin ja -tyyppisiin yhteisöihin kiinnittyvä ja myös yhteisöllinen toimija, mikä näkyy eri tavoin yksilön ajattelussa ja toiminnassa. Vertaissuhteita kaivataan ja jo yksikin suhde voi olla tärkeä: Mulla ei ollut ketään, kun esikoinen synty. Kaiken kaikkiaan perheenäitien voidaan nähdä pohtineen äitiyttä ja siihen liittyviä moninaisia tuntemuksia ja kokemuksia "riitasointuineen"
1984. Teoksessa: K. Moloney & 1. 1991. Jyväskylän yliopisto. Breakwell, G. Toiminnan psykologia. Jokinen, E. Helsinki: Gaudeamus. Teoksessa: K. 1980. Juva: WSOY Weckroth, K. Tampere: Vastapaino. Julkaistu alunperin teoksessa R. Lorenzi-Cioldi, F. Zacheus, T. Koski, P. Vuori, J. Turku: Turun yliopisto. La psychoanalyse, son image et son public. 2003. Paris: Presses Universitaires de France. Moscovici, S. 2001. & Lautamatti, L. valmentajat ja vanhemmat lasten ja nuorten näkemyksiä liikuntakiinnostukseensa vaikuttajista. Sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus. & Dodds, L. 46 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • TIJTKJMUSARTIKKELI • Arjen jännitteet J8 liikuntasuhde. llmanen (toim.) Pelit ja kentät kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. 1995. Weckroth, K. Deaux & G. 2005. Papers on Social Representations, 4 12), 1-6. Cambridge: Cambridge University Press, 3-69. Helsinki: Hanki ja jää. Helsinki: Hanki ja jää. Brewer & M. Sosiologia 28 141, 237-249. 2000. Mikä sienirihmasto siellä alla piileekään. Kääntänyt G. Äitiyden omaelämäkerrallisia esityksiä. Sukupuolistunut ja sukupuolistava työ. Rovio, E., Saaranen-Kauppinen, A., Pirkkalainen, M. Ei Villegalle vaan vertaiset. Hyviä äitejä ja arjen pärjääjiä. & Johnson, L. 2007. Äitiyden ainekset Teoksessa H. The phenomenon of social representations. Moscovici, M. Representations, identities, resistance. 1977. Teoksessa: G. Krok, S. 2004. Daly, K. 2001. Lehmuskallio, M. Helsinki: Gummerus, 39-63. Journal of Marriage and Family 65, 771-784. New York: Palgrave, 215-236. Everyday life. Nätkin ltoim.) Perhe murroksessa, kriittisen perhetutkimuksen jäljillä. Content, process, and power. The impact of pregnancy on physical activity level. Philoqene (toirn.) Representations of the social. Rossi & T Juvonen ltoim.) Käsikirja sukupuoleen. Maternal and Child Health Journal, 13, 597-603. Oxford: Blackwell, 271-284. 2003. Guest, G., Bunce,A. Sukupuolitettu kotityönjako ja sosiokulttuuriset rakenteet. Väsynyt äiti. Markovå, 1. Tampere: Tampereen yliopisto. Jallinoja, R. Liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen tutkimuksia 3/2004, 189-208. Korvela, P. 2008. An experiment with data saturation and variability. Toimintatutkimukseen osallistuneen perheenäidin liikuntasuhde osana identiteettiä. 1961/1976. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Helsinki: Gaudeamus. Perheen aika. 2000. Duveen, G. Yhdessä ja erikseen: Perheenjäsenten kotona olemisen ja tekemisen dynamiikka. Social Representations. Walker ltoim.) Social representations and identity. 2013. 2004. Teoksessa: M.B. 2008. London: Routledge & Kegan Paul. Deaux & G. Fell, D.B., Joseph, K.S., Armson, B.A. On social psychology. 1991. Aikuisten arki. 2003. 1996. Tampere: Vastapaino, 183-196. Salmi, M. Cambridge: Polity Press, 18-77. 2008. Explorations in Social Psychology. Korvajärvi, P. Ouestioning consensus in social representations theory. Explorations in social psychology. Sosiologia 49141, 291-306. The concept of themata. Julkunen, R. Group processes and the constructio n of social representations. Liikunta & Tiede 50 11), 67-74. 2011. Jokinen, E. & Clernence, A. Oxford Blackwell, 298-320. Rose, D., Efraim, D,, Gervais, M-C., Joffe, H., Jovchelovitch, S. 257-270. 1988. Family theory versus the theories families live bv. Heller,A. Teoksessa: K. Weber, M. Teoksessa: G. Bridging theoretical traditions. 2000. Social representational constraints upon identitv processes. Social identities and social representations: how are they related. Ajatteletko arkena. Duveen. Philoqens (toirn.) Representations of the social. Mead, G.H. Teoksessa: T Saresma, L.-M. University of Chicago: London. Liikuntasuhde liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Bridging theoretical traditions. 2009. Liikunta &Tiede 48 (6), 24-31. Forsberg & R. & Vignaux, G. Cambridge Polity Press, 156-183. Helsinki: Otava. Teoksessa: G. Arkielämä ja tietoisen toiminnan mahdollisuus. Farr & S Moscovici ltoim.) 1984. Moscovici, S. 2010. Yksinhuoltajia marginaalissa Acta Universitatis Tamperensis 1437. LÄ HTEET Anttila, A-H. Oxford: Blackwell. Hewstone (toim.) Social cognition. X voi olla kuka tahansa. Tutkimuksia 130. How many interviews are enough. Field Methods, 18111, 59-82. Uuden työn paradoksit Keskusteluja 2000-luvun tvöprosesstelista. Duveen (toirn.) Social representations. 2012. Selected papers, edited and with revised introduction by Anselm Strauss. & Morant, N. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. Duveen ttoim.) Social Representations. 2006
Finnish national guiclelines recommencl 7-years-old and younger chilclren to be physically active at least 2 hours a day of which at !east a part should contain MVPA. Hippa, pallopeli, konttaaminen ja porraskävely olivat joko keski raskaita tai raskaita ja toisaalta korkeita kiihtyvyyksiä aiheuttavia sisäliikuntamuotoja. Reipas liikunta takaa lasten motoristen perustaitojen kehityksen mutta kevyttäkin tarvitaan! Liikunta & Tiede 50 (6), 47-52. . The purpose of this study was to examine the intensity of typical children's' incloor physical activities known to be important for fundamental motor development. Laukkanen, A., Finni, T., Pesola, A. Motoristen perustaitojen kehityksen kannalta on suositeltavaa, että intensiteetiltään kaikentyyppinen fyysinen aktiivisuus otetaan huomioon, kun lasten fyysistä aktiivisuutta mitataan tai annetaan fyysisen aktiivisuuden suosituksia. Toistaiseksi ei tiedetä, minkä tyyppinen liikunta olisi intensiteetiltään suositeltavaa lasten motoristen perustaitojen kehitykselle. 040-684 6255, sähköposti: arto.i.laukkanen@jyu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Laukkanen, A., Finni, T., Pesola, A.Sääkslahti, A. REIPAS LIIKUNTA TAKAA LASTEN MOTORISTEN PERUSTAITOJEN KEHITYKSEN MUTTA KEVYTTÄKINTARVITAAN! ARTO LAUKKANEN, TAIJA FINNI, ARTO PESOLA, ARJA SÄÄKSLAHTI Yhteyshenkilö: Arto Laukkanen, Liikunta biologian laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35 (LL 175), 40014 Jyväskylän yliopisto. Keywords: fundamental motor ski/ls, physical activity, d1ildren Asiasanat: motoriset perustaidot, fyysinen aktiivisuus, lapset Ui<UNTA & TIEDE 50. & Sääkslahti, A. To clate, there is no research-based evidence on which intensity of PA is of primary importance from the perspective of clevelopment of fundamental motor skills in chilclren. 6/2013. Kansalliset liikuntasuositukset suosittelevat ?-vuotiaiden ja tätä nuorempien liikkuvan vähintään 2 tuntia intensiteetiltään ainakin osittain reippaasti. Liikkumista mitattiin objektiivisesti vyötäröllä pidettävillä 3-suuntaisilla kiihtyvyysantureilla (GCDC), joilla analysoitiin liikkumisintensiteetti käyttäen countsja g-voimahistogrammi-menetelmiä. 2013. Terveyshyötyjen ohjaamina kansainväliset liikuntasuositukset kehottavat, että yli 5-vuotiaiden lasten tulisi liikkua päivittäin vähintään yhden tunnin ajan intensiteetiltään keskiraskaasti tai raskaasti. Tag, ball game, crawling ancl stair walking were classified as MVPA ancl contained high g-force impacts. Physical activity was measured objectively using three-climensional accelerometers and intensity of PA was determined using countsancl g-Iorce histogram methods. The intensity of clifferent activities varied between activities from sedentary to vigorous in both preschoolers and first-graclers. Yhteenvetona voidaan todeta, että kiihtyvyysanturilla mitattuna raskaan ja keskiraskaan ohella myös hyvin kevyeksi luokiteltava fyysinen aktiivisuus voi sisältää motoristen perustaitojen kehityksen kannalta olennaisia liikkumismuotoja. ln contrast, climbing and balance beam walking were mostly light or sedentary activity ancl accumulatecl low g-Iorce impacts. Päiväkotilaiset (11 tyttöä ja 7 poikaa, keski-ikä 6,3 vuotta) ja ensimmäisen luokan oppilaat (3 tyttöä ja 8 poikaa, keski-ikä 7,6 vuotta) suorittivat yhden päivän aikana kuusi sisäliikuntatehtävää: hippa, pallopeli, konttaus, porraskävely, kiipeily ja tasapainokävely. 11./mMUSAATIKKEU -Mo<<>is1"1 perus1ai1oj"1 k,nfys ~ 47. ln conclusion, accelerometer-derivecl seclentary-to-light intensity PA, along with MVPA, can be essential for the development of Iundamental motor skills in chilclren. Basecl on health benefits, international physical activity (PA) guideIines recommend at !east 60 minutes of moderate-to-vigorous iruensity physical activity (MVPA) claily in children over 5-years-old. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää lapsille tyypillisten ja motorisia perustaitoja kehittävien sisäliikuntamuotojen intensiteetit. . Sen sijaan kiipeily ja tasapainokävely olivat pääasiassa kevyitä tai erittäin kevyitä ja matalia kiihtyvyyksiä aiheuttavia liikkumismuotoja. Sekä päiväkotilaisten että koululaisten liikkumisintensiteetti vaihteli tehtävien välillä erittäin kevyestä raskaaseen. 2013. Brisk physical activity ensures the development of fundamental motor skills in children but light is also needed! Liikunta &Tiede 50 (6), 47-52. Puh. Therefore, PA of ali intensities shoulcl be taken into consideration when PA in children is assessed or PA guidelines for children are administerecl. Preschoolers (11 girls ancl 7 boys, mean age 6.3 years) and first-graders (3 girls and 8 boys, mean age 7.6 years) performecl six incloor activities cluring a day: tag, ball game, crawling, stair walking, climbing and balance beam walking
Seinään kiinteästi asennetuille neljälle vierekkäiselle puolapuulle (leveys yhteensä 304 cm, puolapuiden ylin puola 250 cm korkeudella) oli merkiuy kahdenvärisillä hernepusseilla kiipeilyrata. Aikaisemmissa tutkimuksissa sekä motoristen perustaitojen kehitys (Fisher ym. Kiipeilyrata oli kaksivaiheinen: Kiipeäminen alhaalta ylös ja yksiväristen hernepussien pudottaminen vuorollaan kunkin vierekkäisen puolapuun ylimmältä puolalta. Tutkimuksen suostumuslornake fyysisen aktiivisuuden mittauksiin osallistumisesta lähetettiin 30:lle 5-6-vuotiaan päiväkot ilaisen ja 12 ensimmäisen luokan oppilaan huoltajalle. 2009). Tutkimukseen suostumuksensa antaneiden huoltajien lapsista kaksi oli poissa päiväkodista ja yksi koulusta tutkimuspäivänä. 2009) sekä heikompaan akateemiseen suoriutumiseen (Kantamaa ym. Selkeydellä ja yksiselitteisyyden periaatteella haettiin sitä, että tehtävien suoritustapa olisi suhteellisen vakio. Pelissä oli 3 yhden minuutin erää, joiden välissä oli lyhyet tauot. Lapset leikkivät "banaani-hippaa" 6 oppilaan ryhmissä (alue 10,9 m x 6,1 m) niin, että kullakin lapsella oli 30 sekunnin hippa-vasiuu. 2012). Taukojen aikana kenttäpuoliskoille jääneet hernepussu laskettiin ja jaeltiin uudelleen tasapuolisesti seuraavaa erää varten. 2006). Kohtuullisesti rasittavalla ja rasittavalla liikunnalla (rnoderate-to-vigorous physical activity) tarkoitetaan sykettä kohottavaa ja hikoilua aiheuttavaa, niin sanottua reipasta liikuntaa ja leikkiä. Suostumus osallistumisesta saatiin yhteensä 20 päiväkotilaisen ja 11 ensimmäisen luokan oppilaan huoltajalta. Tällä pyrittiin mahdollisimman korkeaan tehtävien toisteuavuuteen. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan vielä tutkittua tietoa siitä, miten nämä yhä yleisemmin käytettävät kiihtyvyysanturit tulkitsevat nuorille lapsille tyypilliset liikkumismuodot rasittavuuden eli intensiteetin suhteen. Puhdistaminen tapahtui nostamalla omalle kenuäpuoliskolle jäänyt hernepussi yksi kerrallaan maasta ja heittämällä se vastapuolen kenuåpuoliskolle. Toisin sanoen tähän mennessä ei ole selvää käsitystä siitä, minkä iruensiteeu isiä ovat lasten tyypilliset ja motorisia perustaitoja kehittävät liikuntamuodot kiihtyvyysanturilla mitattuna. 2004). Kaiteesta sai tarviuaessa ottaa tukea, mikäli lapsi koki sen tarpeelliseksi. 2011; Barneu ym. Salin halki kulkevaan voimistelumauoon (12,3 m pitkä, 90 cm leveä, 4 cm paksu) oli merkauu pujouelurata niin, ellä lasten tuli konttaamalla pujotella rata päädystä toiseen yhden kerran ilman keskeytyksiä. Osittain tällaisiin aikaisempiin tutkimustuloksiin pohjautuen kansainväliset liikuntasuositukset kehottavat yli 5-vuotiaita liikkumaan päivittäin vähintään 60 minuuttia, ja tämän ajan suositellaan koostuvan joko kokonaan (Australia's Physical Act ivity Recommendations 2005; UK physical activiiy guidelines 2011) tai ainakin osittain rasittavasta tai kohtuullisen rasittavasta liikunnasta (Physical Act ivity for Children 2004). Hippa-leikin yhteiskesto oli 3 minuuttia ja vaihtoihin kulunut aika. Konttausvauhtia ei ohjeistettu erikseen, vaan lapset saivat kontata itse määräämällään vauhdilla. Kiipeilyradan lopuksi lasten oli siirryllävä sivullain oikealle, halki kaikkien neljän puolapuun ja 48 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • TVTKIMUSARTIKKEU • Motonsten perustartOJEl(\ kehtys lapsilla. Portaissa ei saanut juosta, muuten kävelytyyli oli vapaa. 2008) että terveydellisten tekijöiden suotuisa muutos (Timmons ym. 2) Pallopeli "oma puoli puhtaaksi". Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka intensiivistä päiväkotilaisten ja ensimmäisen luokan oppilaiden tyypilliset ja peruslukuntatauoja kehittävä! sisäliikuntamuodot ovat kiihtyvyysanturi mit tausten perusteella. Motoristen perustaitojen kehittyminen lapsuudessa on yhtäältä seurausta hermostollisten järjestelmien kypsymisestä, kehon fyysisten ominaisuuksien kehiuymisestä ja motorisesta harjoittelusta (Malina ym. Kiihtyvyysanturimittareiden tuottamasta datasta analysoitiin aktiivisuusluvut eri liikunta-aktiivisuuden intensiieereille (counts-analyysi) ja lisäksi kiihtyvyysvoimat (g-voima) analysoitiin reaaliaikaisesti ja esiteltiin histogrammina. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhdestä Jyväskylän seudulla sijaitsevasta päiväkoti-koulusta osana vuosina 2011-2013 toteutettavaa "Istumisen vähentämisen ja arkiliikunnan lisäämisen vaikutukset aikuisten ja heidän pienten lastensa liikkumiseen ja terveyteen (InPact )" -hankeua. Heikkojen motoristen perustaitojen on puolestaan todeuu olevan yhteydessä terveyttä kuvaaviin muuttujiin, kuten kohonneeseen kehon painoindeksiin ja vyötärönympärysmittaan (D'Hondt yrn., 2012; Okely ym., 2004), huonompaan terveyskuntoon (Hands ym. Näillä perusteilla tutkit taviksi sisäliikuntamuodoiksi valikoituivat seuraavat yhteistoiminnalliset (1 ja 2) ja yksilötehtävät (3, 4, 5 ja 6): 1) Pelastushippa. Lapset jaettiin 3 hengen joukkueisiin, joiden tavoitteena oli erän aikana puhdistaa oma kenttäpuolisko (10,9 m x 6,1 m) hernepusseista. 4) Porraskävely. Kansallisissa liikuntasuosituksissa päivittäisen liikkumisen kokonaismääräksi suositellaan 7-vuotiailla ja tätä nuoremmilla vähintään 2 tuntia, ja niissä painottuvat hieman kansainvälisiä suosituksia vahvemmin liikunnan kasvattava rooli ja toisaalta liikuntaan kasvamisen merkitys (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille 2008; Varhaiskasvatuksen liikunnan suositus 2005). 2012; Sääkslahti yrn.2004) on liueuy intensiteetiltään rasittavan tai kohtuullisesti rasittavan fyysisen aktiivisuuden määrään. Mikäli hippa sai kiinni kaikki pelaajat ennen 30 sekunnin täyttymistä, niin peli aloitettiin alusta uudelleen. Tyypilliset sisäliikuntamuodot Päiväkotilaisten ja ensimmäisen luokan oppilaiden mitattaviksi sisäliikuntamuodoiksi pyrittiin valitsemaan lapsille entuudestaan tuttuja ja selkeitä sekä yksilöettä yhteistoiminnallisia tehtäviä. Tehtävän suorittamisessa jää tällöin pienempään osaan toiminnan suunnittelu ja suuntaaminen, ja keskiuyrninen voidaan kohdistaa tehtävän vaatimaan motoriseen säätelyyn (Wolf 2007). 3) Konuaus. Lisäksi tehtävien haluttiin olevan kaikenikäisille tutkimukseen osallistuville lapsille soveltuvia.jotta tuloksia voitaisiin käsitellä yhteismitallisina koko tutkirnusjoukolle. Tehtävänä oli kuljettaa viisi hernepussia, yksi kerrallaan, portaiden (yhden portaan korkeus 5,9 cm, portaikon korkeus yhteensä 3,5 m) alatasolta ylätasolle. 2013). 2005; Williams ym. Käyttämällä kahta rinnakkaista analysointimenetelmää pyrittiin saamaan tyypillisten sisäliikuntamuotojen iruensiteetistä mahdollisimman kattava kuva. JOHDANTO TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Poikkileikkaustutkimuksissa motoristen perustaitojen on osoiteuu olevan yhteydessä fyysisen aktiivisuuden määrään: mitä paremmat motoriset perustaidot sitä fyysisesti aktiivisempia lapset ovat (Williams ym. Reliaabeli ja suuretkin otokset kustannustehokkaasti mahdollistava kiihtyvyysanturiminaaminen perustuu liikkumisesta aiheutuvien kiihtyvyyksien määrän ja voimakkuuden eli intensiteetin rekisteröimiseen. Suomalaisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta on olemassa sekä kyselyihin (kuten Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010), kyselyihin ja päiväkirjoihin (Nupponen ym., 2010) että objektiiviseen kiihtyvyysanturimiuaamiseen perustuvaa tietoa (Soini ym. Toisaalta riiuävän motoristen perustaitojen tason on havaittu tutkimuksissa olevan yksi fyysisen aktiivisuuden vähenemistä hidastava tekijä siirryttäessä lapsuudesta nuoruuteen (Lopes ym. Tutkimusjoukko (11=29) koostui näin ollen 11 päiväkoti-tytöstä (ikä 6,26 ± 0,64 vuotta) ja seitsemästä pojasta (ikä 6,29 ± 0,54 vuotta) sekä kolmesta ensimmäisen luokan tytöstä (ikä 7,76 ± 0,29 vuolla) ja kahdeksasta pojasta (ikä 7,48 ± 0,24 vuotta). 2008; Wrotniak ym. 5) Kiipeily. Lapsia kehotettiin mahdollisimman nopeasti pelastamaan hipan kiinni ottamat pelaajat
, 5,6-5,8 gja 5,8-6,0 g. Kiipeilytyyli oli vapaa. Näin myös odotusajat jäivät lyhyiksi. Sekä countsettä g-voimahistogrammi-analyysin tulokset laskettiin suhteellisina osuuksina kuhunkin tehtävään keskimäärin kokonaisuudessaan käytetystä ajasta (prosenttiosuus tehtävään keskimäärin kuluneesta kokonaisajasta). Lisäksi ensimmäisen luokan oppilaiclen suoritusten kestoi olivat yksilötehtävissä selvästi yhdenmukaisemmat kuin päiväkotilaisilla, joiden ajankäytössä oli keskihajontojen perusteella huomattavasti suurempia yksilöiden välisiä eroja. Kutakin sisäliikkumismuotoa parhaiten kuvaava intensiteettiluokka on lihavoitu. Kiihtyvyysanturien keräämä data analysoitiin counts-pohjaisella analyysimenetelmällä käyuäen lapsilla määritettyjä fyysisen aktiivisuuden intensiteetin raja-arvoja. Aikataulullisista syistä johtuen yksilötehtävien suoritusjärjestys ei ollut sama kaikilla, vaan tehtävien tekeminen aloitettiin joko tehtävästä 3, 4, 5 tai 6. Keskimäärin koululaiset suoriutuivat yksilötehtävistä selvästi päiväkotilaisia lyhyemmässä ajassa (Taulukko 1). G-voimahistogrammi kykenee säilyttämään fyysisen aktiivisuuden tosiaikaisen intensiteetti tiedon ilman keskiarvoistamista. Jokaisella yksilötehtäv äp isteellä oli yksi aikuinen antamassa suulliset suoruusohjeet ja valvomassa annetun tehtävän suorittamista. Fyysisen aktiivisuuden intensiteetin määrittämiseksi kiihtyvyysanturidata analysoitiin lisäksi Jyväskylän yliopistossa kehitetyn reaaliaikaisen kiihtyvyyksien tallentamiseen perustuvan g-voimahistogrammin avulla. Tehtävä Päiväkotilaiset 1. Mittaustilanne toteutettiin niin, euä kerrallaan vain yksi lapsi oli aikuisen ohjaajan mitattavana erillisessä pukuhuonetilassa. luokan oppilaat (n= 18) (n= 11) Hippa 179,8 ± 0,8 179,9 ± 0.4 Pallopeli 180,0 ± 1,6 180,0 ± 0,5 Konttaus 23.0±5,6 18,8 ± 2,8 Kiipeily 116,1 ± 40,5 64.7 ± 14,0 Porras kävely 154,9 ± 53,3 119,2 ± 14,6 Tasapainoilu 62,9 ± 18.7 50,6 ± 10,2 suus määriteltiin intensiteetiltään kyseisellä aikavälillä joko erittäin kevyeksi (sedentary-alle 373 sykäystä), kevyeksi (light-373-585 sykäystä), keskiraskaaksi (moderate-585-881 sykäystä) tai raskaaksi (vigorous-yli 881 sykäystä) (Van Cauwenberghe et al 2010). Antropometria Lasten pituus (seinään kiinnitetty mittanauha) ja paino (Soehnle Digital -henkilövaaka) mitattiin sisäliikumatehtävien suorittamisen yhteydessä. Lisäksi koululaisten portaissa kävely oli suurimmaksi osaksi raskaaksi ja päivåkotilaisilla kohtuullisen raskaaksi luokiteltavaa. Lisäksi keskimääräisistä prosenuiosuuksista laskettiin kaikissa tapauksissa keskihajonnat. Yhteistoiminnallisiin ja yksilötehtäviin käytetty aika keskimäärin sekunteina (± keskihajonta). Penkkien väliin jäävä aukko (n. 50 cm) oli sallittua ylittää joko pitkällä askeleella tai tukiaskeleella penkkien väliin jäävälle alueelle. Sekä päiväkotilaiset että koululaiset liikkuivat hipassa, pallopelissä ja konuaamisessa suurimman osan ajasta (vaihteluväli 65,2-100 prosenuia) raskaaksi määritellyllä fyysisen aktiivisuuden intensiteettitasolla (Taulukot 2 ja 3). 6) Tasapainokävely. Päiväkotilaisten käyttämä suhteellinen osuus ajasta fyysisen aktiivisuuden intensiteettitasoilla eri sisäliikuntamuodoissa (keskiarvo ± keskihajonta). Seuraavaksi eniten suuria kiihtyvyyksiä aiheuttivat hippa ja pallopeli sekä porraskävely. Histogrammianalyysissä kiihtyvyysvoimat analysoitiin seuraaviin luokkiin: 0-0,05 g, 0,05-0,2 g, 0,2-0,4 g, ... Fyysinen aktiivisuus Lasten fyysistä aktiivisuutta mitattiin kaikkien tehtävien ajan kolmisuuntaisilla X6-la -mallin kiihtyvyysantureilla, jotka mittaavat kiihtyvyyttä dynaamisesti ±6 g:n alueelta (Gulf Coast Data Conceptslnc, USA). Yksilöiehtävien mahdollista sosiaalista suoriutumispainetta pyrittiin vähentämään ottamalla mukaan kerrallaan vain tehtävien lukumäärää vastaava määrä lapsia. Tehtävänä oli etuperm kävellen tasapainoilla yhden kerran edestakaisin kolmea perättäin asetettua käännettyä penkkiä pitkin. Yhteistoiminnallisissa tehtävissä lapsiryhmien koko oli 6 henkeä. Yleisesti kiihtyvyysanturimittaaminen perustuu siihen, että liikahtelun tuottamien kiihtyvyyksien määrä ja niiden voimakkuus tallentuvat mittarin muistiin. Yksilötehtävi ssä yksi lapsi suoritti tehtävää kerrallaan. Muista tehtävistä poiketen, kiipeily ja tasapainokävely olivat fyysisen aktiivisuuden intensiteetiltään pääosin kevyttä tai erittäin kevyttä liikkumista erityisesti päiväkotilaisilla (Taulukko 2). Kiihtyvyysanturi asetettiin tukevasti keskelle lapsen vyötärön etuosaa, säädeuävään ja joustavaan vyöhön kiinnitettynä. Lapset saivat ennen mittaamista harjoitella kiipeilyä puolapuilla. Odotetusti yhteistoiminnallisten tehtävien kesioissa ei havaittu eroja yksilöiden välillä. Kehon painoindeksistä (BMI, kg/m 2 ) laskettiin keskiarvo ja keskihajonta kummankin tutkimusryhmän sisällä. Counts-analyysi. Tässä tutkimuksessa kiihtyvyyksistä laskettiin 15:n sekunnin aikavälein (englanniksi epoch urne) keskiarvo, jonka mukaan fyysinen aktiiviTAULUKKO 1. Koululaisilla kiiTAULUKKO 2. pudotettava kunkin puolapuun ylimmällä puolalla oleva raidallinen hemepussi. Yhteistoiminnalliset tehtävät suoritettiin aina samassa järjestyksessä. Intensiteetti Hippa Pallopeli Konttaus Porraskävely Kiipeily Tasapainokävely Erittäinkevyt 2,3 ± 3,9 6,5 ± 6.7 0,0 ± 0, 7,9 ± 23,9 73,5 ± 22,5 50,9 ± 40,5 Kevyt 11,5 ± 13,2 9,6 ± 8,2 0,0 ± 0, 9,6 ± 22.7 22,5 ± 21,3 51,7 ± 40,3 Keskiraskas 7,1 ± 7,2 9,2 ± 13,0 5,9 ± 24.4 43,6 ± 36,0 5.4 ± 9.7 1,9±7,9 Raskas 84,0± 18,1 88,5 ± 16,2 96,5 ± 25,0 39,2 ± 36,3 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 LIIKUNTA & TIEDE 50 , 6/2013 • TIJTKIMUSARTIKKEU • Motor~ten peustetoen kehrtys lapsJt0 49. TULOKSET Päiväkotilaisten keskimääräinen kehon painoindeksi oli 16,3 ± 1,0 (pituus 117 cm± 7 ,2 cm; paino 22,3 kg± 3 kg) ja koululaisten 17,6 ± 1,9 (pituus 125,5 cm± 5,1 cm; paino 27,7 kg± 4,2 kg). Kummallakin ikäryhmällä konuaaminen aiheutti yli 10 prosenttia suoritusajasta suureksi luokiteltavia, yli 1 g:n, kiihtyvyyksiä (Taulukot 4 ja 5). Yhden käännetyn penkin pituus oli 240 cm, leveys 9 cm ja korkeus 35 cm, jolloin käännetyillä penkeillä k äv e ltäv äk si matkaksi kertyi yhteensä 14,4 m
Koululaisten suhteellisesti käytt ämä osuus ajasta fyysisen aktiivisuuden intensiteettitasoilla eri sisäliikuntamuodoissa (keskiarvo± keskihajonta). Intensiteetti Hippa Pallopeli Konttaus Porraskävely Kiipeily Tasapainokävely Erittäinkevyt 2,3 ± 3.9 8,3 ± 11.9 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 38,0 :t 28,0 30,7 ± 44,8 Kevyt 13,1 ± 7.9 5,3 ± 10.3 0,0 ± 0,0 10,0 ± 18,2 30,8 ± 28,7 44,5 :t 42,2 Keskiraskas 8,3 ± 11.8 9,1 ± 17.5 0,0 ± 0,0 39,7 ± 33,3 30,4 ± 35, 1 30,7±41,9 Raskas 65,2 :t 16.7 89,4 :t 19.8 103 :t 2,8 50,8 :t 40,3 3,1 ± 10,3 0,0 ± 0,0 TAULUKKO 4. Kutakin sisäliikkumismuotoa parhaiten kuvaava intensiteettiluokka on lihavoitu. Counts-analyysi. Koululaisten suhteellisesti käyttämä osuus ajasta fyysisen aktiivisuuden intensiteettitasoilla eri sisäliikuntamuodoissa (keskiarvo± keskihajonta). Intensiteetti Hippa Pallopeli Konttaus Porras kävely Kiipeily Tasapainokävely Og 65,2 ± 3,0 61,2 ± 2,3 59,8± 4, 1 63,0 ± 1,6 68,8 ± 2,9 66,8 ± 2,6 0,05-0,2 g 10,1 :t 1,5 11,0 :t 2,0 6,2 ± 2,0 11,6 :t 3,4 19,0 :t 1,8 18,7 :t 3,3 0,2-0,4 g 7,3 ± 1,3 10,1 ± 1,0 7,5 ± 1,8 9,5 ± 1,4 6,9 ± 1,8 8,6 ± 1,7 0,4-0,6 g 5,0 ± 0,9 6,3 ± 1,1 5,6 ± 1,9 5,5 ± 1,2 2,2 ± 0,9 3,0 ± 1,5 0,6-0,8 g 3,5 ± 0,7 4,0 ± 0,7 4,7 ± 1,5 3,4 ± 1,2 1,0 ± 0,4 1,2 ± 0,8 0,8-1 g 2,5 ± 0,5 2,6 ± 0,7 3,5 ± 1,1 2,0 ± 1,0 0,7 ± 0,3 0,6 ± 0,5 summa 1-2 g 5,4 ± 1,5 4,3±1,4 9,8 :t 2,9 3,9 ± 2,5 1,1 ± 0,7 0,8 ± 0,7 summa 2-3 g 0,9 ± 0,6 0,5 ± 0,4 2,5± 1,3 1,0 ± 1,0 0,2 ± 0,1 0,2 ± 0,2 summa 3-4 g 0,1 ± 0,1 0,1 ± 0,1 0,4 ± 0,9 0,1 ± 0,2 0,1 ± 0,1 0,1 ± 0,1 summa 4-5 g 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,1 0,0 ± 0,0 0,1 ± 0,1 0,0 ± 0,0 summa 5-6 g 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,1 0,0 ± 0,0 peily ja tasapainokävely jakautuivat melko tasaisesti erittäin kevyen, kevyen ja kohtuullisen raskaan intensiteetin piiriin, painou uen kuitenkin kiipeilyssä eriuäin kevyeen ja tasapainokävelyssä kevyeen intensueeuiluokkaan. TAULUKKO 3. Päiväkotilaisten käyttämä suhteellinen osuus ajasta fyysisen aktiivisuuden intensiteettitasoilla eri sisäliikuntamuodoissa (keskiarvo ± keskihajonta). Kutakin sisäliikkumismuotoa parhaiten kuvaava kiihtyvyysluokka on lihavoitu. G-voimahistogrammi-analyysi. Kyseisissä yksilötehtävissä matalairuensiteeuisyys ilmeni molemmissa ikäryhmissä myös alhaisten kiihtyvyyksien suurena osuutena ja toisaalta suurien kiihtyvyyksien pienenä osuutena käytetystä ajasta (taulukot 4 ja 5). G-voimahistogrammianalyysi. Kutakin sisäliikkumismuotoa parhaiten kuvaava kiihtyvyysluokka on lihavoitu. Intensiteetti Hippa Pallopeli Konttaus Porraskävely Kiipeily Tasapainokävely Og 65,7 ± 3,3 62,4 ± 2,4 61,4 ± 4,2 66,1±3,5 72,5 ± 4, 1 69,8 ± 3,0 0,05-0,2 g 9,8 :t 1,4 10,9 :t 1.8 6,7 ± 2,2 12,3 ± 2,4 20,4:t 1,7 19, 1 :t 2,7 0,2-0,4 g 6,6 ± 1,1 9,3 ± 1,2 6,5 ± 2,1 8,7 ± 1,6 4,7 ± 2,0 6,9 ± 1,8 0,4-0,6 g 4,6 ± 1,1 5,9 ± 1,0 5,1 ± 1,3 4,8 ± 1,1 1,1 ± 0,7 2,3 ± 1,3 0,6-Q,8 g 3,3 ± 0,8 3,7 ± 0,7 4,0 ± 1,2 2,8 ± 1,0 0,5 ± 0,3 0,8 ± 0,6 0,8-1 g 2,5 ± 0,6 2,4 ± 0,6 3,6 ± 1,1 1,6 ± 0,7 0,3 ± 0,2 0,4 ± 0,3 summa 1-2 g 6,0 ± 1,6 4,4±1,4 10,2 :t 3,4 2,9 ± 1,6 0,4 ± 0,4 0,5 ± 0,3 summa 2-3 g 1,3 ± 0,8 0,7 ± 0,6 2,3 ± 1,5 0,6 ± 0,7 0,1 ± 0,1 0,1 ± 0,1 summa 3-4 g 0,2 ± 0,2 0,1 ± 0,2 0,3 ± 0,4 0,1 ± 0,3 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,1 summa 4-5 g 0,0 ± 0,1 0,1 ± 0,2 0,0 ± 0,1 0,0 ± 0,1 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 summa 5-6 g 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 0,0 ± 0,0 TAULUKKO 5. 50 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • lVTI<JMUSARTIKJ<EU • Motonst"1 perus"'1°"' k&'l1ys ap,ia
Tavoitteena tehtävissä oli ylipäänsä se, että lapset voivat liikkua itselleen totutunlaisella ja mieluisalla tavalla. kehon keskilinjan ylittämisestä ja ylipäätään kehonhahmotuksesta saatavien kokemusten kannalta. Intensiteetiltään rauhallisen liikkumisen ja leikkimisen rooli tulisikin tarkoin huomioida, kun tutkitaan lasten fyysistä aktiivisuutta ja sen yhteyksiä motoristen perustaitojen kehitykseen. Tasapainon katsotaan muodostavan liikkumisen perustaitojen osaalueen, jonka pohjalle liikkumis-, välineenkäsiuelyja myöhemmin myös spesifirnmät laji taidot rakentuvat (Gallahue & Ozmun 2002). Kirjoittajien tiedossa ei ole aiemmin julkaistuja tutkimusartikkeleita, jotka olisivat keskittyneet selvittämään lapsille tyypillisten liikuntamuotojen intensiteettiä objektiivisesti mittaamalla. LIIKUNTA & TIEDE 50-6/2013-TUTI<JMUSAATIKKEU •Molonst"'pel\JS!Moj<,,kel"ilys apsA, 51. Tarkasteltaessa lasten fyysistä aktiivisuutta havaittiin siis, että eräät motorisen kehityksen kannalta olennaiset liikkumismuodot voivat olla kiihtyvyysanturilla määritettynä intensiteetiltään erittäin kevyttä, jopa paikoillaan olemiseen verrattavaa, aktiivisuutta. On oletettavaa, että useat motoriset perusliikkeet ovat senlaatuisia, että intensiivinen, vauhdikas suorittaminen todennäköisesti jopa haittaa näiden taitojen oppimista. Tutkimuksessa lapsille ohjeisteuujen yksilötehtävien kestot olivat osin sen verran lyhyitä, että se aiheutti counts-analyysin intensiteetin luokittelussa epätarkkuutta. Sekä objektiivisen mittarin että tutkimustilanteen havaintojen perusteella konttaamisrata innosti lapsia erityisen rankkaan fyysiseen aktiivisuuteen. Tämä johtuu kyseisten liikernuotojen vähäisestä liikemäärästä ja alhaisesta liikeintensiteetistä, vaikka niissä kuormitettaisiinkin esimerkiksi kehon hermolihasjärjestelmää huomattavasti. Kiipeämistä puolestaan pidetään erinomaisen tärkeänä liikkumismuotona, koska se harjaannuttaa kehon oikean ja vasemman puolen vuoroiuaista liikuttamista. Tämä kertonee osaksi siitä, että yksilötehtävien suorittamiseen vaadittavat motoriset taidot olivat koululaisilla melko hyvin hallinnassa. Fyysisen aktiivisuuden laskevan trendin myötä riittävien liikkumisen perustaitojen hankkiminen lapsuudessa voi muuttua aiempaa haastavammaksi. Tällöin kiihtyvyysamurin määrittelemä fyysisen aktiivisuuden keskimääräinen intensiteetti voi erota tämän tutkimuksen tuloksissa raportoiduista arvoista. Counts-analyysissä käytettiin intensiteettiluokan määrittämiseen 15 sekunnin tarkasteluväliä. Ihannetilanteessa fyysisen aktiivisuuden mittaamisen tulisi pohjautua objektiivisen ja esimerkiksi havainnointiin perustuvan subjektiivisen menetelmän yhdistelmään, jolloin liikunnan määrästä ja laadusta saataisiin tarkempi kokonaiskuva. Yksilötehtäviin käytetyn ajan hajonnat erosivat huomattavasti päiväkotilaisten ja koululaisten välillä. Sekä hippa, pallopeli, konttaaminen että porraskävely olivat käytettyjen analyysimenetelmien pohjalta keskiraskasta tai raskasta liikkumista ja sisälsivät suureksi luokiteltavia kiihtyvyysvoimia. Toisaalta päiväkotilaisten huomattavasti suurempi hajonta käytetyssä ajassa viitannee siihen, että tehtävistä suoriutumiseen vaadittavat taidot ja toiminnan säätely olivat vielä usealla kehittymässä, jolloin yksilöiden väliset erotkin olivat suuremmat (laakkola 2010, 104). Oletettavasti lapsille tyypillisten ja tuttujen liikkumismuotojen intensiteetti voi muuttua, mitä kauemmin niitä yhtäjaksoisesti jatketaan. Tämän mahdollisti osaltaan radan melko lyhyt mitta. 1995). 2011). (Ayres 2008.) Näiden kokemusten merkitys on ilmeisen tärkeä motoristen perustaitojen kehitykselle, mutta ne on liitetty viime aikoina yhä vahvemmin myös kognitiiviseen toimintakykyyn, kuten koulumenestykseen (Wesiendorp ym. Toistettavuuden näkökulmasta suoritusten kesto ei toisaalta voi olla kovin pitkä, sillä lasten liikkuminen ja leikkiminen on luonnostaan pyrähdyksenomaista ja lyhytkestoista (Bailey ym. Kirjoittajat haluavat kiittää Piia Haakanaa, Martti Meliniä sekä Aarni Kimmoa tutkimuksen kenttämittausten yhteydessä saamastaan avusta. Joissain tapauksissa tehtävään käytetty viimeinen tarkasteluväli kuitenkin kesti todellisuudessa alle 15 sekuntia. Mielenkiintoisena yksittäistapauksena tutkimuksessa nousi esiin intensiteetiltään erittäin raskaaksi osoittautunut ja huomattavan paljon suuria kiihtyvyyksiä aiheuttanut konttaus. Toisaalta on huomattava, että tutkimusjoukko oli kooltaan kohtalainen (18 päiväkotilaista ja 11 koululaista), jolloin yksittäistapaukset eivät todennäköisesti riitä merkittävästi vinouttamaan ryhmien keskiarvoja. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kiihtyvyysanturi rekisteröi eräät motorisen kehityksen kannalta tärkeät liikkumismuodot intensiteetiltään kevyeksi tai jopa erittäin kevyeksi. Suotuisten kehityspolkujen esimerkit ja mallit antaisivat tärkeitä työkaluja sekä interventiotutkimusten suunnittelulle että käytännön kenttätyötä tekeville liikuntakasvattajille ja -vaikuttajille. Tästä johtuen counts-analyysin intensiteettiluokkien yhteenlaskettu suhteellinen osuus käytetystä ajasta ylitti joissain tapauksissa 100 prosenttia. Vaikka tasapaino on tärkeä osa kaikentyyppistä hallittua liikkumista ja asennon säilyttämistä ajatellen (Kauranen 2011, 180-197), niin tässä tutkimuksessa erityisesti tasapainokävely kåännetyillä penkeillä edustaa selkeimmin tasapainonhallintaa vaativaa aktiivisuutta. On mahdollista, että kiihtyvyysanturiin kohdistui konttaamisessa ylimääräistä heiluntaa ja tärähtelyä, mikäli esimerkiksi raajat osuivat suorituksen aikana mittariin. Reipas liikunta on tutkitusti yhteydessä terveyteen ja motorisiin perustaitoihin ja lisäksi kiihtyvyysanturien rauhalliseksi rekisteröimällä liikkumisella on oma tärkeä roolinsa motorisessa kehityksessä. Jatkotutkimuksissa tulisikin keskittyä aiempaa tarkemmin siihen, millaista nykylasten fyysinen aktiivisuus on määrän lisäksi laadultaan. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että päiväkotilaisten ja ensimmäisen luokan oppilaiden tyypilliset sisäliikuntamuodot vaihtelivat kiihtyvyysanturimittausten perusteella intensiteetiltään koko käytetyn luokitteluasteikon alueella, erittäin kevyestä raskaaseen liikkumiseen. Liikuntaviestinnässä, kuten liikuntasuosituksissa, olisi tulevaisuudessa suotavaa tuoda esiin entistä konkreettisemmin ja perustellummin liikkumisen erilaisia merkityksiä lapsen kehityksen kannalta. Motorisen kehityksen näkökulmasta kiihtyvyysanturein määritettyä fyysistä aktiivisuutta tulisikin näin ollen tarkastella koko käytössä olevan intensiteettiskaalan alueella, aina kevyestä liikkumisesta vauhdikkaaseen. Sen sijaan kiipeily ja tasapainokävely luokiteltiin pääasiassa kevyeksi tai erittäin kevyeksi liikkumiseksi ja näiden liikuntamuotojen aiheuttamat kiihtyvyysvoimat olivat pääosin alhaisia. Liikkeen ollessa vähäistä kiihtyvyysanturi kuitenkin rekisteröi tällaisen aktiivisuuden intensiteetiltään kevyeksi sen vaatimaan lihasaktiivisuuteen verrattuna (Mikkonen & Juutinen 2012). On tärkeää huomata, että tasapainoa ja monipuolista kehonhahmotusta ja -hallintaa harjoittavissa liikkumismuodoissa vaaditaan suuriakin isornetrisiä eli staattisia lihasaktiivisuuksia, jotka rasittavat kehon hermolihasjärjestelmää ja kuluttavat energiaa. Sen lisäksi se on tärkeää ns. Tutkimukseen sisältyy muutamia rajoittavia tekijöitä. On lisäksi syytä huomata, että leikkien ja yksilöliikkumisen kokonaiskesto voi tosielämässä erota tässä tutkimuksessa niihin käytetystä ajasta. Tämä havainto tukee olettamusta siitä, että liikkumisen perustaitojen kypsä taso saavutetaan keskimäärin vasta kouluiän kynnyksellä (Gallahue & Ozmun 2002, 182). Lapset saivat suorittaa konttaamistehtävän niin omaehtoisesti kuin se tilanteessa oli ylipäänsä mahdollista. Sekä määrää että laatua tarkastelemalla voitaisiin kartoittaa monipuolisesti motoristen perustaitojen kehityksen kannalta suotuisia kehityspolkuja. Toisaalta radan suorittamisen rivakkuuteen ei millään lailla ohjeistettu esimerkiksi kannustamalla ikätovereiden väliseen kilpailuun tai mittaamalla suoritusaikaa. Fyysisen aktiivisuuden objektiivinen mittaaminen lapsilla on yleistyvä trendi, jonka pohjalta saadaan luotettavaa tietoa kokonaisaktiivisuudesta ja sen intensiteetistä
