Liikunta & TIEDE 52 6/ 15 • 8 eu ro a LIIKUNTAAN KANNATTAA SIJOITTAA TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA I VOIMAA JA KESTÄVYYTTÄ: YHDESSÄ – VAAN EI MITEN VAAN KUNTIEN SOVELTAVAN LIIKUNNAN KEHITTÄMINEN KAIPAA UUTTA SUUNTAA
Liikuntalääketieteen päivillä saatiin täs täkin oiva esimerkki. Näistä pienistä puroista ne miljardit koos tuvat, sekä ennaltaehkäisyssä että hoidossa. Myös liikunnan yhteydessä. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : H A N N A O K SA N E N /T U R U N Y LI O P IS TO. Potilasta kohti säästöä kertyi tonnin luokkaa ja kun infarkti kuitenkin iskee vuosittain noin 25 000 potilaaseen, niin rohkeimmissa arvioissa puhutaan jopa 25 miljoonan euron säästöistä pelkästään näillä potilailla. Kyseistä sadetta on ollut valitettavan vähän liikkeellä. Vaikka otetaan huomioon, että reilu kolmannes tässä tutkimuksessa liikunnalliseen kuntoutukseen arvotuista ei halunnut tätä ”ihmelääkettä”, niin silti päädytään reilun 15 miljoonan säästöihin. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Tästä on hyvä jatkaa. Lainaan Harri Sieväsen kir joituksen otsikkoa (”Kaatumisten ehkäisy ei taloutta kaada”) ja lisään vettä myllyyn väittämällä, että sanan ”Kaatumisten” tilal le voisi laittaa minkä tahansa sairauden, jos ehkäisykeinona käytetään liikuntaa. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Lainaan tähän, luvan saatuani, yhden päivien vakiokävijän Kati Pasasen kommenttia Facebookissa: ”Oli muuten ehkä kaikkien aikojen parhaat liikunta lääketieteen päivät! Erittäin hyvä ja yhte näinen ohjelma kansainvälisillä puhujilla höystettynä ja jopa illanvietossa oli uutta ilmettä”. 52. Medikalisaatiosta puhutaan. Tai paremminkin liikkumatto muuden, jonka ylimääräiset kustannukset yhteiskunnalle lasketaan miljardeissa. Liikunnallistaminen pitäisi saada medikalisaation tilalle. Yhteiskunnan ainakin osittain korvaamien pillerihoitojen käytöstä sairauksien eh käisyyn ei selvitäkään niin vähillä kustan nuksilla. Päivien suunnittelussa oli otettu rohkeita uudisaskeleita ja annettu nuoremmalle kaartille mahdollisuus ohjelmantekoon. Arto Hautalan joh tamassa oululaistutkimuksessa osoitettiin kuinka paljon kustannustehokkaampaa on hoitaa sydäninfarktipotilaita liikunnalli sella kuntoutuksella kuin tavanmukaisella hoitolinjalla. Mutta ettei tämäkin kirjoitus menisi pelkästään paasauslinjalle, palaan vielä Lii kuntalääketieteen päivien jälkitunnelmiin. Lehtemme tässä numerossa on kolmen näillä päivillä esiintyneen asiantuntijan oivalliset kir joitukset. Löytyisikö tähän riittävästi yhteistä tahtoa. Siinä he olivatkin onnistuneet hienosti ja päiviltä saatu palaute oli voittopuolisesti positiivista. Eikä suotta. Paino: Forssa Print 2015 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Rahasta puhuttiin tiukasti myös Tampe reella syyskuussa pidetyillä Valtakunnal lisilla terveysliikuntapäivillä. Sen puolesta Teppo Järvinenkin jaksaa, onneksi, saarnata. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 6 / 2015 FYRKKAA ”S e ei tuo onnee, mut hel pottaa arkee” räppäi lee muuan herra Tiihonen ja jatkaa ”Jos sataa, suo sittelen ottaa tal teen”. Mutta ei liikunta ole kustannustehokasta pelkästään sairauksien ehkäisyssä, vaan se on sitä myös hoitomuotona jo sairastuneel le. Haaveissani olisi, että liikun talääketieteen päivistä voitaisiin rakentaa rapakontakaisen mallin (ACSM) mukai sesti myös liikuntabiologeja kiinnostava ja liikunnan kenttää laajemminkin yhdistävä tapahtuma. Puhe on tietysti rahasta, josta puhetta on viime aikoina riittänytkin. Aihe oli vahvasti esillä reilu kuukausi sitten Helsingissä pidetyillä liikuntalääketieteen päivillä, jossa erityisesti Teppo Järvisen ja Simo Taimelan aiheeseen pureutuneet, kriittissävyisetkin, esitykset saivat kiitosta. Aina on kuitenkin vara myös parantaa ja yksi usein keskusteluissakin esillä ollut huolenaihe näiden päivien suhteen on Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen porukan vähäinen osallistumi nen päiville
Henri Hytönen, Lasse Rautio, Juha Kokkonen, Marja Kokkonen 70 Fyysisen aktiivisuuden perussuositus kouluikäisille – tunnettuus, toteutumisarvio ja huoli alakoululaisten vanhempien keskuudessa. Liikkumisen aloittaminen vaatii poistumista mukavuusalueelta; työtuolista, autosta, koti sohvalta. Yhdistetty vaatii sekä kestävyyttä että voimaa. Pekka Oja 16 Käyttäjänsä tunteva liikuntasovellus motivoi. Päivi Kolu 8 Kaatumisten ehkäisy ei taloutta kaada. Ritva Taipale 44 Voimaa ja kestävyyttä – hallitusti. Aino Ahtinen 21 POLTTOPISTE: Yhteiskuntasopimusta myös koulutusalalle. Liikunta on tutkitusti toimivaa ennaltaehkäisyä niihin kaikkiin. Lasse Mikkelsson 104 Konkreettisia ideoita vahvuuksilla valmentamiseen. Menestyvätkö liikkujat työ markkinoilla paremmin, kun mittarina käytetään vuotuisia ansiotuloja tai työllistymistä. Kim Forsblom, Taru Lintunen, Niilo Konttinen 86 Sukupolvikokemukset urheilun kentillä – esimerkkinä yleisurheilu. Omat kouluvuodet ovat varteenotettavia observoinnin oppivuosia opettajaksi aikovalle. Aivan näin mahtava urheilun merkitys ei ole ollut. Urheilija tarvitsee tukea vamman ja uran päättymisen psykososiaalisten seurausten kanssa pärjäämiseen. Pertti Pohjolainen, Arto Tiihonen 93 Kirjoitusohjeet ja aikataulut 2016 AJASSA 95 Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus palkinto Kirsti Uusi-Rasille 95 Walk21 – askeleen edellä. Mari Lehmuskallio, Laura Konkarikoski, Tiia-Maria Tiistola 78 Tavoiteristiriita ja kiinteys – tapausja seuranta tutkimus yhdestä naisten SM-tason ringettejoukkueesta. Tukija liikuntaelin sai raudet ja mielenterveyden häiriöt aiheuttavat yli puolet kaikista yli kymmenen päivänsairauspoissa oloista. Jaana Kari 14 HEAT on työkalu kävelyn ja pyöräilyn talou dellisten hyötyjen arvioimiseen. Kari Keskinen 22 Terveys ja hyvinvointi on liikuntaja kansanterveysjärjestöjen yhteinen maali. Riitta Asanti 103 Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. Haasteena on saada optimaalista hyötyä molemmista treenimuodoista, erityisesti paljon ja kovaa treenaavilla urheilijoilla. 57 Urheiltiinko Suomi itsenäiseksi. Mia Sinervä 100 NÄIN MAAILMALLA: Aussifudis on oma maailmansa. Jouko Kokkonen 61 TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA I 62 Suomen CDG-malli: Oppilaiden kokemukset oppijakeskeisestä liikunnanopetusinterventiosta. Vähintään joka kolmas kotona asuville ikä ihmisille tapahtuva kaatumisvamma voitaisiin estää helposti toteutettavalla tasapainoa ja lihasvoimaa lisäävällä liikuntaharjoittelulla. Monna Arvinen-Barrow, Anu Nässi, Montse Ruiz 50 Oppilas on opettajan itsekasvatuksen peili. Timo Rantalainen LUETTUA 102 Liikunta varhaiskasvatuksessa. Saku Rikala 38 Voimaa ja kestävyyttä: Yhdessä – vaan ei miten vaan. Lyhyissä sairauspoissaoloissa selkäkipu on toiseksi yleisin syy flunssan jälkeen. Harri Sievänen 12 Mitä tiedämme liikunnan ja työurien välisistä yhteyksistä. Kati Kauravaara, Kaisa Koivuniemi 28 Tuttu ja tuntematon valtion liikuntaneuvosto. Teijo Pyykkönen 35 Kuntien soveltavan liikunnan kehittäminen kaipaa uutta suuntaa. Kari Kalliokoski 4 Työssä käyvien liikuntaan sijoittaminen on kannattava investointi. Sanna Ojajärvi 97 Gymnaestrada 2015 Helsinki toi euroja ja lisäsi kiinnostusta voimistelua kohtaan 98 Voimaja kestävyysharjoittelun yhdistäminen aiheena Jyväskylässä 99 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikunnallistamista päivittämään. Risto Pakarinen TUTKITTUA 105 Tutkimusuutiset 110 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Fyrkkaa. 45 Kun vamma päättää, milloin ura loppuu. Urheilun on sanottu jopa mahdollistaneen Suomen itsenäistymisen. Seppo Penttinen T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 28 Ku va : TE IJ O P Y Y K K Ö N E N
5 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 P ääosa, eli 87 prosenttia työnantajista tukee työntekijöidensä liikunnan harrastamista esimerkiksi liikuntaseteleiden ja liikuntapäivien muodossa, koska säännöllisen liikunnan harrastamisen on todettu olevan yhteydessä vähäisempään sairauspoissaolojen määrään ja työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemiseen erityisesti tukija liikuntaelinsairauksissa. Työn kuormituksen vähenemisen ja arkea helpottavan teknologian yleistymisen seurauksena ongelmana on kuitenkin tällä hetkellä väestön liikkumattomuus, sillä puolet suomalaisista (46,4 prosenttia) ei liiku terveyden kannalta riittävästi (ATH-tulosraportti 2015). Määrä oli kaksinkertainen raskasta fyysistä työtä tekevillä, kuten siivoojilla ja lähihoitajilla. Sairauspoissaolot suuri kustannusten aiheuttaja Kansainvälisten väestötutkimusten mukaan liikkumattomuuden aiheuttamat suorat kustannukset muodostavat teollisuusmaissa 1–4 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista, mutta saiTeksti: PÄIVI KOLU Hyväkuntoinen työntekijä säästää rahaa. Kuva: LEHTIKUVA/MARTTI KAINULAINEN. Kaikki alat huomioiden jokainen työntekijä oli viime vuonna keskimäärin 17 päivää sairauslomalla. Säännöllisen liikunnan tiedetään vaikuttavan myönteisesti useimpiin sairauksiin ja elämänlaatuun (PAGAC 2008). Liikunta on tutkitusti toimivaa ennaltaehkäisyä niihin kaikkiin. Lyhyissä sairauspoissaoloissa selkäkipu on toiseksi yleisin syy flunssan jälkeen. Liikkumattomuuden yhteiskunnan kustannuksia lisäävä vaikutus perustuu sekä lisääntyneisiin suoriin kustannuksiin (terveydenhuollon käynnit, sairaalapäivät, toimenpiteet, lääkkeet, ennaltaehkäisyn kustannukset) että epäsuoriin kustannuksiin (sairauspoissaolot, tuottavuuden heikentyminen, työkyvyttömyyseläkkeet). Säännöllisesti rasittavaa liikuntaa harrastavilla on vähemmän tukija liikuntaelinsairauksista ja mielenterveysongelmista aiheutuvia yli kolmen kuukauden sairauspoissaoloja kuin liikunnallsesti passiivisilla ja kohtuutehoista liikuntaa harrastavilla (Holopainen ym 2012). Tukija liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häiriöt aiheuttavat yli puolet kaikista yli kymmenen päivän sairauspoissaoloista. Liikkumattomuuden yleistyminen lisää kroonisten sairauksien riskiä ja vähentää terveiden elinvuosien määrää. Terveysliikuntasuosituksen mukaan jokaisen tulisi liikunnan myönteisten vaikutusten saavuttamiseksi liikkua ripeää kävelyä vastaavalla teholla vähintään puoli tuntia viidesti viikossa tai vastaavasti harrastaa rasittavaa liikuntaa vähintään 75 minuuttia viikossa ja kohentaa lihaskuntoa ainakin kahdesti viikossa (Liikuntapiirakka, UKK-instituutti)
2006). Viime vuonna jokaista työikäistä kohden kertyi keskimäärin 17 sairauspoissaolopäivää (Työterveyslaitos 2015). Sairauspoissaolojen kokonaismäärä ja yleisimmät poissaolojen syyt ovat pysyneet lukumäärältään lähes muuttumattomana viimeisen kymmenen vuoden ajan, huolimatta sairauspoissaolopäivien määrässä tapahtuvasta säännöllisestä aaltomaisesta vaihtelusta. 2012). Yleisimmät sairauspoissaolojen aiheuttajat ovat tukija liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häiriöt, jotka aiheuttavat yli puolet (57,6 prosenttia) kaikista yli kymmenen päivän sairauspoissaoloista, joiden kustannuksiin Kela osallistuu maksamalla sairauspäivärahaa (Kelan sairausvakuutustilasto 2014). 6 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 rauspoissaolojen kustannukset ovat huomattavasti terveyspalveluiden käyttöä ja lääkitystä suuremmat (Davis ym. Suurimman yksittäisen ryhmän muodostavat erilaiset selkäsairaudet, joista alaselkäkipu on yleisin. Sairauspoissaolojen kokonaiskustannukset taas ovat huomattavasti terveyspalveluiden ja lääkityksen käyttöä suuremmat.. Helsingin kaupungin työntekijöillä toteutetun seurantatutkimuksen perusteella säännöllisesti rasittavaa liikuntaa harrastavilla oli vähemmän tukija liikuntaelinsairauksista ja mielenterveysongelmista aiheutuvia yli kolmen kuukauden sairauspoissaoloja kuin liikunnallisesti passiivisilla ja kohtuutehoista liikuntaa harrastavilla (Holopainen ym. Liikunnan ja sairauspoissaolojen yhteyttä on tarkasteltu kirjallisuudessa runsaasti ja suurimmassa osassa tutkimuksista on näyttöä liikunnan hyödystä sairauspoissaolojen vähenemiseen (Amlani & Munir 2014) tai pienempään työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen riskiin (Lahti 2011). Haastetta tutkimusten vertailuun ja tulosten tulkintaan tuovat kuitenkin erot tutkimusten sisällössä, seurannan kestossa ja tulosten raportoinnin tarkkuudessa. Mielenterveysongelmien osuus sairauspoissaoloista on 24,8 prosenttia, ja masennus yhtenä mielialahäiriön muotona on yleisin sairauspoissaolon syy (Kelan sairausvakuutustilasto 2014). Mielenkiintoista tutkimuksessa oli, että rasittavan liikunnan kestolla ei ollut yhteyttä sairauspoissaoloihin, ainoastaan liikunnan teholla. Samansuuntainen tulos havaittiin myös toisessa seurantatutkimuksessa, jossa säännöllinen vähintään kahdesti viikossa toteutettu vapaa-ajan liikunta oli yhteydessä vähäisempään sairauspoissaolojen määrän liikkumattomiin verrattuna erityisesti tuki ja liikuntaelinongelmien osalta (Amelsvoort ym. Tehokkaan lihaskuntohar joittelun on todettu vähentävän hieman sairauspoissaolojen kestoa pitkään jatkuneessa selkäkivussa (Schaafsma ym. 2013), mutta toisaalta on myös näyttöä selän neutraaliasennon hallinnan, ergonomisten työasentojen ja työtyytyväisyyden myönteisestä vaikutuksesta selkäkipuun (Waddel & Burton 2001). Vastaavasti alankomaalaistutkimuksessa havaittiin yhteys rasittavan kolmesti viikossa tapahtuvan liikunnan ja vähäisemmän sairauspoissaolojen määrän välillä (Proper ym. Tuoreen Henkilöstöliikuntabarometrin (2015) mukaan suurimassa osassa työpaikoista (87 prosenttia) työntekijöiden liikuntaan kannustetaan esimerkiksi liikuntaseteleiden, taukoliikunnan, kuntotestien avulla tai järjestämällä suihkutilat ja pyörien säilytysmahdollisuus työmatkaliikkujien käyttöön. Miten yleisimpiä sairauspoissaoloja voisi vähentää. Selkäkivun ehkäisy vaatii yleensä heikkoon lihaskuntoon, selän keskiasennon hallintaan ja työasentoihin puuttumisen lisäksi myös muihin riskitekijöihin, kuten tupakointiin puuttumista. 2006). Rahallinen panos työntekijän liikuntaan tuo eurot moninkertaisesti takasin Liikunnan hyödyistä kertyneeseen tutkimustietoon perustuen sekä yhteiskunta että työnantajat haluavat edistää liikunnan harrastamista, sillä säännöllinen liikunnan lisääminen auttaa vähentämään sekä yleisempiä sairauspoissaoloja että vähentää riskiä sairastua sydänja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään, verenpainetautiin sekä rintaja paksusuolisyöpään. Säännöllisen Pelkästään liikkumattomuuden aiheuttamat suorat kustannukset ovat 1–4 prosenttia terveydenhuollon kustannuksista teollisuusmaissa. Toisaalta liikunnan lisääntymisen varjopuolena on kasvanut liikenneja liikuntatapaturmien riski. Tukija liikuntaelinongelmat muodostavat kolmanneksen (32,8 prosenttia) sairauspoissaoloista, mikä tarkoitti viime vuonna noin 4,8 miljoonaa Kelan korvaamaa sairauspoissaolopäivää (Kelan sairausvakuutustilasto 2014). Työantajat kokevatkin työntekijöiden liikuntaan panostamisen sijoituksena, joka maksaa itsensä takaisin vähentyneinä sairauspoissaolona. Lyhyissä sairauspoissaoloissa selkäkipu on toiseksi yleisin syy flunssan jälkeen. 2014)
2015). Cochrane Database Syst Rev. 2006 Leisure time physical activity and sickness absenteeism; a prospective study. 46:5, 397–411. Buchner, D. Review. Prev Med. Tämän vuoksi työnantajien tulisi panostaa työmatkaliikkujien huomioimiseen suihkutilojen, pukuhuoneiden ja pyörien asianmukaisen säilytyspaikan muodossa. Liikunta & Tiede 48:6, 11–15. Pereira, MJ. Coombes, BK. Swaen, GM. http://www.kela.fi/vuositilastot_kelan-sairausvakuutustilasto Viitattu 16.11.2015. Van der Beek, AJ. Syy työpaikalla toteutettujen liikuntaohjelmien heikolle kustannusvaikuttavuudelle on tutkimusjoukon valikoituneisuus, sillä niihin osallistuvat työntekijät, jotka omaavat jo valmiiksi terveyden kannalta paremmat elintavat ja vähemmän terveysongelmia kuin työpaikan liikuntaohjelmiin osallistumattomat (Vehtari ym. Kant, I. Vartiainen, E & Koskinen, S. Kaikkonen, R. Taimela, S. 2015. Koskela, T. Tehokas liikkuja sairastaa vähemmän. Liu-Ambrose, T. Johnston, V. 51:2, 124–135. Amlani, NM & Munir,F. 2008. Occup Med (Lond). 2014. Verbeek, JH. Waddell G & Burton AK. 44:7, 887–907. Salmon, J. Davis, JC. Helsinki: Helsingin yliopisto. Macri, E. PÄIVI KOLU, TtM, fysioterapeutti Tutkija UKK-instituutti, Tampere Sähköposti: paivi.kolu@uta.fi LÄHTEET: Physical Activity Guidelines Advisory Committee. Lahti, J. 2011. 2014. http://www.hel.fi/static/public/hela/ Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2013/Ksv_2013-0129_Kslk_1_El/20D7C1CF-C105-420E-9CFB-F39A88D58DF6/Liite. Pratt, M. Pyöräilyn hyödyt ja kustannukset Helsingissä. Härkänen, T. http://www.sport.fi/system/resources/W1siZiIsIjIwMTUvMDkvMTYvMDhfMzRfMjdfNTU0X1JBUE9SVFRJX0hlbmtpbF9zdF9saWlrdW50YWJhcm9tZXRyaV8yMDE1LnBkZiJdXQ/RAPORTTI%20Henkil%C3%B6st%C3 %B6liikuntabarometri%202015.pdf Viitattu 13.11.2015. Sports Med. al-Tunaiji, H. http://www.health.gov/paguidelines/Report/pdf/CommitteeReport. Spigt, MG. Hildebrandt, VH. 2013. Blair, SN. Koskenniemi, T. Review. van Mechelen, W. Occupational health guidelines for the management of low back pain at work: evidence review. Occup Med (Lond). Alueellisen terveysja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010–2015. van der Beek, AJ. Whelan, K. Washington, DC: U.S. Schaafsma, FG. Borland, J. Ball, K. Khan, KM; EPIC Group. Ahonen, J. Br J Sports Med. Tulos kevyen liikunnan vaikuttavuudesta on rohkaiseva, sillä masentuneella kynnys liikunnan aloittamiseen on usein tavallista korkeampi. Bryan, S. 2001. Hendriks, MR. 56:3, 210–212. Dose-response relation between physical activity and sick leave. van den Heuvel, SG. Teychenne, M. 48:12, 947–951. Department of Health and Human Services. van Amelsvoort, LG. Verhagen, E. Tilastokeskuksen mukaan työmatkat etenkin kaupungeissa ovat melko lyhyitä ja runsas puolet (59 prosenttia) työmatkoista koko maassa oli alle kymmenen kilometriä (mediaanipituus 7,4 km). Murto, J. php?osoitin=ath_phexcer_guidel_not_cr&alue1=ath_626&alue2= ath_626&kuvio=age_group&vuodet=year_2015 Viitattu 9.11.2015. Arjen askareiden ja työn fyysisten vaatimusten keventymisen seurauksena kaupunkisuunnittelun merkitys esimerkiksi turvallisen työmatkaliikunnan toteutumiseksi korostuu. 2012). Paananen, M. 7 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 liikunnan merkitystä masennuksen hoidossa ja sairauspoissaolojen vähentämiseksi tulisi korostaa aikaisempaa voimakkaammin, sillä suomalaiseen aineistoon perustuvan tutkimuksen mukaan liikunnallisesti passiivisilla oli lähes kolminkertainen määrä mielenterveysongelmista johtuvia sairauspoissaoloja verrattuna hyvin aktiivisiin liikkujiin (Holopainen ym. The impact of onsite workplace health-enhancing physical activity interventions on worker productivity: a systematic review. van der Es-Lambeek ,LC. Toisaalta kansainvälisten tutkimusten mukaan masennusoireiden hoidossa vaikuttavan viikoittaisen liikunta-annoksen määrä vaihtelee terveysliikuntasuosituksen täyttävästä lii kunnasta lyhytkestoiseen liikuntaan, sillä hyviä tuloksia on saatu myös terveysliikuntasuositusta lyhyemmillä liikunta-annoksilla (20–60 minuuttia/ viikko) ja teholtaan kevyellä liikunnalla (Teychenne ym. 2014. Weiler, R. 2015. Holopainen, E., Lahti, J., Rahkonen, O., Lahelma, E., & Laaksonen, M. Physical activity and likelihood of depression in adults: a review. Pentala, O. Proper, KI. 30;8:CD001822. The influence of selective participation in a physical activity intervention on the generalizability of findings. 2015. Reijonsaari, K. Comans, TA. Occup Environ Med. Kahilakoski, OP. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kevyen liikenteen väylien rakentaminen on todettu erityisen kustannusvaikuttavaksi ja esimerkiksi tuoreen helsinkiläisselvityksen mukaan pyörätieinvestoinnit pääkaupunkiseudulla tuovat hyödyn kahdeksankertaisena takaisin muun muassa terveyshyötyinä (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2013). Virtala, E. 2015. J Occup Environ Med. Viitattu 12.11.2015. Suomen Lääkärilehti, 67:14–15, 1155–1159. 2012. Does physical activity have an impact on sickness absence. Liikunta ehkäisee pitkiä sairauslomia. http://www.ttl.fi/fi/uutiset/Sivut/Sairauspoissaolojen_lasku_kunnissa_on_pysahtynyt.aspx Viitattu 16.11.2015. 2014). 2008. Vehtari, A. pdf Viitattu 14.11.2015. Physical conditioning as part of a return to work strategy to reduce sickness absence for workers with back pain. Kelan sairausvakuutustilasto. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report. 2015. Windt, J. Morrow, JR Jr, van Mechelen, W. 40:2, 173–178. 56:3, 291–297.. Ojajärvi, A. A1 – A10. http://www.terveytemme.fi/ath/2015/graph/select. Liikuntapiirakka. Br J Sports Med. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Huolimatta säännöllisen liikunnan terveysvaikutuksista työpaikalla toteutetuilla liikuntainterventioilla ei ole useimmissa tutkimuksissa todettu olevan hyötyä tuottavuuden näkökulmasta, kun mittarina käytetään sairauspoissaolojen vähenemistä ja työtehon lisääntymistä (Pereira ym. 2013. A review. 2006. 72:6, 401–412. pdf Viitattu 9.11.2015. 2014. Työterveyslaitos. Tämä siitäkin huolimatta, että interventioista on hyötyä työntekijän kunnon ja terveyden kannalta. 2008). Henkilöstöliikuntabarometri. Consensus statement from the first Economics of Physical Inactivity Consensus (EPIC) conference (Vancouver). De Vroome, EM. http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka
Epidemiologisten tutkimusten mukaan lonkkamurtumien vuosittainen lukumäärä näyttää tasaantuneen noin 7000 murtuman tasolle vuodesta 1997 lähtien. Yli 80-vuotiaista ja laitoshoidossa olevista jo puolet kaatuu vuosittain. Joka vuosi noin joka seitsemäs ikäihminen kaatuu vähintään kaksi kertaa, monet useammin. Melkein kaikki lonkkamurtumat (> 90 prosenttia) ovat kaatumisten aiheuttamia. Kaatumisten seurauksena kuolee vuosittain neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa. Kaatumisongelma ei ole siis häviämässä mihinkään, vaan tehokkaita ja laajasti sovellettavia keinoja kaatumisvammojen ehkäisemiseksi tarvitaan nyt ja lähiHeikentynyt fyysinen toimintakyky, ei ikä sinänsä, on useimmissa tapauksissa kohonneen kaatumisriskin taustalla. Myös elämänlaatu voi heiketä hyvin paljon. Joka viides sisällä tapahtunut yli 75-vuotiaan kaatuminen aiheuttaa sairaalassa hoidettavan vamman. Ikään ei voi vaikuttaa, mutta toimintakykyyn voi.. Kaatumiset ovat kolmanneksi suurin terveitä elinvuosia vähentävä tekijä maassamme (Murray ym 2015). K aatumiset ovat hyvin yleisiä ikääntyvässä väestössä. Kaatumisten aiheuttamien vakavien päävammojen lukumäärä kasvaa kuitenkin edelleen voimakkaasti. Kaatumisia ja varsinkin niiden aiheuttamia vammoja voidaan kuitenkin vähentää merkittävästi yksinkertaisin keinoin – liikunnalla. Lonkkamurtumien aiheuttamat kustannukset vastaavat yli puolta kaikkien murtumien aiheuttamista kustannuksista. Yksi lonkkamurtuma voi pahimmillaan aiheuttaa useiden kymmenien tuhansien eurojen laskun ensimmäisen vuoden aikana ja aiIkäihmisten kaatumiset aiheuttavat Suomessa useiden satojen miljoonien vuosittaiset sairaalapäiväkustannukset, muista kustannuksista ja inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Lonkkamurtuma on vakavin ja eniten kustannuksia aiheuttava kaatumisvamma, joista enin osa sattuu yli 80-vuotiaille. 9 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: HARRI SIEVÄNEN Kaatumisten ehkäisy ei taloutta kaada tulevaisuudessa entistä enemmän. Luu (esimerkiksi ranne, olkaluu tai nikama) murtuu 5–10 prosentissa kaatumistapauksista ja 1–2 prosenttia kaatumisista aiheuttaa lonkkamurtuman. Vuonna 2040 heitä on jo noin miljoona, mikä tarkoittaa sitä, että paljon kaatuilevien ikäihmisten osuus vain kasvaa ja mitä ilmeisimmin myös kaatumisvammoja tapahtuu entistä enemmän. Lisäksi noin joka kymmenes aiemmin kotona asuneesta ikäihmisestä joutuu pysyvästi laitoshoitoon ja vain harva lonkkamurtuman kärsineistä kuntoutuu murtumaa edeltävälle tasolle. On ehkä yllättävää, että sisällä tapahtunut kaatuminen edellyttää sairaalatasoista hoitoa kaksi kertaa useammin kuin ulkona tapahtunut kaatuminen. Sisätiloissa kaatumiset vaativat enemmän hoitoa – lonkkamurtumat vakavimpia Mitä vanhempi henkilö on kyseessä, sitä todennäköisempää on hoidon tarve. Joka vuosi joka kolmas yli 65-vuotias kaatuu ja puolet heistä toistamiseen. Kaatumiset ovat kolmanneksi suurin terveitä elinvuosia vähentävä tekijä maassamme. Sisällä tapahtuu noin 40 prosenttia kaikista iäkkäiden kaatumisista ja ne synnyttävät enemmän pelkoa kuin ulkona tapahtuneet kaatumiset. Joka toinen iäkkään kaatuminen aiheuttaa jonkinasteisen vamman, mutta onneksi iso osa näistä on itse hoidettavissa olevia kolhuja ja kipuja. Kuitenkin 20–50 prosenttia ikäihmisten kaatumisista edellyttää terveydenhuollon kontaktia ja mahdollista hoitoa. Suomalaisen väestö ikääntyy siten, että seuraavien 30 vuoden aikana yli 75-vuotiaiden lukumäärä kaksinkertaistuu. Vakavuutta korostaa se, että kolmannes lonkkamurtumapotilaista kuolee vuoden sisällä murtumasta
Vastaus ei ole aivan yksinkertainen. On huomattava, että vammoja ehkäisevä vaikutus oli havaittavissa jo kahden vuoden kestoisen liikuntaintervention aikana. Niin ikään kaatumisen pelko – oli sitten varsinainen kaatuilija tai ei – voi rajoittaa liikkumista ja kaventaa elinpiiriä sekä lisätä sisällä oleilua, mikä taas johtaa vähitellen toimintakyvyn heikkenemiseen. Viiden vuoden seurannassa havaittiin noin puolet vähemmän hoitoa vaativia kaatumisvammoja ja vain neljäsosa murtumista niillä kotona-asuvilla 70–80 -vuotiailla naisilla, jotka olivat tutkimuksen alussa osallistuneet vuoden kestoiseen yhdistettyyn tasapaino-, hyppelyja voimaharjoitteluun (Karinkanta ym 2015). Toisaalta on hyvä muistaa, että aina kun liikumme, altistamme itsemme kaatumiselle – sattumalta kun ei voi suojautua. Liikunnasta saatavat hyödyt ovat paljon suuremmat kuin mahdolliset haitat. Kaatuminenhan on tunnetusti monen syyn summa, johon vaikuttavat yhdessä niin henkilön sisäiset tekijät (ikä, sukupuoli, fyysinen toimintakyky, tasapaino, sairaudet ja lääkitykset) sekä ulkoiset tekijät (valaistus, liukkaus). Näin ollen vähenevien taloudellisten resurssien maailmassa on hyvä kysyä, mikä on paras keino vähentää kaatumisten aiheuttamia vammoja ja mihin kohderyhmään toimet tulisi ensisijaisesti kohdistaa. Mitä enemmän toimintakyvyssä ja tasapainossa on ongelmia, sitä todennäköisempää kaatuminen on. Yhdistetty tasapainoja voimaharjoittelu ehkäisee vammoja aiheuttavia kaatumisia tehokkaasti ja hyödyt ovat todennettavissa käytännössä välittömästi. Tuoreiden meta-analyysien mukaan tasapainoa ja lihasvoimaa lisäävällä liikuntaharjoittelulla niin ryhmässä kuin kotona voidaan kaatumisia vähentää noin kolmanneksella, kodin vaaratekijöiden poistamisella voidaan korkeassa kaatumisriskissä olevilta henkilöiltä (ei siis kaikilta!) estää kaatumisia niin ikään kolmanneksella, näkökykyä parantavalla kaihileikkauksella kaatumisista estetään myös kolmannes, moniin tekijöihin samanaikaisesti vaikuttavilla interventioilla noin neljännes ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden poistamisella jopa kaksi kolmannesta kaatumisista (Gillespie ym 2012). Jostain syystä liikuntaa harrastavat kaatuvat vain turvallisemmin. Epidemiologinen näyttö liikunnan lonkkamurtumia vähentävästä vaikutuksesta on myös varsin vakuuttavaa. Vuonna 2030, jos lonkkamurtumien esiintyvyyttä ei saada edelleen pienennettyä, niiden määrä ja niistä syntyvät kustannukset kaksinkertaistuvat. Nykyisin lonkkamurtumista aiheutuu vuosittain arviolta noin 150 miljoonan euron kustannukset eli noin 400 000 euroa joka ikinen päivä. Jos liikunnan harrastaminen väheni pysyvästi, riski. Suomalaisen väestön yleinen vanheneminen ja heikentyminen ovat kiistattomia tosiasioita, joista jälkimmäiseen voi vaikuttaa. Liikkuva kaatuu turvallisemmin Kaatumisten ehkäisyssä keskeinen kysymys on, pitääkö yrittää vaikuttaa moniin tekijöihin samanaikaisesti vai riittäisikö yhteen tekijään vaikuttaminen. Nämä tulokset ovat täysin linjassa omien tuoreiden tutkimustemme kanssa. Omaishoitaja puolestaan voi ajan puutteen vuoksi vähentää omaa liikuntaansa ja kunnostaan huolehtimista ja siten menettää pikkuhiljaa myös omaa toimintakykyään. Voi väittää, että kaatuminenhan ei itsessään ole ongelma – ellei se aiheuta hoitoa vaativaa vammaa (tai aiheuta pelkoa, joka johtaa liikkumisen vähenemiseen). Ikään ei voi vaikuttaa – toimintakykyyn voi Syystä tai toisesta heikentynyt fyysinen toimintakyky, ei ikä sinänsä, on useimmissa tapauksissa kohonneen kaatumisriskin taustalla. Kaatumisten ehkäisyä on tähän mennessä tutkittu useissa pätevissä asetelmissa monesta näkökulmasta. Useista erilaisista tutkimuksista tehdyn meta-analyysin mukaan murtumariski vähenee naisilla keskimäärin 38 prosenttia ja miehillä 45 prosenttia (Moayeeri 2008) Amerikkalaisessa tutkimuksessa, jossa seurattiin 61 200 iältään 40–77 -vuotiasta naista 12 vuoden ajan, oli lonkkamurtuma riski 40 prosenttia pienempi niillä, jotka liikkuivat reippaasti vähintään neljä tuntia alle tunnin liikkuviin verrattuna (Feskanich ym 2002). Kuitenkin riski kannattaa ottaa, kunhan tietää mitä tekee. Vakuuttavaa tieteellistä näyttöä on saatu muun muas sa siitä, mikä vaikuttaa ja mikä ei, ja missä kohderyhmässä. Esimerkiksi akuutin sairauden aiheuttama useamman päivän kestoinen vuodelepo johtaa nopeasti voimien hiipumiseen, jotka eivät itsestään välttämättä palaudu. Kaikkiin tekijöihin ei voi vaikuttaa, mutta selvät yksilölliset vaaratekijät on syytä aina poistaa tai korjata mahdollisuuksien mukaan. Kaikissa näissä tilanteissa riski kaatua ja vammautua kasvaa. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että kaatumisten vähentäminen ei liikuntaharjoittelun avulla välttämättä onnistu, mutta vammojen vähentäminen näyttää onnistuvan. 10 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 heuttaa kuluja useille seuraaville vuosille. Parempi kehon hallinta tasapainon menettämistilanteessa on todennäköisesti tämän taustalla. Ruotsalaisessa yli 2000 49–51 -vuotiaan miehen 35 vuoden kestoisessa seurannassa lonkkamurtumia oli 60 prosenttia vähemmän niillä miehillä, jotka harrastivat reipasta kuntotai hyötyliikuntaa vähintään kolme tuntia viikossa liikuntaa harrastamattomiin verrattuna (Michaelsson ym 2007). Kummassakin seurantatutkimuksessa liikuntakäyttäytymisen muutos näkyi lonkkamurtumariskissä. Tuore meta-analyysi osoittavat, että liikuntaharjoittelu yksittäisenä ehkäisytoimenpiteenä vähentää hoitoa vaativia vammakaatumisia noin 30–40 prosenttia ja murtumia jopa yli 60 prosenttia (El-Khoury ym 2013). Niin ikään havaittiin puolet vähemmän hoitoa vaativia kaatumisvammoja niillä kotona asuvilla 70–80 –vuotiailla naisilla, jotka osallistuivat yhdistettyyn tasapainoja voimaharjoitteluun D-vitamiinilisästä riippumatta (Uusi-Rasi ym 2015). Ikäihmisen toimintakyky voi heiketä nopeasti ja sen taustalla on usein monia syitä. Ja jos niin mihin
Larsson, S. Vessby, B. A cost-benefit analysis of three older adult fall prevention interventions. 11 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 kasvoi. Stevens, J.A. Cochrane Database Systematic Reviews 9, CD007146. & Sievänen, H. Interventions for preventing falls in older people living in the community. The association between physical activity and osteoporotic fractures: a review of the evidence and implications for future research. 2008. Kannus, P. Tässä ryhmässä vaikutukset olisivat todennäköisesti optimaalisimmat. Uusi-Rasi, K. Yli 75-vuotiailla suomalaisilla kestävyysliikuntasuositus toteutuu reilulla kymmenellä prosentilla miehistä ja vajaalla kymmenellä prosentilla naisista, lihaskuntoharjoittelusuositus vain kuudella prosentilla. 2012. Berglund, L. Yhteiskunnan säästöt voisivat olla valtavat – kolmanneksen säästö kaatumisvammojen kuluista tarkoittaa vähintään yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Suomalaiset ikäihmiset liikkuvat keskimäärin vähän. Combined resistance and balance-jumping exercise reduces older women’s injurious falls and fractures: a 5-year followup study. Gates, S., Clemson, L.M.& Lamb, S.E. Sherrington, C. Liikuntaharjoittelun tulisi siis olla pysyvää ja säännöllistä, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Barber, R.M. & Dargent-Molina, P. Heinonen, A. Gillespie, W.J. Mitä enemmän liikkui, sitä pienempi oli lonkkamurtumariski. Foreman, K.J. 2013 The effect of fall prevention exercise programmes on fall induced injuries in community dwelling older adults: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Patil, R. 2015. Olofsson, H. PLoS Medicine 4(6), e199. Tehokkaita ja laajasti sovellettavia liikunnallisia keinoja on tarjolla runsaasti ja ne ovat helposti yhdis tettävissä jokapäiväiseen elämään. Yli 100 miljoonan säästöt. JAMA Internal Medicine 175(5), 703–711. Tärkeä kohderyhmä on vielä kotona asuvat ikäihmiset, joilla on alkavia merkkejä toimintakyvyn vajauksesta. Jos taas säännöllinen liikunta lisääntyi, riski pieneni. Moayyeri, A. Tilaa parannukselle on todella paljon ja eri toimijoiden tulisikin miettiä houkuttelevia keinoja, joilla mahdollisimman moni ikäihminen saataisiin mukaan liikunnalliseen toimintaan. Tässä yhteydessä on hyvä myös miettiä, onko omaehtoinen turvallinen liikuntaharrastus ylipäätänsä todellinen kustannus. ym 2015. Varsin vahvan ja johdonmukaisen tieteellisen näytön perusteella voi liioittelematta todeta, että vähintään joka kolmas kotona asuville ikäihmisille tapahtuva kaatumisvamma voitaisiin estää helposti toteutettavalla tasapainoa ja lihasvoimaa lisäävällä liikuntaharjoittelulla. Kannus, P. & Arias, I. 2002. Sen mukaan tällaiset ohjatut liikuntaohjelmat olisivat kustannustehokkaita, mikäli kaatumisriskiä kyetään alentamaan 10–20 prosenttia, mikä ei ole lainkaan mahdoton tavoite edellä esitetyn tutkimusnäytön valossa. Charles, M.A. BMJ 347, f6234 Feskanich, D. Uusi-Rasi, K. 2015. Cassou, B. www.kaatumisseula.fi Liikuntaharjoittelun tulee olla pysyvää ja säännöllistä. Age & Ageing 44(5), 784–789 Michaelsson, K. Tuoreessa analyysissä arvioitiin kolmen erilaisen kaatumisten vähentämiseen tähtäävän liikuntaohjelman (muun muassa OTAGO) kustannusvaikuttavuutta (Carande-Kulis ym 2015). Annals of Epidemiology 18(11), 827–835. Karinkanta, S. Näin ollen sijoitettu raha voisi ”palautua” jopa moninkertaisesti alentuneiden terveydenhoitokustannusten muodossa. Niin ikään havaittiin selvä annosvaste. Willett, W & Colditz, G. Robertson, M.C. Mallmin, H. El-Khoury, F. Exercise and vitamin D in fall prevention among older wome: a randomized clinical trial. Gillespie, L.D. Global, regional, and national disability-adjusted life years (DALYs) for 306 diseases and injuries and healthy life expectancy (HALE) for 188 countries, 1990-2013: quantifying the epidemiological transition. Jensevik, K. 2015. Lamberg-Allardt, C. Positiiviset vaikutukset ovat varsin ilmeiset. 2007. Tokola, K. Karinkanta, S. Murray, C.J. Liikuntaharjoittelun kustannusvaikuttavuutta on toistaiseksi tutkittu vähän. & Sievänen, H. JAMA 288(18), 2300–2306. Journal of Safety Research 52, 65–70. HARRI SIEVÄNEN, TkT, dosentti Tutkimusjohtaja UKK-instituutti, Tampere Sähköposti: harri.sievanen@uta.fi LÄHTEET: Carande-Kulis, V. Beattie, B.L. & Melhus, H. Florence, C.S. Walking and leisure time activity and risk of hip fracture in postmenopausal women. Tärkeä kohderyhmä on vielä kotona asuvat ikäihmiset, joilla on alkavia merkkejä toimintakyvyn vajauksesta.. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Lancet S0140-6736(15)61340-X. Leisure physical activity and the risk of fracture in men
Mitä tiedämme tähän mennessä. Sen sijaan, että keskittyisin liian vähäisestä liikunnasta yhteiskunnalle koituviin kustannuksiin tai ylipäätään puhuisin euroista, pohdin kysymystä työn taloustieteen ja yksilön työurien näkökulmasta. Roothin (2011) tutkimuksessa puolestaan tarkasteltiin kestävyyskunnon (mittarina VO 2max ) ja ansiotulojen välisiä yhteyksiä ruotsalaisilla miehillä (N = 446 930). Tällä hetkellä huoltosuhde on noin 58. Tätä kautta he voivat myös olla tuottavampia työntekijöitä, heidän koettu työkykynsä on parempi ja sairauspoissaoloja kertyy vuositasolla vähemmän (Lahti 2010; Lahti 2013). Esimerkiksi Lechnerin (2009) mukaan liikunnallisesti aktiiviset työntekijät ansaitsivat keskimäärin noin 1 200 euroa enemmän vuodessa, 16 vuoden ajan, verrattuna vähän liikkuviin. Onko liikunnalla merkitystä työurien kehityksessä. Liikunnallisesti aktiiviset työikäiset ovat keskimäärin terveempiä kuin heidän vähemmän liikkuvat kollegansa (Lee ym. On myös osoitettu, Menestyvätkö liikkujat työmarkkinoilla paremmin, kun mittarina käytetään vuotuisia ansiotuloja tai työllistymistä. 2012). Julkiseen keskusteluun onkin noussut niin sanottu hintalappukeskustelu liian vähäisen liikunnan kansantaloudelle aiheuttamista kustannuksista. M iltä työurat näyttävät 30 vuoden päästä, kun tämän hetken alakouluikäiset ovat parhaassa työiässä. Menestyvätkö liikkujat vähän liikkuvia paremmin työmarkkinoilla, kun mittarina käytetään esimerkiksi vuotuisia ansiotuloja tai työllistymistä. Vuonna 2045 sen arvioidaan olevan jo 70. Laskun jyrkin vaihe näyttäisi olevan takana, mutta väestöllisen huoltosuhteen (lasten ja eläkeläisten määrä sataa työikäistä kohden) ennustetaan yhä heikkenevän. Eniten työikäisiä oli vuonna 2009: 3,55 miljoonaa henkilöä. Tulosten mukaan kestävyyskunnon merkitys tuloihin olisi verrattain yhtä suuri kuin yksi lisävuosi koulutusta tai reilu vuosi lisää työkokemusta. Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan (Suomen virallinen tilasto [SVT]) työikäisen väestön määrä Suomessa laskee nykyisestä 3,48 miljoonasta 3,46 miljoonaan vuoteen 2045 mennessä. 2000; Ewing 1998; Ewing 2007; Hyytinen & Lahtonen 2013; Kosteas 2012; Lechner 2009; Long & Caudill 1991) tai työllistymistä (Cabane 2014; Kavetsos 2011; Rooth 2011; Stevenson 2010). Liikunnan terveysvaikutukset ovat kiistattomia. Samansuuntaisia tuloksia saivat myös Hyytinen ja Lahtonen (2013) tutkiessaan suomalaisia kaksosmiehiä (N = 5042), heidän liikuntataustaansa ja pitkän aikavälin (15 vuotta) ansiotuloja. Esille nousseita termejä ovat muun muassa terveydenhuoltomenot, kustannusvaikuttavuus, sairauspoissaolot, työkyvyttömyys, ennenaikainen eläköityminen ja kestävyysvaje. Aktiiviseen ryhmään luokiteltujen (liikuntaa vähintään kuusi kertaa kuukaudessa, vähintään 30 minuutin jaksoissa) ansiotulot olivat noin 14–17 prosenttia korkeammat verrattuna vähemmän liikkuvien ryhmään. Näyttäisi myös siltä, että liikunta toimii yhtenä indikaattorina työmarkkinoilla menestymiselle, erityisesti silloin, kun mittarina käytetään vuotuisia ansiotuloja (Barron ym. En toki kokonaan sivuuta euroja, sillä eurot ja dollarit pyörivät laskuissa mukana, mutta tilipussin haltijana on yhteiskunnan sijasta työtä tekevä henkilö. 12 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: JAANA KARI Mitä tiedämme liikunnan ja työurien välisistä yhteyksistä. miettiä myös yhteiskunnan näkövinkkelistä, kunhan vain ensin tiedämme, onko liikunnan ja työurien välillä yhteys. Ajattelu ei poissulje sitä, etteikö hintalappuja voisi jälkeenpäin Työnhakijan liikunnallisuudella on merkitystä työnhakuprosessissa.. Koko yhteiskuntaa koskeva keskustelu on tärkeää, mutta näen, että on hyvä pohtia myös sitä, miten liikunta mahdollisesti näyttäytyy työtä tekevän henkilön omassa arjessa ja omassa taloudessa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kääntää paletti toisinpäin
The effect of exercise on earnings: evidence from the NLSY. Labour Economics 18, 399–409. Lisääkö liikunta lapsuudessa terveyttämme tai muokkaako käyttäytymistämme niin, että meistä voisi kasvaa tuottavampia, tehokkaampia tai kyvykkäämpiä työntekijöitä. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 20 (2), 191–199. Lee, I. The impact of participation in intercollegiate athletics on income and graduation. Yhtenä reittinä voivat olla liikunnan terveysvaikutukset eli se, että liikunnallisesti aktiivisemmat henkilöt ovat terveempiä, mikä lisää heidän tuottavuuttaan vähentämällä esimerkiksi sairauspoissaoloja tai parantamalla työssä suoriutumista. 2014. Raitakari, OT. The labor market effects of high school athletic participation: evidence from wage and fridge benefit differentials. Income and Physical Activity among Adults: Evidence from Self-Reported and Pedometer-Based Physical Activity Measurements. Lahti, J. 2009. 1991. & Tammelin, TH. Liikunta lapsuudessa – työmarkkinatulemat Aiemmat tutkimukset tukevat näkemystä, että liikunnalla ja erityisesti aikuisiän liikunnalla olisi myönteinen merkitys työmarkkinatulemiin. Journal of Health Economics 28, 839–854. 2010. & Katzmarzyk, P. Terveys, sosiaaliset suhteet vai positiivinen syrjintä. International Journal of Sport Finance 9 (3), 261–280. Lahti, J. & Rahkonen, O. 2012. Lobelo, F. Beyond the classroom: using Title IX to measure the return to high school sports. & Laaksonen, M. Hutri-Kähönen, N. Sen sijaan tietoa lapsuudessa harrastetun liikunnan ja työmuuttujien välisistä yhteyksistä ei ole. Lechner, M. Lahelma, E. Lancet 380 (9838), 219–229. ISSN=1798-5137. The impact of physical activity on employment. The effect of physical activity on long-term income. Leisure-time physical activity and disability retirement: a prospective cohort study. 2011. Sports, exercise, and labor market outcomes. Entä onko harrastetun liikunnan laadulla merkitystä, eli onko yhteyksissä eroa riippuen siitä, käytetäänkö mittarina liikuntakertojen määrää viikossa, urheiluseuratoimintaan osallistumista vai kenties kilpaurheilua. & Caudill, S. Kavetsos, G. http://www.stat.fi/til/vaenn/2015/vaenn_2015_2015-10-30_tie_001_ fi.html. Pehkonen, J. Stevenson, B. Kosteas, V. Shiroma, E. Eroavatko tulokset naisten ja miesten välillä. 2010. Ewing, B. Helsinki: Tilastokeskus. Journal of Socio Economics 40, 775-779. 2015. Long-run labour market and health effects of individual sports activities. Ei myöskään ole selvää, mikä mekanismi liikunnan ja työmuuttujien välillä on. 2013. The impact of physical activity on sickness absences. 2011. Toisin sanoen jos liikunnan määrää on mitattu samanaikaisesti kun henkilö on työmarkkinoilla, ei voida poissulkea työmarkkinoiden merkitystä liikunnan harrastamiselle. Siksi emme voi kokonaan unohtaa mahdollista käänteisen kausaliteetin ongelmaa. Review of Economic Statistics 82 (3), 409–421. Laaksonen, M. Unemployment duration and sport participation. 1998. PLoS ONE 10 (8), e0135651. Rooth, DO. & Waddel, G. Kyse voi olla myös positiivisesta syrjinnästä. Sosiaaliset suhteet ovat toinen mahdollinen mekanismi. LÄHTEET Barron, J. Rahkonen, O. Long, J. & Lahtonen, J. Voittajina ovat niin yhteiskunta, työnantajat kuin työtä tekevä väestö. Ewing, B. 13 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 että työnhakijan liikunnallisuudella olisi merkitystä työnhakuprosessissa (Rooth 2011; Cabane 2014). Tarkemmin sanottuna lähetettäessä fiktiivisiä työhakemuksia (8 466 työhakemusta, 3 821 työnantajaa) ne työnhakijat, jotka ilmoittivat harrastavansa liikuntaa vapaa-ajallaan, saivat todennäköisemmin kutsun työhaastatteluun (Rooth 2011). Jos liikunta (esimerkiksi kilpaurheilu tai urhei luseuratoiminta) auttaa laajentamaan henkilön sosiaalisia verkostoja, tämä voi toimia moottorina työurien kehittymiselle. Journal of Physical Activity and Health 10, 669–675. Journal of Labor Research 33, 225–250. IZA World of Labor 126. Athletes and work. (Viitattu 2.11.2015).. Avoimia kysymyksiä on paljon, mutta jos liikunnalla elämänkaaren eri vaiheissa voidaan osoittaa olevan merkitystä yksilön työurien kehittymisessä, sanoisin, että olemme winwin-win -tilanteessa. 2015. The effects of high school athletic participation on education and labor market outcomes. Onhan muun muassa todettu, että enemmän ansaitsevat raportoivat myös harrastavansa enemmän liikuntaa (Kari ym. Hyytinen, A. Voisiko lapsuuden liikunnalla olla kauaskantoisia seurauksia aikuisuuden työmarkkinatulemiin. Tällä tarkoitan sitä, että työnantajat näkevät liikunnan niin kutsuttuna positiivisena signaalina ja palkkaavat ennemmin henkilön, joka ilmoittaa harrastavansa liikuntaa. Work out or out of work – the labor market return to physical fitness and leisure sports activities. Puska, P. Hirvensalo, M. Cabanen (2014) tutkimus puolestaan osoitti, että liikunnan harrastaminen työttömyysjaksolla oli myönteisesti yhteydessä uudelleen työllistymiseen. 2015. 2012. Kari, JT. Economics Letters 59, 113–117. Review of Economic Statistics 73, 525–531. Journal of Sports Economics 8, 255–265. Lechner, M. Yang, X. 2013. Review of Economic Statistics 92, 284–301. Ewing, B. JAANA KARI, KTM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: jaana.kari@likes.fi Kirjoittaja työskentelee tutkijana LIKES-tutkimuskeskuksessa ja valmistelee väitöskirjaa Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa aiheenaan liikunta ja työurat. Blair, S. 2007. Tuottava työväestö on yksi talouskasvun perusta. 2015). Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestöennuste [verkkojulkaisu]. On hyvä huomioida, että aiemmissa tutkimuksissa liikunnan harrastamista on usein mitattu aikuisuudessa ja ainoastaan yhtenä ajanhetkenä. Lahelma, E. Social Science & Medicine 96, 129–137. 2000. Siksi on hyvä pohtia, miltä tulevaisuuden työvoimamme näyttää ja onko liikunnalla mahdollisesti rooli työuriemme määräytymisessä, kun työikäisen väestön osuus pienenee suhteessa työvoiman ulkopuolella olevaan väestöön. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. Lopputuloksena liikkujien työmarkkina-asema on parempi ja vuotuiset ansiotulot ovat korkeammat vähemmän liikkuviin verrattuna. Cabane, C
Työkalun laskentamalli perustuu kävelyn tai pyöräilyn määrään, altistuvan väestön määrään, kävelyn tai pyöräilyn kokonaiskuolleisuutta vähentävään vaikutukseen ja ihmishengen tilastolliseen arvoon. Tämän terveysvaikutuksen kautta on mahdollista arvioida niiden tuottamaa taloudellista hyötyä. Kuinka paljon kävely ja pyöräily vähentävät kuolleisuuden riskiä. Maailman Ter veysjärjestön Euroopan toimisto on kehittänyt tä hän tarkoitukseen työkalun ”Health Economic Asses sment Tool (HEAT) for Walking and Cycling”. S äännöllinen kävely ja pyöräily ehkäisevät ennenaikaisia kuolemia. Kuva: ANTERO AALTONEN 14 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: PEKKA OJA HEAT on työkalu kävelyn ja pyöräilyn taloudellisten hyötyjen arvioimiseen Pelkästään pyöräilyn osuuden lisääminen 10–20 prosentilla aikuisten arkikulkemisessa seuraavien 5–10 vuoden aikana tuottaisi useiden miljoonien eurojen vuosittaisen hyödyn. HEAT vastaa kysymykseen: Jos x ihmistä kävelee tai pyöräilee y kilometrin matkan säännöllisesti, mikä on siitä johtuvan kuolleisuuden vähenemisen taloudellinen arvo. Työkalua varten tehdyt ajantasaiset systemaattiset kirjallisuuskatsaukset epidemiologisista kohorttitutkimuksista osoittivat seuraavaa: Kävely • 14 tutkimusta • 280 000 koehenkilöä • keskimääräinen seuranta-aika 10,1 vuotta • 2,6 miljoonaa henkilövuotta • henkilöiden keski-ikä 56 vuotta • kävelyaltistus 11,25 MET-tuntia viikossa (vakioitu mukaan otetuissa tutkimuksissa, vastaa WHO:n terveysliikuntasuositusta 150 minuuttia reipasta liikuntaa viikossa) • suhteellinen riski 0.89 (luottamusväli 0.83–0.96)
vuosittainen maksimaalinen taloudellinen hyöty c. HEAT-työkalu on tarkoitettu monien eri alojen asiantuntijoille. hyötyvän väestön määrä 2. ihmishengen tilastollinen arvo* b. HEAT:n suomenkielinen käyttäjäopas on saatavana vapaasti KKI:n verkkosivuilta kohdasta <maksuton KKI-materiaali>. Menetelmä on tarkoitettu käytettäväksi aikuisväestössä; kävelymenetelmä 20–74-vuotiaille ja pyöräilymenetelmä 20–64-vuotiaille. Helsingin pyöräilyn kehittämisohjelmassa (2013–2024) on laskettu, että yhden euron investointi pyöräteihin tuottaisi lähes kahdeksan euron hyödyt. • kuolleisuuden vähenemisen taloudellisen arvo aiemmilla ja/tai nykyisillä pyöräilytai kävelymäärillä • uuden pyöräilytai kävelyinfrastruktuurin suunnittelu tai perustelu • hyöty-kustannussuhteen laskemiseen • lähtötiedon tuottaminen laajempia taloudellisia laskelmia tai mahdollisten terveysvaikutusten arviointia varten HEAT-menetelmä on tarkoitettu säännöllisen kävelyn ja pyöräilyn taloudellisen hyödyn arvioimiseen väestötasolla. Valtakunnallinen kävelyn ja pyöräilyn strategia (2011) tähtää vuoteen 2020. Suomessa HEAT-työkalua on käytetty sekä koko maata koskien että monissa kaupungeissa paikallisesti. Tutkimusjohtaja (eläkkeellä) UKK-instituutti Sähköposti: pekka.oja@uta.fi Kirjoittaja on Maailman Terveysjärjestön Euroopan toimiston HEAT-projektiryhmän ja käyttäjäoppaan kirjoittajaryhmän jäsen.. Sitä voivat käyttää muun muassa liikenne-insinöörit ja -suunnittelijat, liikenteen ja erityisesti kevyen liikenteen infrastruktuurin kehittämisen parissa työskentelevät, liikunnan ja terveyden edistämisen asiantuntijat ja terveystaloustieteilijät. kävelyn tai pyöräilyn nykytilan arvo tai lisääntymisen arvo ajan mittaan 3. vuosittainen keskimääräinen taloudellinen hyöty b. HEAT ei sovellu yksittäisten tapahtumien tai kilpailujen vaikutusten arvioimiseen. laskentatilanteen valinta a. Tuoreita esimerkkejä valtakunnallisten tai paikallisten kävelynja/tai pyöräilyn kehittämisohjelmien taloudellisesta hyödystä on muun muassa Itävallasta, Tsekistä, Virosta, Italiasta, Ruotsista, Britanniasta ja USA:sta. Sivustolla on yksityiskohtainen menetelmän kuvaus ja käyttäjän opas. kävelyn tai pyöräilyn määrä (vaihtoehtoina keskimääräinen matkan kesto tai pituus tai matkojen määrä) b. vuosittaisen hyödyn nettoarvo *Ihmishengen tilastollinen arvo kattaa talousteorian mukaan maksuhalukkuuden elämästä, menetetyn kulutuksen, aineettomat kustannukset (esimerkiksi kärsimyksen) ja sellaiset terveyskustannukset, jotka uhri välittömästi maksaa. lopputulos = taloudelliset säästöt a. Suomessa HEAT-menetelmän asiantuntijatahoina ovat Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelma, Liikenneministeriön liikennevirasto ja Pyöräilykuntien verkosto. Muiden kaupunkien kohdalla pelkästään pyöräilyn kulkumuoto-osuuden lisääminen 10–20 prosentilla seuraavien 5–10 vuoden aikana tuottaisi useiden miljoonien eurojen vuosihyödyn. HEAT-menetelmää voidaan käyttää moneen tarkoitukseen. Toimisto järjestää myös ilmaista käyttäjäkoulutusta verkossa. yleiset muuttujat (oletusarvot tai omat) a. kustannukset (jos halutaan hyöty-kustannus suhde) 4. PEKKA OJA, Ph.D. erityisen toimenpiteen vaikutus (ennen-jälkeen tilanne) b. 15 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Pyöräily • 7 tutkimusta • 187 000 henkilöä • keskimääräinen seuranta-aika 14,2 vuotta • 2,1 miljoonaa henkilövuotta • henkilöiden keski-ikä 56 vuotta • pyöräilyaltistusaltistus 11,25 MET-tuntia viikossa (vakioitu mukaan otetuissa tutkimuksissa, vastaa WHO:n terveysliikuntasuositusta 150 minuuttia reipasta liikuntaa viikossa) • suhteellinen riski 0.90 (vaihteluväli 0.87– 0.94) HEAT-työkalu on web-pohjainen käytännöllinen laskentamalli, joka sisältää neljä päävaihetta: 1. Maailman Terveysjärjestön Euroopan toimisto ylläpitää ja kehittää HEAT-menetelmää. Kaupunkikohtaisia laskelmia on tehty ainakin Helsingissä, Espoossa, Kokkolassa, Tampereella ja Joensuussa. Työkalun verkkosivu on osoitteessa http://www.heatwalkingcycling.org/. Kävelyn osalta se soveltuu vähintään kohtalaiseen kävelyvauhtiin, noin 4,8 km/t, ja pyöräilyn osalta noin 14 km/t vauhtiin. Se ei myöskään sovellu lasten ja nuorten kävelyyn tai pyöräilyyn, eikä erittäin paljon käveleviin tai pyöräileviin väestöryhmiin. HEAT-menetelmällä on arvioitu, että strategian mukainen 20 prosentin lisäys vuodesta 2005 vuoteen 2020 merkitsisi keskimääräisenä vuosittaisena hyötynä (nykyarvo) noin 250 miljoonaa euroa pyöräilystä ja noin 80 miljoonaa euroa kävelystä. HEAT-menetelmää käytetään lisääntyvästi myös muissa maissa. kävelytietojen syöttäminen a. vuosittainen kuolleisuusaste kohdeväestössä c
16 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti ja kuva: AINO AHTINEN Käyttäjänsä tunteva liikuntasovellus motivoi istumatyötä tekevää Istuminen ja liikkumattomuus eivät tee hyvää keholle eivätkä mielelle. Kulttuurierot näkyvät. Liikkumisen aloittaminen vaatii poistumista mukavuusalueelta; työtuolistaan, autostaan, kotisohvaltaan. Intialainen käyttäjä taas arvostaa henkilökohtaiselta ja ymmärtäväiseltä tuntuvaa ohjausta, tulkintaa ja kannustusta.. Ihannesovellus olisi kuin henkilökohtainen valmentaja kännykässä. Millainen liikuntasovellus motivoi liikkumaan. Suomalaista kiinnostavat selkeät numeeriset tavoitteet ja edistymisen seuraaminen
Nimekkäimpiä palveluita niihin liittyvine laitteineen lienevät ainakin Fitbit, Jawbone Up, Sports Tracker, Endomondo, Nike+ ja Runkeeper. Lisäksi kännyköillä ja niihin liittyvällä teknologialla voidaan kerätä reaaliaikaisesti tietoa liikkumisesta useilla eri tavoilla sekä tehdä analyysia suorituksista ja antaa käyttäjälle motivoivaa, oikeaaikaista palautetta. Pilvipalvelut mahdollistavat pitkäaikaisen tiedon tallentamisen huolimatta siitä, että käyttäjä välillä vaihtaisikin kännykkänsä uuteen. Laadullisissa tutkimuksissa oli yhteensä 152 osallistujaa ja määrällisissä noin tuIhannesovellus toimii inhimillisenä kumppanina matkalla, jossa liikunnasta tulee osa ihmisen elämää.. Ikuisuuskysymys kuitenkin on, miten ihmisiä voidaan motivoida liikkumaan. Tulosten pohjalta suunniteltiin useampia erilaisia liikuntasovelluskonsepteja ja yksi toimiva prototyyppi, joita evaluoitiin käyttäjillä. Motivaatio nähtiin tässä tutkimuksessa kompleksisena yhdistelmänä sovelluksen käyttömotivaatioita sekä motivaatiota liikkumista kohtaan. Tutkimusprosessi, joka tehtiin ollessani silloisen Nokia Research Centerin palveluksessa, lähti liikkeelle olemassa olevien liikuntasovellusten käytön tutkimuksella ja analyysilla. Liikkumisella voidaan parantaa hyvinvointia ja vastata moniin modernin elämäntavan mukanaan tuomiin hyvinvoinnin haasteisiin. Uudenlaiset kulttuuriset näkökulmat kasvattavat erilaisten käyttäjätarpeiden ymmärrystä ja toivottavasti myös huomioonottamista jatkossa. Väitöstutkimuksessani pyrin löytämään vastauksia tarkastelemalla kännykässä aina käyttäjän mukana kulkevia liikuntasovelluksia sekä niiden mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Sen jälkeen pereh dyttiin kenttätutkimuksissa Suomessa ja Inti assa liikuntasovelluksiin liittyviin motivaatioihin. Tulosten pohjalta koottiin suunnitteluohjeisto motivoiville liikuntasovelluksille. Siksi sovelluksen suunnittelun tulee rakentua ihmiskeskeiseen lähestymistapaan ja käyttäjätarpeiden tunnistamiseen. Kotimaallamme on vahva jalansija liikuntalaitteiden, -sovellusten ja palveluiden kehittäjänä muun muassa Suunnon ja Polarin tuotteiden sekä useiden kasvuyritysten myötä. Lähtökohtana oli, että ellei sovellus ole jatkuvasti motivoiva ja kiinnostava, se ei myöskään saa käyttäjäänsä liikkumaan. Konstruktiivinen suunnittelututkimus sopii tutkimuksiin, joissa ”rakennetaan” eli suunnitellaan esimerkiksi sovelluskonsepteja tai prototyyppejä, ja joissa suunnitteluprosessi käyttäjätarvetutkimuksineen sekä tuotoksien käyttäjäevaluoinnit toimivat oleellisina välineinä tutkimustiedon tuottamiseen. Tutkimuksen lähestymistavat olivat käyttäjälähtöinen suunnittelu sekä konstruktiivinen suunnittelututkimus (Koskinen et al., 2011). Ideaalitilanteessa liikuntasovellus antaa alkumotivaation liikkumiselle ja tarjoaa uusia motivaatiokeinoja vielä pitkänkin ajan kuluttua ja mahdollistaa siten liikunnallisen elämäntavan ja oman sisäisen motivaation syntymisen. Käyttäjälähtöisesti suunnitellen Tutkin ihmiskeskeisen teknologian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessani tekijöitä, jotka motivoivat ihmisiä käyttämään liikuntasovelluksia, sekä sitä, miten motivaatiotekijät näkyvät kahdella hyvin erilaisella kulttuurisella alueella: Suomessa ja Intiassa. Empiiriseen tutkimusprosessiin sisältyi useita osatutkimuksia, joihin osallistui käyttäjiä tai potentiaalisia käyttäjiä. Suomessa ylipainoisia on noin puolet väestöstä, mutta niinkin erilaisessa maassa kuin Intiassa ylipainoisia on myös jopa noin viidennes väestöstä. luonto lähellä). yhteneväisyys, rakennettu ympäristö vs. Ihmisten elämään menevää tutkimusta kahdella kulttuurisella alueella Intia valittiin toiseksi tutkimusalueeksi maiden erilaisuuden ja vastakohtaisuuden vuoksi (suuri vs. Kehittyvissä maissa ylipaino-ongelman lisääntyminen koskee erityisesti alempia sosiaaliluokkia. Liikuntasovellusten ja -palveluiden määrä onkin viime vuosien aikana kasvanut räjähdysmäisesti, ja siitä on tullut suorastaan trendi. Suomi voidaan nähdä liikuntasovellusten luvattuna maana. väljä, hektisyys vs. rauhallisuus, kulttuurien kirjo vs. Liikuntasovellukset voivat auttaa liikuntaan motivoinnissa (Consolvo et al., 2006; Tudor-Locke, 2002) mutta niistä tulee tehdä kiinnostavia ja motivoivia, jotta käyttäjän kiinnostus pysyy yllä. Ne kulkevat osittain käsi kädessä ja ne on vaikea erottaa toisistaan. pieni, tiheä vs. Lisäksi Intia tarjosi uudenlaisen näkökulman liikuntasovellusten suunnitteluun, joka on tähän asti ollut hyvin länsimaalaispainotteista. 17 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 L iikkumattomuuteen liittyvät hyvinvointihaasteet ovat usein maailmanlaajuisia. Kännykkä on potentiaalinen väline motivointiin, koska niitä käytettävät nykyään kulttuurista riippumatta lähes kaikki, ne ovat luonteeltaan henkilökohtaisia ja luotettuja välineitä, ja ne pidetään lähes aina mukana. Tutkimuskysymykset koskivat potentiaalisen käyttäjän näkökulmaa
Analyysien tuloksena tunnistettiin laaja joukko motivaatiotekijöitä liikuntasovellusten käytölle. Jokaisen tiimin jäsenen kävely vaikutti yhteisen matkan etenemiseen. Into pistää kaveriporukat kisailemaan Toinen sovelluskonsepti oli nimeltään Into. Mitä enemmän tiimin jäsenet kävelivät, sitä nopeammin päästiin perille. Living Application eli ”Elävä Sovellus”-konsepti suunniteltiin älypuhelinsovellukseksi, joka kerää hyvin monenlaista liikuntaan liittyvää tietoa; muun muassa askelmäärää, aktiivisuustietoa, energian kulu tusta, paikkatietoa, reittiä, matkaa, nopeutta. Esimerkiksi siinä missä yhdessä sovelluksista liikuntatietoa kerättiin automaattisesti, toisessa käyttäjän tuli syöttää se manuaalisesti. Tallennetun tiedon toivottiin olevan mahdollisimman monipuolista. Lisäksi pitkäaikainen mahdollisuus seurata liikkumistaan pitkällä aikavälillä koettiin moti voivana tekijänä. Kohderyhmänä olivat molemmissa kulttuurisissa konteksteissa noin 25–55-vuotiaat työikäiset kaupunkilaiset, jotka tekivät pääasiassa istumatyötä ja olivat kiinnostuneita hyvinvoinnistaan. Toisaalta kun yksi sovellus vain keräsi liikuntatietoa ja näytti tuloskäyriä, toinen pyrki tarjoamaan myös ohjausta käyttäjälle. He eivät nähneet hyötyä tavoitteen esittämisestä eksaktina numerona, Liikuntasovelluksessa tulisi olla mahdollista laittaa muistiin myös kokemuksellista tietoa liikunnasta. Erityisesti suomalaiset innostuivat numeerisesta tavoitteen asettelusta, mutta intialaiset eivät välttämättä kokeneet sitä omakseen. Olemassa olleita sovelluksia ja -laitteita, olivat sykemittarit, Sports Tracker, Wellness Diary ja Mobile Coach. Kuvailevat tiedot sekä subjektiiviset tuntemukset ja kokemukset koettiin tärkeinä.. Osallistujat olivat jossain määrin liikunnallisia, eli joukossa ei ollut himourheilijoita eikä toisaalta aivan sohvaperunoitakaan. 18 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 hat. Käyttäjä etenee eri tasoille. Lisäksi siinä on mukana inhimilliseltä näyttävä avatar, joka toimii henkilökohtaisena liikunnan ohjaajana. Seuraavalla tasolla käyttäjä saa palkkioksi uuden ominaisuuden sovellukseen. Ne valikoituivat tutkimuskohteeksi osittain Nokialla tehtävien projektien myötä, osittain siksi, että ne yhdessä muodostivat monipuolisen joukon erityyppisiä sovelluksia. Muilla laitteilla, kuten sykemittarilla ja vaa’alla kerätyt tiedot on myös mahdollista ottaa huomioon. Askeleet muunnettiin matkaksi, jonka etenemistä visualisoitiin Suomen kartalla kuljettuna matkana. Intossa yhdistyivät yhdessä tekeminen ja pelillisyys liikuntaan motivoivina tekijöinä. Tiedonkeruussa käytettiin teemahaastatteluja, ryhmähaastatteluja, pilotointia, havainnointia ja osallistavia menetelmiä. Motivaatiotekijöistä johdettiin puolestaan liikuntasovellusten suunnitteluohjeisto, joka sisältää 34 suunnitteluohjetta jaoteltuna kuuteen kategoriaan. Tutkimusprosessin aikana suunniteltiin yhteensä viisi liikuntasovelluskonseptia, joista seuraavassa on esillä kaksi. Pientä lisäleikillisyyttä liikkumiseen toi eläinhahmo, joka muutti muotoaan riippuen tiimin vauhdista. Käyttäjät pystyivät muodostamaan tiimejä ja valitsemaan yhteisen matkatavoitteen, esimerkiksi Tampereelta Rovaniemelle. Matkan eteneminen näytettiin sekä karttamuodossa että numeerisena kilometrija askeltietona. Jokainen taso tarjoaa käyttäjän kehittymiseen sopivat tavoitteet, ohjel man ja palautteen. Erityisesti tiedon automaattinen tallennus oli käyttäjien mieleen. Kun päästiin perille, kännykkään saatiin palkinnoksi postikortti kohteesta ja uusi haaste saattoi alkaa. Elävä sovellus tarjoaa mahdollisuuden edetä eri tasoille Suunnittelututkimuksen kohteena oli olemassa olleita liikuntasovelluksia sekä tutkimusprosessin aikana kehitettyjä liikuntasovelluskonsepteja. Oma kehitys kiinnostaa ja motivoi Liikuntasuorituksista tallennettava tieto ja sen tarkastelu näytti olevan yksi suurimmista motivaatiotekijöistä sovellusten käytölle. Liikunta esitetään numeerisen tiedon lisäksi maapallolla etenevänä matkana valitusta lähtöpaikasta kohti tavoitepaikkaa. Intian osalta tutkimuksessa perehdyttiin kohderyhmän elämään puolen vuoden yhtäjaksoisen Intiassa oleskelun ja useiden lyhyempien tutustumisjaksojen aikana. Sovellus tarjoaa silloin tällöin yllätyksellistä sisältöä, esimerkiksi uusia reseptejä ja venyttelyohjeita. Kännykän kiihtyvyysanturilla mitattiin käyttäjän ottamia askeleita. Sovel lus tallentaa tiedot päiväkirjaan ja analysoi tietoja monin tavoin
