Liikunta & TIEDE 53 6/ 16 • 8 eu ro a TUTKIMUSARTIKKELIT 2016 OSA I LIIKUNTA USKOO HANKKEISIIN KOHTI TUTKIMUSPERUSTEISTA LIIKUNTAPOLITIIKKAA LIIKUNTAFYSIOLOGI HOITOTIIMIN JÄSENEKSI
kari.kalliokoski@utu.fi. Toki liikunnasta innostuneiden vanhempien lapsilla on verraton etu. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Vanhemmilla on jo nyt hankaluuksia selvitä niistä. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Gorilla/Carl Dahlstedt Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 6 / 2016 ALLA OMENAPUUN K irjoitan tätä pääkirjoitusta joulukuun alussa Rukan rinteillä, jossa olemme viettämässä perinteistä alku talven hiihtoviikkoa per heen kanssa. Aikoinaan urheilleet eivät ole vanhempina tässä mitenkään erityisasemassa. Eläkeläisiä laduilla näkyy, ja on paikalla muutamia muitakin perheitä. Entisten maajoukkuehiihtäjien, Elina ja Karri Hietamäen perhehän siinä sivakoi. Toivotan kaikille lukijoille liikunnallista joulun aikaa ja vauhdikasta vuotta 2017. Tämä toi mieleeni muutaman viikon takaisen Facebookin Hiihtokeskustelu-ryhmän keskustelun, jossa entisten urheilijoiden lasten katsottiin saavan epäreilua etua matkalla urheilumenestykseen, koska saavat laadukkaampaa, jopa ”ammattimaista” valmennusta kotoaan. Mahdollinen urheilumenestys, jos nuori kilpailemisesta kiinnostuu, tulee sitten aikanaan siinä sivussa. Sillä on merkitystä kansanterveyden kannalta ja samalla on mahdollista, että menetämme potentiaalisia urheilijalahjakkuuksia. Entiset urheilijat ovat usein myös seura-aktiiveja ja jakavat näin omaa tietämystään ja kokemuksiaan laajoille harrastajapiireille. Yksi yhteinen piirre ”kilpahiihtoperheiden ja amatööriperheiden”, kuten eräs kyseisen keskustelun kirjoittajista halusi polarisoida, välillä kuitenkin on. Olennaisinta lasten liikuntaan innostamisen kannalta on kuitenkin vanhempien aito innostus liikuntaan ja urheiluun, olivat he sitten taval lisia isiä ja äitejä tai lisäksi vielä entisiä kilpaurheilijoita. Kuten Jukka Tiikkaja toteaa Polttopisteessä-kirjoituksessaan (sivu 23), kustantamisen ja kuljettamisen vaatimukset ovat kasvaneet ja kasvavat koko ajan. Kovimpien kilpahiihtäjien Lapin lumileiriviikot ovat jo takana, kuntohiihtäjät vielä virittelevät suksiaan kotimaisemissaan keväthankia varten. Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia panostaa lastensa liikkumiseen. Heidän perheissään liikunnan harrastamiseen innostaminen, ja sittemmin kannustus – kuuluisan kolmen koon periaatteesta ehkä se tärkein – toteutuu helposti. Hetken kesti ennen kuin tunnistin vanhemmat, mutta sitten tuli mieleen vanha sananlasku: ”ei omena kauaksi puusta putoa”. Paino: Forssa Print 2016 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 39 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. 53. Useinhan mihin tahansa harrastukseen, josta ollaan palavasti innostuneita, ollaan valmiita uhraa maan sivullisten mielestä tolkuttomasti aikaa ja rahaa. Kyse oli liikunnan riemusta, johon urhei lulliset vanhemmat lapsiaan ohjasivat. Lapsia näytti olevan peräti viisi ja vaikka joukossa oli pieniäkin, kaikilla näytti olevan hauskaa Rukan vaativia kisalatuja kiivetessään ja laskiessaan. Ollaan väärillä vesillä, jos urheilijoita ruvetaan tästä vanhempina syyllistämään, kuten kyseisessä keskustelussa ilmapiiri osin tuntui olevan. Kannustamalla myös vähemmän liikunnallisia perheitä liikunnan pariin päästään monin tavoin parempiin lopputuloksiin. Näkemäni oli kaukana varsinaisesta valmennuksesta. Hiihtoladuilla on hyvin tilaa. Uuden vuoden tavoitteeksi sopisi hyvin, että innostamme itse kukin ainakin yhden lapsen tai nuoren säännöllisen liikuntaharrastuksen pariin. Kaksi kolmesta koosta, siis kustantaminen ja kuljettaminen, vaativat yhtä paljon molem milta. Yksi perhe herätti erityisesti huomioni. Enemmänkin on kyse siitä, että he ovat sisäistäneet liikunnallisen elämän tuoman hyvän ja ovat siksi valmiita panostamaan ehkä muita enemmän lastensa liikkumisen ja urheilun mahdollistamiseen
Jukka Tiikkaja 24 Mitattu tieto tarkentaa itsearvioitua tietoa – kolmasosa suomalaislapsista ja nuorista liikkuu riittävästi. Kari Kalliokoski 4 Liikunnan kehittämisessä uskotaan hank keisiin. Fysiologiaan kuuluu kaiken sen tiedon yhdistäminen ja ymmärtäminen, mikä kuhunkin lopputulokseen johtaa. Saku Rikala 97 Opas virkamiesliikuntaan. 83 EMERITUS IHMETTELEE: Liikuntalääketiede nyt! Matti Uusitupa 84 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikunnanvihaa jasta liikunnan ammattilaiseksi. Susan Eriksson, Veli Liikanen, Anni Rannikko, Santeri Sihvonen, Pasi Torvinen T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 20 Ku va : O M K /V ie st in tä. Tieto kehon stressistä ja siitä palautumisesta antaa mahdollisuuden ehkäistä terveysongelmia. Teijo Pyykkönen 23 POLTTOPISTE: Onko urheilun nykyisillä toimintamalleilla realistista tavoitella laajaa harrastuspohjaa tai menestystä. Vaikka liikunnan edistäminen on kehittynyt myönteiseen suuntaan kehittämiskohteita löytyy edelleen. Annaleena Aira, Katariina Kämppi, Tuija Tammelin 91 Urheiluhistoria tarvitsee vankemman pohjan – ja professuurin. Anna Wallin, Tiina Kujala 49 3–10vuotiaiden lasten motoriset taidot. Tiina Föhr 34 Liikunnan käyttö lääkkeenä ontuu: Liikunta fysiologi hoitotiimin jäseneksi. 89 Lasten ja nuorten liikunta – Suomi kansain välistä keskiarvotasoa. Keille hankeavustukset menevät ja keiden liikuntaa niillä kehitetään. Lapset ja nuoret käyttävät noin puolet valveillaoloajastaan istuen tai makuulla. 63 Urheilun keskusjärjestöjen jäsenmäärissä tapahtuneet maantieteelliset ja historialliset muutokset 1951?1991. Liikuntapolitiikassa ja politiikkatoimien eri vai heissa muu tieto ohittaa tutkimusperusteisen tiedon. Pia Hakamäki, Timo Ståhl 16 Kohti tutkimusperusteista liikuntapolitiikkaa. Pauli Rintala, Arja Sääkslahti, Susanna Iivonen 56 Vammaisuus suomalaisen sanomalehden ruumiinkulttuureissa. Saku Rikala 10 Liikunnan edistäminen kunnissa 2016: Lasten liikuntavuorot yhä useammin maksul lisia. Terveyden huollossa on tarve liikuntafysiologian ja -harjoittelun asiantuntijoille. Jouko Kokkonen 94 Kohti terveempää ikääntymistä. Teijo Pyykkönen TUTKITTUA 99 Tutkimusuutiset 104 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Alla omenapuun. Lääketieteessä tutkimustiedon käyttö hoidon ja hoitotoimenpiteiden perusteena on välttämätöntä. Amanda Silver AJASSA 85 Liikuntalääketieteen arviointi: Yhteistyöelin kehittämään tutkimusta ja koulutusta 86 Vuoden 2016 Liikuntalääketieteellinen tutkimus kilpailun voitto Jaana Sunille 87 Vuoden 2016 Nuori Liikuntalääketieteen tutkija palkinto Paula IsoMarkulle 87 Pohjoismainen liikuntatieteen säätiö lakkaute taan. Juha Peltonen 41 TUTKIMUSARTIKKELIT 2016 OSA I 42 ”Et siinä ois joku pointti” – Opettajaopiske li joiden suhtautuminen teknologian käyttöön liikunnanopetuksessa. Kalle Rantala, Petteri Muukkonen 70 Jääkiekon siirtyminen ulkokentiltä sisälajiksi vuodesta 1965 alkaen. Johanna Eronen, Mikaela von Bonsdorff 96 Urheilun takapuoli. Tiina Kivisaari vaihtoi järjestöpomon hommat virkamiesjohtajan tehtäviin. Riitta-Maija Hämäläinen 20 Tiina Kivisaaren kaksi unelmaa: ”Yhdenver taisuutta liikuntaan, kannustimia hallintoon”. Valtion liikuntahallinto sijoitti 20 miljoonaa euroa liikunnan kehittämishankkeisiin vuonna 2016. Kimmo Isotalo 79 Kirjoitusohjeet, aikataulu ja kirjoittajakutsu 2017 81 LÄHIKUVASSA Heikki Kainulainen: Fysiologi tähyää näkyvissä olevan taakse. Jouko Kokkonen LUETTUA 93 Makkabin 110 vuotta. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehden julkaisemisesta vastaa edelleen nykyinen kustannusliike. Sami Kokko, Anette Mehtälä, Pauliina Husu, Anne-Mari Jussila, Jari Villberg ja Tommi Vasankari 29 Liikunta ja hyvä kunto vähentävät työstressiä
4 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: SAKU RIKALA Liikunnan kehittämisessä uskotaan hankkeisiin
20 miljoonan euron kysymys Valtion liikuntamäärärahat olivat vuonna 2016 vajaat 148 miljoonaa euroa. Ehkä viimeistään nyt olisi syytä kysellä myös liikunnan hankeavustusten perään ja pohtia hankemaailman kehittämistä. Liikunnan hankeavustusten perään ei kyselty, ei nyt eikä liiemmin aikaisemminkaan. Laskentatavasta riippuen hankkeisiin ohjat tiin yhteensä 18–20 miljoonaa euroa, jolla toteu tettiin vajaat 1 100 hanketta (Kuvio 1). Ehkä syynä on se, että hankeavustukset ovat pirstoutuneet ja koko naisuutta on ollut vaikea hahmottaa, aivan kuten huippu-urheilun rahoi tus. Kesän aikana puitiin julkisuu dessa Olympiakomitean valtion avustusten käyttöä. Hankkeisiin ohjatut resurssit ovat kasvaneet vuosikymmenen alusta noin 30 prosenttia. Yksittäisille hankkeille ja ohjelmille on löytynyt ymmärrystä ja perustelunsa. Veikkausvoittovaroihin perustuvien liikuntamäärärahojen lisäksi valtion budjettivaroista myönnettiin Liikkuva koulu-ohjelmalle seitsemän miljoonan euron siirtomääräraha lukuvuodelle 2016–2017. Opetusja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti marraskuussa 2016 työryhmän, jonka tehtävänä on liikunnan ja urheilun avustusjärjestelmien sekä ohjauskeinojen kokonaisvaltainen uudistaminen ja selkiyttäminen. Keille hankeavustukset menevät ja keiden liikuntaa niillä kehitetään. Syksyllä Kilpaja huippuurheilun tutkimuskeskus esitti kolme tulkintaa valtion huippu-urheilun rahoituksesta. 5 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Valtion liikuntahallinto sijoitti 20 miljoonaa euroa liikunnan kehittämishankkeisiin vuonna 2016. V altion liikuntahallinnon rahanjako ja avustuspolitiikka ovat aiheut taneet paljon keskustelua viime aikoi na. Opetusja kulttuuriministeriö (OKM) myönsi määrärahoista kehittämishankkeisiin 13 miljoonaa euroa. Samaan aikaan valtion liikuntamäärärahat eivät ole kasvaneet lainkaan, kun huomioidaan rahan arvon kehitys. Kasvanut liikunnan hankemaailma näyttää sirpaleiselta ja vaikeasti hahmotettavalta. Kasvun taustalla ovat suurelta osin lasten ja nuorten liikun. Näitä kysymyksiä on selvitetty ensimmäistä kertaa. Hankeavustukset ovat kasvaneet koko 2010-luvun
Hankkeet kohdistuvat nykyisin arkiliikunnan, terveyttä ja hyvin vointia edistävän liikunnan sekä matalan kynnyksen harrasteja kuntoliikunnan kehittämiseen. 6 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 nan ja terveysliikunnan kasvaneet hankeavustukset sekä uudeksi avustuskohteeksi noussut maahanmuuttajien liikunnan kehittäminen. Kokeilujen ja pilottien lisäk si on rahoitettu kuitenkin vuodesta toiseen kestäviä ohjelmia. Hankemaailman peruselementit ovat säilyneet sama na koko 2010-luvun: lasten ja nuorten liikunta, terveyttä edistävä liikunta ja seuratoiminta. Ei merkittäviä muutoksia painopisteissä Vuonna 2016 rahallisesti mitattuna keskeisimmät lii kunnan kehittämishankkeiden avustuslajit olivat lii kunnallisen elämäntavan tukeminen, Liik kuvan kou lu -ohjelma, Seuratoiminnan kehittämistuki (seu ratuki), Kunnossa kaiken ikää -ohjelma sekä maa hanmuuttajien liikunnan tukeminen (Kuvio 2). Kehittämistyön lisäksi avustuksia on käytetty perustoimintaan. Ohjelman painopisteissä on tapahtunut muutoksia, kun aikuisväestön liikunnan kehittäminen on jäänyt pois ja seuratuki on keskittynyt vain lapsiin ja nuoriin. Valtion liikuntamäärärahat ja hankkeiden osuus vuonna 2016.. Liikunnan edistämisessä keskeiset strategiset toimenpiteet suositeltiin toteutettavan ohjelmina, joissa on erillinen rahoitus toteutukseen ja ohjelma-organisaatioon. Uutena isona elementtinä liikunnan hankemaailmaan on noussut maahanmuuttajien liikunnan kehit täminen. Pilottihankemuotona käynnistynyt vähävaraisten harrastusmahdollisuuksien kehittäminen on laajentunut koskemaan koko ohjelmaa. Kaikkia hankekokonaisuuksia ei toteuteta ohjelmamuotoisina eikä niillä ole koordinointivastuussa olevaa organisaatiota. Seuratoiminnan kehittämistuki nousi 2010-luvulla yhdeksi suurimmista yksittäisistä hankerahoituskokonaisuuksista ja se on säilyttänyt asemansa vuosikymmenen edetessä. Jalkauttamisessa ja juurruttamisessa on ollut paljon toivomisen varaa. Keskeisenä teemana ovat säilyneet vähän liikkuvien lasten aktivointi ja harrastustoiminnan kehittäminen, mutta mukaan on noussut yhä voimakkaammin myös harrastamisen hinta (seuratuki). Kaikilta osin VLN:n suositus ei ole toteutunut. Lasten ja nuorten liikunnan kehittäminen on keskittynyt Liikkuva koulu-ohjelman kasvun ja valtakunnallistumisen myötä entistä enemmän liikkeen lisäämiseen koulupäivän aikana ja osana koulujen toimintakulttuuria. Suosituksen mukaan informaatio-ohjauksen rinnalle tarvittiin ”kokeilevaa ja pilotoivaa jalkauttamismekanismia”. OKM on lisännyt viime vuosina panostuksia terveyttä edistävän liikunnan kehittämiseen, kun samaan aikaan sosiaalija terveysministeriön terveysliikunnan hankeavustukset ovat olleet laskusuunnassa. Hankemaailman osalta on käynyt kuten Valtion liikuntaneuvosto (VLN) suositti arvioinnissaan vuosikymmenen alussa: ”Liikunnan edistämisessä tulisi jatkossa keskittyä ohjelmamuotoiseen kehittämiseen”. Kilpaja huippu-urheilu on jäänyt 2010-luvun edetessä hyvin pieneen rooliin kehittämishankkeissa. Vuodesta 2011 lähtien OKM on myöntänyt kunnille avustusta maahanmuuttajien kotouttamiseen liikunnan avulla. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämisessä painopiste on siirtynyt vuosikymmenen edetessä yhä enemmän opetusja kulttuuriministeriölle. Vuosina 2015–2016 on KUVIO 1. Suositus oli ymmärrettävä, sillä hankkeilla valtion liikuntahallinto pystyy parhaiten ohjaamaan liikunnan kehitystä haluamaansa suuntaan (vähän liikkuvat, terveysliikunta, harrastamisen hinta jne.) ja haluamiensa periaatteiden (poikkihallinnollisuus, yhteistyö, yhdenvertaisuus jne.) mukaisesti
KUVA 1. Määrällisesti mitattuna noin 90 prosenttia hankkeista oli toimintaorientoituja paikallishankkeita, joita toteuttivat kuntien liikuntatoimet, kunnan muut hallinnonalat tai paikalliset yhdistykset. Valtaosa paikallistason hankkeita Liikunnan hankemaailma näyttää moninaiselta ja sirpaleiselta. 7 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 tuettu myös vastaanottokeskusten liikuntamahdollisuuksien kehittämistä. Kainuu ja EteläKarjala aktiivisimmat maakunnat Maakunnittain tarkasteltuna ja asukaslukuun suhteutettuna eniten avustuksia keräsivät Kainuu ja Etelä-Karjala (4,8 euroa/asukas). Osa näistä hankkeista oli pieniä muutaman sadan tai tuhannen euron hankkeita, osa isompia useamman kymmenen tuhannen euron hankkeita. Hankkeiden kesto vaihteli 1–3 vuoteen. Alueellisten ja paikallisten hankeavustusten jakautu minen maakunnittain MannerSuomessa vuonna 2016. OKM:n avustamat hankkeet vaihtelevat 500 euron liikuntaryhmä-hankkeesta 100 000 euron valtakunnallisen kehittämishankkeeseen. Näillä alueilla toteutetaan aktiivisesti erilaisia hankkeita aina liikunnallisesta elämäntavasta Liikkuvaan kouluun ja maahanKUVIO 2. Liikunnan kehittämishankkeet osaalueittain opetus ja kulttuuriministeriössä vuonna 2016.. Paikallishankkeisiin ohjattiin reilut 13 miljoonaa euroa. Noin kymmenes hankkeista oli valtakunnallisia tai alueellisia kehittämisorientoituneita hankkeita, joi den toteuttajina olivat pääasiassa valtakunnalliset ja alueelliset toimijat, kuten lajiliitot, aluejärjestöt ja muut liikuntajärjestöt sekä oppilaitokset ja muut jul kiset toimijat. Valtakunnallisiin ja alu eel lisiin hankkeisiin ohjattiin noin 4,5 miljoonaa euroa. Nämä hankkeet olivat pääasiassa usei den kymmenien tuhansien eurojen hankkeita ja kes toltaan kolmevuotisia
Nämä luvut eivät sisällä vielä mahdollisia muiden rahoituslähteiden hankkeita, kuten EU-hankkeita. Liikunnan hankeavustukset tavoittavat kattavasti koko Suomen. Osa liikuntaseuroista saa seuratukea ja muutama muu yhdistys KKI-hankeavustusta. Helsingin alueella on käynnissä noin 70 eri toimijan liikunnan kehittämishanketta. Vähiten avustuksia ohjautui Keski-Suomeen (1,6 euroa/asukas), Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjois-Savoon (1,8 euroa/asukas). euroa). Yritysten hyödyntäminen liikunnan kehittämisessä on vielä vähäistä. Liikunnan kehittämishankeavustusten (OKM) jakautuminen toimijoittain vuonna 2016.. 8 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 kuntaa edistävät yhteisöt. Selkeästi eniten avustuksia järjestöistä keräsivät liikuntajärjestöt (aluejärjestöt, Suomen Latu, Koululiikuntaliitto jne.). Eniten kehittämisavustuksia kunnille Liikuntaa ja liikkumista kehittävät OKM:n avustuksilla pitkälti liikuntakentän tutut toimijat, kuten kunnat, liikuntaseurat ja -järjestöt sekä erilaiset liiKUVIO 3. Kaupunki on mukana liikunnallisen elämäntavan ja maahanmuuttajien liikunnan kehittämishankkeissa sekä Liikkuva koulu-ohjelmassa. Seuraavaksi eniten avustuksia ohjautui tutkimusyhteisöille (1,7 milj. Valtaosa valtakunnallisista tukea saavista toimijoista saa valtion yleisavustusta liikuntaan. Kunnat keräsivät avustuksia vajaat puolet kaikista avustuksista (8,5 milj.). Näillä alueilla osaan kunnista ei ohjautunut lainkaan hankeavustuksia (Kuva 1). Avustuksista lähes kaksi kolmasosaa (11,1 milj.) kohdentui lasten ja nuorten (lanu) liikunnan ja liikuntamahdolmuuttajien liikunnasta seuratukeen. Tutkimusyhteisöjen suuri avustusmäärää koostuu lähinnä Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES:n saamasta avustuksesta Kunnossa kaiken ikää -ohjelman toteut tamiseen. Hankemaailma keskittyy lapsiin ja nuoriin Liikunnan kehittämisavustusten selkeänä painopisteenä ovat lapset ja nuoret (Kuvio 4). Kunnan alueella käynnissä olevien hankkeiden määrä vaihtelee yhdessä hankkeesta kymmeniin hankkeisiin. Avustuksia myönnettiin vajaasta 300 Manner-Suomen kunnasta lähes 240 kunnan alueelle. Kuntien on arvioitu myöntävän vuosittain liikuntaseuroille 15–20 miljoonaa euroa toiminta-avustuksia, joten valtion myöntämät kehittämisavustukset ovat merkittävä lisäpanostus seuratoimintaan. Monessa keskisuuressa 30 000 asukkaan kunnassa on samanaikaisesti käynnissä kymmenkunta hanketta. Alueilla kaikki kunnat ovat mukana liikunnan hanketoiminnassa, ja alueilla on yksittäisiä aktiivisia hankekuntia, kuten Kajaani, Lappeenranta ja Imatra. Hankeavustukset muodostavat merkittävän lisän kuntien vuosittain saamiin reilun 19 miljoonan euron liikunnan valtion osuuksiin. Järjestöille ohjattiin yhteensä 2,4 miljoonaa euroa kehittämisavustuksia. Hankeavustuksien määrä kunnittain vaihtelee 600 eurosta yli miljoonaan euroon, kun tarkastellaan kaikkien kunnassa toimivien eri toimijoiden (kunnat, yhdistykset ja muut toimijat) saamia avustuksia. Reilu viidennes avustuksista (4,1 milj.) ohjautui liikuntaseuroille. Eniten kehittämisavustuksia myönnettiin kunnille (Kuvio 3)
Hankkeita toteuttivat kunnat ja muut järjestöt (esim. Vammaiset, pitkäaikaissairaat ja ikäihmiset ovat jääneet hankemaailmassa marginaaliin. SPR) sekä yritykset. Reilu kymmenes avustuksista (1,9 milj.) kohdentui maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden liikuntamahdollisuuksien kehittämiseen. Avustus koostui KKI-ohjelmasta ja sen hanketuista sekä liikunnallisen elämäntavan hankkeista. Ei tietoa vaikuttavuudesta ja satunnaista tulosten levittämistä Neljä viidestä liikuntahankkeesta on mukana seurannassa ja arvioinnissa, vähintään osana ohjelman tai laajemman hankekokonaisuuden seurantaa. Ikäihmisten liikuntaa kehitettiin lähinnä kahdella Ikäinstituutin koordinoimalla valtakunnallisella ohjelmalla sekä muutamilla yksittäisillä liikunnallisen elämäntavan hankkeilla. Luonnollisesti kun hankkeiden kirjo on laaja, myös hankkeiden tuottamissa selvityksissä ja arvioin neissa on suurta vaihtelua niin arvioinnin laajuudessa, laadussa kuin toteutustavassa. Vajaa viidennes (3,1 milj.) kehittämisavustuksista myönnettiin kantaväestöön kuuluvien työikäisten ja aikuisväestön liikunnan kehittämiseen. Arviointi ja seuranta on ulkoistettu pääosin LIKES-tutkimuskeskukselle. Erityisryhmien liikunnan mahdollisuuksia kehitettiin muutamissa liikunnallisen elämäntavan hankkeissa, KKI-hanketuella pienissä paikallishankkeissa sekä OKM:n myöntämillä yleisillä projekteilla. Vuonna 2016 avustettiin yhteensä 700 lanu-hankketta, joita toteuttivat lähinnä kunnat (koulut ja liikuntatoimi) sekä liikuntaseurat. Toki erityisryhmien ja ikäihmisten liikuntaa kehitettiin osana muita hankkeita, kuten koko elämänkaarta koskevissa hankkeissa. Liikunnan kehittämishankeavustusten (OKM) jakautuminen kohderyhmittäin vuonna 2016.. Yksittäisten hankkeiden arvioinnit ovat lähinnä itsearviointeja tai sidosryhmien arviointeja. Työikäisten liikunnan kehittämisestä vastasivat pääasiassa eri järjestöt ja yhdistykset sekä kunnat ja muut julkiset yhteisöt. Osassa on tutkimusnäyttöä hankkeen tuloksista ja vaikutuksista. Osassa raportoidaan vain, mihin saatu avustus on käytetty. Pääasiassa parhaiten on seurattu ja arvioitu hankkeita, jotka ovat osa ohjelmaa ja joille on varattu seurannalle sekä arvioinnille omat erilliset resurssit, kuten Liikkuva koulu -ohjelma. Kehittämistyöstä vastasivat lähinnä kolmannen sektorin toimijat. Summa pitää sisällään Liikkuva koulu -avustuksen, liikunnallisten elämäntavan lanu-hankkeet sekä seuratuen, joka kohdistuu nykyisin vain lapsiin ja nuoriin. Myös liikuntaneuvontaja palveluketjuhankkeet hyödyttävät erityisryhmiä ja ikäihmisiä. 9 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 lisuuksien kehittämiseen. Valtaosa liikuntahankkeista on resursseiltaan sen verran pieniä, että yksittäisiin hankkeisiin ei ole järkevää sisällyttää ulkopuolista arviointia. Hankkeiden seuranta ja arviointi kohdistuu lähinKUVIO 4. Vain noin kolme prosenttia (0,6 milj.) avustuksista kohdentui suoraan erityisryhmien (vammaiset ja pitkäaikaissairaat) sekä ikäihmisten liikunnan kehittämiseen
Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:3. Syntyneet tulokset jäävät monesti hankkeen toteuttaneen organisaation ja hankkeen sidosryhmien osaamispääomaksi sen sijaan, että tuloksia levitettäisiin muille toimijoille, mikä syö hankemaailman vaikuttavuutta. 10 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 nä siihen, mitä on tehty yksittäisessä hankkeessa. Artikkeli perustuu selvitystyöhön, jossa on hyödynnetty opetusja kulttuuriministeriöltä, aluehallintovirastoilta, LIKES-tutkimuskeskukselta, Kunnossa kaiken ikää -ohjelmalta ja Liikkuva koulu -ohjelmalta saatuja aineistoja. Kohti liikunnan pysyviä käytäntöjä. Liikunnan hyvät käytännöt hankkeen loppuraportti. Opetusja kulttuuriministeriö 2011. Liikunnan ja urheilun rahoituksen painopisteeksi perustaso – lapset ja nuoret. Valtion liikuntaneuvosto. Liikkuva kouluohjelman internetsivut www.liikkuvakoulu.fi LIKEStutkimuskeskuksen internetsivut www.likes.fi Kunnossa kaiken ikääohjelman internetsivut www.kkiohjelma.fi Opetus ja kulttuuriministeriön internetsivut www.minedu.fi/ OPM/Avustukset/Liikunta Rikala, S. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 6. 2013. Parhaimmillaan pystytään esittämään saavutettuja tuloksia, kuten kuinka monta liikuntaryhmää on perustettu tai kuinka montaa henkilöä on liikutettu. Valtion liikuntaneuvoston arvioinnit 2010: Valtion liikuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutusten arviointi (2003–2009), Liikunnan edistämisen linjoista joulukuussa 2008 annetun valtioneuvoston periaatepäätöksen ja sen toteutuksen arviointi. Valtionhallinto liikunnan edistäjänä 2011–2015. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:7. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:4. Edelleenkään ei ole riittävästi tietoa hankkeiden vaikutuksista ja vaikuttavuudesta, kuten lisäsikö toiminta liikkumista ja jos lisäsi, mikä vaikutus lisääntyneellä liikkumisella oli esimerkiksi terveyteen tai elämänhallintaan. Urheiluseurat kunniaan. 2013. LÄHTEET: Aluehallintoviraston internetsivut www.avi.fi Hossain, T., Suortti, K., Kallio, M. 2012. Liikunnan hanketoiminta – Ruusut, risut ja suositukset. SAKU RIKALA Liikuntatieteen erityisasiantuntija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: saku.rikala@lts.fi Näkemyksiä liikunnan hankemaailman kehittämiseksi on luettavissa Liikuntatieteellisen Seuran internetsivuilta (www.lts.fi): Liikunnan ohjaus yskii – pelastus hankkeissa. Valtiovarainministeriö.. Valtion talousarvioesitys vuodelle 2016. ”Liikunnan hyvät käytännöt”-hankkeen väliraportti. (Teijo Pyykkönen ja Saku Rikala). Rikala, S. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 4. Hankkeiden tulosten levittäminen on monesti sattumanvaraista
Esimerkiksi liikuntavuorot ovat seuroille maksullisia yhä useammassa kunnassa. Kehittämiskohteita löytyy edelleen. Valtaosassa kunnista on sovittu terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan koordinointivastuusta ja kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden seuranta on edistynyt. 10 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: PIA HAKAMÄKI, TIMO STÅHL LIIKUNNAN EDISTÄMINEN KUNNISSA 2016: Liikunnan edistäminen kunnissa on kehittynyt myönteiseen suuntaan. Kuva: GORILLA/HERO
Liikuntalaki (390/2015) on vahvistanut kunnan liikuntapalveluiden peruspalveluluonnetta täsmentämällä kunnan tehtäviä liikunnassa. Tehtävien toteuttaminen tapahtuu parhaimmillaan eri toimialojen yhteistyönä ja kehittämällä sekä paikallista että alueellista yhteistyötä. 11 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Lasten liikuntavuorot yhä useammin maksullisia K unnat ja järjestöt ovat avainasemassa kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden edistämisessä ja liikunnan edellytysten luomisessa. Järjestelmä tukee kuntia niiden oman toiminnan johtamisessa, kehittämisessä, arvioinnissa ja toimeenpanossa.. Terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmä (TEAviisari) tarjoaa kunnille ajankohtaisen tilannekuvan kunnan liikunnan edistämisen tilanteesta koko maan tilanteeseen verrattuna
Lähes yhtä yleistä on varhaiskasvatuksen liikuntaolosuhteiden esimerkiksi piha-alueiden kehittäminen. Tilastokatsaus 9/2016) Soveltuvin osin raportoidaan myös tuloksia peruskoulujen tiedonkeruusta vuodelta 2015 (THL. Vastaukset pyydettiin 2.5.2016 mennessä, jonka jälkeen vastausaikaa jatkettiin toukokuun loppuun saakka. (THL. Tulos ten mukaan lasten liikunnallisuutta edistävät toimintatavat on kirjattu valtaosassa kunnista (85 %) kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lasten ja nuorten harjoitusvuorojen maksuttomuus liikuntaseuroille vuosina 2010–2016, kuntien prosenttiosuudet. Myös aikuisten harjoitusvuoromaksut ovat yleistyneet (Kuvio 2). Vuonna 2010 vastausaktiivisuus oli 79 % (N=268), vuonna 2012: 68 % (N=230) ja vuonna 2014: 78 % (N=249). KUVIO 1. Kolmessa neljästä (76 %) peruskoulusta koulun piha on liikkumiseen innostava lähiliikuntapaikka, jota hyödynnetään myös koulupäivän ulkopuolella. (THL. Pääsääntöisesti maksut ovat edelleen pieniä, mutta aiempaa harvemmassa kunnassa lasten ja nuorten harjoitusvuorot ovat liikuntaja urheiluseuroille täysin maksuttomia (Kuvio 1). Liikunnan lisääminen oppilaiden koulupäivään oli vuonna 2015 selkeästi yleisempää kuin kaksi vuotta aiemmin. Tulokset raportoidaan terveydenedistämisaktiivisuuden (TEA) viitekehyksen mukaisesti. Tiedonkeruulomake lähetettiin huhtikuussa 2016 kuntien liikuntatoimen johtaville viranhaltijoille sähköpostilla ja paperilla. Reilussa puolessa kouluista (55 %) järjestettiin pitkiä liikuntavälitunteja. Maksupolitiikka kuitenkin vaihtelee kunnan eri liikuntapaikoilla. Vastausprosentti oli 91 (yhteensä 271 kuntaa toimitti tietonsa, N=271). Erityisesti lasten ja nuorten. Tiedonkeruu kuntien liikuntatoimille Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on vuodesta 2010 alkaen kerännyt kahden vuoden välein tietoa liikunnan edistämisestä ja sen muutoksista kunnissa. Vastaava luku kahta vuotta aiemmin oli 70 prosenttia. 12 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Tässä artikkelissa raportoidaan keväällä 2016 kerätyn aineiston keskeisiä tuloksia ja nostetaan esiin muutoksia aiempiin vuosiin 2010–2014 verrattuna. Vuonna 2016 kunnista 61 prosenttia ilmoitti, että koulujen liikuntasalit ovat maksutta seuratoiminnan käytössä. Vastanneet kunnat kattoivat 97 prosenttia koko maan väestöstä. Vastaava luku kahta vuotta aiemmin oli 65 prosenttia. Liikuntavuorojen maksuttomuus on vähenemässä Seurojen lasten ja nuorten harjoitusvuorot koulujen liikuntasaleissa sekä urheiluja pallokentillä ovat suuressa osassa kunnista maksuttomia. Tilastokatsaus 2/2016). Vastaamattomia muistutettiin sekä yhteisesti että kohdennetusti. Kesäkuussa kaikille vastaamattomille myös soitettiin henkilökohtaisesti. Oppilaita oli aktivoitu koulumatkaliikuntaan 65 prosentissa ja koulutettu liikunnan vertaisohjaajiksi 54 prosentissa kouluista. Liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo varhaiskasvatuksessa ja kouluissa Varhaiskasvatuksen henkilöstön motivaatio ja sitoutuminen liikunnallisen arjen luomiseen edellyttää johtajuutta ja koko yhteisön yhdessä tekemistä. Tilastokatsaus 2/2016). Viitekehyksen ulottuvuudet kuvaavat organisaation mitattavia ominaisuuksia, jotka kaikki on huomioitava, jotta organisaatio voi toiminnallaan edistää kuntalaisten liikkumista ja liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Hieman harvemmin (76 %) kunnissa on järjestetty täydennyskoulutusta liikkumisen ja hyvinvoinnin yhteyksistä varhaiskasvatuksen henkilöstölle. Liikunta-aktiivisuuden säännöllinen seuranta yleistynyt Eri-ikäryhmien liikunta-aktiivisuuden seuranta on yleistynyt (Kuvio 3). Aikuisten vuoroissa harjoitusvuorojen maksuttomuus toteutui harvemmin kuin lasten vuoroissa
Kunnissa, joissa oli liikuntasuunnitelma tai kehittämisohjelma, runsaassa kolmanneksessa (38 %) oli huomioitu sukupuolten tasa-arvon edistäminen. Sukupuolten tasa-arvon näkökulma suunnittelussa ja seurannassa on vielä suhteellisen harvinaista. 13 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 liikunta-aktiivisuuden seurannassa oli myönteistä kehitystä vuodesta 2010. Hieman harvinaisempaa oli ikääntyneiden (20 %) ja työikäisten (17 %) liikunta-aktiivisuuden seuranta sukupuolittain. hyvinvointikertomuksessa tai vastaavassa. KUVIO 3. Kansallinen informaatio-ohjaus ei tavoita viranhaltijoita Joka kuudennen kunnan (17 %) liikunnan edistämisestä vastaavassa työryhmässä esimerkiksi johtoryhmässä oli keskusteltu ja päätetty toimenpiteistä liiKUVIO 2. Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuustietoja seurattiin sukupuolittain joka neljännessä (25 %) kunnassa. Yli puolet (52 %) kunnista seurasi lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuutta vuosittain tai jatkuvasti. Kunnista 35 prosenttia raportoi lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuustiedoista myös vuosittaisen yhteenvedon esim. Aikuisten harjoitusvuorojen maksuttomuus liikuntaseuroille vuosina 2010–2016, kuntien prosenttiosuudet. Liikunta-aktiivisuuden seuranta vähintään kahden vuoden välein vuosina 2010–2016, kuntien prosenttiosuudet. Yhdenvertaisuus integroitava laajasti liikuntapalveluiden kehittämiseen Vuoden 2016 tiedonkeruussa selvitettiin ensimmäistä kertaa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen toteutumista. (n=226–268 )
14 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 kuntalain (390/2015) perusteella (Kuvio 4). Koordinointi oli 61 prosentissa kuntia kunnan liikuntatoimen vastuulla. Noin puolessa kunnista luottamushenkilöille oli esitelty lasten, nuorten (53 %) tai ikääntyneiden (50 %) liikuntaaktii visuutta. Yleisin esitelty asia oli vuonna 2016 edelleen liikuntapaikkojen käyntitiedot (67 %). Koko kunnan tasolla terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan koordinointivastuusta on sovittu valtaosassa kunnista ja kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden seurannasta on tullut yleinen käytäntö. Näyttää siltä, että esim. Jonkin muun toimialan vetämänä poikkihallinnollinen työryhmä, esimerkiksi hyvinvointiryhmä, oli hieman yli puolessa kunnista (52 %). Perusterveydenhuolto koordinoi terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa vain kolmessa prosentissa ja jokin muu taho 10 prosentissa kaikista kunnista. Päätöksiä käyttövuoroista ja niiden subventiosta ei tule tehdä kuntatalouden kovissa paineissa hätiköiden vaan harkiten ja tietopohjaan perustaen. Valtion informaatio-ohjaus ei selvästikään toimi (n=262–265 ) KUVIO 4. Reilu kolmannes (37 %) kunnista ilmoitti, että työikäisten liikunta-aktiivisuutta oli esitelty vuoden 2015 aikana. Tällä hetkellä valtaosa kuntastrategioista nostaa esiin liikuntakysymykset ja liikunnan edistämiseen liittyvät toimenpiteet näkyvät entistä vahvemmin eri toimialojen esimerkiksi perus koulujen arjessa. Myönteisestä kehityssuunnasta huolimatta liikunnan edistämisestä löytyy myös useita kehittämiskohteita. Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulisi olla mahdollisuus liikuntaan perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Valtaosassa (74 %) kunnista oli sovittu, mikä hallintokunta koordinoi terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Joka viidennessä (20 %) kunnassa koordinaatiokysymystä ei ole ratkaistu. Lasten ja nuorten seuratoimintaan osallistumisen suhteellisen osuuden esittely (37 %) oli harvinaisempaa kuin aiemmin. Vaikka liikuntavuorot eivät näyttele ratkaisevaa osaa lasten ja nuorten harrastamisen kustannuksissa, on maksuttomuus selkeä viesti kunnalta. Poikkihallinnolliset työryhmät olivat yleistyneet kuuden vuoden aikana. Yli puolessa (50–54 %) kunnista kysyttyjä uusia kansallisia ohjelmia tai suosituksia ei ollut käsitelty lainkaan. Kiristyvä talous haasteena Liikunnan edistäminen on kehittynyt kunnissa myönteiseen suuntaan. Liikuntalain, kansallisten ohjelmien ja suositusten käsittely liikunnasta vastaavissa johtoryhmissä kuluneella valtuustokaudella, kuntien prosenttiosuudet.. Luottamushenkilöiden informoinnissa edelleen tekemistä Eri-ikäisten asukkaiden liikunta-aktiivisuustietojen esittelyssä luottamushenkilöhallinnolle ei ollut tapah tunut muutoksia (Kuvio 5). liikuntavuorot ovat liikuntaja urheiluseuroille maksullisia yhä useammassa kunnassa. Poikkihallinnollinen työ on vahvistunut Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan korostavat kuntatason poikkihallinnollisen, -ammatillisen ja -sektoraalisen työn merkitystä väestön terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan kokonaisuudessa (Muutosta liikkeellä! 2013). Noin kolmannes (36 %) ilmoitti, että kunnassa toimii poikkihallinnollinen työryhmä liikunnan edistämisestä vastaavan toimialan vetämänä
Vai pitääkö työpanos ostaa maakunnalta. Sote-uudistuksen myötä kuntaorganisaatioista on katoamassa sosiaalija terveydenhuolto ja sen alan osaajat. Liikunta-aktiivisuuden ja muiden liikuntaan liittyvien tietojen esittely luottamushenkilöille vuosina 2012–2016, kuntien prosenttiosuudet. Tilastokatsaus 9/2016. THL. Järjestelmä tukee kuntia niiden oman toiminnan johtamisessa, kehittämisessä, arvioinnissa ja toimeenpanossa. http://urn.fi/URN:NBN:fife2016051111637 Liikunnan edistäminen kunnissa – TEA 2016. Löytyisikö liikunta-alan osaajista resursseja ja osaamista tämän työn koordinoimiseen. Työkalu auttaa saamaan tilanne kuvaa kunnan liikunnan edistämistoiminnan vahvuuksista sekä kehittämiskohteista. TEAviisari – näyttää kehityksen ja antaa vertailutietoa Terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmä (TEAviisari) tarjoaa kunnille ajankohtaisen tilanne kuvan kunnan liikunnan edistämisen tilanteesta koko maan tilanteeseen verrattuna. Nämä koordinaattorit ovat keskeisessä asemassa kunnan poikkihallinnollisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön koordinoinnissa. Kuntakohtaiset ja alueelliset ratkaisut toivottavasti tulevat tukemaan ja vahvistamaan koko kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä. (www.teaviisari.fi) LÄHTEET: Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen peruskouluissa – TEA 2015. Kuka jatkossa ottaa vastuun tämän työn koordinoinnista. Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2013:10. http://urn.fi/ URN:NBN:fife2016092924505 Liikuntalaki 390/2015 Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. 15 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 toivotulla tavalla. Kunnilla on monia muitakin merkittäviä hyvinvointia ja terveyttä edistäviä tehtäviä, kuten muun muassa varhaiskasvatus ja opetus, työllistämistä tukeva toiminta, nuorisotyö, kulttuuri, kaavoitus, asuminen ja liikenne ja maahanmuuttajien kotouttamistoiminta. Sekä opetusja kulttuuriministeriön että kuntien olisi yhdessä pohdittava, miten laajalla asiantuntemuksella valmistellut oppaat, ohjeet ja ohjausdokumentit tavoittaisivat nykyistä paremmin kunnan johdon ja luottamushenkilöt. Keskeisten kansallisten ohjausasiakirjojen käsittely johtoryhmässä tai luottamushenkilöhallinnossa (TEAviisari 2016) ei ole yleistynyt vuosien varrella. PIA HAKAMÄKI, sairaanhoitaja, TtM Erikoissuunnittelija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: pia.hakamaki@thl.fi TIMO STÅHL, LitM, TtT, dosentti Johtava asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: timo.stahl@thl.fi (n=222–266) KUVIO 5. THL. (päivitetty 21.9.2016) www.teaviisari.fi/liikunta. Esimerkiksi kuntien hyvinvointikoordinaattoreista on tällä hetkellä 60 prosenttia sijoitettu sosiaalija terveystoimeen. www.teaviisari.fi Kysymyskohtaiset perustaulukot maakuntien aluejaon ja tilastokeskuksen kuntaryhmityksen mukaisesti. http://urn.fi/ URN: ISBN: 978 9520034122 Terveyden edistämisen vertailutietojärjestelmä. Terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta on myös jatkossa kuntien tehtävä. Tilastokatsaus 2/2016. Näihin kysymyksiin ei ole valmiita vastauksia
Interventiot eli liikunnan lisäämiseen tähtäävien toimien on huomioitava väestön kulttuuriset, maantieteelliset, sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet. Politiikkatoimet erityisesti terveydenhuollon ulkopuolella (muun muassa kulttuuri-, koulutus-, vapaa-aika-, Lääketieteessä tutkimustiedon käyttö hoidon ja hoitotoimenpiteiden perusteena on välttämätöntä. Kuva: ANTERO AALTONEN 16 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: RIITTA-MAIJA HÄMÄLÄINEN Kohti tutkimusperusteista liikuntapolitiikkaa. L iikkumattomuus ja liikunnan vähäisyys vaikuttavat väestön terveyteen ja jotta trendiä voidaan muuttaa, tarvitaan sektorien välistä ja monen tutkimusalan yhteistyötä. Liikuntapolitiikassa ja politiikkatoimien eri vaiheissa muu tieto ohittaa tutkimusperusteisen tiedon.
Liikkumattomuus ja liikunnan vähäisyys ovat globaali trendi, johon hallitukset voivat vaikuttaa strategioilla ja päättäväisillä toimilla, jotta liikunnan mahdollisuuksia voidaan lisätä päivittäisiin toimintoihin (Kohl ym. Lääketieteessä tutkimustiedon käyttö hoidon ja hoitotoimenpiteiden perusteena on välttämätöntä. Sidosryhmien osallistumista edistettiin kansalaisten kuulemisilla ja tapaamisilla kansalaisjärjestöjen ja kansalaisryhmien kanssa. Suomessa erityisesti hallinnon tuki määritteli tutkimustiedon käyttöä. Terveyttä edistävän liikunnan politiikkatoimien sektorien välistä yhteistyötä tarkasteltiin eri maissa muun muassa terveys-, sosiaali-, liikenne-, työllisyystai asumissektorien välillä, koska nämä alat on todettu tärkeiksi liikunnan edistämiseksi väestössä. REPOPA – seitsemän maan ja viiden vuoden hanke kartoitti tutkimustiedon käyttöä Tutkimustietoa siitä, kuinka suunnitella ja toteuttaa tutkimusperusteista liikuntapolitiikkaa on vähän. Seitsemän maan (Tanska, Suomi, Italia, Englanti, Romania, Hollanti ja Kanada) yhteisessä tutkimushankkeessa (’Tutkimustiedon käyttö terveyttä edistävän liikunnan politiikkatoimissa’, REPOPA) tutkittiin viiden vuoden ajan miten parhaiten saadaan tutkimustieto liikuntapolitiikkaan ja miten tehdä tutkimusperusteista liikuntapolitiikkaa (Aro ym. Tutkimus tukee vahvasti liikunnan terveysvaikutuksia ja myös asuinympäristön vaikutusta päivittäiseen liikunnan ylläpitämiseen ja terveyteen (Reis ym. Teoreettisia tutkimuksia on vaikea soveltaa politiikkatoimiin. 2012, Hallal ym.2012). Tästä huolimatta liikuntapolitiikka ja politiikkatoimet harvoin tukeutuvat tutkimustietoon ja sen käyttöön politiikkatoimien suunnittelussa, toimeenpanossa, seurannassa ja arvioinnissa. 2012). Eri sidosryhmien välisessä yhteistyössä todettiin suuria eroja osallistumisen asteessa ja eri hallinnon tasoisella toimijoita huomioitiin ja kuultiin hyvin eri tavoin. Hallinnonalojen yhteistyön edistäminen edellyttää suunnitteluja arviointiresursseja, sopivia työtapoja, viestintää, ja arvostusta monialaiselle yhteistyölle (Hämäläinen ym. Yhteistyö tuo samalla uuden ulottuvuuden liikuntapolitiikkaan – tutkimusperusteisen liikunnan edistämisen kansalaisten terveyden parhaaksi (evidence-informed policy making). Lisäksi tutkimustiedon keräämiseen, kokoamiseen ja kiteyttämiseen politiikkatoimien tarpeisiin vaatii aikaa ja resursseja sekä ymmärrystä politiikkaprosessin tiedon tarpeista prosessin eri vaiheissa: suunnitteluvaiheessa tiedon tarpeet ovat erilaisia kuin politiikkatoimen arvioinnissa (Hämäläinen & Villa 2014, Van de Goor ym. Viranomaisyhteistyön rakenteet, koordinointi ja prosessit vaihtelivat maiden välillä, mutta myös paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. Myös käyttäytymisen muutos liikunnan lisäämiseksi on saavutettavissa monissa erilaisissa väestöryhmissä (Heath ym. Liikuntapolitiikassa ja politiikkatoimien eri vaiheissa muu tieto usein ohittaa tutkimusperusteisen tiedon. REPOPAtutkimus osoitti myös, että hallinnolle oli merkittävää hyötyä yhteistyöstä tutkijoitten kanssa politiikkatoimien tutkimuksellisten perusteiden osalta, erityisesti yhteistyöhankkeiden ja niissä syntyneitten suorien kontaktien kautta. 2015, Hämäläinen & Villa, 2013, Hämäläinen & Villa 2014). Myös erilaiset kansalaisten ja asiantuntijoiden kuulemisja muut avoimet tilai suudet hyödyttivät politiikkatoimien valmistelua. 016). Viranomaisten tyypillisiä rakenteita ja poliittisia keskusteluja edustivat valiokunnat, työryhmät ja neuvottelut politiikkatoimien valmistelussa. 2016a). 2016). 2016). Liikuntafysiologian, kansanterveyden, epidemiologian ja käyttäytymistieteiden tutkimukset ovat jo osoittaneet liikunnan taloudelliset ja terveydelliset hyödyt tieteellisesti kontrolloiduissa olosuhteissa. Eri toimijoiden välinen yhteistyö on tärkeää ja viranomaisten väliset yhteistoiminnan rakenteet edistävät systemaattista yhteistyötä ja tiedon vaihtoa. Välttämättä rahoitettu tutkimus ei vastannut hallinnon tietotarpeita tai rahoituksen teemat eivät vastanneet sen hetkiseen tiedon tarpeeseen. Muu tieto, kuten väestön rakenne, paikalliset arvot ja arvostukset, prioriteetit ja resurssit ovat usein pääosassa politiikkatoimissa (Aro ym. 17 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 suunnittelu-, ja liikennetoimissa sekä kansalaisjärjestöissä) ovat erityisen tärkeitä liikunnan lisäämiseksi. Tutkimus tarvitsee viestintäosaamista Tutkijoilla on tärkeä tiedonvälittäjän rooli. 2008). Koordinointia eri sidosryhmien (ministeriöiden, tutkimuslaitosten ja yliopistojen sekä yksityisten toimijoiden) välillä samoin kuin prosessien jatkuvuutta ja syvyyttä on syytä parantaa. Tutkimustiedon käyttöä liikunnan politiikkatoimissa tulee toteuttaa yhteistyössä liikuntapolitiikan laatijoiden ja tutkijoiden kanssa. Tutkimustiedon käyttöä helpottavia tekijöitä tutkituissa maissa olivat hallinnon tuki, relevantin tutkimustiedon saavutettavuus ja toimivat yhteistyösuhteet tutkijoiden ja eri sektorien kanssa. Liikunnan lisäämisen tavoitteet terveyden edistämiseksi väestötasolla ovat kiinteässä yhteydessä sosiaalisten suhteiden, ympäristön ja kestävän kehi tyksen tavoitteiden teemoihin (Reis ym. Tähän tarvitaan tutkijoiden ja viestinnän yhteistyötä.