Motor coordination as predictor of physical activity in childhood. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 239. ns f /con te n t/hea lt h-p u bh lth-s t rateg-phys-act -guideI i ne s (Viitattu 11.4.2013) Ayres, A.J. D'Hondt, E., Deforche, B., Gentier, 1., De Bourdeaudhuij, 1., Vaeyens, R., Philippaerts, R. & Lenoir M. Vipinää pieniinkin kinttuihin.Viitattu 4.9.2013. 2011. 2004. 1995. Wrotniak, B.H., Epstein, L.H., Dorn, J.M., Jones, K.E. & Kondilis, V.A. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 110 (5), 1917-1922 Kauranen, K. Bamett, L.M., Van Beurden, E., Morgan, P.J., Brooks, L.O. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Medicine & Science in Sports & Exercise 27 (7), 10331041. 2011. www.wikiliikkuja.com. Aistimusten aallokossa. Motor skill performance and physical activity in preschool children. Research quarterly for exercise and sport 75 (3), 238-24 7. 2005. 2004. 2008. Physical activitv as a preventive measure for coronary heart disease risk factors in early childhood. UK physical activity guidelines for children and young people 5-18 years. Motoriikan säätely Ia motorinen oppiminen. Growth, maturation and physical activity Growth, maturation and physical activity (2nd ed) Champaign, IL.. & Pate, R.R. Williams, H.G., Pfeiffer, K.A., O'Neill, J.R., Dowda, M., Mclver, K.L., Brown, W.H. Westendorp, M., Hartman, E., Houwen, S., Smith, J. UK Government. &Cardon, G. 2002.Understanding motor development: infants, children, adolescents, adults. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön oppaita 17, Yliopistopaino Oy. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 19 (5). 2013. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7-18-vuotiaille. Kantamaa, M.T., Stamatakis, E., Kankaanpaa, A., Kaakinen, M., Rodriguez, A., Taanila, A., Ahonen, T., Jarvelin, M.R. 2008. The relationship between gross motor skills and academic achievement in children with learning disabilities. Calibration and comparison of accelerometer cut points in preschool children. 2009. 3-12-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus. Timmons, B.W., Leblanc, A.G., Carson, V., Gorber, S.C., Dillman, C., Janssen, 1., Kho, M.E., Spence, J.C., Steams, J.A. a u/i nterneVma i n/pubi ish i ng . & Bar-Or, 0. Obesity 16 (6), 1421-6. 2012. Helsinki Opetusja kulttuuriministeriö. Sääkslahti, A., Numminen, P., Varstala, A., Helenius, H., Tammi, A., Viikari, J. pdf(Viitattu 11.4.2013) Van Cauwenberghe, E., Labarque, V., Trost, S.G., De Bourdeaudhuij, 1. 2010. 2012. Wolf, G. Relationships between body cornposition and fundamental movement skills among children and adolescents. www.health.gov. 2010. LÄ HTEET Australia's Physical Activity Recommendations for 5-12 Year olds. & Tammelin, T. e582-9. (5th ed.) Boston: McGraw-Hill. & Poskiparta, M. Pediatrics 118 16), e1758-65. & Cooper, D.M. Human Kinetics Mikkonen, M. 2009. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 14 (3), 143-149. Fundamental movement skills and habitual physical activity in young children. LAPS SUOMEN -tutkimus. & Malina, R.M. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 21 (5), 663-9. Sensorisen integraation häiriö ja terapia. & Tammelin, T. 2004. 252-259. The relationship among physical activitv, motor competence and health-related fitness in 14-year-old adolescents. Medicine and Science in Sports and Exercise 37 (4). Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja nro 167. Liikunta ja Tiede 49 (1 ), 2-8. International Journal of Pediatric Obesity 15 (6). Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus. Malina, R., Bouchard, C. International Journal of Obesity 37 (1 ), 61-67 Fisher, A., Reilly, J.J., Kelly, L.A., Montgomery, C., Williamson, A., Paton, J. Okely, A.D., Booth, M.L. & Juutinen, T. The level and tempo of children's physical activities: and observational study. Jyväskylä: PSkustannus. & Välimäki, 1. Jyväskylä: PS-kustannus. http//www.aahperd.org/naspe/sta ndards/nationa IG u idellnes/ PA-Children-5-12.cfm (Viitattu H4.2013) Soini, A., Kettunen, T., Mehtälä, A., Sääkslahti, A., Tammelin, T., Villberg, J. V. 2006: The relationship between motor proficiency and physical activity in children. Bailey, R.C., Olson, J., Pepper, S.L., Porszasz, J., Barstow, T.J. 2011. Australian Government Department of Health and Ageing. & Perry, M. 684-688. &Ozmun, J. 2012. National Association for Sport and Physical Education, NASPE. 2011. Department of Health.https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/135115/dh_ 128144.pdf. C. Applied Physiological Nutrition and Metabolism 37 14), 773-792. Childhood motor skill proficiency as a predictor of adolescent physical activitv. 2005. A longitudinal analysis of gross motor coordination in overweight and obese children versus normal-weight peers. Research in developmental disabilities 32 16), 2 773-9. Yhteenveto vuosien 2001-2003 menetelmistä Ia tuloksista. 2005. 2010. 2004. & Grant, S. Gallahue, D. Nupponen, H., Halme, T., Parkkisen niemi, S., Pehkonen, M. 2008. Systematic review of physical activity and health in the early years ( aged 0-4 years). & Beard, J.R. 2007 Attention and motor skill learning. Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu. &Tremblay, M.S. & Chey, T. Lopes, V.P., Rodrigues, L.P., Maia, J.A.R. & Visscher, C .. 2011. The Journal of Adolescent Health Official Publication of the Society for Adolescent Medicine 44 (3). 52 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • TUTKIMUS/1,RTIKKEU • Motoost81l perus taitOj81'1 ketutyS ~stlla. 655-63. Champaign, IL: Human Kinetics. Hands, B., Larkin, D., Parker, H., Straker, L. Jaakkola, T. Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. 2012. Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010. Physical activity and obesity mediate the association between childhood motor function and adolescents' academic achievement. Physical Activity for Children: A Statement of Guidelines for Children Ages 5-12, second edition
Yksilölaji, runsas päivittäinen lukemiseen käytetty aika ja vanhempien korkea koulutustausta selittivät 15 prosenttia urheilulukiolaistyttöjen kaikkien aineiden keskiarvon hajonnasta. . Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla kuudesta urheilulukiosta, joista tutkimukseen osallistui 321 (159 tyttöä,162 poikaa) iältään 15-19-vuotiasta urheilulukiolaista. Yksilöja joukkueurheilevien urheilulukiolaisten koulumenestystä selittävät tekijät. 6/2013. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten urheilulukiolaisten sukupuoli, laji muoto (yksilöja joukkuelaji), päivittäinen läksyihin lukemiseen ja muuhun käytetty aika ja vanhempien koulutustausta kytkeytyivät heidän kaikkien aineiden keskiarvolla mitattuun koulumenestykseensä. Pearsonin korrelaatiot osoittivat, että tytöillä kaikkien aineiden keskiarvoon korreloivat positiivisesti vanhempien korkea koulutustausta ja runsas päiviuäinen lukemiseen käytetty aika. 2013. Findings can be applied in sport colleges and coaching. YKSILÖJA JOUKKUEURHEILEVIEN URHEILULUKIOLAISTEN KOULUMENESTYSTÄ SELITTÄVÄTTEKIJÄT HENRIK ÖHRNBERG, MARJA KOKKONEN Yhteyshenkilö: Henrik Öhmberg, Vehkakuja 2 C 43, 40700 Jyväskylä. The sample was drawn from 6 sportcolleges and included 321 students (159 girls, 162 boys), aged 15-19. Correlational findings revealed positive associations between GPA, number of hours spent on reading, and parental education in girls. 2013. Liikunta &Tiede 50 (6), 53-58. Liikunta & Tiede 50 (6), 53-58. !n boys, individual sport accounted for 5 per cent of the variance of the GPA. Data was collected through self-reports and analyzed using Pearson product-rnoment correlations and linear regression. TVTl<IMLJSAATIKKEU .-.,,en kOtJk.<racastyS 53. Puhelin: 0400-859 651, sähköposti: henrik.j.ohmberg@student.jyu.fi TIIVISTELMÄ Öhmberg H. Regression analyses indicated that higher number of hours spent on reading, higher parental education, and individual sport explained 15 per cent of the variance of the GPA in girls. Findings tentatively suggest that the type of sport in which athletes are involved warrants further invesugation regarding a possible causal relationship with academic performance. . Keywords: Academic pe,f ormance, individual sport, team sport, sportcollege, reading, educational background LIIKUNTA & TIEDE 50. Tuloksemme ovat sovellettavissa urheiluopistoissa ja urheiluvalmennuksessa, joissa toivomme opintojen edistymistä seuraavan opetushenkilöstön ja nuorten urheilijoidensa urheilijan polkuja tukevien valmentajien kiinnittävän huomionsa erityisesti joukkueurheilijoiden opintomenestykseen. The role of gender, sport type (i.e., tearn, individual), number of hours spent on homework, and parerual education in predicting the grade point average (GPA) in sportcollege studerus was investigated. Avainsanat: Koulumenestys, yksilöurheilu, joukkueurheilu, urheilulukiot, lukeminen, koulutustausta ABSTRACT Öhmberg H. lndividual sport participation was related to higher GPA and higher number of hours spent on reading in both genders. We hope thai teaching staff monitoring the scholastic progress of their student athletes and sport coaches supporting the sport careers would pay close attention especially to the academic performance of the tearn sport athletes. Urheilulukiolaispoikien kaikkien aineiden keskiarvon hajonnasta selittyi 5 prosenttia ainoastaan yksilölajin harrastamisella. & Kokkonen M. Lajimuodoista yksilölajin harrastaminen oli yhteydessä korkeaan kaikkien aineiden keskiarvoon ja runsaaseen päivittäiseen lukemiseen käytettyyn aikaan molemmilla sukupuolilla. & Kokkonen M. An evaluation of factors associated with the academic performance of sport college students involved in team and individual sports
JOHDANTO Koulumenestys nivoutuu monella tapaa lasten ja nuorten hyvinvointiin. Iältään he olivat 15-19-vuotiaita. 2012) ja empiiriset tutkimukset, joissa tutkittavat ovat olleet enimmäkseen peruskouluikäisiä lapsia, osoittavat myös fyysisen aktiivisuuden ja hyvän kunnon kytkeytyvän hyvään koulumenestykseen. 2001). 2003) ja tyttöjen vähäisempään masentuneisuuteen (Shippee & Owens 2012), tutkijat ovat pyrkineet selvittämään, mistä kaikesta koulumenestys riippuu. 2008). Tämän tutkimuksen keskiössä ovat valtakunnallisen erityisen koulutustehtävän saaneiden urheilulukioiden opiskelijat, jotka pyrkivät yhdistämään opiskelun aktiiviseen valmentautumiseen. Koulumenestyksen salaisuutta on haettu myös lasten ja nuorten kotitaustasta. Tutkimusluvan liitteenä olleesta kirjeestä tutkimukseen osallistujat saivat tietoa tutkimuksen tarkoituksesta, toteutustavasta, tietosuojasta ja anonymiteetistä. (2009) tutkimuksessa liikuntaluokkaa käyneitä slovenialaisoppilaita verrattiin heidän normaalin opetussuunnitelman mukaista opetusta saaneisiin koulutovereihinsa ja havaittiin liikuntaluokkalaisten äidinkielen, matematiikan ja kaikkien aineiden keskiarvojen olleen parempia kuin heidän koulutovereillaan. Urheilulukioissa opiskelleiden naisten on osoitettu saaneen miehiä parempia ja yleisurheilijoiden hiihtäjiä, jalkapalloilijoita ja jääkiekkoilijoita parempia lukion päästötodistuksen keskiarvoja, vaikka toisaalta opiruomenestys näyttää vaihdelleen jossain määrin sukupuolen ja urheilulajin yhteisvaikutuksesta (Leivo 1999). 2011; Singh ym. yhteenveto Shute ym. 2009; Reed 2010). 2011; Glaesser & Cooper 2012; Steinmayr & Spinath 2008), runsas lukemiseen käytetty aika sekä vanhempien korkea koulutustausta (Glaesser & Cooper 2012) olivat yhteydessä urheilulukiolaisten korkeaan kaikkien aineiden keskiarvoon. Liikuntaharrastusten ja muun fyysisen aktiivisuuden lisäksi myös fyysinen kunto näyttää liittyvän hyvään koulumenestykseen, erityisesti äidinkielessä ja matematiikassa (esim. (2013) raportoivat soudun olevan yhteydessä merkitsevästi korkeampiin päästötodistuksen arvosanoihin kuin rugbyn tai jalkapallon harrastamisen, Fox ym. 2013). Blom ym. Vaikka erityisesti fyysinen kunto ei ole ollut poikkeuksetta yhteydessä koulumenestykseen ja vaikka jotkut tutkijat ovat raportoineet yhteyden olevan toisinaan sukupuolesta riippuvaista, Syväoja kollegoineen (2012) ja Kantamaa ym. Farooq ym. Tuoreissa interventiotutkimuksissa on raportoitu alakoulu ikäisten koululaisten koulumenestyksen paranevan jo hyvinkin lyhyiden, 20-30 minuutin päivittäisten (Erwin ym. 2011) ja sitä paremmin heidän jälkikasvunsa menestyy koulutiellä myöhemminkin (Glaesser & Cooper 2012; Kantamaa 2010). Kahdenkymmenen vuoden vakiintuneesta toiminnasta huolimatta urheilulukioista oleva tutkimustieto on Suomessa edelleen vähäistä. Toisaalta joukkueurheilijoiden koulumenestyksen on osoitettu kärsivän pelikauden aikana, erityisesti suosituimmissa pohjoisamerikkalaisissa palloilulajeissa (Scott ym. Italialaisten ja slovenialaisten yliopistourheilijoiden on raportoitu olevan yhtä lailla motivoituneita menestymään sekä kilpakentillä että opinnoissaan (Corrado ym. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, miten suomalaisten urheilulukiolaisten sukupuoli, laji muoto (yksilöja joukkuelaji), päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika sekä vanhempien koulutustausta kytkeytyivät heidän kaikkien aineiden keskiarvolla mitattuun koulumenestykseensä. Tyypillisesti vanhemmat esimerkiksi mahdollistavat erilaisin järjestelyin sen, että lapsilla on mahdollisuus tehdä kotiläksynsä (Hoover-Dernpsey ym. Farooq ym. Lukioikäisten liikuntaharrastusten tutkimus on kuitenkin tuottanut ristiriitaista tietoa yksilöja joukkuelajien kytkeytymisestä koulumenestykseen; siinä missä Bradley ym. 2011). Kulttuurista riippumatta tytöt näyttävät menestyvän koulussa poikia paremmin (esim. 2012), vähäisempään päihteiden käyttöön (Diego ym. Kansainvälinen tutkimus on tarkastellut myös sitä, kuinka liikunnallisesti erityisen taitavat oppilasryhmät ja kilpaurheilijat ovat menestyneet opinnoissaan. Tyttöjen koulumenestys on havaittu poikien koulumenestystä paremmaksi myös yliopistourheilijoiden joukossa (Gottschalk & Milton 201 O; Milton ym. Mitä koulutetumpia vanhemmat ovat, sitä paremmat lukivalmiudet heidän lapsillaan on jo esikoulussa (Mägi ym. Ryhmien välinen koulumenestyksen ero ei kuitenkaan johtunut liikuntaluokkalaisten koulutaipaleen liikuntapainotteisuudesta, vaan selittyi lähinnä vanhempien koulutustaustalla ja perheen sosio-ekonomisella asemalla. Vastanneista 180 oli yksilöurheilijoita ja 141 joukkueurheilijoita. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimukseen osallistuneet Tutkimus toteutettiin kuudessa Suomen kolmestatoista urheilulukiosta: Aurajoen urheilulukiossa, Kuortaneen lukiossa, Salpausselän lukiossa, Sammon lukiossa, Ounasvaaran urheilulukiossa ja Vörå idrottsgymnasiumissa. Erääksi keskeiseksi koulumenestyksen tekijäksi on paljastunut vanhempien oma koulutustausta, joka joidenkin tutkimusten mukaan on lasten ja nuorten koulumenestyksen kannalta jopa vanhempien ammattia tärkeämpi (esim. Hyvien tutkimuskäytänteiden mukaisesti tutkittavien vanhempia tiedotettiin tutkimuksesta kirjallisesti ja tutkittavat allekirjoittivat tutkimusluvan halutessaan vapaaehtoisesti osallistua tutkimukseen. Viime vuosina tutkijat ovat olleet kiinnostuneita maastoja alppihiihtoa harrastaneiden urheilulukiolaisten opintojen ja urheilun yhteensovittamisen kysymyksistä (Romar 2012; Öhberg 2007). Näihin kouluihin postitse lähetettyihin kyselylomakkeisiin vastasi yhteensä 321 urheilulukiolaista (159 tyttöä ja 162 poikaa) eli noin 36 prosenttia kyseisten koulujen urheilulukiolaisten kokonaismäärästä. Viime vuosien kansainväliset katsausartikkelit (Keeley & Fox 2009; Ryan ym. Tytöt käyttävät poikia enemmän aikaa läksyjen tekemiseen (Wagner ym. 201 l; Van Dusen ym. 2011). Peterneljin ym. 2012). 2011). Suomessa käynnistyi vuonna 1986 urheilun ja koulutuksen yhdistämiseksi urheilulukiokokeilu (Metsä-Takila 2001, 271), joka vakiintui vuonna l 994. Koska hyvä koulumenestys on aiemman tutkimuksen valossa yhteydessä esimerkiksi lukiolaisten tyytyväisyyteen omaan elämäänsä (Lipnevich ym. Eri liikuntalajien tai urheilumuotojen yhteydet koulumenestykseen vaativatkin lisäselvittelyä. 2012) tai muutamana päivänä viikossa toteutettujen liikuntamahdollisuuksien seurauksena (Donnelly ym. Parempi koulumenestys näyttää riippuvan myös kouluajan ulkopuolisiin li ikuntaharrastuksiin osallistumisesta (Bradley ym. 2012) ja yhdysvaltalaisten lukioikäisten urheilijoiden kaikkien aineiden keskiarvolla mitatun koulumenestyksen havaittiin olevan parempi kuin niiden ikätovereiden, jotka eivät urheilleet (Lumpkin & Favor 2012). 2008), mikä ennustaa parempaa koulumenestystä (Ramdass & Zimmerman 2011). (2010) osoittivat, että kaikkien aineiden keskiarvoon oli selkeimmin yhteydessä liikunnan harrastaminen nimenomaan joukkueissa. Vanhemmat pystyvät tukemaan lastensa koulumenestystä myös osallistumalla aktiivisesti lastensa koulunkäyntiin (ks. 54 UIKUNTA& TIEDE.50 • 6/2013 • TIJTl<JMUSARTlKKEU • \.Jrtlelii0dalstenk0Ulll'l8"l8Stys. 2011; Glaesser & Cooper 2012). Oletimme kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen nojautuen, että naissukupuoli (Farooq ym. Eräs vuosikymmenestä toiseen pysyvimmästä koulumenestyksen selittäjästä on ollut sukupuoli. (2013) päättelevät katsauksissaan esittelemiensä tutkimusten pohjalta liikunnan erityisesti koulupäivän aikaisen liikunnan ja kestävyyskunnon vaikuttavan myönteisesti kouluarvosanoihin ja oppiainekohtaisiin testi tuloksiin
Sukupuoli, lajimuoto, vanhempien koulutustausta ja päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika urheilulukiolaisten (n = 299) kaikkien aineiden keskiarvon selittäjänä lineaarisessa regressioanalyysissä Muuttuja B f5 t-arvo p-arvo keskivirhe 95 % luottamusväli 1.Sukupuoli . Päivittäisen lähsyihin ja muuhun luhemiseen häyttämänsä ajan urheilulukiolaiset vastasivat asteikolla 1: 0-30 min, 2= 31-60 min, 3=61-90 min, 4= 91-120 min, 5= 121-150 min, 6= 151-180 min, 7=enemmän Imin 180 min. TAULUKKO 1. 2. Päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika .26 .34 3.53 .001 .07 .122392 Korjattu R2= .149 F=9.253 LIIKUNTA& TIEDE 50. 6/1013 .1\/TI(JMLJSARTIKKEU -~101 ,.....,_lyS 55. ammattilwrhealwulututkinlo, hanclidaatin tulhinto) ja 5=horheampi horheahoulututliinto (esim. Lajimuoto -JO ·.28 -2.04 .043 .15 ·.600·.003 2. Lajimuoto -.23 ·.16 ·.24* 1.35 48 3. Koulumenestystä selvitimme pyytämällä tutkittavia muistelemaan kaikkien aineiden keskiarvonsa. Vanhempien koulutustausta .12 -.01 .04 340 1.14 4. maislerintuthinlo). Molempien vanhempiensa koulutuksen urheilulukiolaiset raportoivat asteikolla l=perushoulututhinto (suorittanut perushoulun), 2= ammallil10ulututl1into, 3= ylioppilastuthinto, 4=alempi hor/1eahoulututkinto (esim. Tulostaulukoissa käytämme tunnuslukuina keskiarvoja ja -hajoruoja, frekvenssejä ja prosenuilukuja, Pearsonin tulomomennikorrelaaliokenoimia, siandardisoituja (P) ja standardisoirnauornia (B) regressiokenoimia, tja p-arvoja sekä keskivirheitä. Yksilöja joukkueurheilijoiden kaikkien aineiden keskiarvojen eroja tutkimme riippurnauomien erosten t-testillä. Analyyseissä muodostimme vanhempien koulutustaustarnuuuujan laskemalla keskiarvon äidin ja isän koulutuksesta. Päälajinsa lajimuodon urheilulukiolaiset raportoivat vastausvaihtoehdoilla l=yhsilölaji tai 2=jouhhuelaji. Käytimme lineaarista regressioanalyysiä (pakotettu malli) selviuäessämrne, rniTAULUKKO 2. Lajimuoto, vanhempien koulutustausta ja päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika tyttöjen (n = 143) kaikkien aineiden keskiarvon selittäjänä lineaarisessa regressioanalyysissä Muuttuja B f5 t-arvo p-arvo keskivirhe 95 % luottamusväli 1. Tyttöjen (diagonaalin yläpuolella) ja poikien (diagonaalin alapuolella) tutkimusmuuttujien keskiarvot (kai, -hajonnat (kh) ja muuttujien väliset Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimet Muuttujat 1. ten urheilulukiolaisten sukupuoli, lajimuoto, päivittäiseen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytelty aika ja vanhempien koulutustausta selutivät urheilulukiolaisten koulumenestystä. Päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika .09 -.27* .14 243 1.06 ka 7.85 1.52 3.33 177 kh .86 .50 1.01 .89 Tutkimusaineiston tilastollinen käsiuely tehtiin SPSS-ohjelmalla (versio 15.0). 4. ka kh 1.Kaikkien aineiden keskiarvo -.26* .20* 33* 838 .90 2. 3. Tutkimuksessa käytetty mittari muuttujineen Urheilulukiolaisten suhupuolw tiedustelimme vastausvaihioehdoilla 1 =tyttö tai 2= poiha. Päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika .14 .16 2.69 .007 .05 .038.243 Korjattu R2= .18 F= 17.676 TAULUKKO 3. Vanhempien koulutustausta .20 .28 2.05 .019 .06 .072.320 3. .35 ·.19 -340 .001 .10 ·.552.147 2.Lajimuoto -.36 ·.20 3.50 .001 .10 ·.559 ·.1573 3.Vanhempien koulutustausta .15 .18 3.34 .001 .05 .063 .245 4. Normaalisti jakautuneiden uukirnusmuuuujien välisiä P < .05 = *; P < .01 = ** yhteyksiä tutkimme Pearsonin tulomomenuikorrelaatiokenoimien avulla
2009; Kantomaa 2010) ja läksyjen tekemiseen käytetyn ajan (Ramdass & Zimmermann 2011) selittävän kaikkien aineiden keskiarvoa. 2013), seurustelun (Quatman ym. Oppimisvaikeudet, jotka ovat pojilla ja miehillä tyypillisempiä kuin tytöillä ja naisilla (Elis 2008, 282, 939), näkyvät niistä kärsivillä nuorilla urheilijoilla monenlaisina heikentyneinä kognitiivisina kykyinä, kuten huonompana sanallisena ja visuaalisena muistina, hitaampana hahmottamisena ja pidempinä reaktioaikoina (Zuckerman ym. Dubpow ym. Sosiaalisimmissa joukkuelajeissa, joiden harrastajat ovat keskimääräisesti yksilöurheilijoita ulospäinsuuntautuneempia (Eagleton ym. Lajimuoto poikien (n = 159) kaikkien aineiden keskiarvon selittäjänä lineaarisessa regressioanalyysissä Muuttuja B ~ t-arvo p-arvo Keskivirhe 95% luottamusväli 1. Mistä syystä nimenomaan aineistomme yksilölajeja harrastavat urheilulukiolaiset menestyivät opinnoissaan. Ylipäätään urheilulukion pääsykokeisiin pääseminen saattaa vaatia nuorelta keskimääräistä korkeampaa peruskoulun päästötodistuksen kaikkien aineiden keskiarvoa. Tarkasteltaessa tutkimuksen tuloksia on lisäksi hyvä muistaa, että tutkimamme urheilulukiolai.set olivat omilta ominaisuuksiltaan ja kenties myös kotitaustoiltaan erittäin valikoituneita. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksemme tarkoitus oli selvittää yli 300 urheilulukiolaisen kyselylomakevastauksen avulla, miten urheilulukiolaisten sukupuoli, lajimuoto (yksilöja joukkuelaji), päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika ja vanhempien koulutustausta kytkeytyivät heidän kaikkien aineiden keskiarvolla mitattuun koulumenestykseensä. 2001) ja terveyskäyttäytymisen, kuten alkoholinkäytön (Singelton 2007) ja riittävän yöunen (Perkinson-Gloor ym. Urheilulukiossa opiskelevien poikien kaikkien aineiden keskiarvon hajonnasta selittyi noin viisi prosenttia yksilölajin harrastamisella (taulukko 4). Urheilulukiolaispoikien kaikkien aineiden keskiarvon hajonnasta selittyi vain viisi prosenttia ainoastaan yksilölajin harrastamisella. Mikäli olisimme kyselyssämme tiedustelleet urheilulukiolaisilta oppimisessa ilmenneistä vaikeuksista, olisimme uskoaksemme onnistuneet selittämään erityisesti poikien koulumenestyksen hajonnasta nykyistä enemmän. Molemmissa regressioanalyyseissä taitoimme selittäviksi tekijöiksi ne taulukon 1 muuttujat, jotka korreloivat tilastollisesti merkitsevästi kaikkien aineiden keskiarvoon. Ehkäpä itsenäisen vastuun kantamisen, kauaskantoistenkin tavoitteiden asettamisen ja omien urheilusuoritusten onnistumisten ja epäonnistumisten analysoimisen taito ja halu heijastuvat yksilöurheilijoilla myös koulunkäyntiin. Kaikkien aineiden keskiarvon selittymistä koko aineistossa tutkimme lineaarisella regressioanalyysillä, joka taulukon 2 mukaisesti paljasti, että naissukupuoli, yksilölajin harrastaminen, vanhempien korkea koulutustausta ja runsas päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika selittivät urheilulukiolaisten kaikkien aineiden keskiarvon hajonnasta noin 18 prosenttia. Bäckmandin (2006) mielestä sisäänpäin kääntyneet urheilijat saattavat valita lajikseen joukkuelajia mieluummin yksilölajin, jossa päävastuu harjoittelusta, sen suunnittelusta ja urheilusuorituksesta on urheilijalla itsellään. Tuloksemme ovat yhdensuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa, jotka osoittavat vanhempien koulutustaustan (esim. Lajimuodoista yksilölaji oli yhteydessä sekä korkeaan kaikkien aineiden keskiarvoon että runsaaseen päivittäiseen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytettyyn aikaan molemmilla sukupuolilla. 2013). Tutkimuksemme luotettavuuden kannalta olisikin ollut eduksi, että olisimme voineet saada urheilulukiolaisten koulumenestystä koskevat tiedot koulujen rekisteristä. Ensinnäkin urheilulukioihin hakeutuvat nuoret käyvät useimmiten läpi kattavan hakuprosessin, jonka perusteella opiskelijat valitaan urheilulukioihin. Tutkimusmuuttujamme onnistuivat selittämään ainoastaan 5 prosenttia poikien koulumenestyksen hajonnasta. Jatkotutkimuksissa lienee syytä selvittää sellaisten aikaisemmissa tutkimuksissa lukioikäisten koulumenestykseen vaikuttaneiden tekijöiden kuin oppilaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien, kuten optimismin ja itsetunnon (Ayyash-Abdo & Sanchez-Ruiz 2012), kognitiivisten itsesäätelykykyjen (lonker 2011), opettaja-oppilas-suhteisiin liittyvien seikkojen, kuten opettajalta saadun tuen (Strom ym. Lajimuoto -.41 -.24 -3.070 .003 .13 -.672 -.146 Korjattu R 2 = .051 F=9.423 TULOKSET Taulukon 1 Pearsonin korrelaatiokertoimet osoittavat, että tytöillä kaikkien aineiden keskiarvoon korreloivat positiivisesti vanhempien korkea koulutustausta ja runsas päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika. Koska sukupuoli oli koko aineistossa kaikkien aineiden keskiarvoa tilastollisesti merkitsevästi selittävä tekijä, tarkensimme tuloksiamme tekemällä lineaarisen regressioanalyysin erikseen tytöille ja pojille. Tuloksemme herättävät lisäksi kysymyksen siitä, mitkä tekijät olisivat olleet tärkeitä erityisesti urheilulukiolaispoikien koulumenestykselle. Riippumattomien otosten t-tesu osoitti yhdensuuntaisesti taulukon 1 tulosten kanssa, että yksilöurheilijoiden kaikkien aineiden keskiarvo (ka=8,34, kh» .87) oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampi kuinjoukkueurheilijoiden (ka=7,81, kh= .91, t (305)=5,187, p=.000). Tuloksemme osoittivat, että tutkimusmuuttujamme selittivät hyvin eri tavoin urheilulukiossa opiskelevien tyttöjen kuin poikien kaikkien aineiden keskiarvoa. 2013) sekä koulussa koetun uhkailu n, kiusaamisen ja väkivallan kokemusten (Hammig & Jozkowski 2013) merkitystä urheilulukiolaisten koulumenestykselle.Tämän lisäksi tulevaisuudessa olisi tärkeää hyödyntää neuropsykologista tietoa urheilulukiolaisten koulumenestystä tutkittaessa. Itsenäisempi opintojen ja levon suunnittelu saattaa paitsi motivoida yksilöurheilijaa parempiin opintosuorituksiin, myös mahdollistaa menestyksekkään opiskelun edellyttämän riittävän fyysisen ja psyykkisen levon. 2007; Ghaderi & Ghasemi 2012), vastuunkantamisen ja ryhmän kiinteyden vaatimukset ovat erilaiset, mikä saattaa näkyä myös erilaisena suhtautumisena opiskeluun. Tuloksemme korostavat urheilijoiden harrastaman lajimuodon merkitystä koulumenestykselle. Urheilulukiossa opiskelevien tyttöjen kaikkien aineiden keskiarvon hajonnasta noin 15 prosenttia selittyi yksilölajilla, vanhempien korkealla koulutustaustalla ja voimakkaimmin runsaalla päivittäiseen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetyllä ajalla (taulukko 3). Tämän lisäksi yksilöurheilija saattaa vapaa-ajallaan pystyä joukkueurheilijaa paremmin huolehtimaan levostaan ja aikataulunamaan harjoittelunsa ja opiskelunsa itselleen parhaalla mahdollisella tavalla, kun taas joukkueurheilija joutuu pitkälti sitoutumaan joukkueensa harjoitusja kilpailuaikatauluihin. 56 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • T\JmMUSARTIKKEU • UrtleU.ioola,s ien k0WT'<l08Sty5. Yksilölajin harrastaminen, runsas päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika ja korkea vanhempien koulutustausta selittivät 15 prosenttia urheilulukiolaistyttöjen kaikkien aineiden keskiarvon hajonnasta. TAULUKKO 4. Tutkimuksemme muina heikkouksina voidaan pitää sitä, että urheilulukiolaiset vastasivat itsearvioihin muistinvaraisesti ja joiltain osin sosiaalisesti suotavasti
