Liikunta & TIEDE 54 6/ 17 • 8 eu ro a TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 OSA I NUORI, LIIKUNTA JA ULKONÄKÖPAINEET KAUPUNKIYMPÄRISTÖSTÄ LIIKKUMISTA KANNUSTAVA HAPOTTAAKO. RAVINNOLLA ON VÄLIÄ
Heille 20 tuntia ei riittänyt tuossa teini-iän alussa. Esimerkiksi välituntijalkapallossa ”kaikki pelaa”. Entä se dia sitten. Yläkoulussa asia voikin sitten olla jo toisin. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Gorilla/Vladimir Godnik Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Varsinaista ohjattua harjoittelua oli vain noin neljännes. Pääosa oli muuta liikuntaa. Liikkuva koulu kannustaa koulun ja koulupäivän liikunnallistamiseen. Tuhat tuntia oli se vuotuisen liikunnan määrä, jonka urheileva nuori tarvitsee yläkouluiässä päästäkseen huipulle. Yksi diaesityksestä jäi erityisesti mieleeni, samoin Vesan sanat dian saatteeksi. Paino: Forssa Print 2017 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Alakoulussa lapset liikkuvat jo oma-aloitteisesti enemmän kuin yläkouluiässä. Se on loistava mahdollisuus kehittää liikunnallisia perustaitoja, pallon hallintaa, spurtteja ja käännöksiä, kestävyysominaisuuksiakin. Vielä yläkoulun kynnykselläkin isossa osassa tuota tuhatta tuntia tulee säilyttää leikinomaisuus ja/tai hyötyliikuntanäkökulma. Avajaistilaisuudessa huippu-urheilukoordinaattori Vesa Mä ki pää valotti meille, mitä nykymallin mukainen urheilijan polku on, mitä se vaatii ja mitä se antaa. Koulupäivän keskimäärin neljä vartin välituntia pitävät huolen siitä. Pitäisikö satsausta siis lisätä yläkouluun, jossa luontainen välituntiliikuntakin voi olla olematonta suurella osalla oppilaita. Kuulostaa äkkiseltään paljolta; parikymmentä tuntia viikossa. Siis, jos tähtäimessä on huippu-urheilijan ura. Jopa niillä urheilijan aluilla. Näin luodaan pohjaa sille, että aikuisiässä tuo tuhattuntinen jaksetaan painaa kovaa treeniä. Miten nykykoululainen edes tuon tuhat tuntia kerää. Aktiivisille alakoululaisille se ei välttämättä ole kovin iso ponnistus. Liikuntaa kertyi keskimäärin 30 tuntia viikossa, siis vuodessa melkein työmiehen tai -naisen 1 600 tunnin annos. Siinä oli taulukko, jossa oli lueteltu parikymmentä tämän hetken tai muutaman vuoden takaista suomalaista huippu-urheilijaa eri lajeista. Tuhat tuntia liikuntaa vuodessa on kuitenkin jopa hiukan vähemmän kuin alle kouluikäisten liikuntasuositus neuvoo – kolme tuntia päivässä eli lähes 1 100 tuntia vuodessa. Alkamassa oli Vuokatti-Ruka urheiluakatemian yläkoululeiritys. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 6 / 2017 TUHAT TUNTIA I stuin kesäkuussa Vuokatin urheiluopiston Iso-Pölly-auditoriossa. Miten silloin käy noiden tuhannen tunnin kerryttämisen. Välituntia on ehkä lyhennetty eikä liikkuminen enää ole niin luontaista kaikille. 54. Pienillä lapsilla kaikki liikunta on leikinomaista, siis lasten hyötyliikuntaa. Sen tulisi voida olla pelailua kavereiden kanssa, kouluja muita matkoja omin voimin. kari.kalliokoski@utu.fi. Tämä pani miettimään
Suvi Määttä, Reetta Lehto, Nina Sajaniemi, Maijaliisa Erkkola, Eva Roos 88 Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa: opiskelijoiden kokemuksia turvapaikanhakijoille pidetyistä liikunnallisista kielityöpajoista. Cheung 33 Kuormituksen tehon mittaus ohjaa optimisuoritukseen. Jouko Kokkonen 22 Kestävyyssuorituskykyä suorituksen taloudellisuutta parantamalla. AJASSA 40 Vuoden 2017 Liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voitto Anna-Maiju Leinoselle. Ari Nummela 27 Hapottaako. Kristiina Ojala 9 Nuorten omaehtoinen liikkuminen – Arkeen sopivia, merkityksellisiä palasia. Jaakko Hartiala 48 OPISKELIJA OUNASTELEE: Unohdettu hyötyliikunta. Heli Mikkonen POHDITTUA 49 Isänmaallisesta vilungista katastrofaaliseen häpeään – muutama sananen etiikasta ja suomalaisesta urheiluliikkeestä. Suorituksen taloudellisuutta kannattaa harjoittaa systemaatti sesti. 47 EMERITUS IHMETTELEE: Miksei liikunta ole kuin terveellinen ruoka – jokapäiväistä. Elina Hasanen 13 Kaupunkirakenne voi kannustaa liikkumaan. 41 Sanottua liikuntalääketieteen päivillä. Annukka Alapappila T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 38 Ku va : A A LT O Y LI O P IS TO. Perinteisiltä liikuntapaikoilta löytyy vain osa nuorten oma ehtoisesta liikkumisesta. Auttaako liikunta tässä. Se on kestävyyden osaalue, joka kehittyy merkittävästi myös huippuurheiluvaiheessa. Jouko Kokkonen TUTKITTUA 55 Tutkimusuutiset 62 Väitösuutiset 65 TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 OSA I 66 Yleisön mediarepresentaatiot Ilta-Sanomien ja Urheilulehden vuoden 2011 miesten jääkiekon MM kisauutisoinnissa. Enni-Maria Hietavala 31 Tehoperusteinen harjoittelun määrän ja laadun arviointi – case pyöräily. Monipuoliset asuinympäristöt kannustavat valitsemaan aktiivisen liikkumismuodon. Mariana Siljamäki, Eeva Anttila, Maria Ponkilainen 95 Kirjoitusohjeet ja aikataulu 2018 2 PÄÄKIRJOITUS: Tuhat tuntia. Jouni Kuivalainen 51 NÄIN MAAILMALLA: Amerikkalaisen yleis urheilun salaisuuksien jäljillä. Kasper Salin, Mirja Hirvensalo, Costan Magnussen, Xiaolin Yang, Risto Telama, Nina Hutri-Kähönen, Jorma Viikari, Olli Raitakari, Tuija Tammelin 21 SUOMI 100: Liikkeen kaipuu. Jouko Kokkonen 54 Havuja – Perkele. – Liikunta ja ruokavalio vaikuttavat elimistön happo-emästasapainoon. Stephen S. Jouko Kokkonen 50 Terveyden ja liikunnan edistämisen murto vesillä. Robert Päkk LUETTUA 53 Mies, josta tehtiin patsas – Paavo Nurmen ennätykset ja elämä. Mikko Kärmeniemi 16 Keski-ikäinen tarvitsee lisää askeleita arkeensa. Sami Kalaja 45 Paavo Nurmi -keskus 60 vuotta 46 POLTTOPISTE: Sydäntoipilaana liikuntapolun alkua etsimässä. Johanna Ihalainen 43 Motor skills -kongressin tuoreet uutiset. Roosa Pelto-Arvo, Sanna Palomäki 81 Sukupuolen ja äidin koulutustaustan yhteydet 3–6-vuotiaiden lasten objektiivisesti mitattuun liikkumiseen. Kari Kalliokoski 38 LÄHIKUVASSA: Marketta Kyttä: Intohimona hyvinvointia tukeva yhdyskunta. Uudet työkalut antavat mahdollisuuden suorituskyvyn, harjoittelun ja kuntotason kehittymisen ennakointiin. Kari Kalliokoski 4 Nuori, liikunta ja ulkonäkö. Ravinnon pienemmästä happokuormasta voi olla hyötyä urheilijoille, mutta myös ikääntyville. Elina Sillanpää 42 Liikuntafysiologian symposium sukelsi syvälle liikunnan vaikutuksiin. Olli Dahlberg, Antti Laine 73 Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö ja siihen yhteydessä olevat tekijät. Nuoruusiän tärkeä kehitystehtävä on muodostaa myönteinen kuva omasta muuttuneesta kehosta
4 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: KRISTIINA OJALA Nuori, liikunta ja ulkonäkö
Auttaako liikunta tässä. Kysyi kahdeksasluokkalainen Elina Valkonen (2017), joka kirjoitti sanomalehden mielipidepastalla nuorten ulkonäköpaineista. WHO-Koululaistutkimus pyrki lisäämään tietoa asiasta viimeisimmän aineistonkeräyksensä yhteydessä. WHO-Koululaistutkimus on Suomessa käytetty nimitys tästä Maailman terveysjärjestön kanssa yhteistyössä toteutettavasta kansainvälisestä tutkimuksesta. Hoikka ja urheilullinen ihannevartalo saattaa myös aiheuttaa ahdistusta. Hoikkuuden paineet näyttävät olevan erityisen merkityksellisiä tytöille ja liikunta yksi keinoista, jolla hoikkuuteen pyritään. Laihtumisen arvioi erittäin tärkeäksi liikkumisen syyksi joka kolmas tyttö, pojista joka kymmenes. Nuoret oli kutsuttu juhlaseminaariin kertomaan tärkeinä pitämistään elämäänsä ja terveyteen liittyvistä asioista. Kuva: GORILLA/ROSS WOODHALL. 5 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Liikunnalliselta näyttäminen on ominaisuus, jota monet nuoret arvostavat. Samaa kertoivat nuoret Health Behaviour in Schoolaged Children (HBSC) -tutkimuksen 30-vuotisjuhlaseminaarissa Skotlannissa. Ulkonäköpaineet olivat yksi heidän tutkimuksen tuloksista poimimistaan aiheista. O letko mielestäsi sopusuhtainen. Nuoruusiän tärkeä kehitys tehtävä on muodostaa myönteinen kuva omasta muuttuneesta kehosta. Elina myönsi kokevansa ulkonäköpaineita itse ja kertoi monen muukin nuori kärsivän niistä
Varsinaisia raja-arvoja vaikkapa myönteiselle käsitykselle ulkonäöstä mittarille ei ollut määritelty. Ruumiinkuvalla tarkoitetaan ihmisen luomaa mielikuva omasta ulkonäöstään. Nuorten käsitykset omasta ulkonäöstä Painoonsa tyytyväisten ja tyytymättömien nuorten osuuksista oli siis tietoa jo olemassa. Täyttämisohjeissa annet tiin esimerkkejä liikunnasta ja sen intensiteetistä. Nuorilta on kysytty heidän käsitystään oman kehon painosta jo useamman aineistonkeräyksen yhteydessä. Korkeimmat, myönteistä käsitystä omasta ulkonäöstä kuvaavat pistemäärät saivat 15-vuotiaat joka päivä liikkuneet pojat. Pojista painoansa sopivana suhteessa pituuteensa piti usein tai aina 58 prosenttia ja tytöistä 43 prosenttia. Viimeisimmässä kyselyssä vuonna 2014 tytöistä lähes joka toinen ilmoitti pitävänsä itseään hieman liian tai liian lihavana. Ojalan ynnä muiden (2016) tutkimuksessa liikuntaa arvioitiin mittarilla, johon nuori vastaaja merkitsi, kuinka monena päivänä hän oli liikkunut vähintään 60 minuuttia kyselyä edeltävinä seitsemänä päivänä. Vain puolet nuorista siis ilmoitti pitävänsä itseään sopivan kokoisena. Tytöillä teini-iän fyysisiin muutoksiin kuuluu kehon rasvan lisääntyminen, mikä aiheuttaa usein tyytymättömyyttä oman kehon muotoon ja painoon. Tytöillä hoikkuusja ulkonäköpaineet ovat keskimäärin yleisempiä ja voimakkaampia kuin pojilla, mikä osittain johtuu heille poikia herkemmin annetuista painoa ja ulkonäköä koskevista arvioista ja kommenteista. Laihduttaminen on huomattavasti yleisempää tytöillä kuin pojilla, mutta viime vuosina ylipainoisten poikien laihdutusyritykset ovat yleistyneet 2000-lukuun verrattuna (Ojala ym. Tytöt joutuvat kohtaamaan bodyshamingia vaikkeivät pojatkaan siltä kokonaan välty. (Ojala ym. WHO-Koululaistutkimuksen aiemmat tulokset ovat osoittaneet, että tytöillä painoonsa tyytymättömien osuudet on huomattavasti suurempia kuin painoindeksin perusteella ylipainoisten osuudet. 6 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 WHO-Koululaistutkimuksessa tarkastellaan 11-, 13ja 15-vuotiaiden koululaisten koettua terveyttä, hyvinvointia ja terveystottumuksia nuorten arkisissa sosiaalisissa ympäristöissä. Nuorten ulkonäköpaineet Elina Valkonen (2017) kirjoittaa ulkonäköpaineiden olevan omasta kehosta, kauneudesta, painosta tai tyylistä stressaamista. On viitteitä, että sukupuolten välinen ero tässä ikävässä asiassa on kaventumassa. Nuorten vastauksista BESAA-väitteisiin muodostettiin summamuuttuja siten, että käsitys ulkonäöstä oli sitä myönteisempi, mitä korkeamman arvon summamuuttuja sai. Yksilöllisten erojen ja aikataulujen vaihtelut ovat suuria. Mittari sisälsi väitteitä yleisesti ulkonäöstä, kehonpainosta ja muiden oletetuista käsityksistä vastaajan ulkonäöstä. Saman ikäisten poikien käsitykset vartalostaan ja sen painosta jakautuivat kahteen suuntaan: noin joka viides heistä piti itseään liian lihavana ja samansuuruinen osuus liian laihana. Toisaalta pojilla pituuskasvu on yläkouluiässä vielä kesken ja sinänsä myönteiseksi koettu lihasmassan kasvu saattaa odotuttaa itseään. Liikunnan myönteinen yhteys Liikunnan on esitetty suojaavan nuoria tyytymättömyydeltä omaa kehoa kohtaan (Monteiro Gaspar ym. Summamuuttujan pistemäärien jakauma noudatteli normaalijakaumaa, mikä kertoo paitsi mittarin toimivuudesta, myös siitä, että suurin osa nuorista arvioi ulkonäköään ja kehoaan ”keskimääräisesti”. Hän jatkaa, että ulkonäköpaineiden henkilökohtainen merkitys vaihtelee, mutta monien nuorten elämään ne vaikuttavat ja joidenkin nuorten elämää ne jopa hallitsevat. Vuoden 2014 WHO-Koululaistutkimukseen lisättiin moniulotteista ulkonäön kokemista arvioimaan lyhennetty Body Esteem Scale for Adults and Adolescents, BESAAmittari (Mendelson ym. 2010). 2001). 2011). Poikien ryhmässä summamuuttujan arvot kasvoivat säännöllisesti liikuntaUlkonäköpaineiden merkitys vaihtelee, mutta monien nuorten elämään ne vaikuttavat ja joidenkin elämää ne jopa hallitsevat.. Painoonsa tyytyväisten ja tyytymättömien nuorten osuudet ovat pysyneet suhteellisen muuttumattomina viimeiset parikymmentä vuotta. Erittäin kielteisesti tai erittäin myönteisesti ulkonäköänsä arvioivat nuoret olivat pieni vähemmistö. 2016.) Pojilla oman ulkonäön arviot kallistuivat myönteistä päätä kohti: pojat saivat huomattavasti korkeampia summamuuttujan arvoja eli kokivat ulkonäkönsä myönteisemmin tyttöihin verrattuna. Painon yhteys nuoren käsityksiin omasta ulkonäöstä ja kehosta ei ole yksiselitteinen, mutta yleisesti ottaen tyytymättömyys kehoon lisääntyy painoindeksin noustessa (Bucchianeri ym. Lapset ja nuoret kohtaavat ulkonäköön sekä kehon muotoon ja painoon liittyviä rooliodotuksia jo varhain. 2012). 2013). Pojista viidesosa (20 %) ja tytöistä joka toinen (49 %) vastasi tähän väitteeseen usein tai aina. Esimerkkinä vastauksista poikien yleisin vastaus väitteeseen ”muuttaisin monia asioita ulkonäössäni, jos voisin” oli joskus, tytöillä usein. Liikunta oli myönteisesti yhteydessä nuorten arvioihin ulkonäöstään myös WHO-Koululaistutkimuksen tuloksissa. Myönteinen ruumiinkuva on yhteydessä koettuun itsetuntoon ja siten sillä on vaikutuksensa nuorten hyvinvoinnille (van den Berg ym
WHO-Koululaistutkimus on pitkäkestoinen, monitieteinen lasten ja nuorten hyvinvointia laajasti tarkasteleva kansainvälinen kyse lytutkimus. Liikunnan mittari Moderate-to-vigorous physical activity on esimerkki tällaisesta kysymyksestä. http://www.hbsc.org). Ylipainoisuus arvioitin ikätasoon sovitetun painoindeksin perusteella. Myönteinen käsitys ulkonäöstä ja kehos ta voi puolestaan edistää liikkumista: myönteinen ruumiinkuva on yhteydessä runsaampaan liikuntaan sekä normaaliettä ylipainoisilla 14–16-vuotiailla nuorilla (Kantanista ym. Oppilaat vastaavat kyselyyn nimettöminä koulutuntien aikana. 7 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 päivien mukana sekä normaaliettä ylipainoisilla pojilla. Yli 30 vuotta jatkuneen tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoista ja yhteiskunnallisesti puhuttelevaa tutkimustietoa kouluikäisten lasten ja nuorten terveyden kokemuksista ja terveyskäyttäytymisestä sekä selvittää näissä tapahtuneita ajallisia muutoksia. Osa selittää tätä sukupuolten välistä kokemuseroa käytettyjen mittareiden puutteilla. Nuoren sukupuoli on merkityksellinen: tyttöjen ja poikien erilainen suhtautuminen ulkonäköönsä sekä poikkeava liikunnan ja ulkonäön kokemisen yhteys on syytä huomata. Nuoren liikunnan ja ulkonäön kokemisen väliseen yhteyteen vaikuttavat kuitenkin hyvin monet tekijät, kuten liikkujan ikä, useat psyykkiset luonteenpiirteet sekä liikunnan määrä ja harrastetut lajit. Kyselyt sisältävät lukuisia nuorten terveyttä ja terveyskäyttäytymistä koskevia kysymyksiä ja väittämiä. Kuluneen yli 30 vuoden aikana WHO-Koululaistutkimuksen painopisteet ovat vaihdelleet keskittyen kulloinkin ajankohtaisiin nuorten terveyttä ja arkea tarkasteleviin teemoihin. Näyttäisi siltä, että pojat eivät pidä painoa niin merkittävänä itsensä ja ulkonäkönsä arviointiperusteena kuin tytöt. Pojilla ylipainoisuudella oli liikuntaa voimakkaampi yhteys vain yhteen osaan: heidän käsityksiinsä omasta painostaan. Liikunnan laajakaista vai pätkiikö yhteys. Poikien ja tyttöjen tuloksista ilmeni lisää eroja, kun käsityksiä ulkonäöstä, liikuntaa ja painoindeksiä tarkasteltiin tilastollisesti yhtäaikaisesti. WHO-Koululaistutkimuksen aineistot kerätään strukturoiduin kyselylomakkein 11-, 13ja 15-vuotiailta koululaisilta joka neljäs vuosi. Toinen yleinen arvostelun kohde on painoindeksin käyttö ylipainoisuuden arvioinnissa. Tytöillä sekä liikunta että painoindeksi olivat yhteydessä käsitykseen omasta ulkonäöstä yleensä, mutta pojilla vastaavia yhteyksiä ei löydetty. Väestötason tutkimuksissa painoindeksin käytön on todettu olevan riittävän luotettava menetelmä normaalija ylipainoisuusjaotteluun. Kansallisesti edustavan määrällisen aineiston analysointiin käytetään soveltuvia tilastollisia menetelmiä. Erityisesti urhei levien poikien kohdalla törmää väitteeseen, ettei painoindeksi paljasta rasvaa painavamman lihaksen osuutta kehosta. Liikunnan yhteys nuoren myönteisempiin käsityksiin omasta ulkonäöstä ei tuloksena yllätä. Vastapainona edelliselle kyselyyn vastaamisen nimettömyys antaa nuorille äänen tässäkin kokemuksellisessa asiassa, jota he itse pitävät merkityksellisenä. Kansainvälinen tutkimusprotokolla määrittelee aineistonkeräyksen muodon lisäksi kaikissa osallistujamaissa esitettävät kysymykset. Yleisesti ottaen ylipainoisiksi tai lihaviksi luokittuneet pojat ja tytöt kokivat ulkonäkönsä kielteisemmin kuin normaalipainoiset ikätoverinsa. Jo aiemmin on todettu, että vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus on positiivisesti yhteydessä nuorten kehonkuvaan ja itsetuntoon ja että liikuntaa harrastavat nuoret kokevat itsensä muita yleisemmin hyvännäköisiksi (Pihlajaniemi 2014). Lisäksi tytöillä ylipaino oli liikuntaa voimakkaammin yhteydessä kaikkiin BESAA-mittarin kolmeen ulottuvuuteen. Tutkimuksen tekijöitä on painoindeksin käyttöä enemmän mietityttänyt kysymys, onko BESAAmittarin kaltaisten ulkonäköön ja painoon liittyvien kysymysten esittäminen nuorille oikeutettua. On mahdollista, että ne osaltaan kiinnittävät huomiota muutoinkin ahdistaviin asioihin ja lisäävät ulkonäkö keskeisyyspuhetta. BESAA-mittarikin on alun perin kehitetty nuorille naisille, mutta sen luotettavuus pojille ja miehille on testattu. Liikunnan ansioista paraneva kestävyyskunto, kohonnut mieliala, pätevyydenkokemukset ja parempi itsetunto ovat todennäköisiä selityksiä liikunnan ja myönteisempien ulkonäkökäsitysten yhteydelle (Biddle & Asare 2011; Janssen & LeBlanc 2010). Ulkonäköpaineentasausta Nuorten kykyä tarkastella kriittisesti ulkonäkökeskeisyyttä ja terveysviesteillä leikittelevää mainonNÄIN TUTKITTIIN W HO-Koululaistutkimus on Suomessa käytetty nimi WHO:n Euroopan toimiston kanssa yhteistyössä toteutettavasta, yli 40 osallistujamaan Health Behaviour in School-aged Children tutkimuksesta (ks. 2015). Poikkeustapauksia tietysti on, mutta WHO-Koululaistutkimuksen tulokset perustuvat laajaan, kansallisesti koko ikäryhmää edustavaan aineistoon. Kyselyyn voidaan liittää näiden kansallisen vertailun mahdollistavien kysymysten lisäksi vapaavalintaisia kysymyssarjoja tutkimusprotokollasta (esimerkkinä liikuntasyyt) sekä muita kysymyksiä tärkeiksi koetuista aiheista (esimerkkinä Body-Esteem Scale for Adolescents and Adults -mittari). Seuraava aineistokeräys on keväällä 2018.
Liikunta & Tiede, 53 (2–3), 64–72. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Stakes. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. Janssen, I. Laihtumisen arvioi erittäin tärkeäksi liikkumisensa syyksi joka kolmas tyttö. & Kannas, L. Parasta olisi, että nuoren liikuntatottumukset muotoutuisivat ilman tietoista valintaa terveyttä ja hyvinvointia edistäviksi. Ojala, K. Body image, BMI, and physical activity in girls and boys aged 14–16 years. Vaakakapina. Amaral, T.F. Nuoret, joilla oli painoindeksin perusteella ylipainoa, arvioivat laihtumisen erittäin tärkeäksi liikkumisensa syyksi huomattavasti normaalipainoisia nuoria yleisemmin. Oman ruumiinmuodon pohdinta voi muutoinkin saada ajoittain valtavat mittasuhteet nuoren mielessä. Keskisuomalainen 4.10.2017, 38. & Kannas, L. Välimaa, R. Monteiro Gaspar, M. van den Berg, P.A. 2016. KRISTIINA OJALA, TtT Yliopistonlehtori Terveystieteiden tieteenalaryhmä Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kristiina.ojala@jyu.fi LÄHTEET: Biddle, S.J.H. Onko sukupuolella väliä. British Journal of Sport Medicine 45, 886–895. 2010. Viime aikoina syömishäiriöiden torjuntaohjelmaksi ja itsensä hyväksymisen airueksi on noussut kehopositiivisuutta korostava Vaakakapinailmiö. Mond, J. Vaakakapinan sivuilla annetaan neuvo, ettei liikunnan tärkeyttä pidä perustella lapselle ulkonäön näkökulmasta. Tässä liikuntasyiden arviointitarkastelussa 15-vuotiailla tytöillä halu näyttää hyvältä syrjäytti hauskanpidon. Tutkimuksissa kehotyytyväisyyden oli jo aiemmin todettu ennustavan vähäisempää painonnousua kehoonsa tyytyväisillä ylipainoisilla tytöillä verrattuna niihin ylipainoisiin tyttöihin, jotka laihduttivat ja olivat tyytymättömiä painoonsa (van den Berg & Neumark-Sztainer 2007). 2006). https://yle.fi/aihe/ artikkeli/2017/06/07/vaakakapina-miksi-tassa-jarkea-ravitsemusasiantuntija-patrik-borg-vastaa. Mendelson, B. 8 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 taa on tarpeellista kehittää ja tukea. Physical activity and mental health in children and adolescents: A review of reviews. Borg, P. 2012 Overweight adolescents’ self-perceived weight and weight control behaviour. Arikian, A.J. Body Image 15, 40–43. Body dissatisfaction from adolescence to young adulthood: Findings from a 10-year longitudinal study. 2011. Tynjälä, J. 2006. & KrólZieli ?ska, M. Oliveira, B.M.P.M. & Asare, M. Liikunnan ja painoindeksin yhteydet 15-vuotiaiden poikien ja tyttöjen käsityksiin kehostaan. Protective effect of physical activity on dissatisfaction with body image in children – a cross-sectional study. & Neumark-Sztainer, D. J. Tomczak, M. Ojala, K. Yksipuolinen ja huono ulkonäkökeskeinen liikunnan perustelu voi pilata koko hauskan asian. Liikunta-aktiivisuuden yhteys nuorten kehonkuvaan ja itsetuntoon: WHO-Koululaistutkimus. 2014. Hannan, P.J., Eisenberg M.E. Valkonen, E. Bucchianeri, M.M. Journal of Adolescent Health 47 (3), 290–296. Teoksessa Karvonen, S. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7: 40. K. Yleisimmät olivat halu pitää hauskaa, halu päästä hyvään kuntoon ja halu parantaa terveyttä. Villberg, J. Journal of Personality Assessment 76 (1), 90–106. & White, D.R. Pihlajaniemi, N. Terveystieteiden laitos. Psychology of Sport and Exercise 12 (5), 563–569. Pojat nostavat painoja ja tytöt pudottavat niitä – WHO-Koululaistutkimuksen tuloksia. HBSC study in Finland 1994–2010. http://www.ijbnpa.org/content/7/1/40. Ojala. Hyvinvointi, terveys, pojat ja tytöt. Fat ‘n happy 5 years later: Is it bad for overweight girls to like their bodies. Elina Valkonen (2017) viittaa mielipidekirjoituksessaan ulkonäköpaineiden lisääntyvän somen ja muun median kasvaneen merkityksen vuoksi. Tynjälä, J. 2017. Vuori, M. Journal of Adolescent Health 41 (4), 415–417. Ne ovatkin pullollaan vartalonmuokkaukseen liittyvää viihdettä, laihdutusja treeniohjeita sekä edellisiin liittyviä tuotteita ja tarvikkeita, joiden avulla pyritään hoikempaan ja/ tai lihaksikkaampaan vartaloon. Hoikkuuden paineet näyttivät olevan erityisen merkityksellisiä tytöille ja liikunta yksi keinoista, jolla hoikkuuteen pyrittiin. Villberg, J. Ulkonäköön ja painoon liittyvillä syillä ei kuitenkaan ollut yhteyttä harrastetun liikunnan määrään. The link between body dissatisfaction and self-esteem in adolescents: similarities across gender, age, weight status, race/ethnicity, and socioeconomic status. van den Berg, P. & LeBlanc, A.G. Villberg, J. 2015. Välimaa, R. Ackard, D. Body Image 10, 1–7. Borowiec, J. 2011. 2007. & Neumark-Sztainer, D. Jyväskylän yliopisto. Tynjälä, J. (toim.). 2001. & Kannas, L. 2013. Journal of Obesity, 3 (2012). Osi ?ski, W. & Borges, N. Mendelson, M. & Neumark-Sztainer, D. BodyEsteem Scale for Adolescents and Adults. http://www.hindawi.com/journals/jobes/2012/180176/. Pro gradu. Kannusta liikuntaan muista kuin ulkonäkösyistä WHO-Koululaistutkimukseen kymmenkunta vuotta sitten vastanneilla yläkouluikäisillä pojilla ja tytöillä erittäin tärkeiksi arvioitujen oman liikkumisen syiden kolmen kärki oli hyvin samankaltainen (Ojala ym. Kantanista, A. Mukaan mahtuu kelpo ohjeita normaalipainon ylläpidosta terveellisen syömisen ja järkevän liikkumisen avulla, mutta myös Elina oli huomannut ulkonäköpaineilla tehtävän bisneksen. Vaakakapina – miksi tässä on järkeä. Nuoret stressaavat turhaan ulkonäöstään. K. 2010. Vaakakapinasivustolla Patrik Borg esittää lisää tutkimusnäyttöä kehopositiivisuuden hyvistä puolista painonhallinnassa. Nuorten Elinolot -vuosikirja, 72–82. Mainosten ja viihteen lisäksi sanat paino, ulkonäkö ja liikunta esiintyvät yhdessä joidenkin urheilun painoluokkatai arvostelulajien lieveilmiöitä käsiteltäessä sekä syömishäiriöiden yhteydessä. Ulkonäkö on nuorille tärkeä asia, mutta sen korostaminen liikunnan yhteydessä ei ole järkevää eikä reilua yläkoululaisille. Tuetko vai vahingoitatko lapsen kehonkuvaa https:// yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/27/tuetko-vai-vahingoitatko-lapsen-kehonkuvaa-testaa-itsesi.. Välimaa, R. Eisenberg, M
10 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Perinteisiltä liikuntapaikoilta löytyy vain osa nuorten omaehtoisesta liikkumisesta. Nuoret lenkkeilivät ja kuljeskelivat, temppuili vat, laskivat ja kiipeilivät, liikkuivat vedessä, pallo ja mailapelien sekä pihapelien ja leikkien parissa, luis telivat ja hiihtivät, tekivät lihaskuntoharjoitteita ja venyttelivät, tanssivat ja retkeilivät sekä harjoittivat hyötyliikkumista ja joitakin muita liikkumismuotoja kuten esimerkiksi airsoftin pelaamista.. Silmiinpistävän usein liikuttiin, jos se sopi jonkin tärkeämmän asian oheen. Omaehtoisen liikkumisen ilmiön ymmärtämiseksi on ensin pyrittävä astumaan aikuisten rakentamien karsinoiden ulkopuolelle ja kuunneltava nuorten ääntä. Omaehtoisesti liikuttaessa ollaan usein koros tuneesti poissa institutionaalisen arjen piiristä, viet tämässä aikaa vapaasti. Millaisin ehdoin se sopii osaksi vapaaajanviettoa. Nuorten kertomasta oli helppo löytää rationaa lisen päämääriin pyrkimisen vastakohtana vapaan leikkisyyden arvo. Mistä omaehtoisessa liikkumisessa on kyse nuorille itselleen. Esimerkiksi tanssiminen tai pallon potkiskelu voivat olla oheistoimintaa hen gailulle kentän laidalla, ja parhaan kaverin kanssa saa rauhassa jutella, kun kävelee samalla hiljaisia polkuja pitkin. Nuorten omaehtoisen liikkumisen muotoja voi kuvata listaamalla niitä väljästi liikuntalajeihin poh jaten. Huomionarvoista on myös, että varsinaisen fyysisen aktiivisuuden rooli vaihteli pääosasta oheistoimintaan. Omaehtoinen liikkuminen ei asetu valmiiksi muotoiltuihin jär jestetyn liikunnan tai liikuntapolitiikan lokeroihin vaan syntyy toisenlaisista lähtökohdista. Sosiaalisuus on haastattelujen perusteella asia, jos ta nuorten valinnat pitkälti juontuvat. Leikki ei sanana välttämättä enää sovi nuoren suuhun, mutta kun leikin määrittelee leikkisyyden kokemuksen kautta, kuuluu nuorten kertomuksissa sen merkitys. Haastattelut paljastivat, että omaehtoisen liikkumisen muodot ja paikat määräytyvät suurelta osin logiikalla, joka poikkeaa liikuntakulttuurin ja etenkin organisoidun liikunnan tavallisista ajattelu malleista. Vapaata, leikkisää Arjen osaalueet saavat merkityksiä suhteessa toi siinsa. Erilaisessa seurassa valitaan erilaisia liikkumisen muotoja ja tapoja, ja usein oikean seuran puuttuessa ei liikkumisessakaan ole mieltä. Vähintään yhtä olennaista on kuitenkin kertoa lis tattujen liikkumismuotojen harjoittamisen monen kirjavista tavoista. Ne ovat lähtökoh diltaan nuorten omaehtoista toimintaa, ja niihin on liitetty etenkin vapauden, huvin, kavereiden kanssa yhdessä tekemisen ja liikkumismuodon luovan N uorten omaehtoinen liikkuminen on haastava ilmiö havaita, tutkia ja ymmär tää. Sen näyttämöt löytyvät kasvatuksen ja ohjatun liikunnan ulkopuolelta – ja juuri siksi jäävät helposti pimentoon. Siten he esimerkiksi liikkumisen sisältöjä ja tavoitteita valit semalla osallistuvat liikuntakulttuurin muutokseen. Samalla on kuitenkin huomioitava, millaisten rajo jen sisällä nuoret voivat valintoja tehdä. Tutkiva katse on suunnattava laveammalle kuin etsimään ’liikuntalajeja’ ’liikuntapaikoilta’. Silloin ei rajauduta löytämään vain sellaista toimintaa, jossa toistetaan järjestäytyneen liikunnan tunnettuja sisäl töjä. Lähtökohtana on syytä pitää, että nuoret eivät ole vain passiivisia sosiaalistujia vaan myös aktiivisia osallistujia, jotka voivat toiminnallaan muokata heitä ympäröivää kulttuuria (Alanen 2009). Sen tulee sopia myös paikkaan, mihin on yhdessä päädytty viettämään aikaa. Sen elementtejä ovat va paus, kisailu, vauhti ja vaara, seikkailu sekä luovuus, ja sen päämäärä sisältyy tekemiseen itsessään. Toiminnan alulle panijoina sekä arvottajina ovat nuoret itse, mikä tekee liikkumisesta ennakoimatonta. Yksinkin liiku taan, mutta usein sopivien kavereiden ja sisarusten olemassaolo tai vanhempien liikkumishalu tietyllä hetkellä ovat edellytyksiä nuoren liikkumiselle. Silloin nuoret valitsevat tekemisiä ja sen paikkoja yhdessäolon vuoksi tai voidakseen vetäytyä tietystä seurasta ja tiettyjen katseiden alta. Caillois 1961; Hänninen 2003.) Parhaita ympäristöjä suurelle osalle liikkumista näyttäisivät olevan sellai set paikat, jotka sallivat leikkisyyden. ”Ollaan vaan kavereiden kanssa” Tutkimuksessani haastattelin yläasteikäisiä erilaisis sa ympäristöissä asuvia ja erilailla liikkuvia tyttöjä ja poikia. Paljon riippuu porukasta myös silloin, kun läh tökohtana on ajanvietteen keksimisen sijasta halu harjoittaa tiettyä liikkumismuotoa. Entä voisiko sitä jotenkin edistää. (Mm. Omaehtoisesti liikkumaan lähteminen tarjoaa nuorelle hänen arkeensa sopivia merkityksellisiä palasia, usein yhdessäolon ja leikkisyyden sallivilla paikoilla. Omaehtoinen liikkuminen on usein spontaanisti keksittyä ajanvietettä, jonka tulee sopia yhdessäolon muodoksi tietyssä seurassa. Esimerkiksi luistelukentällä ”pyräh deltiin” samalla musiikkia kuunnellen, jalka pallokentällä ”potkittiin ylärimaan” välillä istuskel len ja jutellen, uimahallissa ”lilluttiin” kavereiden kanssa, ja lenkkeily saattoi olla seikkailua metsäpo luilla koiran ja kameran kanssa. Omaehtoinen liikkuminen ulottuu yli niiden rajojen ja määritysten, joilla liikunta on aikuisjohtoisissa instituutioissa ollut tapana jäsentää. Asuinalueelta ei aina löydy riittävästi porukkaa pelaamaan jalkapalloa tai katulätkää, kaverit eivät ehkä innostukaan illalla pulkkamäkeen, tai isä ei ota tänään mukaansa kuntosalille. Niissä liiku taan rennosti huvitellen ja tilaa luovastikin käyttäen. Nuorisokulttuurisiksi liikkumismuodoiksi tai vaihtoehtoliikuntalajeiksi on kutsuttu lajeja kuten skeittaus, parkour ja lumilautailu
Hajaasutusalueella asuvien nuorten kertomukset sisälsivät kiinnostavia kuvauksia omaehtoisuudesta. Pääaineis tona olivat 12–16vuotiaiden nuorten teemahaastattelut (27 yksilö ja 7 ryhmähaastattelua, 42 haastateltua nuorta). Liikkuminen voi olla har rastamista itse valittujen suoritus ja taitotavoittei den saavuttamiseksi tai pyrkimistä jonkin fyysisen kunnon osaalueen kohentamiseen. Liikunnan hyödyt eivät ole yläasteikäisillekään vieraita. Haas tatteluja edelsi kysely kahdeksasluokkalaisille (N=114), mikä tuotti esiymmärrystä sekä mahdollisti liikuntaharrastuneisuu den sekä asuinalueen yhdyskuntarakenteen suhteen erilaisten tyttöjen ja poikien löytämisen haastatteluihin. Mikäli nuori kokee paikan olevan tarkoitettu tai varattuna toisenlaisille ihmisille tai toiminnalle, hän jää helposti sen ulko puolelle. Nuorten omaehtoisen liikkumisen paikat olivat moni naisia ympäristöjä kotipihasta uimahalliin, metsäautotiestä pallokenttään ja maantiestä hiekka monttuun. On kuitenkin huomionarvoista, että haas tattelussa kukaan ei yhdistänyt omaehtoista liikku mistaan terveyteen. Nuori saattoi esimerkiksi harjoitella tiettyä temppua trampoliinil la monta viikkoa, käydä aamuisilla juoksulenkeillä tai tehdä vatsalihasliikkeitä yksin omassa huonees saan. Toisin sanoen liik kumisympäristöt ovat eri ihmisille erilailla merkityk sellisiä tiloja (ks. Nuori pohti oikeut. Toiminnassa näkyy sopeutuminen lähiympäristöön. Aineiston analysointimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Toimintaa ei rajattu kuormittavuuden perusteella. Niihin kuului moneen erilaiseen toimin taan tarkoitettuja ja käytettyjä, yksityisiä, puolijulki sia ja julkisia paikkoja. Johtopäätöksenä voi esittää, että terveyden edistäminen liikunnan avulla ei saanut nuoria liikkeelle omaehtoisesti. Onko tilaa – minulle. Teo reettisena viitekehyksenä sovellettiin sosiaalisen tilan teoriaa (Massey 2005). Tiukempaan kaupunkitilaan verrattuna he näyttivät nauttivan riittävän isosta ja normeiltaan väljemmästä tilasta. Nuoret voivat väistää lasten tiloiksi merkityksellistyvistä paikoista kuten leikkipuistoista tai pulkkamäistä. 11 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 sovel tamisen arvostus (mm. Vaikka monikaan aineistoni nuorista ei harrastanut mitään nuorisokulttuurista liikkumismuotoa, ilmeni saman kaltaista ruumiillisuutta monenlaisissa ympäristöis sä, kuten uimarannoilla ja halleissa, trampoliineilla ja leikkipuiston telineillä sekä pulkkamäissä. Sellaisiin viittasi puhe esimerkiksi kuntosalista ja uimarannan laiturista. Osa haastatel luista etsittiin nuorten vapaaajan ympäristöistä. Kun ohjattujen liikuntaharrastusten paikoiksi varataan laadukkaita liikuntapaikkoja, vaikka sitten kauempana asuinympäristöistä, omaehtoisen liikku misen paikoille ohjaavat puolestaan läheinen sijainti sekä vapaan tilan löytymisen mahdollisuudet. Tutkimusaineisto koottiin yhden kunnan alueelta. Niukasti liikkunut nuori ei koe kuuluvansa paik kaan, jonka näkee itseään taitavampien liikkujien tilana. Mitä vähemmän nuori on aiem min liikkunut, sitä useammin jokin liikkumisen paikka voi tuntua olevan tarkoitettu toisille, osaavil le ja oikeaan joukkoon kuuluville. Etuoikeutettujen toisten poissa ollessa tila on vapaammin käytettävissä. Toisten tilaan on vaikea astua, sillä samalla altis taa itsensä ulkopuolisuuden, joskus noloudenkin, kokemukselle. Tutkimuk sessa hyödynnettiin aineistona lisäksi karttoja haastateltujen nuorten liikkumisen paikoista sekä havainnointia. Liikkumis into näyttää harvoin laantuvan laadukkaan paikan puutteeseen. Harinen 2010). Sellaisia olivat aineistossa esimerkiksi monet pallo tai mailapelin kentät. Tyttöjen kokemina jotkin liikkumisen paikat olivat maskuliinisuuden tilo ja, joita miehet tai pojat läsnä ollessaan hallitse vat. Koulumatkojen kulkeminen ja koulun välitunnil la liikkuminen rajattiin pois tarkastelusta. Valmiiksi rakennetun toimintaympäristön ja käytäntöjen puuttuessa on sekä pakko että mahdol lisuus luoda itse, paikkaa muokaten ja liikkumista paikkaan soveltaen. Massey 2005). On tärkeää huomata, että erilaisten nuorten koke mukset liikkumisympäristöistä, jopa samoista NÄIN TUTKITTIIN T utkimuksen kohteena oleva omaehtoinen liikkumi nen rajattiin organisoimattomaan liikkumiseen, joka on omasta halusta ja mielenkiinnosta tapahtuvaa. Nuo risokulttuuristen liikkumismuotojen käytäntöjä ja tavoitteita voi tunnistaa laajalti muussakin nuorten omaehtoisessa liikkumisessa. Kun rajoittavia normeja on vähän, tilaa saa tehdä omaksi. Paikkojen voidaan myös kokea olevan oikeaan porukkaan kuuluvien tois ten nuorten hallinnassa. On helppo nähdä, että esimer kiksi pesäpallon pelaaminen maaseudun kotipihassa palloa rantaveteen lyöden ilmentää omaehtoisempaa ympäristön käyttöä kuin sama peli kaupungin hiek katekonurmikentällä. Tavoitteellinen tekeminen on myös osa nuorten omaehtoista liikkumista. Neuvottelua aikuisten tilassa Toistuva teema nuorten puheessa oli aikuisten suh tautuminen nuorten toimintaan. paikoista, poikkeavat toisistaan. Sitä vastoin liikunta lajien suorituspaikoiksi funktionalisoitujen paikko jen normit voivat olla tehokkaita omaehtoisuuden rajoittimia. Ratkaisevaa on usein se, millaista toimintaa ja millaisia ihmisiä on läsnä samanaikai sesti. Koti piha voi käydä yhtälailla pallokentäksi kuin budola jin areenaksi, katusählyyn sopii pieni alue koti kadun asfalt tia ja yksi maali, ja läheinen metsäautotie tarjoaa sopivasti arvaamattoman pulkkamäen. Varsinaisilta liikuntapaikoilta löytyy vain osa nuorten omaehtoisesta liikkumisesta. Olennainen kysymys nuorten omaehtoisen toiminnan kannalta onkin, kokeeko nuori itsellään olevan oikeuden toimintaansa paikassa, jossa hän haluaisi liikkua
2014. 2009. Etenkin liikunnan nuorisotutkimuksessa tarvitaan lisää tietoa nuorista aitoina subjekteina, jotka toimivat ja merkityksellistävät omista lähtökohdistaan. Barash. 2005. Paju, E. 12 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 taan käyttää jotakin aikuisen hallinnassa olevaa paikkaa, kertoi aikuisen paheksuneen hänen toimin taansa, saattoi käyttää jotakin paikkaa mukautuen aikuisten näkemyksiin tai väistyä liikkumisen pai kasta. Omaehtoisen toiminnan edistämiseksi olisi tärkeää tarjota liikku matilaa (ks. Caillois, R. New York: Free Press of Glencoe, Inc. 1961. Nämä toimintatilat taas eivät useinkaan vastaa sitä, mitä nuori omaehtoiselta vapaaajanvietolta hakee. & Berg, P. 2013. Nuorten ääni kuuluviin L iikunta ja vapaaaikapoliittiseen päätöksentekoon tarvi taan perusteltua tutkittua tietoa. Rannikko (toim.) Mutta mikä on tutkimuksen teoreettinen kysymys. Nuorten äänten kuuntelu antoi tässä tutkimuksessa mahdolli suuden tehdä tulkintoja omaehtoisesta liikkumisesta nuorten koke musmaailmoista lähtien. Jyväskylän yliopisto. myös Paju & Berg 2013) sekä fyysisesti, sosiaalisesti että kulttuurisesti. Rannikko, A. 2010. Alanen & K. Yhteiskunnallisista ilmi öistä tulee tuottaa tietoa uusista näkökulmista. Teoksessa: P. Kivijärvi, A. Teos on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7204-2 LÄHTEET Alanen, L. Massey, D. Valmiiksi määritetyt liikunnan maailmat vastaavat vain osittain nuorten merkityksenantoja – ja sen sijaan sulkevat helposti ulko puolelle juuri niitä, joiden liikuntaa pyrimme edistämään. Haastat telujen perusteella nämä palaset löytyvät ennemmin yhdessäolon ja leikkisyyden sallivilta kuin hyödylli sen liikunnan suorittamiseen ohjaavilta paikoilta. Man, Play, and Games. Rannikko (toim.) Tässä seison enkä muuta voi. Tällaista oli aineistossa esimerkiksi seinäpallon pelaaminen työmaakopilla sekä skeittaus kaupunkiympäristön spoteilla. Omaehtoisuuden tilan voi katsoa rajoittuneen myös kulttuurisesti: kasvattavan ja ohjatun toiminnan arvostuksen johdosta nuoria pyritään ohjaamaan turvallisiin, aikuisten muotoilemiin toimintatiloihin. On lähdetty liikkeelle aikuisten tavoista jäsentää ilmiöitä, vaikka tavoitteena olisikin ollut ymmärtää lasten ja nuorten elämis maailmoja. Tämä on ilmeisintä kaupungeissa, joissa funktionalisoimatonta tilaa on hyvin rajoitetusti. Liikkumisen tärkeäksi ehdoksi voi muotoilla, että nuoren lähiympäristöstä löytyy paik ka, jossa on tilaa nuoren tavalle liikkua. Nuoret etsivät toiminnan mahdollisuuksia neuvottelemalla tilojen sallituista käyttötavoista sekä lainaamalla tilaa hetkeksi käyttöönsä silloin, kun se oli normien mukaiselta käytöltä vapaa. 2016. Lasten ja nuorten liikkumisen ilmiöiden tutkiminen on erityisen haastavaa, sillä heidän toimintaympäristönsä muuttuvat nopeasti. Erilaisille nuoril le merkityksellisen liikkumisen mahdollistamiseksi olisi tarjottava vapaata toimintatilaa monenlaiselle omin ehdoin toteutetulle liikkumiselle. Lasten ja nuorten liikkumisen ilmiöiden nopea muutos ja enna koimattomuus edellyttävät jatkuvaa tutkimusta erilaisin mene telmin ja aineistoin. Vaihtoehtoliikuntalajit julkisen tilan valtageometrioissa. Käyhkö & A. Tulkinta oli selvä: omaehtoinen liikkuminen ulottuu yli rajojen ja määritysten, joilla liikunta on aikuisjohtoisissa instituutioissa ollut tapana jäsentää. Hänninen, R. Teoksessa: L. Harinen, P. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65, 65–68. Lontoo: SAGE. Nuorilla on mahdollisuus valita liikkumisen paik koja ja muotoja niissä rajoissa, joita heidän ympä ristönsä asettaa. Omaehtoisesti liikkeelle lähtemisen edellytys on, että toiminta tarjoaa nuorelle hänen arkensa koko naisuuteen sopivia, merkityksellisiä palasia. Vastaan tuli havaintoja, jotka olennaisesti valaisevat, osin jopa kyseenalaistavat, aiempaa tutkimustietoa. Harinen, M. Nuorten suhde näin ilmenneeseen aikuisten tilal liseen valtaan oli pääosin kunnioittava. 2003. Tarvitaan paikkoja, joita nuori saa käyttää soveltaen liikkumismuotoja tarkoitusta ja tilannetta vastaaviksi. For Space. Kasvatus & Aika 4 (2), 99–108. Liikuntalajien ja liikuntapaikkojen luetteloihin sijoittamalla kuva taan todenmukaisesti vain pientä osaa liikkumisesta. Aikuisen liikunnanedistäjän tehtävistä tärkeimpiin kuuluukin olla arvotta matta tekemisiä vain omasta näkökulmastaan käsin ja antaa nuor ten itse määrittää, miten ja missä liikkuminen voi antaa jotakin heille tärkeää. 2000luvun nuorille omaehtoisen toiminnan tiloja on tarjolla niukemmin kuin aiemmille suku polville. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. ELINA HASANEN, LitM Jyväskylän yliopisto Sähköposti: elina.hasanen@gmail.com Kirjoittajan väitöskirja ””Me ollaan koko ajan liikkeessä” – Tutkimus nuorten omaehtoisen liikkumisen muodoista ja merkityksistä tilan kehyksissä” tarkastettiin 2.12.2017 Jyväskylän yliopistossa. Käänt. Valmiilta listoilta rastitetut liikunnan merkitykset voivat selittää vain osittain sitä, miten liikkumisen mielekkyys arjen tilanteissa muotoutuu. Nuorten lähtökohtien tuominen tiettäviksi edistää heidän liikuntakäyttäytymisensä ja vapaaajan valintojensa ymmärtämistä. Skeittaripoika se laudallansa...: liikunnan muuttuvat merkitykset ja maisemat. Ilmiö ja käsite. Liikkumatilaa lapsille ja nuorille! Julkaisussa: P. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 76. Leikki. Joensuu: University Press of Eastern Finland, 120–136. Piilossa kasvattajilta: nuoret ja hengailutilojen viehätys. Harinen & A. Alue ja ympäristö 45 (1), 27–38. Johdatus lapsuudentutkimukseen. Lasten ja nuorten liikunnan tutkimuksen ulkokohtaisuus on merkinnyt sitä, että kohderyhmää on tutkittu kuulematta heidän ääntään. Tampere: Vastapaino, 9–30. Jos he toi mivatkin joskus tiloissa epätavanomaisesti, oli toi minta konflikteja välttelevää. (Ks. M. myös Kivijärvi 2014; Rannikko 2016.) Nuoret ovat hakeutuneet omaehtoisen toiminnan ja oleskelun mahdollistaviin paikkoihin kautta his torian. Karila (toim.) Lapsuus, lapsuuden instituutiot ja lasten toiminta. Valintojen voi ajatella kerto van siitä, mihin suuntaan nuoret liikuntakulttuuria veisivät, jotta se tarjoaisi heidän sukupolvelleen mielekkäitä osallistumisen kenttiä.