Intian tutkimuksissa selvisi myös, että sosiaalisilla verkostoilla on potentiaalinen rooli liikuntasovellusten ja -tavoitteiden levittämisessä. Ehkä nykyelämässä on kilpailua ihan tarpeeksi jo muutenkin. Sovelluksen tulisikin muuttua ja kehittyä käyttäjän mukana, jotta sillä voidaan tukea muutosprosessia ja vastata eri vaiheissa ilmeneviin tarpeisiin. Tämän nähtiin mahdollisuudeksi etenkin ympäristöissä, joissa ihmiset ovat jo entuudestaan puolituttuja, esimerkiksi suurissa asuinyhteisöissä. Sovelluksessa tulisi ottaa huomioon käyttäjän edistymisen eri tasot, ja mukauttaa annettu ohjeistus, suositukset ja palaute vastaavasti. Sovelluksen tulisikin tunnistaa poikkeustilanne ja tarjota erilaista tukea sekä pehmeä alku, jotta rutiiniin pääsy helpottuu elämäntilanteen palattua normaaliksi. Idolit, poliitikot, jumalat – roolimallit puhuttelevat intialaista käyttäjäkuntaa Sosiaaliset tekijät toki nousivat tärkeiksi motivaattoreiksi. Perheenjäsenillä nähtiin olevan suuri rooli hyvinvoinnin ylläpitoon motivoijina. Intiassa ennen yleisten laajojen perheiden hajaantuminen valtakunnan sisällä sekä ympäri maailmaa koettiin seikkana, joka on vähentänyt luonnollisia motivaation lähteitä myös itsestään huolehtimisen osalta. Edistymisestä haluttiin palautetta pitkin matkaa sekä rohkaisua ja palkitsemista, kun se oli tarpeen. Ihannesovellus olisi kuin henkilökohtainen valmentaja omassa taskussa. Ennemminkin koettiin, että sovelluksen tulisi tarjota mahdollisuus sekä kilpailuun että yhteistyöhön. Erityisesti Intian suurkaupunkiympäristöissä, joissa liikuntapaikat ja -mahdollisuudet olivat erittäin rajallisia, toivottiin sovelluksen osoittavan käyttäjälleen potentiaalisia liikuntapaikkoja hänen ympäristöstään. Mukautuminen käyttäjän edistymiseen, mutta myös käyttäjän elämässä esiintyviin erilaisiin tilanteisiin, nähtiin tärkeänä. Sovelluksen pitää tarjota sopivia harjoitusohjelmia, harjoituksia, muistutuksia, kannustusta ja varoituksiakin, mikäli tekee asioita väärin. Suomessa tulee harvoin ajatelleeksi, kuinka suuri rikkaus on niinkin yksinkertainen asia kuin rauhallinen kävely lähimetsässä raittiissa ilmassa. Potentiaalia nähtiin myös siinä, että sovellus voisi olla apuna osoittamassa sopivia ajankohtia ihmisille, jotka halusivat harrastaa yhdessä, mutta joilla se usein jäi tekemättä kiireisten elämänrytmien vuoksi. Molemmissa ympäristöissä sovellukselta haluttiin ohjeistusta siitä, miten tavoitteet voisi parhaiten saavuttaa. Nykyisin monet perheenjäsenet tapasivat toisiaan niin harvoin, etteivät oikein voineet huolehtia toistensa hyvinvoinnista. Toisaalta tiheään asutussa ympäristössä voisi olla henkilöitä, joilla olisi suurin piirtein samanlaisia liikuntatavoitteita. Herääkin kysymys, voisiko liikuntasovelluksen tai muun teknologia-avusteisen ratkaisun avulla jollain tavalla tuoda luontokokemusta sinne, missä sitä ei ole luonnostaan. Idoleiden palvonta näyttäisi olevan voimakasta Intiassa. Erityisesti intialaisten osallistujien kohdalla korostui se, että sovelluksen tulee olla inhimillinen ja ymmärtäväinen. Sovellukset voisivat saattaa yhteen samanlaisia pyrkimyksiä omaavia ihmisiä. Toisaalta seuraavassa osatutkimuksessa myös intialaiset osallistujat näkivät sopivien tavoitteiden asettamisen, ohjaamisen sekä edistymisen seuraamisen motivoivina tekijöinä sovelluksessa. Kaikkein innokkaimmillakin liikkujilla on elämässä tilanteita, jolloin normaalin liikuntarutiinin tekeminen ei onnistu – esimerkiksi matkat tai sairaudet. Oma roolimalli haluttiin mukaan sovellukseen ohjaajaksi. Tiheään rakennettujen ympäristöjen, saasteisuuden, ruuhkaisuuden sekä pitkien välimatkojen vuoksi intialaisten mahdollisuudet esimerkiksi kävelyharrastukseen, poikkesivat suuresti suomalaisten mahdollisuuksista. Pitkäaikaisen käytön myötä sovelluksen ohjaajan rooli voisi myös muuttua: alussa se voisi olla neuvova ja myöhemmin kehittyä kuin ystäväksi, joka pysyisi osana arkea. Erityisesti Intian kontekstissa korostui roolimallien käyttäminen liikunnan motivoinnissa. Ei vain numeroita – ohjausta, kannustusta, ymmärrystä Edellä esitettyjen motivoinnin perusmekanismien lisäksi sovelluksen toimiminen selkeänä ohjaajana nähtiin hyvänä asiana. Sekä Suomessa että Intiassa korostui se, että kiinnostus numerotietoa kohtaan ei jaksa kauaa kiinnostaa, vaikka suomalaiset suhtautuivatkin numeeriseen tietoon positiivisemmin kuin intialaiset osallistujat. Nähtiin, että sovelluksilla voisi olla tässäkin asiassa merkittävä rooli. Vain pieni osa tutkituista innostui mahdollisuudesta kilpailla muiden kanssa. Liikuntatiedon jakaminen, yhteistyö ja tukeminen tuttujen ihmisten kesken koettiin hyviksi asioiksi liikuntasovelluksissa. Intiassa käveleminen oli suosittu liikuntamuoto, mutta sitä harrastettiin usein todella rajatuissa tiloissa, kuten aidattujen asuinalueiden sisäpuolella ja jopa kattoterasseilla. Kiinnostava sovellus kehittyy käyttäjänsä mukana Käyttäjät eivät pitäneet tutkimuksen aikaan käytössä olleita staattisia, muuttumattomana pysyviä sovelluksia kovinkaan kiinnostavina. Kilpailu oman itsensä kanssa nähtiin tärkeämpänä tekijänä kuin kilpailu muita ihmisiä vastaan. Sovelluksen suunnittelijan täytyy tuntea käyttäjä ja sovelluksen tulee toimia inhimillisenä kumppanina matkalla kohti käyttäjän liikuntatavoitteita. Mukana tulee olla ohjausta ja tulkintaa. Intialaisten osallistujien kesken vallitsi näkemys, että heitä voisi käyttää hyvinvoinnin ja liikunnan lähettiläinä myös sovelluksissa. Nykyään moni sovellus jo tekeekin tätä ainakin jossain määrin. 19 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 jota kohti pyritään, vaan näkivät enemmän hyötyä liikunnasta terveyteen ja elämänlaatuun seuraavien vaikutusten osoittamisessa. Idoleiksi mainittiin muun muassa julkisuuden henkilöt, poliitikot ja jumalat. Saisiko tästä uuden vientituotteen Suomelle
Design requirements for technologies that encourage physical activity. Smith, I. Toisaalta virtuaalinen matka kartalla otettiin hyvin vastaan molemmissa konteksteissa. & Landay, J. 20 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 ihmisten kesken. & Wensveen, S. Käyttäjät esimerkiksi oppivat itselleen sopivan syketason ja sen jälkeen sykemittari ei enää antanut samaa lisäarvoa kuin käytön alussa. Everitt, K. Suunnitteluohjeiston kehitys jatkuu tulevissa tutkimuksissa, sillä kentällä tapahtuu koko ajan paljon teknologian tuodessa uusia mahdollisuuksia. Käyttäjälähtöinen suunnittelututkimusprosessi tarjoaa hyödyllistä tietoa tekijöistä, jotka voivat motivoida ihmisiä käyttämään liikuntasovelluksia ja sitä kautta liikkumaan. Taking steps toward increased physical activity: using pedometers to measure and motivate. San Francisco, CA, USA: Morgan Kaufmann Publishers. Erityisesti intialaiset käyttäjät kommentoivat numeroiden ja graafien olevan tylsää tietoa. Design research through practice, from the lab, field, and showroom. Pelilliset elementit, kuten avatar ohjaajana sekä virtuaalisen matkan edistyminen kartalla, jakoi mielipiteitä. Liikuntaharjoituksista haluttiin taltioida niiden kokonaisvaltainen ja henkilökohtainen kokeminen. Zimmerman, J. Sekä Suomessa että Intiassa suhtauduttiin positiivisesti visualisointiin, jossa liikunnan tekeminen vaikutti etenemiseen maapallolla lähtöpaikasta maaliin. 2002. LÄHTEET: Consolvo, S. Metafora otettiin vastaan hyvin – se koettiin motivoivana, ymmärrettävänä ja konkreettisena analogiana. Kohdejoukko ja kulttuuri on otettava huomioon. He myös kertoivat, millainen yllättävä sisältö toimisi. Proceedings of the SIGCHI Conference on Human Factors in Computing Systems, 457-466. Redström, J. Sovellus voisi vaikkapa ehdottaa hyvien suoritusten jälkeen, että nyt voisi olla sopiva aika palkita itsensä uusilla vaatteilla tai hieronnalla tai että nyt voisi käydä syömässä jäätelön. Tudor-Locke, C. Mitattavissa olevan tiedon keräämisen lisäksi käyttäjät painottivat, että liikuntasovelluksessa tulisi olla mahdollista laittaa muistiin myös kokemuksellista tietoa. Osa edellä mainituista kokemuksellisista seikoista onkin nykyteknologialla jo mahdollista kerätä automaattisesti. 2011. Pidettiin hyvänä sitä, että edettiin tuttuja välimatkoja ja tuttujen paikkojen välillä. Retrieved November 26, 2014, from http://files.eric.ed.gov/fulltext/ED4. Kuvailevat tiedot sekä subjektiiviset tuntemukset ja kokemukset koettiin tärkeinä asioina. Kaikki käyttäjät eivät tietenkään innostu kaikista motivaatiotekijöistä. Sovelluksen odotettiin olevan interaktiivinen, iloinen, elävä ja jollain tavalla jännittävä. Suomalaiset sen sijaan eivät ainakaan näissä tutkimuksissa innostuneet leikkimielisestä hahmosta. AINO AHTINEN, PsM, FT Tutkijatohtori Tietotekniikan laitos, Ihmiskeskeisen teknologian yksikkö Tampereen teknillinen yliopisto Sähköposti: aino.ahtinen@tut.fi Kirjoittajan ihmiskeskeisen teknologian alan väitöskirja “Mobile Applications to Support Physical Exercise – Motivational Factors and Design Strategies” tarkastettiin Tampereen teknillisessä yliopistossa 2.10.2015. Mobiili liikuntasovellus voi toimia hyvänä motivaattorina ja tsemppaajana, kunhan se suunnitellaan motivoivaksi ja kiinnostavaksi käyttää. Erityisesti intialaiset osallistujat mieltyivät ajatukseen, että sovellus yllättäisi heidät välillä tarjoa malla yllättävääkin sisältöä. Sovelluksen ei tarvitsisi olla liian vakava. Intialaiset pitivät avatarista ohjaajana ja halusivat sen esittävän heidän omaa roolimalliaan. A. 2006. Tärkeä jatkotutkimuksen aihe on, kuinka viedä motivointi-aihetta liikunnan suorittamisesta työpäivän aikaiseen liikkuvuuteen, sillä kevyenkin liikuskelun integroiminen työpäivään olisi pois päivän istumisen määrästä ja toisi panoksen päivittäiseen, terveyttä edistävän liikkumisen pottiin. Se oli konkreettinen ja ymmärrettävä metafora liikunnan suorittamiselle ja toi hauskuutta ja iloa sovelluksen käyttöön. Binder, T. Nähtiin, että luotettujen lähteiden antamat suositukset vaikkapa liikuntatavoitteiksi voisivat toimia hyvin niin liikuntasovellusten kuin liikuntatietoisuudenkin levittämisessä. doi:10.1145/1124772.1124840 Koskinen, I. Toiminnallisuus, vaihtelu, yllättävyys – koukuttamisen avaimina Käyttäjät kyllästyivät melko nopeasti sovellusten toiminnallisuuteen ja niiden antamaan palautteeseen. Toisaalta matka koettiin liian pitkänä ja korostettiin lyhyempien etappien merkitystä. Suomalaisia numeerinen tieto innosti enemmän. Samantyyppistä visualisointia tutkittiin tarkemmin vielä Suomen olosuhteissa Into-sovelluksessa, jossa matka eteni liikunnan tekemisen perusteella kotimaan kartalla kaupunkien välillä. President’s Council on Physical Fitness and Sports: Research Digest, (3)17. Käyttäjät toivoivat selvästi, että sovellus tarjoaisi käytön edetessä heille uutta sisältöä ja toiminnallisuutta ja niiden mukana vaihtelua. Muistiin kirjattiin muun muassa yksityiskohtia harjoittelusta, syitä huonosti nukkumiselle tai vähäiselle harjoittelulle, keiden kanssa harjoiteltiin ja missä harjoiteltiin. Tutkimuksen tuottamia uusia suunnitteluohjeita liikuntakontekstissa ovat ainakin tulevaisuuden ennustaminen, roolimallien käyttö, sovelluksen antaminen lahjana, yllätykset, merkityksellisten metaforien hyödyntäminen ja ”luonnon kauneus”aspektin tuominen liikuntasuoritukseen. Lisäksi pienten pelillisten ominaisuuksien, palkintopostikorttien ja muuttuvan eläinhahmon, nähtiin luovan hieman lisäkiinnostusta sovellusta kohtaan. Visuaalisuudella päästään pitkälle – kokemusten kirjaaminen tärkeää Käyttäjät eivät tyytyneet pelkästään numeroiden ja graafien näkemiseen vaan halusivat monipuolisempaa esitystapaa
Kompromissihaluja pitää löytyä, että lopputulos kääntyisi koko Suomen voitoksi. 21 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 P O L T T O P I S T E E S S Ä Teksti: KARI KESKINEN Yhteiskuntasopimusta myös koulutusalalle Syyskuussa opetusja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi, että Liikkuva Koulu -ohjelma saa vuonna 2016 alkavalle kolmivuotiskaudelle yhteensä 21 miljoonaa euroa liikunnan lisäämiseksi koulupäivään. Suomen hallitusohjelma on ajantasalla osoittamalla sekä keinot että resurssit koululaisten kunnon ja henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi. Kiireestä ja monen suuren asian ratkaisemisesta yhtenä ryppäänä aiheutuu lisää kiirettä ja ahdistusta. Yhteiskuntaa myllätään uusiin kuosiin kovalla kädellä. Kun kiireeseen lisätään pakolaisuus, maahanmuutto, kansainvälinen terrorismi, korruptio ja dopingskandaalit, jotka ovat hallinneet lööppejä viikkojen ajan, muodostuu sekä kansalaisten että poliitikkojen mieliin painajaismainen ongelmakimppu, joka vaatii kiireellisiä toimenpiteitä. Kun ahdistus on riittävän syvä, alkaa ihmismieli prosessoida ratkaisuja tilanteen laukaisemiseksi. Liikuntaintervention kohteena voisi seuraavaksi olla korkeakoululiikunta, ettei tulevaisuus näyttäisi niin synkeältä. Lisää liikettä jaloille ja koko keholle. Olisi aika ottaa käyttöön kattava yhteiskuntasopimus yleisen ahdistuksen lievittämiseksi.. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi V uosi 2015 kääntyy lopuilleen yhteiskunnallisen epävarmuuden ilmapiirissä. Aivovienti uhkaa kun nuoret tohtorit ja maisterit jäävät ilman virkoja säästöjen kanssa kamppailevissa Suomen yliopistoissa. Käynnissä on totinen vääntö hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi. Liikkuva koulu toimikoon hyvänä pelinavauksena ja esimerkkinä. Hallitukselta vaaditaan pelisilmää ja yhteiskuntasopimusta myös koulutussektorin kanssa. Suomen mielenterveysseuran verkkosivuilta on luettavissa, että ”Liikunnan avulla voidaan hallita stressiä, parantaa unen laatua ja helpottaa nukahtamista. Kun koko yhteiskunta keskittyy säästämiseen, saa myös koulutussektori luvan supistaa ja tehostaa toimintojaan. Virheitä alkaa syntyä. KARI L. Uutinen toi uudenlaista energiaa koululaitokseen ja koko liikunnan toimijakentälle. Leikkaukset kohdistuvat pääasiassa yliopistojen henkilöstöön. Vaikka kolmannen sektorin tarjontaa usein pidetäänkin vähempiarvoisena muiden yhteiskunnan osa-alueiden rinnalla, on liikuntasektorilla tarjota yleispätevä ja erinomainen lääke kansalaisten ahdistuksen lievittämiseksi. Ministeri Sanni Grahn-Laasosen paimenkirje yliopistolaitokselle sen sijaan aiheutti suurta levottomuutta ja ahdistusta. Helsingin yliopistossa puhutaan jopa yli tuhannen hengen supistuksista. Haastavissa elämäntilanteissa liikunta auttaa vähentämällä ahdistusta ja jännitystiloja.” Ohjeet sopivat kuin nakutettuna myös yhteiskunnallisen ilmapiirin hoitamiseen. Merkittävää on, että myös Aalto -yliopisto, joka on kerännyt sekä suurimmat lahjoitusvarat että suurimmat valtion antamat myötäjäiset, on syksyn aikana ilmoittanut vähennystarpeesta, joka kohdistuu satoihin yliopiston työntekijöihin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kamppailua ei lopulta voita kumpikaan osapuoli. Kun ahdistus on nyt jakautunut kaikille yhteiskunnan toiminnan osa-alueille, olisi aika ottaa käyttöön kattava yhteiskuntasopimus yleisen ahdistuksen lievittämiseksi. Vuosi alkoi kiireisenä ja tulee myös päättymään kiireisenä
Myös kansanterveysjärjestöt ovat merkittäviä liikuntatoimijoita, ja niillä on hyvät mahdollisuudet tavoittaa etenkin vähän liikkuvia. Molemmilla sektoreilla haasteena on tehdä monipuolinen toiminta näkyväksi. Esimerkiksi liikuntajärjestöt ovat profiloituneet monen silmissä kilpaja huippu-urheiluun keskittyviksi järjestöiksi.. 22 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: KATI KAURAVAARA, KAISA KOIVUNIEMI Terveys ja hyvinvointi on liikuntaja kansanterveysjärjestöjen yhteinen maali Liikuntajärjestöt ja niiden alaiset seurat ja paikallistoimijat toteuttavat monipuolisesti terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa
Tapahtumissa korostuu sosiaalisuus, ja kilpaileminen voi tukea itsensä voittamisen ja pystyvyyden tunteita. Moni ajattelee kuitenkin, ettei huippu-urheilu ole terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Liki 69 prosenttia liikuntajärjestöjen vastaajista on nimittäin sitä mieltä, että kilpaurheilu tulee lukea terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi liikunnaksi, kun taas kahdeksan prosenttia ajattelee päinvastoin. Useimmin puhutaan terveysliikunnasta. Tehtävä tunnistetaan omalle tontille kuuluvaksi Suurin osa, 75 prosenttia, liikuntajärjestöjen vastaajista on sitä mieltä, että liikuntajärjestöjen tulee toteuttaa terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Yleisimmin huippu-urheiluksi lasketaan maajoukkuetoiminta ja palloilulajeissa ylimmät sarjatasot. Kansanterveysjärjestöissä erilaisten käsitteiden kirjo on liikuntajärjestöihin verrattuna vieläkin laajempi. Strategian mukaan tarvittiin sisällöltään aikaisempaa rikkaampi käsite, jonka merkityksiin eri hallinnonalojen ja toimijoiden on helppo samaistua ja sitoutua.(Sosiaalija terveysministeriö 2013, 55). Sitä kautta joko muodostuu tai on muodostumatta vastuu terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toteuttamisesta. 23 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 ”Urheilujärjestöissä tuntuu elävän sellainen kuva, että homma (terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta) kuuluu jollekin muulle, koska toiminnalla vaikutetaan terveydenhuollon kustannuksiin.” S itaatti on erään liikuntajärjestön edustajan haastattelusta, ja vastaaviin kommentteihin on saattanut törmätä muutoinkin. Kahden järjestön edustajat olivat vastahankaisesti sitä mieltä, että liikuntajärjestöjen tulisi toteuttaa terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Tämä koetaan hyvin usein järjestön päätehtäväksi. Väite ei kuitenkaan saa tukea LIKES-tutkimuskeskuksen Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijakartoituksesta (myöhemmin TEHYLItoimijakartoitus). Terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa – kirjavilla käsitteillä Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan käsite on lanseerattu ensimmäisen kerran sosiaalija terveysministeriön sekä opetusja kulttuuriministeriön yhdessä julkaisemassa Muutosta liikkeellä -strategiassa syksyllä 2013. Liikuntajärjestöissä terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan käsite ei ole kuitenkaan vakiintunut käyttöön: ”Jotenki tuntuu vähän kornilta puhua terveyttä edistävästä liikunnasta, koska se on jotenkin itsestäänselvyys.” (Liikuntajärjestön edustaja) Liikuntajärjestöissä terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on varmimmin lasten ja nuorten liikuntaa sekä aikuisten höntsäja harrasteliikuntaa ja kilpaurheilua. Sen sijaan kartoitus osoittaa, että valtaosa liikuntaja urheilujärjestöjen (myöhemmin: liikuntajärjestöt) toiminnasta on terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Viidessä kansanterveysjärjestössä järjestetään kilpaurheilutoimintaa, ja sen katsotaan olevan terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Vastahankaisuus käy ilmi seuraavasta sitaatista: Kuva: ANTERO AALTONEN. TEHYLI-toimijakartoituksesta käy ilmi myös, että terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on tärkeä osa kansanterveysja vammaisjärjestöjen (myöhemmin: kansanterveysjärjestöt) perustyötä, vaikka järjestöjen pääasiallinen tehtävä liittyy ensisijaisesti muuhun kuin liikkumisen edistämiseen. Lisäksi käytetään muun muassa käsitteitä harrasteliikunta, kuntoliikunta, soveltava liikunta, erityisliikunta, hyötyliikunta, virkistysliikunta (Koivuniemi 2015). Se, mitä käsitteitä liikuntaja kansanterveysjärjestöissä kulloinkin käytetään, riippuu asiayhteydestä, kohderyhmästä ja kontekstista. Joka viidennessä liikuntajärjestössä ajatellaan, että järjestöt ovat itsenäisiä ja toimivat sääntöjensä mukaan, omista lähtökohdistaan käsin. Tätä perustellaan samoin kuin liikuntajärjestöissä: kilpailutoiminta, kuten turnaukset, motivoivat jäseniä liikkumaan aktiivisemmin ja voivat jopa kannustaa aloittamaan liikuntaharrastuksen
Järjestöissä on varattu yhteensä noin 12 henkilötyövuotta liikuntatoimintaan (yhteensä keskusjärjestöissä noin 500–1900 kokopäiväistä työntekijää laskentatavasta riippuen). Kulut kasvaa joka vuos. Yhteisenä motiivina terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi Kansanterveysjärjestöjen yleisin motiivi terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toteuttamiseen on sairauksien hoito, kuntoutus ja ehkäisy. Pitää jostaki keksiä, mist saa ne rahat, et pystyy siihen. Jotkut yltiöpäiset vanhemmat saattavat ajatella lapsestaan jotakin muuta ’vien lapseni tänä iltana treeneihin, jotta hänestä tulee ammattilainen’, mutta ne ovat onneksi vähemmistöjä. Järjestöjen välissä törkee ero. ”Kaikki ovat tämän takana. Liikunnalla nähtiin olevan erityinen tehtävä: ”Se on tavallaan terveyttä sairauden keskellä.” Toiseksi tärkein motiivi on terveys ja hyvinvointi. Menköön vaikka ne lajit, joiden budjetista yli puolet on valtionapua, ni alottakoon ne. 24 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 KATI: Voisko teidän laji panostaa (TEHYLIin) riippumatta Valosta tai muista toimijoista. kuten tarjoamaan tasoryhmiä ja vertaistukea tietyn sairauden tai vamman huomioimiseksi liikuntatoiminnassa. Liikuntajärjestöjen tärkeimmät motiivit toteuttaa terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa ovat terveys ja hyvinvointi (46 prosenttia vastaajista) sekä se, että terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on järjestön perustehtävä (46 prosenttia vastaajista). Esimerkiksi kuntien liikuntapalvelut eivät pysty kaikilta osin vastaamaan erityistarpeisiin, Liikuntajärjestöjen toiminta on tällä hetkellä suunnattu pääosin liikunnasta (ja lajista) valmiiksi kiinnostuneille ja innostuneille. Jos ne (valtio/ yhteiskunta) maksaa puolet, ni sit voi vaatiikin, mut jos ei maksa puoliin ni… Kyllä, meidän pitää olla mukana. Liikunta on jo kirjattu tai sitä ollaan parhaillaan kirjaamassa 14 järjestön sääntöihin, ja liikunta on esillä kuuden järjestön strategiassa. Voidaan olla muiden mukana, mutta meidän tehtävä ei oo olla edelläkävijä. Nallepainia, bailatinoa, vertaistoimintaa Liikuntajärjestöt ja niiden alaiset seurat ja paikallistoimijat toteuttavat monipuolisesti terveyttä ja. Kylhän täs kamppaillaan olemassa olosta jos pysyy paikallaan ni kuolee, siis pitää kasvaa koko ajan. Aineis tossa suhtaudutaan rahanjakajan ohjaukseen kahtalaisesti: toisaalta katsotaan, että rahoittajalla on valta määrätä rahoituksen kriteerit ja toisaalta kavahdetaan itsenäisten toimijoiden kahlitsemista. Kaikissa kartoitukseen osallistuneissa 16 kansanterveysjärjestöissä ollaan yhtä mieltä siitä, että kansanterveysjärjestöjen tulee toteuttaa terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että liikkuminen ja hyvä kunto tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia. Seitsemällä järjestöllä on oma liikuntatoiminnan budjetti. Toivon, että määrittely tulee ylhäältä päin. Kansanterveysjärjestöissä on erityisosaamista ja kokemustietoa liikunnan soveltamisesta omille kohderyhmilleen. Ei tää halvemmaksi oo tullu tää tekeminen. Meidän sanoma seuroissa ja liitossa on se, että lapsella on hyvä harrastus ja lapsi liikkuu. Lisäksi vastauksissa korostui halu tarjota osallisuuden ja vertaisuuden kokemuksia sekä tukea kohderyhmän toimintakykyä ja arjessa selviytymistä. Monessa järjestössä terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on itsestäänselvyys, lähtökohta kaikelle tai vaikkapa sääntöjen ja strategian mukainen tehtävä: Sitaatin mukaan järjestössä suhtaudutaan valtion normiohjaukseen myönteisesti, mutta mikäli valtionavun osuus järjestön kokonaisbudjetista on pieni, ohjausvallan ei tulisi ulottua järjestöön. LIIKUNTAJÄRJESTÖN EDUSTAJA: Ei mikään sitä estäkään, mut se ei ole priorilistan kärjessä. Joka tapauksessa valtionapukriteerien tulisi olla selkeät, jotta järjestöt tietävät, mitä heiltä odotetaan. Esille tuotiin myös liitännäisja lisäsairauksien ennaltaehkäisy. Se on lajiliittona meidän yks tehtävä, miks me ollaan olemassa.” (Liikuntajärjestön edustaja) Motiiveiksi lueteltiin myös esimerkiksi vastuun kantaminen, kysyntään ja tarpeeseen vastaaminen, liiton imago ja yhteiskunnallinen arvostus sekä se, että oma laji koetaan terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi. Kansanterveysjärjestöjen pyrkimyksenä on parantaa jäsenistönsä etuja, elämänlaatua ja elinolosuhteita, mihin myös terveyttä ja hyvinvointia edistävällä liikunnalla voidaan vaikuttaa. Tässä on viesti rahanjakajille
Lisäksi toteutetaan itse ja yhdessä keskusjärjestöjen kanssa tuettuja liikunnallisia lomia, leirejä, tapahtumia, retkiä ja turnauksia. Neljä järjestöä ilmoitti jäsenistön tarkan keski-iän, joka vaihtelee 56 ja 73 vuoden välillä. Liikuntajärjestöjen toiminnasta valtaosa on suunnattu leikkija kouluikäisille lapsille, nuorille sekä työikäisille aikuisille. Kartoituksen kautta piirtyy kuva monipuolisesti ja aktiivisesti liikuntaa järjestävistä ja toteuttavista järjestöistä. Kansanterveysjärjestöjen tilastointi on liikuntajärjestöjä systemaattisempaa. Esimerkiksi liikuntajärjestöt ovat median avustuksella profiloituneet monen silmissä kilpaja huippu-urheiluun keskittyviksi järjestöiksi, joissa terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan mielikuvat on häivytetty tai tulleet häivytetyiksi taka-alalle. Osin tähän on vaikuttanut myös se, että liikuntajärjestöt ovat kohdentaneet varsinaiseen toimintaansa käyttämistä varoista oman ilmoituksensa mukaan kolmasosan huippu-urheiluun (Valtion liikuntaneuvosto 2015, 33–34).. Järjestöjen haasteena on kuitenkin osata tuoda monipuolinen toiminta näkyväksi. Esimerkiksi liikuntajärjestöjen jäsentai lisenssimäärä ei kerro koko totuutta, sillä jäsenistössä on henkilöitä, jotka eivät osallistu liikuntatoimintaan. Haasteena tehdä toiminta näkyväksi LIKES-tutkimuskeskuksen tekemästä TEHYLI-toimijakartoituksesta käy ilmi, minkälaisina terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijoina suomalaiset liikuntaja kansanterveysjärjestöt näyttäytyvät, jos asiaa tarkastellaan järjestöjen omasta näkökulmasta. TEHYLI-toimijakartoituksen perusteella on mahdotonta tehdä yhteenvetoa liikuntaja kansanterveysjärjestöjen paikallistason terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikuntatoiminnan volyymista, osallistujamääristä ja -jakaumista. Kuitenkaan 0–18 vuotiaiden osuutta ei aina pystytä arvioimaan, sillä alaikäiset ovat järjestön rekisterissä jäseninä vanhempiensa kautta (niin sanottu perhejäsenyys). Pienimmille lapsille sekä iäkkäille tarjontaa on vähemmän. Vastaajat kuvasivat jäsenistön koostuvan pääasiassa eläkeiän ylittäneistä henkilöistä. Kansanterveysjärjestöjen paikallisyhdistykset toteuttavat säännöllisesti kokoontuvia eri lajien liikuntaja vertaisryhmiä sekä järjestävät liikuntaa muiden toimintojen, kuten erilaisten kerhojen yhteydessä. Lukuja on kuitenkin vaikea vertailla keskenään, koska järjestöt kirjaavat niitä eri tavoin ja eri yksiköin. Toisinaan toimintaa järjestetään myös tarkasti rajatuille kohderyhmille, kuten eri kulttuuritaustasta tuleville, liikunnan sovel tamista tarvitseville, asunnottomille ja työttömille. Joissakin järjestöissä, esimerkiksi Opiskelijoiden Liikuntaliitossa, kohderyhmärajaus on hyvinkin tiukka johtuen järjestön toiminta-ajatuksesta. Tarjontaa monipuolistavat erilaiset aikuisille suunnatut liikuntaja urheilukoulut sekä Mammaliigaleirien ja Ui kesäksi kuntoon -kampanjan kaltaiset tapahtumat ja haasteet. Aikuisille osa lajiliitoista on kehittänyt erityisiä harrasteliikunnan tuotteita, kuten kuntonyrkkeily tai bailatino. Lajija oheisharjoitusten lisäksi lasten ja nuorten viikoittain kokoontuvia ryhmiä toteutetaan Nallepainista ja Metsämörritoiminnasta Sporttis-kerhoihin. Tietoa paikallistason toiminnasta ei kerätä useinkaan niin, että esimerkiksi ryhmien määrät, toimintaan osallistuvien ikäjakaumat tai muut kohderyhmätiedot kävisivät ilmi. Näin ollen kansanterveysjärjestöt saattavat olla osin vielä hyödyntämätön voimavara terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijakentällä. Lisäksi on kaikille avointa toimintaa, johon voi osallistua ilman jäsenyyttä. Järjestöissä kannustetaan myös omatoimiseen liikuntaan tarjoamalla uimahallija kuntosalilippuja ja luomalla edellytyksiä liikkumiselle esimerkiksi huolehtimalla avustajaja kuljetuspalveluiden toimivuudesta ja tiedottamalla muiden toimijoiden liikuntapalveluista. Tarjolla on myös alkeiskursseja, jonne ovat tervetulleita myös aloittelijat. Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan kohderyhmissä eroja Kansanterveysjärjestöjen liikuntatoiminta on useimmiten niin sanottua matalan kynnyksen toimintaa ja suunnattu ensisijaisesti paikallisyhdistysten jäsenille ja heidän läheisilleen. Lisäksi ympäri maata järjestetään lasten ja nuorten kertaluontoisia ja kausittain toistuvia tapahtumia ja leirejä. Toisaalta kaikki liikuntatoimintaan osallistuvat eivät ole seurojen jäseniä. Järjestöjen jäsenistöön kuuluu myös työikäisiä sekä lapsia ja nuoria. 25 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 hyvin vointia edistävää liikuntaa. Liikuntajärjestöjen toiminta on tällä hetkellä suunnattu pääosin liikunnasta (ja lajista) valmiiksi kiinnostuneille ja innostuneille, erään haastateltavan mukaan ”vähintäänkin semiaktiiveille”. Erään arvion mukaan erityistä tukea liikuntaharrastukselleen tarvitsisi runsas miljoona suomalaista. Tulevaisuudessa liikuntajärjestöt näkevät myös vähän liikkuvien liikuttamisen aikaisempaa vahvemmin tehtävänään
Kansanterveysjärjestöt haluavat profiloitua merkittäviksi liikuntatoimijoiksi. Liikuntajärjestöissä liikutaan myös lukuisin muin motiivein ja toisaalta liikutaan myös niin, ettei sitä ensisijaisesti mielletä liikunnaksi (esimerkiksi erotuomaritoiminta). U seassa vastauksessa viitataan myös siihen, että jonkinlainen liikuntakipinä on täytynyt syttyä, jotta vähän liikkuva hakeutuu liikuntajärjestön toimintaan. Vähän liikkuville suunnatun toiminnan toteuttaminen vaatii erityisosaamista, kuten seuraava esimerkki kertoo: ”Välillä tuntuu, että urheiluihmisillä on suuria hankaluuksia asettua liikkumattoman nahkoihin ja näin ollen ei synny ymmärrystä taustalla oleville syille, eikä näin ehkä oikeanlaisia toimintamallejakaan, joilla olisi edes jonkinlaisia edellytyksiä saada ihminen innostumaan liikunnasta. Kun järjestöjen liikunnan tunnusluvut suhteutetaan järjestöjen koko volyyLajiliitot Alue järjestöt Muut liikun tajärjestöt Yhteensä Ei 7/27 2/8 3/13 12/48 Kyllä ja ei 7/27 1/8 5/13 13/48 Kyllä 11/27 5/8 4/13 20/48 Yhteensä 25/27 8/8 12/13 45/48 TAULUKKO 1. Erään arvion mukaan erityistä tukea liikuntaharrastukselleen tarvitsisi runsas miljoona suomalaista. Myös kilpaurheilua voi harrastaa, ja moni harrastaakin sitä liikuntajärjestöissä aivan samalla tavalla kuin kansanterveysjärjestöissä. Joillekin on shokki, että osalle ihmisistä elämä on ihan nautinnollista ilman liikuntaa ja urheiluakin.” Vähän liikkuville suunnatun toiminnan järjestäminen vaatii lisäksi henkilöresursseja, verkostoja ja yhteistyötä. Nekin järjestöt, joiden edustajien mielestä liikuntajärjestöjen ei tule erikseen kohdentaa toimintaa vähän liikkuville, voivat silti huolia myös vähän liikkuvat mukaan: ”ketään ei käännytetä ovelta”. Esillä oli myös ajatus, että vähäisen liikkumisen vähentämistalkoissa liikuntajärjestöt voisivat keskittyä siihen, että ne saavat jo toiminnassa mukana olevat pysymään liikkumisharrastuksensa parissa mahdollisimman pitkään. Järjestöillä on halua järjestää matalan kynnyksen toimintaa, mutta niillä ei ole resursseja etsiä ihmisiä, joita liikkuminen ei kiinnosta. Moni kyllä-vastaus sisältää kuitenkin ajatuksen, ettei vähäisen liikkumisen ilmiön ratkaisemista voi sälyttää yksin liikuntajärjestöille. Siinäkin on tekemistä. Järjestöjen haasteena onkin pienin liikuntaresurssein näyttäytyä aktiivisina ja varteenotettavina liikunnan toimijoina. Eikä ole väärin liikkua kilpaurheilumotiivein. Osassa toiminnasta on kilpailuelementti mukana, osassa ei. Näin ollen kansanterveysjärjestöt saattavat olla osin vielä hyödyntämätön voimavara terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijakentällä: ”Kansanterveysjärjestöjen liikuntatoiminta ei ole kilpailua perinteisten liikuntaja urheilutoimijoiden kanssa vaan se voi olla aitoa hyvää yhteistyötä, joka ei ole keneltäkään pois.” (Kansanterveysjärjestön edustaja) ”Ketään ei käännytetä ovelta” Valtaosa liikuntajärjestöjen edustajista on sitä mieltä, että liikuntajärjestöjen tulee järjestää toimintaa vähän liikkuville. miin, ne eivät näyttäydy ensisijaisesti liikuntajärjestöinä. 26 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Liikuntajärjestöillä olisi kuitenkin täysi oikeutus nostaa huippu-urheilun menestysja tappiohetkien rinnalle aikaisempaa vahvemmin myös toisenlaisia huippuhetkiä: niitä lukuisia viikoittaisia arjen kohtaamisia, joissa on liikettä, toimintaa, iloa, kavereita, mielen virkistystä ja paljon muuta. Tuleeko liikunta ja urheilujärjestöjen järjestää toimintaa vähän liikkuville. Yhteistyötä tarvitaan erityisesti vähän liikkuvien kohderyhmän löytämisessä.
Helsinki. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2013:10. Tehtävää kuitenkin riittää, sillä kuten eräs vastaaja toi esiin, järjestön omistakin jäsenistä liikkuu vain noin 15 prosenttia. Koivuniemi, K. Kartoituksen tarkoituksena oli saada kattava kuva terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijoista, toiminnoista ja toimintojen kohderyhmistä. Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011–2015. K ansanterveysjärjestöissä nähtiin yhtä lukuun ottamatta, että niiden tehtävänä on järjestää toimintaa vähän liikkuville. Liikunta on jo kirjattu tai sitä ollaan parhaillaan kirjaamassa 14 kansanterveysjärjestön sääntöihin, ja liikunta on esillä kuuden järjestön strategiassa. Soveli-lehden näköislehti saatavilla internetissä: http://www. Kartoituksen aineisto kerättiin liikuntajärjestöjen (n=48) osalta haastatteluin ja verkkokyselyin. 27 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Kansan terveys järjestöillä on hyvät mahdollisuudet tavoittaa vähän liikkuvia TEHYLITOIMIJAKARTOITUS LIKES-tutkimuskeskus toteutti syksyllä 2014 ja keväällä 2015 Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan toimijakartoituksen liikuntaja urheilujärjestöille sekä kansanterveysja vammaisjärjestöille. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö & Opetusja kulttuuriministeriö. Kansanterveysjärjestöjen vahvuus on se, että ne ovat tottuneita toimimaan yhteistyössä kuntien sosiaalija terveyssektorin kanssa. ”Usein sairaus voi saada aikaan liikuntapelon. Kun ihminen saadaan mukaan yhteen toimintamuotoon, hän innostuu aikaisempaa helpommin myös toisesta toimintamuodosta. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Kansanterveysja vammaisjärjestöt liikunnan toimijoina. Sen poistamista yhdistys voi tukea hyvin toiminnallaan.” Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että kansanterveysjärjestöillä on hyvät mahdollisuudet tavoittaa vähän liikkuvia. Lisää tietoa TEHYLI-toimijakartoituksesta, aineistosta ja tuloksista luettavissa osoitteessa http://www.likes.fi/likes/ kehittamistoiminta/tehyli-toimijakartoitus. Tätä perustellaan liikunnan kiistattomilla terveysvaikutuksilla ja sillä, ettei sairaille tai vammaisille vähän liikkuville henkilöille välttämättä löydy sopivaa liikuntaryhmää esimerkiksi kunnan, liikuntaseurojen tai yksityisen sektorin palvelutarjonnasta. Kansanterveysjärjestöjen aineisto kerättiin verkkokyselyllä (n=16). Kansanterveysjärjestöissä ollaan samaa mieltä kuin liikuntajärjestöissäkin: vähän liikkuvien tavoittaminen edellyttää toimintaan kohdistettuja resursseja, paikallistoimijoiden osaamista sekä verkostoitumista myös uusien kumppanien kanssa yli hallintorajojen. soveli.fi/julkaisut/soveli-lehti/ Valtion liikuntaneuvosto 2015. Seitsemällä järjestöllä on oma liikuntatoiminnan budjetti.. Soveli – soveltavan liikunnan asiantuntija -lehti (2), 28–32. Toisen vastaajan mielestä kansanterveysjärjestöjen mahdollisuudet tavoittaa vähän liikkuvia ovat yhtä huonot kuin muillakin liikunnan toimijoilla: ”Jo ennestään liikkuvat löytävät kyllä uusia liikunnan muotoja ja liikkuvat enemmän, mutta vähän liikkuvia on vaikea tavoittaa ja aktivoida.” KATI KAURAVAARA, LitT Erikoissuunnittelija LIKEStutkimuskeskus Sähköposti: kati.kauravaara@likes.fi KAISA KOIVUNIEMI, TtM Terveyden edistämisen asiantuntija LIKEStutkimuskeskus Sähköposti: kaisa.koivuniemi@likes.fi LÄHTEET: Sosiaali ja terveysministeriö 2013. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:4. 2015. Paikallisyhdistykset voivat integroida liikunnan monenlaiseen toimintaansa ilman, että osallistujan tarvitsee tietoisesti hakeutua liikuntatoiminnan piiriin
Liikuntaneuvostolle kuuluvasta roolista on neuvostossakin ollut vuosikymmenien aikana monenlaista mielipidettä. Hallinnollinen epäselvyys näkyi Klemolan mukaan siinäkin, että vieraiden valtioiden edustajat tervehtivät ensin neuvoston puheenjohtajaa ja vasta sitten osastopäällikköä. Epätietoisuus valtion liikuntaneuvoston roolista selittyy paljolti historialla. Se on valtion liikuntaneuvosto. (Ruuskanen 1991) Toki muitakin käsityksiä neuvostosta on esitetty. Useimmin puurot ja vellit menevät sekaisin silloin, kun käsitellään liikuntaneuvoston asemaa valtion. Elääkö se puoliksi hautausmaalla vai täysillä huomisen liikuntahaasteissa. Näin kysyi opetusministeriössä pitkän työuran tehnyt Heikki Klemola muistelmissaan vuonna 1998. 28 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti ja kuvat: TEIJO PYYKKÖNEN LAUSUNTOJA, ESITYKSIÄ, ARVIOINTEJA… Tuttu ja tuntematon valtion liikuntaneuvosto liikuntahallinnon kokonaisuudessa. Ottaen huomioon, että liikuntaneuvostolla ja sen edeltäjillä (valtion urheilulautakunta 1920–1967; valtion urheiluneuvosto 1967–1991) on takanaan 95-vuotinen historia, neuvoston asema ja tehtävät ovat yllättävän tuntemattomia. Rajoja on koeteltu, eikä aina ilman naarmuja. Neuvosto tukee ministeriön työtä – vai päinvastoin. Neuvosto on aina mielellään neuvonut, mutta välillä halunnut myös päättää. Urheilulautakunta oli 1920-luvun alusta 1960-luvulle asti maan keskeinen liikuntaviranomainen. Osastopäällikköä harmitti, että ”vuosikymmenet on julkinen sana ruokkinut käsitystä siitä, että neuvostot jakavat rahat ja päättävät ylimalkaan valtion liikuntaja nuorisopolitiikkaa koskevat asiat, eikä neuvostojen taholta ole tätä informaatiota juuri korjailtu”. Uusin neuvosto aloitti syyskuussa ja sen uudenlaiset jaostot joulukuussa. M ikä se on, mikä kattaa vain välttävästi liikuntatarpeet, kohtalaisesti liikuntapoliittiset tarpeet ja luultavasti täydellisesti poliittiset tarpeet. Näin vitsaili pitkän linjan poliitikko ja innokkaana kuntohiihtäjänä tunnettu Harri Holkeri, joka toimi neuvoston puheenjohtajana kolme vuotta 1990-luvun alussa. Mutta mikä on valtion liikuntaneuvosto, jolla on pitkät perinteet. Nimi kyllä herättää yhä kunnioitusta ja yleensä myös median mielenkiinnon, mutta kun neuvosto jotain lausuu, harvalla on käsitys siitä, kuinka tosissaan se pitäisi ottaa. Kun opetusministeriö keskitti Eduskuntavaalien tulos näkyy liikunnassa varmimmin valtion liikuntaneuvoston (VLN) kokoonpanon vaihtumisena. Ja kun neuvostolla on vuosikymmenien aikana ollut vielä lukuisia valiokuntia ja jaostoja, se on entisestään sekoittanut kokonaismerkityksen hahmottamista. Joillekin se on parlamentaarinen keskustelukerho, toisille liikuntaohjauksen ylin auktoriteetti, useimmille kuitenkin jotain sellaista kuin ”poliittisen ohjausjärjestelmän asiantuntijajatke” (Ojala & Pelttari 1980). Kaikki valtako neuvostoille
Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajalla Tapio Korjuksella ja pääsihteeri Minna Paajasella on luja usko yhteistyön sujumiseen neuvostossa. Ministeriön virkamiesten läsnäoloa neuvoston kokouksissa Vapaavuori ei aina pitänyt tarpeellisena. Niskan päällä on ollut milloin ministeriö, milloin neuvosto. Toisaalta valta on siellä, missä sen annetaan olla. Valtapeli – tai ainakin pieni kisailu – neuvoston ja ministeriön välillä on jatkunut näihin päiviin asti, vaikka sitä ei julkisesti tunnusteta kummassakaan leirissä. Tämä lienee lähinnä opetusministeriön ja sen virkamiesten toivomus ja ilmentää edelleen jatkuvaa institutionaalista kilpailutilannetta”, arvioi Joel Juppi väitöskirjassaan vuonna 1995. Neuvosto puolestaan on viime vuosikymmeninä näkyvimmin ottanut kuskin paikan kansanedustaja Jan Vapaavuoren puheenjohtajakaudella (2011– 12). Tänä syksynä neuvoston sihteeristö on viimein siirretty eri kerrokseen ja sijoitettu nuorisoja liikuntapolitiikan osaston (NUOLI) strategiaja ohjausryhmään. Mitä paremmin neuvosto pysyy tehtävissään eli laajakantoisissa ja periaatteellisesti tärkeissä asioissa,. Vuonna 1994 puheenjohtajana aloittanut kansanedustaja Anssi Rauramo lupasi taistella neuvoston puolesta: ”Ensinnäkin neuvostoa ei lakkauteta nykyisellä toimikaudellani (1994–95), se tapahtuu aikaisintaan vuoden kuluttua.” (Nurmela 1994). Lopullisten päätösten tekeminen kuuluu valtioneuvostolle, ministerille ja ministeriön johtaville virkamiehille. Neuvostokeskeinen toimintakulttuuri kantoi 1980-luvulle asti. Arviointitulokset eivät ole kaikilta osin ilahduttaneet liikunnan virkamiehiä. Kun sekä neuvoston sihteeristö että ministeriön virkamiehet ovat työskennelleet ministeriössä saman käytävän varrella, eivät olosuhteet arvioinnin kannalta ole olleet optimaaliset. Nykyinen VLN on edelleen ”vain” opetusja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin, jonka valtioneuvosto asettaa eduskunnan toimikaudeksi. 29 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 liikunta-asiat uuteen urheiluja nuorisotoimistoonsa (1967), menetti neuvosto merkittävän osan vallastaan ja siitä tuli yksiselitteisesti ministeriön alainen elin. Tässä kulttuurissa ei neuvoston ja ministeriön liikuntayksikön törmäyksiltäkään vältytty. Edellisen ja nykyisen liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen myöntää, että neuvoston ja ministeriön viime vuosien suhde on ollut ”eläväinen”. Silloin neuvoston toimintaohjeena tuntui olleen se, että neuvoston jokaisen ulostulon täytyy vaikuttaa tai ainakin näkyä. ”Aivan viime aikoina on kuulunut ääniä valtion liikuntaneuvoston lakkauttamisesta. Vapaavuoren vauhtia ja päämäärähakuisuutta ihmettelivät niin neuvoston jäsenet (joiden puheenvuoropyynnöt jäivät usein pyynnöiksi) kuin sihteeristö (jonka yöunet jäivät usein lyhyiksi). ”Vapaavuori haki tehokkuutta, demokratian vastapainoa”, tiivistää ministeriön liikuntavirkamies. Mutta jos jostakin on vaikea luopua, niin vallasta. Neuvoston merkitys arvioitiin 1980-luvun alussa tuoreen liikuntalain selitysteoksessa keskeiseksi: ”Lopullista päätösvaltaa valtion urheiluneuvostolla ei ole, mutta sen kannanottojen tosiasiallinen merkitys liikuntahallinnon päätöksenteossa on huomattava, käytännössä ratkaisevakin” (Pekkanen & Aarnio 1981). Neuvoston tulee arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella – siis myös valtion liikuntahallinnon tekemisiä. Lakkauttamispuheet tavoittivat tietysti myös neuvoston. Neuvoston ja ministeriön suhdetta on viime vuosina koetellut myös neuvostolle 1990-luvun lopulla määrätty arviointitehtävä
30 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 sitä paremmin suhde toimii, hän tiivistää. Useimmat kansanedustajat haluavat olla liikunnan ja urheilun asialla, mutta eivät halua profiloitua pelkästään liikuntaja urheilupoliitikoiksi. Poliittishallinnollinen mielenkiinto on 1990-luvulta alkaen laajentunut urheilujärjestöjen toimintaedellytyksistä koko kansan liikuttamiseen. Esityksiään Peltovuori on harvoin joutunut tarkistamaan neuvoston kokousten jälkeen, mutta katsoo neuvostokeskustelujen tuoneen esittelijälle ”tiettyä varmuutta”. Samalla on kyseenalaistettu urheilujärjestöjen kyky edustaa koko kansaa. Saarinen halusi vetää kokoukset huumorihöysteisesti: ”Jaaha, on kaksi puheenvuoropyyntöä, Virén ja Korjus. Rakennusneuvos Risto Jär velä muistelee Vapaavuoren toimintatavan vastapainoksi kansanedustaja Matti Saarisen viimeisintä puheenjohtaja-aikaa (2003–07). Ilmeistä on, että vain sellainen liikuntaneuvosto, joka ymmärtää muutakin kuin liikuntaa ja urheilua, voi menestyä tavoitteissaan. Puolueiden liikuntalinjaukset ovat nykyään jopa tylsän samanlaisia. Liikuntaneuvoston työskentely on pitkälle puheenjohtajansa oloista. Urheiluneuvoston kokoonpano (16 henkilöä) koostui 1980-luvulle tultaessa kahta lukuun ottamatta urheilujärjestöjen toimihenkilöistä ja luottamuselinten jäsenistä. Liikuntaneuvostolla oli pitkään (1991–2015) kolme lakisääteistä jaostoa: liikuntapolitiikan, erityisryhmien liikunnan ja liikuntatieteen jaostot. Uuden liikuntaneuvoston (2015–19) jäsenistä ja heidän henkilökohtaisista varajäsenistään lähes puolet on kansanedustajia (7/13 ja 5/13). Eduskunta pystyy harvoin toteuttamaan niitä ihanteellisia päämääriä, joita kansanedustajat liikunnan suhteen esittävät (Kokkonen & Pyykkönen 2011). Liikuntapolitiikka ei millekään puolueelle ole enää kohtalonkysymys. Kansanedustajan ei sovi olla yhden asian asiamies, korosti myös nykyisessä liikuntaneuvostossa istuva kansanedustaja Kari Uotila Suomen Kuvalehden haastattelussa vuonna 2013: ”Tämä [kansanedustajan] tehtävä on sellainen, että vaikka on kuinka tiukka sidos omaan viitekehykseen tai lähtökohtaan, on kuitenkin oltava kaikkien tärkeiden asioiden edustaja.” (Lappalainen 2013). Neuvoston esitykset perustuivat 1980-luvulle asti suurelta osin urheilujärjestöjen toiveille. Heistä useilla on tunnustettu urheilu-ura takanaan, mikä arvatenkin on poliittisen aktiivisuuden ohella vaikuttanut siihen, että he ovat hakeutuneet ja tulleet haetuiksi neuvostoon. Neuvoston kokoonpanoa on laajennettu urheilupoliitikoista yleispoliitikkojen suuntaan, millä on haettu aiempaa laajempaa yhteiskunnallista tartuntapintaa. Jäsenten tulisi olla mahdollisimman asiantuntevia, mutta sen verran pieni on Suomen liikuntakenttä, että asian tuntevista useat ovat esteellisiä. Puheenjohtaja Tapio Korjus korostaa hänkin, ettei neuvosto ole yksittäisten toimien tiiraaja: ”Neuvostolle on ihan toivottavaa, että virkamiesten esitykset ovat sillä tasolla, ettei yksittäisiin esityksiin tarvitse neuvostossa puuttua.” He molemmat vakuuttavat, että liikuntaneuvoston toiminnassa on olennaista ison kuvan näkeminen, syy–seuraus-suhteiden ymmärtäminen ja linjausten laatiminen. Virén saa puheenvuoron ensin, koska hänellä on enemmän kultamitaleja.” Uusi jaostorakenne – miten käy liikuntatieteen, erityisliikunnan ja rakentamisen. Ylitarkastaja Hannu Tolonen katsoo, että neuvosto on parhaimmillaan virkamiesten sparraaja linjanvedoissa, ja vähiten parhaimmillaan silloin, jos sen jäsenet keskittyvät taustaryhmänsä edunvalvontaan tai yksittäisen hankkeen ajamiseen. Urheilun edustajat tehneet tilaa kansan edustajille Liikuntaneuvosto ja sen edeltäjät ovat – milloin enemmän, milloin vähemmän – ohjanneet liikunnan päätöksentekoa. Valtion liikuntapolitiikka oli avoimen myötäohjautuvaa eli politiikan sisältö sopeutui järjestöjen toimintapolitiikkaan. Rakentamisen asiantuntijuutta on OKM:ssä vähän, joten kaikki rakentamiseen, peruskorjaamiseen ja ylipäätään olosuhteisiin liittyvä kommentointi on tervetullutta. Liikuntaneuvoston kokoonpanossa näkyy eduskuntavaalien tulos, mutta toisin kuin takavuosikymmeninä, vaalituloksella ei juurikaan ole merkitystä harjoitettavaan liikuntapolitiikkaan. Sinisilmäisyydestä on liikuntaväkeä varoitellut myös Harri Holkeri. Myös ministeriön virkamiehet kokevat neuvoston ja ministeriön yhteistyön toimivan parhaiten silloin, kun neuvosto keskittyy asetuksessa mainittuihin tehtäviin. Neuvoston järjestökeskeinen katsanto sai myös kritiikkiä osakseen: ”Urheiluneuvoston rooli ei ole toistaiseksi ollut kovin aktiivinen, keskeisin osa neuvoston työtä on ollut vuotuisista liikuntajärjestöjen valtionapuosuuksista sopiminen.” (Ojala & Pelttari 1980) Viime vuosikymmeninä urheilupuhe on saanut neuvostossa tehdä tilaa laajemmalle ja moniäänisemmälle liikuntakäsitykselle. Myös ”Neuvoston ja ministeriön viime vuosien suhde on ollut eläväinen.”. Hänen mielestään kansanedustajan valjastaminen liikuntaviestin viejäksi ei takaa haluttua lopputulosta. Neuvoston kokoukset valmisteltiin huolellisesti järjestöjen kabineteissa. ”Liikuntaneuvosto on liikuntarakentamiselle ehdo ton selkäranka”, sanoo ylitarkastaja Mauri Pel tovuori. Neuvoston ja jaostojen kokoamisen haasteista merkittävin liittyy esteellisyyteen
Neuvostossa toivottiin, että siirron myötä tiedejaosto keskittää huomiotaan tutkimushankkeiden merkitysten arviointiin valtion liikuntapolitiikan näkökulmasta. Uutta samannimistä jaostoa perustellaan sillä, että ”liikuntajärjestelmän arviointi eri väestöja ikäryhmien sekä yksilöiden tarpeiden näkökulmasta on nostanut esiin lukuisia tasa-arvoja yhdenvertaisuuskysymyksiä”. Olennaista on myös yhteistyö. Liikuntatieteilijät pelästyivät jo muutama vuosi sitten, kun tutkimushakemusten tieteellisen tason arviointi siirrettiin liikuntatieteen jaostolta Suomen Akatemiaan. Pian neuvostossa kuitenkin huomattiin, että fokuksen siirtäminen edellyttää järeämpiä toimenpiteitä. Myös se on toiminut verraten itsenäisesti. Uudet jaostot eivät enää otsikkotasolla lupaa erityishuomiota liikuntatieteelle, erityisryhmille ja liikuntapaikkarakentamiselle. Näkökulmaa halutaan laajentaa perinteisistä erityisryhmistä kaikkiin ryhmiin, jotka kokevat vaikeuksia osallistua vallitsevan liikuntakulttuurin tarjontaan. Erityisryhmien liikunnan jaostolla on perinteitä 1980-luvulta asti. Tuotetun uuden liikuntatieteellisen tiedon so vel taminen on kyllä kuulunut jaoston työlistalle, mutta käytännössä jaoston suurin mielenkiinto ja ajankäyttö on kohdistunut hakemusten tiedearviointiin. Silloinkin sitä on käsitelty omana saarekkeenaan omine tavoitteineen – ei välttämättä osana laajempaa liikuntakulttuuria. Neuvoston kokouksissa erityisliikunta on harvoin ollut pääosassa. Uudessa liikuntalaissa (2015) lakisääteisistä jaostoista on luovuttu, mutta ei kuitenkaan jaostoista: ”Neuvostolla on jaostoja asioiden valmistelua varten.” Ministeriö asettaa jaostot kuultuaan liikuntaneuvostoa. Korjuksen mielestä yhdenvertaisuustarkastelu ei saa typistyä keskusteluun minimeistä eli mitä ainakin pitäisi tarjota eri ryhmille, vaan tulisi puhua maksimeista: ”Yhdenvertaisuus liikunnassa toteutuu. 31 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 minis teriön luvalla perustetusta rakentamisjaostosta (1999–2015) muodostui pysyväisluonteinen. ”Ei erityisliikunnan omasta jaostosta luopuminen ole välttämättä huono asia”, arvioi Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n toiminnanjohtaja Riikka Juntunen. Mikään vanhoista jaostoista ei enää jatka, vaan uudella neuvostolla on kolme uutta jaostoa: tutkimusja arviointijaosto, yhdenvertaisuusja tasa-arvojaosto sekä ennakointijaosto. Erityisliikunnan puolella ajateltiin, että rakentamisjaosto hoitaa, ja rakentamisjaostossa arveltiin, että asia kuuluu erityisryhmien liikunnan jaostolle.” Jaostojen toimenkuvat on suunniteltava huolella, Juntunen evästää. Uudistetun liikuntalain lähtökohtia ovat muun muassa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Hänen mielestään oleellista ei ole jaoston nimi, vaan se, että erityisliikuntaosaamista löytyy neuvostosta ja sen jaostoista. Jaostot pääsivät töihin vasta joulukuussa, kun jaostojen kokoonpanot saatiin päätettyä. Liikuntatieteen jaosto tottui vuosikymmeniä toimimaan itsenäisesti muusta neuvoston työstä irrallaan. Hän uskoo myös, että kokemukset erityisliikunnan edistämisestä voivat auttaa myös laajempaa yhdenvertaisuusja tasa-arvotyötä. Vapaus valita on otettu heti käyttöön. Sitä tulisi Juntusen mielestä tehostaa: ”Aiemmin esimerkiksi esteettömyyskysymyksiä saatettiin pompotella jaostosta toiseen. Kun neuvoston suurimmat intohimot ovat kohdistuneet järjestöjä ja rakentamista koskevien määrärahalausuntojen antamiseen, erityisliikunta on jäänyt erityiskysymykseksi. Tutkimusja arviointijaoston perustamisella halutaan varmistaa, että jaoston työ linkittyy aiempaa vahvemmin neuvoston arviointitehtävään ja erityisesti liikuntaa koskevan tutkimustiedon liikuntapoliittiseen hyödyntämiseen. Hihasta uutta jaostorakennetta ei ole vedetty, vaan jaostot on luotu edellisen liikuntaneuvoston valmistelun pohjalta. Onko näiden vaalimisesta luovuttu
Viime vuosien aloitteet ja lausunnot ovat usein ponnistaneet neuvoston omasta arviointityöstä, joka on perustunut jälkikäteiseen arviointiin: mitä tehdyistä päätöksistä on seurannut. Vaikka jaostoille on nimetty sihteeri, niin koko kolmen henkilön sihteeristö perehtyy ja osallistuu kaikkien jaostojen työhön. Neuvoston toimenkuvaan on aina kuulunut aloitteiden tekeminen ja lausuntojen antaminen. Nykyinen, vuosikymmenien aikana rakentunut liikuntapaikkaverkosto on ollut mittava kansallinen investointi. Hankekohtainen käsittely on jätetty siitä innostuneelle neuvostolle. Aikamme ilmaisutapoihin kuuluu, että ääneen ei olla toista vastaan, ”Puolueiden liikuntalinjaukset ovat nykyään jopa tylsän samanlaisia.”. Lähes kaikki ovat joskus liikkuneet liikuntapaikalla. Jonkinasteiseksi ongelmaksi koettu jaostojen irrallisuus pyritään nyt välttämään siten, että sihteeristö toimii aiempaa selvemmin tiiminä. Usko medikalisoituneeseen liikuntakäsitykseen on kuitenkin niin lujassa, että se ohjannee myös uuden neuvoston ajatuksia – Korjuksesta huolimatta. ”Ennen rakentamisjaoston perustamista raken tamisasioita käsiteltiin neuvostossa korkeintaan kauheassa kiireessä, ja silloinkin neuvoston edustajien kiinnostus saattoi suuntautua vain oman kunnan hakemukseen”, valottavat Järvelä ja Peltovuori. Liikuntapaikkojen jälleenhankinta-arvoa ei uskalla edes arvailla. Siirtymällä terveysja hyvinvointipuheeseen on uskottu muiden hallinnonalojen suostuvat ottamaan liikuntatavoitteet omakseen. Rakentamisen alueella neuvoston ja jaoston työnjako on ollut mielenkiintoinen: suuria linjoja ei ole vedetty neuvostossa, vaan jaostossa. Kiireisin linjaus, jota neuvosto ei voi ohittaa – vaikka rakentamisjaostosta luopuikin – liittyy liikuntapaikkojen rapistumiseen. Nyt aloitteiden tekeminen peruutuspeiliin katsoen on koettu riittämättömäksi. Jos mitään ei tehdä, turvallisuusja terveysviranomaiset sulkevat yli-ikäiset liikuntahallit ja -paikat. Prosenttilukuja painotuksista ei kuitenkaan kannata naulata”, Korjus linjaa. Esitysten ja päätösten vaikutuksista halutaan tietää etukäteen, ei vain jälkikäteen. ”Ei huippu-urheilun edustajia kiinnosta arkiliikunta, mutta ei ne sitä ääneen sano”, tiivistää eräs liikunnan virkamies. 32 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 parhaimmillaan silloin, kun jokainen pystyy toteuttamaan itseään mahdollisimman hyvin.” Liikuntapaikkarakentaminen on ollut eniten koko väestöä suoraan koskettanut liikuntapolitiikan osaalue. Vaikka vastakkainasettelusta ei sovi puhua, ainakin ministeriön liikuntakäytävällä tunnistetaan urheilun ja terveyden heimot. Neuvoston esitysten halutaan perustuvan myös mahdollisten tulevaisuuksien ennakointiin. Rakentamiseen ja liikunnan olosuhteisiin keskittyvä jaosto koettiin tarpeelliseksi 1990-luvun lopulla. Hän kuitenkin vakuuttaa, ettei hänen johtamassaan neuvostossa ole osastoja urheilulle ja terveydelle. Mutta vaikka terveyttä ja hyvinvointia korostavilla liikuntasanoilla on nyt siivet, ne eivät ole lentäneet sinne, mihin liikuntahallinto on halunnut. Tulevaisuusorientoituneen tiedon hankintaa varten ministeriö on perustanut ennakointijaoston. Yksi neuvosto – kaksi tavoitetta: mitaleja ja terveyttä Liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisissa perusteluissa nojataan niin huippu-urheilun kuin terveyttä edistävän liikkumisen tuottamaan ”hyvään”. Hän näkee, että ”olemme itse olleet vähän hölmöjä, kun olemme innostuneet vastakkainasetteluja ruokkivan termipankin kasvattamiseen. Jos on näin, niin varmasti on myös toisin päin. Kari Uotila arvioi Suomen Kuvalehden haastattelussa (2013), että eduskunnassa näillä kahdella suuntauksella on omat kannattajakuntansa ja ryhmät ovat melko tasavahvoja. Itse Uotila tunnusti olevansa terveyden tiellä ja kuuluvansa kuntoilupuolueeseen. Käytännössä on kaikuja takavuosilta, jolloin neuvoston jäsenet harrastivat avoimesti liikunnan siltarumpupolitiikkaa. Ongelman ratkaisu edellyttää isoja päätöksiä, puretaanko vai korjataan, millä rahalla. Rakentamisjaosto mahdollisti laajemman periaatteellisen keskustelun. ”Osin urheilun ja terveyden tavoitteet ovat samansuuntaisia, mutta spesiaaliratkaisujakin on kyettävä tekemään. Oikeastaan kaikessa on kyse liikunnallisesta elämäntavasta, toisilla se vain on intensiivisempää kuin toisilla”, hän pohtii. Taka-ajatuksena on ollut muiden hallinnonalojen entistä tehokkaampi kosiskelu. Neuvoston puheenjohtajana nyt toisen kerran aloittanut Korjus on olympiakentillä koeteltu ja Humu-padassa (Huippu-urheilun muutostyöryhmä 2010–12) keitetty huippu-urheilumies. ”Meillä on jo nyt useita merkittäviä liikuntarakennuksia, joiden katolla ei uskalla kävellä kuin kärpänen ja sekin vain siivet levällään”, heittää Järvelä. Se, missä ja miten rakentamisasioita uudessa jaostorakenteessa käsitellään, on Järvelälle ja Peltovuorelle vielä arvoitus. Hallinto on tosiaan itse ollut mukana käsiteviidakon laajentamisessa
Liikuntaneuvosto edeltäjineen on ansiokkaasti tuottanut suunta-asiakirjoja ja ollut vaikuttamassa niihin verrattavien mietintöjen syntyyn. Edellinen neuvosto koki tämän kuitenkin riittämättömäksi. Toki neuvoston ja ministeriön tavoitteet ovat edelleen yhtäläisiä; molempien johtotähtinä ovat liikuntalaki ja hallitusohjelma. Myös uudelle neuvostolle tullaan tarjoamaan kasapäin perusteluaineistoja niin huippu-urheilun kuin terveyden edistämiseksi – ja paljon luettavaa jää vielä rivien väliinkin. Osittainenkin vaihtuvuus tuo näkökulmiin tuoreutta. Noin neljän vuoden välein julkaistuihin suunta-asiakirjoihin on tiivistetty kulloisenkin neuvoston ja ko. Siinä missä nuorisopuoli panostaa vaalikaudessa yhteen kehittämisohjelmaan, liikuntapuoli julkaisee lukuisia selvityksiä. Samaa neljän vuoden sykliä noudattaa sihteeristön valinta. Jos liikuntaja nuorisopuolen julkaisukäytäntöjä yhtenäistetään, on liikuntaneuvostossa hyväksyttävä, että vähemmän voi olla enemmän. Ohjelman valmistelussa nuorisoasiain neuvottelukunnalla (Nuora) on selkeä rooli. Valtion liikuntaneuvoston kokoonpano (8.9.2015–7.9.2019) • PUHEENJOHTAJA rehtori Tapio Korjus (varajäsen liikuntatieteiden tohtori Anneli Pönkkö) • VARAPUHEENJOHTAJAT kansanedustaja Timo Heinonen (kansanedustaja Saara-Sofia Siren) kansanedustaja Ritva Elomaa (kansanedustaja Veera Ruoho) • JÄSENET kansanedustaja Hanna Kosonen (toimittaja Jari Porttila) suunnittelija Suvi Helanen (erityisavustaja Anne Kettunen) koordinaattori Timo Virolainen (liikuntaja nuorisotoimenjohtaja Petteri Salmijärvi) kansanedustaja Sari Multala (kansanedustaja Arto Satonen) kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo (kansanedustaja Kalle Jokinen) urheiluvalmentaja Ismo Läntinen (varatuomari Taisto Miettinen) kansanedustaja Ville Skinnari (projektipäällikkö Tuija Pohjola) tutkijatohtori Elina Sillanpää (erityispedagogiikan ja liikuntatieteiden opiskelija Anna Kylmänen) kansanedustaja Kari Uotila (Jussi Saramo) pääsihteeri Christel Raunio (kansanedustaja Joakim Strand) • PÄÄSIHTEERI: Minna Paajanen. Keväällä 2015 Ranto ennakoi, että valtion liikuntaneuvoston arviointityö tuottaa jatkossa vastaavan, neljän vuoden hallituskausia arvioivan raportin, joka sisältää myös kehittämissuosituksia (Pyykkönen 2015). Ministeriön lähivuosien vaikuttavuustavoitteet on helppo siunata myös uudessa neuvostossa eli lisätään yhdenvertaisuutta, osallistumista, liikunnallista elämäntapaa ja tiedolla johtamista. Neuvostosta on tullut kustantamo Valtion liikuntaneuvosto – samoin kuin OKM:n liikunnan vastuualue (entinen liikuntayksikkö) – toimii OKM:n ylijohtajan Esko Rannon alaisuudessa. Liikuntaneuvosto aloitti oman, ministeriön muita liikuntajulkaisuja täydentävän sarjan julkaisemisen vuonna 2012. Lisäksi hallitus haluaa laajentaa Liikkuva koulu -ohjelmaa. Neuvoston jaostot ovat tavoitteiltaan uusia ja sihteeristö on aiempaa itsenäisempi suhteessa ministeriön liikunnan vastuualueeseen. Ranto vastaa ministeriössä myös nuorisopolitiikasta, jonka käytännöt poikkeavat jonkin verran liikuntapuolen ratkaisuista. Suunnittelijat: Tiina Ahtiainen ja Toni Piispanen Jaostojen kokoonpanot löytyvät osoitteesta www.liikuntaneuvosto.fi kuin aikoihin. Neuvoston on ensimmäisenä toimintavuotenaan maltettava ottaa yksi askel taakse ennen kuin voi ottaa kaksi eteen. 33 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 vain oman asian puolesta. Liikuntaneuvostosta on tullut keskisuuri kustantamo. Ministeriön edustajilla on liikuntaneuvoston ja sen jaostojen kokouksissa läsnäoloja puheoikeus. Nuorisopuolella on panostettu joka neljäs vuosi julkaistavaan nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan (LANUKE), jonka valtioneuvosto hyväksyy. Liikuntatieteellistä tutkimusta on linjattu 1970-luvun alusta ja liikuntarakentamista 1980-luvun alusta. Neuvostolta odotetaan indikaattoreita – oikotietä päätöksentekoon Onko valtion liikuntaneuvostolle sijaa 2010-luvun liikuntamaailmassa. Toisaalta monimuotoistuvan liikuntakulttuurin haltuunottoon ja edistämiseen neljä vuotta on lyhyt aika, etenkin kun uuden neuvoston sisäänajo edellyttää vauhdin väliaikaista hiljentämistä. Ensimmäinen tavoite asetettiin jo hallitusohjelmassa: tunti liikuntaa jokaisen peruskoululaisen koulupäivään. Lasten ja nuorten liikuttaminen kelpaa ainakin neuvoston puheen. Neuvostojen vaihtumiset ovat aina saumakohtia, mutta nyt neuvoston roolia voi arvuutella enemmän Valtion liikuntaneuvosto on opetusja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin liikunta-asioissa. Neuvostoa ei kannata hätäisesti tuomita sen iän (95 vuotta) perusteella, sillä neuvoston kokoonpano uusiutuu neljän vuoden välein (ja joskus useamminkin). Uusia tavoitteita ei liikuntaneuvoston tarvinne työlleen keksiä. Liikuntaneuvosto käsittelee liikunnan kannalta laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita, arvioi valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella, tekee aloitteita ja esityksiä liikunnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja toimialansa määrärahojen käytöstä. jaoston näke mykset. Sarjassa on toistaiseksi julkaistu 27 raporttia, mikä tarkoittaa, että useammin kuin joka toinen kuukausi neuvosto on julkaissut raportin joltakin liikunnan osa-alueelta. Valtioneuvosto asettaa neuvoston eduskunnan toimikaudeksi