Siinä missä aiemmat tutkimukset ovat tarkastelleet urheilulukiolaisten koulumenestystä hyvinkin pieniä, vain reilun 10 urheilijan lajiryhmiä toisiinsa vertailemalla (Leivo 1999) tai selvitelleet enimmillään 50 pelkästään hiihtolajeja harrastavien urheilulukiolaisten aineistoilla opintojen ja urheilun yhteensovittamisen kysymyksiä (Romar 2012; Öhberg LÄHTEET Aluja, A. 612013. Sex differences: Summarizing more than a century of scientific research. Kinesiologia Slovenica 18(3). Tulostemme valossa toivomme, että valmentajien lisäksi myös nuorten urheilijoiden vanhemmat kuten kaikkien muidenkin lasten ja nuorten vanhemmat jaksaisivat olla kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä ja puuttuisivat siihen esimerkiksi silloin, kun erityisesti tyttärien päivittäinen läksyihin ja muuhun lukemiseen käytetty aika uhkaa jäädä hyvin vähäiseksi. 473-487. Hammig, B. Liikunta hyödyntämätön voimavara oppimisessa ja opettamisessa. Aiempaa tutkittua tietoa urheilulajien ja liikuntamuotojen yhteyksistä koulumenestykseen on vain niukasti, joten uskomme tutkimuksemme tulosten palvelevan oppilaitoksia ja urheiluvalmennusta. Farooq, M. The role of physical activity on emotional and behavioral problems, self-rated health and educational attainment among adolescents. Journal of Research 6 (1). Lipnevich, A., MacCann, C .. 198--214. 265-275. & Kolbo, J. 2012. Diego, M. 2012. The role of self-regulatory skills in sport and academic performances of elite youth athletes. Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto. 2013. & Williams, S. 2010. Valmentajakoulutuksissa pitäisi varsinkin joukkuelajien valmentajia muistuttaa siitä, että he nuorten urheilijoidensa polkuja suunnitellessaan ja tukiessaan muistaisivat tukea valmennettaviaan myös koulutyössä. high school students. Jonker, L., Elferink-Gemser, M. & Jozkowski, K. Fox, C., Barr-Anderson, D., Neumark-Sztainer, D. W.,k.tJoolais too kroumeras1yS 57. 2008. & Jones, K. 2007. & Roberts, R. 2012. J. & Fox, K. Talent Development & Excellence 3 (2), 263-275. International Electronic Journal of Elementary Education 4 (3). Glaesser, J. & Ghasemi,A. Corrado, L., Tessitore, A., Capranica, L., Rauter, S. Adolescence 38 (149), 35-42. Physical activity and sports team participation: associations with academic outcomes in middle school and high school students. Tutkimusjoukkomme valikoituneisuuden takia emme pyrikään yleistämään tuloksiamme mihinkään muuhun joukkoon, vaan korostamme sitä, että tuloksemme koskevat ainoastaan tutkimukseemme osallistuneita urheilulukiolaisia. & Milton, P. 2006. Educational Psychologist 36 (3), 195--209. Donnelly, J., Greene, J., Gibson, C., Smith, B., Washbum, R., Sullivan, D., DuBose K., Mayo, M., Schmelzle, K., Ryan, J., Jacobsen, D. New York: Psychology Press. Toisaalta urheilulukiolaisten perhetausta saattaa poiketa monin tavoin esimerkiksi tavallisissa lukioissa tai ammattioppilaitoksissa opiskelevien ikätovereiden perhetaustoista; urheilulukiolaisten vanhemmat saattavat olla korkeammin koulutettuja ja he ovat luultavasti tukeneet lastensa liikunnallisuutta keskimääräistä enemmän. 1999. Liikunta & Tiede 50 (4), 50. & Berhanu, G. & Ahn, S. Puutteistaan huolimatta tutkimuksemme tarjoaa uutta tietoa urheilulukiolaisista ja heidän koulumenestyksestään. Associations between healthrelated physical fitness, academic achievement and selected academic behaviors of elementary and middle school students in the State of Mississippi. M. 2012. 13-19. Urheilulukiolaisen koulutus-, ammattija urheilu-uran yhteensovittaminen. Fyysisen aktiivisuuden yhteys persoonallisuuteen, mielialaan ja toimintakykyyn. 2011. Elis, L. Preventive Medicine 49 (4), 336-341. 2007), onnistuimme tutkimuksessamme tavoittamaan aiempaa runsaslukuisemman, molempia sukupuolia yhtäläisesti sisältävän ja sekä joukkueettä yksilölajeja harrastavan urheilulukiolaisten joukon, joiden koulun käynnille ja aktiiviurheilulle asetetut ehdot ovat hyvin samankaltaiset. Urheilulukioissa olisi tarpeen varmistaa, että myös joukkueurheilijat menestyvät opinnoissaan. Bäckmand, H. Bertling, J., Naemi, B. Pitkäaikaisseurantatutkimus ikääntyvillä miehillä. 2009. E. 2010. 2013. Keeley, T. H., Shafiq, M. Ayyash-Abdo, H. The relation between perceived parental involvement and academic achievement: The roles of Taiwanese students' academic beliefs and filial piety International Journal of Psychology 47, 315-324. Socialized personality, scholastic aptitudes, study habits, and academic achievement: exploring the link.European Journal of Psychological Assessment 20, 157-165. 2012. Hoover-Dempsey, K., Battiato, A., Walker, J., Reed, R. Bradley, J. Blom, L. Subjective wellbeing and its relationship with academic achievement and multilinguality among Lebanese university students. Differences in academic success between male and female student-athletes: An exploratory study. A., Field, T. Liikuntapedagogiikan pro gradu-tutkielma. 47-56. Jyväskylän yliopisto. The impact of physical activity and fitness on academic achievement and cognitive performance in children. Academic achievement, violent victimization, and bullying among U.S. Kantomaa, M. International Journal of Sport Management 11 (4), 602-609. Eagleton, J. Perceptual and Motor Skills 105 11). Journal of School Health 80 (1 ), 31-37. 2012. Cambridge Journal of Education 42 (4), 463-480. Liikuntatieteiden laitos. Liikunta &Tiede 47 (1). Ghaderi, N. & Visscher, C. & de Man A. DeJong, J. European Journal of Experimental Biology 2 (6), 2038-2042. & Doupona Topic, M. Parental involvement in homework. The association between persona! characters (Extroversion, lntroversion) andemotional intelligence with choose type of sport (team and individually). T. & Ho, H-Z. Alvarez, J. Gender, parental education, and ability: Their interacting roles in predicting GCSE success. Journal of School Health 83, 8-13. 2009. 2001. UIK\Jm"A & TIEDE 50. Journal of Ouality and Technology Management 7 (2), 1-14. 2011. International Review of Sport and Exercise Psychology 2 (2). 2004. School sport and academic achievement. & Sanchez-Ruiz, M.-J. (Ed.). T\/T1<lMUSARTIKKEU. & Cooper, B. Academic performance, popularity, and depression predict adolescent substance use. Gottschalk, R. & Crawford, S. & Wall, M. 2013. 2011. 2012. Erwin, H., Fedewa, A. Zhang, L. S., Chaudhry, A. R.,McKelvie, S. International Journal of Psychology 47 (3). 2010. & Blanch, A. Extraversion and neuroticism in team sport participants, individual sport participants, and nonparticipants. Hakijajoukko valikoituu entisestään varsinaisissa pääsykokeissa, joissa mitataan tyypillisesti yleisiä fyysisiä ominaisuuksia sekä niitä lajiominaisuuksia, joita pääsykokeisiin osallistuvan nuoren havittelemaila urheilulinjalla edellytetään. Journal of lnterpersonal Violence 28 (7), 1424-1436. Motivation for a dual-career: Italian and Slovenian student-athletes. Tulevaisuudessa olisi kuitenkin kiinnostavaa selvittää, liittyykö yksilölajin harrastaminen parempaan koulumenestykseen myös peruskoululaisista, normaalissa lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa kouluttautuvista opiskelijoista tai yliopisto-opiskelijoista koostuvissa otoksissa. 192-202. Chen, W-W. & Tammelin, T. Kantomaa, M., Syväoja, H. Leivo, J. 2003. Keane, F. Koska sekä tytöillä että pojilla nimenomaan yksilölajin harrastaminen selitti tilastollisesti merkittävästi koulumenestystä, toivoisimme erityisesti joukkueurheilijoiden koulunkäynnin mahdollisuuksiin kiinnitettävän aiempaa enemmän huomiota urheilulukioissa. & Sanders, C. 93-94. Student academic performance outcomes of a classroom physical activity intervention: A pilat study. Factors affecting students' quality of academic performance: A case of secondary school level. Physical activity across the curriculum (PAAC): A randomized controlled trial to promote physical activity and diminish overweight and obesity in elementary school children
2007. Shute,V. 2011. M. Gymnica, 42 11 I, 35-41. Do athletic scholarship impact academic success of intercollegiate student-atheltes: An exploratory investigation. Solomon, G. 2012. 2011. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine 166 111, 49-55. 2013. M. Academic achievement of pupils in sport classes: Pupils attending sport classes have higher final grades, but ... 2012. 329-338. Educational Research and Evaluation: An International Journal on Theory and Practice 14 121, 139-153. & Watson, C. Ramdass, D. Syväoja, H., Kantomaa, M., Laine,K., Jaakkola, T., Pyhältö, K. 2001. S. org/10.1016/j.adolescence.2012. ln-season vs. Developing self-regulation skills: The important role of homework. A review of the relationship between parental involvement and secondary school students' academic achievement. Shippee, N. 2012. Collegiate alcohol consumption and academic performance. Learning and lnstruction 21 151, 664-675. Vertaileva tutkimus huipulle tähtäävän urheilun ja koulutuksen yhdistämisestä. Singh, A., Uijtdewillingen, L., Twisk, J., W. Romar, J.-E. & Tammelin, T. & Sills, A. Kohl 111, H.Ranjit, N. Helsinki: Opetushallitus Van Dusen, D., Kelder, S. A. van Mechelen, W. Åbo Akademi. & Perry, C. Scott, B., Paskus, T., Miranda, M., Petr, T. Physical activity and performance at school. The cross-lagged relations between children's academic skill development, task-avoidance, and parental beliefs about success. Journal of Physical Activity & Health 7 131, 343. Journal of Sport Administration & Supervision 4111, 41-62. TilannekatsausLokakuu 2012. Skidåkande idrottsgymnasieelevers kombination av studier och idrott. Journal of School Health 81 1121, 733-740. Strarn, I.F., Thoresen S., Wentzel-Larsen T & Dyb G. Underwood, J. Academic, motivational, and emotional correlates of adolescent dating. 2012. K. JournalofNeurosurgery: Pediatrics 12 121, 103-109. Kinesiologia Slovenica 15 111, 5-16. J. & Panettini, D. Muistiot 2012:5. Comparing the academic performance of high school athletes and non-athletes in Kansas in 2008-2009. Journal of lntercollegiate Sports 1 121, 202-226. Violence, bullying and academic achievement: A study of 15-year-old adolescents and their school environment. Turku: Painosalama Oy. G. lnstitutionen för lärarutbildning. J. & Owens, T. & Williamson, L. 2011. & Razzouk, R. M. Milton, P. Reed, J., Einstein, G., Hahn, E., Hooker, S., Gross, V, & Kravitz, J. R. An analysis of Finnish skiing school students' academic education and athletic success. Sleep duration, positive attitude toward life, and academic achievement: The role of daytime tiredness, behavioral persistence, and school start times, Journal of Adolescence. GPA, depression, and drinking: A longitudinal comparison of high school boys and girls. Journ al of Psychoeducational A ssessm ent 30 141, 387-4 01. Sociological Perspectives 54 131, 351-376. A systematic review of the literature including a methodological quality assessment. The interdependence of physical fitness and academic achievement. Liikunta ja oppiminen. doi. out-of-season academic performance of college student-athletes. Lumpkin, A. 2008. Wagner, P., Schober, B. 2009. S. Examining the impact of integrating physical activity on fluid intelligence and academic performance in an elementary school setting: A preliminary investigation. 2001. & Chinapaw, M. & Favor, J. Öhberg, J. Em otional reactions tow ard school situations: Relationships w ith academ ic outcom es. & McArdle, J. & Nurmi, J-E. L., Lee, V. & Zimmerman, B. Odom, M. 2011. & Hansen, E. Ryan, T. Associations of physical fitness and academic performance among schoolchildren. J. 11.008 Petemelj, B.,Skof, B. 2012. & Strel, J. Zuckerman, S. Pro gradu -arbete i pedagogik. Baseline neurocognitive scores in athletes with attention deficit-spectrum disorders and/or learning disability. 2010. Genetic, Social and General Psychology Monographs 127 (21, 211-232. R., Freeman, D. M. Koulussa ja kentällä. The International Journal of Sport and Society 2 (31, 21-33. 58 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • TVTKIMUSARTIKKELI • Urheilulukiolaisten koulumenestys. Vasa. Metsä-Tokila, T. Ouatman, T., Sampson, K., Robinson, C. Acta Universitatis Palackianae Olomucensis. 2011. doi: 10.1155/2011/915326 Singelton, R. Journal of Advanced Academics 22 121, 194-218. 2011. & Spiel, C. Time investment and time management: An analysis of time students spend working at home for school. Journal of lssues in lntercollegiate Athletics 48 (11. 2013. 2008. 2007. Journal of Studies on Alcohol and Drugs 68 (41, 548-555. Education Research International, 1-10. 2013. Mägi, K., Lerkkanen, M.-K., Poikkeus, A.-M., Rasku-Puttonen, H. Child Abuse and Neglect 37 141, 243-251. Perkinson-Gloor, N., Lemola, S & Grob, A
Their hobby was or had been track ancl fielcl. . Analyysin tulkinnassa keskityttiin kuuteen suurimpaan faktoriin, jotka nimettiin ryhmittäin motiivien yhteisten nimittäjien mukaan: yhteisöllisyys, työura, ulkoiset syyt, tapahtuma, itsensä kehittäminen ja oma hyvinvointi. The data for this study was collected by using a structured questionnaire inclucling open ended quesuons, which was sent to volunteer workers immecliately after the games were over. Vapaaehtoisten tärkeimmät motiivit olivat tapahtumaan osallistumisen ainutkertaisuus, tapahtumassa koettu hauskuus ja jännittävyys, sekä aito kiinnostus tapahtuman onnistumisesta. Puh. Liikunta & Tiede 50 (6) 59-65. VAPAAEHTOISTYÖNTEKIJÖIDEN MOTIIVIT VUODEN 2012 YLEISURHEILUN EUROOPAN MESTARUUSKILPAILUISSA KAISU AARNO-KAISTI, HARRI VIROLAINEN Yhteyshenkilö: Harri Virolainen, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö, Pohjoisranta 11 A, 28101 Pori. Aamo-Kaisti K. However, there were small differences in egoistic motives such as "ihe desire to improve ones cv", "geuing practical experience to improve career", which younger people (under 26 years) considerecl to be more important than the olcler volunteers (p<0,001). Tyypillinen tapahtumaan osallistunut vapaaehtoistyöntekijä oli alle SS-vuotias korkeasti koulutettu pääkaupunkiseudulla asuva henkilö, joka on kokopäivätyössä toimihenkilönä, asiantuntijana tai työntekijänä. Kyselyyn vastasi 834 vapaaehtoista, ja vastausprosentiksi muodostui 57. The volurueers' most important motives were unique opportunity, experiencecl excitement and entertainment, rea! interest in the success of the event ancl to contribute to the success of the event.The least important motives were working because of the obligation of a sport club, collecting extra points for school or employer and the use of spare time in voluntary work because ihere is nothing else to do. 6/2013, MKIMUSARTIKKEU, Vapaaehtoistyö yleisurheilun EM•kisoissa 59. Tutkimuksen aineisto kerättiin lähettämällä vapaaehtoistyöntekijöille strukturoitu kyselylomake täytettäväksi heti kilpailuiden jälkeen. The goal of this study was to establish volurueer workers' motives at the 2012 European Athletics Championships. & Virolainen H. ln total 834 volunteers answered to the questionnaire. & Virolainen H.Volunteer workers' motives at the 2012 European Athletics Championships. The volunteer workers' age clicl not have a significant effect on the motives. Pientä eroa oli kuitenkin havaittavissa egoististen motiivien, kuten "ansioluettelon kohentaminen" sekä "käytännön kokemuksen hankkiminen työuran edistämisen kannalta" -motiivien kohdalla, jotka alle 26-vuotiaat arvottivat selkeästi vanhempia tärkeämmäksi (p<0,001). ln the analysis six main factors were focused on, which were named after the following common denominator factors: communal, work career, external reasons, everu, self-developing and own wellbeing. Response rate was 57 perceru. Liikunta & Tiede 50 (6) 59-65. Iällä ei ollut merkittävää vaikutusta motiiveihin. Vähiten motivoivia tekijöitä olivat työskentely seuran velvoittamana, ylimääräisten pisteiden kerääminen koulua tai työnantajaa varten ja vapaa-ajan käyttäminen vapaaehtoistyöhön, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Vapaaehtoistyötekijöiden motiivit vuoden 2012 yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuissa. 050-527 8700, sähköposti: harri.virolainen@utu.fi TIIVISTELMÄ ABSTRACT Aamo-Kaisti K. . Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin proserutijakaumia, Irekvenssejä, keskiarvoja, yksisuuntaista varianssianalyysiä, khiin neliö-testiä ja eksploratiivista faktorianalyysiä. Another minor goal was to establish volunteer workers' demographical backgrouncl. Volunteers typically followed track and field via media or in stand. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vuoden 2012 yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuihin osallistuneiden vapaaehtoistyöntekijöiden motiiveja sekä vapaaehtoistyöntekijöiden demografisia tekijöitä. Ke-ywords: volunteer worhe,; moLive, sport event Avainsanat: vapaaehtoistyöntekijä, motiivi, urheilutapahtuma LIIKUNTA & TIEDE 50. The typical volunteer worker at rhis event was an under 55 year old highly eclucated person who lived in the capital city area and was working full time as a clerical worker oras an expert
1998, 1516). Urheiluseuratoiminnan lisäksi suuret urheilutapahtumat järjestetään usein suurilta osin vapaaehtoistyövoiman turvin, ja ilman vapaaehtoisia suurten urheilutapahtumien järjestäminen olisi erittäin haasteellista. Kilpaurheilijoita mukana oli yli 50 prosenttia, kun kuntourheilijat ja -liikkujat muodostivat yhteensä yli 35 prosentin joukon. Eskola & Kurki 2001.) Pääpiirteittäin samoja ohjeita voi soveltaa myös urheilualan vapaaehtoistoimintaan. Urheilutapahtumaan vapaaehtoistyöntekijänä osallistuminen on hyvä esimerkki erillisestä ja jaksouaisesia sekä hetkittäisestä vapaaehtoistyöstä (Baum & Lockstone 2007). Urheiluseurat osallistuvat tapahtumien järjestämiseen aktiivisesti, muna myös ulkopuolisia vapaaehtoisia tarvitaan. Bonjean, Markhamin ja Macken (1994) mukaan osallistuminen yhteisön kehiuärniseen vapaaehtoisena on yksi itseilmaisun keino. Suurin osa vapaaehtoistyön tekijöistä työskenteli ainoastaan varsinaisten kilpailupäivien ajan, mutta esimerkiksi rakennusja purkuvaiheisiin sekä akkreditointiin tarviu iin vapaaehtoistyöntekijöitä jo ennen kilpailulta sekä 60 UIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • T\JTKIMUSARTIKKELI • Vapaad,io,slyö ylosumem,l EM·"""ssa. Tutkimusten mukaan (esim. JOHDANTO Ajatus siitä, että ihminen tekisi huomattaviakin henkilökohtaisia uhrauksia jonkun toisen, varsinkin vieraan ihmisen hyväksi, on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään (Clary ym. Altruismiin liittyy muiden hyvinvoinnista välittäminen, empatia ja toiminta, joka auttaa muita. Alan tutkijoiden keskuudessa käydäänkin vapaaehtoisten motiiveista keskustelua edelleen. Tilastokeskuksen ajankäyuötutkirnuksen (2011) mukaan vapaaehtoistyötä tehdään Suomessa suhteellisen paljon, sillä 29 prosenttia yli 10-vuotiaista suomalaisista oli osallistunut vapaaehtoistyöhön viimeisen neljän viikon aikana tutkimukseritekohetkestä ja 40 prosenttia kuluneen 12 kuukauden sisällä. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Suomen Urheilu liiu o järjesti kesällä 2012 Helsingissä yleisurheilun EM-kilpailut, joiden onnistumisen mahdollistivat tapahtumassa työskennelleet yli 1 600 vapaaehtoistyöntekijää. Eniten vapaaehtoistyötä tehdään urheiluseuroissa ja liikuntakerhoissa. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti eniten ja vähiten vapaaehtoistyön osallistumiseen vaikuttava! motiivit. Tutkimuksia ja toimintaoppaita on tehty vapaaehtoistoiminnasta, mutta niistä suurin osa käsittelee sosiaalialan toimintaa (esim. Täysin vapaaehtoista osallistuminen vapaaehtoistyöhön ei kuitenkaan väluämäuå ole, sillä vapaaehtoisten motivaauotut kimuksissa (esim. (Clary ym. Noble (1991) painottaa, että vapaaehtoistyöhön ei liity taloudellista palkitsemisen odotusta. (Piliavin & Chanrng 1990; Unger 1991.) Toinen motiivi, henkilökohtainen kasvu viinaa vapaaehtoisen haluun oppia uusia taitoja tai kokea henkilökohtaista kasvua, kuten päästä kokemaan uusia haasteita.joissain tapauksissa henkilöt saartavat hakeutua vapaaehtoistyöhön kehittääkseen työtaitojaan, jolla he pärjäisivät paremmin palkkatyössä. Syyt vapaaehtoistoiminnan aloittamiseen ja vapaaehtoistyön jatkamiseen eivät kuitenkaan ole väluämäuä täysin vapaaehtoistyön luonteesta riippumauornia (Chartrand 2004, 44-45), sillä esimerkiksi Farrellin ym. 1998.) Tutkimuksen tavoite ja tutkimusongelmat Tämän artikkelin tarkoituksena on selvittää Helsingissä 27.6.1.7.2012 järjestettyihin yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuihin (myöhemmin EM-kilpailut) osallistuneiden vapaaehtoistyöntekijöiden motiiveja. Altruistiset arvot ilmentävät yksilön sisäistä halua auttaa muita ilman ulkoisia palkkioita. Jossain määrin urheilutapahtumiin osallistuneiden vapaaehtoistyöntekijöiden motiiveja on tarkasteltu aiemmissa tutkimuksissa (esim. Itkonen 2006; Pöyhiä 2004; Wang 2004) ja osasta kyseisten tutkimusten päätuloksia onkin tehty koontia artikkelin lopussa pohdintaosiossa. (Baum & Locksione 2007; Itkonen ym. Harrison (1995) oli eräs ensimmäisistä tutkijoista, joka havaitsi, että vapaaehtoisten osallistuminen saattaa olla erillistä tai jaksouaista, sen sijaan että se olisi jatkuvaa ja peräkkäistä. Lisäksi Noble (1991) ja Davis Smith (l 999) korostavat vapaaehtoisten vapaata tahtoa osallistua työhön. ( I 998) sekä johnstonin ym (2000) mukaan erikoistapahturniin, kuten urheilutapahtumiin, osallistuvien vapaaehtoisten motiivit poikkeavat muista vapaaeluoisuusaktiviteeteista. Vapaaehtoistyötä voidaankin pitää olennaisena osana kansalaisyhteiskuntaa (Yeung 2002, 12). Koski (2000, 49, 53) käyttäisi urheiluseurojen vapaaehtoistyön toimintaa kuvaavana terminä mieluummin kansalaisakuivisuuua ja kansalaistoimintaa, sillä ajoittain toiminnassa ilmenee niin sanottua nåermäisvapaaehtoisuuua. Babchuk & Booth 1969; Freeman 1997) on tullut esille myös vertaispaine ja sosiaalinen velvollisuus osallistua. (Wang 2004) Kolmas motiivi, yhteisöstä väliuärninen liittyy ihmisen velvollisuuden tunteeseen tai osallisturnishaluun kehittää yhteisö(j)ä,johon hän kuuluu (Ornoto & Snyder 2002). Vapaaehtoistyö mahdollistaa osaltaan humanitaarisen välittämisen ilmaisun. (Pessi & Oravasaari 2010, 9; Snyder & Ornoto 2008, 3-5). Suurin osa vapaaehtoisista oli 36-49-vuotiaila, mikä voidaan usein selittää kiinnostuksena osallistua toimintaan omien lasten harrastusten vuoksi. Esimerkiksi suureen urheilutapahtumaan osallistuminen vapaaehtoistyöntekijänä saattaa olla hyvin ainutkertainen kokemus ja täten ylpeydenaihe joillekin vapaaehtoisille. (Carlson ym. Vapaaehtoistyön ohella voidaankin esimerkiksi urheiluvalmennuksen osalta puhua harrastuksesta. Neljänteen motiiviin, egon kohentamiseen, liittyy esimerkiksi positiivisen itsetunnon kohentaminen ja ylpeyden tunteen vahvistaminen. 1998; Omoto & Snyder 2002; Wang 2004) vapaaehtoisten motiivit osallistua isoihin urheilutapahtumiin pohjautuvat viiteen påäkornponenu iin 1) altruistiset arvot, 2) henkilökohtainen kasvu, 3) huoli yhteisöstä, 4) egon kohentaminen ja 5) sosiaaliset tekijät. Clary ym. Vuonna 2010 julkaistun liikuntatutkirnuksen (SLU 2010, 6-7) tulosten perusteella tutkimukseen osallistuneista 19-65-vuotiaisista suomalaisista 16 prosenttia oli ollut mukana liikunnan kansalaistoiminnassa vuosina 2009-2010 käyttäen siihen aikaa noin kymmenen tuntia kuukaudessa. Tutkimusongelma: Mitkä ovat vapaaehtoistyöntekijöiden motiivit vuoden 2012 yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailutapahturnassa. Vapaaehtoisuus pohjimmiltaan ilmentää altruismia. Vapaaehtoistyöllä on merkittävä vaikutus yksilön elämänlaatuun ja useiden organisaation toiminnan ylläpitämiseen (Unger 1991, 71). Urheiluseuran toimijat ovat usein mukana toiminnassa perheensä ja oman elämänvaiheensa mukaan. Luotettavien ja validien moliivimittarien käyttö on kuitenkin ollut Wangin (2004) mukaan alan tutkimuksissa suhteellisen vähäistä. Niiden lisäksi tarkastellaan vapaaehtoistyöntekijän demografista profiilia: millaiset henkilöt osallistuvat vapaaehtoistyöntekijöinä isoon urheilutapahtumaan. 2006, 51; Vapaaehtoistyö 2012.) Kirjallisuuskatsaus Vapaaehtoistyöntekijä voidaan määritellä henkilöksi,joka ilman maksua vapaaehtoisesti tuottaa palvelua yhdelle tai useammalle yhteisölle tai henkilölle, jolle vapaaehtoinen ei ole sukua. 1988; Wang 2004.) Viidenteen motiiviin, sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyy tutustuminen uusiin ihmisiin sekä sosiaalisten suhteiden rakentaminen. Vapaaehtoistyö saattaa tarjota mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä ystävien kanssa tai tutustua uusiin ihmisiin. Liikuruatutkirnuksee n vastanneet oli jaettu eri liikkujatyyppeihin, ja tuloksena selvisi kilpaurheilijoiden osallistuvan eniten vapaaehtoistoimintaan. Vuoden 201 l Tilastokeskuksen ajankäyuötutkimuksen perusteella vapaaehtoistyön määrä on pysynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana samankaltaisena
Pääkomponenttianalyysin perusteella motiivit tiivistett iin seitsemään faktoriin, joiden ominaisarvo oli yli yksi. (Ks. Motiivit ryhmiteltiin eri osa-alueisiin pääkomponenttianalyysin VARIMAX-rotaatiola käyuäen, koska komponenttien ei oletettu korreloivan keskenään. Analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Kornrnunaliteeut ovat kuitenkin yli 0,2, joten tekijät pääteltiin aluksi pitää mukana analyysissä. Lisäksi väitettä voidaan pitää turhan naiivina sinänsä, euä harva ihminen hakeutuu vapaaehtoistyöhön kun ei ole muutakaan tekemistä. 1998; Han 2007; Itkonen ym. Tyytyväisyyttä vapaaehtoistoiminnan eri osa-alueisiin kysyttiin erilaisilla väittämillä, joihin vastattiin neliportaisella Likert-asteikolla (1-ei lainkaan tärkeä ... Facebook-keskustelujen analysointi toimi lähinnä kyselyn tulosten tukena. Aineiston yksittäisiä muuttujia kuvataan jakaumatietojen (ka, s, %, avulla. Naisten huomattavan suurta vapaaehtoistyöntekijöiden määrää voidaan pitää merkillepantavana, sillä miehet tekevät vapaaehtoistyötä liikunnan ja urheilun parissa enemmän kuin naiset (Ajankäyttötutkimus 2009 2011; Pääkkönen 2010). Tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia vapaaehtoisten koulutuksen osalta siinä mielessä, että korkeasti koulutetut tekevät enemmän vapaaehtoistyötä kuin vähemmän koulutetut (Ajankäyttötutkimus 1999 2001; Ajankäyttötutkimus 2009 2011.) Vapaaehtoisten ammattiasemissa painottuivat toimihenkilöt ja asiantuntijat. 4-erittäin tärkeä). Strukturoidun kyselyn lopussa oli avoimia kysymyksiä, joissa selvitettiin vastaajien mieli pidellä vapaaehtoistyöstä ja sen merkityksestä sekä heille tärkeimmistä osallistumismotiiveista. Kornrnunalueeuuaulukon mukaan vain kahden muuttujan kommunaliteetti on alle 0,3, jolloin faktorit seliuävät näitä muuttujia huonosti. Mo tiiviväittämistä tehtiin eksplorauivinen faktorianalyysi, joka selittää muuttujien vaihtelua ilman tutkijan eiukäteisoletuksia (Karjaluoto 2007, 27, 39-42, 49). Kaikkiaan heitä oli 1 463. Siitä huolimatta, että kyselyn väite "paljon vapaa-aikaa, eikä muutakaan tekemistä" oli esiintynyt aiemmissakin vapaaehtoisten motiiveja käsittelevissä tutkimuksissa (esim. Vanhin vastaajista oli samalla myös koko vapaaehtoisjoukon vanhin 76-vuotias. Viimeinen faktori jätettiin kuitenkin analysoimalla siihen kuuluvien motiivien alhaisten latausarvojen vuoksi. Koulutus pyydettiin ilmoittamaan korkeimpana suoritettuna tai meneillään olevana. 2006; Pöyhiä 2004) pohjalla mielekkääksi kokonaisuudeksi kyseessä olevan tapahtuman kannalta. Ylivoimaisesti suurin vapaaehtoisia työllistävä osa-alue oli kilpailutapahtuma, jossa työskenteli tuomareina, läh eu ein ä sekä kilpailuavustajina yhteensä 460 henkilöä. niiden jälkeen. Muuttujien keskiarvojen eroja tutkittiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Kauimpaa vapaaehtoiseksi tultiin Ruotsista ja Suomen sisällä Rovaniemeltä. Nämä myös tulososiossa esitetyt Iaktoru selittävät yhteensä 49,2 prosenuia muuttujien kokonaisvaihtelusta. Muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin aineistosta khi neliö-testin avulla. Pääsääntöisesti motiiviväitteet oli esitetty samankaltaisessa muodossa. Helsingissä järjestetty tapahtuma houkutteli vapaaehtoiseksi erityisesti pääkaupunkiseudulla asuvia (62 prosenttia). Isoissa megaluokan kansainvälisissä urheilutapahtumissa, kuten olympialaisissa ja jalkapallon MM-kilpailuissa, sen sijaan vapaaehtoistyöntekijöitä on eri puolilta maapalloa. Aluksi tehtävissä määrityksissä KaiserMeyer Olkinin-luvuksi saatu arvo 0,908 ja Bartleu'in testin p< 0,001 antoivat erinomaiset edellytykset Iaktorianalyysin tekemiselle, koska ne osoittavat muuttujien välillä olevan riittävästi korrelaatiota. Lisäksi viidentenä vastausvaihtoehtona oli "en osaa sanoa". Lukion tai amrnauikoulun käyneitä oli 27 prosenttia. Alfakertoimet muodostuivat riiuäviksi (0,6-0,9). Lähes kaksi kolmasosaa vastaajista oli korkeasti koulutettuja joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opiskelevia tai jo tutkinnon suorittaneita. Tällä kyseisellä väitteellä ja sen muotoilulla ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta tutkimuksen luotettavuuteen tai tuloksiin. Kyselyn väiuärnät muotoiltiin aikaisempien tutkimusten (Farrell ym. TULOKSET Vapaaehtoisten demografinen profiili Vastaajista 61 prosenttia oli naisia ja 39 prosenttia miehiä. Gianoulakis, Wang & Gray 2008 ) Lähes 85 prosenttia kaikista vastaajista oli aiemminkin toiminut vapaaehtoisyöntekijöinä. Vapaaehtoiset työskentelivät tapahtumassa 25 eri sektorilla. Yksi kriteeri vapaaehtoiseksi pääsemisessä oli 18 vuoden ikä, jonka vuoksi alaikäisiä työntekijöitä ei juuri ollut kilpailuavustajia lukuunottamatta. Vastaajien ikäja sukupuolijakauma (n=834) ikäryhmä naiset% miehet% yhteensä% alle 20 v 7,7 3,3 10,9 20--25 V 9,6 2,1 11,7 26-35 V 16,3 5,2 21,5 36-45v 13,0 8,0 21,1 46-55 V 9,9 10,5 20,3 56-65 V 3,7 8,6 12,3 66-75 V 0,9 1,2 2,1 yli 75 v 0,1 0,0 0,1 LIIKUNTA& TIEDE 50, 6/2013,T\/OOMUSAATIKl<EU--OOS!jö~EM-klsolssa 61. Analyysin tulkinnassa kesknyuiin siis kuuteen suurimpaan faktoriin, jotka nimettiin ryhmittäin motiivien yhteisten nimittäjien mukaan: yhteisöllisyys, työura, ulkoiset syyt, tapahtuma, itsensä kehiuäminen ja oma hyvinvointi. Aiemmin vapaaehtoistyöhön osallistuneista noin kolmasosa oli osallistunut vapaaehtoistyöhön edellisen kerran TAULUKKO 1. Sumruamuuuujien reliabiliteettia tarkasteltiin Cronbachin alfa-kertoimen avulla. Kokonaisuudessaan kyselyn sisältöä voidaan pitää validina ja luotettavana aineistonkeruutapana. Vapaaehtoisten motiiveja kyselyssä selviteltiin esittämällä 37 eri rnotiiviväittämää, joiden tärkeyttä pyydettiin arvottamaan neliportaisella Likert-asteikolla O-ei lainkaan tärkeä ... Sen sijaan ulkomailla vapaaehtoiseksi tuleminen on yleensä vähäistä. +-erittäin tärkeä). Tulos on kattava ja vastasi hyvin kaikkien vapaaehtoistyöntekijöiden sukupuolijakaumaa. Tutkimuksellisesti facebook-keskustelujen havainnointi oli hyvin pienessä roolissa koko tutkimusta ajatellen. Kysely läheteuiin sähköpostitse kaikille Yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuissa työskenneille vapaaehtoistyöntekijöille, joiden sähköposti oli tiedossa. Suurissa urheilutapahtumissa, joita yleisurheilun EM-kilpailutkin edustavat, vapaaehtoistyöntekijöistä suurin osa on paikallisia, multa jonkin verran osallistujia on ollut myös järjestävän maan muista kaupungeista. Kyselyn lisäksi vapaaehtoistyöntekijöiden Iacebook-keskustelua seurattiin internetissä kiinniuämällä huomiota keskustelun sisältöön sekä keskusteluaktiivisuuteen. (Helsinki 2012 Loppuraportt i 2012 "julkaisematon".) Vapaaehtoisten suuresta määrästä johtuen aineiston keruu toteutettiin suurimmaksi osaksi sähköisellä Webropol-ohjelman avulla toteutetulla kyselylomakkeella. Suurin osa vapaaehtoisista oli 26-55-vuotiaila. Kyselylomakkeessa yleiset vapaaehtoisten demografiset tiedot sekä tapahtumaan osallistumiseen liittyvät taustatiedot selviteltiin vaihtoehwkysymyksin. Tästä johtuen myös kaikki yliopistossa vasta tutkintoaan suorittavat korkeakouluopiskelijat nostivat osallistujien koulutustasoa. Tällä pyrittiin selvittämään vapaaehtoistyöntekijöiden sosiaalista akti ivisuutt a sekä heidän keskinäistä ryhrnäytyrnistään. Vastauksia saatiin 834 kappaletta, eli vastausprosentiksi muodostui 57. Pöyhiä 2004), erosi väitteen muotoilu muista kyselyn väitteistä
Suurimmat erot havaittiin esimerkiksi "ansioluettelon kohentaminen" sekä "käytännön kokemuksen hankkiminen työuran edistämisen kannalta" -motiivien kohdalla, jotka alle 26-vuotiaat arvottivat selkeästi vanhempia tärkeämmäksi (p<0,001). Vastanneista 13 prosenttia ilmoitti tekevänsä vapaaehtoistyötä viikoittain tai useammin, 14 prosenttia kuukausiuain ja 17 prosenttia muutamia kertoja vuodessa. Antaminen viittaa toisten auttamiseen, kun taas saaminen tässä tapauksessa viittaa esimerkiksi uusiin kokemuksiin, positiiviseen runnetilaan ja muihin ulkoisiin seikkoihin. Viidesosalla edellinen kerta sijoittui viimeisen kuuden kuukauden sisään, ja 20 prosenttia ilmoitti osallistuneensa vapaaehtoistyöhön viimeksi vuoden aikana. 4-erittäin tärkeä motiivi)(n=834) Tärkeimmät moka s Vähiten tärkeät ka s tiivit motiivit Tapahtumaan 3,61 0,69 Urheiluseurani 1,24 0,62 osallistuminen on velvoitti osallistuainutkertainen maan (seuratoiminnan tilaisuus. Vapaaehtoiseksi valituksi tuleminen vaikutti positiivisesti vastaajien itsetuntoon ja vastaajat uskoivat olleensa avuksi tapahtumassa. Mikäli positiivisen tunnetilan saaminen itselleen on päämotiivi ja toisten auttaminen vain keino päästä tähän tavoitteeseen, viittaa tämä egoistisiin motiiveihin. Sukupuolella ei yleisesti ottaen havaittu olevan merkitsevää vaikutusta motiiveihin. Monet hakivat vapaaehtoistyön parista uusia ystävyyssuhteita ja kontakteja, mikä viittaa sosiaalisten ja yhteisöllisten motiivien tärkeyteen. 1998.) Schram (1985) ja Smith (1993) korostavat, että tyypillisesti altruistiseksi nimetyn toiminnan taustalla ovat osittain myös egoistiset motiivit. (vrt. Suurin osa naisista arvoni "minua pyydettiin osallistumaan" -rnot iivin miehiä selkeämmin "ei lainkaan tärkeäksi", kun taas miesten vastaukset jakautuivat tasaisesti joka vastausvaihtoehdolle (p<0,001). Suuri osa vapaaehtoisista ilmoitti tekevänsä työtä ainoastaan muiden hyväksi ja hyödyksi olemista ajatellen, mikä antaa positiivisen olotilan. Ku lttuurija sosiaalityön tapahtumiin oli osallistunut runsas neljäsosa vastaajista. kaminen vapaaehtoistyöhön osallistumalla Halu olla mukana 3,42 0,81 Perheenjäseneni/ 1,87 1,08 urheilutapahtuman ystäväni/muut lähipiijärjestelyissä ristäni osallistuvat vapaaehtoistoimintaan Kasvattavan koke3,41 0,76 Arvostuksen saarni1,88 0,93 muksen saaminen nen perheeltä/ystäviltä/muilta läheisiltä Halu tehdä jotain 3,4 0,75 Tunnustuksen tai 1,92 0,9 hyödyllistä muiden maineen saaminen hyväksi Halu olla osa kisojen 3,35 0,83 Vapaaehtoisasun 1,96 0,89 yhteisöä saaminen Uusien kiinnostuk3,34 0,83 Ansioluettelon 2,16 0,94 sen kohteiden kohentaminen kokeileminen 62 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • T\JOOMUSARTil()(ELJ • -1001),l yle<s(,1,el.n EM·losoossa. Yli kolmasosa vastaajista oli ollut vapaaehtoistyöntekijänä myös vuoden 2005 Helsingissä järjestetyissä yleisurheilun maailmanmestaru uskilpailuissa. viimeisen kuukauden aikana. Vaikuttaa siltä, eu ä vapaaehtoiset hakeutuvat mielellään uudelleen samankaltaisiin tapahtumiin, sillä aiemmin vapaaehtoistehtävissä toimineista kaksi kolmasosaa oli osallistunut isoihin valtakunnallisiin tai kansainvälisiin urheilutapahtumiin ja 46 prosenttia pieniin urheiluseuran tapahtumiin. Yeung (2004) tuo Octagon-mallissaan esille sitä, kuinka vapaaehtoistyön motiiveina voivat samanaikaisesti olla antaminen ja saaminen. Vapaaehtoisten ryhrnäytymishalut tulivat esille myös sosiaalisen median aktiivisen käytön osalta. Iästä riippumalta motiiveihin suhtauduttiin suurimmaksi osaksi samalla tavalla. Organisaatiolla ei ollut resursseja järjestää kevään koulutustilaisuutta enempää yhteisiä tapaamiskerioja koko vapaaehtoisjoukon voimin. Tätä voidaan pitää luonnollisena, sillä nuoret pyrkivät usein hakemaan uusia työkokemuksia ja hakemaan merkintöjä työtehtävistä tulevaa työuraansa ajatellen. Ainoastaan muutaman motiivin kohdalla miesten ja naisten vastauksissa havaittiin tilastollisesti merkitsevää eroa. Vapaaehtoisten osallistumismotiivit Yleisurheilun EM 2012 -kilpailuissa (1-ei lainkaan tärkeä motiivi .... Clary ym. Vähiten tärkeitä motiiveja olivat työskentely seuran velvoittamana, ylimääräisten pisteiden kerääminen koulua tai työnantajaa varten ja vapaa-ajan käyttäminen vapaaehtoistyöhön, kun ei ollut muutakaan tekemistä (taulukko 2). Ainoastaan seitsemällä prosentilla vastaajista ei ollut mitään suhdetta lajiin. Vapaaehtoisten motiivit Vapaaehtoistyöntekijöiden tärkeimmiksi motiiveiksi nousivat seuraavat syyt: tapahtumaan osallistuminen on ainutkertainen tilaisuus, tapahtumassa koettu hauskuus ja jänniuåvyys, aito kiinnostus tapahtuman onnistumisesta sekä halu auttaa tapahtumaa menestymään. Kuitenkin vapaaehtoiset olivat TAULUKKO 2. Osa vapaaehtoisista ajattelikin työtä enemmän egoististen tekijöiden kautta, jolloin hyvä olo tuli uusista kokemuksista, mielekkäistä työtehtävistä tai muista ulkoisista tekijöistä. Tapahtuman ainutkertaisuus -rnotiivin tärkeimmäksi arvottivat alle 20-vuotiaatja vähiten tärkeäksi yli öö-vuouaai (p=0,033). Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että yksilön suhteella lajiin on merkittävä vaikutus tapahtu maan vapaaehtoisena osallistumiseen. Iso osa vastaajista kertoi vapaaehtoistyön merkitsevän heille paljon. Yksittäisiä harvemmin tapahtuvia vapaaehtoistyöru peamia tekivät 10 prosenuia vastaajista. Lähes 55 prosenttia kaikista vastaajista kertoi nykyisin tai aiemmin harrastaneensa lajia. Vastanneiden vapaaehtoistyön useudessa oli runsaasti hajontaa. Vapaaehtoistyöntekijöiden motiivit jakaantuivat monelle eri osaalueelle vaihdellen yksilöittäin. Sen sijaan "osaamistani tarvitaan kisajärjestelyissä" -motiivin kohdalla naisten vastaukset jakautuivat tasaisesti eri vastausvaihtoehdoille, kun taas miehistä suurin osa koki kyseisen motiivin melko tai erittäin tärkeäksi (p<0 ,001). Vain 18 prosenttia ilmoitti lastensa harrastavan tai harrastaneen lajia. Vapaaehtoisten suhdetta yleisurheiluun lajina voidaan kuvata suhteellisen tiiviiksi. talkootyö) Tapahtumassa 3,6 0,58 Ylimääräisten pistei1,61 0,84 on hauskaa ja den/bonusten saarnijännittävää nen vapaaehtoistyön työskennellä tekemisestä koulusta/ työnantajalta Aito kiinnostus 3,56 0,68 Paljon vapaa-aikaa, 1,64 0,91 tapahtuman onniseikä muutakaan tumisesta sekä sen tekemistä osallistujista Halu auttaa tapahtu3,56 0,70 Perheen perinteen jat1,7 1,01 maa menestymään. Samanlainen jakauma oli myös lähipiirin vapaaehtoistoimintaan osallistumisen motiivissa (p=0,039). Vajaa kolmasosa kuului johonkin yleisurheiluseuraan ja viidesosa oli toimitsijana lajin parissa. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista kertoi seuraavansa yleisurheilua mediassa ja yli kolmasosa kilpailuissa paikanpäällä. Suurin osa vastaajista ei ollut kyselyn tekohetkellä muissa vapaaehtoistehtävissä. Nämä tekijät viittaavat altruistisiin motiiveihin. Toisaalta altruistiset motiivit ja egoistiset motiivit voivat olla hyvin lähellä toisiaan. Pieni ero oli havaittavissa myös halussa tehdä jotain yhteiskunnan hyväksi, jonka vähiten tärkeäksi arvouivat 20-25-vuotiaat ja tärkeimmäksi 66-75-vuotiaat (p<0,001)