Liikunnan politiikkatoimet eivät erityisesti esittäneet terveyserojen kaventamista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. 18 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Tutkimustiedon käyttöä rajoittivat tutkimukseen osallistuneissa maissa päätöksentekoprosessien luon ne, poliittinen tahtotila, tutkimusten ja päätöksen teon erilainen aikajänne, tutkimustiedon sovellettavuus, resurssipula sekä se, ettei tutkimustiedon käytölle ollut yhtenäisiä kriteereitä. Terveyttä edistävän liikunnan politiikkatoimissa on usein pääosassa muu kuin tutkimustieto – kuten väestörakenne, paikalliset arvot, prioriteetit ja resurssit. Terveyttä edistävien liikuntapolitiikan tärkeimmät toimenpiteet kohdistuivat väestön terveydentilaan yleisesti sekä väestön kykyyn kehittää itsenäisesti omaa terveyttään ja liikunnan mahdollisuuksien edistämiseen asuinympäristössä, työpaikoilla ja liikuntapaikoilla (Hämäläinen ym. Eri toimijat halusivat esittää huolensa ja aikomuksena liikunnan edistämiseksi väestötasolla, mutta toimenpiteet jäivät usein symbolisiksi. Päätöksentekijöitten kiinnostus tutkimustiedon käyttöä kohtaan ja kyky ymmärtää tieteellistä tietoa vaikuttivat myös (Hämäläinen & Villa 2014, Van de Goor ym. REPOPA hankkeessa luotiin tutkimustuloksia mukailevia indikaattoreita tutkimusperusteiselle politiikkatoimelle. Hanketta rahoitti Euroopan unionin tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma. REPOPA (RESEARCH INTO POLICY TO ENHANCE PHYSICAL ACTIVITY) – Tutkimustiedon käyttö terveyttä edistävässä liikuntapolitiikassa kuudessa EU:n jäsenmaassa ja Kanadassa. Tutkimustiedon käyttöön vaikuttivat organisaation painoarvo yleensä, poliittiset vaikuttimet tutkimustiedon käytölle sekä tutkimustiedon sekoittuminen poliittiseen tahtotilaan. Ensin kokeiltiin politiikkapelien soveltamista sektorien välisen yhteistyön parantamiseksi. Toisessa interventiotutkimuksessa tavoitteena oli tutkimusperusteisten politiikkatoimien toteuttaminen kuudessa, tarveja johtamisperusteisessa paikallisesti räätälöidyssä interventiossa (Bertram ym. Tähän tarvitaan tutkijoiden ja viestinnän yhteistyötä. Julkaisussa ilmaistut mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eikä Euroopan komissio tai kukaan sitä edustava henkilö vastaa julkaisun sisällön käytöstä.. 2015). 2016). Liikunnan politiikkatoimissa ei myöskään esitetty tavoitteena tasa-arvoista liikuntapolitiikkaa tai eriarvoisuuden vähentämistä yleisesti tai erityisesti liikunnan eriarvoisuuden vähen tämistä eri väestöryhmien välillä (Hämäläinen ym. Näin saatiin lisätietoa tutkimustiedon käytön vahvistamisesta politiikkatoimissa (Lau ym. Hankkeessa syntyneet indikaattorit ja lyhennelmät tutkimusperusteisuudesta päätöksenteossa tarjoavat käytännöllisiä välineitä tutkijoille ja politiikkatoimien laatijoille. Analyysit tehtiin kuudesta kansallisesta politiikkatoimesta (yksi Englannista, kolme Suomesta ja kaksi Romaniasta), kolmesta alueellisesta politiikkatoimesta (yksi Tanskasta, Suomesta ja Romaniasta) ja viidestä paikallisesta politiikkatoimesta (yksi Englannista ja Suomesta sekä kolme Tanskasta) (Hämäläinen ym. Kokeiluilla kuvaa mahdollisuuksista REPOPA hankkeessa tehtiin interventio, eli toteutettiin liikunnan edistämisen toimenpiteitä kolmessa maassa kahdella eri tavalla. 2016). 2016). Tutkimustulokset tulee rapor toida ja niistä tulee kertoa riittävän selkeästi. Lisätietoja: www.repopa.eu ja erikoistutkija Riitta-Maija Hämäläinen, sähköposti:riitta-maija.hamalainen@thl.fi. 2016b). Terveyttä edistäviä liikunnan politiikkatoimia tutkittiin REPOPAhankkeessa myös tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Rahoitus: Näihin tuloksiin johtanut tutkimus on saanut rahoitusta Euroopan yhteisön seitsemännestä puiteohjelmasta (FP7/2007– 2013) avustussopimuksen nro (281532) mukaisesti ajalla lokakuu 2011–syyskuu 2016. • Viisivuotinen hanke päättyi 30.9.2016. 2016b). Tutkimusprosessi vahvisti ja lisäsi indikaattorien sopivuutta liikunnan ja monen muunkin aihealueen politiikkatoimien tutkimusperusteiselle kehittämiselle (www.repopa.eu). Interventiot lisäsivät tutkimustiedon huomioimista, priorisointia ja politiikkatoimien tavoitteiden ja eri ihmisryhmien huomioimista toimien valmistelussa (Eklund Karlsson ym. Puute voimavaroista, ajasta ja osaamisesta tutkimustulosten hyödyntämisessä estivät tutkimusperusteista politiikkatoimien valmistelua. 2015). • Hanke tutki tutkimustiedon roolia ja käyttöä terveyttä edistävän liikuntapolitiikassa, miten tutkimustiedon käyttöä voidaan edistää ja miten arvioida indikaattorien avulla tutkimusperusteista liikunnan politiikkatoimea. Välineet luovat edellytyksiä sille, että tutkimusperusteinen politiikkatoimien valmistelu vahvistuu, edistyy ja valtavirtaistuu (Bertram ym. Indikaattorien valintaan ja vahvistamiseen käytettiin sähköistä Delfoi-haastattelumenetelmää ja konsensuskokouksia kuudessa maassa. 2016b). Teoreettisia tutkimuksia on vaikea sinällään soveltaa politiikkatoimiin
R-M., van de Goor, L., Skovgaard, T., et al. 2008. Tiedejulkaisut eivät usein huomioi tutkimusta, joka käyttää monitieteisiä menetelmiä, tutkii metodeja ja malleja tutkimustiedon käyttöönoton parantamiseksi eri sektoreilla, organisaatioissa tai politiikkatoimissa. What Hinders Integration of Evidence in Public Health Policy: Differences in the Worlds of Policymakers and Researchers. Cross-sector cooperation in health enhancing physical activity policy making: more potential than achievements. Tutkimustiedon käyttö terveyttä edistävien liikunnan politiikkatoimien valmistelussa. 2016. (tulossa). Health Promotion International 31, 1–10. 19 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 REPOPA-hankkeen terveyttä edistävien liikunnan politiikkatoimien tutkiminen eri maissa ja eri alueilla toteutettiin luonnollisessa koeasetelmassa. Päättäjien ja tutkijoiden yhteistyö tuo uuden ulottuvuuden liikuntapolitiikkaan – tutkimusperusteisen liikunnan edistämisen kansalaisten terveyden parhaaksi.. Reis, R.S., Salvo, D., Ogilvie, D.S., Lambert, E.V., Goenka, S., Brownson, R.C. An evaluation of equity and equality in physical activity policies in four European countries. Eur J Public Health (25), s3. van de Goor, IAM, Hämäläinen R-M, Syed AM, Juel Lau C, Sandu P, Spitters H, Eklund Karlsson L, Rus D, Valente A, Castellani T, Aro AR. A study in six EU countries. Hämäläinen, R-M., Aro, A.R., van de Goor, L., Juel Lau, C., Jakobsen, M.W., et al. Hämäläinen, R-M., Sandu, P., Syed, A.M., Jakobsen, M.W. Involvement of external stakeholders in local health policymaking process: a case study from Odense Municipality, Denmark. Evidence and Policy. Lancet 380, 247–257. Hämäläinen, R-M., Villa T. Interventioiden suunnittelu oli haastavaa, sillä niiden haluttiin koko ajan muuttuvassa ympäristössä toteuttavan keskeisimpiä liikunnan politiikkatoimien tavoitteita. Lancet 380, 272–281. 2014. 2016. Impact of policy game on insight and attitude to inter sectoral policy processes – EU country cases. Siksi tarvitaan lisäresursseja luonnollisessa koeympäristössä tehtävälle tutkimukselle. 2012. Global physical activity levels: surveillance progress, pitfalls, and prospects. 2016. Lau, CJ., Glümer, C., Spitters, H.P.E.M., Sandu, P., Rus, D., et al. 2013. International Journal for Equity in Health (hyväksytty julkaistavaksi). 17.4.2016. 2015. 3rd., Craig, C.L., Lambert, E.V..., and for the Lancet Physical Activity Series Working Group. (2), 14. Liikunta & Tiede 51 (1), 36–43 Kohl, H.W. Eklund Karlsson, L., Jakobsen, MW., Winblad Heiberg, M. ’Implementation science’ on joukko tutkimusmenetelmiä, jotka eivät toteuta vallalla olevaa tieteellistä paradigmaa, jossa kaikki tutkimuksen osa-alueet ovat tiukasti kontrolloituja. Integrating research evidence and physical activity policy making – REPOPA project. Liikunta & Tiede 50 (1). and Aro, AR. 2015. Bertram, M., Loncarevic, N., Castellani, T., Valente, A., Gulis, G., Aro, A.R. Health Res Policy Syst (14), 33. Bertram, M., Radl-Karimi, C., Loncarevic, N., Togersen, M., Skovgaard, T., et al. 2015. Heath, G.W., Parra, D.C., Sarmiento, O.L..., and for the Lancet Physical Activity Series Working Group. 2016b. Planning locally tailored interventions on evidence informed policymaking – needs assessment, design and methods. Eur J Public Health 18, 548–549. Exploring the use of research evidence in health enhancing physical activity policies. 2016. 2012. Hämäläinen, R-M., Aro, A.R., Juel Lau, C., Rus, D., Cori, L., et al. RIITTA-MAIJA HÄMÄLÄINEN, FT Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti:riitta-maija.hamalainen@thl.fi LÄHTEET: Aro, A.R., Bertram, M., Hämäläinen. Health Res Policy System (3), 2. Scaling up physical activity interventions worldwide: stepping up to larger and smarter approaches to get people moving. How could we start to develop indicators for evidence-informed policy making in public health and health promotion. Evidence-based intervention in physical activity: lessons from around the world. Liikunnan politiikkatoimien suunnittelu, toteutus ja arviointi ovat kontekstiriippuvaista. Hämäläinen, R-M., Villa, T. Health Res Policy (13), 43. Lancet 380, 294–305. Hallal, P.C., Andersen, L.B., Bull, F.C..., and for the Lancet Physical Activity Series Working Group. Contextual evidence in clinical medicine and health promotion. REPOPA-hanke kartoittaa tutkimustiedon käyttöä liikunnan politiikkatoimissa EU-maissa. 2015. 2012The pandemic of physical inactivity: global action for public health. 2016a. Lancet 388 (10051), 1337–1348. Aro, A.R., Smith, J., Dekker, J. Health Policy
Valtio vahtii palvelijaansa, myös Kivisaarta. 2002–2006 Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA/ viestintäpäällikkö 2006–2007 Kuuloliitto/viestintäpäällikkö 2007–2011 Eduskunta/puhemies Sauli Niinistön erityisavustaja 2011–2012 Kehitysvammaliitto/yhteiskuntavastuupäällikkö 2012–9/2016 Suomen Paralympiakomitea/pääsihteeri 10/2016 – Opetusja kulttuuriministeriö; liikunnan vastuualue/johtaja Tiina Kivisaari vaihtoi järjestöpomon hommat virkamiesjohtajan tehtäviin. 1968) TYÖURA 1991–2002 Eduskunnan kanslia; viestintäyksikkö/tiedottaja, tutkija ym. ”Täällä ollaan asiantuntijatehtävissä, mutta toteutetaan saldo”Kukaan ei tohdi vastustaa yhdenvertaisuutta, mutta arjen työssä se tuppaa unohtumaan.”. Hän itse kyseenalaistaa ajatuksen, että työn tekemistä voisi ohjata kellolla. Kuva: OKM/VIESTINTÄ 20 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN TIINA KIVISAAREN KAKSI UNELMAA: ”Yhdenvertaisuutta liikuntaan, kannustimia hallintoon” Tiina Kivisaari (s. Liikunnan vastuualueen uudella johtajalla on ravis teluintoa, vaikka hän on saanut ministeriön shokkihoitoa puolitoista kuukautta. Ministeriössä uusi intohimo on kellokorttielämän ravistelu. Virkapuhelin jää pöydälle, kun siirrytään saldomittarin kautta vapaaksi kansalaiseksi. Yli 70 prosenttia ministeriön henkilökunnasta on suorittanut korkeakoulututkinnon. ”Aluksi tuntui, että jokais ta hengenvetoa seurataan.” Toki hän ymmärtää, ettei ministeriön 260 henkilöä voi mennä, tulla ja olla tavallaan, mutta silti. ”M ikään vallankumous ei tuhoa virkamiesluokkaa.” Ylitarkastaja Mauri Peltovuori esittelee löytämäänsä huoneentaulua juuri ennen kuin astun Peltovuoren uuden esimiehen Tiina Kivisaaren huoneeseen opetusja kulttuuriministeriössä. Ja niin virkamies vastaa kuin hänelle huudetaan. Pian selviää, että Kivisaari haluaa – ei sentään tuhota – mutta ravistella sitä, mihin vallankumous ei kykene. Kivisaari ei usko, että kukaan ministeriössä tarkoituksella hankaloittaa tuloksentekoa, toimintakulttuuria vain ei ole huomattu tarkistaa. Kaikessa on sääntönsä ja kaikesta pidetään kirjaa. Järjestötyöstä mukaan tarttui yhdenvertaisuuden edistäminen. Virkamies lopettaa lauseen vaikka kesken, kun työaika täyttyy
Osui ja upposi. Vielä toisena työpäivänä se ei ihan onnistunut. Harkimolta kun ei ole tavattu odottaa ympäripyöreitä ilmaisuja, vaan pikemminkin jotain ennalta arvaamatonta. Sen verran hallintokiemurat kuitenkin mietityttivät, että hän harkitsi hakua ministeriöön pitkään. Kivisaari sai persoonansa ja mielipiteensä mielestään hyvin esille Paralympiakomitean pääsihteerinä. Kehitysvammaliiton slogan on kulkenut hänen mukanaan ministeriöön asti. ”Rajat ylittävä laaja yhteistyö on toki haaste, mutta se on ainoa tapa, jolla liikunta voi pärjätä tulevaisuudessa. Näin työryhmän ulkopuolisena voi kuvitella kuinka valtionapua saavat tahot saattavat hyvinkin hätääntyä Harkimon vetämistä rahoituskeskusteluista . Se, että pohditaan vain omissa joukoissa ja vain liikuntaa, ei palvele kokonaisuutta.” Kivisaari pitää eri hallinnonalojen yhteistyötä siksikin hyvänä, että silloin kaikkien on pakko katsoa – ja yrittää ymmärtää – myös oman kotipihan ulkopuolella tapahtuvaa. ”Kun varmistan, että kai esimerkiksi seksuaalivähemmistöt ja esteettömyys on huomioitu, niin vasta sitten alkaa tapahtua – ai niin!” Jos yhdenvertaisuuden edistäminen on mainittu toimenkuvassa, se pysyy varmimmin agendalla. Paperit hän pisti sisään vain puoli tuntia ennen hakuajan päättymistä. Järjestöstatuksella on vapaampi menemään ja etenkin sanomaan. Työkokemukset Kuuloliitosta ja Kehitysvammaliitosta opettivat, että ”hyvä elämä kuuluu kaikille”. Asia ei ole ihan pieni, mutta ei ole työryhmäkään: 21 henkilöä eri toimialoilta. Matkaa on vielä rutkasti siihen, että yhdenvertaisuus olisi mukana läpäisyperiaatteella niin valtionhallinnossa kuin järjestöissä, hän puntaroi. Työryhmiä, ohjelmia ja etenkin hankkeita tulee ja menee ministeriössä kovalla tahdilla. Nyt olisi aika keskustella perusteellisesti, mikä valtion roolin pitäisi olla liikunnan ja urheilun rahoittamisessa.” Myös Kivisaari kuuluu Harkimon työryhmään. ”Jos meille tulee umpisurkeita hakemuksia, joille silti myönnetään avustuksia, niin totta kai silloin vikaa löytyy myös ministeriön päästä.” Selvitysmies Heikki Halilan ehdotukseen, että urhei lun lajiliittojen valtionavustukset jakaisi Suomen Olympiakomitea, Kivisaari suhtautuu kohteliaan pidättyväisesti. Nyt ei ole oikea hetki siirtää sille uusia tehtäviä.” Samalla hän viittaa kansanedustaja Harry Harkimon työryhmään, jonka tehtävänä on esittää uudistuksia liikunnan ja urheilun avustuskäytäntöihin: ”Odotan, että työryhmä selkeyttää avustusrakennetta. ”Näinkö Suomi saadaan nousuun?” Virkamieskulttuurin kivet ja kannot eivät tulleet Kivisaarelle yllätyksenä. ”Nyyhkin ikävääni, älä pelästy.” Jos Kivisaaren ja hallinnon liitto vaikuttaakin – ainakin alkutahdeiltaan – lähinnä järkiliitolta, niin hänen ja Paralympiakomitean liitto oli eittämättä rakkausliitto. Vuodet eduskunnan kansliassa (1991–2002) ja eduskunnan puhemiehen erityisavustajana (2007?2011) opettivat miten hallinto pelaa – ja ei pelaa. Toinen mieluinen slogan on Fortum Para School Day -kiertueelta tuttu ”jokainen liikkuu tavallaan”. Aikaa työryhmällä on vain neljä kuukautta. Vaikka Kivisaari aavisti mitä ministeriössä odotti, silti todellisuus yllätti: ”On ollut yllättävän rankka oppimistehtävä, itkuksi se alussa pisti.” Sydän viipyilee vammaishuippu-urheilussa Haastattelussa nenäliinaa tarvitaan vain, kun hän muistelee edellistä työpaikkaansa Suomen Paralympiakomiteassa. Kivisaari myöntää, että tähän liittyy ongelmia: ”Joka väittää lukeneensa kaikki työryhmäja hankeraportit, ei varmasti ole tosissaan.” Hän olisi valmis siirtämään painopistettä hankkeista yleisavustuksiin. Puheen kruunaa Kivisaaren työhuoneen seinällä läksiäislahjaksi saatu taulu, jonka otsikkoon tiivistyy työ vammaishuippuurheilun parissa: ”Urheilua täydestä sydämestä.” Kun siirtyy järjestöpomosta virkamiesjohtajaksi, vapaus kaventuu ja vastuu laajenee. Toki liikunnassa ollaan myös tasa-arvon tiellä, mutta vasta tiellä. Kun sisäpiirit on synnytetty, niitä ei vapaaehtoisesti haluta purkaa. Tuollainen tehtävä ja noin vähän aikaa, onko realistista odottaa tuloksia. Harvoin kuulee niin nöyränkiitollista puhetta enti sistä työkavereista ja -tehtävistä. ”Jos kolmen rivin hakemuksella saa 300 000 euroa valtionapua, niin ei sellaista tarvitsekaan ymmärtää – eikä hyväksyä.” Kivisaari painottaa, että myös liikunnan vastuualueella on katsottava peiliin. Kivisaarelle syntyi käsitys, että jos haki ja ja esittelijä ymmärsivät toistensa ajatukset, niin sekä hakemuksissa että päätösesityksissä saatettiin oikaista. Kun Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski ”unohti” Turun Liikuntafoorumin huippuurheiluesityksestään vammaisurheilun täysin, ei Kivisaari enää pystynyt olemaan hiljaa, vaan antoi palaa. Kivisaari on itsekin saanut johdettavakseen työryhmän. Selkeitä, yhdenvertaisuutta tukevia pelisääntöjä ei voinut lukea mistään. Se miettii miten jokainen lapsi pääsisi ainakin yhden harrastuksen pariin. ”Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että uudella Olympiakomitealla on valtava työtehtävä sen pyrkiessä edistämään sekä liikkeen lisäämistä että huippu-urheilua. Näkemystä hyvä veli -verkostojen hiipumisesta Kivisaari ei lähtisi allekirjoittamaan. Peiliin katsottava myös ministeriössä Liikuntamäärärahojen jakoperiaatteet ja ministeriön odotukset jäivät Kivisaarelle osin hämäriksi hänen työskennellessään Paralympiakomiteassa. 21 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 elämää.” Tämä ihmetyttää Kivisaarta, etenkin kun samaan aikaan puhutaan työelämän joustoista sekä työn ja perheen yhteensovittamisesta. ”Etenkin yksilötasolla hankkeet voivat olla tosi raakoja: ihmisille annetaan hankkeen ajaksi toivoa – esimerkiksi. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat asioita, joista Kivisaari erityisesti innostuu. Nyt on opeteltava suitsimaan sanomisiaan. Ylen haastattelussa pari vuotta sitten hän arveli, että liikunnassa ja urheilussa ”monet asiat on sovittu etukäteen jossakin – eikä niissä piireissä istu mukana monikaan nainen”. Kukaan ei enää tohdi vastustaa yhdenvertaisuutta, mutta arjen työssä se tuppaa unohtumaan
”Tämä olisi hyvä lääke siihen, ettei pääse muodostumaan yhden ihmisen varassa olevia näkemyksiä.” Hän ei kaihda esittelijäkiertoakaan. 22 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 työtä –, mutta hankkeen loputtua heidät jätetään oman onnensa nojaan.” Myös hankemaailmasta Kivi saari toivoo kunnon tuuletuskeskustelua. Neuvoston ja vastuualueen mutkattomalla vuoropuhelulla Kivisaari uskoo päästävän parhaiten tuloksiin: ”Loppujen lopuksi olemme samassa veneessä, joten neuvostoa ei tulisi kokea välttämättömäksi pahaksi.” Niin, onko sellaistakin näkemystä vastuualueen käytävillä. Edellispäivän osastopalaverissa hänen esimiehensä, ylijohtaja Esko Ranto oli opastanut häntä isällisesti kaikkien kuullen: ”Kuule Tiina sun täytyy rauhoittua, ei täällä asiat tapahdu niin nopeasti, älä ole kärsimätön.” Ei Kivisaari sitä moitteena ottanut, jos ei ihan kannustuksenakaan. Hän ymmärtää, että esittelijällä on henkilökohtainen vastuu esityksistä, mutta asioita voisi silti valmistella esimerkiksi työpareina tai koko vastuualueen voimin. Vastaus tulee pienen tuumaustauon jälkeen: ”No, sanotaanko, että tuo oli ensivaikutelmaan perus tuva tulkintani.” Viestintä, viestintä ja viestintä Entistä puolustusministeriä mukaillen Kivisaaren kolme pääasiallista haastetta ovat viestintä, viestintä ja viestintä. Kaikki lähtee vuorovaikutuksesta. Kivisaari teki aikoinaan gradunsa viestinnästä ja on toiminut alan tehtävissä toistakymmentä vuotta, joten ei ihme että viestintä kutkuttaa. Hän haluaa, että yhteistyö sisältää muutakin kuin hakemusten vastaanottoa ja käsittelyä. Kivisaari vakuuttaa, että hänen työelämässään kaikki on hyvin. Vuoropuhelu joka tapauksessa jatkuu, sillä Syväsalmi siirtyi pääsihteeriksi Suomen urheilun eettiseen keskukseen (SUEK), jonka toimintaa avustaa opetusja kulttuuriministeriö. Tämä luo hyvän pohjan kehittämistyölle – jos sille annetaan mahdollisuus. Iällä ja sukupuolella on väliä – vai onko. Vastuualueensa työntekijöiden kanssa hän aikoo pohtia, miten helposti tai vaikeasti lähestyttäviä liikunnan virkamiehet ovat, miten vastuualueen tulisi missäkin näkyä ja miten osallistua rahoittamaansa toimintaan. Työajan pidentämisen ja lomarahojen leikkaamisen sijaan pitäisi olla positiivisia kannustinvaihtoehtoja.” Ministeriön shokkihoidon vastapainoksi Kivisaari on myönteisesti yllättynyt siitä, kuinka laaja ja moninainen liikunnan vastuualueen tehtäväkenttä on sekä siitä, kuinka syvää asiantuntemusta vastuualueelta löytyy. Kivisaari ei kuitenkaan usko olevansa ilmassa samassa määrin kuin edeltäjänsä: ”Liikunnan vastuualueella on loistavaa osaamista kansainvälisissä tehtävissä, joten uskon voivani rajoittaa osallistumistani sillä alueella. ”Kyllä, ja olen aistinut, että vastaanotto on ollut toisaalla varauksellista ja toisaalla varovaisen myönteistä – niin se taitaa yleensä alussa muuallakin mennä.” Viestinnän kehittämisen kenties vaikein haaste liittyy omaan viestintään: ”Miten osaisin viestiä niin, etten kuulosta negatiiviselta.” Kivisaari tunnustaa, että muutokset ovat hankalia, kun kannustinmahdollisuudet ovat ministeriössä näillä näkymin vähissä. Kotimaassa on ainakin nyt niin merkittäviä ja ajankohtaisia haasteita, että minun on syytä panostaa niihin.” Entä kokeeko Kivisaari olevansa erilainen johtaja kuin Syväsalmi. ”Jos esittelee samoja asioita vuodesta toiseen, sitä saattaa sokeutua asioille.” Ryhmätyöskentely ja työkierrot kuulostavat tavallisilta työelämän käytännöiltä, mutta valtion liikuntahallintoon sijoitettuna jopa radikaaleilta. Kivisaari myöntää olevansa malttamaton. Ehkä sopiva ilmaisu voisi olla, että täydennämme toisiamme.” Vielä on syytä kysyä evästyksistä, joita Kivisaari varmasti sai edeltäjältään Harri Syväsalmelta. Näin syntyisi laajempaa keskustelua ja esittelijät oppisivat toisiltaan. ”Tarvitsemme lisää avoimuutta ja yhdessä tekemistä.” Hänen keskeinen toiveensa on, ettei asioita tehtäisi yksin omassa kopis sa. Lopulta: ”No, meillä on jo kaksi selvää erottavaa tekijää, minä olen nainen ja jonkin verran [16 vuotta] nuorempi.” Vastaus mahdollistaa tulkinnat moneen suuntaan, eikä tarkennuskaan tyhjennä pajatsoa: ”Kukin voi tehdä noiden seikkojen perusteella omat johtopäätöksensä siitä, miten ne näkyvät johtamisessa.” Nuorempana Tiina Kivisaari ei suunnitellut tekevänsä leipätyökseen liikuntaa ja urheilua. Kun kysyy miten yhteistyö Rannon kanssa on käynnistynyt, saa vastauksesi ensin hyväntahtoista naurua ja sitten tarkennuksen: ”Olemme Eskon kanssa aika erilaisia. Entä onko viestinnän uusia ajatuksia jo testattu liikunnan vastuualueella. Voi kuitenkin arvata, että kaikki olisi loistavasti, jos hän vielä saisi uudistaa virkamieskäytäntöjä. Myös ulkoista viestintää Kivisaari haluaa tarkistaa. Hän on meistä se kellontarkka, joka varmasti pitää huolta, että asian etenevät oikeassa järjestyksessä. Syväsalmi koki kansainväliset tehtävät itselleen rakkaiksi ja suositteli niihin paneutumista myös seuraajalleen. Pian hän kuitenkin oivalsi, että asiat voi yhdistää. Jotain keskusteluista Kivisaari sentään paljastaa. Kysymys tuottaa haastattelun pisimmän tauon. Liikunnalla voi vaikuttaa yhteiskuntaan, ja yhteiskunnan toimilla liikuntaan. Ja mikä parasta: liikunnalla voi edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Liikunnan vastuualueella häntä syyhyttää sekä sisäinen että ulkoinen viestintä. ”Työntekijöiden innovatiivisuus ei puhkea kukkaan, jos kannustimeksi tarjotaan vain se, että saa olla mukana yhteiskunnallisessa palvelutyössä. Rivien välistä voi lukea, että räväkimmät viestit siirrettiin kahden kesken, joten se siitä. Vastaus kiertelee ja kaartelee. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimusja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura ry sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi. Sen sijaan tavoitteet olivat yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Valtion liikuntaneuvoston raportteja hän kehuu
Nykymuodossaan seuratoiminnan kasvumahdollisuudet ovat usein sidoksissa lajiharjoittelun vaatimien olosuhteiden saatavuuteen, joten varsinkin suuret seurat tulevat olemaan jatkossa aktiivisia omien olosuhteiden rakentamisessa (ks. Vaikka rahoituksen lisäämisellä tai sen jakoperusteiden muuttamisella oma merkityksensä luonnollisesti onkin, tulisi nykyiseen järjestelmään ja siinä jo toimiviin henkilöihin kohdistuvien toimenpiteiden ohella pysähtyä miettimään ratkaisua rakenteelliseen perusongelmaan, liikunnan ja urheilun harrastamisen polarisoitumiseen. 30–33), mikä saattaa kiihdyttää oravanpyörää entisestään. Tulokset ovat tässä suhteessa hieman yllättäviä, kun sekä kansanterveyden että huippuurheilun kannalta keskeistä on kuitenkin saada liikunta ja urheilu monipuolisella ja mielekkäällä tavalla mahdollisimman lähelle lasten ja nuorten arkea. Mäenpää, Liikunta & Tiede, 4/16, s. Vaikka valtaosa vastaajista tunnistaa tekijöiden keskinäisen riippuvuuden, näkee osa mielipidevaikuttajista ja päätöksentekijöistä harrastamisen ja huippu-urheilun toisistaan irrallisina tekijöinä. Jatkuvasti heikkenevästä menestyksestä on toisaalla syytetty urheilutoimijoita, erityisesti Olympiakomiteaa ja sen alaista Huippu-urheiluyksikköä, niiden kyvyttömyydestä tilanteen vaatimiin muutoksiin ja toisaalla valtiota urheiluun ja erityisesti huippuurheiluun suunnattujen resurssien puutteellisuudesta. Tilanteen paradoksaalisuutta kuvaa hiljattain Valon ja Olympiakomitean Reilu Peli -raadille toteuttama kysely huippu-urheilun ja harrasteliikunnan välisestä yhteydestä. Toiminnasta tapahtuva dropout kun todetusti on merkittävä nykyjärjestelmään liittyvä lieveilmiö varsinkin 12 ikävuoden jälkeen.. Kuluttajamarkkinoilla toimivat yritykset kehittävät palveluitaan muun muassa saatavuuden ja käyttäjäkokemuksen näkökulmasta, mitä ei vielä juurikaan urheiluseuroissa tehdä. Samalla kun osaa lapsista liikutetaan ohjatusti entistä enemmän ja entistä varhaisemmin, kasvava osa jää kokonaan seuratoiminnan ulkopuolelle. Urheilun saatavuuden näkökulmasta urheiluväki on ampunut itseään nilkkaan kolmen k:n periaatteella. Ratkaisua harrastamisen yksipuolistumiseen ja omaehtoisen harrastamisen vähenemiseen on eri yhteyksissä haettu muun muassa koulupäivän aikana tapahtuvasta liikunnasta ja iltapäivätoiminnasta. Niin ikään iltapäivätoiminnan vaikuttavuus jää pieneksi, jos sitä kehitetään yksittäisenä, muusta harrastamisesta irrallisena kokonaisuutena. 23 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 P O L T T O P IS T E E S S Ä Teksti: JUKKA TIIKKAJA Onko urheilun nykyisillä toimintamalleilla realistista tavoitella laajaa harrastuspohjaa tai menestystä. Koulujen mahdollisuudet tilanteen korjaamiseen ovat kuitenkin rajalliset, vaikka tuntikehykseen saataisiin merkittäviäkin muutoksia. Samalla voidaan kuitenkin kysyä, jääkö harrastamisen kynnyksen nousun myötä osa tulevaisuuden huippu-urheilupotentiaalista jo kättelyssä toiminnan ulkopuolelle tai luoko toiminta siinä mukana oleville edellytykset omista lähtökohdista tapahtuvaan, terveeseen lajivalintaan. Vaatimukset kustantamisen ja kuljettamisen osalta ovat kasvaneet niin suuriksi, että valtaosa meistä liikunta-aktiiveistakin ajautuu varmasti aika ajoin miettimään tilanteen mielekkyyttä lasten harrastusten kuljetuslogistiikkaa ja maksuliikennettä hoitaessaan. Harjoittelun volyymi ja varmasti laatukin kehittyvät resurssien lisääntymistä myötäilevän ammattimaistumisen ansiosta. Uusi olosuhde antaa mahdollisuuden järjestää toimintaa entistä enemmän ja entistä varhaisemmin, mikä edelleen lisää kustannuksia ja kuljetusten hiilijalanjälkeä. Investointien kustannuksia nostavasta vaikutuksesta puhumattakaan. mm. ”Tuotantolinjojen” tehostaminen asettaa urheilun paradoksaaliseen tilanteeseen. Liikunnan kokonaisvaltainen kokemuksellisuus, leikin ja fyysisen ponnistelun yhdistelmä, on kuitenkin kilpailuetu, jonka varaan on hyvä rakentaa niin harrastuspohjan laajentamista kuin tulevaa huippu-urheilun menestystäkin. Kenelle ja miten toimintaa järjestetään, kun seuratoiminnassa jo mukana olevat eivät näe sille tarvetta ja sen ulkopuolelle syystä tai toisesta jääneet kokevat sen itselleen vieraaksi ja/tai yksittäisten lajien toteuttamana liian kapea-alaiseksi. Ääneen lausutut tavoitteet huippu-urheilumenestyksen ja liikunnan laaja-alaisen harrastamisen osalta edellyttävät seuroilta kuitenkin kykyä uudistaa toimintamallejaan, vieläpä yli lajirajojen. Laadukkaita lähiliikuntapaikkoja hyödyntävät, seuroissa olevan osaamisresurssin varaan rakentuvat, yhteisölliset ratkaisut vetävät varmasti lapsia ja nuoria puoleensa harrastusmahdollisuuksien valtavirrassa. JUKKA TIIKKAJA Kampusvastaava, Haaga-Helia amk., Vierumäen kampus Kehityspäällikkö, Suomen Jääkiekkoliitto Sähköposti: Jukka.Tiikkaja@haaga-helia.fi S uomessa on Rion kisojen jälkeen taas käyty runsaasti keskustelua huippu-urheilun tekemisistä ja tekemättä jättämisistä
ja nuorten liikkumista on mitattu objektiivisesti. Se tarjoaa kattavan kuvan suomalaislasten ja -nuorten liikuntakäyttäytymisestä, erityisesti heidän liikkumisen edistämiseksi ja paikallaanolon vähentämiseksi. Lasten ja nuorten paikallaanoloa ja liikkumista mitattiin lantiolla pidettävällä liikemittarilla, jota käytettiin viikon ajan aina valveilla ollessa. Suositellun korkeintaan kaksi tuntia ruudun ääressä vietti vain viisi prosenttia 9–15-vuotiaista. 25 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: SAMI KOKKO, ANETTE MEHTÄLÄ, PAULIINA HUSU, ANNE-MARI JUSSILA, JARI VILLBERG, TOMMI VASANKARI LIITU 2016 -TUTKIMUS: Mitattu tieto tarkentaa itsearvioitua tietoa – kolmasosa suomalais lapsista ja nuorista liikkuu riittävästi Liikunta-aktiivisuuden drop-off -ilmiö eli liikkumisen väheneminen iän myötä on edelleen kansallinen erityispiirteemme. Paikallaanolo lisääntyy selvästi iän myötä. Tutkimukseen osallistuneet lapset ja nuoret viettivät hieman yli puolet valveillaoloajastaan joko istuen tai makuulla (7 t 44 min). Vuoden 2016 tutkimuksessa tarkastellaan laajasti suomalaisten 9-, 11-, 13ja 15-vuotiaiden lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä, johon liikkumisen lisäksi luetaan kuuluvaksi paikallaan vietetty aika. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen tässä tutkimuksessa pystyttiin erottamaan paikallaan seisominen istumisesta ja makuulla olosta ja myös L IITU 2016 on kansallinen trendiseurantatutkimus, joka toteutettiin keväällä 2016 toisen kerran. Mitatun tiedon mukaan kolmasosa (34 %) lapsista ja nuorista saavutti liikuntasuosituksen eli liikkui reippaasti tai rasittavasti vähintään 60 minuuttia jokaisena mittauspäivänä. Päivittäistä ruutuaikaa kertyy paljon. Paikallaan seisten he viettivät noin kymmenesosan ajasta (1 t 18 min) ja kevyesti liikkuen keskimäärin neljänneksen (3 t 30 min). Samalla lapset ja nuoret käyttävät noin puolet valveillaoloajastaan istuen tai makuulla. Istuen tai makuulla vietetyn ajan määrä lisääntyi merkittävästi nuoremmista vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Nuoremmat ikäryhmät saavuttivat suosituksen useammin kuin vanhemmat ikäryhmät, ja kaikissa tarkastelluissa ikäryhmissä pojat saavuttivat suosituksen useammin kuin tytöt. LIITU 2016, eli lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -tutkimus on tällä hetkellä kattavin kansallinen tutkimusaineisto, jossa lasten Paikallaanolo lisääntyy selvästi iän myötä, samalla kun erityisesti reippaan ja rasittavan liikunnan määrä vähenee. Suurin osa lasten ja nuorten päivittäisestä liikkumisesta onkin kevyttä liikuntaa.. Reippaaseen (1 t 32 min) tai rasittavaan (14 min) liikkumiseen lapset ja nuoret käyttivät vain reilun kymmenesosan valveillaoloajasta (Kuvio 1)
Noin puolelle lapsista ja nuorista kertyi yli kaksi tuntia ruutuaikaa vähintään viitenä päivänä viikossa. Tytöt seisoivat keskimäärin poikia enemmän ja tauottivat istumista poikia useam min. Vähäisellä liikkumisella oli selvä yhteys ruutuaikaan – lapsille ja nuorille kertyi ruutuaikaa sitä useampana päivänä, mitä vähemmän liikuntaa he harrastivat.. Lapset ja nuoret ottivat keskimäärin 10 243 askelta päivässä. Seisomiseen käytetty aika näyttäisi lisääntyvän nuoremmista vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Itsearvioitu liikunta-aktiivisuus, istuminen ja ruutuaika LIITU 2016 -kyselyihin vastasi yhteensä 7 565 lasta ja nuorta 367 koulusta. Yhdeksänja 11-vuotiaista tutkimukseen osallistuneista lapsista ja nuorista kaksi viidestä saavutti liikuntasuosituksen, KUVIO 1. Ylösnousujen lukumäärässä ei sen sijaan tapahtunut suuria muutoksia, mikä samanaikaisen istuen tai makuulla vietetyn ajan lisääntymisen kanssa viestii siitä, että nuoret istuvat tai makaavat pidempiä aikoja kerrallaan kuin lapset. Kyselyn mukaan lähes kolmasosa (31 %) lapsista ja nuorista saavutti liikuntasuosituksen – nuoremmat yleisemmin kuin vanhemmat ja pojat yleisemmin kuin tytöt. Paikallaanolon ja liikkumisen keskimääräiset osuudet valveillaoloajasta (n = 2931) (%). Liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosiässä on edelleen merkittävä kansallinen ongelma. Nuoremmat ikäryhmät ottivat keskimäärin enemmän askeleita kuin vanhemmat ryhmät, ja pojat ottivat enemmän askeleita kuin tytöt. Tytöt puolestaan liikkuivat kevyesti jonkin verran poikia enemmän, erityisesti kahdessa nuorimmassa ikäryhmässä. Reippaan ja rasittavan liikkumisen määrä vähentyi nuoremmista vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Pojat liikkuivat reippaasti ja rasittavasti keskimäärin enemmän kuin tytöt. 26 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 päivittäisten ylösnousujen määrä voitiin tunnistaa
Lähes kaksi kolmesta lapsesta ja nuoresta (64 %) täytti maailman terveysjärjestö WHO:n rasittavan liikunnan suosituksen eli liikkui rasittavasti vähintään kolmena päivänä viikossa. 9-v. Viikoittaisen liikuntasuosituksen (vähintään 60 minuuttia päivässä) täyttä vien lasten ja nuorten osuudet iän ja sukupuolen mukaan (n = 7314) (%).. Lapset ja nuoret (11–15-v.) arvioivat istuvansa arkipäivisin noin seitsemän tuntia (6 t 59 min; n = 5 475) ja viikonloppuisin noin kuusi (5 t ja 47 min; n = 5 462). Vähän liikkuvia (korkeintaan kahtena päivänä viikossa vähintään tunnin reippaasti päivässä) 15-vuotiaita oli lähes joka viides, kun yhdeksänja 11-vuotiaissa heitä oli vastaavasti vähemmän kuin joka kymmenes (Kuvio 2.). Noin puolelle lapsista ja nuorista kertyi yli kaksi tuntia ruutuaikaa vähintään viitenä päivänä viikossa. 11-v. 13-v. Lisätietoa paikallaan olon vähentämisestä Keväällä 2016 kerätty ensimmäinen kansallisesti kattava lasten ja nuorten liikkumisen ja paikallaanolon objektiivisesti mitattu aineisto tukee aiempien vuosien kyselytietoja – noin joka kolmas suomalaislapsi ja -nuori liikkuu suosituksiin nähden riittävästi. 27 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 15-vuotiaista enää joka viidennen yltäessä liikuntasuositukseen. Istumisen määrä lisääntyi molemmilla suku puolilla iän myötä. Tytöt ja pojat olivat 9-vuotiaina lähes yhtä aktiivisia liikkujia, mutta vanhemmissa ikäluokissa pojat olivat selvästi tyttöjä aktiivisempia. Toisaalta, kansallisen suosituksen mukaisen päivittäisen rasittavan liikunnan suosituksen saavutti vain kuusi prosenttia suomalaislapsista ja -nuorista. Liikuntasuosituksen saavuttavien osuudet laskivat iän myötä molemmilla sukupuolilla, ainoana poikkeuksena tässä oli 9ja 11-vuotiaiden poikien suurin piirtein samantasoinen aktiivisuus (Taulukko 1). Viikoittaisen liikuntasuosituksen (vähintään 60 minuuttia päivässä) saavuttavien ja liikuntasuositusta vähemmän liikkuvien lasten ja nuorten osuudet iän mukaan (n = 7321) (%). Paikallaanolo lisääntyy selvästi iän myötä, samalla kun erityisesti reippaan ja rasittavan liikunnan määrä vähenee. Vähäisellä liikkumisella oli selvä yhteys ruutuaikaan – lapsille ja nuorille kertyi ruutuaikaa sitä useampana päivänä, mitä vähemmän liikuntaa he harrastivat. Samalla lapset ja nuoret käyttävät noin puolet valveillaoloajastaan istuen tai makuulla. 15-v. KUVIO 2. Liikunta-aktiivisuuden drop-off -ilmiö eli liikkumisen väheneminen iän myötä on edelleen kansallinen erityispiirteemme. Ruutuaikaa kertyy tämän päivän lapsille ja nuorille paljon, sillä vain viisi prosenttia 9–15-vuotiaista vietti ruudun ääressä korkeintaan suositellun kaksi tuntia. Suurin osa lasten ja nuorten päivittäisestä liikkumisesta onkin kevyttä liikuntaa. Myös tämän suosituksen nuoremmat saavuttivat vanhempia lapsia yleisemmin, mutta poikien ja tyttöjen välillä ei ollut eroa. Pojat Tytöt Kaikki Pojat Tytöt Kaikki Pojat Tytöt Kaikki Pojat Tytöt Kaikki 44 39 41 46 33 39 31 21 26 21 13 17 TAULUKKO 1
& Karvinen, J. World Health Organization (WHO) 2010. Lisäksi tarkasteltiin paikallaanolon ja eri tehoisen liikkumisen kokonaiskeston päivittäisiä keskiarvoja sekä sitä, kuinka monta kertaa päivässä istuminen tai makaaminen päättyi pystysuuntaiseen liikkeeseen (= ylösnousu) ja kuinka monta askelta lapset ja nuoret keskimäärin ottivat päivän aikana. Liikuntasuositustarkasteluissa käytettiin sekä kansallisia (Tammelin ym. Vuonna 2016 tutkimuksen kohderyhmää laajennettiin koskemaan 9-vuotiaita lapsia. Geneva: World Health Organization. Liikemittariaineistoa saatiin 3274 lapselta ja nuorelta (57 % tyttöjä). Lisäksi tarvitaan tietoa paikallaanolon vähentämisen ja erityisesti kevyen liikkumisen lisäämisen vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen. Analyysijaksoista laskettiin yhden minuutin liukuva eksponentiaalinen keskiarvo ja liikkuminen luokiteltiin tehon mukaan kolmeen luokkaan: kevyt (1,5–2,9 MET), reipas (3,0–5,9 MET) ja rasittava (. www.liikuntaneuvosto.fi) LÄHTEET: Suni, J., Husu, P., Aittasalo, M. Keskimäärin lapset ja nuoret käyttivät liikemittaria 14 tuntia päivässä. 28 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Jatkossa tarvitaan systemaattisesti samalla mittaus menetelmällä kerättyä seurantatietoa suomalaislasten ja -nuorten paikallaanolosta ja liikkumisesta. Lapsilta ja nuorilta kysyttiin uusina asioina muun muassa omaan elämään ja yhteiskuntaan liittyvistä arvoista, liikunnan ja urheilun seuraamisesta, kiusaamisja syrjintätilanteista, pysyvistä vammoista ja toimintarajoitteista sekä heidän omistamistaan liikunnan seurantalaitteista ja sovelluksista. Paikallaanoloa ja liikkumista kuvaavina muuttujina käytettiin istumisen/makuulla olon, paikallaan seisomisen ja eri tehoisen liikkumisen keskimääräisiä osuuksia liikemittarin käyttöajasta (= mittausaika). Tammelin, T. Merkittävä lisäys aiempaan LIITU-tutkimukseen oli objektiivisen paikallaanolon ja liikkumisen mittausten toteuttaminen kyselyn rinnalla osassa suomenkielisiä kouluja. Yliopistotutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sami.p.kokko@jyu.fi ANETTE MEHTÄLÄ, LitM Projektitutkija, tohtorikoulutettava Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anette.mehtala@jyu.fi PAULIINA HUSU, TtT Erikoistutkija UKK-instituutti Tampere Sähköposti: pauliina.husu@uta.fi ANNE-MARI JUSSILA, LitM Koulutusja kehittämisjohtaja, tohtorikoulutettava UKK-instituutti Tampere Sähköposti: anne-mari.jussila@uta.fi JARI VILLBERG, YTM Tutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: jari.villberg@jyu.fi TOMMI VASANKARI, LT, dosentti Johtaja UKK-instituutti Tampere Sähköposti: tommi.vasankari@uta.fi Artikkeli perustuu LIITU 2016 -tutkimuksen Valtion liikuntaneuvoston julkaisusarjassa joulukuussa 2016 julkaistavaan raporttiin (ks. Liikemittari tallensi liikkumisesta aiheutuvaa kiihtyvyyssignaalia kolmiaksiaalisesti käyttäen kuuden sekunnin analyysijaksoa (epoch). Paikallaanolo (istuminen, makaaminen ja seisominen) tunnistettiin huomioimalla sekä liikkeen matala teho että mittarin asento suhteessa tunnistettuun pystyasentoon. Lasten ja nuorten paikallaanoloa ja liikkumista mitattiin lantiolla pidettävällä liikemittarilla, jota käytettiin viikon ajan aina valveilla ollessa. Jatkossa tulisi myös tarkastella, miten lasten ja nuorten paikallaanolo ja liikkuminen jakautuvat päivän aikana, jotta pystyttäisiin tunnistamaan sellaiset ajanjaksot, joissa olisi mahdollista vähentää tai tauottaa paikallaanoloa ja lisätä liikkumista. Liikunta & Tiede 51 (6), 30–32. SAMI KOKKO, TtT, dosentti. & Vasankari, T. Arkija viikonloppupäiviä tulisi tarkastella erikseen, koska mahdollisuudet liikkumisen lisäämiseen ja paikallaanolon tauottamiseen ja vähentämiseen ovat erilaisia arkena kuin viikonloppuna. 6,0 MET) (Suni ym 2014). Helsinki: Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry. Näin tutkittiin L IITU 2016 tutkimuksen aineiston keruu toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 WHO-koululaistutkimuksen yhteydessä ja nyt vuonna 2016 itsenäisenä tutkimuksena. 2008) että kansainvälisiä (WHO 2010) liikuntasuosituksia. (toim.) 2008 Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. Heistä 90 prosenttia (n = 2 931, 59 % tyttöjä) oli käyttänyt mittaria vähintään neljänä päivänä, ainakin kymmenen tuntia päivässä, mitä voidaan pitää riittävänä kuvaamaan paikallaanolon ja liikkumisen määrää valveillaoloaikana. Global recommendations on physical activity for health. 2014 Liikunta on osa liikkumistaPaikallaanolon määritelmää täsmennetään parhaillaan
Kuva: ANTERO AALTONEN 29 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: TIINA FÖHR Liikunta ja hyvä kunto vähentävät työstressiä
Sykevälivaihtelulla tarkoitetaan sydämen peräkkäisten lyöntien välisen ajan vaihtelua. 30 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Stressi ymmärretään tavallisesti yksilön omakohtaisena stressikokemuksena. Stressi ajatellaan tavallisesti yksilön omakohtaisena stressikokemuksena, jota arvioidaan subjektiivisin kyselymenetelmin. Liikkumattomuus on merkittävä ongelma erityisesti kehittyneissä maissa. Riippumatta stressin lähteestä ja siitä onko stressi hyvää vai huonoa, on krooninen pitkään jatkunut stressi riskitekijä terveydelle. 2012, Husu ym. Stressi aiheuttaa autonomisen hermoston sympaattisen osan toiminnan voimistumisen suhteessa sen parasympaattisen osan toimintaan ja on yhteydessä pieneen sykevälivaihteluun. Näin työ vaikuttaa vahvasti elämiseen – kuten esimerkiksi päivittäiseen liikunta-aktiivisuuteen ja päivittäisen stressin määrään. Väitöskirjatutkimukseni tarkoituksena oli selvittää yksilölliseen sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän käytettävyyttä stressin sekä liikuntaaktiivisuuden ja stressin välisen yhteyden arvioinnissa. Psykologinen ja fysiologinen stressi kaksi eri asiaa Vaikka psykologinen ja fysiologinen stressi ovat yhtey dessä toisiinsa, ovat ne silti kaksi eri asiaa ja Hyvä fyysinen kunto on tärkeää hyvälle yönaikaiselle palautumiselle.. Säännöllisellä ja määrällisesti riittävällä liikunnalla on osoitettu olevan monia positiivisia vaikutuksia terveyteen. Palautumisen seurauksena fysiologinen stressivaste häviää, joten palautuminen on keskeinen tekijä stressinhallinnassa (Meijman & Mulder 1998). 2012) ja hoidossa (Pedersen & Saltin 2006, Kujala 2009). Useimmat työikäiset viettävät noin puolet valveillaoloajastaan työssä. Stressiä voidaan kuitenkin myös arvioida objektiivisesti, elimistön fysiologisia toimintoja mittaamalla. Sykevälivaihtelun on esitetty olevan käyttökelpoinen objektiivinen menetelmä stressin fysiologisten vaikutusten arvioinnissa. Erityisesti yönaikainen palautuminen on terveydelle tärkeää ja hyvän palautumisen onkin esitetty olevan tärkeämpää terveydelle kuin päivittäinen stressin määrä (Lundberg 2005). Tieto kehon stressistä ja siitä palautumisesta antaa mahdollisuuden ehkäistä terveysongelmia. Kehittyneiden menetelmien ansiosta nykyään on mahdollista hyödyntää stressin arvioinnissa tavallisen elämän yhteydessä nauhoitettua sykevälivaihtelua ja luoda yksilöllisestä sykkeestä ja sykevälivaihtelusta johdettuja stressin ja palautumisen muuttujia, jotka ovat informatiivisia ja käyttökelpoisia esimerkiksi yksilön elämäntapamuutoksen tukemisessa. Pieni sykevälivaihtelu on merkki epänormaalista ja riittämättömästä autonomisen hermoston sopeutumiskyvystä. Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää kuinka liikunta-aktiivisuus ja siihen kytkeytyvät fyysinen kunto ja kehonkoostumus ovat yhteydessä työpäivän aikaiseen stressiin ja seuraavan yön palautumiseen. Työntekijöiden hyvinvoinnille ja työssä jaksamiselle vähäinen liikunta-aktiivisuus ja työstressi ovat merkittäviä uhkia ja niistä aiheutuu huomattavia kustannuksia sairauspoissaoloina ja ennenaikaisina eläkkeelle siirtymisinä. Se on merkittävä tekijä useiden pitkä aikaissairauksien ennaltaehkäisyssä (Physical Activity Guidelines Advisory Committee 2008, Booth ym. Suurin osa aiemmista sykevälivaihtelu-menetelmää hyödyntäneistä tutkimuksista on käyttänyt perin teisiä aikaja taajuusanalyyseistä saatavia muuttujia. 2014). Palautuminen on yhteydessä autonomisen hermoston parasympaattisen osan toiminnan voimistumiseen ja suureen sykevälivaihteluun (Malliani ym. Sopiva määrä stressiä lisää tarmokkuutta ja auttaa suoriutumaan niin fyysisistä kuin mentaalisistakin haasteista. Teknologia on muuttanut työn luonnetta niin, että se sisältää useimmiten hyvin vähän fyysistä aktiivisuutta. Tutkimus pyrki selvittämään subjektiivisen ja sykevälivaihteluun pohjautuvan objektiivisesti mitatun stressin yhteyttä. 1991, Task Force 1996). Stressiä voidaan arvioida myös objektiivisesti elimistön fysiologisia toimintoja mittaamalla. Tyypillisesti terveen henkilön hyvää autonomisen hermoston säätelykykyä kuvaa suuri sykevälivaihtelu. L iikkumattomuus, ylipaino ja työperäinen stressi ovat merkittäviä haasteita. Vali tettavasti niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin huomattava osuus väestöstä liikkuu liian vähän (Hallal ym. Sykevälivaihtelu ja nämä perinteiset muuttujat ovat hyvin yksilöllisiä mikä rajoittaa niiden käyttöä stressin arvioinnissa ja kliinisessä työssä laboratorioolosuhteiden ulkopuolella. Näin ollen vapaa-ajan liikunnan merkitys terveyden kannalta on lisääntynyt. Liikunnalla on suotuisia vaikutuksia mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin, myös stressinhallintaan (Gerber & Pühse 2009). Sopiva määrä stressiä tuo tarmokkuutta, jatkuva stressi uhka terveydelle Stressi voidaan erotella niin sanottuun “hyvään” eustressiin sekä “pahaan” distressiin
Objektiivisesti mitatun stressin/palautumisen tasoissa ei tapahtunut muutosta tutkimusjakson aikana. Kyselyn avulla itse arvioidun ja objektiivisesti sykevälivaihtelun avulla mitatun stressin yhteyttä tutkittiin aineistossa, joka koostui ylipainoisista ja psykologisesti stressaantuneista henkilöistä. 2014). Muutamat aiemmat pitkittäistutkimukset aiheesta (Pärkkä ym. Sykevälivaihteluun pohjautuva stressi on pysyvämpi ominaisuus kuin yksilön stressikokemus. Useat tutkimukset ovat raportoineet maksimaalisen harjoittelun häiritsevän seuraavan yön palautumista (Furlan ym. Liiallisen istumisen vaikutus stressiin jatkotutkimusten aihe Tutkimuksestani nousi esiin monia mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita. 2014). Liikunnan ja stressin välistä yhteyttä on selitetty monien eri teorioiden avulla. Vastaavanlaiset tulokset havaittiin sekä pienemmässä hyväja huonokuntoisista miehistä että suuressa yli 16 000 suomalaisesta työikäisestä koostuvissa aineistoissa. 1993, Hautala ym. Tulokset siis osoittivat, että subjektiivisesti koettu ja objektiivisesti mitattu stressi käyttäytyivät eri tavoin pidemmällä aikavälillä. 2012, Cheema ym. 2013, Tonello ym. Tulokset liikunta-aktiivisuuden ja fyysisen kunnon suotuisista vaikutuksista objektiivisesti mitattuun stressiin ja palautumiseen tukevat aiempien, perinteisiä sykevälivaihtelumenetelmiä hyödyntäneiden tutkimusten tuloksia. Selittäväksi mekanismiksi suuremman koetun stressin ja pienemmän sykevälivaihtelun määrän yhteydelle on esitetty autonomisen hermoston parasympaattisen osan toiminnan vaimentumista (Malik & Camm 1993). 2008). Työpäivän jälkeisen liikunnan on kuitenkin todettu olevan tärkeää työstä irrottautumiselle ja siitä palautumiselle. 2009, Melville ym. Tutkimuksessani liikunta-aktiivisuus, hyvä fyysinen kunto ja terveydelle edullinen kehonkoostumus olivat yhteydessä pienempään objek tiivisesti mitattuun stressiin työpäivänä. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että vaikka psykologinen ja fysiologinen stressi ovat yhteydessä toisiinsa, ovat ne silti kaksi eri asiaa ja erotettavissa toisistaan. Muun muassa Sonnentag & Jelden (2009) osoittivat, että stressaavan työpäivän jälkeen liikunta voi toimia palauttavana aktiviteettina myös inaktiivisuuteen tottuneille henkilöille. 2011). Liikunnan myötä kehittynyt kunto on yhteydessä voimakkaampaan autonomisen hermoston parasympaattisen osan toimintaan levossa ja siten pienempään alttiuteen stressille ja parempaan palautumiseen (Porges 1995). Lisäksi hyvä fyysinen kunto ja terveydelle edullinen kehonkoostumus olivat yhteydessä hyvään työpäivän jälkeisen yön palautumiseen. Myös harjoittelutaustan, liikunnan intensiteetin ja keston on tutkittu vaikuttavan palautumiseen (Kaikkonen ym. Yhdeksän kuukauden seurannassa havaittiin keskimääräinen sekä yksilötasolla tapahtuva lasku subjektiivisessa stressitasossa. Ylipainoisten ja psykologisesti stressaantuneiden henkilöiden seurannassa havaittiin keskimääräistä korkeamman liikunta-aktiivisuuden tason olevan yhteydessä keskimääräistä voimakkaampaan subjektiivisen stressin laskuun. Sykevälivaihteluun pohTavallisen elämän yhteyteen soveltuvan mittausmenetelmän käyttö voi auttaa stressitilan havaitsemisessa ja sen vakavuuden arvioinnissa.. 2001, Hynynen ym. Toisin sanoen henkilöillä, jotka raportoivat korkeampaa stressiä myös objektiivisesti mitattu stressi oli korkeampaa ja palautuminen huonompaa. 2003, Jurca ym. Perinteisiä aikaja taajuusanalyyseista saatavia sykevälivaihtelumuuttujia hyödyntäen aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet samankaltaisia tuloksia sykevälivaihtelun ja subjektiivisen stressin yhteydestä (esimerkiksi Jarczok ym. Tulok set antavat näyttöä siitä, että sykevälivaihteluun pohjautuva stressi on pysyvämpi ominaisuus kuin yksilön stressikokemus. Liikunnan on muun muassa esitetty edesauttavan resurssien rakentamista stressin negatiivisten vaikutusten torjumiseksi ja palautumisen edistämiseksi (The Cross Stressor Adaptation Theory, Porges 1995). Liikunta auttaa irrottautumaan työstä, nukahtaminen helpottuu ja unen laatu paranee (Sonnentag & Jelden 2009). Liikunta-aktiivisuus edesauttaa stressinhallintaa Hyvä fyysinen kunto on tärkeää hyvälle yönaikaiselle palautumiselle. Tulokset antavat näyttöä siitä, että korkea liikunta-aktiivisuus saattaa kuitenkin olla haitallista seuraavan yön palautumiselle. 2013) ovat löytäneet samansuuntaisia tuloksia osoittaen, että positiiviset muutokset yksilön stressikokemuksessa olisivat yhteydessä korkeintaan lyhytaikaisiin muutoksiin sykevälivaihtelussa. Myöhään illalla harrastettu liikunta voi häiritä seuraavan yön palautumista (Myllymäki ym. Niissä on osoitettu liikuntaaktiivisuuden olevan yhteydessä suurempaan sykevälivaihtelun määrään (esimerkiksi Rennie ym. Matala objektiivisesti mitattu stressitaso taso ja hyvä palautumisen taso olivat yhteydessä voimakkaampaan subjektiivisen stressin laskuun. Aiempien tutkimuksen perusteella liikunnan ajoitus vaikuttaa seuraavan yön palautumiseen. 31 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 erotettavissa toisistaan. Tulokset osoittivat, että objektiivisesti mitattu sykevälivaihteluun pohjautuva stressi oli yhteydessä subjektiiviseen stressiin. Tulosten perusteella stressaantuneiden, mutta keskimääräistä liikunnallisempien yksilöiden vaikuttaisi siis olevan helpompi alentaa koetun stressin tasoa pidemmällä aikavälillä. 2004, Soares-Miranda ym. 2010)
Näin molemmat tuovat lisäarvoa stressitilojen arviointiin ja tarvittavien hoitokeinojen valintaan.. Objektiivinen mittaus on kuitenkin tärkeää, sillä se tarjoaa tietoa stressin fysiologisista vaikutuksista elimistöön. Olisi mielenkiintoista tutkia istumiseen käytetyn ajan ja sykevälivaihteluun pohjautuvan stressin yhteyttä. Liiallinen istuminen on paljon tutkimusmaailmassa esillä ollut aihe. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että liikunta-aktiivisuudella ja erityisesti fyysisellä kunnolla on merkitystä stressinhallinnassa. 32 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 jautuva objektiivisesti mitattu stressi oli yhteydessä sydänja verisuonisairauksien riskitekijöihin; matalaan liikunta-aktiivisuuteen, ylipainoon ja huonoon fyysiseen kuntoon. Koettu stressi ja objektiivisesti mitattu sykevälivaihteluun pohjautuva stressi ovat yhteydessä toisiinsa, mutta mittaavat osin eri asioita. Tuloksia voidaan hyödyntää terveyspolitiikassa, työpaikoilla sekä liikuntaja terveysalan ammattilaisten päivittäisessä kliinisessä työssä. Parhaimmassa tapauksessa objektiivinen palaute stressin kertymisestä ja palautumisen puutteesta voi herättää yksilön toimiin ja elämäntapamuutoksiin jo ennen kuin yksilö kokee olevansa stressaantunut. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että työntekijöitä kannattaa kannustaa liikuntaan, joka edistää ja ylläpitää terveyttä, hyvinvointia ja työssä jaksamista. Väitöskirja on luettavissa JYX-arkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6794-9 Liikunta auttaa irrottautumaan työstä, nukahtaminen helpottuu ja unen laatu paranee. 2012). Tarjoamalla mahdollisuuden stressin, palautumisen ja liikunnan objektiivisin mittauksiin myös työnantajat voivat näin mahdollisesti vaikuttaa työntekijöiden terveyskäyttäytymiseen. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia sykevälivaihteluun pohjautuvan stressin yhteyttä sydänja verenkiertoelimistön sairauksiin pidemmällä aikavälillä. Vaikka subjektiivinen koettu stressi ja objektiivisesti mitattu sykevälivaihteluun pohjautuva stressi ovat yhteydessä toisiinsa, ne myös mittaavat osin eri asioita ja näin molemmat tuovat lisäarvoa stressitilojen arviointiin ja tarvittavien hoitokeinojen valintaan. Tulokset tukevat sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän käytettävyyttä stressin arvioinnissa subjektiivisten menetelmien rinnalla. Tulevaisuudessa olisikin mielenkiintoista tutkia kuinka huonokuntoisten ja vähiten liikkuvien lisääntynyt liikunta-aktiivisuus vaikuttaisi objektiivisesti mitattuun stressin. TIINA FÖHR, TtM (väitellyt) Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: tiina.fohr@jyu.fi Kirjoittajan väitöskirja ”The relationship between leisure-time physical activity and stress on workdays with special reference to heart rate variability analyses” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 4.11.2016. Arvioitaessa yksilön stressikokemusta on selvää, että subjektiivisia menetelmiä ei voida täysin korvata objektiivisin menetelmin eikä sitä voida pitää suositeltavana. Mittauksesta saatava objektiivinen palaute kehon stressistä ja palautumisesta voi ehkäistä pitkään jatkuneesta stressistä aiheutuvia terveysongelmia. Tutkimuksessa hyödynnetyn ja tavallisen elämän yhteyteen soveltuvan mittausmenetelmän käyttö voi auttaa stressitilan havaitsemisessa ja sen vakavuuden arvioinnissa. Huolimatta siitä, että yksilö liikkuisi suositusten mukaisesti viikiottain, hänen päivänsä voivat sisältää paljon passiivista aikaa kuten istumista, jonka on tutkittu olevan yhteydessä muun muassa masennukseen (Zhai, Zhang & Zhang 2015). Uusi teknologia, niin liikunta-aktiivisuuden kuin stressin objektiivisessa mittaamisessa, voi lisäksi tuoda merkittäviä taloudellisia säästöjä (Hallal ym. Koskatutkittavat henkilöt eivät lisänneet liikunta-aktiivisuuttaan yhdeksän kuukauden tutkimusjakson aikana ei tutkimus tarjoa näyttöä lisääntyneen liikunta-aktiivisuuden vaikutuksesta subjektiiviseen tai objektiivisesti mitattuun stressiin
In Drenth, J. BMC Public Health 2016;16:701. S., Houridis, A., Busch, L., Raschke-Cheema, V., Melville, G. III Teisala, T., Mutikainen, S., Tolvanen, A., Rottensteiner, M., Leskinen, T., Kaprio, J., Kolehmainen, M., Rusko, H. 2011. The Lancet 380 (9838), 247–257. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 18 (4), 511–519. doi:10.1186/s12995-015-0081-6. & Zhang, D. Pärkkä, J., Merilahti, J., Mattila, E. Pedersen, B. Jarczok, M. 1993. 2004. Psychological aspects of workload. 2015. Hynynen, E., Vesterinen, V., Nummela, A. & Martinmäki, K. VÄITÖSKIRJAAN SISÄLTYVÄT ARTIKKELIT: I Föhr, T., Tolvanen, A., Myllymäki, T., Järvelä-Reijonen, E., Rantala, S., Korpela, R., Peuhkuri K., Kolehmainen, M., Puttonen, S., Lappalainen, R., Rusko, H. F. Frontiers in Physiology 5, 31–39. & Pühse, U. Post-exercise heart rate variability of endurance athletes after different highintensity exercise interventions. Furlan, R., Piazza, S., Dell ’Orto, S., Gentile, E., Cerutti, S., Pagani, M. 1998. 2014. 2005. Circulation 84 (2), 482–492. Meijman, T. & Cerutti, S. Rennie, K. doi: 10.1186/s12889-016-3391-4.. & Camm, A. Evidence for prescribing exercise as therapy in chronic disease. Psychoneuroendocrinology 30 (10), 1017–1021. Jurca, R., Church, T. P. Physical activity, heart rate variability–based stress and recovery, and subjective stress during a 9-month study period. & Laye, M. Porges, S. Effects of moderate and vigorous physical activity on heart rate variability in a British study of civil servants. L., Hemingway, H., Kumari, M., Brunner, E., Malik, M. Changes in cardiac autonomic regulation after prolonged maximal exercise. & Thayer, J. W., Chang, D., Machliss, B., Lonsdale, C., Bowman, J. & Kujala, U. K., & Mozaffarian, D. A review of the literature. & Malliani, A. Subjective stress, objective heart rate variability-based stress, and recovery on workdays among overweight and psychologically distressed individuals: a cross-sectional study. M. Tonello, L., Rodrigues, F. M., Jordan, A. doi: 10.3389/fphys.2013.00346. 2008. American Heart Journal 147 (5). A. 2010. 2009. S., Morss, G. Task Force of the European Society of Cardiology and the North American Society of Pacing and Electrophysiology 1996. BMC Complementary and Alternative Medicine 13 (82). & Colagiuri, B. 1995. F. & Jelden, S. 2012. Scandinavian Journal of Public Health 37 (8), 801–819. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 2016; doi: 10.1111/sms.12683. B., Souza, J. V. & Vasankari, T. Eight weeks of moderate-intensity exercise training increases heart rate variability in sedentary postmenopausal women. (editors) Handbook of work and organizational psychology: Work psychology. International Journal of Sports Medicine 31, 428–432. 1993. Hove, United Kingdom: Psychology Press Ltd., 5–33. & Huikuri, H. M. W. S., Leicht, A. Husu, P., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Sievänen, H., Tokola, K., Valkeinen, H., Mäki-Opas, T. K. & Mulder, G. Lack of exercise is a major cause of chronic diseases. W. S. M. Malliani, A., Pagani, M., Lombardi, F. Fifteen minutes of chair-based yoga postures or guided meditation performed in the office can elicit a relaxation response. 1991. Journal of Occupational Health Psychology 14 (2), 165–181. Circulation 93 (5), 1043–1065. Cheema, B. IEEE Transactions on Information Technology in Biomedicine 13 (2), 141–151. Clinical Physiology 21 (2), 238–245. Stress hormones in health and illness: the roles of work and gender. W., Chang, D., Colagiuri, B., Marshall, P. C., Guthold, R., Haskell, W., Ekelund, U. M. Cardiovascular Research 27, 482–488. 2003. & Kujala, U. Cardiac vagal tone: a physiological index of stress. Sonnentag, S. Soares-Miranda, L., Sattelmair, J., Chaves, P., Duncan, G., Siscovick, D. Myllymäki, T., Kyröläinen, H., Savolainen, K., Hokka, L., Jakonen, R., Juuti, T., Martinmäki, K., Kaartinen, J., Kinnunen, M. J. Physical activity, body mass index and heart rate variability-based stress and recovery in 16 275 Finnish employees: a cross-sectional study. 2013. 2009. Journal of Sleep Research 20, 146–153. J. The role of physical activity and heart rate variability for the control of work related stress. Hautala, A., Tulppo, M. Malik, M. Evidence-based Complementary and Alternative Medicine. doi:10.1016/j.ahj.2003.10.024. Neuroscience & Biobehavioral Reviews 19 (2), 225–233. Global physical activity levels: surveillance progress, pitfalls, and prospects. S. J. & Rusko, H. 33 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 LÄHTEET Booth, F. & Korhonen, I. Gerber, M. Journal of Occupational Medicine and Toxicology 2015;10:39. & Boullosa, D. 2nd edition. Sedentary behaviour and the risk of depression: a meta-analysis. W., Marshall, P. Relationship of psychological and physiological variables in long-term self-monitored data during work ability rehabilitation program. & de Wolf, C. & Lancet Physical Activity Series Working Group 2012. Effects of moderate and heavy endurance exercise on nocturnal HRV. Melville, G. N. & Rusko, H. B., Bull, F. doi:10.1186/1472–6882. Early and late effects of exercise and athletic training on neural mechanisms controlling heart rate. W., Campbell, C. Journal of Occupational Medicine and Toxicology 2014;9:16. Evidence on the effects of exercise therapy in the treatment of chronic disease. C., Andersen, L. Autonomic nervous system activity and workplace stressors – A systematic review. 2012. doi:10.1155/2012/501986. H., Laukkanen, R., Nissilä, S. The American Journal of Cardiology 72 (11), 821–822. 2014. IV Föhr, T., Pietilä, J., Helander, E., Myllymäki, T., Lindholm, H., Rusko, H. & Cheema, B. S., Stein, P. Kaikkonen, P., Rusko, H. M. British Journal of Sports Medicine 49 (11), 705–709. D., Thierry, H. & Earnest, C. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 16 (1), 3–63. N., Jarczok, M., Mauss, D., Koenig, J., Li, J., Herr, R. W., Roberts, C. K. Physical activity and heart rate variability in older adults: the Cardiovascular Health Study. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report, 2008. Heart rate variability. 2001. & Kujala, U. Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus. M., Malm, E., Antila, K., Tuomisto, M. & Marmot, M. 2009. Neuroscience & Biobehavioral Reviews 37 (8), 1810–1823. Effect of an office worksite-based yoga program on heart rate variability: outcomes of a randomized controlled trial. & Kujala, U. Zhai, L., Zhang, Y. 2009. Suomen Lääkärilehti 25 (32), 1860–1866. T., Saarinen, A. Hallal, P. Comprehensive Physiology 2 (2), 1143–1211. P., Mäkikallio, T. Washington DC, United States of America: Department of Health and Human Services. & Saltin, B. M. Kujala, U. British Journal of Sports Medicine 43 (8), 550–555. V., van Gils, M. Cardiovascular neural regulation explored in the frequency domain. American Journal of Epidemiology 158 (2), 135–143. Components of heart rate variability – what they really mean and what we really measure. Standards of measurement, physiological interpretation, and clinical use. Lundberg, U. II Föhr, T., Tolvanen, A., Myllymäki, T., Järvelä-Reijonen, E., Peuhkuri, K., Rantala, S., Kolehmainen, M., Korpela, R., Lappalainen, R., Ermes, M., Puttonen, S., Rusko, H. Job stressors and the pursuit of sport activities: a daylevel perspective. 2006. Effects of vigorous late-night exercise on sleep quality and cardiac autonomic activity. Physical Activity Guidelines Advisory Committee 2008. doi:10.1186/1745-6673-9-16. 2014. 2013. Associations of physical activity, fitness, and body composition with heart rate variability–based indicators of stress and recovery on workdays: a cross-sectional study. Circulation 129 (21), 2100–2110. Review Article: Do exercise and fitness protect against stress-induced health complaints
Kuva: GORILLA/HERO 34 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: JUHA PELTONEN LIIKUNNAN KÄYTTÖ LÄÄKKEENÄ ONTUU: Liikuntafysiologi hoitotiimin jäseneksi