Myös näiltä osin uusi neuvosto jatkanee siitä mihin edellinen jäi. Edellinen neuvosto teki hartiavoimin töitä vakuuttaakseen, että liikunta on yhteinen asia. Tapio Korjus on urheilun Risto Reipas. Ojala, T. 1995. Lappalainen, T. Liikunta & Tiede 2–3/2015, 23–26. & Pyykkönen, T. Jyväskylän yliopisto, Liikuntasuunnittelun laitos, opetusmonisteita n:o 8/1980. Neuvoston epäkiitollinen tehtävä on liikunnan monien merkitysten taivuttaminen määrällisiin mittoihin ja tilastollisiksi tunnusluvuiksi. Kokkonen, J. Korjus on vuosia puhunut koulupäivän liikunnallistamisesta tavoitteena saada ”lapsille punaiset posket”. Ja jotta isot aiheet eivät loppuisi, neuvosto on itse nostanut tehtävälistansa kärkeen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen – ilmeisesti sekä liikunnassa että liikunnan avulla. 1991. A. 2010. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatietellinen Seura ry Sähköposti:teijo.pyykkonen@lts.fi LÄHTEET Aaltonen, P. Suomalainen urheilujohtaja itse asiasta kuultuna. Pyykkönen, T. Loppukaudella neuvosto piti arviointia jo tärkeimpänä tehtävänään, erityisesti keskustelu indikaattoreista kiinnosti”, muistelee Paajanen. Suomen Kuvalehti 18.3.2013. 2013. Liikuntalakiin on kirjattu kahdeksan kohdan lista lain tavoitteista. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 24. Suomen julkinen liikuntapolitiikka valtionhallinnon näkökulmasta vuosina 1917–1994. Vähintään yhtä paljon kuin indikaattorit, päättäjiä kiinnostaa liikunnan talous ja sitä kautta liikunnan yhteiskunnallinen perustelu. ”Kun arvioinnista alettiin puhua neuvostokauden alussa, arviointi oli agendalla viimeisenä. Pyykkönen, T. Kaiken uudistumisen lomassa neuvoston tulee antaa määrärahaynnä muut lausunnot, tehdä aloitteita, edistää tutkimusta, osallistua kansainväliseen yhteistyöhön, hoitaa mediasuhteet jne. Kolmas ohittamaton perintö on yhteistyön tiivistäminen eri hallinnonalojen kanssa. Kun neuvosto tarkistaa jaostojaan ja tehtäviään, se merkitsee myös neuvoston ja ministeriön suhteen tarkistamista: mikä on työnjako, miten tuetaan puolin ja toisin. Tässä kiireessä periaatteellisempi indikaattorikeskustelu on jouduttu jättämään liikunnan yhteiskuntatieteilijöille. Ruuskanen, E. Uuden tutkimusja arviointijaoston tulisi valmistella niiden kaikkien toteutumisen arviointia eli punnita pitäisi muutakin kuin liikunnan määrän kehitystä. Taiteita ja urheilua ei pidä peluuttaa samalla kentällä (Harri Holkerin haastattelu). 1980. Yhteistyöpyrkimysten taustalla oli syventynyt käsitys siitä, että liikunnalliseen elämäntapaan voidaan väestötasolla vaikuttaa kenties tehokkaimmin muilla kuin liikuntapoliittisilla keinoilla (koulutus, kaavoitus jne.). Klemola, H. Hänen mukaansa neuvosto ei voi nytkään ohittaa indikaattoreita: ”Ilman indikaattoreita emme tavoita päättäjiä.” Päättäjien indikaattori-innon ymmärtää, sillä indikaattorit sopivat vakuuttamaan politiikkapuhetta, joka ei saa olla vaikeaa – vaikka asia sitä olisikin. Liikunnan tulisi tuottaa (säästää yhteiskunnan varoja) mahdollisimman paljon, vaikka rahan tekeminen ei kuulu ainakaan liikuntalaissa mainittuihin liikuntatavoitteisiin. Toisaalta homma tuskin kaatuu ainakaan puheenjohtajan väsymiseen: ”Kun on kuunnellut Tapio Korjusta hetken, tulee väistämättä mieleen ’Risto Reipas’” (Aaltonen 2007). Kansa liikkeelle! Liikunnan moniottelija muistelee. 1981. Juppi, J. Uuden jaoston ensimmäinen vaativa tehtävä on miettiä mitä kaikkea sen työkenttään kuuluu, miten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tulee liikunnan yhteydessä ymmärtää. Liikunnan merkitystä ei saa ohittaa (Anssi Rauramon haastattelu). Valtion liikuntaneuvosto – linjoja liikuntaan vuodesta 1920 (VLN:n esittelyvihkonen). Helsingin Sanomat 27.11.2007. 2015. 34 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 johtajalle. Lamavuosina kiinnostaa raha, nousukaudella on aikaa miettiä liikunnan sisältöjä. OKM/VLN. Jyväskylän yliopisto. 1998. Tiedon politisoituminen uhka myös liikuntasektorilla (Esko Rannon haastattelu). Ja aikaa on korkeintaan syksyyn 2019. Studies in Sport, Physical Education and Health; 36. & Pelttari, H. Pekkanen, P. Ja siinä sivussa pitäisi rakentaa arviointijärjestelmää – mieluiten arvioitavien kohteiden kanssa. Liikuntalaki 390/2015 (10.4.2015). ”Korjuksen neuvostossa ei ole osastoja urheilulle ja terveydelle.”. Liikunta & Tiede 3/1994, 26–28. Edellinen neuvosto löysi työhönsä uutta innostusta arvioinnista. Eduskunnassa vaikuttaa urheilupuolue – joka kolmannella kansanedustajalla on urheilutausta. 2011. & Aarnio, E.J. Uusi neuvosto joutunee sekin miettimään miten paljon tulisi tukeutua muuhunkin kuin liikuntasektorin työkalupakkiin. Valtioneuvoston asetus liikunnan edistämisestä 550/2015 (30.4.2015). Edita. Liikunta & Tiede 4/1991, 7–10. Suomalaisen liikuntajärjestelmän julkinen ohjaus ja seuranta. Nurmela, K. Liikuntalaki selityksineen. Kunnallispaino
Keskeisiksi kysymyksiksi nousee tulevaisuudessa keille, miten ja millaisia soveltavan liikunnan palveluja kunnissa tulee järjestää. ”Korjuksen neuvostossa ei ole osastoja urheilulle ja terveydelle.” Kuva: ANTERO AALTONEN. Yhdenvertaisiin liikuntamahdollisuuksiin on kunnissa kuitenkin vielä matkaa. Suurissa kunnissa on päätoiminen erityisliikunnanohjaaja, minkä myötä kunnat ovat kuuluneet erityisliikunnan valtakunnalliseen verkostoon. Erilaiset yhteiskunnalliset muutokset niin pakottavat kuin luovat mahdollisuuksia toiminnan uudelleen suuntaamiseen. V ammaisten, pitkäaikaissairaiden ja toimintakyvyltään heikentyneiden iäkkäiden liikuntapalveluiden kehittämiseen on kiinnitetty viime vuosikymmeninä yhä enemmän huomiota. Kunnissa tulee panostaa heikoimmassa asemassa oleviin, hakea uusia tapoja järjestää palveluita sekä vahvistaa soveltavan liikunnan peruspalveluluonnetta. Kehittämisen kohteeksi pienet kunnat ja asiakasnäkökulma Soveltavan liikunnan valtakunnallinen kehittämistyö on keskittynyt viime vuosikymmeninä asukasluvultaan suuriin kuntiin. Verkoston kunnat ovat osallistuneet valtion Pienet kunnat ja käyttäjänäkökulma on syytä ottaa paremmin huomioon soveltavan liikunnan valtakunnallisessa kehittämisessä. Niissä erityisryhmien liikuntapalvelut ovat kuitenkin keskimääräistä paremmassa kunnossa. Erityisryhmien liikuntapalveluissa on tapahtunut paljon positiivista kehitystä, ja toiminta on laajentunut kunnissa. 35 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: SAKU RIKALA Kuntien soveltavan liikunnan kehittäminen kaipaa uutta suuntaa Soveltava liikunta (tai erityisliikunta) pysyy julkisen liikuntatoiminnan keskiössä tulevaisuudessakin, mutta sen kehittämistyö kaipaa uutta suuntaa
Verkoston ulkopuolelle on jäänyt noin parisataa kuntaa. Liikunnan lajikirjo kasvaa vuosi vuodelta. Kuntien soveltavan liikunnan kehittämistyö näyttää kohdentuneen viime vuosina ”priimusoppilaisiin”, mutta erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on jätetty oman onnensa nojaan. Näiden ryhmien liikuntaan panostaminen on perusteltua niin yksilön kuin yhteiskunnan edun kannalta. Kuntien kannattaa hyödyntää myös liikuntaja urheiluseurojen kasvava kiinnostus liikuttaa erityisryhmiä. Jo lainsäädännön mukaan kuntien tulee arvioida asukkaiden liikunta-aktiivisuutta ja kuulla asukkaita liikuntaa koskevissa keskeisissä päätöksissä. Soveltavan liikunnan valtakunnallisessa kehittämisessä tulisi vastaavasti nostaa keskiöön kunnat, joissa erityisryhmien liikunnan palvelut ovat kaikkein heikoimmat. Liikuntaseuroille kannattaa järjestää koulutuksia erityisryhmien liikuttamiseksi. Heitä ovat järjestöjen liikuntatoiminnan ulkopuolelle jäävät ja henkilöt, jotka eivät pysty harrastamaan liikuntaa omatoimisesti. Kun kuntien ratkaisut liikunnan edistämisessä perustuvat yhä parempaan tietoon kuntalaisten todellisista tarpeista ja haasteista, niukentuvia resursseja osataan kohdentaa entistä tehokkaammin ja paremmin. Arvioinnit on tehty lähes aina hallinnon näkökulmasta. Soveltava liikunta osaksi kuntien peruspalveluja Soveltavaa liikuntaa ei koeta kaikissa kunnissa peruspalveluksi, mikä näkyy sitoutumisen, suunnitelmallisuuden ja resurssien vähyytenä. Kuntien erityisliikuntaa on arvioitu jo 15 vuoden ajan. Kun palvelujen tarve kasvaa, mutta resurssit eivät kasva ja palveluiden kohderyhmä muuttuu yhä haastavammaksi liikuttaa, on etsittävä yhteisistä voimavaroista keinoja vastata uudenlaiseen palvelutarpeeseen. Samaan aikaan valtakunnallisen liikuntapolitiikan keskiöön on nousemassa yhä voimakkaammin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tavoite. Yhteistyössä täytyy päästä vihdoinkin sanoista tekoihin, etenkin soveltavassa liikunnassa. Käyttäjänäkökulman saamiseksi ministeriö voisi tehdä yhteistyötä palvelujen käyttäjiä lähellä olevien valtakunnallisten toimijoiden kanssa. Tämä lisää tarvetta priorisointiin. Heihin, joilla koettu terveys on huonoin ja joilla omat mahdollisuudet terveyden ylläpitoon ja edistämiseen ovat heikoimmat. Myös palveluiden käyttäjien osallisuutta palveluiden suunnittelussa tulee kasvattaa. Samalla parannetaan kansalaisten yhdenvertaisuutta. Rajalliset resurssit heikoimmassa asemassa olevien tukemiseen Kuntien liikuntapalvelut joutuvat kohtaamaan nykyisin yhä moninaisempia odotuksia. Näissä kunnissa kehittämistyö ei ole ollut valtakunnallisesti pitkäjänteistä ja systemaattista. Liikuntapolitiikan keskiöön on nostettu vähän liikkuvat. Liikuntatoimen yhteistyö on edelleen soveltavassa liikunnassa vähäisempää kuin liikunnassa yleensä, etenkin pienissä kunnissa. Maahanmuuton kasvun ja väestön ikääntymisen myötä maahanmuuttajien kotouttaminen ja ikäihmisten liikuttaminen ovat tulossa yhä merkittävämmäksi osaksi liikuntatoimien tehtäväkenttää. Kun valtion liikuntaneuvostossa ryhdytään tekemään seuraavaa arviointia vuonna 2017, arvioinnissa tulisi huomioida myös palveluiden käyttäjien näkemykset. Kuntien kannattaa myös luoda mahdollisuuksia kysynnän ja tarjonnan parempaan kohtaamiseen eli tuoda liikuntaseurat, kansanterveysja vammaisyhdistykset sekä erityisryhmät yhteen. Koko kolmassektori kannattaa ottaa mukaan liikuttamaan erityisryhmiin kuuluvia. Nämä ovat pääasiassa pieniä alle 10 000 asukkaan kuntia, joissa erityisryhmien liikuntaa on kehitetty lähinnä yksittäisillä kehittämishankkeilla ja -toimenpiteillä. Liikunnan palvelutarve on kasvamassa, eriytymässä ja moninaistumassa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi avustamalla kansanterveys-, vammaisja eläkeläisyhdistyksiä liikunnan järjestämisessä. Nykyisin kuntien liikunnan avustukset keskittyvät liikuntaja urheiluseurojen avustamiseen, jolloin jää hyödyntämättä monen yhdistyksen mahdollisuus liikuttaa kuntalaisia ja etenkin erityisryhmiin kuuluvia. Kaikkien kuntalaisten osallisuuden kasvattaminen liikuntapalveluiden suunnittelussa parantaa mahdollisuuksia kohdentaa niukentuvia resursseja nykyistä paremmin. Kaikilla tulee olla mahdollisuus harrastaa liikuntaa, ja kaikille avoimen liikuntatoiminnan merkitys korostuu. Näihin kuntiin tulisi suunnata entistä enemmän kehittämistoimenpiteitä, kuten hankeavustuksia ja tiedonvälitystä. Tässä tilanteessa kuntien liikuntapalveluiden kannattaa kohdentaa rajallisia resurssejaan entistä enemmän heikoimmassa asemassa oleviin kuntalaisiin. Paikallistasolla soveltavan liikunnan kysymykset koetaan päätöksenteossa ja monen hallinnonalan arjessa edelleen. Liikkujilla on yhä selvemmin omat yksilölliset toiveensa ja tarpeensa. Suurimmat edistysaskeleet kuntien soveltavan liikunnan palveluissa saavutetaan, kun pienten kuntien palvelut kehittyvät. Kuntien väliset erot soveltavan liikunnan palveluissa ovatkin kasvaneet viime vuosina suuriksi. Palveluiden käyttäjien näkemyksiä ei ole pystytty huomiomaan. Kuntien liikuntaresurssit tuskin kasvavat tiukentuvan kuntatalouden takia. Uusia tapoja palveluiden järjestämiseen Resurssien kohdentamisen lisäksi kuntiin tarvitaan uusia yhteisiä tapoja toimia. Näin palveluita voidaan kehittää jatkossa vastaamaan paremmin erityisryhmien tarpeita. Kuntien kannattaa etsiä uusia voimavaroja yhä voimakkaammin esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoista. 36 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 liikuntaneuvoston erityisliikunnan jaoston (toimi vuosina 1991–2015) järjestämiin koulutustilaisuuksiin ja seminaareihin sekä saaneet ajankohtaista tietoa soveltavasta liikunnasta. Uutta suuntaa kaipaa myös kuntien erityisliikunnan arviointi. Liikuntapalveluiden kohderyhmäksi ovat nousemassa vähän liikkuvat
Soveltavan liikunnan ei kannata jäädä erilliseksi saarekkeeksi kunnissa, vaan se kannattaa liittää tiiviimmin osaksi muita palveluja ja muuta toimintaa. Kunnilta poistuu vas tuu järjestää sosiaalija terveydenhuollon palve luita, mutta kunnille jää jatkossakin iso merkitys asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä ylläpitämisessä. Jokaisessa kunnassa tulisi olla myös voimassaoleva soveltavan liikunnan kehittämissuunnitelma. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on luoda palveluketjujen saumaton kokonaisuus eri palveluiden välille. Ryhmien, tapahtumien ja koulutuksien määrä lisääntyi kunnissa. Kun löydettiin oikeat henkilöt, lisättiin heidän tietoutta ja saatiin heidät sitoutumaan, palvelut kehittyivät. Myös omatoimisen liikunnan edellytykset paranivat. Mukaan lähtivät Alajärvi, Eura, Huittinen, Kalajoki, Loviisa, Mänttä-Vilppula ja Orimattila. Laadukkaat terveyttä edistävän liikunnan palvelut nousevat entistä keskeisemmäksi keinoksi kunnille edistää hyvinvointia ja terveyttä alueellaan. SAKU RIKALA, HTM Projektipäällikkö Erityisliikuntaa kuntiin 2013–2015 -hanke Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: saku.rikala@lts.fi (7.12.2015 alkaen: saku.rikala@soveli.fi) Erityisliikuntaa kuntiin 2013–2015 -hankkeen tulokset L iikuntatieteellisen Seuran toteuttamassa Erityisliikuntaa kuntiin 2013–2015 -hankkeessa oli tavoitteena parantaa pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja toimintakyvyltään heikentyneiden iäkkäiden liikuntaedellytyksiä kunnissa. Tavoitteisiin pyrittiin kouluttamalla, välittämällä tietoa sekä levittämällä hyväksi havaittuja toimintatapoja kuntiin. Toisaalta soveltavan liikunnan asema kunnissa on sidoksissa koko liikuntapalveluiden asemaan kunnallisena peruspalveluna. Tärkeää oli myös tehdä näkyväksi nykyinen toiminta ja sen kehittämiskohteet, mutta ennen kaikkea osallistaa eri toimijat mukaan kehittämistoimintaan. Parannettavaa jäi yhteistyön kulttuurin kehittämisessä sekä päättäjien sitoutumisessa ja ymmärryksessä erityisliikuntaan. Raportti on tilattavissa ja luettavissa Liikuntatieteellisen Seuran internetsivuilta osoitteesta www.lts.fi.. Erityisliikunta sai kunnissa aikaisempaa enemmän näky vyyttä ja tiedottaminen palveluista parani. Hankkeen tuloksena ymmärrys erityisliikunnasta ja halu kehittää palveluita paranivat kunnissa. Hankkeeseen kutsuttiin mukaan ne yli 10 000 asukkaan kunnat, joissa ei ole päätoimista erityisliikunnanohjaajaa. 37 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 vieraiksi, minkä johdosta ne jäävät usein vähälle huomiolle. Soveltavan liikunnan palveluiden kehittämistyö on pitkäjänteistä työskentelyä. Missä onnistuttiin. Onnistumisten taustalla oli yhteistyö eri toimijoiden kanssa ja tiedon lisääntyminen kuntatoimijoilla. Palveluiden järjestämisestä tuli suunnitelmallisempaa ja paremmin koordinoitua. Tulevaisuudessa tarvitaan edelleen valtakunnanja paikallistason toimia niin liikunnan peruspalveluluonteen vahvistamiseksi kuin soveltavan liikunnan aseman parantamiseksi liikuntasektorin sisällä. Vajaassa kolmessa vuodessa herätettiin kiinnostus asiaan ja kylvettiin siemen suurempiin onnistumisiin. Missä jäi parannettavaa. Tieto ja ymmärrys liikuntapaikkojen esteettömyydestä kasvoivat. Paljon jäi haasteita ratkomatta eikä kaikessa suunnitellussa onnistuttu. Tuloksista ja keinoista miten niihin päästiin, on luettavissa tarkemmin hankkeen loppuraportista Kohti yhdenvertaisia kuntien liikuntapalveluita. Saumattomat palveluketjut kannattaa ulottaa kuntien ja muiden toimijoiden soveltavan liikunnan palveluihin asti. Sote-uudistus luo myös mahdollisuuksia parantaa soveltavan liikunnan asemaa kunnallisena peruspalveluna. Kireän kuntatalouden takia ei onnistuttu juurikaan kasvattamaan päätoimisten erityisliikunnanohjaajien määrää ja erityisliikunnan resursseja. Myös koulutusten realisoitumisessa uusiksi ohjaajaresursseiksi jäi parannettavaa. Sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistus tarjoaa kunnille tähän hyvän mahdollisuuden. Yhteistyökunnissa pyrittiin lisäämään yhteistyötä, selkiinnyttämään työnja vastuunjakoa, lisäämään ohjaajien ja ryhmien määrää, tuottamaan perusteita resurssien kohdentamiseksi erityisliikuntaan sekä luomaan pysyviä toimintakäytäntöjä palveluiden järjestämiseksi. Havaittujen esteettömyysongelmien korjaaminen jäi seuraavien vuosien tehtäväksi. Liikuntapalveluissa toiminnan painoalue suuntautui aiempaa enemmän erityisliikuntaan. Kuntiin syntyi uusia pysyviä toimintakäytäntöjä ja yhteistyöverkostoja palveluiden järjestämiseksi. Kunnissa soveltavan liikunnan asemaa voidaan parantaa ottamalla se osaksi liikuntaa ja hyvinvointia koskevia asiakirjoja – erityisesti kuntastrategioita ja hyvinvointikertomuksia. Paikallistason toimijoille tulisi edelleen välittää tietoa erityisryhmien liikunnasta. Raportti julkaistaan joulukuussa 2015. Kunnissa kannattaa kehittää soveltavan liikunnan seurantajärjestelmiä, joilla tehdään oma toiminta näkyväksi ja tuetaan kunnallista päätöksentekoa
38 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: RITVA TAIPALE VOIMAA JA KESTÄVYYTTÄ: Yhdessä – vaan ei miten vaan Kuva: LEHTIKUVA/HEIKKI SAUKKONEN
Häiriövaikutuksesta kirjoitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1980 kun tutkija Robert Hickson havaitsi voimankehityksen taantumaa noin 6–8 viikon yhdistetyn voimaja kestävyysharjoittelun jälkeen. 2000). Haasteena onkin saada optimaalista hyötyä molemmista treenimuodoista, erityisesti paljon ja kovaa treenaavilla urheilijoilla. totesivat, että alaraajojen voima, teho ja lihaskasvu kärsivät enemmän, jos voimaharjoittelua yhdistetään juoksuun kuin esimerkiksi pyöräilyyn tai kun voimaharjoittelua harrastetaan ilman kestävyysharjoittelua. Laji vaatii enemmän lihasaktiivisuutta alaraajoilta ja saattaa aiheuttaa myös lihaskasvua. 3–5 10+ kehon oma paino < 1. Vuonna 2012 tehdyssä meta-analyysissä Wilson ym. Juoksussa jaloilta vaaditaan vain pientä, toistuvaa voimantuottoa. Kestävyyden harjoittaminen aiheuttaa elimistössä erilaisia vasteita kuin voiman ja kestävyyden harjoittaminen voi jopa häiritä voiman kehittymistä. Kestävyysharjoittelun muoto vaikuttaa myös elimistön mukautumiseen voimaja kestävyysharjoittelussa. Pyöräilyssä taas on erilaiset voimantuottovaatimukset. Hyväkuntoisilla se saattaa toimia enemmän kestävyysharjoitteluna tai jopa lihashuoltotreeninä. Voimaa ja lihaskuntoa Voimaharjoittelu kehittää voimaa ja nopeutta parantuneen lihasaktiivisuuden ja lihaskasvun kautta. Häiriövaikutus on pienempi tai sitä ei esiinny lainkaan, kun voimaja kestävyysharjoittelua harrastetaan sopivassa suhteessa, suhteellisen maltillisella määrällä ja intensiteetillä (Silva ym. 39 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Liikuntasuositukset edellyttävät sekä voiman että kestävyyden harjoittamista. Mitokondrioiden määrä lisääntyy soluissa, hiusverisuonet kehittyvät ääreisverenkierrossa ja rasva-aineenvaihduntaa paranee säännöllisen peruskestävyysharjoittelun myötä. Molemmat harjoittelumuodot kun edistävät terveyttä ja suorituskykyä. 1997). Voimaharjoittelua voi toteuttaa monella eri tavalla: Voimaharjoittelun perusperiaatteita: Sarjoja Toistoja Kuormat (%1RM) Palautuminen (min) Hypertrofinen voimaharjoittelu kasvattaa lihaksia. Pyöräilijöillä onkin usein voimakkaammat ja lihaksikkaammat jalat kuin kestävyysjuoksijoilla. Kestävyyttä ja hapenottokykyä Kestävyysharjoittelu kehittää erityisesti hengitysja verenkiertoelimistön kuntoa. 2012) tai mikäli harjoittelumuodot ovat biomekaanisesti samankaltaisia (Gergley 2009). Matalatehoinen kestävyysharjoittelu (peruskestävyysharjoittelu) kehittää elimistön rakenteellisia ominaisuuksia. Moni kutsuu tätä harjoittelumuotoa ”perusvoimaharjoitteluksi”. Kovatehoiset sprintitkään eivät pysty aktivoimaan lihassoluja niin, että tuloksena olisi merkitsevää voimankehitystä tai lihaskasvua (Sloniger ym. Myöhemmissä tutkimuksissa on havaittu, että häiriövaikutus voi syntyä myös silloin, kun voimaja kestävyysharjoittelumuodot ovat biomekaanisesti erilaisia (Bell ym. Hickson havaitsi, että häiriövaikutus syntyy kun harjoittelun määrä on suuri ja/tai intensiteetti korkea. Y hdistetyn kestävyysja voimaharjoittelun hankalalle yhtälölle on annettu nimi ”interference effect” eli häiriövaikutus. Samassa tutkimuksessa oli ryhmä, joka harjoitteli samanaikaisesti pelkästään voimaa. Harjoittelemattomilla koehenkilöillä esimerkiksi kymmenen viikon pyöräily aiheutti noin 20 prosentin parannuksen voimantuotossa (Farup ym. 3–5 8–12 70–80% 1–2 Maksimaalinen voimaharjoittelu parantaa nimensä mukaisesti maksimaalisia voimatasoja 3–5 1–4–6 75–90–100% 2–3 Nopeusvoimaharjoittelu (räjähtävän voiman harjoittelu) parantaa nopean voiman tuotto-ominaisuuksia 3–5 6–12 0–30/30–60% 3–4 Lihaskunto, eli kestovoimaperiaatteella tehtävä voimaharjoittelu kehittää voimaa niillä, joilla ei ole minkäänlaista voimaharjoittelutaustaa. Kovempitehoinen kestävyysharjoittelu (vauhtikestävyys ja maksimikestävyys) kasvattaa hapen ottokykyä ja parantaa maitohapon puskurointikapasiteettiä rasva-aineenvaihdunnan tehostamisen lisäksi. 2012). Heillä voimankehitys jatkui ainakin kymmenellenne harjoitusviikolle saakka. Esimerkiksi juoksu kohentaa tehokkaasti kestävyyssuorituskykyä, muttei ole tehokas tapa parantaa voimantuotto-ominaisuuksia. Lihaskuntoharjoittelu voi tukea sekä maksimaalista että räjähtävää voimaa
2010; Paavolainen ym. Anaerobiset sprintit ja/tai lyhyet pyöräilytai hiihtolenkit sopivat voimalajien urheilijoille paremmin. Mikkola ym. 2002) ja pyöräilijöillä (Rønnestad ym. 2009) ja harrasteurheilijat (esim. Esimerkiksi yhdistetty maksimaalisen ja räjähtävän voiman harjoittelu kestävyysjuoksijoilla näyttää olevan tehokkaampaa kuin pelkästään maksimaalisen tai räjähtävän voiman harjoittelu, koska se kehittää voimaominaisuuksia monipuolisemmin (Taipale ym. Kymmenen kilometrin juoksulenkit sen sijaan eivät välttämättä sovi voimaharjoittelun viikkorytmiin. Voimaharjoittelu ei kuitenkaan sellaisenaan riitä parantamaan juoksun taloudellisuutta. Voimailijoille kestävyyttä matalalla teholla ja järkevästi jaksotellen Voimailulajeissa keskeisiä tekijöitä ovat hermolihasjärjestelmän toiminta ja elimistön voimaja nopeusominaisuudet. Voimailulajeissa liiallinen kestävyysharjoittelu voi olla haitallista toisiaan kumoavien harjoitteluvasteiden ja/tai elimistön mukautumisen takia. Moni voimailija luulee, että lihasmassa ja voimaja nopeusominaisuudet katoavat, jos kestävyyttä Voimaharjoittelu sopii lähes kaikille kestävyyslajien harrastajille. 2010 ja 2013). Kestovoimaperiaatteella tehdyllä lihaskuntotreenillä voidaan parantaa jonkin verran voimatasoja, mutta pitkässä juoksussa voimaharjoittelusta on enemmän hyötyä. Voimaharjoittelulla on todennäköisesti tärkeämpi rooli kasvavien juoksumäärien sietokyvyn kehittymisessä. Voimaharjoittelun ansiosta voi kehittää kestävyysominaisuuksia kuten taloudellisuutta ja nopeutta hermo-lihasjärjestelmän mukautumisen kautta ilman hapenottokyvyn kehittymistä. Esimerkiksi maksimaalisen ja räjähtävän voiman harjoittelu sekä yhdistetty maksimija räjähtävän voiman harjoittelu ovat lihaskuntoharjoittelua tehokkaampia kehittämään hermolihasjärjestelmän ominaisuuksia (Taipale ym. Jaksotettu ja nousujohteinen yhdistetty voimaja kestävyysharjoittelu on hyödyllistä kestävyysjuoksua harrastaville. Sillanpää ym. 2007; Hoff ym. 2010). Voimaharjoittelu sopii lähes kaikille kestävyyslajien harrastajille ja urheilijoille. Lajinomaista kestävyyttä kehittyy lajiharjoittelun kautta. 40 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Taloudellisuutta ja voimaa kestävyyden tueksi Voimaja kestävyysharjoituksia yhdistetään sekä kuntoilijoiden että huippu urheilijoiden harjoittelussa. Kestävyyslajeissa suorituskyvyn kehittämisen onkin havaittu olevan laajempi kokonaisuus kuin vain hapenottokykyä parantavaa harjoittelua. Hermo-lihasjärjestelmän voimantuotolla taas on havaittu olevan merkittävä vaikutus muun muassa kestävyyssuorituksen taloudellisuuteen ja nopeuteen. 2003) ovat hyötyneet yhdistetystä harjoittelusta. Sopivalla tavalla yhdistetyllä voimaja kestävyysharjoittelulla voidaan tuottaa kehitystä sekä voimaettä kestävyysominaisuuksissa. Monipuolisuus harjoittelussa palkitsee. Lajispesifinen kestäyysharjoittelu vaikuttaa merkitsevästi taloudellisuuteen. Voimaharjoittelun hyödyt näkyvät myös esimerkiksi maratonia varten harjoiteltaessa, kun juoksumäärä lisääntyy ja voimaharjoittelun määrä pienenee. Hapenottokyky on yksi keskeisimmästä tekijöistä kestävyyslajien suorituskyvyssä. Häkkinen ym. Voimalajeissa ei välttämättä tarvita sen kummoisempaa kestävyysharjoittelua. Hengitysja verenkiertoelimistön rooli suorituskyvyssä on pienempi, muttei kuitenkaan olematon. 2013). Sen lisäksi, että voimaharjoittelu voi parantaa nopeutta ja taloudellisuutta, se saattaa tukea kestävyyslajien tekniikkaa ja pienentää myös loukkaantumisriskiä. Tutkimuksissa yhdistetty voimaja kestävyysharjoittelu saa yleensä aikaan merkitsevää kehitystä koehenkilöiden voimantuotto-ominaisuuksissa. 1999) hiihtäjillä (esim. Harjoittelemattomat aikuiset (esim. Punttien kolistelua vai lajiharjoitteita. Se voi parantaa nopeutta ja taloudellisuutta ja tukea kestävyyslajien tekniikkaa sekä pienentää myös loukkaantumisriskiä.. Laji-spesifiset vaatimukset, kuntotaso ja ajankäyttö määrittelevät pitkälti yhdistetäänkö harjoitukset samaan harjoittelusessioon vai suoritetaanko niitä erillisinä läpi harjoitteluviikon/harjoitteluvuoden. Voimaharjoittelu voi ja sen kannattaa sisältää sekä punttien kolistelua (kuntolaitteilla alussa ja vapailla painoilla, kun voimaominaisuudet ja tekniikka paranevat) että lajiharjoitteita (muun muassa juoksua eri intensiteeteillä ja hyppelytreenejä). Näin on tutkimuksissa todettu kestävyysjuoksijoilla (esimerkiksi Taipale ym. On kuitenkin muistettava, että maksimivoimatasojen kehitys on pienempää kuin jos voimaharjoittelu toteu tetaan ilman samanaikaista kestävyysharjoittelua
Molemmissa tutkimuksissa havaittiin, että palautumisen aikana – 24 ja 48 tuntia kuormitusten jälkeen – miesten maksimija räjähtävän voiman tasot olivat enää vain hieman lähtötasoa heikompia harjoittelujärjestyksestä huolimatta. Yhdistetyn voimaja kestävyysharjoituksen järjestyksellä saattaa kuitenkin olla merkitystä palautumiseen. 2014 ja naisilla Taipale & Häkkinen 2013) kun harjoittelusessiot olivat kokonaiskuormitukseltaan samanlaisia. Näin ollen yhdistetyllä voimaja kestävyysharjoittelulla on mahdollista kasvattaa voimatasoja ja lihasmassaa. Schumann ym. 2014). Palautumista voi tarkistaa hermo-lihasjärjestelmän vasteiden seuraamisen lisäksi myös hormonaalisista vasteista. Pitkäkestoisen kestävyysharjoituksen jälkeen kortisolitasot yleensä nousevat merkitsevästi. Tämän tutkimustulosten perusteella kestävyysharjoitus ennen voimaharjoitusta voi olla kestävyysjuoksijalle hyödyllisempää ainakin juoksuharjoittelun laadun kannalta. Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen tutkijat ovat yrittäneet selvittää miten voimaja kestävyysharjoittelua voidaan yhdistää optimaalisesti. Molemmissa tutkimuksissa tarkasteltiin miten harjoittelujärjestys vaikuttaa muun muassa hermolihasjärjestelmän voimantuottoon ja juoksun/pyöräilyn taloudellisuuteen sekä palautumiseen. Kyseisen hormonin tasot yleensä nousevat voimaharjoittelun yhteydessä. Kun voimaja kestävyysharjoittelu yhdistetään samal la harjoituskerralla harjoittelun vaikutus saattaa kärsiä. Esimerkiksi Taipale & Häkkinen (2013) yhdistivät 60 minuutin tasavauhtista kestävyysjuoksua (intensiteetti noin 80 prosenttia koehenkilöiden maksimaalisesta hapenottokyvystä) ja 45 minuuttia voimaharjoittelua (maksimaalisia ja räjähtäviä liikkeitä alaraajoille). Syy hormonivasteiden eroihin Taipale & Häkkinen (2013) ja Schumann ym. Ensin samansuuntainen seerumin kortisoolipitoisuuksien nousu oli havaittu harjoituksen päätyttyä, mutta kun kestävyyspyöräily edelsi voimaharjoittelua seerumin testosteronipitoisuuksien alentumista 24 ja 48 tuntia harjoittelun jälkeen, joka viittaa siihen, että koehenkilöt kokivat kovempaa stressiä silloin, kun kestävyysharjoittelu edelsi voimaharjoittelua (Schumann ym. Testosteroni on anabolinen steroidihormoni, jolla on merkittävä rooli kudosten rakentumisessa ja ylläpidossa. Ne voivat kertoa enemmän harjoittelun kokonaiskuormittavuudesta. Toisaalta tutkimuksessa, jossa kestävyyspyöräily edelsi voimaharjoittelua, hormonaaliset vasteet olivat jokseenkin vastakkaisia (Schumann ym. Kortisoli taas tunnetaan testosteronin vastavaikuttajana. Naisten testosteronija kortisolitasot palautuivat lähtötasoille 48 tuntia kuormitusten jälkeen (Taipale & Häkkinen 2013). 2015). Vuonna 1990 Sale tutkimusryhmineen otaksui, että ensimmäinen harjoittelumuoto samassa sessiossa toteutetussa kestävyysja voimaharjoittelussa saattaa vaikuttaa toiseen sessioon väsymyksenä. Samassa sessiossa toteutetut voimaja kestävyysharjoitukset aiheuttivat kuormituksen aikana yhteensä saman verran sekä maksimivoiman että räjähtävän voiman akuuttia heikkenemistä (miehillä Taipale & Häkkinen 2013 ; Schumann ym. Naisilla maksimivoima oli palautunut jo 24 tuntia kuormitusten jälkeen, kun taas räjähtävä voimantuotto oli merkitsevästi lähtötasoa heikompi vielä 48 tuntia kuormituksen jälkeen silloin, kun kestävyysjuoksuharjoitus edelsi voimaharjoittelua. 2014). Tätä ilmiötä kutsutaan ”order effect”iksi. Kestävyysharjoittelussa määrällisesti sopiva intervalli-/ vetoharjoittelu ei välttämättä vaikuta negatiivisesti voimaan ja lihasmassaan, mutta pitkät >1–2 tunnin peruskestävyystreeni mitä todennäköisimmin vaikuttaa. Naisten testosteronija kortisolivasteet olivat kestävyysjuoksun ja voimaharjoittelun järjestyksestä riippumatta samankaltaisia ja luonnollisesti myös pienempiä kuin miesten hormonivasteet. Vastaavasi Schumann ym. Yhdistetyn voimaja kestävyysharjoituksen järjestys saattaa vaikuttaa esimerkiksi harjoittelun vasteisiin ja palautumiseen. (2014) yhdisti 30 minuutin voimaharjoittelua (maksimaalisia, räjähtäviä ja hypertrofisia liikkeitä alaraajoille) ja 30 minuutin tasavauhtista pyöräilyä intensiteetillä noin 65 prosenttia koehenkilön maksimaalisesta aerobisesta tehosta. Testosteroni edistää proteiinisynteesiä, joka on yhteydessä lihasten kasvuun ja ylläpitoon. Naisilla on luonnollisesti alhaisemmat testosteronitasot kuin miehillä ja näin ollen hormonivasteetkin ovat pienempiä. 24 ja 48 tuntia kuormituksen jälkeen havaittiin myös alentunutta seerumin testosteronia (Taipale & Häkkinen 2013). Eli kumpi marssijärjestys yhdistelmäharjoittelussa on optimaalisempi. Juoksun taloudellisuus kärsii merkitsevästi, kun voimaharjoitus edeltää kestävyysharjoittelua sekä naisilla että miehillä (Taipale ym. Tämä räjähtävän voimantuoton lasku saattaa johtua esimerkiksi viivästyneestä hermo-lihasjärjestelmän väsymyksestä ja/tai lihasvaurioista. Yhdistetyn voimaja kestävyysharjoittelun järjestystä kannattaa miettiä muun muassa kulloisenkin harjoitusjakson ja harjoittelun tavoitteen kannalta.. Nämä hormonaaliset vasteet saattavat viitata siihen, että koehenkilöt kokivat kovempaa stressiä silloin, kun voimaharjoittelu edelsi kestävyysharjoittelua kuin kestävyysharjoittelun edeltäessä voimaharjoittelua. (2014) tutkimuksessa tämä ilmiö kuitenkin hävisi 24 viikon yhdistetyn voimaja kestävyys harjoittelun jälkeen. Voimaja kestävyysharjoitteiden yhdistäminen – mitä ensin ja miksi. Optimaaliset tulokset saadaan, kun yhdistettyä kestävyysja voimaharjoittelua jaksotetaan järkevästi ja kokonaiskuormitus pysyy hallussa. Kun voimaharjoittelu edelsi kestävyysjuoksua, kortisolipitoisuudet nousivat miehillä merkitsevästi kuormituksen päätyttyä. 41 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 harjoitetaan voimailun yhteydessä tai lomassa. (2014) tutkimuksissa saattaa piillä yhdistettyjen sessioiden harjoittelumuotojen eroissa tai esimerkiksi koehenkilöiden harjoittelutaustoissa
2015). Nyman, K. Burnham, R. RITVA TAIPALE, LitT Lehtori Kajaanin Ammattikorkeakoulu Sähköposti: ritva.taipale@kamk.fi Kirjoittajan väitöskirjatutkimus voimaja kestävyysharjoittelun yhdistämisestä toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella yhteistyössä Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen kanssa vuosina 2009-2013. 2009. Kestävyyslajeissa voimaharjoittelua voi tehdä milloin vain, mutta parhaat tulokset saadaan aikaan yleensä peruskuntokaudella. 2015. Journal of Strength and Conditioning Research 23 (3), 979–987. Farup, J. Häkkinen, A. Radmann, A. Newton, R. Harrasteurheilijat ja kuntoilijat voivat jaksottaa voimaja kestävyysharjoittelua läpi vuoden. Official Journal of the American College of Sports Medicine 47(5) S33: 207. Bankers, S. Kestävyyslajeissa voimaharjoittelua kannattaa jaksottaa enintään 6–8 viikon jaksoissa. Ringgaard, S. & Häkkinen, K. Ihalainen, J. Voimaja nopeuslajeissa kestävyysharjoittelu voi toimia palauttavana harjoitteluna ja se kannatta pitää pääasiassa suhteellisen lyhytkestoisena, alle tunnin mittaisena. 1980. European Journal of Monipuolisuus harjoittelussa palkitsee.. Eklund, D. 2015, miehet ja naiset Schumann ym. resistance training. Dalgas, U. European Journal of Applied Physiology 81 (5), 418–427. Syrotuik, D. Voimaja kestävyysharjoittelu yhdistetään useasti saman päivän sisällä tai eri päivinä viikon aikana. Voimatasot paranivat yhtä paljon sekä naisilla että miehillä kaikissa ryhmissä, harjoittelujärjestyksestä huolimatta ja kun voimaa ja kestävyyttä harjoiteltiin eri päivinä (miehet: Eklund ym. & Vissing, K. Pulverenti, T. 2015), mutta rasvamassa väheni ainoastaan siinä ryhmässä, jossa voimaa ja kestävyyttä harjoiteltiin eri päivinä sekä miehillä että naisilla. 2015; Schumann ym. Comparison of two lower-body modes of endurance training on lower-body strength development while concurrently training. & Quinney, H.A. 2015). Silloin kestävyysharjoittelun määrä on riittävän alhainen ja tämä antaa keholle mahdollisuuden sopeutua voimaharjoitteluun. International Journal of Sports Medicine 36(2):120–129. Effect of concurrent strength and endurance training on skeletal muscle properties and hormone concentrations in humans. Maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) parani harjoittelujärjestyksestä huolimatta, kun voimaa ja kestävyyttä harjoiteltiin samana päivänä, mutta eri päivinä toteutetun voimaja kestävyysharjoittelun havaittiin nostavan hapenottokykyä vielä tehokkaammin sekä miehillä että naisilla (Schumann ym. Silloin voimaharjoittelua voi harrastaa kerran viikossa. Pelkästään voimaa tai pelkästään kestävyyttä kannattaa harjoitella vain harvoin, ellei siihen ole lajista johtuva erityinen syy tai tavoite. Avela, J. & Tsolakidis, E. LÄHTEET: Bell, G.J. Balandzic, M. Kraemer, W.J. Eklund, D. Kjølhede, T. Lihasmassa lisääntyi harjoittelujärjestyksestä huolimatta kun voimaa ja kestävyyttä harjoiteltiin eri päivinä (Eklund ym. & Häkkinen, K. 2000. Bojsen-Møller, J. Hickson, R. Schumann, M. Gergley, J.C. 42 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Harjoitteluvasteissa on havaittu yksilöllisiä eroja koehenkilöiden välillä kaikissa edellä mainituissa tutkimuksissa. Tämä johtunee harjoituksen jälkeisestä ylimääräisestä hapenkulutuksesta (Excessive Post-Exercise Oxygen Consumption eli ”EPOC”), joka on tärkeä seikka harjoittelusuosituksien kannalta. Järkevästi jaksotellen optimituloksiin Voimaja kestävyysharjoitteiden yhdistäminen on hyvin lajisidonnaista. Sørensen, H. Martin, T.P. Schumann, M. Optimized body composition following combined endurance and strength training on alternating days compared to same-session combined training in men. Häkkinen, A. Neuromuscular adaptations to different modes of combined strength and endurance training. 2012. Interference of strength development by simultaneously training for strength and endurance. 2015. Eklund, D. Muscle morphological and strength adaptations to endurance vs. Jyväskylän yliopistossa vertailtiin voimaja kestävyysharjoittelun eri järjestyksen pitkäkestoiset vaikutukset eri päivinä toteutettuun voimaja kestävyysharjoittelun. Kumpi näistä menetelmistä on parempi. 24.–27.6, Malmö, Ruotsi. & Häkkinen, K. Voimailuja nopeuslajeissa kestävyysharjoittelu sopii vastaavasti parhaiten peruskuntokauteen, kun voimaharjoittelun määrä ja teho ovat pienimmillään. Vestergaard, P.F. Møller, A.B. Nyman, K. Hedenbord, S. The Journal of Strength and Conditioning Research 26 (2), 398. 2015.Same-session versus different-day combined strength and endurance training: Effects on body composition in women. Voimaharjoittelua kannatta harrastaa noin kahdesti viikossa peruskuntokaudella, mutta sitä ei kannata unohtaa kilpailukaudellakaan. 20th Annual Congress of the European College of Sports Science
Trindade, G. Silva, R. Romu, S. Kraemer, W.J. 1990. 2012 Concurrent training with different aerobic exercises. 10(4), 418–425. Wilson, S.M.C. Kraemer, W.J., Nyman, K. 2002. Guedes, M. Ahtiainen, J. Pinto, R. Nummela, A.Vesterinen, V. European Journal of Applied Physiology 89 (1), 42–52. Acute hormonal and force responses to combined strength and endurance loadings in men and women: the “order effect. Kaarakainen, E. Medicine and Science in Sports and Exercise 22 (3), 348–356. Concurrent training: a meta-analysis examining interference of aerobic and resistance exercises. & Evans, E.M. Jensen, B. 2013. Explosive-strength training improves 5-km running time by improving running economy and muscle power. Häkkinen, K. Sloniger, M.A. Mikkola, J. Vesterinen, V. Alberton, C. Gorostiaga, E. 2010. Taipale, R.S. 2015. Erola, V. Walker, S. Cardiorespiratory adaptations during concurrent aerobic and strength training in men and women. PloS one 8(2): e55051. Mikkola, J. Izquierdo, M. International Journal of Sports Medicine 33 (08), 627–634. Gitonga, D. Journal of Strength and Conditioning Research 26 (8), 2293–2307.. Effect of heavy strength training on thigh muscle cross-sectional area, performance determinants, and performance in well-trained cyclists. Mikkola, J. European Journal of Applied Physiology. & Raastad, T. Strength training in endurance runners. International Journal of Physiology and Performance. 2007. & Anderson, J.C. Nummela, A. Häkkinen, A. Prior, B.M. Abbiss, C.R. 1997. 2014. Sale, D. 2010. Mikkola, J. Journal of Applied Physiology 83 (6), 2073–2079. Nummela, A. Comparison of two regimens of concurrent strength and endurance training. Journal of Applied Physiology 86 (5),1527–1533. Wilson, J.M. Jacobs, I. 2012. Journal of Strength and Conditioning Research. & Häkkinen, K. Hoff, J. Mixed maximal and explosive strength training in recreational runners. Maximal strength training improves aerobic endurance performance. Nummela, A. Taipale, R.S. 1999. European Journal of Applied Physiology, 108(5), 965–975. & Garner, S. Schumann, M. 2015. Rusko, H. 2014. 31(7):468–76. Taipale, R.S. & Häkkinen, K. Mikkola, J. Concurrent endurance and explosive type strength training increases activation and fast force production of leg extensor muscles in endurance athletes. PloS one 10.1371/journal. Valkeinen, H. Journal of Sports Sciences. Mikkola, J. Laaksonen, D.E. Häkkinen, A. Schumann, M. Rusko, H. European Journal of Applied Physiology, 114, 867–880. Loenneke, J.P. 43 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Applied Physiology and Occupational Physiology 45 (2), 255–263. Sorvisto, J. Kraemer, W.J. Schumann, M. 32(12): 1155–64. Taipale, R.S. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 12 (5), 288–295. MacDougall, J. Yli-Peltola, K. Pinto, S. Kraemer, W.J. Marin, J.P. & Häkkinen, K. & Häkkinen, K. Capostangno, B. Hokka, L. 113(2): 325–335. & Häkkinen, K. & Häkkinen, K. 2003. 2013. Walker, S. Acute neuromuscular and metabolic responses to combined strength and endurance loadings: examination of the “order effect” in recreationally trained males and females. Cadore, E. Salo, T. Nummela, A. Paavolainen, L. Vesterinen, V. Rhea, M.R. Nummela, A. Karavirta, L. Hämäläinen, I. International Journal of Sports Medicine. 28(3): 689–99. Hansen, E.A. power training or a combination of both during combined strength and endurance training in endurance runners. Nyman, K. & Paavolainen, L. Nyman, K. & Häkkinen, K. Combined strength and endurance session order: differences in force production and oxygen uptake. Paavolainen, L. Journal of Strength and Conditioning Research 21 (2), 613–620. Rønnestad, B.R. Lower extremity muscle activation during horizontal and uphill running. Alén, M. Kothe, G. pone.0139279 Sillanpää, E. Newton, R.U. Kraemer, W.J. Neuromuscular adaptations during concurrent strength and endurance training versus strength training. 2013. & Helgerud, J. Gran, A. & Häkkinen, K. & Häkkinen, K. Body composition, fitness, and metabolic health during strength and endurance training and their combination in middle-aged and older women. Mikkola, J., Kyröläinen, H. & Kruel, L. Cureton, K.J. Neuromuscular adaptations of strength vs. Izquierdo, M. 2009. Taipale, R.S. The order effect of combined endurance and strength loadings on force and hormone responses: effects of prolonged training. Taipale, R.S. & Rusko, H. Kyröläinen, H &, Häkkinen, K. European Journal of Applied Physiology 106 (2), 285–296. HäkkinenK
Voimatestieni tulokset ovat kehittyneet melko tasai sesti vuodesta toiseen, ja voimaharjoitteluun on keskitytty jatkuvasti. Suomen tämän hetken parhaalle yhdistetyn urheilijalle, Ilkka Herolalle onkin tärkeää kestävyysja voimaharjoittelun oikeanlainen ja -aikainen tasapaino kauden eri vaiheissa. Ajoitusta säädellään kauden sisällä niin, että rankemmat ja kehittävät voimaharjoitukset painottuvat kesään ja alkusyksyyn, koska hyppääminen kärsii pahasti jumiutumisesta. Myös nopeuden merkitys on suuri, joten voimaharjoittelun on tuettava myös sen kehittymistä. Lajinomaisuutta haetaan suoritustekniikoihin keskittymällä, pyritään aktivoimaan aina oikeat lihakset. Muitakin keinoja lajisimulaatioihin on. Voimaa ei voi siis kehittää määräänsä enempää koska lihasmassaa ei saa kertyä, BMI on oltava siis maksimissaan 19,5. Oletko kokenut saavasi hyötyä perusvoimaharjoittelusta. Suurin ongelma tulee sen painonhallinnan kanssa. Kisakaudella keskitytään enimmäkseen nopeuden ja räjähtävyyden ylläpitämiseen, ylläpitävä kestovoima hiihtoon tulee kisojen ja lajinomaisten harjoitusten kautta -Kauden sisällä on selkeä jaksotus, kestävyys, voima sekä hyppyjaksoihin. Siksi myös hiiihdon voimaharjoittelusta joudutaan rajaamaan varsinkin maksimipäätä pois. Lajissa tietysti elastisuus ja liikkuvuuskin näyttelevät merkittävää roolia, ja perusvoimaharjoittelu on jumittavaa. Siksi jaksotus on tärkeää. Vaihtelevatko painotukset kauden aikana. Ne yhdistyvät usein myös taitoharjoituksiin – tasapainohaasteiden lisääminen nopeus-ja voimaharjoituksiin, lajisuoritussimulaatiot ennen tai harjoitusten jälkeen. Esimerkiksi ennen hyppyjaksoa on hyvä olla nopeutta/räjähtävyyttä sisältävä jakso ja vähemmän kehittävää kestävyysharjoittelua. 44 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Voimaa ja kestävyyttä – hallitusti Yhdistetty vaatii sekä kestävyyttä että voimaa. Miten olet yhdistänyt kestävyysja voimaharjoitukset. Lajisuoritusta sisällytetään voimaharjoituksiin osissa, eli simuloidaan jotakin osa-alueita lajisuorituksesta, esimerkiksi tehdään kevennyshyppyjä alustalla, joka eliminoi mahdollisuuden tuottaa voimaa muualle kuin suoraan alas. Voimaharjoitukset mäkihyppysuoritusta ajatellen tehdään pääosin salilla. Hiihdossa voimareservi helpottaa oikeanlaisen taloudellisen tekniikan toteuttamista ja mahdollistaa nopean hiihtämisen tarvittaessa. Matalatehoista peruskestävyyslenkkiä käytetään palautumisen edesauttamiseen voimajaksoilla, ja kestävyysjaksoihinkin pyritään lisäämään nopeusharjoituksia ylläpitävässä mielessä. Perusvoiman lisääntyminen on auttanut suorituksiani huomattavasti. Hiihtoa ajatellen taas suuri osa kestovoimasta tehdään hiihtäen – tasatyöntöä/sauvoittaluisteluamutta toki myös kuntopiiriä ja tavallista voimaharjoittelua kuntosalilla. Ongelmana tässä on usein hermoston kuormittuminen ja siten palautumisen häiriintyminen. Mitä ongelmia on tullut eteen. Lisätietoja: http://www.ilkkaherola.fi/ Kuva: SHL. Esimerkiksi kyykyt tehdään samalla jalkojen leveydellä kuin latu ja pyritään aloittamaan voimantuotto samoin kuin mäessä. Huomattava rajoittava tekijä voimaharjoittelussa on massan kertyminen. Tämä vastaa paljolti olosuhteita mäen keulalla, jossa voimantuoton pitää suuntautua liikkeen alussa pääosin alaspäin. Siitä on erittäin merkittävää haittaa mäkihyppysuorituksessa
Vastaavaa tukea vammojen psykososiaalisiin seurauksiin ja urheilu-uran päättymiseen ei toistaiseksi ole ollut tarjolla, vaikka juuri ne on voitu kokea vaikeimmiksi käsitellä ja hyväksyä. Urheilu-uran päättyminen ennenaikaisesti voi olla urheilijalle vaikea tilanne (Alfermann 2001; Schlossberg 1984), varsinkin, jos se on muodostanut merkittävän osan urheilijan arkea ja identiteettiä. Urheilijat kohtaavat valitettavan usein loukkaantumisia, jotka pakottavat lopettamaan urheiluuran ennenaikaisesti. 2011). Ja sit sä joudut viel taistelee sun oikeuksista.” Kuva: LEHTIKUVA/MIKKO STIG. Tutkimustulokset viittaavatkin siihen, että urheilijoilla ilmenee erilaisia psykososiaalisia sopeutumisvaikeuksia urheilu-uran jälkeiseen elämään siirtymisessä (Barry 2008; Brock ja Kleiber 1994; Stoltenburg ym. Sulla on loppunut ura. ”Mä väitän, et se (urheiluvamma) on henkisesti tosi raskasta. 45 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: MONNA ARVINEN-BARROW, ANU NÄSSI, MONTSE RUIZ Kun vamma päättää, milloin ura loppuu L iikuntaja urheiluvammat ovat suurin yksittäinen tapaturmalaji Suomessa. Suomalaiset ammattijääkiekkoilijat saavat erinomaista lääketieteellistä tukea ja kuntoutusta fyysisiin vammoihinsa
”Pieni vuori, joka on kiivettävä tässä urheilu-uralla, mut et niin ku eihän tää ole lopullista.... Tämä ajattelu vaikutti voimakkaasti siihen, että myös vakaviin vammoihin suhtauduttiin aluksi positiivisella asenteella, kuntoutumisohjelmaa tunnollisesti noudattamalla. Karu totuus KUVIO 1: Urheiluvammasta johtuneen urheilu-uran lopettamisen hyväksymisprosessi tutkimukseen osallistuneilla ammattijääkiekkoilijoilla.. Samalla analyysi ottaa myös huomioon tutkijan osuuden analyysissä – teemoja muodostaessa tutkija pyrkii kertomaan haastateltavien tarinan, mutta hyväksyy myös sen, että tutkijan omat kokemukset ja taustat vaikuttavat tarinan muodostumiseen ja kerrontaan. On kuitenkin huomioitava, että todellisuudessa yksilötasolla kenen kään haastateltavan matka vamman ja sen seurauksien hyväksymiseen ei ollut näin suoraviivainen tai yksinkertainen. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2013. Urheilija voi tuntea häpeää, yksinäisyyttä, vihaa, hämmennystä tai masennusta. Kyse voi olla esimerkiksi muutoksista identiteetissä, itsetunnossa ja tavoitteissa. Tämän analyysin vahvuus on, että se antaa haastateltavalle mahdollisuuden kertoa oman tarinansa omasta näkökulmastaan eikä pakota vastauksia ennalta määrättyyn suuntaan. Kuvio 1:ssä ja haastatteluissa ilmenneet teemat havainnollistavat kyseistä prosessia. Urheiluvammoista johtunut urheilu-uran ennenaikainen lopettaminen oli kaikille kolmelle haastateltavalle prosessi, jossa oli useampia vaiheita ja johon vaikuttivat monet tekijät. Haastatteluhetkellä uran lopetuksesta oli kulunut 6–10 vuotta. Tässä artikkelissa kuvataan Suomen jääkiekkoliigassa pelanneiden ammattijääkiekkoilijoiden henkilökohtaisia kokemuksia urheilu-uran loppumiseen johtaneiden urheiluvammojen psykososiaalisista vaikutuksista. Haastattelurungon kysymykset perustuivat kahteen teoriaan, eli urheilu-uran siirtymisiä ja niihin sopeutumista kuvaavaan käsitteelliseen malliin (The Conceptual Model of Adaptation to Career Transition; Taylor & Ogilvie 1994) sekä urheiluvammaan ja kuntoutumisprosessiin liittyvää psykologista prosessia kuvaavaan malliin (The Integrated Model of Psychological Response to the Sport Injury and Rehabilitation Process; Wiese-Bjornstal ym. ...et vaivojen kautta vaa elää” (Pelaaja B ). 1998) Tällä haluttiin varmistaa, että pelaajilla oli mahdollisuus kertoa kokemuksistaan, urheilu-uran päättymiseen liittyvistä tekijöistä, loukkaantumisesta, urheiluvammasta, sekä kuvailla laajasti erilaisia urhei luvammaan ja urheilu-uran päättymiseen liittyviä psykososiaalisia vaikutuksia. Lähtökohtana oli kaukaloon palaaminen: “puoli vuotta nyt mennään tässä näin, hoidetaan paikat kuntoon ja sit taas jatketaan” (Pelaaja C ). no hitsit et harmitus, mut ei se mitään mä reenaan tän kuntoon ja palaan.” (Pelaaja A) Kaikki kolme haastateltavaa kokivat loukkaantumiset normaaliksi osaksi jääkiekkoilijan arkea: ”Tällästähän tää on, jääkiekkoilijan arki... 46 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Urheilu-uran päättymiseen johtava vamma aiheuttaa urheilijalle monenlaisia erilaisia ajatuksia. Tähän mennessä näitä vaikutuksia koskevaa tutkimusta on vähän, etenkin huippu-urheilutasolla. Urheilijan oma kokemus esiin Tutkimuksessa syvähaastateltiin kolmea liigassa pelannutta ammattijääkiekkoilijaa, joiden urheilu-urat päättyivät urheiluvamman seurauksena. Haastattelut analysoitiin käyttämällä tulkinnallisen fenomenologisen analyysin menetelmää (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA; Smith 1996)
Kyl siin sit jossain vaiheessa hommataan uusiiki tilalle” (Pelaaja B). Esimerkiksi perheeltä, erityisesti puolisoilta saatu tuki koettiin erittäin tärkeäksi osaksi toipumisprosessia. Tärkeää vertaistukea löytyi myös ystäviltä, varsinkin sellaisilta joilla oli ammatti-urheilija tausta ja jotka olivat kokeneet samanlaisen kohtalon: “Mul oli toisalt sit toinen kaveri joka kävi samanlaista prosessia läpi, eri loukkaantuminen, mutta joka sit johti myös loppujen lopuksi myös lopettamiseen. Kaikki kolme haastateltavaa kuvailivat myös jonUrheilijan oma suhtautuminen tilanteeseen sekä näkemys omasta identiteetistä ja siitä, miten paljon identiteetti on sidoksissa lajiin, voivat vaikuttaa urheilu-uran jälkeiseen elämään sopeutumiseen.. Taloudellista epävarmuutta lisäsivät myös urheilijoiden kanssakäymiset vakuutusyhtiön kanssa: ”... Urheiluvamman ja lopettamisprosessin vaikutukset näkyivät myös haastateltavien käytöksessä, erityisesti silloin kun he tekivät päätöstä uran lopettamisesta. “siinä meni vähän aikaan, et ei jaksanut olla niitten lätkä tai niitten (tyyppien kanssa) jotka oli tullut (osaksi elämää) niinku tässä itse ammattilaisuran aikana” (Pelaaja A). Kun vamman vakavuus ymmärrettiin, ilmeni erilaisia epämiellyttäviä tunteita, erityisesti kuntoutusprosessin aikana, urheilu-uran lopetuspäätöksen kynnyksellä ja heti sen jälkeen: ”Toipuminen oli hidasta, tunnetilat ja ajatukset olivat myös sen mukaisia, ehkä omien kykyjenkin epäilyä” (Pelaaja A). Näistä suurimmat olivat sosiaalinen tuki ja/tai sen puute, sekä taloudellinen epävarmuus. En mä tiedä, ehkä just sillei ettei se sitä energisyyttä ollut oikein mihinkään” (Pelaaja C). Haastateltavat kertoivat miten seuran ja valmentajien osallistuminen uran lopettamisprosessiin oli hyvin bisnesmäistä ja suurin osa kanssakäymisistä liittyi lähinnä pelikuntoon. Haastatteluhetkellä kaikki kolme olivat palaneet pitkän tauon (18 kuukaudesta viiteen vuoteen ), jälkeen takaisin jääkiekon pariin junioritason valmentajina: “mä prosessoin tän homman vuosi, puolitoista vuotta. mulla se asia (vakuutuskäsittely) siis aika nopeasti siirtyi sieltä normaalikäsittelijältä... Samoin urheilulääketieteen ammattilaiset olivat tärkeitä sosiaalisen tuen lähteitä: ”No meil oli, ihan valtakunnan paras lääkäri, hoitamassa et sai kyl ihan, ihan tota loistavan tuen tähän hommaan ja auttoa ja voin sanoa, et hoiti viimeisen päälle” (Pelaaja B). Tämä bisnesajattelu heijastui myös konkreettisella tasolla, kun tuli uusien sopimusten tekemisen aika: “tietysti siinä oli taustalla, että purettiin sopimus. Haastateltavat kokivat prosessin aikana vaiheita, jolloin heidän oli vaikea hyväksyä vamman vakavuus ja sen seuraukset: ”oli hyvin vaikee ymmärtää maailma oli päinvastoin et miks tää tähän loppu” (Pelaaja A). Kukin haastateltava reagoi tilanteeseen yksilöllisellä tavalla. Niin kaikki vastaukset tuli niin ku aina, se ei ollut enää käsitteljiä vaan se oli sitten asianajajan tai varatuormarin. Tavallaan, et mä en tehnyt, mä olin kotona, et kävin tosi vähän kattelee mitään lätkää, mutta sen jälkeen rupesin sit valmentamaan” (Pelaaja B ). Urhei luvamman seurauksena tulleet ajatukset, tunteet ja teot vaihtelivat voimakkaasti lopettamisprosessin eri vaiheissa. Josta tuli päätös” (Pelaaja C). ”Tunteet on ollut aika sekaisin” Kaikkien haastateltavien kohdalla oli selvää, että urhei luvammoista aiheutuneet psykososiaaliset seuraukset vaikuttivat voimakkaasti urheilu-uran lopettamisprosessiin ja sen onnistumiseen. ”Ei ole vaan se vamma joka päättää uran, vaan kyl siihen liittyy kaikki muutkin aspektit.” Urheilu-uran lopettamisprosessiin liittyi useita ulkoi sia tekijöitä, jotka vaikuttivat urheilijoiden mielialaan ja prosessin kulkuun sekä positiivisesti että negatiivisesti. kaikin puolin tuntuu että että aika pieneksi tunsi ittensä... Ilmeni myös erilaisia tunnetiloja. Muutos tähän etäisyyden hakemiseen tuli kaikilla haastateltavilla myöhemmin. 47 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 selvisikin haastateltaville vasta, kun toipumisprosessissa oli kulunut useampia kuukausia eikä vamma ottanut parantuakseen: “lopullinen tieto tuli niin ku, ihan lopullinen vasta noin vuosi sen loukkaantumisen jälkeen … se oli ihan vaiheessa, se kuntoutusvaihe ja se ei mennyt millään eteenpäin” (Pelaaja C). Kaikki kolme haastateltavaa kertoivat kuinka he hakivat etäisyyttä “lätkämaailmasta”: ”tietoisesti teki sitä jollain tapaa sitä pesä-eroa. niitten lakiasiahallistolle. Niin ku siihen koppimaailmaan” (Pelaaja B ). Hän oli tämmöinen läheinen kaveri ja sit siinä vaiheessa meillä oli elämäntilanne samassa tilanteessa” (Pelaaja C). “Liigassa, nyt et se on tulosurheilua nii, niil ei oo hirveesti aikaa miettii yhtä, yhtä kaveria. Koettiin, että musta ei ole apua sille kaudelle enää” (Pelaaja C). Haastateltavat kertoivat myös kokeneensa muun muassa lieviä masennuksen oireita, tylsistymistä, turhautuneisuutta ja luovuttamisen tunteita: “ei oo ollut ihan semmoinen iloisuus ainakaan mukana siinä vaiheessa elämää. Suurimmat stressiä aiheuttaneet ulkoiset tekijät olivat sosiaalisen tuen riittämättömyys urheiluseuran puolesta sekä taloudellinen epävarmuus
Mä sain elämään niin ku paljon enemmän ja tietyis määrin ... “Vielä enemmän, sit taas avartanut taas, et on muutakin kuin jääkiekko.” Kaikki kolme haastateltavaa kuvailivat laajasti itsepohdiskelun ja -tutkiskelun sekä oman sisäisen muutoshalun tärkeyttä lopettamisprosessin aikana. Et siitä tulee henkinen paine ja se ei ... 2004; Taylor & Ogilvie 1994). Tulokset viittaavat siihen, että urheilijan oma suhtautuminen tilanteeseen sekä näkemys omasta identiteetistä ja siitä miten paljon identiteetti on sidoksissa lajiin voivat vaikuttaa urheilu-uran jälkeiseen elämään sopeutumiseen. Suomalaiset ammattijääkiekkoilijat saavat urheiluvamman kuntoutuksen aikana erinomaista lääketieteellistä tukea fyysisiin vammoihinsa fysioterapeuteilta ja lääkäreiltä. Suurimmat stressiä aiheuttaneet ulkoiset tekijät olivat riittämätön sosiaalinen tuki urheiluseuran taholta sekä taloudellinen epävarmuus. Vaikka kaikki haastateltavat kuvailivat kokeneensa voimakkaita negatiivisia ajatuksia ja tunnetiloja, prosessin aikana tapahtuneen henkisen kasvun kautta urheiluvamma ja sen seuraukset koettiin jälkikäteen positiivisena elämänkokemuksena. Sit kun sen (identiteetin ja elämän) on joutunut uudestaan rakentaa, niin se on paljon vahvempi ku se on tehty tietoisesti se rakentaminen. Haastatteluista ilmeni myös voimakkaasti se, että tämän pohdiskelun tuloksena, monien murrosvaiheiden ja kokemuksien jälkeen kaikki kolme haastateltavaa kuvailivat loukkaantumista ja uran lopettamispäätöstä jopa positiivisena tapahtumana: ”Kuulostaa hullulta, mut et tällä hetkellä on semmoinen tunne et se oli hyvä asia. On tavallaan niin ne (vakuutusyhtiö) määrää mitä sä saat [tehdä]... Taloudellinen epävarmuus oli yksi eniten haastateltavien henkiseen hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Myös urheilijoiden läheisyydessä toimivat henkilöt voivat vaikuttaa prosessiin positiivisesti. ...Se on, se on, se on raskas. Itsepohdiskelun avulla urheilijat oppivat arvostamaan henkisen kasvun ja perheen tärkeyttä urheilu-uran edellä ja kokivat, että jälkikäteen katsottuna prosessi oli kasvattanut heistä parempia ja vahvempia yksilöitä. Siksi onkin tärkeää, että ammatti-urheilijoille on tarjolla kokonaisvaltainen ja käytännönläheinen suunnitelma tulevaisuuden varalle. Se ei oo missään nimessä muka vaa...” (Pelaaja B). Vastaavaa tukea vammojen psykososiaalisiin Pelaajayhdistys voisi panostaa pelaajiin auttamalla ammattijääkiekkoilijoita urasuunnittelussa ammattiuran aikana.. Se vaikutti tutkimukseen osallistuneiden ammattijääkiekkoilijoiden päivittäiseen fyysiseen ja psykososiaaliseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Urasuunnittelu tukemaan siirtymävaihetta Sopeutumisvaikeuksia voidaan välttää, mikäli urheilijalla on varasuunnitelma, eli mikäli hän on aloittanut systemaattisen urasuunnittelun jo urheilu-uran aikana, laaja sosiaalinen tukiverkosto sekä tarvittavat psykologiset taidot tietoiseen identiteetin tarkasteluun. Tähän itsetutkiskeluja pohdintaprosessiin sisältyi vahvasti myös jääkiekon ulkopuolinen elämä ja sitä kautta näkemyksien avartuminen: “se on tuonut myös monia muita sellasia asioita jotka ei ehkä, jos olisin jatkanut pelaamista , olisi ollut mahdollisia” (Pelaaja A). Ja se (vamma) niin ku pysäytti, ainakin mun kohdalla ja sekoitti kaiken ja tietyn aikaa se kestää et asettaa ja laittaa, et mikä kuuluu tohon ja mikä tähän ja mitkä on nää minkä kautta ite elää nykyään ja se on ollu ainakin itelle vaa hyvä juttu” (Pelaaja C). Ei heti alkuun, mutta nytten useampi vuosi sen jälkeen, et on 5 vuotta aikaa niin mä koen, että mä oon niin ku parempi ihminen, ku ehkä mä olin silloin.” (Pelaaja C) Urheiluvammoista aiheutuneet psykososiaaliset seuraukset vaikuttivat voimakkaasti urheilu-uran lopettamisprosessiin ja sen onnistumiseen. Useat tutkimustulokset tukevat urasuunnittelua, jonka on todettu auttavan urheilijan sopeutumista uuteen arkeen, käyttämään aktiivisia sopeutumismenetelmiä ja koke maan vähemmän negatiivisia tunteita ja reaktioita prosessin aikana (Alfermann ym. Puolisot, lääkärit, ja fysioterapeutit olivat tärkeitä sosiaalisen tuen lähteitä. Nämä erilaiset sisäisen kasvun vaiheet kuvailtiin tietoisina prosesseina, jotka vaativat aikaa ja aktiivista sitoutumista oman identiteetin tarkkailuun ja elämän uudelleen muokkaamiseen: ”Mä oon kokenut nyt toisaalta sen, et ku se loukkaantuminen, se niin ku sotki kaiken. Vamman ja sen seurauksien hyväksymisja parantumisprosessi oli pitkä ja henkisesti vaikea. Ku aikaisemmin se (identiteetin rakentaminen) on tullut aika automaattisesti, se on tullut automaattisesti siihen asti. 48 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 kin tasoista ”tappelua” vakuutusyhtiön kanssa ja siitä johtuvia seurauksia: ”Se oli kuitenkin se paine, ku vuoden välein jouduin miettii, että, mites se nyt menee (vakuutusyhtiön kanssa) ja vaikka, et saaks sä mennä tonne kouluun ja et sä saakkaan mennä tonne kouluun. Urheilijat kokivat useita murrosvaiheita, jotka vaikuttivat hyväksymisja toipumisprosessiin
Barry, C. New York, NY: Springer Publishing Company, Inc. Teoksessa D. 49 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 vaikutuksiin ja urheilu-uran päättymiseen ei ollut suoranaisesti tarjolla tutkimukseen osallistuneille urheilijoille, vaikka kaikki kolme haastateltavaa kokivat juuri psykososiaaliset seuraukset vaikeammaksi käsitellä ja hyväksyä. Smith, J. Beyond the divide between cognition and discourse: Using interpretative phenomenological analysis in health psychology. Yksi haastateltavista ehdottikin Leijonapolun tyyppistä ”urapolkua”, jossa yhdistetään jääkiekko, työ/opiskelu, ja muu elämä. A. Abingdon: Routledge. 1994. 2011. 7, 97–107. Psychology and Health 11, 261–271. Väitöskirja. LÄHTEET Alfermann, D. 2013. Urheiluvammat ja niiden seuraukset tulisikin hoitaa moni-osaavan ammattilaistiimin avulla, jonka tavoitteena on urheilijan fyysinen ja psykososiaalinen hyvinvointi (Arvinen-Barrow & Clement 2015; Clement & Arvinen-Barrow 2013). MONTSE RUIZ, PhD Liikuntapsykologian lehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: montse.ruiz@jyu.fi Kirjoittaja on Suomen Psykologiliiton sertifioitu psyykkinen valmentaja. Aktiivinen kommunikointi pelaajien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista urheilu-uran aikana on tärkeää, myös valmennus ja seuratasolla. M., Smith, A. H. Tutkimusavustaja Faculty of Sport Science – Sport Psychology Unit Ruhr-Universität Bochum Bochum, Saksa Sähköposti: anu.naessi@rub.de Kirjoittaja on Suomen Urheilupsykologisen Yhdistyksen (SUPY) hallituksen jäsen ja sihteeri. & Zemaityte, A. Schlossberg, N. & Walker, N. Athletic Insight, 11(2), 1–11. Pelaajayhdistys voisi puolestaan panostaa pelaajiin auttamalla ammattijääkiekkoilijoita urasuunnittelussa ammattiuran aikana. M., Shaffer, S. K. Narrative in medicine: The stories of elite college athletes’ career-ending injuries. Journal of Applied Sport Psychology, 10, 46–69.. M., & Morrey, M. & Clement, D. Alfermann, D., Stambulova, N. The psychology of sport injury and rehabilitation. Wylleman (toim.) Career transition in sport: International perspectives Morgantown, WV: Fitness Information Technology 45–58. 2004. An integrated model of response to sport injury: Psychological and sociological dynamics. Sport medicine team influences in psychological rehabilitation: A multi-disciplinary approach. ANU NÄSSI, M.Sc. 2015. & Lindstrom Bremer, K. Psychology of Sport and Exercise, 5, 61–75. Clement, D. MONNA ARVINEN-BARROW, PhD Urheilupsykologian apulaisprofessori Department of Kinesiology – Integrative Health Care & Performance Unit University of Wisconsin-Milwaukee Milwaukee, Wisconsin USA Sähköposti: arvinenb@uwm.edu Kirjoittaja on Englannissa laillistettu psykologi (CPsychol) ja British Psychological Societyn jäsen ja Suomen Psykologiliiton sertifioitu pyykkinen valmentaja. C. A preliminary investigation into athletic trainers’ views and experiences of multidisciplinary team approach to sport injury rehabilitation. S. Journal of Applied Sport Psychology, 6, 1–20. Taylor, J., & Ogilvie, B. 2008. & Kleiber, D. Female collegiate gymnasts and experiences in sport retirement due to injury. Transitioning out of sport: The psychosocial effects of collegiate athletes’ career-ending injuries. Counseling adults in transition: Linking practice with theory. Causes and consequences of sport career termination. Arvinen-Barrow, M. 2001. 1994. & Arvinen-Barrow, M. ProQuest Dissertations and Theses. 1998. A. Wiese-Bjornstal, D. A. Athletic Training and Sports Health Care. Stoltenburg, A. Teoksessa: Arvinen-Barrow, M. 1996. Lavallee & P. Brock, S. A conceptual model of adaptation to retirement among athletes. Qualitative Health Research 4, 411–430. Reactions to sports career termination: A cross-national comparison of German, Lithuanian, and Russian athletes. L., Kamphoff, C. Western Michigan University, MI. Näin pelaajat eivätkä ehkä tuntisi olevansa pelinappuloita isossa tulosurheiluun tähtäävässä organisaatiossa. 1984. (Eds.)