Käytännön kokemuksen saaminen työuran edistämiseksi/uuden 0,746 ,051 ,826 ,061 ,104 ,200 ,073 -,021 TYÖURA uran aloittamiseksi 0,866 Ansioluettelon kohentaminen 0,688 -,030 .781 ,179 ,097 ,164 ,096 ,014 Uusien kontaktien saaminen työuraa helpottamaan/ 0,621 ,139 ,726 ,076 ,104 ,223 ,090 -,015 edesauttamaan Tunnustuksen tai maineen saaminen 0,650 ,078 ,642 ,409 ,078 ,141 ,170 ,102 Ylimääräisten pisteiden/bonuksen saaminen vapaaehtoistyön 0,549 ,090 ,587 ,365 ,032 ,000 ,229 ,098 tekemisestä koulusta/työnantajalta 3. LIIKUNTA & TIEDE 50, 6/2013. Motiivien faktorijaottelu MUODOSTETTU FAKTORI KommunaFaktorilataukset Cronliteetit 1 2 3 5 5 6 7 bachin a 1. Mahdollisuus päästä tapaamaan urheilijoita ja nähdä kisoja 0,504 -,041 ,255 ,079 ,607 -,058 ,178 ,167 TAPAHilmaiseksi 0,610 TUMA Tapahtumaan osallistuminen on ainutkertainen tilaisuus 0,436 ,247 ,017 -,001 ,540 ,191 ,214 ,043 Tapahtumassa pääsy paikkoihin, jonne yleisö ei pääse 0,402 -,025 ,299 ,194 ,468 ,017 ,205 , 116 Tapahtumassa on hauskaa ja jännittävää työskennellä 0,458 ,354 ,074 -,024 .419 ,184 ,330 -,088 Lajina on yleisurheilu 0,365 ,231 -,100 ,313 ,386 -,006 -,172 ·,159 5. Halu tehdä jotain hyödyllistä muiden hyväksi 0,708 ,807 -,016 ,053 ,025 ,177 ,092 ,115 YHTEIHalu auttaa tapahtumaa menestymään 0,697 ,805 ,062 ,048 ,114 ,096 ,088 -,110 0,890 SÖLLISYYS Halu tehdä jotain yhteiskunnan hyväksi 0,672 .756 ,076 ,129 -,113 ,095 ,116 ,209 Tämän urheilutapahtuman kautta välittyvät kansalliset arvot 0,581 ,694 ,030 ,217 ,079 ,164 ,050 ,124 ja perinne Aito kiinnostus tapahtuman onnistumisesta sekä sen osallistujista 0,636 ,677 ,020 ,013 ,300 ,035 ,163 -,245 Yhteiskunta tarvitsee vapaaehtoistyöntekijöitä 0,458 ,609 ,084 ,200 ,099 ,083 ,143 ,062 Halu olla osa kisojen yhteisöä 0,654 ,539 ,110 ,144 ,531 ,166 ,089 -,117 Halu olla mukana urheilutapahtuman järjestelyissä 0,524 ,533 ,004 ,092 ,400 ,149 -.D38 -,217 Vapaaehtoisena tässä tapahtumassa työskenteleminen auttaa 0,403 ,516 ,073 ,184 ,013 ,007 ,311 -,018 järjestäjää tarjoamaan lisää palveluita halvemmalla Osaamistani tarvitaan kisajärjestelyissä 0,460 ,443 ,170 ,366 -,033 ,208 ,041 -,236 2. Stressin ja kireyden helpottaminen 0,472 ,183 ,120 ,286 ,044 ,086 ,576 -,041 OMA Vapaaehtoistyöstä saa energiaa 0,609 .472 ,054 ,027 ,239 ,216 ,525 -,066 0,754 HYVINVOINTI Muihin vapaaehtoisiin tutustuminen 0,463 ,299 ,225 ,131 ,193 ,181 ,485 ,022 Vaihtelu päivittäisiin rutiineihin 0,320 ,114 ,154 -,037 ,187 ,134 ,463 ,122 Oman olon/itsetunnon parantaminen 0,424 ,218 ,271 .255 ,082 ,225 ,363 ,222 Uusien kiinnostuksen kohteiden kokeileminen 0,313 ,102 ,157 -,133 ,218 ,269 ,270 ,269 Paljon vapaa-aikaa, eikä muutakaan tekemistä 0,229 -,020 ,103 ,238 ,065 -,049 ,273 .282 0,160 Faktorointimenetelmä: Pääakselifaktorointi; Rotatointimenetelmä: Varimax ja Kaisernormalisaatio. TAULUKKO 3. TtJT)(IMUSAATIKl<EU ,VapaaentoolyÖ -km EM·loso<ssa 63. Perheen perinteen jatkaminen vapaaehtoistyöhön osallistumalla 0,501 ,169 ,121 ,661 ,067 ,105 ,075 ,006 ULKOISET Urheiluseurani velvoitti osallistumaan lseuratoiminnan talkootyö) 0,365 -,013 ,128 ,572 ,049 -,076 ,095 ,063 0,757 TEKIJÄT Arvostuksen saaminen perheeltä/ystäviltä/muilta läheisiltä 0,556 ,139 ,322 ,559 ,155 ,112 ,103 ,271 Perheenjäseneni/ystäväni/muut lähipi iristän i osa 11 istuvat 0,347 ,146 ,076 ,559 ,080 ,012 ,016 ,002 vapaaehtoistoimintaan Vapaaehtoistyöhön osallistumista yleisurheilun EM-kilpailuissa 0,527 ,392 ,142 ,517 ,237 ,125 ,052 ,103 arvostetaan Minua pyydettiin osallistumaan 0,238 ,091 ,050 ,440 -,102 ,039 ,014 ·,148 Vapaaehtoisasun saaminen 0,379 ,064 ,300 ,391 ,225 ,083 ,255 ,096 4. Itseni ja omien kykyjen haastaminen 0,720 ,234 ,211 ,158 ,068 .758 ,124 -,023 ITSENSÄ Kasvattavan kokemuksen saaminen 0,627 ,235 ,207 -,044 ,178 ,695 ,102 ,047 0,810 KEHITTÄMINEN Omien kykyjen ja taitojen parantaminen 0,613 ,170 ,278 ,127 -,017 ,669 ,202 -,039 6
vähiten tärkein Ei ollut mitään muuta Suuri osa lähipiipiiristä osallistuu Halu jatkaa perheeni perinnettä Urheiluseurani velvoitti motiivi tekemistä vapaaehtoistyöhön osallistumalla vapaaehtoisosallistumaan toimintaan 2. Altruistiset syyt korostuvat yhteisön hyväksi tekemisessä, ja kokemusten hankkimista arvostetaan korkealle edelleen. Tyofaktorin syyt voidaan luokitella egoistisiksi, sillä niiden taustalla on oman edun tavoittelu. vähiten tärkein Minun odotetaan osallistuvan Vapaaehtoisena pääsen loppuMinun odotetaan osallistuvan Ei ollut mitään motiivi vapaaehtoistyöhön juhlaan ja saan lahjan. tärkein motiivi Halu auttaa tapahtumaa Halu olla osa kisojen yhteisöä Tämä oli ainutkertainen tilaisuus Tämä oli ainutkertainen tilaisuus menestymään 2. vuoden 2003 jääkiekon MM-kilpailut (Pöyhiä 2004), vuoden 2005 yleisurheilun MM-kilpailut (Itkonen ym. Verrattaessa muutamiin muihin isoihin urheilutapahtumiin (kuten yleisurheilun MM-kilpailuihin 2005 ja jääkiekon MM-kilpailuihin 2003) yhteisöllisyys ja tapahtuman ainutkertaisuus osoittautuivat myös tässä tutkimuksessa vapaaehtoistyöntekijöiden tärkeimmiksi rnot iiveiksi sekä yksittäisinä motiiveina että motiivifaktoriryhminä. Yhteenkuuluvuuden tunnetta voi myös saada vahvistettua yhteisöllisyyden motiivien avulla. Vaikuttimet vapaaehtoisuuteen tulevat siis yksilön itsensä ulkopuolelta tai pyrkimykseen saada ulkopuolista arvostusta itselle. Ulkoisten syiden faktoriin kuuluu analyysin mukaan myös vapaaehioisasun saaminen eli yksi materialistisista motiiveista. Vaikka motiiviväiuärnåt eivät ole olleet täysin samanlaisia eri tutkimuksissa, samankaltaisten teemojen voidaan kuitenkin havaita nousevan esiin eri tutkimuksissa. Sen sijaan vapaaehtoistyön luonteessa on havaittavissa muutoksia. Lisäksi vaikuttaa siltä, että samankaltaiset vapaaehtoisten motiivit ovat edelleen tärkeitä urheilukilpailuiden vapaaehtoistyöntekijöille (taulukko 4 & 5). Aiemmin vapaaehtoistoiminnassa tuli selkeästi esille kollektiivisuus, mikä ilmeni vapaaehtoisten sitoutumisena johonkin yhteisöön, kuten urheiluseuraan. Taulukot kuvaavat kolmea tärkeintä ja vähiten tärkeintä motiivia. 1998)), on samankaltaisia vapaaehtoistyöntekijöiden demografisia profiileja (ks. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Verrattuna muihin isoihin urheilutapahtumiin (esim. tärkein motiivi Vapaaehtoistyö luo paremman Tämä oli ainutkertainen tilaisuus Halu olla osa kisojen yhteisöä Tapahtumassa on hauskaa ja yhteiskunnan jännittävää työskennellä 3. Vapaaehtoisten vähiten tärkeimmät motiivit isoissa urheilutapahtumissa Naisten Curlingin MM 1996 Jääkiekon MM 2003 Yleisurheilun MM 2005 Yleisurheilun EM 2012 1. vapaaehtoistyöhön muuta tekemistä 64 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013 • TUTKIMUSARTIKKEU • VapaaehtOlstyö yleisU'heilun EM·kl$OISSa. tärkein motiivi Halu tehdä jotain merkityksellistä Halu saada käytännön kokemusta Halu auttaa tapahtumaa menesAito kiinnostus tapahtuman tymään onnistumisesta TAULUKKO 5. Viimevuosina vapaaehtoistoiminnassa on alkanut korostua yhä enemmän projekt irnaisuus (Hustinx 2001; Hustinx & Lammertyn TAULUKKO 4. Arvostuksen saaminen läheisiltä -motiivi latasi myös työfaktoriin, ja vapaaehtoistyön tekemisen arvostus EM-kilpailuissa latasi ulkoisen syyn faktorin lisäksi yhteisöllisyyden faktoriin. Tähän faktoriin liittyviä motiiveja ovat "perheenjäsenten tai ystävien osallistuminen vapaaehtoistyöhön", "perinteen jatkaminen" ja esimerkiksi "yleisurheiluseuralta tuleva velvoite osallistumiselle". maila. Motiivien kautta yksilö voi myös vahvistaa arvojaan ja omaa tunnettaan yhteiskunnallisesta vastuusta. Ajankäyttötutkimuksen 2009 (2011) mukaan suomalaisten vapaaehtoistyön määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. 2006), vuoden 1996 naisten curlingin Kanadan mestaruuskilpailut (Farrell ym. 378 jäsent ä keränneessä vapaaehtoisten facebook-ryhm ässä keskustelua jatkettiin pitkään kilpailuiden jälkeen kin. Faktorilataukset Taulukossa 3 on esitelty faktorijaottelu ja -Iataukset. itse aktiivisia ja järjestivät tapahtum assa saam iensa ystävien kesken pien em piä kokoont um isia. Vaikka vapaaehtoistyön tekemisestä ei makseta palkkaa, se on hyvä keino kerätä työkokemusta erilaisilta aloilta. Vähiten tärkeiksi faktoreiksi erottuivat ulkoiset syyt sekä työhön liittyvät motiivit. Yhteisölliset tekijät korostavat vapaaehtoistyöntekijöiden altruistisia haluja toimia yhdessä muiden kuin itsensä vuoksi. Yhteisöllisyyden faktorin tärkeimpiä muuttujia ovat halu tehdä jotain hyödyllistä yhteiskunnan ja muiden hyväksi sekä halu auttaa tapahtumaa menestymään. Baum & Lockstone 2007) esiintynyt myös muissa urheilun suurtapahtumissa. 3. Taulukoihin 4 ja 5 on kerätty eri tapahtumissa tärkeimmiksi ja vähiten tärkeimmiksi listattuja motiiveja. Vapaaehtoistyön tekemisen voidaan siis katsoa jatkuvan samoilla arvoilla kuin aikaisemminkin. Vapaaehtoisten ryhrn äytym ishaluja osoittaa m yös se, että facebook-ryhm ään ilm oittautui uusia jäseniä vielä kilpailuiden jälkeenkin, vaikka organisaation puolelta kom m unikaatio ryhm ässä oli tarkoitettu nim enom aan ennen kilpailuita tapahtuvaksi. Lisäksi vapaaehtoistyössä korostui pitkäjänteisyys. Työfaktorin tekijät liittyvät kokemusten keräämiseen yksilön oman työuran kehittämismielessä. (vrt.Wang 2004.) Ulkoiset syyt, kuten perheen vaikutus ja perinteiden noudattaminen muodostavat yhden faktori n. Vapaaehtoisten tärkeimmät motiivit eri urheilun suurtapahtumissa Naisten Curlingin MM 1996 Jääkiekon MM 2003 Yleisurheilun MM 2005 Yleisurheilun EM 2012 1. vähiten tärkein Perheen perinteen jatkaminen Perheen perinteen jatkaminen Useat lähipiiristäni osallistuvat Ylimääräisten pisteiden saarnimotiivi vapaaehtoistyöhön osallistuvapaaehtoistyöhön osallistuvapaaehtoistyöhön nen vapaaehtoistyön tekemisestä maila. Tärkeimpiä motiiveja tämän faktorin alla olivat käytännön kokemuksen kerääminen, ansioluettelon kohentaminen, uusien kontaktien saaminen, tunnustuksen saaminen sekä ylimääräisten pisteiden saaminen. Kuukausi Helsingin kilpailujen jälkeen järjestetyt Lontoon olym pialaiset herättivät vapaaehtoiset keskustelem aan ja vertailem aan vapaaehtoisten tehtäviä ja työjärjestelyitä, m ikä to im i m yös yhtenä ryhm äytym istä edistävänä tekijänä
ln L. & Lammertyn, F. Volunteer motivation and attendance decisions: Competitive theory testing in multiple samples from a homeless shelter. 2004. Liikunta kansalaisaktiivisuutena. Freeman, R. 2011. & Farrell, J. 2001. "Considerations of Community: The Context and Process of Volunteerism," American Behavioral Scientist 45 (5), 846-867. Tämä tutkimus antaa viitteitä samankaltaisista havainnoista siinä mielessä, että suurin osa vastaajista ei ollut tutkimuksen tekohetkellä muissa vapaaehtoistehtävissä. Yeung, A. Urheilutapahtuman vapaaehtoistyö uuden yhteisöllisyyden ilmentäjänä. Motivating volunteers to participate. 2007. Han, K. Giannoulakis 2008.) Johnston, M., Twynam, D. Helsinki: Tilastokeskus. Harrison, D. Helsinki: Tilastokeskus. Nylund, M. 2010. 1995. 2012. Helsinki: Gaudeamus, 47-71. lndividualism and new styles of youth volunteering: An empirical exploration. Karjaluoto, H. Tampere:Vastapaino. Kansalaisjärjestötoiminnan ytimessä. 1991. Journal of Labor Economics 15 (1) Part 2:140-166. lndividualistisuus ja projektimaisuus saattavatkin tulevaisuudessa lisääntyä vapaaehtoistyössä niin, että velvoitteiden sijaan ihmiset valitsevat sellaisia vapaaehtoistyötehtäviä ja -tapahturnia, jotka heitä sillä hetkellä kiinnostavat. 2002. Helsinki: RAY Piliavin, J. 2008. SLU Suomen Liikunta ja Urheilu 2010. Rehberg, W. Nuorten poliittinen osallistuminen ja sen murros. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 93-104. 2003. & Macken, P. Itkonen, H., llmanen, K., Lämsä, J., Matilainen, P. Journal of Applied Psychology 80 (3), 371-385. Positive mood and helping behavior. Yeung, A. Vapaaehtoisuuden arvot ja motiivit. Nonprofit and voluntary sector quarterly 22 (1 ), 53-68. Voluntary association membership: A longitudinal analysis. Vancouver: Vancouver volunteer centre, 13-29. International journal of event management research 3 (1), 29-41. Measuring self-expression in volunteer organizations: A theory-based questionnaire. 2001. Babchuk, N. Volunteers and mega sporting events: Developing a research framework. M. Farrell, J., Johnston, M. Adelaine: Volunteering centre of south Australia. 2000. 1994. Pro Gradu -tutkielma. Helsinki: Tilastokeskus. Hustinx, L. Understanding and Assessing the Motivations of Volunteers: A Functional Approach. Motivation and satisfaction of event volunteers for a major youth. Event management 11 (4), 191-200. 2008. Journal of personality and social psychology 53 (2),211-229 Chartrand, S. & Andereck, K. Advances in consumer research 31, 420-425. Avustustoiminnan raportteja 23. 1999. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa ihanteita vai todellisuutta 7 Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. SPSS opas markkinatutkijoille. A test of six hypotheses. 2002. Schram, V. (vrt. & Snyder, M. Eskola, A. 0. & Kurki, L. Koski, P. Kontinen (toim.) Vapaaehtoisuus kehitysyhteistyössä. Omoto, A. Bonjean, C., Markham, W. &Twynam, G. Voluntas: International journal of voluntary and nonprofit organizations 15 (11, 21-46. altruistic individualist: Motivations for international volunteering among young adults in Switzerland. 2000. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry, 40-55. 1998. Noble, J. Teoksessa: Urheilu, maine ja raha. Merkittävät urheilutapahtumat säilyttänevät kuitenkin suosionsa vapaaehtoistyöntekijöiden joukossa tulevaisuudessakin, sillä osallistuminen ei vaadi vapaaehtoistyön tekijöiltä pitkää sitoutumista ja on kestoltaan lyhytaikaista. Pöyhiä, T. Leisure Sciences16 (1 ), 33-44. Carlson, M., Chartin, V. 2003; Rehberg 2005), vapaaehtoistyön lyhytkestoisuus sekä haluttomuus sitoutua pitkäksi aikaa (Nylund 2008; Schoultz 2010). Volunteering a current perspective. & Lockstone, L. Pessi, A. Journal of Economic Psychology 12 (1), 71-100. Work in voluntary welfare organizations. Measuring volunteer motivation in mega-sporting events. keutumiseen oli erittäin pieni. Teoksessa: Anu-Hanna Anttila & Kristiina Kuussaari & Tiina Puhakka (toim.). Baum, T. 2004. Elämyksiä ja yhteisöllisyyttä etsimässä MM-kisojen vaikutus liikunnan kansalaistoimintaan. Liikuntatutkimus 2009-2012. B. Stockholm university. 1990. Vapaaehtoistyö. Helsinki: Kepa, 24-39. 2010 'I quit therefor I arn. Motivation and commitment of volunteers in a marathon running event. Davis Smith, J. 2005. Ajankäyttötutkimus 2009. Hustinx, L. Vapaaehtoistyö. Journal of applied behavioral science 20 (4), 487-515. S. 1969. Volunteer Turnover and the Politics of Self-Actualization', Voluntas: International Journal of Voluntary and Nonprofit Organizations 39 (2), 236-255. Helsinki: Sosiaalija terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry. & Miller, N. Schoultz, V. 1998.Motivation, satisfaction, and management at elite sporting competition.Journal of sport management 12 (4), 288-300. International journal of voluntary and nonprofitorganizations 16 (2), 109122. 1985. Assessing motivations for sports volunteerism. Myös individualistisuus on alkanut näkyä vapaaehtoistyössä entistä enemmän kollektiivisuuden sijaan (Hustinx 2010; Hustinx & Lammertyn 2003). Working for nothing: The supply of volunteer labor. & Chamg, H-W. Snyder, M. AnnualReview of Sociology 16 (1 ), 27-65. llmanen P Koski. Heikkala K. Public benefit andmember benefit nonprofit voluntary groups. LIIKUNTA & TIEDE 50. Journal of Personality and Social Psychology 74 (6), 1516-1530. 2007. & Omoto, A. SLU Suomen Liikunta ja Urheilu. American sociological review 34 (Feb.), 31-45. A sociological study of voluntary welfare organizations in Sweden. Lisäksi urheiluseuran velvoittava vaikutus tai perheen perinteiden vaikutus vapaaehtoiseksi haLÄHTEET Ajankäyttötutkimus 1999. Altruism as a Motivation to Volunteer. 1991. 2007. Dissertation. Nuorten elinolot-vuosikirja. 2010. & Booth, A. Unger, L. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Volunteerism: Social issues, perspectives and social policyimplications. Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena. Voluntary action 3 (2), 47-55. Faculty of social sciences. 2006. Voluntas 14 12), 167-187. Motives for initiating and continuing membership in a recreation-related voluntary association. Moore (Ed.) Motivating volunteers. 1988. Altruism: A Review of Recent Theory and Research. Caldwell, L. Tutkimuksia vuoden 2005 yleisurheilun MM-kisoista, toim. 2004. & Metsäranta, 0. The Octagon model of volunteer motivation: Results of a phenomenological analysis. Hustinx, L. SLU:n julkaisusarja8/2010.<http://slu-fi-bin.directo.fi/@Bin/317f06ee 3acfbab5f981 daba 19af8032/1333726596/appl ication/pdf /3244699/Lii ku ntatutkimus_vapaaehtoistyo_2009_2010. Department of sociology. Giannoulakis, C., Wang, C. Laakso S. 1994. & Miene, P. toosl)<) ~ EM·losoossa 65. 6/2013, TVTKIMU&\RllKJ<EU. Wang, P. & Gray, D. Smith, V. 2004. <https://www.jyu.fi/ jsbe/ tutkimus/julkaisut/workingpaper/wp344>, haettu 24.10.2012. Pääkkönen, H. Tutkimuksia kokonaistyöajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä. H. Perheiden aika ja ajankäyttö. Ohipuhuttu nuoruus. 1993. Ojajärvi. Social lssues and PolicyReview 2 (1 ), 1-36. 1997. Tutkimuksia 254. Teoksessa: Liikunnan kansalaistoiminta muutokset, merkitykset ja reunaehdot, toim. Clary, E., Ridge, R., Stukas, A., Snyder, M., Copeland, J., Haugen, J. Young People and Volunteering in the United Kingdom' International Journal of Nonprofit and Voluntary Sector Marketing 4 (4), 372-377. Hakkarainen & T. 2010. Nylund S. Society and leisure 24 (1), 161-167. & Oravasaari, T. pdf>, haettu 21.3.2012. http://www.slu.fi/ liikuntapoli-tiikka/liikunnan_talous2/vapaaehtoistyo/, haettu 21.3.2012. Collective and reflexive styles of volunteering: A sociological modernization perspective. 2008. Itkonen J. Tutkimus RAY:n avustamien sosiaalija terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnasta. 2001. Florida state university. 'Poor Marketing or the Decline of Altruism
Aikataulu Käsikirjoitukset toimitetaan 11.4.2014 mennessä lehden toimitukseen osoitteeseen Liikuntatieteellinen Seura, Liikunta & Tiede -Ieht i, Olympiastadion, Eteläkaarre, 00250 Helsinki. tieteenalan kotimaista ansioitunutta lUtkijaa.Julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä em. Käsikirjoitukseen on liueuävä saate kirje, jolla kirjoittajat lisäksi vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi ko. Paperikopioiden osalta riittää postileima, sähköinen versio on lähetettävä viimeistään 11.4. Kokonaislaajuureen kuuluvat otsikkosivu, tiivistelmät, kuviot ja lähteet. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artikkeleita ei saa julkaista samansisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. TUTKIMUSARTIKKELIT 2014 Kirjoitukset toimitukseen 11.4.2014 mennessä. Käsikirjoituksen tekstiin omalle riville kirjoitetaan kuvioiden ja taulukoiden numero ja otsikko siihen kohtaan tekstiä,johon kirjoittaja haluaisi sen sijoitettavan tekstiä taueuaessa. fi. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen otsikko ja tiivistelmä. lausuntojen perusteella. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. Sähköposti: toimisto@lts. Hyväksytyt artikkelit julkaistaan ensisijaisesti Liikunta & Tiede -lehden vuoden 2014 viimeisessä numerossa sekä LTS:n Internetsivuilla (www.lts.fi). Kansainvälisissä julkaisuissa muulla kielellä aiemmin julkaistuja alkuperäistutkirnuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys. Tekijöiden nimet merkitään näkyviin vain erilliselle otsikkosivulle. Tutkijoille ja tutkijakouluteuaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Tiivistelmä Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyörmit. 3. Kuviot ja taulukot toimitetaan erillisinä painokelpoisina paperikopioina eikä niitä sijoiteta käsikirjoitustekstin sisälle. Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivujen ylätunnisteena. Otsikkosivu lähetetään sähköisessä muodossa erillisenä tiedostona. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraporueja suomeksi. Artikkelin edellytetään olevan sisällöllisesti ja kielellisesti hyvin viimeistelty. Käsikirjoitukset lähetetään lehden toimitukseen sekä kolmena paperikopiona että sähköisenä tallenteena. Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Käsikirjoitusten laajuus ei kokonaisuudessaan saa ylittää 20 liuskaa, kun tekstin riviväli on 1,5, marginaalit 25 mm, [onui Times New Roman ja fonttikoko 12 pts. Paperikopioiden sivut numeroidaan. Näiden perusohjeiden laiminlyönnit johtavat siihen, ettei käsikirjoitusta kelpuuteta arviointiprosessiin. Tarkemmat Vancouver-ohjeet, katso www.icmje.org. Artikkelin tiedosto lähetetään lehden toimitukseen (toimisto@lts.fi). 66 LIIKUNTA & TEDE 49, 6/2012. Kirjoituskutsu LIIKUNTA&: TIEDE -lehti julkaisee tieteelliseen asiantuntija-arviointiin perustuvia suomenkielisiä tutkimusartikkeleita sekä sähköisesti Liikuntatieteellisen Seuran Internetsivuilla www.lts.fi. Käsikirjoituksen tekijyys hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin tekijyys edellyttää, että kirjontajiksi ilmoitetuilla on merkittävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, että he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunnitteluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan että artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki 11.4.2014 mennessä. Teksti kirjoitetaan vasen reuna iasauuna ja ilman tavutusta. Kuviot ja taulukot lähetetään erillisinä tiedostoina (mieluiten ufl-rnuodossa) sähköpostin liitteenä yhdessä iekstiuedoston kanssa. Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi Kari L Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelinumeron 2014 kirjoitusohjeet 1. Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (katso Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet 2002, www.tenk.fi sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto, www.icmje.org). Lisäksi voidaan artikkelin kiitososassa mainita henkilöt.jotka ovat edesauuaneet tutkimuksen toteuttamista. Kirjoitusohjeet on julkaistu Liikunta & Tiede -Iehden numerossa 6/2013 sekä niitä voi tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuntatieteellisestä Seurasta. 2. Julkaistavaksi tarjottavat käsikirjoitukset tulee toimittaa LIIKUNTA &: TIEDE -lehdentoimitukseen (os. Käsikirjoituksen otsikoinnissa suositellaan noudatettavan soveltaen seuraavaa jaottelua: Otsikkosivu Otsikkosivulta ilmenee käsikirjoituksen otsikko (enintään 120 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), lyhyt otsikko (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), kirjoittajien nimet, yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköpostiosoite)
& Kokkonen J. Self-control and continuity from childhood to late adolescence. & Armstrong, N. 2003. Viitattaessa tällaiseen materiaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus "julkaisernaion" Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdelueuelossa. Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi painokelpoista paperikopiota. 5. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. SARJAJULKAISUT Penttinen, S. Esimerkkejä lähdeluettelon laadinnasta KIRJAT Bös, K. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. 1982. "Pehkonen (1999, 69) osoitti, että. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lahdetietoren lisäksi merkitään internetin hakemistopolku ja päivämäärä, milloin osoite on tarkistettu. New York, NY Random House. & Mechling, H. Jyväskylä Studies ,n Education, Psychology and Social Research 219. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. pd f. Concepts and theories of human development, 2nd ed. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 54-68. 7. Rovio, E. WHO-Koululaistutk1mus 1986-1998. European Journal of Physical Education 5 (2), 147-157. Kuvioille annetaan erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. Liikuntakasvatuksen laitos. Pehkonen 1999, 69). Physical acnvity patterns in secondary schoolchildren. (Roberts & Ommundsen 1996). Vuori & S. 612012 67. New York: Academic Press, 63-105. Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. " Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. 4. Väitöskirja Uronen, V 2003. World Health Organization Techn,cal Report Series 516. Prospective 1-year follow-up study. Geneve. 1998. LUVUT KOKOOMATEOKSESSA Oja, P 1995. Baltes & O.G.Brim (toim.) Life-span development and behavior, voi. Lähdelueuelossa noudatetaan Jyväskylän yliopisrosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. Teoksessa: 1. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Turun yliopisto. Helsinki: Valtion painatuskeskus HAASTATTELUT Nurmi, Paavo, olympiavoittaja, Helsinki, 19.7.1952. .Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. Liikunta &Tiede 35 (4), 4-10. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta http ://ki 1j as to .j yu. RAPORTTISARJAT Youth and drugs 1973. Taulukoista toimitetaan kaksi erillistä paperikopiota. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puoli pisteellä, esim. Kun lähteenä käytetään INTERNETIN KAUTTA TAVOITETTUA ARTIKKELIA, kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artikkelin lähdetiedot. Artikkelin pdf löytyy LTS::n Internet-sivuilta. Lisätietoja: Pasi Koski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@u1u.fi Kari L Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: http:/ /www.lts.fi Lisätietoa tutkimusartikkelin kirjoittamisesta saa myös artikkelista Itkonen, H. & Tynjälä, J. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. LIIKUNTA & TIEDE 49. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. Lerner, R.M. Asiasanat 3-8 kpl Johdanto Tutkim usaineisto ja -m en etelm ät Tulokset Pohdinta ja johtopäätökset Tämän osan toivotaan sisältävän myös lyhyehkön taustoiuavan arvion siitä, miten esitetyt tulokset ja johtopäätökset täydentävät tai kyseen alaistavat aiempaa tutkim ustietoa, mitkä ovat mahdollisiajatkotutkimustarpeita sekä mitkä ovat tulosten mahdollisia käytännön sovelluksia. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja låhdeviutauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. Jyväskylän yliopisto. 161/18.2.1972. OPINNÄYTTEET Mikkelsson, M. 6. Schorndorf: Hoffmann. Turun yliopiston julkaisuja D 320. Heikinaro-Johansson, P Huovinen, T. Lisensiaatintutkimus. Yksityiskohtien tulee olla riittävän selkeitä niin, että ne erottuvat myös kuviota pienennettäessä. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. Kuviot Kuvioiden tehtävänä on täydentää tekstiä. Komiteanmietintö 1976: 42. (Telama ym. Liikunta & Tiede -Iehden tutkimusartikkelit 10 vuotta. Teoksessa: PB. Pulkkinen, L. (toim ) 2003. 2002). 2002. Nuoruuden kasvuympäristö! ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. (Duda 2001; Lintunen 2000) Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. 2000. Lähdeluettelo Taulukot kuviot ja kuva tekstit 4. Joukkueellinen yksilöitä. Tarrnela (toim.) Liikuntalääketiede. & Kytökorpi, L. 1998. 2010. LEHTIARTIKKELIT Kannas, L. Kirjallisuusviittaukset Alkuperäisartikkelin lopussa lueteltujen käytettyjen lähteiden määrä voi olla enintään 40. 1983. Helsinki: WSOY. Kuviot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla yhdessä tekstitiedoston kanssa. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä, tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. Kuvioitten takapuolelle merkitään käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi, kuvion numero. Jyväskylän yliopisto. Taulukot Taulukot numeroidaan ja otsikoidaan selkeästi. 1986. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. Report of a WHO study group. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Welsman, J. KOMITEANMIETINNÖT Perhekasvatustoimikunnan mietintö. Dimensionen sportmotorischer Leistungen. filj y k/ko koe I ma t/sa rjao hjeet. Taulukot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja lähetetään sähköpostilla lehden toimitukseen yhdessä tekstitiedoston kanssa. Liikunta & Tiede 4 7 (1), 32-34. Väitöskirja
Tätä taustaa ja liikuntatieteellisen tiedekunnan teknisen laboratorion osaamista hyödyntäen on Vuokattiin kehitetty tutkimusmenetelmiä etenkin pohjoismaisiin hiihtolajeihin liittyen. Järjestelmä koostui neljästä metrinpituisesta rinnakkain olevasta yksittäisestä voimalevystä mahdollistaen sekä pystyettä vaakasuuntaisten voimien mittaamisen (Fz, Fy) (Kuva 1). 2008), simuloidun 18 kilometrin (Ohtonen ym. Voimalevyanturit ja voimasensorit Ensimmäisenä rakensimme 20 metriä pitkän voimalevyjärjestelmän perinteistä hiihtoa varten. Vapaan hiihtotyylin tutkimiseen kehitettiin anturit, jotka voidaan kiinnittää suoraan siteeseen ja vaihtaa nopeasti suksesta toiseen. 2009 Piirainen 2008, Vähäsöyrinki ym. Koulutukseen valittavilla opiskelijoilla on taustaopinnot joltain tekniikan alalta ja he suorittavat liikuntatieteiden maisterin tutkinnon pääaineinaan joko biomekaniikka, liikuntafysiologia tai valmennusja testausoppi. 2012, Ohtonen ym. Painopiste on alkuun ollut urheilijan voimamittausmenetelmien kehittämisessä, mutta viime aikoina on myös liikeanalyysipuolella sekä välinemittauksissa otettu isoja edistysaskelia.Jotta voidaan analysoida ja antaa oikeita suoritusohjeita esimerkiksi suoritustekniikkaan liittyen, tulee ymmärtää eri lajien biomekaaniset ja fysiologiset vaatimukset. Valmennustilanteessa on lisäksi tärkeää, että palaute pystyttäisiin antamaan mahdollisimman lyhyellä viiveellä. Voima-anturit sijaitsevat päkiän ja kannan alla ja mahdollistavat myös sivuttaissuuntaisten voimien mittaamisen (Kuva 2). Tässä artikkelissa annetaan yhteenveto Vuokatissa käytetyistä talviurheiluun liittyvistä tutkimusmenetelmistä ja tutkimustyöstä viimeisten vuosien aikana. Ensimmäisessä versiossa yksi anturi mittasi voimia kaikkiin kolmeen suuntaan (Fz, Fy, Fx) ja sitä käytettiin muun muassa tutkimaan suksen vaikutusta hiihtosuoritukseen (Linnamo ym. Teksti: VESA LINNAMO Liikuntateknologia tukee talviurheilun valmennusta \.Wl,11:U.11iMflMufaM4fflöffltl, l.bJ i,&~ ... Vuokatin hiihtotunneliin asennettua järjestelmää on hyödynnetty tutkittaessa muun muassa voitelun ja mäen jyrkkyyden vaikutuksia eri hiihtonopeuksilla (Linnamo ym. 2011, Wiltmann 2011). Tuoreimmassa versiossa yksi 68 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. Seuraava sisäänotto Vuokattiin tapahtuu keväällä 2014 ja uudet opiskelijat aloittavat opintonsa syksyllä 2014. 2011) ja sprinttikisan (Mikkola ym. m ~.~.i; .. 2013) aikana sekä sprintin lähtöä tutkittaessa (Linnamo ym. 2013a). Uill ll!l.nl!l!mEJ tmttffiflM•Maimmn l)?J t•EMu\Mu1 ~1#t#hh liikeanalyysit mahdollisuuksia ymmärtämisen ~™'1itt;;Efl f\!ft :fidljjffillfflhj'.i'l]il1i1iib\ L iikuntateknologian maisterikoulutus on ollut käynnissä vuodesta 2004 alkaen