2012). Tämän kirjoituksen tavoit teena on jatkaa tätä marraskuussa 2016 viritel tyä keskustelua. 2013; Del Buono ym. 2011; Lasselin ym. Terveydenhuollolle on erittäin suuri haaste lisätä yleistä fyysistä aktii visuutta ja erityisesti vaikuttavaa liikuntaharjoittelua potilailla, joilla on yllämainittuja riskejä, komplikaa tioita ja sairauksia. Vastauksia voi etsiä paneutumalla liikuntafysio logien koulutukseen ja osaamisen ytimeen sekä tutustumalla sellaisiin malleihin maailmalta ja meil tä, joissa liikuntafysiologi on hoitotiimin jäsenenä. Fyysinen inaktiivisuus vähentää myös työn tuottavuutta ja lyhentää työuria (Krstovic Spremo ym. Lisäksi äidistä johtuva epäedullinen metabolinen ympäris tö altistaa sikiön ja syntyvän lapsen metabolisille sairauk sille ja ennenaikaiselle kuolemalle (Reynolds ym. L iikuntalääketieteen päivien työpajassa ter veydenhuollon ja liikunnan ammattilaisille käsiteltiin aihetta ”Liikuntafysiologi hoi totiimin jäsenenä?”. Liikkumattomuuden on arvioitu aiheuttavan vuo sittain 3,2 miljoonaa kuolemaa globaalisti (Lim ym. Keskustelun edistämiseksi voi lähestymistavaksi ottaa liikunnallisen passiivisuuden seuraukset ter veydenhuollon näkökulmasta ja nykyisin ter vey denhuollossa käytössä olevat liikunnan yleiset suo situkset. Kohdistettujen yksilöllisten moniammatillisten toimintamallien tarve on suuri, koska huolimatta huomattavasta panostuksesta yleiseen liikuntavalis tukseen, on fyysinen passiivisuus pysynyt ongelma na, johon joukkoviestinnällä ei ole ollut merkittävää vaikutusta (Annesi ja Unruh, 2007). 35 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Liikunnan terveysvaikutukset tunnustetaan laajasti, mutta terveydenhuollossa liikuntatieteen ja lääketieteen yhteistoiminta ontuu. 2009; Wil mot ym. Potilas ei välttämättä osaa valita itselleen tarpeellista liikuntaa saamiensa yleisten liikuntasuositusten perusteella, eikä niitten mukainen liikunta anna toivottuja vasteita kaikkien kohdalla. Liikunnallisesti passiivisen elämäntavan seurauksia ja terveydenhuollon haasteita Terveydenhuolto kohtaa globaalisti uusia haasteita liikunnallisesti passiivisen elämäntavan yleistyes sä sekä siitä seuraavista terveys ja taloushaasteis ta. Naisilla liikkumattomuuteen liittyvä lihavuus vaikuttaa haitallisesti myös hedelmällisyyteen ja lisää raskauden aikaisten komplikaatioiden riskiä. 2014). Terveydenhuollossa onkin tarve liikuntafysiologian ja -harjoittelun asiantuntijoille. 2013). Sen jälkeen on esitettävä kysymys, tuoko liikuntafysiologin panos lisäarvoa hoitotiimiin ja edistääkö tämä liikunnan käyttöä lääkkeenä sairauk sien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Lopuksi on hyvä pohtia lyhyesti koko hoitotiimin osalta viestintästrategioita, joilla potilaan/asiakkaan liikuntakäyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan. Vaikka fyysinen aktiivisuus on luonnollinen edel. Vaikka ratkaisu elämäntavoista aiheutuvien sai rauksien ehkäisyyn kuulostaa helpolta – liikutaan enemmän ja syödään terveellisemmin – on monien vaikea noudattaa näitä ohjeita. Liikunnan käyttö lääkkeenä voi jäädä vajavaiseksi. 2012). 2014), sekä kohonnut kardiovaskulaa ri ja kokonaiskuolleisuus (Pereira ym. Kasvaneeseen fyysiseen passiivisuuteen liittyy esimerkiksi merkittävästi lisääntynyt ylipainon/ lihavuuden, metabolisen oireyhtymän, tyyppi 2 dia beteksen, kardiovaskulaaristen, henkisten ja kogni tiivisten sekä tuki ja liikuntaelin sairauksien ja/tai oireiden riski (Aroor ym
Lopuksi ohjeissa todetaan, että terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaiset antavat yhteistyössä yksilöl liset liikuntaohjeet ja seuraavat liikuntaohjelmien toteutumista. Hoitotiimin jäsenenä liikuntafysiologin tehtävänä on olla liikuntavasteiden asiantuntija ja edistää potilaan fyysisen suorituskyvyn paranemis ta/ylläpitoa, tuoda liikuntaosaamista kroonisten sairauk sien hoitoon ja sairastumisriskin pienentämi. Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen hoidossa tavoitteita ollaan suuntaamassa yksilölliseen liikun taharjoitteluun pelkkien yleisten suositusten sijaan (O’Hagan ym. Lääkäri myös arvioi liikunnan vastaaiheet ja sairauksiin liittyvät liikkumisrajoitteet. Tämän Suomessa yllättävän vaatimattoman huomi on saaneen kannanoton taustalla on yksinkertaisia, mutta tärkeitä syitä. 2016). Jotta hyvä ajatus liikunnasta siirtyisi toteutuksen tasolle, todetaan Käypä hoito suosituksissa, että lääkärin ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on kysyä liikuntatottumuksista ja liikkumi sesta, kirjata tiedot ja kannustaa liikkumaan. Ennen liikunnan aloit tamista ja harjoittelun aikana on tärkeää havaita tapaukset, joissa potilailla on uusia rasitukseen liitty viä oireita, ja ohjata heidät tarvittaessa jatkoarvioon. Näitä seikkoja on alettu ottamaan enenevässä määrin huo mioon tarttumattomien tautien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. 2013). Liikuntapainotteisen hoidon on myös Suomessa osoitettu olevan kustannusteho kasta (Hautala ym. Kestävyyshar joittelun lisäksi ohjeistetaan toteuttamaan lihasvoi maa ja kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa ja nivelten liik kuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää liikuntaa. Liikuntafysiologien osaamisen ydin Kansainvälisten määritelmien mukaan liikuntafysio logi hyödyntää tieteellistä perustaa mitatessaan ja analysoidessaan akuutteja ja kroonisia liikuntavas teita, sekä suunnitellessaan ja ohjatessaan liikunta harjoittelua. Näiden kanssa kotimaiset Käypä hoito suositukset (http:// www.kaypahoito.fi/) ovat hyvin yhteneväisiä. Ylipainon/lihavuuden, diabeteksen, kardiovaskulaaritautien jne. lisääntyminen on luonut voimakkaan tarpeen liikuntafysiologien mukaantu lolle moniammatillisiin hoitotiimeihin ehkäi semään (elintapa)sairauksien ja niiden haittojen kasvua. Yleisellä joukkoviestinnällä ei ole ollut merkittävää vaikutusta fyysiseen aktiivi suuteen (Annesi ja Unruh, 2007). Samanlainen, yleisten suosi tusten mukainen harjoittelu ei tuota toivottua harjoi tusvaikutusta läheskään kaikille (Hautala ym. 2011; RamirezVelez, 2012). 36 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 lytys terveyshyötyjen saavuttamiseksi, on erityisesti korostettava, että hyvä suorituskyky ja kunto ovat olennaisesti tärkeämpiä sairausriskien vähentäjiä kuin pelkkä fyysinen aktiivisuus sinällään. Yleisiä liikuntaohjeita onkin julkaistu ja päivitetty sekä kansallisesti että kansainvälisesti jo pitkään. Sairastumisriskin vähentämisen kannalta on tärkeämpää olla hyväkun toinen kuin pelkästään fyysisesti aktiivinen (Stovitz, 2012; Williams, 2001). Liikunnan yleiset suositukset Yleisen fyysisen aktiivisuuden ja erityisesti liikun taharjoittelun terveyshyödyt ovat yleisesti tunnus tettuja. Sekä hyvällä aerobisella kapasiteetilla (VO 2max ) että lihas voimalla on vahvempi yhteys edellä mainittujen kroonisten sairauksien ja/tai oireiden esiintyvyyteen kuin yleisten suositusten mukaisella liikuntaaktiivi suudella sinällään (Stovitz, 2012; Williams, 2001). Hoitotiimin jäsenenä liikuntafysiologin tehtävänä on olla liikuntavasteiden asiantuntija ja edistää potilaan fyysisen suorituskyvyn paranemista/ ylläpitoa, tuoda liikuntaosaamista kroonisten sairauksien hoitoon ja sairastumisriskin pienentämiseen. Tyypillisiin hoitotiimeihin kuuluu lääkärin/lää käreiden ja sairaanhoitajien ohella tarpeen mukaan esimerkiksi fysioterapeutti, ravitsemusterapeutti tai jalkojenhoitaja. Niin hyvät ja tarpeelliset kuin kansalliset ja kan sainväliset yleiset liikuntaohjeet ovatkin, nostaa edellä mainittujen ohjeiden loppuosa esiin keskeisen kohdan: Yksilölliset ohjeet ja seuranta terveyden huollon ja liikunnan ammattilaisten yhteistyönä. Tätä taustaa vasten on tarpeellista pohtia liikuntafysio login roolia hoitotiimissä myös Suomessa. Kansainvälisiä edelläkävijöitä liikuntasuositusten antamisessa ovat American College of Sports Medi cine (ACSM) (http://www.acsm.org/publicinforma tion/positionstands), Exercise is Medicine (EIM) (http://www.exerciseismedicine.org/) ja American Heart Association (http://www.heart.org). Terveysvaikutusten edistämiseksi aikuisten liikun tasuosituksissa todetaan toteutustavoitteeksi harras taa kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa, kuten reipasta kävelyä, ainakin 150 minuuttia viikossa (esimerkiksi viitenä päivänä á 30 min) tai raskasta liikuntaa, kuten juoksua, 75 minuuttia viikossa (esi merkiksi kolmena päivänä á 25 min). 2006; Karavirta ym. Ilman nykyistä näyttöä liikunnan terveys hyödyistä, olisi sen edistäminen terveydenhuollossa hankalaa
ACSM Registered Clinical Exercise Physiologist on vaativin sertifiointitaso. tutkinnon jälkeen on suoritettava 200 tunnin harjoittelu sekä läpäistävä kirjallinen ja käytännön koe. Hoitotiimin jäsenenä tälle on käyttöä tutkittaessa ja hoidettaessa esimer kiksi diabetesta, metabolista oireyhtymää, sydän ja verisuonitauteja, keuhkosairauksia tai näiden riski tekijöitä. Sen saavuttamiseksi vaaditaan vähintään ylempi korkeakoulututkinto (M.Sc) liikuntatieteisessä (exercise science), liikun tafysiologiassa tai kinesiologiassa sertifikaattia tuke vin tutkintosisällöin, 600 tuntia kliinistä harjoittelua ja kirjallisen kokeen läpäisy. Liikuntafysiologilla on laaja osaaminen erityisesti kestävyyden ja lihasvoiman mittaamisessa ja harjoit tamisessa, sekä näiden ominaisuuksien syvällisessä fysiologisessa ymmärtämisessä. Mikäli hoitotiimeihin halutaan ”Liikunta on lääke” ajatuksen mukaisesti nimenomaan liikuntatieteellistä ja fysiologista osaa mista, kannattaa tämä lisäkoulutus kansainvälisten esimerkkien mukaisesti suunnata liikuntafysiolo geihin. Australiassa tästä vastaa Exercise and Sports Science Australia. Kanadassa sertifioinnista vastaa Canadian Society for Exercise Physiology. 2016). tutkinnon jälkeen tai vii meisen opiskeluvuoden aikana ja sen tavoitteena on pätevöityä suunnittelemaan liikuntaharjoittelua ter veille ja hyvässä sairauden hoitotasapainossa oleville henkilöille. Fysioterapeutteja toimii laajalti myös esimerkiksi sydän ja verisuoni sairauksien sekä keuhkosairauksien kuntoutuksessa. Keskustelua kotimaisesta liikuntafysiologien jatko koulutuksesta ja siihen liittyvästä sertifiointijärjes telmästä kannattaa jatkaa. Lääketieteelliset tiedekunnat, joiden paik kakunnilla on myös liikuntalääketieteen keskukset, ovat mahdollisia luontevia yhteistyökumppaneita tarjoamaan terveydenhuoltoon pätevöittäviä kurs seja liikuntafysiologeille. B.Sc. Mikäli tällaiseen malliin halutaan Suomessakin pyrkiä, riittää kliinisen har joittelun suunnittelussa ja toteutuksessa tehtävää. Sertifiointikoekaan ei ole mikään läpihuutojuttu. Tämän kotimaisen koulutuksen rinnalle voi ottaa kolme kansainvälistä esimerkkiä bench markkauksena: Yhdysvallat, Kanada ja Australia (Smart ym. 37 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 seen, edistää terveyttä ja hyvinvointia elämäntapojen ohjauksella, auttaa henkilökohtaisten tavoitteiden asettamisessa ja priorisoinnissa sekä purkaa esteitä liikuntaharjoittelulta, edistää arkiliikunnan toteu tusta sekä edistää pysyviä elämäntapamuutoksia. Edellä mainitun kolmen tason läpäi syprosentti vaihtelee 35 prosentin molemmin puolin. Jos tämän tutkinnon jälkeen haluaa toimia liikuntafysiologina terveydenhuollossa, edel lytetään useimmiten lisäpätevöitymistä sertifiointi järjestelmien kautta. Fysioterapeutti puolestaan on asiantuntija erityi sesti akuutin tai kroonisen tuki ja liikuntaelimistön kivun tai vaivan hoidossa sekä vammojen ja/tai toi mintahäiriöiden ennaltaehkäisyssä, ja hän käyttää näiden hoitoon liikuntaa ja muita terapioita (esimer kiksi ultraääni, sähköstimulaatio). Personal trainer käyttää liikuntaharjoittelua autta essaan asiakastaan saavuttamaan tavoitellun fyysisen potentiaalin. Yliopistotutkinnon suorittaneita lii kuntafysiologeja toimii kyllä työssä oppineina tai muuta lisäkoulutusta hankkineina hoitotiimeissä ja moniam matillisissa tutkimusryhmissä ainakin lii kuntalääketieteen keskuksissa, muutamissa yliopis to ja keskussairaaloissa sekä tutkimuslaitoksissa. ACSM Certified Exercise Physiologist koe on mahdollista suorittaa B.Sc. Kroonisten tarttumattomien tautien vallitsevuu den eli prevalenssin (ilmaisee, kuinka moni tut. Seuraava tason suorittanut, ACSM Cer tified Clinical Exercise Physiologist, on pätevöitynyt lisäksi suunnittelemaan liikuntaharjoittelua kardio vaskulaari, pulmonaali ja metabolisten sairauksien/ oireiden potilaille. Personal trainerilta ei vaadita muodol lista koulutusta (vaikka sellainen hänellä voi myös olla). Alemman korkeakoulututkinnon jälkeen vaaditaan 500 tunnin harjoitusjakso, mutta ainakaan toistaiseksi erillistä sertifikaattikoetta ei ole käytössä. Näissä kaikissa maissa alan alem man korkeakoulututkinnon (B.Sc.) voi suorittaa nel jässä vuodessa. Suomessa vastaavaa sertifiointijärjestelmää ei ole käytössä. Yhdysvalloissa eniten käytetty on ACSM:n sertifi ointijärjestelmä, jossa on liikuntafysiologeille kolme tasoa. Liikuntafysiologien koulutus Suomessa liikuntafysiologien koulutus on keskitty nyt Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiede kuntaan. Tähän vaaditaan B.Sc tutkinnon jälkeen vähintään 400 tunnin harjoittelu ja kirjalli sen kokeen läpäisy. Liikuntafysiologin asiantuntemukselle on käyttöä myös ”terveiden” hoitotiimissä, esimerkiksi ylikuormituksen diagnosoinnissa ja hoidossa, sekä ”outojen tapausten” selvittelyssä. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa näyttää valtaosa liikuntafysiologien avoimista työpaikoista olevan nimenomaan terveydenhuollossa. Yhtenäisen sertifiointijärjestelmän ja kokeen osalta on syytä kartoittaa myös Liikuntatieteellisen Seuran mahdollisuudet, ulkomaisten mallien mukaisesti. Sertifiointi ja sitä edeltä vä koulutus antaa valmiudet suunnitella ja toteuttaa liikuntaharjoittelua sairaiden henkilöiden hoito tai tutkimustiimissä. Miten liikuntafysiologi eroaa fysioterapeutista tai personal trainerista
Esimerkiksi PohjoisAmerikassa näyttää valtaosa liikuntafysiologien avoimista työpaikoista olevan nimenomaan terveydenhuollossa. Liikuntafysiologeil le onkin tarve niin monitieteisissä ja ammatillisissa hoito kuin tutkimustiimeissä. Mietittävää koko terveydenhoitotiimille Samalla kun mietimme liikuntafysiologien asiantun temuksen käyttöä hoitotiimissä, on syytä pysähtyä miettimään hoitotiimin ja potilaan välistä viestintää koko liikunta ja elämäntapaohjauksen osalta. Sen jälkeen potilas on asiansa kanssa yksin. Lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten, kuten kliinisten liikuntafysiologien (kliininen liikuntafysiologi on terveydenhuollon ammattilainen useassa maassa!), koulutus terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen voi olla hyvin mer kittävä askel tavoitteiden saavuttamiseksi (Roy ym. Liikuntaa harrastamattomalle henkilölle tämä on kiperä paikka: Kuinka innostua ja mitä tehdä erityisesti niin, että siitä olisi myös oikeasti hyötyä. Liikunta on lääke tavoitteen toteu tumiseksi ja kehittymiseksi tarvitaan edelleen myös liikunnan biotieteellistä tutkimusta liikunnan vaiku tusmekanismeista ja toteutuksesta terveyden edistä misessä ja sairauksien hoidossa. ”Liikunta on lääke” ajattelun vertailukohtana suomalaisessa kilpa ja huippuurheilussa on tavoitteeksi otettu ”Urheilija on keskiössä” ajattelu. Nämä ovat tietysti aivan päinvastaisia vaikutuksia sitoutumisen vahvistamisen kannalta. Lii kunnallisen aktiivisuuden/harjoittelun edistäminen ensisijaisesti lääkkeenä sen terveysvaikutusten vuok si, niin loogista kuin se onkin, on viestintästrategia na hieman ongelmallinen, koska terveydenhuollon asettamat liikuntatavoitteet potilaalle ovat monesti epärelevantteja ja heikosti motivoivia. 2013). Sen sijaan suomalaisessa terveydenhuollossa vali tettavan usein tilanteemme on se, että parhaassa tapauksessa hoitava lääkäri voi kannustaa potilas taan harrastamaan liikuntaa. Tämä edellyttää lääkärin organisoimaa hoitotiimiä, sisältäen koko naisvaltaisen suunnitelman diagnostiikan, lääkityk sen ja asiantuntijoiden käytöstä. On erityisen tärkeää, että hoitava lääkäri, potilaan edun niin edellyttäessä, suosittelee liikuntaa hänelle. Liikunnan ilo, elinvoimaisuuden tunne, välitön palau te, onnellisuus ja elämän laatu ovat voimak Mikäli hoitotiimeihin halutaan ”Liikunta on lääke” -ajatuksen mukaisesti liikuntatieteellistä ja -fysiologista osaamista, kannattaa alan lisäkoulutus kansainvälisten esimerkkien mukaisesti suunnata liikuntafysiologeihin.. Esimerkiksi pää kaupunkiseudun urheiluakatemia Urhean mallissa urheilijalla on valmentajan, kodin ja perheen ohella tukenaan asiantuntijat muun muassa fyysiseen har joitteluun, fysioterapiaan, kuntotesteihin, kuormi tuksen ja palautumisen seurantaan, terveydenhuol toon, psyykkiseen valmennukseen, ravintovalmen nukseen sekä opinto ja uraohjaukseen. 2016). Sikäläinen järjestely mahdollistaa vähintään kahden liitännäispalvelun tarjoajan käytön ja viiden käyntikerran vuoden aika na. Esimerkiksi tyypin 2 diabeetikko voi käydä ker ran jalkojenhoitajalla hoidattamassa jalkahaavojaan ja kaksi kertaa ravitsemusterapeutilla ja liikuntafy siologilla saadakseen ohjausta painonhallintaan ja liikuntaan (Smart ym. 38 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 kittavasta väestöstä jollain tietyllä hetkellä kärsii tietystä terveysongelmasta) ja kustannusten nousu on osoittanut perinteisen terveydenhuoltojärjestel män riittämättömyyden ja uudistamistarpeen glo baalisti. Australiassa ter veydenhuollon kulukorvauksia on saatavilla tervey denhuollon liitännäispalveluista (allied health ser vices), ml. Kehitettävää riittää kuitenkin menetelmissä, motivoinnissa ja seurannassa, sillä kaikki terveys interventiot eivät tuota toivottua tulosta (Wolever ym. Kansainvälisten mallien ja kokemusten innoitta mana, olisi Suomessakin virkistävää miettiä ”Liikun ta on lääke” ajatusta uudelta moniammatilliselta pohjalta. Silti kirjoittajankin työyhteisössä erikoislääkärit haluavat usein rasitus kokeisiin ja hoitotiimiin liikuntafysiologin asian tuntemuksen niin liikuntavasteiden analysoinnissa, kuin harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksen seu rannassa. Tutkimustulosten ohella käytännön toimintamallit voivat tarjota ajatuksia liikuntafysiologien tervey denhuollon tiimeihin osallistumisen hyödyistä. Sen sijaan ajatus, että yleislääkäri pystyisi perus koulutukseensa nojautuen antamaan yleisten liikun tasuositusten lisäksi potilaalleen yksilöllisiä ja vai kuttavia harjoitteluohjeita onkin jo haastavampaa. 2014). Monet erikoislääkärit, liikuntalääketieteen erikoislääkärit etunenässä, ovat kouluttautuneet ohjaamaan potilasta liikuntaan. akreditoidun liikuntafysiologin palvelut, kroonisten tilojen/sairauksien hoitoon tai erityisen tarpeen mukaan lääkärin lähetteellä. Liikunnan suosittelun lääkkeenä on todettu hei kentävän potilaan sitoutumista, koska se näyttää tahattomasti estävän autonomian tunnetta ja posi tiivisia tuntemuksia, ja vahvistavan negatiivisia tuntemuksia. Näin siksi, että lääkäreiden koulutuksessa ei tähän alueeseen juurikaan ehditä paneutua
JUHA PELTONEN, LitT, dosentti (liikuntafysiologia) Tutkimusjohtaja Urheilulääketieteen Säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema; Liikuntalääketieteen yksikkö, Clinicum, Helsingin yliopisto Sähköposti: juha.peltonen@hula.fi LÄHTEET Annesi, J.J., Unruh, J.L. A comparative risk assess. Karavirta, L., Hakkinen, K., Kauhanen, A., Arija-Blazquez, A., Sillanpaa, E., Rinkinen, N., Hakkinen, A. 39 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 kaampia sisäisen motivaation synnyttäjiä ja liikunnan pysyvyyden edistäjiä kuin paino ja terveyslähtöiset tavoitteet (Segar ym. Yleisesti olete taan potilaiden osaavan laatia itselleen liikuntaohjel mia yleisten suositusten perusteella ja vielä noudat tavan niitä, tai että yleiset suositukset innostaisivat liikkumaan ja olisivat vaikuttavia kaikkien kohdalla. Hautala, A.J., Kiviniemi, A.M., Makikallio, T., Koistinen, P., Ryynanen, O.P., Martikainen, J.A., Seppanen, T., Huikuri, H.V., Tulppo, M.P. Medicine & Science in Sports & Exercise 43, 484–490. Toiveista toimintaan Vaikka Suomessa liikunnan terveysvaikutukset tun nistetaan niin terveydenhuollossa kuin kansalais ten keskuudessa, puuttuu meiltä muutamia harvoja kohteita lukuun ottamatta liikunta ja lääketieteen yhteistoiminta terveydenhuollossa. Adipose inflammation in obesity: relationship with circulating levels of inflammatory markers and association with surgery-induced weight loss. Tarve vaikuttavan liikuntaharjoittelun lisäämiselle terveydenhuollos sa liikuntafysiologien asiantuntemuksen avulla on ilmeinen. Metabolism 62, 1543–1552. Krstovic-Spremo, V., Racic, M., Joksimovic, B.N., Joksimovic, V.R. Eur J Appl Physiol 96, 535–542. Acta Med Acad 43, 122–133. 2011. Lim, S.S., Vos, T., Flaxman, A.D., Danaei, G., Shibuya, K., AdairRohani, H., Amann, M., Anderson, H.R., Andrews, K.G., Aryee, M., Atkinson, C., Bacchus, L.J., Bahalim, A.N., Balakrishnan, K., Balmes, J., Barker-Collo, S., Baxter, A., Bell, M.L., Blore, J.D., Blyth, F., Bonner, C., Borges, G., Bourne, R., Boussinesq, M., Brauer, M., Brooks, P., Bruce, N.G., Brunekreef, B., BryanHancock, C., Bucello, C., Buchbinder, R., Bull, F., Burnett, R.T., Byers, T.E., Calabria, B., Carapetis, J., Carnahan, E., Chafe, Z., Charlson, F., Chen, H., Chen, J.S., Cheng, A.T., Child, J.C., Cohen, A., Colson, K.E., Cowie, B.C., Darby, S., Darling, S., Davis, A., Degenhardt, L., Dentener, F., Des Jarlais, D.C., Devries, K., Dherani, M., Ding, E.L., Dorsey, E.R., Driscoll, T., Edmond, K., Ali, S.E., Engell, R.E., Erwin, P.J., Fahimi, S., Falder, G., Farzadfar, F., Ferrari, A., Finucane, M.M., Flaxman, S., Fowkes, F.G., Freedman, G., Freeman, M.K., Gakidou, E., Ghosh, S., Giovannucci, E., Gmel, G., Graham, K., Grainger, R., Grant, B., Gunnell, D., Gutierrez, H.R., Hall, W., Hoek, H.W., Hogan, A., Hosgood, H.D., 3rd, Hoy, D., Hu, H., Hubbell, B.J., Hutchings, S.J., Ibeanusi, S.E., Jacklyn, G.L., Jasrasaria, R., Jonas, J.B., Kan, H., Kanis, J.A., Kassebaum, N., Kawakami, N., Khang, Y.H., Khatibzadeh, S., Khoo, J.P., Kok, C., Laden, F., Lalloo, R., Lan, Q., Lathlean, T., Leasher, J.L., Leigh, J., Li, Y., Lin, J.K., Lipshultz, S.E., London, S., Lozano, R., Lu, Y., Mak, J., Malekzadeh, R., Mallinger, L., Marcenes, W., March, L., Marks, R., Martin, R., McGale, P., McGrath, J., Mehta, S., Mensah, G.A., Merriman, T.R., Micha, R., Michaud, C., Mishra, V., Mohd Hanafiah, K., Mokdad, A.A., Morawska, L., Mozaffarian, D., Murphy, T., Naghavi, M., Neal, B., Nelson, P.K., Nolla, J.M., Norman, R., Olives, C., Omer, S.B., Orchard, J., Osborne, R., Ostro, B., Page, A., Pandey, K.D., Parry, C.D., Passmore, E., Patra, J., Pearce, N., Pelizzari, P.M., Petzold, M., Phillips, M.R., Pope, D., Pope, C.A., 3rd, Powles, J., Rao, M., Razavi, H., Rehfuess, E.A., Rehm, J.T., Ritz, B., Rivara, F.P., Roberts, T., Robinson, C., Rodriguez-Portales, J.A., Romieu, I., Room, R., Rosenfeld, L.C., Roy, A., Rushton, L., Salomon, J.A., Sampson, U., SanchezRiera, L., Sanman, E., Sapkota, A., Seedat, S., Shi, P., Shield, K., Shivakoti, R., Singh, G.M., Sleet, D.A., Smith, E., Smith, K.R., Stapelberg, N.J., Steenland, K., Stockl, H., Stovner, L.J., Straif, K., Straney, L., Thurston, G.D., Tran, J.H., Van Dingenen, R., van Donkelaar, A., Veerman, J.L., Vijayakumar, L., Weintraub, R., Weissman, M.M., White, R.A., Whiteford, H., Wiersma, S.T., Wilkinson, J.D., Williams, H.C., Williams, W., Wilson, N., Woolf, A.D., Yip, P., Zielinski, J.M., Lopez, A.D., Murray, C.J., Ezzati, M., AlMazroa, M.A., Memish, Z.A. 2006. Tendinopathy and inflammation: some truths. Muuten on vaarana takertua sinällään hyödyllisen, mutta terveysvaikutuksiltaan epäop timaalisen yleisen fyysisen toimeliaisuuden piiriin. Tarve syntyy pyrkimyksestä ohjata henkilöitä ottamaan ohjauk sen ja työkalujen kautta enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään sekä sairauksien ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Individual responses to combined endurance and strength training in older adults. 2012. Tämä on täysin epärealistinen odotus ja johtaa lii kunnan käyttöön lääkkeenä hyvin vajavaisesti. 2007. Lasselin, J., Magne, E., Beau, C., Ledaguenel, P., Dexpert, S., Aubert, A., Laye, S., Capuron, L. Siksi meillä on suuri tarve liikuntafysiologian ja harjoitte lun asiantuntijoille terveydenhuollossa. Scand J Med Sci Sports. 2016. 2014. 2013. Individual differences in the responses to endurance and resistance training. J Clin Endocrinol Metab 99, E53–61. Niinpä koko hoitotiimin, mukaan lukien lii kuntafysiologit, kannattaa miettiä lääketieteellisten ja fysiologisten motivointitapojen rinnalle käyttäyty mistieteellisiä lähestymistapoja. 2016; Segar ja Richardson, 2014). Aroor, A.R., McKarns, S., Demarco, V.G., Jia, G., Sowers, J.R. 2011. Int J Immunopathol Pharmacol 24, 45–50. Percept Mot Skills 104, 459–466. 2014. The effects of diabetes mellitus and hypertension on work productivity. Hautala, A.J., Kiviniemi, A.M., Makikallio, T.H., Kinnunen, H., Nissila, S., Huikuri, H.V., Tulppo, M.P. Effects of the COACH APPROACH intervention on drop-out rates among adults initiating exercise programs at nine YMCAs over three years. Maladaptive immune and inflammatory pathways lead to cardiovascular insulin resistance. Aivan kuten lehden päätoimittaja Kari Kalliokoski kirjoituksessaan ”Olisiko aika päivittää muutkin liikuntasuositukset?” (Liikunta & Tiede 53:5, 17, 2016) aiheellisesti osoitti. Del Buono, A., Battery, L., Denaro, V., Maccauro, G., Maffulli, N. Economic evaluation of exercise-based cardiac rehabilitation in patients with a recent acute coronary syndrome
2001. Journal of Clinical Exercise Physiology 5, 16–20. 2012. The role and scope of accredited exercise physiologists in the Australian healthcare system. BMJ 347, f4539. Am J Prev Med 47, 838–841. Sedentary time in adults and the association with diabetes, cardiovascular disease and death: systematic review and meta-analysis. Medicine & Science in Sports & Exercise 33, 754–761. 2012. 16.–17.3.2017 SGGF 2015 Sports f acilitie s Liikuntapaikkojen ammattimessut Kuntotestauspäivät 2017 15.–16.3.2017 SGGF-messujen yhteydessä Made to move Liikunnan ja hyvinvoinnin ammattimessut WWW.SGGF.FI Tampereen Messuja Urheilukeskuksessa. 2016. O’Hagan, C., De Vito, G., Boreham, C.A. Pereira, M.A., Kottke, T.E., Jordan, C., O’Connor, P.J., Pronk, N.P., Carreon, R. Contributions of fitness and physical activity to reducing mortality. Preventing and managing cardiometabolic risk: the logic for intervention. Glob Adv Health Med 2, 38–57. Prescribing pleasure and meaning: cultivating walking motivation and maintenance. Maternal obesity during pregnancy and premature mortality from cardiovascular event in adult offspring: follow-up of 1 323 275 person years. Ramirez-Velez, R. Roy, B., Lisowski, C., Roberts, P. International journal of environmental research and public health 6, 2568–2584. Williams, P.T. J Physiother 58, 198. 2016. A Systematic Review of the Literature on Health and Wellness Coaching: Defining a Key Behavioral intervention in Healthcare. 2014. Smart, N.A., Williams, A., Lyndon, K. Exercise prescription in the treatment of type 2 diabetes mellitus : current practices, existing guidelines and future directions. Journal of clinical Exercise Physiology 3, 9–15. Segar, M.L., Guerin, E., Phillips, E., Fortier, M. 40 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 ment of burden of disease and injury attributable to 67 risk factors and risk factor clusters in 21 regions, 1990-2010: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2010. Segar, M.L., Richardson, C.R. Wolever, R.Q., Simmons, L.A., Sforzo, G.A., Dill, D., Kaye, M., Bechard, E.M., Southard, M.E., Kennedy, M., Vosloo, J., Yang, N. Curr Sports Med Rep 15, 276–281. 2013. Clin J Sport Med 22, 380–381. A 12-week exercise program performed during the second trimester does not prevent gestational diabetes in healthy pregnant women. Physical fitness and activity as separate heart disease risk factors: a meta-analysis. 2013. Stovitz, S.D. 2014. Lancet 380, 2224–2260. 2009. Reynolds, R.M., Allan, K.M., Raja, E.A., Bhattacharya, S., McNeill, G., Hannaford, P.C., Sarwar, N., Lee, A.J., Bhattacharya, S., Norman, J.E. 2013. From a Vital Sign to Vitality: Selling Exercise So Patients Want to Buy It. Wilmot, E.G., Edwardson, C.L., Achana, F.A., Davies, M.J., Gorely, T., Gray, L.J., Khunti, K., Yates, T., Biddle, S.J.H. Health and Wellness Coaching: An Opportunity for Clinical Exercise Physiologists. Diabetologia 55, 2895–2905. Sports Med 43, 39–49. 2012
Keskinen Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2016 osa I on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi ”Et siinä ois joku pointti” – Opettajaopiskelijoiden suhtautuminen teknologian käyttöön liikunnanopetuksessa 42 Anna Wallin, Tiina Kujala 3–10-vuotiaiden lasten motoriset taidot 49 Pauli Rintala, Arja Sääkslahti, Susanna Iivonen Vammaisuus suomalaisen sanomalehden ruumiinkulttuureissa 56 Susan Eriksson, Veli Liikanen, Anni Rannikko, Santeri Sihvonen, Pasi Torvinen Urheilun keskusjärjestöjen jäsenmäärissä tapahtuneet maantieteelliset ja historialliset muutokset 1951?1991 63 Kalle Rantala, Petteri Muukkonen Jääkiekon siirtyminen ulkokentiltä sisälajiksi vuodesta 1965 alkaen 70 Kimmo Isotalo Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2017 79 Kirjoitusohjeet 2017 79 TUTKIMUSARTIKKELIT 2016 – OSA I www.lts.fi. 41 Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Päivi Atjonen Hannu Itkonen Kari L
Keywords: technology, physical education, focus group, teacher education, techno-optimism, techno-pessimism TIIVISTELMÄ Wallin, A. Liikunta & Tiede 53 (6), 42– 48. 42 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Teknologia ja liikunnanopetus ”ET SIINÄ OIS JOKU POINTTI” – OPETTAJAOPISKELIJOIDEN SUHTAUTUMINEN TEKNOLOGIAN KÄYTTÖÖN LIIKUNNAN OPETUKSESSA Anna Wallin, KM, Tampereen yliopisto. Tutkimuksen aineisto (n=28) kerättiin temaattisten parija fokusryhmähaastatteluiden avulla vuonna 2015. 2016. Ryhmien kokoonpano vaihteli kahdesta neljään opiskelijaan. Teknologian tuomaan lisäarvoon liikunnanopetuksessa suhtauduttiin sekä optimistisesti että pessimistisesti. However, studies that examine the attitudes towards the use of technology among PE teachers and teacher students are fairly limited. & Kujala, T. The results showed that the teacher students possess determinist and instrumentalist attitudes towards the use of technology in PE. The demand of integrating technology in education has increased at all levels and in all school subjects, and physical education (PE) is no exception. Åkerlundinkatu 5, 33014 Tampereen yliopisto. P. The interviews were carried out in nine groups and the size of the groups varied from two to four students. Samalla teknologian nähtiin myös lisäävän oppilaiden innostusta ja motivaatiota, helpottavan ja monipuolistavan opetusta sekä lisäävän oppilaslähtöisyyttä. Tästä huolimatta tutkimuksia siitä, kuinka opettajat tai opettajaopiskelijat suhtautuvat teknologian hyödyntämiseen liikunnan oppiaineessa on olemassa niukasti. Opiskelijat kokivat, että liikunnan oppiaineessa teknologian käyttö ei saa olla itseisarvo eikä opetuksen päämääränä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että opettajaopiskelijoiden suhtautuminen teknologian käyttöön liikunnanopetuksessa heijastaa aiemmissa tutkimuksissa ja julkisissa keskusteluissa esiin nousseita diskursseja. Haastattelut toteutettiin yhdeksässä ryhmässä. Tässä artikkelissa vastaamme tähän tarpeeseen tarkastelemalla tulevien opettajien suhtautumista teknologian käyttöön liikunnanopetuksessa. Based on the results it can be concluded that the teacher students’ attitudes towards technology use in PE reflects the discourses that has risen in earlier studies and in public debates. Sähköposti: anna.wallin@uta.fi (yhteyshenkilö). On the other hand, technology might also enhance students' motivation, diversify teaching methods and increase student-centred teaching. Opiskelijat kokivat, että teknologian käyttö saattaa aiheuttaa passiivisuutta, oppilaiden ja koulujen eriarvoistumista sekä suorituskeskeisyyden lisääntymistä. Teknokriittisen suhtautumistavan vähäinen esiintyvyys haastatteluissa herättää kuitenkin kysymyksiä siitä, tulisiko opettajankoulutuksessa entistä vahvemmin korostaa teknokriittistä otetta ja opettajan roolia aktiivisena sekä kriittisenä toimijana suhteessa teknologian käyttöön. In this article we aim to fill this gap by examining the future teachers' attitudes towards the use of technology in PE. 2016. 050 318 7578. Opetusteknologiaa hyödynnetään yhä enemmän eri oppiaineiden opetuksessa ja myös liikunnan oppiaineessa on havahduttu teknologian käytön vaatimukseen. Teacher students’ attitudes towards using technology in physical education. Liikunta & Tiede 53 (6), 42– 48. The students experienced that the use of technology in PE might lead to passiveness, inequality and the increase of performance orientation. According to the students, technology in PE should be considered as a means to an end, not as an end itself. Teknologia nähtiin välineenä, jonka arvo muodostuu siitä, kuinka hyvin se auttaa liikunnanopetuksen päämäärien saavuttamisessa. Tulokset osoittivat, että opiskelijat suhtautuivat teknologian ja liikunnanopetuksen yhdistämiseen pääasiassa deterministisesti ja instrumentalistisesti. Technology use should not replace the original goals of PE. The data (n=28) was collected in 2015 with thematic pair and focus group interviews. Asiasanat: teknologia, liikunnanopetus, ryhmähaastattelu, opettajankoulutus, tekno-optimismi, teknopessimismi. Tiina Kujala, FT, LitM, Tampereen yliopisto. However, the low incidence of technocritical attitudes in the interviews raises questions whether teacher education should emphasize more technocritical approaches and teacher’s role as an active and critical actor in relation to the use of technology. ”Et siinä ois joku pointti” – Opettajaopiskelijoiden suhtautuminen teknologian käyttöön liikunnanopetuksessa. ABSTRACT Wallin, A. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella teemoittelulla. The data was analysed with qualitative thematic analysis. & Kujala, T
Tuottavuuskasvun edistämiseen tähtäävä politiikka on jalkautettu vuonna 2016 voimaan astuvan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (OPS 2016) erityisesti laaja-alaisina osaamiskokonaisuuksina, joihin oppiaineet kiinnittyvät näille ominaisin keinoin. Useissa tutkimuksissa on todettu, että opettajankouluttajien (Rana 2012) ja opettajien suhtautuminen teknologian opetuskäyttöön on pääosin myönteistä (Gibbone ym. Kyseisessä instrumentalistisessa suhtautumistavassa väline nähdään arvokkaana, jos se on siinä määrin tehokas, että sen avulla saavutetaan päämäärä kohtuullisin kustannuksin ilman haittavaikutuksia. Teknodeterminismi ei tarjoa vaihtoehtoja, vaan toteaa teknologian yhteiskuntaa muuttavan vaikutuksen olevan väistämätöntä ja välttämätöntä. Sen luonne on autonominen, jolloin ulkopuoliset tekijät eivät vaikuta sen kehitykseen. Myös nuorten liikunnallisten alakulttuurien (esim. Tekno-optimismin vahvin argumentti perustuu yksinkertaiseen välinenäkemykseen, jossa väline on puhdas välittäjä toimijan ja tämän päämäärien välillä. Tutkimuksia siitä, kuinka opettajat, opiskelijat tai opettajiksi opiskelevat suhtautuvat teknologian hyödyntämiseen liikunnan oppi aineessa on olemassa niukasti (esim. Tutkimustulokset lasten ja nuorten liikkumisen määrän vähäisyydestä, liikkumisen polarisoitumisesta ja ruutuajan suuresta määrästä (Kokko ym. Artikkelissamme vastaamme tähän tarpeeseen tarkastelemalla tulevien opettajien suhtautumista teknologian käyttöön koulun liikunnanopetuksessa. Lisäksi alun perin urheiluvalmennukselle ominaisen mittaamisen, tallentamisen ja analysoinnin kulttuurin arkipäiväistyminen ja siirtyminen myös liikunnan harrastajien käyttöön (Moilanen 2014, 13) asettaa odotuksia koulun liikunnanopetukselle. Liikenneja viestintäministeriö 2010; OAJ 2016; Parviainen 2015; Tearle & Golder 2008). Tietoja viestintäteknologinen osaaminen läpäisee usean osaamiskokonaisuuden. Yli puolet opettajista sanovat digitalisaation innostavan itseään ja teknologian käytön uudistavan pedagogista ajattelua (OAJ 2016). Erityisesti työelämän ja talouden teknologisoituminen, tiedon määrän räjähdysmäinen kasvu sekä globalisoitumisen haasteet perustelevat opetussuunnitelmauudistuksessa teknologiaosaamisen tarvetta. Teknologiaa on arvioitu sen mielihyvää tuottavassa valossa ja teknologian elämän helpoksi ja miellyttäväksi tekevä funktio luo perustan tekno-optimismille. (Fuchs 2011, 112.) Teknologisen determinismin mukaan teknologia noudattelee omia kehityskulkujaan. Oppimisympäristöjen teknologisointiin. Jo edellisen, vuoden 2004, liikunnan opetussuunnitelman perusteiden tukimateriaaliksi on tuotettu ”Teknologia liikunnanopetuksessa” -osio, joka toimii myös OPS 2016:n tukimateriaalina (EDU.fi/Teknologia liikunnanopetuksessa 2014). (Opetushallitus 2014, 20–24.) Myös liikunnan oppiaineessa on havahduttu teknologian käytön vaatimukseen. Kun tämä vaikutus nähdään positiivisena, puhutaan tekno-optimismista ja kun taas negatiivisena, puhutaan teknopessimismistä. (Airaksinen 2003, 49–50.) Sekä instrumentalistisessa että deterministisessä suhtautumisessa teknologia nähdään neutraalina välineenä, mutta näiden erona on esitetty olevan se, että instrumentalismi korostaa teknologian olevan ihmisen kontrolloitavissa siinä, missä determinismi uskoo teknologian autonomiseen luonteeseen (Feenberg 2009, 163). Liikanen & Rannikko 2015) ja niihin usein merkittävästi kietoutuvan teknologian, esimerkiksi kuvaamisen ja sosiaalisessa mediassa jakamisen kulttuurin yleistyminen, saattaa osaltaan tuoda paineita teknologian käyttöönottoon myös koulun liikunnanopetuksessa. Liikunnanopetuksessa teknologian, kuten sykeja aktiivisuusmittareiden, liikuntapelien sekä erilaisten sovellusten käytön nähdään tarjoavan mahdollisuuksia esimerkiksi opetuksen arvioinnin tehostamiseen, fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen, fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja oppimisen edistämiseen (EDU.fi/Teknologia liikunnanopetuksessa 2014; Mikkola & Kumpulainen 2011; Papastergiou 2009; Pyle & Esslinger 2014). Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa kehittämiskoulujen opettajien teknologiaan liittyvät käytänteet jaoteltiin ”kehityksen alussa oleviin”, ”kehittymässä oleviin” ja ”edistyneisiin käytänteisiin”. 2013). Vaatimus oppimisympäristöjen muuttamisesta koulun käytänteissä edellyttää aina mittavaa kulttuurin muutosta. Rakentamalla ymmärrystä opettajaopiskelijoiden suhtautumisesta teknologiaan, saadaan hyödyllistä tietoa siitä, millaisia toiveita ja huolia teknologian käyttöön liikunnanopetuksessa liitetään ja millaiset näkemykset taustalla vaikuttavat. Teknopessimismi ei luota teknologiaan onnen, tyydytyksen ja edistyksen välineenä. Esimerkiksi skenaario luonnon tuhoutumisesta teknologisen kehityksen seurauksena on tyypillistä teknopessimismiä (Airaksinen 2003, 20–29). 2011, 46–47.) Lähtökohtana on ajatus, että ellei opettaja vielä ole teknologiaosaaja, hän vähitellen ja väistämättä sellaiseksi kehittyy. Tällöin teknologian mahdolliset haitat näyttäytyvät vain toissijaisina sen suomaan edistykseen ja onneen verrattuna. Opettajien pedagogisesta valmiudesta teknologioiden ja sovellusten käyttöönottoon todetaan puolestaan, että se ei ole ”vielä riittävä” ja, että se vaatii ”vielä osaamisen kehittämistä”. Koulun oppimisympäristöjen kehittämisen lähtökohtana on teknooptimismi, mikä on ollut tyypillistä koko uudelle ajalle. Vuonna 2007 silloinen valtioneuvosto teki periaatepäätöksen tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteista lisätä tietokoneiden ja tietoverkkojen käyttöä opetuksessa (Liikenneja viestintäministeriö 2010). 43 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Teknologia ja liikunnanopetus JOHDANTO ”Uudistuva tekniikka on olemassa kuin lupauksena paremmasta maailmasta ja toiveet kohdistuvat aina mahdollisiin maailmoihin” (Airaksinen 2003, 75). 2010; Goktas 2012; Thomas & Stratton 2006). Suhtautuminen koulun oppimisympäristöjen teknologisointiin Teknologiaan suhtautumista on tyypillisesti hahmoteltu kolmen suuren kertomuksen, teknodeterminismin, -optimismin ja -pessimismin, kautta (Airaksinen 2003; Taylor 2009). Tekno-optimismi ja -pessimismi voidaan siis nähdä teknodeterminismin normatiivisina ulottuvuuksina. (Airaksinen 2003, 125, 160; Kiilakoski 2012, 39–40; Oliver 2011.) Aikamme koulun kehittämispuheen taustalla vaikuttaa esimerkiksi teknodeterministinen käsitys siitä, kuinka teknologia on kasvava osa elämäämme (esim. (Järvelä ym. Ihmisen onnellisuus on 1800-luvulta lähtien määritelty mielihyvän määränä. Teknodeterminismistä kertoo myös teknologian merkitystä ylikorostava raportointitapa ja näkemys kehityksen vääjäämättömyydestä (Kiilakoski 2012, 38–44; Oliver 2011). Koulun liikunnanopetuksessa voidaan nähdä myös yhteiskunnan liikuntakulttuurin muutoksesta johtuvia paineita teknologian käyttöönotolle. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajien ja opiskelijoiden teknologiaan liittyvällä suhtautumisella, asenteilla ja odotuksilla on merkittävä rooli siinä, missä määrin teknologiaa integroidaan osaksi opetusta (Selwyn 1999; Thomas & Stratton 2006). 2010; Thomas & Stratton 2006) ja opettajien halu käyttää enemmän opetusteknologiaa opetuksessaan on lisääntynyt (Sairanen ym. Teknologinen osaaminen nähdään paitsi itseisarvona myös arjen taitona, kansalaistaitona sekä osana monilukutaitoa ja työelämätaitoja. Opettajaopiskelijat ovat tulevia opettajia, jotka omalla toiminnallaan muovaavat tulevaisuuden koulua ja käytänteitä. Keväällä 2015 aloittaneen Sipilän hallituksen ”osaaminen ja koulutus” -kärkihankkeen tavoitteena on uudenlaisen pedagogiikan nimissä modernisoida ja digitalisoida koulun oppimisympäristöjä (Valtioneuvosto 2015). Gibbone ym. 2015) lisäävät odotuksia keinovalikoiman moni puolistamiseen pyrittäessä liikunnallisen elämäntavan juurruttamiseen
Opiskelijat kokivat, että teknologiseen kehitykseen on sopeuduttava ja koulujen on pysyttävä kehityksessä mukana, jotta oppilaat saavat tulevaisuudessa tarvittavia kansalaistaitoja. Haastattelut pyrittiin pitämään mahdollisimman johdattelemattomina ja haastateltavat saivat omista lähtökohdistaan käsin määritellä sen, mitä teknologialla ja liikuntateknologialla tarkoitetaan. Haastatteluissa opiskelijoita pyydettiin kertomaan, minkälaisin tavoin ja sisällöin teknologia on kuulunut heidän elämäänsä sen eri vaiheissa ja hyödyntävätkö he tai joku heidän lähipiiristään teknologiaa liikunnan yhteydessä ja millä tavoin. Haastattelut kestivät keskimäärin puoli tuntia. Lapset ja nuoret kuvataan tottuneina verkossa toimijoina ja teknologian käyttäjinä suhteessa kouluun, joka instituutiona ennemmin edustaa pysyvyyttä kuin muutosalttiutta. Toisaalta ryhmän homogeenisuuden ja tuttuuden on nähty olevan myös toivottavaa ryhmähaastatteluissa, koska tällöin haastateltavat ovat valmiimpia avoimeen keskusteluun ja heidän kokemustaustansa on ainakin osittain samanlainen, jolloin kaikki ymmärtävät esitetyt käsitteet ja kysymykset samalla tavalla (Eskola & Suoranta 1998; Morgan 1997). Haastateltavat eivät suoraan ilmaisseet, että he näkevät teknologian säätelevän yhteiskunnan kehitystä autonomisesti, mutta tämä ajattelurakennelma erottui kuitenkin opiskelijoiden puheessa. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen aineisto (n=28) kerättiin temaattisten parija fokusryhmähaastatteluiden (Morgan 1997) avulla keväällä ja syksyllä 2015. Analysointi aloitettiin muodostamalla siitä kokonaiskuva lukemalla aineisto huolellisesti useita kertoja läpi. Haastatteluihin osallistuminen oli opiskelijoille vapaaehtoista ja opiskelijat saivat itse muodostaa haastatteluryhmät. Ylijoki 1998). Ryhmässä tapahtuvan ajatusten, kokemusten ja mielipiteiden vaihdon sekä vertailun nähdään tuottavan rikasta ja arvokasta tietoa kompleksisten ilmiöiden eri puolista. Aineistositaateissa esiintyvät nimet ovat tutkijoiden keksimiä ja ryhmien numerointi on myös muutettu anonymiteetin takaamiseksi. Yksilöhaastatteluihin verrattuna ryhmähaastattelun etuina on nähty erityisesti sen tehokkuus ja ryhmän jäsenten interaktiivisuus. Tulokset Opettajaopiskelijoiden suhtautuminen teknologian hyödyntämiseen liikunnanopetuksessa rakentui deterministiselle näkemykselle teknologisesta kehityksestä. Ryhmän jäsenet saattavat pyrkiä mielipiteissään kohti konformismia ja yhdenmukaisuutta pidättymällä ilmaisemasta asioita, joita he saattaisivat ilmaista yksityisesti. 1991). Teknodeterminismi heijastuu tyypillisesti puheessa taustalla vaikuttavana ajattelurakennelmana (Kiilakoski 2012, 39) ja tämä näkyi myös haastatteluaineistossa. Haastattelut nauhoitettiin matkapuhelimen äänitysohjelmalla ja haastatteluiden jälkeen aineisto litteroitiin sanatarkasti eri tiedostoihin (aineistoa kertyi yhteensä 76 sivua, fonttikoolla 11 ja rivivälillä 1,15). 44 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Teknologia ja liikunnanopetus liittyvässä diskurssissa teknopessimismille on ollut vähän sijaa. Tarkempi tutkimuskysymyksemme on: Miten opettajaopiskelijat suhtautuvat teknologian käyttöön liikunnanopetuksessa. Tutkimuksessa haastateltavien mielipiteet näyttäytyivät hyvin yhdenmukaisina ja voidaankin pohtia, johtuiko yhdenmukaisuus ryhmähaastattelun asettamasta sosiaalisesta paineesta ja haastateltavien pyrkimyksestä kohti konformismia. Janis 1982; Morgan 1997.) Vastaavasti ryhmässä saattaa ilmetä myös ”polarisaatiota”, jolloin haastateltavat ilmaisevat ryhmässä mielipiteensä jyrkemmin kuin henkilökohtaisesti (Sussman ym. Lopuksi teemat nimettiin osin uudelleen ja jaettiin teoriasidonnaisesti suurempiin yläteemoihin (teknodeterminismi, -instrumentalismi, -optimismi ja -pessimismi) sen mukaan, kuinka teemat ilmensivät opiskelijoiden suhtautumista teknologian ja koulun liikunnanopetuksen yhdistämiseen. Lisäksi haastatteluissa keskusteltiin siitä, millaisia kokemuksia opiskelijoilla on teknologian käytöstä eri oppiaineissa, millaisena he näkevät liikunnanopetusfilosofiansa ja kuinka he suhtautuvat teknologian hyödyntämiseen liikunnanopetuksessa. Useimmat haastateltavat eivät kyseenalaistaneet teknologista kehitystä tai teknologian tarvetta vaan näkivät kehityksen itsestäänselvyytenä ja annettuna. Tämän teknologiakytkeytyneisyyden ohella heistä tekee tutkimuksellisesti kiinnostavan kohderyhmän myös se, että heitä kuvataan idealistisiksi, sosiaalisiksi ja suoritusorientoituneiksi traditioiden haastajiksi (Mäkinen ym. (Morgan 1997.) Haastatteluryhmän interaktiivinen luonne asettaa kuitenkin myös omat rajansa ja haasteensa, koska ryhmän toiminta vaikuttaa olennaisesti aineiston luonteeseen. Mikkola & Kumpulainen 2011; Parviainen 2015.) Tässä artikkelissa tulkitsemme opettajaopiskelijoiden suhtautumista teknologiaan edellä kuvatussa teknologiaan asennoitumisen viitekehyksessä. Haastattelut etenivät haastattelurungon mukaisesti kuitenkin sallien vapaan keskustelun sekä täydentävät kysymykset ja pohdinnat. Tutkimuksessa keskityttiin analysoimaan opettajaopiskelijoiden suhtautumista teknologian käyttöön koulun liikunnanopetuksessa ja aineistosta rajattiin siten pois haastatteluosiot, jotka eivät käsitelleet edellä mainittuja asioita. Eskola & Suoranta 1998). Aineiston litteroinnin yhteydessä haastattelut numeroitiin ja analyysin lopuksi aineisto anonymisoitiin hävittämällä tunnistetiedot. Aineiston luennan yhteydessä aineistosta koodattiin värein ja alleviivauksin analyysiyksikköjä, jotka muodostuivat tutkimuskysymyksen kannalta olennaisista yksittäisistä lauseista, lauseen pätkistä ja useammista lauseista koostuvista kappaleista. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella teemoittelulla (esim. Haastattelut toteutettiin yhdeksässä ryhmässä ja ryhmien kokoonpano vaihteli kahdesta neljään opiskelijaan. (esim. Tarkastelemme niin kutsuttuun Y-sukupolveen lukeutuvia opettajaopiskelijoita eli heitä, jotka ovat syntyneet vuosien 1980–1995 välillä internetin ja matkapuhelimien maailmaan. Kevään haastatteluiden litterointi jaettiin tutkijoiden kesken ja syksyn haastattelut litteroitiin ulkoisen litterointipalvelun kautta. Koodatuista analyysiyksiköistä etsittiin aineistolähtöisesti tutkimuskysymyksen kannalta relevantteja yhteneväisiä ja poikkeavia puhe tapoja sekä teemoja, ja aineistositaatit jaettiin niitä kuvaaviin alateemoihin (teknologiausko, lisäarvopuhe, teknologia välineenä, passiivisuus, eriarvoisuus, toimivuus, suorituskeskeisyys, innostavuus ja motivointi, helppous ja nopeus, oppilaslähtöisyys ja oppimisen tukeminen) (ks. (ks. Opettajaopiskelijat ovat opiskelijaryhmänä hyvin tiivis ja haastateltavat tunsivat toisensa etukäteen, mikä on saattanut johtaa haluun ylläpitää oman alan ”heimokulttuuria” (ks. Opettajan ammattitaitoon nähtiin kuuluvan ajan tasalla pysyminen ja tietoisuus teknologian mahdollisuuksista koska teknologia on ”tätä päivää”: ”Että ei se voi olla niin, kun kokoajan kehitys menee siihen että kaikki löytys verkosta tai jostain laitteiden kanssa, että sitten me koulussa opetetaan siihen, että me täällä luetaan perinteisiä sanomalehtiä.” (Heta, ryhmä 2). kuvio 1). 2014). Haastateltavat olivat iältään 20–30-vuotiaita. Haastatteluiden kohderyhmänä oli yliopiston valinnainen liikuntaryhmä, johon lukeutui pääosin luokanopettajiksi, mutta myös varhaiskasvatuksen asiantuntijoiksi ja liikunnan aineenopettajiksi opiskelevia opiskelijoita (9 miestä ja 19 naista). Tutkijat olivat yhdessä suunnitelleet temaattisen haastattelurungon ja täydentävät kysymykset. Tutkijat pyrkivät haastattelutilanteissa huomioimaan ryhmän käyttäytymisen ja pyrkivät saamaan kaikkien tutkimukseen osallistuvien äänen kuuluville. Haastatteluiden toteuttamisessa tutkijat olivat tietoisia ryhmähaastattelun asettamista rajoista ja haasteista
Haastatteluissa korostettiin, että teknologian käytön olisi tuotettava lisäarvoa opetukseen ja sen käyttö ei saisi muodostua itseisarvoksi: ”Nähdä ne hyvät puolet mutta ei mitään väkisin ja itsetarkoituksena, kaikkialla sitä ei tarvita, pitää oikeasti olla se hyöty, pointti ja tavoite ja opettajan pitää tiedostaa, minkä takia se sitä käyttää.” (Leena, ryhmä 2) Teknologian käytön tulisi siis haastatteluiden mukaan palvella liikunnanopetuksen päämääriä, joista oltiin haastatteluissa varsin yhdenmukaisia. Tekno-optimistisessa suhtautumisessa korostettiin erityisesti teknologian välittämää lisäarvoa. Teknologian kanssakin tarvii miettiä sitä, ketä siellä takana pyörittää sitä muutosta.” (Jaana, ryhmä 2) Teknologian hyödyntämistä liikunnanopetuksessa ei nähty itsestään selvänä vaihtoehtona, vaikka opiskelijat suhtautuivat teknologiseen kehitykseen varsin deterministisesti. Jos niille antaa tehtävän, että sulla on viikko tai kuukausi aikaa harjoitella omalla ajalla missä tahansa kuperkeikkaa, kuvaa se ja näytä mulle, niin toimisko se sitten paremmin.” (Olli, ryhmä 5) Teknologian tarjoamien monien hyötyjen ja mahdollisuuksien lisäk si teknologian hyödyntämiseen liikunnanopetuksessa suhtauduttiin myös pessimistisesti. 45 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Teknologia ja liikunnanopetus Ainoastaan yksi opiskelija nosti esiin kysymyksen siitä, tarvitsevatko lapset nykyään teknologiaa, koska sitä ei aiemminkaan ole tarvittu. Myös haastatteluissa nähtiin, että teknologian avulla voidaan osallistaa oppilaita opetuksen toteuttamiseen ja suunnitteluun. Airaksinen 2003, 50–52) ominaisesti teknologian käyttöä koululiikunnassa puntaroitiin sen mukaan, kuinka hyvin se onnistuisi saavuttamaan liikunnanopetukselle asetetut päämäärät. Tällaisessa puheessa rakennetaan näkemystä teknologiasta autonomisena toimijana ja poissuljetaan ajatus siitä, että teknologian käyttäminen on aina poliittinen valinta (ks. Se siinä just on että sun pitää olla varma niist laitteista. Lasten liikkumattomuuteen on saatu teknologialla parannusta.” (Olli, ryhmä 5) Tulevaisuuden toivetilassa teknologia on kehittynyt luontevaksi osaksi päivittäistä toimintaa ja sen avulla on saatu motivoitua lapset liikkumaan. ei niihin ikinä ihan. Lisäksi toivottiin, että tulevaisuuden koululiikunnassa hyödynnettäisiin useammin videotykkejä ja, että lapset pääsisivät kokeilemaan monipuolisesti liikuntateknologioiden, kuten sykeja aktiivisuusmittareiden käyttöä. Tämä näkemys ei kuitenkaan saanut kannatusta osakseen, koska lapsen maailman koettiin olevan hyvin erilainen haastateltavien lapsuuteen verrattuna ja kasvattajien tulisi ymmärtää, että teknologia on nykyään osa lasten arkea: ”Kun nykyään lapsi kasvaa, niin se on niin erilainen maailma kuin vaikka meidänkin lapsuus on ollut, media, teknologia ja laitteet on niin läsnä, että on turha miettiä sitä, että kun ei ennenkään tarvittu.” (Janne, ryhmä 6) Teknodeterministinen suhtautuminen näkyi aineistossa myös siinä, kuinka teknologiaa personoitiin puheessa: teknologian nähtiin olevan läsnä, motivoivan ja eriyttävän. Feenberg 2009, 162–163; Kiilakoski 2012). Opiskelijat toivat myös esiin, että teknologia saattaisi motivoida erityisesti vähemmän liikkuvia lapsia liikkumaan ja auttaa liikuntakipinän sytyttämisessä: ”Et saattas tulla semmonen kipinä, et sen kautta lähtee sitten kokeileen vapaa-ajallaki.” (Liisa, ryhmä 9) Teknologian lisäarvona nähtiin myös sen käytön helppous ja nopeus; esimerkiksi pistetyöskentelyn toteuttaminen valmiiden liikevideoiden avulla koettiin säästävän aikaa, koska opettajan ei tarvitsisi itse olla näyttämässä erikseen jokaista liikettä. Useissa aiemmissa tutkimuksissa on nostettu esiin teknologian mahdollisuudet oppimisen edistämisessä ja oppilaslähtöisyyden tuke missa (esim. Näiden päämäärien saavuttamisessa teknologian kuvattiin olevan sekä uhka että mahdollisuus. Keskeisimpinä päämäärinä mainittiin fyysisen aktiivisuuden tukeminen ja liikuntakipinän sytyttäminen. Tällaisen työskentelyn nähtiin myös helpottavan opettajan työtä koska opettaja ”ei voi tietenkään olla hyvä kaikessa” (Taru, ryhmä 4). Tekno-optimistisessa suhtautumisessa koulujen panostaminen teknologisiin laitteisiin koettiin positiivisena ja opiskelijat suhtautuivat myönteisesti erilaisiin teknologisiin kokeiluihin. Kiilakoski 2012, 43). Liikunnanopetuksen tulisi haastateltavien mukaan kaikin tavoin rohkaista oppilaita liikkumaan niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Välinerationaalisuudelle (ks. Teknologian koettiin tuovan eniten lisäarvoa koululiikuntaan innostavuuden ja motivoinnin muodossa. Ja mä en tiedä.. Hämmästyttävää olikin, että vain yksi opiskelija suhtautui kriittisesti siihen, mistä muutospaineet tulevat ja minkälaiset toimijat pyörittävät teknologista muutosta: ”Musta on tärkeetä että opettaja aina vähän pysähtyy kun tulee jotain muutospaineita, että minkä takia mun pitäisi muuttuu ja onko tämä se suunta mihin mennään. Optimistinen suhtautuminen teknologiaan näkyi haastatteluissa myös siinä, millaisena liikunnan ja teknologian välinen tulevaisuuden toivetila kuvattiin: ”Teknologia päivittäisessä käytössä, koska ollaan huomattu, että niiden avulla lapset liikkuvat enemmän. Teknologian käytön nähtiin monipuolistavan liikunnanopetusta, tuovan siihen hauskuutta ja ”jotain uutta”. Aina kritisoidaan sitä että koulu on niin hidas muuttumaan mutta mä näen sen oikeastaan vaan hyvänä asiana että ei me vaan tehdä mitä tahansa. Lisäksi teknologian koettiin mahdollistavan erilaisten oppijoiden tarpeiden huomioimisen, mikä puolestaan voisi tukea oppimista: ”Kaikki ei halua tehdä sitä kuperkeikkaa koko luokan edessä. Mikkola & Kumpulainen 2011; Thomas & Stratton 2006). Liikunta nähtiin eräänlaisena pakoreittinä muuten teknologisoituneessa koulumaailmassa: ”Muissa aineissa kumminki teknologia on aika läsnä --mäkin haluisin sen liikunnan rauhottaa, niin ku just Liisakin alussa sano et se liikunta on myös keino paeta kaikkee sitä, tommosta kauheeta tiedon tulvaa taval laan.” (Paula, ryhmä 8) Teknologian passivoiva vaikutus yhdistettiin liikunnanopetuksessa teknologian toimimattomuuteen; teknologisten ongelmien ratkomisen nähtiin vievän aikaa liikkumiselta, jolloin myös opetuksen taso olisi uhattuna: ”sit se aika menee siihen että säädetään aluks siinä että saadaan se homma toimimaan niin sillon siit on haittaa kyllä. Haastatteluissa teknologian ja liikunnanopetuksen yhdistämiseen suhtauduttiin instrumentalistisesti eli teknologian käytön nähtiin olevan valintakysymys ja ihmi sen hallittavissa (ks. Teknopessimistisessä puheessa nähtiin, että teknologia ei istu saumattomasti yhteen liikunnanopetuksen päämäärien kanssa, koska teknologian käytön koettiin lisäävän ruutuaikaa, joka puolestaan yhdistettiin passiivisuuteen: ”No siis se et menee liikaa siihen muuhun, kun pitäis liikkua ja tuijotellaankin niitä laitteita” (Maria, ryhmä 1) Mielenkiintoinen ristiriitaisuus opiskelijoiden suhtautumisessa ilmeni siinä, että vaikka teknologian käyttöönottoa kouluissa puolustettiin sillä, että teknologia ”on tätä päivää”, niin kuitenkin liikunnanopetus haluttiin ”rauhoittaa” ruutuajalta
Teknologian nähtiin kannustavan liikkumaan suoritusten vuoksi sen sijaan, että keskityttäisiin liikuntaan, omiin tuntemuksiin ja saamaan riemua liikunnasta itsestään: ”Se on aika suorituskeskeistä, siit ehkä voi katoo se fiilis siitä liikkumisesta.” (Lasse, ryhmä 8) Suorituskeskeisyys viittaa länsimaisen liikuntakulttuurin historiaan liitettyyn kurinalaisuuteen, jolle on tyypillistä instrumentaalinen näkemys kehosta huoltoa tarvitsevana koneena. 46 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Teknologia ja liikunnanopetus 100-prosenttisesti voi luottaa.” (Mika, ryhmä 7) Opiskelijat näkivät, että teknologiaan ei voisi koskaan luottaa täysin ja kokivat myös epävarmuutta omissa teknologisissa valmiuksissa ja osaamisessa. Teknologian nähtiin olevan kallista ja koettiin, että jokaisella koululla ei olisi varaa toimiviin teknologisiin laitteisiin: ”Semmone et välillä koulujakin eriarvostuu et sit huomaa et joissakin on kaikki viimesimmät teknologiat ja jotkut koulut on ihan että, siellä mennään liitutaululla.” (Roosa, ryhmä 8) Huolta teknologian eriarvoistavasta vaikutuksesta ja niin sanotun digitaalisen kuilun tai kahtiajaon syntymisestä on kannettu jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien (esim. Opiskelijat kokivat, että oppilaat eivät ole tasavertaisessa asemassa, koska heitä ei ole mahdollista velvoittaa omaamaan samanlaisia laitteita: ”Nykyään kun oppilailla on se älypuhelin, voihan siinä tulla epätasaarvoisuutta, jos kaikilla sitä ei ole.” (Leena, ryhmä 6) Koulujen eriarvioistumisessa nostettiin esiin erityisesti resurssien puute. Keskustelua on käyty runsaasti niin valtamediassa kuin tutkijoiden kesken muun muassa siitä, millaiset tekijät ovat yhteydessä eriarvoistumiseen. (Jallinoja 2014, 19.) POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksessa tarkasteltiin opettajaopiskelijoiden suhtautumista teknologian käyttöön koulun liikunnanopetuksessa. Mittausteknologioita onkin syytetty siitä, että ne muistuttavat liikaa vanhaa kurikulttuuria eivätkä kannusta spontaaniin liikunnan iloon. Kurikulttuurille on tyypillistä auktoriteettien antamat ohjeet, joita noudatetaan tarkasti ja kyseenalaistamatta. van Dijk & Hacker 2003). Opettajaopiskelijoiden suhtautuminen teknologian käyttöön liikun nanopetuksessa. Haastateltavat nostivat esiin erityisesti teknologian saatavuuteen ja resursseihin liittyvät tekijät, jotka tutkimusten mukaan voivatkin selittää digitaalisen kuilun syntymistä. KUVIO 1. Tulokset osoittivat, että opettajaopiskelijat näkevät teknologisen kehityksen olevan itsestään selvä osa tulevaisuutta ja, että ajan tasalla pysyminen teknologisista mahdollisuuksista on osa opettajien ammattitaitoa. 2010; Goktas 2012). (Selwyn 2004; van Dijk & Hacker 2003.) Teknologian käyttöön liitettiin myös suorituskeskeisyys, jonka lisään tyminen koettiin uhkana suoritusten tasolle ja liikunnasta nauttimiselle. Teknologian käytön sivuvaikutuksina nähtiin paitsi passiivisuuden lisääntyminen myös oppilaiden ja koulujen eriarvoistuminen. Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että mahdollisten teknisten ongelmien ilmeneminen käytön aikana jännittää opettajia ja, että teknologian käyttö on todennäköisempää silloin, jos teknologian käyttöä on harjoiteltu opintojen aikana (Gibbone ym. Teknologian saatavuuden helpottuminen on kuitenkin osoittanut, että ainoastaan saatavuus ei riitä selittämään digitaalista kuilua, vaan on otettava huomioon myös monet sosiaaliset, sosiodemografiset, psykologiset ja kulttuuriset tekijät