13 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: MIKKO KÄRMENIEMI Kaupunkirakenne voi kannustaa liikkumaan Kuva: ANTERO AALTONEN
K aupungistuminen, liikkumattomuus ja ilmastonmuutos kietoutuvat erottamattomalla tavalla yhteen. Ilmastonmuutos on tällä hetkellä ehkä suurin yksit täinen ympäristöä ja ihmisten terveyttä uhkaava tekijä. Rakennettu ympäristö viittaa siihen, miten eri toiminnot kuten asuminen, palvelut, työpaikat, koulut, vapaa-ajan määränpäät ovat sijoittuneet yhdyskuntarakenteen sisälle. Olemme syntyneet liikkumaan emme liikuteltaviksi. 2016). Noin viidesosa Suomen kasvihuonepäästöistä on peräisin liikenteestä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että liikenteen osalta päästöjä tulee vähentää jopa 50 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen – eikä sekään luultavasti ole riittävästi (Ympäristöministeriö 2017). Väestötasolla fyysisen aktiivisuuden lisääminen edellyttää sellaisten ekologisten mallien hyödyntämistä, jotka huomioivat yksilötason psykososiaalisten tekijöiden lisäksi myös toimintapoliittiset ja fyysiseen rakennettuun ympäristöön liittyvät tekijät (Sallis, Cervero ym. 2016). Painopiste on hiljalleen siirtymässä kohti liikkumattomuuden ehkäisyä ja aktiivisen elämäntavan omaksumista. Yksityisautoilu on huono hyvän kaupunkikehityksen mahdollistaja. Yksityisautoilu heikentää kaupunkiympäristön houkuttelevuutta, koska kadut ruuhkautuvat ja tilaa jää vähemmän viheralueille ja ihmisten kohtaamisen mahdollistaville paikoille. Jos kaupunki on suunniteltu oikealla tavalla, se kannustaa ihmisiä kävelemään, pyöräiKaupunkisuunnittelu ohjaa osaltaan liikkumisvalintoja. Samaan aikaan yksityisautoilu oli muodostumassa hallitsevaksi kulkumuodoksi, mikä on johtanut kaupunkirakenteiden hajoamiseen, koska yhdyskuntasuunnittelua on tehty pitkälti yksityisautoilun ehdoilla.. Liikenne on johdettua kysyntää. Olennaista olisi pyrkiä palauttamaan fyysinen aktiivisuus luonnolliseksi osaksi jokapäiväistä elämää. Siinä rakennetun ympäristön rooli korostuu. Tehok kain, mutta haastavin keino vähentää liikenteen päästöjä on vähentää henkilöautoliikenteen määrää. Yli puolet maailman väestöstä asuu tällä hetkellä kaupungeissa ja tulevaisuudessa kaupungistumisen on ennustettu kiihtyvän (United Nations 2015). Kaupunkien kasvava väestömäärä asettaa haasteita ekologisesti kestävien ja ihmisten terveyttä edistävien elinympäristöjen rakentamiselle. Esimerkiksi Suomessa kaupungistuminen tapahtui verrattain myöhään. Maankäyttö ja liikennepolitiikka on tunnistettu eräiksi tekijöiksi fyysisen inaktiivisuuden taustalla ja hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan lisätä aktiivisia liikennemuotoja ja edistää fyysistä aktiivisuutta väestötasolla pitkäkestoisin tuloksin (Sallis, Bull ym. Lisäksi jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden tunne ja ympäristön esteettisyys heikkenevät. Perinteisesti fyysisen aktiivisuuden edistäminen on keskittynyt vapaa-ajan liikuntaharrastusten edistämiseen, mikä on osoittautunut riittämättömäksi lähestymistavaksi. Väestötasolla fyysisen aktiivisuuden lisääminen edellyttää myös rakennettuun ympäristöön liittyvien tekijöiden huomioimista. Pariisin ilmastosopimuksen tiimoilta EU:n komissio asetti Suomen päästövähennysvelvoitteeksi 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Mitä enemmän ajoratoja, kaistoja, pysäköintipaikkoja ynnä muuta autoiluinfras truktuuria rakennetaan, sitä enemmän autolla ajetaan. 2006). Monipuoliset asuinympäristöt, joissa asuminen, työpaikat, palvelut ja erilaiset vapaa-ajan kohteet ovat lähellä toisiaan, kannustavat valitsemaan aktiivisen liikkumismuodon. Toinen maailmanlaajuinen trendi aiheen taustalla on kaupungistuminen. Lisäksi se viittaa liikennejärjestelmään eli siihen, miten näiden eri toimintojen välillä liikutaan. Kaikki tämä on sidoksissa fyysisen inaktiivisuuden globaaliin ongelmaan, joka lisää monien kroonisten tautien riskiä ja vähentää elinajan odotetta. 14 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Tästä päädytään helposti noidankehään, sillä yksi tyisautoilun ehdoilla toteutetut kaupunkirakenteet myös lisäävät autoilua. Ne ovat keskeisimmät globaalit haasteet, joista kumpuaa tarve tutkia rakennetun ympäristön vaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen. Kaupunkisuunnittelu osaltaan ohjaa liikkumisvalintoja, joten voisi väittää, että olemme itse suunnitelleet arkisen fyysisen aktiivisuuden pois elämästämme. Eheyttä ja tiivistävä kaupunkisuunnittelu ovat olleet paljon esillä, mutta yhä edelleen suomalaista kaupunkimaisemaa hallitsevat moottoriteiden varsilla sijaitsevat peltomarketit, kaupunkialueen reunoille rakennettavat pientalovaltaiset uudet asuinalueet ja työpaikkojen sijoittuminen vain niille varatuille alueille. Tutkimuksista alkaa olla jo melko vankkoja todisteita siitä, että ihmisten elämänlaatua parantava ja vetovoimainen kaupunkiympäristö luodaan panostamalla aktiivisia liikennemuotoja – kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä – tukeviin olosuhteisiin (Giles-Corti, Vernez-Moudon ym. Ihmisten elämänlaatua parantava ja vetovoimainen kaupunkiympäristö luodaan panostamalla aktiivisia liikennemuotoja – kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä – tukeviin olosuhteisiin
Valtaosa tilastollisesti merkittävistä positiivisista yhteyksistä koski hyötyliikuntaa – eli välimatkojen kulkemista joko kävellen tai pyöräillen – ja kokonaisaktiivisuutta. Monipuolisten asuinalueiden synty edellyttää riittävää väestöpohjaa, mikä mahdollistaa lähipalvelujen syntymisen ja toimivan joukkoliikenteen. Pitkittäistutkimusten tarve on nostettu esiin useissa tieteellisissä julkaisuissa (Ding, Gebel 2012). Näin ollen kaavoituksessa tulisi suosia monipuolisuutta ja sekoittaa alueiden käyttötarkoituksia keskenään. Asemakaavoitus määrittelee tällä hetkellä varsin tiukasti tietyn alueen käyttötarkoituksen, mikä helposti johtaa suuriin välimatkoihin ja autoriippuvuuteen, koska tietty alue on varattu esimerkiksi ainoastaan asutukselle tai kaupalle. 15 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 lemään ja käyttämään joukkoliikennettä ja tällä on suora vaikutus niin terveyteen ja ympäristöön kuin koko kaupungin elinvoimaisuuteen. Fyysiseen aktiivisuuteen kannustava elinympäristö koostuu useista tekijöistä. Kaavoituksessa määritelty maankäytön monipuolisuus – asumiseen tarkoitetut rakennukset sekoittuneena julkisten ja yksityisten palveluiden, työpaikkojen ja vapaa-ajan määränpäiden kanssa – on yhteydessä suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen. Objektiivisesti mitattu määränpäiden ja julkisen liikenteen parantunut saavutettavuus ja maankäytön monipuolistuminen olivat yhteydessä fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen. Päivittäisen elämän edellytykset pitäisi saada kävelyja pyöräilymatkan päähän. Monipuolisten asuinalueiden synty edellyttää riittävää väestöpohjaa, mikä mahdollistaa lähipalvelujen syntymisen ja toimivan joukkoliikenteen. Lisäksi tarkastelimme sitä, miten muutokset rakennetussa ympäristössä vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen. Aktiivisiin liikennemuotoihin liittyvä uusi infrastruktuuri oli yhteydessä korkeampaan fyysiseen. Rakennetun ympäristön muutokset olivat yhteydessä fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen, tosin lopullista syy-seuraus – suhdetta ei voida vielä varmistaa. Sisällytimme katsaukseen 21 prospektiivista kohorttitutkimusta, joissa tarkasteltiin muuttamista erilaisten ympäristöjen välillä ja 30 rakennetun ympäristön muokkaamiseen liittyvää luonnollista koetta. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisen ja väestötiheyden kasvun tarpeet onkin tunnistettu useissa kaupungeissa. Etsimme englanninkielisiä tiedejulkaisuissa joulukuuhun 2015 saakka julkaistuja alkuperäistutkimuksia kuudesta tietokannasta: Medline, PubMed, Scopus, Web of Science, Transportation Research Information Services ja Active Living Research. Tulokset vahvistavat käsitystä aktiivisten liikennemuotojen varaan suunniteltujen yhdyskuntarakenteiden terveyshyödyistä ja niitä voidaan hyödyntää myös kestävän kehityksen mukaisten kaupunkirakenteiden toteuttamisessa. Viimeisen 15 vuoden aikana tutkimuksissa on tunnistettu useita rakennettuun ympäristöön liittyviä tekijöitä kuten määränpäiden saavutettavuus, kävelyja pyöräily-ystävällinen katuverkosto, väestötiheys ja julkisen liikenteen saavutettavuus, jotka saavat ihmiset käyttämään aktiivisia liikennemuotoja (Brownson, Hoehner ym. Julkisen liikenteen toimivuus ja kävelyja pyöräilyreittien esteettiset ja laadulliset tekijät edistävät myös asiaa. Tutkimusten täytyi hyödyntää pitkittäisasetelmaa ja tarkastella rakennetun ympäristön muutosten yhteyttä muutoksiin fyysisessä aktiivisuudessa. Tulokset vahvistavat aiemmissa poikkileikkaustutkimuksissa tehtyjä löydöksiä siitä, että näihin tekijöihin vaikuttamalla voidaan edistää fyysistä aktiivisuutta väestötasolla kaupunkiympäristöissä. Siinä rakennetun ympäristön rooli korostuu. Jotta yhdyskuntasuunnittelua ohjaavaa toimintapolitiikkaa voidaan muokata tukemaan arkista fyysistä aktiivisuutta edistävien ympäristöjen rakentamista, tarvitaan luotettavaa tietoa niistä rakennetun ympäristön tekijöistä, jotka vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Pitkittäistutkimuksista luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi Viime vuosina pitkittäistutkimukset ovat yleistyneet. Pyrimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla tunnistamaan rakennettuun ympäristöön liittyvät tekijät, jotka ovat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Sen sijaan ainoastaan liikuntapaikkojen läheisyys oli yhteydessä vapaa-ajan liikuntaan. Monipuoliset asuinympäristöt, missä asuminen, työpaikat, palvelut ja erilaiset vapaa-ajan määränpäät ovat lähellä toisiaan, kannustavat valitsemaan aktiivisen liikkumismuodon, minkä pitäisi olla helpoin, nopein ja mukavin vaihtoehto. Olennaista olisi pyrkiä palauttamaan fyysinen aktiivisuus luonnolliseksi osaksi jokapäiväistä elämää. Nämä todisteet ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta peräisin poikkileikkausaineistoista, joiden syy-seuraussuhde voidaan asettaa kyseen alaiseksi. 2009). Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että rakennettu ympäristö ja yhdyskuntasuunnittelu osaltaan vaikuttavat siihen, miten kaupungeissa liikutaan
An ecological approach to creating active living communities. City planning and population health: a global challenge. Teknologiaa on esitetty ratkaisuiksi niin liikenneruuhkiin kuin hillitsemään autoiluun liittyviä päästöjä ja onnettomuuksia. MIKKO KÄRMENIEMI, LitM, KTM Tohtorikoulutettava Elinikäisen Terveyden Tutkimusyksikkö Oulun yliopisto Liikuntaklinikka, ODL Sähköposti: mikko.karmeniemi@oulu.fi Kirjoittajan ja tutkimusryhmän tutkimus ”Rakennettu ympäristö fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä: systemaattinen kirjallisuuskatsaus pitkittäistutkimuksista” palkittiin Liikuntatieteen päivillä 1.9. The Lancet 388 (10062), 2912–2924. Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030 – Kohti ilmastoviisasta arkea. Sallis, J.F. Tämänkin kirjoituksen ydinviesti kuuluu: yksityisautoilu on huono hyvän kaupunkikehityksen mahdollistaja. Measuring the Built Environment for Physical Activity. 2015. Day, K. Dannenberg, A.L. Kraft, M.K. Ding, D. Sallis, J.F. Olemme syntyneet liikkumaan emme liikuteltaviksi.. Vernez-Moudon, A. Frank, L.D. Ascher, W. 2012. New York: Department of Economic and Social Affairs, Population Division. Teknologia ei saa olla este parempien elinympäristöjen rakentamiselle. & Kerr, J. American Journal of Preventive Medicine 36 (4), 99–123. Hoehner, C.M. Badland, H. 2016. 2017. & Owen, N. Turrel, G. & Sallis, J.F. Lyhenne MaaS tulee sanoista Mobility as a Service ja se mahdollistaa koko liikennejärjestelmää hyödyntävien matkaketjujen muodostamisen yhden luukun periaatteella. State of the Science. & Gegel, K. Muokkaamalla ympäristöä tukemaan kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikenteen käyttöä näiden liikkumismuotojen kulkutapaosuuksia voidaan kasvattaa ja vähentää henkilökohtaisten moottoriajoneuvojen käyttöä. Griffiths, P. World Urbanization Prospects: the 2014 revision. Health and Place, 18 (1), 100–105. Yhä vahvemmin alkaa näyttää siltä, että robottiautomaailma tulee toteutumaan. Reis, R. Liikkuminen palveluna ja robottiautot tulevat varmasti poistamaan tarpeen auton omistamiselle, mutta kaiken älyliikenteeseen liittyvän teknologiahuuman keskellä meidän pitää kuitenkin muistaa, että tarve käyttää autoa määritellään maankäytöllä ja yhdyskuntarakenteella. Sallis, J.E. Ympäristöministeriön raportteja 21:2017. Burdett, R. Bull, F. LÄHTEET: Brownson, R.C. Annual Review of Public Health, 27, 297–322. Lancet 388 (10062), 2936–2947. Robottiautoja kehittää tällä hetkellä jokainen itseään kunnioittava autonvalmistaja – se ei ole enää pelkästään it-firmojen puuhastelua. Helsinki: Ympäristöministeriö. Forsyth, A. käyttäytymisja yhteiskuntatieteiden parhaan nuoren tutkijan palkinnolla. Katuverkosto ja infrastruktuuri, jossa on panostettu pyöräilyja kävelymahdollisuuksien laatuun tarkoittaa esimerkiksi jalankulun ja pyöräilyn rakenteellista erottelua erityisesti paikoissa, joissa on paljon tienkäyttäjiä. Cervero, R.B. Foster, S. 2006. Giles-Corti, B. Monissa kaupungeissa rakennetaan oletusarvoisesti yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä, jotka esimerkiksi keskusta-alueilla eivät palvele parhaalla mahdollisella tavalla kumpaakaan käyttäjäryhmää. Kaupunkiliikenteen tulevaisuus – älyliikennettä ja robottiautoja. Liikkuminen palveluna (MaaS) ja autonomiset autot ovat saaneet paljon mediahuomiota viime aikoi na. Henderson, K.A. Built environment, physical activity, and obesity: What have we learned from reviewing the literature. 2009. Jos haluamme olla viisaita kaupunkiliikenteen tulevaisuuden suhteen, meidän tulee panostaa ensisijaisesti hyvään yhdyskuntarakenteeseen, joka mahdollistaa aktiivisten liikennemuotojen eli kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen priorisoinnin. Lowe, M. 16 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 aktiivisuuteen. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua. United Nations. Giles-Corti, B. Use of science to guide city planning policy and practice: how to achieve healthy and sustainable future cities. Stevenson, M. & Stevenson, M. 2016. Ympäristöministeriö
17 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: KASPER SALIN, MIRJA HIRVENSALO, COSTAN MAGNUSSEN, XIAOLIN YANG, RISTO TELAMA, NINA HUTRI-KÄHÖNEN, JORMA VIIKARI, OLLI RAITAKARI, TUIJA TAMMELIN Keski-ikäinen tarvitsee lisää askeleita arkeensa Ku va : A N TE R O A A LT O N E N
Kehitys on samansuuntaista kaikkialla länsimaissa. 2015; Mathiessen ym. Suomalaisista aikuisista liikuntasuosituk sen saavuttaakin vain noin puolet (Husu ym. Vaikka inten siivisemmän ja kestoltaan pidempiaikainen fyysisen aktiivisuus, kuten juoksuharrastus, on lisääntynyt, samaan aikaan esimerkiksi kuntosaliharrastuksen ja kehonhuoltoliikunnan suosio on kasvanut. Neljäsosa tutkittavista lisäsi ja viidesosa vähensi päivittäistä askelten koko naismäärää vähintään 2 000 askelta päivässä (Tau lukko 1). Siinä selvitettiin, miten as kelmittareilla mitattu fyysisen aktiivisuuden lisäämi nen, ylläpitäminen tai vähentäminen oli yhteydessä painoindeksin (BMI) muutoksiin neljän vuoden ai kana. Tavoitteena oli selvittää fyysisen aktii visuuden muutosten yhteys ylipainon kehittymiseen aikuisilla suomalaisilla. 18 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Harrastamme enemmän liikuntaa, mutta lihomme siitä huolimatta. 2009; Dwyer ym. Keski-iässä tarvitaankin lisää askeleita arkeen, jotta painonnousu pysyy kurissa. Oletettavasti osalla 30–45vuotiailla tut kimushenkilöillä on myös lapsiin ja työhön liittyviä velvollisuuksia, jotka voivat vähentää pitkäkestoisia liikuntaharrastuksia. Se, ettei askelmäärän kasvu näkynyt koko tutkimus joukon aerobisissa askeleissa saattaa heijastaa lii kuntakulttuurin muutoksia Suomessa. 2016). 2007). Lihavuuden ja ylipainon katsotaan syntyvän pää asiassa liiallisen ravinnonsaannin ja vähäisen fyysi sen aktiivisuuden yhteisvaikutuksen tuloksena (Hill ym. Askel mittari ei kuvaa liikunnan määrää näissä liikunta muodoissa. Tutkittavat olivat 30–45vuotiaita tutkimuksen lähtötilantees sa vuonna 2007. Paradoksaalista on, että ihmiset harrastavat entistä enemmän liikuntaa, mutta lihovat siitä huolimatta. Inaktii visuus on yhteydessä muun muassa lihavuuteen ja muihin metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin (Lee ym. Askelten kokonaismäärän lisäksi tutkittiin ae robisia askeleita, joita syntyy vähintään kymmenen minuutin yhtäjaksoisesta askeltamisesta. Positiivisiakin viestejä painon muutoksista on onneksi saatu pitkittäistutkimuksis ta; kohonnut riski sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksiin laskee normaaliksi, kun ylipainoiset tut kimushenkilöt vähensivät painoaan samalle tasolle niiden henkilöiden kanssa, jotka eivät olleet koskaan olleet ylipainoisia (Juonala ym 2011). Aerobiset askeleet säilyivät samalla tasolla lähes puolella tutkimusjoukosta ja neljänneksellä ne lisääntyivät tai vähenivät yli 1 000 askeleella tutki musvuosien välillä. Tulokset ovat kaikkial la länsimaissa ja jo monissa kehittyvissä maissakin saman suuntaisia. Terveyttä edistävän kestävyysliikuntasuosituksen mukaan aikuisten tulisi liikkua viikoittain vähin tään kaksi ja puoli tuntia kohtuullisen reippaasti tai rasit tavasti runsaan tunnin ajan (Haskell ym. Harri Helajärven väitöstutkimus vuonna 2016 osoitti, että erityisesti heillä, jotka istuvat paljon tele vision ääressä on lisääntynyt ylipainon, lihavuuden ja rasvamaksan riski. 2012). Suuri osa ihmisistä istuu töissä, ja muutkin elämäntavat kuten television katselu, työmatkojen kulkeminen autolla ja teknologian lisääntyminen ihmisten kommuni koinnissa ovat muuttaneet elämää entistä passiivi Kaikki Naiset Miehet % (n) % (n) % (n) Askelten kokonaismäärä/ päivä Lisääjät ?2,000 25,3 (261) 24,8 (130) 25,8 (131) Ylläpitäjät 56,1 (579) 59,2 (311) 52,8 (268) Vähentäjät (-2,000) 18,7 (193) 16,0 (84) 21,5 (109) Aerobiset askeleet/päivä* Lisääjät (+1,000) 24,7 (255) 25,1 (132) 24,2 (123) Ylläpitäjät 47,9 (495) 44,8 (235) 51,2 (260) Vähentäjät (-1,000) 27,4 (283) 30,1 (158) 24,6 (125) * Aerobiset askeleet syntyvät kymmenen minuutin yhtäjaksoisesta kävelystä tai muusta askeltamisesta (vähintään 60 askelta minuutissa) semmaksi. Paino nousee kaikkialla Vuosien 2007 ja 2011 välillä sekä naisten että mies ten painoindeksi kasvoi tilastollisesti merkitseväs ti naisilla 25,1:stä 25,8:een (p<.001) ja miehillä 26,5:stä 26,7:ään (p=.008). Taustalla on hyvin tunnettu syy; arjen kokonaisarki aktiivisuuden vähäisyys (Hallal ym. Aikuisilla myös aineenvaihdunnan vähit täinen hidastuminen iän myötä lisää ylipainon riskiä. 2011), joissa kaikissa on havaittu aikuisväestön askelmäärän vähenevän iän kasvaessa. V iimeisten vuosikymmenien aikana fyysi nen inaktiivisuus on kasvanut merkittä väksi terveysongelmaksi kehittyneissä ja kehittyvissä yhteiskunnissa. Askelissa pieni noususuunta Kaiken kaikkiaan kokonaisaskelmäärä lisääntyi hie man tutkimusvuosien välillä. Kymmenen tuhannen päivittäistä askelmääräsuosi tuksen (TudorLocke & Basset 2008) saavuttaa vain noin viidesosa suomalaisista aikuisista (Hirvensalo ym. Laajan tutkimuskoosteen mukaan niiden ihmisten osuus, joiden painoindeksi (BMI) TAULUKKO 1. Miesten ja naisten osuudet (%) eri luokissa askelten kokonaismäärän ja aerobisten askeleiden mukaan vuosien 2007 ja 2011 välillä, n=1033.. Fyysisen aktiivisuuden ja painoindeksin muutosta tutkittiin LASERItutkimuksessa vuosien 2007 ja 2011 välillä. Mittaukset toistettiin neljä vuotta myöhemmin vuonna 2011. Se on itsenäi nen kuolinsyy ja yhdysvaikutustensa vuoksi yhtey dessä monien sairauksien riskitekijöihin. 2011). Tutkimustulokset poikkeavat aikaisemmista tut kimuksista (Hagströmer ym. 2011). 2012)
2008) 27 ja 31vuotisseurantatutki muksissa vuosina 2007 ja 2011–2012. Aerobiset askeleet syntyvät kymmenen minuutin yhtäjaksoisesta kävelystä (vähintään 60 askelta/minuutti), juoksusta ja muusta vastaavasta liikkees tä. Arkiliikuntaa lisäämällä aske leet kertyvät päivän mittaan monella tavalla, mikäli siihen antaa mahdollisuuden. Neljän vuoden seurantajakson aikana askelmittaritiedot sekä paino ja pituus saatiin yhteensä 1 033 osallistujalta mo lemmista mittauspisteistä. 19 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 ylittää 25 kg/m 2 on kasvanut lähes kymmenen pro senttia vuodesta 1980 vuoteen 2013 (Ng ym. Painoindeksi laskettiin jakamalla paino pituuden neliöllä (paino [kg]/pituus [m] 2 ). 2014). Osallistujat ryhmiteltiin askelten kokonaismäärän mukaan askelten 1) lisääjiin, 2) vähentäjiin ja 3) ylläpitäjiin. Kuvas sa 1 näkyy muutoksen vaikutus sukupuolit tain jaoteltuna. Arjen valinnat periy tyvät helposti jälkipolville, joten aikuisen on hyvä tiedostaa minkälaisen mallin hän antaa lapsilleen. Paino ja pituus mitattiin tutkimuskeskuk sissa muiden laboratoriomittausten yhteydessä. Naisten ja miesten painoindeksi vuosina 2007 ja 2011 fyysisen aktiivisuuden muutosryhmissä, joissa askelten kokonaismäärä lisääntyi (>2000 askelta), pysyi samana, tai vähentyi > 2000 askelta) . Tutkimuksessa käytettiin Omron Walking Style One (HJ152RE) askelmittaria, joka mittaa askelten kokonais määrän lisäksi aerobiset askeleet. 2012; DwyerLindgren ym. Luvut pylväiden yläpuolella ovat p-arvoja, jotka kuvaavat muutosta 2007 ja 2011 välillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa, joissa fyy sinen aktiivisuuden muutoksia on tutkittu objektii visesti on havaittu, ettei edes liikunnan lisääminen laske painoindeksiä ainakaan lyhyellä aikavälillä (Newton ym. Aktii visuustason säilyttäminen ei siis riitä painonou sun ehkäisemiseen. KUVA 1. Ryhmien painoindeksin muutoksia verrattiin vuosien 2007 ja 2011 välillä. Lancetissa julkaistussa tutkimuksessa, jossa yhdis tettiin lähes 1 700 tutkimuksen tulokset vuodesta 1975 vuoteen 2014, havaittiin, että painoindeksi on kasvanut aikuisilla miehillä arvosta 21,7 arvoon 24,2 ja naisilla 21,1:stä 24,4:ään (NCD 2016). Tähän osatut kimukseen otettiin mukaan ne henkilöt, jotka pitivät askel mittaria vähintään kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa molempina mittausajankohtina ja joiden paino ja pituustiedot olivat käytettävissä molemmista tutkimusajan kohdista (n=1033). Sen sijaan painoindeksi nousi erittäin merkitsevästi niillä henkilöillä, joiden askelmäärä pysyi samalla tasolla tai väheni. NÄIN TUTKITTIIN T utkimuksen aineisto on kerätty Lasten Sepelvalti motaudin Riskitekijät (LASERI) tutkimusprojektin (Raitakari ym. Liikunnan lisääminen on yhteydessä painon nousuun Tämän tutkimuksen mukaan tarvitaan melko suuri lisäys fyysiseen aktiivisuuteen, jotta paino ei nousisi keskiiässä. Kuvasta voidaan havaita, että naisten oli vaikeampaa pitää painoaan kurissa kuin miesten vaikka he lisäsivätkin askeleitaan 2 000:lla tutkimus vuosien välillä. 2013). Istumatyötä on hyvä tauottaa pienellä kävelyllä ja työmatkoihin kannat taa lisätä jonkin verran askeleita, jokaista siirtymää päivän aikan ei ole pakko tehdä autolla ja hissin voi useimmiten vaihtaa portaisiin. Koko tutkimusjoukkoa tarkasteltaessa vain niiden henkilöiden painoindeksi pysyi samal la tasolla, joiden askelten kokonaismäärä kasvoi yli 2 000 askelta vuodesta 2007 vuoteen 2011. Naisten oli vaikeampaa pitää painoaan kurissa kuin miesten vaikka he lisäsivätkin askeleitaan.. Arkiliikunnasta lisää askeleita Tutkimustulokset osoittavat, että keskiikäiset aikui set tarvitsevat painon pysymiseen samalla tasol la fyysisen aktiivisuuden huomattavaa lisäämistä
et al. Schulte, P.J. 2014. Matthiessen, J. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Lee, I.M. Hagströmer, M. 2014. BMJ, 342(c7249). The Lancet, 383(9922), 1059–1066.. 2013. Circulation, 126, 126–132. Physical activity and public health: updated recommendation for adults from the American College of Sports Medicine and the American Heart Association. et al. et al. Rönnemaa, T. Kwak, L. Andersen, E.W. Vähä-Ypyä, H. Husu, P. Association of change in daily step count over five years with insulin sensitivity and adiposity: population based cohort study. 2016. Peters, J.C. Han, H. Bull, F. Fleming, T. et al. How Many Steps/Day Are Enough. Cohort profile: the cardiovascular risk in Young Finns Study. Berenson, M.D. Tudor-Locke, C. et al. Objectively measured sedentary behavior and physical activity in a sample of Finnish adults: a cross-sectional study. BMC Public Health, 16, 920. Shiroma, E.J. Pate, R.R. International Journal of Behavoiural Nutriation and Physical Activity, 9(1), 44. 2016. International Journal of Epidemioly, 37(6), 1220–1226. Scandinavian Journal of Public Health, 39 (7) 669–677. Hill, J.O. 2012. Pedometer determined physical activity tracks in African American adults: The Jackson Heart Study. et al. Juonala, M. 28;116(9):1081–93. Lobelo, F. 2011. R.L. et al. Schmidt, M.D. Yang, X. 20 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 KASPER SALIN, LitT Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti kasper.salin@jyu.fi MIRJA HIRVENSALO, LitT Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti mirja.hirvensalo@jyu.fi COSTAN MAGNUSSEN, PhD Menzies Institute for Medical Research, Hobart University of Tasmania Australia XIAOLIN YANG, LitT, dosentti LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylä RISTO TELAMA, LItT Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto NINA HUTRI-KÄHÖNEN, LT Taitokeskus Tampereen yliopisto JORMA VIIKARI, LKT Sydäntutkimuskeskus Turun yliopisto, TYKS OLLI RAITAKARI, LT Sydäntutkimuskeskus Turun yliopisto, TYKS TUIJA TAMMELIN, FT LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä Artikkeli perustuu kirjoittajien alkuperäsijulkaisuun: Salin K, Hirvensalo M, Magnussen CG, Telama R, Hutri-Kähönen N, Viikari J, Raitakari O, & Tammelin T. Childhood Adiposity, Adult Adiposity, and Cardiovascular Risk Factors New England Journal of Medicine, 365:1876–85. Robinson, M. Population Health Metrics, 11(7), 1. Juonala, M. Preliminary Pedometer Indices for Public Health. International Journal of Enviromental Research and Public Health, 2017 14, 1015; doi:10.3390/ijerph 14091015 LÄHTEET: Dwyer, T. 2012. Dubbert, P.M. Tammelin, T. et al. Haskell, W.L. NCD Risk Factor Collaboration. 2011. Haffner, S.M. et al. Trends in adult body-mass index in 200 countries from 1975 to 2014: a pooled analysis of 1698 population-based measurement studies with 19.2 million participants. Oja, P. Viikari, J. 2008. et al. Sports Medicine, 34(1), 1–8. A 6 year longitudinal study of acclerometer-measured physical activity and sedentary time in Swedish adults. Dwyer-Lindgren, L. & Bassett, D.R. Freedman G, Engell R.E. Sedentary behavior and health with special reference to obesity and fatty liver in early midlife. Yates, T. Ng, M. Raitakari, O. Prevalence of physical activity and obesity in US counties, 2001–2011: a road map for action. Hirvensalo, M. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. Daily steps among Finnish adults: variation by age, gender, and socioeconomic position. Turku: Painosalama Oy. Väitöskirja. Magnussen, C.G. Raustorp, A. Suni, J. Reduction in pedometer-determined physical activity in the adult Danish population from 2007 to 2012. Global physical inactivity levels: surveillance progress, pitfalls and prospects. Newton, jr. 2004. Magnussen, C. Lee, I.M. 2012. et al. The Lancet, 384(9945) 766–781. Scandinavian Journal of Public Health 43, 525–533. Energy balance and obesity. 2012. 2015. Hallal, P.C. et al. 2007. 2011. 2016. Circulation. Ukoumunne O.C. Helajärvi, H. Journal of Science and Medicine in Sport, 18, 553–557. Changes in daily steps and body mass index and waist to height ratio during four year follow-up in adults: Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Andersen, L.B. The Lancet, 380(9838), 247–257. Global, regional and national prevalence of overweight and obesity in children and adults during 1980-2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. et al. 2015. Wvatt, H.R. Lancet, 387(10026) 1377–1396. Association between change in daily ambulatory activity and cardiovascular events in people with impaired glucose tolerance (NAVIGATOR trial): a cohort analysis. The Lancet, 380(9838), 219–229. Ponsonby A-L. Raitakari, O.T. Telama, R
Ja varmaan naisetkin liikkuvat muodin, muodon ja jopa miesten vuoksi. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan liikkumattomuus vie useammin ennen aikojaan hautaan kuin tupakka. Asetelma on keikahtanut päälaelleen. JOUKO KOKKONEN, FT Toimituspäällikkö Itsenäisyys100.fi Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi S atavuotias Suomi kipuilee liikkeen ja urheilumenestyksen puutteessa. Tuhansien järvien metsäisessä maassa saa uida ja samoilla lähes kaikkialla. Liikunnan motiivitkin ovat muuttuneet. Emme ole yksin. Suomalaiset uskovat liikuntaan ja toivovat siltä paljon, mutta jokaisella on oma liikuntauskonsa. Sirpaleista liikettä on vaikea ohjailla saati ohjata. 21 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 SUOMI 100 Jouko Kokkonen Liikunta & TIEDE Teksti: JOUKO KOKKONEN Liikkeen kaipuu koissa seisot, niin 2010-luvun kysymys on, kenen joukoissa liikut. Oli pakko liikkua, jos syödä aikoi. Elämän ja kovan työn runtelemat vänttyrät eivät vastanneet Pihkalan näkemystä ihannesuomalaisista. Kilometreittäin kevyen liikenteen väyliä kiemurtelee jokaisessa vähän kään isommassa taajamassa. Johtajan vyötärö on ohentunut ja duunarin pyöristynyt. Monelle meistä hyvälihaisista suomalaisista olisi tekemistä matkassa. Toisaalta joillekin matka olisi kertomisen arvoinen vasta kerrottuna kymmenellä. Suomalaiset olivat pitkään sitkeitä liikkujia pakosta. Globalisaatio on pitänyt huolen, että liike on vähentynyt maapallon eri kolkissa. Jos 1970-luvulla kysyttiin, kenen jouSirpaleista liikettä on vaikea ohjailla saati ohjata. Silti liikunnan tilaa kansanliikkeenä voi verrata kansankirkkoon. Ja koko Suomi on liikuntapaikka. Suomen itsenäistyessä maassa oli yksi keskusjärjestö. Mahdollisuuksien puutteeseen liikunnanharrastus ja urheilumenestys tyssäävät harvoin. Päivittäinen liike ei kuitenkaan taannut pitkää ikää. Kirkon tavoin liikunta tavoittaa parhaiten lapset. Yli puoli miljoonaa toimijaa tekevät siitä pääluvultaan puolueiden yhteenlaskettua jäsenmäärää isomman. Toisella sijalla tepastelee koira.. Vauraassa maassa on vara rakentaa identiteettiään liikkumalla. Toisella sijal la tepastelee koira. Tilanne muuttuu siirryttäessä urheilun kentiltä leppeämmän liikunnan poluille. Sata vuotta sitten suomalaiset liikkuivat enemmän kuin tänä päivänä. Vai onko. Vuonna 1917 Suomessa oli parikymmentä liikuntaja urheilumuotoa. Vuonna 2017 miestä liikuttavat ämmät: muoti, muoto ja muija. Useimmin suomalainen liikkuu yksin tai kaverin kanssa. Juha Väätäinen tiivisti Liikuntatieteen päivillä 1980-luvun lopussa, että suomalaista miestä olivat perinteisesti liikuttaneet kolme veetä: viina, vilu ja puhekielessä yleisimmäksi välimerkiksi muodostunut vee. Monien mutkien jälkeen on tultu jälleen yhteen. Viisikymppinen tiesi olevansa jo pitkällä elämänsä ehtoossa. Suomalaisten tärkein liikuttaja on ”ite”. Liikuntaliike ei ole mikään mitätön kansakunnan liikauttaja. Suomessa on 37 000 varsinaista liikuntapaikkaa. Sata vuotta sitten herran tunsi mahasta ja duunarin parkkiintuneesta nahasta. Kuitenkin he selviytyivät vaivatta kymmenen tai 15 kilometrin marssiurakastaan. Tahko Pihkala tarkasteli 1941 maaottelumarssin osanottajia. Sadassa vuodessa määrä on kasvanut varovasti arvioiden kymmenkertaiseksi. Entisajan johtajantaudeista kärsivät 2010-luvulla pahiten köyhimmät kansalaiset, joiden painoarvoa liikunnassakaan ei mitata kuin vaa’alla. Suomalaisten tärkein liikuttaja on ”ite”. Paluu liikunnan pariin tapahtuu monilla 25 vuoden ja 50 kilon jälkeen. Ja globalisaation seurauksena suomalaiset ovat saaneet huomata, että mitalit ovat kansainvälisissä kisoissa tiukemmassa kuin urheilumuistojen kultaamina vuosina. Liikuntaväki kärsii vähän liikkuvien puolesta ja urheiluporukka potee mitalikatoa. Suomesta on tullut kilpaja huippuurheilussa joukkueurheilumaa, jossa tahdin määrää jääkiekko. Yhtenäinen urheilu-/liikuntaliike on syntynyt uudelleen. Urheiluseuraputki alkaa ennen eskaria ja katkeaa ennen keskiastetta
Kuva: GORILLA/ULF BÖRJESSON. Suorituksen taloudellisuus kehittyy tekemällä lajisuorituksessa riittävästi toistoja: juoksijat juoksemalla, hiihtäjät hiihtämällä ja pyöräilijät pyöräilemällä. Tässä kirjoituksessa kestävyyssuorituksen pitkäaikaista kehittymistä tarkastellaan Paavolaisen ym. Sen vuoksi käsitys kestävyyssuorituskyvyn kehittymisestä pitää muodostaa tarkastelemalla lyhytkestoisia harjoittelututkimuksia sekä poikkileikkaustutkimuksia, jossa eri-ikäisten urheilijoiden kestävyyssuorituskykyä verrataan toisiinsa. Kestävyyden kynnysominaisuudet kehittyvät hyvin aina noin 20 ikävuoteen asti. Se on kestävyyden osa-alue, joka kehittyy merkittävästi myös huippuurheiluvaiheessa. (1999) on liittänyt tähän malliin vielä hermo-lihasjärjestelmän kyvyn tuottaa tehoa (Kuva 1). Bassett & Howley (2000) esittivät mallin, jonka mukaan kestävyyssuorituskykyä selittävät maksimaalinen aero binen teho (VO 2max ), kyky tehdä työtä pitkään lähellä maksimaalista aerobista tehoa sekä suorituksen taloudellisuus. 23 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Suorituksen taloudellisuutta kannattaa harjoittaa systemaattisesti. Tehoharjoittelun pitäisi kehittää erityisesti maksimaalista hapenottokykyä, mutta näyttää siltä, että huippuvaiheessa sen kehittyminen on olematonta tai jopa heikkenee. Koska useimmat harjoittelututkimukset ovat lyhyitä muutamasta viikosta puoleen vuoteen, niin tutkimuksista ei saa suoraan kuvaa harjoittelun vaikutuksesta kestävyyden pitkäaikaiseen kehittymiseen. Huippuvaiheessa harjoittelun lisääminen ei enää tuo merkittävää kynnysominaisuuksien paranemista. Paavolainen ym. Kestävyyssuorituskyvyn kehittymisestä pitkällä aikavälillä saa parhaan käsityksen tarkastelemalla kestävyyssuorituskykyyn vaikuttavien tekijöiden kehittymistä useiden vuosien aikana. K estävyyssuorituskykyä tarkastellaan yleensä energiantuoton ja suorituksen talou dellisuuden kautta
Maksimaaliseen aerobiseen tehoon (VO 2max ) vaikuttaa hengitysja verenkiertoelimistön hapen kuljetuskyky sekä lihasten hapenkäyttökyky. Kestävyyssuorituskykyyn vaikuttavat tekijät (mukaeltu Paavolainen ym. Mitä enemmän punasolujen hemoglobiinia on veressä, sitä parempi on hapenkuljetuskyky ja VO 2max . 24 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 (1999) esittämän mallin pohjalta. Maksimaalisen hapenoton (VO 2max ), vasemman kammion tilavuuden (EDD) ja seinämän paksuuden (LVM) kehittyminen kuuden vuoden aikana maastohiihtäjillä (Tummavuori 2004). Samanlainen tasanne on nähtävissä 20 ikävuoden jälkeen myös sydämen vasemman kammion tilavuuden (EDD) ja seinämien paksuuden (LVM) muutoksissa. 1999).. Veren Hb-pitoisuus on huono mittari kuvaamaan veren hapenkuljetuskykyä, koska se kuvaa Hb:n suhKUVA 2. Lyhytkestoisissa kestävyysharjoittelututkimuksissa on myös havaittu, että VO 2max kehittyminen johtuu pääosin sydämen iskutilavuuden ja minuuttitilavuuden kehittymisestä ei niinkään a-vO 2 -eron kasvusta (Montero ym. Lopuksi kuvataan vielä hermolihasjärjestelmän suorituskyvyn kehittymistä nuorilla kestävyysurheilijoilla sekä pyritään yhdistämään kaikki nämä ominaisuuksien muutokset harjoitteluun. 2015). Fickin kaavan mukaan VO 2max on sydämen minuuttitilavuuden (Qmax) ja valtimon ja laskimon happieron tulo. Kuvan 2 mukaan urheilijoiden VO 2max kehittyi 16–20 ikävuoden välillä 4,5 l/min:sta 5,3 l/min:aan, mutta sen jälkeen VO 2max ei kehittynyt tai jopa heikkeni 20–22 ikävuosien välillä. Sydämen minuuttitilavuuden sekä VO 2max kasvuun vaikuttaa oleellisesti myös verivolyymin ja puna solumassan (tai hemoglobiinimassa) kasvu, koska hapen kuljetuskyky keuhkoista lihaksiin riippuu veren punasoluissa olevasta hemoglobiinista. Margareetta Tummavuoren väitöskirjatutkimuksessa (2004) seurattiin kuuden vuoden ajan nuorten maastohiihtäjien sydämen kehittymistä ultraäänitutkimuksella ja kestävyysominaisuuksien kehittymistä suoralla hapenoton testillä. Vertaamalla nuoria urheilijoita tai harjoittelemattomia aikuisia kestävyysurheilijoihin havaitaan, että maksimisykkeessä ja a-vO 2 -erossa ei juurikaan ole eroa, vaan tärkein erotteleva tekijä on sydämen iskutilavuus. KUVA 1. Näiden tulosten mukaan urheilijan sydän kehittyy merkittävästi nuorilla kestävyysurheilijoilla harjoittelun myötä, mutta aikuisiässä kasvu hidastuu tai pysähtyy kokonaan. Vaikutukset näkyvät sydänlihaksen supistumiskyvyn paranemisena, sekä rakenteellisesti erityisesti vasemman kammion seinämien paksuuntumisena sekä tilavuuden kasvuna. Kirjoituksessa kuvataan maksimaalisen aerobisen tehon (VO 2max ) ja siihen vaikuttavien fysiologisten tekijöiden kehittymistä nuoresta urheilijasta aikuiseen. Kestävyysharjoittelu vaikuttaa ”urheilijan sydämen” kehittymiseen Sydänlihas kehittyy samalla tavalla kuin muutkin lihakset niiden harjoittamisen myötä. Sen lisäksi kuvataan suorituksen taloudellisuuden sekä aerobisen ja anaerobisen kynnyksen kehittymistä vuosien harjoittelun myötä. Nämä muutokset mahdollistavat iskutilavuuden kasvun eli yhdellä pumppauksella sydän lähettää suuremman verimäärän liikkeelle sydämen vasemmasta kammiosta. Qmax voidaan puolestaan määrittää kertomalla sydämen iskutilavuus (SV) sydämen sykkeellä (HR)
Yksilöllisiä eroja selittäviä tekijät voivat olla fysiologisia, biomekaanisia, antropometrisia, psyykkisiä tai ympäristöön liittyviä. ja 2. Kuvien mukaan KUVA 3. Harjoittelemattomalla henkilöllä veren tilavuus on noin viisi litraa ja Hbmassa 700–800 g, kun huippukestävyysurheilijalla vastaavat lukemat voivat olla kymmenen litraa ja 1 500 g. Aerobinen ja anaerobinen kynnysteho mittareina Pitkäaikaista kestävyyttä kuvaavat hyvin aerobinen ja anaerobinen kynnysteho. Useiden vuosien seurantatutkimusaineistojen (Rusko 1987 ja 1992) perusteella näyttää siltä, että kynnysominaisuudet kehittyvät hyvin kestävyysharjoittelun lisääntymisen myötä nuoruusvaiheessa aina noin 20 ikävuoteen asti. Seurannan alkaessa urheilijat olivat 13–17 vuoden ikäisiä. Maksimaalisen juoksunopeuden ja anaerobisen kynnysnopeuden kehittyminen seitsemällä nuorella kestävyysjuoksijalla kolmen vuoden aikana.. Kuvassa 2 on esitetty seitsemän nuoren kestävyysjuoksijan maksimaalisen juoksunopeuden ja anaerobisen kynnysnopeuden keskimääräisen muutoksen kolmen vuoden harjoittelun aikana, jossa painopisteenä on ollut kestävyyden kehittäminen. ja 2. Niiden määrittämiseen on lukuisia eri tapoja. Kestävyysharjoittelu vaikuttaa kynnystehoihin siirtämällä laktaatti-tehokäyrää oikealle, minkä vuoksi aerobinen ja anaerobinen kynnysteho siirtyvät suuremmille tehoille. Suorituksen taloudellisuus voidaan määritellä helposti submaksimaalisilla tehoilla mittaamalla hapenkulutus, koska alle anaerobisen kynnystehon olevilla suorituksilla energiaa tuotetaan lähes sata prosenttisesti hapen avulla. laktaattikynnys) tai hengitysmuuttujiin perustuva kynnysten määrittäminen (1. Systemaattisella ja hyvin toteutetulla harjoittelulla suorituksen taloudellisuus näyttäisi olevan se kestävyyden osa-alue, joka kehittyy merkittävästi myös huippu-urheiluvaiheessa ja mahdollista kehittymisen myös aikuisiällä. Harjoittelun myötä suorituksen taloudellisuus kehittyy tekemällä lajisuorituksessa riittävästi toistoja: juoksijat juoksemalla, hiihtäjät hiihtämällä ja pyöräilijät pyöräilemällä. Tuossa tutkimuksessa voimaharjoittelu sisälsi nopeusvoimaharjoittelua lisäpainoilla, hyppelyillä ja loikilla sekä submaksimaalisia nopeusvetoja. Hänen 3 000 metrin ennätyksensä parani tuona aika na 9:23–8:37. Kestävyysurheilijoiden hermo-lihasjärjestelmän voimantuoton pitkäaikaisen kehittymisen osalta ei ole juurikaan olemassa tutkittua tietoa. Kestävyysharjoittelu lisää pitkällä aikavälillä sekä veren tilavuutta että Hb-massaa Hb-pitoisuuden pysyessä muuttumattomana. Sen lisäksi 2000-luvun puolella on tehty paljon tutkimuksia voimaja kestävyysharjoittelun yhteisvaikutuksesta suorituksen taloudellisuuteen. Kestävyysjuoksijat ovat huomattavasti taloudellisempia kuin vähän juoksua harjoitelleet. Yleisimmin kestävyysharjoittelussa on käytössä laktaatti-tehokäyrään perustuva kynnysten määrittäminen (1. Huippuvaiheessa harjoittelun lisääminen ei enää saa aikaa merkittävää kynnysominaisuuksien paranemista. 25 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 teellista osuutta litrassa verta, mutta ei ota huomioon koko veren tilavuutta. Normaalihajonta juoksun taloudellisuuden suhteen hyvätasoistenkin kestävyysjuoksijoidenkin välillä on 20–30 prosenttia (Conley & Krahenbuhl 1980). Jones (1998) on seurannut maratonin maailmanmestarin ja ME-tuloksen haltijan Paula Radcliffen kehittymistä 18–22 vuoden iässä. Kehittyminen ei johtunut VO 2max kehittymisestä, vaan juoksun taloudellisuuden paranemisesta 199:stä 179:ään ml/kg/km. (1999) olivat ensimmäisiä, jotka osoittivat, että korvaamalla 30 prosenttia kestävyysharjoittelusta voimaharjoittelulla voidaan parantaa juoksun taloudellisuutta ja kestävyysjuoksun suorituskykyä. Maksimaalinen hapenottokyky näyttää saavuttavan lisääntyvästä kestävyysharjoittelun määrästä ja tehojen kasvusta huolimatta tasanteen nuoruusvaiheen jälkeen, mutta suorituksen taloudellisuus näyttää kehittyvän edelleen nuoruusvuosien jälkeenkin. ventilaatiokynnys). Kestävyysharjoittelu usein jopa pienentää Hb-pitoisuutta (Schmidt & Prommer 2008). Paavolainen ym
Running economy and distance running performance of highly trained athletes. Rusko, H. Int. Med. Sports Sci., 5, 273–286. 1980. Doctoral thesis, University of Jyväskylä, Studies in Sports Physical Education and Health 97.. J. Kestävyysjuoksijoiden harjoittelututkimusten mukaan huippu-urheilijoiden juoksuharjoitusmäärät vaihtelevat yleisesti 130–260 km viikossa välillä (Tjelta 2016). Development of aerobic power in relation to age and training in cross-country skiers. Rusko, H.K. J. Saman aikaisesti kestävyyssuorituskyky parani 11,2 prosenttia. & Rusko H. Endurance Training and VO2max: Role of Maximal Cardiac Output and Oxygen Extraction. Sci. Tjelta, L.I. Sports Exerc., 47 (10), 2024–2033. Sports Exerc., 32 (1), 70–84. 2000. Montero, D., Diaz-Canestro, C. 2004. 1987. Jones, A.M. Med. Conley, D.L. A five-year physiological case study of an Olympic runner. Med. Tehoharjoittelun pitäisi kehittää erityisesti VO 2max , mutta näyttää siltä, että huippuvaiheessa VO 2max kehittyminen on olematonta tai se jopa heikkenee. Yhteenvetona voidaan todeta, kestävyyssuorituskyvyn kehittyminen perustuu nuoruusvaiheessa kaikkien kestävyysominaisuuksien kehittymiseen hermo-lihasjärjestelmän voimantuoton kehittymisen ollessa vähäisintä. VO 2max ja kynnysominaisuudet näyttävät kehittyvän hyvin aina 20 ikävuoteen asti, minkä jälkeen huippu-urheiluvaiheessa suorituskyvyn kehittyminen tapahtuu pääasiassa suorituksen taloudellisuuden kehittymisen kautta. The effect of training on aerobic power characteristics of young cross-country skiers. 1), 57–69. Sci. Sci. Nummela A. Paavolainen, L. Suuri vaihteluväli kertoo, että harjoittelun määrä ei ole ratkaiseva tekijä kestävyysjuoksussa, mutta harjoittelua täytyy kuitenkin olla riittävästi, jotta huipputulokset olisivat mahdollisia. Physiol., 86 (5), 1527–1533. 2015. ARI NUMMELA, LitT Dosentti Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus – KIHU Sähköposti: ari.nummela@kihu.fi LÄHTEET: Bassett, D.R. Hämäläinen I. Nämä kestävyysharjoittelun yleiset lainalaisuudet ovat kuitenkin hieman ristiriidassa sen kanssa, että kovatehoisen (yli aerobisen kynnystehon) kestävyysharjoittelun osuus harjoittelusta kasvaa harjoitusvuosien myötä mentäessä kohti huippuvaiheen harjoittelua. Sports, 18 (Suppl. 1999. J. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorilla kestävyysurheilijoilla kestävyysharjoittelun määrän ja tehon lisääminen kehittää erityisesti kynnystehoja hermo-lihasjärjestelmän voimantuottokyvyn kehittymisen ollessa vähäisempää vaikkakin jatkuvaa. Long-term effects of physical training on cardiac function and structure in adolescent cross-country skiers, a 6.5 year long echocardiographic study. 26 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 nopeus kehittyi 5,0 prosenttia ja anaerobinen kynnys 16,3 prosenttia. Med. Med. Toisaalta tehopainotteinen kestävyysharjoittelu, jossa tehdään paljon intervalliharjoittelua lähellä ja yli anaerobisen kynnystehon, vaikuttaa erityisesti VO 2max kehittymiseen vaikutuksen ollessa vähäisempi tai lähes olematon kynnystehoihin. J. Häkkinen K. The training of international level distance runners. & Krahenbuhl, G.S. Sports Exerc., 12 (5), 357–360. Br. & Howley, E.T. Sports Sci. Appl. Sports Med., 32, 39–43. Matalatehoisen ja määräpainotteisen kestävyysharjoittelun on tiedetty vaikuttavan erityisesti kynnystehojen kehittymiseen vaikutuksen ollessa VO 2max vähäisempää (Rusko 1987). 2016. Limiting factors for maximum oxygen uptake and determinants of endurance performance. Effects of various training modalities on blood volume. Schmidt, W. & Lundby C. Riittävä määrä näyttää julkaisujen perusteella olevan 130–160 km viikossa mailereille ja muille, joiden harjoittelu perustuu harjoittelun määrän sijasta harjoittelun tehoon ja 170–220 km urheilijoilla, joiden harjoittelu perustuu harjoittelun suureen määrään. Tummavuori, M. Coach., 11 (1), 122–134. 2008. J. & Prommer, N. Sci. Explosive-strength training improves 5-km running time by improving running economy and muscle power. Scand. 1992. 1998. Sci Sports Exerc., 24 (9), 1040–1047
Solunulkoisen nesteen tärkein puskuri on bikarbonaattisysteemi, joka koostuu heikosta haposta (bikarbonaatti eli hiilihappo H 2 CO 3 ) sekä bikarbonaattisuolasta kuten natriumbikarbonaatista (NaHCO 3). Laskimoissa ja soluvälitilassa normaali pH on 7,35 johtuen hiilidioksidista, ja myös solunsisäinen pH on hieman valtimoveren pH:ta matalampi, koska solujen aineenvaihdunnassa syntyy happoja. Happo-emästasapaino ei kuitenkaan ole tila, joka muuttuu merkitykselliseksi vasta, kun esimerkiksi valtimoveren pH menee normaalirajojen yli tai ali. Solunsisäisiä puskureita ovat esimerkiksi proteiinit kuten punasolujen hemoglobiini ja lihassolujen karnosiini. Elimistön vetyionikonsentraatiot ovat äärimmäisen pieniä, joten yleensä ne ilmoitetaan käyttäen pH-lukua, joka on vetyionikonsentraation negatiivinen logaritmi: pH = -log [H+]. Säätelyn toisessa vaiheessa hengityselimistö osalLiikunnan aikana kasvavaa happamuutta pidetään yhtenä lihasväsymyksen syynä. 2012). – Liikunta ja ruokavalio vaikuttavat elimistön happo-emästasapainoon lestaan ovat molekyylejä, jotka voivat vastaanottaa vety ioneja ja pienentää niiden pitoisuutta. Äärimmäisissä tapauk sissa se voi kuitenkin vaihdella välillä 6,8–8,0. Happo-emästasapainolla tarkoitetaan elimistön tilaa, jossa vetyionien tuotto ja sisäänotto ovat tasapainossa vetyionien poiston kanssa. Hapot ovat molekyylejä, jotka voivat luovuttaa vetyioneja ja lisä tä nesteen vetyionikonsentraatiota. Ravinnon pienemmästä happokuormasta voi olla hyötyä urheilijoille, mutta myös ikääntyville. Happo-emästasapaino onkin yksi voimakkaimmin säädellyistä muuttujista ihmisen fysiologiassa. Puskuri on molekyyli, joka voi sitoa ja edelleen luovuttaa vetyioneja. Vaikka aineenvaihdunnassa tuotetaan ja käsitellään päivittäin suuri määrä vetyioneja (noin 80 mEq), elimistön vetyionikonsentraatiot pysyvät lähellä normaalia (noin 0,00004 mEq/l). Happamuuden kasvaessa elimistön nesteiden vetyionikonsentraatio kasvaa ja pH laskee, kun taas emäksisyyden kasvaessa vetyionikonsentraatio laskee ja pH nousee. Virtsan pH voi vaihdella 4,5–8 välillä. Emäkset puo. Jos happo-emästasapaino nähdään vain veren pH:na, voidaan yksinkertaistaen sanoa, ettei ruokavaliolla ole juurikaan merkitystä. Vetyionikonsentraation tarkka säätely on elintärkeää, koska lähes kaikkien elimistön entsyymien ja siten myös solujen toiminta on siitä riippuvaista (Hall 2011, 379). Puskuroinnin avulla elimistö sitoo ylimääräisiä vetyioneja tai vapauttaa niitä verenkiertoon ja minimoi siten happojen ja emästen aiheuttamia muutoksia kehon nesteiden pH:ssa. Ravinnon happokuorman pienentäminen saattaa olla yksi monista hyvistä syistä huolehtia riittävästä vihannesten ja hedelmien syömisestä. Solunsisäiset ja -ulkoiset kemi alliset puskurit, hengityselimistö ja munuaiset säätelevät elimistön vetyionikonsentraatioita jatkuvasti (Hall 2011, 380–381). Happo-emästasapainoa säädellään tarkasti Vetyioni (H+) on protoni, joka jää jäljelle, kun vetyatomi luovuttaa ainoan elektroninsa. Vetyioneja syntyy elimistössä päivittäin erilaisissa aineenvaihduntareaktioissa ja niitä tulee elimistöön myös ravinnon mukana (Poupin ym. Vetyionikonsentraation säätelyn ensimmäinen ja nopein vaihe on kehon nesteiden kemiallisten happo-emäspuskureiden toiminta. Säätelyä täytyy tapahtua koko ajan, ja myös se mitä tapahtuu normaalien pH-rajojen sisäpuolella, voi vaikuttaa suorituskykyyn ja terveyteen. E limistön happo-emästasapaino on yhteydessä kehon nesteiden vetyionikonsentraatioihin. Valtimoveren pH:ssa ei tapahdu normaalisti suuria muutoksia, vaan se pyri tään pitämään välillä 7,35–7,45. 27 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: ENNI-MARIA HIETAVALA Hapottaako
Tällaisia urheilijoita ovat esimerkiksi 400–1500 metrin juoksijat, soutajat, uimarit, sprinttihiihtäjät ja jääkiekkoilijat. Liikunnan aikana kasvavaa happamuutta pidetään yhtenä lihasväsymyksen syynä. Esimerkiksi natriumbikarbonaatilla (ruokasooda) ja beeta-alaniinilla on havaittu olevan suorituskykyä parantavia vaikutuksia (Carr ym. Sitä voidaan tuottaa hiilihydraatista, rasvasta tai aminohapoista aerobisesti (hapen avulla) mitokondrioissa tapahtuvassa solu-hengityksessä tai hiilihydraatista glykolyysissä. Hapotuksen biokemiaa Kovatehoisen liikunnan vaikutukset happo-emästasapainoon lienevät ravinnon vaikutuksia selvempiä. Eri ruoka-aineet vaikuttavat siihen, kuinka paljon munuaisten täytyy erittää happoja elimistöstä. Valtimoveren pH voi laskea 6,8:aan ja lihassolujen jopa 6,4:ään. Uutta ATP:tä tuotetaan aineenvaihdunnassa jatkuvasti energia-aineenvaihdunnan tarpeisiin. 28 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 listuu vetyionien puskurointiin säätelemällä hiilidioksidin määrää elimistössä. Kun ATP:tä pilkotaan lihassoluissa nopeammin kuin mitokondriot ehtivät tuottaa sitä hapen avulla lisää, täytyy ATP:tä tuottaa yhä enemmän anaerobisesti eli ilman happea, jolloin myös ATP:n pilkkomisesta vapautuvien vetyionien määrä kasvaa (Robergs ym. Happamuuden lisääntymisen viivästyttäminen liikunnan aikana Voiko liikunnan aikaiselle happamuuden lisääntymiselle tehdä jotain ja onko siitä hyötyä suorituskyvyn kannalta. Glykolyysin lopputuotteena syntyvät pyruvaattimolekyylit ja vetyionit voidaan edelleen hyödyntää aerobisessa energiantuotannossa mitokondrioissa. Yhden ATP-molekyylin hajoamisessa vapautuu myös yksi vetyioni. Laktaatin muodostaminen siis puskuroi vetyionikonsentraation nousua ja mahdollistaa glykolyysin jatkumisen. Ravinnon elimistölle aiheuttamaa happokuormaa voidaan arvioida laskemalla ruoka-aineille PRAL-arvo (potential renal acid load), joka kuvaa sitä, kuinka paljon ruoka-aiHappo-emästasapaino on yksi voimakkaimmin säädellyistä muuttujista ihmisen fysiologiassa. Anaerobisen liikunnan aikana ei siis tuoteta maitohappoa vaan laktaattia ja vetyioneja, joista vetyionit ovat syypää happamuuden kasvamiseen. Yleisesti ottaen joko solunsisäistä tai -ulkoista puskurikapasiteettia nostavien ravintolisien käytöstä hyötyvät todennäköisesti eniten sellaisten lajien urheilijat, joilta vaaditaan suurta anaerobista kapasiteettia ja mahdollisesti toistuvia korkeaintensiteettisiä suorituksia. Se voidaan hapettaa sitruunahappokierrossa tai siitä voidaan muodostaa maksassa glukoosia glukoneogeneesissä. Solunsisäiset ja -ulkoiset kemialliset puskurit, hengityselimistö ja munuaiset säätelevät elimistön vetyionikonsentraatioita jatkuvasti.. 2015). Raskaan liikunnan aikana esimerkiksi veren ja lihassolujen sisäinen happamuus lisääntyy, kun vetyionien tuotto ylittää sen määrän, mitä voidaan hyödyntää tai puskuroida muissa aineenvaihdunnan reaktioissa. Ventilaation kasvu lisää hiilidioksidin poistumista elimistöstä, mikä puolestaan johtaa vetyionikonsentraation laskuun elimistössä, kun taas ventilaation lasku nostaa konsentraatiota. Kun bikarbonaattiionit sitovat vetyioneja itseensä, muodostuu hiilihappoa (H 2 CO 3 ), joka hajoaa edelleen hiilidioksidiksi ja vedeksi. Hitain mutta tehokkain vetyionipitoisuuden säätelijä ovat munuaiset, jotka ylläpitävät happo-emästasapainoa reabsorboimalla bikarbonaatti-ioneja (HCO 3) takaisin verenkiertoon munuaisten tubuluksista, erittämällä vetyioneja virtsaan sekä tuottamalla uusia bikarbonaatti-ioneja verenkiertoon. Tässä reaktiossa myös sidotaan yksi vetyioni ja samalla syntyy NAD+-molekyyli, mikä on elinehto glykolyysin jatkumiselle. Ruokavalion vaikutus elimistön happokuormaan ja suorituskykyyn Miten ruokavalion koostumus sitten vaikuttaa kehon nesteiden vetyionipitoisuuksiin. Sen sijaan kovatehoisen liikunnan aikana, kun happea ei ole tarpeeksi saatavilla eikä aerobisen energiantuoton teho riitä, pyruvaatista tuotetaan laktaattia, jota voidaan pitää anaerobisen glykolyysin lopputuotteena. Hiilidioksidi poistuu elimistöstä keuhkojen kautta hengityksen mukana. 2011, Lancha Junior ym. Lihassolut tarvitsevat ATP-molekyylien pilkkomisesta vapautuvaa energiaa, jotta ne voisivat supistua. Vaikutukset voivat näkyä kilpailusuorituksessa itsessään tai esimerkiksi tehostuneen harjoittelun kautta. Mitä enemmän munuaisten täytyy erittää vetyioneja elimistöstä, sitä matalampi on myös virtsan pH (Hall 2011, 380–385). Tutkimuksissa on havaittu, että suurempi solunsisäinen tai -ulkoinen puskurikapasiteetti saattaa viivästyttää happamuuden lisääntymistä ja parantaa suorituskykyä, koska lihassolujen sisällä vapautuvat vetyionit voidaan silloin kuljettaa lihassolusta verenkiertoon ja puskuroida tehokkaammin. 2004). Laktaattia voidaan edelleen hyödyntää energiantuotannossa lihaksissa, sydämessä, maksassa, aivoissa ja munuaisissa
Kuormituksessa poljettiin kolme 10 minuutin mittaista kuormaa, jotka olivat tehoiltaan 35 %, 55 %, ja 75 % kunkin koehenkilön VO 2max :sta. Yleisesti ottaen esimerkiksi lihaja viljatuotteet sekä juustot ja kanan munat lisäävät happojen tuottoa elimistössä, kun taas vihannekset ja hedelmät pienentävät happokuormaa. Munuaisten toimintakapasiteettia kuvaava glomerulussuodosnopeus (glomerular filtration rate, GFR) oli matalampi vanhemmilla koehenkilöryhmillä nuorempiin verrattuna ja naisilla verrattuna miehiin. Maksimaalisen kuorman kesto sekä maksimaalinen hapenkulutus, laktaatti ja syke olivat matalampia happokuormaa lisäävän ruokavalion jälkeen verrattuna happokuormaa pienentävään ruokavalioon. NÄIN TUTKITTIIN K oehenkilöinä 88 tervettä, liikuntaa harrastavaa miestä ja naista. Happojen tuottoa lisäävän ruokavalion jälkeen veren pH ja HCO 3-konsentraatio olivat matalampia myös submaksimaalisen liikunnan aikana erityisesti nuorilla ja ikääntyvillä naisilla verrattuna kasvispainotteiseen, happokuormaa pienentävään ruokavalioon. Väitöskirjaprojektissani tutkimme ravinnon koostumuksen ja happo-emästasapainon vaikutuksia suorituskykyyn ja terveyteen 12–75 -vuotiailla miehillä ja naisilla. Tutkimusta varten suunniteltiin kaksi ruokavaliota, joista toinen oli elimistön happokuormaa voimakkaasti pienentävä ja toinen happokuormaa voimakkaasti lisäävä. Muutaman viikon tauon jälkeen koehenkilöt suorittivat ravintojakson ja polkupyöräergometritestin uudestaan toista ruokavaliota noudattaen. 2003). Munuaisten glomerulussuodosnopeus (GFR) laskettiin CKD-EPI -kaavalla, joka huomioi tutkittavan iän, sukupuolen ja plasman kreatiniinipitoisuuden.. Lapsilla ruokavalion koostumus ei näyttänyt aiheuttavan eroja happo-emästasapainossa tai fyysisessä suorituskyvyssä. Sen jälkeen koehenkilöt jaettiin iän ja sukupuolen mukaan jaettujen ryhmien sisällä edelleen kahtia. 29 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 neen sulattaminen joko lisää tai vähentää elimistön happokuormaa (Remer ym. Näyttäisi myös siltä, Solunsisäistä tai -ulkoista puskurikapasiteettia nostavien ravintolisien käytöstä hyötyvät todennäköisesti eniten sellaisten lajien urheilijat, joilta vaaditaan suurta anaerobista kapasiteettia ja mahdollisesti toistuvia korkeaintensiteettisiä suorituksia, kuten esimerkiksi 400–1500 metrin juoksijat, soutajat, uimarit, sprinttihiihtäjät ja jääkiekkoilijat. Erityisesti rikkiä sisältävät aminohapot eli metioniini ja kysteiini lisäävät happojen eritystä virtsaan. GFR ja veren HCO 3 -konsentraatio korreloivat toistensa kanssa maksimaalisella kuormalla sekä miesten että naisten ryhmissä. Tulostemme perusteella voidaan pohtia, onko suurempi munuaisten toimintakapasiteetti yhteydessä suurempaan emästen saatavuuteen verenkierrossa, mikä voi hidastaa liikunnan aiheuttamaa happamuuden lisääntymistä ja parantaa suorituskykyä. pH ja HCO 3. Ravintojaksojen päätteeksi suoritettiin kuormitus polkupyöräergometrilla. Nuorten naisten maksimaalinen aerobinen kestävyyssuorituskyky heikentyi happokuormaa lisäävän ruokavalion jälkeen. Tutkimus oli ristikkäistutkimus, jossa kaikki koehenkilöt noudattivat molempia ruokavaliota seitsemän vuorokauden ajan satunnaistetussa järjestyksessä. Puolet ryhmästä noudattivat seitsemän vuorokauden ajan emäsruokavaliota ja puolet happoruokavaliota. Havaitsimme, että elimistön happokuormaa lisääväksi suunniteltu, seitsemän vuorokauden ajan nautittu ruokavalio lisäsi veren happamuutta nuorilla aikuisilla sekä ikääntyvillä, mutta ei lapsilla (Hietavala ym. Tavoitteena oli selvittää muun muassa sitä, miten ravinnon koostumus vaikuttaa happoemästasapainoon levossa ja kestävyysliikunnan aikana sekä vaikuttavatko happo-emästasapainon muutokset fyysiseen suorituskykyyn. Happokuormaa pyrittiin pienentämään kasvispainotteisella ruokavaliolla, joka sisälsi myös hieman viljaja lihatuotteita. 2017). Happokuormaa kasvattava ruokavalio koostui enimmäkseen lihaja viljatuotteista sekä juustosta ja kananmunista, eikä sisältänyt käytännössä lainkaan vihanneksia tai hedel miä. Hedelmät ja vihannekset sen sijaan sisältävät muun muassa sitraattia ja malaattia, joista voidaan muodostaa bikarbonaatti-ioneja (HCO 3) eli niillä on elimistössä emäksisyyttä lisäävä vaikutus. Ruokavaliojaksojen alussa ja lopussa tutkittavilta otettiin verinäytteitä, joista analysoitiin mm. Koehenkilöitä oli kolmesta ikäryhmästä: lasten ryhmässä tutkittavat olivat keskimäärin 13-vuotiaita, nuorten aikuisten ryhmässä 28-vuotiaita ja ikääntyvien ryhmässä 66-vuotiaita. Alussa mitattiin koehenkilöiden maksi-maalinen hapenottokyky (VO 2max ) polkupyöräergometrilla. Lopuksi lapset ja nuoret aikuiset polkivat vielä maksimaalisella aerobisella teholla uupumukseen asti. Kaikkien ravintojaksojen ajan pidettiin ruokapäiväkirjaa
Guyton and Hall Textbook of Medical Physiology. American Journal of Clinical Nutrition. & Mero, A.A. 27 (3): 213–219. Astor, B.C. Monipuolinen ruokavalio, joka sisäl tää vihanneksia ja hedelmiä vähintään suositellun puoli kiloa päivässä sekä perunaa lisukkeena riittää siihen, että ruokavalion happokuorma on lähellä neutraalia tai hieman emäksisen puolella. Nutritional strategies to modulate intracellular and extracellular buffering capacity during high-intensity exercise. 2008, Scialla ym. & Parker, D. 87: 662?665. 30 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 että erot munuaisten toimintakapasiteetissa voivat selittää sitä, miksi ravinnon happokuorma vaikutti enemmän vanhempiin kuin nuorempiin tutkittaviin ja enemmän naisiin kuin miehiin. Hall, J.E. Puurtinen, R. Ravinnon happokuorman pienentäminen saattaa olla yksi monista hyvistä syistä huolehtia riittävästä vihannesten ja hedelmien syömisestä. Dawson-Hughes, B. Elimistön pienemmästä happokuormasta voisi olla hyötyä myös ikääntyville, joiden happojen erityskyky joka tapauksessa heikkenee, kun munuaisten toimintakapasiteetti laskee ikääntymisen myötä. Appel, L.J. Mueller, M. Saunders. Applied Physiology, Nutrition, and Me-tabolism. Yksittäisiä ruoka-aineita tai ruokaaineryhmiä ei tarvitse jättää syömättä eikä mitään erikoisia valmisteita tarvitse käyttää happokuorman pienentämiseksi. Biochemistry of exercise-induced metabolic acidosis. de Salles Painelli, V. Clinical Nutrition. 2008. 2017, Hietavala ym. Dietary potential renal acid load and renal net acid excretion in healthy, free-living children and adolescents. Net endogenous acid production is associated with a faster decline in GFR in African Americans. 2011. Calvez, J.F. American Journal of Clinical Nutrition. 287: R502–R516. Current Opinions in Nephrology and Hypertension. Pitkänen, H. Lancha Junior, A.H. 2015. Elimistön pienemmästä happokuormasta hyötyvät todennäköisesti myös esimerkiksi kroonista munuaistautia sairastavat (Goraya & Wesson 2015). Dietary acid load and renal function have varying effects on blood acid-base status and exercise performance across age and sex. 2017. 2012. Miller, E.R. Lihaja viljatuotteet sekä juustot ja kananmunat lisäävät happojen tuottoa elimistössä, vihannekset ja hedelmät taas pienentävät happokuormaa.. & Gore, C.J. 2003. 2015. Influence of dietary acid load on exercise per-formance. 2004. & Anderson C.A. Mitään vippaskonsteja tai erityisruokavalioiden noudattamista ruokavalion happokuorman pienentäminen ei vaadi. Goraya, N. Selänne, H. 2011. Hopkins, W.G. Poupin, N. 82(1): 106–112. ENNI-MARIA HIETAVALA, LitM Liikuntabiologian tieteenalaryhmä Jyväskylän yliopisto Sähköposti: enni.hietavala@jyu.fi LÄHTEET: Applegate, C. 2012). Robergs, R.A. Stout, J.R. Frassetto, L.A. Woodward, M. & Tome, D. & Ceglia, L. & Manz, F. & Zuniga, K.E. Remer, T. Saunders, B. Ghiasvand, F.F. Parekh, R.S. Hietavala, E-M. African American Study of Kidney Disease and Hypertension Study Group. 45: 71–81. Lisääntynyt happojen tuotto voi entisestään kiihdyttää munuaisten toiminnan heikkenemistä ja se voi kiihdyttää myös lihasmassan vähenemistä ikääntyvillä (Dawson-Hughes ym. Alkaline diets favor lean tissue mass in older adults. 31(3): 313–321. 3rd, Beddhu, S. 2017. 2017). Väitöskirjani tulokset tukevat ajatusta siitä, että ravinnon pienempi happokuorma ja sen myötä lisääntyvä happojen käsittelykapasiteetti ja vähentynyt liikunnanaikainen happamuus voisivat olla hyödyllisiä esimerkiksi urheilijoille (Applegate ym. 2012. Lassale, C.F. International Journal of Sport Nutrition and Exercise Metabolism. Chesneau, C.F. Sports Medicine. Impact of the diet on net endogenous acid production and acid-base balance. Scialla, J.J. 21:1–11. Carr, A.J. American Journal of Physiology – Regulatory, Integrative and Comparative Physiology. 77: 1255–1260. & Artioli, G. Effects of acute alkalosis and acidosis on perfor-mance. Dimitriou, T. Dietary interventions to improve outcomes in chronic kidney disease. 41 (10): 801–814. Kidney International. Onko ravinnon happokuormalla merkitystä. Suominen, H. Sports Medicine. 24(6): 505–510. & Wesson, D.E. Harris, S.S
CHEUNG, Ph.D. Käännös: JYRKI AHO, LitM Tehoperusteinen harjoittelun määrän ja laadun arviointi – case pyöräily Kuva: GORILLA/RICHARD JOHNSON. 31 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: STEPHEN S
Lisäksi tehoa voidaan polkupyörässä mitata useasta eri kohdasta, kuten polkimista, poljinkammista, ketjusta, keskiöstä tai takapyörästä. 32 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 voi pyöräillä 50 km/h alamäessä tai myötätuulessa. Tämä taas helpottaa pyöräilyn tai palautuksen aikana tarvittavan energiamäärän arviointia. Polkupyörä on myös vakaa ja pehmeä kiinnitysalusta mittausantureille, verrattuna esimerkiksi juoksun aiheuttamaan iskutukseen. steadystate tilanne) Tulosten analysointi on nykyään eri harjoitusohjelmistoja käyttäen mahdollista joko suorituksen aikana tai jälkikäteen. Koska 1 W on 1 joule/sekunti, voidaan tuotetusta tehosta määrittää kohtalaisen suoraviivaisesti lenkin aikana kulutettu energiamäärä. Pyöräily on edelläkävijä tehoperustaisessa fyysisen kunnon arvioinnissa ja harjoittelun suunnittelussa. Tehonmittaus ei kuitenkaan ole ainoa relevantti suorituksen mittausparametri. Tämä suhde ei ole lineaarinen, vaan pikemminkin hyberbolinen – suorituksen pidentyessä nopeus ja tuotettu teho pienenee aluksi voimakkaasti, mutta tehon pieneneminen hidastuu mitä pidemmästä suorituksesta on kyse. Tämä on taas auttanut tutkijoita, valmentajia ja urheilijoita ymmärtämään paremmin eri pyöräilylajien vaatimuksia. Mutta samalla on mahdollista polkea mäkeä ylös minuutin ajan huomattavasti alhaisemmalla teholla, esimerkiksi 450 watin teholla. Toinen tuotetun tehon mittaamisen etu on tehon välitön vaste kuormituksen muutoksiin, kun taas esimerkiksi syke tai hapenkulutus reagoivat kuormituksen muutoksiin viiveellä. Vaikka poljinkierroksen aikana on jonkin verran tehon vaihtelua, ei tehotaso pyöräilyssä kuitenkaan vaihtele niin paljoa kuin esimerkiksi juoksussa, soudussa tai pikaluistelussa. Hän tarkasteli sekä juoksun että uinnin maailmanennätysaikoja eri kisamatkoja vastaan. P olkupyörä sopii tehon mittaamiseen erinomaisesti. Uudet työkalut antavat mahdollisuuden suorituskyvyn, harjoittelun ja kuntotason kehittymisen ennakointiin. Tehomittareiden käyttö on myös tehnyt mahdolliseksi siirtymisen laboratoriotestauksesta kenttätestaukseen. Nyt tätä järjestelmää käyttävät lähes kaikki ammattilaispyöräilijät ja -triathlonistit. Yksi tehomittauksen hyöty on urheilijan tekemän työn suora mittaaminen. Sykkeen mittaaminen säilyy edelleen erittäin tärkeänä tehonmittauksen täydentäjänä, koska se kuvaa kuormituksen aikaansaamaa todellista fysiologista kuormitusta. Hintojen laskun myötä järjestelmän käyttö on nyt myös kuntoilijoiden ulottuvilla. Ajatus erilaisten maksiminopeuksien esiintymisestä erimittaisilla suoritusmatkoilla esimerkiksi juoksussa, uinnissa ja pyöräilyssä, on melko ilmeinen. Tästä suhteesta käytettiin ensin termiä ”Critical Speed”, mutta nykyään yleisemmin nimeä ”Critical Power” (CP). Hill (1925) julkaisi ensimmäisenä käsitteen ”Critical Power” (CP). Maastosta, säästä tai tuulesta huolimatta 200 watin tuotettu teho edustaa täsmälleen samaa mekaanista työtä. Critical Power (CP) Yksi tehomittausten yleisimmistä käyttökohteista on arvioida urheilijan kykyä pitää yllä mahdollisimman suurta tehotasoa pitkäaikaisesti ilman väsymistä. Näihin havaintoihin perustuen Nobel-palkittu A.V. Sama ilmiö on nähtävissä kaikissa urhei lulajeissa, myös voimalajeissa, esimerkiksi maksimivoima erimittaisilla väsytysajoilla kyynärTehomittarit ovat avanneet uusia mahdollisuuksia harjoituskuorman ja -vasteen analysoimiseen. Tehomittarit tulivat markkinoille vuonna 1990, kun saksalainen SRM-järjestelmä esiteltiin. Siksi tehon mittaus on erittäin käyttökelpoinen lyhyissä ja kovatehoisissa suorituksissa, joissa yleensä suoritus loppuu ennen kuin syketaso saavuttaa tasannevaiheen (ns. On mahdollista polkea 1000 watin teholla hyvin lyhyt aika (esimerkiksi viisi sekuntia). Samalla harjoittelua on voitu yksilöllistää vastaamaan paremmin kunkin urheilijan ominaisuuksia. Pyöräilyssä 12 km/h nopeus ylämäessä tai vastatuulessa voi vaatia 200 watin tehontuottoa, mutta samalla teholla
Viime keväänä kuntotestauspäivillä Tampereella luennoinut, kanadalaisen Brockin yliopiston tutkija ja intohimoinen pyöräilyihminen Stephen S. Harjoittelun ja palautumisen optimoinnissa on vielä paljon kehittämisen varaa. Botella J. Menetelmä perustuu niin sanotun kriittisen tehon (Critical Power, CP) ideaan. Hautala, A.J. Seuraamalla reaaliaikaisesti tuotettua tehoa ja vertaamalla sitä CP:iin voidaan laskea kokonaiskuormitusta ja päätellä kuinka paljon vauhtia on varaa kiristää niin, että jaksaa kisan tai harjoituksen loppuun asti. Määrittämällä CP voidaan arvioida hyvinkin tarkasti millä teholla voidaan työskennellä tietty aika. Välillä rasitusta kerätään tietoisesti jopa ylimäärin, jotta elimistön tasapainoa saadaan järkytettyä riittävästi kunnon kehittymiseksi. Laine, T. Nummela, A, Heikura, I. LÄHTEET Kiviniemi, A.M. Medicine and Science in Sports and Exercise 48(7), 1347–1354.. Syke on aika lahjomaton elimistön kuormitustilan mittari. Harjoittelun ja jopa kilpailusuoritusten optimointiin on myös muita menetelmiä. Individual Endurance Training Prescription with Heart Rate Variability. 2007; Vesterinen ym. Sykevälivaihtelua voidaan hyödyntää myös harjoittelun ohjelmoinnissa ja optimaalisen harjoitushetken määrittelyssä, kuten esimerkiksi suomalaiset Antti Kiviniemen ja Ville Vesterisen vetämät tutkimukset osoittavat (Kiviniemi ym. 33 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: KARI KALLIOKOSKI Kuormituksen tehon mittaus ohjaa optimisuoritukseen S iinä missä 3–5 kertaa viikossa liikkuvan kuntoilijan tuskin tarvitsee huolehtia palautumisestaan treenikertojen välillä, jos elämän muu kuormitus on hallinnassa, joutuu pari kertaa päivässä harjoitteleva huippu-urheilija miettimään koko ajan elimistönsä rasitustilaa. Cheungin esittelemä menetelmä on mielenkiintoinen lisä harjoittelun ja kilpailusuorituksen optimointiin perinteisten menetelmien, kuten juuri sykkeen mittaamisen rinnalle. Tällainen malli vaatii myös palauttavien tuntien, päivien ja viikkojen oikea-aikaista ohjelmoimista harjoitusohjelmaan. & Tulppo, M.P. Harjoittelu on taiteilua veitsenterällä harjoittelun ja palautuksen suhteen. Tämä kaikki voi kuulostaa helpolta – treenataan paljon ja levätään sopivasti – mutta todellisuudessa asia on paljon mutkikkaampi. European Journal of Applied Physiology 101(6), 743–751. Harjoittelun ja muun elämän kokonaiskuormittavuutta voidaan seurata esimerkiksi sykemittarilla. Vesterinen, V. 2016). Kinnunen, H. 2016. 2007. Menetelmää voidaan käyttää reaaliaikaisesti jopa kilpailusuorituksessa arvioimaan kertynyttä kokonaiskuormitusta. Näin voidaan tehdä päivän, viikon tai harjoitusjakson sisällä. Cheung esittelee oheisessa artikkelissa erityisesti pyöräilyyn soveltuvaa harjoituksen tehoon (watteina mitattuna) perustuvaa optimointimenetelmää. Endurance training guided individually by daily heart rate variability measurements. Maallikoista usein tuntuu, että ihmisen suorituskyvyn rajat on jo saavutettu, eikä tuloksia enää voida parantaa kuin dopingin avulla. Harjoittelun ja palautumisen optimoinnissa on kuitenkin vielä paljon kehittämisen varaa ja näin suorituskykyä voidaan vielä parantaa merkittävästi ihan puhtainkin keinoin. Sykevälivaihtelua tarkkailemalla seurantaa voidaan edelleen tarkentaa. & Häkkinen, K. Hynynen, E. Koholla oleva leposyke, sykereaktio ortostaattisessa testissä tai vakiokuormituksessa vakio-olosuhteissa kertoo elimistön hetkittäisestä kuormittumisesta ja pidempään jatkuessa myös ylirasitustilasta
Critical Power tai sen yllä mainitut vastineet ovat hyödyllisiä määritettäessä harjoittelussa käytettäviä tehotasoja tai harjoituskuormaa. Vastaava hyperbolinen pitkäkestoisen suorituksen raja on nähtävissä useissa eri pyöräilylajeissa. Näistäkään testeistä ei voida kuitenkaan määrittää W’:a Työkuorman määrittäminen Sen lisäksi, että FTP:tä käytetään eri harjoitustehojen määrittämiseen, sitä voidaan käyttää erilaisten harjoituskuormitusten ja harjoitusten vertailuun. Kuten edellä todettiin, FTP on korkein keskimääräinen tehotaso, jota kyetään ylläpitämään tunnin ajan. 1988) Kannattaa myös huomioida, että CP ja W’ ovat sidoksissa toisiinsa huolimatta erilaisista termeistä ja yksiköistä (W vs kJ). Näin ollen CP:ia ei voida suoraan määrittää esimerkiksi tiettynä prosenttiosuutena anaerobinen kynnyksen ja maksimaalisen hapenottokyvyn välille. Tämän menetelmän avulla ei kuitenkaan voida määrittää W’:a. 2016; Jones and Vanhatalo 2017). Jos taas tehotaso ylittää CP:in viidellä prosentilla, hapen kulutus jatkaa nousuaan suoritusta jatkettaessa aina maksimaalisen hapenottokyvyn tasol le saakka, eikä suoritusta kyetä ylläpitämään kuin korkeintaan 30 minuuttia (Poole ym. Pyöräilyharjoittelussa harjoittelun teho suhteutetaan nykyään usein juuri CP:iin tai muihin vastaaviin, koska eri tehoalueilla tehtävät harjoitukset aiheuttavat erilaisia vaikutuksia elimistön toimintaan ja järjestelmiin. Harjoituskuormituksen määrittämisessä on tyypillisesti asetettu joku mielivaltainen ankkuripiste. Tai millaisen harjoituskuormituksen urheilija on erilaisista harjoituksista kerännyt viikon tai kuukauden aikana. W’ määritellään energianyksikössä eli kilojouleina ja tämä energiamäärä tulee ensisijaisesti anaerobisista energialähteistä. Puhutaan esimerkiksi FTP:stä (Functional Threshold Power), joka on tehotaso, jota kyetään pitämään yllä 60 minuuttia. Tämä, kuten toinenkin yleisesti käytetty termi eli kynnysteho (Threshold Power), ovat hyvin läheisiä CP:ille. W’ ei toisaalta ole suoraan yhteydessä anaerobiseen kapasiteettiin. Suoritukset tehdään eri päivinä, jotta voidaan varmistua riittävästä palautumisesta. Critical Powerin määrittäminen Perinteisesti CP on määritetty hyvin palautuneena tehdyistä 4–5 maksimaalisesta suorituksesta, joissa uupuminen tapahtuu 2–15 minuutin kuluessa. Toisin sanoen se edustaa työmäärää, jonka urheilija voi tehdä ennen kuin korkeaintensiteettiset energiavarastot ovat tyhjentyneet, ja jonka jälkeen tehotaso täytyy pudottaa CP:ia vastaavaksi. Esimerkiksi millainen harjoituskuormitus on kolmen tunnin kestävyysharjoituksella verrattuna tunnin intensiiviseen intervalliharjoitukseen. 34 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 varren koukistuksessa (Jones et al. Tällöin käytetään lyhempikestoisia testejä, kuten esimerkiksi 20 minuutin (FTP ~ 95%) tai 8 minuutin (FTP ~ 90%) testejä. CP on hyvin herkkä muuttuja, pelkästään tehon pudottaminen viidellä prosentilla CP:ista antaa mahdollisuuden 30 minuuttia pidempään suoritusaikaan. Määrittämisen haasteena ovat kovat suoritustehot sekä urheilijan riittävä moti vaatio täystehoisiin suorituksiin. Harjoittelussa teho vaihtelee esimerkiksi maastotai tuuliolosuhteista johtuen ja siksi usein lasketaan niin sanottu normalisoitu teho. CP:in ja W’:n käytössä on tärkeä muistaa, etteivät ne ole konkreettisia fyysisiä muuttujia. Sen on usein virheellisesti katsottu kuvastavan myös anaerobista kapasiteettia. 2010; Poole et al. CP asettuu useimmiten tehollisesti anaerobisen kynnyksen ja maksimaalisen hapenottokyvyn välille. Periaatteessa tarkin testi olisi tällöin tunnin maksimaalinen testi. Käytännössä tällaista testiä kuitenkin käytetään harvemmin, koska se on fyysisesti ja henkisesti erittäin vaativa ja harjoitusohjelmiin hankalasti sovitettava. Teoriassa tämä tarkoittaa sitä, että saman 100 TSS-pistettä saa ajamalla kaksi tuntia 50 prosentin teholla FTP-tehosta. CP:in määrittämiseksi voidaan tehdä monenlaisia muitakin testejä. Viimeaikoina on käytetty myös testiprotokollaa, jossa yksittäisen kolmen minuutin maksimaalisen suorituksen viimeisen 30 sekunnin keskitehon on todettu olevan hyvin lähellä varsinaista, useammalla yksittäisellä testillä määritettyä Critical Poweria (Burnley et al. Pikemminkin ne edustavat aineenvaihdunnallista tasapainoa, jossa esimerkiksi CP:in tasolla ajettaessa useat fysiologiset muuttujat (kuten esimerkiksi laktaatti, hapenkulutus, ym.) ovat korkealla tasolla mutta pysyvät tasaisina. Kuvas sa varjostettu alue käyrän ja CP:in välissä edustaa W’-käsitettä. Jaksottaminen ja harjoittelun keventäminen Harjoitusstressipisteiden (TSS) käsite on erittäin hyödyllinen harjoituskauden tai jopa urheilijan. W’ Yksi mielenkiintoinen muuttuja, joka voidaan johtaa maksimaalisen tehon ja kestoajan välisestä käyrästä, on CP:in yläpuolella tehtävän työn teho ja määrä. Esimerkiksi kestävyyttä painottavassa harjoittelussa harjoitellaan useampia tunteja 60–80 prosentin tasolla CP:ista, kun taas maksimaalista hapenottokykyä kehittävät harjoitteet tehdään 5–8 minuutin intervalleina 105–110 prosentin tasolla CP:ista. Tätä normalisoitua tehoa käytetään hyväksi harjoituskuormituspisteiden laskennassa. Vaikka harjoitteita kohdennetaan johonkin elimistön järjestelmään, useimmat harjoitteet kuitenkin kehittävät myös muita elimistön järjestelmiä ja ominaisuuksia. 2006). Joissakin harjoitusohjelmistoissa W’ yhdistetään joko suoraan tai epäsuoraan sellaisiin termeihin kuin High Intensity energy (HIE) tai Functional Reserve Capacity (FRC). Esimerkiksi ajaminen tunnin FTP-teholla tuottaa 100 harjoituskuormituspistettä (TSS, Training Stress Score)
35 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Uudet työkalut antavat mahdollisuuden suorituskyvyn, harjoittelun ja kuntotason kehittymisen ennakointiin.