Omissa liikeanalyysimittauksissamme olemme käyttäneet Viconin 16 kameran järjestelmää, joka on asennettu hiihtotunnelin kattoon (Kuva 4). Voimia voidaan mitata myös paineantureilla (esim. Lihasaktiivisuus (EMG) ja nopeusmittaukset l Lihasten aktivointimallit vaikuttavat voirnantuotteon ja voivat täten olla tärkeä osa tekniikka-analyysiä tehtäessä. 2012), uutta clap-skate mono-side -yhdistelmää käytettäessä (Kuva 3) sekä yhdessä ultraäänilaitteen kanssa tutkittaessa lihaspituuden muutoksia ja venymis-lyhenemissyklin käyttäytymistä vapaan hiihtotyylin aikana (Lernmettylä ym. Olemme käyttäneet pukua muun muassa eri hiihtotyylien tutkimiseen (Vähärnetsä 2008) våsytystutkirnuksesKUVA 3. Sauvavoimien mittaamiseen olemme hyödyntäneet kansainvälistä yhteistyötä ja käyttäneet sauvaan asennettavia antureita (Lindinger ym. Kamerajärjestelmä hiihtotunnelissa UIKL.NTA& TIEDE 50• 5/2013 69. Chardonnens ym 2012) tai videodataa. 2012). Stögglym 2010) tai laskea hyödyntämällä erilaisia kiihtyvyysantureita (esim. Clap-skate -mono KUVA4. Voima-anturi suksessa anturi mittaa kahteen suuntaan voimia siten, että toiseen sukseen asermettavassa anturissa on aina vertikaalija vaakavoima ja toisessa vaakaja sivuttaisvoima (Ohtonen ym. Perinteisten pinta-EMG elektrodien käyttö kaikkine valmisteluineen voi olla aika vievää. 2013b). 2009; Rapp ym. 2013). Kyseistä anturia on jo käytetty 20 kilometrin väsytystutkimuksessa (Ohtonen ym. KUVA 2. Tämä mahdollistaa kuvauksen noin 25 metrin alueelta, jolloin voidaan keskiarvoistaa muuttujat useamman hiihtosyklin ajalta. Niinpä varsinkin valmennustilanteessa EMG-puku (Myontec, Kuopio) voi olla parempi (Kuva 5). 2012), tutkittaessa käsien heilautuksen vaikutuksia hiihdon biornekaniikkaan (Göpfert ym
Välinemittaukset Koska välineillä on suuri merkitys hiihtourheilussa, olemme kehittäneet erilaisia mittausmenetelmiä myös välinetestaukseen. Olemme käyttäneet valokennoja ja tutkaa nopeuden mittaamiseen sekä "valojänistä", jolloin urheilija säätää hiihtonopeutensa ladun vieressä syttyvien lamppujen mukaan. Tavoitteena on yhdistää eri mittalaitteilla mitattua dataa videokuvaan, jolloin vertailua voidaan tehdä esimerkiksi kahden eri suorituksen välillä. Usein kuitenkin lyhyenkin palautteen antaminen voi viedä päiviä tai jopa viikkoja riippuen analysoitavasta aineistosta. 2013) sekä suksien parittamiseen. Tämän vuoksi olemmekin nyt panostamassa palautejärjestelmien kehittämiseen, joilla palaute voitaisiin antaa mahdollisimman nopeasti. A KUVA 5. 70 UIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. Iso haaste kuitenkin on, miten tieto saadaan siirrettyä valmennukseen ja urheilijoille. 2007). Tämä edellyttää myös tietyiltä osin langattoman tiedonsiirron kehittämistä, joka onkin yksi jatkuva kehitysalue ja sitä kehitetään yhteistyössä mittausja tietojärjestelmiin erikoistuneen tutkimusja koulutuskeskuksen (CEMIS) ja kanssa. Suksitesteriä on käytetty myös pohjan kuvioinnin vaikutusten tutkimiseen (Puukilainen ym. 2012) ja verrattaessa lihasaktiivisuuksia ergometrissä Ja hiihtotunnelissa tehtyjen suoritusten välillä (Halonen 2013). Simuloidun potkun aikaiset vaaka voimat ovat suuremmat paremmalla pitovoitelulla, joka puolestaan voi lisätä liukukitkaa (Linnamo ym. Tutka soveltuu hyvin myös tekniikan tarkkailuun, koska se mittaa nopeutta jatkuvasti. Suksen painejakauman mittauslaite sa (Ohtonen ym. Yksi tapa luonnollisesti on antaa suoraa palautetta tutkimuksiin osallistuneille koehenkilöille ja heidän valmentajilleen. Suksen liikutuslaite KUVA 7. Monissa tapauksissa oli sitten kyse juoksusta tai hiihdosta on nopeuden kontrolloiminen ja mittaaminen tärkeätä. Laitteella liikutetaan suksea voimalevyjonon päällä erilaisilla, säädettävillä, nopeuksilla ja paineilla. EMG puku KUVA 6. Reaaliaikainen palaute ja valmennus Kuten edellä kirjoitetusta käy hyvin ilmi, hyviä mittausmenetelmiä on runsaasti tarjolla. Näin ollen voidaan maksinopeuden ohella seurata myös kuinka hyvin hiihtäjä pystyy ylläpitämään nopeuden (Piirainen ym. Suksien painejakaurnan mittaamiseen on yhteistyössä Oulun yliopistoon kuuluvan CEMIS-Oulun kanssa äskettäin kehitetty mittalaite, joka mahdollistaa mittaamisen koko suksen alueelta (Kuva 7). 2008, 2009). 2008). Myös tällä laitteella voidaan säätää voimaa, jolla suksea painetaan anturimattoa kohti.laitteella voidaan myös tutkia suksen painealueiden käyttäytymistä dynaamisessa tilanteessa potkuna aikana. Sauvan jäykkyysominaisuuksien mittaamiseen on myös rakennettu omat laitteistot. Suksien ominaisuuksien ja voitelun vaikutusten testaamiseen on kehitetty suksen liikutuslaite (Kuva 6), joka simuloi luonnollisen hiihdon voimantuottoa (Linnamo ym
93 Lindinger, S., J. 16th Annual Congress of the European College of Sport Science, Liverpool, England, 6 9 July, 2011. Eds. Biomekaniikka, Pro Gradu -tvö, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. ln Book: Science and Nordic Skiing 11. lindinger, S. Göpfert C., Miiller E., Linnamo V., Ohtonen 0., lindinger S. ln Book: Science and Skiing V. Muller E, Lindinger S, StögglT ISBN 978-1-84126-353-3, p. Lemmettylä T., lshikawa M., Komi P., Sano K., Adachi T., Lindinger S., Ohtonen 0., Linnamo V. 2nd International Congress on Science and Nordic Skiing. (20111 Analysis and comparison of three different classic cross-country skiing sprint start styles. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. 120081 Vuorohiihdon voimantuoton muutokset suksen pito-ominaisuuksia vaihtelemalla. Medicine & Science in Sports & Exercise. 120071 Effect of stride frequency on the maximal velocity and skiing time in classical sprint skiing. Ohtonen 0., lindinger S., Linnamo V. 2013) Ohtonen 0., lindinger S., Rapp W., Göpfert C., Lemmettylä T., Linnamo V. Vuokatissa kommunikaatiota edesauttaa Urheiluopiston valmennuskeskuksen ja Vuokatin urheiluakatemian välitön läheisyy s sekä tutkijoiden osallistuminen myös varsinaiseen valrnennustoirnintaan ja välinehuoltoon. ln Book: Science and nordic skiing. Multi-dimensional force measurement binding used during skating in cross-country skiing. 210-220 Linnamo V., Kolehmainen V., Vähäsöyrinki P., Komi P (20081 Simulation of classical skiing using a new ski tester. LÄHTEET Chardonnens, J., Favre, J., Le Callenec, B., Cuendet, F., Gremion, G., & Aminian, K. Hakkarainen A., Linnamo V., Lindinger S ISBN: 978-951-39-5175-7, p. p. Piirainen J. Sports Biomechanics. and Coaching. (20091 Ouality of grip waxing and the force production in classical skiing. 54 Halonen J. P. p. lnt. Vuokatti, Finland, May 28-31.2012. ln Book: Science and Nordic Skiing 11. p. (20121 lnfluence of arm swing on leg forces and cycle characteristies in V2A-skating a pilot study. p. Vuokatti, Finland, May 28-31.2012. Med Sci Sports Exerc. 130-138. Linnamo V., Wiltmann W., Mikkola J., Laaksonen M., Jarva 0, Ohtonen 0., Holmberg H-C. 2nd International Congress on Science and Nordic Skiing. Vähäsöyrinki P., Komi P.V., Seppälä S., Kolehmainen V., Salmi J., Linnamo V. Eds. Sports Engineering, ln print Rapp W., Wank V., lindinger S., Göpfert C., Ohtonen 0., Lemmettylä T., Linnamo V. The effect of a simulated 18 km classic cross-country skiing race on maximal velocity and force production during diagonal skiing. (20101 Double-Push Skating versus V2 and V1 Skating on Uphill Terrain in Cross-Countrv Skiing. 120131 Pole force measurement and inertia! sensor technology in cross-country skiing. 120131 Changes in the cross-country ski base properties resulting from the ski use. Linnamo V., Ohtonen 0., Stöggl T., Komi P., Miiller E., lindinger S (20121. Valmennusja testausoppi, Pro Gradu -tvö, Liikuntabiologianlaitos, Jyväskylän yliopisto. p. Medicine & Science in Sports & Exercice 187-196. Vähämetsä J. 511. 243-251. 615-620 Linnamo V., Ohtonen 0., Rapp W., Komi P., Lindinger S (20131 Sports technology, science and coaching. 120131 Validation of portable 2D force binding systems for cross-country skiing. Science and Skiing IV. 130-138. 1111-1116. (20111 Companson of starting techniques in classical cross country skiing sprint race. On selvää, että kommunikaatiota tutkijoiden ja valmentajien välillä tulisi edelleen parantaa, että entistä paremmin pystyttäisiin hyödyntämään teknologian suomia mahdollisuuksia urheilusuoritusten parantamisessa ja ymmärtämisessä. 72. Journal of Sports Sciences, 30(11, 53-61. (20121 Stretch-shortening cycle in cross country skiing V2 skating technique. 14th Annual Congress of the European College of Sport Science, Oslo, Norway, 24 27 June, 2009. Eds. Linnamo V., Komi P.V, Muller E, ISBN 978-1-84126-229-1, p. 2nd International Congress on Science and Nordic Skiing. Biomekaniikka, Pro Gradu -tvö. Mikkola J., Laaksonen M., Holmberg H-C., Nummela A., Linnamo V. Sports Engineering, ln print Ohtonen 0., Nieminen V., lindinger S., Stöggl T., Linnamo V. Vuokatissa tehtävä kehitystyö on painottunut tällä hetkellä hiihtoon ja mäkihyppyy n mutta yhteistyössä valmennuskeskusten ja KlHUn kanssa ollaan kehittämässä palaute järjestelmää, joka soveltuu myös muihin lajeihin. 294. (20121 Automatic measurement of key ski jumping phases and temporal events with a wearable system. Linnamo V., Piirainen J., Vähäsöyrinki P., Komi P. p. Eds. Valmennusja testausoppi, Pro Gradu -tvö, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. 120081 Effect of skiing speed on ski and pole forces in cross-country skiing. Puukilainen E., Ohtonen 0., Lemmettylä T., Linnamo V., Hemming B., Laurila T., Tapio S., Räsänen M., Ritala M., Leskelä M. 40161. 49-56. Piirainen H., Vähäsöyrinki P., Salmi J., Linnamo V. (20131 Changes in performance and poling kinetics during cross-country sprint skiing competition using the double poling technique. LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013 71. Voi 8, 2 407-416. Vuokatti, Finland, May 28-31.2012. http://dx.doi.org/10.1080/147631 41.2013.784798 VESA LINNAMO Professori Vuokatin liikuntateknologiayksikön johtaja Jyväskylän yliopisto Sähköposti: vesa.linnamo@jyu.fi Artihlieli perustuu vuonnu 2013 Science a11d Nordic Sliii11g II kirjassa julkaistuun artihkeliin "Sportstechnology, Science and Coaching" (Linnamo ym. 16th Annual Congress of the European College of Sport Science, Liverpool, England, 6 9 July, 2011. J Sports Sci. (20091 Control of Speed during the Double Poling Technique Performed by Elite Cross-Country Skiers. ISBN 978-1-84126-255-0, p. 120131 Effects of gliding properties of cross-country skis on the force production during skating technique in elite cross-country skiers. Hakkarainen A, Linnamo V., Lindinger S ISBN 978-951-39-5175-7, p. (20121 Fatigue effects of 20km skating skiing. Stöggl, T., Muller, E., Holmberg, HC. (20131 Tasatyönnön biomekaniikan vertailu lumella hiihdon ja tasatyöntöergometrin välillä: ylävartalon aerobisen kapasiteetin testin kehittäminen. Stöggl, T., Kampel, W., Muller, E. 47 Ohtonen 0., Lindinger S., Linnamo V. 120081 Väsymyksen vaikutukset yläja alaraajojen voimantuottoon jalihasaktiivisuuteen kahdella eri luistelutyylillä tehdyn hiihtohaqoituksen jälkeen. Wiltmann V
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta siihen sisältyi järkevä esitys tiedekuntaan perustettavista ensimmäisistä viroista. J umpalta siirtyi Jyväskylään liikunnanopettajakoulutus, mutta tiedekunnalla oli muitakin yhteiskunnallisia tilauksia. Nuori tieteenala joutui raivaamaan itselleen tietä ja tilaa. Tiennäyttäjä opettajakoulutuksessa Tiedekunta oli tiennäyttäjänä opettajakoulutuksen pedagogisessa uudistamisessa. Yhå nopeammin muuttuva liikuntakulttuuri on haaste niin tutkimukselle kuin koulutuksellekin. Tiedekunnan kehittämiselle loi hyvän pohjan niin sanotun Oksalan komitean mietintö. Vuoden 1978 tutkinnonuudistus edellytti kaikilta maisterin tutkintoa ja vuoden 1994 uudistus toi kahden aineen tutkinnon. Tiedekunnan malli otettiin yliopistossa käyttöön myös muussakin aineenopettajain koulutuksessa Myös terveyskasvatuksen vaihteleva asema koulussa on vaikuttanut tiedekunnan koulutukseen. Toisaalta on pidettävä tiukasti kiinni siita, etta korkein neteelh-ien koulutus pysyy edelleenkin tiedekur nan käsissä. Oppikoulussa terveysoppi oli koulun oppiaine. Tiedekunnan koulutukseen vaikuttivat myös monet sen ulkopuolella tehdyt päätökset; muun muassa peruskoulun käynnistäminen, yliopistojen tutkintorakenteiden muutokset, kahden aineen opettajan tutkinto ja Bolognan sopimus tutkintorakenteiden vertailukelpoisuudesta. Siinä toteutui Ivar Wilskmanin vuonna 1914 esittämä ajatus liikunnanopettajan tutkinnosta kahden aineen ja maisterin pätevyyteen perustuvana tutkintona. Merkittävä lisäys liikunnanopettajakoulutukseen oli mahdollisuus opiskella liikuntaa toisena aineena tiedekunnan vahvistamien vaatimusten mukaisesti Kajaanin, Rauman, Rovaniemen ja Vaasan opettajainkoulutuslaitoksissa. Peruskoulussa kokeiltiin kaikenlaisia vaihtoehtoja, muun muassa osana kansalaiskasvatusta tai niin sanottuna läpäisyaineena muiden aineiden yhteydes72 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. Peruskoulu vähensi liikunnanopetuksen tarvetta, mutta toi uudet opetussuunnitelmat, joita eräät tiedekunnan opettajatkin olivat tekemässä. Teksti: PAULI VUOLLE, RISTOTELAMA Liikuntatieteellinen tiedekunta on ehtinyt aikuisen ikään Alkuaan vahvasti llrkunnanopettajakoulutukseen keskittyneestå tiedekunnasta kehittyi vudessa vuosikymmenessä monipuolinen ja monitieteinen liikunnan ja terveyden tutkimus ja koulutusinstituutio. Liikunnanopettajakoulutusta on Jyväskylässä uudistettu muodoiltaan koko historiansa ajan. Tiedekuntarakennuksen lisäksi tärkeä voimavara sen toimintaympäristön vahvistumiselle oli Hippoksen alueen kehittyminen raviradasta moderniksi urheilukeskukseksi. Opettajakoulutuksen käynnistämiseen tarvittiin kuitenkin käytännön kokemusta, jota taas löytyi Jumpan opettajakunnasta. Se merkitsi unelmien täyttymystä siinäkin mielessä, että vastaavanlaista koulutusja tutkimusympäristöä ei juuri muualta maailmasta löytynyt. Sekä opettajakoulutuksen että tutkimuksen kehittymistä vauhditti vuonna 1971 valmistunut tiedekuntarakennus (LIITERI). Laadukas tutkimustyö on edellytys liikuntatieteen olemassaololle. On hvva varautua Ja etsra aktitvisesn hvvia vhteistvokumppaneita yliopistojen, amrnattrkorkeakouluen Ja en tutkrmuslartosten piiristä. Vuonna 2005 tuli voimaan Bolognan sopimus, jossa palautettiin takaisin alemman kandidaatin tasoinen tutkinto. On syytå varautua Joustavuuteen ja kouluttamaan ihmisiä myos sellaisiin toimintoihin ja ammatteihin, joita ei vielä ole olemassa Tiedekunta e1 Jatkossa ole ainoa koulutus Ja t.rtkirnusvksrkkö lirkuntaueteiden alueella. Kun koulutus alkoi vuonna 1963, se johti alemman kandidaatin (LiK) tutkintoon, mistä saattoi jatkaa ylempiin akateemisiin tutkintoihin. Kun aikaisemmin käytännön opetustyöhön perehdyttiin vasta auskultointivaiheessa muiden opintojen jo päätyttyä, tiedekunta käynnisti opetusharjoittelun jo ensimmäisenä vuonna ja sisällytti se syvenevästi koko opiskeluajan kestäväksi prosessiksi
Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön ja sen LIKES-tutkimuslaitoksen perustaminen vuonna 1971 on ollut merkittävä tiedekunnan tutkimustyön vauhdittaja. Yliopistojen tavoitteeksi asetettu selkeä profiloituminen on yhdessä nykyisen laman kanssa alkanut ohjata tiedekunnan sisäistä kehitystä (muun muassa siirtyminen "vanhaan nimeen", laitosfuusiot jne. Samaksi ajaksi tämän liikuntatieteen kansainvälisen kattojärjestön toimisto siirtyi tiedekuntaan. Keskustelu kohdistui lähinnä siihen, onko järkevää perustaa ja rakentaa täysin uusi laitos maahamme, jossa jo tehtiin liikuntatutkimusta keskitetysti Jyväskylässä ja lisäksi monessa muussa yksikössä. Monitieteiseksi, monipuoliseksi tutkimusja koulutusinstituutioksi Alkuaan vahvasti liikunnanopettajakoulutukseen keskittyneestä tiedekunnasta kehittyi uudelle vuosituhannelle tultaessa hyvin monipuolinen ja -tieteinen liikunnan ja terveyden tutkimusja koulutusinstituutio. Välillä laajeneminen näytti rönsyilevän alueille, joille tiedekunnan tieteellinen ja koulutuksellinen perusrakenne oli vieras ja resurssit riittämättömät. sä kunnes vuonna 2000 terveystiedosta tuli jälleen oppiaine. Professuurit, LIKES, KIHU merkkipaaluja tutkimuksen kannalta Tiedekunnan tutkimuksen kehittämisen kannalta ovat merkkipaaluja olleet jokaisen uuden tieteenalan professuurin perustaminen, kuten esimerkiksi liikuntasosiologia, liikuntapsykologia ja erityisliikuntapedagogiikka. Poliittisten päättäjien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen saatiin tiedekunnalle uusi tutkimuslaboratorio, mikä oli tärkeä tuki biotieteelliselle tutkimukselle. Vastaava vaikutus oli myöhemmin Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksella. Tiedekunnan edustajia onkin ollut sekä johtoettä järjestelytehtävissä kaikissa tärkeimmissä kansainvälisissä liikuntatieteellisissä järjestöissä. Osa heistä on promovoitu kunniatohtoreiksi. M uutos antoi uutta tavoitteellisuutta terveystieteen laitoksen terveyskasvatuksen opetukseen ja liikunnanopettajille m ahdollisuuden ottaa toinen aine om asta tiedekunnasta. Urheilujärjestöjen" leiporna" liikuntalaki ei m itenkään m erkittävästi tai suora naisesti vaikuttanut tiedekunnan kehityksen. Yhdistäessään kaksi asiaa, se kertoi niin opettajakuin tutkijakoulutuksen tuloksellisuudesta ja siitä jatkumosta, joka tiedekunnalla oli omiin historiallisiin juuriinsa. Tiedekunnassa on jo varhain ollut myös ulkomaisia opiskelijoita. Professori Paavo Komi valittiin vuonna 1991 ICSSPE:n (International Council of Sport Science and Physical Education) puheenjohtajaksi. Vastoin lähes kaikkien asiantuntijoiden käsityksiä instituutti päätettiin rakentaa Tampereelle. Huomattava määrä kansainvälisiä liikuntakasvattajia ja tiedemiehiä on vieraillut tiedekunnassa tuoden uusia ideoita ja tuulia sekä opetukseen että tutkimukseen. Tiedekunnan edustajat ovat osallistuneet myös Euroopan neuvoston organisoimiin tutkimustai kehittämisohjelmiin, esimerkiksi Eettiset arvot nuorten urheilussa -rutkimusohjelmaan ja Work and well-being seminaarin järjestämiseen. Liikunnanopettajakoulutuksen satavuotisjuhla ja oma promootio vuonna 1982 olivat ensimmäinen näkyvä merkkitapahtuma ja tiedekunnan julkinen esittelytilaisuus sitten tiedekuntarakennuksen valmistumisen jälkeen. Nyt EU:n opiskelijavaihtojärjestelmät ja kansainväliset maisteriohjelmat ovat lisänneet kansainvälisten opiskelijoiden määrää ja tiedekunnan opiskelijoiden mahdollisuuksia opiskella muissa maissa. Kongresseissa tuodaan esiin alan viimeisimmät tutkimustulokset ja verkostoidutaan. Välillinen vaikutus näkyi lähinnä liikuntasuunnitteluja hallinnon alueella, jossa liikunt aym päristöjen suunnittelun asiantu ntem usta varten oli liikunnan sosiaalitieteiden laitokselle peru stettu Li ikunnan kehittäm iskeskus. Joidenkin tärkeiden liikuntatieteenalojen osalta LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 73. Myös yhteistyö eräiden yliopiston muiden laitosten kanssa samoin kuin edellä jo mainittu filiaalitoiminta Kajaanin ja Rauman opettajakorkeakoulujen kanssa ovat myötävaikuttaneet tiedekunnan tutkimustyöhön. Liikuntaan sosiaalistuminen, Huippu-urheilijan elämänura, Naisliikuntatutkimus ja Eurooppalaisten nuorten kuntoja liikuntatutkimus ovat esimerkkejä käyttäytymistieteellisistä tutkimusohjelmista, jotka käynnistyivät yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa. Maailmalle ja maailmalta kansainvälinen arvostus rakentuu vuorovaikutukselle Ensimmäinen kansainvälinen tieteellinen kongressi tiedekunnassa järjestettiin vuonna 1975 biornekaniikassa ja toinen vuonna 1976 liikuntapedagogiikassa. Helsingin Jumppa toimi lääketieteellisen tiedekunnan alaisuudessa, mikä lienee tärkein syy siihen että laitosta ei kehitetty omana yksikkönään. Kaikkein tunnetuin tiedekunnassa vierailleista henkilöitä lienee kuitenkin kuningatar Elisabet II. Ensimmäinen tärkeä kehitysvaihe tapahtui 1960-luvun lopussa, kun Liikuntakasvatuksen opintosuunnasta tuli itsenäinen tiedekunta yliopiston neljän muun tiedekunnan joukossa. 1970 ja 1980-lukujen vaihteessa käytiin maassa vilkas keskustelu presidentti Kekkosen syntymäpäivälahjasta, UKK-tutkimusinstituutista. Itsenäinen liikuntatieteellinen tiedekunta oli siihen aikaan erittäin harvinainen myös kansainvälisesti. Näiden jälkeen isännöitiin lukuisia muita liikuntatieteiden eri alueiden kansainvälisiä tapahtumia tasaisin väliajoin. Kansainvälisen järjestön tieteellisen kongressin järjestelyvastuun myöntäminen merkitsi, että tiedekunnalla oli ollut vahva edustus kyseisessä järjestössä jo pitemmän aikaa. ) Toisaalta "suuri on kaunista" -ajattelu laitosten ja jopa oppiaineiden yhdistelyssä ei välttämättä johda laadullisesti parempiin lopputuloksiin
Kouluhallitus järjesti opettajakorkeakoulujen opettajille ja kuntien ohjaaville opettajille seminaarin, jossa koululiikuntaohjelrnan päätutkijat kertoivat tärkeimmistä tuloksista. Koululiikunta tärkeimpänä liikuntaan sosiaalistavana instituutiona ei yksin voi huolehtia liikunnallisen elämäntavan juurruttamisesta. Viime aikoina OKM on painottanut päätöksentekoa tukevan tutkimuksen merkitystä ja yleensä tutkimustiedon siirtymistä päätöksentekoon. professuurin saaminen ja tutkimustoiminnan kehittäminen kesti melko pitkään, multa nyt voidaan sanoa keskeisten tutkimusalojen olevan edustettuina. Näin on ollut jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa raporttien sisältöön ja toisaalta se on varmistanut, että OPM:n suuntaviivat ovat olleet hyvin tiedossa tiedekunnan tutkijoiden keskuudessa. Tulevaisuudessa on syytä varautua yhä suurempaan joustavuuteen kouluttaa ihmisiä myös sellaisiin toimintoihin ja arnmaueihin, joita ei vielä ole olemassa. Toisaalta voidaan tai pitäisi voida olettaa, että pitkään tiedettä tehnyt tutkijakin ymmärtää, mikä on tärkeää ja mitä pitäisi tutkia. Profiilina pitkäjänteinen merkittävä tutkimus Rakenteet ryskyvät ja talous tiukkenee. Kun ei perehdytä aiheesta aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin erityisesti laajojen seurantaohjelmien tuottamiin havaintoihin vaarana on "ruveta keksimään ruutia uudelleen". Yhä suuremmaksi haasteeksi nouseekin se, miten saadaan ihmiset liikkumaan ja mikä liikkumista estää tai rajoittaa. Aikoinaan Liikuntatieteellinen Seura järjesti tiedonvälitysserninaareja, joissa tutkijat raportoivat tuloksiaan suoraan päätöksentekijöille. Olisi syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten liikunnallista elämäntapaa voidaan edistää myös terveyskasvatuksen, kunnallisen liikuntatoimen ja kolmannen sektorin, kuten lasten ja nuorten urheilun piirissä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö ammatillisesti orientoituneilla koulutusalueilla tulisi niin opettajien kuin opiskelijoiden tuntea nykyistä paremmin liikunta-alan ammatilliset kehityssuunnat. Tutkittua tietoa suoraan päättäjille seminaareissa Liikuntatutkirnusta on ohjattu ja ohjataan, eri aikoina eri painotuksin ja keinoin. Tähän pitäisi paneutua perusieel I isesti käyt täytyrn is-yh teisk u n tatietee llisessä tutkimuksessa. Tutkimustiedon lisääntyessä erityisesti aloittelevien tutkijoiden ongelmaksi voi nousta historiauornuus. Jatkuvasti ponnistelua vaativa haaste on tutkimustulosten saattaminen käytäntöön. Esimerkkeinä voidaan mainita Geromologian yksikkö, Neuromuscular Center, Terveyden edistämiskeskus. Tulevaisuudessa tiedekunta ei enää ole ainoa koulutusja tutkimusyksikkö maassamme lukuntaueteiden alueella. Haasteina tutkimustiedon jalkauttaminen, aktiivisen elämäntavan juurruttaminen, muuttuva liikuntakulttuuri Koulutuksen haasteena on yhä nopeammin muuttuva liikuntakulnuuri. Tiedekunnan historian aikana ovat liikuruakoulutus ja -llltkimuskin lisääntyneet massaamme. Nuori tieteenala joutui raivaamaan itselleen tietä ja tilaa. Tutkimus liikunnan merkityksestä yksilölle ja yhteiskunnalle on tuottanut jo paljon luotettavaa tietoa. Tällaisessa toiminnassa tietysti tuhlataan paitsi henkisiä myös taloudellisia tutkimusresursseja. 74 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. Toisaalta on pidettävä tiukasti kiinni siitä, euä korkein tieteellinen koulutus pysyy edelleenkin tiedekunnan käsissä. Tiedekunnasta valmistuneet ovat alusta lähtien sijoittuneet hyvin erilaisiin tehtäviin. Tiedekunnan edustajia on ollut mukana OPM:n (OKM) työryhmissä, jotka ovat laatineet liikuntatieteellisen tutkimuksen suuntaamista koskevia raportteja. Erityisenä esimerkkinä voisi mainita Liikuntakasvatuksen laitoksen toteuttaman erluäin laajan ja pitkäaikaisen Koululiikunnan tutkimusohjelman, jota toteutettiin yhteistyössä Kouluhallituksen edustajain kanssa. Myös yliopistomaailmassa eletään muutosten ja uudistusten aikaa. Parhaisiin tuloksiin päästään, jos tutkimusta tehdään pitkäjänteisesti laajaan laitoksen sisäiseen ja laitosten valiseen yhteistyön perustuen. piiristä. Myös koulutuksen perinteisten arnrnattialojen, kuten opetukseen ja liikuntahallintoon liittyvien on oltava entistä valmiimpia ottamaan huomioon toimintayrnpåristöissa tapahtuvat muutokset ja tarpeet. Omista tutkimusreviircistään kiinni pitävä hiekkalaatikkoajauelu, johon tutkijat joskus syyllistyvät, ei ennusta koskaan hyvää lopputulosta. On tärkeää, että tutkimusvaroja myöntävällä instituutiolla on jonkinlainen käsitys siitä, millaiset aiheet ovat yhteiskunnallisesti merkiuäviä ja tieteellisesti tutkittavissa. Tähän on syytä varautua ja pyrkiä aktiivisesti etsimään hyviä yhteistyökumppaneita yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, eri tutkimuslaitosten jne. Huimasti lisääntynyt tieto ja ymmärrys liiLaadukas tutkimustyö on edellytys liikuntatieteen olemassaololle. Lisäksi tiedekunnan yhteyteen on syntynyt merkittäviä poikkitieteellisiä yksiköitä, jotka hyödyntävät yhteistoimintaa yliopiston muiden laitosten kanssa
Jos tiedekunta on kunnostautunut liikuntatieteellisen tiedon tuottajana, niin seura on ollut ammattilainen tiedon välityksessä. Tämä selittyy pääasiassa siten, että koulutuksen valinnan keskeiset motiivit ovat olleet kutsumusammatti ja oma kiinnostus liikuntaan. Liikunta & Tiede -lehti on ollut tässä tärkeä väylä tarjotessaan nuorille tutkijoille mahdollisuuksia tutkimusten raportointiin. Koulutuksen alalla liikunnanopettajakoulutus on saanut kansainvälistä tunnustusta. He arvioivat Liikunta & Tiede -lehden pyynnöstä liikuntatieteellisen tiedekunnan ja liikuntatutkimuksen kehityhsen merkkipaaluja ja lähitulevaisuuden haasteita. Liikuntatieteellisen tiedekunnan pitäisi yhä selvemmin profiloitua pitkäjänteistä merkittävää tutkimusta tekevänä yksikkönä, jossa mahdollisimman paljon myös opinnäytetyöt olisivat osa laitosten tutkimustyötä. LTS on tiedekunnalle ja tiedekunta seuralle keskeinen kumppani Liikuntatieteellinen seura ja tiedekunta ovat olleet kuin veli ja sisar. Tutkijakoulutuksen yksi tärkeä vaihe on oppia raportoimaan tutkimus selkeästi tieteen edellyttämällä tavalla. Arvioinnit ovatkin välttämättömiä tieteellisen tason varmistamiseksi ja nostamiseksi kaikilla tieteenaloilla. Liikunta & Tiede -lehti, liikuntatieteen päivät, liikuntalääketieteen päivät ja erityisesti tiedonvälitysseminaarit ovat olleet tärkeitä foorumeja liikuntatieteellisen tiedonvälityksessä. Vuolle Liikunta & Tiede 4/2013) Liikunta-alan ammatillinen kenttä kokee kuitenkin tulevaisuudessa monia sellaisia muutoksia, joihin tiedekunnan on kyettävä vastaamaan. Monipuolisella yhteistyöllä monipuolisia valmiuksia Viime vuosina tehdyt selvitykset koulutuksen ja ammattielämän kohtaamisesta osoittavat, että tiedekunnasta valmistuneet maisterit ja tohtorit ovat sijoittuneet onnistuneesti hakemilleen työelämän sektoreille ja kokeneet saamansa koulutuksen hyvin vastanneen ammatin asettamia vaatimuksia. Liikunnan yhteiskunnallinen merkitys näkyy myös siinä, että liikunta tieteellistä tutkimusta ja varsinkin liikunta-aiheisia opinnäytetöitä, myös korkeimpia, tehdään paljon muissakin yliopistoissa. (ks. Liikuntatieteet ovat olleet useaan otteeseen sekä kansallisen että kansainvälisen arvioinnin kohteena. Tiedekunnan 1950-vuotisjuhallisuudet osoittivat myös selvästi, miten läheistä ja välitöntä keskinäinen kanssakäyminen on. Nämä ovat alueita, joiden käynnistämiseen nimenomaan Jyväskylän yliopistossa olisi edelleenkin poikkeuksellisen hyvät edellytykset. Näyttöä yliopiston piirissä saatiin, kun tiedekunnan erityisasemaa maamme ainoana liikuntatieteellisenä yliopistotasoisena yksikkönä korostettiin palauttamalla alkuperäinen nimi: Liikuntatieteellinen tiedekunta. Ne ovat 1960-luvulta alkaen muodostaneet ainutlaatuisen liikuntatieteiden valtakunnallisen yhteistyöfoorumin. Liikunta tieteissä arviointim i ttaristoja tulisi kuitenkin kehittää niin, että niissä huomioitaisiin tieteenalan sisäisen kriteeristön ja tutkimuksen kansallisen ja kansainvälinen merkityksen lisäksi myös ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. PAULI VUOLLE Liikuntasosiologian emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto RISTOTELAMA Liikuntakasvatuksen emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto Kirjoittajat ovat toimineet myös Uikunta & Tiede -lehden päätoimittajina. Se merkitsee muun muassa yhteistoiminnan tehostamista ammattikorkeakoulujen ja muidenkin oppilaitosten kanssa, opiskelun ja työharjoittelun suunnitelmallisempaa integrointia eräillä tiedekunnan koulutusaloilla, työelämän eriytymiseen nykyistä paremmin valmistavaa sivuaineiden valintaa ja opiskelua. Valmistuneet ovat tyytyväisiä tutkintoonsa ja työhönsä. LIIKUNTA& TIEDE50•5/20l3 75. Näin on erityisesti käyuäyi ymis-yh te isku n ta tieteellisen tutkimuksen kohdalla. kunnan merkityksestä ei ole ainakaan heikentänyt liikuntatieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen merkitystä. Jo vuosikausia sitten tiedekunnan kehittämisohjelmissa on ollut maininnat urheilutoimittajien koulutuksen käynnistämisestä ja liikuntahistorian oppituolin perustamisesta. Liikuntatieteellisen tiedekunnan pitäisi yhä selvemmin profiloitua pitkäjänteistä merkittävää tutkimusta tekevänä yksikkönä, jossa mahdollisimman paljon myös opinnäytetyöt olisivat osa laitosten tutkimustyötä. Myös liikuntakasvatuksen asema on kohentunut, kun liikunnanopettajakoulutus todettiin tärkeäksi yliopiston alueeksi. Kokonaan uusien koulutusalueiden avaamiseen ei juuri ole mahdollisuuksia elleivät ne nojaa vahvasti tiedekunnan sisällä tai yliopiston muissa yksiköissä oleviin vahvuuksiin. Tiedekunnan liikuntabiologinen tutkimus noteerataan korkealle kansainvälisesti. Seura on tehnyt juuri sitä työtä, mitä muun muassa OKM tälläkin hetkellä kaipaa: tutkimustiedon välittämistä eteenpäin ja mieluimmin päätöksentekijöille saakka
Miten turvata toimintakyvyn säilyminen ikääntyvässä väestössä. . . AJASSA LIIKUNTATIETEELLINEN TIEDEKUNTA 50 VUOTTA: Vankkaa näyttöä ja uusia haasteita C Q) C .E -~ z ro C Q) Q) ..J Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan teemalla koulutuksen ja tutkimuksen menestystarina. Jyväskylään on kehittynyt liikunta tieteiden Piilaakso, osaamiskeskus, jossa yliopiston, KlHUn ja LlKESin yhteistyö on kiitettävän konsensushenkistä. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta on liikuntatieteellisen tutkijakoulutuksen kansallinen Sampo. Dekaani Lasse Kannas: Juhlan aiheena koulutuksen ja tutkimuksen menestystarina . . . .... 50 vuotta on lyhyt aika saada nuori tieteenala kansainväliselle huipputasolle. . Kuinka tulkita liikuntakulttuurin eriytymistä. . Rehtori Matti Manninen: Liikuntatieteellinen tiedekunta pärjännyt erinomaisesti kansainvälisissä arvioinneissa • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Liikuntatieteellistä tiedekuntaa on arvioitu osana Jyväskylän yliopiston arviointia, samoin pohjoismaitten liikuntatieteen tasoa kartoittaneessa kansainvälisessä arvioinnissa. Miten vastata huippu-urheilun kehittämisen haasteisiin 7 Kansallisen yhteistyön vahvistaminen on edelleen tärkeää, niin eri yliopistojen, tutkimusryhmien kuin ammattikorkeakoulujen ja urheiluopistojen kanssa. Miten saamme lasten ja nuorten liikunnan nousuun. Juhlavuoden päätapahtumaa vietettiin 10-11.10. . . . Molemmissa tiedekunta ja sen tutkimus on arvioitu korkeatasoisiksi. . . . Kuluneitten 50 vuoden aikana on valmistunut noin 230 väitöskirjaa, kansainvälisissä tiedejulkaisuissa julkaistaan vuosittain noin 200 artikkelia ja tiedekunnasta valmistuneita alumneja on nyt jo lähes 4 000. Liikuntatieteellinen tutkimus on onnistunut hyvin tässä tehtävässä. a ~ V) ~ ...J :i: ~ ~ d )C ..., """ 1 76 LIIKUNTA& TIEDE 50 • 612013. yliopistopäivien yhteydessä järjestetyllä pääjuhlalla ja Kallis urheilu -seminaarilla. . Haasteita tutkimukselle riittää edelleen. Miten liikunnan avulla voidaan ehkäistä keskeisiä kansansairauksiarnme.