2012). (Kiilakoski 2012, 105; ks. Teknologian hyödyntämiseen liikunnanopetuksessa liitettiin sekä pelkoja että toiveita. Kasvatuksen teknologisoitumisen voidaan nähdä esimerkiksi mahdollistavan tehokkaan tavan tuottaa oppimista ja tietynlaisia identiteettejä, kuten elinikäisiä oppijoita, hyviä kansalaisia, menestyviä suorittajia tai yrittäjähenkisiä subjekteja. (Fuchs 2011; Selwyn 2010.) Liikunnanopetuksen yhteydessä on esimerkiksi viime aikoina huolestuttu teknologiaa myyvien kaupallisten toimijoiden roolin vahvistumisesta kouluissa (Vander Schee & Boyles 2010) sekä lääketieteeseen, psykologiaan ja neurotieteisiin perustuvan itsensä mittaamisen ja terveysseurannan trendin, niin sanotun biopedagogiikan, leviämisen seurauksista (Williamson 2015). Teknologia välineenä nähtiin arvoneutraalina eli teknologian nähtiin voivan edistää tai heikentää liikunnanopetuksen päämäärien toteutumista mutta teknologian käytön ei koettu määräävän liikunnanopetuksen päämääriä (ks. Myönteinen suhtautuminen ei siis välttämättä indikoi teknologian käytön määrää opetuksessa tai opinnoissa. Ongelmaksi muodostuu se, että teknologisen kehikon sisällä ilmiöitä tulkitaan teknologian luomissa ja mahdollistamissa puitteissa. Aineiston osalta on. (ks. Itsensä mittaamiseen ja tarkkailuun tarkoitettujen liikuntateknologioiden käyttö nostaa puolestaan esiin kysymyksiä siitä, millaisia algoritmeja, mittareita ja luokitteluja teknologioihin sisällytetään ja kuinka niiden käyttö muokkaa lasten ja nuorten suhdetta itseensä, kehoonsa ja liikkumiseensa. 47 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Teknologia ja liikunnanopetus Teknologian ja liikunnanopetuksen yhdistämiseen suhtauduttiin instrumentaalisesti eli opiskelijat kokivat, että teknologian käyttö ei itsessään saisi olla opetuksen päämääränä vaan teknologian tulisi toimia ainoastaan välineenä päämäärän saavuttamiseksi. Tuoreessa opetusalan ammattijärjestö OAJ:n selvityksessä havaittiin, että noin kolmasosa suomalaisista peruskoululaisista ei käytä juuri koskaan teknologiaa koulutyössään, päivittäin sitä käyttää joka viides peruskoululainen (OAJ 2016). Teknologian ja passiivisuuden väliseen suhteeseen asennoitumisen voidaankin nähdä muodostavan perustan sille, nähdäänkö teknologian tuottavan lisäarvoa liikunnanopetukselle. Tällöin keskiöön nousevat esimerkiksi kysymykset siitä, kuinka ja mistä lähtökohdista teknologiaa suunnitellaan ja millaisissa olosuhteissa teknologiaa käytetään. Haastatteluiden mukaan teknologian on siis palveltava liikunnanopetuksen päämääriä ja mikäli se ei päämäärään pyrittäessä tuo lisäarvoa, sen käyttöä ei nähdä perusteltuna. Myös tähän huonosti sopivien ilmiöiden, kuten kriittisen ajattelun tai kasvatuksellisen kohtaamisen, olisi taivuttava tarkasteluun kyseisen kehikon sisällä. Kuitenkin teknologinen asennoituminen edellyttää jo valmiiksi tietynlaisen tavan hahmottaa maailmaa. Teknologian käytön vähäisyyttä liikunnanopetuksessa on tutkimuksissa selitetty opettajien alhaisella teknologisella osaamistasolla, ajan ja resurssien puutteella (Gibbone ym. McEvoy ym. Se ei ole neutraali kehikko, vaan tapa suhtautua ympäröivään todellisuuteen. Mikkola & Kumpulainen 2011; Papastergiou 2009). Tekno-optimistisessa suhtautumisessa opiskelijat näkivät, että teknologia saattaisi hyvin toimiessaan lisätä oppilaiden innostusta ja motivaatiota, helpottaa ja monipuolistaa opetusta sekä lisätä oppilaslähtöisyyttä koulun liikunnanopetuksessa. Instrumentaalisissa näkemyksissä poliittiset valinnat tehdään valittaessa päämääriä, joihin teknologian avulla pyritään ja itse väline, kulloinenkin teknologia, asettuu neutraaliin rooliin. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että kysyttäessä suomalaisilta terveystiedonja liikunnanopettajien täydennyskoulutustarpeita, teknologiaosaaminen ei juuri saanut mainintoja (Kettunen 2015). Onkin ilmeistä, että teknologian käyttöä ei voida koulun liikunnanopetuksessa lisätä ainoastaan opettajien täydennyskoulutuksella, kun taustalla vaikuttavat myös huoli teknologian passivoivasta vaikutuksesta, oppilaiden ja koulujen eriarvoistumisesta ja suorituskeskeisyyden lisääntymisestä. myös Selwyn 2010.) Instrumentalistista tulkintaa kohtaan onkin esitetty kritiikkiä siitä, että se ei ota huomioon kaikkia teknologian puolia. Liikunnan oppiaineen fyysinen ja kehollinen luonne määrittelee pitkälti liikunnanopetuksen päämääriä (ks. Välineen, eli teknologian, tehokkuutta puntaroitiin sen mukaan, kuinka hyvin se auttaisi saavuttamaan liikunnanopetukselle asetetut päämäärät. 2010; Tearle & Golder 2008; Thomas & Stratton 2006) sekä fyysisen aktiivisuuden laskun pelolla (Pyle & Esslinger 2014). myös Oliver 2011; Selwyn 2010.) Kuten tutkimuksissa aina, niin myös tässä tutkimuksessa on omat rajoitteensa. Pitkälle viedyn koulun teknologisoitumisen on nähty johtavan siihen, että kaupalliset toimijat sanelevat oppituntien muodon, sisällön ja toteutuksen, joka voi puolestaan vähentää opettajien ammatillisen osaamisen ja asiantuntemuksen tarvetta (Vander Schee & Boyles 2010). kuvio 1). Ylipäätään teknologisoitumisen myötä kasvatuksen kysymykset näyttäytyvät kyseenalaisella tavalla mitattavina ja hallittavissa olevina. Tuloksissa korostuivat teknodeterministiset ja -instrumentalistiset suhtautumistavat, jotka ovat myös laajasti tunnistettavissa aiemmissa opetusteknologiaa koskevissa tutkimuksissa sekä julkisessa teknologiadiskurssissa. Tämänkaltaiset tulokset ovat yhteneväisiä aiempien tutkimusten kanssa, joissa on keskitytty tutkimaan nimenomaan teknologian käyttömahdollisuuksia sekä teknologian roolia oppimisen ja liikunta-aktiivisuuden tukemisessa ja edistämisessä (esim. Tämän tutkimuksen tulokset olivat niin ikään linjassa niiden aiempien tutkimusten tulosten kanssa, joissa on todettu, että opettajat suhtautuvat myönteisesti teknologian käyttöön koululiikunnassa, mikä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että teknologia olisi todellisuudessa käytössä (esim. Teknologian ja yhteiskunnan suhde nähdään dialektisena ja moniulotteisena, jolloin opetusteknologian käyttöönotossa ei ole kyse vain opetuksen päämäärien toteuttamisesta tehokkaammin ja helpommin, vaan teknologian nähdään myös rakentavan ja muovaavan uudelleen opetuksen päämääriä ja niiden merkitystä. Attewell ym. Aiemmissa tutkimuksissa on enimmäkseen keskitytty pohtimaan teknologian roolia oppimisen tukemisessa ja edistämisessä, jolloin teknologian käyttöön sisällytetään deterministinen olettamus siitä, että teknologian käyttö on yhteydessä tiettyihin oppijoihin, opettajiin tai opetusinstituutioihin liittyviin vaikutuksiin ja seurauksiin (Fuchs 2011; Oliver 2011; Selwyn 2010). Gibbone ym. 2010; Pyle & Esslinger 2014; Tearle & Golder 2008; Thomas & Stratton 2006). Erityisesti näkemys, jossa teknologia tunnistetaan yhtenä lapsia ja nuoria passivoivana ilmiönä, on syvään juurtunut ¬siitäkin huolimatta, että teknologian nähdään nykyään myös innostavan ja motivoivan liikkumaan (esim. (Kiilakoski 2012, 34; Taylor 2009.) Teknokriittisissä puheenvuoroissa korostetaan tarvetta teknologian tarkastelulle laajemmassa sosiaalisessa, yhteiskunnallisessa ja poliittisessa kontekstissa. 2003; Papastergiou 2009; Pyle & Esslinger 2014; Zavatto ym. Myös tässä tutkimuksessa ilmeni, että epävarmuus omasta teknologisesta osaamisesta ja epäluottamus laitteiden toimintaan eivät rohkaise hyödyntämään teknologiaa opetuksessa. Teknokriittinen suhtautuminen ei tarkoita teknologisten mahdollisuuksien vähättelyä tai poissulkemista, vaan enemmänkin eri näkemysten kyseenalaistamista ja teknologian tarkastelua laajemmassa yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa kehyksessä. 2015), ja jos teknologian käyttö yhdistetään passiivisuuteen, pyritään teknologia liikunnanopetuksessa valjastamaan paradoksaalisesti sen itsensä aiheuttaman epäkohdan korjaamiseksi. Teknologiat suunnitellaan aina tietyistä lähtökohdista ja tiettyjä tarkoitusperiä varten, jolloin niiden käyttöä ei voida nähdä neutraalina tai objektiivisena. Haastatellut opiskelijat olivat kaikki samasta korkeakoulusta ja ryhmänä varsin homogeeninen. (Williamson 2015.) Teknokriittisten näkökulmien pohtiminen onkin aiheellista pyrittäessä sisällyttämään teknologiaa osaksi liikunnanopetusta. Teknologian ja liikunnanopetuksen suhteen tarkastelu ainoastaan deterministisessä ja instrumentalistisessa kehyksessä jättää huomiomatta monia edellä mainittuja vallankäyttöön, yhdenvertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä
Educational Technology. Miten opettajat ja oppilaat käyttävät tietoja viestintäteknologiaa koulun arjessa. 2010. Van Dijk, J. R. Teknologisoituva koulu oppimisen elämyspuistona: valtion opetusteknologiastrategian jalkauttaminen kouluihin 2010-luvulla. Tekniikan suuret kertomukset: filosofinen raportti. & MacPhail, A. Students’ attitudes towards computers in sixteen to nineteen education. Social Forces 82 (1), 277–296. Vahtivuori-Hänninen (toim.) Opetusteknologia koulun arjessa II. Kankaanranta & S. Computers and young children: social benefit or social problem. Askelmerkit digiloikkaan. Attewell, P., SuazoGarcia, B. Oppimisteoreettinen arviointi. OAJ. 2. 2015. Journal of Physical Education, Recreations & Dance 83 (7), 53–56. & Viteli, J. “Exergaming”, corporate interests and the crisis discourse of childhood obesity. Sussman, S., Burton, D., Dent, C. 2014. Kiilakoski, T. 2010. 2012. & Suoranta, J. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Janis, I. TechTrends 56 (2), 22–30. & Flay, B. Liikunta & Tiede 51 (5), 18–21. Oleellista olisi pohtia myös sitä, miten opiskelijat deterministisen suhtautumisen sijaan kokisivat itsensä aktiivisina ja kriittisinä toimijoina suhteessa teknologian käyttöön ja mitä tämä edellyttää opettajankoulutukselta. Selwyn, N. 2015. Selwyn, N. 2012. London: Routledge. Physical education teacher educators’ views regarding the purpose(s) of school physical education. & Golder, G. painos). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Kasvatus teknologisessa maailmassa: Tutkimus teknologisoituvasta kasvatuksesta. Journal of Educational Technology Development and Exchange 3 (1), 27–42. Kokko, S., Hämylä, R., Villberg, J., Aira, T., Tynjälä, J., Tammelin, T., Vasanka ri, T. The digital divide as a complex and dynamic phenomenon. A. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 132. 1982. & Suominen, R. Technological determinism in educational technology research: some alternatives ways of thinking about the relationship between learning and technology. Williamson, B. 2015. Gibbone, A., Rukavina, P. 1998. & Battle, J. Groupthink (2. Mikkola, P. 2009. 2012. Kuri, ilo vai vimpain – mikä meitä liikuttaa vai passivoi. Goktas, Z. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015: 2, 14–20. 1991. Journal of Applied Social Psychology 21, 1772–1782. Feenberg, A. 2010. 2014. Kannustin, koriste vai kuntoilijan kaveri. Fuchs, C. Algorithmic skin: health-tracking technologies, personal analytics and the biopedagogies of digitized health and physical education. 2012. 2009. Gen Y experiences of studying in higher education. Tämän tutkimuksen opettajaopiskelijat lukeutuivat kaikki Y-sukupolveen ja olisikin mielenkiintoista tutkia sitä, kuinka eri sukupolvien edustajat suhtautuvat teknologian opetuskäyttöön. Morgan, D.L. Opetushallitus. & Hacker, K. Hytönen (toim.) Tulevaisuuden koulua kehittämässä – Uusi teknologia haastaa ja inspiroi. 2014. Jatkossa olisi myös tarpeellista tutkia sitä, millaiset tekijät vaikuttavat opettajaopiskelijoiden suhtautumisen taustalla. Parviainen, J. FutureStep – Teknologia fyysisen aktiivisuuden edistäjänä koulussa. Education and Information Technologies, 4 (2), 129–141. Sport, Education and Society 20 (1), 133–151. Tampere: Vastapaino. painos. Eskola, J. Journal of Computer Assisted Learning 26, 65–73. Exploring the potential of computer and video games for health and physical education: A literature review. 2015. EDU.fi/Teknologia liikunnanopetuksessa. Selwyn, N. Sport, Education and Society 15 (2), 169–185. http://www.lvm.fi/-/kansallinen-tieto-ja-viestintatekniikan-opetuskayton-suunnitelma-816609 (luettu 2.2.2016). Foundations of critical media and information studies. 2015. 2003. The Delta, Kappa, Gamma Bulletin, 35–39. Valtioneuvosto. 2010. W., Stacy, A. Vander Schee, C. 2003. http://edu.fi/perusopetus/ liikunta/teknologia_liikunnanopetuksessa (luettu 26.2.2016). Rana, N. Does technology in physical education enhance or increase the time available to engage in physical activity. 2004. Helsinki: Otava. LÄHTEET Airaksinen, T. Liikanen, V. Rotterdam: Sense, 159–166. 2014. Hallitusohjelman toteutus/Osaaminen ja koulutus. Helsinki: Opetushallitus. Journal of Educational Studies, Trends and Practices 2 (2), 190–205. Koulun laitteet ja ohjelmistot tehokäyttöön. Liikunta & Tiede 51 (5), 12–17. A study to assess teacher educators´ attitudes towards technology integration in classrooms. Ylijoki, OH. 2015. OTE. LIITU -tutkimuksen tuloksia 2014. Liikenne ja viestintäministeriö. Zavatto, L., Pennington, B., Mauri, S., Skarda, N., Marquis, J., Alverna, D., Carver, D. 2014. Tearle, P. 48 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Teknologia ja liikunnanopetus myös paikallaan pohtia, johtuiko teknokriittisen otteen vähäisyys ryhmähaastattelun luonteesta, jolloin teknokriittinen suhtautuminen ei välttämättä näyttäydy yhtä sosiaalisesti hyväksyttävänä kuin toisenlaiset suhtautumistavat. 2011. Teoksessa M. Studies in Comminication and Culture 1 (1), 7–16. Pyle, B. Kettunen, K. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. McEvoy, E., HeikinaroJohansson, P. The use of ICT in the teaching and learning of physical education in compulsory education: how do we prepare the workforce of the future. Moilanen, P. 2014. Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. Sport, Education and Society, 1–13. Focus Groups as Qualitative Research. New Media & Society 6 (3), 341–362. Teknokriittisyys saatetaan yhdistää teknologiavastaisuuteen, joka ei puolestaan sovi yhteen haastatteluissa korostuneen ”edelläkävijädiskurssin” kanssa. Teoksessa H. 2014. SRHE annual conference papers. J. http://www.oph.fi/ops2016/perusteet (luettu 8.2.2016). 2003. 2011. Papastergiou, M. Helsinki. European Journal of Teacher Education 31 (1), 55–72. http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen (luettu 2.2.2016). Kokko & R. & Crawford, S. Sairanen, H., Vuorinen, M. Liikunta & Tiede 52 (1), 47–54. 2009. 1999. The attitudes of physical education and sport students towards information and communication technologies. Oliver, M. & Silverman, S. Oulu: Oulun yliopisto, 93–111. de Vries (toim.) International handbook of research and development in technology education. OAJ:n julkaisusarja 3. 2011. Koulutuksen tutkimuslaitos. L. Kansallinen tietoja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma. & Vilkka, H. Reconsidering political and popular understandings of the digital divide. Aihetta tulisikin jatkossa tutkia eri konteksteissa ja lähestyä aihetta eri menetelmillä, kuten yksilöhaastatteluilla. Taylor, P. Boston: Houghton Mifflin. Teoksessa S. Tampere: Vastapaino.. & Boyles, D. Liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika. Editorial introduction – Optimism, pessimism and the myth of technological neutrality. & Kannas, L. What is philosophy of technology. Journal of Computer Assisted Learning 27, 373–384. Liikunnanja terveystiedon opettajien täydennyskoulutustoiveita. Use of focus groups in developing an adolescent tobacco use cessation program: Collective norm effects. Computers & Education 53, 603–622. Jallinoja, P. & Kumpulainen, K. 1997. W. Mikkola, H. Liikuntateknologia on yhä useamman arkea. Jokinen & M. Jones & M. Winter 2014. Vaihtoehtolajit nuorten liikunnallisena elämäntapana. Looking beyond learning: notes towards the critical study of educational technology. Järvelä, S., Järvenoja, H., Simojoki, K., Kotkaranta, S. Teoksessa A. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Information Society 19 (4), 315–326. Jyväskylän yliopisto. DOI: 10.1080/13573322.2015.1075971. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 41–54. 1998. & Rannikko, A. & Esslinger, K. Utilizing technology in physical education: Addressing the obstacles of integration. Technology integration in secondary physical education: Teachers´ attitudes and practice. 2016. OPEKA vuonna 2013: Trendejä opetusteknologiassa. 2015. 2008. Kulttuurintutkimus 32 (2), 3–14. 2011. Thousand Oaks, Calif.; London: SAGE Mäkinen, M., Annala, J., Lindén, J
2016. 2016. In locomotor skills there were no gender differences except that 5-year-old girls were better in skip than boys. Motorisilla taidoilla on lisäksi yhteyksiä lapsen kognitiivisiin taitoihin, terveystekijöihin sekä psykologista hyvinvointia kuvaaviin muuttujiin. Fundamental motor skills of 3–10-year-old children. TGMD-testin antamien tulosten perusteella opettajilla on mahdollisuus huomioida yksilöllisiä eroja lasten taidoissa ja suunnitella sen perusteella kullekin lapselle hänen kehitystään tukevaa toimintaa niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessakin. Lapsuuden aikaiset hyvät motoriset taidot ennustavat runsaampaa fyysistä aktiivisuutta myös myöhemmin nuoruusvuosina. Susanna Iivonen, LitT, Jyväskylän yliopisto ABSTRACT Rintala P., Sääkslahti A. 3–10-vuotiaiden lasten motoriset perustaidot. Motor skills are also associated with cognitive skills, health determinants and psychological wellbeing of children. Liikunta & Tiede 53 (6), 49–55. Taitojen arvioinnin teki kaksi tehtävään koulutettua arvioitsijaa, jotka analysoivat lasten suoritukset jälkikäteen videoilta. Data were collected from six primary schools and eight day care centers in Middle-Finland using a new Test of Gross Motor Development, 3rd version (TGMD-3). Motor skills were assessed afterwards from the videos by two trained assistants (physical education teachers) without any distractions. 49 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten motoriset perustaidot 3–10-VUOTIAIDEN LASTEN MOTORISET PERUSTAIDOT Pauli Rintala, PhD, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto 40014 Jyväskylän yliopisto. Aineiston tilastollisessa analyysissä käytettiin kuvailevia menetelmiä (keskiarvot, -hajonnat, prosenttiosuudet) sekä Kruskal-Wallis -testiä (ikäryhmien väliset erot) ja Mann-Whitney U -testiä (sukupuolten väliset erot). Means and standard deviations were calculated to describe the sample. In ball skills boys were statistically significantly better than girls in every age category and every skill. Asiasanat: lapset, motoriset perustaidot, liikkumistaidot, käsittelytaidot, TGMD-3-testi. Toistaiseksi Suomesta puuttuvat lasten motorisia taitoja mittaavat laajat kartoitukset, jonka vuoksi tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, minkälaiset ovat 3–10-vuotiaiden tyttöjen ja poikien motoriset perustaidot vuonna 2015. 0400 247 424 . The results revealed that older children achieved higher TGMD total skill scores than younger children, but the individual items’ mastery was very difficult for all children. Motor skill development sets the basis for children’s movements and overall physical activity. Liikkumistaidoissa tytöt ja pojat eivät eronneet toisistaan, paitsi että 5-vuotiaat tytöt olivat tilas tollisesti merkitsevästi poikia parempia vuorohyppelyssä. & Iivonen S. Näin suoritukset pystyttiin arvi oimaan ilman kiirettä tai ulkopuolisia häiriötekijöitä. KruskalWallis -test and Mann-Whitney U -test were used to calculate differences within ages and between sexes. Liikunta & Tiede 53 (6), 49–55. Perustaidot tulisi oppia hallitsemaan ennen kouluikää. P. At the moment we lack large scale children’s motor skill assessment surveys in Finland, and therefore the purpose of this study was to describe the motor skill level of 3–10-year-old children in 2015. The participants of the study were 374 children (191 girls and 183 boys; mean age 6,78; sd 1,98). Arja Sääkslahti, LitT, Jyväskylän yliopisto. Tutkimukseen osallistui yhteensä 374 lasta (191 tyttöä ja 183 poikaa; ka 6,78 vuotta; kh 1,98). & Iivonen S. Based on the test results teachers have an opportunity to take into account individual differences between children, and plan programs for each child in a way that best supports his/her development both in early education and at school. Motoriset perustaidot ja niiden kehittyminen luovat perustan lapsen liikkumiselle ja kokonaisvaltaiselle fyysiselle aktiivisuudelle. Good motor skills in childhood predict more active lifestyle later in youth. Tuloksista ilmeni, että vanhemmat lapset saivat korkeampia TGMD yhteispistemääriä kuin nuoremmat, mutta yksittäisten osioiden ”täydellinen” hallinta oli kaikille lapsille vaikeaa. Sähköposti: pauli.rintala@jyu.fi (yhteyshenkilö). Aineisto kerättiin kuudelta alakoululta ja kahdeksasta päiväkodista Väli-Suomesta uudistetulla Test of Gross Motor Development-3 (TGMD-3) -testillä. This was assumed to increase validity and reliability of the results. Keywords: children, fundamental motor skills, locomotor skills, object control skills, TGMD-3 TIIVISTELMÄ Rintala P., Sääkslahti A. Fundamental motor skills are best learned before the school-age. Käsittelytaidoissa pojat olivat tilastollisesti merkitsevästi tyttöjä taitavampia jokaisessa ikäluokassa ja taidossa
Suomessa esimerkiksi Slotte ym. Kolme lasta, jotka olivat ehtineet täyttää 11 vuotta, hyväksyttiin mukaan tutkimukseen. Lapsen elinpiiri laajenee sitä mukaa, miten hyvin hän pääsee liikkumaan (Beilin 2002). 2009) sekä uusi MOBAK-testi (Herrmann & Seelig 2014). Aineisto kerättiin kuudelta alakoululta ja kahdeksasta päiväkodista Väli-Suomesta. 2016). Samalla kuitenkin tiedetään, että erityisesti juuri tytöillä on puutteita käsittelytaitojen hallinnassa (Barnett ym. Jo ennen koulun aloittamistakin motorisilla perustaidoilla on suuri merkitys lapsen kehitykselle. 2014). 2009; Reinikka ym. 2009). Edellä mainituista syistä johtuen tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata, minkälaiset ovat suomalaisten 3–10-vuotiaiden tyttöjen ja poikien motoriset perustaidot vuonna 2015 TGMD-3-testillä mitattuna. 2016). Vaikka ihmisen elämän eri vaiheissa motoriset haasteet hieman vaihtelevat, on siitä huolimatta pystytty osoittamaan ryhmä motorisia taitoja, jotka luovat perustan kaikelle liikkumiselle. Erilaisia lasten motoriikkaa selvittäviä testejä arvioineessa vertailuartikkelissa TGMD-2-testiä pidettiin osin kulttuurisidonnaisena, sillä amerikkalaiset lapset saivat sillä parempia tuloksia kuin muualla maailmassa tutkitut lapset (Cools ym. Slotten tutkimuksessa oli käytössä Test of Gross Motor Development-2 (TGMD-2) (Ulrich 2000). Sinikka Holopainen keräsi lukuvuonna 1979–1980 eri puolilta Suomea 42 koulusta 7–16-vuotiaiden peruskoululaisten liikuntataitoja kuvaavan aineiston, jonka otanta käsitti 1711 oppilasta. (2014) ovat selvittäneet kehon koostumuksen ja kahdeksanvuotiaiden lasten motoristen taitojen välistä yhteyttä. Hyvien motoristen perustaitojen on osoitettu olevan yhteydessä lasten muita runsaampaan ulkoleikkien määrään (Sääkslahti 2005) ja fyysisen kokonaisaktiivisuuden määrään (Robinson ym. Näin taitavien liikkujien taidot saavat harjoitusta ja kehittyvät entistä paremmiksi (Stodden ym. 2008). Myös kansainvälinen vertailtavuus edellyttää kansallisia viitearvoja. (Ulrich 2013.) Koska TGMDtestistä on olemassa selkeät pisteytysperiaatteet ja harjoittelun jälkeen lähes jokainen pystyy havainnointinsa perusteella pisteyttämään lasten motoristen taitojen hallinnan tason taitokohtaisten kriteerien mukaisesti, TGMD-testistä on tullut kansainvälisissä vertailututkimuksissa suosittu mittari (Cools ym. Muun muassa tästä syystä TGMDtestistä on nyt kehitetty kolmas versio, TGMD-3 (Ulrich 2013), jonka viitearvoaineistoa on kerätty eri maiden lapsilta. 2012). Motoristen taitojen yhteyksiä on löydetty myös mm. Näin sen soveltuvuutta eri kulttuureihin on pyritty parantamaan. 2009). TGMD-3-testi koostuu liikkumistaitoja mittaavista osioista sekä käsit telytaitoja mittaavista pallotaito-osioista. Lapsuuden aikaiset hyvät motoriset taidot ennustavat runsaampaa fyysistä aktiivisuutta myöhemmin nuoruusvuosina (Barnett ym. Muita kansainvälisesti käytettyjä motoristen taitojen testejä ovat esimerkiksi Movement ABC (Henderson ym. (Holopainen 1990.) Toinen tällainen laajalla otoksella tehty tutkimus on 1990-luvun alkupuolelta, jolloin poikkileikkausasetelmalla kartoitettiin päiväkotilasten motorisia taitoja Pirkko Nummisen kehittämällä Alle kouluikäisten lasten havaintomotorisia ja motorisia perustaitoja mittaavalla APM-testillä (Numminen 1995; Numminen 1996). Siitä on julkaistu toistaiseksi kaksi erilaista versiota: TGMD (Ulrich 1985) sekä alkuperäisestä muokattu kehittyneempi versio TGMD-2 (Ulrich 2000). TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tämän aineiston keräämisessä käytettiin Pohjois-Amerikassa kehitettyä 3-10-vuotiaille lapsille suunnattua Test of Gross Motor Development (TGMD) -testin kolmatta versiota (TGMD-3), joka julkaistaan vuonna 2017. Testattuja lapsia oli yhteensä 374 (191 tyttöä ja 183 poikaa). Sen jälkeen APM-testiä on käytetty lasten motoristen taitojen mittaamiseksi muun muassa Sääkslahden (2005) ja Iivosen (2008) väitöskirjatutkimuksissa. Kansainvälisissä tutkimuksissa lasten motorisia taitoja on ehkä runsaimmin tutkittu TGMD-testillä. Liikkumistaitoja ovat taidot, joilla liikutaan paikasta toiseen esimerkiksi kävelemällä, juoksemalla ja hyppäämällä. Käsittelytaidoissa puolestaan käsitellään erilaisia välineitä, esineitä ja telineitä kehon eri osilla esimerkiksi heittämällä tai potkaisemalla palloa. 2008). 2016), sillä muun muassa erilaisten oppimisen vaikeuksien taustalta on löydetty yhteyksiä motoriikkaan (Fletcher ym. Niiden lisäksi voidaan laskea yksi kaikkia mitattuja motorisia taitoja kuvaava yhteispistemäärä. 2011). APM-testi on suomalaisiin olosuhteisiin kehitetty havaintomotorisia ja motorisia taitoja monipuolisesti mittaava kokonaisuus (Numminen 1995; Sääkslahti 2015) mutta, koska se on suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisiin päiväkotiolosuhteisiin kehitetty testi, sen avulla kerättyjä tuloksia on vaikea vertailla kansainvälisesti. 2009). Vielä tälläkin hetkellä useiden satojen lasten motorisia perustaitoja selvittäneitä tutkimuksia on hyvin niukasti. Jotta suomalaisten lasten liikkumisen olosuhteita ja niiden mahdollisia yhteyksiä lasten motorisiin taitoihin tai fyysiseen aktiivisuuteen voitaisiin tutkia, tarvitaan suomalaisia viitearvoja keskimääräisen motorisen kehityksen kuvaamiseksi. 2015). David Gallahue (1993) on luokitellut ja nimennyt nämä taidot käyttötarkoituksensa perusteella kolmeen ryhmään: tasapainotaitoihin, liikkumistaitoihin sekä käsittelytaitoihin. 2007) ja MOT 4–6 (Motoriktest für vierbis sechsjährige Kinder; Zimmer & Volkamer 1987) (Cools ym. 2015) ja psykologista hyvinvointia kuvaaviin muuttujiin (Haapala 2013; Poulsen ym. Viimeisten vuosien aikana tutkijat ovat kiinnostuneet myös motoristen taitojen yhteydestä kognitiivisiin taitoihin (Pesche ym. 2014). (Gallahue ym. Heidän ikänsä vaihteli 3–10 vuoden välillä (ka 6,78 vuotta; kh 1,98). Se edustaa asuinympäristöltään mahdollisimman monipuolisesti isoa kaupunkia (116 asukasta/km 2 ), keskikokoista kaupunkia (16 asukasta/km 2 ) ja maaseutua (9 asukasta/ km 2 ). 2012; Sääkslahti 2015). 50 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten motoriset perustaidot JOHDANTO Motorisilla perustaidoilla tarkoitetaan sellaisia taitoja ja taitojen yhdis telmiä, joita ihminen tarvitsee selviytyäkseen itsenäisesti arkipäivän asettamista motorisista haasteista (Gallahue ym. Tasapainotaitojen kehittyminen luo perustan kaikille muille motorisille perustaidoille. Alkuperäiseen tutkimusjoukkoon kuului lisäksi kolme lasta, joilla oli todettu sellainen vamma, joka esti heitä. Liikuntataitojen testistö luotiin tutkimusta varten yhteistyössä silloisen kouluhallituksen kanssa siten, että se kuvasi koululiikunnassa opetettavia taitoja. Motorisia perustaitoja tarvitaan arkiliikkumisessa, leikeissä ja peleissä sekä liikunnan harrastamisessa. Suomalaisten alle kymmenvuotiaiden lasten motorisia taitoja on toistaiseksi tutkittu lähinnä vain yhtenä pienenä osana lasten liikkumiseen liittyvää tutkimusta. Lasten fyysisesti aktiivinen leikkiminen kehittää monipuolisesti taitoja (Pellegrini 2009), mutta tutkimukset ovat myös osoittaneet, että taitava liikkuja hyväksytään muiden lasten leikkeihin mukaan (Reunamo ym. 2012; Sääkslahti 2015.) Lasten tulisi oppia motoriset perustaidot ennen kouluikää, jotta he voisivat selviytyä koulunkäyntiin liittyvistä haasteista (Gallahue ym. terveystekijöihin (Robinson ym. Sen avulla voidaan laskea sekä osiokohtaisia pistemääriä tai laskea yhteen kuuden liikkumistaitoja ja seitsemän pallotaitoja kuvaavan tehtävän summapistemäärät. Tytöillä erityisesti hyvät pallon käsittelytaidot ennustavat muita runsaampaa fyysisen aktiivisuuden määrää myöhemmin nuorena (Barnett ym. Nämä testit mittaavat erityisesti lasten motorisia taitoja, eivät niinkään taitojen taustalla olevaa yleistä motorista pätevyyttä, kuten esimerkiksi Suomessa nopeasti suosiotaan kasvattava KTK-testi (Körperkoordinationstest für Kinder; Kiphard & Schilling 2007) (Iivonen ym
Toinen heistä antoi ohjeet, näytti vaadittavan tehtävän ja toinen videoi suorituksen. Testin kehittäjä on määritellyt tämän raja-arvon testin eri osa-alueiden luotettavaksi arvioinniksi. Edellä mainitun juoksuosion maksimisummapistemäärä on 8 pistettä. Lasten saavuttua liikuntasaliin heiltä mitattiin ensin pituus (Charder HM 200P) ja paino (Seca 877). Nämä arvioijat olivat saaneet kahden tunnin koulutuksen artikkelin ensimmäiseltä kirjoittajalta, jolla oli TGMD-testin eri versioiden käytöstä ja arvi oinnista usean vuoden kokemus. Lapset tekivät TGMD-3-testiosiot liikunnanopettajakoulutuksen saaneen henkilön ja liikunnanopettajaopiskelijan ohjeiden mukaan. Nämä mittaukset tehtiin 0.1 cm ja 100 g tarkkuudella. (Taulukko 2). Kaikki 13 tehtävää suoritettiin testin ohjeistuksen määräämässä järjestyksessä, ensin liikkumistaitojen osiot ja sitten käsit telytaitoja mittaavat pallotaitojen osiot. Lapset osallistuivat tutkimukseen vapaa ehtoisesti. Jokainen suoritus tehdään kaksi kertaa ja siksi osiosta riippuen siitä oli mahdollista saada 0–6, 0–8 tai 0–10 pistettä. Tutkimuksen suorittamiselle saatiin lupa Jyväskylän yliopiston eettiseltä toimikunnalta, koulujen rehtoreilta sekä päivähoidon esimieheltä. Arvioitsijat olivat myös läpäisseet TGMD-3-testin kehittäjän mallivideoiden arvioinnin 80 prosentin luotettavuudella. 7.00), 7-vuotiaat (7.00 . Käsittelytaitoja kuvaavat tehtävät olivat 7) pallon lyöminen mailalla, josta ote oli kahdella kädellä (myöhemmin kutsutaan kahden käden mailasivulyönniksi), 8) yhden käden kämmenlyönti, 9) pompotus, 10) kahden käden kiinniotto, 11) potku, 12) yliolanheitto ja 13) alakautta heitto. TAULUKKO 1. Tutkimuksen aineistonkeruu suoritettiin lapsen oman päiväkodin/ koulun liikuntasalissa. Heidän suorituksensa jätettiin pois tämän tutkimuksen analyyseistä. 8.00), 8-vuotiaat (8.00 . 5.00), 5-vuotiaat (5.00 . Lisäksi jokaisen lapsen huoltaja allekirjoitti kirjallisen suostumuksen lapsensa tutkimukseen osallistumiseksi. 9.00), 9-vuotiaat (9.00 . Esimerkiksi juoksussa kriteerit olivat: 1) käsien liike jalkojen liikkeelle vastakkainen, kyynärpäät koukussa; 2) jalat yhtä aikaa ilmassa hetkellisesti; 3) askellus lähes suoralla viivalla kantapään ja/tai päkiän kautta; ja 4) vapaan jalan koukistus lähes 90 astetta. Lasten taidot mitattiin kolmen tai neljän lapsen pienryhmissä, mutta jokainen sai harjoitella kutakin tehtävää kerran ja suorittaa sen itsenäisesti kaksi kertaa. Jos lapsi ei ymmärtänyt pyydettyä tehtävää, se näytettiin hänelle toisen kerran. Ikäryhmät (vuotiaat) 3 4 5 6 7 8 9 10 Tytöt n 10 31 42 37 21 28 11 11 Tarkka ikä ka 3.78 4.57 5.47 6.47 7.51 8.57 9.51 10.41 (vuotta) kh 0.2 0.3 0.3 0.3 0.3 0.3 0.3 0.3 Pituus (cm) ka 100.30 106.13 114.07 119.45 125.15 134.41 135.53 146.06 kh 4.8 5.2 5.5 5.1 5.4 4.5 4.7 5.9 Paino (kg) ka 15.83 18.64 20.61 22.63 26.79 30.59 30.71 38.88 kh 1.9 3.5 3.1 3.4 5.4 4.7 6.1 7.5 BMI ka 15.69 16.45 15.81 16.82 17.03 16.92 16.64 18.20 kh 0.9 1.9 2.0 7.9 2.9 2.4 2.7 3.2 Pojat n 7 32 35 30 16 27 20 16 Tarkka ikä (vuotta) ka 3.59 4.57 5.44 6.51 7.51 8.52 9.57 10.70 kh 0.3 0.3 0.3 0.3 0.3 0.3 0.3 0.3 Pituus (cm) ka 102.94 110.98 116.29 122.08 130.07 132.81 138.93 143.77 kh 4.7 4.9 4.5 4.6 6.2 6.7 4.9 6.2 Paino (kg) ka 17.49 19.90 21.91 24.47 27.86 29.61 33.60 37.10 kh 2.9 2.3 2.9 3.8 4.8 6.4 5.8 6.3 BMI ka 16.41 16.12 16.17 16.34 16.40 16.63 17.34 17.85 kh 1.8 1.2 1.7 1.7 2.0 2.1 2.3 2.0 Lapset on jaettu tarkan iän perusteella kahdeksaan eri ikäryhmään seuraavasti: 3-vuotiaat (< 4.00), 4-vuotiaat (4.00 . Liikkumistaitoja kuvaavat tehtävät olivat 1) juoksu, 2) laukka, 3) yhdellä jalalla hyppääminen eli konkkaus, 4) vuorohyppely, 5) tasaponnistushyppy ja 6) sivulaukka. Osioista arvioitujen toteutuneiden kriteerien summapistemäärä on osion tulos. 10.00); ka: keskiarvo; kh: keskihajonta; BMI: kehon painoindeksi 51 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten motoriset perustaidot liikkumasta testiohjeiden mukaisesti. Lasten suorituksista arvioitiin erilaisten kriteerien (3–5 kpl osiosta riippuen) toteutumista havainnoimalla ja merkitsemällä lomakkeeseen ”1” jos kriteeri toteutui ja ”0” jos se ei toteutunut. Taitokohtaisten summapistemäärien lisäksi laskettiin liikkumistaitojen (maksimi 46 pistettä) ja käsittelytaitojen (maksimi 54 pistettä) yhteis pistemäärät sekä kaikkien testiosioiden TGMD yhteispistemäärä (maksimi 100 pistettä) (Ulrich 2013). Tutkimukseen osallistuneiden tyttöjen (n = 191) ja poikien (n = 183) fyysiset piirteet eri ikäryhmissä.. 10.00) ja 10-vuotiaat (. Yksityiskohtaiset suoritusohjeet löytyvät vuonna 2017 ilmestyvästä TGMD-3-testimanuaalista (Ulrich 2013). Taulukossa 1 kuvataan tutkimukseen osallistuneiden lasten lukumäärät sekä fyysiset piirteet ikäryhmän ja sukupuolen mukaan. 6.00), 6-vuotiaat (6.00 . Koulutuksessa keskityttiin erityisesti siihen, milloin kunkin taidon kriteeri toteutui tai ei toteutunut. Kaksi liikunnanopettajakoulutuksesta vastavalmistunutta henkilöä arvioi ja pisteytti lasten suoritukset videoilta jälkikäteen
Tilastollisessa käsittelyssä lapset jaettiin syntymäajan perusteella määritellyn tarkan kalenteri-iän perusteella kahdeksaan eri ikäryhmään seuraavasti: 3-vuotiaat (< 4.00 vuotta), 4-vuotiaat (4.01 . 9.00 vuotta), 9-vuotiaat (9.01 . = 0.47–0.90; 80–98%) ja kahden arvioitsijan väli nen yhdenmukaisuus vaihteli heikosta merkittävään ( . Lisäksi vanhemmilla pojilla oli korkeampi BMI ( ?2(7) = 114,71; p = 0,040) kuin nuoremmilla pojilla. 0,05. Tilastollisten menetelmien valintaan vaikuttivat otoskoko ja normaalijakautuneisuuden toteutuminen. Tyttöjen (n = 191) ja poikien (n = 183) motoristen perustaitojen keskiarvot (ka) ja -hajonnat (kh) eri ikäryhmissä.. Kaikista mitatuista muuttujista laskettiin keskiarvot (ka) ja -hajonnat (kh) ikäryhmittäin tytöille ja pojille. 6.00 vuotta), 6-vuotiaat (6.01 . 7.00 vuotta), 7-vuotiaat (7.01 . 10.00 vuotta) ja 10-vuotiaat (> 10.00 vuotta). Myös liikkumistaitojen (tytöt: ?2(7) = 82,74; p < 0,001; pojat: ( ?2(7) TAULUKKO 2. 8.00 vuotta), 8-vuotiaat (8.01 . Ikäryhmien välinen tarkastelu osoitti, että vanhemmat lapset saivat korkeampia TGMD yhteispistemääriä (tytöt: ( ?2(7) = 121,15; p < 0,001; pojat: ( ?2(7) = 129,85; p < 0,001) kuin nuoremmat lapset. Kunkin taidon hallinnan tasoa (engl. Kehon painoindeksi (BMI) laskettiin jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m 2 ). mastery of skill) arvioitiin sillä, kuinka monta prosenttia lapsista osasi kunkin taidon kaikki kriteerit kahdella suorituskerralla. Tilastolliset analyysit tehtiin IBM SPSS Statistics 22 -ohjelmistolla ja tilastollisen merkitsevyyden raja-arvona oli p . = 0.19– 0.84; 72–93%) (Rintala, Sääkslahti & Iivonen, painossa). 3-vuotiaat 4-vuotiaat 5-vuotiaat 6-vuotiaat 7-vuotiaat 8-vuotiaat 9-vuotiaat 10-vuotiaat T P T P T P T P T P T P T P T P TGMD yhteensä (0–100) ka kh 35.89 8.3 44.14 10.7 48.24 9.1 48.32 10.4 53.47 11.4 58.15* 9.7 60.49 10.6 69.03* 8.4 73.43 8.6 77.06 9.8 77.89 7.7 85.04* 5.0 78.82 6.4 81.50 8.8 75.64 5.1 84.31* 7.9 Liikkumistaidot yhteensä (0–46) ka kh 21.11 5.9 22.29 7.8 27.76 6.4 24.89 6.7 30.51 6.3 29.82 6.0 32.92 5.5 32.97 5.0 38.19 4.5 35.00 5.3 38.96 3.8 38.62 2.8 38.00 4.5 35.75 6.1 36.64 3.3 35.81 5.2 Juoksu (0–8) ka 6.60 6.00 6.84 7.00 6.83 7.29 7.08 7.20 7.00 6.88 7.25 7.63 7.82 7.10 7.18 7.44 kh 1.2 1.6 1.3 1.0 1.6 0.9 1.3 1.0 1.3 1.4 1.1 0.9 0.6 1.3 0.9 0.9 Laukka (0–8) ka 4.20 4.57 4.23 3.91 4.55 4.71 5.05 4.83 5.95 5.38 5.82 5.63 5.45 4.70 4.91 5.06 kh 1.7 2.5 1.6 2.1 1.5 1.7 1.3 1.9 1.4 1.3 1.0 1.5 1.4 1.9 1.4 1.8 Konkkaus (0–8) ka 3.00 2.86 4.40 3.78 5.55 5.54 6.30 6.47 7.14 6.81 7.07 7.19 6.55 6.50 6.64 5.88 kh 3.0 2.0 1.9 2.6 1.6 2.0 1.8 1.5 1.4 1.5 1.1 1.3 1.6 1.7 1.1 1.9 Vuorohyppely (0–6) ka kh 0.40 1.3 0.57 1.5 2.16 1.9 1.30 1.9 3.22 1.7 2.06* 2.0 2.86 1.9 2.73 2.1 4.29 1.2 3.44 2.0 4.96 1.3 4.27 1.9 4.73 1.6 3.45 2.1 4.27 1.1 3.44 1.6 Tasaponnistushyppy (0–8) ka kh 2.70 2.3 4.71 1.6 4.87 2.0 4.16 2.2 4.93 2.2 4.91 2.2 5.16 2.1 5.10 2.2 6.19 1.8 5.94 1.5 6.25 2.0 6.81 1.4 5.82 2.2 6.60 1.7 6.27 1.3 6.31 2.2 Sivulaukka (0–8) ka 4.00 3.57 4.76 4.37 5.55 5.14 6.46 6.63 7.62 6.56 7.61 7.11 7.64 7.40 7.36 7.69 kh 2.1 2.6 2.0 2.2 2.1 2.0 1.5 1.2 0.7 1.7 0.7 1.3 0.8 1.6 0.9 0.6 Käsittelytaidot yhteensä (0–54) ka kh 14.60 4.0 21.86* 4.7 20.37 6.0 23.81* 5.9 23.17 6.6 27.83* 6.9 27.57 6.7 36.07* 6.4 35.24 6.2 42.06* 6.1 38.93 5.7 46.52* 3.2 40.82 3.5 45.75* 4.9 39.00 4.5 48.50* 3.6 2-käden mailalyönti (0–10) ka kh 5.10 1.5 6.29 1.4 5.48 2.1 6.44 2.5 5.27 2.4 7.23* 2.2 6.30 2.1 7.90* 1.4 7.48 1.7 8.50 1.3 7.32 2.3 8.85* 1.1 7.91 1.6 8.75 1.4 8.36 1.5 9.63* 0.6 1-käden kämmenlyönti (0–8) ka kh 0.10 0.3 1.86 2.5 1.45 1.8 2.16 2.2 2.14 2.1 2.89 2.6 2.65 2.2 4.60* 2.2 3.95 1.8 6.25* 1.8 5.18 1.6 6.33* 1.8 4.91 1.9 5.95 1.6 4.64 1.4 7.12* 1.0 Pompotus (0–6) ka 0.10 0.57 0.43 0.56 0.33 1.03* 1.86 2.50 3.86 4.38 4.61 5.26* 4.09 5.25* 4.36 5.31 kh 0.3 1.0 1.0 1.0 0.7 1.4 1.9 2.0 1.9 1.6 1.5 1.2 1.7 1.2 1.7 1.0 Kiinniotto (0–6) ka 1.50 1.14 2.61 2.59 3.48 3.31 3.65 4.83* 4.19 5.44* 5.29 5.37 5.45 5.50 5.00 5.69 kh 1.4 1.2 1.2 1.7 1.3 1.7 1.5 1.3 1.7 1.1 0.8 0.9 0.9 0.8 1.0 0.6 Potku (0–8) ka 2.70 3.00 2.77 3.16 3.19 3.60 3.41 4.70* 5.00 5.63 5.29 6.59* 4.91 6.45* 4.91 6.19 kh 1.3 1.6 1.1 1.2 1.0 1.4 1.4 1.7 1.1 1.5 1.5 1.2 2.0 1.4 2.0 2.3 Yliolan heitto (0–8) ka kh 2.60 1.3 3.43 2.3 2.61 1.8 3.78* 2.1 3.81 2.0 3.89 2.3 4.22 1.8 5.10 2.2 4.19 2.0 5.69* 1.5 4.82 2.1 6.93* 1.5 6.55 1.4 6.80 1.6 5.09 2.2 6.81* 1.2 Alakautta heitto (0–8) ka kh 2.50 1.8 5.57* 2.1 4.87 1.6 5.12 2.3 4.83 1.8 5.89* 1.8 5.49 2.1 6.43 1.5 6.57 1.3 6.19 1.9 6.43 1.5 7.19* 1.1 7.00 1.5 7.05 1.1 6.64 1.1 7.75* 0.4 TGMD: Test of Gross Motor Development, Third Edition (TGMD-3) (Ulrich, 2013); T: Tytöt; P: Pojat; Motoristen perustaitojen keskiarvot ja -hajonnat ovat pistemääriä; Sulkeiden sisällä olevat arvot ilmoittavat, mikä on pienin mahdollinen ja suurin mahdollinen pistemäärä, jonka testiosiosta voi saada; *: sukupuolten välinen ero on Mann-Whitney U-testin mukaan tilastollisesti merkitsevä (p < 0.05) 52 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten motoriset perustaidot Videoitujen suoritusten arvioinnin luotettavuuden analysoimiseksi käytettiin Cohenin kappaa ( ?) (Landis & Koch 1977) sekä yhtäpitävyysprosenttia (%). 5.00 vuotta), 5-vuotiaat (5.01 . (Taulukko 1.) Tutkimukseen osallistuneiden tyttöjen ja poikien motoristen perustaitojen yhteispistemäärät ja yksittäisten osioiden summapistemäärät ikäryhmittäin ovat taulukossa 2. Ikäryhmien välisiä eroja analysoitiin Kruskal-Wallis -testillä ja sukupuolten välisiä eroja Mann-Whitney U -testillä. TULOKSET Lasten kehon koostumuksessa oli merkittäviä eroja. Vanhemmat lapset olivat pidempiä (tytöt: ( ?2(7) = 105,97; p < 0,001; pojat: ( ?2(7) = 154,06; p < 0,001) ja painoivat enemmän (tytöt: ( ?2(7) = 127,82; p < 0,001; pojat: ( ?2(7) = 126,29; p < 0,001) kuin nuoremmat lapset. Tulokset osoittivat, että arvioitsijan sisäinen yhden mukaisuus eri mittausosioiden arvioimisessa vaihteli kohtalaisesta merkittävään (
Pojilla myös laukan pistemäärät pysyivät suhteellisen samanlaisina ( ?2(7) = 12,73; p = 0,079), sillä yleisimmät pistemäärät eri ikäryhmissä olivat 4 (n = 36), 5 (n = 30) ja 6 (n = 50) pistettä. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaiset olivat 3–10-vuotiaiden suomalaisten lasten motoriset taidot vuonna 2015. Kaikki liikkumistaidot hallitsi yksi 7-vuotias poika, mutta kaikkia käsittelytaitoja ei hallinnut kukaan lapsista. Tulokset osoittivat, että vanhemmissa ikäryhmissä oli suurempi osuus niitä lapsia, jotka hallitsivat erilaisia motorisia taitoja ja, että lapset hallitsivat liikkumistaidot paremmin kuin käsittelytaidot. 2012). Vanhemmat lapset saivat korkeampia yhteispistemääriä sekä liikkumistaidoissa että käsittelytaidoissa, mikä oli odotettu tulos lasten motorisen kehityksen perusteella (Gallahue ym. Yhdeksänvuotiaista tytöistä 91 prosenttia sai maksimipistemäärän juoksussa, mikä oli suurin prosentuaalinen osuus eri ikäryhmien lapsista, jotka olivat saaneet tästä mittausosiosta suurimman mahdollisen pistemäärän. Liikkumistaidoissa tytöt ja pojat eivät eronneet toisistaan, paitsi että 5-vuotiaat tytöt olivat tilastollisesti merkitsevästi poikia parempia vuorohyppelyssä. Motorisista perustaidoista maksimipistemäärän saaneiden lasten osuudet (%) eri ikäryhmissä.. Myös yksit täisissä osioissa havaittiin tämä sama suuntaus lukuun ottamatta juoksua ja pojilla laukkaa: lapset osasivat juoksun jo kohtalaisen hyvin nuoremmissakin ikäluokissa, joten tilastollista merkitsevyyttä ei löytynyt. Taulukossa 3 esitetään, kuinka suuri prosenttiosuus eri ikäryhmien tytöistä ja pojista hallitsi kunkin erilaisen motorisen perustaidon. Tämä on havaittu myös aikaisemmissa tutkimuksissa (Iivonen & Sääkslahti 2014) ja se on myös olemassa olevan teorian mukaista (Gallahue ym. Tulokset osoittivat, että lasten motorisissa taidoissa on merkittäviä eroja. Käsittelytaitojen yhteispistemäärät olivat kaikkien eri ikäryhmien pojilla korkeammat kuin tytöillä (3-vuotiaat: U(15) = 62, Z = 2,640, p = 0,008; 4-vuotiaat: U(60) = 626, Z = 2,053, p = 0,040; 5-vuotiaat: U(74) = 1010, Z = 3,047, p = 0,002; 6-vuotiaat: U(65) = 907, Z = 4,437, p <0,001; 7-vuotiaat: U(35) = 261, Z = 2,860, p < 0,001; 8-vuotiaat: U(53) = 661, Z = 4,767, p < 0,001; 9-vuotiaat: U(29) = 179, Z = 2,857, p = 0,004; 10-vuotiaat: U(25) = 166, Z = 3,837, p < 0,001). Aikaisemmat tutkimukset eivät ole olleet yksiselitteisiä tyttöjen ja poikien motoristen taitojen eroista, mihin saattavat vaikuttaa ainakin käytetty mittari (laadullinen vai määrällinen testi), testattujen osioiden luonne (liikkumisliikkeet vs. Nämä tilastollisesti merkitsevät erot löytyvät taulukosta 2. Poikien taito laukata vaihteli enemmän ehkä aikaisem pien kokemusten perusteella kuin sen mukaan, minkä ikäisiä he olivat. Pompotuksen, kiinnioton ja potkun heikko hallinta ilmeni erityisesti nuoremmilla lapsilla. 2012). Käsittelytaidoista yhden käden kämmenlyönti, pompotus, kiinniotto ja potku olivat taitoja, joita monet lapset eivät hallinneet. Vähintään noin kolmannes kaikkien ikäryhmien lapsista hallitsi juoksun. käsittelyliikkeet) ja lasten ikä (Barnett TAULUKKO 3. Tulos oli samanlainen yksittäisissä motorisissa taidoissa lukuun ottamatta juoksua (tytöt: ?2(7) = 10,14; p = 0,181; pojat: ?2(7) = 13,96; p = 0,052), jossa otosten keskiarvot kaikissa ikäryhmissä olivat korkeita (tytöt: ka = 7,03; kh = 1,3; pojat: ka = 7,18; kh = 1,2). Tämän tutkimuksen pojat saivat korkeammat pisteet kuin tytöt TGMD-3 yhteispistemäärissä jokaisessa ikäluokassa, mutta vain muutamissa ikäryhmissä ero oli tilastollisesti merkitsevä. Yksittäisissä osioissa havaittiin myös sukupuolten välisiä eroja. Taulukossa 2 on ”*” -merkinnällä ne taidot, joissa havaittiin tilastollisesti merkitsevä sukupuolten välinen ero Mann-Whitney U -testissä. Tyttöjen joukossa yhden käden kämmenlyönti hallittiin heikosti, sillä 5ja 8-vuotiaita lukuun ottamatta, muiden ikäryhmien tytöistä kukaan ei hallinnut tätä tehtävää. Tarkat mittaustulokset on saatavissa artikkelin kirjoittajilta. Eri ikäryhmistä 5-, 6-, 8ja 10-vuotiaat pojat saivat korkeampia TGMD yhteispistemääriä kuin tytöt (5-vuotiaat:U(72) = 870, Z = 2,063, p = 0,039; 6-vuotiaat: U(65) = 809, Z = 3,206, p = 0,001; 8-vuotiaat: U(52) = 550, Z = 3,218, p = 0,001 ja 10-vuotiaat: U(25) = 139, Z = 2,521, p = 0,012). Toisaalta näyttää siltä että liikkumistaidot ovat helpompia hallita kuin käsittelytaidot. Ikäryhmät (vuotiaat) 3 4 5 6 7 8 9 10 T P T P T P T P T P T P T P T P Juoksu 30 29 42 47 48 57 57 50 52 50 61 82 91 60 46 63 Laukka 10 14 3 5 3 3 10 19 6 4 15 9 5 9 13 Konkkaus 10 3 10 23 35 33 62 38 50 67 46 45 36 31 Vuorohyppely 3 5 6 5 13 24 13 50 39 55 30 18 13 Tasaponnistushyppy 13 6 19 20 16 23 33 25 32 48 36 40 18 44 Sivulaukka 7 7 24 17 35 33 71 50 71 56 82 75 64 75 2-käden mailasivulyönti 7 13 2 17 5 17 10 25 21 37 9 40 18 69 1-käden kämmenlyönti 3 2 9 10 31 11 33 15 50 Pompotus 3 10 29 38 36 63 18 65 36 63 Kiinniotto 3 5 11 14 43 33 69 50 63 73 70 36 75 Potku 3 5 6 11 30 18 25 9 44 Yliolan heitto 14 9 7 11 17 5 13 18 59 36 40 18 38 Alakautta heitto 14 10 16 7 26 19 30 33 44 32 52 55 45 27 75 Motoristen perustaitojen testi: Test of Gross Motor Development, Third Edition (TGMD-3) (Ulrich, 2013); T: Tytöt; P: Pojat 53 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten motoriset perustaidot = 75,30; p < 0,001) ja käsittelytaitojen yhteispistemäärät (tytöt: ?2(7) = 123,07; p < 0,001; pojat: ?2(7) = 137,65; p < 0,001) olivat vanhemmilla lapsilla korkeammat. Yksi 10-vuotias poika sai kaikista osioista yhteensä 98 pistettä, mikä oli tutkituista lapsista lähimpänä TGMD-3-testin maksimipistemäärää (100 pistettä)
2009). Eri ikäryhmien välillä havaittiin myös yksittäisten osioiden hallinnassa sellaista vaihtelua, että nuoremmat lapset saivat parempia pistemääriä kuin vanhemmat lapset. (2010) saama tulos on samansuuntainen, mutta Hardy ym. Siitä syystä päiväkodin ja koulun tulee sisältää liikuntakasvatusta ja tarjota jokaiselle lapselle mahdollisuuksia harjoitella motorisia taitojaan. Tässä taidossa 55 % tytöistä ja 45 % pojista hallitsi taidon. Monipuolisuutta otokseen toi kuitenkin se, että tutkittavia lapsia oli erilaisista asuinympäristöistä (kuten iso kaupunki, keskikokoinen kaupunki ja maaseutu). Tytöt puolestaan olivat parempia vuorohyppelyssä kuten tässäkin tutkimuksessa erityisesti 5-vuotiaiden osalta. TGMD-3-versiolla kerätään aineistoja myös Brasiliasta, Sveitsistä ja Kanadasta osana kansainvälistä hanketta, johon tämä Suomessa toteutettu tutkimuskin liittyi. Pääsääntöisesti taidon hallinta niin, että lapsi osaa jokaisen taidon jokaisen kriteerin, ei onnistunut keneltäkään 3–10-vuotiaalta lapselta. Sen lisäksi vanhempien lapsilleen osoittaman tuen, kuten lapselle hankittujen liikuntaan houkuttelevien välineiden määrän, on osoitettu edistävän lasten liikuntataitoja (Barnett ym. 2015). Koska lasten moto riset taidot kehittyvät jo vauvaiästä saakka, lapsi tarvitsee päivittäin riittävästi mahdollisuuksia motoristen taitojen harjoitteluun ja liikkumiseen. Jotta varhaiskasvattajat ja koulussa opettajat pystyvät tukemaan lapsen kehitystä, tulee heidän tuntea motorisen kehityksen lainalaisuuksia sekä tunnistaa, milloin jollakin kehityksen osa-alueella saattaa olla kehitysviivettä. (2014) havaitsivat samanlaisen ilmiön ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden välillä TGMD-2-testin liikkumistaidoissa, käsittelytaidoissa ja kokonaispisteissä. 2010; Logan ym. 2013). Motorisella lisäharjoittelulla voidaan myös tukea lapsen yleisiä oppimisen edellytyksiä (Reinikka ym. TGMD-3-testin kriteeristö voi toimia yhtenä konkreettisena apuvälineenä auttamaan opettajaa tekemään havaintoja lasten motorisesta taitotasosta.. Barnett ym. Jälkimmäistä tulosta voi selittää se, että he käyttivät standardipisteitä raakapisteiden sijasta, jolloin absoluuttinen ero ikäryhmien välillä häviää. 2010; Iivonen & Sääkslahti 2014; Okely & Booth 2004). Ikäryhmien välinen vaihtelu voi johtua lasten yksilöllisistä, esimerkiksi biologisista tekijöistä. TGMD-testin aikaisempia versioita on kritisoitu niiden kulttuurisidonnaisuudesta (Cools ym. Nämä lapsen välit tömään kasvuympäristöön liittyvät seikat voivat johtaa lasten eriarvoistumiseen jo hyvin varhain. Käsittelytaitojen osalta tässä tutkimuksessa pojat olivat tilastollisesti merkitsevästi tyttöjä taitavampia jokaisessa ikäluokassa. Okely ja Booth (2004) havaitsivat vastaavasti, että pojat hallitsivat juoksun, ja neljä käsittelytaitoa (heitto, kiinniotto, potku ja lyönti) selvästi tyttöjä paremmin. Opettajahan voi käyttää tuloksia lapsen motorisen taitotason kartoittamiseen, kehityksen seuraamiseen ja opetussisältöjen suunnitteluun tarkan tutkimusraportoinnin sijaan. Barnett ym. Nuoremmat lapset hallitsivat taidon kriteereitä vähemmän kuin vanhemmat lapset. Vaikka videoiden käyttö vahvistaa tulosten luotettavuutta, se ei ole testin kehittäjän ehdottama tapa lasten taitojen arviointiin. Aikuisilla on tärkeä rooli lasten motoristen taitojen kehittymisessä TGMD-3-testin antamien tulosten perusteella opettajilla on mahdollisuus huomioida yksilöllisiä eroja lasten taidoissa ja suunnitella sen perusteella kullekin lapselle hänen kehitystään tukevaa toimintaa niin osana varhaiskasvatusta kuin perusopetuksen alaluokillakin. Tutkimuksen heikkoudet ja vahvuudet Tämän tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä heikentää se, että tutkimusotos oli Väli-Suomesta, eikä se edustanut koko maata. Testi on kehitetty kokeneen opettajan käyttöön, jotta hän voisi arvioida lasten suorituksia havainnoimalla heitä ennalta määriteltyjen kriteerien täyttymisen perusteella. TGMD-3-testi voi toimia opettajan apukeinona tunnistaa oppilaistaan ne lapset, jotka tarvitsisivat muita enemmän tukea motoriseen oppimiseen. Lisäksi otoskoot tutkittavissa ryhmissä jäivät pieniksi. Tässä tutkimuksessa käytetty versio (TGMD-3) on edeltäjiensä kaltainen, mutta siihen on lisätty yksi käsittelytaito (yhden käden mailalyönti) ja joitakin kriteereitä on tarkistettu. Tämä sukupuoleen liittyvä ero lasten käsittelytaidoissa voi heijastella sitä, että poikia kannustetaan enemmän erilaisten palloleikkien ja -pelien pariin kuin tyttöjä (Sääkslahti 2005; 2015). 54 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten motoriset perustaidot ym. Liikkumistaitojen osalta taidon hallinnassa ei ollut systemaattista eroa poikien ja tyttöjen välillä, sillä suoritusten hallinta vaihteli ikäryhmästä toiseen. Lapsilla kehon mittasuhteet muuttuvat jatkuvasti ja siksi lapsi joutuu muuntamaan ja opettelemaan liikkeittensä hallintaa jatkuvasti (Malina ym. 2014). Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat sitä, että myös Suomessa opettajien tulisi tukea tyttöjen käsittelytaitojen kehittymistä. Opettajat päiväkodissa ja koulussa voivat myös olla niitä tärkeitä henkilöitä, joka tuovat lapsen motorisen taitavuuden ja mieltymyksen liikuntaan myös lapsen huoltajien tietoisuuteen. (2010) puolestaan totesivat tytöt poikia taitavimmiksi liikkumistaidoissa. Parhaimmillaan riittävä ympäristön tuki edesauttaa lasten motoristen taitojen kehittymistä (Laukkanen 2016) ja luo lapselle optimaalisia kehittymisen edellytyksiä (Sääkslahti 2015). Tämän tutkimuksen aineisto kuvattiin videolle ja koulutetut asiantuntijat (kaksi liikunnanopettajaa) analysoivat lasten suoritukset videoilta jälkikäteen. Logan ym. 2012). 2010; Hardy ym. Tällöin säästyy aikaa ja samal la arviointi on riittävän tarkka käytännön pedagogiikan kannalta. Mahdollinen selitys on, että Hardyn tutkimat lapset olivat 4-vuotiaita ja Barnettin tutkimuksessa lapset olivat jo kouluikäisiä. Maksimipistemäärä osoittaa kyseisen taidon ”täydellistä” kritee rien mukaista hallintaa. Näin haluttiin varmistaa lasten tulosten totuudenmukaisuus. 2003; Sääkslahti 2015.) Käsittelytaidoissa puolestaan suurempi prosenttiosuus pojista hallitsi jokaisessa ikäryhmässä jokaisen taidon tyttöjä paremmin, poikkeuksena ainoastaan 9-vuotiaiden alakautta heitto. Liikkumistaidoissa tässä tutkimuksessa tytöt eivät olleet poikia parempia kuin 5-vuotiaiden vuorohyppelyssä. Tämä myönteinen tieto on lähes yhtä arvokasta huoltajalle kuin se, että lapsen liikkumisessa on vaikeuksia. Kun nyt saatuja suomalaislasten tuloksia verrataan vuonna 2017 ilmestyviin amerikkalaislasten viitearvoihin, voidaan paremmin arvioida kulttuurisidonnaisuutta ja myös vertailla suomalaisten lasten taitoja amerikkalaisten lasten taitoihin, mutta myös muiden maiden lasten taitoihin. Tämä sama ilmiö on todettu myös useammassa aikaisemmassa tutkimuksessa (Ks. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten vanhempien sosioekonomisella taustalla on yhteyttä lasten liikkumisen edellytyksiin siten, että koulutettujen ja hyvin toimeen tulevien vanhempien lasten motoriset taidot ovat muita paremmat ja fyysisen aktiivisuuden määrä on muita korkeampi (Tandon ym
& Garcia, C. D. Gender differences in motor skill proficiency from childhood to adolescence: A longitudinal study. Tunnistamisesta interventioon. 2007. 2014.The comparison of school-age children’s performance on two motor assessments: The test of Gross Motor Development and The Movement Assessment Battery for children. 2016. & Barnett A.L. & Laukkanen, A. 2005. Oppimisvaikeudet. 2009. & Salmon, J. Herrmann, C. 2009. 1996. Journal of Science and Medicine in Sport 7 (3), 358–372. Hacettepe Journal of Sport Sciences, 24(2), 27–33. Growth, maturation and physical activity. 2015. Henderson, S.E., Sugden, D.A. 1977. International Journal of Behavioural Nutrition and Physical Activity 9 (88), 1–9. International Journal of Pediatric Obesity 6 (Supp. Department of Sport, Exercise and Health (DSBG) of Basel. 2013. Delibrate play and preparation jointly benefit motor and cognitive development: mediated and moderated effects. University of Jyväskylä. 2013. Haapala, E.A. Mastery of fundamental movement skills among children in New South Wales: prevalence and sociodemographic distribution. Alle kouluikäisten lasten havaintomotorisia ja motorisia taitoja mittaavan APM-testistön käsikirja. & Beard, J.R. Early Child Development and Care 184, 1107–1126. The role of play in human development. Fundamental movement skills proficiency and body composition measured by dual energy X-ray absorptiometry in eight-year-old children. Iivonen, S. doi: 10.2307/2529310 Laukkanen, A. 2015. Physical Education and Sport Pedagogy 19 (1), 48–59. 2008. Kuperkeikka varhaiskasvatuksen liikunnan didaktiikkaan. New York: McGraw-Hill. Does childhood motor skills proficiency predict adolescent fitness. Frontiers in Psychology 7:349 . Early Steps -liikuntaohjelman yhteydet 4–5-vuotiaiden päiväkotilasten motoristen perustaitojen kehitykseen. 2012. & Saelens, B.E. 2004. Zimmer, R. 2016. 2004. Hardy, L.L., King, L., Farrell, L., Macniven, R. et. Gallahue, D., Ozmun, J. Studies in Sport, Physical Education and Health 26. & Sääkslahti, A.K. Ulrich, D. Motor competence and its effect on positive developmental trajectories of health. 2002. Research Quarterly for Exercise and Sport 81 (2), 162–170. L. 2015. Motoriktest für vierbis sechsjärige Kinder (manual). & Luukkonen, E. 2009. doi: 10.3389/fpsyg.2016.00349 Poulsen, A.A., Desha, L., Ziviani, J., Griffiths, L., Heaslop, A., Khan, A. & Howlett, S. & Barnes, M. Seppänen. Numminen, P. Jyväskylän yliopisto. Gallahue, D. Motorisen taitavuuden kehittyminen kehon rakenteen, kehitysiän ja liikuntaharrastusten selittämänä ja taitavuuden pedagoginen merkitys. Rintala, P., Sääkslahti, A. Home environment relationships with children’s physical activity, sedentary time, and screen time by sosioeconomic status. Biometrics 33, 159–174. doi: 10.1007/s40279-016-0495-z Beilin, H. Test of Gross Motor Development. Early Years 34 (1), 32–48. Suom. 1995. Liikuntaintervention vaikutus 3–7-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydänja verisuonitautien riskitekijöihin. Physical activity and motor competence in 4–8-yearold children: results of a family-based cluster-randomized controlled physical activity trial. Barnett L. Quest 60, 290–306. Testmanual. & Tomporowski, P.D. Landis, J.R. 2014. Teoksessa R. Okely, A.D. 2000. Champaign, IL: Human Kinetics. Early Child Development and Care 185, 475–485. Pesce, C., Masci, I., Marchetti, R., Vazou, S., Sääkslahti, A. & Volkamer, M. 2014. Jyväskylä: PS-kustannus. Cools, W., Martelaer, K.D., Samaey, C. 2009. Austin, TX: Pro-ED. Beltztest: Weinham.. & Bar-Or, O. Childhood motor skill proficiency as predictor of adolescent physical activity. & Booth, M.L. & Beard, J.R. Motorista kehitystä tukevaan kerhoon osallistuneiden oppilaiden oppimistuloksia ja opiskelustrategioita matematiikassa ja äidinkielessä. Preschool children’s fundamental motor skills: a review of significant determinants. Iivonen, S. 2008. 1985. & Okely A. 2008. Piaget’n teoria. Ulrich, D. Journal of Science and Medicine in Sport 16 (4), 332–336. New York, NY: Oxford University Press. H. Logan, S.W., Robinson, L.E., Rudisill, M.E., Wadsworth, D.D. Dubuque, IA.: McGraw-Hill. 2007. Journal of Motor Learning and Development. Slotte, S., Sääkslahti, A., Metsämuuronen, J. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. & Leong, G.M. Helsinki: Lasten keskus. Liikunta & Tiede 53 (2–3), 80–87. 2016. Stodden, D., Goodway, J., Langendorfer, S., Robertson, M., Rudisill, M. Sääkslahti, A. Reinikka, O., Sääkslahti, A. 2014. 2010. 2014. & Koch, G.G. Studies in Sport, Physical Education and Health 131. Painossa. Sports Medicine 45 (9), 1273–1284. Vasta (toim.) Kuusi teoriaa lapsen kehityksestä. Understanding motor development: infants, children, adolescents, adults. & Seelig, H. Examiner’s manual. & Luukkonen, E. & Beard, J.R. Journal of Science and Medicine in Sport 13, 503–508. Kuopio: UNIpress. & Morera, M. & Rintala, P. Studies in Sport, Physical Education and Health 238. Beltz test, Weinham. The measurement of observer for categorical data. 2010. Jyväskylän yliopisto. A. Studies in Sport, Physical Education and Health 104. London: Harcourt Assessment. 2013. 2015. Malina, R., Bouchard, C. Suomentaja Anne Toppi. & Andriens, C. Kuopio: UNIpress. Ensimmäisellä luokalla motorista lisätukea saaneiden oppilaiden menestys koululiikunnassa sekä kokemuksia oppimisesta ja liikunnasta. Pellegrini, A.D. Tandon, P.S., Zhou, C., Sallis, J.F., Cain, K.L., Frank, L.D. Veldman, S. Fletcher, J., Lyon, G., Fuchs, L. Robinson, L.E., Stodden, D.F., Barnett, L.M. & Goodway, J. A developmental perspective on the role of motor skill competence in physical activity: An emergent relationship. al. Numminen, P. Journal of Sports Science and Medicine 8, 154–168. Liikunta & Tiede 51 (6), 41–48. Sääkslahti, A. doi: 10.3109/17477166.2011.575143 Reinikka, O., Sääkslahti, A. A. Movement Assessment Battery for children – 2. Children’s physical activity in day care and preschool. & Schilling, F. Examiner’s Manual. KTK lasten motorisen koordinaation mittarina systemaattinen katsaus. & Lehto, S. Journal of Adolescence Health 2, 252–259. Kiphard, E.J. & Iivonen, S. 3), e464-472. Austin, TX: Pro-ED. C. Test of Gross Motor development, 2nd edition. Barnett, L.M., van Beurden, E., Morgan, P.J., Brooks, L.O. 2011. Saatavilla 14.9.2016 osoitteessa: http://www.dsbg4public.ch/custom/upload/docs/bx7gklezunvcv4ziuklmf6446rw60cb1251g.pdf Holopainen, S. Developmental physical education for today’s children. 1987. Liikunta varhaiskasvatuksessa. 1990. M., Lai S. Child, family and environmental correlates of children’s motor skill proficiency. Körperkoordinationstest für Kinder 2, überarbeitete und ergänzte Aufgabe. Movement skills assessment of typically developing preschool children: A review of seven movement skill assessment tools. van Beurden, E., Morgan, P.J., Brooks, L.O. Fundamental movement skills among Australian preschool children. Koululaisten liikuntataidot. 2016. Correlates of gross motor competence in children and adolescents: A systematic review and meta-analysis. Reunamo, J., Hakala, L., Saros, L. Cardiorespiratory fitness and motor skills in relation to cognition and academic performance in children – a review. The Test of Gross Motor Development-3 (TGMD-3): Administration, scoring, & international norms. Barnett, L.M. Kielikukko 3/2015, 20–31. 2012. Iivonen S., Sääkslahti, A. 55 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Lasten motoriset perustaidot LÄHTEET Barnett, L.M., van Beurden, E., Morgan, P.J., Brooks, L.O. 7th ed. Sports Medicine. K. Ulrich, D. Medicine and Science in Sports and Exercise 40, 2137–2144. MOBAK, for grades 1, 2 and 3. Journal of Human Kinetics 36 (1), 55–68. 1993. Barnett, L., Hinkley, T., Okely, A.D. Fundamental movement skills and self-concept of children who are overweight
Santeri Sihvonen, YTK, Itä-Suomen yliopisto. Liikunta & Tiede 53 (6), 56–62. Lehtijutuissa vammaisen urheilijan ruumis esitetään mekanistisesti ja sankarinarratiivisesti. Liikuntasosiologian ja kriittisen vammaistutkimuksen näkemykset ruumiista ja ruumiillisuudesta kietoutuvat analyysissa yhteen. Media muokkaa kansalaisten käsityksiä normaaliudesta inhimillisen toiminnan eri osa-alueilla, myös liikunnan ja urheilun suhteen. Anni Rannikko, YTM, Itä-Suomen yliopisto. Artikkelissa kysytään, millaisena vammaisuus näyttäytyy ja miten se määrittyy vammaisia urheilijoita käsittelevissä mediateksteissä erityisesti ruumiin ja ruumiillisuuden kuvauksissa. The depictions of disabled athlete’s body are presented without societal context: newspaper articles approach disability not as a social phenomenon but as stories of the individual. Artikkelin aineisto on koottu Helsingin Sanomien vuosikerroista 2010–2015. Ne tulevat näkyviksi juuri ruumista koskevissa kuvauksissa. Vammaisuus suomalaisen sanoma lehden ruumiinkulttuureissa. Vammaisen urheilijan ruumiin kuvaukset ovat lehtikirjoittelussa yhteiskunnallisesti kontekstualisoimattomia: lehtijutuissa vammaisuutta ei lähestytä yhteiskunnallisena ilmiönä vaan yksilötason tarinoiden kautta. Disability is understood through body and its capacity, or through narration of survival, where the disability is conquered and athlete reaches the top in spite of her/his disability. 56 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vammaisuus sanomalehden ruumiinkulttuureissa VAMMAISUUS SUOMALAISEN SANOMALEHDEN RUUMIIN KULTTUUREISSA Susan Eriksson, YTT, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. These become visible especially in the depictions of body. 2017. Key words: adaptive sports, body, disability, disability studies, media, sports culture TIIVISTELMÄ Eriksson S., Liikanen V., Rannikko A., Sihvonen S. Veli Liikanen, FM, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. The analysis leans on a mix of conceptualisations from both sociology of sport and critical disability studies. & Torvinen P. 2017. Media influences people’s conceptions of normality in human activity – for example in sport and exercise. Patteristonkatu 3 X, PL 181, 50101 Mikkeli. Aineisto on analysoitu diskurssianalyysin menetelmällä. In the articles, disabled athlete’s body is portrayed mechanistically and using hero narratives. Asiasanat: liikuntakulttuuri, media, ruumiillisuus, vammaisuus, vammaistutkimus, vammaisurheilu. & Torvinen P. Material is analysed by using critical discourse analysis. Articles covering disabled athletes show power relations and social hierarchies that are based on distinctions between normal and deviant. P. Disability in the body cultures of a Finnish newspaper. Research material has been compiled from volumes 2010–2015 of major Finnish newspaper Helsingin Sanomat. ABSTRACT Eriksson S., Liikanen V., Rannikko A., Sihvonen S. Vammaisuus ymmärretään ruumiin ja sen toimintakyvyn kautta tai osana selviytymistarinaa, jossa vamma voitetaan ja huipulle selvitään vammasta huolimatta. This study examines what kind of portrayals of disability are produced in media texts covering disabled athletes especially in descriptions concerning body and bodily functions. Pasi Torvinen, YTM, Itä-Suomen yliopisto. Liikunta & Tiede 53 (6), 56–62. Suomalaisista vammaisurheilijoista kertovissa kirjoituksissa on luettavissa valtasuhteita ja sosiaalisia hierarkioita, jotka perustuvat normaalin ja poikkeavan väliselle erottelulle. Sähköposti: susan.eriksson@xamk.fi (yhteyshenkilö). 040 684 7702