Se antaa myös urheilijoille ja valmentajille työkalun suunnitella ennalta harjoittelun keventämistä ennen pääkilpailuja. Harjoitusstressipisteiden (TSS) käsite on hyödyllinen harjoituskauden kokonaisrasituksen määrittämisessä ja optimaalisen harjoitteluja kilpailuohjelman suunnittelussa. Esimerkiksi pääkilpailuja edeltävinä viikkona urheilija voi pyrkiä nostamaan CTL:n mahdollisimman korkealle, nostaen samalla ATL:a ja tuottamalla hyvin negatiivisen harjoittelun ja stressin tasapainon (TSB). ATL:n ja CTL:n vertaaminen kuvaa taas herkkyyttä (freshness), josta käytetään termiä Training Stress Balance (TSB). Threshold Power (TP), vastaa suunnilleen CP:ia. xertonline.com) mallintaa pyöräilijän kuntoprofiilia kolmen muuttujan avulla: Peak Power (PP) maksimiteho, jota voi pitää sekunnin ajan. Harjoittelun keventämisvaiheessa, herkisteltäessä kisoihin, urheilija vähentää noin viikkoa ennen kisoja huomattavasti ATL:ää. Puhuttaessa kunnosta (fitness), väsymyksestä (fatique) tai herkkyydestä (freshness), käytetään termejä akuutti harjoituskuorma (Acute Training Load, ATL) ja pidempikestoinen harjoituskuorma (Chronic Training Load, CTL). Sitä käytetään kuvaamaan lyhytaikaista väsymistä. 36 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 koko uran kokonaisrasituksen määrittämisessä ja optimaalisen harjoitteluja kilpailuohjelman suunnittelussa. CTL on taas TSS:n painotettu keskiarvo pidemmältä, tyypillisesti kuuden viikon ajalta. Se antaa mahdollisuuden kuvata tarkasti harjoituskuormituksia suorituskyvyn tai palautumisen maksimoimiseksi.. Kolmivaiheinen tehomallinnus Useimmat käytössä olevat valmennuksen apujärjestelmätperustuvat vain yhden kynnystehoon liittyvän parametrin hyödyntämiseen. Tämä suhde kuvaa siis urheilijan herkkyystilaa hyvään kilpailusuoritukseen. Tällöin ATL on TSS:n painotettu keskiarvo lyhyeltä, yleensä viikon ajalta. High Intensity Energy (HIE), vastaa suunnilleen W’:a. Tällöin CTL voi pysyä vielä pidemmästä seurantajaksosta johtuen korkealla, mutta harjoittelun ja stressin tasapainon negatiivisuus pienenee tai kääntyy jopa positiiviseksi, kuvaten korkeaa lyhytaikaista herkkyyttä. Uusi kehittämäni harjoittelun suunnitteluja analyysiohjelma Xert (www. Se antaa mahdollisuuden kuvata tarkasti erilaisia harjoituskuormituksia suorituskyvyn tai palautumisen maksimoimiseksi kilpailuja harjoitusjakson aikana
2006. Xert kuitenkin laskee sekunti sekunnilta MPA:ta algoritmilla, joka käsittää • käytettävän tehon • kuinka paljon työskennellään kynnystehon yläpuolella • kuinka paljon palautumista tulee kynnystehon alapuolella Näistä muuttujista johdettu lopputulos on hyvin kiinnostava. Harjoituksen tai kilpailun alussa MPA on yhtä suuri kuin PP eli yhden sekunnin maksimaalinen teho. Tämä selittyy sillä, että käytettävissä olevan tehon määrä – MPA – vähenee väsymisen seurauksena ja kasvaa palautumisen seurauksena. Cheungin Kuntotestauspäivillä 15.–16.3.2017 pitämään luentoon ”Power-based Cycling Training”. The physiological basis of athletic records. Alkuperäinen luentomateriaali ja alkuperäinen englanninkielinen teksti ovat luettavissa kunto testauspäivien materiaalisalkusta osoitteessa www.lts.fi/koulutus/kuntotestauspäivät/kuntotestauspäivät-2017 LÄHTEET: Burnley, M. 1925. Vanhatalo, A. Uudet työkalut antavat mahdollisuuden suorituskyvyn reaaliaikaiseen ennustamiseen ja tulevaisuudessa myös harjoittelun ja kuntotason kehittymisen ennakointiin. Kun MPA ja käytettävä teho ovat yhtä suuret, voidaan puhua maksimaalisesta suorituksesta. & Vanhatalo, A. Tekstin käännös Jyrki Aho. Jos kuntoprofiili selittää tehoprofiilia, Xert pitää sen muistissa. Esimerkiksi 400 watin tehoa on mäen alaosassa huomattavasti helpompaa pitää yllä kuin yhden minuutin ajan ylämäkeen. 37 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Tällainen mallinnus antaa mahdollisuuden yksilöllistää harjoittelua paremmin kunkin urheilijan ominaisuuksien mukaan. MPA:n analysointi voi olla urheilijalle erittäin hyödyllinen, esimerkiksi mietittäessä kilpailunaikaista taktiikkaa, etenkin jos Xert:iä käytetään Garmin Edge (520, 820, 1000) -ajotietokoneiden kanssa, joihin tämä ohjelmisto on saatavilla. Critical Power: Implications for Determination of V?O2max and Exercise Tolerance: Med Sci Sports Exerc 42:1876–1890. 2010. 2016. doi: 10.1249/01. Palauttavan jakson jälkeen tuon tehotason ylläpito on taas helpompaa. 2017 The “Critical Power” Concept: Applications to Sports Performance with a Focus on Intermittent High-Intensity Exercise. Tämä kuulostaa järkevältä, koska urheilijalla ei koskaan voi olla voimavaroja enempää kuin mitä yhden sekunnin maksimaalinen tehontuotto edellyttää. et al. Gardner, G.W. doi: 10.1080/00140138808966766. Kun urheilija väsyy, on aina vain vaikeampaa pitää tehotasoa kynnystehon yläpuolella. doi: 10.1249/MSS.0000000000000939 Poole, D.C. Artikkeli perustuu Stephen S. Ergonomics 31:1265–1279. Jos taas kuntoprofiili ei selitä tehoprofiilia, Xert säätää tarvittaessa yhtä tai useampaa yllämainituista parametreista. Kuntoprofiilia voidaan käyttää mallintamaan kullakin hetkellä saavutettavissa olevaa suurinta tehoa (MPA) reaaliaikaisesti. Metabolic and respiratory profile of the upper limit for prolonged exercise in man. Jones, A.M. Nämä työkalut tarjoavat tutkijoille, valmentajille ja urheilijoille uusia menetelmiä maksimoida suorituskykyä. mss.0000232024.06114.a6 Hill, A. 1988. Burnley, M. Doust, J.H. Esimerkiksi 400 watin intensiteetillä saadaan rasitusarvo, joka kertoo kuinka lähellä tuo 400 wattia on senhetkistä MPA:ta. & Vanhatalo, A. doi: 10.1249/ MSS.0b013e3181d9cf7f Poole, D.C. Sports Med 47:65–78. & Burnley, M. Esimerkiksi saman painoisella sprintterillä ja kestävyysurheilijalla saattaa olla sama CP, mutta erilaisesta fysiologiasta johtuen heidän vasteensa samanlaiseen harjoitukseen voi olla hyvin erilainen. & Whipp, B.J. et al. Jos MPA on 1 000 wattia mäen alussa, kokonaisrasitus on silloin pienempi kuin minuutin jälkeen, jolloin teho voi edelleen olla 400 wattia mutta MPA on pudonnut 700 wattiin. Nature 116:544–548. Med Sci Sports Exerc 48:2320–2334. Suurin käytettävissä oleva teho (Maximal Power Available, MPA) Yksi Xertin ainutlaatuinen ominaisuus on se, että kuntoprofiili ei ole staattinen ja tarkoitettu vain jälkikäteen tehtävään analysointiin. Ward, S.A. Toisin sanoen urheilija yrittää käyttää niin paljon tehoa kuin vain on mahdollista Xert myös mallintaa kokonaisrasitusta. Jokaiselle kynnystehon yläpuolella poljetulle watil le voidaan mallintaa tarkasti käytettävissä oleva suoritusaika. A 3-min All-Out Test to Determine Peak Oxygen Uptake and the Maximal Steady State: Med Sci Sports Exerc 38:1995–2003. Tehomittarit ovat avanneet uusia mahdollisuuksia harjoituskuorman ja harjoitusvasteen yksityiskohtaiseen analysoimiseen. Jokaisesta harjoituskerrasta ohjelman algoritmi analysoi tehoprofiilin, jotta nähdään, onko urheilijan kuntoprofiili riittävä ”selittämään” saatua tehoprofiilia. Vanhatalo, A. Critical Power: An Important Fatigue Threshold in Exercise Physiology. doi: 10.1007/ s40279-017-0688-0 Jones, A.M. Suurinta käytettävissä olevaa tehoa (MPA) voisi kuvata reaaliaikaisena pariston varaustilan mittarina, joka osoittaa, kuinka kauan pyöräilijä voi jatkaa ennen väsymistään
Hyödyllisiä harharetkiä. Miten ja miksi löysit tutkimuskohteen liikunnasta. Oikeastaan en koe olevani liikunnan tutkija tai ammat tilainen. Mistä hyvinvointia tukeva elinympäristö koostuu. Todellisuudessa mukaan on mahtunut valtavasti teemoja, joille en ole saanut rahoitusta. 38 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Intohimona hyvinvointia tukeva yhdyskunta ekosysteemija arkipalvelujen saavutettavuus, koettu turvallisuus sekä erilaiset asukasryhmät (myös lapset ja ikääntyvät) erilaisine elämäntapoineen. Olen Marketta Kyttä, maankäytön suunnittelun professori Aalto yliopistossa. Sattuman puuttumista peliin. Maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttää kiinnostaa ihmislähtöinen, vuorovaikutteinen ja monitahoinen elinympäristöjen kehittäminen. Sain itse asiassa vasta viime kesänä – noin 30 vuoden tutkijanuran jälkeen – ensimmäisen, varsinaisen pysyvän työpaikan yliopistolla, kun minut ylennettiin täysprofessoriksi. Kaikki teemat ovat kuitenkin olleet ainakin löyhästi sidoksissa ihmislähtöiseen elinympäristösuunnitteluun, joten sikäli jatkumo on toki olemassa. Taustani on melko erikoinen yhdyskuntasuunnittelun alalla, mutta ihmis tieteellinen peruskoulutus auttaa minua suuntaamaan huomiota inhimillisiin kysymyksiin suunnittelussa ja rakentamisessa. Kuva: AALTO YLIOPISTO. Minusta Suomessa on varsin vaikeaa edetä tutkijan urapolulla suunnitelmallisesti, ainakin minun alallani. Toisaalta, kun yllättäviä uusia mahdollisuuksia on avautunut, on pitänyt nopeasti keksiä, miten niihin voi tarttua. Olen monta kertaa kuullut, että tutkimusteemojeni valinnat näyttävät loogiselta jatkumolta. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Itse olen hyötynyt valtavasti eri taustoista tulevien kollegoiden kanssa tehdystä yhteistyöstä ja villistä ideoinnista siitä, mitä kaikkea voisimmekaan yhdessä yrittää. Liikkuvaa ja hyvinvointia vahvistavaa elämäntapaa tukevan elinympäristön tutkiminen on eräs keskeinen tutkimusteema tiimissäni, mutta ei ollenkaan ainoa. Olen onnekas, että olen löytänyt ammatin, jossa voin työkseni pohtia näitä teemoja. Suoraviivainen suunnitelmallisuus tuskin sopisikaan tutkimustyöhön siksi, että se ehkä tappaisi luovuuden. Tämän sateenvarjon alle mahtuu paljon muita teemoja aktiivisen elämäntavan tutkimuksen lisäksi, kuten sosiaalinen kestävyys, tiiviisti rakennetun yhdyskuntarakenteen hyväksyttävyys, Miten yhdyskuntien rakenne tukee tai hankaloittaa erilaisten ja eri-ikäisten asukkaiden arkea. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Olen aina ollut intohimoisen kiinnostunut elinympäristöstä ja sen laadusta. Valmistuin alun perin psykologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, mutta väittelin arkkitehtuurin alalta. Sanoisin, että tiimini erikoisuus on paikkalähtöinen ihmis-ympäristötutkimus ja entistä vaikuttavamman ja laaja-alaisemman vuorovaikutteisen suunnittelun tutkiminen. L Ä H I K U V A S S A M A R K E T T A K Y T T Ä Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä
Kiinnostus hyvinvointia tukevaan yhdyskuntaan liittyy aikamme suurimpiin kansanterveydellisiin haasteisiin eli liikkumattomaan elämäntapaan sekä stressiperäisiin terveysongelmiin. Miksi se kiinnostaa. Onneksi nykyään nuoria tutkijoita rohkaistaan kansainvälistymään jo varhain ja rahoittajat tulevat tätä toimintaa. Kolmas, juuri käynnistynyt väitöskirjahanke (Anna Kajonsaari) tutkii sitä, miten erilaisia elämäntapoja asukkailla on ja miten yhdyskuntarakenne tukee tai hankaloittaa arkea. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Itse kirjoitan parhaillaan artikkelia, jossa yhdessä Maarit Kahila-Tanin kanssa kokoamme kymmenen vuoden kokemuksemme pehmogis-metodologian kehitystyöstä. Omalla alallamme herättiin vasta noin 15 vuotta sitten siihen, miten tärkeää on julkaista kansainvälisillä foorumeilla ja tehdä kansainvälistä yhteistyötä. Tutkimusrintamalla meillä on käynnissä kolme väitöskirjahanketta liittyen hyvinvointia tukevaan yhdyskuntarakenteeseen. Seuraavaksi pitäisi keskittyä siihen, kuinka tämä tieto jalkautetaan käytännön suunnitteluun ja elinympäristön monisektoriaaliseen kehittämiseen. 39 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan. Ehkä voisimme jalostaa tästä jopa vientituotteen! Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia. Olen innoissani siitä, miten valmiita suomalaiset kaupungit ovat olleet tekemään tiivistä yhteistyötä kanssamme. Se tarjoaa sopivana pakettina kovia ja vähän pehmeämpiä taitoja ja näkökulmia monitahoiseen elinympäristön kehittämiseen ja suunnitteluun. Jotkut kaupungit, Lahti etunenässä, ovat kehittäneet suunnittelujärjestelmäänsä ehkä maailman parhaaksi, vuorovaikutteista suunnittelua syvätasolla toteuttavaksi, monisektoriaalista yhteistyötä toteuttavaksi järjestelmäksi. Uskon, että yksilöllistä terveyttä ja hyvinvointia tukeva yhdyskunta on usein samalla myös ekologisesti kestävä. Meille itsekkäille ihmisille ekologisesti kestäviin elämäntapoihin siirtyminen voi tapahtua helpommin omasta ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kautta kuin ekologista herätystä odotellen. Ohjelma yhdistää maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan. Neljäs väitöskirjahanke liittyy myös liikkumiseen, mutta ankkuroituu historialliseen tutkimusperinteeseen. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Veera Mollin väitöskirjassa tutkitaan lasten itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia eri vuosikymmeninä ja pyritään löytämään syitä sille, että suomalaisten lasten liikkuminen on vapainta maailmassa. Näin tieteen teossa välttämätön kielitaito olisi ehkä kehittynyt toiselle tasolle jo vuosikymmeniä sitten ja koko kansainvälisen tiedekentän pelisäännöt olisivat tulleet tutuiksi aikaisemmin. Tätä nettipohjaista, vuorovaikutteisen suunnittelun työkalua on jo käytetty lukuisissa maissa, yhteensä noin 500 hankkeessa, esimerkiksi New Yorkin kaupungin liikennesuunnitteluhankkeessa. Tämän tyyppisiin haasteisiin vastaamiseen tarvitaan mukaan aloja, kuten yhdyskuntasuunnittelu, jotka eivät perinteisesti ole olleet ympäristöterveystutkimuksen ytimessä. Minut pitää kiireisenä toista vuotta pyörivä uusi maisteriohjelmamme, jonka johtajana toimin. Oli toki hienoa aloittaa tiedeuraa rauhallisemmin kotimaassa, mutta joskus harmittaa se, miten näkymättömäksi laadukaskin tutkimus jää, jos julkaisee vain Suomeksi. Eräs terveyttä edistävän elinympäristön tutkimuksen johtavista tutkijoista maailmassa kirjoitti hiljattain, että parin vuosikymmenen intensiivinen tutkimus on tuottanut jo riittävästi tietopohjaa siitä, miten yhdyskuntarakenne vaikuttaa hyvinvointiin. Yksi niistä tarttuu erittäin ajankohtaiseen ja yhteiskunnallisesti merkittävään aiheeseen ikääntyvien hyvinvointia tukevasta elinympäristöstä (Tiina Laatikaisen väitöskirja), toinen mallintaa yksilöllistä elinpiiriä dynaamisesti ja kysyy, minkälaiselle elinympäristölle oikeastaan altistumme arjessamme ja missä määrin yhdyskunnan rakenteelliset piirteet ennustavat koettua hyvinvointiamme (Kamyar Hasanzadeh). Olisi ollut valtavan tärkeää viettää ulkomailla pidempi ajanjakso jo nuorena. Yhteinen tutkimustyömme ja metodinen innovaatiomme mahdollistaa uudenlaista tutkimustyötä ja samalla entistä laajapohjaisempaa vuorovaikutteista suunnittelua. Omat valtavat haasteensa liittyvät tietenkin myös ekologiseen kestävyyteen ja ilmastonmuutokseen. Omassa tutkimusryhmässämme olemme olleet jatkuvasti erittäin kiinnostuneita vuorovaikutteisesta suunnittelusta ja siitä, miten laadukasta asukastietoa voitaisiin entistä paremmin hyödyntää elinympäristöjen suunnittelussa. Joissakin maissa, kuten Australiassa, yhdyskuntasuunnittelijoiden enemmistö erikoistuu jo terveyttä edistävään yhdyskuntasuunnitteluun. Voi olla, että soteuudistuksen myötä meilläkin on jo pian valtava tarve tämän tyyppisille osaajille. Kehittämäämme vuorovaikutteisen suunnittelun työkalua on jo käytetty lukuisissa maissa, esimerkiksi New Yorkin kaupungin liikennesuunnittelussa.. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Ehkä tärkein yksittäinen saavutus on se, että tutkimustiimini nuoret tohtorit ovat perustaneet spinoffyrityksen Mapita Oy:n joka on kaupallistanut tutkimustyössä kehittämämme niin sanotun pehmoGISmetodologian Maptionnaire-palveluksi (https://maptionnaire.com/)
Heinonen 2 , Tuija Tammelin 4 , Olli T. Noin puolet heistä sai käyttöönsä aktiivisuusmittarin ja sähköisen pelin kaltaisen hyvinvointipalvelun, jossa oli liikkumiseen, terveyteen, nuorten palveluihin ja sosiaaliseen aktiivisuuteen liittyviä toimintoja. Tutkimuksen otsikko ja tekijät: Lapsuuden ja nuoruuden liikunnan yhteys keski-iän kognitiiviseen toimintaan – Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -tutkimus Juuso Hakala 1 , Suvi P. Tulokset osoittivat, että lapsuuden ja nuoruuden fyysisen aktiivisuuden hyödyt eivät välttämättä säily itsenäisinä keski-ikään, vaan elinikäinen fyysinen aktiivisuus on tärkeää keski-iän kognitiivisen toiminnan edistämiseksi. Juuso Hakala 40 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Vuoden 2017 Liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voitto Anna-Maiju Leinoselle Ouluun A JA S S A Anna-Maiju Leinonen Liikuntalääketieteen päivien yhteydessä järjestettyyn kilpailuun osallistui 49 suomalaista liikuntalääke tieteellistä tutkimusta. Liikuntatieto, -palaute ja tavoitteiden asettelu oli nuorille tärkein ja kiinnostavin osuus palvelussa, joka koettiin myös motivoivaksi. Palvelun käyttöönsä saaneet miehet lisäsivät kuormittavan liikunnan määrää. Tutkimukseen osallistui lähes 500 nuorta miestä. Rovio 1 , Katja Pahkala 1 , 2 , Mirja Hirvensalo 3 , Risto Telama 3 , Olli J. Tutkimuskilpailun toiselle sijalle sijoittui Elina Sillanpää Jyväskylän yliopistosta ja kolmannelle sijalle Pirjo Komulainen Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitokselta. Palvelulla ei havaittu vaikutusta nuorten kuntoon, mutta esimerkiksi vähiten liikkuneiden nuorten vyötärönympärys pieneni. Raitakari 1 1 Sydäntutkimuskeskus, Turun yliopisto; 2 Paavo Nurmi -keskus ja Terveysliikunta, Turun yliopisto; 3 Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto; 4 Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Tutkimuksen otsikko ja tekijät: Pelillistetyn mobiilipalvelun vaikuttavuus ja soveltuvuus nuorten miesten fyysiseen aktivointiin – väestöpohjainen satunnaistettu, kontrolloitu interventio Anna-Maiju Leinonen 1 , 2 , 4 , Riitta Pyky 1 , 2 , 3 , 4 , Riikka Ahola 5 , 6 , Maarit Kangas 2 , 4 , Pekka Siirtola 7 , Tim Luoto 8 , Heidi Enwald 9 , Tiina M. Palvelun käyttöaste oli suhteellisen matala, mutta sisällöllisen ja teknologisen lisäkehityksen myötä käytettävyyttä ja yhteensopivuutta muiden nuorten palvelujen kanssa voidaan parantaa. V oittaneessa tutkimuksessa selvitettiin nuorten, pelinkehittäjien ja liikuntatutkijoiden yhdessä kehittämän MOPO-palvelun käytönvaikutusta nuorten miesten liikkumiseen ja kuntoon. Toisen ryhmän käyttämä mittari ei näyttänyt käyttäjälleen aktiivisuustietoja. Ikäheimo 2 , 10 , Juha Röning 7 , Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi 2 , 3 , Matti Mäntysaari 11 , Raija Korpelainen 1 , 2 , 3 , Timo Jämsä 2 , 4 , 12 1 Oulun Diakonissalaitoksen säätiö, Liikuntalääketieteellinen Klinikka, Oulu; 2 Medical Research Center Oulu, Oulun yliopistollinen sairaala ja Oulun yliopisto, Oulu; 3 Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto; 4 Lääketieteellisen kuvantamisen, fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto, Oulu; 5 Polar Electro, Oulu; 6 Infotech Oulu, Oulun yliopisto; 7 Biomimetiikan ja älykkäiden järjestelmien tutkimusryhmä, Tietoja sähkötekniikan tiedekunta, Oulun yliopisto; 8 Kulttuuriantropologia, Humanistinen tiedekunta, Oulun yliopisto, Oulu; 9 Informaatiotutkimus, Humanistinen tiedekunta, Oulun yliopisto, Oulu; 10 Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskus, Oulun yliopisto, Oulu; 11 Sotilaslääketieteen keskus, Helsinki; 12 Diagnostinen radiologia, Oulun yliopistollinen sairaala, Oulu Vuoden 2017 Nuori Liikuntalääketieteen tutkija -palkinto Juuso Hakalalle Palkitun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lapsuudesta aikuisuuteen jatkuneen fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kognitiiviseen toimintaan keski-iässä
Useimmissa väestö aineistoissa ei ole myöskään tehty liikkumiskykyyn liittyviä mittauksia. Voimaharjoittelulla voidaan vähentää sairas tumisriskiä vielä lisää. Ympäristö ja elintapatekijöiden aiheuttamat epigeneettiset muutokset voivat selittää sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, syntymekanismeja. Luotettava geneettisen mekanismien tutkimus edellyttää isoja aineistoja ja analyysien toistamista toisistaan riippu mattomilla aineistoilla. Esimerkiksi suorituskykyä ja liikuntavastetta säätelevät kymmenet tai jopa sadat eri geenit. Geneettinen perimä säätelee osittain myös epigeneettisiä mekanismeja. 41 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: ELINA SILLANPÄÄ Sanottua liikuntalääketieteen päivillä ”Steven Blair: Fyysinen inaktiivisuus on 2000luvun maailmanlaajuinen epidemia.” Fyy sisen inaktiivisuuden vaikutukset kansanterveyteen ovat suuremmat kuin lihavuudella ja samaa luokkaa kuin tupakoinnilla. Tuomo Rankinen: Geenit säätelevät harjoitteluvastetta. A J A S S A Kuvat: LTS/KUIVALAINEN. Riittävän tilastollisen voiman saaminen analyyseihin edellyttää aineistolta kokoa, jota on lähes mahdotonta saavuttaa. Epige neettiset mekanismit, joista tutkituin on DNA:n metylaatio, säätelevät geenien ilmenemistä ja aktii visuutta eri kudoksissa vaikuttamalla geenien luen taan. Charlotte Ling: Kaikissa elimistön soluissa on sama perimä, solujen erilainen ilmiasu johtuu epigeneettisistä vaikutusmekanismeista. Geno min laajuisten assosiaatiotutkimusten (GWAS) ja kytkentätutkimusten avulla voidaan tunnistaa gee nejä, jotka ovat yhteydessä liikuntaan liittyviin feno tyyppeihin kuten harjoitteluvasteeseen. Tutkimusnäyttö havainnoivista tutkimuksista ja interventiotutkimuksista osoittaa kiistattomasti, että hyvä aerobinen kunto vähentää riskiä sairastua ja laskee ennenaikaisen kuoleman riskiä. Säännöllinen liikunta aiheuttaa muutoksia tuhan sien geenien metyloitumiseen lihas ja rasvakudok sessa. Perhetutkimusten avulla on saatu karkeita arvioita eri ominaisuuksien periytyvyydestä
Esimerkiksi lihak sessa näiden reittien aktivoituminen saa aikaan erilaisia muutoksia – kuten mitokondrioiden ja kapil laarien lisääntymistä – liikunnan muodosta riippuen Tarvitaanko lihaskasvuun lihasvauriota. Lihas-jänneyksikA J A S S A köön voi varastoitua paljon elastista energiaa, jota voidaan hyödyntää räjähtävissä suorituksissa. Voiko elastisuus parantaa voimantuottoa ja mahdollistaa voiman tuottamisen pidempään. Hermostolla on valtava merkitys voimaominaisuuksien kasvattamisessa Ensimmäisen päivän huippunimi oli yhdysvaltalaisprofessori Michael Deschenes (The College of William & Mary, USA), joka korosti esityksessään hermoston merkitystä voimantuotossa. Deschenes keskittyi esityksessään voimaharjoittelun aiheuttamiin muutoksiin hermolihasliitoksessa. Hänen mukaansa kehittyminen on seurausta siitä, että solut havainnoivat omaa tilaansa erilaisten solunsisäisten signaalireittien avulla. Lopulta lihaksen poikkipinta-ala ratkaisee LitT Lauri Stenrothin (Itä-Suomen yliopisto) esitys keskittyi lihaksen ja jänteen toimintaan maksimaalisissa räjähtävissä suorituksissa. FT Maarit Lehti (LIKES) sai aikaan keskustelua lihas vaurion merkityksestä lihasten kasvattamisessa.. 42 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: JOHANNA IHALAINEN Liikuntafysiologian symposium sukelsi syvälle liikunnan vaikutuksiin ärjestyksessään 18. Etenkin voimaharjoittelun alkaessa suurin osa maksimivoiman kasvusta on seurausta hermostossa tapahtuvista muutoksista. kansainvälinen liikuntabiologinen symposium järjestettiin Jyväskylässä lokakuun alussa. Wackerhage kertoi, että superkompensaatio on ylimainostettu kehittymisteoria. Toisin sanoen aiemmin tehty työ voidaan varastoida elastisiin rakenteisiin, kun lihas aktivoidaan raajan liikettä hidastaessa. Monipuolinen ohjelma oli jaettu kolmelle tiiviille päivälle, jotka tarjosivat kattauksen kansainvälisesti arvostettuja tieteentekijöitä. Tässä muutamia poimintoja esityksistä. Superkompensaatioteoria ei ole täydellinen Kestävyyspäivän kruunasi professori Henning Wackehagen (Technical University of Munich, Saksa) esitys kestävyysharjoittelun aikaansaamista muutoksista solusignaloinnissa. Hän myös korosti, että sekä keskushermostolla että ääreishermoston toiminnalla on merkitystä voimatuoton tehostamisessa. Liikuntafysiologian symposium keräsi ennätysyleisön kuulemaan viimeisimpiä tutkimustuloksia mekanismeista, jotka selittävät liikunnan vaikutuksia voiman, kestävyyden ja lihasten kasvuun. Stenroth toi kuitenkin myös esille, että vaikka jänteellä on merkitystä, lihasten voimantuotto on lopulta riippuvainen lihaksen poikkipinta-alasta, joten hypertrofisella harjoittelulla on paikkansa myös räjäh tävään voimantuottoon tähtäävissä lajeissa
Katsaus ensi vuoteen Vuosittain järjestettävä liikuntabiologinen symposium on perinne monen liikunta-alan ammattilaisen syksyssä. Schoenfeld on ollut mukana kirjoittamassa useita meta-analyysejä, joiden tavoitteena on ollut selvittää miten voimaharjoittelun intensiteetti, volyymi, frekvenssi, toistojen tempo ja palautusajat vaikuttavat harjoittelun aikaansaamiin vasteisiin. Lehti korosti, että vauriot eivät kuitenkaan tämän hetken tietämyksen mukaan ole välttämättömiä lihasten kasvulle. Millaisella harjoittelulla lihas kasvaa. Voimaharjoittelun alussa ja erityisesti uusissa, hieman erilaisissa harjoituksissa voidaan havaita pieniä mikroskooppisia lihasvaurioita. JOHANNA IHALAINEN, LitM Tohtorikoulutettava Liikuntatieteiden tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: johanna.k.ihalainen@jyu.fi. Lisäksi hän huomautti, että lihas kasvaa myös matalammalla intensiteetillä (30–50 % 1RM) harjoitellessa, kun sarjat tehdään uupumukseen asti, mutta suuremmat kuormat näyttävät olevan tehokkaampia voimatasojen nostamiseksi. Etenkin maksimaaliseen lihaskasvuun tähtäävässä harjoittelussa on yleistä kysyä harjoitusvinkkejä salin isoimmat lihakset omaavalta voimailijalta, vaikka hänen tapansa harjoitella ei välttämättä ole se kaikkein järkevin. Yksiselitteisiä vastauksia Schoenfeld ei esityksessään antanut. Ensi syksynä järjestelyvastuun kantavat valmennusja testausopin edustajat ja symposiumin pääosaan nousee urheiluvalmennus. Liikunnan aiheuttamat solutason vaikutukset vaihtelevat aina solusignaloinnin aktivoitumisesta laajaan kudosvaurioon ja solukuolemaan. Yhteen vetona voidaan kuitenkin todeta, että riittävän suuret harjoitusmäärät yhdistettynä vaihteleviin sarjojen toistomääriin ja palautusaikoihin näyttävät olevan hyödyllisiä, kun pyritään maksimoimaan lihas kasvu. 43 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Lehti totesi, että liikunnan aiheuttama lihasvaurio (exercise induced muscle damage) ei ole selkeästi määritelty termi, mikä hankaloittaa siitä käytävää keskustelua. Vaikutukset riippuvat muun muassa lihaskuormituksen määrästä, intensiteetistä sekä tottumuksesta kyseiseen kuormitukseen. Hänen esityksensä aiheena oli tutkitun tiedon hyödyntäminen kuntosalilla lihasmassan kasvattamiseksi. Symposiumin päätti yhdysvaltalainen lihaskasvuekspertti Brad Schoenfeld (CUNY Lehman College, USA). Esityksen alussa Schoenfeld muistutti kuulijakuntaa kokemusperäisen tiedon ja tutkimukseen perustuvan tiedon eroista
Konferenssin presidentti Keith Davids (professori Sheffield Hallam yliopistosta) johdatteli kuulijakunnan taitojen oppimisen viitekehykseen. Taitojen oppimisen perustana on Karl Newellin luoma ekologinen teoria, jonka mukaan oppija, ympäristö ja tehtävä ovat jatkuvassa dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Davids korosti taustateorioiden merkitystä, ettei toiminta ohjaudu muotivillitysten mukaisesti. Tässä teoriassa ympäristö voi auttaa oppijaa olemaan adaptiivisempi. Tässä Athletic Skill Model -viitekehyksessä valmentautuminen sijoitetaan seuraavalle jatkumolle: Urheilua tukeva (monilajisuus) – Urheiluun liittyvä (apulajit) – Urheiluun sopeutuva (teknisesti sopeutuva harjoittelu) – Urheiluspesifi (lajiharjoittelu).. Ohjelmasta vastasi 12 tieteessä meritoituneen keynotepuhujan joukko. Kaukaisimmat vieraat olivat matkustaneet Suomeen Uudesta-Seelannista ja Australiasta saakka. Tieteellisten esitelmien lisäksi konferenssin ohjelmaan kuului käytännön demonstraatioita huippuvalmentajien vetämänä. Informaation ja toiminnan yhteen kytkeminen on tärkeä elementti. 43 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 A J A S S A Teksti: SAMI KALAJA LIIKUNTATAITOJEN OPPIMISEN KONFERENSSI: Oppijan, tehtävän ja ympäristön vuorovaikutus keskiössä yväskylän yliopiston, Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHUn ja Kisakallion urheiluopiston järjestämä kansainvälinen liikuntataitojen tieteellinen konferenssi houkutteli syksyiseen Kisakallion urheiluopistoon yli 300 vierasta. Konferenssin ohjelman houkuttelevuudesta kertoi muun muassa se, että esimerkiksi Australian Institute of Sport (AIS) ja English Institute of Sport (EIS) lähettivät useita edustajiaan kuuntelemaan esityksiä. Ulkomaisia osallistujia oli 70 ja he tulivat 15 eri maasta. Konferenssi saavutti suuren näkyvyyden sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi tunnuksella #motorskillsconf2017 twiitattiin yli 400 twiittiä 132 eri henkilön toimesta. Myös jääkiekko-organisaatio Pittsburg Penguinsin taitovalmentaja bongattiin yleisön joukosta. Davidsin mukaan symmetrinen ympäristö ja tarkasti etukäteen suunniteltu toiminta eivät ole taitojen oppimiselle eduksi. Osallistujat koostuivat tieteen tekijöistä, opettajien kouluttajista, opettajista, urheiluvalmentajista, ohjaajista, liikunta-alan opiskelijoista, fysioterapeuteista ja muista liikuntataitojen oppimisesta kiinnostuneista. Hän esitteli mielenkiintoisen mallin urheilijan taidon kehittämisen metodologiaan
Hyvistä suorituksista palautetta saaneet koehenkilöt saavuttivat korkeammat arvot sisäisen motivaation testeissä ja onnistuivat viikkoa myöhemmin toteutetuissa puttaustesteissä. Palautteen motivaatioarvo on tärkeämpi kuin informaatioarvo Utahin yliopiston apulaisprofessori Keith Loshe tarkasteli esityksessään taitojen oppimiseen liittyviä motivaatiotekijöitä. Australiassa monessa urheilulajissa lapset siirtyvät jo hyvin varhain pelaamaan aikuisten kentällä ja välineillä. Tapahtumasta on tarkoitus tehdä perinne, joka toinen vuosi vuorossa on kansainvälinen tapahtuma ja joka toinen vuosi ollaan koolla kotimaisin voimin. takaa golfpalloa reikään siten, että he eivät nähneet suoritustensa onnistumista, vaan olivat ulkoisen palautteen varassa. Esimerkiksi henkilö näkee menikö pallo koriin vai ei. Lopputulospoikkeama on ero odotetun ja toteutuneen lopputuloksen välillä. Loshen mukaan oppimisympäristöä suunniteltaessa tulee huomioida suorituksen informaatioarvon ohella sen motivaatioarvo. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 14 vuoden ikään asti kannattaa harrastaa monipuolisesti eri lajeja, mutta myös huipputaitajankin kannattaa aika ajoin tehdä muun muassa apulajeja. Positiivisesti ”yllättävä” lopputulos lisää dopamiinin eritystä, mikä puolestaan vahvistaa oppimista. Tämä puolestaan lisää dopamiinin määrää. Tämä on muun muassa yksi selitys uhkapelaamisen suurelle koukuttavuudelle. Loshe kertoi tutkimuksesta, jossa koehenkilöt puttasivat sermin Professori Damian Farrow (Victoria yliopisto, Melbourne) korosti, että lasten urheilua tulee toteuttaa lasten edellytyksiä vastaavilla välineillä. Vastaavasti vaativassa tehtävässä epäonnistuminen ei ole motivaatiolle ja oppimiselle niin vaarallista. Koettu pätevyys lisäsi motivaatiota ja edisti oppimista. Loshen mukaan oppimisen perus tana ovat harjoittelun informationaalinen ja motivationaalinen arvo. Oppiminen tapahtuu sekä poikkeamien että palkkioiden kautta. Kisakallio toimii näin suunnannäyttäjänä ja Davidsin mukaan esikuvana muulle maailmalle. Tästä käytetään myös nimitystä informationaalinen poikkeama. Farrow totesi osuvasti, että ympä ristön ja välineiden muokkaus on voimakas tekijä, joka voi kumota huonon valmennuksen. 44 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Urheilijan harjoittelu liikkuu tällä janalla edestakaisin. Palkkio-odotus -poikkeama on ero ennustetun ja todellisen palkkion välillä. Seuraava taitokonferenssi vuonna 2019 Liikuntaja urheilutaitojen oppimisen konferenssi Kisakalliossa oli järjestyksessään toinen. SAMI KALAJA, LitT Johtaja Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: sami.kalaja@kihu.fi Kuva: LTS/KUIVALAINEN. Osa koehenkilöistä sai palautetta onnistuneista puteista, osa epäonnistuneista ja osa sattumanvaraisesti. Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto ja Kisakallion urheiluopisto ovat jo käynnistäneet vuoden 2019 tapahtuman suunnittelun. Keith Loshen ohje harjoituksia suunnittelevalle opettajalle tai valmentajalle oli, että oppijan tielle tulee rakentaa toivottuja vaikeuksia, eli suomeksi sanottuna sopivan kokoisia haasteita. –Ympäristön ja välineiden muokkaus on voimakas tekijä, joka voi kumota huonon valmennuksen. Esimerkiksi koripallossa kevyt koripallo ja matala kori johtivat heittotarkkuuden ja mikä parasta heittoluottamuksen kasvuun. Lapsille lasten välineet ja olosuhteet Professori Damian Farrow Victoria yliopistosta Melbournesta todisti vakuuttavasti lukuisiin tutkimuksiin nojautuen, että lasten urheilua tulisi toteuttaa lasten edellytyksiä vastaavilla välineillä ja ympäristöillä. Esimerkiksi koripallossa kevyt koripallo ja matala kori johtivat heittotarkkuuden ja -luottamuksen kasvuun. Muokkaamalla lasten urheilua voidaan saada aikaan positiivisia vaikutuksia pelaamisessa, mikä puolestaan vahvistaa motivaatiotekijöitä ja on Farrowin mukaan osaltaan vaikuttamassa siihen, että lapset pysyvät liikuntaharrastuksen parissa. Tapahtuman presidentti Keith Davids kertoi, että useat kansainväliset vieraat olivat ihastuneet Kisakallion konseptiin ja harkitsivat vastaavanlaisen tilaisuuden järjestämistä itse. Davids ylisti parkourin erinomaisuutta apulajina (donorsport), joka sopii lähes jokaiseen urheilulajiin. Koska pelissä voittamista on vaikea ennustaa, voitot johtavat suureen positiiviseen poikkeamaan
Varsinaisesti PNK syntyi 30 vuotta sitten Turun yliopiston Urheilututkimusaseman ja Kuntotutkimusaseman yhdistyessä. Pitkää taivalta on juhlistettu muun muassa sosiaalisessa mediassa läpi vuoden, mutta erityinen juhlahetki koettiin marraskuun viimeisenä päivänä järjestetyssä juhlasymposiumissa. Urheilututkimusaseman juuret ulottuvat kuitenkin vuoteen 1957, jolloin kaksi liikuntalääketieteen pioneeria, fysiologian professori Kaarlo Hartiala ja urheilulääkäri Helmer Kvist päättivät sen perustaa, ja siitä katsotaan myös PNK:n tarinan alkaneen. Liikunta & Tiede -lehti onnittelee tuikkivaa kuusikymppistä! S uomen vanhin liikuntalääketieteen keskus, Paavo Nurmi -keskus, tuttavallisemmin PNK, täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Kuten Katja totesi, tutkimustyön yksi tärkeimmistä tehtävistä on luoda uusia kysymyksiä ja siten viedä kehitystä eteenpäin. Paikalla oli viitisenkymmentä kutsuvierasta, kutsuttuja lienee ollut enemmänkin. Tuulahduksen Urheilututkimusaseman alkuajoilta symposiumiin toi pro. LT Harri Helajärvi päätti symposiumin omalla vakuuttavalla tavallaan ja sai kuulijat uskomaan, että PNK:lla on edessään valoisa tulevaisuus myös niiden vähemmän liikunnasta innostuneiden liikuttajana ja liikunnan puolestapuhujana. Rauhallista Joulua ja Hyvää Uuutta Vuotta 2018 A J A S S A 45 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Paavo Nurmi -keskus – tuikkiva kuusikymppinen fessori Jaakko Hartialan muistelut omista lapsuusvuosistaan isänsä seurassa keskuksen käytävillä. Kuulimme muun muassa jännittävästä yöpymisestä PNK:ssa, kahvinjuonnin tärkeydestä tutkijan uralla ja toki myös tutkimustyön monenlaisista muistoista. Meille tarjoiltiin mielenkiintoinen kattaus esityksiä – pläjäys historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Hartialan muistelujen lisäksi symposiumin parasta antia oli LT Katja Mjøsundin mukaansatempaava esitys omasta 20 vuoden urastaan Paavo Nurmi -keskuksen parissa
Mistä löydän ammattilaisen, jonka kanssa keskustella sairaudestani ja liikkumisesta. Varmaan hoitajat ja lääkäritkin tietävät. Kerroin odottelevani kutsua juttelemaan liikunnasta. Nyt tiedän, että alkuvaiheen napsuminen rintalastassa on normaalia. Olivatpas hartiani jäykistyneet ja vaimo väitti ryhtinikin kumartuneen entisestään. Ehkä sinne on kutsu tulossa, ei auta kuin odottaa. 46 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: ANNUKKA ALAPAPPILA Sydäntoipilaana liikuntapolun alkua etsimässä kerrottiin tästä sairaalassa, vaan en muista. Olin menossa terveyskeskukseen muusta syystä, kun tuttu hoitaja kysyi ohimennen, miten leikkauksesta toipuminen on mennyt. Onpa hyvä, että yhdistys on kertonut ryhmästä terveyskeskuksen fysioterapeutille. En kertonut, etten enää muistanut liikkeitä ja toivoin salaa, että löydän saamani jumppaohjeet sitten kotona. Minä koen liikunnan hyvät vaikutukset tässä ja nyt. Vaimoa pelotti, ettei sairaalakeikka toistu. Ehkä se järjestetään uudelleen. ANNUKKA ALAPAPPILA, TtM, ft Liikunta-asiantuntija Sydänliitto Sähköposti: annukka.alapappila@sydanliitto.fi Liikunta on keskeinen osa sydänkuntoutujan oma hoitoa. Ammattilaiset kertovat, miksi kannattaa liikkua. Sama ryhmä, jota naapuri kehui. Pääasia, että saimme keskustella tilanteesta, jonka minä olin juuri kokenut ja hän aikoinaan. Minä en ole liikkuja, mutta jos niissä on yhtä kivaa seuraa kuin salilla, niin täytyy harkita. Tähän mennessä ennätys oli 300 metrin kävely kirjastoon. Sydänliitto pyrkii osaltaan varmistamaan, että tulevaisuudessa kuntoutujien hoito järjestetään niin, ettei se katkea siirryttäessä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuollon säännöllisen seurannan ja esimerkiksi järjestöjen organisoiman sopeutumis valmennuksen, vertaistuen, elintapaneuvonnan ja liikunnan pariin. Lähden sauvakävelylle läheiselle majalle tutussa miesporukassa. Tein kotiliikkeitä, mutta ulkona liikkuminen oli pientä. Enää ei ole napsumistakaan. Piti uskaltautua ulos. Hän kertoi, että minulla on mahdollisuus päästä kuntoutukseen. Oli pakko kävellä, hitaasti. Asiakkaan tulee olla aktiivinen, siis päinvastoin kuin sairaalassa. Onko kaikilla tällainen naapuri. Siitähän se fysioterapeuttikin kertoi. Miksiköhän ei meillä ei kutsuta. Tunsin, että en ole ainoa tämän kokenut. Se sijaitsee mäellä. Miten muut tämän kokeneet saavat tiedon vertaistukihenkilöstä. Varsinkin, kun rintalastan alueelta kuului napsuntaa. Mistä olisin löytänyt tietoa kuntoutuksesta ilman naapuria. Uskon, että sairaalassakin kerrottiin, vaan en muista. Viikot kuluivat ja kutsua ei kuulunut. Olisipa joku, jolta kysyä liikkeistä ja ulkona liikkumisesta. Myötätuntoinen hoitaja muistutti liikunnan tärkeydestä ja kehui minua kotiliikkeiden oppimisesta. Ei voi olla totta, juuri sama päivä, jolloin serkkuni täytti tasavuosia. Kyllä helpotti. Mistä saan tiedon, milloin. Sain kuulla, että pääsen kuntoutusryhmään. Siinä vasta vertaistukija. Tapaaminen fysioterapeutin kanssa oli kannustava sillä sain kertoa liikuntaa koskevat huoleni. Olin kuullut, että sukulaiseni kotipaikkakunnalla terveyskeskuksen hoitajalta tulee kutsu tapaamiseen. Yhdistyksellä on sauvakävelyja vesijumpparyhmiä. Varasin ajan saman tien. Myöhemmin sain kuulla, että tiedot vertaistukihenkilöistä löytyvät internetistä, mutta minä törmäsin häneen sattumalta. Sairaalat järjestävät ensitietopäiviä. Ehkä hän osaa antaa tietoa kuntoutuksesta. Naapurin mies houkutteli mukaan kuntosalille – miesporukassa. Varmaan jossain vaiheessa saan kutsun terveyskeskukseen hoitajan tai fysioterapeutin luo tai sairaalaan kuulemaan liikunnasta. Päätin jättää tilaisuuden väliin, vaikka samalla mielessä pyörii ajatus sen tärkeydestä. Liikkeet pelottivat. Olen löytänyt sopivan vauhdin liikuntaan ja oireet pysyvät poissa. Olen jopa innostunut liikunnasta, sillä huomaan voivani hyvin. Varmaan minulle. Muistin hoitajan terveyskeskuksessa, joka kysyi toipumisestani. Onnek si vaimo oli matkassa, jos jotain olisi sattunut. Vasta viikon kuluttua muistin, että liikunta on kuulemma tärkeää, samoin kotijumppaliikkeet. Sain kuulla, että käytäntöön ei kuulunut kutsun lähettäminen. Onko liikunta hyväksi, vaikka rintalasta napsuu. P O L T T O P I S T E E S S Ä S ydänleikkaukseni jälkeisestä sairaala-ajasta muistan kuinka hoitajan käsi lepäsi hartiallani ja kuulin sanat ” kyllä se siitä”. Matkalla salille kuulin ryhmän olevan paikallisen yhdistyksen toimintaa. Vaikken ole mikään liikkuja. Voin ottaa vaimon mukaan. Samanlaisten yhdistyksien ryhmissä on mukana yhteensä yli 10 000 liikkujaa, hurja määrä. Vihdoin se tuli. Siellä naapurin mies kysyi vointiani. Sairastumisestani on kulunut puoli vuotta ja herään ihanaan auringonpaisteeseen. Löysin ohjeet ja päätin, että teen liikkeet päivittäin. Sain naapurilta myös hyvää tietoa ja tukea liikkumiseen sairauden kanssa
Kuntien tulisi siksi tarjota kaikille avoimia liikuntapaikkoja lähellä asutusta. Tähän vaikuttaa kaupungistuminen; välimatkat ovat lyhentyneet ja kouluun Haaste suomalaiselle peliteollisuudelle – lisää liikuntaa peleihin!. kuljetaan aiempaa harvemmin jalan tai polkupyörällä. Tilannetta pahentaa se, että kauppakin houkuttelee ”mega-pakkauksin” turhien kalorien nauttimiseen. Esimerkiksi puolustusvoimien tilas tojen mukaan varusmiespalvelukseen astuneiden nuorten miesten keskipaino oli noussut 1990-luvun puolivälistä alkaen 15 vuodessa noin seitsemän kiloa ja keskimääräinen Cooper-testin tulos samaan aikaan pudonnut noin 400 metriä, vaikka palvelukseen hyväk syttyjen osuus ikäluokasta oli laskenut selvästi, pääosin terveydellisistä syistä. Kerrostalojen pihat ovat enää harvoin sopivia pallopeleille tai luistelulle, eivätkä koulujenkaan pihat aina tarjoa liikuntamahdollisuuksia välitunneilla. Näiden lausuntojen välissä – viidessä vuosikymmenessä – on tapahtunut merkittäviä muutoksia nuorten liikuntaja ravitsemuskäyttäytymisessä. Onneksi pojalla riitti intoa omaehtoiseen liikuntaan. Perheessämme kuunneltiin tätä puhetta erityisellä hartaudella, olihan presidentti pyytänyt isältäni Kaarlo Hartialalta – Turun yliopiston urheilututkimusaseman perustajalta aineistoa puhettaan varten. Suomi on menestynyt peliteollisuudessa. Varsinkin joukkueurheilu – palloilulajit ja jääkiekko etenkin – houkuttelevat suuren määrän nuoria liikunnan pariin. Nuorten miesten ja naisten keskipaino on noussut yllättävän paljon ja fyysinen suorituskyky laskenut huolestuttavasti. ”Nuorten liikkumattomuus ja ylipaino ovat Suomen tulevaisuuden suuntaviivoja pohtineen työryhmän mielestä kriittisiä” uutisoitiin työryhmän puheenjohtajan, pääjohtaja Jorma Ollilan kommentoineen luovuttaessaan työryhmän mietinnön presidentti Tarja Haloselle joitakin vuosia sitten. Järkevämmän kokoisille pakkauksille olisi jo tilausta. Vanhempien vastuu – ja oma esimerkki – on tässä ensisijaista. Pelaamiseen liittyy usein liikkumattomuuden rinnalla virvoitusjuomat, makeiset ja muut tarpeettomat välipalat. Meillä on nyt alkanut ilmaantua jopa kouluikäisten lasten kakkostyypin diabetestapauksia. Hän suoritti lukion ensimmäisen vuonna koko lukion liikuntakurssit! Liikunnan pitäi si olla kouluissa pikemminkin jokapäiväistä kuten terveellinen ruokakin. Olisikin tärkeää löytää harrastusmahdollisuuksia rennomman yhdessä tekemisen merkeissä niille, jotka muuten putoavat kokonaan tyhjän päälle. Maailma muuttuu eikä muutosta sinällään ole syytä vastustaa, kunhan myös terveydelliset näkökohdat huomioidaan. Tällainen kehitys uhkaa vaarantaa 70-luvulta alkaneen suomalaisen sydänja verisuonisairauksien ehkäisyn menestystarinan – työikäisten miesten sydänkuolleisuus on 70-luvun synkistä ajoista laskenut noin 80 prosenttia. Kun lisäksi liikuntatunnit kilpailevat ”tärkeämpien” oppiaineiden kanssa tuntikehyksessä, voi käydä niin kuin pojalleni. 47 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: JAAKKO HARTIALA Miksei liikunta ole kuin terveellinen ruoka – jokapäiväistä. Koulujen liikuntatiloja ei ole useinkaan lupa käyttää vapaa-ajalla vastuukysymysten takia. Ne olisi syytä ratkaista luovasti ja ottaa liikuntatilat vapaa-ajan käyttöön laajasti. Terveellisten elintapojen merkitys toki tunnetaan, mutta etenkään lapset ja nuoret eivät vielä koe terveysvalistusta omakohtaisesti tärkeäksi. Menestyspaineet johtavat kuitenkin siihen, että monien liikuntaharrastus loppuu kokonaan murrosiässä, kun he eivät enää mahdu joukkueeseen. Myönteisen kehityksen perustana on ensisijaisesti elintapojen kohentuminen. Tietokoneja kännykkäpelit koukuttavat ja nuoret harrastavat niitä iltamyöhään. Kehittynyt hoito selittää siitä vain neljänneksen. Nyt jos koskaan tulisi löytää keinot kehityksen suunnan kääntämiseksi! Korjattavia asioita löytyy monista eri tekijöistä: Arkiliikunta – hyvän peruskunnon kivijalka – on vähentynyt voimakkaasti. Heitänkin haasteen pelien kehittäjille – lisää liikuntaa peleihin! JAAKKO HARTIALA, LKT Kliinisen fysiologian emeritusprofessori Turun yliopisto Sähköposti: jaakko.hartiala@tyks.fi EMERITUS IHMETTELEE ”K aikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta ovat tekosyitä” lausui presidentti Urho Kekkonen uudenvuodenpuheessaan 60-luvulla. Esimerkiksi Pokemon peli oli viime vuonna erittäin suosittu ja sai suuret joukot liikkumaan
Vähän on aina enemmän kuin ei mitään. Inaktiivisesta aktiivisemmaksi muuttuminen on toisille helpompaa kuin toisille. Ikävä kyllä meillä on tapana kadottaa luovuuttamme varttuessamme ja alkaessamme suorittaa asioita. Talvella meillä oli tapana muodostaa potkukelkoista jono: toiset istuivat kyydissä ja kukin vuorollaan työnsi koko junaa yhden katuvalotolppien välisen matkan. Vanhanaikaista ehkä, mutta uskaltaisin väittää, että hän oli moneen toiseen verrattuna hyvin kin onnis tuneesti fyysisesti aktiivinen arjessaan. ”Ei ole aikaa (harrastaa)” on yksi yleisimmistä kuulemistani vastauksista. Haastankin sinut löytämään hyötyliikunnan arjestasi sekä keksimään uusia kymmenminuuttisia ja pidempiäkin hyötyliikunnan hetkiä jo olemassa olevien lisäksi. Muistan, kun lapsena kuljin kolmen ystäväni kanssa 1,5 kilometrin koulumatkan usein yhdessä. Elämä on liikettä, liike on lääkettä ja se kuuluu jokai selle. Miksi näin. 48 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: HELI MIKKONEN Unohdettu hyötyliikunta kiinnostaa kuitenkin. Ehkäpä sovitte kahvittelut siihen kauempana olevaan uuteen kahvilaan tai viette lapset kävellen ulkoilemaan toiseksi lähimpään leikkipuistoon. Se on onnistuneimmillaan luonnollinen osa elämää. Hyötyliikunta on parasta siksi, että se sujahtaa ajoittain jopa täysin huomaamatta enemmän ja vähemmän kiireisen arjen sekaan eikä sitä tarvitse harrastaa tai suorittaa. Tuskin monikaan kiistää sitä, että liikunnalla ei olisi positiivisia vaikutuksia, mutta silti me suomalaisetkin liikumme liian vähän ja olemme liian paljon paikoillamme. Voiko se, että terveysliikunnasta on tullut suorittamista, olla este inaktiivisen henkilön terveyden edistämiselle liikunnan avulla. Tähän on vastattu erilaisin keinoin: puolen tunnin pikajumpat kuntokeskuksissa, HIIT-tyylinen treeni ja lisäksi mediassa usein näkyvät mainokset siitä, kuinka kuntoa voi ylläpitää tai kehittää muutaman liikkeen pikatreenillä kotona tai lähes missä vain. Fyysisesti aktiivinen ihminen on hän, joka laittaa päälle erityiset lenkkeilyvaatteet ja lähtee erikseen lenkille. Tämä sopii erityisesti hyötyliikunnan toteuttamiseen sekä fyysisesti aktiivisemman elämän asteittaiseen aloittamiseen. Nimenomaan liike, ei vain se varsinainen liikunta. Kuntosalin ovea ei kymmenen minuu tin vuoksi kannata aukaista, mutta mitä muuta fyysistä aktiivisuutta ennättää arjessa tekemään kymmenessä minuutissa. Sakeamman lumisateen jälkeen auton esiin kaivamiseen ja ikkunoiden raaputtamiseen voi helposti kulua kymmenisen minuuttia. Lämmitykseen käytettävät puut hän kertoi pilkkovansa itse. Tuo jokaiselle sopiva, helpommin lähestyttävä ja arkeen varsinaista liikuntaa helpommin sijoitettava fyysisen aktiivisuuden muoto. ”Menisit sinäkin lenkille tai jumppaan” voi tällaiselle ihmiselle olla valtavan suuren kynnyksen takana. Ja mikä parasta, liike vaikuttaa ensimmäisestä askeleesta alkaen positiivisesti kehoon ja mieleen. Se ei kieltämättä kuulosta paljolta, mutta toteutuu liian harvalla. Puoli tuntia viitenä päivänä viikossa. Terveyden edistämiseen tarvitaan liikuntaa, mutta minulle on viime aikoina muodostunut sellainen mielikuva, että tätä liikuntaa tulisi harrastaa erikseen eli treenata. Suositusten mukaan kokonaisliikunta-annostaan voi kerryttää kymmenen minuutin jaksoissa. Hyötyliikunta ei toki yksin riitä, mutta se voi inaktiivisemmalle olla helppo tapa lähestyä fyysisesti aktiivisempaa elämää ja varsinaista liikuntaa. Ja jakamaan ideasi läheisillesi, ystävillesi ja asiakkaillesi. Kiire tuntuu hallitsevan yhä useamman elämää. Kaksi varttia viitenä päivänä viikossa. Viikoittainen 2,5 tuntia reipasta tai tunti ja vartti selkeästi rasittavaa liikuntaa kahden lihaskuntoharjoituskerran lisäksi on varsinkin terveyden edistämisen ammattilaisille tuttu virallinen liikuntasuositus. Allekirjoittanut kävelee noin kilometrin ja pyöräilee kaupunkialueella 2–3 kilometriä. HELI MIKKONEN 2.vuoden liikuntalääketieteen opiskelija Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: helimik@student.uef.fi OPISKELIJA OUNASTELEE ”M utta kun nämä minun harrastukseni ovat niin vanhanaikaisia enkä minä käy lenkillä erikseen” totesi eräs henkilö tiedustellessani hänen mahdollista halukkuuttaan osallistua suomalaisten fyysistä aktiivisuutta ja kuntoa kartoittavaan tutkimukseen. Hänelle, jolle liikunta ei ole koskaan ollut mukava osa elämää ja jolla on siitä lähinnä huonoja kokemuksia. Tai hän, jonka kalenterista ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän aikaa liikunnan harrastamiselle, mutta oma hyvinvointi Voiko se, että terveysliikunnasta on tullut suorittamista, olla este inaktiivisen henkilön terveyden edistämiselle liikunnan avulla?. Henkilö kertoi asuvansa omakotitalossa, johon hän päivittäin kantoi puita ja vettä. Eivätkä nämä asiat ole niin minuutin päälle. Minne on unohtunut hyötyliikunta
Vainio ja Nykänen löysivät runsaasti myös ymmärtäjiä. Ironia ja huumori. Järjestöpolitiikassa pieni piiri jakoi veikkausvoittovaroja sulle-mulle -hengessä. Vain asiaan vihkiytyneillä – yleensä ”urheilumiehillä” – on oikeus lausua mielipiteensä. Dopingin ylikorostumisen takia puhe urheilun S uomalaisen urheilun taipaleelta löytyy paljon muutakin kuin juhlallinen kertomus voitoista ja tappioista. Kulttuuri on elänyt pitkään ja kantanut osin 2010-luvulle. Urheilussa eettiset kysymykset tai ongelmat tulevat usein esille terävinä. Amatöörisääntöjen kiertäminen jatkui sotien jälkeen. Jälleenrakennusaikana Suomeen syntyi laajasti suhteisiin ja hyväveliverkostoihin perustunut tapa hoitaa asioita. Järjestelmästä oli hyötyä niukkuuden oloissa, mutta elintason noustessa siinä piili korruption vaara. Uusi kattojärjestö Suomen Liikunta ja Urheilu pyrki nostamaan profiiliaan tuomalla esiin erilaisia eettisiä ongelmia. Tyrmistys ja kyllästyminen, 3. Pienellä kansakunnalla oli oikeus käyttää kaikkia keinoja menestyäkseen. Oli luontevaa turvata urheilijoiden harjoittelumahdollisuudet olympiakisojen alla näennäisillä työpaikoilla. Eettisiä kysymyksiä on jouduttu käsittelemään jo aikaisemmin, vaikka sanaa etiikka ei juuri käytetty. Lisäksi usein vedotaan urheilun itsemääräämisoikeuteen ja lajikulttuuriin. Alkeellisista menetelmistä. Kolme suhtautumistapaa erottui pääjuonteina: 1.Puolustautuminen ja kiistäminen, 2. ViIppi ja amatöörisääntöjen kiertäminen kuuluivat suomalaiseen urheiluun jo itsenäisyyden alkutaipaleella. Suomen maineesta. Kiinnijäämisestä. Etiikan toivat urheilukeskusteluun entistä vahvemmin 1990-luvun lopun doping-uutiset ja pesäpallossa kesällä 1998 pelatut sopuottelut. Puhe urheilusta ja etiikasta on yleistynyt 1980-luvulta lähtien. Monien lajien olemukseen kuuluu suostumus vahingoittumisen mahdollisuuteen. Urheiluun liitetty kasvatuksellisuus on aina luonut siihen eettisen ulottuvuuden. Tarrautumisesta amatööriyteen tuli hyve vasta 1970–1980-luvuilla, vaikka samaan aikaan suoma– muutama sananen etiikasta ja suomalaisesta urheiluliikkeestä. Eettistä keskustelua vauhdittivat dopingtapaukset, joista kohautti eniten kestävyysjuoksija Martti Vainion kiinnijääminen Los Angelesin olympiakisoissa vuonna 1984. 49 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 P O H D I T T U A Teksti: JOUKO KOKKONEN Isänmaallisesta vilungista katastrofaaliseen häpeään laishuippujenkin pimeät korvaukset kasvoivat. Muun muassa liikuntarakentamisessa tehtiin asevelihengessä urheilutaloja, uimahalleja ja jäähalleja. Häpeä, mutta mistä. Vilppiä saattoi perustella isänmaan edulla. Vasta Lahden 2001-dopingtapaukset toivat kuitenkin etiikan ja urheilun jokaisen suomalaisen tajuntaan. Vilppi kuorrutettiin vilpillä. Yleisesti oikeaksi ja vääräksi käsitetystä sallitut poikkeukset urheilussa tekevät eettisistä pohdinnoista toisinaan vaikeita. Keskustelu urheilijoiden alkoholinkäytöstä vilkastui Matti Nykäsen edesottamusten vuoksi. Dopingia tärkeämpiä eettisiä kysymyksiä ovat seksuaalinen häirintä, suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin ja eri kulttuuritaustaisten urheilijoiden asema.. Palkkiona Tamminen sai kultamitalin kotimaassa, kuitenkin ilman urheilujohtajien lupaamaan julkista tunnustusta. Oli koettu katastrofaalisen häpeän hetkiä. Häpeä mistä. Oman lisänsä alkoholikeskusteluun toivat 1990-luvulla mestaruuksiaan hyvin kosteasti juhlineet jääkiekkojoukkueet. Suomi omaksui amatööriurheilun pakosta, ei suurella innolla. Toisen maailmansodan aikana keinovalikoima laajeni piristeillä. Painija Taavi Tamminen hävisi Antwerpenin olympiakisoissa ottelunsa 67,5 kilon sarjassa Emil Väreelle tahallaan, jotta Suomi sai varmasti kaksoisvoiton. Suomalaiset huippuyleisurheilijat saivat tuntuvia palkkioita 1920–30-luvuilla, eivätkä parhaat painijat ja hiihtäjätkään jääneet osattomiksi. Pian nousi uusia esiin kysymyksiä. Julkiammattilaisuuden rajoittaminen toi edes pientä kilpailuetua mitalitilastoissa alas valuvalle Suomelle. Dramaattinen tapahtumasarja antoi aineksia suomalaisuuden uudelleenarviointiin, jossa varsinainen eettinen keskustelu hautautui paheksunnan ja tyrmistyksen alle. Ja mahdollisia tunnontuskia lievensi ”tieto” siitä, että muutkin käyttävät. Pervitinin nappaaminen hiihtokilpailuiden aikana ei sodan käyneistä, kuolemanvaarassa olleista miehistä ollut iso rike