. . Professori Chris Gratton, Sheffield Hallam University, Iso-Britannia: Urheilu myy ilman sanoja • • • • • • • • • Urheilu on kansainvälistä viihdettä. . Seuratoiminnan ja kansalaistoiminnan tilaa pitää tutkia. . . . Kaikelle laadukkaalle tiedolle on paikkansa. . Sen ansioista liikunnan merkitystä yhteiskunnassa voidaan perustella, tarkastellaanpa sitä mistä tulokulmasta tahansa. . . Tutkijoiden tulee seurata liikuntapolitiikkaa, jos he haluavat vaikuttaa kehitykseen ja hakea tutkimusrahoitusta sovellettavaan ja hyötykäyttöön tulevaan tutkimukseen. . Tutkijoiden tulee seurata liikuntapolitiikkaa. . Vielä viitisen kymmentä vuotta sitten näin ei kuitenkaan ollut. . . Olemme tipahtaneet kelkasta kansalaistoiminnan tutkimuksen osalta moniin muihin maihin verrattuna. Kyse ei ole enää pelkästään perinteisestä seuraorganisaation puitteissa tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä ja keskusjärjestöaattellisuudesta. . Mikä sitten tekee urheilusta maailmanlaajuisesti hyvin kaupaksi käyvää viihdettä. Soveltajan näkökulmasta yhteistyön tiivistämiselle on suuri tarve ja halu. Sitä ei käy kiistäminen. . . Syntyi maailmanlaajuinen kohderyhmä urheilutuotteille, mutta myös muille globaaleille markkinoille panostaville brändeille, kuten Coca Cola tai Mcfronalds. . . Kuva kertoi ja puhutteli kaikilla kielillä. Tiedekunta ei saa erakoitua. . Johtaja Harri Syväsalmi, OKM liikuntayksikkö: Tutkijoiden tulee seurata liikuntapolitiikkaa. Urheilu ei tarvinnut sanoja. . . Televisio toi urheilun suurtapahtumat uusien yleisöjen ulottuville joka puolella maailmaa. LJIKLWA & "TIEDE 50, 5/2013 77. . . . . . . Kansalaistoiminta on saanut ja saamassa uusia yllättäviäkin muotoja. . Kilpailu näistä yleisöistä ja markkinointimahdollisuuksista on nostanut televisiointioikeuksista ja sponsorisopimuksista maksettavia summia. . Haasteita kuitenkin riittää. Urheilu oli kansallista, paikallista toimintaa ja urheilijat amatöörejä. . • • • . . . . Tutkimuksen ja liikuntapolitiikan välille tarvitaan lisää systemaattista ja elävää yhteistyötä. . . . . Se, että urheilu on todellista tositeeveetä ja tarjoaa vahvoja elämyksiä, kaikilla kielillä. Professori Hannu Itkonen: Kansalaistoiminta saa uusia muotoja, tietoa ja kokonaiskuvaa tarvittaisiin . . . Päätöksentekijät kaipaavat tutkimustulosten sitomista yhteiskunnalliseen kontekstiin. . . Kuluneitten 50 vuoden aikana liikuntatieteellinen tutkimus on vankistunut. Tietoaukkoja on edelleen paljon: esimerkiksi kansalaistoiminnan tila, liikunnan rahoitus ja asema kuntataloudessa, urheilun integriteetti ja eettiset kysymykset. . Kukaan ei ole ottanut koppia tutkimustiedon ydinviestien tehokkaasta saattamisesta päätöksentekijöiden käyttöön. . Kokonaisnäkemys puuttuu. . . Vuoropuhelu muitten tutkimusta tekevien laitosten ja tutkijaryhmien sekä päätöksentekijöitten kanssa on tärkeää
. . Liikuntaneuvonta on keskeinen työmuoto, mutta yksin liikuntatoimi ei kaikkia tarvitsevia tavoita. liikunta ja sen läpäisevyys pitää saada osaksi kaupunkistrategioita. . . . Itseilmaisu, mahdollisuus tehdä parhaansa. . . . Lontoo 2012 oli tästä oiva esimerkki. Näin siksi, että urheilu on helppo väylä rahanpesulle. Tässä on riski. Järjestäytynyt rikollisuus valtaa systemaattisesti kansainvälistä urheilua. "l could have had class, 1 could have been somebody", Marlon Brandon esittämän entisen nyrkkeilijän Terry Malloyn kuuluisa repliikki klassikkoelokuvassa Alaston satama kertoo, mikä on urheilun ydin. . . Se ja urheiluun kuuluva keskinäisen arvostuksen ja tasa-arvon perinne on sitä ydintä, joka säilyttää urheilun olemuksen tulevaisuudessa. liikuntapaikkojen hoidossa on aika miettiä onko tehokkainta keskittää se vain liikuntasektorille. . Urheilun nykyiset rakenteet ja pyrkimys varjella integriteettiään, rajautua omaksi toimialueekseen on myös urheilun suuri uhka. . . . . . liikuntaan panostaminen ei ole päättäjien asialistan kärjessä. . . . . Liikuntatoimenjohtaja Hiipi Tanska, Salo: Liikunta ahtaalla kuntataloudessa • • • • • • • • • • • • • • • Salon kaupunki painii melkoisen yhtälön kanssa. . . . . Myös toiminnan vaikuttavuutta pitää voida osoittaa ja mitata. . . . . . . 78 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 612013. Liikuntatoimelle tilanne on haastava. . . . Kaupungin verotulot ovat romahtaneet, työttömyys kasvussa ja leikkaukset välttämättömiä. . . . Puheenjohtaja Risto Nieminen, OK: Urheilun ydin ja tulevaisuus ei löydy markkinoilta . Hallintokuntien yhteistyötä on syytä kehittää edelleen. On kansainvälisiä liittoja, joiden kansallisista jäsenliitoista jopa neljännes on rikollisten käsissä. . Ellei hallintotapa urheilujärjestöissä nouse aivan uudelle tasolle, ellei urheilu kutsu kumppaneikseen tahoja, jotka voivat auttaa sitä suojaamaan intregriteettiään, urheilusta tulee vanki. . . Sen legacy, ydin ei enää ole itseilmaisussa, parhaansa tekemisessä vaan taloudellisiin tekijöihin liittyvässä toiminnassa
Mitalin luovuttivat dekaani, professori Lasse Kannas ja varaclekaani, professori Taru Lintunen. Helsingissä. Varapuheenjohtajaksi valittiin Liikuntakeskus Pajulahden rehtori Lasse Mikkelsson. Se on liiteluettelon mukaan osoitettu valtioiden päämiehille ja kansainvälisille arvohenkilöille. LIIKUNTA & TIErt 50, 5/2013 79. Teistä kookkaasta, lähes viisisataa sivua käsittävästä ja runsaasti kuvitetusta englanninkielisestä teoksesta on otettu 500 kappaleen painos. Professori Heinilältä kirjaan pyydetty artikkeli Elite sport in transition käsittelee huippu-urheilun kehitystä. ><C a UJ ~ <C V) § ~ 6 2 :i: 0: UJ <( ei' ~ ~ ::, "' ~ ..., ~ ,;! Kirjaharvinaisuus OLYMPIA yliopiston kirjastolle Emeritusprofessori Kalevi Heinilä on lahjoittanut olympialiikkeen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Moskovassa vuonna 1996 julkaistun OLYMPIA -teoksen Jyväskylän yliopiston kirjastolle. Professori Taru Lintunen valittiin Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtajaksi L iikuntapsykologian professori ja Jyväskylän yliopiston liikuntatie~eellisen tiede~unnan varadekaani Taru Lmtunen valittiin L11kuntatieteellisen Seuran (LTS) puheenjohtajaksi seuran syyskokouksessa 29.10. AJASSA Toni Piispaselle tiedekunnan juhlamitali L iikuntatieteellinen tiedekunta palkitsi Lontoon paralympialaisten T51 -luokan 100 metrin kelauksen kultamitalin voittaneen tiedekunnan alumnin, litM Toni Piispasen tiedekunnan juhlamitalilla
Hänen tutkimuksensa käsittelee liikuntaa, liikuntafysiologiaa sekä liikunnan terveysvaikutuksia kudosten aineenvaihduntaan ja verenkiertoon. Palkinnon yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta saa tutkija, joka on merkittävällä tavalla tehnyt tunnetuksi tieteellistä tutkimusta tai tutkijan työtä, lisännyt toiminnallaan kiinnostusta tiedettä kohtaan, osallistunut tutkijana yhteiskunnalliseen keskusteluun tai edistänyt muuten tutkimuksen merkitystä, hyödyntämistä ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Toinen palkinto myönnettiin Mika Venojärvelle ja Nuoren tutkijan -palkinto ojennettiin Jaana Karjalaiselle. Palkitussa tutkimuksessa selvitettiin vuoden kestävän intensiivinen ja monipuolisen liikuntaharjoittelun pitkäaikaisvaikutuksia tasapainoon, lihasvoimaan, elämänlaatuun ja luustoon iäkkäillä naisilla. Karinkanta Saijal, Kannus Pekka 1 , Uusi-Rasi KirsU 1 , Heinonen Ari 2 , Sievänen Harri 1 . Viiden vuoden seuranta osoitti, että liikuntaharjoittelu pienensi ja merkittävästi iäkkäiden naisten riskiä saada murtuma tai muu terveydenhuollonpuoleen kääntymistä vaativa kaatumisvamma. Kalliokoski kertoo monin tavoin kansantajuisesti tutkimuksestaan sekä järjestää aktiivisesti liikunnan terveysvaikutuksiin liittyviä tempauksia. Tuthimuksen otsihko ja tekijät: Monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää iäkl1äiden naisten kaatumisvammoja: 12 liuukauden satunnaistetun ja kontrolloidun liiliuntaintervention 5 vuoden seuranta. Kalliokoski työskentelee Turun yliopiston verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikössä. Jaana Karjalainen, Saija Karinkanta ja Mika Venojärvi AJASSA Kari Kalliokoskelle Suomen Akatemian palkinto yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta Vuoden 2013 Liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voitto Saija Karinkannalle S aija Karinkanta ja tutkimusryhmä voittivat ensimmäisen palkinnon Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämässä Vuoden 2013 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailussa. Parhaillaan Kalliokoski selvittää, voisiko aineenvaihduntaja verenkiertoelimistön sairauksia hoitaa hyvin korkeatehoisella intervalliharjoittelulla eli HllTillä (high-intensity interval training). Kirjoittajien taustayhteisöt: 1 UKK-instituutti, Tampere, 2 Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos, Jyväshylä S uomen Akatemia palkitsi Liikunta & Tiede -lehdessä liikunnan biotieteiden tutkimusuutisia toimittavan Kari Kalliokosken yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. 80 LIIKUNTA & TIEDE 50, &'2013. Hän sai esimerkiksi järjestettyä ilmaisia kuntolaitteita lentoasemille, jotta lentoa odottavat matkustajat voivat tutustua välineisiin ja liikkua odotusaikana
Lapset oivaltavat, että he voivat oman kehon ja sen toimintamahdollisuuksien tuntemisen avulla ottaa haltuun ympäristönsä. Ajattelin, että väsymys taisi iskeä pitkän tarkkailu rupeaman jälkeen. Lasten itsetunto nousee uudelle tasolle: katso, minä osaan, minä tiedän! Kokeilujen myötä kehittyvät myös motoriset perustaidot (tasapaino-, liikkurnisja käsittelytaidot). Nämä, samoin kuin muut maan vetovoimaa vastustavat heilahdusliikkeet (heitot, potkut ja lyönnit) aktivoivat luontaisessa valmiustilassa olevaa hermolihasjärjestelrnää niin, että suoritukseen tarvittavat impulssit siirtyvät optimaalisesti koko kineettisen ketjun läpi. Intoa, uteliaisuutta, kokeilunhalua oppimispotentiaalia! Kyseinen tapahtuma on pyörinyt ajatuksissani usein. Perustaitojen osaaminen saa merkityksen. Ja toisaalta; miten voidaan edes kuvitella, että lapsista voisi kehittyä huippu-urheilijoita, jos pohjatyö (motoriset perustaidot) on tehty huonosti. jotka luovat perustan kaikelle liikkumiselle ja myöhemmin opittaville lajitaidoille. Jos lapset eivät hallitse motorisia perustaitoja alaasteikäisinä, on niiden oppiminen ylä-asteikäisenä tai vanhempana todella vaikeaa ja aikaa vievää. Kukaan ei pitkästynyt ja keskustelu sisälsi enimmäkseen kommentteja urheilijoiden suorituksista. Kotimatkalla lapset olivat melko hiljaisia ja vastaukset kysymyksiini olivat lähinnä juu-ei -luokkaa. Liikunta on kivaa, kun motoriset perustaidot ovat hallinnassa. Tiedämmekö lainkaan mikä oppimispotentiaali ala-asteikäisisså lapsissa on 7 Lasten myötäsyntyinen uteliaisuus ja kokeilunhalu antavat kasvattajille ( vanhemmille, opettajille ja ohjaajille) mahdollisuuden ohjata heitä tuntemaan oman kehonsa, kokeilemaan mitä kaikkea sillä voi tehdä (tasapainoilla, kävellä, juosta, hypätä, hypellä, konkata), missä kaikkialla sitä voi käyttää (telineillä, leikeissä, peleissä ilman välineitä ja välineiden kanssa) ja mitä mahdollisuuksia luonnon monipuolisuus ja vuodenajat tarjoavat sen käyttöön. Siinä sitten kökötimme melkein kolme tuntia intensiivisesti kentän tapahtumia seuraten. Hän oli valmistanut pojalle puu keihään, jossa oli narusta tehty kädensija ja tytölle neljä puusta tehtyä viestikapulaa. Toistojen myötä myös heittokaarien pituus kasvoi kesän aikana. Motoristen perustaitojen harjoittaminen kehittää lihasvoiman lisäksi myös verenkiertoja hengityselimiä. Lapset ovat todella erinomaisia suorituksen kokonaisuuden hahmottajia. Ne kehittävät myös lasten kognitiivisia taitoja; kokonaisuuksien hahmottamista, nopeaa tiedon valintaa ja päätöksen tekoa sekä osanottajien LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013 81. Keihäälle ei syksyllä löytynyt urheilukaupasta kantolaukkua, mutta viestikapulat mahtuivat matkalaukkuun ja matkasivat valtameren taakse, jotta asuinalueen lapsille voitiin järjestää olympialaiset. Jälkikäteen ajattelen; keho taisi olla levossa, mutta aivot ryöstivät koettua! Pari viikkoa tämän kisakokemuksenjälkeen lapset tulivat mökille ja vaarilla oli yllätys molemmille. Miten innokkaita, ennakkoluulottomia ja rohkeita tämänikäiset (ala-asteen) lapset ovat kokeilemaan uusia asioita, miten hyvin he hahmottavat suorituksia ja pystyvät aktivoimaan kehonsa hermolihasjärjestelmän toimimaan koordinoidusti aistien muodostaman mielikuvan mukaisesti. Lasten toiveena oli mennä istumaan eturiviin, jotta he näkisivät paremmin. Usein käy niin, että huonot perustaidot ennustavat liikuntaharrastuksen vähenemistä tai harrastuksesta kokonaan luopumista ylä-asteella, sillä lapset eivät halua tulla "merkityiksi", On helpompi vetäytyä syrjään (syrjäytyä) kuin mokata itsensä tai joukkueensa. EMERIITTA IHMETTELEE Teksti: PIRKKO NUMMINEN Pysähtymisen paikka K åvin viime kesänä seitsemänja kymmenvuotiaiden lastenlasten kanssa yleisurheilun EM-kilpailuissa. Kun asia tai tehtävä on lapsille tärkeää ja mielenkiintoista, he jaksavat keskittyä siihen tuntikausia. Nyt oli toiminnan aika. Liikuntaleikit ja -pelit, joissa esiintyy nopeita suunnanmuutoksia ja iskuja alustaan, lujittavat lasten luustoa. Ala-asteikäisillä lapsilla on parhaat valmiudet perustaitojen oppimiseen. Viestikapulat saivat kyytiä sekä maalla että kaupungissa aina kun kaksi tai useampi "viestinviejä" sattui paikalle. Ensimmäiset heittokokeilut osoittivat, miten hyvin heittäjiä oli tarkkailtu. Taistojen myötä hermo-Ii hasjärjestelrnän toiminta vakiintuu ja lapset pystyvät nauttimaan liikkumisesta ja sen aikaansaamasta hyvänolon tunteesta. Kapulan vaihtotapaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Uskomatonta. Kehon mittasuhteet edesauttavat kierirnisja pyörimisliikkeitä piikiuaisja poikittaisakselien ympäri. Toive toteutui. Voi sitä iloa ja halausten määrää! Kaikki ne tunteet, mielikuvat ja ajatukset, joita lapset olivat mielessään "hautoneet", purkautuivat sellaisella voimalla, että vaari oli aivan ihmeissään. Keihäs ja viestikapulat maalattiin verstaalla omin käsin kaksi kertaa, jotta väri varmasti pysyy sateellakin
Lasten itsetunto nousee uudelle tasolle: katso, minä osaan, minä tiedän! 82 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. Toisille lapsille kokonaisuuksien hahmottaminen on helpompaa kuin toisille. He pystyvät lukemaan leikkija peli tilanteissa ja tapahtuvia muutoksia paremmin ja nopeammin kuin toiset, joten he ovat ennakointitaitonsa ansiosta "askeleen" edellä toisia. Tiedämmekö lainkaan mikä oppimispotentiaali ala-asteikäisissä lapsissa on. Oppilaalle tulee luoda mahdollisuus kokea liikunnan iloa ja onnistumisia kannustavassa ilmapiirissä hänen omien edellytystensä mukaisesti. Ylä-asteikäisiä kiinnostaa enemmän oma keho ja siinä tapahtuvat muutokset kuin se, mihin ja miten sitä kehoa voisi liikuntatunneilla omaksi hyödyksi käyttää. Lapset ovat tällöin kuusivuotiaita. PIRKKO NUMMINEN, LitT Tampere Kirjoittaja on lehnyl mittavan uran liikuntakasvatuksen tutkijana, koulut.tajana ja vt. Ala-asteella luodaan perusta kaikelle myöhemmälle liikkumiselle. Toivon, että tällainen ihmettely saa aikaan keskustelua, jossa pohditaan niitä syitä, miksi ala-asteikäiset lapset eivät saa parasta mahdollista liikunnanopetusta ajanjaksona, jolloin heidän oma sisäinen motivaationsa liikkumiseen on korkeimmillaan, ja heidän kehonsa on esiviritetty vastaanottamaan ohjeita, joiden avulla he oppivat käyttämään omaa kehoaan mielekkäästi ja tarkoituksenmukaisesti. Huonot perustaidot voivat johtaa liikkumisen vähenemiseen, syrjäytymiseen, tuki ja liikuntaelimistön rappeutumiseen ja lihavuuteen. Lapset oivaltavat, että he voivat oman kehon ja sen toimintamahdollisuuksien tuntemisen avulla ottaa haltuun ympäristönsä. Heillä on myös taitoa ja hienotunteisuutta ottaa lasten toiveet ja kommentit huomioon, jolloin oppimistilanteet ovat vuorovaikutteisia ja niissä vallitsee positiivinen, lasten yksilöllistä kasvua ja kehitystä tukeva ilmapiiri. Hyvät motoriset perustaidot kannustavat liikkumaan ja antavat hyvän pohjan myöhemmin opittaville lajitaidoille. Ulkoapäin asiaa seuranneena minua ihmetyttää se, että liikuntakasvatuksen parhaat asiantuntijat eli liikunnanopettajat astuvat kasvattajan rooliin vasta yläasteella, jolloin motoristen perustaitojen opettamisen ja oppimisen kannalta paras ja antaisin ikävaihe on jo takanapäin. Motorisen oppimisen otollisin vaihe ansaitsisi parhaat asiantuntijat opettamaan Vastaako ala-asteen liikuntakasvatus lasten haasteisiin 7 Peruskoulun opetussuunnitelman mukaan "liikuntakasvatuksen tavoitteena on kehittää monipuolisesti oppilaan fyysistä kuntoa, motorisia taitoja ja oppimisvalmiuksia. Liikunnanopettajan koulutuksen saaneilla on varmasti tietoa ja taitoa opettaa lapsia siten, että opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi vastaavat kunkin lapsen tai lapsiryhmän senhetkistä ikäja kehitysvaihetta. professorina Jyväskylän yliopislassa. Sosiaalisten taitojen, kehollisen ilmaisun ja luovuuden kehittyminen ovat myös tärkeä osa liikuntakasvatusta. Opetusta eriytetään tarpeen mukaan ottaen huomioon koulun käytettävissä olevat tilat ja resurssit". Siksi ala-asteikäisten liikuntakasvatuksen pääteemana tulisi olla motoristen perustaitojen opettaminen ja oppiminen, sillä ne luovat kestävän perustan kaikkien muiden kasvatustavoitteiden saavuttamiselle. Perustaitojen osaaminen saa merkityksen. Valtameren takana liikunnanopetusta seuratessa huomasin, että liikunnanopettajat vastaavat liikunnanopetuksesta ensimmäisestä 0-luokasta lähtien. välistä kommunikointia
Siksi merkitsevän tiedon tuottaminen yhä ajankohtaisemmista keskustelun aiheista on tärkeää. Päätökset täytyy pystyä perustelemaan myös suurelle yleisölle ja se on vain hyvästä. Suunsa voi avata ja antaa ajatuksia, vaikkei aivan varma vielä omasta mielipiteestä olisikaan. Tekojen pitää puhua, ei sanojen. Yhtä tärkeää on sen esille tuominen. Nykyajan nopeaternpoiset, usein verkossa ja samanaikaisesti eri medioissa tapahtuvat keskustelut suorastaan huutavat tieteellisesti tutkittua liikuntaja urheilu tietoa. Suomalaisen liikuntaja urheilumaailman kaunis tavoite yhdessä tekeminen liikkuu vähitellen kohti maalia. Se voidaan katsoa liikuntaja urheilumaailman keskustelukulttuurin lieveilmiöksi. Esille voidaan nostaa vaikka lajien välinen yhteistyö. Keskustelu. Liikuntatieteiden yhteisön pitää tyrkyttää itsensä mukaan vaikuttamaan myös sellaisille foorumeille, joille ei ole tullut kutsua. Netistä on saatavilla hurja määrä sekä erittäin laadukasta ja opettavaista alan tietoa, että myös erittäin virheellistä tietoa. Kun jatkossa yhä enemmän päätöksiä tehdään kehittyvän keskustelukulttuurin kautta, ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa henkilöiden esiintymisja viihdyttämistaidot ratkaisevat päätösten suunnan. On mielestäni kuitenkin väärin sanoa, ettei pelkällä puheella saada mitään aikaan. Vastuullamme on jakaa ja edistää kykyä tuon valtavan liikunta-/ urheilutietomassan ja siitä käytävän keskustelun kriittiseen analysointiin vastaanottajan päässä. Hieman huolestuttava ilmiö on, että nämä ihmiset nostetaan tämän myötä jalustalle useammankin eri alueen ekspertteinä, kun henkilökultti on nykypäivänä vahvalla tasolla. Myös kansa tuntuu arvostavan eniten ihmisiä, jotka ensin tekevät ja sitten puhuvat. Tieteen roolit. Pohdin tekstissäni liikuntaja urheilualan kehittynyttä keskustelukulttuuria ja liikuntatieteiden rooleja siinä. OPISKELIJA OUNASTELEE Teksti: LASSE SAARI Keskustelukulttuuri kehittyy haaste tieteelle. Eräs alalla kolmisenkymmentä vuotta toiminut kaupungin liikuntatyöntekijä summasi asian hyvin enää ei syljetä aidan toisella puolella palloileville, vaan yhä yleisemmin tervehditään sinne kuin naapurille ja kysytään kuulumiset. Kuulun siihen ryhmään, joka ajattelee että sanahelinä on vain sitä itseään. Pidän intressiryhmien välisten suhteiden oivaltamista yhtenä tärkeimmistä taidoista, joka vaaditaan alan ymmärtämiseksi ja keskusteluihin osallistumiseksi. Syyksi voidaan nähdä päättäjien taholta tullut paine liikuntahallinnon rakenteiden keventämiseksi. Kulttuurin muutos. Turhanpäiväisistä kokouksista, joissa ei tehdä päätöksiä vaan vain suunnitellaan niitä, pitäisi päästä eroon. L iikuntatieteellisen tiedekunnan 50-vuotisjuhlavuonna sain kunnian ounastella JOtak111 alamme ajankohtaista ilmiötä Opiskeluaikani lahestyessa loppuaan taytyy olla kiitollinen siitä, että on päässyt näkemään niin koulutuksen sisällön kuin luottamustoimien kautta liikuntahallinnon kenttää läheltä ja oppinut ymmärtämään sen kokonaisuuksia. Kaiken pohjana ja mahdollistajana on liikunnan ja urheilun alan kehittyvä keskustelukulttuuri. Sitä kautta arvostus nousee, jos emme halua jäädä pelkästään seuraamaan sivusta. Se nostettiin tavoitteeksi, joka on pikkuhiljaa realisoitunut upeaksi yhteistyöksi monella paikkakunnalla. Ilokseni olen huomannut myös liikuntajärjestöjen maailmassa ilmapiirin muuttuneen kohti tätä. Sen tiedeyhteisö osaa ja sille on nyt erityinen tilaus alan entistä avoimemmassa tietojen, mielipiteiden ja käytäntöjen jaon kulttuurissa. Keskustelu on siirtynyt kabineteista monille julkisille foorumeille, ja johtamisessa vaaditaan yhä suurempaa avoimuutta nyt ja tulevaisuudessa. Mikä on sitten liikuntatieteen ja liikuntatiedon rooli kehittyvässä keskustelukulttuurissa 7 Onko se keskustelua tulkitseva sivustaseuraaja vai siihen vaikuttaja. Jos tulee mokattua, voi myöntää rehdisti virheensä eikä siitä tarvitse menettää kasvojaan. Lopuksi täytyy erityisesti korostaa tieteen ja koulutuksen kykyä kehittää tulevien liikuntaja urheilualan toimijoiden kriittistä ajattelua. LASSE SAARI Opiskelija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lasse.o.i.saari@student.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013 83. Teknologian edelläkävijämaana potentiaalimme tiedon hyödyntämisessä on hurja. Ainakin yhden asian voimme kuitenkin kaikki tästä piirteestä oppia. Hyvällä keskustelulla saadaan paljonkin hyviä tekoja aikaan. Havaintojeni mukaan aihe oli paljon pinnalla muutamia vuosia sitten, mutta vasta keskustelun tasolla
S uomi on tuhansien liikuntaja urheiluseurojen maa (Koski 2013). Kansalaistoiminnalla on luotu liikuntajärjestelmä, joka on suomalaisen liikuntakulttuurin peruspilari. Tässä kestämättömän kehityksen mallissa ei kuitenkaan väitettä kyseessä olevan empiirinen tutkimus, vaan analyysikehyksenä on sosiologisen teorian kolmas lajityyppi, aikalaisdiagnoosi. Kansalaisten ja urheiluseurojen asemien välinen objektiivisten suhteiden verkosto on muuttunut leikkisästi lapsesta urheiluasiakkaaksi ja kansalaistoiminnasta palveluntarjoajaksi. Perinteisesti kansalaistoiminnan ja kansalaisten välisiä suhteita, odotuksia, pyrkimyksiä ja käsityksiä ylläpitänyt sosiaalinen jännite, konfiguraatio, on murtunut. Saman asian voi muotoilla kärjistäen siten, että monien urheiluseurojen piiloisena tavoitteena on tuottaa lapsista tulevia huippu-urheilijoita, kun vanhemmat puolestaan vievät lapsensa seuroihin opettelemaan liikkumista ja hankkimaan sosiaalista pääomaa (ks. Toiminnan keskiössä aiemmin ollut liikkuva lapsi, nuori tai aikuinen on vaihtunut lajiliittojen ja urheiluseurojen itseensä kääntyneeseen katseeseen. Tekstissä hahmotellaan liikunta järjestelmän piirteitä, joissa kansalaisten kokemusten ja odotushorisontin väliin vaikuttaa syntyneen kuilu. Asiakkuusajattelun mukaisesti kilpaillaan siitä, kenen tuote on vetovoisin ja minkä lajin laariin maksavien vanhempien rahat kilahtavat. Seurojen toimintaperiaatteiden arvioiminen on heille hankalaa, ellei mahdotonta. Muutosprosessin moottorina on ollut urheiluliikkeen ideologinen käänne kohti tilaaja-tuottaja -rnallia. Koska seurat eivät julkisesti mainosta painotuksiaan harraste-, kilpaja huippu-urheilun saralla, päätyvät useat lapset sellaisen toiminnan pariin, joka on vastoin heidän vanhempiensa intressejä ja kasvatusideologiaa. Erityisen hankala tilanne on niille vanhemmille, jotka eivät omaa itse kokemusta liikuntajärjestelmästä. Se on vaikuttanut koko suomalaisen urheiluliikkeen asemaan sosiaalisena kansanliikkeenä (Itkonen 1986, 187-188). Monien urheiluseurojen piiloisena tavoitteena on tuottaa lapsista tulevia huippu-urheilijoita, kun vanhemmat puolestaan vievät lapsensa seuroihin opettelemaan liikkumista ja hankkimaan sosiaalista pääomaa. Useat urheilun lajiliitot ohjaavat urheiluseuroja toimimaan aiempaa ammattimaisemmin. Kirjoituksen hypoteesina on, että useiden lasten ja nuorten liikuntaharrastusta organisoivien urheiluseurojen pyrkimykset eivät kohtaa lasten vanhempien intressejä. 2000-luvulla liikunnan kansalaistoiminta on joutunut melkoisten mullistusten kouriin. POHDITTUA Teksti: MIKKO SALASUO Kestämättömän kehityksen malli liikuntajärjestelmän muutos ja eettinen dilemma Myyvätkö urheiluseurat todella sitä tuotetta, jonka vanhemmat kuvittelevat lapselleen ostavansa. Osa urheiluseuroista on siirtynyt toimimaan yrityselämästä omaksutun palvelutuotantomallin mukaisesti, sama koskee myös monien lajiliittojen painotuksia. Arnmatillisuus tarkoittaa muun muassa palkattujen päätoimisten työntekijöiden ja toimihenkilöiden merkit84 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. 2003). (Koski 2009, 125-130.) Tämä kirjoitus on syöte, jollaiseksi myös Pekka Himanen tuoreen kestävän kehityksen mallinsa nimesi. Murtuman aiheuttama tilanne näkyy törmäävinä tulkintoina, ohipuhuntoina ja ristiriitaisina intresseinä seurojen ja vanhempien välillä. Koski 2009, 125-130; Lehmuskallio 2011; lasten liikuntamotivaatiosta: Zacheus ym. Samanaikaisesti kansanterveysajattelu , liikalihavuuskeskustelu ja huoli sosiaalisesta syrjäytymisestä ohjaavat vanhempia osallistamaan lapsensa aiempien sukupolvien tapaan liikunnan kansalaistoimintaan toimintaan, jota ei ole enää olemassa sen perinteisessä merkityksessä. Ostaisitko lapsellesi sian säkissä. Häiriötila. Seurauksena on ollut urheilun kansalaisjärjestötoiminnan fragmentoituminen ja toiminnan eetoksen irtoaminen sen historiallisista juurista. Paljon keskustelua herättäneet harrastusten kustannukset ovat näkyvä osa asetelmissa tapahtuneita muutoksia
Ehrlich 2000). Toiminnan taustalla oli sosiaalisen liikkeen ja kansalaistoiminnan ideologia (Vasara 1992). Vanhemmat turvautuvat kasvavassa määrin eksperttitietoon ja ekspertteihin asioissa, jotka ovat olleet aiemmilla sukupolvilla kasvatuksen peruskäytänteita Vanhemmuuden paradoksi 2010-luvulla on kasvattaa lapsia nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Päätoim isten työntekijöiden ja toimihenkilöiden palkkaam inen tähtäävät julkisessa retoriikassa jäsenm äärien kasvattamiseen ja kansanterveyden edistäm iseen, mutta taustalla lym yää usein taloudellisia intressejä ja kilpailullisia tavoitteita. Urheiluliikkeen piirissä pedagogisoitunut vanhemmuus on otettu avosylin vastaan. Hyvä vanhemmuus onkin mahdollisimman monen ja ammattitaitoisen pedagogin käyttämistä kasvatuksen tukena. (Myllyniemi & Berg 2013, 73) Pienten lasten vanhemmat vievät lapsensa harrastuksiin, jotta he oppisivat liikkumattomuuden aikakaudella liikkumaan, lapsilla olisi hauskaa, he saisivat kavereita ja oppisivat sosiaalisia taitoja. Tämä tehtävä määritetään myös Liikuntalain ensimmäisessä ja toisessa pykälässä. Tekstin piirtämä kuva on kuitenkin valitettava kehityssuunta, epäeettinen kaksoisstrategia, joka vaikuttaa valtaavan alaa niin lajiliittojen johdossa kuin monissa seuroissa. Viimeistään 1980-luvun lopulta käynnistyi kehitys, joka sitoi urheiluliikkeen ideologian entistä tiukemmin asiakkuusajaueluun (Kokkonen 2012, 83). Tähän tulisi kuluttajan saada selkosanainen vastaus ja tuoteseloste, kun ostaa lapselleen urheiluseura lta palveluita. Urheilijan polulla tietämättään. Motiivina ei ollut raha tai valta, vaan halu toimia yhdessä (vrt. Tätä kehitystä seura a väistäm ätön kysymys: mill aista asiantuntijuutta 5-10 -vuotiaiden harra stu sto im innassa tarvitaan. C-valm entajakur ssin päästöto distus vai pätevyys nuorisotyössä. Tutkimukset (esim. Kansallisten liikuntatutkimusten (2010) mukaan vanhemmat ovat 2000-luvulla kuskanneet massamäärin jälkikasvuaan urheiluseuroihin "ammattilaisten" kasvatettavaksi. Myllyniemi & Berg 2013) osoittavat perinteisen lasten ja vanhempien yhdessä tekemisen olevan merkittävin positiivisia pääomia välittävä mekanismi, mutta tämä ei vaikuta murentavan vanhempien uskoa erilaisten pedagogien kaikkivoipaisuuteen. MIKKO SALASUO VTT, dosentti Vastaava tutkija Nuorisotutkirnusverkosto Sähköposti: rnikko.salasuo@nuoristutkirnus.fi LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013 85. Aiemmin suomalaista liikuntakenttää pyörittivät kansalaisjärjestöt. Suomessa on liikunnan kansalaistoiminnalla pitkät perinteet ja urheiluseurat ovat intuitiolla ajatellen itsestään selvä lasten liikuntaa ja kansanterveyttä edistävä taho. Palvelun tuottajat ovat saaneet maksavia asiakkaita ja vanhemmat puolestaan ovat voineet ostaa lapsilleen pedagogisesti kouliintuneita kasvattajia. Vanhemmuuden paradoksi Tommi Hoikkala on puhunut jo vuosia vanhemmuuden pedagogisoitumisesta. Koski 2009). Teoriassa jokainen urheiluliikkeen piirissä liikkuva lapsi on tietämättään urheilijan polulla. Am mattim aistumisen rinnalla kulkee myös asiantuntijuus. tävää lisääntymistä. Myös terveysnäkökulma on vahvasti mukana lasten liikunnassa, sillä julkinen huoli liikkumattomuudesta, ylipainosta ja niiden seurauksista ovat kantautuneet kaikkien aikuisten ja erityisesti lasten vanhempien korviin. Lasten omat intressit ovat dokumentoituna lukemattomissa kyselyissä: liikunnan tuottama ilo, hauskanpito, kaverien tapaaminen ja jännitys, ehkä hieman yllättäen 7-9-vuotiailla myös ulkonäköön ja terveyteen liittyvät kysymykset. Omataanko ja vaalitaanko niissä nimenomaan kasvatuksellista pääomaa vai kohdentuuko osaaminen esimerkiksi motoristen laji_taitojen opettamiseen, tavoitteena tulevien huippu-urheilijoiden kouliminen 7 Kysymykset johtavat pohtimaan sitä, mitä vanhemmat haluavat lastensa urheiluharrastuksen parissa oppivan 7 Myyvätkö urheiluseurat todella sitä tuotetta, jonka vanhemmat kuvittelevat lapselleen ostavansa. (vrt. Vanhoja ja hyväksi tiedettyjä kasvatuskonventioita hylätään ja pelätään, sillä julkinen media puhe konstruoi kasvatuksen vähintään hiukkaskiihdyttimen käyttöön rinnastuvaksi tekniseksi suoritukseksi. Jälleen nousee esiin relevantti kysymys: mihin lajiliittojen ja urheiluseurojen ammattilaiset ja asiantuntijat ovat erikoistuneet. Kansalaistoiminta määrittyi yhteisön hyväksi toimimisena, jossa yhdisteltiin tietoja, taitoja, arvoja ja tavoitteita paremman kansalaisyhteiskunnan hyväksi. Täsmällisem m in, millaisia valmiuksia 5-10 -vuotiaan lapsen vanhem mat toivovat valment ajalla olevan. Suomessa on valtava määrä sellaisia urheiluseuroja, jotka toimivat eettisesti ja noudattavat hyviä kasvatuskäytäntöjä. Kehitys on kiihtynyt 2000-luvulla ja asiakkuuden rinnalla toimintaan on ujutettu kilpailullisia intressejä. Myös Opetusja kulttuuriministeriön liikuntajärjestöille maksamien valtionavustusten kriteerien mukaan puolet tuista on suunnattu lasten ja nuorten liikuntaan (liikuntajärjestöjen tulosohjauksen kehittäminen 2004). Ammattimaistum ispuheessa lajiliittojen toiminnanjohtajat nostavat esiin uusien tuotteiden synt ymisen ja laadun para nemisen (Aarresola & Mäkinen 2012)
Helsinki: Opetusja kulttuuriministeriö, Valtion liikuntaneuvosto, Nuorisoasiain neuvottelukunta & Nuorisotutkimusverkosto. Arkkitehti Niina Kilpelä analysoi opetusja kulttuuriministeriön (OKM) liikuntapaikkajulkaisujen esteettömyyssisällön (Kilpelä 2010). Liikuntajärjestöjen tulosohjauksen kehittäminen. J. Hankkeen yhteydessä tehtiin myös kaksi AMK-tason opinnäytetyötä, joista toisessa selvitettiin liikkumisja toimirnisesteisten liikunnanohjaajien kokemia esteitä (Patrikka 2010) ja toisessa koottiin vamrnaisurheilulajien esteettömyyssisältöjä (Kotinurrni & Kouvonen 2011). E STE-hanke (2009-2011) käynnistyi arviointikehyksen laadinnalla yhdessä eri vammaisjärjestöjen kanssa. Koski, P. Teoksessa J. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston Teksti: NIINA KILPELÄ, AIJA SAARI julkaisuja 2012 6, 38-50. Itkonen, H. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 201. Kenttien kutsu. Helsinki: Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:6. Ehrlich (toim.) Civic Responsibility and Higher Education. Ei VilleGalle vaan vertaiset, valmentajat ja vanhemmat lasten ja nuorten näkemyksiä liikuntakiinnostukseensa vaikuttajista. Vasara, E. Helsinki: Suomen Liikunta ja Urheilu, SLU -julkaisusarja 7/09 Koski, P. Suomalaisen liikuntakulttuurin lähihistoria. Liikuntajärjestöjen tulosohjaus. 2013. Teoksessa POHDITTUA T. Teoksessa T. Lisäksi selvitettiin liikkumisja toimimisesteisten liikkujien, urheilijoiden ja liikunnan ammattilaisten 86 LIIKUNTA & TIECi 50 • 6/2013. Se ei ole vain eritysliikuntaa harrastavien tarve. Turku: Painosalama. Pyykkönen (toim.) Suomi uskoi urheiluun. Liikuntaja urheiluseurat muutoksessa. & Mäkinen, J. & Berg, P. 2012. Helsinki: Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:33. Esteettömyyden tarve tulee korostumaan tulevaisuudessa, kun väestö ikääntyy. Liikuntajärjestören toimialaselvitys. Esteettömyyden käsittely jää sitenyleiselle tasolle, sillä julkisten tilojen esteettömyysmääräykset eivät huomioi liikuntatilojen erityispiirteitä. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:6. 2000. Arviointikehys mahdollistaa rakennetun liikuntaympäristönmonitahoisen tarkastelun liikkumisen, näkemisen, kuulemisen ja ymmärtämisen esteettömyyden kautta sekä eri käyttäjäryhmien kuten liikuntaan osallistuvien, liikuntatilassa työtään tekevien että yleisön näkökulmista. Seuraavaksi arvioitiin liikuntapaikkajulkaisujen esteettömyyssisällöt ja toteutettiin liikuntatilojen esteettömyyttä koskeva käyttäjäkysely. lntroduction. Lapset ja nuoret. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Tarkasteluun valittiin 27 opasta, joista neljä keskittyi esteettömyyteen ja loput olivat lajitai liikuntapaikkakohtaisia oppaita. Mäkinen, J. 2004. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 131. Zacheus, T., Tähtinen, J., Rinne, R., Koski, P. Lehmuskallio, M. 1992. & Heinonen, 0. Osa oppaista ei käsittele esteettömyyttä lainkaan tai niissä viitataan Suomen Rakentamismääräyskokoelman esteettömyyttä käsittelevän osan määräyksiin ja ohjeisiin sekä 1997 julkaistuun Esteettömät liikuntatilat -oppaaseen. (toim.) 2012. 2009. LÄ HTEET: Aarresola, 0. Helsinki: SLU:n julkaisusarja 7/2010. Myllyniemi, S. l.iikuntatutkimus 2009-2010. 2013. Esteettömyyttä edellytetään kaikilta liikuntatiloilta. Miljoonan suomalaisen liike. Nuoria liikkeellä! Nuorten vapaa-aikatutkimus 2013. Kokkonen, J. Tampere: Gaudeamus. Kansallinen liikuntatutkimus 2010. 1996. 2011. Liikuntajärjestöjen avustusjärjestelmätyöryhmä IV. Esteettömyyden edistäminen lähtee faktojen tunnistamisesta Esteettömyys on ympäristön laatutekijä, josta hyötyvät kaikki. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Liikuntaja urheiluseuroja koskeva tietopohja ja sen kehittäminen. Helsinki: Suomen Urheilumuseo. Liikuntaa hyvinvointivaltiossa. Kaikista oppaista puuttuvat näkökulmat, joissa tilojen esteettömyyttä tarkasteltaisiin tiloissa työskentelevän henkilön kuten ohjaajan, valmentajan tai esimerkiksi vahtimestarin näkökulmasta. 2013. Liikunta & Tiede 48 (6), 24-31. Kaupunkilaisten liikunta ikäpolvittain. Turkulaisten liikuntatottumukset 2000-luvun alussa. Ehrlich, T. Tavoitteena oli koota erilaiset liikuntatilojen esteettömyystarpeet yhteen. Phoenix: Oryx Press, v-x. Mäkinen (toim.) Liikuntajärjestöjen toirnialaselvitys. Teoksessa Liikunnan kansalaistoiminnan tietopohja. 2003