Vammaiset ruumiillisuudet (embodiments) rakentuvat kokemuksellisuudessa, diskursseissa ja niiden risteymissä, riippuvuussuhteissa muihin ruumiisiin ja objekteihin sekä jatkuvissa muuntuvuuden mahdollisuuksissa. Kuitenkin valtavirtaurheilussa vammainen ruumis nähdään poikkeavana. Vammaisia ihmisiä on luokiteltu vastenmieliseksi tekevien sanamuotojen kautta, millä legitimoidaan esimerkiksi heidän asemaansa kurjistavaa virallista sosiaalipolitiikkaa. Näin pelkästään ruumiillinen kokemus ja mielihyvä eivät riitä urheilevan vammaisen ruumiin käsitteellistämiselle. Ruumiillisuuden avulla liikuntakulttuuriset ilmiöt kytkeytyvät laajempiin konteksteihin, sillä ruumis sisällyttää itseensä yhteiskunnallis-käytännölliset ja kulttuuriset merkitysrakenteet (Itkonen 1996, 99, 105). Tarkastelemme vammaisesta urheilijasta luotua uutiskuvaa ruumiillisuuden ja ruumiin käsitteiden kautta. (vrt. Tähän problematiikkaan pureudumme artikkelissamme. Myös feministinen queer-teorian mukaiset tulkinnat ruumiin transgressiosta tai muuntuvuudesta toimivat useissa tutkimuksissa perustana ymmärrykselle vammaisesta ruumiista. Erityisesti ensim mäisessä ja toisessa keskeisiä ovat sosiaaliteknologiset piirteet, kuten suorituskyvyn mittaaminen, ruumiin tarkkailu ja kontrollointi sekä sosiaalinen sopeuttaminen. Media muokkaa merkittävällä tavalla kansalaisten käsityksiä normaaliudesta inhimillisen toiminnan eri osa-alueilla, myös liikkumisen, liikunnan ja urheilun suhteen. Myös urheilu-uutisissa on keskusteltu vammaisten yhdenvertaisuudesta. Normalisaation käytännöt perustuvat ableismille, joka on eräänlaista kyvykkyyden tyranniaa – ideologia, jonka mukaan kyvykkyys on normaalisuuden mittapuu. Jutut, joissa aihetta vain sivuttiin, rajattiin ulos yhdessä lyhyiden tulosuutisten kera, vaikka tulosten joukossa saatettiinkin esittää lyhyt sitaatti, jossa urheilija kommentoi suoritustaan. Ruumiin kokemuksellisuuden merkitystä on painotettu fenomenologisessa filosofiassa (kuten Merleau-Ponty 1962) ja se tuo mielekkään lähtökohdan myös vammaisurheilun merkityksen ymmärtämiselle. Britannialaisessa vammaistutkimuksen traditiossa (disability studies) ja sen kriittisessä haarassa (critical disability studies) nähdään, että vammaisuus ja sen ymmärtämisen tavat luodaan sosiaalisissa käytännöissä (esim. Thomas 2007). Ableismille perustuvat käytännöt ovat vammaisia syrjivää vallankäyttöä, sillä niiden kautta yksilön identiteettiä tai minuutta ei tunnusteta sinällään arvokkaaksi (esim. Työkykyä ylläpitävät kuntouttamisen toimenpiteet ovat sosiaalista normaalisuutta vahvistavia käytäntöjä, joissa poikkeavaksi tulkittua ruumista pyritään muokkaamaan yhteiskunnan normeihin sopivaksi. Urheilua voi tarkastella kolmena keskenään hyvin erilaisena ruumiinkulttuurina, joissa urheilu joko ymmärretään suorituksena, sitä tehdään terveydeksi (funktionalistinen orientaatio) tai tarkastellaan ruumiinkokemuksena (ekspressiivinen orientaatio). Lajien medianäkyvyyden ja mediassa esiintyvien esikuvien epäillään usein vaikuttavan yleisön liikuntavalintoihin ja eri lajien suosioon. Vammaisten ihmisten asemaan liittyvät kysymykset ovat näkyneet politiikan uutissivuilla yhdenvertaisuuslain säätämiseen ja itsemääräämisoikeuslain valmisteluun liittyvien poliittisten prosessien yhteydessä. Kokemuksellinen ruumis mahdollistaa urheilusta koituvan tuskan ja nautinnon. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaista ymmärrystä vammaisuudesta tuotetaan vammaisia urheilijoita käsittelevissä mediateksteissä analysoimalla erityisesti ruumiin ja ruumiillisuuden kuvauksia. Näiden yhteiskunnallisten vaikutusten kannalta merkityksellisiä eivät ole vain näkyvyyden huippuhetket tai yhteiskunnallisen debatin kärkevimmät kohtaukset, vaan myös arkisempi uutisointi, pitkällä aikavälillä luotu uutiskuva – tai sen puute. Liikuntasosiologiassa ruumis käsitteellistyy ennen kaikkea ruumiin kokemuksellisuuden kautta. (Hughes 2012; mt.194–195, 212–215.) Vammaista ruumista pyritään sovittamaan sosiaalisesti hyväksyttyihin elämisen muotoihin ja institutionaalisesti vakiintuneisiin elämänkäytäntöihin. Mary Douglasin (2000) mukaan ruumis kantaa symbolista valtaa, sillä siihen liittyvien normaalin ja poikkeavan erottelujen kautta ylläpidetään yhteisöllisiä hierarkioita ja moraalisia järjestyksiä. Liikuntasosiologian ja kriittisen vammaistutkimuksen näkemykset ruumiista ja ruumiillisuudesta kietoutuvat analyysissa yhteen. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Artikkelin aineistolähteenä toimivat Helsingin Sanomien vuosikerrat 2010–2015. Aineisto koostuu vammaisurheilu-uutisista, henkilökuvista, lajeja taustoittavista jutuis. Se haastaa vallitsevat oletukset ruumiista biologisena faktana ja yhtenäisenä kategoriana. Valvonta, luokittelu ja normalisaatio ovat vallankäytön muotoja, joille vammaiset ruumiit alistetaan, koska ne poikkeavat normista. Foucault 2008.) Tämä on lähtökohta vammaisuuden ja vammaisten ihmisten statusten ymmärtämiselle. Ruumiillisista suorituksista saatu mielihyvä on yksi keskeinen urheiluharrastuksen mielekkyyden lähde. Shildrick 2012). (Sherry 2004; Shildrick 2012, 38–39.) Kriittisessä vammaistutkimuksessa ruumis nähdään feministisen ruumiinsosiologian tavalla sosiaalisten hierarkioiden ja valtasuhteiden alueena, joiden kautta sosiaalista järjestystä ylläpidetään. (Eichberg 1987, 55–56, 61.) Ruumiinkulttuurin orientaatioiden moninaisuudesta huolimatta niiden keskinäinen hierarkia on selvä: urheilun – ja tietyssä määrin myös liikunnan – ruumis tavoittelee suorituksia (Itkonen 1996, 130). Tarkastelemme, millaiseksi vammaisuus määrittyy vammaisia urheilijoita koskevissa sanomalehtijutuissa. 57 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vammaisuus sanomalehden ruumiinkulttuureissa JOHDANTO Vammaisten yhdenvertaisuus on noussut 2010-luvulla useaan otteeseen julkisen keskustelun aiheeksi. Näin vammaista ruumista käsitteellistetään vakiintuneissa diskursiivisissa asemissa, jotka tuottavat samalla stereotyyppisen, vallitsevien oletusten mukaisen ruumiin. Analyysissa on mukana yhteensä 38 kirjoitusta. Vammainen ruumis nähdään poikkeavana ja anomaliana, mikä asettaa sen alttiiksi vallankäytölle, joka voi ilmetä esimerkiksi syrjintänä tai vaatimuksina ruumista normalisoiville toimenpiteille. Sosiaaliseen abjektioon viitataan prosesseissa, joissa tiettyjä ihmisryhmiä luokitellaan ruumiillisille luokituksille perustuvien moraalisten stigmatisointien kautta (Tyler 2013). Tämä määrittää käsitystä siitä, millainen liikuntaa harjoittavan ruumiin tulee olla ja mitä sen tulee tavoitella. Foucault´laisessa mielessä käsitykset vammaisuudesta rakentuvat vakiintuneista valta-asemista ja valtaapitävistä episteemeistä, esimerkiksi lääketieteellisestä ymmärryksestä käsin (Foucault 2008). Aineisto on koottu valikoimalla Helsingin Sanomien digitaalisesta kokotekstiarkistosta lehtijuttuja, joiden pääteema on vammaisurheilu tai -liikunta ja joissa aiheeseen perehdytään jokseenkin intensiivisesti vammaisurheilua taustoittaen. Julia Kristeva (1982, 65–66) on puhunut Douglasin innoittamana epäpuhtaan ja saastan yhteydessä abjektiosta, joka luokittelee yksilöitä ja ruumiita. Tarkastelua raamittaa käsitys siitä, että mediatekstit osaltaan tuottavat ja moraalisesti legitimoivat yhteiskunnallista ymmärrystä vammaisuudesta ja normaalista ruumiista. Erityisesti Leo-Pekka Tähden menestyksestä Vuoden urheilija 2012 -äänestyksessä käytiin kiivasta jälkipyykkiä. Toistojen ja vakiintuneiden kielellisten tapojen kautta media luo kuvaa siitä, minkälaista vammaisten ihmisten liikunta on, kuka siihen voi osallistua ja millaisella keholla. Tämä tekee vammaisten ihmisten aseman sosiaalisesti ja poliittisesti vaikeaksi, koska heitä ei mielletä ”normaaleiksi”. Vammaisten asemaa näkyväksi tehneillä Euroviisuilla, elokuvilla ja muilla populaarikulttuurituotteilla on ollut suuri merkitys keskustelun edistäjinä
Välineet toimivat jutuissa myös kytköksinä toisiin urheilulajeihin: eräässä pyörätuolikelausta käsittelevässä jutussa toimittaja on nostanut jutun kärjeksi kelaustuolin ja kilpa-auton samanlaiset laakerit. Jos lajista ei ole olemassa vammattomien versiota, saattavat kirjoittajat keskittyä kuvai lemaan vammaisurheilun sääntöjä kuten erilaisia vammaluokituksia, joiden määrää ja merkitystä sitten avataan lukijalle vaihtelevalla perinpohjaisuudella. Ita lia lai nen kil paau to jen val mis ta ja Dal la ra ra ken si Za nar dil le olym pia lai siin [sic] voit ta mat to man vä li neen – ke laus pyö rien for mu la 1:n. (Fairclough 1997.) Vammaisurheilijoita koskevia tekstejä analysoidaan tässä tutkimuksessa vastaavalla tasolla tarkastelemalla sitä, millaiset merkitykset, puhetavat, repertuaarit tai narratiivit ovat teksteissä yleisiä ja miten tekstit samalla tuottavat ja muokkaavat tietynlaisia käsityksiä vammaisista ihmisistä. Vammaisurheilijoita koskevissa jutuissa rakennetaan jännite vammaisuuden ja ei-vammaisuuden välille usein jo otsikkotasolla. Välineiden merkitys myös kytketään lajin harrastamisen kustannuksiin, sponsorointiin ja ammattilaisuuteen. Tämä tulkintatapa on silmiinpistävä myös tässä sanomalehtiaineistossa. Selittävän tekstiosuuden tarkoituksena on kuvailla lukijalle vammaisurheilulajin suoritusta olettaen, että laji ei ole entuudestaan tuttu. Välineitä koskevassa kirjoittelussa kiinnitetään huomiota laitteiden ja välineiden tekniseen toteutukseen, kustannuksiin ja kytköksiin muihin lajeihin. Puolet aineistosta (19 kpl) on vammaisurheilijoiden henkilökuvia, joissa kerrotaan esimerkiksi urheilijoiden vammoista ja niiden alkuperästä, heidän aiemmasta urheilutaustastaan, motivaatiosta, harjoittelusta, välineistä ja tulostavoitteista. (HS 6.2.2013) Vammaisurheilussa käytettävät välineet nostetaan usein jutun kärjeksi ja jopa otsikkoon asti. Myös urheilijoiden kommentteja on mukana enemmän kuin lyhyelle uutiselle standardinomainen yksi juttua kohden. Esimerkiksi tekstin tai puheen toimijalle voidaan muodostaa alistettua asemaa tai vastaavasti valta-asemaa erilaisten sanastojen ja merkitysten kautta. Toisen merkittävän ryhmän muodostavat taustoittavat jutut ja uutiset, joita on yhteensä 15 (yhdeksän uutista ja kuusi taustoittavaa juttua). Kolumneja, pääkirjoituksia ja mielipidekirjoituksia on aineistossa vähemmän: yhteensä vain neljä (kaksi kolumnia, yksi pääkirjoitus ja yksi mielipidekirjoitus). TULOKSET Monissa sosiaalisissa konteksteissa vammaista henkilöä määritellään ja luokitellaan fyysisten ominaisuuksien ja niiden mukaisten kompetenssien ja inkompetenssien perusteella. (Wodak & Fairclough 1997.) Hegemonisiin diskursseihin viitataan silloin, kun jokin merkityssysteemi tai merkitykset toistuvat useasti tekstissä tai puheessa tai ne hallitsevat kerrontaa. Helsingin Sanomien kuvailevissa jutuissa normatiivisuuksia rakennetaan ja ylläpidetään varsin perinteisen kaavan mukaan: vammaisurheilu ja vammaisurheilijan ruumis kirjoitetaan vammattomista poikkeaviksi, niille alisteisiksi. Helsingin Sanomien lehtijutuista on luettavissa valtasuhteita ja sosiaalisia hierarkioita, jotka perustuvat normaalin ja poikkeavan väliselle erottelulle. Za nar di hyö dyn si tä tä muok kaa mal la toi sen ja lan tyn kää niin, et tä se an toi ideaa li sen pai non ja kau man vä li nee seen mut ta sil ti sii tä oli riit tä väs ti tu kea. Medikaalinen ymmärrys mekanistisessa ruumiskuvassa Helsingin Sanomien vammaisurheilu ja -liikunta-aiheisessa kirjoittelussa käytetään verrattain paljon tilaa aiheena olevan urheilulajin kuvai luun. Välineiden nostaminen juttujen kärjeksi kertoo käsityksestä ruumiin puutteellisuudesta ja vajavaisuudesta – ruumiista, jota pitää jatkaa välineellä, jotta se voi toimia “normaalin” kaltaisesti. Menetelmän avulla voi tarkastella myös diskurssien sisäisiä ja välisiä valtasuhteita. Normaalin ja poikkeavan välistä erottelua tehdään siis heti varsin eksplisiittisesti, ja sama jännite kantaa jutun läpi kokonaisuudessaan. Urheiluun liittyvien vertailukohtien puutteessa kirjoittajat turvautuvat luonto-, koneja supersankarivertauksiin kuvaillessaan vammaisurheilun suorituksia tai urheilijoita. Analyyttisesti tämä merkitsee sitä, että teksteistä ja puheista on erotettavissa diskursseja, jotka muodostavat asioille ja ilmiöille sellaisia keskeisiä merkityksiä, joiden kautta todellisuutta jäsennetään. Za nar di an taa ym mär tää, et tä "pa hen ta mal la tai muok kaa mal la" omaa vam maan sa voi saa vut taa etu lyön ti ase man mui hin vam mais ur hei li joi hin näh den. Ne tulevat näkyviksi juuri ruumista koskevissa kuvauksissa. Vammaisurheilulajeja tai urheilusuorituksia verrataan usein vammattomien lajeihin ainakin silloin, kun lajille on olemassa vastine, josta se on sovellettu vammaisille sopivaksi. Välineiden merkitys vammaisurheilulle ei jää huomiotta myöskään yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Medikaalinen ymmärrys vammaisuudesta näkyy lehtijutuissa mekanistisina kuvauksina vammaisen urheilijan ruumiista. Aineisto on analysoitu kriittisen diskurssianalyysin (critical discourse analysis eli CDA) menetelmällä ruumiillisuuden teoreettisessa viitekehyksessä. Selittämisen ongelmana on, että se korostaa kelkkakiekon erilaisuutta vammattomien ehdoilla: jääkiekko on standardi, johon vertailtuna kaikki muu on vähempiarvoista. Vammat to mil la ur hei li joil la ei ole niin pal jon vas taa via ero ja kuin vam mai sil la. Näissä kirjoituksissa puolustetaan vammaisurheilun asemaa ja medianäkyvyyttä tai kerrotaan harrastamisen rajoitteista mielipidekirjoituksen keinoin. Jutuissa mainitaan, jos urheilijat ovat osallistuneet itse välineiden suunnitteluun tai rakentamiseen, tai jos niissä hyödynnetään huipputeknologiaa. 58 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vammaisuus sanomalehden ruumiinkulttuureissa ta, kolumneista ja pääkirjoituksista sekä mielipidekirjoituksista. Paralympiaurheilua bourdieulaisen kenttäteorian kautta tarkastelleet tutkijat toteavat, että teknologian kenttä vaikuttaa merkittävästi paralympiaurheilun kenttään. Näin päädytään toiseuttavasti määrittelemään vammaisen urheilijan ruumista vertaamalla sitä normiin. CDA perustuu Michel Foucault´n ajatukselle siitä, että vallassa on kyse tietoon liittyvistä asemista, jotka syntyvät diskursiivisesti. Silloin niiden rakentama kuva ilmiöstä jää hallitsevaksi. Vammaisurheilijan persoonasta tehdään näiden elementtien kautta dramaattinen ja kiinnostava, sillä vammautumisen aiheuttama kärsimys ja vastoinkäymiset on voitettu sitkeän harjoittelun tuloksena, eikä niiden ole annettu haitata huippu-urheilijaksi tulemista. Aineistoon valikoituneissa uutisissa käsitellään vammaisurheilua paitsi monisanaisemmin, myös analyyttisemmin ja syvemmin kuin lyhyessä tulosraportissa. () Za nar di myön tää, et tä hä nes tä teh tiin tie toi ses ti vam mais ur hei lun täh ti. CDA pohjautuu sosiaalis-konstruktionistiseen periaatteeseen, jonka mukaan sosiaalista todellisuutta ylläpidetään kielenkäytön muodostamissa käytännöissä ja välityksellä. Välineistä korostetusti puhumalla tuotetaan kuvaa puutteellisesta ruumiista. Taustoittavissa jutuis sa tehdään esimerkiksi uutisanalyysia, kommentoidaan vuoden urheilijan valinnan tuloksia tai esitellään suurelle yleisölle pyörätuolirugbyn kaltaisia vammaisurheilulajeja. Osassa jutuista on selvä sankarillinen kehys: urheilija on useiden vaikeuksien ja raskaan fyysisen ponnistelun jälkeen saavuttanut huippuurheilijan aseman. Ruumis on jutuissa esillä näkyvästi, sitä ja sen toimintoja kuvaillaan ja arvioidaan, ja vamman merkitystä ruumiilliselle suoriutumiselle pohditaan. Kanadalaista kelkkajääkiekkoon liittyvää lehtikirjoittelua tutkineen Fred Masonin (2013, 320) mukaan deskriptiivisyys voi olla kelkkajääkiekon tapauksessa tarpeellista, sillä laji on verrattain uusi
Supercripdiskurssi sankarinarratiivisessa ruumiskuvassa Helsingin Sanomien jutuissa korostuvat vammautumisen ja selviytymisen narratiivit. Amputaation jälkeen motivaatio pöytätenniksen pelaamiseen kasvoi hurjasti, ja into sekä taito ovat vieneet Miettisen maailman valioiden joukkoon. Vammaisen urheilijan persoona rinnastetaan lehtijutuissa hänen ruumiiseensa ja sen mukaisiin ominaisuuksiin. Ruumis kuvataan ennen muuta mekanistisena, sillä ruumis näyttäytyy siinä koneistona, jossa ruumiinosan dysfunktionaalisuutta voi korvata muilla ruumiinosilla tai joidenkin ruumiinosien puuttumista mekaanisilla varaosilla. Oliver 1996). (--) ”Olen nyt paljon parempi pelaaja kuin ennen vammautumistani. 59 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vammaisuus sanomalehden ruumiinkulttuureissa sen kautta, että välineet kehittyvät jatkuvasti. "Vastustajat kautta maailman ovat sanoneet, että olen inhottavin vas tustaja, kenen kanssa pelata", Miinala naurahtaa. ”Vammaisurheilussa sitä kutsutaan lieväksi alaraajavammaksi”, hän sanoo ja virnistää leveästi päälle. Kertomus etenee usein kronologisesti ajasta ennen vammautumista tarkkaan vammautumisen hetkeen, ja siitä kuvaukseen hoitojaksoista, kuntoutuksesta sekä mahdollisesta henkisestä lamaantumisesta. Narratiivin huipentumana on usein tilanne, jossa vammainen urheilija näyttäytyy vammaisuuden rajoitteet sekä arjessa että urheilussa voittaneena, lähes yli-inhimillisen sisukkaana taistelijana. Vastaavanlaisia ruumiillisia merkityksiä on luettavissa muistakin, useimmiten juuri miesurheilijoista kertovissa jutuissa. Ruumista määritellään yhtäältä toiminnallisena, funktionaalisena, voimakkaana, taistelutahtoisena ja menestyvänä, mutta toisaalta viallisena, sairaana, dysfunktionaalisena, vaivalloisena ja täysipanoista elämää monin tavoin rajoittavana. Markus Rehmiä koskevassa jutussa on myös havaittavissa keskeinen aineistossa esiintyvä diskurssi: vamman tuottama hyöty. Näiden urheilijoiden kohdalla tuodaan kuitenkin esiin myös huippu-urheilijan persoonaa ja samalla ruumis esitetään holistisempana kokonaisuutena. Näkövammaisten maalipallon kärkipelaajasta kertovassa jutussa urheilijasta muodostuu mielikuva hybridinomaisesta rocktähden ja eläimen risteytyksestä pikemminkin kuin huipputason pelaajasta. Ruumiin ositettu mekanistisuus on yleinen diskursiivinen ulottuvuus huipulla olevista ja kilpailuissa menestyneistä urheilijoista kertovissa jutuissa. EMki sois sa hän voi si yl tää mi ta leil le, sil lä Eu roo pan lis tal la hä nen tu lok sen sa on vii den nek si pa ras. Sak san yleis ur hei lu liit to ei kui ten kaan pääs tä hän tä ki saa maan, kos ka oi kean ja lan pro tee sis ta kat so taan ole van hyp pää jäl le hyö tyä. Menestys ja huippu-urheilijan status tuovat vammaiselle urheilijalle joissakin jutuissa täysivaltaisen ja muiden urheilijoiden kanssa tasavertaisen aseman, kuten useissa pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähdestä kertovissa kirjoituksissa. Vaikka kyseinen ”lievä alaraajavamma” kuulostaa hurjalta, hän vakuut taa olevansa tyytyväinen päätökseen. Lontoo. Kuopiolaisella Miettisellä oli oikeassa jalkaterässään synnynnäinen verisuonisairaus, joka aiheutti jatkuvia tulehduksia ja haavaumia. Siitä huolimatta vammaisen urheilijan persoona ja identiteetti rinnastetaan paljon useammin funktionaaliseen tai dysfunktionaaliseen ruumiiseen, mikä uusintaa medikalistista ymmärrystä vammaisuudesta mekanistisina ruumiskuvina. Koneen toimintaan tai eläimen ominaisuuksiin rinnastuva ruumis tekee vammaisesta henkilöstä ei-humaanin olion, jonka elämä ja persoonallisuus redusoituvat ruumiin funktionaalisuuteen ja voimaan, ruumiin suorittamiin tekoihin ja osaamiin taitoihin. Mekanistinen kuvaus määrittää urheilijan identiteetin koneistonomaiseksi ja epäinhimilliseksi. Tämä näkyy seuraavassa katkelmassa: Mes ta ruus ki sois sa Rehm hyp pä si tu lok sen 824, jo ka oi keut taa maail man lis tal la yh dek sän teen si jaan. Medikaalinen sairautta kuvaa va termistö, kuten tulehdukset ja haavaumat luovat vastenmielisen merkitysten kautta dramaattisuutta kertomukseen, jossa vaikeat fyysiset koettelemukset on voitu voittaa ja saavuttaa huippu-urheilijan status. No tietysti Erkki Miinala, maalipallon kauhukakara. Ruumista ei jutuissa käsitellä holistisesti, vaan sen ruumiinosan ominaisuuksia, voimaa ja kompetensseja kuvaillen, mikä on kyseisen lajin kannalta merkityksellinen. Se tavallaan tehostaa sankarillisen selviytymisnarratiivin kehystämää sanomaa, jossa urheilija on erittäin vaikeista koettelemuksista, kuten synnynnäisestä veri suonisairaudesta huolimatta onnistunut luomaan sen kaltaista huippu-uraa, johon kaikilla ei ole pääsyä. (Purdue & Howe 2015, 89–90.) Kuvailun, vertailun ja välineitä kohtaan tunnetun (fetisistisen) kiinnostuksen paljastama mekanistinen ruumiskuva osoittaa, että vammaisuutta ymmärretään kulttuurissamme pitkälti medikalistisesti, vaikka sen sosiaalisia ulottuvuuksia onkin pyritty tuomaan viime vuosikymmeninä esiin esimerkiksi kriittisessä vammaistutkimuksessa (esim. Miettisen, 48, oikea jalka on amputoitu säären puolivälistä. The New York Ti mes ker too, et tä lii ton pre si den tin Clemens Prokopin mu kaan on epä sel vää, on ko pro tee sin kans sa hyp pää mi nen ver rat ta vis sa luon nol li sen ja lan kans sa hyp pää mi seen. Pöytätennispelaaja Esa Miettisestä kertovassa jutussa otsikolla Peli parani amputaation jälkeen tuodaan esiin, että taidot lajissa ovat kehittyneet huomattavasti jalan amputoimisen seurauksena. Vammaista henkilöä määritellään ja luokitellaan useissa sosiaalisissa konteksteissa fyysisten ominaisuuksien ja ruumiin kykyjen tai kykenemättömyyden perusteella. (HS 30.6.2014) Jutussa maalipalloilija Erkki Miinalaa kuvataan eläimeen viittaavilla rinnastuksilla, kuten spanieli, kissa, koira ja jänis. Ei tullut Mii nalan pojasta haaveilemaansa rokkitähteä – vielä –, mutta diiva kum minkin. Vammais. Kuitenkin joissakin jutuissa huippu-urheilijan ruumis tai urheilijan persoona rinnastetaan eläimeen, kuten maalipalloilun huippu-urheilijasta kertovassa jutussa: Mikä on nopea kuin jänis, kuulo kuin koiralla ja se huutaa "nam, nam". Miinalan estradi on lentopallokentän kokoinen pelikenttä, jossa viuhuu pallo jopa 70 kilometriä tunnissa. Amputoidun raajan luonnehtiminen vähättelevästi ”lieväksi alaraajavammaksi” rakentaa juttuun erityistä sankarillisuuden myyttiä. Proteesin on tulkittu tuovan Rehmille etua seiväshypyssä sen oletetun katapulttivaikutuksen vuoksi. Pöytätenniksenpelaaja Esa Miettinen oli vuonna 2004 rajun ratkaisun edessä. Kyseisenä vuonna hän sai tarpeekseen. Nyt mies vaikuttaa tosin lempeältä kuin spanieli. En olisi koskaan voinut uskoa siihen, miten kehityn lajissani.” (HS 30.8.2012) Vammautumisen tuoma hyöty huippu-urheilijaksi kehittymisessä on yleinen merkityselementti tässä aineistossa. (HS 1.8.2014) Ruumis vertautuu koneeseen tai koneistoon, jota voi tarvittaessa huoltaa varaosin, kuten puheessa proteesin merkityksestä Markus Rehmille ja sen funktionaalisuudelle seiväshypyssä. Juttujen ruumiskuva on hyvin mekanistinen. Niissä kuvaillaan tilanne ja tapa, jolla vammaisurheilija on vammautunut ja kuinka hän on urheilun avulla selviytynyt. Pro kop to te si myös, et tä jous ta van pro tee sin "ka ta pult ti vai ku tuk ses ta" on Reh mil le hyö tyä. Vammaisista urheilijoista kertovat lehtijutut perustuvat usein ruumiillisuudelle ja ruumiiseen ladatuille keskenään dikotomisille ja usein dramaattisille merkityksille. Välineiden merkitys voi ajoittain kasvaa niin suureksi, että urheilija itse jää käyttämänsä teknologian varjoon
Olen seurannut ikäni raisuja urheilulajeja, mutta mitään näin väkival taista en ole ennen nähnyt. Urheilija on kyennyt muuntamaan potentiaalisesti rajoittavat ominaisuudet persoonallisen menestyksen lähteeksi ja muokkaamaan vammaisuudestaan ja ruumiinsa ominaisuuksista keskeisen voimavaran. Siten supercripin luoman sankaritarinan pelätään ruokkivan epärealistisia odotuksia muitakin vammaisia kohtaan. Otsikot Sokeus unohtuu kilparadalla (HS 23.2.2010) ja otsikko-ingressi -pari Peli parani amputaation jäl keen – Motivaatio ja taidot vain kasvoivat, vaikka Esa Miettisen sääri amputoitiin puolivälistä (HS 30.8.2012) kuvaavat hyvin tapaa, jolla supercrip jäsentää vammaisuutta huippu-urheilusta kirjoitettaessa. Ei se ole niinkään huono juttu, pikemminkin voi mavara. Vaikka supercrip on jutuissa esillä, se ei välttämättä emansipoi, sillä vammaiset urheilijat esitetään normaaleista urheilijoista poikkeavina, mikä hallitsee juttujen kerrontaa. Tämä kerronnallinen ratkaisu legitimoi vammaisten harjoittaman lajin kiehto vaksi pallopeliksi, kenen tahansa harrastamaksi valtavirtaurheiluksi. Supercrip-nimitystä käytetään ihmisistä, jotka ovat selvästi ja näkyvästi vammaisia, mutta jotka tästä huolimatta saavuttavat fyysisen ponnistelun kautta jotain merkittävää ja vaikuttavaa. Vammaton enemmistö saattaa nähdä sankarinarratiivisen ruumiskuvan esittämisen valveutuneena ja emansipatorisena. 60 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vammaisuus sanomalehden ruumiinkulttuureissa urheilijan ruumis kulkee keskeisesti mukana narratiivien läpi, kuten seuraava esimerkki osoittaa: Valkeala. (HS 5.9.2015) Vammaisten harjoittama laji, pyörätuolirugby, näyttäytyy tässä hyvin epämääräisenä. Pa ra lym pia lais ten ar vos tus ja nä ky vyys ovat nous seet täl lä vuo si tu han nel la ra jus ti, ja Lon too on tun nel mal taan, kat so ja mää ril tään ja me dia nä ky vyy del tään tä hän as ti nen huip pu. (HS 21.5.2013) Tämänkaltaista tapaa kuvata vammaisuutta on kuvattu supercripdis kurssiksi. He voittavat vammaisuuden ja palauttavat yksilön terveyden. Väitetäänkin, että rehabilitaation narratiivi näyttäytyy keskeisenä länsimaisessa yhteiskunnassa, jonka sankareiksi kuntouttujat ja terapeutit nostetaan. Tuolta kuluu sihinää, kun puhjenneesta renkaasta suihkuaa ilma. Täh des tä ei enää pu hu ta vain vam mais ur hei li ja na vaan huip pu ur hei li ja na mui den huip pu jen jou kos sa. Selviytyjän ongelmallinen ruumis nostetaan lehtijutuissa keskeisimmäksi tarkastelun kohteeksi. Todella pyytää ääneen, sillä lihaksista ei ole nyt mitään apua. Edellä esitetyissä lehtijuttujen katkelmissa liikunta ja urheilu näyttäytyvät ruumiin kuntouttajina. Siinä kirjoittaja korostaa jo tapahtunutta sosiaalista muutosta asenteissa vammaisia henkilöitä kohtaan. Kiroilua, ähinää, komentoja, mut ta toisaalta: pitkiä syöttöjä, hurjia kiihdytyksiä, ketteriä harhautuksia, röyhkeitä kuljetuksia. (HS 21.10.2012) Jos jutun kohdehenkilö on ollut vammainen syntymästään asti, keskitytään tarinassa selviytymiskertomukseen, jossa vammaisurheilija raivaa sisulla tiensä lajinsa huipulle. Vain hetki sitten avustaja Sabina Punkkinen on nostanut hänet pyörätuolista satulaan. Jännitettä vammaisten harjoittaman sekavan puuhastelun ja vakavasti otettavan urheilulajin välille rakennetaan käyttämällä urheiluterminologiaa syötöistä, hurjista kiihdytyksistä, ketteristä harhautuksista ja röyhkeistä kuljetuksista. Hän on it se sa no nut ha vain neen sa muu tok sen sil loin, kun jo kai sen haas tat te lun aluk si ei enää ky syt ty, mi ten hän on vam mau tu nut. Nämä diskurssit tukevat näkemyksiä biofyysisistä normaalin käsityksistä ja kulttuurisesta täydellisen vartalon ihanteesta, ja esittää vamman henkilökohtaisena tragediana. Tai oikeam min, Kotaja ei ole antanut sen haitata menoaan. Kaikkea, mitä kiehtovaan pallopeliin kuuluu. Lajin 1970luvulla kehittäneiden kanadalaisten antama alkuperäinen nimi murderball, murhapallo, ei enää tunnu liioitellulta. (Sparkes & Smith 2007.) Jutuissa keskeisen aseman saavat liikunnan vaatima fyysinen ponnistelu, nopeus, voima ja väkivaltaisuus. Nykyisin tätä touhua kutsutaan maltillisemmin pyörätuolirugbyksi. Tekstikatkelman loppupuolella ihastellaan lajin ennennäkemätöntä väkivaltaisuutta, mikä kerronnassa edelleen legitimoi lajin varteenotettavuutta. Synnynnäinen vamma on pitänyt Kotajan pyörätuolissa koko hänen elämänsä ajan. Tuolla rojahtaa taklauksen voimasta kumoon pyörätuoli, ja avustajat ryntäävät nostamaan kaatuneen. Pyörätuoli ei ole haitannut hänen elämäänsä millään tavalla. Nyt täytyy hieraista. "Se on osa minua. Silti ajatellaan, että supercrip voi tarjota toivoa median ja markkinalogiikan hallitsemassa urheilumaailmassa, jossa vammaisurheilu tavoittelee tunnustusta ja uskottavuutta. Abjektuaalinen ruumis yhdenvertaisuuden ideologisten ponnistelujen kohteena Epäinhimillistetty tai dishumanisoitu vammainen henkilö on siis juttujen keskeinen hahmo. Jännitettä vammaisten ja ei-vammaisten huippu-urheilun välillä työstetään esimerkiksi jutussa Tähti on kovem pi kuin Oscar Pistorius (HS 4.9.2012). (Silva & Howe 2012, 174, 189; Grue 2015, 111.) Aineistoa tarkasteltaessa on kuitenkin havaittu, että vammaisten harjoittamasta urheilusta on hyvin tyypillistä tehdä tavallisuudesta poikkeavaa toimintaa erilaisia retorisia ratkaisuja hyödyntämällä. Aiemmissa tutkimuksissa argumentoidaan kuitenkin, että sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia vammaisiin, koska se vahvistaa "saavutussyndroomaa", jossa vammaisten tulisi vain menestyä vammasta huolimatta. Ne vahvistavat entisestään supercrip-diskurssia. Myös Suo mes sa suh tau tu mi nen on muut tu nut pal jon, vaik ka ur hei li jat nou se vat laa jem min esil le vain pa ra lym pia lais ten ai kaan. Samoin vaikuttavat lajien rankkuuteen liittyvät maininnat suurista harjoitustuntien määristä ja urheiluvammoista. Kouluratsastaja Jaana Kivimäki istuu rauhallisesti satulassa ja pyytää ratsuaan laukkaamaan. "Pyörätuolit törmäilevät niin lujasti, että iskut vihlovat katsojankin selkäpiitä. Ison, pyörivän laukan piti olla mahdoton tehtävä. Kentälle muodostuu toisiinsa takertu neiden pyörätuolien sekavia rykelmiä. Joissakin jutuissa välitetään kuitenkin tietoista sanomaa vammaisurheilun ja vammattoman urheilun yhdenvertaisuuden ideologiasta. (HS 4.9.2012) Median tehtävään yleissivistävänä instituutiona on kiinnitetty huo. Vastaavaa retoriikkaa käyttämällä tehdään selkeää eroa suhteessa valtavirtaurheiluun, vaikka tavoitteena lehtijutussa olisikin tietoisesti rinnastaa vammaisurheilu muuhun urheiluun ja sitä kautta rakentaa vammaisille urheilijoille tasavertaista asemaa muiden urheilijoiden kanssa. Näin vammaiselle urheilijalle kirjoitetaan sankarinarratiivi, jossa huipulle päästään ruumiista huolimatta tai sen ansiosta. Lajin fyysistä vaativuutta alleviivaa sisukkuutta korostava puhunta. (Grue 2015, 110.) Esimerkiksi kanadalaista kelkkakiekkoa tutkittaessa supercripin on huomattu vaikuttavan siihen, kuinka huomiota on kiinnitetty vammoihin ja urheilijoiden kamppailuun vammoja vastaan, eikä niinkään urheilusuorituksiin (Mason 2013, 310). Jos eteen tulee rappuset, minähän nousen ne ylös", Kotaja sanoo itsevarmasti
Dishumanisoivan ideologian läpäisemänä esimerkiksi vammaisurheilijan saavutuksia ei nähdä muiden urheilijoiden tapaan vain suurina saavutuksina urheilussa, vaan ne nähdään ansioina, jotka on saavutettu vammaisuudesta huolimatta. Toisinaan suhtautumistapa taas on kauhisteleva, alentuva tai holhoava. Menestystarinoiden kerronnan nähdään vaikuttavan epäedullisesti kollektiivisiin pyrkimyksiin ajaa vammaisten ihmisten etuja (esim. Väitetään, että vammaisuuden tulkitseminen normaalista poikkeavaksi on eräänlainen “toiseuttamisen” strategia, jolla kätketään katsojan, kirjoittajan tai lukijan oman ruumiin katoavaisuus ja hauraus vahvistaen samalla sen normaaliutta ja etäisyyttä ulossuljettuihin (Silva & Howe 2012, 177). Samalla ne ovat osoitus normalisaation mekanismeista, sillä vammainen henkilö ja hänen ruumiinsa pyritään yhdenmukaistamaan yhteiskunnallisiin normeihin sopivaksi. Sosiaaliseen abjektioon perustuvat luokittelut voivat esiintyä lehtijutuissa rinta rinnan yhdenvertaisuuden ideologisten viestien kanssa. Koska rakenteelliset ongelmat jäävät pimentoon, sankarilliset myytit eivät myöskään välttämättä muuta asenteita myönteisemmiksi. Tämä tapah tuu kuitenkin korostamalla sitä paradoksia, että huippusuoritukset ovat mahdollisia, vaikka urheilijan ruumis on vammainen. Urheilujournalismin katsannossa korostuu kuitenkin suorituskeskeinen ruumiinkulttuurin orientaatio: Tähti on kovempi kuin Oscar Pistorius. 61 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vammaisuus sanomalehden ruumiinkulttuureissa miota esimerkiksi vuoden 2012 Lontoon paralympialaisten mediaanalyysissa ja havaittu muun muassa, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sanomaa kilpailujen yhteydessä on pidetty tiedottamisen linjauksissa tärkeänä (McPherson ym. Ruumiin ja sen toiminnan runsas kuvaaminen ikään kuin tasapäistää urheilijat, sillä heidät asemoidaan jutuissa vain ruumiinsa kantajiksi ja ruumiin suoritteiden toteuttajiksi. Tällaiset määrittelytavat kertovat implisiittisesti sen kaltaisen asennemaailman hallitsevuudesta, jossa vammaisen henkilön ruumis stigmatisoidaan kaikesta huolimatta. On argumentoitu, että vammaisuutta käsittelevän median vastaanotto on jäänyt liian vähäiselle huomiolle tutkimuksessa, joten viime kädessä emme tiedä, millaisia käsityksiä median tulkinnat vammaisuudesta itse asiassa pitävät yllä ja millaisen asennemaailman ne luovat (Smith & Sparkes 2012, 342). Vammaisuuden merkityksellistyminen ruumiin ja sen kuvausten kautta kuitenkin pitää yllä lääketieteellistä episteemiä. Välillä vammaisurheilijoista ja -urheilusta puhutaan itse urheilusuoritukseen keskittyen, tekemättä vammaisuudesta suurta numeroa. Aineistossa on kuitenkin havaittavissa, että vaikka nykykirjoittelussa pyrittäisiinkin ideologisiin murroksiin asenteissa vammaisia henkilöitä kohtaan, heidät voidaan samalla kehystää poikkeaviksi ja sairaiksi esimerkiksi käyttämällä sanan vammaton asemasta sanaa terve: Hyvää oli, että vammaisurheilijat olivat samalla viivalla terveiden kanssa (HS 16.1.2013). Kun jutun kohteen persoona ja hänen yksilöllisyytensä ikään kuin tyhjenee ruumiiseen ja sen ominaisuuksiin, tullaan samalla ylläpitäneeksi medikalistista ymmärrystä vammaisuudesta. Smith & Sparkes 2012, 337–338). Kirjoituksissa saatetaan näennäisesti puolustaa vammaisurheilua ja -urheilijoita, mutta kehystää heidät silti poikkeaviksi tai sairaiksi. Kritiikittömästi tulkittuna supercrip-narratiivi saattaa näyttää myönteiseltä kertomukselta, joka haastaa vallitsevat näkemykset vammaisuudesta negatiivisena tai alempiarvoisena, mutta itse asiassa vammainen ruumis esitetään juuri siinä erityisen poikkeavana (Silva & Howe 2012, 175, 178.) Sankaritarinat esittävät vammaisuuden ratkaistavana ongelmana. Tällöin vammaisuus nostetaan urheilun sijasta keskeiseksi seikaksi ja jopa jutun kärkeen. Huippu-urheilijoihin keskittymällä häivytetään näky viä rakenteellisia ongelmia, jotka ilmenevät esimerkiksi vammaisliikunnan järjestämisen aliresursoinnissa. Vammainen ruumis tulee näkyväksi siinä, miten siitä kerrotaan, jolloin se muokkaa ymmärrystä vammaisista ihmisistä ja legitimoi erityisiä asenteita vammaisia kohtaan. Näin huomio kääntyy pois niistä yhteiskunnan asettamista rakenteellisista esteistä, jotka rajoittavat vammaisten ihmisten mahdollisuuksia elää tavallista elämää ja tulla kohdelluksi tavallisina kansalaisina vaikkapa juuri liikunnassa ja urheilussa. Epäinhimilliseksi tekevät ja dishumanisoivat tavat määritellä vammaisia urheilijoita kertovat ableistisen asennemaailman hallitsevuudesta. (Grue 2015, 110.) Ne ovat uusliberaalin ideaalisankareita, jotka otta vat vastuun omasta selviytymisestään. Lehtijutut, joissa tarkastellaan vammaisurheilua poikkeavuutta korostavien ruumiskuvien sijasta yhdenvertaisuuden ideologisten merkitysten kautta, muistuttavat sisällöltään kriittisen vammaistutkimuksen poliittisia näkökulmia. Ableistisessa yhteiskunnassa epäinhimillistäminen läpäisee vammaisuutta koskevaa ymmärrystä, mikä vaikuttaa vammaisten henkilöiden elämän järjestämiseen monilla alueilla. Vammaisurheilijan käsitettä voi pitää lähtökohtaisesti ristiriitaisena: ihminen luokitellaan vammaiseksi, jos hänen fyysiset tai henkiset ominaisuutensa rajoittavat toimintaa vammattomien ehdoilla rakennetussa ympäristössä. Vammaisen urheilijan ruumiin kuvaukset ovat lehtikirjoittelussa yhteiskunnallisesti kontekstualisoimattomia, sillä vammaisuutta lähes tytään yksilötason tarinoiden kautta. On kuitenkin argumentoitu, että erityisesti sankaritarinoissa urheilijat paradoksaalisesti riisutaan myös yksilöllisyydestä, minkä tuloksena heidän tarinoidensa yksityiskohdat ja vivahteet jäävät huomiotta (Silva & Howe 2012, 179–180). Siinä ruumiillinen poikkeavuus muodostuu vallitsevaksi ymmärtämisen ulottuvuudeksi, jonka varjoon vammaisuuden sosiaaliset ja materiaaliset merkitykset jäävät. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Helsingin Sanomien vammaisurheilua ja -liikuntaa käsittelevissä jutuissa suhtaudutaan vammaisuuteen ristiriitaisesti. Tästä huolimatta hän voi olla fyysisesti erinomaisessa kunnossa oleva ihminen, jonka toimintakyky useimmilla elämänalueilla on parempi kuin monilla vammattomilla. Tällaiset suoriutumisen normaliteetteja vahvistavat diskurssit uutisjuttujen ruumiin kuvauksissa ovat merkki siitä, että median eräänlaisena missionaarisena tavoitteena on tehdä vammaisurheilusta urheilun valtavirtaa. Koska kerronnassa näin viime kädessä implisiittisesti nojataan stereotypiaan vammaisen ruumiin inkompentenssista, genre lopulta edustaa vammaisia ihmisiä syrjiviä mekanismeja ja vahvistaa heitä eriarvoistavia sosiaalisia jaotteluja.. Ne ovat modernin ja myöhäismodernin identiteettejä, jotka ilmaisevat individualismin ideologiaa ja teknologista optimismia. 2016, 662–663). Kirjoitusten sankarinarratiivinen ruumiskuva linkittyy vammattomuuden normatiivisuuteen varsin kritiikittömästi. (Goodley & Runswick-Cole 2014, 3.) Kerronnassa rakentuu huippu-urheilija, joka merkityksellistyy ruumiilliseen suorituskykyyn liittyvän erityisyyden kautta. Jutuissa käytetty kieli ei silloin käännä sosiaalisia hierarkioita ja valtasuhteita, vaan asettaa vammaisen henkilön eriarvoiseen asemaan muihin nähden. Supercripit ilmentävät yli-inhimillistä tahdonvoimaa ja luonteenlujuutta
London: Palgrave Macmillan. London & New York: Routledge, 30–41. Thomas (toim.) Routledge Handbook of Disability Studies. 2015. Kristeva, J. 1997. Grue, J. Sociologies of disability and illness. Sparkes, A. 2004. & Fairclough, N. AINEISTOVIITTAUKSET: HS 6.2.2013: Sisupussin taistelu (Pääkirjoitus) HS 1.8.2014: Saksan liitto ei päästä vammaisurheilijaa Zürichin EM-kisoihin (Urheilu) HS 30.8.2012: Peli parani amputaation jälkeen (Urheilu) HS 30.6.2014: Maalipallon lempeä kauhukakara huutaa “nam, nam” (Urheilu) HS 21.10.2012: Mahdollinen tehtävä (Urheilu) HS 21.5.2013: Vaikka käsillä hyppien ylämäkeen (Urheilu) HS 23.2.2010: Sokeus unohtuu kilparadalla HS 5.9.2015: Tämä laji on silkkaa väkivaltaa (Kuukausiliite) HS 4.9.2012: Tähti on kovempi kuin Oscar Pistorius (Urheilu) HS 16.1.2013: Urheilijat samalla viivalla (Urheilu). J. Tyler, I. The Birth of Biopolitics: Lectures at the Collége de France, 1978–1979. Disabled bodies and narrative time: Men, sport, and spinal cord injury. London & New York: Zed Books. Fear, pity and disgust: emotions and the non-disabled imaginary. Phenomenology of Perception. & O’Donnell, H. D. London: Palgrave Macmillan. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Purdue, D. Tampere: Vastapaino Foucault, M. Smith, B. & Howe, P. From Theory to Practice. 2000. Eichberg, H. 1982. Hughes, B. 2012. Sherry, M. Discourse: Studies in the Cultural Politics of Education 37 (1), 1–15. Wodak, R. Kenttien kutsu. Suomentajat Virpi Blom & Kaarina Hazard. Hargreaves & P. Tampere: Vastapaino. Roulstone & C. Thomas (toim.) Routledge Handbook of Disability Studies. Critical discourse analysis. Athletic, but ambivalent, and in brief: Canadian newspaper coverage of sledge hockey prior to Vancouver 2010. London: Routledge & Keegan Paul. Puhtaus ja vaara. 2007. Mason, F. Vertinsky (toim.) Physical culture, power, and the body. Shildrick, M. Teoksessa J. Teoksessa N. Miten media puhuu. Plotting a Paralympic field: An elite disability sport competition viewed through Bourdieu’s sociological lens. Disability and discourse analysis. 2008. Understanding disability. Revolting subjects. Liikuntaa harjoittavat ruumiit. Oliver, M. 2016. Teoksessa van Dijk (toim.) Discourse as social interaction. Powers of Horror: An Essay on Abjection. E. & Howe, P. Farnham, Surrey; Burlington, Vermont: Ashgate. 1987. MerleauPonty, M. 2013. Roulstone & C. London: Routledge, 158–175. Critical disability studies: rethinking the conventions for the age of post-modernity. 2016. London & New York: Routledge, 67–77. Social Abjection and Resistance in Neoliberal Britain. 2013. & Sparkes, A.C. 2007. 62 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Vammaisuus sanomalehden ruumiinkulttuureissa LÄHTEET Douglas, M. International Review for the Sociology of Sport 50 (1), 83–97. London: Sage, 258–284. & RunswickCole, K. Discourse Studies, A Multidisciplinary Introduction 2. 1997. Silva, C. New York: Palgrave Macmillan. McPherson, G. F. & McGillivray, D. Ritualistisen rajanvedon analyysi. Sport in Society 16 (3), 310–326. 1996. 2015. The (In)validity of Supercrip Representation of Paralympian athletes. London & New York: Routledge, 336–347. Teoksessa N. & Smith, B. Disability & Society 19 (7), 769–783. Overlaps and Contradictions Between Queer-Theory and Disability Studies. Roulstone & C. 2012. Suomentajat Virpi Blom & Kaarina Hazard. Watson & A. D. Goodley, D. Thomas, C. Disability & Society 31 (5), 659–675. Helsinki: Gaudeamus. 1962. Becoming dishuman: thinking about the human through dis/ability. Itkonen, H. Elite athletes or superstars. Tampere: Vastapaino. 1996. Fairclough, N. New York: Columbia University Press. Media representation of para-athletes at the Glasgow 2014 Commonwealth Games. C. Watson & A. Journal of Sport and Social Issues 36 (2), 174–194. Watson & A. 2012. Disability, sport and physical activity: a critical review Teoksessa N. & Misener, L. Thomas (toim.) Routledge Handbook of Disability Studies. 2012
Molempien jäsenmäärät kasvoivat voimakkaasti erityisesti toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Petteri Muukkonen, FT, dosentti, Geotieteiden ja maantieteen laitos, Helsingin yliopisto. A major migration towards cities has affected also organized sport. Artikkelissa tarkastellaan SVUL:n ja TUL:n organisoitumista maantieteellisestä näkökulmasta suhteessa alueen väestöön. Nämä kaksi urheilun keskusjärjestöä kilpailivat keskenään läpi 1900-luvun. Organisoitunut liikuntakulttuuri jakautui Suomessa käytännössä kahtia vuoden 1918 sodan jälkeen. Vanha Talvitie 3C, 00580 Helsinki. Although the difference of the ideology between the two organizations has been identified, there is a lack of research on the spatial point of view. On the other hand, in areas with higher amount of manufacturing industry, and thus workers, TUL was stronger than in areas with lower amount of manufacturing. In this article, the difference of the memberships by districts of SVUL and TUL were analyzed. Oikeistolaisen Suomen Voimisteluja Urheiluliiton (SVUL) jäsenistöstä erotettiin vahvasti vasemmistolaiset seurat, jotka perustivat pienemmän Työväen Urheiluliiton (TUL). Membership of Central Sport Federations in Finland and Their Geographical and Historical Changes 1951?1991. Lisäksi analysoidaan järjestöjen suhdetta alueiden poliittiseen painottumiseen vaalitilastojen avulla. Urheilun organisoitu harrastaminen kasvatti suosiota kasvavilla ja kaupungistuvilla alueilla enemmän kuin taantuvilla alueilla. Tarkasteltu aikaväli on 1951?1991. We used the district-wise membership statistics of these central organizations from 1951 to 1991. Aineistosta nousevat esiin poliittiset painotukset. 63 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilujärjestöjen jäsenmäärien vaihtelut URHEILUN KESKUSJÄRJESTÖJEN JÄSENMÄÄRISSÄ TAPAHTUNEET MAANTIETEELLISET JA HISTORIALLISET MUUTOKSET 1951?1991 Kalle Rantala, FM, erikoistutkija, Urheilumuseo; jatko-opiskelija, Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto. Joillain alueilla, kuten Eteläja Keski-Pohjanmaalla Työväen Urheiluliiton väestöön suhteutettujen jäsenyyksien määrä on koko ajanjaksolla merkittävästi pienempää kuin SVUL:n jäsenyyksien määrä. & Muukkonen P. Asiasanat: liikuntaharrastus, liikuntajärjestöt, liikuntakulttuuri, liikuntapolitiikka, liikuntaseurat, työläisurheilu, urheilujärjestöt. & Muukkonen P. ABSTRACT Rantala, K. Keywords: exercise culture, sports and exercise clubs, sports organisations, sport participation, physical hobbies, physical training and sports organisations, policy on physical training, workers' sports TIIVISTELMÄ Rantala, K. 040 827 1661. Is Finland a homogenous country or not. We compared these membership statistics to the population data and to the electoral statistics. Aineiston perusteella poliittiset aatteet ovat vaikuttaneet selvästi järjestäytyneen urheilun harrastamiseen ja sen alueelliseen jakaumaan 1900-luvun jälkipuoliskolla. Näillä alueilla myös vasemmiston kannatus on heikkoa. Between 1961?1971 the amount of memberships in sports clubs rose faster in rising urbanized areas than in regressing countryside. Liikunta & Tiede 53 (6), 63–69. 2016. On some areas where the support of political left was low also TUL had low number of members. Aineisto koostuu järjestöjen piirien ilmoittamista jäsenmääristä, joita on verrattu Tilastokeskuksen väestötilastoihin. Liikunta & Tiede 53 (6), 63–69. Sähköposti: ka.rantala@gmail.com (yhteyshenkilö). 2016. A major part of the organized sports in Finland has been done either in the political leftist worker’s federation Työväen Urheiluliitto (TUL) or in Suomen Voimisteluja Urheiluliitto (SVUL) in the latter part of the 20th century. Toisaalta taas merkittävillä teollisuusalueilla, kuten Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Keski-Suomessa TUL:n osuudet ovat lähempänä SVUL:n jäsenmääriä. P. Myöhemmin 1990-luvulla TUL:n jäsenmäärä alkoi hiipua, ja SVUL puolestaan purkautui. Urheilun keskus järjestöjen jäsenmäärissä tapahtuneet maantieteelliset ja historialliset muutokset 1951?1991. Poliittisuus ja aatteellisuus näkyivät varsinkin TUL:n jäsenistön alueellisessa jakautumisessa. Poikkeuksena Länsi-Pohjan alueella jäsenmäärät laskivat 1961–1971 välillä Ruotsiin maastamuuton seurauksena
Tämä näkyi muun muassa siinä, että oikeistolaiset ja työväentaustaiset urheiluseurat erottuivat omiin keskusjärjestöihinsä. Toisin sanoen pyrimme selvittämään onko urheilujärjestöjen jäsenmäärissä ja niiden ajallisessa kehityksessä maantieteellisiä eroja, jotka johtuvat yhteiskunnan tai väestörakenteen eroista aikavälillä 1951?1991. Teollistuminen oli merkittävä tekijä modernin urheilujärjestötoiminnan synnyssä (Bale 1993). AINEISTO JA MENETELMÄT Jäsenmääräaineisto Tarkasteluun on valittu otantana keskusjärjestöjen piirien jäsenmäärät kymmenen vuoden välein toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta SVUL:n purkautumiseen saakka, eli vuosilta 1951?1991. (esim. Merkittävä osa TUL:n alkuvaiheen seuroista oli SVUL:sta erotettuja seuroja. Perinteisesti urheilun maantieteellinen tutkimus on tarkastellut joko 1) urheilun ja alueellisten erojen kartoittamista, 2) urheilun spatiaalista diffuusiota, 3) urheilijoiden muuttoliikkeitä, 4) urheilupaikkojen sijoittelua, 5) urheilun ympäristövaikutuksia, tai 6) urheilun luomien mielikuvien vaikutusta paikan tuntuun (Bale & Dejonghe 2008, 3?6). Suomalaiset maantieteilijät ovat tutkineet myös palloilulajien merkitystä kaupunkitilojen ja kaupunkimaiseman muotoutumiselle (Kolamo & Vuolteenaho 2011, 2013, 2014). Sänkiaho ja Simola (1977, 2?3) havainnoivat kilpaurheilun keskittyvän kaupunkikeskuksiin kaupallistumisen myötä. (Kokkonen 2015, 30?33) Urheiluseuroja olivat yhdistykset, joiden tehtävänä oli edistää liikunnan ja urheilun harrastamista toiminta-alueellaan yleisesti, tai seuran toiminnan piiriin otetuissa lajeissa. Lisäksi toiminnan järjestäminen pohjautui pitkälti vapaaehtoisiin. Halila (1959) tutki samoihin aikoihin miesvoimisteluja urheiluseurojen toimintaa. Kokkonen 2015) Urheilujärjestöjen kasvu voimistui selkeästi toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, osittain voimakkaan väestönkasvun myötä. Liikunnan ja urheilun alueellisia eroja selittävät John Balen (1989, 177?185) mukaan kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät. Suurin osa lajiliitoista liittyi SVUL:n jäseniksi 1930-luvulta alkaen. Toimintaan vaikuttivat jäsenistön tahdon ohella ympäröivä yhteiskunta. (Kokkonen 2013, 128?136) Tämän tutkimuksen päättäminen vuoteen 1991 on perusteltua, koska 1990-luvulla liikunnan järjestökenttä muuttui lajiliittopainotteiseksi, ja organisoituneen liikunnan tilastointi pirstoutui merkittävästi. Urheiluseuratoiminta alkoi maanpuolustuksellisista purjehdusseuroista, mutta varsinainen kasvu käynnistyi voimisteluseurojen ja erilaisten urheiluseurojen perustamisen myötä. Ensinnäkin aivan ensimmäiset urheilujoukkueet olivat usein tehdastyöläisten omia joukkueita. Jako ei lopulta ollut aivan näin selkeä, sillä ruotsinkielisten keskusjärjestö Svenska Finlands Idrott ja Suomen Palloliitto olivat itsenäisiä järjestöjä. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää suurimpien urheilun keskusjärjestöjen, SVUL:n ja TUL:n, jäsenmäärien ajallisia ja alueellisia vaihteluita Suomessa. Vuonna 1932 toteutettu erikoisliittouudistus muodosti urheiluun kohtuullisen vakiintuneen rakenteen, jossa SVUL toimi lajiliittojen keskusjärjestönä. Kiviahon (1973) mukaan käytännössä tämä tarkoitti sitä, että useimmissa kunnissa oli lopulta ainakin yksi SVUL:n ja yksi TUL:n seura. Tämä tutkimus keskityy edellä kuvatun urheilumaantieteellisen tutkimuksen näkökulmaan, jossa tutkitaan alueellisia eroja. Yksi alan pioneereista oli Collan, joka selvitti 1900-luvun alussa tanhujen leviämistä eri puolille Suomea (Suomela 1944, 82–83). Järjestöt keräsivät tilastotiedon. Tutkimuksen tärkein havainto oli se, että eri lajit keskittyvät Suomessa eri tavoin: esimerkiksi salibandy on urbaanein joukkuelaji, kun taas pesäpallo on painottunut pienille maaseudun paikkakunnille. Tutkimuksemme pyrki yhdistämään historian ja maantieteen lähestymistapoja näiden tutkimuskysymysten tarkastelussa. Suomalainen urheiluliike organisoitui 1900-luvun alun aikana käytännössä kahteen keskusjärjestöön: vuonna 1906 perustettuun Suomen Voimisteluja Urheiluliittoon (SVUL), ja vuoden 1918 sodan jälkeen perustettuun Työväen Urheiluliittoon (TUL). Tutkimus kuuluu siis niin sanotun urheilumaantieteen alaan. Liikunnan harrastamisesta eri puolilla Suomessa on muutamia tutkimuksia. (Kokkonen 2015, 57?61; Kokkonen 2013, 87?90, 246) Urheiluseuratoiminnan historialliset päävaiheet jakautuvat Itkosen (1996, 1991) mukaan neljään aikakauteen: järjestökulttuurin kauteen (noin vuodet 1900?1930), harrastukselliskilpailulliseen kauteen (1930?1960), kilpailullis-valmennukselliseen kauteen (1960?1980) sekä eriytyneen liikuntakulttuurin kauteen (1980-luvulta eteenpäin). Kansainvälisesti urheilumaantieteellinen tutkimus on ollut monipuolisempaa. Ilmasen ja Itkosen (2000) tutkimus Pohjois-Karjalan liikuntakulttuurin muutoksista taas syventyi alueen ominaispiirteisiin. 64 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilujärjestöjen jäsenmäärien vaihtelut JOHDANTO Urheilun organisoituminen ja järjestötoiminta heijastelivat voimakkaita aatteellisia ja poliittisia asenteita 1900-luvulla. Esimerkiksi käytössä olleet liikuntatilat, -paikat ja -varusteet rajasivat ja mahdollistivat toimintaa. Urheilun keskusjärjestöjen (SVUL ja TUL) piirien jäsenmäärät kerättiin järjestöjen toimintakertomuksista tai muista tilastoasiakirjoista, jos toimintakertomuksissa ei ollut yksiselitteistä tilastoa kyseiseltä vuodelta. SVUL:n ja TUL:n välinen konkreettinen vastakkainasettelu päättyi käytännössä 1990-luvun alussa SVUL:n toiminnan alasajoon talousvaikeuksien myötä ja toisaalta TUL:n vaikuttavuus heikentyi poliittisen vastakkainasettelun heikentyessä, kun urheilun rakenneuudistuksen myötä järjestöjen toimintalogiikka ja rahanjako muuttui. Liikuntakulttuuri alkoi organisoitua Suomessa jo 1800-luvun lopulta alkaen, kuten monet muut kansalaistoiminnan muodot, kun yhdistymisvapautta lisättiin. Lähemmäs nykypäivää tultaessa palkattujen toimijoiden määrä on lisääntynyt. Osana Kokkosen (2015) tutkimusta Teivainen (2015) teki pro gradu -opinnäytteen kilpaja huippuurheilun maakunnallisesta jakautumisesta 1950?2010. Urheilumaantiede ja urheilun spatiaalinen tutkimus on ollut Suomessa verrattain vähäistä, ja se on käsitellyt viime vuosina pääasiassa palloilulajien merkitystä seudullisen tai paikallisen identiteetin, paikallisuuden ja paikan tunteen luojina (Itkonen & Kortelainen 2000, 2001; Kolamo 2000; Raento & Husso 1998). Järjestöjen toimintakertomusten tilastot ovat pitkältä aikaväliltä vertailukelpoinen aineisto, mutta niissä on piirteitä, jotka on syytä huomioida aineiston tulkitsemisessa. Alueellisten erojen osalta kattavin analyysi suomalaisesta liikuntakentästä on Kiviahon "Sport Organizations and the Structure of Society" (1973). Toiseksi teollistuminen ja yhteiskunnan modernisoituminen lisäsivät kahtiajakoa työn ja vapaa-ajan välillä, mikä edesauttoi urheiluharrastamisen lisääntymistä. Historiallisten muutosten ja maantieteellisten erojen yhteistä merkitystä alueellisiin eroihin suomalaisessa urheilussa ja liikunnassa ei ole aiemmin laajasti tutkittu. Kolmanneksi teollistuminen tehosti ihmisten järjestäytymistä ja organisoitumista esimerkiksi yhdistysmuotoisesti. TUL:sta eriytyi poliittisista syistä vuosiksi 1959?1979 Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto (TUK). Lisäksi pyrimme löytämään aluekehityksellisiä ja poliittis-aatteellisia selittäviä tekijöitä näille eroille. Huipputasolla urheilu kattaa koko maan, mutta paikkakuntien olosuhteet, perinteet ja voimavarat vaikuttavat lajien levinneisyyksiin. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme urheilua ja urheilun järjestötoimintaa maantieteellisestä näkökulmasta. Siksi keskusjärjestöjen välillä oli alusta asti selvä vastakkainasettelu. Vapaapalokuntien sekä kansanvalistusja raittiusseurojen ohella myös voimisteluja urheiluharrastus alkoi yhdistää ihmisiä
Lisäksi ei-parametristen menetelmien käyttöä tukee se, että ne eivät edellytä aineistolta normaalisti jakautuneisuutta (Ranta ym. Lähteet: Urheilumuseon arkisto, SVUL, toimintakertomukset 1951?1991; Urheilumuseon arkisto, TUL, toimintakertomukset 1951?1991.. (Hentilä 1987, 90?91, 306) Poliittisen jakauman ja väestön aineistot Urheilujärjestöjen jäsenmääriä verrattiin Tilastokeskuksen kuntakohtaisiin tilastollisiin väestöaineistoihin vuosilta 1991 ja 1981 (Suomen virallinen tilasto… 2015), vuodelta 1971 (Suomen tilastollinen vuosikirja 1972, 1973), vuodelta 1961 (Suomen tilastollinen vuosikirja 1962, 1963) sekä vuodelta 1951 (Suomen tilastollinen vuosikirja 1952, 1953). Osa ei lähettänyt tilastoja ollenkaan, ja jotkut lähettivät ne myöhässä. Järjestöt kompensoivat puutteet sovittamalla puuttuvat luvut keskiarvoihin. Poliittista jakaumaa tarkasteliin kahtiajaolla ”Sosialistiset puolueet” ja ”Ei-sosialistiset puolueet”. Keskusjärjestöjen valtiolta saamat taloudelliset avustukset pohjautuivat osin jäsenmäärään. Kuntakohtaiset väestötiedot yhdistettiin vastaamaan vuoden 1967 SVUL:n piirijakoa. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Jäsenmäärien kasvu Urheilun harrastaminen SVUL:n ja TUL:n alaisuudessa lisääntyi KUVA 1. Valtionavustusten suhde olisi ollut varsin sama vääristelystä huolimatta, sillä jako noudatti melko tarkoin oikeiston ja vasemmiston vaalikannatuksen suhdetta. 65 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilujärjestöjen jäsenmäärien vaihtelut piirien ja seurojen avulla. Tähän luokkaan kuuluu muun muassa Vihreä liitto, jonka kannatus oli vielä tuolloin vähäistä. 2002; Metsämuuronen 2004). Kokkonen (2015, 200) kuvaili, että esimerkiksi 1970-luvun alussa keskusjärjestöissä oli niiden omien tilastojen mukaan yli kaksi miljoonaa jäsentä, todellisen määrän ollessa lähempänä puolta miljoonaa. Keskusjärjestöjen (SVUL ja TUL) jäsenmäärät 1951?1991. Esimerkiksi Työväen Urheiluliiton tilastossa vuonna 1951 oli mukana Kruunuhaan Suunnistajat jäsenmäärällä 10 999. Vertasimme kasvavien ja taantuvien alueiden jäsenmäärien muutoksia kahden riippumattoman otoksen ei-parametrisella Mann-Whitney U-testillä. Presidentinvaaleja emme käyttäneet, koska niissä äänestäjien äänestyskäyttäytymiseen vaikuttaa voimakkaammin ehdokkaiden henkilökohtainen kannatus eikä niinkään puolueen kannatus. Tilastollisina menetelminä käytimme ei-parametrisia menetelmiä, koska havaintoyksiköitä eli piirejä oli aineistossamme vähän eli vain 18 kappaletta. (Urheilumuseon arkisto, TUL, toimintakertomukset, 1951) Selkeä vääristely on korjattu vähentämällä piirin tilastosta 10 500 henkeä kyseiseltä vuodelta. Vaalitilastojen luokka ”Muut puolueet” jätettiin tarkastelun ulkopuolelle niiden tarkasteluajanjaksolla alhaisen kannatuksen takia. Poliittisesta jakaumasta puhuttaessa käytämme vaalitilastojen virallista nimeämistapaa. TUL:n historian kirjoittaneen Seppo Hentilän mukaan "paperiseuroja" oli erityisesti 1960-luvulla. (Hentilä 1987, 306?307; Kokkonen 2013, 44) Myös valtiontilintarkastajat selvittivät SVUL:n ja TUL:n toimintaa 1960-luvun alussa. Toisaalta opetusministeriön ohjeissa puhuttiin toiminnan laajuudesta ja laadusta. Edellä mainitut kuntamuutoksista johtuvat virheet korjattiin laskemalla vuoden 1967 piirijaon mukaisille alueyksiköille väkiluvulla painotetut jäsenosuudet. Suomessa toteutetut kuntaliitokset aiheuttavat aineistoon pientä virhettä, koska uudet kuntakohtaiset väestötiedot noudattavat uusia kuntarajoja. Alueiden poliittisen jakauman ja urheilun keskusjärjestöjen jäsenten osuuksien välistä korrelaatio selvitettiin ei-parametrisella Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Piirejä on yhdistynyt varsinkin 1900-luvun alkupuoliskolla. Tällaisissa tapauksissa luokittelimme kunnan kuulumaan siihen vuoden 1967 piiriin, johon suurin osa kunnan pinta-alasta osuu. Kuntakohtaiset äänimäärät yhdistettiin vastaamaan vuoden 1967 SVUL:n piirijakoa, johon myös TUL:n piirit sovitettiin. Alueiden poliittista ja aatteellista jakaumaa kuvastimme eduskuntaja kunnallisvaalien puoluekohtaisilla äänimäärillä. Puolueiden kannatus alueittain laskettiin Suomen virallisen tilaston vaalitilastoista (Suomen virallinen tilasto... Vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi ”vasemmistolaiset ja oikeistolaiset” puolueet. Seurojen vuosiraportointi oli puutteellista. Urheilujärjestöille oli tärkeää osoittaa jäsenmäärien jatkuvaa kasvua. Raportissa kiinnitettiin huomiota erityisesti jäsenmääriin ja matkaavustusten käyttöön. Tämä luokittelu on sama kuin virallisten vaalitilastojen luokittelu (kts. Väestöaineistosta laskettiin alueiden eli SVUL:n vuoden 1967 piirien asukaslukujen muutokset, joiden perusteella alueet jaettiin kasvaviin ja taantuviin alueisiin. TUL:n piirit on sovitettu vastaamaan SVUL:n piirijakoa. Tämän tutkimuksen paikkatietoanalyysit toteutettiin ArcMap 10.3.1 -ohjelmalla, ja tilastoanalyysit laskettiin SPSS 23.0 -ohjelmalla. Vanhat pienemmät piirit yhdistettiin aineistossa vastaamaan uudempia isompia ja yhdistyneitä piirejä. Suomen virallinen tilasto… 1993, 184). Tämä lisäsi kiusausta vääristellä määriä ylöspäin. 1952; 1962; 1974; 1979; 1993)
Keskusjärjestöjen (SVUL ja TUL) jäsenten osuus koko väestöstä 1951?1991. +44,6 %). Ne erottuvat sekä väkiluvultaan että TUL:n ja SVUL:n jäsenmääriltään. Nämä alueet ovat niin sanottuja kasvavia ja kaupungistuvia alueita (Stjernberg 2015). +23,9 %) vai kasvava (ka. Yksi maaltamuuton vaikutuksia heikentävä tekijä aineistossamme on urheiluseurojen jäsenpolitiikka. Aineistomme perusteella sekä SVUL:n että TUL:n jäsenten suhteellisessa osuudessa esiintyi ajallisia ja alueellisia eroja eri puolella Suomea (Kuva 3). Kasvu koostui pääasiassa SVUL:n jäsenten voimakkaammin lisääntyneestä määrästä. Toisaalta havaitsimme, että vuosien 1961 ja 1971 välillä kaupungistuvien ja kasvavien alueiden jäsenten osuus koko väestöstä kasvoi merkitsevästi enemmän kuin taantuvien maaseutuvaltaisten alueiden. 66 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilujärjestöjen jäsenmäärien vaihtelut jatkuvasti tutkimusjakson aikana (kuvat 1 ja 2). Kuten keskusjärjestöt, myös urheiluseurat harrastivat luovaa tilastointia. Tämä kahtiajako näkyy tuloksissamme kahdella tavalla (Kuva 3). Muuttoliikkeistä huolimatta urheilujärjestöjen jäsenmäärä jatkoi tasaisesti kasvuaan myös vuosien 1961 ja 1971 välillä. Tällaisia taantuvia alueita, joissa väkiluku laski vuodesta 1961 vuoteen 1971, olivat aineistossamme Etelä-Pohjanmaa (-5,3 %), Kainuu (-2,4 %), Keski-Pohjanmaa (-5,3 %), Keski-Suomi (-3,6 %), Lappi ja Länsi-Pohja (-5,6 %), PohjoisKarjala (-9,6 %), Pohjois-Pohjanmaa (-2,4 %), Pohjois-Savo (-5,4 %) ja Suur-Savo (-6,3 %). Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton (TUK) toimintakausi 1959-1979 TUL:n rinnakkaisjärjestönä ei tässä kohdassa aikasarjaa (1961?1971) aiheuta merkittävää virhettä tilastoihin, koska kyseiset seurat erosivat TUL:sta vuonna 1959, ja TUK sulautettiin takaisin TUL:on vuonna 1979. Sen sijaan järjestökohtaisissa jäsenmäärän muutoksissa kasvun ero ei ole tilastollisesti merkitsevää (SVUL p = 0,076; TUL p = 0,441) taantuvien ja kasvavien alueiden välillä. Tämä muutos tasoitti niitä eroja, jotka ovat saattaneet vaikuttaa aatteellisten ja poliittisten asenteiden alueellisiin eroihin. Yleinen urheilujärjestöjen jäsenten osuus koko väestöstä kasvoi vaihtelevasti eri alueilla, ja kasvun ero on tilastollisesti merkitsevää ei-parametrisen Mann-Whitneyn U-testin perusteella (p = 0,016) sen mukaan onko alue ollut taantuva (ka. Tämä näkyy siinä, että TUL on menettänyt jäseniään merkittävästi vuoteen 1991. Lähteet: Urheilumuseon arkisto, SVUL, toimintakertomukset 19511991; Urheilumuseon arkisto, TUL, toimintakertomukset 1951?1991; Suomen tilastollinen vuosikirja 1952?73; Suomen virallinen tilasto... Hentilä 1987) Tämä hidastaa maaltamuuton näkymistä aineistossa, vaikka otanta on tehty 10 vuoden välein. 1960-luvulla Suomesta muutti Ruotsiin noin 143 000 suomalaista (Pekkala 2000, 13). Työläisten aatteellisuus sekä työläisten sijoittumisen alueellisuus, ovat lieventyneet hyvinvointivaltion kehittymisen ja tuotannollisten muutosten myötä. Väkiluku kasvoi voimakkaasti erityisesti positiivisen muuttoliikkeen ansiosta Helsingissä ja Uusimaalla (+17,6 %), sekä Hämeessä ja Lahdessa (+8,3 %), joiden kaupunkiseudut kehittyivät tuolloin voimakkaasti. Vaikka järjestöjen jäsenmäärissä on aineistosta johtuvia puutteita, voi kokonaiskuvasta tehdä useita johtopäätöksiä urheilun järjestäytymisestä Suomessa. 1960ja 1970-lukujen muuttoliike on tärkeä tämän tutkimuksen kannalta, koska Pekkalan (2000, 17) mukaan juuri tuolloin Suomen sisäiset hyvinvoinnin ja työllisyyden alue-erot kaventuivat. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaupungistuminen ja suurten ikäluokkien maalta muutto ei ole laajassa mittakaavassa vähentänyt urheilujärjestöjen jäsenmääriä. Tuolloin oli myös yleistä muuttaa työn perässä ulkomaille, esimerkiksi Ruotsiin. Pitkän vakaan kehityksen jälkeen TUL:n jäsenmäärä laski vuodesta 1981 vuoteen 1991. Suomessa näkyy kahtiajako maaseudun ja kaupunkien kesken. (esim. Toiseksi maaseudun ja kaupunkien kasvava ero näkyy maan sisäisenä muuttoliikkeenä maaseudulta kaupunkiin, mikä oli voimakkainta 1960?1970 -luvuilla. Varsinkin Länsi-Pohjan laskua selittää tuolloin vallinnut voimakas maastamuutto rajan taakse Ruotsiin. Nykyään suurin osa väestöstä asuu kaupungeissa, koska kaupungistuminen on ollut nopeaa (Pekkala & Ritsilä 1999). Jäseniksi on voitu merkitä jäsenkirjanpidossa henkilöitä, jotka ovat muuttaneet paikkakunnalta pois vuosia aiemmin. 2015.. Vain LänsiPohjassa ja Suur-Savossa SVUL:n absoluuttinen jäsenmäärä laski vuodesta 1961 vuoteen 1971. Ensinnäkin urheilujärjestöjen jäsenmäärissä erottuvat maaseutuvaltaiset piirit ja kaupunkivaltaiset piirit. Alueiden muutokset ja muuttoliike Suomessa aluerakenne eroaa eri puolella maata, vaikka asutus onkin melko harvaa koko maassa (Pekkala 2000). Poliittinen jakauma ja aatteet Suomalaista yhdistystoimintaa tutkineen Siisiäisen mukaan yleishyödylliset yhdistykset ovat olleet merkittäviä toimijoita niin politiiKUVA 2. Urheilun harrastaminen siis kasvatti suosiotaan kasvavilla alueilla nopeammin kuin taantuvilla alueilla
Lähteet: Urheilumuseon arkisto, SVUL, toimintakertomukset 1951–1991; Urheilumuseon arkisto, TUL, toimintakertomukset 1951?1991; Suomen tilastollinen vuosikirja 1952?73; Suomen virallinen tilasto... 67 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilujärjestöjen jäsenmäärien vaihtelut KUVA 3. Aluejako noudattaa SVUL:n 1967 piirijakoa. 2015.. Keskusjärjestöjen (SVUL ja TUL) jäsenmäärät 1951, 1961, 1971, 1981 ja 1991 suhteessa asukaslukuun