50 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: SEPPO PENTTINEN Oppilas on opettajan itsekasvatuksen peili Kuva: ANTERO AALTONEN
Vastaavalla tavalla pyydettiin nimeämään yksi kouluvuosien opettaja, jota opiskelija koki arvostaneensa erityisen vähän, ei lainkaan tai jota jopa inhosi. Opettajan myönteinen toiminta oppilaita kohtaan 3. Opettajan oma positiivinen olemus: luonne, asenne tai muut henkilökohtaiset ominaisuudet 2. äidinkielen opettajat, 3. Opettajan negatiivinen toiminta oppilaita kohtaan 3. Opettajan heikot vuorovaikutustaidot 5. Tarkastelun painopiste on myönteisissä ilmiöissä. Kirjoitukset ovat osa laajempaan aineistoa, jossa tarkastellaan kouluvuosien, ainelaitoksella tapahtuvan opiskelun ja pedagogisten opintojen merkitystä tulevien liikunnanopettajien opettajuuden kehittymiselle (Penttinen 2015). Tehdyllä valinnalla halutaan viestittää, kuinka jokaisen opettaja-kasvattajauran valinneen tulisi pyrkiä maksimoimaan myönteisiä ja minimoimaan kielteisiä ilmiöitä koulun arjessa ja omassa toiminnassaan. liikunnanopettajat, 7. Opettajan heikko ammattitaito/työtehtävien puutteellinen hoitaminen 4. Liikunnanopettajiksi valmistumassa olevat opiskelijat muistivat hämmästyttävän tarkasti omien kouluaikojensa opettajien piirteitä vielä vuosia koulun päättymisen jälkeenkin. 51 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Omat kouluvuodet ovat varteenotettavia observoinnin oppivuosia opettajaksi aikovalle. Opettajan oma negatiivinen olemus: luonne, asenne tai muut henkilökohtaiset ominaisuudet 2. vieraiden kielten opettajat, 4. Näiden ohella opiskelijoita pyydettiin kuvaamaan myös yhtä omien kouluvuosiensa opettajaa, jota kukin koki ihailleensa/arvostaneensa/kunnioittaneensa erityisen paljon. Tulos oli yhtenevä sekä naisten että miesten kirjoituksissa kaikkina yhdeksänä tutkimusvuotena. humanististen aineiden (historia, uskonto, psykologia, filosofia) opettajat, 5. Liikunnanopettajan arvostus selkeästi esillä Sekä arvostetut että ei-arvostetut opettajat edustivat eri oppiaineita (KUVIO 1). rehtorit, luokanvalvojat. Koko tutkimusjoukon jakaumien ohella verrattiin, erosivatko naisja miesopiskelijoiden arvostamat ja ei-arvostamat opettajakategoriat, samoin poikkesivatko eri sukupuolten käyttämät perustelut toisistaan. Opettajan kyky luoda positiivinen ilmapiiri, työrauha ja hallita opetusryhmää positiivisin keinoin, auktoriteetti Samoja, mutta sisällöllisesti käänteisiä kategorioita käytettiin myös ei-arvostetun opettajan perustelujen ryhmittelyssä: 1. jokin muu kouluyhteisön aikuinen tai useita opettajia, joiden ainetta ei mainittu. Kirjoitukset laadittiin kunkin vuoden pedagogisten opintojen alkaessa. Kirjoituksissa esiintuodut perustelut käytiin läpi aluksi sisällönanalyysin keinoin. Koska vastaajina olivat liikunnanopettajaopiskelijat, oli loogista, että omat liikunnanopettajat tulivat muita opettajaryhmiä yleisimmin (35 %) mainituiksi arvostettuina opettajina. Arvostetuiksi nimettyjen opettajien perustelut luokittuivat viiteen pääkategoriaan: 1. jonkin muun taito-/taideaineen kuin liikunnan opettajat, 8. Jos ketään opettajaa ei kulunut tähän kategoriaan, sekin tuli mainita. Tarkoituksena on konkretisoida opettajaprofiilien laajaa kirjoa, lisätä nuorten opettajien tietoisuutta tulevan työnsä pitkäkestoisista vaikutuksista sekä antaa virikkeitä tulevien opettajien itsekasvatukselle. matemaattisluonnontieteellisten aineiden (matematiikka, fysiikka, kemia, biologia/maantieto) opettajat, 6. Samalla pyydettiin myös perustelemaan, mihin nimetyn opettajan arvostus perustui. ja opinto-ohjaajat, 9. Tässäkin tuli kuvata, mikä opettajassa tai hänen tekemisessään synnytti mainitun negatiivisen reaktion. Sekä arvostetut että ei-arvostetut opettajat ryhmiteltiin yhdeksään opettajakategoriaan: 1. Mahdollisia eroja tarkasteltiin myös sen mukaan, minkälaiseksi vastaajat kuvasivat oman suhtautumisensa kouluun ja koululiikuntaan eri kouluasteilla. Heidän kuvauksissaan arvostetut opettajat olivat ammattitaitoisia, kannustavia ja oikeudenmukaisia. Ilmapiirin luomiseen, työrauhaan ja ryhmän hallintaan liittyvät heikkoudet/puutteet Sisällönanalyyttisesti ryhmitellyt perustelut koodattiin määrälliseen muotoon laskemalla kunkin kategorian esiintyvyys kirjoituksissa. Lisäk si lähes joka kolmas oman liikunnanopetT ässä artikkelissa kuvataan opettajankoulutuksensa loppuvaiheessa olevien liikunnanopettaja-opiskelijoiden (N=406) kirjoituksia omien kouluaikojensa arvostetuimmista ja vähiten arvostetuista opettajista sekä perusteluista, joita näihin opettajiin liitettiin. Opettajan hyvät vuorovaikutustaidot 5. Jos yksikään kouluvuosien opettaja ei ollut ansainnut opiskelijan kunnioitusta kouluaikana, sekin tuli mainita – ilman perusteluja. luokanopettajat, 2. Opettajan hyvä ammattitaito / työtehtävien laadukas hoitaminen 4. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksän vuoden (2006–2014) aikana kootuista opiskelijoiden (N= 406) kirjoituksista. Opiskelijoita pyydettiin määrittelemään suhtautumistaan koulunkäyntiin ja koululiikuntaansa eri kouluasteilla
Negatiivisia muistoja liittyi eniten vieraiden kielten ja jonkin matemaattisluonnontieteellisen aineryhmän opettajiin. Nimetyt liikunnanopettajat olivat pääsääntöisesti yläasteen tai lukion opettajia, mutta moni opiskelija muisteli arvos tavasti myös alakoulunsa liikuntaa opettanutta luokanopettajaa. Yli puolet perusteli arvostamaansa opettajaa tämän positiivisella olemuksella ja lähes puolet opettajan myönteisellä toiminnalla oppilaita kohtaan. Vastausten jakaumat osoittivat monien aikaisempien tutkimusten tavoin, kuinka monen aineen opettajat voivat jäädä oppilaille mieleen niin ”hyvässä kuin pahassa” ja kuinka saman aineen tai aineryhmän opettajia kuului sekä arvostettuihin että ei-arvostettuihin opettajiin (KUVIO 1). Kaksi kolmesta mainitsi arvostamaansa opettajan ominaisuutena jonkin hyvään ammattitaitoon/ laadukkaaseen opetukseen kuuluvan piirteen. Prosenttijakaumat (N=406). Liikunnanopettajien ohella myös monet matemaattisluonnontieteellisen, humanistisen aineryhmän (historia, psykologia ja uskonnon) sekä luokanja kieltenopettajat olivat jääneet eri vuosien liikunnanopiskelijoille myönteisinä henkilöinä mieleen. Vain harva oli maininnut muita opettajaryhmiä. Erityisen kiinnostavia olivat kriteerit, joilla kunkin opettajan arvostusta perusteltiin. Ketä/minkä aineen opettajaa liikunnanopettajaopiskelijat kirjoittivat arvostaneensa erityisen paljon ja ketä erityisen vähän tai ei lainkaan kouluvuosinaan. Taulukossa 1 on koonti arvostettuihin opettajiin liitetyistä ominaisuuksista ja toimintatavoista viiteen pääkategorian ryhmiteltyinä. Kuudesosa totesi, ettei heillä ollut kouluaikana yhtään sellaisia opettajia, joka olisi kuulunut ei-arvostettujen opettajien ryhmään. Myös opettajan hyvät vuorovaikutusja ryhmänhallintaKUVIO 1. 52 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 tajaansa korkeimmalle arvostaneista opiskelijoista totesi tuon opettajan esimerkin tai toimintatavan rohkaisseen itseä hakeutumaan myös samalle alalle. Arvostetut opettajat ovat tehneet vaikutuksen niin olemuksellaan, oppilaiden myönteisellä kohtaamisella, omalla ammattija vuorovaikutustaidoillaan kuin ryhmänhallintataidoillaankin – useimmissa tapauksissa vähintään kahdella piirteellä.. Miksi opettajaa arvostettiin. Arvostettuja opettajan perusteltiin jokseenkin tasaisesti eri pääkategorioihin kuuluvilla kriteereillä
Arvostetut äidinkielen opettajat olivat jääneet mieleen hyvän ammattitaitonsa ja muun muassa tuntien hyvän työskentelyilmapiirin ja opettajan hyvien ryhmänhallintataitojen perusteella. Tulevat liikunnanopettajat koulumyönteisiä Opettajien kokemisen ohella opiskelijat arvioivat myös omaa kouluja koululiikuntasuhdettaan eri kouluasteilla viisiportaisella asteikolla. Tässä yhteydessä mainittiin tavallisimmin epäoikeudenmukaisuus ja opettajan käyttämä suosikkijärjestelmä. Arvostetut luokanja liikunnanopettajat muistettiin yleisimmin heidän positiivisesta olemuksestaan ja myönteisestä toiminnastaan (muun muassa kannustavuus, oikeudenmukaisuus ym.) oppilaita kohtaan. Opettajan hyvä ammattitaito/ laadukas työtehtävien hoitaminen Hänen työtehtäviensä hoitamista sävytti: • laadukas, hyvä opetus: opettaja sai oppimaan, ymmärtämään, oppi meni perille, opettaja uskalsi vaatia oppilailta työn tekemistä • sisältöjen/ työtapojen/ opetusmenetelmien monipuolisuus ja vaihtelevuus • hyvä aineenhallinta, rautainen tietotaito, asiantuntemus, vakuuttavuus, olennaisen löytäminen opittavasta asiasta, ytimekkyys, napakkuus, tehtyjen ratkaisujen perusteleminen, opittavien asioiden konkretisointi, runsas esimerkkien käyttö, havainnollisuus, kyky luoda asioista loogisia kokonaisuuksia, omien vahvuuksien hyödyntäminen • eriyttämisen taito: erilaisten oppilaiden tarpeiden huomioon ottaminen, sopeutumiskyky, joustavuus • kasvatuksen ja oppimisen yhdistäminen, hyvä tilannetaju, tunneille hyvin valmistautunut • hyvä, myönteinen esimerkki opettajan työn tekemisestä, esikuva/idoli • työn tekemiseen liittyvä innostuneisuus, työhön panostaminen, työstä pitäminen, atkuva itsensä kehittäminen 4. Opettajan hyvät vuorovaikutustaidot Oppilaiden kohtaamisessaan opettaja oli: • ymmärtäväinen, hyvä kuuntelija, sai oppilaat kuuntelemaan, empaattinen, tunneälykäs, oli läsnä, helposti lähestyttävä, kiinnostunut oppilaista, oppilaskeskeinen, luotti oppilaisiin, oppilaiden keskustelemaan ja kyseenalaistamaan saaminen, oppilaita varten ja oppilaiden puolella, vastuuta ja vapauksia antava 5. Vieraiden kielten opettajien arvostuksen perusteluissa painottuivat hyvä ammattitaito ja myönteinen oppilaiden kohtaaminen. Arvostettujen historian, uskonnon ja psykologian ja matemaattisluonnontieteellisen aineryhmän opettajien perusteluissa esiintyivät yleisimmin heidän ammattitaitoonsa ja positiiviseen olemukseensa liittyvät piirteet. Tulevat liikunnanopettajat olivat itsearviointien Kategoria Arvostetun opettajan perusteluissa käytettyjä piirteitä / luonnehdintoja 1. Arvostettuihin opettajien liitettyjä ominaisuuksia ja toimintatapoja (esimerkkejä). Opettajan myönteinen toiminta oppilaita kohtaan Hänen toimintaansa sävytti: • kannustavuus, rakentavuus, innostavuus, yrittämään / innostumaan saaminen, motivoivuus, positiivinen palaute, oppilaiden vahvuuksien hyödyntäminen, hyvä oppilaantuntemus, oppilaan kykyihin uskominen, nimien opettelu heti alussa • oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, suoraselkäisyys, reiluus, kaikista oppilaista huolehtiminen, opettajaan pystyi luottamaan, esimerkillisyys, arvostava suhtautuminen oppilaisiin, oppilaan parasta ajatteleva, oppilaiden ideoita huomioon ottava 3. Jos arvostettu opettaja oli jokin muu kuin jokin edellisistä, esimerkiksi jonkin taito-taideaineen opettaja, rehtori, luokanvalvoja tai opo, heidät muistettiin erityisesti hyvistä vuorovaikutustaidoistaan ja positiivisesta toiminnastaan oppilaita kohtaan. Positiivinen ilmapiiri, ryhmänhallinta Luokan tai opetusryhmän käsittelyssä hänestä välittyi: • auktoriteetti: molemminpuolinen kunnioitus, ei ”räyhäämistä” tai huutamista • jämäkkyys, vaativuus, hyvä ”kuri”, haastavienkin ryhmien hallinta, luokassa hyvä ryhmähenki ja turvallinen ilmapiiri, jokaisella oikeus ja mahdollisuus opiskella ja oppia, hyvien tapojen esille tuonti, selkeät pelisäännöt TAULUKKO 1. Opettajan oma positiivinen olemus Ihmisenä hän oli: • myönteinen, leikkisä, huumorintajuinen, aito, sympaattinen, inhimillinen, välittävä, mukava, rauhallinen, kiireetön, rento, lupsakka, avoin, suora, rehellinen, lämmin-henkinen, auttavainen, hyväsydäminen, rakastava, ystävällinen, kärsivällinen, iloinen, reipas, aurinkoinen, eloisa, ennakkoluuloton, avarakatseinen, värikäs, kyky nauraa itselle, älykäs, mukaansa tempaava, ahkera, elämänläheinen 2. Jos jotakin opettajaa ei arvostettu, sitä perusteltiin yleisimmin opettajan ammattitaidon puutteella ja opettajan negatiivisella toiminnalla oppilaita kohtaan. 53 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 taidot tulivat useissa perusteluissa esille
Opiskelijoiden kirjoituksista kävi myös ilmi, että samojen aineiden tai aineryhmien opettajia tuli mainituiksi sekä arvostettuina että ei-arvostettuina. Oppilaat ovat kuitenkin jokaisen opettajan keskeisimpiä itsekasvatuksellisia peilejä. Naisja miesopiskelijat eivät eronneet sen suhteen, minkä opettajakategorian opettajaa he arvostivat. SEPPO PENTTINEN, KT, LitM Liikunnan didaktiikan emerituslehtori Jyväskylän yliopisto/OKL Sähköposti: seppo.penttinen@jyu.fi. Miesten koululiikuntasuhde oli erittäin positiivinen riippumatta minkä aineen opettajansa he olivat nimenneet arvostetuksi opettajakseen. Ponnistelematta saavuttaa vain keskinkertaisuuden Suomalaisilla opettajilla on ammattikuntana varsin korkea yhteiskunnallinen arvostus. Heidän suhtautumisensa omaan koulunkäyntiin oli myönteisimmillään ala-asteella (ka 4,25). Myös suomalaista opettajankoulutusta pidetään korkeatasoisena ja opettajankoulutukseen hakeutumis-halukkuus on korkea. Tulos kannustaa siten unohtamaan eri opettajaryhmiin liitetyt stereotypiat ja asenteelliset yleistykset, jonka mukaan ”liikunnanopettajat ovat sellaisia ja fysiikanopettajat tuollaisia”. Myönteisyys heijastui oppilaisiin monena piirteenä ja toimintatapana. Tutkittuihin opiskelijoihin ovat heidän arvos tamansa opettajat voineet siten tehdä positiivisen vaikutuksen niin olemuksellaan, oppilaiden myönteisellä kohtaamisellaan, omalla ammattitaidollaan, vuorovaikutustaidoillaan kuin ryhmänhallintataidoillaankin – useimmissa tapauksissa vähintään kahdella piirteellä. Myös tämän aineiston arvostetun opettajan inhimillisiä piirteitä korostaneet opiskelija-arvioinnit rohkaisevat osaltaan ylläpitämään Uusikylän korostaman kokonaisvaltaisuuden, eheyden ja kasvokkain tapahtuvan koulukasvatuksen ihannetta. Mihin tahansa elämänalueeseen – kouluopiskeluunkin – pätee vanha viisaus, että ponnistelematta voi saavuttaa korkeintaan keskinkertaisuuden. Vaikka naisopiskelijat olisivat maininneet jonkin opettajan ei-arvostettuna opettajana, tällä ei ollut yhteyttä yleiseen kouluun suhtautumiseensa millään kouluasteella. Yläasteen vaiheessa asenne koulunkäyntiin aleni (ka 3,83), mutta koheni jälleen lukiossa (ka 4,06). Tikkanen 2015) jo vuosia pitänyt erityisen ansiokkaasti yllä suomalaisen koulun, erityisesti peruskoulun ja opettajankoulutuksen positiivisia ilmiöitä. Kirjoitusten jokaisessa opettajakategoriassa oli varsin monenlaisia piirteitä omaavia henkilöitä. Tulos on yhtenevä eräiden aiempien opiskelija-aineistojen kanssa (Penttinen 1999, 2007). Vaikka aika ajoin kyseenalaistetaan opettajien merkitys oppilaan tulevaisuudelle, osoitti tämä aineisto, että varsin monel le opiskelijalle oma kouluajan liikunnanopettaja oli ollut idoli ja esimerkki, jonka kaltaiseksi haluttiin tulla ja joka olemuksellaan ja/tai tekemisellään oli vaikuttanut varsin monen opiskelijan uranvalintaan. 54 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 perusteella varsin koulumyönteisiä. Tämä aineisto osoitti, että opettajiksi valmistumassa olevat opiskelijat muistivat hämmästyttävän tarkasti omia kouluaikojensa opettajien piirteitä vielä vuosia koulun päättymisen jälkeenkin. Siksi nuorten kokonaisvaltaisen maailmankuvan hahmottumisen tukemiseen tarvitaan jatkossakin opettaja-kasvattajia, jotka ovat itsensä kanssa sinut olevia, turvallisia, tasapainoisia, kannustavia ja myönteiset elämänarvot omaavia aikuisia. Naisten koululiikuntasuhde oli yläasteen ja lukion vaiheissa selkeästi keskimääräistä korkeampi niillä, joilla oma liikunnanopettaja esiintyi arvostettuna opettajana. Miesten koululiikuntasuhde oli naisia myönteisempi ala-ja yläasteella (p<.001), mutta ei enää lukiossa. Miesten kohdalla poikkeuksen muodosti ryhmä, joka mainitsi ei-arvostettuna opettajana liikunnanopettajansa. Tulosta, että arvostetut opettajat kuvattiin usean myönteisen piirteen yhdistelminä eikä vain yhtenä ominaisuutena, on pidettävä rohkaisevana. Tulevien liikunnanopettajien oma koululiikuntasuhde oli kaikilla kouluasteilla erittäin myönteinen (ka >4.5). Näiden opiskelijoiden suhtautuminen koulunkäyntiin oli kaikilla kouluasteilla selkeästi myönteisempi kuin miehillä keskimäärin. Kyse on usein vain yhden ihmisen tulkinnasta ja sen perusteella tehdystä yleistyksestä. Vastaajien ammatinvalinta huomioon ottaen tulos oli odotettu. Tämän aikakauden suomalaisista kasvatusvaikuttajista on professori Uusikylä (ks. Vaikka ei puhuttaisikaan oppilaiden kouluviihtyvyydestä, on jokaisen itseään ja työtään kunnioittavan opettajan perusteltua kysyä itseltään aika ajoin, miten tukea omalla persoonallaan ja ammattitaidollaan erilaisia oppilaita niin, että jokainen heistä rohkaistuisi yrittämään ja saamaan esille parhaimmat taipumuksensa ja osaamisensa eri oppiaineissa ja kehittyisi itsetunnoltaan tasapainoiseksi ja kanssaihmisiään kunnioittavaksi yksilöksi. Positiivinen ja korkean ammattietiikan omaava opettaja on oppilaan kannalta aina aarre. Kasvavan nuoren tietojen ja taitojen ohella etiikka ja arvot yleensä, luovuus, sosiaaliset suhteet, esteettisyys ja muut inhimilliset kasvuja kehitysilmiöt varttunevat otollisimmin inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Naisten suhtautuminen omaan koulunkäyntiinsä oli selkeästi miehiä myönteisempää kaikilla kouluasteilla (p<.001)
Määrittelyn tekee haasteelliseksi tosiasia, että erilaiset oppilaat arvostavat opettajissaan toisistaan poikkeavia piirteitä ja toimintamalleja. Tämän hyväksi pitää olla valmis näkemään vaivaa. Opettajan työn kestohaasteeksi voi asettaa, että jokainen oppilas kokee koulunkäyntinsä mielekkäänä, positiivisena ja monenlaisia oppimiskokemuksia tarjoavana. 2. Tavoitteen pitää olla merkityksellinen myös muille. Koulut ja niiden opettajat vaikuttavat osaltaan jokaisen suomalaislapsen ja nuoren kasvuun ja kehitykseen 9–12 vuotena, eli jopa viidestai seitsemäsosaan yksilön elinajasta. Hyvän opettajan keskeisiksi ominaisuuksiksi on määritelty muun muassa oikeudenmukaisuus, kannustavuus ja myönteisyys (Kari 1988; van Manen 1991; Ryans 1960; Uusikylä 2006). Omakohtainen intentio, eli että aito opettaja näkee merkitykselliseksi ja tärkeäksi sen, minkä puolesta hän tekee työtään. Fibaek Laursen (2006) käytti hyvästä opettajasta käsitettä aito opettaja. Hollon ohella 1900-luvun merkittävistä suomalaisista kasvatusfilosofeista myös Haavio (1948) ja Harva (1955) tähdensivät opettajapersoonan, oman esimerkin ja muun muassa opettajan ja kasvattajan toimintaan liittyvän pedagogisen tahdikkuuden suurta merkitystä. Aito opettaja toimii kuten puhuu ja hän säteilee positiivista energiaa sekä uskoo oppilaiden oppimiseen ja uskaltaa tarvittaessa asettaa rajoja. Hän nimesi seitsemän aidon opettajan ominaisuutta tai kykyä: 1. Oppilaiden kunnioitus, eli jos opettaja on kiinnostunut vain aineen oppisisällöistä eikä oppilaiden K un pyydetään ketä tahansa aikuista nimeämään elämänsä aikana kohtaamistaan henkilöistä yksi, jota hän muistelee erityisellä arvostuksella ja kunnioituksella, on ilmeistä, että vastaukset jakautuvat. Hollo (1959) piti kasvattajan keskeisimpänä ominaisuutena eettisyyttä. Siihen, muistellaanko opettajia jälkeenpäin myönteisin tai kielteisin tunnoin, vaikuttanee kunkin opettajan persoona, ammattitaito ja toimintatavat, joilla kukin on opettanut, kasvattanut ja kohdannut erilaiset oppi laansa. Edelliselle läheinen käsite on myös pedagoginen auktoriteetti (muun muassa Harjunen (2002) ja pedagoginen ystävyys (Kakkori & Huttunen 2014). Hyvän opettajan keskeisiä ominaisuuksia on oikeudenmukaisuus, kannustavuus ja myönteisyys.. 3. Skinnari (2000) käytti pedagogisesta tahdikkuudesta rinnakkaiskäsitettä pedagoginen rakkaus. Vaikutusajan pituus tuntien ei siten ole yhdentekevää, minkälaiseksi erilaiset oppilaat kokevat koulunkäyntinsä ja opettajansa. 55 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: SEPPO PENTTINEN Opettaja on paljon vartija viittaavat tavalla tai toisella opettaja-oppilassuhteen vuorovaikutuksellisuuteen ja opettajan velvoitteeseen toimia sivistyneen aikuisen tavoin. On todennäköisesti myös niitä, jotka mainitsevat tässä yhteydessä jonkun kouluaikojensa opettajan. Kaikki edellä mainitut määreet Positiivinen ja korkean ammattietiikan omaava opettaja on oppilaan kannalta aina aarre. Vaikka ei määriteltäisikään kriteereitä, joita ”hyvän” opettajien tulisi täyttää, joitakin ominaisuuksia voitaneen pitää kuitenkin tavoittelemisen arvoisina. Hyvät opettajat ovat monenlaisia Eri aikakausina on pyritty erittelemään hyvän opettajan tai opetuksen ominaisuuksia. Sanoman tekeminen eläväksi, eli opettajan tarkoituksena on innostaa oppilaita oppimaan ja saada oppilaat vakuuttuneiksi, että maailmassa on oppimisen arvoisia asioita. Niinpä satojen hyvää opettajaa koskevien tutkimusten perusteella on voitu vain todeta, että hyvät opettajat ovat monenlaisia. Monille tuo henkilö voi olla äiti, isä, sisarus, isovanhempi tai hyvä ystävä
–Pedagogisen ystävyyden idea. Opettajankoulutusta edeltävät tekijät, opiskelu ainetiedekunnassa ja aineenopettajan pedagogiset opinnot liikunnan aineenopettajiksi opiskelevien opettajuuden kehitystekijöinä. Liikuntatunnit ovat moneen luokkahuoneessa toteutettuun oppiaineeseen verrattuna erilaisia, koska liikuntatuntitilanteissa oppilas on vahvuuksineen ja heikkouksineen avoimemmin näkyvillä kuin useiden muiden oppiaineiden yhteydessä. Kasvattaja elämän tarkoituksen ja ihmisen arvoituksen äärellä. Oppilaat ovat erilaisia, eivätkä kaikkien lähtökohdat ja edellytykset eivät ole samo ja. Carpelan (toim.), Opettajankoulutuksen muuttuvat rakenteet. 1948. Harjunen, E. Uusikylä, K. Keskiössä aina oppilas ja oppiminen Eri tahojen odotuksista huolimatta keskiössä on aina oppilas ja hänen oppimisensa. Päämääränä ihmisen eheys. Ryans, D. Niinpä erityisesti 2000-luvun opettajankoulutuksessa on kannustettu opiskelijoita käyttämään aikaa syvälliseen itsetuntemukseen, omien menneisyyskokemusten ja niistä syntyneiden uskomusten ja toimintamallien kriittiseen pohdintaan sekä oman opetusja kasvatusajattelun ja toiminnan perusteiden ja perustelujen kriittiseen reflektointiin läpi koulutusja ammattiuran. van Manen, M. Chicago: University of Chicago Press. Jyväskylä: PS-Kustannus. Opettajallekin on kohtuullista sallia myös keskeneräisyys ja lupa kehittymiseen. Hän kutsui kouluvuosia tulevan opettajan opettajuuden kehittymisessä observoinnin oppivuosiksi. 2014. Jo Lortie (1975) toi esille, että opettajan työ on ainoa, jota lapsi ja nuori voi seurata läheltä vuosien ajan. Pedagoginen rakkaus. Aito opettaja. Keuruu: Otava. Tikkanen, T. Mihin opettajaa tarvitaan. Skinnari, S. Virta & P. 2007. Penttinen, S. Lortie, D. Kokemukset voivat olla pitkäkestoisia. Helsinki: WSOY. Kasvatustieteen väitöskirja. Tahdosta tuloksiin, eli opettajan kyvyt ja tavoitteet eivät saa epäsuhdassa keskenään, vaan aito opettaja kykenee saavuttamaan ainakin osan siitä, mitä hän haluaa, 7. Opettajaksi ei kehitytä tyhjiössä, vaan opettajaksi kasvaminen ja kehittyminen on pitkäkestoinen prosessi. Kasvatusalan tutkimuksia 10. 2006. Teoksessa K. SEPPO PENTTINEN, KT, LitM Liikunnan didaktiikan emerituslehtori Jyväskylän yliopisto/OKL Sähköposti: seppo.penttinen@jyu.fi LÄHTEET: Fibaek Laursen, P. Kouluvuosien merkitys liikuntaa opetavaksi luokanopettajaksi kehittymisessä. Turun yliopisto. 2004. Aito opettaja ei voi toimia autenttisesti työympäristössä, joka sotii hänen tavoitteitaan vastaan, 5. Kasvatus 45 (4), 367–372. The Meaning of Pedagogical Thoughtfulness. Johdantoa yleiseen kasvatusoppiin. Opettajan merkitys oppimisprosessissa. Turku: Suomen kasvatustieteellinen seura. Aito opettaja tekee yhteistyö kollegoitten kanssa. Kasvatus 45 (4), 373–379. Kakkori, L. Vaikka tiedetään, kuinka erilaisia oppilaat ovat, voidaan opettajien työn kestohaasteeksi asettaa, että jokainen oppilas voisi kokea koulunkäyntinsä mahdollisimman mielekkäänä, positiivisena ja monenlaisia oppimiskokemuksia tarjoavana. 1991. 4. 6. School teacher: A sociological study. Hyvä, paha opettaja. 56 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 oppimisesta, hän viihtyy todennäköisesti huonosti oppilaiden kanssa. Finn Lectura. The Tact of Teaching. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino. Opettaja 110 (19), 18–19. Opetusja kasvatustyö ammattina. & Huttunen R. Opettajapersoonallisuus. 1988. 2006. Koulun oppiaineet ovat sosiaalisina vuorovaikutustilanteina toisistaan poikkeavia ja asettavat niiden opettajille toisistaan poikkeavia haasteita. Nykyisen nopeatempoisen elämänmuodon keskellä luovat opettajien työlle omat odotuksensa ja paineensa – välillä kohtuuttomuuksiin asti – erilaisten oppilaiden ohella muun muassa kodit, kouluviranomaiset, eri aikakausien nuorisokulttuurit, sosiaalinen media, joukkotiedotusvälineiden ylläpitämät koulujen ”paremmuuslistat” sekä muut kunkin aikakauden ohimenevät ilmiöt. Hollo, J. Vaikka opettajille asetettaisiin kuinka pitkä lista vaatimuksia tahansa, on epärealistista odottaa, että kukaan opettaja voisi täyttää kaikki vaatimukset. Siinä koulutusta edeltävillä 12 vuoden koulukokemuksilla, 4–6 vuoden opettajan-koulutuksella ja 30–40 vuoden työuralla on kaikilla oma merkityksensä kunkin yksilön opettajuuden muovautumiselle. Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja B: 30. Characteristics of teachers: their description, comparison, and appraisal: a research study. 1959 (5.p) Kasvatuksen teoria. Aikuiskasvatus. 2015. 1999. Laadukkaan oppimisen synnyssä piti Lerkkanen (2014) ennen muuta opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteen laatua. Haavio, M. Onko opettaja oppilaiden ystävä. 1955. Aito opettaja huolehtii omasta kehityksestään. 1960. Miten opettaja rakentaa pedagogisen auktoriteetin?: Otteita opettajan arjesta. Jo tämä asettaa liikuntakasvatuksesta vastaaville opettajille erityishaasteita muun muassa hienotunteisuuden, tahdikkuuden ja tasapuolisen innostavuuden ja kannustavuuden suhteen. Helsinki: Otava. 1975. Johdatus aikuiskasvatuksen teoriaan ja työmuotoihin Suomessa. 2002. Julkaisematon käsikirjoitus. Jyväskylä: Gummerus. London, Ontario: The University of Western Ontario. Penttinen, S. Harva, U. Eri oppiaineilla ja oppilastovereilla on tässä tärkeä merkityksensä, mutta opettajien merkitystä voitaneen pitää oppilaan kouluja oppimis-kokemusten syntymisessä erityisen keskeisenä. Luokanopettajaopintojaan aloittavien opiskelijoiden koulun, koululiikunnan ja eräiden oppiaineiden kokeminen ja kokemusten yhteydet eräisiin opiskelua koskeviin orientaatioihin. Merenluoto, A. Kari, J. Kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja B:77, 373–380. Penttinen, S. 2014. 2014. Kuitenkin jokaisen oppilaan tulee tuntea itsensä hyväksytyksi. Helsinki: Minerva.. Lerkkanen, M-L. Osallistuminen yli 12 000 oppitunnille jättää oppilaille tietoisia tai tiedostamattomia kokemuksia, tulkintoja ja muistoja opettajista ja oppiaineista. Helsinki: Otava. Washington, D.C: American Council on Education
Urheiluja jääkäriliikkeen aktivisti Pihkala liioitteli ajamiensa asioiden merkitystä. Urheilun on sanottu jopa mahdollistaneen Suomen itsenäistymisen. Suomen itsenäistyminen ei riippunut urheiluvoimasta. Urheilulla oli kuitenkin oma tehtävänsä 1900-luvun alussa Suomea rakennettaessa. Hannes Kolehmaisen voitot Pihkala korotti tärkeämmäksi saavutukseksi kuin yksikään kaunokirjallinen teos. Yksi menestyksen tekijöistä, Lauri Pihkala, määritteli Tukholman olympiakisat itsenäistymistaistelun lähtölaukaukseksi. Jääkäriliikekin sai hänen tulkintansa mukaan ratkaisevan sykäyksen urheilusta. Aivan näin mahtava urheilun merkitys ei ole ollut. Suomen tasavalta täyttää 2017 sata vuotta. Ku va : S U O M E N U R H E IL U M U S E O. 57 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: JOUKO KOKKONEN Urheiltiinko Suomi itsenäiseksi. Suomen urheilumaine rakentui 1920–1930-luvuilla kestävyysjuoksun ja painin varaan. Voimisteluja urheiluliike lujitti omalta osaltaan suomalaisen V enäjän vallan loppuvuosina suomalaisurheilijat saavuttivat laajaa kansainvälistä näkyvyyttä. Suomen historian eri vaiheissa urheilulle on kuitenkin löytynyt aina kansallisia tehtäviä. Uusien valtioiden itsenäistymisen mahdollisti imperiumien hajoamiseen johtanut dynamiikka, jota suursota vauhditti. Suomen joukkue menestyi Tukholman olympiakisoissa 1912 hätkähdyttävän hyvin ja sai yhteensä 26 mitalia. Paavo Nurmi ja Ville Ritola saivat Pariisin olympiakisoissa yhteensä 11 mitalia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Eurooppaan syntyi lukuisia valtioita, joissa urheilun merkitys oli 1900-luvun alussa vähäinen
Huomio imarteli, vaikka viileäpäisimmät aikalaiset ymmärsivät, että suomalaisurheilijat olivat kunnostautuneet ennen kaikkea harjoittelunsa, eivät poikkeuksellisten lahjojensa ansiosta. SVUL:n ja TUL:n oli pakko liennyttää olympiajärjestelyjen edetessä suhteitaan Suomalainen vastaa kolmea ruotsalaista ja kymmentä ”ryssää” Vahvan urheilukansan teema sai uusia ulottuvuuksia sotavuosina. Olympia-areenoilta löytyi Suomen kaipaamia sankareita, jotka suuri osa suomalaisista pystyi kokemaan sisällissodan jälkeisissä oloissa omiksi. Jääkärinä sotilaskoulutuksen saanut keihäänheiton kultamitalimies Julius Saaristo taisteli valkoisten puolella. Suomi tuntui urheilun valitulta kansalta. Vahvan kansalaisyhteiskuntansa ansiosta Suomi oli Euroopan uusista valtioista kypsin itsenäistymään ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa. J. Suurempaa huomiota kuin Nurmen ja Sibeliuksen tuoma Suomi sai vain jatkamalla velanmaksua 1930-luvun pulavuosina, vaikka Yhdysvallat oli myöntänyt kaikille velallisille lyhennysvapaan vuoden. Hänen seuraajansa Lauri Kristian Relander istui 1925 Eläintarhan kentällä katsomassa ensimmäistä Suomi–Ruotsi -maaottelua – seurassaan tunnettuja sosiaalidemokraatteja, joiden ei olisi pitänyt olla kiinnostuneita porvariurheilussa. Nuori tasavallan johto osoitti myötämieltä urheilulle. Talvisodan aikana suomalainen hiihtoOlympia-areenoilta löytyi Suomen kaipaamia sankareita, jotka suuri osa suomalaisista pystyi kokemaan sisällissodan jälkeisissä oloissa omiksi.. E. Sisällissodassa olympiavoittajatkin saattoivat joutua eri puolille. Saaristo kantoi Suomen siniristilippua, kun Antwerpenin olympiakisoissa menestynyt joukkue marssi juhlittavaksi Pallokentälle syyskesällä 1920. Sankareita koko kansalle Tukholmassa 1912 alkanut Suomen sijoittaminen maailmankartalle urheilun avulla jatkui itsenäisen Suomen alkutaipaleella, mutta tärkeämpi polku kulki suomalaisten korvien väliin. Svinhufvud ja C. Suomalaisurheilijoiden kuntoisuus herätti myönteistä julkisuutta etenkin Yhdysvalloissa. Helsinki kamppaili 1936 olympiaisännyydestä Toki on kanssa. Nuorison kasvatuksen, osuustoiminnan, raittiustyön ja työväestön kattaneet kansanliikkeet olivat paljon laajempia kuin urheiluliike. Toinen Yhdysvalloissa suurta julkisuutta saanut suomalainen oli Jean Sibelius, josta tuli radion kultakaudella yksi Yhdysvalloissa suosituimmista klassisen musiikin säveltäjistä. Voimistelijoiden ja urheilijoiden osuus taisteluissa oli sekä valkoisten että punaisten joukoissa suuri. Svinhufvud saapui Salpausselän kisojen katsomoon maaliskuussa 1932 heti Mäntsälän kapinan kukistuttua. 58 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 yhteis kunnan perustaa. Suomen Voimisteluja Urheiluliitto (SVUL) erotti vuoden 1918 lopulla kapinaan osallistuneet seurat ja jäsenet, jotka perustivat tammikuussa 1919 Työväen Urheiluliiton (TUL). Paavo Nurmen Amerikan kiertue 1925 keräsi katsojia, palstamillimetrejä ja myös radioaikaa. Nuori valtio näytti elinvoimaiselta Länsi-Euroopan väsyneisiin suurvaltoihin verrattuna. Sodan loppuvaiheissa Koskelo pakeni Neuvosto-Venäjälle, josta hän siirtyi Yhdysvaltoihin. Kansakuntien suorituskyvyn vertailussa olympiasaavutukset nostivat Suomen korkealle. Painin olympiavoittaja Kaarlo Koskelo liittyi punakaartiin. Helsinki otti kesällä 1938 vastaan kisaisännyyden. Tasavallan presidentti K. Mannerheim. Alkoi porvarija työväenurheilun aika – TUL sanoutui jyrkästi irti yhteistyöstä SVUL:n kanssa. Ståhlbergin tyttäret seppelöivät olympiamitalistit Pallokentällä 1920 ja 1924. Kesällä 1937 ammunnan MM-kisoja seurasivat Kyösti Kallio, edeltäjänsä P. Sen rakentamisesta muodostui harvinainen kansallinen yhteishanke. Japani voitti, mutta joutui luopumaan kisoista hyökättyään Kiinaan. E. Koko Suomi alkoi odottaa 1940 kisoja, jotka jäivät toisen maailmansodan vuoksi pitämättä. Kahtiajako vaikutti suomalaiseen liikuntakulttuuriin 1980-luvulle saakka. P. Ruumiinkunnon ohella he olivat saaneet harjoituksissa tuntumaa ”komennuksiin”. G. Sisällissota jakoi Suomen – ja urheiluliikkeen Tasavallaksi 6.12.1917 julistettu Suomi ei välttynyt itsenäistymisvaiheissa käydyltä sisällissodalta. Stadionin rakentamista johti kieliriidan repimässä maassa ruotsinkielinen Erik von Frenckell. Suomalaisen urheilun järjestökenttä jakautui muun yhteiskunnan tavoin kahtia sisällissodan jälkeen. Stadionin ensim mäinen vaihe valmistui kesällä 1938. TUL tavoitteli uudelle areenalle ensi sijassa työläisolympialaisia, jotka oli määrä pitää Suomessa 1943. Urheilumenestys innoitti tavoittelemaan olympiakisojen isännyyttä, joka vaati stadionia. Urheiluareenan toteutukseen osallistuivat valtio, Helsingin kaupunki, SVUL ja TUL
Kekkonen ehti käydä pitkän virkakautensa aikana Moskovan kisoissa 1980. Ruotsi haastoi 1941 Suomen maaottelumarssille, jonka tavoitteena oli nostattaa molemmissa maissa maanpuolustushenkeä. Kävelymaaotteluun osallistui keväällä 1941 runsaat 1,5 miljoonaa suomalaista, yli puolet kymmenen vuotta täyttäneistä kansalaisista. Muualla maailmassa riehuneen suursodan vuoksi Helsinki ilmoitti huhtikuussa 1940, ettei olympiakisoja voida järjestää. Inari voitti kuntien välisen kilpailun – 65 prosenttia kuntalaisista kävi marssimassa. Vuonna 1956 hän seurasi puolisonsa Sylvi Kekkosen kanssa SVUL:n Suurkisoja Helsingissä. 59 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 taito sai ylistystä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nähtiin usein kotimaisten urheilutapahtumien katsomossa. Mauno Koivisto seurasi Sarajevon kisoja 1984. Urho Kekkonen ja Lauri Pihkala pitivät kokonaistulosta hyvänä, mutta näkivät silti marssin osoittaneen suomalaisten olevan raihnaista kansaa. Miesten piti kävellä 15 kilometriä 2 tunnissa 20 minuutissa. Etenkin keski-ikäisten taivallus kertoi heidän mielestään enemmän sisusta kuin kunnosta. Ruotsalaisia osallistui marssille vajaa miljoona – suomalainen vastasi ottelussa laskennallisesti kolmea ruotsalaista. Naisten, tyttöjen ja alle 14-vuotiaiden poikien matka oli kymmenen kilometriä, jonka taivaltamiseen oli varattu enintään tunti 40 minuuttia. Lumipukuisten sotilaiden saavutuksista huolimatta Suomen oli taivuttava rauhaan maaliskuussa 1940. Ku va : S U O M E N U R H E IL U M U S E O. Hänen vierailunsa jäi historiaan erityisesti jälkimietteistä: presidentti pohdiskeli, olisiko jo aika luopua lipuista ja kansallislauluista palkintojenjaossa
Paasikivi tulkitsi kisaisännyyden laajentaneen Suomen kansainvälistä liikkumatilaa. Sävy muuttui sodan pitkittyessä – ”ryssä” muuttui viholliseksi, joka oli yllättävän sitkeä. Sivuston hakusuodattimia ovat arki, politiikka, sodat, talous, lehdistö, sivistys ja urheilu. Suomi pääsi samalla esiintymään ensimmäisen kerran sillanrakentajana idän ja lännen välillä. Television merkityksen kasvun myötä katsomoon ilmestyi yhä enemmän eri valtioiden johtajia, joita järjestäjät alkoivat myös kutsua kisoihin. Medianjulkisuuden merkityksen kasvaessa valtionpäämiesten näkyvyys katsomossa on lisääntynyt entisestään 1990-luvulta lähtien. KOK:n ruotsalainen puheenjohtaja J. JOUKO KOKKONEN, FT Toimituspäällikkö Svinhufvud – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet -sivusto (www.itsenaisyys100.fi) Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Urheilulla iso osa itsenäisyys 100.fi -sivustolla S uomi viettää valtiollisen itsenäistymisen 100-vuotispäivää 6.12.2017. Olympiahistorian näkökulmasta kisojen suurin tapahtuma oli Neuvostoliiton marssi olympia-areenoille. Hyvä maine ja Suomen asema idän ja lännen välittäjänä tukivat varsinkin Helsingissä 1983 järjestettyjen yleisurheilun MM-kisojen kisaisännyyttä. Koko Suomi tuki Helsingin toista olympiaisännyyttä, vaikka sisäpoliittinen ilmapiiri oli jakautunut. Suomalaisille kisajärjestäjille kiitos kelpasi. Suomalaiseen liikuntakulttuuriin asemasotavaihe vaikutti merkittävästi. Liikunta ja urheilu näkyvät laajasti lokakuussa 2015 osoitteessa www.itsenaisyys100.fi julkaistulla sivustolla, jota päivitetään kuukausittain. Yksilöurheilun ohella etenkin koripallo, lentopallo ja pesäpallo saivat uusia harrastajia asemasotavuosina. Hänen vierailunsa jäi historiaan erityisesti jälkimietteistä: presidentti pohdiskeli, olisiko jo aika luopua lipuista ja kansallislauluista palkintojenjaossa. Helsinki sai toisen tilaisuuden järjestää olympiakisat, kun Kansainvälinen olympiakomitea myönsi kaupungille vuoden 1952 kisaisännyyden. Ilmapiiri oli toinen kuin vuosikymmen aikaisemmin. K. Mauno Koivisto seurasi Sarajevon kisoja 1984. Maailman parhaita kisajärjestäjiä. J. Sivustoon sisältyy yksityiskohtainen kronologia sekä koko ajan laajeneva henkilögalleria. Sen aikana rintamamiehet ja myös lotat ottivat uutta tuntumaa liikuntaharrastukseen. 60 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Jatkosodan alkupuolella yksi suomalaisen sotapropagandan teemoista oli suomalaisen korpisoturin urheilukentillä hankittu sitkeys ja sisukkuus. Tarja Halonen kävi kaikissa 12-vuotisen virkakautensa aikana järjestetyissä olympiakisoissa. Ollos huoleton, pressas katsomos on Olympiakisojen ja kansainvälisten suurkilpailuiden katsomossa nähtiin ennen televisioaikakautta yleensä vain isäntämaan valtionpäämies, joka avasi kisat. Urheilumies Urho Kekkonen matkusti ensimmäisenä Suomen valtionpäämiehenä seuraamaan olympiakisoja paikan päältä. Kylmän sodan kytiessä ja Korean sodan riehuessa Helsinki oli harvoja paikkoja maailmassa, jossa kisat saattoi järjestää. Taistelijana urheilun karaisema soturi vastasi kymmentä ryssää. Kekkonen ehti käydä pitkän virkakautensa aikana Moskovan kisoissa 1980. Sauli Niinistö on istunut katsomossa sekä Lontoon että Sotšin kisoissa. Sivusto koostuu viidestä moduulista: 1863–1916 kansakunnan rakentaminen, 1917 itsenäistyminen, 1918 kapina, kuningas, kansanvalta, 1919–1920 toipuminen, tasavalta, Tarton rauha ja 1921–2020 itsenäisyyden sata vuotta. Hänen seuranaan oli korkeintaan kakkosketjun kunin kaallisia. Svinhufvud – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet -sivusto käsittelee itsenäistymisen taustaa kattavasti. Niiden kautta avautuu erilaisia näkökulmia suomalaiseen liikuntaja urheilukulttuuriin, joka on linkittynyt kaikkiin hakusuodattamien aihepiireihin. Se lujitti uskoa suomalaisten kykyyn toteuttaa urheilun suurtapahtumia, joita on järjestetty säännöllisesti Suomessa. Kisajärjestelyt onnistuivat pääosin erinomaisesti ja kansainvälinen palaute oli lähes yksinomaan myönteistä, minkä ansiosta suomalaisisännät kokivat saavuttaneensa jotakin ainutkertaista olympiahistoriassa. Yhden kauden presidentti Martti Ahtisaari vieraili Naganon talvikisoissa. SVUL ja TUL katsoivat viisaimmaksi jäädyttää kiistansa, jotta olympiakisojen järjestelyt eivät vaarantuisi. Sigfrid Edström näki Helsingin järjestäneen historian liki Tukholman 1912 kisojen veroisen tapahtuman – paljon sanottu mieheltä, jolla oli ollut suuri vastuu Ruotsin kisajärjestelyistä. Sivuston sisällöntuotannosta vastaavat professori Martti Häikiö ja FT Jouko Kokkonen.
Keskinen Urho Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2015 osa I on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Suomen CDG-malli: Oppilaiden kokemukset oppijakeskeisestä liikunnanopetusinterventiosta 62 Henri Hytönen, Lasse Rautio, Juha Kokkonen, Marja Kokkonen Fyysisen aktiivisuuden perussuositus kouluikäisille – tunnettuus, toteutumisarvio ja huoli alakoululaisten vanhempien keskuudessa 70 Mari Lehmuskallio, Laura Konkarikoski, Tiia-Mari Tiistola Tavoiteristiriita ja kiinteys – tapausja seurantatutkimus yhdestä naisten SM-tason ringettejoukkueesta 78 Kim Forsblom, Taru Lintunen, Niilo Konttinen Sukupolvikokemukset urheilun kentillä – esimerkkinä yleisurheilu 86 Pertti Pohjolainen, Arto Tiihonen Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2016 93 Kirjoitusohjeet 2016 93 TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 – OSA I www.lts.fi. 61 Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Hannu Itkonen Kari L
Tutkimuksemme oli Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ja liikuntakasvatuksen laitoksen yhteistyönä toteuttaman Liikuntatunnit kaikille aktiiviseksi – CDG-malli opetuksen tukena -hankkeen osatutkimus, joka toteutettiin marraskuun 2011 ja maaliskuun 2013 välisenä aikana. 2015. Lasse Rautio, KM, Jyväskylän yliopisto. The sample consisted of 313 pupils (Intervention school boys 78/girls 83, n=161 and Control school 85 boys/ 67 girls, n=152). Sähköposti: henri.hytonen@hotmail. Sixth graders’ perceptions of their teacher’s social support fell in both schools but in the intervention school the fall was significantly weaker. Based on the Repeated Measures of MANOVA, no significant differences in experiment-control design were found among study variables. Suomen CDG-malli: Oppilaiden kokemukset oppijakeskeisestä liikunnanopetusinterventiosta. The aim of this study was to examine whether a student-centered physical education intervention altered pupils’ perceptions of autonomy, social support and democratic behavior when compared with pupils in a control school. Hankkeen interventiokoulusta tutkimukseen osallistui 161 oppilasta (83 tyttöä, 78 poikaa) ja kontrollikoulusta 152 oppilasta (67 tyttöä, 85 poikaa). Rautio L. Juha Kokkonen, LitT, Jyväskylän yliopisto/Opettajan koulutuslaitos. Kuudennen luokan keskiarvot opettajan antamasta sosiaalisesta tuesta laskivat tutkimusjakson aikana molemmissa kouluissa, mutta interventiokoulussa lasku oli tilastollisesti merkitsevästi vähäisempää. & Kokkonen M. Interventio pohjautui australialaiseen Quayn ja Petersin (2008, 2012) Creative Physical Education -malliin, jonka keskiössä ovat oppilaan sosiaaliset, kognitiiviset sekä motoriset taidot. Toistettujen mittausten MANOVA koe-kontrolliasetelma ei osoittanut tilastollista muutosta oppilaiden arvioissa liikuntaa opettavasta opettajastaan, mutta luokkatasoittain tarkasteltuna interventio vaikutti tilastollisesti merkitsevästi interventiokoulun kuudennen luokan oppilaiden kokemuksiin. There was no significant difference between the perceptions of boys and girls in the intervention school. Liikunta & Tiede 53 (6), 62–69. Halusimme myös selvittää, erosivatko interventioon osallistuneiden tyttöjen ja poikien kokemukset toisistaan. The intervention was designed around a Finnish application of the Creative Physical Education (CPE; Quay & Peters 2008, 2012). Marja Kokkonen, PsT, LitM, Jyväskylän yliopisto/Liikuntakasvatuksen laitos ABSTRACT Hytönen H. Aineistomme koostui kahden jyväskyläläisen alakoulun 4–6-luokkien oppilaista. However, grade level analyses revealed that after the intervention there was a significant rise in the perceptions of sixth graders’ autonomy and teacher’s democratic behavior compared to sixth graders in the control school. Asiasanat: oppilaslähtöisyys, koululiikunta, liikunnanopetus, Suomen CDG-malli. Tässä tutkimuksessa tarkoituksenamme oli selvittää, eroavatko oppi laslähtöiseen liikunnanopetusinterventioon osallistuneiden alakoululaisten kokemukset koetusta autonomiasta sekä liikuntaa opettavan luokanopettajan demokraattisesta käyttäytymisestä ja hänen tarjoamastaan sosiaalisesta tuesta verrattuna kontrollikoulun oppilaiden kokemuksiin. 2015. Key words: school physical education, student-centered teaching, Finnish CDG model TIIVISTELMÄ Hytönen H., Rautio L., Kokkonen J. Liikunta & Tiede 53 (6), 62–69. Kokkonen J. 62 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomen CDG-malli SUOMEN CDG-MALLI: OPPILAIDEN KOKEMUKSET OPPIJAKESKEISESTÄ LIIKUNNANOPETUSINTERVENTIOSTA Henri Hytönen, KM, Jyväskylän yliopisto, Vainiokatu 4 A 30, 33 500 Tampere. Kuudesluokkalaisten mielestä liikuntatuntien toiminta oli autonomisempaa ja opettajat käyttäytyivät demokraattisemmin interventiokoulussa kuin kontrollikoulussa. & Kokkonen M. com (yhteyshenkilö). Finnish CDG model: Pupils’ perceptions of a childcentered physical education intervention. Interventioon osallistuneiden tyttöjen ja poikien kokemuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja
(Haerens, Kirk, Cardon & Bourdeaudhuij 2011). Opetussuunnitelman tavoitteiden, arvojen ja sisältöjen siirtäminen teoriasta käytäntöön on usein kuitenkin ongelmallista (Snyder, Bolin, & Zymwalt 1992, 403), minkä lisäksi koululiikunnan opettamista vaikeuttavat opettajien mahdolliset riittämättömät tiedot ja taidot liikunnasta (Fraser-Thomas & Beaudoin 2002). Näissä osa-alueissa on hieman eri painotukset. Deweyn mielestä opetuksen tuli lähteä lasten kiinnostuksen kohteista. Lisäksi opetuskokeilut ovat usein pyrkineet lisäämään oppilaiden liikunta-aktiivisuutta, kun taas tuntien kasvatukselliset tavoitteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle (Fairclough & Stratton 2006). Roberts, Smith, Picket & Barnekow 2008; Husu ym. Peruskoulun liikunnanopetus on ollut tämän keskustelun yksi puhutuimmista teemoista, koska liikunnanopetus tavoittaa koko ikäluokan ja siten liikunnanopetuksella on mahdollisuus vaikuttaa lasten ja nuorten liikuntaharrastuneisuuteen sekä -asenteisiin. Suomen CDG -malli perustuu Quayn ja Petersin (2012, 2008) luomaan oppijakeskeiseen Creative Physical Education (CPE) -liikunnanopetusmalliin, joka koostuu viidestä eri osa-alueesta. Filosofinen pohja CPE -malliin on lähtöisin John Deweyn ajatuksista. Vähän liikkuvat oppilaat liikkuvat yhä vähemmän. Luovuuden on ajateltu olevan yksi tärkeimmistä tulevaisuuden taidoista muuttuvassa työelämässä ja tietoyhteiskunnassa, joten eri aineiden opettajien, kuten myös liikunnanopettajien, tulisi kannustaa oppilaita opetuksessaan luovaan ajatteluun (Konstantinidou, Gregoriadis, Grammatikopoulous & Michalopous 2013). Liikuntatunneilla esiintyy myös kiusaamista, joka liittyy esimerkiksi liikunnallisiin taitoihin tai fyysisiin ominaisuuksiin (Lauritsalo, Sääkslahti & Rasku-Puttonen 2012). Lajilähtöisen opetuksen perusideologiana on esitellä oppilaille lajeja, joista he voisivat kiinnostua niin paljon, että heille syntyisi elinikäinen liikunta-aktiivisuus (Wallhead, Garn & Vidoni 2014). Kuudesluokkalaiset näyttävät suhtautuvan koululiikuntaan pääosin neutraalisti tai myönteisesti, kun taas yhdeksäsluokkalaisten silmin tarkasteltuna koululiikuntaan liittyy enemmän kielteisiä asioita (Matarma 2012, 39). Malliperustaisesta, oppijakeskeisestä liikunnanopetuksen toteutuksesta ei Suomessa ole juurikaan tieteellistä tutkimustietoa saatavilla. CPE-mallin lähtökohtana ei ole opettaa liikuntaa järjestäytyneen kilpaurheilun näkökulmasta, tiukasti ennalta määrätyn mallin mukaisesti, vaan opettajalle on tärkeämpää omaksua mallin taustalla vaikuttavat opetussuunnitelmateoreettiset ja kasvatusfilosofiset näkökulmat, joiden varassa mallia sovelletaan muuttuvissa opetustilanteissa. 63 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomen CDG-malli JOHDANTO Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden väheneminen on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Liikunnanopetuksen lajipainotteisuus, fyysisen aktiivisuuden polarisoituminen ja oppilaiden ristiriitaiset kokemukset liikuntatunneista osoittavat, että nykyinen liikunnanopetus ei välttämättä huomioi oppilaita riittävästi. On syytä tarkastella keinoja, joilla oppilaita voitaisiin tukea elinikäiseen liikunta-aktiivisuuteen ja tehdä liikunnanopetuksesta, varsinkin passiivisille lapsille ja nuorille, merkityksellistä. Noin seitsemän prosenttia yhdeksäsluokkalaisista oppilaista kokee koululiikunnan vastenmielisenä (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Suomalaiseen liikunnanopettajakoulutukseen kaivataankin oppilaslähtöisen ajattelun tukemista (Palomäki 2009) ja liikunnanopetukseen toivotaan lisää oppijakeskeisiä opetusmenetelmiä (Jaakkola & Watt 2011). Liikuntatuntien ikävimmiksi asioiksi oppilaat nimesivät epämieluisat lajit ja kielteiset kokemukset ryhmän kanssa (Heikinaro-Johansson, Palomäki & Kurppa 2011, 252). Tutkimuksemme kohteena olleessa interventiokoulussa toteutettiin pisimmillään 17 kuukauden ajan oppijakeskeistä liikunnanopetusta, josta käytämme nimeä Suomen Creating and Developing Games -malli (CDG-malli). Lajilähtöisen liikunnanopetuksen ytimessä ovat usein urheilullisuus ja kuntotekijät ja opetuksessa painotetaan motorisia taitoja sekä fyysistä kuntoa (Fisette 2011; Gard 2011). Vaikka suomalaislasten liikunnan harrastaminen ei ole vähentynyt (Husu, Paronen, Suni & Vasankari 2011), arkiliikunta ja fyysinen aktiivisuus ovat vähentyneet (Huotari 2012; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011), yläkouluvuosina vieläpä nopeammin kuin muissa länsimaissa (Currie, Gabhainn, Godeau. Tämä on huolestuttavaa, koska lapsuuden liikunta-aktiivisuus liittyy aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen, ja kouluiässä liikkuvat lapset liikkuvat todennäköisesti myöhemminkin (Huotari 2012; Paakkari 2007; Telama, Välimäki, Nupponen, Numminen, Sääkslahti & Raitakari 2001). Suomessa opetussuunnitelman käsite on laaja ja sillä viitataan useimmiten valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin, joissa määritellään muun muassa koulujärjestelmän arvopohja, oppimiskäsitys, opetuksen tavoitteet sekä mainitaan opetusmenetelmiä ja sisältöjä (Lyyra 2013). Tutkimusten mukaan myös suomalainen liikunnanopetus keskittyy motoriseen oppimiseen (Palomäki & HeikinaroJohansson 2011, 85–89) ja suomalaiset liikunnanopettajat suosivat ulkomaalaisten kollegoidensa tapaan opettajajohtoisia työtapoja opetuksessaan (Cothran, Kulinna, Banville, Choi, Amande-Escot, MacPhail, Macdonald, Richard, Sarmento & Kirk 2005; Jaakkola & Watt 2011). Nykyinen lajilähtöinen liikunnanopetus ei myöskään tue luovuutta ja ongelmanratkaisutaitojen oppimista. On mahdollista, että malliperusteinen opetus saattaisi lisätä oppilaan mielekkäitä koululiikuntakokemuksia, mikä voisi lisätä myös vapaaajan liikunta-aktiivisuutta (Hagger, Chatzisarantis, Culverhouse & Biddle 2012). Liikunnanopetusta toteutetaan kuitenkin usein lajilähtöisenä, opettajajohtoisena ja kilpaurheilullisena toimintana, mikä ei tue aktiivisen elämäntavan omaksumista eikä tee liikunnasta mielekästä tai merkityksellistä lapsille ja nuorille (Fisette 2011). Edellä mainitun kaltainen, lajilähtöinen liikunnanopetus ei linkitä opetusta oppilaiden koulun ulkopuoliseen elämään, ja näin ollen liikunnan merkityksellisyys voi jäädä tiedostamatta. 2011). Oppilaista liikunnassa mielekkäintä ovat hyvä ryhmähenki, sosioemotionaaliset tavoitteet sekä autonomia (Heikinaro-Johansson ym. Sopivien opetusmenetelmien kautta nämä intressit tuli Deweyn mielestä yhdistää opetussuunnitelmaan. Huolimatta liikuntatestituloksien keskiarvojen pysymisestä melko samoina viime vuosikymmeninä, seuranta-arviointien tulosten mukaan oppilaiden fyysisen kunnon polarisaatio on lisääntynyt eli ääripäiden väliset erot ovat kasvaneet (Huotari 2012; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). 2011). Liikunnanopetuksen tavoitteena on tarjota kokemuksia, jotka tuke vat oppilaan elinikäisen liikunnallisen elämäntavan saavuttamista sekä auttaa oppilasta ymmärtämään, että liikuntaa voi harrastaa kehon ominaisuuksista ja liikuntataidoista riippumatta. CPE-malli yhdistää koululiikuntaan vähemmän muodollisen toiminnan, kuten välituntitoiminnan, elementtejä. Dewey korostaa lapsen ennakkoluulotonta kykyä ideointiin ja luovaan toimintaan (Dewey 1950). Liikunnanopetuksen tulisikin kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota fyysisesti passiivisempien oppilaiden aktivoimiseen erityisesti alakouluvuosina ennen murrosiälle tyypillistä liikunta-aktiivisuuden vähenemistä. Englanninkielisissä maissa opetussuunnitelma-ajattelu rakentuu sisältöjen ja ohjelmien ympärille ja käsitteellä curriculum tarkoitetaan opetuksen malleja, joiden mukaisesti opetus järjestetään (Lyyra 2013). Lajilähtöinen liikunnanopetus ei kuitenkaan ole onnistunut tässä tavoitteessaan (Ennis 1999). Suomalaisessa opetussuunnitelmassa esiintyvät varsin moninaiset kasvatustavoitteet saattavat osasta opettajia tuntua melko haastavilta siirrettäväksi osaksi jokapäiväistä opetusta, jolloin malleja hyödyntävä liikunnanopetus voisi antaa liikunnanopettajille enemmän valmiuksia monipuoliseen, annetut tavoitteet täyttävään liikunnanopetuksen toteutukseen. Luonteeltaan holistinen malli ei poissulje muita liikunnanopetuksen malleja, ja se
CPE-mallin tarkoituksena on motoristen perustaitojen kehittäminen, oppilaiden sosiaalinen kasvattaminen liikunnan avulla ja kognitiivisten taitojen kehittäminen. Interventiokoululla tutkimuslupa pyydettiin kirjallisena sekä koulun rehtorilta että tutkimukseen osallistuvien oppilaiden huoltajilta. Välitunneilla ja vapaa-aikana oppilaat organisoivat ja osallistuvat itse leikkeihin sekä peleihin, mutta oppilaiden kyvyt tämän kaltaiseen sosiaaliseen toimintaan vaihtelevat, joten CPE-malli pyrkii tukemaan oppilaiden taitoja osallistua edellä mainitun kaltaiseen toimintaan (Quay & Peters 2012, 2008). Yhteensä tutkimukseen osallistui 313 oppilasta (150 tyttöä, 163 poikaa). Interventiokoulussa liikunnanopetus toteutettiin sekaryhmissä, paitsi kolmen kuudennen luokan liikuntaryhmän osalta, joista yksi oli sekaryhmä ja kaksi muuta tyttöjen ja poikien erillisryhmiä. Molemmissa kouluissa alkumittaukset tehtiin lukuvuoden alkupuolella marraskuussa 2011 ja loppumittaukset neljänsien ja viidensien luokkien osalta maaliskuussa 2013. CPE-mallin viisi osa-aluetta, joiden ympärille on mahdollista rakentaa koko vuoden liikunnanopetus, ovat henkilökohtaisen ja sosiaalisen vastuun ottaminen liikunnanopetuksessa, pelien ja leikkien kehittäminen, urheiluopetus liikunnanopetuksessa, ymmärtämistä korostava peliopetus (teaching games for understanding) ja motoriset perustaidot. Toimintatapa on pidetty mahdollisimman samankaltaisena eli liikuntaryhmä jaetaan neljään tasaväkiseen ja koko lukuvuoden samana pysyvään ryhmään, jotka kehittelevät pelejä opettajan määräämässä tilassa ja tietyillä välineillä. Suomen CDG-mallia on hieman muokattu suomalaiseen ympäristöön paremmin soveltuvaksi esimerkiksi lisäämällä siihen eri liikuntaympäristöt, jotta sekä nykyisen (POPS 2004) että uuden syksyllä 2016 käyttöön otettavan opetussuunnitelman (POPS 2014) tavoitteet tulevat huomioiduiksi. Välineiden lisäksi opettaja antaa ryhmän käyttöön tietyn tilan ja ajan. Oppilaat täyttivät kyselylomakkeen koulun tietokoneluokassa luokka kerrallaan sähköisen Mr Interview -ohjelman avulla. Tutkimusluvan voimassaolo vahvistettiin oppilaiden huoltajilta keskimäärin kahden vuoden välein. Kontrollikoulun oppilaat täyttivät paperiset kyselomakkeet liikuntasalissa. Suomen CDG-mallin mukaisen opetuksen tavoitteena on, että oppilaat oppivat antamaan ja vastaanottamaan palautetta, arvioimaan vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, hyväksymään erilaisuutta sekä noudattamaan ja kunnioittamaan sääntöjä. Tiimit harjoittelevat pelejä, kehittävät siihen liittyviä harjoitteita ja taktiikoita (practise). Oppilaat vastasivat kyselylomakkeeseen molemmilla kouluilla yhden 45 minuutin mittaisen oppitunnin aikana. Opettajan on mahdollista opetussuunnitelmallisten tavoitteiden varmentamiseksi painottaa ja tarvittaessa määrätä tiettyjä perusmotorisia taitoja, kuten potkaisemista tai välineen pomputtamista, osaksi peliä. Tämän osatutkimuksen aineisto koostuu kahden jyväskyläläisen alakoulun luokkien 4–6 oppilaiden liikuntaa opettavan luokanopettajan toiminnan arvioinneista. Suomalaisen CDG-mallin keskiössä ovat motoriset perustaidot, sosiaaliset taidot ja kognitiiviset taidot. Opettajat olivat täysin vastuussa oppilaiden ohjeistuksesta ja vastasivat tarvittaessa oppilaiden kysymyksiin. Liikuntaryhmän noin 20–30 oppilasta jaetaan neljään tasaväkiseen ryhmään, jotka saavat käyttöönsä välineitä, joiden käyttöä opettaja voi määritellä erikseen. Sekä paperisen että sähköisen kyselylomakkeen ensimmäisellä sivulla oppilaille kerrottiin, että vain tutkijat pääsevät näkemään vastaukset, eivätkä vastaukset vaikuta liikunnan arvosanaan. Tutkija oli muka na ohjeistamassa oppilaita ja varmistamassa, että oppilaat tiesivät tutkimuksen luottamuksellisuudesta. Kuudesluokkalaisten loppumittaukset suoritettiin maalis–huhtikuussa 2012, koska alakoulun loppuminen samaisena keväänä ja siirtyminen yläkouluun tarkoittivat oppilaille fyysisesti koulun vaihtoa. CPE-mallissa toiminnan ytimenä on tiimi (team). Opettajat saivat tutkijalta kirjallisen ohjeistuksen ja veivät oppilaansa tietokoneluokkaan kahden ohjeiden antoa seuranneen kouluviikon aikana. Tutkimukseen osallistuneita oppilaita ei palkittu tutkimukseen osallistumisesta. Kaikkien täytyy osallistua peliin, eikä kukaan saa seurata sivusta missään vaiheessa. Opetustavoitteiden saavuttamisen tukemiseksi Suomen CDG-malliin kuuluu työkirja, jota oppilaat täyttävät lukuvuoden edetessä. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen aineisto on osa Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ja liikuntakasvatuksen laitoksen yhteistyönä toteuttamaa Liikuntatunnit kaikille aktiiviseksi – CDG-malli opetuksen tukena -hanketta, joka toteutettiin lukuvuonna 2011–2013. 64 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomen CDG-malli voi sisältää useita eri työtapoja. Vaikka Suomessa liikuntaympäristöjä ja oppilaiden kehittelyn ja ideoinnin kohteita on alkuperäistä CPE-mallia enemmän, suomalainen malli ei ratkaisevasti eroa alkuperäisestä mallista. Tämän he tekevät vertaispalautteen sekä opettajan ohjauksen avulla ja lopulta päättävät yhdessä, mitä peliä pelataan koko luokan kanssa. Opetussuunnitelman lisäksi suomalaisen CDG-mallin liikuntaympäristöihin vaikuttavat vuodenajat, minkä takia on vaikea toteuttaa koko vuoden kestävää yhtä peliprojektia alkuperäisen australialaisen CPE-mallin mukaisesti. Suomen CDG-malli perustuu Quayn ja Petersin (2008) alkuperäiseen CPE-malliin ja sen pelien kehittelyyn painottuvaan osaalueeseen. CPE-mallin tarkoituksena on tehdä liikunnasta merkityksellistä oppilaille, jotka eivät harrasta aktiivisesti organisoitua liikuntaa, ja tukea lasten ja nuorten luontaista sosiaalista, luovaa ja fyysistä toimintaa. Se painottaa lasten omia ideoita ja kokemusmaailmaa, liikunnan kasvatusmahdollisuuksia, motoristen perustaitojen oppimista ja pelikäsityksen kehittämistä pelien kautta. LSS-mittari on osoittautunut luotettavaksi mittariksi monessa kotimaisessa (Juntumaa 2009; Salminen & Liukkonen 1994) ja kansainvälisessä (Chelladurai & Saleh 1980) tutkimuksessa. Opettajan liikuntatuntien aikaisen toiminnan arvio pohjautuu Chelladurain ja Salehin (1980) Leadership Scale for Sports -mittariin (LSS), jonka avulla valmennettavat voivat arvioida valmentajansa valmennustapaa. Tiimit kehittelevät oman pelin (game), joita pelataan määrätty aika lukuvuodesta (season). Liikuntatunnin lopussa tutkija keräsi kyselylomakkeet kirjekuoreen. Toinen kouluista (85 tyttöä, 67 poikaa; n=152) toimi kontrollikouluna, jossa liikuntaa opetettiin kaikkien luokkien osalta tyttöjen ja poikien erillisissä liikuntaryhmissä. Pelin sääntöjen ja pistelaskun täytyy olla riittävän yksinkertaiset, jotta peliä pystytään pelaamaan ilman tuomaria. Jokainen tiimi kehittelee harjoitteita jokaiseen liikuntaympäristöön eikä mikään tiimi vastaa yksin yhden liikuntaympäristön pelien ja harjoitteiden kehittelystä. Kontrollikoulussa oppilaiden huoltajat antoivat halutessaan lapsiaan koskevan tutkimusluvan koulussa tehtäviä kyselyitä varten lasten tullessa ensimmäistä kertaa kouluun. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat olivat tietoisia tutkimuksen luottamuksellisuudesta. Toinen peruskouluista (78 tyttöä, 83 poikaa; n=161) oli interventiokoulu, jossa hanke toteutettiin. Tutkijaryhmä varmisti etukäteen kontrollikoulun rehtorilta tutkimukseen osallistuvien oppilaiden tutkimusluvan voimassaolon tutkimushetkellä. Tässä tutkimuksessa yhdeksän väittämää (kuten ”Opettajamme kysyy oppilaiden mielipidettä tehtävien suorittamiseen liittyvää taktiikkaa laadittaessa”) mittasi opettajan demokraattista käyttäytymistä ja seitsemän väittämää (kuten “Opettajamme auttaa oppilaita heidän. Oppilaille jäi noin 35 minuuttia aikaa vastata kyselyyn tutkijan ollessa paikalla. Tämän tutkimuksen tulokset pohjautuvat kyselylomakkeen niihin osioihin, joilla oppilaat arvioivat liikuntatunneilla koettua autonomiaa sekä liikuntaa opettavan luokanopettajan demokraattista käyttäytymistä ja opettajan tarjoamaa sosiaalista tukea asteikolla 1 = täysin eri mieltä – 5 = täysin samaa mieltä. Opettaja voi painottaa liikuntatunneilla eri sisältöjä, vaikka liikuntaympäristö ja laji pysyisivät samana. Lukuvuoden alussa sovitaan turvallisuusja käyttäytymissäännöistä, jotka oppilaiden tulee ottaa huomioon kehittäessään pelejä ja harjoitteita (Quay & Peters 2012)
Koulukohtaisten keskiarvosummamuuttujien muutosta analysoimme toistettujen mittausten t-testin avulla. Interventiokoulun neljännen ja viidennen luokan oppilaiden arviot eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi kontrollikoulun oppilaiden arvioista. Heidän opettamansa liikuntaryhmät olivat yksi viidennen ja yksi neljännen luokan sekaryhmä. Toistettujen mittausten t-testin mukaan kontrollikoulussa sosiaalisen tuen (t(151) = 3,546, p< .001) ja demokraattisen käyttäytymisen (t(151) = 2,736, p < .01) keskiarvot olivat laskeneet tilastollisesti merkitsevästi. Oppilaat ilmaisivat sukupuolensa vastausvaihtoehtojen 1=tyttö ja 2=poika avulla. Jotta pystyimme ymmärtämään saatuja tuloksia syvällisemmin, otimme koeja kontrollikoulujen kuuteen opettajaan yhteyden sähköpostitse ja pyysimme heitä itse arvioimaan, missä määrin he olivat toteuttaneet liikunnanopetuksessaan CDGmallia. 65 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomen CDG-malli henkilökohtaisissa ongelmissa”) mittasi opettajan antamaa sosiaalista tukea liikuntatunneilla. Kaksi opettajaa vastasi toteuttaneensa CDG-mallia aktiivisesti koko lukuvuoden. TULOKSET Alkuja loppumittausten väliset erot interventioja kontrollikoulussa Taulukossa 1 esitämme tutkimusmuuttujien keskiarvot ja -hajonnat koeja kontrollikoulussa luokka-asteittain. Luokka n = 59 (n = 54) Ka Kh Koettu autonomia Alkumittaus Loppumittaus (Alkumittaus) (Loppumittaus) 3.09 .80 3.18 .77 (3.43) (.76) (3.35) (.67) 3.15 .90 3.12 .80 (3.36) (.83) (3.38) (.80) 3.08 .72 3.08 .87 (3.51) (.70) (3.40) (.61) 3.04 .75 3.26 .66 (3.40) (.77) (3.26) (.63) Demokraattinen käyttäytyminen Alkumittaus Loppumittaus (Alkumittaus) (Loppumittaus) 3.47 .78 3.41 .71 (3.76) (.70) (3.58) (.58) 3.37 .92 3.23 .78 (3.72) (.62) (3.60) (.69) 3.60 .68 3.42 .71 (3.82) (.65) (3.67) (.59) 3.47 .71 3.56 .62 (3.73) (.82) (3.48) (.47) Sosiaalinen tuki Alkumittaus Loppumittaus (Alkumittaus) (Loppumittaus) 3.54 .81 3.33 .76 (3.61) (.78) (3.35) (.68) 3.51 .89 3.18 .81 (3.53) (.83) (3.56) (.70) 3.67 .69 3.48 .77 (3.73) (.69) (3.46) (.67) 3.47 .81 3.36 .70 (3.55) (.84) (3.09) (.60) TAULUKKO 1. Kaksi opettajaa arvioi toteuttaneensa CDG-mallia toisinaan, ja heidän ryhmänsä olivat kuudennen luokan tyttöjen liikuntaryhmä ja viidennen luokan sekaryhmä. Tutkimusaineiston analysoimme IBM SPSS for Windows (versio 19.0) -ohjelmalla. Alkuja loppumittausten väliset erot interventioja kontrollikoulussa luokka-asteittain Interventiokoulun kuudesluokkalaisten koetun autonomian (F(1,112) = 4.589, p < .05) ja opettajan demokraattisen käyttäytymisen keskiarvot (F(1,112) = 4.472, p < .05) nousivat tilastollisesti merkitsevästi verrattuna kontrollikoulun kuudesluokkalaisiin (kuvio 1). Summamuuttuja Kaikki N = 161 (N = 152) Ka Kh 4. Kaksi opettajaa toteuttivat mielestään CDG-mallin mukaisia tunteja erittäin satunnaisesti. (2003) tekemän Sport Climate Questionnaire -mittarin avulla oppilaat arvioivat liikuntatuntien autonomiaa, jota mittasi esimerkiksi väittämä ”Opettajamme antaa oppilaiden vaikuttaa liikuntatuntien kulkuun”. Kuudesluokkalaisten arviot opettajan antamasta sosiaalisesta tuesta laskivat molemmissa kouluissa (F(1,112) = 4.571, p < .05). Liikuntaryhmänsä ja luokkatasonsa oppilaat ilmoittivat kyselyn avovastauksille jätettyyn tilaan. Haggerin ym. Interventiokoulussa summamuuttujien keskiarvojen pieneneminen alkumittauksesta loppumittaukseen ei ollut tilastollisesti merkitsevää. Heidän liikuntaryhmänsä olivat kuudennen luokan sekaja poikaryhmä sekä kolme neljännen luokan sekaryhmää. Selvitimme interventioja kontrollikoulun välisiä tilastollisesti merkitseviä eroja GLM-menettelyyn (general linear model) perustuvalla toistettujen mittausten MANOVA:lla. Opettajan demokraattista käyttäytymistä mittaavan keskiarvosummamuuttujan Cronbachin alfa oli .87. Opettajan antamaa sosiaalista tukea ilmaisevan keskiarvosummamuuttujan Cronbachin alfa oli .84. Luokka n = 58 (n = 41) Ka Kh 5. Oppilaan kokemasta autonomiasta kertovan keskiarvosummamuuttujan Cronbachin alfa oli .83. (Suluissa kontrollikoulun arvot). Interventioja kontrollikoulun summamuuttujien alku-ja loppumittausten keskiarvot (Ka) ja keskihajonnat (Kh) luokittain. Luokka n = 44 (n = 57) Ka Kh 6. MANOVA osoitti, että kontrollija interventiokoulun välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja tutkimusmuuttujissa alkuja loppumittauksen välillä