Samalla perinteisempi puhe liikunnan ja urheilun kasvatuksellisuudesta on painunut takaalalle. Mikäli näin tapahtuisi, niin nuorten doping kiellettäisiin mitä todennäköisimmin, mutta houkutus käyttää suosituskykyä tai harjoituskestävyyttä parantavia aineita olisi suuri nuoruusvuosinakin. Urheilu edustaa hyvää ja voi oikeuttaa tällä olemassaoloaan. Ohjatun liikunnan tarjoama vastapaino pelaamiselle ja ruutuajalle on korostunut. Pitkään vallalla oli karu ja sukupuolittunut kasvatuksellisuus: pojista tehtiin miehiä urheilun kovassa koulussa ja tytöistä naisia voimistellen. On saatu uusi tulkinta ”hyvästä” ja ”huonosta” vapaa-ajanvietosta.. Eettisesti arveluttavaa on se, että tyttöjen ja naisten liikunta jää edelleen voimavaroja jaettaessa usein miesten ja poikien urheilun jyräämäksi. Seurasta toiseen siirtyvät urheilijat näyttäytyvät kauppatavarana, jonka arvo mitataan palkkasummissa. On myös hyvä kysyä, mihin liikunta ja etenkin kilpaja huippu-urheilu kasvattavat urheilijaa. Etenkin joukkuelajien oletetaan olevan itsessään kasvatuksellisia. Oikean ja väärän raja on periaatteessa helppo piirtää dopingissa. JOUKO KOKKONEN, FT Toimituspäällikkö Itsenäisyys100.fi Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Ohjatun liikunnan tarjoama vastapaino pelaamiselle ja ruutuajalle on korostunut. Sopupelit ovat jatkuva uhka etenkin jalkapallosarjoissa kansainvälisen vedonlyönnin vuoksi. Voi kysyä, millaista ihmiskäsitystä tämä ruokkii. Myös markkinatalous vaikuttaa yhä enemmän urheiluun. Elävä elämä on kuitenkin osoittanut, että näin ei ole. Kansallisen tason kilpaurheilussa dopingia tärkeämpiä eettisiä kysymyksiä ovat seksuaalinen häirintä, suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin ja eri kulttuuritaustaisten urheilijoiden asema. On saatu uusi tulkinta ”hyvästä” ja ”huonosta” vapaa-ajanvietosta. Edelleen liikunnan harrastaminen on sukupuolittunutta lajeit tain. Doping ei poistuisi eettisenä kysymyksenä, vaikka sen käyttö vapautettaisiin. Huikeat palkat johdattavat pohtimaan myös mikä on kohtuullista. Myös päihteiden käyttö on edelleen ajankohtainen asia. Toisaalta eettinen keskustelu on joukkueiden toiminnan kautta siirtynyt harrastamisen arkeen. Parhaimmillaan vanhemmat luovat yhdessä lasten kanssa joukkueen toimintakulttuuriin sopivat yhteiset pelisäännöt, joihin jokainen sitoutuu. Ihmisen arvo voidaan mitata rahassa ainakin pelaajasiirroissa. 50 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 etiikasta mielletään yhä doping-keskusteluksi
UKK-Instituutin Terveysliikuntapäivillä kuultiin sairaanhoitopiirien ja järjestöjen kehittämiä malleja liikuntaneuvonnan ja elintapaohjauksen toteuttamiseksi. Molemmissa todettiin aiheen kompleksisuus ja haastavuus. Vesote eli ”Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaalija terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti” on monen eri toimijan voimin toteutettu laaja hanke, jota UKK-Instituutti hallinnoi ja STM rahoittaa. L iikunnan edistäminen ja liikuntaneuvonta ovat olleet syksyn aikana tapetilla kahdessa seminaarissa. Molemmissa tilaisuuksissa oli luonnollisesti esillä myös poliittinen länsimetromme eli sosiaalija terveydenhuollon uudistus, SOTE. Vesotella tavoitellaan hyvän ravitsemuksen Tietoa liikunnan hyödyistä on kertynyt huomattavasti, ihmisen liikkeelle saamisesta vähemmän.. Länsimetro on saatu onnistuneesti liikkeelle. Terveysliikuntapäivillä käsiteltiin monipuolisesti Vesotehanketta. Ja näinhän sen kuuluukin olla, kun uutta kehitellään. Porukkaa ei yksinkertaisesti ole helppo saada liikkeelle, vaikka kyllä asian eteen töitä tehdään. Liikuntatieteellisen Seuran Liikuntalääketieteen päivillä liikunnan edistämiseen pureuduttiin enemmän teoreettisista näkökulmista. Kyse on yhdestä suurimmasta terveyteen ja hyvinvointiin liittyvästä aiheesta. Vaikka hallintoja toteutusmalleihin liittyy vielä epävarmuustekijöitä, uudistus nähdään liikuntaja terveyspuolella enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. 50 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 P O H D I T T U A Teksti: JOUNI KUIVALAINEN Passiivisuutta taklaamassa – yksin, kaksin ja yhteistyössä. Liikuntalääketieteen päivien kunniavieras rapakon takaa, emeritusprofessori Steven Blair esitteli vakuuttavan tutkimustietopohjan väitteelleen: Fyysinen passiivisuus on vuosisatamme pahin terveysuhka. Toivottavasti pian myös SOTE, joka saa kansan liikkumaan enemmän
Samoin hyvän ravitsemuksen, riittävän unen ja yleensä elintapojen kokonaisuus on nähtävä olennaisena fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen vaikuttavana tekijänä. Tutkittua tietoa liikunnan hyödyistä on kertynyt huomattavasti, ihmisen liikkeelle saamisesta vähemmän. LTS, UKK-Instituutti ja LIKES ovat päättäneet alkaa yhteistyössä kehittämään tapoja, joilla tutkijoita autetaan viestimään tutkimustuloksistaan. Sekin kertoo, kuinka monimutkaisen kokonaisuuden äärellä ollaan. 51 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 ja lääkkeettömän unen lisäksi kansalaisille enemmän liikettä ja vähemmän istumista. Kyselyiden mukaan yksi suurimmista esteistä liikunnan harrastamiselle on ajan puute. Liikuntaneuvonnan vaikuttavuuden arvioimiseksi mittareiden tulee olla luotettavia, mihin Vesotehankkeessa on kiitettävästi kiinnitetty huomiota. Liikuntaneuvonnan tehoa arvioidaan terveydenhuollossa ensimmäistä kertaa laajemmassa mittakaavassa UKK-Instituutin pitkään kehittämien kiihtyvyysmittareiden avulla, mikä tarkentaa olennaisesti liikunnan määrästä saatua informaatiota. Tähän yhteistyöhön ovat tervetulleita mukaan kaikki asian omaksensa kokevat. Kuinka tällainen ongelma taklataan, kun lisää tunteja vuorokauteen ei ole tarjolla. Objektiivisetkin mittarit tarvitsevat rinnalleen muita menetelmiä, jotta fyysisen aktiivisuuden kaikki ulottuvuudet saadaan huomioitua. Myös liikuntaneuvonnan malli on huolellisesti rakennettu, mikä antaa mahdollisuuden systemaattiseen seurantaan ja arviointiin. Liikuntalääketieteen päivien teemana oli liikunnan edistämisen monet ulottuvuudet. Mistä löytää motivaatio, jos liikunta ei tuokaan toivottuja terveysvaikutuksia. Miten tutkijoiden työn hedelmät sitten saadaan terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaisten sekä tiedon soveltajien käyttöön. Mukana olevat kymmenen eri sairaanhoitopiiriä kehittävät elintapaohjausta omista lähtökohdistaan, mutta esimerkiksi vaikuttavuuden arviointiin panostetaan erityisesti. Siinä missä Terveysliikuntapäivillä liikuttiin käytännön toteutusmalleissa, Liikuntalääketieteen päivät tarjosivat tieteellis-teoreettista pohjaa liikunnan edistämiselle. Tutkimustietoa on kertynyt, mutta useampikin esitys päättyi edelleen sanoihin: Lisää tutkimusta tarvitaan. Kotimainen terveysja liikuntatieteellinen tutkimus on korkeatasoista ja tarjoaa pelimerkkejä suomalaisten liikunnan edistämisen toteutukseen. Liikunnan edistämisen keinoja mietittäessä joudutaan ottamaan huomioon lukuisa määrä fysiologisia, psykologisia sekä sosiaalisia tekijöitä. Perimän ja epigenetiikan vaikutus liikunnan terveysvasteisiin voi olla merkittävä niin hyvässä kuin pahassa. JOUNI KUIVALAINEN Liikuntatieteen erityisasiantuntija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouni.kuivalainen@lts.fi
Ennen kuin mennään yksityiskohtiin aloitan kertomalla miten tähän päädyttiin. Tällaiseen seuraan ja valmennukseen pääseminen on kunnia. Saamme tämän tästä lukea suomalaisen jääkiekkoilijan siirtymisestä NHL:aan tai jalkapalloilijan pääsystä Valioliigan joukkueeseen, mutta kuinka usein kuulemme jonkun yleisurheilijan siirtyvän yleisurheilun ammattilaisvalmentajan valmennusryhmään Yhdysvaltoihin. 51 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: ROBERT PÄKK Amerikkalaisen yleisurheilun salaisuuksien jäljillä K uten jotkut lukijat jo ehkä tietävätkin suomalainen sprintteri on mukana erään kaikkein menestyksekkäimpiin kuuluvan yhdysvaltalaisen juoksuvalmentajan valmennusryhmässä vuodesta 2016 alkaen. Sitä se ei kuitenkaan ole. Lajia toki on sama, samoin että työtä tehdään kovaa. Lance Brauman johtaa vuodesta 2009 lähtien yhtiötä nimeltä Pure Athletics. Hanna-Maari Latvala on saavuttanut sellaista, mikä ei ole kovinkaan tavanomaista tai tyypillistä suomalaiselle yleisurheilijalle. Valmentaja Brauman pyörittää itse omaa harjoituskenttäänsä. Hän varmistaa, että välineet ovat kunnossa, portit avataan ja suljetaan ajallaan ja hän päättää kuka kulloinkin pääsee radalle harjoittelemaan. N Ä I N M A A I L M A L L A. Minulla on ollut ilo saattaa Hanna-Maari ja Lance Brauman yhteen ja seurata valmentaja Braumanin työskentelyä viimeisen puolentoista vuoden ajan. Millaista se sitten on. Se on enemmän kuin mitä Suomi on saavuttanut yleisurheilussa 2000-luvulla yhteensä. Ei siis yliopistojoukkueeseen vaan aikuisten ammattilaisvalmennusryhmään. Silti kaikki on erilaista ja kiinnostavalla tavalla. Kuulostaako karulta. Se on erilaista. Lisäksi hän on valmentanut USA:n 100 metrin ennätysajan juossutta ja maailman toiseksi nopeinta ihmistä – Tyson Gayta. Järjestely antaa hänelle mahdollisuuden rakentaa valmennettavilleen täydelliset harjoitteluolosuhteet. Siitä kerron nyt seuraavassa. Urheilijoiden valmentamisen, harjoitusohjelmien laatimisen ja niiden päivittäisen seuraamisen ohella hän vastaa myös koko kentästä. Ammattivalmentajauransa aikana hän on valmentanut 50 aikuisten arvokisamitalia sprinttilajeissa. Kyseinen urheilija on Hanna-Maari Latvala ja nimekäs valmentaja Lance Brauman
Nähdäkseni kyse on niiden kaikkien yhdistelmästä. Pidän sitä hyvänä asiana ja myös Hanna-Maari näyttää nauttivan tilanteesta. Yhdysvaltalainen järjestelmä tukee kasvua, kehittymistä ja urheilijan omakohtaista vastuuta. Päkk on entinen kilpahiihtäjä. Ammattimaisuus edellyttää tätä. Juurta jaksain selittämisen sijaan keskiössä ovat yksikertaiset selvitykset ja tekemällä oppiminen. Tämä on yleistä maissa, joissa kanssakäymisessä käytettyyn kieleen kiinnitetään huomioita. Hanna-Maarin tasoistenkin urheilijoiden on usein mukauduttava moniin aikatauluihin ja jaettava ’työpaikkansa’ ja ’työvälineensä’ muitten kanssa. Tämä ei ainakaan meidän kokemamme perusteella päde. Ammattilaisuus tarkoittaa kovaa työtä ja panostamista. Yhdysvallat on suuri ja monitahoinen kokonaisuus. En toki ole niin sinisilmäinen, etten ymmärtäisi talouden vaikutusta olosuhteisiin. Kirjoittaja on valmistunut tuplamaisteriksi (Sport and Exercise Psychology ja Sport Management and Health Promotion) Jyväskylän yliopistosta liikuntatieteiden laitokselta.. Ympäristöstä, jossa voi keskittyä täysin tehtäväänsä, kokeneen ja ammattimaisen valmentajan antaessa objektiivista palautetta helposti ymmärrettävässä muodossa. On tärkeätä korostaa, että meritoituneet valmentajat eivät myöskään tee ‘ yhdenkoon harjoitussuunnitelmia’, jotka sopivat kaikille. Naisten ja miesten 100 metrin mestaruuksien voittajat harjoittelevat ja käytännössä asuvat Clermontissa Floridassa. Yhdysvaltalaisessa järjestelmässä harjoitusajat, -paikat ja harjoitusten sisällöt ovat kokonaisuudessaan valmentajan johdossa. Pikajuoksun vaikeimmat asiat voidaan saattaa helposti ymmärrettäviksi. Mikä olisi lopputulos. ROBERT PÄKK, LitM Urheilupsykologian asiantuntija, yrittäjä Smart Performance Oy Sähköposti: robert.pakk@gmail.com Kirjoittaja on psyykkisen valmennuksen asiantuntija ja valmentaja. Tärkeimmät päätökset – kuten esimerkiksi riittävästä unesta, oikeasta ja riittävästä ravitsemuksesta huolehtiminen ja mille asioille sanoo ei – tehdään lopulta kuitenkin kenttien ulkopuolella. Kilpailuilla ja toimintapäivillä rahoitetaan sitä, että omat valmennettavat voivat käyttää rataa aina tarvittaessa ja läpi vuoden. Ei ole tarvetta neuvotella siitä, kenen vuoro kulloinkin on olla radalla tai mistä saa harjoitteluvälineitä. Yhdelläkään niistä ei ole järjestettyä fysioterapiaa tai hierontaa kentällä tai sen ulkopuolella. Amerikan englanti on selkeää. Entä itse harjoittelu. Työ saataisiin kenties juuri ja juuri tehtyä. Hän on opiskellut psykologiaa Fairbanksin ja Tarton yliopistoissa. Eli kyllä täällä pakko on jotain osata tehdä oikein. Juoksun yleiset periaatteet pätevät kaikkiin, mutta kun kyse on kunkin erityisestä tekemisestä, jokaisella on vapaus tehdä sitä, minkä kokevat tarpeelliseksi. Aloittelevan urheilijan asenteella ammattimaisessa valmennuksessa ei pärjäisi. Clermont/Orlandon alueella on noin viisi yleisurheilun ammattivalmennusryhmää. Myöhästymisiä ei sallita eikä valmentajaa sinutella. Tilanne on vähän samanlainen kuin jos maan parhaitten yrittäjien olisi tehtävä töitä yleisissä kirjastoissa olevilla tietokonepäätteillä. Millainen sitten olisi paras järjestelmä. Hän asuu vaimonsa Hanna-Maari Latvalan kanssa osan vuodesta Clermontissa USA:ssa. Myyttejä. Sen tapainen mikromanagerointi hoituu automaattisesti. Ehkä kyse on vain omasta kokemuksestani, ehkä siitä ettei yleisurheilu ole yhtä ”ammattimaista” kuin joidenkin lajien liigat USA:ssa, mutta niin ei ole. Vaikea sanoa, mutta viimeisissä yleisurheilun MM-kisoissa Yhdysvallat johti mitalitaulukkoa kymmenellä kullalla, 11 hopealla ja yhdeksällä prossilla. Toinen myytti on, että ammattilaisjärjestelmässä kaikki on organisoitu valmiiksi urheilijaa varten. On urheilija omalla vastuulla hankkia tarvittava hoito ja pitää huoli siitä, että hän on valmis harjoituksiin seuraavana päivänä. Urheilijat seuraavat omia tarpeitaan jopa enemmän kuin mitä näin Suomessa. Se on hyvä kieli johtaa, opettaa urheilijoita ja selvittää monimutkaisia asioita selkein termein, mikä osaltaan nopeuttaa oppimista. Kun urheilijat Suomessa tapaavat kysyä valmentajiltaan melkein joka liikkeestään USA:ssa he saavat kuulla vain avainasiat siitä, minkä parissa heidän tulee tehdä töitä itsenäisesti. Rutiini ja kunnioitus ovat jokaisen harjoituspäivän kaksi vahvinta piirrettä. Kyse on ehkä kielestä, ehkä valmennusosaamisesta ja kokemuksesta, kenties ympäristöstä. On hyvä pitää mielessä, että tämäkin 50:n arvokisamitalin valmentaja järjestää koko syysja talvikauden lasten ja nuorten valmennuspäiviä ja kilpailuja ja viettää radalla 12-tuntisia päiviä – aina ovien avaamisesta niitten sulkemiseen asti. Suomessa näin ei aina ole. He voivat luotsata urheilijaansa ihanteellisissa olosuhteissa ilman ulkopuolisia keskeytyksiä. Urheilijat liittyvät valmennustiimeihin, joilla on käytössään omat juoksuradat ja valmennettavat saavat siten parhaat olosuhteet harjoittelulle – parhaaseen aikaan päivästä, parhaassa säässä ja parhailla varusteilla. Usein ajatellaan, että kaikkien yleisurheilijoiden kohtelussa pätee sama – jos pysyt hengissä menestyt – ellet – kukaan ei halua kuulla sinusta. 52 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Niin hassulta kuin se saattaa kuulostaakin, juuri tästä yhdysvaltaisessa yleisurheilussa on pitkälti kyse
Asuntopulan oloissa vuokralaisten saaminen ja valikoiminen oli helppoa. Antero Raevuorelta ilmestyi oma, varsin suuria vapauksia ottava tulkinta vuonna 1988. Docendo, 363 s. Virtapohja on itse todennut (Tiedetoimittaja 2/2017) ”kirjan nimen ’Mies josta tehtiin patsas’ kertovan siitä, että kirjoitin miehestä, jonka pään sisään en lopultakaan päässyt”. Nurmi osoitti myös huomiota vuonna 1929 Suomessa vierailleelle mustaihoiselle pikajuoksijalle Eddie Tolanille, jota hänen joukkuetoverinsa syrjivät. Myös suhde Ruotsiin ja ruotsalaisiin terävöityy. Hänellä oli myös pitkäaikaisia ystäviä. Virtapohja on kääntänyt kaikki löytämänsä kivet Nurmen juoksijanpolulta ja urheilu-uran jälkeiseltä elontieltä. Erkki Vettenniemi on ansiokkaasti koonnut Nurmen kirjoituksia vuonna 2010. Nurmi aloitti liiketoimintansa vaatetusliikkeestä ja laajensi sitä talonrakennukseen. Hänellä oli suosikkitoimittajansa ja tarvittaessa hän kirjoitti itse. Puolijulkisessa salaammattilaisuudessa oli riskinsä, jotka toteutuivat vuonna 1932. Pieni laskuvirhe Virtapohjalle on sattunut Nurmen vuoden 1964 matkasta kerrottaessa. Uusia kilpailukuvauksia ja tuloksia sekä tunnelmapaloja on löytynyt. Grynderinä Nurmi kykeni toteuttamaan rakennushankkeensa hyvin. Mies, josta tehtiin patsas. Nurmen huippuvuosina urheilijan oli mahdollista säädellä julkisuuden määrää. Vettenniemi on myös esittänyt oman tulkintansa Nurmen henkisestä perinnöstä Suomen Urheiluhistoriallisen Seuran (SUHS) vuosikirjassa vuonna 2015. Itsepäisyys ja sitkeys suuntautuivat kohti päämäärää. Virtapohja tuo lisiä muun muassa Nurmen kuvaan valmentajana 1930-luvulla. Nurmen elämänkerta liikkuu Virtapohjan kertomana tasaisen varmasti. Osasyynä oli Merimiesunioni ja sen tiukkaotteinen puheenjohtaja Niilo Wälläri, joka puuttui tiukasti ulkomaisen työvoiman käyttöön Nurmen pienvarustamossa. Paavo Nurmen ennätykset, maine ja perintö. Nurmelle ei jäänyt kaunaa länsinaapuria kohtaan siitä, että ruotsalaisilla urheilujohtajilla oli merkittävä osuus hänen julistamisessaan ammattilaiseksi. Nurmi esiintyi yhdysvaltalaisessa tv-elokuvassa ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1948, mikä Virtapohjalta on jäänyt huomaamatta. Nurmen lyhyeksi jääneen avioliiton selittäjäksi löytyy puolisoiden ilmiselvä sopimattomuus toisilleen. Ilmeisesti Nurmella olisi ollut halua valmentaa myös sotien jälkeen, mutta hän joutui sivuun. Merkkipäivän kunniaksi Nurmi-kirjallisuuden sarja täydentyi FT Kalle Virtapohjan tulkinnalla Nurmen elämänvaiheista. Runsaan aineiston pohjalta olisi ollut aineksia paikoin myös rohkeampiin tulkintoihin. Hänestä piirtyy Virtapohjan aineiston perusteella pikemminkin aikakautensa (länsi)suomalaisen miehen kuva. Kaila kirjoitti Nurmen elämäkerran jo vuonna 1925. Oman myyttinsä rakentaja Elämäkerta tarjoaa hyviä väläyksiä arki semmasta Nurmesta. Summa vastasi työmiehen viiden vuoden palkkaa. Nurmi menetti amatöörioikeutensa, eikä päässyt Los Angelesin olympiamaratonille. Kyvystä keskittyä ja sulkea häiriötekijöitä ulkopuolelle on urheilijalle hyötyä. Toivo T. Pään sisään ei toisaalta ole tarpeen päästäkään esittääkseen tulkintoja. Paavo Karikon ja Mauno Kosken teos valmistui vuonna 1965, ja ilmestyi muokattuna uudelleen kymmenen vuotta myöhemmin. Yllättävän vähälle huomiolle jää Nurmen suomalaisurheilijoille kilpailuvuosinaan antama tuki.. Hannu Itkonen ja Seppo Knuuttila käsittelivät Nurmimyytti SUHS:n julkaisussa 1998. 53 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 L U E T T U A Teksti: JOUKO KOKKONEN MIES, JOSTA TEHTIIN PATSAS Kalle Virtapohja. Johtajana Nurmi oli aikansa kasvatti – usein kova ja kaukainen. Virtapohja tuo esille sen, miten Nurmi rakensi tulevaisuuttaan juoksijana saamiensa tulojen varaan. Hän ryhtyi myös laivanvarustajaksi 1950-luvulla, mutta joutui kokemaan, ettei kaikki mihin hän tarttuu, muutu lisämarkoiksi. Syystä tai toisesta Virtapohjalta ovat jääneet noteeraamatta Nurmen ja Ville Ritolan Suomen Olympiakomitealta Pariisin olympiakisojen jälkeen saamat 75 000 markan ”sponsoripalkkiot”. Tämä näkyy tekstissä toisinaan turhina tuntuvina pohdintoina siitä, miltä Paavosta mahtoi tuntua tai mitä hän mahdollisesti ajatteli. Yllättävän vähälle huomiolle jää Nurmen suomalaisurheilijoille kilpailuvuosinaan antama tuki. Aikaisemmin Nurmesta on ilmestynyt useita elämäkertoja. kesäkuuta 2017 kuluneeksi 120 vuotta. Nurmi oli Sibeliuksen ja Mannerheimin ohella sotien välisen ajan tunnetuin suomalainen. Nurmi olikin 1920-luvulta 1960-luvulle saakka julkisuuden hahmo Yhdysvalloissa, jossa hän kävi yhteensä seitsemän kertaa. Täysi erakko ei olisi näihin esiintymisiin suostunut. Lauttasaaressa asuessaan Nurmi ulkoilutti aamuisin koiraansa ja tervehti tuttaviaan aamulenkeillään. Sitä leimaa tietynlainen varovainen perusote. Oliko Nurmi luonteeltaan niin poikkeuksellisen vaikea kuin elämäkerroissa kerta toisensa jälkeen väitetään. Virtapohjalta P aavo Nurmen syntymästä tuli 13. Ei Nurmen ikätoveri Alvar Aaltokaan ollut ihmisenä helppo. Hän oli myös vuonna 1963 tv-show´n vieraana. Se oli jo Nurmen viides, ei neljäs. Hän oli myös valmis valmentamaan ruotsalaisurheilijoita. Isänäkään Nurmi ei ollut kotonaan
54 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 jää vähälle huomiolle Nurmen ilmiselvä oma halu ja taito rakentaa omaa myyttiään. Vastaavasti Virtapohja kertoo laajasti kilpailumatkasta Ranskaan. Tässä hän vertautuu sekä Mannerheimiin ja Sibeliukseen. Uudelle Nurmi-elämäkerralle on tilausta, vaikka suurjuoksijan muisto alkaa osin haalistua kansallisessa sankarigalleriassa. Martti Jukolan merkitys Nurmimyytin luojana ja vahvistajana oli vahva. Tässä mielessä muistuttaa Aku Louhimiehen tulkintaa Tuntemattomasta sotilaasta. Aivan elämänsä loppuvuosina Nurmi sairasteli ja katkeroitui. Hän eli kuitenkin huomattavasti pitemmän elämän kuin suurin osa vuonna 1897 syntyneistä pojista. Vettenniemi näkee Nurmen esittämän purevan huippu-urheilukritiikin kuvaavaan Nurmen ajattelua. Lauri Pihkala Nurmen vastavoimana edesauttoi myytin kasvua. Virtapohja olisi voinut peilata juoksijan testamenttia Vettenniemen esittämään tulkintaan, jonka mukaan Nurmen koko elämää on katsottava hänen viimeisten vuosiensa aikana esittämien lausuntojen valossa. Virtapohjan teos on kattava ja varman päälle laadittu elämäkerta suurjuoksijan urasta. Berliinissä Nurmi oli suomalaisten kestävyysjuoksijoiden valmentaja, mutta myös saksalaisten seuraama juoksijatähti. Oliko Pihkala myös tyytymätön siihen, ettei Nurmi suostunut asettumaan hänen ihanne-Suomensa keulakuvaksi. Virtapohja vihjaa Marjatta Väänäsen suulla siihen, että Nurmen oli vaikea hyväksyä fyysinen raihnaisuutensa. Tietyt Nurmi-kuvan kannalta mahdollisesti ongelmalliset kohdat kirjoittaja sivuuttaa nopeasti. Urheilusuhde oli toisenlainen niin kauan kuin Nurmi kykeni harrastamaan liikuntaa itse. Suurjuoksijan elämäntarina tuo esille satavuotiaan Suomen kehitysvaiheita ja Nurmen roolin Suomi-kuvan rakentajana kotona ja vieraissa. Kolmen myyttisen hahmon vertailu olisi tuonut syvyyttä tekstiin. JOUKO KOKKONEN, FT Toimituspäällikkö Itsenäisyys100.fi Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi. Sekään ei haasta liikaa Edvin Laineen pitkälti kanonisoitua tulkintaa, mutta on sujuva kokonaisesitys hyvin monelle tutusta aiheesta
Itsenäisyyden alkuvuosilta hetkiä on mukana vähemmän, vaikka kansakuntaa laajalti värisyttäneitä menestyksiä oli jopa enemmän kuin viime aikoina. Urheiluhistorian tuntijat Juha Kanerva ja Vesa Tikander ovat valinneet itsenäisen Suomen sata suurta urheiluhetkeä. Kaikkiin hetkiin laajempia viittauksia ei ole sisällytetty, jos se ei ole ollut luontevaa. Tekijät S uomen valtiollisen itsenäisyyden satavuotisjuhlien kunniaksi on tehty runsaasti satateemaisia kirjoja ja internetjulkaisuja. tammikuuta 1918, kun kiväärit jo paukkuivat kaupungissa. Sata hetkeä ei oikeastaan aivan pidäkään kutiaan. Jokaiselta vuodelta ei ole mukana tarinaa. Mukana ovat myös ammunnan MM-kilpailut vuonna 1937, jotka olivat suurin ennen toista maailmansotaa Suomessa järjestetty urheilutapahtuma. Tällä parivaljakolla riittää.. Toiset vuodet ovat urheilussa tiheämpiä kuin toiset. Juha Miedon vuonna 1974 puusuksilla hiihtämän MM-hopean kautta avautuu näkymä välinekehittelyyn ja sala-ammattilaisuuteen. He avaavat jokaisessa kertomuksessa näkymiä tapahtuma-ajan urheiluun laajemminkin. Silloin tällöin tekstiä maustavat viittaukset kaunokirjallisuuteen. Ratkaisu on ymmärrettävä. Fitra, 224 sivua. Vuoden 1918 tarinaksi valittu Saksan Itämeren divisioonan sotilaiden ja ruotsalaisvapaaehtoisten välinen jalkapallo-ottelu kertoo, miten urheilu pyrkii esiin äärimmäisissäkin oloissa. Aasinsilta on pitkä ja hutera. Yhtä lailla olisi voinut kertoa jääpalloottelusta Viipurin Salakkalahdella 23. Yksikätisen sotainvalidin Albin Anderssonin SM-kulta maantiepyöräilyssä vuonna 1944 on ajankuvaa osuvimmillaan. Hetkistä ”Suosikkiselostaja pirtutrokarina” luiskahtaa otsikkona eniten asian viereen. Ei ole syytä epäillä, etteikö tarinoita olisi valittu tarkoin harkiten. Eläintarhan ajoista vuonna 1932 kertovan tekstin lopussa kerrotaan selostaja Martti Jukolan kieltolakirikoksesta vuodelta 1925. Seuraava hetki vuodelta 1934 suomalaisyleisurheilijoiden Brasilianmatkasta on oivallinen. 54 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 L U E T T U A Teksti: JOUKO KOKKONEN HAVUJA PERKELE! VALOTTAVIA VÄLÄYK SIÄ URHEILU HISTORIASTA Juha Kanerva & Vesa Tikander: Havuja perkele! 100 suomalaista urheiluhetkeä. Monet väläykset kertovat myös aikakautensa suomalaisesta yhteiskunnasta. Monien huippuhetkien kautta avautuu näkymiä toisiinkin hetkiin. Asiatekstissä moiset ovat lähinnä myötähäpeää herättäviä, jos osaaminen ei riitä. Karhu tarjosi Miedolle 360 000 markkaa, mutta Fischer löi tämänkin tarjouksen. Urheilukulttuurin ymmärryksemme rakentuu sittenkin oman muistimme rajoissa. Se kertoo sinivalkoisten urheilutähtien herättämästä kiinnostuksesta. Tekijöiden laaja urheiluhistoriallinen tietämys on mahdollistanut erilaisten asioiden yhdistelyn
Eduskunta hyväksyi tuolloin senaatin siihenastiset toimet itsenäisyysasiassa. Perustellusti, sillä Rooman kisojen alla maan korkein valta pani arvovaltansa peliin, mutta hävisi. Suomalaisista suurjuoksijoista voittoon on yltänyt vain Hannes Kolehmainen. Lyhyen lehtiartikkelin mittainen lähestymistapa toimii. Maratonin olympiavoitto jäi Paavo Nurmen tavoin Viréniltä saavuttamatta. 55 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 ovat selvästi halunneet välttää joitakin ilmeisimpiä hetkiä. Urheiluun oleellisesti kuuluvat tunne ja ilo välittyvät. Lopuksi pieni täsmennys. Kuvat tuovat esiin urheilun visuaalisen ilmeen muuttumisen. Joitakin valintoja voi silti miettiä. Kiintoisin on vuoden 1980 olympiaturnauksen kuvaus. Toisin kuin esipuheessa mainitaan, eduskunta ei julistanut Suomea itsenäiseksi 6.12.1917. Mukana ovat muun muassa moottoriurheilu, painonnosto, käsipallo, kehonrakennus ja kumparelasku. Vaikka hetkien kirjo ulottuu menestyksistä pettymyksiin, niin Kanerva ja Tikander näyttävät sittenkin enemmän suomalaisen urheilun päiväpuolta. Viittauksia suomalaisen urheilun järjestökiemuroihin ei juuri löydy. Kuvat korostavat tätä. Keski-ikäiselle ja vanhemmalle luki jalle tarinat tuovat mieleen kymmenittäin muistoja ja tunnetiloja: nyrkkeilijä Tarmo Uusivirran surullinen tarina, Kuusysin Eurocupmenestys jalkapallossa vuonna 1986 ja Kalle Palanderin yllättävä MMkulta pujottelussa vuonna 1999. Lahden vuoden 2001 musta hetki olisi kuulunut kirjaan, niin vahvasti se on vaikuttanut suomalaiseen urheiluelämään. Kaikki tekstit ovat sujuvaa ja viihdyttävää kerrontaa. Kabinettien hetket eivät taipuisikaan helposti suurta yleisöä kiinnostavaksi kirjaksi. Tätä kautta eduskunta vahvisti senaatin 4.12.1917 eduskunnalle tiedonantona annetun itsenäisyysjulistuksen. Lasse Virénin osalta voi pohtia, olisiko kirjaan sopinut aiheeksi Montrealin tai Moskovan olympiamaraton. Suomalaisesta jääkiekosta piirtyy kiintoisa kaari: ensimmäinen MMkisaedustus vuonna 1939, ensimmäiset Suomessa järjestetyt MM-kisat vuonna 1965, maailmanmestaruus vuonna 1995 ja olympiapronssi 2014. Vuotta 2001 edustaa Sami Hyypiä. Siellä täällä välähtää pieni sarkastinen huomio, joka ei kuitenkaan saa lukijaa provosoitumaan. Menestyksiä, pettymyksiä ynnä muistoja ja tunnetiloja Kirja kertoo, miten urheilun kirjo on sadan vuoden aikana laajentunut. Urheiluhistoriaa vähän enemmänkin harrastaneelle tipahtaa silloin tällöin pieniä tiedonjyväsiä. JOUKO KOKKONEN, FT Toimituspäällikkö Itsenäisyys100.fi Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi. Niissä näkyy mitaleita, tuuletuksia ja keskittyneitä ilmeitä. Kolmannessa USA kiri ohi. Olympiakullan saadakseen Neuvostoliiton voittaneen Yhdysvaltojen oli voitettava Suomi, joka johti ottelua kahden erän jälkeen. Joukkue voitti Kanadan ja piti tiukalla niin Neuvostoliittoa, Ruotsia kuin Yhdysvaltoja. Pujottelukultaa ihmettelin veljeni kanssa Viru-hotellissa Tarton hiihtomaratonin jälkitunnelmissa. Hetket palauttavat myös muita muistoja mieleen. Suomi oli lähempänä huippua kuin muistammekaan. Vuoden 1960 olympiavalinnat ja Kekkonen ovat mukana
Tutkimus selvitti, missä iässä he olivat päässeet seurojen ja lajiliittojen talenttitoiminnan pariin. Tutkijat päätyvätkin painottamaan urheilijakehityksessä seuratason valmennusohjelmien laatua. European Sport Management Quarterly 17 (5), 590?609, DOI: 10.1080/16184742.2017.1324503.. LÄHDE: De Bosscher, V. Kansainvälisesti menestyneet urheilijat olivat tulleet talenttitoiminnan piiriin hieman aiemmin kuin kansallisen tason urheilijat. Myöhäisimmillään talenttitoiminnot alkoivat painissa, triatlonissa ja kelkkailussa, noin 18?20 vuoden iässä. 55 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a Teksti: OUTI AARRESOLA Urheilijakehityksessä huomio seuratasolle T uore tutkimus osoittaa seuratason toiminnan olevan varsin pitkään ensisijaista urhei lijakehityksen tukemisessa. & De Rycke, J. Talent development programmes: a retrospective analysis of the age and support services for talented athletes in 15 nations. Urheiluseuran tasolla talenttitoiminta oli alkanut keskimäärin 15,6 vuoden iässä, lajiliittotasolla 17,0 vuoden iässä. Tällä tavoin voitaisiin myös välttää niitä lahjakkuuksien aikaisen identifioinnin heikkouksia, joita on jo aikaisemmissa tutkimuksissa tunnistettu. Urheilijat olivat ehtineet harjoitella keskimäärin kuusi ja puoli vuotta omaa lajiaan ennen lajiliittojen talenttitoimintoihin pääsyä. Talenttitoiminnot tarkoittivat yleisimmin harjoituskertojen ja -intensiteetin lisääntymistä, erillisryhmässä harjoittelua ja pääsyä kansainvälisiin kilpailuihin. Vaihtelu eri lajien välillä oli varsin suuri: Aikaisimmillaan talenttitoiminnot alkoivat 11?12 vuoden iässä tenniksessä, pöytätenniksessä ja voimistelussa. Tutkijat De Bosscher ja De Rycke tarkastelivat tutkimuksessaan 2041 huippu-urheilijaa 15 eri maasta. Lisäksi tarkasteltiin, miten yleisiä erilaiset talenttikäytännöt olivat. 2017
When do young adults stop practising a sport. Ensin mainitun tutkijat määrittelivät aiempaan tutkimukseen nojaten ylöspäin suuntautuvaksi, välineelliseksi tulosvastuuksi. An event history analysis on the impact of four major life events. Nuorten aikuisten elämänmuutokset riski urheiluharrastamiselle ja seurajäsenyydelle N uoreen aikuisuuteen liittyy monia mullistavia elämänvaiheita. Harrastamisvuosien määrän kasvaessa riski laski. Harrastusta ei siis enää muodostunut seurakontekstin ulkopuolelta. & Breedveld, K. Aineistona oli 3 540 hollantilaista, 18?35 vuotiasta nuorta aikuista. OUTI AARRESOLA, LitT Tutkija, urheilun yhteiskuntatieteet Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: outi.aarresola@kihu.fi. Niillä on merkitystä myös urheiluun osallistumiseen. K ansainvälisesti liikuntaja urheilujärjestöjen tulosvastuuajattelu on syntynyt osana julkisen hallinnon New Public Management -ideologiaa. Järjestöt ovat ottaneet julkisen palvelun tehtäviä hoitaakseen ja samalla tulleet yhä riippuvaisemmiksi valtionrahoituksesta. Käytännössä tällainenkin tulosvastuu ymmärrettiin järjestössä jäseninä olevien lajiliittojen, eli ensisijaisten organisaatioiden palvelemisena. Elämänmuutokset lisäävät paineita ajankäyttöön ja vaikuttavat siten todennäköisesti juuri urheiluseurassa harrastamiseen. 2017. Accountability in Nonprofit Governance: A Process-Based Study. DOI: 10.1177/1012690215619204. Sosiaalisen motivaation teorialla puolestaan selitettiin urheilusta saatuja sosiaalisia hyötyjä – tietyt hyödyt muuttuvat ja tulevat ehkä tarpeettomiksi, kun elämän sosiaalinen konteksti muuttuu. 56 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Järjestön tulosvastuu – rahoittajalle vai jäsenille. Järjestössä tunnistettiin tulos vastuu sekä rahoittajan että ”urheilun” suuntaan. International Review for the Sociology of Sport 52 (7), 858?874. Tutkijat selittivät harrastuneisuuden vähenemistä ajallisilla ja sosiaalisilla resursseilla. Työelämään siirtyminen sen sijaan vaikutti kielteisesti vain urheiluharrastamiseen yleensä, ei seurajäsenyyteen. LÄHDE: Tacon, R., Walters, G. DOI: 10.1177/0899764017691637. Strategian tekemistä pyrittiin käyttämään laajan tulosvastuun edistämiseen, mutta rahoittajan oletetut vaatimukset ohjasivat myös strategian sisältöjä. Tulos vastuun (accountability) kysymyksestä on tullut näissä nonprofit-organisaatioissa mutkikas: kenelle itse asiassa ollaan tulosvastuussa ja mikä toimintaa ohjaa. Jälkimmäinen oli ilmaisevaa, alaspäin suuntautuvaa tulosvastuuta, jonka tutkijat katsoivat myös laajentavan tulosvastuun ymmärtämistä. Tutkijat käyttivät tilastollista tapahtumahistoria-analyysiä (event history analysis) ja vertasivat muutoksen seurauksia samaan ikävaiheeseen ilman muutoksia. LÄHDE: Van Houten, J. & Cornforth C. Tutkimus tarjoaakin hyviä näkökulmia kaikille järjestötyön parissa toimiville. Tutkimus osoitti, että riski urheiluharrastamisen ja seurajäsenyyden loppumiseen kasvoivat lapsuudenkodista muuttamisen ja avotai avioliiton kohdalla. MA, Kraaykamp G. Lapsuusajan (8?12 vuotta) harrastamisen vaikutti harrastamisen pysyvyyteen myös aikuisiässä. Van Houtenin, Kraaykampin ja Breedveldin toteuttamassa tutkimuksessa tarkasteltiin työelämään siirtymisen, omaan kotiin muuttamisen, avotai avioliiton ja ensimmäisen lapsen syntymän vaikutusta urheiluharrastamiseen ja urheiluseurajäsenyyteen. Tutkijat kuvaavat mielenkiintoisesti myös tiedolla johtamisen ja tulosten mittaamisen arkisia haasteita. Riski kasvoi myös naisten kohdalla ensimmäisen lapsen syntymän aikaan, muttei miesten kohdalla. Esimerkiksi hallitusjäsenten tehtäväksi kyllä nähtiin järjestön johtaminen, mutta käytännöt ajoivat hallitusjäsenet taustaorganisaatioidensa edunvalvojiksi. Urheiluseurassa harrastavien kohdalla seurajäsenyyden loppuminen tarkoitti yleensä myös koko urheiluharrastuksen loppumista. Taconin, Waltersin ja Cornforthin tapaustutkimus tarkasteli englantilaista urheilujärjestöä, joka on vahvasti riippuvainen Sport Englandin jakamasta julkisesta rahoituksesta. 2017. Urheiluharrastaminen voi siis vaihtua uusissa elämänvaiheissa joko velvollisuuksien hoitamiseen tai sosiaalisesti tuottavampiin toimintoihin. Tutkimus perustui sekä havainnointiin että haastatteluihin ja paljasti monia järjestöjen johtamiseen ja hallitustyöskentelyyn liittyvä ristiriitaisuuksia. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly 46 (4), 685?704
Physical Education and Sport Pedagogy 22(5), 536–547. Elokuvissa välitettävä kuva vaikuttaa siihen, miten oppilaat suhtautuvat koululiikuntaan, mutta myös yleisesti koulumaailmassa ja yhteiskunnassa. Mikäli koululiikunta esitetään elokuvissa jatkuvasti paikkana, jossa oppilaat voivat loukkaantua tai tulla kiusatuksi, se voi vaikuttaa siihen, miten merkitykselliseksi (tai merkityksettömäksi) koululiikunta mielletään. Kaksi ryhmistä osallistui koeryhmään Nintendo wiin liikuntapeleihin (keilaus & tennis) ja kontrolliryhmällä oli tavallinen peliohjain ilman liikuntapeliä. Tutkijat järjestivät koeasetelman, jossa 30 lasta (7–12 vuotta, 15 poikaa, 15 tyttöä) osallistui mittauksiin, jossa mitattiin käsien reaktioaikaa ennen liikuntapelien pelaamista ja pelaamisen jälkeen. exergames) ovat lisääntyneet merkittävästi ja niiden on toivottu tuovan apua lasten ja nuorten vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen. 2017. Mittaukset osoittivat, ettei liikuntapelien pelaamisella ollut vastaavanlaista vaikutusta kuin harjoittelun seurauksena perinteisessä liikunnanopetuksessa. D., Cruickshank, V. Walton-Fisette kollegoineen (2017) halusivat selvittää millaisia asioita koululiikuntaan elokuvissa liitetään ja millaiseen asemaan koululiikunta elokuvissa asetetaan. Captured on film: a critical examination of representations of physical education at the movies. Lisäksi elokuvissa toistui varsin samankaltaisia koululiikunnan sisältöjä ja parhaimmiksi havaittuja käytäntöjä. LÄHDE: Pedersen, S. Kaikki koululiikuntakohtaukset litteroitiin sanamuotoon. L., Walteon-Fisette, T. Pelien uskotaan lisäävän pelaajien fyysistä aktiivisuutta ja energiankulutusta ja vähentävän passiivista ruutuaikaa. 57 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: KASPER SALIN Elokuvissa koululiikunnalla on ankea rooli luliikunnan monipuolisista tavoitteista ilmestyivät jo vuonna 1995, esittäytyy koululiikunta edelleen yksipuolisena, itseään toistavana ja lähinnä negatiivisen ilmapiirin oppiaineena. Koululiikunta ei tuottanut taidollista tai tiedollista oppimista tai fyysisen kunnon tai aktiivisuuden kehittymistä, vaan näyttäytyi lähinnä traumoja aiheuttavana oppiaineena. Vaikka liikuntapelit voivat liikuttaa lapsia ja lisätä energiankulutusta, ainakin toisteiseksi niillä ei näytä olevan vaikutusta liikuntataitojen oppimiseen. Videopelit sallivat suuremman virhemarginaalin toivottujen lopputulosten saavuttamiseksi, mikä puolestaan vaatii pelaajalta hitaampaa reagointia. Tutkimusryhmä kokosi 43 elokuvaa vuosilta 19392012. Vaikka NASPEn (National Association of Sport & Physical Education) ensimmäiset kansalliset standardit kouLiikuntapeleillä lisää fyysistä aktiivisuutta – entä taitoja. Physical Education and Sport Pedagogy, 22(3), 246–256.. Tutkijoiden mukaan selityksenä saattaa olla se, että perinteinen tapa liikunnan harrastamiselle vaatii enemmän neurologisia resursseja kuin videopelien vaatima pseudo-liike. Tärkeämpää olisikin huomioida koululiikunnan lukuisat positiiviset vaikutukset. Kohtaukset analysoitiin ja teemoiteltiin systemaattisesti. A., & Chase, L. J. F. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a M edialla on merkittävä vaikutus nuorisoon ja heidän käsityksiinsä ympäröivästä maailmasta. Caution regarding exergames: a skill acquisition perspective. LÄHDE: Walton-Fisette, J. V iime vuosien aikana erilaiset liikuntapelit (engl. 2017. Koehenkilöt jaettiin kolmeen eri peliryhmään. Elokuvan eri tyylilajit otettiin huomioon analyysia tehtäessä. Lisäksi tavallinen pallottelu vaatii useiden lihasten yhtäaikaista työskentelyä ja pallon liikkeiden variaatio on suurempi. Pedersen kollegoineen (2017) halusi selvittää, onko liikuntapelien kautta mahdollista oppia taitoja. J., Cooley, P. Elokuvien maailmasta löytyi kaksi pääteemaa koululiikunnan esittämiseen: (a) kiusaaminen liikuntatuntien aikana ja (b) maskuliinisuuden läsnäolo. Vaikka yli puolet elokuvista oli valmistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, niiden välittämä kuva oli peräisin enemmänkin 1970ja 1980-luvun koululiikunnasta
Laitteita hankittaessa on helppokäyttöisyyden lisäksi tärkeintä pohtia, mitä lisäarvoa ne tuovat ja millaisia kannustimia ne luovat oppilaille. Oppilaat oppivat tiedostamaan 10 000 askeleen tavoitemäärän ja ymmärsivät sen merkityksen terveyden kannalta. Tulokset osoittivat, että rannekkeet kannustivat lisäämään fyysistä aktiivisuutta 1) kertomalla askelten ja poltettujen kaloreiden määrät ja 2) kavereiden keskinäisen tulosten vertailun kautta. Empiirinen näyttö nuorten kokemuksista näiden laitteiden käytöstä on edelleen vähäistä. Young people’s uses of wearable healthy lifestyle technologies; surveillance, self-surveillance and resistance. Askeleita mittaavalla laitteella ei koettu olevan koulutuksellista hyötyä. Osallistujat olivat kahdesta brittiläisestä koulusta. A., Kerner, C., Quennerstedt, M. Osa oppilaista koki myös laitteen epätarkkuuden turhauttavana. Doi: 10.1080/13573322.2017.1375907 KASPER SALIN, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.salin@jyu.fi T erveellisiä elämäntapoja tukeva digitaalinen teknologia, kuten erilaiset sovellukset, liikuntapelit ja älyrannekkeet ovat ilmestyneet myös koululiikuntaan. LÄHDE: Goodyear, V. Suomessa koulut pohtivat erilaisten teknologisten laitteiden hankintaa koululiikunnan tueksi tai liikkeen lisäämiseksi koulupäivän aikana. Goodyear kollegoineen (2017) halusi selvittää Fitbit-rannekkeen ja siihen liittyvän mobiilisovelluksen käyttöä 13–14-vuotiailla nuorilla (53 tyttöä, 47 poikaa). Sport, Physical Education and Society, 1–14. 58 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Älyrannekkeet ja -sovellukset koulun liikunnallistamisessa kielteisiäkin tuntemuksia ja huonoa omaatuntoa. Positiiviset tulokset eivät kuitenkaan olleet pitkäkestoisia, sillä muutaman viikon jälkeen laitteen motivoiva vaikutus hävisi. Tämän lisäksi laite herätti
Tutkijat ehdottivat, että kohdistettujen interventioiden tarkkuutta ja vaikuttavuutta voitaisiin parantaa tutkimalla tietyn tyyppisten fyysisen aktiivisuuden interventioiden vaikutusta vanhempien ihmisten sosiaaliseen terveyteen. On siis mahdollista, että myös fyysisen aktiivisuuden interventioiden psykososiaaliset vaikutukset saattavat olla huomattavammat tietyissä haavoittuvissa kohderyhmissä. Vain yhdessä tutkimuksessa kohderyhmänä olivat erityisesti yksinäiset tai sosiaalisesti eristäytyneet ihmiset. Systemaattinen katsaus sisälsi 38 ja meta-analyysi 23 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Meta-analyysi osoitti, että fyysisen aktiivisuuden interventioilla oli positiivisia vaikutuksia sosiaaliseen toimintaan, mutta vaikutuksia vanhempien ihmisten sosiaaliseen terveyteen (esimerkiksi yksinäisyyteen ja sosiaaliseen eristäytymiseen) ei pystytty toteamaan. Shvedko ja kumppanit tekivät systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin fyysisen aktiivisuuden interventioiden vaikutuksesta yhteisöissä asuvien vanhempien ihmisten (yli 60-vuotiaiden) sosiaaliseen eristäytymiseen, yksinäisyyteen ja alhaiseen sosiaaliseen tukeen. Vaikutukset olivat merkittävimmät sairaiden ryhmissä. Onnistuneet sosiaalisen toiminnan interventiot toteutettiin terveyden ammattilaisten toimesta ja niissä vertailtiin sairaita ja terveitä vanhempia ihmisiä. Fyysisen aktiivisuuden interventioiden vaikutuksia sosiaaliseen terveyteen ei kuitenkaan ole riittävästi tutkittu. Interventiot kestivät keskimäärin 12 viikkoa, joka ei todennäköisesti ollut riittävän pitkä aika havaita sosiaaliseen terveyteen liittyviä vaikutuksia. Terveyden edistämisen interventioilla on pyritty auttamaan heitä sosiaalisten suhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä. 58 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Myös ikäihmisten sosiaaliseen eristäytymiseen puuttuvia fyysisen aktiivisuuden interventioita kaivataan lisää T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a S osiaalisella tukiverkostolla on merkittävä vaikutus vanhempien ihmisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin työuran jälkeen. He peräänkuuluttavat objektiivisten mittareiden käyttöä fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa ja sosiaalisen terveyden arvioimista kokonaisvaltaisia menetelmiä hyödyntäen.. Sosiaaliseen terveyteen kohdistetut interventiot keskittyivät myös enemmän käyttäytymiseen kuin fyysiseen aktiivisuuteen
Danioni ja Barni huomasivat, että tulokset eivät juurikaan eronneet italialaisten nuorten arvoista. LÄHDE: Hatzigeorgiadis, A., Bartura, K., Argiropoulos, C., Comoutos, N., Galanis, E., & Flouris, A. Psychology of Sport & Exercise, 34, 128-137. Osallistujina oli 16 aikuista miespuolista liikuntatieteiden opiskelijaa, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Interventio koostui neljästä tapaamisesta. Lisäksi koeryhmä sai lyhyen ohjauksen itsepuhestrategioiden käyttämiseen ja he harjoittelivat itsepuhevihjeiden (esimerkiksi ”jaksaa” tai ”vahvempi”) käyttämistä testien aikana. 59 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 LÄHDE: Shvedko, A., Whittaker, A. Journal of Applied Sport Psychology. DOI: 10.1080/10413200.2017.1395930 Nuorten urheilijoiden arvot vaikuttavat sosiaaliseen käyttäytymiseen U rheilu tarjoaa paljon mahdollisuuksia arvojen ja normien oppimiseen, mutta nuorten urheilijoiden henkilökohtaisia arvoja urheilussa ei ole juurikaan tutkittu. C., Thompson, J. Tulokset osoittivat, että osallistujille tärkeimpiä arvoja olivat universalismi (avarakatseisuus, tasa-arvo, luonnonläheisyys, oikeudenmukaisuus) ja hyväntahtoisuus (avuliaisuus, rehellisyys, anteeksiantavaisuus, uskollisuus, vastuullisuus). Ensimmäisellä kerralla määritettiin osallistujien maksimaalinen hapenottokyky. Vastaavasti koeryhmän hapenotto lisääntyi ja vertailuryhmän hapenotto vähentyi testin edetessä. L., & Greig, C. A. 2017. Koeryhmässä motivoivaa itsepuhetta käytettiin koko 30 minuutin pyöräilyn ajan, kun taas vertailuryhmässä itsepuhe väheni ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen. Danioni ja Barni tutkivat murrosikäisten nuorten henkilökohtaisia arvoja urheilukontekstissa ja niiden yhteyttä prososiaaliseen ja epäsosiaaliseen käyttäytymiseen joukkuetovereita ja vastustajia kohtaan. Tutkimukseen osallistui 172 nuorta italialaista joukkueurheilijaa, jotka täyttivät itsearviointikyselyitä. Lisäksi mielihyvä (halujen tyydyttäminen, elämästä nauttiminen, itsensä hemmottelu), vaihtelunhalu (uhkarohkeus, elämän vaihtelevuus, haastavuus ja jännittävyys) ja itseohjautuvuus (luovuus, vapaus, uteliaisuus, itsenäisyys) nähtiin tärkeinä arvoina. Hatzigeorgiadis ja tutkimusryhmä selvittivät motivoivan itsepuheen vaikutusta kuumissa olosuhteissa pyöräilyyn. Motivoiva itsepuhe on yksi tapa pyrkiä säätelemään urheilijoiden käsityksiä ja sitä kautta ylläpitämään paremmin yrittämistä vaikeissakin olosuhteissa. Tulokset osoittivat, että koeryhmän osallistujat käyttivät itsepuhetta systemaattisesti läpi tutkimuksen ja viimeisellä kerralla he lisäsivät yksittäisiä moti voivia itsepuhevihjeitä (esimerkiksi ”pystyn siihen” ja ”minulla menee hyvin”). Beat the Heat: Effects of a Motivational Self-Talk Intervention on Endurance Performance. Lisäksi selvitettiin vanhempien suunnalta tulevan paineen vaikutusta nuorten urheilusuorituksiin. Physical activity interventions for treatment of social isolation, loneliness or low social support in older adults: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. 2017. Nuorille vähemmän tärkeitä arvoja puolestaan olivat perinteet (perinteiden kunnioittaminen, nöyryys, oman elämänroolinsa hyväksyminen, omistautuneisuus, vaatimattomuus), yhdenmukaisuus (tottelevaisuus, vanhempien ihmisten kunnioittaminen, itsekuri, kohteliaisuus), turvallisuus (kansallinen turvallisuus, perheen turvallisuus, sosiaalinen järjestys, siisteys, vastavuoroinen palvelusten tekeminen), valta (sosiaalinen valta, auktoriteetti, varallisuus) ja suoriutuminen (menestys, kyvykkyys, kunnianhimo). Tutkijat ehdottivat, että valmentajat ja urheilijat kehittäisivät suunnitelman ja harjoittelisivat motivoivaa itsepuhetta, jotta urheilija pystyisi mahdollisimman hyvin sietämään kuumuutta ja ylläpitämään suoritustasonsa vaativissakin olosuhteissa. Toisella ja kolmannella kerralla osallistujat suorittivat 12 minuutin polkupyöräergometritestin, jonka aikana he myös arvioivat fyysisen rasituksen voimakkuutta. psychsport.2017.10.003 Motivoiva itsepuhe tukee suoritusta kuumissa olosuhteissa K uumuus on yksi kestävyysurheilijoiden suoritusta merkittävästi heikentävistä ulkoisista tekijöistä, joka vaikuttaa henkiseen jaksamiseen. Viimeisellä kerralla kaikki osallistujat suorittivat 30 minuutin pyöräilytestin kuumassa (35 0C lämmössä ja 45 prosentin suhteellisessa kosteudessa) laboratorioympäristössä. Tutkijat totesivat, että kuumuuden aiheuttama henkinen väsymys vaikutti vertailuryhmän yrittämisen määrään ja siten vauhtiin, kun taas koeryhmän osallistujat pystyivät motivoivan itsepuheen avulla vaikuttamaan henkiseen väsymykseensä ja ylläpitämään yrittämistä ja siten myös vauhtia paremmin. DOI: 10.1016/j
2017. The relations between adolescents’ personal values and prosocial and antisocial behaviours in team sports. Tutkijat arvioivat, että kyseiset arvot ”aktivoituvat” urheilijoilla silloin, kun vanhempien asettama menestymispaine on suuri. LÄHDE: Danioni, F., & Barni, D. Valta ja suoriutuminen olivat yhteydessä epäsosiaaliseen käyttäytymiseen joukkuetovereita kohtaan. Arvojen ja käyttäytymisen välinen linkki ei ole siis täysin pysyvä vaan vanhempien asettamat paineet vaikuttavat siihen. 60 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 yleensä, mutta urheilijoille universalismi ja hyväntahtoisuus olivat vielä merkittävimpiä kuin muille nuorille. International Journal of Sport and Exercise Psychology. Universalismin ja hyväntahtoisuuden arvot eritoten vähensivät epäsosiaalista käyttäytymistä joukkuetovereita kohtaan, etenkin silloin, kun vanhemmilta tuleva paine oli alhainen. Tutkijat uskoivatkin, että urheilijat näkivät ihmissuhteet ja niihin liittyvät arvot erityisen tärkeinä joukkueessa ja urhei lussa saamiensa kokemusten johdosta. DOI: 10.1080/1612197X.2017.1367951 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com
Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että tietokoneella tehtävien muistitai peliharjoitusten tulokset eivät siirry helposti toisiin tehtäviin tai yleiseen älykkyyteen, mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankin. Kaikista näistä aivomuutoksista ja muista terveysvaikutuksista huolimatta edes liikuntatutkijat – ja järjestöihmiset eivät aina saa kasaan määrällisesti runsasta ja reipasta päivittäistä liikuntaa. 60 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 Teksti: ILKKA HEINONEN Aivoharjoittelu riippuu metodista samanaikaisesti muistelemalla. Sama koskee myös aivojen, jotka joidenkin mukaan ovat kehomme tärkein lihas, harjaannuttamista. Blacker, Serban Negoita, Joshua B. Analyysin mukaan ei ole niin väliä onko liikunta aerobista, voimaharjoittelua tai esimerkiksi hieman kevyempää joogaa, sillä kaikilla näillä liikuntamuo. LÄHTEET: Kara J. He tutkivat nuoria aikuisia, jotka harjoituttivat aivojaan tietokoneella 30 minuuttia viisi kertaa viikossa yhden kuukauden ajan eri metodeilla. Tähän johtopäätökseen voidaan tulla meta-analyysistä, johon tutkijat olivat kasanneet 39 satunnaistettua kontrolloitua liikuntainterventiotutkimusta, jotka oli suoritettu yli 50 vuotiailla henkilöillä ja joiden päävastemuuttuja oli aivojen kognitiivinen toiminta. Liikunnaksi laskettavan toiminnan rimaa on laskettu kaiken aikaa. Eikä nyt takerruta siihen, että eläinkokeissa nämä aivojen solutason muutokset on todettu määrillä, jotka vastaavat ihmisillä noin 1–2 maratonin päivittäistä juoksemista. Monet tutkijat haluavatkin nykyisin selvittää, miten aivojakin voisi treenata ilman liikkumista. Näin tekivät myös Kara ja kumppanit tuoreessa tutkimuksessa. Tämäkin tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että pelkkä pelikonsolille hyppääminen ei välttämättä paranna älykkyyttä esimerkiksi koulutehtävissä. Courtney. Tutkittavat eivät kuitenkaan tulleet muuten fiksummiksi, vaikka heidän muistinsa parani noin 30 prosenttia. Tutkimuksessa saatiin selville, että parhaiten muistia parantaa sellainen harjoittelu, jossa muistia on jouduttu harjaannuttamaan useita eri ärsykelähteitä Mikä tahansa liikuntamuoto on hyväksi aivojen terveydelle V aikka liikunta ei itsessään parantaisi kenenkään älykkyyttä, se näyttää kuitenkin ehkäisevän ja jopa parantavan ikääntymiseen liittyvää aivotoimintojen heikkenemistä ja kognitiivisia kykyjä normaalielämän buustaamana. N-back Versus Complex Span Working Memory Training. Toisaalta myöskään liikunta itsessään ei taida tehdä ketään sen älykkäämmäksi. Journal of Cognitive Enhancement, 2017; DOI: 10.1007/ s41465-017-0044-1 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a L iikunnan tiedetään lisäävän muun muassa uusien aivosolujen ja hermoyhteyksien syntyä sekä aivojen hiussuonitusta, mikä johtaa parempaan oppimiskykykyyn, muistiin, tarkkaavaisuuteen ja luovuuteen. Alussa ja lopussa heidän muistinsa, älykkyytensä ja huomiokykynsä testattiin. Sen voi kuitenkin sanoa luovan mainiot edellytykset muun muassa muistin, luovuuden ja tarkkaavaisuuden parantamiselle, mitä voidaan sitten harjoittaa näillä tietokoneharjoituksilla tai hyödyntää kielten tai matematiikan opiskelussa. Ewen, Susan M. Aivojen monipuolinen harjaannuttaminen vaatiikin monipuolista ja toisiaan tukevaa tekemistä, eikä pelkkää liikuntaa, opiskelua tai tietokonepeliätai harjoituksia
L iikunnallisuuden riman laskemisesta yhä matalammaksi kertoo hyvin se, että nykyisin jopa katsomossa tai kotisohvalla istumista jääkiekkoa katsoen pidetään joidenkin mielestä lähes urheiluna. [Epub ahead of print] ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku Yksi tunti liikuntaa päivässä olisi hyvä tavoite meille jokaiselle. LÄHDE: Khairy LT, Barin R, Demonière F, Villemaire C, Billo MJ, Tardif JC, Macle L, Khairy P. Can J Cardiol. 61 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 doilla oli positiivisia vaikutuksia kognitioon, lähtötasosta riippumatta. Sen pitäisi myös olla vähintään kohtalaisesti elimistöä kuormittavaa. Se kun uuden tutkimuksen mukaan nostaa sydämen sykettä keskimäärin noin 75–110 prosenttia, mikä tutkijoiden mukaan vastaa kiivasta liikuntaa. Pahinta urheilukatsomoissa istumisessa on juuri istuminen, sillä se tunnetusti tärvää terveyttä.. doi: 10.1016/j.cjca.2017.08.002. Sydämen syke ei kuitenkaan ole aina paras mittari kertomaan toiminnan oikeasta rasittavuudesta. Pahinta urheilukatsomoissa istumisessa on kuitenkin juuri istuminen, sillä se tunnetusti tärvää terveyttä, vaikka ei halleilla tarjottavaa olutta ja roskaruokaa hairahtuisi ostamaan. Saunoessa syke saattaa nousta jopa 150 lyöntiin minuutissa, ja vaikka sielläkin usein vain istutaan, kovat löylyt rassaavat suuresti myös muun muassa perifeeristä verenkiertoa ja hikoilua, mikä on tutkitusti erittäin terveellistä. doi: 10.1136/bjsports-2016-096587. Vai pidämmekö omia töitämme ja muita tehtäviä niin paljon tärkeämpinä kuin elimistön kunnon ja terveyden vaalimista, että vain lasten terve elämä ja kehittyminen vaativat erittäin runsasta liikkumista. Heart Rate Response in Spectators of the Montreal Canadiens Hockey Team. Sen ei pitäisi itse asiassa olla edes kovin haastava tehtävä, jos esimerkiksi pienten lasten pitäisi liikkua jopa kolme tuntia päivässä. Onneksi laulaessa usein edes seisotaan ja tanssiessa tulee tunnereaktion sykettä nostavan vaikutusten lisäksi liikettä myös lihaksille. Ratsastettaessa jalat ja keskivartalon lihakset ovat kovilla istumisesta huolimatta, pyöräilyn rasittavuudesta puhumattakaan. Pienestä tulkinnallisesta rajoitteesta huolimatta tämäkin tutkimus tukee vahvasti sitä käsitystä, että yksi tunti liikuntaa päivässä olisi hyvä tavoite meille jokaiselle. Vaikka sykkeen nousu emotionaalisen tunnetilan ja eläytymisen myötä voi toki jossakin määrin harjaannuttaa sydäntä ja sen verisuonia liikunnan tapaan, muualla kehossa aineenvaihdunta ei valitettavasti juurikaan nouse. Onko urheilukatsomoissa istuminen terveellistä, vaikka se sydämen sykettä nostaisikin. 2017 Sep 28. Br J Sports Med. Mutta ei aikuisten, koska olemme niin tärkeitä ja kiireisiä. Lisäksi näissä sympaattista hermostoa aktivoivissa tilanteissa missä luurankolihakset eivät juuri liiku, sydämen iskutilavuus usein jopa pienenee, vaikka syke nousee. Hän sai synninpäästön, vaikka ehti vielä katsomoonkin istumaan. Hyvien tulosten saavuttamiseksi liikunnan tulisi kuitenkin olla analyysin mukaan kestoltaan vähintään 45 minuuttia per sessio ja sen olisi hyvä tapahtua useampana päivänä viikossa, mielellään joka päivä. LÄHDE: Northey JM, Cherbuin N, Pumpa KL, Smee DJ, Rattray B. Jopa terveyden johtavat apostolit eli lääkärit käyvät joskus tärväämässä terveyttään urheilukilpailuiden katsomoissa istumalla, vaikka seisomapaikat olisivat paljon parempia terveyden kannalta. 2017 [Epub ahead of print]. Tutkijoiden mukaan hienoinen heikkous heidän tutkimuksessaan oli kuitenkin se, että kaikki mukana olleet tutkimukset perustuivat ohjattuihin tai valvottuihin liikuntasessioihin. Exercise interventions for cognitive function in adults older than 50: a systematic review with meta-analysis. Tämän vuoksi emme tiedä, miten hyvin kognitio paranee, jos henkilöt liikkuvat itsekseen. Onneksi jotkut ottelutapahtumat, kuten taannoinen Turussa pelattu Suomi-Turkki jalkapallomaaottelu, alkavat kansainvälisten TV-lähetysten takia joskus sen verran myöhään, että eräskin yli 50-vuotias lääkäri ehti käydä normaaliin tapaan ensin illan sählyvuorollamme tunnin päivittäisestä reippaan liikunnan annoksestaan huolehtien