Vuonna 1961 TUL:n jäsenmäärä korreloi mekitsevästi sekä sosialististen (p = 0,003) puolueiden että ei-sosialististen puolueiden (p = 0,002) kannatuksen kanssa. Yhteisöjen muodostamiseen on liitetty myös negatiivisia puolia. 1990; 31?57; Hentilä 1987, 32?34) Vastaavasti vuoden 1981 tilastoissa TUL:n jäsenmäärä kasvoi, kun TUK:n seurat olivat liittyneet takaisin TUL:on. Tätä selittää Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen SDP:n piiriin kuuluneen TUK:n perustaminen vuonna 1959. TUK:n voimakkaimmat kannatusalueet olivat Satakunnan ja Saimaan lisäksi Helsinki. SVUL:n jäsenosuudet puolestaan ovat olleet alueellisesta poliittisesta jaukamasta riippumattomia koko aikasarjan ajan. Esimerkiksi voimakkaat sidokset yhteisön sisällä saattavat estää uusien ihmisten liittymisen yhteisöön (esim. Voimakkaan muuttoliikkeen aikana seuratoiminta kasvoi nopeammin kaupungistuvilla ja kasvavilla alueilla kuin maaseutumaisilla taantuvilla alueilla. Vuosien 1951?1961 välillä TUL:n jäsenmäärien osuus väestöstä ei kasvanut monilla alueilla vaikka samaan aikaan SVUL:n osuus kasvoi. 1951 TUL SVUL Sosialistisuus Korrelaatio (p-arvo) 0,455 (0,066) -0,051 (0,842) Ei-sosialistisuus Korrelaatio (p-arvo) -0,708 (0,001) -0,218 (0,384) 1961 Sosialistisuus Korrelaatio (p-arvo) 0,672 (0,003) 0,117 (0,644) Ei-sosialistisuus Korrelaatio (p-arvo) -0,700 (0,002) -0,155 (0,539) 1971 Sosialistisuus Korrelaatio (p-arvo) 0,544 (0,200) 0,162 (0,520) Ei-sosialistisuus Korrelaatio (p-arvo) -0,534 (0,023) -0,140 (0,581) 1981 Sosialistisuus Korrelaatio (p-arvo) 0,531 (0,024) 0,012 (0,961) Ei-sosialistisuus Korrelaatio (p-arvo) -0,531 (0,024) -0,120 (0,961) 1991 Sosialistisuus Korrelaatio (p-arvo) 0,422 (0,081) -0,148 (0,558) Ei-sosialistisuus Korrelaatio (p-arvo) -0,257 (0,302) 0,427 (0,077) TAULUKKO 1. Järjestötason lisäksi poliittisuus näkyi myös aluetasolla. TUK:n kokonaisjäsenmäärä vuonna 1971 oli 107 948 ja TUL:n 340 129 (Urheilumuseon arkisto, TUK, toimintakertomukset 1959-71; Urheilumuseon arkisto, TUK, valtionapuhakemukset opetusministeriölle 1972, piirien toimintaselvitykset 1971; Urheilumuseon arkisto, TUL, toimintakertomus 1971) YHTEENVETO 1900-luvun jälkipuolisko oli Suomessa järjestäytyneen urheilun aikaa. Urheilujärjestöjen jäsenten osuuden ja sosialististen ja eisosialististen puolueiden kannatusten välinen eiparametrinen Spearmanin järjestyskorrelaa tiokerroin (suluissa parvo). Tietyillä alueilla TUL:n kannatus oli marginaalista suhteessa SVUL:iin, ja vastaavasti osalla alueista kannatus oli korkea. (Bärlund ym. SVUL:n jäsenmäärät eivät minään vuonna korreloineet merkitsevästi puolueiden kannatuksen kanssa. Korreloimattomuus johtuu siitä, että SVUL:n jäseninä oli myös merkittävissä määrin vasemmistolaisia puolueita kannattavia, joille porvarilliseen urheiluun kuuluminen ei ollut ongelma. 1990-luvulle tultaessa poliittisuus urheilujärjestöjen jäsenvalinnassa alkoi hälvetä. 68 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilujärjestöjen jäsenmäärien vaihtelut kan, kulttuurin, uskonnon kuin sosiaalisen hyvinvoinnin sektoreilla. Urheilujärjestöjen ja vaalitulosten aikasarjassamme vuoden 1951 ajanhetkellä TUL:n jäsenmäärä korreloi ei-parametrisen Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen mukaan tilastollisesti merkitsevästi negatiivisesti (p = 0,001) ei-sosialististen puolueiden kannatuksen kanssa (Taulukko 1). Seuratoimintaan osallistuttiin sekä maaseudulla että kaupungeissa. (Siisiäinen 2011, 172) Ihmisten kuulumista erilaisiin yhteisöihin, kuten urheiluseuraan, on tulkinnut Siisiäisen ohella esimerkiksi Coleman (1988) sosiaalisen pääoman käsitteellä. Vuonna 1991 näkyy TUL:n kannatuksen ja aatteellisuuden merkityksen hiipuminen. Aineistomme perusteella jatkuvasti kasvanut osuus väestöstä kuului jompaan kumpaan kahdesta urheilun suuresta keskusjärjestöstä, jotka kattoivat suurimman osan suomalaisesta järjestäytyneestä urheilusta. TUL:n puheenjohtajana toimineen SDP:n puoluesihteerin Väinö Leskisen menetettyä valta-asemansa TUL:ssa hän veti tukijoukkonsa mukanaan uuteen Urheilun Tuki -yhdistykseen, jonka pohjalta perustettiin lopulta Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto. (Kuva 3) Kiviahon (1973) mukaan merkittävä tekijä SVUL:n ja TUL:n alueellisissa painotuksissa on alueen poliittinen jakauma. Ihmiset muodostavat yhteisöjä saavuttaakseen jaettuja päämääriä tehokkaammin, ja oppivat samalla luottamaan toisiinsa. Toisin sanoen TUL:n jäsenmäärät olivat Suomessa tuolloin sitä alhaisempia mitä korkeampaa oli ei-sosialististen puolueiden kannatus. TUK:n piiriorganisaatio muodostui hiljalleen 1960-luvun aikana ja vuoteen 1971 mennessä sillä oli 12 piiriä, jotka erosivat alueiltaan TUL:n ja SVUL:n piireistä. Tulostemme perusteella sosialistisia puolueita kannattaneet valitsivat herkemmin urheilujärjestönsä poliittisen suuntauksen perusteella. Toisaalta joillain alueilla, kuten Varsinais-Suomessa TUK:n perustaminen ei aiheuttanut juuri vaikutuksia. Luottamus muodostaa pohjan yhteiskunnan demokratialle. Tulosten perusteella esimerkiksi Eteläja Keski-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Karjalan ja Kainuun alueilla TUL:n edustus on merkittävästi pienempää kuin muilla alueilla. Portes 1998). Todennäköisesti merkittävälle osalle urheilujärjestöjen jäsenistä mielekäs mahdollisuus liikunnan ja urheilun harjoittamiseen on ollut tärkeämpi tekijä seuraan kuulumiselle kuin keskusjärjestön poliittinen suuntaus tai riippumattomuus. Sosialistisen kannatuksen kanssa korrelaatio on positiivinen, ja ei-sosialistisen kannatuksen kanssa negatiivinen. Työväenurheilun sisäinen valtataistelu näkyy aineistossamme kahdella tavalla. TUL:n jäsenmäärä ei enää korreloi tilastollisesti merkitsevästi poliittisen kannatuksen ja aatteen mukaan. Tutkimusaineiston perusteella voi kysyä, voivatko voimakkaat sidokset samanhenkisten yhteisöjen sisällä ja väleillä rajata myös valtayhteisöistä poikkeavien yhteisöjen muodostamista. SVUL:n lakkauttaminen ja toisaalta TUL:n aseman heikentyminen poistivat urheilujärjestöjen keskuudesta voimakkaan polaarisen kahtiajaon. SVUL:n jäsenyys on suositumpaa alueilla, joilla poliittinen oikeisto eli ei-sosialistinen vakaumus saa eniten kannatusta. tummennetut tunnus luvut). Vastaavasti TUL:n kannatus on voimakkainta siellä, missä poliittinen vasemmisto eli sosialistinen vakaumus on kannatetumpaa. Käytännössä kyse oli SDP:n sisäisestä valtataistelusta ja lopulta hajaannuksesta. Tämä tutkimus antoi uutta tietoa urheilun keskusjärjestöjen jäsen. Edelleen vuonna 1981 TUL:n jäsenmäärän korrelaatio sekä sosialistisen että ei-sosialistisen kannatuksen kanssa on merkitsevä (vastaavasti p = 0,024 ja p = 0,024). Ainakin osa urheilusta oli politiikkaa. Tämän jälkeen poliittisuus on heikentynyt 1990-luvulla. Vaikka väestötasolla SVUL:n kannatus ja ei-sosialististen puolueiden kannatus ei korreloinut tutkimuksessamme keskenään, on SVUL:ia pidetty perinteisesti porvarillisen, ei-sosialistisen urheilun edustajana. Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että TUL:n jäsenosuudet ovat noudattaneet alueellista poliittista jakaumaa 1980-luvulle asti. Näillä alueilla TUL menetti tuhansia jäseniä. Tuloksemme tukevat tätä havaintoa. Tilastollisesti merkitsevän parvon rajaarvo on 0,05 (kts. Vuonna 1971 TUL:n jäsenmäärä korreloi edelleen merkitsevästi negatiivisesti ei-sosialistisen kannatuksen kanssa (p = 0,023)
Helsinki, Tilastollinen päätoimisto. Urbaanit yleisöt propagandan ja brändäyksen palveluksessa: Berliinin olympialaiset 1936 ja Saksan jalkapallon MM-kisat 2006 keskitettyinä (media)spektaakkeleina. Sports geography: an oveview. Kiteeläinen pesäpallo paikallisena ja seudullisena ilmiönä. & Itkonen, H. Suomen Urheilumuseosäätiön tutkimuksia 2. Editorial. Pekkala, S. Annual Review of Sociology, 24: 1?24. Verkkojulkaisu 2015. Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 1999. & Kortelainen, J. 1977. Suomalaisen kilpaja huippu-urheilun alueelliset piirteet: Jalkapallon, jääkiekon, koripallon, lentopallon, pesäpallon, salibandyn, hiihdon ja yleisurheilun leviäminen ja alueellinen keskittyminen maakunnittain 1950?2010. Suomen virallinen tilasto (SVT) XXIX A 28: kansanedustajain vaalit 1962. 1996. Helsinki. LÄHTEET ARKISTOLÄHTEET Urheilumuseon arkisto Suomen Voimistelu ja Urheiluliiton arkisto (SVUL) Toimintakertomukset Työväen Urheiluliiton arkisto (TUL) Toimintakertomukset Tilastot Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton arkisto (TUK) Toimintakertomukset Valtionapuhakemukset opetusministeriölle TILASTOJULKAISUT Suomen tilastollinen vuosikirja 1952 (1953). & F.n. Kolamo, S. 1998. Kokkonen, J. The International Communication Gazette 75 (5?6), 502–520. & Dejonghe, T. Belgeo 2008 (2), 1?11. 1988. Kiviaho, P. Teoksessa: H. Helsinki, Tilastollinen päätoimisto. 1974. Helsinki: Yliopistopaino. Coleman, J. Suomalaisten 1960ja 1970-lukujen lähiöiden sosioekonominen kehitys ja alueellinen eriytyminen. Media & Viestintä 37 (1), 62–83. Sports geography. 1998. Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, geotieteiden ja maantieteen laitos.. 1952. 1993. Sänkiaho, R. 2013. Keuruu: Otavan kirjapaino. Liikuntasuunnittelun laitos. Sironen (toim) Urheilu katsoo peiliin. Pro gradu. Suomen tilastollinen vuosikirja 1962 (1963). Helsinki: Methelp. 2015. Suomalaisen liikuntakulttuurin lähihistoria. & Kortelainen, J. Helsinki. Yhteiskuntapolitiikka 80 (6), 547?561. & Vuolteenaho, J. Siisiäinen, M. Suomalainen liikuntakulttuuri : juuret, nykyisyys ja muutossuunnat. Teivainen, A. 2015. 1944. Suomen Urheilun historia I. Constructing local life (toim. Jatkotutkimuksia voisi kohdentaa saatujen tulosten perusteella joko tarkempaan kuntatason tarkasteluun, tai ottaa huomioon muutkin urheilun keskusjärjestöt kuten esimerkiksi ruotsinkielinen Finlands Svenska Centralidrottsförbund ja lyhytikäinen Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto (TUK). Helsinki: Postmediat Oy. Kolamo, S. 2015. Metsämuuronen, J. Halila, A. 2000. Stjernberg, M. Jyväskylän yliopisto. & Ritsilä, J. Alanen, Leena & Siisiäinen Martti). Alueellisille eroille löydettiin maantieteellisen lähestymistavan avulla yhteiskunnallisia selittäviä tekijöitä kaupungistumisesta, työväestön keskittymisestä sekä poliittisten aatteiden alueellisesta jakaumasta. 8. Portes, A. Jyväskylä: Atena. Ranta, E., Rita, H. Hentilä, S. Historiallisia tutkimuksia LIII. 2011. & Vuolteenaho, J. Ilmanen, K. Sotkamon Jymyn pesäpallomenestys ja paikan tunne. Pekkala, S. Bärlund, T. Keuruu: Otavan kirjapaino. 'Social Capital: Its Origins and Applications in Modern Sociology'. 1987. 2015. 2008. The Review of Regional Studies 29(3), 226?240. Joensuun yliopisto. Alue ja ympäristö 40 (2), 17?34. Biometria. Liikuntaa hyvinvointivaltiossa. Itkonen, H. University of Jyväskylä. Suomenkielisten miesvoimisteluja urheiluseurojen synnystä, perustajien yhteiskunnallisesta koostunnasta ja emäseuroista. American Journal of Sociology 94: 95?119. 2001. TUK 1959?1979 – työläisurheilijain toinen mahdollisuus. 2013. Suomen työläisurheilun historia III. Sports, space and the city. Helsinki, Tilastokeskus. Suomen virallinen tilasto (SVT) XXIX A 23: vaalitilasto, eduskuntavaalit vuonna 1951. Suomen virallinen tilasto (SVT): väestörakenne (verkkojulkaisu). Suomen virallinen tilasto (SVT) Vaalit 1993: 1: kunnallisvaalit 1992. 5.10.2015, http://www.stat.fi/til/vaerak/ KIRJALLISUUS Bale, J. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella jatkotutkimuksissa voisi selvittää myös yksittäisten lajiliittojen alueellisia jäsenmääriä suhteessa yhteiskunnallisiin ja väestöllisiin muuttujiin. Helsinki, Tilastollinen päätoimisto. Suomen miesvoimisteluja urheiluseurat vuoteen 1915. 2002. Tutkimus suomalaisen urheiluseuran muutoksesta. 1973. Terra 113 (2), 65?75. Kansalaistoimijat ja kunnat liikuntapalvelujen tuottajina Pohjois-Karjalassa. The interplay of mediascapes and cityscapes in a sports mega-event: Rebranding South Africa through the FIFA World Cup 2010. 2000. Itkonen, H. Suomen Urheilumuseosäätiön tutkimuksia 3. painos. Kolamo, S. 2000. & Husso, K. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia. & Kouki, J. Suomela, K. 199–211. Kansalaisten liikuttajat. 2004. Suomen tilastollinen vuosikirja 1972 (1973). Hämeenlinna: Karisto. Bale, J. Itkonen, H. Palkintona »Satakunnan herruus» – jääkiekko, identiteetti ja paikan henki Porissa ja Raumalla. Terra 112 (4), 249–254. A macroeconomic analysis of regional migration in Finland, 1975?95. 1962. London: Routledge. Itkonen, H. 1990. Helsinki, Tilastokeskus. "Tarmompa poekija ollaan". Helsinki, Tilastollinen päätoimisto. 1989. Jyväskylä: Jyväskylä University Press. Alue ja Ympäristö 27 (2), 33–46. Pienten aineistojen analyysi: parametrittomien menetelmien perusteet ihmistieteissä. 1999. Maakunnan lippulaivaksi – kamppailu pesäpallon alueellisesta herruudesta. Raento, P. Kansantalouden aikakauskirja 96, 1/2000, 11–18. Teoksessa Field and Capitals. Kilpaurheilun keskittyneisyys. Nygrén, H & Virtanen, S. Suomen Historiallinen Seura. 2000. Sport organizations and the structure of society. London: E. Roiko-Jokela & E. Bale, J. Helsinki, Tilastokeskus. 1959. Suomen virallinen tilasto (SVT) XXIX B 8: kunnallisvaalit 1972. Spon. Kolamo, S. Social Capital in the Creation of Human Capital. Studies in sport, physical education and health, 4. 2011. Kitee: Kiteen Paino. 2014. & Simola, M. Networks and voluntary associations as social capital in local fields. 1991. Kokkonen, J. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. 1993. Kenttien kutsu. 69 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Urheilujärjestöjen jäsenmäärien vaihtelut määrien historiallisesta ja maantieteellisesta kehityksestä Suomessa. & Vuolteenaho, J. Tutkimuksia 17, 2?3. Aluetalouden kehitys Suomessa, 1960?1998. Helsinki, Tilastokeskus. Kuningaspelin sisäja ulkopuoliset: brändättyjä jalkapallotiloja Etelä-Afrikan MM-kisoissa ja Englannin Valioliigassa. Tampere: Gaudeamus
Taustalla vaikutti myös vasemmiston statuksen nousu, mikä kehitti Suomea pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. During 1980s and 1990s the national team won their first medals and championship that increased hockey’s popularity and the enthusiasm to build indoor ice rinks even more. In Finland the end of the war led to the rise of left-wing political movements, urbanization and economic growth, and eventually to the founding of a modern Nordic welfare state during the 1960s and 1970s. The Finnish national team started to gain success in the international games from the 1970s. Ice hockey is a modern sport where made-up environment has a significant meaning. Sisäpolitiikassa opetusministeriö (OPM) sai liikuntapoliittiset asiat vastuulleen 1920-luvulla ja ohjasi sen jälkeen aktiivisesti koko kansakunnan liikkumista. Suomen maajoukkueen orastava kansainvälinen menestys ja junioreiden lukumäärän kasvu loivat 1970-luvulla uudenlaisen jäähallien tarpeen. Jääkiekon siirtyminen ulkokentiltä sisä lajiksi vuodesta 1965 alkaen. Asukaslukuun suhteutettuna halleja on Suomessa toiseksi eniten koko maailmaan verrattuna. Eerikinkatu 23 A 1, 00180 Helsinki/kimmo.isotalo@alumni.helsinki.fi ABSTRACT Isotalo K. The building of artificial ice and indoor ice rinks became possible after The Second World War that changed the world. Tämän tyydyttämiseksi SJL ja OPM kehittivät yhteistyötavan, jolla kunnat saatiin innostumaan hallien rakentamisesta. Liikunta & Tiede 53 (6), 70–78. As a result the comprehensive indoor ice rink network in Finland today is the second biggest in the World, when compared to the number of population. Suomen Jääkiekkoliiton (SJL) perustaminen sekä lajin SM-sarjan käynnistäminen että maajoukkuetoiminnan aloittaminen tapahtuivat kaikki 1920-luvulla. Kisoista saadut tulot sijoitettiin vastaperustettuun Jääkiekkosäätiöön, jonka varallisuus on sittemmin edistänyt merkittävästi lajin kehitystä. The tournament was an economic success for FIHA and the profit was given to the Hockey foundation. 2016. Turnaus kasvatti jääkiekon suosiota ja ennen kaikkea Jääkiekkoliiton varallisuutta. Sotien jälkeen jääkiekkoilu nousi valtiontukea nauttivien urheilulajien piiriin, mikä mahdollisti maamme ensimmäisen jäähallin rakentamisen vuonna 1965 ensimmäisiä MM-kotikisoja varten. Innostus kasvoi miesten maajoukkueen voittamien mitalien ansiosta ja viimeisten vuosikymmenten aikana jäähallit ovat yleistyneet maamme tyypillisimmiksi rakennetuiksi liikuntapaikoiksi. The transition of Finnish Ice Hockey from outdoors to indoor sport from the year 1965. Sport issues were given to The Ministry of Education during the 1920s and after that ministry has strongly guided the development for example by building indoor sport places. Alkuvaiheessa ministeriö suosi yleisurheilukenttien rakentamista, mutta kääntyi vuosisadan loppupuolelta alkaen kannattamaan sisäliikuntapaikkojen valmistamista. The Finnish Ice Hockey Association (FIHA) was founded in the 1920s and also the first main league seasons and international games were played at the same time. Liikunta & Tiede 53 (6), 70–78. 70 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Jääkiekko ulkokentiltä sisälajiksi JÄÄKIEKON SIIRTYMINEN ULKOKENTILTÄ SISÄLAJIKSI VUODESTA 1965 ALKAEN Kimmo Isotalo FM, jatko-opiskelija, Itä-Suomen yliopisto/Historiaja maantieteiden laitos. The Ministry of Education started to fund hockey during the 1950s, what helped significantly the building of the first indoor ice rink in 1965 to Tampere for the first Championship games in Finland. Jääkiekko on modernin yhteiskunnan peli, jonka kehitykseen toisen maailmansodan jälkeen rakennetut pelija harrastusolosuhteet ovat vaikuttaneet oleellisesti. Avainsanat: jääkiekko, kilpaurheilu, liikuntapaikka, liikuntakulttuuri, yhteiskunnan muutos. Wins helped FIHA´s goal to get more funding from the local authorities to build more indoor ice rinks. Rakennusprojektit tulivat mahdollisiksi urbanisoitumisen sekä talouskasvun myötä. The foundation has since had a major influence for the development of Finnish hockey. Hockey developed slowly in Finland during the 20th century together with the rest of the society. Jääkiekon suosio kehittyi 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä lähtien kaupungistumisen edetessä ja laji kytkeytyi osaksi yhteiskunnallista muutosprosessia. 2016. Keywords: ice hockey, competitive sports, sports facilities, sport culture, changes in the Finnish society TIIVISTELMÄ Isotalo K
Sota-ajan jälkeen kehitys jatkui ennen kaikkea Hämeessä, mutta SJL pyrki myös aktiivisesti luomaan uusia pelipaikkakuntia. Radioiden ja televisioiden yleistyminen kotitalouksissa paransi tiedonvälitystä sekä kasvatti muun muassa urheilun kansansuosiota. Jääkiekon nousun on ajateltu kuvaavan historiallista edistystä, jossa suomalaiset ovat kehittyneet yksilöurheilijoista taktisia elementtejä haastavissa olosuhteissa käyttäviksi joukkuepelaajiksi. Jääkiekko keräsikin jo 1930-luvun Tampereella enemmän harrastajia kuin jääpallo, vaikka muualla Suomessa tilanne oli päinvastainen. (Ilmanen 1996: 37, 84; Vasara 2004: 50, 53, 57–58; VUL 5.3.1928, 28.2.1929, 20.2.1930) Pelikausi pidemmäksi tekojäillä Toisen maailmansodan jälkeen Suomi eli muutoksessa. Kehitys on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeisten yhteiskunnallisten ja liikuntakulttuuristen muutosten seurauksena 1950-luvulta lähtien. Hyödynnän Itkosen päätelmiä omassa artikkelissani. Pohdin myös yleisemmin, miten tekojäiden ja erityisesti jäähallien rakentaminen heijastuu rakennetun liikuntaympäristön merkityksen kasvuun. Suuri muuttoliike maalta kaupunkeihin käynnistyi, teollisuus vahvistui ja teknologinen kehitys eteni. Tarkastelu kohdentuu tekojääratojen sekä jäähallien merkitykseen. Jääkiekon synty ja leviäminen Suomeen Kanadassa kehitetty hockey-peli levisi Eurooppaan 1800-luvun lopulla. Käytännössä olen soveltanut perinteisiä arkistotutkimuksen sekä haastattelututkimuksen toimintaperiaatteita. Liitto haki parannusta tilanteeseensa liittymällä SVUL:n jäseneksi vuonna 1937, mikä laajensikin jääkiekon levinneisyyttä. (Lämsä 2011: 164; Valkonen 1997) Kilpaurheilulla on 1900-luvun alusta alkaen ollut merkittävä asema suomalaisten mielessä ja useat eri tahot ovat pyrkineet vaikuttamaan sen kehitykseen. Lajin kilpailija oli jo 1800-luvun lopulla maassamme yleistynyt eurooppalainen jäähockey eli bandy. Kansainvälinen Jääkiekkoliitto (LIGH, myöh. (Kokkonen 2008: 46; Therborn 2012) TUTKIMUSASETELMA Tässä artikkelissa käsittelen rakennetun liikuntaympäristön vaikutusta jääkiekon leviämiselle ja kehitykselle. Tutkin siis, miten tekojäät ja jäähallit ovat yleistyneet Suomessa 1950–2000-luvuilla, miten kyseiset rakennuskohteet ovat levinneet alueellisesti ja mikä merkitys leviämisellä on ollut jääkiekon kannalta. Teksti on osa väitöskirjaprojektiani ja siksi rajaan aiheen tässä 1900-luvun loppupuolelle ja 2000-luvun alkuun. Ennen 1920-luvun jälkipuoliskoa Suomessa pelattiin kuitenkin virallisia otteluita ainoastaan jääpallossa. Eurooppalaisen jääkiekon keskuksina toimivat Lontoo, Pariisi, Bryssel, Praha ja Berliini, joissa laji kytkeytyi osaksi suurkaupunkielämää. Urheiluvaikuttamisen keskiössä on ollut kansainvälisen menestyksen tavoittelu arvokilpailuissa ja erityisesti olympialaisissa suomalaisille tärkeissä perinnelajeissa, kuten yleisurheilussa, hiihdossa ja painissa. Jääkiekkoharrastuksen alettua molemmat lajit innostivat väestöä; ensi kädessä ylioppilaita sekä oppikoululaisia kasvavissa teollisuusja kauppakaupungeissa Tampereella, Helsingissä ja Viipurissa. Tampereelta alkoi myös pääsarjakiekkoilu vuonna 1928 ja kaupungissa toimineesta jääkiekkoseura Ilveksestä tuli lajin edelläkävijä. Jääkiekkoon on liitetty osia suomalaisuudesta ja nationalistisia elementtejä esimerkiksi sodista. TK 1983–84: puheenjohtaja Matti Ranki) Suomalaisen jääkiekkoilun kehitys nykyajan suosituimmaksi urheilumuodoksi on ollut vahvasti sidoksissa pelija harjoitusolosuhteiden rakentamiseen. Kvantitatiivisia metodeja käytin puolestaan laskiessani osuuksia ja tunnuslukuja tilastoaineistosta. Kirjallisuudessa erityisesti Jääkiekkoliiton historiaa valottava Ari ja Pasi Mennanderin Leijonien tarina, Matti Wacklinin Kirvesrinnat – Tapparan tarina sekä tekojääkenttien ja jäähallien historiaa avaava Helge Nygrénin Jääkenttäsäätiö ovat käsitelleet monipuolisesti maamme jääkiekkoilua yhteiskuntahistoriallisesta näkökulmasta. Näin on asianlaita myös suomalaisen jääkiekon suhteen.(SJL. (Valkonen 1997: 48–50, 53) Suomeen hockey levisi 1920-luvulla, jolloin elettiin 1900-luvun alun järjestökulttuurin aikakautta. Lisäksi jäähallien kehityksen kartoittaminen eri vuosikymmenillä on vaatinut tilastomenetelmien sekä karttasovellusten käyttöä. Tutkimukseni keskeinen aineisto on Jääkiekkoliiton arkisto, jota olen täydentänyt opetusministeriön arkistoilla, haastatteluilla ja media lähteillä. Suomalaisen jääkiekkoilun olosuhderakentamisen varhaisempia vuosia olen tutkinut vuonna 2015 Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjassa julkaistussa artikkelissani Luonnon armoilta halleihin: jääkiekon ensi askeleet kansallislajiksi. Jääkiekko saavutti suosiota varsinkin Pirkanmaan maaseutualueella ja sai tukea Suomen Luistinliitolta. Valtion urheilulautakunta (VUL) perustettiin vuonna 1920 ohjeistamaan ja rahoittamaan liikunta-asioita, minkä lisäksi kunnat perustivat omia urheilulautakuntia. (Ilmanen 1996: 43–44, 67, 83–84; Isotalo 2015: 4; www.jaakiekkomuseo.fi) Suomalainen liikunta siirtyi valtiolliseen ohjaukseen itsenäistymisen jälkeen. Toisaalta päämääränä ovat mahdollisimman hyvät tulokset, jotka saatetaan lajista riippuen ulottaa jopa kansainvälisen menestyksen tasolle, ja toisaalta lajin kannalta riittävien harjoitusmahdollisuuksien luominen. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetut tekojääradat pidensivät pelikautta ja 1960-luvulta alkaen jäähallit sekä erityisesti 1990-luvulla valmistuneet suuret monitoimiareenat ovat luoneet oivalliset puitteet urheilumenestyksen tavoitteluun ja liiketoiminnan harjoittamiseen. 71 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Jääkiekko ulkokentiltä sisälajiksi JOHDANTO ”Jokaisessa urheilulajissa pyritään kahteen perimmäiseen tavoitteeseen. Muista tutkimuksista erityisesti Jani Mesikämmenen Turun yliopistolla tekemä pro gradu Luonnonjäiltä areenoille, intohimosta leipäpuuksi on antanut hyvää taustatukea. Jouko Kokkosen, Kalervo Ilmasen että Erkki Vasaran teokset valtion ja kuntien liikuntahallinnosta sekä liikuntapaikkarakentamisesta ovat niin ikään olleet tutkimuksessani suureksi avuksi. Rakennetun liikuntaympäristön muotoutuminen kytkeytyy laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja eri aikakausiin, jota esimerkiksi Hannu Itkonen on kuvannut väitöskirjassaan Kenttien kutsu. Poliittista valtaa liikunta-asioissa käyttävä opetusministeriö on ohjannut urheilua liikuntapoliittisilla linjauksillaan, mutta myös yksityiset toimijat ovat pyrkineet vaikuttamaan vallitsevaan tilanteeseen suoralla tuella sekä rakentamalla liikuntapaikkoja. Jääjoukkuelajien kohdalla lautakuntien tuki rajoittui aluksi 1930-luvulla aloitettuun kenttien jäädytystyöhön, eikä esimerkiksi vuonna 1929 perustettu Suomen Jääkiekkoliitto (SJL) saanut VUL:lta rahallista avustusta laisinkaan. Menestyksestä suomalaiset ovat hakeneet oikeutusta olemassaololleen ja luoneet sen avulla voimakkaampaa kansallista identiteettiä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Kokkonen 2008: 19) Viimeisinä vuosikymmeninä etenkin media on nostanut jääkiekon hyvän menestyksen ja suosion vuoksi kansallislajiksi. Esimerkiksi vuonna 1957 radiosta pystyi kuuntelemaan kaikki Suomen ottelut jääkiekon MM-kisoista ja vuonna 1961 kisat voitiin seurata kotona jo kokonaan kuvavastaanottimis. Samankaltaisten nimien takia bandy käännettiin 1900-luvun alussa sekä jääkiekoksi että jääpalloksi. IIHF) perustettiin vuonna 1908 ja laji hyväksyttiin olympialaisiin vuona 1920. Tutkimuksessani käyttämä metodi on ollut kvalitatiivinen sisällönanalyysi kertovien lähteiden osalta
toim. OPM:n sisällä vastuuta siirrettiin vuonna 1966 Urheilu. Kaupungin poliittinen johto teki tekojäärata-asiaan liittyvät päätökset pikaisesti ja rata päätettiin rakentaa Koulukadun kentälle, jossa Ilves oli harjoitellut jo 1930-luvulta lähtien. Ratkaisuksi Jääkiekkoliitto oli valmis tekemään yhteistyötä 1950-luvulla TUL:n jääkiekkojaoston kanssa, vaikka organisaatioiden yhteistoiminta yleensä sujuikin varsin huonosti. (Haukilahti 10.11.2015; Isotalo 2013: 10) Hallirakentamisen ensimmäinen kausi ”Jos haluatte yhteiskunnan rakentavan teille halleja, ryhtykää te rakentamaan puolestanne yhteiskuntaa.” – Göran Luoto (Forss yms. Taustalla vaikutti myös vuonna 1980 voimaan tullut liikuntalaki, joka siirsi työnjakoa enemmän valtiolta kunnille. (Ilmanen 1996: 129; Kummola 13.10.2015; SJL. Näkyväksi tekijäksi nousi pääkaupungissa vuonna 1953 perustettu Keinojää ry, joka tosin kärsi jääkiekkoilun olosuhderakentamisen vastustuksesta. SJL:ssa vallitsi tappiomieliala, sillä liiton mielestä kilpailutoiminnan järjestäminen oli ”muodostumassa ylivoimaiseksi, mikäli keinojäätä ei pian saada aikaan.” Asian edistämiseksi Jääkiekkoliitto perusti oman teknisen valiokunnan. (Itkonen 1996: 220–223) Urheilun kasvanut merkitys ilmeni myös julkisella sektorilla, jossa 1960-luvulla vakiinnuttaneet kuntien urheilulautakunnat toimivat aktiivisesti liikuntapaikkojen rakentamiseksi. TK 1954–55, 1955–56) Tampereella jääkiekolla oli vakiintunut asemansa kaupunkilaisten suosikkina ja paikalliset halusivat pysyä lajikehityksen kärjessä. TK 1960–61, 1961–62) Tekojääradat paransivat jääkiekko-otteluiden järjestämismahdollisuuksia samalla kun lajin kovin kilpailija jääpallo jäi edelleen riippuvaiseksi luonnonjäistä. Urbanisoituminen jatkui entisestään ja vuonna 1969 yli puolet suomalaisista asui ensimmäistä kertaa kaupungeissa. Ammattilaistuminen ja kaupallistuminen jakoivat vahvasti liikuntaa harjoittavia suomalaisia eri ryhmittymiin, ja loivat näiden välille eroavaisuuksia. 1980: 86) Suomalaisen yhteiskunnan modernisoituminen ja talouskasvu kiihtyivät 1960-luvulla, kun tieteen uusia tuloksia hyödynnettiin soveltamalla niitä politiikan ja lainsäädännön kautta. TK 1956–57, 1958–59, KK 1959–60) Tampereen ja Helsingin kenttien jälkeen tekojääradat yleistyivät hitaasti muutaman kentän vuosivauhtia. (Isotalo 2015: 6; SJL. Uudet pelaajat ja seurat kasvattivat myös Suomessa pelattujen jääkiekkopelien lukumäärää, mikä korosti tekojääradan rakentamisen tärkeyttä. (Isotalo 2015: 5; SJL. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan hidastaneet Jääkiekkoliittoa, joka pyrki jatkuvasti nopeuttamaan tekojääratojen rakentamista, ”mikäli näin laajoiksi kasvaneita sarjoja on tarkoitus tulevaisuudessakin pelata.” Yhtenä tällaisena keinona toimi SM-sarjan joukkueiden lukumäärän kasvattamisen sitominen uusien tekojääratojen rakentamiseen 1960-luvun alussa. Esimerkiksi Lauri ”Tahko” Pihkala totesi luistelun katon alla tarkoittavan urheilun kuolemaa ja samaa mieltä olivat pitkälti myös kuntien urheilulautakunnat. Muutamaa vuotta myöhemmin tekojää saatiin myös muihin Eteläja Itä-Suomen kaupunkeihin sekä Ouluun. Lisäksi vaihtelevat talvet vaikeuttivat jääkiekon kehitysmahdollisuuksia. Urheilulajien lukumäärää ja merkitys lisääntyivät sekä SVUL:ssa että Työväen Urhei luliitossa (TUL), minkä lisäksi erikoisliitot saivat SVUL:ssa enemmän taloudellista päätäntävaltaa. (Itkonen 1996: 226–230) Samaan aikaan hallinnon puolella Valtion Urheiluneuvosto (VUN) ja Valtion Liikuntatieteellinen toimikunta (VLTK) korvasivat VUL:n vuonna 1967. Radoille tehtiin pitkiäkin harjoitusmatkoja muualta Suomesta, mikä kasvatti kenttien rakentamispaineita. Esimerkiksi TUL:n menestynein jääkiekkoseura Tampereen Kilpa-Veljet siirtyi TUL:sta Jääkiekkoliittoon vuonna 1959. Lisäksi myös TUL:n jääkiekkojaoston harrastajamäärät lisääntyivät ja laji kohosi vuoden 1956 jälkeen yhdeksi työväenliiton suosituimmista. Kun Helsingin tekojäärata valmistui vuonna 1958, pystyttiin SM-sarjan ottelumäärä nostamaan jo 18 otteluun joukkuetta kohden. Erikoisseurat yleistyivät ja esimerkiksi urheilukenttiä, liikuntasaleja ja uimahalleja rakennettiin paljon. Seuraavat tekojääradat valmistuivat 1960-luvun alussa Raumalle, Turkuun ja Lauritsalaan. (Itkonen 1996: 223–226; Liikuntatoimen tilastoja 1989; OPM 1988:22; Vasara 2004: 374) 1980-luvulla alkaneella eriytyneen toiminnan aikakaudella liikuntakulttuuri jakautui sisäisesti eri kategorioihin, kuten harrastus-, kilpaja huippu-urheiluun. Kaikkiaan liikuntapaikkojen määrä kaksinkertaistui vuosien 1965–1990 välisenä aikana. Ensimmäisessä rakennusvaiheessa yksityiset toimijat toimivat ratojen valmistajina, mutta heidän voimavaransa loppuivat usein projektien edetessä. (Ilmanen 1996: 129) Jääkiekolle merkittävien tekojääratojen rakentaminen oli alkanut Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvun loppupuolella. Suomalaisilla oli kova usko ikuiselta tuntuvaan nousukauteen. Näkyviä esimerkkejä olivat kotitalouksien kulutusmenojen kasvu, ihmisten lisääntynyt vapaa-aika sekä hyvinvointivaltion peruspalvelut, jotka tulivat kaikkien suomalaisten saataville. Urheilukulttuurissa vallitsi kilpailullis-valmennuksellinen aikakausi, jolloin poliittiset puolueet laativat liikuntapoliittisia ohjelmia ja urheilujärjestöt erillisohjelmia. Vuonna 1956 valmistunut Koulukadun tekojäärata vähensi edellisillä kausilla SM-sarjaa vaivanneita otteluongelmia. Sen sijaan Valkosen (1997) väite siitä, että toisen maailmansodan jälkeisessä ilmapiirissä suomalaiset olisivat alkaneet ihailla Pohjois-Amerikkaa ja sitä kautta uudelle mantereelle tyypillistä jääkiekkoa, ei vaikuta nykytutkimuksen (Lämsä 2011: 153; Mesikämmen 2002) mukaan oikealta. 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapautuminen johti kasinotalouteen, jossa pankit myönsivät löyhin perustein lainoja käytännössä kaikille niitä hakeville. Kunnat joutuivatkin toistuvasti osallistumaan raken nuttajien pelastamiseen, mikä osaltaan vahvisti liikuntapaikkojen kuulumista julkisen tuen piiriin. Ensimmäisen maailmansodan takia rakentaminen kuitenkin kiihtyi vasta 1920ja 1930-luvuilla. Rakentamista vauhdittivat 1970-luvulla Loton ansiosta kasvaneet veikkausvoittovarat sekä yksityisen sektorin kasvanut rakennusinto. (Bogomoloff 8.9.2016; Hentilä 1984: 458–466;) Tekojääradan rakentamista suunniteltiin aktiivisimmin Helsingissä ja Tampereella. Maalta muuttaneet kohtasivat uuden elämäntavan, jossa populäärikulttuurin nousu ilmensi yhteiskunnan viihteellistymistä, kuten televisio-ohjelmien tarjonnan kasvua. (Nygrén 1980: 7; Valkonen 1997: 33) Suomessa tekojäärata kohosi Jääkiekkoliiton unelmasta ja realistiseksi tavoitteeksi 1950-luvun alussa. Tuolloin ratoja valmistui pelkästään Euroopassa jo yli 80 kappaletta. 72 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Jääkiekko ulkokentiltä sisälajiksi ta. Tekojään sijainnin määritteli kuitenkin viereinen Pyynikki Oy:n tehdas, jonka toimitusjohtaja Simo Salmelin oli 1940-luvulla luvannut tarjota tekojäälle tarvittavan kylmänesteen omakustannushintaan. Lajin toiminta taantui tässä kilpailuasetelmassa pitkälti omien johtohenkilöidensä heikon toiminnan seurauksena, ja enteellisesti vuosi 1957 jäikin jääpallon historian menestyksekkäimmäksi Helsingissä järjestettyjen MM-kisojen myötä. Liitot tekivät kunnille yhteisiä anomuksia tekojääratojen rakentamiseksi, mutta nämä hankkeet loppuivat jo muutaman vuoden jälkeen, kun TUL katkaisi suhteensa SVUL:n erikoisliittoihin. Lajin suosio oli kasvussa, uusia seuroja perustettiin aktiivisesti ja jäseniä liittyi SJL:oon 1000–1500 henkilön vuosivauhdilla. (Ilmanen 1996: 155; Kokkonen 2010: 180, 202) Yhteiskunnan muutokset ilmenivät myös asumismuotojen kehityksessä. (Hannikainen 2008: 44–45; Heiskanen & Salmi 2015: 31) Yhteiskunnan kehityksen myötä urheiluja liikuntakulttuuri laajeni ja organisoitui harrastus-kilpailullisella kaudella. (Hannikainen 2008) Moni kaupunkien uusi asukas muutti vastarakennettuihin lähiöihin, joissa uudet urheilulajit mahdollistivat sosiaalisen erottumisen: erityisesti nopeatempoinen jääkiekko kasvatti suosiotaan. SJL:n sarjat edustivat kuitenkin korkeinta mahdollista kilpatasoa, ja tilanne johti usean TUL:n kaupunkilaisseuran erottamiseen työväen urheiluliikkeestä
MM-kisojen peruuntumisen uhatessa tamperelaiset pystyivät hoitamaan byrokraattiset ja taloudelliset esteet vauhdikkaasti. (Bogomoloff 8.9.2016; Ilmanen 1996: 129–130; Kummola, 13.10.2015) Helsinkiin valmistui maamme toinen jäähalli vuonna 1966, reilun vuoden alkuperäistä suunnitelmaa myöhässä. €). Haka metsän halli linjasi jäähallit pitkään julkisen sektorin projekteiksi, mikä oli osa isompaa muutosta, jossa kunnista kehittyi 1960-luvun aikana maamme liikuntapaikkojen pääasiallinen rakennuttaja ja ylläpitäjä. (Kokkonen 2010: 152–153; Vasara 2004; VUN 27.9.1973, 18.9, 17.12.1975, 12.4.1978) OPM:n laajat komiteatyöt vuosina 1966-1970 nostivat kaupunkien nuoret miehet liikuntapolitiikan tärkeimmäksi ryhmäksi. Erityisesti naiset saapuivat seuraamaan jääkiekkoa entistä suurempilukuisena joukkona lämpimiin halleihin. (VUN 30.11.1977; Kokkonen 2010: 99,103,140,152–153,164; Salminen 1977: 10) SJL:ssa mielenkiinto kohdistui erityisesti tekojääratojen ja jäähallien rakentamiseen, jotka tiedettiin tärkeiksi tekijöiksi jääkiekkoilijoiden kehittämiseksi sekä yleisön viihtyvyyden lisäämiseksi. 73 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Jääkiekko ulkokentiltä sisälajiksi ja nuorisotoimistolle (UNTO), joka korotettiin vuonna 1973 urheiluja nuoriso-osastoksi (UNO). KK ja TK 1964–65) Jäähallin saaminen Suomeen 1960-luvun haastavassa taloudellisessa tilanteessa oli osoitus tamperelaisten kasvaneesta jääkiekkoinnostuksesta. (Isotalo 2013: 21; Kokkonen 2013: 54) Suomen ensimmäinen jäähalli rakennettiin Tampereelle vuoden 1965 MM-kisoja varten. Suomeen rakennettujen jäähallien lukumäärän ja maantieteellisen levinneisyyden kasvu 1960–2000luvuilla. VUN:n suunnitelmien pohjalta luotiin ensimmäinen liikuntapaikkasuunnitelma vuonna 1981, joka edisti urheilualuetutkimuksen tavoitteita ja merkittävien liikuntapaikkojen sijoittelua. Yhdessä ensimmäiset jäähallit ohjasivat jääkiekkoa myös enemmän suuriin kaupunkeihin, joista löytyi riittävästi voimavaroja vastaavanlaisten kalliiden projektien läpiviemiseen. Hallin mukana lajin painopiste siirtyi etelään pääkaupungin tarjoaminen pelija työmahdollisuuksien myötä. €) hinnasta OPM maksoi 1,8 miljoonaa (3,25 milj. (Stubb 12.11.2012) Jäähallien ja uusien tekojääratojen myötä kaudella 1966–1967. (Bogomoloff 8.9.2016; SJL. UNTO pyrki ottamaan mallia etenkin Ruotsista, jossa valtio oli 1960-luvulla rahoittanut valaistuja kuntoratoja, urheiluja jäähalleja sekä tenniskenttiä. €) ja Tampereen kaupunki 3,3 miljoonaa markkaa (5,95 milj. Uudet lajit vaativat myös usein teknisiä suorituspaikkoja, joiden rakentamiseen vain lähinnä suurilla asutuskeskuksilla oli riittävästi voimavaroja. Taustalla vaikuttivat pelot ihmisten lisääntyneen vapaa-ajan mahdollistamista uhkista. Lisäksi jääkiekkokentät ja -hallit nousivat viidenneksi eniten ministeriön rahaa saaviksi rakennuskohteiksi vuonna 1975. Yleisellä tasolla kyse oli ilmiöstä, jossa perinteisemmät lajit alkoivat menettää suosiotaan uusille harrastusmuodoille. OPM tuki eri liikuntapaikkatyyppien rakentamista oppailla, joista jäähallien julkaisu valmistui vuonna 1972. SJL halusi hallin alun perin Helsinkiin, mutta kaupunginvaltuuston hitaus ja rakennusongelmat viivästyttivät projektia. KUVA 1. JÄÄHALLIT SUOMESSA 1960–2000. Julkinen sektori riensi Hakametsän hallin avuksi ja 29.1.1965 valmistuneen jäähallin 5,8 miljoonan markan (10,46 milj. Liiton onneksi Tampereen kaupunginjohtaja Erkki Lindfors innostui MM-kisoista ja ryhtyi vauhdikkaasti ajamaan jäähallia kaupunkiinsa
74 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Jääkiekko ulkokentiltä sisälajiksi. KUVA 2. SUOMESSA RAKENNETUT JÄÄHALLIT 1960–2010. Suomeen eri vuosikymmenillä rakennettujen jäähallien lukumäärä ja maantieteellinen levinneisyys
TK 1975–76) Jääkiekko kasvaa suosituimmaksi Talouslama iski Suomeen 1990-luvun alkupuolella, mistä seurasi konkurssiaaltoja, korkeat työttömyysluvut, julkisen sektorin leikkauk set ja rahoitusmarkkinoiden ongelmat. Jäähallien massiivisuus säikäytti myös useita kuntapäättäjiä, sillä tietoa Helsingin ja Tampereen halleja halvemmista vaihtoehdoista ei aluksi ollut. Kuntien liikuntapaikkoihin osoittamien varojen määrä laski 1970-luvun puolivälin tasolle. (Bogomoloff 8.9.2016; Haukilahti 10.11.2015; Liite 1; SJL. Kummola on toiminut aktiivisesti jääkiekon aseman parantamiseksi laajan kontaktiverkostonsa avulla sekä esimerkiksi tukenut olosuhdevastaavien Jääkiekkoliitossa tekemää työtä. SLU:ssa vanhojen järjestöjen toiminta supistui huomattavasti. Samoihin aikoihin alkoi jäähallira. (Mennander & Mennander 2003: 136–138; SJL. Siinä jäähallit esiteltiin nuorten harrastuspaikkoina, joiden rakentaminen piristäisi kuntien taloutta. Rakentaminen levisi Tampereen ja Helsingin kautta Länsi-Suomeen, jota seurasivat muut Etelä-Suomen paikkakunnat sekä Itäja Pohjois-Suomi viimeisimpinä. TK 1981–82) Useissa rakennusprojekteissa merkittävin tekijä oli vuonna 1981 perustettu Jääkiekkoliiton jäähallija tekojääratatoimikunta, josta kehittyi myös nopeasti olosuhderakentamisen merkittävin elin. Kesälajien omien hallien puuttuminen esti niitä myös taipumasta talvisin sisälajeiksi. (Kokkonen 2010: 271–272; Valmennus & Kunto 3/1992) SLU:n perustamisessa vaikutusvaltaiseksi organisaatioksi kasvaneella Jääkiekkoliitolla oli suuri rooli: yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi nimitettiin SM-liigan puheenjohtajana toiminut ja kansansuosiota nauttinut Martin Saarikangas. Samoihin aikoihin ylhäältä johtamisen aikakausi päättyi ja valtio vähensi kuntien ohjaus ta sekä lakkautti keskusvirastojärjestelmän. TK 1966–83; VUN 18.2.1976) Huippujääkiekon kannalta lopputulos oli onnistunut, sillä suomalaiset tottuivat nopeasti miellyttävissä sisäolotiloissa seurattavaan urheiluun. (Kokkonen 2010,:271– 272; TS 29.7.1993) Talouslama romahdutti maamme liikuntapaikkarakentamisen ja liikuntapalvelujen tuotanto supistui talouden kaventumista rajummin. (Bogomoloff 8.9.2016; SJL. (Heikkala 1998) Valtion liikuntapaikkarakentamisessa muutosta edustivat uusina rahoittajina mukaan tulleet Euroopan Unionin rakennerahastot sekä 1990-luvun alussa perustettu Valtion liikuntaneuvosto (VLN). Esimerkiksi maamme laajan uimahalliverkoston rakentaminen tuli pitkälti päätökseen 1990-luvulle tultaessa, jolloin hallit edustivat Suomen yleisimpiä rakennettuja urheilupaikkoja. Kesälajit joutuivat puolestaan kamppailemaan katsojien ajankäytöstä, kun kesämökkeily ja lomamatkailu yleistyivät elintason noustessa ja vapaa-ajan lisääntyessä. (Heiskanen & Salmi 2015; Majasaari 1994) Tehdasjoukkueita suurempi harppaus ammattilaisuutta kohti otettiin vuonna 1975 itsenäisen SM-liigaosakeyhtiön perustamisen myötä. Toimikunta korvattiin myöhemmin Jäähallivaliokunnalla, jonka johtohahmo Pekka Paavola omaksui pohjoisamerikkalaisen markkinointistrategian. SJL:n Paavolan ja Seppo ”Kimi” Liitsolan sekä toisinaan myös OPM:n Timo Haukilahden johdolla jäähallidelegaatiot kävivät esittelemässä eri hallivaihtoehtoja kunnissa ja lupasivat niin Jääkiekkosäätiön kuin OPM:n rahallista tukea. Tosin yleisesti vanhan ja raskaan teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet. Myllypuron hallin rakentamista edesauttoi monen muun vastaavan projektin tapaan vuonna 1966 perustetun Jääkiekkosäätiön ja OPM:n kanssa tehty tekninen yhteistyö sekä SJL:n 1970-luvun puolivälissä aloittamat Jäähallipäivät, joilla rakentamisen eri osapuolet saivat tarvittavaa tietoa ja pystyivät verkostoitumaan keskenään. Uusien ja monesti puoliammattilaisiksi kohonneiden tamperelaisten pelaajien ansiosta tehdasjoukkueet kirivät muiden joukkueiden etumatkaa. Lopputuloksena jäähallien lukumäärä kolminkertaistui noin 60 halliin 1980-luvun aikana. (Bogomoloff 8.9.2016; Haukilahti 10.11.2015; Liite 2; SJL. Juniorikiekkoilulle tärkeä saavutus oli ensimmäinen pelkästään sen tarpeisiin vuonna 1976 Helsinkiin valmistunut jäähalli. Toimikunnan tekemän jäähallija tekojäärataselvityksen myötä SJL oli ainoa SVUL:n jäsenliitoista, jolla oli oma liikuntapaikkarakentamisen tavoiteohjelma jo 1980-luvulla. TK 1976–77) Kokonaisuudessa olosuhderakentaminen eteni SJL:n 1980-luvulla luoman jäähalliohjelman mukaisesti ja vuonna 1990 Suomessa oli jo 67 hallia sekä 35 tekojäärataa. Seurojen keskinäinen kateus sekä Jääkiekkoliiton 1980-luvulla säätämät jäähallivaatimukset eri sarjatasoille kasvattivat jäähalliverkostoa ja toivat aikakaudelle poikkeuksellisen laadukkaan ja modernin urheiluviihteen koko Suomen saataville, vieläpä samalla kun muut talviurheilulajit jäivät luonnon armoille. TK 1990) Talousalue, jolla jääkiekkoseura toimi, alkoi yhä selvemmin määrittää joukkueiden menestymismahdollisuuksia 1960ja 1970-lukujen vaihteessa. Muilla paikkakunnilla menestyksekkäitä joukkueita olivat erityisesti paikallistehtaiden hallitsemat Porin Rosenlewin urheilijat (RU-38) ja Lahden Upon Pallo, jotka keräsivät menestyviä joukkueita värväämällä pelaajia asunnoilla ja työpaikoilla. 75 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Jääkiekko ulkokentiltä sisälajiksi SM-sarjan otteluita ei juurikaan enää pelattu luonnonjäillä, mutta kuitenkin ulkona. TK 1966–83; VUN 18.2.1976) Harjoitteluun tarvitun jäätilan riittävyydestä kehittyi kuitenkin jääkiekon pysyvä ongelma. Organisaation ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi valittiin Kalervo Kummola, josta on sittemmin tullut merkittävä vallankäyttäjä jääkiekkoja urheilupiireissä. TUL:n ja SVULn:n valtakausi päättyikin nopeasti osana muun keskushallintojohtoisen organisaatiojärjestelmän purkautumista, kun ne liittyivät vastaperustettuun Suomen Liikunta ja Urheilu ry:hyn (SLU). (Hannikainen 2008) Liikuntakulttuurissa keskiöön nousi markkinatalouden ehdoilla toimiva liikunnan palvelutuotanto. Taloussuhdanteet kääntyivät vuosikymmenen jälkipuoliskolla rakenneuudistuksen myötä nousuun ja teknologiateollisuudesta kasvoi Nokian johdolla Suomen uusi menestysresepti uudistuvan metsäteollisuuden ohella. (Liite 2) Kansainvälisessä vertailussa Suomi tosin oli edelleen paljon jäljessä jäähallirakentamisen kärkimaita, sillä samaan aikaan Ruotsissa oli 200 ja Kanadassa yli 3 000 jäähallia. Tämä sai päättäjät innostumaan jäähallien rakentamisesta, vaikka kunnan maksettavaksi jäi tuen jälkeenkin keskimäärin 90 % kokonaiskustannuksista. Neuvoston puheenjohtajaksi valittu Harri Holkeri julisti tavoitteekseen tehdä neuvosto ja maassamme paljon valtaa käyttäneet urheilun keskusjärjestöt tarpeettomiksi. Suurin osa Suomen mestarijoukkueista onkin historian aikana tullut Helsingistä, Tampereelta tai Turusta. (Bogomoloff 8.9.2016; Haukilahti 10.11.2015; SJL. ”Jääkiekkoliiton ja opetusministeriön yhteistyö on ollut poikkeuksellista ja huippuesimerkki siitä, miten tällaisia asioita tulisi hoitaa.” (Haukilahti 10.11.2015; Mennander & Mennander 2003: 136–137; SJL. Jäähalleja kaivattiin useilla paikkakunnilla, mutta rakentamista hidastivat tiedonpuute, valtion kunnille jakamien liikuntapaikkojen rakentamisavustusten pienentyminen sekä yksityisiltä pankeilta haettujen lainojen saannin vaikeutuminen. Liiga siirsi jääkiekkoilun päätäntävaltaa pieniltä seuroilta isoille ja ennen kaikkea maaseudulta kaupunkeihin. Ongelman ratkaisemiseksi katettiin useita jo olemassa olleita tekojääratoja ja uusia halleja rakennettaessa suosittiin paljon kevyitä sekä edullisia malleja, kuten kuplahalleja. Samoin kilpa-, huippuja kuntoliikunta eriytyivät lopullisesti toisistaan ammattilaistumisen myötä. (Ilmanen 1996) Leikkaukset kohdistuivat kuitenkin liikuntapaikkoihin varsin epätasaisesti. Lisäksi SJL pääsi ostamaan itselleen huomattavan osuuden Suomen Urheiluopistosta SVUL:n ajauduttua taloudelliseen ahdinkoon. Paremmat olosuhteet mahdollistivat laadukkaamman harjoittelun, mikä johti urheilulliseen menestykseen, mikä taas kasvatti jääkiekon harrastajamääriä ja samalla jääpulaa
1990-luvun lama johti kuitenkin uuteen murrokseen, josta Suomi nousi teknologisen kehityksen huippumaaksi Nokian johdolla. mk/681 000 €) kanssa. Esimerkiksi vuosina 2003–2005 vain kahdelle hallille myönnettiin avustusta. Jäähallien jäävuorot taas jaetaan perinteisesti juuri seurojen kesken. Vuonna 2007 alkaneen ja edelleen jatkuvan globaalin talouskriisin seurauksena Nokian menestystarina kuitenkin päättyi ainakin hetkellisesti ja talouskasvua joudutaan jälleen etsimään uusista lähteistä. Itse jääkiekko-otteluista on pyritty luomaan NHL:n kaltaisia elämyksiä, jossa asiakkaan viihtymiseen ei vaikuta pelkästään pelin lopputulos. mk/19 milj. Monitoimihallien rakentamiselle on ollut yhteistä aitiomyyntiin perustunut rahoitus, ravintolapalveluiden korostuminen sekä projekteja voimakkaasti ajaneet puuhamiehet. Kisojen jälkeen Harkimo alkoi myydä hallirakentamisosaamistaan ympäri Eurooppaa ja yksityinen sektori nousi yhdeksi vaihtoehdoksi kymmeniä miljoonia maksavien urheilupaikkojen toteuttamisessa. (Bogomoloff 8.9.2016; Liikuntapaikkarakentamisen avustushakemukset 2000–08; Liite 1) Suomessa jäähalleja on jo 1960-luvulta lähtien arvosteltu kalleudesta, sillä hallien rakentamisen on pelätty vievän rahoitusta pienemmiltä liikuntapaikoilta. Sukupolvemme suuriksi yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi ovat jatkuvien talousongelmien lisäksi nousseet alati kiihtyvä kaupungistuminen sekä maahanmuutto.. TK 1991; 1996; 1997) Samalla vuosikymmenellä rakennettiin myös maamme ensimmäiset monitoimihallit Turkuun (1991) ja Helsinkiin (1997). Siinä kehitys on johtanut liikkumisen siirtymistä ulkoa sisälle. Tästä näkökulmasta suomalaisten on ollut myös vaikea ymmärtää, miksi julkisilla varoilla pitäisi tukea ammattilaisliigaseurojen toimintaa esimerkiksi rakentamalla halleja. Jääkiekkoväki ja muut jääurheilun harrastajat olivat kuitenkin muodostaneet muita liikuntaharrastajia yhtenäisemmän ryhmän, joka on myös aktiivisesti ajanut etujaan ja osannut kertoa tarjolla olevista vaihtoehdoista. Lopputuloksena hallien määrä moninkertaistui. Esimerkiksi 1900-luvun loppupuolen teknologisen kehityksen seurauksena perusjäähallin rakentaminen tuli halvemmaksi kuin pienoisuimahallin. 76 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Jääkiekko ulkokentiltä sisälajiksi kentamisen huippukausi, jota edes lama ei hidastanut. (HS 22.1.2016 ) JOHTOPÄÄTÖKSET Suomalainen yhteiskunta on muuttunut rajusti toisen maailmansodan jälkeen. Huomionarvoinen seikka on myös, että jäähallit ovat edistäneet ennen kaikkea miesten ja poikien liikuntamahdollisuuksia, samalla kun esimerkiksi naisten ja tyttöjen suosima ratsastus on joutunut tulemaan toimeen huomattavasti pienemmillä tukivaroilla. Jäähallien käyttö taas on rajattu erittäin suppealle harrastajajoukolle, joka on lähtökohtaisesti itse joutunut vakuuttamaan päätöksentekijät hallihankkeidensa tarpeellisuudesta jokaisessa kunnassa. Maahamme valmistui vuosina 1990–2003 yli 160 jäähallia lisää. Harkimo tarvitsi hankkeelleen OPM:ltä 20 miljoonaa markkaa (4,2 milj. Vaikka molemmat hallit on myös nähty kunnissa veronmaksajia houkuttelevina statussymboleina, edustavat ne monella tapaa eri ääripäitä; uimahalliverkosto rakennettiin pitkälti 1960–1980-lukujen aikana opetusministeriön myöntämän valtiontuen ja neuvonnan vauhdittamana. Yrittäjänä ja purjehtijana tunnettu Harkimo oli innostunut jääkiekosta 1990-luvun alussa ja aloittanut samalla Jokereiden uudistamisen Pohjois-Amerikasta kopioimiensa mallien mukaisesti. Uimahalleja pidettiin tärkeinä uimataidon opettamisen kannalta ja ne olivat koko kansan yhteisiä liikuntatiloja. Harkimon avuksi hakuprojektiin toi painoarvoa SLU:n ja SM-liigan puheenjohtaja, liike-elämän vaikuttaja ja tuleva vuosineuvos Martin Saarikangas. Monitoimihallin idea tuli niin ikään NHL:stä, jossa yleisön viihtyvyyteen ja ottelutapahtumien tuoton maksimoimiseen oli panostettu jo useita vuosikymmeniä aiemmin. Liikuntaneuvosto perustelee hanketta myös työllisyysvaikutuksilla: hallin rakentaminen tulisi olemaan yksi pääkaupunkiseudun tärkeimmistä lähiaikojen työllistäjistä rakennusalalla.” Valtiovallan myönteinen suhtautuminen takasi myös luotonannon projektin loppusummalle yhdessä aitiomyynnin (84 milj. (Haukilahti 10.11.2015; Sisäministeriö 31/2007; SJL. Lisäksi isoja monitoimiareenahankkeita on suunnitteilla ainakin Helsinkiin ja Tampereelle. Timo Haukilahti (10.11.2015) kuvailee tilannetta poikkeukselliseksi ”Aluksi moni oli sitä hallihanketta vastaan. Kehitystyö kuitenkin jatkuu, sillä useat vanhat jäähallit ovat laajojen korjaustöiden tarpeessa, eikä niiden energiatehokkuus ole ihanteellinen. (Mennander & Mennander 2003: 141; VLN 23.5.1995) Jäähallirakentaminen hiipui 1990-luvun lopussa, eikä OPM:n tarvinnut enää tukea alaa voimakkaasti. Nykyiset noin 220 jäähallia sekä 51 tekojääaluetta muodostavat riittävät olosuhteet jääkiekon harrastamiselle koko maassa ja halleja on levinnyt jopa alle 10 000 asukkaan kuntiin, kuten Kangasniemelle ja Polvijärvelle. (Haukilahti 10.11.2015; Kokkonen 2013: 54, 114) Jääkiekko nousi 1990-luvulla Suomen suosituimmaksi urheilulajiksi yleisömäärillä, medianäkyvyydellä ja sponsorisopimuksilla mitattuna. Näissä suurhalleissa on pystytty järjestämään jääkiekkopelien lisäksi myös paljon jääkiekon ulkopuolista toimintaa. €) ja SJL:n sijoituksen (1 milj. Jäähallien ongelmallisuus liittyy kuitenkin hinnan sijaan ennen kaikkea niiden käyttöön: Kansallisissa liikuntatutkimuksissa, 2009 ja 2010, on ilmennyt, että jäähalleja käyttää ainoastaan 1–2 prosenttia liikuntaa harrastavista suomalaista. ”Perusteluissaan liikuntaneuvosto vetoaa hallin yhteiskunnalliseen merkitykseen erityisesti pääkaupunkiseudulle, mutta myös koko Suomelle. Jäähallihankkeiden apuna ovat toimineet myös useat yksittäiset puuhamiehet, jotka ovat ajaneet hallien rakentamispäätöksiä kuntien byrokratiakoneistojen läpi. Ne olivat osoitus hallikonseptin muutoksesta. Maajoukkueen kansainvälinen menestys paransi markkinointimahdollisuuksia ja heikkolumiset talvet saivat kunnat rakentamaan halleja. (Ilmanen 1996: 213; Mennander & Mennander 2003: 138–140, 385; OPM:n työryhmien muistioita 1988:22) Hartwall Arena oli Jokereiden johtohahmo Harry ”Hjallis” Harkimon vetämä projekti Suomen vuoden 1997 MM-kisoja varten. €), jota varten hän esitteli ideaansa VLN:ssa 23.5.1995. Harkimon koko esitys oli kuitenkin niin lennokas, että koko liikuntaneuvosto innostui tästä hankkeesta ja se anomus meni läpi tällä yhdellä esityksellä. (Kuva 1) Rakentamisen myötä liiton tavoite oli rakennuttaa halli jokaiseen 20 000 asukkaan kuntaan ja nostaa hallien kokonaismäärä 300 kappaleeseen. Innokkuuden negatiivinen puoli näkyi osassa yksityisin varoin aloitetuissa rakennusprojekteissa, jotka ajautuivat taloudellisten ongelmien takia kuntien omistuksiin. Suomalaisten yleinen mielipide oli hallia suosiva Leijonien vain noin kaksi viikkoa aiemmin voittaman maailmanmestaruuden ansiosta, mutta VLN:ssa riitti epäilijöitä. Urbanisoituminen, hyvinvointivaltion rakentaminen ja suomalaisten työpaikkojen keskittyminen palveluihin tapahtuivat 1950–1990-luvuilla. Innokkaita jäähallihankkeiden edistäjiä ovat olleet esimerkiksi Erkki Lindfors (Tampere), Harry Harkimo (Helsinki), Kari Aro (Forssa), Hannu Ansas (Turku) ja Jorma Kajanto (Savonlinna). Se teki niin hyvin sen, että nää (Neuvoston) vassaritkin innostuivat ideasta...Ehkä Harkimon uutena esittämä aitiomyynti oli se ratkaisevin tekijä. Se oli sellainen käärmeenlumoaja…” Neuvosto antoi tilaisuuden jälkeen yksimielisen puoltopäätöksen Hartwall Arenan rakentamiselle sekä esityksen Harkimon miljoonatuelle. Tämä johtuu pitkälti siitä, että vain 14 prosenttia suomalaisista harrastaa liikuntaa urheiluseurassa ja viisi prosenttia muussa liikuntajärjestössä. Lajin suosion kasvu ilmeni erityisesti kiihtyvänä jäähallien rakentamisena. Päinvastoin, hallien rakentaminen kiihtyi tasaisesti aina vuoteen 1997 saakka ja vuonna 2006 jäähallien määrä ohitti uimahallien määrän yleisempinä rakennettuina liikuntapaikkoina. (Sisäministeriö 31/2007) Sekä uimaettä jäähallit edustavat suuntausta, joka on ollut tavanomainen nykyaikaisella liikuntakulttuurille
Väitöskirja. 2002. Tämä on seurausta lajin 1980-luvun lopulla alkaneesta ammattilaistumisesta ja viihteellistymisestä sekä SJL:n strategiamuutoksesta. Valmennus & Kunto. 1994. Arvi A. Honkavaara, A. (toim.) 1980. Teoksessa Häggman, K. Joensuun yliopisto. Isotalo, K. Suomen työläisurheilun historia II. Teoksessa Anderen, S. Leijonien tarina. Mennander, A. Urheiluelämän erotuomari. Valkonen, E. Lähestymiskulmani on keskittynyt liikuntapaikkarakentamiseen, joka on sopinut hyvin edellä mainitun vuorovaikutussuhteen kuvaamiseen. 22.1.2016. Itkonen, H. Valtio liikuntarakentamisen linjaajana. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2015. Isotalo, K. Ruotsin mallin mukaisesti suurin osa jäähalleista on rakennettu julkisilla varoilla, mutta 1990-luvulta lähtien mukaan on ilmestynyt myös yksityisellä rahalla rahoitettuja halleja. 1980. Pitkä laukaus. Pro gradu. 29.7.1993. Pulma, P. Hannikainen, M. Studies in sport, physical education, and health 43. Kiekko erottui lopulta muista lajeista joukkueiden, jäähallien ja kasvavan kansainvälisen menestyksen myötä. Saarijärvi: Oy Scandia Kirjat Ab. Suomalainen jääkiekkoilu kehittyi toisen maailmansodan jälkeen pitkän prosessin kautta merkittäväksi urheilulajiksi maassamme. Kehitystä ja kovuutta symboloivassa, keinotekoisessa sekä nopeassa lajissa yhdistyivät kaupunkilaisten elämän arvot ja teemat, jotka nostivat lajin uuden ajan suosikiksi. 2015. Joukkueurheilulajit ja itsensä kehittämiseen tähtäävät muodot ovat vieneet perinteisten kansallislajimme harrastajia, minkä seurauksena joitakin kansallislajeina pidettyjä muotoja harrastetaan vain maaseudulla. Olen kahdessa artikkelissani kuvannut suomalaisen jääkiekkoilun kehitystä 1900-luvulla yhteiskuntamme läpikäymien murroskausien yhteydessä. The World – A Beginner’s Guide. Sen sijaan Valkosen (1997) väitteelle, että taustalla vaikuttaisi PohjoisAmerikan ihailu, ei nykytutkimuksesta löydy tukea. Hentilä, S. & Ronglan, L. 2006. Karisto Oy. 2008. Kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelutieteessä. Cambridge: Polity Press Ltd. (toim.) Suomalaisen arjen historia: hyvinvoinnin Suomi. Väitöskirja. Markkola, P. Kirvesrinnat – Tapparan tarina. Jokinen, J. Jääkiekko on pystynyt rakennuttamaan maamme mittakaavassa ainutlaatuiset harrastusja kilpailuolosuhteet rakennutun liikuntakulttuurin yhtenä näkyvimmistä osa-alueista. Kiekkokansa. Helsinki: Teos. Porvoo: WSOY. Jokerit liukkaalla jäällä: 25 vuotta Jokeri-kiekkoa. Kuosmanen, R-L. Suomen Jääkiekkoliiton historia 1929–2001. Tamminen, J. 2012. Ilmanen, K. Jyväskylän yliopisto. 77 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Jääkiekko ulkokentiltä sisälajiksi Liikuntaja urheilukulttuuria kehitettiin pitkään nationalistiset ja kilpaurheilulliset motiivit edellä, kunnes 1970-luvulta alkaen niiden rinnalle ja ohi nousivat kuntoja harrasteliikunta. Teoksessa Roiko-Jokela, H. Porvoo: Bookwell Oy. 1996. 2004. Turun yliopisto. Wacklin, M. Porilaisen jääkiekkoilun historia. Kokkonen, J. 1997. LÄHTEET ARKISTOLÄHTEET Suomen Urheiluarkisto, Helsinki Suomen Jääkiekkoliitto Toimintakertomukset (TK) 1942–2011 Kilpailukertomukset (KK) 1948–1991 Kansallisarkisto, Helsinki Opetusministeriö: Valtion urheilulautakunta (VUL) Pöytäkirjat liitteineen 1920–1966 Valtion urheiluneuvosto (VUN) Pöytäkirjat liitteineen 1967–1991 TUTKIMUSKIRJALLISUUS Aalto, S. Valtion liikuntahallinnon historia. Hämeenlinna. 1996. 1992. Helsingin yliopisto. Environmentalica Fennica 23. Kunnallinen liikuntahallinto suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa 1919–1994. Urheilujohto antaisi Bluesille vuokratukea. 2010. Jääkiekko edusti luonteeltaan uuteen elämäntyyliin sopivaa nopeaa ja aggressiivista peliä. Copenhagen Business School Press. (toim.) Nordic elite sport – same ambitions, different tracks. Kenttien kutsu. Jääkenttäsäätiö 1954–1979. Nykyään jäähalleja on yli 220 kappaletta ja asukaslukuun suhteutettuna halleja on enemmän vain Kanadassa. Pro gradu. 2008. & Salmi, H. 2011. TeamErica. Majasaari, M. Turun yliopisto. 2010-luvulla urheilun motiivit ovat jälleen muuttumassa ja tänä päivänä liikunnan kautta on tyypillistä tavoitella äärikokemuksia sekä ulkonäöllistä hyväksyntää. Kokonaiskuvan täydentämiseksi jatkotutkimuksissa on aiheellista keskittyä siihen, miten lajin ja yhteiskunnan muutokset ovat ilmenneet jääkiekon muilla merkittävillä osa-alueilla, kuten kansainvälistymisessä, ammattilaistumisessa sekä jääkiekkovaikuttajien luomissa verkostoissa. Hämeenlinna: Karisto Oy. & Forslund, R. Kokkonen, J. Tampere: Tammer-Paino Oy. Kokkonen, J. Liikuntaa hyvinvointivaltiossa. Sironen, E. Hakkarainen, K. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 165. Nygrén, H. Willamo, R. (toim.) 2015. 2003. Kansakunnat kilpasilla: urheilu nationalismin kanavana ja lähteenä Suomessa 1900–1952. Lapionvarresta näyttöpäätteelle. Jääkiekkoilun tulevaisuudessa ammattilaistumisprosessin voi ennus taa levittäytyvän entistä syvemmille tasoille. Lisensiaattitutkielma. Forss, R. Liikunta alkoi siirtyä enenemässä määrin sisätiloihin. Vuosina 1965–1990 Suomeen rakennettiin yhteensä 60 jäähallia (2,4/vuosi) ja uuden strategian omaksumisen jälkeen vauhti viisinkertaistui (12,3 / vuosi) vuosina 1990–2003. Luonnon armoilta hallin suojiin: Jääkiekon ensi askeleet kansallislajiksi. 3/1992. Helsingin Sanomat.. Kuisma, M. 2013. Sen perustat ovat yhtä lailla yhteiskunnalliset kuin urheilulliset, kuten Aalto (1992) ja Mesikämmen (2002) ovat aiemmin osoittaneet. Jyväskylän yliopisto. Luonnonjäiltä areenoille, intohimosta leipäpuuksi – Ammattilaisuus suomalaisessa jääkiekkokulttuurissa ja kiekkoväen kertomuksissa. ”Ja sieltä alkaa valkoinen vyöry tulla!” Tutkimus jääkiekosta ja SM-liigasta osana suomalaista huippu-urheilua. 1984. Therborn, G. Helsinki: Ajatus kirjat. Lions on the Ice: the success story of Finnish ice hockey. Helsinki. & Wahlsten, J. Sen seurauksena tekojääja jäähallivaliokunta alkoi markkinoida olosuhderakentamista kunnille hyödyllisenä asiana, mikä näkyy selkeänä muutoksena hallien valmistumisluvuissa. Suuri Jääkiekkoteos 2. Turun Sanomat. Kuka kontrolloi peliä?: Kansainvälisen jääkiekkotoiminnan kehitys olympia-aatteesta suurvaltapolitiikan ja kaupallisuuden kautta ammattiviihteeksi. Suomalaisen liikuntakulttuurin lähihistoria. Helsingin yliopisto. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. Heiskanen, B. Lajin kansainväliset sarjajärjestelmät ovat sen sijaan olleet toistuvasti vastatuulessa ja viimeisimmän kehityksen valossa näyttäisikin siltä, että lajin vahvuus on ennemmin lokaalisuudessa kuin globaalisuudessa. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy. SVUL:n kohtalolla käydään kauppaa. Vasara, E. (Kuva 1) Jääkiekon tasaisesti kasvanut suosio on ollut tärkein lajin kehitystä eteenpäin työntänyt voima. & Mennander, P. Kunnat liikkeellä. Mesikämmen, J. LEHDET Nuuttila, S. 2005. Jääkiekkoilun, ja isossa kuvassa koko urheiluja liikuntakulttuurimme ymmärtäminen osana omaa yhteiskuntaamme auttaakin urheilupäättäjiä tehostamaan toimintaansa ja löytämään tulevaisuuden kasvun siemenet Suomesta ilman väkinäisiä pyrkimyksiä kohti ulkomaita. Sisällön moniulotteisuus ympäristönsuojelijan haasteena. Lämsä, J. Helsinki: Mainosrengas Oy. 2013. Samaan aikaan urheilu modernisoitui ja uudet lajit vaativat rakennettuja ja monipuolisia liikuntapaikkoja
Stubb, Göran Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja 1976–1983, 12.11.2012.. Kummola, Kalervo SM-liigan toimitusjohtaja 1975–1987, Jääkiekkoliiton puheenjohtaja 1997–2015, 13.10.2015. Sisäministeriön julkaisuja 31/2007 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 1988:22 INTERNET-LÄHTEET http://jaakiekkomuseo.vapriikki.fi/historia2.htm (viitattu 1.10.2015) HAASTATTELUT Bogomoloff, Harry Helsingin jäähallin toimitusjohtaja 1974–2013, Jääkiekkoliiton jäähallivaliokunnan puheenjohtaja 1992–1998 ja liiton varapuheenjohtaja 1997–, 8.9.2016 Haukilahti, Timo Liikuntahallinnon toimistopäällikkö 1984–1992, neuvotteleva virkamies 1992–2000, 2002–2009, yksikön päällikkö 2002–2009 1984–2011, 10.11.2015. 78 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 • TUTKIMUSARTIKKELI • Jääkiekko ulkokentiltä sisälajiksi MUUT JULKAISUT Liikuntapaikkarakentamisen avustushakemukset 2000–2008 Liikuntatoimen tilastoja 1989 Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta 2006. Kunnallisten liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka aikuisten liikunnassa