Luokka (n = 41) Ka Kh 5. Liikuntaa opettavan luokanopettajan tarjoaman sosiaalisen tuen ja demokraattisen käyttäytymisen molemmat sukupuolet arvioivat vähentyneen. Summamuuttujien keskiarvot (Ka) ja keskihajonnat (Kh) interventiokoulussa sukupuolittain Interventiokoulun tyttöjen ja poikien arvioiden erot Tutkimme interventiokoulun oppilaiden arvioita myös sukupuolittain. Taulukosta 2 nähdään keskiarvoihin perustuen interventiokoulussa olleiden tyttöjen ja poikien arvion opettajan liikuntatunneilla antamasta autonomiasta lisääntyneen alkuja loppumittauksen välisenä aikana. Luokka (n = 54) Ka Kh Koettu autonomia Alkumittaus Loppumittaus 3.43 .76 3.35 .67 3.36 .83 3.38 .80 3.51 .70 3.40 .61 3.40 .77 3.26 .63 Demokraattinen käyttäytyminen Alkumittaus Loppumittaus 3.76 .70 3.58 .58 3.72 .62 3.60 .69 3.82 .65 3.67 .59 3.73 .82 3.48 .47 Sosiaalinen tuki Alkumittaus Loppumittaus 3.61 .78 3.35 .68 3.53 .83 3.56 .70 3.73 .69 3.46 .67 3.55 .84 3.09 .60 TAULUKKO 3. Summamuuttuja Kaikki (N =152 ) Ka Kh 4. 66 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomen CDG-malli KUVIO 1. Luokka (n = 57) Ka Kh 6. Kontrollikoulun summamuuttujien alkuja loppumittausten keskiarvot (Ka) ja keskihajonnat (Kh) luokittain. Summamuuttujien keskiarvojen muutokset interventioja kontrollikoulussa kuudesluokkalaisten osalta Summamuuttuja Kaikki (N = 161) Ka Kh Tytöt (n = 83) Ka Kh Pojat (n = 78) Ka Kh Koettu autonomia Alkumittaus Loppumittaus 3.09 .80 3.18 .77 3.07 .82 3.17 .76 3.12 .78 3.19 .78 Demokraattinen käyttäytyminen Alkumittaus Loppumittaus 3.47 .78 3.41 .71 3.46 .83 3.45 .64 3.48 .74 3.38 .78 Sosiaalinen tuki Alkumittaus Loppumittaus 3.54 .81 3.33 .76 3.47 .86 3.24 .70 3.61 .74 3.42 .82 TAULUKKO 2. Yhdysvaikutusta ei löytynyt minkään summamuuttujan osalta, eli sukupuolella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta oppilaiden arvioihin
Interventiokoulussa summamuuttujien keskiarvot eivät muuttuneet tilastollisesti merkitsevästi. Autonomiaa tukemalla opettaja voi lisäksi vaikuttaa omaan työhyvinvointiinsa (Cheon, Reeve, Yu, & Jang 2014; Deci, La Guardia, Moller, Scheiner & Ryan 2006). Opettajan demokraattisella ohjaustyylillä on mahdollinen myönteinen vaikutus lapsen tehtäväsuuntautuneisuuteen, muiden kunnioittamiseen sekä sääntöjen noudattamiseen (Juntumaa 2009). Opettajat olivat kuudesluokkalaisten arvioiden mukaan onnistuneet muuttamaan opetustaan autonomiaa tukevaksi ja demokraattisemmaksi, mutta eivät olleet samalla kyenneet tukemaan oppilaita heidän keskinäisissä vuorovaikutustilanteissaan. Valtakunnallisen opetussuunnitelman lisäksi kunnan ja koulun omalla asiantuntemuksella on suuri merkitys tavoitteiden saavuttamisen kannalta. (Casey & Dyson 2009.) Opettajalla tulee myös olla tietynlaista näkökulmaa ja ymmärrystä liikuntataitojen kehittämisestä ja. Myönteisenä pidämme myös sitä, että interventiokoulun tyttöjen ja poikien tulokset eivät eronneet toisistaan. On siis mahdotonta sanoa, onko kontrollikoulussa havaittu opettajien tarjoaman sosiaalisen tuen ja demokraattisen käyttäytymisen lasku valtakunnallinen ilmiö. Koska olimme keränneet tutkimusaineiston ainoastaan kahdesta koulusta, eikä kyseessä ollut satunnaisotos, tuloksia ei voi yleistää. Opettajan antamaan sosiaaliseen tukeen kuuluu esimerkiksi opettajan tuki oppilaiden välisten ristiriitojen tai kiusaamistilanteiden ratkaisuissa (Danielsen, Samdal, Hetland & Wold 2009). Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että kaikki interventioon osallistuneet opettajat eivät toteuttaneet interventiota yhtä aktiivisesti. On myös havaittu, että opettajan korostaessa liikunnan sosiaalista ja kognitiivista puolta fyysinen aktiivisuus liikuntatunneilla lisääntyi varsinkin passiivisten oppilaiden keskuudessa (Goodyear, Casey & Kirk 2012). Uuden liikunnan perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) myötä liikunnanopettajilla on edessään uusi suunnittelutyö. Kontrollikoulussa liikuntaa opettavien opettajien sosiaalista tukea ja demokraattista käyttäytymistä kuvaavien summamuuttujien keskiarvojen lasku oli tilastollisesti merkitsevää. Caseyn ja Dysonin (2009) mukaan pedagoginen muutos ei tapahdu hetkessä opettajien ja oppilaiden keskuudessa. Oppilaslähtöisen, Suomen CDG-mallin mukaisen opetuksen toteuttaminen vaatii opettajan roolin muutosta, joten voi olla, että opettajat ovat käyttäneet runsaasti voimavaroja uuden roolin omaksumiseen sekä CDG-malliin tutustumiseen, jolloin he eivät ole kyenneet tarjoamaan oppilailleen sosiaalista tukea. (2012) tutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia ajatellen Suomen CDG-mallin hyödyntämismahdollisuuksia liikunnanopetuksessa. Oppilaiden henkilökohtaisen vastuun ja opettajan määräämien vaihtoehtojen tulee olla tasapainossa (Woolfolk 2010). CDG-malli vaatii opettajalta suunnitteluja ryhmätyöskentelyajan löytämistä etenkin silloin, jos liikunnanopettaja ei samalla ole ryhmän luokanopettaja. Koska koululiikunnan sosiaaliset ja psyykkiset tavoitteet ovat entistä laajemmat, opettajat saattavat tarvita tukea ja konkreettisia ideoita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 2009), joten opettajan tulee autonomian lisääntyessä ohjata oppilaita rakentavaan ja myönteiseen vuorovaikutukseen. 67 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomen CDG-malli POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa selvitimme oppilaslähtöisen ja kasvatusta painottavan liikunnanopetusintervention vaikutusta jyväskyläläisten 4–6-luokkalaisten kokemuksiin liikuntaa opettavan opettajan demokraattisesta käyttäytymisestä ja sosiaalisesta tuesta sekä oppilaiden kokemasta autonomiasta. Myös opettajilta odotetaan paljon. Suomen CDG-mallin mukaisen opetuksen ideana onkin, että opettaja luo vaihtelevia oppimisja liikuntaympäristöjä, joissa liikuntataitoja ja motorisia perustaitoja harjoitetaan tiedostamatta. Goodyearin ym. Uuden opetussuunnitelman myötä opettajien täytyy tukea aiempaa aktiivisemmin liikunnan sosiaalisia sekä psyykkisiä tavoitteita. Laajemmalla interventiolla olisi mahdollista tutkia voiko CDG-mallia hyödyntämällä ehkäistä sosiaalisen tuen ja demokraattisen käyttäytymisen laskua. Opettajan antama sosiaalinen tuki on tärkeä osa oppilaan kouluviihtyvyyttä ja hyvinvointia (Danielsen ym. Oppilasryhmien vastatessa liikuntatuntien sisällöstä opettajan tulisi olla aktiivisesti oppilaiden tukena vuorovaikutustilanteissa. Oppilaat voivat kokea liialliset vaihtoehdot ja vapaudet myös ahdistavina. Molempien koulujen kuudesluokkalaiset arvioivat kuitenkin opettajan antavan vähemmän sosiaalista tukea intervention loppumittauksessa. Lisäksi selvitimme, oliko interventiokoulun tyttöjen ja poikien kokemuksissa eroa. Jaakkolan ja Wattin (2011) mielestä suomalaisessa liikunnanopetuksessa pitäisi lisätä oppijakeskeisten opetusmenetelmien käyttöä. Interventio siis näytti hyödyttävän kuudennella luokalla molempia sukupuolia yhtäläisesti. Luokkakohtaiset tarkastelut kuitenkin osoittivat, että intervention jälkeen ainoastaan interventiokoulun kuudesluokkalaiset kokivat olevansa autonomisempia ja opettajan käyttäytyvän demokraattisemmin liikuntatunneilla verrattuna kontrollikoulun kuudesluokkalaisten kokemuksiin. Jos oppilaat ovat tottuneet opettajajohtoisempaan opetustyyliin, voi heistä tuntua, ettei opettaja tue heitä tarpeeksi. Kun interventiokoulun kaikkia oppilaita verrattiin kontrollikoulun kaikkiin oppilaisiin, tilastollisesti merkitseviä eroja ei koulujen väliltä löytynyt. Tutkimus on osoittanut, että liikuntataitoja opitaan paljon tiedostamatta. Autonomia on tutkitusti yhteydessä oppilaan fyysiseen aktiivisuuteen liikuntatunneilla sekä omaehtoiseen liikunta-aktiivisuuteen vapaa-ajalla (Soini 2006, 70). Tuloksemme liikuntatuntien lisääntyneestä autonomiasta ja opettajan demokraattisesta käyttäytymisestä ovat kuitenkin erittäin myönteisiä. On myös mahdollista, etteivät oppilaat olleet vielä omaksuneet työtapaa, jossa heidän tulee itse vastata oppituntien sisällöstä ja jossa he saavat runsaasti valinnanvapauksia. Opettajan tulee yrittää useita kertoja ja antaa muutokselle aikaa, sillä oppilaan muuttuminen passiivisesta tiedon vastaanottajasta aktiiviseksi oppijaksi kestää oman aikansa. Tällöin tietyn perusmotorisen taidon harjoittelu ei näyttäydy oppilaille liikuntatunnin päätavoitteena, vaan toivottavaa olisi, että oppilaat pystyisivät luomaan yhdessä opettajan avustuksella erilaisia pelejä, leikkejä ja harjoitteita. Tällöin puhutaan implisiittisestä oppimisesta, joka on tietyissä tilanteissa tehokkaampaa kuin tiedostettu eli eksplisiittinen oppiminen (Jaakkola 2010, 38). Heidän tulee pystyä suunnittelemaan sekä omaa työtään että oppilaiden työskentelyä luovasti ympäristön sallimien mahdollisuuksien mukaan hyödyntäen samalla omia vahvuuksiaan (Heikinaro-Johansson & Hirvensalo 2007, 94, 98). Vaikka tämän tuloksen pohjalta ei voida tehdä laajempia johtopäätöksiä, antavat havainnot kuitenkin positiivisen merkin CDG-mallin jatkotutkimukselle sekä käytännön työssä hyödyntämiselle. Opettajien tulee sitoutua menetelmään täysin ja olla valmiina myös muutosvastarintaan, jota saattaa ilmetä. Taidon oppimisen nykyaikaiset mallit rohkaisevat ohjaajia ja opettajia luomaan oppimisympäristöjä ja -tilanteita, joissa tiedostamaton liikuntataitojen oppiminen korostuu (Davids, Button & Bennets 2008). Koululiikunnan sosiaaliset ja psyykkiset tavoitteet ovat entistä laajemmat fyysisten tavoitteiden lisäksi. Hänen tulisi rohkaista kaikkia oppilaita osallistumaan leikkien ja pelien suunnittelutyöhön ja huolehtia siitä, etteivät vain muutamat oppilaat päätä ryhmän toiminnasta. Voimistuneet autonomian sekä opettajan demokraattisen käyttäytymisen kokemukset interventiokoulun kuudesluokkalaisten osalta kertovat siitä, että oppilailla on todennäköisesti ollut mahdollisuus vaikuttaa liikuntatuntien sisältöön Suomen CDGmallin mukaisesti. Suomen CDG-malli on rakennettu uutta opetussuunnitelmaa ja aiempaa oppijakeskeisimpiä opetusmenetelmiä silmällä pitäen. Intervention jälkeen kuudesluokkalaiset oppilaat olivat siis arvioineet, että opettaja oli ottanut heidän mielipiteensä huomioon ja kannustanut heitä päätöksentekoon aiempaa enemmän. Tästä seuraisi, että oppilaat keskittyisivät pitämään hauskaa yhdessä liikunnallisessa ympäristössä (Quay & Peters 2008)
Nyt uuden opetussuunnitelman myötä liikunnanopettajilla tarjoutuu mahdollisuus opettaa liikuntaa aiempaa oppijakeskeisemmin. Luotettavampi tulos intervention vaikutuksesta saataisiin mittaamalla oppilaita kahden eri lukuvuoden lopussa eli yhden ”normaalin” lukuvuoden ja yhden interventiolukuvuoden jälkeen. Liikuntainterventiotutkimuksissa on selvinnyt, että opettajat palaavat helposti vanhoihin hyviksi havaitsemiinsa opetusmalleihin, jos tutkijat tai kollega eivät tue riittävästi interventioon osallistuvia opettajia (Barret & Turner 2000; Casey 2014). The Child and the Curriculum. Champaign IL: Human Kinetics. The implementation of models-based practice in physical education through action research. Koetun autonomian, johon interventio onnistuneesti vaikutti kuudennen luokan oppilaissa, on osoitettu olevan yhteydessä liikuntatunnilla viihtymiseen ja fyysisen aktiivisuuden intensiteettiin (Soini 2006, 70), joten koettua autonomiaa luotettavasti mittaavalle mittarille on varmasti käyttöä liikunnanopetuksen tutkimuksessa. Physical Education & Sport Pedagogy 19, 18–34. & Ryan, R. N. Roberts, C. Pelkästään aktiivisesti interventiota toteuttaneiden opettajien liikuntaryhmien oppilaita ei tässä tutkimuksessa käytetyillä analyysimenetelmillä voitu kuitenkaan luotettavasti tutkia, koska vertailtavat ryhmät olisivat jääneet kooltaan liian pieniksi. 1980. & Saleh, S. Casey, A. Kulinna, P.A. Suomen CDG-malli on joustava, mutta mallia täytyy toteuttaa aktiivisesti ja kokonaisvaltaisesti. A cross-cultural investigation of the use of teaching styles. 2006. Moller, A. Vaihtoehtona olisi myös ollut se, että olisimme itse toimineet havainnoitsijoina liikuntatunneilla ja arvioineet opettajan toimintaa. Health behaviour in school-aged children. J & Stratton, G. & Kirk, D. Richard, J.-F. Tämän tutkimuksen luotettavuutta tarkasteltaessa on hyvä nostaa esille muutamia asioita. M. Cheon, S. Research Quarterly for Exercise and Sport 76 (2), 193–201. Journal of Teaching in Physical Education 19 (2), 162–181. On the benefits of giving as well as receiving autonomy support: Mutuality in close friendships. Reeve, J. Choi, E. Liikuntakasvatuksen ammattilaiset ovat tunnistaneet tarpeen siirtyä oppijakeskeisempään suuntaan liikunnanopetuksessa (Jaakkola & Watt 2011; Palomäki 2009). Scheiner, M. Sarmento, P. Amande-Escot, C. & Turner, A. MacPhail, A. Tässä tutkimuksessa oppilaiden kokemuksia mitattiin kyselylomakkeella, jonka oppilaat täyttivät itse. La Guardia, J. & Dyson, B. Toisaalta interventiotutkimuksille on tyypillistä, että siihen osallistuneiden opettajien osallistumisaktiivisuus vaihtelee, mikä tulisi ottaa huomioon tulosten analysointivaiheessa (Casey 2014). The teacher benefits from giving autonomy support during physical education instruction. Samdal, O. 1950. Toivomme, että tulostemme myötä liikunnanopettajat innostuisivat käyttämään ja soveltamaan Suomen CDG-mallia opetuksessaan ja suunnittelutyössään. 2009. Kapeudestaan huolimatta tämän tutkimuksen tulokset antavat tärkeää tietoa tutkimukseen osallistuneille kouluille ja sekä opettajankoulutukseen että liikunnanopettajakoulutukseen Suomen CDG-mallin mukaisen opetuksen vaikutuksista oppilaiden kokemuksiin. Cothran, D.J. D. J. 2008. Sandy’s Challenge: New Game, New Paradigm. Tutkimusten mukaan yhteistyön tekeminen ja tuen saaminen intervention toteutusvaiheessa tuottaa tiedollisesti korkeampia ja tehokkaampia tuloksia (Casey 2014; Paloniemi, Rasku-Puttonen, & Tynjälä 2010, 24). Davids, K. Interventiotutkimuksemme on ensimmäinen sovellus Quayn ja Petersin (2008) CPE-mallista Suomessa. 1999. Inequalities in young people’s health. Intervention vaikutukset tulisivat todennäköisesti paremmin esille, jos interventioon osallistuisi enemmän opettajia ja heitä tuettaisiin intervention toteutuksessa. Picket, W. Tästä todennäköisesti johtuvat opettajien itse raportoimat erot intervention toteutusaktiivisuudessa. The Journal of Educational Research 102 (4), 303–320. Journal of Sport Psychology 2, 34–45. Godeau, E. Keskustelua Suomen CDG-mallista tulisi jatkaa ja siitä olisi syytä tehdä laajempaa tutkimusta. Aineistonkeruussa vahvuutena olivat aiemmissa tutkimuksissa luotettaviksi todetut mittarit sekä keskiarvosummamuuttujien Cronbachin alfat, jotka olivat yli .80 (Nummenmaa 2009, 378–379). Koulujen välisten erojen havaitsemista olisi tehostanut, jos kontrollikouluja olisi ollut enemmän mukana tutkimuksessa. 2009. Gabhainn, S. Journal of Sport & Exercise Psychology 36, 331–346. Sport, Education, and Society 4, 31–49. 2014. & Jang, H. International report from the 2005/2006 survey. Tutkimukseen osallistui kaksi koulua, kontrollija interventiokoulu. Tämä saattoi olla mahdollista tutkimuksessamme, koska tutkijoiden rooli oli ohjeistaa, tukea ja tiedottaa opettajia intervention käytännön toteutuksen jäädessä koko naisuudessaan opettajille itselleen. G. 68 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomen CDG-malli silmää huomata oppilaiden taitoerot. 2008. Banville, D. Macdonald, D. Laajempi interventio, johon osallistuisi useita interventioja kontrollikouluja, antaisi luotettavammat tulokset. & Bennets, S. Dimensions of leader behavior in sports: Development of a leadership scale. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää, että liikunnanopettajat siirtyisivät käyttämään entistä enemmän hyviksi havaittuja ja tieteellisesti tutkittuja oppijakeskeisiä opetusmalleja, jotta he pystyisivät tarjoamaan myönteisiä liikuntaelämyksiä jokaiselle oppilaalle (Palomäki 2009). School-related social support and students' perceived life satisfaction. H. Havaitut tilastollisesti merkitsevät erot kontrollija interventiokoulun oppilaiden välillä ilmenivät juuri kuudennen luokan oppilailla, joiden opettajista yksi toimi yhteyshenkilönä tutkijoiden ja koulun opettajien välillä. 2005. Smith, R. European Physical Education Review 15 (2), 175–199. LÄHTEET Barrett, K. Sport Climate Questionnaire osoittautui luotettavaksi mittariksi oppilaan kokeman autonomian mittaamiseksi suomalaisten alakoululaisten liikuntatunnilla. & Wold, B. L. Sovelsimme onnistuneesti eri kulttuurissa kehitettyä opetusmallia alakoululaisten liikuntatuntien tutkimiseen. Chelladurai, P. Casey, A. Chicago: University of Chicago Press Ennis, C. (WHO Europe, Health Policy for Children and Adolescents No. Dynamics of skill acquisition: A constraints-led approach. G. Ehkäpä kuudennen luokan opettajat ovat tehneet läheisempää yhteistyötä ja tukeneet toisiaan enemmän kuin kolmannen ja neljännen luokan opettajat intervention aikana. Models-based practice: Great white hope or white elephant. Deci, E. 2014. Fairclough, S. Luettu 16.3.2015. Kyseisen opettajan muita vahvempi rooli interventiossa on saattanut näkyä hänen oppilaidensa arvioissa. Personality and Social Psychology Bulletin 32, 313–327. M. Dewey, J. D. Danielsen, A. 5). Hetland, J. Jos hankkeeseen olisi osallistunut useampi interventioja kontrollikoulu, olisi laajempi tutkimusaineisto antanut luotettavampaa tietoa intervention vaikutuksista. R. int/__data/assets/pdf_file/0005/53852/E91416.pdf. H. Tieteellinen tutkimus valmiista oppijakeskeisestä liikunnanopetusmallista on siten ehdottoman tarpeellista liikuntakasvattajille, jotka toivottavasti saavat ideoita ja valmiuksia liikunnanopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Yu, T. & Barnekow, V. 2006. Button, C. 2000. Toinen mielenkiintoinen ja tarpeellinen lisätutkimuksen aihe olisi selvittää liikuntatunneilla viihtymisen ja Suomen CDGmallin mukaisen opetuksen välistä yhteyttä. www.euro.who. Creating a culturally relevant curriculum for disengaged girls. C. Currie, C. Effects of a physical education interven. Oppilaiden kasvattamisen ja liikuntatunnilla viihtymisen kannalta olisi tärkeää, että liikunnanopettajat pystyisivät tiedostamaan liikunnanopetuksen kasvatusmahdollisuudet ja sitä kautta siirtämään ne osaksi opetusta (Quay & Peters 2008)
2010. & Michalopous, M. Educational psychology. Teoksessa P. Toward the development of a pedagogical model for health-based physical education. H. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan, 94?113. 2013. & Vasankari, T. 2009. J. & Hirvensalo, M. Casey A. 2005. Haerens, L. Effect of a sport education program on motivation for physical education and leisure-time physical activity. Journal of Educational Psychology 95, 784–795. Champaign, IL: Human Kinetics. Laitinen ja A. Snyder, J. 2009. Kasvatusja valmennustyylien yhteys juniorijääkiekkoilijoiden suoriutumisstrategioihin, tyytyväisyyteen ja joukkueen koheesioon. Curriculum implementation. Wallhead, T. Woolfolk, A. 2011. Teoksessa K. Fraser-Thomas, J. Helsinki: WSOY. Palomäki, S. Exploring how girls navigate their embodied identities in physical education. Jackson (toim.) Handbook of research on curriculum. Studies in Sport, Physical Education and Health 142. Grammatikopoulous, V. Creative physical education: integrating curriculum through innovative PE projects. L. Hagger, M. L. C. & Bourdeaudhuij, I. 2011. Rasku-Puttonen, H. A meditation in which consideration is given to the past and future engagement of social science generally and critical physical education and sports scholarship in particular with various scientific debates, including the so-called ‘obesity epidemic' and contemporary manifestations of biological determinism. Palomäki, S. New York: Macmillan, 402–435. Boston: Pearson.. Jyväskylä. Sport, Education and Society 16 (3), 399–412. & Rasku-Puttonen, H. Gregoriadis, A. Teoksessa U. 2012. Tynjälä (toim.) Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. & Zymwalt, K. 2007. 2012. & Kurppa, J. 2003. 2011. 2012. Heikinaro-Johansson, T. Soini, M. Koululiikunnan pedagogiset ulottuvuudet -mittarin validiteetin ja reliabiliteetin tarkastelu konfirmatoristen faktorimallien avulla. Physical fitness and leisure-time physical activity in adolescence and in adulthood . Turun lapsija nuorisokeskuksen julkaisuja 5/2012. Sport, Education and Society 19 (6), 172–734. Lisensiaatintutkimus. 2009. & Kirk, D. Väitöskirja. Oxford, UK: Meyer & Meyer Sport, 252–271. Implementing a physical education curriculum: Two teachers’ experience. & Vidoni, C. Studies in Sport, Physical Education And Health 198. Physical Education and Sport Pedagogy 16 (2), 179–196. Studies in Sport, Physical Education and Health 120. Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. Heikinaro-Johansson, P. Helsinki: Opetushallitus. Physical Education and Sport Pedagogy 11 (1), 29–44. Suni, J. Laadullinen tutkimus 6.ja 9.-luokkalaisten liikuntakäsityksistä ja suhteesta liikuntaan. Paloniemi, H. Liikuntatieteiden laitos. Opettajaksi opiskelevien pedagoginen ajattelu ja ammatillinen kehittyminen liikunnan aineenopettajan koulutuksessa. Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu. & Peters, J. Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa 2010. Gerber (toim.) International comparison of physical education. Hämeenlinna: Tammi. Fisette, J. Teoksessa: P. ja M. Pühse. 13–37. Primary physical education perspective on creativity: The nature of creativity and fostering classroom environment. Quay, J. Numminen, P. 2002. 69 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Suomen CDG-malli tion to improve student activity levels. 1992. L. Nupponen, H. Motivaatioilmaston yhteys yhdeksäsluokkalaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja viihtymiseen koulun liikuntatunneilla. & Raitakari, O. D. Helsingin yliopisto, Yliopistopaino Helsinki. Matarma, T. Helsinki: Opetushallitus. Culverhouse, T. Palomäki, S. Duodecim 117, 1382–1388. Kasvatus 3, 255–267. & Beaudoin, C. W. Väitöskirja. Väitöskirja. Opettajien toimintatapojen yhteydet 9-12-vuotiaiden oppilaiden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen. Nummenmaa, L. Jyväskylän yliopisto. Konstantinidou, E. & Watt, A. L. Paloniemi, S. Sääkslahti, A. Bolin, F. Goodyear, V. Jyväskylän yliopisto. 2006. Finnish physical education teachers’ self-reported use and perceptions of Mosston’s teaching styles. Väitöskirja. Mitä on liikunta. Internetin keskustelupalstalla kirjoitetaan koululiikunnasta: “Ja kaikki näkee, kun sä yrität”. Quay, J. & Telama, R. Rasku-Puttonen ja P. Paakkari, O. 2001. Teoksessa S. & Tynjälä, P. 2012. Gard, M. Jaakkola, T. 2010. Jyväskylän yliopisto. Journal of Teaching in Physical Education 30, 248–262. 2007. Paronen, O. A. Helsinki: WSOYpro. Canadian Journal of Education 27 (2), 249–268. Cardon, G. S., Chatzisarantis, N. Quest 63 (3), 321–338. Väitöskirja. Research Quarterly for Exercise and Sport 85, 478–487. Jyväskylä, LIKES – Research Reports on Sport and Health 255. Suomalaisten lasten ja nuorten liikunta tänään. Heikinaro-Johansson, P. Early Child Development and Care. Välimäki, I. Huovinen & L. Collin, S. 2014. Koululiikunnassa viihtyminen Yhdeksäsluokkalaisten mielipiteitä liikunnanopetuksen mieluisuudesta ja sekaryhmäopetuksesta. Opetushallitus. 2012. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014. Jyväskylä: PSKustannus. 2011. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. 2011. 2011. Helsinki: Opetushallitus. & Biddle, S. Sääkslahti, A. Juntumaa, B. 2008. Asiantuntijuudesta identiteettiin – Anneli Eteläpellon tutkimuspolkuja. Telama, R. The processes by which perceived autonomy support in physical education promotes leisure-time physical activity intentions and behavior: A transcontextual model. 2011. Skills, strategies, sport and social responsibility: Reconnecting physical education. 2010. 2013. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Perusopetuksen opetussuunnitelma 2004. Jaakkola, T. Journal of Curriculum Studies 40 (5), 601–626. Lyyra, N. Huotari, P. Husu, P. & Peters, J. DOI:10.1080/03004430.2013.818989 Lauritsalo, K. Hiding behind the camera: Social learning within Cooperative Learning Model to engage girls in physical education. A 25 -year secular trend and follow-up study. & Heikinaro-Johansson, P. Garn, A. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Heikinaro-Johansson, P. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15. Liikunnanopetuksen suunnittelu. Hilmola (toim.) Taitoja taideaineiden oppimistulokset -asiantuntijoiden arviointia. Kirk, D
Laura Konkarikoski, KM, Laurin koulu. The data was collected during autumn 2013 from ten elementary school pupils’ parents (grades 1–6, n = 431) most of which were aware of the recommendations. Edelleen kartoitettiin vanhempien arvioita ja huolenkantoa suosituksen toteutumisesta sekä tarkennettiin, löytyykö vanhempien oman tietyn tyyppisen liikkumisen ja lasten fyysisen kokonaisaktiivisuuden väliltä yhteyksiä. Fyysisen aktiivisuuden perussuositus kouluikäisille – tunnettuus, toteutumisarvio ja huoli alakoululaisten vanhempien keskuudessa. Parents’ outlook on the adequate amount of PA and the assessment of its’ actualization in their children’s lives were clearly contradictive – however parents didn’t worry much about that. Key words: physical activity, physical activity recommendations, children, parents, worry, sport socialization TIIVISTELMÄ Lehmuskallio M., Konkarikoski L. ABSTRACT Lehmuskallio M., Konkarikoski L. & Tiistola T-M. 70 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten fyysinen aktiivisuus – vanhempien arvioita FYYSISEN AKTIIVISUUDEN PERUSSUOSITUS KOULUIKÄISILLE – TUNNETTUUS, TOTEUTUMISARVIO JA HUOLI ALAKOULULAISTEN VANHEMPIEN KESKUUDESSA Mari Lehmuskallio KT, LitM, Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos / Turun yksikkö, Assistentinkatu 5, 20014 Turun yliopisto. Liikunta & Tiede 53 (6), 70–77. Positiivinen yhteys löytyi vanhempien oman fyysisen aktiivisuuden, erityisesti arkija hyötyliikunnan, sekä lasten fyysisen kokonaisaktiivisuuden väliltä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin alakoululaisten vanhempien tietoisuutta ja tiedonsaantikanavaa kouluikäisille suunnattua fyysisen aktiivisuuden perussuositusta koskien. Vanhempien näkemys lapsille sopivasta fyysisen aktiivisuuden määrästä ja arvio sen toteutumisesta olivat selvästi ristiriitaisia keskenään, mutta he eivät kantaneet tästä asiasta juurikaan huolta. 02-333 5986. & Tiistola T-M. Children’s daily screen time was estimated lower than researches refer and only one third of the parents admitted children’s transgression on the recommendation concerning constant sitting. This study retraced elementary school pupils’ parents’ awareness and the sources of information concerning the Finnish PA recommendations for school-aged children. Positive association was found between parents’ utility PA and children’s PA amounts. 2015. Lasten päivittäinen ruutuaika arvioitiin aiemmin tutkittua matalammaksi ja vain kolmannes vanhemmista myönsi lapsensa yhtäjaksoisen istumisen ylittävän suositukset. Liikunta & Tiede 53 (6), 70–77. Sähköposti: mari.lehmuskallio@utu.fi (yhteyshenkilö). Asiasanat: fyysinen aktiivisuus, fyysisen aktiivisuuden suositukset, lapset, vanhemmat, huolestuneisuus, liikuntasosialisaatio. Further on parents’ assessments and worry about the actualization of the recommendations were studied, as well as possible associations between certain types of parents’ and children’s PA. Fyysisen aktiivisuuden edistäminen edellyttää liikkumisen lisäämisen ohella passiivisuuden purkamista. Explicit recommendations have been given to various age groups to concretize adequate PA. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2013 sähköisesti kymmenen koulun 1.–6.-luokkalaisten vanhemmilta (n = 431), joista valtaosa oli kuullut kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden perussuosituksesta. Measured objective evidence and better assimilation of the recommendations could rouse parents to pay more attention to children’s PA. Tämänhetkisen suomalaisen terveyspolitiikan yksi keskeisiä haasteita on fyysisen aktiivisuuden edistäminen kaikissa väestöryhmissä ja elämänvaiheissa – aiheutuuhan fyysisesti passiivisesta elämäntavasta yksilötason haittojen rinnalla mittavia yhteiskunnallisia kulueriä. Finnish physical activity recommendations for schoolaged children – elementary school pupils’ parents’ awareness, actualization assessment and worry. Eri ikäryhmille onkin laadittu suosituksia konkretisoimaan riittävän fyysisen aktiivisuuden toteutumista. Contributing PA requires increase in exercise and also decrease in sedentary behavior. P. Konkreettinen mittausevidenssi sekä suositusten parempi omaksuminen voisivat havahduttaa vanhempia kiinnittämään lastensa fyysiseen aktiivisuuteen enemmän huomiota. One of the fundamental challenges of the current Finnish health policy is to contribute physical activity (PA) in the whole population and in every phase of life – physical inactivity causes not only individual disadvantages but also high communal costs. 2015. Tiia-Mari Tiistola, KM, Tarvasjoen koulu
Fredricks & Eccles 2004; Lehmuskallio 2011). Suomalaistyttöjen ja -poikien väliset erot television katselun määrässä ovat hyvin pieniä. Perustellusti yhdeksi suomalaisen terveyspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi onkin nostettu fyysisen aktiivisuuden lisääminen kaikissa väestöryhmissä ja kaikissa elämänvaiheissa (ks. Mitä tulee fyysisen aktiivisuuden perussuosituksen toteutumiseen tutkimustulokset alakouluikäisistämme poikkeavat hieman toisistaan muun muassa mittausmenetelmistä riippuen. 2013.) Kansainvälisessä oppilaskyselynä toteutettavassa WHO-koululaistutkimuksessa 2009/2010 raportoidut osuudet joka päivä vähintään tunnin liikkuvista 11-vuotiaista suomalaistytöistä ja -pojista (n . 2015, 15) vähintään viidesti viikossa tunnin liikunta-aktiivisuuteen yltävien 5.-luokkalaisten määrä näyttää hieman aiempaa korkeammalta (64 %). STM 2013). Oppilaiden fyysinen aktii visuus -tutkimusraportissa ilmoitetaan 1.–6. Viikonloppuna ruutuaikaa vietetään enemmän kuin arkena. 2015, 18; Tammelin ym. Päivittäisen liikunta-annoksen myös edellytetään sisältävän useita vähintään kymmenen minuutin kestoisia reippaan liikunnan jaksoja ja olevan sisällöltään monipuolista ja ikätasolle sopi vaa. Fyysisen aktiivisuuden lisäämistä puoltavat niin ikään tutkimustulokset liikkumisen edullisista vaikutuksista paitsi ikääntyvien myös lasten motorisiin taitoihin, kognitiivisiin toimintoihin, oppimistuloksiin ja koulumenestykseen (esim. Yhtenä kolmesta tämän tutkimuksen tutkimustehtävistä haluttiinkin selvittää, tuntevatko alakouluoppilaiden vanhemmat kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden perussuosituksen. 2014; WHO 2010.) Globaalisti runsas fyysisen passiivisuuden määrä on esitetty itse näisenä riskitekijänä jopa neljänneksi suurimmaksi kuolleisuuden aiheuttajaksi (WHO 2010, 10). Sen lisäksi, että fyysisesti passiiviset ajanviettotavat syövät potentiaalista aktiivista aikaa, yhtäjaksoinen istuminen – opiskeluja työpaikoilla, vapaa-ajalla – on aikuisilla itsenäinen terveyden riskitekijä yksilön fyysisen aktiivisuuden määrästä ja laadusta riippumatta (esim. (Tammelin ym. Jotta ihmiset osaisivat toimia fyysisen aktiivisuuden suhteen terveyttä edistävin tavoin, on katsottu tarpeelliseksi laatia ja uusien tutkimustulosten myötä myös päivittää kansainvälisiä (esim. (Currie ym. Fyysisen aktiivisuuden edistäminen vaatii paitsi liikkumisen lisäämistä myös passiivisuuden purkamista. Viidesosa 4.–6.-luokkalaisista tytöistä ja kaksi viidesosaa pojista ilmoittaa pelaavansa tietokoneella tai konsoleilla yli kaksi tuntia arkipäivinä. Päivittäisen ruutuajan suosituksen tiesi lähes kaksi kolmesta vastaajasta ja lopuista valtaosa arvioi ajan jälleen suositeltua lyhyemmäksi. Fyysisen aktiivisuuden perussuositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille kehottaa liikkumaan reippaasti, ajoin rasittavasti yhdestä kahteen tuntia päivässä, välttämään yli kahden tunnin mittaisia istumisjaksoja sekä rajoittamaan viihdemedian ääressä vietettävän ruutuajan korkeintaan kahteen tuntiin vuorokaudessa. Suomessa suositukset on annettu erikseen alle kouluikäisille (Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005), koululaisille (Tammelin & Karvinen 2008), työikäisille (UKK-instituutti 2009) ja ikääntyville (UKK-instituutti 2012). (Kokko ym. Tärkeimpiä lasten kriteereitä puhelimen valinnalle on erilaisten sovellusten, kuten pelien, lataamismahdollisuus. myös Jansson 2013.) Vaikka koululla on oma – tulevaisuudessa kenties vahvistuva – roolinsa lasten ja nuorten liikuttamisessa sekä kasvattamisessa liikunnalliseen elämäntapaan, voidaan kodin, perheen ja vanhempien vaikutusta alakouluikäisten lasten liikuntasosialisaatioon pitää vielä yleisesti voimakkaampana (esim. 2005; WHO 2010) ja kansallisia fyysisen aktiivisuuden suosituksia eri ikäryhmille. 2013; Thorp ym. Vastaavat osuudet nousevat viikonloppuisin kolmannekseen tytöistä ja 61 prosenttiin pojista. Yksilötason pahoinvoinnin lisäksi fyysinen passiivisuus aiheuttaa mittavia yhteiskunnallisia kulueriä. Selvityksen kohteena oli myös tiedonsaantikanava. 1500) ovat samansuuntaiset: 25 ja 38 prosenttia. luokkien oppilaille (n = 568) mitatun keskimäärin 62 minuuttia reipasta liikuntaa päivässä. (Currie ym. 2008.). 2013, 62–68.) 4.–6.-luokkalaisille kyselynä tehdyt kartoitukset paljastivat, että arkena puolet oppilaista katsoo televisiota vähintään kaksi tuntia päivässä osuuden kasvaessa viikonloppuina lähes 70 prosenttiin (Tammelin ym. Yli kaksi tuntia tietokonetta muuhun kuin pelaamiseen (mm. Strong ym. Liiallinen puhelimen parissa kuluva aika lukeutuu suurimpiin vanhempien huolenaiheisiin lasten matkapuhelinten käyttöä koskien. 71 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten fyysinen aktiivisuus – vanhempien arvioita JOHDANTO Suomalainenkaan elämäntapa ja arki eivät enää luontaisesti sisällä fyysistä aktiivisuutta siinä määrin, että se riittäisi ylläpitämään kansalaisten toimintakykyä, terveyttä tai hyvinvointia. WHO-koululaistutkimuksen 2009/2010 tulokset ovat samansuuntaiset: kaksi tuntia päivittäistä television katselua tulee täyteen tai ylittyy 11-vuotiaista suomalaislapsista noin 60 prosentilla, mikä vastaa kansainvälistä keskitasoa. 2013, 64–67.) Lasten matkapuhelinten käyttötottumuksia on tutkittu Suomessa vain vähän, vaikka enemmistöltä alakouluikäisistä löytyy oma matkapuhelin. (Kämppi ym. (Tammelin ym. 39 maan liikunta-aktiivisuusvertailussa suomalaislapset sijoittuvat näillä lukemillaan sijalle neljä. Suosituksen tarkennuksissa alakouluikäisille riittäväksi päivittäiseksi liikunta-annokseksi esitetään puolestatoista kahteen tuntia päivässä siinä missä yläkouluikäisille riittää tunti–puolitoista. Vähäinen fyysinen aktiivisuus on kytköksissä lukuisiin sairauksiin, kuten sydän-, verisuonija aineenvaihduntasairauksiin, 2-tyypin diabetekseen, lihavuuteen, tukija liikuntaelimistön rappeumiin sekä ahdistusja masennusoireisiin – myös lapsilla. (Esim. Suositeltu ruutuajan määrä, korkeintaan kaksi tuntia päivässä, ylittyy suomalaisilla alakouluikäisillä tytöillä ja pojilla reippaasti. Huomioitaessa fyysisen aktiivisuuden jakautuminen viikon ajalla tunti täyttyy päivittäin puolella alakoululaisista, minimiksi esitetty puolitoista tuntia yhdeksällä prosentilla ja kaksi tuntia vain yhdellä oppilaalla sadasta. Helajärvi ym. Nuorimmat oppilaat ovat aktiivisempia vanhempiin oppilaisiin nähden ja pojat tyttöihin nähden. chat, internet, sähköposti, läksyjenteko) käyttää arkipäivien vapaa-ajalla joka neljäs ja viikonloppuisin joka kolmas näistä oppilaista. (DNA Oy 2014; Kangas ym. Jokapäiväiseen tunnin fyysiseen aktiivisuuteen ilmoitti tytöistä yltäneensä vain viidennes ja pojista reilu kolmannes. 2011). 2012, 130.) Tuoreessa LIITU-tutkimusraportissa (Kokko ym. 2013, 20–21; ks. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry julkaisi kouluikäisillemme suunnatun fyysisen aktiivisuuden perussuosituksen jo vuonna 2008 (Tammelin & Karvinen 2008), mutta sen tunnettuutta on kartoitettu laajamittaisemmin ainoastaan opettajien ja koulujen muun henkilökunnan keskuudessa. Strandberg & Pitkälä 2011; Syväoja 2014). Väistö ym. 2012, 134.) Monesti television katselun päälle kertyy fyysisesti passiivisia tunteja tietokoneja matkapuhelinruutujen ääressä. Enemmistö arvioi suositelluksi istumisajaksi vain puolesta tunnista tuntiin. (Tammelin & Karvinen 2008.) Kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden perussuosituksen tunnettuus ja toteutuminen Koska artikkelin keskiössä ovat alakouluikäiset suomalaislapset, tarkastellaan tässä vain heille tarkoitetun fyysisen aktiivisuuden suosituksen tunnettuutta ja toteutumista. Toisin kuin pelaamisessa tyttöjen ja poikien erot tietokoneen muun käytön määrissä ovat vähäiset. Huomionarvoista on, että arkipäivät sisältävät keskimäärin 15 minuuttia enemmän fyysistä aktiivisuutta kuin viikonlopun päivät. 2013, 62–63). Samassa raportissa kyselymetodia käyttäen (n = 674) 4.–6.-luokkalaisista tytöistä 47 prosenttia ja pojista 58 prosenttia ilmoitti liikkuneensa vähintään tunnin ajan ainakin viitenä päivänä edeltävällä viikolla. Mainittu vastaajajoukko (n = 411) tunsi parhaiten koululaisten päivittäistä liikunta-annosta koskevan suosituksen (82 % vastaajista). Vieraimpana näyttäytyi suositus yhtäjaksoista istumista koskien: vain 17 prosenttia tunsi suosituksen
Lisäksi vastaustyyppinä omat arviot (tässä vanhempien arviot) tuottavat helposti yliraportointia fyysisen aktiivisuuden määriin (esim. Sen sijaan lukemien peilaaminen muihin tämän tutkimuksen muuttujiin on uutta tietoa tuottavaa. Osallistuneiden koulujen oppilasmäärät vaihtelivat muutamasta kymmenestä useisiin satoihin potentiaalisen vastaajajoukon muodostuessa noin 2 500 oppilaan huoltajista. (1993) eivät löytäneet yhteyttä vanhempien ja lasten reippaan liikunnan harjoittamismäärien välillä, minkä kaltaisen yhteyden Fuemmeler ym. 2 pvänä/vkossa). Tulosten yleistettävyyden suhteen on syytä pitää mielessä vastaajien korkeahkon koulutustason lisäksi äitien näkemysten painottuminen sekä vastausprosentin jääminen melko alhaiseksi. Asian tutkimista vaikeuttaa vanhempien liikunnallisen roolikäyttäytymisen eristäminen muista liikuntasosiaalistamisen tavoista (esim. 2007, 21). Edwardson ja Gorely (2010) raportoivat niin ikään alakouluikäisten lasten fyysisen kokonaisaktiivisuuden, reippaan liikunnan osuuden sekä vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä paitsi vanhempien välittömiin liikuntasosiaalistamisen tapoihin myös heidän liikunnalliseen roolikäyttäytymiseensä. 2013; Welk ym. Vastauksia saatiin 431 (vastausprosentti 17 %), joista 77 prosenttia oli äitien, 22 prosenttia isien sekä yksi prosentti muiden huoltajien vastauksia. 2003). (Verloigne ym. Näiden välittömien toimintatapojen lisäksi vanhemmat sosiaalistavat tietoisesti tai tietämättään lapsiaan kohti tai poispäin liikunnallisesta elämäntavasta myös esimerkiksi liikuntaan kytkeytyvien mielipiteiden, toiveiden ja vaatimusten esittämisen, tunteiden ilmaisemisen sekä lukuisten perheen arkisten toimintojen ja valintojen välityksellä. Kalenius 2014, 7) fyysistä aktiivisuutta koskevien tutkimustulosten voitiin olettaa nousevan maamme keskiarvoja korkeammiksi. Aiemmin tutkittaessa suomalaisvanhempien liikunnallisen roolikäyttäytymisen yhteyksiä lasten fyysiseen aktiivisuuteen ei vanhempien liikkumista ole pilkottu eri muotoihin. Arviot lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumismäärästä annettiin kuusiportaisella asteikolla (60 min pvänä/vkossa), jonka kolme alinta porrasta yhdistettiin datan analysointivaiheessa (. Husu ym. Kolmiportaisessa jaottelussa puolella vastaajista oli koulutustaustanaan korkeakoulututkinto, 42 prosentilla ammattikoulutai opistoasteentutkinto ja kahdeksalla prosentilla alimman portaan ’muu koulutustausta’. Aittasalo ym. (2005) vuoden mittaisessa seurantatutkimuksessa yhtäläisyyksiä vanhempien ja heidän lastensa liikuntaaktiivisuuksissa. (Tammelin ym. Trostin ja Loprinzin (2011) sekä Dowdan ym. Esimerkiksi Dempsey ym. 2013; Fredricks & Eccles 2004; Welk ym. Fyysisen passiivisuuden muotoja kun löytyy niin paljon muitakin. 2011). On selvää, että tiettyjä liikkumisen muotoja voidaan helpommin toteuttaa koko perhe tai vanhempi ja lapsi yhdessä (omatoimiliikunta, muu arkija hyötyliikunta). Huolenkantoa tarkasteltiin fyysisen aktiivisuuden määrän lisäksi myös lasten liikkumisen kuormittavuuden, monipuolisuuden ja jatkuvuuden osalta. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Alkusyksystä 2013 tutkimuspyyntö lähetettiin satunnaisotannalla 31 lounaissuomalaisen alakoulun rehtorille. Tämän tutkimuksen kolmanneksi ja viimeiseksi tutkimustehtäväksi asetettiinkin tarkentaa, löytyykö vanhempien tietynlaisten liikkumismuotojen ja lasten fyysisen kokonaisaktiivisuuden määrien väliltä yhteyksiä. Selvitettäessä kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden perussuosituksen tunnettuutta vanhempien keskuudessa sekä tiedonsaantikanavaa (tutkimustehtävä 1) käsiteltiin vastauksia frekvenssija prosenttiosuuksin. 1.–2.-luokkalaisillamme fyysisesti passiivista aikaa on mitattu reilut seitsemän tuntia vuorokaudessa ja 5.–6.-luokkalaisillamme jo lähes yhdeksän tuntia. Myös Yang ym. 2013, 62–63.) Kansainvälisesti vertaillen Suomen alakoululaisten fyysisesti passiivisen valveillaoloajan määrä näyttäytyy melko alhaisena (ks. 72 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten fyysinen aktiivisuus – vanhempien arvioita Fyysisesti passiivinen vuorokautinen valveillaoloaika lisääntyy lapsilla iän myötä. 2008). (2011) puolestaan mittasivat kiihtyvyysanturein niin viikonloppusin kuin arkipäivinäkin. Eniten ja pisimpiä passiivisuuden jaksoja syntyy teoreettisten aineiden tunneilla. Todennäköistä on, että kaikkein liikuntakielteisimmät huoltajat ovat jättäneet vastaamatta kyselyyn. 2011). Fyysisen aktiivisuuden tärkeyden tunnistavat vanhemmat todennäköisemmin osallistuvat, organisoivat ja rahoittavat lastensa liikuntaa. 2011; Singh ym. Kartoitettaessa vanhempien arvioita ja huolenkantoa suosituksen eri osa-alueiden toteutumisesta omien lasten kohdalla (tutkimustehtävä 2) hyödynnettiin edellä mainittujen lisäksi t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä sekä post hoc -testinä Tuckey HSD. Fyysisen aktiivisuuden käsite määriteltiin kyselyn alussa: kaikki energiankulutusta lisäävä toiminta lepotasoon verrattuna (esim. Fokusoiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen vanhemmilta tiedusteltiin edelleen, aiheuttaako se heissä huolta. Davison ym. Vastanneiden huoltajien lapset jakautuivat tasaisesti niin luokka-asteille 1–2 (n = 146), 3–4 (n = 143) ja 5–6 (n = 142) kuin tyttöihin (n = 213) ja poikiin (n = 218) (myös luokkaasteittain). 2013, 36–39.) Vapaa-ajalla tapahtuvasta yhtäjaksoisesta fyysisestä passiivisuudesta/istumisesta ei ole saatavilla yhtä perusteellista evidenssiä – etenkään, kun kiihtyvyysmittauksin on havaittu, ettei kyselytutkimuksille tyypillinen tvja tietokoneruutuajan kartoittaminen enää riitä luotettavasti määrittämään fyysisesti passiivista valveillaoloaikaa kokonaisuudessaan. Brunton ym. Alakouluiässä tyttöjen ja poikien väliset erot fyysisesti passiivisessa ajassa ovat pieniä antaen kuitenkin osviittaa eron kasvulle myöhemmin tyttöjen suurempaa passiivisuutta ennakoiden. 2013.) Tämän tutkimuksen toisena tutkimustehtävänä vanhempia pyydettiin arvioimaan kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden perussuosituksen toteutumista, eli päivittäisen fyysisen aktiivisuuden, ruutuajan ja yhtäjaksoisen istumisen määriä, omilla lapsillaan. Tietyt liikkumismuodot myös heijastunevat toisia vahvemmin koko perheen arkisiin toimintamalleihin ja -asenteisiin (esim. Tässä tutkimuksessa vanhempien liikkuminen jaettiin neljään eri kategoriaan: ohjatun, omatoimisen, työmatkasekä muun arkija hyötyliikunnan harjoittamiseen. Onhan useissa tutkimuksissa havaittu vanhempien korkeamman koulutustason positiivinen yhteys paitsi vanhempien omaan, myös heidän lastensa liikunta-aktiivisuuteen (esim. 2010; Corder ym. Pate ym. työmatkaliikunta). 2012; Husu ym. (2011) havainnot puolestaan kielivät vanhempien liikunnallisen roolimallin merkityksettömyydestä. Lastensa päivittäistä ruutuaikaa vanhemmat arvioivat neliportaisesti. Davison ym. (Esim. 2003). Suositusten toteutumista indikoivat lukemat eivät tässä olekaan kovinkaan informatiivisia edustaessaan vanhempien subjektiivisia arvioita asioista, joista löytyy jo objektiivisesti mitattujakin tutkimustietoja. 2013; Koski 2004; Welk ym. (Tammelin ym. Voitaneen ajatella, että asiat, joita koskevat omat näkemykset eivät vastaa vallitsevaa asiantilaa, huolestuttavat, vaivaavat. Fyysisesti passiivisen ajan jaksottumisesta löytyy koulupäivien ajalta varsin tarkkoja mittaustietoja. Näistä kymmenen koulua lähti mukaan välittämällä oppilaiden huoltajille Wilma-ohjelmiston kautta saatesanoin varustetun linkin strukturoituun Webropol-kyselylomakkeeseen. Huomioidaanhan nämä ulottuvuudet myös perussuosituksessa. Fogelholm ym. (1996) havaitsivat 12-vuotisessa, samoin kuin Bois ym. 2003; Davison ym. 2003.) Välillisenä liikuntasosialisaation muotona vanhempien oman liikunnallisen roolikäyttäytymisen tarkastelu on tuottanut varsin ristiriitaisia tutkimustuloksia. Vanhempien liikunnallisen roolikäyttäytymisen merkitys Lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat suorina ja välillisinä tekijöinä muun muassa vanhempien tiedot, tulkinnat, odotukset, arviot, asenteet ja merkitykset yleisesti liikuntaa, heidän omaa liikkumistaan ja eritoten lastensa liikkumista kohtaan (esim. Vastaajaryhmän ollessa korkeammin koulutettua kuin suomalaisväestö keskimäärin (vrt
Huomionarvoista on niin ikään liian vähäiseen ja liian suureen kuormittavuuteen kohdistunut lähes samansuuruinen huoli 5. 32 prosenttia rajoittaisi ajan enintään kahteen tuntiin ja 66 prosenttia tuntiin. Myllyniemi 2008), joka ei kuitenkaan esimerkiksi taloudellisista, ajankäytöllisistä tai ideologisista syistä sovi kaikkien perheiden lapsille. Eniten kannettiin huolta fyysisen aktiivisuuden jatkuvuudesta elämäntapana (ka = 0,46) ja sen liian vähäisestä määrästä (ka = 0,32) (asteikko 0–2). Seuraavaksi tarkastellaankin, kantavatko vanhemmat asiasta huolta. Internetin (37 %) ja etenkin liikuntaseurojen (32 %) kautta suosituksesta kuulleiden osuudet jäivät alhaisemmiksi. Taulukosta 1 nähdään vanhempien huolen alakoululaistensa fyysistä aktiivisuutta kohtaan jääneen kokonaisuudessaan kovin vähäiseksi. Ruutuajan osalla vallitsi suurin konsensus vanhempien näkemyksen ja kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden perussuosituksen (korkeintaan kaksi tuntia päivässä) välillä. Currie ym. TULOKSET Fyysisen aktiivisuuden perussuositus kouluikäisille – vanhempien tuntemus sekä arvio toteutumisesta Vanhemmista 72 prosenttia oli kuullut fyysisen aktiivisuuden perussuosituksesta kouluikäisille ja kuulleiden osuus vaihteli vain kahden prosenttiyksikön verran eri luokka-asteiden oppilaiden vanhempien keskuudessa. Eri koulutustaustan omanneiden tai eri luokkatasoilla opiskelevien lasten vanhempien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja sopivaksi katsotun päivittäisen fyysisen aktiivisuusmäärän suhteen. Vallitsee siis selvä ristiriita vanhempien sopivaksi katsoman fyysisen aktiivisuuden määrän ja arvioidun toteutuman välillä. Tästä huolimatta noin kolmannes vanhemmista arvioi kahden tunnin yhtäjaksoisen istumisen ylittyvän lapsellaan sukupuolesta riippumatta yhden tai useampia kertoja päivittäin. Vanhempien koulutustausta tai fyysisen aktiivisuuden suosituksesta kuuleminen eivät olleet yhteydessä huolestuneisuuteen millään fyysisen aktiivisuuden ulottuvuudella. Tämä näkyi myös arvioiduissa toteutumissa (F(2) = 20,88; p = 0,000), joiden perusteella vain yksi–kaksi sadasta 1.–2.-luokkalaisesta, mutta jo 15–16 sadasta 5.–6.-luokkalaisesta ylittää kahden tunnin päivittäissuosituksen. Korkeakoulututkinnon suorittaneista vanhemmista vain joka neljäs ei ollut tietoinen fyysisen aktiivisuuden suosituksesta kouluikäisille, kun vastaavasti tällaisia vanhempia oli useampi kuin joka kolmas ’muun koulutustaustan’ omanneiden ryhmässä. Myöskään vanhemman koulutustausta ei tässä ollut yhteydessä lapsen fyysisen aktiivisuuden ilmoitettuun määrään. Odotusten vastaisesti vanhempien arviot lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumismääristä eivät juurikaan nousseet aiempia tutkimustietoja korkeammiksi – osin jopa päinvastoin (vrt. 5.–6.-luokkalaisten vanhemmat kantoivat myös enemmän huolta lastensa fyysisen aktiivisuuden liian suuresta kuormittavuudesta samoin kuin sen yksipuolisuudesta 1.–2.-luokkalaisten vanhempiin verrattuna. Seitsemän prosenttia vanhemmista ei olisi suonut lapsensa istuvan yhtäjaksoisesti tämänkään vertaa. Yleisimmät tiedonsaannin kanavat olivat lapsen koulu ja sanomalehti, mistä kummastakin reilut 60 prosenttia suosituksesta kuulleista vanhemmista oli tietoja saanut. Huolenkantoa kartoitetaan paitsi fyysisen aktiivisuuden määrän, myös sen kuormittavuuden, monipuolisuuden ja jatkuvuuden suhteen. Fyysisen aktiivisuuden suositus sallii yhtäjaksoisen istumisen kahteen tuntiin asti, mitä valtaosa alakouluikäisten vanhemmista siis piti liian pitkänä aikana. Huolestuttavaa on peilata näitä näkemyksiä vanhempien raportoimiin lastensa fyysisen aktiivisuuden päivittäisiin toteutumiin, sillä vain 38 prosenttia vanhemmista ilmoitti edes tunnin fyysisen aktiivisuuden toteutuvan lapsellaan joka päivä. Huolen määrä lapsen fyysistä aktiivisuutta koskien raportoitiin kolmiportaisella asteikolla: ei huolta – vähän huolta – paljon huolta. 73 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten fyysinen aktiivisuus – vanhempien arvioita (t/pvä) ja yhtäjaksoista istumista viisiportaisesti (yli 2 t krt/pvässä). Vanhempien koulutustaustalla ei ollut yhteyttä lasten yhtäjaksoisen istumisen arvioituun toteutumaan. luokkien oppilaiden vanhemmilla. Mitä yhtäjaksoiseen istumiseen tulee niin kolme neljästä vanhemmasta piti yhtä tuntia omalle lapselle sopivana määränä. Vain kolme prosenttia vanhemmista näki kolmen, jopa neljän tunnin yhtäjaksoisen istumisen suotavaksi. Tiedonsaannin kanavaa tiedusteltaessa vastaajat saivat ilmoittaa useammankin vaihtoehdon. Sopivana pidetyn ruutuajan kesto oli myös yhteydessä lasten ikään (F(2) = 13,85; p = 0,000) siten, että 5.–6.-luokkalaisten vanhemmat sallivat lapsilleen enemmän ruutuaikaa kuin 3.–4.ja 1.–2.-luokkalaisten vanhemmat. Huomionarvoista on, että loppu kolmannes vanhemmista arvioi sopivan päivittäisen aktiivisuuden määrän olevan tätä korkeampi, ei alhaisempi. 36 prosenttia arvioi tunnin toteutuvan 5–6 päivänä viikossa, 19 prosenttia 3–4 päivänä viikossa ja seitsemän prosenttia korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Vanhempien suurin huolenaihe, fyysisen aktiivisuuden jatkuvuus, ei ollut merkitsevästi yhteydessä lapsen ikään. Havaintoja saattaa selittää jo alakouluikäisten lasten liikkumisen painopisteen siirtyminen liikuntaseuroissa tapahtuvaan, usein varsin lajispesifiin intensiiviseen harrastustoimintaan (esim. Peilattaessa vanhempien kantamaa huolta heidän arvioonsa lasten fyysisen aktiivisuuden määrästä (taulukko 2) osoittautui liian vähäiseen määrään liittyvä huoli voimakkaammaksi niiden vanhempien keskuudessa, jotka raportoivat lastensa yltävän yhden tunnin fyysi. Kaksi kolmasosaa vanhemmista näki yhden–kahden tunnin päivittäisen fyysisen aktiivisuuden määrän olevan sopiva omalle lapselle, mikä vastaa annettua suositusta. 2013). Vanhempien huoli lasten fyysisestä aktiivisuudesta Edellä havaittiin ilmeinen ristiriita vanhempien sopivaksi katsoman fyysisen aktiivisuuden päivittäismäärän (. Suoninen 2013) tapaan tässäkin poikien ilmoitettiin viettävän viihdemedian parissa enemmän aikaa kuin tyttöjen (t(429) = -2,80; p = 0,005). ja 6. Vain kaksi aineiston vanhempaa sadasta sallisi lapsensa viettävän päivittäin aikaa viihdemedian ääressä yli kaksi tuntia. Vanhempien fyysinen aktiivisuus selvitettiin neliportaisin asteikoin (t/vko). Seuraavaksi tärkeimmiksi tiedonvälittäjiksi osoittautuivat tv (44 %) ja vanhempien työ tai koulutus (39 %). 85 prosenttia 1.–2.-luokkalaisten vanhemmista, mutta vain puolet 5.–6.-luokkalaisten vanhemmista uskoi fyysisen aktiivisuuden yhtäjaksoista istumista koskevan suosituksen täyttyvän oman lapsen kohdalla. Yhteyksiä vanhempien fyysisen kokonaisaktiivisuuden ja sen eri muotojen sekä lasten fyysisen aktiivisuuden määrien välillä (tutkimustehtävä 3) tutkittiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa käyttäen. Vaikka vanhempien sopivaksi katsoman ruutuajan määrä ei vaihdellut lapsen sukupuolesta riippuen, aiempien mediankäyttötutkimusten (esim. 1–2 t/pvä) ja tämän määrän arvioidusti liikkuvien lasten osuuden (38 %) välillä. Vanhempien oppilaiden vanhemmat olivat näkemyksissään suopeampia lastensa pidemmälle istumiselle (F(2) = 5,10; p = 0,006), mikä näkyi myös arvioissa istumisen toteutumisesta (F(2) = 20,34; p = 0,000). Poikien ei haluttu istuvan yhtäjaksoisesti sen pidempään kuin tyttöjenkään, eikä suotava istumisen pituus vaihdellut vanhempien koulutustaustankaan perusteella. Sen sijaan yhteys ikään ilmeni huolessa lapsen liian vähäistä aktiivisuuden määrää koskien (F(2) = 6,17; p = 0,002). Vanhemman koulutustausta määritti sopivaksi katsottua ruutuaikaa siten, että alimmin kouluttautuneet vanhemmat sallisivat ruutuaikaa enemmän kuin muut (F(2) = 6,44; p = 0,002). Sen sijaan aineistossa näkyi ilmoitetun aktiivisuuden yhteys lapsen ikään (F(2) = 3,93; p = 0,020) ja sukupuoleen (t(429) = -2,22; p = 0,027) siten, että aktiivisuuden määrä väheni iän myötä ja pojat arvioitiin aktiivisemmiksi kuin tytöt. 2012; Tammelin ym. Huoli lisääntyi 3.–4.ja edelleen 5.–6.-luokkalaisten vanhemmilla 1.–2.-luokkalaisten vanhempiin nähden
(n = 143) 5.–6. Enintään kahdesti viikossa tunnin aktiivisuuteen yltävien lasten vanhemmat eivät kantaneet merkitsevästi enempää huolta tulevaisuuden liikunnallisesta elämäntavasta tai liikkumisen yksipuolisuudesta kuin muutkaan vanhemmat. Sen sijaan 3–4 kertaa viikossa tunnin aktiivisuuden saavuttavien lasten vanhemmat olivat huolissaan liikkumisen jatkuvuudesta elämäntapana vahvemmin kuin tunnin joka päivä saavuttavien lasten vanhemmat. Vanhempien huoli alakouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden eri ulottuvuuksista suhteessa lasten arvioituun 60 minuutin fyysisen aktiivisuuden toteutumistiheyteen. Husu ym. 2 pvä/vko (n = 28) II 3–4 pvä/vko (n = 83) III 5–6 pvä/vko (n = 157) IV joka pvä (n = 163) Keskiarvoerojen merkitsevyys *p < ,05 **p < ,01 *** p < ,001 Huolenaihe Ka Kh Ka Kh Ka Kh Ka Kh liian vähäinen määrä 0,75 0,89 0,60 0,62 0,31 0,54 0,12 0,35 *** I – III *** I – IV *** II – III *** II – IV ** III – IV liian suuri määrä 0,00 0,00 0,07 0,26 0,14 0,35 0,17 0,39 – liian vähäinen kuormittavuus 0,39 0,63 0,37 0,56 0,19 0,41 0,13 0,35 * I – IV * II – III *** II – IV liian suuri kuormittavuus 0,07 0,26 0,11 0,31 0,21 0,42 0,21 0,44 – liika yksipuolisuus 0,29 0,54 0,31 0,49 0,17 0,39 0,13 0,34 * II – III ** II – IV liika monipuolisuus 0,04 0,19 0,01 0,11 0,01 0,11 0,02 0,16 – jatkuvuus (elämäntapa) 0,61 0,74 0,63 0,73 0,49 0,60 0,31 0,54 ** II – IV = ei huolta; 1 = vähän huolta; 2 = paljon huolta TAULUKKO 2. lk vanh. 2011, 35). Kaksi kolmasosaa vanhemmista täytti oman ilmoituksensa mukaan suosituksen kestävyyskunnon osalta, toisin sanoen liikkui reippaalla intensiteetillä vähintään kaksi ja puoli tuntia tai rasittavasti vähintään tunnin ja 15 minuuttia viikon aikana. Lihaskunnon ja liikehallinnan harjoittamisen suosituksen – vähintään kaksi kertaa viikossa – ilmoitti täyttävänsä ainakin kolmannes vanhemmista (vertailua vaikeutti suositukseen nähden erilainen mittasuure). 74 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten fyysinen aktiivisuus – vanhempien arvioita seen aktiivisuuteen korkeintaan neljänä päivänä viikossa verrattuna vanhempiin, jotka arvioivat lastensa yltävän siihen viitenä päivänä viikossa tai useammin (F(3) = 21,81; p = 0,000). lk vanh. (n = 431) Keskiarvoerojen merkitsevyys * p < ,05 ** p < ,01 *** p < ,001 Huolenaihe Ka Kh Ka Kh Ka Kh Ka Kh liian vähäinen määrä 0,20 0,46 0,36 0,57 0,42 0,62 0,32 0,56 * 1-2lk – 3-4lk ** 1-2lk – 5-6lk liian suuri määrä 0,11 0,34 0,10 0,30 0,18 0,39 0,13 0,34 – liian vähäinen kuormittavuus 0,15 0,38 0,24 0,46 0,25 0,50 0,22 0,45 – liian suuri kuormittavuus 0,11 0,34 0,18 0,41 0,26 0,46 0,18 0,41 ** 1-2lk – 5-6lk liika yksipuolisuus 0,11 0,31 0,22 0,43 0,25 0,46 0,19 0,41 * 1-2lk – 5-6lk liika monipuolisuus 0,01 0,08 0,01 0,12 0,04 0,19 0,02 0,14 – jatkuvuus (elämäntapa) 0,40 0,58 0,45 0,60 0,52 0,68 0,46 0,62 – = ei huolta; 1 = vähän huolta; 2 = paljon huolta TAULUKKO 1. Vanhempien ja lasten fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä Alakoululaisten vanhempien omaa fyysistä aktiivisuutta selvitettiin UKK-instituutin (2009) liikuntapiirakan muodossa lanseeraamien aikuisten terveysliikuntasuositusten valossa. (n = 146) 3.–4. lk vanh. (n = 142) Yht. Molemmat osuudet olivat selvästi korkeammat kuin suomalaisilla työikäisillä keskimäärin (vrt. 1.–2. Samoin nämä vanhemmat kantoivat enemmän huolta fyysisen aktiivisuuden vähäisestä kuormittavuudesta ja yksipuolisuudesta verrattuna viisi kertaa viikossa tai useammin tunnin aktiivisuuteen yltävien lasten vanhempiin. Vanhempien huoli alakouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden eri ulottuvuuksista I
2010; Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010). Haasteena kuitenkin on saada kannettu huoli näkymään myös arkitoiminnoissa. Sen edistämiseen vanhemmilla itsellään on monia keinoja. Huoli liian vähäistä määrää koskien jäi lukemaan 0,42 asteikolla (ei huolta) – 2 (paljon huolta) 5.–6.-luokkalaistenkin vanhemmilla, jotka kuitenkin olivat alakouluoppilaiden vanhemmista asiasta eniten huolissaan. Lasten päivittäisen ruutuajan sekä yhtäjaksoisen istumisen suhteen alakoululaisten vanhemmat olivat keskimäärin kriittisempiä kuin fyysisen aktiivisuuden perussuositus, sillä 66 prosenttia vanhemmista piti yhtä tuntia maksimimääränä ruutuaikaa ja vastaavasti 82 prosenttia maksimimääränä yhtäjaksoista istumista. Toisaalta: fyysisen aktiivisuuden suosituksesta kuuleminen ei lisännyt tässä vanhempien huolenkantoa minkään lasten fyysisen aktiivisuuden ulottuvuuden suhteen verrattuna vanhempiin, joille suositus oli vieras. Liikkumisella ei puolestaan tuntunut olevan suurtakaan jalansijaa enintään kahdesti viikossa tunnin aktiivisuuteen yltäneiden lasten perheissä, sillä nämä vanhemmat eivät kantaneet muita vanhempia enempää huolta lastensa liikkumisen (liikkumattomuuden) jatkumisesta tai yksipuolisuudesta. Arkija hyötyliikunta lienee fyysisen aktiivisuuden muodoista se, jota on luontevinta toteuttaa aikuiset ja lapset yhdessä. Riittäväksi katsotun fyysisen aktiivisuuden määrä täyttyi yhä huonommin lapsen iän myötä. Arvioidusti 3–4 kertaa viikossa tunnin aktiivisuuteen yltäneiden lasten vanhemmat olivat nimittäin määrän lisäksi huolissaan myös lastensa fyysisen aktiivisuuden jatkuvuudesta, liian vähäisestä kuormittavuudesta sekä yksipuolisuudesta enemmän kuin tunnin viidesti viikossa tai useammin liikkuneiden lasten vanhemmat. 75 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten fyysinen aktiivisuus – vanhempien arvioita Vanhempien fyysistä aktiivisuutta tarkasteltiin edelleen hienojakoisemmin luokittelemalla se neljään kategoriaan: ohjattuun, omatoimiseen, työmatkasekä muuhun arkija hyötyliikuntaan. 2005) ja erityisesti alakouluikäisten ja sitä nuorempien lasten vanhempien välitön sekä välillinen vaikutus lasten liikuntasosialisaatioon on voimakas (esim. Helakorpi ym. Liikunnallisen elämäntavan malli perusteluineen saattaa olla niin vieras, ettei sen puuttumisesta edes osata olla huolissaan. (Fredricks & Eccles 2004.) Kuitenkin vastentahtoinen tai arka lapsi saattaisi nimenomaan tarvita vanhempien vahvaa tukea kasvussaan liikunnalliseen elämäntapaan. Edelleen vain noin kolmannes vanhemmista myönsi kahden tunnin yhtäjaksoisen istumisen ylittyvän lapsellaan ainakin kerran päivässä. Currie ym. (2015, 67–68) mukaan kuitenkin nauttia esimerkiksi viidesluokkalaisista vain kolmannes. Ilmeinen ristiriita sopivaksi katsotun ja arjessa toteutuvan fyysisen aktiivisuuden määrien välillä ei kuitenkaan liiemmin huolettanut vanhempia. Mitä aktiivisempi vanhempi siis oli fyysisesti ja erityisesti harjoitti arkija hyötyliikuntaa, sitä korkeammat fyysisen aktiivisuuden määrät kertyivät myös hänen lapselleen. Kohtalainen positiivinen yhteys löytyikin summamuuttujana tarkastellun vanhempien kokonaisaktiivisuuden ja lasten aktiivisuuden väliltä (r = 0,26; p < 0,01) sekä hieman vahvempi yhteys vanhempien muun arkija hyötyliikunnan harjoittamisen ja lasten aktiivisuuden väliltä (r = 0,32; p < 0,01). Toki arkija hyötyliikunnan toteuttaminen kattaa asenteita ja valintoja, jotka muillakin tavoin voivat lisätä lasten fyysistä aktiivisuutta. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vanhempien oma liikunnallinen roolimalli erityisesti arkija hyötyliikkumisen saralla lisää lastenkin fyysistä aktiivisuutta. 2012). Kuten edellä todettiin, nämä lukemat eivät ole vanhempien omina arvioina kovinkaan luotettavia ja osin vaikeasti vertailtavissa aiempiin suomalaisen aikuisväestön fyysistä aktiivisuutta kartoittaneisiin tutkimuksiin (esim. Vain kolmannes vanhemmista sallisi ruutuajan ja 15 prosenttia yhtäjaksoisen istumisen kestoksi suosituksen mukaiset kaksi tuntia päivässä. Telama ym. Lisäksi tässäkin aineistossa näkynyt vanhempien ruutuaika-asenteiden sallivuus poika-sukupuolta ja lasten vanhempaa ikää kohtaan olisi saatava vahvemmin keskusteluun. Puolet vanhemmista ei liikkunut ohjatusti lainkaan ja viidennes alle tunnin viikossa. On myös havaittu, että vanhemmat helposti sopeuttavat lapsen liikkumiseen kytkeytyvän käyttäytymisensä lapsen toiminnan mukaisesti. Suosituksen taustoittaminen, perusteleminen ja konkretisoiminen lienevätkin tiedottamisen yhteydessä tarpeen, jotta kuulemisen sijaan informaatiota sisäistettäisiin. Vähäistä määrää hieman suurempana huolenaiheena vanhemmille näyttäytyi fyysisen aktiivisuuden jatkuminen osana lasten elämäntapaa. Corder ym. Viesti seuraharjoitusten riittämättömyydestä täyttää lasten tarvitsemaa fyysisen aktiivisuuden määrää (ks. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Kun reilu neljännes tämän aineiston vanhemmista ei ollut kuullut kouluikäisille suunnatusta fyysisen aktiivisuuden suosituksesta, voidaan sen tunnetuksi tekemisessä nähdä vielä työsarkaa. Niillä on kuitenkin käyttöarvoa tarkasteltaessa mahdollisia yhteyksiä vanhempien ja heidän lastensa fyysisten aktiivisuuksien välillä. Tässä aineistossa erityisen potentiaalisina fyysisen aktiivisuuden lisääjinä näyttäytyivät perheet, joiden lasten arjessa liikkuminen on kyllä mukana, mutta ei vielä aivan riittävästi. (Ks. 2013) perusteella suosituksen tiedetään ylittyvän suomalaislapsillakin reippaasti. Huomio olisi tärkeää, sillä vanhempien roolia lasten ruutuajan rajoittajana pidetään merkittävänä ja ruutuajan tiedetään lisääntyvän viikonloppuisin. 2012; Tammelin ym. Alakoululaisten vanhemmat katsoivat – perustuipa tämä katsantokanta suositukseen tai ei – lapsilleen sopivaksi määräksi fyysistä aktiivisuutta yksi–kaksi tuntia päivässä tai enemmän. Ennustaahan liikunta lapsuudessa liikuntaa aikuisuudessa (esim. Esimerkiksi liikuntaseuroilla näyttäisi vielä olevan käyttämätöntä potentiaalia tämänkaltaisen tiedon välittämiseen. 2015, 17–19; Suoninen 2013; Tammelin ym. Mikäli lapsi näyttäytyy vanhemmille esimerkiksi vastentahtoisena tai arkana liikkujana, häntä ei pyritäkään sosiaalistamaan liikunnan pariin yhtä tarmokkaasti kuin innokasta ja rohkeaa liikkujaa. 2013.) Pitkäaikaisen istumisen monet haitat olisivat vähennettävissä kotonakin erittäin yksinkertaisin keinoin, kuten esimerkiksi läksyjen tekemistä, television katselemista tai pelaamista tauottamalla.. Hakkarainen 2008) voisi olla erityisen vaikuttava seuraohjaajien itsensä kertomana. Huolestuttavasti 92 prosenttia vanhemmista myös raportoi lapsensa päivittäisen ruutuajan jäävän enintään kahteen tuntiin, vaikka aiempien tutkimusten (esim. Kuitenkin vain 38 prosenttia vanhemmista arvioi edes yhden tunnin aktiivisuutta todella toteutuvan lapsellaan joka päivä. Etenkin, kun viitteitä saatiin siitä, että korkeammin kouluttautuneet vanhemmat – joita tässä aineistossa oli keskimääräistä suomalaisväestöä enemmän – tunnistavat suosituksen paremmin kuin vähiten kouluttautuneet vanhemmat. Ehkäpä mitatut tarkat minuuttilukemat lasten passiivisten ajanviettotapojen osalta voisivat herätellä vanhempia kiinnittämään asiaan enemmän huomiota (ks. Työmatkaliikunnan profiili oli samantyyppinen: 62 prosenttia ilmoitti, ettei työmatkaliikuntaa kerry yhtään viikon aikana ja 22 prosenttia ilmoitti sitä kertyvän alle tunti. Vaikka tässä aineistossa tällaisia vanhempia oli vain noin kuusi prosenttia vastaajista, jatkossa olisi perusteltua selvittää, mikä saisi heidät havahtumaan fyysisen aktiivisuuden tärkeyteen koko perheen ja lasten arjessa. Asian, joka osaltaan määrittää yksilön toimintakykyä, terveyttä ja hyvinvointia koko elämänkaaren ajalla, voitaisiin kai suoda huolettavan enemmänkin. Omatoimiliikunta sekä muu arkija hyötyliikunta olivat huomattavasti suositumpia fyysisen aktiivisuuden muotoja, sillä niitä kumpaakin ilmoitti harjoittavansa vähintään kaksi tuntia viikon aikana noin 75 prosenttia vanhemmista. Edwardson & Gorely 2010). Kokko ym. Yhdessä oman vanhemman kanssa liikkumisesta saa Palomäen ym