Väitöskirja osoittaa, että niin sanotun ”kaikkialla läsnä olevan musiikin” problematisointi, joka on aikaisemmissa tutkimuksissa usein sivunnut eriasteista aktiivista tai passiivista kuuntelua, saa urheilun yhteydessä toisen moniulotteisen näkökulman: musiikilla ei ainoastaan pyritä luomaan viihtyisämpää äänimaisemaa; sen tavoitteena voi myös olla saada katsojat tuottamaan lisää ääntä. DJ:n soittamien äänitteiden laajamittainen käyttö ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Väitös on luettavissa sähköisessä muodossa osoitteessa www.doria.fi/ handle/10024/144227?locale=lfi. 26–30 tai http://www.lts. 62 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t Musiikki luo dramaturgiaa, tunnelmaa ja identiteettiä urheilutapahtumissa FM Kaj Ahlsvedin musiikkitieteen väitöskirja Musik och sport: En analys av musikanvändning, ljudlandskap, identitet och dramaturgi i samband med lagsportevenemang tarkastettiin Åbo Akademin humanististen tieteiden, psykologian ja teologian tiedekunnassa 24.11.2017. Ajatus musiikista urheilutilanteessa voi tuoda ensimmäisenä mieleen lähinnä kannustusjoukkojen laulun. Katsojien aktiivista osallistumista tavoitellaan urheilutapahtumissa. Hän muuan muassa haastatteli koulujen rehtoreita ja Liikkuva koulu -vastaavia; lisäksi oppilaat, henkilökunta ja Liikkuva koulu -vastaavat vastasivat kyselyihin ja oppilaiden fyysistä aktiivisuutta mitattiin objektiivisesti kiihtyvyysmittarilla. Yksinomaan tietylle joukkueelle kirjoitettu musiikki, mutta myös muu, erityisen merkityksen paikallisissa piireissä saanut musiikki on tärkeää identiteetin rakentamisen kannalta. Muun muassa oppilaiden aktiivisempi rooli, myönteisiä vuorovaikutussuhteita edistävät liikkumismahdollisuudet, sekä koulun aikuisten osallistuminen ja toimiminen roolimalleina tukevat viihtyvyyden rakentamista, Haapala kuvaa. Lisätietoja: Kaj Ahlsved kaj.ahlsved@abo.fi. Yläkoulujen oppilaiden liikkumiseen ja hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät, kuten sosiaaliset normit, murrosiän kehitysvaihe ja aineenopettajajärjestelmä. Vastaväittäjänä toimi professori Catherine Woods (University of Limerick, Irlanti) ja kustoksena professori Mirja Hirvensalo. fi/sites/default/files/page_attachment/ lt114_26-30_lowres.pdf Koulupäiviin lisää liikettä – viihtyvyys, yläkoulu ja tytöt korostuvat LitM Henna Haapalan liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Finnish Schools on the Move: Students’ physical activity and school-related social factors” tarkastettiin 24.11.2017 Jyväskylän yliopistossa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kenttätyönä suomalaisen miesten liigajääkiekon, MM-jääkiekon sekä pesäpalloja jalkapallo-otteluiden yhteydessä. Väitöskirjan tavoitteena oli kuitenkin keskittyä siihen, miten musiikkiäänitteitä käytetään joukkueurheilutapahtumien yhteydessä. Väitöskirjassa etsitään vastauksia muun muassa siihen, kuinka musiikilla muokataan urheilutapahtumien äänimaisemaa, miten musiikki vaikuttaa tapahtuman dramaturgiaan sekä millä tavalla musiikki on osallisena paikallisten ja kansallisten identiteettien muodostumisessa. Musiikki ympäröi meitä monissa arkisissa tilanteissa, eivätkä urheilutapahtumat ole tästä poikkeus. Urheiluareenojen musiikki ei ainoastaan kuvaa identiteettejä vaan myös tukee erilaisten identiteettien (paikallinen/kansallinen) muodostumista. Tutkimuksen yläkoululaiset liikkuivat vähemmän ja istuivat enemmän kuin alakoululaiset. Väitöskirja antaa tietoa musiikista kaikkialla läsnä olevana arjen kulttuurina. Viihtyvyyteen on kiinnitettävä huomiota erikseen. Koulujen toimintakulttuuri muuttuu voimakkaasti, kun oppilas siirtyy alakoulusta yläkouluun. Haapala tutki Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheen (2010–2012) kokeilukouluja monimenetelmällisesti. Liikkuvien koulujen toimintaa tarkasteleva väitöstutkimus nostaa esille tekijöitä, joihin toimintaan aloittavan koulun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Musiikilla voidaan myös edesauttaa katsojia luomaan äänimaisemaa, jossa aktiivinen osallistuminen vastaa sekä tapahtuman järjestäjän odotuksia että yleistä käsitystä siitä, miltä onnistunut urheilutapahtuma kuulostaa. Yläkoulu on oma todellisuutensa. Katso myös Ahlsvedin artikkeli aiheesta Liikunta & Tiede lehden numerossa 1/2014 ss. Tutkimustulokset osoittavat, että kullakin koululla on omanlaisensa. Pelkkä koulupäivän aikaisen liikunnan lisääminen ja edistäminen eivät kuitenkaan vaikuta automaattisesti parantavan oppilaiden viihtyvyyttä koulussa. Oppilaiden osallistuminen välituntiliikuntaan oli yhteydessä parempiin koulussa koettuihin vertaissuhteisiin, yhteenkuuluvuuteen ja kouluilmapiiriin. Koulun toimintakulttuurin muutos tapahtuu pikkuhiljaa ja koskettaa koko kouluyhteisöä. Viihtyvyyteen ja sosiaalisiin näkökulmiin tuleekin kiinnittää huomioita jo liikunnan lisäämistä suunniteltaessa. Urheilutapahtumien yhteydessä toteutetaan myös erilaisia merkityksellisiä rituaaleja, jotka suoritetaan musiikin tahtiin. Tyttöjen aktiiviset koulupäivät vaativat kohdennettuja toimenpiteitä. Musiikki ikään kuin tempaa katsojat mukaansa ja luo yhteenkuuluvuutta erottamalla ”meidät” ”heistä”, omat vastapuolen kannattajista. Huutosakin laulun ja musiikin sekoittuessa voi pahimmassa tapauksessa syntyä kakofonisia tilanteita. Tyttöjen liikkumista välitunneilla onnistuttiin lisäämään niissä yläkouluissa, joissa tytöille järjestettiin erillistä välituntitoimintaa. Vastaväittäjänä toimi dosentti, Dan Lundberg (Statens musikverk, Ruotsi) ja kustoksena professori Johannes Brusila Åbo Akademista. Valtakunnallisessa Liikkuva koulu -ohjelmassa tavoitellaan aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä. Välituntitoiminnan kehittäminen lisäsi liikettä pääosin pojilla. Ottaen huomioon aihepiirin laajuuden, sekä sen kuinka useaan meistä musiikin käyttö urheilutapahtumissa vaikuttaa, on aihe ennen tätä tutkimusta ollut ilmeisen aliteoretisoitu etenkin musiikkitieteen alalla
ISBN 978-951-39-7241-7 (nid.) ISBN 978-951-39-7242-4 (PDF) Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7242-4 Voimaharjoittelun monitorointi ja oikea vastustapa tukevat kehittymistä LitM Heikki Peltosen biomekaniikan väitöskirja “Isometric Force-Time Parameters in Monitoring of Strength Training: With Special Reference to Acute Responses to Different Loading Resistances” tarkastettiin 1.12.2017 Jyväskylän yliopistossa. Säännöllisen liikunnan ja painonhallinnan tukemisella voidaan saavuttaa terveyshyötyjä kahdelle sukupolvelle. Inertialla tarkoitetaan vastustavassa olevan massan kiihtyvyyteen vaikuttavia ominaisuuksia. Vastaväittäjä toimi professori Jonathan Folland (University of Loughborough, UK) ja kustoksena professori Janne Avela. – Monitoroinnissa hyödynnettiin isometrisiä voimamittauksia yleisten harjoitusvaikutusten määrittämiseksi spesifisten dynaamisten testien ohella, sillä harjoittelu oli dynaamista, Peltonen sanoo. Lisävastus kuitenkin vähensi spesifiä nopean voimantuoton hermostollista vaikutusta, suuremman kokonaisväsymyksen myötä voimaharjoitteluun tottumattomilla. Liikunnan edistäminen ja normaalipainon tukeminen jo ennen raskautta on tärkeää sekä äidin että lapsen kannalta. Jatkotutkimuksella Peltonen selvitti mahdollisuutta kohdistaa nopeusvoimaharjoite sekä nopeaan voimantuottoon että maksimivoimaan painopakkavastukseen lisätyllä vastuskumilla. Tämä muutos oli koko harjoitusjakson ajan yhtenevä maksimivoiman muutoksen kanssa. Poikittaistutkimuksella Peltonen tutki inertialtaan eroavilla ilmanpaineja painopakkavastuksellisilla kuntosalilaitteilla lihaskasvuun, maksimija nopeusvoimaan tähtäävien harjoitteiden vaikutuksia. Lisätietoja: Marja Leppänen, marja.h.leppanen@student.jyu.fi. Eri tahojen tulisi tehdä yhteistyötä, jotta äitejä ja lapsia voidaan tukea riittävästi ennen raskautta, raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen, Leppänen suosittaa. Sen lisäksi äitien ja lasten vähintään kohtuutehoinen liikunta suhteutuivat positiivisesti toisiinsa 7 vuotta synnytyksen jälkeen, Leppänen selvittää. Suomi eroaa muiden maiden ohjelmista pääosin kahdella tavalla: Ensiksi Suomen Liikkuva koulu -ohjelma on valtakunnallinen (83 % peruskouluista), kun maailmalla toteutettavat ohjelmat ovat useimmiten huomattavasti suppeampia. Liikunta hyödyttää myös tulevaisuudessa. Leppänen tutki raskausdiabeteksen riskissä olevien naisten liikuntaan yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi väitöskirjassa tarkasteltiin raskausdiabeteksen riskin suhdetta äitien ja lasten liikuntaan sekä lasten kehon koostumukseen seitsemän vuoden seurannan jälkeen. Maailmalla on useita ohjelmia, joiden pyrkimyksenä on lisätä koulupäivän aikaista liikuntaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös alle kouluikäisten lasten liikunnan yhteyttä kehon koostumukseen ja fyysiseen kuntoon. Toiseksi Suomessa luotetaan koulujen autonomiaan. Kovatehoisella liikunnalla alle kouluikäisenä saattaa sen lisäksi olla sekä lyhyen että pitkän aikavälin hyötyä lasten ylipainon ehkäisyssä ja fyysisen kunnon tukemisessa. Tulosten mukaan jo viisi minuuttia kovatehoista liikuntaa päivässä oli merkitsevästi yhteydessä suotuisaan kehon koostumukseen ja parempaan fyysiseen kuntoon, Leppänen sanoo. Liikuntaan kannustaviksi henkilöiksi naiset kokivat läheiset ihmiset, Leppänen kertoo. Ei-responderit olivat alussa muita heikompia, heillä oli vähemmän lihasmassaa ja heidän hormonaalinen profiilinsa poikkesi muista ryhmistä. Nopeusvoimaharjoite painopakkavastuksella vaikuttaa merkittävästi nopeaan voimantuottoon. Liikunta-aktiivisuus ja läheisten tuki keskeisiä raskausdiabetesriskissä olevien naisten liikunnalle TtM Marja Leppäsen liikuntalääketieteen väitöskirja ”Physical activity during pregnancy and early childhood from the perspective of gestational diabetes risk and children’s body composition” tarkastettiin 1.12.2017 Jyväskylän yliopistossa. Lihaskasvuun tähtäävässä harjoittelussa aika maksimaalisen voimantuottonopeuden saavuttamiseen puolestaan hidastui. 63 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 kulttuuri ja myös omat keinonsa lähteä muuttamaan toimintakulttuuriaan. Raskautta edeltävä ylipaino sen sijaan on negatiivisesti yhteydessä sekä äitien liikuntaan että lasten kehon koostumukseen pitkällä aikavälillä. Liikunta-aktiivisuus ennen raskautta ja läheisten ihmisten tuki ovat keskeisessä asemassa raskausdiabeteksen riskissä olevien naisten raskaudenaikaisen liikunnan jatkumisen kannalta. Vastaväittäjänä toimi professori Päivi Rautava (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Urho Kujala. Vapaa-ajan liikunnan jatkumista edistivät sekä naisten oma että puolison runsas liikunta-aktiivisuus ennen raskautta. Naiset, joilla ei ollut raskausdiabeteksen riskiä alkuraskaudessa lisäsivät liikuntaa merkitsevästi enemmän kuin riskiryhmässä olleet 7 vuoden seuranta-aikana. Ei-responderit pystyivät kuitenkin kasvattamaan maksimivoimaansa suhteellisesti. – Painopakka aiheutti suuremman hermostollisen ja lihasperäisen väsymyksen lihaskasvuun ja maksimivoimaan tähtäävissä harjoitteissa. Sitä saa LIKES-tutkimuskeskuksesta, tilaukset@likes.fi. Koulut toteuttavat Liikkuva koulu -toimintaa yksilöllisesti, kukin omalla tavallaan, kun taas muissa ohjelmissa kouluille on tyypillisesti ennalta määritelty toimintoja ja askelmat, joita pitkin edetä, Haapala toteaa. Lisätietoja: Henna Haapala, henna.haapala@likes.fi, Teos on julkaistu sarjassa LIKES Research Reports on Physical Activity and Health numerona 336, Jyväskylä 2017, ISSN 0357-2498, ISBN 987-951-790-443-8. Sen sijaan kymmenen viikon maksimiharjoittelu ja sitä seuraava kymmenen viikon nopeusvoimaharjoittelu paransivat voimantuottonopeutta 17 viikon ajan maksimivoimasta riippumatta. Ilmanpainevastuksen edut ovat voimantuoton kehittämisessä suurilla liikenopeuksilla, Peltonen kiteyttää. Tämän lisäksi Peltonen selvitti maksimivoimaa (MS) ja sitä seurannutta nopeusvoimaa (P) harjoitelleiden yksilöllistä kehittymisestä, josta hän pystyi identifioimaan harjoittelijat kolmeen alaryhmään: MS-responderit, joiden voimantuottonopeus parani maksimivoimaharjoittelulla, P-responderit, joiden voimantuottonopeus parani vasta nopeusvoimaharjoittelulla ja ei-responderit, joiden voimantuottonopeus ei parantunut. Lasten kehon koostumukseen tai liikuntaan riskillä ei ollut yhteyttä. Peltonen tutki väitöstyössään voimaharjoittelun monitorointia eli tarkkailua tavoitteellisen kuntosaliharjoittelun välittömien vaikutusten ja pitkäaikaisempien adaptaatioiden kautta sekä vastustavan merkitystä voimaharjoitusvasteeseen. Riskitekijöistä raskautta edeltävä korkeampi painoindeksi oli yhteydessä epäsuotuisaan kehon koostumukseen pojilla. 20-viikon lihaskasvuharjoittelu paransi voimantuottonopeutta vain ensimmäisen seitsemän viikon aikana. Tämä johtui suuremmasta kokonaistyömäärästä. Peltonen selvitti voimaharjoittelun adaptaatioita ja yksittäisen harjoitteen tuottamaa väsymystä pitkittäisasetelmalla. Teos on luettavissa sähköisessä muodossa osoitteessa www.likes.fi/julkaisut. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health ISSN 0356-1070; 262, University of Jyväskylä, 92 p
Liikkumismuotoja harjoitetaan monin tavoin soveltaen, lähtökohtana usein se, kenen kanssa ja missä aikaa halutaan viettää. MSja P-responderit olivat ominaisuuksiltaan lähempänä toisiaan, mutta maksimivoimaharjoittelun kuormittavuus saattoi häiritä ja viivästyttää voimantuottonopeuden edistymistä P-respondereilla. Nuoret toivat haastatteluissa esiin omaehtoisen liikkumisen muotojen ja paikkojen kirjavuuden. Harjoitusvolyymin väheneminen nopeusvoiman harjoittelujaksolla toi esiin myös P-respondereiden kehittyneet nopeusvoimaominaisuudet. Vastaväittäjänä toimi dosentti Sari Näre (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Itkonen. Merkittävä tutkimustulos on, että nuoret törmäävät tilanteisiin, joissa he tahtomattaan jäävät liikkumisen paikkojen ulkopuolelle. Usein liikkuminen on oheistoimintaa jollekin muulle, joka on nuorelle omalla ajalla tärkeää. 64 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 saman verran kuin muidenkin ryhmien harjoittelijat, Peltonen kertoo. Pysyvä linkki julkaisuun http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7204-2.. Tämä kävi ilmi myös akuutin väsymyksen monitoroinnista. Tutkimushavainnot ovat huomionarvoisia sekä liikuntapolitiikan että liikuntatutkimuksen kannalta. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 261, 261 s., Jyväskylä 2017, ISSN 0356-1070, ISBN 978-951-39-7203-5. URN:ISBN:978-951-39-7271-4, ISBN 978-951-39-7271-4 (PDF), ISBN 978-951-39-7270-7 (nid.), ISSN 0356-1070. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health, 264. Nuorten omaehtoisen liikkumisen jäljillä LitM Elina Hasasen liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirja ”´Me ollaan koko ajan liikkeessä´ Tutkimus nuorten omaehtoisen liikkumisen muodoista ja merkityksistä tilan kehyksissä” tarkastettiin 2.12. Tulokset osoittavat, että liikuntalajien harjoittaminen liikuntapaikoilla on vain osa nuorten fyysistä aktiivisuutta. Lisätietoja: Heikki Peltonen, heikki.peltonen@jyu.fi. Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, myynti@jyu.fi. Lisätietoja: Elina Hasanen, elina.hasanen@gmail.com. Pysyvä linkki julkaisuun http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7271-4. Liikkumisen muodot ulottuvat esimerkiksi pyörällä ajelusta luistelukentällä ”pyrähtelyyn” ja jalkapallomaalin ylärimaan laukomisiin. Jyväskylän yliopistossa. Etenkin taitojen tai kavereiden puutteet voivat luoda kokemuksen ulkopuolisuudesta. Hasanen tunnisti nuorten kokevan myös ikään ja sukupuoleen liittyviä rajoituksia. Liikkumisen paikat ovat vastaavasti monenlaisia ympäristöjä kotipihasta uimahalliin, metsäautotiestä laskettelurinteeseen ja rantapolusta luistelukenttään. Laadukkuuden sijasta tärkeämpää on läheinen sijainti sekä vapaan tilan löytyminen sopivalla hetkellä. Omaehtoisesti liikutaan enemmän kuin organisoidusti, mutta tieto tästä osasta nuorten vapaa-aikaa on ollut vajavaista. Ratkaisevaa onkin, kokeeko nuori olevansa oikeutettu käyttämään liikkumisen paikkaa valitsemallaan tavalla. Hasanen tutki yläasteikäisten nuorten organisoimatonta vapaa-ajan liikuntaa
65 Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Hannu Itkonen Kari L. Keskinen Tiina Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2017 osa I on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Yleisön mediarepresentaatiot Ilta-Sanomien ja Urheilulehden vuoden 2011 miesten jääkiekon MM-kisauutisoinnissa 66 Olli Dahlberg, Antti Laine Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö ja siihen yhteydessä olevat tekijät 73 Roosa Pelto-Arvo, Sanna Palomäki Sukupuolen ja äidin koulutustaustan yhteydet 3–6-vuotiaiden lasten objektiivisesti mitattuun liikkumiseen 81 Suvi Määttä, Reetta Lehto, Nina Sajaniemi, Maijaliisa Erkkola, Eva Roos Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa: opiskelijoiden kokemuksia turvapaikanhakijoille pidetyistä liikunnallisista kielityöpajoista 88 Mariana Siljamäki, Eeva Anttila, Maria Ponkilainen Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2018 95 Kirjoitusohjeet 2018 95 TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 – OSA I www.lts.fi
Kuvat rajattiin analyysin ulkopuolelle. Juhlallisissa yleisöesityksissä kuvattiin karnevalistisia kisaturisteja ja maailmanmestaruutta juhlivaa kansaa. Tutkimuksessa tarkastellaan Ilta-Sanomien ja Urheilulehden vuoden 2011 miesten jääkiekon MM-kisauutisoinnissa tuotettuja yleisörepresentaatioita. Liikunta & Tiede 54 (6), 66–72. P. 2017. The method of analysis is based on the discourse analysis idea of variable discourses, subject positions, and contexts. Solemn audience speech described carnival tourists at the event, and the people celebrating world championship. Voionmaankatu 26 A1, 40700 Jyväskylä. The audience was positioned as a consumer of sport and media, when the quality of the TV broadcast and the public image of ice hockey was assessed in the newspapers. Urheilutoimittajien ja yleisöjen välille tuotetuille suhteille oli tyypillistä, että toimittajat käyttivät erilaisia ”tyhmän” yleisön kuvastoja oman asiantuntijuutensa vastinparina. Yleisön mediarepresentaatiot Ilta-Sanomien ja Urheilulehden vuoden 2011 miesten jääkiekon MM-kisauutisoinnissa. In everyday speech, the audience was referred to when talking about the large numbers of TV audiences following the championships. The audience as a moralist was created in the middle of the drinking issue of Finnish players. Laadullisen analyysin kohteeksi valittiin kaikki ne jutut, jotka sisälsivät sanallista yleisön representointia. Asiasanat: yleisö, media, representaatio, jääkiekko, suomalaisuus. Moralisoiva yleisö synnytettiin suomalaispelaajien kännäämiskohun keskelle. The qualitative analysis targeted all articles that included verbal audience representations. The audience representation unites cultural meanings linked to national identities, to following sports as well as to the consumption of general popular culture. & Laine, A. Lehtiteksteissä urheiluyleisölle tuotetut toimija-asemat jäsentyivät neljäksi teemaksi: 1) yleisö kritiikin ja ironian kohteena; 2) urheilutoimittajan kaksijakoinen yleisösuhde; 3) yleisö arjessa ja juhlassa sekä 4) yleisö moralistina ja asiakkaana. Tutkimuksen kokonaisaineisto koostuu 20.4.–31.5.2011 ilmestyneistä Ilta-Sanomien (34) ja Urheilulehden (5) numeroista. 2017. The articles dealt with fans at the events as well as fans listening to or watching the games at home as the audience. Liikunta & Tiede 54 (6), 66–72. & Laine, A. Analyysimenetelmä rakentuu diskurssianalyysin ideaan vaihtelevista puhetavoista, toimija-asemista ja konteksteista. Antti Laine, LitT, Jyväskylän yliopisto. Kritiikin ja ironian kohteena yleisöihin liitettiin stereotyyppisiä suomalaisuuden ja penkkiurheilun merkityksiä. The total material collected for the study consists of 34 issues of Ilta-Sanomat and 5 issues of Urheilulehti published from 20 April to 31 May 2011. The subject positions of the sport audience produced in the newspapers were divided into four themes: 1) the audience as the subject of criticism and irony; 2) sport journalists’ bipartite audience relationship; 3) the audience in everyday life and during festivities, and 4) the audience as a moralist and as a consumer. Images were excluded from the analysis. Jutuissa käsiteltäviä yleisöjä ovat niin tapahtumissa paikanpäällä olevat fanijoukot kuin vastaanottimien välityksellä tapahtumia seuraavat. Keywords: audience, media, representation, ice hockey, Finnishness TIIVISTELMÄ Dahlberg, O. Yleisörepresentaatioissa yhdistyivät kansallisiin identiteetteihin, urheilun seuraamiseen sekä yleiseen populaarikulttuurin kulutukseen kytkeytyvät kulttuuriset merkitykset. Arkisessa yleisöpuheessa yleisöön viitattiin MM-tapahtumaa kehystävinä suurilukuisina tv-katsojina. Ilta-Sanomat published 94 and Urheilulehti 27 such articles. ABSTRACT Dahlberg, O. Criticism and irony were linked to the audience with stereotypical meanings of Finnishness and armchair athletes. The study examines audience media representations in the news coverage of the 2011 men's Ice Hockey World Championships in IltaSanomat and Urheilulehti. Tällaisia juttuja julkaistiin Ilta-Sanomissa 94 ja Urheilulehdessä 27. Tutkimustehtävänä on eritellä urheiluyleisölle lehtijutuissa tuotettuja toimija-asemia ja tulkita niihin liittyviä merkityksiä. Audience media representations in the news coverage of the 2011 Men's Ice Hockey World Championships in Ilta-Sanomat and Urheilulehti. Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. 66 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Yleisörepresentaatiot jääkiekkouutisoinnissa YLEISÖN MEDIAREPRESENTAATIOT ILTA-SANOMIEN JA URHEILULEHDEN VUODEN 2011 MIESTEN JÄÄKIEKON MM-KISAUUTISOINNISSA Olli Dahlberg, LitM. Urheilun ja median asiakkaaksi yleisö asemoitiin, kun lehdissä arvioitiin tv-lähetysten laatua ja jääkiekon julkisuuskuvaa. In case of the relationship between sport journalists and the audience it was typical that the journalists used special imageries of the “stupid” audience as a counterpart to their own expertise. The aim is to analyze the subject positions produced for the sport audience in newspaper articles and to interpret the meanings associated with them. Sähköposti: olmadahl@gmail.com (yhteyshenkilö). 040 526 1538
650 000 lukijaa) ja Urheilulehti toiseksi luetuin urheilun yleisaikakauslehti (painetulla lehdellä n. Molemmat ovat osa valtakunnallista urheilumediaa ja niillä on runsaasti lukijoita. Mediatutkimuksen piirissä tämä on nähty merkkinä siitä, että populaarikulttuurin kulutus on edelleen jotenkin selitettävä hyväksytyksi toiminnaksi (Alasuutari 1999, 11). Tästä syystä tutkimuksen kokonaisaineisto koostuu molempien lehtien kaikesta uutisoinnista. Ilta-Sanomien urheilu-uutisointi keskittyy lehden urheilusivuille, mutta juttuja MM-kisoista julkaistiin myös muualla lehdessä, etenkin turnauksen jälkeen. Lehtiaineistoa puolsi sen helppo saatavuus ja käsittely. Yleisöja fanilähtöiset tutkimukset ovat usein muotoutuneet yleisönä olemisen puolustuspuheenvuoroiksi vastapainona kielteisille ja stereotyyppisille käsityksille penkkiurheilusta. Turkulaisen jääkiekkoyleisön rakennetta ja kokemuksia on selvitetty vuosituhannen alussa (Anttila & Ruonavaara 2001), samoin suomalaisten urheilun seuraamista ja yleisön suhdetta alkoholiin (Heinonen & Godenhjelm 2000). (Ridell 2005.) Suomessa liikuntasosiologinen yleisötutkimus ylipäätään oli pitkään varsin vähäistä. Yleisöpuheen tutkimiselle miesten jääkiekon ja vuoden 2011 MM-kisojen kontekstissa on omat perusteensa. Ilta-Sanomat oli vuonna 2011 Suomen toiseksi luetuin sanomalehti (painetulla lehdellä n. Lähestymme yleisöä kielessä elävänä toimijana, esiintyipä se lehtiteksteissä ”fanien”, ”suomalaisten” tai ”kansan” nimillä. Urheilukansan tuntoja on tulkittu suomalaisten doping-tapausten ja kansallisen identiteetin valossa (Kopra 2004). Katsojat, kuulijat ja fanit on jo hyvän aikaa haluttu nähdä merkityksiä tuottavina itsenäisinä toimijoina. Representaation käsitteellistämme jonkin tekemiseksi uudelleen läsnä olevaksi (Väliverronen 1998, 19), jonkin esittämiseksi jonkinlaiseksi (Lehtonen 1996, 45). Jääkiekkokansa on saanut myös oman puheenvuoronsa (Heiskanen & Salmi 2015). Valittujen lehtien sopivuus tutkimustehtävän kannalta varmistui seurustelemalla tiiviisti aineiston kanssa. Edellytyksenä oli, että lehdet sisältävät riittävästi yleisön representointia sisältäviä juttuja. Kuudesti viikossa julkaistavaa Ilta-Sanomia ilmestyi tarkastelujaksolla 34 numeroa ja kerran viikossa julkaistavaa Urheilulehteä viisi numeroa. Kun yleisöt ymmärretään ensisijaisesti erilaisissa diskursseissa syntyviksi rakennelmiksi, on mahdollista ajatella eri tahojen tuottavan erilaisia versioita yleisönä olemisesta. Laadullisen analyysin perusjoukko koostuu kaikista niistä jutuista,. Jääkiekon mieltämisen Suomen moderniksi kansallisurheiluksi voi ajatella heijastuvan lajin uutisointitapoihin sekä sen ympärille rakentuviin yleisöja suomalaisuuskuviin. Toisaalta on haluttu korostaa, että tutkimus on jo päässyt irti turhasta yleisön roolin puolustelusta (Nikunen 2008, 10). AINEISTO JA MENETELMÄ Tutkimuksen kokonaisaineisto koostuu aikavälillä 20.4.–31.5.2011 ilmestyneiden Ilta-Sanomien (IS) ja Urheilulehden (UL) numeroista. Ilta-Sanomat on iltapäivälehti ja Urheilulehti urheilun yleisaikakauslehti. Diskursiivisen yleisökäsityksen hengessä tutkimuskohteenamme ovat siten toimittajien representoimat yleisökonstruktiot, joilla voidaan viitata näkyviin fanijoukkoihin tai kotikatsomoiden yleisöihin. Tutkimusideamme urheilun yleisökonstruktioista kumpuaa Liikkasen (1998) tavasta eritellä puhetta suomalaisista taiteen yleisönä ja tämän kytköksiä suomalaisuuden kuvauksiin. Tämän vuoksi tutkimustenkin taipumukset ”kamppailla” yleisöistä ovat saaneet kritiikkiä. Sittemmin liikuntasosiologisia katseita on suunnattu myös urhei luja kotikatsomoihin. Kiinnostuksen kohteenamme ei ole yleisö sinänsä ”tuolla jossain”, vaan esitystavat, joilla suomalaisia miesten MM-jääkiekon seuraajia representoidaan urheilujournalistisissa lehtiteksteissä. Esimerkiksi vuonna 2011 miesten jääkiekon MM-finaali oli runsaan kahden miljoonan katsojamäärällään itsenäisyyspäivän vastaanoton ja sen välissä tulleiden uutisten jälkeen kolmanneksi katsotuin tv-ohjelma (Finnpanel 2012). Mediatekstien ja toimittajien tapoja viitata yleisöihin ei ole tähän tapaan suomalaisessa urheiluyleisötutkimuksessa aiemmin selvitetty. Miesten jääkiekko puolestaan on Suomessa selvästi eniten yleisöä sekä paikan päälle että kotivastaanottimien ääreen houkutteleva laji (Laine 2011, 124–129). Rajauksen myötä uutisointiin mahtui mukaan miesten jääkiekon MM-kisoja (29.4.–15.5.2011) käsitelleet ennakot ja jälkipuinnit. Tutkimustehtävänämme on selvittää, millaisia toimijaasemia urheiluyleisölle jääkiekkojournalismissa tuotetaan. Ridell 1999, 29). Olemme lähestyneet kysymystä valitsemalla tutkimuskohteeksi mediassa esiintyvän yleisöpuheen eli sen, miten yleisöihin mediateksteissä konkreettisesti viitataan. Yleisöille teksteissä asetettuja toimija-asemia käsittelemme yleisöpuheena ja pohdimme, mihin tarkoituksiin erilaisia yleisörepresentaatioita muodostetaan. Puhuessamme yleisöpuheesta, -kuvista, -konstruktioista ja -representaatioista, viittaamme näillä kaiken aikaa yleisölle tuotettuihin toimija-asemiin. Lehtiaineiston ja juuri kyseisten lehtien valintaa aineistoksi voi kuvata tyypilliseksi esimerkiksi laadullisen tutkimusprosessin elävyydestä. Yleisöetnografit ovat perinteisesti olleet kiinnostuneita todellisista yleisöistä ja heidän media-arjen kokemusmaailmoistaan, kun taas diskursiivista yleisökäsitystä korostavien tutkijoiden mukaan niistä voi tietää ja puhua vain erilaisten diskurssien kautta. Esimerkiksi mediayhtiöt ja tutkimukset valottavat sekä samalla luovat kohdettaan omista tarpeistaan käsin. Kulttuurintutkimuksellisten lähtökohtien myötä on alettu korostaa populaarikulttuurin yleisöjen aktiivisuutta erotuksena aiemmille käsityksille yhdenlaisesta passiivisesta massayleisöstä. Syyksi tähän on arveltu penkkiurheilun käsitteellistäminen aiemmin laiskistavaksi toiminnaksi, ja toisaalta urheiluhuliganismi on ollut Suomessa marginaalista (Heinonen 2004, 234). Lisäksi urheilun seuraajiin liittyviä teemoja sivutaan monissa muissakin kuin varsinaisissa yleisötai fanitutkimuksissa. Kulttuurisen yleisötutkimuksen sisällä on kuitenkin kiistelty siitä, pitäisikö yleisöihin suhtautua autenttisina olioina vai ennemmin diskursiivisina konstruktioina. Oma osansa on myös Suomen joukkueen vuoden 2011 MM-kisoissa voittamalla maailmanmestaruudella ja sen vaikutuksilla sekä uutisoinnin määrään että sisältöihin. Siten MM-kisauutisoinnissa yleisön mediarepresentaatioiden voi olettaa olevan olennainen osa journalismia. Menetelmälliseksi esikuvaksemme asettuu Virsun (2005) tekstianalyysi sanomalehtien doping-uutisoinnissa hyödynnetyistä yleisökonstruktioista. Vuosikymmeniä jatkuneesta mediatutkimuksesta huolimatta yleisöt on edelleen koettu haastavaksi tutkimuskohteeksi ja niitä on lähestytty vaihtelevista näkökulmista. Edellä mainittuja suomalaisia urheiluyleisötutkimuksia yhdistää siinä mielessä etnografinen ote, että niissä on tavalla tai toisella pyritty tavoittamaan todellisia yleisöjä katsomoissa, kotona, lehtien yleisöpalstoilla ja verkkomedioissa. Mediaurheilun seuraamista on tarkasteltu digitalisoitumisen ja osallistuvan yleisön näkökulmista (Turtiainen 2012). 67 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Yleisörepresentaatiot jääkiekkouutisoinnissa JOHDANTO Yleisöt ovat aina olleet sekä suuri mysteeri että lukuisten tutkimusten kohde niin mediateollisuudelle kuin mediatutkijoille. 113 000 lukijaa) (KMT lukija 2011). Virsu tutki Lahden 2001 MM-hiihtojen doping-uutisoinnin retoriikkaa. Yleisöteoreettisesta väittelystä jäljelle on usein jäänyt kysymys siitä, kuinka tehdä käytännössä empiiristä tutkimusta, jonka lähtökohtana olisi ajatus yleisöstä analyyttisena konstruktiona (ks. Yksittäinen laajasti uutisoitu urheilutapahtuma tarjoaa mielekkään ajallisen rajauksen aineistonkeruulle sekä riittävästi aineistoa, jota tutkia. Ääneen on päästetty suomalaisia brittijalkapallon faneja (Heinonen 2005). Aineiston monipuolisuuden nimissä analyysin kohteeksi haluttiin ottaa eri lehtigenrejä
Jutussa irvailtiin suomalaisten MM-kiekkoon liittyville karnevalistisille tempauksille, kuten suihkulähdepulahduksille, nuotin vierestä laulannalle sekä ylipäänsä stereotyyppisen miehekkäälle penkkiurheilijahahmolle kaljoineen, kotisohvineen ja ruotsalaisvihoineen. TULOKSET Yleisö kritiikin ja ironian kohteena Lehdissä harrastettiin varsin kärjekästä yleisöpuhetta. Aineistossamme suomalaisten kuvattiin ottavan jääkiekon MM-kisat ja urheilu yleisemminkin aivan liian totisesti: Meille suomalaisille ´huippu-urheilu´, ´MM-kisat´ ja ´jääkiekko´ ovat kuitenkin vakavia sanoja. Jutulla tarkoitamme erilliseksi määriteltävää sisällön ja muodon sulautumaa, joka koostuu otsikosta, siihen liittyvästä leipätekstistä ja kuvista. 2004, 38–40). Kävimme jutut useaan kertaan läpi varmistaen, että olemme huomioineet kaikki juttujen sisältämät yleisörepresentaatiot. (UL 28.4.2011.) Nolon kannattamisen sekä ryppyotsaisuuden ohella kiekkoyleisöä heräteltiin MM-kisojen arvostuksen näkökulmasta. Juttu on olennaista erottaa juttukokonaisuudesta (ks. Kielteisissä yleisörepresentaatioissa lyövät kättä sekä miehinen junttisuomalaisuus että yleismaailmalliset sukupuolittuneet penkkiurheilumyytit (ks. Grafiikoita ja lehtien etusivuille sijoitettuja vinkkijuttuja emme aineistoon sisällyttäneet. Urheiluyleisöjen mediarepresentaatioiden voi nähdä monella tapaa linkittyvän perimmäisiin käsityksiin suomalai. Ei ihme, että mailaa puristetaan ratkaisupeleissä kuten meillä tapana on. Joukkoon mahtui monenlaisia urheilujournalismin juttutyyppejä (ks. Analyysi on kohdistettu tekstiin. Laine 2011, 146). Näillä aineksilla MM-jääkiekon seuraajista tuotetaan ikään kuin huonon maun urheiluyleisö, kun puhuja itse ottaa etäisyyttä keväiseen kiekkohuumaan. Tällöin huomio kiinnittyy tekstissä esiintyvien toimijoiden, kuten toimittajan, urheilijoiden ja yleisön välisiin suhteisiin. Lehtien ja juttutyyppien välistä vertailua emme tutkimuksessa tee, vaan aineistoa on analysoitu yhtenä näytteenä kirjoitetusta suomalaisesta jääkiekkoja urheilujournalismista. Tätä seurasi toimija-asemien klusterointi eli ryhmittely ja nimeäminen luokkiin. Lähtökohtana on, että jääkiekkoyleisön mediarepresentaatioiden avulla on mahdollista tarkastella urheilumedian hyödyntämiä yleisökuvia paitsi lajisidonnaisesti myös yleisemmin esityksinä suomalaisista urheilun seuraajina ja siten osana suomalaisuuden rakentumista (ks. Puhujan vieroksuva erottautuminen populaarikulttuurin yleisöistä ei ole luonnollisestikaan vain suomalaiselle kulttuurille ominaista. Sinivalkoiseen MM-jääkiekon seuraamiseen liitettiin lisäksi ailahteleva kannattajauskollisuus ja toisaalta kouhkaava lajiniilous: Kun 50 miljoonan dollarin Mikko Koivu tekee Länsi-Tiibetiä vastaan tehot 2+2, on kaikki muut urheilulajit paperia (UL 28.4.2011). esim. Niiden ympärille ei karnevaalia haluta. Kyse on voittamisesta tai häviämisestä, ei osallistumisesta. Tarkastelun lomassa valotamme tekemiämme aineistohavaintoja aiemman tutkimuksen avulla. Perinteisessä massahysterian kritiikissä alhaista arvostusta nauttivat, mutta suositut tv-ohjelmat on samaistettu niiden ”tyhmiin” katsojiin (Knuuttila 1996, 16–17). Niiden kanssa ei pelleillä. Kuvat on rajattu analyysin ulkopuolelle. MM-kisojen ristiriitainen arvostus ja toisaalta niiden kestosuosio Suomessa antavat aihetta ”suuren yleisön” kritiikille, jossa MM-huuman toppuuttelu suuntautuu paitsi median myös yleisön suuntaan. Diskurssianalyysin keinoin tarkastelemme tekstissä esiintyviä toimijoita ja niille suotuja asemia eli subjektipositioita (Jokinen ym. Tämä tapahtui esimerkiksi muistuttamalla MM-kisojen urheilullisesta tasosta (IS 21.4.2011) tai turnauksen vähäisestä huomiosta Pohjois-Amerikassa (UL 28.4.2011), koska jääkiekon MM-kisoihin eivät osallistu kaikki parhaat pelaajat Pohjois-Amerikan ammattilaissarjan (NHL) pudotuspelien päällekkäisyyden vuoksi. MM-kisojen ja kiekkosaavutusten juhlimisen kritiikki saa voimansa jääkiekon kansainvälisestä levinneisyydestä sekä lajin omien arvoturnausten välisistä hierarkioista. Nieminen 2001). Wenner 2013). Esimerkiksi ylivakavan kiekkokansan konstruktiot ovat käyttökelpoisia, kun pyritään liennyttämään sinivalkoista urheiluuhoa. Laine 2011, 373–375), muun muassa tapahtumajuttuja ja -haastatteluja sekä laajamittaisempia reportaaseja. Urheilu suosittuna tv-viihteenä on paikannettu yleisestikin ”matalaan” kulttuuriin (Whannel 1998, 222), mutta Suomessa miesten MM-jääkiekkoon yhdistetty penkkiurheilustigma on urheilukulttuurinen erityistapauksensa. 68 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Yleisörepresentaatiot jääkiekkouutisoinnissa jotka käsittelevät jääkiekon MM-kisoja. Kun tästä maasta lähdetään MM-kisoihin, ilmapiirissä on kyse viime sotien jälkeisestä kolmannesta erästä, jossa isänmaan maine ja uskottavuus kansakuntana on pelissä. Tähän aineistoon syvennyimme kielellisen lähiluvun keinoin. Ruuska 1999). Kansalliset kliseet ovat tunnettuja ja niillä osataan leikitellä. Esimerkiksi vuoden 1995 maailmanmestaruutta muistellaankin Suomessa hartaan liikutuksen ohella kansallisen itseironian hengessä. Yleisöjen heikkouksia käsitellään kuitenkin myös asiallisemmissa yhteyksissä. Alustavan luokittelun jälkeen abstrahoimme aineistoa eli pelkistimme ja yhdistimme luokituksia. Analyysissa on hyödynnetty diskurssianalyysin ideaa erilaisista puhetavoista ja niihin nivoutuvista vaihtelevista konteksteista. Vaikka kielteiset kansakuvat ovat keskeisiä suomalaisuuden määrittelyssä, on hyvä huomioida kansallisten stereotypioiden ironinen käyttö. Jääkiekkofaniudessa artikuloituvilla kliseisillä suomalaisuuden ja penkkiurheilun mielleyhtymillä herätetään myötähäpeää kanssakansalaisissa (Heiskanen 2015, 256). Aloitimme analyysin tutkimalla järjestelmällisesti kaikki kokonaisaineistoon sisältyneet jutut, joista muodostimme ensin laadullisen analyysin perusjoukon ja siitä edelleen yleisön representointia sisältäneen varsinaisen tutkimusaineiston. Näillä perustein määriteltyjä jääkiekon MM-kisajuttuja löysimme Ilta-Sanomista 248 ja Urheilulehdestä 42. Kiekkoyleisön yläpuolelle asettuva puhuja on tuttu tyypillisestä suomalaisuuspuheesta, jossa tarkkaillaan tavallista kansaa etäisyyden päästä (Ruuska 1999). Laadullisen analyysin kohteeksi valitsimme laadullisen analyysin perus joukosta kaikki ne jutut, jotka sisälsivät yleisön representointia. Suomalaisuuden diskursiivinen tutkimustraditio on auttanut kiinnittämään huomiota puhujan asemoitumiseen, kuten samaistumiseen tai erottautumiseen puheen kohteena olevista suomalaisista (ks. Modernissa yhteiskunnassa esiintyjän ja tekijän roolia on arvostettu perinteisesti enemmän, ja siksi yleisöistä tai faneista on tavattu puhua ”toisina” erotuksena ”meistä” (Jensen 1992; Liikkanen 2000). Tällöin voi jäädä epäselväksi, kohdistuuko pilkka todelliseen kansaan tuolla jossain vai ennemmin itse stereotyyppeihin (Löytty 2004, 37–38). Kiekkoyleisön tempauksille ilkkuminen voi olla tapa kääntää oikeasti tärkeä asia suomalaisten keskinäiseksi huumoriksi. Esimerkiksi aukeaman laajuinen juttukokonaisuus saattaa sisältää useampia yksittäisiä juttuja. Urheilun kontekstissa on kuitenkin mielenkiintoista kiinnittää huomiota niihin kielteisiin asioihin, joita pidetään nimenomaan suomalaisyleisöille tyypillisinä. Tämän jälkeen pyrimme tutkimustehtävämme mukaisesti paikantamaan representaatioissa yleisölle tuotettavia toimija-asemia sekä tarkastelimme niiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tällaisia juttuja julkaistiin Ilta-Sanomissa 94 ja Urheilulehdessä 27. Esimerkiksi soveltuu humoristinen juttu, jossa listattiin sinivalkoisen kansan perinteisimmät temput, jotka aiheuttavat eniten häpeää. Konteksteilla tarkoitamme juttuihin muodostettavia asiayhteyksiä, jotka määräävät, rajaavat ja tekevät mahdolliseksi yleisöihin liitettyjä merkityksiä. Lopulta lehtiteksteissä yleisölle tuotetut toimija-asemat jäsentyivät neljäksi teemaksi, joita kutakin esittelemme seuraavaksi omana alalukunaan
Kisojen ympärille kuvitellulla suurella yleisöllä muistutettiin lajin laajasta suosiosta ja toisaalta jääkiekkomaajoukkueeseen kohdistuvista odotuksista: [---] ehkä Leijonat tarjoaa suomalaisille uuden vapun runsaan parin viikon päästä (IS 30.4.2011). Eri lajien välisten hierarkioiden tuottamisessa katsojamääriin perustuvat yleisökonstruktiot ovat keskeisiä. Etenkin Ilta-Sanomien uutisointiin kuului MM-kisoja paikan päällä seuraavien kisaturistien huomiointi. Ainakin toimittajille armottomat ja paineita luovat yleisökuvastot tarjoavat välineen väistää urheilijoita arvosteleva rooli. Toimittajien ajoittaiset, mutta myös näennäiset puolueettomuuspyrkimykset tapahtuivat tiettyjen kansallisten konventioiden rajoissa. Urheilukirjoittelun perinnettä on kritisoitu muun muassa epäanalyyttisyydestä, puolueellisuudesta, sokeasta innostuneisuudesta ja nationalistisuudesta (Pänkäläinen 1998, 7). 69 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Yleisörepresentaatiot jääkiekkouutisoinnissa suuden ja urheilun kytköksistä (ks. Eikä siihen tautiin ole löytynyt rokotetta. Ennen MM-turnausta uutisoitiin leijonapelaajien kokemasta kohtuuttomasta kritiikistä pelatessaan ”koko kansan” edessä tai kieltäytyessään maajoukkuekutsusta (UL 28.4.2011). Riehakkaiden ja karnevalististen fanijoukkojen kuvausten avulla välitettiin paikallista kisatunnelmaa (IS 4.5.2011). Oman yleisöstä erottautumisen kontekstin paikansimme jutuista, joissa käsiteltiin urheilijoihin tai valmentajiin kohdistuvaa arvostelua ja paineita. Tällaiset yleisöja fanitutkijoiden nykyisin karsastamat luonnehdinnat sopivat hyvin asiantuntijamaiseen urheilupuheeseen, jossa asetutaan ikään kuin viileänä taidekriitikkona esiintyjien ja yleisön väliin (ks. Osin sähköisen mediamurroksen takia , mutta myös urheilujournalististen ihanteiden muutosten vuoksi, lehtien urheilutoimittajilta odotetaan yhä enemmän kriittistä otetta ja personoitumista. Yleisöjä koskeva kritiikki ja ironia antavat aihetta eritellä tarkemmin toimittajien yleisösuhdetta. (IS 6.5.2011.) Urheilujournalismiin kohdistettu kritiikki tunnistetaan myös nykytoimittajien keskuudessa. Yleisöön heijastettu isänmaallisen vakavuus ja kannattajamainen innostuneisuus ovat juuri niitä määreitä, joita on aiemmin kritisoitu urheilujournalismin ominaisuuksina. Analyysissä kiinnitimme huomiota aineistokohtiin, joissa yleisö asetettiin vaivihkaa toimittajan asiantuntijuutta huokuvan kerronnan vastinpariksi. Leppoista me-henkeä toimittajat loivat esimerkiksi hyväntuulisella neuvolla Bratislavaan matkaaville suomalaiskannattajille: [---] älkää juoko alkoholia julkisella paikalla, se nimittäin tietää heti sakkoja! (IS 11.5.2011). Vaikka etäisen asiantuntijuuden nimissä erottautuminen sinivalkoisista fanija kotisohvakatsomoista saattaa olla painettujen lehtien toimittajille tietoista, kuuluu urheilujournalismin konventioihin paikoin puhua yhteisöllisesti ”meinä suomalaisina”. Myös turnauksen aikana valmentajan paineita tehostettiin julmilla ja vaativilla yleisökuvilla ilman että toimittaja itse esitti kritiikkiä (IS 9.5.2011). Aineistossa kansan joukkoon tipahdettiin toistuvasti puhumalla esimerkiksi maalintekijöistämme tai suurista askelista kiekkohistoriassamme (IS 12.5.2011). Tulkitsemme toimittajien käyttäneen tiettyjä yleisökonstruktioita oman asiantuntija-identiteetin rakentamisen välineenä, kun he esimerkiksi esittivät kiekkoyleisön amatöörimäisen väärätietoisena (UL 11.5.2011), kansallisen hurmahenkisenä (UL 28.4.2011) tai muuten yksioikoisena ja kiihkoilevana toimijana (IS 9.5.2011). Varhaisimmat lehdistön urheilukirjoittajat olivat urheilumiehiä, joiden kerronta oli urheilumyönteistä, kansallisten saavutusten ja sankaruuden sävyttämää (Laine 2011, 107–109). Fanien kuvittelu hysteerisinä ja liioittelevina joukkoina on kuulunut yleisesti populaarikulttuurin yleisökuvastoihin (Jensen 1992, 9). Kokkonen 2008, 312), eikä suinkaan aina positiivisessa mielessä. Ne ovat käytännöllisiä retorisia resursseja tilanteissa, joissa toimittajat asettautuvat ymmärtämään urheilijoiden tai valmentajien henkisiä paineita ja raadollista arkea. Jääkiekon MM-kisojenkin kaltainen urheilutapahtuma kehystettiin ohimennen tv-katsojien määrään viittaamalla, kun kaksi miljoonaa suomalaista seuraa herkeämättä Leijonien taivalta (IS 30.4.2011). Tällöin varsinaista yleisöön viittaavaa termiä ei välttämättä esiintynyt, vaan lukijat tehtiin läsnä oleviksi erilaisilla kehotuksilla. Poikkeuksellisen kontekstin katutason yleisön toimeliaisuuden kuvaamiselle tarjosi luonnollisestikin Suomen joukkueen voittama toinen maailmanmestaruus. Tietämätön ja menestyksestä sokaistunut yleisö asemoitiin vastakkain toimittajan kanssa: Kukaan ei ihmettele, miksei Suomella ole 100 metrin juoksusta kultamitaleja. Mutta koko kansa äimistelee, miksei Suomi taaskaan tee maaleja MM-kisoissa. Asiantuntijapuheen osaksi luokittelimme myös aineistokohdat, joissa toimittajat opastivat sanavalinnoillaan lukijoita. Erityisenä miesten MM-jääkiekon yleisökehystyksenä voi pitää arkipäiväistä kansa-retoriikkaa (Billig 1995). [---] MM-kultahuuman 1995 jälkimainingeissa suomalaiskannattajiin iski eräänlainen sika(ilu)influenssa – Leijonien MM-mitalia on sittemmin pidetty itsestäänselvyytenä, ja sen huumataudin hoidossa MM-sikailu on ikään kuin ollut oikeutettua. Urheilutoimittajan kaksijakoinen yleisösuhde Suomessa urheilujournalismin kehitys liittyi aikanaan kiinteästi nuoren kansallisvaltion ja kilpaurheilun syntyyn. Tutut juhlarituaalit ja mestaruutta seu. Historian on nähty jättäneen jälkensä urheilujournalismiin, jota on pidetty journalismin irvikuvana, koska toimittajilta on katsottu puuttuvan ammattimainen etäisyys tarkastelemaansa ilmiöön. Etäisen raportoinnin ja innostuneen me-puhunnan välillä vaeltelun voi ajatella osaksi nykytoimittajien ammatti-identiteetin työstämistä. (Laine 2011, 221–251.) Kuitenkin myös aineistomme asiantuntijuutta uhkuvista jutuista välittyi Suomea kannustava pohjavire. Aineistostamme niitä löytyi monenlaisista juttutyypeistä, myös esimerkiksi urheilijahaastatteluista (UL 28.4.2011) ja pelaaja-arvioista (UL 19.5.2011). Mikä ihmeen uutinen se tämä muka on. ”Yleisöön” samaistuva me-puhe ei kuitenkaan tarkoita luopumista asiantuntijapositiosta sinänsä, vaan tulkitsemme sen retoriseksi keinoksi kutsua yleisöä ikään kuin toimittajan tykö tarkastelemaan jotakin oleellista. Yleisö arjessa ja juhlassa Usein yleisö asemoidaan ennemmin tapahtumien taustalle kuin varsinaisesti toiminnan tai huomion kohteeksi. Kansan kokoista yleisöä ei suoda mille tahansa lajille. Ratkaisupelien koittaessa koko kansa herätettiin henkiin hyödyntämällä suomalaispelaajan haastattelusitaattia: Koko Suomen kansa voi aistia leijonien hurjan taistelun (IS 14.5.2011). Toimittajista tuotteistetaan tavaramerkkejä, joiden odotetaan julkaisevan asiantuntevia ja kantaaottavia subjektiivisia tekstejä. Eri maiden kannattajien välisillä kannustusmittelöillä korostettiin suomalaisfanien roolia joukkueen tukena (IS 5.5.2011). Yleisö representoitiin niissä syyllistävänä toimijana. Esimerkiksi turnauksen ennakkoarvioiden lomassa toimittajalle rakentui neuvova asema: Seuratkaa tarkasti Eliasin pelaamista (UL 28.4.2011). Edellä sanottua ei pidä kuitenkaan tulkita joksikin perusteellisesti nykyistä urheilujournalismia ja toimittajien yleisösuhdetta jäsentäväksi ilmiöksi, vaan kyse on ennen kaikkea kontekstista. Kriittisten yleisökonstruktioiden voi ajatella kuuluvan urheilujournalismin draamallisiin aineksiin. Kriittiset yleisökuvat herättävät pohtimaan, onko kiittämätön ja tyly urheiluyleisö yleisempikin suomalaisuuden urheilumytologinen omakuva. Lehtiteksteissä yleisöluonnehdintana käytetyn ”kansan” tai ”kiekkokansan” avulla kuvataan yleisönsuosiota, mutta samalla vahvistetaan lajiin liitettyä kansallisurheilun asemaa. Liikkanen 1998, 140). Näissä toimittajat korostivat omia näkemyksiään ja mielipiteitään liittyen esimerkiksi pelitapahtumiin, urheilijoihin, valmentajiin tai Suomen joukkueen menestysmahdollisuuksiin
Apo (1998) kirjoittaa suomalaisiin kansakuviin liittyvistä arvaamattoman rahvaan aineksista. Puheet kriittisestä lukijaja katsojapalautteesta kuuluvat mediatuotannon ja yleisön välisiin suhteisiin (IS 4.5.2011). Penkkiurheilijat voidaan asemoida kriisien keskellä vahingon kärsijöiksi ja hyväuskoisiksi uhreiksi (Virsu 2005, 37). Leijonien kosteista juhlista äitynyt mediakohu muistuttaa pienoiskoossa Lahden 2001 MM-hiihtojen doping-uutisointia siltä osin, että urheiluviihteen esittäjien koettiin menetelleen kyseenalaisesti. Ensin tosin todisteltiin, ettei suurta vahinkoa tapahtunut (IS 20.5.2011), mutta muutamaa päivää myöhemmin yleisöltä pyydeltiin anteeksi (IS 23.5.2011). Samanlaiset asemat toistuivat vuoden 2012 miesten jääkiekon MM-kotikisojen pääsylippujen hintakohussa. Yleisön puhutteluun urheilun ja urheilumedian asiakkaana ei tietenkään tarvita edellisen kaltaisia moraalissävytteisiä skandaaleja. (IS 17.5.2011.) Juhlakontekstin yleisöpuheelle oli tyypillistä erilaisten kansaa pienempien yleisönosien huomiointi. Kaupallisessa mielessä urheilutuotteen, sponsorien ja median kolmiyhteys palautuu lopulta kysymykseen yleisön kiinnostuksesta. Urheilujournalismin tehtäviksi on nimetty tiedonvälityksen ja viihdyttämisen lisäksi yhteisöllisyyden ilmentäminen (Laine & Välimäki 2012). Myös urheilun yhteydessä suomalaisuuden määrittelyyn on perinteisesti kytketty elitistinen huoli kansan sivistyneisyydestä (Kokkonen 2008, 109, 302). Vuoden 1952 Helsingin olympialaisten alla kannettiin huolta suomalaisten juomarimaineesta (Kokkonen 2008, 291–293). Asiakkuuden merkitykset realisoituvat esimerkiksi arvioitaessa julkisen palvelun mediatuotantoa. Erilaiset ”urheiluskandaalit” saavat mediassa lisävoimansa siitä, että tuotantopuolen velvollisuuksia mittaillaan lopulta petettyjen penkkiurheilijoiden tai jopa kansan edessä. Tällaiset aineistokohdat keskittyivät suomalaisjoukkojen kommentointiin jäähalleissa ja kaduilla. Merkittävää osaa median kansallisen riemun välittämisessä näyttelee juuri yleisöreaktioiden kuvaaminen (Kokkonen 2003, 45). Ympäri Suomea pidettyjen mestaruusjuhlien tuhatpäisillä paikallisyleisöillä alleviivattiin koko maan laajuista juhlamieltä (IS 20.5.2011). – Näköjään virkamiesmäinen kansa osaa iloita värikkäästi. Ihastelun aiheena olivat esimerkiksi suomalaisfanien hymyily katsomossa (UL 19.5.2011) ja julkiset juomatavat: Suomalaiset juhlivat kerrankin puhtaasta juhlimisen ilosta, jossa kiekkojoukkueen sponsorin liiallinen nautiskelu ei johtanut ylilyönteihin. Kun jokin urheilukansan tekemisissä määritellään poikkeukseksi, vahvistuu toisaalta käsitys odotettavasta ja tyypillisestä (ks. Suomalainen urheiluväki alkoi pitkästä aikaa aidosti huutaa ykkösjoukkueensa mukana. Sekoavan ja hullaantuneen kansan aineksia hyödynnettiin samaan tapaan kuin vuoden 1995 maailmanmestaruuden uutisoinnissa (ks. Virtapohja 1995, 84). Urheilukansan asema jonkinlaisena kansallisen kulttuurin kehityksen ilmentäjänä ei ole kuitenkaan uusi. Mediatuotteiden laatua arvioivan kuluttajuuden lisäksi yleisön vaateita heijastettiin suoremmin urheiluväkeen, kuten jääkiekkopiireihin. Billig 1996, 214). Menestyksen ja kansallisen hurmoksen kontekstit tekevät tällaisia yleisöpuheen perimmäisiä oletuksia näkyviksi. Menestyksen hetkellä joukkue jakoi saavutuksen ikään kuin yleisön kanssa: Ja tämä saavutus kuuluu kaikille suomalaisille (IS 16.5.2011). Tällä muistutetaan yleisön paikasta ikään kuin urheiluviihdetuotannon. Tosin ”asiakkuuden” voi mieltää laajemmin urheiluyleisön valtaa korostaviksi toimija-asemiksi, esimerkiksi veronmaksajina tai aktiivisina kansalaisina. Vuonna 1995 kiekkomestaruuden jälkeen suomalaisista uhoajista arveltiin kasvaneen vihdoin kelpoja ”euroihmisiä” (Virtapohja 1995, 87). Kisojen aikana lehdissä kritisoitiin Ylen MM-kisastudion asiantuntijavalintoja (UL 11.5.2011) ja nostettiin esille palveltava mediayleisö: Katsojat ja kuuntelijat ovat nykyään ylipäätään tottuneet erittäin hyvään [---] (IS 9.5.2011). 70 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Yleisörepresentaatiot jääkiekkouutisoinnissa rannut kansanjuhla Kauppatorilla nostivat yleisöt monien juttujen keskipisteeksi Ilta-Sanomissa. Sankareitaan Helsingin Kauppatorille vastaan tullut yleisö hitsaantui vähitellen yhteen aurinkoisessa illassa niin kuin leijonalauma. Pääosan esittäjien kompuroidessa ja puheen sammaltaessa suomalaisille tarjottiin paheksuvan toimijan roolia. Yleisön oikeuksia ja tarpeita korostavista asemoinneista ei ole pitkä matka asiakasja kuluttajajäsennyksiin. Tuotteistetun mediaurheilun ajan on sanottu merkitsevän tv-urheiluviihteen tekijöille uudenlaisia vaatimuksia, joita perustellaan katsojien mieltymyksillä (Laine & Itkonen 2009, 218). Yleisökuvausten lisämausteeksi kelpasi maaotteluhenkinen vastakkainasettelu suomalaisen ilon ja ruotsalaisen pettymyksen välillä (IS 16.5.2011). Yleisö moralistina ja asiakkaana Yleisön paikka moraalisena toimijana löytyy usein konteksteista, joissa koetellaan urheilun hyvää kertomusta, kuten urheilijoiden raittiutta, reippautta ja ryhtiä. Yleisöjen henkisen kasvun perään on haikailtu ennenkin. Vuoden 2011 mestaruusjuhlintaa sävytti joidenkin Suomen joukkueen pelaajien ja johdon käytöksestä syntynyt kännäämiskohu. (UL 19.5.2011.) Jääkiekon julkisuuskuvaa puntaroivalla yleisökonstruktiolla alleviivataan lajiväen vastuuta olla ikään kuin yleisön luottamuksen ja tuen arvoinen. Muutamissa jutuissa juhlatuulisten fanijoukkojen kuvailua luonnehti suomalaiskannattajien toiminnan esittäminen positiivisena yllätyksenä. Toffoletti & Mewett 2012). Tällaisissa konteksteissa yleisön kriittisyys koetaan kulttuurisesti oikeutettuna. Aineistossa kuvailtiin jääkiekon voittaneen positiivisen peliilmeen ja maailmanmestaruuden myötä lajiin jo kyllästyneet ihmiset taas puolelleen: Leijonat saivat Bratislavan turnauksen edetessä anteeksi sen, että kevään 1995 jälkeen kihahti hattuun. Yhteisöllisyyden tuottaminen onkin varminta suuren voiton hetkellä: Pelkkiä hymyjä ja suurta vilpitöntä riemua. Kännäämiskohun keskellä toimittajien oli luontevaa samaistua yleisöön, kun tapahtumia haluttiin paheksua (UL 19.5.2011). Valveutuneilla katsojaja kuulijakuvastoilla tarkastellaan urheilun tuotantopuolen, kuten Jääkiekkoliiton, toimintaa. Jääkiekon tapauksessa suuren lajin yhteiskuntavastuuta peräänkuuluttavaan puheeseen asiakasmainen yleisö sopii siten uskottavasti. Suomen joukkue oli erittäin yhtenäinen ja siltä näyttää myös tämä yleisö [---] (IS 17.5.2011.) Harmittoman oloiset huomiot ovat suomalaisyleisöjen rakentumisen kannalta merkittäviä. Aaltoilevan ihmismeren päällä leijuu paksu yhteenkuuluvuuden pilvi. Tällaisessa puheessa syntyville faneille ja katsojille suodaan valtaa äänestää jaloillaan, jolloin lajin arvostusta, suosiota tai katsojamääriä ei pidetä itsestäänselvyyksinä. Hysteeriset tyttölaumat (IS 31.5.2011) sekä seksikkäimpiä Leijonapelaajia äänestäneet naislukijat (IS 17.5.2011) esiintyivät puolestaan miesurheilijoiden viehätysvoimaa avoimesti ihailevina faneina (ks. Urheiluyleisöjä myönteisen yllättyneesti kommentoivat puheenvuorot luovat pontta erilaisille edistyskertomuksille. Yleisön näkeminen urheiluviihteen asiakkaana kytkeytyy julkisuus-markkinallisen huippu-urheilun lähtökohtiin. Urheiluyleisön oppimiskertomukset viestivät urheilun seuraamiseen liittyvistä kielteisistä uskomuksista, jotka sivuavat edellä käsittelemäämme yleisökritiikkiä. Erityisen urheiluvoiton jälkeen mukana elänyt yleisö asetettiin urheilijoiden vastavuoroisten kiitosten kohteeksi: Koko kansa on seissyt takanamme, tunnelmoitiin finaalin jälkeen (IS 16.5.2011). Virsun (2005) mukaan doping-uutisoinnissa viittaaminen moraalitietoiseen urheiluyleisöön on yleisesti hyödynnetty retorinen keino. Nuoret pojat edustivat Presidentinlinnan katolle kiivenneitä vandaaleja (IS 18.5.2011)