Vasta-alkajat ja vähemmän liikkuvat voivat kokea osallistumisen esteiksi myös sellaisia seikkoja, jotka ovat aktiiviliikkujille vain hidasteita. Myös kuntatason suunnittelijoiden ja tilaajien esteettömyystiedon tarvetta kartoitettiin. Uusien vammaisurheilulajien syntyminen luo myös haasteita kohteiden toteutukseen. Opetusministeriön lnkuntapaikkajutkarsusarjan opaskirjojen nykyinen esteettömvvsstsåttö.E'S'Ifi-hanke, loppuraportti 27.11.2009. (toirn.l & Suomen varnrnaisurherlu ja -Iiikunta VAU ry 2013. Rakennusneto Oy, Helsinki. Ruskovaara, A. vammaisurhei lu. On huomattava, että esteettömyyttä tarvitaan kaikilta liikuntatiloilta, ei vain erityisryhmien käyttöön tarkoitetuilta kohteilta. Internetin välityksellä toteutettuun kyselyyn vastasi yhteensä 341 henkilöä. Esteet selittyvät osin vanhoilla rakennuksilla, joita ei alun perin ole edes tarkoitettu liikuntakäyttöön (esim. Este-hanke 2010 Este-kyselyn yhteenveto. Saari, A. Kohti yhteismitallista kartoitustietoa AIJA SAARI, LitT Vammaisurheilun olosuhdetyön seuraava askel oli Tutkimuspäällikkö, esteettömyyskartoitusten kehittäminen ja hyödynSuomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry täminenliikuntapaikkojen esteettömyyden tarkasteLÄHTEET: Kilpelä, N. (Saari 2012.) Tutkimuksessa suositellut yhteismitalliset esteettömyyskartoitukset käynnistettiin liikunnan koulutuskeskuksissa OKM:n rahoituksella alkuvuodesta 2013 ja yhteenvetoraportti ilmestyy loppuvuodesta 2013. Liikkumisja toimimisesteisten ohjaajien (esimerkiksi valmentajat tai virkistysryhmien ohjaajat) tai opiskelijoiden tarpeita ei pääsääntöisesti tunnisteta sellaisena seikkana, joka tulisi ottaa huomioon opiston tilojen suunnittelussa tai peruskorjauksessa. 2009. lnvahduiiton julkaisuja 0.38. f 1/f in/matenaaht/esteettornvvs/ Kilpelä, N. Esteettömyyttä arvioidaan toimivana palveluketjuna, joka alkaa kohteeseen saapumisesta ja jatkuu sisätiloissa toimimiseen. OpetusJa kulttuuriministeriö Liikuntapaikkajulkaisu 106. kellaritiloihin sijoitetut kuntosalit), mutta kuvastavat myös suunnittelijoiden ja rakentajien tietämättömyyttä. Esimerkiksi kelkkajääkiekko ja pyörätuoli rugby ovat uudehkoja lajeja, joiden esteettömyysvaatimukset eivät vielä ole kaikkien suunnittelijoiden tiedossa. Helsinki. Esteettömyys mielletään edelleenkin suppeasti liikkumisen helppoutena ja pääosin pyörätuolia käyttävien urheilijoiden ongelmana. Muita merkittäväksi koettuja esteitä (yli 20 % vastaajista) ovat liiallinen taustamelu ja esteettömien autopaikkojen, wc-tilojen ja puku huoneiden puuttuminen ja tilojen kaikuisuus. Opistojen johdon tieto opiston esteettömyydestä perustuu pääasiassa päivittämättömiin tai vaillinaisiin vain yhtä esteettömyyden osa-aluetta käsitteleviinarviointeihin, kävelykierrostyyppisiin katselmuksiin, satunnaisiin keskusteluihin asiakkaiden kanssa tai myyntipalvelusta ja erityisliikunnan opettajilta saatuun tietoon. http:// www.vammaisurheilu.fi/f1n/materiaal1t/esteettomyys/ Saari,A., Parviainen J. VAU ry. Tutkimuksessa kävi ilmi, että opistoilla ei ole tehty koulutettujen esteettömyyskanoittajien toteuttamia esteettömyyskartoituksia. Opetusja kulttuuriministeriön rahoittamassa selvityksessä (Saari 2012)tutkittiin koulutuskeskusten johdon näkemyksiä opistojen esteettömyydestä ja tarvetta rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitukseen. Varnmaisurhetlulauen esteertörnvvssisällöt lussa. Esteettömyyttä ei osata tarkastella katkeamattomana ketjuna, jossa pyritään mahdollisimman sujuvaan asiointiin pysäköintipaikalta vastaanottoon, majoitusja ruokail ut iloih in , liikuntatiloihin ja rantasaunalle. Työntekijän (ohjaaja, valmentaja, muut toimijat) näkökulma esteettömyyteen on otettava mukaan liikuntapaikkarakentamisen ohjeisiin, koska liikkumisja toimimisesteisten ammattilaisten määrä on kasvussa. Merkittävimpiä liikunnan harrastamisen esteitä ovat ajan, rahan ja soveltuvien liikuntatilojen puute. Aistiympäristön (näkö/kuulo) esteettömyyttä ei tunnisteta. Lukunnan koulutuskeskusten esteettömvvskartortusten tarve. 2011 (toim.l. & Kilpelä, N. Lukunnan suoritusparkkojen lankohterset esteettömyyskriteerit.http://www .vamma1surheilu.fi/fin/materiaalit/esteettomyys/ LIIKUNTA & TIECM: 50 • 512013 87. Liikunnan koulutuskeskusten yleisten ja oheispalveluti lojcn esteettömyyskartoituksissa hyödynnetään lnvalidiliiton ESKEH-projektissa kehitettyä kartoitusmenetelmää (Ruskovaara & Invalidiliitto 2009), jota on täydennetty liikuntatilojen osalta. Suurin osa vastaajista (35 %) liikkuu mieluiten tavallisessa liikuntaryhmässä muiden kanssa. NIINA KILPELÄ, Arkkitehti SAFA Esteettömyysasiantuntija, Kynnys ry stsahikuntanlat. Lahden Ammattikorkeakoulu, Liikunnan Ja vapaa-ajan koulutusohjelma. Lahden Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.http://www.vamma1surheilu.fi/ fin/rnatenaaht/esteertomvvs/ Patrikka,A. Kilpelä, N. http:// ww w. 2012. Suomen Varnrnarsurtieilu 1a -hik unta VAU ry & Kynnys ry. Esteettömät sisäliikuntanlat. & Invalidiliitto ry 2009 (toimi. Liikuntaa ohjaavien liikkurrus Ja toirrurn isesteisten kokemia esteitä hikuntapaikoilla. Rakennetun ympäristön esteettornvvskartoitus.Opas kartoituksen tilaajalle Ja toteuttajalle. kokemia esteitä liikuntaja urheiluympäristöissä. Opinnäytetyö. Huono sisäilma on sisäliikuntatilojen toimimisen esteistä merkittävin (40 % vastaajista). Aktiivisesti liikkuvat ovat tottuneempia selviämään esteistä päästäkseen liikkumaan tärkeän harrastuksen parissa. & Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry 2011. 2010. Seuraavaksi merkittävimpiä esteitä ovat liikkumisen esteet sisäänkäynnillä (34 %) ja puutteelliset opasteet (33 %). Erityisesti korostetaan yhteystietoja tai sellaisen henkilön olemassaoloa, joi ta voi tarvittaessa kysyä lisätietoja. Esteettömät liikuntatilat. Kaikilta tiloilta edellytetään esteettömyy ttä ja kohteen esteettömyydestä saatava etukäteistieto on tärkeää. Suomen Varnrnaisurherlu ja -lukunta VAU ry 1a Kynnys ry.http://www.vammaisurhe1lu.f1/fin/materiaal1t/esteettomyys/ Kotinurrni R., Kouvonen L. 2013
Niin ikään Kalervo llmanen toteaa edelleen vallalla olevien liikuntakasvatuksen arvojen kumpuavan yli sadan vuoden takaa; terveys, virkistys ja ilo saavat tosin erilaisia ilmenemismuotoja ja perusteluja eri aikoina, muna ovat myös 2010-luvulla syitä, jotka saavat ihmiset liikkumaan. Eiuämäuä on selvää, euä molemmille teoksille on kysyntää siellä, missä ollaan tekemisissä liikunnan opettamisen ja oppimisen kanssa. Jukka Lahden artikkeli jäsentää liikunta-oppiaineen historiaa, muna katsoo myös tulevaisuuteen. Kirja näyttäytyy jatkumona Pilvikki Heikinaro-Johanssonin ja Terhi Huovisen toimiuamalle Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan -kirjalle. Molempien teosten toimittajat ovat tutkijoita ja opettajia Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa, samoin kirjoiuajista iso osa. Teoksen lopussa on esitelty kirjoittajat sekä koottu sanasto. Jo yksin sivumäärä antaa viitteitä siitä, miten avarasti pedagogiikka kirjassa ymmärretään. Näin varmasti on, sillä teoksen nykymuotoinen, entisestä avartunut liikuntapedagogiikka-käsitys auttaa monelta osin jäsentämään monimutkaista todellisuutta ja luolaa eri näkökulmista välillisesti myös vastausta kysymykseen, miten passivoitunut kansa saadaan liikkumaan. Kirjan toimit88 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. Liikuntapedagogiikka nähdään omana "eri näin soveltavana tieteen alueena", jonka kuvaaminen yksien kansien välissä ei ole helppo tehtävä; se vaatii tässä tapauksessa 34 artikkelia. LUETTUA Teksti: TIINA KUJALA LIIKU NTAPEDAGOGIIKKA AVAUTUU YHTEISKUNTAAN Jaakkola, Timo; Liukkonen, Jarmo ja Sääkslahti,Arja (toim.) 2013. Kirjan tcimiuajat taas toteavat esipuheessaan liikuntapedagogiikan edustavan tieteenalaa, joka hyödyntää useiden sekä perusettä soveltavien tieteiden tutkirnusperinteitä. Nyt arvioinnin kohteena olevan teoksen silmiinpistävin piirre on sen pedagogiikka-käsi ueen laaja-alaisuus. Samalla kun huomio kiinniuyy oman aikamme muutoksiin, liikuntakasvatuksen yhteydessä on keskeistä tuntea historiaa; se kulkee mukanamme, halusimmepa tai emme. Jyväskylä: PS-kustannus. Emeritusprofessori Risto Telama pohtii saatesanoissaan sitä, miten monia asioita liikunnan opetuksessa on otettava huomioon ja korostaa eri asioiden yhteyksien ja kokonaisuuden merkityksen ymmärtämistä. He jatkavat, että teos on suun nau u kaikille, jotka työskentelevät fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistämiseksi. 671 s. Molempien kirjojen vahvuutena on tutkimusperustaisuuden ja prakusen tiedon yhdistäminen. Tärkeä yhteiskunnallinen konteksti ja merkitysnäkökulma Suomalainen yhteiskunta on viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut merkiuävästt. Kirja soveltuu sekä opetukseen euä tutkimuksen lähdeteokseksi. Laajat lähdelueuelot ohjaavat eteenpäin tiedonhankinnassa. Liikuntapedagogiikka. Opetustyylien spektri saa syvyyttä Ensisilmäyksellä vierastin toisen luvun otsikointia "Liikuntapedagogukan oppimistulokset". Kirja jakautuu kuuteen päälukuun: Liikuntapedagogiikka historiallisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta Liikuntapedagogiikan oppimistulokset Liikunnan didaktiikka Liikuntapedagogiikan erityiskysymyksiä Liikuntapedagogiikka eri kouluasteilla Liikunnanopetus ammauina Päälukujen sisällä olevat artikkelit alkavat tiivistyksellä ja päättyvät yhteenvetoihin, pohdintarehtäviin ja lähdelueueloihin. Yhteiskunnallisen kontekstin ja merkitysnäkökulman kytkeminen liikuntapedagogiikkaan tulevat olemaan yksi kirjan uraa uurtava merkitys suomalaiselle liikuntakasvatukselle. Hän tiivistää, euä perehtymällä suomalaisen liikuntakasvatuksen historiallisiin vaiheisiin voidaan ottaa oppia menneisyydestä ja ymmärtää paremmin nykyisyyuä. Timo J.ulkol..a,J.umo Uulr.lwM:n j.a Arj.a Sl.alubhli (toim.) Liikuntapedagogiikka '' L iikuntakasvattajilla on haasteellinen tehtävä: kuinka tehdä suomalaisista liikkuva kansa?" Näin toteavat Liikuntapedagogiikka-teoksen toimittaneet Timo Jaakkola,Jarmo Liukkonen ja Arja Sääkslahti. Hannu Itkosen luoiaus nuorisokulnuuriin laajentaa niin ikään näkökulmaa, samoin Pasi Kosken artikkelin helmi: "Mitä useampia merkityksiä liikunnassa pitää tärkeänä, sitä todennäköisempää on, että liikkuu aktiivisesti"
Kokonaan liikuntapedagogiikkaan kiinniteyt uudet avaukset historiaja yhteiskuntatietoisuus, monikulttuurisuus ja sukupuoli, jopa demokratian ajatus oppijan ja liikkujan omasta toimijuudesia haastavat konventionaalisen 1 i iku n ta pedagogiikka-käsi l y ksen. Teos kuuluu jokaisen liikunta-alan ammattilaisen käsikirjastoon. Liikuruatunnilla ongelmat kärjistyvät herkästi. Voin mielihyvin yhtyä kirjan toimittajien toteamukseen, euä kirjaa ovat olleet kirjoittamassa parhaat suomalaiset liikuntapedagogiikan tutkimuksen asiantuntijat. Esimerkkitapaukset konfliktitai kiusaamistilanteista, masentuneen oppilaan tunnistamisesta tai murrosikäisen identiteetin etsinnästä puhuttelevat. Kun tähän tietoon liitetään 1 i i kun ta mol i va a t i o-t u t k i m u k s e t , saadaan perusteluja sille, miksi oppijakeskeisiä tyylejä, kuten ongelmanratkaisua, erilaisten ratkaisujen tuottarnista, jopa yksilöllistä ohjelmaa tulisi käynää enemmän. Lisäksi kun liikunnan opeiussuunnuelrnat ja oppisisällöt ovat sukupuolen mukaan eriytyneet, liikuntakasvauajat eivät mitenkään voi ohittaa kysymystä sukupuolesta. Uudet avaukset historiaja yhteiskuntatietoisuus, monikulttuurisuus ja sukupuoli Marja Kokkonen avaa artikkelissaan sukupuolija seksuaalivähemmistöjen näkökulmaa liikuntaan. Tavoitteiden toteutumista myös arvioidaan tunnin kuluessa ja tunnin jälkeen. mou ik u lt t ntui-uus ja suk upuuli. Tuttu Mosstonin liikunnan opetustyylien spektri saa uutta syvyyttä, kun Timo Jaakkola ja Arja Sääkslahti valottavat tutkimusta suomalaisten liikuntaa opettavien opettajien opetustyylien käytöstä: Opettajat kokevat oppijakeskeisyyden hyväksi, multa käyttävät siitä huolimaua enemmän opeuajakeskeisiä tyylejä. Miksi emme myös liikunnassa puhuisi oppimistuloksista! Teoksen didaktiikkaa käsiuelevässä osuudessa painopiste on esitellä apukeinoja ja välineitä, joiden avulla käytännön toimijat edistävät liikuntapedagogisia arvoja ja opettamisen tavoiueita, Arja Sääkslahden liikunnanopetuksen suunnittelua käsittelevässä luvussa on selkeästi ja konkreettisesti pureuduttu esittelemään logiikka, miten suunnitelmat tehdään: tavoitteet asetetaan psyko-motoriseha, kognitiivisella ja sosiaalis-affektiivisilta alueilta. Ajatuksia herättää myös toteamus siitä, miten yläkoulun liikunnanopettajan vaikutusmahdollisuudet oppilaan kasvatuksessa voivat tuntua vähäisiltä, kun opettaja tapaa oppilaat keskimäärin kerran viikossa, jatkuvasti poissaolevia ei senkään vertaa. LIIKUNTA & TIEDE 50, 5/2013 89. Yläkoulu n liikunnanopeuajat pääkaupunkiseudulta, Jukka Virta ja Irinja lounassalo, piirtävät kiinnostavalla tavalla kuvan yläkoulun liikunnan opetuksen arjesta. rajat tarkoittavat oppimistuloksilla liikunnasta ja liikuntakasvatuksesta saatavia fyysisiä, psykologisia ja sosiaalisia hyötyjä. 'lt·o~ k uuluu _jokai~<'lt li ik urun-ulun a I n I n a t t i I a i s <, 11 k i i ~ i k i rj a ~ 1 o o n . Tämä on yksi niistä useista käsillä olevan teoksen vahvuuksista ja uusista aluevaltauksista, joka, uskon niin, tulee kantamaan hedelmää tulevaisuudessa. Mikäli haluaa perusteluja sille, miksi koulun liikunta-oppiaine on olemassa tai miksi liikkuminen on niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta tärkeää, kannattaa lukea tuhti 120 sivua uusimpaan tutkimukseen perustuvaa helposti avautuvaa ja mukaansa tempaavaa tekstiä. Kokkonen toteaa, euä koulussa perinteisiä sukupuoliodotuksia haastavat maskul iin iset tytöt ja erityisesti Ierniniiniset pojat saauavat olla vaikeassa asemassa tai kohdata syrjintää. jopa d<·111okratian a .i a t 11 s oppi .i a 11 ja I i i k k ll _ja 11 o 11 u ts t a t o i n 1 i j ll II d <' s 1 a liaasu1,at kouv cnt iouuali-s-u liikt11tta1w<lagt)giikka, \ kii~it~ k~<·11. Timo Jaakkola toteaa artikkelissaan "Liikuruataitojen opettaminen", että kaikkia liikunnan opetustyylejä voidaan käyttää laitojen opettamisessa samalla kun suuri haaste on luoda ja muokata virikkeellisiä ja konkreettisia harjoiueita ja oppimisympäristöjä. Lukijalle syntyy mielikuva, euä ainakin kyseiset kirjoiuaja-opeuajat ovat nuorille tärkeitä aikuisia. TIINA KUJALA Yliopistonlehtori (liikuntakasvatus) Kasvatustieteiden tieteenalayksikön johtaja Tampereen yliopisto Kokouunn liik1111tap<·dagogiikkaa11 kiin11it<'tyt uudet (t\at1k~<'t hi-roriuja vhu-i-k uuuu ictoi-uu-
Tämä antaa osaltaanluvan suunnitella ja rakentaa ympäristöä vain tietyille ryhmille, ei kaikille. Suurimmat ongelmat ovat varmasti vastahakoiset asenteet ja tietämättömyys. Kun määräyksiä sovelletaan käytäntöön, täytyy tiedostaa ja tunnistaa esteet sekä se, miksi erilaisia tilojen käytettävyyttä, turvallisuutta ja tätä kautta esteettömyyttä ja saavutettavuutta edistävien ratkaisujen löytäminen on tärkeää. Maankäyttöja rakennuslaki luo edelleen liian väljät puitteet ja määräyksissä on liikaa tulkinnanvaraa ja kiertornahdollisuuksia. Se keskiuyy nimenomaan iilasuunnitteluun antaen ohjeita muun muassa materiaalivalintoihin, mitoitukseen ja varusteluun. Opetusja kulttuuriministeriö. Uusia huomioita Esteettömät sisål iiku ntat ilat -opas soveltuu uudisja korjausrakeruamishankkeiden suunnittelun tueksi. Miksi oikein mitoitettu ovi ei olekaan saavutettavissa. Liikuntapaikkajulkaisu 106. Se laittaa miettimään, miksi fyysinen ympäristö on edelleen niin esteellinen. Vaikka kirjan nimenä on Esteettömät sisäliikuntatilat, on siinä huomioitu palvelun kokonaisvaltainen saavutettavuus jo tiedonsaannin helppoudesta ja esimerkiksi I ruernet-sivujen informatiivisuuden tärkeydestä aina ulkoja sisätilojen ja varusteiden esteettömyyteen saakka. Opas onkin suunnattu ensisijaisesti suunnittelijoille sekä kaikille liikuntatilojen rakennushankkeisiin osallistuville. Esteettömyyttä edistävää työtä on Suomessa tehty pitkään. Harrastuksen vakiintuminen osaksi elämää on ke90 UIKUNTA & TIEDE 50 • 6-'2013. Rakennusalan ammattilaisten noudattamissa rakentamismääräyksissä asetetut ohjeet luovat hyvän pohjan suunnittelulle, mutta kuten muun muassa Aija Saaren Liikunnan koulutuskeskusten esteettömyyskartoitusten tarve -selvityksessä sekä monissa esteettömyyttä käsittelevissä julkaisuissa on nostettu esille, rakentamismääräysten noudattaminen ei yksinään riitä takaamaan liikuntapaikkojen esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Opetusja kulttuuriministeriön tuella toteutetun julkaisun on toimittanut Niina Kilpelä yhdessä Suomen Vammaisurheilu ja -Iiikunta VAU ry:n kanssa. Miksi sitten edelleen suunnitellaan ja rakennetaan esteellisiä rakennuksia. Eri vammaisjärjestöt ovat pyrkineet ratkaisemaan tätä ongelmaa julkaisemalla määräyksiä täydentäviä suunnitteluohjeita. Mikä vaikuttaa hyvältä paperilla ja on määräysten mukainen, ei välttämättä toimi käytännössä. Julkaisun toteutus liittyy Kynnys ry:n ja VAU ry:n toteuttamaan liikuntaja urheiluympäristön esteettömyyttä kehittävään ESTE-hankkeeseen ja sen käsikirjouustyössä on ollut mukana hankkeen 14-henkinen moniammatillinen ja eri näkökulmista aihetta tarkasteleva ohjausryhmä. Positiivinen lisä aiempiin julkaisuihin verrattuna on, että kirjassa puututaan myös ilman epäpuhtauksista johtuviin ongelmiin sekä annetaan ohjeita ilmanvaihdon ja materiaalivalintojen suunnitteluun. Aihetta on käsitelty esteettömyyden katkeamattomana ketjuna. Kirja lähtee liikkeelle liikuntapaikkarakentamisen esteettömyyden kehiryshistcriasta. Teksti: RIIKKA TUPALA LUETTUA LIIKUNNAN MYÖNTEISTEN VAIKUTUSTEN SAAVUTTAMINEN MAHDOLLISTA KAIKILLE. 2000-luvun aikana ohjeisto! ovat kehittyneet edelleen ja yhteistyö eri toimijoiden kesken on laajentanut ja syventänyt esteeuörnyysymmärrystä. Oppaassa annetaan selkeitä ohjeita ja suuntaviivoja myös tarveselvitykseen ja hankesuunnitteluun. Liikuntapaikkaa etsivän henkilön on saatava riittävä määrä tietoa kohteesta etukäteen, löydettävä kohteeseen menipä sitten julkisilla tai esimerkiksi omalla autolla, pystyttävä toimimaan pihaalueella, löytämään sisäänkäynnin, päästävä kohteeseen sisälle ja pystyttävä toimiaan siellä. Vuonna 2013 ilmestynyt Esteettömät sisäliikuntatilat on kokonaan uudistettu painos -97 ilmestyneestä, julkaisusarjan ensimmäisestä esteettömyyttä käsittelevästä Esteettömät liikuntatilat kirjasta ja se toimii rinnakkain Esteetön luontoliikunta ja Esteetön perhepuisto ja liikuntapolku kirjojen kanssa. Kilpelä, N. Rakennustieto Oy. Tammerprint Oy, Tampere 2013 ISBN 978-952-267-049-6 T utk1muks1a, selvityksiä Ja suunnitteluoppaita liikuntapaikkarakemarrusesta on Julkaistu Rakennusuetosäätiön kustantamassa OKM:n liikuntapaikkajulkaisu-sarjassa vuodesta 1989 lähtien. Kirjassa esitellään yleisten liikuntatilojen käytettävyyttä ja esteettömyyttä parantavia ratkaisuja. Tämä liittyy usein esimerkiksi materiaalivalintoihin, kontrasteihin ja eri tilojen toimivuuteen keskenään ja kokonaisuutena. (toim.) & Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry Esteettömät sisäliikuntatilat
Rami Mähkä haastaa tekstissään Matti Nykänen on nykyaikaan tupsahtaneen suomalaisen vertauskuva. Nykäsen uran aikana sala-ammattilaisuus muuttui julkiprofessionalismiksi, mikä on vaikuttanut urheilijalle esitettyihin vaatimuksiin. Esseekokoelma todistaa vastaansanomattomasti, että puhuminen roolista on Matti Nykäsen kohdalla harvinaisen perusteltua. Aikaa ei siis tarvitse käyttää rakentamismääräyksissä olevien ohjeiden ja esteettömyyssuositusten ristiriitaisuuksien etsimiseen, vaan voi keskittyä suunnitteluun. heinäkuuta täytti 50 vuotta yksi Suomen tunnetuimmista ihmisistä, Matti Nykänen. Nykäsen elämään oleellisesti vaikuttanut urheilijan aseman muuttuminen huippu-urheilun kentässä jää tekstissä kuitenkin viiuauksenornaiseksi. Matti on pyrkinyt julkisuudenhallintaan omalla tyylillään, joka ei ole aina kantanut, mutta on toiminut vähintään Seiskan arvoisesti. Urheilija-Nykänen saa tilaa yhden esseen verran. Vaikka opas onkin suunnattu suunnittelijoille, soveltuu se erinomaisesti myös rakentajille, tilojen ylläpitäjille, toiminnan järjestäjille sekä esimerkiksi esteeuörnyyskartoiuajille. toimiuan uc Bcnita Heis kanen U nhoonvaipuneena kansanvallanpäivänä 17. Mäki hypynäijämäisen ja alkoholihuuruisen lajikuluuurin laajempi määrittäminen olisi asettanut Nykäsen paremmin paikoilleen. Sponsorit ja lajili itot alkoivat vaatia julkisuuskuvalta myönteistä näkyvyyttä. Korkki voi olla kiinni tai auki. Savukeidas 2013. Edistämiseen pyrkivä lähestymistapa Monissa aihepiirin oppaissa on keskitytty perustelemaan, minkä vuoksi esteettömyyden edistäminen on tärkeää. Osaa ovat LUETTUA käsikirjoiuaneei niin viihteellistynyt media kuin kohde itse. RIIKKA TUPALA Projektityöntekijä Satakunnan ammattikorkeakoulu Sähköposti: riikka.tupala@samk.fi MATTI LIITÄÄ PAKOON MÄÄRITELMIÄ Benita Heiskanen (toim.): Mitä Matti tarkoittaa. Esseitä Matti Nykäsestä. Näin ollen voinee luottaa, että kirjassa annetut ohjeet ja ratkaisut ovat molemmat alat huomioivia. Nykänen oli vanhan liiton miesten kasvattama kuningaskotka, joka joutui lentämään julkisuuden muuttuneissa ilmavirroissa. Matin kautta kiertyy auki suomalaisten suhde alkoholiin poikkeuksellisen selvästi. Viihdejulkisuuden laajamittainen käsittely esseekokoelmassa on perusteltua, sillä yli kaksi kolmannesta Nykäsen julkisesta urasta perustuu toimintaan viihteen parissa. MITÄ MATTI TARKOITTAA. nelle tahansa lähes mahdotonta, jos Teksti: JOUKO KOKKONEN suorituspaikkojen saavuttaminen ja siellä toimiminen on aina suuren työn takana. Tässä oppaassa on otettu askel eteenpäin ja luovuttu anteeksi pyytävästä ja perusielevasta tyylistä esteettömyyden tulisi olla itsestäänselvyys' Kirjassa esitellään kaikkien kohdetta käyttävien, niin harrastajien, urheilijoiden, yleisön kuin henkilökunnankin kannalta keskeisiä ratkaisuja sekä annetaan ohjeita ja neuvoja sekä yksityiskohtaisia ratkaisumalleja esteettömän liikuntaympäristön toteuttamiseksi. on luonut erilaisiin liikuntatiloihin esteettömyyskartoituskaavakkeet ja Esteettömät sisäliikuntatilat -kirja toimiikin erinomaisesti ESKEH-opasta täydentävänä ohjeistuksena liikuntatilojen kartoitusta tehtäessä. Harva muistaa, että Nykänen on Tapio Rautavaaran lisäksi ainoa urheilija, joka on saanut laulajanurallaan kultalevyn. Hänen kunniakseen ilmestyi samana päivänä seitsemän Turun yliopiston kulttuurintutkijan esseekokoelma Mitä Matti tarkoittaa. Kirjassa esitellään lyhyesti Invalidiliiton ESKEH-projektissa kehitetty esteettömyyskartoitusmenetelmä, jota on nyt jalostettu VAU ry:n toimesta koskemaan myös liikuntatiloja. LIIKUNTA & TIEDE 5() • 5/2013 91. Hänen tekemisensä joutuivat toisenlaisen tarkastelun alle kuin varhaisempien tähtien. Kirjan kirjoittaja Niina Kilpelä työskentelee Kynnys ry:ssä rakennetun ympäristön ja esteettömyyden asiantuntijana. Selkeälukuisen tekstin lisäksi kirjassa on käytetty runsaasti kuvia sekä esimerkkejä esteettömistä ratkaisuista. Hannu Salmen Urheilija-Nykästä kuvaava essee antaa sinänsä riittävät perustiedot mäkikotkan urasta. 158 s. Muut kirjoitukset käsittelevät Matin roolia suomalaisuuden edustajana ja tulkkina, viihteentekijänä sekä erityisesti suomalaisessa viihdemediassa. Teos käsittää Nykäsen liki 35 vuotta jatkuneen koko julkisen uran. VAU ry. Hän on paitsi esteettömyyden asiantuntija, konsultti, tutkija ja kartoittaja, myös arkkitehti ja tuntee niin rakennussuunnittelun kuin esteettömyydenkin yksityiskohdat
M atti nousee m ontun pohjalta yhä m äkitorn iin ja ponnistaa nokalta uuteen liitoon. suom alaisuuden ja sankaru uden uudelleent arkasteluun. H än ei m ahdu m ihinkään tulkintakehikkoon. Matti on yhtä aikaa sankari, antisankari ja meikäläinen. Nurmi oli puritaanisen suomalaisuuden ruumiillistuma, vaikka hän ei halunnut sellaisena esiintyä. M att iin on helppo sam astua: hän yrittää, erehtyy ja töppää. Toisen maailmansodan kahden puolen suomalaisuutta arvioitiin suhteessa Paavo Nurmeen. Vaikka m äet ovat pienem piä ja liidot lyhyem piä kuin huippuvuosina, niin ne jaksavat kiinnosta yhä suurt a osaa suom alaisista. Pysyvää nostetta hänelle antaa herravihan tai herraskaisuuden vieroksunnan ruumiillistuma. Matti Nykänen on nykyaikaan tupsahtaneen suomalaisen vertauskuva. Matti teki hommansa huippuvuosinaan hyvin herrojen puheista välittämättä, ja se riitti niillekin penkkiurheilijoille, jotka eivät sankarin "töppäilyjä" hyväksyneet. M att i N ykänen ei ole m ahtunut 1980-luvun puolivälin jälkeen perint eisen suom alaisen sankarin edustuspukuun. Rivien välistä on luett avissa pient ä kansallista y lp ey u äk in : M atteja on m aailm anm itassakin harvassa. Verkon viestit kertovat Matin herättämistä ristiriitaisista tunteista. Se perustuu internet-kyselyyn ja havainnointiin Matin keikalla. M äh k ä koro staa peru stellusti, että puhuessam m e M atista puhum m e itsestäm m e. Hän on nykyajan Sisyfos, joka on tuom itt u ikuiseen tehtäväänsä. Suomalaisuuden kokeminen ja näkeminen urheilijan kautta on myös historiallinen ilmiö. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Suomen Urheilumuseo Sähköposti: jouko.kokkonen@stadion.fi 92 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 612013. Mies, joka joutuu olemaan kaikkien kaveri .. Keikalla Matti lentää elävänä yleisön mieliin, tärkeintä ei ole musiikillinen osaaminen, vaan Mattius. M att i pakenee m ääritelm iä. Kirjan päätt ää teoksen toim itt ajan Benita Heiskasen yhteenveto Mattiilmiöstä. Esseitä lukiessa tulee m ieleen, että M att i N ykäsestä on tullut erikoislaatuinen jälkiteollisen Suom en sisukkuuden ilm entym ä. O leellista on kuitenkin m uistaa, ett ä tuntem aam m e M att ia kuitenkaan ei olisi olem assa hänen saavutt am iaanm italeita
Yksikään osavaltio ei päässyt tähän tavoitteeseen. Jalkapallosta sosiaaliseen muutokseen. & Johnson, T. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, johon vastasi 194 yliopisto-opiskelijaa. Yhdysvalloissa kodittomat jäävät helposti yhUIK\MM Tirn' 50, 5/2013 93. Lisäksi liikunnanopettajaopinnot ovat kannustaneet opiskelijoita itsenäisiin päätöksiin, jotka usein johtavat kestävämpiin liikunta-asenteisiin ja sitä kautta tottumuksiin. Self-regulation of physical education students' attitudes towards exercise and diet. Useat tutkimukset ja artikkelit ovat keskittyneet ratkomaan Etelä-Amerikan taloudellisen taantuman seurauksia urheilun näkökulmasta, mutta tutkimuksia ja interventioita tarvitaan myös pohjoisessa. Tätä tutkijat selittävät liikunnan kehollisuudella ja naisten kriittisyydellä omaa kehoaan kohtaan. Liikunnanopettajaopiskelijoiden ja muiden yliopisto-opiskelijoiden asenteet suhteessa terveelliseen ruokavalioon eivät eronneet merkittävästi. 2013. Molemmat ryhmät olivat suhteellisen itsenäisiä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opiskelijat osoittivat kykyä itsenäisiin päätöksiin puhuttaessa liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta. Sukupuolten välinen ero oli merkittävä tarkasteltaessa terveellistä ruokavaliota; naiset olivat huomattavasti itsenäisempiä ja he kontrolloivat päätöksiään ruokavaliosta paremmin. Alustavia tuloksia Urheilua kodittomille -interventiosta Yhdysvalloista U rheilusta on tullut yksi väylä ympäri maailman vaikuttaa lasten, nuorten ja aikuisten sosialisaatioon ja inkluusioon. Sosiaalisen oppimisteorian mukaan suurin osa käytöksestä opitaan katsomalla ja seuraamalla. Naisliikunnanopeuajaopiskelijat saattavat kokea tyytymättömyyttä omaa kehoaan kohtaan erilaisissa liikunnallisissa tilanteissa, jossa oma keho on vahvasti esillä. Todennäköisesti liikunnanopettajaopiskelijat ovat valikoituneet opiskelemaan alaa juuri luontaisen liikunnallisen kiinnostuksensa takia. Journal of Reserach in Health, Physical Education, Recreation, Sport and Dance 8 (1 ), 49-54. Liikunnanopettajat voivat parhaimmillaan toimia loistavana roolimallina nuorille ja heidän ierveyskäyttäytymisensä voi parhaimmillaan toimia esimerkkinä. Molemmat ryhmät voisivat osoittautua päätöksissään vieläkin itsenäisemmiksi. Sama sukupuolten välinen ero tuli esille myös liikunnanopettajaopiskelijoiden keskuudessa. Liikunnanopettajilla on mahdollisuus lisätä lasten ja nuorten tietoutta terveellisestä syömisestä ja liikkumisesta. Tässä tutkimuksessa liikunnanopettajaopiskelijat osoittautuivat itsenäisemmiksi asenteissaan liikuntaa ja harjoittelua kohtaan kuin muut yliopisto-opiskelijat. Tutkijoiden Wilkinson, Prusak ja Johnson tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella ja verrata liikunnanopettajaopiskelijoiden ja muiden yliopistoopiskelijoiden asenteita terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan länsi-amerikkalaisessa yliopistossa. Liikunnanopettajat voivat parhaimmillaan toimia loistavana roolimallina nuorille. Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: ANNA-MARIA NURMI Liikunnanopettajiksi opiskelevat naiset miehiä kontrolloivampia terveellisen ruokavalionsa suhteen U SA asetti Healhty People 2010-ohjelmassaan tavoitteeksi, että vuonna 2010 väestöstä enää vain alle 15 prosenttia olisi sairaalloisen ylipainoisia. Aikuisikäisistä lähes 27 prosenttia oli vuonna 2009 sairaalloisen ylipainoisia eivätkä lapset ja nuoret jääneet kovin kauaksi tästä lukemasta. Tämä on oikea suunta kun tavoitteena on merkittävästi vähentää kasvavaa sairaalloista ylipainoa USA:ssa. LÄHDE: Wilkinson, C., Prusak, K
Physical Education. Turnaus myös vahvisti pelaajien toivoa ja myönteistä asennetta elämää kohtaan sekä kykyä tuntea empatiaa ja luottamusta toisiin pelaajiin. W., Lyras, A. Merkittävimpiä osa-alueita olivat fyysisen suorituskyvyn parantaminen sekä tekniikan, mentaalisten ja palautumiseen liittyvien taitojen kehittäminen. 3-11. Valmentajista yksi oli nainen. Tämä johtaa usein sosiaaliseen sulkeutuneisuuteen. Tutkimusmenetelminä käytettiin kvantitatiivisia aineistoa kuvaavia analyysejä. Siirtymävaihetta ennustivat parhaiten henkilökohtaiset voimavarat, selviytymiskeinot ja tyytyväisyys urheilemista kohtaan. Kysymys on myös tutkimuksellisesti haastava, sillä urheilijapolun siirtymät liittyvät usein niin sanotun tavalliseen elämän vaiheisiin ja päinvastoin. 2013. Heidän mahdollisuutensa osallistua sosiaalisiin tilanteisiin ja tapahtumiin ovat minimaaliset. Tutkittavat olivat ruotsalaisia yksilöja joukkuelajien harrastajia (n=416), jotka olivat lähitulevaisuudessa siirtymässä kilpailemaan juniorisarjoista aikuisten sarjaan. Jokainen tutkittava koki, että katujalkapalloturnaus auttoi heitä vahvistamaan suhteitaan joukkuetovereihinsa, rakentamaan yhteyttä takaisin yhteiskuntaan ja laajentamaan heidän sosiaalisia verkostojaan. & Cohen, A. Tutkijat Stambulova, Franck & Weibull (2012) lähtivät selviuämäån, miten arvioida urheilijan siirtyrnavaiheua junioriurheilijasta aikuiseksi Transition Monitoring Survey (TMS) kyselyn avulla. Tutkimuksen löydöksiä tulisi tulkita tätä yhtä tapahtumaa selittävinä, eikä tästä pystytä vielä päättelemään mitään pidempiä seurauksia. Suosituimpia selviytymiskeinoja tilanteessa olivat oman suoritukseen täysillä panostaminen, hyvien sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen, muiden suorituksista oppiminen sekä sinnikkyys kivusta, väsymyksestä tai epäonnistumisesta huolimatta. Journal of Reserach in Health. Recreation. teiskunnan ulkopuolelle. Analysointi toteutettiin avoimella, aksiaalisella ja selektiivisella koodauksella. Kodittomat tuntevat usein olevansa hylkiöitä ja ei-toivottuja. LÄHDE: Peachey, J. Vähemmän on tietoa siitä, millaisia muutosvaiheita on urheilija-uran aikana. Borland, J. Peachey ja tutkijaryhmä tarkasteli Urheilua kodittomille -intervention vaikutuksia katujalkapalloturnaukseen osallistuneille kodittomille. Pelaajien ikä vaihteli 17-54 ikävuoden välillä p kolme heistä oli naisia. Tulosten mukaan TMS kuvaa monipuolisesti siirtymävaihetta ja ottaa hyvin huomioon käsitteeseen liiuyvän teoreettisen ja sosiokulttuurisen taustan. ANNA-MARIA NURMI, LitT Liikunnan lehtori Kuhmoisten yhtenäiskoulu Sähköposti: amnurmi@gmail.com Liikuntapsykologian maailmasta Teksti: ANU KANGASNIEMI Uusi menetelmä urheilijan uran siirtymävaiheiden arviointiin U rheilijan polkua ja sen siirtyrnåkohtia on usein tarkasteltu lopettamisen näkökulmasta. Tulokset jakaantuivat viiteen kategoriaan: a) yhteisön muodostuminen ja sosiaalinen verkostuminen, b) toivon luominen ja myönteinen asenne elämään, c) luottamus ja toisten auttaminen, ei) tavoitteiden asettamisen vaaliminen sekä e) oman kehittymisen lisääminen. Tutkimus pyrki arvioimaan kyseistä uutta tutkimusmenetelmää ja kuvaamaan siirtymävaihetta kerätyn aineiston perustella. Tämän siirtymävaiheen tutkiminen on erityisen 94 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. Sport and Dance 8 (11. Jatkotutkimuksia tarvitaan urheilun kodittomia sosiaalistavista mahdollisuuksista. Tutkimukseen osallistuneet urheilijat kokivat siirtymisen aikuisten sarjaan/tasolle kohtuullisen vaativana. Toisaalta niihin vaikuttaa vahvasti myös taustalla oleva sosiokulttuurinen konteksti, jossa urheilija elää. Vuonna 2011 kodittomia oli Yhdysvalloissa arviolta 643 000 ja määrä jatkaa edelleen kasvuaan. Aineisto kerättiin ryhrnähaastaueluilla ja observoimalla. Vähiten käytettyjä selviytymiskeinoja olivat ajankäytön suunnittelu ja negatiivisten tunteiden ilmaiseminen hankalissa tilanteissa tai avun kysyminen muilta henkilöiltä. Tulokset paljastivat, että tapahtumalla oli enimmäkseen vain myönteisiä vaikutuksia kodittomille. Samoin pyrittiin tutkimaan kuinka siirtymään liittyvät tekijät mahdollisesti auttavat sopeutumaan aikuisurheilijaksi kasvamisessa ja kuinka ne vaikuttavat tyytyväisyyteen elämään yleisesti. Urheilua yhtenä sosialisaation muotona ja mahdollisuutena on tutkittu jonkin verran. Street soccer USA cup: premilinary findings of a sport-for-homeless ,ntervention. Tutkimukseen osallistui yksitoista pelaajaa ja kuusi valmentajaa. Cronbachin alphat vaihtelivat TMS:n osaskaaloissa .57-.91 välillä,joista vain kolme osiota jäi alle .70. Erilaiset kodittomien suojat ja ruokajakelut toimivat vain väliaikaisena pika-apuna, multa eivät estä kodittomien määrää kasvamasta vuosittain
Ryhmien välillä ei havaittu eroa muutoksessa. Nyt tutkijat ovat kiinnostuneita fyysisen aktiivisuuden edistämisen ohella tavoista, joilla vähentää tai katkaista istumista niin kotona kuin työpaikoillakin. Tutkijat koro stavat kuitenkin, että kehitelty mittari TM S vaatii vielä lisätutkimusta ennen kuin se kannattaa ottaa laajempaan käyttöön. Viimeisten kolmen kuukauden aikana tutkittavat saivat myös kotiinsa kuukausittaisen kirjallisen muistutuksen. Mittari näyttäisi kuitenkin olevan lupaava ja käyttökelpoinen menetelmä myös ur heilupsykologien ja psyykkisen va lm ennuksen asiantu ntijoiden käyttöön siirtym ävaiheen arviointia varten. Tutkimukseen osallistuvat saivat myös joka kuukausi yksilöllistä ohjausta puhelimitse. Näiden tulosten perusteella mainoskatkoja voisi hyödyntää mukavana muistutuksena ainakin istumisen tauottamiseksi ja jopa aktiivisuuden lisäämiseksi. Amerikkalaistutkijat Steeves ym. Perinteisen kävelyryhmän tavoitteena oli kävellä terveysliikuntasuosituksen mukaisesti, kun taas mainoskatkoja hyödyntävä ryhmä steppasi kotona joko paikallaan tai omaa kotia muuten hyödyntämällä tv:n katselemisen aikana. A randomized pilot study of TV commercial stepprnq versus walking. (2012) päättivät selvittää, miten fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä ja istumista katkaista tv:n katselussa. F yysisesti inaktiiviseen elämäntapaan etsitään kipeästi uusia ja innovatiivisia ratkaisuja. International Journal of Sport and Exercise Psychology (10). Mistähän löytyisi taho, joka muistuttaisi ihmisiä nousemaan ylös sohvalta mainoskatkon ajaksi. 79-95. Tutkittavien paino ei muuttunut, mutta molemmissa ryhmissä kehon rasvan määrä ja vyötärölantiosuhde pieneni. TV-ryhmän tavoitteena oli katsoa tv.tä 90 minuuttia päivässä vähintään viiden päivän ajan. TV-ryhmän tutkittavat olivat hyvin yllättyneitä siitä, miten paljon aktiivisuutta kertyi mainoskatkojen aikana. Tutkimuksessa mitattiin askeleita, painoa, rasvaprosenttia ja vyötårölantiosuhdetta sekä kyselyiden avulla tv:n katseluaikoja sekä ravitsemustottumuksia tutkimuksen alussa, kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua. Lisäksi kumpikin ryhmä osallistui yksilöllisiin tapaamisiin kerran kuukaudessa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Lisäksi tv:n katseleminen ja syöminen väheni kummassakin ryhmässä. Tutkimus antaa rohkaisevia tuloksia siitä, miten aktiivisuuua voidaan lisätä mainoskatkoja hyödyntämällä. Näiden tulosten perusteella mainoskatkoja voisi hyödyntää mukavana muistutuksena ainakin istumisen tauottamiseksi ja jopa aktiivisuuden lisäämiseksi. Mistähän löytyisi taho, joka muistuttaisi ihmisiä nousemaan ylös sohvalta mainoskatkon ajaksi. UIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 95. Yksi mahdollinen keino istumisen vähentämiseksi olisi puuttua tv:n katselemiseen vapaa-ajalla. Siirtymävaiheen haasteita paremm in ym märtäm ällä on kent ies mahdollista tukea urheilijoita ja valm entajia paremmin sekä vähent ää dro p out ilmiötä nuoru usiässä. ANU KANGASNIEMI, LitM, Tutkija, liikuntaja urheilupsykologi LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: anu.kangasniemi@likes.fi TV-ryhmän tutkittavat olivat hyvin yllättyneitä siitä, miten paljon aktiivisuutta kertyi mainoskatkojen aikana. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 2012 9:95. LÄHDE: Steeves, JA; Basset, DR; Fitzhugh, EC, Raynor, HA & Thompson, DL 2012 Can sedentary behaviour be made more active. Satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimusasetelmassa (n=58) tutkittavat jaettiin kahteen eri ryhmään, tv-ryhmään ja perinteiseen kävelyryhmään puolen vuoden ajaksi. Aktiivisempaa tv:n katselua mainoskatkoja hyödyntämällä. Suomalaiset katsovat tv.tä keskimäärin noin kolme tuntia päivässä (Finnpanel 2012). tärkeää, sillä moni urheilija lopettaa lajin harrastamisen nuoru usvuosien aikana. Kumpikin ryhmistä lisäsi tilastollisesti merkitsevästi pätviuäisten askelten määrää. Kumpikin ryhmä lisäsi aktiivisuutta asteittain. Tutkittavat olivat fyysisesti passiivisia ja ylipainoisia aikuisia (ikäka = 52 vuotta). LÄHDE: Assessment of the transition from junior-to-senior sports in Swedish athletes