Käsikirjoituksen tekijyys – hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin kirjoittajana oleminen edellyttää, että kirjoittajiksi ilmoitetuilla on merkittävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, että he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunnitteluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan että artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. Kuvioiden/kuvien koko tulee olla 300 dpi 1:1 koossa (minimikoko A6). 2017 ja syksyn 29.9.2017. Sähköinen versio on lähetettävä määräpäivän klo 16.00 mennessä. icmje.org). Tarkemmat Vancouver-ohjeet, katso www.icmje.org. Sähköposti: toimisto@lts.fi Kevään arviointiprosessin käsikirjoitusten määräaika on 31.3.2017 ja syksyn arviointiprosessin 29.9.2017. Käsikirjoituksen tekstiin omalle riville kirjoitetaan kuvioiden ja taulukoiden numero ja otsikko siihen kohtaan tekstiä, johon kirjoittaja haluaisi sen sijoitettavan tekstiä taitettaessa. Kuviot ja taulukot toimitetaan erillisinä painokelpoisina paperikopioina eikä niitä sijoiteta käsikirjoitustekstin sisälle. Kuviot ja taulukot toimitetaan erillisinä tiedostoina tekstitiedoston mukana. Kuvioiden ja kuvien hyväksyttyjä tiedostomuotoja ovat jpg, pdf, tif, eps. Käsikirjoituksia otetaan arviointiprosessiin kaksi kertaa vuodessa. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. Niitä voi tiedustella myös lehden toimituksesta Liikuntatieteellisestä Seurasta ja ne löytyvät lehden internetsivuilta (www.lts.fi). Tiivistelmä Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. Julkaisemisesta päättää tutkimusartikkelien toimitusryhmä asiantuntijalausuntojen perusteella. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. Otsikkosivu lähetetään sähköisessä muodossa erillisenä tiedostona. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artikkeleita ei saa julkaista samansisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. Artikkelin edellytetään olevan sisällöllisesti ja kielellisesti hyvin viimeistelty. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi 1. Kevään arviointiprosessissa hyväksytyt artikkelit julkaistaan joulukuun numerossa ja internet-sivuilla www.lts.fi ja syksyn arviointiprosessissa hyväksytyt tulevan vuoden kesäkuussa. Kevään määräaika on 31.3. 3. Tutkimusartikkelinumeron 2017 kirjoitusohjeet LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee vertaisarvioituja suomenkielisiä tutkimusartikkeleita tutkimusartikkeli liitteessä ja lehden internetsivuilla (www.lts.fi). Paperikopioiden osalta riittää määräpäivän postileima. Kansainvälisissä julkaisuissa muulla kielellä aiemmin julkaistuja alkuperäistutkimuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys.Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Lisätietoja: Kari Kalliokoski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi Kari L. Ensimmäisen kirjoittajan nimen yhteyteen liitetään yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköpostiosoite). Käsikirjoitukseen on liitettävä saatekirje, jolla kirjoittajat lisäksi vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemminmuualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet 2002, www.tenk.fi sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto www. 2. Kokonaislaajuuteen kuuluvat otsikkosivu, tiivistelmät, kuviot ja lähteet. Taulukot toimitetaan alkuperäistiedostona esim. MS Excel tai MS Word. Artikkelin tiedosto lähetetään lehden toimitukseen (toimisto@lts.fi). Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivujen alatunnisteena. Aikataulu Käsikirjoitukset toimitetaan arviointiprosesseille annettuun määräaikaan mennessä lehden toimitukseen osoitteeseen Liikuntatieteellinen Seura, Liikunta & Tiede -lehti, Mannerheimintie 15 b B, 00260 Helsinki. Paperikopioiden sivut numeroidaan. tai 29.9.. Käsikirjoituksen otsikoinnissa suositellaan noudatettavan soveltaen seuraavaa jaottelua: Otsikkosivu Otsikkosivulta ilmenee käsikirjoituksen otsikko (enintään 120 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), lyhyt otsikko (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit), kirjoittajien nimet, joiden yhteydessä mainitaan oppiarvo ja yliopisto, ammattikorkeakoulu tai muu taustataho. Liikuntatieteellinen Seura, Mannerheimintie 15 b B, 00260 Helsinki). Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi kyseisen tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa. Käsikirjoitukset lähetetään lehden toimitukseen sekä kolmena paperikopiona että sähköisenä tallenteena. Käsikirjoitukset toimitukseen 31.3. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen otsikko ja tiivistelmä. 79 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (ks. Tekijöiden nimet merkitään näkyviin vain erilliselle otsikkosivulle. Kirjoitusohjeet on julkaistu Liikunta & Tiede -lehden numerossa 6/2016. Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Käsikirjoitusten laajuus ei kokonaisuudessaan saa ylittää 20 liuskaa, kun tekstin riviväli on 1,5, marginaalit 25 mm, fontti Times New Roman ja fonttikoko 12 pts. Lisäksi voidaan artikkelin kiitososassa mainita henkilöt, jotka ovat edesauttaneet tutkimuksen toteuttamista. Näiden perusohjeiden laiminlyönnit johtavat siihen, ettei käsikirjoitusta kelpuuteta arviointiprosessiin. Teksti kirjoitetaan vasen reuna tasattuna ja ilman tavutusta. Käsikirjoitukset tulee toimittaa edellä mainittuihin määräaikoihin mennessä LIIKUNTA & TIEDE -lehdentoimitukseen (os
2002). & Armstrong, N. (toim.) 2003. the-aps.org/mm/Publications/Info-For-Authors/Preparing-Figures. Pehkonen 1999, 69). Kaikista kuvioista tulee toimittaa kaksi painokelpoista paperikopiota. KOMITEANMIETINNÖT Perhekasvatustoimikunnan mietintö. World Health Organization Technical Report Series 516. New York, NY: Random House. Helsinki:Valtion painatuskeskus. RAPORTTISARJAT Youth and drugs 1973. Kun lähteenä käytetään INTERNETIN KAUTTA TAVOITETTUA ARTIKKELIA kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artikkelin lähdetiedot. SARJAJULKAISUT Penttinen, S. & Kokkonen J. Esimerkkejä lähdeluettelon laadinnasta KIRJAT Bös, K. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. Welsman, J. Artikkelin pdf löytyy lehden sivuilta osoitteesta www.lts.fi.. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. 161/18.2.1972. WHO-Koululaistutkimus 1986–1998.Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Schorndorf: Hoffmann. 1998. & Kytökorpi, L. Teoksessa: I. Taulukot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja toimitetaan alkuperäistiedostona (esim. 5. Geneve. Rovio, E. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. Keskinen Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: http://www.lts.fi Lisätietoa tutkimusartikkelin kirjoittamisesta saa myös artikkelista Itkonen, H. Viitattaessa tällaiseen materiaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus ”julkaisematon”. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. Jyväskylän yliopisto. Liikunta & Tiede 47 (1), 32–34. Joukkueellinen yksilöitä. Prospective 1-year follow-up study. Baltes & O.G.Brim (toim.) Life-span development and behavior, vol. 2002. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. MS Excel / Word) erikseen tekstitiedoston mukana. Pulkkinen, L. Lähteet Taulukot, kuviot ja kuvatekstit 4. Lisätietoja: Kari Kalliokoski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi Kari L. Vuori & S. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Physical activity patterns in secondary schoolchildren. 4. Uronen, V. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. Taulukot Taulukot numeroidaan ja otsikoidaan selkeästi. Kuvien koko 300 dpi 1:1 koossa (min. Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. Kirjallisuusviittaukset Alkuperäisartikkelin lopussa lueteltujen käytettyjen lähteiden määrä voi olla enintään 40. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta http://kirjasto.jyu. Dimensionen sport motorischer Leistungen. Jyväskylän yliopisto. 1995. LUVUT KOKOOMATEOKSESSA Oja, P. (Duda 2001; Lintunen 2000). LEHTIARTIKKELIT Kannas, L. Komiteanmietintö 1976: 42. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. ”Pehkonen (1999, 69) osoitti, että...”Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lähdetietojen lisäksi merkitään internetin hakemistopolku ja päivämäärä, milloin osoite on tarkistettu. 1986. 1982. 1998. & Tynjälä, J. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdeluettelossa. Jyväskylä, LIKEStutkimuskeskus. 2000. 80 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6 / 2016 Asiasanat, 3–8 kpl Johdanto Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tulokset Pohdinta ja johtopäätökset Tämän osan tulee sisältää myös lyhyehkö taustoittava arvio siitä, miten esitetyt tulokset ja johtopäätökset täydentävät tai kyseenalaistavat aiempaa tutkimustietoa, mitkä ovat mahdollisia jatkotutkimustarpeita sekä mitkä ovat tulosten käytännön sovelluksia. Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelit 10 vuotta. Concepts and theories of human development, 2nd ed. Väitöskirja. 2010. Heikinaro-Johansson, P. (Roberts & Ommundsen 1996) Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. HAASTATTELUT Nurmi, Paavo, olympiavoittaja, Helsinki, 19.7.1952. Taulukoista toimitetaan kaksi erillistä paperikopiota. Turun yliopisto. A6). Lerner, R.M. OPINNÄYTTEET Mikkelsson, M. Kuvioitten laadinnasta on ohjeita esimerkiksi osoitteessa http://www. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 54–68. 2003.Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. & Mechling, H. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä, tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. Turun yliopiston julkaisuja D 320. Liikunta & Tiede 35 (4), 4–10. 6. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. Liikuntakasvatuksen laitos. Teoksessa: P.B. Self-control and continuity from childhood to late adolescence. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. Kuvioiden takapuolelle merkitään käsikirjoituksen otsikko, kirjoittajan nimi, kuvion numero. Yksityiskohtien tulee olla riittävän selkeitä niin, että ne erottuvat myös kuviota pienennettäessä. 1983. Report of a WHO study group. Kuviot Kuvioiden/kuvien tehtävänä on täydentää tekstiä. 7. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä, esim. New York: Academic Press, 63–105. Huovinen, T. Helsinki: WSOY. 2003.Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. fi/jyk/kokoelmat/sarjaohjeet.pdf 8. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133.Väitöskirja. (Telama ym. Lisensiaatintutkimus. Nuoruuden kasvuympäristöt ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. Kuvioille annetaan erillisellä paperilla otsikko ja kuvateksti, joka tekee sisällön ymmärrettäväksi ilman itse tekstiin perehtymistä. Kuviot tallennetaan omiksi tiedostoikseen ja toimitetaan alkuperäistiedostona (kuvioiden ja kuvien hyväksyttyjä tiedostomuotoja ovat jpg, pdf, tif, eps) erikseen tekstitiedoston mukana. European Journal of Physical Education 5 (2), 147–157
Ensimmäiset tutkimukset tein hiirimalleilla, muuta tulokset eivät olleet mielestäni kelvollisia väitöskirjaan, joten tein niistä lisensiaattityön. Liikuntafysiologian prosessori Heikki Kainulaista kiinnostaa tietää mitä on liikunnan vaikutusten taustalla, mitä meissä tapahtuu soluja molekyylitasolla. Urani eteneminen on ollut kaikkea muuta kuin suunnitelmallista. Erityisesti lihasten glukoosimetabolia diabeteksessa oli mielenkiintoni kohteena. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Veikko tutki koe-eläinmalleilla biokemian ja mikros. Tuolloin Oulun yliopistossa nuori lääkäri Timo Takala tutki sydämen aineenvaihduntaa käyttäen muun muassa perfuusiotekniikoita. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Kävin hänen luonaan opettelemassa uusia menetelmiä, joita sitten Veikon ja Timon ohjauksessa sovelsin liikuntatutkimukseen. Näihin tutkimuksiin sain taloudellista tukea silloiselta Opetusministeriöltä, mikä mahdollisti avustavien tutkijoiden osallistumisen ja tutkimusten etenemisen. Sukujuuriltani olen savolainen. Liikunta tuli siis sattumalta mukaan vaikuttamaan urani etenemiseen. Minulle oli selvää ja luontevaa, että hakeuduin opiskelemaan biologiaa Jyväskylän yliopistoon. Sattuman puuttumista peliin. Olin mukana myös suuressa professori L Ä H I K U V A S S A H E I K K I K A I N U L A I N E N Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Liikunnan ja sairauksien soluja molekyylitason mekanismit tunnistamalla voidaan kehittää tehokkaampia tapoja hoitaa ja ehkäistä jopa muistisairauksia. Kuriositeettina voi vaikka mainita, että Lahden hyppyrimäkien montussa (missä nykyään taitaa olla uima-allas) oli aikoinaan pieni lampi, josta jo ennen kouluikääni havaitsin elämäni ensimmäiset vesiliskot. Luonnosta kiinnostuin jo pienenä poikana ja vietin paljon aikaa metsissä opetellen tuntemaan kasveja ja seuraamaan kaikenlaisten eliöiden elämää. Isäni työn ja opiskelun perässä siirryimme Kajaanin ja Helsingin kautta Lahteen, missä kävin kansaja keskikoulun. Hyödyllisiä harharetkiä. Vanhempani olivat Rautavaaralta, mutta itse synnyin Leppävirralla. Väitöskirjaani aloin tekemään biologian laitoksella silloisen assistentti Veikko Vihkon ohjauksessa. Lukion kävin Jyväskylässä Viitaniemen yhteiskoulussa. Solutason perustutkimus liikuntabiologiassa on tärkeää. 81 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Fysiologi tähyää näkyvissä olevan taakse Fysiologiaan kuuluu kaiken sen tiedon yhdistäminen ja ymmärtäminen, mikä kuhunkin lopputulokseen johtaa. Näissä merkeissä olinkin pitkälti toista vuotta Aachenissa sikäläisen yliopiston (RWTH) farmakologian ja toksikologian laitoksella Humboldt-tutkijana opetellen Hans-Georg Joostin johdolla molekyylibiologian tekniikoita. Opiskelun aikana mietin pitkään suuntautumistani ja niinpä suoritin cum laude (vastaavat nykyisiä aine opintoja) opinnot solubiologiasta, ekologiasta ja myös hydrobiologiasta, ennen kuin solubiologia vali koitui pääaineekseni. Tuleva suuri haaste on farmakologisen tutkimuksen ja liikuntatutkimuksen yhteistyö. Jo ennen väitöskirjani lopullista valmistumista sain mahdollisuuden siirtyä laboraattoriksi Tampereen yliopiston Kliinisen lääketieteen laitokselle. Ympäristön muutoksen myötä tutkimuksenikin siirtyi kokeelliseen metabolisten sairauksien tutkimiseen. kopian keinoin liikunnan vaikutuksia lihasten rakenteeseen, metaboliaan ja homeostaasiin
Tämä kuvastaa aika hyvin sitä, että liikunnalla suuri merkitys sairauksien ehkäisemisessä ja kasvava merkitys sairauksien hoidossa. 82 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Markku Mäen johtamassa keliakiatutkimusryhmässä tutkailemassa ohutsuolen molekyylitason tapahtumia. Eikös olekin niin, että tutkija ja opettaja on onnistunut silloin kun, oppilaat menestyvät ja vievät tiedettä eteenpäin. Tämä malli on osoittautunut erinomaiseksi tutkittaessa liikunnan ja metabolisten sairauksien mekanismeja. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Sanonta on myös erheellinen, sillä lääke vaikuttaa useimmiten vain yhteen ainoaan tekijään, kun taas liikunta vaikuttaa systeemisesti lukemattomiin reaktioihin elimistössämme. Muutaman vuoden kuluttua valtio oli sitä mieltä, että Suomessa on liikaa lääkäreitä ja lääkärien koulutusta Tampereella supistettiin ja uhkana oli, että myös tutkimusta ja henkilökuntaa vähennettäisiin. Tyydyttävimpiä asioita on huomata, että ohjaamani opiskelijat väiteltyään tohtoreiksi menestyvät omilla tutkijanurillaan. Parhaillaan on menossa kaksi isompaa Suomen Akatemian tukemaa tutkimusprojektia. Miksi se kiinnostaa. Jyväskylästä lähtöni jälkeen Timo Takala oli siirtynyt Oulusta liikuntafysiologian professoriksi Jyväskylään. Nykyisin on melkein iskulauseena sanonta ”Liikunta on lääke”. Luulen, että olisin yhtä tyytyväinen kuin nyt, vaikka biologina olisin valinnutkin toisen suunnan tutkijanurallani, vaikkapa ekologina tai hydrobiologina. Täällä pääsin läheltä näkemään, miten pienestä yksiköstä kasvaa hämmästyttävän nopeassa ajassa suomalaisen tutkimuksen merkittävä tekijä. Epidemiologiset, kliiniset, kokeelliset ja ravitsemustutkimukset osoittavat selkeästi, että haaraketjuiset aminohapot vaikuttavat lisäävästi rasvojen elimistömme rasvojen käyttöön, mutta vaikutusmekanismit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Omiin aikaisempiin tuloksiimme ja kirjallisuustietoihin perustuen kehittelimme hypoteesin mahdollisesta solutason toimintamekanismista, jonka oikeellisuutta selvittelemme nyt syksyllä alkaneessa projektissa. Yksi huippuhetki oli valintani liikuntafysiologian professoriksi vaikka en varsinainen liikuntatutkija tuolloin ollutkaan. Kun hän päätti palata takaisin Ouluun, hain vapautunutta professuuria ja aikamoiseksi hämmästyksekseni minut siihen nimitettiin. Tuleva suuri haaste on farmakologisen ja liikuntatutkimuksen yhteistyö. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Tätä ei nykyisin lääkkeiden käytössä ainakaan merkittävästi huomioida. Soluja molekyylitason mekanismien tutkiminen ihmisillä on usein vai keaa ja mahdotontakin. Nyt myöhemmällä iällä olen löytänyt harrastuksen luontokuvauksesta, mutta olkoon se uusi ura tutkijanuran jälkeen. Toisessa projektissa selvittelemme yhdessä Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen kanssa, kuinka liikunta vaikuttaa kognitioon ja solutason tapahtumiin eräillä aivojen oppimiseen ja muistamiseen liittyvillä alueilla. Jos opimme ymmärtämään liikunnan ja sairauksien soluja molekyylitason meka nismit, on varmasti helpompaa kehittää uusia ja parempia tapoja hoitaa suurta joukkoa erilaisia sairauksia ja estää tai ainakin hidastaa niiden kehittymistä. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Tähän on mielestäni selkeästi kaksi syytä. Fysiologiaan kuuluu kuitenkin kaiken sen tiedon yhdistäminen ja ymmärtäminen, mikä kuhunkin lopputulokseen johtaa. Minua kiinnostaa tietää, mitä on näkyvän lopputuloksen takana. Edellä jo mainitsinkin meneillään olevia tutkimuksia ja niihin liittyvät spesifiset kysymykset niihin tarkemmin menemättä ovat minulle henkilökohtaisesti ajankohtaisia. Solutason perustutkimuksen tärkeys liikuntabiologiassa ymmärrettiin ja tätä ymmärrystä haluan vaalia ja edistää vastaisuudessakin. He olivat kehittäneet eläinmallin perinnöllisen aerobisen kapasiteetin tutkimiseksi. Silloin tuntee, ettei oma työura ja tutkimustuloksetkaan ole olleet ihan vähäpätöisiä. Voisi ehkä ajatella, että fysiologin näkö kulmasta mitattava lopputulos olisi tärkein asia. Asiayhteyksien monipuolinen ymmärtäminen on välttämätöntä. Ensinnäkin liikunta nopeuttaa ja muuttaa merkittävästi kehomme aineenvaihduntaa ja samalla varmasti useiden lääkeaineiden metaboliaa. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutukset. ”Tutkija ja opettaja on onnistunut silloin, kun oppilaat menestyvät.”. Siksi mahdollisimman hyvien kokeellisten mallien käyttö on välttämätöntä. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Erityisesti aerobinen suorituskyky – oli se sitten perinnöllinen tai hankittu ominaisuus – vaikuttaa hyvinvointiimme, terveyteemme ja jopa elinikäämme. Erään kansainvälisen kongressin posterinäyttelyn onnellisena seurauksena oli yhteistyön alkaminen Michiganin yliopiston tutkijoiden Steven Brittonin ja Lauren Kochin kanssa. Toiseksi liikunnan molekyylitason mekanismien tuntemus saattaa auttaa kehittämään uusia lääkkeitä, jotka olisivat erityisen tehokkaita liikunnan kera oli sitten kyse vaikkapa metabolisista sairauksista, muistisairauksista tai lihaskadosta. Näiden resurssien mukana siirryin instituutin laboratoriopäälliköksi. Perustutkimusta turvaamaan perustettiin Lääketieteellisen teknologian instituutti, mihin osa lääketieteellisen tiedekunnan resursseista siirrettiin
Kun muiden maiden käyrät ovat nou sussa, meillä on tapahtunut jopa laskua. Julkaisumäärillä tarkastellen Suomi oli 2000luvun alkuun asti verrokkimaiden, Alanko maat, Sveitsi, Ruotsi, Norja ja Tanska, tasolla, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme pudon neet kelkasta. Suomen liikuntaliikuntalää ketieteellisen tutkimuksen tason kehitys tärkeimpiin verrokkimaihin verrattuna on ollut pitkään lasku suunnassa. Myös liikuntalääketietees sä pyritään parhaat tulokset julkaisemaan suuren vaikuttavuuskertoimen lehdissä. Suomessa on mahdollisuudet monivuotisiin kokeellisiin asetelmiin, kun voimia yhdistetään. Osaamme hyödyntää hyvin vanhoja ja arvok kaita väestöaineistoja, mutta liikuntalääketieteeseen. Tutkimus putoamassa verokkimaiden kelkasta Keskuksien tutkimusprofiileissa on eroja, samoin tutkimusaktiviteetissa. On syytä huomata, että kaikki Suomessa tehty liikuntalääketieteellinen tutkimus ei välttämättä kir jaudu liikuntalääketieteelliseksi julkaisuiksi Suomen Akatemian arvioinneissa. Eräs suuntaus, jota liikuntalääketietees sä voitaneen hyödyntää, on ”big datan” käyttö. Kansainvälinen yhteistyö on myös mahdollista. Ala ei voi tukeutua pelkkiin veikkaus voittovaroihin. Valtion Liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:3 (www.liikuntaneuvosto.fi) julkaistiin 10.marraskuuta Liikuntalääketieteen päivillä. Lisäksi Jyväskylässä sijaitsevat sekä LIKEStutkimuskeskus että Kilpa ja huippuurheilun tutkimuskeskus, KIHU. Myös niin sanotut TOP 10 huippujulkaisujen määrät osoittavat laskusuuntaa. Suomessa liikuntalääketieteellinen tutki mus nojaa vahvasti havainnoivaan tutkimusperintee seen. Koulutusta, tutkimusta ja kansainvälistä rahoitusta: Sports and Exercise Medicine Finland Kun esitän arviointiraportissani Suomen Liikunta lääketiede, Sports and Exercise Medicine Finland yhteistyöelimen perustamista, tarkoitus on alan tut kimuksen ja koulutuksen uudistaminen. Se tarjoaisi myös mahdollisuuksia kansainväliseen verkostoitu miseen ja uusiin rahoitusmuotoihin, joita kipeästi kaivataan. Kansainvälisesti katsoen Sports and Exercise Medicine Finland on paljon enemmän kuin hyvin kin toimiva yksittäinen keskus Suomessa. Liikuntalääketieteen keskuksia löytyy Turun lisäk si jokaisesta yliopistokaupungista, joissa on lääketie teellinen tiedekunta tai vastaava. Kaikki keskukset toimivat yhteistyössä oman emoyliopis tonsa kanssa, mutta eivät kuulu yliopistolaitokseen. Tarvitaan sekä perustutkimusta että tutkitun tiedon levittämistä. Tätä politiikkaa on vahvasti kritisoitu, sillä tulevien viittauksien määrä ei ole sidoksissa lehden vaikuttavuuskertoimeen. Muistot palasivat mieleen, kun vierailin tehtäväk seni annetun liikuntalääketieteen yhteiskunnallisen merkityksen ja liikuntalääketieteen keskusten toi minnan arvioinnin yhteydessä Turun yliopistossa, tai tarkemmin Paavo Nurmi Keskuksessa, keskellä lääketieteen perustieteiden laitoksia. 83 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: MATTI UUSITUPA Liikuntalääketiede nyt! kuuluu myös alan perustutkimus ja hyvin kontrol loidut interventiot. Tavoitteeksi voisi asettaa esimerkiksi huippuyksikköstatuksen tai strategisen tutkimuksen rahoituksen saamisen. MATTI UUSITUPA, LKT Emeritusprofessori, Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: matti.uusitupa@uef.fi Kirjoittajan valtion liikuntaneuvoston toimiannosta laatima arviointiraportti Liikuntalääketieteen yhteiskunnallisen merkityksen ja liikuntalääke tieteen keskusten toiminnan arviointi (2006–2016). Ensi kosketuksen sain jo vuonna 1966, kun poljin Turun yliopiston lääketieteen opintojen alkuvaiheessa polkupyöräer gometria fysiologian ryhmätyössä. Liikunnan merkitys ihmisen terveyden ylläpitä misessä ja parantamisessa on laajalti hyväksytty, silti liikunnan terveysvaikutuksissa riittää tutkittavaa. ”Big data” käyttöön Tärkeä asia tieteellisessä tutkimuksessa on uusiutu miskyky. Tieteellinen viesti ratkaisee! Liikuntalääketieteen tutkimuskeskukset eivät sinänsä pärjää huonosti, kun arvioidaan liikuntatieteellisten julkaisujen ja viittauksien määrää Suomessa; keskukset julkaisevat noin puolet alan kaikista suomalaisista julkaisuista. Voi vain arvailla, kuinka paljon jo kerättyä tietoa on jää nyt hyödyntämättä. E M E R IT U S IH M E TT E LE E O len seurannut liikuntalääketieteen tutki musta ja liikuntalääketieteen tutkimus keskuksien toimintaa sivusilmällä aina 1970luvulta alkaen. Erikseen toimivat pienet yksiköt eivät pärjää, mutta voimia yhdistämällä ja ennakkoluulottomalla tutkimus strategialla on mahdollisuus kääntää alan tutkimus myös kansainvälisessä vertailussa nousuun. Tämä koskee myös huippuurheilua, jonka menestys nojaa tutkittuun tietoon ja osaami seen
Miksi. Enää urheilu ei pyöri ulkonäön ympärillä, vaan nautin itse treenistä ja itsensä ylittämisen sekä onnistumisen tunteet on jotain sellaista, mitä en kuntosalilla ulkonäkö edellä treenatessa koskaan kokenut. Tavoitteet oli edelleen ulkonäkökeskeisiä, enkä koskaan ollut tyytyväinen näkemääni. Silti Olen itsekin aika hämmentynyt, miten sen todellisen oman jutun löytäminen voikin saada kaiken niin päälaelleen!. Se varmaan puhkaisisi kaikki koulun jalkapallot ja yrittäisi ajaa jotain välituntikieltolakia estääkseen tämänhetkisen tilanteen. Olin aina ajatellut olevani kaikessa liikunnassa huono, ja nyt löysin sen oman vahvuuden. AMANDA SILVER Sähköposti: silveramandaj@gmail.com Kirjoittaja opiskelee liikuntaneuvojaksi Liikunta keskus Pajulahdessa ja pitää liikuntablogia osoitteessa www.doittoday.fitfashion.fi OPISKELIJA OUNASTELEE O len ihan satavarma, että ala-asteen opettajani järkyttyisi jos kuulisi, että olen liikunta-alalla. Olen oppinut arvostamaan omaa kehoani, se on vahva ja pystyy vaikka mihin! Osaan myös hymyil lä peilille sen sijaan, että etsisin vikoja itsestäni. Koska minä olin ala-asteella koulussa se, joka inhosi liikuntatunteja ja juoksi palloa peläten karkuun. Miten olen sitten lopulta tullut näinkin pitkälle. Kaikki lähti luultavasti yläasteen innostavasta terveys tiedon opettajasta. Oli mieluummin yksin välitunnit kuin että olisi mennyt muiden kanssa pelaamaan. Päässäni oli myös todella pitkään pinttymä, että ei voi olla liikunnallinen, jos ei tykkää pallopeleistä tai jos on niissä huono. Totta puhuen, myös nuorempi minäni menisi varmaan paniikkiin jos kuulisi, missä on kymmenen vuoden päästä. Lisäsin treenikertoja, monipuolistin treenejä ja treenaamisesta tuli säännöllistä. Päinvastoin, ulkonäköpaineet olivat ahdistavia, enkä haluaisi joutua niiden vangiksi uudestaan. Minun ei tarvitse mennä valmentamaan koripalloilijoita, vaan voin ihan hyvin keskittyä nauttimaan siitä omasta jutusta ja viemään sitä täysillä eteenpäin. Tai että olen ihan hulluna treenaamiseen. Minulla on kestänyt ihan järjettömän pitkään päästä eroon tuosta ajattelutavasta! Vieläkin välillä koen, etten ole ihan niin urheilullinen, sillä yksi noin iso osa-alue on niin heikko eikä ne jalkapallot sun muut pallopelit vois tälläkään hetkellä kiinnostaa pätkääkään. Koin kyllä myös nauttivani treenaamisesta, mutta näin jälkeenpäin en ole ihan niin varma, nautinko oikeasti niin paljoa kuin luulin. Olen oppinut aidosti nauttimaan treenistä, rakastan oppia uusia juttuja eikä opittava koskaan lopu kesken. Oli siistiä pystyä vetämään kymmenen leukaa, venyä vaikka vastaheränneenä spagaatiin, seisoa päällään ja jaksaa juosta 12 kilometriä tuosta vaan. Pitkään yksi suurimmista motivaattoreistani olikin ulkonäkö, eikä se ollut riittävä motivaattori minulle. Olen itsekin aika hämmentynyt, miten sen todellisen oman jutun löytäminen voikin saada kaiken niin päälaelleen! Liikunta vei minut täysin mennessään, perustin oman blogin ja päätin lähteä opiskelemaan liikunta-alaa, sillä halusin jakaa liikunnan iloa ja hyvää oloa myös muille. Ei koulussa vedelty leukoja, koska futis oli se juttu. Ahaa-elämyksen koin kun löysin oman juttuni, CrossFitin. Vaikka olen tuleva liikunta-alan ammattilainen, niin ei minun tarvitse kaikkea osata tai tykätä kaikesta. Pikkuhiljaa aloin huomata, että liikunnasta tulee myös hyvä olo. Siksi koin olevani epäliikunnallinen, koska en mahtunut siihen samaan muottiin kuin muut. Kiinnostuin tunneilla terveyteen liittyvistä seikoista ja lenkillä melkein kuulin, miten kunto parani kohisten. Pelkkä paremman ulkonäön tavoittelu ei itsessään tee liikunnasta mukavaa, vaan siihen tarvitaan jotain enemmän. Mutta mitä sitten. Tuossa iässä myös ulkonäköpaineet on kovat, ja tärkeää liikunnassa oli myös poltetut kalorit. 84 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: AMANDA SILVER Liikunnanvihaajasta liikunnan ammattilaiseksi monesti treenin jälkeen tuntui, että jotain puuttuu. Joka julistautui liikunnanvihaajaksi ja söi mieluummin vielä vähän lisää. Eksyin salille ja innostuin, kun huomasin, että mulla on voimakas keho. Tai jo siitä, että nämä asiat kiinnostavat minua niin paljon. Eikä sillä välttämättä ole niin suurta merkitystä, pääasia, että liikuin. Paljon tärkeämpää on se sisäinen palo ja intohimo, mitä minä koen urheilua ja hyvinvointiin liittyviä asioita, niitä minun omia juttuja, kohtaan
Merkittävää on myös, että liikuntalääketieteen koulutus ei saa erikoislääkärien koulutukseen suunnattua sosiaalija terveysministeriön erityisvaltionosuutta (EVO-rahoitus), mikä heikentää alan kehittämistä. Tavoitteena pitäisi olla liikuntalääketieteen huippu-yksikkö, joka avaisi myös kansainväliset rahoituskanavat, toteaa Uusitupa. Arvioinnin mukaan liikuntalääketieteen keskuksilta on puuttunut halu kehittää ja uudistaa alan tutkimusta ja koulutusta. Arviointiraportti (VLN 2016:3)ja kehittämissuositukset ovat luettavissa osoitteessa www.liikuntaneuvosto. 85 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Arviointiraportti: Yhteistyöelin kehittämään liikuntalääketieteen tutkimusta ja koulutusta L iikuntalääketieteen yhteiskunnallisen merkityksen ja liikuntalääketieteen keskusten toiminnan arviointi (2006–2016) julkaistiin Liikuntalääketieteen päivillä Helsingissä 10.11. Vahva yhteistyö yliopistoihin ja sosiaalija terveydenhuoltojärjestelmään ovat arvioinnin mukaan välttämättömiä alan kehittämiselle. Valtion liikuntaneuvosoton toimeksiannosta arvioinnin laatinut emeritusprofessori Matti Uusitupa katsoo, että alan kansallisen profiilin nostaminen edellyttää Liikuntalääketiede Suomi – Sports and Exercise Medicine Finland yhteistyöelimen perustamista. fi. Liikuntalääketiede erikoisalana ei ole nostanut näkyvyyttään terveydenhoitojärjestelmässä eikä kilpaillun tutkimusrahoituksen parissa. Tavoitteena on sitouttaa toimijat koordinoimaan ja kehittämään alan koulutusta ja tutkimusta. Lisätietoja: matti.uusitupa@uef.fi A J A S S A Merkkaa Kalenteriisi: Liikuntatieteen päivät 2017 30.8.–1.9.2017 Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylä
Pienryhmissä toteutetut interventiot kestivät kuusi kuukautta. Lihaskuntoharjoittelun ja selkäneuvonnan vaikutukset ja kustannusvaikuttavuus naishoitajien alaselkäkipuun ja sairauspoissaoloihin Jaana Suni 1 , Päivi Kolu 1 , Kari Tokola 1 , Jani Raitanen 1 , Marjo Rinne 1 , Annika Taulaniemi 1 , Jari Parkkari 1 ja Markku Kankaanpää 2 1 UKK-instituutti, Tampere; 2 Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, fysiatrian yksikkö, Tampere Vuoden 2016 Liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voitto Jaana Sunille A J A S S A Lihaskuntoharjoittelu yhdistettynä selkäneuvontaan on tehokasta naishoitajien selkäkivun ja sairaus poissaolojen vähentämisessä Jaana Suni ja hänen tutkimusryhmänsä voittivat Vuoden 2016 liikuntalääketieteellinen tutkimus -palkinnon. Seurantamittaukset tehtiin välittömästi interventioiden ja 12 kuukauden jälkeen. H oitotyössä on runsaasti selkää kuormittavia asentoja ja nostoja. Viimeisiin 12 kuukauden seurantamittauksiin osallistui 157 hoitajaa. Myös sairauspoissaolot, ja etenkin niiden osuus kunkin ryhmän kokonaiskustannuksista, olivat harjoittelua ja neuvontaa yhdistäneessä ryhmässä selvästi muita ryhmiä pienemmät. Tutkimus oli satunnaistettu, kontrolloitu interventiotutkimus. Interventioryhmiä ohjasivat koulutetut terveysja liikunta-alan ammattilaiset. 86 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 (lihaskuntoharjoittelu, selkäneuvonta, edellisten yhdistelmä, vertailuryhmä). Voittajatutkimuksessa selvitettiin lihaskuntoharjoittelun ja selkäneuvonnan vaikutuksia selkäkivun voimakkuuteen, pelkokäyttäytymiseen, elämänlaatuun ja sairauspoissaoloihin sekä intervention kustannusvaikuttavuutta. Palkinnon luovuttivat LTS:n pääsihteeri Kari Keskinen ja puheenjohtaja, professori Taru Lintunen. Tutkimuksen aineiston muodosti 219 naishoitajaa, iältään 30–55-vuotiaita. Interventioiden kustannusvaikuttavuutta arvioitiin laskemalla inkrementaalinen kustannusvaikuttavuus -suhde sekä piirtämällä hyväksyttävyyskäyrät laatupainotetuille elinvuosille ja sairauspoissaolopäiville. Hoitajapulan uskotaan kasvavan seuraavina vuosikymmeninä, kun hoitoa tarvitsevan ikääntyvän väestön määrä kasvaa. Alaselkävaivat ovat hoitoalalla yleisiä, ja suurin sairauspoissaolojen sekä varhaiseläkkeelle siirtymisen syy. Lisäksi laskettiin kokonaiskustannukset, jossa huomioitiin interventioiden hinta, terveydenhuollon kustannukset, lääkkeet, sairauspoissaolopäivät. Tutkittavat satunnaistettiin neljään ryhmään Kuva: LTS. Lihaskuntoharjoittelu ja/ tai selkäneuvonta toteutettiin 5–15 henkilön pienryhmissä työpaikkojen läheisyydessä työvuorojen vaihtuessa. Tutkimus antaa vahvan näytön siitä, että lihaskuntoharjoittelu yhdistettynä selkäneuvontaan on vaikuttava interventio naishoitajien selkäkivun, siihen liittyvän pelkokäyttäytymisen vähentämisessä
Koko naiskilpailun kolmannelle sijalle sijoittuneessa tutkimuksessa havaittiin, että keski-iän ripeä vapaa-ajan liikunta on yhteydessä parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn vanhalla iällä. Päätös merkitsee säätiön nimeä kantavien pohjoismaisten liikuntatieteellisten kongressien järjestämisen loppumista. A J A S S A P aula Iso-Markun ja tutkimusryhmän voittamaan Nuori tutkija -kilpailuun, osallistui 14 nuorta liikuntalääketieteen tutkijaa. Melko vähäinen liikunnan määrä näyttää riittävän suojaamaan muistia ja tiedonkäsittelykykyä eikä liikunnan määrän lisääminen enää lisännyt tätä hyötyä. Säätiön toiminta päätettiin lopettaa samalla kun yhteistyösopimus kustannusliike John Wiley & Sons kanssa päättyy vuoden 2017 lopussa. Säätiön purkaVuoden 2016 nuori liikuntalääketieteen tutkija Paula Iso-Markku palkittiin Liikuntalääketieteen päivillä 9.11. Tutkimuksessa saatiin myös viitettä vapaa-ajan liikunnan ja kognitiivisen suoriutumisen taustalla vaikuttavista yhteisistä ympäristöja geneettisistä tekijöistä. Kuva: LTS. Keski-iän ripeä vapaa-ajan liikunta on yhteydessä parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn vanhalla iällä Paula Iso-Markku 1 , Katja Waller 2 , Eero Vuoksimaa 3,4 , Kauko Heikkilä 3 , Juha Rinne 5 , Jaakko Kaprio 3,4,6 , Urho M. Pohjoismaisen Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports lehden julkaisemisesta vastaa delleen sen nykyinen kustannusliike. Kujala 2 1 Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osasto, HUS Kuvantaminen, Helsingin seudun yliopistollinen keskussairaala ja Helsingin ylipisto, Helsinki; 2 Terveystieteiden laitos, Jyväskylä; 3 Kansanterveystieteen osasto, Helsingin yliopisto; 4 Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM, Helsingin yliopisto; 5 Kliininen neurologia, Turun PET-keskus, Turun yliopisto; 6 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki S candinavian Foundation of Medicine & Science in Sports -säätiön yleiskokous pidettiin 4.11.2016 Norefjellissä Norjassa. Tutkimuksen aineiston muodosti suomalaisen kaksostutkimuksen vanhemman kohortin 3 050 kaksosta, jotka olivat vähintään 65-vuotiaita seurannan päättyessä. 87 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Vuoden 2016 Nuori Liikuntalääketieteen tutkija -palkinto Paula Iso-Markulle Pohjoismainen liikuntatieteen säätiö lakkautetaan Scandinavian Foundation of Medicine and Science in Sports säätiön hallitus on päättänyt lopettaa säätiön toiminnan
Huippu-urheilija voi erota urheilusta, mutta julkisuus ei tahdo erota urheilijasta. 010 778 6602.. Yleiskokous valitsi säätiön loppukaudeksi hallituksen, joka saattaa yleiskokouksen päätökset voimaan. Kustantaja on vahvistanut lehden tilaushinnaksi 15 Englannin puntaa säätiön nykyisten jäsenyhdistysten jäsenille vuosina 2016 ja 2017. Siirtymiä . LTS kannustaakin jäseniään ryhtymään sen tilaajiksi. Lehti ilmestyy sähköisesti 12 numerona vuodessa ja on luettavissa tilaajan henkilökohtaisessa lukulaitteessa. Lisätietoja: Kari Keskinen 040-5408706 tai kari.keskinen@lts.fi Mitä urheilijalle kuuluu uran päätyttyä. 88 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 A JA S S A minen tapahtuu vuoden 2017 aikana. Lehden nykyinen päätoimittaja professori Steven Harridge eroaa vuoden 2017 lopussa ja uuden päätoimittajan haku käynnistyy ensi vuoden aikana. LTS:n syyskokous päätti perustaa uuden jäsenkategorian, jonka jäsenmaksu vuonna 2017 on 58 €. Säätiön lakkauttamisesta huolimatta pohjoismaiset liikuntalääketieteelliset yhdistykset haluavat pitää yhteyttä ja kokoontuvat pohtimaan yhteistä tulevaisuuttaan Kööpenhaminaan vuoden 2017 helmikuussa. Puheenjohtajaksi valittiin ylilääkäri Marianne Backer Kööpenhaminasta. Liikuntatieteellistä Seura hallituksessa edustaa pääsihteeri Kari Keskinen ja Suomen urheilulääkäriyhdistystä ylilääkäri Olavi Airaksinen. Huippu-urheilijan siirtymiin liittyy kiinteästi julkisuus. urheilu-uran jälkeisten elämäntilojen typologinen tarkastelu 78 sivua, 2016 • Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 173 Hinta 25 € (+ toimituskulut) Tilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. Media vahtii, miten ex-urheilija uusissa siviilirooleissaan onnistuu – ja epäonnistuu. Säätiön toiminnan lopettamisen pääsyinä olivat toiminnan satunnaisuus, yhteispohjoismaisuuden vähäisyys kongressien toteutuksessa sekä pienet resurssit. Säätiön lopettaminen tarkoittaa myös sitä, että pohjoismaisten kongressien järjestämisestä luovutaan. Tilaushinta on edullinen aikaisempaan verrattuna. Urheilu-uran lopettamisen motiivit ja selitykset ovat moninaisia. Säätiö perustettiin vuonna 1989 pohjoismaisten liikuntalääketieteellisten yhdistysten ja LTS:n toimesta hallinnoimaan ja julkaisemaan Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehteä ja tukemaan pohjoismaisten kongressien järjestämistä. Viimeisen pohjoismaisen kongressin järjestää Tanskan liikuntalääketieteellinen yhdistys keväällä 2018. Siirtymiä -julkaisussa Hannu Itkonen ja Seppo Knuuttila tunnistavat mediatekstien pohjalta 13 erilaista polkua urheilukentiltä elämänkentille. Jäsenyys sisältää Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehden sähköisen vuosikerran 2017. Jatkossa kustannusliike ottaa yksin vastuun lehden julkaisemisesta ja kehittämisestä
– Kansainväliset tutkimusryhmät ennakoivat, että nykypäivän lapset elävät lyhemmän ja sairaamman elämän kuin heitä edeltävä sukupolvi. ”Fyysinen kokonais aktiivisuus” sekä ”istumisen ja paikallaanolo” saivat molemmat arvosanan D kansainvälisellä asteikolla, mikä tarkoittaa, että 20–40 prosenttia suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu riittävästi tai vastaavasti istu terveytensä kannalta liikaa. Hallituksen jäsenten lukumäärä pienenee niin, että A JA S S A K ansainvälinen lasten ja nuorten liikunnan allianssi Active Healthy Kids Global Al liance julkaisi 38 maan tulosten vertailun International Societys for Physical Activi ty and Health (ISPAH) järjestön kongressissa Bang kokissa marraskuussa. International Society for Physical Activity and Health: www.ispah.. Virossa, Skotlannissa, Belgiassa, Chilessä, Kiinassa (Shanghain alueella) ja Qatarissa lasten ja nuorten fyysinen kokonaisaktiivisuus sai huonoimman mah L TS:n puheenjohtajana vuonna 2017 jatkaa professori Taru Lintunen ja varapuheen johtajana rehtori Lasse Mikkelsson (halli tuksen kokoonpano ks. Allians si kokoontui keskustelemaan lasten ja nuorten fyysi sestä aktiivisuudesta, tuloskorteista ja tulevaisuuden suunnitelmista. kahdeksan varsinaisen ja kahdeksan varajäsenen sijaan hallitus koostuu kymmenestä jäsenestä. – Kansainvälisen yhteistyön kautta haetaan ratkai suja vähäiseen liikkumiseen ja runsaaseen paikallaa noloon. Lisätietoja: Kari Keskinen 040-540 8706 tai kari.keskinen@lts.fi Kaikkien 38 maan Tuloskortit ja kansainvälinen vertailu: www.activehealthykids.org. 89 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Taru Lintunen jatkaa LTS:n puheenjohtajana Teksti: ANNALEENA AIRA, KATARIINA KÄMPPI, TUIJA TAMMELIN Lasten ja nuorten liikunnan tuloskortit 38 maassa: Suomi kansainvälistä keskiarvotasoa – Koululaiset liikkuvat suosituksia vähemmän ja istuvat paljon. Maiden välisessä vertailussa arvioitiin lasten ja nuorten liikunnan kokonaisuutta kaikissa maissa yhdeksän osaalueen avulla. www.lts.fi). LTS:n syyskokous päätti perustaa uuden jäsenka tegorian, jonka jäsenmaksu vuonna 2017 on 58 €. Liikuntatieteellinen Seura ry:n syyskokous pidet tiin 27.10.2016. Kokouksen asialistalla oli sään tömuutosten toinen käsittely. Suomessa lasten ja nuorten aktiivisuus on kan sainvälisen keskiarvon tasolla. LTS siirtyy yhden vuosikokouksen käytäntöön keväästä 2017 alkaen. Lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on huolestuttavalla tolalla maailmanlaajuisesti, asian tuntijaryhmän puheenjohtaja, tutkimusjohtaja Tuija Tammelin LIKEStutkimuskeskuksesta kuvaa. Jäsenyys sisältää Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports lehden sähköisen vuosikerran 2017. Viimeisten 20 vuoden aikana koulu laisten kestävyyskunto on heikentynyt ja vastaavasti lasten ylipaino ja lihavuus yleistyneet
Kulkemistavan valintaan vaikuttavat erittäin monet tekijät kotona, koulussa ja yhteiskunnassa. Monilla yhteiskunnallisilla päätöksillä on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lasten ja nuorten liikkumiseen. International Society for Physical Activity and Health: www.ispah. Kirjoittajat työskentelevät LIKES-tutkimuskeskuksessa, joka koordinoi Suomen Tuloskortti-asiantuntijaryhmää. Miten suoma laiskoululaiset kulkevat harrastuksiin tai kavereitten luo. Tyypilliset liikunnan edistämisohjelmat ovat interventioita, joissa ohjelma määrittää koululla tie tyt toimintatavat. ”Koulu liikkumisen mahdollistaja na” saakin Suomessa kansainvälistä keskiarvoa (C) korkeamman arvosanan B. org Painettuja Tuloskortteja voi tiedustella suomenja englanninkielisenä painoksena LIKES-tutkimuskeskuksesta: www.likes.fi. – Meillä on hyvin vähän tietoa muiden matkojen kuin koulumatkojen kulkemisesta. Silloin mukana oli 15 maata eri puolilta maailmaa. – Alle kouluikäisten liikunnasta on käynnistynyt hyviä tutkimuksia, mutta valtakunnallinen seuran tajärjestelmä puuttuu vielä, Tammelin huomauttaa. Suomen erityispiirteinä valtakunnalliset ohjelmat, koulumatkat, valtion tuki Suomessa erityistä ovat laajat valtakunnalliset oh jelmat, jotka tukevat Suomen kouluja ja varhaiskas vatusyksiköitä siinä, miten päivistä saadaan aktiivi sempia. Kansainvälinen vertailu: Global Matrix 2.0 Suomi oli mukana jo ensimmäisessä maiden välises sä vertailussa vuonna 2014. Parhaat arvosanat oman maansa lasten ja nuor ten kokonaisaktiivisuudelle antoivat Slovenia (A–), UusiSeelanti (B–) ja Zimbabwe (C+). Suomessa 20 metrin viivajuoksu kuuluu jo kansalliseen fyysisen toimintakyvyn mit tausjärjestelmään (Move!), joka kytkeytyy 5. Tavoitteena on, että lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus olisi luonnollinen osa arkea, ei poikkeus. Matalan tulotason maissa fyysinen kokonaisaktii visuus sai yleisesti ottaen muita parempia arvosanoja. Valtion ja kuntien tuki liikkumiselle Valtio ja kunnat ovat Suomessa havahtuneet lasten ja nuorten liikkumisen tukemiseen varsin hyvin mui hin maihin verrattuna. Seuraavaa Global Matrix 3.0:aa suunnitellaan toteutettavaksi entistäkin laajempana. Suomessa Liikkuvan koulun malli on hyvin erilainen, alhaalta ylöspäin, jolloin jokai nen koulu päättää itse omaan kouluunsa parhaiten sopivat tavat yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseksi, Tammelin kuvaa. – Nämä ohjelmat kiinnostavat maailmalla erittäin paljon. Liikkuva koulu ohjelma on toiminut vuo desta 2010 ja varhaiskasvatuksen Ilo kasvaa liikkuen ohjel ma vuodesta 2015. Lisäksi esimerkiksi Aasian maissa koulunkäyntiin ja läksyihin odotetaan panos tettavan paljon aikaa. Tämä toinen vertailu on kattavampi: maita on mukana kuudelta mante reelta, ja maiden väkiluku huomioiden vertailussa on mukana jo 60 prosenttia maailman väestöstä. luokan laajoihin terveystarkastuksiin. Tulosten tul kinnassa on kuitenkin huomioitava, että arvosanat perustuvat jokaisen maan omaan arvioon ja käytet tävissä olevaan aineistoon, eivätkä välttämättä ole vertailukelpoisia. Kuitenkin näissä maissa korkeamman sosioekonomisen aseman perheiden lapset liikkuvat vähemmän kuin muut. 90 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 dollisen arvosanan (F), koska vain alle viidennes lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Se sai arvosanan D. – Tästä esimerkkinä on Suomen hallituksen hal litusohjelma, jossa tavoitellaan koululaisten liikku misen lisäämistä suositusten mukaiselle tasolle eli vähintään tuntiin päivässä. Suomessa tietoa peruskouluikäisten kestävyyskunnosta kertyy tulevaisuudessa kattavasti 5. ja 8.luokkalaisten osalta. Lisätietoja: Suomen Tuloskortti: www.likes.fi/tuloskortti. Uudeksi osaalu eeksi keskusteltiin sisällytettävän lasten ja nuorten kestävyyskuntoa, jota mitattaisiin eri maissa 20 met rin viivajuoksulla. ja 8. 2. Osaalue ”Aktiivinen kulkeminen” saa arvosanan B, kun kaikkien maiden keskiarvo on C. Varhaiskasvatus liikkumisen mahdollistajana arvioitiin nyt Suomessa ensimmäistä kertaa. – Lasten ja nuorten liikunnan edistäminen on korkealla liikuntapolitiikan tärkeysjärjestyksessä, Tammelin kuvaa. Esimerkiksi zimbabwelaiset lapset ja nuoret näkevät liikkumisen tärkeänä osana elämäntapaansa ja kult tuuriperintöään, eikä koulumatkojen kulkemiseen usein olekaan muita vaihtoehtoja kuin aktiivinen kulkeminen. Keskusteluissa kävi hyvin ilmi, että vaikka kyse on samojen osaalueiden arvioimisesta eri maista, las ten ja nuorten liikunta saa eri maissa hyvin erilaisia merkityksiä. Koulumatkat Suomessa on perinne koulumatkojen kulkemises ta omin lihasvoimin ympäri lukuvuoden. 3. Tutkimusjohtaja Tuija Tammelin toimi asiantuntijaryhmän puheenjohtajana, tutkija Katariina Kämppi Tuloskorttityön koordinaattorina ja viestintäpäällikkö Annaleena Aira viestintävastaavana.. Tuloskorttien tarkoituksena on erityisesti tukea lasten ja nuorten hyvinvoinnin huomioimista pää töksenteossa. Fyysinen aktiivisuus kilpailee lasten ja nuorten ajankäytöstä erilaisten asioiden kanssa: monis sa maissa aika kuluu fyysisen aktiivisuuden sijaan ruutujen ääressä. Kaikkien 38 maan Tuloskortit ja kansainvälinen vertailu: www.activehealthykids.org. Bangkokissa suunniteltiin, että seuraava kansainvälinen vertailu voitaisiin julkaista vuonna 2019. Tuloksissa on paljon koulukohtaista vaihtelua, mutta kokonai suudessaan Suomi erottuu muista maista edukseen: täällä koulumatkat kuljetaan kävellen tai pyöräillen erittäin usein, kun koulumatkan pituus sen sallii
Ja Suomen Akatemian suuria hankkeita suosivassa kilpailumaailmassa urheiluhistorioitsija ei pääse edes alkueriin. Suoraa sovellettavuutta kun ei ole. Merkittävä ja suomalaisuuden muovautumiseen oleellisesti vaikuttanut tutkimusalue on käytännössä rahoituspaitsiossa. Urheiluhistoriaa on tutkittu ansiokkaasti muun muassa kansalaistoiminnan, suomalaisuuden ja sukupuoliroolien näkökulmista. Esitykset olivat hyviä ja saattoivat vuorollaan liikkeelle vireän keskustelun. marraskuuta seminaarin ”Minne menet urheiluhistoria?” Tapahtumassa itsessään ei ollut mitään vikaa. Tilanne on kuitenkin 2010-luvulla toinen. Hyväkään tekeminen ei saa toivottua näkyvyyttä. Reilun tusinan ihmisen mukava tapaaminen. Osin samasta kuin suomalaisessa urheilussa yleensä – suurin osa työstä tehdään vapaaehtoisvoimin tai pientä korvausta vastaan. SUHS ja Urheilumuseo ovat tukeneet seuraja lajiperinteen tallentamista, mutta vielä järjestelmällisemmälle työlle on tarvetta. Ilman alan professuuria urheiluhistorian arvostus ei nouse. Opetusja kulttuuriministeriöltä ei lohkea rahaa urheiluhistoriaan liikuntatieteellisistä tutkimusmäärärahoista, muista varoista kylläkin jonkin verran. Urheilu on ollut merkittävä kanA J A S S A Liikunnan ja urheilun menneisyydestä kirjoittavat tekevät päätyötään muilla areenoilla. Vähintään yhtä nihkeitä ovat olleet suuret rahastot. Nykytilanteen taustalla on osaltaan urheiluhistorian pitkään kokema alhainen arvostus. Eikä kyse ole ainoastaan kansallisesta historiasta. Urheilussa kysytään usein, missä olisi varaa parantaa. Monet historiantutkijat vieroksuivat sekä urheilua tutkimusaiheena että omakohtaista ponnistelua. Tekemistä riittäisi myös lajiliittojen ja valtakunnallisten urheilujärjestöjen historiankirjoituksessa. Liikunnan ja urheilun menneisyydestä kirjoittavat tekevät päätyötään muilla areenoilla Suomen historian parissa. Rahoitus paitsiossa Merkittävä ja suomalaisuuden muovautumiseen oleellisesti vaikuttanut tutkimusalue on käytännössä rahoituspaitsiossa. Seminaarin pohjalta voisi vastata ensinnäkin, että me urheiluhistorian tekijät emme osaa tehdä itseämme tykö. Tutkijat liikkuvat itse, ja he liittävät urheilun ja liikunnan osaksi tutkimuksiaan, mikäli se yhdistyy luontevasti aihepiiriin. Kansainvälisestikin suomalainen urheiluhistoria kiinnostaa, minkä alan konferensseissa käyneet tietävät. Jokusta poikkeusta lukuun ottamatta paikalla oli keski-ikään hyvinkin ehtineitä alalla ja pitkään toimineita tutkijoita. Etenkin virolaisille urheilusuhteet Suomeen avasivat tirkistysaukon länteen. Kylmän sodan kulttuurivaihdossa urheilulla oli merkittävä osuus. Osittain tästä johtuen voimavaratkin ovat niukat. Yhdysvallat tuki omalta osaltaan läntisen maailman arvojen vahvistamista järjestämällä urheilustipendejä eri maista kotoi sin oleville urheilijoille. Urheiluhistoriaa tutkivat olosuhteiden pakosta asiasta innostuneet ihmiset muiden askareidensa ohessa. Jopa Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) historia. Mistä tämä kertoo. Urheiluhistoriaa vaivaa myös epäselvä identiteetti. Suomessa on tehty yli 4 000 seurahistoriaa käsittelevää julkaisua, jotka esittelevät noin 1 100 seuran vaiheita. Liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoita ei tilaisuudessa näkynyt. Historia innostaa esimerkiksi useampia seuratoimijoita kuin arvaammekaan. Heille urheiluhistoria ei selvästikään ole tulevaisuuden ala. Silti jouduimme toteamaan jälleen kerran, että koolla olimme muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta taas ”me”. Liikuntaja urheilunäkökulmat nousevat kuitenkin harvoin päällimmäiseksi. sainvälisten yhteyksien kannalta, eikä urheilijavaihdossa ole aina ollut kyse vain urheilusta. Historia kiinnostaa seuratoimijoita Seminaaripäivän mittaan käydyissä keskusteluissa olimme yhtä mieltä siitä, että urheiluhistoria kiinnostaa muitakin kuin meitä. 91 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: JOUKO KOKKONEN Urheiluhistoria tarvitsee vankemman pohjan – ja professuurin S uomen Urheiluhistoriallinen Seura (SUHS) järjesti Jyväskylään 3. Se liittyy myös nationalismitutkimukseen, jonka merkitys ei 2010-luvun kansainvälisessä tilanteessa ole vähenemässä. Voi puhua jopa urheiluhistorian kansalaistoiminnasta, jolla on saatu aikaan hyviä tuloksia. Pienen Suomen urheilun avulla saavuttama suuri kansainvälinen näkyvyys herättää kiinnostusta. Näkyvyyttäkin on ajoittain tullut, mutta pääosin urheiluhistoria jää piiloon
Ammattimaisen urheiluhistorian kirjoittamisen pohjan kapeus heijastuu väistämättä myös harrastajien tekemiseen. Yhden uuden mahdollisuuden voisi tarjota yhteistyö Tilaushistoriakeskuksen (TIHKE) kanssa. Käsikirjoitusten arviointipalveluiden kehittäminen yhteistyössä TIHKEn kanssa voisi tuoda jäntevyyttä toimintaan. Hyvän seurahistorian malleja on vähän ja kirjoittajaohjausta vielä niukemmin, vaikka SUHS ja Urheilumuseo ovatkin tehneet alalla ansiokasta työtä. Tai sitten jokin merkittävistä yksityisistä rahastoistamme voisi tarttua asiaan. Ilman alan professuuria alan arvostus ei nouse. Erityisesti paikallishistorioiden kirjoittamisen asiantuntijapalveluita tarjonnut TIHKE haluaa laajentaa toimintaansa järjestöja yrityshistorioiden kentälle. 92 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 on kirjoittamatta. Suomen täyttäessä sata vuotta olisi jo korkea aika kohottaa urheiluja liikuntahistoria sille kuuluvaan arvoonsa. Rahapelien tuotolla voisi helposti toteuttaa professuurin, kuten urheiluoikeuden osalta tapahtui. Työväen Urheiluliiton kaari on sen sijaan täydentymässä, kun professori Seppo Hentilä kirjoittaa neljännen osan. JOUKO KOKKONEN FT, tutkimuspäällikkö www.itsenäisyys100.fi jouko.kokkonen@lts.fi
Tuomarit julistivat kuitenkin hänen olleen neljäs, mihin vaikutti juutalais vastainen ilmapiiri. Helsingin juutalaisen urheiluseuran historia. Teoksen lukemalla saa yleiskuvan juutalaisuu dessa Suomessa etenkin 1800luvun lopulta 1940luvulle saakka. puhjenneen juutalaiskapinan johtajista. Kokous oli merkittävä poliittisen sionismin kannalta, sillä siinä hyväksytty jul kilausuma kehotti juutalaisia edistä mään yhteiskunnallista asemaansa ja kulttuurielämäänsä asuinmaissaan. Makkabilla on ollut merkittävä asema Helsingin juutalaisnuorison kasvattajana. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2016, 271 s. Jyrkimmän tul kinnan mukaan urheilu ei kuulunut juutalaisille lainkaan. Muskelijuu talaisuuden yhtenä herätteenä voi pitää Yhdysvalloissa ja Brittein saarilla merkittävään asemaan 1800luvun lopulla noussutta ”lihaskristillisyyttä” (muscular christianity), jonka yksi osa oli NMKYliike. Juutalaisseuraa edustaneet urheilijat sekä kokivat että he myös joutuivat syrjinnän kohteek si kilpailuissa. Juutalaisvastainen ilmapiiri ulottui tulostilastoihinkin Kirjoittajat käyvät läpi Makkabin 110vuotisen historian. Hän koki kiis tatta vääryyttä, mutta tapahtuneen kytkeminen vahvasti Suomen 1940 olympiaisännyyteen ja olympialiik L U E T T U A V uonna 1906 perustettu Helsingin Makkabi on tiettävästi maailman vanhin keskeytyksettä toiminut juutalainen urheiluseura. Makkabi. Nykyinen nimi viit taa Juudas Makkabialaiseen, joka oli yksi Palestiinan alueella 168 vuotta eaa. Stjär nanin / Makkabin toiminta liittyi juu talaiseen nationalismiin, sionismiin. Kokous päätti myös, että tuleva juuta laisvaltio sijaitsisi Turkin hallitseman historiallisen Palestiinan alueella. Kirjokansi 116. 93 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: JOUKO KOKKONEN MAKKABIN 110 VUOTTA Rony Smolar & Adiel Hirschovits. Smolar ja Hirschovits liittävät seuran myös juutalaisten kansainvälisen Makkabi urheiluliikkeen vaiheisiin. Lehdistö kiinnitti huomiota tapahtuneeseen vääryyteen tuoreel taan, mutta tulokset jäivät voimaan. Urheilu ja fyysinen kunto tukivat juutalaisten nousevaa itsetietoisuutta, ja olivat edellytys sionistien päämää rän, juutalaisvaltion, saavuttamiseksi. Venäjän valtakunnan vapaamielisim pänä osana Suomi tarjosi turvapaikan myös keisarikunnan sionistiselle liik keelle. kesäkuuta 1938. Näinä vuosina juutalaisuuden ja suomalaisuuden välinen vastakkain asettelu oli vahva. Venäjän kolmas sionistikokous pidettiin Helsingissä 1906. Makkabin perustamis vuonna 1906 Helsinkiin valmistui myös synagoga. Seurakunnan johto suhtautui aluksi kielteisesti nuorten ajamaan ”muskelijuutalaisuuteen” (Muskeljudentum). Makkabia edusti myös pikajuoksija Abraham Tokazier, joka tuli selväs ti ensimmäisenä maaliin Helsingin stadionin avajaiskilpailujen 100 met rin juoksussa 12. Uuden seuran toiminta lähti toi saalta halusta liittää juutalaisyhteisö osaksi muotoutumisvaiheessaan ollutta suomalaista yhteiskuntaa juu talaisten omista lähtökohdista. Tokazierin tapauksen selostukseen liittyy Makkabin historiateoksessa kuitenkin ylitulkinta. Mak kabin historiateoksen suurin ansio onkin se, että se kytkee seuran vaiheet kiinteäksi osaksi Suomen juutalaisyh teisön sekä Suomen historiaa. Helsinki turvapaikkana Juutalaisen seuran vanhempi väki va kuuttui kuitenkin vähitellen urheilu seuran mahdollisuuksista kiinteyttää ja vahvistaa juutalaisyhteisöä. Myös seura suurimmat urheilumenestyksen vuo det ajoittuvat 1920–1930luvuille. Suomen Urheiluliitto muutti tulokset vuonna 2013 vastaamaan maaliviival ta otettuja kuvia ja totesi Tokazierin voittaneen. Makkabi toimi vuoteen 1932 saakka nimellä Stjärnan. Vuonna 1906 perustettu Helsingin Makkabi on tiettävästi maailman vanhin keskeytyksettä toiminut juutalainen urheiluseura.. Tuomariratkaisuja tehtiin muulloinkin juutalaisurheili joiden vahingoksi, mutta harvoin näin räikeänä. Pääpaino on talvisotaa edeltävässä ajassa, jolloin Makkabi oli urheilullisesti vahvim millaan ja juutalaisyhteisöä kaikkein eniten muokkaava voima. Seuran vaiheet nivoutuvat kiin teästi suomenjuutalaisten histori aan
Katz sai surmansa 26.12.1947 arabisalamur haajan uhrina, kun hän oli palaamassa kotiinsa Gazassa sijainneesta varus kunnasta. Aineiston jaksottaminen pääosin kronologisesti olisi tuonut ryhtiä teokseen. Makkabin historiikki täydentää valitettavasti osaltaan SKS:n melko heikkotasoisten urheiluhistoria teosten sarjaa. Hän toimi Lon toon olympiakisojen alla valmentau tuneiden juutalaisten juoksijoiden valmentajana sekä hankki lisätuloja brittijoukkojen eri varuskunnissa elokuvakoneenkäyttäjänä. Kuvien arvoa nostaa se, että niiden tekstit on laadittu hyvin. Hänen vaikutusvaltansa oli kui tenkin Helsingin olympiajärjestelyissä suhteellisen pieni. W. Kesäkuussa 1938 virallinen olympiaisäntä oli edelleen Tokio, joka luopui järjestelyistä vasta heinäkuun puolella. Menestyksekkäin Makkabiin kuulunut urheilija on vuoden 1924 joukkuejuoksun olympiavoittaja ja 3 000 estejuoksun hopeamitalisti Elias Katz. Lisäksi alan tutkimus kirjallisuutta ei ole käytetty lähdeluet telon mukaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lainkaan. Avajaiskilpailuiden mahdollisena salaperäisenä saksalaisvieraana mai nittu Werner Klingeberg osallistui KOK:n nimeämänä erityisasiantunti jana sittemmin 1940 kisavalmistelui hin. J. Puutteena voi pitää myös sitä, että lähdeaineisto on kuvattu hyvin ylimalkaisesti. Moitteista osa kuuluu teoksen julkaisseelle Suoma laisen Kirjallisuuden Seuralle (SKS). 94 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 keessä tuolloin erittäin vaikutus valtaisten saksalaisten mielistelyyn ontuu. Rangellin johtaman järjestelytoimikunnan enemmistö suhtautui kielteisesti Klin gebergiin etenkin sen jälkeen, kun tämä pyrki useaan otteeseen käyttä mään vaikutusvaltaansa järjestely toimikunnan saksalaismielisimmän jäsenen Erik von Frenckellin aseman vahvistamiseen. Sittemmin Katz muutti Saksaan ja edelleen juutalaisvainojen vuoksi Palestiinaan. Helsinki oli joka tapauk sessa KOK:n hyväksymä varapaikka, jonka ei tarvinnut vakuuttaa olym piakelpoisuuttaan juutalaisvastaisilla toimilla. Samat asiat toistuvat tekstissä useaan otteeseen ja seurahistorian kaari piirretään tarpeettomasti uu delleen moneen kertaan. JOUKO KOKKONEN, FT Toimituspäällikkö www.itsenäisyys100.fi Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Menestyksekkäin Makkabiin kuulunut urheilija on vuoden 1924 joukkuejuoksun olympiavoittaja ja 3 000 estejuoksun hopeamitalisti Elias Katz.. Myös maajoukkuejalkapal loilija Roni Porokara ja jääkiekkoilija Kim Hirschovits kuuluivat Makka biin juniorivuosinaan. Maineikas kustantaja ei ole käyttänyt riittävästi aikaa ja asiantuntemusta Makkabin historian viimeistelyyn. Stadionin avajaiskilpailujen aikaan elettiin vielä siinä uskossa, että kisat pidetään Japanissa, vaikka Helsingin valmiutta järjestää kisat oli tiedusteltu. Urheiluhistoriikki laadukkaammasta päästä Teos on sujuvaa luettavaa, mutta rakenteeltaan valitettavan sirpalemai nen. Henkilöesittelyt ja seuran jäsenten saavutukset saavat väljän taiton vuok si suhteettoman paljon tilaa. Von Frenckellin si jaan brittiyhteyksistään 1920luvulla tunnetusta Rangellista tuli KOK:n jäsen syksyllä 1938. Komeat valokuvat ja kiinnostavat asiakirjat tuovat puolestaan kirjaan ilmeikkyyttä. Makkabin historiateos sijoittuu puutteineenkin urheiluseurahisto riikkien keskitason yläpuolelle, mikä ei välttämättä kerro hyvää seurojen historiankirjoituksesta. Matrik kelitiedot ja urheilumenestyksen olisi voinut esitellä huomattavasti tiiviim min
94 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: JOHANNA ERONEN, MIKAELA VON BONSDORFF KOHTI TERVEEMPÄÄ IKÄÄNTYMISTÄ Ilkka Vuori: Kohti terveempää ikääntymistä. ISBN : 978-952-291-279-4 L U E T T U A O masta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen kiinnostaa monia ja aihe on jatkuvasti esillä eri tiedotusvälineissä. Kieli. Professori Vuori on tunnettu sekä Suomessa että ulkomailla liikunnan vaikutusten tutkijana sekä liikunnan edistäjänä. Kirjan rakenne on käsikirjamainen ja selkeä: yksittäisestä terveysongelmasta tietoa etsivä löytää helposti tarvitsemansa tiedon. Toisessa osassa käydään läpi 35 sairautta, oiretta tai sairausryhmää sekä elintapojen merkitystä niitten ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Terveellisten elintapojen merkityksen tietää suurin osa ihmisistä, mutta mediassa saattaa liikkua ristiriitaista tietoa siitä, mitkä ovat terveellisiä elintapoja ja miten niitä tulisi noudattaa. Professori Ilkka Vuori on kirjoittanut elämäntapaoppaan, jossa hän kertoo terveellisten elintapojen sisällöstä ja merkityksestä erityisesti ikääntyvälle väestölle. Ensimmäisessä osassa käsitellään elintapoja: ravintoa, liikuntaa, unta, tupakkaa ja alkoholia. Docendo 2016
Teos on hyvä tiedonlähde terveydestään ja toimintakyvystään kiinnostuneelle ikääntyvälle lukijalle. Varsinkin liikunnan osalta luotetaan siihen, että lukija osaa valita itselleen parhaiten sopivat ja turvalliset liikuntamuodot. Esimerkiksi niska-hartiavaivoista kirjoittaja toteaa monien kokevan hieronnan hyödylliseksi, vaikkei sen vaikutuksista varsinaista vakuuttavaa tutkimusnäyttöä olekaan. Omanoloiseen liikkumiseen Ote on kautta linjan liikunnan ja sen hyötyjen puolesta puhuva. Tyyli on ennemminkin rauhallisen toteava kuin varsinaisesti tekoihin kannustava, mutta lukijalle ei jää epäselväksi liikunnan ja muiden terveellisten elintapojen hyödyt eri sairauksien ja vaivojen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Näin lukeminen ei ”tökkää” viitteisiin – niitä nimittäin olisi runsaasti. Kirjoittaja huomauttaa moneen otteeseen kohtalaisesti kuormittavan liikunnan tuovan kevyttä liikuntaa suuremmat terveyshyödyt, mutta ei väheksy minkäänlaista liikuntaa. Lukija saa runsaasti uusimpiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa omien päätöstensä pohjaksi, mitenkään tuputtamatta tai ylhäältä päin määräten: elintaparatkaisut ovat lukijan omia valintoja. Oppikirjana käytettäessä myös lähdeluettelo on tarpeen, jotta lukija pääsee halutessaan perehtymään aiheeseen syvällisemmin. Toisaalta kirjoittaja ei myöskään totea minkään liikuntamuodon olevan epäsopiva pelkästään henkilön iän perusteella. 95 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 on selkeää, terminologia yleistajuista ja suunnattu lukijalle, jolla ei ole terveysalan koulutusta. Netistä löytyvä lähdeluettelo on peräti 84 sivuinen ja jaoteltu kirjan lukujen mukaisesti. Elintavoista painottuu eniten liikunta, mutta ravintoa, unta, alkoholia ja tupakkaa käsitellään niitäkin kattavasti. Esimerkiksi iltapäivälehtien värikkääseen, rönsyilevään ja huomionhakuiseen kieleen verrattuna ilmaisu on rauhallista ja paikoin ehkä hieman tasapaksua. Liikunnan osalta kirjassa huomioidaan kaiken tasoiset iäkkäämmät liikkujat: toisille liikuntaa ovat koti työt ja kävely, toiset osallistuvat pitkille hiihtoretkille ja käyvät säännöllisesti kuntosalilla tai osallistuvat ohjattuihin liikuntaryhmiin. Kun kohderyhmänä on omaa hyvinvointiaan koskevaa tietoa etsivä maallikko, ratkaisu on hyvinkin perusteltu. Kunkin luvun lähteet on listattu aakkosjärjestyksessä, mutta tekstin sisäisen lähdemerkinnän puuttuessa yksittäisen asian tarkastaminen tai lisätiedon etsinnän kohdentaminen oikeaan lähteeseen on työlästä. Kirjassa myös kerrotaan selvästi, mikäli liikunnalla tai ravitsemuksella ei ole todettu olevan yhteyttä jonkun sairauden puhkeamiseen tai merkitystä sen hoidossa. Muutamassa yhteydessä tosin suositellaan lääkärintarkastusta ennen liikunnan aloittamista ja liikunta-alan ammattilaisen apua oikeanlaisen ja turvallisen liikuntaohjelman koostamiseen. JOHANNA ERONEN, TtT Tutkijatohtori Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: johanna.eronen@jyu.fi MIKAELA VON BONSDORFF, TtT Yliopistotutkija Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mikaela.vonbonsdorff@jyu.fi Lukija saa runsaasti uusimpiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa omien päätöstensä pohjaksi, mitenkään tuputtamatta tai ylhäältä päin määräten.. Terveellisten elintapojen merkitys koko elämänkulun aikana tuodaan esiin, mutta monessa yhteydessä muistutetaan myös siitä, että esimerkiksi liikunnan voi aloittaa myös iäkkäänä ja että myös vanhemmalla iällä tehdyillä elämäntapamuutoksilla, kuten tupakoinnin lopettamisella, on positiivisia vaikutuksia terveyteen. Esimerkiksi painosta puhuttaessa kirjoittaja muistuttaa vanhojen ihmisten normaalipainon olevan painoindeksillä mitattuna korkeampi kuin nuorten tai työikäisten. Näin korostetaan jatkuvan liikunta-aktiivisuuden tärkeyttä. Ne lukija löytää halutessaan kirjan alussa mainitulta kustantajan verkkosivulta. Ikääntyneen tulee välttää liiallista painon pudottamista. Iäkkäiden henkilöiden näkökulmasta tämä onkin tärkeää: huomioidaan myös arkitoimiin kuuluva liikunta osana liikunnan kokonaisuutta ja myönnetään se, ettei kaikilla ole mahdollisuutta eikä kapasiteettia liikuntasuositusten mukaisiin suorituksiin. Liikunnan vaikutusten muistutetaan häviävän nopeasti liikunnan lopettamisen jälkeen. Aiheita käsitellään vanhenemisen näkökulmasta, määrittelemättä kuitenkaan sitä, missä iässä vanheneminen alkaa tai tarkentamatta tiettyä ikäryhmää kirjan lukijakunnaksi. Ajantasaista tutkimukseen perustuvaa tietoa esitetään ymmärrettävällä tavalla. Lähdeviittauksia kirjassa ei ole. Kirjassa tuodaan hyvin esiin vanhenevan kehon erityispiirteet. Kirjoittaja toteaa kuitenkin, että monet hyötyvät sellaisistakin asioista, joista ei varsinaista tutkimusnäyttöä ole. Tutkittua tietoa vaikuttavuudesta Tutkimusnäyttöön perustuvia esimerkkejä eri tekijöiden vaikutuksista – tai siitä, ettei niiden vaikuttavuudesta ole näyttöä – käydään läpi kattavasti. Lukijan mahdollisia kokemusperäisiä havaintoja ei kumota