Ang 1991). Urheilun mediasisältöjen korostunut tuotteistaminen ja sähköisen viestintäteknologian mukanaan tuomat muutokset eivät ainakaan vähennä yleisökysymysten äärellä pähkäilyä. 1995. London & New Delhi: Sage, 1–21. Kysymykset eri lajien medianäkyvyydestä, mediasisällöistä ja mainonnasta sivuavat väistämättä yleisöpohdintoja. Sen sijaan kisaturistien ja kansanjuhlien kuvauksilla korostettiin yleisön keskeistä asemaa tapahtumien tunnelman luojana ja urheilunäytelmien aktiivisena toimijana. Entä johtaako miesten jääkiekon mediatilan kyseenalaistaminen yleisövai mediakritiikkiin. Teoksessa: M. Heinonen, H. Sekä urheilujournalismin konventiot että toisaalta toimittajien ammatti-identiteetin reflektointi vaikuttavat jutuissa hyödynnettäviin yleisökuviin. Aineistoamme poikkeuksellisesti muovanneita konteksteja olivat Suomen voittama maailmanmestaruus sekä maajoukkueen juhlimistavoista syntynyt kohu. London and New York: Routledge. Billig, M. Niin sähköisessä mediassa, arkikeskusteluissa kuin tutkimuksissa kiertävät yleisöviittaukset liittyvät perimmäisiin kulttuurisiin puhetapoihin, joissa yleisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja suhteita muihin toimijoihin määritellään urheiluviihteen kokonaisuudessa. Suomalaisuuskäsitysten kannalta huomionarvoisia olivat aineistokohdat, joissa juuri suomalaisfanien käytöstä kommentoitiin myönteisesti yllättyneenä. Urheiluyleisöön itseensä kohdistuu erityisiä odotuksia ja velvoitteita, esimerkiksi joukkueuskollisuuden ja oikeantyyppisen fanikulttuurin muodossa, jotka saattavat olla järjettömiä vaikkapa populaarimusiikin tai taiteen kuluttajille. Sosiologian tutkimuksia A24. Arguing and Thinking. Teoksessa: P. Lehtien arkiset viittaukset suurilukuisiin kotikatsomoihin ja ”kiekkokansaan” edustavat huomaamattominta yleisöpuhetta, mutta niillä muistutetaan tehokkaasti miesten maajoukkuejääkiekon suosiosta Suomessa. Banal Nationalism. Heinilä 2000, 275–277). Ilman niitä kansallisen yhteisöllisyyden tuottamiselle tai mestaruusjuhlia moralisoiville yleisöille ei olisi ollut aineksia. Jääkiekkoilta Turussa – Tutkielmia kiekkoyleisöstä. Miettinen (toim.) Haasteena huomisen hyvinvointi – miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Suomalaisuuden stigmatisoinnin traditio. 1999. 2000. Lehtiaineiston kriittinen ja ironinen yleisöpuhe muistuttaa tiettyjen stereotyyppisten käsitysten pysyvyydestä. Vaikka tutkimme urheiluyleisöjen representointia Suomessa poikkeuksellisen suositun lajin ja sen mediavälitteisesti vuoden seuratuimman tapahtuman lehtiuutisoinnissa, ei erittelemiämme yleisöpuheen aineksia sisälly ainoastaan jääkiekkouutisointiin tai kirjoitettuun journalismiin. Toimittajien yleisösuhteen kontekstuaalisuus nousi esille aineistokohdissa, joissa hurmahenkisistä fanijoukoista erottuva positio vaihtui sujuvasti kansalliseksi me-puheeksi. Toisaalta on syytä muistaa, että mediassa ja urheiluorganisaatioissa tehdään monia itsenäisiä valintoja, joiden suoraa yhteyttä yleisöjen miellyttämiseen saattaa olla vaikea hahmottaa. LÄHTEET Alasuutari, P. Millainen rooli urheilujournalismilla on yhteiskunnassa. Tosin urheiluyleisöjen mediarepresentaatioiden sidonnaisuudet eri lajeihin ja tiedotusvälineisiin on pidettävä mielessä. 2001. Ruuska (toim.) Elävänä Euroopassa. Turun yliopisto. London: Sage. Liikuntasosiologinen yleisötutkimus voisi jatkossa valottaa katvealueita tutkimusotteella, jossa kohdetta ei sen koommin kauhistella kuin ihastellakaan. Joka tapauksessa kaupalliseen yleisöpuheeseen liittyy monia mielenkiintoisia kysymyksiä urheilumedian ja -yleisön välisistä valtasuhteista. Jyväskylän yliopisto. 1998. Perustellaanko esimerkiksi jääkiekolle ja muille lajeille suotua mediahuomion määrää puhtaasti yleisöjen valinnalla vai uskotaanko median voivan ohjailla katsojien ja lukijoiden kiinnostusta – ja missä määrin (ks. Toisaalta olisi kiinnostavaa selvittää, miten yleisöt puhuttavat erityyppisissä viestimissä. Ylipäänsä yleisötutkimukseen tarttuminen vähän tutkituista näkökulmista olisi toivottavaa. & Ruonavaara, H. Nikunen 2008, 10). Jääkiekkofaneihin yhdistetyt merkitykset, kuten alkoholi, miehinen ylivakavuus ja ruotsalaisviha, vihjaavat yleisöihin liittyvästä vieroksunnasta ja myötähäpeästä. Asiantuntijuuden kontrastina lehdissä esitetyt tylsäpäiset penkkiurheilijat väärine luuloineen ja hillittömine reaktioineen ovat osa niitä kuvastoja, joita vastaan fanija yleisötutkimuksissa on 1990-luvulta alkaen tietoisesti asetuttu (ks. Cambridge: Cambridge University Press. Finnpanel 2012. Apo, S. Alasuutari (toim.) Rethinking the Media Audience. 1996. Penkkiurheilijoiden kielteisissä kuvastoissa on toki monia yleismaailmallisia rakenteita, mutta niiden kansallisia erityispiirteitä on hyvä pohtia. Heinonen 2004, 236). (toim.). 1991. Teoksessa: K. Alasuutari & P. Yleisöpuheen kriittisellä tarkastelulla on mahdollista tehdä näkyväksi niitä puhetapoja ja puhujan paikkoja, joista yleisöjä kulloinkin tarkkaillaan. Muuttuva suomalainen identiteetti. Turku: KirjaAurora. Jyväskylä: Likes, 273–284. Asiakasjäsennykset herättävät pohtimaan ennen kaikkea mediayhtiöiden tapoja kuvitella ja ”metsästää” urheilun kuluttajia (ks. Tutkimuksia. Vaihtoehtoisesti voi arvuutella, millaisia yleisörepresentaatioita lehdissä olisi hyödynnetty esimerkiksi Suomen finaalitappion jälkeen. POHDINTA Tutkimushavaintomme lisäävät ymmärrystä urheilujournalismin tavoista käyttää erilaisia yleisörepresentaatioita monenlaisiin tarkoituksiin. Tampere: Vastapaino, 83–128. Introduction: Three Phases of Reception Studies. Ilmanen (toim.) Pelit ja kentät: Kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Viitattu 27.1.2017. Ang, I. Diskursiiviset tutkimusotteet tuottavat relevantteja havaintoja yleisönä olemisen kulttuurisista rajoista ja mahdollisuuksista. Tällaisille kotisohvafanien ja ”suuren yleisön” latteille esityksille löytyy kuitenkin sijansa niin toimittajien kuin muidenkin urheilutietämystään korostavien puheenvuoroista. A Rhetorical Approach to Social Psychology, 2nd ed. 71 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Yleisörepresentaatiot jääkiekkouutisoinnissa perimmäisenä vallankäyttäjänä, toiminnan toteutuksen sanelijana. Myös urheilijoiden, mediayhtiöiden edustajien ja urheilun seuraajien itsensä puheenvuorot suomalaisista urheiluyleisöistä olisivat tutkimisen arvoisia. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Arkisuus leimaa tavallaan koko yleisöpuhetta, koska harvoin yleisöjä jäätiin lehtiteksteissä sinänsä ihmettelemään. Toisaalta MM-kisojen, jääkiekkofanien ja kansallisten identiteettien monitulkintaiset ironiset esitykset kielivät populaarikulttuurin kulutukseen kytkeytyvästä refleksiivisyydestä ja leikittelystä. 2004. Samalla olisi hyödyllistä eritellä, millaista urheiluyleisöyttä puheessa kannatetaan ja millaista ei. Jääkiekkotoimittajien urheilutietämyksen vastakuvaksi rakennetut yleisöt tuovat mieleen taideinstituutiolle ominaiset opastettavan yleisön ja asiantuntijatulkitsijan roolit. Samoin eri urheilulajien yleisörepresentaatioiden eroja ja yhtäläisyyksiä olisi perusteltua tarkastella. Tässä mielessä ”faniuden” mielleyhtymät eivät välttämättä ole suomen kielessäkään niin neutraaleja kuin on arveltu (vrt. Billig, M. https://www.finnpanel.fi/lataukset/tv_vuosi_2012.pdf Heinilä, K. Television katselu Suomessa vuonna 2011. Desperately Seeking the Audience. Lisäksi kaupallinen yleisöpuhe ei ole haudannut alleen urheilun seuraajiin kohdistuvia kasvattavia ja normittavia puhetapoja. Hulluna urheilusta – penkkiurheilu ja fanius tutkimuskohteena. Anttila, A. Teoksessa: P. Tietyt fanikulttuuriset viittaukset esimerkiksi huonoon kannustamiseen herättävät kysymään, kuinka median yleisörepresentaatiot ylläpitävät kielteisiä kuvitelmia juuri suomalaisista urheilun seuraajista
2003. Lehtonen, O. Teoksessa: K. Toffoletti, K. Moring & E. Tutkimuksia nykykulttuurin fani-ilmiöistä. Fandom as Pathology. Erikoisen tavallinen suomalaisuus. Nieminen, H. Liikunta & Tiede 42 (1–2), 35–38. 2009. 1995. Tampere: Vastapaino. Jyväskylän yliopisto. Fan Culture and Popular Media. Jyväskylä: Atena. Kulttuurisen tekstintutkimuksen lähtökohtia. & Godenhjelm, P. Toffoletti & P. Löytty & P. Sanan magiaa ja puheen poetiikkaa. Teoksessa: J. 2008. Virtapohja, K. Maansurua ja melodraamaa: Dopingtapauksen moninaiset merkitykset. Tiedotustutkimus 24 (2), 46–55. Kupiainen & E. Ruuska (toim.) Elävänä Euroopassa. Tiedotustutkimus 28 (4–5), 85–92. 1992. Viitattu 27.1.2017. & Mewett, P. 2008. Helsingin Sanomien urheilu-uutisoinnin ominaispiirteet – tapauskohtaisessa tarkastelussa vuoden 2009 tennisjutut. Saresma & E. 1996. 1996. Turtiainen, R. Heiskanen & H. painos. 2005. 2012. Linko, T. 1998. KMT lukija 2011. Teoksessa: P. Teoksessa: M. Jyväskylän yliopisto. 2. Muuttuva suomalainen identiteetti. 72 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Yleisörepresentaatiot jääkiekkouutisoinnissa 3/2004, 231–247. 1999. Laine, A. Nikunen (toim.) Fanikirja. London: Routledge, 99–114. Alasuutari & P. 2004. Sociology of Sport Journal 30 (1), 83–103. Ohranjyvä silmässä: Suomalaiset urheiluyleisöt ja alkoholi. http://www.aikakauslehdet.fi/content/Liitetiedostot/pdf/KMT_2011_liite.pdf Kokkonen, J. Kalevalaseuran vuosikirja 88, 199–221. Sevänen (toim.) Kulttuurintutkimus. Virsu, V. Lehtonen, M. Kansakunta kilpasilla. Kansakunnat kultajahdissa. Kantola, I. 1998. A. Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimusja koulutuskeskus, 13–39. Teoksessa: L. Mediatekstistä tulkintaan. Laine, A. Kirjoituksia nykyajasta, tutkimuksesta ja elämäkerrallisuudesta: Katarina Eskolan juhlakirja. Liikkanen, M. Piela (toim.) Korkeempi kaiku. Lewis (toim.) The Adoring Audience. Tampere: Vastapaino. 2013. 2000. Suomalaiset urheiluselostajasukupolvet erojen, tyyppien ja yhteisöjen tuottajina. Kokkonen, J. 2005. 2000. Kiekkokansa. 1998. Liikuntatieteellisen seuran impulssi XXIII. Whannel, G. Uusia katseita faniudesta faniuksiin. “Oh yes, he is hot”: Female Football Fans and the Sexual Objectificaton of Sportsmen’s Bodies. Liikkanen, M. Liikuntatieteellisen seuran impulssi XXII. 2004. Liikuntatieteellisen seuran impulssi XV. Mewett (toim.) Sport and Its Female Fans. Urheilujournalismin Suomi–Ruotsi-maaottelu. Suomalainen urheilujournalismi. Jensen, J. Wenner (toim.) MediaSport. Ruuska, P. Vainikkala (toim.) Otteita kulttuurista. Laine, A & Itkonen, H. & Suoninen, E. 1998. The Mediasport Interpellation: Gender, Fanship, and Consumer Culture. Kisakansan matkassa Minskissä. Millaista suomalaisuutta media rakentaa ja miten se sen tekee. Vertaileva tutkimus suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien Ateenan 2004 ja Torinon 2006 olympiauutisoinnista. Tampere: Vastapaino, 31–54. Löytty, O. Salmi (toim.) Kiekkokansa. Tampere: Vastapaino, 129–151. Reading the Sports Media Audience. Merkitysten maailma. A. A. Kopra, S. Jokinen, A., Juhila, K. Kaiken kattava kulttuuri. & Salmi, H. Heinonen, H. The Consequences of Characterization. Sosiologia 36 (4), 293–305. Taideyleisöpuhe ja suomalaisuus. Kultajuhlat Leijonille, karnevaalit katsojille. 3. Jalkapallon lumo. Tutkimus julkisoa tuottamassa. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen julkaisuja 37. Knuuttila, S. Ridell, S. Negatiivinen suomalaisuuspuhe yhteisön rakentajana. (toim.). London and New York: Routledge, 9–29. & Välimäki, E. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Urheilu nationalismin kanavana ja lähteenä Suomessa 1900?1952. Jyväskylän yliopisto. Tiedotustutkimus 22 (3), 28–41. Johdanto. Nopeammin, laajemmalle, monipuolisemmin. Heiskanen, B. Väliverronen (toim.) Media-analyysi. 2005. Yleisöt ja niistä tietäminen. Turun yliopisto. 2015. 2011. London and New York: Routledge, 221–232.. Pänkäläinen, S. Liikunta & Tiede 49 (6), 66–73. Tekstistä tulkintaan. 2004. 2012. ”Den glider in”. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 96, 7–14. Urheilu ja nationalismi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Teoksessa: B. Knuuttila & U. Ridell, S. Teoksessa: L. painos. Heiskanen, B. Digitalisoituminen mediaurheilun seuraamisen muutoksessa. Jyväskylä: Atena. Teoksessa: S. Diskurssianalyysin aakkoset. Helsinki: Edita. Helsinki: Teos, 256–280. Teoksessa: A. Tutkimus suomalaisesta Everton-faniudesta. Väliverronen, E. Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisuja 65, 136–149. 2012. Teoksessa: M. Mäntyrannan tahrasta Lahden skandaaliin: Urheilu ja suomalainen identiteetti vuosina 1972–2001 doping-tapausten valossa. Ruuska (toim.) Suomi toisin sanoen. 1999. Heinonen, H. 2001. Teoksessa: K. Nikunen, K. Wenner, L. Helsinki: Teos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 9–30. 2015. Kulttuurinen yleisötutkimus 2000-luvun alussa: Loputtomia sukellusretkiä media-arjen syövereihin
The desire to try the substance and offers they received from teammates were the major reasons for the first use, while continued use was mostly explained by the relaxing effect of the snus. Vaasankatu 7 as 3, 40100 Jyväskylä. 2017. The boys were also far more likely to use snus regularly (21 %) than the girls, none of whom used snus regularly. Asiasanat: nuoret, nuuska, salibandy, urheilijat. The study sample included 449 floorball players (302 boys; 147 girls; mean age 16.7 years). Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö ja siihen yhteydessä olevat tekijät. Suomalaisten nuorten tupakointi on vähentynyt, kun taas nuuskakokeilut ja nuuskan käyttö ovat lisääntyneet. P. Nuuskaa kokeilleista pojista yli 40 prosenttia oli päätynyt säännölliseksi käyttäjäksi eli käytti nuuskaa vähintään viikoittain tutkimushetkellä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella joulukuun 2016 ja tammikuun 2017 välisellä ajalla. Valmentajien tulisi keskustella pelaajien kanssa nuuskan käyttöön liittyvistä haitoista sekä linjata joukkueille selvät ja johdonmukaiset säännöt, jotka velvoittaisivat pelaajia nuuskattomuuteen salibandyn seuratoiminnassa. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin ristiintaulukointeja ja khiin neliö-testiä sekä logistista regressioanalyysia. Salibandya pelaavista 13–20-vuotiaista nuorista 39 prosenttia oli kokeillut nuuskaa. Previous studies have also shown that the use of snus is common among athletes. 050 569 2824. There has been a rise in the popularity of snus among Finnish adolescents, while the prevalence of smoking has declined. The results indicate that 39 percent of the floorball players, who were aged from 13 to 20 years, had tried snus. Nuuskakokeilujen ja käytön yleisyys salibandyn juniori-ikäisillä pelaajilla, erityisesti pojilla osoittaa, että asiaan on syytä kiinnittää enemmän huomiota niin seuroissa kuin Salibandyliitossa. Pelaajat, joiden joukkueissa nuuskan käyttöä ei ollut kielletty, olivat kokeilleet nuuskaa vajaat kaksi kertaa todennäköisemmin (OR: 1,60; Cl:1,06–2,40) kuin pelaajat, joiden valmentajat tai huoltajat olivat kieltäneet käytön. Players whose coaches or team staff members had not forbidden them to use snus were almost twice as likely to have tried it (OR: 1.60; Cl:1.06–2.40 ) than players whose coaches or team staff members had forbidden the use of it. More boys reported that they had tried using snus (52 %) than girls (13 %). Team coaches should be instructed to inform the players of the dangers of this substance, and there should be clear and consistent rules that make it mandatory for players to refrain from using snus while they are engaged in team activities. Poikien nuuskakokeilut (52 %) olivat selvästi yleisempiä kuin tyttöjen (13 %). & Palomäki, S. 73 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö NUORTEN SALIBANDYPELAAJIEN NUUSKAN KÄYTTÖ JA SIIHEN YHTEYDESSÄ OLEVAT TEKIJÄT Roosa Pelto-Arvo, LitK, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. Myös nuuskan säännöllinen käyttö oli yleisempää pojilla (21 %) kuin tytöillä, joissa säännöllisiä käyttäjiä ei ollut lainkaan. Aiempien tutkimusten mukaan nuuskan käyttö on yleistä myös urheilijoiden keskuudessa. Sanna Palomäki LitT, KM, Jyväskylän yliopisto. & Palomäki, S. The data were collected using an electronic questionnaire that the participants answered in December 2016 and January 2017. Sähköposti: roosa.peltoarvo@gmail.com (yhteyshenkilö). Liikunta & Tiede 54 (6), 73–80. The use of snus among Finnish junior floorball players and the factors associated with snuffing habits. Over 40 percent of the boys who had tried snus reported that they continued using the substance and ended up becoming regular users, which means that they used snus at least once a week. The purpose of this study was to investigate the prevalence of snus use among Finnish junior floorball players and the factors that are associated with snuffing habits. Liikunta & Tiede 54 (6), 73–80. Kokeilun halu ja joukkuekaverien nuuskatarjoukset olivat yleisimmät syyt nuuskakokeiluihin, kun taas käytön syyksi mainittiin useimmin halu rentoutua. A full 45 percent of the players reported that there was no agreement of the use of snus during the team’s events, and only 14 percent reported that their coaches or team staff members had informed them of the dangers of snus use. Key words: adolescents, athletes, floorball, smokeless tobacco, snus TIIVISTELMÄ Pelto-Arvo, R. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten salibandypelaajien nuuskakokeiluja ja nuuskan käyttöä sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Data were analyzed using cross tabulations, the chi-square test and logistic regression. Pelaajista 45 prosenttia kertoi, ettei nuuskan käytöstä ole sovittu joukkueen tapahtumissa ja vain 14 prosentille valmentajat tai joukkueen huoltajat olivat kertoneet nuuskan haitoista. 2017. The results of this study suggest that the frequency of snus use among Finnish junior floorball players, especially among boys, requires more attention from the floorball clubs and the Finnish Floorball Federation. Kyselyyn vastasi 449 pelaajaa (poikia 302, tyttöjä 147, keski-ikä 16,7 vuotta). ABSTRACT Pelto-Arvo, R
2015.) Nuuskan käyttöön suhtautuminen, säännöt nuuskaamista koskien ja nuuskattomuuden edistämistä koskevat käsitykset vaihtelevat eri valmentajien välillä (Kekki & Palmi 2008; Salomäki & Tuisku 2013, 52–55). Nikotiinin luokittelemista doping-aineeksi on suositeltu edellä mainittujen suorituskykyä parantavien tekijöiden vuoksi. 2012; Ollila & Ruokolainen 2016). 2008) sekä mahaja suolistosyöpään (Zendehdel ym. 2015.) Nuorten nuuskakokeilujen yleisimpinä syinä ovat olleet aiempien tutkimusten perusteella uteliaisuus ja kokeilun halu sekä kavereiden nuuskaaminen (Salomäki & Tuisku 2013, 12; Uosukainen 2000, 22). 2014). 2012). Pitkäsen (2006) mukaan suomalaisista 15–16-vuotiaista jääkiekkoilijoista jopa puolet (51 %) kertoi kokeilleensa nuuskaa ja neljännes (25 %) käytti nuuskaa satunnaisesti tai useammin. Lisäksi se aiheuttaa lihasvoiman heikentymistä ja anaerobinen kynnys saavutetaan harjoituksessa aiemmin. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös tutkia nuuskan käyttöön yhteydessä olevia tekijöitä, kuten nuuskan käytön syitä, käyttötilanteita sekä tarkastella nuuskan käytön lopettamiseen kannustavia tekijöitä. Nuorena aloitetun nuuskaamisen vaikutuksista ei ole toistaiseksi tietoa, koska pitkäaikaiset seurantatutkimukset puuttuvat. 2011). 2008). Lisäksi nuuskan käytön yhteydestä loukkaantumisiin on viitteitä (Heir & Eide 1997; Karhola 2013, 25, 30; Kujanpää 2011). 2017; Mattila ym. Nuuskan sisältämä nikotiini heikentää verenkiertoa sydämessä ja lihaksistossa. 74 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö JOHDANTO Suomalaisten nuorten nuuskakokeilut ja nuuskan käyttö ovat lisääntyneet tupakoinnin vähentyessä (Kinnunen ym. Yli 90 prosenttia jääkiekkovalmentajista kuitenkin koki valmentajalla olevan hyvät mahdollisuudet vaikuttaa nuorten terveyskäyttäytymiseen (Kokko & Kannas 2004). 2012; Uosukainen 2000). (Suomen Salibandyliitto ry 2016b.) Nuuska-käsitteellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Suomessa ylei. Tutkimus on osa Suomen Salibandyliiton ennaltaehkäisevää anti dopingtyötä. Nuuskaa käytetään urheilulukiolaisten mukaan yleisimmin urheilusuoritusten tai syömisen jälkeen sekä erilaisissa illanvietoissa, erityisesti alkoholin käytön yhteydessä (Uosukainen 2000). Nuorten terveystapatutkimuksen 2017 mukaan 17 prosenttia 12–18-vuotiaista (pojista 24 % ja tytöistä 11 %) kertoi kokeilleensa nuuskaa (Kinnunen ym. Salibandyn harrastajamäärät ovat jatkuvasti kasvaneet Suomessa (Suomen Salibandyliitto ry 2016a). Suomalaisten salibandyn junioripelaajien nuuskan käyttöä ei ole juurikaan tutkittu, ja perusteita tutkimukselle luo sekin, että lajikulttuurilla on yhteydet Ruotsiin, missä nuuskan käyttö on yleistä (Furberg ym. Tutkimusten mukaan nuuskan käyttöä esiintyy eniten joukkuelajien edustajilla ja se vaikuttaa kuuluvan tiiviisti erityisesti jääkiekkokulttuuriin, mutta myös muihin joukkuepalloilulajeihin (Kokko ym. 2006). Nuuska sisältää kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen IARC:n mukaan 28 karsinogeenia (WHO 2007, 57). 2017). Tyttöjen nuuskaaminen on pysynyt poikia selvästi harvinaisempana (Kinnunen ym. Nuorten mukaan nuuskaaminen on yleistä myös koulupäivän aikana; nuuskaa käytetään sekä oppitunneilla että välitunneilla (Salomäki & Tuisku 2013,17, 22). Valmentajien ja nuorten urheilijoiden arviot valmentajien terveyskasvatusaktiivisuudesta eroavat toisistaan, sillä urheilijat arvioivat valmentajien terveyskasvatusaktiivisuuden merkitsevästi alhaisemmaksi verrattuna valmentajien itsearvioon. 2006; Kokko 2011; Pitkänen 2006). Nuuskan käyttö saattaa lisätä riskiä sairastua suusyöpään (Rosaar ym. Yhä useampi nuori liikkuu siis salibandyn parissa ja saa myös vaikutteita niistä terveystavoista, joita lajikulttuuri ja seuratoiminta välittävät. Jääkiekkoilijoiden nuuskan käyttöä on tutkittu jonkin verran (Rolandsson & Hugoson 2001, 2003; Pitkänen 2006), mutta muiden palloilulajien harrastajista tätä tietoa on vähemmän. Kaudella 2012–2013 lisenssin lunastaneita poikajunioreita oli 23 438 ja tyttöjunioreita 3 798, kun kaudella 2016–2017 juniorisarjoissa pelasi jo 27 897 poikaa ja 5 190 tyttöä (Suomen Salibandyliiton jäsenrekisteri 24.3.2017, julkaisematon). Nuuskan käytön syistä esiin ovat nousseet yleisimmin halu rentoutua, kokemus nuuskan sopimisesta urheilijalle tupakkaa paremmin (Uosukainen 2000, 22), mielihyvän saaminen (Pitkänen 2006, 19) ja nuuskan käytön kokeminen hyödylliseksi (Salomäki & Tuisku 2013, 17). 2012; Haukkala ym. 2017; Ollila & Ruokolainen 2016). Nuuska vaikuttaa myös haitallisesti suunterveyteen aiheuttamalla limakalvovaurioita (Andersson & Warfvinge 2003) ja ienten vetäytymistä (Wickholm ym. 2015; European Commission 2008, 10), minkä vuoksi sydän rasittuu enemmän. Ruotsalaisista nuuskaavista pojista 77 prosenttia kertoi kavereiden nuuskan käytön vaikuttaneen aloittamiseen (Rolandsson ja Hugoson 2001) ja myös naisurheilijoita koskeneessa ruotsalaistutkimuksessa havaittiin kavereiden olevan merkittävin nuuskan käytön aloittamiseen vaikuttava tekijä (Rolandsson ym. 2006; Diehl ym. 2011; Martinsen & Sundgot-Borgen 2014; Mattila ym. (Kokko ym. Naissalibandypelaajien tukija liikuntaelimistön vammojen riskitekijöitä selvittäneessä tutkimuksessa todettiin merkitsevä yhteys nuuskan käytön ja vakavimpien vammojen välillä (Kujanpää 2011). Lisäksi selvitettiin pelaajien kokemuksia siitä, miten salibandyjoukkueissa valmentajat ja huoltajat suhtautuvat nuuskaan, sekä sen yhteyttä nuorten nuuskaamiseen. (Chagué ym. Rolandssonin ym. Aiemman tutkimustiedon mukaan seuravalmentajat suhtautuvat ristiriitaisesti terveyskasvatukseen osana valmentamista: terveyttä pidetään tärkeänä asiana, mutta sen edistämiseen ei erityisesti keskitytä. Urheiluseuraan kuuluvista 14–16-vuotiaista pojista 32 prosentilla ja tytöistä 7 prosentilla oli kokemusta nuuskasta (Ng ym. Savuttomien tupakkatuotteiden käytöstä seuraavia terveysvaikutuksia on kuitenkin vaikeaa arvioida ja erottaminen tupakoinnin aiheuttamista terveyshaitoista on haastavaa, koska käyttäjät ovat usein myös polttaneet savukkeita elämänsä aikana (Tomar 2007). Lisäksi nuuskan käyttö näyttää suurentavan aivoverenkiertohäiriöiden (Hergens ym. 2017). Nuuskan sisältämä nikotiini aiheuttaa myös voimakasta riippuvuutta ja sen myötä vieroitusoireita (WHO 2007, 277–78), joiden vaikutusta urheilusuoritukseen olisi perusteltua tutkia. Lisäksi tutkimuksessa vertailtiin eroavatko poikien ja tyttöjen sekä Aja B-junioreiden nuuskakokeilujen sekä nuuskan käytön yleisyys toisistaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten suomalaisten Aja B-ikäisten salibandyn lisenssipelaajien nuuskakokeilujen ja nuuskan käytön yleisyyttä. Nuuskan käytön ja kokeilujen lisääntymisen vuoksi on myös tärkeää tutkia sen taustalla olevia syitä, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin, mistä käytön lisääntyminen johtuu ja millä keinoin siihen voidaan vaikuttaa. Nikotiinin on todettu kuitenkin myös parantavan keskittymiskykyä ja ketteryyttä, edistävän painonpudotusta, nostavan kipukynnystä sekä viivästyttävän väsymyksen tunteen havaitsemista, mistä saattaa olla hyötyä monissa eri urheilulajeissa. (2014) mukaan ruotsalaisista naisurheilijoista nuuskaa eniten olivat kokeilleet juuri salibandypelaajat. Aiempien tutkimusten perusteella nuuskaaminen näyttää olevan hieman yleisempää urheilijoiden keskuudessa verrattuna samanikäisiin ei-urheilijoihin (Alaranta ym. Salibandyliitto on kieltänyt kilpailusäännöissään nuuskan käytön liiton alaisissa ottelutapahtumissa. Lisäksi seuroja velvoitetaan huolehtimaan siitä, ettei urheiluun liittyvissä tilanteissa nuorisolle välitetä myönteistä kuvaa tupakkatuotteiden käytöstä tai niiden liittymisestä urheiluun. 2015.) Nuuska nostaa myös sydämen sykettä ja verenpainetta (Chagué ym. Jääkiekkovalmentajia käsitelleissä tutkimuksissa ilmeni, että valmentajilla oli vähemmän tietämystä nuuskan haittavaikutuksista verrattuna muihin päihteisiin (Salomäki & Tuisku 2013, 55) ja alle neljännes oli käsitellyt nuuskaan liittyviä asioita neljä kertaa tai useam min joukkueen kanssa (Kokko & Kannas, 2004). (Chagué ym. 2008) sekä sydämen vajaatoiminnan riskiä (Arefalk ym
Nuuskakokeilujen alkamisikää tutkittiin kysymyksellä: Minkä ikäisenä kokeilit nuuskaa ensimmäisen kerran. (2003; 2004; 2015) tutkimuksia viitekehyksenä. Kysely esitestattiin kahdella juniorijoukkueella kysymyksien sekä vastausvaihtoehtojen ymmärrettävyyden tarkastelemiseksi. Nuuskan käyttötilanteita selvitettiin kysymyksillä: Missä tilanteissa käytät nuuskaa. (1=Kieltävät, jos näkevät nuuskan käyttöä, 2=Eivät kiellä, jos näkevät nuuskan käyttöä, 3= En osaa sanoa). Nuuskakokeilujen ja käytön yleisyyttä tarkasteltiin erikseen tyttöjen ja poikien sekä Aja B-ikäisten ryhmissä. ja Mitkä urheiluun liittyvät syyt vaikuttavat nuuskan käyttöösi. Lisäksi myöhempiin analyyseihin vastaajat jaettiin nuuskaa säännöllisesti käyttäviin (vähintään kerran viikossa) ja muihin. Avoimien vastauksien analysoinnissa laskettiin mainintojen frekvenssit. A-junioreiden nuuskakokeilut (45 %) olivat hieman yleisempiä verrattuna B-ikäisiin (37 %) pelaajiin, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,092) (taulukko 1). Annettujen vaihtoehtojen lisäksi oli mahdollista kirjata syy myös avoimeen vastauskohtaan. ja Missä urheiluun liittyvissä tilanteissa käytät nuuskaa. TULOKSET Nuuskakokeilujen ja nuuskan käytön yleisyys Salibandyjunioreista 39 prosenttia kertoi kokeilleensa nuuskaa. Vastaajilla oli mahdollisuus kertoa avoimessa vastauskohdassa, mitä seuraamuksia kiellon rikkomisesta seuraa. Joukkueen tapahtumilla tarkoitettiin kysymyksissä harjoituksia, pelejä, pelimatkoja ja muita joukkueen yhteisiä kokoontumisia. Vastausprosenttia laskettaessa oletettiin jokaisessa joukkueessa olevan 15–20 pelaajaa, sillä joukkueiden pelaajamääristä ei ole saatavissa tarkkaa tilastotietoa. (1=Kyllä, mitä seuraamuksia?, 2=Ei, 3= En osaa sanoa). Tytöissä tällaisia käyttäjiä ei ollut. Valmentajien/huoltajien puuttumista nuuskan käyttöön selvitettiin kysymyksellä: Miten joukkueesi valmentajat/huoltajat suhtautuvat, jos näkevät nuuskan käyttöä joukkueen tapahtumissa. Ennen kyselyn täyttämistä joukkueiden yhteyshenkilöt tiedottivat pelaajien vanhemmille/huoltajille joukkueen osallistumisesta tutkimukseen heille toimitetun tiedotteen avulla. (Kyllä / en) ja Kuinka usein käytät nuuskaa tällä hetkellä. (2003; 2004; 2015) ovat tutkineet nuuskan käyttöön suhtautumista urheiluseuratoiminnassa valmentajien terveyskasvatusaktiivisuuden näkökulmasta. Vastaavia pelaajille suunnattuja kyselyitä ei ollut tiedossa, joten joukkueen toimintatapoja ja valmentajien suhtautumista koskevat kysymykset ja vastausvaihtoehdot laadittiin tätä tutkimusta varten käyttäen Kokon ym. Vastaajista B-junioreita oli 68 prosenttia ja A-junioreita 32 prosenttia. Kyselylomake oli strukturoitu ja sen laadinnassa käytettiin apuna nuorten urheilijoiden nuuskan käyttöä käsitelleitä aiempia tutkielmia (Kulju & Kulju 2003 & Uosukainen 2000). Pelaajia informoitiin kyselyyn vastaamisen vapaaehtoisuudesta, nimettömänä vastaamisesta ja vastausten luottamuksellisesta käsittelystä: vastauslomakkeita ei luovuteta valmentajille, seuroille eikä Salibandyliitolle. Pelaajat saivat valita kaikki sopivat vastausvaihtoehdot (taulukot 2, 3 ja 4) ja jokaisessa kysymyksessä oli lisäksi avoin vastauskohta. Lisäksi nuuskakokeilujen syitä tarkasteltiin sekä tytöillä että pojilla. 2017) ja Kouluterveyskyselyissä (Ollila & Ruokolainen 2016), mutta näissä ei ole kysytty käytön syitä tai käyttötilanteita. Aikaisemmin esimerkiksi Kokko ym. ja Ovatko joukkueesi valmentajat/huoltajat kertoneet nuuskan käytön haitoista. Pelaajien kokemuksia nuuskan käyttöön suhtautumisesta salibandyn juniorijoukkueissa tutkittiin kysymyksillä: Miten nuuskan käytöstä on sovittu joukkueen ja valmentajien kesken. Sekä poikien että tyttöjen ensimmäinen kokeilukerta oli keskimäärin 15-vuotiaana (pojat ka=15,08, tytöt ka=15,26). Kysely lähetettiin sähköpostitse Suomen Salibandyliiton yhteystietolistan perusteella kaikille valtakunnallisissa sarjoissa pelaaville Aja B-juniorijoukkueille, joita oli yhteensä 66 joukkuetta (36 poikajoukkueita ja 30 tyttöjoukkuetta). Lisäksi logistisen regressioanalyysin avulla selvitettiin, ennustiko valmentajien tai huoltajien suhtautuminen pelaajien nuuskakokeiluja tai nuuskan käyttöä. Tutkimukseen vastasi yhteensä 449 juniori-ikäistä pelaajaa (poikia 302, tyttöjä 147, ikä 13–20 vuotta). Pojis ta yli puolet (52 %) oli kokeillut nuuskaa, mutta tytöillä nuuskakokeilut (13 %) olivat selvästi harvinaisempia (p<0,001) (taulukko 1.). Tällä perusteella arvioitu vastausprosentti oli 34–45 prosenttia, mitä voi pitää kohtuullisena kun huomioidaan, että kyseessä oli sähköpostitse lähetetty kysely. Pelaajat saivat täyttää kyselyn joko omalla ajallaan tai harjoitusten yhteydessä valmentajan tai joukkueen muun toimihenkilön johdolla. Nuuskan käytöstä mahdollisesti tulevia seuraamuksia tutkittiin kysymyksellä: Jos nuuskan käyttö on kielletty joukkueen tapahtumissa, tuleeko siitä seuraamuksia. Nuuskakokeilujen ja käytön yleisyyttä on selvitetty myös Nuorten terveystapatutkimuksissa (Kinnunen ym. Sen sijaan nuuskan käyttöön yhteydessä olevia tekijöitä analysoitiin vain pojilla, jotka käyttivät nuuskaa säännöllisesti (vähintään kerran viikossa). Eroja sukupuolten ja ikäluokkien nuuskaamisessa tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja khiin neliö-testillä. Valtakunnallisiin sarjoihin osallistui (kaudella 2016–2017) joukkueita ympäri Suomen pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta, sillä pohjoisimmat joukkueet olivat Oulusta. Pelaajien nuuskakokeilujen ja käytön yleisyyttä selvitettiin seuraavilla kysymyksillä: Oletko koskaan kokeillut nuuskaamista. Kuitenkin nuuskaa kokeilleista pelaajista kolmannes oli kokeillut nuuskaa jo alle 15-vuotiaana. Lisäksi mahdollisia lopettamiseen kannustavia tekijöitä selvitettiin kysymyksellä: Mitkä seuraavista olisivat syitä, joiden vuoksi voisit lopettaa nuuskan käytön. (kuvio 1). Vastaajille tarjottiin suuressa osassa vaihtoehtokysymyksiä myös vapaa vastauskohta. Kaikkien edellä kuvattujen kysymysten ja vaihtoehtojen laadinnassa hyödynnettiin urheilulukiolaisten nuuskaja tupakointitottumuksia selvittäneiden tutkielmien kyselylomakkeita (Kulju & Kulju 2003; Uosukainen 2000). Aineiston analysoinnissa käytettiin IBM SPSS Statistics 24-ohjelmaa. Suomessa savuttomien tupakkatuotteiden kuten nuuskan myynti tai välittäminen on kiellettyä, ja alle 18-vuotiailta myös tupakkatuotteiden hallussapito on kielletty (Tupakkalaki 549/2016, 51§, 118§). Tyttöjen nuuskan käyttö erosi poikien käytöstä (p<0,001) ollen hyvin harvi. Suurin osa (61 %) vastaajista oli 16–17-vuotiaita ja kaikkien vastaajien keski-ikä oli 16,7 vuotta. Pelaajien nuuskakokeiluja ja nuuskan käyttöä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä kuvailtiin frekvenssien ja prosenttijakaumien avulla. Vastaajista 52 prosenttia ilmoitti pelaavansa SM-sarjassa, 39 prosenttia 1.divisioonassa ja 9 prosenttia pelasi alueellista sarjaa. Kaikista kyselyyn vastanneista pojista 21 prosenttia ilmoitti käyttävänsä nuuskaa tällä hetkellä säännöllisesti eli vähintään viikoittain (taulukko 1). Päivittäin nuuskaa käytti 16 prosenttia pojista. Pelaajien nuuskan käytön lopettamisyrityksiä selvitettiin kysymyksellä: Oletko yrittänyt lopettaa nuuskan käyttöä. Nuuskakokeilujen ja käytön syistä kerättiin tietoa kysymyksillä: Mitkä seuraavista tekijöistä vaikuttivat siihen, että kokeilit nuuskaa?, Mitkä syyt vaikuttavat nuuskan käyttöösi. (1=Kyllä ja 2=En). 75 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö simmin käytettyä ruotsalaista kosteaa nuuskaa (smokeless tobacco, snus). (1=Päivittäin, 2=Muutaman kerran viikossa, 3=Kerran viikossa, 4=Noin kerran kuukaudessa, 5= En käytä nuuskaa enää/tällä hetkellä) Nuuskan käytön useutta koskevista vaihtoehdoista yhdistettiin analyysivaiheessa viikoittaista käyttöä koskeneet vaihtoehdot 2 ja 3. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla joulukuun 2016 ja tammikuun 2017 välisenä aikana
Seuraavaksi yleisimmäksi syyksi mainittiin se, että joukkuekaverit tarjosivat (22 %). 24 13,6 5 26,3 19 0,12 TAULUKKO 2. A-junioreilla viikoittainen nuuskan käyttö (17 %) oli hieman yleisempää verrattuna B-junioreihin (13 %), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,221). Nuuskakokeilujen ja nuuskan käytön yleisyys salibandyn junioripelaajilla (n=449). Nuuskan kokeilun syyt Kaikki kokeilleet (n=176) Tytöt (n=19) Pojat (n=157) f % f % f % Halusin kokeilla, miltä nuuskan käyttö tuntuu 135 76,7 14 73,7 121 77,1 Joukkuekaverit tarjosivat 39 22,2 2 10,6 37 23,6 Pelaajaidolit käyttävät 7 4,0 7 4,5 Valmentajat tai huoltajat käyttävät 6 3,4 6 3,8 Perheenjäsenet käyttävät 6 3,4 6 3,8 Nuuskan käyttö kuuluu mielestäni salibandypelaajan tapoihin 1 0,6 1 0,6 Muu syy, mikä. Kavereiden merkitys lopettamisessa näyttää tämän tutkimuksen perusteella vähäi seltä, sillä vain 5 vastaajaa (8 %) mainitsi, että kaverien nuuskan käytön lopettamisella olisi vaikutusta omaan lopettamiseen. Nuuskan käyttö urheillessa eli pelien tai harjoitusten aikana sen sijaan oli harvinaisempaa. Kyselyssä nimetyistä yleisistä syistä ”halu rentoutua” mainittiin selvästi useimmin (81 %) perusteluksi käytölle (taulukko 3). Nuuskan käytön syitä tarkasteltiin vain niiden vastaajien kohdalla, jotka käyttivät nuuskaa säännöllisesti, vähintään viikoittain (n=64) ja he olivat kaikki poikia. Nuuskan käytön lopettamiseen kannustavat tekijät Nuuskaa säännöllisesti käyttävistä pojista yli puolet (53 %) oli yrittänyt lopettaa käytön. Noin puolet pelaajista voisi lopettaa nuuskan käytön, jos siihen ei olisi rahaa, urheilussa menestyminen vaatisi lopettamista tai jos saisi nuuskan käytön jatkuessa potkut joukkueesta. 64 14,3 2,0 64 21,2 <0,001 25 17,2 39 12,8 0,221 TAULUKKO 1. Urheiluun liittyvistä syistä eniten mainintoja sai se, että nuuskan. naista ja satunnaista, sillä ainoastaan 3 tyttöä (2 %) kertoi käyttävänsä nuuskaa noin kerran kuukaudessa. Myös avoimessa vastauskohdassa lopettamispyrkimysten syiksi mainittiin useimmin terveyteen liittyvät tekijät, kuten hampaiden ja ikenien vahingoittuminen, sekä rahanmeno. Muihin kokeilun syihin ja vapaaseen vastauskenttään tuli 24 mainintaa ja näistä yleisimpiä olivat joukkueen ulkopuolelta tulevien kavereiden, esimerkiksi koulukavereiden nuuskatarjoukset ja käyttö. Urheiluun liittyvistä käyttötilanteista eniten mainintoja sai pelimatkat. Useampi kuin joka kolmas pojista vastasi käyttävänsä nuuskaa, koska joukkuekaveritkin käyttävät. Lisäksi nuuskaa käytettiin, koska sen koettiin piristävän (39 %), auttavan keskittymisessä (39 %) ja olevan terveellisempää kuin tupakan (36 %). 76 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö käytöstä ei koettu olevan haittaa urheilussa (taulukko 3). Runsas 80 prosenttia nuuskaa käyttävistä pojista olisi valmis lopettamaan nuuskan käytön, jos terveys niin vaatisi (kuvio 1). Tyttötai poikakaverin mielipiteellä sen sijaan oli yleisimmin merkitystä, sillä puolet pelaajista (48 %) voisi lopettaa nuuskan käytön seurustelukumppanin pyynnöstä. Nuuskaa kokeilleiden salibandyn junioripelaajien (n=176) syyt nuuskakokeiluun. Muihin käyttötilanteisiin ja vapaaseen vastauskenttään tuli 7 mainintaa, jotka pitivät sisällään ottelujen erätauoilla, yleensä vapaa-ajalla ja saunassa tapahtuvan nuuskan käytön. Tähän uskoi yli 60 prosenttia nuuskaa käyttävistä pojista. Nuuskan käyttötilanteet Yleisistä nuuskan käyttötilanteista eninten mainintoja saivat: pelikonsolien pelaamisen yhteydessä (84 %) sekä illanviettojen (81 %) ja alkoholin käytön yhteydessä (80 %) tapahtuva nuuskaaminen (taulukko 4). Nuuskaamisen ei kuitenkaan uskottu yleisesti parantavan suorituskykyä, sillä vain 5 prosenttia pojista ilmoitti käyttävänsä nuuskaa tästä syystä. Myöskään vanhempien (19 %) tai valmentajien (16 %) vaatimuksilla ei pelaajien vastausten perusteella ollut kovin yleisesti vaikutusta lopettamispäätöksiin. Yli 60 prosenttia nuuskaa säännöllisesti käyttävistä pojis ta kertoi käyttävänsä nuuskaa myös koulussa oppituntien aikana. Sitä, miksi pelaajat eivät olleet yrittäneet lopettaa nuuskaamista, perusteltiin etenkin sillä, ettei lopettamiselle ollut koettu tarvetta eikä nuuskasta koettu riippuvuutta. Muihin syihin ja vapaaseen vastauskenttään tuli yhteensä 9 mainintaa, joissa pelaajat kertoivat nuuskaamisen olevan tapa, tuottavan hyvää oloa ja fiilistä tai etteivät tiedä nuuskaamisen syytä. Nuuskaa säännöllisesti käyttävistä pojista peräti 89 prosenttia ilmoitti käyttävänsä nuuskaa pelimatkoilla, esimerkiksi bussissa ja 73 prosenttia kertoi nuuskaavansa urheilusuoritusten jälkeen. Nuuskan kokeilun ja käytön syyt Yli 70 prosenttia nuuskaa kokeilleista pojista ja tytöistä vastasi syyn kokeiluun olleen halu tietää, miltä nuuskan käyttö tuntuu (taulukko 2). Huomionarvioista on, että nuuskaa kokeilleista pojista (n=157) tutkimushetkellä nuuskaa käytti säännöllisesti viikoittain 41 prosenttia, eli varsin monen kohdalla kokeilusta oli seurannut pysyvämpi käyttö. Kaikki n=449 Tytöt n=147 Pojat n=302 p-arvo A-juniorit n=145 B-juniorit n=304 p-arvo Nuuskakokeilut n % n % n % n % On kokeillut 176 39,2 19 12,9 157 52,0 <0,001 65 44,8 111 36,5 0,092 Nuuskan käyttö n % n % n % n % Päivittäin 48 10,7 48 15,8 21 14,5 27 8,9 Viikoittain 16 3,6 16 5,3 4 2,8 12 3,9 Noin kerran kk 12 2,8 3 2,0 9 3,0 5 3,4 7 2,3 Säännöllisesti, vähintään viikoittain käyttävät yht
Tytöistä ainoastaan kaksi ilmoitti käyttöä tapahtuvan kiellosta huolimatta, eikä kukaan pitänyt sitä sallittuna. Nuuskan käytöstä kieltäytyminen näyttää olevan vaikeampaa, jos tarjous tulee omasta viiteryhmästä (Salomäki ja Tuisku 2013, 50). POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Salibandya pelaavista pojista yli puolet (52 %) oli kokeillut nuuskaa ja sitä käytti viikoittain runsas viidennes (21 %). Myös aiemmissa tutkimuksissa on todettu kavereilla olevan voimakas vaikutus nuorten nuuskaamiseen (Pitkänen 2006; Rolandsson ym. 9 14,1 TAULUKKO 3. Tutkimuksessa havaittiin joukkuekavereiden nuuskan tarjoamisen ja käytön olevan yleinen syy pelaajien nuuskakokeiluihin sekä nuuskan käyttöön. Salibandya pelaavien poikien nuuskan käytön yleisyys näyttää olevan varsin lähellä 15–16-vuotiailla jääkiekkojunioreilla havaittua 25 prosentin osuutta (Pitkänen 2006). Joukkue muodostuu usein tiiviiksi ryhmäksi, johon halutaan kuulua, ja jonka kulttuurin muNuuskan käytön syyt Säännöllisesti nuuskaa käyttävät pojat (n=64) Yleiset syyt f % Halu rentoutua 52 81,3 Koen nuuskan piristävän 25 39,1 Koen nuuskan auttavan keskittymisessä 25 39,1 Mielestäni nuuska on terveellisempi vaihtoehto tupakalle 23 35,9 Vieroitusoireiden välttäminen 10 15,6 Koen saavani apua nuuskasta tupakoinnin lopettamiseen 3 4,7 Urheiluun liittyvät syyt Mielestäni nuuskan käytöstä ei ole haittaa urheilussa 41 64,1 Joukkuekaverit käyttävät 23 35,9 Valmentajat/huoltajat käyttävät 7 10,9 Pelaajaidolit käyttävät 3 4,7 Koen nuuskan käytön parantavan suorituskykyä urheilussa 3 4,7 Muu syy, mikä. (Kinnunen ym. Pojista 18 prosenttia ja tytöistä 7 prosenttia kertoi valmentajien tai joukkueen huoltajien kertoneen nuuskan käytön haitoista (p<0,001). Noin puolet pelaajista ei osannut sanoa, miten valmentajat tai joukkueen huoltajat suhtautuisivat, jos näkisivät nuuskaamista joukkueen tapahtumissa. Vapaassa vastauskohdassa pelaajat mainitsivat seuraamuksiksi yleisimmin rahalliset sakkorangaistukset, pelitai harjoituskiellot sekä vanhemmille ilmoittamisen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että vähintään viikoittain nuuskaa käyttävien salibandyn poikajuniorien osuus (21 %) on suurempi kuin, Nuorten terveystapatutkimuksessa nuuskaa päivittäin tai satunnaisesti käyttävien 14–18-vuotiaiden poikien osuus (13 %). Myöskään se, olivatko valmentajat kertoneet joukkueelle nuuskan haitoista vai eivät, ei ollut yhteydessä pelaajien nuuskakokeiluihin tai nuuskan säännölliseen käyttöön. 2017; Ollila & Ruokolainen 2016) sekä nuuskan käytön olevan yleistä urheilijoiden ja erityisesti joukkuelajien harrastajien keskuudessa (Alaranta ym. 7 10,9 TAULUKKO 4. Pojista 25 prosenttia ilmoitti pelaajien käyttävän nuuskaa kiellosta huolimatta joukkueen tapahtumissa ja 18 poikaa (6 %) kertoi nuuskan käytön olevan joukkueessa sallittua. Tytöillä nuuskakokeilut (13 %) olivat selvästi harvinaisempia, eikä tutkituissa ollut viikoittain nuuskaa käyttäviä tyttöjä lainkaan. 2005; Ng ym. Yleisyyttä koskevat tutkimustulokset ovat samansuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa on todettu poikien nuuskakokeilujen ja käytön olevan yleisempää verrattuna tyttöihin (Kinnunen ym. Nuuskan käytön suosiota joukkueurheilijoiden keskuudessa on selitetty esimerkiksi joukkueen jäsenten välisellä yhteisöllisyydellä (Rolandsson ym. Kuitenkin 45 prosenttia uskoi valmentajien tai huoltajien kieltävän nuuskan käytön, jos sitä havaitsisivat. 2017; Pitkänen 2006). 2017.) Tytöillä vastaavaa eroa salibandyä pelaavien ja muiden nuorten välillä ei ollut havaittavissa. Nuuskan käyttötilanteet Säännöllisesti nuuskaa käyttävät pojat (n=64) Yleiset nuuskan käyttötilanteet f % Pelikonsolien pelaamisen yhteydessä 54 84,4 Illanvietoissa/juhlissa 52 81,3 Alkoholin käytön yhteydessä 51 79,7 Televisiota/elokuvia katsellessa 44 68,8 Koulussa oppitunneilla 41 64,1 Ruokailun jälkeen 33 51,6 Ennen nukkumaanmenoa 33 51,6 Koulutehtäviä tehdessä 27 42,2 Sairaana 19 29,7 Urheiluun liittyvät nuuskan käyttötilanteet Pelimatkoilla esim. 2014). Logistisen regressioanalyysin mukaan pelaajat, joiden joukkueissa nuuskaamista ei ollut kielletty, olivat kokeilleet nuuskaa vajaat kaksi kertaa suuremmalla todennäköisyydellä (OR: 1,60; Cl:1,06–2,40) kuin pelaajat, joiden joukkueissa käyttö oli kielletty. 2014; Rolandsson & Hugoson 2001; Salomäki & Tuisku 2013, 50). 2006; Haukkala ym. Säännöllisesti nuuskaa käyttävien salibandyn poikajuniorien (n=64) mainitsemat nuuskan käyttötilanteet frekvensseinä ja prosentteina.. 77 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö Nuuskan käyttöön suhtautuminen salibandyn juniorijoukkueissa Kaikista pelaajista (n=449) lähes puolet (45 %) vastasi, ettei nuuskan käytöstä joukkueen tapahtumissa ole erityisesti sovittu. Syyt, jotka vaikuttavat säännöllisesti nuuskaa käyttävien salibandyn poikajuniorien (n=64) nuuskaamiseen (mainintojen määrät frekvensseinä ja prosentteina). Nuuskaamisen kertoi olevan kiellettyä joukkueen tapahtumissa noin puolet tytöistä (48 %) ja kolmannes pojista (28 %) (p<0,001). Pojille oli siis kerrottu hieman useammin nuuskan haitoista kuin tytöille, mutta kaiken kaikkiaan tätä oli tapahtunut varsin vähän. bussissa 57 89,1 Urheilusuorituksen jälkeen 47 73,4 Treenien yhteydessä pukuhuoneessa 28 43,8 Harjoitusten aikana 10 15,6 Pelin aikana 4 6,3 Muu tilanne, mikä. Yksi kymmenestä pelaajasta kertoi nuuskakiellon rikkomisesta tulevan seuraamuksia. Nuuskan käyttökiellolla joukkueessa ei kuitenkaan ollut yhteyttä pelaajien säännölliseen nuuskan käyttöön
Koska tulosten mukaan salibandya pelaavista pojista yli puolet oli kokeillut nuuskaa ja joka viides nuuskasi säännöllisesti, tulisi siihen jatkossa puuttua nykyistä suunnitelmallisemmin ja konkreettisemmilla toimenpiteillä. Tyttötai poikaystävän lopettamisvaatimuksen olisi jo yli puolet pelaajista kokenut tärkeäksi. Syyt, joiden takia nuuskaa säännöllisesti käyttävät salibandyn poikajuniorit (n=64) voisivat lopettaa nuuskaamisen (prosentteina, kuinka moni pelaaja on maininnut syyn).. Vanhempien tai valmentajien nuuskan käytön lopettamisvaatimukset vaikuttaisivat tutkimuksen mukaan vain noin viidenneksen lopettamiseen. Suurin osa pelaajista ilmoitti, etteivät valmentajat tai huoltajat olleet kertoneet heille nuuskan käytön haitoista. Kavereiden nuuskan käytön lopettaminen ei silti olisi pelaajien mukaan vaikuttanut monenkaan (8 %) omaan lopettamispäätökseen. Nuuskakokeilujen ja nuuskan käytön todennäköisyys (OR, 95% Cl) salibandyn junioripelaajilla, joiden joukkueissa a) käyttö on kielletty tai ei ole kielletty ja b) joiden valmentajat ovat kertoneet tai eivät ole kertoneet nuuskan haitoista (binäärinen logistinen regressioanalyysi). Erityistä huomiota tulisi kiinnittää pelimatkojen aikaiseen käyttäytymiseen, sillä ne osoittautuivat yhdeksi yleisimmistä nuuskan käyttötilanteista. Tähän osasyynä on tyttöjen valtakunnallisissa sarjoissa pelaavien joukkueiden pienempi määrä, ja muutenkin pienempi salibandyn harrastajamäärä verrattuna poikiin. 2001). Aiempien tutkimusten mukaan jääkiekkovalmentajilta kysyttäessä jopa 82 prosenttia kertoi sopineensa nuuskattomuudesta joukkueen kanssa (Kokko 2003, 53) ja jääkiekkopelaajista 66 prosenttia ilmoitti, että nuuskan käytöstä on sovittu (Kekki & Palmi 2008). Tulosten tulkinnan kannalta on huomioitava, että kyselyyn saatiin selvästi enemmän vastauksia pojilta (n=302) kuin tytöiltä (n=147). Voidaan siis suositella, että salibandyn juniorijoukkueissa keskusteltaisiin nuuskan käytön haitoista nykyistä enemmän, luotaisiin selkeät säännöt koskien nuuskattomuutta joukkueen tapahtumissa ja pyrittäisiin valvomaan niiden noudattamista. Nuuskakokeilut alkoivat tulosten mukaan osalla pelaajista jo 13–14-vuoden iässä, joten keskustelua nuuskaan liittyvistä asenteista, mielikuvista ja nuuskan haittavaikutuksista on tarpeen käydä jo tässä ikävaiheessa. 2001). 78 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö kaan halutaan toimia. Lisäksi vastauksia saatiin enemmän B-junioreilta (n=304) kuin A-junioreilta (n=145). 2015). Tässä tutkimuksessa todettiin, että pelaajien nuuskakokeilujen todennäköisyys oli hieman suurempi joukkueissa, joissa käyttöä ei ollut kielletty. KUVIO 1. Nuuskan käyttökielto voi heijastella myös laajemmin joukkueen toimintakulttuuria, sekä valmentajien ja huoltajien välittämiä asenteita koskien sekä nuuskaa että heidän kasvatusvastuutaan nuorien pelaajien suhteen. Lähes puolet vastaajista kertoi, ettei nuuskan käytöstä joukkueen tapahtumissa ole sovittu ja pelaajista ainoastaan kolmannes vastasi valmentajien tai joukkueen huoltajien puuttuvan nuuskan käyttöön sitä nähdessään. Esimerkiksi salibandyvalmentajille ja joukkueen toimihenkilöille suunnatun nuuskaan liittyvän lisäkoulutuksen tarvetta on syytä arvioida. Lisäksi yli 60 prosenttia nuuskaa säännöllisesti käyttävistä poikajunioreista oli sitä mieltä, ettei nuuskan käytöstä ole haittaa urheilussa. Salomäen ja Tuiskun (2013, 54) mukaan nuoret urheilijat toivovat itse, että päihteiden käytöstä olisi urheiluharrastuksessa selkeät säännöt. Tulosta tulkittaessa on huomioitava, ettei taustalla ole välttämättä yksiselitteisesti vain kielto ja sen tehoaminen. Nuorten aivot ovat vielä kehitysvaiheessa ja sen vuoksi erityisen alttiit nikotiinin vaikutuksille (Yuan ym. Nuuskan käytön syitä ja tilanteita oli mahdollista tarkastella vain poikien osalta, koska tytöissä säännöllisesti, viikoittain nuuskaa käyttäviä ei ollut ja Nuuskakokeilut Nuuskan käyttö OR 95% Cl OR 95% Cl Nuuskan käyttö on kielletty joukkueessa 1,0 1,0 Nuuskan käytöstä ei sovittu tai on sallittu 1,60 1,06–2,40 0,55 0,30–1,01 Valmentajat ovat kertoneet nuuskan haitoista 1,0 1,0 Valmentajat eivät ole kertoneet nuuskan haitoista 1,11 0,64–1,94 0,74 0,32–1,72 TAULUKKO 5. Tulos on osittain ristiriitainen esimerkiksi nuorten tupakoinnin lopettamista koskevan tutkimuksen kanssa, jossa todettiin kavereiden tupakan polton lopettamisen ennustavan merkitsevästi nuoren tupakoinnin lopettamista (Paavola ym. Tulos voi osaltaan kertoa ikäkaudelle tyypillisestä suhtautumisesta vanhempiin auktoriteetteihin ja nuoren voimistuvasta tarpeesta autonomiaan ja pyrkimyksestä päättää itse valinnoistaan (Noom ym