Morgantown, WV: Fitness Information Technology, 145–164. Jansson, P. & Heinonen, O. Physical activity from childhood to adulthood. Istu ja pala! – Onko istuminen uusi terveysuhka. Viihtyvyyttä ja työrauhaa. Parental influences on different types and intensities of physical activity in youth: A systematic review. 2013. Singh, G. 10 –12-vuotiaiden tyttöjen ja poikien mediankäyttö. 2014. Pro gradu -tutkielma. Suomalaisten koulutusrakenteen kehitys 1970–2030. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2009. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Föräldrars betydelse för barns fysiska aktivitet. http://mll-fi-bin.directo.fi/@Bin/30ce1e7 ae596b597bf7a3c9bbe1150e8/1414415603/ application/pdf/6084451/ P%C3%A4hkin%C3%A4nkuori%20lopullinen%20PDF.pdf (Luettu 27.10.2014) Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010. Liikunta – hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Terveys 2015-kansantervysohjelman väliarviointi. & Tammelin, T. Kokko & R. 2010. Parental influences on youth involvement in sports. Kangas, S., Lundvall, A. 2005. EPPI-Centre, Social Science Research Unit, Institute of Education. Lehmuskallio, M. & Dowda, M. F. & Trudeau, F. 2008. A., Gobbi, E., Hanson, P. Helsinki: Nuori Suomi ry, Suomen Olympiakomitea ry, Suomen Valmentajat ry. Journal of Community Health 33 (4), 206–216. Parental and environmental correlates of physical activity of children attending preschool. 2004. Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Helsinki. Sosiaalija terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:4. Health policy for children and adolescents, no: 6. 2013. Parent awareness of young children’s physical activity. LIKES – Research reports on sport and health 292. (toim.). Davison, K. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö, Opetusministeriö, UKK-instituutti. Parental influence on children’s moderate to vigorous physical activity participation: An expectancyvalue approach. B. Kävely jumppaa myös aivoja. 2003. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Teoksessa: M. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:1. Tilasto-osio – Liikunta, fyysinen kunto ja ylipaino. Jyväskylän yliopisto, Liikunnan sosiaalitieteiden laitos, tutkimuksia 3/2004, 189–208. Hakkarainen, H. & Elder, J. Childhood Obesity 9 (S1), 103–109. A. Jyväskylä: LIKES – Research Center for Sport and Health Sciences. & Horn, T. (toim.). Archives of Pediatrics and Adolescent Medicine 165 (10), 939–944. K., Mâsse, L. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 84. R. & Fogelholm, M. Kalenius, A. Independent and joint effects of socioeconomic, behavioral and neighborhood characteristics on physical inactivity and activity levels among US children and adolescents. & Miettinen, M. S. http://www.stm.fi/ julkaisut/nayta/-/_julkaisu/ 1852829 (Luettu 11.10.2014.) Strandberg, T. Helsinki: Opetusministeriö, Nuori Suomi ry. www.dna.fi/documents/15219/157828/Koululaistutkimus+2014/ efe73d70-95f0-4cb3-93e1-6de0f2ea9782 (Luettu 27.10.2014.) Dowda, M., Pfeiffer, K. Teoksessa: M. M. Fuemmeler, B. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arviointi – menetelmät puntarissa. Husu, P., Paronen, O., Suni, J. A 21-year tracking study. V. & Oakley, A. Verkkojulkaisuja 62. Palomäki, S., Huotari, P. Psychology of Sport and Exercise 11 (6), 522–535. R. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. & van Dyck, P. C., van Sluijs, E. Fogelholm, M., Paronen, O. Helsinki: Sosiaalija terveysalan tutkimusja kehittämiskeskus (Stakes), 51–56. 2007. 76 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten fyysinen aktiivisuus – vanhempien arvioita LÄHTEET Aittasalo, M., Tammelin, T. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272. Teoksessa K. & Sintonen, S. Helajärvi, H., Pahkala, K., Raitakari, O., Tammelin, T., Viikari, J. 2011. Liikenneja viestintäministeriö. 2014. Liikunta & Tiede 47 (1), 11–19. & Raitakari, O. Parent-child relationship of directly measured physical activity. Koski, P. Pate, R. 2005. & Karvinen, J. & Barnekow, V. Fredricks, J. 2008. G., Brustad, R. Elementary schoolchildren’s perceived competence and physical activity involvement: the influence of parents’ role modelling behaviours and perceptions of their child’s competence. D., Saunders, J., Mendoza, J. Ei VilleGalle vaan vertaiset, valmentajat ja vanhemmat – lasten ja nuorten näkemyksiä liikuntakiinnostukseensa vaikuttajista. Corder, K., Crespo, N. Telama, R., Yang, X., Viikari, J., Välimäki, I., Wanne, O. A., Brown, W. Tammelin, T. 2010. Preventive Medicine 55 (3), 201–205. Nuorten elinolot -vuosikirja 2008. F., Anderson, C. Evidence based physical activity for school-age youth. Myllyniemi, S. Helsinki: Nuoristutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Myllyniemi (toim.) Polarisoituva nuoruus. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 269. & Pitkälä, K. Kokko, S., Hämylä, R., Villberg, J., Aira, T., Tynjälä, J., Tammelin, T., Vasankari, T. SLU:n julkaisusarja 6/2010. F., Lopez, N. Lasten mediabarometri 2012. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. C., Timperio, A., Frenn, M. 2008. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 14–20. Duodecim 127 (20), 2110–2112. & Trost, S. Physical activity and sedentary behaviour in association with academic performance and cognitive functions in school-aged children. Ameri. D., Siahpush, M. Teoksessa: S. 1993. & Turpeinen, S. Selvitysraportti: Urheilevien lasten ja nuorten fyysis-motorinen harjoittelu. Liikuntasuhde – liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. Raportti 7/2010. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Kämppi, K., Asanti, R., Hirvensalo, M., Laine, K., Pönkkö, A., Romar, J. (toim.) 2008. British Journal of Sports Medicine 45 (11), 906–913. Edwardson, C. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15. & Eccles, J. Brunton, G., Harden, A., Rees, R., Kavanagh, J., Oliver, S. Duodecim 129 (1), 51–56. A, Byun, W. Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 1:2007. R. Liikunta & Tiede 48 (6), 24–31. Physical activity parenting measurement and research: challenges, explanations and solutions. Koulun henkilökunnan kokemukset ja näkemykset liikunnallisen toimintakulttuurin edistämisestä koulussa. Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. A., Byun, W. & Pate, R. K., Kogan, M. Suoninen, A. 2010. 2013. 2012. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Actitivity 8, 17. Vanhemmat ja kaverit liikuntaharrastuksen tukena. 2014. DNA Oy. O. 2015. 2011. Teoksessa: S. C. Bois, J. www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/ lastenmediabarometri2012.pdf (Luettu 28.8.2014.) Syväoja, H. Aikuisliikunta. (ed.). Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Eräranta & S. University of London. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. 2008. P. 2011. Autio, K. 2011. & Mâsse, L. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 38. & Vasankari, T. Ilmanen (toim.) Pelit ja kentät – kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. 2015. H., Mitchell, J. C. C. J., Trouilloud, D. Psychology of Sport and Exercise 6 (4), 381–397. Sedentary behaviour in youth. 2012. & Cury, F. Kokko & R. Weiss (ed.) Developmental sport and exercise psychology: a lifespan perspective. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. M., Kimiecik, J. S. 2011. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2, 66–71. & Kannas, L. Helsinki: Nuori Suomi, Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), Suomen Kuntoliikuntaliitto, Suomen Olympiakomitea, Helsingin kaupunki, Opetusja kulttuuriministeriö. 2005. Liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika. 2004. & Uutela, A. 2013. 2013. E., Sarrazin, P. LIITUtutkimuksen tuloksia 2014. 2013. Health behaviour in school-aged children (HBSC) study: International report from the 2009/2010 survey. Social determinants of health and well-being among young people. Children and physical activity: A systematic review of barriers and facilitators. Strong, W.B., Malina, R.M., Blimkie, C.J., Daniels, S.R., Dishman, R.K., Gutin, B., Hergenroeder, A.C., Must, A., Nixon, P.A., Pivarnik, J.M., Rowland, T., Trost, S. Esikouluja ala-asteikäisten puhelimen hankinta ja käyttö – tulokset. G. Lasten ja nuorten mediafoorumi. Tammelin, T., Laine, K. & Gorely, T. 2011. STM 2013. R., Mitchell, J. Helakorpi, S., Laitalainen, E. Journal of Pediatrics 146 (6), 732–737. Pediatric Exercise Science 5 (2), 151–167. & Kokko, S. Currie, C., Zanotti, C., Morgan, A., Currie, D., de Looze, M., Roberts, C., Samdal, O., Smith, O. Dempsey, J
http:// whqlibdoc.who.int/ publications/2010/9789241599979_eng.pdf?ua=1 (Luettu 2.9.2014.) Yang, X., Telama, R. Trost, S. A., Owen, N., Neuhaus, M. American Journal of Preventive Medicine 41(2), 207–215. W. http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka (Luettu 27.8.2014.) UKK-instituutti 2012. WHO 2010. & Laakso, L. Verloigne, M., van Lippewelde, W., Maes, L., Yildirim, M., Chinapaw, M., Manios, Y., Androutsos, O., Kovács, É., Bringolf-Isler, B., Brug, J. American Journal of Lifestyle Medicine 5 (2), 171–181. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 11 (55). & Dunstan, D. 77 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten fyysinen aktiivisuus – vanhempien arvioita can Journal of Preventive Medicine 28 (3), 267–273. 2014. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö, Opetusministeriö, Nuori Suomi ry. European Journal of Public Health 23 (1), 30–32. Parental influences on physical activity behavior in children and adolescents: a brief review. & Lakka, T. E., Lakka, H-M., Lindi, V. 2013. A systematic review of longitudinal studies, 1996–2011. Viikoittainen liikuntapiirakka yli 65-vuotiaille. Liikuntapiirakka. & Loprinzi, P. Thorp, A. www.ijbnpa.org/content/11/1/55 (Luettu 28.8.2014.) Welk, G. Physical activity and sedentary behaviour in relation to cardiometabolic risk in children: cross-sectional findings from the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) Study. D. Self-reported TV and computer time do not represent accelerometer-derived total sedentary time in 10 to 12-year-olds. A. & Morss, G. Parental influences on physical activity in children: an exploration of potential mechanisms. 1996. 2011. 2003. J., Wood, K. Pediatric Exercise Science (15), 19–33. Parents' physical activity, socioeconomic status and education as predictors of physical activity and sport among children and youths – a 12-year follow-up study. Global recommendations on physical activity for health. Sedentary behaviors and subsequent health outcomes in adults. www.ukkinstituutti.fi/ ammattilaisille/terveysliikuntasuositukset/ liikuntapiirakka_yli_65vuotiaille (Luettu 29.8.2014) Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005. UKK-instituutti 2009. 2011. International Review for the Sociology of Sport 31 (3), 273–291.. G. Väistö, J., Eloranta, A-M., Viitasalo, A., Tompuri, T., Lintu, N., Karjalainen, P., Lampinen, E-K., Ågren, J., Laaksonen, D. Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2005:17. & De Bourdeaudhuij, I
Key words: Team sport, case study, goal setting, cohesion TIIVISTELMÄ Forsblom, K. However, individual players’ perceptions on cohesion varied. In earlier studies it has been hypothesized that players in a same team share a same group goal. Avainsanat: Joukkueurheilu, tapaustutkimus, tavoitteenasettelu, kiinteys. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yhtä naisten SM-sarjassa pelannutta ringettejoukkuetta, jossa vallitsi pelaajien kesken ristiriitainen käsitys tulostavoitteesta koko kauden ajan. 2015. Players’ perceptions of team’s outcome goal, and the possible changes in perceptions, were examined. & Konttinen, N. Aim of the interviews was to collect data of the goal setting process and cohesion of the team. The means of different dimensions of cohesion were moderate high or high in both measures. Kauden jälkeen 17 pelaajaa joukkueesta osallistui teemahaastatteluun, jonka avulla kerättiin lisää tietoa tavoitteenasettelun etenemisestä sekä joukkueen ilmapiiristä. The means of GEQ did not describe the team functioning on the best possible way. Taru Lintunen, LitT, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos. In the middle of the season players were more unanimous, but at the end of the season the contradiction had increased among the players. There was a goal conflict among the players throughout the season in this team. Kilpailukauden alussa pelaajat olivat jakautuneet kahdeksi lähes yhtä suureksi eri päämäärään, mitaliin ja sarjapaikan säilyttämiseen, pyrkiväksi ryhmäksi. Goal conflict and cohesion – A caseand follow-up study of one women’s ringette team competing on the national league. Kyselyiden avulla selvitettiin pelaajien käsityksiä joukkueen yhteisestä tulostavoitteesta sekä käsityksissä kauden aikana tapahtuneita muutoksia. Lintunen, T. P. Liikunta & Tiede 53 (6), 78–85. Joukkueen pelaajat (N=20) vastasivat kolmeen online-kyselyyn kilpailukauden aikana. In this study the focus is on one women’s ringette team competing on the national league in Finland. The aim of this study is to describe and comprehend players’ contradict opinions on group goal. Tavoite ristiriita ja kiinteys – Tapausja seurantatutkimus yhdestä naisten SM-tason ringettejoukkueesta. Kauden puolivälissä pelaajien käsitys tulostavoitteesta oli yhtenäistynyt, mutta kauden päätyttyä erimielisyys oli taas kasvanut. Joukkuetavoitteita tutkittaessa lähtökohtana on ollut, että kaikki pelaajat mieltävät yhteisen tavoitteen samalla tavalla. Tämän määrällistä ja laadullista aineistoa sisältävän tapausja seurantatutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää pelaajien ristiriitaisia käsityksiä yhteisestä tavoitteesta. Ilmapiirimittarin tulosten mukaan kiinteyden eri osaalueiden saamat keskiarvot olivat sekä kauden alussa että päätteeksi korkeita tai melko korkeita. Lintunen, T. Liikunta & Tiede 53 (6), 78–85. 2015. 78 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Tavoiteristiriita ringettejoukkueessa TAVOITERISTIRIITA JA KIINTEYS – TAPAUSJA SEURANTA TUTKIMUS YHDESTÄ NAISTEN SM-TASON RINGETTEJOUKKUEESTA Kim Forsblom, KM, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos, PL 40014, Jyväskylän yliopisto. ABSTRACT Forsblom, K. This caseand follow-up study contains quantitative and qualitative data. Yhdessä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin että useassa joukkueessa vallitsi erilaisia käsityksiä yhteisestä tavoitteesta, joten ilmiö saattaa olla oletettua yleisempi. In the beginning of the competitive season players were divided into two nearly equal groups heading to different outcomes – medal and avoiding relegation. Players also completed Group Environment Questionnaire (GEQ) measuring the cohesion of the team in the beginning and after the season. Niilo Konttinen, PsT, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus. The players (N=20) of the team completed three online-surveys during one competitive season. 050-582 4316. Results of this study indicate that cohesion, team’s and players’ previous success on national league and individuals’ goals for the team led to a season-long goal conflict in this team. After the season 17 players of this team were interviewed by a semi-structured method. However, in one study it was found that in many teams there are contradict group goals among players. Tulosten mukaan joukkueen kiinteys, joukkueen ja sen pelaajien erilaiset menestyskokemukset sekä pelaajien joukkueelle asettamat tavoitteet johtivat siihen, että tavoiteristiriita jatkui koko kauden ajan. Pelaajat täyttivät kauden alussa ja kauden päätteeksi kiinteyttä eli koheesiota mittaavan ryhmän ilmapiirimittarin. & Konttinen, N. Sähköposti: ke.forsblom@gmail.com (yhteyshenkilö). Yksittäisten pelaajien vastaukset ilmapiirimittarissa vaihtelivat kuitenkin paljon, eivätkä kiinteyden osaalueiden keskiarvot kuvanneet joukkueen toimintaa parhaalla tavalla
Ryhmä voidaan määritellä joukoksi ihmisiä jotka liittyvät yhteen saavuttaakseen tavoitteen (Johnson & Johnson 1987). Kansainvälisissä joukkuelajien parissa toteutetuissa tavoitetutkimuksissa on selvitetty muun muassa tavoitteiden luonnetta, yleisyyttä ja tehokkuutta sekä miesettä naisjoukkueiden parissa (esim. 79 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Tavoiteristiriita ringettejoukkueessa JOHDANTO Tavoitteenasettelun tehokkuutta ja yleisyyttä on tutkittu yksilöja joukkuelajeissa sekä miesettä naisurheilijoiden keskuudessa, pääpainon ollessa vahvasti yksilölajien ja miesurheilijoiden tavoitteenasettelussa (esim. 1998; Carron & Hausenblas 1998). 1993; Weinberg & Gould 2007). Naisten palloilujoukkueiden kollektiivisia tavoitteita tutkittaessa kuitenkin havaittiin, että saman joukkueen pelaajat saattavat mieltää joukkueensa yhteisen tavoitteen hyvin eri tavalla (Forsblom ym. Tässä tutkimuksessa koheesiosta käytetään suomenkielisissä liikuntapsykologisissa tutkimuksissa ja kirjoissa (esim. 2010; Locke & Latham 1990; O’Leary-Kelly ym. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tämä tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, sillä sen tarkoituksena on kuvata yksittäisen ryhmän tavoitteenasettelua useampaa metodia käyttäen kerätyn aineiston avulla (Hirsjärvi ym. 1985). Tutkimusten mukaan pelaajien osallistuminen tavoitteenasetteluun, joukkueen historia, pelaajien henkilökohtaiset odotukset ja tavoitteet sekä ristiriidattomuus tavoitteessa lisäävät sekä tavoitteeseen sitoutumista (Locke & Latham 1990; Weldon & Weingart 1993) että ryhmän kiinteyttä (Brawley ym. 1993; Holt & Sparkes 2001). On perusteltua olettaa, että tulostavoitteen suhteen ristiriitaisissa joukkueissa tavoitteenasettelu ei tehosta suorituksia parhaalla mahdollisella tavalla. 2009; Rovio 2002). Tavoitteet liittyvät sekä ryhmän muodostumiseen että toiminnan tehokkuuteen. Systemaattisen pelikauden mittaisen tavoitteenasetteluohjelman havaittiin nostavan joukkueiden kiinteyttä (Senécal ym. 2005; Rovio 2002). 1987; Weinberg & Gould 2007). 2015). Korkealla kiinteydellä on puolestaan havaittu olevan positiivinen yhteys tavoitteeseen sitoutumiseen (Brawley ym. Brawley ym. 2009). 2015). 2015). Tutkimuksen kohderyhmänä oli naisten SM-sarjaa kaudella 2011–2012 pelannut ringettejoukkue. 2004) käytettyä termiä kiinteys. 1993; 2000). 2002). Laadullisen haastatteluaineiston avulla ilmiötä pyrittiin ymmärtämään syvällisemmin (Metsämuuronen 2006). Aikaisemmissa joukkueurheilussa tapahtuvaa tavoitteenasettelua tarkastelevissa tutkimuksissa ei ole tutkittu sitä, kuinka yhtenäinen käsitys saman joukkueen pelaajilla on yhteisistä tavoitteista. Tässä tutkimuksessa keskitytään yhteen lopputulostavoitteen suhteen ristiriitaiseen joukkueeseen ja pyritään selvittämään tavoiteristiriitaa selittäviä tekijöitä. 1992; Dawson ym. Rovio 2012; Rovio ym. 2005; Rovio ym. Joukkue valikoitiin tapausesimerkiksi laajemmasta kyselyaineistosta, koska joukkueen pelaajat jakautuivat kahdeksi vaikeusasteeltaan hyvin erilaiseen tulostavoitteeseen pyrkiväksi ryhmäksi. Suomessa joukkuelajeissa tapahtuvaa tavoitteenasettelua on tutkittu pääasiassa poikien jääkiekkojoukkueissa pelikauden mittaisina tapausja toimintatutkimuksina (Rovio 2002; Rovio ym. 2004). Sosiaalisesti kiinteässä joukkueessa suoritusten arviointi voi heikentyä, kun rakentavan palautteen antaminen ystävälle koetaan vaikeana (Hardy ym. Naisten SM-tason palloilujoukkueiden tavoitteenasettelua tutkittaessa kuitenkin havaittiin, että 18:sta joukkueesta kahdeksassa saman joukkueen pelaajat mielsivät joukkueen lopputulostavoitteen eri tavalla: yhteiseksi luultu tavoite ei ollutkaan kaikkien pelaajien mielestä joukkueen yhteinen päämäärä (Forsblom ym. Havainto tavoiteristiriidasta tarjoaa uusia näkökulmia joukkuetavoitteiden tarkasteluun. Tavoitteiden lisäksi myös ryhmän kiinteys eli koheesio vaikuttaa positiivisesti ryhmän suoritukseen (esim. Ryhmän kiinteyden ulottuvuuksia voidaan arvioida yksilön ja ryhmän kannalta: kuinka vetovoimaiseksi yksilö kokee ryhmän perustehtävän tai ryhmän sosiaaliset suhteet, tai kuinka yhtenäiseksi ryhmä koetaan sosiaalisesti tai tehtävää suorittaessaan (Carron ym. Korkeasta kiinteydestä voi tulla niin voimakas normi, että sen ylläpitäminen nousee varsinaisen tehtävän suorittamista tärkeämmäksi tavoitteeksi (Rovio ym. Aikaisemmissa joukkuetavoitteita käsittelevissä tutkimuksissa ei ole tutkittu sitä, kuinka yhtenäinen mielipide joukkueen sisällä vallitsee yhteisestä päämäärästä. Tutkimuksessa kuvaillaan joukkueen tavoitteenasettelua, tarkastellaan pelaajien käsityksiä yhteisestä tulostavoitteesta ja joukkueen kiinteydestä sekä näissä kauden aikana tapahtuneita muutoksia. Tavoite ohjaa ja motivoi ryhmää työskentelemään kohti yhteistä päämäärää, kun riittävän suuri määrä, enemmistö tai jokainen ryhmän jäsenistä jakaa yksikkönä käsityksen tavoiteltavasta tilasta (Johnson & Johnson 1987; Mills 1984). 1993; Williams & Widmeyer 1991). Näin ollen tavoiteristiriitaa saattaa esiintyä yleisemminkin sekä miesettä naisjoukkueissa. 2008). Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan yhtä joukkuetta, jonka pelaajille ei muodostunut yksimielistä käsitystä joukkueen tulostavoitteesta koko kilpailukauden aikana. Ryhmän kollektiivisten tavoitteiden onkin havaittu tehostavan ryhmän suorituksia miesten ja naisten keskuudessa niin liikuntaryhmissä, urheilujoukkueissa kuin työyhteisöissäkin (Burke ym. 2001). Ennakko-oletuksena kaikissa aikaisemmissa tutkimuksissa on ollut, että joukkueen jäsenet jakavat yhtenäisen käsityksen joukkueensa yhteisistä eli kollektiivisista tavoitteista. Empiiriseksi tapausesimerkiksi valikoitui ringeten naisten SM-sarjaa pelannut joukkue. Määrällisesti kerätystä pitkittäisaineistosta erottui Syrjälän (1994) tapaustutkimukselle tunnusomaiseksi esittämä poikkeava ja muista erottuva tapaus: joukkue, jossa ei saavutettu yksimielistä käsitystä kollektiivisesta tavoitteesta. Tavoitteenasettelua tutkittiin ensin online-kyselyllä kerätyn laajemman aineiston avulla (Forsblom ym. Kiinteyttä nostavia tekijöitä ovat muun muassa se, kuinka selkeinä ja tärkeinä tavoitteet koetaan, sekä se kuinka ne hyväksytään ja kuinka niihin sitoudutaan (Brawley ym. Hardyn ym. Ryhmän kiinteydellä tarkoitetaan dynaamista prosessia, joka ilmenee ryhmän pyrkimyksenä pysyä koossa ja yhtenäisenä suoritettaessa ryhmän perustehtävää. 2002b). Kiinteys näkyy myös tyytyväisyyden kokemuksina siitä, että ryhmän jäsenten väliset sosiaaliset suhteet koetaan tyydyttävinä (Carron ym. Kilpailukauden alussa mitalin asetti tavoitteeksi 12 pelaajaa ja sarjapaikan säilyttämiseen pyrki 8 pelaajaa.. Tutkimuksissa varsinkin kiinteyden sosiaalisella ulottuvuudella on havaittu olevan myös haitallisia vaikutuksia (Hardy ym. Korkean sosiaalisen kiinteyden on havaittu aiheuttavan painetta yhdenmukaisuuteen, ryhmäajattelua sekä polarisaatiota (Rovio 2002; Rovio ym. Tutkimuksessa on hyödynnetty menetelmätriangulaatiota, sillä kohdetta tutkitaan eri aineistonhankintaja tutkimusmenetelmillä (Eskola & Suoranta 2001). 2002a; Carron ym. Mikäli joukkueen sosiaalinen kiinteys on kovin korkea tai vaihtoehtoisesti hyvin matala, saattavat pelaajat kiinteyttä vaaliakseen jättää kertomatta todelliset mielipiteensä esimerkiksi joukkueen yhteisistä tavoitteista. 1994; Weldon & Weingart 1993). (2005) mukaan urheilijat kokivat, että korkea sosiaalinen kiinteys saattaa johtaa tehottomaan ajankäyttöön, sekä tavoitteisiin sitoutumiseen ja kommunikaatioon liittyviin ongelmiin. Weinberg ym. Ryhmän tavoitteenasettelulla ja kiinteydellä on toisiinsa vaikuttava suhde. 2009). Myös pelaajien osallistuminen tavoitteenasetteluun on tutkimusten mukaan yhteydessä korkeaan kiinteyteen (Brawley ym. Joukkuelajeissa kiinteyden kasvattaminen ei kuitenkaan automaattisesti paranna ryhmän suorituksia. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää pelikauden aikana ilmenneitä ristiriitaisia käsi tyksiä kollektiivisesta tulostavoitteesta. Carron ym
Määrällinen aineisto kerättiin kolmella online-kyselyllä, jotka toteutettiin Webropol-verkkokyselyalustalla. Haastattelun analyysia voi kuitenkin kuvata teoriasidonnaiseksi, abduktiiviseksi päättelyksi, sillä aineistosta löytyi myös uusia teemoja (Tuomi & Sarajärvi 2002). Toinen kysely ajoittui joulukuuhun, kun joukkue oli pelannut puolet runkosarjan otteluistaan. Tulosten laskemista varten 12 väittämässä asteikko oli käännettävä toisin päin. Tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja luki aineiston useita kertoja läpi alleviivaten vastauksia. ”Joukkueemme haluaisi viettää yhdessä aikaa kauden loputtua.” on yksi neljästä osa-aluetta mittaavasta väittämästä. ”Joukkueemme on yhtenäinen pyrkiessään saavuttamaan tavoitteensa.” on yksi viidestä osa-aluetta mittaavasta väittämästä. Ensimmäisen kyselyn vastausohjeet toimitettiin ennen kilpailukauden alkua joukkueen vastuuvalmentajalle, joka jakoi ohjeet edelleen joukkueensa pelaajille. Pelaajia pyydettiin jokaisessa kyselyssä valitsemaan neljästä vaihtoehdosta se, joka parhaiten vastasi joukkueen yhteistä kauden loppusijoitusta koskevaa tulostavoitetta. Osallistuminen haastatteluihin oli vapaaehtoista ja kolme pelaajaa kieltäytyi haastattelusta. ”Ryhmä-sosiaalinen” (Group IntegrationSocial, GI-S) summapistemäärä kuvaa yksilön tuntemuksia ryhmän yhtenäisyydestä ja sosiaalisista suhteista. ”Minulle tämä joukkue on yksi tärkeimmistä ryhmistä, joihin kuulun.” on yksi viidestä osa-aluetta mittaavasta väittämästä. 80 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Tavoiteristiriita ringettejoukkueessa Joukkueessa pelasi 20 iältään 17–26 -vuotiasta amatööripelaajaa. Mittarin jokaista väittämää arvioidaan asteikolla yhdestä yhdeksään. Haastatteluista kieltäytyneet pelaajat profiloituivat joukkueen kokemattomiin pelaajiin, sillä tutkimusajankohtana ollut pelikausi oli ollut heille joko ensimmäinen tai toinen naisten SM-sarjassa. Lopulta päädyttiin kolmeen keskeiseen teemaan: 1) joukkueen kiinteyteen, 2) joukkueen ja sen pelaajien aiempiin menestyskokemuksiin SM-sarjassa sekä 3) yksilön joukkueelle asettamaan tavoitteeseen.. ”Minä-sosiaalinen” (Interpersonal Attractions to Group-Social, ATG-S) summapistemäärä kuvaa kuinka hyväksytyksi yksilö tuntee itsensä joukkueessa ja sen vuorovaikutuksessa. Matriisin teon jälkeen vastauksia koottiin kunkin teeman osalta siten, että aloitettiin informatiivisimmaksi pisteytetystä vastauksesta täydentäen sitä seuraavaksi informatiivisimmalla vastauksella niin pitkään, kunnes teema oli käyty läpi. Ensimmäinen kirjoittaja pisteytti kunkin vastaajan vastaukset joka teeman osalta asteikolla 1–3 sen mukaan, kuinka informatiivisina ne tutkimusongelman kannalta koki. Kyselyihin vastaaminen oli vapaaehtoista. Aineiston analyysi alkoi teemoittelulla, jossa aineistosta pyrittiin löytämään tutkimusongelmia valaisevia teemoja (Eskola & Suoranta 2001). Vastausten lomaan kirjoitettiin aiemmin tehtyjä muistiinpanoja sekä aiempiin tutkimuksiin löydettyjä yhteyksiä. Haastattelujen kysymykset olivat teorialähtöisiä. Ringeten SM-sarjassa pelasi tutkimusajankohtana käynnissä olleen kauden aikana kahdeksan joukkuetta, joista runkosarjan neljä parasta joukkuetta pääsi välieriin ja kaksi viimeistä joutui puolustamaan sarjapaikkaansa karsintasarjassa. Vastausvaihtoehtoina olivat 1) Joukkueemme ei ole asettanut yhteistä tulostavoitetta SM-sarjakaudelle, 2) Tavoitteenamme on varmistaa SM-sarjapaikka seuraavalle pelikaudelle, 3) Tavoitteenamme on saavuttaa mitali sekä 4) Tavoitteenamme on voittaa mestaruus. Ringetteä pelaajat olivat pelanneet keskimäärin 12 vuotta (Kh=2,5) ja nykyistä joukkuettaan he olivat edustaneet keskimäärin 3,6 vuotta (Kh=4,1). Jokainen joukkueen pelaaja vastasi kolmeen kilpailukauden aikana teetettyyn kyselyyn. Haastatteluissa pelaajia pyydettiin kertomaan joukkueen tavoitteen asettamisesta ja arvioinneista, niissä käytetyistä keinoista sekä joukkueen ilmapiiristä. Koska ryhmän ilma piirimittarin täytti jokainen joukkueen pelaajista, eli kyseessä on kokonaisotos, ei tuloksiin sisälly otosten tapaan epävarmuutta. Haastatteluissa tutkimuskohteena ollutta kilpailukautta lähestyttiin retrospektiivisesti alkaen kauden loppusijoituksesta ja siitä jääneistä tunnelmista päätyen lopulta kilpailukauden alussa käytyihin tavoitekeskusteluihin. Mittarista käytettiin Salmisen ja Luhtasen (1998) tekemän suomennoksen pohjalta muokattua käännöstä (Kaija & Kujala-Leinonen 2001), jota myös Rovio (2002) käytti väitöskirjassaan. Viimeinen kysely toteutettiin maaliskuussa, kun joukkueen viimeisestä sarjapelistä oli kulunut kaksi viikkoa. Tästä syystä keskiarvoille ei laskettu luottamusvälejä. Haastatteluista ja havainnoista käytiin säännöllistä keskustelua tutkimusryhmän jäsenten kesken ja prosessin aikana haastatteluista löydettyjen teemojen määrä vaihteli. Analyysin tavoitteena on tiivistää, järjestää ja jäsentää aineistoa niin, ettei siitä jää mitään oleellista pois (Eskola 2001). Joukkueen pelaajien pelivuodet SM-tasolla vaihtelivat melko paljon: kokeneimmalle pelaajalle tutkimusajankohtana ollut pelikausi oli kymmenes naisten SM-sarjassa, kun neljännes pelaajista pelasi ensimmäistä kauttaan tällä tasolla pelattuaan edellisellä kaudella junioreissa. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja ne kestivät keskimäärin 15 minuuttia (vaihteluväli 10–19 minuuttia). Kyselyn tarkoituksen, yhteyshenkilöiden ja etenemisen lisäksi ohjeissa kerrottiin tietojen luottamuksellisesta käsittelystä. ”Tämä joukkue ei anna minulle riittävästi mahdollisuuksia kehittää taitojani.” on yksi neljästä osa-aluetta mittaavasta väittämästä. Tämän jälkeen uudelleen järjestetty aineisto luettiin läpi peilaten sitä koko ajan tutkimusongelmaan, joukkueen ristiriitaisen tulostavoitteen ymmärtämiseen. Koska jokainen joukkueen pelaajista vastasi ensimmäiseen kyselyyn, voitiin toisen ja kolmannen kyselyn vastausohjeet toimittaa sähköpostilla suoraan joukkueen pelaa jille. Pelaajia pyydettiin myös arvioimaan syitä jotka johtivat joukkueen lopulliseen sijoitukseen sarjassa. Tähän kuuluu myös yksilön sitoutuminen oman tehtävänsä suorittamiseen ryhmässä. Yhden kilpailukauden mittaisessa pitkittäistarkastelussa pyrittiin selvittämään, miten eri tulostavoitetta koskevat vastausvaihtoehdot jakautuivat kauden eri vaiheissa joukkueen pelaajien kesken. Tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja litteroi kaikki haastattelut (82 sivua, Times New Roman, 12 p, riviväli 1,5). Tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja toteutti haastattelut yksilöhaastatteluina ennen joukkueen harjoituksia jäähallin kokoustilassa. Laadullinen aineisto koostui 17 pelaajan teemahaastatteluista. Pisteytyksen jälkeen tehtiin Eskolan (2001) ehdotuksen mukaisesti matriisi, jossa pystyriveillä oli haastattelujen teemat ja vaakariveillä vastaajille kustakin teemasta annetut pisteet. Ensimmäinen kysely toteutettiin syyskuussa, kun runkosarjan ensimmäinen ottelu oli pelattu. Viidenneksi ja kuudenneksi sijoittuneiden joukkueiden kilpailukausi päättyi runkosarjaan. 1985). Neljä haastattelua jouduttiin suorittamaan puhelinhaastatteluina aika tauluihin liittyvien syiden vuoksi. Ryhmän ilmapiirimittari koostuu 18 väittämästä, joilla mitataan sosiaalista kiinteyttä ja tehtäväkiinteyttä sekä yksilöettä ryhmätasolla. ”Ryhmä-tehtävä” (Group Integration-Task,GI-T) summapistemäärä kuvaa sitä, kuinka tiiviiksi ja yhtenäiseksi yksilö kokee ryhmän sen suorittaessa yhteistä tehtävää. Haastateltaville kerrottiin, ettei yksittäisen vastaajan vastauksia pysty tunnistamaan tutkimusraportista. ”Minä-tehtävä” (Interpersonal Attractions to Group-Task, ATGT) summapistemäärä kuvaa yksilön henkilökohtaista mieltymystä ryhmän tehtävään ja tavoitteisiin. Muodostetuista summamuuttujista laskettiin kiinteyden neljälle osa-alueelle keskiarvot ja -hajonnat sekä kauden alussa että kauden päätteeksi SPSS 22-ohjelmalla. Haastattelut toteutettiin tutkimuskohteena ollutta kautta seuraavan syksyn aikana, kun tutkittavan kauden viimeisestä pelistä oli kulunut noin seitsemän kuukautta. Litteroitujen haastattelujen marginaaleihin kirjoitettiin havaintoja, pohdintoja, kysymyksiä sekä yhteyksiä aiempiin tutkimuksiin. Ensimmäisessä ja kolmannessa kyselyssä pelaajat täyttivät myös kiinteyttä mittaavan ryhmän ilmapiirimittarin (Group Environment Questionnaire, GEQ, Carron ym
Määrällisen aineiston mukaan joukkue oli jakautunut sarjakauden alussa lähes puoliksi kahteen eri tavoitteeseen pyrkivään ryhmään. Silti siel saatto olla niit yksittäisii jotka kuitenki vaan tavotteli sitä sarjapaikan säilyttämistä. (MIT-MIT-MIT3) Kauden päätyttyä ristiriita yhteisestä tulostavoitteesta oli voimakkain, sillä kolmannen kyselyn mukaan puolet pelaajista (n = 10) ilmoitti joukkueen tavoitelleen sarjapaikan säilyttämistä, kun puolet (n = 10) sanoi joukkueen tavoitteena olleen mitalin saavuttaminen. Sen jälkeen tarkastellaan ristiriitaiseen käsitykseen johtaneita syitä, joukkueen kiinteyttä, joukkueen ja sen pelaajien aiempia menestyskokemuksia sekä yksilön joukkueelle asettamia tavoitteita. Ja se, oliks ne nyt neljän hengen ryhmii suunnilleen. Sillon ku me päätettiin se tavote, ni se päätettiin pienemmis ryhmissä sillon alkukaudesta. Tämän jälkeen pienryhmien mielipiteistä keskusteltiin yhdessä ja lopulta päätettiin joukkueen yhteinen tavoite. Alkukauteen verrattuna useampi pelaaja mielsikin kauden puolivälissä joukkueen tavoitteeksi välieräpaikan ja mitalin saavuttamisen. Ja, no, en nyt tiiä muista ryhmistä, mut ainaki meil oli niinku yhtenäinen mielipide ryhmän sisälläki jo. SP tarkoittaa sarjapaikkaa ja MIT mitalia. Yhden pelaajan mielikuvan mukaan pienryhmät olivat noin neljän henkilön ryhmiä. Et sit siel tuli ehkä vähän semmosii niinku jakautuneit mielipiteit. (SP-SP-SP4) Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että osa pelaajista muutti käsitystään tulostavoitteesta joukkueen ottelutulosten mukaan. Vaikka kiinteyden osa-alueet olivat keskiarvojen mukaan molemmissa mitKilpailukauden alussa Kilpailukauden päätyttyä Ka Kh Korkein Matalin Ka Kh Korkein Matalin Minä-tehtävä Minä-sosiaalinen Ryhmä-tehtävä Ryhmä-sosiaalinen 7,7 7,4 7,0 5,4 1,0 1,2 1,0 1,3 9,0 9,0 7,2 8,0 5,0 4,2 5,0 3,3 7,0 6,8 6,2 6,1 1,6 1,5 0,9 1,5 9,0 8,8 7,8 7,3 3,5 3,6 4,8 4,5 TAULUKKO 1. Me, me niinku keskusteltiin siitä ja silleen. 81 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Tavoiteristiriita ringettejoukkueessa TULOKSET Tulososan aluksi kuvaillaan joukkueen tavoitteenasettelua ja pelaajien käsityksiä yhteisestä tulostavoitteesta sekä näissä kauden aikana tapahtuneita muutoksia. Mutta mä sen, sen muistan et kaikil ei kyl ollu ihan, ettei se tullu niinku, et kaikkien paperis ei lukenu välierät. Ni sit niitten niinku yhtenäinen mielipide oli se. Neljä pelaajaa koki joukkueen tavoitteena olleen sarjapaikan säilyttäminen ja yhden vastaajan mukaan joukkueella ei ollut yhteistä tavoitetta. Seuraava sitaatti vahvistaa havaintoa siitä, että osa pelaajista uskoi välieriin pääsyyn loppuun saakka, mutta osa koki joukkueen laskeneen tavoitettaan mitalin saavuttamisesta sarjapaikan säilyttämiseen. Sitä tarkennettiin esim et kaikilla oli yhteinen tavote, mut sit ehkä se vielki jäi silleen sen palaverinki jälkeen, että siellä ihmiset toi eri asioit esille, et tuliks siit sitä, se kokonainen yhteinen tavote ikinä. Kiinteyden muiden osa-alueiden keskiarvot laskivat kauden päätteeksi. Joukkueen tulostavoite oli asetettu yhteistyössä pelaajien ja valmennuksen kesken. Ni sit siel saatto tulla vähän et, no et, ”No joo, että ei välttämättä päästä sinne.” Et sit se niinku saatto, vähän niinku usko hiipuu. Ryhmän kiinteys Kauden alussa ilmapiirimittarin keskiarvot olivat pelaajien tehtävää (Minä-tehtävä) ja ryhmän sosiaalisia suhteita (Minä-sosiaalinen) kohtaan kokeman vetovoiman, sekä joukkueen tehtävän suorittamisen yhtenäisyyden (Ryhmä-tehtävä) osalta korkeita. Kiinteyden eri osa-alueiden keskiarvot (Ka) ja -hajonnat (Kh), sekä yksittäisten pelaajien antamat korkeimmat ja matalimmat pistemäärät ryhmän ilmapiirimittarin (GEQ) mukaan kauden alussa ja kauden päätteeksi (N = 20).. Joukkueen 20 pelaajasta kaksitoista (60 prosenttia) ilmoitti joukkueen kollektiiviseksi tulostavoitteeksi mitalin, kun kahdeksan pelaajan (40 prosenttia) mukaan joukkue pyrki säilyttämään sarjapaikkansa. Kilpailukauden kuluessa joukkueessa oli keskusteltu tulostavoitteen yhtenäistämisestä tavoitteenasettelupalavereissa. Ööö, meil sai ihan tota jokainen... Mahdollinen numero erottaa samalla tavalla vastanneet pelaajat toisistaan. Haastattelusta syntyy vaikutelma, ettei tavoitteen laskeminen ollut kuitenkaan koko joukkueen virallinen kanta. Ni, ja sit vast niinku pikkuhiljaa ku oltiin kaudessa niinku edetty ja pelattu niit pelejä oltiin tajuttu et ”Hei, mehän voidaan oikeesti päästä välieriin!” Ni mun mielest sit sen jälkeen ihmiset alko vast niinku kaikki sitoutuu siihen samaan. Kauden päätteeksi toistetun mittauksen mukaan ainoastaan ryhmän sosiaalinen yhtenäisyys oli kohonnut alkukauteen verrattuna. Jokainen sai ryhmäs ensiks sanoo oman mielipiteen ja sit kirjattiin ni se oli tota. Mut sitte, ehkä se et sit ku se alko näyttää silt et jossaki vaihees, ku se alko näyttää niinku hyvin vahvasti siltä, et ei välttämät päästäkään [välieriin]. Meil oli itseasias sellaset ryhmät ku me tehtiin sitä. Matalin keskiarvo oli ryhmän sosiaalisella yhtenäisyydellä (Ryhmä-sosiaalinen). Esimerkiksi tämä pelaaja on mieltänyt kaikissa kolmessa kyselyssä joukkueen yhteiseksi tulostavoitteeksi mitalin saavuttamisen. Mä muistan et se ei ihan kaikilla ollu aluks sama, mutta enemmistöllä se oli ne välierät. Pienryhmien kokoonpanoja tai jakoperusteita ei tässä tutkimuksessa selvitetty. (SP-SP-SP3) Joukkueen käymien keskustelujen lisäksi osa pelaajista koki myös joukkueen pelisuoritusten yhtenäistäneen pelaajien käsityksiä yhteisestä tavoitteesta. (MIT-MIT-SP1) Pelaajien näkemys joukkueen tulostavoitteesta yhtenäistyi kauden edetessä, sillä sarjakauden puolivälissä teetetyn kyselyn mukaan 15 pelaajaa (75 prosenttia) ilmoitti joukkueen tavoitteeksi mitalin saavuttamisen. Tavoitteenasettelussa oli hyödynnetty pienryhmätyöskentelyä ja jokaisen pelaajan mielipide oli pyritty saamaan kuuluviin. (MIT-MIT-MIT2) Haastateltavien koodauksista käy ilmi, miten he ovat vastanneet joukkueen tulostavoitetta koskevaan kysymykseen kolmessa eri onlinekyselyssä. Tästä huolimatta kaikki pelaajat eivät kokeneet joukkuetta vieläkään täysin yksimieliseksi tulostavoitteen suhteen. Pienryhmät muodostivat ensin jäsenten kesken yhteisen mielipiteen sopivasta lopputulostavoitteesta
Just ku juteltiin jotain niinku, ei isommas porukas mut pienemmis porukois, sitte ku juteltiin saatto vähän tulla jotain sellasta kommenttii vähän sinne päin että ”Onks se nyt”, tai että, vähän sellast epäuskon kuulua oli siinä vaiheessa. Tutkija: No entä osaaks sä sanoo et miksi jotkut ois tyytyny, tai ainaki siin alkuvaiheessa halunnu tavotella alempaa tavotetta. Joukkueessa oli yksittäisiä pelaajia, joiden kiinteyden eri osa-alueille antamat pistemäärät olivat joukkueen keskiarvoja matalampia (Taulukko 1). (SP-SP-SP3) Toisaalta, vaikka pelaaja koki itsensä hyväksytyksi joukkueessa, ei joukkue välttämättä ollut hänen mielestään sosiaalisesti kovin yhtenäinen. (MIT-MIT-MIT4) No mä ehkä sanoisin nyt tähän että, että joo, et, et tietenki ethän sä kilpaurheilussa vähempään tyydy ku mitaliin. Joukkueen ja sen pelaajien aiemmat menestyskokemukset Haastattelujen mukaan joukkueen ja se pelaajien aiemmat kokemukset SM-sarjassa vaikuttivat pelaajien uskoon yltää mitalipeleihin ja siten myös siihen, ettei joukkue sinne lopulta yltänyt. Tai siis niinku niin harva on pelannu välierissä, että suurin osa ei välttämättä tiedä että mitä oikeesti vaaditaan että sinne pääsee. Puhuiko pelaajat tavoitteista esim treeneissä. Et niinku jotenki se oli jo puolvoittoo joukkueelle, sitte kuitenki että, tai niinku semmonen tavoteltava asia et ei, ei jouduta karsimaan. Mutta mun mielest joukkue oli niin kokematon että tietääkö oikeesti kaikki mitä, mitä väl.. Mut ei ehkä sit silleen, että ei esim kaikki pelaajat keskenään. Tutkija: Oliko joukkueen tulostavoite läsnä joukkueen arjessa. Aiemmilla kokemuksilla haastateltavat viittasivat joukkueen ja sen pelaajien menestyskokemuksiin SM-sarjassa. Tutkija: Ni miten semmosiin tavotteisiin on sit päädytty, että, tota, kaikki ei niihin kuitenkaan usko. Toisessa ryhmässä pelaajien sosiaalisia suhteita kohtaan kokeman vetovoiman arvot olivat korkeita, toisessa taas mata lia. Seuraava kommentti on pelaajalta, jonka mielestä joukkue oli kauden päätteeksi sosiaalisesti yhtenäinen (Ryhmä-sosiaalinen 8,3), mutta joka ei kokenut itseään täysin hyväksytyksi joukkueessa ja sen vuorovaikutuksessa (Minä-sosiaalinen 4,2). Ehkä se voi olla se että ku me ollaan oltu niin useena vuotena siellä karsintasarjassa, ni ehkä sitte moni ois halunnu vaa et me säilytettäs sarjapaikka niinku suoraan, ettei tarvi karsinnan kautta enää niinku pelata sitä sarjapaikkaa ittelle. Kenen päätös se tavoite oli. Seuraavat sitaatit ovat kahdelta pelaajalta, jotka pelasivat toista kautta tässä ryhmässä. (MIT-MIT-MIT4) Joukkueen tavoitteenasettelussa jokaiselle pelaajalle oli pyritty antamaan mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, mutta osa haastatelluista pelaajista koki että äänekkäimmillä ja vahvimmilla pelaajilla oli suurin vaikutusvalta päätökseen. Kenties hän koki pystyvänsä puhumaan turvallisesti vain tietyssä pienryhmässä. No osittain must tuntuu et se oli se ydinporukka, joka on aina pelannu tossa samassa joukkueessa. Tähän viittaa myös joukkueessa monta vuotta yhtäjaksoisesti pelannut pelaajaa, joka kuului itsekin tulostavoitetta kauden päätteeksi laskeneiden ryhmään. 82 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Tavoiteristiriita ringettejoukkueessa tauksissa melko korkeita tai korkeita, eivät kaikki pelaajat kokeneet kiinteyttä kuitenkaan näin. (MIT-MIT-MIT4) Joukkueen tavoitteesta keskusteltiin kauden aikana joukkueen palavereissa, mutta useampi haastateltu pelaaja uskoi pelaajien kertoneen todellisista mielipiteistään epävirallisissa pienten ryhmien puheissa. Eikä niinku tiedä, tiedä toisaalta muusta kuin siitä [tässä joukkueessa] olemisesta mitään. Tutkija: Mikä sun mielestä teki teidän joukkueen tulostavotteesta yhteisen. Pelaajan kokemuksen mukaan joukkue ei ollut vetovoimainen eikä yhtenäinen tehtävän ja tavoitteiden suhteen (Minä-tehtävä 5,0, Ryhmä-tehtävä 4,4). Osa pelaajista oli hyviä kavereita keskenään myös pelien ja harjoitusten ulkopuolella, mutta kaikki pelaajat eivät kuuluneet tähän ydinryhmään. Mutta ei silleen et ollaan ystäviä siellä, mutta sit taas, nii, toisaalt ehkä se joukkuehenki ei sit ollu sellanen kauheen tavotteellinen ja eteenpäin pyrkivä. Seuraava sitaatti on toista kauttaan joukkueessa pelanneelta pelaajalta, jonka kiinteyden sosiaalisille ulottuvuuksille (Minä-sosiaalinen 4,8, Ryhmä-sosiaalinen 4,0) antamat pistemäärät olivat kauden päätteeksi selvästi joukkueen keskiarvoja matalampia. Enemmän niis pienis porukois eikä missään, jossain palaveris ois sanottu että ”Emmä usko”. (MIT-MIT-SP2) Vastausten perusteella sosiaalisen kiinteyden eri osa-alueiden melko korkeat tai korkeat keskiarvot eivät kuvaa joukkueen tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla. (MIT-MIT-MIT3) Edellisen sitaatin pelaaja kuului pelivuosien osalta joukkueen kokeneisiin pelaajiin. No alkuun ainaki äänekkäimpien ja vahvimpien persoonien ja sen jälkeen varmaan sitte enemmistön mielipide. No ainaki isoimpana varmaan kokemuksen puute. Tai ei edes yks pelaaja puolen joukkueen kanssa. No siis esim vaik autoporukalla saatettiin pohtia, et missä tilantees nyt ollaan ja miten pitäis mennä ja, niinku. […] et ei ehkä hirveen avoin. Et just johettiin jotain niit ylempii joukkueita, mut sitte ei pystytty pitää johtoasemaa… …Et ehkä sitte se johtu siitä että ei just oo sitä kokemusta siitä voittamisesta. Tutkija: Uskoivatko kaikki loppuun asti välieriin pääsemiseen. Joukkuehenkihän on varmaan ollu iha hyvä, ku pääosa on hyviä kavereita keskenään myös vapaa-ajalla. Tämä oli yksi syy, miksi joukkueessa ei saavutettu yksimielisyyttä yhteisestä tulostavoitteesta. He olivat sekä pelivuosissa että naistenmaajoukkueja SM-sarjakokemuksissa mitattuina joukkueen kokeneimmat pelaajat. Pelaajien erilaiset kokemukset kiinteydestä johtivat siihen, että pelaajat puhuivat todellisista mielipiteistään vain pienryhmissä. Osa haastatelluista pelaajista vahvistaa ilmapiirimittarin tuloksia siitä, että melko korkeista keskiarvoista huolimatta pelaajilla oli erilaisia kokemuksia ryhmän kiinteydestä. Seuraava esimerkki pelaajalta (Minä-sosiaalinen 7,8, Ryhmäsosiaalinen 5,5) kuvaa konformismin eli yhdenmukaisuuden painetta. (MIT-MIT-MIT1) Pelaaja, jonka sosiaalisen kiinteyden ulottuvuuksille antamat pisteet (Minä-sosiaalinen 8,0, Ryhmä-sosiaalinen 6,8) olivat kauden päätteeksi joukkueen keskiarvoja korkeampia, kuvaa ryhmän ilmapiiriä seuraavasti: Ehkä sellanen kiltti, että ei, ei niinku niin uskallettu sanoo toisille jotain jos joku teki jotain väärin. Vaikuttaa siltä, että joukkue oli jakautunut kahteen ryhmään. (MIT-MIT-MIT5) Osa pelaajista tyytyi alempaan sijoitukseen, kun aiempia menestyskokemuksia ei vielä ollut. Haastatteluissa esitetään epäilys, etteivät ainakaan kaikki pelaajat olleet kertoneet mielipidettään koko joukkueen edessä. Hän oli pelannut useamman vuoden kyseisessä joukkueessa. (MIT-MIT-SP1)
Jaa, ehkä sitte se, että, niinku ainaki tuntu siltä, että osalle on tärkeempää se että, sosiaalinen puoli, et ollaan kavereita ja kaikil on kivaa, kun se että me yritettäs kauheesti eteenpäin ja pyrittäs kehittymään. Osa halusi menestyä ja kehittyä, kun taas toisille riitti yhdessäolo ja hyvät sosiaaliset suhteet. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty käytettyjen pienryhmien jakoperusteita tai kokoonpanoja. 83 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Tavoiteristiriita ringettejoukkueessa Yksilön tavoite joukkueelle Dawson ym. Heidän mukaan joukkue oli pyrkinyt koko kauden mitalin saavuttamiseen. 2008). Joukkueen sosiaalisen yhtenäisyyden saama keskiarvo oli kauden päätteeksi melko korkea. Tulosten mukaan joukkue oli jakautunut kahteen ryhmään, joissa kiinteyden osa-alueet koettiin eri tavalla. Kenties pienryhmätyöskentelyssä käytetyt ryhmät eivät toimineet parhaalla mahdollisella tavalla tavoitteenasettelun kannalta. Kenties tutkimuksen kohteena olleen joukkueen pelaajien erilaiset menestyskokemukset johtivat siihen, että pelaajat mielsivät joukkueen mahdollisuudet, ja siten myös joukkueen tulostavoitteen eri tavalla. 2008). Vaikka kaikilta pelaajilta oli kysytty mielipidettä yhteisestä tulostavoitteesta, koki osa pelaajista tavoitteen olleen erityisesti äänekkäimpien pelaajien mielipide. On mahdollista, että osa pelaajista tunsi korkean sosiaalisen kiinteyden aiheuttamaa painetta myöntyä esitettyyn näkemykseen tulostavoitteesta. Kenties he eivät kokeneet ryhmän ilmapiiriä riittävän turvalliseksi, jotta olisivat kertoneet todellisen mielipiteensä kaikkien kuullen. Ja se, että kaikki ei uskonu siihen yhteiseen tavotteeseen. jokainen noudatti ehkä omaa tavoitettaan.(SP-SP-SP3) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yhtä naisten SM-sarjajoukkuetta, jonka pelaajat eivät saavuttaneet yksimielistä käsitystä joukkueen kollektiivisesta tulostavoitteesta koko kauden aikana. Hän epäili, ettei kaikilla pelaajilla ollut riittävästi tietoa siitä, mitä mitalipeleihin pääseminen edellyttää. Tämän tutkimuksen kohteena olleessa joukkueessa jokaista pelaajaa oli pyydetty kertomaan pienryhmissä mielestään sopiva tulostavoite joukkueelle ennen lopullista tavoitteenasettelua. Locke & Latham 1990). Niin, ööö.. Toisaalta, kauden alussa sosiaalisen yhtenäisyyden saama keskiarvo oli kiinteyden ulottuvuuksista matalin. Yksi joukkueessa pitkään pelanneista ja kauden edetessä tavoitetta laskeneista pelaajista sanoi, että paikkaa mitalipeleissä ei saavutettu, sillä joukkueella ei ollut riittävästi kokemusta tärkeiden pelien voittamisesta. Pelaajan esittämää epäilystä tukee kauden päättyessä olleet suuret erot yksittäisten pelaajien tehtäväkiinteyden osa-alueille antamissa arvoissa (Taulukko 1). Useampi pelaaja mainitsi, että joukkueessa pitkään pelanneille pelaajille jo karsintapelien välttäminen olisi riittävä tavoite. Ilmeisesti osa pelaajista tavoitteli positiivisia sosiaalisia kokemuksia joukkueen menestystavoitteesta välittämättä. Sénecal ym. Koska aikaisemmissa tavoitetutkimuksissa ei ole tarkasteltu sitä, kuinka yhtenäinen käsitys saman joukkueen pelaajilla on kollektiivisesta tavoitteesta, on mahdollista että tavoiteristiriitaa esiintyy yleisemminkin muissa lajeissa ja myös miesten joukkueissa. Pelaajien keskuudessa olikin kauden jälkeen epäilys, että osa pelaajista oli koko kauden ajan noudattanut omaa joukkueelle asettamaansa tavoitetta kollektiivisesta tavoitteesta välittämättä. Jokaisen pelaajan mielipide oli pyritty saamaan kuuluviin pienryhmätyöskentelyn avulla. Toinen pelaajista mainitsikin, että SM-sarjassa tavoitellaan aina mitalia. (2002) havaitsivat tutkimuksessaan, että joukkueen pelaajat asettivat omia tavoitteita joukkueelleen. Tässä joukkueessa yhteisten kokemusten puute vahvisti tulostavoitetta koskevaa ristiriitaa. Haastattelujen perusteella käy ilmi, että ainakin osa pelaajista koki joukkuekavereiden noudattaneen omaa tavoitettaan, ei joukkueen kollektiivista tavoitetta. Pelaajat toivat haastatteluissa esille, että tavoitteesta keskusteltiin ja sen saavuttamista epäiltiin pienemmissä ryhmissä. Joukkueen yhteisissä keskusteluissa ei kriittisiä mielipiteitä tuotu esille. No se että ihmisten tavotteet ehkä oli erilaisia. Joukkueessa oli kuitenkin pelaajia, joiden kokemukset kiinteydestä olivat ilmapiirimittarin mukaan selvästi joukkueen keskiarvoa matalampia (Taulukko 1). Tässä joukkueessa kiinteyden jokaisen ulottuvuuden keskiarvot olivat melko korkeita tai korkeita sekä kauden alussa että kauden päätteeksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että pelaajien osallistuminen tavoitteenasetteluun on positiivisessa yhteydessä joukkueen kiinteyteen (Brawley ym. Vaikka pelaajille oli pyritty antamaan mahdollisuus vaikuttaa. Tutkija: Oliko kaikki aidosti sen tavoitteen takana loppuun asti. Osa pelaajista antoi tälle osa-alueelle vielä keskiarvoa korkeamman pistemäärän. No siis, mä sanoin siin alukski et mä koin et kaikki ei ehkä ollu ottanu sitä samaa tavotetta itseensä. (2002) havaitsivat, että pelaajat asettavat omia tavoitteita joukkueelleen. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty, kuinka realistisena pelaajat kokivat joukkueen tulostavoitteen. Tämän tutkimuksen kohteena olleessa joukkueessa jokaista pelaajaa oli pyydetty miettimään ennakkoon mielestään sopivaa tulostavoitetta joukkueelle, eli jokaisella pelaajalla voi katsoa olleen yksilön tavoite joukkueelle. Tavoitetutkimuksissa vaikeiden, tai haastavan vaikeiden mutta realististen tavoitteiden on havaittu olevan tehokkaimpia (esim. Pelaajien mielipiteet tulostavoitteesta jakautuivat mitalin ja sarjapaikan säilyttämisen kesken. Tulosten mukaan ryhmän kiinteyttä mittaavan ilmapiirimittarin (GEQ) antamat keskiarvot eivät kuvaa joukkueen tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden ehdotusten voi katsoa olevan yksilön tavoitteita joukkueelle. (MIT-MIT-MIT4) Vastaaja epäilee, että joukkueen jäsenillä oli kovin erilaisia motiiveja liittyä joukkueeseen. Et ehkä jokainen oli sit niiden niinku sen että, että välierät vai sit se viides sija, et ei joudu niinku karsimaan. Tutkija: Mitkä sun mielestä oli suurimpia syitä, että se tulostavoite jäi saavuttamatta. Vaikuttaa siltä, että molemmissa ryhmissä nämä kokemukset johtivat siihen, ettei todellista mielipidettä tuotu joukkueen tietoon ja ettei joukkue lopulta yhtenäistä mielipidettä tulostavoitteesta saavuttanut. Käytetyistä menetelmistä huolimatta joukkue ei saavuttanut yhtenäistä käsitystä lopputulostavoitteesta koko kauden aikana. Korkean sosiaalisen kiinteyden on havaittu aiheuttavan painetta yhdenmukaisuuteen (Rovio 2002). Tämän lisäksi joukkueessa oli pelaajia, joiden sosiaalisia ulottuvuuksia mittaaville väittämille antamat pistemäärät olivat selvästi keskiarvoa matalampia. Kyseisellä kilpailukaudella jääkiekon, ringeten ja salibandyn naisten SM-sarjoissa pelasi useita joukkueita, joissa vallitsi pelaajien kesken ristiriitaisia käsityksiä joukkueen tulostavoitteesta. Myös joukkueen kokeneimmat, toisissa SM-joukkueissakin urallaan pelanneet pelaajat nostivat menes tyskokemukset yhdeksi tavoiteristiriidan syyksi. 1993; Sénecal ym. Seuraavassa sitaatissa pelaaja esittää suoran epäilyksen, että tässä joukkueessa pelaajien joukkueelle asettamat tavoitteet dominoivat joukkueen kollektiivista tavoitetta. Joukkueen aikaisemmat suoritukset parantavat tavoitteeseen sitoutumista ja lisäävät tavoitetta kohtaan koettua vetovoimaa (Weldon & Weingart 1993). Tavoitteessa edistymistä oli arvioitu kauden edetessä ja pelaajat olivat osallistuneet sekä tavoitteen asettamiseen että sen arvioimiseen. Dawson ym. Tutkimuksen kohteena olleessa joukkueessa tavoitteenasettelu oli ollut läsnä joukkueen arjessa ja siinä oli hyödynnetty tutkimuksissa toimiviksi havaittuja käytänteitä (mm. Joukkue oli säilyttänyt edellisellä kaudella SMsarjapaikkansa vasta karsintapelien kautta. Haastatteluissa joukkueen ja sen pelaajien aiempi menestymättömyys esitettiin yhdeksi syyksi, miksi kaikki pelaajat eivät mitalin saavuttamiseen pyrkineet, tai ainakaan sen saavuttamiseen uskoneet
& Widmeyer, W. Eys, M. Brawley, L. Carron, A. R. KIITOKSET Suomen Kulttuurirahasto on tukenut tutkimusta Ulla Heikkilän rahastosta myönnetyllä apurahalla. Aaltola & R. Eskola, J. A. A. Burke, S. The nature of group goals in sport teams: A phenomenological analysis. Exploring the potential disadvantages of high cohesion in sports teams. A. Colman, M. M. Ei voida olettaa, että pelaajien kokemukset korkeasta sosiaalisesta kiinteydestä tai pelaajien erilaiset menestyskokemukset johtavat jokaisessa joukkueessa ristiriitaiseen käsitykseen kollektiivisesta tavoitteesta. Teoksessa: J. N. Valmentajan on tärkeää tukea ryhmän kiinteyden eri osa-alueita. R. 1998. Havainto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pelaajien osallistuminen tavoitteenasetteluun olisi huono asia. & Hausenblas, H. V. Journal of Sport and Exercise Psychology 24 (2), 168–188. Carron, A. Journal of Sport Sciences 20 (2), 119–126. 2015. Group dynamics in sport. Tulevissa tutkimuksissa olisi arvokasta selvittää myös kuinka suuri vaikutus joukkueen jäsenten menestyskokemuksilla on tavoitteenasetteluun ja yhteisen tavoitteen hyväksymiseen. Bray, S. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II, näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: Gummerus. The development of an instrument to assess cohesion in sport teams: The group environment questionnaire. V. R. Journal of Sport and Exercise Psychology 15 (3), 245–260. Carron, A. Brawley, L. V. 84 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Tavoiteristiriita ringettejoukkueessa joukkueen tavoitteenasetteluun, eivät kaikki pelaajat olleet kertoneet todellista kantaansa koko joukkueen edessä. Tässä tutkimuksessa pelaajien kokemukset polarisoituivat kiinteyden osalta ääripäihin: toiset kokivat kiinteyden korkeaksi, osa pelaajista puolestaan matalaksi. Liikunta & Tiede 52 (1), 87–92. Group goal setting and group performance in a physical activity context. Tuloksista ei tehty pitkälle meneviä yleistyksiä eikä tutkimuksessa ollut esimerkiksi eri ryhmien välistä vertailua, joten tässä tutkimuksessa eri tutkimusmenetelmien käytön voi katsoa tukeneen toisiaan. 2002a. & Brawley, L. V. & Widmeyer, W. 2005. Bradshaw, M. N. & Suoranta, J. 1998. Ilmeisesti pelaajien sekä todella korkeat että hyvin matalat kiinteyden kokemukset johtivat tähän tilanteeseen. N. Brawley, L. Jyväskylä: PS-Kustannus, 133–157. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat: laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. 2001. Tutkimuksessa ei selvitetty sitä, konkretisoitiinko pelaajille mitä tulostavoitteen saavuttaminen edellyttää, eikä sitä, oliko joukkueen tulostavoite esillä systemaattisesti esimerkiksi valmentajien puhuessa pelaajille. V. V. Widmeyer, W. Carron, A. Eskola. Carron, A. Dawson, K. V. International Journal of Sport and Exercise Psychology 8 (3), 245–261. 1987. M. Shapcott, K. N. Morgantown, WV: Fitness Information Technology, 213–226. A. Ilmeisesti pelaajat noudattivat ja sitoutuivat siihen tavoitteeseen, minkä itse kokivat sopivimmaksi joukkueelleen joukkueen kollektiivisen tavoitteen sijaan. V. Bray, S. 2010. V. Wheeler, J. & Eys, M. Forsblom, K. Määrällisellä ilmapiirimittarilla kuvattiin ryhmän kiinteyden eri osa-alueilla tapahtuneita keskimääräisiä muutoksia kauden aikana. 1985. & Carron, A. R. & Lintunen, T. Teoksessa: J. V. 1992. Tässä joukkueessa kiinteys ja pelaajien aiemmat menestyskokemukset johtivat siihen, että osa pelaajista noudatti omaa joukkueelle asettamaansa tavoitetta. Kollektiiviset tavoitteet naisten palloilujoukkueissa kilpailukauden alussa. Kenties ilmapiirimittarin antama keskiarvo ei kuvaakaan parhaalla mahdollisella tavalla joukkueen kykyä toimia yhtenäisesti. Carron, A. H. (2002) esittämä riski siitä, että yksilöiden tavoitteet joukkueelle olivat erilaisia kuin joukkueen kollektiivinen tavoite, jolloin joukkue jakautui pienempiin ryhmiin eikä saavuttanut tavoitteenasettelun positiivisia vaikutuksia parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän määrällistä ja laadullista aineistoa sisältävän tapaustutkimuksen tuloksia ei voi yleistää samoin kuin tilastollisesti edustavien määrällisten tutkimusten tuloksia. painos. Valmentajan on tärkeää kohdata sekä koko joukkue yhdessä että jokainen pelaaja henkilökohtaisesti, jotta hänelle voi syntyä selkeä käsitys pelaajien ajatuksista ja odotuksista (Dawson ym. Sen sijaan joukkuelajien valmentajien on syytä tiedostaa ryhmän kiinteyden sekä pelaajien aiempien menestyskokemusten vaikutukset pelaajien käsitykseen kollektiivisesta tavoitteesta. Joukkueen sisällä oli myös epäilys, että pelaajat olivat mukana joukkueen toiminnassa kovin erilaisista syistä: toiset tavoittelivat kehittymistä ja menestystä, toisille tuntui yhdessäolo ja joukkuehenki olevan tärkeimpiä asioita. Journal of Sport Psychology 9, 275–294. 4. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin sekä laadullista että määrällistä aineistoa. Tulevissa tutkimuksissa onkin tärkeää tunnistaa joukkueiden sisällä mahdollisesti olevia alaryhmiä ja huomioida niiden sekä joukkueen valtarakenteiden mahdolliset vaikutukset tavoitteenasetteluun. & Widmeyer, W. Konttinen, N. Kiinteys ei kuitenkaan saa kääntyä itseään vastaan, jolloin pelaajat lakkaavat kertomasta todellisia mielipiteitään korkean kiinteyden ylläpitämiseksi. & Widmeyer, W. Carron, A. Toistaiseksi joukkueen kiinteyttä on tutkittu pääasiassa ryhmän ilma piirinmittarin (GEQ) keskiarvojen avulla. Sosiaalisella puolella joukkueeseen on tärkeää luoda sellainen ilmapiiri, että jokainen uskaltaa sanoa mielipiteensä. Carron, A. Tässä tutkimuksessa tutkimuksen kohde, demokraattista tavoitteenasettelua hyödyntänyt, mutta tavoitteen suhteen ristiriitainen joukkue valittiin tapausesimerkiksi laajemmasta määrällisesti kerätystä aineistosta. M. J. L. LÄHTEET Brawley, L. Muutosilmiötä pyrittiin ymmärtämään ja selittämään laadullisen aineiston avulla. Journal of Sport Psychology 7 (3), 244–266. 2001. 2002). Tavoitteenasettelua lähestyttiin ainoastaan pelaajien kokemuksista käsin. Valmentajien osallistuminen tutkimukseen antaisi varmasti lisää tietoa joukkueen ilmapiiristä sekä ristiriitaiseen tavoitteeseen johtaneista tekijöistä. R. 1993. Team cohesion and team success in sport. 2. & Estabrooks, P. & Widmeyer, W. London, Ontario: Fitness Information Technology. 2002. R. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. A. The Sport Psychologist 6 (4), 323–333. Tulosten mukaan molemmilla ääripäillä oli negatiivisia vaikutuksia joukkueen toimintaan. The influence of the group and its cohesiveness on perceptions of group goal-related variables. Cohesion and performance in sport: A meta analysis. Carron, A. Assessing the cohesion of teams: Validity of the group environment questionnaire. Goal setting by intercollegiate sport teams and athletes. Tämän tutkimuksen kohteena olleessa joukkueessa pelaajien osallistuminen tavoitteenasetteluun ei johtanut pelaajien kesken yhtenäiseen käsitykseen tulostavoitteesta. Tehtäväkiinteyden osalta on pyrittävä varmistamaan, että pelaajien henkilökohtaiset sekä joukkueen kollektiiviset odotukset kohtaavat. Tutkimuksen kohteena olleessa joukkueessa toteutui Dawsonin ym. Menetelmätriangulaation käyttö ei ole täysin ongelmatonta, sillä eri tutkimusmenetelmillä on erilainen kohdeherkkyys ja niiden voidaan katsoa perustuvan eri ihmiskäsityksiin (Eskola & Suoranta 2001). Small Group Research 36 (2), 166–187.. R. Duda (toim.) Advances in Sport and Exercise Psychology. N. Avante 8 (2), 14–23. N. painos. Measurement of cohesion in sport and exercise. 2002b. Hardy, J. Myös pelaajien ja joukkueen aiempi menestys vaikutti siihen, millaisina pelaajat kokivat joukkueen menestysmahdollisuudet. & Stevens, D
Loughead, T. 3. 1987. An ethnographic study of cohesiveness in a college soccer team over a season. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Burton, D. Weinberg, R. Martocchio, J. The cohesion-performance outcome relationship in a coacting sport. & Weingart, L. 1994. Senécal, J. Rovio, E. Academy of Management Journal 37 (5), 1285–1301. painos. Salminen, S. Toimintatutkimus juniorijääkiekkojoukkueessa. Tapaustutkimus opettajan ja tutkijan työvälineenä. Yukelson, D. Can high group cohesion be harmful. & Bloom, G. & Gould, D. & Weigand, D. & Lintunen, T. Eskola, J. Foundations of sport and exercise psychology. Locke, E. Syrjäläinen & S. Teoksessa: L. Ryhmäilmiöt. Perceptual and Motor Skills 87 (2), 649–650. British Journal of Social Psychology 32 (4), 307–334. P. 85 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Tavoiteristiriita ringettejoukkueessa Hirsjärvi, S. Rovio, E. The Sport Psychologist 7 (3), 275–289. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. laitos, 4. N. 1984. 2008. & Lintunen, T. A case study of a junior ice-hockey team. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall. Remes, P. Johnson, D. 1991. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Ryhmän kiinteys – haitallistako. 1990. Group goals and group performance. & Kujala-Leinonen, T. Eskola, J. Small Group Research 40 (4), 421–435. Joukkueellinen yksilöitä. Vantaa: Kirjayhtymä Oy. Metsämuuronen, J. M. painos. Tutki ja kirjoita. M. Rovio, E. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall. & Latham, G. & Johnson, F. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Tuomi, J. Ahonen, E. Väitöskirja. A. Holt, N. Muutokset juniorijääkiekkojoukkueen ryhmäkoheesiossa ja sosiaalisissa suhteissa pelikauden aikana. 2002. A review of the influence of group goals on group performance. Mills, T. 2012. Helsinki: Tammi. Weldon, E. 1994. A. Painos) Vaajakoski: Gummerus. Saari (toim.) Laadullisen tutkimuksen työtapoja. W. Matikka & M. A theory of goal setting and task performance. (2. The Sport Psychologist 15 (3), 237–259. The sociology of small groups 2. Syrjälä, S. & Widmeyer, W. R. & Weigand, D. painos. Jyväskylän yliopisto. 2007. D. 1998. & Sparkes, A. Journal of Sport and Exercise Psychology 13 (4), 364–371.. painos. J. Goal setting in competitive sport: An exploratory investigation of practices of collegiate athletes. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall. Kozub, S. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. The Sport Psychologist 14 (3), 279–295. 1993. Weinberg, R. 6.–7. Pro gradu -tutkielma. 2006. Burton, D. O’Leary-Kelly, A. Champaign, IL: Human Kinetics. Cohesion predicts success in junior ice hockey. A. & Sajavaara, P. 2002. L. P. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet. Weinberg, R. 2001. & Frink, D. M. M. Williams, J. 1993. 4. 2001. Kaija, J. 2004. Perceived goal setting practices of olympic athletes: An exploratory investigation. 2000. A season-long teambuilding intervention: Examining the effect of team goal setting on cohesion. Duda, J. Klemola, U. 2009. Teoksessa: L. Liikunta & Tiede 6, 73–80. Yukelson, D. 2001. Joining together: Group therapy and group skills. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry, 309–325. Rovio, E. & Sarajärvi, A. Rauma: Kirjayhtymä Oy, 10–66. Journal of Sport and Exercise Psychology 30 (2), 186–199. Syrjälä, L. & Luhtanen, P
Key words: physical activity generation, track and field, discussion group, generational interaction TIIVISTELMÄ Pohjolainen P. Although the participants recognized the differences and conflicts between generations, they did not turn those differences into tools of "a generational war" but their attitudes toward other generations were understanding and even respectful. Sukupolvikokemukset urheilun kentillä – esimerkkinä yleisurheilu. & Tiihonen A. Generational interaction and solidarity is about how people of different ages understand the thinking and action of each other and how readily families, communities and society in general are willing to reconcile the hopes and needs of various generations. Suosikkilajeja olivat jääkiekko, moottoriurheilu ja jalkapallo. It was carried out by The Central Union for the Welfare of the Aged and the Age Institute in 2011–2013. In spectator sports their favorites were ice hockey, motor sports and football. The purpose of this study was to examine if it is possible, based on generation theoretical study, to find physical activity generations connecting track and field athletes of different ages and whether the inclusion to various generations can be explained by the concept of generational intelligence. Keskusteluryhmä koottiin Helsingin Kisa-Veikkojen eriikäisistä miehistä (n=5) ja naisista (n=3). For the younger generations, the meaning of exercise-related consuming was more important than for other generations. P. 86 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sukupolvikokemukset yleisurheilussa SUKUPOLVIKOKEMUKSET URHEILUN KENTILLÄ – ESIMERKKINÄ YLEISURHEILU Pertti Pohjolainen, LitT, Ikäinstituutti, Muurainkorventie 7 C 17, 33 470 Ylöjärvi. Mielenkiintoista oli havaita, miten nämä mieltymykset olivat syntyneet osana lajikulttuureja ja henkilökohtaisia kokemuksia. Iän vaihteluväli oli 19–71 vuotta. Tutkimus oli osa ”Elämänkulku ja ikäpolvet – tutkimusja kehittämishanketta”. Asiasanat: liikuntasukupolvi, yleisurheilu, keskusteluryhmä, sukupolvien välinen vuorovaikutus. Perinteisen liikunnan sukupolven edustajille tyypillistä olivat arkiliikunta, ruumiillinen työ, yleisurheilun ja hiihdon seuraaminen sekä liikuntakuluttamisen vähäinen merkitys. Among the generation of personalized exercise (born between 1980 and 1988) everyday physical exercise was minimal, but exercise with the help of different sports equipment was popular. Liikunta & Tiede 53 (6), 86–92. ABSTRACT Pohjolainen P. The discussion group consisted of members of Helsingin Kisa-Veikot (men, n=5, women, n=3). 1980-luvulla syntyneen eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvella arkiliikunta oli vähäistä ja välineellistynyt liikunta suosittua. 2015. & Tiihonen A. It was interesting to see how the various persuasions had been evolved as part of various sport cultures and personal experiences. 050-336 4284. The participants belonged to different physical activity generations and that could be seen in their choice of sports in childhood and adolescence and in their interest in spectator sports. Keskustelijat kuuluivat eri liikuntasukupolviin, mikä näkyi heidän lajivalinnoissaan lapsuudessa ja nuoruudessa sekä penkkiurheilun mielenkiinnon kohteissa. Generational experiences in sports – As an example track and field. Typical for the members of the generation of traditional exercise (born between 1923 and 1949) were everyday physical activity, manual labor and little exercise-related consuming. In spectator sports their favorites were athletics and cross-country skiing. The range of age was 19–71 years. The study was a part of ”Life Course and Generations Project”. Suku polvien välisessä vuorovaikutuksessa ja solidaarisuudessa on kyse siitä, miten eri-ikäiset ihmiset ymmärtävät toistensa ajatteluja toimintatapoja ja miten valmiita perheissä, yhteisöissä ja yhteiskunnassa ollaan sovittelemaan yhteen eri-ikäisten toiveita ja tarpeita. Se toteutettiin Vanhustyön keskusliiton ja Ikäinstituutin yhteistyönä vuosina 2011–2013. Vaikka keskustelijat tiedostivat hyvin sukupolvien väliset erot ja ristiriidat, he eivät tehneet niistä ”sukupolvisodan” välineitä, vaan suhtautuminen toisiin sukupolviin oli ymmärtävää ja jopa kunnioittavaa. 2015. Sähköposti: perttipo@saunalahti.fi (yhteyshenkilö). Suurin ero sukupolvien välillä oli se, että vanhemmat sukupolvet harrastivat ja seurasivat yksilölajeja, kun taas nuoremmat sukupolvet olivat joukkuelajien harrastajia ja seuraajia. Nuoremmilla sukupolvilla kuluttamisen merkitys oli kasvanut muita sukupolvia suuremmaksi. Arto Tiihonen, FT, Turun yliopisto, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Liikunta & Tiede 53 (6), 86–92. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko sukupolviteoreettiseen tarkasteluun perustuen löytää eri-ikäisiä yleisurheilijoita yhdistäviä liikuntasukupolvia ja voidaanko eri sukupolviin kuulumista selittää sukupolvitajun käsitteen avulla. The major difference between generations was that older generations practiced and watched individual sports more than younger generations while younger generations practiced more team sports