in press 2013. Niin, ja se otsikossa mainittu kreikkalainen jumalatar johtuu tietysti siitä, että Irisiini sai nimensä Iris-jumalattaren mukaan. koodaavassa geenissä, mutta tämäkään ei näkynyt johdonmukaisesti seerumin irisiinipitoisuudessa. Tutkijat laittoivat kahdeksan harrastajatasoista hiihtäjää työntämään tasatyöntöä täysin luonnonmukaiset liikkeet mahdollistavalla ergometrillä kahdella eri kuormitusteholla, jotka vastasivat aerobisen ja anaerobisen kynnysten tehoja. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/ pubmed/24151924 96 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 6/2013. Nämä kaikki löydökset osoittavat, että jalat ovat hiihdon tasatyöntötekniikassa tärkeässä osassa ja tärkeys vielä korostuu kuormitustehon ja vauhdin noustessa. Koko kehon hapenkulutuksesta 24-28 prosenttia kului käsissä ja 35-3 7 prosenttia jaloissa. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24000180 Jaloista tehoa hiihdon tasatyöntöön H iihto on yksi monipuolisimmista liikuntamuodoista ja onneksi meillä täällä Suomessa on suurimmassa osassa maata yleensä talvisin loistavat puitteet lajin harrastamiseen. Journal of Physiology, 591 5393-5400, 2013. Metabolic and mechanical involvement of arms and legs in simulated double pole skiing. Uusi Skandinaavinen yhieistutkimus osoittaa, että vauhdin kasvaessa lisäteho tasatyöntöhiihtoon saadaan lähinnä jaloista, eikä käsistä, kuten intuitiivisesti voisi ajatella. Jyväskyläläistutkijat panivat lusikkansa soppaan ja analysoivat vanhoista tutkimuksista kerättyjä näytteitä tarkoituksenaan selvittää, kuinka johdonmukaisesti erityyppiset kuorrnitusprotokolla; oikeasti aiheuttavat irisiinin vapautumista. Polvinivel oli myös ainoa nivel, jossa liikelaajuus lisääntyi merkitsevästi kuormi tustehon noustessa. Tämän ja muutaman muun äskettäin julkaistun vastaavan negatiivisen löydöksen perusteella irisiinin maine on kokenut kolauksia, mutta lopullinen totuus sen ihmevaikutuksista jos sellaisia on tieteen keinoin löydettävissäkään jää vielä avoimeksi. Näistä ainoastaan yksittäinen kovatehoinen voimaharjoitus sai aikaan pientä aktivoitumista irisiiniä lrisiinin maine on kokenut kolauksia. Vertailussa oli mukana sekä yksittäisiä harjoituksia (tunnin aerobinen treeni ja kova voimaharjoitus) sekä 21 viikon harjoittelu jakso joko puhdasta aerobista harjoittelua tai yhdistettyä aerobista treeniä ja voimaharjoittelua. Tasatyontötekniikka on yksi perinteisen tyylin nykykilpahiihdon eniten käytetyistä tekniikoista. LÄHDE: Rud B, Secher NH, Nilsson J, Smith G, Hallen J. Are skeletal muscle FNDC5 gene expression and irisin release regulated by exercise and related to health. LÄHDE: Pekkala S, Wiklund PK, Hulmi JJ, Ahtiainen JP, Horttanainen M, Pöllänen E, Mäkelä KA, Kainulainen H, Häkkinen K, Nyman K, Alen M, Herzig KH, Cheng S. Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: KARI KALLIOKOSKI Kreikkalaisen jumalattaren jäljillä S en jälkeen, kun Pontus Boströmin ja tutkijakollegoiden työ uudesta lihasten kuormituksen vaikutuksesta erittämästä ihmeaineesta, lrisiinistä, julkaistiin viime vuoden tammikuussa Nature-lehdessä, tutkijat ympäri maailman ovat yrittäneet selvittää kuinka hyvästä hormonista oikeasti on kyse. Kuormitustehon noin 40 prosentin nousu kasvatti käsien hapenkulutusta vain 20 prosenttia, mutta jalkojen peräti 53 prosenttia
MS-tauti (eli multippeliskleroosi) on nuorten aikuisten yleisin vaikeaa vammaisuutta aiheuttava keskushermoston pitkäaikaissairaus. gov/pubmed/23963329 KA RI KA LLIOKOSKI Akatemiatutkija, dosentti, FT, LitM Verenkiertoja aineenvaihduntasairauksien molekyylikuvantamisen huippuyksikkö Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, Turku Sähköposti: Kari.Kalliokoski@tyks.fi Väitökset Pitkäkestoinen liikuntaharjoittelu hyödyttää MS-tautia sairastavia TtM, Iysioterapeuui Anders Rornbergin työterveyden alaan kuuluva väitöskirja "Lukuruaharjoiuelun vaikutukset MS-tautia sairastavien toimintakykyyn" tarkasteltiin 21.9.2013 Tampereen yliopistossa. Sairautta luonnehtivat liikkumisvaikeudet, lisääntyvä haitta ja oireiden kirjavuus. Verrokkiryhmän jäsenet eivät saaneet minkäänlaista liikuntaneuvontaa tai -ohjausta. Nämä molemmat puolestaan edistävät tiedollisten toimintojen rappeutumista ja dementiaa sekä altistavat aivohalvaukselle. Keskeiseksi alentunutta hapenottokykyä ennustavaksi tekijäksi osoittautui sairauden aikaansaama neurologinen haitta. Tutkijat rekrytoivat hyvin rnätsätyt ryhmät harjoitelleita ja harjoittelemattomia sekä nuoria että vanhoja miehiä ja tekivät heille kuntotestit ja aivojen verisuonten toimintatestejä. MS-taudin syy on tuntematon, eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Harjoitteluohjelma koostui voima-ja keståvyysharjoiuelusta, joskin siinä painotettiin voimaharjoittelua. Vastaväittäjänä toimi professori Alan J. Har[oiueluryhrnån jäsenet osallistuivat ensiksi kolmen viikon ajan ohjauuun harjoitteluun laitoskuntoutusjaksolla. Maksimaalinen hapenouokyky todetuin alhaiseksi jo varhaisessa MS:n vaiheessa. Lisäksi se kohensi yläraajojen lihaskestävyyttä, lievitti MS-taudin aikaansaamaa haittaa ja vähensi osittain lihasuupumusta. http://wwwncbi.nlm.nih. Väitöstutkimuksessa selviteltiin kuusi kuukautta kestäneen liikuntaharjoitteluohjelman vaikutuksia MStautia sairastavien toimintakykyyn. Tulokset osoittivat, että vanhoilla harjoitelleilla aivojen verisuonet toimivat yhtä hyvin kuin jopa parikymmentä vuotta nuorempien liikunnallisesti passiivisten miesten suonet. Veri virtaa liikkujalla paremmin, aivoissakin I kääntyminen huonontaa aivojen verenvirtausta ja aivojen verisuonten herkkyyttä veren hiilidioksidipitoisuuden muutoksille. Thompson (University College London) ja kustoksena professori Clas-Håkan Nygård. Tämän ohella kartoitettiin harjoitteluvaikutuksia useisiin fyysisen ja henkisen toimintakyvyn osa-alueisiin, MS-taudin aikaansaamaan haittaan ja elämänlaatuun. . Lisäksi siinä arvioitiin hapenottokyvyn, MS-taudin aikaansaaman haitan ja vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden välisiä yhteyksiä. Mutta eipä hätää, meillä on onneksi lääke tähän ja se on tietysti liikunta' Tuore kansainvälisenä yhteistyönä syntynyt tutkimus osoittaa nimittäin, että aivojen verisuonten toimintakyky voidaan ylläpitää säännöllisellä liikunnalla. Harjoittelulla ei ollut merkittäviä haittavaikutuksia, esimerkiksi MS:lle ominaiset pahenemisvaiheet jakautuivat tasaisesti ryhmien kesken tutkimuksen kuluessa. Ensijaisena kiinnostuksen kohteena oli harjoittelun vaikutus kävelynopeuteen, jota arvioitiin lyhyellä (25 jalkaa eli 7,62 m) ja pitkällä (500 m) matkalla. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ei tarvitsekaan ihmetellä säännöllisesti liikkuvien ikäihmisten ajatuksen terävyyttä. Kummallekin ryhmälle tehtiin tutktrnusmiuau ksia alku tilanteessa ja kuuden kuukauden jälkeen. LÄHDE: Bailey DM, Marley CJ, Brugniaux JV, Hodson D, New KJ, Ogoh S, Ainslie PN. Liikuntaharjoittelu paransi merkittävästi kävelynopeuua sekä lyhyellä että pitkällä matkalla. Siksi keinot oireiden lievittämiseksi, toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi ovat tärkeitä MS-tautia sairastaville. Stroke, 44:3235-3238, 2013. Väitöstutkimus antaa korkeatasoista tutkimusnäyttöä pitkäkestoisen liikuntaharjoittelun suotuisista vaikutuksista MS-tautia sairastavien fyysisen toimintakyvyn osa-alueisiin. Elevated aerobic fitness sustained throughout the adult lifespan is associated with improved cerebral hemodynamics. Liikunta on MS-taudissa tärkeä itsehoidon keino, joka tukee lääkehoidoista saatavaa hyötyä ylläpitämällä LIIKUNTA & TIEDE 50 • 5/2013 97. Tämän jälkeen he jatkoivat harjoutelua kotioloissa 23 viikon ajan kuntoutuksessa saamiensa ohjeiden pohjalta. Tutkittavat jaettiin satunnaisesti harjoitteluja verrokkiryhmiin. Edelleen tutkimus osoittaa varsin yksiselitteisesti, että liikuntaharjoittelu MS-taudissa on turvallista, eikä sillä ole haittavaikutuksia sairauden luonnolliseen kulkuun tai oireisiin
Koehenkilöiden fyysistä suorituskykyä rnitau iin nopeus-, keucryys-, kirnrnoisuus-, voimaja kestävyysmittauksilla. 98 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 612013. ISBN 978-951-44-9098-9, lSSN 1-155-1616 seliä sähhöisenä sarjassa Acta Elccrmnica Universitatis Tamperc11sis; 1322, Tampere University Press 2013. Murrosikäisten jalkapalloilijoiden biologisessa kehitysasteessa suuria eroja LitM Tomi Vänttisen valmennusja testausopin väitöskirjan "Growthassociated variation in body sizc, hormonal status, physical performance characteristics ane! perccprual-rnotor skills in Finnish young socccr players: a two-year Iollow-up siudy in thc Ull, Ul3 ane! UlS age groups" tarkastettiin 4.10.2013 Jyväskylän yliopistossa. Lisätietoja: Tomi Vä11Ui11en, Lomi. 040 805 3825, 111 yynli@l ibrary.jyu .fi. vw1ltinen@hihu.fi Teos on julhaistu sa,jassa Jyväshylä Studies in Sport, Physical Education w1d Healt/1 11u111cro11a 192, Jyväsliylä 2013, ISBN 978-951 -39-5395-9 (PDF), ISBN 978-951-39-5394-2 (nid.). Havainnointija päätöksentekokyvyt korostuvat murrosiässä Tulosten mukaan jalkapalloon liittyvät havairuomororiset ominaisuudet kehittyivät iän mukana. Koska puberteetin aikana sekä nopeuden, kestävyyden että voiman harjoittamisen edellytykset paranevat hormonaalisten muutosten vaikutuksista, tulisi eri ominaisuuksien harjoittamisen jaksottamiseen kiinnittää erityistä huomiota. Vastaväittäjänä toimi professori Manin Lames (Technische Universuät Munchen, Germany) ja kustoksena professori Keijo Häkkinen. Nidow,a versiota voi tiedustella Jyväshylän yliopiston hirjaston jullwisuylisihöstä, puh. Erot rcakt ioaikat esteissa olivat kuitenkin niin pieniä pelaajien ja kontrollihenkilöiden välillä, ettei yleisiä havaintomotorisia testejä voida suositella käytettäväksi jalkapallossa. romberg@ms-1 i it t.o.fi Väitöskirja ilmestyy sa,jassa Acta U11iversitalis Tamperensis; 1843, Tampere University Press, Tampere 2013. ISBN 978-951-44-9099-6, ISSN l 456-954K Väitösliirjan tilausosoitc: Verhlwhi1jahauppa Granwn, h11p:!lgrc111um.uta.fi, t.ai e-mail: hi1jamyy111i@juvcnes.fi. Tyttöjen todelliset pallonkäsiuelytaidot olivat kuitenkin heikommat kuin pojilla. tärkeimmistä kehityksen seuraamisen Tässä tutkimuksessa havaittiin, että mittareista ja nousujohteisen taitoharjoiuelun tulisi näissä ikäryhmissä olla erityisasemassa, erityisesti tytöillä. Tuloksista oli havaittavissa, että kontrollihenkilöiclen suorituskyky nopeuteen liittyvissä ominaisuuksissa parani seuraruajakson aikana suhteellisesti enemmän kuin pelaajien. Kestävyydessä kumpikin ryhmä kehittyi melko samankaltaisesti. Tutkimuksen koeryhminä toimivat poikapelaajat ikäryhmissä Ul l (n = 14), Ul3 (n= 14) ja UIS (n= 12) Kontrol liryhminä e i-Iajispesifissä mittauksissa toimivat U LI ja UlS ikäryhmiä vastaavat koululaisryhmät. Lisätietoja: A11dcrs Rombcrg, pu/1.044 033 2270, anders. Väitöst utkimuksen pohjalta liikuntaharjoittelua voidaan hyvin perustein suositella henkilöille, joilla on lievä tai keski vaikea MS-taudin aiheuttama haitta. Nopeinta taitojen kehittyminen oli molemmilla sukupuolilla kymmenen ikävuoden toimivien henkilöiden olisi kuitenkin tietämillä. Tämän seurauksena tulokset antoivat viitteitä siitä, että jalkapallo-spesifit havainnointija päåiökseruekokyvyt olivat vanhimmassa U 17 ikäryhmässä niin tärkeässä osassa, ettei heikkouksia näissä ominaisuuksissa pystytä enää kompensoimaan paremmilla motorisilla kyvyillä. Havaintomotorisia ominaisuuksia mitattiin yleisillä havainnointitesteillä sekä lajispesifillä tai totesu raclal la. Tulosten perusteella voidaankin suositella, että jalkapallotoimijoiclen tulisi kehittää kilpailujärjestelmiä sellaisiksi, että ne ottavat paremmin huomioon pelaajien biologisen iän nykyisen kronologisen iän sijaan. Tulosten mukaan yleiset havaintomotoriset kyvyt paranivat iän mukana ja olivat yleisesti ottaen jalkapallopelaajilla paremmat kuin kontrollihenkilöillä. Koehenkilöiden kehittymistä kahden vuoden seurantajakson aikana tutkittiin antropometrisilla mittauksilla, kehonkoostumusanalyyseillä ja hormonimäärityksillä. Jalkapallon lajitaitojcn kehittymistä seurattiin taiiotest i racloi lla. . Tärkeää nuorisourheilun parissa murrosiässä samanikäisillä pelaajilla suurimman pelaajan lihasmassa oli kaksi kertaa niin suuri kuin pienimmän. Tomi Vänttisen väitostutkimuksessa seurattiin, kuinka jalkapalloilijat kehittyvät fyysisissä, taiclollisissa ja havaintomotorisissa ominaisuuksissa 11-17 ikävuosien välillä suomalaisessa jalkapallokulttuurissa. Jalkapallo-spesifejä havainnointija päätoksemckotauoja tulisikin tämän vuoksi korostaa voimakkaasti jalkapalloharjoittelussa puberteeusta lähtien. Pelaajien ja korurollihenkilöiclen välillä ei havaittu eroja seerumin testosteronipitoisuuksissa. Nuorten jalkapalloilijoiden pituuden ja painon kehittyminen seurasi suomalaisen kasvukäyräston antamia viitearvoja Suurin ero jalkapallopelaajien ja kontrollien välillä kehonkoostumusta määrittävissä mittauksissa löytyi suhteellisessa rasvanmäärässä, joka oli jalkapalloryhmissä pienempi kuin kontrolliryhmissä. Voima kasvoi pelaajilla enemmän kuin kontrolleilla. hups:!ljyx.jyu.fi! dspacclhandlcll 23456789/42174 7sho w=full (pdf). Jalkapallojunioreilla keskivertoa paremmat suorituskykyominaisuudet Suorituskykytestu osoittivat, että jalkapallopelaajat olivat pääsääntöisesti kontrolliryhmiä parempia kaikissa fyysisissä ominaisuuksissa. Tulosten perusteella tämä on erityisen tärkeää pyrittäessä kehittämään pelaajien nopeusominaisuuksia. liikuntaja toimintakykyä. Näiden löydösten perusteella pelaajien fyysisten suorituskykyominaisuuksien harjoittaminen ei ollut optimaalista. Suomalaisten jalkapallojunioreiclen taitotaso nousussa Suomalaisten nuorten jalkapalloilijoiden taidot ovat tairotesticn perusteella kehittyneet vuosien 2000 ja 2011 välisenä aikana, tytöillä hieman enemmän kuin pojilla. Kahden vuoden seurantajakson aikana kehitys oli nopeinta vanhimmassa UlS ikäryhmässä. Lada!tavissa. Tulosten perusteella voitunnistaa, että samanikäisten pelaadaan suositella, että taitotestejä tulisi jien välillä on puberteetin aikana käyttää ennen murrosikää yhtenä suuria eroja biologisessa kehityksessä
Tanssin harr astam inen voi lisätä kulttuuritietoisuutta ja purkaa stereotyp ioita Lit l, Mariana Siljamäen lii kuntapcdagogiikan väitöskirja "'Kulltuurinen kiinnostus heräsi tanssiharrastukseni myötä'. Jyväskylän yliopistossa. Voimaantumista ja toiseuden kokemuksia Monenlaisen naiseuden arvostaminen, vahvojenkin tunteiden ilmaiseminen sekä tanssinharrastajien euä opettajan muodostaman yhteisön merkitys koettiin tanssimisessa voimaannuuaviksi. Pojat sen sijaan pitävät tyttöjä tärkeämpänä koululiikunnan tarjoamaa mahdollisuutta fyysiseen aktiivisuuteen ja itsensä haastamiseen. Teos 011 jullwistu sarjassa Studies i11 Sport, Pliysical Edurnlion and Hcalth, numerona 199, 154 s. Vasiaväiuäji nä toimi dosentti Riitta Asanti (Turun yliopisto), professori Asko Tolvanen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Mirja Hirvensalo. Mit taril la selvitetään, mitkä asiat koululiikunnassa ovat tärkeitä yläkoulun oppilaille. Koululiikunta on muutakin kuin fyysistä aktiivisuutta Lit M Nelli Lyyran liikuruakasvatuksen väitöskirja "Koululiikunnan pedagogiset ulouuvuudet -mittarin validiteetin ja reliabilueeun tarkastelu konfirmatorisen faktorianalyysin avulla" tarkasteltiin 16.11.2013 Jyväskylän yliopistossa. Mallissa on kolme tavouefaktoria: terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, fyysiseen aktiivisuus ja haasteet sekä sosioemouonaalisct tavoitteet, ja yksi opetusfaktori: hyvä opetus. Tällöin he selittivät tanssimisen vaikeutta kansallisuuteen liiu yvillä ominaisuuksilla. Lyyran mukaan oppilaiden mielipiteet tulisi huomioida suunniteltaessa koululiikunnan opetussuunnitelmaa ja aseteltaessa opetukselle tavoiueita. Lisätietoja: Mariana Siljamähi, puh. Vastaväiuåjänä toimi tanssitaiteen tohtori Teija Löytänen (Aalto-yliopisto) ja kustoksena professori Mirja Hirvensalo. Kulttuurien välisten vertailujen kautta tanssinharrastajat alkoivat nähdä uusin silmin muun muassa länsimaisen hoikkuuden ja nuoruuden yliarvostamisen, koska tutkitut ianssinopcuajat painouivat opettamiensa tanssimuotojen avulla oman itsen ja kehon hyväksymistä, kertoo Siljamäki. . Tanssi kulttuuritietoisuuden lisääjänä Monilla tanssinharrastajilla oli etenkin harrastuksensa alkuvaiheessa stereotypioita ja yleistäviä käsityksiä eri kuluuureista ja siellä elävistä ihmisistä. 040 805 971 maria11a.siljamal1i@jyu.fi. Hän tutki suomalaisten tanssinopenajien ja heidän tunneilleen osallistuvien tanssinharrastajien kokemuksia eri kulttuureista lähtöisin olevista tanssimuodoista. Tämä näkyy mittarin luoreuavuustarkasteluissa, joissa reorccu inen malli koululiikunnan tavoitteista ja opetuksesta sopi hyvin kuvaamaan oppilaiden näkemyksiä. Tanssinharrastajilla oli myös toiscuteen liiuyvia kokemuksia. Nelli Lyyra tarkasteli väitöskirjassaan suomalaisen koululiikunnan tavoiue isiin ja opctustapahtumaan pohjautuvan kyselymittarin luoreuavuuua. Kuluuur ikasvatuksen tavoitteiksi Siljamäki sisällytti työssään muun muassa kuluuuruiedon lisäämisen ja kuluuuricnvälisen ymmärryksen kchiuymisen. Tutkimukseen valitut ianssimuodot, flarncnco, itämainen tanssi ja länsiafrikkalaiset tanssit, ja niiden taustalla vaikuttavat kulttuurit toimivat harrastajille peilinä suomalaiseen kulttuuriin myös erilaisten kchoideaalien vertaamisessa. Tulokset tukevat myös suomalaista tapaa opeltaa liikuntaa tyuöjen ja poikien ryhmissä. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää monikuluuuristcn ilmiöiden parissa työskentelevät, 1 i i kuntaja tanssikasvauajat sekä opeuajankouluuajat. Koulutus liittyy vahvasti ympäröivään kuluuur iin, joten tämän tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää sitä, eua tarkasteltava mittari on kehitelty nimenomaan suomalaisen koululiikunnan ja liikunnanopetuksen lähtökohdista. Tytöille sosioemotionaaliset tavoitteet, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä hyvä opetus on tärkeämpää kuin pojille. ll.2013. Sen sijaan eroja löytyi siinä, kuinka tärkeäksi eri tavoiueet ja opetus koetaan. Flamenco, itämainen tanssi ja länsiafrikkalaiset tanssit tanssinopettajien ja -harrastajien kokemana" tarkasteltiin 9. Sen luoieuavuut ta tarkasteltiin sclvit tåmällä, jäseruyvätkö koululiikunnan tavoitteet ja opetus oppilasvastau ksissa erillisiksi osa-alueikseen ja voidaanko oppilaiden käsityksiä kuvata teoriaan pohjautuvalla mallilla. Oppilaat pystyvät määrittelemään koululiikunnasta eri osa-alueita ja osaavat myös arvioida niiden tärkeyttä itselleen, Lyyra toteaa. Luotettavaa tietoa suomalaisesta koululiikunnasta Tutkimuskohteena oleva kyselymiuari on kehitetty Jyväskylän yliopistossa useiden vaiheiden kautta ja jatkaa liikuntakasvatuksen laitoksen perinteitä opetussuunnitelmatutkimuksessa ja opetuksen tutkimisessa. Tytöille ja pojille eri asiat ovat tärkeitä Ryhmätarkasteluissa selvisi, että tytöt ja pojat jäsentävät koululiikunnan ja opetuksen samalla tavoin. Marjaana Siljarnäki selvitt i tutkimuksessaan, miten ianssinopetus voidaan nähdä kuluuurikasvatuksena. Tämä on tärkeää, sillä usein aseteltaessa opetukselle tavoilteita oppilaiden mielipiteitä ei kuulla. Erillisryhmäopetus antaa paremmat mahdollisuudet huomioida tyuöjen ja poikien erilaiset tarpeet, LIIKUNTA & TIE[( 50 • 512013 99. . Tanssinopeuajat kokivat olevansa kuluuurikasvauajia, ja he pyrkivät opetuksensa avulla vähentämään stereotyyppisiä käsityksiä. Siljamäen tutkimus antaa viitteitä siitä, miten kulttuuritietoisuutta voidaan tanssitunneilla väliuää ja miten se tukee tanssinharrastajien kasvua. Koululiikunnan tavoitteet ja opetus eivät ole oppilaiden näkökulmasta yhtä isoa kokonaisuulta, vaan oppilaat jäsentävät ne erillisiksi osa-alueiksi. Mahdollisuus siihen, että lapsi tai nuori pitää liikuntaa merkityksellisenä tai innostuu liikunnasta myös vapaa-ajallaan, on suurempi, kun sisällöt tuntuvat merkityksellisiltä. Jyväshylä 2013, ISSN:0356-1070, ISBN:978-951-39-544 l-3 (nid), ISBN 978-95 /-39-5442-0 (PDF) Tilaulisct Jyväsl1ylä11 yliopiston /1irjasto jullwisuyl1sihl1ö, myy111i@librwy.jyu.fi. Suomalaisille tyypillisinä kulttuurisina ominaisuuksina ianssinharrastajat pitivät esimerkiksi liikkumisen jäykkyyttä sekä vaikeuksia hahmottaa monimutkaisempia rytmejä
. Kirjallisuuskatsauksen perusteella tietokonevälittcinen räätälöity terveystieto oli vaikuttavampaa kuin yleinen terveystieto erityisesti ravitsemusta ja painonhallintaa tutkittaessa. Tulokset pohjautuvat Koululiikunnan pedagogiset ulottuvuudet -kyselyyn, joka oli osa oppilaiden täyttämää taustakyselyä. Tutkimuksen kohteina olivat kutsuntaikäiset miehet sekä miehet ja naiset, joiden riski sairastua tyypin 2 diabetekseen oli korkea. Lisäksi tarkastellaan näiden erojen yhteyttä ihmisten fyysistä terveydentilaa ilmaiseviin asioihin, kuten painoindeksiin. Väitöstutkimuksen tulokset tukevat käsitystä räätälöinnin tärkeydestä. Tilaukset: Jyväsl1ylän yliopiston l1irjasto11 julkaisuyhsililiö, myy11ti@library.jyu.fi Ihmiset hyötyvät räätälöidystä terveys tiedosta Filosofian maisteri Heidi Enwaldin informaatiotutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja "Terveystiedon räätälöinti. Vastaväittäjänä toimi professori Dawn Skelton (Glasgow Caledonian University, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Sarianna Sipilä. Johanna Edgren selvitti väitöskirjatutkimuksessaan nousujohteisen kuntosali harjoittelun ja yksilöllisesti suunnitellun koi ikuruoutukscn vaikutuksia yli 60-vuotiaiden lonkkamurtuman kokeneiden henkilöiden toimintakykyyn. Lisät iei o ihmisten yksilöllisistä ominaisuuksista on tärkeää terveysviestinnän vaikuttavuuden lisäämisessä ja terveyden edistämisessä. Kuntoutusmenetelmien vaikuttavuuden lisäksi tutkimuksessa selvitettiin toimintakyvyn, toiminnallisen tasapainon ja tasapainon varmuuden välisiä yhteyksiä lonkkamurtuman jälkeen. Tutkimuksessa käytettiin Hyvinvointia koululiikunnalla -tutkimusprojektin aineistoa. Kaatumisen pelon käsittelemiseen olisikin jatkossa syytä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota lonkkamurtumien jälkeisessä kuntoutuksessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksella toimivassa Gerontologian tui kimuskeskuksessa yhteistyössä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin, Jyväskylän kaupungin ja yhdeksän naapurikunnan kanssa vuosina 20042005 ja 2008-2012. Tilaul1set Jyväshylän yliopiston l1i1jaston jullwisuyl1sikkö, myynli@library.jyu.fi. mielipiteet ja arvostukset. Lisätietoja: Heidi Emvcild puh 0294 48 3351. Katsaus lisää tietoa siitä, miten tutkimusasetelmien vinoumat voivat vaikuttaa terveyden edistämiseen lilnyvien tutkimusten tuloksiin. Terveysviestinnän räätälöinnissä pelkoon vetoavia viestejä ja ihmisten suoriutumisen vertaamista toisiin pitää käyttää harkitusti. Tulosten mukaan esimerkiksi ihmiset, jotka ovat onnistuneet muullamaan käyttäytymistään terveellisemmäksi, toivovat erilaisia terveysviestejä kuin ihmiset, jotka eivät ole vielä samassa vaiheessa. Case (Kentuckyn yliopisto, Lexington , Kentucky, USA) ja kustoksena professori Maija-Leena Huotari. Väitösl1i1ja11 URL: hup:llju/Ulw.oulu.fi/ Recordli sbn 9 7 8-952-62-02 79-2 100 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 612013. . Ihmisten sosiodemografista taustaa ja informaatiokäyttäytymiseen liittyviä ominaisuuksia kartoitettiin kyselyillä. Ihmisten terveydentila selvitettiin lääketieteellisillä mittauksilla. Lisäksi tutkimus liittyy sen selvittämiseen, miten terveystietoa tulisi esiuää erilaisille ihmisille, jotta tiedolla olisi vaikutusta heidän kåyuäytymiseensä. Lisäksi ki rjal I isu uskatsau ksella se! vi ieui i n, onko räätälöity terveystieto ollut tutkimuksissa vaikuttavampaa kuin yleinen terveystieto. Näkökulmana tiedon käyttäjän informaatiokäyttäytyminen ja fyysinen terveydentila" tarkastettiin Oulun yliopistossa 5.12.2013. Tutkimuksessa saatuja tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja toteutettaessa lonkkamurtumasta toipumassa olevien ikääntyneiden henkilöiden kuntoutusta. Kolme kuukautta kestänyt voimaa lisäävä harjoittelu fysioterapeutin ohjauksessa auttoi selviytymään paremmin päivittäisistä toiminnoista lonkkamurtuman jälkeen.Yksilöllisesti suunniteltu kotikuntoutus voi puolestaan edistää lonkkamurtumasta toipumista jopa enemmän kuin voimaharjou te lu, Edgren tiivistää tutkimuksen päätulokset. Edgren havaitsi myös, että päivittäisistä toiminnoista selviytyminen oli uhattuna, jos tasapaino oli heikko tai kaatumisen pelko lisääntynyt. Sen sijaan liikuruauukirnuksissa näyttö oli ristiriitaista. Kotikuntoutus lonkkamurtuman jälkeen voi säästää laitoshoidolta TtM Johanna Edgrenin fysioterapian väitöskirja "Kotona asuvien iäkkäiden henkilöiden fyysinen toimintakyky lonkkamurtuman jälkeen" tarkastettiin 29.11.2013 Jyväskylän yliopistossa. Suurin osa lonkkamurtumista sattuu tapaturmaisesti yli 50-vuotiaille. Suomessa koululiikunnan tavoitteet ovat monipuolisia, mikä on hyvä, sillä oppilaat ovat erilaisia. Terveystiedon räätälöinnissä tietoa esitetään eri tavoin erilaisille ihmisille. Tiithimus on jullwisusarjassa Studies in Sport, Physical Education ane/ Health, numerona 201 109s., Jyväsl1ylä 20.12, ISSN 0356-1070; 201, ISBN 978-95139-5478-9 (nid), ISBN 978-951-395479-6 (PDF). Tutkimukseen osallistui 864 yläkoulun oppilasta 14:stä Keski-Suomen yläkoulusta. Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Tutkimukseen osallistui 159 yli 60-vuotiasta kotona asuvaa iäkästä henkilöä, joilla oli ollut lonkkamunuma 6 viikkoa 7,5 vuotia aiemmin. 040 805 3565, johanna.edgren@jyu.fi. Lisätietoja: Ne/Ii Lyyra, puh 040 805 3950, nelli.lyyra@jyu.fi Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 198, 14 l s., Jyväskylå 2013, ISBN 978-951-39-5430-7. Lonkkamurtuman kokeneista vain alle puolet kuntoutuu murtumaa edeltäneelle tasolle ja jopa kolmasosa joutuu pysyvästi laitoshoitoon. Tutkimuksessa määritellään eroja ihmisten informaatiokäyttäytymisessä eli heidän suhteessaan terveystietoon. Lisälietoja:Johanna Edgrrn, puh. Vastaväittäjänä toimi professori Donald 0
Postinumero .. Etunimi. ..... Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi ~ LTS Liikuntatieteellinen Seura. ....11-c:, PALVELUKORTTI Annan palautetta numerosta 6/2013 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 3 ... Myös muu palaute on tervetullut. ~ C ctl :::, ... Etunimi .. Postitoimipaikka . Muuta palautetta . sivulla . ·(1) ··················· ~ = 3::::, CI) ... sivulla ... ................... Tilaan Liikunta & Tiede -lehden (1.1.-31.12.) Tilatessasi lehden kesken vuotta ja maksaessasi tilausmaksun saat jo ilmestyneet lehdet takautuvasti. Posti numero. (1) ca "' :=:, :::s ~ ca ..>:: CI) en "' ca I:= (1) !:i ..>:: E w ca L1J C ::c E ·.;: (/) CI) 'S "' :s.::: <( C Q. Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kappaletta Kuntotestauksen käsikirjaa. Puhelin . ..... Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2014 • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 40 euroa) • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osallistumismaksuista ! • n. sivulla ......... Jakeluosoite. Postitoimipaikka . Äänestä paras artikkeli osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 10.1.2014 mennessä. :=:, ~ Ln .=: (/) :s.::: .~ g (1) <( Ln <C ~ ,!!! CII > ;:::: C ::SM :::s Cc:, (/) ..:.:: Cc:, Cl :: :::s c:, Cl.. Voit osallistua äänestykseen lähettämällä palautetta leena.nieminen@lts.fi. Puhelin . Tietoia käytetään Seuran jäsen-/ tilaajarekisterin ylläpitoon. Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Jakeluosoite. D Itselleni D Lahjaksi Dvuositilaus 40 euroa/2014 D Kestotilaus 38 euroa/ vuosi D Opiskelijatilaus 25 euroa/2014 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan D Jäseneksi 39 euroa/2014 DYhteisöjäseneksi 180 euroa/2014 (kysy lisää!) D Opiskelijajäseneksi 23 euroa/2014 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani D Muutan tilaukseni jatkuvaksi D Muutan osoitteeni l alkaen D Peruutan tilaukseni D Eroan LTS:n jäsenyydestä Tilauksen maksaja/ vanha osoite/ arvontalipuke Sukunimi. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Sähköposti. Sähköposti Lahjatilauksen saaja/ uusi osoite Sukunimi. 10 %:n alennus seuran Julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 65 eurolla (normaalihinta noin 84 euroa)
Abstraktit jätetään sähköpostitse jonne.kamsu1a@lts.fi 24.2.2014 klo 16.00 mennessä. , ' , ...... / ~ , , , . Majoirrujat varaavat majoituksensa ies, sähköpostilla jyvaskyla@scandichotels.com tai puhelimitse numerosta 014 330 3000. 'i .. Ilmoittaudu osoitteessa www.lts.fi/koulutus. I u lf(' : I , . Posterir voivat olla joko tieteellisiä, käytännöllisiä/ammatillisia tai menetelmiä/hankkeita esitteleviä. Suomenkieliset abstraktit julkaistaan Kuntoresrauspäivilla osallistujille jaettavassa materiaalissa. , t,ofla~Ja JO kd~IJ!f!.,tJ,O; SEMINAARITIEDOT Seminaarin hinta Osallistumismaksu 220 € LTS:n henkilöja yhteisöjäsenet 170 € (yh teisöjäsen il tä edellytetään yh teisil moittau tu m isra) LTS:n opiskelijajäsenet (opiskelijakortti tai vastaava esitettävä) 140 € Hinnat sisältävät seminaarimateriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit sekä ilta tilaisuuden buffet-illallisen. . . Ilmoittautuminen Viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantai 3.3.2014. .. •)?~·.~· -•F, ·t.:, Urh~ilijat!st~~~ ...... , '•' ' ,t .. / . Maksu veloitetaan myös siinä tapauksessa, että peruutusta ei ole tehty eikä osallistuja ole saapunut paikalle. Majoitus Osallistujille on varattu kiintiö Scandic Jyväskylä =horellisra (Vapaudenkatu 73, 40100 Jyväskylä). "" . .,,~ . -. 1 . ";~J:~ .·· ·YK u ' I I .'' · .,.,:·::~. Kiintiö on voimassa 20.02.2014. Buffet-illallinen kuuluu seminaarin hintaan. I O 778 6602 linda.raivio@lts.fi Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin Yhteistyössä: ~ ~ ~. ' . 010 778 6602 Peruutusehdot Viimeinen veloirukseron peruuruspäivä on maanantai 10.3.2014. ~~. , .. ;~'--~~ •~! ~-· ·· ,•' ,,_,,,.;.·, .f,' ,·,i·~ . Seminaaripaikka Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta (Liikunta), Keskussairaalan tie 4,40100 Jyväskylä lltatilaisuus Iltatilaisuus järjestetään Agorassa torstaina 20.3.2014 klo 20.00 alkae: (Mattilan niemi 2, 40100 Jyväskylä). Ilmoita varaus ta tehdessäsi varaustunnus 13448851. Posterinäyttely Päivillä voi esitellä kuntotestaamiseen liittyviä tutkimustuloksia sekä hankkeita. Lisätietoja linda.raivio@lts.fi, p. tel _iQUS. Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan koko seminaarimaksu. Osallistumismaksu laskutetaan etukäteen. ' ·. ( .'. Hinnat: 1 hh 100€ / 2hh 120€. Tilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen. . ' ', .~ > ' . I O 778 6606 jonne.kamsula@lts.fi Linda Raivio (ilmoittautuminen) puh. ''-" . Lisätietoja: Jonne Kamsula (ohjelma) puh. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruuruksena, Osallistumisen voi siirtää toiselle henkilölle (siirrosta ilmoitus linda.raivio@lts.fi)
20.3.2014 9.00 9.30 Ilmoittautuminen ja kahvi Tervetuloa Juha Ah tiainen, Keijo Häkkinen ja Jukka Viitasalo 10.00 Hapottaako. maksimija nopeusvoiman teoriat ja testaaminen Juha Ahtiainen Optimitehon määritys jalkakyykyssä miten tuloksia tulkitaan. , 9.00 Voimaharjoittelun perusteet ja ohjelmointi 12.00 Lounas Juha Ahtiainen 13.00 Nykyaikainen kestävyysharjoittelu 9.30 Korkeushyppääjän harjoittelu Olli-Pekka Kärkkäinen Juha lsolehco 13.30 Vuoristoharjoittelu 10.00 Pikaluistelijan voimaharjoittelu Ari Nummela Teemu Rauhala 14.00 Kahvi 10.30 Kahvi 14.30 Voimaja kestävyysharjoittelun yhdistäminen 11.00 Nopeuskestävyysharjoittelu Keijo Häkkinen Antti Mero 15.00 Voimaja nopeusharjoittelu hiihdossa 11.30 Painijan harjoittelu Jussi Mikkola näkökulmana voimakestävyys Pasi Sarkkinen 15.30 Yhteenvetokeskustelu ja päivän päätös. anaerobinen kapasiteetti pintaa syvemmältä Juha Ahriainen 10.45 11.15 Virkisrystauko ja näyttelyyn tutustuminen Nopeuskestävyyden testaaminen: MART-testi Ari Nummela 12.00 13.00 Lounas Suoran VO 2 testin anatomia perusteista palautteese";~ Jussi Mikkola ja Esa Hynynen 14.15 Hiihtotestaus nykyaikaan suoran testin h i i htosovell u kset Esa Hynynen ja Jussi Mikkola 15.00 15.30 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen Tutustumiskierros sekä demonstraatiot Liikuntabiologian laitoksen ja Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen testi laboratorioissa 17.30 20.00 Päivän päätös lltatilaisuus 9.00 9.45 10.30 11.00 12.00 13.00 13.30 14.15 14.45 15.30 15.45 ~3iWaGltJat1•Jkl Räjähtävyyttä vai isoja rautoja. vasruslaitreen merkitys nopeusvoimaharjoicreessa Heikki Peltonen Submaksimaalisen testin käytettävyys Ville Vesterinen Paneelikeskustelu: Mitalipallilta kuntopolulle kuinka urheilijatestausta kannattaa hyödyntää kuntotestauksessa. Yhteenveto Seminaarin päätös : ' ' LAUANTAI 22.3.2014 . Tapani Keränen ja Olli Okkonen Kahvi ja näyttelyyn rurusturninen Voima-nopeustestit pikaluistelussa Teemu Rauhala Lounas Posterinäyttely Uudet teknologiat mitä mahdollisuuksia ja käytännön sovelluksia suorituksen seurantaan eri signaaleilla Vesa Linnamo Tutkimusraportointia tuoreeltaan Testausta vai harjoituksen seurantaa
Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 163,338 sivua, 2009 Hinnat: 48 i (norm. Se on suunnattu valmentajille, liikunnan opettajille ja erilaisten ryhmien ohjaajille sekä liikunta-alan opiskelijoille. 010 778 6601 • tuula.valli@lts.fi. Urheilupsykologian perusteet on hyödyllistä luettavaa yhtä hyvin huippu-urheilijoille ja valmentajille kuin liikunnan harrastajille ja ohjaajille. hinta), 50 € (LTS:n jäsen -hinta), 40 € (opisk.hinta) Leena Matikka ja Martina Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian pe~~~~~~~" ' Tilaa samalla Ryhmäilmiöt liikunnassa (toimittaneet Esa Rovio, Taru Lintunen, Olli Salmi). hinta 84 i (erikseen tilattuina 108 {}; LTS:n jäsenille 72 i (93 €); opiskelijoille 58 i (75). haRO\''°loJU [inru11rt1 /ll, o,,SoMli :101111 Urheilupsykologian perusteet ja Ryhmäilmiöt liikunnassa edulliseen yhteishintaan: norm. hinta), 43 i (LTS:n jäsen -hinta), 35 i (opisk.hinta) + toimituskulut hmäRy ···t ilm10 ' ··kunnassa 11 ~ LTS Liikuntatieteellinen Seura Finnish Society of Sport Sctences Tilaukset: www.lts.fi p. Hinnat: 60 € (norm. Urhellupsykologlan pen,steet (toimittaneet Leena Matikka & Martina Roos-Salmi) on 24 alan asiantuntijan kirjoittama perusteos. Erinomaisen fyysisen kunnon ja tekniikan ohella on tunnettava itsensä, kehitettävä jatkuvasti psyykkisiä taitojaan ja osattava nauttia tekemisestään. Teos auttaa ymmärtämään urheilun ja liikunnan ilmiöitä, kehittämään psyykkisiä taitoja sekä parantamaan suorituksia psyykkisen valmentautumisen tekniikoiden avulla. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169,363 sivua, 2012. Ryhmäilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää, kun organisoidaan liikuntaa, jossa viihdytään ja jota halutaan harrastaa elämänkulun eri vaiheissa. Jokaisen on hyvä ymmärtää mitä reittejä kulkien urheilussa voi päästä huippusuorituksiin ja miten liikunta vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Kirja on yhdeksän suomalaisten asiantuntijan kirjoittama perusteos