How healthy is the behavior of young athletes. International Journal of Sports Science & Coaching: 10 (2–3), 339–352. Health Promotion in Sport Coaching: Coaches and Young Male Athletes' Evaluations on the Health Promotion Activity of Coaches. Hergens, M-P., Lambe, M., Pershagen, G., Terent, A. 1997. European Journal of Preventive Cardiology 19 (5), 1120–1127. Suomen Jääkiekkoliiton valtakunnallinen juniorikiekkoilijoiden päihdekysely. 2006. & Nyrén, O. & Hugoson, A. Conceptual Analysis and Measurement of Adolescent Autonomy. Kaiken kaikkiaan osallistujien määrää (n=449) voi pitää kuitenkin riittävänä ratkaisemaan asetettuja tutkimustehtäviä. Injury proneness in infantry conscripts undergoing a physical training programme: smokeless tobacco use, higher age, and low levels of physical fitness are risk factors. & Puska, P. Factors associated with snuffing habits among ice-hockey-playing boys. Epidemiology 19 (6), 794–799. Kokko, S., Villberg, J. 2011. & Ye, W. Journal of Youth and Adolescence 30 (5), 577–595. Nuorten liikuntavammojen yleisyys sekä tapaturma-alttiit lajit koulussa, vapaa-ajalla ja urheiluseuroissa. 2006. Karhola, L. 2003. Mahdollisuutta osallistua tutkimukseen tarjottiin kaikille Aja B-ikäisten valtakunnallisissa sarjoissa pelaaville joukkueille, mutta osallistumisen vapaaehtoisuudesta johtuen lopullisen otoksen kattavuudesta ei ole varmaa tietoa. Syventävien opintojen kirjallinen työ. http://urn.fi/URN:ISBN: 978-952-00-3878-6 Kokko S. Smoking cessation between teenage years and adulthood. Rolandsson, M. Arefalk, G., Hergens, M-P., Ingelsson, E., Ärnlöv, J., Michaëlsson, K., Lind, L., Ye, W., Nyrén, O., Lambe, M. Viitattu 21.7.2017. 2012. Sosiaalikehitys Oy. 2001. 2008. Kinnunen, J. 2016. Rosaar, A., Johansson, A.L.J., Sandborgh-Englund, G., Axéll, T. Swedish dental journal Volume 27 (4), 175–184. 2015. Rolandsson, M. Tobacco use habits among Swedish female youth athletes and the influence of the social environment. Liikunta ja tiede 2004 (2) : 45–48. 2006. Journal of Sports Science and Medicine. & Helenius, I. Andersson G, Warfvinge G. Adolescent snus use in Finland in 1981–2003: trend, total sales ban and acquisition. Tutkimus 12–16-vuotiaiden junioreiden valmentajien toteuttamasta terveyskasvatuksesta ja siihen liittyvistä käsityksistä. Scandinavian Journal Medicine & Science in Sports 7, 304–311. 2010. M., Raisamo, S., Pihlajamäki, H., Mäntysaari, M., & Rimpelä, A. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-612-4 Viitattu 19.2.2017. The influence of pH and nicotine concentration in oral moist snuff on mucosal changes and salivary pH in Swedish snuff users. Aiemmin nuuskaamisen on todettu olevan yleisempää korkeamman harrastustason sekä tulevaisuuden urheilutavoitteen omaavilla urheilijanuorilla (Kokko ym. 11, 201–220. & Sundgot-Borgen, J. 2012. Myös aikuisikäisten salibandypelaajien nuuskan käyttöä tulisi tutkia, jotta saataisiin laajempi kuva nuuskan käytön yleisyydestä lajin harrastajien keskuudessa. 2015. 2004. Kokko, S. 79 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö ns. http:// www.finhockey.fi/junnut/oppaat_ja_materiaalit/terveyden_edistaminen/ Viitattu 6.11.2016. http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_scenihr/docs/ scenihr_o_013.pdf Viitattu 20.2.2017. & Vries, D. & Kannas, L. Jyväskylän yliopisto. M., Pere, L.,Raisamo, S., Katainen, A., Ollila, H. Sports activity and the use of cigarettes and snus among young males in Finland in 1999–2010. Health Education Research 16 (1), 49–57. Urheilulukiolaisten tupakan ja nuuskan käyttö. LÄHTEET Alaranta, A., Alaranta, H., Patja, K., Palmu, P., Prättälä, R., Martelin, T. Liikuntapedagogiikan pro gradu-tutkielma. Diehl, K., Thiel, A., Zipfel, S., Mayer, J., Litaker, D.G. Swedish Dental Journal 27 (2), 67–75. Terveyskasvatuksen pro gradu-tutkielma. Smoke-less tobacco, sport and the heart. 2003. Health Effects of Smokeless Tobacco Products. Heir T. & Eide, G. & Kannas, L. International Journal of Dental Hygiene 12 (3), 219–225. satunnaiskäyttäjiäkin oli vain kolme. Scientific Committee on Emerging and Newly Identified Health Risks (SCENIHR). Salibandyvammojen riskitekijät naispelaajilla. Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto. & Rimpelä, A. Terveyskasvatuksen pro gradu-tutkielma. Progression of oral snuff use among Finnish 13–16 -year-old students and its relation to smoking behaviour. & Sundström, J. Chagué, F., Guenancia, C., Gudjoncik, A., Moreau, D., Cottin, Y. & Ruokolainen, O. Rolandsson, M., Wagnsson, S. & Kulju, R. Nuorten terveystapatutkimus 2017: Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö sekä rahapelaaminen. Huhtala, H., Rainio, S. Syventävien opintojen kirjallinen työ. Kekki, H-L. 2014. 2003.Changes in tobacco habits A prospective longitudinal study of tobacco habits among boys who play ice hockey. 2003. 2011), joten erilaisten taustatekijöiden yhteyksiä salibandynuorten nuuskan käyttöön tulisi myös selvittää. & Palmi, S. Addiction 101 (4), 581–589. Jyväskylän yliopisto. Näytöt nuuskan suorituskykyä heikentävistä vaikutuksista ja yhteydestä loukkaantumisiin voisivat olla lopettamiseen kannustavia tekijöitä tavoitteellisesti urheilevien keskuudessa. 2013. Archives of Cardiovascular Diseases 108 (1), 75–83. & Rimpelä, A. Lääketieteen yksikkö. Noom, M.J., Dekovi ?, M. Nuori urheilijan polulla. Tupakkatuotteiden yhteiskäyttö yläkouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa 2000–2015. Kulju, J. 2014. & Schneider, S. M. International Journal of Sports Medicine 27 (7), 581–586. Kokko, S., Villberg, J. Smokeless tobacco and the risk of stroke. & Zeller. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports: 24 (2), 439–446. International. 2006. Tampereen yliopisto. Smokeless tobacco (snus) and risk of heart failure: results from two Swedish cohorts. Huvin ja urheiluhengen vuoksi. 2006. Furberg, H., Lichtenstein, P., Pedersen, NL., Bulik, C. 2011. & Meeus, W. Pitkänen, S. Addiction 101 (10), 1509–1515. 2008. Kujanpää, J. Jatkossa olisikin syytä tutkia, miten salibandyvalmentajat ja joukkueiden huoltajat tiedostavat nuuskan käytön terveyshaitat, ja millainen heidän oma suhtautumisensa nuuskan käyttöön on. European Commission. http://urn.fi/ urn:nbn:fi:uta-1-21821 Viitattu 17.2.2017. http://urn.fi/ URN:NBN:fi:jyu-2003894643 Viitattu 6.2.2017. Lääketieteen laitos. Cigarettes and oral snuff use in Sweden: prevalence and transitions. Paavola, M., Vartiainen, E. Tutkimuksessa rajauduttiin vain nuuskan käytön tutkimiseen, eikä salibandynpelaajilta kysytty tupakoinnista tai muiden tupakkatuotteiden käytöstä. Nuorten kokemuksia terveyttä edistävästä valmennuksesta urheiluseuroissa. Tuloksia tulkitessa on otettava huomioon myös, että strukturoidut vastausvaihtoehdot ovat saattaneet ohjata vastaamista huolimatta siitä, että kyselyssä oli mahdollista käyttää myös avoimia vastauskohtia. Tutkimuksesta tiiviisti 2, helmikuu 2016. 2001. http://urn.fi/ URN:NBN:fi:uta-201310241515 Viitattu 20.2.2017. Terveyskasvatus etsii paikkaansa nuorten jääkiekkovalmennuksessa. 2008. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200802281201 Viitattu 20.2.2017. 2001. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Helsinki. H. & Hugoson, A. Cancer and mortality among user and nonuser of snus. Nuuskan käyttöön suhtautumista salibandyn juniorijoukkueissa tutkittiin ainoastaan pelaajien vastausten perusteella. & Sullivan, P. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2003894624 Viitattu 26.3.2017. Nuuskaamisen vähentämistä ajatellen olisi tärkeää saada lisää tutkimustietoa nuuskan vaikutuksista erityisesti nuorilla sekä urheilijoiden suorituskyvyn näkökulmasta. BMC Public Health 12, 230. Snuff Use and Smoking in Finnish Olympic Athletes. Tampereen yliopisto. Haukkala, A., Vartiainen, E. & Kannas, L. Martinsen, M. Jyväskylän yliopisto. Adolescent elite athletes’ cigarette smoking, use of snus, and alcohol. & Hugoson, A. 2017. 2008. Tobacco Control 15 (5), 392–397. Terveyskasvatus juniorijääkiekossa. Ollila, H. Swedish Dental Journal 25 (4), 145–54. A systematic literature review and meta-analyses. Sosiaalija terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:28. Mattila, V. Nuori Suomi ry:n tilaustutkimus
Liikuntapedagogiikan pro gradu-tutkielma. International Agency for Research on Cancer (IARC). 2012. International Journal of Cancer 122 (5), 1095–1099.. Tupakkalaki 549/2016. 2016b. 1.5.2016 30.4.2017. M. L. Smokeless Tobacco and Some Tobacco-specific N-Nitrosamines. Epidemiologic perspectives on smokeless tobacco marketing and popula-tion harm. Zendehdel, K., Nyrén, O., Luo, J., Dickman, P.W., Boffetta, P., Englund, A. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20160549 Viitattu 28.03.2017. 2016a. Risk of gastroesophageal cancer among smokers and users of Scandinavian moist snuff. 2007. Suomen Syöpäyhdistys ry. 2000. Suomen Salibandyliitto ry. Urheilulukiolaisten nuuskan käyttö. http://floorball.fi/salibandy-info/lajiesittely/tunnusluvut/ Viitattu 8.12.2016. World Health Organization. 2015. http://urn.fi/ URN:NBN:fi:jyu-2000858991 Wickholm, S., Lahtinen, A., Ainamo, A. Salomäki, S-M. 2007. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 128(10), 1089–1096. Nuorten käsityksiä ja kokemuksia nuuskasta ja nuuskan käytöstä Nuuska nuorten maailmassa. Viitattu 6.2.2017. 80 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Nuorten salibandypelaajien nuuskan käyttö Journal of Cancer 123 (1), 168–173. & Tuisku, J. Nicotine and the adolescent brain – Review. & Rautalahti, M. Suomen Salibandyliitto ry. J., Loughlin, S. The Journal of Physiology 593 (16), 3397–3412. Nuuskan terveyshaitat. Tomar, S. 2008. IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans 89, 57. American Journal of Preventive Medicine 33 (6), 387–397. & Ye, W. Suomen salibandyliiton kilpailusäännöt 2016–2017. http://floorball.fi/ Viitattu 6.2.2017. 2013. E. Salibandyliiton jäsenrekisteri. Jyväskylän yliopisto. Uosukainen, J. & Leslie, F. Yuan, M., Cross, S
Liikemittaridatasta erotettiin paikallaanolo, kevyt liikkuminen ja reipas tai rasittava liikkuminen päiväkotiaikana, kotiaika päiväkotipäivinä (myöhemmin arki) ja viikonloppuna. Reetta Lehto, ETM, tohtorikoulutettava, Samfundet Folkhälsan, Folkhälsanin tutkimuskeskus. Tarvitaan lisää tutkimusta liikkumiseen yhteydessä olevista tekijöistä, erikseen tytöillä ja pojilla. Liikunta & Tiede 54 (6), 81–87. The children wore accelerometer for one week. Keywords: Preschool, physical activity, gender, educational background, children, health inequalities TIIVISTELMÄ Määttä S., Lehto R., Sajaniemi N., Erkkola M. Äidin korkeampi koulutus oli yhteydessä runsaampaan poikien reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen arkena, mutta vähäisempään tyttöjen reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen arkena ja viikonloppuna. Äidin koulutustausta luokiteltiin kolmiluokkaiseksi. Yhteyksiä tutkittiin kovarianssianalyyseillä vakioituna kunnalla, vuodenajalla, lapsen sukupuolella ja iällä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tytöillä oli vähemmän reippaasta rasittavaan liikkumista kuin pojilla kaikissa tutkituissa konteksteissa. Äidin koulutustaustan yhteyksiä liikkumiseen tutkittaessa huomioitiin mahdollinen lapsen sukupuolen interaktio. The aim of this study was to study the associations of 3–6-year-old preschool children’s gender and mother’s educational background on children’s objectively measured PA in preschool-hours, weekdays, and on weekends. Aineisto kerättiin yhteensä 66 päiväkodista kahdeksassa kunnassa. Boys had more moderate-to-vigorous physical activity in preschool-hours, on weekdays and on weekends than girls. Tutkimus on osa DAGIS-hanketta, ja pohjautuu vuosina 2015 ja 2016 kerättyyn poikkileikkausaineistoon (n=864). To conclude, girls had less moderate-to-vigorous physical activity than boys in each studied context. The associations between gender or mothers’ educational background and 3-6-year-old children’s objectively measured physical activity. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia 3–6-vuotiaiden lasten sukupuolen ja äidin koulutustaustan yhteyttä lasten objektiivisesti mitattuun liikkumiseen päiväkotiaikana, arkena ja viikonloppuna. The mother’s educational background was categorized into three groups. This study is a part of the DAGIS project, and is based on the cross-sectional study conducted in years 2015 and 2016 (n=864). Topeliuksenkatu 20, 00250 Helsinki. Still, most of the preschool-aged children are not physically active enough according to research findings. The data were collected from 66 preschools in eight municipalities. Sukupuolen ja äidin koulutustaustan yhteydet 3–6-vuotiaiden lasten objektiivisesti mitattuun liikkumiseen. Asiasanat: Päiväkoti, liikkuminen, sukupuoli, koulutustausta, lapset, terveyserot. 2017. Liikunta & Tiede 54 (6), 81–87. Higher maternal education was associated with higher boys’ moderate-to-vigorous physical activity on weekdays, but with lower girls’ moderate-to-vigorous physical activity on weekdays and on weekends. The accelerometer data were distinguished into sedentary time, light activity and moderate-to-vigorous-activity in preschool-hours, home-hours in preschool days (later weekday) and on weekend. Varhaislapsuuden fyysisellä aktiivisuudella eli liikkumisella on lukuisia hyötyjä terveydelle ja hyvinvoinnille. More research is needed on the factors associated with children’s physical activity separately for girls and boys. Maijaliisa Erkkola, FT, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Äidin koulutustaustan ja reippaasta rasittavaan liikkumisen väliset yhteydet olivat erilaiset tytöillä kuin pojilla, ja niitä esiintyi vain kotiaikana. & Roos E. Pojilla oli tyttöjä enemmän vähintään reipasta liikkumista päiväkodissa, arkena ja viikonloppuna. There is a need for additional knowledge on factors associated with lower PA levels in different contexts (for example preschool, weekend). Silti tutkimustiedon mukaan suurin osa päiväkoti-ikäisistä lapsista ei liiku tarpeeksi. 2017. 81 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • 3–6-vuotiaiden lasten liikkuminen SUKUPUOLEN JA ÄIDIN KOULUTUSTAUSTAN YHTEYDET 3–6-VUOTIAIDEN LASTEN OBJEKTIIVISESTI MITATTUUN LIIKKUMISEEN Suvi Määttä, LiTM, VTM, tohtorikoulutettava, Samfundet Folkhälsan, Folkhälsanin tutkimuskeskus. ABSTRACT Määttä S., Lehto R., Sajaniemi N., Erkkola M. Lapset pitivät liikemittaria viikon ajan. Eva Roos, ETT, dosentti, vanhempi tutkija Samfundet Folkhälsan, Folkhälsanin tutkimuskeskus; Helsingin yliopisto, Clinicum, Kansanterveystieteen osasto Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Elintarvikeja ympäristötieteiden laitos, ravitsemustiede. The associations were studied by using covariance analyses adjusted for municipality, season, children’s gender and age. & Roos E. Girls had more sedentary time in preschool-hours. Physical activity (PA) in early childhood has multiple benefits for health and well-being. When studying the associations between mother’s educational background and PA, the possible interaction effect of children’s gender was taken into account. Elintarvikeja ympäristötieteiden laitos, ravitsemustiede. Tarvitaankin lisää tietoa vähäisempään liikkumiseen yhteydessä olevista tekijöistä eri konteksteissa (esimerkiksi päiväkoti, viikonloppu). Tytöillä oli enemmän paikallaanoloa päiväkotiaikana. Nina Sajaniemi, FT, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta. The associations between mother’s educational background and moderate-to-vigorous physical activity were different for boys and girls, but and these associations occurred only at home time. Sähköposti: suvi.maatta@folkhalsan.fi (yhteyshenkilö)
Tutkimusta ei kuitenkaan toteutettu 20 päiväkodissa alhaisen suostumusprosentin takia. Tehokkaampien interventioiden kehittämiseksi ja toteuttamiseksi on tärkeää tunnistaa aikaisempaa paremmin vähäisen liikkumisen riskiryhmät (Singh ym.2008). Näitä päiviä ei otettu mukaan myöhemmin analysointivaiheessa. Hesketh ja kumppanit (2014) totesivat lisäksi, että äidin korkeampi koulutustausta oli yhteydessä lasten runsaampaan paikallaanoloon arki-iltaisin, mutta ei lasten liikkumiseen tai paikallaanoloon muina ajankohtina. 82 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • 3–6-vuotiaiden lasten liikkuminen JOHDANTO Varhaislapsuuden fyysisen aktiivisuuden eli liikkumisen myönteisistä terveysvaikutuksista lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen tiedetään jo suhteellisen paljon. Tässä tutkimuksessa käytimme Evensonin rajaarvoja (Evenson ym. Mittaria on käytetty paljon tieteellisissä tutkimuksissa myös päiväkoti-ikäisillä lapsilla. Actigraph-liikemittareiden on todettu mittaavan luotettavasti kaikenikäisten liikkumista (Cliff ym. 2014; Verloigne ym. Kartoitus toteutettiin kunnallisissa päiväkodeissa, joihin otettiin yhteyttä satunnaistetussa järjestyksessä. Päiväkotiikä onkin ihanteellinen ikäkausi juurruttaa terveellisiä liikkumisen tapoja ja tottumuksia. Vanhemmat myös ilmoittivat mahdolliset sairauspoissaolot tai muut arkirytmistä poikkeavat päivät päiväkirjassa. Tutkimukseen kysyttiin mukaan kuntia, joissa oli suurehkot eroavaisuudet edellä mainittujen indikaattoreiden mukaan. 2014; Trost ym. 2016; De Craemer ym. Mittarin tuottamasta datasta erotellaan neljä eri liikkumisen intensiteetin tasoa raja-arvojen (cut-points) avulla. Varhaislapsuus on nopean kasvun ja kehittymisen aikaa. Kuntien valinta pohjautui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän hyvinvointikompassin tietoihin kunnan asukkaiden sosioekonomisista indikaattoreista, kuten koulutusasteesta, tulotasosta ja GINI-kertoimesta (THL, Hyvinvointikompassi, 2017.). Liikemittareilla tehdyt mittaukset ovat myös paljastaneet, että valtaosa päiväkoti-ikäisistä lapsista viettää suurimman osan valveillaoloajastaan paikallaan, ja asetetut liikkumissuositukset jäävät monelta saavuttamatta (Soini ym. 2009; Janssen ym. 2012). Kyseisten raja-arvojen mukaiset neljä eri liikkumisen intensiteettiä ovat: paikallaanolo (sedentary time, 0–100 sykäystä minuutissa), kevyt (light activity,101–2295 sykäystä minuutissa), reipas (moderate activity, 2 296–4011 sykäystä minuutissa) ja rasittava liikkuminen (vigorous activity, vähintään 4012 sykäystä minuutissa). 2012). Kartoituksen eettinen ennakkoarviointi on tehty Helsingin yliopiston ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin toimikunnassa. Yhteensä 169 päiväkotiin otettiin yhteyttä, joista 86 (56 prosenttia) päiväkodinjohtajaa antoi suostumuksen tutkimuksen toteuttamiseksi. Sosioekonomisen taustan ja liikkumisen väliset yhteydet ovat puolestaan ristiriitaisia (Bingham ym. Näin DAGIS-kartoitukseen osallistui yhteensä 864 lasta (24 prosenttia) 66:ssa tutkimukseen osallistuneessa päiväkodissa. 2014). Hesketh ja kumppanit (2014, 2015) havaitsivat kahdessa eri tutkimuksessa, että 3–4-vuotiaat brittiläistytöt olivat varsinkin arkiaamuisin paikallaan enemmän kuin samanikäiset brittiläispojat. 2013). Menetelmät Lapset pitivät Actigraph WGT3X-BT (Peninsola, FL, USA) liikemittaria viikon ajan. 2009). Säännöllinen liikkuminen auttaa painonhallinnassa, vahvistaa luiden rakennetta, edistää luuston kehitystä sekä auttaa motoristen taitojen kehittymisessä (Timmons ym. Varhaislapsuuden säännöllinen liikkuminen on yhteydessä myös lapsen parempiin sosiaalisiin taitoihin ja toiminnanohjaukseen liittyviin toimintoihin, kuten työmuistiin, itsesäätelyyn ja keskittymiseen (Tandon ym. 2008), joiden on todettu olevan soveliaimmat lasten liikkumisen ja paikallaanolon mittaamiseksi (Kim ym. Tämän tutkimuksen aineisto pohjautuu vuosina 2015 ja 2016 toteutettuun kartoitukseen. Tutkimuksessamme käytetty Actigraph-malli mittaa ja tallentaa liikettä koko ajan, kun taas vanhemmissa malleissa mitattava aikaväli määriteltiin etukäteen (epoch lenght). 2012). Vuoropäiväkodit suljettiin tutkimuksen ulkopuolelle. DAGIS-kartoituksessa tutkimusavustajat asettivat mittarit lapsille päiväkodissa tutkimusviikon ajaksi. Vielä on hyvin vähän tietoa mahdollisista sukupuolija sosioekonomisista eroista päiväkoti-ikäisten lasten liikkumisessa eri konteksteissa viikon aikana (esimerkiksi päiväkoti, viikonloppu) ja aiemmat tutkimustulokset ovat osittain ristiriitaisia. DAGIS-tutkimushankkeen tavoitteena on kaventaa päiväkoti-ikäisten lasten terveysja hyvinvointieroja ja tutkia päiväkodin roolia terveyden edistämisen areenana (Määttä ym. Päiväkoti-ikäisille suunnatut interventiot eivät ole juurikaan onnistuneet tavoitteessaan lisätä lasten liikkumista tai saatu interventiovaikutus on ollut hyvin pieni ilman pitkäaikaista pysyvyyttä (Metcalf ym. Sukupuoli ja perheen sosioekonominen asema voivat olla lasten liikkumiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Selkeämpää näyttöä liikkumisen sosioekonomista eroista on kuitenkin havaittu kouluikäisillä lapsilla ja aikuisilla: korkeamman sosioekonomisen taustan lapset liikkuvat enemmän kuin matalan sosioekonomisen taustan lapset (Van Der Horst ym. Sosioekonomisia eroja liikkumisessa ei ole pääsääntöisesti löydetty, jos lasten liikkumista on mitattu objektiivisilla mittareilla (De Craemer ym. Lisäksi pojat olivat aktiivisempia kuin tytöt päiväkotiaikana. Liikkumisen mittaaminen objektiivisesti liikemittareilla on tehnyt mahdolliseksi tutkia tarkemmin liikkumisen määrää, kestoa ja intensiteettiä. Kartoitus toteutettiin Uudellamaalla ja EteläPohjanmaalla. Tämän jälkeen vanhemmille jaettiin tutkimuksen infokirjeet ja suostumuslomakkeet. 2012). 2011). 2012). Yhteensä 983 (27 prosenttia) vanhempaa antoi suostumuksen tutkimukseen. Kiistatonta kansainvälistä näyttöä on siitä, että päiväkoti-ikäiset pojat liikkuvat enemmän kuin samanikäiset tytöt (Bingham ym. Samoin liikkumisen eri ajanjaksojen ja kontekstien (esimerkiksi päiväkoti, viikonloppu) tarkastelu kokonaiskeskiarvojen laskemisen sijaan voi auttaa tunnistamaan konteksteja, joissa erityisesti näihin riskiryhmiin kuuluvien lasten liikkuminen on vähäisempää. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena tutkia a) onko päiväkotiikäisten lasten liikkumisessa eri konteksteissa (päiväkotiaika, arki ja viikonloppu) sukupuolten välisiä eroja ja b) onko päiväkoti-ikäisten lasten liikkumisessa eri konteksteissa (päiväkotiaika, arki ja viikonloppu) eroja äidin koulutustaustan mukaan. Yhteensä kahdeksan kuntaa 11:sta tutkimukseen kutsutusta kunnasta suostui osallistumaan kartoitukseen. Van Cauwenberghe (2012) ei puolestaan löytänyt suuria eroja sukupuolten välillä viikon eri tunteina Belgiassa. Vanhemmat saivat mittaria koskevat käyttöohjeet ja täytettäväksi päiväkirjan, jossa he raportoivat lapsen päivittäiset päiväkotija yöuniajat. Kartoituksen rekrytointikriteerinä oli, että vähintään yhdestä päiväkodin 3–6-vuotiaiden lasten ryhmästä tuli osallistua vähintään 30 prosenttia lapsista, jotta tutkimus toteutettiin kyseisessä päiväkodissa. 2016). 2016; Timmons ym. Liikemittarin data purettiin Actilife 6.13.2. 2015). 2007). -ohjel. Päiväkotiikäiset eli 3–6-vuotiaat lapset oppivat monia terveyskäyttäytymisen tapoja ja tottumuksia, jotka heijastuvat myöhempiin ikäkausiin ja aikuisuuden terveyskäyttäytymiseen (Telama ym. Lisäksi 28:lta (3 prosenttia) suostuneista lapsista ei ollut käytettävissä minkäänlaista dataa. Liikemittarin sensori mittaa aktiivisuuden intensiteettiä, eli mitä enemmän liikemittarin sensori kerää sykäyksiä tietyssä ajanjaksossa, sitä intensiivisempää on aktiivisuus (Cliff ym. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimusaineisto Tämä tutkimus on osa monivuotista DAGIS-tutkimushanketta (www.dagis.fi). 2016)
Tämä kysymys muokattiin kolmiluokkaiseksi muuttujaksi: matala (ylioppilastutkinto, alempi ammatillinen tutkinto tai alle), keskitaso (alempi korkeakoulututkinto/AMK-tutkinto, opistoasteen tutkinto) ja korkea (maisterin tutkinto tai korkeampi). Jokaiseen kontekstiin muodostettiin erikseen kolme muuttujaa eli a) paikallaanolo, b) kevyt liikkuminen ja c) reipas tai rasittava liikkuminen, jotka pohjautuvat aikaisemmissa tutkimuksissa määriteltyihin kriteereihin (Byun ym. Kaikki muuttujat suhteutettiin mittarin pitoaikaan eli jokainen muuttuja kuvaa keskiarvominuutteja tunnin aikana tietyssä kontekstissa. 2009). Kotona tytöillä oli poikia vähemmän reipasta tai rasittavaa liikkumista sekä arkisin ( ?=-0,62, 95 prosentin LV -0,88– -0,35) että viikonloppuisin ( ?=-0,86, 95 prosentin LV -1,14– -0,58). DAGIS-kartoitukseen osallistuneiden lasten liikkumisen intensiteetti tasot minuutteina tunnissa päiväkotiaikana (n=779), arkena (n=779) ja viikonloppuna (n=780).. 2013). Taulukossa 1 on kuvattu tarkemmin DAGIS-tutkimukseen osallistuneita lapsia sukupuolittain ja yhteensä. Kaikki analyysit tehtiin SPSS (Statistical Software for Social Sciences) -tilasto-ohjelman versiolla 23 (IBM statistics; Chicago; Illinois: USA). Tytöillä oli enemmän paikallaanoloa päiväkotiaikana kuin pojilla ( ?=1,85, 95 prosentin LV 0,04–5,64). Sukupuolierot liikkumisessa ja paikallaanolossa Kuviossa 2 on esitetty keskiarvolliset sukupuolierot paikallaanolossa, kevyessä liikkumisessa ja reippaassa tai rasittavassa liikkumisessa eri konteksteissa. TULOKSET Yhteensä 822 lasta piti mittaria tutkimusviikon aikana. Tässä artikkelissa tarkastellaan lasten liikkumista tarkemmin kolmessa eri kontekstissa. Kuviossa 1 on esitetty lasten keskiarvot paikallaanolossa, kevyessä, reippaassa ja rasittavassa liikkumisessa päiväkotiaikana, arkena ja viikonloppuna. Jos interaktio oli merkitsevä, tehtiin analyysit erikseen tytöille ja pojille. Päiväkotiaikana tytöillä oli vähemmän reipasta tai rasittavaa liikkumista ( ?=-1,26, 95 prosentin luottamusväli (LV) -1,57– -0,94) sekä kevyttä liikkumista ( ?=-0,63, 95 prosentin LV 0,01–2,37) kuin pojilla. 83 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • 3–6-vuotiaiden lasten liikkuminen maa ja Exceliä hyödyntäen. Kun aiemmin esitetyt kriteerit liikemittarimuuttujien muodostamiselle otettiin huomioon, yhteensä 779 lapselle (95 prosenttia mittaria pitäneistä) muodostettiin päiväkotiaikainen ja arjen liikkumismuuttuja ja 780 lapselle (95 prosenttia) viikonloppumuuttuja. Sukupuolen ja äidin koulutustaustan yhteyksiä liikkumiseen tarkasteltiin kovarianssianalyysillä. Äidin koulutustaustan yhteyksiä liikkumiseen tarkasteltaessa huomioitiin mahdollinen sukupuolen yhteisvaikutus eli interaktio. Paikallaanolossa ja kevyessä liikkumisessa ei havaittu eroja sukupuolten välillä arkena eikä viikonloppuna. KUVIO 1. Analysointivaiheessa sykäyksien väliksi valittiin 15 sekuntia. Lapsen sukupuoli ja äidin koulutus kysyttiin suostumuslomakkeessa. Äidin koulutustaustan mukaiset erot liikkumisessa ja paikallaanolossa Päiväkotiaikana ei havaittu eroja lasten paikallaanolossa, kevyessä, reippaassa ja rasittavassa liikkumisessa äidin koulutustaustan mukaan. Jos interaktio lapsen sukupuolen ja äidin koulutuksen välillä ei ollut merkitsevä, analyysit vakioitiin myös lapsen sukupuolella. Analyysit vakioitiin kunnalla, tutkimuksen toteutuksen vuodenajalla ja lapsen iällä. Mittarin kymmenen minuuttia tai pidempään kestäneet peräkkäiset nollasykäykset määritettiin pois analyyseista (non-wearing time) (Cliff ym. Äidin koulutus kysyttiin seitsenasteisella portaikolla muodossa ”mikä on korkein koulutustaso?”. Kuviossa 3 on esitetty tarkemmat arjen ja viikonlopun reippaan tai rasittavan liikkumisen erot erikseen tytöille ja pojille äidin eri koulutusryhmissä. 2015; Hinkley ym. Vertailuryhmänä analyyseissä olivat joko pojat tai korkeasti koulutetut äidit. Näistä lapsista 52 prosenttia oli poikia. Sosioekonomisen aseman indikaattorina käytimme äidin koulutusta. Nämä kolme kontekstia ja niiden määritelmät ovat a) päiväkotiaika (vähintään 240 minuuttia per päivä, vähintään 2 päivää), b) kotiaika päiväkotipäivinä, myöhemmin arki (aika ennen ja jälkeen päiväkotiajan edellä mainittuina päivinä), ja c) viikonloppu (vähintään 600 minuuttia per päivä). 2012; Rich ym
KUVIO 2. Matalan koulutustaustan äitien tytöillä oli enemmän liikkumista vähintään reippaalla tasolla kuin korkean koulutustaustan äitien tytöillä ( ?=0,54, 95 prosentin LV 0,07–1,00). Matalan koulutustaustan äitien tytöillä ( ?=0,55, 95 prosentin LV 0,55–1,04) ja keskitason koulutustaustan äitien tytöillä ( ?=0,51, 95 prosentin LV 0,06–0,95) oli enemmän reipasta tai rasittavaa liikkumista kuin korkean koulutustaustan äitien tytöillä. DAGIS-tutkimuksessa käytettyjen muuttujien kuvaus erikseen tytöille ja pojille sekä yhteensä. Matalan koulutustaustan ( ?=-0,61, 95 prosentin LV -1,1 – -0,11) ja keskitason koulutustaustan ( ?=-0,54, 95 prosentin LV -1,01– -0,07) äitien pojilla oli vähemmän reipasta tai rasittavaa liikkumista kuin korkean koulutustaustan äitien pojilla. Arjen kevyessä liikkumisessa ja paikallaanolossa ei havaittu äidin koulutustaustan mukaisia eroja. Viikonlopun reippaassa tai rasittavassa liikkumisessa äidin koulutustaustan ja lapsen sukupuolen välinen interaktio oli tilastollisesti merkitsevä (F (2)=3,31, p-arvo<0,05). 84 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • 3–6-vuotiaiden lasten liikkuminen Arjen reippaassa tai rasittavassa liikkumisessa äidin koulutuksen ja lapsen sukupuolen välinen interaktio oli merkitsevä (F(2)=5,48, p-arvo < 0,05). DAGIS-kartoitukseen osallistuneiden lasten liikkumisen intensiteettitasot minuutteina tunnissa päiväkoti-aikana (n=779), arkena (n=779) ja viikonloppuna (n=780) sukupuolittain vakioituna iällä, vuodenajalla ja kunnalla.. Poikien osalta ei havaittu eroja äidin koulutustaustan mukaan viikonlopun liikkumisessa millään intensiteettitasolla. Tytöt % (n) Pojat % (n) Yhteensä % (n) Ikä (n=862) 3-vuotiaat 22 (90) 19 (87) 21 (177) 4-vuotiaat 36 (150) 37 (167) 37 (317) 5-vuotiaat 34 (140) 36 (162) 35 (302) 6-vuotiaat 8 (33) 7 (33) 8 (66) 100 (413) 100 (449) 100 (862) Tutkimusajankohta (n=864) Alkusyksy (syyskuu – lokakuu) 44 (183) 43 (195) 44 (378) Loppusyksy (marraskuu – joulukuu) 34 (142) 37 (168) 36 (310) Kevät (tammikuu – huhtikuu) 21 (88) 19 (87) 20 (175) 100 (413) 100 (450) 100 (863) Äidin koulutus (n=853) Matala (ylioppilastutkinto, alempi ammatillinen tutkinto tai alle) 29 (118) 30 (133) 29 (251) Keskitaso ( alempi korkeakoulututkinto/AMKtutkinto, opistoasteen tutkinto) 45 (184) 38 (168) 41 (352) Korkea ( maisterin tutkinto tai korkeampi) 26 (104) 33 (146) 29 (250) 100 (406) 100 (447) 100 (853) TAULUKKO 1. Tyttöjen viikonlopun kevyessä liikkumisessa ja paikallaanolossa ei havaittu äidin koulutustaustan mukaisia eroja
Aikaisemmissa vastaavissa objektiivisia mittareita käyttäneissä tutkimuksissa tyttöjen ja poikien välisiä eroja on löydetty ainoastaan päiväkotiaikana tai aamupäivisin (Hesketh ym. Toisaalta pojilla on luontainen taipumus liikkua ja leikkiä rajummin (Pate ym. Korkeamman koulutustaustan äitien pojat liikkuivat enemmän arkena verrattuna matalammin koulutettujen äitien poikiin. Tytöille sukupuolitetut leikkitilat (esimerkiksi kotileikit) sijaitsevat sen sijaan usein lähellä aikuisia tai leikkitilojen nurkissa, joissa varhaiskasvattajien on helpompi valvoa toimintaa (Lappalainen 2004). 2008; Mattocks ym. 2016). 2016; De Craemer ym. 2011) Nämä leikit eivät välttämättä eroa suuresti eri ajanjaksojen välillä. DAGIS-kartoitukseen osallistuneiden lasten reipas tai rasittava liikkuminen minuutteina tunnissa arkena (n=738) ja viikonloppuna (n=742) äidin koulutustaustan mukaan erikseen tytöille ja pojille vakioituna kunnalla, iällä ja vuodenajalla. 2014.). Tiivistettynä keskeisimmät tulokset olivat, että sukupuolieroja lasten liikkumisessa havaittiin kaikissa konteksteissa. Aiemmassa suomalaistutkimuksessa on huomioitu päiväkodin tilankäytön merkitys (Lappalainen 2004). 2008; Eidevald 2009). 2004), kuten tässäkin tutkimuksessa havaittiin poikien liikkumisen osalta. Stereotyyppisesti pojille sopivat lelut (esimerkiksi pyörillä kulkevat autot) vaativat laajemman tilankäytön ja ne kannustavat poikia liikkumaan. 2015). Päiväkotiaikana ei löydetty äidin koulutustaustan mukaisia eroja lasten liikkumisessa ja paikallaanolossa. 2012). Korkeamman koulutustaustan äitien tytöt liikkuivat vähemmän arkena ja viikonloppuna kuin muiden koulutustaustan äitien tytöt. 2013). Varhaiskasvattajien omien käsitysten on myös huomattu osittain piilovaikuttavan lasten käyttäytymiseen (Cardon ym. He voivat olla myös tyttöjä rohkeampia ja kilpailuhenkisempiä erilaisiin liikkumisleikkeihin. 2014; Hesketh ym. Tutkimuksessamme havaittiin kuitenkin, että reippaassa tai rasittavassa liikkumisessa sukupuolieroja oli kaikissa tutkituissa ajanjaksoissa. Poikia ohjataan usein tilaa vaativiin leikkeihin ja heille annetaan vapautta liikkua. Esimerkiksi pihan lapsimäärän vähentäminen antoi tytöille mahdollisuuden tehdä omantyyppisiä leikkejä ja liikkumista ilman, että poikien tai varhaiskasvattajien läsnäolo oli hallitsevassa roolissa tyttöjen toiminnan valinnassa (Van Cauwenberghe ym. Tytöillä oli enemmän paikallaanoloa päiväkotiaikana kuin pojilla. Tällöin paikallaan olevat kasvattajat vaikuttivat tyttöjen vähäisempään liikkumiseen. 85 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • 3–6-vuotiaiden lasten liikkuminen POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena tutkia sukupuolieroja ja äidin koulutustaustan yhteyksiä päiväkoti-ikäisten lasten objektiivisesti mitatussa liikkumisessa eri konteksteissa. Äidin koulutustausta oli puolestaan yhteydessä lasten liikkumiseen kotiaikana arkena ja viikonloppuna siten, että matalan koulutustaustan äitien tytöillä oli enemmän liikkumista vähintään reippaalla tasolla kuin korkean koulutustaustan äitien tytöillä. Useassa tutkimuksessa on kuitenkin todettu, että vanhempien korkeampi koulutustausta edistää lasten terveellisiä elintapoja (Lobstein ym. Tämä tulos oli osittain ristiriidassa aiempiin tutkimuksiin (Bingham ym. 2014). 2004; Storli & Sandseter 2015). Lisäksi matalan ja keskitason koulutustaustan äitien pojat liikkuivat vähemmän kuin korkean koulutustaustan äitien pojat arkena. 5,0 5,0 4,7 5,0 4,4 4,5 5,1 5,7 5,2 5,6 5,7 5,9 1 2 3 4 5 6 7 matala koulutustaso keskitaso korkea koulutustaso TYTÖT POJAT * * * TYTÖT POJAT ARKI VIIKONLOPPU *p<0,05 **p<0,01 ***p<0,001 * * m in /h. Cardon ja kumppanit (2008) havaitsivat, että varsinkin tytöt olivat mielellään lähellä varhaiskasvattajia. Tytöt liikkuivat vähemmän reippaalla tai rasittavalla tasolla päiväkotiaikana, arkena ja viikonloppuna kuin pojat. Erojen on todettu olevan pieniä tai keskittyvän vain muutamiin tunteihin päivän aikana (Van Cauwenberghe ym. Vanhemmilla ja kasvattajilla voi olla tiedostamattomia sukupuolistereotypioita lasten leikkimisestä, mitkä heijastuvat lasten toimintaan (Golombok ym. Äidin koulutustausta oli yhteydessä eri tavoin tyttöjen ja poikien reippaaseen tai rasittavaan liikkumiseen tämän tutkimuksen mukaan. 2012), joissa ei ole pääsääntöisesti löydetty sosioekonomisia eroja lasten objektiivisesti mitatussa liikkumisessa. Toisaalta kahdessa suhteellisen uudessa pohjoismaisessa tutkimuksessa vanhemman koulutustaustan yhteyttä tyttöjen ylipainoon KUVIO 3. Toteutetuissa päiväkoti-interventioissa on kuitenkin saatu lupaavia tuloksia varsinkin tyttöjen liikkumisen edistämiseksi muokkaamalla päiväkodin fyysistä ympäristöä (Broekhuizen ym. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että tytöt valitsevat mieluummin tekemiseksi paikallaan tehtäviä toimintoja ja pelejä sekä sosiaalisia leikkejä pihoilla (Broekhuizen ym. Tässä tutkimuksessa paikallaanolon suhteen löydettiin sukupuolieroja ainoastaan päiväkotiaikana. Tytöt saattavat suosia enemmän kevyen liikkumisen toimintoja leikeissään (Barbu ym. 2010) eli tiettyjen leikkien nähdään olevan sopivampia tytöille kuin pojille. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aiempia tutkimuslöydöksiä sukupuolieroista lasten liikkumisessa (Bingham ym
Vastaavia tuloksia äidin koulutustaustan erilaisesta merkityksestä tyttöjen ja poikien objektiivisesti mitatulle liikkumiselle ei ole tietääksemme löydetty aiemmissa tutkimuksissa päiväkoti-ikäisillä lapsilla. Tarvitaan esimerkiksi jatkotutkimusta ymmärtämään, mitkä tekijät varsinkin päiväkotiympäristössä lisäävät poikien liikkumista reippaasti tai rasittavasti ja puolestaan vähentävät tyttöjen liikkumista. & Crawford, D. Doi: 10.1186/1479-5868-11-59. DAGIS-tutkimukseen osallistui kansainvälisestikin suuri määrä päiväkoti-ikäisiä, sekä tyttöjä että poikia. 2012). Tutkimuksemme tulosten perusteella äidin koulutustaustan yhteyksiä lasten liikkumiseen ei havaittu päiväkotiaikana. Saattaa olla, että DAGIS-tutkimukseen osallistui valikoitunut otos vanhempia. 2012). The value of (pre)school playgrounds for children's physical activity level: A systematic review. On huomioitava, että riippumatta äidin koulutustaustasta jäi tyttöjen liikkumisen minuutit reippaan tai rasittavan tasolla matalammaksi kuin poikien. 2016). 2012; Matarma ym. Journal of Science and Medicine in Sport 12 (5), 557–567. 2012. 2014). Aineiston vahvuudet mahdollistivat sen, että liikkumisen ja äidin koulutustaustan yhteyksiä voitiin tutkia erikseen tytöillä ja pojilla eri ajankohtina. Predictors of time spent outdoors among children: 5-year longitudinal findings. 2009). & de Vries, S.I. 13–28. Joint physical activity and sedentary behavior in parent. & ToyBox-study group. Sosioekonomisia eroja ei sen sijaan löydetty kokonaisliikkumisen määrässä, koska matalamman koulutusja tulotaustan lapsilla oli hieman enemmän ei-ohjattua liikkumista. 2015. 2010; Schoeppe & Trost 2015). American Journal of Preventive Medicine 51 (3), 384–402. Liikkumisen lisäämiseen keskittyvissä interventioissa tulisi huomioida sukupuolten väliset erot liikkumisessa ja keskittää toimia erityisesti tyttöjen liikkumisen edistämiseen. Yksi syy voi olla aiempien liikemittareita käyttäneiden päiväkoti-ikäisillä tehtyjen tutkimusten pieni otoskoko (Van Cauwenberghe ym. 2013; Kim ym. Näin ollen eroja ei ole välttämättä havaittu tai niitä ei ole ollut mahdollista tutkia tarkemmin. jsams.2008.10.008 De Craemer, M., De Decker, E., De Bourdeaudhuij, I., Vereecken, C., Deforche, B., Manios, Y., Cardon, G. Tällä hetkellä ei ole olemassa yhteisymmärrystä sopivista raja-arvoista lasten liikkumisen mittaamiselle. Voorhees ja kumppanit (2009) havaitsivat myös, että perheen sosioekonomisella asemalla oli yhteys kouluikäisten tyttöjen liikkumisen kontekstiin ja laatuun. Physical activity during the early years: A systematic review of correlates and determinants. Liikemittarin on todettu olevan luotettava keino mitata lasten liikkumista (Cliff ym. Tulevien tutkimusten tulisikin tutkia liikkumiseen yhteydessä olevia tekijöitä erikseen tytöillä ja pojilla. 86 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • 3–6-vuotiaiden lasten liikkuminen ei löydetty, mutta vanhempien matalamman koulutustaustan yhteys poikien ylipainoon havaittiin (Parikka ym. Mittari myös mittaa puhtaasti liikkeen intensiteettiä eikä kerro tarkemmin, mitä on tehty esimerkiksi reippaan tai rasittavan liikkumisen aikana. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että vanhempien roolimalli on tärkeämpi tytöille kuin pojille (Cleland ym. 2014. Tarkastelimme sosioekonomisia eroja vain äidin koulutustaustan mukaan, mutta isän koulutustausta tai perheen tulotaso voivat vaikuttaa lasten liikkumiseen eri tavoin. Doi:10.1371/journal.pone.0016407 Bingham, D.D., Costa, S., Hinkley, T., Shire, K.A., Clemes, S.A. 2011. 2010. 2015; van Vliet ym. Tarvitaankin vertailevaa tutkimusta lasten eri hoitokontekstien välillä, jotta päiväkodin mahdollista tasapainottavaa roolia sosioekonomisten elintapaerojen kaventajana ymmärretään paremmin. Päiväkodilla voi siis olla rooli edistää lasten liikkumista riippumatta lapsen sosioekonomisista taustoista. Käyttämämme raja-arvot ovat yleisesti tutkimuksissa nykyisin käytetyt ja niitä on suositeltu käytettäväksi tässä ikäryhmässä (Janssen ym. 2015). Toisaalta eräässä tutkimuksessa todettiin, että äidin ja lapsen objektiivisesti mitattu liikkuminen oli yhteydessä keskenään riippumatta koulutustaustasta. Lisätutkimusta aiheesta siis tarvitaan. Päiväkoti-ikäisten lasten liikkuminen on luonteeltaan yleisesti vapaamuotoista ja muodoltaan usein aktiivista leikkiä. The contribution of preschool playground factors in explaining children's physical activity during recess. Doi:10.1016/j. 2009. & De Bourdeaudhuij, I. 2013), mutta tiettyjä toimintoja kuten uintia ja pyöräilyä, se ei pysty kunnolla mittaamaan eikä se erota eri paikallaanolon muotoja, kuten istumista ja seisomista. Doi: 10.1136/jech.2009.087460 Cliff, D.P., Reilly, J.J. & Okely, A.D. & Le Maner-Idrissi, G. PloS One 6 (1), e16407. & Barber, S.E. 2016). & Pentz, M.A. Tulevissa tutkimuksissa voisikin selvittää esimerkiksi ohjattuun liikunnan harrastustoimintaan osallistumista, jossa on aiemmissa tutkimuksissa havaittu sosioekonomisia eroja (Telama ym. Osallistumisprosentti jäi matalaksi osallistuneissa päiväkodeissa, mikä myös omalta osaltaan vaikuttaa tulosten yleistettävyyteen. Me emme kuitenkaan tiedä esiintyykö eroja äidin koulutustaustan mukaan lasten liikkumisessa muutenkaan päiväsaikaan tai muissa hoitokonteksteissa (esimerkiksi perhepäivähoito, kotihoito) hoidettavien lasten keskuudessa. International Journal of Environmental Research and Public Health 12 (10). Methodological considerations in using accelerometers to assess habitual physical activity in children aged 0-5 years. Me emme myöskään mitanneet liikuntaharrastuksia tarkemmin tässä tutkimuksessa. 2012. Byun, W., Beets, M.W. 2017). Isän koulutustausta oli puolestaan yhteydessä lapsen objektiivisesti mitattuun liikkumiseen vain korkeammin koulutettujen isien perheissä (Matarma ym. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 5 (11). & Pate, R.R. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 11(59). Sedentary behavior in preschoolers: How many days of accelerometer monitoring is needed. Myös tämän tutkimuksen tuloksien yleistettävyyteen on kiinnitettävä huomiota. Doi:10.1016/j.amepre.2016.04.022 Broekhuizen, K., Scholten, A.M. 2014; Voorhees ym. Obesity Reviews: An Official Journal of the International Association for the Study of Obesity 13 Suppl 1. Korkeammin koulututut äidit saattavat kannustaa tyttäriään jo nuorena kehittämään myöhemmin koulussa tarvittavia kognitiivisia taitoja, jotka tapahtuvat pääsääntöisesti paikallaan tai kevyessä liikkeessä. Boys and girls on the playground: Sex differences in social development are not stable across early childhood. Correlates of energy balance-related behaviours in preschool children: A systematic review. 2009; Janssen ym. Voi kuitenkin olla, että päiväkoti-ikäisten tyttöjen keskuudessa vapaamuotoisen leikin sisältö on erilaista riippuen äidin koulutustaustasta. Journal of Epidemiology and Community Health 64 (5), 400–406. On myös jonkin verran tutkimusnäyttöä siitä, että vanhemman roolimallin merkitys lapsen käyttäytymiselle on riippuvainen perheen sosioekonomisesta taustasta (Dunton ym. 2008. 2016. Doi: 10.1186/1479-5868-5-11 Cleland, V., Timperio, A., Salmon, J., Hume, C., Baur, L.A. Vastaavanlainen tutkimuslöydös havaittiin myös tuoreessa suomalaistutkimuksessa, jossa perheen korkeampi tuloja koulutustaso olivat yhteydessä 6–8-vuotiaiden lasten runsaampaan ohjattuun liikkumiseen (Lampinen ym. Doi: 10.3390/ ijerph121013148 Cardon, G., Van Cauwenberghe, E., Labarque, V., Haerens, L. LÄHTEET Barbu, S., Cabanes, G. 2009). Doi: 10.1111/j.1467-789X.2011.00941.x Dunton, G.F., Liao, Y., Almanza, E., Jerrett, M., Spruijt-Metz, D., Chou, C.P. Dunton ja kumppanit (2012) havaitsivat, että matalamman tulotason perheissä oli enemmän yhteistä reipasta tai rasittavaa liikkumista kuin korkeamman tulotason perheissä (Dunton ym. Samoin tutkimuksessamme sukupuolten väliset erot reippaassa tai rasittavassa liikkumisessa olivat suurimmat päiväkotiaikana. Matalamman sosioekonomisen taustan tytöt tekivät enemmän spontaania ja vapaamuotoisempaa liikkumista kotona, kun taas korkeamman sosioekonomisen taustan tytöt osallistuivat enemmän organisoituun liikuntaan (Voorhees ym
Doi:10.1123/jpah.6.6.731. Doi:10.1371/journal.pone.0079124 Kim, Y., Lee, J.M., Peters, B.P., Gaesser, G.A. & Sandseter, E.B. Factors associated with objectively measured physical activity and sedentary time of 5–6-year-old children in the STEPS study. & Wilkin, T. Doi: 10.1080/03004430.2015.1028394 Tandon, P.S., Tovar, A., Jayasuriya, A.T., Welker, E., Schober, D.J., Copeland, K., Dev, D.A., Murriel, A.L.A., D. & Ward, D.S. PloS One 8 (6), e67206. Det finns inga tjejbestämmare – att förstå kön som position I förskolans vardagsrutiner och lek. & Tremblay, M.S. pmedr.2016.04.003 Telama, R., Yang, X., Leskinen, E., Kankaanpaa, A., Hirvensalo, M., Tammelin, T., Viikari, J.S. Medicine and Science in Sports and Exercise 44 (12), 2436–2441. & Dowda, M. & Nelson, N. Assessing volume of accelerometry data for reliability in preschool children. Doi:10.1136/bmj.e5888 Parikka, S., Maki, P., Levalahti, E., Lehtinen-Jacks, S., Martelin, T. Jönköping University. & Dowda, M. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 13 (69) Doi: 10.1186/s12966-016-0395-5. Developmental trajectories of sex-typed behavior in boys and girls: A longitudinal general population study of children aged 2.5-8 years. Doi:10.1371/journal.pone.0090630 Lampinen, E., Eloranta, A., Haapala, E.A., Lindi, V., Väistö, J., Lintu, N., Karjalainen, P., Kukkonen-Harjula, K., Laaksonen, D. Early Child Development and Care 184 (4), 586–601. 2015. 2015. Early Child Development and Care 185 (11–12), 1995-2009. Pediatrics 114 (5), 1258–1263. 4–104. 2012. Medicine and Science in Sports and Exercise 44 (8), 1473–1480. Examination of different accelerometer cut-points for assessing sedentary behaviors in children. Medicine and Science in Sports and Exercise 39 (8), 1241–1250. BMC Public Health 15 (1), 402. URN: urn:nbn:se:hj:diva-7732 Evenson, K.R., Catellier, D.J., Gill, K., Ondrak, K.S. Preventive Medicine Reviews 3. They say it's a cultural matter: Gender and ethnicity at preschool. Doi:10.1080/02640410802334196 Golombok, S., Rust, J., Zervoulis, K., Croudace, T., Golding, J. doi:10.1111/j.1467789X.2008.00475.x Soini, A., Tammelin, T., Sääkslahti, A., Watt, A., Villberg, J., Kettunen, T., Mehtälä, A. 87 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • 3–6-vuotiaiden lasten liikkuminen child pairs. 2004. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 12 (123), Doi: 10.1186/s12966-015-0286-1. Systematic review of physical activity and health in the early years (aged 0-4 years). & Welk, G.J. 2016. 2013. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 37 (4), 773–792. & Lakka, T.A. Journal of Physical Activity & Health 6 (6), 731–740. 2013. Doi:10.1186/ s12889-015-1744-z Matarma, T., Tammelin, T., Kulmala, J., Koski, P., Hurme, S. & Cardon, G. Medicine and Science in Sports and Exercise 46 (5), 955–962. [There are no girl decision-makers understanding gender as a position in pre-school practices]. Hinkley, T., O'Connell, E., Okely, A.D., Crawford, D., Hesketh, K. Effectiveness of intervention on physical activity of children: Systematic review and meta-analysis of controlled trials with objectively measured outcomes (EarlyBird 54). 2008. doi:10.1371/journal.pone.0067206 Schoeppe, S. Physical activity, sedentary behaviour, and socioeconomic status among Finnish girls and boys aged 6–8 years. A brief review on correlates of physical activity and sedentariness in youth. 2014. 2017. Comparison of accelerometer cut points for predicting activity intensity in youth. 2004. Early Child Development and Care 187 (12), 1863–1873. Doi:10.1249/ MSS.0b013e318206476e Van Cauwenberghe, E., De Craemer, M., De Decker, E., De Bourdeaudhuij, I. Social inequality and age-specific gender differences in overweight and perception of overweight among Swedish children and adolescents: A cross-sectional study. Medicine and Science in Sports and Exercise 43 (7), 1360–1368. Lobstein, T., Baur, L., Uauy, R. Doi:10.1016/j.jsams.2012.11.883 Van Cauwenberghe, E., Jones, R.A., Hinkley, T., Crawford, D. & Okely, A.D. PloS One 8 (11), e79124. Associations between parental BMI, socioeconomic factors, family structure and overweight in Finnish children: A path model approach. & Roos, E. BMC Public Health 15 (628) Doi: 10.1186/s12889-015-1985-x. Van Der Horst, K., Paw, M.J., Twisk, J.W. Associations between sex-typed behaviour at age 31/2 and levels and patterns of physical activity at age 12: The avon longitudinal study of parents and children. & McMurray, R.G. & Pfeiffer, K.A. 2015. 2008. & Chinapaw, M.J. Obesity Reviews 9 (5), 474 – 488. Variation in population levels of sedentary time in european children and adolescents according to cross-european studies: A systematic literature review within DEDIPAC. 2014. The International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 9 (138) Doi: 10.1186/1479-5868-9-138. Physical activity among children attending preschools. & Lagström, H. 2016. 2012. & van Sluijs, E.M.F. & Okely, A.D. Lappalainen, S. & Hines, M. 2009. 2011. European Educational Research Journal 3 (3), 642–656. The impact of a teacher-led structured physical activity session on preschoolers' sedentary and physical activity levels. Journal of Sports Sciences 26 (14), 1557–1565. Calibration of two objective measures of physical activity for children. & Cortina-Borja, M. Doi:10.1249/MSS.0b013e3182661478 Janssen, X., Cliff, D.P., Reilly, J.J., Hinkley, T., Jones, R.A., Batterham, M., Ekelund, U., Brage, S. PloS One 9 (4), e90630. 2014. Verloigne, M., Loyen, A., Van Hecke, L., Lakerveld, J., Hendriksen, I., De Bourdheaudhuij, I., Deforche, B., Donnelly, A., Ekelund, U., Brug, J. 2012. 379–390. 2012. Child Development 79 (5), 1583–1593. Doi:10.1249/MSS.0b013e31825148e9 Eidevald, C. BMJ (Clinical Research Ed.) 345 e5888. 2015.Increased health and wellbeing in preschools (DAGIS): Rationale and design for a randomized control. Doi:10.1016/j. Patterns of physical activity and sedentary behaviour in preschool children. The relationship between physical activity and diet and young children's cognitive development: A systematic review. 2004. doi:10.1080/03004430.2013.804070 Storli, R. Singh, A.S., Mulder, C., Twisk, J.W., van Mechelen, W. & Raitakari, O.T. Archives of Disease in Childhood 95 (7), 509–512. 2008. Maternal and paternal support for physical activity and healthy eating in preschool children: A cross-sectional study. Doi: 10.1080/17461391.2017.1294619. Tracking of physical activity from early childhood through youth into adulthood. UK preschool-aged children's physical activity levels in childcare and at home: A cross-sectional exploration. 2013. Doi:10.1111/j.1467-8624.2008.01207.x Hesketh, K.R., Griffin, S.J. & van der Ploeg, H.P. doi:10.1542/peds.2003-1088-L Rich, C., Geraci, M., Griffiths, L., Sera, F., Dezateux, C. School of Education and Communication. Luettu 18.8.2017 osoitteesta: http://www.hyvinvointikompassi.fi/fi/web/hyvinvointikompassi/ Timmons, B.W., Leblanc, A.G., Carson, V., Connor Gorber, S., Dillman, C., Janssen, I., Kho, M.E., Spence, J.C., Stearns, J.A. Mattocks, C., Hines, M., Ness, A., Leary, S., Griffiths, A., Tilling, K., Blair, S.N. Väitöskirja. Pate, R.R., Pfeiffer, K.A., Trost, S.G., Ziegler, P. 2017. & Trost, S.G. Voorhees, C.C., Catellier, D.J., Ashwood, J.S., Cohen, D.A., Rung, A., Lytle, L., Conway, T.L. Neighborhood socioeconomic status and non school physical activity and body mass index in adolescent girls. & Van Mechelen, W. Obesity in children and young people: A crisis in public health. Hyvinvointikompassi Alueellisen hyvinvoinnin seurantaan. BMC Public Health 15, 971 doi: 10.1186/s12889-015-2318-9. Preschool teachers' perceptions of children's rough-and-tumble play (R&T) in indoor and outdoor environments. 2017. Journal of Science and Medicine in Sport 16 (5), 422–426. Trost, S.G., Loprinzi, P.D., Moore, R. Doi: 10.1139/h2012-070. & Riddoch, C. & Laatikainen, T. 2007. & IASO International Obesity TaskForce. Doi:10.1249/ mss.0b013e318059bf35 van Vliet, J.S., Gustafsson, P.A., Duchen, K. 2010. 2009. & Salmon, J. European Journal of Sport Science 17 (4), 462–472. & Poskiparta, M. 2015. 2015. Seasonal and daily variation in physical activity among three-year-old Finnish preschool children. BMC Public Health 19 (15),271 doi: 10.1186/s12889-015-1548-1. Doi:10.1111/j.1467-789X.2004.00133.x Määttä, S., Lehto, R., Nislin, M., Ray, C., Erkkola, M., Sajaniemi, N. Predictive validity and classification accuracy of ActiGraph energy expenditure equations and cut-points in young children. Tracking of childhood overweight into adulthood: A systematic review of the literature. Doi:10.1136/adc.2009.171918 Metcalf, B., Henley, W. Obesity Reviews: An Official Journal of the International Association for the Study of Obesity 5 Suppl 1. Quality control methods in accelerometer data processing: Defining minimum wear time. doi:10.1249/MSS.0000000000000181 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Asiasanat: liikunnanopettajaopiskelijat, kulttuurienvälinen osaaminen, liikunnalliset kielityöpajat, liikunnanopettajankoulutus. 2017. Liikunta & Tiede 54 (6), 88–94. We detected three main themes from the data: the intertwinement of emotions and conceptions, constructing communality through bodily interaction, and movement encounters in the development of intercultural competence. & Ponkilainen, M. Our research supports the view that active interaction with asylum seekers, emotional experiences related to such interaction, connected with reflection on these experiences and own conceptions are central aspects in the development of students’ intercultural competence. Kulttuurienvälisellä osaamisella tarkoitamme muun muassa omien, kulttuurisidonnaisten ajatusmallien tiedostamista, vuorovaikutustaitoja sekä kykyä toimia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa tilannekohtaisesti. Sähköposti: mariana.siljamaki@jyu.fi (yhteyshenkilö). Yhteiskunnan monimuotoistuminen heijastuu koulumaailmaan monella tavoin. Key words: physical education teacher traineers, intercultural competence, kinesthetic language learning workshops, physical education teacher education TIIVISTELMÄ Siljamäki, M., Anttila, E. Tutkimuksemme tukee käsitystä siitä, että toiminnallinen vuorovaikutus eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, näihin kohtaamisiin liittyvät tunnekokemukset sekä omien käsitysten ja kokemusten pohdinta ovat tärkeitä tekijöitä opiskelijoiden kulttuurienvälisen osaamisen kehittymisessä. Intercultural competence in physical education: Experiences of physical education trainee students in kinesthetic languagelearning workshops for asylum seekers. It is evident particularly in students’ different cultures, habits and religions, and has created a need to develop physical education teachers’ intercultural competence. 88 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa KULTTUURIENVÄLINEN OSAAMINEN LIIKUNTA KASVATUKSESSA: OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA TURVAPAIKANHAKIJOILLE PIDETYISTÄ LIIKUNNALLISISTA KIELITYÖPAJOISTA Mariana Siljamäki, LitT, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. In this study, intercultural competence means, among other things, awareness of one´s own cultural-related thought patterns, interaction skills, and ability to interact with people from different cultures on a case-bycase basis. Liikunta & Tiede 54 (6), 88–94. Jäsensimme aineistosta kolme pääteemaa: tunteiden ja käsitysten yhteenkietoutuneisuus, yhteenkuuluvuuden rakentuminen kehollisen vuorovaikutuksen avulla sekä liikunnalliset kohtaamiset kulttuurienvälisen osaamisen kehittymisessä. Puh. The increasing diversity of our society is reflected in the school world in many ways. Tällainen muutosprosessi voidaan paikantaa transformatiiviseksi oppimiseksi, jossa aiemmat käsitykset, totunnaiset ajatteluja toimintatavat muuntuvat. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. We gathered the research data by observing the workshops and by written interviews, and analyzed the data thematically. ABSTRACT Siljamäki, M., Anttila, E. Maria Ponkilainen, VTK, sosionomi. 2017. & Ponkilainen, M. Suomesta puuttuu lähes kokonaan tutkimus, jossa tarkastellaan kulttuurienvälistä osaamista liikuntakasvatuksen kontekstissa. Aineiston analysoimme temaattista analyysiä hyödyntäen. In Finland, there is very little research on intercultural competence in the context of physical education. Tartumme tähän aiheeseen selvittämällä liikunnanopettajaopiskelijoiden kokemuksia, kun he kohtasivat kulttuurisesti monimuotoisia ryhmiä liikunnallisissa kielityöpajoissa. Such learning process can be seen as transformative learning where previous conceptions, habitual thinking and practices change. We are delving into this topic by examining 21 physical education teacher trainees’ experiences when meeting culturally diverse groups in kinesthetic language learning workshops for asylum seekers. Se näkyy erityisesti oppilaiden erilaisina kulttuureina ja uskontoina ja on luonut tarpeen kehittää liikunnanopettajien kulttuurienvälistä osaamista. Based on our conclusions, we suggest that it is important to give more attention and resources on encounters with culturally diverse groups in all teacher education. PL 35 (L), 40014 Jyväskylän yliopisto. Esitämme tutkimuksen johtopäätelmänä, että toiminnalliseen vuorovaikutukseen kulttuurisesti monimuotoisten ryhmien kanssa tulisi suunnata enemmän huomiota ja resursseja kaikessa opettajankoulutuksessa. +358 40 805 3971. Eeva Anttila, tanssitaiteen tohtori. Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa: Opiskelijoiden kokemuksia turvapaikanhakijoille pidetyistä liikunnallisista kielityöpajoista. Tutkimusaineiston hankimme havain noimalla työpajoja ja haastattelemalla kirjallisesti niitä ohjanneita opiskelijoita