Penkkiurheilussa perinteisten urheilulajien ja jääkiekon lisäksi erityisesti moottoriurheilu on lisännyt kannatustaan. Niillä on niin suuri merkitys, että tuolloin omaksuttu maailmankuva pyrkii kestämään, vaikka myöhemmät kokemuksemme kyseenalaistaisivat sen (Mannheim 1952). Se toteutettiin Vanhustyön keskusliiton ja Ikäinstituutin yhteistyönä vuosina 2011–2013. 2014). Se on olemassa riippumatta siitä, onko ihminen kiinnostunut liikunnasta vai inhoaako hän sitä (Zacheus 2008). Suku polven avainkokemuksia ovat arkiliikunnan keskeisyys erityisesti nuoruudessa, luonnonmukaisen perusliikunnan harrastaminen myöhemmin elämässä ja penkkiurheilussa koettu menestys perinteisissä yksilölajeissa (hiihto ja yleisurheilu). Toinen vaihe on toisenikäisten ihmisten ymmärtäminen ja siihen liittyen niiden uskomusten ja olettamusten tiedostaminen, joita huomaamatta liitämme toisenikäisiin ihmisiin. Liikunnan kaupallisuus on vielä vähäistä. Suurimalla osalla ihmisistä on kuitenkin liikuntasuhde, joka kuuluu näiden ääripäiden välimaastoon. Lajien, liikuntaseurojen, penkkiurheilun, liikuntavälineiden ja -varusteiden määrä on moninkertaistunut. Biggsin ja Lowensteinin (2011) mukaan sukupolvitaju kehittyy vaiheittain. Yhteiskunnallisella sukupolvella ymmärretään tiettynä ajanjaksona syntyneitä ihmisiä, joita usein yhdistää jokin tärkeä yhteinen kokemus esimerkiksi sota. Liikuntasukupolvet ovat yhteiskunnallisia sukupolvia. 87 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sukupolvikokemukset yleisurheilussa JOHDANTO Sukupolven käsitettä on käytetty lukuisilla tieteenaloilla ja moneen tarkoitukseen. Liikuntaan liittyvä kuluttaminen on ollut vähäistä. Eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolven (1980-luvulla syntyneet) elämässä liikunta on monipuolistunut voimakkaasti. HKV:n aikuisurheiluja veteraaniurheilujaoston vetäjä etsi sopivat eri-ikäiset ja eri sukupuolta olevat urheilun harrastajat ja. Arkiliikunta on vähentynyt verrattuna aikaisempiin sukupolviin, kun taas joukkuelajit ja liikunnan harrastaminen rakennetuissa liikuntapaikoissa ovat lisääntyneet. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Elämänkulku ja ikäpolvet -hankkeessa yleisurheilijoiden keskusteluryhmä koottiin Helsingin Kisa-Veikkojen (HKV) eri-ikäisistä miehistä ja naisista. Yhteiskunnalliset sukupolvet ovat usein identifioituneet johonkin yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen tai poliittiseen tapahtumaan tai käännekohtaan, jolloin tuon sukupolven jäsenet tuntevat muita voimakkaammin yhteyttä toisiinsa ja toisaalta erottautuvat muista sukupolvista. Osa ihmisistä ei halua olla missään tekemisissä esimerkiksi seuratoiminnan kanssa, ei seuraa mitään urheilulajia, eikä juuri käytä rahaa liikuntaan. Lähtökohtana on tietoisuus omasta iästä ja sukupolvesta sekä siitä, miten ne vaikuttavat valintoihimme ja elämäämme kaiken kaikkiaan. Esimerkiksi juoksulenkkeily on tämän sukupolven keskuudessa aivan eri tasolla kuin edellisellä sukupolvella. Urheilun seuraamisessa jääkiekko nostaa suosiotaan yleisurheilun ja hiihdon ohella. Niitä on Zacheuksen (2008) esittämän luokittelun mukaan viisi. Tämän tutkimuksen yhtenä tarkoituksena oli tutkia, voidaanko sukupolviteoreettiseen tarkasteluun perustuen löytää eri-ikäisiä yleisurheilijoita yhdistäviä liikuntasukupolvikokemuksia ja voidaanko eri sukupolviin kuulumista selittää sukupolvitajun käsitteen avulla. Samoin liikuntavaatteilla ja -varusteilla ei ole ollut juurikaan merkitystä. Kilpaurheilu on eriytynyt muusta liikunnasta. Yksilön suhtautuminen ja asettuminen liikunnan muodostamaan sosiaaliseen maailmaan vaihtelee elämänkaaren aikana. Penkkiurheilussa tämä sukupolvi on seurannut perinteisiä yksilölajeja, yleisurheilua ja hiihtoa. Kuluttaminen sekä liikuntavaatteiden ja -välineiden merkitys on noussut entisestään. Erityisen merkittäviä ovat nuoruuden kokemukset. Toisena tutkimustehtävänä selvitettiin sukupolvien ja liikuntasuhteen välistä yhteyttä. Sillä on pyritty selittämään erilaisia yhteiskunnallisia ja historiallisia muutoksia ja ilmiöitä, kuten yhteiskunnan rakennemuutoksia (Alestalo 2007; Purhonen 2007), poliittisia ja historiallisia tapahtumia (Torsti 2012; Virtanen 2001), elämänkulkua yleensä (Roos 1987), poliittista valtaa (Ruostetsaari ja Borg 2004) sekä liikuntakulttuurin muutoksia (Zacheus 2008). Tutkimus oli osa ”Elämänkulku ja ikäpolvet -tutkimusja kehittämishanketta” (Saarenheimo ym. Tätä yhteyttä nimitetään liikuntasuhteeksi (Koski 2004). Sukupolven avainkokemuksia ovat liikuntalajien, liikuntapaikkojen, penkkiurheilulajien ja liikuntatuotteiden valtava lisääntyminen. Tämän sukupolven avainkokemuksia ovat kuntoliikunnan yleistyminen ja massatapahtumiin osallistuminen. Sukupolvia koskeva tutkimus voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: yhtäältä on oltu kiinnostuneita biologisten eli perhesukupolvien välisistä eroista ja suhteista toisaalta mielenkiintoa on herättänyt yhteiskunnallisten sukupolvien tutkimus. Avainkokemuksia ovat lukuisien uusien lajien tuleminen mukaan liikuntaan ja liikuntapaikkojen sekä harrastusmahdollisuuksien lisääntyminen Teknistyneen liikuntakulttuurin sukupolven (1970–1980 syntyneet) liikuntaharrastukselle on tyypillistä, että sitä harrastetaan rakennetuissa liikuntapaikoissa erilaisten liikuntavälineiden avulla. Pelkistettynä liikuntasuhde tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on jonkinlainen suhde liikuntaan. Liikuntakulttuurin murroksen sukupolvi (1960–1970 syntyneet), on kokenut murroksen omakohtaisen liikunnan, liikunnan seuratoiminnan, urheilun seuraamisen ja liikuntaan liittyvän kulutuksen osalta. Kuluttaminen liikuntakulttuurissa sekä liikuntavaatteidenja -välineiden merkitys on noussut. Kolmannessa vaiheessa asetumme mielessämme toisenikäisten asemaan ja toimimme tietoisina iän ja sukupolvien vaikutuksista elämäämme. Tämänkin sukupolven urheilun seuraamisessa joukkueja moottoriurheilulajit ovat syrjäyttäneet perinteiset yksilölajit. He liikkuvat paljon ja kovaa, ovat mukana seuratoiminnassa, seuraavat tarkasti eri urheilulajeja ja kuluttavat runsaasti rahaa liikuntaa. Ihmisten kiinnittymistä tiettyyn yhteiskunnalliseen sukupolveen ja toisaalta toisten sukupolvien ymmärtämistä voidaan selittää sukupolvitajun (generational intelligence) avulla (Biggs ja Lowenstein 2011). Tässä artikkelissa mielenkiinnon kohteena olivat ennen muuta yhteiskunnalliset sukupolvet ja niiden merkitys urheilun ja liikunnan saralla. Tässä raportissa esitetyt tulokset perustuvat edellä mainitun hankkeen yhtey dessä kerättyihin ryhmäkeskusteluaineistoihin. Eri sukupolviin kuuluvien keskustelijoiden liikuntasuhdetta tarkasteltiin paitsi omakohtaisen liikunnan, niin myös urheilijaesikuvien ja kiinnostavien urheilutapahtumien avulla. Etenkin liikunnan seuraamisessa perinteisten lajien (hiihto ja yleisurheilu) tilalla ovat tulleet jääkiekko ja moottoriurheilu. Kuntoliikunnan läpimurron sukupolven (1950–1960 syntyneet) elämässä fyysiset arkitoiminnot ovat vähentyneet ja keventyneet, mutta vastapainoksi kuntoliikunnan harrastaminen ja liikunnan massatapahtumiin osallistuminen ovat yleistyneet. Toiset taas ovat liikuntafanaatikkoja. Perinteisen liikunnan sukupolvi (1920–1950 syntyneet) on harrastanut elämänsä aikana lähinnä arkiliikuntaa sekä liikuntaa, joka ei vaadi rakennettuja ja maksullisia liikuntapaikkoja. Sukupolvitajuun liittyy yhteiskunnallinen näkökulma, jonka tarkoituksena on ylläpitää eri-ikäisten ihmisten välistä keskusteluyhteyttä ja saada aikaan kaikkien kannalta suotuisia ratkaisuja sukupolvien välisissä konflikteissa
Hänen urheilu-uransa päättyi vasta 56-vuotiaana. Keskustelijat on tekstissä esitetty nimikirjaimin, joiden perässä on ikä ja sukupuoli eli esimerkiksi KP 71 M tarkoittaa 71-vuotiasta miestä, jonka nimikirjaimet ovat KP. Yhdellä henkilöllä (PT 65 M) suosikkilaji oli pesäpallo, josta myöhemmin tuli hänen ykköslajinsa. Keskustelijoita oli yhteensä kahdeksan, joista kolme oli naisia. Osallistujat saivat ja heitä oli kehotettukin kommentoimaan muiden keskustelijoiden vastauksia. TULOKSET Yleisurheilijoiden liikuntasukupolvet Eri liikuntasukupolviin sijoittaminen perustui kronologiseen ikään, lapsuus tai nuoruusiän suosikkilajeihin, urheilu-uraan ja penkkiurheiluharrastukseen. Keskusteluryhmään kuuluneiden yleisurheilijoiden suosikkilajit lajivalinnan ajankohtana.. Muutaman kerran keskustelu tosin lähti menemään teeman ulkopuolelle, joskin sen rajan määritteleminen tällaisessa vapaassa keskustelussa oli vaikeaa. Tennis oli myös meidän aineistossamme olevan kyseisen sukupolven edustajan (JT 50 M) yksi suosikkilaji (Taulukko 1). Kolmas (KP 75 M) vanhimman liikuntasukupolven edustajista harrasti kilpaurheilua työpaikan puitteissa osallistuen jopa kansainvälisiin kilpailuihin. Muiden ryhmään kuuluvien iät olivat keskustelujen ajankohtana 27, 36, 44, 50, 63, 65 ja 71 vuotta. Tämän mieshenkilön ehdoton ykköslaji oli kuitenkin jalkapallo. Keskusteluryhmän jäsenistä suurin osa oli harrastanut joko pikamatkoja ja/tai hyppylajeja. Kaksi tämän sukupolven edustajista liittyi urheiluseuraan 12-vuotiaana. Veteraanija ikämiessarjoihin perinteisen liikunnan sukupolven edustajat siirtyivät 35–55-vuotiaana, jolloin lajeina olivat eri yleisurheilulajit. Hänenkin suosikkilajejaan olivat yleisurheilun yksilölajit: pituus, 3-loikka ja 200 metrin juoksu. Puhetta ei tarvinnut paljon ohjeistaa eikä ohjata, sillä kaikki osallistujat olivat varsin kyvykkäitä kertomaan itsestään ja asioistaan. Kuntoliikunnan läpimurron sukupolven (1950–1960 syntyneet) edustajien lapsuus ja nuoruus sijoittuvat 1960–70-luvuille. Yleisurheilu Koodi 1. Kun yleisurheilu jakautuu kolmeen tai neljään eri lajiryhmään eli pikaja kestävyysjuoksijoihin, hyppääjiin ja heittäjiin, niin tässä ryhmässä painopiste oli selvästi pikajuoksijoissa ja hyppääjissä. Varhaisnuoruusiässä kilpaurheilua harrastettiin urheiluseurassa tai koulussa. 88 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sukupolvikokemukset yleisurheilussa vapaaehtoistoimijat. Toiveena oli saada mukaan eri lajiryhmien edustajia. Nuorin oli 19-vuotias. Toki monet olivat kokeilleet eri yleisurheilulajeja. Kilpailuihin osallistuttiin SM-, EMja MM-tasolla. Keskustelun vetäjä oli tutkimusajankohtana 52-vuotias. keskustelijoiden urheilu-urat, suosikkiurheilijat, mieleen jääneet urheilutapahtumat, eri ikäryhmien välinen yhteistoiminta, yleisurheilun merkitys eri vuosikymmenillä ja toiminta urheiluseuroissa. Keskustelujen lisäksi ryhmältä kerättiin vastauksia muutamiin kysymyksiin koskien yleisurheilutoimintaa ja -esikuvia sekä yleisemmin sukupolvien välistä kohtaamista, vuorovaikutusta ja talkootyötä. Tutkijan roolina oli toimia teemojen esittelijänä ja puhunnan kirjaajana. Nuorimmat keskustelijoista kilpailivat vielä yleisessä tai nuorten sarjassa. Tämän sukupolven suosikkilajeja eivät olleet enää perinteiset yksilölajit, vaan tilalle olivat tulleet palloilulajit kuten jalka-, lentoja pesäpallo sekä uutena tulokkaana tennis, joka yleistyi Suomessa juuri 1970-luvulla. Suurin osa heistä oli mukana HKV:n aikuisliikunnan parissa eli olivat niin sanottuja veteraaniurheilijoita. Heidän suosikkilajejaan olivat yksilölajit, eri yleisurheilulajien lisäksi hiihto ja suunnistus (Taulukko 1). Kolmaskin henkilö (syntynyt 1950) oli vielä vanhimman liikuntasukupolven rajoilla. Kaksi vanhinta henkilöä (syntyneet 1942 ja 1948) kuuluivat perinteisen liikunnan sukupolveen. Ainakin yksi keskustelijoista oli veteraaniurheilussa myös toimitsijaja johtotehtävissä. tärkein laji 3. Nuoruudessa tämän sukupolven edustajat harrastivat penkkiurheilua lähinnä radion ja lehtien kautta. Yksi keskustelu kesti noin kaksi tuntia. Urheilu-urat vanhimman sukupolven keskuudessa olivat yllättävän samanlaisia, ainakin lapsuusja nuoruusiässä. Kilpaurheilu-ura päätyi toisen henkilön (PT 65 M) kohdalla 25-vuotiaana ja toisen (PK 63 M) osalta jo 22-vuotiaana. Kaikki eivät päässeet jokaiseen kolmeen keskusteluun, mutta yhtä lukuun ottamatta jokainen oli mukana vähintään kahdessa keskustelussa. Heittolajien edustajaa ryhmässä ei ollut. tärkein laji AH 19N Taitoluistelu Ratsastus Yleisurheilu (lenkkeily) AN 27M Yleisurheilu/juoksu Yleisurheilu/heitot Hiihto VD 36N Yleisurheilu/juoksu Hiihto Sulkapallo JE 44N Yleisurheilu Pesäpallo Lentopallo JT 50M Jalkapallo Tennis Yleisurheilu PK 63M Pituus 3-loikka 200m PT 65M Pesäpallo Yleisurheilu Jalkapallo KP 71M Yleisurheilu Hiihto Suunnistus TAULUKKO 1. Keskusteluun osallistujilta kysyttiin heidän suosikkiurheilulajejaan lajivalinnan hetkellä, koska se kertoi siitä, mitkä lajit olivat tuona ajankohtana suosittuja oman lajin eli yleisurheilun lisäksi. He olivat kilpailijoita, valmentajia ja toimitsijoita. tärkein laji 2. Keskustelijat oli jaettu kahteen ryhmään. Ryhmäkeskusteluja oli kolme kullekin osanottajalle. Ryhmässä olivat siis aika hyvin edustettuina kaikenikäiset, tosin vanhimmista ikäryhmistä puuttuivat naiset. Vetäjä esitti yleensä jonkun teeman, johon jokainen keskustelija sai antaa kontribuutionsa vuorollaan. Urheilu aloitettiin kave ripiirissä tai koulun alaluokilla ja urheilulajit olivat yleensä joko hiihtoa tai yleisurheilua. Aiheita olivat mm. Yksi oli keskipitkien ja pitkien matkojen juoksija ja yhden voisi luokitella ottelijaksi. Pesäpalloakin voidaan pitää ainakin osittain yksilölajina, koska siinä yksilösuoritusten merkitys on aivan ratkaiseva, joten jalkapallo oli ainoa ”täysverinen” joukkuelaji vanhimman sukupolven keskuudessa
Keskusteluryhmään kuuluvien yleisurheilijoiden lajivalinnoissa tulivat esille sulkapallo, ratsastus ja taitoluistelu, joista kaksi jälkimmäistä on leimallisesti ollut tyttöjen ja naisten lajeja, mikä tuli esille tässäkin tutkimuksessa. Keskustelijat siis tiedostivat hyvin nämä eri sukupolvien erot, mutta eivät tehneet niistä ”sukupolvisodan” välineitä, vaan suhtautuminen toisiin sukupolviin oli ymmärtävää ja jopa kunnioittavaa. Tässä tarkastelussa hänet on kuitenkin sijoitettu nuorimpaan eli eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolveen. 2014). Keskustelujen teemat nostivat esiin sukupolvia yhdistäviä ja erottavia tekijöitä. Ikätie. Tällaiseen yleisurheilun tapauksessa olisi erittäin hyvää ja objektiivista materiaalia, koska tulokset ovat lahjomattomia. Urheiluun tuli noin kahdenkymmenen vuoden tauko, kunnes hän tuli mukaan HKV:n veteraanijaostoon 2011. Urheilun saralla on erilaiset verkostot kuin työelämässä. Keskusteluissa ei noussut lainkaan agendalle ”pullamössösukupolven” kaltaiset ajatukset esimerkiksi siitä, mikseivät nykynuoret enää pääse samoihin tuloksiin kuin ”me joskus aiemmin”. Tämä liikuntakulttuurin murros -sukupolven edustaja siirtyi takaisin yleisurheiluun 17-vuotiaana. ”No kyl mä harrastin, no kyl mä itsekseni sählyä pelasin tuntitolkulla iltaisin ja hiihdin ja tolleen, mut siin oli siin yleisurheilus, sitte justse monipuolisuus, tosi paljon heitin kaikenlaista, kiekkoa ja keihästä”. Hän palasi kuitenkin yleisurheilun pariin 45-vuotiaana, jolloin lajina oli 400 m:n juoksu. 89 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sukupolvikokemukset yleisurheilussa oli lajivalikoimassa vasta kolmannella sijalla. Hän kuvasi siirtymistä lajista toiseen näin: ”toisen kerran, kun aloitin yleisurheilun, niin tapasin , olin menossa pesäpallotreeneihin ja siellä tapasin niin yhen vanhan seuran valmentajan ja hän sitte sanoi, että eiks sua nyt kiinnostais yleisurheilu, että tule tule, että hän alkaa sua valmentaa, niin mä sitten lopeien sen pesäpallon, siiryin 17-vuotiaana takas siihen yleisurheiluun”. Lajeina olivat tuolloin 7-ottelu ja pituushyppy. Nämä nuorimmat ryhmäläiset tekivät lajivalintansa 1980-luvun lopulla sekä 1990ja 2000-luvuilla. Juuri kahdeksankymmentäluvulla Suomessa tapahtui suurin muutos liikuntakulttuurissa, kun uusia lajeja tuli maahan ja joukkuepelien harrastus edelleen lisääntyi. Stereotyyppiset ennakkoluulot eri-ikäisten erilaisuudesta lienevät tällaisissa ryhmissä vähäisempiä kuin työtai harrastustoiminnassa yleensä. Urheileminen on perinteisesti ollut ”vakavaa harrastamista”, mutta siihen liittyvää talkooja järjestötyötä voi pitää pyyteettömän vapaaehtoistoiminnan muotona, jonka kautta edistetään tietyn väestöryhmän asiaa ja etuja. Hän ei oikeastaan ikänsä puolesta kuulunut mihinkään Zacheuksen (2008) esittämistä liikuntasukupolvista. Zacheuksen (2008) tutkimus ei koskenut kaikkein nuorimpia ikäluokkia, mutta Itkosen (1996) mukaan eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvessa ainakin osa nuorista tekee liikuntaja urheiluvalintansa itsenäisesti menemättä mukaan yleisimpiin trendeihin. Veteraanisarjoissa tämä 50-vuotias mies harrastaa kilpaurheilua SM-tasolla ja pelaa jalkapalloa kuntoilumielessä. Sen harjoittelu alkoi vakavassa mielessä vasta 13-vuotiaana. Liikuntakulttuurin eriytyminen näkyi nuorimpien sukupolvien lajivalinnoissa. Hänen ykköslajinsa oli kuitenkin kestävyysjuoksu. Heistä nainen harrasti ensin taitoluistelua ja ratsastusta 6–11-vuotiaana ja siirtyi yleisurheiluun viidennellä luokalla (11-vuotiaana). Ryhmän näkemyksenä piirtyi melko yhtenäinen käsitys siitä, milloin yleisurheilu on ollut parhaimmillaan ja milloin heikoimmillaan. Sukupolvitietoisuus ja sukupolvitaju Sukupolvitietoisuus auttaa näkemään yhtäläisyyksiä ja eroja eri suku polvien välillä. Näiden sukupolvien edustajista 36-vuotias nainen (VD 36 N) aloitti yleisurheilu-uransa koulussa 9-vuotiaana ja liittyi silloin myös urheiluseuraan. Loistovuosikymmeneksi nousivat 1950-, 1970ja osin 1980-luku. Kun keskustelijoita yhdistää joku yhteinen toiminta tai harrastus, voidaan ajatella, että syntyy tiettyä yhteistä historian tulkintaa yli sukupolvirajojen. Yleisurheiluharrastus jatkui 13–14 -vuotiaaksi, jonka jälkeen hän siirtyi pesäpallon pariin. Sukupolvitajun näkökulmasta katsottuna ryhmällä oli melko yhtenäinen käsitys Suomen yleisurheilumenetyksestä. Yleisurheilun historiasta oli kuitenkin yhteinen näkemys, eikä sukupuolikysymys noussut kovin paljon esille. Mies puolestaan harrasti lapsuudessaan eri yleisurheilulajeja, hiihtoa ja sählyä. Joukkuelajit näkyivät hänenkin lajirepertuaarissaan. Uusissa lajeissa oli tietysti paljon myös yksilölajeja. Hän harrasti yleisurheilua noin viisi vuotta, mutta sitten seuran yleisurheilujaosto lakkautettiin, jolloin urheilu-ura lopah ti. Lajit olivat pituushyppy, korkeushyppy ja kuulantyöntö. Sen sijaan 1960-luku oli heikkoa aikaa, samoin kuin 2000-luku kokonaisuudessaan. Keskustelujen yhtenä ideana oli selvittää sitä, miten eri-ikäiset yleisurheilijat ovat kokeneet maailman ja elämänkulkunsa (yleis) urheilijoina ja urheilutoiminnan kautta nähtynä. Niistä kuitenkin hiukan yllättäen puuttuivat kokonaan joukkuelajit. Veteraaniurheilun tämä vuonna 1968 syntynyt nainen aloitti 36-vuotiaana. Tämä 50-vuotias mies liittyi urheiluseuraan 7-vuotiaana. Urheilijan ideaalikuva on edelleenkin nuori aikuinen, jota veteraaniurheilu tai nykyään aikuisurheilu omalla tavallaan yrittää haastaa tai ainakin täydentää. Ryhmässä oli siis ”sukupolvitietoisuutta” oman toiminnan vaikutuksista ja merkityksestä. Hänen kokemuksensa mukaan urheilu on henkireikä ja hyvä vastapaino istumatyölle. Naisten kohdalla tilanne oli hieman toinen, sillä vasta 1970-luvulla naisyleisurheilu nousi laajemmin esille, eikä naisille tullut samanlaista notkahdusta kuin miehille 2000-luvulla. Silloin lajina oli yleisurheilu, mutta ykköslaji vaihtui 9-vuotiaana jalkapalloksi, jota hän harrasti kilpailumielessä noin 16-vuotiaaksi ja sitten uudelleen ikämiessarjassa 30 ikävuoden jälkeen. Elämänkulku ja ikäpolvet -hankkeessa tehdyn kyselyn mukaan samanikäiset toimivat pääasiassa toistensa kanssa. Koulun ja urheiluseuran kannustuksesta urheilu-uralla kertoo tämän naishenkilön kuvaus urheiluseuraan liittymisestä, koulun yleisurheilukisoissa hyvin menneen 800 m:n juoksun jälkeen ”poikien liikunnanopettaja soitti äidille kotiin perään, että pitää laittaa tyttö nyt sitte yleisurheiluseuraan ja päädyin sinne ja kannustusta tuli sieltä seurasta ja myös kotoo” Tässä tutkimuksessa teknistyneen ja eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvien edustajille (27-vuotias mies ja 19-vuotias nainen) oli tyypillistä lajien monipuolisuus lapsuudessa ja nuoruusiässä. Ne kertovat esimerkiksi, että 1970-luvun ennätykset ovat suurelta osin nykypäivän urheilijoille saavuttamattomia. Toisaalta erot ovat tutkimuksellisesti mielenkiintoisia ja ehkä paremmin ymmärrettävissä aidoiksi eroiksi kuin silloin, kun ryhmää ei sido yhteen mikään yhteinen tekeminen. Nykynuori voi valita joukkuelajien sijasta vaikkapa taitoluistelun, sulkapallon, hiihdon tai ratsastuksen, jos häntä kiinnostavat enemmän yksilölajit kuin joukkuelajit. Yksi keskustelun teemoista oli yleisurheilun asema suomalaisessa urheiluelämässä. Liikuntakulttuurin murroksen sukupolvea edusti 44-vuotias nainen, jonka suosikkilajeja lajin valintavaiheessa olivat yleisurheilu, pesäpallo ja lentopallo. Teknistyneen liikuntakulttuurin ja eriytyneen liikuntakulttuurin sukupolvia edustivat vuonna 1977 syntynyt nainen ja vuonna 1986 syntynyt mies sekä kohderyhmän nuorin (1994 syntynyt nainen). Hän tiivisti urheiluharrastuksensa seuraavasti: ”varsinkin 400 m:n juoksussa pitää olla semmonen ylväs asento ja se on erinomainen vastapaino ollu esimerkiksi työlle, koska juoksussa joutuu kontrolloimaan sitä kehollista puolta ja sitten, mutta myös on se henkinen puoli”. Yleisurheilu kilpaurheiluna loppui 22–23-vuotiaana, jonka jälkeen urheiluharrastus jatkui puulaakipesiksen, lentopallon, pyöräilyn ja keilailun parissa. Nuorimpien ja vanhimpien sukupolvien kohtaamiset olivat hyvin vähäisiä (Saarenheimo ym. Hän liittyi urheiluseuraan 7-vuotiaana luokkakaverien houkuttelemana. Tässä yleisurheilijoiden ryhmässä olikin vahvana vapaaehtoistoiminnan puoli, sillä lähes kaikki toimivat vapaaehtoisina valmentajina, ohjaajina ja toimitsijoina aikuisliikunnan ja veteraaniurheilun parissa
Tämä johtuu siitä, että kaksi kestävyysjuoksijanimeä oli ylitse muiden eli Paavo Nurmi ja Lasse Viren. Mieltymystä selittivät paremmin urheilijan saavutukset kuin vastaajan ikä. KeskusKoodi Paras yleisurheilija (Suomi) Paras yleisurheilija (maailma) AH 19N Lasse Viren Usain Bolt AN 27M Tero Pitkämäki Usain Bolt VD 36N Paavo Nurmi Carl Lewis/Marlene Ottey JE 44N Lasse Viren Carl Lewis JT 50M Paavo Nurmi Allison Felix PK 63M Paavo Nurmi Bob Beamon PT 65M Lasse Viren Carl Lewis KP 71M Lasse Viren/Tapio Rautavaara Jan Zelezny TAULUKKO 2. Ryhmäkeskustelussa näkyi se, että fanittamisesta puhuttiin aika vapaasti – katsojakokemus (Vasala), doping (Bolt), kauneus (Felix) ja ikä (Ottey) nousivat keskusteluun varsinaisten urheilusuoritusten rinnalle ryhmän perustellessa omaa esikuvaurheilijaa. Valinta aiheuttikin mielenkiintoisen keskustelun valinnan kriteereistä. Urheilumaailmassa ja mediassa nousevat tähtien lisäksi otsikoihin eri lajien suurtapahtumat – olympialaiset, MMja EM-kisat. Pikajuoksijoita tai hyppääjiä ei tietysti hyvällä tahdollakaan voi nostaa Nurmen ja Virenin tai keihäänheittäjien rinnalle, sikäli yhteisesti jaetut näkemykset olivat ymmärrettäviä eikä ”kotiinpäin vetoa” lajien suhteen ilmennyt. Porukan pituushyppääjä perusteli valintaansa myös vahvasti oman kokemuksen pohjalta. Vanhimmat muistivat vielä Bob Beamoninkin huiman hypyn vuoden 1968 Meksikon kisoista, mikä varmasti on nuoremmilta jäänyt näkemättä ja kokematta. Otteyn valitsemiseen vaikutti myös se, että hän on kilpaillut menestyksellä yleisurheilijalle varsin korkeassa iässä. Vaikka Carl Lewis ja Usain Bolt ovat saavutustensa ansiosta varmasti päteviä parhaiksi urheilijoiksi, niin kauas heistä eivät voi jäädä esimerkiksi Paavo Nurmi tai jotkut muut kestävyysjuoksijat. 90 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sukupolvikokemukset yleisurheilussa toisuutta – siis ikääntymiseen liittyviä kokemuksia ja tietoa ikääntymisen vaikutuksista yleensä – oli yleisurheilijoilla harrastamisen, tulosten seuraamisen ja erilaisten kokemusten kautta runsaasti. Vanhin keskustelijoista toi esille parhaan urheilijan lisäksi vaikuttavimman urheilusuorituksen pohtimalla sitä vaikutusta, jonka Pekka Vasalan kultamitalijuoksu hänelle oli antanut ”Täytyy sanoo että Pekka Vasala ei kyllä minusta henkilönä mikään erikoinen ole, mutta mä en ole nähny, mutta muistan vaan että minusta se oli, se voitti sen 1500, niin se oli jotenki vielä vaikuttavampi voitto kun ykskään niistä Virenin voitoista sillon -72, mut se on nyt vaan yks tapaus hänelle ja en viittiny häntä laskee, saati että mikä ois ollu semmonen, joka todella jäi mieleen, niin minusta se oli se 1500, vaikka en mä enää muista miten se meni, mutta kuitenkin. Ihailu ja samaistuminen ovat pojilla suurinta noin kymmenvuotiaana, tytöillä vähän myöhemmin. Ikä vaikutti tässä arvioinnissa jo jonkin verran, koska alle kolmekymppiset valitsivat Boltin, kun taas vanhemmat kallistuivat Lewisin kannalle. (JT 50 M)” Urheilijaesikuvista puhutaan paljon urheilupiireissä. Englannin liigajoukkueiden fanikerhoja. ”Mä laitoin siihen Otteyn ihan sen takia, että hän juoksi vielä nyt näissäkin kisoissa (tarkoittaen oletettavasti vuoden 2012 olympialaisia) siellä viestipuolella ja ilmeisen ihan hyvää aikaa (VD 36 N)” Amerikkalainen nykypikajuoksija Allison Felix pääsi mukaan valitsijansa mukaan osin esteettisistä, mutta myös muista kyseisen henkilön historiaan liittyvistä syistä: ”Siit Felixist mä haluun sanoo sen et jotkut yleisurheilijat tekee vaan suuremman vaikutuksen kun toiset ja se riippuu tietysti siitä et mitä itse harrastaa, mutta myös se konteksti ylipäätään, että kun, no Wariner oli mun yks semmonen idoli, nyt hänkin on vähän väistynyt ja tää Felix, Felixissä mun mielest yhdistyy niin moni semmonen yleisurheilussa, yleisurheiluatribuutti, siis joku semmonen asia mikä nyt vaan johtaa siihen, et se on mun mielest vaikuttavin urheilija mulle, tällä hetkellä, vaikka Lewis tietysti on legendaarinen ja Usain Bolt on aika ylivoimainen täs suhtees ylivoimanen, mut eivät tee semmost vaikutusta kyllä, sellasta kunnioitusta kuin Allison Felixin työ juoksijana. Heitä pyydettiin kertomaan oma esikuvansa yleisurheilijana. Ainoastaan Tero Pitkämäki ja Tapio Rautavaara (varalla) pääsivät keihäänheittäjinä listoille. Huippu-urheilua ja -urheilijoita, mutta myös faneja, tavataan yhä enemmän erilaisissa medioissa. Kestävyysjuoksun asema näyttää edelleen olevan vahva suomalaisessa yleisurheilukulttuurissa, vaikka menestyksen vuosista on kulunut yli 30 vuotta (Taulukko 2). Keskusteluryhmäläisten mielestä paras yleisurheilija kautta aikojen Suomessa ja maailmassa.. Pojat pitävät jatkossakin huippu-urheilijoita ihanteinaan, kun taas tyttöjen kiinnostus urheilijoihin vähenee iän myötä (Näre 1992). Muuten erot sukupolvien välillä olivat pieniä tai ne selittyivät oman lajitaustan ja kokemuksen kautta. Suomeenkin on syntynyt mm. (KP 71 M)” Maailman parasta yleisurheilijaa arvioitaessa tilanne oli toinen, sillä keskustelijoiden mielestä paras yleisurheilija oli yhtä lukuun ottamatta pikajuoksija tai hyppääjä (Taulukko 2). ”Ja se oli vielä aika varmasti arvattukin, et se Bob Beamon on mulle, se oli mulle ainakin semmonen säväytys, sillon mä olin sillon urheilukomppaniassa Santahaminassa, katottiin siellä alakerran televisiosta sitä ja siihen aikaan oli maailmanennätys sillon 8,35 ja ku se räväytti sen 8,90 siihen, niin se tuntu…(PK 63 M)” Marlene Otteyn ja Jan Zeleznyn valintaan, samoin kuin Beamoniin, liittyi myös kyseisten henkilöiden omaan lajitaustaan ja sitä kautta syntyneeseen esikuvasuhteeseen. Aikuisten ”fanittamiskulttuuri” on lisääntynyt 2000-luvulla sosiaalisen median ja lisääntyneen kansainvälisen TVtarjonnan myötä (Heinonen 2004). Vastaajien ikä ei vaikuttanut juuri lainkaan kysyttäessä parasta suomalaista yleisurheilijaa. Sukupolvet ja liikuntasuhde Osanottajien suhdetta liikuntaan selvitettiin urheilijaesikuvien ja kiinnostavien urheilutapahtumien kautta. Sukupolviero näkyi siinä, että maailman paras pikajuoksija ja yleisurheilija oli nuorempien mielestä Usain Bolt, kun se vähän vanhemmilla oli Carl Lewis. Lajitausta ei tässä tapauksessa vaikuttanut mitenkään – tai oikeastaan ”väärään” suuntaan – sillä ainut keihäänheittäjän parhaaksi valinnut oli ryhmän ainoa kestävyysjuoksija. Viime vuosikymmenten ainut menestyslaji eli keihäänheitto ei hyvistä saavutuksistaan huolimatta pysty kilpailemaan historian saatossa aiemmin tulleille menestyksille
91 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sukupolvikokemukset yleisurheilussa teluryhmämme jäsenet olivat olleet tapahtumissa sekä aktiiviurheilijoita että katsojia. Osa oli toiminut järjestelyja toimitsijatehtävissä. Sukupolvet eivät kuitenkaan olleet täydellisesti erillään toisistaan, vaan eri-ikäisten välillä oli myös yhtäläisyyksiä. Kansainvälisissä kisoissa yhteys omaan ikään oli selvä viiden vastaajan osalla – heidän suosikkinsa löytyivät lapsuusja nuoruusvuosilta. Olisi kuitenkin tärkeää selvittää liikuntasukupolvien eroja jonkin verran suuremmilla otoksilla ja muiden urheilulajien harrastajilla. Helsingin vuoden 1952 olympialaisia kukaan ryhmästä ei ollut seurannut paikan päällä ja sen hienoimmaksi valinnut ei ollut vielä syntynytkään kisojen aikaan. Jokaisella oli vahva kokemuksellinen suhde hienoimpaan kisaan ja se myös erosi toisen ikäisten kokemuksista. Eri ikäpolvet löysivät yhteisymmärrystä huomattavan paljon näissä arvioinneissa, vaikka perustelut valinnoille saattoivat jonkin verran vaihdella. Selityksenä voisi olla se, että nuorimmat eivät ole kokeneet muita kilpailevia tapahtumia yhtä konkreettisesti. Yleisurheilua nykyään harrastavista eri-ikäisistä henkilöistä koostunut keskusteluryhmä oli harrastanut nuoruudessaan monia urheilulajeja. Kokonaisuutena voi sanoa, että hienoimpien yleisurheilutapahtumien kautta sukupolvitajun käsite ja ikäpolvien väliset suhteet näkyivät kahdenlaisina. Lieneekö iän antamaa perspektiiviä mukana siinä, että kaksi vanhinta ryhmän jäsentä valitsi sekä yleisurheilijaettä tapahtumasuosikkinsa niin, että heidän nuoruuden kokemuksensa eivät vaikuttaneet valintoihin. Toiseksi nuorin ryhmäläisistä oli mukana kilpailijana vuoden 2013 Ruotsi-ottelussa. Yleisurheiluväki haluaa ajaa yleisurheilun parasta, Koodi Hienoin yu-tapahtuma (Suomi) Hienoin yu-tapahtuma (maailma) AH 19N Suomi-Ruotsi Lontoon olympialaiset 2012 AN 27M Suomi-Ruotsi Olympialaisten yleisurheilukilpailut VD 36N Helsingin olympialaiset 1952 Los Angelesin olympialaiset 1984 JE 44N Helsingin MM-kisat 2005 Atlantan olympialaiset 1996 JT 50M Suomi-Ruotsi Lontoon olympialaiset 2012 PK 63M Helsingin EM-kisat 1971 Munchenin olympialaiset 1972 PT 65M Helsingin MM-kisat 2005 Pekingin olympialaiset 2008 KP 71M Helsingin EM-kisat 1994 Lontoon olympialaiset 2012 TAULUKKO 3. Voidaan ajatella, että vahvat kokemukset syntyvät silloin, kun itse vielä urheilee ja voi samaistua toisiin samanikäisiin lajin harrastajiin. Kotimaisista kisoista Suomi–Ruotsi-ottelut sopivat tähän ajatukseen, koska niitä on ollut kaikkien nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Eri-ikäiset harrastavat eri lajeja, mutta myös mediasta seuratut urheilulajit ovat sukupolvisidonnaisia. Tai ehkä onkin niin, kuten Roos (2005) uumoilee, että sukupolvikokemuksen ”herkkyyskauden” ei tarvitse olla nuoruudessa. Näin osittain olikin. Vain kahdella osallistujista sama päti kansainvälisten kisojen kohdalla. tennis) nousivat esille. Vanhimmilla ryhmäläisillä korostuivat perinteiset yksilölajit, kun taas keski-ikäisten nuoruudessa joukkuepelit ja jotkut uudet lajit (esim. Tämän suppean otoksen tulokset ovat yhdensuuntaisia laajemman liikuntasukupolvitutkimuksen kanssa (Zacheus 2008). Hän itse oli niissä katsojana, mutta monet hänen ystävistään ja kilpatovereistaan olivat osanottajina. Oma ikäpolvikokemus vaikuttaa urheilijaesikuviin, urheilutapahtumiin ja etenkin lajivalintoihin. Tällainen tarina vuoden 2005 MM-kisoista tuli tutuksi. Esikuvat ja tärkeimmät tapahtumat eivät sijoittuneet pelkästään nuoruuden ”herkkyyskausiin”. ”Mulla taas noi Helsingin MMkisat 2005 herätti minut siihen kovaan rankkasateeseen kun olin siellä toimitsijana lanamiehenä siellä lanasin vettä pika-aitojen välistä, että se on kyllä jääny ikimuistosesti mieleen, ja sitte maailmanlaajusesti päädyin viel lehtikuvaan, kun se oli maailmanlaajusesti levitettiin se kuva sitte meikäläinenkin siinä, työkaveri eiku, joo töissä mä olin vielä sillon, sano et PT sä oot maailmanlaajusessa levitykses (PT 65 M)”. Suomessa järjestetyt kisat nostivat esiin eri-ikäisten ja eri sukupolvia edustavien yleisurheilijoiden sukupolvikokemusten erilaisuuden hyvin esille. Vaikka tämän tutkimuksen kohdejoukko oli pieni ja jossain määrin valikoitunut, niin yllättävän hyvin eri sukupolviin kuuluvat yleisurheilijat näyttäisivät edustavan omia liikuntasukupolviaan. Eläkeikähän antaa muutenkin ikään kuin uuden mahdollisuuden tehdä suuria elämänvalintoja, joten mikseivät sitten myös tärkeät kokemukset kuuluisi vaihdettavien tai päivitettävien tapausten joukkoon. Liikuntaja urheilukulttuurin muutokset, joista ryhmäläiset kertoivat, ovat hyvin samansuuntaisia kuin ne, joita isoilla aineistoilla ja historiallisilla dokumenteilla on saatu esille (Zacheus 2008, Kokkonen 2013). Häntä reilusti vanhempi ryhmän jäsen taas muisteli oman aktiiviaikansa eli vuoden 1971 EMkisoja Helsingissä. Iän merkitys oli sen sijaan vähäinen niillä, jotka valitsivat suosikikseen vuoden 2012 Lontoon olympialaiset, jotka ajankohtaisuudellaan, mutta varmasti myös ainutlaatuisella tunnelmallaan olivat saaneet katselijat pitämään kisoja kaikkien aikojen parhaina. Keskusteluryhmäläisten mielestä hienoin yleisurheilutapahtuma kautta aikojen Suomessa ja maailmassa.. Suomi–Ruotsi-maaottelu on tietysti klassikko yleisurheilupiireissä, mutta hiukan yllättäen se oli tehnyt suurimman vaikutuksen nuorimpiin ryhmäläisiin, vaikka väitetään, että tapahtuma ei ole enää lähellekään samanlainen kansanjuhla kuin se on ollut aiempina vuosikymmeninä (taulukko 3). POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Liikuntaja urheilulajien harrastaminen on voimakkaasti sukupolvisidonnaista. Heidän kiinnittymisensä yleisurheilukisoihin oli varsin monipuolinen, joten ei ollut ihme, että keskustelu hienoimmista yleisurheilutapahtumista oli varsin vilkasta. Niitä selittänee yhteinen harrastus, mielenkiinnon kohde ja lajirakkaus. ”Helsingin henki” elää kuitenkin voimakkaana ilman omaa kokemustakin. Jos urheilija tai tapahtuma oli tarpeeksi hyvä tai siihen syntyi kokemuksellinen side myöhemmin, niin se syrjäytti lapsuuden tai nuoruuden vahvan kokemuksen. Eri-ikäiset yleisurheilijat edustavat siis varsin selvästi eri liikuntasukupolvia, mitä tulee yleisurheilun kulttuuriseen merkitykseen. Sen sijaan muut, jotka valitsivat jonkun Helsingissä järjestetyistä arvokisoista ankkuroivat valintansa vahvasti omaan kokemukseensa katsojana tai toimitsijana. Ne kertovat liikuntakulttuurin sukupolvitarinaa. Mielenkiintoista oli kuitenkin havaita, miten nämä mieltymykset olivat syntyneet osana lajikulttuureja ja monenlaisia yhtä aikaa henkilökohtaisia kokemuksia ja samalla kullekin ajalle tyypillistä kulttuurista ilmapiiriä kuvaavina tulkintoina
Itkonen, H. ”Suku polvitajun” yhtenä lähtökohtana on tietoisuuden syntyminen suhteessa omaan ikäpolvikokemukseen. Yhteiskunnallinen sukupolvi ei tarkoita sitä, että koko sukupolvi olisi mukana etujoukoissa maailman muuttajina tai uusien asioiden airuina. London: Routledge. Maununaho, S. Suomalaisen liikuntakulttuurin lähihistoria. Fennomanian perilliset: Poliittiset traditiot ja sukupolvien dynamiikka. Helsinki: Gaudeamus. Biggs, S. Koski, P. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. 2011. Keskusteluryhmäläisten valinnat ja puhunta osoittavat, että tällaista tietoisuutta oli jo ennen ryhmäkeskusteluja, vaikka varmasti myös ryhmäkeskustelu synnytti sitä. Helsinki: Gaudeamus. & Pohjolainen P. Sukupolvien ongelma. Urheilun yleisöt ja fanit elämysyhteiskunnassa: käsitteellisiä pelivälineitä. 92 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 • TUTKIMUSARTIKKELI • Sukupolvikokemukset yleisurheilussa vaikka nykyaika ei olekaan enää mitään yleisurheilun kultakautta. Suuret ikäluokat. Sukupolvien välisessä vuorovaikutuksessa ja solidaarisuudessa on kyse siitä, miten eri-ikäiset ihmiset ymmärtävät toistensa ajatteluja toimintatapoja, ja miten valmiita perheissä, yhteisöissä ja yhteiskunnassa ollaan sovittelemaan yhteen eri-ikäisten toiveita ja tarpeita. Virtanen, M. Liikuntaa hyvinvointivaltiossa. London: Routledge & Kegan Paul. Karisto, A. Tutkielma sukupolven käsitteestä, sukupolvitietoisuudesta ja suurista ikäluokista. Suomalainen elämä. Yhteiskunta ei voi määrätä jäseniään kiinnostumaan eri-ikäisistä ihmisistä ja sukupolvista, mutta se antaa tähän mahdollisuuden tukemalla mm. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tutkimuksia 3/2004, 189-208. 2004. Heinonen, H. eri-ikäisten yhteisistä kilpailuista, harjoituksista ja tapahtumista – ja he ideoivat innokkaasti uusia yhteistoiminnan muotoja eri-ikäisille. Tyttöjen ja poikien sankarikäsityksiä. Kokkonen, J. Liikunta & Tiede 41 (6), 96–100. Turun yliopiston julkaisuja C 268.. 1987. Ilmanen (toim.) Pelit ja kentät. LÄHTEET Alestalo, M. Onko siis niin, että voimakkaita sukupolvikokemuksia voi saada iäkkäänäkin tai että kyse on kyvystä samaistua toisen ikäisten kokemusmaailmaan ja ymmärtää, miten hienoa nykyaika ja sen toisenlainen urheilukulttuuri voi olla. Stakesin julkaisuja 831. Rakennemuutokset ja sukupolvet. 2012. Kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. 2004. Tampere: Vastapaino. Helsinki: Vanhustyökeskusliitto. On kuitenkin syytä uskoa, että suurten ikäluokkien urheilijat ovat jollakin tavoin imeneet osan tuon ikäpolven poliittisuudesta, vaikka he eivät aktiiviaikanaan ehkä olleetkaan näkyvästi barrikadeilla. Näistä ihmiset saavat elämäänsä merkitystä, elämyksiä ja hyvinvointia. Ihmisten asenteet ja arkiset elämänkäytännöt ovat usein sellaisia, ettei eri-ikäisten kohtaamiselle ja yhteistoiminnalle nähdä riittävää merkitystä. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Saarenheimo, M. Kenttien kutsu. Yhteiskuntapolitiikka 69(2), 147–158. Aina kin yleisurheilijoista koostunut keskusteluryhmämme oli saanut pääasiassa hyviä kokemuksia eri-ikäisten yhteistoiminnasta – mm. Torsti, P. Kyse voi olla myös yleisemmästä sukupolvitietoisuuden noususta ikääntyvässä yhteiskunnassamme. Yhteiskuntapolitiikka 72(2), 146–157. Karisto (toim.) Suuret ikäluokat. (toim.) 2005. Laajat ja suppeat sukupolvet. Ruostetsaari, I. 1952. Pietelä, M. Sieltä löytyvät Helsingin olympialaiset (1952), Lahden MM-hiihdot (1958), Suomen ensimmäinen jäähalli (1965), Lasse Virénin ja Pekka Vasalan kultamitalijuoksut (1972), Virénin toinen tuplavoitto (1976), Björn Borgin viides Wimbledonin mestaruus ja Juha Miedon sadasosan häviö olympialaisissa (1980). Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. Kariston (2005) toimittamaan kirjaan on koottu suurten ikäluokkien elämänvaiheita mukaillen tärkeiden tapahtumien taulukko, johon toki urheilutapahtumatkin on otettu mukaan. 2013. 2008. Roos, J-P. & Borg, S. 1960-luvun poliittisen ja nuorisoliikkeet tapahtumat ”Vanhan valtauksesta” erilaisten liikkeiden syntyyn tai nuorisofestivaaleista Ruisrockiin, lisätä vaikkapa Mexicon Cityn tai Münchenin olympialaiset niiden poliittisten ulottuvuuksien takia. Elämä pyörii omanikäisten piireissä eikä yhteisiä kohtaamispaikkoja tai kohtaamisen muotoja ole tai niitä ei osata kaivatakaan (Saarenheimo ym. 2007. Sukupolvien valta-asemien muutos eliiteissä ja eduskunnassa. Zacheus, T. Sukupolvikokemukset tunnistettiin ja tunnustettiin yksilötasolla, mutta myös ryhmässä ne hyväksyttiin ja niitä arvostettiin. Liikuntasuhde – Liikunnan kohtaaminen kulttuurisesti rakentuvana sosiaalisena maailmana. Tampere: Vastapaino, 208–221. Suomen Urheilumuseosäätiön tutkimuksia n:o 2. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia 251. On myös syytä pohtia sitä, mitä annettavaa eri-ikäisillä on toisilleen: hoivaa, käytännön apua, taloudellista tukea, seuraa, neuvoja jne. Purhonen, S. 1992. Helsinki: Kansalaiskasvatuksen keskus. Elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Essays on the sociology of knowledge. 2014). Generational Intelligence. perinteistä kansalaisjärjestötoimintaa sekä epävirallisia ryhmiä ja verkostoja, jotka järjestävät eri-ikäisille ihmisille tarkoitettuja kampanjoita, tapahtumia ja uusia käytäntöjä. Entä mitä kertoo se, että keskusteluryhmämme vanhimmat jäsenet kokivatkin Pekingin 2008 ja Lontoon 2012 olympialaiset sykähdyttävimpinä tapahtumina, vaikka vaihtoehtona olivat nuo nuoruuden varmasti vahvat kokemukset. Ikäpolvien taju. Tutkimus tavallisten suomalaisten elämäkerroista. Roos, J-P. 2007. Mielenkiintoista olisi pohtia sukupolvikokemusta rinnakkain sukupolvitajun käsitteen kanssa. & Lowenstein, A. Jyväskylän yliopisto. Vammaisurheilu on viime vuosina saanut runsaasti näkyvyyttä julkisuudessa – ehkä tulevaisuudessa näemme mediassa enemmän myös lasten, nuorten, aikuisten ja veteraanien urheilua. Mannheim, K. 2004. Suomalaiset ja historia. A Critical Approach to Age Relations. Teoksessa: A. 2001. Urheilemisen merkitys yksilölle rakentuukin paljolti siitä, miten tärkeänä eri ihmisryhmät eli eri ikäpolvet näkevät toisen ikäisten urheilemisen. 2014. Näre, S. Tiihonen, A. 1996. Tosin on myös syytä muistaa, että 1960ja 1970-luvuilla urheilupolitiikka oli varsin kiivasta ja näkyvä osa urheilukulttuuria. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Työväen urheiluliitto ja Suomen valtakunnan urheiluliitto väänsivät kättä niin valtakunnan tasolla kuin paikallisellakin tasolla. 2005. Pitäisikö suurten ikäluokkien sukupolvikokemuksiin, joiksi tutkimuksissa mainitaan mm. Teoksessa: K. Sukupolviliikkeet suurten ikäluokkien ympärillä
D-vitamiinilisä lisäsi hieman luuntiheyttä, mutta ei parantanut toimintakykyä. Toiseksi sijoittui Arto Hautala ja kolmanneksi Tomi Laitinen. Tutkimuksen otsikko ja tekijät: D-vitamiini ja ohjattu liikuntaharjoittelu kaatumisten ehkäisyssä iäkkäillä naisilla – satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus Uusi-Rasi Kirsti 1 , Patil Radhika 1 , Karinkanta Saija 1 , Tokola Kari 1 , Kannus Pekka 1 , Lamberg-Allardt Christel 2 , Sievänen Harri 1 Kirjoittajien taustayhteisöt: 1 UKK-instituutti, Tampere, 2 Helsingin yliopisto, Helsinki Lisätietoja tutkimuksesta: Kirsti Uusi-Rasi, kirsti.uusi-rasi@uta.fi Vuoden Liikuntalääketieteellinen tutkimus 2015 -kilpailun voitti Kirsti Uusi-Rasi. Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2015 -kilpailun järjestivät Liikuntatieteellinen Seura ja Liikuntalääketieteen keskukset Liikuntalääketieteen päivien yhteydessä marraskuussa. Tutkimus on ensimmäinen satunnaistettu interventiotutkimus, jossa selvitettiin liikunnan ja Dvitamiinin erillisja yhteisvaikutuksia kaatumisiin kotona asuvilla naisilla. Tutkimuksen mukaan liikuntainterventioon osallistuneilla havaittiin yli puolet vähemmän vammoja aiheuttaneita kaatumisia kuin kontrolliryhmässä. Nuoren tutkijan -palkinnon voitti Petri Kallio. Kuva: NIINA MUTANEN. Tulokset ovat sovellettavissa perusterveydenhuoltoon ja ne vahvistavat turvallisen liikuntaharjoittelun merkitystä kaatumisten ehkäisyssä. Kaatumisia sattui saman verran kaikissa ryhmissä, mutta tulokset antavat viitteitä siitä, että liikuntaharjoittelun myötä kaatumiset johtavat harvemmin A J A S S A pahoihin vammoihin. 95 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Vuoden Liikuntalääketieteellinen tutkimus 2015 -kilpailun voitto Kirsti Uusi-Rasille U KK-instituutin erikoistutkija Kirsti UusiRasin ja tutkimusryhmän palkitussa tutkimuksessa havaittiin, että liikuntaharjoittelu vähentää iäkkäiden naisten hoitoa vaativia kaatumisvammoja
Taiten koostetut liikuttavat tarinat kävelystä vakuuttivat kävelyn hyödyistä, tarpeellisuudesta ja kävelynedistämisen tilannesidonnaisuudesta vähintään yhtä hyvin kuin tutkimukseen perustuvien kävelyn hyötyjä painottavien faktojen esittely. Konferenssi laajeni Wienin kaupungintalolta lähikaduille: Wienin käveltävyyttä testattiin kymmenillä kävelykierroksilla ja ”urbaaneissa laboratorioissa” ympäri kaupunkia. Inhimillinen tarina kävelyn takana yhdisti muun muassa Oklahoma Cityn kaupunginjohtajan, intialaisen tekniikan professorin ja ”kokemusasiantuntijan”, 92-vuotiaan aktiivikävelijän puheenvuoroja. Konferenssisarjan tavoitteena on ”luoda maailma, jossa ihmiset valitsevat kävelyn liikkuakseen, pysyäkseen terveinä ja rentoutuakseen”. Kaikkien konferenssipuheenvuorojen taustalla olivat eittämättä kävelyn terveys-, talousja ympäristövaikutukset. Näkökulmat olivat vastaavasti moninaiset: kävelystä puhuttiin ympäristön ja ilmanlaadun, lasten liikunnan edistämisen, kaupungin elävöittämisen, saavutettavuuden, tasa-arvon, hyvän elämän, taiteen ja vastarinnan näkökulmista. Parhaiten nämä toiminevat yhdessä. Wienin konferenssi puolestaan käy vuorovaikutuksen järjestämisen malliesimerkistä; konferenssin lopullinen sisältö rakentuu ja jäsenAskeleen edellä. Kävelynedistämisen monialaista verkostoa lähdettiin vuosituhannen vaihteessa rakentamaan, jotta voitaisiin vastata 2000-luvun terveysja ympäristöhaasteisiin. – Wienissä tavoitteena käveltävä kaupunki Wienissä kokoontui lokakuussa 2015 maailman suurin kävelyn, elämänlaadun ja kaupunkisuunnittelun konferenssi, Walk21. Vuosi 2015 on Wienissä kävelyn Kuva: WALK21. Koolla oli kaupunkisuunnittelijoita, arkkitehtejä, kaupunkien virkamiehiä ja päättäjiä, eri alojen tutkijoita ja opiskelijoita, kaupunkiaktivisteja sekä kävelyn, pyöräilyn ja viisaan liikkumisen edistäjiä eri puolilta maailmaa. Walk21-konferensseja on järjestetty vuodesta 2000. Puheenvuorojen kärjiksi oli ennemminkin nostettu se, mikä saa ihmiset kävelemään ja miten kunkin tahon asiantuntemusta voidaan tämän tiedon nojalla hyödyntää kävelynedistämisessä. N eljän päivän aikana järjestettiin yhteensä 240 työryhmää, esitelmää ja paneelikeskustelua reilulle 600 asiantuntijaosallistujalle 39 maasta. Tavoitteena on tehdä Wienistä entistä käveltävämpi kaupunki, jossa apulaiskaupunginjohtaja Maria Vassilakoun sanoin ”lapsenkin on miellyttävä kävellä”. A J A S S A 96 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Te ks ti : S A N N A O JA JÄ R V I vuosi, Jahr des Zu-Fuss-Gehens. Yksikään puheenvuoro ei kuitenkaan esitellyt ainoastaan näitä. Tieto rakentuu ja jäsentyy kohtaamisissa Walk21-konferenssisarja toimii esimerkkinä pitkäjänteisestä, monialaisesta ja sisältöön fokusoivasta verkostoitumisesta. ”Kaupunki, jossa on miellyttävää kävellä, houkuttelee ihmiset ulos kävelemään” Konferenssin keskeinen teema oli ihmisen kokoisen kaupunkiympäristön rakentaminen ja sen merkitys hyvinvoinnille
Kävelykonferenssi sai osallistujansa kävelemään yhdessä. 97 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 tyy erilaisten tietojen ja toimijoiden kohtaamisissa. Keskustelut jatkuivat illan mittaan yhteisillä teemakävelyillä (walkshops and urban labo ratories) Wienin keskustassa. Keskusteluja eri toimijoiden välillä stimuloivat konferenssiin sisäänkirjoitetut esittämisen ja osallistumisen muodot. Asiantuntijaesitelmistä siirryttiin sujuvasti intensiivisiin pyöreän pöydän teemakeskusteluihin tai vauhdikkaaseen speed datingiin. SANNA OJAJÄRVI Pyöräilykuntien verkosto Viestinnän ja vuorovaikutuksen asiantuntija Sähköposti: sanna.ojajarvi@helsinki.fi. Professorit, opiskelijat ja kävelynedistämisen aktivistit esiintyivät samoilla lavoilla ja monialaiset asiantuntijat saatettiin konferenssissa useasti yhteen oppimaan toinen toisiltaan. Wienissä tuoreimmat tutkimustulokset, parhaat ja huonoimmat käytännön kokemukset ja edistyksellisimmät tulevaisuuden visiot kohtasivat toisensa päivien aikana useilla eri foorumeilla
Vähimmäismäärä voimaharjoittelua joukkueurheilussa on yksi voimaharjoitus 7–10 päivää kohden, opasti professori Robert Newton (Australia). Ikääntyneiden ohella myös lapset ja nuoret hyötyvät sekä voimaettä kestävyysharjoittelusta. Säännöllisellä yhdistelmäharjoittelulla voidaan ehkäistä ikääntymisen aiheuttamaa heikentymistä hermolihasjärjestelmässä sekä lisätä samalla sekä voimaa että hengitysja verenkiertoelimistön toimintakuntoa. Voimaharjoittelun hyödyistä ja oikeaoppisesta jaksottamisesta kestävyysurheilijoille kävivät luennoimassa muun muassa professorit Bent Rønnestad (Norja) ja Iñigo Mujika (Espanja). syyskuuta järjestetyssä kansainvälisessä symposiumissa kartoitettiin kestävyysja voimaharjoittelun yhdistämisen vaikutuksia suorituskykyprofiiliin. Joukkuelajien urheilijoiden tulisi varsinaisten lajitaitojen ohella panostaa hyvään kestävyyssuorituskykyyn, jotta he jaksaisivat harjoitella riittävästi sekä pystyisivät palautumaan tehokkaasti raskaista harjoituksista, kertoi Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen joukkueurheiluasiantuntija Mikko Häyrinen. A J A S S A 98 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: DANIELA EKLUND, MARIA KÜÜSMAA, MORITZ SCHUMANN, KEIJO HÄKKINEN Miten yhdistää voimaja kestävyysharjoittelu urheilijalla, kuntoilijalla, lapsilla tai ikääntyneillä. Harjoituskaudella voimaharjoittelua tulisi toteuttaa kahdesti viikossa, kilpailukaudella yksi harjoituskerta viikkoa kohti riittää ylläpitämään saavutettuja hyötyjä. Lisäksi illalla tapahtuva yhdistetty voimaja kestävyysharjoittelu saattaa olla aamuharjoittelua otollisempi lihasmassan lisääntymisen kannalta. Lisätietoja: Daniela Eklund, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. Maria Küüsmaa. He kertoivat kestävyysurheilijoiden voivan parantaa suorituksensa taloudellisuutta lisäämällä harjoitusohjelmaansa raskasta voimaharjoittelua. Tapahtumaan osallistui yli 350 tutkijaa, valmentajaa, liikunta-alan ammattilaista sekä opiskelijaa yli 30 eri maasta. Heidän tutkimustensa perusteella voimaja kestävyysharjoitus voidaan yhdistää samaan harjoituskertaan joko voimaharjoitus ennen kestävyysharjoitusta tai päinvastoin, jolloin niin maksimivoima, maksimaalinen hapenottokyky kuin lihasmassakin lisääntyvät. L ukuisissa asiantuntijaesityksissä pohdittiin, miten urheilijoiden, kuntoilijoiden, lasten ja ikääntyneiden tulisi yhdistää kestävyysja voimaharjoittelua, jotta kummastakin harjoittelumuodosta saataisiin mahdollisimman suuret hyödyt. Professori Eduardo Cadore (Brasilia) kertoi voimaja kestävyysharjoittelun hyödyistä ikääntyneille. Professori Mikel Izquierdo (Espanja) kertoi koululiikunnan yhteydessä toteutetun voimaja kestävyysharjoittelun olevan tehokas tapa kohentaa sekä kestävyyskuntoa että lisätä lihasvoimaa niin tytöillä kuin pojilla. Samanaikaisesti joukkueurheilussa tulisi myös panostaa räjähtävään voimantuottoon, millä on todettu olevan selvä yhteys parantuneeseen lajisuoritukseen. Mikäli harjoitukset jaetaan eri päiville, voi samalla harjoitusmäärällä myös vähentää kehon rasvamassaa suorituskyvyn paranemisen ja lihasmassan lisääntymisen ohella. Varsinkin voimaja kestävyysharjoitusten sijoittaminen eri päiville on tehokas tapa maksimaalisen hapenottokyvyn sekä räjähtävän voiman lisäämiseen esipuberteetti-ikäisillä. Yhdistetyn voimaja kestävyysharjoittelun lukuisista terveyshyödyistä kuntoilijoille olivat luennoimassa professori Keijo Häkkinen sekä jatkoopiskelijat Moritz Schumann, Daniela Eklund ja. Cadore ohjeisti, että harjoitukset voidaan tehdä samassa harjoituskerrassa kummassa järjestyksessä tahansa, kunhan kokonaisharjoitusvolyymi ja -frekvenssi pidetään kohtuullisina, esimerkiksi kaksi yhdistelmäharjoituskertaa viikkoa kohden. Voimaharjoittelun tulisi olla osana harjoitusohjelmaa niin harjoituskuin kilpailukaudellakin. Sähköposti: daniela.eklund@jyu.fi Jyväskylässä 23.–25. Voimaharjoitteiden olisi hyvä olla mahdollisimman lajinomaisia
Uuden lähestymistavan pitää joka tapauksessa olla cool – tai swag niin kuin uudempi urbaani termi kuuluu. Nämä taas voisivat edelleen ”tartuttaa” lähipiiriään. Ennemminkin uskon nykynuorten keskuudessa sosiaalisesti hyväksyttäviin tapoihin koukuttaa koululaiset liikkumaan – muutenkin kuin virtuaalisesti. Ounastelen myös, että työnantajienkin olisi taloudellisesti kannattavampaa antaa esimerkiksi pahimmissa ruuhkavuosissa sinnittelevien treenata tunti päivässä palkallisella työajalla, kuin kantaa mahdollisista myöhemmistä sairastumiskierteistä koituvat menetykset. 99 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: MIA SINERVÄ Liikunnallistamista päivittämään Toisaalta mietityttää myös toinen ääripää – fitness-buumi ja superdieettien ruoka-absolutismi. MIA SINERVÄ Sähköposti: mia.sinerva@gmail.com Kirjoittaja on 41-vuotias hyvinvointiteknologian liikuntabiologisen maisterikoulutuksen 1. vuosikurssin opiskelija Jyväskylän yliopistosta sekä kauppatieteiden maisteri ja pitkän linjan IT-ammattilainen. Tässä on erittäin mielenkiintoinen tutkimusaihe: eri keinojen vaikuttavuus pysyvien elintapamuutosten aikaansaamiseksi. Jonkinlainen vastarintabuumi – kultaisen keskitien, hyvän olon ja itselle sopivan hiukan armollisemman tien buumi – voisi motivoida useampia liikkeelle. Nuo olisivat kaikki myös kiinnostavia lopputyön aiheita. Mikähän olisi se ”swag 2015” koululaisten mielestä. Kannattaisi yrittää muutaman tuhannen euron panostusta, jolla voitaisiin ehkäistä useiden satojen tuhansien eurojen menot myöhemmin. Ehkä vanhan ajan hiihtopäiväkirjan voisi nykyaikaistaa ja muuntaa esimerkiksi Instagramiin jollain tavalla linkittyväksi. Vanhat välituntien retrohuvit, esimerkiksi pesäpallo ja polttopallo tuskin tulevat enää muotiin. Sen monistaminen onkin sitten jo hieman haastavaa. Työajalla treenaamista voisi käyttää jopa kilpailuvalttina hyvien työntekijöiden houkuttelemiseksi yritykseen töihin. Jos tämä perussyy saataisiin hoidettua, tarvitseeko kyseisen henkilön sen jälkeen enää syödä liikaa ja jaksaako hän alkaa pitää itsestään huolta ja motivoitua liikkumaan?. Usein erilaisille addiktioille on jokin syy. Toinen kiinnostava aihe on koululaisten liikuttaminen. Draamaa jäisi toki puuttumaan, mutta sen sijaan saatettaisiin saada läpi elämän kestäviä tuloksia: hyvinvoivia ja terveitä kansalaisia. Toistaiseksi paras käytännössä toimivaksi toteamani keino on oma esimerkki liikunnan ilosta. OPISKELIJA OUNASTELEE M inua mietityttää tällä hetkellä ehkä eniten suunnilleen ikäiseni huonokuntoinen ja ylipainoinen työväestön osa. Ihmiset, jotka voisivat mahdollisesti välttää kalliin sairaseläkeputken, jos tilanteeseen reagoitaisiin heti. Montakohan lopputyötä tiedekunnassamme voi tehdä. Olen myös pohtinut, voivatko liikalihavuus ja liikkumattomuus liittyä masennukseen. Onkohan se paras tie ihan kaikille. Tuntuu kummalliselta, että yhteiskunnalta löytyy rahaa hyvinkin kalliisiin sairauksien hoitoihin, mutta ei halua panostaa huomattavasti pienempää summaa sairauksien ennaltaehkäisyyn. Uuden lähestymistavan pitää joka tapauksessa olla cool – tai swag niin kuin uudempi urbaani termi kuuluu – ja kyetä tuomaan nuoren aktiivisuusrannekkeeseen tai Fitness Pal -sovel lukseen kaksi tuntia liikuntaa päivässä. Onkohan tätä tutkittu
Kylmä kylpy ja muita palautustekniikoita Urheilututkimusta aussifutiksesta tehdään suhteellisen aktiivisesti urheilijoiden kehittymisen optimoimiseksi, sekä loukkaantumisten ehkäisemiseksi. Suomessahan vielä ainakin omassa nuoruudessani joukkueet ja peliporukat soitettiin naapuruston lapsista kasaan paikalliselle hiekkakentälle. En tiedä kuinka paljon nuoret omatoimiesti harjoittelevat, mutta silti mieleeni nousee kysymys, että onko suomalaisen järjestelmän suurissa ohjatuissa harjoitusmäärissä mieltä. Maalaiskunnassa kasvaneena on pistänyt silmään, että naapurustossa omatoimisia pelejä ei puistoissa, eikä ovaaleilla näy. Kuulosti uskomattomalta suomalaisiin harjoitusmääriin totGPS-yksiköitä hyödynnetään pääsarjassa jopa pelitilanteissa pelaajien kuormittumisen seurantaan. Siihen käsittääkseni päästään vain hyvin harvoin pääsarjapalloilussa. Laji on toki viihdyttävä ja innostuin minäkin perheineni seuraamaan ottelun lajin mekassa Melbourne Cricket Groundilla 80 000 muun katsojan seurassa. Suomalaisena minulle tuli muuten yllätyksenä, että juuri päättyneet rugbyn MM-kisat eivät näkyneet katukuvassa lainkaan. Ammattilaispelaajat ovat urheilijan oloisia, peli viihdyttävää ja sisältää todellisia taidonnäytteitä likimain rutiininomaisesti. Aussifudis on käsittämättömän suosittua. Tai en ainakaan muista sellaista nähneeni. Ainakin juostut kilometrit ja spurttien lukumäärä ovat tarkkailun kohteena. Harjoittelumäärä hämmentää Yksi työkavereistani on innostunut aussifudiksen seuraaja, harrasti lajia nuorempana ja valmentaa parhaillaan poikansa joukkuetta. Ammattilaisseurat eivät ymmärrettävästi ole kovin hanakoita julkaisemaan löydöksiään.. Sellainen mielikuva minulla on, että tätä on joku Suomessakin aika ajoin kysynyt, kun monipuolisen (jota keskittyminen yhteen lajiin väistämättä rajoittaa) urheilutaustan yleisyys suomalaishuippu-urheilijoilla nousee esiin. Asustelemme lähiössä, ja aussifudiksen huima suosio näkyy täälläkin. Tällaisiin katsojalukuihin päästään vuosittain jopa runkosarjassa, kun vastakkain osuu kaksi laajan kannattajajoukon omaavaa joukkuetta. Täällä isät potkivat lastensa kanssa aussifudispalloja, heittelevät korista ja lyövät krikettipalloa viikonloppuisin puistoissa ja arki-iltaisin kotikaduilla. Työkaverien mukaan rugby onkin suosittua enemmänkin New South Walesin ja Queenslandin osavaltioissa. Väestöön suhteutettuna vastaava yleisömäärä Suomessa lienee noin 20 000 katsojaa. Mielikuvani ennen täällä asumista oli, että rugby olisi yksi Australian suurimmista urheilulajeista. GPS-yksiköissä on lisäksi kiihtyvyysanturit, mutta näistä kerättyä tietoa ei tietääkseni vielä juurikaan hyödynnetä kuormituksen arvioinnissa. Ammattilaisseurat eivät ymmärrettävästi ole kovin hanakoita julkaisemaan löydöksiään. Peliareenoita, ovaaleja näkyy joka puolella. Monet perheet käyttävätkin tämän tilaisuuden hyväkseen. Normaali ohjattujen harjoitusten määrä on kolme kertaa viikossa ja peli viikonloppuna. Kauden 2015 runkosarjassa oli kolme ottelua, joissa 80 000 katsojan raja ylittyi. Paikallisista uimareista tiedän, että nuorten harrastajien harjoitusmäärät ovat täälläkin suuria. Hän oli hyvä tietolähde selvittäämään millaisia ovat harjoitusmäärät 15-vuotiailla tulevaisuuden ammattilaispelaajilla. O len asustanut Melbournessa yhteensä hieman reilut kolme vuotta ja työskennellyt Deakinin yliopistolla postdoccina ja biomekaniikan luennoitsijana. Ehkäpä australialaisten hyvästä rugbymenestyksestä oli tällainen kuva tullut, mutta näin ei ilmeisesti ole tässä osavaltiossa. Aussifudiksen ammattilaissarjan erikoispiirteisin kuuluukin, että lapsille tarjotaan sunnuntaipelien jälkeen mahdollisuus mennä potkimaan palloa ovaalille. Victorian osavaltion seuratuimman urheilulajin eli australialaisen jalkapallon (Australian rules football) kausi päättyi hiljattain, ja tällä hetkellä urheilun ystävät seuraavat krikettiä. Selkeästi tuollaisillakin harjoitusmäärillä voi huippupalloilijaksi kehittyä. Kortin kääntöpuolella ovat toki yksilölajien urheilijat vahvasti fysiologista kykyä mittaavissa lajeissa, kuten uinnissa. 100 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 N Ä I N M A A I L M A L L A Teksti: TIMO RANTALAINEN Aussifudis on oma maailmansa tuneelle. Vastaavasti yleisurheilukenttiä ei ole tullut vastaan yhtäkään. GPS-yksiköitä hyödynnetään pääsarjassa jopa pelitilanteissa pelaajien kuormittumisen seurantaan
TIMO RANTALAINEN, LitT Tutkija Deakin University, School of Exercise and Nutrition Sciences Melbourne Australia Sähköposti t.rantalainen@deakin.edu.au. Kovin hedelmällistä keskustelua aiheesta en ole saanut aikaiseksi liikunnan parissa toimivien kanssa, joten oletan, että ’palautumistekniikat’ ovat täällä yleisesti hyväksytty osa fyysistä harjoittelua ilman sen kummempaa tietoa siitä, onko niillä mitään todel lista merkitystä kehityksen kannalta. Lepo ja ravinto ovat ainoita minulle tuttuja tehokkaiksi todistettuja palautumistekniikoita, mutta näistä ei ainakaan pelkästään ole kyse. Innostuin lukaisemaan muutaman meta-analyysin palautumisen nopeuttamisesta ja kovin ohkaisesti on millekään ’palautumistekniikalle’ (kuvittelen, että tarkoittavat loppuverryttelyä, venyttelyä, hierontaa ja kylmä/kuuma -hoitoa) tutkimusnäyttöä terveillä ihmisillä. Rauhaisaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2016 101 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Fyysisen valmennuksen näkökulmasta täällä korostetaan kovasti ’palautumistekniikoita’, mutta minulle on jäänyt epäselväksi mitä nämä mahtavat pitää sisällään. Esimerkiksi kylmävesiallaskylpyjä tutkitaan aktiivisesti, mutta niillä ei ole juurikaan havaittu olevan vaikutusta palautumiseen, vaikka ne mieltä toki virkistävätkin. Palautumistekniikoista siis puhutaan olettaen, että kaikki tietävät, mistä on kyse. Vammasta toivuttaessa toki tilanne on toinen
Vanhempien ja lasten kanssa työs kentelevien ammattilaisten kannattaa tutustua kirjaan. Kirjan liiteosa, jossa konkreettisten esimerkkien avulla esitetään kullekin ikäluokille sopivia liikuntaharjoitteita, lienee hyödynnet tävissä kaikissa koulutusohjelmissa monella tavalla. Pedagogisen vastuun omaava henkilö saa Liikunta var haiskasvatuksessa kirjasta tukea ja perusteluja liikuntakasvatusohjelman laadintaan, tavoitteellisten liikunta tuokioiden toteutukseen koko hen kilökunta löytää konkreettisia ideoita Loruloikkia kirjasta. Onkin tärkeää, että ilmestyy kirjallisuutta, joka antaa uusinta tietoa sekä herättää monia ajatuksia. Kirjan tuoreus näkyy siinäkin, että uusi varhaiskasvatuslakimme ja sen käsitteistö on huomioitu. Teoksen lähtökohtana on lisätä vanhempien ja kasvattajien ymmärrystä siitä, miten moninaisesti ja usein pienilläkin asioilla lasten kehitystä riittävän ja monipuolisen liikunnan avulla voidaan tukea. Tästä voimme olla ylpeitä, sillä tällaista kokonaisuutta tuskin lienee muualla maailmassa. Vahva pedagoginen ote kantaa läpi koko teoksen. Oppikirjaksi se soveltuu hyvin am mattipohjaisiin liikunnanohjaajakou lutuksiin sekä lastentarhanopettajien ja luokanopettajien alkukasvatuksen opintoihin. Kirjapari tukee oivallisella tavalla varhaiskasvatusta toteuttavien taho jen toimintaa. Fyysinen aktiivisuus ja siihen liittyvät suositukset ovat omana lukunaan. Se on hyödyllinen kaikille, jotka ovat tekemisissä lasten liikkumisen ja motoristen toimintojen kanssa – kuten esimerkiksi opettajat, terveydenhoitajat tai laaja seuraväki. Kirja muodostaa mielekkään ja loogisesti etenevän jatkumon juuri uudistuneen perusopetuksen opetus suunnitelman kanssa, jonka valmis telussa kirjoittaja on ollut vahvasti mukana. Käsitteiden erojen ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta lapsen kanssa työskentelevät voivat tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä usealla eri tavalla. Hän on työskennellyt pitkään Jyväskylän yliopiston liikun tatieteellisessä tiedekunnassa o pet tajankouluttajana ja omaa laajaa käy tännön kokemusta pienten lasten liikunnan opettajana. Liikunnan moninaiset merkitykset lapsen koko naisvaltaiselle kehitykselle tulevat esille – seikka joka kaikkien lasten kanssa työskentelevien tulisi ymmär tää. RIITTA ASANTI Liikuntakasvatuksen dosentti Liikuntakasvatuksen yliopistonlehtori emeritus, Turun yliopisto P ienten lasten kanssa työs kenteleville on äskettäin ilmestynyt kirja Liikunta varhaiskasvatuksessa. Se sisältää keskeisen tiedon lapsen motorisesta, kognitiivisesta, psyykkisestä ja sosioemotionaalisesta kehityksestä. Kirja jakaantuu viiteen päälukuun, joista ensimmäisessä käsitellään lapsen kasvua ja kehitystä eri näkö kulmista. 102 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 L U E T T U A Teksti: RIITTA ASANTI LIIKUNTA VARHAIS KASVATUKSESSA Arja Sääkslahti: Liikunta varhaiskasvatuksessa PSKustannus ISBN13: 9789524516655, ISBN10: 9524516659 Kirjoittaja on maamme tämän het ken parhain pienten lasten liikunnan asiantuntija. Kirjan pariksi on julkaistu Elina Pullin kirjoittama teos Loruloikkia ja muita leikkejä varhaiskasvatukseen. Kirjoittajat ovat tehneet kiitettävällä tavalla yhteistyötä. Liikuntaa varhais kasvatuksessa kirjan kunkin luvun lopussa on viitattu Loruloikkia kirjan sivuihin, joilta löytyy konkreettisia harjoite ja leikkiesimerkkejä. Nyt meillä on samanlaisen ajatusmallin ja yhteneväisen käsitteis tön muodostama, liikunnan kasva tuksellista kokonaisnäkemystä kuvaa va teos suomenkielellä suomalaiseen lasten ja kouluikäisten nuorten maail maan. Liikunnan didaktiikka luvussa paneudutaan omaehtoisen liikkumi sen tukemiseen ja ohjatun liikunnan ydinasioihin. Lukijays tävällinen kirja on sopivan kokoinen, mukavasti taitettu ja kuvitettu sekä teksti helposti luettavaa ja ymmärret tävää. Kirjassa on myös luku, jossa ku vataan päiväkotia fyysisen aktiivi suuden mahdollistajana ja avataan päiväohjelman ja arkirutiinien sekä henkilökunnan roolia lasten arjessa. Lasten liikunnan ja fyysisen aktii visuuden riittämättömyydestä pu hu taan paljon. Toivottavasti tämä kirjapari kuluu lukuisten lasten kanssa työskentelevi en käsissä. Teos soveltuu oppikirjaksi liikunnanohjaajien sekä lastentarhanopettajien ja luokanopettajien koulutuksiin.. Teoksessa on eritelty liikuntaan liittyvät, usein päällekkäin käytet tävät käsitteet. Myöhemmässä luvussa lasten eri ikäluokkia kuvataan saman jaottelun mukaan ja annetaan aikui sille ajatuksia kussakin ikävaiheessa huomioitavista seikoista. Hän on julkais sut useita käytännön opaskirjoja las ten liikuntaan liittyen ja on tutkinut pitkään lasten liikuntaan liittyviä ilmiöitä sekä kotimaassa että myös kansainvälisissä tutkimusryhmissä