Kuten kirjan alkusanoissa todetaan, liikunnan ja urheilun kirjoitettu historia on ollut perinteisesti kertomus poikien ja miesten kisailusta. L U E T T U A yhdenvertaisesta ja tasa-arvoisesta mahdollisuudesta liikkua. Monitieteinen kirja koostuu 12 artikkelista, joiden kirjoittamisesta ovat vastanneet eri alojen tutkijat. Tärkeää on myös ymmärtää, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus -käsitteet vaihtelevat yhteiskunnan vaateiden muuttuessa. Kirjan keskeinen motiivi onkin tekijöidensä mukaan virittää ja ylläpitää liikuntakentän tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sekä erilaiseen syrjintään liittyvää keskustelua. Urheilun takapuoli nostaa esille yllät täviä tutkimustuloksia, kuten sen, että pojat kohtaavat tyttöjä enemmän harrastuksissa seksuaalista häirintää. nasta poissulkevia rakenteita, jotka muuttuvat aikojen saatossa. Kirjan ovat toimittaneet Päivi Berg ja Marja Kokkonen. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Aihetta katsotaan kirjassa perustellusti sosiaalisesta näkökulmasta, jossa päähuomio kohdistuu kunkin ryhmän sijaan yksilön ja ympäristön väliseen suhteeseen. Kirja ponnistaa liikunnan ja urheilun nurjasta puolesta, josta keskustellaan aivan liian vähän. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi on keskeistä oppia tunnistamaan yhteiskunnan liikunT asa-arvo, yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuus ovat arvoja, joista vallitsee yhteiskunnassamme laaja yhteisymmärrys periaatetasolla. Kirjan tekijöiden mukaan takapuoleen on keskitytty lähinnä naisurheilijoiden kohdalla. Myös liikuntakulttuurissa on jo pitkään hyväksytty periaate kaikkien On keskeistä oppia tunnistamaan yhteiskunnan liikunnasta poissulkevia rakenteita. Teos onkin suunnattu opetusja tutkimuskäyttöön eri oppilaitoksissa ja koulutustoiminnassa. Yhdenvertaisuuden positiivinen kehitys vaatii, että esimerkiksi alalle koulutettavilla toimijoilla olla mahdollisuus tutustua yhdenvertaisuuskysymyksiin. Liikuntakenttä on tottunut esittelemään toimintansa hyviä puolia. Liikuntakentän arjessa tilanne näyttäytyy kuitenkin toisenlaiselta, mikä ilmenee hyvin juuri julkaistussa Urheilun takapuoli-kirjassa. Urheilun takapuoli. Kirjan alkusanoissa tuodaan hyvin esille, kuinka ei ole olemassa vakaata ja pysyvää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilaa. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus -käsitteet vaihtelevat yhteiskunnan vaateiden muuttuessa.. Positiivista on lisäksi se, että kirjassa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta on tutkittu monitieteisesti ja myös perinteisen liikuntatutkimuksen ulkopuolelta. Tosin tämä vain kuvastaa sitä, kuinka aihealueen tutkimus on edelleen aivan liian vähäistä eikä näkemysten tueksi ole riittävästi etenkään kotimaista tutkimusta. Urheilun takapuoli. 96 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: SAKU RIKALA URHEILUN TAKAPUOLI Päivi Berg & Marja Kokkonen (toim.). Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa -kirjassa tarkastellaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista vapaa-ajan liikunnassa ja urheilussa. Kirjan parhaimpia anteja ovatkin kohdat, joissa käydään läpi ulkomaista tutkimusta. Nämä kohdat syventävät aiheiden käsittelyä ja helpottavat laajemman kuvan hahmottamista. Toinen merkittävä motiivi kirjan synnylle on aihealueen vähäinen oppimateriaali. Ihmiset eivät kuitenkaan kohtaa eikä toiminta tapahdu suunnitelmissa ja juhlapuheissa vaan arjessa, joissa arvojen todellinen merkitys punnitaan. Tähän tunnistamistyöhön ja käsitteiden laaja-alaiseen ymmärtämiseen Urheilun takapuoli-kirja tuo kaivattua helpotusta. Miehet ovat monesti vastanneet myös kertomuksen kirjoittamisesta. Tämä ilmenee hyvin myös kirjassa käsitellyissä tuoreissa teemoissa, kuten naisjoukkueurheilijat sosiaalisessa mediassa. ISBN 978-9527175-20-0. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 186, Tiede. Pääosassa sukupuolten välinen tasa-arvo Suomalaista urheilukulttuuria on luonnehdittu ”yhdeksi heteronormatiivisuuden ja homofobian viimeisistä ja vahvimmista linnakkeista” (Junkala ja Lallukka 2012). Tosin joissain kohdin lukijalle herää kysymys, että kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä voidaan tehdä yksittäisistä havainnoista. Kirja ja sen artikkelit ovat käyneet läpi vertaisarvioinnin. Näihin arvoihin on helppo viitata ja sitoutua suunnitelmissa, strategioissa ja juhlapuheissa. Maailma muuttuu ja tuottaa aina uusia haasteita
Kirja paljastaa jokapäiväisessä elämässä kohdattuja, mutta myös syvemmällä piileviä ongelmakohtia. Urheilun takapuoli on rajoitteistaan huolimatta tärkeä keskustelun herättäjä. SAKU RIKALA Liikuntatieteen erityisasiantuntija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: saku.rikala@lts.fi. Näihin kysymyksiin liikuntakentän tulee hakea ratkaisua tulevina vuosina. Yksit täiset tutkimukset ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä, mutta eivät luo aina riittävää kokonaiskuvaa edes omasta aiheesta, saati yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta suomalaisessa liikunnassa ja urheilussa. Kirja kuitenkin painottuu lapsiin ja nuoriin sekä työikäiseen väestöön. Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta liikunnassa tarvitaan ehdottomasti lisää keskustelua, johon on saatava mukaan etenkin liikuntakentän eri tason päättäjät, ei vain alan tutkijat ja näiden kysymysten parissa päivittäin työskentelevät. Vaikka naiset liikkuvat nykyisin enemmän kuin miehet ja periaatteellisella tasolla liikunnan tasa-arvo on jo ehkä saavutettu, käytännön tasolla naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa on edelleen paljon kehitettävää. Tämä on harmillista siltäkin kannalta, että myös esimerkiksi vammautuneiden ja pitkäaikaissairaiden osalta ollaan varsin kaukana tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Jo pelkästään Urheilun takapuoli-kirja osoittaa, että liikuntakulttuurissa voidaan hyvin monella tapaa sulkea, estää tai vähintään hankaloittaa ihmisten liikkumista ja liikunnan harrastamista, oli kyse sitten ylipainosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai etnisestä taustasta. Kirjan esittelyssä kuitenkin luvataan käsitellä myös etnisyyttä, seksuaalivähemmistöjä, ylipainoa, yhteiskuntaluokkaa ja ikää. Kirja koostuu yksittäisistä tutkimuksista, joissa tarkastellaan paikoin hyvinkin specifiä aihetta. Kirja on tältä osin jatkumoa vuosikymmenien työlle. Yhdenvertaisuus, joka kattaa myös muita henkilöön liittyviä syitä kuin sukupuoli, on ollut esillä liikuntatutkimuksessa vähemmän aikaa. Sukupuoli näyttäytyy edelleen jatkuvasti muun muassa lajikulttuurien puhetavoissa ja stereotypioissa. Näin toki tapahtuu, mutta selkeä painopiste on sukupuolten välisessä tasa-arvossa ja naisnäkökulmassa. Kirjassa jää kaipaamaan myös jonkinlaista koontia ja kokonaiskuvaa aihealueesta. Tosin sukupuoli näyttäytyy myös kirjan kirjoittajissa, joista kaikki 13 ovat naisia. Toisaalta kirjassa on muutama artik keli, joiden suoraa yhteyttä kirjan otsikkoon ja antia kirjan tavoitteelle tulee miettineeksi. Kirjan antama kuva tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta jää siis suppeahkoksi. Toki jo pelkästään tällaiselle suppeammalle aihealueen käsittelylle on tarvetta. Tällä tutkimuksella, joka on keskittynyt naistutkimukseen, on kohta jo yli 30-vuotiset perinteet. Mielestäni kirjan heikkous on siinä, että tarkastelusta jää pois monet yhdenvertaisuuden kannalta keskeiset ryhmät, kuten vammaiset, pitkäaikaissairaat, toimintakyvyltään heikentyneet ikäihmiset sekä kielija kulttuurivähemmistöt. Vaikka kirja ei onnistu (osin ymmärrettävästi) hahmottamaan laajan aihealueen kokonaisuutta, kirja saa vähintään pohtimaan, kuinka moninaisesta kysymyksestä tasa-arvossa ja yhdenvertaisuudessa on kyse ja kuinka niiden eri ulottuvuudet tulevat huomioitua omassa toiminnassa. Ikäihmisten liikunnan tarkastelu jää hyvin ohueksi. Vammaisten osalta kirjoittajaa haluttiin, mutta aikataulullisista syistä tällaista ei saatu. Liikunnan tasa-arvotutkimuksen historiallisista lähtökohdista katsottuna on ymmärrettävää, että Urheilun takapuoli painottuu pitkälti sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja lähinnä tyttöjen sekä naisten mahdollisuuteen harrastaa liikuntaa. Aihealueesta tarvitaan paljon lisää tutkimusta, jotta ymmärrämme paremmin, mitkä ovat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta keskeiset ongel mat ja niihin vaikuttavat tekijät liikuntakentällä. Kirjan loppuosan artikkelit naisvarusmiehistä ja luottamuksesta valmentajiin jäävät irrallisiksi osioiksi kirjassa. Kirjan herättämä olennaisin kysymys ehkä onkin, että kuinka paljon tapahtuu ulossulkemista liikunnan harrastamisesta erilaisen syrjinnän takia. Kirja välittää myös tärkeän viestin tutkimustarpeesta. 97 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tutkiminen liikunnassa onkin käynnistynyt aikanaan miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta. Kirja lupaa kattaa ihmisen koko elämänkaaren lapsista ja nuorista ikääntyneisiin
. Ei laissa puututa yksityisen kansalaisen liikkumiseen tai liikkumattomuuteen eikä liikkumattomuuden sanktioimiseen. Nyt liikuntalain. Niinpä – saako sakot, jos ei juokse. Tietosanoma, 207 sivua + liitteet 77 sivua, 2016. liikuntalain uudistamisen (4/2015) jälkeenkin . elää ilman tietoa liikuntalain sisällöstä. Eiköhän siinä lähinnä velvoiteta julkishallintoa tarjoamaan kansalaisille tiloja ja mahdollisuuksia liikuntaan. . L U E T T U A – Eilen TV:ssä kerrottiin tulevasta liikuntalaista, … tietääkö kukaan. (Kalevan verkkosivut 17.10.2014) V aikka Suomessa on ollut liikuntalaki vuodesta 1980, harva on laista tietoi nen. Sen sijaan liikunnan virkamiehille laki kuuluu niin työkuin yöpöydälle. Ja kuten valistunut kansalainen Kalevan sivuilla opastaa, kansalaisilla on lupa edelleen . Toisaalta laista tuskin on ollut harmiakaan. Ja vielä harvempi on hakenut siitä pelastusta arkeensa. Ensimmäisen liikuntalain tueksi laadittiin pykälät selittävä teos, jota täydennettiin 200 sivun liitesivustolla (Pekkanen & Aarnio: Liikuntalaki selityksineen, 1981). 97 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN OPAS VIRKAMIES LIIKUNTAAN Kimmo Aaltonen (toim.): Liikuntalakiopas
Viimeistään oppaan lukemisen jälkeen alkaa miettiä, että virkamiehen täytyy olla oma rotunsa. Harva lähtee kaverin kanssa lenkille pelastaakseen Suomen kilpailukyvyn. Jäljelle jää rationaalinen ”ylhäältä alas”-ohjaus. Virkamiehiä ohjaava poliittinen ymmärrys asettaa sekin rajoja virkamiesten liikuntakäsitykselle. Se on liikuntavirkamiehen säädösopas sekä esitys siitä, miten virkamiehen tulee liikunta ymmärtää. ponnistaa toisesta suunnasta: yksilöllisistä kokemuksista ja elämyksistä – liikuntaan sisältyvästä hurmasta, hiestä ja hengailusta. Kun opas vielä valmistuikin vasta reilun vuoden päästä uudistetun liikuntalain voimaan tulosta, ei uutisarvollakaan voi teosta perustella. Monille ”jo pykälän merkki on kidutusvälineen näköinen”, kuten aforistikko Stanislaw Jerzy Lec aikoinaan totesi. Toivottavasti opas myös innoittaa laatimaan esityksiä, joissa tarkastellaan poliittishallinnollista ymmärrystä ja kansalaisnäkökulmaa rinnakkain. Kun myös oppaan toimittajalla, Kimmo Aaltosella, on takanaan pitkä virkamiesura, voi teosta lukea hallinnon näkemyksenä liikuntalaista. Liikuntalain perustelut ja Liikuntalakiopas rakentuvat liikunnan ”yhteiskunnallisen merkityksen” ympärille. Ei siis ole syytä epäillä heidän tulkintaansa laista. Opas ilmentää aikamme poliittishallinnollista liikuntakäsitystä, joka ei välttämättä nauti jälkipolvien arvonantoa. Teos on kurkistus liikuntaviranomaisen työhön, jota ohjaa hengästyttävä määrä säädöksiä ja kansainvälisiä sopimuksia. 98 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 uudistamisen myötä urakka on toistettu julkaisemalla Liikuntalakiopas. Liikunnan arvo tiivistyy kansakunnan diabetestilastoon. Tai oikeastaan julkaisu on enemmän kuin liikuntalakiopas. Toisaalta ilman säädöksiä ja linjauksia ei OKM:n tehtäväksi annettu ”liikuntapolitiikan yleinen johtaminen, yhteensovittaminen ja kehittäminen” onnistu. TEIJO PYYKKÖNEN Tutkimus ja julkaisupäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: teijo.pyykkonen@lts.fi Jos ei takerru teoksen nimeen, saa oppaasta enemmän. Japissonin toiveet ammuttiin nopeasti alas: Ei liikuntalakiin voi sisällyttää tunnetta. Liikuntalakiopas kertoo, miten sitä tehdään julkishallinnon, erityisesti valtion, suunnasta. Opas on paljon, mutta ei kaikki heille, jotka haluavat ymmärtää liikunnan arvoja laajaalaisesti ja eri näkökulmia punniten. Kirjoittajista (13) yhdek sän kuului lakia valmistelleeseen työryhmään eli samat henkilöt, jotka valmistelivat lakia, nyt esittelevät sitä. Useissa artikkeleissa teksti sidotaan lain ympärille, mutta joissakin laki suorastaan ohitetaan ja pääosan saa katsaus liikuntamaisemaan (Liikunta eri ikäryhmissä; Liikunta ja koulutusjärjestelmä jne.). Kaikista ei virkamieheksi ole. Siksi sitä ei tehdä Liikuntalakioppaassakaan. Tunteet torjuva liikuntalaki ohittaa kansalaisille keskeiset liikuntamotiivit. Yhteiskunta ennen kansalaista Jos säädösten määrä herättääkin myötätuntoa hallintoa kohtaan, niin oppaasta huokuva liikuntakäsitys herät tää vastakkaisia ajatuksia. Netistä löytyvät liikuntalain valmisteluun liittyvät asiakirjat (hallituksen esitys perusteluineen, eduskunnan yleiskeskustelu jne.) sekä lukuisia lain pykäliä avaavia esityksiä. Myös artikkeleista koostettu Liikuntalakiopas on liikuntavirkamiesten tuotos. Poliitikoille niin mieleinen ajatus ”mitä ei voi mitata, ei ole poliittisesti olemassa” on myrkkyä liikuntakulttuurille. Mutta toisin kuin 35 vuotta sitten, oppaan painaminen vuonna 2016 yllättää. Kansalaisnäkökulma liikuntaan Liikuntaa voi tarkastella eri suunnista. Liikuntalakiopas kertoo, miten sitä tehdään julkishallinnon, erityisesti valtion, suunnasta.. ”Liikunnassa ja urheilussa pitäisi painottaa nykyistä enemmän tunnetta”, esitti Valo ry:n pääsihteeri Teemu Japisson liikuntalain valmisteluun liittyvässä keskustelutilaisuudessa keväällä 2013. Kokonaiskuva liikuntalain merkityksestä osana muuta ohjausta jää tarkentamatta. Tilanne lienee kuntatasolla samanlainen. Virkamies säädösten viidakossa Liikuntalain uudistamista valmistellut työryhmä koostui OKM:n virkamiehistä. Liikuntaa voi tarkastella eri suunnista. Vaikka liikuntalailla varmasti tavoitellaan kansalaisten parasta, niin siihen pyritään yhteiskunnallisia hyötyjä korostamalla: kun yhteiskunta voi hyvin (vauraasti), uskotaan myös kansalaisten voivan hyvin. Se mikä ei ole laissa, ei ole niin tärkeää. Ehkä siksi, että kirjoittajia ja aihealueita on useita, viitataan liikuntalakiin vaihtelevasti. Mutta ei teos turha ole. Saman joutuvat tekemään lakiin sidotut virkamiehet. Ja totta, liikunnan kokemuksiin ja elämyksiin ei laissa viitata. Virkamiehen jos kenen täytyy noudattaa lakia. Liikuntapolitiikassa indikaattorityön kohteeksi kelpaavat vain teknologisesti mitattavan ruumiin toiminnot. Liikuntalakiopas on perusteos liikunnan ja urheilun parissa työskenteleville ja erityisesti liikuntahallinnon tehtäviin tähtääville. Voi vain toivoa, ettei kukaan erehdy pitämään Liikuntalakiopasta liikuntakulttuurin kokovartalokuvana
Opettajat kokivat eniten tyytyväisyyttä tilanteessa, jossa saivat toteuttaa työtään melko itsenäisesti. Laadukkaan koululiikunnan tarjoaminen on viimekädessä opettajan vastuulla ja opettajalta edellytetään näkemystä ja harkintaa liittää ulkopuoliset toimijat osaksi koululiikuntaa siten, että yhteistyö hyödyttää jokaista oppilasta. http://dx.doi.org/10.1080/18377122.2 016.1145426 Oppilaat tuovat iloa pitkän työuran tehneille opettajille M ukavat oppilaat, työn autonomia ja hyvä kollegat auttavat liikunnanopettajia jaksamaan työssään. Eräs haastateltava toi esiin, että työ, jossa täytyy hallita 40 alati liikkuvaa lasta ja nuorta seitsemän tuntia päivässä, ei ole helppo. Kolmas aineistosta noussut teema oli Kollegat ja Työ, jossa täytyy hallita 40 alati liikkuvaa lasta ja nuorta seitsemän tuntia päivässä, ei ole helppo.. Uudessa-Seelannissa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin opettajien käsityksiä koulun ulkopuolisista liikunnan järjestäjistä (External Providers), ja yhteistyön eduista ja haasteista. Tutkimus perustui kolmen kokeneen liikunnanopettajan haastatteluaineistoihin, joilla oli 17–28 työvuotta takanaan. 99 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: NELLI LYYRA Seurayhteistyöstä vaihtelua koulun liikuntatunneille T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a K oulun ulkopuoliset yhteistyökumppanit tuovat uusia tuulia koulun liikuntatunneille. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä selvitti laadullisin menetelmin, mitkä piirteet liikunnan opettajan työssä lisäävät uran loppuvaiheen työtyytyväisyyttä ja mitkä tekijät puolestaan heikentävät työssä viihtymistä. Aineistosta löytyi kolme erillistä teemaa, joista jokaiseen liittyi työtyytyväisyyttä lisääviä sekä heikentäviä piirteitä. External providers and their impact on psimary physical education in Aotearoa/ New Zealand. Haasteeksi opettajat nostivat sen, ettei koulun ulkopuolelta tuotavien opetusjaksojen/ ohjelmien soveltuvuutta osaksi opetussuunnitelmaa arvioida. Kääntöpuolena itsenäisyydelle oli sivullisuuden tunne työyhteisöstä ja akateemisista aineista, sekä tunne siitä, ettei tullut kuulluksi koulun yhteisiä asioita päätettäessä ja esimerkiksi liikuntatilat saatettiin ottaa koulun muuhun käyttöön neuvottelematta asiasta liikunnanopettajien kanssa. Ensimmäisessä vaiheessa kyselyyn vastasi 487 luokanopettajaa, joista toisessa vaiheessa valittiin haastateltavaksi 33. LÄHDE: Dyson B, Gordon B, Cowan J, McKenzie A. Oppilaiden nähtiin hyötyvän yhteistyöstä monipuolisina liikuntamahdollisuuksina. Opettajat arvostivat yhteistyökumppaneiden asiantuntijuutta ja sisällön hallintaa. Sen sijaan haastavat ryhmät ja kurinpidolliset asiat rasittivat. Tutkijat summaavat tutkimusaineiston ja kirjallisuuden pohjalta, että mitä suurempi painoarvo koululiikunnassa on ulkopuolisten toimijoiden varassa, sen paremmin niiden tulee sopia opetussuunnitelman linjauksiin. Eniten tyytyväisyyttä toivat vuorovaikutus oppilaiden kanssa, oppilastuntemus sekä tunne siitä, että on merkityksellinen aikuinen nuoren elämässä. Toinen teema oli Hallinto ja sivullisuus. Asia-Pacific Journal of Health, Sport and Physical Education, 7 (1): 3-19, 2016. Oppilaat pääsevät kokeilemaan lajeja, jotka eivät perinteisesti kuuluu koululiikunnan lajikirjoon tai saavat tutustua lajihienouksiin asiantuntijoiden ohjauksessa. Ensimmäinen teema oli Oppilaat ja kontrolli. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti. Useissa tilanteissa ulkopuolisilla toimijoilla saattoi olla esimerkiksi yksi ”opetuspaketti”, joka tarjoiltiin samanlaisena eri oppilasryhmille kohderyhmän taitotasosta riippumatta. Kritiikin kohteeksi joutuivat myös ulkopuolisten toimijoiden puutteet pedagogisessa osaamisessa ja opettajat olisivat toivoneet ulkopuolisilta toimijoilta esimerkiksi koulun opetussuunnitelman tuntemista
Lisäksi koulukulttuuria pitäisi kehittää kollegiaaliseen suuntaan, jotta liikunnanopettajien into opetustyötä kohtaan säilyy uran loppuvuosille saakka. Tulokset osoittavat, että kolmasosa (66 %) opiskelijoista kokee flow-elämyksiä liikuntatunneilla, pojat kuitenkin yleisemmin (77 %) kuin tytöt (53 %). High school physical education: What contributes to the experience of flow. http://dx.doi.org/10.1123/jtpe.2015-0131 Tyttöjen ja poikien flow-kokemukset liikuntatunneilla syntyvät eri asioista F low-kokemus määritellään tilaksi, jossa yhdistyvät keskittyminen, kiinnostus ja nautinto. Opiskelijat täyttivät kyselyn liikuntatunnin jälkeen. Tyttöjen ryhmässä puolestaan yhteenkuuluvuuden tunne selitti voimakkaimmin liikuntatunnilla koettua flowta. Sukupuolien välisessä tarkastelussa selvisi, että poikien ryhmässä voimakkain flow-kokemuksen selittäjä oli koettu pätevyys. Journal of Teaching in Physical education, 35:284-289, 2016. LÄHDE: Carson RL, Hemphill MA, Richards KAR, Templin T. Euroopean Physical Education Review, 22(3): 355-371, 2016. Itsemäärämisteorian ja flow-kokemuksian yhteyttä selvitettiin polkumallilla. Liikuntatunnilla koettu flow-elämys johtaa tutkijoiden asettaman hypoteesin mukaan positiivisiin liikuntakokemuksiin, joilla puolestaan on merkittäviä terveysvaikutuksia yksilölle ja yhteiskunnalle. LÄHDE: Stormoen S, Urke HB, Tjomsland HE, Wold B, Diseth Å. Tutkijat esittävät, että etenkin tyttöjen opetuksessa tulee suosia toimintamalleja, jotka lisäävät tunnetta ryhmään kuulumisesta. Liikuntatunneilla koetut flow-elämykset olivat yleisempiä opiskelijoilla, jotka olivat sisäisesti motivoituneita ja kokivat itsemääräämisteorian mukaisten tarpeiden tulleen huomioiduksi. Explorong the job satisfaction of late career secondary physical education teachers. 100 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 yhteisöllisyys. Sujuva työarki pitkäaikaisten kollegoiden kanssa lisää työtyytyväisyyttä ja toisinaan esiintyvät jännitteet muiden opettajaryhmien välillä saattavat olla uhka työssä jaksamiselle. Tutkimustulosten perusteella suositellaan, että hallinnollisen tuen tulisi näyttäytyä opettajan arjessa luottamuksena ja vapautena. Pojat puolestaan näyttävät hyötyvän liikuntatunnilla tilanteista, jotka lisäävät pätevyyden kokemuksia. Norjalainen tutkimusryhmä pyrki tunnistamaan, mitkä tekijät selittävät oppilaan flow-kokemusta liikuntatunnilla. doi:10.1177/1356336X15612023 NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin itsemääräämisteoriaa sekä flowkäsitettä. Tutkijat tuovat esiin, että liikunnanopettajan työ on fyysisesti kuormittavaa, joten on perusteltua selvittää, mitkä tekijät auttavat opettajia jaksamaan ja pysymään työssään eläkeikään saakka. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, johon osallistui 167 lukioikäistä norjalaista opiskelijaa
Van Raalten ja tutkimusryhmän tarkoituksena oli tarjota teoreettista ja empiiristä tietoa, jota valmentajat, urheilijat ja urheilupsykologit voivat hyödyntää kehittäessään ja toteuttaessaan tehokkaita itsepuheinterventioita. Sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi huomion keskittämiseen tiettyyn taitoon tai strategiaan, motivaation lisäämiseen tai vireystason säätelemiseen. Itsepuheeseen keskittyvien interventioiden onnistunut toteutus vaatii kuitenkin ymmärryksen siitä, miten, milloin, miksi ja kenelle itsepuhe interventiot tulisi toteuttaa. Automaattisessa itsepuheessa urheilijat saattavat esimerkiksi todeta itsellensä spontaanisti suorituksen aikana: ”Olen paras” tai ”Olen huono”. On olemassa kahdenlaista itsepuhetta: automaattista puhetta ja tarkoituksenmukaista puhetta. 100 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Itsepuheen avulla voi onnistua tai lannistua T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a I tsepuhetta pidetään suoritusta edistävänä työkaluna urheilupsykologiassa. Negatiivisen automaattisen itsepuheen tunnistaminen ja karsimi
On tärkeää myös ymmärtää, että suoritus vaikuttaa itsepuheeseen ja itsepuhe vaikuttaa suoritukseen. tutkivat satunnaistetulla vertailukokeella ”tietoinen läsnäolo-hyväksyminen-omistautuminen” (engl. Toisinaan itsepuhe voi saada urheilijan miettimään liikaa tai muulla tavoin käyttämään henkistä kapasiteettia liikaa, minkä seurauksena suoritus kärsii. Automaattista itsepuhetta tarkastellessa voi olla hyödyllistä kysyä: mitä oikeasti sanot itsellesi ja tarvitaanko interventiota. Lisäksi on tärkeätä huomioida henkilökohtaiset erot urheilijoiden välillä. E., Gardner, F. MAC interventio ei kuitenkaan merkittävästi lisännyt osallistujien taipumusta tietoiseen läsnäoloon, vaikka aikaisemmat tutkimukset ovat niin osoittaneet. MAC ryhmän osallistujien yleinen ahdistus, syömiseen liittyvät huolet ja psykologiset oireet vähenivät ja psykologinen joustavuus parani intervention jälkeisestä mittauksesta yhden kuukauden seurantaan mennessä. Itsepuheen tulisi siis olla hyvin selkeää ja yksinkertaista, etenkin kilpailutilanteissa. Myös MAC ryhmän osallistujien urheilusuoritukset paranivat ennen interventiota suoritetuista arvioinneista intervention jälkeisiin arviointeihin verrattuna. Tulokset osoittivat, että MAC lähestymistapa vähensi tehokkaasti päihdyttävien aineiden käyttöä, vihamielisyyttä ja tunteiden säätelyn ongelmia ajan myötä PST ohjelmaan verrattuna. Tutkimuksen tuloksia kannattaa tulkita kriittisesti muun muassa pienestä osallistuja määrästä, tutkimuksen ajankohdasta ja itsearvioinneista koostuvasta aineistosta johtuen. (2016). Gross ym. Se kuinka paljon itsepuhetta on liikaa, riippuu yksilöstä ja tilanteesta. Osallistujina oli 18 naiskoripalloilijaa yliopistosta Yhdysvalloista. PST interventioryhmässä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tutkijat seurasivat osallistujien käyttäytymiseen liittyviä haasteita, ahdistuneisuutta, psykologisia oireita ja urheilusuoritusta. Parhaimmillaan itsepuhe kuitenkin auttaa urheilijaa suuntamaan huomionsa oleelliseen tai lisäämään motivaatiota, jättäen riittävästi resursseja urheilusuoritukseen. L., Vincent, A., & Brewer, B. MAC interventioryhmä seurasi Gardnerin ja Mooren kehittämää protokollaa, joka koostui seitsemästä moduulista: (1) mielenterveysopetus, (2) tietoinen läsnäolo ja kognitiivinen jännityksen purkaminen, (3) arvot ja niiden ohjaama käyttäytyminen, (4) hyväksyminen, (5) omistautuminen, (6) taitojen vahvistaminen ja tasapaino, sekä (7) tietoisen läsnäolon, hyväksymisen ja omistautumisen ylläpitäminen ja kehittäminen. Journal of Sport Psychology in Action, DOI:10.1080/21520704.201 6.1233921 nen voi parantaa suoritusta. MAC kuitenkin vaikuttaa lupaavalta lähestymistavalta, jota kannattaa kokeilla. Valmentaja arvioi osallistujien urheilusuorituksia ja niissä tapahtuvia muutoksia. 101 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 kuinka kulttuuri vaikuttaa urheilijan itsepuheeseen ja saattaako urheilijan itsepuhe muuttaa kontekstin. Osallistujat täyttivät kyselyitä ennen interventiota, heti sen jälkeen ja kuukauden kuluttua. PST interventioryhmä puolestaan seurasi Suinnin protokollaa, joka niin ikään koostui seitsemästä kohdasta: (1) rentoutumisharjoittelu, (2) stressin hallinta, (3) positiivinen ajatusten hallinta, (4) itsesäätely, (5) mentaalinen harjoittelu, (6) keskittyminen, ja (7) energian säätely. L., Wolanin, A. Tarkoituksenmukaista itsepuheinterventiota suunnitellessa, kolme tärkeää kysymystä nousee esille kirjallisuudesta: vastaako itsepuhe urheilijan vireystasoa, kuinka paljon itsepuhetta on liikaa ja pitäisikö urheilijan kokeilla jotain uutta. R. Psychological Skills Training; PST). Myös konteksti on tärkeä huomioida itsepuhetta harjoitellessa. An empirical examination comparing the Mindfulness-Acceptance-Commitment approach and Psychological Skills Training for the mental health and sport performance of female student athlete. International Journal of Sport and Exercise Psychology, DOI: 10.1080/1612197X.2016.1250802 Tietoisen läsnäolon harjoittelu on hyväksi mielenterveydelle ja urheilusuoritukselle. Osallistujat samankaltaistettiin ennen interventiota täytetyn yleisen ahdistuneisuuden mittarin perusteella ja jaettiin satunnaisesti MAC ja PST ryhmiin. Mindfulness-Acceptance-Commitment; MAC) lähestymistavan tehokkuutta suhteessa yleisemmin käytettyyn ”psyykkisten taitojen harjoitteluun” (engl. W. T., Pess, R., & Marks, D. LÄHDE: Gross, M., Moore,Z. LÄHDE: Van Raalte J. Miettiessä itsepuhestrategioita olisi hyvä pohtia seuraavia kysymyksiä: onko urheilijalla itsepuhekaavoja, joita hän toistaa tietynlaisen suorituksen jälkeen, mitä urheilijan itsepuhekaavat merkitsevät ja tuntuuko itsepuhe urheilijasta oikealta. (2016). Tarkoituksenmukaisten itsepuheinterventioiden tulisi sisältää positiivista, ohjaavaa ja motivoivaa itsepuhetta suorituksen parantamiseksi. Selftalk interventions for athletes: A theoretically grounded approach. Molemmat ryhmät kokoontuivat kerran viikossa yhdeksi tunniksi seitsemän viikon ajan. Miten itsepuhe sopii yhteen urheilijan uskomusten kanssa ja millainen vaikutus urheilijan taitotasolla on itsepuheeseen. Olisi siis hyvä miettiä: sopiiko itsepuhe joukkueen yhteyteen (joukkueen ilmapiiri), U rheilijoilta vaaditaan paljon niin henkisesti kuin fyysisesti. Sen vuoksi on tärkeää tutkia tehokkaita keinoja auttaa urheilijoita parantamaan heidän suoritustaan ja tukemaan heidän hyvinvointiaan. Interventiot toteutettiin kilpailuun valmistavan kauden aikana
Näiden tilanteiden aikana urheilija onnistui jopa puolittamaan ahdistuksensa määrän. Huonot suoritukset ja kilpailuihin liittyvä ahdistuksen tunne olivat hänen listansa kärjessä. LÄHDE: Gustafsson, H., Lundqvist, C., & Tod, D. Urheilija saavutti tavoitteensa keskittyä kilpailussa suoritukseen ahdistuksen sijaan. Aluksi urheilija loi ongelmalistan ja järjesti ongelmat isoimmasta pienimpään. Kaksi kuukautta intervention jälkeen he järjestivät vielä tapaamisen, jossa he keskustelivat miten urheilija jatkaa siitä eteenpäin. Intervention jälkeen urheilija koki vähemmän suoritusahdistusta ja hänellä oli monipuolisempi käyttäytymisen repertoaari (esimerkiksi vähemmän välttelemistä ja enemmän toimivia käyttäytymismalleja). Urheilija osallistui urheilupsykologin ohjaamaan kuuteen henkilökohtaiseen tapaamiseen kerran viikossa ja suoritti lisäksi kotitehtäviä. Gustafssonin tutkimusryhmän tarkoituksena oli tapaustutkimuksen avulla esittää, kuinka altistusta voidaan hyödyntää urheilun yhteydessä. (2016). Urheilun yhteydessä voidaan puhua kognitiivisesta käyttäytymisharjoittelusta, jossa urheilija pyrkii harjoittelun avulla muuttamaan ei-toimivia suorituskäytäntöjä toimivammiksi. Tämän jälkeen luotiin eläviä altistustilanteita, joissa urheilija koki ahdistusta, mutta lopulta huomasi, että hänen pelkonsa ei toteudu. Lopuksi urheilija ja urheilupsykologi loivat suunnitelman siitä, miten urheilija pystyy ylläpitämään oppimiaan uusia taitoja ja miten toimia vastoinkäymisiä kohdatessa. Tutkittavana oli 17-vuotias naishiihtäjä. Urheilupsykologi ja urheilija määrittelivät vielä tarkemmin tilanteet, joissa ahdistus nousi esiin ja kohteet, joita urheilija pelkäsi ja vältteli. Keskeinen osa interventiota oli auttaa urheilijaa ymmärtämään, että ahdistuksen oireet ovat vaarattomia, altistamalla häntä ahdistuksen fyysisille oireille. Urheilija oli alisuorittanut edellisen vuoden ensimmäisessä kilpailussa jääden viimeiseksi ja siitä lähtien kehittänyt voimakkaan suoritusahdistuksen. Yksi kognitiivisen käyttäytymisterapian yleisistä metodeista ahdistuneisuuden hoitoon on altistus, mutta sen soveltamista urheiluun ei ole juurikaan tutkittu. Urheilija huolestui kilpailuista monta viikkoa ennen itse tapahtumaa ja vältteli niin kilpailuja, lajitovereitaan kuin ylämäkiäkin. Tapaamisissa urheilija ja urheilupsykologi pohtivat käyttäytymisen lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia ja kävivät läpi prosessin, jossa asiantuntija auttoi urheilijaa oppimaan ei-toimivista käyttäytymisenmalleista (ajatukset, tunteet, fyysiset kokemukset ja käyttäytyminen),. 102 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Altistuksella eroon suoritusahdistuksesta niiden roolista ja syistä miksi interventio oli tarpeen ja mistä se koostui. Journal of Sport Psychology in Action, DOI: 10.1080/21520704.2016.1235649 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com K ognitiivinen käyttäytymisterapia on yksi eniten näyttöön perustuvista psykologian hoitokeinoista. On kuitenkin tärkeää huomioida, että altistusta suunniteltaessa ja käytettäessä on syytä luottaa ammattilaiseen, jolla on asianmukainen koulutus ja kokemus intervention toteuttamiseen. Vaikka kyseessä on vain yksittäinen tapaustutkimus, olisi tutkimuksessa esitettyjä toimivia käytäntöjä hyvä kokeilla suoritusahdistuksesta kärsivien kilpaurheilijoiden kanssa. Cognitive behavioral intervention in sport psychology: A case illustration of the exposure method with an elite athlete
102 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Teksti: ILKKA HEINONEN Hyvät elämäntavat pelastavat huonoilta geeneiltä T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a N yt tulee hyviä uutisia kaikille huonoista geeneistä kärsiville: hyvät elämäntavat, eli hyvä ravitsemus, tupakoimattomuus, normaalipainoisuus ja riittävä liikunta, ennaltaehkäisevät sepelvaltimotaudilta geneettisestä riskialttiudesta kärsiviä. Tutkimuksen mukaan elämäntapojen lisäksi myös geeneillä on huomattava vaikutus sepelvaltimotauti. Tämä oli päätulos uudessa tutkimuksessa, joka sisälsi neljästä eri tutkimuskohortista yli 55 000 koehenkilöä
Khera, M.D., Connor A. Näiden löydösten lisäksi tutkijat osoittivat CTSB-pitoisuuden lisääntyvän veressä niin apinoilla kuin ihmisilläkin vasteena neljän kuukauden liikuntaharjoitteluun juoksumatolla. Genetic Risk, Adherence to a Healthy Lifestyle, and Coronary Disease November 13, 2016DOI: 10.1056/ NEJMoa1605086, in press. Kyseessä oleva yhdiste on nimeltään Kathepsiini B (Cathepsin B, CTSB), jonka pitoisuus lisääntyy lihaksissa ja veressä rasituksessa hiirillä. Bick, M.D., Ph.D., Nancy R. Riskin aleneminen oli itse asiassa sen verran merkittävä, että se näytti palauttavan sydäntapahtumariskin lähes samalle tasolla kuin matalassa riskissä olevilla, mutta jotka eivät kuitenkaan noudata terveyden kannalta suotuisia elämäntapoja. Cook, Ph.D., Daniel I. Hyvää fyysistä kuntoa kannattaa vaalia, myös aivojen toiminnan kannalta. Aivoihin päästyään CTSB lisää neurogeneesiä, eli hermosolujen uudismuodostusta, hippokampuksessa. 103 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 nattaakin siis tutustua, kuten esimerkiksi vuonna 2007 Circulation:ssa julkaistuun mielenkiintoiseen tutkimukseen geneettisistä vaikutuksista verenkierrollisiin vasteisiin tavallisessa nousevien tehojen rasitustestissä. Hippokampus on tärkeä alue ai. LÄHTEET: Amit V. kuolleisuuteen, sillä verrattuna vähäiseen geneettiseen riskiin korkeassa geneettisessä riskissä olevilla oli yli 90 prosenttia suurempi todennäköisyys kärsiä sydäntapahtuma. Liikunnan muistia parantavista vaikutuksista entisestään lisää näyttöä okunen aika sitten näissä tutkimusuutisissa kerrottiin lihaksista rasituksessa vapautuvasta molekyylistä, joka kulkeutuu verenkierron kautta aivoihin ja vaikuttaa siellä muun muassa masennusta ehkäisevästi. Nyt ruotsalaiset tutkijat Karoliinisesta Instituutista ovat tunnistaneet uuden lihaksista vapautuvan molekyylin, joka myös vapautuu lihaksista rasituksessa ja kulkeutuu aivoihin läpäisten veriaivoesteen. Emdin, D.Phil., Isabel Drake, Ph.D., Pradeep Natarajan, M.D., Alexander G. Chasman, Ph.D., Usman Baber, M.D., Roxana Mehran, M.D., Daniel J. LÄHDE: Moon HY, Becke A, Berron D, Becker B, Sah N, Benoni G, Janke E, Lubejko ST, Greig NH, Mattison JA, Duzel E, van Praag H. Tutkimusryhmän johtaja, lääkäri Sekar Kathiresan, esitteli uunituoretta tutkimustaan marraskuussa American Heart Association – kokouksessa, jossa mies palkittiin myös muista tieteellistä ansioistaan tutkimuksen saralla. Rader, M.D., Valentin Fuster, M.D., Ph.D., Eric Boerwinkle, Ph.D., Olle Melander, M.D., Ph.D., Marju Orho-Melander, Ph.D., Paul M Ridker, M.D., and Sekar Kathiresan, M.D. CTSB-tasot nousivat siis liikunnalla, mutta mielenkiintoisella tavalla ihmiskokeissa tutkijat havaitsivat myös, että mitä parempi oli henkilön kunto, sitä suuremmat CTSB-pitoisuudet oli verestä mitattavissa. Tutkimuksen mukaan fyysinen aktiivisuus on siis erittäin hyvästä aivojen toiminnalle, ja stimulus tähän kumpuaa luurankolihaksista, joilla aktiivisuutta suoritetaan. Running-Induced Systemic Cathepsin B Secretion Is Associated with Memory Function. 2016;24(2):332-40. Hyvää fyysistä kuntoa kannattaakin siis vaalia, myös aivojen toiminnan kannalta. voissa etenkin muistia ajatellen, ja tutkijat osoittivat myös kokeissaan, että muistin paraneminen on juuri CTSB:n, ja siis myös liikunnan, vaikutuksista. Toisaalta jos korkeassa geneettisessä riskissä olevat noudattivat hyviä elämäntapoja, heidän riskinsä sydäntapahtumiin laski lähes 50 prosenttia. Cell Metab. doi: 10.1016/j.cmet.2016.05.025. Niihin tutkimuksiin kanTerveillä elämäntavoilla korkean geneettisen riskin omaavien riski sydäntapahtumaan laski lähes 50 prosenttia
LÄHDE: Lindholm ME, Giacomello S, Werne Solnestam B, Fischer H, Huss M, Kjellqvist S, Sundberg CJ. Liikuntaharjoittelu kesti tutkimuksessa kolme kuukautta, ja esimerkiksi monia geenejä aktivoidaan vain alkuvaiheessa harjoittelua, mutta kun tarvittavaa proteiinia on saatu rakennettua tarpeeksi, niitä ei enää tarvitse aktivoida niin runsaasti. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku Sähköposti: ilkka.heinonen@utu.fi. The Impact of Endurance Training on Human Skeletal Muscle Memory, Global Isoform Expression and Novel Transcripts. PLoS Genet. Niiden fysiologisen merkityksen tunnistamisessa riittääkin vielä puuhaa tuleviksi vuosiksi useille tutkijoille. Tässä tutkimuksessa tutkijat pystyivät kuitenkin tunnistamaan yli 30 täysin uutta geeniekspressiotuotetta, joita liikuntaharjoittelu aktivoi. Asiassa näyttää voivan käydä jopa niin, että osa isoformeista lisääntyy ja osa vähenee, mikä pitäisi ottaa huomioon tutkimuksissa, mutta seikka tuo haasteita tulosten tulkintaan. 104 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Ruotsalaistutkijat raportoivat, että liikuntaharjoittelulla voidaan vaikuttaa ainakin yli 3000 geeniin. Liikuntaharjoittelu aktivoi tuhansia geenejä L iikunnalla tiedetään olevan lukuisia erilaisia vaikutuksia luurankolihasten ja muiden kudosten toimintaan, mutta tähän asti ei ole ollut täyttä varmuutta siitä, moniako geenejä liikuntaharjoittelu kykenee aktivoimaan. doi: 10.1371/journal.pgen.1006294. Ruotsalaistutkijat ovat nyt kuitenkin valaisseet asiaa, ja raportoivat uudessa tutkimuksessaan, että liikuntaharjoittelulla voidaan vaikuttaa ainakin yli 3 000 geeniin. Suuren geenimäärän ohella tutkimuksen ehkä kenties kiinnostavin uusi havainto oli se, että tutkijat havaitsivat nyt ensimmäistä kertaa, että samasta geenistä voidaan ekspressoida erilaisia isoformeja, eli erilaisia muotoja, vasteena samaan liikuntaharjoitteluun. Koska monet geenit syttyvät ja sammuvat eri aikaan adaptaatiovaiheessa, on ilmeistä, että liikunta aktivoi itse asiassa vieläkin suurempaa geenimäärää kuin mitä tässä tutkimuksessa havaittiin. 2016 Sep 22;12(9):e1006294. Koska kyseessä oli kestävyystyyppinen harjoittelu, useimmat geenit liittyivät jollakin tapaan oksidatiiviseen fosfolyraatioon, joka on lihassoluissa se prosessi, jonka avulla hapen ja ravintoaineiden avulla tuotetaan energiaa lihastyöhön
Objektiivisesti mitattu stressi määritettiin 1-3 vuorokautta kestäneestä tavallisen T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t. Kehittyneiden menetelmien ansiosta nykyään on mahdollista luoda yksilöllisestä sykkeestä ja sykevälivaihtelusta johdettuja stressin ja palautumisen muuttujia. Föhr selvitti yksilölliseen sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän käytettävyyttä stressin sekä liikuntaaktiivisuuden ja stressin välisen yhteyden arvioinnissa. 104 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Liikunta ja hyvä kunto vähentävät työstressiä TtM Tiina Föhrin liikuntalääketieteen väitöskirja ”The relationship between leisure-time physical activity and stress on workdays with special reference to heart rate variability analyses” tarkastettiin 4.11. Föhr selvitti sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän avulla kuinka liikunta-aktiivisuus ja siihen kytkeytyvät fyysinen kunto ja kehonkoostumus ovat yhteydessä työpäivän stressiin ja seuraavan yön palautumiseen. 2016 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Olli Heinonen (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Urho Kujala. Sykevälivaihtelun on esitetty olevan käyttökelpoinen objektiivinen menetelmä stressin fysiologisten vaikutusten arvioinnissa, mutta yksilöllisyys rajoittaa sen käyttöä stressin arvioinnissa ja kliinisessä työssä. Liikunta-aktiivisuudella on merkitystä stressinhallinnassa
Tutkimuksessa havaittiin, että intensiivisesti harrastavat nuoret olivat alakouluiässä olleet mukana monissa eri lajeissa. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi. Myös vahva aikomus liikunnallisesti aktiiviseen elämäntapaan myöhemmin aikuisuudessa oli yhteydessä nuorten lisääntyneeseen liikunta-aktiivisuuteen, johon poikien kohdalla vaikutti lisäksi heidän yleinen minäkäsityksensä. Luettavissa JYX-arkistossa: http://urn. Tulokset tukevat sykevälivaihteluun pohjautuvan menetelmän käytettävyyttä stressin arvioinnissa subjektiivisten menetelmien rinnalla. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health; 245, 99 s., Jyväskylä 2016, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978-951-396746-8 (printed), ISBN: 978-951-396747-5 (PDF). Perheessä oli ollut lajin harrastajia tai toimihenkilöitä. Liikunta-aktiivisuuden tiedetään olevan merkittävä toiminnallisuuden ylläpitäjä ja lisääjä vammaisten nuorten keskuudessa. Aarresolan väitöstutkimuksessa myös haastateltiin 26 huipulle tähtäävää urheilulukiolaista, 16 eri lajista. 105 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 Vammaiset nuoret mukaan urheiluseuroihin LitM Kwok Ngin erityisliikunnan väitöskirja ”Physical activity of adolescents with long term illnesses or disabilities in reference to ICF personal factors” tarkastettiin 11.11. JYXarkistossa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6794-9. Nuorten itseilmoittamia, lääkärin toteamia vammoja ja sairauksia oli 17 prosentilla vastaajista. Lisätietoja: Kwok Ng, kwok.ng@jyu.fi. Lisäksi hyvä fyysinen kunto ja normaali paino olivat yhteydessä hyvään yön aikaiseen palautumiseen. Vastaavanlaiset tulokset havaittiin sekä pienemmässä hyväja huonokuntoisista miehistä että suuressa yli 16 000 suomalaisesta työikäisestä koostuvissa aineistoissa. Tulokset antavat näyttöä siitä, että sykevälivaihteluun pohjautuva stressi on pysyvämpi ominaisuus kuin yksilön stressikokemus. Lisätietoja: Tiina Föhr, tiina.fohr@jyu.fi. Lajikulttuuriin kasvamisen kautta nuoret kehittyivät varhain ja saivat etulyöntiaseman ikäluokkaurheiluun, vaikka harrastivat myös muita lajeja. Vastaväittäjänä toimi professori Shayke Hutzler (Wingate Institute, Israel) ja kustoksena professori Pauli Rintala. Tuloksia voidaan hyödyntää työpaikoilla sekä terveysalan ammattilaisten päivittäisessä kliinisessä työssä. Föhrin tutkimuksessa selvitettiin myös kyselyn avulla itse arvioidun ja objektiivisesti mitatun stressin yhteyttä aineistossa, joka koostui ylipainoisista ja psykologisesti stressaantuneista henkilöistä. Objektiivisesti mitattu stressi oli yhteydessä subjektiivisesti mitattuun stressiin. He olivat kehittyneet osin piilossakin urheilujärjestelmältä. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi. Tulosten mukaan liikuntaaktiivisuuden suosituksen – vähintään tunti reipasta liikuntaa päivässä – saavuttaneiden vammaisten nuorten määrä lisääntyi 11 prosentista 21 prosenttiin tutkimusaikana. Poikkileikkaustutkimusten tulokset osoittivat, että liikunta-aktiivisuus, hyvä fyysinen kunto ja terveydelle edullinen kehonkoostumus olivat yhteydessä pienempään stressin määrään työpäivänä. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa urheiluvalmennuksen ajankohtaiseen kysymykseen varhaisen erikoistumisen tarpeellisuudesta. Terveyskasvattajat löytävät tutkimuksesta vammaisten nuorten henkilökohtaisiin tekijöihin liittyviä seikkoja, jotka ovat yhteydessä heidän liikunta-aktiivisuuteensa. Urheiluseuroilla voisi olla nykyistä paljon enemmän annettavaa tällekin nuorten joukolle. Heidän urheilupolkunsa olivat jaoteltavissa neljään eri tyyppiin. 2016 Jyväskylän yliopistossa. Tarina on tyypillinen kilpaurheilussa. Tutkimus ei tukenut näkemystä, jonka mukaan kilpaurheilussa edistyminen edellyttäisi keskittymistä vain yhteen lajiin. Ngin väitöstutkimuksen mukaan vammaiset ja pitkäaikaissairaat nuoret tarvitsevat paljon rohkaisua liikunnallisesti aktiivin elämäntavan omaksumisessa ja ylläpitämisessä. Liikunnanopettajien ja valmentajien olisi tärkeää kyetä luomaan inklusiivinen oppimisympäristö, jossa liikuntasuosituksen saavuttaminen ja myös muu itsensä kehittäminen ja uuden oppiminen voi toteutua. Ne nuoret, jotka osallistuivat urheiluseuran toimintaan, saavuttivat liikuntasuosituksen kaksi kertaa todennäköisemmin. Lajikulttuuriin kasvaneet olivat sosiaalistuneet tiettyyn lajiin perheensä kautta. fi/URN:ISBN:978-951-39-6747-5 Nuorella on monta reittiä urheilijaksi kilpaurheilun sokkeloissa LitM Outi Aarresolan liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirja “Nuorten urheilupolut – tutkimus kil paurheiluun sosiaalistumisen normeis ta, pääomista ja toimijuudesta” tarkastettiin 18.11.2016 Jyväskylän yliopistossa. Urheilutaiturit puolestaan olivat puuhanneet paljon omatoimisesti ja eri lajien parissa. Vastaväittäjänä toimi vastaava tutkija, dosentti Mikko Salasuo (Nuorisotutkimusseura, Helsinki) ja kustoksena professori Hannu Itkonen. On myös huomionarvoista, etteivät samat aktivoimiskeinot välttämättä päde sekä poikiin että tyttöihin. Osa osallistuu myös aktiivisesti urheiluseuran toimintaan. Tavallista peruskoulua käyviä nuoria, joilla on vamma tai jokin pitkäaikaissairaus, on noin kuudesosa oppilaista. elämän yhteydessä nauhoitetusta sykevälivaihtelusta käyttäen Firstbeat Technologies Oy:n menetelmiä. WHO:n koululaistutkimuksessa kerättiin kyselylomakkeella tietoja suomalaisten nuorten liikuntakäyttäytymisestä joka neljäs vuosi vuosien 2002 ja 2014 välillä. Vaikka subjektiivinen koettu stressi ja objektiivisesti mitattu stressi ovat yhteydessä toisiinsa, ne myös mittaavat osin eri asioita ja näin molemmat tuovat lisäarvoa stressitilojen arviointiin ja tarvittavien hoitokeinojen valintaan. Yhdeksän kuukauden tutkimusjakson aikana havaittiin lasku ainoastaan subjektiivisen stressin tasossa, mikä osoittaa, että subjektiivisesti koettu ja objektiivisesti mitattu stressi käyttäytyvät eri tavoin pidemmällä aikavälillä. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 247, 98 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0356-1070; 247, ISBN 978-95139-6793-2 (nid.), ISBN 978-951-396794-9 (PDF). Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että keskimääräistä aktiivisempien henkilöiden subjektiivisen stressitason lasku oli keskimääräistä suurempi. Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa 2013 joukkuelajin harrastajan lajivalintoja ja organisoitua harrastamista
Yhteensä 108 kestävyysharjoittelutaustaista naista ja miestä toteuttivat erilaisia ohjattuja harjoitusjaksoja sisältäen matalatehoisesta maratonharjoittelusta kovatehoiseen intervalliharjoitteluun. Toinen päälöydös oli se, että kahdeksan viikon harjoittelujakson aikana sykevälivaihtelun perusteella harjoitellut ryhmä paransi merkittävästi 3 000 metrin juoksusuoritusta, kun taas toisella ryhmällä suoritus säilyi samalla tasolla. Polku on erityisen haastava ikäluokkaurheilussa, jossa lajinvaihtajat tai lajiin myöhään mukaan tulevat joutuvat epäedulliseen asemaan muihin verrattuna. Pyrkimyksenä pitäisi olla uusien ovien avaaminen kilpaurheilun sokkeloon, ei matkan mutkistaminen, Aarresola toteaa. Menestys saattoi olla äkillistäkin. Lisätietoja:Ville Vesterinen, ville.vesterinen@kihu.fi. Ajelehtijat olivat urheilijoita, jotka vaikuttivat olevan mukana urheilussa rutiininomaisesti, vailla erityistä menestystä, polun käännekohtia tai selkeitä valintoja. Yksittäisistä riskitekijöistä kohonnut plasman insuliinija triglyseridipitoisuus sekä kohonnut verenpaine olivat yhteydessä suurentuneeseen valtimoiden jäykkyyteen. Lisäksi tutkittavat suorittivat fyysisiä suorituskykytestejä ja lepomittauksia fysiologisten ominaisuuksien selvittämiseksi muun muassa mitaten sykevälivaihtelua yöaikaan nukkuessa ja aamulla heräämisen jälkeen. Yhteystiedot: Outi Aarresola, outi.aarresola@kihu.fi, Twitter: @OutiAarresola. Väitöstutkimus koostui kolmesta 12–28 viikon harjoittelututkimuksesta. Tutkimuksessa havaittiin, että riskitekijöiden kasauma, jolle on tyypillistä rasvan kertyminen keskivartalolle, kohonnut plasman insuliinija triglyseridipitoisuus ja veren sokeripitoisuus, alentunut plasman HDL-kolesterolipitoisuus ja kohonnut verenpaine, oli yhteydessä suurentuneeseen valtimoiden jäykkyyteen 173 lapsen aineistossa. Uusi löydös oli se, että lähtötilanteen sykevälivaihtelun ja harjoitteluvasteen välinen yhteys oli riippuvainen harjoittelun sisällöstä; suuren sykevälivaihtelutason omaavat henkilöt hyötyvät enemmän kovatehoisesta kestävyysharjoittelusta, kun taas vähäisen sykevälivaihtelun omaavat hyötyvät enemmän matalatehoisesta harjoittelusta. Vesterisen tutkimuksen perusteella tietoja voidaan hyödyntää harjoittelun yksilöllisessä ohjelmoinnissa kestävyysominaisuuksien kehittämisessä. 106 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 He olivat sosiaalistuneet urheiluun laajemmin ja heillä oli paljon mahdollisuuksia hyödyntää potentiaaliaan urheilussa. Huono kestävyyskunto, vähäinen vapaa-ajan liikunta ja runsas kehon rasvakudoksen määrä olivat yhteydes. Tilaukset Jyväskylän yliopiston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.fi. Sydän ja verisuonisairauksien riskitekijöiden, kuten rasvaja sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden, kohonneen verenpaineen, liikapainon, vähäisen liikunnan ja huonon kestävyyskunnon havaittiin olevan yhteydessä valtimoiden jäykkyyteen ja osin huonompaan laajenemiskykyyn jo lapsuusiässä. Kun osa ihmisistä saavuttaa harjoittelun myötä suurta kehitystä kestävyysominaisuuksissa, toisille samanlainen harjoittelu voi aiheuttaa jopa negatiivisia vaikutuksia. Vastaväittäjänä toimii professori Urho Kujala Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Timo Lakka. Kiinnikurojien polussa urheilijat olivat vaihtaneet päälajiaan ja siten joutuneet aloittamaan uuteen lajiin sosiaalistumisen alkutaipaleelta. Sydänja verisuonisairauksien riskitekijät näkyvissä jo lasten valtimoissa Lääketieteen lisensiaatti Aapo Veijalaisen lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja ”Valtimoiden jäykkyyden, supistustilan ja reaktiivisuuden kliiniset yhteydet lapsilla” tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 25.11.2016. Veijalainen tarkasteli sydänja verisuonisairauksien riskitekijöiden yhteyksiä valtimoiden jäykkyyteen, supistustilaan ja laajenemiskykyyn sekä näiden mittausten toistettavuutta 6-8-vuotiailla kuopiolaislapsilla. Vastaväittäjänä toimi professori Stephen Seiler (University of Agder, Norja) ja kustoksena professori Keijo Häkkinen. Jyväskylä 2016, ISSN: 0356-1070, ISBN: 978951-39-6803-8 (nid.), ISBN: 978-95139-6804-5 (PDF). Väitöskirja JYX-arkistossa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6791-8 Sykevälivaihtelun avulla enemmän irti kestävyysharjoittelusta LitM Ville Vesterisen valmennusja testausopin väitöskirja ”Predicting and monitoring individual endurance training adaptation and individualizing training prescription with endurance performance, cardiac autonomic regulation and neuromuscular performance” tarkastettiin 18.11.2016 Jyväskylän yliopistossa. Tulokset antavat viitteitä siitä, että harjoittelu on tuottavampaa, kun kovatehoiset harjoitukset ajoitetaan autonomisen hermoston tilan mukaan verrattuna perinteiseen, ennalta suunniteltuun harjoitteluohjelmaan. Urheilutoimijoille olisi äärimmäisen tärkeää tunnistaa näitä erilaisia polkuja, joita kautta juniorit tulevat mukaan toimintaan. Esimerkiksi joukkuelajeissa osa ajelehti mukana joukkueen toiminnassa, kestävyyslajeissa taas urheilijaksi kasvamisen valinnat saattoivat olla vielä edessäpäin. Tutkimus perustuu ItäSuomen yliopiston biolääketieteen yksikön Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen aineistoon. Nykyteknologian avulla kehon ominaisuuksia ja toimintoja voi mitata vaivattomasti ja nopeasti. Sykevälivaihtelu, joka kuvastaa autonomisen hermoston tilaa, oli tutkimustulosten mukaan vahvin yksittäinen harjoitteluvastetta selittänyt muuttuja. Kestävyysharjoittelun aikaansaama hyöty voi vaihdella runsaasti. Vesterisen väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yksilölliseen kestävyysharjoitteluvasteeseen liittyviä tekijöitä ja eri fysiologisten vasteiden käyttöä harjoitteluvasteen seurannassa sekä harjoittelun ohjelmoinnissa. Sydänja verisuonitautien kehittymistä ennakoivaa valtimoiden jäykistymistä on havaittavissa jo lapsilla. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 248, 102 sivua. Maksimihapenotto kehittyi molemmilla ryhmillä, mutta hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyä kuvaava reaktiivisuushypyn tehontuotto ainoastaan sykevälivaihtelun mukaan harjoitelleilla. Tilaukset Jyväskylän yliopiston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 246, 127 s., Jyväskylä 2016, ISSN: 0356-1070; 246, ISBN 978-951-39-6790-1
Iltatyypit ja aamuväsyneet, jotka olivat enemmän iltakuin aamutyyppejä, harrastivat vähän liikuntaa vapaaajalla verrattuna aamutyyppeihin. Tämä väitöskirjatutkimus osoittaa, että vähäinen liikunta ja uni lisäävät yhdessä sydäntautien riskitekijöitä. Tutkimuksessa hyödynnettiin THL:n Kansallisen FINRISKI 2012 -tut kimuksen sekä Helsingin yliopiston Ikääntyvien entisten huippu-urheilijoiden terveystutkimuksen tietoja. Vastaväittäjänä toimi dosentti Antti Malmivaara (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki) ja kustoksena professori Arja Häkkinen. Jopa kerran viikossa tarjottu harjoittelu osana laaja-alaista geriatrista hoitoa lisää lihasvoimaa, kävelynopeutta ja tuolilta ylösnousunopeutta sekä ylläpitää tasapainonhallintaa estäen ikääntymisen tuomaa heikkenemistä. Myös työssäkäynti erotteli profiileja. Tutkimuslöydökset korostavat ongelmien tunnistamisen ja niihin monipuolisesti puuttumisen tärkeyttä suunniteltaessa tasapainoja voimaharjoittelun lisäämistä vanhimmassa väestönosassa. Kansallisen FINRISKI 2012 -tutkimuksen otos koostuu 25 74-vuotiaista miehistä ja naisista ja Ikääntyvien entisten huippu-urheilijoiden kohortti kansainvälisellä tasolla urheilleista miehistä ja heidän ei-kilpaurheilua harrastaneista verrokeistaan. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että riittävä liikunta ja uni ovat tärkeitä sydänja verisuonitautien ehkäisyssä. Naisilla vähäinen liikunta, runsas istuminen ruudun äärellä sekä lyhyt ja riittämättömäksi koettu uni yhdistyivät profiilissa, jossa havaittiin korkeita sydänja verisuonitautien aineenvaihdunnallisia riskitekijäarvoja, verenpaine, sokerihemoglobiini, matalan asteen tulehdus ja BMI (painoindeksi). Useat yli 75-vuotiaat aloittavat kuntosaliharjoittelun ohjatussa ryhmässä terveysarvioinnin ja liikuntaneuvonnan jälkeen, vaikka vain harvoilla heistä on aiempaa kokemusta kuntosaliharjoittelusta. Tutkimuksessa selvitettiin myös vuorokausirytmin eli kronotyypin yhteyttä liikuntaan ja istumiseen sekä aiemman kilpaurheilutaustan, liikunnan ja unen sekä sydäntautikuolleisuuden vuorovaikutusta. Yli kaksi vuotta jatkuneen harjoittelun tutkiminen 75 vuotta täyt täneiden ikäryhmässä toi tietoa kun tosaliharjoittelun toteuttamisesta osana geriatrista hoitointerventiota. Väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussa ostoitteessa http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-51-2689-4 Säännöllinen voimaja tasapainoharjoittelu jarruttaa tehokkaasti ikääntymisen tuomaa heikentymistä. He olivat nuorempia ja heillä oli parempi kognitiivinen ja fyysinen toimintakyky verrattuna niihin, jotka eivät aloittaneet harjoittelua. Lisäksi selvitettiin harjoittelun toteutumiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus osoittaa, että sydänja verisuonisairauksien riskitekijät ovat yhteydessä valtimoiden jäykkyyteen jo lapsuusiässä. TtM Eeva Aartolahden väitöskirja ”Long-term strength and balance training prevents mobility decline among community-dwelling people aged 75 and older” tarkastettiin 26.11.2016 Jyväskylän yliopistossa. Lisätietoja: Heini Wennman, heini.wennman@thl.fi. Väitöskirjassa selvitettiin liikuntaa ja unta sekä sydänja verisuonitautien riskitekijöitä ja kokonaisriskiä Suomen aikuisväestössä. Lähtökohtaisesti sydänterveessä väestössä tunnistettiin liikunnan ja unen määrän sekä laadun perusteella eri liikuntaja uniprofiileja, niin miehillä kuin naisilla. Liikunnan ja unen välisiin yhteyksiin vaikuttavat unen pituuden lisäksi unen itsearvioitu riittävyys ja unen laatu sekä se, onko henkilö aamuvai iltavirkku. Miehillä liikuntaja uniprofiilien yhteys riskitekijöihin oli heikompi kuin naisilla. Tulokset viittaavat siihen, että terveellisten elintapojen omaksuminen jo lapsuusiässä on tärkeää sydänja verisuonisairauksien ehkäisyssä. Vaikka voimaja tasapainoharjoittelu on keskeinen osa ikääntyneiden liikuntasuosituksia, on näin pitkäkestoisista harjoitusinterventioista iäkkäimmässä väestönosassa niukasti aiempaa tietoa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Katriina Kukkonen-Harjula ja kustoksena professori Juha Pekkanen. Eeva Aartolahden väitöstutkimuksessa selvitettiin yli kaksi vuotta kestävän voimaja tasapainoharjoittelun vaikutuksia 75–99-vuotiaan kotonaasuvan kuopiolaisväestön toimintakykyyn. Intervention yhtenä osana oli liikuntaneuvonta ja mahdollisuus osallistua ohjattuun kuntosaliharjoitteluun. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksia tarkasteltaessa vain kestävyyskunnolla oli itsenäinen yhteys valtimoiden jäykkyyteen. Kuntosaliharjoitteluun. Entisillä huippu-urheilijamiehillä ja ei-urheilleilla miehillä riittämätön vapaa-ajan liikunta ja lyhyt uni vaikuttivat yhdessä vahvasti kuolleisuuteen, etenkin sydäntautikuolleisuuteen. Laa ja-alaisen geriatrisen arvioinnin avulla tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota muun muassa lääkitykseen, ravitsemukseen, näkökykyyn ja suun terveyteen. Pitkäaikainen ohjattuun kuntosaliharjoitteluun sitoutuminen oli kuitenkin mahdollista myös iäkkäille henkilöille huolimatta sairauksista, sairaalahoitojaksoista ja toiminnanvajauksista. Sekä miehillä että naisilla vähäisen liikunnan, runsaan ruutuajan ja huonon unen profiili lisäsi ennustettua riskiä sairastua sydäntauteihin kymmenen vuoden sisällä. Lisätietoja: Aapo Veijalainen, veijalai@student.uef.fi Vähäinen liikunta ja uni lisäävät sydäntautien riskitekijöitä LitM Heini Wennmanin väitöskirja ”Physical activity, sleep and cardiovascular diseases – Person-oriented and longitudinal perspectives” tarkastettiin 25.11.2016 Helsingin yliopistossa. Lapsilla, jotka liikkuivat vapaaajalla eniten ja joilla oli paras kestävyyskunto, oli paitsi vähäisempi valtimoiden jäykkyys myös parempi valtimoiden laajenemiskyky fyysisen rasituksen aikana. Iltatyypit myös istuivat enemmän. Huippu-urheilutausta ei vaikuttanut tulokseen. Tutkimus tuo myös uutta väestötason tietoa vuorokausirytmin eli kronotyypin yhteydestä liikunnan ja istumisen määrään. 107 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 sä suurempaan valtimoiden seinämien jäykkyyteen 160 lapsen otoksessa. Kotona-asuvista koeryhmäläisistä harjoittelun aloitti liikuntaneuvonnan jälkeen 54 % (182 henkilöä). Tässä tutkimuksessa havaittiin myös, että aikuisväestössä kronotyyppi erottuu vahvasti iltatyyppisyyden ja aamuväsyneisyyden mukaan
Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health; 249, 116 s., Jyväskylä 2016, ISSN 03561070; 249, ISBN 978-951-39-6815-1 (nid.), ISBN 978-951-39-6816-8 (PDF). ”Ei koske meitä” on väärä vastaus, kun kysytään miten teillä liikuntahallinnossa tai -järjestössä kehitetään hyvää hallintotapaa.. Lisätietoja: Eeva Aartolahti, eeva.aartolahti@jyu.fi. 010 778 6602 Luettavissa myös verkossa: www.lts.fi (Julkaisut / LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä) Sanna Ojajärven ja Sanna Valtosen kirjoittamassa Hyvä hallintotapa liikunta-alalla -raportissa selvitetään miten liikuntakentän eri toimijatahot ymmärtävät hyvän hallinnon periaatteet ja minkälaisia käytäntöjä niiden perusteella on muodostunut sekä arvioidaan hyvän hallinnon keskittämistarpeita. 108 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 6/ 2016 osallistuneilla koeryhmäläisillä kävely ja tuolilta ylösnousu nopeutuivat ja lihasvoima lisääntyi kahden vuoden harjoittelujakson aikana. Lihasvoimareserviä, liikkumiseen vaadittavan minimitason ylittävää lihasvoimaa, tarvitaan suojaamaan liikkumisvaikeuksien kehittymiseltä ja jarruttamaan ikääntymisen tuomaa heikentymistä. Ne koeryhmäläiset, jotka eivät aloittaneet kuntosaliharjoittelua, mutta saivat muun hyvän hoidon, pystyivät kahden vuoden seurannassa ylläpitämään vielä tasapainoa ja liikkumiskykyä, mutta heidän lihasvoimansa heikkeni. Luettavissa JYX-arkistossa: http://urn. Samaan aikaan kaikki nämä ominaisuudet heikkenivät kontrolliryhmällä, joka ei saanut mitään tavanomaisesta poikkeavaa hoitoa. Suorituskyky alkoi kuitenkin heikentyä pian harjoittelun päätyttyä, joten harjoittelun tulisi olla jatkuvaa. fi/URN:ISBN:978-951-39-6816-8 Hinta á 20 € + toim.kulut Tilaukset: www.lts.fi linda.raivio@lts.fi • p. Tilaukset Jyväskylän yliopiston julkaisuyksikkö, myynti@library.jyu.fi