Vuosien 1990 ja 2015 välisenä aikana heidän määränsä on kuitenkin kasvanut Suomen väes tössä 0,8 prosentista 6,2 prosenttiin (Tilastokeskus 2017). Kulttuurienvälinen osaaminen kytkeytyy myös sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, joka liikuntakasvatuksen näkökulmasta tarkoittaa muun muassa oppilaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua koululiikuntaan heidän kulttuuritaustastaan tai uskonnostaan riippumatta (vrt. Vaikka monikulttuurisuus ei ole Suomessa uusi asia, on ulkomaalaistaustaisia henkilöitä ollut maassamme suhteellisen vähän verrattuna useisiin muihin Euroopan maihin. Tällaista kielen opetusta voidaan kutsua tanssin avulla oppimiseksi (Gilbert 2006), kinesteettiseksi oppimiseksi (Kuczala 2015) ja keholliseksi oppimiseksi (Anttila 2013). Monija interkulttuurisen tutkimuksen lähtökohdat ja käsitteet ovat moninaiset. TUTKIMUKSEN KONTEKSTI Jyväskylän yliopiston liikunnanopettajaopiskelijat toteuttivat suunnittelemansa liikunnalliset kielityöpajat Keski-Suomessa sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa osana opinto-ohjelmaansa kuuluvaa, kahden opintopisteen laajuista Yksilöllinen opetus liikuntaryhmässä -kurssia. Kurssin tavoitteena oli, että opiskelija tiedostaa omien arvojensa, asenteidensa ja kulttuuritaustansa vaikutuksen oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen. Vaikka Suomi tunnetaan hyvästä koulutusjärjestelmästään, käsitellään moninaisuutta maamme opettajankoulutuksessa edelleen marginaalisesti. Tutkimuksessa tulevat esille eri maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien yksilöiden keskinäiset erot liikunnan harrastamisessa. Opettajankoulutuksen tehtävänä on kannustaa tulevia opettajia edistämään kaikille soveltuvaa liikuntakasvatusta ja antaa heille tähän tarvittavat valmiudet ja käytännölliset taidot. Tässä tutkimuksessa käytämme käsitettä kulttuu rienvälinen osaaminen (Salo-Lee 2007), joka vastaa merkitykseltään vierasperäistä ilmausta interkulttuurinen kompetenssi. Kulttuurienvälinen osaaminen opettajankoulutuksessa ja tutkimuksessa Dervin (2015) toteaa, että moniarvoiseen pedagogiikkaan liittyvät teemat ovat opettajankoulutuksessa kansainvälisesti erittäin keskeisessä asemassa. Flintoff, Fitzgerald & Scraton 2008). Hodge 2003; Burden, Hodge, O’Bryant & Harrison 2004) on nostettu esille muun muassa huoli siitä, että joidenkin liikuntakasvattajien ymmärrys kulttuurienvälisyydestä on kapea. (Liikuntatieteellisen tiedekunnan opinto-opas 2014–2017.) Ennen kuin opiskelijat toteuttivat turvapaikanhakijoille pidetyt liikunnalliset kielityöpajat, he osallistuivat vastaanottokeskuksia ylläpitävän SPR:n järjestämälle pakolliselle perehdytysluennolle. Oppilaiden ja heidän huoltajiensa tulkinnat kulttuureihin tai uskontoihin liittyvistä pukeutumiskoodeista, toimintatavoista, kehoideaaleista tai sukupuolten väliseen vuorovaikutukseen liittyvistä odotuksista saattavat aiheuttaa jännitteitä liikuntatunneilla. Osa opiskelijoista osallistui lisäksi Uuden tanssin keskus Zodiakin järjestämälle kinesteettisen kielenoppimisen kurssille, jossa he saivat valmiuksia kielen opettamiseen liikkeen ja tanssin avulla (Zodiak 2017). Tutkimuskysymys kohdistuu siihen, millaisia kulttuurienväliseen osaamiseen liittyviä kokemuksia liikunnallisten kielityöpajojen toteuttaminen tuotti liikunnanopettajaopiskelijoille. Siksi liikuntakasvattajilta edellytetään erityistä herkkyyttä ja tietoisuutta kulttuurisesti moninaisista, kehojen kautta näkyväksi tulevista arvoista (Evans, Davies & Wright 2004). Liikunnanopettajien, jotka usein kuuluvat enemmistökulttuuriin, on tiedostettava mahdolliset valta-asetelmia tuottavat kulttuuriset ja sosiaaliset käytänteet. Kasvatuksen alalla tehdyissä tutkimuksissa liikuntakasvatus on usein jäänyt vähälle huomiolle (ks. Zacheus, Koski, Rinne & Tähtinen 2012). Molemmat alueet voidaan nähdä opettajaksi opiskelevien ammattitaidon laajentamisena kohti ilmiölähtöistä lähestymistapaa (ks. Kurssin aikana käsiteltiin useita teemoja, kuten erilaisten oppilaiden kohtaamista, opiskelijoiden omien arvojen ja asenteiden reflektoimista sekä tasa-arvon edistämistä liikunnassa. Lisääntynyt maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus ovat nostaneet entistä vahvemmin kulttuurienvälisen osaamisen tarpeen esille monilla aloilla, myös liikuntakasvatuksessa. Tämä on tärkeä muistutus myös liikunnanopettajille. Liikunnanopettajakoulutuksen kontekstissa tehdyissä tutkimuksissa (esim. Suomessakin liikunnanopettajien ja liikunnanopettajaopiskelijoiden kulttuurienvälisen osaamisen tutkimus on vielä alussa ja aiheesta on tehty lähinnä opinnäytetöitä. Työpajat järjestettiin vastaanottokeskuksen aulatiloissa ja 1 Tutkimus on toteutettu osana Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston Tasa-arvoinen yhteiskunta ohjelmasta rahoitettua ArtsEqual-hanketta (hankenumero 293199).. Opettajien kohtaamiset eri kulttuureista tulevien henkilöiden kanssa ovat jääneet vähäisiksi, mikä on johtanut vähemmistökulttuureita ja uskontoja koskeviin stereotyyppisiin käsityksiin. Kulttuurienvälisellä osaamisella viittaamme omien, kulttuurisidonnaisten ajatusmallien tiedostamiseen, vuorovaikutustaitoihin sekä kykyyn toimia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa tilannekohtaisesti (Friedman & Berthoin Antal 2005; Nastasi 2017; Salo-Lee 2009). Kaikilla pisteillä oli erilainen ohjelma. Tutkimukset (Burden, Hodge, O’Bryant & Harrison 2004; Macdonald, Abbott, Knez & Nelson 2009) muistuttavat myös siitä, että liikuntakasvatus tulee nähdä osana laajempaa sosiaalista, poliittista ja kulttuurista ”ilmastoa”. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 28). Työpaikka monikulttuurisessa koulussa on ollut vastavalmistuneille opettajille jopa eräänlainen ”kulttuurisokki”. Tämän tutkimuksen tarkoitus on koota yhteen tietoa kulttuurienvälisen osaamisen merkityksestä ja haasteista liikuntakasvatuksessa sekä lisätä ymmärrystä liikunnanopettajaopiskelijoiden kulttuurienvälisen oppimisen prosessista. Dervin kyseenalaistaa kulttuurisia piirteitä yksinkertaistavan lyhytkestoisen monikulttuurisuuskoulutuksen, sillä vaarana on, että stereotyyppiset käsitykset vahvistuvat entistään. Hänen mukaansa tarvitaan syvällisempää koulutusta, jossa tarkastellaan kriittisesti muun muassa yhteiskunnassa vallitsevia epätasaarvoisia valtasuhteita. Harrison & Langston 2016). Liikunnanopetuksessa kehollinen vuorovaikutus on keskeisessä asemassa. Turvapaikanhakijoille pidetyt työpajat tarjosivat opiskelijoille kokemuksen sekä kinesteettisestä kielenopetuksesta että monikulttuurisen ryhmän opettamisesta. Soilamon (2008) tutkimuksessa liikuntaa opettavia luokanopettajia hämmensi se, että liikuntaan osallistuminen riippui jokaisen oppilaan perheen näkemyksistä ja periaatteista, vaikka heillä olisi ollut sama kulttuuritai uskontotausta. Kussakin työpajassa oli eri opiskelijaryhmä opettajina, ja jokaisessa työpajassa oli kolme eri tehtäväpistettä. 89 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa JOHDANTO 1 Opettajankoulutusta kehitettäessä on otettava huomioon yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Kielityöpajat ajoittuivat vuoden 2016 helmikuulle, ja ne järjestettiin kolmen päivän aikana neljänä 90 minuutin mittaisena työpajana. Näiden lähestymistapojen taustalla on käsitys oppimisesta kokonaisvaltaisena prosessina, jossa keholliset kokemukset ja käsitteellinen ajattelu kietoutuvat toisiinsa (Lakoff & Johnson 1999). Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää tutkimusta on tehty muun muassa liikunnan merkityksestä kotoutumiselle (esim
Keräsimme aineistoa osana Taideyliopiston koordinoimaa ArtsEqual-hanketta, joka tutkii, miten taide ja taidekasvatus voivat lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia Suomessa. Joillakin oli kuitenkin ollut erittäin vähän kohtaamisia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa esimerkiksi kouluaikanaan. Menetelmänä käytimme kirjallista haastattelua, johon opiskelijat vastasivat vapaa-ajallaan. Aineistoa tulkittaessa on huomioitava se, että alle kolmannes kurssin osallistujista osallistui aineiston keruuseen. Aineistonkeruuseen osallistuminen oli vapaaehtoista, ja siihen osallistui 21 liikunnanopettajaopiskelijaa (10 naista, 11 miestä), kun yhteensä työpajoja toteutti 70 opiskelijaa. Kiintoisaa tällaisessa jaetussa tulkintakentässä on se, että vaikka olimme yksimielisen vaikuttuneita työpajojen onnistumisesta ja niissä vallinneesta innostuneesta tunnelmasta ja avoimesta vuorovaikutuksesta, olimme välillä eri mieltä siitä, mitä nämä havainnot ja kokemukset laajemmassa viitekehyksessä merkitsevät. Opiskelijat vastasivat kysymyksiin monisanaisesti, joten saimme kerättyä runsaan ja rikkaan laadullisen aineiston. Muodostimme ensin useita teemoja, minkä jälkeen tarkastelimme niiden välisiä suhteita. Tämän jälkeen yhdistelimme teemoja ja vähensimme niiden määrän lopulta kolmeen. Tavoitteenamme oli ymmärtää opiskelijoiden kokemuksia ja antaa aineiston ohjata myös teoreettisen kirjallisuuden valintaa (esim. Näin erilaiset perspektiivit, uudet näkökulmat, haasteet, konfliktit ja yllätykset liittyivät tutkimusaineiston tulkintaprosessiin. Tällaisen kielellisen merkitysten rakentamisen tarkoitus ei ole luoda aukotonta kuvaa sosiaalisesta todellisuudesta. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTON KERUU Tutkimus perustuu tulkinnalliseen tutkimusparadigmaan ja aineistolähtöiseen analyysiin. Saatuamme aineistosta kokonaiskäsityksen hyödynsimme mielikuvatasolla tapahtuvaa muuntelua (ks. Haastattelukysymykset liittyivät muun muassa opiskelijoiden odotuksiin ja tunteisiin ennen vastaanottokeskukseen menoa, kielityöpajojen toteuttamiseen sekä vuorovaikutukseen turvapaikanhakijoiden kanssa. Vastaanottokeskuksen asukkaat olivat pääosin irakilaisia ja afganistanilaisia aikuisia miehiä. Johnson 2008). Seuraavassa esittämämme temaattinen jäsennys, jota tuemme kirjallisuusviittein, on syntynyt monien neuvotteluiden tuloksena. 90 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa käytävillä. Osalla opiskelijoista oli aikaisempaa kokemusta monikulttuurisista liikuntaryhmistä esimerkiksi oman jalkapalloharrastuksen kautta. Tulkintamme perustuvat opiskelijoiden kirjoittaen tuottamaan aineistoon, jota olemme käsitelleet tutkijoiden välisen neuvottelun avulla. Seuraavaksi oli vuorossa olennaisten sisältöalueiden eli tutkimus aineistoa jäsentävien teemojen muodostaminen. Viimeinen kysymys, ”mitä muuta haluat kertoa?”, antoi tilaa myös sellaisille huomioille, joita muut kysymykset eivät kattaneet. Työpajoissa opeteltiin esimerkiksi kehonosien nimiä, suuntia ja lukuja tanssin ja kehorytmiikkaharjoitusten avulla. Näin myös tutkimusprosessimme on edellyttänyt meiltä sellaista osaamista, jota katsomme tulevaisuuden opettajien yhä enemmän tarvitsevan. Kirjallisen haastattelun heikkous on siinä, ettei haastattelija voi tehdä tarkentavia kysymyksiä. Aineistoa kertyi 27 sivua (1,5 riviväli, Times New Roman). On mahdollista, että etupäässä ne opiskelijat, jotka kokivat työpajat mielekkääksi kokemukseksi, osallistuivat tutkimukseen. Green & Stinson 1999; Perttula 2012). Toisaalta vastauksista kävi ilmi, etteivät kaikki haastatteluun osallistuneet opiskelijat olleet kiinnostuneita kulttuurienvälisistä kohtaamisista tai työskentelystä turvapaikanhakijoiden kanssa. Havaintomme antoivat meille merkittävää tukea pyrkiessämme ymmärtämään opiskelijoiden kokemuksia ja niistä nousevia merkityksiä. Monet opiskelijat olivat saaneet ulko maanmatkoillaan kosketuspintaa eri kulttuureihin. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta pidämme merkittävänä sitä, että aineistossamme on edustettuina työpajoihin myönteisesti suhtautuvien opiskelijoiden pohdintojen lisäksi myös niihin neutraalisti ja kriittisesti suhtautuvien opiskelijoiden näkökulmia. 16 tutkimukseen osallistunutta opiskelijaa (21–25-vuotiaita) opiskeli ensimmäistä tutkintoaan. Giorgi 1996). Opiskelijat olivat valmistaneet suomen kielen sanoja havainnollistavia kortteja, ja he käyttivät myös erilaisia välineitä, kuten palloja. esim. Runsaat aineistolainaukset antavat lukijoille mahdollisuuden todeta, minkälaisiin kuvauksiin tulkintamme perustuu. Erään opiskelijan ennakkokäsityksenä oli, että ”siel lä pidetään jotain aktiviteetteja, jotta turvapaikanhakijat eivät hyppisi seinille”. Toinen opiskelija ennakoi, että ”ihmisillä siellä on melkoisen tylsää, kaikki ei käytä sukkia ja ainoat kengät saattavat olla fläpärit”. Monien käsitys oli muotoutunut mediasta saadun vaikutelman avulla. Käytännössä jokainen tutkija teki tulkintoja tutkimusaineistosta omasta taustastaan ja havainnoistaan käsin, minkä jälkeen tutkijoiden esille tuomista merkityksistä neuvoteltiin dynaamisessa vuorovaikutuksessa. Eräs opiskelija kirjoitti näin:. Tulkintamme ovat ehdotuksia sosi aalisen todellisuuden mahdollisesta luonteesta, ja niiden tarkoitus on lisätä ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä (Richardson 1994). Liikkeiden yhdistäminen sanoihin voi tukea mieleen painumista kehollisen oppimisen sekä laajemmin myös kehollisen kognition näkökulmasta (embodied cognition, ks. Kysyimme myös sitä, miten eri aktiviteetit olivat konkreettisesti toimineet, ja mikä, jos mikään, oli työskentelyssä heille merkityksellistä, sekä sitä, miten he suhtautuvat tämäntyyppiseen työskentelyyn tulevaisuudessa. Koska osallistuimme työpajoihin itse, avautui meille tutkijoina mahdollisuus peilata opiskelijoiden tuottamaa aineistoa omiin havaintoihimme. TULOKSET Liikunnanopettajaopiskelijoiden kulttuurienväliseen osaamiseen liittyvistä kokemuksista hahmotimme kolme keskeistä teemaa: 1) tunteiden ja käsitysten yhteenkietoutuneisuus, 2) yhteenkuuluvuuden rakentuminen kehollisen vuorovaikutuksen avulla ja 3) liikunnalliset kohtaamiset kulttuurienvälisen osaamisen kehittymisessä. Tulkintaprosessia tuki myös Wasserin ja Breslerin (1996) ajatus jaetusta tulkintakentästä, johon tutkijat tuovat erilaisen ymmärryksensä, tietonsa, kokemuksensa ja uskomuksensa, jotka törmätessään tuottavat uusia merkityksiä. Viisi opiskelijaa (28–42-vuotiaita) oli ennen liikunnanopettajakoulutuksen aloittamista suorittanut jonkin ammattitutkinnon, ja heillä oli työkokemusta eri aloilta. Aineiston hankinnassa ja kaikissa tutkimuksen vaiheissa noudatimme Jyväskylän yliopiston ja Taideyliopiston hyvän tieteellisen käytännön eettisiä periaatteita. Kävimme läpi erilaisia kuviteltavissa olevia vaihtoehtoja etsiessämme osuvinta tapaa kuvata kokemusten keskeisimpiä merkityssisältöjä. Siksi kiinnitimme erityistä huomioita kysymysten muotoilemiseen mahdollisimman ymmärrettäviksi ja rajatuiksi. Kirjallisen haastattelun vahvuus onkin siinä, että kysymyksiin voi vastata ajasta tai paikasta riippumatta, jolloin vastauksia voi halutessaan miettiä ja muotoilla rauhassa. Tulkinnan tukena olivat kolmen tutkijan eli tämän artikkelin kirjoittajien havainnot työpajoista. Aineiston analyysissä oli piirteitä fenomenologisesta asenteesta (Perttula 2012). Alkuvaiheessa perehdyimme haastatteluaineistoon mahdollisimman avoimesti, ilman tulkintaa ohjaavaa teoreettista käsitteistöä. Tunteiden ja käsitysten yhteenkietoutuneisuus Opiskelijoiden ennakkokäsitykset sekä heidän tietonsa vastaanottokeskuksista ja turvapaikanhakijoista ennen liikunnallisia työpajoja olivat hajanaisia
Uskon tämän johtuneen täysin saamastani kasvatuksesta. Suurin osa opiskelijoista kuvasi tunnetilansa ennen työpajoja olleen jännittynyt, mutta myös odottavainen ja innokas. Huomasin, että koko ajan tilanne muuttuu rennommaksi ja toiminnasta tuli luontevam paa. Mikä sinun nimesi on. Median antama kuva on hyvin negatiivinen ja tämän takia varmasti itsellänikin oli aluksi hieman pelokas ja jännittynyt olo. Tällainen ajattelu saa mielen jotenkin alakuloiseksi. Vaikka liikunnanopiskelijoiden kohtaamiset turvapaikanhakijoiden kanssa olivat näinkin vähäisiä, aineistomme osoittaa niillä olleen tunteita herät tävä, transformatiivisen oppimisen käynnistävä vaikutus (Mezirow 2000; Mälkki 2011). Oli hauskaa mennä harjoittelemaan itselle hieman vieraampia asioita aivan tuntemattomien kanssa, samalla huolestutti, että mitenkä siinä käy kun ei välttämättä yhteistä kieltä ole millä kommunikoida. Hinton, Miyamoto & Della-Chiesa 2008; Immordino-Yang & Damasio 2007). Yhteenkuuluvuuden rakentuminen kehollisen vuorovaikutuksen avulla Vaikka opiskelijat olivat jännittyneitä ja pelokkaitakin ennen turvapaikanhakijoiden kohtaamista, halusivat he luoda turvapaikanhakijoille positiivisen kuvan suomalaisista. Oli ihana kuulla, kun osallistujat kertoivat, kuinka oli mukava tava ta ihmisiä jotka eivät ole rasisteja. Opiskelijoiden pelot kytkeytyivät muun muassa mahdollisiin väärinymmärryksiin. Tunteiden merkityksellisyys kulttuurienvälisissä kohtaamisissa on tullut esille myös Jokikokon (2010, 65, 81) tutkimuksessa. Hänen mukaansa on ilmeistä, ettemme voi vaikuttaa kulttuurienväliseen oppimiseen ainoastaan tietoa välittämällä. Media ei ollut ainoa syy, jonka opiskelijat mainitsivat pelkojensa lähteeksi: SPR:n pitämältä perehdytysluennolta joillekin opiskelijoille oli jäänyt mieleen kieltoja ja rajoituksia esimerkiksi siitä, mitä turvapaikanhakijoita kohdatessa ei tule tehdä, kuten olla liian tuttavallinen heitä kohtaan. Opiskelijoiden saamat myönteiset kokemukset auttoivat heitä tarkastelemaan uusin silmin omia ennakkokäsityksiään. Lisäksi olisi henkisesti raskasta olla koko ajan keskellä turvapaikanhakijakes kustelua, eli seurataan, kuka teki mitäkin väärin, välillä turvapaikan hakija ja välillä kantaväestöön kuuluva. 91 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa Ainoat käsitykset, jotka olen saanut vastaanottokeskuksista, on tullut median kautta. Damasio 1999; Greenberg & Paivio 2003; Mälkki 2011) on tuotu esiin, että ihmisellä on pyrkimys välttää epämiellyttäviä tunteita. Monissa tutkimuksissa (esim. Eri tavoin risteilevät tunteet saivat opiskelijoissa aikaan epävarmuutta turvapaikanhakijoiden kohtaamisesta. Jännitystä aiheuttivat lisäksi konkreettiset haasteet ohjaamisessa, kuten se, ymmärtäisivätkö turvapaikanhakijat työpajojen toiminnan ideaa ja miten he lähtisivät harjoituksiin mukaan. Ennakkoon opiskelijoita askarruttaneet kommunikaatio-ongelmat hälvenivät nopeasti, kun he onnistuivat selittämään liikunnallisten harjoitusten säännöt ja antamaan positiivista palautetta turvapaikanhakijoille kehon ja kasvojen kieltä sekä omaa luovuuttaan käyttäen. Ilmiöstä kertoo myös seuraavan opiskelijan kokemus: Tunsin oloni koko ajan hieman epävarmaksi, enkä pidä siitä. Muun muassa neurotieteiden tutkimuksissa on todennettu kehon, tunteiden, sosiaalisen toiminnan, luovuuden ja päätöksenteon välisiä kytköksiä (esim. Positiivisten ja tasa-arvoisten, yhteistyöhön pohjautuvien vuorovaikutuskokemusten on todettu parantavan etnisten ryhmien välisiä suhteita (Mähönen & Jasinskaja-Lahti 2013). Tunteiden merkityksen ymmärtäminen osana oppimisprosessia liittyy kehollisen oppimisen tematiikkaan ja kokonaisvaltaiseen käsitykseen oppimisesta (Anttila 2013; Mälkki 2011). Näin ollen sen kautta oli helppo lähteä juttelemaan heille ja kysymään mitä kuuluu. Monia jännitti se, millä tavalla kommunikoida ilman yhteistä, puhuttua kieltä. Epämiellyttävät, niin sanotut reunatunteet (edge emotions), tuottavat informaatiota siitä, että olemme jollakin tavalla uhattuina. Osa tunsi varautuneisuutta ja jopa pelkoa. Erityisesti epämiellyttävät tunteet on usein ajateltu oppimisen ja onnistumisen esteiksi. Moni opiskelija kertoi turhautuneensa Suomessa vallitsevaan negatiiviseen asenneilmapiiriin, jonka he arvelivat heijastuvan myös turvapaikanhakijoiden käsityksiin suomalaisista. Hän painottaa, että ilman moninaisten tunteiden heräämistä ja niiden antamaa opettajan kehityskulut eivät välttämättä käynnisty tai pysy käynnissä. Merkitystä oli myös kasvuympäristöllä ja kotikasvatuksella. Kuten aiemmin totesimme, sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutustilanteet ovat yhteydessä siihen, millä tavalla erilaiset tilanteet koetaan ja millaisia merkityksiä ne saavat (Brookfield 2000; Mezirow 2000; Mälkki 2011). Palaamme tähän aiheeseen tuonnempana. Minusta palaute, että ” ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että kuulumme tänne” on aika puhutte leva ja itselle hyvinkin tärkeä. Minulla oli melko varautuneet fiilikset ja olin hieman skeptinen vas taanottokäynnin suhteen. Liikunnan rooli nousi merkittäväksi opiskelijoiden ja turvapaikanhakijoiden vuorovaikutussuhteiden luomisessa: Esimerkiksi harjoitus, jossa potkimme ja heittelimme palloa ja opetim. Siksi tasaisuus ja tunneneutraalius erilaisissa tuotoksissa ja palautteissa voivat olla kouluttajille enemmänkin huolen kuin tyytyväisyyden aihe. Opiskelijat olivat sekä helpottuneita että yllättyneitä turvapaikanhakijoiden innostuksesta ja heiltä saamastaan hyvästä palautteesta, ja tärkeäksi kokemuksissa nousivat erityisesti vahvat, positiiviset tunteet: Kaikki rastimme oli liikunnallisia ja samalla opettelimme joitain sano ja ja lauseita suomeksi. Mielestäni kuitenkin päällimmäisin tavoite oli, että saisimme tuotua heille iloa, hauskuutta ja hieman muuta teke mistä ja ajateltavaa normaalin arjen keskelle. Mälkin (2011, 31–32) mukaan meillä on tarve pysyä mukavuus alueellamme, sillä se tuo tasapainoa ja turvallisuutta. Myös sosiaalistuminen tiettyyn yhteisöön, jaetut kulttuuriset arvot ja toisilta ihmisiltä saadut vaikutteet ovat merkittäviä siinä, millä tavalla erilaiset tilanteet koetaan ja millaisia merkityksiä ne saavat (Brookfield 2000; Mezirow 2000; Mälkki 2011). He kuvasivat haluaan näyttää omalla toiminnallaan, että he arvostavat ja hyväksyvät turvapaikanhakijat: Haluan näyttää heille arvostusta, kiinnostusta ja hyväksyntää, jotta he saisivat myös positiivisia kokemuksia meistä suomalaisista. Olin kuitenkin sillä rastilla, jossa käy timme jalkapalloja. Aarto-Pesonen (2013, 82) on tutkinut liikunnanopettajiksi pätevöityneitä aikuisopiskelijoita. Tunteiden merkitys oppimisessa on kuitenkin tarkentunut viime vuosikymmeninä. Työpajat osoittivat, että jaettuja kokemuksia ja ymmärrystä voi syntyä pienissä teoissa jopa ilman yhteistä kieltä, kuten seuraavasta lainauksesta ilmenee: Huomasin, että aluksi ainakin itseäni jännitti tulla paikalle ja alkaa vain pitämään erilaisia rasteja. Se, että voi koskettaa muita ihmisiä henkisellä tasolla, saada heidät näkemään suomalaisista muitakin puolia kuin ”emme halua teitä maahanne” on erittäin arvokasta ja merkityksel listä minulle. Mielestäni meidän kerralla kaikki toimi erittäin hyvin. Tällaiset ennakkokokemukset luovat melko selkeän poh jan skeptisyydelleni ajatellen turvapaikanhakijoita
Mielestäni jalkapallojen vieminen sinne oli yksi parhaimmista jutuista, koska se innosti todella monia ihmisiä tulemaan toimintaan mukaan. On kuitenkin ilmeistä, että kaikkien opiskelijoiden transformatiivinen oppiminen ei käynnistynyt samalla intensiteetillä ja että näiden työpajojen kesto ei ollut riittävä tuottamaan syvällistä muutosta käsityksissä ja käytännöissä. Työpajojen tavoitteena oli tuoda iloa ja virkistystä vastaanottokeskukseen liikunnan keinoin sekä opettaa suomen kieltä liikkeen avulla. Tätä kautta tutustuu toisten kulttuuriin ja uusiin ihmisiin. Olin aivan ymmälläni, koska sinne päästyämme he olivat aivan in noissaan kuin toimme pari palloa mukana. Onnistumisen elämyksiä haluttiin jakaa yhdessä elein, ilmein, hurraamalla, taputtamalla tai iloa ja kannustusta ilmaisemalla jollakin muulla tavalla. Opiskelijoiden haastatteluiden ja tutkijoiden havaintojen perusteella kävi kuitenkin ilmi, että monilla oli liikunnanopetuksen ohella tai sen avulla laajempiakin tavoitteita. Se paransi asiaa selkeästi. Kun yhteistä, puhuttua kieltä ei ollut, kehollinen kommunikaatio osoittautui väyläksi kohti yhteistä ymmärrystä. Muutimmekin harjoitusta siten, että turvapaikan hakijoiden tuli itse lausua suunnat, jotka näytimme. Kaikkien pitäisi. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja se, että kaikki Suomessa elävät ihmiset olisivat tasaarvoisia, välittyy seuraavasta aineistositaatista: Se mistä ei tiedetä, mitä ei tunneta, mikä on outoa ja vierasta helposti pelottaa meitä ja herättää puolustusmoodimme. Lähtisi turhat ennakkoluulot ja käsityk set maahanmuuttajista ja pakolaisista pois. Opiskelijat toivat esille työpajojen aikana nousseita yhteenkuuluvuuden kokemuksiaan, jotka syntyivät turvapaikanhakijoiden ilmaisemasta kiitollisuudesta opiskelijoita kohtaan, tuttavallisuudesta ja lämpimästä vastaanotosta. rento yhdessäolo toimii tämäntapaisessa työpajassa ainakin osana toimintaa, vaikka siinä varsinaisena päätavoitteena ei olekaan kielen opetus. Tässä tilanteessa pitäisi kuitenkin muistaa että kaikki erilaisia, kaikki saman arvoisia. 92 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa me samalla esimerkiksi lukuja ja oikean ja vasemman käsitteitä, toimi todella hyvin . Näistä ja mahdollisesti muista syistä, kuten opiskelijoiden aiempien kokemusten vuoksi, kaikki eivät kuvanneet turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelyään positiivisesti. Ymmärsin nonverbaalisen viestinnän tärkeyden ja ylipäätänsä vies tinnän selkeyden ja ytimekkyyden tärkeyden kun selitämme tehtävää ihmisille, jotka ovat alkuvaiheessa kielen oppimisessa. Tämän takia pidin erittäin hyvänä ideana, että menimme käymään vastaanotto keskuksessa. Haluan opettaa liikuntaa, mutta kyseisessä ympäristössä opetuksen laatu ja motiivi olivat sellaisia, jotka edistivät enemmän integroitumista ja paikallisen kulttuurin tuntemista, kuin moto rista oppimista. Pohdinnat osoittivat, että suurin osa opettajaopiskelijoista tunnisti haasteet, joita turvapaikanhakijoilla oli suomen kielen oppimisessa ja liikuntatehtävien ohjeiden ymmärtämisessä. Toiminnallinen vuorovaikutus ilman puhuttua kieltä tuntui opiskelijoista odotettua helpommalta: he pitivät merkityksellisenä vaihtoehtoisia tapoja kommunikoida turvapaikanhakijoiden kanssa. Siitä huolimatta he pitivät kotouttamista tärkeänä. Kotouttamistoimet koskevat lain mukaan vain oleskeluluvan saaneita henkilöitä eivätkä oleskelulupapäätöstä odottavia turvapaikanhakijoita. En ole itse suuresti kiinnostunut opettamaan tämänkaltaisissa ym päristöissä. Vaikka työpajat eivät olleet epämiellyttäviä, en silti kokenut että halu aisin jatkaa niiden tekemistä. Moni opiskelija suhtautui turvapaikanhakijoiden erilaisiin kulttuurisiin taustoihin ja elämäntilanteisiin kiinnostuneena ja näki kohtaamiset mahdollisuutena vastavuoroiseen uusien ajatusten ja tapojen vaihtoon. Myös turvapaikanhakijoiden ja laajemminkin maahan muuttaneiden henkilöiden kotouttamisen tukeminen nousi kiinnostavalla taval la esille useiden opiskelijoiden haastatteluista. Opiskelijat pyrkivät luomaan kaikille oppijoille soveltuvan oppi misympäristön ja muuttamaan omaa opetustaan työpajan kuluessa: Huomasimme jossain vaiheessa, että lausuimme harjoitteessamme sanat ”ylös”, ja ”alas” liian samalla äänenpainolla, ja näiden sanojen oppiminen ja muistaminen jäi paljon heikommaksi kuin oikean, vasem man, eteen, ja taakse. Mutta henkilökohtaista merkitystä asialla ei itselleni ole. Liikunnalliset kohtaamiset kulttuurienvälisen osaamisen kehittymisessä Turvapaikanhakijoille pidetyt liikunnalliset työpajat tarjosivat monille opiskelijoille mahdollisuuden laajentaa käsityksiään liikunnanopettajan työnkuvasta sekä kehittää käytännöllisiä taitojaan pedagogisissa tilanteissa, joista yhteinen puhuttu kieli puuttuu. Tämän voi nähdä opiskelijoiden osallistavana asenteena, johon kuuluu turvapaikanhakijoiden huomioiminen ja kuunteleminen sekä pyrkimys tasavertaiseen dialogiin. Erään opiskelijan sanoin: Koen tällaisen toiminnan rikastavana niin itselleni kuin osallistujille. Jotkut opiskelijat korostivat kansalaisvastuutaan ja vaikeassa elämäntilanteessa olevien ihmisten tukemista liikunnan avulla: Tällaisessa toiminnassa pääsen tekemään ahdingossa ja epämieluisas sa tilanteessa olevia ihmisiä iloiseksi, unohtamaan hetkeksi muut asiat ja jakamaan liikunnan riemua. Liikunnallisten tehtävien avulla osa opiskelijoista halusi luoda turvapaikanhakijoille yhteyksiä suomalaiseen yhteiskuntaan. Työpajoissa liikuntaa painotettiin osana sosiaalista ja kulttuurista tukea sekä tanssia kulttuurienvälisen kommunikaation muotona. Opiskelijat reflektoivat työpajoissa käyttämiään pedagogisia menetelmiä ja sitä, mitä ovat niistä oppineet. . Muutama opiskelija kyseenalaisti sen, miten liikunnan avulla tapahtuva kielenopetus turvapaikanhakijoille liittyy liikunnanopettajan rooliin. Sanallisen viestin nän tukena nonverbaalinen viestintä, kehonkieli ja käsien käyttäminen auttoi. Tällainen liikunnan ja tanssin soveltava käyttö ei saanut kaikilta opiskelijoilta hyväksyntää, sillä he mielsivät liikunnanopettajan roolin pääosin motoristen taitojen opettamisena. Seuraava sitaatti kuvaa hyvin kotoutumisen kaksisuuntaisuutta; kyse ei ole ainoastaan maahanmuuttajien sopeutumisesta uuteen yhteiskuntaan, vaan myös valtaväestön nähtiin tarvitsevan positiivisia kohtaamisia uusien tulokkaiden kanssa. Tietenkin on hyvä, jos turvapaikanhakijoita pystytään kotouttamaan jo alusta asti, ja saamaan olonsa tervetulleiksi. Eräs opiskelija kuvaa omaa suhtautumistaan seuraavasti: Minulla ei ole suuria tunteita vastaanottokeskuksissa majailevia koh taan, enkä ole poliittisesti maahanmuuttoa kohtaan juuri mitään mieltä. Syynä tähän on juuri se, että näissä ympäristöissä toiminta painottuu itselle päivänselvien asioiden ohjaukseen, ja omalle kohdalleni olisi tärkeää saada opetuksessa sisällöllisesti haastaa myös itseään.. Pelailun aikana tunnelma oli kaikin puolin posi tiivinen, vaikka tilanne oli varmasti jokaiselle osallistujalle uusi eri kulttuurien kohdatessa. Siitä huolimatta moni opiskelija näki liikunnalliset kielityöpajat kotouttamisena, johon kuuluu esimerkiksi suomen kielen oppimista liikunnan avulla ja kantasuomalaisten kohtaamista.
2013. Bennett, J. 2013. Bennett & M. Tämän tutkimuksen perusteella voimme todeta, että opiskelijoiden kohtaamiset turvapaikanhakijoiden kanssa ja heidän toteuttamansa liikunnalliset kielityöpajat tuottivat usealle opiskelijalle kokemuksia, jotka käynnistivät kulttuurienväliseen osaamiseen johtavan ja sitä tukevan oppimisprosessin. M. Teoksessa J. Erityiseen asemaan tässä prosessissa nousivat opiskelijoiden tunteet, kuten jännitys, pelko ja ilo. P. Koska kulttuurienvälisen osaamisen kehittyminen on pitkäjänteinen prosessi, olisi mielenkiintoista seurata liikunnanopettajaopiskelijoita sekä opiskeluaikana että heidän oltuaan työelämässä joitakin vuosia. University of Jyväskylä. 2000. Bennett & Bennett 2004.) Vuorovaikutus ja kohtaaminen näyttää olevan tällaisen muutoksen käynnistymissä keskeistä: Mielestäni meidän rastimme toimi ainakin todella hyvin, ja lopputans sista tuli aivan hitti. Landis, J. Tunnekokemukset ja käytännön toiminta ovat reflektion käynnistämisessä olennaisia. Tällainen muillakin kursseilla painotettava ajattelutapa vahvistaisi opettajaksi opiskelevien kulttuurienvälistä osaamista ja siinä kehittymistä. Työpajojen ohjaaminen teki näkyväksi turvapaikanhakijat yksilöinä, ja vierailu vastaanottokeskuksessa auttoi opiskelijoita ajattelemaan asioita turvapaikanhakijoiden näkökulmasta. Myös pohtivaa ja omia ennakkokäsityksiä kyseenalaistavaa ajattelua tarvitaan. He arvostivat toisaalta tilaisuutta osoittaa, että ”kaikki suo malaiset eivät ole rasisteja”, ja toisaalta tilaisuutta korjata omia, muun muassa mediasta välittyneitä yksipuolisia ja jopa virheellisiä tietojaan ja käsityksiään. 2004. YHTEENVETO Tutkimusaiheemme valinta liittyi Suomessa tapahtuneeseen kulttuurisen moninaisuuden lisääntymiseen, johon on osaltaan vaikuttanut toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurin turvapaikanhakijoiden muuttoaalto vuonna 2015. & Harrison, L. J. Tällöin kulttuuriset erottelut eivät enää hallitse liiaksi ajattelua ja toimintaa. 3 painos. Bennett (toim.) Handbook of intercultural training. Vaikka opiskelijoiden kohtaamiset toisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa olivat lyhytkestoisia, oli tällainen toiminta opiskelijoiden kertoman mukaan hyvinkin merkityksellistä. Joillekin kokemus oli hämmentävä, ja he kyseenalaistivat ammatillisen tehtäväkenttänsä laajenemisen liikunnan soveltamiseen turvapaikanhakijoille. Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä. San Francisco: Jossey-Bass. Käytännön toiminnan ja kulttuurienvälisten kohtaamisten lisäksi tarvitaan näkemyksemme mukaan kuitenkin myös kokemusten reflektoimista ja ohjattuja keskusteluita opiskelijoiden kanssa. Substantiivinen teoria aikuisoppijan ammatillisen kasvun holistisesta prosessista liikunnanopettajakoulutuksessa. Transformative Learning as Ideology Critique. Seuraava sitaatti kuvaa tätä hyvin: Työpaja oli mielestäni erittäin onnistunut ja se muutti myös paljon omia käsityksiäni turvapaikanhakijoista. Kun ajattelu kehittyy monimuotoisuutta ymmärtäväksi ja arvostavaksi, suhtautumisesta sekä omaan että toisen kulttuuriin tulee luontevampaa ja tasapainoisempaa. Henkilökohtaisten kohtaamisten puuttuessa median luomat mielikuvat saattavat johtaa siihen, että kantasuomalaiset ja turvapaikanhakijat tai yleisemmin maahanmuuttajataustaiset henkilöt välttävät ja pelkäävät keskinäisiä vuorovaikutustilanteita, mikä estää yksilön ja yhteisön suhteen rakentumisen. Brookfield, S. 2004. Varsinkin lopputanssi, jossa oli lähes kaikki mukana, loi varmasti yhteenkuuluvuuden tunnetta ja iloa myös heille. Edellä mainitut asiat voidaan paikantaa transformatiiviseksi oppimiseksi, jossa aiemmat käsitykset, totunnaiset ajatteluja toimintatavat sekä merkitykset muuntuvat ja avautuvat. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat olivat vasta opintojensa alkuvaiheessa. J. M. Teoksessa D. Yhteinen nimit täjä opiskelijoiden ja turvapaikanhakijoiden välillä oli liikunnan tuottama ilo ja yhteenkuuluvuuden tunne. Anttila, E. Developing intercultural sensitivity: and integrative approach to global and domestic diversity. Burden, J. Studies in Sport, Physical Education and Health 192. (Mezirow 2000; Mälkki 2011.) Tutkimuksemme tukee käsitystä, jonka mukaan tunnekokemukset ja sosiaalinen vuorovaikutus ovat merkittäviä opiskelijoiden kriittisen itsereflektion tukemisessa. 93 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa Turvapaikanhakijoille pidetyt liikunnalliset työpajat olivat kuitenkin monelle opiskelijalle merkityksellinen, kulttuurienvälistä osaamista kehittävä kokemus. Oli aivan mahtavaa nähdä, kuinka he heittäytyivät ja tanssivat meidän kanssa musiikin tahtiin. Tutkimuksen aineistonhankintavuonna tällaisia ohjattuja keskusteluita ei vielä ollut. Teatterikorkeakoulu, Helsinki: Acta Scenica 37. Critical perspectives as a theory in progress. Mikäli aikaa keskustelulle ei ole riittävästi, on vaarana, että tiedostetut tai tiedostamattomat stereotypiat entisestään vahvistuvat yksittäisen monikulttuurisuuskurssin aikana (vrt. R., O’Bryant, C. Kulttuurinen herkkyys on kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä, mutta myös kulttuurien selkeiden erottelujen ylittämistä. Tässä, kuten monen muunkin opiskelijan kuvauksissa, on nähtävissä kulttuurista herkkyyttä, jossa kuljetaan omakulttuurikeskeisyydestä kohti muiden kulttuurien tiedostamista ja uusien näkökulmien omaksumista. Jokikokko 2010, 80). Tutkimuksessamme tarkasteltu monikulttuurisuuskurssi kuuluu laajempaan opintokokonaisuuteen, jossa moninaisuutta käsitellään kokonaisvaltaisesti. ”Tää koulutus ei oo tehnyt musta pelkkää jumppamaikkaa”. & Bennett, M. Usean opiskelijan vastauksissa korostui ilo omien pelkojen voittamisesta. LÄHTEET AartoPesonen, L. D. W., Hodge, S. Tämäntyyppinen työskentely ei näiden opiskelijoiden mielestä tarjoa riittävästi haasteita motorisen oppimisen opettamiseen. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, koska liikunnanopettajakoulutusta kehitettäessä tulisi entistä paremmin hyödyntää tutkimustietoa siitä, millaista kulttuurienvälistä osaamista työelämässä olevat liikunnanopettajat tarvitsevat. From. (Ks. Monet opiskelijat kokivat vuorovaikutustilanteet turvapaikanhakijoiden kanssa palkitsevina, opettavaisina ja rohkaisevina. Kun yhteiskunnasta ja koulusta on tullut kulttuurisilta ja kielellisiltä taustoiltaan yhä monimuotoisempia, tarvitsevat myös liikunnanopettajat yhä vahvempaa kulttuurienvälistä osaamista. Miten koulu instituutiona ja yhteisönä muuttuu suhteessa monimuotoistuvaan yhteiskuntaan. Miten heidän käsityksensä, asenteensa ja toimintansa kehittyvät ja muuttuvat opintojen aikana ja työelämässä. Tämän vuoksi vuonna 2017 liikuntatieteellisen tiedekunnan järjestämään monikulttuurisuuskurssiin lisättiin yksi opetuskerta, jonka aikana puretaan opiskelijoiden kokemuksia monikulttuurisen ryhmän opettamisesta. Lontoo: Sage, 147–165. Mezirow (toim.) Learning as transformation. Liikunnalliset kohtaamiset vastaanottokeskuksissa olivat vuorovaikutustilanteita, jotka herättivät opiskelijoissa monenlaisia tunteita. Onnistuin välttämään ennak koluulot sekä olemaan avoin, iloinen ja sosiaalinen oma itseni. Bennett, J. Vaikuttavuuden lisäämiseksi kulttuurienväliseen osaamiseen liittyviä opintoja voitaisiin myös integroida moniin opettajankoulutuksen kursseihin. Mahdollisuus rakentaa syvempää yhteyttä turvapaikanhakijoiden ja kantasuomalaisten välille toiminnallisen vuorovaikutuksen avulla vaikutti myös olevan opiskelijoille merkityksellistä
2008. Saukkonen & M. R. 2006. K. Mälkki, K. Latomaa, M. Cultural competence for global research and development: Implications for school and educational psychology. Teoksessa W. 2012. Publications of the Ministry of Education 31. Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen. Muslim women in the United Kingdom and beyond: Experiences and Images. Viitattu 13.9.2017. Hodge, S. & Scraton, S. 2017. Mezirow ym. Teoksessa T. S. Thousand Oaks, CA: Sage, 516–527. S. R. Working in the interpretive zone: Conceptualizing collaboration in qualitative research teams. Teoksessa Muuttajat. Koivisto, T. ImmordinoYang, M. Harrison, L. The meaning of the body. 2011. B. Maahanmuuttajat ja liikunta: Liikuntasuhteen merkitys kotoutumiseen Suomessa. Mähönen, T. Teoksessa L. Fenomenologisen ajatteluni kehityspolkuja. SaloLee, L. Jr. 2015. European Journal of Teacher Education 38 (1), 71–86. Learning to Think Like an Adult. R. Säävälä (toim.). & Paivio, S. Kiviniemi, K. Suorsa (toim.) Kokemuksen tutkimus III. Philosophy in the Flesh: The Embodied Mind and its Challenge to Western Thought. Contemporary Issues of Social Justice: A Focus on Race and Physical Education in the United States, Research Quarterly for Exercise and Sport 87 (3), 230–241. Postpositivist research in dance. 2013. Sketch of a psychological phenomenological method. Greenberg, L. 2000. Kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Hanstein (toim.) Researching dance: Evolving modes of inquiry. 94 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 • TUTKIMUSARTIKKELI • Kulttuurienvälinen osaaminen liikuntakasvatuksessa Colorblindness to Intercultural Sensitivity: Infusing Diversity Training in PETE Programs. Lakoff, G. From ethnocentricism to ethnorelativism: Advocacy for implementing diversity training and multiculturalism in PETE programs. London: Routledge. Brain-compatible dance education. Theorizing the nature of reflection. Quest 56 (2), 173–189. 2004. Zacheus, T., Koski, P., Rinne, R. Helsinki: Gaudeamus, 247–261. Newman (toim.) Developmental perspectives on embodiment and consciousness. http://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/index.html. 2010. Mind, Brain and Education 1 (1), 3–10. Teoksessa S. 2008. Fitzgerald, H. Jokikokko, K. Perttula, J. Negotiating reality: A theory of action approach to intercultural competence. Jyväskylän yliopisto. & Berthoin, Antal, A. Evans, J., Davies, B. New York: L. Green, J. University of Helsinki. Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos. Leiden: Brill. Educational Researcher 25 (5), 5–15. Critical Perspectives on a Theory in Progress. Turku: University of Turku. Writing: A Method of Inquiry. 2008. Core Concepts of Transformation Theory. Pittsburg, PA: Duquesne University Press, 8–22. Body Knowledge and Control: Studies in the Sociology of Physical Education and Health. 1996. Friedman, V. http://www.zodiak.fi.. Nastasi, B. & Tähtinen, J. C. & Langston C. Opettajan monikulttuurinen työ. 2003. Johnson, M. The challenges of intersectionality: researching difference in physical education. Mezirow, J. University of Oulu. Helsinki: Opetushallitus. Tilastokeskus. Giorgi (toim.) Phenomenology and psychological research. & Johnson, M. Denzin & Y. Zodiak. D. 2007. Damasio, A. Chronicle of Physical Education in Higher Education 14 (3), 15–16. International Studies in Sociology of Education 18 (2), 73–85. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. A. 2015. Merilehto, P. 1999. Pittsburgh, PA: University of Pittsburgh Press, 91–123. Wasser, J. G. Towards cultural literacy. Müller & J. European Journal of Education 43 (1), 87–103. Mikä tekee kokemuksen tutkimisesta fenomenologista. Viitattu 26.9.2017. SaloLee, L. Teoria, käytäntö, tutkija. Teachers’ intercultural learning and competence. J. H. F. MélenPaaso (toim.) Education for global responsibility – Finnish perspectives. New York: Basic Books. Flintoff, A. Sport, Education and Society 14 (1), 1–19. International Journal of School & Educational Psychology 5 (3), 207–210. L. 2016. & Stinson, S.W. Learning as Transformation. Reston, IL: Human Kinetics. Fraleigh & P. 2008. 2005. 2017. Martikainen, P. Hinton, C., Miyamoto, K. Helsinki: OPM, 65–69. Jawad, H. Kaivola & M. Management Learning, 36 (1), 69–86. & Nelson, A. 1999. Overton, U. Helsinki: Ministry of Education, 74–82. 2003. Erlbaum, 19–43. 1994. Lincoln (toim.) Handbook of Qualitative Research. Institute of Behavioural Sciences. Soilamo, O. Giorgi, A. Lampinen & M. & Bresler, L. Väitöskirja. The feeling of what happens. 2017. & Benn, T. 2009. Teoksessa J. 1996. Teoksessa J. San Francisco: Jossey-Bass, 3–33. & Damasio, A. Dervin, F. Richardson, L. Studies in Educational Sciences 238. 2012. Training in movement: How to use movement to create engaging and effective learning. Kuczala, M. Teoksessa N. Sandelin & T. Väitöskirja. Working with emotions in psychotherapy. Teoksessa A. & Wright, J. 2003. Towards post-intercultural teacher education: analysing ‘extreme’ intercultural dialogue to reconstruct interculturality. Gilbert, A. & JasinskajaLahti, I. Etniset ryhmäsuhteet ja maahanmuuttajien akkulturaatio. 1999. 2007. Taking Exercise: Cultural Diversity and Physically Active Lifestyles. New York: Hart Court Brace. K. Melén-Paaso (toim.) Tulevaisuus meissä. The body and a motion in the making of consciousness. Maahanmuuttajat ja kotoutuminen. Faculty of Education. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 319–336. New York: Amacom. Brain research, learning and emotions: Implications for education research, policy and practice. 2009. Macdonald, D., Abbott R., Knez, K. & DellaChiesa, B. We feel, therefore we learn: The relevance of affective and social neuroscience to education. New York: Guilford Press. Liikuntatieteellisen tiedekunnan opintoopas 2014–2017. Teoksessa T. Monikulttuurinen osaaminen ja kulttuurinen lukutaito
tai 28.9. Saatekirjeellä kirjoittajat myös vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. Käsikirjoituksen laadinnassa noudatetaan seuraavaa jaottelua: Otsikkosivu (sivu 1) Otsikkosivulta ilmenee vain käsikirjoituksen otsikko suomeksi ja englanniksi (enintään 120 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit) ja lyhyt otsikko suomeksi (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit). Tiivistelmä ja asiasanat (sivu 2) Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. Vuonna 2018 jättöpäivät ovat 29.3. Arviointiprosessissa hyväksytyt artikkelit julkaistaan pääsääntöisesti Liikunta & Tiede -lehden kunkin vuoden numeroissa 2 ja 6 ja internet-sivuilla www.lts.fi. Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. Lisäksi voidaan artikkelin mahdollisessa kiitos-osassa mainita henkilöt, jotka ovat edesauttaneet tutkimuksen toteuttamista. Tarkemmat ohjeet, katso http://www.icmje.org/. 1. Julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä asiantuntijalausuntojen perusteella. Käsikirjoituksen tekijyys – hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin kirjoittajana oleminen edellyttää, että kirjoittajiksi ilmoitetuilla on merkittävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, että he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunnitteluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan että artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Lähetettäessä käsikirjoitus ensimmäistä kertaa arvioitavaksi, kaikki artikkeliin tarkoitettu materiaali tallennetaan yhteen PDF-tiedostoon, joka lähetetään yhdessä saatekirjeen kanssa osoitteeseen toimisto@lts.fi. Käsikirjoitusten laajuus ei kokonaisuudessaan saa ylittää 20 liuskaa (A4-kokoinen, otsikkosivu mukaan lukien), kun tekstin riviväli on 1,5, marginaalit 25 mm, fontti Times New Roman ja fonttikoko 12 pts. Käsikirjoitukseen on liitettävä saatekirje (Wordtai PDF-tiedosto), johon listataan artikkelin otsikko sekä kaikki tekijät ja heidän taustayhteisönsä. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artik keleita ei saa julkaista saman sisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. Käsikirjoitukset tulee toimittaa edellä mainittuihin määräaikoihin mennessä sähköisesti LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen: toimisto@lts.fi Kirjoitusohjeet julkaistaan Liikunta & Tiede -lehden osana tutkimusartikkeliliitettä ja ne löytyvät lehden internetsivuilta (www.lts.fi). Kokonaislaajuuteen kuuluvat kaikki artikkeliin tarkoitettu materiaali eli otsikkosivu, tiivistelmät, artikkeliteksti, lähteet, kuviot ja taulukot. ja 28.9. 2. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. Aikataulu Käsikirjoitukset ja saatekirje toimitetaan arviointiprosesseille annettuun määräaikaan mennessä sähköpostitse lehden toimitukseen osoitteeseen toimisto@lts.fi Kevään arviointiprosessin käsikirjoitusten määräaika on kunkin vuoden maaliskuun ja syyskuun viimeinen arkipäivä. Vuonna 2018 kevään määräaika on 29.3.2018 ja syksyn 28.9.2018. Määräajoista myöhästyneet artikkelit siirtyvät automaattisesti seuraavan arviointierään. Teksti kirjoitetaan vasen reuna tasattuna ja ilman tavutusta. Käsikirjoitukset toimitukseen 29.3. Lisätietoja: Kari Kalliokoski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi Jari Kanerva Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Tutkimusartikkelinumeron 2018 kirjoitusohjeet LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee vertaisarvioituja suomenkielisiä tutkimusartikkeleita tutkimusartikkeliliitteessä ja lehden internetsivuilla (www.lts.fi). 95 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 TUTKIMUSARTIKKELIT 2018 Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (Katso: Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet http://www.tenk.fi/ sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto http://www.icmje.org/). Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen tiivistelmä (Abstract). Artikkelin edellytetään olevan sisällöllisesti ja kielellisesti hyvin viimeistelty. Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivujen ylätunnisteena. 3. Molempien tiivistel. Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi kyseisen tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa. Käsikirjoituksia otetaan arviointiprosessiin kaksi kertaa vuodessa
Väitöskirja. European Journal of Physical Education 5 (2), 147–157. Dimensionen sport motorischer Leistungen. Physical activity patterns in secondary schoolchildren. 161/18.2.1972. Viitattaessa tällaiseen mate riaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus ”julkaisematon”. Varsinainen tekstiosio (sivu 3 eteenpäin): Johdanto Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tulokset Pohdinta ja johtopäätökset Lähteet Taulukot, kuviot ja niiden selitetekstit Kukin taulukko ja kuvio teksteineen sijoitetaan käsikirjoituksen pdf-versioon omalle paikalleen. Geneve. jyu.fi/julkaisut/sarjaohjeet.pdf/view 6. Prospective 1-year follow-up study. Kun lähteenä käytetään INTERNETIN KAUTTA TAVOITETTUA ARTIKKELIA kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artik kelin lähdetiedot. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta https://kirjasto. SARJAJULKAISUT Penttinen, S. World Health Organization Technical Report Series 516. OPINNÄYTTEET Mikkelsson, M. LEHTIARTIKKELIT Kannas, L. 1998. & Kytökorpi, L. Pulkkinen, L. Report of a WHO study group. Self-control and continuity from childhood to late adolescence. Kuvioiden ja taulukoiden tarkat painokelpoiset versiot pyydetään erikseen siinä vaiheessa, kun artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi. 1982. 5. WHOKoululaistutkimus 1986–1998. 1983. HAASTATTELUT Nurmi, Paavo, olympiavoittaja, Helsinki, 19.7.1952. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133.Väitöskirja. Pehkonen 1999, 69). Vuori & S. Kirjallisuusviittaukset Alkuperäisartikkelin lopussa lueteltujen käytettyjen lähteiden määrä voi olla enintään 40. Nuoruuden kasvuympäristöt ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. New York: Academic Press, 63–105. 2003.Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. (toim.) 2003. & Mechling, H. KOMITEANMIETINNÖT Perhekasvatustoimikunnan mietintö. Baltes & O.G.Brim (toim.) Life-span development and behavior, vol. Teoksessa: I. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. Komiteanmietintö 1976: 42. Huovinen, T. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdeluettelossa. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 54–68. 2002. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. 4. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä, esim. (Telama ym. Lisensiaatintutkimus. Teoksessa: P.B. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2003.Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Turun yliopiston julkaisuja D 320. Jyväskylän yliopisto. 4. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. 2002). Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. Artikkelin PDF-tiedosto: http://www.lts.fi/sites/ default/files/article_attachment/lt110_32-34.pdf. Welsman, J. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. Joukkueellinen yksilöitä. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Schorndorf: Hoffmann. Esimerkkejä lähdeluettelosta KIRJAT Bös, K. Liikunta & Tiede 47 (1), 32–34. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lähdetietojen lisäksi merkitään internetin hakemistopolku ja päivämäärä, milloin osoite on tarkistettu. Turun yliopisto. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä, tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. New York, NY: Random House. 96 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 6 / 2017 mien jälkeen tulee luetella 3–8 avainsanaa (keywords). Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. & Kokkonen J. RAPORTTISARJAT Youth and drugs 1973. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. 1998. 1986. 1995. Lerner, R.M. (Roberts & Ommundsen 1996). Helsinki: WSOY. Liikuntakasvatuksen laitos. Rovio, E. ”Pehkonen (1999, 69) osoitti, että...”Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. Heikinaro-Johansson, P. Uronen, V. Liikunta & Tiede 35 (4), 4–10. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. Lisätietoja: Kari Kalliokoski Päätoimittaja Turun yliopisto Sähköposti: kari.kalliokoski@utu.fi Jari Kanerva Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: http://www.lts.fi Lisätietoa tutkimusartikkelin kirjoittamisesta saa myös artikkelista Itkonen, H. LUVUT KOKOOMATEOKSESSA Oja, P. 2000. Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelit 10 vuotta. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. & Tynjälä, J. 2010. Concepts and theories of human development, 2nd ed. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. (Duda 2001; Lintunen 2000). & Armstrong, N