Timo on pystynyt puristamaan liikuntapedagogiikan keskeisimmät opetustyylit, näytöt ja valmentajan ohjeet sekä palautemallit erittäin tiiviiksi paketiksi. Kirsi esittelee myös erilaisia väitöskirja-aineistoonsa perustuvia valmennussuhteita ja jättäen kuitenkin lukijalle itse valtaa valita oman valmennustyylinsä. Toisessa osassa Harri Hakkarainen ja Taru Lintunen käyvät käsiksi urheilijan fyysisen ja psyykkiseen kasvuun ja kehitykseen valmennuksen näkökulmasta. Aihe on luonnolliset äärimmäisen tärkeä, sillä lapsista ja nuorista tulee aikanaan urheilijoita tai kuntoilijoita tai jopa huippu-urheilijoita. 103 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 L U E T T U A Teksti: LASSE MIKKELSSON LASTEN JA NUORTEN HYVÄ HARJOITTELU Kirsi Hämäläinen, Kristiina Danskanen, Harri Hakkarainen, Taru Lintunen, Timo Jaakkola, Paula Arajärvi, Terhi Lehtoviita, Kim Forsblom, Seppo Pulkkinen, Kati Pasanen, Sami Kalaja ja Jarmo Riski: Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu VK-Kustannus Oy. Tehokkaita menetelmiä joukkueen toiminnan kehittämiseen Taru Lintusen, Kim Forsblomin ja Seppo Pulkkisen mukaan tehokkaita menetelmiä joukkueen toiminnan kehit tämisessä ovat tavoitteenasettelu, roolien selkeyttäminen ja toimivan vuorovaikutuksen edistäminen. Taru painottaa, että motivaatio urheiluharjoiteluun syntyy ja säilyy, kun valmentaja pystyy lisäämään myönteisiä pätevyyden kokemuksia ja urheilijoiden omaa autonomiaa sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vuorovaikutustaitoisilla valmentajilla on taitoja viidellä eri pätevyysalueella, jotka ovat itsetietoisuus, itsesäätely, sosiaalinen tietoisuus, vuorovaikutustaidot ja vastuullinen päätöksenteko. 2015, ISBN 978-951-9147-72-7 sestä liikunnasta tai sen yksipuolisuudesta. Harrin anatomian ja fysiologian rautaisannos on onnistuneesti käännetty valmentajan kielelle. Hän suosittelee siirtymistä mieluummin kokonaisharjoitteluun kuin osaharjoitteluun sekä perinteisestä valmentajakeskeisestä harjoittelusta kognitiiviseen, urheilijaa aktivoivaan valmennukseen. Kolmannessa osassa keskitytään Timo Jaakkolan johdolla lasten ja nuorten valmentamiseen ja siihen miten synnytetään ilon ja innostuksen ilmapiiri sekä intohimo urheiluun. Taustalla on myös suuri huoli lasten liian vähäiKirja on loistava oppikirja etenkin valmennukseen erikoistuville opiskelijoille toiselle asteelle, valmentajan ammattitutkintoon, ammattikorkeakouluun tai yliopistoon.. Viiteen osaan jakautuvan kirjan ensimmäisessä osassa, lasten ja nuorten valmennuksen suomalaiset mallit, Kirsi Hämäläinen avaa valmentajan toimintaympäristön ja asiat, joihin valmentaja urheilijassa vaikuttaa sekä valmentajan osaamistarpeet. Vastauksia saa myös siihen mitä urheilureppuun tulee laittaa, jotta lapsesta kasvaa hyvä ihminen ja terve urheilija. Tavoitteiden tulee olla haastavan vaikeita, mutta kuitenkin realistisia. Kappaleessa esitetään asiantuntijoidemme tämän hetken käsitys suomalaisen urheilijan polusta ja siitä, miten valmennuksessa tulee edetä lapsuudesta (alle 13-vuotiaat) valintavaiheeseen (13–19-vuotiaat), jotta urheilijalla olisi mahdollisimman hyvät eväät myös huippu-urheilijaksi. Laadukkaalla suomalaisella perusruualla ja vedellä pärjätään edelleen, mutta suurin haaste lienee se, miten nuori urheilija saa laadukasta ravintoa neljän tunnin välein. Kappale huipentuu valmennusfilosofiseen pohdintaan ja valmennuksen kuningaskysymyksen siitä: mitä, miksi ja miten, minä valmennan. Harri Hakkarainen kertaa fyysisen harjoittelun yleiset periaatteet (ärsyke, spesifisyys, palautuvuus, yksilöllisyys ja progressiivisuus) ja pääelinjärjestelmät (hermoston, lihaksiston, tukielimet ja hengitysja verenkierron sekä aineenvaihdunnan) ja suosittelee urheilevalle nuorelle vähintään 20 tuntia harjoittelua, josta on viisi tuntia omatoimista ja kymmenen tuntia L asten ja nuorten hyvä harjoittelu on laaja-alainen urheiluvalmennuksen perus teos, jossa valmennuksen asiantuntijamme antavat kaiken tietonsa käyttöömme lasten ja nuorten urheiluvalmennuksesta. Kristiina Danskanen esittää myös valmentajan polun eri vaiheet ja osaamistarpeet. Kappaleessa avataan muun muassa motivaatioja itsearvostuskäsite. Teos sopiikin erittäin hyvin 40-vuotiaan Suomen Valmentajat ry:n juhlateokseksi. Tavoitteita tulee asettaa lyhyelle sekä pitkälle aikavälille ja tulostavoitteiden lisäksi tarvitaan myös suoritusta ohjaavia toimintatavoitteita. Kirjan neljännessä osassa keskitytään fyysisten valmiuksien ja ominaisuuksien kehittämiseen. Kirsi Hämäläinen painottaa samassa osassa, että hyvä valmennussuhde on välittävä ja tuottaa positiivisia kokemuksia
Olisi voinut olla hyvä, jos joku valmennuksen professori olisi vielä vetänyt koko paketin yhteen ja keskittynyt kokonaisvaltaisen valmennuksen vaatimuksiin, kuten kirjoittajat artikkeleissaan toivoivat. Asiantuntijoiden kirjoittamat hyvin valitut teema-artikkelit täydensivät hienosti pääkappaleita. 104 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 ohjattua harjoittelua sekä viisi tuntia muuta liikuntaa. Toinen kehityskohde voisi olla ilolla valmentaminen, joka on äärimmäisen vaativa laji, jos tavoitteena on saavuttaa urheilemisen taso maailmalla. Kappaleissa käydään perusteellisesti läpi myös kestävyyden ja nopeuskestävyyden lajit ja harjoitusmenetelmät eri ikävaiheissa. Kunnon terveisin Lasse Mikkelsson, juoksija Ilari Piipposen valmentaja. Kirjoittajat osaavat antaa käytännönläheisiä ohjeita siitä, miten psyykkisessä valmennuksessa voidaan edetä fyysisenkin valmennuksen edelle. Harri esittelee myös voiman ja nopeuden lajit ja antaa oivat harjoitusesimerkit kuntopiiristä, kuntopalloharjoittelusta, keppijumpasta, hyppely-, yhdistelmä-, perusvoima-, porrasjuoksuharjoituksista, viestijuoksuista, reaktio-, kiihdytysja rentoutusharjoituksista. Tässä kappaleessa lähestytään nyt hienosti kokonaisvaltaista valmennusta, joka ratkaisee urheilusuorituksen lopputuloksen eli urheilijan menestymisen. Liikkuvuuden harjoittamisessa Sami nostaa esille kehon hallinnan ja koordinaatiokyvyn, liikkuvuuden lajit sekä antaa tarkat ohjeet liikkuvuuden harjoitteluun eri ikävaiheissa. (Ilari voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa viime kesänä 1500 metrillä juuri ennen Niclas Sandellsia.) LASSE MIKKELSSON, LitT Toimitusjohtaja Liikuntakeskus Pajulahti Sähköposti: lasse.mikkelsson@ pajulahti.com. Seuraavan Suomen Valmentajien valmennuskirjan tavoite voisi olla esimerkiksi kokonaisvaltainen valmennus, jossa otetaan kaikki valmennukseen vaikuttavat tekijät samaan aikaan huomioon. Molempiin kappaleisiin on saatu mahtumaan valtava määrä tutkimustietoon perustuvaa valmennustietoa. Kati Pasanen korostaa liikuntavammojen ehkäisyssä riittävää ko konaisliikunnan määrää, oikeaa suoritustekniikkaa, kunnollista alkuja loppu verryttelyä, hyviä varusteita ja pelinsääntöjä sekä urheilukieltoa sairaana ollessa. Kirja on joka tapauksessa paras yhteenveto suomeksi julkaistuista valmennuskirjoistamme, mutta se ei vielä riitä. Kaikki tarvittava samassa paketissa Kirja on loistava oppikirja etenkin valmennukseen erikoistuville opiskelijoille toiselle asteelle, valmentajan ammattitutkintoon, ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Liika tieto voi ahdistaa tai viedä valmennuksen ja liikunnan ilon, ainakin jos lapsesi harjoittelee 20 tuntia viikossa tähtäimenä kirjassa esitetyn 10 000 tunnin kokonaistavoite. Jarmo Riskin kirjoittamissa kappaleissa kestävyyden ja nopeuskestävyyden harjoittaminen käydään läpi hengitysja verenkiertoelimistön sekä energia-aineenvaihdunnan perusteet suhteessa kasvuun ja kehitykseen sekä lahjakkuuteen. Taidon oppimisen mallit ja vaiheet Sami Kalaja ja Timo Jaakkola esittelevät motoriset perustaidot ja lasten motorisen kehittymisen eri vaiheet sekä nykyaikaisen taidon oppimisen mallit. He suosittelevat monipuolista taitoharjoittelua, jossa on enemmän tiedostamatonta oppimista kuin tietoista, tarkkaavaisuuden suuntaamista ennemmin kehon ulkopuolelle kuin sisäpuolelle ja enemmän kognitiivista kuin perinteistä harjoittelua sekä kertaavat taidon oppimisen eri vaiheet. Kirjan viimeisessä osassa Paula Arajärvi ja Terhi Lehtoviita määrittelevät valmennuksen psykologian peruskäsitteet ja esittelevät taitojen seurantaan sopivan nelitasomallin sekä urheilussa tarvittavat psyykkiset taidot eli keskittymisen, tunteiden hallinnan, itseluottamuksen ja kilpailemisen. Kappaleessa tulee paljon uutta tietoa liikkuvuuden kehittämisestä sekä teoriassa että käytännössä, eli liikkuvuusvalmennuksessa on menty selvästi eteenpäin. Toisaalta kirjassa on liian paljon tietoa, jos valmennat esimerkiksi oman kylän seurassa tai vaikka omaa lastasi. Kaikki tarvittava on samassa paketissa
Koeja kontrollikoulujen välillä havaittiin positiivinen ero fyysisessä kunnon kehittymisessä ainoastaan vanhimmilla kohorteilla ( luokat kolme ja neljä). Toistaiseksi on kiinnitetty vähän huomiota siihen, miten koululiikunta ja sen lisääminen vaikuttavat lasten aerobiseen ja motoriseen kuntoon. 105 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: KASPER MÄKELÄ Koululiikunnan lisääminen voi kehittää kuntoa vanhimmilla oppilailla hyppy, tasapainotesti, tarkkuusheitto, maksimaalisen hapenoton testi. B. T., Ersbøll, A. Vastausta tähän kysymykseen lähtivät hakemaan Christina Rexen kollegoineen (2015). K., Møller, N. Kontrollikouluissa toteutettiin normaalin opetussuunnitelman mukaisesti 90 minuuttia koululiikuntaa viikossa. doi: 10.1111/sms.12293 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a V iime vuosina on kiinnitetty entistä enemmän huomiota lasten fyysiseen kuntoon. Koeasetelmaan osallistuneissa kouluissa oli koululiikuntaa yhteensä 270 minuuttia. Lapset ovat nuorempina fyysisesti aktiivisempia, joten koululiikunnan lisääminen ei kohottanut kokonaiskuntoindeksiä nuorimmilla ikäluokilla, vaikka joidenkin yksittäisten osioiden tulokset erosivatkin. Testeihin lukeutuivat sukkulajuoksutesti, käden puristusvoima, vertikaalinen. Tämän lisäksi koululiikunnan lisääminen vaikutti tilastollisesti merkittävästi niiden oppilaiden kuntoon, jotka olivat lähtötilanteessa olleet heikossa kunnossa. Yhteensä kymmenen koulua osallistui tutkimukseen, joista kuusi koulua osallistui lisätyn koululiikunnan koeasetelmaan ja neljä koulua toimi kontrollikouluina. Lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi on laadittu suositukset päivittäisestä liikunnasta ja aktiivisuutta on pyritty lisäämään esimerkiksi erilaisin koulupäivää aktivoivilla toimilla. Testit tehtiin viidellä eri ikäkohortilla. Oppilaiden fyysinen kunto testattiin yhteensä viisi kertaa kolmen vuoden aikana. Effects of extra school-based physical education on overall physical ?tness development – the CHAMPS study DK. Intervention tulokset alkoivat näkyä tehokkaammin loppuvaiheessa. LÄHDE: Rexen, C. Tanskalainen Champs study DK on pitkittäistutkimus, jonka yhtenä tehtävänä oli selvittää miten koululiikunnan lisääminen vaikuttaa lasten fyysiseen kuntoon. Vanhemmille ikäluokille lisätty liikunta vaikutti kuntoa kehittävästi. Liikuntatuntien laadun varmistamiseksi, interventiota edelsi liikunnanopettajille suunnattu 40-tuntinen kurssi ”ikävaiheeseen liittyvä harjoittelu”. 2015. Koululiikunnan lisäämisellä on näin ollen merkitystä oppilaiden kunnolle, mikäli lisääminen on pysyvää tai riittävän pitkäkestoista ja se on osoitettu vanhimmille ikäluokille. C., Klakk, H., Wedderkopp, N., Andersen, L. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports. Yksittäisten testien lisäksi luotiin kuntoindeksi
Journal of Teaching in Physical Education. Toivottavaa kuitenkin olisi, että oppitunteja aktivoitaisiin opetustuokioilla, jotka pakottavat oppilaat ylös pulpeteista. Osa aktii visuustuokioista oli haastavia järjestää luokkatilassa. 106 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Aktiivinen oppimistuokio edistää oppimista L apset viettävät merkittävän osan valveillaoloajastaan koulussa, ja suurin osa tästä ajasta kuluu istuessa pulpetissa paikallaan. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että oppilaat nauttivat aktiivisista oppimistuokioista ja tunneilla oli havaittavissa oppimisen iloa. Osa opettajista oli huolissaan siitä, miten aktiivisuustuokiot vaikuttavat pärjäämiseen testeissä, viekö aktiivisuustuokio aikaa “oikealta oppimiselta”. Tämä on kuitenkin pitkälti kiinni opettajien omasta aktiivisuudesta ja halusta tauottaa opetusta. 2014. Pääosin he valitsivat aktiivisuustuokioita, jotka olivat jotenkin sidoksissa opetettavaan teemaan. Opettajille annettiin paljon erilaisia ideoita aktiivisuustaukojen toteuttamiseksi, joista he itse valitsivat omaan opetukseensa sopivimmat. LÄHDE: McMullen, J., Kulinna, P., Cothran, D. Opettajat kokivat, että tuokiot tehostivat oppimista ja rauhoittivat oppilaita työskentelyyn niiden jälkeen. Harva opettaja tarttuu tähän, koska ei koe olevansa riittävän taitava tuomaan aktiivisuutta tunneille. Lisäksi ajoittain toiminta muistutti kaaosta tai toimintaa oli vaikea keskeyttää ja saada oppilaat taas rauhoittumaan. McMullen kollegoineen (2015) halusi selvittää, minkälaisia vaikutuksia oppitunnin katkaisevalla aktiivisella oppimistuokiolla on oppilaisiin ja opettajiin. doi:10.1123/jtpe.2014-0062 KASPER MÄKELÄ, LitT Tutkijatohtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.makela@jyu.fi. Tutkija rekrytoi yhteensä 12 opettajaa kokeeseen, jossa eri luokka-asteiden oppilaille teetettiin erilaisia aktiivisia oppimistuokioita. Physical activity opportunities during the school day: Classroom teachers’ perceptions of using activity breaks in the classroom. Opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutuksen tulisikin tarjota enemmän eväitä siihen, miten saada upotettua aktiivisuutta eri teemojen opettamiseeen. Opettajat raportoivat kokemuksistaan erikseen avoimilla vastauslomakkeilla ja tämän lisäksi heidät haastateltiin. Vaikka kokemukset olivatkin pääosin positiivisia, myös negatiivisia reaktioita oli havaittavissa. Myös Suomessa kouluopetus on pitkälti passiivista pulpetissa istumista
Osallistujien hermostoverkoston aktiivisuutta testattiin käden kiertoliiketehtävällä. 106 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Kyky mielikuvaharjoitteluun voidaan selvittää aivojen aktiivisuutta tutkimalla T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a K yky luoda mielikuvia voi olla eritasoista mielikuvaharjoittelutavasta ja -perspektiivistä riippuen. Mallit puolestaan auttavat luomaan tarkkoja mielikuvaharjoitteluinterventioita niin liikunnan kuin kuntouttamisenkin yhteydessä. Tutkimuksen aikana osallistujille tehtiin magneettikuvaus, he toteuttivat käden kiertoliiketehtävän (sekä fyysisesti että mielikuvia käyttäen) ja lisäksi heidän lihasaktiivisuuttaan mitattiin. Seller ja tutkijaryhmä tutkivat aivojen aktivointimalleja mielikuvaharjoittelun aikana. MIQ-3 kyselyn validiteettia tutkittiin sekä itsearviointien että hermoston tietojen avulla. Osallistujat suorittivat kolme magneettikuvausta, jotka sisälsivät kuusi testiä jokaista tilaa kohden. Visuaalinen (mitä ihminen näkee) ja kinesteettinen (KI; tunne tai aistimukset kehossa liikkeen aikana) ovat kaksi yleisintä aistimustapaa liikemielikuvia luodessa. Tutkimukseen valittiin 18 tervettä naista, joilla todettiin olevan hyvä mielikuvaharjoittelukyky. Se selvitettiin käyttämällä Movement Imagery (MIQ-3)ja Vividness of movement imagery (VMIQ-2) -kyselyä. Neljä (KI, IVI, EVI ja lepo) kokeellista tilaa esitettiin satunnaisesti. Mielikuvaharjoittelun tutkimus on keskeinen osa sekä liikuntaettä kuntouttamistiedettä ja auttaa kehittämään teoreettisia malleja. Visuaaliset mielikuvat luodaan joko sisäisestä (IVI; kuin katsoisi tapahtumaa omin silmin) tai ulkoisesta (EVI; kuin tarkkailisi tapahtumaa videolta) näkökulmasta. Liikemielikuvaharjoittelun (MI) tehokkuus suorituksen parantamisen strategiana riippuu yksilön kyvystä luoda päänsisäisiä kuvia tietystä liikkeestä. Tulokset osoittivat, että yleinen aivojen aktiivisuus
(2015). Kinesteettisen (KI) mielikuvaharjoittelun ja visuaalisen (VI) mielikuvaharjoittelun erot olivat siis selvästi havaittavissa myös aivoja tutkiessa toisin kuin IVI ja EVI tilojen väliset erot, joita tutkijat eivät havainneet. D. Tutkimus koostui haastatteluista, joissa selvitettiin osallistujien ainutlaatuisia kokemuksia johtamisesta. Liikunnan lisääminen työpaikalla on yksi tehokas tapa lisätä päivittäisen liikunnan määrää. Viisi urheilijoista voitti mitalin vuoden 2010 Olympialaisissa yksilölajeissa ja seitsemän joukkuelajeissa. Olympiavoittoon valmentamisessa käytetään monenlaista johtamista D inin ja tutkimusryhmän tavoitteena oli ymmärtää, mitä johtaminen tarkoittaa olympiamitalin voittaneiden valmentajien ja urheilijoiden tasolla. Lisäksi yllättäen myös ohimolohkon alue aktivoitui. Työtyytyväisyydellä ja mahdollisuudella ottaa vapaata töistä henkilökohtaisiin menoihin ei ollut merkittävää vaikutusta liikkumiseen käytettyyn aikaan. Lisäksi toinen ryhmä sai liikuntatietoa sisältäviä materiaaleja läpi tutkimuksen. D., Monsma, E. Tärkeimpiä syitä olla liikkumatta työpäivän aikana puolestaan olivat liian vähäinen aika ja joustamaton työ. Aineistoa kerättiin viisi kertaa itsearviointilomakkeilla ja kyselyillä. Eritoten työmäärällä ja liikuntaan sallitulla ajalla on iso merkitys. Ensimmäinen pääteema oli vaativa johtajuus, joka viittasi valmentajan selkeään ja tarkkaan kommuni. A., & Elon, L. Työtä ei myöskään saisi olla liikaa ja sen tulisi olla joustavaa, jotta työpäivän aikana olisi mahdollista liikkua enemmän. Kuten oli oletettu, kinesteettinen mielikuvaharjoittelu (KI) aktivoi liikkeeseen liittyvät alueet aivoissa. Sisäinen (IVI) ja ulkoinen (EVI) visuaalinen mielikuvaharjoittelu puolestaan aktivoivat työmuistin, muistojen jäljittämisen ja liikkeiden suunnittelun. (2015). Journal of Sport & Exercise Psychology, 37(4), 421-435. Liikuntaan kannustava työympäristö voisi siis lisätä liikuntaan käytettyä aikaa. Tulokset osoittivat, että 45 prosenttia osallistujista käytti sallitun työajan liikkumiseen työpäivän aikana. Kaksi interventioryhmää sai jäse nyyden kuntosalille ja luvan käyttää 30 minuuttia työaikaa liikuntaan päivässä. Myös ne, jotka pystyivät vaikuttamaan työnsä alkamisja lopettamisaikaan liikkuivat enemmän. Effect of the work environment on using time at work to exercise. LÄHDE: Bale, J. American Journal of Health Promotion, 29(6), 345-352. Valmentajien ja pelaajien näkemykset johtamisesta olympiatasolla olivat hyvin yhteneviä. V., & Newman-Norlund, R. Tutkimukseen osallistui kymmenen valmentajaa ja 12 urheilijaa. Mielenkiintoista oli, että osallistujat, jotka saivat liikuntatietoa käyttivät vähemmän aikaa liikuntaan kuin osallistujat, jotka eivät saaneet tietoa. Bale tutkimusryhmineen selvitti vaikuttavatko ympäristötekijät (liian iso työmäärä, tarpeeksi aikaa tehdä työnsä hyvin, työtyytyväisyys, mahdollisuus käyttää työaikaa liikuntaan, mahdollisuus käyttää työaikaa henkilökohtaisiin menoihin, mahdollisuus vaikuttaa työn alkamisja loppumisaikoihin sekä joustavat aikataulut) töissä harrastettavan liikunnan määrään ja millä tekijöillä on suurin merkitys. Tutkimukseen osallistui 188 täysitai osa-aikaista henkilökunnan jäsentä Emoryn yliopistosta, Atlantasta Yhdysvalloista. Valitettavasti iso osa aikuisista ei kuitenkaan liiku tarpeeksi. 107 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Mielikuvaharjoittelutavalla saattaa siis olla suurempi merkitys kuin mielikuvaharjoitteluperspektiivillä. Parhaiten liikkumista tukivat sopiva työmäärä, ajan riittävyys ja se, että piti työajan käyttämistä liikuntaan suotavana. Haastatteluissa nousi esiin kolme pääteemaa ja kymmenen alateemaa. Haastattelut kestivät 46–127 minuuttia. Käytettävissä oleva aika ja työn joustavuus vaikuttavat liikunnan määrään työpäivän aikana S äännöllinen liikunta pienentää riskiä sairastua diabetekseen ja sydänja verisuonitauteihin. tarjoaa alustavan biologisen vahvistuksen MIQ-3:ssa määritetylle mielikuvaharjoittelukyvylle. LÄHDE: Seiler, B. M., Gazmararian, J. Biological evidence of imagery abilities: Intraindividual differences. Mielikuvaharjoittelu voi parhaimmillaan olla erittäin tehokas apu, mutta sillä missä tilanteessa ja mitä tapaa käytetään, on merkitystä
Visio viittasi valmentajan viestittämään tarkkaan tietoon siitä, miten urheilijoiden tulisi kilpailla. Erityisen merkittävänä pidettiin suoritukseen valmistautumisen prosessin opettamista. (2015). LÄHDE: Din, C., Paskevich, D., Gabriele, T., & Werthner, P. Toinen pääteema oli relationaalinen johtaminen, joka tarkoittaa henkilökohtaisen yhteyden luomista ja vahvistamista jokaisen urheilijan kanssa. Olympic medal-winning leadership. Viimeinen pääteema oli vastauksiin keskittyvä johtaminen, joka merkitsi jatkuvaa parempien valmistautumisja suoritustapojen etsintää. Järjestelmällinen oppimiskulttuuri teemassa esiin nousi valmentajan luomaa oppimisympäristö, joka mahdollistaa ja tukee jokaisen yksilön prosessia. International Journal of Sports Science & Coaching HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com kointiin sekä urheilijoiden että taustaryhmän kanssa. Alateemoja olivat valmentaja-pelaaja-suhde, joka viittasi valmentajan ja pelaajan välille kehittyvään arvostukseen ja luottamukseen niin urheilussa kun sen ulkopuolella. Analyyttinen sinnikkyys taas viittasi jatkuvaan analysoimiseen, jolla valmentaja halusi löytää ne yksityiskohdat, jotka erottavat hyvän urheilijan parhaasta. Roolien selkeys ja tunnistaminen -teema puolestaan tarkoitti, että jokaisen rooli ryhmässä on tarkoin määritelty ja sitä arvostetaan. 108 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 nousivat visio, järjestelmällinen oppimiskulttuuri, ”tarvitaan koko kylä” -ajattelua, roolien selkeys ja analyyttinen sinnikkyys. Alateemoiksi. ”Tarvitaan koko kylä” -teema viittasi afrikkalaiseen sanontaan ”lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä” eli voittaminen vaatii isoa taustaryhmää, joka tukee ja kannustaa. Roolimallina toimiminen puolestaan viittasi omalla esimerkillä johtamiseen ja keskeisten arvojen esille tuontiin oman asenteen ja käyttäytymisen kautta. Valmentaja opettajana taas tarkoitti, että valmentaja opetti pelaajia kokonaisvaltaisesti ihmisenä ja urheilijana. Alateemoiksi nousivat ohjaava valmennus, jolla tarkoitettiin valmentajan selkeitä ja esille nostettuja odotuksia urheilijoita kohtaan, sekä päättäväinen johtaja, joka viittasi valmentajan tekemiin vaikeisiin päätöksiin joukkueensa puolesta
2015 Nov 10. Kicking Back Cognitive Ageing: Leg Power Predicts Cognitive Ageing after Ten Years in Older Female Twins. Gerontology. Muiden tutkimusten perusteella kuitenkin tiedämme, että lihaksista voi välittyä erilaisia hormonien ja kasvutekijöiden kaltaisia molekyylejä, jotka voivat saada aivoissa aikaan hermosolujen ja pienten verisuonien uudiskasvua. 108 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Teksti: ILKKA HEINONEN Terve pää vahvoissa jaloissa Kyseinen tutkimus ei pystynyt vastaamaan siihen, millä mekanismilla jalkojen hyvä lihaskunto saa myös aivot säilyttämään hyvän toimintakyvyn vanhentuessamme. Löydökset eivät kuitenkaan jääneet tähän, sillä myös jalkojen lihasvoiman ja aivojen harmaan aineen tilavuuden välillä oli positiivinen yhteys. Harmaan aineen määrä korreloi kognitiivisen muutoksen kanssa, mutta kun jalkojen lihasvoima huomioitiin, tämä yhteys heikkeni. Tutkijoiden mukaan tämä ehdottaa vahvasti, että nimenomaan aivojen hyvä kunto on seurausta jalkojen hyvästä lihaskunnosta.. LÄHTEET: Steves CJ, Mehta MM, Jackson SH, Spector TD. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a M itä pidempi matka, sen tyhmempi mies. Yhteys näkyi siten, että lisääntynyt jalkojen lihasvoima oli yhteydessä parantuneeseen kognitiiviseen ikääntymiseen seurannan aikana. Toteamus voi pitää paikkansa myös tämän kin uuden tutkimuksen jälkeen, mutta vahvoilla jaloilla voi olla jotain tekemistä aivojen hyvän terveyden kanssa, ainakin naisilla. [Epub ahead of print]. Brittitutkijoiden tulokset eivät siis varmasti ole tuulesta temmattuja, vaan ovat jälleen uusi osoitus hyvän fyysisen kunnon merkityksestä koko kehon terveyden ylläpidossa. Brittitutkijat Lontoon King’s Collegesta nimittäin tutkivat yli 300 identtistä kaksosta (keski-ikä 55 vuotta tutkimuksen alussa) ja havaitsivat, että jalkojen lihasvoiman tuotto ennusti aivojen kognitiivista muutosta yli kymmenen vuoden päästä suoritetuissa uusintamittauksissa
Tärkeää lienee on se, että syö edes jotain hiilihydraattia ja proteiinia sisältävää ravintoa, kuten esimerkiksi leipää juustolla ja kinkulla höystettynä. Tulosten mukaan lisäravinteiden kanssa saman energiasisällön omannut pikaruoka palautti nuoret miehet kovasta rasituksesta yhtä hyvin kuin lisäravinteet. Circulation. Ainakaan liikuntatutkijoille ei tule yllätyksenä, että fyysinen aktiivisuus on eräs näistä keinoista. Tätä näkemystä tukee vahvasti myös uusi iso tutkimus, jossa Pandey ja kumppanit kasasivat yli 12 kohorttia sisältäen lähes 400 000 ihmistä, jotka olivat iältään 44–76 vuotta. doi: 10.1123/ijsnem.2014-0230. Kovan rasituksen jälkeen suoritettu 20 kilometrin aika-ajokoe pyörällä meni myös aivan yhtä hyvin riippumatta siitä kumpaa ravintoa tutkittavat olivat nauttineet palautuakseen aikaisemmasta rasituksesta. Lihasten glykogeenivarastot nousivat nimittäin yhtä paljon molempien aterioiden seurauksena. 2015 Oct;25(5):448-55. Dose-Response Relationship Between Physical Activity and Risk of Heart Failure: A MetaAnalysis. LÄHDE: Cramer MJ, Dumke CL, Hailes WS, Cuddy JS, Ruby BC. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Research Associate School of Sport Science, Exercise and Health University of Western Australia, Crawley, Australia Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku S ydämen vajaatoiminta on yleinen ja huomattavasti normaalia elämää ja liikkumista hankaloittava sairaus. Eroja ei myöskään havaittu aterianjälkeisissä glukoosija insuliinivasteissa, kuten ei myöskään rasituksen vaikutuksissa kokonaiskolesteroliin ja LDLja HDL lipoproteiineihin, jotka kaikki laskivat kovan harjoituksen seurauksena. LÄHDE: Pandey A, Garg S, Khunger M, Darden D, Ayers C, Kumbhani DJ, Mayo HG, de Lemos JA, Berry JD. Eräs tärkeä havainto tutkimuksessa tutkijoiden mukaan oli se, että vaikka riski väheni jossain määrin jo pienenkin liikkumisen seurauksena, selkeimmät riskin vähennykset nähtiin vasta huomattavasti nykyisiä liikuntasuosituksia suuremmilla liikkumismäärillä. Hienoinen ero löytyy kuitenkin siitä, että sepelvaltimotaudin riski alenee hyvin jo minimiliikuntasuosituksien täyttyessä, kun taas huomattavampaan sydämen vajaatoiminnan riskin vähenemiseen tarvitaan selkeästi suurempaa liikkumista. doi: 10.1161/ CIRCULATIONAHA.115.015853.. Fyysisen aktiivisuuden ja sydämen vajaatoiminnan riskin väliset yhteydet ovat yllättävän lähellä fyysisen aktiivisuuden ja sepelvaltimotaudin kehittymisen riskin yhteyksiä. 2015 Nov 10;132(19):1786-94. Tämä selkeästi suurempi liikkuminen tarkoitti tässä tutkimuksessa jopa neljä kertaa suosituksia suurempana liikkumistarvetta. International Journal of Sport Nutrition and Exercise Metabolism. 109 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Fyysinen aktiivisuus suojaa sydämen vajaatoiminnan kehittymiseltä Hampurilaisateria palauttaa yhtä hyvin kuin lisäravinteet! H arjoituksesta palautuminen on tärkeää etenkin kilpaja huippu-urheilussa, mutta myös kuntoliikunnassa. Tutkimuksen mukaan ei ehkä ole niin huipputärkeää, mitä ravintoa nauttii rasituksesta palautuakseen. Vertailukohdaksi he valitsivat tarkoituksella tyypillisen pikaruoka-aterian, joka sisälsi muun muassa hampurilaisen, ranskalaisia ja Coca Colaa, kun taas lisäravinteet koostuivat parhaista markkinoilla olevista palautusjuomista ja patukoista. Sen ennustetaan lisääntyvän huomattavasti tulevien vuosien aikana, jonka johdosta olisi tärkeää tunnistaa keinoja, joiden avulla sitä voitaisiin ehkäistä. Mitä enemmän tutkittavat liikkuivat, sitä pienempi oli vajaatoiminnan riski. Cramer ja kumppanit päättivät kuitenkin tutkia miten hyviä palautumisen edistäjiä lisäravinteet ovat. Postexercise Glycogen Recovery and Exercise Performance is Not Significantly Different Between Fast Food and Sport Supplements. Rimaa hipova minimi ei siis ole aina optimaalisin tavoite, vaan ainakin sydämen vajaatoimintaa ehkäistäksemme on sitä parempi mitä enemmän viikossa liikkuu. Lisäja urheiluravinteita markkinoidaan usein helppoina ja käytännöllisenä ratkaisuna syötäväksi liikuntasuorituksen jälkeen parhaan mahdollisen palautumisen optimoimiseksi. Tarkasteluissaan he havaitsivat, että fyysisen aktiivisuuden ja sydämen vajaatoiminnan riskin välillä oli vahva annos-vaste suhde
Kaatuminen, myös ilman vammaa, voi lisätä kaatumispelkoa, ja se puolestaan voi rajoittaa liikkumista, vähentää edelleen toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua. Ikääntymisen myötä kehon koostumus muuttuu, rasvan osuus lisääntyy ja lihasmassa ja lihasten voimantuotto vähenevät, mikä puolestaan on yhteydessä huonoon toimintakykyyn. Sen sijaan kaatumispelko oli melko yleistä. Tuloksia verrattiin terveisiin verrokkeihin. Vastaväittäjänä toimi dosentti Arja Harila-Saari (Karolinska Institutet, Ruotsi) ja kustoksena professori Harri Niinikoski. Vastaväittäjänä toimi professori Cornel Sieber (Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg, Saksa) ja kustoksena professori Jaakko Valvanne. Täysin normaaliin elämään kaikkine harrastuksineen lapsi voi palata infektioriskin päätyttyä yleensä noin vuoden kuluttua hoitojen päättymisestä. Toimintakyvyn heikkeneminen altistaa iäkkäät kaatumisille ja kaatumisvammoille, joista aiheutuu huomattavia kustannuksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Vaikka kaatumiset eivät vähentyneet, monipuolinen liikuntaharjoittelu osoittautui tehokkaaksi keinoksi vähentää hoitoa vaativia kaatumisvammoja (55 prosenttia vähemmän vammakaatumisia liikuntaryhmässä). Järvelä havaitsi, että fyysinen suorituskyky oli huono akuutin lymfoblastileukemian sairastaneilla ja etenkin naisilla. Sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1592, Tampere University Press 2015. Monipuolinen liikuntaharjoittelu osoittautui tehokkaaksi keinoksi vähentää kaatumisvammoja. Kohtuullisen rasittava monipuolinen liikuntaharjoittelu paransi toimintakykyä ja oli turvallista ja toteuttamiskelpoista iäkkäille naisille. Kolmasosa tutkituista raportoi kohtuullista rasitusta alle tunnin viikossa ja nuoresta iästä huolimatta yli 60 prosentilla oli vähintään yksi metabolisen oireyhtymän osatekijä. Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2098, Tampere University Press, Tampere 2015. Nykyään 80–90 prosenttia sairastuneista paranee. Tutkittavat pitivät kaatumispäiväkirjaa, joka palautettiin kuukausittain postitse. Järvelän mukaan lapsuudessa saatu rankka syöpähoito voi johtaa aineenvaihdunnallisiin muutoksiin aikuisena ja yhdessä elämäntapojen kanssa vaikuttaa myöhempään sairastumisriskiin. Hyvä liikkumisja toimintakyky ovat keskeisiä ikäihmisille päivittäisistä toiminnoista selviytymisen ja elämänlaadun kannalta. Vähäinen fyysinen aktiivisuus oli myös tavallista. Kaatumisten aiheuttamat terveydenhuollon käynnit tarkistettiin potilastietokannasta ja potilaskertomuk sista. Lasten yleisin syöpä on akuutti lymfoblastileukemia (ALL), jonka aiemmin lähes nollassa ollut ennuste on muutamassa vuosikymmenessä noussut merkittävästi. Liikunta voi vähentää lapsuuden syöpähoitojen aiheuttamaa sydänja verisuonitautien riskiä Lääketieteen lisensiaatti Liisa Järvelän lastentautiopin alaan kuuluva väitöskirja ”Sydänterveys ja fyysinen suorituskyky lapsuusiän akuutin lymfoblastileukemian jälkeen” tarkastettiin Turun yliopistossa 30.10.2015. Monipuolinen liikunta on keskeinen keino, jolla voidaan vaikuttaa toimintakykyyn, kaatumisiin, kaatumispelkoon ja elämänlaatuun. Lisätietoja: Radhika Patil, ’radhika.patil@uta.fi. Lisäksi arvioitiin liikuntaharjoitteluohjelman vaikutuksia toimintakykyyn, kaatumisiin ja kaatumisvammoihin sekä kaatumispelkoon. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että lapsena syövän sairastaneet sairastuvat sydänja verisuonisairauksiin sisaruksiaan nuorempina. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin kolmen kuukauden liikuntaintervention vaikutusta ALL:n sairastaneilla. Väitöskirjatutkimuksessa arvioitiin kotona asuvien iäkkäiden naisten kaatumisten vaaratekijöitä mukaan lukien lihaskato eli sarkopenia, toimintakyvyn aleneminen ja kaatumispelko. Väitöstutkimuksessa tutkittiin sydänja verisuonisairauksien riskitekijöitä ja fyysistä suorituskykyä 16–30-vuotiailla ALL:n sairastaneilla henkilöillä. – On selvää, että alle kouluikäisellä tai alakouluikäisellä lapsella näin pitkä ajanjakso sairaalakäynteineen ja rajoituksineen voi vaikuttaa niin liikunnallisten taitojen oppimiseen kuin liikunnallisen ja muiden terveellisten elämäntapojen omaksumiseen, Järvelä toteaa. Myös harjoitusohjelman toteutettavuutta ja kustannusvaikuttavuutta arvioitiin. Järvelä muistuttaa, että tutkimuksen perusteella ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä siitä, johtuvatko endoteelija sydänlöydökset ALL:n hoidosta, vähäisestä liikunnasta vai muista elintavoista hoitojen jälkeen. Nykyiset tehokkaat ALL:n hoitoohjelmat kestävät lapsilla 2,5 vuotta. Kotona asuvien iäkkäiden naisten kaatumisvammojen määrä väheni puoleen säännöllisen lihasvoimaa ja tasapainoa harjoittaneen liikunnan ansioista. Tutkittavien henkilöiden fyysinen toimintakyky, kaatumispelko ja fyysinen aktiivisuus arvioitiin puolivuosittain ja kehon koostumus mitattiin vuosittain. Väitöstutkimus oli osa UKK-instituutissa vuosina 2010–2013 toteutettua DEX-tutkimusta, jossa 409 70–80-vuotiasta tamperelaisnaista satunnaistettiin liikuntaryhmään tai vertailuryhmään. ISBN 978-951-44-9917-3, ISSN 1455-1616. Liikuntaharjoittelu voi myös kohtuullisin kustannuksin saada aikaan säästöjä terveydenhuollossa. 110 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Iäkkäiden naisten liikunta: vaikutukset kaatumisiin, kuntoon, kaatumispelkoon ja terveydenhuollon kustannuksiin Terveystieteiden maisteri Radhika Patilin väitöskirja ”Iäkkäiden naisten liikunta: vaikutukset kaatumisiin, kuntoon, kaatumispelkoon ja kustannuksiin” tarkastettiin 30.10.2015 Tampereen yliopistossa. Tilaukset: Verkkokirjakauppa: https:// verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi. Vaikeudet asioimistoimintakyvyssä, tasapainossa ja kyvyssä liikkua ulkona olivat yhteydessä suurempaan kaatumispelkoon. Tutkimus osoitti, että lihaskato oli harvinainen kotona asuvien iäkkäiden naisten keskuudessa eikä lihasmassa ollut yhteydessä toimintakykyyn. – Joka tapauksessa tulokset korostavat liikunnan merkitystä ja positiivisia vaikutuksia lapsena leukemian. ISBN 978-951-44-9918-0, ISSN 1456-954X.http://tampub.uta.fi
Tutkimus osoittaa enneminkin sen, ettei näiden riskitekijöiden yhteys erektiohäiriöön ole niin yksiselitteinen kuin aiemmin on luultu. Verenkiertoa, autonomisen hermoston toimintaa, veren stressihormonien ja tulehdusta kuvaavien tekijöiden muutoksia sekä veren hyytymisistä mitattiin jäähallissa kiihkeää ottelua seuratessa. Väitöskirjatutkimuksen tulokset eivät toki tarkoita sitä, ettei erektiohäiriöstä kärsivältä mieheltä tarvitsisi mitata verenpainetta, kolesteroliarvoja tai paastoverensokeria. Jännittävän urheilutapahtuman seuraamisen on havaittu hieman lisäävän sydänongelmia erityisesti sepelvaltimotautipotilailla. Näitä lapsia ja nuoria pitäisikin kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan hoitojen jälkeen. Lisäksi mitattiin tutkittavien henkilöiden fyysinen kunto polkupyörätestillä. Tutkimuksen kohteena oli Oulun Kärppien jääkiekon mestaruussarjan pudotuspelien seuraamisen vaikutus sepelvaltimotautipotilaisiin ja terveisiin jääkiekkofaneihin. Väitöskirjatutkimus ei anna vastausta erektiohäiriön ja valtimotautien riskitekijöiden välisiin syy-seuraussuhteisiin.Seurantatutkimuksella pyritään selvittämään terveydentilan muutosten vaikutuksia erektiohäiriöön. Pelin aikana yksittäinen korkein arvo oli 220/120 mmHg. sairastaneiden sydänterveyteen. Lisätietoja: Olli-Pekka Piira puh.044 505 7494. Lisäksi sydäntä suojaava sydämen sykevaihtelu heikentyi pelin aikana kontrollipäivään verrattuna. Lisätietoja: Otto Ettala, otto.ettala@utu.fi. Myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annalesuniversitatis-turkuensis/ Liikunta suojaa erektiohäiriöltä Lääketieteen lisensiaatti Otto Ettalan väitöskirja ”Erektiohäiriö valtimotautiriskiväestössä” tarkastettiin 6.11.2015 Turun yliopistossa. Väitöstutkimuksen mukaan ikä, siviilisääty, koulutustaso, tupakointi, keuhkojen toiminta, masennusoireet ja liikunta liittyvät selvästi erektiohäiriöön. Runsas fyysinen rasitus puolestaan liittyi selvästi pienentyneeseen erektiohäiriön riskiin. Syyt eivät ole selvillä. Tutkimukseen osallistui 1 000 Satakunnassa asuvaa 45–70-vuotiasta miestä ja siinä todettiin, että näistä miehistä 57 prosenttia kärsi jonkinasteisesta erektiohäiriöstä. Potilailla muutokset olivat suurempia kuin terveillä. Ohjausta ja tukea turvalliseen, aluksi leikin myötä tapahtuvaan liikkumiseen tulisi voinnin salliessa antaa jo hoidon aikana, Järvelä toteaa. Todennäköisesti erektiohäiriö on ensimmäinen merkki valtimopuuston muutoksissa, jotka syntyvät vuosia kestäneen verenpainetaudin, korkeiden kolesteroliarvojen ja diabeteksen pohjalta. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/ 10024/ 117258 Hyvä kunto suojaa penkkiurheilijaa Lääketieteen lisensiaatti Olli-Pekka Piiran kardiologian alan väitöstutkimus ” Jännityksen vaikutus verenkierron säätelyyn” tarkastettiin 13.11.2015 Oulun yliopistossa. Sen sijaan verenpainetauti, korkeat kolesteroliarvot, tuore diabetes tai sen esiasteet eivät yleisestä käsityksestä ja aiemmasta tutkimuksesta poiketen itsessään vaikuta liittyvän erektiohäiriöön. Veren stressihormonit ja tulehdusta kuvaavat muuttujat nousivat pelin aikana, mutta veren hyytymistekijät eivät muuttuneet. Polkupyörätestin maksimaalinen suorituskyky oli yhteydessä jääkiekkopelin aikana mitattuun verisuonten supistusta aiheuttavaan stressihormoniin (endothelin-1). Jääkiekkopelin jännitys muuttaa sepelvaltimoiden repeämisherkkyyttä kuvaavia tekijöitä. Aiemmin jännityksen aiheuttamia elimistön muutoksia on tutkittu keinotekoisesti laboratorioympäristössä. Vastaväittäjänä toimi professori Juhani Airaksinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Huikuri. Vastaväittäjänä toimi professori Leo Niskanen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Matti Laato. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/hand le/ 10024/ 116115. Christoph Rottensteinerin liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Young Finnish athletes’ participation in organized team sports” tarkastettiin 14.11.2015 Jyväskylän yliopistossa. Hyvä fyysinen suorituskyky oli yhteydessä pienempään stressireaktioon jääkiekkopelin aikana ja näin ollen hyvä fyysinen suorituskyky voi suojata jännityksen aiheuttamilta sydänongelmilta. Lisäksi ottelun aikana sydämen sykevaihtelu laski potilailla, mutta ei muuttunut terveillä tutkittavilla. Potilaiden verenpaineet kohosivat merkitsevästi tuntia ennen jääkiekkopeliä ollen koholla vielä tunnin ajan pelin jälkeen kontrollipäivään (ei pelipäivä) verrattuna. Erektio vaatii normaalin hermoston toiminnan lisäksi hyvin toimivan valtimoja laskimoverenkierron. Perinteisistä valtimotautien riskitekijöistä iän ja tupakoinnin todettiin liittyvän kohonneeseen erektiohäiriön riskiin. Tässä tutkimuksessa stressireaktioita mitattiin ensimmäistä kertaa todellisessa arkielämän tilanteessa. Tutkimuksessa ei kuitenkaan voitu osoittaa, että kohonnut verenpaine tai kolesteroli. Erektiohäiriön tiedetään liittyvän niin läheisesti valtimotauteihin, että sen on osoitettu ennustavan valtimotautitapahtumia jopa perinteisiä valtimotautien riskitekijöitä paremmin. Mitä parempi oli fyysinen kunto, sen matalammat endothelin-1-arvot mitattiin jääkiekkopelin aikana. Yhteenvetona todetaan autonomisen hermoston muutosten ja verisuonten supistumisen voivan osittain selittää sydäntapahtumien lisääntymisen vapaa-ajan tunne-elämyksessä. Lisätietoja: Liisa Järvelä@utu.fi. Sydämen syke oli korkeampi pelin ajan pysyen koholla kahden tunnin ajan pelin jälkeen. Väitöskirjan wwwosoite: http://jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-0970-8 Valmentaja-urheilijasuhteeseen ja motivaatiotekijöihin kannattaa panostaa nuorisourheilussa M.Sc. Ottelun aikana sepelvaltimotautipotilaiden verenpaineen keskiarvo oli 180/103 mmHg. 111 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 arvot, tuore diabetes tai diabeteksen esiasteet olisivat itsessään liittyneet erektiohäiriöön. Otto Ettala selvitti väitöstutkimuksessaan erektiohäiriön riskitekijöitä niillä miehillä, joilla ei ole aiemmin todettua valtimotautia, mutta jotka ovat suuressa riskissä sairastua valtimotauteihin. Mikä tärkeintä, jokaiselle erektiohäiriöstä kärsivälle miehelle voi suositella liikunnan lisäämistä, sanoo Ettala
Kahtena ajankohtana toteutettuun kyselytutkimukseen osallistui yli 2000 suomalaista vuonna 1995 syntynyttä jalkapallon, jääkiekon ja koripallon pelaajaa. Hyvä terveystiedon lukutaito näyttää edistävän terveellisiä elintapoja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Christoph Rottensteiner selvitti väitöskirjatutkimuksessaan 15–16vuotiaiden joukkueurheilijoiden osallistumista ohjattuun urheiluseuratoimintaan psykososiaalisesta näkökulmasta. Merkittävimpiä syitä nuorten urheiluharrastuksen lopettamiselle olivat innostuksen lopahtaminen sekä muut kiinnostuksenkohteet. Tutkimuksen mukaan vähän liikkuvia nuoria miehiä ei motivoi liikkeelle palaute, jossa heidän suorituksiaan verrataan muiden suorituksiin. Väitöstutkimus on osa Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) Nuori Urheilija -tutkimusta. B, Humaniora 133. Passiivisimmin liikuntatietoa hankkivat ne, jotka eivät harrasta liikuntaa eivätkä suunnittele sen aloittamista lähitulevaisuudessa. Minäsuuntautuneesti pätevyyttä osoitetaan normatiiviseen vertailuun perustuen, kuten voittamalla tai suoriutumalla paremmin kuin muut, Rottensteiner selventää. ISBN print 978-952-62-1039-1.. Myös kilpailullisuuden puolia näyttäisi olevan hyödyllistä korostaa hyvän valmentaja-urheiljasuhteen ja tehtäväsuuntautuneisuuden rinnalla, väittelijä toteaa. Yli 3000 miehen kyselyja mittausaineisto kerättiin vuosina 2010–2013 Puolustusvoimien Oulun alueen kutsuntatilaisuuksissa. Vastaväittäjänä toimi professori J. – Urheiluharrastuksen jatkamisen näkökulmasta valmentaja-urheilijasuhteessa läheisyys, sitoutuminen ja vastavuoroisuus näyttäisivät tärkeiltä, sekä keskittyminen tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston luomiseen. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö,myynti@library.jyu.fi. 112 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Vastaväittäjänä toimi professori PhD Marc Lochbaum (Texas Tech University, USA) ja kustoksena emeritusprofessori Lauri Laakso (Jyväskylän yliopisto). Hyvä terveystiedon lukutaito on tavallisempaa lukiolaisilla ja niillä miehillä, joilla on korkeassa sosioekonomisessa asemassa oleva vanhempi. – Tehtäväsuuntautuneisuus tarkoittaa sitä, että pätevyys perustuu omissa taidoissa kehittymiseen ja uuden oppimiseen. Lisätietoja: Noora Hirvonen, noora.hirvonen@oulu.fi. Aktiivisimmin liikuntatietoa hankkivat jo pitkään säännöllistä liikuntaa harrastaneet. Terveystiedon lukutaidon lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin liikuntatiedon hankintaa ja välttämistä. Nuorten miesten arkielämän terveystiedon lukutaidon ja terveystietokäyttäytymisen yhteys terveyskäyttäytymiseen ja fyysiseen terveyteen” tarkastettiin 5.12.2015 Oulun yliopistossa. Uutta tutkimuksessa on erityisesti nuorten miesten arkielämän terveystietoon liittyvien taitojen ja toiminnan tarkastelu sekä kuntomittaustietojen hyödyntäminen. ISSN 0355-3205, ISSN-E 1796-2218, ISSN-E 17962218. Terveystieto ei tavoita epäterveellisesti elävää nuorta miestä Filosofian maisteri Noora Hirvosen informaatiotutkimuksen alan väitöskirja ”Terveystiedolla on väliä”. Nuorten terveyden edistämisessä tulisi kuitenkin hyödyntää myös muita kuin viestinnällisiä ja yksilöön kohdistuvia keinoja. Urheiluharrastuksen lopettaneet nuoret saavuttivat matalampia arvoja tarkasteltaessa valmentaja-urheilijasuhdetta, tehtäväsuuntautuneisuutta sekä minäsuuntautuneisuutta, sisäistä motivaatiota ja koettua pätevyyttä urheilua jatkaneisiin nuoriin verrattuna. Terveystiedon lukutaitoa voidaan edistää koulutuksen avulla ja terveysviestintää on mahdollista räätälöidä vastaamaan paremmin yksilön ominaisuuksia ja tarpeita. Nuorilla miehillä, joilla on runsaasti epäterveellisiä elintapoja, on usein vaikeuksia löytää, arvioida ja ymmärtää terveystietoa. David Johnson (University of Kentucky, USA) ja kustoksena professori MaijaLeena Huotari. Lisätietoja: Christoph.Rottensteiner@kihu.fi. Tämä tulee ilmi informaatiotutkimuksen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa, jonka mukaan vähäinen liikunta, epäterveelliset ruokailutottumukset, tupakointi, humalajuominen ja huono suun hygienia sekä heikko fyysinen kunto ovat yhteydessä heikkoon terveystiedon lukutaitoon. – Nuorisourheilussa olisikin tärkeää kiinnittää huomioita lopettamiseen ja jatkamiseen liittyviin tekijöihin, jotta mahdollisimman moni nuori pysyisi motivoituneena jatkamaan ohjatussa urheiluseuratoiminnassa nuoruusvuosien yli, ja saavuttaisi mahdollisesti myös urheilun huipun tai liikunnallisen elämäntavan, Rottensteiner painottaa. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 228, Jyväskylä 2015, ISSN:0356-1070, ISBN: 978-951-39-6328-6. Lisäksi sisäisen motivaation ollessa korkea, myös ulkoinen motivaatio näyttäytyi positiivisena. Päätarkoituksena oli tunnistaa syitä, miksi nuoret urheilijat joko jatkavat tai lopettavat joukkueurheilun, sekä selvittää, kuinka valmentaja-urheilijasuhde ja motivaatiotekijät vaikuttavat urheiluun osallistumiseen. Teos on julkaistu sarjassa Acta Universitatis Ouluensis. Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittivat, että joukkueurheilun jatkamisen näkökulmasta hyvä valmentaja-urheilijasuhde, korkea tehtäväsuuntautunut ja kohtalainen minäsuuntautunut motivaatioilmasto olivat tärkeitä. Tutkimus on osa MOPO-tutkimuskokonaisuutta, jonka toteuttivat Oulun Yliopisto ja Oulun Diakonissalaitos yhteistyössä Oulun kaupungin, Puolustusvoimien ja Virpiniemen liikuntaopiston kanssa. Liikuntatietoa välttävät erityisesti ne miehet, joiden terveystiedon lukutaito on heikko. Lähipiiriin kuuluvista henkilöistä, nuoret kokivat, että valmentajalla ja joukkuetovereilla oli eniten vaikutusta lopettamispäätökseen
Tutkimus osoitti, että lihaskato oli harvinainen kotona asuvien iäkkäiden naisten keskuudessa eikä lihasmassa ollut yhteydessä toimintakykyyn. Järvelän mukaan lapsuudessa saatu rankka syöpähoito voi johtaa aineenvaihdunnallisiin muutoksiin aikuisena ja yhdessä elämäntapojen kanssa vaikuttaa myöhempään sairastumisriskiin. Hyvä liikkumisja toimintakyky ovat keskeisiä ikäihmisille päivittäisistä toiminnoista selviytymisen ja elämänlaadun kannalta. Lisätietoja: Radhika Patil, ’radhika.patil@uta.fi. Tuloksia verrattiin terveisiin verrokkeihin. Monipuolinen liikunta on keskeinen keino, jolla voidaan vaikuttaa toimintakykyyn, kaatumisiin, kaatumispelkoon ja elämänlaatuun. Kolmasosa tutkituista raportoi kohtuullista rasitusta alle tunnin viikossa ja nuoresta iästä huolimatta yli 60 prosentilla oli vähintään yksi metabolisen oireyhtymän osatekijä. Liikunta voi vähentää lapsuuden syöpähoitojen aiheuttamaa sydänja verisuonitautien riskiä Lääketieteen lisensiaatti Liisa Järvelän lastentautiopin alaan kuuluva väitöskirja ”Sydänterveys ja fyysinen suorituskyky lapsuusiän akuutin lymfoblastileukemian jälkeen” tarkastettiin Turun yliopistossa 30.10.2015. Ikääntymisen myötä kehon koostumus muuttuu, rasvan osuus lisääntyy ja lihasmassa ja lihasten voimantuotto vähenevät, mikä puolestaan on yhteydessä huonoon toimintakykyyn. – On selvää, että alle kouluikäisellä tai alakouluikäisellä lapsella näin pitkä ajanjakso sairaalakäynteineen ja rajoituksineen voi vaikuttaa niin liikunnallisten taitojen oppimiseen kuin liikunnallisen ja muiden terveellisten elämäntapojen omaksumiseen, Järvelä toteaa. Tutkittavien henkilöiden fyysinen toimintakyky, kaatumispelko ja fyysinen aktiivisuus arvioitiin puolivuosittain ja kehon koostumus mitattiin vuosittain. Monipuolinen liikuntaharjoittelu osoittautui tehokkaaksi keinoksi vähentää kaatumisvammoja. Liikuntaharjoittelu voi myös kohtuullisin kustannuksin saada aikaan säästöjä terveydenhuollossa. Nykyiset tehokkaat ALL:n hoitoohjelmat kestävät lapsilla 2,5 vuotta. Nykyään 80–90 prosenttia sairastuneista paranee. Sen sijaan kaatumispelko oli melko yleistä. – Joka tapauksessa tulokset korostavat liikunnan merkitystä ja positiivisia vaikutuksia lapsena leukemian. Tilaukset: Verkkokirjakauppa: https:// verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi. Järvelä havaitsi, että fyysinen suorituskyky oli huono akuutin lymfoblastileukemian sairastaneilla ja etenkin naisilla. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin kolmen kuukauden liikuntaintervention vaikutusta ALL:n sairastaneilla. Vaikka kaatumiset eivät vähentyneet, monipuolinen liikuntaharjoittelu osoittautui tehokkaaksi keinoksi vähentää hoitoa vaativia kaatumisvammoja (55 prosenttia vähemmän vammakaatumisia liikuntaryhmässä). Kotona asuvien iäkkäiden naisten kaatumisvammojen määrä väheni puoleen säännöllisen lihasvoimaa ja tasapainoa harjoittaneen liikunnan ansioista. Vastaväittäjänä toimi professori Cornel Sieber (Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg, Saksa) ja kustoksena professori Jaakko Valvanne. Lasten yleisin syöpä on akuutti lymfoblastileukemia (ALL), jonka aiemmin lähes nollassa ollut ennuste on muutamassa vuosikymmenessä noussut merkittävästi. Toimintakyvyn heikkeneminen altistaa iäkkäät kaatumisille ja kaatumisvammoille, joista aiheutuu huomattavia kustannuksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Lisäksi arvioitiin liikuntaharjoitteluohjelman vaikutuksia toimintakykyyn, kaatumisiin ja kaatumisvammoihin sekä kaatumispelkoon. Kaatuminen, myös ilman vammaa, voi lisätä kaatumispelkoa, ja se puolestaan voi rajoittaa liikkumista, vähentää edelleen toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua. Kohtuullisen rasittava monipuolinen liikuntaharjoittelu paransi toimintakykyä ja oli turvallista ja toteuttamiskelpoista iäkkäille naisille. Kaatumisten aiheuttamat terveydenhuollon käynnit tarkistettiin potilastietokannasta ja potilaskertomuk sista. Väitöstutkimuksessa tutkittiin sydänja verisuonisairauksien riskitekijöitä ja fyysistä suorituskykyä 16–30-vuotiailla ALL:n sairastaneilla henkilöillä. Täysin normaaliin elämään kaikkine harrastuksineen lapsi voi palata infektioriskin päätyttyä yleensä noin vuoden kuluttua hoitojen päättymisestä. Sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1592, Tampere University Press 2015. Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2098, Tampere University Press, Tampere 2015. Väitöstutkimus oli osa UKK-instituutissa vuosina 2010–2013 toteutettua DEX-tutkimusta, jossa 409 70–80-vuotiasta tamperelaisnaista satunnaistettiin liikuntaryhmään tai vertailuryhmään. 110 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Iäkkäiden naisten liikunta: vaikutukset kaatumisiin, kuntoon, kaatumispelkoon ja terveydenhuollon kustannuksiin Terveystieteiden maisteri Radhika Patilin väitöskirja ”Iäkkäiden naisten liikunta: vaikutukset kaatumisiin, kuntoon, kaatumispelkoon ja kustannuksiin” tarkastettiin 30.10.2015 Tampereen yliopistossa. ISBN 978-951-44-9918-0, ISSN 1456-954X.http://tampub.uta.fi. Vaikeudet asioimistoimintakyvyssä, tasapainossa ja kyvyssä liikkua ulkona olivat yhteydessä suurempaan kaatumispelkoon. Järvelä muistuttaa, että tutkimuksen perusteella ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä siitä, johtuvatko endoteelija sydänlöydökset ALL:n hoidosta, vähäisestä liikunnasta vai muista elintavoista hoitojen jälkeen. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että lapsena syövän sairastaneet sairastuvat sydänja verisuonisairauksiin sisaruksiaan nuorempina. Vastaväittäjänä toimi dosentti Arja Harila-Saari (Karolinska Institutet, Ruotsi) ja kustoksena professori Harri Niinikoski. Väitöskirjatutkimuksessa arvioitiin kotona asuvien iäkkäiden naisten kaatumisten vaaratekijöitä mukaan lukien lihaskato eli sarkopenia, toimintakyvyn aleneminen ja kaatumispelko. Vähäinen fyysinen aktiivisuus oli myös tavallista. Myös harjoitusohjelman toteutettavuutta ja kustannusvaikuttavuutta arvioitiin. ISBN 978-951-44-9917-3, ISSN 1455-1616. Tutkittavat pitivät kaatumispäiväkirjaa, joka palautettiin kuukausittain postitse
Verenkiertoa, autonomisen hermoston toimintaa, veren stressihormonien ja tulehdusta kuvaavien tekijöiden muutoksia sekä veren hyytymisistä mitattiin jäähallissa kiihkeää ottelua seuratessa. Väitöskirjatutkimuksen tulokset eivät toki tarkoita sitä, ettei erektiohäiriöstä kärsivältä mieheltä tarvitsisi mitata verenpainetta, kolesteroliarvoja tai paastoverensokeria. Ohjausta ja tukea turvalliseen, aluksi leikin myötä tapahtuvaan liikkumiseen tulisi voinnin salliessa antaa jo hoidon aikana, Järvelä toteaa. Tutkimuksen kohteena oli Oulun Kärppien jääkiekon mestaruussarjan pudotuspelien seuraamisen vaikutus sepelvaltimotautipotilaisiin ja terveisiin jääkiekkofaneihin. Vastaväittäjänä toimi professori Juhani Airaksinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Huikuri. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/ 10024/ 117258 Hyvä kunto suojaa penkkiurheilijaa Lääketieteen lisensiaatti Olli-Pekka Piiran kardiologian alan väitöstutkimus ” Jännityksen vaikutus verenkierron säätelyyn” tarkastettiin 13.11.2015 Oulun yliopistossa. Pelin aikana yksittäinen korkein arvo oli 220/120 mmHg. Sydämen syke oli korkeampi pelin ajan pysyen koholla kahden tunnin ajan pelin jälkeen. Tutkimus osoittaa enneminkin sen, ettei näiden riskitekijöiden yhteys erektiohäiriöön ole niin yksiselitteinen kuin aiemmin on luultu. Lisätietoja: Olli-Pekka Piira puh.044 505 7494. Lisäksi mitattiin tutkittavien henkilöiden fyysinen kunto polkupyörätestillä. Ottelun aikana sepelvaltimotautipotilaiden verenpaineen keskiarvo oli 180/103 mmHg. Lisäksi ottelun aikana sydämen sykevaihtelu laski potilailla, mutta ei muuttunut terveillä tutkittavilla. Lisätietoja: Otto Ettala, otto.ettala@utu.fi. Potilaiden verenpaineet kohosivat merkitsevästi tuntia ennen jääkiekkopeliä ollen koholla vielä tunnin ajan pelin jälkeen kontrollipäivään (ei pelipäivä) verrattuna. Lisätietoja: Liisa Järvelä@utu.fi. Lisäksi sydäntä suojaava sydämen sykevaihtelu heikentyi pelin aikana kontrollipäivään verrattuna. Christoph Rottensteinerin liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Young Finnish athletes’ participation in organized team sports” tarkastettiin 14.11.2015 Jyväskylän yliopistossa. Polkupyörätestin maksimaalinen suorituskyky oli yhteydessä jääkiekkopelin aikana mitattuun verisuonten supistusta aiheuttavaan stressihormoniin (endothelin-1). Tutkimukseen osallistui 1 000 Satakunnassa asuvaa 45–70-vuotiasta miestä ja siinä todettiin, että näistä miehistä 57 prosenttia kärsi jonkinasteisesta erektiohäiriöstä. Erektio vaatii normaalin hermoston toiminnan lisäksi hyvin toimivan valtimoja laskimoverenkierron. Mitä parempi oli fyysinen kunto, sen matalammat endothelin-1-arvot mitattiin jääkiekkopelin aikana. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/hand le/ 10024/ 116115. Mikä tärkeintä, jokaiselle erektiohäiriöstä kärsivälle miehelle voi suositella liikunnan lisäämistä, sanoo Ettala. Näitä lapsia ja nuoria pitäisikin kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan hoitojen jälkeen. Syyt eivät ole selvillä. Veren stressihormonit ja tulehdusta kuvaavat muuttujat nousivat pelin aikana, mutta veren hyytymistekijät eivät muuttuneet. Todennäköisesti erektiohäiriö on ensimmäinen merkki valtimopuuston muutoksissa, jotka syntyvät vuosia kestäneen verenpainetaudin, korkeiden kolesteroliarvojen ja diabeteksen pohjalta. Aiemmin jännityksen aiheuttamia elimistön muutoksia on tutkittu keinotekoisesti laboratorioympäristössä. Väitöstutkimuksen mukaan ikä, siviilisääty, koulutustaso, tupakointi, keuhkojen toiminta, masennusoireet ja liikunta liittyvät selvästi erektiohäiriöön. Perinteisistä valtimotautien riskitekijöistä iän ja tupakoinnin todettiin liittyvän kohonneeseen erektiohäiriön riskiin. Jääkiekkopelin jännitys muuttaa sepelvaltimoiden repeämisherkkyyttä kuvaavia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa stressireaktioita mitattiin ensimmäistä kertaa todellisessa arkielämän tilanteessa. Vastaväittäjänä toimi professori Leo Niskanen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Matti Laato. Myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annalesuniversitatis-turkuensis/ Liikunta suojaa erektiohäiriöltä Lääketieteen lisensiaatti Otto Ettalan väitöskirja ”Erektiohäiriö valtimotautiriskiväestössä” tarkastettiin 6.11.2015 Turun yliopistossa. Väitöskirjatutkimus ei anna vastausta erektiohäiriön ja valtimotautien riskitekijöiden välisiin syy-seuraussuhteisiin.Seurantatutkimuksella pyritään selvittämään terveydentilan muutosten vaikutuksia erektiohäiriöön. Potilailla muutokset olivat suurempia kuin terveillä. Väitöskirjan wwwosoite: http://jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-0970-8 Valmentaja-urheilijasuhteeseen ja motivaatiotekijöihin kannattaa panostaa nuorisourheilussa M.Sc. Jännittävän urheilutapahtuman seuraamisen on havaittu hieman lisäävän sydänongelmia erityisesti sepelvaltimotautipotilailla. Runsas fyysinen rasitus puolestaan liittyi selvästi pienentyneeseen erektiohäiriön riskiin. Sen sijaan verenpainetauti, korkeat kolesteroliarvot, tuore diabetes tai sen esiasteet eivät yleisestä käsityksestä ja aiemmasta tutkimuksesta poiketen itsessään vaikuta liittyvän erektiohäiriöön. Erektiohäiriön tiedetään liittyvän niin läheisesti valtimotauteihin, että sen on osoitettu ennustavan valtimotautitapahtumia jopa perinteisiä valtimotautien riskitekijöitä paremmin. 111 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 arvot, tuore diabetes tai diabeteksen esiasteet olisivat itsessään liittyneet erektiohäiriöön. Hyvä fyysinen suorituskyky oli yhteydessä pienempään stressireaktioon jääkiekkopelin aikana ja näin ollen hyvä fyysinen suorituskyky voi suojata jännityksen aiheuttamilta sydänongelmilta. sairastaneiden sydänterveyteen. Tutkimuksessa ei kuitenkaan voitu osoittaa, että kohonnut verenpaine tai kolesteroli. Yhteenvetona todetaan autonomisen hermoston muutosten ja verisuonten supistumisen voivan osittain selittää sydäntapahtumien lisääntymisen vapaa-ajan tunne-elämyksessä. Otto Ettala selvitti väitöstutkimuksessaan erektiohäiriön riskitekijöitä niillä miehillä, joilla ei ole aiemmin todettua valtimotautia, mutta jotka ovat suuressa riskissä sairastua valtimotauteihin
Nuorten terveyden edistämisessä tulisi kuitenkin hyödyntää myös muita kuin viestinnällisiä ja yksilöön kohdistuvia keinoja. – Tehtäväsuuntautuneisuus tarkoittaa sitä, että pätevyys perustuu omissa taidoissa kehittymiseen ja uuden oppimiseen. Nuorten miesten arkielämän terveystiedon lukutaidon ja terveystietokäyttäytymisen yhteys terveyskäyttäytymiseen ja fyysiseen terveyteen” tarkastettiin 5.12.2015 Oulun yliopistossa. Aktiivisimmin liikuntatietoa hankkivat jo pitkään säännöllistä liikuntaa harrastaneet. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö,myynti@library.jyu.fi. Terveystiedon lukutaidon lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin liikuntatiedon hankintaa ja välttämistä. Tutkimuksen mukaan vähän liikkuvia nuoria miehiä ei motivoi liikkeelle palaute, jossa heidän suorituksiaan verrataan muiden suorituksiin. 112 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 6 / 2015 Vastaväittäjänä toimi professori PhD Marc Lochbaum (Texas Tech University, USA) ja kustoksena emeritusprofessori Lauri Laakso (Jyväskylän yliopisto). Liikuntatietoa välttävät erityisesti ne miehet, joiden terveystiedon lukutaito on heikko. Myös kilpailullisuuden puolia näyttäisi olevan hyödyllistä korostaa hyvän valmentaja-urheiljasuhteen ja tehtäväsuuntautuneisuuden rinnalla, väittelijä toteaa. ISSN 0355-3205, ISSN-E 1796-2218, ISSN-E 17962218. David Johnson (University of Kentucky, USA) ja kustoksena professori MaijaLeena Huotari. Hyvä terveystiedon lukutaito on tavallisempaa lukiolaisilla ja niillä miehillä, joilla on korkeassa sosioekonomisessa asemassa oleva vanhempi. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 228, Jyväskylä 2015, ISSN:0356-1070, ISBN: 978-951-39-6328-6. Minäsuuntautuneesti pätevyyttä osoitetaan normatiiviseen vertailuun perustuen, kuten voittamalla tai suoriutumalla paremmin kuin muut, Rottensteiner selventää. Väitöstutkimus on osa Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) Nuori Urheilija -tutkimusta. B, Humaniora 133. Urheiluharrastuksen lopettaneet nuoret saavuttivat matalampia arvoja tarkasteltaessa valmentaja-urheilijasuhdetta, tehtäväsuuntautuneisuutta sekä minäsuuntautuneisuutta, sisäistä motivaatiota ja koettua pätevyyttä urheilua jatkaneisiin nuoriin verrattuna. Terveystiedon lukutaitoa voidaan edistää koulutuksen avulla ja terveysviestintää on mahdollista räätälöidä vastaamaan paremmin yksilön ominaisuuksia ja tarpeita. Tämä tulee ilmi informaatiotutkimuksen alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa, jonka mukaan vähäinen liikunta, epäterveelliset ruokailutottumukset, tupakointi, humalajuominen ja huono suun hygienia sekä heikko fyysinen kunto ovat yhteydessä heikkoon terveystiedon lukutaitoon. Tutkimus on osa MOPO-tutkimuskokonaisuutta, jonka toteuttivat Oulun Yliopisto ja Oulun Diakonissalaitos yhteistyössä Oulun kaupungin, Puolustusvoimien ja Virpiniemen liikuntaopiston kanssa. Lähipiiriin kuuluvista henkilöistä, nuoret kokivat, että valmentajalla ja joukkuetovereilla oli eniten vaikutusta lopettamispäätökseen. Uutta tutkimuksessa on erityisesti nuorten miesten arkielämän terveystietoon liittyvien taitojen ja toiminnan tarkastelu sekä kuntomittaustietojen hyödyntäminen. – Urheiluharrastuksen jatkamisen näkökulmasta valmentaja-urheilijasuhteessa läheisyys, sitoutuminen ja vastavuoroisuus näyttäisivät tärkeiltä, sekä keskittyminen tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston luomiseen. Lisätietoja: Christoph.Rottensteiner@kihu.fi. Kahtena ajankohtana toteutettuun kyselytutkimukseen osallistui yli 2000 suomalaista vuonna 1995 syntynyttä jalkapallon, jääkiekon ja koripallon pelaajaa. Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittivat, että joukkueurheilun jatkamisen näkökulmasta hyvä valmentaja-urheilijasuhde, korkea tehtäväsuuntautunut ja kohtalainen minäsuuntautunut motivaatioilmasto olivat tärkeitä. ISBN print 978-952-62-1039-1.. Yli 3000 miehen kyselyja mittausaineisto kerättiin vuosina 2010–2013 Puolustusvoimien Oulun alueen kutsuntatilaisuuksissa. Teos on julkaistu sarjassa Acta Universitatis Ouluensis. Hyvä terveystiedon lukutaito näyttää edistävän terveellisiä elintapoja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Vastaväittäjänä toimi professori J. Passiivisimmin liikuntatietoa hankkivat ne, jotka eivät harrasta liikuntaa eivätkä suunnittele sen aloittamista lähitulevaisuudessa. Terveystieto ei tavoita epäterveellisesti elävää nuorta miestä Filosofian maisteri Noora Hirvosen informaatiotutkimuksen alan väitöskirja ”Terveystiedolla on väliä”. – Nuorisourheilussa olisikin tärkeää kiinnittää huomioita lopettamiseen ja jatkamiseen liittyviin tekijöihin, jotta mahdollisimman moni nuori pysyisi motivoituneena jatkamaan ohjatussa urheiluseuratoiminnassa nuoruusvuosien yli, ja saavuttaisi mahdollisesti myös urheilun huipun tai liikunnallisen elämäntavan, Rottensteiner painottaa. Merkittävimpiä syitä nuorten urheiluharrastuksen lopettamiselle olivat innostuksen lopahtaminen sekä muut kiinnostuksenkohteet. Päätarkoituksena oli tunnistaa syitä, miksi nuoret urheilijat joko jatkavat tai lopettavat joukkueurheilun, sekä selvittää, kuinka valmentaja-urheilijasuhde ja motivaatiotekijät vaikuttavat urheiluun osallistumiseen. Nuorilla miehillä, joilla on runsaasti epäterveellisiä elintapoja, on usein vaikeuksia löytää, arvioida ja ymmärtää terveystietoa. Lisäksi sisäisen motivaation ollessa korkea, myös ulkoinen motivaatio näyttäytyi positiivisena. Christoph Rottensteiner selvitti väitöskirjatutkimuksessaan 15–16vuotiaiden joukkueurheilijoiden osallistumista ohjattuun urheiluseuratoimintaan psykososiaalisesta näkökulmasta. Lisätietoja: Noora Hirvonen, noora.hirvonen@oulu.fi